vuosikerta Hinta 6 € TSILARI Tsilari_taitto_6_13_15.indd 1 3.12.2013 11.16. TSILARI 6/2013 Stadin Slangi ry:n perinneja kulttuurilehti 18
joulukuuta 2011 20:28:23 Tsilari_taitto_6_13_15.indd 2 3.12.2013 11.16. Tsilari_taitto_4_13_15korjattu.indd 1 3.9.2013 10.04 TSILARI 5/2013 Stadin Slangi ry:n perinneja kulttuurilehti 18. Siihen tarkoitetun aineiston tulee olla toimituksessa 10.1. SKRIVAA TSILARIIN! . mennessä. Kaupoissa loka–joulukuussa www.helsingin.fi h e l s i ng i n m a k k a r at e h ta a n Joulumakkara Pressa Halosen puhe mutseille TSILARI 3/2013 Stadin Slangi ry:n perinneja kulttuurilehti 18. Tsilarin seuraava numero 1/2014 ilmestyy helmikuun puolivälissä. Julkaisemme kirjoituksia Stadista ja Stadin slangista. Kun lähetät julkaistavaa postia, laita mukaan nimesi ja osoitteesi, vaikka käyttäisitkin nimimerkkiä. Tasan Stadin parhait. vuosikerta Hinta 6 € TSILARI Stadin Friidu & Stadin Kundi Skloddit duunissa TSILARI 4/2013 Stadin Slangi ry:n perinneja kulttuurilehti 18. (09) 774 33 44 lihatukku@chef-wotkins.com | www.chef-wotkins.com TEHTAANMYYMÄLÄ puh. Toimituksen postiosoite on: Stadin Slangi ry, Hämeentie 67, 00550 Helsinki. Kirjoitukset on lähetettävä sähköisessä muodossa osoitteeseen tsilari@ stadinslangi.fi. joulukuuta 2011 20:48:05 Kluuvikadun jouluvalot 1930-luvulla. LIHATUKKU VEIJO VOTKIN OY RAVINTOLAPALVELUT Vanha talvitie 8, 00580 Helsinki Puh. vuosikerta Hinta 6 € TSILARI Onko slangi kieli. (09) 774 33 477 ma-pe 7–18, la 7-15 tehtaanmyymala@chef-wotkins.com Fläsää, tsieguraa, bradarii, metukkaa, broiskujubinoit, tekumekuslarbaa, ryynärii... CHEF WOTKIN’S PALVELUTISKIT JA MYYNTIPISTEET Taksidata ilmo 18. Foto Helsingin kaupunginmuseo. vuosikerta Hinta 6 € TSILARI Strömarilodjusta Joraamisesta Tsilari_taitto_5_13_15.indd 1 10.10.2013 13.38 Pynn nen ilmo 18
VAKKARIT 4 Snadit 5 Ledari 6 Bamiksen lööppi 24 Fundeerauksia 33 Sörkän friidun stooreja 37 Skabat 42 Sautski 43 Häppikset Kansi K. Koski. 8 SISIS Tsilari_taitto_6_13_15.indd 3 3.12.2013 11.16. TSILARI 6/2013 3 STADILAISIA 4 KLAUDE BREMER – fyllas 75 v 7 CARLTONIN PIKKOLO – oli Palle 13 ANNI SINNEMÄKI – slangitsyrkassa STADI JA SLANGI 14 HEKA PAUNONEN – ja slangisanakirjan synty 26 STADIN PIENTEATTERIT – Risto Kolasen palsta 32 GAMLA SLANGI – Kolmen sällin seikkailut SNAKKAILUA 16 KU ARZI OLI RUODIKSESSA 20 LÄNSIMETRO JA UFFEVEE 30 MIKS KANDEE GOLFAA – Seppo Palminen kertoo EKS MINNAA 17 KAMPINTORIN HUOLTSIKA – Antti Aallon muistoissa 18 KUNDIT ROSKISDYYKKAREINA – Jussi Lahtinen selvittää 21 KÄPYKÄN KRISTIKA – ja Pertti Udd 22 HUMIKSEN SIMMIS – Arska Soisalo skrivaa JOULUJUTTUJA 4 ARVO POHJOLAN JOULURUNO 25 PUKIN NAAMARI – ja Jalde Salminen 28 VIRVE JOULUKADULLA 34 KLASSIKKO: – Nikki Pitkäsillan joulustoori Kliffaa joulua! Ylermi Runko in memoriam Kluuvikadun jouluvalot 1930-luvulla. Foto Helsingin kaupunginmuseo
Tulee nekin aikanaan! . Snadisti on silti pitänyt antaa periksi. Meillä galsa. Mutsi oli joutunu tsirraan. Slurkit talutteli joulupukkeja Valkan piiriin. Ei kuusta. Palloileen. Sporttipuolikin on edelleen handussa, lähihistoriaan kuuluu muun muassa simmauksen veteraanisarjojen SMtitteleitä. Pitskulla. Omat vuotensa Klaude toimi myös yhdistyksen bamlausdirikana ja hallituksen jäsenenä. Moni ei hiffaa, että Klaude käy edelleen duunissa vaikka ikää on redisti yli normikansalaisen eläkevuosien. Näin sitä meistä itse kukin pehmenee! Onnitellaan nyt sit kaikki Klaudea vähän jälkijunassa. Ei lahjoja. Ei ollu hogannu ottaa naamaria vek. 4 TSILARI 6/2013 SNADIT S tadin Slangin perustajajäseniin kuuluva Klaude Bremer täytti marraskuun alussa 75 vuotta. Suksittiin himaan. Stadin Slangissa Klaude duunas aikanaan paljon. Ihmisillä hyvä tahto ja Valkassa rauha. Yhtään skabaria ei ole enää kisakondiksessa. ARVO POHJOLA S tadin Slangi ry:n ”slangiakatemiaksi” nimetty työryhmä järkkää vuoden 2014 alussa bulin slanginkeruun Stadin skoleissa. Nyt niitä on 75. MIKKO SEPPÄLÄ Klaude Bremer sai taas lisää vuosirenkaita. Lähettiin Valkkaan. Koko homman on funtsannu ja fiksannu slangintutkijat, proffa Heikki Paunonen ja dosentti Terhi Ainiala, sekä äikänmaikka Minna Harmanen. Palkinnot dilkataan kaupungintalon Virka-galleriassa Mikael Agricolan päivänä 9.4.2014. Slangijengi muistaa Klauden värikkäänä veitikkana. Klaude täytti vuosia – gratulis! BULIN SLANGINKERUUN Slangiakatemia järkkää Heikki Paunonen ja Terhi Ainiala. Takana on myös uraa urheilussa, vesipalloa, uintia ja autourheilua. . Bosessa ja auki. Tammi-helmikuussa ysiluokkalaisille järkättävässä keruussa on megessä Aleksis Kiven peruskoulu, Alppilan yläasteen koulu, Helsingin normaalilyseo, Helsingin yhteislyseo, Helsingin yliopiston Viikin normaalikoulu ja Tehtaanpuiston yläasteen koulu. Slangi samlataan sähkösellä kaavakkeella ja sen tulokset jemmataan Kotimaisten kielten keskuksen kokoelmiin. Takavuosina friidun komentovalta ei tähän yltänyt. Palkintofyrkat tulee Stadin Slangilta. Ankeeta. Tsilari_taitto_6_13_15.indd 4 3.12.2013 11.16. Ja himassa on yks friidu, joka komentaa viikonloppuisin landelle Raaseporiin. HEKA LAURELL Jouluaatto Jouluaatto. Piironginlodjua. Tai sit otetaan snadisti ennakkoo ja onnitellaan jo kasikymppisistä. Kahta sorttia. Edellisestä vastaavanlaisesta lomakekyselystä on kulunu 25 vuotta. Moni tietää, että mies on tehnyt pitkän uran toimittajana, kansanedustajana ja ties missä hommassa. Sneppiskaba, Töölön Lahden uinti, Perinnepäivä monine muine lajeineen on ollut paljossa Klauden ideoimaa. Lodjua. Gartsalla jouluohjelmaa. Parhaat slanginbamlaajat pääsevät rahapalkinnoille. Joululodjut. Joka holesta pursu. Joulusafkat. Rapatuilla. Oltiin broidin kanssa kaksistaan himassa. Joulupukki spyttas. Kolme flaidista. Nyt tavoitteena on paitsi systemaattisesti tallentaa 2010-luvun koululaisslangia myös saada sellainen aineisto, jota voi verrata vuonna 1989 kerättyyn aineistoon. Joulupukkien jäsentenvälistä
LEDARI PEMU TSILARI 6/2013 5 Päätoimittaja Pertti Mustonen puh. Sit illalla o hiisi fiilis ja voi snadisti ruveta tsiigaa ympärilleen. Eli kantsis näin joulun alla treenaa sitä, et olis niinku glaidu ja redi ja messissä duunaamassa kaikkee kliffaa. Viisaat filosofit, niin ku toi Himanen, bamlaa, et laiffi on sitä, et levaa, laiffi o levaamista varten ja levaaminen on sitä, et duunaa ja hänkslää kaikkee aamust iltaan niin et otsa svettaa. Ja sit ei muuta ku treenaa snadisti hyvää joulumieltä, skriinaa spegelin edessä, pörröttää skidien knubbia ja ottaa gimmafrendiä revasta kiinni ja antaa kunnon joulupusu. . Niitte ei tartte olla kalliita ja niitä voi duunaa itekkin. Siis lootraaminen ja löhöäminen on hengenvaarallista ja tuplasti hengenvaarallista on jos lootraamisen lisäks skriinaa ja tsymffaa sitä jengii ku on innostunut ja ku ottaa osaa kaikkeen bailaamiseen ja buleihin tsembaloihin, kuten jouluun, ku on kaikist bulein tsembalo. 050-550 5706 mustopertti@hotmail.com Toimitussihteeri Mikko Seppälä Puh. Jos aina ketuttaa, hatuttaa ja tsymffaa muita, niin ei kauan täällä viivy. Tiedättekste, miks friidut levaa pidempää ku kundit. Jos sä kuulut siihen myrtsiin jengii, ku bamlaa, et koko laiffi o ihan fittiä, niin ku myrtsi jengi just joulun alla funtsii, sillo sun kantsis ihan ekaks stannaa ja frogaa itseltäs, et mitä toi laiffi sit oikee on. Siks ne pysyy kondiksesa eivätkä delaa ekaan sydäriin kuten nää seslongilla goisaavat skriinaavat ja tsymffaavat fatsit tekee. Ja näin joulun alla laiffiin kuuluu jelppaa gimmafrendiä steedaamisessa, tsöbaa handelista kinkkuu, safkaa ja muuta joulukamaa, ronttaa himaan joulukuusi, koristella se, klemmaa joulutähti just oikeeseen mestaan, duunaa rosollia ja joulusillii tai strimarii ja tietysti jotain lahjoja. 040-767 4212 vo@mimino.fi Raija Tervomaa puh. 0400-204 844 risto.kolanen@pp.inet.fi Virve Kuutar puh. Vuonna 1995 perustetun Stadin Slangi ry:n on tarkoituksena on Helsingin puhekielen eli Stadin slangin taltioiminen, tutkiminen ja vaaliminen sekä leikkija kulttuuriperinteen vaaliminen. Ekaks pari varoituksen sanaa niille starbuille, ku goisaa vaan himassa ja antaa gimmafrendin duunaa kaikki joulutsaggat, slumppaa lahjat, steedaa, pölkkäröidä ja tvettaa mestat kondikseen ja starbu vaan goisaa seslongilla ja lesaa gazettaa ja skriinaa ja tsymffaa sen gimmafrendii. vuosikerta Lehden nimi Tsilari tulee sanoista ”till säljaren”, joka tarkoitti lehteä tai sähkösanomaa, jonka yhden kappaleen myyntitulon sai myyjä pitää itsellään. Stadin Slangi ry:n perinneja kulttuurilehti 18. Se on muuten just niin, et kaikki se mitä börjaa duunaa, on just sitä kliffaa vaik se ekaks tuntuis tosi fitiltä ja turhalta. Sit vaan tiedoks vielä niille ku tsymfaa muuta jengii, et fitit o kaikist lyhytikäisempii. 040-773 7834 pirjo.tuohimaa@gmail.com Arno Soisalo arno.soisalo@pp.inet.fi Ulkoasu Oy Graaf Ab Paino Oy Fram Ab ISSN 1239-9523 Postiosoite Stadin Slangi ry Hämeentie 67 A 00550 Helsinki Toimiston puh: 09-774 1041 Toimisto avoinna tiistaisin ja torstaisin klo 14–18. Siinä se starbu tekee elämänsä virheen. 040-567 1404 tsilari@stadinslangi.fi Risto Kolanen puh. Just siks, et ne steedaa himassa, duunaa safkat, tiskaa, tampaa matot ja luffaa handeleissa slumppaamassa kaikkee, just siks, et ne on aktiivisii ja duunaa koko ajan kaikkee. 040-506 0954 raija.tervomaa@kolumbus.fi Pirjo Tuohimaa puh. Tsilari_taitto_6_13_15.indd 5 3.12.2013 11.16. SNADI JOULUSAARNA T ämä pääkirjoitus on tarkoitettu niille, jotka eivät diggaa joulua, tai lähtevät haneen jouluks tai joita hatuttaa joulu tai jotka pilkkaa niitä joista joulu on kliffa ja joista joulu on vuoden bulein tsembalo
Oma Facebook-sivumme on vakiintunut tasokkaana yhdistyksen tarkoitusta palvelevana vuorovaikutuskanavana. Ens vuonna taas täysillä uusiin kujeisiin. Uusi Slangikuoromme, jonka friidut ja kundit on jo ekan näyttönsä antaneet, tuo Jengiin oman ilonsa ja ulottuvuutensa. Uskomme asiaamme, ja saamamme palaute on ollut myönteistä sekä rakentavaa. Yhtäältä tuoreena tarkoituksellisena esimerkkinä käy Slangiakatemia, joka tarjoaa opetusta ja valistusta sekä pyrkii tukemaan slangitutkimista. Olemme siirtyneet jaettuun johtamisja toimintatapaan, jota leimaavat yhteisöllisyys, itseohjautuvuus, henkilökohtainen vastuu ja sitoutuminen. Myönteisen jäsenmäärän kehityksen sekä jäsenten monipuolistuneiden tarpeiden ansiosta hallituksemme on pitänyt arvioida duuninsa monin osin uusiksi. Avoimiin yleisötilaisuuksiin panostamme yhä enemmän. Kimpassa voi käydä vaan hyvin! . Vielä kerran kiitän kaikkia yhteiseen hyvään uhrautuvuudesta. Jatkuvasti lisääntyvien duunien mahdollistamiseksi yhdistyksen toimistonhoitaja on siirtynyt osa-aikaisesta kokoaikaiseksi syksyn alussa. Samalla ainoan työsuhteisen työntekijämme toimenkuva on täsmentynyt: hän vastaa yhä itsenäisemmin yhdistyksen tilaisuuksien suunnittelusta, valmistelusta, toimeenpanosta ja eritoten viestinnästä. 050 555 7315 lars.solman@gmail.com Toimistonhoitaja ja jäsensihteeri Ilmari Jokinen puh. Tätä pyyteetöntä, epäitsekästä duunipanosta ei mitenkään voi liikaa kiittää. Tilaisuudet nojaavat edelleen suurimmin osin paitsi hallituksen myös jäsenistön vapaaehtoisuuteen. Foorumiin liittäminen ei edellytä jäsenyyttä, mutta ylläpitomme tsekkaa tulokkaat samoin kuin keskustelun yhdistyksen tarkoitusta vaalivan hyvä hengen ja maun säilymisen. 09-774 1041 toimisto@stadinslangi.fi Hämeentie 67 A 00550 Helsinki puh. 044 383 8749 sanna.lehtinen @eduskunta.fi Marjatta Salminen puh. Toisaalta musiikki on aina ollut erottamaton osa slangin kehitystä ja levitystä. Iloksemme niin jäsenistömme kuin muitten sidosryhmienkin halu yhteiseen hyvään kantaa: kiitän sekä jäseniämme että ulkoisia toimijoitamme ja tukijoitamme nöyrimmin. Perinteisten toimintamuotojen lisäksi olemme keränneet jengiä kimppaan muiden muassa dallausreduihin, kulttuuri-iltoihin, kaupunginosayhdistyksiin tutustumisiin sekä firmavierailuihin. 050-512 5077 kimmo.karvinen@elisanet.fi Risto Kolanen puh. Jokaviikkoisten Slangitreffien sekä jorojen ja monen muun möötin luontevaksi pitopaikaksi on vakiintunut Stadin elämänlaatua snygeimmillään viestivä, perinteinen Kaisun rafla. BAMIKSEN LÖÖPPI PEKKA KURVINEN BAMIS pekka.kurvinen@elmio.fi PUH. 09-774 1041 Toimisto avoinna tiistaisin ja torstaisin klo 14–18. www.stadinslangi.fi 6 TSILARI 6/2013 LÄJÄPÄIN S tadin Slangi ry:n vapaaehtoisuuteen perustuva poikkeuksellisen vilkas kenttä on entisestäänkin laajentunut. Yleishyödyllinen yhdistyksemme ei tavoittele voittoa ja rahoitetaan edelleen pääosin jäsenmaksuin. 040-567 1404 moseppal@mappi.helsinki.fi Lasse Solman puh. 040-773 7834 pirjo.tuohimaa@gmail.com Taloudenhoitaja Kimmo Karvinen puh. Uusi toimintatapa vaatii jatkuvaa, luottamuksellista vuorovaikutusta, jolloin kuukausikokoukset eivät ole itseisarvo vaan pikemminkin areena, jossa suunnan luomisen ohella sinetöidään kasvotusten, sähköpostija puhelinkeskustelujen toimet. 0400 204 844 risto.kolanen@pp.inet.fi Sanna Lehtinen puh. 0500 561 652 Tsilari_taitto_6_13_15.indd 6 3.12.2013 11.16. 0400 359 449 merjette.salminen @gmail.com Mikko Seppälä Puh. Kehitys näkyy erityisesti laadukkaassa, vaihtuvassa ohjelmatarjonnassa, joka myös vaatii fyrkkasatsausta. Sääntöjemme mukaan tarkoituksenamme on sekä slangin että kaikkinensa kotiseutuperinteen vaaliminen ja kehittäminen. Mutta ilman hengenvetoo homma ei skulaa. Slangistemut vierii korkeelta ja kovaa. HALLITUS Puheenjohtaja Pekka Kurvinen pekka.kurvinen@elmio.fi Varapuheenjohtaja Pirjo Tuohimaa puh. Otetaan joulu iisisti, pidetään huolta itsestämme ja läheisistämme
Asukaskortit olivat tärkeä juttu, sillä ne jeparit lukivat heti, ja jos niissä oli sakkoja saanut tai etsintäkuulutettu henkilö, niin tulivat heti hakemaan kundin boseen. Yksi hoiti tsupit, eli kävivät joka aamu poliisilaitoksella asiakaskorttien kanssa ja sitten luffas asiakkaiden asioilla. Asiakkaat olivat jo huonetta tilatessa ilmoittaneet, miten paljon oli baguja. Liina pujoteltiin laukkujen kantokahvojen läpi ja koukkuihin niin monta laukkua kuin mahtui. Koukussa olevat laukut duunattiin rinnan päälle ja liinan keskikohdalla olevat selkäpuolelle. Duunivuorot olivat 7–15 ja 15–23 ja sitten oli vielä yövuorot jotka sattuivat joka neljäs päivä. Laskut kyllä kirjoitettiin kuudennessa kerroksessa olevassa konttorissa mutta piccoloiden tehtävä oli käydä ne sieltä noutamassa. Toinen tärkeä asia oli tsekata, ettei erinimiset ja eri sukupuolta olevat henkilöt asuneet samassa huoneessa. Meillä oli kahden pyörän kosla, ja sitten oli sellainen pellavaliina, jossa molemmissa päissä oli koukut. Matkaa assalta Hotelli Carltoniin ei ollut bulisti, mutta funtsasin monesti, että kuinka pitkäksi voi kundin handut venyä. Matkaa assalta Hotelli Carltoniin ei ollut bulisti, mutta funtsasin monesti, että kuinka pitkäksi voi kundin handut venyä. Siitä sai taas hotelli sakot. EKS MINNAA PALLE Stadin kundi Piccolona Olin jo 1952 ollut monessa duunijemmassa tsupparina, mutta tämä näytti ihan nyyalta. Etummaiseen tuli enemmän asiakkaita, takimmaista hoiti aina tsuppivuorossa oleva kundi jos ei ollut keikalla. Tsilari_taitto_6_13_15.indd 7 3.12.2013 11.16. Silloin portieri luffas äkkiä Keskuskadun poikki duunipaikalleen. Sillä liinalla saattoi yksi henkilö kantaa seitsemän matkalaukkua. Nuorelle Stadin kundille, joka oli vuosikausia blisanut vappukukkia, trokannut iltalehtiä Assalla, samlannut erilaista jerkkua Pasilan kaatopaikalta ja förannut lastit Jätkiksen romikseen, sekä plokannut keräykseen paperia muiden himasta, semmoiselle kundille, tämä oli jännä duunimesta. Kuitenkin syksyn tullessa lastensuojeluviranomaiset hiffasivat, että me kundit ollaan alle 16-vuotiaita ja tehdään 24 tunnin työvuoroja, joten piccolot saivat lemput. Samalla tsugella saattoi tulla useampia henkilöitä. Joskus portierit tsittasivat duuniaikana hotellia vastapäätä olevassa ravintola Centralissa, jonka omisti kapteeni Ekman. Ravintolan nurkkapöydästä oli hyvä näköyhteys Carltonin päädörtsille. TSILARI 6/2013 7 M eitä oli aina kaksi piccoloa duunissa. Kaksi portieriä Portieriä oli kaksi, herrat Osse (Osenius) ja Bloku (Blåfield). Sitten liina lyftattiin olkapäille. Sain heti luurankotakin ja koppalakin jossa oli hotellin nimi. Assalta Carltoniin Hissiä oli kaksi, joista toinen oli lähempänä vastaanottotiskiä. Jos asiakas halusi maksaa laskunsa, tai hotellin johtaja rouva Syväri kysyi portieriä, oli meidän piccoloiden velvollisuus mennä portaille heiluttamaan handujamme. . Tässä tapasi paljon ihmisiä. Ei ne lemput mun hommia haitanneet, olin tullut siihen tulokseen, että tää on mun juttu ja olin parin päivän kuluttua toisessa hotlassa duunissa ja sillä alalla tulin olleeksi 40 vuotta. Jos vielä jäi kartsalle laukkuja, niin pari meni kainaloon ja pari handuun. He ottivat vastaan huonevaraukset sekä laskuttivat asiakkaat. Joskus päästiin vaksien kanssa assalle asiakkaita vastaan. Maksaessaan laskunsa asiakas jätti yleensä myös tippiä, ja näin fyrkka kulkeutui Centralin hoteisiin. Toinen suhas hissillä asukkaita ja se oli paras homma, sillä siitä sai tippiä
