Nro 6/2018 Stadin Slangi ry:n perinneja kulttuurilehti 23. vuosikerta Hinta 8 € KLIFFAA JOULUA!
Helsingin Taksiopisto, puh. 10 kerran uintisarjakortista ale 10 % . 010 766 1047 Kandee liittyy Slangijengiin, ni saat Tsilarin ja kliffan proggiksen lisäks viel jäsenetuiki. Toimistomaksut 5 € (norm. Hytösen Puoti Hesari 19 ja Mansku 19 . 09-68 11390 . 10 % ale tarvikkeista Ruohonjuuri www.ruohonjuuri.fi . Teijo Pynnönen 0400-705 635 www.maalauspynnonen.fi verstas: Limingantie 23-25, Helsinki Jäsenetuja 2018 Bulevardin klinikka Bulevardi 22, Puh. Hämeentie 65 00550 Helsinki . 20 % ale palveluista ja töistä . Lihatukku Veijo Votkin oy tehtaanmyymäLä Tukkutori, Sörnäinen Vanha talvitie 8, 00580 Helsinki . 09-774 33 477 chef wotkin’s paLVeLutiskit prisma itäkeskus Vanhanlinnantie 1 00900 Helsinki . Osan jengistä joutuu tsöraan landelle.... senioriliikunnan 5 kerran sarjakortti hintaan 25 € (norm. normihintaisista tuotteista ale 10 % Stadin Dumari stadu.fi, 045 6581 333, jouni. saunailloissa maksuton pyyhe ja muut peseytymisvälineet Selma Palmun tekstiililiike 4. 010 766 8912 s-market sokos helsinki Postikatu 2 00100 Helsinki . 30 €) Tsekkaa taas seuraavasta Tsilarista nyyat jäsenedut. normihintaisista tuotteista ale 5 % Sauna Hermanni Hämeentie 63 . Laboratoriokokeet ale 10 % FitPit Oy, www.uimaopetus.fi . Muista ottaa jässäri messiin. tsimmauskursseista ja vesijumpasta 15 % ale Käpylässä, Pasilassa ja Kilossa (Espoo). linja 20 . pienoisbussi/minitaxi kyytiä Slangin jäsenille ale 10 % Urheiluhallit 09-34 88 600 www.urheiluhallit.fi . 050 514 5840 koulutus@taksihelsinki. . normaalihinnoista rabattii 10 % TaxiMeri www.taximeri.fi, 045-134 9950/Meri Laine, merimaili@ gmail.com ”Iisi tapa skujaa Stadissa tai böndelläkin” . normihintaisista tuotteista ale 15 % Metrosuutarit.fi liikkeitä mm. PS. korhonen@stadu.fi . Kampissa, Kontulassa, Tapiolassa. Tsiigaa edut tästä ja vinkkaa frendilleki! Tuu taksinkuljettajakurssille! Tsiigaa lisää täältä: Tuu tsörää meidän bilikoilla, löpökin bungataan ja saat viel liksaaki. 20,50 €)
VAKKARIT KANSI 4 Snadit 5 Päikkäri 6 Lööppi 10 Slangilodju 36 Slangi blisaa 35 Skabat 38 Slangijengi 40 Pluggaajat 43 Stadis tapahtuu Piirros: Jallu K. Raffi itä s. SNAKKAILUU 8 JESSE TULEE JYYGELINÄ – Kososen puhe 25 OSAATSÄ OMMELLA – Tuuliaisen funtsauksii 26 POTILASKERTOMUS – Linbladii ahdisti 32 TAAS SPÄDÄÄ – Palmisen toka satsi EKS MINNAA 9 TONTTU MINNAILEE – Janhunen skidinä 16 LAULUPOJAT – Eero shungaili Tölikas 20 BUDJAAMISESTA – Inhan eka hima 30 JOULUNA KIMPASSA – Tervomaa minnailee LIIKKEELLÄ 11 JÄÄKÄRIEN MESTOILLA – Vepsä vei jengii 29 SKATTAN MYLLYSSÄ – Mäkinen haluu skönelle 43 BOTSKI KONDIKSEEN – Nybergin puiset STADIN MESTAT 14 PAAVON PASILA – Arhinmäen skidiaikoja 18 ROIHIKSEN LAIVUE – Nurmisalon nuoruutta 19 TORKKIKSELLA – Lähdesmäki skidinä 22 LINTSILTÄ BYGGALLE – Kolasen kierros 31 STADIN KUUSET – Virve käy tsiigaamas SISIS TSILARI 6/2018 3 s.28 Fotoja syyskokouksesta Syyskokous valitsi hallitukseen uudet jäsenet erovuoroisten tilalle. Koski. (poissa: Jaakko Perkiökangas). Tässä vuoden 2019 hallituksen jäsenet: Soile Tammisto, Raimo Kuitunen (1. varajäsen), Olli Anikari, Pirkko Haapala, Leena Rautavaara, Pirjo Tuohimaa, Esko Vepsä, Kari Varvikko (2. 12. varajäsen), Seppo Palminen
RitvaKyllikin bileissä V iime Tsilaris oli koko sivullinen synttärisankareita. Skulaa voi muinakin aikoina. Toiminnanjohtaja ja jäsensihteeri Marjut Klinga puh. Tärkein friiduista on varmaan se ainoo friidu ku on päässy pressaks ja ainoo pressa, ku on födanny Stadis, Stadin Friidu vuodelt 1999 Tarja Halonen täyttää 75 v jouluaattona. Ritva-Kyllikin bileis oli oman perheen lisäksi edustavasti myös slangijengii mestoilla. 70 75 4 TSILARI 6/2018 Byroossa voi käydä päivystysaikoina tiistaisin klo 14–18 ja torstaisin klo 12–16. Saatoinpa siis vastata: Kirjoitetaan 70, lausutaan seitsemänkymmentäviisi. VK Onnellisii kimpas jo 60 v – Ritva-Kyllikki ja Aimo. ESA SILJAMÄKI T silari pahoittelee fibaa, mut kliffaa, ett se osu huumorimiehen kohdalle. . 045 1867238 toimisto@stadinslangi.fi Stadin Slangi ry Hämeentie 67 A 00550 Helsinki Tsilar i onnitt elee! Byroo. Ens vuoden johonki Tsilariin on pläneis saada haastattelu tält merkittävält friidulta, ku nyt ei saatu kiireiseen aikatauluun sopimaan. Ja tänä vuonna sil oli toinenki buli juhla eli Ritva-Kyllikki on ollu jiftikses 60 v! . Mutta nyt: Bulisti onnea molemmille ja muilleki loppuvuoden sankareille! . Korjaus Tsilariin 5/2018 N aureskelivat monet ohikulkijat telakalla ikääni. Olivat lukeneet lehteä tunnollisesti. On ollu kyl kliffa huomaa, ett vieläki mones mestas vaikuttava friidu on kuitenki välil ehtiny messiin Slangin tapahtumiin. SNADIT Marrasja joulukuun sankareita T änä vuonna on viel Slangin jäsenil bulei synttäreit. Olis kliffa kuulla Klaudenki mielipiteitä, miten Stadi makaa ja slangi kulkee – froogaillaan niitäki jatkossa. 80 v. Toinen sankari on kundi, joka on vaikuttanu koko slangiyhdistyksen syntymiseen eli Klaude Bremer, joka täytti 3.11. Ota yhteyttä byrooseen, kun haluut hoitaa jäsenasioita tai Tsilarin tilauksii, ilmoittautuu reduille, slumppaa slangikamaa tai libareit tapahtumiin. Foto: Virve Kuutar. Jälleen oli hyvä numero luettavaksi
Kerran ku räkäpäiden sijasta skotattiin kovilla, niin Kuitusen Ekillä oli viallinen konepislari ja se luoti tiesi paikkansa. Kundit rupes nostaa telttaa pystyy. 050-552 1360 seppo@palminen.com Arno Soisalo Taitto Oy Graaf Ab Paino Oy Fram Ab ISSN 1239-9523 Postiosoite Tsilari / Stadin Slangi ry Hämeentie 67 00550 Helsinki Stadin Slangi ry:n perinne– ja kulttuurilehti 23. VALTAOSA JENGISTÄ OLI KAINUULAISII , savolaisii ja pohjalaisii, messissä kuitenki jokune stadilaine niinku studeerausmielessä. Majuri skriinas ja tsiigas vinosti, mutt ei sendannu vek. Pohjalaiset ei snaijannu kuin tsimmataan. Joukkue oli koukannut ja viivyttäny vihollista kymmenien kilsojen metsäja rämetaipaleen ”siniste ja keltaste” krigutreeneissä jossain Raatteentien suunnassa. Punkkien petaaminen meni yli hilseen. Se meinas ylimääräst lehtee tai sähkösanomaa, jonka dilkkaaja sai pitää tai blisaa omaan piikkiin. Ku kööri meni safkaan, niin hampaattomien nälkämaalaisten jono oli pitempi ku vanikkajono. Kundit ja gimmat oli eri tuvissa. KARI VARVIKKO Toimituskunta Päätoimittaja Kari Varvikko puh. PÄIKKÄRI Tsilari oli melkein menos painoon, kun saimme tiedon, että lehden pitkäaikainen skrivaaja Arska Soisalo goisas veks. Friidu tajus heti juone ja laitto peitteet ojennukseen. Yks ja toinen upseeri lemppas viltit ja lakanat jotenkuten. Nykyään moni bonjaa tsilarin gosariks, eikä enää minnaa gamlaa merkitystä. Se o iha yks lysti. Syy: epäsotilaallinen käyttäytyminen. DALLASIN NAAPURITUPAAN ja froogasin snadi pilke öögassa, ett josko muijani tulis duunaan mun punkkani. Herra luutnantti, tää jengi tarttee myös henkisen pamarin. Muistelemme aitoo Stadin kundii enemmän seuraavassa Tsilarissa. Vuonna 1964 mull oli laivasto mieless, mutt mut stikattii puskajussiks ”Kaijaanin laivastoon” Pohjois-Savon prikaatiin Hoikankankaalle. Onneks oli halli, jossa Stadin kundit jelppas niit oppii dogii. Vuonna 1995 perustetun Stadin Slangi ry:n tarkoituksena on Helsingin puhekielen eli Stadin slangin taltioiminen, tutkiminen ja vaaliminen sekä leikkija kulttuuriperinteen vaaliminen. Oppilas Varvikko, miks te ette duunaa mitään. Samassa gravarissa stondanneen oppilas Kanasen maallinen taival päätty siihe. 040-767 4212 tsilari@stadinslangi.fi Risto Kolanen puh. Mä olin ihan puhki ja nojasin Karjalan mäntyy, ku luti tuli paikalle. Skutsis kuitenki skodataan kovilla. Se on hävinny, niinku lehtien blisaajat gartsoilta. Näkkäri oliki aika stydii kamaa, ku lodjun kylessä lesas SAInt -43. Usein kainuulaisten holeiset puruluut oli myös vekslattu tekareihin. KAJAANISTA SOTA JATKU aliupseeriskolessa Ylämyllyllä Joensuussa. vuosikerta Lehden nimi Tsilari tulee sanoist ”till säljaren”. Toimitus TSILARI 6/2018 5 UPSEERIAINESTA S en jälkeen ku kävin ruodiksen, siel o ny gimmatki megessä, veskeiss dörtsit, lössiii tsörataan himaan ja takas busalla, ne ei osaa kuorii botlareita, safkana on välillä pizzoi ja hampurilaisii ja myös salaattipäivii, simputus on out, mutt kundien stressi lisääntyny; alleenkusijoita riittää... Ei mun muija tekis noin ikinä! Se on se, ku mussa on tota upseeriainesta, virnistin. Tää vuoden vika Tsilari oli myös viimeinen numero, mitä Arska oli messissä duunaamassa. Sillo lutilla fleggas käämit ja se komens mut ilmottautuu komppanian pomolle, majuri Kumpulalle. 0400-204 844 risto.kolanen@pp.inet.fi Seppo Palminen puh. ?. Suositus maitojunaan. Ku arkkuu traijaavan kaheksan soltun saattue lähesty oppilaiden reunustamaa kunniakujaa, niin sloboja vastaan käydyn krigun veteraani, skolan dirika majuri Tarkki steppaili edestakas 20-asteen pakkasessa, heilutti fektaansa ja murisi: ” Eiks ne ny perkele pääse dallaa nopeemmi, eihän siinä oo ku kaheksan kiloo mieheen!” JOENSUUN HANGILTA SHINGRATTII sitt Haminaan RUK:n kurssille 118. Miten sä ton hoidit. Sieltä Stadin kundi oli saada futut milkkistogeen. 0400-447507 kari.varvikko@eepinen.fi Toimitussihteeri Virve Kuutar puh. Kasarmit oli nyyii ja mestassa oli myös vuosi pari sitt bygattu tsimmishalliki. Vähän yli kakskymppinen böndeluti oli eri aaltopituudella. Nyt soltuille halutaan entistä kliffemmat tuvat. Ku joku vuos sitte olin kurssin 50-vuotisbileissä, uffareilla ja niide emännillä oli kasarmimajoitus
Ja kliffoja biisejä vielä ja kunnon svengillä. Kuka viitsis sillon sittaa himassa tsiigaamassa vaikka näitä Linnan pippaloita. . Ja sit siinä ryysiksessä vielä joku tyyppi tuli ja selitti et se oli ollu Topmostin keikalla jossain hornan tuutissa vuonna 1968 ja kysy et muistinks mä sen keikan. Bailaamassa. Olin sillon ekaa kautta bamlausdirikana. Ensinnäkin, siellä oli ihan kauhee ryysis. . Ei kukaan. Järkkäsin sit niin et mentiin pressan luo ja Eki stikkas slabarin Tarjalle ja sit Tarja stikkas meille kutsut Linnaan. Itsenäisyyspäivä on siinä missä se on eli vuoden tylsimpänä aikana keskellä loskaa ja pimeyttä. No me vaiffin kanssa alettiin tietysti viihtyyn ku niitä tuttujakin ryömi jostain eikä drinksutiskillekkään ollu enää jonoa. Joka nurkka. Niitä ku urakoitiin sillon! AINOO MESTA MISSÄ siellä oli snadisti iisimpää ja väljempää oli luukku missä joku bändi skulas jaskaa. Puheenjohtaja Harri Saksala harri.saksala@gmail.com Varapuheenjohtaja Kari Varvikko kari.varvikko@eepinen.net Taloudenhoitaja Esko Vepsä esko.vepsa@jippii.fi Pirkko Haapala pirkko.haapala@jippii.fi Kimmo Karvinen kimmo.karvinen@pp1.inet.fi Seppo Palminen seppo@palminen.com Jaakko Perkiökangas jaakkoperkiokangas@gmail. Mut me vaiffin kanssa ei välitetty siitä joraamisesta, ei yhtään, meitsi ei varsinkaan ku oon ikäni pyöriny stadissa enkä missään valssimyllyn kupeessa. Me viihdyttiin siellä muuten aika pitkään . Eikä tuttuja kaiffareita missään, paitsi leffamies Petteri v. Kumma juttu. Oikeestaan mä pääsin sinne stadin staileimman graafikon Mattsonin Ekin (R.I.P) siivellä. No en. 4 alalaita. Suulis skriinais, liput liehuis, rokki sois ja jengillä ois tosi vänkää. Kyllä. Eki oli nimittäin piirtäny silloselle pressalle Tarja Haloselle snygin Ex Libriksen. Et semmonen Linnareissu. Snadisti hankalaa muistaa joku tommonen liki kivikaudella tapahtunu veto. . Se jengi halus et niitten pärstä näkyy telkkarissa. Ihan turvoksissa koko mesta. Joten mitä muuta sitä sit tommosena itsenäisyyspäivän iltana duunaa ku tsiigaa niitä Linnan geimejä, ei mitään. HARRI SAKSALA bamis harri.saksala@gmail.com www.stadinslangi.fi BAMIKSEN LÖÖPPI LINNAREISSU PLUS BULI TATTIS! M eitsi on usein funtsinu et miten kliffaa jos itsenäisyyspäivä ois joskus toukokuussa, niinku valosaan aikaan. Täytyy sanoo et ne oli aika erikoiset bailut. Sit alko ne jortsut siellä salin puolella ja jengi vyöry joraamaan ja arvatkaa miks: koska telkkarilähetys oli päällä. Sit vielä. B (R.I.P). Meitsin pesti Slangin bamlausdirikana päättyy vuoden vaihteessa. com Soile Tammisto soile.tammisto@saunalahti.fi Raimo Kuitunen, varajäsen raimo.kuitunen@outlook.com Olli Anikari, varajäsen olli@ollibull.fi xxxxxx 6 TSILARI 6/2018. Ja pysyy. Kuvittele vähän! Mut noihan se ei mee, ei ollenkaan, se me tiedetään. Me otettiin vaan lungisti ja diggailtiin sitä jaskaa ja imuroitiin jotain pikku drinksua niinku niitten bileitten meininkiin joteski kuulu. Eli mestassa olikin sit ihan väljää. Saletisti. Sehän on se semmonen pikku slabari jonka bökkerin omistaja liimaa bökkeriinsä. Siel ei ollut niinku ketään. Buli tattis! Kliffaa ollut! Uuden dirikan aika tarttua puikkoihin! Menestystä tärkeään duuniin! MEITSI TOIVOTTAA kaikille Glaiduu joulun odotusta ja Joulua! Ja kliffaa (ja entistä parempaa) Uutta Vuotta myös!! Bamlataan ja skulataan . MEITSI ON MUUTEN ollu kerran itsekin siellä. Niin se oli. Kaikki ois gartsalla ja ulkona. Mut kuvitelkaa et heti ku ne jortsut loppu ja telkkarikamerat meni kiinni, jengi lähti litoon. Hangosta Utsjoelle tai johki. Niitä ei kiinnostanu se kuvio yhtäkkiä enää yhtään. No mehän lyötiin vaiffin kanssa liinat kii ja jäätiin sinne, ne nuoret kundit skulas nimittäin tosi stailisti. Ja mehän mentiin. Harri Saksala bamlausdirika HALLITUS BYROO Tsiigaa tiedot s. (jos muistan oikein). Ihan varmana lähti
Tuttuja biiseja slangiksi Puheenjohtaja Harri Saksala juonsi ja kertoi, että monet slangilaulut syntyivät yli 100 vuotta sitten, mutta niistä ei ole tallenteita. . Georg Malmstenin hän mainitsi erikseen, ja muistutti, että ei-helsinkiläiset Pelle Miljoona ja Pave Maijanen oppivat puhumaan kuin syntymästadilaiset. Konsertti oli loppuunmyyty. N o ihan sinne ei menty, mutta Musiikkitalo avasi ovensa. Tottakai Stadin Manjana kuultiin. Foto: Raimo Kuitunen. Jussi paitsi laulaa niin kertoo myös verrattomalla muistilla tarinoita laulujen syntyajoilta. Jussi Raittinen osaa ottaa yleisönsä, nyt Tapio Kojon säestyksellä. Nuorekas biisivalinta keski-ikäisiltä. Tuomari nauroi, että kirjailija Kari Hotakaisen mutsi kutsui hänen laulujaan raaoiksi… No, jokainen voi itse päättää. Sniidu Friidu oli alkupuolen hitti, Sörkan linna, Mä dallaan vaan, Tonnin stiflat ja monet muut villitsivät yleisön rocktunnelmaan. RISTO KOLANEN TSILARI 6/2018 7. Hän sai alkuun 75v-onnittelulaatan puheenjohtajalta. Slangibändi Jaakko Perkiökangas, Matti Salo, Jani Takkunen ja dekkaristi Timo Saarto soittivat mm. Stadin Friidu Tarja Halonen istui etupenkissä Stadin Kundi Reiska Laineen ja varapuheenjohtaja Kari Varvikon välissä, ja tykkäsi kovasti loppuun asti. Tavattoman koskettava sanoitus ja tulkinta Olli-Bullilla oli balladiinsa Signe Branderista, Stadin fotaajasta. Toivo Kärjen Siksi oon mä suruinen slangiksi: ”Joka päivä mä bunkasta gartsalle käyn / ihan venttaillen fiilistä vaan / Ehkä himmelin respasta glaiduni näyn / vielä nyyana handuuni saan...” Olavi Virran Sydänsuruja slangintui: ”Sliiraa, sliiraa / tää juitsu pahasti nyt sliiraa / Sä sait tän kundin kyllä smailaamaan / mut virne pärstän harvoin stannaa paikallaan”. Tammen kirjalliselta äänilevyltä 1960-luvulta hän tulkitsi Seppo Miettisen tekemän Stadin Arskan laulun. Dumari & Luupäät rokkaa. Miesvaltaisen konsertin ainoa nainen Pirjo Tuohimaa veti Yrjänä Sauroksen säestyksellä Kalliolle kukkulalle slangisanoillaan, jossa mennään myös Hietsunrantaan. Rocktunnelmiin Ihan lopuksi kuulimme Dumari & Luupäät setin, eli Tuomari Nurmiota, Mitja Tuuralaa bassossa ja Hintikkaa rummuissa. Foto: Raimo Kuitunen. Menkää Finlandia-talolle! Pirjo Tuohimaa menee Hietsunrantaan Yrjänä Sauroksen säestyksellä. Signe Branderista Stadin Arskaan Olli Anikari esitti sekä tutun sanoituksensa Rokkaribroidini Jan Tapio Rautavaaran suosittuun lauluun. SLANGIJENGI Slangimusa meni Musiikkitalolle Stadin Slangi valtasi Musiikkitalon alakerran Black Boxin salin melkein kahden tunnin musisoinnilla. Bamis onnitteli 75-vuotiasta Jussia. Idean isä oli Klaude ”Kopteri” Bremer, joka sanoi, että, miksi te pyöritte vain omissa tilaisuuksissa, kirkoissa, palvelutaloilla ym. Foto: Raimo Kuitunen. Saksala lauloi itse komeasti tangoja ja foxtrotteja, sydäntä särkevällä melankolialla. John Lennon-slanginnoksen Kaikki messiin ja Klabbit rulaa
