SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI 1/ 20 18 H IN TA 10 ,6 € S UPER S PORTITETTU Chevrolet Chevelle 1969 Amerikansuomalainen EARLY KUSTOM Pontiac Firebird Convertible 1968 Ford Cabriolet 1931 Studebaker President State Coupe 1955 NOKKA-AKSELI Moottorin aivot: Ford Coupe 1936
Kolme kisaa järjestetään Alastarolla ja kaksi Motoparkissa. V8-Magazinen tilaajat ovat Fokus Media Finland Oy:n asiakasrekisterissä. Suomenmestaruussarja käsittää viisi osakilpailua ja muutoksena edelliskesiin on Kalajoen kisan jääminen pois kalenterista. Rakentavassa hengessä sujuneessa tilaisuudessa osallistujat suhtautuivat positiivisesti rakenteluharrastukseen ja viranomaisiltakin löytyy halua keventää turhaa byrokratiaa. Vielä on aikaa miettiä ratkaisuja ja koittaa vaikuttaa lopulliseen tilanteeseen. Päätapahtuma, EM Nitro Nationals löytyy tutulta paikaltaan kesä-heinäkuun vaihteesta. Talleissa tapahtuu -teemanumero kuuluu Veekasin luetuimpiin. Kummastakin aiheesta enemmän Uutispalstallamme. Tallennamme puhelut laadun varmistamiseksi ja koulutustarkoituksiin. Jarmo Markkanen ALASTARON TILANNE PUHUTTAA Talleissa tapahtuu Rakentelusesonki on kuumimmillaan. Postiosoite V8-Magazine Hämeentie 153 C 00560 Helsinki Sähköpostiosoite v8-toimitus@fokusmedia.fi V8-Marketin sähköpostiosoite v8-market@fokusmedia.fi Facebook-osoite www.facebook.com/V8Magazine TOIMITUS Päätoimittaja Jarmo Markkanen Toimituspäällikkö Petri Laulajainen Ulkoasu Faktor Oy / Kirsi Perimö Avustajat Juha Airio, Bo Bertilsson, Paul Granvik, Hannele Hatanpää, Aulis Hämeenkorpi, Mikko Isokangas, Harri Jukarainen, Harri Kunnasvuo, Michael Lamm, Peter S. Linney, Heikki Malinen, Jim Maxwell, Kari Mörö, Anders Odeholm, Heikki Parviainen, Juha Peltonen, Pekka Polvinen, Kai Salmio, Matti Saloranta, Joke Simonen, Erik Stigsson, Pekka Vaisto ASIAKASPALVELU Sähköpostiosoite asiakaspalvelu@fokusmedia.fi Puhelin 020 735 4130* *Puhelun hinta lankapuhelinliittymästä soitettuna on 8,35 snt/ puh + 7,02snt/min ja matkapuhelinliittymästä soitettuna 8.35 snt/puh + 17,17 snt/min. Toisessa vaakakupissa olisivat harrastajien saamat konkreettiset hyödyt kuten vaikkapa ajoneuvoveron keventäminen, kevyemmät tekniset vaatimukset, harvemmat katsastusvälit jne. Tarjottu tai tilattu aineisto hyväksytään julkaistavaksi sillä ehdolla, että julkaisija saa korvauksetta käyttää sitä uudelleen lehden tai sen yksittäisen osan uudelleenjulkaisun, yleisölle välittämisen tai muun käytön yhteydessä toteutusja jakelutavasta riippumatta sekä luovuttaa oikeutensa edelleen ja muokata aineistoa hyvän tavan mukaan. Mikäli sellaisia vaatimuksia tulee, niin vaarana on kiihdytyskilpailujen loppuminen. Nyt on aika antaa vinkki omasta tai kaverin projektista. Lopullisia päätöksiä ei ole tehty. Alastaron Moottoriradan suunnalta kuuluneet uutiset ovat saaneet harrastajat huolestumaan, kun paikallislehti kirjoitti kiihdytyksen loppumisesta. Tilaaja voi kieltää tietojensa käytön. Tämä kausi ajetaan suunnitellusti. Yhtiöllä on oikeus käyttää tietoja suoramarkkinointiin, etämyyntiin ja markkinatutkimuksiin henkilöstölain mukaisesti. MEDIAMYYNTI Jaana Lindvall-Harki Sähköpostiosoite jaana.lindvall-harki@fokusmedia.fi Puhelin 040 582 1416 LEVIKKIMYYNTI Johanna Mikkonen Sähköpostiosoite johanna.mikkonen@fokusmedia.fi JULKAISIJA Fokus Media Finland Oy VT. Kaksi vuotta sitten radalle annettu ympäristölupa edellytti suunnitelmaa pohjavesiriskien vähentämiseksi. Huhut kiertävät uutuuksista. Yhtä mieltä oltiin siitä, että harrasteajoneuvoa ei voi määritellä sanallisesti vaan kyseeseen tulisi harrastajan omalla ilmoituksella tehtävä harrasteautorekisteröinti. Status toisi mukanaan vuosittaisen käyttörajoituksen. Kaikki viisi SM-kisaa lasketaan mukaan yhteispisteisiin. Kansainvälisestikin arvostetun stripin sulkeminen olisi iso isku koko pohjoismaalaiselle drag racingille. mennessä sähköpostitse v8-toimitus@fokusmedia.fi.. Hankalaksi tilanteen tekee se, että kiihdytyspäiviä saa olla maksimissaan kymmenen eikä tämä taloudellisesti mahdollista mittavien suojaustoimenpiteiden ja kalliiden investointien tekemistä. JULKAISUJOHTAJA Maija Toppila Sähköpostiosoite maija.toppila@fokusmedia.fi PAINOPAIKKA Kroonpress AS, Tartto 2018 ISSN 0780-2102 V8-Magazine on Aikakauslehtien liiton jäsen Aiemmin uutisoitu harrasteauton aseman parantamisprojekti etenee. Lähetä meille kuvia ja teksti 31.1. 3 V8-MAGAZINE Ratin Lehti ei vastaa tilaamattoman materiaalin säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Ilmoitusasiakas on korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamasta mahdollisesta vahingosta kolmannelle osapuolelle ja/tai lehdelle. Onneksi asia ei ollut aivan niin. Lehti ei vastaa taloudellisesti niistä vahingoista, jotka aiheutuvat mahdollisista ohjeissa olevista painotai muista virheistä. Ratayhtiö teki asianmukaisen selvityksen tehtävistä toimenpiteistä ja jos ne ovat riittävät, kiihdytys jatkuu. Trafi isännöi palaveria autoharrastekerhojen kanssa marraskuussa. Kalustoa syntyy talleissa ja kerhotiloissa ympäri maata
62 CHEVROLET COPO CAMARO 2015 Karkkilalainen Kai Suilo rakensi varttimailin Stock & Super Stock -kahinoihin huikean hienon COPO-Camaron, jonka kulusta vastaa 427-kuutiotuumainen LS7-isolohko. Yhdistys järjestää myös näyttelyitä, joten käväisimme katsomassa miltä niissä näyttää. Moottorina toimii edelleen tehdasasenteinen 350-kuutiotuumainen pikkulohko, joka kehittää nykykunnossaan noin 300 hevosvoimaa. 51 PONTIAC FIREBIRD CONVERTIBLE 1968 Viisi vuotta työskentelyä tallin uumenissa, ja kokkolalainen Jarmo Hietala sai toiveidensa mukaisen ajopelin. 82 STUDEBAKER PRESIDENT STATE COUPE 1955 Avustajamme Pekka Polvinen ihastui 80-luvun alkupuolella ’55 Studebaker Presidentin muotoihin ja hankki lopulta vuosia myöhemmin lähes ruosteettoman yksilön Belgiasta. 16 4 V8-MAGAZINE. Se on varmaa, että tapahtumia riittää. 74 MANUFACTURERS CUP WORLD FINALS, VALDOSTA, USA 15.–19.11. PIENOISMALLIT 76 BUILDERS OF U.S. SISÄLTÖ 1/2018 KANNESSA 62 SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI 1/ 20 18 H IN TA 10 ,6 € S UPER S PORTITETTU Chevrolet Chevelle 1969 Amerikansuomalainen EARLY KUSTOM Pontiac Firebird Convertible 1968 Ford Cabriolet 1931 Studebaker President State Coupe 1955 NOKKA-AKSELI Moottorin aivot: Ford Coupe 1936 119579_.indd 1 22.12.2017 17:23:02 KANSIKUVA: PAUL GRANVIK 88 HUIKEA TAIDONNÄYTE Jaska Velinin Ford ”331 Eldorod” Cabriolet 1931 on täynnä huikeita yksityiskohtia, joten ei ihme, että näyttelyistä on kertynyt pokaali poikineen. 8 CHEVROLET CHEVELLE ”SS” HARDTOP COUPE 1969 Vaikka pietarsaarelaisen Mikael Vainionpään ’69 Chevrolet Chevelle ei ole aito SS-muskelimalli, on siinä supersporttisuutta enemmän kuin useimmissa alkuperäisyksilöissä. KISAJUTUT 40 VIP & FLYING FINNS AMERIKASSA OSA 3 Vaiherikas Amerikan turnee saa tässä osassa päätöksensä. Janne Lindholmin ’64 Valiant V100 2d Sedan on kaksiovisena versiona neliovista huomattavasti harvinaisempi leveysasteillamme. CAR KITS Göteborgilainen automallareiden yhdistys BUCK on lyhennys otsikon alkukirjaimista. 68 AMERIKANSUOMALAINEN EARLY KUSTOM Amerikansuomalainen Ray Pirkola rakensi jo 50-luvulla USA:ssa parhaita kalifornialaisia aikalaisiaan vastaavan early kustomin ’36 Ford Coupesta. Auto on edelleen olemassa. Suomesta mukana oli Top Fuel Twin -ryhmässä Jaska Salakari. Viivalla nähtiin yli 700 kuljettajaa lähes kymmenestä maasta. ESITTELYSSÄ 16 HARVINAISEMPI VALIANT Plymouth Valiant on härmäläistä jenkkiautokulttuuria parhaimmillaan
56 BASIC TECH – NOKKA-AKSELI Nokka-akseli on se yksittäinen moottorinosa, joka vaikuttaa eniten auton luonteeseen. Niinpä on aivan perusteltua kutsua sitä moottorin aivoiksi. 88 82 73 TAPAHTUMAKALENTERI 87 V8-MARKET OSTOJA MYYNTIPALSTA 84 SEURAAVASSA NUMEROSSA VAKIOPALSTAT 3 PÄÄKIRJOITUS 6 NAPPILAUKAUS 20 UUTISIA JA ASIAA 46 KALIFORNIA KRUZIN KERÄILYKUVA: HEIKKI MALINEN KALENTERIKUVA: PETER S. V8-MAGAZINE 5. KAKSIPYÖRÄISET 78 HARLEY-DAVIDSON FLH 1965 Esa Kettunen osti rottakuosissa olleen pyörän ja rakensi siitä mieleisensä. 24 MISTÄ VEEKASI KIRJOITTI ENNEN Luomme katsauksen menneisiin vuosiin ja siihen, mistä V8-Magazine kirjoitti menneillä vuosikymmenillä. 38 UUDET MOOTTORIPYÖRÄT 2018 Amerikkalaisia moottoripyörämerkkejä on jäljellä enää kaksi, HarleyDavidson ja Indian. Mukaan mahtuu niin kiihdytysura kuin pitkäaikainen toiminta FHRA:n ja American Car Show’n parissa. 32 HENKILÖKUVASSA: MARTTI ”LUPPE” LUOSO Martti Luoso lukeutuu suomalaisen hot roddingin pioneereihin, sillä mies on ollut monessa mukana. LINNEY KERÄILYKUVAT 48 FORD ”331 ELDOROD” CABRIOLET 1931 50 FORD PICKUP 1941 TEKNIIKKAA 36 UUDET JENKIT 2018 Kaikki kolme autonvalmistajaa ovat esitelleet mallivuodeksi 2018 suorituskykyisiä malleja, joista osan voinee rankata superautoiksi
6 V8-MAGAZINE. Mahdollisuudet paranevat, jos kuvassa on hauska idea, tai se on jollakin muulla tavalla uniikki. Kuvia voi lähettää osoitteeseen v8-toimitus@fokusmedia.fi. Ideana on, että te lukijat lähetätte V8-Magazinen toimitukseen mahdollisimman isokokoisia omia kuvianne, joiden joukosta toimitus valitsee kuhunkin numeroon sopivan kuvan. Nappilaukaus TOIMI NÄIN: Nappilaukaus julkaistaan jokaisessa Veekasissa aukeaman kokoisena kuvana. Aihekenttään maininta Nappilaukaus
KUVA: ARTO KOIVULA V8-MAGAZINE 7
Chevrolet Chevelle ”SS” Hardtop Coupe 1969 Superiakin sporttisempi 8 V8-MAGAZINE
Myös auton viimeistely on tasolla, jota tehtaan sarjatuotantolinjalla tuskin koskaan saavutettiin. Pietarsaarelaisen Mikael Vainionpään upea '69 Chevrolet Chevelle ei ole aito SS-muskelimalli, mutta siinä on “supersporttisuutta” enemmän kuin useimmissa alkuperäisyksilöissä. TEKSTI JA KUVAT PAUL GRANVIK V8-MAGAZINE 9
Kun tämä SS-versioksi kloonattu yksilö vaikutti kunnoltaankin varsin kohtuulliselta, osti Mikael sen saman tien. Suuren suosion saavuttanutta Super Sportia valmistettiin vuonna 1969 ennätykselliset 86 307 kappaletta. Keväällä 2014 Mikael täytti 40 vuotta, ja niinpä hän päätti hommata veekasin, jolla saisi vähän jytinää kaasujalan alle. Vaikka kyseinen yksilö oli vähän väärää vuosimallia, alkoi sen korimuotoilu näyttää kuvien katselun jälkeen aina vain komeammalta. Hän on noudattanut periaatettaan ansiokkaasti, vaikkakin ns. Hetken hakemisen jälkeen Ruotsista löytyikin '68 Oldsmobile Delta 88 Holiday Coupe, jolla Mikael päästeli tyytyväisenä pari seuraavaa suvea. 10 V8-MAGAZINE. Suven verran autolla ”lunkisti lipuiltuaan” päätti Mikael hankkia hivenen muskelisemman ajopelin. – Tuo auto on ihan veikeä vehje, mutta ei sen ajettavuutta saatikka kulkua voi kauheasti kehua, kuittaa Mikael kokemuksensa tämän ”idän ihmeen” kanssa. M ikaelin elämisen eräänlaisena mottona on, että ”kaikkea pitää kokeilla ennen kuin tulee liian vanhaksi”. Keväällä 2015 Mikael törmäsi netissä surffailtuaan täysin sattumalta hollantilaisessa harrasteautoliikkeessä kaupan olleeseen '69 Chevrolet Chevelleen. Mitään varsinaista suosikkimallia hänellä ei ollut, vaikkakin vuosien 1970–1972 Chevrolet Chevellet olivat häntä aina miellyttäneet. vanhoista vehkeistä hänellä on kokemusta lähinnä 1950-lukulaisesta Auto-Unionista, jonka hän omistaa tänäkin päivänä. – Se oli vähän semmoinen heräteostos, kuvaa Mikael vauhdikkaasti edennyttä kaupankäyntiä, jota hän joutui myöhemmin hieman katumaan. Vuonna 1964 esitelty Chevelle SS oli Chevroletin muskelimalli ja suora kilpailija Pontiacin GTO:lle. Korin muotoilu miellytti Vaikka Oldsin ajomukavuus oli ihan toista luokkaa kuin Auto-Unionin, niin ei sen kulkua voinut kuitenkaan kovin räväkäksi kehua
Myös Chevellen tekniikka oli täyttä ”supersportia”, sillä se koostui 396-isolohkosta, vahvasta TH-400-automaatista ja lukottomasta 10-pulttisesta perästä, jotka kaikki tuntuivat lisäksi toimivilta. Autoa koristi kohtuullinen punainen maalinpinta mustine konepellin ja takaluukun kannen yli kulkevine SS-raitoineen, eikä sen koristeosissakaan ollut juuri moitittavaa. Suomeen saapuessaan Chevelle oli pitkälti Mikaelin odottamassa siistissä käyttökunnossa. Chevelle sai siitä ja alustan parista väljästä nivelestä johtuen hylyn, kun Mikael yritti käydä katsastamassa sitä Suomen kilpiin. Vakavimmat vauriot löytyivät koneen alakerrasta, sillä kampiakselilinja oli niin kiero, että tämä kaksipulttinen lohko meni vaihtoon. Vetoapu tuli tarpeeseen Läpikäydyn 396-isolohkon palauduttua Skinnars Verkstadin käsittelystä, ei Mikaelilla ollut intoa eikä oikein aikaakaan pistää sitä takaisin keulille karjumaan, vaan kone varastoitiin yhdessä Chevellen kanssa läheiseen Kruunupyyhyn pressun alle odottamaan paikalle pulttaamistaan. Chevelle kaipasi vain kovaa ajoa, ja sitä se saikin siirtokilpien turvin, kun Mikael ajeli sillä sellaisenaan. Auton muokkaus ”supersportiksi” oli myös toteutettu poikkeuksellisen perusteellisesti, sillä lähinnä vain vakiomallinen mittaristo kieli siitä, ettei kyseessä ollut aito asia. Vaihtoon meni myös kampiakseli, mutta kiertokanget voitiin jatko hyödyntää. Renkaat ovat 245/45–17 ja 275/40–17 Nankangit. Tätä ”ulkoruokintaa” kesti seuraavat reilut kolme kuukautta, kunnes joulukuussa Mikaelin Niclas halusi Chevelleen modernia ilmettä perinteisin keinoin. Kliinimmän yleisilmeen saavuttamiseksi Nicklas kuitenkin poisti etulokasuojia koristaneet SS396-merkit. Pian kuitenkin selvisi, että 396:sesta oli paras puhti poissa, minkä lisäksi se vuoti öljyä kuin seula, etenkin takapäästään. Vanteiksi hän valitsikin American Racingin klassiset Torq Thrust II:set, mutta 8 x 17ja 9 ½ x 17 -kokoisina. Moottori osoittautui oletettua huonokuntoisemmaksi. Peruskunnostuksen lisäksi moottoria myös piristettiin mm. Comp Camsin vakiota häjymmällä hydraulinokalla, GM:n kaksitasoisen orgis-imusarjan päälle pultatulla Edelbrockin 750 cfm:n vakuumikaasarilla sekä kärjettömällä Hei-jakajalla. Chevelle on koriltaan pitkälti alkuperäisessä asussaan aina SS-muskelimallin mukaisia varusteita myöten. Niinpä moottori kammettiin keulalta ja vietiin läpikäytäväksi vaasalaiseen Skinnars Verkstadiin. . Sen tilalle hankittiin vastaava käytetty osa, joka porattiin 0,060" ylikokoon ja varustettiin Keith Blackin 10,25:1-männillä. Muutamia lisäheppoja lienee lisäksi saatu Hedman Heddersin peltisarjoilla ja Marteliuksen mallikohtaisella 2 ½" tuplaputkistolla x-yhdysputkineen ja hyvin virtaavine vaimentimineen. V8-MAGAZINE 11
kaveri, niin ikään vanhemmista veekasivehkeistä innostunut Nicklas Rehnfeldt soitti ja kyseli, että mitä miehen autorintamalle kuuluu. Tammikuussa 2016 Nicklas alkoi tutkimaan Chevelleä tarkemmin. Hän sanoi menevänsä joulun välipäivinä katsomaan Chevelleä paikan päälle, jos se vain sopii Mikaelille. molemmista etutolpista, vänkärinpuolen etuloka. Kyseessä oli selvästi ns. Kun Nicklas sai kaivettua Chevellen esiin hangen alta, soitti hän saman tien Mikaelille kertoakseen, että hän voisi ottaa auton kunnostuksen vastuulleen. Aikansa asiaa pähkäiltyään Nicklas tuli siihen tulokseen, että jos hän ryhtyy autoa kunnostamaan, niin se on sitten tehtävä perusteellisesti ja ilman kompromisseja. Vakavia ruostevaurioita löytyi mm. Auton papereista kävi ilmi, että kyseessä oli alun perin 307-pikkulohkolla ja TH-350-automaatilla varustettu perusversion Chevelle Malibu, joka oli myyty uutena USA:ssa. Kokemuksesta Nicklas tiesi, että näkyvät korroosiot kertovat yleensä murto-osan todellisesta tilanteesta, ja niinpä alkuperäinen ajatus Chevellen purkamisesta, maalaamisesta ja kasaamisesta alkoi tuntua hänestä aina vain huonommalta ratkaisulta. Ja sopihan se, mutta sitä hän ei tosin paljastanut, että otti myös trailerin mukaansa. 12 V8-MAGAZINE. Mikaelille tämä sopi itse asiassa jopa niin hyvin, että hän antoi Nicklasille vapaat kädet Chevellen rakentamisen ja viimeistelyn suhteen. Siellä oloaikanaan auto oli ilmeisesti muokattu SSmalliseksi, minkä yhteydessä se oli myös maalattu ei-alkuperäisellä punaisella mustine raitoineen. Pellit pölynä ilmaan Chevellen tultua puretuksi kiikutettiin kori irrotettuine osineen soodapuhallukseen, missä lähemmäs puolet auton pelleistä katosi Nicklasin kauhuksi pölynä ilmaan. Mikael kertoi Chevellen lepäävän ulkosalla vielä jonkin aikaa. Mikael suostui tähän mielihyvin, ja niin Nicklas kuskasi auton kotitalliinsa odottamaan jatkotoimenpiteitä. myyntimaalaus, sillä tuoreenoloisesta ja muutenkin kohtuusiististä pinnasta huolimatta ruostekukkia löytyi korista huolestuttavan paljon. Nicklas totesi, että asialle pitäisi tehdä jotakin ja pian
Hommaa ei helpottanut sekään, että Nicklas oli luvannut Mikaelille auton olevan valmis Lahden Jenkkiautonäyttelyyn mennessä, mihin oli aikaa vajaat kahdeksan kuukautta. Siististi viimeistelty 396-isolohko on sekin saanut osansa SS-mallin mukaisista ”koristuksista”, joihin kuuluivat jo vakiona kromiset ilmanputsarin kansi sekä venttiilikopat korkkeineen ja huohottimineen. Jalkatilat, tavaratilan lattia sekä kuskinChevelle oli alun perin 307-kuutiotuumaisella pikkulohkolla ja TH-350-optioautomaatilla varustettu perusversio, joka on auton Amerikan aikoina muokattu SS-malliseksi aina kaksiscooppista Twin-Domed Hood -konepeltiä myöten. – Osasin toki kyllä odottaa, että Chevellessä olisi peltitöitä, mutta niiden todellinen määrä oli kuitenkin ikävä yllätys, muistelee Nicklas hetkeä, kun hänelle valkeni auton vaatima valtava työmäärä koko karmeudessaan. Näiden lisäksi kuskinpuolen kaikki jalkatilat olivat täyttä haperoa yhdessä takalasin alaosan ja tavaratilan lattian kanssa. suojasta sekä kuskinpuolen ovesta ja takalokasuojasta. V8-MAGAZINE 13. Lisäksi puolet tulipellistä ja saman verran kojelaudasta oli pehmentynyt vaihtokelpoiseen kuntoon.
– Kyllä muskeliauton pitää kahta viivaa piirtää, naurahtaa Nicklas etenkin, kun pannusta löytyy siihen potentiaalia yllin kyllin. Ruostekorjauksista vaativimpiin kuuluivat tulipellin yläosan ja tuulilasin alaosan paikkaaminen, koska näissä kohdin pelti taittui kaikkiin mahdollisiin suuntiin. korin etukulmien sisäpelleistä, tulipellin yläosasta, tuulilasin alaosasta ja kojetaulun etuosasta. Muut kooltaan pienemmät korroosiokohdat Nicklas pokkasi suorasta pellistä, mikä vei paljon aikaa etenkin, kun työn tasosta ei tingitty. Takapään osalta vastaava tontitus toteutettiin 2" madalletuilla kierrejousilla ja kaasuiskareilla. Auton saavuttua maalaamoon nostettiin korjattu kori pois rungolta, joka vietiin yhdessä alustan osien kanssa hiekkapuhallettavaksi. Värikarttojen tiiviin tutkistelun tuloksena hänen silmäänsä miellyttävä hopea löytyi Peugeotin sävytarjonnasta ja siihen hienosti sointuva harmaa taas Volkswagenilta. Nicklasin tekemä tarkka työ myös näkyy, sillä tämän tasoiseen saumojen tiiviyteen törmää ani harvoin Chevellen ikäluokkaa edustavissa sarjatuotantovehkeissä. Takuutyönä tehdyn korjauksen jälkeen Chevellen kanssa käytiin konttorilla, mistä sille heltisi leima heti ensi yritProjektivai heita Muskelisuudestaan huolimatta SS-malli oli vakiona varustettu perinteisellä sohvapenkillä. Kaikeksi onneksi mitään muita vaurioita ei ollut tapahtunut ja rikkoutuneiden osien vaihtamisen jälkeen 396:nen kehräskin taas kuin kissa. Upean lopputuloksen kruunaavat Jukan loihtima, lukuisilla lakkakerroksilla ja useilla välihionnoilla toteutettu moitteeton maalipinta, sekä lähes virheettömästi istuvat korinosat, joiden sovittamisessa kului tovi ja toinenkin. Pannun tultua puretuksi selvisi, että ilmeisesti käyttämättömyydestä johtuen pari hydraulinostajaa oli jumiutunut, minkä seurauksena pari työntötankoa oli myös taipunut aiheuttaen kilisevän äänen. Samasta aikataulullisesta syystä myös Chevellen alkuperäinen ja 3,08:1-välityksellä varustettu 10-pulttinen taka-akseli niin ikään vain huollettiin, minkä lisäksi sen kaikki tiivisteet ja stefat uusittiin varmuuden vuoksi. Perässä ei ollut lukkoa, eikä sellaisen asentamiseen ollut tuossa vaiheessa yksinkertaisesti aikaa, minkä vuoksi asiaan päätettiin palata myöhemmin. Kun Mikael ei osannut päättää Chevellen väriä, ehdotti Nicklas auton maalaamista metallinhohtohopealla harmailla SSraidoilla ryyditettynä. 14 V8-MAGAZINE. Haperoa löytyi mm. Myös pysähtymistä parannettiin asentamalla autoon SBB:n 11" tehostetut levyjarrut joka kulmaan. Chevellessä on kuitenkin lisävarusteena tarjotut tyylikkäät Strato Bucket Seats -erillisistuimet optio niskatukineen. Palikoiden palattua maalaamoon kasasi Nicklas rungon uusine alustan osineen, ja ehtipä hän vielä tiputtaa korinkin takaisin sen päälle yhdessä pitkässä viikonlopussa! Chevellen ajo-ominaisuuksia kohennettiin laskemalla auton etupäätä 2" dropatuilla olka-akseleilla ja QA-1:sen säädettävillä coilovereilla. Aina jännittävä ensikäynnistys muodostui tällä kertaa turhankin jännittäväksi, sillä 396-isolohkon tärähdettyä tulille alkoi kone yllättäen kilisemään, eikä edes ihan vähänkään. Ankaran loppukirin ansiosta auto valmistuikin ajoissa, ja se vietiin trailerin kyydillä Lahteen näytille, missä se myös sai pokaalin. Osa auton viimeistelytöistä oli edelleen kesken ja aikaa näyttelyn alkamiseen vain kolme vuorokautta, joten Nicklas päätti unohtaa moottorin tarkemman tutkimisen ja keskittyä Chevellen kasaamiseen. puolen takalokasuoja korvattiin korjauspaloilla, kun taas kehnon kuskinpuolen oven tilalle hankittiin hyväkuntoinen käytetty osa. Viimeisen silauksen kohentuneeseen kaarrekäyttäytymiseen toivat American Racingin 8 x 17ja 9 ½ x 17 -tuumaiset Torq Thrust II:set, joille kietaistiin hyvän pidon omaavat 245/45–17 ja 275/40– 17 Nankangit. Kun 396-isolohkon ääntely tuli todetuksi, otti Nicklas yhteyttä koneen aikoinaan kunnostaneeseen Skinnars Verkstadiin, jonka kanssa sovittiin, että moottori tuodaan näyttelyn jälkeen sinne tutkittavaksi. Tämä yhdistelmä tuntui Mikaelistakin toimivalta, joten Nicklasilla oli edessään enää oikeanlaisten sävyjen löytäminen. Koneen kilinä yllätti Chevellen 396-kuutiotuumainen isolohko oli valmiiksi kunnostettu, joten sille ei tehty kuin ulkopuolinen siistiminen ennen paikoilleen pulttaamista. Pala palalta tehdasmuodot saatiin kuitenkin palautettua. Nicklasin yhdeksän kuukautta kestänyt rankka rutistus oli saanut ansaitsemansa palkinnon. Chevelle oli ostohetkellä ihan siistin näköinen peli, jota koristi kohtuullinen punainen maalipinta, mustat SS-raidat ja Cragarin 15" kromivanteet. Kolme kuukautta kestäneiden hitsaustalkoiden tuloksena auto oli viimein siinä kunnossa, että se voitiin viedä tunnetun ”kustom-gurun” John ”Jukka” Löfbackan omistamaan Jakobstads Bilmålarserviceen maalattavaksi. Niinpä Nicklas kurvasikin kotimatkalla kyseisen pajan kautta ja jätti Chevellen sinne odottamaan toimenpiteitä. Purkamisen edetessä karu totuus kuitenkin paljastui. Soodapuhallus paljasti vakavat ruostevauriot, joiden suuri määrä oli ikävä yllätys. . Vajaa viikko ennen valmistumisajankohdaksi asetettua Lahden Jenkkiautonäyttelyä Chevelle alkoi olla siinä kunnossa, että tekniikkapuolen toimivuutta voitiin testata. Autossa olleen TH-400-automaatin kunnosta ei ollut tarkkaa tietoa, mutta tiukan aikataulun vuoksi Nicklas päätti ottaa riskin ja teki sille pelkän huollon öljyjen ja filttereiden vaihtoineen. Osat osoittautuivat niin oivakuntoisiksi, ettei niille ollut tarvis tehdä mitään korjaustoimenpiteitä, joten ne viimeisteltiin vain siistiksi puolikiiltävällä mustalla maalaamalla
Sehän se lopulta kuitenkin on tärkeintä. Komea lattiakonsoli oli SS-mallissakin lisävaruste. Chevelle on Amerikan aikoinaan kloonattu SS-malliseksi poikkeuksellisen perusteellisesti. Tiukka vajaan kahdeksan kuukauden aikataulu kuitenkin piti ja auto valmistui sovitulla tavalla. Runko alustan osineen olivat niin oivakuntoiset, että niille riitti hiekkapuhallus ja puolikiiltävällä mustalla maalaus. – Tuon jälkeen lisäongelmia ei ole enää ilmennyt, vaan Chevelle on toiminut moitteetta, ja se myös näyttää minusta tosi hyvältä, toteaa Nicklas saavuttamaansa lopputulokseen syystäkin tyytyväisenä. . Tuolloin elettiin jo myöhäissyksyä ja ajokelit olivat niin kehnot, että kilvet autoon katsottiin parhaaksi hakea vasta seuraavana keväänä. Valmiita korjauspaloja hyödynnettiin lähinnä kookkaimpien korroosiokorjausten tekemisessä. Ainoa puute onkin oikeastaan vain vakiomallinen mittaristo, jonka ”supersporttaamista” Mikael ja Nicklas harkitsevat. Ja mikä tärkeintä, myös Chevellen omistaja Mikael on enemmän kuin tyytyväinen niin auton tyyliin kuin Nicklasin tekemään työnjälkeenkin. Kuskinpuolen takalokasuojan lisäksi tällaisia kohtia olivat myös kuskinpuolen etuja takajalkatilat sekä takaluukun lattia. Kiitokset: Lähitapiola Pohjanmaa, Auto Center ja Jakobstads Bilmålarservice. Ainoa poikkeama tehdastyyliin onkin oikeastaan vain orgiksen AM/radion paikalle asennettu Retrosoundin moderni soitin. Jotain Nicklasin työtahdista kertoo se, että hän kunnosti koko rungon viikonlopussa! Suuren työmäärän ja Nicklasin korkean vaatimustason vuoksi kasaamisen kanssa meinasi tulla kiire. tämällä. V8-MAGAZINE 15. pakolliseksi optioksi, joka oli siis myös valittava, jos auto tilattiin erillisillä etuistuimilla varustettuna. Chevelle on sisustaltaan käytännössä täysin alkuperäisessä asussaan. Se muuttui kuitenkin ns
Valkoinen Suomi-Valiant edustaa kaikessa yksinkertaisuudessaan härmäläistä jenkkiautokulttuuria parhaimmillaan. Pohjois-Ruotsista ostettu flattop-katolliPlymouth Valiant V100 2d Sedan 1964 EKSÄ Plymouth Valiant on yhdessä sisarmalli Dodge Dartin kanssa kotimaisen jenkkiautoilun eräänlaisia peruspilareita. Käymme myöhemmin tekemässä lähempää tuttavuutta Ruotsi-tuliaiseen. Mäenhovi totesi eräänä mar16 V8-MAGAZINE. Kyse ei ollut tavallisesta perhemallista, sillä tässä yksilössä oli ovia ainoastaan kaksi. Yritys oli jossakin vaiheessa Suomen suurin autojen maahantuoja. A jelin jutunteon merkeissä Ypäjälle Janne Lindholmin luokse kolmatta kertaa lyhyen ajan sisällä. Vähempiovisia valmistettiin myös vähemmän, mikä nostaa niiden arvotusta tänä päivänä. Haastatteluhetki ajoittui kreivin aikaan, sillä Janne oli ehtinyt kotiuttaa viikolla uuden hankintansa. Se tuo ”köyhän miehen” Plymppariin yksilöllisyyttä, eräiden mielestä jopa sporttisuutta. Valtterin tarina alkoi toki Yhdysvalloista, missä sympaattinen ”kaiken kansan” auto valmistui vuoden 1963 puolella. TEKSTI JA KUVAT KAI SALMIO Käntty-Pellen nen '60 Chevrolet Impala Sport Sedan on eittämättä 60-luvun taitteen mestariteos, jollaisia ei ole koskaan liikaa Härmässä. Yritys maahantoi aikanaan Plymouthin lisäksi myös Chryslereita, DeSotoja ja jenkkilasein katsottuna vähemmän kiinnostavia automerkkejä. Kaksiovisuus puhuttaa Kaakaohörppäysten välissä keskustelemme Jannen '64 Plymouth Valiantista, joka on aito suomiauto. Maahantuonti starttasi 1953 ja päättyi 1976. Kahden edellisen vierailun aikana kuvasin Jannen silloiset jenkkiautot, joista molemmat ansaitsevat oman tarinan. Valiant lienee maahantuotu Berner Oy:n toimesta. – Juuret Valiantin hankintaan juontavat vuosien taakse, kun tammelalainen ystäväni V
. raskuisena päivänä, että nyt lähdetään hakemaan hänelle autoa. V8-MAGAZINE 17. Moottoritilassa on stanukokoinen 170 cid Slant-kuutonen, johon vaihdettiin kunnostuksen yhteydessä männänrenkaat ja alakerran laakerit. Vasta paikan päällä selvisi, että kyseessä oli '65 Valiant. Ehdotus sopi minulle, joten lähdin ilolla kuskiksi. Remonttia avitti jenkkiautomekaanikko Mikko Mäenhovi. Valiantin pystyi uutena tilamaan myös 180-hevosvoimaisella 273-vinkkelillä. Vielä siinä vaiheessa hän ei paljastanut mistä nelipyöräisestä oikein oli kyse. Valiant tuntui mukavalta autolta ja loi positiivisia fiiliksiä siinä määrin, että päätin myöhemmin katsastaa myös itse valtakunnan Valtteri-tarjonnan, muistelee Janne. Auto oli varustettu ikiluotettavalla 225-kuutiotuumaisella Slant-Six-kuutosella, joten kaupathan siitä syntyivät