Vuonna 1944 Runko oli yksi niistä 400 skolelaisesta, jotka osallistuivat Stadin ilmapuolustukseen slobojen suurpommitusten aikana helmikuussa. Ja Elanto on koko ajan messissä. Kaupunkisuunnittelun diriga Sen lisäksi, että Ylermi Runko oli 40 vuotta duunissa Elannossa, hän oli 25 vuotta Stadin ehkä tärkeimmän lautakunnan, kaupunkisuunnittelulautakunnan, bamlausdiriga – vuodesta 1968 vuoteen 1993. Vuonna 1968 Elannon uudeksi päädirigaksi valkatiin Mauno Koivisto, mutta kun Manu oli samaan aikaan valkattu duuniin Suomen Pankkiin, niin hän luopui Elannon pääjohtajuudesta. PEMU MUSTONEN STADIN KUNDI Tsilari_taitto_6_13_15.indd 8 3.12.2013 11.16. Samana vuonna Stadin Friiduks valkattiin Ragni Malmstén, jonka fatsi Georg Malmstén sjungaamalla ”Stadin kundi”-biisiä oli myös noussut samaan suurten kundien jengiin. Vuonna 1994 kaupunkisuunnitteluvirasto bailas olemassaolonsa 30-vuotisbailuja Kansakoulunkatu 3:n pitskulla. Molemmat olivat karskeja ja stydejä ja ajoivat heikompien asiaa. Runko oli oikeastaan koko Stadin disainauksen kantafatsi. Jokainen lähiö sai oman Elantonsa Runko oli samanlainen periaatteiden starbu kuin edeltäjänsä, Väinö Tanner. Jo snadina kova Ylermi Runko oli jo snadina kova kundi, snadisti yrmeä, munde mutrussa ja öögissa kipinää. Runko födas Stadissa, levas Stadissa, teki duunia Stadissa ja delas Stadissa, Käpylänrinteen palvelutalossa. 8 TSILARI 6/2013 Y lermi Runko budjas sen mutsin kanssa Castréninkartsalla Bärgassa. Intohimot roiskuivat ja mielipiteitä sinkoili. Juhlien aikana talon pitskulle istutettiin kaupunkisuunnittelun puu muistuttamaan tapahtumasta ja viraston työstä ja tehtävästä. Mutta Runko ei ollut ynseä, vaan rehellinen, tasapuolinen ja ystävällinen omalla jöröllä tavallaan. Niinpä Rungosta tehtiin päädiriga. Elanto levisi just niinku elanto jokaiseen Stadin osaan, melkein joka kartsalle. Runko muisteli, että koko jengi oli vilpittömän kiinnostunut Stadin kehittämisestä. Kluuvikartsalle tuli Elannon ruokala, tuli pikamyymälöitä, muovikasseja ja maitotölkkejä. Runko kertoi, että lautakunnan alkuaikoina miitingit olivat tosi pitkiä. Lautakunnan jäsenet bamlas sydämen kyllyydestä Ja Runko salli sen. Joku toimittaja kutsui Runkoa nimellä ”Ylermi, ynseä isäntä”. Kokoukset kestivät viisi kuusi tuntia, mutta minulla ei ollut kiire mihinkään”, Runko kertoi aikoinaan. Runko omistautui sataprosenttisesti stadilaisten palvelijaksi. ”Minä olin varannut aina koko lautakuntapäivän sille. 1960-luvulla hän oli jo hallinnollinen diriga. Ylermi Runko in memoriam Huhtikuun seitsemäntenä päivänä 2013 delas todellinen Stadin Kundi, Bärkan kasvatti, karski karju Stadin ytimestä, Elannon entinen pääjohtaja Ylermi Runko. Snadi Ylermi ynseä isäntä oli suu mutrussa ilmatorjuntaduunissa. Virasto oli perustettu 1964 ja ekat vuodet menivät snadisti duunimenetelmiä treenattaessa. He olivat sielunveljiä. Totuus ja rehellisyys olivat pääasioita. Slobot pudottivat yli 10 000 pommia, mutta Stadiin niistä tipahti vain kolmannes. Samoissa hommissa oli myös toinen stadilainen kuuluisuus, näyttelijä Lasse Pöysti, ei mikään skagis hänkään. Vasta Rungon aikana päästiin tosiduuneihin. Hän pääsi samana vuonna duuniin Elantoon, konttorin työnsuunnittelijaksi, sitten reikäkorttiosaston päälliköksi. Juhlapuhujina olivat Runko ja virastopäällikkö Lars Hedman, jota Runko ihaili suuresti. Nyt Stadista hittaa Dublinereita, Wokki-rafloja, olohuonerafloja, kahviloita, pubeja, pikaruokaloita, kesäterasseja, menomestoja ja Food labeja ja vaikka mitä. Kaikki olivat messissä duunaamassa Stadia paremmaksi. Runko ei missään vaiheessa luopunut Tannerin ajan vanhoista huonekaluista eikä Tannerin aatteistakaan. Runko ei myöskään ollut mikään skagis. Ylermi Runko oli Stadin Kundi myös virallisesti: Stadin Slangi ry nimesi hänet näin vuonna 1997, järjestyksessä toisena. Ylermi kävi skoilensa, sai pitkät dongarit, meni liikemiesten kauppaopistoon ja valmistui diplomimerkonomiksi 1950. Elanto slumppas stadin keskustan vanhat perinteelliset raflat, Fennian ja Kappelin ja vuosikymmenten aikana kuluttajien tottumusten hyökyaallossa muutos on seurannut muutosta. Puu sopii hyvin myös Ylermi Rungon muistopuuksi. Kaupunkisuunnittelu oli Rungon ainoa vapaa-ajanduuni. . Elannon bisnes laajeni
TSILARI 6/2013 9 ”Kokoukset kestivät viisi kuusi tuntia, mutta minulla ei ollut kiire mihinkään”, Runko kertoi. Tsilari_taitto_6_13_15.indd 9 3.12.2013 11.16
Se oli saanut jostain bollaansa, että joraaminen oli syntii, jolla böönat iski meit viattomii ja pehmoi jällei. Stadin teiniyhdistyksen enda jobi oli meidän kundien mielestä pitää lukuu siitä, minkä skolen hugi olis järkkää jortsut ja dilaa sen mukaan sitten duunit. Niinpä se tsennas Rafun fiilikset kun omat fikkansa. Jortsuluvan saanti ja siitä seuraavat säpinät Jortsujen järkkäämislupa Rafulta ei ollukkaan sitten ihan iisii kamaa. Norssi oli tietyst varsinkin böönien mielestä ehta joromesta, sillä olihan siel paljo meit barskei kundei eikä jätkäskolena sussuja lainkaan. – Mut ei silti Rafu ihan toope ollut. Piti snajuu, et maltti on valttii. 10 TSILARI 6/2013 Kliffaa Norssis on jortsut Fimtsikaluvulla oli Stadin teineil kliffaa, kun joka lauantaina oli jossakin skoles jortsut. Foto vuodelta 1931, Helsingin kaupunginmuseo. Olis ollut ihan nuijaa, jos kahes skoles olis ollut yhtsillee jorot. Norssin vaksi, jota me sanottii Apelliks, koska sen etunimi börjas A:lla ja Pelli tuli sitten. Sillä oli sit vakthavande öga ja hyvä snaju. Olikin ihan fiksuu tehdä Apellin kanssa diili, Norssi. Vake diggas meit kundei, vaikka se oli ollut slurkkinakin. Tsilari_taitto_6_13_15.indd 10 3.12.2013 11.16. Se snajus kuiteskin, että Norssin Turnarit tartti fyrkkaa, jotta ne olis päässy jumppaskaboihin joihinkin landestadeihin ja ettei Norssin Konventin hommat skulannut ilman fyrkkasponssii. Jos erehdyit ryntään kansliaan doolil hetkel, olit ihka toope torvelo. EKS MINNAA JUSSI LUUKKO M utta Norssissa jorojen järkkääminen ei ollut ihan iisi jobi, sillä meidän rexi Rafu oli kunnon kristitty ja ussan maikka
Sitten joku päätti näyttää, että oli särmää joraakin. Ei se ihan bökränny, mut mutkii duunaten dallas takasin riviin mutisten vain: ”Ei se mitään.” – Varmasti tuplan tarkotus oli tehdä vaikutus johonkin böönaan. Solisteista tulee mieleen ekaks Brita Koivunen. – Myöhemmin sitten hiffattiin, että lauantaina bailut ja maanantaina Ykällä nya rotsi. Näin kun lupa oli saatu, börjas vasta tosi duunit. Näin oli kyseessä ”Ohjelmalliset iltamat” eikä verolliset jortsut. Kerran tuli niin söde bööna, että oli pakko laskee ilman slibaria förbi. TSILARI 6/2013 11 että se vinkkaa silloin, kun Rafulla oli jostain syystä redi fiilis. Jorolupaa rexiltä kysyttäessä oli tietysti saatava diili myös skolen mussaluokan pianon londaamisesta. Mutta Ahlströmin Ana, joka järkkäs niitä bailuja totes vain: ”Oha meil himas piano.” Ana budjas Ratastreetin toises endas ja niin Anan himasta sitten raijattiin piano estradille. Kunnes kerran sitten Ykä uhrautu ja teki ekaks diilin vake Apellin kanssa, et tuuletus öpnataan vasta kun tuhat flisuu kokista olis kitattu. Joskus kun saatiin mahis jorata molemmis jumppasaleis, pyydettiin snadinpaan skolen oma kundi ”Benny” Skogman pumppuineen. – Mutta nyt meille riitti se, että muutama styrkkahabanen gorilla bääras kilkuttimen skolen ylimmästä kerroksesta alimpaan. Sitten se orkkakin alkoi skulaan Oli jo aikakin, että orkkakin tuli lavalle. Tokaks Ykä sijoitti buffan niin, ettei kellään ollu mahiksia föraa yhtään flindaa. Mitä sitten vielä . Tsilari_taitto_6_13_15.indd 11 3.12.2013 11.16. Joroissa piti olla myös proggista Ennen jorauksen alkua piti olla jotakin proggista, koska silloin ei tarvinnut bungaa veroja. Buliin jumppasaliin oli duunattu nya lattia, jolla ei tsengoilla saanut luudata saati sitten joraa. – Siitä se joraaminen sitten alkoi ja kohta blyykikin kundi saattoi mennä meeduun, kun paanallakin alkoi olla jengii niin, että tartti vaan nojaa eikä funtsaa foxin steppejä. – Mutta ihminen se on norssikin, vaikka myös fisuksi mainitaan. – Rexi oli snajunnut, ettei pianokieltokaan joroja voinut tyrmätä. Yks kikka oli venaa orkan bilikaa ja jeesiä intrumenttien kantamista ikään kuin orkkaan kuuluvana. Meillä oli hyvä mäsis tänkin suhteen, sillä edellisenä vuonna oli Rafu sanonut pokkana: ”Niet”. Kundit tsiidas vaan orkkaa ja böönat venas puolapuiden edes, jotta joku uros hiffais ja tulis hakeen. Sekin oli byggattava salin yhteen höörnaan. Me muut vaan funtsattiin: ”Piruetti liruetti lärvilleen lasarettiin”. Piirros Tapani Talari. Förstaks oli tietysti tehtävä diili orkan kanssa. Tietysti sillä oli tuttu bööna tai sitten kundi oli ollut Blunkan tanssiskoles. Meidän tsäkä oli, että joku näppärä jälli oli jorokiellon Rafulta saatuaan kerjänny donana kovalevyjä, joita sitten piti snadeil nageleil naputella lattiaan. Jostain syystä rexin luotto meidän hiluihin ei ollut ihan kohdillaan. Funtsas kai, et jorot tyssäis siihen. Slabojen dilkkaus hoitu sillä, että stadin teinikunnille brifattiin 25 flibaria per skole. Mutta Norssin dörtsillä oli styrkkiä jäbii, joita ei niin vaan peipattu. Edelleen tarttiin muutama näppärä nahka pitään narikkaa ja tietysti myös buffan kingi. Tietysti bailuihin pyrki aina myös pummeja. Jobit ei sluutannu vielä tähän. Mutta jumppasalin partsil staijas yhä vaan jengi, joka ei funtsannukkaan lähtee joraan. Sitten piti saada valvovaks opeks joku sopivaks hiffattu hyväuskoinen ja positiivinen hönö, vaikka klaariahan oli kuiteskin se, että Rafu itte tulis tsiidaan, ettei hanut fiffaa mitään holtitonta. Tietysti jengi vain staijas estradin edes eikä edes koviksilla ollu kanttii lähtee heti joraan. Kaikki slabat myytiin Norssin joroihin aina finiin ja tilittäjä toi fyrkat meedussaan ja pääsi ineen. – Tietysti oli fiksuu järkkää myös mahis, että dörtsin ulkopuolella voi bungaa tokaan kertaan myytäviä flibareita, mikä ei tietenkään ollut ihan lain paragraafien mukaista. Me Turnarit (lesaa Tunarit) oltiin ehta jumppareita, joten proggrammina oli huimii temppui. – Tietyst orkka tartti myös estradin, jolla skulaa. Siihen aikaan oli tapana sökaa vain joku stadin besta orkka ja solisti, kuten Erik Lindström, Olli Häme tai Ronnie Krank. Streetil huilates tietysti kundit skulas jonkun stygen ihan kartsalla dallaajien iloksi. Joku kundeista pimahti ja stikkas steparilla fönarin plisaks. – Kantsi venaa, sil oikeel hetkel kun kävi pokkaamas niin lupakin heltis. Narikkanahkoiksi oli tunkoo vaikka kuinka paljon, mutta buffaa pitään ei ollut kellään hinkuu, koska sieltä oli aina förattu flisui niin, ettei sen pito ollut kantsinut. Ne tyyty blyygeinä kundeina vaan stsiidaan friidui ja diggaan musaa. – Minnaan vielä näin gamlana hanunakin nimen ”Harriet”. Minnaan kun kerran Leimuvirran Ola tokasi ennen loppumarssii: ”Mä teen vielä tuplan.” Sitten se vipus ittensä rekille, veivas pari jätkää, irrotti handut ja rundas puolitoista volttii suoraan pöntölleen
Tsilari_taitto_6_13_15.indd 12 3.12.2013 11.16. Veroslabat oli tullut skolejoroihin pakollisiksi ja pari slurkkia tuli tsekkaan, että kaikki skulas parakraafien mukaan. Ressun pihalla staijas jengii ku pipoo, eikä ollut mitään mahista päästä ineen. – Eli pitäisi stikkaa röökille. Mutta sitten syksyllä 1959 tapahtui Ressun jortsuissa dooli jutsku. Jotkut rexit alkoivat vaatia jopa bileiden vakuuttamista jyken teon varalta. Näin siis mährättiin kaikkien kannalta poskettoman stärä homma. Nyt sliboi ei voinut blisata tokaan kertaan. Tämän episodin jälkeen vähitellen erilaisen jäynän teko skolebileissä yleistyi niin, ettei stadin rexeillä ollut enää kanttii antaa lupaa yleisten jortsujen järkkäämiseen. – Slurkit olivat pokanneet sen Maijaankin, kun se ei ollut hiffannut liueta paikalta, koska se ei ollut nakellu stepujakaan. Saliin oli duunattu uudet stydit neonputket, jotka lyysas niin, että saivareistakin tuli blindejä kundien klaneilla. Olis kliffaa staijaa välil kartsalla ja vetää raitista ilmaa inee. Arvaa kumpi läävä oli fullbuukattu ja tuliko ryysis, kun luudattiiin paikasta toiseen rexin vaihtaessa salii. Sillon kun rexi oli väijymässä, että kaikki oli OK, oli snadi probleemi ton lysiksen kanssa. . Kun tulit takasin ineen, vilautit vain handuus. Kirjoittaja on Helsingin Normaalilyseon johtava rehtori vuosimallia 1986–2002 ja Norssin Turnarien puheenjohtaja vuosimallia 1957 Mutta ihminen se on norssikin, vaikka myös fisuksi mainitaan. Sisällä ei ees yritetty tändaa röökii. Mutta sillon kun oli tupla jortsusalit, kaikki skulas. Tietysti piti pitää yhtä kundii tsiidaamassa korridoorissa, jotta ehdittiin hyvissä ajoin tendata tuikut. Ei muuta kun dörtsillä stemppeli handuun ja out. Lisäksi rexi oli duunauttanut teräsveräjät estämään raboista ylösmenon. Foto Helsingin kaupunginmuseo. Norssit välkällä joskus 30tai 40-luvulla. Oli varmaan funtsinut, että kundit luffais kuitenkin jonkun böönan kanssa ylös sekstailemaan. – Tietysti styrkat portsarit oli tyssänny asiattomat jo ulkodörtsillä. Siinä sitten meni useampikin fönari sököksi. Joku kundeista pimahti ja stikkas steparilla fönarin plisaks. Toisessa salissa eldas putket ja toinen sali oli pimee. Flisui ei ollu fikkois eikä dörtsillä ees tarvinnu kranskaa posii. Itse en ollut näissä geimeissä meedussa, mutta ”Dandy” oli maanantaina skolessa kovaa kamaa, kun se välkkärillä latas stooria. Sekin homma oli hoidossa. 12 TSILARI 6/2013 Sitten joku hiffas, että tääl ines on ku bastus. Iisit jorot ilman strapelii kunnes kerran Norssin jortsuis ei koskaan ollut mitään strapelia eikä muutakaan häikkää
Kieli on Rimmisen omintakeista kieltä, jossa kuuluu paljon tämän päivän slangin, helsinkiläisen puhekielen piirteitä. . ”Oi Alppila” on melankolisempi, ja alkaa: – Elämäni on ollut rauhallista täällä / Pasilan ja Linnanmäen välisessä laaksossa. – Minä seison saattamassa sinua / pysäkillä kirkon takana / aikataulun mukaan /eroamme minuutin päästä – Vaan kun astut tuohon vaunuun / palaat takaisin vääjäämättä. – Sinä keväänä me olimme kypsiä / kokonaan valvotut yöt / kolmiodraaman kirjallisuusesseet / Onnelliset lapset / joiden päälle satoi ruusuja pelkkiä laudatureja (…) – Sen kaiken piti olla vasta alkua / mutta onko rakkaus / koskaan myöhemmin / tehnyt niin kipeää / Ne olivat onnen päivät / kukaan meistä ei nähnyt eteensä / sillä iltapäivisin Hämeentiellä aurinko / sokaisee kirkkaasti suoraan päin, Hämeentie-runo loppuu. – Nenäpäivä viestii minulle Helsinkiin sopivaa laajaa suvaitsevaisuutta, inhimillisyyttä ja kykyä anteeksiantoon. Toinen kokoelma Aleksis Kiven katu ilmestyi talvella 2009. – Leikimme rapuja / jaoimme toisillemme titteleitä / raskaanteollisuuden varaministeri / bossa nova pehmeästi soi / harrastimme asioita joiden oletimme / kuuluvan aikuisuuteen / integraalilaskentaa, ylimielisyyttä, kulttuurihistoriaa / joimme viskiä / olimme julmia toisillemme. TSILARI 6/2013 13 RISTO KOLANEN STADILAINEN S innemäki on syntynyt vuonna 1973, ja koki nuoruuden edellisen laman aikana. Siitä Anni luki aika täydelle tsyrkkaväelle kaksi runoa, ”Hämeentie” ja ”Oi Alppila”: – Siihen aikaan olivat muotia / lyhyt hame ja polven yli sukat / tukka poninhännällä minä hymyilin / Hämeentien pölyisessä auringossa / pojille jotka miellyttivät minua. ANNI SINNEMÄKI: Stadiin sopii laaja suvaitsevaisuus Kansanedustaja, runoilija Anni Sinnemäki puhui Slangitsyrkassa Kalliossa Aleksis Kiven päivänä 10.10. Niille jotka asuvat yksiöissä Aleksis Kiven kadun teemoina toistuvat rakkaus, ystävyys, yksinäisyys ja yhteisyys, Stadissa ja maailmalla, matkoilla. Aleksis Kiven kadun teemoina toistuvat rakkaus, ystävyys, yksinäisyys ja yhteisyys, Stadissa ja maailmalla, matkoilla. – Lumen peittämänä sunnuntaina / voisi kuvitella kävelevänsä / hiljaisen maaseutukaupungin katuja / kellot soittavat niille / jotka asuvat yksiöissä. Tsilari_taitto_6_13_15.indd 13 3.12.2013 11.16. Foto annisinnemaki.net. Puhe oli hyvin henkilökohtainen, omasta ”X-sukupolven” nuoruudesta, siitä miten omat runot kiertyvät Kallion ilmaisulukioajan ja myös Kallion kirkon seudun ympärille. Hän on julkaissut kaksi runokokoelmaa. Rimmisen lisäksi Sinnemäki puhui päivänsankarin Aleksis Kiven Seitsemästä veljeksestä. 2003 ja koostui Ultra Bran sanoituksista, Hanna Brotheruksen tanssiteosten teksteistä ja muista. – Kesällä raitiovaunussa / muualta tulleet ihmiset / ovat täynnä kysymyksiä sen reitistä / joka kumma kyllä on äärettömyys (…) Ja tiivistyy kunnianosoitukseksi loppuun: – Aleksis Kiven katu on maailman / kaunein katu, leveä ja tyhjä. Vihreiden kansanedustaja ja ex-puheenjohtaja toimi työministerinä 2009–2011. (Runosta ”Hämeentie”) Päälle satoi ruusuja pelkkiä laudatureja Ultra Bra-sanoittajana läpilyönyt Sinnemäki mainitsi yhtenä itselleen tärkeänä helsinkiläisenä kirjana Mikko Rimmisen Nenäpäivän (2010). Ensimmäinen, Sokeana hetkenä ilmestyi v. Kokemisen tapa, tunnelmat, vaikutelmat korostuvat. / Nouseva aurinko valaisee / konepajan rakennusten tiilet /aamuselta haettujen keskiolutpullojen / hohtavat ruskeat kyljet. ”Kirjan elämästä Stadissa”
