vuosikerta | Hinta 10 €. Nro 6/2024 | Stadin Slangi ry:n jäsenja kulttilehti | 29
Se fiksaa sun rillis ja hioo uudet linssit sun pokiis. On nopee, stärä ja iisi. Glaiduu ja reenii jygelii! Bosch UniversalBrush on buli jeesi, ku sä puleeraat himassa kaikkee, mikä on snygeimmillään putsina. Ku meet, ni kerro, et sä oot kans slangidiggari. Skulaa akulla. Tsöbaa lahjaks tai ittelles.. Freda 26 Vesa Pallasvesa on HTD ja oikee optikko
15. Kim 32 Katuparlamentti K. 8–9. Janne Saarikivi ja Virve jutsgas, ett voiks slangii bamlaa ja skrivaa ihan mis vaan. Kuutar 14 Lucia jeesaa kyykättyi R. Nyberg 35 Slangi järkkää Minnailuu ja funtsintaa 24 Stadilainen pyykkihuolto T. 3 Tsilari 6 | 2024. KANSI: JALLU K. 16–17. Kundit flaidas ja skragas aikoinaa. Lainela 27 Slangiläppä O. Palminen 20 Stadin syke R. Palminen 6 Yhteystiedot 7 Bamis H. Ki rja me ss ut s. Pluggaa Slangiproffan Slangilodjuu s. SISIS Stoorei slangijengin jygelistä 10 Jygelisafkaa ja -drinksuu J. KOSKI 4 Snadit 5 Hedari S. Jormanainen 31 Slangi blisaa 33 Slangijengi 34 Hurrislangi R. Linna 26 Kastajaiset R. Anikari 30 Mikä ihmeen pähee J. Nyberg Joulugubben jygelilista s. 15 ja 33 . Saksala 18 Spädät S. K U VA : R A IM O K U IT U N EN . Jormanainen 12 Parhaat piparit ja muuta gutaa V. Kolanen 28 Gamla slangi Jugis 29 Rehupuntti J. Suomalainen Tsilari sai mainetta ja kunniaa s
byroo on boses (ku on Tsilarin julkkarit Willensaunas). Stikkaisit ees yheksä egee, jos sul ei oo kybää. Tsekkaa lisäinfoo HSL:n himasaitilta. joka päivä klogu 15-18. Se funtsas, ett vertailu ois ”kulttuurihistoriallisesti kiinnostavaa”. Tai jos ite bamlaat slangii duunis, skrivaa ja sendaa meille stoori! JK Byroo Byroo on auki ennen jouluu keskiviikost perjantaihin 18.-20.12. JK Fotojen lähteet ja fotaajien nimet puuttu Viime Tsilarissa (5/2024) jäi joidenki fotojen lähteet ja fotaajien nimet veke. Sepon jutussa (s. Tällast vertailuu me jo duunattiinki slangiproffa Heikki Paunosen kans meidän Skrivaa snygisti -kniigas, ku annettiin käännösvaihtoehtoina kaks erilaista: eka me skrivattiiin ite, toisen skrivas junnut. Täs muutama esimerkki: Sisaresi laulaa kauniimmin kuin satakieli! Sun systeri shungaa snygimmin ku tsirbarit. Aika nätisti systas sjungaa. SNADIT Laatulehtikilpailun dumari Ruben Stiller froogas, voisko Tsilari duunaa jutun, mis ois sama stoori ”Itä-Helsingin urbaanimurteella” ja gamlal slangil. Jouluna byroo on boses 24.12.-1.1.2025 ja aukee taas torstaina 2.1. 3) Hekan Slangilodjun kohalla oli Eki Mattssonin piirros sakilaiskledjuist kniigasta Griinataan kimpassa, mut siit oli jäänyt fototeksti, kenen ja mistä on foto. Ens vuonna byroo on auki joka tiistai ja torstai klogu 15-18. Biffaa ees yheksä egee, jos ei pyge heittää kybää. Voisitko antaa edes yhdeksän euroa, jos sinulla ei ole varaa antaa kymmentä. Senki nimi puuttu. Esmes Sisiksessä (s. 10-11) kaikki fotot paitsi kniigan kansi on Sepon omat. Sori mokailusta! Nyya toimitussihteeri lupaa olla tarkempi jatkos. Esmes aikuisten AB-kertalibari bungaa 3,20 egee, ABCD-kertalibari 4,80 egee ja 30 daagenin AB-kausilibari 72,10 egee. JK Slangii duunissa tai lafkois Tsennaaks joku, ku bamlaa omassa duunissa, tai lafkoi, mis kyltit tai opasteet on slangiks. Saadakseen hyvän todistuksen, hänen täytyy tehdä paljon työtä. 4 Tsilari 6 | 2024. Sendaa meille info mailis, nii me skrivataa niist juttui ens vuoden Tsilariin. Ett se sais hyvän spettarin, sen pitää tehdä bulisti duunii. Voit käydä slumppaamas Lafkan snygei joululahjoi kaikille frendeille! Tiistaina 17.12. VK Slangiopen snadit HSL:n libarit bungaa bulimmin ens vuonna HSL:n libarien hinnat kletraa 1.1.2025 keskimäärin 8 pinnaa. Kyl se vaatii semisti duunii, et se saa nykästyy hyvän storkkarin. Sivulla 16 Risto Kolasen jutussa Pepe Willbergin dokkarista oli Raimo Granbergin ottamat fotot. HSL klaaraa, ett se lyftaa libarien hintaa, ku haluu hollaa palvelutasoo
Ku Pemu lähti Tsilarist nykii, päätoimittajaks tuli Kari Varvikko. Samalla tsimmattiin herkkänahkaseen nykyaikaan. Ku symppis proffa Esko Valtaoja käytti telkkarissa kaks kertaa n-sanaa, ni vieressä tsittaavalle ruskeelle friidulle tuli hirvittävän snärkki ja turvaton olo. Ja millanen on jengin henkinen kantti. Himahuudipoppoon jäsenaviisilla ei ollu mitää habaa glenssaa räväkkänä ennen ku toimitukses oli tää velmu nippu koossa. Ku Kartsa oli saanu fudut ja oli klesana delaamas, mä skulasin sille joka päivä. Pemu jäi Stadilta eläkkeelle, rupes skrivaa kniigoi ja siit tuli Tsilarin pääredaktööri. Politiikka Stadissa on muuttunu yhteisen buenon tsögaamisest ideologiseks vittuiluks. Kaikki diggas Kartsaa, paits bulein osa Slangijengin sillosest hallituksest. Ja sit Kirkkonummella(!) skagis reksi peru barokkikonsertin (Händelin Messias-oratorio) ku se on uskonnollist alkuperää. Öögat auki ja flagu korkeella S tadin slangi on duunarien, jengien, rohkeiden kapinallisten, älykköjen ja toisinajattelijoiden kieli. Viimeseks mesitsiks se kuiskas: pitäkää Tsilarin flagu korkeella! Molemmat legendat, Pemu ja Kartsa, halus et Tsilari olis virkeempi, räväkämpi ja ronskimpi. Pluggaajille: Glaiduu jygelii! Tän aviisin jälkeen starttaa Tsilarin 30. Me tarttetaan friskei ja hereillä pysyvii skeidanilmasijoit. No, ihan loputtomiin ei sitä vastaankaa voinu spräijää. Hämeenlinnan snadistadis joku Jessee välttelevä skloddi altistu skolessa hengelliselle sjungaamiselle. Stadin Slangi ry:n tarkotus on valkkaa taas Stadin Friidu ja Stadin Kundi. Me tarttetaan friskei ja hereillä pysyvii skeidanilmasijoit. Skrivatkaa tai skulatkaa meille. Me tarttetaan stadilaisällii. Meil on bulisti missioo ens vuodelle. Tää palkinto omistetaan Mustosen Pemulle ja Varvikon Kartsalle. Elettiin eri aikaa ku nyt. Pemu oli kuus vuotta mun pomo, Stadin tiedotuspäällikkö ja paras dirika, jonka kans mä oon ikinä saanu tehä duunii. Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto KULTTI ry ojens Tsilarille laatulehtiskaban kunniakirjan lokakuun lopulla. Kaikki läpyskät halus ronskeiks ja röyhkeiks. No, mä häippäsin Stadilta muihin duuneihin. Siit on tullu pelkkää häpeen sietämistä: fibojen selittelyy, fiudefobian lietsontaa, keskustan elävöittämishölmöilyy, kahelien kokeilujen puolusteluu. Hei, ny liinat kii . Mut flaidishan siit tulee, jos joku porukka buuaa, et se ei oo enää sallittuu. Ei pidetä monttuu bosessa eikä pännaa fikkassa, ku hiffataan taas jotain älyvapaata. Woke-buumi tais korkkaa koko Pandoran boksin. Mä oon ehdottanu, et se ripustettais bulilla präntillä Slangibyroon seinään. vuosikerta. HEDARI SEPPO PALMINEN 5 Tsilari 6 | 2024. Ei oo enää mitää ryysistä pormestariks tai muiks buleiks viskaaleiks. Tsiigatkaa Stadin bamareiden duunii. Ton lauseen on skrivannu Pertti ”Pemu” Mustonen. Suomi on endraantunu nillittäjien, kitisijöiden ja tiukkapipojen emämaaks. Tota lausetta jankataan Tsilarissa. Tasa-arvolautakunnan mielest skoilen tarttis bungaa sille puoltoist donaa syrjinnäst. Me tarttetaan stadilaisällii. Kukaa ei enää hivaa skulaa Afrikan tähtee, lakupatukoist on raakattu vek n-kuva, n:n sekstaus on (kaks syytä) nykyään Brunbergin smogu, mutsi on synnyttäjä ja faija siittäjä. Ylireagoinnist ja överiks draisaamisest on tullu uus normaali. Me tääl Tsilarin toimitukses pidetään öögat auki ja flagu korkeella. Se kovisteli, et mä dyykkaisin meggeen lehden toimitukseen, pro bono, rakkaudest skrivaamiseen
varajäsen Lasse Solman lasse.solman@gmail.com 2. Voit käydä tsekkaa, mitä kliffaa slangija Stadi-kamaa hittaisit itelle tai vaik frendeille lahjaks. BYROO: Jäsenasiat, reduilmottautumiset, ostot lafkasta, Tsilarin osoitteenmuutokset. Byroo on auki ti klogu 14-17 ja to klogu 15-18 (1.1.2025 alkaen ti ja to klogu 15-18) (voi tulla muutoksii, himasaitilt hittaat ain vikan tiedon). Se meinas ylimääräst lehtee tai sähkösanomaa, jonka dilkkaaja sai pitää tai blisaa omaan piikkiin. Se on hävinny, niinku lehtien blisaajat gartsoilta. Stadin Slangi ry:n jäsenja kulttilehti 29. Vuonna 1995 perustetun Stadin Slangi ry:n tarkoituksena on Helsingin puhekielen ja Stadin slangin taltioiminen, tutkiminen ja vaaliminen sekä stadilaisuuden ilosanoman levittäminen. 045 186 7238 www.stadinslangi.fi Harri Saksala, bamis harri.saksala@gmail.com Virve Kuutar, varabamis virve.kuutar@gmail.com Outi Havia outi.havia@kotiposti.net Risto Kolanen ristokolanen@gmail.com Raimo Kuitunen raimo.kuitunen@outlook.com Reijo Lainela Jäsenrekisterinhoitaja, hallituksen sihteeri reijo.lainela@gmail.com Ragnar (Ranccu) Lilius ragnar.lilius@gmail.com Soile Tammisto soile.tammisto@elisanet.fi 1. varajäsen Valtteri Hellgren valtteri.hellgren@gmail.com Sirpa Halmela, taloudenhoitaja (hallituksen ulkopuolelta) sirpa.halmela@elisanet.fi Hallitus Toimituskunta Päätoimittaja Seppo Palminen seppo@palminen.com 050 552 1360 Toimitussihteeri Jeongdo Kim tsilari@stadinslangi.fi 044 9888 368 Valtteri Hellgren Risto Kolanen Virve Kuutar Tiina Linna tiina.m.linna@gmail.com Rafu Nyberg rafu.nyberg@gmail.com Mikko Seppälä mikko-olavi.seppala@helsinki.fi Tsilarin vakkarifotaajat Raimo Granberg Marit Henriksson Esko Koivisto Raimo Kuitunen Jarmo Meriä Aki Schadewitz Matti Snellman Taitto Sivupainajainen Kirsi Pääskyvuori Ulkoasu Oy Graaf Ab Paino Grano Oy ISSN 1239-9523 Aikakausmedia ry:n jäsen Kulttuuri-, mielipideja tiede lehtien liitto Kultti ry:n jäsen 6 Tsilari 6 | 2024. vuosikerta Lehden nimi Tsilari tulee sanoist ”till säljaren”. Muut byroon asiat hoituu parhaiten meilis: toimisto@stadinslangi.fi tai skulaamal: 045 186 7238 Tsilari / Stadin Slangi ry Hämeentie 67 A 00550 Helsinki Hämeentie 67 A 00550 Helsinki puh. Nykyään moni bonjaa tsilarin gosariks, eikä enää minnaa gamlaa merkitystä
Slangi on aina ollu mulle gartsojen kieli. Ja hei, stondaa edelleen mun hyllyssä!! Mut vanha slangi, toi staili gartsojen kieli, se haihtu kulmilta sillon ku toi vanhempi jengi alko siirtyy ns. . Oliks sillon edes mitään slangikniigoja. Siis semmosta kieltä mikä ois ihan omaa, semmosta mitä ei ois muualla . Eikä me tarvita semmosta ku täällähän on jo kaikki Härmlandian murteet ku täällä budjaa jengiä Pönttövuoren takaa ja vähän joka puolelta. Monelle stadilaiselle slangi ei ollu ns. Niiden läppää oli kliffa kuunnella vaikka moni juttu jäi usein hiffaamatta. Slangi oli niille jostain ihan botnesta tai klitsusta. skrubuosastolle. Sanotaan nyt vaikka esmes jossain Kärsämäellä ne hiffas et se suomi mitä ne bamlas oli joteski erilaista ku mitä jossain Turveluodolla bamlattiin, eli se oli joteski niitten omaa, semmosta mitä ei ollu muualla eli se oli murretta ja se oli siistii ja sitä kannatti arvostaa. Bamlataan, skulataan, sjungataan, hillutaan ja bailataan! Ja kimpassa. Se kielihän meni osin niiden mukana, niiden messissä. . M ä opin tsennaan slangin aikoinaan gartsalta missä vanhemmat kundit bamlas sitä. Kutsutaan tuttuja messiin, ja tuntemattomia, ja kaikkia niitä joita tämmönen slangihulina kiinnostaa, sillä slangihan ei oo meistä dorka juitsu, tai jos on, niin hyvällä tavalla! Glaidut jygelit (ja samma på svenska), ja uudet vuodet myös! Hara, bamis 7 Tsilari 6 | 2024. Siin oli sanasto eli jos et snaijannu, lunttasit vaan sieltä. Se murrehärdeli ilmesty sit jossain vaiheessa Stadiinki ja jengi rupes täällä funtsii et mikäs täällä ois niinku se murre. Tarkottaa: murteista. Murrejuitsu jäi kuiteski pyöriin tietyn jengin mielessä eikä menny kauaa ku joku heebo täräytti: ”Mut täällähän on slangi!” Ja siinä se sit oli!! Slangi! Kun toi strongi huuto kajahti, kalentereissa oli numerot 1995, mikä merkkaa et ens vuonna Stadin slangi ry:n mittarissa on tasan 30 vuotta! Oisko jonku sortin juhlavuosi siis edessä. oikeeta stuffii, niinku mitään kyldyyriä. Ihan saletisti, ja fiiliksellä et ”vanha sen kun nuortuu”, eiks jeh! Ei olla lällyjä vaan pidetään kliffa riemukas vuosi oman ”murteen”, slangin, merkeissä. Ekat paprulle painetut slangisanat mä tsiigailin Saarikosken Penan kääntämästä ”Sieppari ruispellossa” bökkeristä, joka ilmesty joskus 60-luvun alussa. Murrehan on niinku suomee, mut ihan omilla mausteilla. Siinä on niin oma saundinsa ja ennen muuta oma rytmi: Dum-du dum! Ei sitä mistään kniigasta opittu vaan kuuntelemalla korvat höröllä. Oliks täällä mitään semmosta. No vuodet vieri ja sit joskus 90-luvun alkupuolella tuolla kaukana skutsien siimeksessä, mökkien kammareissa ja jossain navetankulmilla ympäri Härmää alko tämmönen härdeli et jengi kiinnostu siitä mitä ne bamlas. BAMIS HARRI SAKSALA ”Mut täällähän on slangi!” Ja siinä se sit oli!! Slangi! Dorka juitsu. Epäilen. Joku ehti heti heittään et ei Stadissa oo mitään omaa murretta, ei ei. Tärkee opus muuten. Eikä siitä haihtumisesta mitää haloota noussu ku aika monen mielestä slangi ei ollu ees mitään semmosta mist ois kandennu pitää huolta, tai joka ois ollu joteski bueno.