Kuvassa mukana Jannen 11-vuotias Joni-poika ja pariskunnan yhteinen 4-vuotias Roope, jonka vilkkaus toi mieleen sympaattisen Vaahteramäen Eemelin. En sen enempää kiinnittänyt huomiota moottoriin vielä paikan päällä, koska auto vaikutti muuten hyvältä kohteelta. Tolvanen osti aikanaan Valiantin sen toiselta omistajalta, jolla auto ei tiettävästi ollut kovinkaan pitkään. Leipurimestarin silmäterä 90-luvun taitteessa Valiantit ja Dartit olivat monille ensiaskel jenkkiautoiluun. Road and Truck -aviisi äityi aikanaan kehumaan Valtteria yhdeksi parhaimmaksi kotimaiseksi autoksi Yhdysvalloissa. 18 V8-MAGAZINE. . Otteesta on helppo bongata auton ensimmäinen omistaja ja muita mielenkiintoisia tietoja. Auton mukana tuli nastarenkaat, joten se oli käytännössä heti valmis talven rientoihin. Plymppari oli edellisellä omistajalla ympärivuotisena käyttöautona, joten käytin myös itse Valiantia talvella, ja lämmin auto selviytyi nietoksista kunnialla, toteaa Janne. Historia tiedossa Valiantin mukana tuli alkuperäinen rekisteriotekirjanen, jossa on katsastustietoja aina vuoteen 1989 saakka. Jannelta jäi myös niiltä ajoilta mukavat muistot koulukaverinsa ja nimikaimansa Janne Sarasmäen katuautohenkisestä '64 Valiantista. Jannen silloinen parempi puolisko oli tuolloin raskaana, joten elettiin tavallaan viimeisiä hetkiä, jolloin oli vielä sopivaa hankkia perheeseen lisää kalustoa. Tämän jälkeen autossa käytettiin modernimpaa rekisteriotetta. Tolvanen omisti auton kymmenkunta vuotta. päivä tammikuuta 1964. Lähinnä siksi, että mies toi aina mukanaan tuoreita vehnäsiä kollegoilleen. Valtteri-kipinä jäi muhimaan Jannen päähän vuosiksi, kunnes Mäenhovin hankkima Valiant herätti uinuksissa olleen mielihalun. Rekisteriotteesta selviää, ettei Valiantille kertynyt neljännesvuosisadan aikana korjauskehotuksia kuin kaksi kerJannen ”parempi puolisko” Riikka Andersson on monille tuttu naisjenkkiautoilija ja prätkätypy, jonka oranssisen flattop-katollisen ’59 Chevrolet Impalan tuntevat ”kaikki”. Keväällä 2006 Janne bongasi Nettiautosta sopivalta tuntuneen yksilön. Kaupat lyötiin lukkoon ja kotimatkalla kurvasin ystäväni laanin kautta. Tämän jälkeen ilmoitin ostavani auton näkemättä etukäteen kohdetta. – Plymari oli myynnissä hämeenlinnalaisella perikunnalla. Valiantin hankki uutena Helsingin Ullanlinnassa asunut hammaslääkäri Kerttu Passinen. Siellä häntä alettiin kutsua juuri Käntyksi. Valiantin edellinen omistaja oli hämeenlinnalainen leipurimestari Rauno ”Käntty” Tolvanen, jolle teatteriharrastus oli suuri intohimo. Eipä siinä sen suurempaa kalapaliikkia lopulta syntynyt, koska autossa oli ominaisuuksia, jotka tekivät siitä muuten kiinnostavan yksilön, huomauttaa Janne. Myöhemmin Sarasmäelle tuli vielä toinen vuotta uudempi '65 Valiant (V8 7/02), josta jalostui väkevä tuplaturbotettu kahdeksan sekunnin kilpuri stripille. Tiedustelin perikunnan edustajalta puhelimitse, että oliko Valiant varustettu juuri isommalla kutvosella. Auton ensirekisteröinti suoritettiin 8. Valiant debytoi mallisarjalaisena heti 60-luvun alussa. Mies ehti toimia myös Hämeenlinnan kaupunginteatterin iltanäyttelijänä pitkälti toistakymmentä vuotta. Kyseessä oli vuotta vanhempi Valiant kuin Mäenhovin hiljan hankkima yksilö. Tolvanen ryhtyi myös julkiseksi joulupukiksi ja ehti avata kaupungin joulukadun peräti 41 vuoden ajan. Siellä yllättäen selvisi, että kyseessä olikin pienempi 170-nuhapumppu, jossa oli alun perin tehoa vain 101 hevosvoimaa, kun 225:sta kutiteltiin kohtuulliset 145 konia. Vastaukseksi sain, että on se. – Valtterissa viehätti myös sen pieni koko ja taloudellisuus. Mies tuli tunnetuksi myös muualla Etelä-Suomea monista roolihahmoistaan, kuten Henri-Hippo, Roope-setä, Pelle Peloton ja Käntty-pelle
Jannen makasiinissa ei stailauksilla pröystäillä, vaan aidolla tunnelmalla asiaankuuluvine ”tuoksuineen” päivineen. Mattoswapin jälkeen kabiini oli kuin suoraan punaisten lyhtyjen kadulta. Tahtoo samanlaisen! Ruostetta oli lähinnä sellaisissa paikoissa, joihin kura oli jäänyt makaamaan yhdessä kosteuden kanssa. Tässä taidonnäytteitä General Motorsilta Chevroletin ja Buickin kapselien muodossa. Tuolloin katsuri kirjasi huomautuksen oikeasta takarenkaasta, joka oli osittain sileä. Auton peltityöt, maalauksen pohjatyöt sekä yliruiskutuksen suoritti Marko Puisto. Valiant maalattiin valkoisella orkkisvärillä. Kuplakatto korkkasi jenkkineitsyyden Valiant oli kohtuullisessa kunnossa tullessaan Jannelle. V8-MAGAZINE 19. Korinväriset peltivanteet ja pillerikapselit ovat aina toimiva ratkaisu, kun kyseessä on aito suomiauto. Penkkeihin uusittiin keskiosien kangasverhoilut. Jotkut sortuvat tallien sisustamisessa jopa ylilyönteihin, jolloin talli muistuttaa enemmänkin ”katalogisisustettua” tilaa kuin varsinaista autotallia. lokasuojista ja pyöränkaarista. Pihamakasiinin jenkkitaivas Jannen pihapiirissä sijaitseva vanha makasiini on pyhitetty miehen jenkkiautoille ja runsaalle määrälle alan fantastista rekvisiittaa. Olen vuosien saatossa vieraillut monissa upeissa talleissa Ruotsia myöden, mutta tässä tallissa on aitoa nostalgiahenkisyyttä, joka sai ihonkin kananlihalle. Auton toinen vuosikatsastus suoritettiin 1967, jolloin katsastusmies Hannu Mäki kirjasi vihkoseen syyskuussa seuraavan lauseen: ”Vasen seisontavalo korjattava viipymättä”. Seuraavaa huomatusta saatiin odottaa aina vuoden 1987 heinäkuulle saakka. Korjattavia kokonaisuuksia löytyi mm. Ajanpatina saa myös näkyä, joten entisöinti olisi tässä kohtaa täysin turhaa. Vihreä Ljungmansin viisarimittari on hilpeältä 50-luvulta. Vanhat bensamittarit ovat edelleen kovassa huudossa ja ne sopivat mainiosti tallien rekvisiitaksi. Toimiva vanha Mobil-mainos luo talliin kivan tunnelman, kun päävalot sammutetaan. Mutta se onkin jo toinen tarina, johon palaamme myöhemmässä numerossa. Toki vuodet olivat tehneet tehtävänsä, siksi hitsipillin näyttäminen muutamaan kohtaan ei tullut yllätyksenä, vaikka kori oli aikanaan sinkitty tehtaan toimesta. Jenkki-heavenista löytyy esimerkiksi peltilehmän takaosasta tehty sohva ja ajanpatinoimia bensamittareita. Lieneekö Kerttu esitellyt lukkoperättömän autonsa voimavaroja kadunmiehille. Ratin suojus oli aikanaan hittituote, ja se tarjoaa pikantin säväyksen nostalgiaa tähän kabiiniin. Kuplakattoisen Janne hankki 1990, jolloin takataskussa oli uunituore ajokortti. Punainen verhoilu yhdessä valkoisen ulkokuoren kanssa synnyttää ympärilleen maukasta rock’n’roll-henkeä. Amerikkalaisvalmisteiset pölykapselit ovat olleet kautta aikain kuin näyttäviä taideteoksia. taa. Vinyyliosat ovat edelleen alkuperäiset. Jenkeissä ovat rekisterikilvetkin värikkäämpiä kuin Härmässä, mutta se ei ole mikään huono asia. Valiantissa on myös ”ylellisyysvarusteita”, kuten tupakansytytin, lämmitin ja aurinkolipat! Mittaristo on koruton kokonaisuus, mutta yksittäisten mittarien pyöreys viestittää jonkinmoista sporttisuutta. Penkit olivat myös nähneet jo parhaimmat päivänsä. . Janne onnistui hankkimaan penkkien keskiosien verhoilukankaat Ranskasta Tapiolan Autoverhoilun antaman vinkin perusteella. Valtteri ei ollut Jannen ensimmäinen jenkkikiesi, vaan tätä viittaa kantaa harteillaan vaaleansininen '61 Chevrolet Impala Sport Coupe ”Bubble-Top”. Se on edelleen hänellä 28 omistusvuoden jälkeen. Uuden maalin, korjatun sisustan ja kevyehkön tekniikkapäivityksen jälkeen auto oli valmis palamaan takaisin baanalle. Valiantissa oli ostohetkellä lattiamattona vielä musta kumimattokokonaisuus, joka vaihtui pian punaiseen orkkistyyliseen mattoon
Siinä vaadittiin, että pohjavesille aiheutuvaa riskiä on vähennettävä. 20 V8-MAGAZINE Runsaat kolmesataa kävijää tuntuivat olevan kovin tyytyväisiä näkemäänsä. Mikäli nyt meneillä olevan lausuntokierroksen jälkeen tehtävän päätöksen lupaehdot vaativat entistä mittavampia suojauksia ja viemäröintejä dragracingin vuoksi, ei ratayhtiöllä ole suuren taloudellisen riskin vuoksi mahdollisuutta toteuttaa useisiin satoihin tuhansiin tai miljooniin euroihin nousevia viemäröintejä kaivoineen, radan rakenteiden purkamista ja uudelleen rakentamista. Myöhemmin rakennetut veden-ottamot ovat noin 1600 metrin etäisyydellä moottoriradasta koilliseen ja noin 2000 metrin päässä itä-koillisen suunnassa. Ennen sisään muuttoa tilat muokattiin niin kalustolle kuin jäsenten virkistäytymiselle soveltuviksi. UUDET TILAT KATSASTETTU Kiihdytyskilpaileminen Alastaron radalla suurennuslasin alla Moottoriurheileminen Alastaron moottoriradalla on ollut tarkasteltavana jo lokakuussa 2015 myönnetyn ympäristöluvan myötä. Työn alla tallissa on rodeja, kustomeita, sekä jotain ainakin toistaiseksi orkkishenkistä. Aiemmin Alastarolla on jouduttu uuden ympäristöluvan tultua voimaan luopumaan kuorma-autoratakilpailuista ja vähentämään ajopäiviä. ”Moottoriradan toiminnan suurimmat riskit aiheutuvat Pöyry Oy:n tekemän arvioinnin mukaan kiihdytyskilpailuista, aikaisemmasta toiminnasta sekä hulevesien johtamisesta erotuskaivojen jälkeen maastoon pohjavesialueella”, kerrotaan Etelä-Suomen aluehallintoviraston lausunnossa. Tuon jälkeen ratayhtiö on tehnyt toimenpiteitä riskin pienentämiseksi, teettänyt ja toimittanut viranomaisille selvityksiä arvioiden radalla tapahtuvien toimintojen mahdollisia riskejä määräpäiviin mennessä. Kiihdytyskilpailujen loppuminen olisi paitsi lajin, myös radan kannattavuuden ja ympäristön palveluelinkeinojen kannalta huono lopputulos, sillä mm. Tomahawk Town Tapanilasta Tattarisuolle muuttanut Tomahawk Town -talliyhteisö ja rakennettujen ajoneuvojen harrasteporukka järjesti marraskuun puolivälissä surkeasta kelistä huolimatta mukavasti kävijöitä keränneen Tomahawk Town Rod & Kustom Swapin. Viidensadan neliön talli sijaitsee Helsingissä Kaasutintiellä. Kolmisenkymmentä myyjää ja kolminumeroinen luku kävijöitä mahtuivat tiloihin mukavasti, kun osa autoista siirrettiin piha-alueelle, missä niiden tutkailun ohessa saattoi nauttia pientä purtavaa ja virvokkeita. Muutama työn alla oleva rodi saattaa olla jo tulevana kesänä liikenteessä. vuosittainen europanmestaruuskiihdytyskilpailu Nitro Nationals on yksi Suomen suurimmista moottoriurheilutapahtumista. Ja rahamiehille tai -naisille tarjolla oli uuden karhea Royal Enfield ja muutakin kalustoa. Vuonna 1989 valmistunut rata sijaitsee pohjavesialueella. Vanha legendaarinen tallirakennus, Sanduddin tapettitehdas viime vuosisadan alkupuolelta sai pitkän viivytystaistelun päätteeksi purkutuomion, ja muutto uusin tiloihin tehtiin loppukeväästä. Kolmenkymmenen myyntitiskeillä ahkeroineen kauppiaan tarjonnassa ei Tomahawk Townin virkavastuussa olevan presidentti Unu Vinhavan mukaan nähty kippoja tai kuppeja, vaan tarjolla oli puhtaasti harrastukseen liittyvää tavaraa varaosista alan kirjallisuuteen sekä vintage-vaatetukseen. Iltabileiden menosta vastasi nuorten lupausten tähdittämä Rokets ja pääesiintyjänä lavalla urakoi Texas Oil. Kustomien kanssa edetään ymmärrettävästi hieman pidemmällä kaavalla. Radalla on tehty myös laajat pohjaveden korkeuden ja laadun tarkkailututkimukset, ja tarkkailu jatkuu laaditun suunnitelman mukaan. TEKSTI JA KUVAT PEKKA POLVINEN. Aina hyväntuulinen Fiskis Ekman tuli keventämään tarpeettomaksi jääneiden osien varastojaan, ja siinä samalla myös tunnelmaa. Huittisten kaupungin ympäristöja rakennuslautakunnan lausunnossa sanotaan, että pohjavesien pilaantumisen vaara on huomattavasti pienentynyt, kun moottoriradan kaikki toiminta on sijoittunut päällystetylle alueelle, ja että kiihdytysajojen lopettaminen olisi erittäin tehokas tapa vähentää pohjavedelle aiheutuvaa pilaantumisen vaaraa, selvityksen osoittaessa kiihdytyskilpailujen aiheuttavan mainittavaa vaaraa pohjavesille suurempien polttoja voiteluainemäärien sekä kitkantorjuntaan käytettävän kemikaalin johdosta. Siinä esitetään, että kiihdytyskilpailutoiminta lopetettaisiin ja varikkoalueiden sadeja sulamisvettä johdettaisiin rakennettavaan hulevesiviemäriin ja sen kautta pohjavesialueen ulkopuolelle noin neljän kilometrin päähän vuoteen 2019 mennessä
Tierp Arena, Ruotsi 9.9. Mitä erilaisempiin keräilyaarteisiin ja vintage-elämäntapaan rock 'n' rollin kera päästään tutustumaan tänä keväänä 10-osaisen dokumenttisarjan myötä. Moottoripajoilla toiminnan ydin on nuorten tukeminen toiminnallisin keinoin. 13–18-vuotiaille nuorille suunnattua ohjelmaa ja yhdessäoloa sisältävä MP-miitti järjestetään 2.2. Hankkeeseen kuului osana mallintaa toiminnasta valtakunnallinen erityisnuorisotyön ja nuorisotyön menetelmä. Tästä syntynyt käsikirja antaa eväitä, mikäli moottoripajatoimintaa suunnitellaan omalle paikkakunnalle. . klo 10. Uuden lisäosan antura valettiin joulukuussa. Kursseille mahtuu 100 oppilasta. Suomen Moottoripyörämuseo keräsi 108 100 euroa joukkorahoituksella 426 mesenaatin avulla 240-neliön laajennusosan toteuttamiseksi. Kimiläinen tulee ajamaan uudessa Electric GT -kilpasarjassa sähköisellä Tesla P100 DL -kilpurilla. klo 21–24. Moottoripajat jatkavat toimintaansa Moottoripaja-hanke päättyi vuoden vaihteessa, mutta pajatoiminta jatkuu Nuori Kirkko ry:n koordinoimana noin 25 paikkakunnalla. Henkilöautoajokortittomien on suoritettava lisäksi kuusi teoriatuntia ja yhdeksän ajo-opetustuntia autokoulussa tai opetusluvan kautta. Taustalla on peltivelho Kartsa Saarelan '41 Ford convertible, 1950-luvun alussa USA:ssa rakennettu vanha kustom.. AKK-Motorsport ry:n puheenjohtaja, Juhani Pakari on valittu FIA:n Pariisin yleiskokouksessa kattojärjestön autourheilutoiminnan hallitukseen, World Motor Sport Counciliin seuraavaksi nelivuotiskaudeksi. Viime kesänä Kotkan seudulla risteilleestä SAHK:n valtakunnallisesta Retkeilyajosta, jota isännöi Kuninkaantieajotapahtuma, on ilmestynyt 70-minuuttinen DVD, joka sisältää myös levyllisen kuvia tapahtuman ajoneuvoista. Ilmoittautuminen tapahtuu netti-osoitteessa: www.haaganautokoulu.fi (Mp-intensiivikurssi). Haagan Autokoulun sekä Suzuki-moottoripyörien ja messujen yhdessä tarjoamat tunnit sopivat myös kortin omaaville, jotka eivät ole koskaan tai pitkään aikaan ajaneet moottoripyörällä. klo 14, 3.2. He ovat tehneet myös yhteistyösopimuksen Better Car Lightningin kanssa, jonka polttimoin ja valaistusjärjestelmin syntyy 12-volttisten klassikkoautojen valotehon huomattava parantuminen tuhoamatta niiden ilmettä. Pakarilla on V8-taustaa sillä hän on kilpaillut 80-luvulla Camarolla ja Holden Commorodella Special Saloon -rataluokassa. Woikosken Automuseon yhteydessä oleva Esson baari, dinerhenkinen kahvila-ravintola on talvella avoinna museon ohella tilauksesta ryhmille. V8-MAGAZINE 21 . . Alastaro, Suomi 19.8. . Luennot ovat osa kevytmoottoripyörän ajokortin (A1), teholtaan rajoitetun moottoripyörän (A2) sekä teholtaan rajoittamattoman moottoripyörän ajokortin (A) opetusta. . Hockenheim, Saksa 26.8. Osallistuminen vaatii MP-messujen tai MP-miitin pääsylipun ostoa. Pohjoismaissa ajetaan kuudesta osakilpailusta kolme, heinäkuun alussa Alastarolla ja kesäsekä elokuussa Tierpissä. Henkilöauton ajokortin (B) omaaville teoriamäärä riittää moottoripyöräkortin saamiseen, kunhan hankkii lisäksi kuusi tuntia ajo-opetusta. Esson baarin voi varata 40 henkilön kokoustai koulutustilaksi. Tierp Arena, Ruotsi 1.7. Saksalainen Rameder on erikoistunut vetokoukkuihin, niiden sähköosiin sekä tavarankuljetusvarusteisiin. Kolmeen osioon päivittäin jaksotetut kurssit alkavat MP-messuilla 2.2. Tallennetta voi ostaa 35 euron hintaan Kymen Automobiilikerhon tapahtumista ja sihteeriltä. Santa Pod, Iso-Britannia FIA European Drag Racing Championship 2018 Esa Mikkosen '39 Cadillac coupesta on muovautumassa todella maukas kustom, jonka keulille on nostettu uudempi Chevroletin LS-tekniikka 90-luvun lopun Camarosta. maaliskuuta alkavassa Vintage-valtakunta-dokumenttisarjassa jenkkiajoneuvoharrastajinakin tunnetut Weird Antiquesin Tomppa Kekäläinen ja Mike Kairenius luotsaavat katsojia keräilyharrastusmaailmaan. Ajotapahtumiakin on eri puolella Suomea useampia helmikuusta lokakuuhun. klo 9 ja 4.2. Bensalahjakortin voittaja V8-Magazine arpoi viime vuonna jokaisessa numerossa tilaajien kesken 500 euron arvoisen bensalahjakortin. Kesäaikaan molemmat ovat avoinna viitenä päivänä viikossa. Nuoren kitaravirtuoosin isä Lasse vetää Verhoomo Primaa, jonka jälki on tuttua monista maamme eturivin kustomeista ja huippuentisöinneistä. FIA julkaisi Euroopan Mestaruus -kiihdytyskilpailujen tämän kauden kalenterin. Moottoripajan sivustolta (nuorikirkko.fi/moottoripaja) löytyy myös ladattava Moottoripaja Racing -mobiilipeli. Valikoimiin kuuluvat myös autojen sisävalaistukset. Tony Vermilän 1936 Ford coupe oli kyläilemässä tallilla. Rakennusprojekti on jo käynnissä. Samalla ylitettiin ensimmäisen kerran maassamme 100 000 euron vastike-pohjaisen joukkorahoituksen loppusumma. Triangle Motors Alastarolla toimittaa kaikkiin merkkeihin harvinaisiakin alkuperäisja tarvikeosia entisöinnin ja klassikkosekä harrasteajoneuvomyynnin ohella. Helsingin Messukeskuksessa on tilaisuus suorittaa moottoripyöräkortin edellyttämät kuusi teoriatuntia veloituksetta (arvo 200 euroa). Santa Pod, Iso-Britannia 10.6. TV1:llä 29. Ne voi käydä läpi usean päivän aikana. 28.5. Heidän valikoimiinsa kuuluu vetokoukkuja myös moniin uudempiin jenkkiautoihin. Viime vuonna neljänneksi V8 Thunder Cars NEZ -luokassa sijoittunut Emma Kimiläinen on tehnyt tälle kaudelle sopimuksen ruotsalaisespanjalaisen SPV Racingin kanssa. Santa Podin kilpailuajankohdat ovat pienellä varauksella, sillä rata suunnitellaan muutettavan tänä kesänä betonipintaiseksi. . Prätkäkortti vireille MP-messuilla MP-messuilla 2.–4.2. . Veekasi onnittelee voittajaa! Tiivistettyä Sakari Vänttinen (kuvassa vas.) marssitti lavalle tuoreimman kokoonpanonsa Rokets-yhtyeen. . Numeron 10/2017 voittaja on Helmer Vesala Helsingistä
Suomessa jälleenmyyntiliikkeitä on lisäksi Tampereella, Turussa, Seinäjoella ja Oulussa. tarrakilvillä, jotka pitää hakea kisakohtaisesti aina uudestaan, mikä aiheuttaa turhaa rumbaa. elokuuta, elleivät myyntisekä tuotantomäärät lähde pikaisesti kasvuun. . Erityisen mukavaa oli kaikkien osallistujien positiivinen suhtautuminen asiaan ja yleensäkin autoharrastukseen. Nythän monilla ralliautoilla ajetaan nk. On esitetty, että käyttöpäiviä voisi olla 60–90 vuodessa. . . Katsastusvelvoite voisi olla nykyistä kevyempi; katsastus vaikkapa joka neljäs vuosi ja vanhimmat kokonaan vapautettuna vuosikatsastuksesta. Drag Race Finland ry palkitsi viime vuoden lopulla 250 euron stipendillä juniorimestarit Kerttu Lehtosen sekä Eemeli Helkkalan. 22 V8-MAGAZINE Tiivistettyä . HSV muokkaa myös omalla merkillään uusia autoja. . Myös omavalmisteiset autot voisivat olla harrasteajoneuvoja. Teknistä tukea saa katsastustoimipaikoilta ja tukea haetaan Trafilta, kun auto on muutoskatsastettu. Tuning-firma HSV muuttaa oikeanpuoleisia ohjauksia Holdenille uusiin jenkki-Chevyihin Australian ja Uuden-Seelannin markkinoille. Lisäksi seurauksena on melkoinen mylläkkä vakuutusyhtiöissä, kun käyttöpäiviä yritetään laskuttaa. Käyttöpäivien ei tarvitsisi olla pe-räkkäin tai jaksotettuna, vaan esimerkiksi keskiviikon cruising, perjantaina ajo mökille ja sunnuntaina takaisin. Pääkaupunkiseutu on saanut HarleyDavidsonin virallisen jälleenmyyjän. Tuntuu siltä, että viranomaistenkin puolelta löytyy halua keventää byrokratiaa ja vähentää sääntelyä turhissa asioissa. Uusin malli on HSV Colorado SportsCat pickup, josta on tarjolla kaksi eri versiota. Näin viikolle olisi kertynyt kolme käyttöpäivää, jos lauantaina ei ajeta. Norjassa rakennetaan 1900-neliöinen Norsk Kjøretøyhistorisk Museum, mihin saadaan yhden katon alle mittavasti maan ajoneuvohistoriaa. ajoneuvoalan tuotantoon, varastointiin ja testaamiseen. . Takavetoisten V8-moottoristen Holden Commodorien valmistus loppui Australiassa, mutta kenkurumaassa ei jääty tuleen makaamaan. Tämä voisikin olla mahdollinen museoajoneuvojen tapaan vaikkapa kiinteänä vuosimaksuna. TEKSTI PEKKA VAISTO, KUVA SEMA. Harrastekilvet Monesti esillä ollut vaihtoehto henkilökohtaisista harrasterekisterikilvistä on myös herättänyt paljon innostusta. Harrastaja voisi sitten valita käyttöpäivät halunsa mukaan kullekin autolle päivärajoituksen puitteissa. . Valitettavasti tuloksena oli, että monilla autoalan toimijoilla on käytössään sellaiset tietojärjestelmät, jotka eivät hyväksy muunlaisia rekisteritunnuksia kuin nyt käytössä olevat, joissa on kaksi tai kolme kirjainta ja väliviivan jälkeen yhdestä kolmeen numeroa. Tappiollisen Teslan kassavarat ovat huvenneet Bloombergin mukaan keskimäärin 8000 dollaria minuutissa 12 viime kuukauden aikana. Toisaalta, jos harrasteautoluokkaan on rekisteröity hyvin erilaisia autoja, voi olla vaikeaa löytää yhtä maksua kaikille. Tätä menoa sähköautoyhtiön rahat tulevat loppumaan 6. Sen pysäköintialueelta on vuokrattavissa 125 euron hintaan oma ruutu ajoneuvolle, joka on vähintään yli 30-vuotias. . vuotuisen ajoneuvoveron keventäminen ja/tai muuttaminen kiinteäksi päivämaksuksi. Käyttöpäivien seuranta Yleisesti mielipiteenä oli, että käyttöpäiviä tulisi jotenkin seurata. Periaatteena voisi olla se, että henkilökohtaisen ”alias”-kilven takana on rekisteröitynä vaikkapa kolmen harrasteauton tiedot. Palaverissa oli esillä mm. Kymi Ringin naapuriin Miehonkankaalle ollaan kaavoittamassa yritystontteja. Ajoneuvomuseo tulee sijaitsemaan Hunderfossenissa ja se valmistuu keväällä 2019. Monesti kuljettamiseen käytetään esimerkiksi linja-autosta rakennettua kuorma-autoa, jonka käyttö on vain ajoittaista, ja siksi kuljetuskalustokin voisi olla kätevää rekisteröidä harrasteautoksi. Heinon toimipisteessä osoitteessa Hiirisuontie 2, Espoo avautuneessa Harley-Davidson Helsingissä on Harrikoiden lisäksi valikoimissa ajoja lisävarusteita, varaosia sekä Harley-Davidsonin Motorclothes-malliston vaatteita. Lisäksi 1000 euron stipendin sai Sunrise Cruisers ry. Trafin lisäksi palaverissa oli edustajat Liikenneja viestintäministeriöstä, Autoliitosta, Liikennevakuutuskeskuksesta, SA-HK ry:stä, Autoharrastajat ry:stä ja FHRA ry:stä. Sinänsä tämäkin vaihtoehto olisi varmasti monen harrastajan mieleen, ja toivottavasti sitäkin pidetään vielä pöydällä ja tutkitaan lainsäädännön vaatimuksia. Lisäksi harrasteautoilla voisi olla nykyistä kevyemmät tekniset vaatimukset, tai niihin sallittaisiin käyttöautoja suurempia muutoksia. Nyt kun vakuutusyhtiöt muutenkin ovat lähteneet kilpailemaan autovakuutusten hinnoilla, tässä voisi olla oiva mahdollisuus saada edullinen harrasteautovakuutus. Mitä hyötyä. Vakuutus Nykyistä edullisempi vakuutusmaksu on myös harrastajien mielessä. Tällä hetkellä saatavilla ovat Camaro SS ja Silverado 2500/3500. Määrittelyä Kaikki osallistujat olivat yhtä mieltä siitä, että harrasteajoneuvoa ei voi määritellä sanallisesti, vaan kyseessä olisi harrastajan omalla ilmoituksella tehtävä harrasteautorekisteröinti. Alue soveltuisi varsinkin rataan kytkeytyvälle maankäytölle esim. Jos yhden vakuutuksen takana olisi kolme autoa, näin ei välttämättä olisi. Tosin tämä asia on jo pohdinnassa Liikenneja viestintäministeriössä tällä hetkellä muutenkin. Bensaja dieselkäyttöisen auton muuttamiseen kaasutai etanolikäyttöiseksi on saatavilla tukea. Yksi vaihtoehto olisi muutoskatsastus, jossa todetaan auton olevan harrasteajoneuvo, ja asiasta tehdään merkintä autotietojärjestelmään. No katsotaan miten asiat sitten todellisuudessa kehittyvät. koeajon järjestämistä. Valitettavasti AKK ei ole katsonut aiheelliseksi osallistua millään tavalla tähän keskusteluun, joten ralli/ratakilpailupuolen kommentteja ei saatu. Harrastajan näkökulmasta tietysti olisi saatava jotain hyötyä, kun auto on rekisteröity harrasteajoneuvoksi. Paikkoja on yhteensä 30 kappaletta ja kukin vuokraaja saa koko viikonlopuksi näyttelysisäänpääsyn ja ajoluvan, millä voi liikkua rajoituksetta pois alueelta ja alueelle, mikä helpottaa esim. Yrityksestä löytyvät myös huoltoja korjaamopalvelut, rahoituspalvelut ja -tuotteet sekä moottoripyörien kustomointipalvelu. Harrastekilven osalta asiaa on jo aiemminkin selvitetty, kun tutkittiin miten olisi mahdollista helpottaa erityiskilpien saamista. klassikkoajoneuvojen myyntipaikaksi. Kilpa-autot Kilpailukäytössä olevien autojen rekisteröintiä harrasteautoiksi voisi helpottaa ja yksinkertaistaa harrastusta. Harrastajien näkökulmasta paras vaihto-ehto olisi Trafin testivaiheessa olevan Autoilijan mobiilisovelluksen laajentaminen koskemaan myös ajo-päivien ilmoittamista. R.M. Harrasteauton aseman parantaminen lainsäädännössä etenee Marraskuun alussa autoharrastekerhot kokoontuivat Trafin kutsumana palaveriin keskustelemaan harrasteautojen aseman kehittämisestä. SA-HK:n mielestä nykyinenkin netissä tehtävä liikennekäyttöönotto olisi riittävän hyvä järjestelmä, mutta muiden harrastajien mielestä kyseessä on turhan kankea toimenpide pankkitunnusten ja maksun takia. Koska harrasteauto ei ole käyttöauto, sille asetettaisiin muutoskatsastuksen jälkeen vuosittainen käyttörajoitus. Edellytyksenä on, että konversio on tehty määräysten mukaisesti ja käyttövoimaksi muutoskatsastuksessa merkitään joko kokonaan tai osittain kaasu, tai soveltuvuus korkeaseos etanolille. Toinen tämän järjestelmän tuoma hankaluus olisi se, että vakuutuslaissa määrätään, että yksityishenkilön vakuutuksen kohde on oltava yksilöity. Classic Motorshow’n piha-alue Lahdessa muuntuu 5.–6.5. Liikkeellepanevana voimana oli kansanedustaja Timo Heinosen asiasta tekemä kirjallinen kysymys Eduskunnassa
Fi-naalituomaristoon kuuluivat HarleyDavidsonin tyylija suunnitteluyksikön varajohtaja Brad Richards, rockkitaristi Gilby Clarke ja kuusinkertainen Ison-Britannian superbike-mestari Shane Byrne.. V8-MAGAZINE 23 Pro Stock -mestari Bob Glidden on poissa Kymmenen kertaa NHRA Pro Stock -mestaruuteen 70ja 80-luvuilla ajanut Bob Glidden menehtyi 73-ikäisenä vakavaan sairauteen joulukuussa. Vuonna 1968 oli vuorossa 428 Cobra Jet Mustang. Cunningham, Gray Motorsports, Knoll-Gas Motorsports ja Don Schumacher Racing’s Mopar -tiimeissä. Rakennusprojektin budjetti oli rajattu 6000 euroon siten, että summasta puolet oli käytettävä palikoihin, jotka löytyvät HarleyDavidsonin osaja lisävarustetuotekatalogista. Kilpailussa annettiin kaiken kaikkiaan yli 80 000 ääntä. Kaudesta 1994 jäi osa ajamatta sydänleikkauksen vuoksi. Viimeisen voiton hän otti 1995 NHRA Mopar Parts Nationals’eissa Thunderbirdillä. Hän aloitti kilpauransa 60-luvulla Stock-ryhmän 427 Ford Fairlaneilla. Hän palasi vielä vuoden 1997 jälkeenkin muutaman kerran kilpurin puikkoihin. Glidden jakoi tietotaitoaan 2000sekä 2010-luvuilla mm. Finaaliin oli tiensä selvittänyt 191:stä eurooppalaisten Harley-Davidson-jälleenmyyjien rakentamista Sportstereista kymmenen omissa maissaan karsintakilpailun voittanutta. Lukuun ottamatta Plymouth Arrow’lla vuonna 1979 ajettua mestaruutta Glidden kilpaili aina Fordeilla. Hänet nimettiin jo 90-luvulla arvostetun USA:n Motorsport Hall of Famen sekä 2000-luvulla kansainvälisen Motorsports Hall of Famen jäseneksi. 70-luvun alkupuolella Super Stock Mustangit vaihtuivat Pro Stock Pintoon ja kauden 1978 loppupuolella astui kuvaan Pro Stock Fairmont. Kustomoinnin lähtökohdaksi oli määritelty Dark Custom Sportster -mallistosta Iron 883, Forty-Eight tai Roadster. Harrasteauton aseman parantaminen lainsäädännössä etenee H A R LE YD A V ID S O N FO R D Eurooppalaisen Harley-kustomointikisan voittaja 2017 Kolmatta kertaa järjestetyn, Harley-Davidson Battle of the Kings -kustomointikilpailun maanosamme parhaana palkittiin marraskuussa Eicmanäyttelyssä Milanossa italialaisen Harley-Davidson Perugian kustomoima Bombtrack. 80-luvulla tulosta syntyi Thunderbirdin ja Proben ohjaamoissa. Hän keräsi yhteensä 85 voittoa neljällä vuosikymmenellä NHRA:n drag racing -kilpailuissa, mikä oli ennätys helmikuussa 1997 hänen lopettaessaan aktiivisen kilvanajon ja siirtyessään kehittämään moottoreita Fordin NASCAR Winston Cup tiimeille
