vuosikerta Hinta 8 €. Nro 5/2021 Stadin Slagi ry:n jäsenja kulttilehti 26
Jormanainen 28 Sveduslangii / R. Kainulainen 28 GAMLA SLANGI – Seppälä tsökas 29 VEIJO VOTKIN IN MEMORIAM – Flinkkilä 32 TSILARI 25 VEE – Kuutar ja Laurell 34 HELPOTUSTA – Palander 50 B. Kolanen 14 Slangilodju 16 Pluggaa nää /S. Tsilari treffas Stadin nyyan pormestarin. 30–31 Fo to : Es ko Ko iv is to .. Palminen 18 Rehupuntti / J. TSILARI 5/2021 3 VAKKARIT KANSI 4 Snadit 5 Hedari / S. WISSER – Nyberg SISIS Pluggaa, mitä Juhana Vartiainen funtsaa s. Palminen 6 Yhteystiedot 7 Bamis 12 Stadin syke / R. 36–38 Fo to : Sa m po Li nk on ev a Dorkan paprut: Slangijengi käväs Mäntässä, s. Koski KYLTTYYRI 8 NYYA KNIIGA – Seppälä 10 GOLFREDU – Staga&Skrubu 24 KUVATAIDEKATSAUS – Kolanen tsiigas artsut 26 LEFFAMUSAA – Seppälä lysnas 45 JYGELIKORTIT – Jallun arttuu MINNAILUU 19 ITÄ OPETTAA – Paunosen kundit 35 HÄKEDUUNEIS – Laihon stoorii 39 FIUDE SE ON POBEDAKIN – Larmela lataa 40 SKOLEBAILUMUISTOI – Niiniluoto 41 GAMLOI DUUNEI – Jalosen saaga 42 KAMPPI JA GRÄSA – Saljas STADII, SLANGII JA STADILAISII 15 KAIJAN STOORI – Kuutar 20 SLANGII JA PUHEKIELT – Linna 22 MALLARI – M. Nyberg 44 Slangi blisaa 46 Skabat 47 Pluggaajat 48 Slangijengi 51 Slangi järkkää Kansi: Jallu K
4 TSILARI 5/2021 SNADIT Slangiopen snadit Bonjaatsä nää. Ei kyl tiedä, kuinka kauan. Tsiigaa vastaukset sivulta 47. • Haetaan kebardit. Tsiigataan, auttasko tää pelastaan Stadin ainoon flygekentsun. . Lokakuus Eva Biaudet teki lakialotteen, ett Malmin flygekentsu liitettäs Sipoonkorven kansallispuistoon. Malmin kentsun frendit on glaidui tällasest idiksest. Se bamlas Kallion gartsojen nimist, miten nimii on kekattu ja millaset heebot on päässy niihin. Lokakuus oli Tsilarin päätoimittaja Seppo Palminen bamlaamas stadilaisuuden ytimest. Syyskuus siel bamlas Slangijengin hallituksen jäsen Mikko Seppälä, ku on ollu Stadin nimistötoimikunnassa jo kauan. • Mä bostaan sut. Se funtsaa kans, ett lentotoimintaa Malmin kentällä voitaisiin jatkaa sähkollä ja biopolttoaineilla. VK MALMIN FLYGEKENTSU SLANGIJENGI KÄVI vuonna 2018 onnittelemas, ku Malmin flygekentsu täytti 80 v. . VK Fo to : Vi rv e Ku ut ar Fo to : Vi rv e Ku ut ar GARTSOJEN NIMII JA STADILAISUUDEN YDIN KALLION KULTTUURIVERKOSTO järkkää Kallion sydämes -kulttuuri-iltoi. Siit on viel Jallun duunaama julle kahvilan seinällä. Stadin dirikat meinaa edelleen byggaa Malmin flygekentsulle taloi, vaik on tullu jo selväks, ett paalujen duunaaminen savimaahan tulee kalliiks (me veronmaksajat bungataan se) tai ett kentsun alueel on säilyny uniikkii luontoo. Lakialotteen on allekirjottanu 56 kansanedustajaa. Ei auta sekään, ett Europa Nostra on julistanu Malmin yheks Euroopan uhanalasimmist kulttuurikohteist. VK Seppo funtsaa stadilaisuuden syvintä olemusta.
Me käytiin Ollin kans samaa skolee Hertsikassa, me kuulutaan Stadin Slangiin, me tullaan slangi edellä aika moneen juitsuun, me skulataan golfii ja meil on yhteinen klesa huumorintaju. Tsilari-lehti dilkkaa Dorkan paprui. Ainaki äijii ruvetaan äkkii symffaan, et “hei noi starbuthan on varmaan sellasii puppeliboitsui. Taas ku meil oli Tsilarin toimituksen möötti, siin tsiikailtii, et millanen aviisi oli födaamas ja fippailtii viel idiksii, et täst namberost tulis ehtaa jubileumii, ku ny pitäs hehkuttaa, et Tsilari muuten täytti 25 vuotta. TSILARI 5/2021 5 M illanen on stadilainen. Meil kaikilla on oma blandis juitsui, joit me varjellaan viimeseen saakka. Me rakastetaan tätä Stadii, mut ei me sitä gartsoilla leperrellä. Se on sama ku Olli sanois: “Seppo, mä rakastan sua!” Jos joku ny kippas tsufet väärään kurkkuun, se rykii ihan turhaa. Olli on kliffa kundi, kapellimestari, nerokas muusikko ja viihdyttämisen mestari. Aika moni sitä on yrittäny selittää, mut melkeen aina klaaraus on sössitty pipariks. Niihin spettareihin on jemmattu verbaalinen paradoksi, joka tarttee bonjaa. Dorkan paprut on niinku stadilainen tapa skuffaa vastuu toiselle. Tehän tsennaatte, et ku bamlaa savolaisten kanssa, ni vastuu bonjaamisest skuffaantuu kuulijalle. En mäkään. Stadilainen braijaa verbaalisil paradokseil. TOTTAKAI MÄ suostuin: “Haistakaa skeida koko jengi!” Parin sekunnin breikki ja koko toimitus hihku takas: ”Haist skeida Seppo!” . Stadissa vaan käytetään tollasii hempeit sanoi skniidusti. Joo-o, ja oottehan te hiffannu, minkä värisii rillei se Sepi käyttää.” Hassuu: Stadin slangissa ei ees oo tunnettuu, kunnon vastinetta rakastaa-sanalle. Aina ku me tavataan, me paiskataan yläfemmat ja Olli sleppaa: “Haist skeida Seppo!” Mitä se meinaa. Jos et sä bonjaa, ni sääli sua! Ku stadilainen sanoo “Sä oot niin dorka!”, se tarkottaa “Mä rakastan sua.” TE KAIKKI tsennaatte mun hyvän frendin Olli Ahvenlahden. ONNEKS ON nää kiertoilmasut. Me ollaan molemmat valantehneit, sertifioitui heteroit. Paunosen ja Kimin nyya sanakirjaki tarjoo kaikkien pilasanojen lisäks vaan yhtä täysin outoo ja kornii sanaa VOKAA. Ootteks te koskaan kuullu. Kaikist streiteimmän määritelmän duunas mun ex-pomo ja entinen Tsilarin päätoimittaja Pemu Mustonen: ”Tosi stadilainen on jätkämäinen, ikusesti ilkikurinen skloddi, puheissaan retee ja röyhkee…” STADIIN JA stadilaisuuteen on bygattu ineen stydi paradoksi. Tääl on ihan helkkaristi mestoi, ku merkkaa meille jotain. On ruvettu smoglaa jotain kiiltsikkaa, ihan ku stadilainen ois joku blyygi nössö ja siivosti käyttäytyvä mamis. Sen bonjaa vaan stadilaiset, ei ketkään muut. “Haist skeida” on kiertoilmasu. Kaikki oli samaa mieltä, et upeet duunii on tehty. Stadilainen on ylpee Stadista. ”HAIST SKEIDA SEPPO!” HEDARI SEPPO PALMINEN Fo to : M at ti Sn el lm an. Kuitenki toimittajat ja toimitussihteeri selvästi venttas, et voishan toi jätkä ny jotain vänkää viel suostuu murjasee. Sä joko bonjaat tai sä et bonjaa
Byroo Risto Lindgren, Taloudenhoitaja, jäsenrekisteri (hallituksen ulkopuolelta) toimisto@stadinslangi.fi, 0400 456 685 Aikakausmedia ry:n jäsen Postiosoite Tsilari / Stadin Slangi ry Hämeentie 67 00550 Helsinki. 045 186 7238 Toimituskunta Päätoimittaja Seppo Palminen seppo@palminen.com 050 552 1360 Toimitussihteeri Tiina Linna tsilari@stadinslangi.fi 050 435 2778 Valtteri Hellgren Risto Kolanen Virve Kuutar virve.kuutar@gmail.com Mikko Seppälä Tsilarin vakkarifotaajat Raimo Granberg Marit Henriksson Jussi Jalkanen Esko Koivisto Raimo Kuitunen Jarmo Meriä Matti Snellman Taitto Oy Graaf Ab Paino Grano Oy ISSN 1239-9523 Stadin Slangi ry:n jäsenja kulttilehti 26. Byroos päivystää Tarja Valli. Vuonna 1995 perustetun Stadin Slangi ry:n tarkoituksena on Helsingin puhekielen ja Stadin slangin taltioiminen, tutkiminen ja vaaliminen sekä stadilaisuuden ilosanoman levittäminen. 6 TSILARI 5/2021 www.stadinslangi.fi HALLITUS Harri Saksala, bamis harri.saksala@gmail.com Soile Tammisto, varabamis soile.tammisto@elisanet.fi Mikko Seppälä, sihteeri mikko-olavi.seppala@helsinki.fi Valtteri Hellgren, tiedottaja valtteri.hellgren@gmail.com Outi Havia outi.havia@kotiposti.net Risto Kolanen risto.kolanen@pp.inet.fi Timo Alarik Pakkanen santaclaus@kolumbus.fi Matti Herlevi, varajäsen hm.herlevi@kolumbus.fi Hämeentie 67 00550 Helsinki puh. Voit käydä tsekkaa, mitä kliffaa slangija Stadi-kamaa hittaisit itelle tai frendeille lahjaks. jäsenasiat, reduilmottautumiset, ostot lafkasta, Tsilarin tilaukset ja osoitteenmuutokset. Stadin Slangi ry, Hämeentie 67 A, 00550 Helsinki. Byroo on auki tiistaisin ja torstaisin klogu 14–17 (voi tulla muutoksii koronatilanteen takii, himasaitilt hittaat aina vikan tiedon). vuosikerta Lehden nimi Tsilari tulee sanoist ”till säljaren”. Muut byroon asiat hoituu parhaiten meilis: toimisto@stadinslangi.fi tai skulaamal: 045 1867238. Se on hävinny, niinku lehtien blisaajat gartsoilta. Nykyään moni bonjaa tsilarin gosariks, eikä enää minnaa gamlaa merkitystä. Se meinas ylimääräst lehtee tai sähkösanomaa, jonka dilkkaaja sai pitää tai blisaa omaan piikkiin
Maikat olis halunnu, et mä oisin menny Norssiin, mut mä en menny. Ja friiduja! Ja sit siellä oli yks maikka, yks Tynkkynen, joka oli ihan niinku joku mun kaiffari. Ei huonoja mestoja olleskaan. Skolenkin mä aloitin siellä, Snellussa, Snellmanin kansakoulussa. Varsinainen heebo. En mä mikään pinko ollu, mut mulla oli kauhee halu oppii kaikkee uutta. Moni muistaa Chrissen. Elämä. Siisti tyyppi! Kuliksesta. Ollu aikamoinen redu monella tapaa, eiks vaan. Se sauhus sillon jo kaikenlaista. Mä en halunnu mennä poikakouluun. Korona-osastolla. Mut jestapa jepulis, penikat sipuliks, ne sai meidät kondikseen! Tosi buli tänks Kirran jengille! Joku ehkä muistaa, et mä oon Rööperistä eli Punavuoresta. Meitsihän makas sillon Kirralla. Ja ihan heittämällä muuten! Toi korona pani sillon alkuvuodesta meitsinkin funtsimaan et mitä jos… Oonhan jo sen ikänen jäbä, et oon ehtiny nähdä ku moni kamu on jääny stokesta. Ja mikä parasta, tänä vuonna on Snellulla ollu synttärit, 100 vuotta (1921–2021) tullu mittariin! Onnittelut! Mä todella viihdyin aikoinaan skolessa. Tai finito, tai ihan miten vaan. No sieltä Snellun kansiksesta mä häippäsin sit oppariin. TSILARI 5/2021 7 KOHTA SLUUT T äh! Siis mikä on sluut. No tietysti tää vuosi 2021. Ihan huippu! Ja sit oli se tummatukkanen laulumaikka, jonka nimee mä en muista, mut joka otti mut usein messiin laulamaan – niinku johki Suokin tsyrkkaan ja tommosiin ja mä vetelin sen maikan mukaan tosi hyvin. Tommost toi on. Kuvitelkaa, Chrisse näkee tyhjän kerrostalon ja funtsii heti: Toi on hyvä mesta duunaa jotain glaiduu!! Se oli just semmonen! Sit oli Vanha (yo-talo) missä se heilu! Huh! Kuuma mesta sekin! Just Vanhaltahan lähti Hurriganesit ja nää! Ja myöhemmin Chrisse otti haltuun Elmun ja Lepakon, sit tuli Radio City ym. Niin se vaan menee. Mut ei hätää, pidetään slangi messissä ja tsiigataan tulevaa positiivisella fiiliksellä! Skulataan ja bamlataan! . Eli oltiin siellä molemmat. Esmes noin kolme vuotta sitten, just näihin aikoihin, mä sain melkein sydärin kun tuli tieto et Chrisse, mun hyvä kamu, oli vek. Mä niin kaipaan sitä kundia. On, on. Vuosi tais olla 1966! Snackis oli siihen aikaan vähä niinku semmonen urbaanimpi snagari jonne tietty jengi kokoontu. Mut tosiaan, tää vuosi 21 on kohta slut eli yks rundi alkaa olla taas takana. Lapsuus ja osa nuoruutta sujui niillä kulmilla. Mut valitettavasti just noin kolme vuotta sitten kävi niin ikävästi et Chrisseltä irtos töpseli seinästä ja virta loppu – ja ihan yhtäkkii vielä. Inte als! Mä halusin mennä semmoseen skoleen mis oli giltsejä, ja niin mä menin Pälsin Tivoliin (Hgi:n yhteislyseo) Lapinlahdenkadulle. Mähän osasin jo hyvin lukee kun mä menin skoleen, mut siellä oli niin paljo sitä kaikkee muuta vänkää. Se on se staili vanha punatiilinen skole siinä Albertinkadun ja Punavuorenkadun kulmassa. Omalla kohdallani etenkin alkuvuosi. Hara BAMIS HARRI SAKSALA. Ja me murkkuina täällä boltsin pinnalla jatketaan dallailua. Se oli ottamassa esmes haltuun yhtä tyhjää kerrostaloo tossa Eerikinkadulla. Niinku esmes kamuja. Happi meinas loppuu! Ja viereises bunkas makas Elina, meitsin rakkain. Mä opin tunteen sen Snackiksella eli Vanhalla kauppakujalla tai mikä Wreden pasaasi se nyt on siinä Aleksin ja Pohjois-Espan välissä. Vähä niinku brassailemaan. Ei ollu mitenkään kliffaa hei. Se oli snadisti myöhempään auki ja sieltä sai kaikki ne lihikset ja semmoset sen ajan herkkusörsselit. Siellä mä opin tunteen Chrissen. Okei, sit alkaa uus eli 22 ja uudet juitsut skramlaa kehiin, boltsi pyörii ja kaikenlaista skabaa riittää. Plus ketsuppia myös! Ja aina jos me oltiin Topmost-bändillä vaikka jollain skolekeikalla stadissa, me suhattiin keikan jälkeen Snackikselle
Slangii nii et kaikki bonjaa – SLANGIN SUURSANAKIRJA KÄÄNNETTIIN YMPÄRI Heikki Paunonen – Jeongdo Kim. Nyt mä bonjaan: suomi–stadisanakirja. A. Stadin slangi on ainutlaatuse rikas. Slangin Lönnrot Stadin kansallisaarteen samlannu slangiproffa Heka Paunonen skiiaa, et se oppi jo kuuskytluvul suomen kielen stuiduna jaagaamaa sanoi. 550 sivua. Stadin Slangi ry stikkas fyrkkaa Kimin duuniin ja bökkerin julkasemiseen. Bulein oli vuonna 76, ku Kotikielen Seuran ja Hesarin skabaan yli 200 stadilaista stikkas yli 50 000 slangisanaa. Lisäks tulee kaikki gamlat slangisanastot, joit on eri yhteyksis duunattu jo 1800-luvun lopult alkaen. BoD 2021. 8 TSILARI 5/2021 TSILARI SUOSITTELEE MIKKO SEPPÄLÄ K akskyt vuotta piti venttaa, et Heka Paunosen bulista slangikniigasta saatiin käänteinen versio. Numminen vuonna kuuskytviis. Bamlattuu slangii nauhotti mankalle ekan kerran M. Tsennaaks Stadii, bonjaaks slangii (2000) sisäls 35 000 slangisanaa ja niide suomenkieliset vastineet. Nyt ilmestyneen suomi–stadi-sanakirjan Paunonen duunas kimpas Jeongdo Kimin kanssa. Ihan niinku Lönnrot kisko kansanrunot karjalaisten huulilt, Paunonen on systemaattisesti samlannu skoleslangii vuodest 1975 ja järkänny jo kakskyt slanginkeruuta. Uus kniiga Nyt mä bonjaan sisältää 11 000 suomenkielist hakusanaa ja niiden kaikki slangivastineet ja viel tiedon, millon mitäkin slangisanaa on käytetty. Fo to Vi rv e Ku ut ar .. Heka Paunonen sai Jeongdo Kimistä työparin. Näin paljo slangii ei hittaa mistää muusta kielestä, tekijät snakkaa
Tai ne sanat ku on jääny Paunosen haaviin. Mikä mahtoi olla in seiskytluvun alus oli out ku se vuoskymmen slyyttas. Sanakirjaan skrivattuna ne on tavallaa delannu. Fo to Vi rv e Ku ut ar .. Slangisanat on niinku perhosii, ne lepattaa värikkäästi lyhyen ajan. Mulleki tuli lesatessa mieleen yks inttimuisto Itä-Suomen skutsista, kun koksuna komensin jengii ottamaan lapparit messiin, ja käytin just tota sanaa ’lappari’. TSILARI 5/2021 9 Slangisanakirjojen matskuna on Paunosen 200 000 slangisanan kokoelma. Sä hittaat hakemistot vaik etunimille, mestannimille, sporttijengeille, bändeille ja eri brenkkubrändeille. Sanakirjan julkkareis treffas Stadin Friidut Raija Tervomaa (2005), Hanna Nohynek (2021) ja Maarit Niiniluoto (2009). Ku Jeongdo on sisukas gaiffari ni se kääri hihat ja perehty myös puhekieleen ja slangiin. Tossa kohtaa olis tarvittu sitä Paunosen ekaa sanakirjaa. Ja nostalgisii säväreitä tästä tulee stadilaisille. Gimmoist ne vaa bamlaa. Noi listat panee myös funtsaan miten jengi yleensäki bamlaa eri taval ku skrivaa. Se diggas kybällä Heikki ja Marjatta Paunosen massiivista sanakirjaa. Slangi elää ja uudistuu jatkuvasti, stikkaa Paunonen. Synonyymirimssuissa hittaa ritirinnan kaikenlaisii ilmauksii. Sellast Jeongdo ois ite tarvinnu ja moni muukin ku ei bonjaa slangii. Tän vuostuhannen nykyslangii ei huolittu mukaan, ku ei sitä oo siin vuoden 2000 opuksessakaa. Siin missaa koko sen kontekstin tai dialogin mis se ilmaus on liihottanu. . Sit vuonna 2012 se flyttas maisteriopintoihin Stadiin eikä bonjannu mitä jengi bamlas. Sen takii Paunonen duunas jo sillon omaan käyttöönsä suomenkielise hakemiston, jos oli lueteltu eri slangivariantit. Se on glaidu, ku sillä itellään on nuori duunikaveri, Jeongdo. Ja kniigas on yleiskielisii sanoi ja kiertoilmauksii joist voi frogaa et onks tää muka slangii. Mut se ei viel yksin ois piisannu. Karonkas se treffas Paunosen (ku oli syynänny sen väikkärin) ja frogas heti, et miks siit bulist sanakirjast ei oo duunattu käänteist suomi-slangiversioo. Se oli oppinu pluggaa ja bamlaa snygii suomee mut stadilaiset ei suostunu pysyy yleiskielen raameis. Kniigast hittaa joteski kaikki slangisanat ku 1900-luvult tsennataan. Heka vastas et duuni on kyl jo alkanu ja jeesi olis tervetullutta. Populaarikulttuuri ja skidien juitsut sinksaa nii tiheeseen, et nää listat raapasee vaa pintaa. Sen himaan ne libarit sentään viel just ja just mahtu. Enite synonyymei on friiduille, vasta sitte tulee dorkat, böndet, brenkut, kundit ja jeparit. Esmes ’bragaa’ oli kai heti siin eteisen lattialla B-kirjaimen kohal, ’prakaa’ piti plaraa esiin P-kirjaimen hollilta jostai olkkarin sohvan alta, ja sanan ’spragaa’ hittas varmaa niitte makkarist S-lodjust. Sit slangitohtori ja slangiproffa kävi kimpas Paunosen raakadatan kimppuun, skrivas paprut puhtaaks, tsekkas ajotukset ja listas slibarit jämptisti. Molempii kniigoi tarvitaan Uuden kniigan 550 sivust viimeset sata on pelkkii erisnimii. Toisaalt nää yksittäiset sanat on niinku snadei fönareit entisajan Stadiin ja stadilaisten mielenmaisemaan. Valistin janarikundei, et lappari voi merkkaa Lapin Kulta -olutta, Lapinlahden mielisairaalaa tai Lapinlahden linnut -yhtyeen jäseniä, mut täl kertaa viittasin lapioon. Tarvittiin toinen yhtä kreisi slangiheebo, et kaikist näist slibareist tuli kniiga. Nyt mä bonjaan Ensteks Jeongdo Kim flyttas Koreasta Japaniin ku siel sai pluggaa suomen kielt. Seuraavaks tää parivaljakko dyykkaa 2000-luvun nykyslangin kimppuun. Friiduista eniten läppää Uudes sanakirjas on näppärä tsiigaa, mitkä hommelit on slangin kaikist suosituimpii ”attraktiokeskuksii” niinku nää tutkijat skiiaa. Jeondo snakkaa et se on uniikki koko maailmas; mistään muusta kielest sä et hittaa näin valtavaa slangisanastoo. Mut nää kaks sanakirjaa täydentääki toisiaan, tai niinku Paunonen heittää, vuoden 2000 slangisanakirja on vasta nyt valmis. Vähemmästki kuuppa prakaa. Tää otti Jeongdoo kupoliin. Kukaan ei esmes tupakoinut, vaa ne veti röökii tai blaadas. Paprut oli siel siististi aakkosjärkäs, mut ongelma oli siin, et sama sana oli snadisti eri taval skrivattuna toises ja ehkä kolmanneski paikkaa sitä järkkää. Teltoist stikkas esiin knuburoita: ai mikä. Mut nää listat saa sut bonjaa mitkä tsydeemit on joskus jonakin aikana ollu stadilaisille nii tärkeit, et niist on käytetty tämmösii hellittelynimii. Se jannu tuli Koreasta asti. Eli vaik tää suomistadi-sanakirja tarjoo ummikoille nyklat Stadin slangin aarteisiin, nii ei tää ihan kaikkiin tilanteisiin repee. Sanoi alko jo 90-luvul alus olla nii vilt, et ne ei enää mahtunu Paunosen pollaan. Ne funtsii et seuraavan sanakniigan vois pullauttaa joskus vuonna 2025. Täs ei o siis mitenkää eroteltu yleisimpii slangisanoi jonku yksittäisen Penan levottomast läpänheitost jossain sekavas seurakunnas ja ohivilahtanees tilantees. Sit pari vuotta sitte Jeongdost tuli suomen kielen tohtori ku se skrivas väikkärin murreja slangisanojen merkityksist. Ton helppokäyttösyyden näkökulmasta snadi miikka tulee siitä, et slangisanat on listattu niinku samanarvosina. Ja tää Paunosen lista oli yks lähtökohta tähän nyyaan sanakirjaan
Uffarit byggas sen ittelleen sillo, ku koko se pleisi oli intin käytössä. Yhes kohtaa kuulu hirvee mekkis varmaan Melkkiin saakka, ku Pöysän Harri duunas vitosväylällä holarin, siis lämäs boltsin yhellä slaagilla skrubuun. Golfbaanafundeeraaja Popo Tilander oli funtsaillu niille uusii väylii ja griinei. No, peli suju vaihtelevasti, niinku golfin kuuluu mennäkki. 10 TSILARI 5/2021 I sosaarihan on Stadin vähiten tsennattu golfkentsu. Staga&Skrubu oli käyny sen kertaalleen jo testaamassa, mut nyt ku Härmän buleimmaks tituleerattu golftoimentaja GoGolf oli ottanu vastuun kentsun tulevaisuudest, siel rupes todella tapahtuu. Tää tais olla ny neljäs kesä, ku saari oli muussa ku solttujen käytössä. Kentsu oli fantsus kondikses, eikä mikään ihme: niillähän on siellä boltsin glaiduin ja sympaattisin kenttämesu Lotta Järvimaa. Holareita ei joka päivä duunata Näähä oli siis Staga&Skrubun mestikset. Ne byggas siit stydisti skulattavamman. Ei ku fööri kohti Isosaarta. Kliffaa nähdä, kuka duunaa seuraavan. Mä en ollu minnannu yht tuttuu karjuu, ja sielhän se stondas rantsussa ku se buli stebu keskel torii. Skulattiin yheksän reikää lyöntipelii, händärit meggessä. Golfin perinteist tarttee pitää kii. Ku oltiin seilattu viis minsaa, kuski vendas uukkarin. Staga&Skrubun glaidu golfjengi tsittas botskissa. Oli ees jotain kliffaa siel eristyksis. Ei huono idis. Keli oli viilee mut kelpo, blosas kyllä, mut suulis skriinas eikä stikannu vodaa. Mut ei siin mitään, jo tokalla kerralla päästiin perille hela jengi fölissä. Onneks sen uffarikertsin raflan vinkkuskobe saatiin auki, et päästiin skoolaamaan kuohuvat. Meit skulaajii oli viistoista ja kaks cädii. Syyskuun ekana torstaina pirssiprutku starttas Kauppatorin rantsusta snadisti ennen kymmentä. Isosaaressa skulattin taas golfii STAGA&SKRUBU JOUKO LAITINEN Fo to : La ss i Ti la nd er .. Harri Pöysän holari oli eka sekä Harrin että Staga&Skrubun historiassa. Ei se mikään lälly kentsu oo vieläkää, ja passaa hiivatin hyvin siihen, ku tsiigataan, kuka handlaa tän geimin