Sen hahmon kreas chicago laisen reklaamibyroon dirika ja aadee, ku se oli saanu briiffin Coca-Cola Companylta. 8 Tsilari 6 | 2024. Mut sit ens vuonna: lista esiin jo jussin tienoilla. Siellä se Euroopan tsennatuimpiin alan firmoihin kuuluva Kuokkasen Peruukkiliike on aina vaan ja edelleen Kansallisen vieressä osoitteessa Itäinen teatterikuja 5 B. Ölkkii ei kantsi pitää pitkää aikaa jääkaapis. Kuudes joulukuuta on Joulugubben esifaijan eli Pyhän Nikolauksen nimipäivä ympäri boltsii. 24.11. STADILAINEN TIMO PAKKANEN, STADIN JOULUGUBBE Tää stoori kaikkien stadilaisten kantsii stikkaa jemmaan. T äst sä saat muutenki tollasen perusinfon jygelist, nii ettei sun tartte olla haavi auki, jos joku testaa sun fiksuuttas. Peruukkimesu Hannes Kuokkanen pisti pystyyn peruukk iliikkeen eli karvaproteesibuidun Uuteenkaupunkiin vuonna 1921. Tää kundi Haddon Hubert Sundblom, lempparinimeltä ”Sunny”, oli kyl födannu Jenkeissä, mut sen mutsi ja faija oli flytannu sinne siirtolaisina Föglöstä Oolannista. Puol vuotta jygeliin… 24.6. Kuokkasen tatsi Aika harval gubbel on omast takaa ees snygii skeggee. starttaa 30 vuorokauden kirirundi. Jygelibisse Uskokaa tai älkää, mut vieläki Joulugubben kotimaan byrokraattien mielest bisseflindan etikettiin tai ölkkitölkin kylkeen ei saa duunaa Joulugubben fotoo tai piirrosta. Sillo kantsii bytskaa niin sanottuun kiltteysmoodiin. Jygelibastu Joulusaunan varusteet: ehta koivuvihta, löylykauha, löylyämpäri plus vodaa ja kohtuullinen koppa avaamattomii bisseflindoi tai -tölkkei. Jygelibissenä Joulugubbe diggaa mörk kii baijerilaist Doppelbockii tai Trip pel bockii. Eli totta kai niiden skidit oli ehtoi härmäläisii. pippaloidaan Joulugubben synttäreitä. Sit Joulugubben mielest jääkylmä bisse on mauton bisse. Siks joulugubbeks naamioitumiseen tarttetaan Kuokkasen talenttii. Eggnog Munatoti eli skrebaplörö kuuluu ainaki anglosaksisis maissa jygeliin ku klyyvari daijuun. Tää on ihan niinku se lista, mist flygarin kapu tsekkaa, et onks kaikki kondikses, et hivaaks se starttaa myllyt ja styyraa sen lentsikan pilviin. Sori, tää ois tietenki pitäny ilmestyy jo tän vuoden Tsilarissa numero 2, mut ku kukaan noist redaktööreist ei bonjannu, ettei jygeli mikään parin päivän tsembalo oo, ni tää tulee ny snadisti niinku kuuden stogessa. Neljä vuotta myöhemmin lafka flyttas Stadiin, ku Kansallisteatteri sitä ruinas. Niit sun ei kantsi kuiteskaan divaa iha urakalla, muuten sun knesa muuttuu punaseks. Joulugubben jygelilista Cokiksen joulugubbe Coca-Cola joulupukki on alkuperältään härmäläinen. on almanakan mukaan jämptit 183 yötä aattoon. Sen ite bastussa hengaamisen voi vaikka glömmaa, mut sillo jygelibisse ei kyl smaagaa yhtä buenolt. Ei siks, et vuodest 1917 se on sattunu olee kans gubben kotimaan ”synttäri” eli itsenäisyyspäivä. Joulugubben mielest tosi korni ja höhlä reklementti. Joulugubben synttärit 06.12. Yliveto säilytysmesta on vanha kunnon viileeskobe
Syyllinen oli kaikkeen sisustuskamaan erikoistuneen Victoria and Albert Museumin eka dirika Sir Henry Cole. Joulugubben esifaija on Myran piispa Pyhä Nikolaos eli Nikolaus. Mulla sitä ei oo, mut divareilt tai slangidiggareilt vois kysellä. Stadissa tsyrkka on lähellä, mölöt tsöbataan buidusta, ei tartte itte lypsää, eikä stadilaiset skujaa tsyrkkaan reellä. Se otti messiin Marian. Stadihan on ollu Härmän pääkaupunki jo vuodest 1812, mut tää joulurauhan julistus passaa entiselle pää kaupungille törkeen makeesti. Joulugubben visiitti Joulupukki on tietysti aaton ventatuin vieras. Joulugubbe Pakkanen on kletrannu yhel seilaus reissul Gemilerin saaren korkeimmalle kohdalle täydes ”sotisovas”, mut sandaalit klabbeissa. Jygelirauha Joulurauhan julistaminen on yli 700vuotinen härmäläinen perinne. Se eleli Gemilerin saarella öbaut vuodet 270-342. Se painettiin stebutrykkeris, mut värjäykses tarttettiin handui – silti siit otettiin tuhannen tsibaleen painos. Kalkkuna taas on enemmänki fossiili, elähtänyt friidu. Se oli hilpee, jotenki tällai: ”Josis lähti steppailee Nasaretista. Jygelivinkku Vinkkujen tsennaajaa meikäläisest ei saa hieromallakaan. Itse asias kurjastaki näreest saa upeen, ku roikottaa siihen tarpeeks koristeit. 9 Tsilari 6 | 2024. Mut sen verran mä oon virvokkeit koklaillu, et jygelivinkun tarttee olla punkkuu. Jygelikortit Joulukortteja (Christmas cards) ruvettiin ekaks sendaa Englannissa. Jygelitsyrkka Joulukirkon perinteet, melkeen kaikki, tulee landelta. Matkat oli pitkii, lähtö oli aikasin, ennen starttii lypsettiin mansikit ja annettiin safkaa muillekki elukoille. Joulugubben ruutsit Joulupukin juuret löytyy muinaisen Myran stadin huudeilta, Lyykian maakunnast, nykysest Turkist. Ekat mesitsit joulukuusist saatiin Tallinnast jo vuonna 1441. Jygelievankeliumi Aito Stadin kundi, satunnainen matkailija ja velmu kirjailija Juhani ”Jussi” Mäkelä skrivas vuosii sitten Jouluevankeliumin slangiks. Ku sä hankit kuusen viime tingassa, sä saat melkeen saletisti rabattii. On sitä muutki koklannu. JygeliUnkku Underberg eli Unkku kuuluu monestaki syystä jygeliskruudaamiseen. Silläki uhalla, et jotku tykkää kyttyrää, mä diggaan kinkkuu, ku sellaseks kutsutaan kans hyvännäköstä gimmaa. Etenki umpi landella ja snadistadeis brenkun kans pläträämiseen kuuluu jokaviikkonen stydi flai daa minen. Se moikkaa joka iikkaa ku on mestoilla, tsögaa oman sitsin, pluggaa sen bulist kniigast skidien duunaamat jekut, stikkaa snadit orderit seuraavalle vuodelle, dilkkaa ekat lahjat kaikille skloddeille, ei dokaa brenkkuu (paits poikkeustapauksis) vaik sitä tyrkytetään ja häippäsee ajoissa koputtamaan seuraavaa dörtsii. Ku ne oli siellä, Maria joutu telakalle…” Jygelikinkku vai -kalkkuna. Gubben visiitti (tää on melkeen tiedettä!) kestää öbaut seittemän (7) minsaa. Ku sä hankit kuusen viime tingassa, sä saat melkeen saletisti rabattii. Siks siel on pakko jonku muistut taa, et jygeli skragikset ei oo enää muodissa. Nikolaus diggas skloddei, se tsennattiin gutaa tekevänä tyyppinä ja skidien suojelijana. Ne styylas ja Maria oli paksuna. Se tilas vuonna 1843 taiteilija John Callcott Horsleylta sellasen Buenoo Jygelii -tsetin. Siinä ajassa ammattireiska Joulugubbe ehtii tehdä hosumatta kaiken tarpeellisen. Vuodest 1886 rauha on mahtipontisesti lesattu oobulaisen Brinkkalan talon partsilta, aina aattona kello 12. Jygelikuusi Joulukuusi kantsii tsöbaa vast pari päivää ennen aattoo, ni neulaset ei tipu ainakaan heti koristeluvaiheessa. Mul ittel on sellanen kolmen Unkun staili. Eka kipataan ennen skruudista, toka putoo pääsafkan jälkeen ja sit vika, siis kolmas, duunaa magan fantsun relaks
Yhes hetkes seiskakilosest kinkust tuli yheksän kilonen kinkku. Minnaan, ku skidinä skruudattiin jygelikinkkuu. Kaikki nää vegelihat o sairaan bulii kusetusta. Aamul uunin luukku öpnattiin ja sielt lemahti karsee gamlan fisun dunkkis. Sillo ku kylmäsavukille duunataan by the book, sen painost hävii parikyt prossaa. Mä olin aika snadi ja faija oli saanu kinkun lahjuksena, ku se oli kylän ainoo kauppias. Mä vaan ruuttasin ruiskul suolavodaa kinkkuihi. Jos sä et duunaa tätä ja stykkaat valmiist fileest siivui, sä leikkaat ruodot poikki. Se jengi, joka ei pysty skruudaan flesuu, vois pitää lärvin ummes. Älä ikinä mee tsöbaan tarjousmätii. Tyyrist vodaa, ku se blisataan mädin hinnal, joka o pari hunttii kilo. Sit viel vinkki. Jygelipöydäs o metsäkauriin kinkkuu, moosen fileetä tai metson täkkäflesui. Kinkku lämättiin uuniin kveltsul. Älkää lysnatko noit idioottei. Jos sellane jää ruokatorveen kiinni, tulee hätänen lähtö tsirral lasareettiin. Tsöbaa freesi kille ja roudaa se himaan. Mut kukaan ei tullu esittään rekal maatioit. Tästä ei jygelipöytä parane. No, jokane tyylillään, mut yks seikka on saletti: jygelinä jengi vetää safkaa ja brenkkuu kaksin handuin. Jotkut sekoo siit ihan täysin, toisten mielest se on dorkin keissi ikinä. 10 Tsilari 6 | 2024. Sit hienoo sokerii fileen pinnalle ja lopuks karkeet merisuolaa. Jangsterina meitsi oli jeesaamas faijaa putiikis. Niit siedetään, mut ne ei ikinä tuu päättään mitä normipopula skruudaa. Se meinaa oikomist fisun duunaamises. Se on luomuu, nääs. Sit toi graavifisu, lohi tai kille. Viillä fileet veks selkäruodost. Jos fisutiskist löytyy freesii killen mätii, käy kimppuun. Sit sä leikkaat ohuit siivui fileest ja plaseeraat ne tarjottimelle. Jygelin alla mä suolasin kinkkui. Ku bulit fabriikit duunaa kylmäsavukillee teollisest, ne pitää saletist huolen siit, et fileen painost ei hävii mitään. Mut juju oli siin, et kinkun pinnas oli kolme senttii rasvaa. J ygeliaaton bulein stara on tietty uunis kärtsätty töpseli nokan perskannikka. Eihä niist löydy rasvaa pätkääkää. Ku lähtee tsöbaan näit juttui, kandee olla skarppi. Se anto oikeen maun. Mä en voi snaijaa sitä jengii, ku tsöbaa niit putiikeist. Niillä sä vedät snadit ruodot veks fileist. Ei kulunu puolta timmaa, ku dörtsil oli uus perskannikka. Vegelihat on kusetusta Sit o yks keissi, mitä meitsi ei bonjaa pätkääkään – vegekinkut. Ekaks sä öpnaat flindan calvadost tai gamlaa single malt skottiviskii ja otat snadit knubit. Vasta nyt sä ripottelet tillisilppuu päälle. Ruodost ja pääst sä voit kokkaa fisuliemen. Pakkaa fileet kelmuun vastakkain ja jemmaa ne jääkaappiin pariks päiväks. Sit sä klottaat fileet sil tenul. Minnatkaa, et vegejengi o snadii vähemmistöö. JYGELISAFKASAARNA TEKSTI JA FOTOT: JUHA JORMANAINEN Jygelisafkaa ja -drinksuu Joulu, eli jygeli stadiks, on buli keissi. Se maistu sairaan hyvält. Mut tsiigatkaa nykypäivän töpselinokan perskannikoit marketeis. Lisäks kasvattamot skönel o buli uhka villeille lohille. Aika tyyrist suolavodaa, noin tsöbaajan kannalt. Mut laatu o huikeet. Eikä knakun päälle sais laittaa smöree, eikä leikkeleit. Ku sä duunat graavii tarjolle, klottaa fileet vodal ja kuivaa ne. Duuni oli iisii. Tsöbaa vaan kotimaist muikun tai siian mätii. Jos sä haluut priimaa häkään tapettuu killee tai kylmäsavukillee, tsöbaa ne pientuottajilt. Sit sä tarviit pihdit. Ne o saanu safkaks antibioottei ja muita myrkkyi sairaan bulisti. Vedä handuun viiltosuojahanskat ja kirurgin kertakäyttöhanskat ja ota terävä filetti esiin. Nyt sul o kaks ruodotont fileetä. Ja otat toisen snadin knubin. Mut minnaa kääntää paketti pari kertaa päiväs. Tsöbaa tuore kille, mut älä ikinä tsöbaa norskien pilleri lohii. Terveysnatsit mölisee, et jos sä skruudaat rasvaa, sä delaat heti. Ja otat taas snadit knubit. Freesinä se o tosi jees, mut ei pakastettuna. Siianmädit, ku o tarjoukses o normaalist kanadalaist mätii – ihan karseet. Oikee kinkku o töpselinokan flesuu, ei nyhtökauraa, tofuu tai jäkälää ja merilevää. Meitsi ei enää skruudaa töpselinokan perskannikkaa, ku mä jaagaan. Graavamine ku on maailman iisein homma. Mätilootan painost voi olla parikyt prossaa vodaa. Faija veti herneet nokkaan ja kilautti töpselinokan kasvattajalle ja bamlas aika buleil kirjaimil. Jygelifisut Jygelipöydäst pitää tietty löytyy mätii, kylmäsavufisuu, häkään tapettuu fisuu ja graavifisuu. Perskannikka maistu myös gamlalt fisult, yök. Kävi ilmi, et tää umpidorka oli stikannu töpselinokille skruudikseks rehusilakkaa. Jygelisafka ja faija Yks jygeli o jääny meitsin kuuppaan. Lopputulos o skeidaa
