Tsilari 5/2018 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Nro 5/2018 Stadin Slangi ry:n perinneja kulttuurilehti 23. vuosikerta Hinta 8 € OSALLISTU MURRESKABAAN! Kuka skotas Tornin baarimestarin?
normihintaisista tuotteista ale 15 % Metrosuutarit.fi liikkeitä mm. pienoisbussi/minitaxi kyytiä Slangin jäsenille ale 10 % Urheiluhallit 09-34 88 600 www.urheiluhallit.fi . PS. 09-774 33 477, www.wotkins.fi chef wotkin’s paLVeLutiskit prisma itäkeskus Vanhanlinnantie 1 00900 Helsinki . normihintaisista tuotteista ale 10 % Stadin Dumari stadu.fi, 045 6581 333, jouni. Tsiigaa edut tästä ja vinkkaa frendilleki! Tuu taksinkuljettajakurssille! Tsiigaa lisää täältä: Tuu tsörää meidän bilikoilla, löpökin bungataan ja saat viel liksaaki. Helsingin Taksiopisto, puh. Toimistomaksut 5 € (norm. Hämeentie 65 00550 Helsinki . Osan jengistä joutuu tsöraan landelle.... 010 766 8912 s-market sokos helsinki Postikatu 2 00100 Helsinki . Lihatukku Veijo Votkin oy tehtaanmyymäLä ma-pe 7-21, la 7-18, su 10.30-17 Vanha talvitie 8, 00580 Helsinki . 010 766 1047 Kandee liittyy Slangijengiin, ni saat Tsilarin ja kliffan proggiksen lisäks viel jäsenetuiki. 20 % ale palveluista ja töistä . normaalihinnoista rabattii 10 % TaxiMeri www.taximeri.fi, 045-134 9950/Meri Laine, merimaili@ gmail.com ”Iisi tapa skujaa Stadissa tai böndelläkin” . saunailloissa maksuton pyyhe ja muut peseytymisvälineet Selma Palmun tekstiililiike 4. 050 514 5840 koulutus@taksihelsinki. Teijo Pynnönen 0400-705 635 www.maalauspynnonen.fi verstas: Limingantie 23-25, Helsinki Jäsenetuja 2018 Bulevardin klinikka Bulevardi 22, Puh. Kampissa, Kontulassa, Tapiolassa. . 30 €) Tsekkaa taas seuraavasta Tsilarista nyyat jäsenedut. korhonen@stadu.fi . Laboratoriokokeet ale 10 % FitPit Oy, www.uimaopetus.fi . Hytösen Puoti Hesari 19 ja Mansku 19 . senioriliikunnan 5 kerran sarjakortti hintaan 25 € (norm. 10 % ale tarvikkeista Ruohonjuuri www.ruohonjuuri.fi . Muista ottaa jässäri messiin. tsimmauskursseista ja vesijumpasta 15 % ale Käpylässä, Pasilassa ja Kilossa (Espoo). linja 20 . 20,50 €) . 10 kerran uintisarjakortista ale 10 % . 09-68 11390 . normihintaisista tuotteista ale 5 % Sauna Hermanni Hämeentie 63
– Emmi skrivaa 16 SKRIVAUSSKABA SKOLEISSA – finnaaja vuodelta 2010 26 SAVVOO JA SLANGII – Lindblad osaa molempii 30 SKOLESSA DUUNISSA – Raija muistelee STADIN MESTAT 8 NÄYTTELY HAKASALMESSA – Mikko-Olavin Suruton Stadi 18 GAMLAT HOIDOT – Westman hospitaaleista 24 TEATTERIA JA FESTARIA – Kolasen syke 29 SKUTSI VAI PUISTO – Jullen stoori STADILAISII 19 SYNTTÄRIBILEITÄ – slangijengi juhlii 10 JUSSIN MUTSI JA FAIJA – Varvikko Raittisista 22 HENKKA THEEL – Palminen Pemun nyyasta kniigasta 28 REIJOSTA – Karetvaaran skolefrendi 32 STADIN DORKAT – Palminen stikkaa idiksen SPORTTII JA FIUDEI 14 1952 METRIN UINTI Voltti Humulassa 20 STADIN EKA TAKSI – pari stoorii Orraueksesta 23 STAGA&SKRUBU SKULAS – Palminen messissä 42 PETO SKÖNELLÄ – Rafu Nyberg funtsaa SISIS TSILARI 5/2018 3 Jallu piirtää Slangin taiteilija Jallu K. SNAKKAILUU 7 STADIST TAI TURUUST – osallistu skabaan 13 MIKS BAMLAAN SLANGII. Koski stikkas Tsilarin toimitukseen muutamii piirroksii, mitä se on duuniaikona piirtäny Alkos. Kun ei elämä pääse. Hakasalmen Suruton kaupunki -näyttelyn aineistoa. VAKKARIT KANSI 4 Snadit 5 Päikkäri 6 Lööppi 12 Slangilodju 35 Slangi blisaa 37 Skabat 38 Slangijengi 40 Pluggaajat 43 Stadis tapahtuu Postikortti hotelli Tornista. Tähän ilosen näköseen hemmoon sopiva funtsaus hitattiin Arvo Pohjolan kynäst. Foto: Helsingin kaupunginmuseo. Skolet s. 31 Ei oo niin väliä, jos fyrkka pääsee karkaamaan handuista. Vastauksen kannen frooguun hittaat sivulta 11. Arvo Pohjola
VIRVE KUUTAR Viljelyy vuonna 2018. Viimeks Toralinnas on duunattu peruskorjaus 1987. Stadi palkkaa kans nuorii duuniin kasvikselle. Jengi joutuu flyttaan sielt veks, vuokrasopimukset sanottiin irti elokuus. 4 TSILARI 5/2018 Byroossa voi käydä päivystysaikoina tiistaisin klo 14–18 ja torstaisin klo 12–16. Foto: Virve Kuutar. Ja olihan niil viljelmil tärkee merkitys siinäki, että köyhät perheet sai lisää safkaa. Huru eli puutarhuri Hurskainen piti jöötä ja opetti kaikkii viljelyn kikkoi. Vieläki osaan kiskoo rapskut oikeel kiertoliikkeel. Siin on 65 kämppää ja Byggaa hallinnoi Sato, joka on luvannu bungaa jengin muuttokustannuksii ja jeesaa niit hittaan uuden himan. Kasvis 90 v K aikil stadilaisil skideil ei oo mestaa, mihin ne vois shingraa kesäks, ku skolet on boses, Niilleki piti funtsaa jotain hommaa ja joku kekkas v.1928, ett nehän vois viljellä omii kasvimaita. Nyt skidit viljelee kimpas ja nykyseen pätkäduunifuntsaukseen sopii kai paremmin seki, ett osa skideist käy parin viikon leireil. Ota yhteyttä byrooseen, kun haluut hoitaa jäsenasioita tai Tsilarin tilauksii, ilmoittautuu reduille, slumppaa slangikamaa tai libareit tapahtumiin. . 1899, aletaan rempata. SNADIT Espanjalaisen La Fura dels Baus-ryhmän luomassa ihmisverkossa Senaatintorin Taiteiden yössä esiintyi neljäkymmentä vapaaehtoista noin 10 000 katsojan ihastellessa. Viel 70-luvul, ku mä olin messis, joka skidil oli kasvikses oma palsta. Skulaa voi muinakin aikoina. Kun ilta pimeni elävän musiikin ja valojen tahtiin, sykkivä hypnotisoiva ilmakoreografia oli kaupunkilaisten ja kollektiivin yhteinen ponnistus. Toiminnanjohtaja ja jäsensihteeri Marjut Klinga puh. Sillon perustettiin Kumpulan koulukasvitarha. . Sen finnas Kimmo Laitinen. NYKY Ensemble, SibeliusAkatemian nykymusiikkiyhtye, johdatti ihmisverkkotunnelmaan. Teos syntyi korkeasta nosturista riippuvien, erilaisiin muodostelmiin yhdistyvien ihmisten virtaavasta liikkeestä. VIRVE KUUTAR Toralinnan edes duunataan gartsaaki uusiks, kun Pasilan buli bygga on lähellä. Kuva: Raimo Granberg. RISTO KOLANEN DOR-2 V iime Tsilaris froogattiin, kuka bonjas Palmisen fiuden tsoukin. Mut koko kesän siin oli kiinni, kevääl istutettiin ja syksyl käytiin keräämäs sato. Foto: Virve Kuutar. Mut ne kyl missaa sen, ett näkis alust loppuun handujensa duunin tulokset. . Ja niinku luvattiin, oikein vastanneiden kesken arvottiin Palmisen kniiga Snygii slangii. Kokijan ajatukset vilisivät mielikuvituksen mukana. Tsilari onnittelee! VK Toralinnan remppa V eturitie 3:n Toralinnaa, joka rakennettiin rautatieduunareiden kämpiks v. 045 1867238 toimisto@stadinslangi.fi Stadin Slangi ry Hämeentie 67 A 00550 Helsinki Byroo. Taivaalla saattoi halutessaan nähdä esimerkiksi ihmiskromosomiketjuja tai solusta toiseen viestiä kuljettavia hermoverkkoja. Muutama oikee vastaus tuli eli: Dorkaks synffattiin jo skloddina ja sama suomeks siis: Hulluksi haukuttiin jo lapsena. Sielt on hitattu kosteusvaurioita ja sienirihmastoi. Sen hoidos sai jeesaa systerit ja frendit. Ihmisverkko Taiteiden yössä T aiteiden yön huipensi yli 40 helsinkiläisen muodostama huimapäinen ihmisverkko eli espanjalaisen, oikeastaan katalonialaisen, La Fura dels Baus -kollektiivin Human Net
Maria Åkerblom delas 83-vuotiaana ja Väiski Simola 90-vuotiaana 1980-luvulla. 0400-447507 kari.varvikko@eepinen.fi Toimitussihteeri Virve Kuutar puh. Pääosissa pätkässä ovat näyttelijät Pihla Viitala ja Satu Tuuli Karhu. Pääasiassa ilmeisesti brenkun tsökaamista. Pappapuoleni Väinö Simola piti itseään ja pariakymmentä muuta jääkärii ekoina suomalaisina sivareina. KARI VARVIKKO Toimituskunta Päätoimittaja Kari Varvikko puh. Molemmat, tai ainakin Väiski, oli ollu kuivilla niin röövauksien kuin huikanki osalta jo pitkään. 050-552 1360 seppo@palminen.com Arno Soisalo puh. KU SIVARIJÄÄKÄRIT LANDAS botskista maihin, ne duunattii jokski aikaa boseen Vaasan fengikseen. Sen jälkeen kun Väiski braatas mulle muijan profetioista, huvila vaikutti Taka-Tölikan sklodden öögissa lähes kummituslinnalta. Se meinas ylimääräst lehtee tai sähkösanomaa, jonka dilkkaaja sai pitää tai blisaa omaan piikkiin. 040-767 4212 tsilari@stadinslangi.fi Risto Kolanen puh. VÄISKI TREFFAS PARKETTIKAUPPIAAKS ruvenneen Åkerblomin vielä 70-luvullaki ja must tuntu, ett niill oli huisi paljon yhteistä muisteltavaa. Bamlatessani Väiskin kanssa sen hiipiessä yheksääkymppii, se totes ett kieltäytyjät ei ollu rikollisii, tai jälkistogessa tulijoita vaan oikeit isänmaallisii jääkäreitä. Se oli tokannu rassin inee fyrkat kusettaneelle kafrulleen. Jellonat oli ollu kuitenki jo 40-luvulla. Sittemmin bluggasin ett Åkerblom ei saarnajakaudellaan dokannu, mutt Väiski tarinoi, ett kyll ne kimpas korkkas ja saatto siin joskus tulla vedetyks värssy jos toinenki. ?. Silti me käytiin kulman kundien kanssa vaklaamassa pimeään aikaan sen lyysien loistetta. LUUDASIN USEIN PORVIKSELLE tsiigaamaan mummoo ja pappapuoltani Väiskii, joka oli ihan redi äijä. 0400-204 844 risto.kolanen@pp.inet.fi Seppo Palminen puh. Ensi-ilta on ensi vuonna. vuosikerta Lehden nimi Tsilari tulee sanoist ”till säljaren”. Se kerto tsennaavasa hyvin Marian, johon oli tutustunu linnareissuillaan. Sitt kävi niin, ett mu mummoni otti 1947 kolaneen pappani tilalle uuden starbun joskus 50-luvulla. Kun kundi shingras Saksaan, se lähti tsökaa oppii kuinka ryssii nirhataan, mutt kun tuli härmään paluun aika, Väiski ja joukko muita jääkäreitä kieltäyty aseista. 040-715 4042 arno.soisalo@pp.inet.fi Taitto Oy Graaf Ab Paino Oy Fram Ab ISSN 1239-9523 Postiosoite Tsilari / Stadin Slangi ry Hämeentie 67 00550 Helsinki Stadin Slangi ry:n perinne– ja kulttuurilehti 23. Kun pikkukundina tuli rundatuks Meikun skutseissa ja Humiksen bärtseill, treffasimme usein Åkerblomin, joka dallas parin bulin vinttikoiran kanss noilla Seurasaaren huudeilla. Mä aloin todella skagaan koko mestaa. Tosin me ventattiin, ett nähtäs leijoniiki, jollasii sanottiin sill olleen myös lemmikkeinä. Joskus Åkerblom oli pyytänny siltä myös joitain snadeja palveluja. Åkerblom oli unisaarnaaja, herätysliikkeen bamis, joka tsittas murhayrityksistä kahdeksan vuotta kuriksessa. Åkerblom budjas Meikussa Seurasaareen vievän tien laidassa, bulissa puisessa Villa Toivolassa. Gimmaa me ei juuri noteerattu, mutt dogit oli snygejä. PÄIKKÄRI TSILARI 5/2018 5 UNISAARNAAJAN JA JÄÄKÄRIN MESSISSÄ O hjaaja Zaida Bergroth fotaa parhaillaan Virossa Maria Åkerblomista kertovaa leffaa Marian paratiisi. Nykyään moni bonjaa tsilarin gosariks, eikä enää minnaa gamlaa merkitystä. Se on hävinny, niinku lehtien blisaajat gartsoilta. Varmasti niill oli kyll myös alamaailman yhteyksii, mutt dumarinsa lusinnu Väiski vain skriinas ku yritin metskaa lisää tietoo. Syyksi ne ilmotti, ett ne ei haluu flaidaa suomalaisii vastaan. Väinö ”Väiski” Simola ei ollukaan ihan mikä tahansa jehu, vaan jääkäri, joka oli härmässä lusinu myös staran taposta. Vuonna 1995 perustetun Stadin Slangi ry:n tarkoituksena on Helsingin puhekielen eli Stadin slangin taltioiminen, tutkiminen ja vaaliminen sekä leikkija kulttuuriperinteen vaaliminen. Väiskin näkemystä tukenee sekin, ett olin meggessä, ku jääkärikersantti Väinö Simola duunattii gravariin Jääkärien hautausmaahan Hietaniemessä
Mä pluggasin jokin aika sitte jo kolanneen skribentin Kurt Vonnegutin (kannattaa tsekata) snadin skrivauksen et kaikki tommonen snadi oma duunaaminen, niinku esmes munnarin skulaaminen, se on hitsin tärkeetä. Eddun kieli on gartsojen kieltä, styrkkaa ja se svengaa (Edduhan oli täysin kakskielinen eli haldas soomen ja rootsin)! Tässä snadi pätkä luvusta ”Ku Pirtu-Virtanen pääs hatkaa”: ”Pena ja Viki oli Sörkan rantsust hollantilaisest snadist botskist slumpannu muutama kolmenvartin lestii Pete Gonzales nimist konkkuu. Mut pikkukliffa duunailu, siinä on Vonnegutin mukaan tietty tsibuna. Olihan kesis. SIT VIEL FUTISDORKILLE Eddun futisaiheinen slangilause: ”Veskari nappas sen ytterin markkarin”(Maalivahti torjui laitahyökkääjän maanuoliaisen). Puheenjohtaja Harri Saksala harri.saksala@gmail.com Varapuheenjohtaja Kari Varvikko kari.varvikko@eepinen.net Taloudenhoitaja Esko Vepsä esko.vepsa@jippii.fi Pirkko Haapala pirkko.haapala@jippii.fi Kimmo Karvinen kimmo.karvinen@pp1.inet.fi Seppo Palminen seppo@palminen.com Jaakko Perkiökangas jaakkoperkiokangas@gmail. Se on se bointsi. Jos joku ei tiedä, niin mähän skulaan munnaria aina sillon tällön himbessä (joskus keikoillakin), bluesii ja tommosta, ihan simppelii kamaa, ja ihan semmosella snadilla diatoonisella harpulla vaan. Se lesti meni melkee heti ja ne sökas taas yhen Penalle päälle. com Soile Tammisto soile.tammisto@saunalahti.fi Raimo Kuitunen, varajäsen raimo.kuitunen@outlook.com Olli Anikari, varajäsen olli@ollibull.fi 6 TSILARI 5/2018. Ihan miten vaan. Nythän on taas jo toisin, ku hampaat melkeen galisee, päivä lyhenee, taivas stikkaa vodaa ja tommosta. Mut sekin oli joteski liikaa. Sä voit vaikka skrivailla jotain slangistooreja, tai shungailla suihkussa, tai moglata vaikka jotain tauluja. Bamlataan ja skulataan! . HARRI SAKSALA bamis harri.saksala@gmail.com www.stadinslangi.fi BAMIKSEN LÖÖPPI BLUESMUNNARI + PLITIKA M ennyt kesis oli saletisti hikisin mitä mä muistan. Mikäs sulla. No kerro sit yks, tos on kaks! sano Pena. Kytät ku oli Muuruveelt ja Suojärvelt (niil oli kai viisumit) todisti vähä ristii ja lopuks rosiksen päätös oli se et Pena sai snadin plitikan lestinheiton avunannost ja se boga ku tsöpas sen ekan lestin sai taas vähä bulimman plitikan lestinheitost”. Enks mä kekkaa mitään muuta. Mut skulaaminen on kliffaa ja mä saan siitä hyviä fiilareita. En oo eikä mun tarvii olla. Veto oli Hartsa-boitsulta nopeesti vek ku vieteris ei vaan riittäny styrkkaa ku suulis skriinas hela dan vähä niinku Saharassa. Oli. Ne pätki ne snadii taskumattii ja läks Vasiksel stikkaa ne. Pena otti yhen päälle ja loput ne jemmas siihe vanhaa gudjuu ku enne, ruumishuonee vieree. Luudaa! huus Viki ja teki sen kans. No suulis ja semmoset oli tietysti ok, totta mooses. Se taas kuiteski merkkaa et meitsin bluesmunnari shungaa, ainaski jotenki. Eli mä allekirjotan ton. 4 alalaita. Ja onhan siinä. Mä voin selittää. Siel Pena flöittas et se pitkä jätkä ku pääs hatkaan oli Pirtu-Virtanen (sillon tapetil) ja et se oli antanu sen lestin ja kaveerannu et jos se plisaa sen, se saa sit yhen itelle halval. Tulee joteski mieleen mitä Saarikosken Pena aikoinaan runoili eli et jokaisella on tämänsä. Se oli niin hikinen, et jo pelkkä munnarin skulaaminen vei meitsiltä melkein tajun. No nyt joku staijaa siellä huuli pyöreenä et miks mä skrivaan jostain munnarin skulaamisesta. SEN DUUNAAMISEN kun ei tarvii Vonnegutin mukaan olla mitään sen kummempaa, ihan tavallisetkin juitsut riittää. Pena jäi boseen ja juttu meni rosikseen. Meitsillä se tämä on toi munnarin skulaaminen. Harri Saksala bamis HALLITUS BYROO Tsiigaa tiedot s. Mähän en oo mikään semmonen maestro munnarin skulaamisessa et mä häippäsen seuraavaks johki maailmankiertueelle, Newenyrkkiin ja sinne. MEIKÄ SELAILI TAAS Janzonin Eddun (R.I.P.) pikkukniigaa Rundi stadis, välil snadis (Gummerus) joka on tosi style bökkeri mitä gamlaan slangiin tulee. Ku ne oli tulos Harjukatuu ylös Viki sano: Tiedäks hyvän kikan jos kytät tulee
