vuosikerta Hinta 6 € TSILARI Ässien lähdöstä 75 v – veteraani Keijo Virtamo 95 v Tsilari_taitto_5_14_23.indd 1 24.10.2014 10.39. TSILARI 5/2014 Stadin Slangi ry:n perinneja kulttuurilehti 19
(09) 774 33 477 ma-pe 7–18, la 7-15 tehtaanmyymala@chef-wotkins.com Fläsää, tsieguraa, bradarii, metukkaa, broiskujubinoit, tekumekuslarbaa, ryynärii... Skulaa 0100 0700. + 0, 25 €/ 10 s + pv m . at” H in na t 1, 17 €/ pu h. Tsilari_taitto_5_14_23.indd 2 24.10.2014 10.40. Me kyl tsörataan. (09) 774 33 44 lihatukku@chef-wotkins.com | www.chef-wotkins.com TEHTAANMYYMÄLÄ puh. Tsiigaa sivulta 32, mitä Stadin Slangi blisaa. LIHATUKKU VEIJO VOTKIN OY RAVINTOLAPALVELUT Vanha talvitie 8, 00580 Helsinki Puh. Kantsis lakkaa spiidaamasta ja kaivaa luuri . kasta. Ei ne tonnii paina, mut ne bungaa sen...” Otsikko Tuomari Nurmion kappaleesta ”Tonnin sti. CHEF WOTKIN’S PALVELUTISKIT JA MYYNTIPISTEET Si el lä M is sä Si nä ki n www.taksihelsinki.fi Bungaa snadisti, ni ei tarvii dallaa bulisti. Pynn nen ilmo 18. ”Klabbeissa on mulla tonnin sti. joulukuuta 2011 20:48:05 Nyt on aika skaffaa joululahjat . Tasan Stadin parhait. at. Hittaat kivoja lahjaidiksiä! Joulujorot 04.12.2014 klo 18.00 22.00 ravintola Kaisaniemessä liput 5e, bungataan dörtsillä Sisään pääsee klo 17.30 ja aluks blisataan arpoja Illan proggista: Lasse S ja "Niin gimis on Stadi...", nyya bamis bamlaa, yllätysohjelmaa, shungataan kimpassa joululauluja, orkka skulaa jortsumusaa
TSILARI 5/2014 3 VAKKARIT 4 Snadit 5 Ledari 6 Lööppi 20 Fundeerauksia 32 Slangikamaa 33 Skabat 38 Sautski 39 Häppikset Kannen kuva: Raimo Kuitunen: Ässäveteraani Keijo Virtamo Ässä-rykmentin patsaalla STADIN MESTAT 14 MEIKUN SKUTSISSA – Uffevee dallas skidin kanssa 29 MUSEOKAMAA 36 SPURGUJA RANTSUSSA JA PAULIGIN DÖFIS – Skattan friidu muistelee SVEDUKSI STADISSA 12 RUOTSII, SUOMEE JA SLANGII – skidimuistoja 18 DUUNIMESTA – Pia skrivaa sveduks 30 FUNTSATAAN VIISAITA – Risto Kolanen skrivaa Klockrike-teatterista STADILAISIA 7 PIRDE JA KARTSA – bamisehdokkaat 8 STADILAISET JA STOGEN TUOMAT – Mikko skrivaa klassikosta 16 KIVIKSEN KUNDIT SAVOSSA 17 SLANGISKABOISSA POHOJANMAALLA 19 SNADEJA JA BULEJA – nyya kniiga 21 TÖLIKAN KUNDI HÄMIKSELLÄ 26 KONDIS KESTI LEGIOONASSA SPORTTIA JA SAFKAA 22 LÄTKÄÄ STADISSA 24 SOKRU KOUKUTTAA – funtsaa, mitä skruudaat 28 MUTSIN SAFKAT SISIS Slangijengi reduilla 34 9 Slangin näyttelyn byggaaja, vesipalloguru Totte Laakso, on poissa F o to : M ar ja tt a S al m in en Tsilari_taitto_5_14_23.indd 3 24.10.2014 10.40
Mieskuoro perustettiin shungaamaan viihdemusiikkia vuonna 1964 eli tänä vuonna juhlitaan 50-vuotista taivalta. Tämän jälkeen lähetettiin seppelepartiot Hietaniemen hautausmaan sankarihautausmaalle sekä Porvoon Näsin sankarihautausmaalle. Juhlavuoden kunniaks on duunattu 2 plattaa, kniiga kuoron historiasta ja Eino Linnalan mieskuorobiiseistä nuottikirja. Kuoron perusti vuonna 1914 joukko entisii Ylioppilaskunnan Laulajien ja Suomen Laulun mieskuoron shungaajii. Juhlavuoden kunniaks on skrivattu kniiga Iltatuulen viesti, jonka on toimittanut Reijo Ikävalko. Rykmentti koostui Stadin kundeista, suurimmalta osin Pitkänsillan pohjoispuolisten kaupunginosien työläiskaupunginosista sekä Itäisen-Uudenmaan ja Porvoon seudulta olevista miehistä. Matka alkoi sieltä perjantaina 13.10.1939 määränpäänä Kuolemajärvi Kannaksella. Rykmentti lastattiin juniin mm. Harjun ruumishuoneen laiturilta Vallilasta. Puheen piti prikaatikenraali Pertti Laatikainen. YH päättyi, kuten tiedämme Talvisotaan 30.11.1939. Rykmentti koostui lähtiessään noin 3 000 sotilaasta. 75-vuotismuistotilaisuus alkoi Kaartin Soittokunnan signalistin alkufanfaarilla. Helsingin Ekonominaiset antoivat oman panoksensa Lastensairaalan hyväksi 75-vuotisjuhlissaan. Mieskuoro Kaaderilaulajat esittivät Ässän marssin ja Sillanpään marssilaulun. VIRVE KUUTAR SNADIT Stadin Friidun, Lastensairaalahankkeen vetäjän Anne Bernerin kanssa slangilaiset Riitta Rannikko ja Ritva Nyberg Slangin edustajat vasemmalta: Arno Soisalo, Klaus Bremer, Marjatta Salminen, Heikki Orasmaa ja Seppo Töyräs. Vielä vanhempi on toinen kuoro Laulu-Miehet sille tuli täyteen jo pyöreet sata vuotta. Ässä-rykmentin veteraani Keijo Virtamo (95 v) esitti laulun ”Agnus dei” (Jumalan karitsa). Se oli pitkään levylistojen kärjessä. 4 TSILARI 5/2014 STADIN FRIIDUJA ASIALLA Uuden Lastensairaalan hyväksi kortensa kekoon kantavat kaikki kynnelle kykenevät koko Suomessa. ARSKA SOISALO GAMLOJA KUOROJA Kaikki tsennaa Lauluyhtye Aikamiesten biisin Iltatuulen viesti, jota skulattiin radiossa 1960-luvulla. Sibeliuksen Jääkärinmarssin vuonna 1918. RITVA NYBERG ÄSSÄ-RYKMENTIN 75-VUOTTA SITTEN ALKANUT TAIVAL TALVISOTAAN Maanantaina 13.10.2014 muisteltiin Alli Tryggin puistossa Ässä-rykmentin (JR 11) muistomerkin ”Haavoittuneen leijonan” äärellä 75 vuotta sitten alkanutta lähtöä ”yleisiin harjoituksiin (YH)” Karjalan kannakselle. Foto: Raimo Kuitunen 50 v 100 v Tsilari_taitto_5_14_23.indd 4 24.10.2014 10.40. Laulu-Miehet esitti ekana mm. Tästä sinkusta Aikamiehet on saanu kultaplatanki. Sitten seurasi seppeleiden ja kukkatervehdysten lasku: Stadin Slangi ry oli ensimmäisen kerran mukana tilaisuudessa 15 vuotta sitten, silloin kukkalaitteen laskivat puheenjohtaja Klaus Bremer sekä hallituksen jäsenet Atte Lintuniemi ja Arno Soisalo. Sitten seurasi kirkkoherra emeritus Esa Siljamäen ”hiljainen hetki” ja Kaartin Soittokunnan signalistin Amen
Entäpä kirkkokäässyt. Se on kirjallisuuden raamattu. 040-773 7834 pirjo.tuohimaa@gmail.com Arno Soisalo puh. Olis ollu nastaa ottaa napanderit tuon partajäbän kanssa. Joskus sitä funtsii, miten tämä Suomeni jengi voi olla sopusoinnissa kekseliäisyyden ja luovuuden kanssa. . Skoleaikana Seitsemän broidista oli usein pöydälläni. 040-725 3788 kimmo.isotalo@helsinki.fi Risto Kolanen puh. Musta Kiveä ei voi kääntää slangiksi. Se olikin henkinen pääoma. Nyberg Puh. Mitä helvettiä on retelin vetäminen. Ja kaikki ovat yhtä synkkiä kuin Aleksis Kivi. Olisin saanut hänet skriinaa... Tsilari on Aikakauslehtien Liiton jäsenjulkaisu. 040-715 4042 arno.soisalo@pp.inet.fi Ilmoitushankkija Kari J. 040-503 4312 willehard1919@gmail.com Ulkoasu Oy Graaf Ab Paino Oy Fram Ab ISSN 1239-9523 Postiosoite Stadin Slangi ry Hämeentie 67 A 00550 Helsinki Toimiston puh: 045 186 7238 Huom! Toimisto on avoinna vain päivystysaikoina tiistaisin klo 14-18 ja torstaisin klo 12–16. Aleksis Kiven takia työstin itteäni tosi paljon. Tai mitä annettavaa on sonnii haneen luudaavalla pellavapaitaisella rutjakkeella Herulissa budjaavalle, jo skrakaa sovittavalle skidille. Kirjasin slibareille ulokkeita, jotka stemplasin jokaisen nyyan luvun alkuun. Viereisellä sivulla kerroin luvun tärkeimmät tapahtumat. 0400-447507 kari.varvikko@eepinen.fi Toimitussihteeri Virve Kuutar puh. Mitä helvettiä nämä joukahaiset tai nurmijärveläiset landebuugit bonjaa elämästä. Sitten hiffasin sen. TSILARI 5/2014 5 LEDARI KARI VARVIKKO PÄÄTOIMITTAJA Päätoimittaja Kari Varvikko puh. Aleksis oli mulle snadina aluksi pakkopullaa. Skolessa näyttelin Juhania ja mulla hongisto remusi: ”Mitä minä huolin, veitikka nuori, jolla on rinta kuin Tunturi-vuori. Jopa enemmän kuin Kalevalan riimittelyn. Aleksis on kiistämätön Suomen kansan sydäntuntojen välittäjä. Vuonna 1995 perustetun Stadin Slangi ry:n on tarkoituksena on Helsingin puhekielen eli Stadin slangin taltioiminen, tutkiminen ja vaaliminen sekä leikkija kulttuuriperinteen vaaliminen. 040-767 4212 tsilari@stadinslangi.fi Kimmo Isotalo puh. Duunarit painavat pitkää päivää byggalla, kuinka heitä menninkäiset inspiroivat. Ja sitten vielä hyvinvointiyhteiskunta. Frallalla rallalla rallarallaalaa!” Suomensin eli yritin ymmärtää niin sanotulla nykykielellä Aleksin tekstiä ja tein paljon sivumerkintöjä. No, totta kai kysymys oli rattaista. Silloin olen hetkeksi sulkenut öögat ja funtsinut Kiveä valovoimaisena, halattavana ihmisenä, persoonana, joka syleili ympäristöään. Sillai hivenen kuin Väinämöinenkin. Hän peilaa edelleenkin myös niitä aukaisemattomia kansakunnan ahdistuksia, jotka näkyvät sukupolvesta toiseen: melankolisuus, itsemurha-alttius, mollivoittoisuus... Tsilari_taitto_5_14_23.indd 5 24.10.2014 10.40. Hän oli gubbe, joka rakasti sinua, mutta jota nirppanokat eivät bonjanneet. Olen monta kertaa käynyt Aleksin himassa Nurmijärvellä, kuin myös pienessä kuolintorpassa Tuusulassa. Miehen kielen rikkaus sai minut lumoihinsa. Kniigassa oli 457 sivua ja 14 lukua. Olinhan mä Stadin kundi. Sorry Garam. FRENDINI ALEKSIS OLIS SKRIINANNU K allion tsyrkassa muisteltiin Aleksis Kiveä 10.10., kun se oli födjannu 180 vuotta sitten. 0400-204 844 risto.kolanen@pp.inet.fi Pirjo Tuohimaa puh. ”Elettiinpä ennenkin, vaikk' ojan takan oltiin. Meillä olisi ollu kliffaa. Näin opin bookin pääkohdat lähes ulkoa. Kun myöhemmin ihastuin myös Ilmari Kiantoon, se oli Aleksis Kiven vika. Painos jota bluggasin oli vuodelta 1949. vuosikerta Lehden nimi Tsilari tulee sanoista ”till säljaren”, joka tarkoitti lehteä tai sähkösanomaa, jonka yhden kappaleen myyntitulon sai myyjä pitää itsellään. Ojapuita poltettiin ja ojast oltta juotiin. Stadin Slangi ry:n perinneja kulttuurilehti 19. Kiintymystä itteensä ja halua elää elämäänsä. Se oli luovuus. Se kaikki oli itse asiassa rakkautta. Juuri kuin Aleksis, mutta ei kärsien vaan toisen ihmisen megessä ymmärryksessä budjaten. Kiesithän ne
0400 447 507 kari.varvikko@eepinen.net Toiminnanjohtaja ja jäsensihteeri Marjut Klinga puh. 0500 505 054 jesper.hertzen@hbl.fi Riitta Rannikko puh. Syyskokous 24.11.14 klo 18.00 ravintola Kaisaniemessä valitsee meille myös uuden puheenjohtajan sekä täydentää hänen työrukkastaan eli hallitusta. 050 555 7315 lars.solman@gmail.com Juska Teittinen puh. Ja toinen tärkeä tehtävä on huolehtia että jäsenmaksu on hoidettu, jotta pääsee varmasti äänestämään. Jäsenistölle jääkin iso tehtävä päättää millä hallituskokoonpanolla lähdetään toteuttamaan 20 v juhlavuottamme. . 045 186 7238 toimisto@stadinslangi.fi Hämeentie 67 A 00550 Helsinki puh. Hallituksen jäsen, Juska Teittinen, jolla olisi jäljellä vielä 1 vuosi, hakee eroa hallitustyöstä muiden työkiireiden takia. Slangikuoro on ollut meille oivallinen myyntivaltti päästä erilaisiin tapahtumiin mukaan. 6 TSILARI 5/2014 HALLITUS Varapuheenjohtaja Marjatta Salminen merjette.salminen @gmail.com Taloudenhoitaja Kimmo Karvinen puh. 040 769 3941 juska.teittinen@gmail.com Kari Varvikko puh. Nyt on erittäin tärkeää miettiä niin omaa halukkuuttaan asettua ehdolle kuin mahdollisia muita tuttuja ja kavereita, joita voisi ehdottaa hallitukseen. Syyskauden aikana on tehty asiakasseurantaa, jonka tuloksena päädytään muuttamaan toimiston aukioloaikoja seuraavasti: toimisto on edelleen tiistaisin auki klo 14-18 mutta torstaisin klo 12-16. Muutokseen vaikuttaa myös se, että täten toiminnanjohtaja pääsee jäsenten pariin torstaitreffeille Kaisaniemeen. Meillä on myös kokoontunut useita ryhmiä, joissa on kehitetty milloin stadilaista tiedottamista, milloin avustettu opiskelijaa slangitiedon keruussa. MARJUT KLINGA TOIMINNANJOHTAJA toimisto@stadinslangi.fi BYROON LÖÖPPI www.stadinslangi.fi K aksi kuukautta on nyt vierähtänyt stadilaisissa tunnelmissa. Syksy on käynnistynyt vilkkaana myös erilaisten tapahtumien muodossa. Talvea odotellen Marjut Klinga TOIMISTO PÖYDÄN TAKAA… Tsilari_taitto_5_14_23.indd 6 24.10.2014 10.40. Täytyyhän ihmisen tietää lähtiessään mukaan mihin tulikaan lähdettyä. Minulla on ollut ilo saada tutustua tähän mennessä jo useisiin satoihin Stadin slangin jäseniin. Meillä on hyvä tuote eikä ole mikään ihme, että sille löytyy muitakin innokkaita toimijoita. Vaikka sanotaan että muutos on aina hyvästä, koska se tuo uusia ideoita, ei juhlavuonna ehkä kannata kuitenkaan kovin suuria muutoksia toteuttaa. Toivon mukaan syyskokous löytää tähänkin kysymykseen hyvät vastaukset hyväksyessään toimintasuunnitelmaa ensi vuodelle. Hakaniemen torilla on oltu useammankin kerran, mutta on myös lähdetty turvallisuusrajojen ulkopuolelle Santahaminan suljetulle sotilassaarelle ja itäisen Helsingin lähiöihin. 050-512 5077 kimmo.karvinen@pp1.inet.fi Jesper von Hertzen: puh. Pelkästään toista sataa on käynyt toimistolla moikkaamassa, ostamassa tuotteitamme tai muuten vaan hoitamassa asioitaan. 050 368 3246 riitta.rannikko @kolumbus.fi Lasse Solman puh. Täten Juskan paikalle valittaneen yhdeksi vuodeksi uusi henkilö. On kuitenkin tärkeää löytää selkeä tapa kertoa ihmisille, mikä ero näillä ryhmillä on. Hallituksesta on erovuorossa puheenjohtajan lisäksi Kimmo Karvinen, Lasse Solman ja Kari Varvikko. Mikä yhdistäisi paremmin ihmistä kuin oma historia ja puhuttu kieli. Stadiin mahtuu silti erilaisia ryhmiä, joilla voi olla oikein hyvin sama nimittäjä. Kaikki nämä erovuoroiset ovat kiinnostuneita jatkamaan tehtävässään. 045 186 7238 Huom! Toimisto on avoinna vain päivystysaikoina tiistaisin klo 14–18 ja torstaisin klo 12–16. Loppukesän helteet ovat vaihtuneet aamupakkasiin ja pikkujouluvalmisteluihin
Mun skidit on jo flygannu pesäst ja voin rytmittää duuniani aika hyvin, joten mullois aikaaki. Tietoon ei ole tekijänoikeutta. Oletko Lavean vai al Kaidan tien kulkija. Mä haldaan siis järjestömeiningit ja kokoustekniikan. Juha Turunen SANAN SNADILLA SUDILLA Tsilari_taitto_5_14_23.indd 7 24.10.2014 10.40. Radiotoimittajana olin Journalistiliiton aktiivi ja toimin Yhdistyneiden Mediatyöntekijöiden bamiksena kaks kautta, 2004 -2007. Mut yhdistyslaki tietty ei estä sitäkään, ett joku vetäsee ehdokkaan hatusta vasta ite kokouksessa. Olin myös Stadin Slangin varabamis 2011-2013 . Siks mun pitää ny kaveeraa teille, kuka mä oikeestaa oon ja miks just musta tulis hyvä Stadin Slangi ry:n bamis. Onhan se aina iisimpää tehdä hyvii päätöksii, ku saa funtsaa etukäteen ja tsennaa bamisehdokkaat. Nykyään mun hima on Myrtsissä, mut se ei vähennä mun sielun ja sydämen stadilaisuutta pätkääkä. Syyskokouksessa funtsataan, kuka olis hyvä bamis slangiyhdistykselle. Miellän itteni Tölikan friiduks, jolla on isovanhempien kautta myös Rööperi-kytky. Mun hyvät verkostot ja suhteet joka suuntaan tietty jeesaa siinä et haluaisin ennen kaikkee lopettaa kaikki dorkat kärhämät ja kahtiajaon joka ny vallitsee. Nykyää teen myös ruohonjuuritason sosiaaliduunii: avustan yhtä cp-vammasta gimmaa ammattikorkeekouluopinnois. Sieltä mut koulutettii radioon, jotta tekisin järjestöohjelmii; se radiokärpänen puras sit niin lujaa, et musta tulikin radiotoimittaja! Moni on salee kuullu mua Radio Cityn Yölinjalla, Ettanissa ja Classic Radiossa, jossa olin duunis 1992-2006. Otin sen suurena luottamuksen osotuksena ja suostuin. Viime Tsilarissa tarjottiin mahis skrivaa itestään niille, jotka aikoo olla ehdokkaina. Alkujaan tulin Stadin Slangiin, ku mä diggaan tät kieltä ja stadilaist meininkii. Jos et vielä tsennaa mua, ni skulaa 0400-447507 Pirjo ”Pirde” Tuohimaa PIRJO ”PIRDE” TUOHIMAA KARI VARVIKKO Bamisesittely Kari Varvikko Sanarysy johti käsiharkkaan. Sit se putku trokattii kiinalaisil, joten otin ritolat ja aloin skrivaa. Halusin myös saada kliffoi uusii frendei ja tekemistä – ja näin täs sit kävi et oon ehdol bamikseks. Mä födasin vuonna 1956 Stadissa ja oon budjannu suurimman osan laiffistani ihan keskustassa. Mä oon studeerannu Stadin yliopistos lääketiedettä, mut ne opit veiki mut sosiaalija terveysalan järjestöihin, esmes MLL:ään. SLANGIJENGI TSILARI 5/2014 7 Mua pyydettii bamisehdokkaaks. Sit mentäis hela jengi rinta rottingil eteenpäin! Kuka on seuraava bamis