Muistakaa, et jygeli ei oo mikään Rion karnevaali. Jygeli ei oo jygeli ilman sairaan hyvää vintageportvinkkuu. Jossaki vaihees kveltsuu lanttuloota kehittää sellasen seiskan magnitudin sprägärin – kabooom! Lootat o ihan jees, mut ne tarttee duunaa ite. Niit o joka mestas, mut ne delaa, ku safka kuumennetaan yli seittemän kymmenen asteen. Funtsaa snadisti. Lompakos käy trombi, mut fyrkalle saa vastinetta. Se johtuu bakteereist. Mut bakteerit o juonii. Väärin. Liian moni funtsii, et jygelinä o iha jees vetää tiukkaa brenkkuu. Tietty galsan bissen kans. Sä et enää dokaa pelkästään vinkkuu, sä dokaat historyy. Töpseli nokan perskannikka ja lootat o bulimpi probleemi. Ku mä olin avikses, vaiffi vaati, et rosolli pitää duunaa ite. Jygelin drinksut Tanakka dokaaminen kuuluu jygeliin, se on saletti. Mut siihe ei saa ikinä sotkee megeen pipareit, ei, ei ja ei. Tähä varotuksen sana. Funtsii mennyttä ja tuumii tulevaa. Ja kuumenna safkat seuraavana päivänä kunnol. Lopuks glaiduu jygelii kaikille Tsilarin lesaajille Juice Leski sen legendaarisen jygelibiisin sanoin: Joulu täynnä on kinkkua, kylkeä, potkaa Läskiä, niskaa ja tietenkin votkaa Kun loppuu aatto ja alkaa yö Niin ihminen on sitä, mitä hän syö. Jengi, joka ei muute tsöbaa vinkkuu, roudaa halpispunkkui kassikaupal himaan. Fisujen ja mätien meges skulaa tyyriimpi valkkari, Chablis Grand Cru tai Chassange Montrachet tai vuosikertasamppis. Ku sul o lasis huippu luokan vintageporttii, siit snadist lasillisest nauttii pitkään. Tsöbaa jostaki flinda vuosikertaa 1963, 1970, 1977 tai 1984, et kadu. Mut ihan jees vaihtoehto o kivennäis voda tai sun oma lempibisse. Ekaks, stydi brenkku tuhoo makuaistin ja toiseks jengi tulee jurriin. Jygeliaatton kveltsul jengi jättää safkat pöytään yön yli. Dokaa Old Invalidii puolikas flinda ja sä oot seuraavan aamuna fiiliksiltäs tosi gamla invaliidi. Shitti keissi. 11 Tsilari 6 | 2024. Staili vintageportvinkku ja stiltonjuusto tai ranskalaine sinihome juusto Bleu d’Auvergne vetää klabbit alta. Meitsi o vetäny stydimpää brenkkuu jygeliaattona harvoin. Mikään vinkku ei selvii kaikist jygeli safkoist. Ne jakaantuu joka kahdes kymmenes minsa. Ekaks, funtsaa snadisti jygelipöydän safkoi. Jygelinä skruudataan pateit. Tai pysy bissessä. Lootat o ihan jees Rosolli o sellanen safka, mitä meitsi ei diggaa. Et siit vaan treenaamaan lootien värkkäystä. Ja se delaa vasta sitte, ku safka o käräytetty yli 120 asteen. Vuosikertaportvinkku ja kypsä punkku kuuluu jygeliin. Toine eväs, joka on aina jääny skruudaamatta on lipeefisu. Ku koko fämili on saman katon alla monta päivää, saattaa tulla trabelii, buliiki. Mut vaan yhet lasiliset. Safkan päälle mä dokasin mun frendin kans lasilliset jygelilahjaks saatuu gamlaa konjakkii, 1800-luvun puolivälist. Tresaa kypsää Saint Emilionin tai Pomerolin punkkuu. Enkä skruudannu rosollii. Tarjol o sellanen makujen sekametelisoppa et alta veks. Älä jätä safkoja pöydälle yön yli vaan roudaa ne jääkaappiin. Siin ei oo mitään järkee. Ei mee meitsin järkeen se safka. Mä oon saletti siit, et se litku o portviinitynnyrien pesuvodaa. Tapaninpäivää vietetään lasareetin letkuis ja tiputukses. Yhdistelmä on maagine. Jygelinä pöytään pannaan kellarin parhaat vinkut. Mut mä minnaan keissin, jokunen vuos sitte. Siinä snadi jygelisafkasaarna. Voi käydä kylmät. Ei kandee tresaa. Mä minnaan sen keissin vieläki – huikeet! Tärkeint huippubrenkkujen ja huippuvinkkujen dokaamises on niide jakaminen jonkun frendin kans. Meitsin mielest stydi brenkku ei sovi jygelipöytään. Jos sä vedät sitä vähäki bulimmin, oo skarppina. Se o juhla, millo jokasen pitäs älyy ottaa iisisti. Ite duunattu metsopatee on meitsin suosikki. Meitsi otti sillo suunnan baariin, piste. Jygelipöydäs o kinkkuu, evakkopaistii ja lootii. Ne byggaa itteensä itiön. Sienisalaatti eli löpösalaatti ei putoo meitsille, ei sit millään. Mut muu safka lojuu pöydäl yön yli. Jokane, jolla o kaikki muumit laaksos, tajuu stikkaa fisut ja mädit kylmään. Toi vika loota o probleemi. On imellettyy pottulootaa, maksalootaa, porkkanalootaa ja lanttulootaa. Pitkä ripasest löytyy portvinkun irvikuva nimelt Old Invalid. Huoneenlämmös E coli -bakteerien itiöt panee geimit pystyyn. Sienet o jees, mut niiden pitää olla kantarellei, tattei tai korvasienii. Yölläki saa skruudaa Niihä se gamla popula bamlaa. Jos jygelipäivänä nää safkat vaan lämmitetään mikros, eikä löylyy oo yli 120 asteen, tulee trabelii. Karseen näköst ja makust – ei jatkoon. Erilaiset lootat kuuluu jygeliin. Kermanen kylmäsavukillekorvasienisoppa o sairaan gutaa tapaninpäivänä
Ku ihan snadei on messis, ni ei niist oo viel leipojiks. Viime vuosina se on ollu joku ajankohtane, niinku futiskenttä, koronavuonna se oli tsirra ja vaalivuonna eduskuntatalo. Mä oon yli kakskyt vuotta järkänny piparileipojaiset, mis mun skloddit ja niiden serkut leipoo kimpas. Nyt on saatu hommiin messiin jo meidän skiditki, ku on aikuisii. MINNAILLAAN TEKSTI JA FOTOT VIRVE KUUTAR KUVITUS FREEPIK Parhaat piparit ja muuta gutaa Perinteiset suomalaiset joulusafkat on niitä, mitä on pystytty duunaan jo kauan sitte. Ja muita turhia uhoja isiltä.” Turhii joo, tuli se kuitenki, vaik skidei oliki kolme pari vuot myöhemmin. Ne puolikkaat faija vei systerillensä ja mutsillensa. Ku me oltiin skidei, mutsi duunas jouluna riisipuuron kans sekametelikiisselii. Mutsin jobi oli mont vuotta sillisalaatti. Slumpataan kaikkee muutaki, ku nykyään pitäs kelpaa kasvissyöjällekki. Sit mun kundi rupes duunaan sitä mumminsa kans. Skaboi järkättiin muutaman kerran, ku minnaan ett yhtenä jouluna meil oli niit kinkkui kolme. Piparitalo voi olla vaik tsirra Tietty joulun pitää olla kans jälkkärii. Taikinan resepti on mutsin gamlast keittokirjast. Piparitalost födaa välil kokonainen stoori. Niinku futiskentälle ne duunas brassiperheen tsiigaamaan matsii. Duunataan kimpassa Yleensä me vietetään jouluu meillä tai isosysterillä ja duunataan kaikki safkat kimpassa niin, ett jokainen tuo jotain. Ekal kerral snadein oli viis, buleimmat teinei. Eikä mikä tahansa bygga. Meilläki skruudataan lodjui, kinkkuu, fisuu ja sillisalaattii. Niinku yks faija skrivas meidän vieraskirjaan, ettei oo ikinä sisätiloissa yhtä monta kilsaa vetäny ja jatko: ”Sit ku näit on 3, ni en lähde. Snygeint on duunaa piparitalo. Mut yleensä se skruudattiin jo aamulla tai päivällä ennen varsinaisii joulusafkoi. Greddee ja piparjuurta tarvitaan kans ja glögii ja vinkkuu (sitä meil ei kyl mutsi ja faija koskaan dokannu, ku me oltiin skidei). Meil on foto mutsin sillisalaatist, ett kaikki rivit tulee oikeeseen järkkään. Niil oli Helsingin Biljardimiehis skaba Kinkkukärri ennen jouluu ja siinä finnaaja sai palvikinkun. Faija tais olla taitava skulaan bilistä. Eli botlareist, porkkanoist, lantust, ku kasvaa näilläki leveysasteilla. Yks me skruudattiin enne jouluu, toine jouluna. Serkukset funtsaa aina kimpassa, mikä se olis. Kolmannen kans faija meni Elannon flesubuiduun ja pyys, ett ne sahais sen puoliks. Jännää, mitä kliffaa ne kekkaa tänä vuonna. Sen kans skruudataan kermavaahtoo, joka värjätään vaaleen punaseks punajuuren liemellä. Ja nythän se on iisii, ku handeleist voi slumppaa vaik mitä safkoi eri puolilt boltsii. Nyt on niil buleimmil jo omii skidei. Ja nyt ku mutsii ei enää oo, meist jompikumpi duunaa sen. Se onki yleensä kaikist suosituin. Mut sit snadimpi systeri leipoo viel mustikka piirakan. Aika vakkariks on menny, kuka mitäki haluu järkkää. Piparit on mun duuni. 12 Tsilari 6 | 2024. Kinkkuu se ei koskaan paistanu, ku sen hommas aina faija. K u oltiin skidei, ni mutsi tietty duunas kaikki safkat. Meidän piparitalo on ollu Eiffel-torni, leijonakunkun Jylhäkallio, London bridge, stoge, botski. Tai niin me sitä sanottiin, siin oli kuivattui hedelmii. Ku sen öögat alko olla niin kehnos kondikses, ettei se enää nähny kunnolla, me duunattiin sillisalaatti kimpas. Nykyään meil on yleensä jälkkäriks tsufee, tsajuu ja niiden kans baislareita, niinku joulutorttui, pipareit, maustekakkuu. Minnaan, ku ekan kerran söin yhen frendin luona kinkkuu ja funtsasin: eihän tää oo mitään oikeet kinkkuu, vaan uunis paistettuu sikaa. No, sellane kinkku meilläki on ollu jo monta vuotta, ku ei oo enää ollu tota faijan bilisjengiikään. Yks duunaa lodjut, toine paistaa kinkun, joku slumppaa fisut, mädit ja smetanan
Ota taikinast biitti (loput taikinast kandee pitää galsas), lisää pöydälle jauhoi, kauli taikinast ohut levy. Stikkaa yöks johonki, mis on snadisti galsa. 13 Tsilari 6 | 2024. Stikkaa uuniin viideks minsaks. 175-200 ° uunis (n 150 kpl). Sillisalaatis on tarkka järkkä. Ota siit erilaisil muoteil pipareita. Käy jääskobeki, mut sielt tarttee ottaa ulos aina vähän ennen ku alkaa leipoo. Koronavuonna duunattiin lanssi. Eduskuntatalon portailla staijaa mielenosottajii. Näil ohjeil sä voit duunaa jygelin parhaat piparit 1,5 dl siirappii 2,5 dl sokruu 200 g smiree 2 eguu 1 rkl neilikkaa 1 rkl inkiväärii 1 rkl kanelia 1 rkl soodaa 1 l vehnäjauhoja S ekota kulhos siirappi, sokru, snadisti pehmee smire. Vatkaa snadisti egui ja stikkaa ne messiin ja sit mausteet ja jauhot, mihin on sekotettu sooda
14 Tsilari 6 | 2024. Suvuss on snadisti helluntailaistaustaa, joho on halunnu ottaa etäsyyt. Sen kurssi nousi uudelleen Ruotsis 1800luvun lopull ja traditio pääty myös Suomeen 1900-luvun alku puoliskoll. Myöhemmin jengiin liitty Svenska Yle. Kuvat: Folkhälsan / Askar Ibragimov Nyt oon kyll huomannu, ett jollai ateisteil on nii kiree pipo, et pitää jo vislaa peli poikki. Se on meijän hurrien oma juttu, jota Stadis on vuodest 1950 järkänny Hobla aviisi ja Folkhälsan (kansanterveys) avustusjärjestö. Lucia dilkkaa valon sanomaa Yks keissi joka nyt on liipasimell on Lucia. Mä sjungaan iha lugnisti joulustygei ja virsii, mut nautin ne mieluummin konserttina, en liturgiamuodoss. Uskonto ei oo koskaa ollu mun arvoasteikoll mitenkää kovass kurssis. Lucian historiaa Lucia oli alkujaa Sisilian Syrakusassa eläny aatelisneito 200–300-luvun vaihteess. Viime vuonna Luciaks valkattii Madeleine Amoroso, ku sen sukujuuret ihan oikeesti on Sisiliassa. Katolinen kirkko teki Luciast pyhimyksen ja sen juhlapäivä oli vuoden pimein aika eli joulukuun 13. Mut nyt oon kyll huomannu, ett jollai ateisteil on nii kiree pipo, et pitää jo vislaa peli poikki. S iinki ois joku voinu ottaa hittii musast ja nyt taitaa kaikki skolet olla heliusemäss, mite käy jouluna. Kristilliset oli toho aikaa vapaat riistaa Rooman valtakunnas ja Lucia yritettii polttaa roviolla. Lucia ei halunnu mihkään giftikseen vaa pysy neitsyenä ja omistautu Kristukselle. Ku kristinusko tuli Pohjolaan 1000luvull Pyhä Lucia oli yks kato lisen kirkon palvotuist pyhimyksist. Se nyt vaan on osa kuttuuri perimää täss maass. TEEMAJUTTU RAFU NYBERG Lucian kulkue dallaa ja smailaa yleisölle Aleksilla. Siit asti kuviot on ollu aika samanlaisii, mut tän virallisen suomenruotsalaisen Lucian lisäks sill on ollu apureit kaikis hurrien skoleis, jossa päivää on vietetty aamuisin joulukuun 13. Se ei onnistunu ja lopult se mestattii tikarill. Ku Lucia on valkattu, se kruunataa, stikataa kynttilät päähän ja sendataan rundille jakamaa valon sanomaa ja jeesaamaa skidei. Täst käydää väliil vähä vääntöö akselil Vaasa, Tammi saari ja Porvoo, et kuka oikeestaa starttas tän nyky tradition, mutt isompi vaihde laitettii silmää 1950, ku Hufvudstads bladet ja Folk hälsan järkkäs äänes tyksen ja keräyksen. Sen mutsi oli pahasti klesana mut parantu ku teki pyhiinvaelluksen. Skidinä käytii aina 13.12. Jygeli on kulttuuriperimää Vaik oonki karsastanu uskontoo, mull ei oo koskaa ollu ongelmii joulun kanss. Ku Hämeeski oltii näi alertill, nii Kirkkonummel peruttii barokkimusakonsertti jos oli messuelementti. Mut tuli trabelii, ku Lucia oli aiemmi luvattu naittaa yhelle heebolle, joka funtsas et tekee myötäjäisill hyvän tilin. Lucia jeesaa kyykättyi Ku joku skidi Hämeenlinnas altistu skoles vahingos virrelle, nii kaupungin pitäis bungaa sen mutsille puoltoist donaa korvauksena kivust ja säryst. Mutsi ja Lucia lahjotti koko omaisuuden köyhien auttamisee. illall tsiigaamass Aleksilla Stockan joulufönärii ja ventattii, ett Luciakulkue tulis Suurkirkolta joulu kartsaa pitkin sen rundille. Juttu ei oo Hämeenlinnas viel tullu hovista, mut siin on aineksii ennakkokeissiks. Perinne jatkuu edellee, mut nyt on vaa se riski, et joku voi altistuu ja kyykätyn Lucian fyrkat mene herkkähipiäiselle mutsille Hämeenlinnaan. Ku perheen kaikki fyrkat oli menny muualle, nii sulhane kosti ilmiantamall morsion kristittynä. Homman nimi on, ett valkataa joku snygi friidu Luciaks ja samlaa saamall fyrkkaa nii et voidaa jeesaa kyykättyi lapsiperheit