TEKSTI PETRI LAULAJAINEN (1978 ilmestyi vain yksi numero, niin tällainen aikavirhe sallittakoon) Harangon Pontiacin lisäksi kannesta löytyivät harrastuksen edelleen tutut elementit: 50-lukua, Harrikoita ja tekniikkaa pyöräparaatin muodossa. Juttusarjaa jatketaan kaikissa vuoden 2018 numeroissa. Konehuone oli täynnä kiillotettuja osia ja huikea peilimäinen lakkapinta kruunasi kokonaisuuden. 40 vuotta sitten 1/79 30 vuotta sitten 1/88 Mistä Veekasi kirjoitti 24 V8-MAGAZINE. Näyttelyraportit ovat kuuluneet aina V8-Magazinen sisällölliseen antiin. Palaamme tämän juttusarjan puitteissa taaksepäin kymmenen vuoden jaksoissa, ja luomme katsauksen siihen, millaisia juttuja ja esittelyitä lehdessä on ollut aikojen saatossa. Vuoden 1988 ensimmäisessä numerossa oli Pekka Leinon raportti Tukholmassa Ruotsissa järjestetystä Happy Car Show’sta. ERI VUOSIKYMMENILLÄ V8-Magazine juhlistaa tänä vuonna 40-vuotista taivaltaan. Moottorina autossa oli alkuperäinen 350-kuutiotuumainen pikkulohko. Harri ”Hörö” Harangon '67 Pontiac Firebird oli oman aikansa huippuunsa viimeistelty showstopperi. Suomalaisittain meni hyvin, sillä Kalle Koskivirran Mercury voitti siellä oman luokkansa. Kannen vetovoimasta vastasivat Kari Sydänmaanlakan Chevy Vega 350-pikkulohkolla ja Kari Saurun 1961 Chrysler 300 G
Beavers oli harrastuksen pitkäaikainen kumppani ja yrityksen perustaja Matti Majava vannoutunut amerikkalaisen kulttuurin ja jenkkiautojen harrastaja. Riku Rassi oli sarjakuvapiirtäjä Matti Koposen piirtämä sarjakuva, jossa kärhämäläinen korjaamonpitäjä Riku Rassi seikkaili V8Magazinen sivuilla useiden vuosien ajan. Tässä kaikkien aikojen toisessa V8-Magazinen numerossa oli mukana ’52 Harley Chopper, joka oli aikoinaan yksi neljästä Suomeen tuodusta ja vuoden 1952 Olympialaisten poliisikäyttöön tarkoitetuista pyöristä. Mainokset olivat aikoinaan kovin erilaisia kuin nykyään. Drag Racing on ollut keskeinen osa niin harrastuksen syntyä kuin myös V8-Magazinen sisältöä sen ensimmäisestä numerosta lähtien. Jari Ourilan '55 Ford Fairlanesta oli tyypillinen kaksisivuinen juttu mustavalkoisena. Alkuvuosien numeroiden hallitseva elementti oli sivujen mustavalkoisuus, mikä oli tyypillistä sen ajan aikakauslehdille. Harley-Davidsonit ovat kuuluneet V8-Magazinen sisältöön alusta lähtien. Stadi by Night! Tässä artikkelissa kiertelimme aivan tavallisena perjantaiiltana Helsingin katuja ’71 Ford LTD:llä. Cruising-iltojen ruuhka oli poissa, mutta siitä huolimatta neonvalojen loisteessa lipui hienoja ajopelejä. V8-MAGAZINE 25. Väreissä auto löytyi keskiaukeamalta. Vai mitä tuumitte Beavers Jeansin järjestämästä autontunnistuskilpailusta. Myöskään juttujen koot eivät olleet sivumäärältään kovinkaan suuria. Nyt esittelyssä oli Heikki Ahosen 1600-hevosvoimainen Pro Comp -ryhmän Dodge Omni funny car, jolla hän nappasi vuonna 1987 ryhmän Suomen mestaruuden
Ajouransa jälkeen hän siirtyi Amerikkaan uusien haasteiden pariin, ja kävimme katsomassa mitä Tompalle kuului Kenny Koretskyn Pro Stock -tiimin crew chiefinä. Lasikuituinen koppa piti sisällään 427 isolohkon. Kyseessä oli aito laite, sillä sen oli valmistanut itse Shelby American. "Vertailussa" oli mukana Nasta laudassa -elokuvan Challenger ja itse Kowalskia näytellyt Barry Newman tyypitti konseptiautoa.. Uusimmat amerikkalaiset autot löytyvät joka kevät V8-Magazinen sivuilta. Pääsimme kokeilemaan tositoimissa uutta Dodge Challenger R/T konseptia. 10 vuotta sitten 1/08 Marcus Finell esitteli kannessa orkkishenkisen 1968 Barracudan konehuonetta, johon oli vaidettu pirteämpi 360:nen. Tomi Laine kilpaili aikoinaan menestyksekkäästi Pro Stock -ryhmässä, saavuttaen kaksi Euroopan mestaruutta. V8-Magazinen Camaro-projekti oli kuusiosainen juttusarja, jossa rakensimme 10 vuotta vanhasta jenkistä nykypäivän mittapuun mukaan suorituskyvyltään urheilullisen ja ajettavuudeltaan tehokkaan käyttösportin. Tällä kertaa vaihtovuorossa olivat nokka-akseli ja runnerit. 26 V8-MAGAZINE. 20 vuotta sitten 1/98 Pääkuvana komeili rakennussarjasta syntynyt Shelby Cobra
Tällä kertaa vuorossa oli resto rod -tyyliin rakennettu ’32 Ford Fordor, jossa kattokorkeus oli vakio, mutta ajo-ominaisuudet modernilla tasolla. Esa Karhun '67 Plymouth Satellite 2d HT on melkoinen harvinaisuus suomiautoksi, sillä tämän yksilön mittariin oli kertynyt vain 40 152 kilometriä, kun hän osti sen syksyllä 1996. Tomi Ollin '90 Chevrolet 454 SS pickupin kohdalla mataluus sai aivan uuden käsitteen. Järjestimme V8-Magazinen 30-vuotisen taipaleen kunniaksi 30-vuotisjuhlapaitaskaban, jossa lukijat saivat suunnitella juhlavuoden t-paidan. V8-MAGAZINE 27. Orgistekniikasta vastasi 273 V8, Torqueflite A727, 8 3/4 lukollinen perä. Lapualaisen Tero Muilun Pro Street -tyyliin rakennettu ’67 Ford Mustang HT kykeni täydessä katuiskussaankin mataliin 13 sekunnin varttimailiaikoihin. Lahtelaisen Eikka Viinikaisen kätten töitä on saatu ihastella V8-Magazinen sivuilla useampaan otteeseen. Tonttiin tiputetut autot alkoivat yleistyä 2000-luvulla, ja varsinkin pickupit olivat suosittuja rakentelukohteita tällä saralla. Ford Mustangeilla on ollut aina Suomessa vankka harrastajakuntansa, ja niinpä autoja on näkynyt myös lehden sivuilla säännöllisin väliajoin. Kilpailuun osallistui kaikkiaan 70 työtä, joiden joukosta valitsimme voittajan
Luppe ei suinkaan tutki tulosliuskoja tai aikakortteja vaan käy läpi ohjeita huumetestiin, johon arpaonni vei. Toisen vakavamman sysäyksen hot rodien ja jenkkiautojen suuntaan Luppe kertoo saaneensa Helsingissä Fredrikinkadulla sijaitsevalla Rakennusmestarien talolla 60-luvun loppupuolella järjestetyn Vauhtinäyttelyn puitteissa, missä hän kertoo ensimmäistä kertaa nähneensä Ruotsista tapahtumaa varten tuotettuja hot rodeja ja muita rakennettuja vehkeitä. Molemmista autoista on joskus aikoinaan 80-luvun puolella ollut pieni juttu ja yhteiskuva Veekasissa. Pomonan 1999 Finaalit muistetaan erityisen hyvin. Hän asui silloin nuorena poikana Kalliossa vain kivenheiton päässä silloisesta radasta. Asia pitääkin melko hyvin paikkansa ja monen eri tehtävän puitteissa. 28 V8-MAGAZINE J os kotimaisilla kiihdytysvarikoilla tai American Car Show’n aktiivisten näyttelykävijöiden keskuudessa, esitettäisiin kysymys kuinka pitkään Luppe on nähty touhuamassa näissä kuvioissa, kuuluisi useimmilta suunnilta lähes poikkeuksetta vastauksena, aina. Keimolan moottoriradalla Luppe kävi aktiivisesti katsomassa silloisia ratakisoja. Helsingin vanhassa Messuhallissa, nykyisin Kisahallina tunnetussa rakennuksessa, järjestettiin vielä 60-luvun puolella vuosittaisia uusiin autoihin keskittyneitä autonäyttelyitä, jotka tietysti nuohottiin läpi. Tästä näyttelystä, sen annista ja miehiin kohdistuneista vaikutteista Luppe on sittemmin jossain vaiheessa keskustellut Leinon Pekan kanssa, joka on kertonut käyneensä samassa paikassa ihmettelemässä samoja asioita. Lehdistä tuli ammennettua lisäksi kaikki mahdollinen moottoriurheiluun liittyvä. Matkat kodilta radalle ja takaisin taittuivat nätisti fillarilla. 60-luvun puolivälin hujakoilla Luppe vietti vanhempiensa kanssa paljon aikaa Veikkolassa sijainneella kesämökillä, ja siellä naapurin Joppe Saarinen rakenteli hot rodia 30-luvun loppupuolen Dodgesta. Ajokortti-iän täytyttyä rallin, ratakisojen ja moottoripyöräurheilun seuraaminen sen kun vaan lisääntyi ja niitä tuli käytyä ihmettelemässä kavereiden kanssa monessa eri paikassa. Nykyisin Joppe asuu Aleksis Kiven kadulla Helsingissä. Kipinä syttyi junnuna Luppe kertoo kiinnostuksen autoihin ja moottoriurheilun suuntaan saaneen alkusysäyksen Eläintarhanajojen aikoihin. Käydessään kansakoulua ensimmäisellä ja toisella luokalla Alppikadulla, käytiin koulua siihen aikaan vielä lauantaisin. Luppe sai yhdessä veljensä kanssa välillä autella Joppea hänen touhujensa parissa, mistä kiitoksena pojat pääsivät kylän raitille kyytiin autolla, jonka ovissa luki tämän nimi Hodges Dodges. Jos siinä ei käynyt, ei myöskään päässyt ajamaan.. Näin voidaan todeta Lupen saaneen Veikkolassa ensikosketuksensa hot rod -maailman suuntaan. Jopen kaverilla oli likipitäen samanlainen metallinhohtovihreä Dodge. Näihin aikoihin Luppe oli jo ennättänyt aloittaa ammattikoulun ja lisämielenkiintoa Veikkolan suunnalla löytyi Jopen Jenkeistä hankkimista autolehdistä. Niinpä kaikki harjoitukset ja kisat vetivät Martti ”Luppe” Luoso Varsinainen MONITOIMIMIES Martti ”Luppe” Luoso on toiminut FHRA:n toimintaan kiinteästi liittyvissä tehtävissä yli 40 vuoden ajan ja ollut sen myötä monessa mukana. Opettaja vei oppilaansa luokkaretkelle Eltsun kisoihin, joten ei ihme, että ne tekivät suuren vaikutuksen. TEKSTI HEIKKI MALINEN, KUVAT MARTTI LUOSON ARKISTOT, JARMO MARKKANEN juniorin aina radalle. Tämä tapahtui NordenskiölYksi mieleenpainuvimpia kokemuksia oli kiihdyttää lajin kotimaassa. Kisaviikonloppuina kavereitten kanssa ohjelmaan kuuluivat kaikkien harjoitusten, aika-ajojen ja kisalähtöjen seuraaminen. Mukaan FHRA:n toimintaan Mikäli Luppe ei tänä päivänä ihan väärin muista, liittyi hän FHRA:n jäseneksi vuonna 1974
Tehtävien myötä hänelle ovat tulleet tutuksi monet lentokenttäradat, kuten Kauhajoki, Seinäjoki, Pori, Naarajärvi, ja missä milloinkin kisoja ajettiin ennen Motoparkia ja sittemmin vuonna 1990 avattua Alastaroa. Kuskin paikalle Lupen kilvanajoon liittyvää historiaa tutkailtaessa esiin ponnahtaa erityisesti yhteistyössä pitkän linjan Buick-harrastaja Jukka Lammisen kanssa rakentama Suomen ensimmäinen Junior Dragster -projekti jollain Mc Cullochin moottorilla. Silloin ajettiin vielä Standardryhmää ja erillään Modified Standard -ryhmästä. Tämä kokeilu eteni vieläpä pienen haasteen muodossa, eli jos Luppe onnistuisi ajamaan alle 13 sekunnin ajan, lähtisi hän heti perään Ruotsin Mantorpiin ajamaan kisaa. Hän oli järjestämässä heti ensimmäistä näyttelyä vuonna 1978 ja kaikkia sen jälkeen. Vasemmalta: Mikko Luoso, Kari Viitanen ja Martti Luoso. Johtokunnan tehtävien kautta aukenivat moninaiset tehtävät eri tapahtumien puitteissa. Yhteensä 40 näyttelyä! Vuonna 1979 Kari Viitasen ja Luoson veljesten rakentama Oldsmobile putsasi näyttelyn palkintopöydän ja komeili ansaitusti Veekasin kannessa. Kyseisen tapahtuman järjestäjätahoista löytyi tunnettu ruotsalainen kisakuski, tiimipäällikkö ja tapahtumajärjestäjä Picko Troberg. Vuonna 1965 esiteltiin Haagan kirkolla junanrataa. Luppe on kuvassa vasemmalla ja FHRA:n toinen puuhamies Matti ”Putte” Hämäläinen on kuvassa oikealla seisova poika. Luppe kokeili ja sai Buickin kulkemaan aikaan 12,98 sekuntia, mikä tarkoitti välittömästi tapahtunutta laivalippujen varaamista. Näihin aikoihin FHRA:n jäseneksi pystyi liittymään ihan kuka tahansa, kun aikaisemman käytännön mukaan jäsenet oli valittu halukkaiden joukosta. Näin aukeni vuonna 1975 paikka johtokunnan varajäsenenä, ja seuraavana vuonna hänestä tuli vakituinen johtokunnan jäsen. Auto oli todella nopea ja tuttu näky lajittelun ykköstilalla.. Lupen ja Jukan Kidster-nimen saaneella projektilla ei juurikaan ajettu. V8-MAGAZINE 29 . Keimolassa vuosina 1975–1976 järjestettyjen ensimmäisten kiihdytyskisojen jälkeen varttimailin mittelöt siirtyivät Räyskälään ja hivenen myöhemmin alkoivat katuautokisat Hangossa, missä Luppe toimi kilpailunjohtajan tehtävissä, kuten myös vuonna 1987 Motoparkin radan avauskisoissa. Turbo-V6 Buick Regal hankittiin 1989 Amerikasta virittäjävelho Ken Duttweileriltä. Johtotroikan parissa Luppe ennätti toimia peräti 33 kauden ajanjakson. Olivathan siellä paikalla sentään radan rakentamisen mahdollistanut Pasi Häkkinen ja monet muut sen ajan aktiivit. Joissain yhteyksissä on mainittu tämän kyseisen junnudragsterin olleen maailman ensimmäinen ja myös toimineen esikuvana ympäri maailmaa levinneille ja megasuosioon nousseille junnukilpureille. Kisaympyröissä Luppe toimi monet vuodet aktiivisena toimitsijana erinäisissä tehtävissä ja paljon ajanoton puolella. Loppusyksystä 2017 tätä haastattelua tehtäessä Luppe kertoo olevansa hiukka harmissaan siitä, ettei lähtenyt kesällä Motoparkin 30-vuotisjuhlakisoihin. Tuossa Mantorpin kisassa suomalaiset kuskit pärjäsivät kyseisessä ryhmässä Kaikenlaisia vempaimia on harrastettu pienestä pitäen. dinkadun Jäähallilla järjestetyn Vauhtinäyttelyn yhteydessä. Kyseessä ei ole sama junnuvehje minkä Asko Määttä rakensi omalle pojalleen ja jolla ajettiin runsaasti näytöslähtöjä kiihdytyskisojen yhteydessä. Liittymisen jälkeen posti kantoi kotiin kutsun Espoon Dipolissa järjestettyyn FHRA:n vuosikokoukseen. Juuri Jenkeistä tullut, vielä Amerikan väreissä ollut Buick Skylark oli ensi kertaa tositoimissa 1988 Mantorpin kisassa, jossa eliminaattorissa vastaan asettui Renate Rosen. FHRA:lla oli näyttelyssä oma pieni osastonsa, jossa oli esillä Bergströmin Reiskan '59 Chevrolet Impala ja pari prätkää. Erään kauden 1988 Motoparkin kisan yhteydessä Jukka yllytti Luppea kokeilemaan omistamaansa, Amerikasta tuotettua Stock-ryhmän '72 Buick Skylarkia (K/Stock Automatic). Mittavan työpanoksen Luppe on tehnyt FHRA American Car Shown kanssa. Sinne suunnattiin Mikko-veljen kanssa, ja kuinka kävikään, veli ehdotti Luppea ehdokkaaksi FHRA:n johtokuntaan
Sittemmin vielä tasan 20 vuotta myöhemmin vuonna 2008 Luppe ajoi samalla ja näihin aikoihin Virve Pirisen omistuksessa olleella Skylarkilla Mantorpissa eräänlaisen fiilistelykisan. Kilvanajoon liittyvää kipinää tappio ei kuitenkaan sammuttanut. Luppehan ajoi, ja innostui autosta niin paljon, että osti sen. Luppe itse nousi kovassa joukossa lajittelun viidenneksi, mutta sadekeli ja järjestäjän aikataulurajoitteista johtunut kaaviokokojen kutistaminen 32:sta, ensin 16-kaavioon ja lopulta vain 8-kaavioon löivät hänelle eteen kovan haasteen. Avauskisa jäi väliin siksi, että auto oli kaikessa hiljaisuudessa saapunut etuajassa Suomeen, mutta kumpikaan kaveruksista ei tajunnut kysellä asiaa huolitsijalta. Oma kilpuri Vuonna 1989 Luppe ja Jukka ostivat kimpassa Amerikasta turboahdetun V6-moottorisen 1984 Buick T-Type Regalin tunnetulta turbo-Buickien virittäjä velho Ken Duttweileriltä. Aikaisemmin mainittu Skylark jäi kilpaiTrucker-Luppe ´95 Rockwoodin puikoissa matkalla Phoenix International Racewaylle Arizonassa. Sillä kisattiin toista vuotta. Tekojärvellä kisataan Drag Boat -sarjaa. Kyseessä on muuten sama Camaro, jonka ohjaimissa junnuista isompiin autoihin nousun tehnyt Wilma Palasmaa nähtiin kilpailemassa kesällä 2017. Ensimmäisen kisan jälkeen sataman suunnalta tuli puhelu, missä udeltiin miksi satamassa kaksi viikkoa seissyttä autoa ei haeta pois. Olihan suomalaisilla siihen aikaan paljon Jenkeistä ostettuja ja siellä hyvin menestyneitä autoja. Tamperelainen Jukka Oja oli ostanut Jenkeistä John Strinicin vuosimallia 1968 edustavan E/Stock Automatic Camaron ja tarjosi sitä Lupelle ajettavaksi. Viitoslajittelija Luppe joutui siellä heti ykköslajittelija Renate Rosenia vastaan, ja omien sanojensa mukaan Luppe tietysti hölmöili punavalon. Helle oli kova ja lämpötila päälle 30 asteen, varjossa. Isolohkoisena auto oli helppo ajettava ja se toimi myös niin hyvin, ettei sille tarvinnut tehdä Lupen kertoman mukaan muuta kuin ajaa. Ymmärrettävä peruste Camaron myyntiin laittamisen ympärillä oli Lupen kohdalle osunut aivoinfarkti ja epävarmuus siitä, mitä hänen kohdallaan tulisi jatkossa tapahtumaan. Millenium Tourilla 1999–2000 toteutui neljän suomalaiskuskin suuri unelma ajaa NHRA-kisoissa. 30 V8-MAGAZINE melko hyvin. Phoenixin varikkopilttuuksi saatiin tunnelmallinen rantatontti. Auton saatuaan Luppe lähti Regalin kanssa ajamaan Mantorpin kevätkisaan, lajitteli siellä ykköseksi ja hävisi semissä Leppäsen Jussin '74 Pontiac GTO:lle. Kauden jälkeen Jukka halusi Regalin omakseen ja vaihtokaupassa Luppe sai Skylarkin, jolla oli aiemmin kilpaillut. ?. Vuosituhannen vaihtumista harrastajille sopivalla tavalla juhlivat oikealta katsottuna: Jukka Johansson, Luppe Luoso, Pasi Mikkonen ja Jarmo Markkanen. Luppe ajoi sillä ensimmäisen kauden Suomessa toisesta osakilpailusta lähtien. Tällä 396-kuutiotuumaisella ja luokitustehoiltaan 325 hv Camarolla Luppe kilpaili useamman vuoden ja myi auton pois vasta vuonna 2006
Edustava tiimikuva otettiin Kalajoen lentokentällä ajetun kisan yhteydessä. Saksan Hockenheimissa Luppe ennätti niin ikään käväistä Skylarkin kanssa joskus 90-luvun alussa. Norjan Gardermoenissa Luppe ennätti käväistä kilpailemassa kolme kertaa ja jokaisella kerralla kotiin tuomisena oli voittopokaali. Millenium Tour Suomalaisten Stock-kuskien järjestämä Millenium Tour -kisamatka on yksi vahvasti mieleen painuneista elämyksistä. Sadan auton joukossa kisaaminen maistui porukalle ja toi ikimuistoisen kokemuksen. Vastustajana oli Ari Körkkö, ja Lupen Camarosta loppui bensa noin 200 metrin kohdalla. FHRA:n näyttelyhistorian osalta Luppe nostaa omille korokkeilleen siirtymiset ensin Tikkurilasta Helsingin Jäähalliin, ja sieltä vielä paljon suurempiin nykyisiin tiloihin Helsingin Messukeskukseen. lukäyttöön Lupen silloiseen perheeseen, ensin Virve Piriselle, ja sittemmin myös junnudragstereiden kautta nousun tehneen Miikka Pirisen käskytettäväksi heti nuoren miehen täytettyä 16 vuotta. Perillä kuskit osallistuivat kauden 1999 lopulla kahteen kisaan ja vuoden 2000 alkupuolella kahteen kisaan. Körkkö porhalsi vauhdilla ohi, mutta Ruotsin lisenssillä kilpaillut kuski oli sortunut punavaloon. Eräs näistä Norjan voitoista oli tosi onnenkantamoinen. Samalla opittiin kuinka kova oli taso lajin kotimaassa: lajittelusijoitukset painuivat puolivälin tuntumaan ja pudotuskisa menestys jäi alkukierroksiin. ?. Ekat kisaturistimatkat Jenkkeihin löytyvät tältä listalta, samoin Myllerin Jukan kanssa tehty vierailu Essenin Motor Show’n suuntaan jo 80-luvun puolella. Mikkosen Pasi, Jukka Johansson ja päätoimittaja Jarmo Markkanen päättivät lähteä Amerikkaan kisaamaan vuosituhannen vaihtumisen ympärillä ja tarjosivat Lupelle mahdollisuutta lähteä mukaan, etenkin kun konteissa oli tilaa vielä yhdelle autolle. Lupen omien parhaimpien kilvanajosaavutusten joukosta voidaan mainita kauden loppupisteissä saavutetut SM-hopea (1994) ja kolme SM-pronssia (1992, 1993 ja 2000). Viimeksi mainitussa paikassa American Car Show on viihtynyt ja kasvanut yli 25 vuotta. V8-MAGAZINE 31 nationals legendaarisella Pomonan radalla sekä NHRA:n Phoenixin kisa. Mies näyttelyiden takana Lupen yli 40 vuotta jatkuneen taipaleen suurimpien OHO-elämysten joukkoon mahtuu useampia asioita. Luppe on jo aikoinaan harjoitellut junnutiimin ajattamista Miikka Pirisen kanssa. Moottori tietysti sammui ja Lupen matka kohti maalia jatkui rullaamalla vauhdin koko ajan hidastuessa. Omien sanojensa mukaan uuteen paikkaan siirtyminen on aina vaatinut enemmän tekemistä ja paneutumista käytössä oleviin tiloihin ja paikan tarjoamiin Jimin kanssa cruisailemassa tai ainakin tsekkaamassa autoja. Samalla reissulla oli mukana Jarmo Roivas, ja kilpailuryhmänä molemmilla sikäläinen ET Bracket. Yksi Mantorpin kisan voitto on omanlaisensa arvokas saavutus. Kisoina olivat Bakersfieldin Stock & Super Stock Combo, NHRA World Finals ja NHRA WinterNäyttelytoimintaan Luppe liittyi mukaan heti vuonna 1978 järjestetystä ensimmäisestä FHRA:n Tikkurilan American Car Show’sta alkaen, mistä lähtien hän on ollut vahvasti mukana suunnittelemassa kaikkia sen jälkeisiä näyttelyitä
Sileiden kylkiputkien muotoiltu ulostulo on hieno detalji. . Nyt ei kuitenkaan pidä nuhdella näyttelyn järjestäjiä, sillä Lupen mukaan edes harrastajakunta itse ei osaa sanoa, mikä vetäisi hallit täyteen kaikkina näyttelypäivinä. Ihmeellisyyksiä jokainen näistä, mutta jakoivat myös mielipiteitä. Hivenen myöhemmin näyttelyyn ryhdyttiin haalimaan todella erikoisia autoja Jenkeistä. Luppe ei edelleenkään osaa tänä päivänä sanoa mikä olisi semmoinen vetonaula, joka saisi suuret yleisöjoukot liikkeelle näyttelyn suuntaan. Ihan viimeaikaisemmista jutuistaan ja ilonlähteistään Luppe nostaa esille poikansa ”Pikku-Lupen”. Kyseessä on asia, mitä hän ei olisi uskonut pamahtavan tonteille vielä 60 ikävuoden kohdalla. Vuoden 1983 näyttelyssä oli ensimmäistä kertaa mukana ruotsalaisia autoja, jotka edustivat ihan selkeästi eri tasoa kuin kotimaiset autot. Mallin mukaan itse tehty gangsterilippa, hakuvalot ja 60-luvun alun Plymouthin kapselit ovat klassisia kustomointeja. Vuonna 2011 Luppe sai V8-Magazinen Pressipyttytunnustuspalkinnon. Arvokas työ harrastuksen eteen on myös palkittu useaan otteeseen. Näyttävä keulakoriste on alkuperäistä Oldsmobilea. Kotona nimittäin suunnitellaan, että tulevaksi kaudeksi perheen pojat Jimi ja Max aloittavat kiihdytyshommat junioreissa, ja tämän myötä Luppe olisi ”joutumassa” tiimipäälliköksi. Nyt muuten näyttää siltä, että ensi kaudella Luppe olisi taas ottamassa aktiivisemman roolin kisatouhujen parissa. 32 V8-MAGAZINE OLDSMOBILE Historian toisen FHRA American Car Shown iso puheenaihe oli Kari Viitasen flake-maalattu kustom Olds, jonka rakentamisessa Lupella oli iso rooli. Tikkurilan näyttelyn palkintoharava: Linjakkaaseen fastback-koriin ruiskutettiin VW:n värikartasta poimittu sininen, sen päälle hopeaa ja sinistä flakea sekä viime silaukseksi paljon kirkasta lakkaa. Kaikkea mahdollista Jari Sillanpäästä alkaen on vuosien saatossa kokeiltu, vaan eipä mikään ole saanut aikaiseksi neljän päivän loputtomalta näyttäviä ruuhkia ja sietämätöntä tungosta. kaikkiin mahdollisuuksiin. Futuramic 1948. . Esimerkkinä vaikkapa Jay Ohrbergin mitä ihmeellisimmät luomukset, kuten vaikkapa maailman pisin ja maailman levein auto
Nuori kaveri on Luoson Mikko. Se on alkuperäinen radiota, kelloa ja rattia myöten. Kyseisen näyttelyreissun sponsorina muuten toimi Tekniikan Maailma -lehti. Oldsissa oli suora 257 cid sivuventtiilikasi ja saimme sen osina puulaatikossa. Lupen harteille osuivat tämän auton kaikki peltityöt ja hitsailut erään autokorjaamon tiloissa. Olds pokkasi kaikki mahdolliset palkinnot: Peoples’s Choice, Street Cars -ykkönen ja Paras näyttelyosasto. Lähtökohta oli lohduton, kun auto 70-luvulla pelastettiin Helsingin Tattarisuon hylkyautovarikolta. Mukana talkoissa oli myös pikkuveli Mikko. – Rakentelusta jäi lähtemättömästi mieleen moottorin kasaus. Kirkkaansinisen flakevärityksen auton pintaan ruiskutti Helge Snabb. Ihme oli suuri, kun se lähti käyntiin laakista! Bensaa tankkiin, pientä sytkän säätöä ja baanalle. Vuotta myöhemmin Oldsmobile rahdattiin esille Tukholman Hot Rod Show’hun, ja auto huomioitiin sielläkin. ?. Kojelauta putsattiin ja maalattiin. Simo Riikonen Porin suunnalla teki omia luomuksiaan, muuten vastaavat erikoismaalaukset olivat varsin vähissä. Joidenkin tietojen mukaan kyseisen auton konservointiin on saatu valtiolta apua ja Taideteollinen Korkeakoulu on liittymässä mukaan oppilastyönä tehtävän konservointiehdotuksen muodossa. Verhoilu ja ovipaneelit syntyivät sinisestä plyyshistä ja valkoisesta keinonahasta. Oldsmobile vakuutti erikoisuudellaan niin yleisön kuin myös arvostelijaraadin. Oldsmobile kiersi näyttelyissä ja tapahtumissa vain vuoden verran, minkä jälkeen auto myytiin eteenpäin vuonna 1981. Peltitöiden jälkeen Oldsmobile siirtyi jatkotoimenpiteitä varten Lähderannassa sijainneeseen talliin. Orgis rattivalitsin vaihtui Mr Gasketin lattiasifteriin. Oldsmobile oli pitkään erään autokauppiaan omistuksessa siihen asti, kunnes se siirtyi Espoon Automuseon kokoelmiin. Hillman Impin takavalot upotettiin lokasuojan koloihin. Takapyörän aukon peittävät fender skirtsit ovat Lupen omaa tuotantoa ja ne väännettiin suorasta pellistä. V8-MAGAZINE 33 S yksyllä 1978 Viitasen Kari osti valmistuttuaan paljon kuuluisuutta saavuttaneen 1948 Oldsmobile Futuramic -projektinsa. Sen aikaisilla tiedoilla ja taidoilla pähkittiin välykset, momentit yms. Jännä tunne, muistaa Luppe. Auton valmistumisen kanssa tähdättiin vuoden 1979 American Car Show’hun, joka järjestettiin Tikkurilan jäähallissa. Kyseessä ei suinkaan ollut maailman ensimmäinen flake-maalattu auto, mutta ei Suomessa näihin aikoihin juuri kukaan ollut nähnyt mitään yhtä häikäisevää
Chargerin mallisto käsittää SXT:n, GT AWD:n, perinteisen R/T:n, GT PLUS Challenger SRT Demon on kautta historian ensimmäinen sarjatuotantoauto, joka nostaa etutassut ilmaan kiihdytyksessä. Demon on paukuttanut plakkariin monia ennätyksiä, joten se on tällä hetkellä yksi kiinnostavimmista superautoista maailmassa. todelliset superautot. Dodgella on tarjolla sellaisia virstanAWD:n ja Daytonan. TEKSTI KAI SALLMIO, KUVAT AUTONVALMISTAJAT Chrysler Group Moparin uutuudet herättävät vuodesta toiseen kunnioitusta, sillä tehdas on sisäistänyt sen tosiseikan, että retrohenkisyys puree autoilevaan kansaan enemmän kuin hyvin. 840-hevosvoimaisena (Demon Crate Pakage) auto kiihtyy nollasta sataan alle 2,5 sekunSuperautoja pylväitä, jotka saavat ihon kananlihalle. Hell yeah! Asia on huomioitu myös Guinnessin maailmanennätyksenä. Melkoisia speksejä katuautolle! Challenger herättää viimeistään takarivinkin ”nuokkujat”, kun keskustelun aiheeksi otetaan SRT Demon, joka on suorituskykyisempi kuin 1,5 miljoonan taalan ns. Demonin hintalapussa seisoo standardina hulppea 84 995 taalan lukema.. Kaikilta kolmelta suurelta löytyy edelleen suorituskykyisiä malleja, joista osan voinee rankata superautoiksi. 34 V8-MAGAZINE Uudet Jenkit 2018 AMERIKKALAISITTAIN Yhdysvaltalaisten hevosvoimabuumi on kestänyt pitkälti jo yli puolen vuosisadan ajan, eikä hypetyksessä ole näkyvissä lauhtumisen merkkejä. Auton saa hankittua edullisimmillaan 28 495 dollarilla, kun lippulaivasta saa pulittaa sievoisen 38 995 taalan summan. Esimerkkinä vaikka Charger, joka tuli maailmalla tunnetuksi viimeistään legendaarisen Steve McQueenin tähdittämän kulttileffan Bullitin ('68) myötä, vaikka brutaali muskeliauto jäikin rainassa ”pahisten puikottamana” luiskaperäisen Mustangin varjoon. Chargerin moottoritarjonta on riittävä, käsittäen 3,6-litraisen Pentastar V6:n (300 hv/358 Nm), 5,7-litraisen HEMI V8:n (370 hv/536 Nm), 392 HEMI-vinkkelin (485 hv/644 Nm) ja vähintään brutaalin 6,2-litraisen ahdetun HEMI SRT Hellcat V8:n (707 hv/881 Nm)