Tääll on sittiny 1800-luvun julkut niinku Ruuneperi, Snellman, Lönnrot ja Topelius ja öbaut viiskyt vuotta sitten sillonen pressa Kekkosen Urkki oli tääl aina jouluaattotsyrkassa. Se bamlas joteski näin: Kaiffarit hei, ei mitää hämminkii. Mä hiffaan, et sä oot kyl tullu tänne shungaan, mut mä aattelin täs finaalis bamlata snadisti adventista, koska se on yks tsyrkan buleimmist tsembaloista. Jessen jengis on messevää budjata. Ja ens sunnuntai on eka. Joosef ja sen gimuli Maria oli siell bungaamas veroja ja se giltsi duunas siel skidin, joka joutu goisaamaan sellasessa puulodjussa, mist annetaan eläimille skruudista. Brassatkaa ja pitäkää kliffaa, hei. Eka jygeli oli sellane lahja, joka duunattiin koko jengille. On kuiteski saletti, että adventin jobi on duunaa meille randomheeboillekin tosi posketon festari, nimittäin joulu eli jygeli, ja siks meil on 4 adventtisunnuntaita. Se on Kristus. Se aasi ei ollu mikään buli, vaan eristi snäfä, ja kuiteski jengi levitti kledjujaan siihen gartsalle, meuhkas ja huus sille hoosiannaa. O n tosi kliffaa nähdä kaik friidut ja gubbet tääl. Idis on taas ajankohtane, ku joulu on tulos. Glaiduu jygelii! . Bonjaat sä et tää gamla kyrka on ollut stadin vanhin tsyrkka. GAMLA TSYRKKAPUHE SLANGIKS 8 TSILARI 6/2018. Se tapahtu jossain böndellä. Mut viä messevämpää oli tulossa. SEPPO KOSONEN STADILAISIA Mut jygelin mesidsi oli se, ettei täl boltsilla sais fragata vaan et kaikki tekis toisilleen kaikkee kliffaa. Mä ilmotan teille karseen ilon, ja se koskee koko jengii. Jos sä kelaat, mitä yks enkeli kerran snakkas porukoille. Tästä snadista kloddista tuli buli heebo. Seppo S.Kosonen sendas viime joulukuus Tsilariin puheen, minkä se piti slangitsyrkas 1.12.2017. Se oli fitti juttu ekana adventtina. Koita säkin minnaa, et tsöötsi on sellane pleissi, jossa ei kantsi miettii flaidiksii, vaan me ollaan kaikki systereitä ja broideja ja meill on sama Faija, joka ekana jygelinä lähetti Jessen, et elämä ois eri päheetä, koska niinku Jesse bamlas, että rofe ei tuu muuta ku snutaamaan, listimään ja duunaamaan kaikki mäsäks, mut mä oon tullu, et olis elämä ja yltäkylläsyys. Sillon shungataan Hoosiannaa ni että tekee gutaa. Just tänään teil on Daavidin stadissa syntyny Vapahtaja. Se duunas kaik meitsin pualesta. Ei täs kyl kande paljo brassailla tai sniidaa, mut sä voit jo EKANA ADVENTTINA JESSE tuli aasilla ridaten Jerusalemiin. Hogaat sä, et jygelinä meitä hotsittais duunaa jotain gutaa, mut ei meist oo siihe, mut snaijaatsä, et Jesse oli redi kaippari. MUT JYGELIN MESIDSI oli se, ettei täl boltsilla sais fragata vaan et kaikki tekis toisilleen kaikkee kliffaa
SEPPO JANHUNEN EKS MINNAA T ehtäväni oli heittää kuperkeikka tai pari kun tulimme asuntoon sisään ja jakaa kakruille vähän namia. Joulupukki kertoi, että pukilla ei ole bilikaa, millä tulla niin rouva sanoi: ”ei se ole mikään ongelma, tulkaa hakemaan joulun ajaksi auto joulupukin käyttöön.” Kerran joulupukki viipyi liian kauan yhdessä talossa Kuusisaaressa ja lähdin kiertämään mökkiä. Joulupukki ja tonttu vuosikymmeniä myöhemmin. Kävin joulupukin kanssa selvittämässä, mitä olin tehnyt ja myöhemmin joulun jälkeen sovimme vahingosta. Silloin skloddi ilmoitti heti, että uskookin joulupukkiin. Oli siinä tontulla ihmettelemistä, salonki oli ainakin 150 neliömetriä suuri, kun meidän hima Valkassa oli alle 20 neliömetriä. Pukki sjungas vaik ranskaks Faijani oli suosittu pukki, koska hän oli hemmetin hyvä sjungaaja, baritonitenori, osas sjungata sveduksi, saksaksi, ranskaksi ja italiaksikin ja faijalla oli vähän näyttelijän vikaakin. Faijani vuokrasi Kuokkasen peruukkiliikkeestä, joka oli Kansallisteatterin vieressä, oikein hienot Joulupukin kledjut ja minulle ommeltiin tontun vetimet. Veripalvelun kipusisko Tölikankartsalla tilasi joulupukin koko faijani uran ajan, vaikka hänen kaksi poitsua olivat jo pois himasta. Missähän se joulupukki oikein luuraa, pukki oli tsimmishuoneessa ja isäntä kysyi pukilta, että mitä bungaa, jos pukki ottaa snadit uinnit altaassa. TSILARI 6/2018 9. Erilaiset himat Ekan joulun ensimmäinen mesta oli Sörnäisten rantatiellä Hakiksen torin lähellä. Pukki ilmoitti skloddille , että sitten ei tullakaan heille käymään ja kääntyi kannoillaan ympäri. Larussa oli upee talo, olimme muutaman minuutin etuajassa, meidät ohjattiin palvelijan huoneeseen odottamaan, että juhlaväki ehtii asettua paikoilleen. Pukki ei ottanut ja taas jatkettiin matkaa. Pukilla oli eri versioita matkasta, riippuen lasten iästä. Hurjin oli, kun susilauma ajoi meitä takaa ja minä tonttuna tulitin niitä konepislarilla, näin selvittiin siitäkin vaarasta. Taisi olla talon tsilarin perhe, asunto oli pihan perällä. Meillä himassa Ågelissa joulun vietto alkoi vasta yleensä kello kymmenen jälkeen illalla. Faijani oli muutamaa poikkeusvuotta joulupukkina aina vuoden 1965 jouluun saakka. Rauhoitin tästä eteenpäin ajotapani. Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta kaikille Stadin Slangilaisille. Vuonna 1965 fatsin eka mesta oli Käpylässä ja hän viipyi siellä liian kauan, yritin tsöraa nopeasti mäkeä alas Opelilla, kun se alkoi heittelehtiä lumisissa urissa. Hän skulasi urkuharmonia ja joulupukki sjungasi joululauluja. Meille tarjottiin virvokkeita odotellessa. Koko fatsin joulupukkiuran ajan sista käyntimesta oli Pakilassa yhden maalausliikkeen dirikan luona, klogu oli jo silloin aina yli yhdeksän illalla. Yksi mesta oli Jeeepin omistajan himassa, heidän skloddinsa ilmoitti jo eteisessä, että hän ei usko joulupukkiin. Siitä alkoi tonttu-urani parin vuoden ajaksi. Kerran joulupukilla ei ollut bilikaa käytössään ja hän ajatteli pitää sapattivuoden pukin hommista. Ekana vuotena tsörailimme oikealla rättikatto-Jeepillä, faijanfaija oli saföörinä. Kun menimme saliin, niin mummo alkoi soittaa flyygelillä jotain joululaulua ja joulupukki yhtyi laulamaan sitä laulua. Minä heitin pari kuperkeikkaa lattialla. Olin jo snadina aika tonttu Faijani laittoi 1950-luvun alussa ilmoituksen Hesariin, ”laulava loistavalahjainen joulupukki tontun kera saapuu luoksenne, käynnin hinta 1.500 markaa”. . Ulkona oli penskoja, jotka kertoivat, missä omistaja budjaa. Siellä sen perheen joulu oli aika vaatimaton ja faijani ei hennonnut ottaa maksua visiitistämme ja minä tonttuna annoin melkein kaikki karkit ja fiblut heidän muksuilleen. Susilaumoja ja bilikoita Usein pukilta kysyttiin, että miten matka Korvatunturilta sujui tänne etelään. Eräs Helkaman Koneliikkeen omistajista tilasi taas joulupukkia perheiden luokse. Siellä Joulupukki otti aaton ekan ja vikan viskinaukun joulupukkina. Opel törmäsi pysäköidyn Mersun takalokasuojaan ja siitä takasin tielle
Esimerkiksi fiba-, figeli-, fisu-, fikkaja finnaa-sanojen tausta on erilainen, mutta se onkin jo toinen tarina niin kuin Kipling sanoi. Vanhoihin fikon-kielen sanoihin kuuluu myös fibbori ’ahven’. Fikon-kielen avulla siitä on saatu filusipeed: velusipeed-fiikon ® filusipeed-veekon ja siitä edelleen filusipeena, filusari ja fillari ja siitä puolestaan uudemmat sanat filo sekä fileesi, filetso ja filtsu. Lähtömuotona on ollut ahventa tarkoittanut abbori: ”Nii meetattii siint. Mutta suomenkieliset kunditkin ovat muodostaneet uusia slangisanoja fikonkielen avulla jo 1900-luvun taitteesta lähtien. Fibelikin lienee lainattu Stadin slangiin Helsingin ruotsinkielisestä slangista. Tarkemmin katsoen ne alkavat kuitenkin samaan tapaan: fiblari, fiude ja fillari. . HEIKKI PAUNONEN SLANGILODJU 10 TSILARI 6/2018. Sanathan tarkoittavat omenaa, autoa ja polkupyörää. Vanhimpia autoa tarkoittavia sanoja Stadin slangissa ovat olleet autšika, auttika ja auttiska. VANHIMMAT POLKUPYÖRÄSTÄ käytetyt fikon-kielen sanat ovat olleet filusipeena ja filusari. Siinäkin sanan loppuun lisätään toinen sana, fikon, ja sanojen alkuäänteet vaihdetaan. Niistä on edelleen saatu fiude ja fiukke. 1970-luvun sanoja ovat figee ’hyvä, hieno, mahtava’ ja fiklu ’puukko’. Abborii tuli ja fibborii.” FIKON-KIELI on sananmuodostuskeinona elänyt pitkään Stadin slangissa. Fiude-sanalla ei näin ole mitään tekemistä automerkin Fiat kanssa, vaikka sitä on usein ehdotettu. Selitys on yksinkertainen: nämä kuuluvat Stadin slangiin fikon-kielen kautta saatuihin sanoihin. Autšikasta on ollut lyhyt matka fiutšikaan: autšika-fiikon ® fiutšikaaakon. M itä yhteistä otsikon sanoilla on. FIKON-KIELI VASTAA SUOMALAISTA kontinkieltä. Kaikki fi-alkuiset slangisanat eivät perustu fikon-kieleen. Fibeli tulee puolestaan suoraan ruotsin äppel-sanasta: äppel-fiikon ® fippeleekon ja siitä fibeli. Kiintoisaa kyllä, suomalaisesta kontinkielestä on Stadin slangiin jäänyt paljon vähemmän jälkiä. Kaava on ollut jälleen sama: magee-fiikon ® figee-maakon ja (s)keklu-fiikon ® fiklu-(s)keekon. Mistä niissä tavattava fi-aines on peräisin. Auttikasta on puolestaan tullut fiuttika ja auttiskasta fiuttiska. Fiblareita käytiin usein puutarhoista pöllimässä, mutta siinä saattoi käydä huonostikin: ”Kai muistat sen, kun snutattiin fiblareit Svenskiksen, ja kun sä jouduit sit kiikkiin, kun tartuit bökoista piikkiin.” Fikon-kieli on kulkeutunut meille Tukholman slangista, mistä on peräisin esimerkiksi Helsingin ruotsinkielisen slangin sana fimp ’tupakantumppi’: stump-fikon ® fimp-stukon ja siitä fimp ja Stadin slangiin fimppi. Fiatista on tosin johdettu slanginimi Fiiu, mutta se on selvästi uudempi kuin autoa tarkoittava fiude. Ne on muodostettu ruotsalaisen salakielen, fikon-kielen, avulla. Filusipeena on johdettu polkupyörää tarkoittavasta sanasta velociped, joka on ääntynyt velusipeed. Omenaa tarkoittava fiblari on saatu vanhemmasta slangisanasta eplari: eplari-fiikon ® fiplari-eekon ja siitä fiblari. FIBLARI, FIUDE, FILLARI Fiblareita käytiin usein puutarhoista pöllimässä, mutta siinä saattoi käydä huonostikin. Äkkipäätä ajatellen ei mitään
ESKO VEPSÄ STADILAISIA R iias meil oli kiva hotla ihan assan kupees ja lähel vanhaa kaupunkii. Illalla skruudattiin tosi makees raflas, joka on jo ittessään tsiigaamisen arvonen. Käytiin hautapystil, joka on kolmelle ekaks kaatuneelle jääkärille joskus 1920-luvul pystytetty. Ekana päivänä skiglattiin botskilla Tallinnaan, mis meitä venttas MOBIL1 -busa, jolla sitte suhattiin Riikaan. Jätettiin bluumenit sille pystille. Slangijengi jääkärien mestoilla. Kaikki käytiin kauppahalleis, jotka sakut byggas 1930-luvulla Zeppeliinien hangaariks, mis hommassa ne ei koskaan kuiteskaan ollu. Iso Lido joku kilsa Riiast etelään Väinäjoen (Daugava) rantsugartsaa pitkin. Dallailuu Kolmas päivä oli iisi kaupunkidallauksen päivä. Himaan tultiin kokolailla tyytyväisinä, oli käyty historiassa syvällä. Riianlahden rannan hautapaasi: Foto: Esko Vepsä. Matkalla kohti Libauta eli Liepajaa pistäydyttiin Marskin 1900-luvun alus omistamas Aprikin kartanos, missä on snadi museoki Marskin kunniaks. Ne oli ollu Saksas treeneis Lockstedtis, jotkut yli kaks vuotta ”partsikakurssil”. Jääkärien mestoilla Tokana päivänä suhailtiin pitkin ekan maailmansodan sakujen itärintaman pohjoista lohkoo, missä meidän jääkärit oli asemis kesäkuusta 1916 aina jouluun saakka. Ne oli Libaus yli vuoden ”jatkotreeneis”. Foto: Esko Vepsä. Tokaks suhailtiin kohti Jurmalaa ja sen läpi Riianlahden rantsuun, mis ne oli syyskuust joulukuuhun ja ihan slobojen rintaman edes. . Samas byggas oli ollu skole, mut nyt se oli lopetettu, joten sen kartanon jatko on vähän auki. Johtaja selosti innolla meille sen syntyy ja kui se skulaa nykyään. Siel tsiigattiin sekä rintaman muistopysti että ite hautapatsas, jos lukee, että: ”Parempi hauta vieraalla maalla luin orjana omassa maassa” Sinnekin jäi Stadin Slangin muistobluumenit. Redu sadan vuoden taakse Syyskuus reissas ryhmä slangilaisii ajassa sata vuotta taaksepäin. Suurin osa jengistä hortoili omillaan ja osa kävi tsiigailemas jugendtaloi ja toiset joitai museoi. Hauta Misa-joen rintamalla, ekat kaatuneet jääkärit. Liepajaan tultiin vähän myöhäs, ku se kuski suhas vaan maksimissaan kaheksaakympii ja aikaa palo enemmän ku räknätty, mut tsiigattiin pikasesti se tsyrkka, mis jääkärit vanno valan Suomen hallitukselle ennen ku ne skiglas botskilla Vaasaan ja liitty Marskin armeijaan helmikuus 1918. Foto: Esko Vepsä. TSILARI 6/2018 11. Sielt ne oli roudattu stogella Latviaan, nykyiseen Jelgavaan, mist ne dallas noin 30 kílsaa ekoille mestoille Misse-joen (nyk Misa) rantsun soille. Keli oli ku kesäl ja tsitattii pudekois bissel tai tsufel ja baakelseil
Vuonna 1892 hän vetosi alueen talonomistajiin, jotta kapakat suljettaisiin ja oluenmyynti ruokapuodeissa lopetettaisiin: ”maamme kaikista osista kaupunkiin tulvaavat työnetsijät suurimmaksi osaksi asettuvat tähän MIKKO SEPPÄLÄ GAMLA STADI Kinapori – duunarien Stadi ”Mitä iistimpää, sitä siistimpää”, ehdottaa Notkea Rotta. Vuonna 1874 Lintulahteen nousi tulitikkutehdas – talo on edelleen olemassa Elannon korttelissa. Itäisen duunarikaupungin raffi elämänmeno on ollut käsite jo vuosisatojen ajan. Helsinginkatua ei vielä ollut rakennettu. Kauraholma jäi teollisuuden jalkoihin, kun Sörnäinen täyttyi tehtaista. Kauraholmasta Suruttomaan Kun Helsinkiin saavuttiin 1800-luvulla idästä, viertotie kääntyi Kauraholmanmäeltä jyrkästi alas Kauraholman pelloille ja edelleen kohti Siltasaarta. Foto: Mainosrengas Oy, Helsingin Kaupunginmuseo. Suuri työllistäjä oli Sörnäisten satama eli Vartsi. Sen nimi oli Kinapori. Se on saanut nimensä siitä ihankaikkisesta kinastelemisesta ja mellastelemisesta, jota asukkaat siellä pitävät yöt ja päivät. Nykyisen Käenkujan tienoilla oli Wilhelm Andsténin fajanssija kaakelitehdas, jonka yhteydessä oli hänen huvilansa Wilhelmsberg (Vilhonvuori). 12 TSILARI 6/2018. Kaupungin laajetessa 1800-luvun lopulla Itä-Helsinki siirtyi Sörnäisiin. Eiköpä olekin syystä sanottu paikkaa ’Kinaporiksi’, ’riitakaupungiksi’ ym, jonkalaisilla nimityksillä sitä yleensä mainitaan.” Kinapori sai kehittyä omalla painollaan. Bergasta Kinaporin kautta Heruliin”, tiesi Arvo Turtiainen. Tämä on se osa pääkaupungistamme, jossa eniten juodaan, ja jossa myöskin eniten tapellaan. Kinakaduksi tai Kinaporinkaduksi kutsuttiin nykyisen Vaasankadun alkupäätä, joka erkani viertotiestä. Alli Tryggin taistelu oluttulvaa vastaan Kansalaisaktivisti Alli Trygg perusti Sörnäisiin raittiusravintola Kansankeittiön sekä kerhotalo Kansankodin ja lähti taistelemaan Kinaporin huonoa elämää vastaan. 1860-luvulla viertotietä suoristettiin ja Kauraholmana tunnettu ranta-alue lohkottiin Haapaniemen (Aspnäs) ja Lintulahden (Fågelvik) palstoiksi, ja Kauraholmanmäki Suruttomaksi ja Kulmavuoreksi (Hörneberg). – No, paljastetaan sijainti heti kärkeen: nykyisin puhutaan Kurvista. Nimen alkuperästä on myöhemmin ollut pientä epäselvyyttä, mutta vuonna 1890 se selvitettiin täsmällisesti sanomalehdessä: ”’Kinapori’ – niin, jopa kyllä, se on äskettäin äkkiä kasvanut kaupunki Helsingin itäisellä poskella, noin kilometrin matkalla Helsingistä. Hämeentien ja Helsinginkadun risteykseen valmistui 1937 Gösta Juslénin suunnittelema asuintalo, joka tunnettiin siinä sijainneen ravintolan mukaan ensin Perämiehen talona ja sitten Kurvin talona. Alue sai kansan suussa jo 1880-luvulla nimen ”Kinapori”. Mutta mikä ja missä Kinapori tarkkaan ottaen oli. Stadin ensimmäinen Itä-Helsinki oli pahamaineinen slummi nimeltään Skatta eli Katajanokka. Teiden risteykseen aukealle paikalle muodostui tori, jossa tavara vaihtoi omistajaa ja hinnat olivat edullisempia kuin keskustassa. Suruttomasta Kinaporiin Viertotien länsipuolelle Suruttoman palstalle, nykyisen Torkkelinkadun, Vaasankadun ja Hämeentien väliselle alueelle, nousi 1870-luvulla Helsingin kaupungin ja Lahden höyrysahan rakennuttamia työväenasuntoja. Kinaporintori on edelleen olemassa, nykyään se tunnetaan Vaasanaukiona tai ”Ikuisen vapun torina”