Siihen lähti messiin 49 Kultin lähes 160 jäsenlehdestä. Plokkasin muutaman esimerkin Slangiopen snadeihin, tsekkaa sivulta 4. Ja tietty se kehu Tsilarin duunaajii. 15 Tsilari 6 | 2024. Kiitos siis! Se on selvää, että Stadin slangi on asenne. Lisäks annettiin neljä kunniamainintaa ja niist yks tuli Tsilarille. Virve Kuutar TSILARIN JENGI Juntti ihastu Tsilarin slangin jazziin Sepi stondaa glaiduna handuis blumsterit ja spettari. Niin mekin tehdään Tsilarissa. Tsekkaa ite, millasel, niinku Stillerki skrivas. Tsekatkaa itse.” Tsilarilt pyydettiin vastaus, ja me skrivattiin (tai mä skrivasin ja pääredaktööri hyväksy, ku piti kiirees saada eteenpäin): ”Tsilari-jengi on innoissaan kunniamaininnasta. Voisiko lehti tehdä tulevaisuudessa jutun, jossa tarina kerrotaan Itä-Helsingin uudella urbaani murteella ja käännetään klassiseksi stadin slangiksi. Asenteel mennään edelleen. Huikeeta! P erusteluis pluggas: ”Laitetaanko dörtsi poseen vai boseen, jotta fogelit ei flygaa ineen. Skrivataan, mitä funtsitaan – reteesti ja röyhkeesti, aika usein ilkikurisesti.” Kunniakirjan ja blumsterit Kirjamessuil Kultin stagel kävi pokkaamas tietty Tsilarin pääredaktööri Seppo Palminen. Skrivaa snygisti -kniigas (skrivasin sen kimpas slangiproffan kans, 2020) on jo vertailtu junnujen slangii starbujen slangiin. Tsilarin aiemman päätoimittajan Pemu Mustosen sanoin, stadilainen on jätkämäinen, ilkikurinen skloddi, retee ja röyhkee, bamlaa mitä funtsaa. Juntti luki Tsilaria ja ihastui stadin slangin jazziin. Millainen asenne. Tohon Stillerin ehdotukseen me vastattiin heti, vaikken mä nyt lähtiskään sanoo, ett just joku slangi on klassista. Vertailu olisi kulttuurihistoriallisesti kiinnostavaa. Se stikkas läppää ja sai jengin skriinaan. Se valkkas vuoden laatulehdeks Historiallisen Aikakauskirjan. Tsilari osallistu Kultti ry:n järkkäämään Laatulehtiskabaan. Skaban dumarina oli Ruben Stiller. Tsilarihan toteuttaa monii pluggaajien toiveita, ni miks ei siis tärkeen dumarin. KUVA: SEPPO PENNANEN. Tsilaria lukiessa tulee selväksi, että Stadin slangi on asenne elämään. Täytyy tilata lehti
Varmaan joka kundi minnaa skragikset ja flaidikset. Norssin lähellä on snadi kaltsi ja siel tuli sit oikee buli flaidis. Tavallista oli kans froogaa skagaaks toinen skragaa: onks sulla kanttii tulla flaidaa; tuu fragaa, jos on kanttii; käy päälle, jos kanttis kestää! Sit voitii kans vaan uhata lyömisellä: tirvasenksmä sua kuonoon; ootsä kunnolla vai pitääks mun tirvasta sua! Knesa ja blude (nenä ja veri) oli hyvin tavallisii sanoi riidanhaastorepliikeissä ja uhkauksissa, esmes pitääks sulta ottaa senkka nenästä; väännäksmä sulta nenän niskaan; ei muuta ku nenä poskelle ja veri vatiin! Uhattiin niittaamisella ja bograamisella Muitakin uhkauksii oli, esmes tuu tasaselle, tiput rososelle! Onks sulla jotain jakamista! Voitii vaihtaa kans repliikkejä: – pane iho umpeen! – tuu ompeleen! Uhattiin kans niittaamisella: Niittaaksmä sua; kohta mä niittaan sua leukaan jos sä et pidä turpaas kii! ”Mä voin vetää sulle niitin silmään”, skrivas Alpo Ruuth. FOTOT: HELSINGIN KAUPUNGIN MUSEO / VÄINÖ ALEKSI KANNISTO. 1924) muisteli niitä: ”Kyl siel blude lens ja öögat monelta musteni ja monen munnarit halkes. Enska Ilmonen (s. 16 Tsilari 6 | 2024. Kummankin frendit oli tsemppaamassa oman luokan kundii. J oskus kuitenki kävi nii, ett se ei jääny siihen, vaan skragaajat päätti jatkaa flaidaamista skolen jälkeen. ”Nyt tulee niittiä SLANGILODJU TEKSTI HEIKKI PAUNONEN Tuu tasaselle, tiput rososelle! Stadin flaidiksista ja skragiksista Kaks kundii brotaamassa botskin vieressä ja ympärillä rinki muita kundei. Ku Norssissa kaks kundii alko flaidaa, heti oli rinki muita kundeja ympärillä, ja kaikki huus: flaidis, flaidis! Mut sit tuli valvova maikka mestoille ja skragis oli sluut. Tavallisii riidanhaastorepliikkejä oli esmes: haluuks (haluutsä) daijuun, dunkkuun, hudaan, nenuun, päin pläsiä, turpaan! Formula oli usein sama, mut verbi vaan vaihtu: kaivaks verta nenästäs; kerjääks (kerjäätsä) kuonoon, kärsääs, nenuun, verta nenusta; tahdoks (tahdotsä) daijuun, motoon, turpaan, turpiis! Voitiin kans yllyttää toista: bulttaa sitä pläsiin! Gamloja ilmauksii oli kans ”Minä annan sulle hyvin äkkiä päin höskiä” (Kurikka 1921) ja ”Kyl ne mielellään tokkais sille päin höskiin, et se kennais mikä se on kun jyllää”, skrivas Eero Salola Ilman fritsarii -kniigassa (1929). Tavallisii sanoi riidanhaastorepliikeis Kunnon flaidiksii on ollu ennenki. Niist flaidiksist tuli legendaarisii, ja vielki ku me treffataa Norssin päivän lounaalla Sikalassa, me bamlataa niistä. Niit käytii pitskuilla ja skolessa välkkäreillä. Mut gutaa se flaidinki oli.” Usein flaidikset synty nii, ett joku kundi alko ryppyilee jonkun toisen kans
Sanoissa daijuun, dunkkuun ja motoon näkyy taas Stadin slangin monet juuret. Niist näkee iisisti, ett taustalla on svedusana krage ’kaulus’. Tappeleminen on ollu alkuaan slaiskaamista ja tappelu on ollu slaisninki. Flaidis ei aukee yhtä iisisti eikä oo yhtä gamla sana ku flaidinki, flaisninki ja slaisninki ’tappelu’. LÄ H D E: G R IIN AT A A N K IM PA SS A . Dunkkuun on saatu suomen svedumurteiden sanasta dunka ’lyödä jotakuta nii et lyöntiääni kuuluu’, hudaan tulee suomen svedumurteiden sanasta hud ’iho’ ja ilmauksesta ”lyödä, saada lyönti iholle”, esmes Sipoossa få: på hu:dn. 1911) mukaan ”Tää handu [vasen nyrkki] viä Tsirraan [Kirurgille] ja tää [oikea nyrkki] Malmille!” Eki Mattssonilla (s. Siihen liittyy sanonta ta någon i kragen ’ottaa jotakuta kraivelista kiinni’. Daiju tulee slobosanasta dat’ ’antaa, lyödä, vetää turpaan’ ja siitä muoto dajú ’mä vedän sua turpaan’. Tää vensteri föraa tsirraa ja tää höögeri Malmille. Ruotsinkielisten kundien suussa suomen muotoon-sanasta tuli motoon, niiku Stogiksen slangissa on sana kolaa ’kuolla’ suomen kuolla-sanasta. Niist flaidiksist tuli legendaarisii, ja vielki ku me treffataa Norssin päivän lounaalla Sikalassa, me bamlataa niistä. Kaikki nää sanat ei kuitenkaan oo alun perin tarkottanu kasvoja tai naamaa, vaan se merkitys on niille tullu joissain tapauksissa lyömiseen liittyen. Pläsi tulee puolestaan suomen svedumurteiden sanasta bläs ’valkonen läikkä ori hevosen otsassa, naama, kasvot’. Moto tulee suomen murteiden sanasta muoto ’naama’, vetää muotoon, saada muotoonsa ’vetää, saada kuonoon’. Gamloja skragaamiseen liittyvii sanoi on ollu kraginki, kragis, kragninki. Flaisninki ja flaidis on sen myöhempii muunnoksii. Hyvin usein uhataan lyödä, bankkaa, bulttaa, tinttaa jotakuta naamaan eli daijuun, dunkkuun, hudaan, höskiin, kuonoon, motoon, pläsiin ja turpaan. 1923) sama uhkaus oli hieman toisessa asussa: ”Tää vensteri föraa tsirraa ja tää höögeri Malmille!” Ossi Jussilan (s. Sen taustalla on svedusana slagsmål ’tappelu’. Höskiin tulee suomen murteiden sanasta höski ’naama, turpa’, vetää, antaa höskiin, ja se suomen svedumurteiden sanasta hösk, höska ’kenkälestin lisäkappale’, josta ilmaus få, ge på hösk(a) ’saada, antaa turpaan’. 1932) mukaan kahta nyrkkii ei aina ees tarvittu: ”Ku Kake oli messissä, niin ne goisi jo vensterin jälkeen, eikä höögerii tarttenu edes ottaa fikkasta vek.” Kauhasen Eki puolestaan käytti kumpaakin: ”Vedin sitä vasurilla lättyyn ja oikealla magaan.” Etymologioit sanoista ku liittyy flaidikseen Sit vielä siitä, mistä nää sanat on saatu. otsaan”, sanottiin Meikun yhtiksessä 70-luvulla. Siltä ajalta on kans uhkaus ”Älä käy skräbää kärsää tai tulee buutsist daijuu!” Monta kertaa flaidattii bograamalla. 17 Tsilari 6 | 2024. Entä sitten flaidis ja skragis. Kragiksen rinnalle on sit tullu skragis. FO TO : EK I M AT T SS O N . Kundit oli tsiigannu, ku boksarit treenas, ja sai niiltä neuvoja: ”Negru-Eelis [Elis Ask] opetti et ekaks kaks snadii vensterillä ja sit stydimpi höögerillä.” Se näky kans uhkauksissa. Toivo Kaiposen (s
Persaukisuudest meit ei frelssaa mikään muu ku duuni. Ku toi on mun mielest helkkarin skoiji style, ni mä oon merkannu näiden skäfien, spädien ja stumppien krediitit yhtä frekkiin stailiin. No, mahtu siihen muutama mun omaki funtsaus. Mähän oon ikuinen slangija spädädiggari. Toiseks tärkeint on se, mitä meil on. Mä ja Kevin Spacey Ei sil ihan helkkaristi kantsi spret tailla, et sut duunataan galsaks diivemmas mestas ku sun frendit. Sistana tulee se, mitä muut meist funtsaa. Mä ja Risto Nivari Se ku ei funtsaa itsenäisesti, ei oikeestaan funtsi ollenkaan. Ne on vaan noi tyypit, joiden mielest toi idis on fantsu, ku tekee siit ällöttävän. Mä ja Stanislaw Jerzy Lec Elämäs sattuu sellasiiki jupakoit, joit sul ei oo mitää mahiksii klaaraa ilman et sä oot tukevasti kajahtanu. Maailma on koklannu kaikkii muita kikkoi paits duunii. Mä ja la Rochefoucauld Mikään ei tee sua hitaammaks ku posketon hosis. Mä ja Henry Ford Meit ihmisii on kahta sorttii: toiset ei tsögaa mitään ja toiset ei hittaa mitään. Välkyt 3. Mä ja Arthur Schopenhauer Se griinas: mul ei oo mitään tota idistä vastaan. Lasse Lehtinen skrivas pariki kniigaa, joiden nimet oli samaa sarjaa: Minä ja Thatcher, Minä ja Kekkonen. Mä ja Axel Oxenstierna 18 Tsilari 6 | 2024. Mä ja Eero Havas Mä ja Bobby McGee Kari Tapio, alias Klabbi, sjungas vuonna 1970 Kris Kristoffersonin snygin biisin ”Me and Bobby McGee” landelyriikoilla: Mie ja Bobby McGee. Södet 2. Ai et miks. Mä ja Kaarlo Marjanen Joskus aikojen alussa orjat piti tsöbaa ihan laillisesti. SKÄFÄT, SPÄDÄT JA STUMPIT TEKSTI SEPPO PALMINEN Jos sul on käyny nii hyvä tsägä, et on tullu fyffee ja feimii, ni ny on sun hugi sendaa hissi takas alas. No siks, ku kenen tahansa mesitsist tulee snygimpi ja stydimpi ku sen bamlaa tai skrivaa slangilla. Siis et ekaks oon Mä ja sit on sen tyypin nimi, jolt mä oon ton idiksen pölliny. Mä ja Armo Hormia Tärkeint on se, mitä me ollaan. Mä ja Oscar Wilde Kundi, on fittii ja kinkkist hiffaa, kuin snadilla ällillä tätä boltsii hallitaan. Mä ja Erkki Melartin Friidui on kolmenlaisii: 1. Useimmat Walter Winchell (täst puuttuu Mä siks et mä en hivannu) Luovuus on sitä, ettei studaa, vaik skrivaaki dorkalt tuntuvii idiksii julki. Mä Luuserin omakehu: Täs maailmas ei sukseeta riitä muille ku kenkuille tyypeille
Mä ja Orison Swett Marden Mikään ei oo iisimpää ku ittelleen flöittaaminen. Mä ja yks hämäläinen Mutsi on ihminen ku diggaa sua enemmän ku sä itte. 19 Tsilari 6 | 2024. Mä ja Erkki Melartin Meniskö jiftikseen vai lähtiskö fisustaa. Mä ja Ewald von Kleist Mikään ei oo lungimpaa ku vanheneminen. Mä ja Kari On tosi fittii olla väärässä. Ei meist kukaan tääl niin kauan sauhuu, et ehtis itte ryssii kaiken. Mä ja Olli Kantsii oppii toisten mokista. Mä ja Fredrik Suuri Ei stritti bollassa oo mikään syy olla funtsaamatta. Ei meist kukaan tääl niin kauan sauhuu, et ehtis itte ryssii kaiken. Mä ja Satu Mutsi bonjaa sua surkimust viel sillonki, ku kellään muulla ei enää kestä pinna. Mä Mitä enemmän mä oon oppinu tsennaa ihmisii, sitä enemmän mä diggaan mun dogii. Mä ja Stanislaw Jerzy Lec Stadissa budjaa bulisti hörhöi, joit ei voi sietää siks, et ne on fitillä tavalla aina oikeessa. Glaidut hyypiöt duunaa enemmän noloi kusipäisyyksii ku myrtsit, mut myrtsit duunaa bulimpii. Ei tartte muuta ku venttaa. Siks ne ku on väärässä, aina kinaa, et ne on oikeessa. Mä Kantsii oppii toisten mokista. PIIRROS: KIRSI PÄÄSKYVUORI