Eipä tilaihmeen muotoilu ole radikaalisti muuttunut vuosikymmenten aikana, auton tunnistaa edelleen helposti Kraisuksi. nissa ja varttimaili taittuu komeasti 9,65 sekunnissa. Carbon 65 -pakettia on saatavissa vain Grand Sport 3LT ja Z06 3LZ -varustetasojen yhteyteen. Carbon 65 on nimenomaan tehtaan kunnianosoitus 65-vuotiaalle Vettelle. Näitä herkkuja valmistetaan vain 650 autoa. Pacifica on tila-autojen ehdotonta aatelia. Eipä voisi tila-auto olla juuri tyylikkäämpi, vai mitä mieltä olette Chryslerin Pacificasta! Autossa käytetään 3,6-litraista Pentasatar V6:sta (287 hv/355 Nm), jonka turvin Pacific lyö luun kurkkuun monille euroja japsikinnereille liikennevalokiihdyttelyissä. Vakiomoottorina käytetään kaksilitraista turbonelkkua (275 hv/400 Nm), mikä ei pitkänlinjan jenkkiautoilijoissa herätä sen suurempia hurraahuutoja. Jeepin tunnistaa edelleen Jeepiksi, joten miksi muuttaa radikaalisti hyväksi todettua muotokieltä. Pursuit-kylkitekstit antavat jo osviittaa tulevasta, koska se tarkoittaa vapaasti suomennettuna takaa-ajoa.. Isokorinen luksusluokan kolmesatanen on nyt ollut tuotannossa 13 vuotta. Paketti käsittää korin hiilikuituosia, Ceramic Matrix Green -värin ja jotain spesiaalia matkustamon suhteen, kuten hiilikuitukoristellun ratin. Huhujen mukaan 300-sarja poistuisi markkinoilta kolmen vuoden kuluttua vuonna 2021, mikä jää nyt nähtäväksi. Muita moottoreita ovat 3,6-litraiKuvan Camaro ZL1 on varustettu 7500 taalan hintaisella 1LE-optiopaketilla. Miten tällaiseen maastoautoon voisi olla ihastumatta. Wrangler JK Rubicon Recon Editionin ulkoasu on tae maskuliinisuudesta. Chrysler luottaa edelleen 300-sarjan ja tila-autojen vetovoimaan. 51-vuotiaan Camaron saa hankittua edullisimmillaan 25 905 dollarilla, joten se on perusvarusteisena vain 320 taalaa Mustangia tyyriimpi vaihtoehto. Yhdysvaltalaiset poliisit diggaavat myös Chargeria, joten rosvoilla on kurjat oltavat ison lätäkön takana. Huikeaa ajatella, että varsinainen muskeliaikakausi ajoittui jo 70-luvun taitteeseen, mutta sen ajan suorituskykyisin Camaro olisi nyt täysin altavastaaja modernille Camarolle. Ei mitenkään. Chryslerit tunnetaan nykyään ehkä enemmän ylellisyydestä kuin varsinaisesta suorituskyvystä, kuten kilpailija Cadillac, jolla on tarjota vauhdinnälkäisille ostajille todellisia luksustykkejä useamman mallin voimin. Moderni ulkoasu puhuttaa, mutta vie samalla ajatukset Suomessakin aikanaan suosittuun Voyageriin. 300:nen on tyylikäs perhesportti, jonka saa tarvittaessa varustettua myös jonkinmoiseksi katutykiksi. Siinä tapauksessa on konepellin alle sijoitettava 5,7-litrainen HEMI V8 (363 hv/534 Nm), jolloin nollasta sataan taittuu piirun yli 5 sekunnissa. Demon on näin kautta aikain nopein tuotantoauto stripillä, joten vaviskaa kaiken maailman Porschet ja Ferrarit! Haastajan saa hankittua toki huomattavasti kesympänä, kun konetilaan isketään 3,6-litrainen Pentastar kutvonen, josta kutitellaan ”vain” 305 hevosvoimaa. General Motors Chevrolet jatkaa myös perinteisellä kaavalla, joten kestosuosikit Camaro ja Corvette ovat edelleen tehtaan ykkösbrändejä. V8-MAGAZINE 35 . 300:sta on tarjolla viitenä eri mallisarjalaisena
Cadillaciin on kautta aikain yhdistetty tyylikkyys ja loistoluokan varustelu. Lähtöhinta on 39 990 taalaa. Tehtaan mallistosta ei traditionaalisesti löydy hyötyajoneuvoja lainkaan, mutta henkilöautoja sitäkin kattavammin. Tästä ominaisuudesta on juuri eniten iloa kadulla, huippunopeudet ovat toissijainen asia. Buick Regalissa on neliveto (AWD) jo vakiovarusteena. Buick tarjoaa ylellisyyttä edullisemmin kuin eurooppalaiset Audi ja BMW. Konepellin alla lepää Eatonin ahtimella höystetty 6,2-litrainen V8 (640 hv/854 Nm), joka on kautta aikain tehokkain Cadillac-moottori. Moottorin jatkona toimii kahdeksanalueinen automaattivaihteisto. Pikkis on Fordin tuplasti vanhempaan F-150-malliin verrattuna vielä jokseenkin keltanokka, mutta on toki lunastanut paikkansa yhdysvaltalaisessa lava-autotuotannossa. vanhoja hyviä aikoja. Regal otettiin mukaan tuotantoon vuoden 1973 öljykriisin tienoilla, joten sitä ei voine luokitella yhtä vankaksi brändiksi, kuten esim. Kuvan Silverado edustaa Redline Editionia, jonka kerrotaan lisäävän katu-uskottavuutta. Sporttiauton valtikkaa pitää käsissään vuodesta toiseen nyt 65-vuotias Corvette, joka on amerikkalaisille liki yhtä tärkeä virstanpylväs kuin tähtilippu. Buick lienee hieman eksoottisempi merkki, vaikka tehtaan autotuotantoa on kestänyt jo hulppeat 119 vuotta. Mikäli tavallinen kadunmies pistettäisiin nimeämään yhdysvaltalaisia automerkkejä, moni osaisi nimetä GM:n osalta ainakin Chevroletin ja Cadillacin. Luksusauton imagosta huolimatta on kyse samalla eräänlaisesta superautosta, kun huiput saavutetaan yli 320 km/h nopeudessa. Silverado-pickupien konetilasta löytyy joko 4,3-litrainen V6:nen (285 hv/414 Nm), 5,3-litrainen V8 (355 hv/519 Nm) tai 6,2-litrainen vinkkeli (420 hv/624 Nm). Hintahaarukka pyörii 28 285–35 260 dollarin välillä perusvarusteisena. Camaroa ja Corvettea. Sitä Cadillac oli aikanaan, mutta nykyisin imagoa pönkitetään suorituskykyisillä autoilla. Eikä Z06 jää Ferrarille kiihdytyksessä 0–100 km/h:n nopeuteen kuin kymmenyksen, joten käytännössä autot ovat lähes yhtäläisiä kiihtyvyyden suhteen. 36 V8-MAGAZINE nen V6 (335 hv/385 Nm), 6,2-litrainen LT1 V8 (455 hv/617 Nm) ja huima Eatonin ahtimella varustettu 6,2-litrainen LT4 V8 (650 hv/881 Nm). Viimeksi mainittu mosa on ZL1:sen stanupannu, jonka turvin auto kiihtyy nollasta sataan 3,6 sekunnissa. Buickilla ei tosin ole tarjolla ainuttakaan mallisarjaa, joka kunnioittaisi nimellään ns. Tämän päivän Camaro on ulkoasultaan monin verroin hyökkäävämmän oloinen kuin esikuvansa vuosikymmenten takaa. Malliston huippua edustaa jälleen Z06, jonka voi helposti sisällyttää superautojen luokkaan. Sen avittamana neliovinen käyttöauto kiihtyy nollasta sataan alle 4 sekunnissa ja huippunopeus on 322 km/h! Uskomatonta, mutta totta. Vertailun vuoksi mainittakoon, että Ferrari 812 Superfast kustantaa reilusti yli 300 000 taalaa, joten samaan hintaan saa peräti kolme Vetteä ja rahaakin jää vielä liki kolmen perus-Camaron verran. Näin Corvettea voinee pitää jopa järkihankintana. ZL-ykkösen lähtöhinta on reilusti yli 60 000 taalaa. Valikoimasta löytyy myös 200 hevosvoimalla ladattu 1,6-litraiCadillacin Glacier Metallic Edition CTS-V sisältää mm. ?. Esimerkkinä vaikka perhekäyttöön sopiva CTS-V, jonka suorituskyky vastaa urheiluautoa. Konetilaan isketään 310-hevosvoimainen V6-moottori (382 Nm). Chevyn hyötyajoneuvoista on tällä erää nostettava parrasvaloihin 20 vuotta täyttävä Silverado pickup. Z06:sen saa hankittua halvimmillaan 79 495 dollarilla, jolla saa takuuvarmasti vastinetta rahoilleen. hiilikuituosia, Recaron ”vauhtijakkarat” ja Brembon punaiset jarrusatulat. Silveradoa on tarjolla 1500-, 2500HDja 3500HD-sarjalaisina
Expeditionissa on tilaa peräti kahdeksalle henkilölle. Mustangin halvimmalla (EcoBoost Fastback 25 585 $) ja kalleimmalla (Shelby GT350R 64 645 $) mallilla on hintaeroa perusvarusteisina hulppeat 39 060 dollaria, eli lähes tarkalleen kuvassa olevan luiskaperäisen GT Premiumin verran. Eräällä tavalla kiinnostavimmat ponimallit ovat GT Fastback, GT Premium Fastback ja Convertible sekä Shelby GT350 ja GT350R. Nyt kunnioitetaan vastaavasti vuoden 1967 voittoa 2018 Ford GT ’67 Heritage Editionilla. Lava-auto on eräänlaista patriotismia parhaimmillaan, mikäli asiaa kysyy jenkeiltä itseltään. XL edustaa perusmallia, jonka hinta lähtee 27 380 dollarista. Kalleimmasta King Ranchista saa pulittaa edullisimmillaan 51 600 taalaa, jolla saa konetilaan vakiona 395 hevosvoimalla ladatun 5-litraisen TiVCT V8:n (542 Nm), kun XL:n ostaja saa tyytyä 3,3-litraiseen Ti-VCT V6-pannuun (290 hv/359 Nm). V8-MAGAZINE 37 nen turbotettu nelipyttyinen Cascada-avo. ?. Sijoituksella saa vastineeksi muun muassa extraluksusta ja veret seisauttavan 1268 Newtonmetrin väännön, mikäli valitsee konetilaan juuri 6,7-litraisen nokivasaran. Katumaastureita ja tila-autoja on myös tarjolla kattavasti. Super Duty -raskassarjalaisten valtikkaa kantaa kunnialla F-450 Limited, jonka väkevyyttä edustaa parhaimmillaan huima 6,7-litrainen Power Stroke V8 Turbo Diesel moottori (450 hv/1268 Nm). Tuskin kukaan osasi 60-luvun puolivälissä ennustaa, että nuorekkaalle kansalle tuoreeltaan lanseerattu poniauto tulisi olemaan tehtaan ykkösbrändi monta vuosikymmentä myöhemmin. F-150:sta on tarjolla XL-, XLT-, Lariat-, Raptorja King Ranch-sarjalaisina. Siinä missä vanhojen jenkkiautojen omistajakäsikirjat olivat eräänlaisia vihkosia, nykyjenkkien ohjekirjat muistuttavat jo paksua romaania. Ford Motor Company Mustangin elämänkaari on ollut huikea, kestosuosikin niittäessä mainetta jo yli 50 vuoden ajan. Kulkua avittavat 3,5-litraiset Ti-VCT V6-pannut (287 hv/344 Nm) ja EcoBoost V-kutoset (365 hv/475 Nm). Kanadassakin hittituote kantaa jo legendan viittaa. Mikäli perinteisen kasikoneen äänimaailma ei jostakin syystä miellytä tai budjetti on rajallinen, voi tyytyä pienitehoisimman 2,3-litraisen EcoBoost turbonelosen ”ininään” (310 hv/475 Nm). Raskassarjalaisia on tarjolla 21 eri versiota F-250-, F-350ja F-450-mallisarjoista. Samassa veneessä ollaan! Expedition Platinum -katumaasturit ovat todellisia modernin teknologian keskuksia. Viime vuonna Ford ilahdutti kansaa ’66 Heritage Editionilla legendaarisesta GT:stä, jolla kunnioitettiin vuoden 1966 LeMansin voittoa. Kiihtyvyys nollasta sataan sujuu parhaimmillaan neljässä sekunnissa. Maailmasta ei löydy kovin montaa vastaavaa menestystarinaa. Tässä se on, Ford F-150 pickup, Yhdysvaltojen suosituin lava-auto viimeiset neljä vuosikymmentä. Huippusuosiota nauttiva F-150:nen on tämän vuoden ehdoton sankari, koska pikkis on ollut nyt tasan 40 vuotta USA:n suosituin lava-auto. Katumaastureiden kunkku on eittämättä Expedition, jonka hierarkian korkeimmalla pallilla keikkuu lähtöhinnaltaan 75 400 dollaria kustantava Platinum Max (375 hv/637 Nm). Näiden yhdistävä tekijä on luonnollisesti suorituskyky. Legendaarisesta 5,0-litraisesta Ti-VCT -kasista kutiteltiin vielä vuotta aiemmin 435 hevosvoimaa, mutta täksi vuodeksi konimäärää on kasvatettu jälleen 25 kaakilla lähinnä polttoainepuolen muutoksin (460 hv/569 Nm). Vääntöä on kasvatettu viime vuodesta 14 Nm:llä, joten suunta näyttää olevan edelleen nouseva vuodesta toiseen. 40-vuotias Veekasi onnittelee 40-vuotiasta kestosuosikkia. Hyötyajoneuvoista pickupit ovat edelleen amerikkalaisille yhtä tärkeä asia kuin hampurilaiset pikaruokana nautittuna konsanaan. Näistä sympaattisin tilaauto lienee laatikkomaisuudestaan tunnettu Flex, jonka kaikki kolme versiota (SE, SEL ja Limited) sijoittuvat hinnaltaan 30 195 – 38 400 taalan välille. Halvin 250:nen kustantaa 32 890 dollaria, kun hintavimman F-450 Limitedin hintalapussa seisoo hulppea 85 805 taalan lukema. Maskuliinisinta kyytiä tarjoaa kuitenkin 5,2-litrainen Ti-VCT vinkkeli (526 hv/582 Nm), joka löytyy vakiona Shelbyjen sisuksista
V iime mallivuodelle Harley-Davidsonin Touring-mallit saivat uuden 107-kuutiotuumaisen ja kahdeksanventtiilisen moottorin. Street Bob -malli jatkaa elämäänsä Softail-pohjaisena ja luvalla sanoen paljon paremman näköisenä kuin edeltäjänsä. Kokeilumalli FTR1200 Custom enteilee kaltaisensa luomuksen ilmestymistä sarjatuotantoon. Kilpailussa Harleyn kanssa tämä on välttämätön kortti. Mallivuodelle 2018 H-D tiedotti merkittävistä muutoksista, Indian vuorostaan olemassa olevan edelleen kehittelystä. Melkein uskallan lyödä asiasta vetoa. Dynan loppu merkitsee samalla Twin Cam -moottorin loppua. Välivuoden 1982 jälkeen ilmestyi Touring-runkoiseen mallistoon taas FLHS, nyt mallinimeä myöten Electra Glide Sport. Harley-Davidson Harley on uudistanut täysin Softail-mallistonsa ja haudannut samassa yhteydessä koko Dyna-linjan. Ne ovat olleet suosittuja edullisen hintansa ja hyvän ajettavuuden takia. Satula ylös ja säätämään! Milwaukee Eight -moottorin myötä suorituskyky nousee uudelle tasolle. Minun mielestäni luontevampi toteutus eikä lainkaan hullumman näköinen laite aivan sellaisenaan. Victory ei oikein koskaan löytänyt paikkaansa markkinoiden paletissa, vaikka hyvä ja aivan vakavasti otettava moottoripyörä olikin. Koko runko on yksinkertaistunut ja keventynyt sekä jousituksen ominaisuuksien muokkaaminen huomattavasti helpottunut. Pyörä oli katteistaan ja laukuistaan riisuttu Electra Glide. TEKSTI MIKKO ISOKANGAS, KUVAT HARLEY-DAVIDSON JA INDIAN Victory-moottoripyörien valmistus päättyy. En tiedä, jääkö sitä kukaan erityisesti kaipaamaan. Sen uumoiltiin pian ilmestyvän myös muiden mallien voimanlähteeksi. Nopeasti vilkaistuna entistä muistuttava runko on muuttunut erityisesti sieltä tärkeimmästä paikasta eli perästä. Viimeisin lisäys uuteen Softail-perheeseen on Sport Glide. Ymmärrettävä liike, sillä Indianin lanseeraamisen myötä yhtiöllä oli moottoripyörä, jolla on perinteitä. Vuosina 1980–1981 myytiin mallia FLHS, jonka kirjainyhdistelmän ”S” mainittiin tehtaan mainonnassa tarkoittavaan sanaa ”sport”. Niin kävikin, mutta samalla muuttui paljon muuta. Wrecking Crew -joukkue teki selvää jälkeä USA:n kansallisessa maaratasarjassa FTR750kilpapyörällä. Indianin emoyhtiö Polaris Industries ilmoitti yllättäen viime tammikuussa, että Uudet moottoripyörät 2018 pakka uusiksi Aivan kuin vuosikymmeniä sitten, on suuria amerikkalaisia moottoripyörämerkkejä jäljellä taas kaksi. Ostaisin yhden, kiitos! HARLEYN 38 V8-MAGAZINE. Tuotannon rationalisointi vaikuttaa tässä tapauksessa koituneen kuluttajankin hyväksi, sillä uutta Softailia on kehuttu kautta lehdistön linjan. Se tarkoitti tällä kertaa Inkkarilla keulii. Jollen väärin muista, on Sport-sana ollut käytössä Big Twin -malliston yhteydessä vain kerran aiemmin. Iskareita on nyt kahden sijaan yksi ja se sijaitsee satulan alla. Dyna-mallistossa uransa aloittanut Street Bob elää vieläkin, nyt Softail-pohjaisena. Dynamalleja sen sijaan varmasti
Harley-Davidson Street Glide Special 115-vuotisjuhlavärityksessä. Odotettua oli, että Scout-mallista luodaan bobber-versio, ja nimeksi sille annetaan Bobber. Custom Vehicle Operationin käsittelemissä Touring-malleissa on Milwaukee Eight -moottorin 117-kuutiotuumainen versio, CVO Limitedissä nestejäähdytetyin sylinterinkansin. Indianin laukkupyörämalliston huipulle luotiin Roadmaster Elite. Tankin ja lokkarien värin voi valita viidestä vaihtoehdosta. Luonteva ja oletettu kehitelmä Scout-mallille. Sen jalkatapit ovat 38 millimetriä perusmallia taaempana ja takajousitus tuuman matalampi. Imuja pakopuolen virtauksia parantamalla on saavutettu edellisten lisäksi myös muhkeammat pakoäänet, väittää Indianin kansainvälinen tuotepäällikkö Ben Lindaman. Uskokaa tai älkää, tämä johtuu tiukentuvista päästövaatimuksista. Hauskaa! Touring-, Sportsterja Street-linjat saavat osakseen pientä parantelua sinne tänne. 115-juhlavuosi näkyy mallistossa myös. Ei huono! Se joka ei niinkään perusta tehoista vaan enemmänkin hienoista maalipinnoista, voi valita Icon Series Paint -valikoimasta korean värityksen muutamiin Indian-malleihin. Mullistavia uutuuksia ei vielä kuitenkaan esitelty, vaan paranneltiin jo olemassa olevia malleja. Uusi Sport Glide -malli on sen sijaan syntynyt varustamalla uusi Softail-peruspyörä irrotettavalla katteella ja laukuilla sekä muilla sopivilla lisukkeilla. Takana menestyskilpuri FTR750. Lokkarit ovat lyhyet ja yleisilme tummanpuhuva. Valmistusmäärä rajoitetaan 250 yksilöön ja värejä on tarjolla vain yksi, sininen. Indian Scout Bobber. V8-MAGAZINE 39. Uusista uusin on Harley-Davidson Sport Glide. Indian Victoryn lopettamisen myötä on Polariksella paremmin rahkeita panostaa ainoaan moottoripyörämerkkiinsä Indianiin. Kaikki isot Inkkarit on varustettu 111-kuutiotuumaisella Thunderstrokemoottorilla. Indian Scout FTR1200 Custom on juuri tätä. Kilvanajoa on kautta aikain käytetty menestyksekkäästi ajoneuvojen markkinointiin ja kokeilumalleja asiakaskunnan mieltymysten haisteluun. Se on urheilullinen matkapyörä amerikkalaisittain. Uuden mallivuoden myötä se tarjoaa 15 hevosvoimaa lisää tehoa ja yhtä monta Newtonmetriä lisää vääntöä. Sinistä pyörää valmistetaan 250 kappaletta. . Tankkimerkeissä on 23 karaatin kultaa. Harleyn Touring-mallisto on viime vuosina ollut erittäin suosittu, eikä tämä pyörä ainakaan hankaloita tilannetta. Se on mainio yhdistelmä Softail-tekniikkaa ja Touring-malliston henkeä. Kamala takalokkarinjatke/kilpiteline avaa valtavat markkinat tarvikevalmistajille. Erikoispyöriä erikoisvärissä löytyy moneen lähtöön. ”Sport” saatiin siis tällä kertaa varusteita lisäämällä eikä vähentämällä. kiinteästä katteestaan riisuttua Tour Glideä. Malliston suureksi päälliköksi on ideoitu Roadmaster Elite, joka on nimensä mukaan erikoispyörä. Katteen korvasi pelkkä tuulilasi
Tästä aamupalan kautta autolle ja kohti Gateway Motorsport Park -rataa. Huh huh, käsi ylös kuinka monta suomalaista kiihdytystiimiä on kehuttu NHRA:n uutisissa. Suomalainen VIP & Flying Finns kilpatiimi Amerikan 2017 Drag Weekille. 40 V8-MAGAZINE. Parkki-alue oli erikoisesti pienessä ja loivassa rinteessä, johon aloimme Heti vedon jälkeen Jannen silmä kipeytyi niin pahasti, että hänet vietiin ambulanssilla paikalliselle terveysasemalle, missä iiriksessä todettiin olevan viiltohaava. AUTOTKIN POIKIVAT Viime numerossa kerroimme kuinka itse Drag Week -kisa starttasi, ja nyt jatkamme tarinaa toisen kisapäivän aamusta alkaen. TEKSTI JA KUVAT VIP & FLYING FINNS Päivä 13 Tiistaiaamu alkoi makeasti, kun VIP-tiimin ”manageri” Niklas tuli ilmoittamaan, että meidät oli mainittu useiden kuvien ja kehujen myötä kisan kiinnostavimpana autona NHRA:n TV-uutisissa suorassa lähetyksessä. Tämä alue on ns. Autoa ja Uhaulin peräkärryä parkkiin ajaessa paikalle tuli yksi Hot Rod magazinen vanhoista pieruista eli pääjehuista nimeltä Keith Turk ystävällisesti piruilemaan, että mitä helvettiä te siihen parkkeeraatte. Gatewayn lineupissa venailua maailman kovimpien katupelien rinnalla. impoud-area, johon otetaan erityistarkkailuun vain jokaisen luokan kolme nopeinta autoa. Ratavarikolla ajoimme Vipin mahdollisimman lähelle pääkatsomoa, ainoana ajatuksena, että rata ja fasiliteetit olisivat mahdollisimman lähellä. Oli kohtalaisen hienoa kertoa herralle, että tämä auto on tällä hetkellä ymmärtääksemme kolmantena Ultimate iron -luokassa, minkä jälkeen viiksekäs vanha herra tööttäsi onnitteluiden kera tarran Vipin takaikkunaan tokaisten samalla, että näitä ei ole jokaisessa katukilpurissa. Matkan varrelta saimme matkaan myös uuden flektin, jonka pitäisi olla samankokoinen kuin hajonnut
tavaraa noin 500 kilon edestä. Ambulanssissa huuhdeltiin kuskin silmä ja todettiin, ettei siellä ole enää mitään likaa tai ylimääräisiä objekteja. Tällä kertaa Janne ilmoitti olevansa varsin valmis lähtemään sairaalaan. Edessä olivat ns. Lähes sokeana ja yksijalkaisena sekä edellispäivän säädöillä Vippi lensi aikaan 8,07 sekuntia 273 km/h loppareilla, mikä olikin tähän mennessä ylipainoisen Vipin nopein Amerikan kisoissa ajettu aika. End of the Road, tai pitäisikö sanoa Race. Ei voi olla todellista, että yhtä miestä koetellaan parin tunnin aikana näin paljon. Janne sai irvistellen ajettua auton vielä takaisin varikolle ja käytyä hakemassa uudet reittiohjeet, minkä jälkeen kuskin olo huononi jo niin pahaksi, että paikalle piti pyytää sama ambulanssi. Mikä tärkeintä, uusi flektipaketti oli laitettu kärryn taakse maahan noin 5 metrin päähän kärrystä, ja paketin reuna ehti jo jäämään peräkärryn renkaan alle. VIP on juuri hinattu motarin vieressä olevalle huoltoasemalle ja järjestäjälle on ilmoitettu, että VIP on keskeyttänyt kilpailun. Impound-karanteeniin päässeiden autojen piti ensimmäisen päivän ohjeiden mukaan päästä ajamaan ns. Edellisen päivän tapaan Jyrki otti auton etupään puuhastelut haltuun ja Janne takapään. Tässä vaiheessa kello olikin jo yli kuuden illalla ja ratavarikolta olivat lähes kaikki muut lähteneet kohti seuraavan päivän paikkaa, eli Byron Dragway:tä. Onneksi hän sai kärryn pysähtymään, joka oli täynnä bensakannuja, varaosia, tunkkia yms. Ensihoitaja ilmoitti, että on lähdettävä sairaalaan lisätutkimuksiin kivun tuottajan selvittämiseksi. Sairaalassa oli tietenkin pitkät jonot, eikä sieltä meinattu päästää herraa heti ulos, koska hän ei nähnyt eteensä. Onneksi kärry liikkui tätä ennen sen verran, että flektipaketti irtosi renkaan alta. Suomi, Sisu, Perkele, meillä ei luovuteta ihan pienestä! Näin päästiin ajamaan päivän ensimmäinen veto. Amerikan tyyliin tämä tarkoitti sitä, että noin 50 paperin allekirjoituksen jälkeen, (jotka lähinnä koskivat sitä, että Janne oli kieltäytynyt sairaalahoidosta ja oli nyt omillaan), päästettiin kuski ulos Ambulanssista, ja samalla jono olikin jo alkanut vetämään. Koska olimme oman luokkamme kolmen parhaan joukossa, kuului meille tämä ”etuajo-oikeus”. Janne aloitti hommat irrottamalla kärryn koukusta, jotta sen tilalle pääsisi asentamaan jarruvarjoa. 0-kaistaa, jolla kisan kärki pystyi kiilaamaan muut ajoneuvot. Taas oli muilla kuskeilla huulet pyöreänä ihmettelystä. Tässä kohtaa oli selvä, ettei Janne pysty ajamaan metriäkään seuraavalla pitkällä siirtymällä, joten Jyrkillä oli pitkä ajorupeama edessä. Yllättäen kärry, jossa ei ollut apupyörää eikä käsijarrua, lähti valumaan loivaa rinnettä alaspäin, jolloin Janne säntäsi kärryn taakse sitä pysäyttämään. No, kukaan ei tosin uskonut, että lineuppiin tulee ambulanssi pillit päällä, pysähtyen Vipin kohdalla ja pyytäen kuskia sisään. Vippi saatiin kuitenkin kisakuntoon Jannen klenkatessa ja renkaita istualtaan vaihtaessa. Janne yritti omin päin työntää kaikin voimin kärryä ylöspäin, että flektipaketti ei tuhoutuisi, jolloin hänen oikean jalan nilkasta kuului pamahdus, kun akillesjänne meni poikki ja jalka luonnollisesti petti alta. Joten kuskille laitettiin ajokamat niskaan. Toiminta paikallisessa arvauskeskuksessa oli sen verran hurjaa, että Janne päätti olla vielä mainitsematta kipeästä jalastaan yhtään mitään. Oli aika siirtää auto lineuppiin, ja niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, meni Jannella jotain metallia silmään. Tähän Janne joutui ilmoittamaan kohteliaasti, että valitettavasti ei pysty nyt kyllä sinne lähtemään, kun on vähän muita ”hommia” hoidettavana. Tässä kohtaa ja näin huonossa kunnossa olisi varmasti ollut viisainta jättää veto vetämättä, mutta kun Amerikkaan asti oli tultu ja jengi seurasi Vip-tiimiä aina Suomesta käsin livenä, ei vaihtoehtoja paljonkaan ollut, ainakaan kuskin mielestä. Tällä välin Jyrki alkoi laittaa autoa katukuntoon, ja kun se oli tehty, oli edessä pitkä odotteluaika, sillä Jannen silmässä todettiin olevan iiriksessä viiltohaava, joka ilmeisesti oli tullut metallin sirusta. Surullista nähtävää… V8-MAGAZINE 41. AUTOTKIN POIKIVAT purkamaan tavaroita. . Tästä syystä lineupissa menikin sitten vähän pidempään, ja samaan aikaan Jannen silmää pyydettiin huuhtelemaan radan ensiapuhenkilökunnan toimesta. Ympärille saapuneet fanitkaan eivät tainneet tajuta kuinka kipeä Jannen jalka oli. lmeisesti kukaan ei ymmärtänyt tai uskonut, että nämä ”suomalaisurpot” voisivat pärjätä niin hyvin. Tätä ihmetellessä Janne totesi jalan toimivan ainakin joten kuten ja varpaiden liikkuvan, joten auton kasaamista kisakuntoon piti sitten vain jatkaa hammasta purren. Tämän jälkeen koukattiin vielä apteekista hakemassa silmään dropit ja suunnattiin takaisin kohti Gateway-rataa. Motti purettiin vielä samaisena yönä keskeytyksen jälkeen Tepeneiden tiloissa. Silti silmässä oli vielä kipua. rutiinitoimet, joihin kuului auton valmistelu kisakuntoon, venttiilien zekkaus, renkaiden vaihto, pakoputkien irrotus, jarruvarjon kasaus, huohottimien modifiointi, josta oli muuten johtunut tuulilasille lentänyt öljysumu, sekä uuden flektin vaihto
Keskiviikko. Prosessi aloitettiin mäntien vaihdolla, neljä mäntää ylös, retusointia, ja kaksi uutta tilalle. Päätimme, että kaikesta huolimatta yritämme vielä kunnostaa moottorin ja tähdätä takaisin Cordovan radalle perjantaiksi, jolloin siellä ajetaan finaalipäivän vedot. Niklas ja Janne kävivät pikaisella 22 tunnin lenkillä hakemassa tällä välin Cordovasta oman laina trailerimme, minkä jälkeen kamat taas Tepenien tallin pihalla kasaan kyytiin ja nokka kohti takaisin Cordovaa. Saku sai korjattua toisen turboahtimen, mutta toinen jäi väkisin rikkinäiseksi, koska meillä ei ollut siihen osia. Alkumatka menikin reippaalla vauhdilla ihan sujuvasti pienen sade kuuron saattelemana, mutta noin 30 mailin motarilla ajon jälkeen yhtäkkiä poksahti lujaa ja pelit seis, VIP tien sivuun. Torstaina saimme kannet sovitettua ja kiinnitettyä mottiin. DW-kisaan kuuluvalla tavoin jouduimme soittamaan järjestäjälle, että keskeytämme kisan VIPillä. Koneistamo oli isän ja pojan pitämä yritys missä on kaikki laitteet mitä rannekkeella voi kuvitella saavansa. Eniten positiivista palautetta kotimaisilta harrastajilta tuli reissusta lähetetyistä Facebook Live-feed lähetyksistä. Prkl, svedupetterit menivät puihin?! Tästä huolimatta ahtopaineet lähdössä nousivat hienosti, mutta meno katkesi heti 0,3 sekunnin kohdalla, kun veto loppui. Se mitä kaikki salaa osasivat jo salaa pelätä, oli tapahtunut. 42 V8-MAGAZINE. Janne kävi ihan hiilenä, koska oli saanut käskyn ajaa vain puoleen väliin täysillä, ja jos nyt kerrankin saadaan katsottua kunnon Suomi-Ruotsi maaottelu maiden nopeimpien katuautojen välillä. Eli jälleen pakoventtiili poikki, tällä kertaa seiskapytystä, ja vaurioita sitten ihan huolella. Hyväksi tutuksi siellä päässä jo tullut Layne Automotive lupasi hoitaa työntötankojen lyhennyksen perjantaiaamuksi. Amerikassa dataliikenne on kallista ja pelkästään live lähetyksiin paloi noin 350 euroa. Ainoa positiivinen asia oli tässä kohtaa se, että olimme noin 40 mailin päässä Tepeneiltä, joka oli siis toiminut päämajanamme koko reissun ajan. Hajonneesta kannesta irrotettiin siihen sovitettu pakoventtiili ja sen hionta takaisin varakansiin tehtiin paikallisella koneistamolla, Performance Automomotivella, josta saimme muutakin apua. Tästä kaikesta huolimatta olimme kakkosina omassa luokassamme. Joten hihat käärittiin ylös, korkattiin Budweiser kaljalaatikko ja alettiin hommiin. Tämä oli Jannelle mannaa, sillä nyt päästiin katsomaan kuka on kuka pohjoismaiden katuautojen skenessä. Ahtoa laitettiin lähtöön lähes 1 bar, mistä sen oli tarkoitus nousta 1.5 bariin, ja lähtökierroksia 5100. Ukot olivat painaneet useamman vuorokauden lähes samoilla silmillä, joten Voiko tämän isänmaallisempaa tunnelmaa kuvitella rapakon taakse burnismonttuun. Rottleria, Sunnenia, virtauspenkkiä, Superflow dynoa, you name it! Tämän lisäksi saimme tehdastilauksena 16 kpl ¼" pidempiä työntötankoaihioita lentorahtina Cordovaan, missä oli nyt sitten tarkoitus ajaa näytöslähtöinä Drag Weekin päättävä kisa. Asconan omistaja ja kuljettaja Magnus nimittäin itse haastoi jo VIPin Roadkillin suorassa Live-feed lähetyksessä. Muu tiimi oli kuitenkin sen verran uteliaita, että VIPistä purettiin saman tien kansi pois. Tarkoituksena oli kansien vaihdon jälkeen vetää jälleen testiveto ensiksi puoliväliin, että selviää tarvitaanko auton säätöjä muuttaa. Mutta kuinkas kävikään, Jykä ymmärsi yskän ja ilmoitti kuskille, että vedetään riskillä alusta loppuun täysillä, jos peli tuntuu laukkaavan. Viimeisenä niittinä totesimme, että molemmat turbotkin ovat rikki, kun niistä on painanut läpi motin palasia. Päivä 16. Käydään näyttämässä, että mitä suomalainen SISU tarkoittaa. Se kisa oli sitten siinä. Totesimme, että tällä kerralla kansi on korjauskelvoton ilman hitsausta ja männässä oli useampi reikä. Pikatutkinta tulpista ei näyttänyt lupaavalta, joten perässä paikalle saapunut suomalaisjoukkue sai hinata auton lähimmän bensiksen pihalle tarkempaan tarkasteluun. Yllättäen lineupista lähdettäessä Asconan punatukkainen mekaanikko juoksi lähettäjän luokse juttelemaan ja Asconan tilalle tuli toinen auto heidän takaa meidän vierelle. Ei siis mitään saumaa saada kuntoon ja ajaa vielä jäljellä olevaa 250 mailia ennen seuraavaa aamua. Uskalin pudotimme läheiseen motelliin. Perjantaiaamuna radalle. Vaikutti siltä, että vaihteiston sisäänmenoakseli meni poikki. Tässä kohtaa näkyi VIP-tiimiläisten silmissä, että tämä oli jo liikaa. Päivä 14. Sieltä haimme trailerin ja noudimme auton kyytiin, takaisin pajalla olimme puolen yön maissa. Jannellakin alkoivat silmätipat vaikuttaa, eikä kaveria tarvinnut enää opaskoiran lailla ohjata ovista sisään, joten mieliala alkoi jälleen nousta koko tiimillä totuttuun hilpeyteen. Koska ukko ei nähnyt eteensä, oli kaikille turvallisinta, että hän ei törmäile pitkin seiniä tallilla, vaan huilasi puhtaissa lakanoissa. Kuin sattumalta ruotsalaisten Ascona oli tulossa viivalle kilpakumppaniksemme. Kuten männässä reikä, ja sitä rataa. . Toinen kansi pois ja sieltäkin ilmestyi mäntävaurioita, imusarjassa irtoromua, joten sekin purkaen ja putsaten. Päivä 15. Tietenkin kyseessä oli vielä koko viikon pisin siirtymä, jota lähdettiin Jyrkin toimesta puikottamaan, sillä lääkäri ilmoitti Jannen näön paranevan vasta parin päivän sisällä