Golfin etikettiin kuuluu kaikenlaisten perinteiden kunnioittaminen. Sillo ku Staga&Skrubu födas, me hogattiin, et ees golfista ei ollu yhtään kinkkist finnaa synkkaa slangiin. Staga&Skrubu 2021 podium: keskellä mestari Lassi Tilander, oikealla Seppo Palminen, vasemmalla Kimmo Karvinen. Kaikki sai GoGolfin Isosaari-pipon. Safkan kans dokattiin Kontulan oluttehtaan Keijoo. Ku tsennaa noit bissepiirei aika bulisti. Onks se sportti, kniigat, fotot, smoglaukset, leffat, fiudet, prätkät, viskit, bisset, vinkut…. Fo to : Jo uk o La iti ne n. Skulaamisen jälkeen skruudattiin kanasalaattii ja dokattiin Keijo-bissee. Holarin duunannu bungaa kuohut koko porukalle. Onks se musa: jazzimpi, rokimpi tai klasarimpi. Fo to : Se pp o Pa lm in en . . Sitä duunaa Kontulan Oluttehdas. Fiilis oli aika tapissa jo ennen bisseeki, mut kyl se siitä viel petraantu. Ei kulunu ku hetki ja koko jengi jo duunas boltsii skrubuun. Snadiki jengi saa aikaan äksönii Staga&Skrubu stikkas taas buenoo esimerkkii kaikille Stadin Slangin jäsenille. Ihan tollasel skäfälläki porukalla voidaan järkkää glaiduu meininkii. Foto: Seppo Palminen. Ei tartte ku funtsaa, klemmaaks joku muuki juitsu meit kimppaan ku tää pelkkä slangi. Lassin pokaali on Stadin Slangin muki.. Se on gutaa. Lassihan on yks Suomen digatuimmist golfvaikuttajist, mut tätä meriittii vailla golfin Grand Old Man on vielä ollu. TSILARI 5/2021 11 Mestarin tsennaa kaikki Staga&Skrubun mestari 2021 on Lassi Tilander. Fo to : Se pp o Pa lm in en . Ei kai kaiken yhes duunaamisen tartte olla ees Slangijengissä kauheen muodollista, siis niinku dirikoiden tai snadimpien bomsien vetämää. Tattis Joulugubbe Timo Pakkaselle
RISTO KOLANEN STADIN SYKE RISTO KOLANEN STADIN SYKE Riina Tikkanen ja Merja Pöyhönen ovat upeita nukettajia ja esiintyjiä Kuuman ankanpoikasen Funnyssa Sampofestivaalilla 2021. Lampaat ilmestyvät yhtä äkkiä peiton alta, kun naisnukke on nukkumassa. K uuman Ankanpoikasen kantaesitys Funny sanoo olevansa ”paras nukketeatteriesitys, joka on koskaan tehty”. Teosta esitettiin Kalasataman Parrulaiturin satamaulokkeella elokuun lopussa. Täydellinen on tasapainossa ja sitä me emme halua. Marraskuussa 2019 Cirkossa ensiiltansa saanut 369° sai elokuussa 2021 uuden muodon ulkoilmateoksena. Markkinanäytöksestä ammentava näyttämöasettelu on omiaan ulkoilmaversiolle, teoksen yleisösuhde on jo valmiiksi Aukio-teoksen kaltainen. Fo to : Ju ss i Vi rr ku m aa . Nyt he vastaavat esityskonseptista ja käsikirjoituksesta Pia Kaleniuksen ohjauksessa. Tämä värikylläinen teos piilottaa pahan pumpuliin ja pohtii viihdyttämisen tragediaa. Kohta tää iso-K:ki rupee varmaa olee sen verran förbii, että kaikki kliffat kylttyyririennot voitas öpnaa uusiks ja bulisti. Fo to : Ra im o Gr an be rg .. asti. Ja hittovie, melkein onkin sitä. Ainutlaatuinen esitystaideprojekti on yhä nähtävillä ilmaiseksi Vimeossa 31.12. Nuket ja lavastus ovat Jenni Rutasen käsialaa, ja musiikin on säveltänyt Antti-Juhani Manninen. Räjähtääkö ilmapallo, jos se kasvaa liian suureksi. Tanssijat Eero Vesterinen Tanja Illukka, Petri Kekoni, Anna Stenberg ja Maria Autio luovat vaikuttavan tunnelman isolla kivellä Kalasataman Parrulaiturin satamaulokkeella. Esitys nähtiin SAMPO 2021 -festivaalilla. Nukke on hienosti tehty ja puhutteleva; elämäntarinaa ja tunteita käydään läpi. Essi Santalan valot luovat mystistä hämärää esitykseen. Juoni elää tilanteesta toiseen. Onko klovnin hymyn takana aina tyhjyys. Pöyhönen ja Tikkanen sanovat, että parrasvalojen takaa paljastuu ikuista hymyään hymyilevä lapsiaikuinen ja tämän vaahtomuovinen menneisyys. 12 TSILARI 5/2021 Kulttuurikatsaus syksyyn Stadissa sykki alkusyksys arttuu ja kylttyyrii monis eri muodois. Humoristinen, sanaton ja muodoltaan kepeän vauhdikas Funny kätkee sisäänsä kysymyksiä väkivallan pelosta ja oman mielen rakoilusta. Tasapaino on ikään kuin mörkö, jota me pakenemme teoksesta toiseen. Loppukesän yö toi kokonaan erilaisen tunnelman, ”pyörteen” esittäjille ja katsojille. Voiko aikuiseksi kasvaa syömällä pelkkää hattaraa. On pelkoa, painajaiset ja unelmia. Naiset ovat tuttuja monista viime vuosien nukketeatterimenestyksistä, yhdessä ja erikseen. Pääosaan ilmaisuvoimaisten näyttelijöiden rinnalle nousee iso sympaattinen naisnukke, joka pääosassa kohtaa muita esineitä kaoottisessa lavastuksessa. Hieman yli mennyt kokonainen ympyrä on spiraalin alku. Kaksi naisnukettajaa poksauttaa lavan täyteen muotoaan muuttavia ilmapalloja, häilyviä projisointeja ja unelmia tähteydestä. Tsilarin kylttyyritoimittaja Risto Kolanen kävi useis snygeis tapahtumis ja skrivas parhaat momentit ylös. Teos esitettiin sateesta ja tuulesta huolimatta, ja sen äärelle kerääntyi runsaat 1 000 katsojaa. Merja Pöyhönen ja Riina Tikkanen ovat suomalaisen nukketeatterin vahvoja taitureita. Tanssia ison kiven päällä Kalasataman merenrannassa Petri Kekoni Companyn K369° valittiin Helsingin kaupungin Kalasataman ympäristötaideprojektiksi vuonna 2021. 369° on ikään kuin liikeveistos, joka on tarkasteltavissa samaan aikaan eri puolilta ja aina uudesta kulmasta. – Numeraalisen rytminsä lisäksi teoksen nimi 369° on kannanotto puhdasta täydellisyyden tavoittelua vastaan. Siinä voi nähdä historiallisia viitteitä alttarin sakraalisuuteen, nyrkkeilyottelun brutaaliuteen tai keskiaikaiseen markkinahumuun. Monissa sooloesityksissään he ovat olleet vakavia; Funny nauraa kaikelle itseironisella asenteella. 360° muodostaa tunnetusti täydellisen ympyrän. Matemaattisesti ajatellen astelukua 369° ei ole edes olemassa, koska yli täyden ei ole mahdollista mennä – teoriassa, Petri Kekoni sanoo
Opas lauloi vain muutaman laulun. Fo to : Ra im o Gr an be rg . Esiintyjinä olivat näiden laulujen vakiotulkitsijat Marko Puro pianossa, Veera Railio laulu ja viulu sekä Risti mäki. Eniten minuun vaikuttivat Bye, bye blackbird, Love me or leave me, Blues Black Coffee. Nyt Trizna on luonut uuden konseptin, joka toimii. Laulaja-näyttelijä Anastasia Trizna tulkitsi pianisti Valeri Nikitinin kanssa mielenkiintoisen lauluohjelman: Julia Londonin jazzstandardeja, balladeja ja bluesia. Loppukesällä siellä oli Reetta Ristimäen tuottama Helsingin Oopperakesä. Fo to : Ni ls Kr og el l. Konsertin tunnelmassa Sirkka-Liisa Sass ja pianisti-säveltäjä Marko Puro. Tämä oli ensimmäinen Jazz Lounge, mutta Anastasia Trizna toivoo, että lisää seuraa. Siellä hän on asiantunteva opas kreivitär Amalie Adlerbergin elämästä ja yli 140-vuotiaan teatterin perustamisvaiheista. Ku va : Ee va Sa lo ne n. Uusina tulkkeina kuulimme Tuija Rantalaista sekä suomalaisen Dragshow-esittäjien kärkenä Mika Vepsää alias Pola Ivankaa ja Niko-Pekka Mäkistä alias Nikolaa. Tämä nainen ei kangistu boomeriksi. Koronakeväänä 2020 hän esitti Amalie Goes Online -virtuaaliesityksen vieraan kanssa. Muuriteoksen isot kivet ja mäet muodostivat haastavan ja houkuttelevan kohteen tutustua itsekin esineisiin. Olen kuullut erikseen Sassin itsensä ja muiden laulajien esittämänä näitä nerokkaan sanataiturillisia tragikoomisia lauluja. Ajatusleikki toiselle puolelle menemisestä – rajan ylittämisestä – alkoi kiehtoa heitä. He toivat persoonallisen mausteen Sassin muutenkin viistoon laulumaailmaan. Sana-Sirkan tekstit laajentavat ihmisyyden sisältöä hyväksymään kaikenlaisen erilaisuuden. Musiikista ja äänisuunnittelusta vastaa Antti Nykyri, valosuunnittelusta Jukka Huitila. Vakavat asiatkin hän sanoittaa lempeällä ironialla, naurulla, kyynelten läpi. TSILARI 5/2021 13 Tanssijoina vaikuttavat Tanja Illukka, Maria Autio, Anna Stenberg, ohjaaja ja Eero Vesterinen. Loppukesän tummenevassa illassa vajaan tunnin liikunnallinen esitys keräsi hyvin yleisöä niinä kahtena iltana, jotka olin kokemas sa. Yleensä se on ollut väliaikojen ja jatkojen viihtyisä paikka. Mutta yleisö tykkäsi kovasti täysipainoisesta musiikki-illasta. Sass päihittää yhä yli 80-vuotiaana itseään nuoremmat räppärit. Tarvainen ohjasi Muurille esityksen Alas sieltä – ja muita huomautuksia, jossa esiintyi ammattitanssijoiden ja ammattiparkouraajien lisäksi tanssin harrastajia. Anastasia Trizina on sielukas jazzlaulujen, bluesin ja bossanova balladien tulkki Aleksanterin teatterin ravintolaaulassa.. Sass korosti, ettei ollut nähnyt kuin esityksen läpimenon. Aleksanterin teatteri laulaa taas jazzia Aleksanterin teatteri on vanha venäläinen teatteri ja Suomalaisen oopperan rakennus, joka kaipaa kunnostusta ja uutta ostajaa. Kirjoittaja on kokenut vaikean skolioosin, paljastanut selkärankansa röntgen-kuvat Kiasman näyttelyssä sekä paininut vaikeiden syöpähoitojen läpi. Hän oli sydämellinen esiintyjä, joka ilahtui nähdessään elävän yleisön paikalla viettämässä ihanaa iltaa livemusiikin parissa. Nyt saimme hyvän kuvan kokonaisuudesta. Kesän aikana teoksen yhteydessä järjestettiin kaikille avoimia työpajoja ja tapahtumia. Alunperin hän oli mainospiirtäjä, joka asui pitkään Saksassa perheensä kanssa. sen kunniaksi, että uusi laulukirja, Elän hetkessä – Säkeitä ja säveliä, ilmestyi. Sass on täysin epäsuomalainen ”poikkitaiteilija”, joka sanoo olevansa nykyään ”enemmän poikki kuin taiteilija”. Muuri jakaa meidät mielissämme Kuvataiteilija Joni Kärkkäisen ja koreografi Jukka Tarvaisen Muuri Töölönlahden puistossa, Finlandia-talon takana kannusti lähestymään taidetta oman tulkinnan, keksimisen ja liikkeen kautta. Esitysvideo löytyy verkosta, osoitteesta: https://vimeo.com/619810183 Lauluntekijä laajentaa ihmisyyden kirjoa Sirkka-Liisa Krapinoja-Sass on lauluntekijä ja elämäntaiteilija, joka on ansioitunut runojen, laulutekstien ja -sävellysten sekä kuvataiteen alueella. Toive kaikilla sama -laulussa hän sanoo: – Ihmisiä on kahta / miehiä ja naisia, poikia ja tyttöjä / ja jotkut siltä väliltä. Jukka Tarvaisen Alas sieltä yhdistää kekseliäästi tanssia, sirkusta ja parkouria Joni Kärkkäisen Muuri-teoksen ympärillä Töölönlahden puistossa. Hän kirjoittaa sekä saksaksi että suomeksi lauluja. . Helmikuussa hän on mukana Anita O´Day -illassa pääsalissa. Läpimurto tapahtui euroviisulaululla Elän hetkessä 1984, ja maine vakiintui 1990-luvulla Suomen pilkkalaulukisan voitolla Valkeakoskella. Musiikkiteatteri Kapsäkissa, Sassin kotiareenalla, oli kaunis, lämmintunelmainen konsertti 29.9. Paikoin hän vaikutti hieman yllättyneeltä kertomuksista elämästään. Trizna on jo seitsemän vuoden ajan kuljettanut katsojia Kreivitär Amalien kierroksilla. Omat Sass-suosikkini ovat tässä mainittujen lisäksi: Vaarallinen nainen, Kaksi sielua, Yksisiipinen enkeli, Pätkii, Iloinen antaja ja Oi kehitys. Sen kauniissa, tunnelmallisessa pääsalissa esitetään yhä oopperoita, musikaaleja ja tanssiesityksiä. Teoksen idea löytyi kahtiajakautuneesta Vallisaaresta: Helsinki Biennialin 2021 saaren toiseen osaan saa mennä, toiseen ei. Kapsäkin perustaja-johtaja Reetta Ristimäki käsikirjoitti ja ohjasi pitkän mainion illan lauluja, puheita ja iloista meininkiä. Congovado soi kauniina balladina; Angel Eyes meni sydämeen. Toisen kerroksen ravintola osoittautui yllättävän sopivaksi paikaksi Jazz Loungeen, lauluiltaan
Olisko kundit kostanu sille. Siitki muutama esimerkki: Eroka ’Eero’, Erkkari ja Erkkuli ’Erkki’, Lemppari ja Lempukka ’Lempi’, Marttuski ’Martta’, Sulkkari ’Sulo’, Tappara ja Tappari ’Tapio’ ja Tauntsika ’Tauno’. Onnista on käytetty kans nimee Onnika. Mut sit on vilt semmosii lemppareit, mistä ei heti hogaa, mistä nimestä ne on saatu, niiku Kilu, Killukka, Kältsy, Šarkka ja Šarlotta Kallest, Kerkkula ja Nerkki Erkist, Riemu Raimost, Zierou Eerost ja Kikkari ja Kiurunen Irmasta. Se oli yks mua viel blödempi kundi. Virallisii etunimii on käytetty slangis yleisniminä. Kundien nimistä ainaki kalle, teemu ja urho on tarkottanu poikaa. Niit on enemmän kundien ku friidujen nimistä. Ku mä olin snadi, meit Heikkejä oli bulisti. Monet kundien nimet on tarkottanu ’tyhmää’ niiku einari, erkki, huugo, paavo, pentti, reino, simo, urpo ja uuno. Laurist on 35 slanginimee, Jormast 29, Heikist 24, Erkist 22, Niilost 21 ja Olavist ja Raimost 19. Jos sua on kutsuttu Arskaks, sun oikee nimi on voinu olla Aarne, Aarni, Aarno, Aaro, Aarre, Antti, Ari, Armas, Arna, Arto, Artturi tai Arvo. Santuks on kutsuttu Aleksanterii, Saimii, Sakarii ja Santerii. Nimilorui on vilt. Samaa slanginimee on voitu käyttää kundien ja gimmojen nimistä. Helsingin liikenteest huolehti sillon Helsingin Raitiotieja Omnibusosakeyhtiö, slangiks Onnika. Tunnetuimpii poliitikkoja oli sillon Johannes Virolainen eli Vihannes Jorolainen. Oiskohan se tullu Uno Cygnaeuksesta, ku oli ”Suomalaisen kansakoulun isä”. Seki oli ihan looginen juttu. Osa näist kutsumanimist on nii selvii, et sä hiffaat heti, mistä nimestä siin on kysymys, niiku Kale, Kallu, Kaltsi ja Kaltsu Kallesta. Näistä vanhin on uuno. Jotkut nimet tulee gamloista nimiloruista niiku Nilliskoukku ja Nipatuu ’Niilo’ lorusta Niilo-nii-nipatuu-nilliskoukku-nipsis. Tutuimpii on Antti pantti pakana. Ja ku mul oli lasit, mua sanottii kans Rilliks, ja ku mä olin snadisti blösö, toiset haukku mua Läskiks. 1900-luvun alus Onnii kutsuttii Sporaks. Niinpä raitiovaunusta käytettii sanoja spora, skuru ja onnika. Meikus siit Hanneksest tuli ekaks Johannes, sit Vihannes ja siit sitte lopuks Naatti. Ja kaikkii ei saletisti oo ees skrivattu muistiin! Samaa slanginimee on voitu käyttää monest nimest. Jännää, et näis ei oo yhtään friidujen nimii. Gamlat slanginimet on usein ollu pitempii ku oikee nimi. Jo 1900-luvun alussa sakilaiset kutsu friiduja viiviks tai mimmiks. 1970-luvul Meilahden yhteiskoulus kutsuttiin yhtä Hannes-nimistä kundii Naatiks. Siitä saatii Onnin lemppariks Spora. Sen kuvaki roikku ennen monen skolen seinällä. Mut friidujen nimet on sit taas yleisii ’tyttöö’ ja ’naista’ tarkottavis sanois. Siit nimest mä en tykänny, mut viel pahempi olis ollu Läskimooses. Eikä kantsi kans unohtaa meidän frendii Yrjöö – sehän tuli useesti bileis kylään! . UUNO, UUNO, MUT MIKÄ SUN NIMES ON?. Etunimistä on hirveesti erilaisii slanginimii. 1960-luvul niitä tuli tosi paljo lisää niiku eeva, elli, iita, kyllikki, liisa, pirjo, sylvi ja virpi. Sillekki löytyy hyvä selitys. Sä voit pluggaa näist kutsumanimist Suomi–stadi-sanakirjast. Kirstist on 16 slanginimee, Pirkost 12, Sirkast 10 ja Taimist 7. Sillon oli paljo -ka-loppusii slanginimii niiku Eroka ’Eero’. 14 TSILARI 5/2021 HEIKKI PAUNONEN SLANGILODJU M eist kaikist on käytetty erilaisii kutsumanimii, lemppareita. Pitskul mä olin Heka, kansikses Pausku ja opparis Paukku. Mut sit on semmonenki gamla loru ku Tint-tant-Taneli, Tanelin munat paleli, Tanelist tuli munapuoli, Tanelist ei tytöt huoli! Ei olis ollu kliffaa, jos nimi ois ollu Taneli. Mut mä skrivaan niist nyt kahes Slangilodjus, täs ekas etunimist ja seuraavas muista kutsumanimistä. Samaa slanginimee on voitu käyttää kundien ja gimmojen nimistä
Se järkkäs kaikkee ja Kaija minnailee, miten ne oli Mossen kesämökillä koko duuniporukan kans. Lehti oli tsögannu gamloi arkistoi ja hitannu sielt foton vuodelt 1967. Kaija bamlaa, ett Mosse oli oikeesti meikkaaja, ja ku joku tartti sen salongis snygin fledan, ni Kaija pistettiin duuniin. Mut ei se ollu iisiikään, ku siel kävi bulisti kaikkii artistei ja oopperan tanssijoita. Mut siit selvis, ku värjäs fledan mustaks. Aika moni slangilainen ainaki tsennaa Kaijan, jos ne minnaa stailin friidun, ku oli usein legendaarisen Tsilarin päätoimittajan Varvikon Kartsan messis slangitreffeil. Siin haastateltiin Liana Kaarinaa. Kaija bamlaa, ett Mosse oli hemmetin hyvä pomo ja kliffa tyyppi. Fotos mösjöö Mosse laittaa muka Liana Kaarinan fledaa. 20 02. Niin kävi Kaijallekki. Ei muuta ku vihreetä maalii sutimaan Liana Kaarinan fledaan. Nythän noit vihreit tai sinisii tai minkä värisii vaan fledoi on gartsat pullollaan. Keissi oli siit erikoinen, ett Liana Kaarina oli päättäny, ett se haluu vihreen fledan. Sil on hymy herkäs ja fleda aina kondikses. Hymy-lehden kanteen piti saada kunnon shokkifoto – blisaa paremmin. TSILARI 5/2021 15 M onet stadilaiset minnaa mösjöö Mossen. Mut oli Kaija paljon muutaki ku muusa – se oli taitava frissa. Mut kuinka moni tsennaa Kaijan, ku oli duunissa Mossen salongis. . Oli ne sit kans jiftikses, sillon Kaijast tuli Kaija V. Mut sillon ei ollu mitään Melody-värikarttaa, mist hittas vihreen. Ku flyttaa himast toiseen, ni usein tsiigaa gamloi lodjui, mist ei muista ees, mitä niis on ollu. Mossen salonki oli muutenki kliffa duunimesta, ku siel tapas kiinnostavii ihmisii. Kaija oli Kartsan muusa – niin se lupas, ku ne alko treffailla. Värii oli tosi vaikee saada veks ja koko fleda muuttu lyijynharmaaks. Niinpä Mösjöö kekkas, ett vihreetä saa maalipurkista. ”Täs duunis piti aina olla ajan hermolla”, Kaija bamlaa. Mösjöö duunas sille viel vihreet silmäripsetki. Niihin muistoihin Kaija törmäs vahingos, ku hittas gamlan lehtileikkeen. Mosse pomona Mosselle Kaija pääty duuniin, ku sen duunikaveri suositteli sitä. Mut ei Kaija kuitenkaan Mosselle jymähtäny. Liana Kaarina kerto sit ku sitä haastateltiin se kolkyt vuot ton foton jälkeen, ett ekas pesus tuli suru puseroon. Vihree fleda Kaija hittas Iltsarin lehtileikkeen vuodelt 2002. VIRVE KUUTAR STADILAISIA Kaija K, jost tuli Kaija V Fo to : Ilt as an om a Pl us sa 1.1 1. Eikä se tietty tylsään mestaan bytskannu. Kaija ja Mosse duunaamas Liana Kaarinalle vihreet fledaa