Stadilaisissa oli enemmän keskikalloisia ”mesokefaaleita” ja böndeissä lyhytkalloisia ”brakykefaaleita”. Tämä ei riittänyt psykologian professori Kai von Fieandtille, joka ryhtyi 1950-luvulla selvittämään paljasjalkaisten ja janareiden välisiä eroja pieteetillä, kallonmittauksista kouluspettariin ja mustetahratestistä puhetaitoon asti. Tutkimus kiinnosti laajasti: kaupunginhallituksessa seurattiin sen valmistumista, ja itse kaupunginjohtaja Lauri Aho kommentoi uuraasti käsikirjoitusta. Stadilaiset olivat sopeutuvaisia, von Fieandt summasi: ”Paljasjalkaiset” pystyvät muita paremmin hillitsemään mielenliikutuksiaan, mutta hillinnällä on hintansa: se on mahdollinen vain toisaalta hyökkäävyyttä osoittamalla. Helsingin imusta houkutella maaltamuuttajia johtui, että nuorten aikuisten ja varsinkin nuorten naisten suhteellinen osuus asukkaista pysyi korkeana 1800-luvun lopulta alkaen. Stadilaisissa oli enemmän ruipeloita ”leptosomeja” ja jurbaanoissa enemmän plösöjä ”pyknikoita”. Von Fieandt vertaili paljasjalkaisen kantaväestön, maaltamuuttaneiden helsinkiläisten sekä maalaisten olemusta ja kykyjä psykologisilla ja antropologisilla testeillä. MIKKO SEPPÄLÄ KLASSIKKO KAI VON FIEANDT: Helsingin paljasjalkaiset ja uusi asuttajapolvi (1958) Stadilaisen ja bönden erottaa vaistomaisesti ja salamannopeasti, vai mitä. Kaupungin kiihkeän tempon vuoksi kaupunkilaiset ovat valppaampia, nopeampia ja eloisampia kuin maalaiset. Teos on omistettu ”niille sadoille nuorille miehille, jotka aikaansa säästämättä koehenkilöinä avustivat tutkimuksen suorittamista”. . Älykkyystesteissä paljasjalkaiset pieksivätkin maaltamuuttajat. Loppupontenaan von Fieandt totesi, että erot paljasjalkaisten ja maaltamuuttaneiden välillä eivät olleet suuria. Suurkaupungin viitta Von Fieandtin esikuvana olivat saksalaiset ja yhdysvaltalaiset suurkaupunkitutkimukset. Mustetahratesti paljasti, että kaupungissa asuvat osoittivat ”suurempaa henkistä tuotteliaisuutta ja sujuvampaa ilmaisukykyä” sekä ”hyökkäävyyttä”. Hän selvitti vartalon rakennetta, älykkyyttä, reaktionopeutta, luonteenpiirteitä, koulumenestystä ja puheilmaisua. Naputustesti, palikkatesti, mustetahratesti… Yllättävä testitulos saatiin, kun syntyperäiset helsinkiläiset jäivät joukon hännille reaktionopeutta kysyvissä naputusja palikkatesteissä. Tuloksiin saattoi vaikuttaa, että stadilaisryhmästä peräti 44 prosenttia oli ylioppilaita, kun kahden muun ryhmän koehenkilöt olivat kansakoulupohjalla. 8 TSILARI 5/2014 K ai von Fieandtia (1909–2000) aihe kiinnosti: hän toimi samaan aikaan HelsinkiSeuran puheenjohtajana. Hän arveli niiden tasoittuvan ajan saatossa. Tsilari_taitto_5_14_23.indd 8 24.10.2014 10.40. Nyt nopeasti paisuneen Helsingin ylle sovitettiin suurkaupungin viittaa. Mitä selvisi. Vastapainona aikaisemmille mutu-pohjaisille käsityksille hän pyrki tieteellisin (psykologisin ja antropologisin) keinoin selvittämään synnyinja kotiseudun vaikutusta ihmisen olemukseen. He myös skrivasivat ja pluggasivat sujuvammin kuin muut. Von Fieandt selitti jähmeyden koulusivistyksellä: kun ylioppilaat jätettiin huomioimatta, tulokset tasoittuivat. Samalla ruotsin kieli oli menettänyt alaa suomelle
Kaksi vuotta myöhemmin jengi muodosti ytimen HSS:n nuorten SMkisojen Cultor-Cupin valloituksessa. Hänet kutsuttiin 1985 Lahteen käynnistämään kaupungin ja Helsingin yliopiston perustama Muototieto Oy:, muutti uuden perheensä Sirpa-vaimon kanssa Lahteen, jossa opetti myös Lahden muotoiluinstituutissa. Kuva: Aalto-yliopiston Arkistopalvelut, Arabia. Muiden muassa Anneli ”Ankka” Haarasesta ja Liisa ”Liski” Lammin-Koskisesta tuli moninkertaisia Suomen mestareita kuten lukemattomista Toten treenaamista viestijengeistä. Yrjönkadulla ja Uuniksessa hänestä tuli myös veepallon ja nuorten treenari. Hesan olympialaisten jälkeen syksyllä 1952 pöllähti Yrjönkadulle Toten treeneihin kolme Lönkan ja kolme Tölikan kundia, isokokoisia 13-vuotiaita. Toten faija, hanttiduunari, lähti itärajan taakse Stalinin ”duunarien paratiisiin”. Yrjönkadun uimahallin tvettaajana, sen ajan liksoilla, tämä duunarimutsi tseenas jokapäiväisen skruudin ja lukukausimaksut Totelle ja sen systerille. Pohjoismaisten taideteollisten oppilaitosten rehtorien kokous Helsingissä 1982. Kun ei treenattu, jengi Siltiksen kundi shingras Lehdissä luki: Huonekaluja sisustussuunnittelija, arkkitehti Torsten ”Totte” Laakso kuoli sairauskohtaukseen 17.7. Ei lukenut, että 1995 perustetun Stadin Slangi ry:n yli 26 000 kävijään yltäneen ekan ”Niin gimis on Stadi” näyttelyn sisustussuunnittelija oli Totte Laakso, Siltiksen kundi, Taideteollisen korkeakoulun entinen proffa ja reksi. Hänet telotettiin monien suomalaisten tapaan Leninin ”tarhoissa”. 1968 hän perusti vaimonsa Vuokon kanssa matkustajalauttojen sisustuksiin erikoistuneen toimiston. Toten mutsi, Tenholasta lähteny ammattitaidoton, suomalaiseen duunariin ihastunut ruotsinkielinen friidu, jäi kahden skidin yksinhuoltajaksi. Tsilari_taitto_5_14_23.indd 9 24.10.2014 10.40. 1978 hänestä tuli tuoteja ympäristösuunnittelun professori Taideteollisessa korkeakoulussa, jonka rehtoriksi tuli 1980. Pian sen jälkeen Toten treenaama HSS valloitti SM-uintien Kalevan maljan. Siltiksestä ei sanaakaan Totte oli Siltiksen kundi, Catharina ”Kaisa” Wahllundin opiskelijoilta ”pankiksi” kutsutun kapakan kulmalta. Kaksi vuotta lisää, 1956, ja Stig-Olof ”Juffi” Grenner oli Suomen seljärikunkku ja Harry ”Häst” Holman perhoskunkku, ja Harry ja Klaude Suomen vesipallomaajoukkueessa PMkisoissa Ruotsin Växjössä. 2014 Lahdessa 83-vuotiaana. Puute oli jokapäiväinen vieras. Ja vielä monta kertaa. Torsten Laakso kolmas oikealta. Hänestä tuli HSS:n SM-tason rinulisti. . TSILARI 5/2014 9 KLAUDE BREMER STADILAINEN STADIN MUOTOILUJA VESIPALLOGURU TORSTEN ”TOTTE” LAAKSO L ehdissä luki, että Torsten Laakso haki oppinsa Ilmari Tapiovaaran ja Lasse Ollinkarin toimistoissa, ja oli suunnittelijana Askossa ja Skannossa. Siitä tuli Säästöpankinranta, Toten himakartsa. Mutsin duunipaikassa Totte sai tatsin tsimmaamiseen. Totesta tuli Lönkka-Tölikka jengin toinen faija. Totestakin tuli Simmiksen veepalli-ettassa moninkertainen Suomen mestari
Jengi voitti Simmikselle 20 SM-kultaa. Suhde liittoon kärjistyi Pekka Tiilikaisen täydelliseen selostusmokaan uinnin PM-kisoissa Uimastadikalla. Suuri sankari oli Toten mutsi, joka hiljaa kesti jääkaapin tyhjentämiset, kovan musan ja jengin ajattelemattoman remuamisen. Juffin selkäuintiSE taisi kestää 14 vuotta. 20 suoran vesipallomestaruuden (Halli + Ulko) Harri sanoi 1967 sen minkä muut ajattelivat: ”Ei tästä tule mitään. Liitolta ei koskaan irronnut lantin lanttia HSS:lle. Uimaliitto (SUL) ei vain hyväksynyt Tottea maajoukkueeseen valmentajaksi. Sellaiseen havahtuu aina liian myöhään. Saksassa, Itävallassa tuli alkuun nenään. Kun Jallu Torikka hankki täyden sponssin Merikiidolta, Pekka Tiilikainen tyrmäsi senkin todeten pilkallisesti: ”Ei sinne ostamalla ilmoittauduta!” Kieliriita eli vielä 1960-luvulla. Ylivoimaisimmillaan hopeamitalistit hakattiin 15-17 maalin erolla. Vauhti oli päällä. Suomen mestaruudesta pelattiin talvet hallisarjassa, kesällä ulko-SM:stä sekä mestaruusettä Suomi-sarjan voimalla. skulas tasan Eskilstunassa Ruotsin mestarien (käytännössä maajoukkue) kanssa, ja hävis Hollannissa niukasti Jugoslavian nuorten maajoukkueelle. Voitti ja muuttui ettaksi. Ongelma nimeltä Pekka Tiilikainen Helsingin Uimarit irroittautui vuosisadan alussa suomenkieliseksi seuraksi ruotsinkielisestä HSS:stä. parhaana seurajoukkueena, ensin DDR:n Rote Erden, sitten Unkarin Honvedin jälkeen. SUL tyrmäsi Villen ja Pekan voimalla maajoukkueen ilmoittautumisen Eurooppa-Cupiin rahapulaan vedoten. Lönkka-Tölikka jengi perusti oman jäähdyttelyseuran For Gentlemen Only (FGO, vastustajien nimittämänä For Gangsters Only) sääntönä: harjoitella ei saa! FGO voitti vielä seuraavana vuonna pikasarjassa Stadin Slangi ry:n yli 26 000 kävijään yltäneen ekan ”Niin gimis on Stadi” näyttelyn sisustussuunnittelija oli Totte Laakso Vesipalloguru Totte Tsilari_taitto_5_14_23.indd 10 24.10.2014 10.40. Simmikselle 20 SM-kultaa Toten junnut, Lönkan ”Tedi” Westerberg maalissa, ”Gustu” Bredenberg ja Häst-Harry, ja Etu-Tölikan Juffi, Klaude ja Lasse haastoi 1957 HSS:n ettan, moninkertaiset Suomen mestarit. Pelit tasaantuivat Europan mestaruuden aiemmin voittaneessa Ruotsissa. Ihmeellinen nainen. Mukaan poimittiin vanhan ettan ikinuoret Totte, ”Kale” Seppelin ja ”Eki” Marttinen. 10 TSILARI 5/2014 änkes Toten himaan Pankinrannassa, tyhjensi jääkaapin skruudista, kuunteli jazzia ja Karibian steel drum musaa, tsöras Toten kuplalla ja farkku-Minillä, skujas lopulta ST-kisaakin. Me ei ikinä päästä tästä maasta ulos ilman että itse maksetaan.” Riitti muillekin. 14 vuoden ajan Lönkka-Tölikka jengi haalas himaan myös lukemattoman määrän Suomen mestaruuksia ja mitalisijoja kilpauinnissa. Pekka selosti tulisesti 200 m perhosessa kolmos-nelosratojen ruotsalaisten suurmestarien skabaa, julisti jo toisen Pohjoismaiden mestariksi, kun heräsi että: ”oho, reunaradallahan HSS:n Harry Holman olikin ensimmäisenä maalissa”. Kaikki ulkomaanmatkat jengi rahoitti itse. L´Equipe, Ranskan suuri urheilulehti, piti jengiä kahtena vuotena peräkkäin Euroopan 2. Vesipalloilun suurmaassa Hollannissa jengi riivas Hollannin mestarin Amersfoort Neptunuksen ja edellisen vuoden mestarin, maajoukkuesentterillä vahvistetun PSV Eindhovenin. Uimahallien lisääntymisen myötä vesipallo kasvoi suureksi Suomessakin. Maajoukkueena Toten jengi aloitti toisena ”länsimaisena turistiryhmänä” maailmansodan jälkeen voittoisat veepallo-maaottelut Tallinnassa ja Tartossa Eestiä vastaan, vuorovuosina Suomessa. Sen huippu-uimareista Ville Nurmi johti SUL:a, radioselostaja Pekka Tiilikainen takapiruna. Siitä Lasse Lindholm ( Pauli Toivosen kartturina), Liski ja Klaude ajautui ”sivuraiteille” kilpa-autoiluun moninkertaisiksi SM-voittajiksi
Paska jätkä kun noin jätit. Näillä avuilla hän paneutui aikanaan myös purjehdukseen valmentaen muiden muassa tyttärensä Susannan huippuluokan kilpapurjehtijaksi. Totesta tuli Lönkka-Tölikka jengin toinen faija. Vesipalloguru Totte Tsilari_taitto_5_14_23.indd 11 24.10.2014 10.40. Vesipallo lähti alamäkeen, jonne se on jäänyt. Vielä 80 täytettyään hän voitti Göteborgissa kaksi Masters MM-kultaa (voitti kolmannenkin matkan mutta diskattiin käännösvirheestä) ja kaksi MM-hopeaa. Ja valmensi Kuhia, jossa Partaharjun poikaleirin uimarikomeetta 1953, sitten KuUS:n kilpauimari ja vesipalloilija, USA:ssa satasella minuutin rajaa hätyytellyt Paavo Lipponen saavutti vesipalloilun SM-sarjan pronssimitalin. Enää ei pelata Suomen mestaruudesta kesälläkään. Toten lähdettyä me jäljelle jääneet (Ted, Eki ja Jallukin lähti jo edellä) Lönkka-Tölikan jengin kundit, ja Kale, tunnetaan suurta surua. TSILARI 5/2014 11 Eestin maajoukkueen ja uuden Suomen mestarin HU:n. Osasi myös tulistua kuumaverisesti kun sikseen tuli. Samalla hän oli hyvin vaatimaton, sosiaalinen, nopeaälyinen ja hauska seuraihminen. Totte valmensi vielä HU:n Suomen mestariksi. Totte innostui 70:issään kilpauinnista Masters-kuvioissa ja saalisti kymmenittäin Suomen mestaruuksia. Mutta perässä tullaan, että ”Totte kulje hitaammin, meillä asiaa viel ois”! . Totte oli pohjia myöten analyytikko ja strategi. SUL keskitti rahansa kilpauintiin ja uimahyppyihin. Siihen loppui käytännössä myös Suomen vesipalloilu huipputasolla. Hän hankki laajan tietopohjan mitä erilaisimmista asioista
Minä födasin 1937 kätilöopistolla Kasarminkadulla. Faija kuskas kans hevosellaan stadille kamaa ja talli oli siinä Hämiksen ja Violankadun kulmassa. Onneksi olin niin fiksu, että vein ne pannuhuoneeseen venttaaman faijaa. Niin kävi isoisällekin. Kerran nukahdin ja trillasin lattialle ja silmäkulma aukesi. Kun sitä siinä duunasin, niin Vieno-mutsi huusi kovaan ääneen: ”käännä se leipä!”. Siin oli neuloilla duunattu, missä milloinkin ryssät painelivat ja sitä me pitskun kundit ja friidut käytiin tsiikaamassa. Mutsi oli ompelutaitoinen ja käänteli ihmisten pukuja, joita sitten pani taas kasaan. Kun ryssän pommarit tuli öisin, kerääntyi koko rapun väki klitsuun käytävälle. Sitä vedua meni pirusti. Portaat ja katuosuus piti joka päivä lakaista. Mutsi ja faija budjas silloin Kolmannella linjalla, josta sitten flyttasivat Eurantielle. Yötä päivää piti käydä stikkaamassa vedua uuniin. Varsinkin kun siihen aikaan ei muuta paljon ollut kun kaurapuuroa ja perunaa ruskealla kastikkeella. Flemarilla Nya mutsi ja fatsi budjasivat Flemarilla ja faija oli talkkarina, joka oli hyvä homma kun duunit oli muuten vähissä. Uusi mutsi ei osannut sanaakaan ruotsia. Heti jos lyysas, tuli skoudet skulaa dörtsille. Faija slumppas pari kania ja byggas niille kopin pitskun perälle ja mun homma oli kerätä niille safkaa. Talon pannuja lämmitettiin haloilla. Saattoi siinä joku kaalikin tulla följyyn, mutta eihän ihan snadin skruudiksen takia viitsinyt niin pitkää reissua tehdä. Krigu kun jatkui, minut pantiin tsugeen ja Haaparannan kautta Stokikseen. Panimo sijaitsi nykyistä Kumtähden kenttää vastapäätä. Pluggasin jostai kniigasta, että 70 % Stadin leipomoista meni konkkaan 1914-18, kun eivät saaneet mjöleä ja muutenkin safkaa oli sniidusti. Kun tulin himaan ja näytin mutsille ne ruhot, se huusi kuin palosireeni ja käski viedä pois ne raadot. 12 TSILARI 5/2014 PALLE BORGSTRÖM EKS MINNAA S ittemmin isoisä köras hevosellaan Bastmannin panimotuotteita. Eurantiellä oli skoudeasema, jossa fönarissa oli rintamakartta. Sieltä tulin himaan 1940 keväällä. Vedukuormat kun tuli, piti stikata klitsuun niin paljon kun mahtui ja loput pinota pitskulle. Naapurin Eeron kanssa stikattiin kanit mutsin pyykkikoriin ja lampsittiin Karjakunnan teurastamolle. Rottia budjas pinojen välissä ja niitä oli jännä jaagata. Ruotsii, suomee, slangii Kun mä tulin Svedusta himaan, en osannut kun kaksi sana suomea, isä ja kaappi. Helsingin pitäjän kirkon lähellä oli stadilla kaalimaa. Kun krigu alkoi uudelleen, mut pantiin tällä kerralla botskilla Sveduun. Ei ne gubbet edes pyytäneet duunistaan fyrkkaa. Kanien nimet oli Ippo ja Mimmi ja pian niitä oli 11 kpl. No mulla oli jonkinlainen mielikuva mitä se kääntäminen tarkoitti, joten minä vendasin sitä näkkäriä kädessäni, mutsi vain jatkaa sitä samaa möykkää. Minnaan hyvin, kun joka ilta piti fönarit peittää filteillä, ettei pitskulle lyysannut. Jengillä oli tyynyt ja filtit messissä, ja joillakin oli jopa skruudattavaa. Mun homma oli partakoneen terällä vetää saumat auki, jotta mutsi pääs tvettaan ja prässään ne palat. Eräänä päivänä faija sanoi, että nyt pannaan kanit lihoiks. Minä vendaan ja vendaan. Sinne mä painelin fillarilla ja keräsin kaalinlehtiä. Mutsi oli päivät duunissa, joten mulla oli nykkeli kaulassa. Siit on jälki vieläkin. Muistan kerran kun olin laittamassa näkkärin päälle sitä valkoista laardia, jonka päälle piti aina sirotella suolaa. Iltaisin kun tuli himassa pimeetä, menin fönariin tsittaa, koska siin oli pitempään lyysistä. Oma mutsi oli delanut 1945 ja faija oli mennyt uuteen giftikseen. Tsilari_taitto_5_14_23.indd 12 24.10.2014 10.40. Sieltä tulin himaan vasta keväällä 1946. Siinä sitä olikin välillä tekemistä. Silloin tajusin, että Miten minusta tuli Stadin kundi Mun isoisä flyttas Stadiin Sipoosta, joskus vuosisadan vaihteessa. Lopuksi mutsi ottaa sen brekun ja kääntää sen kuviopuolen alaspäin. Kriguaikaa Krigu kun alkoi, fatsi oli rintamalla ja mutsi oli duunissa ratikkahallilla, joka oli toisella puolella kartsaa. Ukot, jotka olivat duunissa, griinasivat meidän touhuille, mutta ei kestänyt kun hetken, niin kanit olivat lihoina ja turkit pinossa vieressä. Mä olin Hemmet-nimisessä päivärissä, joka sijaitsi nykyisen Stadin Slangin byron yläkerrassa. Kyllä ne sitten safkattiin ja hyvää lihaa se oli. Kapinan aikaan isoisä oli punaisia jemmassa panimon klitsussa ja iltasella faija smyydas puiston pusikoista milloin pääsis kartsan poikki, viemään omalle faijalle skruudattavaa. Grundas leipomon Skattalle, jossa faija födas 1906