Samoihin aikoihin ylioppilas J. Tsilari_taitto_6_13_15.indd 14 3.12.2013 11.16. Kilpailun jälkeen haastattelin vielä monia siihen osallistuneita, ja myös monet muut ottivat oma-aloitteisesti minuun yhteyttä. Olen kaikkiaan saanut tietoja sadoilta tai jopa tuhansilta eri-ikäisiltä stadilaisilta. Tietoja tuhansilta stadilaisilta Stadin slangin suursanakirjassa jokaisen sanan, sananmuodon ja lauseesimerkin perässä on henkilönnimi, joka osoittaa sen, keneltä tieto on peräisin. Ilman heidän panostaan Stadin slangin suursanakirjaa ei nykymuodossaan olisi olemassa. Kilpailuun osallistui yli kaksisataa stadilaista, joista vanhimmat olivat syntyneet 1800-luvun puolella, ja sanalippuja kertyi yli 50 000. Ensimmäinen slanginkeruukilpailu järjestettiin Helsingin toisessa normaalikoulussa, entisessä Tyttönorssissa, vuonna 1975, ja keruuperinne on jatkunut sen jälkeen Helsingin kouluissa säännöllisenä. Koulujen slanginkeruut Uudemman slangin tallennuksessa avainasemassa ovat olleet Helsingin koulut. Silti on ollut hyvin antoisaa työskennellä yhdessä monen sellaisen slanginpuhujapolven kanssa, jotka eivät enää ole keskuudessamme. Osittain käytössä on ollut myös vanhaa kirjallista materiaalia. Sanakirjan valmistuttua luovutin kaiken keräämäni aineiston Kotimaisten kielen keskukseen, missä SLANGIPROFFA HEIKKI PAUNONEN Miten Stadin slangin suursanakirja on syntynyt Stadin slangista puhuttaessa keskustelu usein kääntyy siihen, että samasta sanasta on useita erilaisia muotoja. Kaikkien vanhempien stadilaisten tavoittaminen ja haastatteleminen ei kuitenkaan ollut käytännössä mahdollista. Nyyssönen keräsi satoja slangisanoja Sörnäisistä. Hyvin usein silloin päädytään myös kiistelemään siitä, mitkä muodoista ovat oikein, mitkä väärin. Monien kohdalla on myös tietoja siitä, missä päin Helsinkiä he ovat asuneet. Lehden konttoreissa jaettiin postikortin kokoisia lappuja, joihin osanottajat saattoivat kirjoittaa slangisanoja. Kirjan lopussa on lähdeluettelo, jossa jokainen nimi on mainittu. Useimmiten sen yhteydessä on kerrottu myös kyseisen henkilön syntymävuosi, jos se on ollut minulla tiedossa. Tähän ilmiöön törmäsin monesti Stadin slangin suursanakirjan aineistoa kerätessäni, ja sen vuoksi pidin tarpeellisena varautua siihen sanakirjaa kirjoittaessani. Ehdotin silloin, että seura järjestäisi juhlan kunniaksi suuren slanginkeruukilpailun. Heikki Paunosen Stadin slangin suursanakirja finnas Tieto-Finlandian vuonna 2001. Hyvin merkittävä mahdollisuus avautui vuonna 1976, kun Kotikielen Seura täytti sata vuotta. 14 TSILARI 6/2013 O n ymmärrettävää, että jokainen katsoo asioita omasta näkökulmastaan: monien mielestä oikeaa slangia on se, mitä itse puhuu, kun taas toisten slangi on väärää. Kahdessa pilalehdessä, Kurikassa ja Tuulispäässä, oli 1900-luvun alkupuolella slangiasuisia kirjoituksia, ja Kurikassa ilmestyi lisäksi ensimmäinen slangisanasto, Eerikki Meriluodon ”Sakilainen sanakirja”. Nämä yhteydenotot lisääntyivät vielä 1980-luvun puolella, kun Helsingin Sanomissa ilmestyi kirjoitus, jossa kerrottiin, että keräsin vanhaa Stadin slangia tekeillä olevaa sanakirjaa varten. Helsingin Sanomien päätoimittaja Simo-Pekka Nortamo innostui asiasta, ja kilpailu julkistettiin näyttävästi Helsingin Sanomissa. Seuraava suuri slangiskaba järjestetään Stadin Slangin suosiollisella myötävaikutuksella tammi–helmikuussa 2014
Sekin on kunnioitettavaa. Sen vuoksi en myöhemminkään ole suostunut erotuomariksi, vaikka minulle varsinkin sanakirjan ilmestymisen jälkeen usein soitettiin aamutunneilla kapakasta ja tivattiin, mikä eri muodoista on oikea. . Sanottakoon se nyt mahdollisimman selvästi: yhtäkään sanaa tai sananmuotoa tai lause-esimerkkiä en ole itse sanakirjaan omasta päästäni keksinyt. Niitä on kaksikymmentä: rigi, riggi, riki, brigi, briki, drigi, driki, krigi, prigi, priki, trigi, triki, frigi, sbrigi, sprigi, spriki, skrigi, skriki, strigi ja striki. Kenen slangi näissä tapauksissa olisi oikeaa, kenen väärää. Lähdekritiikki on keskeinen osa yliopistossa saamaani tutkijankoulutusta, ja siitä olen pyrkinyt pitämään tiukasti kiinni kaikessa kirjoittamisessani. Tämä poikkeus silti sallittaneen. Toivon, että kaikki stadilaiset, niin vanhemmat kuin nuoremmatkin, antavat arvon toistensa kielelle, vaikka se olisi erilaista kuin oma kieli. Itse olen syntynyt vuonna 1946, samoin kuin vaimoni, ja omasta kokemuksestamme tiedämme, että myös me ja meidän ikätoverimme pidimme nuorina ja pidämme yhä omaa slangiamme arvokkaana. Stadin slangi on muuttunut paljon viimeisten vuosikymmenien aikana ja muuttuu yhä edelleen, mutta sen kova ydinaines on säilynyt muuttumattomana jo yli sata vuotta. Olen suuren kiitoksen velkaa kaikille niille stadilaisille, joiden ansiosta Stadin slangin suursanakirja on nähnyt päivänvalon. Vaihtelu kuuluu slangiin Lähdetietojen eli henkilönnimien liittäminen mukaan sanakirjaan oli välttämätöntä aineiston luotettavuuden takaamiseksi. Kaikki paljasjalkaisia paitsi Eki Yksi keskeinen periaate minulla on ollut sekä sanakirjan aineistoa kerätessäni että kirjaa kirjoittaessani: lähtökohtana on ollut se, että kaikki ne, joiden kieltä on kirjaan tullut, ovat olleet paljasjalkaisia stadilaisia. Tästä periaatteesta olen pitänyt tiukasti kiinni, eikä siitä ole poikkeuksia kuin korkeintaan Eki Mattsson, joka tietääkseni muutti perheineen Stadiin vauvaikäisenä. 1898), skragasta Matti Oinonen (s. Kragasta on puhunut muun muassa Walter Virtanen (s. 1908). Joka vaiheessa olen pyrkinyt olemaan tarkkana siitä, mitä kirjaan on pantu, ja että kaikki tiedot on tarkistettu. Eniten erilaisia rinnakkaismuotoja on muuten pukua tarkoittavasta sanasta priki tai spriki. Nykynuorison ja Tuomari Nurmion sanoin: vähän rispektii! En ole myöskään rajannut Stadin slangin suursanakirjan aluetta niin, että se käsittäisi vain vanhan Stadin slangin. Vähän rispektii! En myöskään sanakirjaa kirjoittaessani voinut enkä halunnut ryhtyä erotuomariksi, joka päättää, mitkä Stadin kundien ja friidujen käyttämistä muodoista ovat oikein, mitkä väärin. Olen koonnut Stadin slangia aina 1970-luvun alkupuolelta alkaen. Toivon, että myös slanginkäyttäjät osaisivat arvostaa toisten stadilaisten slangia vaikka se poikkeaisikin siitä, mihin itse on omilla kulmillaan kasvanut. Tsilari_taitto_6_13_15.indd 15 3.12.2013 11.16. Yksi on sanonut liffa, toinen kliffa. Periaatteena on ollut se, että kaikki syntyperäisten, paljasjalkaisten stadilaisten käyttämät muodot ovat yhtä oikeita, olkoonkin, että yksi käyttää toista muotoa kuin toinen. Siinä mielessä olen ollut vain kerääjän, tallentajan ja kirjurin roolissa. Tämä olisi lisäksi tehnyt vääryyttä Stadin slangin luonteelle. 1899), kliffaa puolestaan Kullervo Linna (s. Yksi sanoo tai on sanonut esimerkiksi solmiota kragaksi, toinen skragaksi. Siihen on nimenomaan alusta lähtien kuulunut vaihtelu: samasta sanasta on käytössä ollut useita eri muotoja. En suinkaan halua olla se, joka sormi pystyssä menee sanomaan stadilaisuudestaan ylpeille nuorille vuosaarelaisille kundeille ja kimmoille, että teidän kielenne ei ole minkään arvoista, kun se ei ole samanlaista kuin meillä viisikymmentä tai sata vuotta sitten. Slangissa siitä on myös tullut käyttöön suuri määrä erilaisia rinnakkaismuotoja. Sana on lainattu merimiesten kielestä Stadin slangiin ja samalla sen merkitys on muuttunut: se on alkanut tarkoittaa pukua. Koska Stadin slangissa on runsaasti vaihtelua, oli jokainen tieto varmennettava. Stadin slangin suursanakirjan aineiston kokoamiseen meni yli kaksikymmentäviisi vuotta, ja sen kirjoittaminen työn ohessa vei suurimman osan 1990-lukua. Sanan alkuperäinen asu on ollut rigi, joka merimiesten kielessä on tarkoittanut purjelaivan koko varustusta. TSILARI 6/2013 15 se on kaikkien stadilaisten käytettävissä. Liffaa on käyttänyt muun muassa Ema Paajanen (s. Miten Stadin slangin suursanakirja on syntynyt Toivon, että kaikki stadilaiset, niin vanhemmat kuin nuoremmatkin, antavat arvon toistensa kielelle, vaikka se olisi erilaista kuin oma kieli. 1911). Kaikilla niillä on ollut käyttäjänsä, kuten sanakirjasta voi nähdä. Kun olen koonnut slangia Helsingin kouluissa systemaattisesti vuodesta 1975 aina tähän päivään asti, tiedän, että jokainen sukupolvi arvostaa omaa stadilaisuuttaan ja siihen keskeisenä osana kuuluvaa slangiaan
. Sitä kriguu Raasis kesti pari viikkoo, budjattii teltois ja sillee. Kyllähä ruodiksest sais skrivattuu vaik romssun, mut jääköö se muitte duuniks. Kolmen kuukauden jälkee botskista takas komppniaan bytskaamaan siviilikledjut niskaan ja lysnaamaa tokan divisioonan komentajan, eversti ”Ärre” Enrothin bamlaamista. Liffaahan se ruodisaika oli ainaski jälkeepäin minnailles, muttei siel kyl friidut olis sillon gyntänny, siit mä oon saletti. Pualesmatkas oli ainoo puolentimman tauko, skruudattii breguu ja divattii tsaikkaa, jotku draisas röökin ja taas lähettii. Stogessa otettii ekaks plotskinen vodakannu, kaadettii vodat vek ja täytettii se shiivalla, jota kundit oli jemmannu tätä tilaisuutta varte. Mulla kävi mäihä, ku mä finnasin muutamat skotaus-skapat ja sain titarin luokat suoritettuu, niist tuli vilt lomiksii ja loppuajaks komennus laivaston krigubotskin kipinäks. Tsilari_taitto_6_13_15.indd 16 3.12.2013 11.16. Niit aikoi ku minnaa ni kyl se aika huisii oliki. Kleinimpienki kondis koheni sitä mukaa, mitä enemmän marssittii ja sulkeisis luudattii. Sen mä oon kyl hiffannu omist kloddienkloddeist, et ne o melkee yhtä paljo himas ku intis, niil o kaikki illat ja viikendit leedii. Heikkilän kassulta ois pitäny viel marssii muodos Turun assalle, mut viestikomppanian kakskymmentä hanua tilas taxit portille ja otskas ku siviilit konsanaa. Niit alkoki svimppaa jo viiden kilsan jälkee nii, et me jouduttii dallaa niitte yli, peräs tuli myrkkybusa, joka plokkas pökränneet. Kaikki Turun aselajit oli messis, mut vaa mosurit ja mokut dallas. Kyl kapiaiset skriigas et me ollaa viel kolme vuorokautta armeijan rikoslain alasii, muttei kukaa ollu lysnaavinaan. Konnari kävi duunaamas dörtsit bosee ja sano öbnaavansa ne vasta Stadissa, varotteli mennessään, et älkää söndratko mestoi. Äkkiihä siihe sitte tottu, ku joka aamu oli samanlainen. 16 TSILARI 6/2013 SNAKKAILUA ARZI I ntti, siit mul ei oo faktaa tietoo, ku mä oon käynny vaa ruodiksen, mut mä oon lysnannu, et intis stritattais pumpuliin ja oonha mä bluggannu Stadarist, ettei nykyiset mokut osaa simmaa eikä ne osaa kuorii botlareit, jokku ei osaa edes sitoo tsengan nauhoikaa. INTTI VAI RUODIS. Siihen aikaa skiiattii, et stoge skujaa maailman pisimmän tunnelin läpi, nääs ku slobot duunas fönerien etee luukut nii, ettei ulos nähny ku skitun pytyn läpi. Mä olin viestin moku ja marssin eturuodus, pari kifrukomppaniaa marssi meidän edellä ja faartii oli sen verran, et ne snadimmat hanut viimesis ruoduis joutu luudaa. Ikimuistoisin marssini oli Auran assalta Raasiin, 34 kilsaa heinäkuun helteellä, kifru varustus ja täyspakkaus selässä. Sit mä oon funtsinnu sitäki, et mites friidut voi gynttää siin ku sällitki, onks friidut nykyää stydimpii vai kundit kleinimpii ku ennen. Huisin paljo putos sällejä muilt komppanioilt, mut meilt ei yhtäkää, ku meiän alikessut anto fillarinsa sellaselle hanulle, joka meni bleegiks eli klyyvari alko vaalenee, samalla alikessu otti kantaakseen hanun repun ja kifrun. Tauon jälkee päätettii, et enää ei dallata siin pölys, jonka edellä menijät nostatti, vaa pantii mars-mars tahtii luudaten kahen komppanian ohi. Soli vinkee se koni, ku mä sittasin tsärralle ni se lähti heti ja stannas taas seuraavan tolpan kohalle. Jo eka aamu oli karsee kokemus tavalliselle gartsakundille, ku klogu kuudelt kymmenen alikessuu karju täyttä kurkkuu HERÄTYS! Minsa aikaa ja ilman skjordaa, vain byysat klabbiin ja pitkulle, siitä aamuluudaus kassun ympäri, muutama kundi spuglas, ku kondis prakas. Emmä oo viittiny skiiaa kloddienkloddeille omist ruodisajoist, ku ne takuulla väittäs, et mä flöittaan. Entäs se, ku jotai alkaa ottaa ontoon onteloon nii, ettei hotsita enää, ei muuta ku liibaamaa feltalle, et ”tääl o nii fittii, mä haluun himaan” ja se o sillä klaari. Kuulemma joka ikäluokast shingraa kymmenen prossaa folkasta vek ennen täyttä inttiaikaa. Raasis oli lootrit olot, mä jouduin duunihommiin, mul oli käytössä hestika, vanha koni ja tsärrat, klabbeissa tolppapläägät, joilla mä kletrasin ylös puhelintolppaan ja löin tolpan huipppuun parilla spigulla plotskin niiku katoks. Konnari kävi duunaamas dörtsit bosee ja sano öbnaavansa ne vasta Stadissa, varotteli mennessään, et älkää söndratko mestoi
TSILARI 6/2013 17 V iime vuosisadan alussa hevonen oli ylivoimaisesti yleisin kulkuväline maassamme. Vakavimmat järjestyshäiriöt koettiin Stadin bensa-asemilla, mm. Se oli funktionalistinen asema, joka sopi Lasipalatsin kanssa hyvin katukuvaan. 40 autoa ja asukkaita yli 100 000. Ratkaisevan äänen antajaa on etsitty vuosikymmenien ajan, mutta lopullista totuutta ei ole saatu selville. Bensiinipumpun keksiminen teki jakelusta turvallisemman ja helpomman. Auto oli vain varakkaiden hyötynä ja huvina. Bensiini oli pakattu kanistereihin tai tynnyreihin ja sitä jaettiin kärryistä, joita kauppiaat työntelivät kaupungilla. HUOLTSIKAT ANTTI AALTO Bensaa suonissa Kimmo Pälikön maalaus vanhasta linja-autoasemasta vuodelta 1974. päivänä vuonna 1956 käytiin Suomen jännittävimmät presidentinvaalit. Kampintorilla aivan välituntikalliomme edessä. Auto oli kummajainen, joka sai hevoset pillastumaan ja ihmiset hermostumaan. Keskellä sijaitsi kulmista pyöristetty toimistotila, josta lähti matalammat siivekkeet vastakkaisiin suuntiin. Bensiiniasemat olivat aluksi lämmittämättömiä pieniä kojuja. Suomessa oli kaksi muita suurempaa öljy-yhtiötä: osakeyhtiö Masut (1911), joka oli Shellin edeltäjä, sekä Rekord Bensin (1920), myöhemmin Esso. Auton kehittämisen myötä kerosiiniteollisuuden eli puhdistetun petrolin ylijäämätuotannon arvo nousi, ja tuotetta nimitettiin bensiiniksi. Toisen alle oli sijoitettu siisti rivi huoltohalleja, toisen alle jakelumittarit. Välitunnit vietimme oheisessa Kimmo Pälikön maalauksessa näkyvällä kalliolla tai pelaamalla futista tai pesistä Kampin kivikkoisella hiekkakentällä. Urho Kekkosen katu) ”Musikassa”, siis Helsingin Yhteiskoulu ja Realilukiota. Katselimme kahinointia näköalapaikalta. Kampintorin suuri huoltoasema rakennettiin erityisesti linja-autojen tarpeita ajatellen. Kiitos Kimmo Pälikölle, joka ystävällisesti antoi Tsilarin käyttöön maalauksensa. Kävin 1950-luvulla koulua Kampinkadulla (nyk. Rakennus valmistui vuonna 1936 ja oli tasaisen vaaleaksi rapattu. Urho Kekkonen asui perheineen samassa Hämäläisen Osakunnan talossa. Bensiiniasemat olivat yleislakkotaistelun eturintamassa. Tsilari_taitto_6_13_15.indd 17 3.12.2013 11.16. Tämän vuoksi bensiiniasemat olivat taistelun eturintamassa. Vain kaksi viikkoa presidentinvaalien jälkeen, juuri kun Kekkonen astui virkaansa, Suomessa alkoi yleislakko. . Maailmansotien välinen aika merkitsi uusien teknisten mahdollisuuksien kehittämistä ja hyväksikäyttöä. Suomessa ei koskaan ollut tynnyreitä, joista bensiini olisi valutettu suoraan autoihin. Lakko kesti kolme viikkoa ja sen saavutukset jäivät vähäisiksi. Kun Turun kasarmi muutettiin linja-autoasemaksi, kasvoi huoltoja tankkauspaikan tarve ydinkeskustassa. Ajoneuvojen lisääntymisen myötä kasvoi suurempien asemien tarve, ja niiden ulkomuotoon tuli kiinnittää huomiota. Lakkolaisten pyrkivät vaatimustensa vauhdittamiseksi estämään yksityisautoilun. Vuonna 1907 Stadissa oli n. Helmikuun 15. Maalaisliiton ehdokas Urho Kekkonen voitti ratkaisevan kolmannen kierroksen äänestyksen luvuin 151–149
Ne kundit jotka ei tsitannu paljoa leffassa spaaras fyrkat kloguun josta ne sit otti leveenä aikaa kun tsupattiin korttelin ympäri. Jos jätti. Ku budjas leffojen lähellä oli ihan tavallista että dyykattiin filkanpätkiä joita tuli kun filkka oli katkennu, niinku ne ennen teki. EKS MINNAA JUSSI LAHTINEN ROSKIS DYYKKARIT Tsilari_taitto_6_13_15.indd 18 3.12.2013 11.16. Joskus kun muutama hugge jäi yli niin tsöpattiin kiskalta irtorööki tai pari. Luxorin nonariin Roballe pääsi 25 huggella. Ja sit brennattiin filkkaan, näin synty kärtsäri joita sitte stikattiin yllättäviin mestoihin – ja sit haneen. Sitte filkka käärittiin papruun niinku karkki ja raaputettiin snadi aukko papruun. Paitsi että sillä snadisti tseenas ni se oli kans skagia. Isommat kundit yllytti jemmaamaan stebarin lehtien sekaan mut ku kerran joutu boseen niin ei sitä enää kantsinu uudestaan yrittää. Mä vedin äkkiä jotain pahvia pään päälle ja kyyristyin lodjun pohjalle ja olin ihan hiljaa. Paprukilosta sai 4 silloista huggee ja 30 huggella pääsi KitCatiin tai Scalaan nonariin. Ku ite oli tseenannu ni blossitki oli hyvii. Kaveri nosti ja mä hyppäsin sisään, ja juuri sillon kuulu ulkopuolelta kosarin ääni jotain et saatanan pojat jolloin se mun kaveri pudotti kannen alas, lähti lujaa haneen ja jätti mut roskiksen sisään. Mut vaikka ne oli skrodempia ni ne oli onneks hitaampia. Oli tärkeetä duunaa renkaita ja saada savu tuleen kneesasta. 18 TSILARI 6/2013 P aprunkeräys oli yks tapa tseenaa leffafyrkkaa. Kosari aukas kannen mut ei hiffannu mua. Yks jännimpiä juttuja oli roskisten dyykkaus. Roskia ei sillon eroteltu joten piti ite läjätä ne, tsögaa nartsa ympärille ja heivata ne keräysmestaan. Roskis oli buli ja sinne piti mennä kaverin kanssa kun siinä oli niin raskas, nostettava kansi. Ja ellei stumpattu annettiin kaverille jämät joka jätti hiet seuraavalle. Jos joutu, onneks harvoin, niiden handuihin, niin ei siinä sen kummempaa: luvattiin ettei enää tulla mutta unohdettiin lisätä ettei enää tänään! Unohtumattomin keikka oli hyvästä filkkaroskiksesta Hallituskatu 17. Kerran stikattiin yks vahingossa ihan jeparifiuden eteen mut sitte oli kyllä luudattava ja kovaa! Kosarit ei tykänny dyykkaajista joten niiden kanssa piti olla varuillaan. Filkka Toinen haluttu löytö oli filkka. Ja mä vaan skagasin ja sittasin lodjun pohjalla ku rotat ravas ihan hulluina kun mä olin säikäyttäny Kaikenlaista sitä tuli snadimpana kundina duunattua