Kämpän omistaa firma Moomin Characters. Ne kulki toistesa luo salaa, vintin kautta. Tuulikki Pietilällä oli ateljeehima samassa talossa. Mut sattuu sillekki fiboi. Shadowsien ja Ventureksien seuraajat skulas kliinii musaa. Ku se födas, niiden fämili budjas Skattalla. Jussihan on suomalaisen rock-musan dallaava tietokniiga. Mä funtsaanki ihan ku Tauno Matomäki: ”Eniten hyötyy mun elämässä on ollu siitä, et mä oon plugannu niin helvetisti hyödytöntä.”. Kasarmikadun ja Ullanlinnankadun kulmassa on vieläki Toven tornimainen ateljeehima. Oikee nimi oli Marja Tenhunen. Mitään revittelyy ei sallittu. Eikä skulannu Fenderii vaan vasenkätist Burns Biisonii. Heikki ”Jallu” Rantapihla murjo huolella biisin Metsäkukkia. Atte Varsta ELVIS & MINÄ – Suomalaisten tarinoita kuninkaasta Aviador Täst kniigast hiffaa, et mä alan olla jo aika fossiili. Spädät suositukset ei ollenkaan tarkota, et just nää kniigat ois boltsin parhaat tai muuten ohittamattomat. Sit meiän skolee kävi kans Elviksen fan-klubin prexy. No, Jallu oliki mun frendi ja punk-skittan pioneeri. Kaheksan metrii kanttiisa, kuus kaarifönarii. Mut sit tuli stadilainen Blazers. Me oltiin niinku ”helkkarin hyvin informoitui”. Täs kniigas on sellasist yli sata esimerkkii. Jos joku ihan oikeesti näit mun kniigastoorei pluggaa, ni täs ois taas persoonakohtasii funtsauksii. No, mul oli tsägä, et mun luokkakamu oli ekoi ku näil huudeilla diggas Elvistä, Sallaksen Upi. Juha Järvelä Tove Janssonin Helsinki Minerva Mä en oo koskaan ollu mikään buli Muumi-fani, mut tää kniiga kolahti. Sielt Tove flyttas Krunikaan, sit Kluuviin, Tölikaan, Kamppiin, Kaivariin, Ullanlinnaan ja Kaartinkaupunkiin. Tovehan oli lesbo. Oliks syy rockn ’n’ rollin vai muutaman kesyn slangisanan. Jussin muistelmissa Muistan vielä vuonna 56 fan-klubin prexyn nimi on skrivattu väärin. Vasta vuonna 1992 ne sai yhteisen kutsun pressanlinnan bileisiin. Noi alkuaikojen stadilaiset skittabändit mä tsennasin melkeen kaikki. Mut vasta ku mä tän opuksen kahlasin, mä bonjasin, millanen botskilastillinen Stratoi Härmään onkaan roudattu Itkosen Jussin skittan jälkeen. Kniiga kertoo, et toi luukku on samas kondikses ku Toven aikaan. Ei puutu ku spaddun dunkkis. Tove Jansson oli multitalentti: smoglas arttuu, skrivas kniigoi, piirs sarjiksii ja kaikkee muuta. Tähän ku on haalittu härmäläisten Elvis-stoorei, ni aika moni on hitannu kunkun vast kuuskytluvun lopun tv-showsta ’68 Comeback Special. Siitähä oli vast muutama vuosi, ku Lasse Liemolan levyä Diivaillen ei saanu esittää radiossa. Täst bökkerist vielä: en ois koskaan uskonu, et skittabändeist pystytään viel skrivaan näin stydi kniiga. Tuli tos kesän ja syksyn mittaan taas lesattuu hillittömän buli nivaska kaikenlaista. Homoseksuaalisuus oli Härmässä rikos 1970-luvulle saakka. No, Upii ei oo tähän bökkeriin haastateltu, Raittisen Jussii on. Suurimmalle osalle lesaajist nää kniigat ei oo yhtään hyödyllisii. Ku sä meet buiduun tai bibluun, ni sul on lista, mitä kysyt. Rokkibändien esikuvilla oli sprigi päällä ja skraga kaulassa. Kunneltiin Jailhouse Rock -EP:tä. Tää kertoo Stadista ja ihan näist huudeista, joil meikäläinen on dallannu ja budjannu. 16 TSILARI 5/2021 SEPPO PALMINEN TSILARI SUOSITTELEE Spädät joulusuositukset, jos pluggaa meinaat Janne Örnberg, Kati Järvi, Jori Venemies: Emman perilliset – Suomalaisen rautalankabeatin vuosikymmenet Aviador Tän kniigan kannen ylälaidassa on just oikee foto: Fender Stratocasterin virityskoneisto. Sillo Elvari oli viel kondiksessa ja veti rautasen shown. Mut hei, kuuskytluvun loppu! Mä hittasin Elviksen kymmenen vuotta aikasemmin. Onks sulla Elvis-stoorii
Epe’s Music Shop öpnattiin Mansessa syksyllä 1972. Epe toi albumit maahan vikkelään, eikä ne ollu hirveen tyyriitä. Mitä täst vois oppii. Kusti polki plattoi ympäri maata ja se upee buidu Kunkungartsalla oli jengin hengailumesta. Silti, ku mä pluggasin, mä koko ajan toivoin, et Aki ois elossa. Mut stoorit näist bändeist on fantsui. Tsennaaks sä, mitä sä haluut. 3. Ny se on kuivilla, mut studaa, ett siit tulee toivoton mulkku. Simppeliikää roolii se ei slarvannu vasurilla. Aki delas, kaikki ties sen. Tartteeks meidän tsennaa se. Sen legurit on aina ollu raitistuneit spurgui. Sit Epe pisti pystyyn Poko Recordsin. Ehkä sen, ettei kantsi venttaa delausdumausta, ennen ku rupee elämään – kybällä. Vuonna 1977 Gorilla-klubilla järkättiin bändien SM-kisojen karsinta. Aki oli se tyyppi, jol oli oma elämisen filosofia enemmän ku himassa. Timo Kalevi Forss HELISMAA Sanoittajamestarin värikäs ja traaginen elämä LIKE Miks tää jätkä on melkeen kaikkien riiminvääntäjien esikuva: Junnu Vainion, Vexi Salmen, Juicen, Tuomari Nurmion, Hectorin, Heikki Salon, Palefacen. Timo Kanerva EPE – Levymoguli Johnny Kniga Tää jätkähän on manselainen. Futisseuroist Epe fanittaa Arsenaalii ja paikallisist lätkäjengeist Ilvestä. Samulin hoitohistoria on karu. Skabas oli mukana Eppu Normaali. TSILARI 5/2021 17 Fo to : Se pp o Pa lm in en . Tää kniiga on rankkaa plugattavaa. Se duunas riimit viiteentuhanteen biisiin, skrivas 10 revyytä, 104 radiohupailuu, 32 leffakäsistä ja 8 näytelmää. Vuonna 1952 Helismaa ja Toivo Kärki skrivas laulunäytelmän Tampereen Työväen Teatterille: Niin metsä vastaa. Ei mitään merkkei, et se ois minkään alan addikti, paitsi et asentees oli buli annos täydellisyyteen tsemppaamista. Mut delaamashan me ollaan kaikki. Kronklaaminen ja flaidaus loppuu, elämä on sellasiin liian stubu. No, niitähän oli teatteriskole turvoksis. Mä ohjasin jonkun valistusvideon muistaakseni Stadin käyttöön. Tuli uusii bändei ja nyyii naamareit: Teddy & The Tigers, Eppu Normaali, Popeda, Yö, J. 2. Mä en ois ikinä uskonu, et sama jätkä ny jutskaa, et se on ollu nalkissa melkeen kaikkeen: brenkkuun, uhkapeliin, skruudaamiseen, friiduihin, bylsimiseen, ihan mihin vaan. Liidaaks sä sun elämää. Se ei koskaan päässy näyttämölle. Reino Vihtori Helenius (Helismaa siitä tuli vasta parikymppisenä) oli avoklabbinen stadilainen. Täs näit on sillai, et frendeilleki piisaa!. Se on saanu troppii psykoosiin, koisaamattomuuteen, maanis-depressiivisyyteen ja ADHD-oireisiin. Karjalainen, Ismo Alanko, The 69 Eyes. Sä voit tsennaa, kuka ja mitä, mut sä et enää liidaa. Samuli oli yksi niistä, joille fyrkka snadeist duuneist kelpas. Se on suomirockin buli takapiru. Se oli ihan fakiiri jo näyttelijänä. . Skrivas slangiiki, ja sanoilla braijaaminen oli kundin intohimo. Siks, et se on merkinny Härmän kulttuurille yhtä paljon, ku Aleksis Kivi, Väinö Linna tai Lauri Viita. Ku sä oot leguri, sun duuni on jeesaa muita ihmisii. Siihen tarvittiin nuorii tyyppei näyttelijöiks. Ei yhestäkään! Oskari Saari AKI HINTSA – Tänään olen elossa WSOY Aki Hintsa tsennattiin F1-varikkolegurina ja kundina maailmanmestareiden takana: Mika Häkkinen, Kimi Räikkönen, Sebastian Vettel, Lewis Hamilton. Siinä bamlataan slangii, dokataan brenkkuu ja kärsitään krabbiksesta. Tuli niinku suomirockiin äksönii. Huomisest ei tiedä, liistrataan tähän hetkeen, sanoo kundi, ku on delaamas. Core klaaraantuu, ku sä kysyt: 1.Tsennaaks sä, kuka sä oot. Mestarin nerokkuus bonjattiin kyl myöhemmin, mut jätkä oli jo delannu. Se oli vinyyliälpeiden aikaa. Johannes Lahtela SAMULI – Pimeydestä valoon Otava Mä tutustuin Samuli Edelmanniin ihan 1990-luvun alussa. Dumarina tsitannu Jussi Raittinen totes kisan jälkeen, et näist bändeist ei tuu koskaan eikä ikinä yhtään mitään. Joo, tarttee. Aamulehti uhkas, et Tampereen stadi vetää fyrkat vek, jos rillumareiRepen käsis esitetään. Mut siinä vaiheessa, ku sä bonjaat, et sul on haimasyöpä, sun filosofias menee uusiks
Pöydäl oli flinda samppista, vaasi mis oli blumma ja buli tuubi vaseliinii… 2 Silverii saa mun jo delanneen broidin tsoukki. Iha umpiheteroit kundei molemmat. Se onki sairaan mageet, varsinki jos on paljo nyyaa snögee. Ku ne tsöras takas kohti Stokista, Kimi rupes viskoo outoo legendaa. Me oltiin skimbattu pari timmaa, ku Kimi sleppas, et se taitaa kippaa pari stobee rinneraflassa. . Mun ja broidin piti stykkaa se sopiviks biiteiks tiskiin. Tsoukkei ja tsoukkei Fo to : Jo rk ki Jo rm an ai ne n.. Vir prudens non contra ventum mingit. Täl fudul boltsi ei voi mennä ku byyriin: ”Kimi hei, sun muija skulas mulle, ku sul on varmaan luuri mykkänä. Mä dallasin Kimin viereen ja laitoin mun handun sen olkapäälle. Faijal oli putiikki mis blisattiin safkaa ja mä olin kesiksel broidin kans siel duunissa. Mä minnaan, ku oli enkun tunti. Mihin hittoon se dyykkaaki, stadilaisuutta se draisaa aina meggessä. Siellähä Kimi huseeras, baaritiskillä. Friidun feissi hohti ihme lyysist ja se tsiigas Kimii ku George Cloonii. Se on tosi himmee pleissi, joka mestaan pääsee skimboilla ja rinnebaarei on niin, et riittää. Se on ny skrivannu jotain 50 kniigaa jaagaamisest, fisustuksest ja golfista. Stadissa Jorkki teki duunii fotarina, mut ku se diggaa skutsis dallaamist ja fisustamist, se flyttas landelle. Kun maikka nyökkäs, ni Bärtsi murjas: ”Old woman.” Maikka tsiigas fönarii puol minsaa ja totes: ”Perhaps this is not the right answer.” Sit maailmast löytyy käytännön tsoukkei, parctical jokes. Kimi oli sen frendin Peten kans fisustamas Sveduissa Vätternil. Maikka näytti jotain fotoo, mis oli rupisii fiblui ja kämäsii banskui. Mut ku meitsi on lesannu latinaa Norssis yheksän vuotta (mä tuplasin nelosen, repetitia est mater studiorum) ni lopuks asiaa latinaks, ja tää sopii joka jannulle. STADILAINEN REHUPUNTTI JUHA ”JORKKI” JORMANAINEN Juha Jormanainen on umpistadilainen, mut budjaa Tervossa, keskellä ei mitään. Sit se frogas: ”What is ugly and cheap?” Bärtsi duunas handun tanaan. Timman kuluttuu meitsiki funtsas, et stobe vois olla hyvä idis. 3 Pronssii vei mu frendin Kimin tsoukki. Mä stadinnan ton varuiks, jos joku barbaari sattuis lesaa tän stoorin. Fiksu kundi ei stroolaa vastablosikseen. Siihe aikaan elukat tuli flesubudjuihin puolikkaina ja siel niit ruvettii vast veistelee. Sit ne tsöras fiuden botskiin ja Kimi häippäs tsögaa hytin nykkeleit. Nii, et voisiks sä skulaa sille, ku Jani-Petteril on öörat taas klesana.” No joo, kyl Kimi skriinas tsoukille jo kveltsul – sil oli sillo jo toinen misukka kierrokses. Jassoo, tuttu geimi, mä funtsasin. Toiseen handuun se otti possun öögan, ku oli ihan bludes. Se smoglaili, kuin fantsuu niil on kohta botskissa, ku on oma hytti ja tuplapeti – ja ihan kaksistaan… Pete jo tsiigaas Kimii viistoon, et mitä skeidaa sä dorka oikee jauhat. Ne sai bulei tanei ja järväreit. Siin käytännön tsoukkeja parhaast pääst. 1 Mä ehkä vedän snadisti himaan, mut ykköstsoukki on mun ihan oma. Skoles ku me opittii niit stikkaa, ni Norssin maikat oli joskus ihan lirissä. Broidi nirhas possult öögan, roiskutti bludee pläsiin ja peitti oman öögan handulla. Mä kurvasin raflan eteen, otin skimbat veks klabbeista ja dalsin sisään. Se venttas, et daamit oli tsufepaussilla ja sit se iski. Sit se dyykkas paussimestaan mis daamit divas borkkaa ja ruikutti: ”Voi vidy, tsiigatkaa kuin kävi ku knaiffi lipes.” Kirkumine kesti yli timman. Mikäs siin, Kimi skimbas kapakkaan ja mä jäin vetään störttii. Se piti handusta hitsin upeet daamii ja bamlas sille ranskaa. Mut Kimi vaan jatko samaa tsoukkii. Pete dallas hyttikonkiin, jyskytti dörtsii ja Kimi öpnas. Sillo broidi sai idiksen. 18 TSILARI 5/2021 N iit jengi diggaa – hyvii tsoukkei. Yks päivä putiikkiin traijattii puolikas töpselinokka. Seuraavas meitsin lista, top trii. Pete tsiigas hyttiin. Mä olin Kimin kans skimbaamas Pyhällä. Joo siel oli tuplabunkka ja sen vieres snadi pöytä
Ku flopparit oli kondikses, niin Pikku-S:lle hakee bägi herneit. Jengi chillas kyl huolel ja siihen bishen kyljyksee sipet ja dipet, nefe rullaa ja laiffi o huigeet! Huomas kyl ne, jotka ei pelkil bisheil lähteny radalle, vähä oli jtn styrkempaa stuffii, sitä vihreet, bubuu. Ei siel flaidattu tai rähisty, oltii yhtä possee. Geimit jatku siihen asti ku se puole kilo bägi oli finiitto. Egen shotit tiskin alt naamariin ja hommat rullas. Ties kyl mitä syndeil löyty paketist. Osa jäi bygii itäsettejä ja tuntu et se geimi kyl muuttu raffimmaks. Nou bigiis, kantsii yytsii pelist tos vaihees. Siit fiunat fikkaan ja vodaa perään. TSILARI 5/2021 19 J oku hommas moken kamat, ni alettiin vetää säbää ja hokii. Jengi alko lokkaa just siin Pikku-S:n hoodeil binii ja rupes samal spaddun hiisaaminen ginostelee, niinku kans bubun. Semisti joutu tekee duunii poskil et jakso sen pari h painaa hommii siel. Ei meit siel ollu ku salee parikyt äijää ranaamassa flopparit handus. Gängiin pääs messiin kaikki: fätit, chinkit, räkikset tai oli sit fouksit deekuja tai ökyjä. Fo to : He ls in gi n ka up un gi nm us eo .. Laitettii tulille polet ja rofet, kirkkikset tai jotkut geimit lähikentäl, se oli TIMANTTIST! Eiks kaikki oo hallus. Oikeest alakulmast hittaat seisarii henkivän Vuokin lukion gamlan haussin. Kyl ne nikat saatii joteki kurii. Idäst oli kyl iisii eksyy ytimee, Vaasiksen räkälöis Sörkäs stobet femman! Stadin halvinta öölii, eikä jengii ginostellu ikä baskaakaan. Ota setti haltuun! Haapis = Haapasaarentie Pikku-S:ssä = Vuosaaren vanhan ostoskeskuksen S-market lokkaa = pyytää tuntematonta täysiikäistä hakemaan viinaksia kaupasta binii = bisseä käty = kämppä tyhjä eli fouksit ei oo himas hiisaaminen = polttaminen ginostelee = alkaa kiinnostaa Vuokin “nyya” ostari, Columbus byggausvaihees. Sitä ei enää oo, ku uus entist ehompi bytinki saatiin lopultaki kasaan. Raffimpaa geimii Vklp meni skoleaikan siin ku kiskottiin sit märkää äijien kans tai dokattii iisist frendin nurkis, jos sattu olee käty. Gymigeimit oli kans kovaa kamaa, siel porukka rygi viimest päivää, kunnon pumpeis pe baarii iskee mihoi, böönii, tsigui. Alko kaman diilaus ja hihaan vetäminen, onneks buli osa outtas näist klikeist. Jengi haslas ja räkikset poisti hyväl tsägäl oreganot pois. Se oli vähä ku ghettojen kuulis eli kuulapyssy. Se oli kyl perus, et joku räkis lähti spiidaten himaan ku otti vähä öögaan hittii. Semi pikasee hommat ja setit sit vähä muuttu, ku jengi vähä vaihto skolee lukioo tai amiksee. Yks bängäävimmistä hommist skidinä oli flopparit – föbättii raksalt putkii ja kyhättii niist flopparit. Lokkaamine jos ei napannu, nii kyl fouksien kaapilt aina joku flinda löyty. Ei kyl snaijannu millään! Ne joit ei paljo röllö ginostellu nii hoiti kyl homman himaa knölli/mälli/nutu/ biusa/biitti yläpellin al. Täst kyl o salee jo melkee 15–20 vuot ja edellee jengi pystyy heittää jokase äijän, sällin, kundin ja jokase retun nimelt. Aina jollain oli! Itiksen Prismast käytii poistaa helpot Olvin mäyrikset, ei se bungannu ku sen 6–7 egee sillo. Mutsit kyl kiitteli ku joutu skrabaa paskaset kamat klesoil hanskoil… ei kyl herunu paljo kiitost. Massit tieteki saatii pullofygyil mitä dyyggailtiin skutsist. Mutseilt nyysittiin tuliterät Viledan sormet fikkaan ja iskettiin ne jeesusteipil kii. Flopparisodat hylätyl kirkol – ihan HC-settii. Vaik Paunosen broidit sit feidas idän, ni itä ei feidannu niit! . JANGSTERISLANGI BENKKU JA CRIDE PAUNONEN Itä-H settii – skidist teiniks Skidinä Haapiksen jätkät oli ne minteimmät äijät Vuokis! Iha sama, mis oltii tai mis mentii, niin kyl jengi lähti imuun
Moni slangijengiläinenki tietää: sä voit olla födannu tääl ja sul voi olla famili täält ihan himmeen kaukaa, mut ei sun himas välttämät oo bamlattu slangii – ei, vaikka te oisitte budjannu jossain muual ku siel Tölikas. Aineisto on siin mieles tosi uniikki, ett siihen on saatu tallennettuu Helsingin puhekielt kaikkiaan kolmelt vuosikymmenelt, 1970-, -90ja 2010-luvult. Ja sit meil on savolaiset, joita ei tarvi edes mainita, ne ku avaa leipäläpensä, vastuu siirtyy kuulijalle joka tapaukses. Ja sit meil on Stadin slangi. Mä minnaan, ku olin ite jotain kymmenisen vuotta sit skruudaamas Kuurnas Krunikas, ni lysnasin, et joku daami jorisi kniigakielt mun viereises pöydäs. Slangiproffa Heka on monet kerrat tuonu esiin, ett varsinki sanaston ja rakenteen puolest Stadin slangi ei oo suomen kielen murre, eikä se oo sveduu tai slobookaan. Sen takii, ett slangi on tääl meidän Stadis kehittyny ja just stadilaisten bamlaamisen kieli, se on saanu himastadissaan spessun aseman – enkä mä yhtään ihmettele: ei sitä ihan joka päivä ummikkona keksi frendien kans kokonaan uutta kieltä. Tuli heti tosi kylttyrelli olo. Tietenki poikkeuksii on salee ollu joka suuntaan, mut ainakaan Kuparinen ei sen väikkärin tutkimusaineistoon sellasii hitannu. Sen kuulee ihan jo persoonapronomineista: minä – mä; sinä – sä, he – ne, samoin monen käyttämä kaksoispassiivi: ollaan oltu kuuluu kniigakielel ilmasta on oltu. Kaks ekaa aineistoo on samlannu meidän oma slangiproffa Heikki Paunonen, 2010-luvul keruun hoiti Hanna Lappalainen suomee Verstaal pluggaavien stuidujen avul. Mitä toi rehupuntti tos oikein selittää. Ku kirjottaa, piisaa vaan yks sana: istun, ku on kokonainen lause, mut voi olla kans virke: Istun. Viime kesäkuus Mansen yliopistost tohtoriks väitelly Olli Kuparinen duunas väikkärin, mis se esittelee stadilaisten eri puhevariaatioit Tölikast ja Sörkast kerätyn pitkittäiskorpuksen* avulla. Sen takii Helsingin aluepuhekieli on monien murteiden ja kniigakielen sekotust. Eikä Stadin slangikaan tietty päiväs födannu, mut mitään kielitieteilijöit sen ekat bamlaajat ei ollu. Slangi on Stadin oma kieli Stadi siis perustettiin keskelle svedunkielist aluetta, eikä tääl sen takii ollu omaa suomenkielist murrepohjaa, niin ku vaik Manses, Keski-Härmäs tai vaik Etelä-Karjalas. Stadin yks piirre läpi koko sen elämänkaaren on ollu monikielisyys ja se, ett tänne on ain flytattu paljon muualta. Puhekielel taas voidaan sanoo: me mennään, mut kniigakielel pitää kirjottaa: me menemme. Matskus on kans haastattelui sellasilt tyypeilt, ku on ollu messis joka kerta. Slangi on oma, ainutlaatunen kielensä. Flyttaajat on tuonu tänne mukanaan omii murteitaan, mikä on sit tehny sen, ett aluepuhekieles on bulisti muualt lainattuu.. Suomen kieles on suht stydi ero kniigakielen ja puhekielen välillä. Kniigakieltä Tölikasta Kuparinenki skrivaa siit, ett just varsinki se Tölikan jengi, ku oli pääosin akateemist, ei käytännös opettanu niiden skidei bamlaa mitää slangii vuosikymmeniin – eihän ne itekään osannu! Niiden himas käytetty kieli oli lähes puhast suomen bökkerikieleen perustuvaa varianttii, ja sit tietty toist kotimaist puhuttiin paljo. Duunarikielt ja murteit 1800-luvun puolvälin jälkeen Stadi alko olla jo kovaa vauhtii kasvava kaupunki, TIINA LINNA STADI JA SLANGI Helsingin puhekielt, kniigakielt ja Stadin slangii Landepaukut heittää monesti läpäl, ett “hei, millast murretta siel Hesas puhutaan”, ja siinä moni stadilainen on snadisti hoomoilasena monttu auki, ett mitä ihmettä. Puhekieles tarttetaan kuitenki kaks sanaa saman asian sanomiseen: Mä istun, ja slangil bamlataan tietty: Mä tsittaan. 20 TSILARI 5/2021 N iin ku bulit stadit ympäri boltsii, myös tää meidän – ku tosin on buli, mut snadi ja joka tapaukses ainoo Stadi – on murteiden ja erilaisten puhekielten sulatusuuni. Helsingis nimittäin on oma aluepuhekielensä, ku on eri juttu ku Stadin slangi, vaik ei se ihan murrettakaan oo. Sen takii tän alueen puhekielt ei voi sanoo Härmän aluemurteeks. Mut landepaukut ei yllättäen ookkaan ihan täysin vääräs, ku ne kysyy Hesan murteest. Siit hiffasin heti, ett nyt virtaa gamlaa akateemist verta ihan mun vieres. Eihän Stadis mitää murretta puhuta, vaan bamlataan kunnon snygii slangii