Nummelinin kartassa vuodelta 1876 näkyvät jo uudet työväenasunnot (”Arbetare bostäder”) Suruttoman alueella, jota alettiin pian kutsua Kinaporiksi. Foto: Harald Rosenberg, 1913. Öisin pidetään sellaista melskettä ja mellakkaa, etteivät ihmiset nukkua saata.” Kinaporista Kurviin Kinaporista alkoi muodostua myös nähtävyys. TSILARI 6/2018 13. ”Maamme kaikista osista kaupunkiin tulvaavat työnetsijät asettuvat tähän etukaupunkiin.” – Alli Trygg 1892. Lehti julisti: ”Se tienoo, joka vanhojen helsinkiläisten muistissa kulkee Kinaporin nimellä, on nyt jo muodostunut vilkkaaksi liikepaikaksi ja tulevaisuudessa kehittyy tästä seudusta mitä parhain liikekeskus.” Dynaamisuutta ja nykyaikaisuutta korostava alue halusi karistaa Kinaporiin liittyvät kielteiset mielikuvat, ja nimi jäi vähitellen käytöstä. H. Vuonna 1982 nimettiin Kinaporinkatu ja Kinaporinpuisto, jotka sijaitsevat Vaasankadun ja Aleksis Kiven kadun välissä. Sitä paitse tekevät niiden talojen pihamailla, joissa on olutkrouvia, useasti häiriötä päihtyneet ja puolipäihtyneet henkilöt, jotka rähisevät porttikäytävissä, eteisissä ja rappusissa tai ovat asettuneet ulkohuoneidennurkille pullojaan tyhjentämään. C. Maalaispappilaa muistuttaa sekin, että kaikki pihat ovat täynnä leikkiviä lapsia”. Pihapuolella on talli ja sen kotoinen lemu varsin yleisesti huomattavissa. Bamarit partioi Kinaporissa vuonna 1908, Vaasankatu 9, Pengerkatu 30. Vanhaa Kinaporia muisteltiin kauhunsekaisella kaiholla 1920-luvun lopulla, jolloin uusi rakennuskanta oli hävittänyt entisen hökkelikylän. Vuonna 1929 ilmestyi kaupunginosalehti Hämeentie, ”Hakaniemen, Kinaporin ja Vallilan yhteinen seutujulkaisu”. Foto: Signe Brander, Helsingin kaupunginmuseo. Alli Trygg (1852–1926) yritti vieroittaa Sörkan duunareita dokaamasta. Myös Kinkan bärtsit ja Kinakadun eli Vaasiksen alkupää erottuvat. Kinapori ei kuitenkaan suostunut katoamaan. . Trygg kuvasi Kinaporin pussikaljaporukoita: ”Laajoja kivenlouhospaikkoja rotkoineen, metsikköjä ja rakentamattomia tonttimaita käytetään halukkaasti tilapäisiksi krouveiksi. Sen karheaa idylliä kuvailtiin vuonna 1905 helsinkiläisessä lehdessä: ”Ensiksi tulee vastaamme tori kauppatelttoineen ja niissä olevine kahviloineen. Täällä pidetään erittäinkin keväisittäin, kesäisittäin ja syksysittäin mitä suurimmassa määrässä pahennusta tuottavaa elämää, johon etupäässä on syynä olut.” Sörnäisten panimo sijaitsi lähituntumassa kaupungin rajojen ulkopuolella nykyisen Tukkutorin alueella, ja sen tuotteilla oli täällä valtava menekki. Einola vuonna 1927. Sen vastaisella puolella on kansan kokoontumispaikka, kalliomäki, kotoinen ja paljon käytetty aurinkokylpylä, ja sitten alkaa hauska valtatie, jonka kahden puolen olevat talot ovat kuin pieniä maalaispappiloita: hauska liisteaita, pieni puistikko, ja vasta sitten viheriäksi eli muuksi hauskaksi maalattu talo. Helsingin kaupunginmuseo. ’Puulaaki’ työmiehiä, välistä useammat, ’samlaavat’ parikymmentä olutpulloa; asetutaan sitten luonnon helmaan, juodaan, räyhätään ja kirutaan, lauletaan irstaita lauluja, puhutaan raakuuksia ja eletään siivottomien naisten kanssa. etukaupunkiin. Viimeiset vanhat työväenasunnot purettiin 1960-luvulla, jolloin puhuttiin jo Kurvista. Eläkeläiset ja työttömät puolestaan tuntevat Kinaporin palvelukeskuksen. ”Kinaporista on vain muisto jäljellä: Vaasankatu valoineen ja monine hymyilevine koteineen ja Josafatinlaakson pohjalla kulkeva Helsinginkatu ei edes vuodessa näe niin paljon saastaa ja rikollisuutta kuin samalla kohdalla kulkenut loka-oja yhdessä päivässä silloin ennen”, totesi Ahti H
Vastaan tuli tulevia naapureita, joita käteltiin. Mutsi ja faija oli tsiigannut jo pidempään isompaa kämppää. Byggaa tsiigaamassa Nykyään byggalta tuntuu kuuluvan pauke lähes 24/7, mutta 1980-luvun alkupuolella ilmeisesti viikonloput olivat kaikille leediä. Me budjattiin vuokrakämpässä, joka kävi snadiksi viimeistään silloin, kun mun lisäksi oli tullut myös pikkusysteri ja pikkubroidi. Mä olisin just täyttänyt kahdeksan vuotta ja olin tokalla luokalla. Mä yritän nyt vähän skrivaa siitä, minkälainen Länsi-Pasila oli, kun vanhat puutalot oli vedetty matalaksi ja bygattiin uutta tilalle. Joulukuussa 1984 sitten flytattiin Pasilaan. Mä en kai digannut siitä ajatuksesta. Foto: Jan Alanco, Helsingin kaupunginmuseo. Muistan vain, että stågematka sinne tuntui loputtoman pitkältä. Vasemmalla tuleva kotitalo ja oikealla tuleva skole. Kaikki oli Pasilassa vielä keskeneräistä. Onneksi mutsin ja faijan frendit skulas, että Pasilaan valmistuvassa talossa oli vielä myymättä yksi kämppä. 14 TSILARI 6/2018. Sunnuntaisin käytiin tsiigaamassa, miten bygga eteni. PAAVO ARHINMÄKI STADIN MESTAT Pasila, Pasila, Helsingin keskusta! Tsilarissa on muisteltu sitä, minkälainen vanha Pasila/Fredika/Böle on ollut. K un mä synnyin Kättärillä faijan puolelta viidennen polven stadilaiseksi, mutsi ja faija budjasi Kuliksessa. Muistan, kun dallasin meidän tulevassa kämpässä ja faija näytti lattiasta, mihin väliseinät pystytetään ja mihin tulee mun oma huone. Myöskään samanlaisia aitoja tai ehdottomia sisäänpääsykieltoja ei tainnut olla. Jostain mutsi ja faija oli onnistunut saamaan fyrkkaa sen verran kasaan, että saivat lainan Hitas-kämppään. Aluksi niillä oli plääni, että oltaisiin flytattu Maltsuun. Himan fönen alapuolella oli skole, mutta sen valmistuminen oli myöhässä
Aikaisemmin oltiin dallattu skoleen yardien läpi, mikä oli tietenkin täysin kiellettyä. Skole Käytiin sitten alkukevät skolea Meikussa ja jossain vaiheessa päästiin siirtyy Länsi-Pasilan ala-asteelle. Länsi-Pasilan ala-asteella ei ollut aluksi kuin eka ja toka luokka, vaikka osa skideistä laitettiin lisäksi parakkeihin pluggaa. Pasilassa oli nastaa beesata, koska kurveja oli paljon ja biligoita ei tsörannut juuri spårakiskoilla. TSILARI 6/2018 15. Ihmeellisiin mestoihin hitattiin reitit. Skidejä Länsi-Pasilassa oli silloin paljon, niin kuin yleensä aina uusissa kaupunginosissa. Silloin kai on aika gamla, kun muistaa hyvin sellasen mestan byggaamisen, joka nyt jo puretaan nyyan tieltä. Mä hommasin jostain vanhan puhelinluettelon, jonka kartasta tsiigasin, miten tie oli ennen mennyt Pasilasta Rusalle Keskuspuiston skutsin läpi. Se oli suomalaisen graffitin tärkein mesta, jonne 1980-luvulla duunattiin parhaat piissit. . Ensimmäistä kertaa tv-uutisissa olin myös kurvien takia. Silloin kun oli vielä snögeä talvisin. Fudistreeneihin Mäkelänrinteeseen, Kuntsille, Volvonkentälle, Haapikselle tai Bragulle pääsi tsygällä kätevästi. Oikealla tuleva kotitalo. Silläkin raksalla seikkailtiin. Kun se ihmetteli miksi, kerroin että niiden kämppä on meidän vanha maja. Jotenkin tunnelissa pitäisi näkyä sen historia myös tulevaisuudessa. Foto: Juha Arhinmäki. Uusia kämppiä bygattiin kovaa vauhtia. Koko Stadi avoin Jäähallissa käytiin tsiigaa lätkää ja yritettiin päästä pummilla konsertteihin, välillä onnistuttiinkin. Nyt mentiin seiskalla, talvella usein spåran perässä beesaten. Uutisissa näkyi, miten stondasin bulien stemujen päällä ja tsiigasin tilannetta. Mutta niitä juttujahan ei kukaan enää minnaa. Noin 10-vuotias Paavo. Nyt tunnelista on duunattu Keski-Pasilan tuleva sisääntuloväylä. Huolintatalon kohdalla spåra oli tsörannut liian lujaa kurviin ja vetänyt genat. Stadikalla ja Bolliksella tsiigattiin fudista, Kisiksessä korista. Nykyään kaikki Länsi-Pasilan skidit mahtuu yhteen koulurakennukseen ykköseltä kutoselle. Niitä käytiin tsiigaamassa välkillä ja skolen jälkeen. Foto: Jan Alanco, Helsingin kaupunginmuseo. Vasta kun uusi Pasilan steissi avattiin, helpottui stågella liikkuminen. Meillä oli kuitenkin vielä koko Stadi avoin jo kymmenenvuotiaina. Skole ei ollut ainoa, mikä oli kesken. Muualle mentiin, jos siihen oli joku erityinen syy. melkein valmiiseen ja jo kalustettuun KRP:n kyttätaloon ineen ja sitten skulattiin puhelimilla huoneista toisiin. Muistan kun viidennellä tuli uusi kundi luokalle ja rupesin skriinaa, kun mentiin ensimmäistä kertaa sen himaan. Kurveissa oli myös hyvä pommittaa spåria. Nykyään skideillä on tarkat rajat, missä saa liikkua. Ilmastointikanavaa pitkin mentiin mm. Spåralla pääsi joka suuntaan, mutta kesäisin spåran sijaan fillaroitiin. Sana levisi pihoilla ja springattiin tsiigaa. Ja jugurttipurkkipäristin räkätti. Meillä olikin oma iskulauseemme: ”Pasila, Pasila, Helsingin keskusta!” Nythän se alkaa muidenkin mielestä varmaan olla totta, kun Keski-Pasilasta bygataan Stadin toista keskustaa. Yläasteella luokkafrendit olivat enemmän Itä-Pasilasta, joten hengasin siellä suurimman osan ajasta, sen mitä en ollut skulaamassa fudista. Kun kevättalvella 1986 oli pitkä raksaäijien lakko, duunattiin majoja puolivalmiisiin kämppiin. Ja kun jengiä on paljon, duunataan myös dorkia juttuja. Ulkomaalaisten bändien nimmareita käytiin keräämässä Tölikan hotelleista, joskus flygariasemalta asti. Joskus Kumpulassakin, mutta ne ei digannut, että pasilalaiset kävi siellä yöuinneilla. Mä kävin siis puolen vuoden aikana neljää eri skolea. Tsennattiin valot ja äänet, milloin ståget tuli ja tiedettiin, ettei sunnuntaisin kulkenut ollenkaan. Vaikka me voitiin liikkua koko Stadissa, me hengattiin lähinnä Pasilassa. Ainoastaan dösa numero 23 kulki Rusan ja Ytimen väliä Länsi-Pasilan reunaa pitkin. Jostain me tiedettiin myös viemäriluukut, joista pääsi Stadin alaisiin tunneleihin. Aluks yks dösä Pohjoisosassa oli vielä vanhoja puutalojen jämiä jäljellä ja vanhaa tien pohjaa, hylätty dösäpysäkkikin montun pohjalla. Niillä raksoilla me skidit sitten seikkailtiin. Uimastadikalla käytiin kesällä päivisin, ja mentiin uudestaan aitojen yli yöuinneille, kun mesta oli mennyt boseen. Kolmannelle luokalle jatkettiinkin sitten jo Eltsuun. Stågelle oli pitkä matka, kun Pasilan siltaa ei ollut vielä avattu. Aluksi Länsi-Pasilasta oli huonot yhteydet joka mestaan. Pasilan Galleriajunatunnelit Pasilan konepajalta yardeille oli mesta, jossa vietettiin paljon aikaa. Kun spåra alkoi kulkea, samalla avautui koko Stadi ihan uudella tavalla. Lepakossa käytiin ihmettelemässä menoa, metro-, stågeja spåralinjoja kierrettiin ympäri. Viikonloppuisin Galleriassa hengattiin tuntikausia ja nähtiin peinttaajia ympäri Stadia
Rahankeräys ja pukukankaan hankkiminen tuotti sodan jälkeen vaikeuksia, mutta lopulta kaikilla kuoron jäsenillä oli yhtenäiset sinivihreät sprigit. Idea lienee snutattu Wiener Sängerknaben-kööriltä, jolla oli samanlainen. Ensikonsertissa poikien vanhemmat olivat kiinnittäneet huomiota poikien erilaiseen pukeutumiseen. Kuorosta kasvoi vähitellen merkittävä esiintyjä erilaisiin tilaisuuksiin Stadissa. He kertoivat olevansa tosissaan, joten kuoro perustettiin. Olin siinä mukana parisen vuotta 1950-luvun puolivälissä. Kundien on otettava homma todesta. Hän oli sanonut, että se onnistuu, mutta moniäänisten laulujen oppiminen ei ole helppoa. F o to : V ir ve K u u ta r 16 TSILARI 6/2018. Tuloksena oli moniäänisesti laulava poikakuoro, jossa oli parhaimmillaan 75 jäsentä, iältään kymmenen vuoden molemmin puolin. Stadissa oli silloin toinenkin poikakööri, vuonna 1945 perustettu Töölön Laulupojat. K rigun jälkeen Messuhallissa oli ollut konsertti, jossa oli esitetty Selim Palmgrenin kuoroteos ”Hiiden orjien laulu”. Niissä oli kymmenisen senttiä leveä valkoinen enkelikaulus. ONKO JOKU MUU SHUNGANNU TÖÖLÖN LAULUPOJISSA JA VOIS SENDAA VAIK LISÄÄ FOTOJA KUOROSTA. Samanlainen oli myös Cantores Minores-kuorolla. Ensikonsertti oli keväällä 1947, ja se sai hyvät arvostelut Hesarissa ja Uudessa Suomessa. Oolannin sodalla kuoroon Liityin jengiin syksyllä 1954. Silloin kuoron tukikohta oli Lapinlahdenkatu 10:n skolessa, jonne Ilvonen oli siirtynyt opettajaksi 1950-luvun alussa. Mulle tuli jonkinlainen EERO ÅKERBLOM EKS MINNAA Töölön Laulupojat Vuonna 2011 Tsilarissa oli artikkeli 1952 perustetusta Cantores Minores-kööristä. Syntyi idea yhtenäisestä esiintymispuvusta. Ensikonsertti Kuoron nimeksi tuli Töölön Laulupojat, koska ”koulun kuoro” -tyyppinen nimi oli kundien mielestä liian tavallinen ja olisi sitonut kuoron tiettyyn skoleen. Yleisön joukossa oli ollut Tölikan kansiksen kundeja, joihin esitys oli tehnyt niin suuren vaikutuksen, että he ehdottivat opettaja Jussi Ilvoselle (1893–1977) poikakuoron perustamista. Ilvonen halusi aluksi tsekata, osaanko tsungaa