Ilmoittautumiset Slangin byrooseen. Niistä eka on jouluristeilyllä 29.11. Leikkimielinen kisa ja sanallinen iloittelu paikallisja maakuntamurteiden ja slangin taitajien kesken on omiaan vahvistamaan meidän kaikkien sanallista valmiutta ja rohkeutta käyttää omaa kieltä entistä enemmän. . Skrivaa nimimerkillä ja stikkaan messiin snadi kuori, minkä päällä lukee sun nimimerkki ja sisällä sun nimi ja yhteystiedot. Ilmottautumiset tähän skabaan 10.1.2019 mennessä. Foto: Maikki Vepsä. Stadin Slangi ry:n edustaja Esko Vepsä vinnas murreskaban vuonna 2017. Siitä hyvästä me saadaan nyt järkkää ens vuoden kisat. Siinä skabana on kolmen minsan vapaamuotonen bamlaus aiheesta JOULU. Jos haluut osallistuu tähän skabaan, ilmottaudu siihen samalla, kun varaat joulumatkan. Kilpailusarjat Kisassa skabataan kolmessa eri luokassa: 1. Skrivausskaba Kisassa on ekaa kertaa mukana myös skrivausskaba, jossa voit skrivaa max 1500 merkkiä pitkän stoorin vapaasta aiheesta sillä kielellä/murteella, millä haluut osallistuu skabaan. Stikatkaa stoorit 28.4.2019 mennessä. MURRESKABA Murteenpuhunnan ja -skrivauksen SM-kisat 2019 Aika: lauantaina 3.8.2019 klo 12-18 Mesta ja tarkempi ohjelma selviää myöhemmin talven aikana. K isa on valtakunnallinen ja kaikille avoin. Voit siis tulla messiin bamlaamalla slangii tai vaikka savvoo, unohtamatta h:n päältä puhuviakaan: tervetuloa Stadhiin! Skaban dumarit Kisan dumareina ovat slangiproffa Heka Paunonen, vuoden 2017 SM-vinnaaja Esko Vepsä ja suomen kielen emeritaproffa, Kotuksen edellinen johtaja Pirkko Nuolijärvi. Skrivausskaba: kaks sarjaa: 1) alle 12-vuotiaat, 2) 12 vuotta täyttäneet 2. Joukkuekisa: siinä palkitaan joukkue, jonka jäsenistä kolme on menestynyt parhaiten yksilökisassa. Slangin karsinnat Slangin osalta me järkätään talven aikana kaks erillistä karsintaa. TSILARI 5/2018 7. Toka karsinta järkätään helmikuussa ystävänpäivän iltamissa, siinä aiheena on FRENDIT. Bamlausskaba: kaks sarjaa 1) alle 18-vuotiaat, 2) 18 vuotta täyttäneet 3. Hämeentie 67, 00550 Helsinki. Stikkaa stoori byrooseen joko meilillä toimisto@stadinslangi.fi tai postin kautta brevussa: Stadin Slangi ry. Kuoreen merkintä: murreskaban stoori. Voit siis tulla messiin bamlaamalla slangii tai vaikka savvoo
Pilvenpiirtäjii ois bygattu iha Manhattanin stailiin. Myös slangi framilla Näyttelymesta Hakasalmen huvila on rempattu timmiin kondikseen. Byggal on käyny tsägä mite se on sinnitelly Finlandiatalon, Musatalon ja Eduskunnan rutistukses ja välttäny purkutuomion – tai ainaki sen täytäntöönpanon. Museon valtavat kokoelmat, ekspertit ja resurssit antaa tsäännsin luoda erilaisii tiloi niinku kylpylä ja tavaratalo. Avajaisiin on viikko aikaa, ja raksavaihe o vielä päällä. Näyttelyn on disainannu graafikko Samppa Ranta ja muotoilija Tarja Kunttunen. Kävijä voi testaa miten hyvin se tsennaa kakskytluvun slangisanoi. Käsis oli valmis jo viime vuonna, ja sen jälkee homma luisu muiden tekijöiden harteille. – Valkkasin museon kokoelmist viissataa flikkii kakskytluvulta, saksin ne irti taustasta, rakensin niist kollaaseja ja tein kameraajoi kollaasista toiseen virtuaalisessa 3D-tilassa. Näyttely ”Suruton kaupunki” öpnattiin syyskuus. Näyttelyn käsiksen skrivannu Mikko Seppälä kävi tsekkaa mestoi viikko ennen avajaisii. Koht kymmene vuotta se on duunannu videoteoksii ja muuta, mut ne on ollu esillä vaa taidenäyttelyis. Yläkerran salis jengi voi tsiigaa kakskytluvun keskustasuunnitelmii joide mukaa huvila olis jyrätty ja koko Töölönlahti olis täytetty, ku viivasuorat gartsat ois draisannu Mäntymäelt nykyse Postitalon ja Kiasman kanteille. Niis voi sit rundaa kakskytluvun stadilaisten opashahmoje kanssa. Ile paljastaa et kukaa ei o tätä enne slumpannu sen duunei. Äänimaisema tehtiin yhdessä Markus Bonsdorffin kanssa. Reportteri joutuu pian itekki kletraa rapuille: – Hei voisiksä jeesaa ja pitää tätä rättii ku me testataan tätä videotykkii. Slangiki on päässy framille. Tuottaja Jere Jäppinen koklaa uusvanhaa itsepalvelugrammarii ku skulaa kakskytluvun hittibiisei. Kirjaimellisesti vyöryy. jumppavideo ihan kakskytluvun stailiin ja yläkerran ”raflaan” interaktiivisii siluettileffoi. Hirvaaks mennä tsiigaa, mihin suuntaan homma on vendannu. Yks näyttelyn opashahmoista on skolekundi Nikke ku bamlaa ehtaa koululaisslangii. Foto: Mikko Seppälä 8 TSILARI 5/2018. – Sain vapaat kädet, kakskytluku oli ainoo rajaus. Pitkäsen eka tilausduuni Heti Hakasalmen aulas kakskytluvun Stadi vyöryy öögaa. Onks taiteilija siis myyny nahkansa. Konservaattori Maarit Jones skuffaa seslonkii ja palmupuuta itämaisee salonkii, museomestari Viljami Valo kikkailee lattianrajas puukkobulevardin ja salakapakan äänimaisemaa. – Kaks kuukautta siihen meni, snakkaa Pitkänen ku on nimensä mukasesti pitkänhuiskee kundi. Niide kokoelmist on metskattu aitoi romppeit ja mööpeleit ja gamlaan stailiin ne on nikkaroinu uusii sisustuksii ja lelui. Seittemän metriä levee upee videoteos on taiteilija Ilkka Pitkäsen käsialaa. N äyttelyn idis on, et jengi voi kokee kakskytluvun Stadin fiiliksen. Metropoli jäi paprulle ku lama vei fyrkat. Ile on sählänny pikkukundista tietsikoiden kanssa ja se teki telkkarija leffaduunei ennenku kävi Kuvataideakatemian. Yks niist kuvaa sakilaisii ku väsää kovaa teetä. Museon jengi häärii joka huonees. MIKKO SEPPÄLÄ STADIN MESTAT Kakskytluku herää henkiin Hakasalmes Kaupunginmuseon Hakasalmen villa levaa kliffaa kakskytlukuu koko vuoden. Kuvien valkkailu oli Ilestä kliffaa ku se on itekki neljännen polven stadilainen ja budjannu ympäri Stadii ja sen lähimestoi niinku Ogeli, Käbis, Tapuli, Tölika, Laajis, Valkka, Fredika, Kamppi… Ilen johdol näyttelyyn on valmistunu myös viis muuta kuvaja ääni-installaatiota, niinku snadii seenei kakskytluvun Stadista, esim. Ilkka Pitkänen on duunannu näyttelyn videoinstallaatiot. – Ei o semmonen fiilis suinkaan, Ile nauraa. Ja hei: Stadin Slangin jengille on järkätty slangiopastuksii kerran kuussa! . Niide täytyyki kestää kulutust, ku näyttely kestää vuode
90 v. VIRVE KUUTAR TSILARI ONNITTELEE Ilkka Pitkänen on duunannu näyttelyn videoinstallaatiot. F o to : V ir ve K u u ta r, 20 6. Yhtä synttärisankarii eli Jussi Raittist ei täl sivul oo, voit pluggaa Kartsan stoorin sivuil 10-11. Tsögattiin arkistoist fotoja niist synttärisankareist, ku on ollu aktiivisesti messis toiminnas. F o to : M ar ju t K lin g a, 20 16 . F o to : V ir ve K u u ta r, 20 18 . 70 v. Ja on meil näis synttärisankareis yks friiduki lokakuun alus. F o to : V ir ve K u u ta r F o to : S ta d in ku n d i, Ts ila ri n ar ki st o , 20 05 . Supa Santanen 4.9. F o to : V ir ve K u u ta r, 20 18 . F o to : M ik ko R ei jo la , 20 16 . 70 v. 80 v. 70 v. Ritva-Kyllikki Kupiainen 2.10. Esa Siljamäki 18.9. Heikki Orasmaa 26.8. Foto: Mikko Seppälä T äs muutaman kuukauden sisään on bulisti synttäribileitä, ku slangijengiläisil on tullu tai tulee täyteen tasakymppei tai vitosii. Buli jengi kundei juhli 70-kybäsii. Olli Anikari 15.8. Tsilari onnittelee kaikkii synttärisankareita! Synttäribileitä Inkkari eli Martti Inkinen 4.9. F o to : V ir ve K u u ta r TSILARI 5/2018 9. Samana päivänä Inkkari eli Martti Inkinen täytti 85. Buleimmat bileet oli tietty Supa Santasella, Slangin perustajajäsenellä, joka täytti 90 v 4.9. . 85 v
Rokkistara, Stadin kundi (2014) Jussi Raittinen täytti 75 vuotta syyskuun puolivälissä. KARI VARVIKKO STADILAISIA P oikkeuksellisesti emme kuitenkaan bamlaa musasta vaan synttäreidensä alla Jussi funtsii syntyjä syviä. Paavo Raittinen (1886-1961) oli sekä Kulutusosuuskuntien Keskusliiton (KK) että Henkivakuutusyhtiö Kansan toimari, Suomen Pankin johtokunnan jäsen ja setelipainon dirika. Toim.huom.) Bileitä riitti Raittisten herrasväen illantsittajaisissa skidien duuniksi jäi moikkaa setiä, sitt hyppää bunkkaan ja lysnailla unen rajamailla ollessaan juubelissa meuhkaavaa Mitä rokkistaran mutsi ja fatsi duunas. Sen sijaan se lupas, ett ne voi myöhemmin mennä partsikaan. Foto: Pentti Helanne, Foto Jatta. Kun kysyn Jussilta, mistä juontaa sen myöhemmät kommarisympatiansa, se sanoo, ett ne näkemykset födjas vasta 1960-luvun lopulla, ku monet muusikot ja taiteilijat vei meggessään. Pari byggaa alempana, Kanjonin raflan tuntumassa pomppi snaraa tuleva pressa Tarja Halonen. Valokeilassa on kundin tannerlainen, karismaattinen demari, fatsi Paavo ja liberaali mutsi Rakel. Jengi budjas OTK:n omistamassa näyttävässä, koko talon läpikäyvässä, 180 neliön luukussa Hämeentie 38. Kun Jussi ja broidinsa Eero oli snadeja, faija oli buli kiho OTK:ssa ja Suomen Pankissa. Faija anto vaimosa pitää poliittiset mielipiteensä, kunha Rakel suostuu sen mieliks äänestään demareita Elannon vaaleissa. ”Mä en koskaan ollu mikään puolueaktiivi, mutt ajoin kylläkin muusikkojen etuja ammattiyhdistysliikkeen sisällä. Vastikään julkisuuteen on tullut uusi CD Jussi & The Boys – Unioninkatu 45. Kundi kuitenkin kiistää, ett se olis mitenkään erityisesti suosinu äärivasemmistoo. ” (Totta, koska olin lehdistön puolelta yhdessä Jussin kanssa byggaamassa taiteilijaeläkettä (Tael) Suomeen. Se oli tannerilaisuuden tyyssija, jolle oman boheemin värinsä anto skloddien mutsi, vapaamielinen äiti Rakel, jota ei saanu kutsuu mutsiksi. Ensi vuodeksi on myös tekeillä vinyylialbumeja työväen lauluista, rauhan lauluista, kupletteja, stygejä slangiksi. The Boyssiksi varttuvat broidikset budjas seittemännessä kerroksessa. 10 TSILARI 5/2018. Kun Jussi ja Eero halus liittyy pioneereihin, mutsin vastaus oli jyrkkä ei. Oltiin kuin ylhäisessä yksinäisyydessä. Eero ja Jussi Ab Discophon Oy.n promokuvassa. Tsittaamme Jussin himassa Unioninkatu 45. Itse asiassa poliittisesti Rakel oli enemmän oikeella kuin Paavo
jengii, jonka seremoniamesuna toimi mutsi Rakel. Ne visiteeras Merenkävijöissä, Uuden ooopperaja konserttitalon kannatusyhdistyksessä, syöpäjärjestöjen tilaisuuksissa, yleensä eri hyväntekeväisyysyhdistysten pippaloissa. TSILARI 5/2018 11. Foto: Marjut Klinga. Tsiigas kundien spettarit, murahteli ja jatko hommiaan. Talon alempien kämppien asukkaissa oli paljon kommunisteja. Mutsi dokas, blaadas ja skragas asioista siinä missä äijätki. Päätettiin, ett unohdetaan menneet skabat, ollaan taas kunnon broidiksii ja lähetään puhtaalta pöydältä. Paavo treffasi tulevan vaimonsa Hotelli Tornissa, jossa tämä toimi jatkokrigun aikana sakemannien päämajana palvelleen Hotelli Tornin baarimesuna. Julkinen salaisuus lienee jo vuosikausii ollu se, ett Jussi ja broidi Eero ei oikein ole ollu välilöissä. Foto: Haka-kerhon arkisto. Mutsi ja faija. Siirtyminen rokin maailmaan, teki tälle pallerolle snygin palveluksen. Rakel teki henkilökohtasen konkan. On vain yks poikkeus: Jos joku The boysseista siirtyy taivaalliseen bändiin, sitt musisoidaan yhdessä. Foto: Jussin hima-albumi. Tuohon aikaan se oli gimmojen kohdalla jokseenkin harvinaista. The Esquires 1962 Haka –kerhossa. Se tsenns miten porukalla oli kliffa olla. Jussi bamlaa, ett sitä otti nuppiin, kun faija oli niin vanha jäärä. Kundit ei o paljookaan skulannu kimpassa. Siell se oli bulii omassa ylhäisyydessään. Jussi nyyan platan julkkareissa 2018. Nyt synttäreiden aikaan Jussin vaimo Carita tarttu kuitenki härkää sarvista. Raittinen oli saanu knuburansa pronssiin. Katti nostettiin pöydälle. Ku Eero födjas, Paavo oli jo 57. Näin tehtiin, ollaan kafruja. Laskuaan ei hoitanu Englannin prissi Philipkään. Bisnes meni täysin poskelleen. Skidien kans se ei paljoo heittäny läppää. Mutt faijaa ympäröi vuosikymmenten uurtama tärkeiden tehtävien aura, jota korkea ikä vielä korosti. Ku mutsi teki konkan Paavo treffasi tulevan vaimonsa Hotelli Tornissa, jossa tämä toimi jatkokrigun aikana sakemannien päämajana palvelleen Hotelli Tornin baarimesuna. Jussin ja Eeron mutsi oli loppuelämänsä friidu, joka ei voinut omistaa mitään. Broidikset ja niide huolehtivat muijansa tsittas nokikkain. Yks varhaisii kolmevuotiaan muistikuvii on, kun Paavo täytti 60 vuotta, niin pitkä jono mustiin pukeutuneita fabuja kanto faijan päätä korridorihalliin. Paavo ja Rakel rundas jatkuvasti seurapiireissä. ”Faija oli meille enemmänkin kuin isoisä.” Sill oli hallussaan himan yks pääty. Kundi oli hoitotätien, tanttojen lemmikki. Nyt 75-vuotias rokkistara sanoo snadina olleen vähän mamis kakara. Rakelilla oli raflahomma hallussa kun se olympiavuonna 1952 rupes pitää Särkänlinnan kesäravintolaa, joka toimi ulkomaisten olympiapurjehtijoiden tukikohtana. Jussi olis myöhemminkin murrosiässä halunnu jutella, mutt siit ei enää tullu mitään, ku Paavo rupes jo dementoituu. Skiglaajilla oli aina omat eväät messissä ja ne, joilla ei ollu, ei juurikaan bungannu laskujaan. Kundien mutsilla oli myös äitirooli, joskus se jopa rankas. . Hoviaan mestassa piti niin Erik von Frenckel kuin Ruotsin prinssi Bertilkin. Vasemmalta Jorma Kalenius, basso, Reijo Bergström, soolokitara, Eero laulu (soitti normaalisti rumpuja), tuntematon rumpali takana sekä Jussi (komppikitara). Avioehto pelasti Paavon joutumasta mukaan ulosmittaukseen. Friidujen kasvattama herttanen söpöliini. Mutt silti homma snadisti ontuu, ku kimpassa ei skulata vieläkään
”Harjoitusaineita” olivat muun muassa musa tai mussa ’musiikki, musiikinteoria’, jumppa ’voimistelu’ ja köksä ’kotitalous’. 1900-luvun lopulla tietotekniikka eli tietis tuli kouluihin tietsikkaluokkineen, ja nyt 2000-luvulla se on tuonut uusia sanoja koululaisslangiin. Luonnonhistoria oli luontsaa, maantiede mantsaa ja biologia bilsaa. Opetusohjelmaan tulee uusia aineita, ja entisillekin ilmaantuu uusia nimityksiä. On aika jälleen päivittää tietoja. Kaikki vanhat slanginpuhujat eivät kuitenkaan ole pitäneet sitä kunnon slangina. Monien mielestä inhokkiaineisiin kuului laulu eli hoili. Korjatkaa, hyvät äikänmaikat, jos olen väärässä! KOULU MUUTTUU JATKUVASTI , ja se näkyy myös slangissa. Ruotsinkielinen koululaisslangi lienee suomenkielistä vanhempaa, ja niinpä vanhaan suomenkieliseen slangiin on lainattu sanoja ruotsinkielisiltä koululaisilta. Sana hoili ei oppiaineen nimityksenä ole ollut kovinkaan tavallinen, mutta sitä käytti muun muassa vanha Valgan kundi Kullervo Linna (1911–1987) kertoessaan omasta kouluajastaan. Maijarista on tullut maikka, kun taas freka ja frötši ovat jo kauan sitten kadonneet käytöstä, ja maikoiksi on kutsuttu niin mieskuin naisopettajiakin. S tadin kouluissa on puhuttu slangia jo toistasataa vuotta. Äidinkielelläkään ei ole ollut vakiintunutta nimitystä. Ope-sanaakin on käytetty jo 1900-luvun alkupuolella, varsinkin alempien luokkien opettajista. Uskonto oli ussa, laskento lassa, piirustus pirra tai piirkka sekä voimistelu ja urheilu voikka. OPPIKOULUSSA LASKENNON SIJAAN tuli matematiikka eri aloineen: alettiin opetella algebraa eli aljaa ja geometriaa eli jommaa ja myöhemmin vielä trigonometriaa eli triggaa. Luonnonoppiin kuuluivat fyssa ja kemma ’fysiikka ja kemia’. Tasa-arvo on ainakin Stadin kouluissa vanhaa perua. Kielioppia on toki vanhastaan kutsuttu kielisopaksi, mutta ensimmäiset tiedot suomenmaikasta ovat 1970-luvulta ja äikästä, äikäntunnista ja äikänmaikasta vasta 1980-luvulta. Enkku ’englannin kieli’ on ollut pitkään tavallinen. Yllättävää on, että kieliaineilla on ollut suhteellisesti vähemmän nimityksiä kuin muilla. . Alja ja jomma kuuluivat jo vanhaan ruotsinkieliseen koululaisslangiin ja lienevät sitä perua. Koulu on jo vanhastaan ollut skole tai skola, ja kahta ensimmäistä luokkaa on kutsuttu smobikoiksi. Humanistisia aineita ovat olleet hissa eli historia sekä psykka ja filsa eli sielutiede ja filosofia. HEIKKI PAUNONEN SLANGILODJU 12 TSILARI 5/2018. Meille, 1950–60-luvuilla koulumme käyneille, tuttu jako oli neljä ekaa vuotta kansista, minkä jälkeen osa meistä pyrki ja pääsi oppariin eli oppikseen, ja osa jatkoi kansista ja saattoi sitten siirtyä a(m)mikseen. ÄIKKÄ + MAIKKA = ÄIKÄNMAIKKA Maijarista on tullut maikka, kun taas freka ja frötši ovat jo kauan sitten kadonneet käytöstä, ja maikoiksi on kutsuttu niin mieskuin naisopettajiakin. Ruotsista on joissakin kouluissa käytetty sanoja svenska tai hurri ja venäjästä ruski tai slooberi, mutta kovin tavallisia nämä eivät ole olleet. Miesopettaja oli maijari, ruotsin sanasta magistern, ja naisopettaja freka tai frötši, sanasta fröken. 1950-luvulla luettiin kansiksessa kirjaa Kotikaupunkini Helsinki, mutta ei silloin puhuttu ympästä tai ypistä, se oli ympäristöoppia. Ruotsinkielisillä koululaisilla oli myös sana arra ’aritmetiikka’, jota ei suomenkielisellä puolella kaiketi ole käytetty. Käsityö oli kässä, mutta aiemmin veistosta käytettiin sanaa slöidi tai flöidi, ruotsin samaa tarkoittavasta sanasta slöjd. Läheskään kaikilla kansakouluaineilla ei ole ollut yleisesti tunnettuja slanginimityksiä. KOULUAINEISTA ON KÄYTETTY vuosikymmenien aikana paljon erilaisia nimityksiä. Kansiksessa ja opparissa oli eri oppiaineita ja niillä erilaisia nimityksiä