Some sekä ylipäänsä netti on lisäks tehny sen, ett slangin ja yleisen nuorisokielen raja on sekottunu ja muuttunu häilyvämmäks. Yleensä sanotaan Lönkka, mut yks sana, ku herättää aina jupinaa ja snadisti skrägistäki, on, kyllä, just se. Monet tuli Hämeest, ja siks hämäläismurteet on jättäny Helsingin aluepuhekieleen jäljen, ku kuuluu siin edelleen. Se meen-muoto tulee kans just Hämeest. Sen väikkärin tutkimusaineiston perusteel se funtsaa, ett nuoret ja gamlat stadilaiset suhtautuis slangiin ja sen bamlaamiseen keskenään eri taval. Kielitaitost lössii Stadissa familit ja yhteisöt on kautta aikojen ollu monikielisii ja -kulttuurisii. Kaikkiin kieliin ja varsinki slangiin kuuluu se, ett ne elää jatkuvas muutokses ja kehitykses. Tärkeet oli salee kans se, ettei skidit halunnu, ett niiden fouksit snaijaa, mitä ne yhes bamlaa. TSILARI 5/2021 21 ku tartti bulisti duunareit ja muit, nykyään sanottais, ett matalapalkka-alal duunii painavaa jengii. Pointti kuulostaa uskottavalt, mut päätelmäs on feeluu. Sä hiffaat, mitä mä tarkotan: Sörkka. Sitä varten on rekisteröity jopa oma yhdistys. Ihan sama, vaik ne omat porukat olis coolei, boheemei, rikkait tai vaik ihan vaan tavallisii boomereit**, ne on omien skidien silmis maailman noloimpii kalkkiksii yleensä siin viimeistään teini-iän paikkeil. Stadis on ollu aika, ku slangii ei oo saanu bamlaa vapaasti ainakaan skoles, ja Verstaal asti on väännetty siit, miks aluemurteet on hyvä kotikieli, mut Stadin slangi jotenki muka huonompi. baby boomer -sukupolven edustaja. Hämäläismurteis sanotaan, ett mä meen kattoon eikä mä menen katsomaan – ilman sitä ma-tavuu. Skidit ei maindaa niiden elderien stailist Aikojen alust on ollu selkee homma, ett jossain vaihees skidit kasvaa siihen ikään, ett niiden fouksit on niiden öögis meganoloi. Junnut funtsaa, ett slangi on gamlojen friidujen ja gubbejen kieli, eikä hiffaa, ett ne iteki bamlaa slangii, se on vaan erilaista ku ennen. Eikä sellaseen oo kellään natsoja. Sörkas budjas nimittäin jo noihin aikoihin bulisti monikielist jengii. Ku jokainen flyttaaja toi sen omaa murretta messissään tänne, suli niiden kaikkien yhdistelmäst lopult Helsingin aluepuhekieli. Ku samas haussis budjas perheit, ku käytti suvereenisti sekä sveduu ett suomee, ja niiden familien skidit hengas keskenään samoil pitskuil, olis ollu melkeinpä ihme, jos ne ei olis kehittäny yhteist kieltä, mis svedu rulas. Sehän on kuitenki yks metka juttu lapsuudes ja nuoruudes; sitä haluu ihan omii juttui omien frendien kans, mitä kukaan muu ei hiffaa. Vaik slangin rakenteet onki ajan kans mukautunu enemmän suomen kieleen, ni sveduist on jääny esmes se, ett vokaaliharmonia ei oo slangis mikään juttu, toisin ku itämerensuomalaisis kielis. Kuparinen on sitä mieltä, ett se voi johtuu siitä, ett slangist on tullu tavallaan niin selkee osa tyypillist helsinkiläist ja Helsinkii, ett junnut on alkanu karsastaa ja tsiigaa sitä kieroon. Usein sveduu ja jotain murteellist suomee käytettiin jopa samas familis, ihan niin ku nykyäänki: faija saatto olla vaik hämäläinen ja mutsin äidinkieli saatto olla svedu – tai slobo. Muual Härmäs puhutaanki ihan sujuvasti reeneistä, vossiileista, pensasta tai vaik rosenteista. Ennen tänne flyttas jengii lähinnä muualt Härmäst, mut viime vuosikymmeninä kans enemmän myös muualt boltsilt. Edes nykyajan boomerit ei bonjaa kaikkee sakilaisten kielest, eikä toisaalt nykyjunnujen slangist. Hekan slangiarkistoist löytyy nimittäin vilt gamloi slangisanoi, ku stadilaiset junnut yhä edelleen käyttää tai ainaki tunnistaa. Slangiproffa Hekal on nimittäin toinen kela: nuoret kyl käyttää slangii edelleen ja on siit ylpeit, mut ne mieltää sen eri taval ku vanhemmat sukupolvet. Kuparinen kelaa, ett viel 2010-luvul gamlat stadilaiset oli ylpeit slangist ja joko bamlas ite tai ainaki niiden omat fouksit bamlas tai oli bamlannu. snaijaa, kniiga, buli tai vaik snadi, ni monet suomen kielen murteille vieraat äänteet: tsiigaa, studaa, sprigi ja kans vaik d ja f -äänteet ei oo stadilaisille edelleenkään mikään onglema. Slangi on aikansa kuva, ja sen takii ei oo olemas oikeit ja väärii vastauksii siihen, kuuluuko Sörnäisten slanginimeen nyt se vokaalisointu vai ei. Vai Sörkkä. Se on vaikuttanu muun muas niin, ett siinä, ku 1800-luvun Stadin slangi oli vahvasti svedunvoittoist huomattaval mausteel sloboo, bamlaa nykyajan nuoret polvet slanginsa seas esim. Kieli on sosiaalista toimintaa ja sen käyttäjille resurssi. vaik somalikielest otettui lainasanoi. . Ku viel pitkälle 1900-luvulle Tölikas puhuttiin melkein puhdasta kniigakielt, ja Sörkas oli 1800-luvul viel aika murteellist meininkii, oli ihan selkee homma, ett stadilaiskersat halus tehä pesäeroo niiden foukseihin. *pitkittäiskorpus = laajahko, samalta alueelta eri aikoina kerätty puhutun tai kirjoitetun kielen näyteaineisto **boomer = suurten ikäluokkien, ns. Slangii osataan nykyään vaalii: sitä voi vaik tutkii, jos haluu, sil voi bamlaa, siit voi bamlaa, sil voi skrivaa ja duunaa vaik arttuu. Slangi kuvaa sen bamlaajien aikaa Slangi on aina bamlaajiensa näköstä. Esmes just vaik pihapelien kieli, niin ku kirkkis, ei kuulu nykyjunnujen slangiin, mut tilalle on tullu vilt nyyii sanoi, ku kuvastaa sitä aikaa ja ympäristöö, mis ne elää. Sen takii ei kande (ja tän mä opin iteki vast, ku duunasin tätä stoorii) suhtautuu varauksettomasti siihen, ku väitetään, ett suomenkieliset kundit olis lainannu svedust niiden suomeen. Niin ku slangiproffa Heka sanoo: jokaisen stadilaisen slangi on aitoo ja oikeeta, koska kieltämällä, ett stadilaisen slangi ei oo oikeeta, kieltää samalla stadilaisen stadilaisuuden. Sä voit sanoo bögat yhtä hyvin ku bögät. Onneks niist ajoist on tultu pitkälle. Junnut ei jämähdä normeihin Kuparinen on hoksannu yhen jutun slangist, mikä on must tosi mielenkiintonen. Junnuist se sen sijaan skrivaa, ett jotkut kokee slangin bamlaamisen vieraana, jopa väkinäisenä. Mikä on oikeet slangii. Niinpä töölöläisskidit rupes puhuu enemmän puhekielisesti kniigakielen sijaan ja Sörkas kehitty Stadin slangi, ku födas oikeestaan aika nopeeta. Vertailuks Heka on nostanu lontoon, jost on nykyään slangis jotain kakskytviis prossaa sanoist, ja lontoost on kuitenki lainattu jo jotain plus kuuskyt vuotta. Kuparisen väikkärin aineistost selvii, ett vaik toi Sörkan gamla slangi elää nykyään lähinnä sanastos, esim. Monesti se, ettei snaijaa, johtuu ihan siitä, ett jollekki gamlalle sanalle ei oo enää tarvetta, eikä siks käyttöökään. Tietty lontoo rulettaa kans. Slangiproffa Heka on todennu, ett ku jotain seitkyt prossaa gamlast slangist on sanastoltaan sveduu, ei oikein voi olla mahdollist, ett niin bulisti olis lainattu toisest kielest vaan yhen sukupolven aikana. Vastaus duunarivajeeseen löyty pääasias landelta, ja nopeesti Stadi alko paisuu, ku jengii tuli tänne yhä bulimmin suomenkielisistki maakunnist
Fo to : M at ti Ka in ul ai ne n.. Foto: Matti Kainulainen. Yks pussiin pakattu malli makso 1,95 mk. Jo aika pian päätin, ett niist täytyy tulla sen näköisii ku ne olis oikeestikin vaikka mittakaava olikin nyt 1:72. Kuvan kääntöpuolel oli mallin byggausohjeet, ja pussis osien lisäks koneen tunnukset liimattavina siirtokuvina. Maalit ja pensselit piti tsöbaa erikseen, mut ne löyty samoist lafkoist ku mallitkin. Mies pienoismallien ja stoorin takana, mallari Matti Kainulainen itse. Käytin Humbrolin emalimaaleja, jotka yhdessä muoviliiman kanss aiheutti himassa melkoiset döfikset. 22 TSILARI 5/2021 M un oli heti selvitettävä, millä suihkareilla ne flygas, ja faijan mukaan ne oli North American F-100 Super Sabreja, sen ajan huippurasseja. Olin himassa safkalla, kun kuulin kovan pamauksen: Super Sabret veti pinnoissa urku auki ja jälkipolttimet päällä. Pienoismalliharrastajan unelmabuidut Mun skloddiajan hovihankkijoita, eli mallibuiduja, oli Mikonkadun Askis (Askartelukeskus), Stocka sekä Harrastelijain Aitta Viiskulmassa. Oikeestaan ne hallitsi sillon koko Stadin taivasta, koska vauhtii piti hakee välillä vähän kauempaakin ja varsinkin Skattan päältä. Se jäi kyl ikuisesti mieleen kuten lukemattomat muutki snygit lentonäytökset, joit oon ollu myöhemmin tsiigaamass Malmin kentsulla, mutta paljon muuallakin, maakunniski Stadin lisäks. Eka valaistuminen tais tapahtuu vuonna -62, kun jenkkiläinen Sky Blazers -taitolentoryhmä esiinty Kaivarin taivaalla. Siel oli satoja, jos ei peräti tuhansia, malleja flygareist, tankeist ja botskeist. Sielt ei ollu koskaan kiire veks, vaik tilaa asiakkaille ei ollu mitenkään ruhtinaallisesti. Mut ei mulle siit pahemmin valitettu, ku mun faija röökas aika ketjuna, ja sen tietää et ei sekään ihan hajuton harrastus ollu. Rungossa Suomen armeijan ilmavoimien tunnus. Airfixin halvimmat 1:72-mallit oli pakattu muovipusseihin, jois oli kuvittajan duunaama hieno äksönkuva flygarista jotain tehtävää suorittamassa. Eli oikeet värisävyt, tunnukset ja tarkat ohjeet; niitä noudatettiin ja kaikki detskut skarpisti duunaten. MINNAILUU MATTI KAINULAINEN Mallari Oon digannu flygareit, pilottei sekä ilmailua kaikkinensa jo ihan skloddist asti. MINNAILUU MATTI KAINULAINEN Mallari Vesitaso. Varsinkin jälkimmäinen oli mallarille snadi taivas: Laivurinrinne 1:ssä sijainnu buidu oli niin snadi, ett bulilla smagalla varustettu kauppias mahtu just ja just kääntyileen tiskinsä takana ottaessaan mallibokseja ja -pusseja esille hyllyistä. Lisäks kaikki mahdolliset maalien värisävyt sekä erikoistunnuksia ja -osia joka lähtöön. Isoist flygareis snadeihin Noihin aikoihin, eli 60-luvun alkupuolella, aloin myös byggaa koottavia flygareitten pienoismalleja. Meitsille tuli kiire luudaa pitskulle ja kletraa konepajan katsille tsiigaan esitystä
Byggaan flygareitten pienoismalleja sekä niihin liittyviä tarinallisia dioraamoja skaalassa 1:48. Mä dorka stikkasin kaikki mallini meidän pitskun rodeen – yli 100 flygarii kaikkine tilpehööreineen. No, kyllähän vanhemmatkin jeesas snadeilla fyrkkalahjoituksilla. Fo to : M at ti Ka in ul ai ne n.. Nyt eläkeläisenä on kliffaa, kun on näpeillä tekemistä. Byggaan flygareitten pienoismalleja sekä niihin liittyviä tarinallisia dioraamoja skaalassa 1:48. Siit tulee samanlainen Saab B 17, ku flygas stailisti Kaivarin lentonäytöksess tänä kesänä. Foto: Matti Kainulainen ihan rohkeesti ja ryhtyy haaveista tekoihin. Tilat me saatiin meidän talon glitsusta, kun kliffa gosarimme kimpassa faijani kanssa raivas yhdestä tyhjästä varastohuoneesta meille harrastetilan. Mut kyllähän osas muutaman vuoden kuluttuu veetuttaa – Aaarrgh! Mut tehty mikä tehty, ei sitä kande minnailla. . Tälläkin hetkellä on mun "miesluolassa" pienoismalli tekeillä. Varsinkin näinä koronaaikoina on ollu tosi kliffaa, ett on hobbi, jota voi toteuttaa himassa ilman ett joku viranomaistaho vois kieltää sen. 60ja 70-lukujen taittees alko meitsin intressit painottua prätkiin, friiduihin ja bailaamiseen. Sillon 16-vuotiaan viisaudessa mä aloin pitää mallailua skidien hobbina, eikä muutenkaan sotakoneiden ihailu ja värkkäily oikein sopinu Vietnamin sotaa vastustavan hippikundin pirtaan. Harmi vaan, ett ne tähtimotin muhkeet saundit puuttuu. Kiinnostus flygareit kohtaan ei ollu sammunu missään vaiheessa, joten oli aika iisii alkaa funtsiin mallarihommii Kiinnostus flygareit kohtaan ei ollu sammunu missään vaiheessa, joten oli aika iisii alkaa funtsiin mallarihommii, ja ryhtyy haaveista tekoihin. Saarivaltion legenda, R.A.F. Fyrkat malleihin saatiin pitämällä kirppiksiä ja blisaamalla itse duunaamiamme postikortteja. Eihän se mikään sali ollu, mut kelpas hyvin meille. Maaleina käytän hajuttomia akryylivärejä eikä nykyliimatkaan enää döfää kuten ennen. Baroda II. TSILARI 5/2021 23 Omat tilat glitsust ja snadisti bulimpi moga Pienoismallit ja alan tarvikkeet oli meitsin lompsalle aika tyyriitä, joten me perustettiin mun broidin ja yhen Penan kans oma mallarikertsi: "Fighter Club". Takas gamlan hobbin pariin Kun muutaman vuosikymmenen jälkeen omaan ikämittariin kilahti 50 vuotta, päätin aloittaa vanhan hobbini uudestaan
Nainen Kari Haklin kuvaamana MyllyMatin edustalla Sörnäisten rantatiellä 1971. Fo to : Ha nn el e Sa lm in en .. Kuvataitelija Katharina Schmidt ja teoksensa Vapaustaistelija Ars Longassa. Olemassaolo on jatkuvaa muutokseen sopeutumista. Näyttelyssä nähdään myös kokonaisen salin verran Heiskasen ja taiteilija Janne Laineen yhteisteoksia. – Niin kuin luonnon tulee jatkuvasti uudistua, / siirtyä kesästä syksyyn, / kasvattaa uusi silmu ja lakastua, / tulee meidän kääntää seuraava sivu ja uudistua ihmisinä. Fo to : Ra im o Gr an be rg . Schmidt on kansainvälisesti toimiva taiteilija Helsingistä. Hänen ilmaisupuoleensa ei voi mitenkään puuttua: hän on toisaalta kiinni perinteessä, mutta silti täysin omintakeinen ja ennakkoluuloton. / Joskus omasta päätöksestä, / toisinaan ulkopuolisten voimien vaikutuksesta. RISTO KOLANEN RISTO KOLANEN KYLTTYYRI Fo to : Ra im o Gr an be rg . Outi Heiskasen tärkein oppi-isä, graafikko Pentti Kaskipuro (Mestari K) on todennut: – Outi on hiiva, joka laittaa taikinan nousemaan missä vain. Hän on suorittanut merkittävän elämäntyön arkkitehtuurin kuvaajana. Heiskanen on virtuoosimainen taidegraafikko, mutta myös sääntöjä kyseenalaistava ja rajoja rikkova kokeilija. 1937) on yksi maamme tunnetuimmista taiteilijoista. Tuotteliaan taiteilijaelämän kaarta valottaa myös runsas valikoima valokuvia ja elävää kuvaa, joiden tekijöinä ovat mm. 24 TSILARI 5/2021 A kateemikko Outi Heiskanen (s. Retrospektiivinen näyttely Ateneumissa vuodenvaihteeseen asti kokoaa yhteen hänen monipuolisen ja monialaisen taiteensa eri osa-alueet. Asiakkaina ovat olleet niin museot kuin yksittäiset suunnittelutoimistot. Näyttelyn on kuratoinut Heiskasen taiteen tuntija ja pitkäaikainen ystävä FT Tuula Karjalainen yhdessä Ateneumin intendentin Sointu Fritzen kanssa. Hakli kuvasi Syksyn kuvataidesatoa Sakari Viikan foto Ateneumin näyttelyssä: Outi Heiskanen ja Hannu Väisänen Siirrettävän Tuonelan avajaisissa 1982. Hänen intohimonaan on luoda sekä omia kokoelmia, että tilaustöitä asiakkailleen. Hän on taidemaalari, muotokuvamaalari, piirtäjä, kuvittaja ja korutaiteilija. Taiteen teemat keskitty vät ihmisyyden syvien kysymysten tutkimiseen rohkean ja strukturoidun taiteen kautta. Sakari Viika, Jorma Puranen, Tarja Stranden ja Georg Grotenfelt. Näyttelyssä aihetta lähestytään punoen tarinoita yhteen eri näkökulmista – muutoksesta yhteiskunnassa, ympäristössä, yhteisössä sekä itsessä. Heiskanen tunnetaan niin performanssitaiteen kuin maaja ympäristötaiteen edelläkävijänä. Ikuinen muutos – ihmisessä ja luonnossa Katharina Schmidtin syysnäyttely Galleria Ars Longassa, Annankatu 12, käsittelee muutosta jatkuvana pysyvänä ilmiönä. Yli 300:n teoksen näyttely esittelee grafiikkaa, piirustuksia, maalauksia ja installaatioita sekä performanssien taltiointeja yli viidenkymmenen vuoden ajalta. Stadin valokuvaaja seitsemällä vuosikymmenellä Helsinki mielessäin -kirja (Musta taide 2016) oli Kari Haklin rakkaudentunnustus kotikaupungille: sen kaduille, rakennuksille ja ihmisille
– Maalaustyylini on hyvin ekspressiivinen, siinä on mukana voimakkaat tunteet, hän sanoo. Kirjakauppa Rosebud, Mariankatu 21, näyttää valokuvia koko syksyn. Katsojan mieleen painuvat monet rakennukset ja paikat, joita ei enää ole. Kyseessä oli Syrjäytetyt-teeman ulkotaideteos, jossa perinteisen soihtukulkueen sijaan katsojat saivat kokea valoa, kylttejä ja soihtuja sekä VJ Kangastuksen visuaalisesti valaisema asunnottomuusteemaisen kuplan. Pitkä kokemus kaupunkia kohdanneiden muutosten tallentajana on kasvattanut Kari Haklissa kiintymystä Stadia ja etenkin kantakaupunkia kohtaan. Teoksia oli 1960-luvulta tähän päivään. Fo to : Ra im o Gr an be rg . Keskityn yhteen: Milla Piirainen, jonka työt valtasivat 2. Vahvan sinisen hämyä Foggassa Veden varassa -näyttely oli Lauttasaaren pirteän toimeliaassa Galleria Foggassa, jonka näyttelyissä, siinä Mutterin takana sillan kupeessa, on usein paljon naisia. kerroksen päätysuoralla. Oma Petteri-poika ja Anna Halonen on ikuistettu. TSILARI 5/2021 25 Kaupunginmuseolle 1960ja 70-luvuilla purettavaksi määrättyjä rakennuksia, kunnes tilalle tulivat puskutraktorit. Niissä on aistittavissa hienostuneita värejä ja ennen kaikkea suurta herkkyyttä. Mies siirtyi ihmisiin kohteina. Ohjelman keskellä kupla valaistiin ja soihdut sytytettiin Kuplapallon sisällöstä vastaa Niina Lyijynen ja Kirmo Kivelä/VJ Kangastus toteutuksesta. suurikokoisia käsin väritettyjä litografioita sekä veistoksia. gallerioiden Dix, 4–6 ja AVA yhteisnäyttelyissä. akateemikko Joonas Kokkonen (Sibelius-Akatemia), ministeri Antti Tanskanen (OP-Pohjola), tohtori Pentti Arajärvi (Presidentinlinna, poikkeavasti hiili-conteliitu), professori Kimmo Kontula (Suomen Kulttuurirahasto), kansleri Ilkka Niiniluoto (Helsingin yliopisto). Fo to : Ra im o Gr an be rg . Hänelle vesi on elämän lähde, josta inspiroituu. Elämän mittaisesta työstä syntyi laaja kuva-arkisto, josta avautuu kaunis muotokuva osin jo kadonneeseen Helsinkiin ja sen asukkaisiin. Sen järjesti Helsingin sosiaalinen oikeudenmukaisuus ry, joka on ollut osa Asunnottomien yön kansalaisliikettä jo vuosia. oli virtuaalisena Vailla vakinaista asuntoa ry:n (VVA) uusissa tiloissa Pasilassa. Presidentti Tarja Halonen avasi kuvataiteilija Artti Pohjanheimon näyttelyn Galleria Ars Longassa 3.9.2021. kerroksen vahvalla sinisellä veden tunnelmalla. Lisäksi hän on tehnyt mm. Milla Piirainen piti pari vuotta sitten lauttasaarelaisen runoilija Tommy Tabermannin runoista inspiroituneen näyttelyn. ARS Longa, Annankatu 12, esitteli taiteilijan retrospektiivistä näyttelyä kuukauden. Valoa Asunnottomien yössä Asunnottomien yön päätapahtuma 17.10. Toimeksiantojen ohessa hän on tarkkaillut jatkuvasti kameralla ympäristöä omilla ehdoillaan. Hän on tehnyt lukuisia julkisia muotokuvia suomalaisista eri alojen vaikuttajista, mm. Niitä oli edellisessä numerossa, ja yhdessä nuori Kari tanssii Munkan koulubileissä. Mutta tiedotuksessa aika pimentoon jäi se, että tapahtumia oli hajautettu alueille ympäri Stadia, paljon itäiseen Kantakaupunkiin. Ohjelmassa oli TULIKANSA, tulitaiteilijoiden esitys pimenevässä illassa Harjutorin puistikossa, APROX esitti livemusiikkia. Paras tunne on se, kun katsoja aistii minun fiilikseni. Taiteilijan teoksia on näkynyt mm. suurikokoisia käsin väritettyjä litografioita sekä veistoksia. Fo to : To iv o Ko iv is to .. . Alku tapahtui Munkkiniemen yhteiskoulussa jo 1950-luvun lopulla, kun hän tallensi koulutansseja ja -soittoja. Paneelikeskustelu, ministerin ja apulaispormestarin puheenvuoro ja lauluesityksiä kuultiin. Näyttelyn nimirunossa sanottiin: – Siis rakasta kaksi käsin, / rakasta niin kuin soudetaan, kuurataan, leivotaan, tempaistaan syliin. Taustalla teos Iltasatu. Ulospäin näkyvin tapahtuma oli Valot Asunnottomien yössä. Pohjanheimon muotokuvat eivät ole vain taloudellisen tai yliopistoeliitin pönäköitä kuvia, vaan paljon myös naisia ja nuoria. Sosiaalinen oikeudenmukaisuus ry järjesti perinteisen valoshow’n Harjun nuotalla ja Dallapé-puistossa 17.20.2021. Henkilömuotokuvien taitava tekijä Artti Pohjanheimo on stadilainen kuvataiteilija, joka valmistui Suomen taideakatemian koulusta vuonna 1974. Lisäksi hän on tehnyt mm. – Kun saan työni päätökseen, tunne on uskomaton. Kuvataiteilija Milla Piiroinen ja teoksensa vasemmalta: Blue Love, Hellä syleily ja Deep Feelings Galleria Foggan 2