Niitä hänen rättivarastossaan oli kahta laatua kuten armeijassa myöhemmin: sopivia ja erittäin sopivia. mieskuoro Finlandian rundilla ennen krigua. Cantores Minores on vanhin edelleen toimivista poikakuoroista. . Se laulettiin aina tuollaisissa kevyemmissä tilaisuuksissa. Siellä ohjelma oli kevyempää, enimmäkseen suomalaisia kansanlauluja. black-out, koska mieleen tulivat vain faijalta opitut Kuubalainen serenadi ja Rosvo-Roope. Mieleen ovat jääneet ns. Kuorolla oli sessio kahtena iltana viikossa. S. Kerran hiffasin, että urkuri sormeili jotakin J.S. Hän bluggasi sitä sillä aikaa, kun pappi bamlasi pöntössä. Myös Olavi Pesosen Laulukirja oli käytössä, samoin Virsikirja. En enää muista, mikä tilaisuus se oli ja mitä siellä esitettiin. Helsingin kaupunginorkesteri skulasi Tauno Hannikaisen johdolla, ja me laulupojat hoidimme taustalla omaa osuuttamme. Jokunen keikka oli Kauppakorkeakoulun juhlasalissa. Töölön Laulupojat, 1950-luku. Siellä olivat tavallisesti tuon ajan julkkis papit Voitto Viro ja Ilmo Launis. Erittäin sopivaa hän ei edes yrittänyt. Lähteenä on käytetty Reijo Pajamon kirjaa Laulun tenhoisa taika – Suomen kuorolaulun historia, s. Hän jäi eläkkeelle 1975 ja delasi 99-vuotiaana tammikuussa 2006. Hän oli musiikinopettaja, kirkkomuusikko ja kuoromies, joka oli ollut mm. Ilvonen oli sovittanut nekin kolmelle äänelle. Faija oli vaatturi, joten snadilla säätämisellä hän sai siitä sopivan. Kuoro kuitenkin toimi vielä vuoden 1960 aikoihin Jalmari Kahrin johdolla. Rupesin tsungaamaan kovaa ja korkealta. Siinä kerrotaan, että Töölön Laulupoikien toiminta loppui 1956. Kerran hiffasin, että urkuri sormeili jotakin J. Tsungasimme urkuparvella, jossa tsittasin takarivissä urkurin selän takana. Sprigi ja eka keikka Uusille kuorolaisille esiintymispuvun saamisen ehtona oli ”Ateenalaisten laulun” osaaminen, jota jengi oli harjoitellut ennen liittymistäni. En uskaltanut kokeilla niitä, koska Ilvonen oli tunnettu raittiusmies. Erosin kuorosta ja palautin sprigin 1957. Hän ehdotti Oolannin sotaa. Ilvonen oli sovittanut ne kolmiäänisiksi. Ohjelmistomme oli siis enimmäkseen hengellistä: Kaanaanmaa, Pyhäaamun rauha, Jumalan kunnia luonnossa jne. iltakirkot Johanneksen, Tölikan ja varsinkin uudessa Meilahden tsyrkassa. Ilvosen bravuuri oli Kitkat-kat-kat. Julkiset esiintymiset lienevät kuitenkin loppuneet Jussi Ilvosen lopetettua kuoron johdossa. Laulupoikien puikkoihin tuli Jalmari Kahri (1906–2006). Hengellistä ja kansanlauluja Enimmäkseen tsungattiin kirkoissa. Taneli Kuusisto, Geo Böckerman, Enzio Forsblom, Paavo Raussi ja Tauno Äikää. Mieleen muistuu vielä Laulava Toivonliittokniigasta Nuorten työmarssi, Tallan lallan laulettiin ja Suutarin lapset. Sessio kesti pari tuntia. TSILARI 6/2018 17. Foto: Pekka Kyytinen. ”Sumfaraan” kohdalla Ilvonen keskeytti: ”Tervetuloa kuoroon”. Sen verran tiedän kuoron myöhemmistä vaiheista, että Ilvonen jäi eläkkeelle vuoden 1958 aikoihin. Eka keikkani kuoron riveissä oli Kaupungintalossa. Olin aloittanut oppikoulun 1956, ja Jussi Ilvonen oli siirtynyt opettajaksi Taivallahden skoleen. Museovirasto, Kansatieteen kuvakokoelma, Pekka Kyytisen kokoelma. Bachin koraalia, mutta nuottitelineellä oli tuore Aku Ankka. Musiikinopettaja Vilho Luolajan-Mikkola oli laulattanut sitä omilla tunneillaan, joten biisi oli tuttu. 133–134 (SKS, 2015). Ilvonen laulatti Päivö Oksalan suomennosta, joka on snadisti erilainen kuin yleisemmin tunnettu Yrjö Weilinin käännös. Vilho Luolajan-Mikkola oli laulattanut sitä sen verran, että päätin yrittää kylmiltäni. Äänen avauksen jälkeen treenattiin biisejä Ilvosen toimittamasta Laulava Toivonliitto-kniigasta. Töölön Laulupoikien toiminta oli loppunut 1960-luvun alussa. Suoritukseni kuitenkin kelpasi ja sain sprigin. Parissa paikassa tuli stiplu, koska sekoilin sanoissa. Urkureina olivat mm. Bachin koraalia, mutta nuottitelineellä oli tuore Aku Ankka. Jallu oli musiikinopettajani Töölön yhteislyseossa ja hoiti samaa duunia myös Taivallahdessa
Duunattii itte lankkuskitat flöides ja styrkkarit himas. Snadina kesät meni brennaamal filkkaa, skulaamal skrubuu ja tsimmaamal Marjikses. Perheet oli päässy kantakaupungist ja Sandiksest veks isompii ja uudempii kämppii. MARTTI NURMISALO EKS MINNAA Laivue 625 – 60-luvun kundit Roihiksesta Sodan jälkee Stadi levis itään, kun Kulis, Hertsika, Roihis ja moni muu mesta liitettiin siihe. Jengii tuli paljo, muijiiki. Ilveskosken Ykä Mikkelist stikkaa legendaarisen slangipakinan inttiin lähdöst. Muisteltii nimii, etittii osotteet ja kysyttii jätkiltä kuulumiset matrikkelii varte. Foto: Liisa Ukkonen. Nuorisorikollisuus hävis Stadist 1963 koko vuodeks, kun kaikis klitsuis ja partsikakolois treenas vaa skittabändit, ties sen ajan Stadin skoudepomoki. Foto: Klaus Sandström. Pantii haku päälle. Parin vanhan bändin jämist kasattu uus bändi SQ 625 sai treenattuu kolme biisii. Tai ei se oikeesti ollu roskis, vaa hiekotuslooda. Me treffattii joka ilta päättärin roskiksel. Kohta on jo 20 vuotta toista nuoruutt takana. Näin sai nimensä noin parin kansisluokan kokone kloddijengi, Laivue 625. Kesäl skulataa petankkii ja tehdää redui jonnekki. Kyl meill urheiluuki oli, futist, pillerii ja lätkää, mut vaa kohtuudel. Luvattii pitää bileet. Toinen nuoruus Uuden vuostonnin alus jäbät oli jo pitäny tahoillaan viiskymppisensä. 18 TSILARI 6/2018. Bändejä oli satoja sillo, joka talos. Viiskytluvust lähtie näihi taajamii bygatii kerrostaloi, joiss oli monii rappui ja toista sataaki kersaa. Nyt treffataan vuosittain avek ja lisäks käydään jätkäporukas bastus. Foto: Kalevi Hiltunen Laivue 625 syksyllä 2018 Prinssintie 4:n parkkiksella. Jengi hajos seiskytluvul, kun mentiin aviksii ja muutettii omii himoihi. Niit veivattii koko ilta. Ei huonoo. Bileis skabataan millo missäki lajis ja välkyt muuntaa pyöreevuotisille patinoitui runoi. Prinssintie 4 on saanu muraalin päätyy. Skruudattii hyvin. Kun ikä riitti, hoidettii tsetit, ekaks bilikalle ja sit brenkulle. Liityttii partsikaan oppiin peruspaheit. SQ 625: Sämi, Klasu, Rale, Severi ja Nuija. Riparin jälkeen toiset meni duunii, loput jatko skolee. Kerettii tsiigaa kaikki rallit ja osallistuu itteki niihi. Bändei ja urheiluu Laivueen nimi plokattii yhest sen ajan sotaleffast, joho vekslattii sopiva numero dösän päättärin roskiksest. Roskist ei enää oo, mut laatta siitä o. Vieres o nuorisotalo Nuta, joss me joka syksy treffataan. On omat lippikset, paidat, taisteluhuuto, prenikat ja flagga. Kundeja alko kerääntyy fillareil 60-luvun alus Roihikseen. Skiglattii kerra Karhun Raikin botskil ja funtsattii, mitähän Laivueelle kuuluu 30 vuoden jälkee. Kaikille löyty kesäjobii. Bändil on solistit omast takaa ja biisilista 60-luvult. . L aivue 625 on yks suurte ikäluokkie kundiporukka, joka alko kasaantuu Ylä-Roihikses kuuskytluvun alus. Mallorkalt asti pistetty postikorttikin Laivue 625:lle tuli perille, kun kusti polki ja pisti sen nastal roskiksee. Sit tuli rautalanka, jota me jangsterit digattii täpöil. Kertakäyttöseks funtsattu idea poikiki tradition. Välil käytii skutsis flengailemas tai skrämleyt skuffaamas fillareil
Asunnot olivat pieniä, mutta ulkoa löytyi aina kavereita. Ikäjakauma 1937-1947 syntyneet. Matti Korhonen, Carita Tukia, Tuula Salonen (Tukia). Pyykkipäivät Pyykkipäivä oli siihen aikaan koko päivä. Siellä me lapset niitä vahdimme, ettei kukaan vienyt vaatteitamme. Pojat saivat usein olla apuna. Illalla ne taas otettiin pois. Ensin käveltiin Sörkan rantaan ja sieltä moottoriveneellä perille. Kaija Keirio (Porkka), Soili Pylkkänen (Melasuo), Kaarina Anjala (Andsten), Heikki Tenho, Kari Suvalo, Jorma Jetsonen, Edessä Pirkko Lähdesmäki, Riitta Kiisto (Suvalo), Anneli Tanskanen (Laine). Ajat on tosiaan muuttuneet, siksi oli kiva muistella lapsuutemme aikoja Torkkelinmäellä. Vahti kierteli päivän aikana useissa puistoissa tarkastaen, että kaikki oli kunnossa. Puistossa oli puinen laatikko, jossa keinuja säilytettiin, avain oli vain puistovahdilla. Se jäädytettiin joka talvi uudelleen, puisten kehikkojen varaan. Niin sitten odoteltiin pari kolme tuntia, jonka jälkeen uskallettiin mennä yli. Siellä vietettiin koko päivä, uitiin ja pelattiin sekä syötiin omat eväät, jotka saattoivat olla vähän hiekkaisia. PIRKKO LÄHDESMÄKI EKS MINNAA T apasimme Kristillisen työväenyhdistyksen tiloissa Torkkelinkatu 11, jossa Matin vanhemmat olivat aikoinaan talkkareina. Me kaikki olimme tietysti iän myötä muuttuneet, mutta yhteiset muistot lapsuudestamme Torkkelinmäellä toivat esiin tuttuja asioita. Tervetuloa mukaan, jos tunnet kuuluvasi porukkaan torkkislaiset. kuvasta puuttuu Raimo Lähdesmäki TSILARI 6/2018 19. Nuorimmat olivat 6 vuotiaita, mutta isompien joukossa turvallisesti mentiin. Kesäisin Torkkelinkujan puoleisessa puistossa oli keinut, jotka aamuisin puistovahdin avustuksella nostettiin ylös. Jopa kadullakin pelattiin, kun siihen aikaan ei ollut paljoa liikennettä. Torkkelinkujan puolella oli talvisin jäinen kelkkamäki. Muistoja ja juttua riitti, joten päätimme tavata uudelleen jo ensi keväänä. Laskettiin pahvinpaloilla, jotkut jopa kelkalla, jolloin huima vauhti vei puiston läpi alas Franzeninkadulle ja siitä Harjutorille asti. Jäiset korkeat reunat piti laskettelijan radalla. En muista, että olis mitään ikävää, tai onnettomuuksia sattunut, eikä silloin ollut veneilyliivejäkään. Aikoinaan leikimme paljon yhdessä ulkona, olihan talorivin molemmin puolin puistot. Torkkiksen kakrut Yhteiseen tapaamiseemme oli saapunut 13 aikuisikään tullutta entistä torkkislaista, jotka olivat asuneet Torkkelinkatu 7,9,11,13 ja 15 taloissa. Matti Korhonen oli tehnyt salapoliisityötä ja saanut usean nimen sekä yhteystiedot, jopa nimen avioliiton nimenmuutoksen jälkeen. Kokeilimme ensin porkalla jääkokkarteiden seasta, oliko sulaa vai jäässä, joten uskalsimme mennä suksilla yli. . Torkkelinkadulla puiston puolella oli pyykkinarut, jotka seipäällä nostettiin ylös. Laivat veivät rahtia Arabian tehtaille, joten laivareitti piti ylittää. Ja talvet Talvisin hiihdettiin Sörkan rannasta Korkeasaareen. Takana vas. Teimme esittelykierroksen elämänvaiheistamme ja jatkoimme jutustelua ravintola Oivan lounaalla. Jokaisessa talossa oli oma pesutupa, jossa oli valtava pata sekä allas, jossa pyykit pestiin ja huuhdeltiin. Lapsuuden kesät Kesäisin mentiin porukalla Mustikkamaalle uimaan ja uimakouluun. Paluumatkalla sattui joskus, että laiva oli mennyt ja railo oli sula
Toisten nurkissa, alivuokralaisena asuminen, jossain pikku sivuhuoneessa, oli myös hyvin yleistä. Ilmakuva Manskulta 1953. Turha toivo. Sekään ei mutsin mieltä kauheasti kohottanut, kun hän yritti saada vuokraisäntää uusimaan puhki kuluneen tiskipöydän, jotta sitä yleensä voisi enää käyttää. Nyt ei enää juurikaan alivuokra-asuntoja kukaan huoli eikä alivuokra-asuntomarkkinoita enää ole. 20 TSILARI 6/2018. Yksi perusasioista on oma hima, missä voi rauhassa ja turvallisesti budjata. Mutsi ja faija eivät enää puheväleissä sen jälkeen olleet. Stoori on osallistunu vuonna 2007 Stadin Slangin ja Suomen Kirjallisuusseuran järjestämään slangi-pakinaskabaan ja palkittiin kilpailussa jaetulla toisella sijalla. Mä ja systeri jäätiin mutsin kanssa asumaan Manskun kämppään. Ei siinä asunnossa pakko ole asua. Vuokraisäntä keräämässä säännöllisesti fyrkkiaan, jolloin myös se omaan himaan liittyvä silloinen vuokralaisen aika epävarma ja turvattomalta tuntuva asetelma jotenkin korostui. Se oli jotenkin aika konkreettista. Valtaosa ihmisistä asui Stadissa silloin vuokraasunnoissa, oman asunnon hankinnasta saattoi vasta orastavasti haaveilla. Tässä suhteessa kehitys on muuttunut. Vuokra meni silloin konkreettisesti mutsin taskusta vuokraisännän taskuun, itselle siitä ei mitään iloa jäänyt. Samanlaisia ne unelmat nytkin ovat. Itse saa uusia jos haluaa. Tosi pihi vanha äijä, jolle vuokra piti kerran kuukaudessa silloin vielä maksaa käteisellä, pankkisysteemit tuli vasta myöhemmin. 1950-luvun asumista Me asuttiin taka-Töölössä Manskulla kerrostalossa, jonka ymmärtääkseni omisti kokonaan joku vuokraisäntä jobbari. Sodan jälkeen jälleenrakennus oli vielä kait alkutekijöissään ja muuttoliike silloinkin maalta Stadiin työn perään oli suurta. Helsingin kaupunginmuseo. 50 -luvun Stadissa oli kova asuntopula. Siksi joka kuukausi MATTI INHA EKS MINNAA Vuokrakämpästä omaan himaan OSA 1 Paljon on muuttunut ja toisaalta taas ei, niinä 50 vuotena, jotka suurin piirtein Stadista itse kokeneena muistan. Foto: Veljekset Karhumäki. Käteisen rahan liikkumiseen tuli myöhemmin vielä uusi lisäpiirre, kun meidän perheessä tapahtui siihen aikaan aika harvinainen asia, faija ja mutsi erosivat. Ja entäpä jos tästä joutuisikin lähtemään, olihan asuntopula aika karmiva. Täs on stoorista eka osa. No omalla fyrkallahan se sitten uusittiin. Asunnoista oli huutava pula
LOPPUUN ERI FONTILLA Siihen aikaanhan Kaisaniemi oli se paikka, josta kaikki kledjut köpattiin. Ehkä siksi hän ei oikein koskaan oppinutkaan puhumaan isojen summien osalta uudesta rahasta vaan ne säilyivät vuosikausia miljoonina. Siksi oma suuri ihmetykseni oli Manskun postissa 1958 avaamani hieno Kultapossukerhon tili, jossa luvattiin, että tekemättä yhtään mitään, saisin pikku säästölleni joka vuosi, ihan noin vaan, korkoa säästölleni. Talosta tuli sitten yksi monista VR:n henkilökunnan itselleen gryndaamista taloista. Ja näinhän me saatiin talosta kolme huonetta ja keittiö. TSILARI 6/2018 21. Saattoihan esim. kylmäkaappi, jossa oli venttiili ulos tai sitten voita tai maitoa pidettiin ulkoikkunoiden välissä. Jokunen vuosi myöhemmin eli 1963, jolloin tehtiin rahanarvon muutos ja markoista pudotettiin pois kaksi nollaa, mutsi pettymyksekseen huomasikin, ettei miljonääriaikaa kovin kauan kestänyt. No meillä ajatus kulki kait niin, että mitään ei oikeistaan ensin ollut ja yhtäkkiä olikin jo lähes pari miljoonaa…... Aina kun tarvitsi tai teki mieli jotain uusia kledjuja, niin kovan mankumisen jälkeen mutsi kaivo Pukevan ruskeakantisen kirjan laukustaan ja katsoi saldoa. tapahtui aina ensimmäisenä päivänä se, että faija toi mulle tai systerille kuukauden elatusavun käteisellä. Onneksi hän puhui asiasta myös tomeran isoäitini kanssa, joka suoralta kädeltä sanoi, ettei mitään pikku kaksiota ole syytä ostaa. osamaksutilin lyhentämiseen. Vaikka uusi asunto rakennettaisiinkin Vaasankadulle, Stadin ehkä silloin huonomaineisimmalle kadulle. Teinitalossa olla jotain superkledjuja, joita olis halunnut, mutta ei mitään saumaa. Velkaa. Mutta oppihan sitä pienestä pitäen konkreettisesti jotain rahan liikkeistä ja sen tärkeydestä. Laina hoitui Aravan kautta ja VR nyt jälkeenpäin ajatellen fiksuna työnantajana auttoi ainakin henkisesti perustettavan asunto-osakeyhtiön gryndaamisen junailussa. Suomen Hypoteekkiyhdistys on ainoa Suomessa pelkästään asuntorahoitukseen erikoistunut luottolaitos. Miljoonakämpän arvo ei enää ollutkaan kuin vaivaiset 18.000 mk. Silloin hyvin niukan pääoman aikoina tavallisella ihmisellä ei juuri pankkilainaan ollut mahdollisuuksia. Mutsi oli kait kypsynyt kämppäämme tai sen vuokraan. Sehän tietää pankille vain tappioita. Matti Inha Oik.kand. Siihen olisi ehkä nippa nappa varaa, ei isompaan. Pankkien asuntosäästämiskuviot seurasivat sitten vähitellen perässä. Ihmettelin sitä kovasti faijalleni ja kyselin, miten ihmeessä pankin kannatti minulle jotain korkoa maksaa. Nerokas innovaatio muuten silloin. Baskervillen koira tai nimeni on Cox tai jotain sinne päin olivat sen ajan sarjafilmejä, radion kihelmöiviä jatkojännäreitä. Meille skideille ajatus muutosta Vasikselle, erityisesti kavereiden jättäminen ja uuteen kouluun meneminen, ei ihan helppo juttu ollut. Jos joskus aikataulu petti tai jotain muuta vastaavaa tapahtui, oli katastrofi valmis. Lainoista kun en ollut koskaan mitään kuullutkaan. . Sitten se kiikutettiin mutsille, joka siitä maksoi sitten vuokraisännälle vuokran. Mutta vain Pukevasta, mikä joskus toki otti päähän. Muihin talon kolmioihin tuli konepajan työnjohtajia ja muita parempipalkkaisia. Ota suoraan kolmio ja pistä yksi huone alivuokralle, niin saat sen sitten näin pikkuhiljaa maksettua. Kaikki uudessa talossamme olivat töissä Pasilan konepajalla. Telkkarin sijaan luettiin ja kuunneltiin radiota. Hypoteekkiyhdistys toi vuoden 2003 alusta Suomeen, ja erityisesti Stadiin, käänteiset asuntokaupat ja -lainat, joiden avulla seniori-ikäiset asiakkaat voivat vapauttaa omaan asuntoonsa sitoutunutta pääomaa omaan käyttöönsä jatkamalla silti loppuikänsä asumista siinä samassa omassa himassaan. Syntynyt 1949 Naistenklinikalla. Kun asunnon varaamisen aika tuli, mietti mutsi kaksiota, jollainen meillä oli myös Töölössä. Töölö ja Kallio olivat kyllä silloin, niin kuin nytkin, aika erilaisia ja erimaineisia kaupunginosia. Niin kuin melkein jokaisella. Suihkun tilalla oli amme, mutta ei siellä kovin usein lotrailtu, vaan kerran viikossa faijan kanssa käytiin yleisessä saunassa, jonka vieläkin muistaa viikon kohokohtana. Matti Inha toimi lähes 30 vuotta Postipankissa eri tehtävissä ja sen jälkeen Suomen vanhimman yksityisen luottolaitoksen Suomen Hypoteekkiyhdistyksen toimitusjohtajana, josta hän jäi eläkkeelle keväällä 2013. Mutta oma on aina oma. Stoori jatkuu, pluggaa seuraavast Tsilarist, millast oli budjaa Vasiksella. Siihen aikaanhan Kaisaniemi oli se paikka, josta kaikki kledjut köpattiin. Muuten arkielämä kait ei kummosta ollut, mitä nyt nykyaikaan verrattuna telkkaria, jääkaappia tai suihkua ei ollut. Eikä niitä kukaan yksityishenkilö muuten saanutkaan. Ja kun duunin kautta tuli mahdollisuus hankkia ihan oma, uusi arava-asunto, niin olihan se iso juttu. Nykyisin hän asuu Skattalla. Joka kuukausi mutsin palkasta meni tietty summa ko. Hypoteekkiyhdistys on toiminut Stadissa vuodesta 1860 eli 155 vuotta. 36.000 euroa eli 537 € neliöltä. Ja niin meillä sitten vuosikausia oli yhdessä pikkuhuoneessa yleensä aina kaksi alivuokralaista, joiden vuokra kummasti hjelppas talouden pidossa. Matti Inha asui kansakoulun 3 luokalle asti Mannerheimintie 140:ssä ja sen jälkeen (1959) Vaasankatu 27:ssä aina kotoa pois muuttamiseensa (1971) asti. Mutta se Aravalaina. Arava ja asuntosäästösysteemit asuntopulaa helpottamaan Olavi Lindholm eli Iso Limppu ja Teuvo Aura taisivat olla niitä viskaaleita, joiden ansiosta jo silloin, 50-luvun loppupuolella, rohkeimmilla perheillä aukesi mahdollisuuksia oman kämpän hankkimiseen. Jos sinne oli ehtinyt tulla tilaa edellisistä ostoksista, sain kirjan ja luvan mennä ostamaan Jamekset, Ingo-farkut, Beatles bootsit tai mistä milloinkin oli kyse. Yksinhuoltaja virkanaisena, VR:n Pasilan konepajan kirjurin pienellä, mutta toki vakaalla palkalla, hanke oli kova veto. Rahoitusneuvos Kirjoittaja on toisen polven syntyperäinen helsinkiläinen. Hänen mutsinsa syntymäkoti sijaitsi Helsingin absoluuttisessa keskustassa, eli nykyisen Sokoksen paikalla olleessa VR:n vuokratalossa. Vasiksen kämppä maksoi jotain noin 1,8 miljoonaa silloista markkaa ja se tuntui aika hurjalta, koska silloinkin rikkaista puhuttiin miljonääreinä. Jääkaapin virkaa hoiti keittiöissä ns. Tämän päivän rahaksi muutettuna asunnon hinta oli n. Ei kai se sitä koskaan ole. Vähän myöhemmin Radio Luxemburgia keskipitkiltä aalloilta iltaisin rätisten kuunteleminen oli tosi kova juttu. Ainoa tunnettu luottomarkkina oli silloin Kaisaniemenkadun Pukevan tili, joka mutsilla tietysti oli