Ja että kerrottas kyllä jos tiedettäis. Me kundit funtsittiin kans ihan tosissaan himassa et mikähän kumma siellä oli oikein eldannu, meidän klitsussa. Kalkki-Malmi putos klabbeiltaan ja vähän aikaa toinen ööga tsiigas vensteriin ja toinen höögeriin. Jonkin aikaa mä siellä piilottelin, sit avasin hiljaa kannen ja ku ei kosaria näkyny mä ryntäsin sieltä ennenku porttarissa nojaileva kosari edes tajus mikä siinä vilahti. Kuva Helsingin kaupunginmuseo. Seuraavalla keikalla kyllä oli kaverin vuoro mennä lodjuun! Cocktailia lesattiin salaa Roskiksista löyty kaikenlaista kamaa, silloin tällöin löyty myös Cocktail-lehtiä ja niitäkös sitte salaa tsiigailtiin klitsun hämärissä jonne niitä jemmattiin ku ei hivannu muuallekaan viedä, himaan kaikkein vähiten. TSILARI 6/2013 19 ne. Yks kundeista, jostain syystä Kalkki-Malmiksi kutsuttu, oli hitannu roskiksesta rautasen kypärän ja se pani sen kypärän päähänsä ja kehu et vaikka lyötäis nyt päähän niin ei tuntus missään. ROSKIS DYYKKARIT Malmin kundit tsökaa oisko dösäpysäkin roskikseen jemmattu jotain kliffaa. Muovi oli sillon vielä guttaperkkaa joten ku löydettiin kassillinen johonkin tarkoitettuja guttaperkkapaloja ni pitihän sitä koklaa et eldaaks ne. Tsilari_taitto_6_13_15.indd 19 3.12.2013 11.16. Ja ku himassa sit illalla mutsi käski tvettaan handut ennen safkaa ja kysy, että mitäs teit koulun jälkeen ni vastattiin: kundien kans vaan! . Vuosi on 1970. Ja ku se kerran siinä uhos ni kajautettiin sitä sit siihen kypärään jollain rautatangolla. Sillon me vasta hiffattiin kaikki et oikeessa kypärässä pitäis olla sisällä pehmusteet! Skoileen jälkeen lähettiin usein rundille roskiksiin ja kamaa löyty, mm: filkkaa (brennattavaksi), lehtiä (paprunkeräykseen, paitsi Cocktailit), pahvilodjuja (futailtiin kartsoilla tai pitskulla), kuminauhoja (duunattiin stribet), sähköjohdon pätkiä (tavuteltiin striben skoteiksi), nartsaa (satoja käyttötarkoituksia, useimmiten johonkin jäynään), pahvia (fillarin räpättimeksi), kahvipakkauksia (tarkistettiin heti oliko bilikakortteja), lasia (kliffaa rikkoa) ja jos raha-arpa löyty niin äkkiä arpatoimistoon tarkistamaan että jospa kuitenkin. Ja kyllä ne eldas niin et koko klitsu oli ihan savussa ja brankkarit suhas tsiigaan et mikähän siel kärtsää
SNAKKAILUA UFFEVEE KISKOT LÄNTEEN Olin vasta aloittanut tokalla luokalla ja ymmärsin että bulit ihmiset aina duunas oikeita asioita – siitä tulisi fiini junarata ja stokella mahtuu monta busalastia jengiä Stadin duunimestoihin. Kuulosti ihan fiksulta, hänkin oli varmasti yhtä fiksu kuin meidän maikka – joka myös on täti. Unohdin pian koko jutun eikä me kundien kanssa enää funtsittu sitä. Foto Helsingin kaupunginmuseo. Setä selitti että Stadin liikenne kasvaa kun enemmän jengiä tulee landelta Stadiin duuniin busalla ja omilla fiudeilla. Tuo setä oli varmasti yhtä viisas kuin meidän maikka skolessa ja nyt hän kertoi tunneleista ja siltojen byggaamisesta. Ja kohta se on valmis. Tai että bulit tekevät joskus asioita monimutkaiseksi. Turkka ravisti knubbia ja huus mulle että lähdetään veks. Kiipesin puuhun niin että näkisin paremmin. Oltiin suunnilleen siinä missä nykyään stondaa Finlandiatalo. Mutta hiffasin että täti halusi että ensin petrattaisiin tieverkostoa ja kiskoverkostoa näihin suuntiin. Tai sitten asioita voidaan tsiikata eri vinkkelistä. Olen skrivannut tästä jossakin muussa yhteydessä, mutta nyt kun Länsimetron byggaaminen alkaa olla loppusuoralla on paikallaan taas muistella. Eki budjas samassa rapussa kuin Turkka. Kentälle oli kerääntynyt porukkaa ja yks gubbe seisoi jonkun korokkeen tai lodjun päällä ja rupes bamlaamaan. Sanoin että jään vielä lyssnaamaan mutta tulen perässä. Vaikka siitä on pitkä aika eikä knubbi enää ole oikein skarppi, minnaan mestan ja ajankohdan koska opin tsennaamaan Turkan tokalla luokalla kansiksessa ja nyt oli skole juuri alkanut. Fundeerasin et olin messissä tosi bulissa jutussa; stadi kasvaa, on finnattu osaaja joka reknaa ja osaa siltojen ja tunnelien raksa-asiat – ja nyt tsennasin niin kuin historian siipien huminaa. 20 TSILARI 6/2013 K ypsyttely kestää joskus kauan. Minnaan hämärästi erään syksyisen iltapäivän jolloin Hesperian puistossa kundien kanssa törmättiin jonkinlaiseen puistokokoukseen, jossa bamlattiin buleja asioita. Täti pluggas papruista pitkä rivi mestoja stadin pohjoisja itäpuolella ja heitteli lukuja ja numeroita niin että hän oli varmasti yhtä fiksu kuin tuo gubbe. Olinkin oppinut että tuossa iässä oppii että jotkut voi olla fiksumpia kuin jotkut. Se oli nainen. Gubbe lateli asukaslukuja ja numeroita ja hintoja ja funtsasin että tuo gubbe on todella fiksu. Silloin siellä oli talvisin lätkäkaukalo ja kesäisin pesiskenttä. Tsilari_taitto_6_13_15.indd 20 3.12.2013 11.16. Olin vasta aloittanut tokalla luokalla ja ymmärsin että bulit ihmiset aina duunas oikeita asioita – siitä tulisi fiini junarata ja stokella mahtuu monta busalastia jengiä Stadin duunimestoihin. Mutta tulihan se siitä. Metroa bygataan. Bulin ongelma on lännen suunnalta. Siitä on yli kuuskyt vuotta ja olin 8 veetä. Kaverit tsiikas ja höras bamlausta kaltsun päältä. Länsimetro. . – Mutta nyt bamlattiin ihan päinvastaisia asioista, ja yhtä vakuuttavasti! Ja jengi taputti handuja! Kun sitten kolmas bamlaaja kiipes korokkeelle minä laskeuduin oksalta jolla olin tsitannut ja lähdin kavereiden perään. Ja nyt vasta tokalla luokalla just aloittanut pikkuskidi, joka tähän asti oli luullut että tulevaisuuden päätökset olis varmasti bulien ja starbujen handussa, funtsas kovasti. Vaikka en bonjannut jutuista paljoakaan olin utelias aikuisten puuhista. Gubbe lopetti ja jengi taputti. Praijattiin jotain kavereiden, Ekin ja Turkan kanssa Hespan puiston kaltsuilla. Meinasin jo kivetä alas puusta kun korokkeelle nousi uusi bamlaaja
1952 ”Tiikerihai” oli vast tulossa. Joskus kuuli, et kaikki kerhot on täynnä, tuu ens vuonna uudestaan. Leffat ym oli vähän ku hyvityst tehdyst duunist. Altsi muistutti ulkosesti yhtä toista Alfredia, nimittäin Hitchcockia ja karismakin oli yhteist. Järjestö tartti kiltsuu homman pyörittämiseen ja siks aika usein kundit pantiin keräyshommiin. Jäsenkortin leimoilla diivailtiin Mitä toimintaa sitte oli tarjolla. V. Nää stoorit oli itse keksittyi jatkokertomuksii ja nii hurjii, et sitä vaille, etten himaan mennes skagannu pimeimpii nurkkii. EKS MINNAA PERTTI UDD Kristika Käbikses Viiskytluvun mutsit ja faijat ei todellakaan olleet ekana järkkäämässä tekemistä ja harrastuksia skideilleen. Yks vänkä tutustumisredu oli ku skujattii skurul Käbiksest Kaisaniemeen HNMKY:n salille tsiigaan ja lysnaan Onni Gideonii. Altsi tsennattiin kautta koko Stadin Viiskytluvun alussa jannut liikku ja tsögas duunaamista. Täst kaikest on sitte kulunu jo bulisti aikaa. Altsi oli siviilis nuortenkirjailija ja seikkailukertomuksii riitti. Sillo Onni ei ollu viel klovni vaan kova muusikko. Mälsä sää oli pilannu ne, niinku oli meinannu pilaa Hesan Olympialaisetki. Koris oli tiesti ykköslaji, onhan kyse HNMK:stä. Stydimpei leffoi oli Meidän sakki -filkat , jois näytettiin 30-luvun pula-ajan jenkkiläiskundien toilailui köyhien kartsoil. Valinnanvaraa riitti. . Onnil oli nimittäin uus ihmesoitin: hawaiji-kitara. Altsilla oli oikee ote kundien maailmaan, jossa väkisin vääntämällä ei hyvää jälkee synny. Hänet tsennattiin koko stadissa, eikä vaan Käbiksessä. Kertsisali pimennettiin, Altsi stiggas pianonkulmalle kynttilään eldiksen ja alko kertoo vaik Aarresaarest, merirosvoist ja luurangoist rantahiekas. Usein näis illois oli muukin teema, esim keräyslistojen jako. Johto saatto sen avulla kans tsiigailla kundin aktiivisuutta ja funtsia mikä jannua kiinnostaa. Lisäks oli vaik mitä erilaisii erityiskerhoi: postimerkit, lennokit jne, henkiset skabat, eri lajien urheilu: koris tietenkin ja jääboltsi, kliffat retket ja leirit, tutustumisredut vänkiin mestoihin: vaik veturitalleille. Vodaa tuli. TSILARI 6/2013 21 A gentteina toimi skoleja pihakaverit: ”Tuuks kristikaan”, ”Läheks partsikaan”, ”Liitytääks KUV:iin”. Altsi osas ottaa yleisönsä. Se tosin oli isompien kundien peli, mutta yleisös kuulu olla mukana hihkumas, ku oli matsi vaik Pakilaa vastaan. Poikakokous 20.10.1952: ”Ohjelmassa Reijo Fallin yksinlaulua, Pentti Nupponen selostaa lintupreparaattorin työskentelyä, tiedotetaan NMKY:n keräysasioita, johtaja puhuu, kilpatehtävä sekä loppuhartaus”. Pääosas oli viikottaiset poikakokoukset, jotka pidettiin alakansiksen kerhohuoneis. Sitä se sit skulas meille ja esitteli mitä sil voi musiikis duunaa. Saman vuoden kesä oli ollu kristikan leireil tyly. Sillon katottiin leffoi ja skruudattii neekerinpusui. Jepet olis lysnannu hiiskumatta vaik kuinka kauan. Tällasii oli kokoukset. Kristikaa alettii sanoo namikaks ja monta muutaki juttuu muuttu, mut NMKY:n tunnuksen, tasasivusen kolmion kärjis on edelleen säilyny noi samat kristikan tavoitteet : pyrkimys fyysineen,henkiseen ja hengelliseen kasvuun – ja hyvä niin. Huumori ja jämäkkyys oli avansanat, joil skulattiin. Jäsenyyden todistava jäsenkortti oli tärkee. Tsilari_taitto_6_13_15.indd 21 3.12.2013 11.16. Poutapäivän leiriläinen 1952. Miljonääri-illoissa skruudattiin pusui Sit oli noi Altsin kertomusillat. Sillä ja siihen kerätyil osallistumisleimoil diivailtiin kavereille. Kundeille tärkeintä on aina ollu tekeminen, näkeminen, kuuleminen ja jengiin kuuluminen. Altsin stoorit oli itse keksittyi jatkokertomuksii ja nii hurjii, et sitä vaille, etten himaan mennes skagannu pimeimpii nurkkii. Seuran nimellä ei ollu mitään välii, toiminta ratkas. Kristikaan houkutteli pihakaveri Laitisen Jykä Untamontieltä. Käbiksen jodekana toimi legendaarinen Alfred Liukku eli Altsi. Käbiksen kristikassakin oli toista sataa skloddia. Satuin saamaan viel noi lokakuun –52 kokousten ohjelmat. Ne piti kaikki hiffata ihan itse. Näis oli aina paljon lössii ja jodekat sai siel tuntumaa jannujen fiiliksiin. Sitä paitsi jässäriin kerätyil osallistumisleimoil sai myös stärän merkin rotsin kaulukseen. Mitä kans venattiin, oli ”miljonääriillat ”
Eka oli kauppias A. Bryggan, villa Bjällbon (Kesäranta) puolella, oli gimmojen uimala. Tornista voi dyykkaa gimmojen sekä starbujen Uinnin SM-kilpailut Humallahden uimalassa. Humis / Humula Humallahden / Humleviken uimala aloitti toimintansa v. Se päättyi komeaan hyppytorniin. Tsilari_taitto_6_13_15.indd 22 3.12.2013 11.16. 1924, seuraava laajennus oli v. Kuvassa näkyy 25 metrin ratojen suunta ennen v. Nordström, ja esim. Nyyaa simmista alettii byggaa tammikuussa 1919 lähelle Villa Bjällbon (Kesäranta) rantsua, siinä oli messissä myös HU. Olinhan itsekin käynyt siellä simmaamassa ekoja kertoja lähes 70 vuotta sitten. Se valmistu samana keväänä ja otettii osittain käyttöön kesällä. 1931. Stadi hyyras sitä esat 20 vuotta kenelle yrittäjälle tahansa. Gamlemmat kundit opetti meitä tsaleja ekaks, miten simmataan ”käsipohjaa”. 1916 sen sai kirjanpainaja L. Uimalaa laajennettiin v. Siellä mä opin simmata melkein 70 vuotta sitte. ARSKA SOISALO STADIN MESTAT A luks snadisti Hietsusta. Ursinin uimalassa Kaivarissa. Sillon rantsussa oli varotustaulu, jossa bluggas: ”Matka on 130 metriä”. 1931, kun 25 metriä longa kilpauintirata pidennettiin 50 metriin ja vendattii rantaviivan suuntaiseks. v. Samalla jouduttiin laajentamaan Föliksen vegun puoleista rantsua nyyan radan takia. 1.–3.8.1930. Bärtsi päättyi sköneen ja siinä oli heti yleensä äkkisyvää. Helsingin kaupunginvaltuusto hyyras sen, seuran johtokunnan esityksestä, HU:lle. Suomenkieliset uimarit eros seurasta ja grundas Helsingin Uimarit (HU) 19.3.1916. Silloin simmaajat treenas mm. Niiden päällä oli myös katsomo, jossa sai tsiikaa uimaskaboja. Alussa sinne bungas fiman, kuitenki skolelaiset pääsi pommilla. 1898. Uimaskolea ei tullu käytyä, mikä kismittää vieläki. Föliksen vegun puoleinen puoli oli starbujen käytössä ja sen laidassa oli muutaman metrin pätkä hiekkarantsua. Siellä oli kaksi puolta, joita erotti skönen päälle, paaluille bygattu brygga, jossa oli longa rivi kledjukoppeja. Joskus nelkytluvun lopulla mun kantti kesti simmaa jo Hietsun edustalla olevalle Taivalluodolle ja takas. Se oli jo kliffaa, kun pysy pinnalla ja pääsi eteenpäin. Näistä sain idean skrivaa snadin jutun Humallahden simmiksestä, vaikka Tsilarissa 1 / 2011 oli Kai ”Hageli” Hagelbergin hauska ja kliffoin fotoin skrivattu juttu ”Stooreja Humulasta”. Siitä olikin helpompi jatkaa ”sammakolla” ja faardia tuli lisää menoon. Simmis oli bygattu jyrkän kaltsin reunalle. Stadin eka uimaseura Helsingfors Simsällskap – Helsingin Uimaseura grundattii jo vuonna 1887. Siitä olis ollu vilt hyötyä ja iloa jälkeenpäin. Foto: Suomen Urheilumuseo. Sitten jatkettiin, kuinka ”koiraa” simmataan. Lindroos 536 huggen vuosivuokrasta. 22 TSILARI 6/2013 Humiksen Simmis Viime kesän (2013) Tsilareissa oli pari kliffaa juttua Hietsun simmiksestä. Simmis sai silloin arvoisensa ja ammattitaitoisen hoitajan
Se vaikutti niin karmeelta ja hämärältä, eikä tienny minkälainen ”Lochnessin hirviö” olis budjannu siellä. Dallattii sinne yleensä Stenbäckinkartsaa pitkin ja följattii öögat stärinä, kun 1940-luvun puolivälin jälkee bygattii Lastenlinnaa ja varsinkin sen torniosaa kerros kerrokselta. Jotku kaveeras nähneensä siellä ”sitä itteään” kelluvan. Sitä me funtsattiin: onkohan nyt menossa jo vika kerros vai seuraako jatkoa. Me vähennettiin siellä käyntiä, kun Uimastadika öpnattiin 27.6.1947 yleisölle. HU slyytas uimalan valvonnan vuonna 1955, hoidettuaan sitä 37 vuotta. Uintimme pioneerit. Voda oli siihen aikaan jo melko skeidasta. Sen puolen bärtseille ylös oli bygattu yleisökatsomo ja myös pukuskobeja kledjuille. 1944 ja siinä näytteli naispääosassa iki-ihana Esther Williams ja miespääosassa oli Red Skelton. Krigun jälkeen simmattiin Me alettiin kundien kanssa käydä siellä simmaamassa kesästä 1946 alkaen, kun oli opittu sen verran, että pysyttii pinnalla. Alppilassa) budjanneille se oli Humis, gamlemmat kundit sano sitä Bjellaks. Laiturilta pääsi sitte kliffasti simmaamaan. Kelluvalta laiturilta oli hyvä lähteä uimaan merelle päin. 1950-luvun alussa siellä esitettii mm. Lähteet: Jouko Liukkonen, Yrjö Sarahete ja Rolf ”Fred” Sormo: Uintiurheilua 80 vuotta. Silloin se kelluva laituri keikku ja painu välillä vodan alle, ettei meinannu pysyä koko laiturilla. Sitä näytettiin meidän leffoissa jo parin vuoden kuluttua valmistumisesta. Tölikkalaiset ja meikkulaiset bamlas Humulasta, joskus myös Mississipistä, koska Paciuksenkartsan ja Humiksen väliin oli bygattu v. Vielä 1950 luvun viime vuosina se oli talvisin avantouimareiden käytössä. Foto: Alexander Savialoff, Museovirasto kuva-arkisto. . show’ta Läpi tulen ja veden, joka oli saanut nimensä ikimuistettavasta Bathing Beauty -nimisestä musicalista. En minnaa enää, oliko siellä silloin dussit skönevodan huuhtomiseks vege. Valitettavasti joku dorka brennas sen v. Helsingin Uimarit ry 1916–1996. Kantsii leesaa. Vuonna 1959 se purettiin, koska voda oli tullut niin skeidaseks, että sairastumisen riski oli todella buli. viiden metrin päässä oli kelluva laituri, jonne pääsi simmaten, kahlaten tai taiteilemalla kiinnitysparruja pitkin. Skrivatessani tätä artikkelia ja tsiikatessani museoiden valokuvaarkistojen gamloja fotoja, tuli monta kertaa mieleeni, kuinka mahtava laitos Humiksen simmis oli parhaina aikoinaan. Kaltsien jälkeen n. Alapuolelle oli jätetty bärtsiä suuliksen ottoa varten. 1928 sen niminen suosittu kahvila. Humiksessa bokrattiin Kesällä 1951 bygattiin starbujen puolelle nyrkkeilykehä, jossa Elis ”Negru” Ask treenas elokuussa tulevaa EM-matsia varten ranskalaista Pierre Montané vastaan. Kahvila Mississippi Humallahden kalliolla. Siellä simmaaminen ei ollut kummempaa kuin muissakaan uimaloissa, paitsi sinne joutu bungaamaa snadisti. ”Negru” finnas tyrmäyksellä. Starbujen puolella oli kilpauintirata, jossa järkättii myös uintija uimahyppyskaboja sekä vesipallomatseja, muulloin se oli simmaajien käytössä. Botneenkaan ei nähny edes kymmentä senttiä syvemmälle. Sinne oli vilt lyhyempi matka meiltä. Tsilari_taitto_6_13_15.indd 23 3.12.2013 11.17. Filmi valmistui v. Yritettiin mekin joskus kurkkia uteliaina gimmojen puolelle, mutta sen bryggan alle ei hidannu dyykkaa, josta olis nähny jotain. Meille ”Itä-Tölikassa” (mm. 1955 aloite kaupunginvaltuustossa sen slyytaamisesta. TSILARI 6/2013 23 puolelle. 1975, eikä sitä bygattu enää uudestaa. Kirjoittajan käytössä on ollut Helsingin Uimareiden valmisteilla olevan satavuotishistorian käsikirjoitusaineistoa historiaa kirjoittavalta Sulevi Pelliseltä. Ekan kerran tehtiin v. Siitä oli Tsilarissa 3/1997 snadi juttu, kun öpnaamisesta oli kulunu puolivuosisataa. Sista sommeri oli 1958, jolloin siellä vielä simmattii. Ideana oli kai, ettei kundit päässeet liian helpolla kurkkimaan gimmojen puolelle. Lähellä oleva Rajiksen jäteveden ”puhdistamo” laski kaiken skeidavodan sellasenaan sköneen ja tuuli skuffas sen simmiksen rantsuun. Sukupuolijako johtui siitä, koska siellä sai simmaa myös nakuna, sillon sai koko kroppaan D-vitamiinia luonnonmenetelmällä. Joskus sinne marssitettiin läheisen Autopataljoonan varusmiehiä joukkue kerrallaan simmaamaan. Bärtseillä sitattii – niinku Höggan paviaanit häkkinsä kaltseilla – ja otettiin suulista. 50 metrin radat ovat rantaviivan suuntaiset. Katsomon penkit olivat myös hyviä siihen. Bryggan starbujen ja gimmojen puoleisilla sivuille oli rakennettu veduista tiheä aita, joka ulottui jonkin verran vesirajan alapuolelle. Foto: Museovirasto kuva-arkisto