Jokaseen levykoteloon on survottu tuhti lehdykkä, jost hittaa leffatutkija Juha Seitajärven perinpohjaset taustastoorit ja Rainer Strömmerin kasaamat diskografiset tiedot. Nyt tähän kansallisaarteeseen voi tutustuu 10 CD-levyn kautta. Elokuvan Onnellinen ministeri (1941) musikaaliset tähdet, Birgit Kronström, Tauno Palo ja foxterrieri Krisha.. Kotimainen leffatuotanto perustu kotimaisille äänille. Niis on yhteensä 278 stygee, joukossa myös instrumentaalei niinku Pikku Pietarin pihan yli 20-minuuttinen orkkascore. Sen jälkeen on ilmestyny teemalevyinä Topi Kärjen ja Harry Bergströmin säveltämää matskuu ja tänä vuonna uusin, tupla-CD Risto Orkon johtaman Suomi-Filmin leffamusaa kolkytluvulta aina kuuskytluvun alkuun. Ja harvinaisuuksii ei oo ollu karseen vaikee hittaa, ku suurin osa savikiekoista on muutenki jääny uudelleen julkasematta, leffamusasta puhumattakaan. Leffoissa nää samat biisit muuten usein muuntuu tai katkee kesken kaiken, mut onneks ne levytettiin aikanaan myös kokonaisina. Ne on yrränny tsökaa harvinaisuuksii, ku ei ois silleen kulunu toivelevyinä, radion voimasoitossa tai viraalihitteinä. sönkkää jotain sivuosassa tai skulaa artistipohjalta jossain kapakkaseenissä. Ja jos näin ei kävis, ni sä hittaat suuren osan näist leffoist netistä KAVI:n sivuilta. Mut on sitä kohinaa viel jäänykki. Leffakulttuuri bragas sitte telkkarin yleistymiseen. Tällaseen matskuun sä et törmää missään muualla. KYLTTYYRI MIKKO SEPPÄLÄ ”Jees, leffamusaa”, sanoi Ryhmy Suomi-filmin kultakausi kesti 1930-luvulta 1950-luvun loppuun. Musan restaurointi on ollu Timo Wuoren heinii. Joidenki näyttelijöiden vedot on niin ilmeikkäitä, et ne on niinku pienoiskuunnelmii. Vimpan päälle duunattu Nää kymmenen levyy on julkastu yks kerrallaan ja jokanen niistä muodostaa kokonaisuuden. Se onki hidasta hommaa, ku savikiekkojen rahinat ja napsut pitää plokkaa veks. Siel Elonet-sivustolla on kans käynnissä tiedonkeruu, mis ne frogaa tsennaaks jengi fotoista kuvausmestoi tai sitä porukkaa ku vilahtaa ilman krediittei leffoissa, esim. Julkasuhanketta voi pitää todellisena kulttuuritekona – fyrkkaa näil ei tehdä. Ja herkullisii fotoi arkistojen uumenista. Monet näistä biiseistä toimii irtonumeroina ja on tullu sellasina tutuksi, niinku vaik toi Leif Wagerin shungaama ”Romanssi (Sua vain yli kaiken)”. Sun ei tarvi muuta ku skrivaa nettiin elonet.fi ja leffan nimen ja senkun rupeet tsiigaa. Leffoi voi tsiigaa Elonetissä Mut onneks mukana on tuttuiki stygei, ku saa sen alkuperäsen leffan pyörii sun mielessä. 26 TSILARI 5/2021 A rtie Music ja Kansallinen audio visuaalinen instituutti eli KAVI on kimpassa julkassu jo kymmenen CD:n verran musaa ku on plokattu näistä kultakauden leffoista. Solisteista osa on enempi muusikoita ja osa enempi näyttelijöitä. Ekat kuus levyy kelas aikajärkässä vuosien 1931–51 musaa, paljolti Suomen Filmiteollisuuden eli Topi Särkän Liisankadun ”unelmatehtaan” tuotantoa, SF-paraatii ja muuta
kokonaisuudessa, ja hyvä niin. Alamaailman osastolta on nostettu kans Taukka Palon esittämä Ventti-Villen laulu Waltari-filmatisoinnista Omena putoaa (1952). Artie Music & Kansallinen audio visuaalinen instituutti 2010–2021. Sen sijaan pois on jääny yks mun lemppareista, Palon tulkitsema ”Sakilaisen laulu” leffasta Onni pyörii (1942). Puun takaa mut pääs pimeellä veegellä yllättämään sellaset stydit solistit niinku Kalevi Korpi ja Rita Elmgren, jonka konsonantit muljahtelee kliffasti, ja hitsin ilmeikäs Lea Joutseno. TSILARI 5/2021 27 Stadilaiset shungaa Stadilaisesta vinkkelistä hogaa heti, että Stadi oli leffatuotannon sydän ja se kuuluu myös musassa. Näillä platoilla framille nousee stadilaiset solistit ja bändit. Ertama pianossa, oikealla kitaristi Heikki Laurila. Tänä vuonna julkastulla ysilevyltä hittaa myös 60-luvun taitteen nuorisoidoleit, niinku Laila Kinnusen ja Stadin Slangin pitkäaikasen bamiksen Lasse Liemolan, jonka ”Jetline” on yksi värileffasta Nuoruus vauhdissa (1961) plokatusta kuudesta numerosta. Ikonisist Stadi-kipaleist messiin on päässy Kronströmin ”Katupoikien laulu” leffasta Onnellinen ministeri (1941) ja Molli-Jorin ”Stadin kundi” leffasta ”Jees, olympialaiset”, sanoi Ryhmy (1952). Viiskytluvun raidoil brotaa suvereenisti omassa sarjassaan Olavi Virta. Sit vähitellen alko löytyy shungaavii näyttelijöitä. Kolkytluvun äänileffoi kannatteli Georg Malmsténin muhkeasti soiva baritoni, pikkubroidi Eugenin astetta kevytsarjalaisempi ote ja skäfän Matti Jurvan hyväntuulinen ja tekstiä taitavasti suoltava laulanta. Tällasina kultakurkkuina erottu tenorit Henry Theel ja Auvo Nuotio (jonka poika Vesku muuten kunnostautu myöhemmin biisin ”Niin gimis on Stadi” hittaajana ja on Slangijengin vakikasvoi). Sointu yhtiön verkkokaupassa www.sointu.fi sekä Viiskulman Digeliuksesta. Suomalainen elokuvamusiikki CDlevyt 1–10 saatavilla mm. Hei kuka tää on, mä funtsin. Levyä myydään myös Kansallisen audio visuaalisen instituutin keskuksessa (Sörnäisten rantatie 25).. Musaa boksis on siis yli kakstoista timmee ja tämmöses kuuntelumaratonis väkisinki snadisti turtuu. Lasse ei kyl shungaa sitä biisii leffassa. 1–10. Suomalainen elokuvamusiikki Vol. Mut aina välil piti höristää korvia, ku mikkiin tarttu joku poikkeuksellisen kova shungaaja. Leffaiskelmien pohjalla skulaa nuori urbaani stadilainen rytmi, mitä se sitte millonkin on ollu, fox, swing, conga, rumba, jazz, rock… . Se ei tosin oo alun perin leffaan skrivattu vaan gamla styge. Ja tietysti Harry Bergströmin luoma Kipparikvartetti, jonka doo-wop kerta kaikkiaan skulaa ja wörkkii. Topi Kärjen, Repe Helismaan ja Esa Pakarisen landehuumoriin perustuva rillumareivaihe muodostaa vain pienen siivun täs Lasse Liemola esiintyi Erkki Ertaman orkesterin solistina elokuvassa Nuoruus vauhdissa (1961). Ääneen tuli Tauno Palo ja mimmeistä yliveto musateatterin stara, Birgit Kronström. 10 CDlevyä, 278 kappaletta. Jyvät erottuu akanoista Mä lysnaan musaa fiudessa, ja aika kaua sai skujaa eestaas Kehää ennenku platat oli finito
Ja kun vodaa tulee ni klabbi särkee, eikä hogaa olleskaa et ollaan joulukuun alussa. Eller med dressyrritten. Annars e vi väl som folk i allmänhet. Emmä tahdo jäynätä sua, kyllähän sä bonjaat, mut mun tekee mieli skrivata liitte tästä stadin snadista joulusta. Jeh. Ku ei oo snögeä, nääs. Gimistä joulua vaan! Mä pidän peukkua pystyssä ettei teidän tarttis flaiskata ja kragata jouluna. Hinner man ännu ta några svängar i slalombacken så lär man väl orka fram till den första sillfrukosten på Valborg. No nyt ei täs olekkaa enää tilaa, mun tarttee lopettaa ny. Tsiikaas ny. Jeh. Vad fan e de me oss riktigt. No nii. Kanske dom tror där att vi finlandssvenskar går i ide till vintern precis som mumintrollen. Jeh. Som vi bruka beskriva oss själva under skoltiden: Kloka, vackra å anspråkslösa, me betoning på anspråkslösa. Moi kun moi! Ja sano tervaksia kaikille Ässän kundeille siellä rindiksellä. I Stockholmsslangen kallas Helsingfors för Muminträsket. Morjens Kanta-ässä ja te muut messissä studanneet! Emmä nyt ehdi brevua lykätä, ei mul oo aikaa, eikä triiafimtsikan fritsua, saat vaan tällasen snadin postarin. Katos, nääs, ku mä en muistanu yhtikäs et onkaan snadi joulu ennen ku illalla vasta. Den kan ju vara bra fast den sku vara hu förljugen som helst. RAFU NYBERG SVEDUSLANGI Snadi joulupostari Stadista Stadissa Itsenäisyyspäivänä 1943. Gutår! . Mä skrivaan sulle sitte siitä bulista joulusta – tai jostain muusta. Det e int fråga om fyrk fö där ha vi gjort av me de mesta nä vi ha kommi ti vår generation. Tää Toivo ”Toigis” Kaiposen stoori himarindikseltä on julkastu 1943 Ässä pataljoonan omassa Peikkosoturilehdes.. 28 TSILARI 5/2021 BEGÅVAD ME ANSPRÅKSLÖSHET. Hur sku vi kunna hinna ti våra körsångsövningar i så fall. Lucia ger ju lite tröst i vintermörkret, men hur går de sen. Emmä taas tiedä koska mä ehdin skrivata ku on tota duunia niin vildisti, mä oon saanu olla oikes överarpeetissakin monena iltana. Lyckligtvis har man ju en manege för det så här när det börjar å frysa på. Ja va gör man, nä man kan allt å vet allt. Halidai ja giffengaal! Toigis GAMLA SLANGI TOPI TOIKKA Gamlaa slangii tsökas Mikko Seppälä. Vi finlandssvenskar e en minoritet som, enligt många av våra landsmän, int förstår å bete sig som en minoritet. Nå de va kanske int rikit menat att tas så där helt bokstavligt, men visst finns de en hel del sociologiska å medicinska undersökningar som påstår att vi lever längre å mår i regel bättre än finländarna i genomsnitt, å i synnerhet bättre än andra minoriteter. Men de måst ha någå me självkänslan å samhörigheten å göra. Såndänt som ni hurrir brukar göra, du vet. Alla spelar ju int handboll men en del kanske de överlever vintern me övertygelsen om att Dicken e större än Cocksen. Det svåraste me å vara finlandssvensk e nog den där anspråkslösheten. Ja kun aina vaan regnaa ni toi mun flesa klabbini ei oikein tykkää siittä. De får man fråga Tove om hon kan slita sig från att trösta knyttet. De e ju någo som syns mest i Österbotten å där kan de ju int finnas någå som helst fog för å hitta så kallat bättre folk om man kollar de jämförelsematerial som kom från Plattlande ti Drakan. J a ble ombedd att plita ner någå typiskt finlandssvensk. Suulis ei oo skriinannu… en mä muistakaan millon viimeks. Vi satt ju nog i samma båt, men hur samhöriga vi va kan nog betvivlas. Men de gör vi ju inte. Eller vet ja. Jeh. Ku täällä on blundrannu vodaa melkest joka päivä ni ei hogannukaan olleskaa et ollaan jo joulukuussa ja et on esa-ad-ventti. Det här med att leva länge ti exempel. Hu klarar vi oss nä segelbåten e på varvet å kräftsäsongen har tatt slut. Lyckligtvis har man ju en manege för det så här när det börjar å frysa på
Öisin Veijo blaadas norttii ja funtsas, kantsiiks näin kurjaa duunii jatkaa. Kaikki diggas tuontiflesuu. ”Pääkonttorissa” duunas Veijon lisäks sen kundi Asmo ja viime vuosina toinen kundi Aki. TSILARI 5/2021 29 M ä treffasin Veijon ekaa kertaa Nuuksiossa Yhtyneitten Kuvalehtien kesämestassa 1990-luvun puolvälissä. Kyselin Veijosta, elelee kuulemma himassa. Sillo Veijo sai idiksen, et aletaan duunaa flesuu tsieguroiks ja muiks tuotteiks. Mut ku se tsiikas lämiskään, ei ollu muita mahiksii. Lokakuun yheksästoista legureilla ei ollu ainuttakaan keinoo jäljellä. Vuonna 1995 födas tsiegurafabriikki ja Veijo osti Poutun terminaalin. Se sano, et sen jälkeen se ei oo duunannu ku kymmentuntisii päivii. Fo to : Ra im o Ku itu ne n.. Nykyään suurin osa ordereist tulee sähköpostilla. Se oli vasta 73-vuotias. Onnellinen kundi Veijo sano mulle, et se on ollu onnellinen kundi. Me, frendien törkeen buli joukko, totta kai surraan Veijon lähtöö. Frendit on ollu Veijolle kaikki kaikessa. Eikä tässä maassa oo sellast duunii, johon Veijo ois omansa bytskannu. Veijo, ton kaavan mukaan sä elät pitkään. Veijo on aina painottanu, et frendipiiri on ollu ylivoimasesti sen tärkein pääoma. Mutta joku on joskus sanonu, et ihminen elää niin kauan, ku sen frendit sitä lämmöllä muistelee. Sörkän teurastamossa sattu oleen jeesarikundin mesta leedinä. Se on saanu elää mielenkiintosen ja rikkaan elämän. Maanantaina 18.10. Muijaa ja hevosta ei pitäis koskaan kehua, mut jiftis on ollu upee. Alus oli snadi pöytä, käsisaha ja muutama knaiffi, alkupääoma 3 000 markkaa. Ku tuli EU, kotimainen flesu ei ollu yhtään muodissa. EU pisti kuviot uusiks Flesubisneksessä katteet oli snadei mut kauppaa tehtiin tasasta tahtii. Tuonti loppu ja ruvettiin taas skruudaa härmäläist flesuu. Byrokratia on pidetty snadina. Veijo tsittas fiudessa ja bamlattiin hetki. Veijo Votkins Oy flyttas omiin nurkkiin eli nykyiseen mestaan, Tukkutorille, Vanhalle Talvitielle. Siinä Veijon kanssa jutskattiin niitä näitä. Kaikki Veijon toiveet ei toteutunu: vikat päivät se oli armottoman klesa ja lasaretissa. Veijo tsöbas sonnin, stykkas sen biiteiks – ja tsöbas toisen. Mut sit tuli se böbin mansikin tauti. Mä olin Seura-lehden päätoimittaja, ja sinne oli kutsuttu ilmoitusasiakkaita glaiduun häppeninkiin, ja Veijo oli siellä paistelemassa tsieguroita. Nuuksion grillieldiksiltä alko siis meiän frendiys. Viimesen kerran treffattiin kesällä fabriikkiputiikin edessä. Blisaaminen tapahtu Veijon mukaan niin, et vastataan luuriin, ku asiakas skulaa. Tiistai-ilta oli ollu Veijolle lähdön hetki. Veijo arvosti frendei Firma on paisunu yhen hengen lafkasta lähes sadan hengen yritykseks, moderniks ja laatuu tarjoovaks. Yäkerran konttorissa oli laskutusta ja markkinointii klaaraamassa kaks tyyppii plus Veijon vaimo Irja. Veijo Votkin 1948–2021. Sen luurissa oli yli tuhat nimee. Se oli landebuugillekki rankka ja ankee duuni, oli ikävä himaan. Sille on kuulunu lähinnä asiakassuhteiden hoito. Ku Votkinilla tehtiin sukupolvenvaihdos, Veijo bytskas hallituksen bamikseks. Siitä kulu nelisen vuotta, ku tuli tsäänssi pistää pystyyn oma firma teurastamolla. mä kävin flesubuidussa tsöbaamassa hirvee. Neljän kuukauden kuluttua broidi tuli duuniin ja vuoden lopussa siel oli Veijon lisäks neljä duunarii. Diilit varmistetaan niin, et aika ajoit tsiigataan, onks puhelimen töpseli seinässä. Koronan takii yhteydenpito oli snadia ja etäistä. Lupasin pirauttaa. Buiduis on voimassa Veijo Votkinin periaatteet: tarjotaan laatukamaa, ku esitellään kunnon vanhanajan lihatiskissä. Veijon toteama ois Stadin slangilla: ”Flesu kuuluu tsieguraan, jauhot breguun.” Flesutukku Veijo Votkin Oy palvelee bulei kökei ja rafloi, mut kans yksityisii kuluttajii, ku bonjaa laadun päälle. Ilman Irjaa se ei ois pärjänny. Jossain vaiheessa Veijo tokas: ”Jouni tiedäks sä, et hyvän tsieguran duunaamiseen menee sama aika ku huonon – ehkä vähemmän.” Frendiyttä ekast hetkest alkaen Ihan ekast tapaamisest saakka kummallaki oli stydi fiilis, et meil on bulisti yhteistä. Veijo ei eläny vanhaks. En ehtinyt. Ku Veijo tuli vuonna 1969 Iisalmesta Stadiin, se ois ottanu minkä duunin tahansa. . JOUNI FLINKKILÄ IN MEMORIAM Veijo Votkinin stoori Oman alansa legenda, flesumesu Veijo Votkin sleppas jo vuosii sitten toiveen, et se sais vielä vikana päivänä olla työn touhussa omassa duunihuoneessa ja delais sitten kumpparit klabbeissa. Iisalmen huudeilla Votkinit budjas sukulaisten kans niin snadii möksää, et oli pakko tulla toimeen. Duunikokemusta Veijolla ei ollu ku tsupparina, pakkaajana, ja tukkisavotas se oli tsörannu hestigaa. Me oltiin molemmat ”sosiaalisesti lahjakkaita.” Veijon selitys oli karjalaisuus, sen ruutsit ulottu Karjalan Suistamoon. Ammattireiskan spettarin Veijo sai kuuden vuoden kuluttua. Bulisti kovaa duunii Veijon stoori on maffi esimerkki siitä, kuinka duunari voi dyykkaa menestyväks yrittäjäks, vaik totta kai tsägä skulaa aika stydii roolii
Tsilarin järkkäämälle redulle ihan oikeelle landelle dyykkas kolkyt slangilaista. Mustavalkoisten koskettimien mestari Olli Ahvenlahti skulas flyygelii ja Slangijengin bamis Hara Saksala sjungas Stadija Rööperi-aiheisii biisei. 30 TSILARI 5/2021 H eti ku meiän oma viiskytsitsinen Korsisaaren (tsennataan kans nimellä Olkiluoto) tilausdösä ohitti Mäntän tienvarsikyltin, me honattiin, että ei me mihkään tuppukylään tultukaan. Sehän on niin, et maailmas on stadei pilvin pimein, mut vaan yks ja ainoo Stadi – siis stadi, jonka eka kirjain skrivataan bulilla, koska Stadi on erisnimi. Fo to : Sa m po Li nk on ev a. Virallisestihan pleisin nimi on Mänttä-Vilppula, ku Mänttä ja naapurikunta Vilppula vuonna 2009 koplattiin kimppaan yheks stadiks. Jotkut bamlaa, et kaikki vanha, ku Mäntässä skulaa, on vuorineuvos Gösta Serlachiuksen ansioo. Ihan ekaks skruudattiin Göstan raflassa upee kartanolunssi. Foto: Sampo Linkoneva. DORKAN PAPRUT TIMO ALARIK PAKKANEN HTD 6. Citizen Sivonen & Banksy Tsilari-redun kohteet Mäntässä oli tää sudeettistadilainen Pauli Sivonen, ku on budjannu siellä jo kakskyt vuotta ja sit tää maailmalla massiivisen buumin lietsonu gartsa-artisti Banksy – kuka tai keitä sen nimen takana sit smyygaaki. No joo, oli se kova jätkä. Vaikka fabriikin toiminta on viime vuosina snadisti hiljentyny, stadilaiset ja muutki finskit tsennaa firman tuotteista perskohtasesti ainakin yhden: Serlan huussipaprun. Ennen ku sille ojennettiin omat HTD-tunnukset, se ja redulaiset sai museon musiikkisalissa nauttii kahden stadilaisen virtuoosin esityksistä. Määränpää oli Mäntän taidestadi lähes kolmensadan kilsan päässä, ”in the middle of nowhere”. Skitupaprun himahuudeilla Ja sitä jotain kyllä sit riitti. Täs landestadissa taitaa todella olla sitä jotain. Testattiin Göstan rafla Sepi gaidas jengii siihen saakka, ku rantauduttiin Gösta-museon hulppeelle pitskulle. Kapakka on tosi staili, se tsennataan gastronomisist elämyksist ja menu on Michelin-kokkien duunaama. Asfaltti kimppameniön alla muuttu tasaseks, ja baanaa reunustavat haussit ja pitskut oli snygis kondiksessa. Oli meidän tsägä, että redun vetäjä, Tsilarin pääredaktööri Palmisen Sepi oli duuniesa takii Smile Audiovisualin dorkuusdirikana hengaillu kuukausii näillä huudeilla, sen asiakkaan tsembalois, tosin snadeissa parin päivän pätkissä. Slangijengi dyykkas landelle Totta kai me slangilaiset tsennataan, että kulttuurii kaikelle kansalle on muuallaki ku vaan meiän omas himastadis, joka muuten on koko tän boltsin ainoo Stadi. Jos kansalainen Sivonen kuvitteli saavansa HTD-nimitysspettarin ”siinä jossakin lounaan lomassa”, niin skutsiin meni siltä osin. Siit eteenpäin meit liidas museon kliffa ja stärä staabi – tais olla seki yhen Stadista Mänttään flytanneen hemmon motivoimaa. Safka oli tosi gutaa ja serviisi hövelii. Hetki siin diggailtiin, kuin snygisti se fedust bygattu paviljonki mätsää siihen Joenniemen kartanon kylkeen
Ja eiku klyyvari kohti Stadii Paluumatkalla maailman ainoaan Stadiin poikettiin Vehoniemen fiudemuseossa. Ans kattoo, mihin me seuraavaks dyykataan. Dorkuutta tarttetaan Me kaikki Slangijengin redulaiset oltiin yksmielisii, et on se himmee kundi tää Hyvällä Tavalla Dorka numero 6. TSILARI 5/2021 31 Ja pääshän Palmisen Sepikin megeen siinä vaiheessa, kun vuorossa oli sen Paulille skrivaamat kolme värssyy ”Niin Gimis on Stadi” -biisin loppuun: Nyt landella bunkkaat ja skutsilta dunkkaat, kaikkee paits asfalttii diggaat. Foto: Sampo Linkoneva. . Lopuks vois vielä todeta, et tää Tsilarin järkkäämä eka dyykkausredu landelle bungas sata euroo per lärvi, siis sillai et megessä olleet viskaalitki bungas. Vaatii aikamoist dorkuutta liidaa ja dirikoida Mäntässä museoo niin, et sen dörtsille saadaan parisataametrinen jono – puhumattakaan siit, et junailee Banksyn näyttelyn pussin perälle Suomeen ja Mänttään. Voitais vaikka taas ylittää Kehä kolmonen, ku tää jengihä käyttäytyy fiinisti – landellaki. Jokainen stadilainen bonjaa, ett dorkuus ei oo vakava asia. Sivosen Pauli esittelee Banksyn näyttelyy. Kyllä Sivosen tsennaa ei studaa, ei spennaa, rehupuntiksi symffataan suotta. Sehän nyt on jo sataan kertaan todettu ja viimeistään Banksyn näyttelyn myötä todistettu, et koko Suomen kuvataidetarjonta olis aika flättii ilman Paulin aktiivisuutta ja dorkuutta. Oppaana bamlas paras mahdollinen asiantuntija: HTD6 Pauli Sivonen. Foto: Sampo Linkoneva. Päästiin ihailee menneen maailman nostalgisii bilikoit ja motskareit ja nautittiin museon First Ladyn Leila Suutarisen tarjoomat burgerit & munkkitsufet. Sil on asenne jerkkuu ei tuu mualaisserkkuu vaikk budjais tääll viiskytä vuotta. Reissun toinen kohokohta oliki toi Banksyn näyttely. Sen otteen ja asenteen se on taatusti imuroinu itteesä Stadin gartsoilta. Olet hyvällä tavalla dorka ja samalla skuffas sua gartsoilla jengi. Kovin harvoin sä spiidaat vaan reteesti griinaat, kelpo staililla slangia stikkaat. Foto: Sampo Linkoneva. Slangijengi dyykkaa landelle. Skruudaaminen fiinis raflas olis yksinäänki hyvä syy kävästä Mäntäs. Mustavalkokoskettimien taituri Olli Ahvenlahti flyygelin takana. Sä voit huudeilla smiittaa ei flaidist ei riitaa, sus elää ain urbaani svengi. Fotossa vasemmalta Seppo Palminen, Pauli Sivonen, Timo Alarik Pakkanen ja Harri Saksala. Foto: Raimo Kuitunen.. Foto: Sampo Linkoneva. Banksyn taide pysäyttää. Palan painikkeeks Stadin Joulugubbe, joka tsennataan kans Underbergin Suomen-suurlähettiläänä, tarjos viel dösässä jengille flindat nelkytneljäprossasta Unkkuu. Foto: Raimo Kuitunen