Jokainen on pohjimmiltaan samanlainen ihminen. Bredut ja nagelit olivat kiven alla, joten jostain nuoret hittasivat vanhan varaston, joka piti purkaa. Siinä jengissä opin bamlaamaan suomea, tai luulin sitä siksi, mutta kyllä se slangia oli mitä suurimmassa määrin. Flemarin ja Vaasiksen kulmilla oli vildisti jengiä. Byggattiin raketteja, soitettiin pirunviulua. Sitä olimme sitten porukalla pistämässä sileeks. Takapenkillä oleva läski, olen minä. Aina olen hiffanut, että sen mitä snadina kartsalla oppi, siitä on hyötyä. Ja skutsi vastaa saman, mitä sinne huutaa. Brahiksen kentällä käytiin skrinnaamassa. Kavereita oli samassa korttelissa. Systeri meni giftikseen ja slumppasi tontin Friherssistä. Iltaisin sitattiin meidän kamarissa ja oiottiin nageleita uusiokäyttöön. Jengi pitää yhteyttä edelleen, henki on tallella vaikka 80 vuotta rupee olee klasissa. Skolea kävin Valkan ruotsalaisessa kansiksessa, jossa ei saanut edes välkkärillä bamlata muuta kun ruotsia. Kuvia ei tartte kumarrella. Pitkän elämäni aikana olen tavannut kundeja eri maista ja erilaisista duuneista. . Kaikki bredut ja nagelit otettiin talteen. Suomea opin vasta, kun aloin lukea suomalaisia kirjoja. TSILARI 5/2014 13 sille puolelle kun levittää, niin menee snadimmin laardia. Praijattiin skutsissa, slepattiin talvella hyddasta, snutattiin fiblareita, duunattiin vaseliini rautatiekiskoille, kun tsuget kuskasivat sotakorvauskuormia itään. Kivisotaa käytiin pommitetulla tontilla Vaasiksen ja Aleksis Kiven kadun välisellä osuudella. Käpylä oli hieno mesta budjata. Vodaa tuli, mutta vain kylmää ja veski oli eteisessä naapurin kanssa yhteinen. Ole vaan itsesi, se riittää. Sitä vedua meni pirusti. Siitä saivat sitten pienen tönön pystyyn. Yksi meistä kundeista on jo stikattu siihen kalsaan graveliin, mutta me muut vielä venttaamme vuoroamme. Se oli snadi kämppä, huone ja keittiö. Yötä päivää piti käydä panniksessa stikkaamassa vedua uuniin. Mutsin kanssa käytiin Pasilan suolla keräämässä marjoja ja sieniä. Flemarilta Käpylään Faijalle taisi brenkku maistua, koska Flemarilla hommat loppuivat ja 48 flytattiin Käpylään, omakotitalon alakertaan. Tänä päivänäkin panen voin aina sille tasaisemmalle puolelle. ”Hemmetin lastentarha” Faija koninsa kanssa vasemmalla Himassa taas 1940 Matkalla Haaparannan kautta Sveduun 1939 Tsilari_taitto_5_14_23.indd 13 24.10.2014 10.40
Siitä en kertonut. Pikkuskidi ei vielä ymmärtänyt kummitusten ja rituaalimurhien päälle, joten jatkettiin tsiigaamista Meikun villojen ohi kohti Fölkan siltaa ja Tamminiemeen. Koko rakennelmassa tuntui lievää huojumista eikä tasanteen kaiteet tuntuneet kovin luotettavilta, mutta halusin kuitenkin näyttää ympäristöä skidille. Komeita maisemii korkeelta Varsinainen skutsi oli melkein kuin ennen ja pikkuskidi joka oli enemmän himassa puistossa ja hiekkalaatikoissa tsiikas ympärilleen suurin silmin. Maasto vietti ylöspäin ja pian tultiinkin hiihtomäelle josta kasvillisuudesta päätellen kukaan ei ollut laskenut moneen vuoteen. 14 TSILARI 5/2014 J ätettiin fiude parkkipaikalle, joka oli suunnilleen sama paikka johon ennen jätettiin fillarit puskien suojaan. Ehkä hän funtsas että nyt oltiin oikeesti landella, niin kuin mummon luona. Lastenlinna oli eka tornimainen talo, siitä oikealle alapuolella Kesäranta ja vielä lähempänä, Seurasaarentien tällä puolella joitakin puutaloja, joista suurimpia oli Maria Åkerblomin kummitustalo. Puiset portaat näyttivät olevan kallellaan moneen suuntaan ja päättelin että oli mukavampi nousta korokkeelle luiskaa pitkin niin että skloddi voisi kiivetä itse kaiteesta kiinni pitäen. Pikkuskidi laittoi pläägää toisen eteen ja minä seurasin perässa. Skloddi ei paljon kysellyt, mutta olin huomaavinani kyllästyneestä katseesta ilmeen ”antaa faijan bamlata niin päästään sitten himaan”. Pidin lujasti kiinni kundista, tsiigattiin ja minä kerroin. Ei sentään kolmivuotiaana, mutta aika snadina kuitenkin. Kerroin inkkareista ja skoobareista, Robin Hoodista ja Zorrosta ja kaikista muista jotka vaanivat skutsissa, mutta en ollut ihan varma siitä kuinka paljon skloddi bonjas jutuistani. Ja funtsasin itsekin että onhan mäki madaltunut ajan myötä. Tsennasin vähäistä vapinaa omissa klabeissani, kun lähdettiin portaita UFFEVEE EKS MINNAA Meikun skutsissa Syksyisenä päivänä seitkytluvun alussa lähdettin kolmivuotiaan pikkukundin kanssa Meikun skutsiin. Mutta kundi taapersi rohkeasti risukon läpi eikä paljoo kyselly. Tsilari_taitto_5_14_23.indd 14 24.10.2014 10.40. Koko bygga oli ihan laho! Oikeastaan olisi ollut fiksuinta palata heti maanpinnalle. Sinne! Vauhdinottomäki oli puusta bygattu luiska, jonka ylätasanteelta näkyi joka suuntaan yli puiden latvojen. Paciuksenkadun puoleisen metsäkaistaleen suojassa oli kalliotasanne jossa plaadattiin salaa, missä faija veti ensimmäiset henkoset. Viittasin vielä uutta raksaa joka nousi skutsin pohjoispuolella – taisi olla Allergiasairaala – ja osoitin sitten Meikun sairaalaa eli Hiltonia ja sanoin että nyt mennään. Pian hoksattiin kuitenkin et veduista tehdyn luiskan pinta oli kostea ja limainen ja kannoin sitten kaverin ylös loppumatkan. Näytin paikkoja ja kerroin että soratie oli ennen kapea kinttupolku ja pusikoista oli kasvanut puita. Halusin näyttää skloddille paikat missä faija ja kaverit praijas pikkukundina. Mutta korkeimmalla paikalla stondas edelleen puinen vauhdinottomäki pystyssä
Toivottavasti siitä ei tule turhan fiini puisto vielä pitkään aikaan. Suurin bygga lienee kuitenkin mäen päälle noussut Allergiasairaala. –Mutta kuka valvoo näitä asioita, kuka vastaa. Meikun puistoja skutsialue on siitä jännä, että vaikka siihen on rakennettu urheilualueita ja tenniskenttiä on alkuperäinen maasto ja luonto vielä tunnistettavissa. Vielä kerran ja kireällä äänellä kerroin asiani, ”että oli meinannut käydä hullusti ja kuka vastaa ja kuka hoitaa varoitusköydet ja kieltokyltit?” –Aiai, onneksi ei käynyt pahemmin, tuumi vahtimestari. Se oli usein kuivahtanut ja ajettiin joskus fillareilla katsomaan kun isommat kundit ajoi skramelia pitkin ja poikin kuoppia ja vesilätäköitä. Meidän maratonrata starttas Töölön kirkosta mistä reitti kulki Sibeliuspuiston läpi, Kesärannan ja Humallahden uimalan ohi Seurasaarentielle. Mumisin vielä jotakin ”että käyn kyllä tarkistamassa” mutta tunsin samalla väsymystä ja helpotusta. Stadi kunnostaa paikkoja sitä mukaa kuin fyrkkaa riittää, mutta vanhaa maastoa voi vieläkin tsennata. Vaikka itselläni ei ollut asiaa sinne, päätin joitakin vuosia sitten testata sairaalaan johtavaa jyrkkää mäkeä. Astuin tyhjään ja kaaduin eteenpäin, rillit putosivat nenästä ja pikkukundi huusi kuin sireeni. Yritin vielä, mutta vahtimestari vakuutti tyynen rauhallisesti että hän kyllä hoitaa asian itse. Vähän kyllä nolotti kun minnasin rähjäämiseni silloin ja koin että paikallisten taiteilijoiden betoniperustuksiin maalaamat graffitipärstät skriinas mulle ivallisesti. Kävin äsken siellä tsiigaamassa. – Minä hoidan asian. Mutta näin vuosien päästä se on helpompaa. Enhän minä koskaan käynyt tarkistamassa oliko vauhtimäkeä eristetty ja varustettu varoitustauluilla. Meikun maisemat skutseineen ja kaltsuineen oli viiskytluvulla meille skideille alue, joka yhdistää muistoja ja nykyaikaa. . Paciuksenkadun puolelle on rakennettu Meikun sairaalan lämpö ja energiakeskus ja Maria Åkerblomin kuuluisan villan naapuriin on noussut Ronald MacDonaldin palvelutaloja pienten potilaiden perheille ja Tamminiemi on muuttunut museoksi ja pressa asuu nykyisin Mäntyniemessä. Foto: Uffevee Tsilari_taitto_5_14_23.indd 15 24.10.2014 10.40. Keskusneiti yritti vielä kerran ja joku vastasi: – Vahtimestari. Keskellä avointa soraja hiekkakenttää kulki epämääräinen syvennys, oja, joka milloin oli Rio Grande ja milloin Amatsonjoki. Kääntöpaikka oli Fölkan sillan saaren puoleisessa päässä, missä oli juomapiste ja mistä palattiin samaa reittiä takaisin. Minulla on syntymästä saakka astma ja minnaan että viimeistään kun paluumatkalla lähdin nousemaan Humallahden kohdalla alkavaa ylämäkeä tuntui että jos olisi narikka johon keuhkot voisi ripustaa niin loppumatka sujuisi paremmin. Hiihtomäen vauhtirampista on jäljellä vain betoniset perustapilarit, mutta paikasta on hyvä näkyvyys Munkan suuntaan. Betoniperustusten graffitipärstät skriinas mulle ivallisesti. Itse asiassa hoksasin samalla hetkellä kun vahtimestari alkoi puhua, että minä itse olin tyhmyyksissäni ylireagoinut! Joskus on vain vaikeata tunnustaa – ja tunnistaa, omia tyhmyyksiä. Vähälumisena talvena kuvatuista fotoista tuli melko roisin näköisiä, mutta muina vuodenaikoina mielestäni hela Meikun alue arboretumpuistoineen on turistiredun arvoinen. Onneksi ehdin kääntyä sivusuuntaan niin ettei kundi jäänyt alle, eikä myöskään pudonnut portaiden väliin. En minnaa ihan tarkkaan järjestystä, mutta ystävällinen keskusneiti ja minä seikkailimme kiinteistö-, puisto-, korjausja ylläpitosekä urheiluja liikuntaosastoilla, mutta kukaan ei tuntenut asiaa omakseen – eikä vastuuta! Suuttumukseni lisääntyi ja funtsin jo korkeampia instansseja. TSILARI 5/2014 15 alas. Olin viimein tavoittanut ihmisen joka ei pelännyt vastuita ja seuraamuksia ja joka oli osannut käsitellä asiaa oikealla tavalla. Ja taas olisi tarvittu narikkaa keuhkoille! Toki sinne pääsee autolla ja taksilla – ja ambulanssilla, mutta entäs jos tulee ratikalla tai jos ylhäällä ei ole parkkitilaa. Meikun mestat ovat kyllä minnaamisen arvoiset. Pidin kundia edessäni sylissä ja toisella kädellä tartuin kosteaan kaiteeseen, enkä hoksannut että yksi porrasaskel puuttui. Stadin vastuusta Heti seuraavana arkipäivänä dyykkasin puhelimen kautta Stadin palvelunumeroiden labyrinttiin ja yritin selvittää, kuka vastaa siitä että vaarallista byggaa ei ole purettu tai miksei siellä ole varoituskilpeä ja kieltotauluja! Ensimmäinen gubbe, joka vastasi ei tiennyt, mutta bonjasin että juttu ei kuulunut hänen pöydälleen. Oltiin aika snärkkiksiä, kun lopulta päästiin alas, mutta kundi rauhoittui nopeasti ja löysin rillit ehjinä pehmeän sammaleen päältä. Meikku viiskytluvun skideille Meikun maisemat skutsineen ja kaltsuineen oli viiskytluvulla meille skideille oma, melko koskematon alue joka yhdistää muistoja ja nykyaikaa. Eikä tiennyt toinenkaan gubbe
Pari kundia skulas klarinettia. Kovanokista messissä oli mun lisäks Batman eli Eki ja Rusto. No me finnattiin ja oltiin tietysti polleita poikia. Kiviksen kundien musaesitys Sit me funtsattiin, et kyl savolaisten täytyy saada tietää Kiviksen kundien musastakin jotain. No me ei jääty venaan skoudeja vaan hypättiin Deekuun ja lähettiin haneen. Seuraavana päivänä ajeltiin Deekulla, se oli mun DKW:n lempinimi, ympäri Kuopiota ja huudeltiin ikkunoista, et tulkaa torille Veljmiehen patsaan luo kello ykstoista illalla, siäl tapahtuu jotain kliffaa. Mutta ku mä skujasin bilikaa ja kundit otti huikkaa ja sjungaski, niin mun piti päästä messiin samaan fiilikseen eli osallistuu huikan ottoon ja kaikkeen muuhunki kliffaan. Taimis tuli messiin vähän niinku roudariks. Hypättiin skitat kaulassa suihkualtaaseen, mä, Batman ja Rusto sjungattiin ”Sua lähde kaunis katselen” kolmiäänisesti. Värikkäitten vaiheitten jälkeen päästiin vihdoin Kuopioon ja mentiin leirintäalueelle mökkiin. Värikkäitten siks, että Kuopioon oli funtsattu päästävän yhden pysähdyksen taktiikalla. Tsilari_taitto_5_14_23.indd 16 24.10.2014 10.40. Jengii oli paikalla tosi paljo ja lisää luudas ympäristöst biisin ajan ja aplodit biisin jälkeen oli mahtavat. No Batman funtsas et annetaan jengille huvia koko fyrkan edest ja dyykkas kledjut päällä pää edellä altaaseen, joss oli vodaa vähän yli polviin, ja kolautti dyykatessaan nuppiaan johonki suihkualtaan vesijohtoputkeen. Kiviksen kundien kans skulattiin skittaa ja sjungattiinki oikeen moniäänisesti. Kundit vasemmalta lukien Jalde, Taimis ja Batman ja Taimis. Mä kuulin yhden friidun sanovan kaverilleen, et ”kerranki tääl Kuopiossaki tapahtuu jotain kivaa”. Onneks Batmanille ei kuitenkaan käyny pahemmin. Kuopioon kolmen pysähdyksen taktiikalla Kesällä 1968, kun mä olin slumpannu ekan bilikani DKW tonnin, lähettiin Kiviksen kundien kans kesiksellä nyyalla bilikalla kiertään Savoo. Ne keräs jengiinsä leirintäalueen parhaat jätkät ja matsi pelattiin. Kello ykstoista kurvattiin Veljmiehen patsaalle, jonka ympärillä on suihkuallas vähän niinku Havis Amandallakin. Biisin jälkeen noustiin tietysti veke altaasta ja jengi ympärillä rupes huutaan kuorossa ”sukella, sukella” ja taputti käsiään huutojen tahdissa. Kai se oli kiellettyä hypätä suihkualtaaseen ja jos ei ois lähetty haneen, ois voitu joutua vaikka boseen. Sit rupes kuuluun skoudefiuden sireenin ulvontaa ja skoudet tuli kovaa vauhtia torin toista laitaa tsiikaan et mitä Veljmiehenpatsaalla oikeen tapahtuu. Taimis oli vähän niinku turvamiehenä altaan reunalla. Foton otti Rusto Mä kuulin yhden friidun sanovan kaverilleen, et ”kerranki tääl Kuopiossaki tapahtuu jotain kivaa”. TAPIO ”JALDE” SALMINEN STADILAISET Kiviksen kundit Savon turneella Kivinokka eli Kivis on Kuliksen ja Hertsikan välissä oleva mökkialue, josta mun mutsi ja faija slumppas snadin mökin kun mä olin neljä v. Meil oli pumppuki jonka nimi oli Kivinokan Kovanokat. 16 TSILARI 5/2014 K ivikses on pitkät perinteet musalla, siellähän maineikas Dallapekin soitti ekat jortsukeikkansa 1930-luvulla. Siks Kuopioon päästiin kolmen pysähdyksen taktiikalla eli yövyttiin ennen Kuopiota kolmessa mestassa. . Kesän yleisissä bailuissa uimarannan jortsulavalla meil oli musiikillisia ohjelmanumeroita ja me skulattiin bailujen päätteeks joskus jortsumusaakin. Kivikseen muutettiin kesäks aina skolen loppumisen jälkeen ja takas stadiin eli Valkkaan just ennenku skolet alko. Kuopiossa oli leirintäalueella lentiskentsu, mis eri puolilta Suomea tullu jengi skulas lentistä. Me haastettiin heti ne kaikki ja haluttiin ottaa matsi Kivinokka vastaan muu Suomi. Pullistellaan mökillä voitetun matsin jälkeen
Mua viedää ku maaherraa ja kaveerataan kaikest mitä joe penkal törröttää. Must tuli oman duunin sivus maikka, brankkari (leedasin jengin mestareiksi) ja skrivasin mä tohon sontasiioniinki, niiku ne tota Ilkkaa kutsu. Mä sotkin fillarilla skolesta toiseen, dirikoin jodekat kertseihin, bräidäsin jengin kans kentällä, bamlasin tsyrkas ja skulasin lentistä. TSILARI 5/2014 17 ESKO VEPSÄ STADILAINEN M ä olin budjannu Saksas, mut nixmannit strittas mua öögaan ja niin mä flyttasin takas himaan. Skole oli joka kyläs ja niihi haluttii kertsejä skideille. Ne bamlas jotai pesiksest ja fudiksest ja lätkäst ja semmosest. Duunasin pitäjäs kaikenlaista, olin aluks jopa tukkilaisskabojen domari. Skruudattiin ja kaverrattii ja lopuks ne kysy, että viihtysinks mä tällases mestas, johon mä, että takuulla joitain vuosii, en mä tätä eläkepaikaks kyl funtsi. Kun mä tsörasin Vaasast folkkaril pikitietä kohti kirkonkylää, niin siin Saarensivun skolen kohdalt aukee maisema Savilan mäkeen. Mä sökasin duunii vähän sielt sun täältä ja yks mesta oli Vähäkyrö tääll landella. Sit mä kysyin ett mitäs ne haluu musta ja ne sano ett partsiga ja nuorisokahvila johon mä, että tulee, entäs muuta. Niin musta tuli sen Snadin Kyröön nuoriso-ohjus. Ne nyökytteli. Tsilarissa 4/2014 Esko Vepsä skrivas Ilmajoen murreskaboista, joihin ne osallistu Jalosen Maken kanssa ainoina stadilaisina. Mun oli sielust jääny iso styge sinne Snadi Kyröön. Se todella kolahti Stadin Kundiin – mun Lande… . Sielt skulattiin mulle ja frogattii jos mä voisin tulla tsiikaan sitä mestaa ja mähän sanoin että passaa. Toi oli mun sielun maisema, jota mä olin tsiigannu tält samalt mestalt satoja kertoja, ku olin tsöraamas Merikaarrost himaan ja siel oli mun hima. Oli fabriikkia, myllyä, sähkölaitosta ja vaik mitä. Flytattii sit taas ulkomaille ja kahe vuoden jälkee tultii tsiigaan vanhoi mestoi. Sit ne rupes sanoo päivää ja ku mä sit yhtenä aamuna treffasin yhden faijan osuuskaupal ja se kaveeras, et mä olin illal skujannut niiden skidit himaan ja skruuvannu biligall rundin niiden pitskul. Mä olin huuli pyöreenä ja funtsin, ett mitä tää on. Ku mä sanoin, etten mä ole sellasis koskaan ollu, ne sano, ettei tartte ku ”olla kello käres ja tärkiän näkööne”, mihin mä, et toi kyl hoituu. Tsilari_taitto_5_14_23.indd 17 24.10.2014 10.40. Millä stogel mä tuun, mä frogasin, mut se kundi haloofoonis sano, et flygaa huomenna, kyllä kunta biudaa slabarit. No gliffat gledjut niskaan ja menox. Meidän pikkukundi oppi, ett bulifaija on paappa niide murteell ja niinpä mäkin oon paappa mun skidien omille. Hei vaan, flygarilla Vaasaan ja siellä se stondas tärkättynä upeen biligan vieres, moikattiin ja suhattiin baanalle. Se oli joku kuntapamppu, Pajula oli sen nimi ja se bamlas mulle siit mestasta, et tossa on greisin buli sikala, yli 600 elukkaa ja tossa huisi navetta, noil taas hirveesti skidejä, ne on lestantteja. No ne kaik tsennas mut ja mäki opin vähitellen tsennaan ne. Siel stondaa se Engelin piirtämä tsyrkka ja Savilan skole. Mun tartti kuulkaa stopata se fiude ja nousta stondaa sen vieree, sillä tuolt magan botnes kouras oikein peijoonist. Alkuun kun mä dallasin tai suhailin raitil, niin mä tsennasin, ku ne tsiigas fönareist että tuolla se kumma kulkee, se ku tulee Hesast ja on asunut ulkomaillaki. Tartti olla jotai fiuduu pollas, ku se tänne landelle tulee. Sit suhattii Kunnantalolle, se oli sellanen punane bygga joita pitäjä oli pullollaan. ”Saa sitä tulla tupaha, ettei tartte orotella, jotta käsketähä” se bamlas ja sillo mä bonjasin ett mä oli tervetullu. Stadin kundi landella Mä sotkin fillarilla skolesta toiseen, dirikoin jodekat kertseihin, bräidäsin jengin kans kentällä, bamlasin tsyrkas ja skulasin lentistä. Hiffasin, ettei mut tarttenu nimii muistaa, riitti ku oli muistavinaa. Täs on Eskon skaboissa esittämä stoori. Ja löytyi sporttiski, pitäs duunata treenejä. Siellä oli jengiä kämppä täynnä kauhees tärkis. Mä funtsin, et mikäs ny skramlas, mut sit mä sen hiffasin: se oli se fiilis, ku tullaan himaan