Kandityössäni tutkin lopulta Tsilarissa esiintyneitä slangisanoja, tarkemmin sanottuna kotiin, kouluun, perheeseen, ruokaan ja liikenteeseen liittyviä substantiiveja. Himassa ja omalla landella saa ottaa iisisti, siis chillaa. On ihan ymmärrettävää, että moni vanhemman sukupolven edustaja, lapsuudesta asti slangia puhunut on sitä mieltä, ettei nykyslangi ole kunnon Stadin slangia nähnytkään. Yhdestä asiasta olen kyllä tarkka: jos kysytään, olen stadilainen, en hesalainen. Slangin tutkija Vaikka olen lapsesta asti kuullut ja käyttänyt Stadin slangia, kunnollinen kiinnostukseni sitä kohtaan heräsi siinä vaiheessa, kun muutama vuosi sitten valitsin yliopistossa aihetta kandidaatintutkielmaani varten. Kuljen useimmiten fillarilla, joskus dösälla tai sporalla, harvemmin kuitenkin skurulla. Sanoisin, ettei tällaisissakaan tapauksissa ole oikeita tai vääriä vastauksia. . Varsinkin tämän päivän nuorisoslangi kehittyy huimaa vauhtia ja uusia, ympäri maata leviäviä sanoja tulee erityisesti englannin kielestä todella paljon. Isoisäni Voitto ”Vode” Sulander oli slangimies henkeen ja vereen: messissä perustamassa Stadin slangi -yhdistystä, ensimmäinen puheenjohtaja ja Tsilarin ensimmäinen päätoimittaja. Yhdestä asiasta olen kyllä tarkka: jos kysytään, olen stadilainen, en hesalainen. Merkittävin huomio oli se, miten paljon eri slangimuotoja tietyistä sanoista voi olla. Slangiproffa Heikki Paunonen puhuukin Stadin slangin suursanakirjassa kielihistoriallisesta jatkumosta, jolta eri aikakausien slangin taitekohtia on vaikea löytää. Duunissakin olisi hyvä käydä, jotta saa fyrkkaa, jolla voi ostaa vaikka safkaa. Hän käytti kyllä yksittäisiä slangisanoja puheessaan, samoin kuin muut perheenjäsenet. Foto: Virve Kuutar TSILARI 5/2018 13. Tällä hetkellä viimeistelen graduani Helsingin ruotsinkielisten asukkaiden käyttämistä epävirallisista paikannimistä. Esimerkiksi raitiovaunulle löytyi kuusi sanaa, spora, skuru ja ratikka etunenässä. Itsekin saatan joskus kavereiden kanssa todeta, että joku asia on goals, lit tai ihan wörtti. Steissillä en hengaa, mutta saatan joskus lähteä sieltä jonnekin kauemmas stogella. Vode ja Emmi Stadi-päivänä 2016. Tietyt slanginimet, kuten Sörkka ja Sörkkä aiheuttavat usein kiivasta keskustelua, toisinaan myös Tsilarissa. Slangia kolmannessa polvessa Olen asunut koko ikäni Stadissa ja käyttänyt jo lapsuudesta asti enemmän tai vähemmän Stadin slangia sekä perheeni että kavereideni kanssa. EMMI SULANDER STADILAISIA O ma slangin käyttöni rajoittuu yhtä lailla yksittäisiin slangisanoihin. Stadin slangi on aina ollut ensisijaisesti puhuttu kieli. Muuttuva slangi Maailma muuttuu, samoin Stadin slangi. Lasta tarkoittavia sanoja taas oli jopa seitsemän erilaista, kakru ja skidi eniten käytettyjen joukossa. vanhaa slangia, mutta sen puhuminen ei tunnu kovin luontevalta. Valoa saa tarvittaessa fikkarista, tulta taas stideillä tai stendarilla, jopa stenkulla. En tosin muista kuulleeni vaarin puhuvan kunnolla vanhaa slangia perhepiirissä. Veikkaan, että Rööperi, Vuokki, Espa tai Hietsu soittaa kelloja lähes jokaisella tämän kaupungin asukkaalla. Kielitieteilijänä väittäisin, ettei ole oikeaa tai väärää slangia. Tiettyihin aihepiireihin liittyvät sanat ovat jostain syystä selvästi luontevampia slangilla. Uskoisin, että minua nuoremmat ovat paljon paremmin perillä uusista sanoista. On mielenkiintoista, miten paljon samoja nimiä suomenja ruotsinkielisten keskuudessa on käytetty ja käytetään. Moni puhuu edelleen juuri sitä lapsuutensa slangia ja niistä ajoista sekä sanasto että tapa muodostaa slangisanoja on muuttunut. Epäviralliset ja varsinkin slangipaikannimet ovat varmasti tuttuja monille, jotka eivät slangisanoja muuten käyttäisi. Ymmärrän melko hyvin myös ns
Nakuna, simmareissa ja kledjut päälläkin. Fyrkkaa tehtiin ”Läpi tulen ja veden” -näytöksillä elokuun iltojen pimetessä. Seuran omat friidut ja kundit hoiti kaikki järjestelyt ja legendaariset uinti-, hyppyja pelastusesitykset, mutta myös Kipparikvartetti ja monet muut ajan huippustarat olivat messissä. Nuoremmilla kuva tästä on hatara ja vain stoorien ja snygien mustavalkoisten fotojen varassa. 14 TSILARI 5/2018. HU:n hallinnassa siellä tsimmattiin vuodesta 1919 vuoteen 1955 luonnon ja valitettavasti myös suoraan vaduun pusketun skeidan armoilla. Uimamaistereita seppelöitiin 1 144 ja kandeja 2 928. PAAVO VOLTTI STADIN MESTAT H umallahden uimala eli Humula rakennettiin Helsingin Uimareille, joka födas vuonna 1916, kun suomenkieliset tsimmaajat, uimahyppääjät ja vesipalloilijat ottivat hatkat Simmiksestä, eli jo vuonna 1887 perustetusta Helsingfors Simsällskapista. Tsimmaajat SMARK-soutuseuran rantsussa. Luonnonvedessä Uimala oli kansainvälisen luokan skabaja treenimesta, mutta myös tavallisen jengin suosima baadausja avantouintipaikka. Väliin jäivät kriguvuodet, jolloin skaboja ei järkätty, paitsi kerran poikkeusluvalla landella Turun Uittamolla. Humulalla oli stydi yhteiskunnallinen merkitys uimaopetuksen ja hengenpelastuksen saralla. Uimakouluissa opetettiin 16 840 skidiä ja junnua tsimmaan koiraa, sammakkoa ja jopa kroolaan. Kaikki tämä luonnonvedessä ja todella vaativien uimataidon kriteerien mukaan. Humulaan littyy lukemattomia uintiurheilun legendoja, sekä henkilöitä että stooreja. Niistä makeimmat jatkavat elämäänsä vuonna 1934 perustetun Tsimmaajien paluu Humallahdelle Vanhempi jengi minnaa puusta bygatun uimalaitoksen, jonka kympin kerrostorni, pukuskobet ja katsomot hallitsivat vielä 63 vuotta sitten näkymää Humiksen galtsilta, Seuriksentieltä, Kesärannasta ja sköneltä. Tuloksena oli putkeen 27 Kalevan maljan finnausta, eli vuoden bestan uimaseuran titteliä. Humulan henki Siellä syntyi HU:n jäsenten keskuudessa Humulan henki, joka pitkälti talkooduunin ja kovan treenin kautta jelppi seuran poikkeukselliseen menestykseen uintiurheilussa. Foto: Lena Salmi
Vuonna 1987 muistan hiffaanneeni halliskabojen tuloslistoista, että Ivalon Tammukat menestyi paremmin kuin Helsingin Uimarit. Kondiksen viilaus olympiatasolle tapahtui Vierumäen kalsassa järvessä, ja talvitreenit vedettiin Stadin ainoassa julkisessa uimahallissa, Yrjönkadun piikin baanalla ja vahvasti klooratussa vadussa. Vesiturvallisuutta haastetaan. Siis hankkineet perustaitonsa luonnoneli avovedessä ja aloittaneet skabaamisen nyt jo kadonneiden uimaloiden nappulauinneissa. Remmissä on nyt sista sukupolvi, joka ihan oikeesti tsimmas – skabaa, kondismielessä tai kansanuinteja – jo menetetyissä uimaloissa: Humulassa, Uuniksessa, Blobikassa ja Fiskiksellä. Nimettyjä ja treenanneita vesipalloilijoita eivät uintidirikamme päästäneet turnaukseen, vaikka siihen oli järjestäjämaan oikeus. SMARK-soutuseuralla, Merimelojilla ja Hokkareilla (HKK) onkin vilkasta talviuintitoimintaa. Matka oli 1952 metriä ja hellepäivän vesi 24,5-asteista. Rajiksen penkereen mattolaitureita käytetään enemmän bileisiin kuin mattojen tvettaukseen. Maahockey-jengi kyllä osallistui ja pesistäkin skulattiin näytösstailiin. Uinnin veteraanit kokoontuivat Merimelojien terassille tapaamaan vanhoja frendejä ja seuraamaan uintia. Varsinkin, jos sekaan menee uimareita, jotka eivät ole väistämissääntöjen meinaamia ”aluksia”. Helsinki 1952 m Swim -avovesitapahtuma Ettei totuus unohtuisi, 19.07.2018 eli Helsingin olympialaisten avajaispäivänä ungefär 50:n uimarin ryhmä tsimmas olympialaisessa ja Humulan hengessä Soutustadikalta Rajiksen sillan ali Humikselle ja takaisin. Melonta ja soutu ovat pitäneet hyvin pintansa. Alueella siis vietetään kliffaa rantaja vesielämää, hoidetaan kondista. Viestijengimme kundit – Kari Haavisto, Ilkka Suvanto, Stig-Olof Grenner eli Juffi ja Karri Käyhkö – olivat kaikki Stadin meriuimaloiden kasvatteja. Avovesistä altaisiin Vuonna 1960 Suomi oli viides – Euroopan toka – Rooman olympialaisten 4x200 metrin vapariviestissä. Finnattiin yhdistetty Saksojen jengi, Neuvostoliitto, Hollanti, Unkari, Italia, Ranska, Ruotsi ja monet muut uinnin mahtimaat. Olympialaiset vuonna 1952 Helsingin omissa olympialaisissa, vuonna 1952, uinnin ja uimahyppyjen jengistämme yli puolet oli HU:sta. Vuoden 1952 olympiaurheilijoita oli kutsuttu paikalle. Kaikki vesialueen toimijat antoivat täyden tuen tapahtumalle, jolla avattiin ”Uimareiden paluu Humallahdelle” -teema. . Tapahtumaan osallistui kymmenkunta Suomessa oleskelevaa ulkolaista tsimmaajaa sekä esimerkkinä suomalaisista avovesiuinnin sanansaattajista Masterstähti Johanna Kara, ”Ice-mile” uimari Elina Mäkinen, emeritus suurlähettiläs René Nyberg, uinnin historioitsija Sulevi Pellinen ja nestorina 83-vuotias Pentti Keränen. Ajallinen etäisyys stadilaisten uintiharrastukseen luonnonvesissä kasvaa koko ajan. Sanotaan, että Stadin kisat olivat ”viimeiset oikeat olympialaiset”. Suotuisat virtaukset pitivät studatun levän avoskönellä. Tsimmaajien startti skönes SMARKsoutuseuran rantsusta. Kalusto on monipuolistunut ja kaikki nyyat tuulet ja idikset on hyödynnetty. Ikä, helle ja välimatkat olivat kuitenkin osallistumisen esteenä tällä kertaa. Allasvettä ja vapaita baanoja hitattiin landelta, Riksusta ja Porista asti. Harva enää minnaa Sylvi Saimon, kesäkisojen ekan naisvoittajamme, Strömbergin ja Wires-Hietanen kaksikon. Souturata siirrettiin tyynemmille vesille lähemmäs Munkan rantaa. HVK:lla on moottorivenesatamansa. TSILARI 5/2018 15. Halleja alkoi sataa myös pienempiin kaupunkeihin ja landepitäjiin. Vain piskit tsimmaa Rajiksen länsirannalla. Foto: Lena Salmi. Stadilaiset seurat – HU, HSS, HTU ja Vetehiset – olivat näiden ansiosta voimissaan. Helsingin Uimarien Entisten Uimarien Kerhon eli EUK:n kokouksissa ja vuosien varrella skrivatuissa kniiguissa. Luonnollisesti Uimastadikka oli tärkeässä roolissa, mutta huippu-uinti tahtoi silloin jäädä baadaajien klabbeihin. Vesi Kesärannan rantsubastun edustalla on entistä uimakelpoisempaa silloin kun sinilevä ei kuki. Tästä on glaidua jatkaa kohti vuotta 2019, jolloin stadilaisen uinnin perinteitä vaaliva EUK täyttää noin 60:n aktiivijäsenen voimin tasan 85 vuotta. Mitalisaalis oli unohtumaton, mutta nyt jo valitettavan unohdettu. Eri liikkujien baanat ja joskus intressitkin menevät ristiin. Kausi venyi ja harrastajamäärät kasvoivat. Paavo Lipponen lähetti landelta puhelimitse terveiset tapahtumalle ja vesiboltsin veteraaneille. Hellepäivinä ulkolaiset turistit dyykkaa kaiteilta tsimmaan. Ammattimaisesti ja talkoovoimin turvattua uinnin kokonaisuutta pystyi satunnainen dallaajakin tsiigaan Rajiksen sillalta. Fokus on siirtynyt olympialuokkien skaboista kondisurheilun ja redumelonnan suuntaan. Vilkasta vesielämää edelleen Humallahdella ei enää uida vanhaan stailiin. Myös nykyaikaiset viisottelijat olivat Humulassa usein nähtyjä. Suomen menestys oli vaatimaton niin uinnissa kuin uimahypyissäkin. Kai Hagelberg piti kutsuvieraat ajan tasalla ja Hannu Paajanen skotas starttipaukun soutuseuran rantsussa, mihin oli suora sihti myös Café Regatasta. Uinnista tuli sisälaji. Hengessä olivat messissä. Suulberi skriinas. Tosin avovesiuinnin uuden tulemisen johdosta Seuriksenselälläkin saattaa kirkkovene kohdata tsimmaajan. Snygi Soutustadikka oli Suomelle menestyksellisen melonnan päänäyttämö. Alueella siis vietetään kliffaa rantaja vesielämää, hoidetaan kondista. Uintiskabat järkättiin Stadikalla, ja Kumpulan uimala oli valmistunut treenikäyttöön
Sit mä ehdotin, et otettas spora Lasipalatsille ja dallattais vaik siitä, mut se kaveri, nimeltää Ben, sano ettei sil oo dösäris aikaa tai rahaa. Oudoin juttu ikin tapahtu. Mulkaa ei ollu yhtää käteist beesis, vaan pelkkä oma dösäkortti. P ari vuot sitten mä ihastuin sateiseen, pimeeseen, syksyseen Stadiin. Olin tulos fudistreeneist Bollikselt himaa. Mä tunsin tän paikan, mä en ainoastaan tienny mitä siel oli, vaan tiiätsä mä koin tuntevani tän mestan, siis Stadin. Tää on mun Stadi 16 TSILARI 5/2018. Siin ku mä sepitin jotai tarinaa J.K.Paasikivest ja kattelin ympärilleni, ni mä tajusin jotain. Kerroin, et matkaa kyl riittää, jos meinataa kävellen mennä. Sekää ei enää haitannu. Oltii Fredal ja Ben sano löytävänsä siit faijalleen. Mä aloin oikeestaan nauttii siit. Mentii sit molemmat sen luokse ja Ben nosti vettä valuvan hanskan maasta. Muistelin kans, miten oltii joskus junnuin hengailtu siel. Pahimmillaan joku innokas lenkkeilijä yrittää juosta ohi ja törmääki meitsiin. Mä pelasin Klubis ja se pelas Konnus. Olin jo kääntymäs heittään sille pari valittuu sanaa, ku huomasin, et se oli tutun näköne. Olin perus jääräpääsuomalaine ja kieltäydyin todeten, et meitsii ei oo sokerist tehty. Lätisevät kengät, likane katukivetys, tulviva taivas – ne ei enää haitannu. Oisko koiranjätökset keräämät jossain kadunkulmas sillai sopivasti et siihenki vois osuu. Siin ku naurettiin, alko tuntuu silt et täähän on iha hyvä jätkä. en kuitenkaan päässy ku pari askelt eteenpäi, ku se jätkä pyys mua venaan hetken. Tajuttii, et oltiin varmaan pelattu syksyyn mittaan vastakkainki yhes matsis Itikses, vaik ei kyl muistettu toisiamme siit pelist. Samaan aikaan tuuli puhals jonku vaahteran lehdilt vedet mun niskaan. Käännyttii oikeelle Simonkatuu siit Forumin kohalt ja jatkettii sielt Fredalle päin. Vastasin sille, et mul on vähä kiire päästä himaa vaihtaa kuivat vaatteet, mut voin mä kai auttaa. Se oli varmaan lokakuuta. Kulma muutti Oulust lukioo varte tänne. ”Ei kai sit auta muu ku lähtee kävelee”, mä sanoin sille sellasel äänensävyl, et siit saatto aistii pient turhautumisen makuu. Oltii nimittäin Sporavarikon ja Kisiksen välis – kaukana Fredast. Hymy levis taas mun suupielille. Sen verran Ben muisti, et ne oli vieny meit ihan kuusnolla. Olin varmaan vähän ajatuksis, ku Ben kysy, oonks mä iha kunnos. Se oli jännä tunne. Puheenaiheeks tuli harrastukset ja selvis, et pelataa molemmat fudist, tosin ihan eri jengeis. Oltii kävelty Manskuu pitki jo hetken aikaa ja jossain Finlandia-talon holleil Ben huomas, ku joltain mummolt oli tippunu hanska maaha. ”Nii siis Fredal vai mis se sun faija asuu”, jatkoin. Mä olin kokenu tän pikku kiertoreitin takii jotai ihan ALEKSI TALSI SKRIVAUSSKABA Mä tunsin tän paikan, mä en ainoastaan tienny mitä siel oli, vaan tiiätsä mä koin tuntevani tän mestan, siis Stadin. Se katto hetken ympärillee, ettei se sateenvarjo ollu kenenkään ja nappas sen sit mukaan. Se kiitti paljo avust ja totesin vaa, et ”ei mitää”. Tuntu et oikeestaa mun pitäs kiittää Benii. Päätin säästää äkäset sanat ja jatkaa vaan matkaa. Kysyin, et tarviitsä apuu tai jotai. Se oli tullu lukioo meiä kouluu, mut sil ei ollu paljo frendei viel. Sitä ennen se oli tuntunu pelottavalta, mut vähitellen lehtien peittämät tiet, hehkuvat katuvalot, poskelle tippuvat sadepisarat ja tutuiks muuttuvat talot sai mut tunteen oloni kotosaks. Se oli tosi kiinnostunu ja halus selvästi oppii uusii asioit Stadist. Onneks vaan silleen, et horjahdin vähän, mutten kaatunu. Okei, mä olin litimärkä ja suihkun tarpees. Fudissukat, nappikset ja pelipaita litimärkin kävelin Manskun yli. Kelasin, et mitäköhä seuraavaks sattuu. Mä koin et meitsi kuuluu tänne. ”Voit pitää tätä jos haluut, mä pärjään kyl ilmanki”, se sano. Tajusin, et olin johtanu sitä jo pari korttelii harhaa. Tää mummo kiitteli meit kovasti ja totes et ”Onpa nykynuoriso ystävällistä ja auttavaista sakkia.” Sade oli yltyny melko lailla, ja rännitki suorastaan tulvi vettä. Esittelin siin Benille Mannerheiminpatsaan ja Kiasman ja niin edellee. Kerroin jotai noide mestojen historiast, mitä ny tiesin kaikenlaisii turhii faktoi ja vuosilukui koskien noit perus nähtävyyksii Stadis. Kirosin sadetta ja yhen käden sormil laskettavis olevaa lämpötilaa. Litimärät vaatteet alko tuntuu kylmilt ihoo vasten ja sanoin Benille, et mennää sit suht kovaa vauhtii. Kelasin, et monil on varmaan turhii ennakkoluuloi Benii kohtaa meiä lukios, ja päätin et alan ainaki ite hengaa sen kaa välkil. Tajusin nopee, et se on yks maahanmuuttajaoppilas meiän koulust. Tai kenties kaksneljäkasi tai kakskuusykkönen jarruttaa pysäkille ja heittää vedet mun niskaan. Mummo yritti kovasti nostaa sitä, muttei oikee ylettäny. Ja kans osu muhun. Joku katuvalo sammahti samal ku mun vasen jalka osu vesilätäkköön. Mut ainaki mä olin noit asioit, just siel mis mä halusin olla. Se oli vähä hämillään ekaks mut kehtas sit kattoo mua silmii ja tokas: ”Mä oon menos mu faijal, mut se muutti uutee kämppää, joka on Fredrikinkadul ja oon ny vähä hukas. Viittiks auttaa iha snadist. Ku oltii jatkettu matkaa parikyt metrii, Ben huomas, et maas loju sateenvarjo käyttämättömän näkösen. Sain myöntävän vastauksen ja tajusin, et täst tulee viel pitkä ilta. Vähitellen oltii saavuttu jo Eduskuntatalon kohalle. Juteltii ajan kuluks niitä näitä, ja Ben kerto, et se on asunu Stadis vast puol vuot. Ben kysy jotain Kampin ostarist ja kerroin, et siin on viel stadilaisilleki opeteltavaa, ku se on vasta muutaman vuoden vanha. Se lenkkeilijä tuli