Alkuun se sujuikin – mutta henkilövaihdosten myötä tuli erilaisia napinoita. Toimituskokoukset oli ekaks aika vauhdikkaita. . Niihin saatiin aikanaan oikea julkiasulupakin – sen ylipuhui korvauksettomaksi Tsilari-eduksi ilmeisesti Lasse Liemola. Foto: Mikko Reijola Kari Varvikko ja Stadin Friidu 1999 Tarja Halonen. Joku sitä lehden tekovaiheessa ihmetteli, kun foto oli vielä pikseleinä eli ei näkyvissä. Moni ei bonjannu Arskan ja Fjallen aikaista snadia kinaa. 32 TSILARI 5/2021 TSILARI 25 VEE HEKA LAURELL T ekijäjengi muodostui hiljakseen. Se ei ollut iisiä duunia. Tabloidia painettiin vähän siellä sun täällä, eniten ehkä Salossa. Tsilarissa oli yks foto ja snadi juttu, joka oli otsikoitu ”Helsinki tuli Stadiin”. Kun lehti päätettiin – ilmeisesti Liemolan Lassen ansiosta – muuttaa aikauslehden formaattiin, tuli mukaan myös taittaja. Jossain vaiheessa tuli mukaan friidujakin. Taittajalle piti maksaa, vaikka jossain vaiheessa asiaa osaava tyyppi löytyi slangijengistäkin. Muistiin on jäänyt yksi ihan kliffa juttu. Joku tarjos aina sellasii stooreja joissa Pönttövuoren tunneli kandeis räjäyttää tai landepaukut vois muiluttaa takas Savoon tai jonnekin muualle. Skrivaajia löytyi lähinnä vanhasta lehtijengistä. Fotoja tarvittiin aina esimerkiks Stadin Friidun ja Kundin julkaisemisesta tosi nopealla aikataululla. Foto: Mikko Reijola Klaus Bremer, Harri Saksala, Matti Herlevi, Pemu Mustonen, Lasse Liemola ja Mikko Seppälä. Outo luuli sitä ilmiriidaks – mut kundit lähti aina himaan parhaina frendeinä, snadi sanallinen flaidis oli vaan niiden staili. Esimerkiks Raija Tervomaa, Outi Pakkanen ja Virve Kuutar olivat ahkeria ja osaavia skrivaajia – ja ovat sitä toki edelleen. Jutun otsikko oli kyllä täyttä asiaa. Arska taisi olla yksi pitkäaikaisimmista lehden tekijöistä. Stadin henki eläköön ikuisesti – myös skrivattuna aviisina. Jengin ulkopuolisen taittajan myötä hävis myös osa talkoohengestä. Tsilarin toimituskunta: Risto Kolanen, toimitussihteeri Virve Kuutar, Arno Soisalo, päätoimittaja Kari Varvikko (Kimmo Isotalo ei ehtiny bileisiin). Ekaa aviisia ryhdyttiin skrivaamaan vähän epämääräisellä jengillä Klaude Bremerin firman konttorilla. Kustannussyistä ekojen numeroiden formaatti oli tabloidi eli sellainen iltapäivälehtien tapainen läpyskä. Foto: Mikko Reijola Tsilarin 20v-bileet oli Kaisaniemen raflas 2016. Kuten jengi muistaa, Karin piirrokset henkivät aikanaan esimerkiksi Hesarissa vanhaa kunnon stadilaisfiilistä ja henkeä. Se oli hyvä linja. Kasvukipuja Aluks Tsilaria taitettiin eli koottiin vähän vasemmalla handulla. Erityisesti kunnostautuivat Fjalle Åsten ja Supa Santanen. Toinen kunnioitettava taiteilija oli Jallu Koski, joka piirsi upeita kansia ja muita kuvia lehteen ihan silkasta stadilaisuuden riemusta. Snadista aviisista stailiks lehdeks Tsilarin alkuidis taisi olla Supa Santasen. Alkuvaiheen duunareista ei sovi unohtaa Leka Nummelaa ja Arska Soisaloa. Muutama sentään saatiin malliksi. Nää stoorit hylättiin aina. Tsilarilla on takanaan 25 vuotta värikästäkin historiaa. Helsinki tuli Stadiin Fotoja napsi vähän yksi sun toinenkin. Sporttipuoli oli vahvasti mukana. Vanha majakkalaiva Helsinki oli tullut Silakkamarkkinoille esiintymään – siksi tuo otsikko! Laivahan on oikeasti ollut Helsingin majakka joskus aikanaan – nyt se stondaa Haminan kaijassa. Niistä onneksi selvittiin. Reklaamejakin saatiin aina jokunen blisattua – nekin pääasiassa talkoilla. Tärkeä osa kuvia on alkuvuosien aviiseissa olleet Kari Suomalaisen piirrokset. Ainakin yhtä paljon sillä on historiaa vielä edessä. Kliffoja juttuja Tsilarin kuvitus on sinällään oma stoorinsa. Joku koitti blisaa Tsilariin reklaamejakin. Tsilarin linja oli heti aluks se, ettei ketään mollata eikä morkata
Se sai nimittäin samal palkinnon vuoden kotiseutulehtijutusta, jonka se oli skrivannu Hermanni-Vallila-lehteen. Sitä ei snaijannu, ett lehtialan pro laitetaan sivuun, teki ennemminki mieli sliibaa. . En ois päässy stagelle, mut Kartsa oli sen verran vaatimaton, ettei halunnu pokkaa kahta kertaa. Sellast kai kehittämiskonsultitki nykyään suosittelee duunimestoille ”positiivisen palautteen voimaannuttavan vaikutuksen” takii. Yks kuva bamlaa enemmän ku tuhat sanaa. Ekana vuonna treffasin mm. Toimitussihteerinä pääsin tutustuun paremmin siihen ältsin kiinnostavaan jengiin. Editan kansikuvaskabaan kannel, mis oli taiteilija Jallun Nro 1/2016 Stadin Slangi ry:n perinneja kulttuurilehti 21. Muutaki ku snygi printti Tsilari ei oo vaan printtiaviisi. Oikeesti Tsilarin suola on siinä, ett siihen skrivaa ihan mahtava jengi. Paitsi sit, ku hallituksen enemmistö päätti hyllyttää Kartsan. Mut skriinattiin silti. Arno Kotron, Santeri Kinnusen ja Paola Suhosen. Slangilaiset voi pluggaa niit jässäril ilmaseks, muille bungaa femman. Stadi enne ja nyt on täynnä mielenkiintosii tapahtuumii ja mestoi, mist ahkerat skrivaajat tsögaa infoo arkistoist tai skrivaa asiantuntijoina omast alastaan. Hekalle oli tärkeet, miten joka Tsilariin saatiin nykyaikaa messiin muisteluiden rinnalle. Pluggaajat hittaa niist jotain tuttuu, jotain nyyaa ja mielenkiintost. Heka oli pro lehtihommis ja on kans niit pitkäaikasii tsilarilaisii, päätoimittajanaki 10 vuotta. Ja minnataan kaikki upeet piirrokset, mitä Tsilaris on ollu! Snygi muidenki mielest Ei me olla ainoita, joiden mielest Tsilari on snygi aviisi. Harmittaa vaan, etten menny Editan gaalaan ihan livenä lysnaamaan suitsutusta Tsilarin suuntaan. Museoiden arkistoist ja slangilaisten albumeist on hitattu lisää helmii. Stadiin ja slangiin on bulisti erilaisii näkökulmii. Niinhän sitä syntyy jotain upeeta, ku jengi on messis ihan kybäll ihan vaan siks, ett se on kliffaa. Mut niiden joukos on ihan ammattilaisfotareitaki. Seppohan usein hehkuttaa, ett Pemu on paras pomo, mitä sil on ikinä ollu. Sen sijaan Turun kirjamessuille 2017 pääsin pokkamaan Tsilarin saaman kunniamaininnan, jonka Kotiseutuliitto myöns. Meil meni se välil överiks, eikä aina voinu olla saletis, oliks toi ny kehumist, vai v-tuileeks toi. Nyt sitä voi pluggaa diginäki. Tsilari osallistu Editan kansikuvaskabaan kannel, mis oli taiteilija Jallun piirros (1/2016). Päätoimittajii Mä alotin Tsilaris 2006, ja oli snygii tutustuu konkareihin, niinku Hekaan, Fjalleen ja Arskaan. Bulien lehtitalojen joukos pärjättiin snygisti: 74 kannen joukos kansi oli upeesti neljäs. Toine buli digiproggis on ollu hakemisto, jota alettiin duunaa Heikki Paunosen alotteest vuonna 2017. Tsilarin nykypäivää Tost Hekan stoorista mun on iisi jatkaa. Sille jengille, ku polkas Tsilarin käyntiin, on pakko nostaa bresaa! Mut huikeet jengii on messis ollu sen jälkeenki. Ennen Kartsaa ehdin olla messis kans, ku Pemu Mustonen oli päätoimittaja. pätkä, etten ehtiny kunnol tutustuu taa, ett Pemu on paras pomo, mitä kaikki upeet piirrokset, mitä mielest Ei me olla ainoita, joiden mielest aviisi. Skrivaajat ja fotaajat Pääsin sit viel syvemmälle Tsilarin duunaamiseen, ku alotin toimitussihteerinä 2014. Sielt hittaa hakusanoil stoorei, mitä Tsilaris on ollu. Mut se oli sen verran snadi pätkä, etten ehtiny kunnol tutustuu Pemuun. Mielenkiintost, ett nykynenki päätoimittaja Seppo haluu Tsilariin kiinnostavii juttui stadilaisista – siihen se kekkas idiksen Dorkan papruist sillon, ku Kari Varvikko oli päätoimittaja. Sinne on ladattu Tsilareit jo vuodest 2011. Lähin messiin just sillon, ku Heka oli päätoimittaja. Jengi minnailee skidiaikoi eri vuosikymmenilt, eri puolil Stadii. vuosikerta Hinta 6 € VIRVE KUUTAR TSILARI 25 VEE Fo to : Ju kk a M et sä ah o Avionin prinssiki pluggaa Tsilarii.. Fotoi tarvitaan Tsilariski! Heka skrivas, ett fotoja on napsinu yks sun toinenki. Tänä vuonna tehtiin soppari Lehtiluukun kans. Se järkkäs ekaa kertaa skaban, mihin osallistu 108 kotiseutulehtee. Aina ku on bulimmas roolis, on tietty houkuttelevaa funtsaa, ett Tsilari on snygi just mun ansiost. Kartsan aikana toimituskunnan palsuis skriinattiin bulisti, usein itellemme. TSILARI 5/2021 33 H eka minnaili Arskaa pitkäaikasena Tsilarin duunarina. Sitä mä sain olla skrivaamas, ku haastattelin mielenkiintosii stadilaisii. Arska bamlas usein, ett Tsilari oli sille oikee henkireikä. Meil oli KKK – keskinäisen kehumisen kertsi. Mut toimituskunta on vaan yks osa Tsilarii. Tsilari on 25 vuodes kasvanu jo komistunu. Arska oliki toimituskunnas 16 vuotta – pisimpään, ku kukaan toine tähän asti
Näide huussien idis on siin, et ne bungaa hintsummin ku vodaveskit. Gamlajengi muistaa, et onha näit huussei ollu Stadis vaik kuinka paljo. Etenki Pornaistenniemellä on lisääntyny stadilaisten dallaus pitkospuita pitkin Lammassaareen (nykyää pitkospuut on poikittain) ja lintutornille tsiigaa tipuja. Koronan aikana hiffattii, et stadilaisten seikkailut luonnossa on lisääntyny, ja hokattii ettei monessakaa mestas oo käymälää, jonne pääsis stritille tai vaikkapa vääntää köntsät. Nyt kuitenki Stadiin meinataa duunaa huusseja enemmänki. Vanhanstadinlahti on myös smetskaajien suosios. Foto: Seppo Palander 2021.. Nyya Helsinki-huussi Vanhanstadin Pornaistennimessä. Foto: Seppo Palander 1962. STADIN MESTAT SEPPO PALANDER Uutelan huussis oli niin hirvee dunkkis, ettei siäl voinu kauaa olla. Jos ei oo kokemust Stadin huusseista, ni on monella ainaki kokemust böndereissujen skeidahuusseist ja niiden karseesta dunkkiksesta. 34 TSILARI 5/2021 Stadin huussit V anhanstadin Pornaistenniemessä avattiin 30.9.2021 ensimmäinen Helsinki-huussi eli kuivakäymälä, ja hanuri soi. Myöski koski ja putous, ja safkarekat houkuttaa jengiä mestoille. Aluks ainaki Pornaistenniemen lisäks Uutelaan ja Vasikkasaareen. Kaikki on kuitenki saletisti tyytyväisii, et niist on päästy eroo. . Onha se skremmojenki kliffempi heittää helmat sivuu huussissa katseilta piilossa. Jos kokemukset on okei ja jengi ei paa niitä iha paskaks, ni niitä bygataa kaikkii suosittui redumestoihi lisää. Voisha se sit luontoredun päätteeks olla kliffa vääntää tortut snygissä huussissa
Niit duunei varten piti sillo lähtee skolenpenkille Kuopioon Pelastus opistolle. Sielt löytyki sit joku fönärikoukku, eli sellanen snadi, mil yleensä avataa fönäreit vaik steedates. Parhait oli toki varmaa ne keikat, ku pysty oikeesti jeesaa bulisti oikeil ohjeil ja avun hälyttämisel, parhaimmillaa sillo estettii jonkun delaaminen sil hetkel. Fiksuu jengii on mones paikas, kuten myös niit damareit. Just sen takii se kaikkee froogaileeki. Ihmiselämän monet puolet Niis duuneis sai jeesaa jengii monenlaisis hommis ja kans lysnaa vaik mitä. MINNAILUU JANI LAIHO Tsirrat Meikus valmiina. Savon pimeä sydän, nii me taidettii sillon kurssi frendien kans veistellä. Sellastki jargonii ku on joskus kuulunu, jopa Arkadianmäen herroilt ja rouvilt. TSILARI 5/2021 35 S kole kesti puoltoist vuot, jonka jälkee mä tulin sit takas Stadiin. Häkeduuneis Mä en oo viel starbu, mut en iha teinikää enää, ja vuosien varrel oon duunannu kaikenlaist näkkärin eteen. Bamlattii siin samal, ku rouva testas, saisko sil fönärikoukul dörtsin auki. Tost tuli mielee, ett jengin pitäs muutenki snaijaa, ett kaikil on aika eri lähtökohdat laiffiin, eikä kaikki oo ain omis handuis. Se oli illal, eikä duunarit ollu enää mestoil ja koko pytinki oli täysin tyhjä, ku jengi oli tietty joutunu rempan ajaks flyttaa muualle. Dörtsis oli kaks koloo, eli toine nykkelille ja toine hantaakille. Nihkeet oli vaik sillo, ku pari skidii soitti jouluna pudekast ja ne staijas snöges ilma skloboi, ku ne oli joutunu lähtee himast hanee. Rouva oli menny tsiigaa sitä omaa klosettii, mut sit sen dörtsi oli tärähtäny kii, eikä dörtsis ollu rempan takii hantaakii. Häken jengi haluu jeesaa Mahtuha noihi vuosiin kaikenlaist, ku puheluitki tuli tuhansii joka vuos kaikille. Parikyt vuot sit mä tsittasin muutaman vuodenkierron häkes, eli kniigakielel hätäkeskuksessa. Vaik mä oon ain budjannu Stadissa, paitsi ton opistol hengatun ajan, nii teki kyl gutaa käydä tsiigaa Suomee kehäteiden ulkopuolelt. Mut pidetää tää skrivaus ja koko slangi homma politiikan ulkopuolel, mä staijaan niist hommist tukevasti sivussa. Ne tyypit siel koittaa sen hösiksen keskel kuitenki ain jeesaa kaikkii parhaansa mukaa, joten koitetaa meki minnaa niiden olevan vain ihmisii – niinku me kaikki. Varsinki jotkut skideihin liittyvät jutut sai omanki mielen välil mustaks ja piti nielasta pariki kertaa, skidit ku o meidän aikuiste vastuul kuitenki. Kerran yks gamla rouva kilautti ja kerto olevansa jumis omas vessas. Vois kai sanoo landejärjen olevan stydimpää muual, vaik toki Stadi on mulle hima, eikä asioit tai jengii pitäis överisti yleistää. . Aika bulisti sitä elon mustempaa puolt, mut ain välil onneks jotai glaiduuki. Ja en todellakaa tarkota, etteikö oikees tilantees pitäis kilauttaa häkeen: siel se luuris kyssäreit heittelevä friidu tai kundi kyl osaa arvioida sun tilanteen ja jeesaa. Niil oli putkiremppa menos siin himabyggas ja se oli menny tsiigaa, kui duunit kulkee. Sit oli välil sellasii snadei keikkoi, joist sai hyvän fiiliksen. Bamlattii siin sit hetki ja kelattii miten sielt pääsis veks. Aina ei tartte tsirraa tai gosarii Mut ei kaikki tietenkää ain pelkkää kurjuutta ollu. Ja viel jouluaattoaamun, ei helvetti. Niiden mutsi ja faija oli ottanu brenkkuu ja flaidas himas. Sori, ei pitäs kiroo, mut harmitti bulil V:llä noiden skidien tilanne. Landel on ehkä enempi totuttu pärjää omin jeesein, eli välttämät ei tarvi tsirraa mestoille, jos on vaik keglul snadisti veistäny handuu. Skoudet ja sossut mestoille, ei siin paljo muut akuutisti pysty ja siit toivottavast skidien laiffi paremmalle uralle. Foto: Raimo Kuitunen.. Varsinki tääl Stadis on ollu liian vähän duunareit vastaamas ja nykyäähä Stadinki häke on Keraval. Molemmat oltii tyytyväisii, ku dörtsi koht naksahti auki, eikä tarvinnu alkaa metskaa gosarii tai mitää huoltofirmoi
Se oli ku paratiisi. Taas hiffattiin, et mielikuva kantsii byggaa itte – ja vast sen jälkeen ku on hemmoon tutustunu. Sit ne flyttas Kondekaan. SYKkii käytiin Tölikässä, dösällä, sporalla perille. Kondeka oli metka blandis erilaisii ja eri lähtökohdist ponnistavii tyyppei. Sit siit voi jutskaa muillekki, niinku mä ny skrivaan teille. Sen kans on skoijii ja seiftii olla eri mieltä ja törkeen kliffaa bamlaa ihan millasist jutskist vaan. Ainaki meille jäi stydisti sellanen fiilis, et toi pormestarin duuni sopii Vartiaiselle ku klyyvari daijuun. Ne rohkas bamlaamaan giganttisist aiheist: sananvapaus, ihmisoikeudet, kuolemanrangaistus, kommunismi, kapitalismi. Sikäläiset maikat vakuutti skloddeille, et te ootte snadei ihmeitä ja kuulutte eliittiin. Kyl me oltiin sitä telkkarist tsiigattu, ku se on skulannu poskee, joskus aika frekkiinki stailiin. Kavereit oli paljon, eikä niit dumattu tai reposteltu sen mukaan kuin paljo niil oli fyffee tai perintömööpeleit. Piti vaan tsiikaa, ettei stritti kiipee kaaliin. Sil on streittei mielipiteit ja se viskoo ne lavaan ronskisti, ilman sen kummempii sordiinoit. Pikkukundille duunarien Tapiolaks kutsuttu mesta oli jännä. Mehän ollaan kaikki mestoilla ens Helsinki-päivänä, ku se lupaa stikkaa ainaki stubun lätinän täl meiän paikallisel slangilla. Ainoit asioit, mis Stadi oli edellä, oli et meille oli jo duunattu fillaribaanoi. Jotkut hinku Kondekaan, ku siel oli avarii, uusii luukkui, jotkut siks et yleensä hittas kortteerin, ku asunnoist oli kaamee pula. Juhana Vartiainen on tosi lungi kundi, ei mikään besserwisseri. Pariisissa digattiin yli kaiken yksityisfiudei. Ku se födas, niiden fämili bunkkas Haagassa. Ku tääl oli edamii ja emmentaalii, ni fransmanneil oli 600 erilaist juustoo. Kolmannel luokalla se sinksas skolee Helsingin Suomalaiseen Yhteiskouluun. Ilma oli skeidanen ja kapeet jalkakäytävät täynnä koirangöntsää. Iltapäivällä toiseen suuntaan. Bulissa stadissa bulisti Ku Juhana oli 11 vee, perhe flyttas Pariisiin. Toiset tuli Stadista, toisten ruutsit oli landella, eri puolilla Suomee. Juhana Vartiainen on avoklabbinen stadilainen. 36 TSILARI 5/2021 N imittäin ei mitään trabelii. Metka blandis Samassa rabassa budjas ihan sopusasti vierekkäin duunareit ja virkamiehii, kommareit ja porvareit. Kundi rakastu buliin stadiin. SEPPO PALMINEN STADILAISII. Ei tartte yhtään studaa – Pormestari Juhana Vartiainen on ihan meikäläisii Tsilari kävi tsekkaamas, minkä sortin stadilainen tää Stadin uus pormestari oikeen on. Jos jossain kinataan, poleemikko Vartiainen ei ainakaan luudaa haneen. Sitä koko pleisii bygattiin viel täyttä häkää. Skidit braijas raksoilla ja kävi skolee parakeissa. Bulimpii kundei tartti snadisti skagaa, etenki niiden jengei. Paraisilla se oppi idealistiks ja funtsaan bulisti. Oltiin nopees rakennemuutokses ja kaikist Stadin lähiöist tuli sulattoja. Jäpättäminen on kliffaa. No, ei se luokan priimukselle mikää ongelma ollu. Ne oli aikalailla ekoi, ku roudas kamasa sinne uuteen lähiöön. Sykkiläist eliittii Juhana bonjas jo snadina, et skoiles kantsii pärjää. SYK oli ja on vieläki eliittiskole. Ei se mikään slangin viskoja oo, mut ku se on monikielinen maailmankansalainen, ni ei sille kirjakielen spaissaus snadilla määrällä slangisanoi mikään posketon rasti tuu olemaan. Niist vuosist saakka Juhana on ollu glaiduu kundii aina, ku joku on sen kanssa eri mieltä
Jotain värii piti tunnustaa. Juhanan mielest täkäläiset demarit ei ollu saanu aikaan sellasii uudis tuksii, et hyvinvointiserviisien fyrkkahommat saatais kondikseen. Juhana bonjas jo snadina, et skoiles kantsii pärjää. Juha na rupes jo funtsaa, et onks se tulossa vanhaks. Se rupes demariks. Ei nuori jätkä siihen spöijaa, et faija äkseeraa, mitä mieltä asioist pitäis olla. Bulei stadei se diggaili aina vaan enemmän, etenki sellasii mestoi, mihin on miksaantunu erilaisii kansallisuuksii, kielii ja historioit. Sielt ääripäiden välistä Juhana tsögas esikuvii: Willy Brandt, Olof Palme, Kalevi Sorsa. Södermalm oli ku Manhattan. Vuosi Lontoossa avas taas kummasti öögii. Svedujen demarit oli fiksumpii. TSILARI 5/2021 37 Sit siit tuli demari Ku Vartiaiset tuli takas Suomeen, tääl valkattiin poliittisii porukoit. Siel se oli duunissa kolmetoist vuotta – diggas niiden korkeet duunimoraalii ja tietysti Stokista, taas yhtä sulattoo. Ku Juhana oli inttäny ittesä tohtoriks Stadin pajalla, se smiitas Sveduihin. Kapinaaha se oli. Se halus faktaa kalupakkiin, ku funtsataan, millanen ois gimis yhteiskunta. Sen tavote on kuitenki, ett täst tulee viel bulisti bulimpi. Vaik se oli talousvaliokunnan bamis, sil ei oikee ollu virtaa pluggaa niit parlamentin paprunivaskoi. Lakeja ku säätää, tulee iisisti fiilis, et tää on tärkeetä. Mut sit oppositios sitä roikku niinku turhan panttina. Stadi on snadein stadi, mis Juhana on koskaan budjannu. Se vokotteli. Politiikkaan ja parlamenttiin Syyllinen siihen, et Vartiainen tsögas ittestään poliitikon, oli Alexander Stubb. Galsa krigu, panssarit Prahassa, stuidut barrikaadeilla, omat fossiilit jyrkkii konservatiivei, stallarit niin vensterissä ku olla voi. Se pomppas kokomustien ehdokkaaks ja valkattiin eduskuntaan. Ekaks siel oli buli nippu siirtolaisii Suomesta, sit tuli jengii Balkanilta, Lähi-Idästä, fransmannei, judei, polakkei. Etenki ku Sipilän hallitusta leivottiin, siin pysty ainaki snadisti vaikuttaa. >> Fo to : Es ko Ko iv is to .. Stokis on ihana kielten ja ulkomaan elävien blandis, just sellanen, mitä tää jäppinen rakastaa yli kaiken. Uniikki duuni Mut ei se mikskään kävyks ollu endraantumas, se tartti vaan jotain uutta. Lisää bulei stadei Stuiduna Juhana meni pajalle studeeraamaan taloustieteitä. Toi Foto: Esko Koivisto. Sit se funtsas, et se ny on tehny samoi duunei yli kolkyt vuotta, et kai sitä vois koklaa jotain muutaki