Salt vatten! Ingenting sådant som jag hade drömt om. Jag såg varken blommorna eller grönsakerna. Postkillen stod i portgången och väntade på mig. Tittade försiktigt på honom. Vad jag blev till mig. Ja tyckte om honom, fast jag måste nog erkänna, att jag inte i dag kommer ihåg vad han hette. Det var något! Det viktigaste jobb som tillhörde mig var att jag dagligen skulle gå med smörkuponger i ett stort brunt kuvert från Varubodens kontor till Enighetens kontor, som låg vid Södra Magasinsgatan. Jag förtjänade själv mina egna pengar. När jag kom, räckte han fram sin hand och gav mig en mörkröd ros. Matade ibland med gammalt bröd änder som simmade omkring i Kolerabassängen. Men jag kommer nog ihåg hur han såg ut. Mellan verserna fick jag torka damm från fönsterbrädena och tömma papperskorgarna, men jag tyckte om det, och det var inte alls jobbigt. Postiljonen väntade i portgången Varje dag kom ungefär klockan 9.30 en ung kille on på Varubodens kontor. Sedan blev det så, att han därefter varje dag väntade på mig i portgången och tillsammans gick vi med smörkupongerna till Magasinsgatan. Men en vacker dag, när jag skulle gå med ina smörkuponger hände det något ovanligt. Och marken gungade under mina fötter och vad gjorde han. Vi pratade med varandra om allt mellan himmel och jord. Hur mycket kan det inte hända på en och samma dag. Mitt första jobb Det var sommaren år 1947. Men hör och häpna, vad som hände mig, just den sommaren. Jag visste inte alls, hur jag skulle förhålla mig till denna stora händelse. Och sant är det också, som man brukas säga: att ”varje portgång har sin egen lilla saga”. Han hade delat ut all sin post och frågade om han fick gå med mig och göra sällskap. Han såg så vackert på mig, jag rodnade och jag är säker att jag var så röd som en brandbil i ansiktet. Herre Gud! Han kysste mig rakt på munnen. . Till mitt jobb hörde också att limma frimärken på brev, som skulle skickas vidare, springa efter kaffebröd och ett litet mått grädde åt kontorsfröknarna till deras eftermiddagskaffe. Det var min sista arbetsdag på Varubodens kontor och min allra första kyss i deras portgång. När man kom innanför dörren på kontoret, var där ett litet bord med stol. Det var den första blomma, ros, som jag hade fått av en Man! Jag visste inte vad jag skulle säga eller göra. Min arbetstid var 6 timmar per dag för att jag var bara 13 år gammal. Han vände om och sa hej och småsprang från portgången. Det var springflickans speciella lilla hörna. Han var också lika eldröd i ansiktet som jag och så hände det. Men jag tyckte nog, att han hade tårar i ögonen. Alltså dagligen, klockan 10, gick jag med mina smörkuponger förbi salutorget till Magasinsgatan. Postiljonen gav breven och jag blev till mig när jag såg honom. Den sommaren glömmer jag aldrig, sommaren 1947. Tsilari_taitto_5_14_24.indd 18 27.10.2014 14.57. Jag kände efter, smakade på läpparna, de smakade bara salt vatten. Han varm tror jag, ungefär 16–17 år gammal. Min uppgift var sedan att dela ut breven till dem som de tillhörde. Tusen tankar vimlade runt i huvudet på vägen genom torget. 18 TSILARI 5/2014 M itt arbetskontrakt var från 1 juni till 31 juli, ungefär 8 veckor. Torget var så färgrikt med sina granna blommor och färska grönsaker. Jag vill komma ihåg att sommaren var vacker, solen sken, måsarna skrek på, där fiskförsäljarna stod och sålde fisk och det var otroligt varmt och skönt. Så gick det till i en månads tid. Han var postiljon, smålog vackert och gav mig en brevbunt i handen. Ingenting var som förut, allt var annorlunda. PIA LANDÉN DUUNIMESTA Men hör och häpna, vad som hände mig, just den sommaren. Jag stod bara och såg efter honom. Jag hade tänkt någon gång i mitt stilla sinne, hur den första kyssen skulle smaka. Smörkuponger och kaffebröd Jag var mycket stolt över mitt jobb och hade en väldig arbetslust. Skojade och skrattade. Jag gick sedan ensam med mina smörkuponger för sista gången till Magasinsgatan. Postiljonen stod som vanligt i portgången och hade händerna bakom ryggen. Jag hade fått jobb som springflicka på Varubodens kontor som låg på Köpmansgatan 2 på Skattudden. Bra förstås! Marken gungade under mina fötter Så kom min sista arbetsdag i slutet av juli. Köpte ibland ”sackarin”-glasspinnar från glasskärran som stod vid salutorget. Det var min allra första kyss. Detta hände varenda morgon
Ja lopulta asuminen lähes landella, Kannelmäessä. Värikkäitä kuvauksia värikkäistä henkilöistä riittää. Stadilaisille erityisesti, mutta opiksi ja ojennukseksi myös heinähatuille! . Kaikki nämä asuinpaikat ovat jättäneet jälkensä Kari Varvikon elämään, sielunmaisemaan, hyvässä ja pahassakin. PEKKA HURME KNIIGAT Tsilari_taitto_5_14_23.indd 19 24.10.2014 10.40. Kirja kuvaa monipuolisesti myös toimittajan ammattia, joka vei lehtimiestä ympäri maailmaa monen eri lehden toimituksen lähettämänä. Teos Kääpiöitä ja jättiläisiä on mielenkiintoista luettavaa, ei vähiten stadilaisille, sillä Varvikko kertoo hauskasti elämästään Stadissa. Raskas työ vaati usein raskaat huvitkin … Kokonaisuudessaan Kari Varvikon kirja Kääpiöitä ja jättiläisiä on sujuvaa luettavaa. Nämä vaiheet, kokemukset, ovat varmaan tuttuja monelle kirjan lukijalle, stadilaiselle. Kakaroita oli paljon, asunnot pieniä, mutta ympäristöstä ei puuttunut virikkeitä, kuten nyt hienosti sanotaan. Siihen aikaan toimittajan työ oli sentään rankkaa duunia. Elävä kuvaus näistä ajoista Helsingissä on kirjan kulttuurihistoriaa, arvokasta tallennusta stadilaista todellisuutta. Osansa kulttuurihistoriasta muodostavat myös erilaiset aikansa julkkikset, laulajat ja muut taiteilijat, joista Suomen pienin mies ja Suomen suurin mies tulivat Varvikoille tutuiksi. Siitä kirjan nimi. Kari Varvikon ammatti on toimittaja, kirjoittaja, lehtien tekijä ja myös kustantaja. Pikkupoikien ketkut ja metkut olivat Töölössä samanlaisia kuin Sörkassa, Valkassa, Herulissa. Virikkeitä tarjosivat puliukot, viinanmyyjät, ”langenneet naiset”, ikuiset kiusankappaleet talonmiehet, kosarit. TSILARI 5/2014 19 K ari Varvikko, tämän Tsilari-lehden päätoimittaja, on julkaissut muistelmansa, ensimmäisen osan. Lapsuus Töölössä, sitten asuminen Hermannissa ja myös ”lähiössä”, Herttoniemessä. Nyt 70-vuotias mies on elänyt pikkupojasta värikästä elämää, joten kerrottavaa riittää. Varvikko muistelee Kari Varvikon kirja on saatavissa Stadin Slangin toimistosta tai sen voi tilata Slangin nettisivulta
Sain tukevat tropit tipan letkuun, ja sit olinkin valmista kamaa lastotettavaks ja roudattavaks lasarettii. No. Mut ennen kaikkee sitä, et tavikset mun ympäril ei jättäny mua yksin vaan oma-alotteisesti jeesas mua. Pääsinki junan avoimelle dörtsille, mut sit mä kompastuin, lensin mahalleni maahan, ja mun höögeri handu jäi stogen ja laiturin väliin. Bulit tänksit viel kaikille jotka jeesas ja hoiti mua. NAPS mun kyynärnivel oli sijoiltaa. Vasemmal kädel. Ei soinu viel kello mulle! Melkee puolen tunnin päästä nää ensihoitajat sit tuli ja laitto tipan. Ne mittaili verenpainetta ja täytteli lomakkeita – ja lopulta se lääkintäyksikköki pääs paikalle. Sattu helvetisti, mut pääsin kierähtään selälleni laiturille. Aina tulee seuraava. 20 TSILARI 5/2014 FUNDEERAUKSIA PIRJO TUOHIMAA ”Ollaan duunis täs steissil. Siin oli yks tosi ystävällinen virolaisnainen, joka tilas mulle ambulanssin ja jäi venaan mun kaa. Niiloli huomioliivit, joten mä tietty luulin niiden olevan ambulanssimiehii ja froogasin, onks niil joku lasta mun handuun. Mä meinasin duunimatkal missata stogen ja funtsin et kyl mä kerkeen, jos otan spurtin. Lumpsahtihan se nivel sit oikeille mestoilleen lopulta. Mä olen yks Suomen 29 kipsimestarista.” Olin siis tosi buenos hoidos, mikä sai mut taas kunnioittaan ammattitaitoo, veronmaksuu ja näit hyvinvointivaltion rippeit. Tsiigattii vaa et sullon saleesti kalsa.” VENSTERIL HANDUL E n muuten ikinä enää luffaa stogeen. Tsilari_taitto_5_14_23.indd 20 24.10.2014 10.40. Ne kundit soitti uudestaa 112:een, ja kerto et sielt on kyl bilika matkal. Röntgaamises handuu väänneltii ja käänneltii, mikä ei ollu kliffaa, mut tulos eli kuvat oli huojentavii: ei luunmurtumii. Se jopa tekstas mun luuril mun duuniin, etten pääse tänää. Mä olin siit tosi liikuttunu, semminki ku medias toistuu tää teema et jengi ei jeesaa apuu tarvitsevii. Tsiigattii vaa et sullon saleesti kalsa.” Vaude! Kyl taas nous usko ihmisyytee! Ja se virolaisnainen oli vaan viel siin ja rauhotteli mua ku kesti ja kesti. Venattii ja venattii. Ku tääl himas tsemppailen ykskätisenä, niin tulee myös mieleen, kuinka itsestään selvänä mä tota handuuki pidin. Et siinä se kulkee meges ja funkkaa aina ku mä haluun. Taas hurjat mömmöt kehiin ja vartti venaamista. Ai mistä ny blosaa. Se oli just se eka tosi kalsa aamu, ja mun kipuu helpotti se kylmä stenualusta kyynärpään alla – muuten kyl oli kalis. Mut ennen kipsaamist nivel pitäs saada paikoilleen. Näist myönteisistki kokemuksist pitää skrivaa, ja sitä mä just täs duunaan. . Mömmöi niil ei ollu meges, vaan ne piti tilata eriksee! Taas venattii, mut onneks oli ny asiantuntevaa seuraa. Sit mun öögaan piirty kaks heeboo, jotka tuli peitteleen mut omil rotseillaa. Tää oli jonkinmoinen oppitunti, ja jos arvoist kaveerataa, ekaks tulee kyl terveys, koska kaikki muu perustuu siihe. Ku lekuri ja lääkintävaksi sit tuli froogaan, mikä on olo, sain just ja just soperretuks: ”Lämmin ja mukava!” No eiku hommiin; siin oli mimmi ny elämänsä vedossa. ”Ei me olla ku VR:n sähkömiehii, ollaan duunis täs steissil. Piipaat alkoki kuuluu, mut sit ne vaikeni. Ihanaa ku ei enää sattunu. Sit se lääkintävaksi kipsas mut huippuammattilaisen ottein, ja ku sanoin et sä oot tehny tätä ennenki, se kaveeras: ”Öbaut 23 000 kipsii on tullu duunattuu. Se meinas, et kyynärnivel kipsattais vaa pariks viikoks ja sit taas tsiigattas
J. No, nyt me sit Patun kanssa stondattiin Hämiksen narikassa ja slepattiin rotsit veks. Duunattiin treffit parin päivän kuluttuu. Mä hiffasin enkelin. P. Keinänen Eltsussa. . Ja sit Pattu, pannaan Patun syyks, ku se on jo delannu, hokas, et häippästääks Hämikselle joraan. Sikski kai, ku mulla ei ollu kledjuja, joita siihen aikaan jortsumestat vaati. Mähän en yleensä käyny sunnuntaisin joraamassa, ku mun mummu sano aina et muista pyhittää leedipäivä. Sit lähettiin skujaa Kirjalle joraan. Sleppasin tän friidun Kirjalle ja suhasin himaan vekslaan toiset blääkät. Kin Tonikille, ku se duunas mulle tota spiritin styrkkaa, et jänäsin mennä pokkaan tolle unelmalle. Sit kummiski kerran, yks mun serkku, londas mulle sen sprigirotsin ja nahkapläägät. Mut tää vetin Hillmanni oli yks tun jääskope, ja mun klabbit frysas ittensä amputaatiokondikseen. Ei kai jengistä kukaan nyt symffaa mua, mut tää mun eka jortsuhugi oli kyl yks buli fiasko. Funtsigaa ny, et miltä tää studaava, nuori kundi näytti. Sinne, ku treenas päästä ineen, vaik ihan snadi skäfässä, niin eiks nää Jyryn nuoret brotarikundit stikannukki sut puolnelssonista parin immelmannin kautta takas kartsalle. Liian buli sprigin rotsi, mustat klovnin pläägät ja niissä ruskeet snarat ja sit valkonen, jo snadisti kellertävä paita, jossa röökin brennaamii snadeja holeja, faijan vanha, sinivihree skraga, niin ja sit tummat teryleeni byysat ja niissä ainaski litran polvipussit. Mut emmä nyt sitä skoijii oikein tsennannu. Pamlattiin kaikkee skeidaa. TSILARI 5/2014 21 K u mun kafrut alko viihtyy joraamassa, niin mua se ei heti hodettanu. Kun taas tää Kultsa sitte. Ja nyt jo, jänään kaveeraa, et mä en ees jänänny, treenaa tsögaa, yhtäkään mimmi joraan, tän mestan lehmiksestä. Ja sit takas Kirjalle, ku S. Tsilari_taitto_5_14_23.indd 21 24.10.2014 10.40. Heitettiin huiviin muutama ginitonik, ku sen hinta oli jurrisuhteessa bulein. Mut, mä kyl tuun aina sanoo tänks, tolle Mr. Mun talentin kyl toi luoja oli duunannu enempi tonne futisbyyrarin suuntaan. Sitattiin Patun kera yks sunnuntai-iltapäivä Eliteessä. Hämis oli kliffa jortsumesta, ku sinne pääsi ineen, vaik döfas muullekki, ku tillilihalle. Kundit muuten aina kaveeras, et ku ajat Hillman Imppiä, et koskaan jää ilman seuraa. Mut meitsi vaan funtsi, et ku sit pokkaan lehmiksessä ja jos meitsii vaik onnaiski saada joku friidu stagelle mun messiin, niin mä starttaanki runoileen sille ku toi ruunegreeni, niin ei se ainaskaan heti hiffais, et ei toi kundi mikään Fred Astaire ookkaan. Sit mun nuori eloni repes. No, tää koko mun habitus oli ku tolla Onni-klovnilla, ku tää mun serkkukundi oli mua ainaski 10 senttii bulimpi. Piti olla tumma spriki, valkonen paita, mustat pläägät ja skraga. Sit me dallattiin Hämikseltä yhessä Fennian eteen, ku tää giltsi budjas Ogelissa ja sen dösän, nakki, päättäri oli siinä. Mun systeri kyl treenas mua himassa hiffaan, tän joraamisen idiksen ja stepit, tohon räkätangoon. Mun klabbit meinas brakaa. Mä olin ihan seven heven fiiliksessä. JORAAMASSA HÄMIKSELLÄ JASKA KOROMA TÖLIKAN KUNDI Sinne ku treenas päästä ineen, vaik ihan snadis skäfässä, niin eiks nää Jyryn nuoret brotarikundit stikannukki sut puolnelssonista parin immelmannin kautta takas kartsalle. Mun hertta hakkas. Mä tulin sit mun Hillman Impillä sitä tsökaan. Tää Miss Universumi ei ollu Armi Kuusela, vaan yks Eeva. Mut mä voin teIlle kyl pamlaa, et toi Hämis starttas oleen mulle sit myöhemmin mun vakkari jortsumesta
Tapahtumaketju lähti liikkeelle keskikesällä 2013. 1950-luvun molemmin puolin lätkä oli kuitenkin erittäin harrastelijatasoista erityisesti Nordis 1970-luvulla. Tsilari_taitto_5_14_23.indd 22 24.10.2014 10.40. Ulkkaripelaajia tuli dörtseist ja fönareist, mut samaa vauhtia niitä myös lähti. KIMMO ISOTALO KIBE SKRIVAA P unainen HIFK teroitteli jo valmiina skrinnareitaan Nordiksella, mutta sen vastavoima, Ilmalan Jaffalassa asuneet Jokerit oli poissa. Jokereissa pelaajat oli ihan rikki, kun kukaan ei snaijannu, et kenellä jatkuu soppari ruplaliigassa ja kuka joutuu ettii uuden jengin jostain muualta. Samaan aikaan kendoa väännettiin Stadin lisäksi ainoastaan vaan Suomikiekon kehdossa Tampereella sekä Turussa ja Hämeenlinnassa. Ennen Narrien viimeisen kauden alkua ilmassa paljon sähköä, mutta jotenkin se kaikki vaan lässähti – ehkä odotuksia oli liikaakin. 22 TSILARI 5/2014 Hoki 4ever Kotimainen kiekkokausi starttas tänä vuonna syyskuun kymmenentenä päivänä matsilla, jossa Oulun Kärpät väänsi Turun Palloseuraa vastaan. Foto: Helsingin kaupunginmuseon arkisto. Mä muistan, että olin ite reissaamassa junalla mun frendin kanssa pitkin Siperiaa, kun mun luuri rupesi piippaamaan viestiä yheltä jos toiseltaki jäbältä. HIFK:n koutsi Summasen Raimo veti omaa showtaan, eikä vikaa kauttaa pelannut Ville ”kolme maalia Globenissa” Peltonen ollut enää oma ittensä. Ja tottahan se sitte olikin: kausi 2013-2014 olisi Jokereiden vika Suomessa ja samalla päättyisi myös vuosikymmenten skabailu Stadin herruudesta. Tilanne oli historiallinen, sillä ekaa kertaa sitten vuoden 1988 lätkäkausi lähti käyntiin vain yhdellä stadilaisella jengillä. Stadin kiekkohistoriaa Stadin kiekkohistoria ja kamppailu sen hallinnasta on ollut pitkä; ekaa kertaa siitä on skabaillu jo 1900-luvun alussa semmoset jengit, kuin HPS, KarhuKissat, Töölön Vesa, HSK ja tietty HIFK. Huhuja oli monenlaisia, mutta villeimmät sano, että Jokrut ois häippäsemässä Liigasta ja siirtymässä pelaamaan itänaapurin balalaikka-sarjaa, KHL:ää. Eikä kaiken tän jälkeen se nyt niin kauhean suuri ylläri ollut, että Stadin molemmat jengit suli heti pleijareiden alussa ja Kanadamaljaa nosteltiin keväällä Oulussa