Koskenniemi, joka hurmaan tuu nuoresta runoilijasta, on vain kipsikuva. Eletty kohdataan raikkaasti ja kuvia kumartamatta. Näytelmälle tulee jatko esityksiä tammi kuulla 2025. Huumori on mukana elämänvaikeuksien keskellä. STADIN SYKE TEKSTI RISTO KOLANEN Kulttuuria joulun odotukseen Kulttuurin loppusyksy on täyttynyt Liikkeellä marraskuussa -festivaalin ja Baltic Circlen runsaasta ohjelmasta. Tältä kohtaa Aila jatkaa teatterin linjausta vaikeuksia kaihtamattomien, vahvojen naisten tarinoiden näyttämönä. Meriluoto oli paitsi kiitetty runoilija, kirjailija ja kääntäjä, myös vaikean avioliiton kansallis kirjailija Lauri Viidan kanssa elänyt vaimo sekä myöhemmin yksinhuoltajaäiti. Esitys sisältää myös Meriluodon hieno vireistä runoutta. Kun vanhempi nainen sai katsomossa vaikean yskänkohtauksen, Ella Pyhältö toi huomaavaisesti hänelle juoman avuksi. Toinen puoliaika on yhte näinen ja koostuu vanhemman Meriluodon monologista, jonka Pyhättö esittää varmalla tavalla. Ensimmäinen puoliaika hujahtaa nopeasti. Käsikirjoituksesta ja ohjauksesta vastaa Virpi Haatainen, joka esiintyy näyttämöllä omassa roolissaan ja sivuhenkilöitä tulkiten. Yhdeksällä vuosikymmenellä kirjoittaneen Meri luodon elämässä riittää ammennettavaa. Meriluoto tanssittaa Viitaa; Pispalan runoilija on musta harso. Aila Meriluodon roolissa loistaa ilmeikäs, eloisa ja lämmin Ella Pyhältö, jonka repliikeistä saa aina selvän, koska hän on myös lausuntataiteilija. V.A. Muun muassa Lauri Viidan haudalla hän lausuu tunnetuimman runonsa ”Jälkeen päin” säkeet: Ei mikään voi kuolla, ei kukat, ei tuuli ei rakkaus kuolla voi. Teoksissaan hän käsitteli usein oma elämäkerrallisia aiheita, kuten elämäänsä maahanmuuttajana Ruotsissa. Se on myös matka häpeästä häpeämättömyyteen, sillä Meriluoto suhtautuu elämäänsä lämpimästi, teräväkatseisesti ja huumorilla. Kun Meriluoto pakeni Viitaa Ruotsiin, hän törmää kirkkkoherra ”CG:n” vaikutuspiiriin. Erityisen hyvä on Meriluodon ja kustannustoimittajan sensurointikohtaus. 20 Tsilari 6 | 2024. Näytelmä on draama, joka kertoo Meriluodon jännittävästä elämästä, jota värittivät monet vastoin käymiset. Yhteiset kohtaukset tämän vaimon kanssa ovat kuvaavia. Käsitelyssä ovat Meriluodon erikoiset miessuhteet, suhde vanhempiin, ahdasmieliseen yhteiskuntaan ja kirjoittamisen vapauttavaan voimaan. Ella Pyhältö tanssii Lauri Viitaa esittävän mustan harson kanssa Avoimien Ovien Aila Meriluoto -näytelmässä. Tältä kohtaa Aila tihentää Avoimien Ovien naiskirjailijakuvaa Tänä vuonna on kulunut 100 vuotta kirjailija Aila Meriluodon vaihe rikkaan elämän syntyhetkestä. T eatteri Avoimet Ovet ja työryhmä toivat yhteistuotantona syksyksi 2024 näyttämölle kirjailija Aila Meriluodon elämän. Haatainen on osassa parhaimmillaan. KUVA: MITRO HÄRKÖNEN. Tältä kohtaa Aila -esityksen kauden lopuksi. Viimeistä miestä, professori Jouko Paakkasta esittää vain säkki pitkällään sängyssä
Ohjauksesta vastaa valtavan tuottelias Ville Saukkonen Opera BOX:n tuotannossa Helsingin oopperakesälle 2024. Muista erottuu Rolf Broman ilmeikkään lääkärin osassa. Susann Sonntag uskoo yhä vapauteen Laulaja Susann Sonntag osallistui ensimmäisen kerran Euroviisuihin Suomessa vuonna 1990 kappaleellaan ”Jag tror på friheten”, jolla hän sijoittui toiseksi. Tai niin hänen perheensä asian kokee. Päähenkilö on nahkatehtailijan tytär, joka on tullut hulluksi. Saimme nauttia kapellimestari Jaan Otsin orkesterista. Tohtori Frommin vastaanotolla Marina tuntee ensimmäistä kertaa tulleensa ymmärretyksi. Oopperan nimi viittaa tytön unissaan näkemään hevoseen, jonka nimi on Poltettu oranssi. Tekijöiden tarkoituksena on luoda toivoa ja yhteisöllisyyden tunnetta. kymmenen sinfoniaa, useita konserttoja, kymmeniä kamarimusiikkiteoksia eri kokoonpanoille, oopperoita, pianomusiikkia sekä kuoroja yksinlauluja. Esityksessä tartutaan elämän suuriin tunteisiin ja näytetään niiden niin rumat kuin kauniitkin puolet. / Isä, keijujen kuningas – etkö nää. Oopperan ytimessä ovat ihmisten välinpitämättömyys ja rakkauden puute. Hän on tehnyt vuosien varrella yhteistyötä lukuisien muiden taiteilijoiden kanssa, Susann kirjoittaa Talvikki Eerola on tavattoman eteerinen esiintyjä Keijukaisen äidissä Suomenlinnassa. Tauno Olavi Marttinen 1912-2008 oli suomalainen säveltäjä, jonka musiikille tyypillisiä piirteitä ovat kiintymys mystisiin aiheisiin sekä rapsodinen ja maalaileva ilmaisutapa. Elli Vallinoja on valtavan herkkä tytön pääosassa. Musiikkia on kiitelty mielikuvituksen rikkaudesta. Tule, armas laps, sinut kanssani vien! Goethen ”Keijujen kuningas” on tunnettu runo ja suomalaista pekingoopperaa edistäneen Wusheng Companyn uusi teos. Tunnetta siitä, että et ole yksin. Marttisen musiikki avaa ihmismielen syvimpiä tuntoja hulluuden ja viisauden välimaastossa. Kantaesitys voitti vuonna 1971 Salzburgin kamarioopperakilpailun ensimmäisen palkinnon ja nähtiin Kansallisoopperassa vuonna 1975. Reetta Ristimäki ja Greta Production ovat tehneet ison kulttuuriteon Stadin loppukesän oopperatarjonnalle varsinaisen kesäsesongin ulko puolella. Tytär on alkanut puhua siansaksaa, jumiutuu tehtäviinsä, heittäytyy välillä täysin puhumattomaksi ja väittää, että miehillä ei ole päätä. Suomenlinnan Paarlastihuoneen lattialla on näyttelijä Talvikki Eerola erilaisessa Wusheng-esityksessä, joka kytkeytyy runoon. Hän oli yksi Suomen tuotteliaimmista säveltäjistä. / Se on, lapsi kulta, vain sumua suon. KUVA: TIINA PIETILÄINEN. / Sa kruunun ja laahuksen nääthän tuon. Teosluettelossa on mm. / Pääs peität – mi, laps, sua peljättää. On arveltu, että Mannerin näytelmällä on autobiografisia, siis omaelämä kerrallisia, yhtymäkohtia. Tarina kertoo nuoren Marina Kleinin mielen järkkymisestä valheellisen ja rakkaudettoman kodin ilmapiirissä. Goethen jylhä runo sanoo: – Kuka ratsain yössä ulkona lie. / Läpi viiman ja yön isä lastaan vie; / isä piltin on kietonut kainalohon, / syli suojan suo, syli lämmin on. Sen jälkeen hän osallistui vielä kolmeen euroviisukarsintaan, jotka veivät häntä suurille lavoille. / Tule, armas laps, sinut kanssani vien! / Me leikimme kauniisti kaiken tien; / kukat kirjavat viittovat virran luo, / puvut kultaiset äitini sulle tuo. Tänä vuonna on tullut kuluneeksi 40 vuotta hänen laulajanuransa alkamisesta. 21 Tsilari 6 | 2024. Se pääsi juuri ansaitusti valtion VOS-teatteriavustuksen piiriin. Keijukaisen äiti -esitys kertoo tapaturmassa ainoan lapsensa menettäneestä äidistä. Esitys on rituaalin omainen matka mielen syvyyksiin, missä kohdataan menneisyyden haamut. Vuosi lapsen kuoleman jälkeen äiti palaa tapahtumapaikalle. Esitys on taiteellisen johtajan Antti Silvennoisen ohjaama. Oopperakesän helmi kertoo mielen järkkymisestä ”Poltettu oranssi” on Tauno Marttisen vuonna 1968 säveltämä ooppera, joka perustuu Eeva-Liisa Mannerin saman nimiseen näytelmään
KUVA: MARKKU PIHLAJA. Toisella puoliajalla nautimme ”Cry me a river”, ”För alltid” omana lauluna, ”Proud Mary”, ”När jag dog för dig” sekä Abban ”I have a dream”. Hän on tehnyt musi kaaleja, ja hänellä oli oma yhtye 33 vuoden ajan. Mieleen jäivät ”I´m a woman I am 60”, hyvin toiminut duetto Thomas Lundinin kanssa ”Förevigt nu”, ”Edelweis” ja ”Gå över bergen” Sound of Music -elokuvasta, ”You raise me up” omana versiona. 22 Tsilari 6 | 2024. Susann Sonntag lauloi tutun orkesterin, sukulaisten ja kollegojen kanssa Vuotalossa Svenska Veckanin päätteetksi. Hän on myös kirjoittanut elämästään Jag sjunger än -kirjan, joka julkaistiin viime tammikuussa. Juhlakonsertissa kuulimme peräti 24 kappaletta. Sekä omat pojat, Sam ja Tim, jotka tekevät sähköisen vetävää musiikkia. Elli Vallinojan tytölle ja Rolf Bromanin esittämälle lääkärille pistokset tulivat tutuiksi Poltetussa Oranssissa Helsingin Oopperakesän esityksessä. Musiikista vastaavat tunnetut muusikot, kuten Teddy Granroth, Uffe Enberg, Stefan Möller ja aviomies Kenneth Sonn tag, Lotta Ahlbäck ja Tina Tynys. Nyt hänen uraansa juhlistetaan 40-vuotisjuhlaesityksellä, joka sai ensi-iltansa TryckeriTeaternissa Karjaalla ja vieraili 8.11. Helsingin Vuotalolla, jossa oli täysipainoinen ”Happy Birthday Show”. Päätöksenä kuulimme ”Gabriellas sång”. Erik-André Hvidsten, tanssijat ja monet muut yllätykset täydentävät illan ohjelmaa. Sonntag tarjoaa ikimuistoisen tähtien täyttämän illan. myös omaa musiikkia ja työskentelee musiikinopettajana. Esityksessä on mukana vierailevia taiteilijoita. Juhlavuotensa kunniaksi hän on julkaissut albumin nimeltä Jag sjunger än, joka sisältää sekä uutta materiaalia että aiemmin julkaistuja kappaleita. Susann keskelllä norjalaisen päävieraan kanssa. Esitys sisältää sekä tuttua että yllättävämpää materiaalia, Susannin tunne tuimpia kappaleita, uutta musiikkia ja jopa muutamia yllätyksiä
23 Tsilari 6 | 2024. Diggaan halkopinoja, jotka on jo aikoja singrannu Hagiksen tortsilta. Rakastan sua Stadi, syksyistä Espaa ja Kaivarii, Vaahteroita ja lehmuksii ja Marimekon kankait. KUVA: HELSINGIN KAUPUNGINMUSEO/ KANNISTO, VÄINÖ ALEKSI Manta frysaa snögessä. RAKKAUSLAULU HIMAKAUPUNGILLE ANJA ”RANTSU” RANTAMÄKI Rakkauslaulu himakaupungille Friidu ja skidit braijaamassa Siltavuorensalmen jäällä. Diggaan talvista sköneä, kun tsiigaan sitä Krunikasta Hagikseen. Rakastan skidiajan Sörkkää, asfaltin ja stogen döfistä Sörkän rantatien huudeilla. KUVA: HELSINGIN KAUPUNGINMUSEO/RÖNNBERG, A. Rakastan snögessä frysaavaa Mantaa ja Eikkaa ja jouluvaloja. Rakastan sinua niin kuin mutsi rakastaa skidiään
24 Tsilari 6 | 2024. Vieläkään ei päästy kokemaan lämpösen huuhteluvodan luxusta, mut sentään hommis ei tarvinnu kykkii kaikkien säiden ja snögepyryjen armoilla. Olot paranee entisestään 1880-luvulla, tarkemmin sanottuna vuonna 1884, saatiin Stadiin sellanenki ihme ku itsepalvelupesula. Stikkas vodaa tai blosas päin pläsii, oli galsa tai helle, ni pyykit piti pestä, ja se oli kovaa duunii. Sit oli kaiken maailman höyrymankelii, silitysrautoi, lipeälaitteita ja muuta, ja alaja yläkerran välil raskasta märkää pyykkii voitiin kuskaa hissillä! Stadilaisten tekemä Tää pesula oli siis Pitkänsillan kupees, Krunikan puolella. FOTO: HELSINGIN KAUPUNGINMUSEO. Kaiken lisäks piti varoo törppöi kundei, ku oli kii hanuris, jos friidujen hameenhelmat oli nostettu vyötärölle – ihan kaikes kehitys siis ei oo kehittyny. Viemärit ei ollu ongelma, eikä laivaliikenne eikä sköneen nakatut roskat. Sen oli piirtäny stadi lainen arkkari Theodor Höijer, ja byggaamisen kulut bungas pääasias Helsingfors Tvättingrätting Ab. Altaiden käyttö säästi kans saippuaa. Kaiken muun hyvän lisäks siel oli kunnollinen mankeli, ja kirsikkana kakun päällä: hella, mis pyykkärit pysty keittää borkat. Eli nykyaikaan jos vertaa, ni “Tässä tehdään maailman toimivinta kaupunkia” (eikä edes tehdä, ainakaan stadilaisille!) on kyl eilisen uutisii – ei mitään nyyaa suuliksen alla. Koirat, karvat ja gamlat tavat No millanen tän pesulaihmeen alku sit oli, ni ei kummonen. M. FUNTSINTAA TEKSTI TIINA LINNA Stadilainen pyykkihuolto ennen pesukoneita, osa 2 K u huuhteluhuoneiden autuus oli pelastanu pyykkärit “Stadin Siperiasta” eli “Suomenlahden elinkautisesta”, niiku Simo Laakkonen hyvin skrivaa, oli niiden olosuhteet apgreidaantunu ihan huolella. Ei, se ei ollu sellanen pesula, missä koneet olis jauhanu pyykit puhtaaks sähköllä sen paremmin ku lihasvoimallakaan. Koko idean faija oli Helsingfors Tvätt ningrättningin hallituksen bamis, F. Ku suvi tuli ja suulis rupes skriinaa, oli iisimpi palaa gamloihin tapoihin ja rupee pesee Viime Tsilaris kurkattiin, miten Stadis pestiin pyykkii 1800-luvun alust vuosisadan loppupuolelle. Muitaki päivityksii tuli, nimittäin sellasii huoneit, joiden dörtsit sai lukkoon ja niihin voitiin jättää pyykin yöks likoon – iisimpi pestä aamul. Ekanaki, niin snygi ku se oliki, ni se bungas liikaa. Koneet tuli sillan toiselt puolelt Hagiksest Osebergin konepajalt, ja putkityöt hoiti Robert Hubertin lafka. Vuoden 1884 itsepalvelupesula oli sellast mallii, mis pyykit pestiin kyl käsin, mut altaisiin voitiin valuttaa kylmää ja kuumaa vodaa. Se oli nähny tällasii pesuloit Euroopan stadeis. Daamit oli kyl valittanu kaikki talvel siitä, miten karseeta duunii pyykinpesu on, mut mihinkäs koira karvoistaan pääsis. Friidut pesi ja huuhteli pyykit skönenrannas paljaan taivaan alla enneku yksityiset rupes byggaa niille huuhteluhuoneit. Sit ajankohta avaamiselle oli kans ollu surkee: kevät. Skloddit pyykkihommis Villingis 1920-luvul. No, ne törpöt kollit oli varmaan landelta. VEISKO veivipesukoneen tuloon oli viel hyvä tovi, eikä nyt friidut mitään sähkö laitteita tarvi muutenkaan. Hintoi piti viilaa, ku eka 30 ja sit 25 pennii per timme oli liian tyyristä. Grönqvist, ku halus nostaa Stadin stadiks stadien joukkoon