38 TSILARI 5/2021 pormestarin duuni on ihan omanlaist puuhaa. Moni haluu flyttaa tähän snygiin Stadiin. Se diggaa Tuomari Nurmioo. Stadi muuttuu koko ajan. Juhana Vartiainen ei maindaa, vaik sen kans olis eri mielt. Kundinsa bamlaamista se lysnaa mielellään, ja lupaspa se tulla heittää läpät seuraavaan Stadi-päivään ens vuonna ihan ehdal, avoklabbisen Stadin kundin slangilla. Ollaan niille höveleit ja kliffoi! Se on se stadilaisten ikivanha asenne. Stadi muuttuu koko ajan. Fo to : Es ko Ko iv is to . Se on jännää ja kinkkistä. Juhana hei, ny ei muuta ku maustetta kehiin! Ekaks sun kantsii spaissaa sun yleissuomee snadisti sellasil slangisanoil, ku on sun omii feivorittei. Nehän on ku slangin sanabökkereit. Tää kundi diggaa jäpättää. Sitä slangijengi jää venaileen. Stadihan on aina ollu mesta, mihin on tullu fiksuu jengii eri puolilt maata ja maailmaa. Tääl on ollu aika nukkavierui mestoi. Faijan korvissa se kuulostaa upeelta. Me ollaan saleteis, et ens Helsinki-päivänä sä jo sleppaat tosi snygin lätinän ihan ehtaa Stadin slangii. Ku Juhana tuli kaupungintaloon, sil oli fiilis, ku se ois nuortunu kymmenen vuotta. Slangidiggari Stadin Slangijengissä me funtsataan, et slangi on rohkeiden kapinallisten, älykköjen ja toisinfuntsaajien kieli. Stadi on snygi mut snadi Tää Stadi on snadein stadi, mis Juhana on koskaan budjannu. Mut ainaki se on bulimpi, glaidumpi, vauraampi ja monipuolisempi. Kundi on erittäin häpi, et bulimmaks täst vielä tullaan. Fo to : Es ko Ko iv is to . . Fo to : Es ko Ko iv is to .. Näinhän sä lupasit, eikä meist kukaan usko, et sä oisit flöitannu. Juhana diggaa slangii, vaikkei sitä viel pahemmin bamlaakaan. Siin tarttee olla yhtä aikaa poliitikko ja virkamies. Juhanan 22-vuotias kundi stikkaa stydii slangii, mis on aika paljon nyyii sanoi ku tulee lontoost. Mut ny ku tsiigaa jotain Gresaa, Busista tai Fisusatamaa, ni nehä on Stadin upeit uusii osii. Eli Juhanalla on kaikki muut meriitit kondiksessa, mut tota slangii sen tarttee kyl petraa. Vaik se tuntuis joskus kornilta, se meiän tarttee sulattaa. Meil tarttee olla niille luukkui ja söörvistä. Vaik se tuntuis joskus kornilta, se meiän tarttee sulattaa. Ei meist kukaan voi ihan matti olla, millanen Stadi on 30 vuoden kuluttuu. Stadin uus pormestari ehti treffaa Tsilarin Kaupungintalol. Slangifani se jo on. Jos se ois äikänmaikka, se luettais skloddeilla Dumarin riimei. Aina vaan me tarttetaan lisää stadilaisii, lisää stadilaisii skloddei, lisää stadilaisii yrittäjii, bulimmin stadilaist äksönii
”Vuokradiilin” pituus oli viiskyt vuotta, mut jo vuonna 1956 slobojen kentsut hiffas, et koko hemmetin systeemi oli turha, ja se yks karvapresamannekiini anto armollisesti Porkkalan meille takas. Mitään kunnollist kamaa ei tänne lännen suunnast saanu roudaa, ku kaikki länsimaiden diilit ois verottanu sitä kuuluisaa ja skniiduu valuuttavarantoo. Ei Mannerheim, Paasikivi ja muut kovat starbut ois sitä halunnu sloboille antaa, mut ne pakotettiin. Mut ku ei ollu mitään muutakaan, ja jotenkin piti saada poka kyytiin ja perille. Porkkalan vuokra-alueekshan sitä sanottiin. Homma alko heti krigun jälkeen vuonna 1944. Mä en oo itte päässy Pobedal skujaamaan, mut poskettomasti stoorei tost fiudest flygaa vieläki. Finstaajien tahtiin Kun pitää ton shown mielessä, niin kyl varmaan kaikkii taksareit bulisti kyrsi, ku tartti sillä Pobedalla skujaa. Pirssisuharit ois mielellään skujannu jenkkiraudoilla tai vaikka Mersuilla, mut se ei onnannu, ku tääl Härmässä elettiin viel sodan jälkeist pihistelyn ja säännöstelyn aikaa. Ekaksi pitää sanoo, et sen oikee merkki oli GAZ-M20. Pobeda oli nimittäin 1950-luvulla tosi yleinen fiude Stadissa ja landella kans. Huiput oli kuulemma 105 kilsaa tunnis. Stadilaiset studas, ku ne tsennas, et noi puskaneuvostoliittolaiset pystyis tosta vaan skotaa tykeillä Steissin tai minkä tahansa snygin byggan Stadin keskustas ihan päreiks. Skagiksest piti huolta slobojen fitti solttutukikohta ihan tos lähellä, Kirkkonummella. Just siks Pobeda imi gasoo ku spurgut brenkkuu. Foto: Helsingin kaupunginmuseo. Pobedan hyvä puoli oli sen stydi rakenne. Aika moni vanhan liiton stadilainen minnaa ton fiuden ihan saletisti. Eniten näit slobojen ihmeitä pysty bongaa taksitolpilla. Siin päästara on saffari, ja sen fiude on tietysti Pobeda. Oisko jollain viel Pobeda kondiksessa. Mä oon muuten kuullu, et puolet Stadin takseist oli 1950-luvul Pobedoit. . TSILARI 5/2021 39 K uka muistaa Pobedan. No, Jallu sattu oleen klesana ja kansi tsögattiin jemmasta ilman Pobedaa. Wikipedia tietää kaiken, ja sen mukaan Suomeen tuotiin yhteensä 8 353 Pobedaa. Stoorii kuiteski skloddeille: Popeda (vaikka väärin skrivattuna) on muutaki, ku maailman manselaisin bändi. Jos haluu nähdä Pobedast livekuvaa, kanstsii tsiigaa Areenast semmonen pätkä ku Pesärikko. Kai jossain joku on vieläki jäljellä, mut mä luulen, että melkeen kaikki on skujattu finitoiks jo aikoja sitten. Aikamoist huumorii, vai mitä. Ehkä toi nimi Pobeda tuli siitä, et slobot finstas sodan tai ainakin Hitlerin. Sadan kilsan matkal meni jotain 15 litraa löpöö. Se ku oli duunattu Venäjän ”baanoille”, ni se sopi hyvin Suomeenki. Iisii varmaan bonjaa, et noilla kopukoilla Pobeda ei kulkenu just mihkään. On sitä kyl vaikee snaijaa, et noin kämäsest rotiskast tuli niin pop. Parempi nimi olis ollu Katastrof, mut eihän sellast voi bilikalle nimeks antaa. Tost fiudest oli kyl voitto kaukana. Painoo Pobedal oli puoltoist tonnii, mut mosas oli tehoo vaan 50 heppaa. Ei ollu kyyti mitään ekomeininkii. Pobeda – fiude nimeltään Voitto Jallun piti piirtää tän Tsilarin kanneks 50-luvun fiilistä ja Pobeda, ku se oli Stadin yleisin fiude. Funtsatkaa! Pobeda meinaa slobojen kielellä voittoo. Slobot blisas innolla niiden ikiomaa käsitystä laatuvehkeistä. Pobeda oli vaan nimi markkinointii varten. MINNAILUU LAURI LARMELA Homma alko heti krigun jälkeen vuonna Pobedaa Pobedan perässä, vähemmästki menee öögat solmuun.. Mut ihme ja kumma: Punasen hämärän maasta, joka ny sattu oleen ihan tos vieressä, oli helppo tsöbaa mitä vaan ja vaikka kuinka paljon. Pobedaa Pobedan perässä, vähemmästki menee öögat solmuun. Onneks bensa ei ollu tyyristä Mut millanen toi Pobeda oikeesti oli. Ku tehoo oli noin hintsusti, ni saffarin oli pakko pitää koko ajan talla botnessa. Se toitotti, et CCCP on meiän kans ny ihan parhait frendei. Kaikkien mielest se oli ihan oikeesti karsee vehje. Slobot flyttas hyyryläisiks Aika kyykyssä me tääl Suomessa 1950-luvulla oltiin
Helsingin kaupunginmuseoon taltioidussa valokuvassa kerrottiin tunnelmista 1960-luvun alun teinihipoista, joissa yhtenä vetonaulana oli pianisti Esa Katajavuoren maineikas yhtye. Tämä mies on soittanut väsymättä koko ikänsä niin pianoa kuin hammondia, aina Mäyränkolosta Kalastajatorpalle, säestänyt Eartha Kittiä, soittanut kolme kesää televisiossa kapellimestarina Vadelmakallion iltamissa ja ollut Hämeenlinnan teatterikapellimestarina. Käpy selän alla), oli Yleisradion viihdepäällikkö. Isä Eino Katajavuori (1905–84) oli pestattu 1926 Dallapé-orkesterin ksylofonistiksi, hän lauloi myös levylle 1938 Ikkunanpesijän, soitti sotavuosina viihdytysjoukoissa, esiintyi sellaisten elokuvien kuin Veikko Itkosen Kohtalo johtaa meitä ja Teuvo Tulion Levottoman veren pääosissa sodan jälkeen ja soitti 1958 perustetuissa Humppa-Veikoissa. Foto: Helge Heinonen. Sisäänpääsyä varten tarvittiin teinikortti, jonka oli saanut 15-vuotiaana nahkakastajaisissa. Sama friidu, jonka kans Johannes Koroma sai hengata hetken kahestaan. Suomen teiniliitolla oli teinikunta joka ikisessä skolessa ja yksi sen tavoista viihdyttää ja kerätä rahaa olivat teinibileet, jotka olivat vanhempiemme nuoruudessa olleet konventteja. Museovirasto. Voittaja dallas omii polkujaan Esa Katajavuori (s. Jangsterihipat elävinä muistoissa Teinihippoihin liittyy niin paljon muistoja, että kaiken näkee filminauhan tavoin edessään. Hän poltti päreensä, lähti saman tien koulusta eikä lukenut enää ylioppilaaksi. M us eo vi ra st o.. Henrik Otto Donner (1939–2013) sävelsi kaikkea avantgardesta jazziin, teki elokuvamusiikkia (mm. 40 TSILARI 5/2021 P ianon ääressä istuu itse kapellimestari Esa Katajavuori, hänen vasemmalla puolellaan on trumpetisti Otto Donner, kolmantena oikealla soittaa kontrabassoa Heikki Annala, rummuissa on Christian ”Chrisse” Schwindt ja vasemmalla saksofonia puhaltelee tyttöjen ihastus Rainer ”Poku” Björk. Ajan tyyliin muusikot olivat aina herrasmiehiä, he soittivat puvut päällä. Toinen kuuskytluvun stara oli ehdottomasti Laila Kinnunen. Hänen tyttärensä kirjailija Satu Koskimies (s.1941) on Esan serkku, hänen tyttärensä runoilija, kirjailija Riina Katajavuori (s.1968) taas Esan lasten pikkuserkku. Rytmin virtaa familissa Katajavuoret olivat todellinen taiteilijaperhe. STADILAISII MAARIT NIINILUOTO Fo to : Ku va si sk ot . Kuka voisi unohtaa tummaa ja kaunista Carolaa, jonka näki omassa koulussaan laulamassa puolihämärässä salissa. Kanteleensoittaja Ulla Katajavuori (1909–2001) oli Esan täti, huikea ilmestys, joka soitti kansanlauluja ja klassista musiikkia virtuaalisesti kanteleella, valkoinen peruukki päässään, pitkillä punaisilla kynsillään. Syynä oli Esan voitto Teinien kulttuurikilpailuissa jazz-sarjassa. Heikki Annala (1934–95) oli basisti, radiotoimittaja ja säveltäjä, jonka kynästä lähtivät sellaiset ikivihreät iskelmät kuin Elämän valttikortit ja Yön syliin. 1940) oli koulumme ylpeys, jota ei koskaan näkynyt päiväsaikaan. Hän kertoikin minulle vihdoin 1990-luvun lopulla lähteneensä koulusta vapaaehtoisesti. Tanssi jazzia soittava orkesteri veti koulujen juhlatai jumppasalit aivan täyteen 15–19-vuotiaita joraajia, koulun teinikunnan jäseniä. Kun keväällä opettajat lukivat ylpeinä koko koululle tulevien lahjakkuuksien nimiä, eri sarjojen voittajia, ei Esa Katajavuoren nimeä sanottu lainkaan. Musiikki vei voiton. Tästä mestarilaukauksesta puuttuivat kaikki bändin muusikoiden nimet. . Yhdessä Chrisse Schwindtin (1940–1992) kanssa ja Atte Blomin kanssa he perustivat 1966 Love Recordsin. Entä muut muusikot sitten. Carola oli lahjakas shungaaja, jota ihaili niin kundit ku gimmat. Koulun valaistus oli puolipimeä, illassa myös salaista vilkuilua ja lähekkäin tanssivien heräävää erotiikkaa. Kouluni Arka dian yhteislyseon hipat olivat hyvässä maineessa, sillä meillä soittivat aina parhaat taiteilijat. Mieleen nousee Johannes Koroma, joka tunnusti vasta aikuisena sydämensä hakanneen, kun hän oli teinikunnan edustajana ollut hetken kahden Laila Kinnusen kanssa koulun takahuoneessa. Koulun ilmoitustaululta saattoi katsoa missä bailataan ensi lauantaina, kuka siellä soittaa ja laulaa. Rautvuori pyysi tietoja näiden bailujen järjestämisestä, josta tuli Stadin eri koulujen keskinäinen kilpailu. Esa Katajavuoren bändi sykkii Helsingin yössä ”Bändi skulaa spirigit päällä” oli kuvatekstinä Kari Haklin loistavassa bändifotossa viime Tsilarissa 4/2021
Mut muita kikkoja ei vaan ollu. Pitemmälle ei menty. Sveduist saatiin Volvoja sekä Scania-Vabiksia (kuten se silloin oli) ja nyt kun funtsaa niin kumma kyllä, niissä oli vielä bensakoneet. Pitkä matka himasta. Vaihteen vaihtaminen vaati tarkan korvan, koska vaihtaminen pienestä suurempaan vaati kaksoispoljennan. Viimeks pluggattiin siit, miten spåraliikenne ennen skulas, ku ei ollu sulkeutuvii dörtsei ja flabarit sai tsöbattuu rahastajalt. Ku keppi oli vapaan kohdalla, piti nostaa kytkin ylös, ett sai suuremman vaihteen pesään. Jossain landebusseissa oli vielä erikseen tavaraosasto takana ja siell oli kans lupa röökata. Mitään tehostimia ei nimittäin ollu ja rattia käännettiin vaan hauiksella. Seutu lan lentokentälle pääs samanlaisella ja aika paljon muitakin oli. Sit mä muistan hyvin ku käytiin mutsin kanssa korjaamas sa sen kledjuja jossain ompelimossa Haagassa Vihdintiellä. Meidän korttelin ohi suhas kakskin linjaa, 21 ja 23. Niissä oli yksi ainoa ovi edessä ja se aukes kun kuski väänsi kammesta. Sit jos tartti mennä pitemmälle, piti mennä linja-autoasemalle ku oli siinä, mis on nykyisin taidemuseo Amos Rex. Mut minnataan kuitenki, ett takavuosina se oli busa. Büssing jossa oli kaareva keula. Mä kävin tsiikaamassa serkkulikkaa Maunulassa ja sen linjan kääntömesta oli Pakilassa. Suunnilleen siinä missä nykyään on Shellin huoltsikka oli keltaisten Someron liikenteen bussien tallit. Eka bussi, jonka mä muistan, oli jotain 30-luvun puolenvälin aikana duunattu linjuri ja mä uskon, että syy gamlaan ikään oli, et Suomella, eikä liioin Stadilla ollu fyrkkaa slumpata uusia. Kuski hoiti ajamisen ja rahastamisen. Meinaa ku mä olin snadi, oli kolme vyöhykettä, vaikkei ei ne Stadin busat kovin pitkälle mennykään. Hankkijan talon edessä oli Suomen Turistiauton päättäri. MINNAILUU MARKKU JALONEN Tällast oli kalusto, ku kuskas stadilaisii ympäri Stadii viel viime vuosituhannen puolivälis. Punasten bussien talli oli Viikissä vastapäätä puukuppilaa. Tämmöstä oli busalla matkaaminen stadissa 50-luvun alussa aina vuosikymmen eteenpäin. Siit mentiin Pohjois-Haagaan. Ku se busa sit tsöras asfalttigartsalla, ni se piti semmosta ääntä: flät, flät, flät. Busan valtavan ratin ympärille oli kierretty erkkaa, ett kuskin ote ei lipeis. Kulutus mahto olla aika rankkaa. . Niillä oli tylppänokkasia Volvoja, mut joskus saatto päästä ihan oikean Büssing turistilinjurin kyytiin. Nyt päästään pluggaamaan niist, ku landet sanoo linkuks tai linkiks, stadilaiset nykyään dösäks tai dösaks. Muuten se oli loota. Se tarkottaa, ett hampaat oli kaiverrettu suoriks eikä vinoon. Mennään bussilla Tsilarin pluggaajat on saanu lesaa Stadin julkisen liikenteen historiast. Varhaisimmat muistikuvat on himan edestä kulkeneelt Ruoholahdenkadulta. Takaoven kohdalla niissä oli rahastajan koppi. Jos halus mennä vaikka Tapanilaan tai Malmille niin sinne suhas sellane, sanonko minkä ruskea Helsinki-maaseutulinjat. TSILARI 5/2021 41 V iimeksi käytiin läpi Stadin spåraliikennettä, nyt siis mennään bussilla. Alaspäin sama juttu, paitsi ett ku kytkin oli ylhäällä, piti antaa välikaasu. Se tarkoittaa, että yksityisii linjoja oli runsaasti. Kun mä olin jotain ykstoista, mun skole oli Ruskeasuolla, sinne tsöras Turistiauto. Näitä oli vaan pitkän matkan linjureissa. Eikä siit oo ees kovin kauaa aikaa! Fo to : He ls in gi n ka up un gi nm us eo. Asia, mitä nykyään ei bonjaa ku vanhemmat gubbet oli se, ett noihin aikoihin vaihdelaatikot oli suoria. Ens kerralla lisää. Yleinen merkki on saksalainen N.A.G. Kaikkein kamalin oli Skoda-bussi, niit oli niillä kaks. Siell oli kliffassa ringissä vanhoja busseja, jotka meni vaikka Vihtiin tai Espooseen, ku oli kunta takavuosina. Ku siihen tuli snadiki reikä, se paikattiin sellasella kuminpalalla, ku duunattiin renkaiden väliin. Ei tarttenu enää kilpiä, jotka sano: ”Puhelu kuljettajan kanssa kielletty”. Sisäja varsinainen ulkorengas oli erikseen. Vyöhyketsetti on gamla keksintö Näitten varhaisimpien joukkokuljetusajoneuvojen penkit oli duunattu teräsputkesta ja vanerist ja pinnalla oli punasta muovin tapasta kamaa. Takapenkil sai röökaa Landelinjojen bussit oli aika usein vanhoja Volvoja. Olihan tietty lasten liput mut on ihan turha väittää, ett joku vuos sitte ku tuli useampi vyöhyke käyttöön, ett se ois ollu eka kerta. Ite gartsa oli osittain nupukivinen joten kun busa tuli kohti Larua, se piti kova ääntä. Jos oli flibari niin se duunas siihen reiän tai sitte piti antaa fyrkkaa. Siin oli hirveen bulit renkaat ja koska Härmään ei juurikaan saatu kumia, renkait piti paikkaa oudolla, tossuks sanotul paikalla. Etelä-Haagaan taas lähdettiin Simonkalliolta, mis on nykyään hotla. Sitte kun Härmä pääs jaloilleen, alettiin valmistaa Sisun ja Vanajan rungoille koreja, ku väsäs usein Helko-koritehdas. Jos sen teki väärin, vaihdelaatikko rutisi eikä vaihde menny päälle. Stadin liikennelaitos hoiti siis nää peruslinjat. Hirvee ryske, ja ne haisi pahalle. Niissä oli koko bilikan levyinen seinä kuskin takana, joten safööri tsittas siell omassa ylhäisyydessään
Niitä sitten pyrki goisii kaikkialle: portaikkoon, pihan hiekoituslaatikkoon yms. Pikkubroidit synty heti alkuun ku tonne muutettiin. Jätkäsaari vieressä, skönärit ja spurgut tuli tutuiksi. Spurgut ja pulituuri. Ei siinä mitää kadun ylityksiä ollu, mutta kurvit oli 90 astetta ja kärryjen kallistuskulma joskus yli sallitun. Jätkien kanssa keksittii pitää nopeuskisa siitä kuka vetää kärryjen kanssa nopeiten korttelin ympäri. Myöhemmin ymmärsin, ett siinä talon yläkerrassa oli merimiehille ja muillekin palveluja, joista pikkupojat eivät olleet kuulleetkaan, ihmetteli vaan. Ruoholahdenkadun siirtomaatavarakaupasta saatiin kaffit, sokerit, jauhot ja munat ym. Liekkihotelli oli varmaan sillon vasta ajatuksena Porkkalankadulle. Kannas oli vastapäätä ja vieressä Köydis 8 A:n taidevalimo, jonka hirmuiseen käryyn ja kuumuuten nähtiin katutason fönareistä. Tungettiin paperinippuihin megeen kuparia, lyijyä, rautaa ja muuta raskasta, ja huijataan näin romiksen pitäjää. Edistys oli huimaa. Sunnuntaisin aamulla hain faijalle Hesarin Eerikinja Hietalahdenkadun kulmasta, mummon fanerikioskikärryltä. duunas pulituurista nuda-pullossa suolan kanssa sotkua, jossa denaturointiaineet ja lakka laskeutu flindan botnelle ja päälle jäi tarvittavaa juotava. Joskus ku sattu Kartsalla olemaan fyrkkaa ja keksittiin hankkia röökii, mentiin Jätkäsaaren Kamppi ja Gräsa Köydenpunojankadun ja Ruoholahdenkadun kulmassa oli tummahipiäinen suuri puutalo. Hiekkalaatikossa goisaajat ei juuri häirinny ketään, tosin joskus siellä oli enemmänki porukkaa. Skideillä oli tosi kliffaa, ku ne vähän tottu vauhtiin. Valion kaupasta Kalevankadulta haettiin maito ja langalla leikattuna voi. Kannaksen yläikkunat oli usein silleen kivan vinosti raollaan, että jos niihi heitti alakautta, naapurin tädin pikkuisen puudelin valkoisia kakkapalleroita, ne sinkoutu siitä kivasti sisään. Kaupungin vuokratalo, puut kellarin liiterissä ja pesutupa vesipadalla. Ilo irti kepposist ja pihapeleist Kaikki sen ajan asiaan kuuluvat kujeet harrastettiin. Faija oli tsilarina ja myös teurastaja sekä autonkuljettaja – sekatyömies. Perinteiset rofet ja poldet ja inkkarit ja skoobarit tietysti. Pikkujätkänä keksittiin, että ku duunataan satamasta ja radalta löytyvää metallia mukaan settiin niin pannaan rahoiks. STADIN MESTAT ARTO SALJAS. Ehkä ihmeteltii, ettei romiksen pitäjä koskaan valittanu, ku niput tuntu melko raskailta. Niistä sai kai jonkun markan (pennin) per kilo. Enimmäkseen liikuin huudeilla mun 3 vuotta vanhemman broidin ja sen kavereiden kanssa. Faija kuskas niitä rabasta ulos ja jos kondis oli huono, piti soittaa skoudet. Joo, esim. Siellä maito mitattiin tonkasta mittakauhalla, mutta kun Eerikinja Hietalahdenkadun kulmaan avattiin Elannon pikamyymälä, sai itse pumpata maidot kannuun. Elämän monet puolet Budjattiin tuolla Kampin ja Ruoholahden rajoilla -60–66, kun olin 4–11v. Valion kaupan vieressä oli yleinen sauna, jossa joskus faijan kanssa käytiin. 42 TSILARI 5/2021 M eillä peräti kaks huonetta ja keittiö. Meitä oli ensin neljä ja piakkoin, kun sinne muutimme 1960, syntyivät iloksemme vielä kaksospojat. Jätepaperista bisnestä ja Salkkassa spadduu Jossakin vaiheessa oli jätepaperin keräys kova sana. kuparin kilohinta oli silloin varmaan satakertainen paperiin verrattuna. Romis oli siinä samassa korttelissa Eerikinkadun ihan päässä. Kun ne oli tommosia 1–2 vuotiaita, niitä työnneltiin sellasissa korkeissa vaunuissa, johon just mahtu pari toukkaa. Varmaan jostakin 1800-luvulta, kukahan sen historian tietäisi. Saatto olla, että joku siskonmakkarakeiton tilannu yllätty kliffasta uudesta mausta. Kiljunta kuulu kauas tai ainaki sisälle, mutsin korviin asti, eikä me sitten enää saatu ulkoilutusvastuuta. Siellä oli sillon melko paljo spugeja, sotien veteraaneja, muita elämästä erehtyneitä. 4 metrii korkeat huoneet, kaakeliuunilämmitys, 6-paikkainen ulkohuussi ja kylmä vesi yhdestä kraanasta. Ne mm. Tuli aika paljo “neuvontaa”. Vanhaan kunnon Mustaan Maijaa mahtu enemmänki jengii, vaikka osaavammat pysty kyl ite dallaa siitä johonki. Mutsi oli sittemmin duunissa Valion juustopakkaamossa siinä lähellä. Siitä alkokin mun olematon liikemiehen ura. Lastenvaunuralli. Keittiössä puuhella, jolla tehtiin myös tarvittava lämmin vesi. Naapurissa tehtiin Työmies-tupakkia ja Uutta Suomea