Mamma oli eri hyvä kokki. Pursarilla höyrys aina pari päivää ennen jouluu iso kattilallinen dopp i gryta -nimistä pataa. Onneks sitä ei ollu pakko syödä. Se öylättipohja oli kyl ku pahvii, aika outo. En oo Suomesta vielä tähän päivään löytäny vastaavii. Itse Mamma teki tiikerikakun, joka niin ikään oli legendaarinen. Kaikil meil on varmaan iha omat tuoksumuistot joulusta. Oon kuitenki muistoo vaaliakseni tehny ”sinnepäin”-tiikerikakun aina jouluks; siihen on resepti, ja mun skidit aina toivoo sitä ja sanoo ettei jouluu tuu ilman sen leipomista ja döfää. – Se nalle on mul vielki. Mun punkka oli alkovissa siinä tosi snadis kämpässä Lutherinkatu 12:ssa. Muistan sieltä jouluvalmisteluja noilta vuosilta elävämmin ku himasta. Se oli helppo ja herkullinen eväs, johon Mamma laitto myös prinssinnakkeja! Mä rakastin niitä ja ongin niitä lautaselle niin paljon ku kehtasin. Se sai vaatimattomistakin ruoka-aineista salonkikelposta safkaa muullonki ku jouluna. JOULUMUISTELOI TÖLIKA–RÖÖPERI-AKSELILTA Tsilari_taitto_6_13_15.indd 24 3.12.2013 11.17. Hänellä oli se näpeissään muttei millään paprul, ja niin se herkku meni Mamman mukana taivaasee. Kysyin reseptiä teininä. Mä tutustuin lintujen anatomiaan jo snadina, ku Mamma näytti mulle kanan munasarjat, maksan ja sydämen, jotka lihakauppias oli pakannu kanan mukaan. Toivottavasti Sun joulus on lämmin, leppoisa ja döfaa tosi gutalta! . Joululeivonnaisii saatiin Saksasta: Mamman systerit lähetti Stollen-pullaa, jota nykyään saa Suomestaki, sekä nürnbergiläisiä Oblatenkucheneita, isoja paksuja öylättipohjalle rakennettui pipareita, joissa oli sokeritai suklaakuorrutus. Papan lempparisafka taas oli silakkalaatikko, strömarilodju, josta oli viime Tsilarissa nastaa jutskaa. Toises kuvas, joka on otettu vuotta myöhemmin, mä oon sit saanu nukenvaunut ja sen kauan kaipaamani nallen! Istun mutsin ja faijan parisängyn laidalla yksiön ainoossa huoneessa. Niis oli vähä omalaatunen mausteinen maku, erilainen ku pipareis, mut hyviihän ne oli. Ekas mä jänskätän Stockan Joulupukkii niin et kättelen vaan arasti ja peppu pitkänä. Nykyään skideiltä jää väliin kaikki tollanen! Mä perkasin myös silakoita jo tosi pienenä ja opin paljo muutakin sellasta, mikä on myöhemmi auttanu mua suhtautuun alkuperäisiin ruoka-aineisiin. Mamma vastas: ”Nå hör du, du tar lite smör och lite socker, och sen…” Unohda, totesin. Nurkan kylmäkomero tuntu pohjattomalta ja jänskältä purnukoineen ja juuresröykkiöineen, ikkuna huurtu kauniisti. Mut siitä mä en tykänny pienenä yhtää, inhosin sen döfääki. Se tehtiin kinkun keittoliemeen: ku kinkku siivottiin uuniin sopivaks, liharippeet ja keittojuurekset keitettiin liemessä padaks, johon sit kastettiin joulutohinoiden lomassa leipää. Mä tutustuin lintujen anatomiaan jo snadina, ku Mamma näytti mulle kanan munasarjat, maksan ja sydämen, jotka lihakauppias oli pakannu kanan mukaan. Mulle on jääny mieleen myös sen kanakeitto, jonka se teki kokonaisesta kanasta eikä mistään broiskusta. 24 TSILARI 6/2013 FUNDEERAUKSIA PIRJO TUOHIMAA K ahlasin mun vanhoi fotoi ja hittasin oheiset pari otosta 50-luvun lopulta. Koska mun mutsi ja faija oli molemmat töissä, mä vietin paljon aikaa Pursarilla isovanhempieni luona. Kuvas on myös upee nalle, jota aloin toivoo itelleni. Joskus tuntuu et nykyskidit luulee kalapuikkojen kasvavan puussa… Mut siihen kanakeittoon. Mä muistan sen ihanan tuoksun elävästi, rasvaisen liemen johon poltti äkisti kielensä jollei tajunnu varoo, ja kuuman kapeen keittiön, jossa ”autoin” innokkaasti. Se on vieläkin parasta kanakeittoo mitä mä ikinä oon saanu. Se tsittaa mun sohvallani ja vartioi kämppää sinisestä lettinauhastani tehty rusetti kaulassa. Äidinäiti, joka oli muuttanu Dresdenistä Suomen Turkuun I maailmansodan jälkeen ja menny giftikseen siellä, vaali ruotsalaisväritteistä joulua. Siin oli ihana syvä kanan maku, peräisin luineen pitkään haudutetusta linnusta – ja tomaattia! Mamma käytti suurustamiseen maizenajauhoja ja lisäs tomaattipyreetä ihan vaan hintsusti, jottei kanan maku peittyis
Mutsi, faija, mummo, vaari, systeri ja broidi kuunteli Liisan sjungausta liikuttuneina. Pukit sai silloin taskulämpimänä kossua, pöytistä, stidiä, jallua, halkinaama rommia, bisseä, vinettoa ja kaikkea muutakin. Tää foto ei liity ton Jalden stooriin. Mut kaikista yrityksistä huolimatta paine pukin magassa kasvo niin buliks, et spyttis tuli väkisin. Yks pukki oli melkein illan viimesessä mestassa ja oli dokannu siihen mennessä jo kaikkea mahdollista edellisissä mestoissa. Pukki nieleskeli ja yritti pidättää spyttistä, ku eihän se oikeen voinu stikata Liisaakaan veks sylistä ja ryysätä veskiin. JOULUSTOORI SNAKKAILUA TAPIO ”JALDE” SALMINEN VALKAN KUNDI Must tuntuu et moni rupes sillon pukiks ihan sen takii et sai ilmasen jurrin. . Se on ainakin varmaa, et spyttistä täynnä olevan naamarin sisällä ei pukilla ollu kliffaa. Tilanne oli just silloin herkkä ja tunteellinen. Silloin oli joulupukkeja tilattavissa himaan ihan niin kuin nytkin. Siks pukkien oli helppo ottaa snadit aina ku niitä tarjottiin. Naamarissa oli vaan snadit reijät silmien ja suun kohdalla. Foto Antti Miikkulainen. Pukin silmät suihkuaa.” Tarina ei kerro miten pukki klaaras illan viimeset mestat. Must tuntuu et moni rupes sillon pukiks ihan sen takii et sai ilmasen jurrin. Tsilari_taitto_6_13_15.indd 25 3.12.2013 11.17. TSILARI 6/2013 25 T ää on stoori yhdest 1950-luvun alun jouluaatosta Valkassa. Tässä on Miikkulaisten joulu 1951. No spyttis suihkus silloin tietenkin silmien reijistä komeassa kaaressa. Pukeilla oli silloin aina pahvimassasta tehty naamaa myötäilevä naamari, joka oli kuminauhalla kiinni pään ympäri. Kuvassa Terttu ja Anna-Liisa. Pukit tietysti dallas mestasta toiseen, ku eihän silloin ihmisillä ollu bilikoita. Pikku Liisa lopetti sjungaamisen ja kysyi pukilta ihmeissään: ”Onko pukki kipeä. Sodan käyneet faijat oli vieraanvaraisia ja tarjos pukeille mielellään fyrkan lisäksi brenkkua. Pukki sittas tuolilla ja pikku Liisa pukin sylissä ja lauloi pukille ”Joulupuu on rakennettu”-biisiä lahjojen jakoa odotellessa. Silloin rupes taskulämpimät brenkut kiertään pukin pakissa. Pukki duunas silloin refleksin omaisesti handun suuaukon eteen ja paino naamarin tiukasti naamaansa vasten
Kapina meni läpi instituutioiden; kapinalliset kesytettiin. Perustajapolven naispuolinen tähti oli Marika Parkkomäki, josta tuli monien näytelmien pääosanesittäjä Långbackan ja muiden kanssa. Kun yleisin teatteriyleisön katsoja on keski-ikäinen tai vanhempi nainen, Viiruksen penkeiltä löytyy vahvasti 18–30-vuotiaita nuoria miehiä ja tyttöjä. Yhteiskuntaa voimakkaasti tiedostavan teatterin ensipolvi löi itsensä kokonaan läpi 1990-luvun aikana. Esityksiin voi tilata suomenkielisen tekstityksen älypuhelimensa. He halusivat tehdä näyttämötaidetta, joka kuvastaisi omaa aikaa ja yhteiskuntaa ”energisellä ja ennakkoluulottomalla tavalla, teatteria jota näyttelijät itse haluaisivat nähdä ja joka tarjoaisi vaihtoehdon perinteiselle teatterille”, ajan määritelmä kuului. RK Lisää tietoa: Viirus Boken. Hihitys ja elävä reagointi on usein sen mukaista. Caligula ja moni muu esitys pärjäsi kansainvälisillä kentillä. Hoitokokemukset ja kamppailu normaalia elämää kohti on kovilla. Se on harvoja helsinkiläisiä teattereita, jonne ei pääse kuin pienellä hissillä. Ohjauksesta vastasi uusi johtaja Maria Lundström. Red. Vuonna 1987 kolme nuorta näyttelijää, Robert Enckell, Mats Långbacka, Johan Storgård ja ohjaaja Arn-Henrik Blomqvist, perustivat ruotsinkielisen teatteriryhmän nimeltä Viirus. STADIN PIENTEATTERIT 4 Nuorekas Viirus säväyttää Stadin nuorin teatteriyleisö löytyy Krunikasta Teatteri Viiruksen katsomosta. Maria Lundströmin ohjaama näytelmä pohjautui ruotsalaisen elokuvaohjaaja Lukas Moodyssonin elokuvaan, joka sai suosiota myös meillä. Aurora Helsinki oli syväsukellus tosikertomuksiin ihmisten psyykkisistä sairauksista ja riippuvuuksista. Uuden sukupolven Viirus esitti keväällä 2011 järkyttävän koskettavan Aurora Helsinki -näytelmän, joka kuvasi mielenterveysongelmien hoitoa stadissa. Esityksissä useimmat katsojat ovat suomenruotsalaisia nuoria, jotka ovat aulassa kuin kotonaan tai lähibaarin jätte kul -tunnelmissa. Vuonna 2007 teatteri luopui Humallalahden eteläpuolella Taka-Töölön edustalla sijaitsevasta Rajasaaren näyttämöstään, jonne tuli myös homeongelma. Minulle kielikylpy ruotsiksi ja sen slangiksi on teatterissa. Nyt on toisen polven vuoro. Toisen sukupolven läpimurto Vuonna 2011 teatteri koki sukupolvenvaihdoksen johtoa ja koko tekijäkuntaa myöten. Hippihenkiset vanhemmat kieltäytyvät yhteiskunnan normeista ja pakenevat epäonnistuneita heterosuhteita kokeilemaan uutta samaa sukupuolta olevan kanssa. Viirusteatteri esitti Akse Petterssonin ja Oskar Pöystin yhteistyönä syntyneen Tröst-näytelmän uskosta ja epäuskosta tämän päivän Suomessa. Ihmisläheinen kertomus esitettiin kahdella kotimaisella kielellä, kuten usein teatterissa. Jan Nåls. Viirus sai elokuusta 2010 uuden kodin. Yliteoreettisesti elämään suhtautuvat aikuiset saavat vastaansa omat lapsensa, jotka haluavat valita itse. Monet esitykset kiertävät stadissa ja ruotsinkielisellä rannikolla ja ovat myös tilattavissa eri puolille. ” 26 TSILARI 6/2013 Ä r det ledigt här”, nuori nainen virkahti keväällä minulle ja istahti viereen eturiville. Sekä teatteri että toimisto sijaitsevat nykyään neljännessä kerroksessa vanhassa talossa Kruunuhaassa. Aikuiset riitelevät ruuantekoja tiskivuoroista. Naurua 70-luvun kimppahengelle Hersyvä huumori oli Auroran vakavuuden jälkeen käytössä taitavasti Tillsammans (Kimpassa) –esityksessä, jonka Viirus teki keväällä 2012. STADIN SYKE RISTO KOLANEN Tsilari_taitto_6_13_15.indd 26 3.12.2013 11.17. Sit mä nousin ylös ja mä kävin tupakalla ja siellä oli kello ja ne viisarit, ne kulki liian hitaasti, sekuntiviisarit, mä olin sillee et sen pitäis kulkee nopeemmin nopeemmin, et mikä tää on oikein tää kello et tää ei oo oikea aika. Söderströms 2007. Viirus-teatteri ei ole varsinainen nuorisoteatteri Klitsun ja Ylioppilasteatterin tavoin. Ei enää pelkkää kasvisruokaa, vaan mielenosoitus nakkien puolesta! Kaikille vapaa seksi ei sovikaan parisuhteeseen kimppa-asumisessa, vaan synnyttää mustasukkaisuutta. …ja sit mul alkoi mania, siis sil et mulle syötettiin levozinlääkettä, siis 25 millii kaataa ison miehen ja mä söin 250 millii sitä. Ihokarvojen ajamisesta Rajasaaresta Krunikan mäelle Lähes 20 vuoden ajan teatteri saattoi käyttää Rajasaaren vanhaa jätevesipuhdistamoa omana näyttämötilanaan, kunnes Helsingin kaupunki vuonna 2007 muutti kaupunkisuunnitelmaa kyseiselle alueelle. Näyttelijäjoukosta löytää Idmanin toista ja Pöystien kolmatta polvea. Sen valtasi hetimiten Vapaa liikkuvuus –ryhmä romanipakolaisia varten! Teatteri eli pari vuotta matkalaukkuelämää, ensin Suvilahden vanhassa kaasutehtaan rakennuksessa, sitten Helsingin keskustassa Universumin tiloissa sekä Unga Teaternin ja Klockriketeaternin yhteisellä Diananäyttämöllä Erottajamäellä. Esitys nauroi leveästi 1970-luvun kansainväliselle tiedostamiselle, jossa juhlitaan diktaattori Francon kuolemaa. Storgård on nykyään Svenska Teaternin johtaja
Jottei Viirus sortuisi vain saarnaavuuteen, yksi loppuvuoden menestys on Skamlöst (Häpemätön), jossa Christoffer Strindberg on loistava Jörn Donnerin, Tarja Halosen, Silvian ja Arja Saijonmaan yhden hengen parodiassaan imitaation ja komiikan keinoin. Syksyn esitykset jatkuvat jouluun asti. Katsojille jaettiin alussa boolia bilemusiikin tahdissa. Sekä tabloidilehti, joka oli yhtä tylsästi taitettu kuin 1970-luvun opiskelijalehdet. Meidät, yleisö, kutsutaan ”särkyneiden sydänten hotelliin”; siellä on koolla menestyjiä poliitikoista Paaviin, jota lahjakas Oskar Pöysti esittää suurenmoisesti. Otsikko viittaa tietysti Kjell Westön romaaniin Missä kuljimme kerran. Foto Cata Portin. Missä nyljimme kerran Syksy 2013 suursatsaus on Viiruksen ja Teater 90°:n yhteistuotanto, markkinataloutta rajusti raikkaalla otteella suomiva Där vi en gång flått (Missä nyljimme kerran). Kokeiluja yleisötyössä Viirus tekee yleisötyötä saavuttaakseen teatterille uusia, myös syrjäytyneitä katsojaryhmiä. Maria Ahlroth on Viiruksen valovoimainen tähti. Erik Söderblomin ohjauksessa Viiruksen ja Klockriketeaternin hieno yhteistyö toi suomenruotsalaisen teatterin nuoria tähtiä ja vanhoja tekijöitä yhteiselle matkalle. Foto Cata Portin. Oskar Pöysti, Julia Korander ja Viktor Idman olivat hellyttäviä teini-ikäisten ja sitä nuorempien lasten rooleissa. Meidät nyljetään: karhulta turkki, ketulta häntä ja kotkalta siivet. Willehard Korander, Jessica Raita ja Niklas Groundstroem kokeellisessa Oskuldissa. Maria Ahlrothin tankotanssi kellarissa muistuttaa Matrix-elokuvien Carrie Mossia. Hienosta ja vapautuneesta näyttelijäjoukosta erottuivat aina vetovoimainen Maria Ahlroth kommuuniin pakenevana eroäitinä ja Jessica Lindfors sukupuolisuuntautumista vaihtavana äitinä. Nykyään verkkosivulla on tunnus ”Viirus 2.0.” Se tarkoittaa toisen polven uutta tekijäkuntaa ja myös otetta. Sarja on esitellyt Kellariteatterin (2/13), Kultsan (4/13) ja Jurkan (5/13). Ehkä he ovat tehneet isäkapinan 25 vuoden takaiselle perustajapolvelle, joka halusi olla todellinen vaihtoehto suomenruotsalaiselle ja suomalaiselle valtavirtateatterille. Tsilari_taitto_6_13_15.indd 27 3.12.2013 11.17. Mutta Westön sivistyneen sanailun sijasta Viirus tekee suorapuheista satiiria. Sen tavoin kuvataan luokkia ja Suomen henkistä ilmastoa yhteiskunnan muututtua. . Där fi en gång flått. Helsingin alta löytyy länsimetron louhinnan yhteydessä jättimäinen kupariesiintymä ja maa myydään Green Copper Minesille, joka lupaa työllistää puolet Suomen työttömistä ja pelastaa kansakunta perikadolta. Kirjoittaja seuraa säännöllisesti Stadin pienteattereita ja nykytanssia. TSILARI 6/2013 27 kieltäytyminen on protesti sovinnaisuutta vastaan. Vas. Henkilöiden puheista ei välillä ymmärrä mitään, mutta mimiikka, elekieli kiehtoo pauloihinsa. Foto Cata Portin. Tyypillistä Viirus-huumoria vanhemmistaan. Ohjaaja-kirjoittaja Lauri Maijala yhdistelee eläinfaabelia, musikaalia, sketsisarjaa ja sekoittaa kaiken nykyteatterin myllyssä. Polvillaan Celia Hakala. Saksalaisen Dea Loherin Oskuld (Viattomuus) viime keväänä oli tarina kahdesta laittomasta maahanmuuttajista jotka näkevät jonkun kävelevän mereen, sokeasta tanssijasta ja monesta muusta. Teatterikulman tiloja käytetään kekseliäästi, rappusia, ovensuita, pimentopaikkoja, ikkunasyvennyksiä, hissejä. Elämme lähitulevaisuutta, Nokian myymisestä alkaneen talousjärjestelmän romahtamisen jälkeen. Jessica Raita, Maria Ahlroth ja Robert Koch. kausi 2012–2013 oli valjastettu sille. Tuttuja asenteita, joita keski-ikäiset ja sitä vanhemmat tunnistavat omasta idealistisesta nuoruudestaan, joka törmäsi asuntolainojen maksun ja lapsista huolehtimisen todellisuuteen