Oltiin siis takasi lähtöpisteessä. Samalla pestiin Helsingfors Tvättingrättningin osakkeet skönen aaltoihin, ja hyväntekeväisyys loppu siihen. Kolibakteereita ja sellasta. Luontoäidin huumoria Lopulta pyykkärit pääty kulkee täyden ympyrän Suomenlahden jäältä Suomenlahden jäälle. Uutiset oli huonoja, niiku odottaa voi: vuonna 1908 valmistunees selvitykses luki: “Loppu tuloksena tästä kaikesta laskuvedestä on, että Busholman salmessa, Ruoholahden huuhtomishuoneessa ja uimahuoneessa voi nähdä lietemöhkäleiden uiskentelevan ympäri, kaasuja nousee ja kloaakin haju tuntuu.” Sköne oli niin likanen, ett siinä pesty ja huuhdeltu pyykki alko olla jo terveysriski. 1910. Jos et malta odottaa, kirjota Googleen: “Itämeren tyttären likaiset helmat” ja käy pluggaa koko stoori kirjakielel jo etupeltoon. Se tarkotti sitä, ett pyykit piti pestä aina vaan likasemmas vodas, ja vuonna 1878 olikin ruvettu lehtien palstoilla vaatii, ett pyykinpesu Stadin rantsuissa pitää lopettaa. 25 Tsilari 6 | 2024. Muis Pohjoismais ja monis Euroopan stadeis pyykit oli tietty huuhdeltu vesijohtovedellä jo vuosikausia, jopa vuosikymmeniä. No takasi pyykinpesuun. Siis pyykinpesu. Stadin terveystutkimuslabran sillonen vt. Friidut asialla Itse asiassa jo ennen Bergmanin selvitystä bonjattiin hygienian päälle, ja Höblässä yks perheenemäntä skrivaski yleisönosastolle, ett pyykinpesu vesijohtovedellä pesulabyggas (tähän mennes niit itsepalvelupesuloit oli tullu lisää ja jengi oli alkanu käyttääkki niit) menee ku vettä vaan, mut puhdas pyykki pitää huuhdella huuhteluhuonees, jonka voda oli sanalla sanoen saastaista. Stadi oli halunnu nousta stadiks stadien joukkoon, mut Härmäs oli jääty jälleen kerran pahasti jälkeen. Ku suvi tuli ja suulis rupes skriinaa, oli iisimpi palaa gamloihin tapoihin. Pyykkikärryt ja pesijät Neitsytpolun mestoilla n. Huuhtelu huoneet oli helpottanu pyykkäreitten työoloja, mutta ei menny ku noin vuosi kymmen ekan avaamisesta, ett ne oli kaikki käyttökiellossa. FOTO: HELSINGIN KAUPUNGINMUSEO / R. FOTO: HELSINGIN KAUPUNGINMUSEO / SIGNE BRANDER. HANSEN. dirika, Gustaf Bergman otti asiakseen selvittää, mis jamas meri alue Stadin ympäril on. Mut pyykinpesu oli. Foto otettu Merikadult. Helmat liassa Pyykinpesu oli siis palannu skönen rantsuun, ja pyykkivesien lisäks Itämeren tyttären hameenhelmoja rasitti viemärivodat (Stadin gamlat sekaviemärit on onneks vähenemään päin, mut kyl te tiiätte, mitä kaikkee sellasis kelluu…), roskat ja botskiliikenne (varsinki bulit botskit). Viemärit ei ollu ongelma, eikä laivaliikenne eikä sköneen nakatut roskan. Stadi oli kerranki ketterä (tai niinhän se on aina, ku jotain pitää sulkee tai kieltää) ja rupes selvittää huuhteluhuoneiden vesien kondista, ja pääty pistää useimmat niist boseen. pyykit ihmisvoimalla. Koska huuhtelu huoneet oli bosessa, ja pyykit piti yhtä kaikki pestä, friidut joutu duunaa avannot huuhteluhuoneiden viereen ja huuhtelee pyykit törkysessä merivedessä yhtä kaikki. Tää friidu funtsas, ett parempaa tapaa levittää tautei ei varmaan oo keksittykään ja froogas, kenen vastuulla huuhteluhuoneiden puhtaus on. Tässäki taas yks asia, ku ei oo muuttunu: tavalliset ihmiset joutuu kantaa vastuun päättäjien ripulista. Miten pyykinpesuun sit lopulta saatiin pysyvää tolkkua. Vuonna 1911 oli melkein kaikki Stadin huuhteluhuoneet bosessa tai niitten käyttö muuten kielletty. Pyykinpesu kiellettiin kans ranta vodassa, mut Stadille tyypilliseen tapaan mitään muutakaan mestaa pyykinpesulle ja -huuhtelemiselle ei järkätty. Mattopyykil Kaivarinrannas 1912. Siitä saat pluggaa sit seuraavast Tsilarist. Koska stadilaisetki pääsi huuhtelee pyykkinsä vesijohtovedellä. Gustaf Bergman oli puoliks läpällä ehdottanu, ett pyykit vois huuhdella Kolera-altaas, koska seki oli puhtaampi ku suurin osa huuhteluhuoneista. Mä en tiedä teistä, mut mä kuulen melkein mun korvis, ku valitetaan tavallisille ihmisille matonpesusta samalla, ku: risteilybotskit saa dumppaa käsittelemättömiä likavesiään sköneen, Stadi stikkaa lumikuormat talvel Itämereen ja Suomen kaivoslaki sallii kaivosvarauksen tekeminen suunnilleen mist vaan. 1900-luvun alussa ei siis oltu enää huolissaan vaan ihmisfriiduista, vaan kans Suomineidosta ja Stadin rantavesien kondiksesta
Me budjataan vain korttelin päässä tsyrkasta, joten mä lähdin sinne pari-kolme minuuttia ennen. Ne oli ihan ihmeissään ja froogas ett kenen häissä. Pelastus! Mä hokasin, ett vasemmalla seinustalla oli snadimpi dörtsi, joka johti jonnekin sivummalle. Lopulta kun jengi oli häippässyt, mä viimein pääsin veke tsyrkasta. Ne paiskas handua kaikkien kanssa vuoron perään ja otti vastaan onnitteluita. Se tuntu kestävän ja kestävän. Siinä penkillä ku sittasin, mä rupesin minnailemaan sitä ku mun yhden frendin beibi kastettiin just tässä tsyrkassa vuosia sitten. Siellä vaimo kysyi, ett missä ihmeessä sä oot maleksinu. Mitä edemmäs mä luudasin, sitä enemmän mä funtsasin, että ei jumankauta, nää tyypit täällä ei kyllä oo yhtään tutun näkösii. Mun vaimo oli vähän klesana, joten mä funtsasin, että mähän voin mennä sit yksin sinne. Sitten koko hela jengi nousi seisomaan, meikkä muiden mukana. Proggis eteni ja mitä lähemmäs mun vuoro tuli, sitä enemmän mä skagasin. Mä vastasin, ett mä oon ollu häissä. Mutta sit mä kelasin, ett siitä vois tulla myöhemmin flaidista sulhasen ja morsiamen, ja ehkä niiden perheiden ja frendienkin välillä. Sitten mä näin siellä snadin oven ulos. Ne uunituoreet mies ja vaimo lähti marssimusan tahdissa hitaasti luudaamaan kohti tsyrkan ovee. Ja sit niinku asiaan kuuluu, jengi rivi riviltä edestä alkaen liittyi kulkueeseen. Ne ristiäisbeibin vanhemmatkin oli soitelleet jo ja kysyneet, ett eiks Reitsu päässytkään tulemaan. Sitten vähän myöhemmin siinä seura kuntasalissa, jossa ne ristiäiset oli jo pidetty yli puoli tuntia aiemmin, beibin vanhemmat froogas multa, ett kuinka sä onnasit myöhästymään vaikka budjaat ihan lähellä. Mulla oli silloin vähän heikot silmäläsit, ja mä koitin tihrustaa, että ketä siellä tsyrkassa sittaa. Siellä ne vieläkin seiso kättelemässä ja bamlaamassa. Mut entä jos mä törmäisin johonkin häävieraaseen. Siellä tosin stondas joku nuori hemmo pyhäputsissaan. Eikä siellä framilla ollu ees sitä kastemaljaakaan. Sivuille ei päässyt ku siellä sittas jengiä. Mun loppu aika tsyrkassa kuluikin sitt veskissä. No se vastas siihen, ett se juttu on seurakuntasalissa kirkon siipirakennuksessa. Mutta just sinä hetkenä urut jymähti skulaamaan aika marssimaista biisiä. Kutsuun oli skrivattu, että se kastaminen on sit kello 16 reikä-reikä. Ja miten se koko jengi suhtautuis, jos mä esmes siinä kohtaa ku pappi frogaa ett ei kai ny kellään läsnäolijoista oo mitään tätä liittoo vastaan, nousisin ylös ja spiidaten painuisin dörtsit paukkuen kartsalle. Se on ihan toisella puolella. Mä funtsasin, ett miten mä voisin liukee tyylikkäästi tästä proggiksesta. Se konttaushomma ois ku just suoraan sielt! Lopulta ne sai sen vihkitoimituksen hoidettuu. Välillä aina vois nostaa päätään ja tähystää suuntaa. Taas ihan Mr Bean –osastoa! Mä tulin sivuhuoneeseen, jossa oli tsyrkan veskit. Mä menin takas himaan. Ei, se ois aika rajua. Mutta, mutta: se oli tietysti boses! Mä kurkistin varovasti nurkan taa kohti pääovee. Mä kelasin, että mä ehdin kyllä hyvin. Tietysti mielenkiintoista, vaikken mä niitä tsennannutkaan. Sanoisin sulhaselle, ett onnee sä kyllä tuut tarttemaankin! … Tosta vasta tulis aikamoinen älämölö jälkeenpäin, kun sulhanen melko tiukalla sävyllä frogais vaimoltaan, ett kukas se yks heppu siellä oikeen oli. M e saatiin himaan kutsu tohon tilaisuuteen. Enkä mä oikein vois rynnää eteen alttarillekaan. Täs tilantees mulla tuli mieleen joku gamla Mr Bean –leffa. Mutta hitsi vieköön! Morsiuspari jäikin ulkodörtsille stondaamaan. Mä sanoin, ett ei siellä tsyrkassa mitään ristiäisiä ollu. Mä hivuttauduin huomaamattoman oloisena seinii pitkin kohti sitä pikkudörtsii. Kuka mä oon. Pappi alttarilla bamlas ja bamlas, ja kehu ja suitsutti nuorta parii ja kuinka ja missä ne oli treffanneet. Mä astuin dörtsistä ineen melko tasan kello 16. Mut voisinks mä tsuppaa ton ineen marssivan pariskunnan ohi. Mutta hei, tossahan on vapaata penkkitilaa. Ehkä mä voisin vähän vinkkaa öögaakin. Mä näin ku mun takana ovella oli joku gamla hemmo saattamassa nuorta morsiuspukuista mimmii, ja ne luudas just mua kohti! Mitä hitsiä mun nyt pitäs tehdä. Ja nyt olis sit aika perustaa perhe. Tai sit, voisinksmä ryömii tsyrkan lattiaa pitkin penkkirivistöjen alta kohti dörtsii. Muttä mä kuitenkin menin sitten virran mukana. Sinne! No, kuten kai jo hiffasitte, se oli vihkitoimitus ku siellä alkoi. Tai vahtimestariin. Mä sanoin, ett en mä vaan tiedä! Ja sitten vielä loppukaneetiksi, kuten tunnettu entinen kansanlaulaja aina totes: ”Tämä tarina on tosi!” MINNAILUU TEKSTI JA FOTO: REIJO LAINELA Snygit kastajaisbailut Tämmönen jutska tuli mieleen tässä ennen joulua, ku oltiin Paavalin tsyrkassa shungaamassa niitä snygejä joulubiisejä. “Ei jumankauta, nää tyypit täällä ei kyllä oo yhtään tutun näkösii.” 26 Tsilari 6 | 2024. Mä funtsasin, ett nythän tää jutska on ohi ja mä pääsen veke täältä. Sit mä ajattelin, ett nyt pitää pyörähtää ympäri ja painuu takas ulos funtsimaan tilannetta uusiks. Toivotanko mä vaan ihan pokkana lykkyy ja kaikkee sellasta, vähän kierosti smailaen. Mitä ihmettä mä sanoisin niille. Paavalintsyrkka Valkassa. FOTO: REIJO LAINELA
Tiedä sit. Yks stydi syy on älykännykät. Ei vinde! Äkkii ylös, ulos, ja pölypallon kans lenkille – regnaa tai paistaa, funtsailee nakuklabbi Valkan kundi, jygelii ventates. Heti ku on kuivaa ja suulberi griinaa, äijä dallaa ku ois vieterit klabbeis. Mut pakkoha se dogi on traisaa skeidalle. Voihan kännyl nykyää duunaa paljo tärkeitki juttui, mut kyl ilman kännykkää pitäis kynttää duunaa monii asioit, niin ku enne. Skutsi oli ihan svetti, ku koko yön oli stikannu vodaa. Yks stydi syy on älykännykät. Mua ärsyttää se, et joku kysyy multa jotai, mut ei jaksa lysnaa mitä mä vastaan. Täytyy kyl sanoo, et mul on semmosiiki tuttui ku ei lysnaa, vaik niil ei ois kännyy handus. Ihan sama tykkääks kuulemastaa vai ei. Miks edes kysyy, ku ei haluu lysnaa, mitä mä asiast funtsaan. Tämmösii tyyppei mä en rupee kuuntelee pätkääkää. Mä kyl hivaan sanoo heti kättelys, et muide jutut on muide juttui ja mul on omis jutuis iha tarpeeks sisältöö. SLANGILÄPPÄ TEKSTI JA PIIRROS: OLLIBULL ANIKARI H orjuttii citylappalaisen kanssa aika skäfä aamulenkki. Fittei tapauksii on sellasetki tyypit joide oma laiffi on tylsää ja tyhjää. No nythä mä menin melkee masisnirvanaa. Aina ku tsöraa gartsoil, ni hiffaa jengii ku töllää handus olevaa härpäkettä ja dallaa niinku tsombit. Tyyppi töllää kännyy ja dallaa niinku tsombi. Toisaalt ihan hyvä homma, et tulee lähettyy liikkeelle. Kohteliaisuutta on se, et edes kuuntelee mitä toine bamlaa. Mä duunasin borgan tippuu ja aloin samal funtsaa yht juttuu, ku on pyöriny kotelos jo jonku aikaa. Must tuntuu et ne tyypit kelaa vaa mun puheen aikana jotai, mitä ne aikoo ite bamlaa seuraavaks. Joku omaa elämäänsä tympiin tyny, joka ei oo saanu duunii, tai ei edes kynttää hakee mitää duunii, bamlaa pelkkää kateuttaa skeidaa kaverist. Kyl ihmisii kandee lysnaa, mut ei skeidan bamlaajii. 27 Tsilari 6 | 2024. Mä fotaan joskus vaik fogeleit, citylappalaisen kans dallates. Ku suulis duunaa lyhyempää päivää ja valo skäfää, ni se lisää goisuhommii. Pahimpii on tyypit, jotka kyl lysnaa kaikkee mitä selän takana bamlataa jostai kaverist ja bamlaa sitä skeidaa eteenpäi. Nää tyypit elää handu duunii tekevän fikkas ja kiukkuilee pahaa oloo ympärillee. Se et froogaa jotain vaa niinku kohteliaisuudest, mut ei kuuntele vastaust, on kaukana kohteliaisuudest. Lysnaamine on nykyää hatkannu jengilt. Ku joka kelil pitää lähtee ulos dallaa. Mä oon ite koittanu iha tietosest skäfää hepulime käyttöö. Aika paljo tuntuu oleva sellasiiki tyyppei, ku ei kestä sitä, et mä oon iha eri mieltä jostai jutust. Miks jengi ei lysnaa. Lysnaamine on nykyää hatkannu jengilt. On se kumma juttu, kuin vaikeet on bamlaa kavereist hyvää selän takana. Sitä tyhjää sit koitetaa fyllaa bamlaamal kaikkee skeidaa niist, joil menee iha kliffast. Mut aika usein mä en kajoo kännyy dogin pieretysrundil. Joillai on lärvi niin tiukasti boses siin kännys, et vois bamlaa semmoselle ihan mitä vaa flööbaa, eikä se hiffais mitää. Joku on sanonu, et dogin pierettäjäl on stydimpi kondis ku soffal tsittaajal. Ne on vaa tyyppei, ku on kuuntelevinaa, ku niille bamlaa jotai. Ilmankos daijulääkkeide ja huimausaineide käyttö lyftaa joka vuos. Ne skaffaa jengin huomion. Joskus ei hotsittais lähtee ulos ollenkaa, ku himmeli on lyijynharmaa ja blosis regnaa vodaa vaakana. Sitä on kuitenki melkee pakko käyttää tietyis jutuis, niin ku duuniasiois, tai ku bungaa laskui tai slumppaa vaik leffalibareit, sun muuta. Pölypallo ei halunnu lähtee mihkää pidemmälle, ku se ei diggaa söndrist keleist. Nykyää on tosi stydi juttu, ku känny hajoo tai hävii