Jokane leikkipuisto, fudiskenttä, huoltsikka, ruokakauppa, sporapysäkki. uutta, tunteen siit miten Stadi on mun hima. Tää on mun Stadi. Tuntu, et joka mesta kätki itteensä jotai muistoi. En muistanu siit ku neljä sanaa: ”Tää on mun Stadi”, mut jotenki must tuntu, et ne oli just ne sanat, mitkä pitiki muistaa. Finnaajat palkittiin Slangin juhlanäyttelys, mist oli fotoki Tsilaris 1/2011, mut stoorei ei sit taidettu koskaan julkasta. . Kotuksen arkistost ne voi hittaa, yhteensä neljäs kansios. Buli kiitti Kotuksen jengille, joka jeesas. Ku mä kävelin kotii Töölöö, mä kattelin ympärillee. Meiä rapun kohal huomasin, et olin alkanu hyräilee yhen biisin kertosäet, mitä oltii joskus frendie kaa kuunneltu. Tsiigataan, jos seuraavaan Tsilariin saatas mahtuu lisää stoorei täst gamlasta skabast. VK TSILARI 5/2018 17. Täs on finnaaja, sykkiläisen 18-vuotiaan Aleksi Talsin stoori Tää on mun Stadi, skrivattu siis vuonna 2010. Skabaa johti sillon meidän slangiproffa Heka Paunonen ja Terhi Ainiala. Nyt ku aletaan valmistautuu ens vuoden buliin skrivausskabaan, ni päätettin tsögaa näit gamloi stoorei. Skrivausskaba Stadin Slangi järkkäs edellisen kerran skrivausskaban vuonna 2010 Kotuksen kans kimpasssa viides eri skoles. Se oli milt must tuntu sillo, ja milt must tuntuu yhä
Närvinsä vatuloinnissa menettäneet voi vain kiittää onneaan, ettei eletä 1800-lukua, jolloin sairaaloiden ja antibioottien puuttuessa forssilla leviävät tartuntataudit oli Helsingissä jatkuvana vitsauksena. Foto: Eugen Hoffers, 1866. Työläisten murjut oli ahtaita ja samaan tönöön joutu ahtautuun jopa 2-3 familia. Hän piti Hospitaaleista Soteen Sotea on väännetty jo ainakin 10 vuotta. KAI WESTMAN STADIN MESTAT Panoraama Nikolaintsyrkan tornista luoteeseen, fotossa slobosolttujen lasaretti, arkkitehti C. 1875 populaa oli vasta noin 23 000. Niinpä esim. Valmista ei vaan näytä tulevan. Helsingin kaupunginmuseo. Taudit levis iisisti tiheästi bygatun Stadin vierekkäisis vedutaloissa. Aina 1700-luvun lopulle saakka ”kirurgisista” toimenpiteistä huolehtiminen kuulu välskärille tai mestarivälskärille. Ei ihme, et koko ajan jouduttiin sgagaan, millon viikatemies väijyy oman dörtsin takana. ”Raivostuneiden” ja vanhusten lisäks hospitaaliin otettiin myös spitaalisia eli leprasairaita, kun tauti alko lisääntyä. Ekat lasaretit Ilmeisest eka lasaretti oli perustettu Vantaanjoen suulla sijainneeseen ”vanhaan kaupunkiin” jo 1584, jolloin svedukunkku Juhana III vahvisti hospitaalin potilasluvuks 15. T avallisten kulkutautien kuten tubin, lavantaudin, kurkkumädän ja tulisekä tuhkarokon lisäks oli tsaanssit sairastuu myös eksoottisempiin tappaviin tuliaisiin kuten ruttoon, punatautiin, koleraan ja isorokkoon. 18 TSILARI 5/2018. Aika snadit tsaanssit päästä hoitoon! Ja jos sattuu pääseen, niin joutu ”lekurina” toimineen raatimies ja turpari Evert Kemmerlingin handuihin. Tunnetuin lienee ollu Fredrik Pihlflyckt, jota stadilaiset kutsu haavuriks tai Pihlsbubbeniks. Katovuodet heikens jengii ja niinpä toistuvat epidemiat niitti folkkaa kuin viikatteella ja Stadin kasvu hidastu. Engel 1827 ja 1823-24. Stadi oli pitkään tosi snadi, mutta rupes kasvaan forssilla, kun pääkaupunki flyttas Turust 1812. L. Niinpä 1700-luvun alussa levinneen ruton jälkeen 1 800 stadilaisest jäi eloon vain 387
Lasarettitilanne oli 1800-luvun alkuun asti surkees jamas. Stadi oli tsaarinvallan aikana yks Venäjän flottan pääsatamist ja taudit, erityisesti kuppa levis. Välineet oliki sit sen mukaisii, lähinnä erikokoisii sahoja ja sgegluja sahaterällä tai ilman. Potilas jouduttiinkin sitoon kiinni leikkauspöydän päissä olevien pylväiden rautalenkkeihin. Liiallista riuhtomista leikkauksen aikana yritettiin hillitä juottamalla potilas tukevaan fyllaan. Hoitoon pyrkivä kolkutteli dörtsiä, jolloin ”lekuri” tsiigas luukust tarttiks häiritsijä todella jelppiä. Haavoittuneit oli niin paljon, et heitä jouduttiin skutsaan stadiin proomuillakin. Z. Sitä uskottiin olevan alavilla ja kosteilla mestoilla ja potilaidenkin vaarallinen döfis blosas veks korkeelta bärtsiltä. Kaija Ollila ja Kirsti Toppari (1975): Puhvelista punatulkkuun. Kirurginen sairaala, Kasarmikatu 13, n. Se ympäröitiin korkeilla muureilla, jotta klesat olis suojas lisää tauteja aiheuttavalta ilmalta, miasmalta. Vanha klinikka Vuonna 1833 Unioninja Liisankatujen höörnaan valmistunu C. Helsingin vanhoja kortteleita, Bo Lönnqvist ja Marja-Liisa Rönkkö (1988): Helsinki. 1840-luvulla vastaanottoo himassaan Krunikassa. Viimeisin oli nuori kundi, jolla oli käyny tosi huono tsägä; hän kun sai tartunnan lepraa sairastavan puusepän busaamast pinnasängyst. 1890. Kuppatautisten hospitaalin lisäks kaukana Stadin laidalla oli Töölön lasaretti. Gamlat hoidot Hoidot oli 1820-luvulla mielenkiintoisii. Kuninkaankartanosta Suomen suurkaupungiksi, Eeva Järvenpää ja Sirpa Räihä (2007): Vanhinta Helsinkiä. Liiallista riuhtomista leikkauksen aikana yritettiin hillitä juottamalla potilas tukevaan fyllaan. Engelin käsialaa oleva nk. Myös yksityisiä sairaaloita ruvettiin perustaan eri puolille Stadia mikä osaltaan lisäs potilasmestoja. Asian korjaamiseks ryhdyttiin Krunikaan byggaan lasaretteja ja Lapinlahteen hospitaalii dorkille. ”Vanha klinikka” eli Kliininen instituutti oli maamme eka yliopistollinen opetussairaala. I. Rööki sai vain öögat valuun vodaa, mutta kumma kyllä, ei estäny tautien leviämistä. Klinikan suunnittelus oli toivomisen varaa, esim. Foto: Helsingin kaupunginmuseo. Unioninkadulla ja kaukana Stadin laidoilla Hietalahden torilla. Uusi klinikka ja Snellmaninkadulle niinikään Engelin piirtämä synnytyslaitos, joka tosin muutti jo 1878 Kätilöopistoon Ullanlinnaan. Krunikan Vanhan klinikan entises tvettiksessä pidettiin vielä 1960-luvulla eristyksis neljä maamme viimeistä spitaalia eli lepraa sairastavaa potilasta. Kirurgia oli 1800-luvulla lähinnä kasvainten ja vammautuneiden handujen ja klabbien tai niiden osien leikkaamist tai sahaamist. Snadisti parempaa Lasarettiolot koheni, kun Unioninkadulle valmistu 1848 nk. Lähteinä käytetty mm. Eristyksissä pidetyt potilaat saatto vaan kaihoisast tsiigailla reunusmuurin yli ulkopuolista laiffii kuten nyttemmin Nykänen sanos. Spidellä sittas bentseillä laihoja ja kalpeita hyypiöitä pitkissä sarkarotseissa valkeet yömyssyt kaalin peittona. Pilsbubbenkin toimi myös turparina, ilmeisest partaveitsen käyttö harjaannutti myös kirurgisiin operaatioihin. Suonta iskettiin, verijuotikkaat imi ihon kautta ”pahan veren” veks, annettiin peräruiskeita, vedettiin tongeilla mätiviä hampaita, puhkottiin paiseita ja kiskottiin jäsenii paikoilleen. Buli hausi bygattiin korkeelle kaltsille, seki sillosen Stadin laidalle. TSILARI 5/2018 19. Kuppaeli syfilisosastolla oli vielä 1840-luvulla enemmän jengii kuin muilla osastoilla yhteensä. Pulveri oli muutenkin suosiossa, koska sen uskottiin herättävän seksihaluja, uskomus joka tunnettiin jo antiikin ajoilta. klitsussa oli navettoja ja talleja, joista levis varmaan ”fantsuja” döfiksiä yläpuolen potilastiloihin. Kulkutautien uhatessa jouduttiinkin turvautuun kiireessä perustettuihin kuumelasaretteihin. Espanjankärpäseks kutsutusta kovakuoriaisen peitinsiivistä jauhettu pulveri oli tärkee rohdos, joka hjelppas moneen vaivaan. Krimin krigu 1850-luvun puolivälis, jota käytiin myös Itämerellä Oolannin sotana, täytti Viaporin (Suomenlinnan) pommitusten jälkeen lasaretit gongeja myöten. Slobosolttujen lasaretit Lekurien lisäks erityisen tarpeellinen oli kuppari. Siitä duunattiin myös ”vetolaastareita”, joita käytettiin ”vetämään vaivoja” potilaan kropast ihon pinnalle rakkuloiks. Vodaa olikin syytä sgagata, koska esim. Sieltä levis blosiksen mukana kitkerää röökiä, kun katajanhavuja brennaamalla yritettiin pitää ruttoa ja isorokkoa loitolla. Kuppalaksi kutsutusta lasaretista tulikin mesta, jota sgagattiin, koska elohopeeja arseenihoidot oli rankkoja. Lekurit oli Suomessa onneks valveutuneita ja niinpä yleisnarkoosi tuli käyttöön jo 1847 eli vain vuosi sen keksimisen jälkeen. . Nykyään ei pysty edes snaijaan millaisia tuskia ilman nukutusta tehdyt operaatiot aiheutti. Topeliuksen mukaan ”virkaformuihin” puetut kurjat makas kärsivällisest vihreissä bunkissa, nieli tabuja, nappaili rohtoja ja hörppi kaurakeittoa, jota hoitsut roudas kiiltävis tinakupeis. Säätytalosta itään sijaitsi Suon kaupunginosa, jossa plottien seas oli vain karseita köyhien lääviä. Slobojen solttulasaretteja oli myös, mm
Sil oli pari kolme renkiiki ajureina. ett se joutu romuttamoon. . VIELÄ ON HAUSSA FOTO, MISSÄ NÄKYIS ORRAEUKSEN NIMI BILIKAN KYLJES. Fiudes ei ollu rekkarii, mut molemmis sivuis oli melkein puolen metrin korkuisin kirjaimin omistajan nimi. Ekoi määräyksis oli, ett bilikas piti takana olla järjestysnumero ja sitä valaiseva lyhty. Foto: Kalevi Karusuon arkisto. Sellast fotoo, mis näkyis, ett bilika on ollu taksina, ne ei oo hitannu. Stadis se slumppas talon ja rupes vossikaks. Valitettavasti gamlojen fotojen reso ei kestä painoo bulimpana ku tää. Jos sul sattuu hyllys oleen, ni se on aika aarre. Sit se päätti ruveta vuokra-autoilijaks ja slumppas fiuden. Nikolajeffin fiudebuidusta, ja kauppaan kuulu päivän mittainen ajo-opetus. Orraeuksen jälkeen alko olla taksei Stadis enemmänki. Mut Jokinen kertoo, ett Orraeuksen omat kundit on bamlannu, ett fiude slumpattiin tehtailija Stenbergin pojilta. Fiudena Oldsmobile Taksikniiga kertoo, ett Orraeuksen fiudena oli todennäköisesti Oldsmobile, jonka se slumppas S. SATTUSKO JOLLAIN OLEEN. Lähteenä käytetty: Vuodet eivät ole veljeksiä. Helsingin kaupunginmuseo. Sit fiude oli siin kondikses. Taksei Kauppatorin laidal, Eteläespalla. Orraeus oli flytannu Stadiin Hattulasta. Stadin eka taksikuski Eka taksifiude oli ajuri Gustaf Wilhelm Orraeuksella. Foto: Kalevi Karusuon arkisto. Mut Stadi kehitty, fiudet kuulu nyyaan aikaan. 20 TSILARI 5/2018. Foto: Sakari Pälsi, 1912. Orraeuksen taksikuskin ura kesti vaan kevääst syksyyn. Timo Alarik Pakkanen skulas, ett se tsennas hemmon, joka on skrivannu kniigan stadilaisesta fiudekaupasta ja arveli, ett hemmol vois olla fotoiki. Helsingin taksiautoilijoiden vauhdikkaat vuosikymmenet. Eteen piti kans laittaa lyhty, jonka piti valaista vähintään kymmenen metrii. Ja sit Timolt tuliki meilis kniigan skrivaajan Kalevi ”Pete” Karusuon arkistoist fotoi, mis on Orrauksen fiude. K auko Jokinen, joka just oli sitä fotoo kaivannu, on ollu messis skrivaamas kniigaa Stadin takseista. Bensaa fiudeensa Orraeus slumppas Sörnäisten apteekista ja Durchmannin rohdoskaupasta. Bibluist voi onneks londaa molempii kniigoi. Karusuon kniigaa Fiude – Sata vuotta helsinkiläistä autokauppaa, 2004 ei enää blisata, paitsi joskus divaris. Taksit ei saanu tsöraa kovempaan ku viisitoist kilsaa tunniss, tavaran kuljetukses kuus. VIRVE KUUTAR EKS MINNAA Fotot Orraeuksen fiudesta Viime Tsilarissa froogattiin, hittaaks kukaan fotoo Stadin ekast taksist. Aarne Mutka, Eero Jaakkola, Kauko Jokinen, Veikko Sainio, 1992
Niiden katku pilasi ilman, meteli kävi ihmisten hermoille – ”ääni soitti hirveää musiikkia”. Autot olivat maailmanlopun enne. Gustaf Wilhem Orraeus. Tapauksen todistajat: konst. Onnettomuuksien lisäksi myös autossa oli kaikenlaista harmia varsinkin talvella, jolloin kadut eivät olleet yhtä hyvin aurattuja kuin nyt sata vuotta myöhemmin. Neitsytmatkallaan Eläintarhasta keskustaan hän joutui kolariin Unioninja Liisankadun risteyksessä, siinä hän ajoi yhteen raitiovaunun kanssa. KAUKO JOKINEN STADILAISIA U ranuurtajan alku on aina hankalaa, niin oli myös Orraeuksella. Vuokra-autonkuljettaja G.W. Uudessa Suomettaressa oli maaliskuussa 1906 pieni ilmoitus, jossa kerrottiin, että maistraatti oli myöntänyt vuokra-ajuri Gustaf Wilhelm Orraeukselle luvan aloittaa matkustajien kyyditys auotomobiilillä. Gustaf Wilhelm Orraeus Orraeuksen perheeseen syntyi 17.2.1859 poika, joka sai kasteessa nimen Gustaf Wilhelm. Näitä törmäilyjä sattui hänelle lyhyen uransa aikana useita ja tässä yksi, josta oli tehty ilmoitus 1-piirin päivystävälle ylikonstaapelille 3.7.1906. Autot olivat maailmanlopun enne. TSILARI 5/2018 21. Foto kniigasta Vuodet eivät ole veljeksiä. Niiden katku pilasi ilman, meteli kävi ihmisten hermoille – ”ääni soitti hirveää musiikkia”. Wladimirinkatu 41 (nyk.Kalevankatu).” Kalliiksi tuli Helppoa ei siis Gustaf Orraeuksella todellakaan ollut. Mannerheimintie) hän ajoi yhteen maitorattaiden kanssa. Foto: Kalevi Karusuon arkisto. Korjaaminen tuli kalliiksi ja bensakin, kulut kävivät viimein niin ylivoimaisiksi, että Orraeus joutui vararikkoon. Varomaton automobiiliajuri ”Kello 9.40 ilmoitti kauppias Rikhard Suikki tästä kaupungista, os. Hän oli jäävä historian kirjoihin miehenä, joka aloitti taksiautoilun Suomessa. Käsityöläisenkatu 8) nykyinen Vellamonkatu, päälleajamaksi, sillä seurauksella että valittaja, joka ajoi polkupyörällään, joutui vastaajan päälleajamaksi takaapäin, sillä seurauksella, että valittaja kaatui kumoon ja satutti tapauksessa kätensä. Axel Warjanen ja Edvard Ankerman, seppä Axel Ferdinand Forss, os. . Orraeuksen unelma ei toteutunut, mutta oli hän ehtinyt sytyttää kipinän muihin ajureihin, niin että seuraavana vuotena oli Helsingissä jo 20 Taksa-autoa. 1859, tästä kaupungista, os. Turuntiellä (nyk. Hankaluudet eivät kuitenkaan vielä päättyneet, vaan laskuja tuli yhä lisää. Rattaita ohjasi vaimoihminen ja oli siinä kova huuto ja mekastus ja paljon maitoakin oli virrannut Turuntiellä, kun Orraeus selvitteli tapausta ja maksoi tietysti aiheuttamansa vahingon. Eri lähteiden mukaan Orraeukselle sattui useampiakin onnettomuuksia. Maksupuolella oli tietysti herra Orraeus joka ajeli ”päättömällä hevosellaan”. Mokomien pirunkelkkojen tielle jotkut kylvivät jopa sirpaleita toivoen saavansa renkaat puhki. Konkurssia edisti vielä helsinkiläisten nurja suhtautuminen taksa-automobiiliin – kuten autoihin yleensäkin. Laskun maksettuaan Orraeus sai jatkaa matkaansa. Fredrikinkatu 42, että 2 p:vä tätä kuuta klo 0700 hän Pitkälläsillalla tuli automobiiliajuri Gustaf Vilhelm Orraeuksen (synt. Kuultu, kirjoitettu ilmoitus ja oikeaksi todistettu