Jouluna ei oo pakko funtsii vaan kristillisii, onhan se kans gamla härmäläinen pakanajuhla – sopii siis kaikille. Siin on bulisti fiilistä, ku dallaa pimees illassa tai yössä hiljasel gravaril, mis kynttilöit flekkaa joka puolella. Siinä on skidit staijannu nyyna kii fönsterissä jo 40-luvulla. Vaik se on ihan keskustas, mis on bulit gartsat ja sen mukane trafiikki, ni portist ku dallaa sisään, ni hiljenee kummasti. Oisko gamlas bulimmin fiilistäki, gravari on perustettu jo vuonna 1829. Lamavuosina ei sit ollu fyrkkaa stikkaa eldiksii gartsoille. Ja ottaa sen kynttilän messiin. Stockan joulufönari 1955. Raflat oli bosessa, ku joraaminen ja dokaaminen ei kuulunu pyhän proggikseen. Jos ei tsennaa sielt ketään, voi käydä stikkaamas kynttilänsä vaik sankarihaudoille tai taiteilijakukkulalle. Ja onhan Aleksilla kans yks stadilaisen joulun legendoista: Stokkan joulufönsteri. Mut jos käy siel harvoin, kandee etukäteen tsekkaa, missä se mummon, ukin tai frendin hauta on. Tsilari_taitto_6_13_15.indd 28 3.12.2013 11.17. Sillon duunattiin joulugartsoi moneenki mestaan. Vast kolkytluvun lopulla oli sillosel Heikinkadul (nykyne Mansku) tervapatoi ja soihtui ja Kluuvikadulle duunattiin parina vuonna joulukoristelut. N yt on eri meininki, moni ei enää tsittaa jouluu himassa vaan lähtee vaik frendien kans bilettään. Vaik omaisii kandeeki muistaa ja käydä tsiigaamas mieluummin ennen ku ne delaa, ni voi sitä joskus käydä fiilistelemässä ja muistelemas niitä, joiden kans ei voi enää bamlaa. Jos käy tsägä, ni on jo snögeeki jouluna ja se vaan betraa maisemaa. Jos omien haudat on liian kaukana, voi mennä vaik Hietsun gravarille. Foto Stockmannin museo. Malmin gravarille saa tsöraa ineen vaik fiudella. Gravarit on jouluaattona auki koko yön. Gravarille aattona Monien perinteisiin kuuluu mennä jouluaattona gravarille stikkaa kynttilöitä niiden omaisten muistoks, ku on delannu. Joulugartsojen lyysikset Stadin eka joulugartsa oli vuonna 1930 Kluuvikatu. samalla ku järkättiin kans eka Lucia-kulkue. Ku tsiigaa sen eldistä, voi funtsaa niit kliffoi muistoi, mitä on jäljellä. A:n muotoset lyysikset gartsalla on ollu messissä koko ajan ja nyt ne onki museoviraston suojelemii. Ku dösät ja sporat lakkas kulkemasta eikä jengil ollu niin bulisti omii fiudei ku nyt, ni kaikki meni himaan jo iltapäivällä. Mallii oli tsiigattu Stokiksesta ja se öpnattiinki 13.12. Nykyään muillakin gartsoilla on lyysiksii ja buidujen fönstereis joulukoristeet, vaik vähitellen Aleksista on tullu se oikee joulugartsa. Ja kyl sitä on gamlempana pitäny käydä tsiigaa, mitä nyyaa on taas funtsattu. Kriguaikana taas piti pitää Stadi pimeenä, mut 40-luvun lopulla börjattiin uudestaan joulugartsaperinne. Pimees on vaikee hittaa oikeit mestoi. Se on ollu buidujen tapa houkutella jengii slumppaamaan lisää kamaa jouluks. Raflaan skruudaamaan tai bilettään Joulu ei oo enää kaikille sellane perhejuhla, ett tsitataan himassa ja 28 TSILARI 6/2013 VIRVE KUUTAR STADIN KLIFFAT MESTAT Joulufiiliksiin mestoilla Ennen Stadi meni jouluks boseen
Ne on molemmat auki joka ilta ysistä aamuneljään. Sofiankatu snyginä. Aina kandee muistaa – ja varsinki jouluna, ett mestat on ihan just niin kliffoi, ku millasiks jengi ne tekee. Niinhän niit ainaki mainostetaan, ett ekan kerran 60 vuoteen on funtsattu just Stadiin sopiva spora – se ei skagaa galsaa ja skönen blosista ja skujaa Stadin gartsoilla pehmeesti. Sinne voi dallaa joulugartsa Aleksii pitkin ja skruudatessaan tsiigailla fönsteristä Tuomiokirkkoo, joka on yleensä joulun aikaan snygisti valaistu. Eikä enää oo joraaminenkaan kiellettyy Tapaninpäivään asti. Ja jos ei oo perhettä, ni kliffempaa ku tsittaa yksin himassa on lähtee frendien kans johonki baariin. Jos tekee mieli bilettää, ni steissin kulmalla Seurahuoneen byggassa on kakski menomestaa: Lady Moon ja Milliklubi. Sunnin naapuris on kans auki Savotta, jouluaattona klogu 16–22 ja joulupäivinä klogu 17–22. skruudataan hyvin. Vaik monet raflat onki bosessa, ni jouluista safkaa aattona ja joulupyhinä (klogu 12–22) saa ainaki Senaatintorin varrella Sunnista. TSILARI 6/2013 29 Siin on bulisti fiilistä, ku dallaa pimees illassa tai yössä hiljasel gravaril, mis kynttilöit flekkaa joka puolella. Foto: Virve Kuutar. Jos ei viitti staijaa tsökessä päiväkausii, voi lähtee skruudaamaan raflaan. Eikä ne oo bosessa joulunakaan. Ku itel on kliffa fiilis, eikä haluu sitä muiltakaan pilaa, ni kliffa mesta voi olla vaik spora. Varsinki ne nyyat, ku on alkanu skujaa tänä vuonna ja jotka on duunattu ihan Stadii varten. Ollaan mekin pehmeitä – joulun kunniaks. . Tsyrkan valta härmäläisistä on snadisti hiipunu, ei oo enää pakko viettää joulurauhaa, vaan nyt saa jouluna joraaki. ”Jos ei viitti staijaa tsökessä päiväkausii, voi lähtee skruudaamaan raflaan.” Tsilari_taitto_6_13_15.indd 29 3.12.2013 11.17
Se sano et se tsennaa jätkän ku toi golfin Suomeen: ”Pappa” Jensenin. Se väitti, et golfaajat on niin koppavii, et tavallisii duunareit ei huolita niiden klubeille, ei skulaamaan eikä skruudaamaan. Se skriinas, et golfaajil on kornit ruutubyysat ja spigut stiflojen pohjis. Me skloddit funtsattiin, et mitähän se tyyppi oikeen duunaa, ku sil tarttee olla noin hankala veska. ”Pappa” oli siftannu Stadiin Nykistä. Siel se oli ekaks tsupparina Spalding-nimises lafkas ja sit siit tuli sen puljun golfosaston dirika. Golfaajii on synffattu Mutsi sano, et vaan bulit pamarit ja muu fyrkkajengi skulaa golfii. Miks kantsii skulaa golfii. SEPPO PALMINEN PALMISEN PAMINA Tsilari_taitto_6_13_15.indd 30 3.12.2013 11.17. ”Pappa” ja sen frendi Eljas Erkko, Hesarin kaikist bulein bossi, funtsas, et kyl Stadiin ny yks golfkentsu bygataan. Mun faija diggas sporttii, mut voi olla et täs kohtaa se flöittas. Stadilla hiffattiin, et niilhän on yks kartano Talis ihan käyttöö vailla, et jos passaa, ni vuokratkaa se. Sen nimi oli Jalo Grönlund. Siis himasta jonnekki ja jostaki himaan. B-raban niska oli yks kundi ku draisas edestakas sellast helvetin bulii boksii. Kuva Helsingin kaupunginmuseo. Golfaaja Talissa noin vuonna 1950. Mut ei me hivattu kysyy. Siin ei tarttenu kauaa lätistä. Ku mä olin snadi, ni me budjattiin tos Brahiksen kentsuu vastapäätä, siin talos mis on vieläki se Arlan bastu. Mutsi meuhkas viel, et engelsmannit ja skotit ei päästä mimmejä golfaan ku kerran viikos ja sillonki ne joutuu sinksaamaan golfpläägät bilikas. Ne pamlas Stadin seeffeist sille ku oli meges kaikis geimeis, Erik von Frenckellille. Se oli finstannu Suomen mestaruuden golfis 12 kertaa. 30 TSILARI 6/2013 M eni monta vuotta ennen ku mä hiffasin foton siit jätkäst Hesaris
Vaikka golf on yks vaikeimmist boltsigeimeist, ni ainaski muutaman kerran joka rundil sä lämäät komeesti, boltsi flygaa just sinne ku pitää ja jumaliste et sulle tulee fantsu fiilis. Ekas se väitti et Buddha muka skulaa golfii. Vaikka golf on yks vaikeimmist boltsigeimeist, ni ainaski muutaman kerran joka rundil sä lämäät komeesti, boltsi flygaa just sinne ku pitää ja jumaliste et sulle tulee fantsu fiilis. Se ei oo ihan hirveesti, mut vastaa dallaamista Stadista Ouluun! Paljonks sä oot dallannu. Se jätkä ei tieteskään oo pitkään sätkiny ja silt on jääny tosi stailin näkönen ja ilonen leski. ”Golfaajat on tosi kliffaa porukkaa. Ku mä itte rupesin skulaan golfii, ni mä jouduin snadisti fiksaamaan mutsin stoorii. Esimerkiks mä oon skulannu täl kaudel tollaset 60 rundii. Mä oon kuullu sellasist daameist, ku on ihan likkana duunannu skidit jonkun sohvapottuäijän kans. No, se bööna on fiksuna funtsannu, et ny mä alan duunaa jotain tosi kliffaa ja sit se on ruvennu skulaan golfii. Mulkvistei siel on se sama yks prossa, niinku jengis yleensä.” Mutsi oli ihan äimänä. TSILARI 6/2013 31 Sillai stadilaiset sai oman golfklubin vuonna 1932. Mutsi oli Savost. Siis sun tarttee funtsaa, et mil stagal sä lämäät ja millai sä lämäät ja minne sä meinaat sen boltsin saada flygaamaan. Sit ku golfis sun tarttee koko ajan funtsii, ni kaalil on duunii eikä se bragaa. . Ei oo mitenkään iisii saada sitä skäfää kalpeet boltsii siel huit helkkaris venttaavaan snadiin skrubuun. Mut golf pitää kondiksessa… Okei, no mikä golfis sit on niin upeet. Svedut on studeerannu golfaajii ja lupaa et ne delaa viis vuotta myöhemmin ku muut. Golfii pystyy skulaan niin kauan ku pysyy tolpillaan. Seppo on skrivannu nipun golfbögei. Vaikkei se mikään golfbuugi oo. Ei tartte olla yhtään flänäs, et hivais mennä pamlaan. Siis ettei se bonjaa jättää tätäkään kertakäyntiin. …ja on muutenki kliffaa Golfaajil on sitä paits kliffaa. Ekaks ne skulaa rundin tai puolikkaan golfii, sit ne skruudaa ja dokaa snadisti brenkkuu (paits ne joiden hugi on skujaa fiudet himaan), bändi skulaa rokkii nii et gamlatki starbut ja donnat pääsee joraan fuskujivee. Kaikki ku sen dorkan tsennaa, snärkkää jo helkkaristi. Seppo Palminen Seppo Palminen on toisen polven paljasklabbinen stadilainen, faijan puolelt. Siel järkätään hilpeit bailui. Tsilari_taitto_6_13_15.indd 31 3.12.2013 11.17. Ei tää sen stoorikaan kerro golfist, niinku pelkästään. Meidän klubil on sellasii yli 80-vuotiait lyylei ja starbui, ku skulaa joka päivä. Golfaaja tulee dallanneeks ihan saamaristi. Kaikkien kundien kantsii siis ryhtyy golfaajiks. Klubeil saa paljon frendei. Ja se ei tarkota et ne koisais viis sistaa vuotta levynä jossain lasaretis. Kaikkien mutsit on stritannu kakaroit öögaan, et jos haluutte treffaa skeidantärkeet ja fittii jengii, ni noi golfklubit pursuu sitä sorttii. Siell golfklubeil todella on niit snygei böönii ja niiden kans on tosi iisii päästä juttuun. Sit orkka vetää pari slovarii sekaan, et ne golfaajat pääsee klemmaan. Siit asti golfaajii on päästy synffaamaan, et ne on ihan mulkkui. Kundi esimerkiks voi stikkaa gimmalle ihan pokkana, ett ”mä oon tsiigannu tän ja monen muun klubin dooristen skulaamist aika pitkään ja sun svingis on kaikist snygein, sun kroppas on meges ja sä viet ton lantion niinku todella loppuun saakka.” Gimma taas voi hönkii kundille, et ”hei, ku sä oot tollanen fem före tigerwoods, ni skulattaisko kimpas vaik toi takaysi, ku siel ei just ny oo yhtään ryysistä?” Sit se lyyli voi buleine öögineen tulla sitä kundii ihan liki, siis sillai et jätkält huurtuu rillit, ja supattaa: ”Sähän voisit opettaa mulle snadisti tota puttaamist.” Golfklubit taitaa olla ainoit mestoi koko boltsil, mis kukaan ei rupee skulaan skoudeille, et äkkii kytät tänne, tääl esiintyy seksuaalist häirintää. Stagoja on buli bägillinen, mut et niil oppis huitoon, ni tarttee treenaa. Ku skulaa golfii, ni eteski klabbit pysyy stydis kondikses. Siit tuli eniten tsöpattu golfbuugi näil huudeil
Mäkelä ei itse ollut leimallisesti helsinkiläinen, vaikka asuikin kaupungissa muutamaan otteeseen. B. Hän juurtui uudelle mantereelle. Hän oli lehtimies ja näytelmäkirjailija, joka käytti pakinoissaan nimimerkkiä Kaapro Jääskeläinen. GAMLA SLANGI MIKKO SEPPÄLÄ Tsilari_taitto_6_13_15.indd 32 3.12.2013 11.17. Malkosaaren majakanvartija Kaapro Jääskeläinen – A. ”Sessis” on sessio eli vararikko – aiemmin käytettiin myös verbiä ”sessata”. ”Hö’ tu kyyppari, seidelit tänne näin!” Jopa koht’ oli aika roikka neroherroja ympärilläin: puku hieno, kukkaro hoikka. Malkosaarella hän hoiti osuuskauppaa ja toimi majakanvartijana kuolemaansa asti vuonna 1932. Sitte pulskasti korttia pelattiin, joka voitti, se ei kun ryyppi. Kisällien sekakieli Kolmen sällin seikkailut (1908) oli aikanaan suosittu huvinäytelmä, joka kuvaa kolmen renttuilevan kisällin äkkirikastumista. Hirtehinen laulaa seikkailuistaan: Alas ilmojen mailta ma astahdin, tulin Helsingin Espikselle. Ovi Kappelin aukes, ja sinnepäin Piti purjeensa meijän poika. Hän on seikkailut ihmisten maailmassa ja tullut siihen tulokseen, ”että kevytmielisyys se sittenkin on ainoa onnenkokkeli elämän viheliäisessä piimävellissä”. Heti Rintalan Matilta katsastin kesävaatteet ja palttoon ylle. Vuonna 1901 Mäkelä muutti Kanadan Vancouveriin, jonka Malkosaarelle (Malcolm Island) hän yhdessä Matti Kurikan kanssa perusti utopistisosialistisen yhteisön, Sointulan. Hän oli 1880-luvulla Suomen ensimmäisiä sosialisteja, Minna Canthin ja Matti Kurikan ystäviä, ja radikaali ”vapaiden aatteiden” levittäjä. – – Rahat loppuivat – silloin me lainattiin koko viitonen, jos ei kymppi. Kyse on ehkä enemmän sekakielestä kuin slangista, mutta näytelmä kuvaa osuvasti sitä vanhan Helsingin kieli-ilmastoa, jossa Stadin slangi sai alkunsa. Ruotsin ”sjappa”-verbistä tulee tuo livohkaan lähteminen eli ”schappeeraus”. Sielläkin puhaltavat uudet aatteet, joihin on syypäänä Hirtehinen eli Rotkoff-niminen peikko. . Samalla ollaan slangin synnyinjuurilla. Mäkelä palasi Suomeen muutamaksi vuodeksi, ja kirjoitti juuri tuolloin Kolmen sällin seikkailut, mutta palasi pian Tyynenmeren rantamille Sointulan suomalaisyhdyskuntaan. ”Trasupankkia” toisinaan koetettiin, veti joskus – ja markat hyppi. Eikä muuta kuin vekselin tunnustin ja sen kolmelle kuukaudelle. Kisälli Karttunen valittaa, miten ”kaikki djengit menivät vodkaan”. – – Alko’ vekselit langeta harvasteen. Näytelmän repliikit ovat paljolti puhekielisiä ja vilisevät venäjän, ruotsin ja saksan kielistä lainattuja ilmauksia. Jääskeläinen mukaili sen vanhasta aiheesta, joka kiersi 1800-luvulla Itävallassa ja Ruotsissa. Olis täytynyt turvata sessikseen, mutta silloin poika schappeeras. Hän sovitti tarinan Helsingin duunareiden oloihin: niinpä lemmensairas kisälli juoksee Töölönlahteen ja sunnuntaipiknikillä käydään Seurasaaressa. KAAPRO JÄÄSKELÄINEN: Kolmen sällin seikkailut (1908) Trasupankki, sessis, schappeeraus… Kaapro Jääskeläisen Helsinkiin sijoittuva komedia vuodelta 1908 sisältää paljon aikansa puhekieltä, joka tuo näytelmään huumoria ja paikallisväriä. Näytelmän laulut sävelsi Vilho Airola, mutta nuotit eivät ole tulleet vastaani. Hirtehisen laulu Kehystarinassa ollaan peikkojen ja haltioiden valtakunnassa. Ensin Rintala protesteeras, ”Trasupankki” myös karhusi hiljakseen sekä ryöstömies inventeeras. ”Trasupankki” viittaa vekseleitten kirjoittamiseen toisen nimiin, trasseeraamiseen. Hei vaan ja hei ja heisunvei! Kapakassa valkes joka aamu, ei yhtäkään yötä maattu. 32 TSILARI 6/2013 K esällä tuli kuluneeksi 150 vuotta August Bernhard Mäkelän (1863–1932) syntymästä
Kliffaa jouluu vaan koko jengille. Krigujouluist en paljookaa muista, mut senjälkeisist tulee mieleen moniaki muistikuvii. Stikataan eget skidisjukiksen tilille ja kamuille viesti, et lahjafyrkat meni hyvään tarkotukseen. Heti krigun jälkeisenä jouluna saatiin mutsin kans yhteinen lahja mutsin broidilta. Meil oli yksvärisii, kiiltävii palloi ja lametta, ku mutsi viikkas joka vuos joulun jälkeen siististi paprun sisään venttaan seuraavaa jouluu. Mullahan on ollu tapana joskus pilaa muitten skrivaamii juttui ja tää on yks niistä. Toivottavasti ei tunnelma suuresti kärsi. Jenkeist oli tullu kaikenlaist kamaa ja me bulimmat kakarat saatiin jakaa niit eri pakuihin. Ja sit siin kuuses oli semmonen lippunauha, mis oli kaiken maailman lippui. Noi värssyt vie ajatukset iisisti niihin jouluihin, ku oli snadi ja kaikest oli pula. Ku snöge kimmels, me hiffattiin, et tähti bulimpi taivaisiin oli noussu. TSILARI 6/2013 33 JOULUMIELTÄ Ku mä rupesin funtsaan tota jouluu, tulla tupsahti jostain tommonen Jylhän runo, ku mä olin slangiks vääntäny jo jokunen vuos sitte. Oli kaukana hima ja muijaki, ja meni viikot ja kuutki. Parhaina muistan paksut kniigat Grimmin ja Tuhannen ja yhden yön satui ja sitte tietty sen Leena-nuken, ku mutsin systeri endras nyyaks joka joulu. Ku se puises jalas jonkun aikaa oli stondannu, lattial oli kasa neulasii, mut koristeet killu silti oksilla komeesti. Pyhä yö Se oli yks Jooseppi timpuri ku flaidas siellä ku muutki. SÖRKÄN FRIIDUN STOOREJA RAIJA TERVOMAA Stikataan eget skidisjukiksen tilille ja kamuille viesti, et lahjafyrkat meni hyvään tarkotukseen. Noihin aikoihin oli tapana duunaa pakui semmosiin himoihin, mis oli puutetta kaikest. Me vendattiin sitä kohti ja meidätki kaikki se himaan johti – se tähti bulimpi muita. Moni on tsöbannu joululahjoiks frendeille jo monta vuotta elukoit niinku vaik sikoja tai lehmii Afrikan pennuille. Tsilari_taitto_6_13_15.indd 33 3.12.2013 11.17. Hagiksen tortsalt se joulukuusi himaan draisattii. . Ja se oli ihme ettei kuusi ikinä ruvennu flekkaan, ku kynttilät oli pidikkeis välillä ihan snujus. Snadi kersa funtsaili, mis oikeen ne maat mahto olla. Tänä vuonna meil on mun mielest hyvä kohde ihan kotimaassa, toi skidien lasaretti. Joskus olis tehny mieli saada itelleenki vaik joku nasta nukke, mut onneks ei tullu pöllittyy. Lahjat oli käytännöllisii, yleensä jotain kledjui, mut mä sain kyl aina jotain muutaki. Mä kävin Kaupunkilähetykses kerhoo ja pyhistä. Se muuten viikkas kaikki lahjapaprutki talteen, et oli sit mistä ottaa. Ei skrivannu useesti Marjalle, eikä Marja Joosepille, mut jouluiltana rindikseen, ku oltiin ihan hissukseen, ilouutinen lysnaa saatiin Oli kundi syntyny Joosepille ja Marjatalle ja Marjatalle, se synty mustimman orren alle, ei ollu kledjuja sille. Selvittiinhän me tost krigustaki ja sen jälkeisest ajasta sisulla ja talkoohengel. Jos valtio ja Stadi on niin p a, et snadien auttamiseen ei oo tuohta, ni meil varmaan on. – Me jätkät hissukseen kumarruimme ja rukouksenki pluggasimme ja sitä snadia funtsasimme Ja niinku paimenet pipliassa me siunattiin sitä snadii lasta, et vois se turvassa mennä goisaan ettei se joutuisi vaaran paikkaan, ylös himmeliin kiitokset nous. Joulupukki luki kortist, et Pihilipsin Maijalle ja Raijalle ja mikä siel lodjus olikaan! Radio, Pikku-Matti