Esikuvana on Cassius Clay, josta tuli Muhammad Ali. ”I am Black and Proud”, kuuluu pihalla. Tataarikulttuuri korostuu tansseina ja kurssikeskuksen leirillä. Isokynä Lindholmia ja Hurriganesta Atik diggaa lähes yhtä paljon kuin palloa. Äidin leipomat maukkaat pärämätsit kasvattavat lihaksia. KULTTUURIKIERROS JOULUUN Poikuus suli, Dylan tuli Valtimonteatterin mustanpuhuvassa katsomossa on tavallista enemmän miehiä, tatuointeja, meikattuja naisia ja katujen elämänkokemusta läsnä. Aalikselta ja Kaitsulta on futistaidot, Alilta riimittelykyky. Ei ihan tavallinen keski-ikäisten ja vanhempien naisten tyyppiyleisö. Kuva: Anne Laakso. Poika haaveilee alun perin nyrkkeilystä. Syntymäkoti Munkassa, sitten pitkään EteläHaagassa, myöhemmin Maunulassa. Pihapeleissä matkitaan Peleä ja Pahlmanin Kaitsua. Mistä on kyse. Mukana Kari Turunen. Syntymämaiseman saunassa nautittu Siff limonadi vaihtuu RISTO KOLANEN STADIN SYKE Kulttuurikierros syksyyn Atik Ismail tekee Ällibällissä koskettavan monologin elämästään Valtimonteatterissa. Atik Ismail, Suomen tataari ja Stadin kundi esittää tarinaa omasta elämästään, Ällibälli. Aivan erityisesti Aulis ”Aalis” Rytköstä ensimmäistä ammattilaismenestyjää ja tuolloin jo valmentajaa. 22 TSILARI 6/2018. Musiikki tempaisee teinin pauloihinsa
Vähän tekniseltä kuulostava ilmaus tarkoittaa sitä, että Tim Saarisen huudahdus pari vuotta sitten: –Hei, me tehdään vielä teos mun elämästä, toteutui osana Sulattamon Kaunis mieli –hanketta, jossa kulttuurin ja taiteen keinoin kerrotaan mielenterveystoipujan kokemusasiantuntijatarina yleisölle. Teatteriryhmä Lataamon esitys kiertää. Ohjauksessa on mukana Anne Salmi. Tuotannosta vastaa Taiteen Sulattamo ja KokoTeatteri. Seurana oli pitkään HJK, vuosi 1977 meni Kiffenissä, Mustissa hurmureissa. Käsikirjoitus perustuu Pelimies-elämäkertaan ja sovituksen työsti Kari Turunen, joka on lavalla mukana. Sen erityistä osaamista ovat sosiaalisesti vahvistava teatterin tekeminen mielenterveyskuntoutujien omista lähtökohdista ja heidän parissaan. Cisse Häkkinen on kentänhoitajana kotikulmilla. Mikaela Mansikkala on toinen esiintyjä; hän vastaa myös Riisuttu elämä –laulusta Pekka Saukkosen kanssa. Entä kun tulee ajautuneeksi ulos yhteiskunnasta. Alkoholi vie miehen neljäksi kuukaudeksi Harjamäen psykiatriseen sairaalaan, josta raitistuminen löytyy. Tuottaja on Sandra Kimonen, joka vastaa myös valokuvista. Elinan, joka on ensi-illassa paikalla. Tarinassa häntä viedään laitoksesta toiseen, moneen uudestaan tauon jälkeen. Toisin kuin raitistuneet juopot yleensä, Atik säilyttää rennon huumorinsa. Corditaksi. Mikaela Mansikkala ja Tim Saarinen ovat vahvoja tulkitsijoita jälkimmäisen laitoskokemuksista dramatisoidussa Riisutussa elämässä KokoTeatterissa. – Siksi ajattelenkin, että ei mitään huolta vaatteista, / mua ei kiinnosta mitä muut ovat mieltä alastomuudesta, / mä koitan vaan elää. Nessuliinat olivat esityksen aikana ja lopussa todella tarpeen silmien pyyhkimiseen. Valtimonteatteri teki rohkean kulttuuriteon ottamalla Atik Ismailin tarinan näyttämölle. Istuin penkkirivillä, jossa oli paljon nuoren miehen ystäviä ja kavereita paikalla. Voiko elää sairaanakin onnellista elämää. Kyse on äidin lapsuuden laulusta, joka soi nauhalta lopuksi. Esitys sisältää nousuja ja laskuja hyvin todentuntuisella tavalla. Niin se Ällibälli. Se tuottaa ammattitasoista kulttuuria ja taidetta yhdessä ammattitaiteilijoiden kanssa. Kuva: Sandra Beech. Pelit sujuvat, mutta muu elämä tökkii, kun alkoholipitoinen juhliminen voittaa. Taiteen Sulattamo ry on mielenterveystoipujien ja muiden syrjäytymisvaarassa olevien eritysryhmien sekä taiteenalojen ammattilaisten vuonna 2013 perustama yhdistys. Isokynä tulee kentälle, laittaa lapsuuden pienlentokoneet roihuamaan ja lausuu: ”Poikuus suli, Bob Dylan tuli”. Esitys on Suomen ”ensimmäinen kulttuurikokemusasiantuntijamenetelmällä valmistunut näyttämöteos”. Riisuttu elämä tuo draaman kautta esiin mielen maailman. Pojat eivät itke – Siksi ajattelenkin, että ei mitään huolta vaatteista, / mua ei kiinnosta mitä muut ovat mieltä alastomuudesta, /mä koitan vaan elää. Taiteen Sulattamon Riisuttu elämä loppuu näihin Tim Saarisen elämästä kertoviin sanoihin. Hän pääsee ensikotiin töihin ja Iisalmeen lähihoitajan ammattioppiin. Raittius on vapaus, mutta toipuva alkoholisti kohtaa muita riippuvuuksia. Mitä ihminen käy läpi, silloin kun voimia ei ole. Teos on myös tarina toivosta ja siitä, että meillä jokaisella on mahdollisuus nousta selviytyjäksi. Valtavien ensi-iltakiitoskukkien ja aplodien jälkeen mies sanoo: – Nyt mä lähden nukkuman ja herään kello kolme aamulla. 21-vuotiaana Suomen mestarina mies pääsee Besiktasin huippujoukkueeseen ammattilaiseksi. Käsikirjoituksen tekivät Tim Saarisen tekstin pohjalta ohjaaja Eveliina Lafghani ja Raisa Omaheimo. Klubin tilalle tulee 1986 KPT, Koparit, välissä pelejä alasarjoissa, vaikka mies on alle 30. >> TSILARI 6/2018 23. Vuosien jälkeen hän löytää valon
Laitteen kyydissä sai nauttia valaistuksen ja liikkumisen lisäksi musiikista, sillä kohteissa esiintyi artisteja. . Byggalla ottelevat naisten 75 kg:n sarjassa punaisessa paidassa HeTan Anu Lammi ja sinisessä paidassa Julia Kavander Järvenpään Väkevä Boxingista. Eerika Kulha valloitti käsillä tanssillaan katsojat Taikasirkuksen erikoisalueella Lintsin valokarnevaaleilla. Maineikas nyrkkeilyseura Helsingin Tarmo piti salia alakerrassa, mutta joutui pois hotellin tieltä. Sirja Rihu, valloittivat katsojat. juhlistettiin Helsingin Työväentalon, Paasitornin, 110-vuotisjuhlaa ensin Jomi Limmosen muistokilpailulla amatööreille, mikä oli maksuton, ja myöhemmin illalla Paasitorni Boxing Gaalalla ammattilaisille, joka maksoi. Erilaiset valoefektit korostivat puistossa laitteita ja muita mielenkiintoisia elementtejä. Helsingin Tarmon kutsukisassa otteli Tarmon ottelijakaartin lisäksi useita stadilaisnyrkkeilijöitä. Myös naiset ovat nykytyyliin mukana; hehän pärjäävät paremmin kuin Suomen miehet. Kuva: Raimo Granberg. Muoti, valo ja musiikki yhdistyivät ennennäkemättömällä tavalla, kun erikoisohjelmaa Linnanmäelle ovat suunnitelleet Ivana Helsingin Paola ja Pirjo Suhonen. Pääkumppani Sun Effects loihti huvipuistoon säkenöivän kokemusmaailman. Ratikka 3 oli tupaten täynnä lapsia ja nuoria vanhempineen. Pääosassa oli valo. Sunnuntai-ilta 21.10. Taikasirkuksen käsillä tanssijat, mm. Itse GeeBee otteli kehässä 30-luvulla. Ottelun voitti Lammi pistein 4-1. Kaunista turhuutta. Salilla harjoitteli myös muuan Davey Moore kesän 1962 MM-otteluun Olli Mäkeä vastaan Olympiastadionilla. Lintsin Valokarnevaali piristi kaamosaikaa Linnanmäen perinteikäs Valokarnevaali valloitti jälleen lokakuulla lapsiperheet. Limmonen oli Rooman 1960 pronssimitalisti ja IS:n nyrkkeilykirjoittaja. Esityksiä oli arkena kolme päivässä ja viisi viikonloppuisin. 24 TSILARI 6/2018. Heikot liikenneja pysäköintiratkaisut herättivät ihmisissä paljon tyytymättömyyttä. Mooren boksaushanskat olivat pitkään Juttutuvan seinällä kunniapaikalla. Maineikas nyrkkeilyseura Helsingin Tarmo piti salia alakerrassa, mutta joutui pois hotellin tieltä. Boksaus palasi Byggalle Byggalla nyrkkeiltiin pitkän tauon jälkeen. Bygga on nyt Paasitorni, jossa 27.10. Kyllä, mutta en veisi sitä lapsilta pois. Paikalle luotiin viisi monikerroksellista tähtikohdetta: Taikasirkus, Autorata, Vesitorni, Keidas ja Hurjakuru, jotka saivat ylleen ainutkertaisen valomaailman. päättyi kymmenen minuutin, onneksi, komeaan ilotulitukseen
Mikähä nää snadit lafkat on oikein tappanu kaupunginosist. Handu ylös kaikki ne, jotka osaa lyhentää farkkusa. Teit tarvittas kans siel markettien seinil. Mut mäon ymmärtäny, et nuoris taas on tyyppei, jotka kasaa tietsikoit aikasa kuluks, ku ne makaa himas ilman duunii. Nyt on taloustaantuma, et mä annan täs pienen elantovinkin muutamille teist. Joku nyt tietyst huutaa, et oha siel kaikkii kangasja puutöit. No niinku arvasinki, ei noussu montaa handuu. No niimmä arvasinki, et se handlaava jengi o yleesä vanhempaa. No joo, hei, meilki oli aine nimeltä kodin tekniikka. Käden taidot Ootteks muut hiffannu sen, et varsinki nuoril on usein farkkujen lahkeet liian pitkät ja sit ne laahaa kantapään takan maata, on likasii ja repeilee. Ja noist farkkujen lahkeist päätellen sama meno vaa jatkuu niil käden taitojen tunneil. N o miks sitä sit näkee. Teinin kohal peli on jo menetetty. Ja se pitää tehä, ku neon snadei. Ja tollastha vois duunaa vaik himas. Funtsitaas taas snadisti. Et lähetää sit opettelee niit tinakauhan koristelui, ku osataa eka duunaa tapetit ja proput seinii, avata hajulukko ja kasata lundia-hylly. Tätä vois tietyst jokaine vanhempi, isovanhempi ja muu eno ja täti yrittää vähä hillitä sil, ettei passaa iha kaikkee valmiiks, vaa ottas sen skidin messii duunaa kaikkii juttui iha snadist alkaen ja antas sen ite duunaa niit sillai, et niille jäis niisanottu käsimuisti. Snadit lafkat No voisha ne farkut ny lyhennyttää ompelijalki. Siin samal oppis kunnioittaa niit seinii paremmi, eikä tekis mieli töhrii. Skolen omat pintarempatki vois hoitaa oppilasduunina, ni kaikki oppis maalaamist ja tapetointii. Tiloi ainaki on, ku snadit buidut kuolee veks. Ja pulsatki vois fiksailla siel teknisen työn luokas. Nii ja lyhentää ne farkut. Tuol on pilvin pimein jengii, ku ei saa lamppuu sokeripalaan, eikä haluu sitä varten tilaa kallist sähkömiest toiselt puolelt Stadii jollai parin timman minimija matkavelotuksel. Et mitä jos ne kodin tekniikan maikat rupeis opettaa fillarin ja snadien moottorien fiksaamist, propun asentamist seinää, siis sulakepropun ja porakoneen kans duunattavan propun. Ja sitä näkee paljo muilki ku noil riepareil, keil se tuntuu kuuluvan stailiin. Sellasiiki ihmisii on, jotka ei osaa vaihtaa lampun polttimoo. Viel parikyt vuotta sit ois noussu enemmä. . Nuorempien kädentaidot on keskittyny tietsikkapeleihi. TSILARI 6/2018 25. Yks vuos väsättii tinakauhaa, mihin jäi kaiken lisäks kupera botne, eli ei toimi tavallises stadilaishimas, jos uudenvuoden tinat sulatellaa keittolevyl, seki kerran vuodes jos sitäkää. Mäolin varmaa yli parikymppine, ennenku joku viitti kertoo mulle, mist tsennaa et seinäsulake o kärtsänny ja kui se siftataa. Mut kukaa ei ees selittäny, et mitä sil lehtisahal sit duunataa. Skolen omat pintarempatki vois hoitaa oppilasduunina, ni kaikki oppis maalaamist ja tapetointii. Ja sit ne samat tyypit on tehny niil kässätunneil monta vuotta jotai aiva turhaa. Ja yks vuos bygattii sellane iso lennokki, joka hajos palasiks heti ekal heitol. Ja toisen vuoten väsättii lehtisaha. Miksei opeteta skoles Mut sit isompi kysymys on kuitenki se, et miksei näit opeteta skoles. Nii et te jotka handlaatte näit juttui, ni kertokaa mist teiet hittaa. Jos te handlaatte jotai niiku farkkujen lyhennyst tai sähköporan käyttöö, tai osaatte fiksaa telkkareit tai skraittoi ja aikaa on, ni antakaa sen taidon näkyy jossai paikallisen marketin ilmotustaulul. Se lampun kytkemine sokeripalaa on liikaa jo aika monelleki. Ja tuol on paljon snadisti rikkinäisii kledjui ja liian pitkii farkkujen lahkeit, jotka tarvis vähä ompelukonetta, ku joku vaa osais duunaa. Sovittiin, ett niit julkastaan Tsilaris jatkoski. Tänääki on Stadi täys vanhempaa jengii, joiden koneet on posahtanu ja vika voi olla vaa jossai muistikammas, minkä joku osaava vaihtaa muutamas minsas. On sit kysymys mist tahansa kädentaidost, ni ain se gamla jengi loistaa siin ja nuorempi loistaa uusavuttomuudel. Voisko olla ammattitaidon vähenemine. JULLE TUULIAINEN TUULIAISEN STOORIT Julle sendas 2017 Tsilarin toimitukseen nipun stoorejansa vähän ennen ku delas. Must seon enemmä jotai kodin tekniikkaa ku joku tinakauha. Jos sullon fyffest puutetta tai muuten vaan käy aika pitkäks, ni siin sitä ois puuhaa ja ihmiskontaktii. Mut taas handu ylös kaikki ne, jonka himan lähel on viel ompelimo. On sit kysymys fillarin renkaan fiksaamisest, safkan duunaamisest, puutarhan hoidost tai farkkujen lyhentämisest