Vaik ei tää ny mikään ihan slangikniiga ookkaa, ni mä oon saleteis et slangijengi diggaa tätä ihan sikana. Niin kauan ku mä oon Pemun tsennannu, se on ollu mun skrivaajaidoli. Ekan, sen tosi bulin, Pemu oli funtsannu niinku omille skideille ja sukulaisille, ”et mitä kaikkee vanhan vähäboitsun elämäs on niinku sattunu”. Ilman sua mä oisin voinu olla melkeen viimenen, ku on tän stoorin lesannu. Ronskisti Pemu krymppäs sen sivumäärän puoleen. Pemun mielest ei se ketään sellast tsennannu. . Joku voi yrmii, et eihä tää oo ku taas yhet muistelmat lisää letkaan, mut mun mielest tää kniiga on niin liki parast kaunokirjallisuut, et melkeen rupee huippaa. Taisin olla eka niitten fämilin ulkopuolinen ku sai pluggaa tän kaikki käsisversiot. Henry Theelii duuris ja mollis Henry Theel, oman aikasa digatuin sjungaaja, on saanu oman kniigan. SEPPO PALMINEN TSILARI SUOSITTELEE 22 TSILARI 5/2018. Ja ny slangijengi, eiku kirjikseen tai bibluun! Tähän viel tällanen teekkareilt nyysitty klenkkaava riimi: Niil ku ei pluggaa Pemun kniigaa, strittiä on bollas liikaa. Tää on Pemun omaa stoorii, helkkarin henkilökohtast tilityst ja just sellast tekstii ku imee pluggaajan meggeen. Siis joku näist kel on aina hosis. Pertti ”Pemu” Mustonen, Toimittanut: Maarit Tyrkkö, Köyhä laulaja ja laulajan poika. P emu on skrivannu bulin hiivin tietokniigoi, tilausduunei firmoille ja Stadin byrokratioille, muistelmii, historiikkei ja kaikkee sellast mis se ei oo voinu stikkaa itteesä täysil kehiin. Henry Theelin elämää duurissa ja mollissa, Docendo, 287 sivua, sidottu, Bungaa 29,90 € Akateemises kirjabuidus. Mä sanoin Pemulle, et ny sun tarttee hittaa joku ku kustantaa näit kniigoi ja bonjaa bisneksen päälle. Pamis vähemmän ittestään ja enemmän Henry Theelist. Meinas hyytyy koko homma, mut onneks Pemu treffas sen frendin Maarit Tyrkön. Se innostu ihan kybällä, tsögas kirjalle kustantajan, jeesas niin et siihen saatiin kaikki kniigan osat, Henryn diskografiat ja muut heebelit. Totta kai mä diggasin sitä, mut bonjasin, ja Pemuki bonjas, et siit tarttee sleppaa ekaks tollaset 300 sivuu huitsiin, et joku suostuis sen lesaan. Mä oon tollaset nelkyt vuotta ventannu tätä kniigaa. Mustosen Pemu skrivas ottofaijastaan. Täs kniigas se voi ja se stikkaa. Tattis Maarit, sä oot fantsu toimittaja. Tää on ny Pemuu parhaimmillaan
Mä olin lupautunu snygin slangin maikaks. Mä annoin niille mun kniigan Aina ei voi epäonnistua. SHG klaaras staililla Heinäkuun viimesenä päivänä oli ihan toisenlaiset vibat. Jouduttiin peruuttaan koko visiitti. Foto: Jaana Kiikka. Ylivoimasesti paras pari oli Pentti Karlsson ja Gösse Berg, vaik kyl meil muillaki oli syytä smailiin. Lassi Tilander lupas kertoo, millai golf tuli Suomeen. Mut tosi noloo skrivaa nää tulokset. Näil melkeen kaikil oli sama tulos. Jurppi ihan sikana. Mä ku tsennaan sen kundin aika hyvin, ni kyl sitä jurppii, ettei se tullu sumplineeks snygimpii palkintoi. Siks Staga & Skrubu spräädää et se on maailman snadein golfkertsi ja siihen kuuluu vaan kliffoi dorkii ku ei ota itteesä tai mitään muutakaan ihan helkkarin vakavasti. Foto: Seppo Palminen. Siitähän mä jo skrivasin Tsilaris numero 3 (Bamlaatsä golfii?). No se Tunisian reissu meni ihan putkeen, meit oli siel tollaset kolkyt golfdorkaa ja fantsu fiilis. Piti mennä HGK:n vieraiks Heinäkuun alus meil oli tarkotus mennä skulaan Stadin ja Suomen eka kunnon golfkentsu. Styrkka ei korjaa fiboi täälläkään. HGM on fantsu mesta Syyskuun alus meil oli sit Staga & Skrubun mestikset Laajasalon golfkentsul. Mut vaik niil oli järkkäreinä kaikenlaist blisausja mainosguruu, ni ne ei saanu omaa jengii kokoon. Ny se vois koko vuoden diivailla, et se on Staga & Skrubun hallitseva mesu. Raflan oli tarkotus duunaa hodareit evääks. . Niil on Espoos kaks kentsuu joist me skulattiin Luukki. Ihan ku jengi ois upotettu Laajasalon goflkentsun eteen. Ennen tulosten julistamist muistettiin Jokke Laitista ja Marja Virtaa, ku ne oli ekaa kertaa treffannu just täl golfkentsul melkeen tasan nelkyt vuotta sitten. Kaikki oli sovittu ja fiksattu. Toiseks tuli Hosse Horsma, kolmanneks Paavo Tolonen, neljänneks Ilkka Juva ja viidenneks Tuula Alen. TSILARI 5/2018 23. SHG meinaa slangilla niinku BuliStadin Golf. Slangijengis on golfin skulaajii aika skniidusti. Se Laajasalon kentsuhan on tosi sympaattinen pleisi, ihan ku satukniigan kannest. Ahvenlahden Olli lupas skulaa pari stadilaist biisii. Väylät on stubui mut kapeit. Mut ei sil oo mitään pokaalii tai pystii. Edessä Tuula Alen ja Marja Virta. Siel me jengin kans funtsattiin, et ens vuonna vois taas smiitaa johki huitsiin duunaan boltsii skrubuun, siis vaik tos huhtikuun alus ku golfkentsut ei näil huudeil oo viel skulauskondikses. Sit oli meininki et käydään paril stadilaisel klubil ja yhel yyberstadilaisel (vaik niiden kentsut onkin landella) klubil levittämäs tätä meiän yhteist slangin ilosanomaa. No ku kundi järkkää kisat, valkkaa kentsun ja montaks skrubuu skulataan, tilaa eväät ja handlaa kaikki muutki jutskat, mut ei tuu funtsanneeks, et golfis voi sattuu ihan mitä vaan. Mitskuiks mä jaoin kaikkee kamaa mitä mul sattu fiuden peräs oleen, boltsei ja kniigoi. SEPPO PALMINEN SPORTTII Staga & Skrubu MAAILMAN SNADEIN GOLFKERTSI ANTO SUULBERISA GRIINAA Kaikki jengit voidaan splittaa kahteen osaan: sellaset ku skulaa golfii ja sellaset ku ei. Mut aito tää on. Luukin ylivoimanen scramlepari oli Pentti Karlsson ja Gösse Berg. No, ois sinne enemmänki skulaajii mahtunu, mut mitskut dilkataan ain niiden kesken ku on paikalla. Metka maisema. Ois tarttettu viistoist talilaist, yks oli tulossa. T änä vuonna meil oli idiksenä, et mennään ekaks skulaan Tunisiaan ja samal tsekataan kuin golftermit spöijaa stadin slangille. Jouko Laitinen on niitten bamis ja Joken stoorien mukaan koko klubi födas aikanaan lungiks vastapainoks Talille. Takana Anneli Nykänen, Paavo Tolonen, Jouko Laitinen, Pertti Stade, Ilkka Juva, Kaj Horsma ja Seppo Palminen. Siel oliki kliffaa, kentsu oli upees kondikses, safka oli gutaa ja mehän digataan niiden stailii. Händärit ratkas. Meiän piti skulaa kimpas talilaisten kans puolen rundin skramble. Siis mikä täs ny niin noloo on. Se kundi ei monta kertaa oo finstannu henkilökohtast golfskabaa. Tsiigataan mitä me kekataan. Mestiksis skulataan omaa tsettii et saadaan tsekattuu, kuka on päivän mesu. Himakentsul tsennaa, millai boltsit hittaa skrubut. Skoijii et moni jengist ei ollu koskaan skulannu pariscramblee, mut kyl ainaki paikalliset sen nopeesti oppi
RISTO KOLANEN STADIN SYKE Yönlapsi ottaa suden hahmon – Yön kukka kukkii! / Yön kukka yölle, / yksinänsä aukeaa! / Yön antaa koskettaa!, Aino Kallas kirjoittaa tunnetuimmassa ja vahvimmin omaelämäkerrallisessa teoksessaan Sudenmorsian – kahlittu, vapaa, tuomittu (1928). Esityksessä on vähän dialogia, mutta Kallaksen kieli on väkevää. Päivän lapsi Aalo elää suppealla dialogilla samaa parisuhdetta, kolmiodraamaa yksitoikkoisuudessaan minimalistisella kielellä. Esitys rinnastaa nykyisen kansainvaellusten, pakolaisuuden ja ilmastomuutoksen ajan jääkauteen tai uuden jääkauden odotukseen. Runollinen ihmissusitarina ja kiehtova kolmiodraama on perua 1600-luvun Hiidenmaalta. Se kertoo tarinan Aalosta, metsävahti Priidikin vaimosta, jonka elämä on hyvää ja turvallista. Aistillisuus, seksuaalisuus, rakkaus, kaipuu vapauteen ja luovuuteen muodostavat koskettavan pinnan. Tulkinta menee lähelle konserttimuotoa, sillä musiikki on vahvasti mukana. Muutos syntyy niin hitaasti, että emme huomaa sitä ennen kuin on se on jo yllämme. Näin sen vielä iltayönäytöksenä Mustikkamaalla, jolloin elokuun pimenevä ilta luo ihan oman tunnelmansa. Vähän on paljon. On löydettävä sellainen taso, mikä kertoo sekä vanhasta Virosta että Kallaksen elämästä teoksen syntyajalta. YT:n uusi johtaja Anni Mikkelsson vastaa tekstistä ja ohjauksesta. – Kesäyö mut hereillä pitää / ja koskettaa mun sielun seinämää…, Laura Sippola lauloi hienon, suosiota saaneen keikkansa lopussa Juttutuvassa. Uusi, vireä näyttämösovitus sijoittaa Sudenmorsiamen väkevästi ja ajattomasti tähän päivään. Molempien naisten rakkaus on palavaa, intohimoista ja repivää. Näyttämö elää tästä, yön lapsi Aalo ottaa suden hahmon, kuulee suden huudon, lähtee ja tanssii. Näyttelijöitä on 14, uusia lauluja ja uutta musiikkia Kulttuurikierros syksyyn Maija Andersson tekee huikean tulkinnan Aino Kallaksen Sudenmorsiamessa, naisesta joka antautuu susille yöaikaan. Nyt ei tehdä klassikkoa, sen uudelleen sovitusta tai nykykirjailijan tekstiä. Aalo rakastuu palavasti Metsänhenkeen, muuttuu ihmissudeksi ja alkaa öisin juosta vapaana ja kahleettomana susien laumassa. Naista johdattaa halu saada olla oma itsensä. Imbi Paju puhui Suomen ja Viron yhteydestä monipuolisesti juhlassa. Kolme näyttelijää Maija Andersson , musiikista vastaava Suvi Isotalo ja Sauli Suonpää ovat haaste; miten monikerroksinen näyttämökuva luodaan. 24 TSILARI 5/2018. Kuva: Mitro Härkönen. Ohjaaja, Teatteri Avoimien Ovien taiteellinen johtaja Heini Tola alusti Viron itsenäisyyden 100vjuhlaesityksen alla näytelmästä. Eräänä juhannusyönä hän kuulee metsästä kutsuvan äänen, jota ei voi vastustaa. Kielletyn rakkauden, vapauden ja erilaisuuden hyväksymisen teemat ovat kouriintuntuvan totta. Kansainvaellusten aikaa Mustikkamaalla Ylioppilasteatterin Nomadia – myyttimatka muutokseen on hyvin erilainen ”kesäteatteri”. Seuraukset ovat kohtalokkaat: jokainen on valmis tuomitsemaan naisen. Esitystä siivittää Isotalon rouheasti sykkivä, uusi, yhden naisen bändin livemusiikki. Vähitellen aviomiehen epäilyt heräävät ja Aalon luvaton rakkaus tulee ilmi. Andersson on pääosassa tavattoman aistillinen, uskottava ihmissusi, joka liikkuu ja tanssii valtavan kauniisti. Aino Kallaksen päiväkirjasta on repliikkejä, joista tunnistetaan suhde Eino Leinoon, joka ei nouse esille. Aino Kallaksen päiväkirjamerkintöjen kautta seurataan Aalon, Sudenmorsiamen, ja Ainon itsensä tarinaa
Kampakeraamisesta ajasta siirrytään raudantakojien aikaan. Laulut ovat kauniita, sanat persoonallisia. Poistuimme tunnelmallisesta ja ajatuksia herättävästä esityksestä Itäväylän yöbusseihin kohotetussa mielialassa. / Rakentaa talon kivistä. Laura Sippola on herkkä lauluntekijä ja esittäjä Juttutuvan Rytmihäiriöklubilla. Sitä ennen kuulimme päiväkodin pelkokertoimesta ja muusta elämänarjesta lauluja. Se on punavuorelaisten oma kyläjuhla, joka kehittyy koko ajan. On metsästäjäkeräilijöitä, joiden allerginen poika muuttuu ”Tammen Terhoksi”. Kesäyö pitää hereillä – Kesäyö mut hereillä pitää / ja koskettaa mun sielun seinämää…, Laura Sippola lauloi hienon, suosiota saaneen keikkansa lopussa Juttutuvassa. ovat tehneet Jussi-Pekka Parviainen ja tapahtumien johdattelija Inkeri Raittila. / Käy sinne nukkumaan. Kuva: Veera Konsti. Ruffle Army -jättisaippuakuplaryhmä taikoi heille. Katsomossa Mustikkamaan kalliolla oli paljon nuoria tai muuten uteliaita. räppimummo Eila. Snellun koulun edustalle oppilaat, opettajat ja vanhempainyhdistys suunnittelivat innolla ja suurella energialla ohjelmaa lapsille. TSILARI 5/2018 25. Sippola on työskennellyt lukuisten suomalaisten laulaja-lauluntekijöiden ja huippujazzmuusikoiden kanssa. Mikkelssonin sisarukset ovat johtaneet Ylioppilasteatteria vuoden, vahvalla ilmastoja ympäristöteemalla. Lopulta hänet naitetaan otsolle seremoniassa. Nomadia on uuden kauden ensimmäinen kruunu. On raamatulliset, joiden tyttäressä on ”karhun muotoa”. Toimela Brass soitti, Harri Saksala ja Yrjänä Sauros sekä Fisherman & The Sea esiintyivät, uusi folk-popkyky Maria Lindell ja Raija Koso lauloivat. Punavuorenkatu muuttui markkinakaduksi, jossa liikkeet esittelivät ja myivät tuotteitaan. Välillä mennään aliseen, maan alle, josta pursuaa savua ja tulta. . Heikki Nousiainen (vas.), Miika Suonperä, Saga Sormunen, Jasir Osman, Sami Harjula ja Kaisa Lundán tekevät myyttisen vaellustarinan Mustikkamaalla. Rööperin kyläjuhlilla taiottiin jättisaippuakuplia elokuun lopulla. Yhtyeessä soittivat Peter Engberg, Kepa Kettunen ja Tuure Koski. Mutta sitä seuraa uusi aika, jossa pidetään huolta, mennään karhun tai ilveksen pukuun, oppia haetaan metsän eläimiltä. ”Rakastettu” lapsi poikkeaa vanhemmista, kiinnittyy paikalle. Torin esiintymislavalla oli monenlaista ohjelmaa kaiken ikäisille, esim. Liikutaan Ruijan rannoilla ja Ruotsissa. Lopussa risukruunu asetetaan tapahtuminen johdattelijan, ukkosen päähän. Siinä kaikki. Viime syksynä laulaja intti itsensä ensimmäiseksi lauluntekijätohtoriksi. Iso karju on taivaan kannen vartija, kaiken yllä. Lopun lauluissa puhutaan uudesta jääkaudesta, jolloin tarvitaan taas kuoppahautoja. Kuva: Jari Flinck. Kaikki tapahtui talkoovoimin Facebook-sivun kutsuna. Nomadiassa eletään aikaa, jolloin ”lihan ja sielun aikakausi on ohi”. On jamnat eli arojen itsenäiset ratsastajat, jotka eivät usko mihinkään, eivät kiinnity mihinkään. Kuva: Marit Henriksson. Vaellusajan ihmiselle voi tapahtua kaikkea: Muuttuu karhuksi. Sanat ovat hänen ”Kesäyö” -kappaleeltaan (2010). Katujuhlaa elokuun illassa Rööperifest vietettiin jo yhdeksännen kerran Fredantorilla ja Punavuorenkadulla. Runsaan ja rönsyilevän maailmanselityksen pohjustusta
– Ai niin poliisilaitokseksi te landet sitä sanotte. Vuan jos ihan ikiomaksi tahot, kannattais ehtiä Likolahen romukaapasta. RUDOLF LINDBLAD STADILAISIA K uopion torin laidalla sijaitsevan Veljmiespatsaan luona seisovalla penkillä istuu parempia päiviä nähnyt kuopiolaisäijä. Kankkunen painaa päälle ja olo on karmea. Enkä minä voittoakaan ota kuin yhen rosentin, kympillä ostan ja kahella myön. Kävin minä slurkkiksellakin ilmoitusta tekemässä, mutta käskivät tulla aamulla uudestaan, kun kanslia on auki ja itse olisin selvempi – Lurkkis, mittee se sellainen on. Silloin ilemestyy laonoven kokkoinen mustakulumainen kalmukki pesäpallomaelan kanssa. Iikori on kuule rehellinen mahvian mies. Kaverukset poistuivat rännikatua rantaa kohti. Yhen Lyytin kyllä tiijän, vuoan se on kyllä aeka rupsahtanna nuin nuorelle miehelle. Kun kondari Kuopion Assalla ravisti mut hereille, ei taskuista muuta löytynyt. Onks tietoo. – Voi jumalauta, budjaaks sä veneen alla. Sinä on kuule polovilumpiot huppoo tavaraa. Mitteehän tietoo olis nuori mies vaella. Sitä riskiä en ota. Eihän se nyt mikkään mussiikitalo ole, vuan sijjainti on kaanis, ja se muistuttaa aeka paljon sitä Tallinnan laalulavvoo jossa kerran työväen sekakuoron kanssa käin. Paikalle tulee lievässä laitamyötäisessä oleva Stadin kundi, joka puhuttelee alkuasukasta: – Onks tietoo. – Älä hemmetissä, en minä venäläistä osta. On kesäyö ja kello lähentelee kolmea. – Voi jumalauta, eks sä nyt bonjaa, että mä olen lestiä vailla. 26 TSILARI 5/2018. Aenoa joka riskeeraa jottain on se, joka tekkee hänelle ohimarssin. – Mittee se sellainen lumppoominen oekein merkihtee. Kun ei aatoa omista on nuo apostolin kulukuneuvot sen verran tärkeitä. – Ooks sä tosissas noin dorka. Ryypätään soetellaan, laalellaan ja kahtotaan aaringonnousua. – En kyllä tunne yhtään Lintoo, joka ihtiään möisi. – Onhan sitä tähän ikkään kertynyt jos jonniinlaista. Suatan vaekka uamulla lähteä oppaaksi. Onhan se kossusta melkoinen ylihinta. – No kun läksin saattamaan tummaa tyttöä junalla Kouvolaan. Taisin sammua, kun en muista koko matkasta mitään. – Kiinni veti, lähdetään. Mistähän sellaisen vois tästä kylästä slumpata. Tämä on kuule litran puteli aetoa venäläistä, ja rosenteissa löytyy, yli yheksänkymmentä. – Kymmenen euroa ja huuliharppu on ainoa mikä jäi. Mä slumppaisin, ei ku ostaisin lestin. – Jiäi, miten niin. – Taedat poeka puhua asiaa, enhän minä mikkään tippakaappias ole, mutta jos ossot soettaa tuota turpahöylääsi, niin juuaan koko pullo puoliksi. – En minä jumalauta maksullista naista tarvitse! Mahdatko ymmärtää, jos sanon haluavani ostaa viinaa, eli mustan pullon. Männään tuonne Kallaveen rantaan, minulla on siellä puatti. – Se on kyllä aetoa tavaroo. – Voi perkele teitä landeja. – Kakskytä euroa, sehän on satakakskymmentä vanhaa markkaa. Suutarj Koestis-vainaan leski möisi varmaan aeka halavalla koko verstaan, mutta tuskin se lestejä erikseen myö, lainaks suattais kyllä antoo. Eks sä nyt bonjaa, että lesti on sama kuin flinda. Jos siinä on metanoolia seassa, menee vaikka näkö. Perillä heitä odotti matalien pukkien varassa kumollaan könöttävä vene, jonka alla kaksi mattojen peittämää trukkilavaa – Siinä se nyt on minun valtakuntani. Minä en kyllä salmiakkikossua tai muita karamelliviinoja myö, mutta kirkasta olis, kahellakympillä koko puteli. – Vae suutarmiehiä se nuorimies onniin. – No nyt piäsit asiaan. Mutta kuule, etkö voisi myydä minulle puoli pulloa. Sitä kun kossun väkevyyteen lantroo, niin siitä tulloo neljä putelia. – Kuka kossusta on huastannu. Mutta nyt ite asiaan, onko sinulla rahhoo