Tosin en mä oo ihan varma, olisinks mä saanu Pekin lähtee safkaan. Mulla oli välit katki mutsin kanssa edelleen. Peki meni avaan dörtsii, siellä pari tuttuu jäbää. Kerros oli tyhjentyny, kuka minnekin sukuloimaan oli mestaa saanu tai sit ryöminy tutuille. Ekan kerran eläessäni keitin ruispuuroo. Vaisut fiilikset laukes vast seuraavana iltana, kun jengi alko kasautuu takasin. 34 TSILARI 6/2013 P yhien tullessa oltiin revarutsi. Kumma tunne: hyvä ja paha olo yhtaikaa. Voi veljet, meidän joulusafka oli omaa luokkaansa. Sillä sais taattuu röökit ja tapanina olis joku handeliki auki. Eikä sytyttäny mummolaankaan meno, kuunteleen sitä vittuiluu, ees Pekinkää kanssa. Vois slumppaa safkaa. Tapanina olin käyny slumppaamassa safkaa, keitin just botlareita, kun ovikelloo rämpytettiin. Sillon saattas joku poka liikkuukin. Palailtiin kämpille. Ainoita jauhoja mitä skobesta löyty. Meille stadi nyt keskittyy Haknan ja Valkan välille, mut dallailtiin sinne tänne ja tsiikailtiin fönäreitä. Jokunen mittari liikku sillon tällön, olikin ainoot pyörillä kulkevat mitä nähtiin. Kummallakin liksa tulossa vasta vikapäivä, joten perse auki joulun viettoon. Perhejoulu KLASSIKKO NIKKI PITKÄSILTA Tsilari_taitto_6_13_15.indd 34 3.12.2013 11.17. Peki soitti mutsilleen vikana arkipäivänä ja toivotteli jouluja. Sen tuntien oli parempi pysyy poissa ja välttää turhaa riitaa. Sen mutsi oli pillahtanu itkuun. Aattoiltana lähdettiin dalsiin stadille. Sille tulee välillä kummii jääräpäisyyskohtauksii, niistä se ei taivu sit tuumaakaan. Sillon kuultiin, et Etapissa, alakerran asuntolan puolella, olis ollu joulusafkat tarjolla talossa olijoille. Kumpikaan ollu huomannu mitään ilmotusta. Peki jäi blukkaan jotain, kun mä kävin koisiin. Loppuilta löhöiltiin bunkalla ja ratkottiin ristikoita kinastellen, mitä nurkkaa kumpikin täyttää. Tuli hissuksiin snögee ja kadut oli ihan tyhjinä. Tietty palo pohjaan kiehuttuaan ilosesti yli. Vähän vahingossa ainoot eloon jääneet -tyyliin. Kaasuhella ja mä, me ei skulattu millään. Ei Pekillä sen paremmin ollu. No täytti se tehtävänsä, magaan tuli tunne, et olis jotain skruudannukin. Sen faijapuoli ei sietäny sitä muutenkaan silmissään. Muutama jurrinen joulupukki painals baanalla horjuvin askelin. Meidän tuurilla ei ollu tullu ees juteltuu kenenkään kanssa. Eikä taatusti halunnu joulunpyhii pilata meitä tsiduilemalla. Jollei fönäreistä olis näkyny valoja, sitä olis kai luullu olevansa jossain tosi skitsossa painajaisessa. Sen verran oli pelimerkkei, et saatiin slumpattuu kaks abee joulupäivää varten. Oli reppana aina kahden tulen välissä. Ne rehdit, raittiit ja reippaat liikkuvat kai liitosalueiden sokkeloissa
TSILARI 6/2013 35 Rouda sivat messissä pari sbulia kangasveskaa. Se on omaelämäkerrallinen tarinakokoelma vangin vaimon elämästä 1980-luvulla päihteiden ja rikollisten parissa, Kurvin ja Karhiksen jengissä. Avasin dörtsin sille funtsien mielessäni, et jäbät on yhtä skarppeina ku kamadogit. – Nikki, sulla ku oli nimpparitki, ja ku sä oot – tai niinku kuulut tänne, ni me kelattiin antaa, tota joululahjaks, Jartsa alotti. Se sano vaan, ettei mun oo sopivaa huomautella sen frendeille. Poltsi oli tyhjä, semmonen olematon olo. Tsetit oli kulkeneet kämpästä toiseen ja räjähtäneet niin repaleisiks, et tuntoläsyi oli ehjät kortit. Oliskin jääny siihen, mut hämmensivät mut tosi pahasti ojentamalla mulle flinda lisäks pari hunttii fyrkkaa, omaan käyttöön kuulemma. Se on yhtä faktaa ku pulut ja spurgut Haknan torilla. Tsilari_taitto_6_13_15.indd 35 3.12.2013 11.17. . Se oli tosi lähellä, etten alkanu spiidaan, nieleskelin vimmatusti pyöritellen satkui, osannu duunata ees fikkaan niitä. Välistä otti outoi vääntöi. Siinä mä tsittasin kahvimuki handussa hölmistyneenä sen ojentaessa sinistä bolssilestii pöydän yli. Jartsa, Mara ja mä alettiin pelaa kasinoo. Laitettuani fyrkat kudjuun lipittelin enkeleitä. Sen verta persoonallisii ne sovitukset. Aina tahtoo tulla sanomisii, millo mistäkin. Kuuntelin, miten kundeilla alko äänet nousee jurrin myötä. Linnouttauduin bunkalle seuraan Maran ja Repan kinaa. Pyörähti mielessä et näinköhän tuli hypittyy sen silmille. Peli oli katkennu Maran finnattuu. Niillä on keskenään jotain vanhaa skismaa, tuntuu sanasota menevän enempi tavan vuoks ku tosissaan. ”Kundit, sovitaanks samantien, ettei frakailla näin jouluna. Se kierteli smoglaten katon sellaseen harmaansiniseen sävyyn. Meitä oli kämpällä vaan Jartsa, Repa ja me. Mentiin meidän kämppään koko poppoo. Kaikilla helvetin tärkeet jutut, kukaan ei kuuntele, mut kaikki bamlaa. Repa haki skitan, rämpytteli sitä ilokseen mitenkuten. Kai sentakii, et sitä oli kerranki nii paljon, ettei tullu pelkoo sen loppumisesta. Kirjan lopussa on slangisanasto. Tarina sisältyy kirjoittajan teokseen Kujakatit (VAPK-kustannus 1991). Harva kai jostain nakkivarkauksista viittii pullistella. Kyllähän biisit tunnisti, vaik heittelinki sille epäilyksii, et oli vakkariin riidoissa säveltäjien kanssa. Metka viritys. Teoksen on kustantanut vankeinhoidon koulutuskeskus. Mut puheet kulki ihan eri tyyliin. Jaska, Mara ja Jartsa kävivät tsögessä hoitamassa keskenään fyrkkaliikenteen siirrot. Kävi mulla mielessä, et tohon jää Pekin duunit. Otetaan ihan iisisti, nehän mainostaa tätä hyväntahdon juhlaks” Nikki Pitkäsilta: Kujakatit (1991) Uudemman slangikirjallisuuden maamerkkeihin kuuluu nimimerkki Nikki Pitkäsillan teos Kujakatit. Niin kai se on, et länkytetään siitä, mitä haluttais duunaa, eikä niist mitä on duunattu. – Kundit, sovitaanks samantien, ettei frakailla näin jouluna. Oli sauma ottaa iisisti. Siinäkin paletissa suurin osa oli kakkunsa nokkineet jostain pitelyistä tai ryöstöistä, joku kilinkali messissä. Jos jossain korkataan lesti, niin on taivaan varmaa, ettei mee ku hetki, ni joku pullahtaa pelipaikoille tsiikaan saumoi. Otetaan ihan iisisti, nehän mainostaa tätä hyväntahdon juhlaks, heittelin palatessani. Kundit oli brekanneet yhen raflan, Jartsa oli ollu messissä, joten hoidettuu kamat pois käsistä tulivat juontiviinojen kanssa bailaan. Peki mulkas mua sanomatta mitään. Lötköttelin seinään nojaten, puolinirvanassa seurailin jätkien juttui. Jos joku on mulle fittii, ni tommonen lahjojensaanti – se tekee tosi vaikeeks. Duunasin safkat, jotka taas oli jääny skruudaamatta skopeen. Joku kina kumminki menossa. Sillon mä eka kerran divasin sinist enkelii, Jaskan neuvottuu, miten votkaa ja bolssii piti sotkee. Jaskan ja Maran tultuu istuttiin kuusisteen hetken aikaa. Ekojen lestien auetessa niitä näyttikin olevan joka lähdölle. Rönöttelin fönärin syvennyksessä tsiduten parin pulun piipertelyy kaltsilla. Tottakai kuulu vakipyynnöt Pettäjän tiestä ja Vangin toiveesta. Ikuista lusimista, keikkaa mitä joskus tehty, tai joku aiko tehdä. Tosi linnunmaitoo. Sit jurripäissään niitä vatkataan selväks, tai ainakin vatkataan. Jutskattiin siitä kerran. Monta naamaa snadissa kämpässä. Ei kundit siitä kuulemma doolii tykänneet, kysyin sitä Repalta ja Jartsalta, mut Pekii tuntuu rassaavan jotenkin. Valuessaan alaspäin tuntu lämpimältä hunajalta. Kypsyneenä valitusvirsiin, mitä biisit mun mieleen toi, menin tsökeen keittää sumpit. Kämppä täytty röökinsavusta. Duunas eristeen, mikä tuntu pehmittävän äänet, ilmeet, kaikki niinku löysemmäks. Tollasta brenamäärää ei ihan huomiseks tuhota. Mutta ei menny ku hetki, kundit tais just ehtii ottaa ekat knubbit kun postarista kuulu Veksin vieno viinabasso huhuilemassa. En tuntenu kenen äänet kohos eniten. Olivat Pekin lapsuusfrendei, mä tsennasin ne vaan pärstäkertoimena. Kellään ei ollu kiirettä riippii brenkkuu tappotahdilla
XXL 15 € kpl Marimekon raitapaita Stadin Slangi -brodeerauksella koko . Toimisto avoinna ti ja to klo 14–18, puh. Friidu 5 € kpl KNIIGAT Garam, Sami: Seittemän broidii 15 € kpl Janzon, Eddu: Palsa kanis, litski kalis 10 € kpl Kahla, Martti: Dokasitsä – bylsittekste. XXL 60 € kpl KRÄÄSÄ Havis Amanda pienoisveistos 160 € kpl Isännänviiri 50 € kpl Pöytäviiri 25 € kpl Pinssit 2 € kpl Autotarra 3 € kpl Fritsu 2 € kpl Onnitteluadressit 50, 60, 70, 75, 80, 85, 90 vuotta (ympäröi ikä) . M . 17 € kpl Malaste, Pentti: Uusi testamentti Stadin slangilla 20 € kpl Mattsson, Eki: Griinataa kimpassa 8 € kpl Mattsson, Eki: Kun Eki oli snadi 10 € kpl Murtomäki, Pauli: Lähdössä linnut 12 € kpl Paunonen, Heikki: Stadin mestat 1–2 95 € kpl Paunonen, Heikki: Stadin mestat 3 28 € kpl Pohjola, Arvo: Himaföneri 10 € kpl Pälikkö, Kimmo: ART Helsinki 40 € kpl Rehn, Leif: Gammelin jannu 12 € kpl Rehn, Leif: Jassen från Gammeli 10 € kpl Stenvall, Kaarlo: Stenvallit Stadissa 42 € kpl Tervomaa, Raija: Mesikämmen muurahaispesällä 18 € kpl Tervomaa, Raija: Mutsi ja mä 10 € kpl Tervomaa, Raija: Mut sulle sattuu aina 8 € kpl Tervomaa, Raija: Nopeammin korkeammalle 20 € kpl Tervomaa, Raija: Oho kallista kotia 10 € kpl Tervomaa, Raija & Mattsson, Eki: Skloddit braijaa 8 € kpl Tervomaa, Raija: Sankareita kaikki 18 € kpl PLATAT JA MUU SÄLÄ Kauhanen, E. maksaa postimaksun Hinta Tilaus/kpl TILAA NETISSÄ! www.stadinslangi.fi tai sähköpostitse: toimisto@stadinslangi.fi. 36 TSILARI 6/2013 KLEDJUT Lippikset . XL . J: Stadi skulaa 15 € kpl Mieskuoro Mestari-Laulajat: Mestarit Stadissa 13 € kpl Sakilaiset: Jätkä ja muita kupletteja 15 € kpl Snadi Pumppu: Slangi on swengiä 10 € kpl Stadin kartsat ja mestat – Helsingin slangikartta 10 € kpl Jörde-Juge -cd, 15 € kpl Stadin mestat, lauluja Helsingistä 20 € kpl Stadi Musicard, CD-postikortti 15 slangibiisiä 5 € kpl Lautapeli ”Nähdään kellon alla Vi ses under klockan!” 43 € kpl Tilaajan nimi: Osoite: Postinumero: Postitoimipaikka: Puhelin: Stadin Slangi ry TUNNUS 5010492 00003 Vastauslähetys Tuotteet voi noutaa Stadin Slangi ry:n toimistosta tai tällä lomakkeella postitse, jolloin tilauksesta peritään postituskulut. J: Stadin styget 20 € kpl Kauhanen, E. S . 09-774 1041. Kundi . STADIN SLANGI BLISAA Stadin Slangi ry. Tsilari_taitto_6_13_15.indd 36 3.12.2013 11.18. L . M . army-malli musta 10 € kpl T-paidat koko . S . musta . XL . L
A) 29 B) 37 C) 46 8. Mutta milloin ja minne Lastenlinna oli alun perin perustettu. Lastenlinnan sairaala valmistui Taka-Töölöön 1948. Talin golfkenttä oli Stadin eka ja valmistui 1932. Missä. Foton nappas Virve Kuutar. Milloin tehtiin ensi aloite metrolinjan rakentamiseksi Stadiin. Kuinka montaa biblua Stadi ylläpitää, jos mitään lentäviä tai virtuaalibibluja ei lasketa. He saivat Stadin Slangi ry:n kirjapalkinnon. TSILARI 6/2013 37 SKABAT STADIFROOGIS Vastaukset sivulla 41 FOTOSKABA Tsennaaks mestan. A) 1917 Kallioon B) 1927 Etu-Töölöön C) 1936 Munkkiniemeen 2. A) Konalassa ja Malmilla B) Malmilla ja Kivikossa C) Konalassa ja Kivikossa 5. A) 1955 B) 1965 C) 1975 9. Fotoskaba Tsilarissa 5/2013 Fotoskaban 5/2013 kuvan patsas on Linnanmäen huvipuistossa, kuten aika moni tsennas. Missä sarjassa. A) Kärpässarjassa B) Kevyessä sarjassa C) Raskaassa sarjassa 4. Aikaisemmin se on toiminut… A) Rajasaaressa B) Mustasaaressa C) Tervasaaressa 7. Montaks golfkenttää Stadin alueella on nykyään. Knekkaaja Elis Ask oli Euroopan mestari 1951–1952. Mikä skole jatkaa sen perinteitä. A) Länsi-Helsingin lukio B) Viikin normaalikoulu C) Helsingin normaalilyseo 6. Roskisjuttuja sä hittaat tästä lehdestä kaksin kappalein. A) Sukupuolitautien klinikka Snellmaninkadulla B) Saunalahti Munkan ja Meikun välissä C) Sankariristi Larussa Tallbergin puistotiellä 3. Mikä mesta on/oli Sankkis. Viirus-teatteri toimii Meritullinkartsan päässä. Onni suosi seuraavia oikein vastanneita: Martti Piekkola, Risto Tiesmäki, Usko Toivonen. Se siirrettiin sinne 1950-luvun alussa Espalta, jossa se staijas soittolavan luona. Perinteistä Tyttönorssia ei enää oo. Myös Stadissa on kaksi kaatopaikkaa. Onneksi olkoon! Vastaukset Stadin Slangi ry Hämeentie 67 00550 Helsinki sähköposti: tsilari@stadinslangi.fi 1. A) kolme B) neljä C) viisi 10 Mikä ei kuulu joukkoon. Länsimetroa ne byggaa. A) Libis B) Mallu C) Nutku Tsilari_taitto_6_13_15.indd 37 3.12.2013 11.18
On kuitenkin tärkeätä, että kaupunkien keskustoissa on myös ei-kaupallisia, julkisia tiloja. Kirjastoihmisillä on laaja sydän ja villi mieli. Helsingin kirjastoissa käy noin 7 miljoonaa ihmistä vuosittain. Kirjasto on kuin hyvänolon kivi, joka heitetään veteen. Niiden jäljiltä kirjaston keskisali oli kukin koristeltu vielä pari viikkoa. Nyt on tärkeää luoda kaupunkeihin kulttuurisia keskustoja, ihmisille mielekkyyttä tarjoavia ympäristöjä. Kirjasto kuuntelee käyttäjiään joustavasti. Kirjastolaisten shampanjacocktail on tunnetusti intialaiset runot. Tapahtumatilat leviävät Kaikissa kirjastoissa on jokaiselle tarjottavat ilmaiset tapahtumatilat, vaikka pienetkin. Kirjasto avaa maailmaa ja yhdistää, siksi mahdollisuus tervehdykseen muuallekin. Enää ei piilouduta vain seinien sisään, vaan avataan ovet ja hypätään kadullekin. Kallion kirjastossa on järjestetty jo kahdet häät, ensimmäiset peräti aukioloaikaan kirjaston pääportaikossa. Siinä kirjastolaiset huolehtivat ohjelmasta eli satujen lukemisesta ja leikittämisestä. Tsilari julkaisee puheen tiivistelmän. . Kirjastokympissä järjestetään vuosittain parisataa tilaisuutta. Suomen Pisa-menestyksen takana on osaltaan vahva kirjaston käyttökulttuuri. täällä Kalliossa. Olemme eräällä tavalla vapauttaneet valtaa. Annetaan ihmisten tehdä, synnyttää uusia asioita. Tässä moninaisuuden maailmassa, hektisessä ympäristössä näyttääkin, että juuri kyvystä keskittyä tulee nouseva arvo. Stadin biblut hurmasivat eilen, tänään ja varmasti myös huomenna. Kirjasto löytyy siis yllättävistä paikoista. Helsingin sähköisissä kaupunkinäytöissä ovat kirjastotagit, joista saa sovelluksen digitaalisten kirjojen lainaamiseen. Rotsi on mut byysat puuttuu Pidän Helsingin keskustaan rakennettavaa keskustakirjastoa tärkeänä. Aku Akan sanoin: ”Rotsi on mut byysat puuttuu” – ja ne saadaan keskustakirjastosta. Mikä kirjastoissa yllättää. Tilaisuudessa Helsingin sivistystoimen apulaiskaupunginjohtaja Ritva Viljanen bamlas bibluista. Siinä ei vain rakenneta kirjastoa keskustaan, vaan rakennetaan kaupunkia, rakennetaan Helsinkiä ja viedään koko kirjastolaitosta uudelle vuosituhannelle. Aallot leviävät useina kerroksina. Tämän päivän kirjastoissa ei vain lainata musiikkia, niissä voi tehdä musiikkia. Helsingin kirjastoilta – ilmeisesti osin Sinkkuelämää-sarjan inspiroimana. Kolmannet olivat kesähäät Rikhardinkadun kirjastossa. Keskustakirjastoon tulee tuhansia neliöitä virtuaaliseinää. Lukemisen kulttuuria tulee säilyttää ja vaalia. Kun kirjastolaisilta erehtyy pyytämään täytekakkua, niin kädessäsi on esimerkiksi rehevä arkkitehtuurikirja. STADIN BIBLUT HURMAAVAT Tsilari_taitto_6_13_15.indd 38 3.12.2013 11.18. Lähikirjastot ovat usein alueidensa tärkeitä henkireikiä, ne toimivat ihmisten hiljentymispaikkoina arjen kiireiden keskellä. Hard book cafét eli kirjakahvilat toimivat mm. Tällaisia kävijämääriä ei ole muualla. Kirjasto toimii ameeban lailla, kesällä laajennutaan ovesta ulos, ja talvella taas vetäydytään sisään. RITVA VILJANEN Stadin Slangi ry:n Slangitsyrkka järkättiin Aleksis Kiven päivänä Kallion kirkossa. Uutta kirjastojen käytössä on se, että siellä oleskellaan. Toivottavasti saamme kirjastoon myös suoran näkymän ulkomaille tai toisiin kotimaisiin kirjastoihin. Satunnaisen ohikulkijan kommentti: ”Paras kirjastokäynti ikinä”. Kun fillarikirjaston tapaa pyörätiellä, on aivan myyty. Ne tarjoavat paljon enemmän kuin vain olohuoneen. Niistä vain kymmenesosa on kirjaston järjestämiä. Muodostavat hyvän olon aallot. Kirjastofillarit ovat uusi hauska ilmiö. Lisäksi vaihtoehtojen ja mahdollisuuksien maailmassa tarvitsemme kykyä tehdä oikeita valintoja. Tässäkin kirjastoilla on tärkeä rooli. – kysyttiin tämän vuoden aikana muutamaa tilaa häähuoneeksi. Mutta kokemus ja muisto siitä oli meille tärkeä – ehkä se muuttikin meitä. Se on aivan liian vaatimaton, passiivinen kuvaus tämän päivän kirjastoista. Niissä ei vain lainata elokuvia, vaan niissä voi tehdä elokuvia. SLANGIJENGI 38 TSILARI 6/2013 K irjasto luo meille sivistyksen ja sanataiteen tiloja. Miksi siis ei. Vastaavanlainen asiakkaiden aloitteesta syntynyt idea on Satusynttärit. Pitäkää mieli avoimena, kirjasto mahtuu jatkossa taskuunkin. Kaupunkien on oltava ihmisiä varten. Niissä voi löytää aivan kuin vahingossa uuden ajatuksen. Kirjastoja kuvataan usein sanalla julkinen olohuone. Lähikirjastot alueiden henkireikiä Mutta kirjastoilta toivotaan myös rauhaa. Lopulta ei muista, mistä ne olivat lähtöisin. Kaupunkien keskustoja, Helsinginkin, on viime vuosikymmeninä kehitetty ennen kaikkea liiketoiminnan ehdoilla