Jokruilla on samanlaisia suunnitelmia kaikkien Siperian porukoiden kanssa, mutta molemmat tiet vaikuttavat todella pitkiltä. Jokereiden kultainen aikakausi kulminoitui muuttamiseen Hartwall Areenalle vuonna 1997. Kaudella 1968-1969 HIFK:sta kasvoi ”iso, paha ja ilkeä”, kun kanadalainen Carl Brewer saapui jengin pelaajakoutsiksi Göran Stubbin houkuttelemana. Molemmat jengit menestyivät ja mestaruuksia tuli Stadiin oikein urakalla: HIFK voitti Kanada-maljan vuosina 1969, 1970 ja 1974 ja Jokeritkin sai ”Pojan” vuonna 1973. Kuitenkin ehkä merkittävin tapahtuma Stadin ja Suomikiekon tulevaisuuden kannalta oli Töölön Vesan kiekkotoiminnan myynti liikemies Aimo Mäkiselle vuonna 1967. Muutos oli huikea, kun eka jäähalli saatiin Mansen Hakametsään vuonna 1965. Brewerin fyysinen pelityyli toi HIFK:lle sen ekan liigamestaruuden ja perinnön ”brändikiekosta”, joka elää edelleen tänä päivänä. Uus mesenaatti Jokrujen puuttuminen haittaisi myös HIFK:ta, sillä, niidenkin matseissa kävi selvästi vähemmän jengiä kuin edellisellä kausilla. Ammattilaisuus oli kendopiireissä muun urheilun tapaan edelleen kiellettyä, mutta Mäkinen rupesi houkuttelemaan Suomen maajoukkuekiekkoilijoita Stadiin mm. Lopputuloksena Jokrut oli usealla kaudella ihan heittopussijengi aina 1980-luvulle saakka, jolloin nähtiin molempien jengien uusi nousu. Aimo Mäkinen oli kuitenkin jo väsynyt touhuun, joten se myi Jokerit toiselle mesenaatille, Harry ”Hjallis” Harkimolle. LÄHTEET: Seppo Aalto: Jokerit liukkailla jäillä (1992) Juha Kanerva, Vesa Tikander : Urheilulajien synty (2012) Kimmo Isotalo: ”Ja sieltä alkaa valkoinen vyöty tulla!” – Tutkimus jääkiekosta ja SM-liigasta osana suomalaista huippu-urheilua (2013) Skulattiinks stadilaisjengien talviklassikko vikaa kertaa 2014. 2000-luvulla Jokerit voitti mestaruuden vuonna 2002 ja HIFK vuonna 2011, mutta muuten otsikot kerto lähinnä kaikesta muusta: Stadikalla pelatuista ”klassikoista”, pelaajien tappeluista kaukaloissa ja fanien nujakoista hallien ulkopuolella. . Mäkisestä kasvoi yksi Suomen lätkähistorian merkittävimmistä hahmoista ja Vesan tilalle nousi uusi jengi, maalipurkeista nimensä saanut Helsingin Jokerit. HIFK jäi yksin pelaamaan Nordikselle ja Stadin herruus -kamppailu sai uusia piirteitä: varsinkin HIFK halusi aina tilaisuuden tullen korostaa olevansa ainoa jengi Stadista, kun Jokerit oli kerta lähtenyt Ilmalaan saakka. Matseja jouduttiin usein perumaan ja siirtämään, kun ulkojäiden kondiksesta ei ollut takuuta. 1960-luku muutti myös Stadin kiekkokenttää pysyvästi. Stadin herruus jäi HIFK:lle ja Jokerit sekosi oikein koko seuran mittakaavalla: tuloksena oli droppaaminen pois SM-liigasta kauden 1986-1987 päätteeksi. Siinä missä Vesa oli ollut vain yksi muista Stadin pikkujengeistä, tuli Jokerit saman tien skabaamaan titteleistä. HIFK voitti vielä mestaruuden vuonna 1998 huikealla jengillä, mutta sen jälkeen lätkä taisi tippua seurapomojen ajatuksissa taka-alalle. TSILARI 5/2014 23 olosuhteiden takia. Vuonna 1983 Jokerit ja HIFK kohtasivat ensimmäistä ja viimeistä kertaa SM-liigan finaaleissa ja niistä matseista usein puhutaankin kaikkien aikojen legendaarisimpina. Jokerit johti aluksi voitoin 2-0, kun mestaruuteen tartti kolme voittoa. Taklaajat ja taitokiekkoilijat Aluksi kaikki meni vähän liiankin hyvin ja kamppailut kovaa taklaavan HIFK:n ja taitokiekkoa pelanneiden Jokrujen välillä olivat huikeita. Ehkä jokunen ruskea kirjekuorikin toisinaan vaihtoi omistajaa. HIFK kuitenkin nousi ja klaaras kolme seuraavaa geimiä oltuaan myös viidettä ja ratkasevaa finaalia häviöllä jo 2-0. Foto: Virve Kuutar Tsilari_taitto_5_14_23.indd 23 24.10.2014 10.40. Olosuhteet tuli kerralla kuntoon, kun Nordis valmistui vuonna 1966 ja siitä tuli hima niin Jokereille kuin HIFK:lle yli 30 vuodeksi. kämpillä ja duunipaikoilla. Syntyi niin sanottu Jokeri-buumi: kendojanareista tuli oikeasti staroja, pelaajille maksettiin kunnon liksaa ja Senaatintori oli täynnä jengiä juhlimassa Jokereiden mestaruuksia. Lasku odotti kuitenkin oven takana ja talousongelmat iski varsinkin Narreihin, josta osa syy lankeaa myös Mäkisen poukkoilevalle ihmispolitiikalle. Narrien tähtipelaajina häärivät muun muassa Ströba, Sulo, Otto ja tietty Teemu Selänne, josta kasvoi koko Suomen kiiltokuva ja maitopoika. Ilveksen ja Tapparan himahalli oli myös tärkeässä osassa nostamassa lätkän Suomen suosituimmaksi urheilulajiksi. Tällä hetkellä Stadin herruus -kamppailu on jäänyt historiaan. Narrit rupes voittamaan mestaruuksia oikeen kunnolla ja nosteli Kanada-maljaa vuosina 1992, 1994, 1996 ja 1997, samaan aikaan kun oli HIFK:n vuoro rypeä vaikeuksissa. Köyhien Jokrujen pelaajat tuli pitkälti niiden omista junnuista ja identeetti kiinnittyi Stadin itäosiin. HIFK pelailee landejengejä vastaan ja yrittää nostattaa tunnetta varsinkin espoolaisia vastaan. Tilaus toiselle stadilaiselle jengille oli olemassa. ”Hjördis” rupes tekee duunia ihan uudella tavalla ja panosti varsinkin markkinointiin. HIFK:n fanithan käy matseissa ihan kuumana, jos niiden oma jengi ei taklaa ja muuten vaa rymistele pitkin kaukaloa
Siks se on usein telkkaris, ku ne tarttee siel sellasii tyyppei. Voda on noist kamoist ainoo ku on jengille terveellist. ”Daisarit ei oo snygii tsiikattavaa – kundeilla” SEPPO PALMINEN PALMISEN PAMINA Tsilari_taitto_5_14_23.indd 24 24.10.2014 10.40. Sitäpaits mulla on tällanen fantsu omppukroppa. Nää samat tyypit funtsaa, et kuin ne voi koko ajan vaan lihoo, vaik niiden safkas lukee kevyt ja luomu ja vaik ne dokaa kasvisuutelimsaa. Siel niist on stailattu oma jenkkiversio, ihan hillittömän buli. Meet vaan dunkkiksen peräs luukult toiselle: donitsei, bagelei, croissanttei, viinerei, pottulastui, blinei, ranskiksii, nuudelei. Jos sä kieltäydyt, sä oot tosi niuho ja ankee hiippari. 24 TSILARI 5/2014 Y leensähä jengi ei hivaa sanoo redisti mitään, ku ne funtsaa, et aina voi tulla joku inttään, et mitä sä tollai menit tölviin, sähän oot ihan mulkku. Mä oon ku paksuna oleva lyyli. Tää Heikkilä pamlaa ihan muuta. Edest tai takaa ku tsiikaa, ni mä oon ihan sutjakka, mut ku kyylää sivust, ni hiffaa et mul Sokru tekee plösöks Tehä kaikki tsennaatte ton Heikkilän Anan. Sil on sellanen staili, et se murjasee suoraan niinku asiat on. Ja toisaalt, ei oo niin ökyy palatsii, mis Cokis ois joteski parempaa. Ne ei maindaa pätkääkään, vaik joku brennais kääminsä. Kaikki ku on flytannu Nykkiin, on roudannu sinne omat hiilarinsa. No totta kai. Monet niist nokkii pelkkää pikasafkaa: burgereit, ranskiksii ja Cokista. Se dunkkaa leivonnaisilt ja pikasafkalt. Me härmäläiset ollaan pohjoismaiden splödein kansa. Paitsi tosi stadilaiset. Tää koko systeemi on bygattu sillai, et läskiks tuleminen on iisii eikä bungaa paljo mitään. Mä oon pamlannu paljon legureitten kans siit, miten härmäläiset skruudaa. Funtsatkaa, neljännes Jenkkiläs skruudatuist vihanneksist on ranskalaisii pottui. No, monet mun tutuist väittää, et toi on ihan skeidaa, et ne ei blandaa sokruu ees tsufeen. Mä on aina mylviny, et miks mä en muka saa olla plösö, enhän mä mitään balettii joraa. Jos sä taas vedät kaiken helttaan tuplahanduin, ni ei aikaakaan, ku sust tulee helkkarin buli. Manhattanil pystyy dallaan vaik öögat kii. Kuuluu siihen paljo muutakin, mut yks on saletti: skideille Cokis on ku mutsin mölön vastiketta. Ne ei tajuu, et niiden kaikist fitein pullistaja on piilosokru ja et kaikki spiidit hiilihydraatit muuttuu meiän kropassa sokruks tosi forssilla. Mä oon käyny siel aika usein ja päässy ihmetteleen, kuin siel voi olla niin tajuttoman lihavaa jengii. Ana on leguri, mut ennen kaikkee se on stadilainen. Mutsi antaa sulle Cokista Jenkkien elämänstailiin kuuluu Cokis. Enemmänki ne tsekkaa, et mis kohtaa jonkun päreet rupee fleggaan. Esimerkiks croissant on tuplasti niin buli ku Pariisis. Siks ne pitää monttusa bosessa, ettei tuu turhaa strobelii. No mitä sit, jos mä oon plösö. Cokis sisältää sokruu, kofeiinii, fosforihappoo, värii, makuaineit ja vodaa. Se sanoo, et me skruudataan liikaa sokruu. Se on mun kaiffari, itse asias mun entisen gimmafrendin luokkakamu. Ne sanoo, et Cokis on maailman demokraattisin litku. Sust tulee helkkarin buli Lihominen on sosiaalist touhuu. Ei oo niin persaukista murjuu, mis ei ois fyrkkaa Cokikseen. Joidenki mielest me vedetään liikaa läskii ja smörree ja siks meiän letkut menee tukkoon. Meet sä mihin tahansa, ni aina joku bjuudaa tsufee ja sen kans känttyy tai muit jauhopalleroit. Jenkit on meitäki läskimpii, mut niiden kans meidän ei kantsis skabata. Mussuttajakansa Ton Pitkän Drinkin tolla puolen budjaa meiän sukulaiskansa, jenkit. New York on maailman sokrusin stadi, Hiilari City
Funtsatkaa itte Jos meidän isomudet ja -faijat sillo joskus aikojen alus olis siel notskin ääres tunkenu huiviin patonkii, pitsaa ja päiväkausii säilyvää valmissafkaa. Ny ku sä meet R-kiskalle, ni sielt saa muutamal egel kolme helkkarin bulii levyy. Mul on buli maga siks, et mä oon makeeaddikti. Ja mä oon melko saletti, etten oo ollenkaan ainoo. Fasun sekalaisis oli alta kakskyt karkkii. Kukaan ei lesais Tsilarii, eikä näit mun paminoit. Se sanoo, et sokru on koukuttajana yhtä stydii kamaa kun heroiini. Jos ne ois skruudiksen päälle mussuttanu tsukuu ja mellii. Ja usein sekin viel dilkattiin systerin tai broidin kans. TSILARI 5/2014 25 on buli maga. Ihmiskunta ois delannu sukupuuttoon jo enne ku opittiin pluggaan. Se on maailman ehkä skarpein addiktiospesialisti. Mut skidit mua säälittää. Muistatteks te ku me oltiin snadeja. Baari Herkkupala 1953, foto: Kaupunginmuseon arkisto. Ja ku sä meet johonki Mäkkiin tai muuhun burgerimestaan, ni siel kysytään heti, et otaks sä bulimmat ranskikset ja bulimman Cokiksen, ei bungaa ekstraa ku ihan snadisti. Sokrun kans mä oon ku narkkari. Siin mä kysyn, ooks sä cool vai roikuks sä koukus. Janne Jääskeläinen (Läski syö miestä) on skrivannu fiksusti, et daisarit ei oo snygii tsiikattavaa kundeilla. Kaikist maailman kakaroist suomalaiset skidit skruudaa kaikkein harvimmin fossiilien kans safkaa ihan pöydän ääres. Siit ei seuraa mitään gutaa. . Jos ne ois veden sijast dokannu borkkaa ja Cokista. Mul ei oo buli maga siks, et mä dokaisin bissee, niinku monet mun frendeist. Stadis alkaa olla yhtä löysii ja pulleit skloddei ku Nykissä. Funtsatkaa. Mä oon skrivannu siit aiheest kirjanki: Buddhan eväät. Sveduissa budjaa sellanen elli ku Bitten Jonsson. Jos sokru yritettäis tuoda markkinoille nyt, se kiellettäis. Mellii sai harvoin ja posat oli skäfii. Kiskalta tsöpattiin muutama markan karkki. Fasun sininen tsukulevy oli tosi snadi, oisko ollu 100 grammaa. Hei, yrittääks joku kusettaa meit kaikkii. Täälläki nää tankkaa pitsoi, burgerei, tsieguroi, ranskiksii, pottulastui, jätskii ja karkkei. Skidit mua funtsituttaa Splödeys ei tietenkään oo kliffan näköstä. Haluuks joku, et me ollaan läskejä. Siks mä ja muut bulimagaset, me speeglataan itteemme edest eikä profiilist. Otaks sä bulimmat ranskikset. Samassa mestassa eli Perunatorilla blisattiin ranskiksia jo 1950-luvun lopulla. Mut toisaalt must on yks hailee, milt tällänen vanha starbu näyttää, et onks se ruipelo vai punkero. Tsilari_taitto_5_14_23.indd 25 24.10.2014 10.40
Yleensä ottaen ei kundin liikkeist tietoo herunu. Ranskan Indokiinan joukkojen komentaja Henri Navarre päätti traisaa marraskuussa bulin maahanlaskujoukon Dien Bien Phun kylän huudeille katkastakseen vihollisen hyökkäysja Eero nuorena kundina. Stärä skotaaja Ku famili smiittas Myrskylään, ni faija-Valton riistavaksin duuni bytskas kirveen heiluttamisee. Helgen jo ”ilmavoimiin” smiitannu eno oli erikoinen heppu. Viiskytluvun alust ei tietoo muutenkaa boltsin tapahtumist tulvinu Härmään, ku ei ollu telkkarii eikä nettii. 1951 koulutuskeskuksessa. Kundin seikkailunhalu oli saanu vallan ja pitkä reissu ”pippurien maahan” oli alkanu. Pian muuton jälkee födas keskimmäinen kundi Martti ja latena junnuin kloddi Helgen Eero-eno. Järvisen kundin faija, Liebe Järvinen oli tsuumaillu piirrosta ja skiias sit maikka Urholalle: ”Ei tää ole meidän pojan tekemä. Eero oli niin stärä skotaaja, et broidikset järkkäs välillä skotausnäytöksii. Moneen kuukauteen ei Eerosta kuultu mitään ja vanhemmat oletti kundin skiglailevan boltsin sköneillä. Famili budjas snadissa, tsögen ja kamarin möksässä. Muukalaisena legioonassa ja Dien Bien Phu Breivi oli päivätty Algeriassa v. Tsaittareist saatto tihkuu jotai tietoo Ranskan offensiiveist Indokiinassa. Firma oli kaijan huudeilla ja niin Eero tutustu siellä skönäreihi. Skolei käymättömänä joutu Eero krigun jälkee erilaisiín hanttiduuneihin. Kumpikin sankari sai kuitenki fudut skolesta. Siihen piirrettii snadi risti ja se duunattii kannon nokkaan. Eerosta börjas stärä skotaaja, metsästyksen ja ”klapiskotauskisan” takii. 26 TSILARI 5/2014 HURJA KUNDI OLLIBULL ANIKARI A ikasemmin faija oli toiminu Forssassa, Fazerin omistaman Jokioisten kartanon riistavaksina. Sitte piekkaril skotaamalla kisattii siitä, kuka joutu traisaa himaan fedui. Vuonna 1953 Ranska tsögas ulospääsyy krigusta Viet Minhin kanssa. Myöhemmin tää skotaamisen taito frelssas Eeron monelt höykytykselt Ranskan muukalaislegioonan koulutukses. Meidän poika kun piirtää, niin se on just, eikä melkein”. Valto Törnström haudotti omatki munansa noil reissuil, jonka seurauksena 16-kesäsen Olga-tytön kupeiden hedelmänä födas Helgen mutsi. Lopulta mutsille tuli breivi jossa kundi skryytas mutsii lähettää Suomi-Ranska sanakirjan. Eeron mutsi Olga, oli ottanu stydin pultin maikalle, joka oli tuumannu: ”Sellainen poika, kuin äitikin!” Ei jeesannu mielenilmaus, vaan siihen slyyttas Eeron skole. Syytteesee joutu Eero ja sen kaveri, Järvisen kundi. Perheen faija flöidas breguu perheen pöydälle timpurin duuneissa. Fudut skolesta ja hanttihommiin maailmalle Eeron skolenkäynti slyyttas lyhyeen, ku maikka oli hiffannu ulkovessan seinään piirretyn kirkkobotskin kuvan. Tsilari_taitto_5_14_24.indd 26 27.10.2014 14.57. Joka mutsienpäivänä kuitenki tuli yhdelle aaneloselle käsin skrivattu toivotus. Metsästys hobbina ja bregun spredaajana jatku faijan opein. Foto: Helge Henrikssonin arkisto. Helgen mutsi, Helmi oli vanhin ja keskimmäinen oli Martti. Skönärin duuni ei kauaa kundii viehättäny, vaan Marseillessa Eero skrivas nimen soppariin Ranskan muukalaislegioonassa. Pian Eero smiittas Stadiin, jossa hankkiutu duuniin Helgen faijan Itämerengartsal staijanneesee Halkobuulaagiin. Törnström, oli kolmest kloddista nuorin. Faijalla oli tapana järkkää skotauskisa, ku halkokudjun botnel oli enää yks klapi. Yhtenä päivänä Eero ilmotti mutsilleen lähtevänsä ”pippurien maahan”. Eno oli toista maata Helge Henriksson on stadilainen taksialan yrittäjä. Illalla käytii sit skolella kuulustelu, johon oli kutsuttu kundien vanhemmat. Riistavaksin duuniin kuulu fasaanin egujen traisaaminen torppareiden kanaloihi haudottaviks. Eero Takasalmi os. Suomen ekoi fasaanei kasvatettii Jokioisten kartanossa. Eero pestautu botskiin joka skiglas Ranskaan. Eeron breivit oli lyhkäsii, eikä postille niist pennei just herunu. Martti piti handuis kolikkoo, jonka Eero skotas. Stärin skotaaja oli aina Eero, joka ei koskaa joutunu traisaa fedui