Jukolauta, funtsasin, ihan kuin nuoruuteni juoppoputka, johon jouduin kun vielä opettelin dokaamaan. Kun kurssi alkaisi vasta huomisaamuna ajattelin, että lähtisin liikkeelle vasta ruuhkan jälkeen ja kävin tyhjän vierailuhuoneen sohvalle pötkölleni. Lupasin jelpata vanhaa kaveria, nappasin kirjahyllysta uuden Viking Linen korttipakan taskuun, raahasin kamat autoon ja suuntasin keulan kohti Lapinlahtea. 26 TSILARI 6/2018. Kun yritin keinotella sen auki, siihen ilmestyi veli vankka valkoinen, joka sanoi, ettei täältä pöpit lähde niin kuin torpasta, kietoi minut pakkopaitaan ja raahasi koppiin. Kun Mikkoa iltapäivällä haettiin terapiaan oli kello jo niin paljon, että liikenteen iltaruuhka oli alkanut. Mesta vaikutti jotenkin tutulta. jonka ikkunassa verhojen sijasta oli rautakalterit. K ukat oli märkiä, laskut järjestyksessä, kamat kassissa ja olin juuri lähdössä, kun puhelin soi. Siellä se valkoinen koljatti päästi minut pakkopaidasta, paiskasi pritsille ja sanoi: Jos makaat tossa kiltisti, niin minun ei tarvitse sitoa sinua lepositeisiin, meni ulos ja paiskasi pienellä tarkistusluukulla varustetun dörtsin boseen. Hän kertoi polttaneensa päreensä, yrittäneensä vetää itsensä hirteen ja joutuneensa köyden katkettua Lapinlahden lataamoon, ja nyt tuli aika pitkäksi, kun ei ollut edes korttipakkaa. ROLF LINDBLAD STADILAISIA Pöpilässä Olin lähdössä Varkauteen Eläkeläisten Kuntorantaan kirjoittajakurssille kirjoittamaan sketsejä ja muuta ohjelmaa eläkeläisten ohjelmaryhmille. Niin tehtiin ja aika kului mukavasti. Se oli Mikko, jonka kanssa oltiin monta vuotta samassa verstaassa hommissa joskus kuusikymmentäluvulla. Keltaiseksi maalattua betonia, jossa laverin lisäksi oli pyöreisiin muotoihin betoniin valettu vessapytty ja lavuaari. Siinä sitten makasin ja tsiigasin ympärilleni. Lapinlahden sairaala 1950-luvulla. Foto: A.Salokorpi. Sairaalan vierailuhuoneessa istuva Mikko ehdotti, että vanhoja tunnin pituisia ruokatunteja muistellen otettaisiin muutama erä seiskaa. Vaimo jäi mökille lastenlasten kanssa ja minä oikaisin kaupunkiasunnon kautta hakemaan läppäriä ja vaihtokuteita, kastelemaan kukkia ja tsekkaamaan onko tullut tuoreita laskuja. Helsingin kaupunginmuseo. Kun heräsin, oli ilta jo pitkällä ja pöpilän ovi kiinni
Ajattelin, että sitä bussien mikkeihin lukemalla voisi hauskuuttaa eläkeläisporukoita pitkillä matkoilla. TSILARI 6/2018 27. Piti duunaa sitä ja tätä, ja heti. Siinä sitten aika kului, minä höpisin vanhoja juttujani ja valkotakkinen raapusti jotain muistikirjaansa. Otin syötyäni ekaks pienet ettoset. Jukolauta, funtsasin, ihan kuin nuoruuteni juoppoputka, johon jouduin kun vielä opettelin dokaamaan. Kun kysyin haluaako hän sen suomeksi vai ruotsiksi hän sanoi, että sillä kielellä joka on minulle läheisempi. Syömisen jälkeen otin pienet nokoset ennen kun rupesin kirjoittamaan. Olisi skrivattava samanlainen nöyrästi kunnioittava papru kuin ne, joita eläkeläisten aluejärjestön sihteerinä olin joutunut muotoilemaan viranomaisille. Kun pääsin duuniin, pomot jatkoivat samaan malliin. Ellei heti totellut alkoi jäkätys, tai se vittuiei kun ahdistamisen helpompi variantti, mykkäskole. Joko päästätte mut vege, jätätte mut rauhaan, tai stikkaatte mulle vahvemman köyden. . Köysi katkesi ja haudan sijaan jouduin kipsi klabbissa tänne pöpilään. Jossakin vaiheessa hiffasin, että lekuri taisi vetää sikeitä siinä istuessaan. Terapiaskrivaus Sinä helkkarin terapeutti sanoit, että helpottaa kun skrivaa siitä, mikä ahdistaa ja vitanteeksi harmittaa. Täällä ahdistaminen sen kun jatkuu. Jukolaita totesin, koko pöpilän reissu olikin unta! Nyt äkkiä suihkuun ja hampaiden pesuun, sitten vaatteet niskaan ja aamiaiselle. Nyt ahdistaa, että sekin meni pieleen. Ellei osannut läkiä tai snadisti pelleili tunnilla, tuli jälkkäriä ja himamuikkaria. Nyt sinä terapeutin perkele tiedät, mikä minua ahdistaa. Jossakin vaiheessa se ravisti minut hereille ja sanoi, että on lounasaika ja saisin syötyäni mennä takaisin koppiini ja kirjoittaa huomiseksi terapiakirjoituksen siitä, mikä minua ahdistaa. Katsotaan sitten huomenna, voidaanko sinut luokitella yhteiskuntakelpoiseksi ja päästää vapaaksi. Pitäisi kertoa kaiken maailman hoitsuille ja lekureille, miltä nyt tuntuu, niellä kiltisti tabuja ja paljastaa ahterinsa pistettäväksi. Tällainen teksti handussa mut sitten vietiin seuraavan aamun terapiatuntiin: LEKURI TUTKI PAPRUNI , ja sen sijaan, että se olisi ruvennu skrivaamaaan mulle viisaan paperit, se tsiigasi mua klyyvarin vartta pitkin kuin gurmeetti halpaa tsieguraa ja sanoi: En ole nähnyt pahempaa siansaksaa sen jälkeen kuin olin Kuopiossa Niuvanniemen mielisairaalan apulaislääkärinä. Heräsin siihen, että käytävästä kuului liikettä. Tämän ahdistuksen hoitoon on kolme vaihtoehtoa. Kun se lääkäri sanoi, että sen saa kirjoittaa sillä kielellä, joka on läheisempi, ja olin edellisellä viikolla kirjoittanut runosetin Stadin Slangin Tsilari-lehteen, päätin kirjoittaa sen stadiksi ja ottaa malliksi kaverini Mikon tapauksen. Herättyäni totesin, että nyt olisi tosi kysymyksessä. Joskus olin liian laiska ja joskus liian tyhmä. Uhkasivat milloin lobareilla ja milloin paskaduuniin siirtämisellä, ja molempia tulikin vähän väliä. Kun katsoin ulos, niin siellä näkyi Kuntorannan tuttu rantamaisema. Pitää nousta aamuisin määräaikaan, skruudata, vaikkei ole nälkä ja mennä illalla kiltisti goisimaan. Kun pääsi himaan, oli muijan vuoro ahdistella. Sitten rupesin funtsimaan sitä terapiakirjoitusta. Lakkasin bamlaamasta, suljin öögat ja otin itsekin nokoset. Siellä sain maata sohvalla, ja vieressä nojatuolissa istu valkotakkinen mies, joka esitteli itsensä ylilääkäri Vilanderiksi, katseli minua tarkkaan pullopohjalasien suurentamilla silmillä ja käski minun kertoa lapsuudestani. Jo skolessa minua ahdistivat opet. Mitä ahdistukseen tulee, niin se on kyllä aina ollut muista kuin minusta kiinni. Huone oli jotenkin valoisampi ja ikkunakin paljon suurempi. Sinulla on loppupäivä aikaa kirjoittaa tekeleesi kelvolliseen muotoon. Sain kirjakielisen tekstin aikaiseksi ennen kuin rupesin illalla nukkumaan. Viimein sain kaikesta ahdistamisesta niin tarpeekseni, että päätin hirttää itseni. Aamulla sain luukusta voileivän ja teemukin ja sitten minut vietiin terapiaan. Mutta oppivat ne viäräleukaiset savolaisetkin oikeata suomea, ainakin ne, jotka päästettiin vapaiksi. Tässä sitä nyt on, analysoi perkele. Kurssin eka päivä tutussa porukassa meni yhtä mukavasti kuin ennenkin sillä erotuksella, että jätin iltakaljan ja karaoken väliin ja kirjoitin niiden sijasta tämän uneni muistiin. Ellet onnistu tekemään itseäsi ymmärretyksi kunnon kirjakielellä, jäät sinäkin tänne pidemmäksi aikaa. Rupesin muisteleen, mitä olin kirjoittanut ensimmäisessä pakinakirjassani ajasta jolloin olin Svedussa sotalapsena. Eihän kukaan kai ole niin dorka, että alkaisi itseään ahdistaa. Se kyllä vitut-. Niistä jälkimmäisistä faija taas ahdisti remelillä, ellen päässyt haneen. anteeksi taas, ottaa knuburaan niin maan perusteellisesti, kun ei saa koskaan olla rauhassa. Onneksi olin lyseossa opiskellut suomea ensimmäisenä vieraana kielenä, joten minulle oli kaikki ne erilaisia päätteitä määräävät bablatiivit jotakuinkin hallussani, funtsasin ja ryhdyin hommiin
Hessu Orasmaa tsennaa yhdistystoiminnan, valkattiin taas toiminnantarkastajaks. Slangijengi valkkas ekaa kertaa bamikseks friidun ja yksmielisesti: Pirjo ”Pirde” Tuohimaa. 28 TSILARI 6/2018. FOTOT: VIRVE KUUTAR SYYSKOKOUS Kimmo jätti duunit hallitukses ja sai bamikselt kaulahuivin. Eki Tervomaa liidas kokousta. Jengii oli bulisti messis valkkaamas bamista ja muita hallituksen jäsenii. Yleisön pyynnöstä: Matti ja Niin gimis on Stadi, shungattiin kimpassa. Nyya ja gamla bamis
No, mä olin just täyttäny tsuugun, stimmunki oli kova. Huudettiin konemiestä, puolikasta ja dunkkia. . Huutoja tulee, istu alas. Yhteistä meille kaikille oli, että kytättiin jobia. Kun se ottaa brenkkua, siitä tulee ihan paviaani. Reilun timman jälkeen tärppäs. Mä olin kerran samalla reissulla ‘Atalayalla’. Sinä iltapäivänä mä hiffasin, ettei kannata lysnaa kaikkia kundeja, yleensä ne flöittaa. Venttaa vaan. Mä otin siitä ulosmaksun puoli vuotta sitten. Korvissa ringas vielä mutsin urputus, että pitääkö sitä joulun alla lähteä seilaamaan ties minne jordaniin. Se on Hullu Tornio. Rupesin hilaamaan handua ylös. Älä mene sen kanssa samaan botskiin. HEKA MÄKINEN EKS MINNAA MERIMIESVÄLITYS, KATAJANOKKA -MYLLY, SKATTA. Se on saanu lemput jokaisesta AL:n kanooteista, aina se vaan yrittää. TSILARI 6/2018 29. Huuto alkoi. Tsiigaa, näetsä ton bulin kundin tuolla dörtsillä. Ei mun tonttiani. Kundi vieressä valisti brenkun polttamalla bassolla. Laskin handun alas, vähän snärkkänä. Mä tsittasin eka kertaa Myllyssä, torituore skönäripassi fikkassa. Älä mene siihen barkkuun. Sprigimies kletras korokkeelle ja plaras paprupinkkaa. Mun babyface glenssas jengistä kun Utön majakka. Kerran meitä oli kolme konemiestä sen päällä ja se vaan yritti ylös. Älä poika mene siihen kippoon. Tsiigailin ympärille. Skönäri jatkoi vielä. Joku lesas stadaria, joku slaafas, pari bamlas hiljaa keskenään. Nyya ja gamla bamis. Se on oikea orjakaleeri, kippari on täysi natsi. Spora talvisella Stadin gartsalla. Foto: Jussi Jalkanen. Haettiin junkkia ‘Arkadiaan’, kolilasti Bordeauxista. Jokainenhan kuitenkin aloittaa joskus. Mylly vaan ei punainen H uone oli täynnä gamloja seiloreita. Naapuri tokkas mua kylkeen. Pikkufiatin kokoinen jäbä nojasi seinään
”Ei noin snadi mitään viel bonjaa”, tuumas ne ja mummulle pantiin papan pomppa nurinpäin päälle, klabbeihin kumiterästiflat ja pannunmyssy knubbiin. 30 TSILARI 6/2018. Sillon me saatiin mutsin kans yhteinen joululahja. Joulu on mun mielestä yks vuoden parhaist juhlista siks, et siihen liittyy bulisti perinteit, ku byggaa yhteist historiaa. On ollu tapana, et meiän buli pesue kokoontuu aattona meillä. Nykysin snaijaan, et se on mulle kerrottu. Serkkulikka oli pyytäny mua Lohjalle yhteen seniorikertsiin bamlaileen gamloi muistoja, ku liitty noille nurkille. Mut opinpahan niitäki skruudaan, myöhempii herkkujani molemmat. Pian kuuluki ilonen hihkasu: ”Mummu!” Ei tarttenu snadin friidun pukkii studaa. Ei meillä himassa semmosii ollu ikinä. Joulukuuses oli paprunen lippurivistö, kirkkaanväriset pallot ja lameet, ku mutsi nätisti silitti ja viikkas takas joulukamalodjuun, ku kuusi riisuttiin joulun jälkeen. Jotain lahjoja oli kai tarkotus populalle deelaa ja sitä varten tarttettiin joulupukki, tottakai. Joulujen kässäriin kuulu safkat, lipeekalaa, kinkunpala ja lootat ja jälkiruuaks veskunakiisseli. Niin sillonki skruudattiin hyvät joulusapuskat ja ruvettiin venttaan pukkii. Se tarjos outoja herkkuja, homejuustoo ja maksapasteijaa. Snadit ei oo enää snadeja, mut hyvissä ajoin kuullaan:”Kai me ollaan taas joulu mummulla ja papalla?” Ja miksei oltais, ku aina on oltu. Mä oli kymmenen, faija oli just delannu ja oltiin mutsin kans kaksistaan. RAIJA TERVOMAA SÖRKAN FRIIDUN STOOREJA L uulin joskus, et mä muistan talvikrigujoulust jotain, vaik mä olin sillon vast kaks. JOULU LOHJALLA enon himassa on jääny mun mieleen. Talkoohommina duunattu safka skruudataan, joku tsökaa klitsusta pukinkamat ja deelaa pakut. Osa jengist tulee jo iltapäivällä bastuun ja pikkuhiljaa alkaa hela paketti olla kasassa. Lahjapakut dilkattiin ja mutsi viikkas paprut talteen venttaan seuraavaa jouluu. Ja sen mä minnaan takuusti oikeen, et pukki pluggas pakun päältä buliin ääneen:”Pihilipsin Maijalle ja Raijalle.” Se ruskee bakeliittinen Philipsin Pikku-Matti-toosa palveli meit vuoskaudet. JOULU ON JO DÖRTSIN TAKANA Gamlat joulut palas mieleen täs männä viikolla. Meges oli yleensä joku ”koditon” tuttava tai sukulainen. Onneks oli lahjat messissä. Me gamlat on käyty aamulla graviksella mutsii helssaamassa. Mun mutsihan oli Lohjalt kotosin ja mäkin snadina vietin paljon aikaa siellä ja viel enemmän Karjalohjalla. Sit lysnattiin radioo ja sjungattiin kaikki tutut joulubiisit. Kloku oli jo vaik mitä, ku se lopulta tuli snadis stidissä, ku mestoja oli jo takana monta. Puuro on skruudattu snadis porukassa sillon, ku Suomen Turku julistaa joulurauhan. Niitähän budjas meiän snadin himan nurkis yleensä muutenki. Ku oltiin mutsin kans kaksistaan, mutsin systeri kutsu meiät muutaman kerran himaansa. JOULUT SUJU JOKA vuos samal staililla ja niin ne menee meilläki nykyään. Joulugubbe oli valmis astuun tupaan. Pian kuuluki ilonen hihkasu:”Mummu!” Ei tarttenu snadin friidun pukkii studaa. Mut oli sendattu landelle turvaan, samaan mestaan, mis mä myöhemmin kaikki skoilen lomikset fiirasin. Sjungataan, jutellaan ja ollaan kimpassa. Faijan mutsi oli mun messissä, faija oli rindiksellä ja mutsi skujas Stadissa sporaa. Enon muija, Maire-täti, oli kuuluisa siit, et se taiko vähistäki tarpeista älyttömän hyvää safkaa. Sitte ku me gamlat ollaan jo vekka, toivon, et tuleva polvi jatkaa yhteist hissaa: ”Muistatsä, ku me jouluna aina…” . OLTIIN ME JOULUJA tietysti himassaki, harvoin kuiteski kaksistaan. Kuusessa lyysas kynttilät, ku oli pantu peltisiin nipistimiin
Kuusi onki yks joulun tärkeist traditioist. puhumatta muustakaan. Faija sitten kahlas skutsissa. Painui lähiskutsihin. Mutsin silmiin kiukku tuikahti. Snadi delegaatio vie kuusen Mäntyniemeen. Niitähän on kauppakeskuksis, toreil ja pudekois. Landel kuusen voi tsögaa skutsist, ainaki, jos on omaa skutsii. Varsinki ne, ku tarttee sen jo vaik pikkujouluihin ennen ku blisausmestoi on avattu. Otti kirveen messiin. Me kyl shungattiin suomeks Oi kuusipuu. Mut jos ei haluu roudaa himaansa kuusta, ni voit niit käydä tsiigaamas ympäri Stadii. Mutta, katos perhanaa. Se bulein Stadin bulein kuusi on Senaatintorilla. Staran tekniikkapuoli hoitaa kuusii muualleki Stadiin, niinku vaik Karhupuistoon. Stadi froogaa, onks jengil kuusta, mist ne haluis päästä eroon, ni stadin metsurit tuis sen tsögaan. Viime vuonna kuusi hitattiin Laajasalosta, se oli alun perin yli 20 metrii, mut siit sahattiin ja muokattiin lopullinen versio, joka oli 17 metrii ja paino 3200 kiloo. Kuusia skutsistuidut on blisannu jo vuodest 1909, niil on siis longat perinteet hommaan. Keskuskadul Stokkan edes oli lyysikset ja kuuset jo marraskuun alkupuolel. Skutsis slurkki väijyi. Arskasätkä kärys slutsissa. Ilkka Keko, Staran ympäristönhoito/ puutarhapalvelusta bamlaa, ett yleensä ehdotuksii tulee reilu kybä. Kuusi roudattiin erikoiskuljetuksena Senaatintorille marraskuus ennen joulugartsan avajaisii. S it just vähän ennen jouluu on kliffa proggis tsögaa kaikki gamlat joulukoristeet klitsusta tai jostain skoben perältä ja ripustella niit kuuseen. Ilkka Keko bamlaa, ett tänä vuonna rempan takii ei ehkä mahu niin bulii kuusta, mut ne funtsaa, jos laittas kaks snadimpaa nyyan hallibyggan dörtseille. . Skutattu ei sumppuhun. Piiriin tsörattiin se maijalla. Vaan sakkolappu tumppuhun. VIRVE KUUTAR STADIN KLIFFAT MESTAT FAIJAN KUUSI sävel: Taatto taatto lähti innoissaan sanat: Arvo Pohjola Faija lähti pikkukaljoissaan. O Tannenbaum Eka sana, minkä mä oon oppinu sakuks, oli tannenbaum. Se pluggas skolen laulukirjas. Kun on joulu sentään. Pressalle stuiduilta Yks kuusi, mihin kans liittyy traditioit, on pressan kuusi. Hagikses ja Karhupuisto Hagiksen bulin kuusen stadi on tsögannu samal taval froogaamal jengiltä. Viime vuonna ne lahjotti kans taimen Suomen 100-vuotisjuhlan kunniaks, kerto stuidujen edustaja Matias Karhumaa, joka oli messis. Ja ku kuusi roudataan järeel kalustol, ni tarpeeks lähelle sitä pitää pystyy tsöraa kunnon gartsaa. Viikin skutsistuidut on jo monen vuosikymmenen ajan lahjottanu Härmän snygeimmän kuusen pressalle. Ylen nettiarkistost voi tsiigaa vaik videon, miten se suju. Siin säästää siis fyrkkaa, ku ei tartte ite hoitaa puun kaatoo, jos omal tontil on liian buliks kasvanu kuusi. Joulukuusta meille hommaamaan. Stadis yleensä slumpataan kuusikauppiailta tai monel on jo tekokuusiki himas. Mitään snadii niille ei kannata ehdottaa – kuusen pitää olla 12-17 metrii ja tietty muutenki snygin näköne. Koko ajan bulimpi jengi slumppaa kans kuusen netist. Stuiduil on ympäri Stadii mestoi, mis ne blisaa kuusii ennen jouluu. TSILARI 6/2018 31. Se on staijannu Hagiksen hallin vieres. Ei o meillä kuustakaan. Nyt on joulumieltä. Foto: Virve Kuutar. Huono flogo kävi faijalla. Vilkas vähän mutsihin. Tänä vuon loppusuoral oli kuuset Itä-Helsingist ja Tuusulast. Sitä ei tietty pääse kaikki tsiigaan. Ja kai ne jotain bonjaaki kuusist, ku opiskelee yliopistos. Ne vaan, ku sattuu saamaan kutsun pressan himaan. Snyggin kuusen nurin saa. Faija hiljaa himaan luikahti