Foto Marjatta Salminen. Jos joku haluu saada pikku tärskyt Jouluna, annan tässä reseptin: 1 purkki Colmansin sinappia, 2 purkkia sokeria, 1 tl suolaa, 3–4 purkkia kiehuvaa vettä, 1/2 purkkia väkiviinaetikkaa, 1 prk oliivi-/rypsiöljyä sekoitetaan hyvin ja lopuksi joukkoon kaadetaan 1 prk konjakkia tai kossua. TSILARI 6/2013 39 Kiitos jäsenille ja yhteistyökumppaneille Stadin Slangi ry kiittää jäseniään, yhteistyökumppaneitaan sekä lahjoittajia vuodesta 2013 ja toivottaa rauhallista joulua sekä menestyksekästä uutta vuotta 2014: Stadin Slangin uusi hallitus Stadin Slangi ry:n syyskokous pidettiin 18. Varapuheenjohtajaksi kaudelle 2014–2015 valittiin Marjatta Salminen. lokakuuta. Mittana käytetään siis sitä Colmansin purkkia. Tässä vaiheessa sinappi on vielä raakaa. Slangitreffit järjestetään vuonna 2014 torstai-iltaisin. Stadin friidun joulusinappi Mä teen joka Joulu muutamalle sukulaiselle tätä mun tajunnan räjäyttävää sinappia. marraskuuta ravintola Kaisaniemessä. Samalla kokous hyväksyi vuoden 2014 toimintasuunnitelman ja talousarvion. Stadin friidun sinappi on tosi styrkkaa kamaa. ARJA RANTAMÄKI Helsingin kaupunki Opetusja kulttuuriministeriö Yleisradio HOK-Elanto Oy Fram Ab Oy Graaf Ab JP-Mainos Tallink Silja Line Vallila Interior Lihatukku Veijo Votkin Oy Helsingin Makkaratehdas Viking Line Paulig Kalevala Koru Ravintola Kaisaniemi HTD Taksi Data Karhupuiston Optiikka Maalausliike T. Se on sitä samaa, jota jengi kesälläkin diggaa. Sokeria voi mennä vielä enemmän jos niin tykkää. Ja taas sekoitetaan. Maista, että sokerin ja etikan suhde on sopiva. Hallitus sai vuosiksi 2014–2015 neljä uutta jäsentä: Riitta Rannikon, Jesper von Hertzenin, Juska Teittisen ja Kari Varvikon. Stadin Slangin raitapaitaa saatavana Stadin Slangi ry on tilannut Marimekolta satsin snygejä raitapaitoja, joihin on brodeerattu yhdistyksemme nimi. lokakuuta Arska Soisalo, Lasse Solman, Pekka Kurvinen sekä kuvasta puuttuva Marjatta Salminen. Glaiduksi se tekee ihan, tuo aatelointi sianlihan. Paikalle tuli 57 yhdistyksen jäsentä. Bungaa 60 euroa. Sä voit tilata näitä toimistosta Ilmarilta! Lesaa lisää krääsäpalstalta. SLANGIJENGI Perinteinen Slangitsyrkka järkättiin Kallion tsyrkassa Aleksis Kiven päivänä 10. Jäsenmaksu ensi vuonna on 28 euroa. Tsilari_taitto_6_13_15.indd 39 3.12.2013 11.18. Snadi satsi fläsän päällä on kuin aukeis taivas täällä. Maria Hänninen sjungas. Rommikin käy. Rupee öögat vodaa stikkaa, räkä klyyvarista valuu silti sitä kaikki haluu. Tsilari ilmestyy tuttuun tapaan kuudesti vuodessa. Pynnönen Oy Stadin Slangi kunniakäynnillä Ässärykmentin muistomerkillä olivat 13. Duunaa sitä tsieguraan pääset melkein Nirvanaan Tulee kliffa Joulumieli liekkeihin kun syttyy kieli. Foto Paula Osenius. Toimintasuunnitelmaan kuuluu muun muassa kouluissa järjestettävä slanginkeruu sekä toukokuussa yleisöluentoja slangista yhteistyössä Kesäyliopiston kanssa. Hallituskautensa päättävät Risto Kolanen, Sanna Lehtinen, Mikko Seppälä sekä Pirjo Tuohimaa
Liisi oli meidän lähipomo ja rouva Johansson ylin esimies sitomossa. Mielipiteet on vapaita ja niin tulee ollakin!! Sitä mieltä on ainakin SKUTSILA VM. Ja sitten vielä yks jutska: skuffaa vaan edelleen handu fikkaan ja bungaa jässäri ja jatka omien (k)liffojen juttujesi skrivaamista meidän muiden iloksi. Ja sit viel: ei kannata toisen duuneja skeidaks sanoo, jos ei ite o värkänny yhtä bulia duunia. Siitä muutimme Päijänteentielle kivitaloon. SLANGIJENGI 40 TSILARI 6/2013 Arzille ja muillekin slangilaisille Mä pluggasin Sun skrivauksen ”slangii Tsilariin” Tsilarin numerosta 5/2013 ja mulla futas snadisti tyhjää, mutta en kuitenkaan delannu! Miks Sä mollasit slangiproffa Hekaa siitä, että se on skrivannu bulilla vaivalla Sun skeidaks väittämän slangin sanakirjan??. Födasin stadin vanhalla kättärillä (–38), josta mut roudattiin Bärtsiin, missä kulu ekat 33 v. Mä ainakin vedän handun lippaan Hekalle! Ei kai Heka siitä mitään slangin biibeliä halunnut, vaan pani pabrulle sen, että slangissa on sanoille monia eri vartsuja. Ensimmäinen oppiäitini oli juuri Martta. On totta, että gamlat Munkan, Ärtan, Skatan ja Sörkan keilit on hajonnu ja niin munkin vanhat kaverit budjaa Stadin eri osissa ja heitä harvoin treffaa, mutta kun treffataan, niin slangia bamlataan kuka mitenkin. Vai olenko aivan hakoteillä. LEILA VIIK LESAAJAPALAUTETTA TSILARISTA 5/2013 Tsilari_taitto_6_13_15.indd 40 3.12.2013 11.18. kansiksineen ja oppareineen (Tossu). Bärtsin vanhat friidut ja kundit tapaa kerran vuodessa Kaisiksessa ja aina on tupa täynnä ja kielen arvaa. Foto ohessa, nimet tietosuojan vuoksi olen rajannut pois. Esitän oman mielipiteeni ja kysyn Sulta, oleks sitä mieltä, että ne kundit ja friidut, jotka oli duunissa Sörkän rantsussa, lautatarhoissa, konepajoissa ja tokalla ei bamlannu oikeeta slangia?. – Slangiproffa vois varmaan selvittää asiaa. Budjaan nykyään Tölikassa ja olen tortsalla jutellut monen vanhan tölikalaisen kanssa slangista ja snadisti väiteltykin, mutta aina tultu yhteisymmärrykseen slangin moninaisuudesta eli ”voi sen noinkin sanoa”. Hiljainen kiltti ihminen opetti tarkasti. Asiasta toiseen: Joskus kuulee sanottavan, että Stadi on perustettu 1550. Nyt olen eläkkeellä oltuani viimeiset työvuoteni Editan kirjapainossa. Kuten huomaat, niin en minäkään slangia osaa paljonkaan (syy duunipaikka n. Kun ujona tyttönä työnvälitystoimistosta osoitettiin minulle ja koulukaverilleni paikka Otavan kirjapainosta 1953. Aloitimme kesäkuussa. Ensin pyörivässä pöydässä – oli siinä tekemistä, että kerkisi mukaan. Eikös Stadi ole perustettu nimellä Helsingfors, ja jolloin se oli hurrien kaupunki. Arvostella toki voi mut stailisti! Kyllä mä Sulle presaakin nostan, sillä olen kanssasi samaa mieltä nuorison ”slangista”, sillä onhan se aivan karmeeta ja samaa ne funtsaa meidän gamlasta slangista, kun ei ne bonjaa mitä me bamlataan. Siellä oli paljon ihania ihmisiä. 40 v. SEPPO PALANDER Vielä Martta Fagermanista Oli kiva lukea kertomus Martta Fagermanista. Ja eikös Stadi-nimitys ole vieläkin nuorempi, ja milloinkahan löytyy varhaisin maininta. Ainakin meillä himassa Mutsi (–08 Bärtsistä) ja Faija (–09 Valkasta) skragas alvariinsa siitä, miten slangia oikeen bamlataan ja heidän syntämäpaikkojensa väli on n. jossa slangia ei bamladdu) ja suonet sen minulle anteeksi, mutta olen siitä kiinnostunut ja koitan oppia lisää (en kuitenkaan väkisin väännä sanakirjan avulla) kuten munkin mielestäni moni tuntuu tekevän. Olen harrastanut sukututkimusta jo parikymmentä vuotta, ja siihen kuuluu myöskin hautausmailla luuhailu. Olen syntynyt Vallilantie 19:ssä ja siellä viettänyt lapsuuteni ja sota-ajan. Yks nolo vaatimuksesi: stikkaa Heka skeidalla kniigallasi ”vodafogeleita”! Kuulostaa dorkalta, koska kyllähän Sunkin tosi kundina täytyy tietää, että simmaavaa fogelia ei saa duunaa kylmäks edes kirjallisuudella! Vaadit myös Hekalta skrivauksia Tsilariin! Jos Hekaa ei huvita, niin ei huvita! Onhan Heka jo osansa slangin eteen duunannu vai mitä. Vetosit vanhoihin rantsun kundeihin ja spurguihin Munkast ja olit sitä mieltä, että ne puhu ainoota kunnon slangia. Kuten hiffaat ainakin mä Sun juttus bluggasin. Itse huomasin sitä käytettävän varsin erikoisessa paikassa, nimittäin hautausmaalla. –38 BÄRTSISTÄ TAI KALTSISTA MITEN VAAN Slangia myös gravarilla Tsilarissa numerossa 5 Virve Kuutar oli huomioinut, että slangia käytetään jo monessa paikassa. Ja sitten tuli pyyntö, jos voisimme muuttaa Aleksis Kiven kadulle niin sanottuihin ”sadan markan villoihin”, niin äitini voisi hoitaa mummua, joka eli melkein 108-vuotiaaksi. Helsinki-nimen se on saanut paljon myöhemmin, mutta milloin löytyy varhaisin maininta. Tuskin kuitenkaan bamlasivat slangia just samoin kuin ne Sun mainitsemat kundit. Eli ei kukaan voi elvistellä kovinkaan monen polven stadilaisuudella. 2 kilsaa! Olin 50-luvun alusta alkaen muutaman vuoden eri byggilla duunissa ja siellä oli stadilaisia rappareita, muurareita, timppoja ja sähkäreitä sekä putkareita ja kaikki bamlas snadisti erilailla silti toisiaan bonjaten ilman skragiksia. Sportattiin Brahiksella ja Eltsussa ja luudattiin ympäri Stadia levareissa ja joroissa ym ja bamlattiin mekin slangia, ei sen takia, ettei meidän mutsit ja faijat olis bonjannu meidän juttuja, sillä ne osas ehkä paremmin slangia kuin me. Äitini eli 101 ja puoli vuotta ja vietti viimeiset päivänsä Helenan vanhainkodissa. Erään kerran sitten hiffasin kiven, jossa luki ”MUTSI & FAIJA”
Stadifroogis vastaukset 1A) 1917 Kallioon 2C) Sankariristi Larussa Tallbergin puistotiellä 3B) Kevyessä sarjassa 4C) Konalassa ja Kivikossa 5B) (Helsingin yliopiston) Viikin normaalikoulu 6A) Rajasaaressa 7B) 37 8A) 1955 9B) neljä (Tali, Paloheinä, Laajasalo, Vuosaari) 10B) Mallu (savukemerkki, toiset viinimerkkejä) Tsilari_taitto_6_13_15.indd 41 3.12.2013 11.18. Hesarissa oli kymmenisen vuotta sitten juttu, jossa toimittaja Pepen tyttären kanssa etsi byroota Jätkäsaaresta, löytämättä sitä. Pepehän kuoli muistaakseni 70-luvulla. 19.45 paluu Helsinkiin Ilmoittaudu heti – 50 ekaa mahtuu mukaan! Huom! Redun eka erä 38 € on maksettava jo 27.12.2013 mennessä Stadin Slangi ry:n tilille, Nordea FI56 1011 3000 2066 06, viitenumero 2095. SLANGIJENGI TSILARI 6/2013 41 Savannan fönareista Luin Tsilarista jutun ”Krunikan raflat”. 16.15 lähtö Haminasta kohti Helsinkiä • Kotkassa nautitaan sämpyläkahvit • n. TIMO SALLAS Tervetuloa Stadin Slangin redulle! Hamina Tattoon Marssishow La 2.8.2014 Koe sotilasmusiikin pauhu ympyräkaupungin vanhassa bastionissa! Hevosia ja soittokuntia Venäjältä, Norjasta, Saksasta ja Suomesta! Stadin Slangille on varattu 50 paikkaa huippumestoilta! Ainutlaatuinen tilaisuus! Hinta 76 €, maksu kahdessa 38 euron erässä. Auton tai prätkän kanssa tai ilman. Budjasin 50-luvulla Mariankatu 28:ssa ja muistelisin olevan 1956–57, kun Mainos Pepe – en enää muista sukunimeä – maalasi nuo ikkunat. Ruotavuo. Skrivaa huoltoasemista! Tsilarin lesaaja! Kyllä säkin varmaan oot hengannu huoltsikalla eli bensiksellä. Lähetin silloin toimittajalle viestin, että etsikää Mariankadulta, mutta en saanut vastausta. Ja fotoi saa stikkaa kans jos löytyy. Staili rassi Merikadun Essolla 60-luvun alussa. MATKAOHJELMA: • 10.30 lähtö Rautatientorilta / Mikonkatu Aleksis Kiven patsaan kohdalla • Pyhtäällä nautitaan sämpyläkahvit • 14.00 Marssishow alkaa, kesto noin kaksi tuntia • n. Missä se oli, mitä siellä duunattiin ja sattuks mitään. Matkanjohtajana Antsu Nuutinen. Kuva Helsingin kaupunginmuseo. Savannan snygien fönstereiden maalaajaksi mainitaan R. Hintaan sisältyy bussikuljetukset ja sämpyläkahvit mennen tullen. Skrivaa juttu huoltsikamuistoistasi Tsilariin! Ne voi olla vaikka ihan lyhkäsii anekdoottei, niin duunataan niistä yhdessä kliffa juttu
Se ei ole oikein. Ne dorkat ei salli ihan snadistikaan gamlan skruudan syöttämistä edes sioille vaan se on stikattava ongelmajätteenä bort. Meil oli sissimuonana sianlihasäilykkeitä semmosissa puolen kilon plootupurkeissa. Kovin juttu oli ku mä olin intissä jotoksella vuonna 1963. Sinne vaan, mehän olemme huomenna jo ihan muualla. Tänään vois joku vastaavasti duunata ”Roskisfyllarin laulun”. Biokama tähän vihreään lodjuun, sekajäte harmaisiin pönttöihin, jätepaprut mustiin, pahvit ruskeisiin ja metalliromu siniseen pönttöön. Se on mun mielestä ihan jees duunia ku silloin menee vielä ihan hyvää kamaa siihen mihin se on tarkoitettukin – skruudattavaks. SAUTSKI Tsilari_taitto_6_13_15.indd 42 3.12.2013 11.18. Silloin veksmuuttaja kuskaa yön pimeydessä jätekatokseen roskisten viereen laverisängyn, Ikea-kirjahyllyn, gamlat patjat, putkitelkkarin, rämän läppärin ja skloddeilleen jo snadiksi käyneen kolmipyöräfillarin. Ja me vakibudjaajat bungaamme muuttajan puolesta ylimääräisten jätteiden kuljetusfyrkat. Niissä oli leima ”SA Int. Eiku vuoden 1943 vanikkaa alle ja sit taas takasin skutsiin flaidaamaan. Jumankeka, ne siat oli lahdattu ja pantu purkkiin ennenku kukaan meistä varusmiehistä oli edes födannukaan. Siel oli siihen aikaan monia tuttuja roskisdyykkareita jotka dyykkas aina samoilla pöntöillä. Meidän aina tosivihainen talkkarikaan, joka meidän slangissa oli tsilari, ei ollu moksiskaan dyykkarin tullessa säännöllisesti plokkaamaan kamaa meidän pitskun roskiksesta. Rohkeimmat meistä kundeista stikkas joskus strubaakin sen kanssa. Piittaamattomuus muusta jengistä on just se juttu nykyisessä taloudellisessa ahdingossa. Siellä on moneen paikkaan bulein kirjaimin skrivattu mitä mihinkin pönttöön voi jätteitänsä stikata. Kyllä joku juttu on ihan hanurista ku tiukkapipoiset hygienikot ja muut terveysfasistit ovat enemmän sikojen ku ihmisten asialla. Ei edes pierettäny. Vaan aina silti löytyy roskishäiriköitä. Se romuttaa gamlan fantsun Ässä-rykmentin hengen. Mun himahaussissa on hyvin järkätty roskiskatos. Dorkimmillaan se ilmenee muuttopäivinä kuukausien vaihteessa. 1960-luvun lopulla Fredi, tuolloin vielä Folk-Fredi, sjungas ikimuistoisesti ruotsalais-hollantilaisen Cornelis Vreeswijk’n protestibiisin, härmäks nimeltään ”Roskisdyykkarin laulu”. Ääliömäinen hygieniatsekkailu ja muista piittaamaton roskiskäyttäytyminen ovat tietty vain ihan snadeja juitsuja, mut ovat ne kummiski jonkinlaisia oireita siit kui päin skutsia moni bulimpikin asia nykyisin menee. Ne oli vissiin keskenään dilkanneet kullekin omat reviirit. Dyykkari oli ihan vakkarikundi meidänkin pitskulla Mansku 65:ssä. 42 TSILARI 6/2013 M ä budjasin jangsterina Tölikassa. Tulevaa joulukinkkua kun ei saa syöttää sellasella skruudalla joka on snadistikaan gamlempaa ku se pakkaukseen merkattu vika käyttöpäivä. Mut hyvältä se silti smaagas bulissa nälässä. Tai ainakaan se ei jätä kliffaa memberiä aikaisemmin niin vänkästä naapurista. Me kaikki olemme roskisfyllareita stikatessamme lajiteltuja jätteitämme niille varatuille astioille hyvin hoidetuissa roskiskatoksissamme. . Nykyisin roskiksia dyykkailee vakkaristi lähinnä vain ns. Vaik mä en ite oo vielä niin heikoissa kantimissa, et mun tarttis nälkääni dyykata brödeä Prisman roskiksesta ni oon mä silti useinki skruudannu kamaa jonka käyttöpäivä on täyttyny jo kauan sitten. ROSKISFYLLARIN BIISI Veksmuuttaja kuskaa yön pimeydessä jätekatokseen roskisten viereen laverisängyn, Ikea-kirjahyllyn, gamlat patjat, putkitelkkarin, rämän läppärin ja skloddeilleen jo snadiksi käyneen kolmipyöräfillarin. 1941”. Vain täysdorka, lukutaidoton tai umpisokea voi missata oikeista jäteastioista. Mut vaik meidän haussissa ei tietääkseni asu ainoatakaan ihan dorkaa, illiteraalia eikä umpisokeata, niin silti roskiskatoksemme ihan klaaristi merkittyjen opasteiden ohjeet eivät aina hittaa himaan asti. elintapadyykkarit skruudabudjujen takapitskuilla
Kylpyläredu Tallinnaan To 16.1. ILMOITTAUTUMISET / FROOGAT Stadin Slangin toimisto Ilmari Jokinen, Puh. Vuonna 2014 treffit pidetään torstaisin klo 18. Nykänen on entinen Hesarin rikostoimittaja ja Rööperin ja Raidin tekijä. klo 18 Slangitreffit ravintola Kaisaniemessä To 20.2. Pe 20.12. Pluggaa Tsilari netistä! Tsilarin nettiversio löytyy Stadin Slangin kotisivuilta . Huom! Paikalla Studiotalon aulassa oltava jo klo 11. TÄYTÄ TEKSTAAMALLA JA ILMOITA TÄYDELLINEN POSTIOSOITTEESI! Stadin Slangi ry TUNNUS 5010492 00003 Vastauslähetys skrivatkaa mut jengiin! Stadin Slangi ry. Koululaiset ja opiskelijat 5 € / vuosi. TSILARI 6/2013 43 Sukunimi: Etunimet: Jakeluosoite: Postinumero: Postitoimipaikka: Puhelin: Sähköposti: Syntymäaika: Syntymäpaikka: Sukupuoli: mies nainen Erityisjäsenmaksu: koululainen opiskelija Paikka / Aika / Allekirjoitus Hak.nro / Maksupäivä (toimisto täyttää) Jäsennumero Osoitteen tms. klo 11.30–13 Uutisvuodon nauhoitus, Ilmalanportti, Uutiskatu 5, Ylen Studiotalo. klo 18 Slangitreffit ravintola Kaisaniemessä . maksaa postimaksun Stadin Slangi ry:n jäsenhakemus . klo 18 Slangitreffit ravintola Kaisaniemessä: Stadin Slangin jäsen, lekuri Yrjö Qvarnberg kertoo lääkäreiden omasta slangista. Seurasaaren Joulupolku, tapaaminen klo 11 Seurasaaren portilla, dallataan Seurasaaren ravintolaan kahville/glögille Ti 17.12. Ma 20.1. klo 14 Snygeimmät joulubiisit Paavalintsyrkassa La 28.12. Tammikuu To 2.1.2014 klo 18 Slangitreffit ravintola Kaisaniemessä: Rööperikirjan ja -leffan päähenkilö Tom Sjöberg kirjailija Harri Nykäsen haastateltavana. Vahtimestari opastaa slangijengin Uutisvuodon tarjoamille kahveille kahvilaan. 13.–16.1. klo 18 Slangitreffit ravintola Kaisaniemessä . Joulukuu Ti 10.12.2013 EI SLANGITREFFEJÄ!!! Pe 13.12. klo 18 Slangitreffit ravintola Kaisaniemessä: siviilioikeuden proffa Erkki Aurejärvi esittelee kniigaansa, jossa hän runttaa kovin sanoin suomalaisen oikeuslaitoksen. 09-774 1041 toimisto@stadinslangi.fi Slangitreffit torstaisin Slangitreffien päivää vaihdetaan. Paikka on vanha tuttu ravintola Kaisaniemi. To 9.1. klo 13 Teatteriredu, Helsingin kaupunginteatterin Tohtori Zivagoon . Su 15.12. Jäsenmaksu 28 € / vuosi. muutos (muista jäsennumero) Liittymismaksu 15 €. klo 15 Yritysvierailu A-Lehtiin (Naurissalmi), ilmoittautumiset toimistoon To 23.1. klo 18 Slangitreffit ravintola Kaisaniemessä: Kivinokkalaiset ry:n puheenjohtaja Katariina Pyysalo bamlaa Kivinokasta, sitten sjungataan joululauluja. klo 11.30–13 Uutisvuodon nauhoitus, paikalla Studiotalon aulassa oltava jo klo 11 Su 22.12. klo 18 Slangitreffit ravintola Kaisaniemessä To 13.2. Helmikuu To 6.2. SLANGIJENGI Stadin Slangi ry:n häppikset Tsilari_taitto_6_13_15.indd 43 3.12.2013 11.18. klo 18 Slangitreffit ravintola Kaisaniemessä To 30.1