Nyt laatikko vaikutti toimivan, mutta jostain syystä ei tullut ahtopainetta kuin 0,5 baria. Aikana joku 9 sekunnin aika, mikä oli koko tapahtuman toiseksi nopein aika (siellä oli muitakin nopeita autoja tekemässä show-lähtöjä). Tämä antoi jälleen lisää virtaa tiimille ja Blacklist kuvioista tuttu Pikkiksen kuski Wihinen tiimeinen ilmoitti, että heillä olisi voimia ja mielenkiintoa auttaa askirempassa, niin nopealla päätöksellä loota pois. Niin hienoa ja ystävällistä väkeä Wihisen ja kotimaisten kumppaneiden tuoreella virtapiikillä VIPin laatikko saatiin korjattua. Kaikki työskentelivät täysillä ja ehdimme uudelleen lineuppiin noin kolmekymmentä sekuntia ennen sen sulkeutumista. Päivä 18. Ihmettelyä ja tutkailua, kunnes vika löytyy sähköpuolelta. Janne ei kuitenkaan halunnut, että jalkaa aletaan siellä operoimaan, vaan ilmoitti, että eiköhän tässä vielä loppureissu pystytä puremaan hammasta ja linkutella kotiin saakka hoitoon. Fiilis oli jotain ihan käsittämätöntä, kun koko lähtöalue oli täynnä suomalaisia ja amerikkalaisia VIP-paidat päällä ja Suomenlippua kantaen. Sunnuntaina starttasimme vasta puolen päivän maissa liikkeelle kohti Tepeneitä, ja koska kisat olivat ohi, kävi Janne näyttämässä kipeää jalkaansa sairaalassa. Uskali joutui tosin lähes kaahaamaan VIPillä varikon läpi pitäen yhdellä kädellä katolla olleesta konepellistä kiinni. Lauantaina aamutoimien jälkeen heti liikenteeseen. Kansa tykkäsi ja kisahuuruissa ollut Janne yritti vielä haastaa legendaarista oranssin väristä Aussien twin turboa heads up -kisaan kaljapalkkiolla, mutta muuten niin reteet Aussit eivät uskaltaneet ottaa haastetta vastaan. PG-laatikon etupanta oli vainaa ja eturummussa painevuotoa. Päivä 17. Ja nyt alkoi VIP & Flying Finns tiimin toiminta näyttämään jo viimeistään Jenkkien silmissä niin mielettömältä, että VIP sai vielä kerran tulla tekemään ”sen viimeisen” show-lähdön. Aika oli kuitenkin 9,0/154 mph. Roadkill Zip tie kisojen ideana on se, että ajetaan alle 3000 dollarin arvoisilla romuilla heads uppia. Näin oli Drag Week 2017 meidän osalta taputeltu, joten auto trailerille ja hotellille lepäämään. Tästä huolimatta VIP hinattiin varikolle radan vierustaa pitkin yleisön hurratessa seisaaltaan näille arjen sankareille. No, pitihän VIPpikin sitten laittaa jonoon. Toisen laina-auton palautus Anthonylle ja kohti Tepeneitä, mutta mutta ja kas kas, Gatesvillessähän näytti olevan Roadkillin järkkäämät zip-tie kiihdytyskisat, ja hetken mietinnän jälkeen päätös suunnistaa sinne oli nopeasti tehty. Tepeneillä alkoi armoton romujen pakkaus, ja sitä olikin nyt vähän enemmän kuin tullessa. Nyt päätettiin vetää täysillä alusta loppuun ja auto säädettiin ”set to kill” -moodiin, eli ahdot ja lähtökierrokset tappiin. Puhina viivalla oli pelottavan lupaava, mutta transbrake-napin irrotuksen jälkeen loota pamahti jälleen välittömästi, joten se siitä. Meidän mukanaolo oli lähinnä vitsi eikä osallistuttu siihen kisaan, mutta näytöslähtöä pelkällä suurimmalla vaihteella tehtiin ja mahtiburniksia. Palkintojenjaossa tiimimme sai erikoispalkinnon, jossa luki ytimekkäästi ”sheer determination”, joten vaikutusta oli varmaan tehty muutenkin kuin kulutetun votkulin määrällä. Ystävälliset Tepenit toivottivat tiimin tervetulleiksi ensi vuonnakin, joten ei kai se vierailu siellä nyt niin huonosti mennyt. Loota kasaan ja kiinni, Wihisen tiimi jeesasi operaatiossa tuoreilla voimilla ja homma sujui. kaikki voimat oli pitkälti käytetty. . V8-MAGAZINE 43. Keskustan yössä törmäsimme vielä paikallisiin prätkä bombereihin ja yritimme seurata heitä pelipaikoille, mutta yhdistelmämme oli hieman kankea prätkien seuraamiseen, joten hotellille koisimaan. Jokainen kisakandidaatti esitellään autoineen yksi kerrallaan, ja yleisö sitten huutoäänestää, saako osallistua vai ei. Apuun ryntäsi jälleen Anthony Laine, joka haki pajaltaan tarvittavat osat. Voitiin todeta, että noin 1850 kiloa ja noin 2000 hevosvoimaa vaatii veronsa
Oppia tuli kuitenkin rajusti, ja nyt on aikalailla selvillä mitä kisan läpivieminen vaatisi. No, vähän kuitenkin. Ajoimme koko päivän ja pimeyden laskeuduttua yövyimme kohdalle sattuneessa Super 8:ssa. Maanantai-illalla pääsimme takaisin Ray`s automotiven ranchille, saimme portin ja ovet auki, traileri takaisin puun alle ja auto latoon. Mitä sitten tulevaisuudessa. Se on tehtävissä paremmalla valmistautumisella, ja mahdollisuus on myös autolla siellä menestyä. 7100€ Hotelli/Motellit..............................................................n. Yöksi menimme Ramin penthouse kämppään, joka oli aivan rannalla, ja tyylikkäästi 17. Onnellinen ja palkittu rasvanäppipariskunta Amerikan Yhdysvalloissa. Drag Week 2018 on vielä täysi mysteeri, sillä rahoituksen lisäksi on epäselvää mikä on kunkin Flying Finns jäsenen tahtotila DW-18 osalta, mutta se selvinnee aikanaan ja parhaiten VIP & Flyin Finns facebook sivuilta: www.facebook.com/VIPFlyingFinns. 5200€ Autojen ja kärryjen vuokrat .........................................n. Takaisin tallille hävittämään rikoksen jäljet, eli koukku vuokravanista pois ja sähköt retusoiden. Kamojen lajittelu ja pakkaus kontitusta varten. Päivä 23. Kisamoodista katumoodiin ja päinvastoin muutos varikolla pitää saada kevyemmäksi ja nopeammin sujuvammaksi. Sähköjärjestelmä kaipaa retusointia. Aamulla matka jatkui ja saavuimme Atlantaan. Päivä 19.–20. Lato lukkoon ja kohti Myrtle Beachia, missä Rami Sahanen / Rays Automotive bisnestä pyörittävä tukijamme asusteli. 3300€ VIPin rahti ja yms. Vuokraamon edustajan mielestä olimme vissiin pitäneet vähän hauskaa, kun suoritimme perussiivouksen vuokraamon edessä. Taisi olla oikeassa. tävä öljyjäähdytin ja ilmanohjausta. 44 V8-MAGAZINE. Jäähdytystä on parannettava, lisätVIP & Flying Finns reissun kulubudjetti (7 henkeä) pähkinänkuoressa: Raskaan reissun päätteeksi vilahti Sepolla ensimmäistä kertaa ehkä pieni hymykin upeissa maisemissa. Mittarissa oli reilu 6000 mailia, kun lähtiessä oli 500. Florenceen hotellille nukkumaan. Tämä osin kyllä jo tiedettiin, kun erilaisten meistä johtumattomien viivytysten takia olimme aikataulusta kaavaillusta noin puoli vuotta myöhässä, eikä testaamiseen jäänyt riittävästi aikaa, jolloin ei päästy ajamaan mörköjä autosta pihalle. Jälkiviisaana voisi todeta, että olimme liian huonosti valmistautuneita. kuljetuskulut edestakaisin ...........n. . Juuri tällä hetkellä tuntuu, että liikaa, mikäli ei saada hyviä tukijoita. 1200€ Tämän lisäksi kuluja koostui tietenkin VIPin korjaamisesta Amerikan päässä, joita tähän laskelmaan ei oltu laskettu. Lippujen kanssa oli osalla tiimistä pientä sekaannusta, ja ranskalaisella järjestelmällisyydellä vaikeuksia. Aamu-uintia Atlantissa, aamupala paikallisessa votkulikuppilassa ja liikkeelle kohti Atlantaa. Kilpailussa esiinnyimme vaurioon asti eduksemme. Vietimme mukavan illan kylillä ja ruokailimme Dead Dog saloonissa. Jykä veti vielä pikku loppupönärit, mutta ilman ahtoja ei sekään oikein onnistunut. 400€ Puhelinliittymät/datamaksut ........................................n. Hän hoiti kaikki auton rahtaukseen, tullaukseen sekä vakuutuksiin liittyvät asiat Amerikan päässä. Hyvönen, RIM'S Works Oy, HelpLasi Oy, Hemiva, Helsinki Automatic Center, Jettaset, Mil-Safarit, Tip Top Auto Oy, Car Paint Center, Putkivisio, Vaahtoeriste.fi, East Weld Oy, Samux, Professional Motor, Autotuksa, Teemu Naskali #73 Think Twice Drift, Maalaamo Kanto, Kuljetus Laakso, Led Room, TH Matic, Woodeko, Royal Purple, KKD Racing, KS-Rahti, US Trading Jusu, Rays Automotive Rami, Chambia Motors Panu Virtanen, KL-Rengas, VP-Racing Fuel. Yhteenvetona ja jälkikaneettina voidaan todeta, että olimme paljon esillä, saimme uusia ystäviä ja tapasimme hienoja ihmisiä. Lopulta Finnairiin portinvartijat pelastivat tilanteen ja kaikki pääsivät koneeseen, joka laskeutui 16.10. Keskiviikko. Päivä 21.–22. kerroksessa. Palautimme auton vuokraamoon. Perjantaina koneen vaihto Pariisissa, luppoaikaa ei juuri jäänyt. PROJEKTISSA MUKANA: V8-Magazine, NCC Cruisers, Santala Racing, R-Motorsport, Kari T. olivat Tepenit, että rumien ukkojen silmäkulmat näyttivät kostuvan pois lähtiessä. Itse tiimi osoittautui kaiken kaikkiaan toimivaksi ja pystyi huikeisiin suorituksiin. Moottoriin vaihtuu rosteriventtiilit kaikkiin kansiin, ja tehdään ne suoraan keskenään vaihtokelpoisiksi. Reissu tuli tällä tiimillä ja tämän mittaisena kustantamaan karkeasti noin 28 000 euroa. 5800€ Vuokra-autojen bensakulut ..........................................n.1300€ Vakuutukset autoihin .....................................................n. 3000€ Kaljaa .............................................................................n. Tiistaina kaikki tuntuivat olevan aikalailla voipuneita, joten lähdimme liikkeelle vasta puolen päivän maissa. Saku lähti omalla lennollaan, muut odottelimme lentokentällä. Matka oli ohitse, ikimuistoiset, raskaat ja työntäyteiset kolme viikkoa takana. . Taloudellisesti se vaatisi myös paljon. Lennot edestakaisin .....................................................n. 400€ Ruokakulut ....................................................................n. Eikä tähän summaan sisälly autoon hajonneisiin osiin ja koneistuksiin käytetyt rahat. Siinä suunnilleen teknisesti se, mitä reissu ensi vuonna vaatisi
28,AMK TARJOAA KORIIN-ALUSTAANAMK PULTIT JA KIINNITYSTARVIKKET TRADE PARTSISTA. V8-MAGAZINE 45 -Vakioputkistot-Virtaavat viritysputkistot-Peltisarjat-Taivutukset mallin mukaan-Räätälöinnit suoraan autoon-Räätälöidyt vaimentajat-Myös tuurnataivutus ja RST-Katalysaattorit-Keraamiset pinnoitteet-Pinnoitustyöt kaikkiin osiinMARTELIUS-EXHAUST OY 02-856 616 www.martelius.com PAKOPUTKET USA-AUTOIHIN 40-LUVULTA ALKAEN Amer Trading, Inc. presco.nland TRADEPARTS.INFO Rapakontie, 49480 SUMMA Avoinna arkisin 8.30-17.00. KORKEALAATUISET ALKUPERÄISMALLISET PULTTI-RUUVI –KIINNIKEET SAATAVISSA SARJOINA TAI YKSITTÄIN. 7,AMKF-3446 PULTTI SARJA ÖLJYPOHJAN FORD 428CJ 1969-70 loiskel ............. (05) 3557 289 ja myynti@tradeparts.info STORE OPEN 24/7 AMK TARJOAA KORIIN-ALUSTAANMOOTTORIIN TARVIKKEITA JOITA USEIN PUUTTUU PROJEKTIN EDETESSÄ. Phone. Florida auto dealer since 1991 www.amercars.com Myymme, välitämme autot ja moottoripyörät, Ebay jne. 03-53 400 53 laatukemikaalit.. info @presco.. 12,50,AMKF-478 PULTTI SARJA IMUSARJAN FORD 260/289 1965-67 12kpl ............. 91,AMKF-185 MUTTERI SARJA TURBIININ C4 FORD 1964-73 4kpl ........................ (aikaero) +1-561-7623060 / Marco Casagrande V8 tasapainoitukset / kiertokanget • Nokka-akselien korjaukset / hionnat Moottorin osat / Erikoisöljyt • Runkolinjakorjaukset / muutostyöt Tasohionnat / ryhmät / kannet / imusarjat GT-Motor • Takkatie 13 • 00370 Helsinki • 010 666 2444 Moottorikoneistus Ojala Oy • Hallimestarinkatu 9 • 20780 Kaarina • 010 666 2441 INTERIOR & EXTERIOR DETAILING MASTER D?taile. Kontit Floridasta viikottain! USA:n sisäiset kuljetukset! Kysy lisää! AUTOT, PYÖRÄT, OSAT USA:STA Tilaa osasi itse tallillemme, maksa vain merirahdista 1851 NW 9th St., Okeechobee, FL 34972, USA/oma nimi amercars@msn.com Soitot suomeksi klo 15.00 jälk. D?eams presco.. 27,66O-UH PULTTI SARJA KONEHUONE FAIRLANE 1966 .................................... FORD-MERCURY, MOPAR, GM-CHEVROLET... esim AMKB-11355 PULTTI KORIN 5/16”UNC X 15/16” HX.88 kelt passivoitu 1k 1,30,AMKF-811 MUTTERI SARJA KEINUVIVUN FORD 1965-73 16kpl 3/8” F .....
Kun Nick Davis ja ”Havoc” '32 Bantam -team ajoivat viime vuonna Englannissa kahta amerikkalaista Fuel Altered -teamia vastaan, huomasivat he autonsa kulkevan kilpailukykyisiä matalia kuuden sekunnin aikoja. Auto oli todellinen show-voittaja, ja se nosti Winfieldin kustom-maailman kartalle. Voitto Englantiin Ei ole kovin yleistä, että Euroopasta tai Australiasta saapuu Bakersfieldissä järjestettävään California Hot Rod Reunioniin osallistuja, joka nappaa vieläpä luokkavoiton. Sen jälkeen autolla on pitkä historia. Nykyään muutamat yritykset Amerikassa valmistavat replicoita. Yksi näistä on The Beck Lister, jota on valmistettu useina eri versioina, mutta useimmiten Chevyn voimanlähteillä varustettuina. Katukelpoinen kilpuri Viimeisten 50 vuoden aikana on valmistettu niin paljon erilaisia kit-careja, ettei niitä kaikkia voi edes muistaa. COE-mallia valmistettiin vuosina 1938–1942 kutakuinkin samannäköisenä, kunnes sotatuotanto päätti sen tuotannon. Niinpä he pakkasivat autonsa Amerikkaan ja päättivät osallistua Bakersfieldin California Hot Rod Reunioniin. Cab-over engine. Jade Idol palasi kotiin Gene Winfield rakensi vuosina 1958–1959 Leroy Kemmerin toimittaman '56 Mercuryn pohjalta Jade Idoliksi ristityn kustomin, jolla hän kiersi näyttelyitä parin vuoden ajan. Auton purkaneilla ei ollut mitään käsitystä siitä, että mikä auto oli kyseessä. Jenkkikirjeenvaihtajamme Bo Bertilsson kokosi viimeisimmät kuulumiset Atlantin takaa. Brian Lister oli englantilainen urheiluautojen valmistaja, joka aloitti autojen valmistamisen 50-luvun alkupuolella. Se löydettiin palasina eräältä pajalta, missä tarkoitus oli sijoittaa sen kori Corvetten alustaan. Tämän yksilön omistajalla on konepeiton alla kisaviritetty Chevyn moottori Moonin polttoaineen ruiskutuksella varustettuna. Winfield valmisti uuden katon ja vaihtoi sen autoon. Viime vuonna oregonilainen kaveri osti auton ja tiedusteli Gene Winfieldiltä, josko hän voisi entisöidä auton täsmälleen samaan asuun kuin se oli valmistuessaan vuonna 1959. Rattiakselin kiinnityspalan toteuttivat yhdessä Reids Hot Rod Shop ja So-Cal Speed Shop. Osa niistä on kuitenkin säilynyt tähän päivään asti sen takia, että ne toimivat yhtä hyvin radalla kuin kadulla. Rod Powell entisöi auton myöhemmin kutakuinkin samaan asuun kuin se oli valmistuessaan, ja vuosia myöhemmin Billy Belmont osti sen ja varastoi auton talliinsa 30 vuodeksi. Tarkempisilmäinen havaitsee heti, ettei kyseessä ole todellinen COE, sillä ahdettu moottori on sijoitettu auton lavalle. 46 V8-MAGAZINE Sekä Ford ja GM valmistivat ”Cab-over engine”-tyylisiä truckeja 30-luvun lopulla ja 40-luvun alussa. Siellä he voittivat supertiukassa finaalissa ”Nanook” alteredilla kisaavan Vince Generalaon ajalla 6,11 vastaan 6,13. Näitä onkin kutsuttu nimellä Beck-Lister Corvette, sillä niissä käytetään C4-Corvetten alustan osia. Gene suostui, ja niin auto kuskattiin hänen pajalleen Mojaveen Kaliforniaan.. Monet kuitenkin pitävät näistä malleista, ja roddarit ovatkin varustaneet niitä modernilla ja madalletulla alustalla sekä tuoreilla moottoreilla. Tätä on odotettu Virtalukolla varustettu '32 Fordin rattiakselin kiinnityspala on ollut kallis ja vaikea löydettävä. Useita Ford-malleja on saatavana uustuotantona, kuten teräskoreja roadstereihin, 5W Coupeen, 3W Coupeen ja nykyään myös Phaetoniin. Tämän yksilön bongasimme So-Cal Speedhopista, missä se oli saamassa pintaansa parhaillaan viimeistelyä. Ne omasivat erikoisen ulkonäön lyhyen keulansa ja korkeahkon hyttinsä ansiosta. Eräällä reissulla vetoauton perässä ollut traileri päätyi ojaan ylösalaisin, ja kyydissä olleen Jade Idolin katto vaurioitui
Pontiac Firebird Convertible 1968 Ryhtyessään etsimään ensimmäistä Amerikan autoa, päätti kokkolalainen Jarmo Hietala, että sen tulee olla väriltään punainen, sisustaltaan valkoinen ja koriltaan avomallinen. Firebirdin kohdalla takaäärivalo muotoiltiin Pontiacin logoa muistuttavaksi, mikä on yksi tämän vuosimallin tyylikkäimmistä ja myös selkeimmistä tunnusmerkeistä. TEKSTI JA KUVAT PAUL GRANVIK ON VÄLIÄ Värillä Vuonna 1968 äärivalot tulivat Amerikassa pakollisiksi. V8-MAGAZINE 51. Valinta kohdistui karuun '68 Pontiac Firebird 350 Convertibleen, josta muokkautui hänen toiveidensa mukainen menopeli viiden vuoden tiiviin työskentelyn tuloksena
Näissä autoissa yhdistyy hänestä todella onnistuneella tavalla kompakti koko, kaunis korimuotoilu ja kohtuulliseksi katsottavat ajo-ominaisuudet. Auton alkuperäinen etupuskuri maskeineen oli kuitenkin niin hyvin säilynyt, että niiden elvyttämiseksi riitti kromien kiillotus ja muoviosien maalaus. Floridalaisessa liikkeessä kaupan ollut ”Tulilintu” oli kaikkea muuta kuin virheetön, mutta ei auton pyyntikään paha ollut, minkä vuoksi se alkoi kiinnostaa Jarmoa. Kaksikko tuli käymään kaaroillaan toisinaan myös Suomessa, jolloin niillä cruisailtiin kylillä välillä varsin vauhdikkaissakin merkeissä. Avona niitä lienee Suomessa tusinan verran. Ponycar olisi poikaa Jarmon täysi-ikäisyyden koittaessa jenkit olivat Suomessa sen verran harvinaisia ja hintavia, ettei hänellä ollut mahdollista hankkia sellaista. Pienten pähkäilyjen jälkeen Jarmo osti Firebirdin, vaikka se vaikutti ensimmäiseksi projektiksi aika vaativalta aihiolta. Jarmo halusi avoversion, mikä hankaloitti oleellisesti sopivan yksilön paikallistamista. Mitään selkeää suosikkia Jarmolla ei ollut, mutta ensimmäisen sukupolven 1967–1969 Pontiac Firebirdit näyttivät hänen silmäänsä erityisen hyviltä, joten sellainen pantiinkin hakuun. J armon jenkkiautoilun juuret juontavat ”kultaiselle” 1980-luvulle, jolloin hän kävi perheineen sukuloimassa Ruotsin Haaparannassa. Tittle kateissa Jarmon hyvän olon tunnetta Firebirdin hankkimisesta ei kestänyt kuitenkaan kauan, sillä kauppojen tultua lukkoon lyödyiksi kävi ilmi, että auton ”tittle” oli kateissa. Ainoa keino oli löytää joku sen edellisistä omistajista, minkä jälkeen ”tittle” oli mahdollista tehdä, ja saada lähetettyä auto Suomeen. Firebird oli koristeosiltaan kohtuullisen heikossa hapessa. Jarmon harmaiden hiusten määrä vain lisääntyi, kun Firebird saapui rekan kyydissä hänen kotipihalleen. Autossa oli kuitenkin yhä tallella sen tehdasasenteinen 350-pikkulohko, kaksivaihteinen Power Glide -optioautomaatti ja 10-pulttinen taka-akseli, minkä lisäksi se oli koriltaankin kuulemma kohtuullinen. Vuonna 1968 valmistui ennätysmäiset 107 112 Firebirdiä, joista Hardtop Coupeja oli 90 152 kappaletta ja Jarmon auton kaltaisia Convertiblejä 16 960 kappaletta. Näin mentiinkin seuraavat reilut kaksikymmentä vuotta, kunnes keväällä 2009 hänen elämänsä oli edennyt vaiheeseen, jossa unelman toteuttaminen tuntui viimein mahdolliselta. Tilanne ei naurattanut, sillä ilman tuota eräänlaista Amerikan rekisteriotetta ei autoa ollut mahdollista viedä maasta ulos. – Välillä näytti vähän pahalta, mutta loppu hyvin kaikki hyvin, muistelee Jarmo tukalaa tilannetta. Aikansa eri vaihtoehtoja pohdittuaan Jarmo tuli lopulta siihen tulokseen, että ”Pony Car olisi poikaa”. Nämä ikimuistoiseksi muodostuneet ajelut sytyttivät kipinän Detroit-tuotteisiin, jota tuolloin teiniikäinen Jarmo vaali lukemalla V8-Magazinea suurella innolla. – Tiesin, että convertiblet ovat coupeja harvinaisempia ja siten myös hintavampia, minkä vuoksi päätin ulottaa etsinnän myös aihioihin, muistelee Jarmo etsinnälle asettamiaan ehtoja. Hetken hakemisen jälkeen amerikkalaiselta Craigslist-sivustolta tuli vastaan '68 convertible, joka vaikutti kuvien perusteella tosi kiinnostavalta yksilöltä. Edustajalta saadun arvion mukaan ”Tulilintu” oli täysi projekti, joka vaatisi runsaasti töitä osakseen. Autoa koristi kulunut ei-alkuperäinen sininen väri aina takapuskuria myöten, minkä lisäksi pientä ruostekukkaa löytyi pintapelleistä sieltä täältä. 52 V8-MAGAZINE. Niinpä kiihkein ”kasikipinä” hiipui ja sammui lopulta lähes kokonaan, kun Jarmon eteen tulivat työkiireet, perheen perustaminen, lasten harrastukset ja talon rakentaminen. Lisätietojen saamiseksi hän otti yhteyttä Seinäjoella toimivaan Falcont-tuontifirmaan, ja pyysi sen edustajaa menemään tutkimaan autoa tarkemmin. Siellä asuvat serkut Kari ja Keijo Siltala omistivat molemmat veekasi vehkeet, joiden kyydistä Jarmo sai nauttia täysin siemauksin vierailujen aikana. Falcontin tekemän ansiokkaan salapoliisityön tuloksena yksi ex-omistaja onnistuttiin paikallistamaan ja homma tuli kuntoon
Näin vesi oli päässyt satamaan suoraan sisätiloihin pilaten sen varsin perusteellisesti. . Auto seisoikin ensimmäiset pari kuukautta ulkosalla pressun alla odottamassa vuoroaan. – Kaiken kukkuraksi lämmityslaitteen kotelosta löytyi täysikokoinen kuollut rotta, mikä tavallaan kruunasi auton kunnon koko karmeuden, kertaa Jarmo hetkeä, jolloin hän heitti lopullisesti romukoppaan haaveensa auton nopeasta ajoon saamisesta. Alkuperäisen Parchment Whiten sijasta hän verhoilutti penkit ulkokuoren punasävyyn paremmin sointuvalla helmiäisvalkoisella vinyylillä. Kovista haluista huolimatta Jarmo ei päässyt heti auton kimppuun, vaan hänen isänsä Kälviällä sijainneen kotitilan autokatos oli muokattava ensin lämpimäksi tallitilaksi. Jarmon irrottaessa pahoin vettynyttä lattiamattoa sen alta nimittäin paljastui ruosteen pahoin runtelema pohja, josta ehjää peltiä löytyi lähinnä kardaanitunnelin päältä. Firebird oli hapertunut koriltaan niin hauraaksi, että se olisi luultavasti ratkennut siirrettäessä. Yksi komeimmista on Joni-pojan rosterista työstämä hansikaslokeron sisus koristuksineen. Autossa ollut perusratti oli kehnossa kunnossa ja aika ankean näköinen. Hitsattavaa oli paljon, eikä Jarmo ollut aiemmin tehnyt juurikaan peltitöitä, ainakaan tässä mittakaavassa. Jarmo ei halunnut entisöidä Firebirdiä pilkun tarkasti, vaan hän päätti lisätä siihen muutamia persoonallisia yksityiskohtia. Töiden edetessä Jarmolle kävi tuskallisen selväksi, ettei auto taida valmistua seuraavaksi kesäksi, kuten hän oli alustavasti kaavaillut. Auton pohjan jalkatilat ja takaluukun lattia korvattiin uustuotanto-osilla, joiJarmolle oli alusta saakka selvää, että Firebirdiin tulisi valkoinen sisusta. Jarmo korvasi sen Grantin klassisella 14" puujäljitelmäversiolla, jonka keskiötä koristaa asiaan kuuluvasti Pontiacin logo. Ilon aiheita ei antanut myöskään Firebirdin täysin mätä tavaratilan lattia. Sen jälkeen se vietiin yhdessä Firebirdin muiden peltiosien kanssa soodapuhallettavaksi lisävaurioiden löytämiseksi, ja löytyihän niitä. – Silloin pääsi iso helpotuksen huokaus, toteaa Jarmo tuota hermoja raastavaa hetkeä muistellessaan. Kori oli jokseenkin kohtuullinen, mutta sisusta oli täysin räjähtänyt. Vakavia korroosiovaurioita paljastui myös vänkärin etulokasuojasta, helmoista, ovien alaosista, takalokasuojien alaosista, takapyörien koteloista ja jopa tulipellistä! – Reikäjuusto oli lähinnä mieleen tullut sana, kun katselin Firebirdiä sen palattua soodapuhalluksesta, muistelee Jarmo tuota murheellista näkyä. Pienistä ikävistä yllätyksistään huolimatta Firebird oli kuitenkin pitkälti Jarmon odotusten mukainen ja paljon työtä vaativa täysprojekti, joka kaipasi osakseen täydellisen läpikäymisen. ”Se ei pelaa joka pelkää”, tuumi Jarmo, ja otti hitsipillin käteensä. V8-MAGAZINE 53. Auton jarrut olivat jumissa ilmeisesti pitkästä seisonnasta johtuen, mutta alkuperäinen 350-kuutiotuumainen pikkulohko liikkui kevyesti, kun sitä pyöritettiin kampiakselin päästä. Rottia ja ruostetta Tallin valmistuttua Firebird pukattiin sisään ja sitä ryhdyttiin purkamaan pikavauhtia. Niinpä Jarmo hankki ensitöikseen autoille tarkoitetun telineen, johon kori saatiin tukevasti kiinnitettyä. Syynä kabiinin karuun kuntoon oli rättikatto, tai tarkemmin sen puute, sillä siitä ei ollut kuin kehikko jäljellä
Jarmo ei enää muista millä sivustolla hän oli surffailemassa, kun hän törmäsi '06 Chevrolet Corvetteen, jonka tyylikäs tehdaspunainen sävy teki häneen suuren vaikutuksen ensisilmäyksellä. Yksi hankalimmin korjattavista korroosiokohdista oli tulipellin yläosan ja tuulilasin alaosan välinen pelti, josta oli vain muistot jäljellä. . Kaksi vuotta kestäneen periksi antamattoman langan hehkuttamisen tuloksena korroosiot saatiin viimein korjattua, minkä jälkeen paikallinen Pintakäsittely Rimpioja hiekkapuhalsi korin, sinkkisuojavärjäsi sen, sekä viimeisteli siistiksi puolikiiltävällä mustalla epoksilla. Firebirdin tehdasasenteisen 10-pulttisen taka-akselin kunnostuksen Jarmo antoi kälviäläisen Classic Parkin Jukka Kaunisveden osaaviin käsiin. Verhoomo Miia hoiti ammattitaidolla myös uuden valkoisen rättikaton asentamisen Jarmon perusteellisesti kunnostaman kehikon päälle. Tehdasasenteinen 350-pikkulohko oli alun perin kaksikurkkuisella kaasari/imusarjalla varustettu 265 hepan versio. Pahoin pehmenneiden pohjan peltien lisäksi erityisen heikossa hapessa olivat helmat, jotka kummatkin Jarmo joutui tekemään käytännössä kokonaan uusiksi metritavarasta pala palalta. 54 V8-MAGAZINE. Auto maalattaisiin punaisella, mutta sen oikean sävyn löytäminen osoittautui odotettua paljon ongelmallisemmaksi operaatioksi. Nelireikäiseksi vaihtamisen ja muiden pikkupiristysten myötä tehot lienevät nykyisin 300 hevosvoiman luokkaa. Himangalle maalattavaksi. Taka-akselin palattua tallille Jarmo kasasi Firebirdin rullaavaksi ennen kuin vei sen kalajokelaiselle Automaalaus J. Se oli räjähtänyt totaalisesti aina alkuperäisiä Parchment White -valkoisia vinyyliverhoilujaan myöten. Alkuperäiseen tapaan toteutetut tikkaukset viimeistelevät komean kokonaisuuden. Punaisen sävy pulmana Jarmolle alun perin Verdaro Green -metallinhohtovihreän Firebirdin värivalinta oli jo ostohetkellä itsestäänselvyys. Kone kasattiin pitkälti vakio-osia käyttäen, mutta sen alkuperäinen kaksikurkkuinen kaasari/imusarja-yhdistelmä korvattiin Edelbrockin nelireikäisellä imusarjalla ja saman firman 600 cfm:n vakuumikaasarilla. Kookkaat pyöränaukot kiitettävästi täyttävät renkaat ovat 225/50– 17 ja 255/45–17 Ventusit. Pahiten ajanhammas oli kuitenkin puraissut Firebirdiin jo vakionakin kuuluneita Bucket Seats -erillisistuimia, sillä vettyneiden verhoilujen ja pehmusteiden alta paljastuivat jousiaan myöten läpimädät rungot, jota ei voinut enää edes korjata. Samat toimenpiteet sai osakseen myös etuapurunko, minkä jälkeen Jarmo kasasi sen pääasiassa uusia alkuperäisosia käyttäen. Vanteiksi valittiin Firebirdin miedosti modernisoituun ulkonäköön oivasti istuvat Coysin 7"x 17" ja 8"x 17" C5 Black Chromet, jotka löytyivät hyväkuntoisina käytettyinä Ruotsista. Firebirdin kasaaminen käynnistyi niin ikään kälviäläisen Classic Parkin Jukka Kaunisveden kunnostaman 350-pikkulohkon paikalleen pulttaamisella. Etujousiksi vaihdettiin tuuman verran madaltavat tarvikeosat. Myös ovipahvit, takasivupaneelit ja lattiamatto olivat käyttökelvottomassa kunnossa, joten ne uusittiin. Värikarttojen läpikäymisen lisäksi hän käytti tuntitolkulla aikaa katselemalla kyseisen tehtaan autojen kuvia, ja tämä taktiikka tuottikin lopulta tulosta. Muutamien yritysten ja erehdysten jälkeen oikeat muodot lopulta löytyivät. Punaisten värien runsaudenpulan ohella lisähaastetta hommaan toi myös se, että Jarmo halusi sävyn olevan peräisin GM:n omasta tarjonnasta. Lukoton ja harvalla 2,56:1-tehdasvälityksellä varustettu perä osoittautui niin oivakuntoiseksi, että sille riitti laakerien uusiminen ja välysten säätäminen. Firebirdin tultua Suomeen oli se Jarmolle pieni pettymys, sillä se oli odotettua kuluneemmassa kunnossa. Aikansa asiaa tutkittuaan Jarmolle selvisi, että väri oli Monterey Red -helmiäispunainen, jolla Firebird sitten myös maalattiin. Muut pienemmät paikat Jarmo pokkasi itse millin pellistä, mikä vaati ensikertalaiselta varsin pitkää pinnaa, eikä harjoituskappaleiden teoltakaan aina vältytty. Ainoat poikkeamat tehdasasuun tehtiin puslien kohdalla, jotka korvattiin vahvemmilla polyuretaanisilla versioilla. Auton sisusta oli myös melkoinen savotta. ovenkahvat, taustapeilit, helmalistat, pyöränkaarilistat ja takapuskuri. Projektivai heita den paikalleen sovittamisessa kului tovi jos toinenkin. Niiden tilalle Jarmo hankki tarvikepenkit, jotka kalajokelainen Verhoomo Miia toppasi tehdastyyliseksi, ja päällysti ne yhdessä alkuperäisen takaistuimen kanssa auton ulkokuoren väriin hyvin sointuvalla helmiäisvalkoisella vinyylillä. Sävyään valaistuksen mukaan vaihtavan värin kauneutta vain korostavat auton oivassa kunnossa olevat kromiosat, joista uusittiin mm. Auto saikin vaimo-Gunilta varsin osuvan kutsumanimen raato. Tässä yhteydessä myös optioihin kuulunut 17,5:1-välitteinen tehostettu ohjaus ja vakiot tehostamattomat, ympäriinsä 9,5-tuumaiset rumpujarrut käytiin läpi ja uusittiin, jos tarvetta ilmeni. Pannu osoittautui niin priimaksi, että sille riitti peruskunnostus lohkon hoonauksineen, mäntien uusimisineen ja kulutusosien vaihtamisineen