Jos hyvin soetat tuota turpahöyleesi ja minä laalan, niin suatetaan torilla tienata sinullekkin matkarahat takaisin sinne statiisi. Mehän taidetaankin äidinkielen sijasta bamlata faijankieltä. Se männöö näen.: Juna vislas just poes Kouvolasta, ja se jytkyttelj Kuopijoon päen vaanun sillalla yhtä tyttölasta siinä joutessain jututtammaan jiäin Ja kaanis olj ilima, vuan kaaniimpi olj Hilima, sen helemat niin hempeesti tuulessa heilahtelj Voe, voe, kun sais tuntee nuo tuhannet tunteet jotka silloin minun syömessäin ailahtelj... Jahka haen essiin sen lassisen laalukirjan, niin kyllä meidän kelepoo. Ja niin mukillinen toisensa jälkeen kallistui tuulensuojaan. – No niin, lurraukset mukkiin ja kallavettä piälle, suadaan oekein jumalten juomoo. – Niinpä, faijahan mullekin dokaamisen opetti. – Isältäinhän minä nämä ryyppeemisasiat opin ihan sanomisia myöten. TSILARI 5/2018 27. – Ja minkäs takia sinä sanot dokaamista ryyppeemiseksi. Aena oun suonu oekeetakin viinoo kun oun tarvinnu. Talavella maijailen veljpoijan luona Siilinjärvellä. Nyt suan assuu renkikammarissa, kunhan halakoja hakkoon ja lämmitän kakluuneja. – Niin suurta alakohoolionkelmoo minulla ei ou. . – Mikäpä siinä, hyvinhän oot asiasi järjestänyt, mutta kaivahan nyt esille se pullo. Ossootko Savonmuan Hilimaan. Vuan vuokrat on kalliit ja kesällä voe assuu näenniin, ei tule helteelläkään hiki. Eks sä nyt bonjaa, että lesti on sama kuin flinda. – Tässä on, narrauta sinä korkki aaki sillä aekoo, kun haen järvestä lantinkia tähän kattilaan. Kun kankkunen ja ankea olo oli vaihtunut hilpeään nousuhumalaan, loihe savon mies lausumaan: – Nyt olisi sitten mussiikin aeka. – Styrkkaa krääsää, kyllähän tätä dokaa. Yhteinen kotitalommehan se olj, vuan oun jo aekoo sitten ryypännyt siitä oman ossuuteni. Stadin kundi kiertää korkin auki, nuuhkaisee ja irvistää: –Oho... – Anteeks, ei ollut tarkoitus loukata, mutta kun sinä et miltään pultsarilta vaikuta. – Kehttootko vielä huastaa mittee se pamloominen oekeen on. Aurinko nousi, pullo pulputti, laulut seurasivat toisiaan, huuliharppu säesti ja kaukana oli koko paha maailma. – Sehän on sitä samaa mitä sinä huastamiseksi sanot, mutta eiks olis ja aika lopettaa tämä skeidan, anteeks paskan jauhaminen ja siirtyä pääasiaan. – Elähän hättäile. – Minkäs taatta sonot ryyppeemistä dokkoomiseksi
Ei flaidattu nyrkein, mut kovaa skabaa käytiin, 10ja 12-vuotias! Kerran taas politikoitiin välkkärillä ja Reijo huusi mulle ”Kommunisti!”. Kerran taas politikoitiin välkkärillä ja Reijo huusi mulle ”Kommunisti!” LEO KARETVAARA STADILAISIA 28 TSILARI 5/2018. Opastaessani vierailijoita margariinitehtaassa vakuutin, ettei kissanraatoja käytetty raaka-aineena. Hän muisti minusta monta asiaa, jotka itse olin unohtanut. Mä sain tatsia Stadin slangiin kymmen-ykstoistavuotiaana skidinä 1946-47, kun budjasin mun biologisen mutsin luona Ogelissa ja uudelleen viiskytluvun puolivälissä Mikkelissä, kun Viestikomppaniaan tuli Stadin kundeja. Kävin Reijon luona muutama vuosi sitten ja sain hyvin lämpimän vastaanoton. Täti hommas mut Oulunkylän Tähden (ja pioneerien) jäseneksi. Myllyn väki muisteli entistä duunikaveriaan Tapsaa ja hänen harjoitteluaan siellä. Ihailin kovasti, kun hän lauloi laulua ”Marja-Leenasta”. K utsuin Ogelin mutsia tädiksi. Hänen isänsä oli ollut kova kokoomuslainen – mm. Juteltiinko, en minnaa. Meillä oli tosi kliffaa. Hän joutui reksin puhutteluun. Reijo kertoi: ”Kokoomuslainen rehtori taputti minua päälaelle ja sanoi, että ’kommunistihan se Leo on, mutta älä nimittele häntä enää’”! Mulle jäi lämpimät muistot vierailusta ja haikeuden tunne luettuani Reijo Kallion poismenosta. Kuinka kaikki alkoi, en muista, mutta aloimme väitellä politiikasta. Sain duunin OTK:n varastolta Sörnäisten teollisuusalueella. IKL:n jäsen – mutta tyttärestä oli tullut vakaumuksellinen marxisti, kommunisti. Olin monissa hommissa, viimeksi toimittajana (kun OTK:n nimi oli vaihtunut Ekaksi). Skolessa ja Tähdessä Skolessa oli samalla luokalla mua pari vuotta vanhempi Reijo, joka sjungas ku oopperalaulaja. ILOINEN TAPAAMINEN ”POLIITTISEN VASTUSTAJAN” KANSSA Muistelen Reijoo ja Tapsaa Mie oon Viipuri poikii, lähdin nelivuotiaana kasvatusäidin kanssa evakkoon marraskuussa 1939 (kasvatusisä kaatui 1940). Oulunkylän Yhteiskoulussa opin muita asioita. En sopeutunut Ogeliin, välit tädin kanssa menivät poikki. Mun sen kertainen oppikouluopiskelu loppui 1947, kun jäin pääsiäislomalla landelle oikeamman äidin ja uuden isän luo. Kuinka ankaran rangaistuksen kommunistihuuto oli aiheuttanut. Ei tullut minusta vasemman äärilaidan kannattajaa eikä mun ”poliittisesta vastustajasta” oikean taisimme päätyä ihan samoille linjoille. Sitä oppia alettiin mullekin opettaa. Mun sukunimi oli Wiberg ja mä budjasin Tölli 5:ssä tädin ja hänen emigranttimiehensä luona. Muistissa on Tapsa Rautavaara urheilukentällä opettamassa meille pikkukundeille keihäänheittoa ja kerran Ogelin aseman ylikulkusillan rapuilla istumassa vierelläni. Lämpimät muistot Flyttasin Stadiin 1957. . Palasin kansikseen
Jotai muutki siel sais levaa ku pelkkii pullasorsii. Kyl mä siel sienii viel plokkaan syksyl, mut ei siel mitää muit luontoelämyksii oikei oo tarjol. Viimeks toi Hakamäentien levennys. Joidenki mielest on kliffempaa, ku siit näkee läpi kaikki kolmostien rekat ja rantaradan zuget. Jengil alko olla mitta täys sen ylihoidon kans. Jengi muris koko ajan uhkaavammin ja sit ku päästii asiaa, ni nää virkamiehet sai kuulla kunniasa. M ut sit siit vedettii läpi ekaks Metsäläntie ja perää Hakamäentie. Osa niist ei ees ollu mitää pahempii dokuikaa, mut ei niil ollu muutkaa mestaa. Mut ei se skutsi kyl oikei enää miltää skutsilt tunnu. Mul tulee mielee, et siel vaikuttaa jotai böndei, joist on nii mageet, ku neon päässy Stadii, et mitää peltoo, lehmii ja skutsii ei sais näkyy missää. Böndet messis. Julle sendas 2017 Tsilarin toimitukseen nipun stoorejansa vähän ennen ku delas. Sit viel ku Vantaan puolelt tultii kirjaimellisesti vastaa, eli bygattii jotai lodjui heti siihe Vantaanjoen pohjoisrannalle, ni pilaantu se pohjosen keskuspuiston maisema sinne naapurikunnan puolellekki. Mut siel oli kaks koulukuntaa. Aina siihe reunaan duunattii jotai uutta, joka vähä nipisti sitä. Jos sitä aikaa oli varattu vaik pari timmaa, ni virkamiehet käytti siit tehokkaasti puolet kaikenlaisee jaaritteluu ja kalvosulkeisii. Ja se skutsi, seoli iha oikee skutsi kaikkine elukoinee ja ryteikköinee. Varmaa jotai samoi tyyppei, ku haluu noit lodjui bygattavan tonne pitkin rantoi. Mut miks mun pitäs mennä Nuuksioo. Se Tenholantie, mikä meni Invalidisäätiölt Puupasilaan, oli yks Stadin makeimpii kartsoi mutkineen ja kaikkine maisemineen. Siel käytii vähä aikaa sellast sisäst vääntöö, et kumpi puoli ottaa vallan. Viime talvel ku mä tsiigasin niit hankii, ni emmä missää nähny esimerkiks ketun jälkii. TSILARI 5/2018 29. Toisten mielest keskuspuistost piti tehä kansallispuisto ja jättää se luonto rauhaa. Ja ne osas byggaa snadei mökkei, oliha ne viel parikyt vuotta aiemmi ollu byggaamas korsui. Suojeluu Tuol ysäreiden alkupuolel sattu sit jotai mielenkiintost. Tähän marinaa usei sanotaa, et voitha sä mennä johonki Nuuksioo. Tonne Meikun steinerkoululle kutsuttii kansalaisii ja päättäjii vähä bamlaa tän puiston kohtalost. Miksei täs ihan Stadiski vois olla sellast skutsii, jos ois vähä monimuotosempaa luontoo. Toiset taas oli sitä mielt, et ei voi, ku sen nimiki o puisto, eikä mikää skutsi. Mä muistan, ku Haagaa eksy pari hirvee syksyl -73. Käykää tsiigaa, ennenku joku keksi hoidella neki maisemat siit. Siit skutsin hoidost on tullu joku ihme itseisarvo, jota ei saa kyseenalastaa. . Sitä ruvettii harventaa ja monis mestois peräti avohakkaa. Mut pikkuhijaa o edistys päässy siihe skutsiinki. Mut kuitenki tos ysäreil ne kaato taas kerra sitä skutsii oikei apinan raivol ja jäljelle jääneihi puihi ilmesty mustii surunauhoi. Suojeluyhdistys veti kans jengii puoleesa. Suojeluyhdistys yrittää nykyäänki kai lähinnä kaataa yht tv-antennii, mikä sinne aikanaa bygattii. Ja jos se skutsi ois jätetty paremmi pydee, ni siel vois kuulla muitki saundei, ku läheisten valtateiden liikenteen. Oikeeta skutsii Siel skutsis meni kaikkii ympyrälatui ja siel asu spugei ja muit laitapuolen kundei. Ja neon ihan hyväs sovus virkamiesten kans siit, et niit kansankokouksii ei enää tarvi pitää. Sovittiin, ett niit julkastaan Tsilaris jatkoski. Meni siit toki pari kartsaa sillonki läpi, mut nei ollu nii leveit, eikä bilikoitkaa viel 70-luvul ollu näi sairaan paljon. Senkään duunin kans ei millää taval pyritty säästää yhtää neliömetrii sitä skutsii, vaa päinvastoin näyttää silt ku ois ollu oikei tarkotuski kaataa taas mahollisimman mont puuta. Ku kulkee tuolt Niskalan kartanolt tot Kuninkaantammentiet pitkin Pitkäkoske ulkoilumajalle tai päinvastoin, ni siin on kyl hienot mestat. Bamarit oli tyytyväisii, ku sai ne ajettuu kolmostien yli takas skutsii. Siin ois kyl saatu olla sen verran kaukokatseisii, et ne ois vedetty tunneleihi. Ne ois mieluummi nähny lopunki siit skutsist laitettavan samaa kondiksee, ku vaik joku Alppilan puisto. Mut yks reitti on, jota mä viel voin suositella kaikille maisemist kiinnostuneille. Siel tais kuuluu liikaa tuhmii sanoi. Nyt jos joku hirvi eksyy kehäkolmosen sisäpuolelle, ni sil ei oo tulevaisuutta. Vai oisko ollu kasareiden lopul, ku yks gamla gubbe perusti suojeluyhdistyksen vähä ennenku kolas. JULLE TUULIAINEN TUULIAISEN STOORIT Kuka muistaa viel sen ajan, ku Laakson kentsult lähti yhtenäinen skutsi pohjoseen päin ja jatku ties mihi asti. Ja sitä keskuspuistoo nakerrettii reunoiltaanki koko ajan. Keskuspuiston muisto Mut ei se skutsi kyl oikei enää miltää skutsilt tunnu. Lopult ne luonnonsuojelijat lähti sielt yks kerrallaa kiitää
Kutosen syksyl oli maffi fiilis tsittaa busaan, ku föras porukan viikoks vekka tutuist ympyröist – Iittiin, Hauholle, Savonlinnaan, Ylläkselle. Selvis, et Matilla ja mulla oli sama synttäripäivä ja et me just sinä syksynä täytettiin yhteensä kuuskytä vuotta. RAIJA TERVOMAA SÖRKAN FRIIDUN STOOREJA Paistettiin sienet ja skruudattiin. Ne sanoo sitä ilmiöoppimiseks. Koko luokka oli messis, neljä kundii oli duunannu komeet lavasteet, laulu raiku ja pianoo skulas mun friidu. Snadit on jo varttunu, mut mut koulujutut kiinnostaa aina vaan Opetussuunnitelman tarkotus on määrää, kuin maikat duunin hoiti. Me luokassa duunattiin kutsukortit vanhemmille ja maikoille, funtsailtiin juhlaetikettii, pukeutumist ja kaikkee mitä nyt tommoseen festiin kuulu. Tai oon mä siel visiteerannu muutaman kerran senki jälkeen, mut en duunissa. Se esitettiin täydelle salille Herttikan tsyrkas. Vieraita riitti, vänkää oli ja paljon opittiin. MEIÄN YKS BULI ilmiö oli leirikoulu. No ei oikeestaan mikään, vastas reksi, tietoo jaetaan ja porukat toivottavasti oppii niinku ennenki. . Käytiin ”siipan” kans yhtenä päivän lenkillä ja törmättiin tuttuun lähiskoilen reksiin. Oishan noit juttuja, mut yhen ilmiön tahon viel kaveeraa. Kysäsin, et mikä nyt on muuttunu, ku on noi ilmiöt ja kaikki. Tunnistettiin, erotettiin semmoset, ku ei kelvannu safkaks, eri kasaan pantiin ne, ku tartti ryöppää ja eri kasaan ne ku voi panna suoraan pannulle. Ehkä just siks mä oon duuniajan jälkeenki seuraillu, mitä skolemaailmas tapahtuu, tai voi olla, et osaks meiän snadienki takii. Järkätään vastaanotto! Pari, kolme oppilaitten mutsii tarjoutu jeesaan juhlan järkkäämises. Ohjelma bungas sen ku kukin halus kärsii ja väliajalla mutsit piti puhvettii. Samlattiin sienii ja förattiin ne luokkaan. Ne opsit muuttu mun mielest joskus liianki tiheesti eikä ne muutokset ainakaa mun duunii niin hirveesti endrannu. E i vois uskoo, et siit on jo yli kakskytä vuotta, ku mä sistan kerran panin dörtsin boseen Myllikän skoiles. Hankittiin pikku purtavat, pommacit, skumppalasit, lautasliinat ja lautaset. Se duuni oli muuten tosi kliffaa niin kauan, ku sitä kesti. Paistettiin sienet ja skruudattiin. OLI MUITAKI ILMIÖITÄ . Sanotaan, et tommoset suunnitelmat rasittaa vanhempii, mut mulla on semmoset fiilikset, et ne yhdisti porukat, ku kimpas jaettiin mainoksii, kerättiin jätepapruu ja tyhjii flindoi, pidettiin myyjäisii, esitettiin näytelmii, duunattiin kaikkee, mist jokunen kolikko irtos. Ja messis oli aina joku vanhempiki. Ku juhlapäivä koitti, kaikki oli kondiksessa, juhlakalut ykköset päällä ja muu jengi fiiliksis pyhäkledjut yllä. Kateelliset tsiigas ovenraosta. Ilmiöitä 30 TSILARI 5/2018. Ruokalast roudattiin luokkaan snadi sähkölevy ja paistinpannu ja nokare voita. Leirikoulufyrkkaa kerty kivasti. Nyt tarkotuksena on ”tutkia oppilasta kiinnostavaa aihetta monesta näkökulmasta”. Se oli just sitä, ku mä olin aina halunnu. Mul oli perusskoilen tultua samat oppilaat ekasta kutoseen ja heti ekan luokan alussa kaveerattiin mutsien, faijojen ja pentujen kans, et saletisti mennään kutosen syksyllä leiriskoileen. ESITYKSIST TULEE MIELEEN kundien Tiernapojat, ku ne kävi sjungaamas mutsien ja faijojen duunimestois, monet näytelmät, Pikku prinssi, Hotakaisen lastenkirja ja tottakai Lumikki-musikaali. Rupesin funtsaan, et onks se jotain radikaalisti uutta, vai oisinks mä näit ilmiöitä tutkinu jo yli 30:n vuoden aikana maikkana Myllikäs, ku duunasin pentujen kans monta vänkää juttuu. Pari vuotta sitte ops muuttu taas. Kateelliset tsiigas ovenraosta. Yhtenä syksynä mentiin metskuun