Ammattisoltusta kapakoitsijaks Eero pääs Pariisin korkeimman dumiksen päädumarin bilikakuskiks. Viet Minhin maineikas krigubosse Vo Ngyuen Giap marssitti tasangolle 50 000 kommarisolttuu, jotka traisas messissä osina kolmesataa 105-millistä tykkii tasankoo ympäröiville vuorille. Eero oli buli ja stydis kondikses. Ranskalta delas 7184 solttuu ja 12 000 fongattii boseen. Sitä ei Kirrassa blisattu. Ranskikset menetti pesäkkeen toisensa jälkee ja pakotettii lopulta antautumaa 7. Eno saneli tyylillee uskollisesti: ”Tulikos tupakat mukaan?” Eero-eno kun tapas blaadaa filtteritöntä Camelröökii. Foto: Helge Henrikssonin arkisto. Joukot traisattii 19 km pitkän ja 13 km leveän T’ai-vuoren ympäröimälle tasangolle. Kuuskytluvun alkusiidulla flygas Eeron systeri ja mutsi treffaa Eeroa. Vastaus tuli sotilaallisen stärästi: ”Kinttu on minun. Flyggesilta bragas ja vaan 30 % tarvikkeist saatii toimitettuu joukoille. Helge oli tilannu enolle tsirran Myrskylästä Stadiin. Oltuaan 25 vuotta maailman blosiksissa ja kahdesti Indokiinan krigun flaidiksissa, palas Ranskan muukalaislegioonan korpraali Eero Takasalmi os, Törnström, takas himamökkiin Myrskylään. Eero vasemmalla. Lopulta koitti leediks pääsemisen aika, vangit armahdettii ja tsörattii Marseillen satamaan, jossa kenu De Gaulle tokkas handusta kiittäen sotureille mitskut. Muukalaislegioonan kovan päivän ilta Tammikuun vikana päivänä 1954 alko Viet Minhin tykistö moukaroida tasangolla puolustautuvii ranskiksii. Joukkojen huolto oli flygareiden varassa. Ku Stadin Kirran hospitaalissa Eerolta päätettii flöidaa klabbi, kysy leguri, pitäiskö omaisille ilmottaa. Ei tarvitse ilmoitella!” Lähtö iankaikkiseen ”pippurien maahan” tuli aika varhain, 59-vuotiaana. Artikkeli perustuu Helge Henrikssonin haastatteluun. Eerost ei kuulunu mitään elonmerkkei pitkii aikoihi, ku sit ulkoministeriöst tuli tieto, että kundi oli fongattu boseen Dien Bien Phun flaidiksissa. Niinpä kun mutsi ja systeri tuli visiitille, oli Eero ottanu edellisenä iltana muutaman katuerän paikallisten arabien kanssa ja virui putkussa. Ranskikset byggas linnotuksen jossa oli kahdeksan stydisti aseistettuu pesäkettä ja 16 000 soltun varuskunta. Ne ku oli haavoittunu tai muuten sekulis kondikses eikä kyntänny horjuu messis, jätettii tien varteen tai skotattiin. Kahdeksan kuukauden lusiminen ei ollu fitein homma, vaan stydein oli yli 800 kilsan dallaus Hanoin vankileirille, jonka lempparinimi oli Hanoi Hilton. Foto: Helge Henrikssonin arkisto. Idis oli houkutella Viet Minh avoimeen flaidikseen ja murskaa se lopullisesti. Saman päivän iltana staijas sataman kaijalla jengi kovii kokeneit legioonan sotureita stikkaamas leipii sköneen snygeil urhoollisuusmitskuilla. Eletty elämä oli jättäny stydit jäljet starbuun ja kondiskin oli alkanu bragaa. Ranskikset onnistu traisaa viel täydennysjoukkoi linnotukseen, mut puolustettava mesta oli skäfänny jo säteeltään 600 metrin kokoseks. Eerolle oli jääny jotai kalavelkoi arabei kohtaan ja stydinyrkkisenä tsennattu härmäläinen joutu sillon tällöin turvautuu kansainvälisee rystysten sproogiksee. Huhtikuun alkuun mennes oli kenraali Giapilla yli 2000 soltun tappiot. Piirityksen byggaaminen salaa hamnas katastrofin aineksii murheen laakson ylle. Missä Eero luuraa. Eero oli buli, stydis kondiksessa ja luonteeltaa skrama nuori starbu. Niinpä kahdeksan kuukautta vankityrmän lattiaan valetuis tsedjois ei nujertanu kundii. Yli 10 vuoden jälleennäkemisen kunniaks joutu mutsi ja systeri bungaa kundin ulos häkistä. Tsirran sivudörtsi oli auki ja Eero-eno vinkkas Helgen lähemmäks. Treffattuaan nuoren snygin pariisilaismademoisellen, smiittas Eero palveluajan slyytattua Rouen’iin ja börjas sinne snadin baarin. Viet Minhin finnauksen hinta oli buli, yli 20 000 vietnamilaissolttuu delas. TSILARI 5/2014 27 huoltoreitit Laosiin. Kenraali Giapin taktiikan bytskaus starttas lopullisen katastrofin. Tsilari_taitto_5_14_23.indd 27 24.10.2014 10.40. Lehtiuutisessa skrivattiin Eerosta. Skönäri taas Levoton ja seikkailunhalunen Eero ei kauaa paikalla pysyny, vaan pestautu viidekstoista vuodeks norskien botskille tsögaamaa ”pippurien maata”. Ranska joutu lopulta lemnaa Indokiinan siirtomaan Geneven sopparin alleskrivauksilla vuonna 1954. Linnakkeen stödiksenä oli 10 M24 tankkii ja kuus Bearcat hävittäjäpommariflygarii. Helge kurotti korvan lähelle enoo, kuullakseen viimiset viisaat sanat. Giap määräs 50 000 solttuu gravaa ranskisten asemiin. toukokuuta. Ne hurjat kokemukset eno eli monesti goisatessaan, ranskankielisii komentoi huudellen. . Viimiset ajat legioonalaisena oli iisi nakki, verrattuna kaikkeen Indokiinas koettuun
Joskus mude tsöbas sorkkii, jotka keitettiin mausteissa ja suolavedessä niin kypsiks, ett ne saatto syödä melkein luineen päivineen. Yksinkertainen resepti: tavallinen valkokastike, johon pilkotaan paljon raakaa sibbee joukkoon. R.I.P. EKS MINNAA ANJA RANTAMÄKI Tsilari_taitto_5_14_23.indd 28 24.10.2014 10.40. Kuorma-auto toi kauppaan puolikkaita sianruhoja. Mä luulen, ett se sai snadisti halvemmalla, tai snadisti kaupan päälle, kun se oli niin kliffan näkönen. En tänä päivänäkään voi juoda sipulimaitoo, koska se tuo mieleeni sen karseen soosin. Puolikkaan sianmunuaisen, sibbee, maustepippurii, laakerinlehtii ja suolaa ja vodaa. Lisäksi vain perunoita ja tummaa lebaa. Se oli kovan duunin takana, mutta sitt olikin syömistä pitkäks aikaa. Skrodet starbut, joill oli musta kumilevy selän suojana, kanto tukkisaksilla ruhoja harteillaan. Mun klyyvari yletty just tiskille, siks mä muistan ne kynnet. 28 TSILARI 5/2014 H andelin puisella lihatukilla kauppias itse palotteli sian, asiakkaan toivomiin stygeihin. Sill oli valkonen tsuikka päässä ja vähän vereen tahriintunu valkonen takki. Joskus korvasienii ja munahakkelusta. Kuitenkin toi keittokirja näyttää aika käytetyltä. Arkinen ja usein syöty, mutta silti hyvää, oli sekasienisoosi ja botlarit, sitä syötiin aika usein. Ne minnaan ihan tarkkaan. Lahnan saatto sitt syödä ruotoineen kaikkineen, botlarii ja valkokastiketta ehkä lisukkeeks. Sit fisu märkään voipaperiin ja märkää Työkansan Sanomaa päällimmäiseks. Faija diggas mutsin duunaamaa sipulikastiketta. . Se Salminen oli muistaakseni pitkä ja laiha. Fisusoppaa ja kasvissafkaa Mutsin tekemänä, kalasoppa oli varsinainen buillabaisse. Arvaa maistuko. Samalla lailla ne toi sbuleja jääpalojakin ei ollu kylmäaltaita. Sill oli isot handut ja nykyisen 2 euron kokoiset kynnet. Kiitos, mutsi, kun sain aina hyvää ruokaa, vaikka kaikesta oli silloin pulaa. Fisut sai olla päineen ja ruotoineen, sillä ne siilattiin keittämisen jälkeen. Jutun skrivaaja ja mutsi Faija diggas mutsin duunaamaa sipulikastiketta. Se pistettiin pyöreepohjaseen pataan, kansi päälle ja kaakeliuuniin hiilien päälle. Mutsi teki hyvää safkaa aina. Mulle se oli aivan ylivoimaista skruudata, melkein ykäsin, kun tunsin sen döfiksen, himaan tullessani. Veripalttuu, lihaa, fisuu Hagiksen hallista sai hyvää veripalttuu, jossa oli snadia flesupaloja joukossa, kun sen paisto ihan rapeepintaiseks ja sgruudas puolukkahillon ja kylmän mölön kanssa, ah, se vasta oli gutaa, parempaa kuin mustamakkara tänään. Liha oli sitä juhlapäivien herkkua, josta mutsi teki karjalanpaistii. Sieltä mutsi tsöbas lihaa. Joskus mude duunas sianpääsylttyy. Aika harvoin meillä kasvissafkaa tehtiin. Lahnan mutsi laitto kokonaisena, maga auki ja sinne sibbee ja tillii. Suolaa mausteeks ja maustepippurii. Sill oli kuin geggon sormet, jos tiedät. Ei kai niitä niin kauheesti ollu Stadissa tarjolla. Mutta äidin tekemä pannari (kropsu), ohrauunipuuro, silakkalaatikko ja pitkistä makaroneista tehty makaronilaatikko pysyy ikuisesti mun muistoissani. Sit vaan kakluuniin, vaikka koko yöksi. Vaan herkkupalat otettiin talteen. Mun mude laitto siihen aina snadisti sikaa, luista lammasta ja nautaa. Haukee munakastikkeella ja uunilahnaa. Siinä oli onkikaloja: Kiiskii, särkee, ahventa, simppuu, kaikkee mitä metskillä sai. Soppaan pantiin rommit ja ilmarakkulat ja maksat, laakerinlehdet, maustepippurit ja sipulit. Kyllä meillä fisuukin syötiin. Liemessä keitettiin botlarit, tilli, ruohosipuli ja porkkanat, lopuks mölö ja jos oltiin saatu voita, niin sitä kimpale ja lopuks kalan parhaat palat. Mutsin tekemää himasafkaa en voi unohtaa Hämeentie ykkösessä oli 40-luvulla Salmisen lihakauppa. Siell se sai muhii suussasulavaks
Lisää infoo skabasta hittaa saitilta: http://www. Stadis on melkeen sata museoo, ett siit on helppo blokkaa jotain, mist on ite kiinnostunu. Kandee tsekkaa vaik netistä tai skulaa museoon, jos aikoo sinne mennä. Ratikkamuseo, Töölönkatu 51 A, avoinna: masu 11-17, puh. 31036630 Raflakulttuuria Raflois jengii enemmän kiinnostaa kyl nykynen kulttuuri – käydä skruudaamas gutaa safkaa tai ottaa lasi vinkkuu, bisse tai muuta virkistävää dokattavaa. Museos järkätään erilaisii häppiksii ja sillon se on bosessa. Niinpä tosi stadilainen museo on tietty sporamuseo. Vaik sellasist ku Didrichsenin taidemuseo ja Villa Gyllenberg Kuusisaares, Duunareitten himamuseo Kirstingartsalla, Kirpilän taidekoti Pohjosel Hesperiangartsal, Rahamuseo Snellmanningartsal, Reitzin säätiön kokoelmat Apollongartsalla ja Väestönsuojelumuseo Siltavuorenrantsus, Gamloi sporii voi tsiigaa museossa, ja kesällä niil pääsee tsöraanki pitkin Stadii. Stadin omiin museoihin ei ees bungaa mitään. TSILARI 5/2014 29 J engi menee museoihin, ku niitä kiinnostaa, millast ennen on ollu. Tai ku hittaa museosta jotain sellast, mitä on ittellä ollu skidinä. Sinne bungaa 7 egee, paitsi skideiltä, stuiduilta, työttömiltä ja eläkeläisiltä – ne bungaa vaan 4 egee, S-kortilla pääsee snadisti halvemmalla, femmalla. Se on gamlaa ja arvokasta. suomisyojajuo.fi. Siellä voi tsiigailla gamloi fotoi ja libareita tai filmin pätkii. Sporamuseo on osa kulttuurikeskus Korjaamoo eli siel voi hittaa jotain muutakin kiinnostavaa samalla. Tosi stadilainen museo Monet stadilaiset funtsaa, ett jos ei himaan pääse sporalla, ni ei oikeesti Stadis budjaakaan. Museo on kans messissä Suomi syö ja juo –hankkeessa, mis kerätään fotoi härmäläisestä safkakulttuurista. Niitten lisäks snadimmis museois ja galleriois hittaa yksityiskokoelmii ja muita erikoisempii kamoi. Ku menee gamlaan raflaan, niinku vaik Kosmokseen, Eliteen tai Kolmeen Kruunuun, ni tsennaa samalla historian siipien havinaa vähän ku ois museossa. . Ite byggakin on museogamaa: gamla vaunuhalli, bygattu vuonna 1900, arkkitehti oli Valdemar Aspelin. Hotellija ravintolamuseo Kaapelitehdas, Tallberginkatu 1, G-rappu, 3.krs, avoinna: ti-su klo 11-18. VIRVE KUUTAR STADIN KLIFFAT MESTAT Joskus ku lysnaa nuorempaa jengii, ni alkaa funtsii, onkohan sitä itte jo ihan museokamaa, ku ei ihan kaikkee jaksa enää bonjaa. Mut eihän museokamassa mitään vikaa ookaan. Moneen sporaan pääsee sisällekin fiilisteleen ja muisteleen, millasta sporalla tsöraaminen ennen oli. Foto: Virve Kuutar Tsilari_taitto_5_14_23.indd 29 24.10.2014 10.40. Mut sit, jos iskee kipinä tutustuu paremmin entisaikojen raflamaailmaan, ni kandee suunnata Kaapelille hotlaja raflamuseoon. Sinne voi sendaa gamloi safka-aiheisii fotoi tai ottaa nyyii. Museokamaa Museoista täl Stadin kliffat mestat –palstalla oon skrivannu ennenki
Kristin Olsoni dramatisoi Nobel-kirjailija Harry Martinsonin romaanin Vägen till Klockrike (suom. Runeberg, Frans E. Anton Tšehov, Neil Simon, Arvid Järnefelt, Christer Kihlman, Halldör Laxness, Eyvind Johnson, J.L. Vanja-eno hätkähdytti Nähdä Krista Kosonen Jelena Andrejevnan roolissa Vanja-enossa ja kuolla…, tuli mieleeni kaksi vuotta sitten neljän tunnin aikana Klockriketeaternin katsomon ylärivillä. Martinson sai palkinnon kirjailijan työstä, joka ”vangitsee aamukasteen ja heijastaa maailmankaikkeutta”. Teatterin nimi tulee ensimmäisestä tuotannosta vuodelta 1991 ennen virallista perustamista. DuvTeatern, kehityshäiriöisten ihmisten teatteri, käynnisti pari vuotta sitten Runoprojektin, yhdessä runoilijoiden Tua Forsströmin ja Claes Anderssonin kanssa. Se oli uskomaton suoritus pieneltä suomenruotsalaiselta teatterilta. Aulassa oli nähtävillä Stefan Bremerin hienoja STADIN SYKE RISTO KOLANEN Klockrike, viisaiden ajatusten teatteri STADIN PIENTEATTERIT 9 Klockriketeatern on nuorekas vapaa teatteri freelancer-voimin. Tänä syksynä Helsingin molemmat pääteatterit esittävät näytelmän uudet sovitukset. Takana Astrovin esittäjä, Jan Korander. Erityisen hauskoja olivat Yvonne Heinsin tekemät aamutelevisiohaastattelut edellä mainituista kahdesta tunnetusta suomenruotsalaisesta runoilijasta, jotka olivat koko ajan tasaveroisesti lavalla. Teatterin pieni lava sai lavastuksen, jonka keskellä oli vesiallas, jossa ajoittain pestiin, uitiin ja paettiin muita. Ahdas lava antoi mahdollisuuden monenlaisiin kohtauksiin. 30 TSILARI 5/2014 T eatterin linja on humanismi, ihmisen kunnioitus. Näyttelijät loivat hankkeen aikana omia runoja, joista syntyi esityksen runko. Kososen kohtalokas rooli, välillä jonkinlaisena vedenneitona, keräsi katseet, mutta häikäisevä oli myös nuoren Alma Pöystin tulkinta, joka vain parani loppua kohti. Sillä on 20-vuotisjuhlavuosi. Lasinen kuisti ja kaappi täydensivät intiimin tunnelman. Kaikki rakastavat väärää ihmistä. Kuva: Christoffer Allén Tsilari_taitto_5_14_23.indd 30 24.10.2014 10.40. Esitys teki kolme kierrosta kotilavalla ja kiersi ulkomailla ja maan eri kaupunginteattereissa. Suomenruotsalainen Klockrike toimii yhdessä espoolaisen Unga Teaternin kanssa jaetussa tilassa Erottajankatu 7:ssä, Diana-näyttämöllä. Sillanpää, Bo Carpelan, Pablo Neruda, Tua Forsström jne. Klockriken Vanja-eno kuvasi seksuaalista halua ja hukkaan heitettyä elämää valtavalla fyysisellä ja psyykkisellä keskittyneisyydellä. Klockrike näkee sen motoksi taiteelliselle teatterille. Oli ilo nähdä näyttelijöiden ponnistelevan sanojen ja laulujen kanssa. Laiskojen lahko) toinen perustaja Martin Kurten pääosassa. Esitysten kirjallinen tekijäja aihelista on vaikuttava. Erilainen runokapakka – Tervetuloa Palavaan Suteen, Helsingin kuumimpaan runokapakkaan. Viimeinen esitys vietiin läpi Diana-puiston vieressä syksyllä 2011 ensi-illan saaneessa ukrainalaisen Andriy Zholdakin kokeellisen rohkeassa ohjauksessa. Lääkäri Astrov, jota esitti Jan Korander, rakastuu professorin nuoreen vaimoon Jelenaan, jossa roolissa Linda Zilliacus vuorotteli näkemäni Krista Kososen kanssa. Katsojaa teatteri kunnioittaa viisailla ajatuksilla ja tunteiden herättämisellä. Apua sai aina vierestä, jos tutut sanat juuttuivat kurkkuun. Professorin tytär, työteliäs turhautunut Sonja, jota esitti loistavan hienovireinen Alma Pöysti, rakastuu Astroviin. Palavassa Sudessa virtaa sanat, jazzi ja samppanja, täällä kytevät kaipaus ja suru, kapina ja salaisuudet, lupasi DuvTeaternin kanssa yhteistyönä syntynyt Den Brinnande Vargen (Palava Susi) viime talvena. Vanja-enoKrista Kososen Jelena on yhtä aikaa pinnallinen ja kohtalokas