Muutama lisäheppa lienee myös saatu kärjettömällä Hei-jakajalla, Hookerin peltisarjoilla ja Magna Flown virtausystävällisellä 2 ½-tuumaisella tuplaputkistolla X-yhdysputkineen ja vähävastuksisine vaimentimineen. Peltitöiden valmistuttua pohja ja takaluukku maalattiin niin alta kuin päältäkin ensin sinkkisuojavärillä ja viimeisteltiin vielä lopuksi siistiksi puolikiiltävällä mustalla epoksilla. – Pätkää tuli katseltua ahkerasti, ja sen avulla sain lopulta kaikki lasit toimimaan asiallisesti sekä istumaan paikoilleen siististi, kiittelee Jarmo nettiin videon ladannutta tuntemattomaksi jäänyttä henkilöä. . Nyt alkoi näyttämään jo hyvältä! Jarmo halusi Firebirdiin perinteisen lievän etunojan, jonka saavuttamiseksi etukierrejousiksi vaihdettiin tuuman madalletut tarvikeversiot. Sen jälkeen elo auton kanssa on ollut Jarmon mukaan lähinnä hermojen lepuuttamista, sillä se on toiminut käytännössä moitteettomasti viimeiset kolme kesää. Peruskunnostuksella selvittiin myös Power Glide-automaatin kohdalla, minkä lisäksi työn tehnyt kaustislainen Automaattivaihteistokorjaus Kaustisen Jarmo Kaustinen kohensi sen kestävyyttä vahvemmilla pannoilla ja lisälevyillä. Himanka (maalaus) ja Verhoomo Miia (verhoilut, katon asennus). – Ei niitä kilometrejä Firebirdin mittariin ole mitenkään kauheasti kertynyt, mutta ajelut sillä ovat olleet sitäkin ikimuistoisemmat, toteaa Jarmo, ja se kai lienee se autoharrastuksen keskeisin ajatuskin! Jarmo haluaa kiittää Firebird-projektin aikana saamastaan tuesta etenkin vaimoaan Gunia kärsivällisyydestä sekä tulkkausavusta niin osien hankintaan kuin niiden hakemiseenkin liittyen. Auton takapää on alkuperäisessä korkeudessaan orgislehtijousineen. Kun tilanne alkoi tuntua jo hieman toivottomalta, päätti Jarmo googlata netistä apua. Hienosäätö kävi hermoille Firebirdin niputusvaiheessa koettiin myös koko joukko hermoja raastavia hetkiä, kun projektin venymisestä johtuen Jarmo ei enää muistanut miten jotkut palikat saataisiin taas takaisin paikoilleen. Koko pohja ja tavaratilan lattia korvattiin alkuperäisprässäykset omaavilla uustuotanto-osilla, joiden pienen justeeraamisen jälkeen ne saatiin istumaan pakoilleen kuin tehtaan jäljiltä. Niiden kohdalla selvittiin pienten omatekoisten paikkojen laittamisella takahelmoihin ja pyöränkaarien alaosiin. Ja kuinka ollakaan, YouTubesta löytyi video, jossa näytettiin kiitettävänkin yksityiskohtaisesti kuinka Firebirdin lasit mekanismeineen puretaan, kasataan ja säädetään. Takalokasuojat oli vaihdettu joskus aiemmin, ja vieläpä ihan ansiokkaasti. Firebirdin tavaratilan koko pohja on vaihdettu, minkä jälkeen se maalattiin puolikiiltävällä mustalla. Lähes viisi vuotta kestäneen tiiviin työskentelyn tuloksena Firebird valmistui nykyiseen loistoonsa syksyllä 2014, jolloin se myös leimattiin Suomen kilpiin. Kiitokset ansaitsevat myös poika Joni (metalliosien valmistus, muu apu), isä Markku (tallitila, purkuapu), appiukko Håkan Manderbacka (katon moottorit), Jukka Kaunisvesi (kone, perä), Pasi Päivärinta (sähkötyöt), Rauno Nevala (tekniikkavinkit, traileri), Automaattivaihteistokorjaus Kaustinen (laatikko), Pintakäsittely Rimpioja (alusta, runko), Automaalaus J. Siistin kokonaisuuden viimeistelevät uusittu kumitiiviste ja alkuperäistä vastaava uustuotantomatto. V8-MAGAZINE 55. ovien ja luukkujen sovittelu, mutta eniten ”harmaita hiuksia” hänelle aiheutti lasimekanismien kasaus ja hienosäätö. Paljon päänvaivaa aiheutti mm
Siinä on mainostettu aukioloaika, aukioloaika 0,050" nousulla, sekä nokkien välinen kulma. Nokka-akselipaketin päällä on kerrottu tärkein informaatio nokan ominaisuuksista. Pelkästään ulkonäön perusteella ei nokkaa voi valita, vaan sen speksit on selvitettävä yksityiskohtaisesti. Autotehtaiden nokka-akselivalinta on aina kompromissi, ja jos haluat painottaa jotain autosi ominaisuutta, kuten hyvää kiihtyvyyttä, ovat nokkaakselimuutokset yleensä välttämättömiä. Myös venttiilinnousu on kerrottu, mutta ei sitä, millaisen keinuvipusuhteen kyseinen nousu toteutuakseen vaatii. TEKSTI JA KUVAT HEIKKI PARVIAINEN Jo nokka-akselin kärjen leveydestä pystyy päättelemään hieman sen ominaisuuksista. 56 V8-MAGAZINE Basic tech Basic tech eli moottorin aivot Sopivan nokka-akselin valinta on moottorisuunnittelun tärkeimpiä hetkiä. Mitä leveämpi nokka, sitä jyrkempi se on ja sitä korkeampi on sen käyttökierrosalue. NOKKA-AKSELI
Suuressa autossa on tärkeää painottaa käyttökierroslukualueen laajuutta ja matalien kierrosten ominaisuuksia. Asteet tarkoittavat sitä kuinka kauan venttiilit ovat auki, ja se ilmoitetaan kampiakselin kääntökulmana. Millaisen kulkupelin haluat. Miksi näitä on muutettava. Aivan pieniä muutoksia voi tehdä muuttamatta auton muita komponentteja, mutta mikäli haluaa auton luonteen muuttuvan selvästi, on nokka-akselin lisäksi oltava valmis muuttamaan esimerkiksi perävälitystä ja automaattivaihteiston stall speediä, eli sitä kierroslukua, jossa turbiini alkaa välittää vääntömomenttia. Venttiilin nousuun vaikuttaa nokan noston lisäksi keinuvipusuhde, joten nousun lisäksi on ilmoitettava, millä keinuvipusuhteella se toteutuu. ?. Moottoriin on tullut esimerkiksi 4000 rpm kierrosluvulle rutkasti lisää vääntömomenttia, mutta kun moottorin kierrosluku on suurimman osan ajasta alle 3000 rpm kierrosluvulla, ei lisääntyneestä väännöstä ole juuri hyötyä. Kiihtyvyyden avulla voidaan selvittää venttiilinjousen jäykkyystarve ja eri osien välille muodostuvat pintapaineet. V8-MAGAZINE 57 N okka-akseli on se yksittäinen moottorinosa, joka vaikuttaa eniten auton luonteeseen. Jos verrataan painavaa ja suurta Amerikan laivaa pieneen ja taloudelliseen kompaktijenkkiin tai nopeaan muskeliautoon, niin yksi niitä toisistaan erottava asia on nokka-akseli. Teho on kuitenkin vääntömomentti kertaa kierrosluku kierroksina sekunnissa kerrottuna vielä tulolla 2 x Pii, Nokka-akselin analysointityökalulla saadaan selville nokan nosto, nopeus ja kiihtyvyys kampiakselin kääntökulman funktiona. Asteet ja nousu Nokka-akseleita verrataan usein niiden asteiden ja venttiilinnousun perusteella. Usein tilanne on vielä se, että 3000 rpm vääntö on jopa saattanut nokka-akselin vaihdoksen myötä laskea. Mutta pienetkin muutokset nokka-akselissa muuttavat auton luonnetta haluttuun suuntaan, ja koska nykypäivän nokka-akselit ovat huomattavasti 1960-lukulaisia kehittyneempiä, niin miksi tyytyä autotehtaan kompromisseihin. Tällainen kombinaatio voidaan vielä pilata liian miedolla nokalla, mutta sopivan nokka-akselin valinnan jälkeen auto on omiaan varttimailin suoralla. Usein tässä kohdassa todetaan, että lisää yläkierrostehoa, mutta vähentää alakierrosvääntöä ikään kuin teho ja vääntömomentti olisivat toisistaan riippumattomia asioita. Kaikki siis alkaa siitä, että haluamme muuttaa automme ominaisuuksia. Syy johtuu siitä, että nokka-akselimuutosten jälkeen moottorin käyttökelpoinen kierroslukualue yleensä muuttuu korkeammalle, ja jos perävälitys ja turbiini ovat sellaisia, että moottorin käyttökierrosluku ei nouse sopivalle alueelle, huonontaa tehty muutos ajettavuutta. Käytännössä se merkitsee korkeaa puristussuhdetta, isokanavaisia kansia, hyvin virtaavia imuja pakosarjoja ja isoa kaasutinta. Muskeliauton on nimensä mukaisesti näytettävä voimavaransa, joten korkea teho ja räyhäkkä käyntiääni ovat itsestäänselvyys. Tämä johtuu siitä, että aukioloasteet on sidottu kampiakselin kääntökulmaan, mutta ilman virtaus imukanavassa on sidottu aikaan sekunteina. Jos ominaisuuksia ei haluta muuttaa, ei akselia tarvitse vaihtaa muuten kuin kulumisen seurauksena. Kaikki muut ilmoitetaan kampiakselin asteina. Nousu on sitten yksinkertaisesti se mitta, kuinka paljon venttiili maksimissaan aukeaa. Nokka-akselihan kääntyy nelitahtimoottorissa vain puolet kampiakselin kääntökulmasta, ja oikeastaan vain nokkien välinen kulma ilmoitetaan nokka-akselin asteina. Jos on tekemässä rajua kevennettyä muskeliautoa, jossa on tiheä perävälitys ja korkea stall speed, on myös koko moottori oltava samaa kaliiberia. On kuitenkin muistettava, että missään muualla se ei sitten olekaan elementissään, eli arkipäivän liikennöinti voi olla hankalaa ja polttoaineenkulutuksen vuoksi melkoisen kallista. Pidempi aukioloaika lisää yläkierrostehoa, mutta vähentää alakierrostehoa. Kompaktissa autossa haetaan tietenkin hyvää polttoainetaloutta. Tietyn ilmamäärän imeminen moottoriin vaatii tietyn ajan, ja kierrosluvun noustessa se sama aika tarkoittaa suurempaa akselin kääntökulmaa
Työtä helpottaa venttiilinnostimen paikalle laitettava mittakellonjatke, jossa nostinta vastaava mittapää. Ajoitukseen tarvitaan astelevy ja mittakello. Liian aikaisin sitä ei kuitenkaan kannata avata, jotta sylinteripainetta saadaan hyödynnettyä riittävästi myös männän liikuttamiseen. Nelitahtiperiaate Jotta ymmärretään nokka-akseleiden toimintaa, on syytä lähteä liikkeelle aivan perusteista, eli nelitahtiperiaatteesta. . Overlapin käytön syynä on se, että poistuvalla pakokaasupulssilla on oma hitautensa ja sen aikaansaama paineen pudotus sylinterissä vetää tuoretta ilma-polttoaineseosta imusarjasta palotilaan. Jos pakoventtiili on avattu riittävän ajoissa, on männän tehtävä hieman vähemmän työtä pakokaasuja poistaessaan, joten pumppaushäviöt vähenevät. Lukemat näyttävät siis hyvin erilaisilta, vaikka nokka-akseli olisikin sama. Myös hyvin loiva nousun alkuramppi lisää mainostettuja asteita. Sylinteripaine, jota vastaan venttiili avautuu, rasittaa tietysti venttiilikoneistoa huomattavasti, ja sen huomaa erityisesti nitrometaanikäyttöisissä autoissa. Tätä venttiilien yhteistä aukioloaikaa kutsutaan nimellä overlap ja se ilmoitetaan kampiakselin asteissa aivan, kuten venttiilien aukioloaikakin. On olemassa mainostetut eli advertising aukioloasteet ja aukioloasteet 0,050" nousulla. Näistä kahdella tahdilla eli imutahdilla ja poistotahdilla on jompikumpi venttiili auki. Mutta vaikka kahdella nokalla olisi täsmälleen samat aukioloajat ja nousut, voi niiden luonteessa olla eroa riippuen siitä, miten imuja pakoventtiilin aukioloajat on suhteutettu toisiinsa ja miten ne on suhteutettu moottorin työkiertoon. Niissä on kuitenkin se ongelma, että vaikka SAE onkin standardoinut ne ilmoitettavaksi 0,006" venttiilinnousulla, niin hyvin yleisesti valmistajat ilmoittavat ne 0,003" tai vieläkin pienemmällä venttiilinnousulla, jolloin numeroista tulee entistä suuremmat. Nokkien välinen kulma ja nokkaakselin aukioloasteen määräävät overlapin. Mitä suurempi moottorin kierrosluku, sitä aikaisemmin pakoventtiili kannattaa avata. Ero saattaa olla kymmenenkin astetta riippuen siitä, ilmoitettaisiinko se 0,003" vai 0,006" nousulla. Siispä pakoventtiili avataan jo hyvissä ajoin työtahdin loppupuolella, jolloin paine sylinterissä on vielä useiden baarien luokkaa ja se työntää kaasumassan liikkeelle pakokanavaan. Poistotahdin lopussa pakoventtiili sulkeutuu, mutta ennen kuin se on täysin kiinni, alkaa imuventtiili jo avautua. Todellisuudessa aukioloaika mitattuna 0,050" nousulla kertoo siis nokan luonteesta paljon tarkemmin. Niissä paine saattaa olla jopa sata baaria vielä siinä vaiheessa, kun pakoventtiili avautuu. Tämä toimisikin hyvin, jos virtaavilla ilmamassoilla ei olisi omaa luontaista hitauttaan eli inertiaa, mutta koska niillä se on, on se otettava huomioon aukeamisja sulkeutumishetkiä määritettäessä. Kampiakselin aukioloasteissa on kaksi erillistä käsitettä. Samoin voidaan sanoa, että jos teho kasvaa yläkierroksilla, kasvaa pitkällä aukioloajalla myös yläkierrosten vääntömomentti aivan samassa suhteessa. Suurella kulmalla overlap saadaan pidettyä kohtuullisena, vaikka asteet olisivatkin rajut. Yksinkertaisesti ajatellen voisi luulla, että imuventtiili avataan imutahdin alussa männän ollessa yläkuolokohdassa ja suljetaan, kun mäntä on ehtinyt alakuolokohtaansa. Mitä pienempi kulma on, sitä suurempi on overlap. Tällöin palotilaan jää enemmän edellisen työkierron pakokaasua Nokka on ajoitettava oikein kampiakseliin nähden. Käytännössä tuo nousulla ilmoittaminen tarkoittaa sitä, että nokan aukioloaika katsotaan alkaneeksi siinä vaiheessa, kun venttiili on avautunut tuon 0,003” tai 0,006" ja loppuneeksi, kun venttiili on enää saman verran auki. Vaikka imutahti on nelitahtimoottorin ensimmäinen tahti, on kaasunvaihdon kannalta viisainta lähteä liikkeelle työtahdista, jolloin molemmat venttiilit ovat kiinni ja pakoventtiili odottaa käskyä avautumiseen. Pakoventtiilille tehtäisiin samoin poistotahdin kohdalla männän kulkiessa alhaalta ylös. 58 V8-MAGAZINE joten jos alakierrosvääntö vähenee, vähenee myös alakierrosteho. Huono puoli overlapissa on se, että se toimii hyvin vain rajoitetulla kierroslukualueella ja sen ulkopuolella suuri overlap saattaa jopa huonontaa täytöstä. Useimmiten varmistetaan, että imunokan maksimiaukiolohetki on se, mitä valmistaja suosittelee. Paine putoaa ja alakuolokohdan jälkeen mäntä liikkuu ylös työntäen loput pakokaasusta pois. Moottorissahan on imutahti, puristustahti, työtahti ja poistotahti. Voisi kuvitella, että oikea hetki pakoventtiilin avaamiselle olisi sillä hetkellä, kun paine männän päällä putoaa pakosarjan paineen tasolle, mutta silloin poistotahdin käynnistyminen olisi kovin verkkaista. NOKKIEN VÄLINEN KULMA NOKKA-AKSELIN ASTEINA IMUNOKAN KESKILINJA PAKONOKAN KESKILINJA VÄLYKSENPOISTORAMPPI PERUSYMPYRÄ PYÖRIMISSUUNTA YKK OVERLAP. Nokkavalmistajat korostavat mielellään mainostettuja asteita, koska ne ovat lukuna suuremmat ja näyttävät siten lupaavammilta
Tarvittavan overlapin suuruuteen vaikuttaa luonnollisesti myös imuja pakosarjan toiminta. Suuri ilmapatsaan nopeus ja siitä johtuva hitaus työntävät ilma-polttoaineseosta sylinteriin vielä melko pitkään, vaikka mäntä on aloittanut jo matkansa ylös. Pakoja imunokan välisen kulman (lobe separation angle LSA) muuttaminen muuttaa overlappia, vaikka nokan aukioloasteet pysyisivätkin samana. Symmetrisen nokan aukeamisja sulkeutumiskuvaajat ovat samoja, Nokka-akselivalmistaja antaa yleensä hyvin tietoa nokan asteista ja nostoista. Tämä vaivalla aikaansaatu ilmapatsaan nopeus hyödynnetään imutahdin lopussa, jolloin imuventtiiliä ei pidetä auki ainoastaan männän mennessä alas, vaan pitkään senkin jälkeen, kun mäntä on käynyt kääntymässä alakuolokohdassa. Hyvin harvoin nokka-akseli tehdään niin, että nousua kasvatetaan aukioloajan pysyessä vakiona. Haittapuolena suuresta noususta on venttiilikoneiston rasitusten lisääntyminen ja venttiilijousien jäykkyystarpeen kasvu, joka sekin lisää rasituksia. Imukanava on kuitenkin ahdas ja ilmalla hitautensa, jolloin kestää hetken aikaa, kunnes ilmapatsaalla on nopeus kasvanut. Samoin voidaan ajatella mitä tapahtuu, jos asteita, eli venttiilin aukioloaikaa lisää. Mitä suurempi kierrosluku on käytössä, sitä myöhemmin imuventtiili voidaan sulkea, sillä ilmapatsaan hitaus on hyvin voimakkaasti kiinni sen nopeudesta ja suurella kierrosluvulla on imuilman nopeus imusarjassa suurimmillaan. Korkealla kierrosluvulla nopeus on riittävä, joten myös teho kasvaa. Yleisesti ottaen suuri overlap voi aikaansaada huonon tyhjäkäynnin, korkean kulutuksen ja heikon kaasunvastaavuuden matalilla kierroksilla. Vakiomoottorissa overlap saattaa olla luokkaa 15°–30°. Imuventtiili avautuu jo poistotahdin lopussa ja jatkaa aukioloaan koko imutahdin ajan. Tässä infolapussa kerrotaan lisäksi käyttökelpoinen kierroslukualue. Myös pakoventtiilin aukeaminen aikaistuu, joten moottorin ääni kovenee korkeampipaineisten pakopulssien johdosta. Performance Trendsin Cam Analyzer ohjelmalla. Itse nousun lisääminen aikaansaa sen, että suurempi kaasumäärä ehtii mennä venttiilien ohi. Katuautojen venttiilinnousu on yleensä alle 0,500", katukilpurin 0,700" ja puhtaassa kiihdytysautossa saatetaan hipoa tuuman nousua. Kierroslukualue: Venttiilinajoitus Nokkien välinen kulma Imunokan maksiminosto Venttiilinajoitus 0,001" nousulla Venttiilinvälys Aukioloaika Aukioloaika 0,050" nousulla Venttiilin nousu Nokan nosto Im un oka n kes kili nja Sulkeutuu Avautuu JYKK EAKK Sulkeutuu Avautuu EYKK JAKK YKK YKK AKK AKK. Riskinä venttiilin nopealle avaamiselle on myös se, että mäntä ei ehdi paeta alta ja nopeasti aukeava imuventtiili osuu mäntään. Myös matalan kierrosluvun teho saattaa laskea, sillä ilmapatsaan nopeus ei venttiilin kohdalla ole välttämättä riittävän suuri ja massanhitaus jää hyödyntämättä. Osasyynä tälle on männän hidas kiihtyvyys alakuolokohdasta. Tähän on jälleen syynä kaasupatsaan hitaus. Todennäköisesti overlap kasvaa ja imuventtiilin sulkeutuminen myöhästyy, joten moottorin teho kasvaa nimenomaan korkeammalla kierrosluvulla. Se vaikuttaa palamista heikentävästi, jolloin teho putoaa. Arvot voidaan selvittää myös jälkikäteen esim. Suuri overlap on hyväksi kaasunvaihdolle korkeammilla kierroksilla, mutta matalilla kierroksilla se saattaa aikaansaada tahatonta pakokaasujen takaisinkierrätystä, eli edellisen työkierron pakokaasua jää sylinteriin. Nokkien välinen kulma määrää overlapin Tuon nelitahtiperiaatteen muistaminen antaa hyvän lähtökohdan sille, milloin venttiilien on auettava ja milloin niiden pitää sulkeutua. Toisaalta suuren overlapin takia voi myös tuoretta seosta päästä suoraan imuventtiililtä pakoventtiilille ja sitä kautta pakosarjaan, jolloin seoksen energia jää hyödyntämättä ja hiilivetypäästöt kasvavat. Imuventtiilin sulkeutumishetki saattaa olla niinkin myöhään kuin 90 astetta JAKK. Sillä mitataan imuja pakonokan nosto kääntökulman funktiona ja se laskee aukeamisja sulkeutumishetket, sekä venttiilin nousun annetulla keinuvipusuhteella. Nousun kasvattaminen vaikuttaa yleensä myös aukioloaikaa lisäävästi. . V8-MAGAZINE 59 kuin mitä ilman overlappia jäisi. Esimerkiksi liian ahdas pakosarja voi tuhota muuten sopivasti valitun nokan toiminnan täysin. Moottori antaa siis enemmän tehoa. Siksi ei kannata avata venttiiliä auki niin nopeasti. Myös overlapin suuruus selviää samalla. Nousua, samoin kuin aukioloaikaa lisättäessä on aina varmistettava, etteivät venttiilit ota mäntiin kiinni ja venttiilinjousen vapaaliike riittää kasvaneelle nousulle. Poikkeuksena on keinuvipusuhteen kasvattaminen, jolloin venttiilin aukeamisen ja sulkeutumisen hetki on lähes sama, mutta venttiili avautuu enemmän, eli aukeamisnopeus on suurempi. Kampiliikkeestä johtuen mäntä kiihtyy huomattavasti hitaammin alakuolokohdasta ylöspäin kuin yläkuolokohdasta alaspäin, ja tätä voidaan käyttää hyväksi kaasunvaihdossa. Nokat voivat olla symmetrisiä tai epäsymmetrisiä. Hieman viritetymmässä moottorissa 25°–55° ja kisamoottorissa jopa yli 100°. Suurella kulmalla overlap pienenee ja pienellä kasvaa. Joissain tapauksissa myöskään alipaine ei riitä esimerkiksi jarrutehostajalle. Todellisuudessa venttiilin maksiminoston hetkeä myöhäistetään, ja se on täysin auki noin 105–115 astetta jälkeen YKK. Teoriassa voisi kuvitella, että imuventtiilin maksimiaukiolohetken pitäisi olla noin 80 astetta jälkeen yläkuolokohdan, sillä siinä vaiheessa männällä on kaikkein suurin nopeus alaspäin ja sylinteriin tarvitaan runsaasti polttoaineseosta. Useimmiten imuja pakonokan muoto on samanlainen, jolloin puhutaan single pattern nokasta. Kun mäntä alkaa liikkua alaspäin, se aikaansaa sylinteriin paineen laskua, ja ulkoilman korkeampi paine työntää ilma-polttoaineseosta eli ilmapatsasta imuventtiilin ohi
Tukeudu nokkavalmistajien kokemukseen Tässä artikkelissa on otettu kantaa vain toiseen kahdesta tärkeästä sylinterin täytökseen vaikuttavasta asiasta, eli kaasupatsaan hitauteen. Sama tilanne on toisin päin, eli laahurinokalle tarvitaan laahurinostimet.. Nokka ajoitetaan yleensä valmistajan ohjeiden mukaisesti mittaamalla imunokan maksiminoston hetki. Moottorin käytökseen on kuitenkin mahdollista vaikuttaa ajoittamalla nokka eri asentoon kampiakseliin nähden. 5. Rullanostimelle tarkoitettua nokkaakselia voi käyttää vain rullanostimen kanssa. Mikäli mitään ei havaita hieman suuremmallakaan muutoksella, on todennäköistä, että moottorissa on joku vika tai sitten moottorin eri komponentit eivät ole keskenään balanssissa. Nostoon on mahdollista vaikuttaa hieman keinuvivun vipusuhdetta vaihtamalla, mutta asteet ovat kiinteät. 4. Tällä kompensoidaan jenkkimoottoreiden heikompaa pakokanavien ja pakosarjojen virtausta. Asian teoreettinen selvittäminen on useimmiten turhan vaikeaa. Usein pakonokka on jyrkempi, eli se mahdollistaa suuremman virtauksen. Käytä hyväksesi akselivalmistajien asiantuntemusta ja valintatyökaluja. Idea on siinä, että pidemmällä imukanavalla varustettujen sylintereiden kaasuvaihtoa tehostetaan pitämällä niiden imuventtiileitä auki hieman pidempään. Koska nokkavalmistajat ovat tehneet kymmeniä vuosia kokeiluja omilla tuotteillaan, kannattaa seurata heidän suosituksiaan. Silloin on tehnyt sen virheen, että moottorin osat eivät toimi keskenään hyvin ja ainoa keino päästä eteenpäin on valita toisiinsa sopivat osat. On myös muistettava, että kuuma pakokaasu on tilavuudeltaan paljon suurempi kuin sama ilmamassa imukanavassa, joten sen poistaminen saattaa vaatia rajumpaa nokkaa. Sen lisäksi venttiilien auetessa ja sulkeutuessa imuja pakokanavissa kulkee äänenopeudella eteneviä paineja alipainepulsseja, joiden vaikutus on merkittävä. Teho korkealla kierrosluvulla kasvaa, mutta matalalla putoaa. Sama on tietysti kyseessä, jos ajatellaan vääntömomenttia. Juuri asian monimutkaisuuden vuoksi nokka-akseleita samoin kuin imuja pakosarjoja valitaan pitkälti kokeilujen perusteella. Silloin puhutaan nokan aikaistamisesta tai myöhäistämisestä. Nokan ajoitus Nokka-akselin nosto ja asteet sekä nokkien välinen kulma määritellään jo nokan valmistusvaiheessa. Yleinen periaate on, että nokan myöhäistäminen lisää korkean kierrosluvun tehoa ja aikaistaminen matalan kierrosluvun tehoa. . Sillä on oma vaikutuksensa, mutta vaikutus ei ole aivan yksiselitteisesti kaikissa moottoreissa samanlainen. 3. Esimerkkinä toisesta kilpa-autoista kadulle siirtyneestä ideasta on GM-moottoreiden sylintereiden 4 ja 7 sytytysjärjestyksen vaihtaminen. Jonkinlainen tehodynamometrissa näkyvä vaikutus pitäisi saada selville jo parin asteen ajoitusmuutoksella. Nokan ajoituksella vaikutetaan myös overlapin ajoitukseen männän liikkeeseen nähden. Ideana vaihdolla on kaasunvaihtoon, sylinterikansien lämpötilaan ja ennen kaikkea kampiakselin kuormituksen tasaisuuteen vaikuttaminen. 2. Yritysten nettisivuilla olevista luetteloista on helppo katsoa millaiseen käyttöön nokka on tarkoitettu, ja kun käyttötarkoitus on sama kuin mitä omalle autolleen on ajatellut, niin siitä vain sopiva nokka tilaukseen. Laahurinostimella voisi käydä niin, että jyrkemmän nokan kontaktipinta ei osuisi nostimen pohjaan, vaan kulmaan. Käytä uuden nokka-akselin kanssa uusia venttiilinnostimia. Valitse nokka-akseli aina auton käyttötarkoituksen perusteella. Nokkaa aikaistamalla kasvaa alakierrosvääntö. Matalalla kierrosluvulla ilmapatsaan hitaus ei riitä, joten mäntä työntää seosta takaisin imusarjaan ja täytös huononee. Nopea avaaminen varmistaa virtauksen ja hitaammalla sulkemisella estetään venttiilin ja seetin liian suuri kohtaamisnopeus, jolloin venttiili jäisi pomppimaan. Muutaman vuoden on ollut saatavilla myös 4-pattern nokkaa, jossa on kahta erilaista imunokkaa ja kahta erilaista pakonokkaa tasoittamassa eri sylintereiden välistä eroa. Tehon siirtyminen korkeammalle kierrosluvulle johtuu pääasiassa myöhäisemmästä imuventtiilin sulkeutumishetkestä. VINKKIÄ 5 mutta epäsymmetrisellä nokalla venttiili saatetaan esimerkiksi avata nopeammin kuin sulkea. Mikäli jossain muualla, kuten kaasuttimessa tai pakosarjoissa on tehoa rajoittava pullonkaula, on aivan sama mihin sitä nokkaa kääntelee. Pahaksi onneksi ne eivät korreloi mitenkään kaasupatsaan hitauden kanssa ja niiden kulkunopeus on lisäksi riippuvainen kaasun lämpötilasta, joka muuttuu kuormituksen ja kierrosluvun muuttuessa. Dual pattern nokasta on kysymys silloin, kun imuja pakonokkien muoto on toisistaan poikkeava. Siitä pisteestä nokkaa voidaan ajoittaa hieman joko aikaisemmalle tai myöhäisemmälle muistaen kuitenkin aina mitata, etteivät venttiilit pääse ottamaan mäntään kiinni. Varmista, ettei venttiili pääse ottamaan mäntään kiinni ja venttiilinjousen liikevara riittää kasvaneelle nousulle. Menetelmä on tuttu kilpa-autoista jo pidemmältä ajalta, mutta Comp Cams on tarjonnut sitä tiettyihin moottorimalleihin aivan kenen tahansa ulottuville muutaman vuoden ajan. 1. Älä ihastu suuriin numeroihin, vaan valitse mieluummin hieman miedompi kuin aggressiivisempi nokka-akseli. Korkealla kierrosluvulla imuilman nopeus ja sen myötä myös ilmapatsaan hitaus on suuri, joten hitaus pystyy työntämään ilmaa sylinteriin pidempään, vaikka mäntä kulkee jo hyvän matkaa ylöspäin. Se tuli pro stock autoihin 1990 -luvulla ja on ollut saatavilla aftermarketosana myös vanhan sytytysjärjestyksen katuautoihin kymmenisen vuotta. Ajoita nokka-akseli valmistajan ohjeiden mukaan, äläkä unohda laahurinostimien sisäänajoa. 60 V8-MAGAZINE
• Vinyylikatot, rättikatot ja tarvikkeet. • Meillä on myös muita autonsisustustarvikkeita. 0400 591 428 Ojantie 24, 28130 Pori Autoverhoilut kaikkiin USA-autoihin! Automatot, suojamatot brodeerauksella ja tavaratilan matot. • Autonsuojapeitteet kaikkiin malleihin. • Istuinten verhoilut alkuperäisestä materiaalista. AMERIKAN autot, 4X4 Pick upit, moottoripyörät, varaosat, tuning, erikoisvanteet. EBAY Osta suoraan ilman välikäsiä! Tapani Iivanainen Usan suunta +1561 632-5154 Seija Iivanainen ’’ +1561 632-5153 Office ’’ 1 803 796 5183 E-mail benzboy@benzboy.com. V8-MAGAZINE 61 Automaattivaihteistojen erikoisliike Hiihtotie 7 B, 01280 VANTAA Puh. 09-302847 / 050-3305780, fax 09-3401073 e-mail: jaakko.husso@pp.inet.fi Alkuperäisja tarvikeosat amerikkalaisiin automerkkeihin. • Asennus kuuluu myös meidän palveluun! www.westfix.fi, westfix@netikka.fi Korsnäs Biloch Båtinredning Norrbyvägen 32, 66200 Korsnäs (06) 364 1406 WWW.BENZBOY.COM EXPORT USA Jo 15 vuoden kokemuksella Konttikuljetukset, lentorahdit ym. mm.: – Peltiosat – Kumitiivisteet – Alusta – Tekniikka – Sisusta – Lattiamatot – Puskurit – Race-osat – Kendall öljyt www.sepponiemensivu.fi Seppo Niemensivu, puh