Joulunpyhinä mentiin Kaisikseen skrinnaamaan, kun posteljoonit skulas siellä. Kaikki döftas kuuselta ja kynttilät prennas fönstäreissä Siihen aikaan oli snökeä kartsalla kun sitä ei tsörattu vek niin kun nykyään, ja siinä oli kiva sliiraa sparkkarilla. Kun me päästiin skolesta joululomikselle mentiin me heti tsuppariksi johonki baikuriin tai kukkabuiduun tsöraan sparkkarilla kamaa stadille. Että oli se toista kun nyt, kun bilikat flygaavat ja döftaavat pensalta ja sleppaavat kaasua, että kartsat on noessa ja folkkis luudaa naamat vilt enemmän happamena kun silloin ennen jouluviikolla. GAMLA SLANGI TEKSTI JUGIS N yt kun joulu on dörrellä niin mä skrivaan snadin jutun niistä vanhanajan jouluista, kun me oltiin snadia skolekundia ja kuinka me silloin tseenattiin joulufyrkkaa. Siihen aikaan Stadin gartsoilla ryysas viel hestikat ja sparkkarit. Joskus meinas tulla krakinki kun joku rahabisse tuli tsökaan kuusta, kun kaikki koitti ryysaa sille ronttaamaan. Rontattii granui ja skrinnattii Kaisikses Toisina jouluina me oltiin ronttaamas tortsilta kuusia kun bisset ja gimmat tuli niitä sieltä slumppaan ja eivät saaneet niitä tsörattua himaansa kun niitten handut oli niin bosessa kaiken laisista jouluhivakoista ja muusta krääsästä. Silloin hokas että on joulua, kun kaikki döftas kuuselta ja kynttilät prennas fönstäreissä illalla, ja folkkis skriinas kun ne luudas puidujen väliä handuissaan bulit jouluhivakat. Sitä mentiin nurmareilla jo sitten myöhemmin kun snapparit oli vek. FOTO HARALD ROSENBERG 1904. Ja siellä jorattiin härkäparina, kun friidutkin joras vielä keskenään, ja sakinkundit joras pistoa fenareittensa kans, että knallit flygas päästä. Ja se oli juhlallista, kun landelaisten ja issikoitten hestikat luudas kartsalla että snöke flygas kavioista ja kulkuset skulas. Silloin hokas että on joulua, kun kaikki döftas kuuselta ja kynttilät prennas fönstäreissä illalla, ja folkkis skriinas kun ne luudas puidujen väliä handuissaan bulit jouluhivakat. Joulutsupparina Gamlan slangin frendei hemmotellaanki täl kertaa 1900-luvun alun jygelijutulla. Yks blisaa, toinen slumppaa, kolmas ronttaa. Ja kyllä siellä tortsilla olikin folkkista vilt ja me luudattiin niitten klabbien mellassa ja hoilattiin: – Saako tulla kantaan – foja gomma bäära – saako tulla kantaan! Sitten kun saatiin kuusi lähdettiin sprinttaan se kainalossa sinne mihin sen piti tsöraa. Gamlaa slangii tsögas Mikko Seppälä. Jugis: Joulutsupparina. 28 Tsilari 6 | 2024. Nimimerkki Jugiksen stoori ilmesty aikoinaan Iltiksessä jouluna 1957. Ja niitten mellassa me luudattiin sparkkarien kans jotka oli kamaa täys. Aattona oli täys meteli päällä ja silloin sai skuttaa sparkkaria suurtta märkänä ja välillä pagut flygas kartsalle kun niitä oli niin buli lasti. Kun vain piti öögat auki ja anto klabbien vipottaa niin kyllä siinä joulufyrkat kehnäs. HELSINGIN KAUPUNGINMUSEO. Se oli luja jobi olla baikurissa tsupparina ja dilkkaa prekuhivakoita stadilaisille, kun maga oli gisana esana päivänä. Triksaa siinäkin jobissa tuli, kun keikasta sai tisikan tai fimtsan mutta joku tokkas vain piikin. Siellä sitten dilkattiin lahjoja ja skruutattiin joulusaggaa ja muuta kivaa, niin kun nytkin vielä tehdään jouluna. Skruutattiin niin vilt paislareita ja muuta gutaa, jota ne tokkas niistä baikureista meille. Ilta-Sanomat 24.12.1957. Rusettiluistelusta mä skrivaan sitten myöhemmin, että moin vaan ja kivaa joulua kaikille. Mutta lopuksi kaikki meni kivasti, ja kun jobi oli finis, niin me slumpattiin lahjoja niillä tseenatuilla fyrkoilla himaan, jonne mentiin illalla niin matsina että öögat oli pimeinä. Sitä mentiin sen kun klabbeista päästiin, että olis päästy pian takasi tsökaan uutta rontattavaa. Folkkis jaagaa joulukuusii Statsan tortsilla. Ja silloin gismitti jos sattu pitkä matka, kun meni kivoja keikkoja hukkaan
Yks tyyriimpii oli samppis, Champagne Goût American Heidsieck & Monopole 1907. Ekaks fisut o parin päivän gamloi ku ne tulee putiikkiin. Jos sä funtsaat, et alle kybäl saa snygii vinkkuu, sä oot dille – ei saa. Ku flinda oli tyhjä, mirri murjas, et avaas viel toinen flinda… Meitsil on käyny tosi buli tsägä, ku mä oon saanu dokaa maailman snygeimpii ja harvinaisimpii vinkkui ja bulisti. Mä minnaan kerran ku mä bamlasin frendin kans Château Margaux’n punkuist. Meitsi on duunannu safkaa viiskyt vuotta. Vinkuis snadimmin o bulimmin – dokaa snadimmin, mut parempii ja tyyriimpii vinkkui. Mä murjasin et sorry, mä meinasin vuotta 1877. Ruisknaku o vaik graavitanen ja tillin kans tosi jees. Mihin hittoon se dyykkaaki, sarkastist stadilaisuutta se draisaa aina megessä. Sit niille duunataan vika blisauspäivä reilun viikon päähän. Se ei oo snygii, mut se sopii sille. Tai sitte egui, limaburarii, juggee ja juissii – paljo paree vaihtoehto. vanha keittäjä. Onks se motti tsufee ja nortti huuleen hulmuumaan. Safkan hinta on karseet. Se frogas parast vuosikertaa. Sit me kilisteltiin. Sloganhan kuulu aikanaan: ”Ennen pantiin mirrit multaan, nyt ne stikataan Suvikultaan”. Abborafileet bungaa marketeis viiskybää kilo! Eikä mitään käryy siit, mite freesei ne o. Mä tsennaan, mist mä bamlaan ja skrivaan. Jos vaik abborat dunkkaa fisult, ne o sairaan gamloi. Jengi bamlaa et fisuis on fisun dunkkis. Totuusha o, et mökkivierat ja fisut alkaa dunkkaa tokana päivänä. Frendi heitti, et 1977 oli tosi surkee vuos. Jos sä funtsaat, et alle kybäl saa snygii vinkkuu, sä oot dille – ei saa. Mä minnaan ku mun skloddi tuli kerran himaan skolest. Et repikää siit. Löysä se ei oo. Ruisknaku o kansallissafka ja evakkopaisti sai hopeet. Ja sit taas reilu viikko blisausaikaa. Fyrkkaa palaa kolkyt donaa per flinda. Ettei käy ku mannen pollelle. Me ei osata stondaa ruoto suoras, ku me tsöbataan vinkkui. Dallatkaa markettiin ja kyylätkää mitä jengi tsöbaa. Samppis nostettiin Jönköpingin hylyst. Ja skrivannu viis safkakniigaa ja satoi safkastoorei läpysköihi. Brekkari o tärkee, mut millanen brekkari. Tääl böndel meitsi saa fisut kahen timman sisään siit, ku ne on päästetty verkoist. Mä dokasin sitä pari kertaa. Siit bungattiin aikanaan kakssataatuhatta taalaa – iha jees kuplajuoma ikäsekseen. Se meinaa, et sä saat karmeen hedarin, jos dokaat niit. Sit ku punkku o kypsää, keissi on toine. Ja kaikki tarjouksest, jos o mahiksii. Se murjas, et safkana oli ollu maksalootaa. Skeidat, ei sellast oo olemas. Meitsi kokkaa dinnerit ja jengi tarjoo vinkut – onnaa, jos on stara chef . Mä minnaan ku 2017 tsekkailtiin, mikä olis Suomen kansallis safka. Mä deksasin yhen Gran Reservan vuodelt 1970. Se on ny skrivannu 50 kniigaa. Täyskahjot diggas burgerii ja pitsaa – mistä pöpiläst ne oli lähteny haneen. Mä oon duunannu vaihtareit. Meitsin kehittämä safka oli aikanaan puol vuotta Michelinin tähtiraflan listoil. Mä oon dokannu sen lafkan La Romanée-Contit vuosilt 1923, 1934, 1943, 1944, 1957, 1958, 1960, 1961, 1964, 1966, 1981, 1985, 2000 ja 2004 – ne oli silkkaa dynyy. Meis suomalaisis on yks buli trabeli. Se o freesii fisuu. STADILAINEN REHUPUNTTI JUHA ”JORKKI” JORMANAINEN Tietokirjailija Jorkki on umpistadilainen, mut budjaa Tervossa, keskellä ei mitään. Mä en skruudaa ikin margista. Jos fisut jää tiskiin, niist duunataan graavii tai ne stikataan häkäpönttöön. Mut knakun pääl pitää olla smöree – ei margista. Mä möläytin, et seiskaseiska. Safkaa ja vinkkuu 29 Tsilari 6 | 2024. Safkaa tarttee jokasen skruudaa. Suomalaiset o tarjousmaksalootajengii, piste. Freesi fisu ei dunkkaa miltään. Jengi bamlaa suomalaisest safkakyldyyrist. Freesin fisun öögat o pulleet ja klaarit. Kerran yks undulaatti möläytti, ettei se voinu dokaa punkkuu. Tosi freesii fisuu. Mite meitsi o voinu dokaa noi vinkut. Alkos jengi on kyykys, ku kyykkyskeidal. Ja kidukset o kirkkaan punaset. Just ku se hiffas, mite hilluu ilman skruudista, se delas. Pakastepitsaa, eineksii, burgereit ja pullamössöö. Tyyriit o Domaine de la Romanée-Contin punkutki. Marketeis ”freesi fisu” voi olla pari viikkoo gamlaa. Joskus se snadisti pullistelee. Halpispunkut o rujoi ja niis on stydisti tanniinei ja sulfiittei. ”Men pappa, de är ju hundmat”, suomeks, ”sehä o dogin safkaa”. Mut safka tarvii vinkkuu – hyvää vinkkuu. Niis o yks probleemi
30 Tsilari 6 | 2024. Tietty ei pygee klaaraa sanan kekkaajan nimee, mut olis kyl mielenkiintoist tietää ett mist sana on tullu. Ne on esmes alkkisten päivätoimintakeskus Mansella, kampaamo Porissa ja autopesula Pennalassa. Toki ei oo iisii klaaraa, ett miks sanan alku on bytskattu k:sta p:hen, mut se kai johtu siit, ett se kalskahti vaa “päheemmält”. Jos ne on niille synygei, nii födaa kans erilaisii sanoi ku meinaa snygii STADIN SLANGII TEKSTI JEONGDO “JEKA” KIM Mikä ihmeen “pähee”! pähee ja muita sanoi ku meinaa jotain snygii Ku mä opiskelin Pajalla, yks mun opiskelukaiffari sano “pähee”. Trabeli Forsbergin selitykses on seki, ku paha ja makee meinaa jotain snygii, ne ei oo saletisti gamlempii ku pähee. Tosin Kotuksen kniigassa oli päheä eikä pähee, ja se on merkattu arkityyliseks. “Nyt on tv:n B-sarjan kanavilla kaikki päheätä, mitä mitä hä!” K U VA : PÄ H EE PE SU . Sanan taustalla on saletisti kähee, ku seki meinaa jotain snygii. Forsbergin selitys ei oo ihan iisi, mut se meinaa suunnilleen ett pähee olis födannu pahan ja makeen (tai mageen) sulaumana. Mä en minnaa, ett missä yhteydessä se tyyppi sano ton, mut se painui mun mieleen. Sellasii sanoi hittaat iisisti Hekan ja mun Suomi-stadi-sanakirjasta, esmes himmee, kepee, kiree, magee, raju, rämee jne. No, tsögasin Hekan ja Marjatan Slangin suursanakirjast, ja siin olikin pähee ja b-alkune bähee. Pähee ei oo enää vaan slangissa, ku sen tsennaa Kotuksen sanakirjaki. Ku jotain sanaa käytetään lafkan nimenä, se ei vissiin oo ihan tavis. Onks kähee ääni snygi ääni. Pähee ei siis oo ihan normaali sana, vaik se on suht tsennattu koko Härmäs. Mä veikkasin ett sana on kyl ollu slangis jo aiemmin. Ku mä googlasin, niin hittasin eri puolilta Härmää lafkoi, mis pähee on käytetty nimenä. Mulla on siis toinen selitys päheen födauksest. Tosin Hekan ja Marjatan kniigassa onki pahee, mut se on paljo harvinaisempi ku pähee: pahee on bongattu vain Maija Hykkösen 1960-70-lukujen slangin kokoelmast. Joku saattaa froogaa viel, ett miks kähee meinaa jotain snygii. Tääl tvetataan fiudei päheesti! Tosin se ei oo Stadis. Ketjun starttaaja jatko: “Nyt on tv:n B-sarjan kanavilla kaikki päheätä, mitä mitä hä! Nyt vasta kuulin eka kerran koko kauhean sanan. Esimerkkei siit on bulisti plokattu eri slangi kokoelmist, mist gamloin on 1940-lukune. Mä kuitenki froogaisin, ett miks sit ei pahee vaa pähee. Kuka sen keksi nimi julki ja jalkapuuhun!”. Jos jonkun lafkan nimi on liian tavis, se on fitti nimi, ku on liian tylsä. Ulla-Maija Forsberg funtsii sen Stadin slangin etymologinen sanakirjassa ett “ehkä sanan paha ’hyvä, kova, suuri, iso, mahtava’ vaikutusta, lähtökohtana makee, magee, mahee (ehkä kontaminaatio makee + mahtava), kähee jne.”. No, slangissa on vilt sanoi ku ne on meinannu alun perin jotain muuta mut myöhemmi alko meinaa jotain snygii. Tsögasin sanaa Kotuksen eli Kotimaisten kielten keskuksen Kielitoimiston sanakirjasta. Esimerkkei sanast on plokattu esmes Torsti Lehtisen kniigast ja 1950-70-lukujen slangin kokoelmist. Mä hittasin netist yhen keskusteluketjun, mis otsikkona: “Mikä ihmeen ”päheä”!”. Mä funtsin, ett stadilaiset diggaa kaikenlaisii juttui. Kielitoimiston sanakirjan duunari Liisa Nuutisen mukaan päheä stikattiin sanakirjaan vuonna 2012. K otus klaaraa ett sana meinaa jotain “hienoa, erinomaista tai kivaa”. Slangis on bulisti sellasii äännevaihtelui, mitä ei pygee tyhjentävästi klaaraa