Olin sillon alle kouluikäinen ja paljon siellä kotikulmilla duunaillut, joten oli hieman hankala löytää himaan; satamaradan kuiluun en enää uskaltanu. Tehtiin jostai hylsyistä melko kivoja paukkuja raapimalla niihin stidien nuppeja. No, me oltiin opittu, ettei ole kliffaa joutua jepareiden kanssa tekemisiin, joten soudettiin poispäin minkä kerettiin. Eli veturit veteli siinä kohilla vaunujonoja mennen tullen. Mä sain aina vaan jotakin jämiä tai hisejä. Olin siinä jotakin 5–6 v. Mentiin Salkkaan, kiivettiin ortodoksihautuumaan takana oleviin tammiin ja polteltiin. Meitsut melomaan takasin, mut onneks jeppe älys, ettei kantsi enää jatkaa. Enkä sano, että jäälautta oliskaan enää kauaa kestäny. TSILARI 5/2021 43 kannaksella sillon olleelle kioskille, kerrottii, että tuolla makaa joku spuge eikä pysty kävelee. Jäälautta ja skoude Talvella skiglailtiin Ruoholahdessa jäälautoilla. Sille pitäs saada spadduu, pikku-Boston kelpais. Artsin himppe. Sen ajan höyryjunat ku oli melko raskaita otuksia, sai radalle laitetuista kolikoista, metallisista pullonkorkeista yms. Himatalo meni sitte purkuun ja me flytattiin siitä 1966 Kondeka, siellä oli vähän erilaista meininkiä. Kerran oltiin kolmisin lautalla ja jollakin lankunpätkillä ja tseboilla soudeltiin. Eikö skoude kipassut vastarannalle meitä vastaan. He ls in gi n ka up un gi nm us eo .. tehtyä hienoja mitaleja. Junan kuskit ei oikein diganneet näitä temppuja eikä varsinkaan sitä, kun beesattiin junan kyydissä. Onneks takaa-ajo päätty, ja vaik äijä vielä huuteli jotain varotusta, me päästiin rantsuun ja vedettiin haneen varmaan Lauttikseen saakka. Meillä oli tietysti haadia duunaa radalle kaikenlaista litistystä tarvitsevaa kamaa tai jotain, minkä sai paukkumaan. Tuli skoude rantaan (sillo oli niitä oikeita passipoliiseja, jotka vaan dallailivat ympäriinsä) ja rupes huutaa, ett äkkii helvettiin sieltä pojat, toi on vaarallista. Satamaradan varrel kujeilemas Nykyisen baanan kohdalla oli silloin satamarata, jolla joka arkiaamu stoget alko vekslaamaan vaunuja valmiiksi laivojen purkua ja lastausta varten. Fo to : Co ns ta nt in Gr ün be rg . Mutta se on toinen juttu se. Fo to : Co ns ta nt in Gr ün be rg . He ls in gi n ka up un gi nm us eo . Myyjä uskoi ja armahti. Usein matkat oli lyhyitä, ku veturit vaunuineen menivät siinä edes ja takaisin. Kerran kuitenkin olin kyydissä, kun stoge ei enää pysäytynytkään ja vauhti kiihty niin ettei skagannut hypätä kyydistä, ku vasta makasiineilla. . Ruoholandenkartsal Fennian röökitehtaan haussis on nykyään muun muas Ressun lukion tiloi
Erkki Alaja: Olympiastadion 20 EUR 10. Sinikka Koivuniemi: Tarjoilijana Helsingin Olympialaisissa 28 EUR 11. Kniigoja 1. Antero ja Sari Tirronen: Kapinalliset 25 EUR 9. Timo Mäkelä: Neiti Brander 22 EUR 7. Slumppaa kahel kybäl ja saat kaks korttii jne. SLANGI BLISAA Moni ei varmaan ees snaijaa, kuin buli valikoima Slangin byroos on kniigoi ja muut kliffaa kamaa. CD Marino&Sunrise –Orchestra 10 EUR Takaisin Rööperiin…..kaipaan niin….. Heikki Paunonen-Jeongdo Kim: Nyt mä bonjaan Suomi-Stadi-Sanakirja 29 EUR 2. Raija Tervomaa: Nopeammin, korkeammalle 20 EUR Jokasest kybän ostoksest kaupan päällisiks symppis Niin gimis on stadi -kortti, jonka on duunannu Eki Mattsson. Torsti Lehtinen: Stadilaiset lauteilla 30 EUR 3. Käy tsiigamas himasaitil: www.stadinslangi.fi tai byroos!. 44 TSILARI 5/2021 1 2 3 4 5 7 8 9 11 10 6 . Raija Tervomaa: Sankareita kaikki 18 EUR 6. Villasukat, Stadissa duunatut 20 EUR . CD tupla The Best of Finnish Classic Jazz 20 EUR Classic Jazz Society All Stars Muuta kamaa Kamoi voi slumppaa netis: stadinslangi.fi tai meilil byroon osotteest: toimisto@stadinslangi.fi tai sit voit käydä byroos päivystysaikoina: ti ja to klo 14–17. Muuta kamaa . Slangikartta/Stadin Kartsat ja Mestat 10 EUR Musaa CD Slangimusa ei delaa koskaan 10 EUR esiintyjät: OlliBull Anikari, Maria Hänninen, Vesa Nuotio, Jussi Raittinen Tapsa Kojo, Harri Saksala, Pirjo Tuohimaa, Marino, Slangibändi, Dumari Nurmio. Jukka Pakkanen: Helsingin tuulia, Stadin valoja 5 EUR 5. Niin gimis on Stadi kangaskassi, musta tai sininen 10 EUR . Kimmo Pälikkö: ArtHelsinki 20 EUR, TARJOUS 3 kpl 50 EUR 4. Heikki Kahila: Ääneen elettyä 25 EUR 8
Vellamo on muuten vast 8 vee eli buli kiit ti kans mutsille, jonka säpoo Vellamo sai käyttää, ku vastas. Tsekkaa oikeet vastaukset sivult 51. VIRVE KUUTAR Ne, ku vastaa Fotoskabaan oikein, osallistuu arvontaan, mis finnaaja saa tsögaa ite Slangilafkasta minkä vaan kaman, ku bungaa max 20 egee. Ska ban finnas Vellamo Snäll, joka saa tsögaa palkinnon Slangin byroosta. 46 TSILARI 5/2021 FOTOSKABA Tsennaaks mestan. Onnittelut finnaajalle! Sendaa sun vastaus: sähköpostiin: tsilari@stadinslangi.fi tai Stadin Slangi ry / Tsilari Hämeentie 67 00550 Helsinki. Puupallopuun on duunan nu Pasi Karjula ja sen matskuna on käytetty lehtikuusta, joka jouduttiin kaataa veks, ku bygattiin nyyaa sairaalaa. Fotoskaba 4 / 2021 vastaus Viime skaban boltsit staijaa nyyan lastensairaalan viereises puistikos Naistenklinikan puistos Kummastelun polulla. Vuoden vikaan Tsilariin slangiristikon duunas Seppo Palander. Millä portil tää eldis lyysaa. Vastaukset viimeistään 4.1.2022. Täl kertaa ei tarttenu arpoo palkintoo, ku tuli vaan yks oikee vastaus. SKABAT
Lyylii ja Liisaa slangijengi käy taas moikkaamas joulun tienoilla. Ja niinhän se tekee. PIA LANDÉN Toimitus vastaa: Tilaisuudes Pia bamlas omast äidistään Elsasta, joten kuvatekstin idis oli kertoo, ett oltiin moikkaamas näitä mutseja – Elsaa ja patsaan Lyyliä. Mut hyvä kommentti Pialta – tekstist sai iisisti väärän kuvan, ett nimil tarkotettiin patsaan mutsii ja sen friiduu. Stoori herätti Tsilarii pluggaavan Riitta-Liisa Blixt-Kallioisen muistot samannimisest kundist, ku oli ollu sen hyvä frendi junnuna. Me julkastaan stoorei Stadist ja Stadin slangist. Sinne voit skrivaa snadei kommenttei Tsilarist, Slangin tapahtumist ja reduist ja vaik terveisii frendeille. Juttuu oli skidiaikojen minnailust kuitenki riittäny sen verran, ett skulauskierros oli ollu pitkä ja kliffa. Sendaa sun slangistoori muokattavana tekstitiedostona (esim. Erkki ja Riitta-Liisa ei ollu ollu frendei kersoina, vaan samal alueel oli budjannu kaks samannimist familii. Jutut julkastaan skrivaajan omal nimel. Toimitus voi lyhentää stoorei. Seuraava Tsilari 1/2022 ilmestyy 3.2.2022 Jutut toimitukselle 6.1.2022 mennessä. Aikoinaan Hakaniemen torilla järjestetyn äänestyskilpailun tuloksena patsaan äidin nimi on Lyyli ja tyttären nimi on Liisa. Tai voit froogaa juttui Stadist ja slangist. Riitta-Liisa skrivas viel toimitukselle erikseen kivasti, ett slangi yhdistää. Muista laittaa muutama kuva kirjoituksesi mukaan. Slangiopen snadien vastaukset: bostaa = ilmiantaa kebardi = keskiolut Ja nää molemmat on nyyasta Hekan ja Jeongdon Suomi–stadisanakirjasta, 1990luvun slangii. TSILARI 5/2021 47 Oikaisu: Lyyli ja Liisa Tsilarissa 3/2021 Slangijengi-palstalla oli Työläisäitijutun kuvatekstissä väärät nimet ”Slangijengi Elsaa ja Lyylii moikkaamassa”. Myöhemmin toimituksen maililodjussa kilahti; meille kerrottiin, miten stoori päätty. SKRIVAA TSILARIIN! . Riitta-Liisa otti yhteyttä toimitukseen ja saatiin nää kaks avoklabbist stadilaist yhdistettyy. word) Tsilarin meiliin: tsilari@stadinslangi. TL. fi tai skrivaa koneella ja sendaa: Stadin Slangi ry / Tsilari, Hämeentie 67, 00550 Helsinki. Fo to : Vi rv e Ku ut ar Slangi yhdistää Viime Tsilarissa oli Erkki Heinosen skrivaama stoori sen skidivuosist Malmin flygarikentsun ja gravarin lähel. Parhaiten mahtuu messiin yhden (max. Jos sul on joku syy käyttää nimimerkkii, ni kerro toimitukselle perustelut ja laita oma nimes ja yhteystietos messiin. VK Liisa ja Lyyli talvel 2006. 3 500 merkkiä) tai kahden sivun stoorit. Pluggaajat-palstalle saa skrivaa nimimerkil, mut toimituksen pitää tsennaa skrivaajan oikee nimi
Kauan sitten mä budjasin näillä huudeilla, ihan täs Bärtsin tsyrkan vieressä. Turvavälit pidettiin ja maskei. Me olla oltu eri mieltä jo pitkään. Jesse ja sen duunit. Stagella Bergan tsyrkkahärra Riikka Reina haastattelee Stadin Slangi ry:n bamista, Harri Saksalaa. Öögist vaan näki, ku porukal oli ne maskit päällä, et kyllä moni naama smailas meggessä, ku Soile Tammisto pluggas Biblun sanomaa stadinnettuna: ”Mä lesaan Paavalin breivist Kolossan snadistadin jengille luvust yks.” Koko messu futas snygisti ja melkeen kaikki jäi divaa tsyrkkaborkat. Fo to : Ra im o Ku itu ne n. Tää bygga on siis ollu mun himatsyrkka. Eero Huovinen starttas saarnan velmusti: ”Ihan aluks tattis Stadin Slangin jengille, ku vokotteli mut bamlaan tähän messuun ja viel Stebarin Aksun päivänä. Niist snadeistaki stadeista voi födaa jotain gutaa. Fo to : Ra im o Ku itu ne n. Aika moni uus naamari + maski halus liittyy Stadin Slangin jäseneks. Riikka Reina haastatteli Saksalan Haraa. Ja kaikkihan me stydisti digataan meiän himatsyrkkaa, ihan niinku me digataan meiän himastadii.” Sen saarnan mesitsi oli se, et snade jaki stadei tarttetaan, et vaikka me budjataanki tällases niinku bulimmas stadis, ni kyl meidän kantsii olla höveleit muille. Upee idis ja fantsu perinne. Thänks kans Riikka Reina, tän byggan tsyrkkahärrä, et päästit mut mestoille. Soile Tammisto pluggaa ääneen pyhää kniigaa. Fo to : Ra im o Ku itu ne n. Meinaan, ku yleensä funtsataan, et gartsalla, rantsussa, kapakassa, dösässä, sporassa, melkeen missä vaan, mut ei se ny tsyrkkaan mallaa. Slangimessu Bärtsin tsyrkassa On siin oma hegis, ku kuulee ehtaa slangii tsyrkassa. SLANGIJENGI. 48 TSILARI 5/2021 T syrkka ei ollu turvoksis, mut oli siel kelpo määrä jengii. Slangikuoro sjungas ja Slangijengist oli bamaritki kehissä. . Kuulosti kliffalta. Ens vuonna otetaan uusiks. Stebarin Aksun päivä on sapatinaatto. SEPPO PALMINEN Slangijengi täytti Bergan tsyrkan, vaik turvaväleist piti viel pitää huolta. Kaikil oli seifti fiilis. Stadin kundi 2021, piispa emeritus Eero Huovinen bamlaa saarnan slangilla
Ainaki se kerää infoo siit, miten slangii tutkitaan, kuka tutkii ja mis. Slangilaisten himamestoil on kans snadisti erikoisii nimii niinku Hinthaara, Huutotöyry, Selki, Hikiä, Rutava ja Ylä-vääri. . Funtsattiin byrooduunari Tarjan kans, kandeisko tällasii torei järkkää vaik useemminki. SLANGIJENGI. Sen verran mun faija on Kallion pitskuil junnuna pyöriny, ett on mul ainaki gartsojen kasvatin geenei verenperintönä, vaik skolet sit jatkuki kohti akateemisii. Niist budjaa ulkomail 36, Espanjas 7, Sveduis 6, jäsenii hittaa kans vaik Jenkeist, Virost, Italiast. Duunataan tää lista uusiks ja laitetaan sit saitille. VIRVE KUUTAR Slangitori ja Slangilafka Elokuus järkättiin taas snadisti häppeninkii byroon edes gartsal. Siin säästetään fyrkkaa ja luontoo, ku ei tartte tulostaa ja sendaa postis. Mut täst voit hiffaa, ettei Slangiakatemias duunata mitään naama kurtus. Slangiakatemia Slangijengil on ollu oma akatemia aiemminki. . Joillain on meili infoo varten, mut laskut lähtee postissa. Mut niinku Mikko lohkas: tarttetaan yks gartsojen kasvatti messiin. Yks poikkeus on – mä, mul ei oo siel mitään jobei. Messissä ekas palaveris syyskuus oli Heikki Paunonen, Tiina Linna, Mikko Seppälä ja mä, ku lupasin toistaseks vetää Slangiakatemiaa. Slangiakatemia ehdottaa kans idiksii tapaamisiin. Idiksenä on kans kutsuu myöhemminki joku pro bamlaan meille slangista tai vaik kertoo, miten räppii on skrivattu slangiks. Funtsataan kaikkee kliffaa, miten Stadin oma kieli näkyis paremmin ja bulimmin. Niistähän upee pohja on jo Eki Kauhasen Slanginet-sivustol, mihin on linkki Stadin Slangin saitilla. Kandee hyväksyy sähköne lasku, jos vaan on mahis. Bamlattiin jengin kans – turvallisesti gartsalla – ja saatiin messiin pari uutta jäsentäki. VK Leena, Pia ja Maippi tuli kans tsiigaan, mitä Slangitoril tapahtuu. Blumsterit stikkas Tarja Valli, Soile Tammisto ja Matti Herlevi. Millon sä oot käyny tsekkaamassa, mitä kaikkee kliffaa siel blisataan. Nyt se on födannu uudestaan. . Fotot: Raimo Kuitunen. Ekaks järkätään ilta, mis bamlataan nyyist slangisanakirjoist: Forsbergin etymologisest ja Paunosen ja Jeongdo Kimin suomi–stadisanakirjast. Hiffattiin, ett Slangiakatemias on vaan jengii, ku on stydisti messis Stadin yliopiston duuneis – Heka proffana, Mikko duunissa ja Tiina stuiduna. TSILARI 5/2021 49 Slangijengi kävi kunnioittamas Stadin oman Ässä-rykmentin muistomerkkii Bärgassa 13.10.2021. Fo to : Vi rv e Ku ut ar . Saatas paremmin kamaa liikkumaan Slangilafkas. Tiimi tsögaa kans slangikniigoi. Slangijengin jäsenet Nyt jäsenii on 2686. Slangitoril blisattiin slangikamaa, oli supertarjouksii ja snygi suulis. Kauimpana pohjoses budjaa Slangin jäsenii Inaris ja Pyhätunturil. Kallion biblun Dekkarikirjastos funtsattiin Akatemian mahollisii duunei. NUMBAT JÄSENREKKARIST TSÖGAS RISTO LINDGREN Jos sä et oo viel ilmottanu sun meiliosotetta ja sul kuitenki on säpo, ni sendaa infoo: toimisto@stadinslangi.fi ja anna lupa, ett sulle saa sendaa jäsenbreivin (ei tuu liian usein) ja jäsenmaksun meilillä
Se putoo alaspäin vuorilta ja voi olla hyvinki yllättävä. Kreikan puolella Egeian merellä tunnetaan taas Meltemi, joka tulee päivätolkul kovaa pohjosen puolelt ja vaivaa erityisesti loppukesäst. Luomukaijat on aika harvas. Eli eteläs kandee kans venttaa sitä kupin ottamist siihe asti, ku pääsee maihin. Siel on se lohtu, et se mesta on melko saletisti stadi tai kylä, jos on aika hyvii rafloi ja jos voi samal skruudaa stylesti, ku pääsee siihen kuppii käsiks. RAFU NYBERG B.WISSER. Ku joku näist painaa päälle, on aallot iha eri luokkaa ku kotivesil ja se on hyvä minnaa, ett suojaa ei pääse iha mis vaa. Itämeren keskisyvyys on 54 metrii ja diipein monttu on 459 metrii, joten käytännöss ku pyöritään tääll rannikoll vodaa on selkeiski paikoiss vaa siin kymmene metrin molemmin puolin. Tää merkkaa käytännös sitä, et siel mis on vodaa, sitä on iha riittämii, ja siel mis on maata, se näkyy kauas. Talvisaikaan häijyimmän blosiksen nimi on Bora, joka tunnetaa erityisesti Adrianmeren puolella. Botski on saatu talviteloille ja mitää nastaa ei oo venttaamas enne kevättä. 50 TSILARI 5/2021 DIIPPII SETTII T ää loppusyksy on kipparin ankeinta aikaa. No, korona on vähä hellit täny nii, et vois halutes suuntaa etelää ja kruisaa vähä lämpimämmis keleis. Välimeren keskisyvyys taas on puoltoist kilsaa ja diipeimmillää se on yli viis kilsaa. Ja rantsut, jotka sinänsä on syvii ja houkuttelevii kauempaa katsoen, on aika vaikeesti lähestyttävii. Ei ainoastaa siks, ett voda ei frysaa ja skiglaa pääsee läpi talven. Kaltsit ovat rososii ja terävii ja raapasee hetkess reiän guttaperkkabotskin kylkee, jos sattuu osuu. Välimeri on iha nasta mesta ja jotai iha muuta ku nää kotoiset kuviot. No on tietysti jotai karikoit saarte lähettyvil, mut ne pystyy leesaa maaston muodoist. Ei tartte sijainnin puolest olla iha nii kartal jatkuvast. Siks Välimerel kruisailu on erilaist. Vaik ois sata metrii köyttä nii se ei välttämättä riitä botnee asti. Mut ei se silti merkkaa et vois shiftaa iha vapaalle. Useimmite se on iha byggattu satama. Sen ku on puikois, pitää pysyy skarppina koko ajan. Tääl meiän matalis vesis voi purkkaril liikkues köli kolista kaltsii melkee mis vaan. Kippari ei voi heittää leediks ja ryhtyy hengaamaan tai ottaa kuppii muitten kaa noin niinku muina miehinä. Tääl meiän matalis vesis voi purkkaril liikkues köli kolista kaltsii melkee mis vaan. Tääl ei voi mennä johoki poukamaa ja viskaa ankkurin. Siel tsennataa sellasii etelän puoleisii virtauksii ku Sirocco joka tuo lämpöö ja hiekkaa kannelle aina Saharast asti. Siks pitää liikkuu riittävän kokosell botskill ja, joo, voi painaa aaval kovemmaski kelis, mut samal kandee aina olla pläni mis on lähin mesta, jost voi hakee suojaa. Se tuo iha oman ulottuvuuden tähä touhuun. Siel pitää tarkkailla kelii iha toisel tasol ja tietää mitä duunaa, jos kova blosis sattuu kohalle. Riittää ku pitää silmät auki ja on hereil. Mut bulein ero on vodan määräs.
Kandee liittyy jäseneks Slangijengiin, ni oot messis ylläpitämäs slangi perinteitä. klo 9.00–19.00 välillä Frälssiksen Padat, Rautatieasemalla (aika taulu tarkentuu marras kuus). . Sieltä hittaat myös nykyiset säännöt. . klo 15.00 Snygeimmät joulubiisit, Paavalintsyrkka, Stadin Friidu Hanna Nohynek ja apulaispormestari Paavo Arhinmäki bamlaa. klo 17 Syyskoko us Hotelli Arthurin juhla salis Vuorikatu 19:ssa. Megges proffat, Heikki Paunonen ja UllaMaija Forsberg. TSILARI 5/2021 51 . Mut kaikki me melkeen toisiimme bonjataan. Ke 24.11. Kyse on gamlojen sääntöjen freesauksesta vastaamaan tätä päivää. Kimpas me pidetään pystys slangiperinnettä. Jäsenet saa kuus kertaa vuodes ilmestyvän Tsilarin, ku on boltsin ainoo stadiks skrivat tu aikakauslehti ja stadilaisuuden stydi äänenkannattaja. Siihen kuuluu kliffaa jengii, ku diggaa Stadii ja stadilaisuutta. . klo 17–19 Slangiakatemia Portha nian Unicaferavintolassa. Marraskuu . Meist jokainen bamlaa ja skrivaa ikiomaa stadii. . Jangsterit stikkaa nyyaa ja fossiilit gamlaa. Hallitusvaali tulossa – ilmoittaudu ehdolle Syyskokouksessa valkataan hallitukseen 3 jäsentä kahdeks vuodeks ja 2 vara jäsentä yhdeks vuodeks. Ei oo tyyrist! SLANGIJENGI Täst hittaat Stadin Slangi ry:n järkkäämää proggista. . Hallituksen esitys uusiks säännöiks on himasaitilla www.stadinslangi.fi kohdas sa Syyskokous 24.10.2021. Jos sua kiinnostaa paik ka hallituksessa ja haluisit osallistuu hallitusvaaliin, ota yhteys bamis Harri Saksa laan, sihteeri Mikko Seppä lään tai johonkin muuhun hallituksen jäseneen. Sit siellä käsitellään vuoden 2022 toimintasuunnitelma ja talousarvio sekä sääntömuu tos ja valkataan toiminnan tarkastajat. Monen skloddin mielest starbujen slangi on fantsun retroo ja monen kävyn mielest nyya slangi on tosi skoijii. Musailta Natsalla (tai muus sa kliffassa mestassa), lisää infoo tulee myöhemmin. Bamlataan slangiknii goist. La 20.11. Voit ilmottautuu patavahdiks byrooseen. Tsilar in 25v kunn iaks täs lehes 52 sivuu !. klo 15–17 Jyge litreffit Pub Angleterressa Freda 47:ssa. Dyykkaa jäseneks slangijengiin! Stadin Slangi ry on Härmän bulein himahuudiyhdistys. Slangi järkkää Proggikseen voi tulla muutoksia, tsekkaa himasaitilta tai byroosta. Joulukuu . Vinkkaa frendillekki! Jäsenet saa tän snygin Tsilarin viis tai kuus kertaa vuodes himaan (eijäsenille Tsilarin vuosi kerta bungaa 50 egee). 15.–24.12. To 18.11. Jäsenet on etusijal Slangin järkkäämiin häpeninkeihin ja ne voi saada rabattii kniigoist ja muist kamoist ku blisataan Slangilafkassa. . Su 19.12. Koko tsembalo bungaa 35 egee vuodes sa