Siinä rattaiden valmistusta kahvikupin äärellä odotellessaan sattui Grönman mainitsemaan erään tahon vetäytyneen hänen omistamansa 1966 F/SA Chevrolet Novan vuokraamisesta, ja sille oltiin hakemassa uutta kuskia. Novan vuokraaminen antoi Suilolle hänen omien sanojensa mukaan niin pirunmoisen kipinän, että intoa ja innostuksen määrää ei tuntunut voivan pysäyttää mi62 V8-MAGAZINE. Suilo kertoo käyneensä katsomassa kiihdytyskisoja aina Räyskälän kisoista asti ja sittemmin ajautuneensa mukaan seuraamaan Arto ”Pälli” Sulopuiston kisatouhuja. Suilo ymmärsi vikkelästi mahdollisuutensa, joten päätös kisakuskiksi ryhtymisestä sovittiin kolmen sekunnin mittaisen pohdinnan lopputuloksena. Kai Suilo ei sentään tullut lajin pariin mistään puskista ja mitään tietämättömänä ummikkona. T äytyy miehen olla ainakin himpun verran innoissaan uudesta harrastuksestaan, jos on valmis vain yhden kesän mittaisen ja vuokra-auton puikoissa vietetyn kisakauden jäljiltä käärimään hihat ylös ryhtyäkseen rakentamaan omaa kilpuria. TEKSTI JA KUVAT HEIKKI MALINEN man tuli nimittäin Suilon metallipajalle Karkkilaan sorvauttamaan joitain kytkimen osia. Jarmo GrönChevrolet COPO Camaro 2015 TEHDASKILPURI RAKENNUSSARJANA Karkkilalaisen Kai Suilon Camaro ilmestyi mukaan Stock & Super Stockin kamppailuihin FHRA:n Nitrokisan yhteydessä, ja se onkin kerännyt sittemmin ympärilleen paljon ihailijoita ja ihmettelijöitä. Ensi alkuun kotimaan kisojen yhteydessä, ja nyt ihan viimeisimpinä vuosina muutaman Tierpin kisareissun merkeissä. Päätös ryhtyä ajamaan kilpaa tapahtui kuin salaman iskuna taivaalta
. Suunnitelmat muuttuvat Novalla kisaaminen koukutti heti, ja apuja sekä neuvoja heltisi Pällin suunnalta ja myös muulta Stock & Super Stock -porukalta. Suilo suuntasi katseensa Amerikan suuntaan ja ryhtyi seulomaan sikäläisten huutokauppojen tarjontaa kolaroiduista viidennen polven Camaroista. Näin hän joutui lainailemaan ajotakkia Grönmanilta tämän selviydyttyä radan päästä takaisin varikon suuntaan, ja muutenkin hänellä oli käytössä lainakypärä ynnä muita laina vermeitä. Las Vegasin suunnalta löytyi keulakolaroitu 2015-yksilö. Kaikki kävi sen verran hätäisesti, että Suilon tilaamat omat ajokamat eivät olleet ennättäneet tulla hänelle. Novaan liittyneet kilpailusuunnitelmat hän otti alun alkaenkin vain itse ajamiseen ja kilpailutoimintaan liittyvänä kokeiluna, ilman mitään sen kummempia jatkosuunnitelmia. KUVA: TIMO MUILU V8-MAGAZINE 63. Lisenssin Suilo ajoi kauden 2016 avauskilpailun yhteydessä Alastarolla ja pääsi tätä kautta osallistumaan oman uransa ensimmäiseen varttimailin kilpailuun. TEHDASKILPURI RAKENNUSSARJANA kään voima. Kilpaileminen maistui Suilosta kauden 2016 keskivaiheilla niin hyvältä, että mielessä alkoi pyöriä ajatus omasta kilpurista, sillä vuokra-auton ympärillä ei ole koskaan samoja mahdollisuuksia esimerkiksi erilaisten teknisten ratkaisujen ja kokeilujen suhteen
Vähän samaan tapaan kuin jotkut erilaisten yritysten käyttöön tarkoitetut erikoisvarustellut taksit, erilaiset lava-autot ja muut hyötyajoneuvot. Suurimman huomion osakseen silloin ja edelleen tänä päivänä saaneet versiot olivat COPO 9560-koodilla tilatut yhteensä 69 yksilöä. 64 V8-MAGAZINE. Kerrottakoon tässä vielä, että pelkästään tuosta ZL-1-moottorista rahastettiin yli 4000 taalaa, mikä oli summana enemMikä ihmeen COPO. Keventämistä on NHRA:n luokitusteho tälle 2015 vuosimallia edustavalle 427-kuutiotuumaiselle LS7-isolohkomoottorille on 430 hv, todellisuudessa potkua on rutkasti enemmän. Olkoon tämä myös todiste siitä, että aidot tehdaskilpurit eivät koskaan ole olleet halpoja. Uuden sukupolven COPO Camaroiden moottoreiksi tarjottiin heti alusta alkaen muutamia erilaisia vaihtoehtoja alkaen mekaanisesti ahdetuista 327 LSX-pikkulohkoista aina vapaasti hengittävään 427-kuutiotuumaiseen LS7-isolohkoon asti. Vuonna 1969 COPO Camaroa sai tilata kahdella eri varustetasolla. Ne on varustettu kromimoly-turvakehikoin ja jäykällä taka-akselilla. Näistä COPO 9561-koodi tarkoitti L72 427-isolohkolla varustettua 425 hv tehoista versiota. Nämä jälkimmäisenä mainitut 69 Camaroa olivat täysalumiinisella ZL-1 427-isolohkolla varustettuja silloisiin NHRA Stock ja Super Stock -mittelöihin tarkoitettuja kilpureita. Camarot hankittiin tehtaalta sivuteitse erikoistilauksina. Chevrolet ilmoitti näiden tehoiksi 430 hv, mutta pienin yksinkertaisin muutoksin näistä irtosi yli 500 hv lukemia. Heti tuossa esittelyvaiheessa mahdollisille halukkaille ostajille tehtiin selväksi, että kyseessä on erikoisrakenteinen kilpa-auto, minkä rekisteröiminen katuliikenteeseen ei ole mahdollista. Kahdella toisella suurella amerikkalaisella autonvalmistajalla ei ollut mitään vastaavia rajoitteita omien Pony Car -kokoluokkaan sijoittuvien autojensa kanssa, ja tämäkö sapetti Chevy-miehiä. Moottorin päältä löytyy Whipplen 90 mm läppärungolla varustettu Holleyn EFI-ruisku ja Holleyn Hi-Ram -imusarja. Autoista on edelleen jätetty pois käytännössä kaikki äänieristeet, pohjamassat puuttuvat ja takapenkkiä ei löydy. män kuin Camaron perusversiosta pyydettiin tuohon aikaan diilerin tiskillä. Kaikki 69 tehdaskilpureina rakennettua COPO:a täyttävät NHRA:n asettamat vaatimukset. Tässä yhteydessä voidaan todeta COPO (Central Office Production Orders) olleen eräänlainen kiertotie ohittaa General Motorsin vielä vuonna 1969 voimassa ollut kielto varustaa Camaro suuremmalla moottorilla kuin 400 kuutiotuumaa. General Motors ja Chevrolet Performance vilauttivat uusinta sukupolvea edustavaa COPO Camaroa loppuvuodesta 2011 Las Vegasissa järjestetyn SEMA-näyttelyn yhteydessä. Auto herätti yleisössä niin paljon mielenkiintoa ja reaktioita, että näitä päätettiin valmistaa vuosimallina 2012 sama rajoitettu 69 kappaleen erikoiserä kuin ensimmäisiä vuosimallin 1969 ZL-1-moottorisia autoja. COPO-kiertotien oivaltaneista autokauppiaista Fredd Gribb tilasi autoja 50 kappaletta ja Don Yenko yhdessä muutaman muun autodiilerin kanssa loput 19 kappaletta. Puhumattakaan mitä näistä jäljellä olevista alkuperäisistä 1969 COPO Camaroista pyydetään tänä päivänä, jos semmoinen ylipäätään ilmestyy jossain päin maailmalla yleiseen myyntiin
Vaikka tämä maksoi hivenen enemmän, säästi se aikaa ja projekti pysyi aikataulussa. Näistä puheista sitten kimposi ajatus sellaisen tekemisestä. Pällillä sen sijaan saattoi omien kokemustensa kautta olla jotain aavistusta urakan suuruudesta. Se mikä tekee COPO:sta erikoisen ja mielenkiintoisen jopa arpajaisissa ilman voittoa jääneille tahoille on mahdollisuus ostaa käytännössä kaikki autoon kuuluvat palikat suoraan Chevrolet Performance -diilerin tiskiltä eräänlaisen ”rakennussarjan” muodossa. COPO:sta pyydetään enemmän kuin tuliterästä C7sukupolven Z06 Corvettesta, jonka hinnat alkavat noin 80 000 taalasta. Ennen Branderin pajan asiakkaaksi päätymistä Suilon suunnalla pohdittiin pitkään mahdollisuutta hyödyntää oman metallipajan mahdollisuuksia rakentaa Camaroon turvakehikko ja monia muita ratkaisuja, mutta Pällin suosituksesta se jätettiin Branderin tehtäväksi. – Kerroin Pasille oman COPO-projektimme käynnistymisestä ja ostaneeni aihion. Autoista kiinnostuneet ostajat koostuivat yhtä hyvin kisakuskeista kuin myös keräilijöistä. . Kaikki linjavedot projektin eteenpäin viemiselle olivat selvillä ja Ruotsista oltiin KW Partsin kautta yhteydessä jenkkipään COPO-osavalmistajiin. Tällä hintalapulla varustettuna kyseessä onkin sitten ylipäätään kallein Chevroletin tehdasuusien autojen valikoimasta löytyvä kullattua rusettia keulallaan kantava auto. Mikä mahtoi lopulta viedä miehen kohti oman auton rakentamista ja vieläpä juuri COPO:n suuntaan. Olihan tuo rakentamiseen liittyvä päätös kieltämättä rohkea, mutta taustalla paloi samaan aikaan halu ja omanlaisensa kiihoke tehdä jotain, mitä täällä ei ole ihan joka päivä nähty. Eikä vähiten sen takia, että Suilon metallipajalla on tehty suuri määrä osia kanssakilpailijan Mustangiin. Näin auton tekemisen kanssa päästiin käyntiin helmikuun 2017 alkupäiedelleen jatkettu jättämällä optiolistalta pois runsas määrä arkisen oloisia varusteita. Sittemmin COPO Camaroiden valmistus ja myynti ovat jatkuneet samalla ”vuosikertakaavalla” tähän päivään asti, ja tulee varmuudella jatkumaan vielä tästä eteenpäin. Kyseessä on silläkin suunnalla hieno ja paljon kovaa työtä vaatinut projekti. Seuraava iso asia oli tehdä ratkaisu tekniikan suhteen. Tässä vaiheessa Pasi paljasti heidän vasta etsivän sopivaa aihiota niin ikään Amerikan suunnalta. Näin Suilo on pysynyt hyvin ajan tasalla molempien projektien etenemisvauhdeista. Pikemminkin hyvin onnistuneen yksilön rakentaminen vaatii melkoista määrää osaamista ja mielellään vielä monelta eri osa-alueelta. Mutta ei kait sitä olisi koskaan yrittäjäksikään tullut lähdettyä, jos olisi pelännyt riskin ottoa. Tavallaan projektit ovat edenneet hivenen rinnakkain ja ajatuksia erilaisten ratkaisujen ympäriltä on pyöritelty suuntaan jos toiseen. Näin ollen kuka tahansa kädentaitoja omaava taho voi periaatteessa itse rakentaa oman tuliterän COPO Camaron. Melko pian Amerikan suunnalta kävi kuitenkin selväksi, että eivät sikäläiset osanneet muuta kuin venytellä ja vanutella asioita osatoimitusten suhteen. Marraskuussa 2016 oli Karkkilan suunnalla päällä kova tohina, että nyt aletaan tekemään ja vauhdilla. Mikään ihan halpa peli ei uusi COPO Camaro ole edelleenkään, sillä minimihinta liikkuu Jenkeissä noin 130 000 taalan kieppeillä. Hiukka hulluutta ja asioihin heittäytymistä näissä hommissa vaaditaan, toteaa Suilo ja jatkaa. Suilolla oli itsellään vielä vuonna 2016 siviiliajossa viidennen sukupolven ahdettu kuutoskoneinen 2011 RS Camaro, joka istui automallina kovasti omistajansa makuun. Molemmat autot ovat niin ikään olleet samaan aikaan työn alla samalla Tami Branderin runkopajalla. Näiden 69 auton myynnin yhteydessä päädyttiin vieläpä arpomaan kaikkien paitsi valmistusnumeroltaan ensimmäisen huutokauppamyyntiin päätyneen yksilön ostaja halukkaiden joukosta. Jossain aikaisemmassa vaiheessa Suilo oli jo ennättänyt keskustella Pällin kanssa aiheesta COPO Camaro, ja kuinka hienoa sellaisen rakentaminen voisikaan olla. Pitkällisen pohdinnan tuloksena päädyttiin COPO:n valmiisiin ratkaisuihin eri komponenttien puitteissa ja vielä COPO:n valmiiseen 427-kuutiotuumaiseen vapaasti hengittävään LS7-isolohkomoottoriin. Asiasta tekee omalla tavallaan mielenkiintoisen se, että maailma on pullollaan toinen toistaan komeampia käytettyjä Stock & Super Stock -autoja, ja osa näistä vieläpä varsin kovalla tekniikalla varustettuina. V8-MAGAZINE 65. Tammikuussa Suiloa alkoi jo hermostuttamaan jenkkien löysäily ja kuumeisesti tänne kaivattu Strangen 9-tuumainen takaakseli saapui maahan vasta saman kuukauden lopulla. . Tähän perään lisää hidasteita tuottivat vielä pitkäksi venähtäneet sikäläiset joululomat. Tai sanotaanko pikemminkin näin, että auton rakentaminen ei ole mikään tyypillinen amerikkalainen päivässä tai parissa onnistuva Bolt On -juttu. Jenkkien hidastelu Veekasin lukijat eivät ole voineet olla huomaamatta lehtemme sivuilla pyörinyttä artikkelisarjaa Jarmo Grönmanin Stockeri Cobra Jet Mustangista. Rakennuspäätöksen syntyessä ei ainakaan Suilolla ollut hajuakaan kuinka raskaasta projektista tässä oli kyse. – Iso oli savotta. Suilo kertoo keskustelleensa omasta projektistaan kiinteästi Grönmanin projektissa mukana olevan Pasi Mikkosen kanssa
Kilpa-autoa rakennettaessa hommat aloitetaan repimällä kaikki mahdollinen irti. Tältä keulakolaroitu ja vain 7769 mailia ajettu 2015 Camaro näytti ostohetkellä Las Vegasissa. Puhelimitse häneltä saadut neuvot olivat kullanarvoisia autoa kasatessa. Seuraavalla viikolla olikin sitten vuorossa Nitro Nationals EM-osakilpailu ja auton ensiesiintyminen varttimaililla. General Motors vahvisti moottorikauppoja tehtäessä tammikuussa 2017, että moottorin toimitusaika on neljästä kuuteen viikkoon. Maalarilta se kiikutettiin eteenpäin Suilon omiin tallitiloihin. Projektivai heita Kojelauta on periaatteessa orkkiskuosissaan, mutta kilpailukäyttöä varten siitä löytyvät vain olennaiset mittarit ja namiskat. Takaluukussa on vain se, mitä varttimaililla voi tarvita. Branderin suunnalta on myös lohjennut runsain määrin vinkkejä siitä, että miten erilaisia asioita kannattaa tehdä ja mitä kaikkea pitää ottaa huomioon. 66 V8-MAGAZINE. Kokoonpanon yhteydessä Suilo havaitsi yllätyksekseen, että nythän tässä vasta aikaa alkoikin kulumaan. Suilon COPO on rakennettu pitkälti kolmen miehen orkesterilla, mutta Tami Branderin paja oli ehkäpä suurimpana vaikuttajana projektin alkuvaiheissa. Loppurypistys oli sitä luokkaa, että kenenkään ei pidä kadehtia viimeisiä intensiivisen tiiviitä päiviä ennen ensimmäisiin kisoihin lähtöä. Tästä eteenpäin moottori kävi dynossa Juhannuksen aatonaattona ja Juhannuspäivänä se kävi ja kukkui omalla paikallaan COPO:n konehuoneessa. Suilo kertoo kaiken rakentelun tapahtuneen varsin pienellä porukalla. Auton kasaaminen osoittautui monilla tavoin hiplaamiseksi vaikkapa pelkästään polttoaineja jarrulinjoja vedettäessä. Moottorin kanssa kävi vähän samalla tavoin. Todellisuudessa moottori saapui Suomeen kesäkuun alkupäivinä. Muilta osin Suilo kertoo hommien edenneen kevätpuolella suunnitellusti. Itse hän on ehkä tehnyt eniten auton ympärillä, ja hänen velipoikansa Kalle on ollut suurena apuna, kuten myös Pälli sen, minkä on omilta työkiireiltään joutanut. Strangen alukuorin varustettu 9-tuumainen perä on ripustettu nelilinkkiin, ja kuten kuvista näkyy, säätömahdollisuuksia löytyy. Ihan joka päivä ei pääse kurkistamaan vasta rakennetun tehdaskilpurin alustaan liittyviä ratkaisuja. . Branderin runkopajalta auto vietiin sisäpuoli ja pohjalevy maalattuna Lohjalle Salinin Markukselle saamaan pintaansa valkoisen värin. Motec:in moottorinohjausyksikkökin oli saapunut Suomeen vasta kesäkuun alkupuolella. Tyhjään koppaan on helpompi rakentaa kunnolliset turvakaaret ja vahvistukset. vinä
ALUSTA: Takana Strangen säädettävät nelilinkit, säädettävä Panhard-tanko, säädettävät Strangen coilover -iskarit, kallistuksenvakaaja, etupäässä säädettävät Strangen coilover -tolpat, kallistuksenvaimennin poistettu, renkaina edessä Mikey Thompsonit edessä 28,0/4,5–15 ja takana 29,5/9,0–15, sekä vanteina Bogartin etuvanne 15 x 4 ja takavanne 15 x 10 tuumaa Hifistelyä kaipaavat lukijat voivat katsoa kaikki tekniset tiedot Chevroletin omilta sivuilta: https:// www.chevrolet.com/performance/copo-camaro. Etenkin kauden päätöskilpailuna ajetun Yökisan myötä Suilo kertoo oppineensa ja ymmärtäneensä autostaan paljon uusia asioita. Kisat olivat puhtaasti auton ja kuskien toimintojen sisäänajoa. 9,2 sekunnin ajat ovat kuitenkin olleet siellä hyvin tavanomaisia tuloksia isompien kilpailujen yhteydessä, joten ei Suilollakaan ole tuolle tasolle yltääkseen mikään ihan mahdottomalta tuntuva haaste taivallettavana. COPO:n lähtökierrokset tulisi myös saada vedettyä rajoitinta vasten. Omat paineensa auton valmistumiseen toi yhteistyökumppaneiden suuntaan annettu lupaus, että COPO on varmasti mukana kauden suurimmassa tapahtumassa, kesä-heinäkuun vaihteessa järjestetyssä Alastaron EM-kisassa. Samalla hän huomioi ja kirjasi ylös pieniä juttuja, joita auton ympärillä pitää tehdä tulevan talven aikana. V8-MAGAZINE 67. Suilo haluaa vielä painottaa, että COPO-projekti on ollut monella tavalla raskas sekä taloudellisesti että henkisesti, ja vieläpä fyysisilläkin voimavaroilla mitattuna. VOIMANSIIRTO: ATI TH-400 3-vaihteinen automaatti SFI-hyväksytyllä kuorella, ATI Racing Products ”Treetmaster MRT” konvertteri, B&M Pro Stick -vaihdekeppi, Strangen 9-tuumaisella alumiinikuorella varustettu perä 4,57:1 välityksin, teräs spooli, Strangen 35-splines vetoakselit. SPONSORIT 2017: KW Parts, Kuljetus Suikka Oy, K-Market Karkkila, Seco Tools, Pe-laser, MTC-flextek, Americar, Asko Anttila Oy, Amalie Oil, Hartman, Makuliha, Lasi Turunen Oy. Kolmeen kisaan osallistuminen loi jonkunmoisen perustan sille, miten jatkossa milloinkin pitäisi toimia, ja opettivat myös sen, että aina ei tarvitse olla kiire joka paikkaan. . Parhaaksi tulokseksi autolle mitattiin 9,65 sekuntia ja 224 km/h loppunopeus, auton Stock & Super Stockin FS/C indeksin ollessa 10,3 sekuntia. Toimi alusta lähtien Ensimmäisiin lähtöihinsä uudella autolla Suilo lähti terveellä tavalla pelonsekaisten tunteiden saattelemana auton käyttäytymisen suhteen. MOOTTORI: Vapaastihengittävä GM LS7 427cid, NHRA-luokitusteho 430 hv, suositeltu maksimikierrosraja 8000 rpm. Suilo vakuuttaa autosta löytyvän hivenen enemmän potentiaalia. Camaron 3-vaihteinen ATI TH-400-automaattivaihteisto muuten tuli juuri Antin kautta. Lambda-anturit eivät ole olleet käytössä ja sähköpuolen asioihin on tarkoitus panostaa enemmän tulevan talven aikana. Kauden päätöskilpailuna ajetun Yökisan yhteydessä avustajina toimivat Antti Kivinummi ja kuskin oven puolella juonia punova Kalle Suilo. Poraus ja isku 4,125” x 4.00”, puristussuhde 13,0:1, Callies 5140 kampiakseli, Callies 4340 H-beam veivit, Mahle 2618 takomännät, Chevrolet Performance hydraulinen 233/276-asteinen rullanokka, ATI ”Super Damper”, Holley ”Hi Ram” -imusarja, Holley EFI, Whipple Industries alumiininen 90 mm läppärunko, Motec 84 -moottorinohjaus. Siitäkin huolimatta, että Camarolla ajettiin vielä ilman lähtökierrosrajoitinta, mikä johtui pienestä sähläilystä sen käyttökatkaisimen kanssa. Ensimmäinen kausi omalla autolla ja omalla kalustolla paljasti kuinka paljon kaikkea ajamiseen ja ylipäätään kaiken pyörittämiseen vaaditaan, puhumattakaan suuresta määrästä erilaisia oheishommia. COPO:n tuulilasin läpi umpikypärä päässä katsottuna ampuma-aukko ulospäin on kuulemma varsin pieni. Yksi huomiota vaativa asia ensi kautta ajatellen ovat kaikki lähtörutiinit ja se, miten Kalle-veljen tulee jatkossa näyttää lähtövaloihin asettuminen. Varsin nopeasti hän huomasi auton menevän hienosti suoraan ja käyttäytyvän muutenkin todella nätisti. Tähän asti liikkeelle on lähdetty 1500–2000 rpm kierroksilla, mikä sinällään on ollut ihan hyvä meneillään olleen oppimisprosessin yhteydessä. Kuskilla ei tahdo olla mitään hajua siitä missä kohden lähtöviiva ylipäätään on. Hyvin käyntiin lähteneen kauden 2017 jäljiltä Suilo on suunnannut katseensa kohti kautta 2018, missä suunnitelmissa häämöttää koko SM-sarjan kiertäminen ja yhdestä kahteen Tierpin osakilpailua Ruotsissa. Sen verran hienosti Suilo kehuu viimeisen lähtönsä yökilpailussa menneen, että kuski odottaa jo kuumeisesti kevättä 2018 ja uuden kauden alkua. Chevrolet COPO Camaro 2015 Autossa on levyjarrut ympäriinsä, mutta jarruvarjo tuo tiukan paikan tullen oman turvalisänsä. Kolmen ajetun kisan jäljiltä COPO todettiin toimivaksi peliksi mekaanisten toimintojensa puitteissa. Yökisan yhteydessä ajamiseen liittyvät rutiinit sujuivat paljon paremmin ja Suilo kehuu viimeisen lähdön menneen oikein makeasti. Auton moottori on ollut tehtaan asettamissa säädöissä, ilman mitään sen kummempia täällä päässä tehtyjä kokeiluja ja muutoksia. Kauden 2017 viimeisessä kilpailussa Pälli oli samalla varikolla ihan lähietäisyydellä ja ex-kisakuski Antti Kivinummi tarjoamassa omaa tietotaitoaan koko kilpailun ajan. Kauden loppua kohden löytyivät hyvät kuviot siihen, että miten kaikki tavarat, auto ja tiimiin kuuluvat henkilöt liikkuvat. Tai kuten Suilo itse painottaa, että mieluummin rauhallisesti liikkeelle kuin kovilla kierroksilla, ja siitä hosuen betonikaiteisiin. KIITOKSET: Vaimo, Arto ”Pälli” Sulopuisto, Tami Brander, Antti Kivinummi, Urho Palosaari, Kalle Vaherkoski, Jarkko Suikka, Olli Karisalmi, (Markku Laakkonen), (Saku Molin), (Risto Wathen). Suilo kertoo ehtineensä ajamaan kaksi kertaa metallipajansa ympäri puhtaasti mekaanisten toimintojen tarkistamisen merkeissä, ennen kuin COPO:n kanssa lähdettiin kohti Nitrokisoja. Amerikan suunnalla FS/C:n autoilla on menty peräti 8,8 sekunnin aikoja, ja tässä yhteydessä puhutaan maailman ennätys lukemista. Tämän myötä kuskin fiilis uutta autoa kohtaan vaan kasvoi ja parani koko ajan
Amerikansuomalaisten vähäpuheisuuden saattoi virheellisesti tulkita itsepäisyydeksi ja välinpitämättömyydeksi, mutta tosiasiassa Raymond ”Ray” Pirkola hyödynsi hiljaista päättäväisyyttään toteuttaakseen oman unelmansa paremmasta elämästä. Amerikansuomalainen Raymond ”Ray” Pirkola oli aikansa tyypillinen 50-luvun nahkatakkinen kustom-autorakentaja. 68 V8-MAGAZINE M oni ensimmäisen sukupolven amerikansuomalainen siirtolainen joutui tekemään leipänsä eteen kaikkein ankarimpia ja vaarallisimpia töitä Pohjois-Amerikan pohjoisosissa. Luonnollisestikin Ray luki aikansa tyypillisiä jenkkiautolehtiä, joihin lukeutuivat esimerkiksi Hop Up, Car Craft sekä Hot Rod, jotka osaltaan loivat kaikkialla YhdysRay Pirkolan omistamaa, alun perin Johnny Zarron aloittamaa '40 Mercury Coupea entisöi parhaillaan Rayn poika Barry Pirkola. Mikä parasta, se on edelleen olemassa! TEKSTI JUHA PELTONEN, KUVAT BARRY PIRKOLAN ARKISTOT Sysäys kustomointiin hot rod -lehdistä Rayn ollessa 14-vuotias, toisin sanoen vuonna 1949, hänen suurimpana unelmanaan oli rakentaa Kalifornia-tyylinen kustom, jonka kaltaisista hän oli lukenut runsaasti juttuja amerikkalaisista hot rod -lehdistä. Ray Pirkolan Ford Coupe 1936 Amerikansuomalainen EARLY KUSTOM! Vuonna 1935 syntynyt amerikansuomalainen Raymond ”Ray” Pirkola rakensi jo 1950-luvulla USA:ssa parhaita kalifornialaisia aikalaisiaan vastaavan upean Early Kustomin. Kuvassa '36 Ford on Minnesotassa vuoden 1950 ankarana lumitalvena aivan kuin konsanaan suomalaisissa kinoksissa. Suomalaisia nähtiin runsaasti kaivostöissä, malminkuljetusaluksilla sekä raahaamassa tukkeja ja päreitä, joita hyödynnettiin Duluthin ja Superior-järven alueen muiden, nopeasti vaurastuneiden kaupunkien talonrakennukseen
Autoa kustomoitiin voimallisesti alkuvaiheessa vuosina 1950–55. Ray pisti likoon kaikki säästönsä ja joutui siis vielä paiskimaan ankarasti ylitöitä kyetäkseen ostamaan Ford Coupen ja voidakseen ajaa sillä kotiin parahiksi 15-vuotissyntymäpäivänään, vuonna 1950. Syksyyn 1955 mennessä kustomointi oli edennyt tähän vaiheeseen. Vuoteen 1955 mennessä tuolloin 20-vuotias Ray viimeisteli jo Duluthin alueen radikaaleinta kustomia, jonka katto chopattiin ja kori channeloitiin. valloissa teini-ikäisten nuorten harrastepohjan autojen kustomointiin. Hänellä ei tosin ollut kustomoinnin toteuttamiseksi käytettävissään sen paremmin koneellisia työkaluja kuin autotalliakaan, eikä asetelmaa helpottanut millään muotoa ikävä tosiseikka, että tammikuussa pakkaset laskivat Duluthissa, Minnesotassa – jonka tuhansien järvien maisemat muistuttavat monin tavoin Suomea – usein 30 pakkasasteeseen. Siispä yksistään kouluun pääseminen Fordilla vaati todellista amerikansuomalaista sissihengen ja sisun pistehitsattua yhdistelmää! Pakkasesta piittaamatta Ray ryhtyi sinnikkyydellään ja muutamien naapurin kaverien avustuksella choppaamaan kattoa rautasahalla. Duluthin radikaalein kustom Seuraavien neljän vuoden ajan Ray käytti kaiken vapaa-aikansa koritinan ja rälläköinnin parissa. Huomaa etenkin chopattu katto. Ja nimenomaan kyseinen '36 Ford oli se autoyksilö, jonka Ray sittemmin sheivasi, choppasi ja madalsi voidakseen tuoda esiin henkilökohtaisen näkemyksensä "Kalifornia-tyylisestä" kustomista. Raymond sai Dick Ranuan ja Bob Grantin vakuuttuneiksi siitä, että hän oli suunnitellut kaikki yksityiskohdat tarkasti, ja että hän kykenisi heidän avustuksellaan viemään projektin päätökseen. Raymond esitteli edellä mainituille mekaanikoille konseptipiirroksen valmiista kustomista, jonka hän luonnosteli ammattikoulun korilinjalla. Kesällä 1955 Rayn ’36 Ford oli muuttunut jälleen melkoisesti. Toteutuksen radikaalein osa-alue oli '40 Fordin keula, joka liittyi saumattomasti '36 Fordin channeloituun koriin. Upeaa 50-luvun kustom-tyyliä!. Hän oli saanut paremman työpaikan kirjanpitäjänä, mutta perheen kasvattaminen merkitsi, että rahat olivat tiukalla. Pioneerijulkaisuhan oli vuonna 1948 aloittanut Hot Rod Magazine. Kyseessä olisi ollut mitä kunnianhimoisin muutostyö jopa kokeneelle korinrakentajalle. Koulunkäynnin ohessa Ray kävi illat töissä kaivosmalmilaitureilla ja myi tilin tilkkeeksi aamulehtiä kadulla, olihan hänellä suurena unelmanaan päästä mahdollisimman pian ostamaan oma auto ja rakentamaan siitä täsmälleen omanlaistaan kustomia. Sivuventtiilikahdeksikon avoimet putket varmistivat mitä hirmuisimman metelin niin, että omakotitalojen ikkunaruudut helisivät. '40 ForRayn ruutupaperille laatima luonnos tulevasta ’36 Ford Early Kustomistaan. Hänen Mildred-äidillään ei ollut varaa vuokrata toisen kerroksen huoneistoa Raylle ja tämän siskolle Bettylle, mutta sitä vastoin äiti kannusti Rayta ostamaan '36 Ford Coupen, joka sattui olemaan myytävänä heidän lähiössään, Duluthin Central-Hillsidessa. Säätilan kohentuessa löytyi autotallikin, ja ennen pitkää paikallisesta koriverstaasta saatiin vuokrattua rälläkkä. Hot rod -lehtiä, joista monet olivat ”korkkarikokoisia”, julkaistiin 1950-luvulla Amerikassa jo kymmenittäin. Keulailme oli erilainen. Chopattu '36 Ford Coupe herätti paikallisten kokeneempien automekaanikkojen mielenkiinnon, sillä kustom nähtiin harva se päivä viilettämässä Central High Schooliin ja koulusta jälleen kotiin. V8-MAGAZINE 69 . Rayn ’36 Ford keväällä 1955
Kuten sanomalehden julkaisemissa kuvissa näkyy, ”moottorin jokainen osa on kromattu”. Rayn kustomin sisustus loihdittiin parhaaseen 50-luvun tuck’n’roll -tyyliin. Nuori toimittaja jatkoi: ”Autossa on tuplaputket, kolme kaasutinta sekä Lincolnin ylivaihteella varustettu vaihteisto”. Viritetty '48 Ford Flathead Hot Rodit sekä rock'n'roll näyttelivät pääosaa Duluthin The National Guard Armoryssa, Kansalliskaartin asevarikolla vuonna 1955 järjestetyssä The Million Dollar Motorcade -autonäyttelyssä. Koritinalla täytettiin kaikki saumakohdat, jolloin koko koriin tuli yhtenäinen ”sileä” ilme. Ihme kyllä jutun kirjoittaja näki vaivaa varmistaakseen, että coupen viritetyn '48 Fordin sivuventtiili-V8:n tiedot olivat oikein: ”Moottoriin asennettiin Edelbrockin virityskannet, joten siinä on nyt 1/8 tuuman iskun pituus, 3 3/8 tuuman poraus sekä jyrkempi nokka-akseli”. Vuonna 1959 täysin kromatussa ’48 Fordin lättäpää-V8:ssa oli Edelbrock-virityskannet, jyrkempi nokka ja tietenkin tuplaputket. Moottori oli 1948-mallisena sangen uudenkarhea. Kaliforniakustomit etenkin Carson Top -kattoineen olivat Rayn esikuvina. Ray näet toivoi ratkaisun muistuttavan kalifornialaisten kustomien Carson Top -kattoja. Sisustaan Ray ideoi musta-valkoisen tuck'n'roll -verhoilun, joka sointui yhteen valkoisen vinyylikaton kanssa. Ray saattoi olla ylpeä saadessaan kustominsa näyttelydebyyttiin paikallista lehdistöä, mutta siinä vaiheessa hän ei vielä tiennyt aiheuttavansa voimakkaan hot rod -suuntauksen alun Duluthin alueella. Aluksi vaikutti siltä, ettei konepeltiä saisi millään keinolla sovitettua kokonaisuuteen, joten se jouduttiin sektioimaan ja siihen tehtiin louvereita. elokuuta 1955 otsikolla ”Motor Madness”, ”autohulluutta”. Fordiin tuli alle 15-tuumaiset teräsvanteet valkosivurenkain sekä alumiinisin Moon-kapselein, joten kyseessä ei todellakaan ollut mikään paikallinen takapihan erikoinen. Alkuperäisten pisaran muotoisten, kromikehyksisten ajovalojen tilalle tulivat frenchatut ajovalot. 70 V8-MAGAZINE din lokasuojat saatiin sointumaan täydellisesti '36 Fordin koriin. Toteutus on kuin suoraan jostakin Rodding & Re-styling -hottentottilehdestä! Vuonna 1962 Rayn ’36 Ford kustom muuntui ajanhenkiseksi Chrome Reversed -vanteineen. Sanomalehti The News Tribune julkaisi valokuvan Rayn '36 Fordista artikkelissaan, joka julkaistiin 7. Amerikansuomalainen kustom maalattiin Pearl Plum -värillä, eli helmiäissävyiseksi luumuksi. Raymondin perheen kasvaessa (lopulta perheeseen kuului viisi lasta) myös paikallinen hot rod -näyttely kasvoi jatkuvasti Duluthin Kansalliskaartin asevarikolla. Myös takaviistosta tarkastellen Rayn ’36 Ford Kustom olisi vuonna 1962 kelvannut American Graffitin aikakauden Drive-In -ympyröihin. Maaliskuussa 1959 Rayn kustom esiintyi tämän näköisenä Moon-kapseleineen hot rod -näyttelyssä. ?