Funtsattiin kans, mitä tarkotti kaksoisyhteislyseo. Kliffaa, ett Tsilari toimi sanansaattajana. Lopullinen lähtö tuli, ku krigu loppu. Samat kundit on funtsannu nyyan biblun. Keskikoulu kesti siel kuus vuotta. Hykkylä Maunulan kansiksest mä menin Käbiksen Hykkylään. Käytännös niit oli enemmänki. Sen juuret on syväl Viipuris, Viipurin reaalikoulus, joka perustettiin 1874. Mut niil on säilyny Tossu-henki, ne valkkaa viel vuoden Tossun. Eikä maikalla ollu enää fönsterii, mist se ois voinu valvoo suihkus kävijöitä. Vuonna 1955 valmistu nyya bygga Käbikseen. Norssi Ratakadulla. Jotkut asiat, mitä siel oppii, jää mieleen koko iäks. Viime vuonna vuoden Tossui oli arkkitehdit Juho Grönholm ja Samuli Woolston. Se valkkaa vuoden norssin ja dilkkaa nykyskoleen stipendeitä. Neljän vuoden jälkeen pyrittiin oppariin tai jatkettiin kansikses. Ja keskikoulun jälkeen mentiin lukioon, samaa opparii sekin. Mut ku skolei yhdistettiin ja lukio flyttas Mäkelängartsan toiselle puolelle entiseen Paragonin byggaan, ni siit tuli Helsingin luonnontiedelukio. Viime Tsilaris Roihiksen skolen stuidut vuodelt 1959 tsögas gamloi frendei. Yhtä legendaarinen skole on kans Ressu eli Helsingin Suomalainen Reaalilyseo, joka perustettiin vuonna 1891. Minnattiin viel, mis hissan maikka Tulokas piti punttejansa. VIRVE KUUTAR STADIN KLIFFAT MESTAT Oma skole – paras skole Sillon ku on skoles, ei sitä aina bonjaa, kuin tärkee mesta se on. Peulun aikaan siit tuli Ressun lukio ja Ressun yläaste. Gamlast Hykkyläst tuli Käpylän peruskoulu. 1871. Peuluaikaan se yhdistettiin Ressun peruskouluun. Minnataan vaik joku tosi kliffa tai ällö maikka. Ne oli hitannuki jengii, ku oli plugannu Tsilarii, ja on päättäny treffaa uudestaan. Sama bygga, mut eri skole. Jumppasali näytti ihan samalt, mut pukkareihin oli tullu paremmat suihkut. Se oli Härmän vika skole, joka otti friiduiki, vast syksyl 1978. Peulun tulon aikaan siit tuli Torkkelin lukio ja myöhemmin Helsingin kuvataidelukio. Mut ku päästiin takas Viipuriin, jatkettiin ekat luokat ilman friidui. Niil on kans vahva norssihenki, jota ylläpitää Vanhat Norssit ry. Stadis on gamloi skolei, joil on huikeit perinteit tai oma henki. Kaikki tsennas skolen Hykkylänä ja peulun tulon jälkeen siit tuli virallisestiki Hykkylän yläaste ja lukio. Ja hittasin Jari Tirkkosen v.1999 skrivaamast historiikist, ett Viipurin suomalaisen lyseon nimeks bytskattiin Viipurin kaksoislyseo sillon, ku sinne perustettiin kaks rinnakkaisluokkaa. S illon ku mä olin skidi, käytiin ekaks kansista. Senkin nimee on bytskattu. Ett tsögaa siin sit skolen henkee. Krigun jälkeen siit tuli Helsingin kaksoisyhteislyseo. Skolet kundeille ja friiduille Se Torkkelinmäen skole, minkä byggas hykkyläläiset majaili 10 vuotta, oli Helsingin toinen suomalainen lyseo. Skole bygattiin Ratakadulle 1878, mut nyt on joku Viikin Norssi. Gamloi stadilaisskolei on Norssi eli Helsingin normaalilyseo, perustettu v. Ku meidän stuiduks tulost tuli keväällä 40 vuotta, ni päätettiin käydä tsiigaamas gamlaa skolee. Ja Stadis ekat vuodet skole oli samas byggas toisen skolen kans Torkkelingartsal. Nimee bytskattiin jo Viipuriski. Se on perustettu 1925, myöhemmin nimi bytskattiin Helsingin toiseks lyseoks. Ja ku se talvikrigun aikaan oli Stadis, nimi bytskattiin Viipurin kaksoisyhteislyseoks, ku skoleen otettiin friiduiki ekaa kertaa. Ja ku treffaa jonkun, joka on käyny samaa skolee, ni heti voi hittaa jotain yhteist. Foto: Virve Kuutar TSILARI 5/2018 31. . Friidujen oma skole oli Kirkkopuiston tyttökoulu, alun perin Helsingin toinen suomalainen tyttökoulu vuodest 1923
Näil heeboil ja friiduil on tasan yks fantsu taito: ne ottaa omat idiksesä ja oman ittesä ihan helkkarin vakavasti. Onks sun suosikkis Dorkan paprujen arvonen. Dorkan paprut Ens vuonna se alkaa. Mis meil on kaikki överiks draisaajat, mis meil on mesut, mis outofogelit. Eiks se oo spädästi outo ja kummallinen. Tai voihan niist spiidaa mut se ei jeesaa pätkääkään. Niiden tarttee olla hoopoi, hämyi, höhlii, höneleit, hönttei, höpsöi, höynii, kahjoi, kaistoi, kajahtaneit, kreisei, kummii, kusipäit, luupäit, metkoi, möllei, nuijii, pimahtaneit, pimeit, pöpei, sekoboltsei, skoijii, tajuttomii, taukkei, tärähtäneit, ufoi, vauhkoi, vinksahtaneit. Jengi tsiigas monttu auki ku tää proffa saarnas, et jos joku kööri haluu olla luova, ni sen tarttee olla konservatiiviseen tiukkapiposuuteen verrattuna ”hyvällä tavalla dorka”. Sihti on tihee ja valitusmahiksii ei oo. Luovuus tarkottaa sitä, et sä funtsaat tai duunaat jotain erilail ku muut. Sä voit jelppii Tsilarin toimitust. No mitä se luovuus sit on. Pekka on stärä kundi Mä oon jatkanu Pekan funtsaust. Mis meil on kaikki siunatut dorkat. Jengin asenne alkaa olla ihan peffast. Sellaset ku bonjaa Dorkan paprujen idiksen, voi stikkaa meille ehdotuksii. Siis muitten mielest. Jokanen niist tyypeist saa snygin spettarin, mis Tsilarin toimitus vakuuttaa, et se on huolellisesti tutustunu tähän tyyppiin ja todistaa et se on tosi stadilainen, et se on todella dorka ja et se on dorka hyvällä tavalla. Tommy Tabermann sen idiksen jo aikoinaan snygisti skrivas, et jos sua synffataan aivokääpiöks, dorkaks, himmeeks, hintiks, homoks, invaks, mulkuks, pöhköks ja skloddimaiseks – ei mitään trabelii – sä dallaat just oikeet gartsaa – sitä ku on tarkotuski. Telkkaris totiset starbut ja ellit todistaa, et talous on ny kondikses, käyrät sojottaa koilliseen ku stondaavat sladdit, lisää fyrkkaa on ihan koht flygaamas dörtseist ja fönareist. Tsilari julkasee joka numeros bulin ja mielenkiintosen jutun tosi stadilaisest tyypist. Mitä toivottomampi pilkunduunaaja, sitä digatumpi asiantuntija. Niihä ne jutskaa, et ei se oo niinku tavalliset, oikeet ihmiset.” Meiän bulein trabeli on, et meil ei oo Stadissakaa ihan ruuhkaks saakka näit Havukka-ahon funtsaajii. Semmonen kaheli. Ollaan snärkkei ja herkkänahkasii. (tsilari@stadinslangi.fi) Ja pidetään sit huolta, et tiukkiksii ei ees ehdotella. SEPPO PALMINEN SEPPO@PALMINEN.COM WWW.PALMINEN.COM PALMISEN PAMINA 32 TSILARI 5/2018. Mä olin ihan skloddi, ku faija tsöpas böndeskrivaaja Veikko Huovisen kniigan Havukka-ahon ajattelija. Ihme juttu, et samaan aikaan ku nää häiskät ja böönat smoglaa södei tulevaisuuksii, ni elämäst on tullu kornii niuhottamist. Siis tollast regulaarii poliitikkojen shittii. Dorkat valkkaa Tsilarin toimitus. Se kertoo sellasest Konsta Pylkkänen -nimisest lantsarist. Ku dorka stondaa pläsikkäin koko maailmaa vastaan – siin on aina mahis, et dorka on oikees ja maailma vääräs. Niil ei oo kuiteskaan mitään mahkui Dorkan papruihin. Jos jengi haluu olla luova, ni millasii tarttee olla tyyppien ku sen jengin muodostaa. M un frendi Pekka Aula hogas jo iäisyys sitten et lafkois, byrokratiois ja kaikenlaisis muis systeemeis pipot rupes kiristyyn. Skrivaa, perustele, hersyttele ja anna tulla mesitsii. Yks friidu siin bamlaa: ”Eiks se oo snadisti omituinen kundi. Dorkat frelssaa maailman Ootteks te hogannu kuin hirveet forssii Suomi, Stadi ja maailma tiukkapipostuu
Nehän just on dorkist dorkimpii” ”Ei ne oo dorkii. Ne on persoonallisuuksii. Ääliöt ottaa ittesä vakavasti, dorkat ei koskaan.” . Niist kukaan ei feidaannu tapettiin, kaikki erottuu massast. Ne skotaa kaikki niiden dorkien idikset alas jo nousukiitoon. Dorkat frelssaa maailman. Mun käytössä (ja on mul muutamii välkkyi frendeiki) dorka on positiivinen sana. Dorka on stadin slangin upein hellittelysana. Hei mitä te oikeen meinaatte. Noi tyypit ku tajuu olevansa dorkii, ei voi olla ihan stupidoit. Dorkuuteen saakka innostuneiden listaa riittää ja siit hittaa dorkuuden koko sortimentin: dogidorka, fillaridorka, fisustusdorka, fiudedorka, fotaridorka, futisdorka, golfdorka, jorausdorka, korisdorka, leffadorka, lentisdorka, luontodorka, lätkädorka, monipuolisesti dorka, musadorka, museodorka, pluggausdorka, ridausdorka, shakkidorka, skiglausdorka, skimbausdorka, skrivausdorka, taidedorka, tennisdorka, tiededorka, yleisdorka... Dorka, mä diggaan sua, mä rakastan sua, sä oot tän boltsin dorkin friidu/kundi/ jotain silt välilt.” Toi on mun mielest snygeintä, mitä tosi stadilainen voi jollekki bamlaa. Ei ne oo dorkii. Mun mielest joka hiipparin pitäis yrittää hiffaa, mikä sussa on erityist, missä luuraa sun stydiys, mitä spesiaalii sä pystyt Suomelle, Stadille ja maailmalle järkkään. TSILARI 5/2018 33. Niiden inspis tökkii muitaki meggeen. Niil on idiksii, niil on energiaa, niil on innostusta, niil on posket punasina. Ääliöt ottaa ittesä vakavasti, dorkat ei koskaan. Meil Suomes vaan käydään jatkuvaa flaidist siit, et kaikkien pitäs olla samanlaisii, normaaleit, ihan tajuttoman stanttui, mälsii ja yllätyksettömii. Siis eiks meil oo näit dorkii. Ne duunaa jutskii just niiden omal stailil. Mä tsennaan niit paljon. Ne sanoo et toihan on ihan pimee idis, ei tollai oo ennenkään duunattu. Dorkat ei vaan jauha skeidaa, ne saa aikaan. (Hei skrivaa mulle, jos sä kekkaat jonkun tärkeen dorkien poppoon, ku sun mielest kuuluis tähän listaan!) Mitä iloo niist dorkist sit on. On meil. Siis et rupeette! Et oikeen rupeette noit dorkii kehuun. Mun mielest joka hiipparin pitäis yrittää hiffaa, mikä sussa on erityist, missä luuraa sun stydiys, mitä spesiaalii sä pystyt Suomelle, Stadille ja maailmalle järkkään. Suurin osa niist on ihan helkkarin outoi, kaikkee muuta ku tavallisii. ”Dorka, mä diggaan sua, mä rakastan sua, sä oot tän boltsin dorkin friidu/kundi/jotain silt välilt.” Toi on mun mielest snygeintä, mitä tosi stadilainen voi jollekki bamlaa. Ne on ääliöit. No mitä tekee suurin osa jengist. ”Dorka, mä diggaan sua!” Tavallist tylsyyttä ravistelevaa dyykkaamist mä kutsun dorkuudeks. Ne on ääliöit. Nehän ei skeidan vertaa maindaa, mitä me niist funtsataan! Just siks ”Hei mut entäs sit tää Donald Trump, Kim Jong-un ja ketä näit ny muita stupidoit on. Hei ja sitäpaitsi toi tyyppihän on ihan dorka, ette kai te ny sitä rupee lysnaan
TSILARI 5/2018 35 SLANGI BLISAA
Suruton Stadi -näyttely HAKASALMEN HUVILASSA avattiin Suruton Helsinki -näyttely 13.9. toimisto@stadinslangi.fi. Jos sinulla on ideoita juhlavuoteen liittyen tai yleensäkin tuleviin tapahtumiin tai olet kiinnostunut talkooduuneista, olethan yhteydessä toimistoon. Tilassa on tarkoitus bamlata kliffoi stoorei, nauttia tsufet, sjungata, lesata ja kaikkee muutakin. . Museon kakkoskerros oli täynnä kutsuvieraita. Foto: Marjut Klinga. 36 TSILARI 5/2018 SLANGIJENGI. Puheen piti Virpi Hämeen-Anttila. Harri Hylkeen edessä vasemmalla Jaakko Perkiökangas ja oikealla Olli Anikari. . Foto: Ulla Saarnio. Hämeentie 67, 00550 Helsinki. Kerro ehdotuksesi byrooseen joko maililla toimisto@ stadinslangi.fi tai postitse Stadin Slangi ry. Hallitus funtsas toimintaa HALLITUS JÄRKKÄS snadin tuumaustuokion yhteistyökumppanimme Tallink/Siljan tiloissa 13.8.18. Nyt ois haussa joku glaidu nimi tilalle. Kekkaa uus nimi! YHDISTYS ON OTTANUT käyttöönsä uuden kerhotilan byroon vieressä. MARJUT KLINGA Näyttelyn avajaisissa Mikko-Olavi Seppälä. . MARJUT KLINGA Bamis bamlaa nyyan kertsitilan avajaisissa. Harri Hylkeen takana jemmassa Kari Varvikko ja Soile Tammisto. MARJUT KLINGA Kuvassa vasemmalta oikealle Seppo Palminen, Raimo Kuitunen, Kimmo Karvinen, Esko Vepsä, Pirkko Haapala. Asialistalla oli tuleva jäsenhankintakampanja, äänikirjat, murreskaba ja tietty vuoden 2020 juhlavuosi ja sen suunnittelu. Foto: Marjut Klinga
/ Vilket är Helsingfors största köpcentrum till arealen. Tsilarin 4/2018 fotoskaban arvonnassa Kirsi-Marja Hinkkanen finnas. Vuodesta 1978 alkaen Eteläesplanadi 16:n tilat ovat olleet Liikenneja Viestintäministeriön käytössä. a) 1978 b) 1986 c) 1993 d) 1997 / När blev Finlands nationalopera vid Tölöviken färdig. Froogut duunas Jesper von Hertzen STADIFROOGIS Stadifroogis – Kysymyksiä Helsinki-aiheisesta lautapelistä nimeltä Nähdään Kellon alla – Vi ses under Klockan. 6. Vastaukset viimeistään 5.11.2018. 5. ARNO SOISALO Kysymys: Mistä hittaat tämän patsaan. / Vad hette biografen som fanns på Mikaelsgatan åren 1995-2006. Minkä uskontoryhmän kirkko on Ullanlinnassa sijaitseva Pyhän Henrikin kirkko. / Vilken byggnad från 1938 är ett av arkitekterna Kaarlo Borgs, Erik Lindroos och Jorma Järvis främsta verk. Kuka uutisankkuri kirjoittaa dekkareita, jossa päähahmona häärii Viktor Kärppä. 10. FOTOSKABA Tsennaaks mestan. Kansaneläkelaitoksen jälkeen siinä toimi Kouluhallitus kaksikymmentä vuotta. 8. Hänelle sendattiin Stadin Slangi ry:n palkinto. / Med vilken specifik spark förknippas den förre fotbollsspelaren, stadibon Kai Pahlman. SKABAT Skabojen vastaukset Fotoskabaan oikein vastanneiden kesken arvotaan palkinto. Onneksi olkoon! TSILARI 5/2018 37 SLANGIJENGI. / Vad heter den amerikanske arkitekten som ritat Kiasma. / Vad heter den största fotbollsturneringen som har ordnats årligen i Stan sedan 1976. a) Peter Nyman b) Arvi Lind c) Matti Rönkä d) Eeva Polttila. Sendaa vastauksesi sähköpostiin: tsilari@stadinslangi.fi tai Stadin Slangi ry / Tsilari Hämeentie 67 00550 Helsinki. a) 1978 b) 1986 c) 1993 d) 1997. Minkä niminen elokuvateatteri sijaitsi Mikonkadulla vuosina 1995-2006. Minä vuonna valmistui Suomen kansallisooppera Töölönlahden rantaan. / I hörnet av vilka två gator öppnades Finlands första Louis Vuitton-butik. 9. Sen oli suunnitellut arkkitehti Lars Sonck. Suomen valtio osti talon vuonna 1939. Minkä kahden kadun kulmaan avattiin Suomen ensimmäinen Louis Vuitton-kauppa. Vastaukset sivulla 40. Mikä oli Stadin kundi, jalkapalloilija Kai Pahlmanin tunnettu potku. 1. Sen jälkeen siihen muutti Kansaneläkelaitos. Fotoskaba 4 / 2018 vastaus Fotoskabassa kysytty graniittilinnan osoite on Eteläesplanadi 16. 3. / Vilken religions kyrka är Sankt Henrikskyrkan i Ulrikasborg. 7. Mikä rakennus vuodelta 1938 on yksi arkkitehtien Kaarlo Borgin, Erik Lindroosin ja Jorma Järven tunnetuimpia luomuksia. Rakennus valmistui 1908 Suomen Hypoteekkiyhdistyksen pankkitaloksi. Kuka amerikkalainen arkkitehti piirsi Kiasman. Mikä on pinta-alaltaan Stadin isoin kauppakeskus. Minkä niminen on suurin jalkapalloturnaus Stadissa, joka on järjestetty vuosittain vuodesta 1976. a) Peter Nyman b) Arvi Lind c) Matti Rönkä d) Eeva Polttila?/ Vilket nyhetsankare skriver deckare där huvudpersonen heter Viktor Kärppä. 4. 2
Paavalin puistossa sjungattiin slangilla, skabattiin Stadi-tietoudessa, kukitettiin GB-patsas, Kari Varvikko lausui faijansa runon, ja juostiin kilpaa. RAIMO MIETTINEN Reduja ja muita glaidui jutskii VALLISAAREN luolia ja tykkejä tsiikaamaan suuntas jo tokan kerran tänä vuonna parikymmentä kundia ja friidua. . Redun kokonaisuutta pohdittaessa päädyimme saaristokierroksen jälkeen safkalle Vailla vakinaista asuntoa -jengin kämpille Vartiosaareen ja samalla tietty tutustuttiin tähän uhanalaiseen paratiisiin lähes Stadin ytimessä. EDUSKUNNAN UUSITUT RAAMIT Syyskausi käynnistyi myös muutenkin kuin saaribongauksella, kun yksi ryhmä poikkesi treffaamassa kansanedustaja Paavo Arhinmäkeä Arkadianmäellä. Lopuksi päätimme ehdottaa, että yhdistys lähettää Vapaavuorelle kirjeen, jossa perustellaan, miksi kulttuurista ei saa leikata. Messissä oli myös kuusi solttuorkkaa eri puolilta Eurooppaa ja eksotiikkaa toi Korean jengi, joka toi öögiemme eteen historiallisia kuteita ja musaa. Syksyn eka perinneleikkitapahtuma järkättiin kimpassa Myllikän palvelukeskuksen ja Neulanen-päiväkodin kanssa 29.8. Mikään ihmehän se ei ole, koska hän tsennaa asiansa niin monelta kantilta ottamatta kuitenkaan kantaa poliittisesti. Ja tietty perillä nautittu fisusoppa nostaa lopullisesti pojot kybään. Olisi tulevia polvia ajatellen arvokas päätös säilyttää Stadin metsäiset rannat ja saaret virkistyskäytössä. Armeijan 100-vuotisjuhlavuotena oli messissä kaikki kuusi armeijan soittokuntaa ja oli eka kerta, kun ne äkseerasivat kaikki yhdessä. Ja lopuksi tietty päästiin tsufelle bamlaa Paavon kanssa sekä valtion että Stadin asioista. TAITEIDEN YÖNÄ 23.8. Vartiosaaren redulla. Hänen opastuksellaan selvitimme tiemme läpi turvatarkastuksen ja Harri opas kertoi meille lisää talon historiasta ja remontin sujumisesta. Hamina Taattoon marssishow 2018 oli pari timmaa äkseerausta ja solttumusaa 100-vuotiaille puolustusvoimillemme. Yllättävän monelle saari oli täysin vieras mesta ja moni epäilikin, ovatko päättäjätkään täällä käyneet tehdessään rakentamispäätöstä. Samaan aikaan Slangikuoro oli Kaapelitehtaalla Taideyhdistyksen tilaisuudessa, jossa myös Marino esitti slangimusaa. Bastionin vallien takana oleva mesta osoitti taas miten hieno platsi se on tälläiselle esitykselle. (Poliittinen mielipide tulee kyllä esille, jos juttu siirtyy rantojen ja saarten kaavoittamiseen.) Varsinaisen mestan lisäksi redun mukavuutta nostaa aina yhtä upea sköne ja useimmiten reduillamme skriinaava suulperi. Olemme erittäin huolissamme Työväenasuntomuseon kohtalosta. Ja keski-ikäkin on huomattavasti alhaisempi. Tällä redulla oli megessä myös edelleen aktiivinen 95v friidu Ulla Toivainen, joka on aivan ensimmäisiä jäseniämme. Näillä inttireduilla on aika erilainen porukka yleensä messissä kuin vaikkapa jortsuissa tai kniigatreffeillä. Foto: Marit Henriksson. Sen vahvat solttuperinteet loivat oivan miljöön joka toinen vuosi järkättäville Hamina Tattoo tapahtumalle. Vartiosaaren redulla 1.9. Megessä oli myös Sauna Hermanni ja seurakunnan lapsityö. Leikittämässä Marino shungaa Slangikuoron kans Foto: Marianne Matikka. 38 TSILARI 5/2018 SLANGIJENGI. Oppaamme Jarmo Nieminen on bamlannut tiensä meidän jengin sydämiin tosi syvälle. meitä oli 32 stadilaista ja ikäjakauma oli 35-80v ja kaikki diggas haastavassa maastossa dallailusta. Ja ensi vuoden kohteiksikin tuli useita ehdotuksia. VARTIOSAARI JA ITÄINEN SAARISTO Jo pitemmän aikaa jengi on myös pyydellyt redua Stadin itäiseen saaristoon ja tietty Niemisen Jarmon opastuksella. Lähes sata skidiä ja toista sataa mummoa ja pappaa leikki pussihyppyä, fotaajaa ja hurahurahäitä. Hamina Tattoo 2018 Elokuun ekana lauantaina suuliksen skriinatessa suuntasi taas busallinen slangilaisia kohti Haminaa. Jo ulkona meitä tuli vastaan talon turvamies, joka oli meille fotomaailmasta tuttu Jalkasen Jussi