Merkityksiä haetaan, mutta mitään ei ole olemassa. ja taiteellisia valokuvia Duv-teaternin näyttelijöistä kirjassa, joka sai inspiraationsa Carmenista. Draama on tehty nuorelle yleisölle, joka haluaa nähdä ja tulla nähdyksi. Hän myrkyttää virkamiesharmaan holhoojamiehensä ja antautuu intohimoon nuoruudenrakkautensa kanssa. Hänessä on Krista Kososen ja Laura Birnin pidätettyä, ja välillä pidäkkeetöntä, kiihkoa lavalla. Olisi jo lähdettävä ulos, mutta peli jatkuu. Onko nuorella naisella oikeus haluun, vai elääkö vain muiden määrittelyiden kautta. Sarja on esitellyt Kellariteatterin (2/13), Kultsan (4/13), Jurkan (5/13), Viiruksen (6/13), YT:n (1/14), Avoimet Ovet (2/14, KokoTeatterin (3/14) ja Ryhmäteatterin (4/14). Vanja-enon kaltaista lavastuksellista kekseliäisyyttä näki keväällä Unga Teaternin vierailuna Charles Dickensin klassikolla Oliver Twist. Hahmoilla on sadomasokistinen suhde herran ja palvelijan välillä. Kuva:Ilkka Saastamoinen Greta Sandon on kuin ilmetty nuori Simone Weil. Tämä näyttelijä etenee Kokkolan kaupunginteatterista. Roihan Sylvi syntyi uudenlaisena, kansainvälisenä yhteistyönä. Lindforsin itsensä lisäksi mm. . Sylvi puhuu kännykkään Mikko Roihan kohuttu Sylvi oli alkusyksyn menestys. Muut ihmiset ovat narsistille välineitä omaan tyydytykseen. Lasse Fagerström tulkitsee Sylvin holhoojamiehen Axelin osan tarkan viileästi. Sadomasokistisessa pelissä Matti Raita raahaa Carl Almia. Slutspel kuvaa hahmoja paikaltaan nyrjähtäneessä maailmassa, kahta näyttelijää konkurssikypsässä teatterissa. Kuva: Matti Kivekäs Lasse Fagerströmin viileä holhoajamies lämpeni lopussa. Eeva Soini kuuluu ryhmään. Enemmän tietoa: www.klockrike.fi/svensk/arkiv Tsilari_taitto_5_14_23.indd 31 24.10.2014 10.40. Kuva: Jan Wass. Matti Raita Klockrikestä suoriutuu luopiorakastaja Viktorin roolista hienosti. Kuva: Ilkka Saastamoinen. Arvo Pärtin, Antonio Vivaldin ja muu kaunis musiikki tuki vaativaa keskittymistä edellyttävää esitystä. Uusintaesityksiä on nähtävillä kiertueella ja Diana-näyttämöllä. Rikos saa silti rangaistuksen. Tanssiteos näyttää vilauksen Simone Weilin syvästä ajatusmaailmasta. Simone Weil tanssina ja puheena Ruotsinkielisen teatterin pitkän linjan tekijä Kristin Olsoni ja Tanssiteatteri Eriä perustamassa ollut koreografi Tiina Lindfors yhdistivät voimansa I Ljus är trädet rotat (Valoon on puu juurtunut) esityksessä, joka vieraili kesän lopulla. Esitys on kaksikielinen, älypuhelimeen saa saksaksi ja englanniksi tekstit. Lopussa hän syö vankilassa aterian, viileän tyylikkäänä ja ulospäin mitään katumatta. Ajoittain oli vaikea saada selvää äänestä katsomoon. Viiden suomalaisen, berliiniläisen ja tukholmalaisen teatterin yhteistyö toimii hyvin. Greta Sandonin olemuksessa lavalla on samaa herkkää, hieman avutonta eteerisyyttä kohteen kanssa. 2010-luvun Sylvi puhuu kännykkään, riehuu diskotansseissa ihastuksensa kohteen ja hänen sisarensa kanssa. Pia Andersson värisee hysteerisellä kiihkolla roolinsa lävitse. – Veri on nuorta, liha halukasta, esitys perustelee itseään. Monikielinen esitys 1900-luvun merkittävästä juutalaisesta filosofi-kirjailijasta, Simone Weilistä syntyi kauniina tulkintana. Kirjailijan traaginen elämä ylevöitettiin älyn voimaksi ja ruumiilliseksi kauneudeksi. 1800-luvun Lontoo, sen sillat ja pimeät kujat luotiin näppärästi pienelle näyttämölle. Näyttämöä hallitsi parivaljakko Carl Alm rullatuolissa ja häntä palveleva Matti Raita. Ensi-ilta oli Berliinissä, 15 kaupunkia, kaksi kieltä, sata esitystä. Tulkinta haki Euroopan tilanteesta yllättävää ajankohtaisuutta. Tunteet ja halun kohde muuttuvat nopeassa tahdissa. Kunnianhimoista Beckettiä Viime talvena sai ensi-illan Samuel Beckettin yksi tunnetuimmista näytelmistä Slutspel (Endgame, Leikin loppu), jonka esikoisohjasi Jesper Karlsson. TSILARI 5/2014 31 Pia Andersson värisee Sylvinä. Sylvi haluaa milloin mitäkin ja unohtaa pian sen, kun löytää jotain muuta. Viisi tanssijaa tuki Sandonia, joka leijui paljon lavan yläpuolella isossa riippukeinussa. Tulkinta on todella hieno, tähän aikaan tuotu versio Minna Canthin 1800-luvun klassikosta, jota intohimodraamana sanotaan suomalaiseksi Anna Kareninaksi, rakkauteensa lankeavan naisen tarinaksi. Rabbe Smedlund ja Janina Berman lukivat Weilin kirjeitä vanhemmilleen, joita he esittävät lavalla
Tsilari_taitto_5_14_23.indd 32 24.10.2014 10.41. STADIN SLANGI BLISAA Stadin Slangi ry. 32 TSILARI 5/2014 KLEDJUT Lippikset . M . Friidu 5 € kpl KNIIGAT Garam, Sami: Seittemän broidii 15 € kpl Janzon, Eddu: Palsa kanis, litski kalis 10 € kpl Malaste, Pentti: Uusi testamentti Stadin slangilla 20 € kpl Mattsson, Eki: Griinataa kimpassa 8 € kpl Mattsson, Eki: Kun Eki oli snadi 10 € kpl Murtomäki, Pauli: Lähdössä linnut 12 € kpl Paunonen, Heikki: Stadin mestat 1–2 95 € kpl Paunonen, Heikki: Stadin mestat 3 28 € kpl Pohjola, Arvo: Himaföneri 10 € kpl Pälikkö, Kimmo: ART Helsinki 40 € kpl Rehn, Leif: Gammelin jannu 12 € kpl Rehn, Leif: Jassen från Gammeli 10 € kpl Stenvall, Kaarlo: Stenvallit Stadissa 42 € kpl Tervomaa, Raija: Mesikämmen muurahaispesällä 18 € kpl Tervomaa, Raija: Mutsi ja mä 10 € kpl Tervomaa, Raija: Mut sulle sattuu aina 8 € kpl Tervomaa, Raija: Nopeammin korkeammalle 20 € kpl Tervomaa, Raija: Sankareita kaikki 18 € kpl Varvikko, Kari: Kääpiöitä ja jättiläisiä 25 € kpl PLATAT JA MUU SÄLÄ Kauhanen, E. maksaa postimaksun Hinta Tilaus/kpl TILAA NETISSÄ! www.stadinslangi.fi tai sähköpostitse: toimisto@stadinslangi.fi. army-malli musta 10 € kpl T-paidat koko . XL . M . XL . lautapelin lisäkysymykset 23 € kpl Tilaajan nimi: Osoite: Postinumero: Postitoimipaikka: Puhelin: Stadin Slangi ry TUNNUS 5010492 00003 Vastauslähetys Tuotteet voi noutaa Stadin Slangi ry:n toimistosta tai tilata tällä lomakkeella postitse, jolloin tilauksesta peritään postituskulut. musta . L . Kundi . XXL . Toimisto avoinna ti klo 14–18 ja to klo 12–16, puh.045 186 7238. S . XXL 15 € kpl Marimekon raitapaita Stadin Slangi -brodeerauksella koko . XL . J: Stadi skulaa 15 € kpl Mieskuoro Mestari-Laulajat: Mestarit Stadissa 13 € kpl Sakilaiset: Jätkä ja muita kupletteja 15 € kpl Stadin kartsat ja mestat – Helsingin slangikartta 10 € kpl Jörde-Juge -cd, 15 € kpl Stadin mestat, lauluja Helsingistä 20 € kpl Stadi Musicard, CD-postikortti 15 slangibiisiä 5 € kpl Lautapeli ”Nähdään kellon alla Vi ses under klockan!” 43 € kpl Em. XXL 60 € kpl Finnwearin mustavalkoraitainen t-paita Stadin Slangi -brodeerauksella koko . M . J: Stadin styget 20 € kpl Kauhanen, E. XXXL 27€ kpl KRÄÄSÄ Isännänviiri 50 € kpl Pöytäviiri 25 € kpl Pinssit 2 € kpl Autotarra 3 € kpl Fritsu 2 € kpl Onnitteluadressit 50, 60, 70, 75, 80, 85, 90 vuotta (ympäröi ikä) . L . S . L . S
Pluggaa sireeniin liittyvä stoori sivulta 35. 5. Mikä on Helsingin kylmyysennätys. Mikä sanomalehti julkaistiin ensimmäisen kerran 29. Mikä on seuraavien baarien yhteinen nimittäjä: Erottaja, Anna K, Jone's ja Yökyöpeli. Vilken presidents minnesmärke finns i Hesperiaparken i form av en 60 kvadratmeter stor vattenbassäng och fyra höga stolpar. Minkä presidentin muistomerkin muodostavat Hesperian puistossa sijaitseva 60 neliömetrin suuruinen vesiallas sekä neljä korkeaa pilaria. Vilken musikgrupp har tagit sitt namn efter en gata i Kampen. Minkä kahden kadun välillä sijaitsevat Toivonkatu, Sallinkatu ja Savilankatu. Hänelle lähetettiin Stadin Slangi ry:n kirjapalkinto. Vastaukset sivulla 36 FOTOSKABA Tsennaaks mestan. TSILARI 5/2014 33 SKABAT STADIFROOGIS Kysymyksiä Helsinki-aiheisesta lautapelistä nimeltä Nähdään Kellon alla – Vi ses under Klockan. helmikuuta 1932 Mäntsälän kapinan aikana. 8. Vad är den gemensamma nämnaren för följande barer: Erottaja, Anna K, Jone’s och Yökyöpeli. Onni suosi oikein vastanneista Pirjo-Riitta Walleniusta. 3. a) -29,9 °C b) -32,8 °C c) -34,3 °C d) -38,5 °C Vad är köldrekordet i Helsingfors. För vilka två slags drycker är baren Pikkulintu i Botby synnerligen känd för. Onneksi olkoon! Vastaukset 1. Mistä rakennuksesta Jouni Tervon ja Harri Nykäsen vuonna 2010 julkaistu kirja Nokka kertoo. Vad kallas den västra delen av regionalväg 170. 7. Fotoskaba Tsilarissa 4/2014 Kuva on Iso Roobertinkatu 2:n katolta, jossa hälytyssireeni sijaitsee. 9. Mellan vilka två gator löper Toivogatan, Salligatan och Savilagatan. Alun perin Havis Amanda lakitettiin keskiyöllä ennen vappupäivää. Mistä kahdesta juomasta baari nimeltä Pikkulintu Puotilassa erityisesti tunnetaan. 2. Ursprungligen sattes studenthatten på Havis Amanda på midnatten mellan valborgsmässoafton och första maj. Stadin Slangi ry Hämeentie 67 00550 Helsinki sähköposti: tsilari@stadinslangi.fi Vastaukset viimeistään 20.11.2014 Tsilari_taitto_5_14_23.indd 33 24.10.2014 10.41. Om vilken byggnad handlar Jouni Tervos och Harri Nykänens bok Nokka som utkom 2010. Vilken tidning utkom första gången den 29 februari 1932 under Mäntsäläupproret. 6. 10. 4. Mihin kellonaikaan patsas on lakitettu vuodesta 1978 alkaen. Vilket klockslag läggs den på sedan 1978. a) -29,9 °C b) -32,8 °C c) -34,3 °C d) -38,5 °C Froogut duunas Jesper von Hertzen ARNO SOISALO Mistä hittaat fotossa olevan bulin stenun, jonka päällä on ajan patinoima pronssilaatta. Mikä on seututie 170:n länsiosan nimi. Mikä yhtye on nimennyt itsensä Kampissa sijaitsevan kadun mukaan
Tsilari_taitto_5_14_23.indd 34 24.10.2014 10.41. Laatokka näytti kauneutensa ja mahtavuutensa. Sieltä oli järjestetty bussikuljetus Käkisalmeen. Siinä vaiheessa emme vielä tienneet, mikä meitä odottaa. 200 000 kävijää. Taukojakin pidettiin periaatteella ”miehet tien oikealle ja naiset vasemmalle puolelle”. Kiertoajelulla saimme nähdä mm. Olipa hieno matka ja tunnelma katossa kuten Stadin Slangin jengiläisillä aina! KIRSTI KARJALAINEN Saimaan kanavalla botskissa shungattiin. Meno oli aika haipakkaa etelätuulen noustessa pikkuhiljaa myrskyksi. Foto: Alf Karjalainen Stadin Slangi ry miehiä HIFKn mainoskuvauksessa Helsingin pitäjän hautausmaalla. Kierroksen lomassa nautimme lounaan Ylösnousemus-skiitassa. Uusi väylä näytti joissain kohden olevan rakenteilla, mutta kestää vielä pitkään ennen kuin se on valmis. Retki Valamon saarelle alkoi seuraavana aamuna kantosiipialus Patriarkka Aleksei II:lla. Satamassa odotti m/s Carelia, jolla seilattiin Saimaan kanavaa pitkin Viipuriin. Saimme kuulla Valamon monivaiheisesta historiasta alkaen noin 1000-luvulta, sen perustajista munkki Sergeistä ja karjalaissyntyisestä Herman Valamolaisesta sekä nykyisestä aikakaudesta. Paluumatkalla Saimaan kanavalla laivan ylitettyä Suomen rajan raikui pontevasti ja ylpeästi yhteislauluna ”Kotimaani onpi Suomi”. Paluumatkalle lähdimme aluksi laivalla Sortavalaan ja siitä venäläisellä linja-autolla Käkisalmeen. Siksi perillä meille ilmoitettiin, että sääolosuhteista johtuen joudumme tekemään paluumatkan pohjoisempana olevan Sortavalan kautta. Valamossa meitä opasti Svetlana, miellyttävä opas ja itseoppinut suomenkielen taitaja. Foto: Marjatta Salminen. Viipurista matka jatkui bussilla Käkisalmeen. Matka oli mielenkiintoinen paluu menneisiin aikoihin ja suomalaisuuden vaikutuksiin. Matkanjohtaja Antsku piti jengistä hyvää huolta, ja hänen ”tositarinansa” hersyivät bussimatkojen aikana. Käkisalmen keskiaikaisen linnoituksen ja Viipurissa tutustuimme kaupungin uljaaseen historiaan shoppailua unohtamatta. SLANGIJENGI 34 TSILARI 5/2014 Slangiredu Vanhaan Valamoon Elokuisena aamuna klo 4, sateen piiskatessa Helsinkiä lähdettiin bussilla Lappeenrantaan. Vuosisatojen ajan Valamo on kokenut Ruotsin suurvalta-ajan, Venäjän vallan sekä itsenäisen Suomen aikakaudet. vaihtoivat paikkaa. Matka kanavalla on kokemisen arvoinen. Vuosittain saarella vierailee n. ”Linja-autossa onpi tunnelmaa” osoittautui todeksi ja todelliseksi extreme-kokemukseksi: matka kesti lähes 4 tuntia ja tiet olivat osittain sellaisessa kunnossa, että bussin pomppiessa eteenpäin kuoppaisella tiellä sisäelimet vatsassa varmasti Slangijengille fyrkkaa mainoskuvauksesta Varabamis Marjatta on yrittäny hittaa muitakin keinoja tseenaa fyrkkaa yhdistykselle ku arpojen blisaus ja uutisvuoto, tässä taas yksi! Mainoskuvauksesta saadun palkkion messissä olleet lahjotti Stadin Slangi ry:lle. Valamo on nykyään myös vilkas matkailukohde hotelleineen ja matkamuistomyymälöineen. Asiantunteva oppaamme Tapio esitteli matkan varrella alueen suomalaista historiaa ja nykyvenäläistä elämää
Maanantaina 9.11.1942 ilmestyneessä Helsingin Sanomissa oli iso uutinen tapahtuneesta. Ne toiminnot mahtuvat saareen rikkomatta sen luontoarvoja. Jälkeenpäin voi spekuloida ajatuksella, jos hälytys olisi myöhästynyt minuutin tai pari, kukaan ei olisi ehtinyt teatterista ulos ja uhrien määrä olisi jäänyt hyvin vähäiseksi. Stadin Slangi teki vuonna 2014 kolme retkeä saarelle ja yhteensä 120 henkilöä pääsi kokemaan saaren ainutlaatuisen tunnelman. Nuoria miehiä asteli ryhdikkäästi syömään ja osa vielä veti harjoituksia Saharassa. Foto: Raimo Miettinen Pia Landen ja Mikko Reijola. Näimme useita muistomerkkejä ja hautausmaankin jossa jokainen mänty kasvaa sen alle haudattujen sotilaiden sydämistä. Hälytyksen alettua ryntäsivät elokuvateatterista katsojat ulos mennäkseen lähimpään pommisuojaan, jonne pääsi Laivurinrinteeltä Johanneksen kirkon alle. kuolleiden ja haavoittuneiden nimiä. Tsilarin 4/2014 fotoskaban hälytyssireeni Sandiksen leijonatalo Foto: Raimo Miettinen Jengi lysnaa opasta Jarmo Niemistä. Elokuvateatteri ei kärsinyt vaurioita ja jatkoi toimintaansa v. Oppaamme Jarmo Nieminen tutustutti meitä saaren historiaan vuosisatojen taakse. Jos maassamme säilyy yleinen asevelvollisuus, säilyy Santahaminakin nykyisessä kuosissaan. SLANGIJENGI TSILARI 5/2014 35 Iso Roobertinkatu 2:n katolle jätettiin hälytyssireeni jatkosodan aikana sunnuntaina marraskuun kahdeksantena päivänä 1942 sattuneen järkyttävän tapahtuman muistoksi. Siinä kerrottiin mm. Pommituksessa kuoli 51 ja haavoittui 120 henkilöä. He ja kadulla kävelleet saivat pommin niskaansa. Samanaikaisesti meni läheisissä elokuvateattereissa Gloriassa ja Astorissa päivänäytös, mutta heille ei sattunut mitään. Alueella on lähes täydelliset lapsiperheen kunnalliset palvelut ja jopa Helsingin ainoa huumevapaa ala-aste. Kiinteistön omistaja Signe och Ane Gyllenbergs stiftelse laittoi 8.11.2009 Iso Roobertinkatu 2:ssä sijaitsevan talon seinään kuparilaatan, jossa kerrotaan tästä järkyttävästä tapahtumasta. Se ehti pudottaa pomminsa Iso Roobertinkatu 1:n ja 2:n väliin kadulle. Kone pääsi livahtamaan salaa kaupungin ylle ennen kuin ilmatorjuntamme alkoi tulittaa sitä ja annettiin hälytys. MARJUT KLINGA Kliffat kotsat Syyskuussa slangitreffeillä vietettiin hauskaa hattuiltaa. Samanaikaisesti meni elokuvateatteri Tivolissa, (Iso Roobertinkatu 1) Ritz veljesten Al, Jimmy ja Harry tähdittämä hauska elokuva Kolme väärää muskettisoturia. Vuoden 2015 suunnitelmiin kuuluu myös retki/retket Santahaminaan. Mukana alueen kunnostuksessa on ollut myös Santahamina-seura ry. Kiersimme katsomassa eri tyylisuuntien rakennuksia, kuulimme tämän päivän arjesta ja tulevaisuuden uhkakuvista. ARSKA SOISALO Redulla suljetussa Santahaminassa Kaunis aurinkoinen syysilta ja saaristoluonto. Heti puolenpäivän jälkeen lähestyi Helsinkiä mereltä auringon suunnasta venäläinen tiedusteluja pommituskone PE-2, joka yllätti ilmavalvontamme. Seuraavan päivän lehdessä täydennettiin tietoja. Tämä oli suurin yksittäisen pommin aiheuttama tuho Helsingissä jatkosodan aikana. Muuten saattaa olla, että herrat jyrää. Tyypillistä sen ajan uutisoinnille oli, ettei elokuvateatterin nimeä mainittu, vaan kerrottiin ”läheisestä” elokuvateatterista, ettei vihollinen saanut tietää pommituksen tarkkaa paikkaa. Jarmo Nieminen näkee, ettei saari ole tarkoitettu asunnoille, vaan sen on voitava toimia puolustuksen ja koulutuksen käytössä. Suurin osa heistä oli nuoria ja koululaisia. Foto: Marjatta Salminen Tsilari_taitto_5_14_23.indd 35 24.10.2014 10.41. 1950 tapahtuneeseen lopettamiseen asti