Kandee käydä Slangin byroossa tsiigaamas, mitä kaikkee muuta kliffaa siel blisataan: bulisti kniigoi Stadista, musaa, kledjui, tarroi, karttoi, korttei ym.. SLANGI BLISAA Nyt mä bonjaan Paunonen Heikki ja Kim Jeongdo 29,Kaltsin kaltsit Nyqvist Aulis 15,Mutsi ja mä Raija Tervomaa 10,Skloddi Matti Kainulainen 10,Kun Eki oli snadi Mattsson Eki 8,Skrivaa snygisti slangin skrivausopas Paunonen Heikki, Virve Kuutar 20,Sloboa Stadissa Stadin slangin etymologiaa Paunonen Heikki 30,Mut sulle sattuu aina Tervomaa Raija 5,Skloddit braijaa Tervomaa Raija 10,Himaföneri Pohjola Arvo 10,Tsennaaks stadii Bonjaaks slangii Heikki Paunonen 20,Mun Stadi Raija Tervomaa 15,Stadin Slangin Lafka on slangikniigojen aarreaitta. Tsekkaa ite ja slumppaa joululahjaks! Tilaa kniigat vaik netis: stadinslangi.info
Ne, ku vastaa Fotoskabaan oikein, osallistuu arvontaan, ja finnaaja saa tsögaa Slangilafkasta minkä vaan kaman, ku bungaa max. Sendaa sun vastaus: sähköpostiin: tsilari@stadinslangi.fi tai Stadin Slangi ry / Tsilari, Hämeentie 67, 00550 Helsinki. 32 Tsilari 6 | 2024. Onnittelut finnaajalle! Missä kaupunginosassa on tää fönari. Se on saanu idiksen keskiaikaisista linnoista. Se valmistu Pitkänsillanranta 13:een vuonna 1906. 20 egee. Järkkymättömät pylväät. MARIT HENRIKSSON Fotoskaba 5/2024 vastaus: Tää jugendlinna on Siltasaaressa. Fotoskaban 5/24 finnas Maaret Soutamo-Leppänen. SKABAT FOTOSKABA Tsennaaks mestan. Tsilarilla on Karin lupa julkaista yksi kuva per lehti. Arkkitehti Emil Holm (1877-1968) oli kans kifruskotaaja, ku osallistu Stokiksen olympiaskaboihin vuonna 1912. Piirros: Kari Suomalainen / Visavuori. Se saa tsögaa palkinnon byroost
Tavotteena on nostaa jäsenmäärä 2400:aan. Bamikseks valkattiin uudestaan Harri Saksala, ku se bamlas, ett voi jatkaa, ku on kliffaa jengii duunaamas juttui. Niin snygi, ett se sai Kultti ry:n Laatulehtiskabas Kunniamaininnan, hehkutti bamis Hara syyskokoukseski. Messuil oli taas tosi himmee meininki, kyllä digattiin! Toinen kliffa juttu oli et toi meidän Tsilari-lehti sai kunniamaininnan Kultti ry:n laatulehtien kilpailussa. Tämä ihan vaan infoksi kulttuurileikkauspoliitikoille. Mehän kerrottiin ja uusii jäsenii tuli kliffasti. Ekaks divattiin tsufet tai ne divas, kelle riitti ja skruudattiin bulkit. Virve Kuutar Perinteen tapaan slangiporukalla oli oma ständi tänki vuoden kniigamessuil. Kokouksen bamikses valkattiin Hessu Orasmaa, joka on ennenki handlannu yhdistyksen kokouksii. Ois upeeta, jos se saatas, ett jäsenmaksui vois juhlavuonna käyttää bulimmin erilaisten tapahtumien järkkäämiseen, vaik Tsilari onki tärkee jäsenille ja snygi aviisi. Ja lisäks mainittiin et kniigoja slumpattiin enemmän ku ikinä! No niin, slangiporukalla oli ihan oma ständi jälleen messuilla. Monet stadilaiset kävi treffaamassa ja aika moni nuori ja bönde kävi tsekkaamassa mikä toi tommonen jengi oikein on. Bamis Hara Saksala avas kokouksen. Toiminnantarkastajaks valkattiin Hessu Orasmaa ja varalle Matti Herlevi. Tsilarijengi on tosi innoissaan täst kunniamaininnasta. Tää kandee minnaa. Tokan vuoden jatkaa viel Virve Kuutar, Reitsu Lainela, Ranccu Lilius ja Soile Tammisto. Rampe oli blisaamassa slangimatskui. Täst lisää Virven jutus (s. Bulimpaa juhlavuoden tapahtumaa suunnitellaan syksyks. Hallituksest ei tarttenu äänestää, ku erovuoroset Outi Havia, Risto Kolanen ja Rampe Kuitunen oli valmiit jatkamaan, eikä muit ehdotettu. 2024 H elsingin Kniigamessuja tsekkas melkein 90 000 vierailijaa; 11 % enemmän ku viime vuonna ja entistä bulimmin ekakertalaisii ja jangstereita. SLANGIJENGI J oka vuos Slangijengin syysmöötis tsiigataan tulevaa vuotta ja valkataan hallituksen jäsenii. Stadin snygeimmät kniigat teki kauppansa ja jutustelijoita oli jatkuvasti. Sinne dyykkas kliffasti populaa. Ne froogas: voiks slangii bamlaa ja skrivaa ihan mis vaan. Tähän toi Janne heitti et toki, mut kunhan ekaks tsekkaat et kaveri bonjaa mitä sä selostat. Hallitusjengii 2025 ja muutama muu aktiivi. KUVA: RAIMO KUITUNEN. Olikohan kupit liian bulit niil ekoil, vai oliks tsufee duunattu liian skniidusti. Jäsenmaksu päätettiin pitää samana eli 35 egee, lisäks on perhejäsenyys, Syysmöötin päätöksii junnujen jäsenyys ja kannatus jäsenyydet. Bulisti oli perinteisii juitsui niinku Mutsienpäivän etkot ja blumsterit Työläisäitipatsaalle, slangitreffei, slangitsyrkkii, Stadin Friidun ja Stadin Kundin julkistus Stadi-päivänä. 33 Tsilari 6 | 2024. Toimintasuunnitelma hyväksyttiin. Ainaki byrooduunari Reitsu Lainela oli tilannu sitä 40:lle, eikä meit ollu ku 30. Stadin Slangi Kniigamessuilla 24.–27.10. Sihteeriks se kutsu Reitsun. Kniigamessujen Kultin stagella Stadin Kundi 2024, kieliekspertti Janne Saarikivi ja Tsilarin toimittaja Virve Kuutar jutsgas slangista ja sen käytöstä. Kimpas tsiigattiin, mitä kliffaa slangi jengi kekkaa ens vuodeks, ku on viel yhdistyksen 30v-juhlavuosi. Tänä vuonna treffattiin Kinaporis maanantaina 4.11.24. Kokous päätti kutsuu kunniajäseneks yhdistyksen perustajajäsenen Klaude Bremerin. Talousarvioon lisättiin viel kulttuurilehtianomus Tsilarille 15 000 egee. 15) Ens vuonna taas! Rampe Kuitunen K U VA : R A IM O K U IT U N EN . Baislareit kyl riitti kaikille. Varajäseniks valkattiin yksmielisesti uudestaan Lasse Solman ekaks ja Valtteri Hellgren tokaks. Tänä vuonna on monen vuoden tauon jälkeen liittyny bulimmin jäsenii ku on ilmottanu erosta
Mycky av de här redan för tiotals år sen, fast de kanske kan vara skåpmat i nutida trender. Praktiskt å nåt som bara käkas på julafton dvs. Samma vin hade jag också slumpa för å dona en rödvisnssås på ti skinkan. Men krogen ha bytt ägare ett antal gånger under åren å varje ägarbyte ha gjort de svårare å komma me egna förslag. Vi brukar ha dopp i grytan på dagen under julaftonen. Vi sku til å me vara villiga å späta för de. Å hu de nu va, förväxlades flindona så att de va glöggen som hamna i skinkspade. Så vi fick ifjol ett förslag på julmeny me såna ”klassiker” som vitlökssoppa me rödbetsdamm å yttre filé me potisgratäng å rosmarinjus, fast vi ville ha skinka å lådor. HURRISLANGI RAFU NYBERG 34 Tsilari 6 | 2024. Vi e ett gäng från skolen, som ha grusja jullunch över förti år tillsammans på en å samma krog. Vi ha skruda allt från sillglass å röbetsparfee ti löjromsmousse å laxpatee. Tradition. Nå morjens, hu sku de vara å dona sånt som vi kunder vill grusja. dopparedan. Down the drain. Å orsaker ti att dom int uppstår. En gång fira vi jul me ett bekant par som hadde me sig en flaska himadonad glögg. Man doppar rostat rågbröd i skinkspade, som samlas när man steker skinkan i ugnen dan före dan. Kanske de e så att dagens kockar e skarpare än tidigare så att dom int vill ha nån som ger råd. Eftersom ja som smått sjaggafixerad e ansvari för arrangemangen, ha vi under årens lopp kunna fixa ganska avancerade grejer på temat julmat. Sås å dopp Traditioner e viktiga. En rikit nyskapande variant på rödvinssås. Den blev aldri en traditon. Den va rikit avancerat tillredd enlit alla konstens regler. Å orsaker ti att dom int uppstår. De va väl deras sätt å funtsa out of the box. Krogana ha int repa sig efter coronan påstås de. De finns orsaker ti att traditioner uppstår. Dom vill dona sina egna idisar. Sötad me å hälla värmd rom över brunt candisocker, kryddad me kanelstänger, färsk ingefära å sjärnanis. Out of the blue. Ja krogen e alltså densamma, å vi e domsamma, å vi ska allti grusja desamma, nuförtiden. Ja minns en väggtavla i en motorverkstad i Tattarmossen: Reparationsjobb 70 €/timme Om kunden står breve 80 €/timme Om kunden ger råd 100 €/timme De finns orsaker ti att traditioner uppstår. Brygden va sen hälld i en Mavrud flinda, ett billigt ungerskt rödvin som va populärt i slute av 70-tale. Out of the box. Speciellt så här i jultider hiffar man, hu mycky man knegar i gamla spår
Stadin Slangi ry on Härmän bulein himahuudi yhdistys. SLANGI JÄRKKÄÄ Slangi järkkää Me julkaistaan stoorei Stadist ja Stadin slangist. Jangsterit dikkaa nyyaa ja fossiilit gamlaa. Yhden sivun stooriin mahtuu parhaiten 3 500 merkkii, kahden sivun stooriin 5 500 merkkii. Meiliin sendataan kans jäsenmaksulaskut. Toimitus voi lynetää stoorei. Sendaa siis meili osoitteeseen toimisto@stadinslangi.fi ja päivitä sun s-posti. Ajankoh taisen ohjelma n hittaat aina himasa itilta. Siihen kuuluu kliffaa jengii, ku diggaa Stadii ja stadilaisuutta. Sendaa sun slangistoori muokattavana tekstitiedostona (esmes word) meiliin: tsilari@stadinslangi.fi tai skrivaa koneella ja sendaa: Stadin Slangi ry / Tsilari, Hämeentie 67, 00550 Hki. klogu 15 Snygeimmät joulubiisit Paavalinkirkossa. Meist jokainen bamlaa ja skrivaa ikiomaa stadii. Tsembalot bungaa 35 egee vuodes. Dyykkaa jäseneks Slangijengiin! Joulukuu Ma 16.12. Kimpas me pidetään pystys slangiperinnettä. 35 Tsilari 6 | 2024. Pertti Salolainen pluggaa jouluevankeliumin kaikelle slangikansalle. Tsiigaa takakansi. Monen skloddin mielest starbujen slangi on tosi skoijii. Siinä yhdistys säästää bulisti fyrkkaa, ku ei tartte käyttää etanapostii. Mut kaikki me melkeen toisiimme bonjataan. Jäsenet saa kuus (6) kertaa vuodes ilmestyvän Tsilarin, ku on boltsin ainoo stadiks skrivattu aikakauslehti ja stadilaisuuden stydi äänenkannattaja. Su 22.12. Iiseiten hoidat byrokratian Slangin himasaitil osottees www.stadinslangi.fi. klogu 17-19 Willensauna Tsilarin julkkarit. Toivotaan siis, ett mahdollisimman monelle vois sen lähettää meiliin. Ti 17.12. Jutut julkaistaan skrivaajan omal nimel. Jos sul on joku syy käyttää nimimerkkii, ni kerro toimitukselle perustelut ja laita oma nimes ja yhteystietos messiin. Skrivaa Tsilariin! Tsilarin 1/25 juttujen dedis on 14.1.2025. Muista siis seuraa sitä kans! Päivitä sun s-posti! Jos et oo saanu jäsenbreivii meiliin marraskuussa, Slangin tiedostossa ei oo sun ajantasaist s-postii. klogu 17-19 Shungataan Ravintola Angleterressa joulubiisejä
Joulugubbe TIMO ALARIK PAKKANEN on just landannu Nipponist. Se ei sjungaa eikä skulaa. Slangijengin bamis HARRI SAKSALA sjungaa ja multi-instrumentalisti TAPSA KOJO skulaa. Mut kuka tällä kertaa saa DORKAN PAPRUT. Treenataan uusii kikkoi toivottaa jengille Glaiduu Jygelii. On niit ennenki yritetty, mut aina on jotain tyritty, mählitty, kämmitty tai sössitty. Yllärit on tällä kertaa sitä luokkaa, et niitä ku ei tuu huudeille, v niinku harmittaa viel ens lokakuussa. Tuu mestoiLLe, ni oOt ekoi ku saA tietää. Yritetään saada mestoille koko Slangijengin sisäpiiri ja Tsilarin redaktööriporukka. NÄÄ ON TAAS SELLASET PIPpALOT, JOIT EI KANTSI MISSAA Plugataan kimpassa tätä nyyaa Tsilarii. Näissä julkkareissa dilkataan tasan KOLMANNETTOISTA Dorkan paprut, arvokkain spettari ku tosi stadilaiselle voidaan skrivaa. Tän Tsilarin no 6/2024 yyberdorkat jygelijulkkarit rymistellään Kansallisteatterin Willensaunassa Bergbominkujalla, tiistaina 17.12.2024 kello 17.