Osa kuuntelijoista yhtyi lauluihimme ja se oli mukavaa. Hienolta tuntui myös harjoitusten jälkeen marssia puistosta Senaatintorille. Kuntseilla hän nimen sai, mut Sammattiin hän tuli. Slangikuoro oli valittu laulamaan kapakkakierrokselle Kauppatorin Altaalle ja ravintola Belgeen. Joitakin niistä olimme harjoitellet jo keväällä Matti Reittamon kanssa. Bulit tänksit jälleen kaikille talkoisiin osallistuneille eli Penalle, Kekelle, Tarjalle, Ritvalle, Pirkolle, Janelle, Ullalle, Eskolle ja Valtterille. Yleisöä oli torin täydeltä. Foto: Marjut Klinga. KOTISEUTUNEUVOS KLAUS VARVIKKO HERMANNISSA 1988 Taiteiden yö GeeBeen patsaalla. Yleisön joukossa oli monia Stadin slangin jäseniä. Tunnelma molemmissa paikoissa oli erinomainen ja onnistuimme yleisön kommenttien mukaan luomaan iloisen ja innostavan fiilingin. Kaiken kaikkiaan meille kuorolaislle mieltäylentävä päivä ja iltaLaulaminen on iloinen asia! . Foto: Marjut Klinga. Suomen lippu korkealla ylpeästi heilui, Guni iski miestä ketoon ja alta poies keinui. Tilaisuus aloitettiin Finlandialla ja ainakin itselleni nousi ”pala kurkkuun” niin mahtavalta se kuulosti. Muistakaamme kerran vielä sankaria suurta, onhan kundi Vallilasta ja stadilaista juurta. Ammatikseen maailmalla sai hän tehdä työtä. Oman kullan silmät, Sininen ja valkoinen ja Kesäpäivä Kangasalla sujuivat hienosti ja tuntui upealta olla mukana. Ensi kerran nenään kai tuli Jyryn konkareilta. Kalliolle kukkulalle kruunasi tilaisuuden ja aplodit tietenkin myös. Sitten alkoi treenata, mummon ohjatessa, niin hän oppi knekkaamaan Valkan kellareissa. . Suomen laulu vaikutti samoin. Senaatintorilla asetuimmeTuomiokirkon portaille 2267 laulajan joukkoon. Tänä vuonna kajautimme jo Aleksilla Muista aina liikenteessä ja monet kadulla kulkijat osallistuivat lauluun. . Esko braijas skidien kans Myllikas. MARJUT KLINGA Kuorojen kierros Kuorojen Kierrosta vietetään Helsingissä osana Art goes Kapakka -kaupunkifestivaalia aina elokuussa. TSILARI 5/2018 39 SLANGIJENGI. olivat vapaaehtoisemme Ulla Saarnio ja Esko Vepsä. Slangimusaa esitti Matti Reittamo. Patsas hälle laitetaan nyt oman kadun laitaan, ylpeänä Guni seisoo siinä ilman paitaa. MARJA JAAKOLA Balladi GeeBeestä Syntyi kerran Vallilaan aito Stadin Guni. Tänä hienona kesänä me slangikuorolaiset tapasimme Kaisaniemen puistossa ja harjoittelimme yhdessä 126 muun kuoron kanssa konsertista vastaavan Marjukka Riihimäen johdolla esitettävät laulut. Guni varttui, paino karttui raskaan sarjan myötä. Marjukka sai heidätkin mukaan harjoittelemaan taputtamista ja iloa lisäsi ilmoitus, että konsertin lopuksi myös yleisö laulaa Kalliolle kukkulalle. GeeBee sitten hanskat sai Jyryn boksareilta. Aunen ja Leenan ja monen muun kanssa vaihdoimme tunnelmia konsertin jälkeen. Marjukka loi jo harjoituksissa mahtavan fiiliksen ja monet ohikulkijat pysähtyivät kuuntelemaan lauluamme
3. Sanoilla voi olla useita merkityksiä, esim. Postitalo / Posthuset. Koti täynnä huonekasveja ja kirjoja, orkideoja ruokapöydällä ompelukoneen vieressä. Tähän Virve Kuutarkin samassa lehden numerossa jo viittaskin. Helsinki Cup. On vaikee uskoa, että slangia harrastamattomat viitsisivät nähdä vaivaa etsimällä sanakirjoista slangisanoja kirjoittaakseen juttuja Tsilariin. 7. VK TÄMÄ kaupunki on kasvattanut meidät sen seitsemänkymmentäluvun talot, ja auringonlaskut, jotka antavat meidän nähdä kaiken loppusyksystä vaaleanpunaisten linssien läpi. Bio City. Täs niist yks. Pohjoisen esplanadin ja Mikonkadun / Norra esplanaden och Mikaelsgatan. Rakentanut valosta, vedestä ja auringonkukista, viimeistellyt kukkaseppeleillä ja herättänyt samaan auringonnousuun. Mitä tapahtuu seuraavaksi. Kasvanko muiden kaupunkilaisten mukana. TÄMÄ kaupunki on kasvattanut meidät molemmat. KAI WESTMAN PALJASKLABBINEN TÖLIKAN KUNDI VUOSIMALLIA -39 F o to : V ir ve K u u ta r. Steven Holl. Tsilarin toimitus on kiitettävästi bonjannut slangin monimuotoisuuden ja ”rosoisuuden” ja siten käytetyt sanat tai niiden määrä ei ole näyttänyt olevan toimitukselle julkaisemisen ehto, kunhan juttu on kiinnostava. Yritän edelleen osaltani pitää kaaliini tarttunutta – tosin aika vaatimatonta slangia ”elossa” jopa siinä määrin, että eräät stoken tuomat frendini joutuvat ajoittain kyseleleen mitä mahdan jollain slangisanalla tarkoittaa. 8. Olethan säkin varjo katuvalojen alla, yksi hiekanjyvä rannalla, tietämätön ihmismieli, aivan kuten minäkin. Stadifroogis vastaukset / svaren: 1. Katolilaisten / Katolikernas. Toivoisin että voisin elää ikuisesti tätä aikaa, samaan aikaan toivoisin olevani ikäihminen. Hiljaa kirjastossa istuskellessa en ajattelisi muuta kuin sua, tai sitten voitaisiin pohtia elämän arvoituksia yhdessä. Lämmin kiitos Minun kyläni Puu-Pasila kirjoituksesta! TERVEISIN MAIJA 80 V Slangikirjoituksista Heikki Pohjola oli saanut handuunsa Tsilarin ja päätyi sen perusteella (Tsilari 4/2018) epäilemään, et lehden jutut olis ”ilman omaa historiaa” skrivattu sanakirjan avulla. Jokaisest Tsilarista löydän itsekin slangisanoja, jotka tuntuu vääriltä tai oudoilta. Tästä oli samassa numerossa kliffa Virven siteeraama Juhani Mäkelän snadi slangiopas böndeläisille. Pluggaa Tsilari netistä! Tsilarin nettiversio löytyy Stadin Slangin kotisivuilta .. c) Matti Rönkä. Olen skrivannu stoorini käyttäen sitä slangia mitä lähinnä Etu-Tölikän kundit (lähemmin Tsilari 2/2017) bamlas 1950-luvulla eli jutut perustuvat omaan historiaani. . Pohjola oli ottanut silmätikukseen juttuni stadin eldiksistä (Tsilari 1/2018). 10. 6. c) 1993. Itis (Itäkeskus, Östra centrum). hiffaa on käytetty 10 eri tarkoituksessa. LK 40 TSILARI 5/2018 . 4. Kuten Virve totes niin slangi on vaihdellut jopa saman kaupunginosan sisällä, joten Heikki Pohjolan peräämää ainoaa oikeaa slangia ei ole. Mutta sä saat mut unohtamaan kysymykseni. Yks friidu vasta ja sendas pari stoorii. VENNY VESTENIUS LATOKARTANON PERUSKOULU 9. 2. Tämän hiffaa, jos viitsii vaikka plärätä Heikki Paunosen yli 1300-sivuista Stadin slangin suursanakirjaa. 9. 5. . Asfalttipuutarhat ja ahtaat taskuparkit, kukkalakanat ja taiteilijoiden elämänkerrat. Pitääkö vain odottaa ja katsoa mitä tapahtuu. Banaanipotku / Banansparken. Skole vastas Kysyin Latokartanon skolen äikänmaikalta, kiinnostasko niiden oppilait skrivaa Tsilariin
Helminkadun varressa lienee sivun 38 parvekkeellinen talo. Mä tsöbasin poitsulle nimpparilahjaks’ ”Niin gimis on stadi” -paidan. Fotoskaba ja terkkuja Tsilarin 4 fotoskaban graniittilinna löytyy Espalta, osoite Eteläesplanadi 16. Kahvitarjoilu alkaa klo 16.30. Mä valkkasin iteelleni palkinnoks Raija Tervomaan Mut sulle sattuu ainakniigan. Jäsenyys tsekataan ovella. Jos sä haluut sun jutun siihen, sendaa se toimitukseen 5.11.2018 mennessä.. Oihonnankatu 12 oli iso tontti, jolla oli neljä rakennusta. Toimitus voi lyhentää stoorei. Muistelen, että suunnilleen nykyisen Helminkadun päässä Hämeentien varressa oli Järnvallin kauppa. TSILARI 5/2018 41 Seuraava Tsilari 6/2018 ilmestyy 5.12.2018. 3500 merkkiä) tai kahden sivun stoorit. Se on tosi kliffa, me ollaan suunnilleen saman ikäsii Raijan kans. Siin oli aikoinaan kouluhallitus, muistelen. Meill on samanlaisii lapsuuden ja nuoruuden kokoemuksii, vaikk ollaan budjattu ihan eri puolilla stadia. klo 17. Pystyttekö määrittelemään tontista talon 12 a 1. Pluggaajat-palstalle saa skrivaa nimimerkil, mut toimituksen pitää tsennaa skrivaajan oikee nimi. Mä dallasin siit ohi harva se päivä duuniin Fabbarille vanhaan Radiotaloon, bussi 24 toi mut Tölikasta Erottajalle, miss’ oli busan päättäri. Ostin ja luin erinomaisen kirjan Puutalojen Hermanni äskettäin. YSTÄVÄLLISIN TERVEISIN ARTO DORSÉN 0400 357598 ARTO.DORSEN@DLC.FI Metro saapuu Kalasatamaan. Helminkatu kaartuu tontin länsipuolella Paavalin kirkkoa kohti. Terkut jengille sinne byrooseen, oli kliffa käydä tsiigaamas, miss te oikeen ootte. Sinne voit skrivaa snadei kommenttei Tsilarist, Slangin tapahtumist ja reduist ja vaik terveisii frendeille. Kirjan sivun 12 kartta: Minua kiinnostaa Oihonnankatu Violankadun pohjoispuolella. Sendaa sun stoori muokattavana tekstitiedostona (esim. word) Tsilarin meiliin: tsilari@stadinslangi.fi tai skrivaa koneella ja sendaa: Stadin Slangi ry / Tsilari, Hämeentie 67, 00550 Helsinki. Sääntömääräinen syyskokous Ravintola Kaisiksessa 19.11. Esillä sääntömääräiset asiat kuten toimintasuunnitelma ja talousarvio 2019, puheenjohtajan valinta vuosille 2019-2020, erovuoroisten jäsenten valinta vuosille 2019-2020 sekä kahden varajäsenen valinta yksivuotiskaudelle. KLIFFAA ALKAVAA SYKSYY! MATA Tunteeko kukaan puutalojen aikaista Pohjois-Hermannia 1940…50 luvulla Pyydän muiden lukijoiden apua. Se oli suuri ”syksee”. Terkkuja Raijalle, jos treffaatte. Foto: Jussi Jalkanen. Parhaiten mahtuu messiin yhden (max. Me julkastaan stoorei Stadist ja Stadin slangist. Jutut julkastaan skrivaajan omal nimel. Jos sul on joku syy käyttää nimimerkkii, ni kerro toimitukselle perustelut ja laita oma nimes ja yhteystietos messiin. SKRIVAA TSILARIIN! . . . Tai voit froogaa juttui Stadist ja slangist
Botskin faartti on suhteess vesilinjan pituutee. SKIGLAAJA ON siis atleetti ja tuntee ittensä sellaseks, vaikkei koskaan ois ollu messiss jossai oikeis skabois. Mut ei tartte ku vähä raaputtaa pintaa, nii peto on irti. Se tekee oikein kunnoll klesaa. Mut vaikk ois kui fitti fiilis, tarttee fasadi pitää kondiksess. Vedetää narut vähä kireemmälle, pidetää pinna suorass ja vedetää vendat vähä pidemmälle. Peittää viel tuulenki siin ohi lipuessaa ja panee sun rätit lepattamaa. Skiglaamine on aika lunkii hommaa. Ja ku purje on ihan branika, se futaa ku flygarin siipi. Skiglari ottaa aina lunkisti. F o to : V ir ve K u u ta r. Ja tuleehan se silti sielt. Jote eihä siin voinu olla muuta lopputulost, vaikk mä muuten haldaan nää hommat paljo paremmi ku muut. SELITYKSII PIISAA : bulimpi botski, nyat purjeet. Pari snadii vilkasuu taaksepäin ja sitt alkaa skuuttisulkeiset. Moni, ku ei oo ite skiglannu, funtsaa, ett ku tuoll vedetää väylill höntsää muija ja skloddit kyydis, nii siin on skabaamine kaukana. Konevoimall ei oo mikää laji viel päässy mukaa niihi geimeihin. Silti pitää naaman olla peruslukemill, ett eihän täss oo mitää yritettykää. Paitsi silloi, ku se ohittaja sattuu olee snadimpi. Ja se raapasu tulee sill sekunnill, ku takaa lähestyy toine botski. Sanotaa, ett ku köydet on irti, sä oot jo mestoill. Sähän pääset samoihin lukemii jo iisisti luudaamall tai dallaamall vähän hätäsemmi. Ne, ku tsöraa koneell, joill on aina hirvee hosis joka mestaan. RAFU NYBERG B.WISSER 42 TSILARI 5/2018. Ja sit on ne, joit blosis föraa ja niill ei oo hosis mihkään, noin periaattees. Pitää vaa purra hammast ja toivoo, ett koht pääsis kuittaa jonku muun, mieluummi snadisti bulimman botskin. No, joku voi väittää et mutkamäkiskimbaajat tarvii konetta, et ne pääsee ylös mestoille, mut se on iha eri stoori. Pari snadii vilkasuu taaksepäin ja sitt alkaa skuuttisulkeiset. Pari sesonkii venyttää jo tyykiä nii, et muoto falskaa. F o to : V ir ve K u u ta r. Mut nii kaua kun botskeill on skiglattu, niil on kanss skabattu. Siin on ihmine voinu ottaa mittaa luonnost ja vähä toisistki. PETOLLINE FASADI S könell on kahenlaist jengii. Siinäki pätee sama cooliuden koodi. Vaik kuin tekis mieli heittää yläfemmaa, niin ohi mennää stailisti nii, ettei täss ollu mitää eforttii. Skiglaamall joku kuus-seittemän solmuu on jo kovaa kyytii, mutt se on aika suhteellist. Onha skiglaamine ollu mukana olympialaisiis melkee aina ku niit karkeloi on järkätty. Musta et kyll mee ohi.
ti klo 17 Lukupiiri 15.12. Joulukuu 10.12. Kannatusjäsen yksityishenkilö 50 €, kannatusjäsen yhteisö 150 €. . ti klo 15 Avoimet ovet Hämeentie 67, aihe avoin 30.10. ti klo 17 Valkka bamlaukset kahvila Päijänne, Varvikko 23.10. Ilmoittaudu byrooseen. Paikka / Aika / Allekirjoitus Hak.nro / Maksupäivä (toimisto täyttää) Jäsennumero Osoitteen tms. ti klo 15 Avoimet ovet Hämeentie 67, aihe avoin . 17.12. ti klo 15 Avoimet ovet Hämeentiellä jouluglögin ja –biisien merkeissä 11.12. Kaisiksessa, Jussi Raittinen, Vesa Nuotio, Olli Anikari. to klo 10.30 Joulureissu Tallinnaan 1 yö. ma klo 17 Jouluinen ilta rav. ma klo 17 Syyskokous rav. la klo 15 Snygeimmät joulubiisit Paavalin tsyrkassa, esiintymässä Jussi Raittinen, Maria Hänninen, Pentti Forssell, Slangikuoro. Vinkkaa frendilleki! Jäsenet saa tän snygin Tsilarin kuus kertaa vuodes himaan (ei-jäsenille Tsilarin vuosikerta bungaa 50 egee) Infoo jäseneduist hittaat Tsilarist, Slangin nettisaitilt tai saat byroosta.. 19.11. Alle 18-vuotiaat 5 €. ke klo 18 Jouluisia biisejä Ruskiksella, Slangikuoro 29.11. la klo 13 Ässärykmentin patsaan kukitus 15.10. ti klo 15 Avoimet ovet Hämeentie 67, aihe avoin 26.11. . ti klo 15 Avoimet ovet Hämeentie 67, aihe avoin 16.10. Kandee liittyy Slangijengiin, ni oot messis ylläpitämäs slangiperinteitä. TSILARI 5/2018 43 SLANGIJENGI Proggikseen voi tulla muutoksii. pe klo 18 Fiilistellen faijoille, Käpylän kirkko, Mikko Helenius, Harri Saksala. Lokakuu 9.10. Sukunimi: Etunimet: Jakeluosoite: Postinumero: Postitoimipaikka: Puhelin: Sähköposti: Syntymäaika: Syntymäpaikka: Sukupuoli: mies nainen Erityisjäsenmaksu: alle 18 v. Ovella jäsenyyden tarkistus 20.11. ti klo 15 Avoimet ovet Hämeentie 67, yhteislaulut Matti 13.11. 16.10. 11.12. ma klo 17 Friidujen bastuilta Pasilan Rauhanasemalla. la klo 15 Valkka-dallaus, kahvila Päijänne Sauna Hermanni, Esko 13.11. maksaa postimaksun Stadin Slangi ry:n jäsenhakemus Stadis tapahtuu Täst listast hittaa Stadin Slangi ry:n ite tai muiden kans kimpas järkkäämii tapahtumii ja mestoi, mihin Slangijengilt on pyydetty proggista. ma klo 17 Kaisiksen ilta, teemana Bysan nousu ja tuho. ke klo 16 Kallion slangitsyrkka; esiintymässä Janus Hanski, Olli Anikari, Slangikuoro, puhe apul.pormestari Pakarinen 13.10. ti klo 15 Avoimet ovet Hämeentie 67, yhteislaulut, Matti 10.10. Marraskuu 4.11. Tsekkaa Slangin saitilta tai byroosta 045-186 7238. Bungaa 10 €. ti klo 17 lukupiiri 16.11. su klo 10 Hakiksen markkinat, mesta 145 meren puolella 6.11. muutos (muista jäsennumero) Jäsenmaksu 33 € vuonna 2018. ma klo 12 Joululounas Hotel Arthur 36 €. TÄYTÄ TEKSTAAMALLA JA ILMOITA TÄYDELLINEN POSTIOSOITTEESI! Stadin Slangi ry TUNNUS 5010492 00003 Vastauslähetys skrivatkaa mut jengiin! Stadin Slangi ry. Kaisaniemi, kahvit klo 16.30. Ilmoittaudu byrooseen 28.11. Ilmoittaudu byrooseen. Jos haluut saada tapahtumalistan paprulla, voit tsögaa sen byroosta tai slangitreffeiltä. Esko Vepsä. ti klo 15 Avoimet ovet Hämeentie 67, aihe avoin 10.11
Lahjoituksella on palkattu vuodeksi kaksi uravalmentajaa, jotka tarjoavat yksilöllistä urasuunnittelua ja tukea sadalle työn ja koulutuksen ulkopuolella olevalle pääkaupunkiseutulaiselle nuorelle. HOK-Elanto lahjoitti Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlan kunniaksi 100 000 euroa Helsingin Diakonissalaitoksen Vamos-toiminnalle. * Uravalmennuksen käynyt Eetu jokaisella meillä on oma talentti, se vaan pitää löytää! * #vamostadi #stadinomalafka *1239952312018*