Spädät paminat 2 Pari Tsilarii sitte mä en skrivannu sellast stanttuu paminaa. Ne ku ei osaa joraa, kronglaa et bändi ei osaa skulaa. Mä fibasin. Ei pluggaamal simmaan opi. SEPPO PALMINEN SEPPO@PALMINEN.COM WWW.PALMINEN.COM PALMISEN PAMINA On näis muutama mun omaki tsoukki, mut suurimmaks osaks nää on nyysitty stärilt kniigojen skrivaajilt, siis sellasilt ku osaa kyl funtsaa, mut ei haldaa slangii. Idis – se on jotain sellast minkä joka tyyppi kyl tsennaa, mut kukaan ei oo kekannu. Elvis mitään delannu oo, siin on vaan joteski skoiji döfis. Fiksujen kans ei tartte, stupidojen kans ei kantsi. Fiblu päiväs pitää legurin huitsis. Kyl sitä tarttee vodaan dyykkaa. Jengii on kolmee sorttii: sellasii ku handlaa ynnälaskun ja sellasii ku ei. 90 prossaa kaikest on skeidaa. Kosken luufeisit. Siis jos diggaa budjaa böndel. Se mitään lungimpaa oo, se on ihan törkeen kinkkist. Mul on frendei molemmis mestois. Mä en skragaa koskaan. Dirikoit on kahta sorttii: toiset bonjaa jutskii, joit ne ei liidaa, toiset liidaa jutskii, joit ne ei bonjaa. Ne ku ei flöittaa, ei bamlaa. Mulle on yks hailee, jouduks mä himluun vai helvettiin. Jalluki innostu nii, et näihin spädiin se piirs muutaki ku kalloi. Mut dorka mikä dorka. Viimeks Tsilarin toimitussihteeri Virve stikkas viel kehiin Jallu K. Ei Espoos mitään häikkää oo. Mul oli snadisti flegu fiilis ja funtsasin et ku skrivaa spädii paminoit, ni se on lungimpaa. Kimpas niist tuli mun mielest tosi snygi aukeema. 32 TSILARI 6/2018. Siks mä taas dyykkasin mun bibluun ja rupesin tsögaa idiksii tähän blandikseen. Kundi on niin sippi, et dogit stroolaa sen klabbeille. Kaheksankyt prossaa meist uskoo olevasa keskimääräst parempii skujaan fiudee. Ku bulit bossit bamlaa, et ketään ei fudita pitskulle, ne flöittaa aina. Dallaaminen on sellanen fossiilien staili liikkuu, mis toinen klabbi duunataan toisen eteen
Kaikki funtsaa, et kyl toi kundi tai friidu on skarppi. Skrivaa sä ny spädä älynväläys ja stikkaa se meille. Kuin se voi kekkaa kaikkee noin välkkyy! Sust tulee julkkis. Finstaaminen on sitä, et koskaan ei ruikuta tai spiidaa. Niin simppelii jutskaa ei oo, ettei sitä pystyis tyriin. Snadein kundi saa aina roudaa buleimman figelin. No joo, toi on tota mun stailil spaissattuu paminaa, mut stikkaa silti sun spädäs: tsilari@stadinslangi.fi. Ne sanoo pimahtaneeks sellast kundii ku diggaa friidui enemmän ku viskii. Kundi, ku sust tulee fossiili, ekaks sult häippää nimet, sit pläsit, sit sult jää vetskari auki ku sä oot stroolannu, sit se unohtuu kii. Sä rupeet saamaan fanipreivei, raflois jengi haluu bjuudaa sulle brenkkuu ja sit ku sä oot flänäs, sä et yhtään maindaa vaik joka suunnast tupataanki seksuaalist jaagaust. Jos sun spädäs on stärä, se julkastaan Tsilaris. P iir ro ks et : Ja llu K . Menestyneen tyypin määritelmä: 25 prossaa ryhtymist, 25 prossaa osaamist ja 50 prossaa dorkuutta. Jos sä jeesaat sun frendii ku se on liris, se muistaa sen saletisti – seuraavan kerran ku se tarttee jeesii. Skutsis ois aika hiljasta, jos vaan ne fogelit sjungais ku parhaiten osaa. Tyyppi ku ei koskaan fibaa, ei kyl duunaa mitään muutakaan. Ikivanhoil figeleil on skulattu paljon mageit stygei. Tai voit sä näit skrivaa enemmänki. Legureil on oma termi klopeille, ku on just saanu ekan prätkän: elinluovuttaja. Vau! Siin on sun nimi alla. No, on meis yks ero. Paminoiden pluggaaja! Sun hugi. Kaikist fiteint, mitä stadilainen tsennaa, on sellanen sauma, mis joutuu duunaan jotain kimpas mulkvistin kans. Irkut on maailman härmäläisin kansa. TSILARI 6/2018 33. Marilyn Monroel on se etu, et ku se delas nuorena, ni jengin mieles se pysyy nuorena, aina. Idis – se on jotain sellast minkä joka tyyppi kyl tsennaa, mut kukaan ei oo kekannu. K o sk i
N a r i k k a 3 , 5 €. Tuu messiin bailaamaan!. Classic Rock Music Lovers | Music & Dance Since 1963 Pe 08.02.2019 Classic Rock Music Lovers | Music & Dance Since 1963 Classic Rock Music Lovers | Music & Dance Since 1963 Classic Rock Music Lovers | Music & Dance Since 1963 Classic Rock Music Lovers | Music & Dance Since 1963 Gamla snygi NATSA by Kimmo Pälikkö Meitä hemmoitellaan nimekkäällä yllätysohjelmalla, nautitaan eri esiintyjien musasta, joraamisesta, bamlauksesta ja skriinaillaan nastojen kamujen kanssa! L i p u t : S t a d i n S l a n g i n j a N a t s a K l u b i n j ä s e n i l t ä 1 € j a m u i l t a 1 5 €
FOTOSKABA Tsennaaks mestan. Kenen kuuluisan kirjailijan muistoksi on Eiran Engelinaukiolle pystytetty patsas. 1932 kansanliikkeen ehdotuksesta. Vilken restaurang i Berghäll efterfrågas. / Riksdagens tillbyggnad heter Lilla Parlamentet. Kuinka monta kansanedustajaa Eduskunnassa istuu. 1. Sen nimi on ”Satu” ja ”Totuus”. 9. Vastaukset viimeistään 9.1.2019 Tsilarin 5/2018 fotoskaban arvonnassa finnas Erik Helin. 7. 2. Patsaassa on kirjailija Zacharias Topelius lapsien kanssa. Paljastustilaisuudessa lauloi 1800:n koululaisen kuoro. Onneksi olkoon! TSILARI 6/2018 35 SLANGIJENGI SKABAT. Skabojen vastaukset Fotoskabaan oikein vastanneiden kesken arvotaan palkinto. Ravintoa ja kulttuuria vuodesta 1969. Mikä oli maamme ensimmäinen mielisairaala. Satu ja Totuus saivat sitä vastustaneen kansanliikkeen, jonka käynnisti kirjailija Maila Talvio. 5. / Ravintoa ja kulttuuria vuodesta 1969. Vastaukset sivulla 40. Fotoskaba 5 / 2018 vastaus Fotoskaban patsas sijaitsee Koulupuistikossa Korkeavuorenkadun, Ratakadun ja Yrjönkadun risteyksessä. Muistomerkkihankkeen vauhdittamiseksi järjestettiin yleinen rahankeräys, jolla saatettiin valutyö loppuun ja niin patsaskärhämä sai onnellisen lopun. Tämä patsas närkästytti ”täti-ihmisiä” siihen aikaan, koska siinä on kaksi alastonta naisfiguuria, joka toisessa kädessään kannatteli ”Sadun” lintua ja toinen figuuri kannatteli kädessään ”Totuuden” liekkiä. Lähteenä käytetty: Antero Rautio: Löytöretki muistomerkeille ARNO SOISALO Kysymys: Kuka on foton kundi ja mis tää muistolaatta on. Mikä oli samalla paikalla sijainnut Pikkuparlamentti, joka purettiin. Hän esitti, että Topelius ja lapset pitää vihdoinkin valaa pronssiin ja sijoittaa arvoiseensa paikkaan. Vad var Pikkuparlamentti som fanns på samma ställe innan det revs. Topeliushan oli aikoinaan yliopiston professori sekä rehtori vuosina 1875 – 1878. 8. Froogut duunas Jesper von Hertzen STADIFROOGIS Stadifroogis – Kysymyksiä Helsinki-aiheisesta lautapelistä nimeltä Nähdään Kellon alla – Vi ses under Klockan. Pikkuparlamentti on Eduskunnan lisärakennus. Vuonna 1931 Svenska litteratursällskapet järjesti Topeliuksen patsaskilpailun, jonka voitti kuvanveistäjä Gunnar Finne. / Vem utreder mordet på fru Alma Skrof på Havsgatan 7. Mikä Kallion ravintola on kysessä. 3. Hänelle sendattiin Stadin Slangi ry:n palkinto. 1909 kipsisenä. Kuka selvittää rouva Alma Skrofin murhaa osoitteessa Merikatu 7. / Till minne av vilken känd författare finns en stod på Engelplatsen i Eira. Muistomerkki pystytettiin v. / Hur många riksdagsledamöter sitter i Riksdagen. Ketkä kolme presidenttiä on ikuistettu Eduskuntatalon lähettyville. Patsas sijoitettiin Teatteriesplanadille. Missä rakennuksessa on muun muassa Puristamo, Valssaamo, Pannuhalli ja Turbiinisali. / Vilka tre presidenter finns avbildade bredvid och framför Riksdagshuset. Tilaisuuden päätteeksi muistomerkin ohitse marssi suuri joukko kansaja oppikoululaisia sekä Helsingin yliopiston opiskelijoita. 4. Sendaa vastauksesi sähköpostiin: tsilari@stadinslangi.fi tai Stadin Slangi ry / Tsilari Hämeentie 67 00550 Helsinki. 10. Sen on tehnyt kuvanveistäjä Ville Vallgren ja se valmistui jo v. Kuka entinen Helsingin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja muistetaan 1990 toimittajalle antamastaan kommentista: ”Minä juon nyt kahvia”. Vallgrenin patsaassa Topelius on lempeän näköisenä lasten keskellä. Minkä toimiston Woldemar Westzynthiuksen katsotaan perustaneen 1887. 6. / Vilket var vårt lands första mentalsjukhus. / I vilken byggnad finns bland annat Pressverkshallen, Valsverket, Pannhallen och Turbinsalen. / Vilken före detta ordförande för Helsingfors stadsfullmäktige ihågkoms för sin kommentar ”Minä juon nyt kahvia” åt en journalist 1990. / Vilken byrå anses Woldemar Westzynthius ha grundat 1887
eri kokoja Kaulaliina, brodeerattu Lippis logolla Musta t-paita tekstillä “Niin gimis on Stadi” Villasukat Olkaveska tekstillä “Niin gimis on Stadi” musta. Tuotteita ostettavissa myös byroosta Hämeentie 67 00550 Helsinki Seinäkalenteri Stadi-fotoja Fotaaja Marit Henriksson 10 € Auvinen Jari: Puu-Pasila 25 € Auvinen Jari: Puutalojen Kallio 25 € Honkala Timo: 100v Stadin jortsuja ja tanssimestoja 22 € Garam Sami: 7 broidii 10 € Kainulainen Matti: Skloddi 25/28 € LLaine Reiska: Jazzin käsityöläinen 32/35 € Lindström Ida: Kohtalona Suomenlinna 20 € MALMI-Helsingin lentoasema 30 € Mattsson Eki: Griinataan kimpassa 8 € Mattsson Eki: Kun Eki oli snadi 10 € Nieminen Jarmo: Viaporin kapina 30 € Pakkanen Jukka: Helsingin tuulia, SStadin valoja 20 € Pohjola Arvo: Himaföneri 10/12 € Paunonen Heikki: Sloboa Stadissa 30/32 € Paunonen Heikki: Tsennaaks Stadii, bonjaaks slangii 40/45€ Raitanen Maia: Evan ?ba 12 € Rauhala Jorma: Pieni raitiovaunukirja 15 € R Rehn Leif: Gammelin jannu 10 € Rehn Leif: Jassen från Gammel 10 € Seppälä Mikko-Olavi: Suruton kaupunki 25 € Stenvall Kaarlo: Stenvallit Stadissa 40 € Varvikko Kari: Kääpiöitä ja jättiläisiä 20 € Varvikko Kari: Puutalojen Hermanni 20/22€ Varvikko Kari: Älykääpiöitä ja hhengenjättiläisiä 25 € Varvikko Kari: Julistekirja 30 € MARINO & SUNRISE-ORCHESTRA Nyya platta Takaisin Rööperiin 10€ Sisältää mm: Stadin kundi Niin gimis on Stadi Stadin kesis Valkoinen fogeli Natsan jorot R Rööperin kundin chachacha ym. Gimis Gimismuki 60 € 15 € 10 € 20 € 20 € 10 € 10/12 € 10/12 € 18 € 15 € 8 € 20 € 18 € 10 € Mesikämmen muurahaispesällä Skloddit braijaa Mut sulle sattuu aina Nopeammin, korkeammalle Sankareita kaikki Mutsi ja mä Platat ja muu sälä: Raija Tervomaa: Tilaa netissä! www.stadinslangi.. KNIIGAT KLEDJUT Seppo Palminen: Snygii slangii 20/25€ Raija Tervomaa: Mun Stadi 10/12 € Isännän viiri 80 € CD postikortti Kauhanen Eki: Stadi skulaa 2 Sakilaiset: Jätkä ja muita kupletteja Jörde –Juge Heikkinen Eetu: Niin gimis on Stadi Liemola Lasse: Jäbä kelaa PPostikortit Kartta Autotarra Nähdään kellon alla-peli 5 € 10 € 10 € 10 € 10 € 10 € 1-2 € 1-2 € 10 € 12 € 35 € MYYNNISSÄ MYÖS: Marimekon raitapaita, pitkähihainen, brod. sin. tai sähköpostitse: toimisto@stadinslangi.. 36 TSILARI 6/2018 SLANGI BLISAA
sin. tai sähköpostitse: toimisto@stadinslangi.. Tuotteita ostettavissa myös byroosta Hämeentie 67 00550 Helsinki Seinäkalenteri Stadi-fotoja Fotaaja Marit Henriksson 10 € Auvinen Jari: Puu-Pasila 25 € Auvinen Jari: Puutalojen Kallio 25 € Honkala Timo: 100v Stadin jortsuja ja tanssimestoja 22 € Garam Sami: 7 broidii 10 € Kainulainen Matti: Skloddi 25/28 € LLaine Reiska: Jazzin käsityöläinen 32/35 € Lindström Ida: Kohtalona Suomenlinna 20 € MALMI-Helsingin lentoasema 30 € Mattsson Eki: Griinataan kimpassa 8 € Mattsson Eki: Kun Eki oli snadi 10 € Nieminen Jarmo: Viaporin kapina 30 € Pakkanen Jukka: Helsingin tuulia, SStadin valoja 20 € Pohjola Arvo: Himaföneri 10/12 € Paunonen Heikki: Sloboa Stadissa 30/32 € Paunonen Heikki: Tsennaaks Stadii, bonjaaks slangii 40/45€ Raitanen Maia: Evan ?ba 12 € Rauhala Jorma: Pieni raitiovaunukirja 15 € R Rehn Leif: Gammelin jannu 10 € Rehn Leif: Jassen från Gammel 10 € Seppälä Mikko-Olavi: Suruton kaupunki 25 € Stenvall Kaarlo: Stenvallit Stadissa 40 € Varvikko Kari: Kääpiöitä ja jättiläisiä 20 € Varvikko Kari: Puutalojen Hermanni 20/22€ Varvikko Kari: Älykääpiöitä ja hhengenjättiläisiä 25 € Varvikko Kari: Julistekirja 30 € MARINO & SUNRISE-ORCHESTRA Nyya platta Takaisin Rööperiin 10€ Sisältää mm: Stadin kundi Niin gimis on Stadi Stadin kesis Valkoinen fogeli Natsan jorot R Rööperin kundin chachacha ym.. KNIIGAT KLEDJUT Seppo Palminen: Snygii slangii 20/25€ Raija Tervomaa: Mun Stadi 10/12 € Isännän viiri 80 € CD postikortti Kauhanen Eki: Stadi skulaa 2 Sakilaiset: Jätkä ja muita kupletteja Jörde –Juge Heikkinen Eetu: Niin gimis on Stadi Liemola Lasse: Jäbä kelaa PPostikortit Kartta Autotarra Nähdään kellon alla-peli 5 € 10 € 10 € 10 € 10 € 10 € 1-2 € 1-2 € 10 € 12 € 35 € MYYNNISSÄ MYÖS: Marimekon raitapaita, pitkähihainen, brod. Gimis Gimismuki 60 € 15 € 10 € 20 € 20 € 10 € 10/12 € 10/12 € 18 € 15 € 8 € 20 € 18 € 10 € Mesikämmen muurahaispesällä Skloddit braijaa Mut sulle sattuu aina Nopeammin, korkeammalle Sankareita kaikki Mutsi ja mä Platat ja muu sälä: Raija Tervomaa: Tilaa netissä! www.stadinslangi.. eri kokoja Kaulaliina, brodeerattu Lippis logolla Musta t-paita tekstillä “Niin gimis on Stadi” Villasukat Olkaveska tekstillä “Niin gimis on Stadi” musta
Kiitos teille kaikille. TEKSTI JA KUVAT: MARJUT KLINGA Bamiksen kanssa tsufemestassa Ritva Klinga, Maj-Britt Lindholm ja Leena Sundell. Jos et ole sitä vielä hankkinut, tuu ihmeessä byrooseen, josta sitä ainakin vielä voi hankkia. Mestan nimikilpailu ratkesi 12.11. Muut kniigat, jotka tavoittivat yli 5 kirjan myyntimäärän olivat Kun Eki oli snadi ja Mun stadi. Oivallinen joululahjaksikin. 38 TSILARI 6/2018 SLANGIJENGI. Joka tapauksessa ensi vuonna taloyhtiötä odottaa remontti, joka saattaa aiheuttaa katkoksia toimintaan laajemminkin. Pyritään siihen, että paikalla ois aina myös joku kunnon bamlaustyyppi. Mutta jos tila ei löydä käyttäjiä, kantsii sille tietty hakea nyya vuokralainen. Yhdistys harkitsee useamman slangituotteen duunaamista seuraavia messuja ajatellen, koska selvästi slanginkielinen kirjallisuus on se meidän myyntivaltti. Eniten myytiin tietty slangin omia joulukortteja, mutta kirjoista myydyin toistamiseen oli Snygii slangii (Seppo Palmisen sanakirja). Messuilla toistettiin edellisenä vuonna hyväksi havaittu haastisrundi eli puheenjohtajamme Harri Saksala haastatteli eri päivinä tuttuja henkilöitä kuten Jussi Raittista, Reiska Lainetta, Pemu Mustosta, Outi Pakkasta, Maarit Niiniluotoa, Maija Vilkkumaata ja Mikko-Olavi Seppälää. Palmisella oli muuten oma osastonsa messuilla, jossa myös myytiin snygii kniigaa ja yhteistyö sujui erinomaisesti. Eli takuuvarmaa slangituotantoa jo edesmenneeltä Mattsonin Ekiltä ja Stadin Friidulta Raija Tervomaalta. Palmisella oli myynnissä myös runsaasti golfiin liittyvää kirjallisuutta. Ja tämä on meidän tavoitteemmekin. ja sen jälkeen mestassa on nautittu tsufen lisäksi kliffasta seurasta joka tiistai-iltapäivä. . Toiminnan sujuminen siellä ja myynnin kehitys on parantunut vuosi vuodelta, vaikka mestamme olikin snadi ja syrjässä. Jos diggaatte mahiksista tulla bamlaa tsufen kera kerran viikossa omaan mestaan, niin jatketaan toimintaa. Sjungaten ja bamlaten Tsufemestan avajaiset Tsufemestan avajaisia vietettiin 5.9. Kirjamessut Olimme megessä jo kolmatta kertaa Stadin kniigamessuilla. Dörtsit ovat varmuudella auki 14–17 ja mestoilla duunaa keksiä pöytään hallituksen jäsen Pirkko Haapala. Bamis Harri haastatteli Stadin Friidui Maaritia ja Outia. Ehdokkuuksia tuli peräti 32 kpl. hallituksen päätöksellä ja se on: Borkka. Mestan tulevaisuus on kiinni teistä slangilaisista.