Meillä oli snadi jengi siellä 1960-70-luvuilla. c) -34,3 °C SKRIVAA TSILARIIN! . Sen piti raaputtaa kultaa snadiin stidilodjuun. Itäväylä / Österleden. Ja me kirkon vierel skagattiin viel enempi ett mitä jos kirkon vaksi tai jeparit tulee. Oli kyll makeeta aamulla dallata nelosen sporan pysäkille kun sai dyykata paahdetun kahvin döfikseen. Katajanokan vankilasta / Skatuddens fängelse. 8. No homma alkoi kuteiden vekslaamisella ja kavereihin tutustumisella. En ole niitä nähny moneen vuoteen... Lapinlahden Linnut / Lapinlahden Linnut. Ilta-Sanomat / Ilta-Sanomat. Slangin reissulla tsiikattiin kadettikoulun pitskulla olevaa Venäläisten hautamuistomerkkiä, leijonarakennusta, sekä kadettikoulun päärakennusta. 10. Omalla nimellä kirjoittaminen on toivottavaa. Urho Kekkosen / Urho Kekkonens. Paras homma Skattalla oli kuiteski döfis. HARRY PIELA = JJ Bärgan ja Tölikan kundit On kliffa bluggaa Paunosen Hekan skrivaamia ennen LESAAJAT Stadifroogis vastaukset / svaren: 1. Jeparit ei paljo diilaillu Skattan kärjess. Kaikki diggas diivailua 50–60-luvuilla. Kirstarin Jengi ja Duunarimuts i Foogufledat TSILARI 2/2014 Stadin Slangi ry:n perinneja kulttuurilehti 19. Oltiin niinku enemmänki mamiksia. vuosikerta Hinta 6 € TSILARI Stadin Friidu ja Stadin Kundi Tsilari_3-14_18.indd 1 13.6.2014 12.01 Slangilaisia Sandiksessa 17.9.2014 Mun eka visiitti Sandiksessa oli vuonna 1959, kun menin busalla inttiin. Olin tietenkin snärkkärinä millaista siellä olisi. Jos haluat kirjoittaa nimimerkillä, laita toimitukselle perustelut ja tiedoksi oma nimesi ja yhteystietosi. Stadista oli melko monta jannua, sillä stadilaisia sporttia harrastaneita pistettiin usein Sandikseen. Tsilarin seuraava numero 6/2014 ilmestyy 15.12. 4. Meidän Luotsikadun jengist joku stärä kekkas kerran ett lähetään raaputtaan kultaa Uspenskin Katedraalin kupoleist. vuosikerta Hinta 6 € TSILARI Tsilari_2-14_22 .indd 1 27.3.2014 12.11 Suuren slangiskaban tulokset TSILARI 3/2014 Stadin Slangi ry:n perinneja kulttuurilehti 19. Napakat jutut sopivat lehteen parhaiten. mennessä. Yks kundeista lähti kiipee kirkon seinustan tikkaita. Julkaisemme kirjoituksia Stadista ja Stadin slangista. Se kundi olis voinut delata, jos se oli pudonnut. 9. Keltis, Manolito, Maija jne. Mun mutsi hiilty ain noist Skatan kärjen pultsareist, vaikkei niit raastanu mikään muu ku dokaaminen. 6. 7. Kello 18 / Klockan 18 2. Tos snadina 11-vuotiaana pikku friiduna Skatta oli tosi makee mesta budjata. Reissu jatkui sisällissodan punaisten hautamuistomerkille ja kolmannelle hautamuistomerkille eli Viaporin kapinan hallitusta tukeneiden muistomerkille. Meit oli viis friidua ja kaks kundia. Se oli Pauligin kahvin döfis. Meiän hima oli Luotsikadun yläpäässä siin lähel linnaa. Se oli vapaata mestaa. Mä olin ekassa komppaniassa, missä komppanian päällikkönä oli kapteeni Kurki, joka oli ollut krigussakin messsissä. Tattis kliffasta reissusta Jarmolle ja Slangille RAIMO MIETTINEN Skatta jees! Moikka jengit, piti oikein tsiigata pari kertaa ett eiks täss aviisis kukaan skrivaa mitään stooria Skattasta! Tietysti Skatta oli niitä Stadin diivamestoja, eikä sitä edes aina ite hiffannut. Siihen tarkoitetun aineiston tulee olla toimituksessa 20.11. Mekin kyl hengattiin siell vapareina ja joskus brännattiin nostkeja. Urheilukadun ja Mannerheimintien / Idrottsgatan och Mannerheimvägen. Lähetä kirjoituksesi sähköpostitse osoitteeseen: tsilari@ stadinslangi.fi tai koneella kirjoitettuna toimituksen postiosoitteeseen: Stadin Slangi ry, Hämeentie 67, 00550 Helsinki. Oluesta ja viskistä / Öl och whisky. Mut onneksi meil ei himas dokattu ja yks friidukamu Sörkäst viel raahas mut partsikkaankin. Sit se kundi rupes skagaamaan yhtäkkiä. Tästä olikin lyhyt matka kliffempaan mestaan eli Tsilari_taitto_5_14_23.indd 36 24.10.2014 10.41. Ruodiksessa tutustuttiin lähinnä saharan hiekkaan ja muu sandis jäi vähemmälle. SKATTAN JEES-MUISTOISSA, SKATTAN MIMMI Kisakenno Tölikässä Snaijaaks kukaan Kisakennoa Tölikässä. Olisi kiva kuulla/nähdä. Se hannas kyllä sporttia, mut hänestä skimbaaminen, skutsissa luudaaminen, fillarilla skujaaminen ja tsimmaaminen olivat kunnon sporttia. Onneks kävi tsäkä, ett sen kondis kesti ja toinen kundi jeesas sen sitt alas. Jotku dorkat vielä kutsu Skattaa Skathattaniksi. SLANGIJENGI 36 TSILARI 5/2014 Upseerikerholle, johon meille oli duunattu sapuska. Talvisin muuten skimbattiin ja skrinnattiin Kärjen Kronikan puolelt tietenkin railon yli Korkikseen. Ei kyl saatu kultaa. Spurgut taas budjas Skattan kärjess. No oli kippari kuitenkin pollee kun finnattiin futiksessa ja pesiksessä armeijan mestaruuksia ja koriksessa pataljoonan mestaruus. Siel döfas ain taivaalliselt. 5. Karaoke / Karaoke. 3
Hämeentien ja Kolmannen linjan kulmassa oli Kaleva vastapäätä Sörkän Vennua ja Hämeentien alussa, Areenan talossa oli Tuulensuu, joka on vielä siinä, mutta eri käytössä eli teatterina. Muistan, kun kerran kesken kragiksen bärtseille ridas pari ratsupoliisia ja slyytas hyvän flaidiksen. Onneks näyttäs nuoremmaki sekoilevan samallail skrivauksissaa Tsilaris. Sit jyväjemmarien skidit hiffas, körataan Hesaan ja byggalle duuniin. Meidän stenukragikset käytiin, Josiksen (Josafatinkadun ja Brahiksen lähikortteleiden) keiliä vastaan. Mun lapsuuteni jengiin kuului kundit, jotka budjas ”Viiden minuutin pysäkiltä” pohjoiseen kaikissa kortteleissa Djuran folkkikseen asti (Vesisäiliönkatu, Viipurinkatu, Kajaaninkatu, Aleksis Kiven katu ja Savonkatu). Ohan niit kaikelaisii bemarii, dumarii ja frisarii nii vilt, et vängallä tällane starbu sekoo, tarttee oikee pyytää anteeks. Lopuksi selvis et niilt ei onnannu kun terottaa heinäskepan ja senkin vain toisesta päästä serkkupoika hoiti sen toisen pään. Ei siellä himatraban edessä ollu mitään jengiä venttaamassa. Huomioni kiinnittyi Jorma Mollin juttuun Hima Siltiksessä ja siinä Siltasaarenkadun leffateattereihin, joita oli mainittu kolme. Varsinkin nämä stenukragikset ja joukkoflaidaamiset Bärgan ja Tölikan kundien välillä Vesilinnanmäen (Lintsin) bärtseillä. Nämä eivät olleet mitään tšaleja, vaan v. ARSKA SOISALO Oikaisu Toimitus pahoittelee feelua Tsilarin viime numerossa sivulla 35: snadin Islan foton alla oli väärä sukunimi, ois pitäny olla: Foto: Kerstin ja Kalevi Poutanen (Isla on Oras). Levari Tähti Siltasaarenkatu 16 lopetti toimintansa 1948 eli ennen skrivaajan flyttaamista Siltikselle. Ei niissä kriguissa ”delannu” kukaan, pahinta olikin, kun sai stenun knuburaan, se teki todella gisaa. Piti alkaa duunit niin ne tsennannu jiiraustakaan. Maahanmuuttajilla, perversseillä ja muutoin oudoilla on vähemmistökuraattorit -ja valtuutetut. Sillo ei kunnian kukko šungannu, kun meni himaan knubura paketissa. Ei friidutkaan tykänneet hyvää siitä, että niitä pidettiin jonkun reviirinä. Kun budjasin itse Alppilassa (1940 1956), ei tällaisia buleja kragiksia enää järkätty. Kragikset päätty yleensä itsestään jonkinlaiseen somikseen, ja kumpikin puoli lähti nuolemaan haavojaan. Fenix oli Toisen linjan ja Porthaninkadun kulmassa. Hagiksen levareista oli unohtunu veks: Tuulensuu Hämeentie 2 ja Kaleva Hämeentie 8. Tsilari_taitto_5_14_23.indd 37 24.10.2014 10.41. Kragismesta oli Kirstarin ja Sturarin hörnissä neliskanttisen Vesilinnan alapuolinen bärtsi. Nykyisen Kultsan paikkeilla oli silloin vielä buli sepelilouhimo, josta sai handuun sopivia stenuja. Kaupunginosat oli niin buleja, ettei kymmenien tai satojen kundien jengejä saanu kasaan. Kragikset tapahtui 1940-luvun loppupuolella. Miksi meillä stadilaisilla ei ole vaikka ollaan vähemmistönä omassa STADISSA. Ne sano mesulle olevansa kirvesmiehiä ja haluavansa 75 kypää tunti liksaa. ARSKA SOISALO Hagiksen leffoista Tsilari-lehti kolahti taas postiluukusta mielenkiintoisine juttuineen, kiva lukea. Muistini mukaan kaupunginosissa oli yleensä useita keilejä, jotka vahti reviirejään ja flaidas niistä keskenään. Me tietysti lähdettiin sinne. Luku on oikein, mutta teatterit olivat Plaza, Pallas ja Tähti. Rööperissä, Kaivarissa, Valkassa ja Herulissa oli myös kovia kundeja. HAGIKSEN FRIIDU Ammattitimpureita landelta, vähemmistövaltuutettu Stadilaisille 70-luvulla oli Stadissa hintsusti byggalla ammattitimpureita. Oonha mä itteki hiffannu, ettei mulla enää mikää skulaa niiku enne ja oonki funtsannu, et kantsiiks mun enää skrivatakkaa, hyvä jos jaksan edes bluggaa Tsilarist slangiskrivaukset, niiski alkaa olee nii vilt lontoota ja vierait sanoi, et tarttis studeeraa vierait kielii. Nämä olivat Siltasaarenkadulla. Jokaisella sukupolvella on tarvetta värittää omaa aikaansa vilt kovemmaks kuin se todellisuudessa oli. SLANGIJENGI TSILARI 5/2014 37 meitä eläneiden gibojen, sakilaisten ja muiden starbujen muisteluja gamlasta Stadista. Olihan Stadissa krigun jälkeen ja vielä 1950-luvun alkupuolella jokunen jengi kuten Piispan Ekin jengi, joka oli kuuluisin ja Fisun jengi, niissä oli 5 – 10 kundia. 1927 – 1933 födjanneita kundeja, joita ei oltu kutsuttu kunnon kragikseen eli kriguun messiin. meidän kotimaista tuotantoa. NÄÄ JUTSKAT VÄSÄS KRISTER LINDBLOM Bluggaajat Arzista on tullu liian gamla eli stara, niiku ennen sanottii vanha, ku sekoilee jo tavallisiski slangisanois. Selvis et ne oli slumpannu Lahdessa Starckjohanilta spikupussit ja sitonut ne bilikan takapuskuriin ja skujannu stadiin, joten ne näytti gamloilta. He nahistelivat keskenään joromestojen ja tanssiraflojen, varsinkin ”Pumppuhuoneen” lähistöillä, kun niiden sisällä ei voinu flaidaa. Mistä hitosta joku tölikalainen olis tsennannu, että mä oon Bärgasta. ARSKA SOISALO Hagiksen levarit Öögiini tarttui pari snadia feelua Jorma Moll’n mielenkiintoisesta artikkelista. Yhtä vähän tuli hudaan, jos pääsi saattamaan joroista jotain Tölikan friidua. Kerrankin muistan, kun kundien kanssa staijattiin Kotkiksen ja Viipiksen hörnissä, niin sinne sluudas yks kille hurjaa faardia ja huutaa: ”Kundit! Josiksen jengiä vastaan on stenukragis, kaikki messiin”. Näin muistelin. urbaaneja legendoja. Skeidat mä muusta, mut gutaa talven venttaamist kaikelle folkalle ARZI Katugrakaajat Bamlasin joskus Eddu Janzonin kanssa näistä jutuista, kun Bärgan kundi meni Tölikaan tai tölikalainen Bärggaan, niin heti tuli hudaan. Kumpikaan ei minnannu yhtään tapausta ja funtsattiin, että ne on ns. Joskus joku joutu käymään Loviisankartsan aluelekurin vastaanotolla sidottavana. Plazassa ei näytetty pelkästään slobojen filmejä, siellä näytettiin myös mm. Must oli buli fiba, ku mun piti skrivaa ”bamis” ja skrivasinki ”bamari”, eiks skoudei joskus skiiattu bamareiks, nii mä kuiteski minnaan
Mä födasin sellasella tontilla, joka luovutettiin sloboille suurlähetystönsä mestaksi v. . Kaikessa ystävyydessä. Niinku niiden mielestä kyl vänkiä mut silti snadisti outoo jengii. Mut takas fobioihin. Se fobia kohdistuu mulla vain neukkuajan sloboihin. Mä oon evakompi ku kukaan Karjalan evakko. samoilla sakutunneilla Mäkisen Hekan kanssa. Sit mä vielä loppukrigun aikana tsittasin mutsin sylissä monta kertaa millon Urheilugartsan kolmiopuiston sirpaleskrubussa tai Reijolangartsan pommisuojassa. Ne yritti osua Skattan rantsussa oleviin sakujen botskeihin, mut ne ryssi senki homman. Eikä ne maindaa ku mä sanon niitä ryssiks. Siin mä sitten tsittaan kolmosen sporassa ja tsiigailen kättärin kaltsia enkä mä ikinä pääse mun födaamismestalle edes Tursan saitsaridösalla, mut karjalaisevakot pääsee himaraunioilleen ihan iisisti vaik omalla bilikalla. Mun sisääntulofanfaari elämään oli kuiteski vain slobopommareiden surina ja pommien jysyt. Funtsatkaa snadisti. Pommit tippu just sinne mis mä samaan aikaan tulin kättärillä ekan kerran tsiigaan et mis täs maailmas mennään. Hekan mä sain näin ympättyä tähän juttuun ku se kesällä stikkas mulle skrivaamansa knigan Stadin klangi. 1942 vanhalla kättärillä, joka oli bulilla kaltsilla siinä Neitsytpolun ja Tehtaankadun hörnessä. Ne on eri juitsu ku nykyryssät. Vieläki pukkas hiki otsalle ku sireeneitä myöhemmin rauhan aikana koeskulattiin kerran kuukaudessa. Nykyisin mä jo pluggaan venäjän turistisanastoa ku mun terassipöydässä tsittaa usein pari tosivänkää ryssää. 38 TSILARI 5/2014 Siin mä sitten tsittaan kolmosen sporassa ja tsiigailen kättärin kaltsia enkä mä ikinä pääse mun födaamismestalle edes Tursan saitsaridösalla F olkka skagaa taas Venäjää. Ei multa ole sinne kaltsille jäänny iso hovi ja hehtaarikaupalla manttaalia, mut jäipä buli sloboviha. Kyl me kerran tsitattiin Erottajankin suojassa. Ai miks. Mä oon puolestaan niille se snadisti mölö tsuhna, eli meillä on tasapeli toistemme nimittelyssä oli se sitten tsymffiä tai ei. Siit mä sit muistinki et mä tsittasin Töölön yhteisskolessa mm. Se oli sama päivä ku slobot pommittivat jatkokrigun aikana ekan kerran Stadia. Hiffasitteks et mä osasin vieläkin opparin lyhyellä saksalla skrivaa sen bulilla alkukirjaimella sakuks oikein. Mulla on ollu paha slobofobia eikä se ole vieläkään kokonaan veke. Nyt siin on buli aita ympärillä enkä mä pääse enää ikinä födaamispaikalleni, sinne kättärin kaltsille. Voiks siis joku karjalainen olla evakompi ku mitä mä oon mun omassa Stadissa. SAUTSKI EVAKON FOBIAT Tsilari_taitto_5_14_23.indd 38 24.10.2014 10.41. 1944. Se on ihan eri kamaa ku russofobia. Se ei ollu kliffaa. No siks, et mä födasin krigun aikana tammikuussa v. Snadisti tulee silloin itku öögaan. Ja sit tän jutun rubari ”Evakon fobiat”. Mä griinasin ihan hervottomasti ku mä pluggasin sitä. Tommosii pitäis stadilaisten skrivaa enemmänkin et skloddit ja niidenki skloddit pluggais niitä ja sit ne ehkä hiffais miks me starat aikoinaan oltiin semmosii ku oltiin. Sen bolsoi ulina vainoo mua vieläkin ku mä slafaan. Se on tosivänkä pakinakokoelma 1940-luvulla ekan milkkiksensä dokanneiden Tölikan kundien juitsuista. Enemmän skolea käyneet kutsuu sitä russofobiaks, mut mun mielestä se on suomeks ryssänpelkoa ku ”ryssä” ei nykyisin oo yhtään dorkempi sana ku svedujen ”rysse”, enkun ”russian” tai sakujen ”Russe”
Marraskuu To 6.11. Illan aikana myös graafikko Omenamäki esittelee omia töitään, joista monia saatavilla myös postikortteina. Yllätysohjelmaa… Su 7.12. To 18.12. Su 21.12. Tilaisuus alkaa jäsenyyden tarkistamisella ja kahvitarjoilulla kello 17.00. Su 7.12. Teema: Stadin maisemia vuonna 2050. Tanssit. klo 18.00. To 11.12. Koululaiset ja opiskelijat 5 € / vuosi. Kirjaesittely Pieni raitiovaunukirja, Jorma Rauhala. klo 18.00 Slangitreffit ravintola Kaisaniemessä. Pluggaa Tsilari netistä! Tsilarin nettiversio löytyy Stadin Slangin kotisivuilta . Sukunimi: Etunimet: Jakeluosoite: Postinumero: Postitoimipaikka: Puhelin: Sähköposti: Syntymäaika: Syntymäpaikka: Sukupuoli: mies nainen Erityisjäsenmaksu: koululainen opiskelija Paikka / Aika / Allekirjoitus Hak.nro / Maksupäivä (toimisto täyttää) Jäsennumero Osoitteen tms. Snygeimmät joulubiisit Vanhassakirkossa. Jäsenmaksu 28 € / vuosi. 045 186 7238 toimisto@stadinslangi.fi . Kniigatreffit Ei, rouva presidentti -kirjan kirjoittaja Maria Romantschuk kertoo elämästään niin Stadin kartsoilla kuin prameissa linnoissa. ILMOITTAUTUMISET / FROOGAT Stadin Slangin toimisto Marjut Klinga, Puh. Ma 24.11. Paikalla Helsingin kaupunkisuunnittelusta vastaava apulaiskaupunginjohtaja Hannu Penttilä. Paikalla HePon eli Helsingin Pyöräilijöiden edustajia kertomassa fillaroinnista Stadissa. muutos (muista jäsennumero) Liittymismaksu 15 €. maksaa postimaksun Stadin Slangi ry:n jäsenhakemus . klo 18.00 Syyskokous ravintola Kaisaniemessä (ks. Torstaisten slangitreffien järkkäämisestä vastaavat Marjatta ja Lasse Tsilari_taitto_5_14_23.indd 39 24.10.2014 10.41. klo 18.00 Jouluiset treffit ravintola Kaisaniemessä joululaulujen parissa. erillinen ilmoitus) . Varsinainen kokous alkaa klo18.00. klo 14.00. Illan aikana myös Enter-yhdistys kertoo toiminnastaan ja opastaa tietokoneen ja kännykän käytön ongelmakohdissa. To 13.11. klo 18.00 Perinteiset slangitreffit ravintola Kaisaniemessä. Snygeimmät joulubiisit Paavalin kirkossa SLANGIJENGI Stadin Slangi ry:n häppikset KUTSU SYYSKOKOUKSEEN 24.11.2014 Stadin Slangi ry:n sääntömääräinen syyskokous pidetään ma 24.11.2014 Ravintola Kaisaniemessä. Kari Varvikko juontaa. klo 10-16. Arpajaiset. Stadin slangi ry myy ja esittelee toimintaansa ja tuotteitaan Hakaniemen joulumarkkinoilla. TÄYTÄ TEKSTAAMALLA JA ILMOITA TÄYDELLINEN POSTIOSOITTEESI! Stadin Slangi ry TUNNUS 5010492 00003 Vastauslähetys skrivatkaa mut jengiin! Stadin Slangi ry. Ilmoita itsesi mukaan rinkiin 045-186 7238. Kokouksessa päätetään vuoden 2015 toimintasuunnitelmasta ja talousarviosta sekä valitaan puheenjohtaja ja uudet hallituksen jäsenet erovuoroisten tilalle ( Kari Varvikko, Lasse Solman, Kimmo Karvinen). Monet toimintamme kaipaavat vapaaehtoisten panostusta. klo 14.00. Matti Reittamo johtaa yhteislaulua. Teema: Fillaroiden 20v juhlavuoteen. klo 18.00. To 20.11. Joulukuu 4.12. Torstaitreffit jouluisissa tunnelmissa ravintola Kaisaniemessä. klo 18.00 Slangitreffit ravintola Kaisaniemessä
Vanhassakirkossa sunnuntaina 7.12.2014 klo 14.00 Stadin Slangi ry yhteistyössä Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan kanssa VAPAA PÄÄSY! Snygeimmät joulubiisit Tervetuloa! Tsilari_taitto_5_14_25.indd 40 28.10.2014 10.24. Fo to Vo lk er vo n B on in . H el si ng in ka up un g in m us eo