Nyyan tsufemestan nimeks hallitus valkkas ehdotuksen, joka sai eniten kannatusta: Borkka. Lisäksi tietty oli syyskokous ja tulossa on vielä jouluiset treffit 17.12 klo 17. Tämän kaltaisissa mestoissa kuitenkin pyörii ihan eri jengiä kuin vaikkapa kirkoissa. Samassa tapahtumassa myös bamlausmestarimme Esko Vepsä bamlasi Stadin historiasta. Niitä on vuosien aikana ollutkin messissä runsaasti, mutta nyt he alkavat ikääntyä ja olisi hyvä saada hieman nuorempaa väkeä meggeen. Eli jos kiinnostaisi duunaa slangihommii muutenkin kuin yleisönä ja lukijana, niin ilmoittaudu byrooseen. Vapaaehtoistyö Vaikka yhdistyksellä on nykyisin palkallinen duunari, on edelleen paljon tehtäviä, joissa käytetään vapaaehtoisia. . . Kaisis Ravintola Kaisiksen treffeillä on rakastuttu ja muisteltu menneitä. Kantsii tulla megeen. Loka– joulukuussa vieraina olivat Heikki Paunonen inttislangin kanssa ja Ilkka Taipale mielenterveysasioista. SLANGIJENGI. Seppo ja Eila treffas pitkästä aikaa Kaisiksen treffeillä. Slangi framilla Slangikuoro on päässyt sjungaamaan bulien yritysten tapahtumiin kuten S-päällikköpäivät Musiikkitalossa. Kaisiksen perinteinen rafla on edelleen messissä meidän treffeillämme, vaikkakin paljon vähemmän kuin ennen vanhaan. Ja joulukuun alussa he olivat meggessä kun keskustakirjasto Oodi vietti avajaisia. Silloin stagelle nousee jortsuorkan Marino ja Sunrise lisäksi Vesa Nuotio, Jussi Raittinen/Tapsa Kojo ja Olli Anikari. Näiden ja monien vastaavien tapahtumien merkitys on erittäin suuri ajatellen slangin kielen tunnetuksi tekemistä. . Kallion tsyrkas bamlas nyya kirkkoherra Riikka Reina ja apulaispormestari Pia Pakarinen. Yhdistys haluaa myös kiittää kaikkia vuoden aikana oman panoksensa toimintaan antaneita ja toivottaa kaikille rauhallista joulun aikaa. Kuvassa Seppo Töyräs ja Eila Pärtty tapaavat toisensa vuosikymmenten jälkeen. Kysy lisää byroosta
Norssit Ratakadulla ja Viikissä Kirjoituksessa ”Oma skole paras skole” käsitellään kappaleessa ”Gamloi stadilaisskolei”.Norsseja. Ståhlberg, Svinhufvud, Kallio. 40 TSILARI 6/2018 . . Cella. Vuosi sitten HESTEO vietti perustamisensa 70-vuotispäivää ja julkaisi toiminnastaan kirjan Tytöt portaissa. 4. 200. TOINENKIN NORSSI OLI SKARPPINA: Tattis taas vikasta Tsilarista. On se kummiskin. Paikkansa pitää kuitenkin se, että molemmilla kouluilla on vahva norssihenki. Tsilarin 5/2018 kuvassa näkyvä koulutalo Ratakatu 6 B:ssä on peräisin vuodelta 1905. Tyttönorssista on kirjassa myös oma artikkeli. Tyttönorsseilla/Viikin Norssilla on oma perinneyhdistyksensä HESTEO r.y. Sieltä se muutti sitten Viikkiin, nimi vaihtui Helsingin yliopiston Viikin normaalikouluksi ja ennen pitkää siitä tuli Viikin norssi. Lapinlahden sairaala / Lappvikens sjukhus. Helsingin kaupunginmuseo. Vuonna 1934 Koulun nimi muuttui Tyttönormaalilyseoksi, joka aikanaan muutti Runeberginkadulta Etelä-Haagaan. Kaapelitehtaalla / Kabelfabriken. Harri Holkeri. 2. Ahrenberg. Tyttönorssi tais flytata Viikkiin ”yliopiston normaalikouluksi”. 8. EERO AARNIO ”KLUBIN JÄSEN” VANHA NORSSI SLANGIPROFFALTA VIELÄ TARKENNUSTA NORSSISTA: Poikanorssin eli Helsingin Normaalilyseon synty lasketaan vuodesta 1867, jolloin Helsingin Ruotsalaisen Normaalilyseon yhteyteen perustettiin suomenkielinen osasto. Norssin 150-vuotisjuhlaa vietettiin vuonna 2017 kahdessa paikassa: Helsingin yliopiston juhlasalissa (kutsuvieraille) ja Finlandiatalossa (kaikille). Ravintola / Restaurang. Komisario Palmu / Kommissarie Palmu. Virven kliffasta stoorista ”Oma skole paras skole” saatto saada sen kuvan, ett Norssi ei enää ois Ratakadulla. Se oli alkuaan Helsingin Suomalainen Tyttökoulu, joka aloitti toimintansa 1869. Sekin luetaan mukaan Norssin historiaan. HEIKKI PAUNONEN Tyttönormaalilyseo 1960-luvulla, Runeberginkadu 20-24 . 6. Juhani Aho. Sen nimenä oli silloin Helsingin 2. Stadifroogis vastaukset / svaren: 1. 5. Suomen tietotoimiston STT / Finlands notisbyrå FNB. Tämä ei pidä paikkaansa, sillä yhdistys on nimenomaan Ratakadulla sijaitsevan Helsingin Normaalilyseon perinneyhdistys. Foto: C.Grünberg. Se on vain kaksi vuotta Poikanorssia nuorempi. Tuntuu vähättelevältä, että tekstissä kerrotaan ”mut nyt on joku Viikin Norssi” Viikin Norssi on jatko Tyttönormaalilyseolle, joka ensin siirtyi Runeberginkadulta Haagaan ja sitten myöhemmin Viikkiin. JUSSI LUUKKO KOULUNEUVOS, EMERITUS HELSINGIN NORMAALILYSEON JOHTAVA REHTORI VANHAT NORSSIT RY:N VARAPUHEENJOHTAJA P.S. Rautaista kamaa, kuten aina! Yks snadi juttu vähän kummiskin jäi vaivaamaan. Vuoden Norssi -nimeni on ”Henricus Libraponderosus”, viittauksena Slangisanakirjaan. Välillä se siirrettiin Hämeenlinnaan, ja Helsinkiin perustettiin sitä korvaamaan kansalaiskeräyksellä saaduin varoin Suomalainen Alkeisopisto. . Koska olen Vuoden Norssi vuodelta 2002, sain kutsun harvojen ja valittujen joukkoon. Poikanorssin alkuvaiheissa oli monenlaista sähläystä. . 10. 7. Lisää kouluista voi lukea artikkelissa Norssi kirjassa Stadin mestat. normaalikoulu. 9. 3. Kirjoituksesta saa myös käsityksen, että Vanhat Norssit ry liittyy Viikin Norssiin. Sen on suunnitellut alkuaan viipurilainen arkkitehti Jac. (Helsingin Ensimmäisen Suomalaisen Tyttöoppilaitoksen Entiset Oppilaat r.y.). Pluggaa Tsilari netistä! Tsilarin nettiversio löytyy Stadin Slangin kotisivuilta .
TERKUT OLLI OVASKA ETÄ-STADILAINEN SALOSTA Vastaus: Valtakirjoist bamlattiin syyskokoukses ja minnailtiin, ettei niit oo aikasemminkaan haluttu ottaa käyttöön. Seuraava Tsilari 1/2019 ilmestyy 7.2.2019. Pluggaajat-palstalle saa skrivaa nimimerkil, mut toimituksen pitää tsennaa skrivaajan oikee nimi. TSILARI 6/2018 41 Nro 3/20 18 Stad in Slan gi ry:n peri nneja kult tuur ileht i 23. Virallisia sääntöjä ei ole. Kokonaan toinen asia on, että vanhana (?) IT-miehenä tiedän, et tollaisen kokouksen striimaaminen netin kautta ei-paikalla-olevien jäsenten nähtäväksi/kuultavaksi ei ole nykytekniikalla mitään avaruustiedettä, eikä edes kovin kallista. vuos iker ta Hint a 8 € STA DIN FRI IDU JA STA DIN KUN DI Flyg eke ntsu 80 v. Palmisen fiude DOR-2 Kun näin Palmisen fiuden ekan kerran landepaukkukaverini kanssa, meitä molempia hymyilytti, ja rekkari nauratti. Jos sul on joku syy käyttää nimimerkkii, ni kerro toimitukselle perustelut ja laita oma nimes ja yhteystietos messiin. Tai voit froogaa juttui Stadist ja slangist. Parhaiten mahtuu messiin yhden (max. Sendaa sun stoori muokattavana tekstitiedostona (esim. Nro 4/2018 Stadin Slangi ry:n perinneja kulttuur ilehti 23. Toki ei sinällään ottaa osaa kokoukseen. Fudista pelataan pihoilla ja puistoissa, missä tahansa. Olen huomannut, että fudiksesta tapaavat puhua nuoret kundit. word) Tsilarin meiliin: tsilari@stadinslangi.fi tai skrivaa koneella ja sendaa: Stadin Slangi ry / Tsilari, Hämeentie 67, 00550 Helsinki. Viivästynyt kommentti Heikki Paunosen mainioon kirjoitukseen (Tsilari 4/2018). Uskoakseni (ja toivoakseni) porukka on aika yksimielistä, mut voihan esille tulla joku maankaatoasia, johon haluais ottaa kantaa. vuosiker ta Hinta 8 € Futista, fudista, futista Slangim usaa Nro 5/2018 Stadin Slangi ry:n perinneja kulttuurilehti 23. Pitää muistaa, että eihän kaikki stadilaisetkaan ymmärrä savvoo tai raumaa, eikä olla vetämässä niitä puhuvia daijuun. Valtakirjanhan ei tartte olla kaikenkattava, vaan sen voi halutessaan niinkuin minkä tahansa valtakirjan rajata koskemaan vain jotain tiettyä asialistan kohtaa, ja siihen sit selkeä ohjeistus valtuutetulle asiamiehelle kyseisen kohdan osalta. Teknisesti helppo nakki, jätetään tosta sääntöjen kohdasta sana”ei” pois: ”Yhdistyksen jäsen voi käyttää äänioikeuttaan asiamiehen välityksellä.”. Me julkastaan stoorei Stadist ja Stadin slangist. Kliffaa olis himassa tsiigaa ja lysnaa, mitä porukka bamlaa. TERVEISIN TUULA ALÉN Futis vai fudis. Avunhuuto provinssista Itse täällä Salo-nimisessä käpykylässä budjaavana ja eläkepäiviä viettävänä pidän pikkusena probleemina sitä, ett yhdistyksen säännöissä kielletään äänestäminen valtakirjalla kevätja syyskokouksissa: ”Yhdistyksen jäsen ei voi käyttää äänioikeuttaan asiamiehen välityksellä.” Lievästi liikuntarajoitteisena ei niin vaan dallata täältä johonkin Kaisikseen silloin ja silloin, vaikka kuin tekis mieli. Mut hallitus valtuutettiin nimittään toimikunta, joka funtsaa sääntöihin viilauksii muutenki. Minulle peleistä vaikein ja kaunein on futis. Sinne voit skrivaa snadei kommenttei Tsilarist, Slangin tapahtumist ja reduist ja vaik terveisii frendeille. vuosikerta Hinta 8 € OSALLISTU MURRESKABAAN! Kuka skotas Tornin baarimestarin. . Mut moneen stogeenhan jengii riittää. . Ihan on snygii tsoukkii. Toimitus voi lyhentää stoorei. Futis on maailmanlaajuinen peli sarjoineen ja kilpailuineen ynnä yli sadan vuoden aikana muotoutuneine sääntöineen. Jutut julkastaan skrivaajan omal nimel. Jos sä haluut sun jutun siihen, sendaa se toimitukseen 10.1.2019 mennessä.. Hallituksen kokousten osaltahan asia jopa mainitaan säännöissä: ”Hallituksen kokoukseen voidaan kokouksen aikana osallistua, hallituksen niin päättäessä, myös tietoliikenneyhteyden tai muun teknisen apuvälineen avulla.” . 3500 merkkiä) tai kahden sivun stoorit. JUKKA PAKKANEN INTERISTA SKRIVAA TSILARIIN!
Näytin työmaata yhelle oikeelle botskinbyggaajalle ja se sano et palaa asiaan. Jokainen vedenalane laudanväli oli tiivistetty sikaflexill, ja vaik se on iha ok kamaa tietyiss mestoiss, nii täss oli nyt pitoisuus noussu yli toleranssin. Yläpuolen puupuhdas pinta ja hyvät lakkaja maalikerrokset sai botskist kyll iha uljaan näkösen. Slumppasin botskin loppukesäll ja se toimi silloi ihan hyvin. PUUTA JA JOTAI IHA MUUTA J unnu Vainio skrivas joskus biisin, joss se hokes et enne oli jätkät rautaa ja botskit puuta, mut nyt on botskit rautaa ja äijät jotain ihan muuta. Vaikk kaikenlaisii kumibotskei on markkinoill, niide osuus on häviävän snadi. Siit lähtien kuitu ja hartsi on kelvannu mulle, sano Junnu mitä tahansa. Siell se viel vettyy ja turpoo nii ett lautoje saumat tiivistyy. Siin on matsku, joka vörkkii kaikenlaisiss muodoiss, on vahva ja suhteellisen kevyt. No ei kyl palannu. MUN EKA skiglari oli yli 40 vuotta vanha Hai. Aluks pitää kyllästää öljyll tai vernissall nii paljo ku saa imeytyy. Ja kevääll on taas hosis saada botski hiottuu, maalattuu ja stikattuu vodaan, enneku aurinko on kuivattanu sitä liikaa. Vaikk on kui kyllästäny ja maalannu botskin pohjan, se imee itteensä vodaa, joka jäätyy pakkasell, jos ei oo ekaks saanu haihtuu pari kolme viikkoo. Muutama katkennu runkokaari laudotuksen sisäpuolell kerto, ett jossai vaihees oli leidi jäänyt jäihin kii, eikä päässy kuiville talveks ollenkaa. Pläni oli vetää se sit seuraavana keväänä puupuhtaaks ja laittaa viimese päälle kondiksee. Kevääll slumppasin ihan nyan botksin ja se ei ollu puuta, vaan ihan muuta. Hävetti snadisti, mutt en flöjtannu paljoo feeluist ja nii lähti leidi Näsijärvelle käypään hintaan. Sit saa venttaa turpoomist tosi hartaast, eikä se aina silti tuu tiiviiks. Skiglattii vanhall rouvall yks kesä ja syksyll mä plisasin sen yhelle tamperelaiselle. Se yleisin båtskien matsku on lasikuitu, joka on kuiduks puserrettuu lasii, joka kyllästetää polyesterihartsill. Monta vuotta se oli palvellu eri omistajii ja hyvin hoidettuna puubotski kestää sata vuotta. Mut joka syksy ja kevät saa olla tarkkana. Mut fakta oli, et sitä ei voinu jättää laituriin kolmee päivää pidempää pumppaamatta. PUU ON ihan jees matsku, mutt se vaatii aika rutost duunii, et se pysyis oikeess kuosiss. Sen verran tunki saumoista vodaa sisään et pohjaan ois menny. Pursiseuran kaverit risti sen ”Watergateksi”. Pitkä, solakka ja kaunis, byggattu vuonna 1938. Mutt ku ne hommat alko, paljastu et rouva falskas pahasti vesilinjan alapuolell. Mut jos ollaa iha tarkkoi, nii guttaperkka on se aine, jota tihkuu kumipuun rungost. Mutt puu on elävä matsku ja sitä voi aina uusii ja fiksaa, mä arvelin. No toi rauta stemmaa, ku puhutaa isoist båtskeist, mut vähän snadimmat on enimmäksee jotain iha muuta, monen mielest lähinnä alumiinii tai guttaperkkaa. SAIN LOPULT ite uusittuu osan kölipuuta ja pari lautaa, mut muuten vesilijan alla käytin edellise omistajan metodei. Ja kevääll on taas hosis saada botski hiottuu, maalattuu ja stikattuu vodaan, enneku aurinko on kuivattanu sitä liikaa. Syksyll botski pitää nostaa ja peittää ajoiss nii, et se ehtii kuivuu enne ku kylmät tulee. Jos taimaus menee pieleen jommaskummas pääs muutamaan kertaan, puu pehmenee, hapertuu ja halkee. . Mut tän vanhan rouvan talvihuolto oli välill stiplannu. Ja oikein käsiteltynä se ei ime vettä eikä turpoa, niin kuin perinteinen puubotski ja on siks helpompi pitää kondiksess. Sit se maalataa tai lakataa kuus–seittemä kertaa ja vähitelle ollaa valmiit stikkaa botski jorpakkoon. RAFU NYBERG B.WISSER 42 TSILARI 6/2018
Sjungaamassa Jussi Raittinen ja Tapsa Kojo, Maria Hänninen, Pentti Forssell ja Slangikuoro. . Paikka / Aika / Allekirjoitus Hak.nro / Maksupäivä (toimisto täyttää) Jäsennumero Osoitteen tms. To klo 18 Korsuorkesteri 10v-konsertti Paavalin kirkolla. Skaba on avoin kaikille ja siinä on ikäryhmät alle 12v ja 12v ja yli. muutos (muista jäsennumero) Jäsenmaksu 33 € vuonna 2018. Marino tanssittaa. TÄYTÄ TEKSTAAMALLA JA ILMOITA TÄYDELLINEN POSTIOSOITTEESI! Stadin Slangi ry TUNNUS 5010492 00003 Vastauslähetys skrivatkaa mut jengiin! Stadin Slangi ry. klo 10–18 ke 19.12. Lande. . Vapaa pääsy. Vapaa pääsy. Jos haluut saada tapahtumalistan paprulla, voit tsögaa sen byroosta tai slangitreffeiltä. 5–8.4. maksaa postimaksun Stadin Slangi ry:n jäsenhakemus Stadis tapahtuu Täst listast hittaa Stadin Slangi ry:n ite tai muiden kans kimpas järkkäämii tapahtumii ja mestoi, mihin Slangijengilt on pyydetty proggista. Tsekkaa Slangin saitilta tai byroosta 045-186 7238. klo 10–16 TSILARI 6/2018 43 SLANGIJENGI Proggikseen voi tulla muutoksii. Muistutus murreskaban 3.8.19 yhteydessä järkättävästä skrivausskabasta!! Skrivaa oma stoori, jota ei ole ennen julkaistu. 17.12. Stoori saa olla max 1500 merkkiä. Libarit ennakkoon 5 €, muuten 10 €. Lisämaksusta 1hh. Matka Hollantiin tulppaanien äärelle. Matkalla toimii oppaana Esko Vepsä. klo 10–14 ti 18.12. Jouluevankeliumin lesaa kansanedustaja Pertti Salolainen, 10v juhlabamlaus lysnataan Lasse Liemolalta ja Jorma Parviaiselta. 19.12. Kysy mestaa byroosta. 23.12. Voittajat julkistetaan Oodissa 3.8.19. klo 12–18 pe 14.12. Voit sendaa niitä vaikka useammankin. Ennakkolipulla saa myös riisipuuroa. Ke klo 12 Studiokuvaukset ohjelmaan Stadi vs. Arpajaiset. Su klo 12 Työläisäitipatsaan kukitus. Voittajille ilmoitetaan ennakkoon tuloksista. Majoitus 2 hengen huoneessa. Vinkkaa frendilleki! Jäsenet saa tän snygin Tsilarin kuus kertaa vuodes himaan (ei-jäsenille Tsilarin vuosikerta bungaa 50 egee) Infoo jäseneduist hittaat Tsilarist, Slangin nettisaitilt tai saat byroosta.. Byroo on auki joulun aikaan: to 13.12. klo 10–16 to 20.12. Kannatusjäsen yksityishenkilö 50 €, kannatusjäsen yhteisö 150 €. Ma klo 17 Kaisiksen jouluiset treffit, Jussi Raittinen ja Tapsa Kojo, Vesa Nuotio ja Olli Anikari. Alle 18-vuotiaat 5 €. Kandee liittyy Slangijengiin, ni oot messis ylläpitämäs slangiperinteitä. Tarkka hinta selviää lehden painoon menon jälkeen mutta kysy byroosta. TULOSSA VUONNA 2019 8.2. Ja aihehan on tietty vapaa, kunhan käytät joko slangia tai jotain muuta oman alueesi murretta. Tekstit arvostelee raati, jonka puhis on Heikki Paunonen ja muina dumareina viime vuoden skaban vinnannut Esko Vepsä ja kotimaisten kielten asiantuntija Pirkko Nuolijärvi. Harri Saksala puhe ja laulu. Sukunimi: Etunimet: Jakeluosoite: Postinumero: Postitoimipaikka: Puhelin: Sähköposti: Syntymäaika: Syntymäpaikka: Sukupuoli: mies nainen Erityisjäsenmaksu: alle 18 v. JOULUKUU 15.12. La klo 15 Snygeimmät joulubiisit Paavalin kirkolla. Perillä 3 yötä. Pe klo 19 Natsa-ilta stadilaisittain 21.2
Lahjoituksella on palkattu vuodeksi kaksi uravalmentajaa, jotka tarjoavat yksilöllistä urasuunnittelua ja tukea sadalle työn ja koulutuksen ulkopuolella olevalle pääkaupunkiseutulaiselle nuorelle. #vamostadi #stadinomalafka *1239952312018*. HOK-Elanto lahjoitti Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlan kunniaksi 100 000 euroa Helsingin Diakonissalaitoksen Vamos-toiminnalle