Siellä perheeseen syntyi myös Betty-tytär. ?. Eräänä show-viikonloppuna lättäpää-V8 kuitenkin sanoi sopimuksensa irti kiihdytyskisassa. Ajat olivat muuttumassa ja samaten muuttui luonteeltaan autoharrastus, jonka parissa Ray kasvoi. Hälytysajossa ollut ambulanssi osui kuin tikka suoraan kolme-kuutosen kylkeen, jolloin jälkimmäisen toinen ovi sekä katto vääntyivät. Onniella taas oli uuden vaimonsa kanssa seitsemän lasta, jotka kaikki ovat sukunimeltään Pirkola, ja jotka kaikki asuvat edelleen Duluthissa. Siellä Onnie avioitui Margaret Larsonin kanssa. Rayn isä Onnie (jonka nimi oli amerikkalaistettu versio etunimestä Onni), syntyi Suomessa PohjoisPohjanmaan Rautiossa, jossa heillä oli maatila. Sen jälkeen hän päätti lähteä siirtolaiseksi Yhdysvaltoihin New Yorkin kuuluisan siirtolaiskeskuksen, Ellis Islandin saaren kautta. Pian Duluthiin muuton jälkeen Onnielle ja Margaretille tuli avioero, jonka seurauksena Margaret joutui kasvattamaan lapset yksinhuoltajana. Hän ei missään vaiheessa katunut päätöstään. Vuoteen 1967 mennessä musiikkityyli muuttui, ja niin muuttuivat rakennellut autotkin. Paikallisen rodikerho The Road-Toppers'in isännöimissä näyttelyissä koettiin lisäksi runsaasti kustomeita ja kiihdytysautoja Minnesotan osavaltion suurimmista kaupungeista, Minneapolisista ja St. Pokaaleja näyttää kertyneen. Valitettavasti Ray Pirkola siirtyi ajasta ikuisuuteen vuonna 2008 sairastuttuaan harvinaislaatuiseen syöpään, joka havaittiin liian myöhäisessä vaiheessa. Aviopari muutti Kalajoelta Onnipojan ja kahden muun lapsen kanssa Yhdysvaltoihin, Minnesotan osavaltiossa sijaitsevalle Malmo (”Malmö”) -nimiselle paikkakunnalle, joka taas sai nimensä ruotsalaisten siirtolaisten mukaan. Auto on saanut Drag Racing -henkisesti Competition Gold -pintavärin. Auto oiottiin pikaisesti sekä paklattiin Näyttelyssä vuonna 1967 huomaa ajan hengen sekä tyylin muuttuneen. V8-MAGAZINE 71 Rayn pojan, Barry Pirkolan sisko muistelee Raymond Pirkolan sukujuurien juontumisesta Suomeen: Rayn sukujuuret juontavat alkujaan Kalajoelle, jossa Rayn isoäiti Hanna o.s. Tämä meni sittemmin naimisiin ja sai Suomessa kolme lasta. Niinpä vuonna 1969 Ray maalasi kustominsa jadenvihreällä metallivärillä ja laittoi sen myyntiin. Paul'ista. Uusi omistaja teki kuitenkin parhaansa tuhotakseen Rayn kustomin. Raymondin velipuoli Chris Pirkola on niin ikään itseoppinut, erittäin lahjakas autonrakentaja. Mutta yhtä kaikki, hän tarvitsi perheelleen aiempaa isomman talon. Ray kävi jahtaamassa kolme-kuutosellaan palkintoja kotikaupunkinsa ulkopuolellakin. Chris Pirkolassa voi myös havaita samankaltaista sinnikkyyttä kuin aikoinaan Rayllä. Hanna Pahkamaa amerikkalaisti nimekseen Hannah Pahkamma, kunnes meni naimisiin ja sukunimeksi muuttui Pirkola. Onnie puhui suomen lisäksi englantia. Ray Pirkola, maineikas amerikansuomalainen kustom-rakentaja. Tämä aikoo rakentaa kustomin valmiiksi. Hannah osasi aluksi puhua ja kirjoittaa ainoastaan suomea, mutta oppi sittemmin myös englantia. Hän luopui valkosivurenkaista ja pehmustetusta katosta. Ray halusi silti kaiken aikaa pitää '36 Fordinsa ominaistyylin tallella. Avioliitosta syntyi vuonna 1935 poika Raymond ja perhe muutti Duluthin kaupunkiin, Minnesotaan. Ray hylkäsi lättäpään radalle ja hankki tilalle Chevroletin pikkulohko-V8:n. Ray taas ei puhunut suomea, mutta ymmärsi kyllä jonkin verran isoäiti Hannah'n suomen kieltä. Toisin sanoen lahjakkuus kustomointiin on Pirkolan suvulla ikään kuin geeneissä. Seuraavien viidentoista vuoden ajan The National Guard Armory toimi järjestysareenana yhä suuremmille ja tasokkaammille näyttelyille. Ennen pitkää Ray sai uuden työpaikan ruokapaikasta nimeltä Jeno's Foods, ja siirto teki joulunvietosta joka vuosi helpompaa. Madalletut kustomit joutuivat antamaan tilaa korkeille Gassereille sekä tehdastekoisille muskeliautoille. Auto maalattiin seuraavaksi Competition Gold -kultavärillä ja siihen keksittiin alle alumiinivanteet sekä etupuskurin tilalle Nerf Bar -tangot. Ray ehti kuitenkin viimeisinä vuosinaan rakentaa chopattua Johnny Zarrolta hankkimaansa ’40 Mercury Coupea, joka on nykyisin Barry Pirkolan omistuksessa. Pahkamaalla oli maatila
Kyseessä on Rayn poikaa, Barry Pirkolaa siteerataksemme todellinen suomensukuinen hot rod Duluthista, Minnesotasta! ’36 Ford Kustom vuonna 1969 viimeisinä hetkinään Rayn omistuksessa. Uutta omistajaa jäi kuitenkin suuresti kismittämään eräs kysymys. Se sopi osana perhetapahtumiin, ja olihan lajilla siinä vaiheessa jo historiaakin. Ray Pirkola (keskellä) kavereineen 1950-luvulla. Huhutarinassa oli sikäli perää, että Johnny Zarron '40 Mercury palasi kuvioihin 1990-luvulla. Laji veti puoleensa nuoria ja vanhoja roddareita. Paul'issa tunnistaa erikoisella tavalla kustomoidun keltaisen '36 Ford Coupen, joka jymisteli menemään osavaltion näyttelykentällä. Tällä hetkellä Rayn entinen '36 Coupe ei ole parhaassa iskussaan, mutta nyt kun auto on jälleen tapetilla, se saattaa jälleen jonain kauniina päivänä helisyttää vanhan Central High Schoolin ikkunoita. Ja kuitenkin tuo Early Kustom rakennettiin ankaralla työllä ja päättäväisyydellä. . Niin Rayn kustom poistui kaikessa hiljaisuudessa Duluthin ympyröistä uuden, onnellisen omistajansa luotsaamana. Oliko kyseessä jokin ”kadonnut Barrisin choppaama kustom”, joka huhun mukaan lymyili jossain päin Yhdysvaltain keskilänttä. Ihmiset alkoivat vuoden 1979 Street Rod Nationals'eissa Minnesotan St. ?. Alla American Racingin kevytmetallivanteet. Rakentelusuuntauksista esimerkiksi kustom Vanit ja rakennellut VW Kuplat tulivat ja menivät, mutta Street Rodding oli jo siihen aikaan ja on edelleenkin ”aina läsnä”. Rayn oma kustom kuitenkin ikään kuin hautautui mystiikan varjoihin, eikä sen todellisista suomalaisista sukujuurista oltu tietoisia. 72 V8-MAGAZINE ja maalattiin lopulta sitruunankeltaiseksi. Tieto siitä ei harmita nykyomistajaa, joka kuulosti silti asiasta yllättyneeltä. Ray Pirkola omisti lyhyen tovin myös Zarron kustom-Mercuryn. Vanhat hot rodit eivät koskaan kuole Kulunut sanonta pitää totisesti paikkansa. Kuka auton alun perin kustomoi. Kun autoon vielä kiinnitettiin astinlaudat ja alle lyötiin Keystone-kevytmetallivanteet, se vaikutti vuonna 1974 täsmälleen oikealta uuden roddarikandidaatin silmiin
San Juan Capistrano Car Show, San uan Capistrano, Kalifornia 7.2. Amalie Motor Oil NHRA Gatornationals, Gainesville, Florida 16.–18.3. The Classic Auto Show LA, Los Angeles, Kalifornia 26.–28.1. NHRA ET Bracket Racing, Sacramento, Kalifornia 18.2. Kajaani 7.4., 5.5., 2.6. Road Atlanta Grand Prix, Braselton, Georgia 30.–31.3. Hyrylä (Tuusulan Burger King) 7.4., 5.5. Vintage Oval Racing, Auburndale, Florida 25.2. Dallas Motorcycle Show, Dallas, Teksas 3.2. RADALLE.COM RATAPÄIVÄ Ahveniston moottorirata, Poltinahontie 47, Hämeenlinna: Radalle.com 19.–20.5. MOTORSHOW Karhuhalli, Urheilutie 1, Pori: Satakunnan Messut, 045 677 8417 10.–11.3. Daytona Bike Week, Daytona Beach, Florida 10.3. So-Cal Cycle Swap Meet, Long Beach, Kalifornia 1.–3.3. pienoismallit.net 25.1.) 3.3. Goodguys All American Get-Together, Pleasanton, Kalifornia 25.3. 20.1. KIIHDYTYSPÄIVÄ/STREET OUTLAWS RACE Lentokenttä, Pudasjärvi: Taivalkosken moottorikerho, Teppo 045 138 696 19.5. Temecula Rod Run, Temecula, Kalifornia 2.–4.3. NASCAR, Atlanta, Georgia 23.–25.2. Malibu Car & Coffee Car Meet, Malibu, Kalifornia 11.3. Bilmesse & Brugtmarked, Fredericia, Tanska Pohjois-Amerikka 17.1. Vantaa (Heureka) 16.3., 20.4., 18.5. Kerava (Motorest) 9.3., 13.4., 11.5. Veteranmarknad, Luulaja, Ruotsi 27.1. Greensboro Auto Auction, Greensboro, Pohjois-Carolina 1.–4.3. Automania by Carlisle, Allentown, Pennsylvania 20.–21.1. Woodies in the Valley, Central Valley, Kalifornia 9.–11.3. KOONNUT: HANNELE HATANPÄÄ Tapahtumakalenteri Kotimaa 20.1. ROMPETORI Vataja, Sastamala: Lantulan seudun kyläyhdistys 050 402 2370, Harsu 040 865 0127, riikkaharsu@gmail.com Muut Pohjoismaat 26.–29.1. Automobilia Auction Two Day Auction, Exeter, Kalifornia 26.–28.1. NASCAR Auto Club 400, Fontana, Kalifornia 18.3. MP18-MOOTTORIPYÖRÄNÄYTTELY, PETROL CIRCUS Messukeskus, Messuaukio 1, Helsinki: 040 450 3250, asiakaspalvelu@messukeskus.com 3.2. POHJANMAAMEETING (VAN, TRUCK) Simpsiö: VAiN Häjyyt 16.5. So-Cal Cycle Swap Meet, Long Beach, Kalifornia 2.–3.2. PIENOISMALLIPÄIVÄ Tampereen Kauppaoppilaitos, Tampere: FHRA Tampereen Seutu 040 062 3276, myyntipaikat 0400 833 841 4.3. RADALLE.COM ARTUKAINEN DRIFTING Artukaistentie 8, Turku: Radalle.com 5.–6.5. Viikkokokoontumiset Mikkeli (Pitkäjärven ABC) Torstai Riihimäki (Ullan Pakari) Keskiviikko Pienoismallit 2018 27.1. Raasepori (Karjaan ABC) 2.2., 2.3., 6.4., 4.5. Moon Bike Show, Avesta, Ruotsi 24.3. OLD TOY SWAP -LEIKKIKALUMARKKINAT Turun Messuja Kongressikeskus: Märklin Club of Finland, 040 071 5055, mcof@phnet.fi 5.5. Winter Florida AutoFest by Carlisle, Lakeland, Florida 23.–25.2. NHRA Arizona Nationals, Chandler, Arizona 23.–25.2. Washington D.C. Azalea Classic Car Show, South Gate, Kalifornia 22.–24.3. ennakkoilm.), info 040 031 7082, hans.brummer@autohistoriallinenseura.fi 3.–4.3. TURKU AUTOSALOON Turun Messuja kongressikeskus, Messukentänkatu 9–13, Turku: 050 316 5029 28.4. Hot Rods and Hatters Annual Car Show Festival, Lockhart, Teksas 2.–4.2. Goodguys Spring Lone Star Nationals, Fort Worth, Teksas 9.–18.3. Zephyrhills Auto Events, Zephyrhills, Florida 16.–20.2. Porvoo (Kuninkaanportti Vepsäläinen) 28.4., 26.5. Sunday Cars and Coffee Event, Carmichael, Kalifornia 11.2. The Big Country Swap Meet, Abilene, Teksas 31.3. Wednesday Night Street Legal Drags, Sacramento, Kalifornia 15.–18.2. AMERICAN CAR SHOW, TUNING CAR SHOW, MC HEAVEN & MOTORSPORT Messukeskus, Messuaukio 1, Helsinki: Finnish Hot Rod Association 020 743 0750, info@fhra.fi 14.–15.4. Celebration of Cars Show (tema Firebird, Camaro), Melbourne, Florida 4.3. Sepring Vintage Classic (race), Sepring, Florida 1.–4.3. NASCAR Daytona 500 Sprint Ulimited, Florida 22.–24.2. Veteranmarknad, Hovmantorp, Ruotsi 27.1. Cats in the Park, Marina, Kalifornia 17.3. Marco Island Car Show, Marco Island, Florida 18.2. Wednesday Night Street Legal Drags, Sacramento, Kalifornia 8.–11.2. Motorcycle Show, Washington D.C. Indian Motocycle Marknad Strul MCC Motorgården, Enköping, Ruotsi 21.2. Oulu (Limingantullin ABC) 26.1., 23.2., 30.3., 27.4., 25.5. NASCAR, Las Vegas, Nevada 9.–11.3. CLASSIC MOTORSHOW Lahden Urheiluja messukeskus, Salpausseläntie 7, Lahti: RLO Events, 040 847 8911, reeta.hamalainen@rloevents.fi, Laine 040 096 9550 18.5. 24.–25.3. Antique Automobile Show, Vero Beach, Florida 17.3. NHRA Winternationals Drag Racing, Pomona, Kalifornia 9.–11.2. Donk Contest, Austin, Teksas Cruisingit Helsinki (Kauppatori) 4.5., 1.6. Super Cruise Car Show, Bakersfield, Kalifornia 10.–11.3. Pomona Classic Car Show, Pomona, Kalifornia 4.3. NHRA ET Bracket Racing, Sacramento, Kalifornia 11.3. JÄÄRADALLE.COM Kantelering, Kirkkotie 401, Pukkila: Radalle.com 3.3. Mid Sweden Swap, Gnarp, Ruotsi 10.3. TEST & TUNE Motopark Raceway, Motoparkintie 62, Virtasalmi: Finnish Hot Rod Association 020 743 0750, info@fhra.fi 19.5. Classic Motor Marknad, Västerås, Ruotsi 24.–25.3. HISTORIC RALLY TROPHY – AUTOPIRTTI RALLI Ähtäri: Alavuden UA 10.–11.2. NASCAR, Phoenix, Arizona 15.–18.3. GAA Classic Cars Auction ”Jerry and June Smith Collection”, Greensboro, Pohjois-Carolina 23.–25.3. www.ksmobilistit.fi) 10.2. Pori (ABC Tikkula) 2.2., 2.3., 6.4., 4.5. MAALISSAALIS MP-ROMPETORI Kauppakeskus Tuulosen p-halli, Tuulosentie 1, Hämeenlinna/Tuulos: VMPK ry Kanta-Hämeen aluekerho, kantamotoristit@gmail.com, Erkki 050 491 1166, myyntipaikat 040 505 9896 17.3. NASCAR, Martinsville, Virginia 25.3. Tietoja tulevista alan tapahtumista kannattaa lähettää osoitteeseen V8-MAGAZINE/ Tapahtumakalenteri, Hämeentie 153 C, 00560 Helsinki, tai sähköpostiosoitteella v8-toimitus@fokusmedia.fi Päivämääriin saattaa tulla muutoksia, eikä V8-Magazine vastaa tietojen paikkansapitävyydestä. net, myyntipaikat 040 073 5727 30.3.–1.4. INTERNATIONELLA LEKSAKS & NOSTALGIMARKNAD Idrottens Hus, Mellersta Stenbocksgatan, Helsingborg: +46 70 524 3453, leksaksmarknaden@telia.com 17.–18.3. Trueline ”Hot Rods Galore”, El Cajon, Kalifornia 11.3. Hi-Performance Swap Meet, Long Beach, Kalifornia 14.2. Billesholms Folkpark Vinterträff, Billesholm, Ruotsi 3.3. So-Cal Cycle Swap Meet, Long Beach, Kalifornia 25.3. The Classic Auto Show, Los Angeles, Kalifornia 3.3. Almost Spring Swap Meet & Car Show, Puyallup, Washington 17.–20.3. Hi-Performance Swap Meet, Long Beach, Kalifornia 11.3. Corvette Chevy Expo, Galveston, Teksas 11.3. Detroit Autorama, Detroit, Michigan 2.–4.3. Test & Tune Nostalgia Drag Racing, Bakersfield, Kalifornia 16.–17.2. Florida Mopar Nationals, Davie, Florida 4.3. Winter Extravaganza-Sumter Swap Meet, Bushnell, Florida 9.–11.2. Snösvängen, Uppland, Ruotsi 10.2. HOT ROD & ROCK SHOW Tampereen Messuja Urheilukeskus: FHRA Tampereen Seutu 040 062 3276, office@fhra-tre.net, myyntipaikat 0400 730 294 21.4. Good Vibrations March Meet Nostalgia Drag Racing, Bakersfield, Kalifornia 2.–3.3. Motors For Music Annual Car Show, San Marcos, Kalifornia 10.–11.3. Cleveland Motorcycle Show, Cleveland, Ohio 28.1. Grand National Roadster Show, Pomona, Kalifornia 26.–28.1. Nummela (Seisakki/Prisma) 10.2., 10.3., 14.4., 12.5. CRUISING PRE-PARTY Malmin lentoasema, Helsinki: Finnish Hot Rod Association 020 743 0750, info@fhra.fi 5.5. Goodguys Spring Nationals, Scottsdale, Arizona 17.3. Chigaco Motorcycle Show, Chigaco, Illinois 11.2. XLV TALWIAJO AD Juhan Autohuolto, Jyväskyläntie 31, Saarijärvi (lähtö) – Kylpylähotelli Summassaari, Summassaarentie 180, Saarijärvi: Keski-Suomen Mobilistit (ennakkoilm. KUSTOM KULTURE SHOW Kaapelitehdas, Helsinki: 040 511 6276, platu@kustomkulture.fi 24.2. FHRA DRAG RACE (SM) Motopark Raceway, Motoparkintie 62, Virtasalmi: Finnish Hot Rod Association 020 743 0750, info@fhra.fi 19.–20.5. Sacramento Autorama, Sacramento, Kalifornia 18.2. WINTER SWAP MEET Teivon Ravikeskus, Tampere: FHRA Tampereen Seutu 040 062 3276, office@fhra-tre. KofC St Patricks Day Car Show, Orcutt, Kalifornia 17.–18.3. MIKKELIN MOBILISTIEN ROMPETORI Kasarmin kenttä, Patteristonkatu 4, Mikkeli: Mikkelin Mobilistit, Kiiski 050 521 6517, Ruuskanen 050 065 3570 4.5. Seinäjoki (McDonalds/Citymarket) 13.4., 11.5. JYVÄSKYLÄN PIENOISMALLITAPAHTUMA Suomen Ilmavoimamuseo, Tikkakoskentie 125, Tikkakoski: Jyväskylän alueen mallarit, myyntipaikat ville.siltanen@ilmavoimamuseo.fi (ennakkoilm. AHS:N TALVIAJOT Teboil Sveitsinhovi, Mäkikummolantie 1, Hyvinkää – Karkkila – Teboil Sveitsinhovi, Hyvinkää: Autohistoriallinen Seura, satu.danielsson@autohistoriallinenseura.fi, 050 571 5266 (24.2. Sunday Cars and Coffee Event, Carmichael, Kalifornia 11.3. Cavalcade of Cars, Hamburg, New York 2.–4.3. MALLISTON AUTOKISA Mallisto, Rautatienkatu 16, Lahti: Mallisto V8-MAGAZINE 73. Mecum Auction, Los Angeles, Kalifornia 16.–20.2. PÄIJÄT-HÄMEEN MOBILISTIEN ROMPEMARKKINAT Jokimaan ravirata, Lahti: Päijät-Hämeen Mobilistit 044 788 9312, pentti.pihlaja-kuhna@phnet.fi 25.–27.5. ÄIJÄLÄN RAUTALANKALAUANTAIN CRUISING Biltema, Jyväskylä (lähtö) – Äijälän seurantalo, Äijäläntie 1105, Laukaa 28.4. Malibu Car & Coffee Car Meet, Malibu, Kalifornia 29.–31.3. Pomona Classic Car Show, Pomona, Kalifornia 19.–21.1. H-DCF TALVIRALLI Hotelli Hiitteenharju, Harjavalta: HarleyDavidson Club Finland 11.3. Färnsjörepan Istävling för Veteranbilar, Hot Rods & MC, Hjulhälja/Filipstad 3.3. HISTORIC RALLY TROPHY – LAMMI RALLI Lammi / Tuulos: Lammin UA 2.–4.2. Whittier Area Classic Car Show, Whittier, Kalifornia 25.2. Annual Big 3 Parts Exhange, San Diego, Kalifornia 24.2. Stockholm Lifestyle Motor Show, Tukholma, Ruotsi 27.1
Star Racing tulee olemaan myös jatkossa yhteistyökumppanimme Jenkeissä. Kisassa ajetaan vain pyörillä, joten radalle tulee vain yksi juuri ja juuri slicksin levyinen Japanin Tak Shigematsu sai Don Johnsonin omistaman ahdetun twinin hurjaan 6,021 sekunnin vauhtiin.. Viiden sekunnin aikaa oli lähdetty Valdostaan metsästämään, mutta monet pienet tekniikkamurheet hankaloittivat kilpailua. Kun sitten Alastarolla tuli se 6,01 sekunnin aika, niin homma lähti eteenpäin. Hän otti pyöräni siellä vastaan sekä lainasi meille trailerin ja työkalut. Bryce oli lopulta myös suurena apuna reissussa. Nitropyöräryhmät ovat kilpailussa selkeässä pääosassa. ENNÄTYSTEHTAILUA Manufacturers Cupin finaali kauden loppupuolella kääntää aina drag racingia seuraavan maailman katseet Amerikkaan kohti Valdostan pikkukaupunkia. -Heti Alastaron ennätysvedon jälkeen Star Racingin George Bryce otti yhteyttä ja oli hyvin kiinnostunut pyöräni tekniikasta. Lopulta tie nousi vastaan ensimmäisellä pudotuskierroksella, kun takarenkaan pito irtosi heti lähtöviivalla. Eikä suotta, sillä kilpailun taso oli yksi kovimmista miesmuistiin. Mukana soppaa oli hämmentämässä myös Suomen Jaska Salakari. Sen finaalikilpailu on yksi kaikkein kansainvälisimmistä kiihdytyskilpailuista, ja tälläkin kertaa viivalla nähtiin yli 700 kuljettajaa lähes kymmenestä eri Manufacturers Cup World Finals, Valdosta 15.–19.11. Parhaaksi noteeraukseksi jäi testilähdössä ajettu 6,68/262 km/h. Lisäksi kiitokset Hintukaisen Jussille, joka myös auttoi meitä matkan aikana, kiittelee Jaska yhteistyökumppaneitaan. – Kyllä tästä jo keväällä puhuttiin. Ajatus oli, että jos ja kun pyörä toimii, niin haluan mennä Jenkkeihin ajamaan. Top Fuel Twin -ryhmässä mukana suomalaisväriä Syyskuussa Alastarolla kaksisylinteristen pyörien maailman ykkösajan ajanut Jaska Salakari kertoi yllättäen vähän ennätysvetonsa jälkeen lähtevänsä ajamaan vielä Valdostaan. TEKSTI MARCUS MÖLLER JA PASI UPONEN, KUVAT MARCUS MÖLLER maasta. Nopeus kertoo karua kieltään siitä, ettei työntö riittänyt loppuun asti. – Valdostassa pitoalue on todella kapea. 74 V8-MAGAZINE M anufacturers Cup on Yhdysvalloissa ajettava, ainoastaan moottoripyörille tarkoitettu kiihdytyssarja. Asia oli kuitenkin ollut vireillä jo jonkin aikaa. Niinpä kilpailua on usein kutsuttukin nitropyörien epäviralliseksi maailmanmestaruuskilpailuksi. Itse kilpailu ei kuitenkaan Jaskalta mennyt aivan odotetusti
Myös Tak ajaa ahdetulla pyörällä kuten Jaskakin. Toisella pudotuskierroksella Rikard asettui Larryä vastaan ja paransi jälleen omaa ennätystään, nyt lukemiin 5,85/399 km/h. Nyt se lopulta onnistui. Finaalissa vastakkain asettuivat Larry McBride ja Mitch Brown. Eurooppalaiset viiden sekunnin miehet olivat jäähyväiskilpailuaan ajava Ian King (5,918) sekä Valdostassa uransa ensimmäisen vitosen ajanut Ruotsin Rikard Gustafsson (5,974). Hän kruunasi lopulta kilpailun voiton jälleen uusilla maailmanennätyslukemilla 5,611/401 km/h. Kuutiotilavuutta on kuitenkin lähes tuplasti se mitä Jaskan koneessa, eli 196 cid. Sen omistaa Don Johnson ja tiimissä on jo pitkään ollut mekaanikkona Juha ”Jussi” Hintukainen. Jaska Salakarin ennätyspyörä keräsi ympärilleen katsojia joka puolella. Tämäkään ei riittänyt, kun Larry kiihdytti viereisellä radalla lukeman 5,74 sekuntia. Spiderman ennätysvauhdissa Larry ”Spiderman” McBride on yksi lajin suurimpia legendoja. Juha Hintukainen (vas.) on pitkän linjan mekaanikko ja osaltaan myös Tak Shigematsun nopeuden takana. Suomalaista osaamista löytyy tämänkin pyörän taustalta. Yli viisi vuotta Larry yritti rikkoa Peterin 5,709 sekunnin aikaa, ja on jo monta vuotta pommittanut matalia 5,7 sekunnin aikoja pystymättä kuitenkaan lyömään Svenssonin ennätystä. Uransa hän aloitti jo 80-luvun alussa ja vuonna 1999 Larry teki historiaa ajamalla maailman ensimmäisen moottoripyörien viiden sekunnin ajan. Toisella lajittelukierroksella Larry McBride pysäytti kellot aikaan 5,677/402 km/h. Meidän tiimissä tuli pieni kommunikaatiokatko tässä pudotusrundin lähdössä ja jouduin lähtöviivalla pitoalueen ulkopuolelle. Tak Shigematsu siis nappasi lajittelun ykkössijan. Hän oli myös vuosia maailman nopein, kunnes lopulta Ruotsin Peter Svensson nappasi tittelin häneltä. Nämä ajat eivät kuitenkaan kovassa seurassa riittäneet. pitoalue. Mitchillä oli ongelmia heti lähdöstä, mutta Larryllä kulki. Tak Shigematsu pelästytti Japanin Tak Shigematsu oli napata lajittelussa Jaskalta ennätysajan takaisin itselleen. Tällä kertaa hän ajatti omaa pyöräänsä kuskina Jim Page, joka kiihdytti hienosti semifinaaliin.. Ainoastaan Rikard Gustafsson pystyi pistämään hänelle kampoihin. Pidemmän korren vei Jay pudotuskierroksen toiseksi kovimmalla ajalla lukemin 6,198/358 km/h Tiin 6,31 sekunnin aikaa vastaan. Tak sai hyvän lähdön, mutta alkoi radan loppupuolella ajautumaan oikealle kohti seinää. Ohjaustangon petettyä Tak osuikin maaliviivan tuntumassa valliin, mutta sai pidettyä pyörän pystyssä, ja onneksi sekä pyörä että Tak saivat vain pieniä ruhjeita. Näin oli uusi maailmanennätys nähnyt päivänvalon ja Larry oli lajittelun ykkönen. Sain solmittua paljon kontakteja ja oli myös hieno huomata, että monet lajin legendat, kuten Bob Spina ja Johnny Mancuso, olivat tulleet paikalle varta vasten katsomaan pyörääni, kertoi Jaska. Larry ”Spiderman” McBride nousi yli viiden vuoden yrittämisen jälkeen takaisin maailman nopeimmaksi moottoripyöräkuljettajaksi ajalla 5,611 sekuntia. Myös pudotuskierrokset mentiin Larry McBriden tahtiin. Toisena oli isäntämaan Tii Tharpe kovalla ajalla vapaasti hengittävälle koneelle 6,17/361 km/h. Ruotsalaiskuskit antoivat myös hienon panoksen kisaan. Savuiksihan se siitä sitten meni. Taso Valdostassa oli kova, sillä kaikkiaan viisi pyörää lajitteli vitosella alkavan ajan. Twinien finaalissa kohtasivat lopulta isäntämaan Jay Turner ja Tii Tharpe. V8-MAGAZINE 75 . Kaiken kaikkiaan reissu oli kuitenkin onnistunut ja vastaanotto hieno. Greger Johansson ajoi oman ennätyksensä (6,75), kuten myös Anders Hörnström (6,39). Mutta aika oli kova 6,021/314 km/h, joka jäi vain 0,011 sekuntia Jaskan maailmanennätyksestä
Kuinka tiukan asiallinen nimi heijastuu toimintaan, on kysymys, johon ei nyt oteta kantaa. Vuosien kuluessa terävimmät särmät ovat kuitenkin hioutuneet, näkökantoja on loivennettu ja mukaan on tullut muunkin maalaista kalustoa. Watsonin perinnettä kunnioitetaan Ruotsissa pieteetillä. TEKSTI JA KUVAT JUHA AIRIO L ähestymistapa nimen valintaan voi olla virkamiesmäinen, mistä esimerkkinä International Plastic Modelers Society (IPMS) tai Finnish Car Modelers Association (FCMA). Studebaker Service hoitaa hommat Avantista pätkäistyllä osittaisella pickupilla. Builders of U.S. RUOTSIN LÄNSIRANNIKOLTA Etualan Rune Bygjordetin '57 Ford farkku saa seuraa muilta skallopeja, häivytyksiä ja flakea sisältäviltä maalauksilta. Nimipolitiikkaa voi lähestyä myös vastakkaiselta suunnalta: valitaan vähemmän ryppyotsaisesti lyhenne, joka sinällään ei viittaa yhteisön toimintaan, ja joka mahdollisesti myös lyhenteenä merkitsee jotain. Yhdistyksen puuhamiehiin lukeutuva Lars Hellgren, tunnustettu rakentaja ja useammankin täysikokoisen kustomin omistaja valottaa Buckin konseptista, että kyseessä on yhteenliittymä, jonka jäsenet ja toiminta keskittyy vahvasti Ruotsin länsirannikolle. Näin ainakin Torgny Ströbeckin ajatusten pohjalta syntyneessä South Bendin Service Carissa. Amerikkalaisautojen pienoismalleja 76 V8-MAGAZINE. Tästä esimerkkinä MAMA, Maryland Automotive Modelers' Association, www.mamasboyz.org. Kyseessä on kuitenkin aito lyhenne, joka muodostuu sanojen Builders of U.S. Car kits Pienoismallailun ympärille muodostuneiden kerhojen ja yhdistysten nimet paitsi kertovat yhteisön toiminnasta, paljastavat usein myös jotain toiminnan ideologiasta. Toiminta alkoi puhtaasti amerikkalaiskaluston piirissä, mikä on ymmärrettävää ottaen huomioon, että jäsenistön omistuksessa on pienoismallien lisäksi 1:1 amerikkalaisautoja. Car Kits alkukirjaimista, mikä selventää asioita aika tavalla. Esimerkiksi luovasta nimien käytöstä kelvannee myös Göteborgin talousalueen automallareiden yhteisö BUCK, nimi, jolla jo sellaisenaan on merkitys, joka voi viitata myös epäonnistuneeseen pienoismalliin, josta on tullut pelkkä liimaja maaliklöntti, niin kuin malleille joskus väistämättä käy
Nähdyn perusteella voi lähinnä vain harmitella, että Ruotsin matkat eivät ole aiemmin suuntautuneet maan länsirannikolle asti, sen verran vakuuttavaa kalustoa BUCKin tapahtumassa oli ainakin nyt esillä. Tosiasiassa Erik Bendixin aristokraattisessa kiihdyttimessä taitaa brittiperinnettä edustaa pelkkä kuori, sisuskalut ovat uudemman mantereen valmiste. Pienoismallien flakeja metallisävymaalaukset harvoin näyttävät mittakaavan mukaisilta. Yksityiskohtia riittää, alkajaisiksi vaikka ketjuvetoinen ohjausvaihde ja rekisterikilvin verhoiltu sisustus. . Jimmi Widell ei ole enää varsinaisesti uusi tuttavuus, miehen '61 Chevy kylläkin. Rolls Royce taipuu kilpa-autoksi. Ruosteisen, fourbangerilla varustetun rottiksen rakentaja saapui Norjan puolelta. Karikatyyrinomainen rakennustyyli pääsee parhaiten oikeuksiinsa rodeissa. BUCKin näyttelyt ovat avoimia kaikille, nimessäkin on nykyään loppukaneetti Internationals. Sellaisia tarjosi myös se, että tapahtumassa oli useita paikallisia rakentajia, joita ei Tukholman näyttelyissä yleensä tapaa. BUCKilaisten spesialiteetti ovat kustomit ja rodit. Tai oikeammin Roger Nordhagen, joka on automaalarin kokemuksella laatinut dioraaman Larry Watsonista itsestään ydinpuuhissaan. Pienoismallinäyttelyitä BUCK on järjestänyt runsaan neljännesvuosisadan ajan. Amerikkalaislähtöisyys näkyy edelleen yhdistyksen näyttelyjen luokkajaossa, amerikkalaiselle ja muunmaalaiselle kalustolle on osittain eri luokat, esim. Hellgrenin mukaan myös arvosteluperusteissa on aiemmin saattanut olla tiettyä myötäsyntyistä amerikkalaissuuntautuneisuutta, mikä asia on nyttemmin tiedostettu. Suomalaisia ei tiettävästi paikalla ole aiemmin ollut, ilmeisistä logistisista syistä, Göteborgiin kun kertyy matkaa. Paikanpäällä mahdolliset amerikkalaissympatiat eivät näkyneet ainakaan häiritsevästi. Ihan sinne asti ei kuitenkaan ole tarvetta lähteä, sillä lähempääkin löytyy kiinnostavaa materiaalia, kun matkakohde valitaan siten, että aihepiiri keskittyy oleelliseen. Näyttelyissä valitaan normiluokkien lisäksi myös järjestäjien oma valinta suosikki kustomiksi, mikä sekin kertoo konseptista. kilpa-autoisssa jälkimmäisten luokka on nimeltään exotic competition. Teemaluokan Watson voittaja on tietenkin Watson itse. '60 Mercuryn maski, tuuletusruutujen poisto, lake pipes, muokattu ratti, flakemaalaus... Kenties kirjoittaja tai lehtikään josta tätä luetaan, ei ole neutraali, eikä absoluuttinen tasapuolisuus ole harrasteissa järkevääkään. Aihe ei anna juuri tulkinnanvaraa, mutta toteutuksissa oli muutama yllättävä lähestymistapa. Suuntautuneisuus näkyi parhaiten teemaluokassa, se kun oli Watson. Rune Rylandilla on ilmeisesti käytössään jotain uutta miniflakemaalia, tai vähintäänkin uusi maalaustekniikka. V8-MAGAZINE 77. Marius Moen '70 Olds 442 siirtää painopistettä street machineiden suuntaan ja Johanin sarjan luukkulampullinen kustomkeula luo lisää aggressiivisuutta. Claes Beck-Friis on työskennellyt ja asunut Göteborgin alueella, joten on luonnollista, että mies on BUCK Internationalsissa mukana. Toimitus on vieraillut näyttelyissä myös ison veden toisella puolella
78 V8-MAGAZINE Harley-Davidson FLH 1965 Pakoputken loppupään mutka juontaa juurensa vanhoista poliisi-Harrikoista. KOHDALLAAN Palaset. Sen turvin pyörän saattoi vinopysäköidä takapyörä vasten rotvallin reunaa ilman, että pakari kolahti kiveykseen
TEKSTI JA KUVAT MIKKO ISOKANGAS. Passelit palaset valitsemalla syntyy omistajalleen mieluinen yhdistelmä. V8-MAGAZINE 79 Selkeämmin kuin auto, on moottoripyörä esteettisesti osiensa muodostama kokonaisuus
Muttei sentään kuitenkaan, vaan projekti vietiin kunnialla loppuun asti. 21-tuumaisella etupyörällä saatiin ajoneuvon asento sekä etupään geometria kohdalleen. Mutta vain periaatteessa, koska todistettavasti motti on mahdollista käynnistää polkemallakin. Nykyään toimet ovat jo varmemmin tiedossa ja oikeat valittavissa. Paluumatkan baanoille riitti pohdittavaa ja suunniteltavaa. Törnissä kiinni ollut alkuperäinen neliskanttinen ei viehättänyt, joten se irrotettiin arkistoitavaksi. Ajankohta kertoo innostuksesta, sillä monet ovat ne projektit joiden kimppuun on suurista suunnitelmista huolimatta ryhdytty vasta kevään korvalla. Kone kun ei potkimalla periaatteessa pyörähdä riittävän monta kertaa ympäri sytytyksen aktivoimiseksi. Öljysäiliöstä Esalla oli omat ajatuksensa. Nyt putkea käännettiin uutta keulaa varten takaisin tehtaan mittoihin. Kyseinen malli on varsinaisesti tarkoitettu sähkökäynnisteiseen pyörään ja siksi tämän moottorin herättely vaatii taitoa ja kärsivällisyyttä. Yksi möykky vähemmän linjoja pilaamassa. Ensi kerran muistan minä moisen käppyrän nähneeni jossakin Marlon Brandon tähdittämän Wild One -elokuvan pyöristä. Erityisesti puolilämpimänä potkittaessa ovat proseduurit olleet opettelun alla. Samoilla rahoilla olisi voinut vaikka matkustella. Liikenteestä erottuneesta autosta valikoitui lisäväriksi pronssi. 80 V8-MAGAZINE U sein sopivaa harrasteajoneuvoa tai sellaisen aihiota etsitään etsimällä, toisinaan taas kelpo kohde vain sattuu kohdalle ja tilaisuuteen tuntuu välttämättömältä tarttua. Sellainen ei kilahda katukiveykseen pyörää kadunreunaan vinoparkkiin soviteltaessa. Joskus vaihtamalla paranee. Näin säästyttiin miettimästä, että mihin ulkopuolisen filtterin sijoittaisi. Toiselta romutorilta löytyivät hyvänmallinen pakosarja ja Paughon uustuotannosta sen jatkoksi sopiva klassinen äänenvaimennin police special -loppupäällä. Jo ajoneuvon ollessa ensi kertaa pyörillään ja hahmossaan, syntyi ajatus värityksestä. Perinteisen mustan rungon sijaan Esa suunnitteli valkoista raamia ja koko pyörääkin. Törnillä ajettiin kuitenkin ahkerasti syyskuun loppuun asti, mutta heti lokakuussa se purettiin. Suodatinjalka siirrettiin romutorilta löytyneestä laatikkomallin tankista. Delkron-merkki moottorilohkossa takaa laadun. Öljy kulkee putkissa, mutta liitokset ovat kumia murtumisen estämiseksi. Samalla tavalla keula on suunniteltu vasemmalle puolelle asennettavalle rumpujarrulle, joka taas ei sopinut Esan suunnitelmiin. Ensimmäinen kesä tässä kuosissa sujui ongelmitta asiaankuuluvia pulttien ja mutterien kiristelyä sekä kytkimen säätämistä lukuun ottamatta. Sellaisia valmistetaan uustuotantona. Jaksaa, jaksaa Pitkän talven aikana ehtivät suunnitelmat muuttua moneen kertaan. Heikkoina hetkinä saattoi ajatella koko homman hylkäämistäkin. Pyörän käydessä sen alta näkyy digitaalisen Dyna-sytytyksen vilkkuva led-valo. Esaa karu ulkomuoto ei haitannut, mutta visioita sen kohentamiseksi pyöri jo päässä. Esa oli matkannut toisella pyörällään sinne Super Ralliin, Euroopan H-D-klubien vuoden päätapahtumaan. Hankalassa alussa otti Esa tauolla suosiolla toisenkin kupin kahvia, jotta kone olisi viilentynyt edelleen ja käynnistäminen siten helpottunut. Keula asettui helposti paikalleen, sillä sen ohjausakseli on Harleyn runkoa varten mitoitettu. Saatamme arvata, että alkuperäiset ovat hajonneet ja korvattu tarvikeosin. Penkki eli satula oli tärkeää saada istuEsa ajaa pyörällään ahkerasti huhtikuusta lokakuuhun. Swapista löytyneen vastaavan suodatinratkaisu siirrettiin itse valmistettuun sylinterinmuotoiseen tankkiin. – Nivusia joutui muutaman kerran raapimaan, hän muotoilee. Ihan helppoa ei kokonaisuuden toimimaan saattaminen Esan mukaan ollut. Tarkoituksella ruostuneessa rottakuosissa palvellut pyörä oli saanut nimen Törni, tunnetun suomalaisen sotilaan mukaan. Pysähdyksestä selviää yhden kupin taktiikalla. Etuhaarukan vipujen erikoisten liikkeiden takia vaati jarrun ankkurin mitoitus ja asento tarkkaa suunnittelua. Joskus vaihtamalla paranee.. Esan Evo-moottorin sytkäkopan kansi on pleksiä. Kauppa toteutui hetken mielijohteesta ja vaihtaen, Esan luopuessa vuoden 1996 Heritage Softailistaan. Evo-motti oli pyörässä paikallaan jo hankintahetkellä, eikä luotettavasta padasta kannata luopua. Lopputulos on onnistunut, sillä jarrutettaessa etuhaarukka ei niiaa taikka kohoa. Rallissa tuli vastaan pyörä, jossa oli Indian-tyyppinen keinuvarsietuhaarukka. Muutama vuosi sitten tällainen tilaisuus tuli eteen helsinkiläiselle Esa Kettuselle. Etupyörä hieman sivuun pinnaamalla saatiin tehokkaampi levyjarru moderneine puristimineen mahtumaan oikealle puolelle. Keula edellä Selkein nytkähdys ja lopullinen potku kohti uutta kuosia tapahtui keväällä 2016 Espanjassa. Tuttava oli luopumassa vuoden 1965 Harleystaan, johon oli jo taannoin vaihdettu Evolution-moottori, vieläpä arvostetuin Delkron-moottorilohkoin. Öljytankin Esa taivutteli ja naputteli pellistä. Rungon alaosan rajauksen, muut kuviot ja varjostukset sekä punaiset straippaukset keksi maalari Vesku Dayhilla Garagelta. Törnin etuhaarukka oli reilusti alkuperäistä pitempi ja sitä varten rungon emäputkea oli käännetty loivempaan kulmaan
Samasta syystä tanko on musta eikä kromattu. Satulanpohja on Mr Moore Motorcyclesin tuotantoa, pelti sen päällä Esan, ja pellin sekä tankkipaneelin verhoilu Priman Lasse Vänttisen. Syyskesällä kuvatessamme uudet tankit oli maalattu ja asennettu paikoilleen. Etujarruletku kulkee kauniisti Hot Biken toimittamissa jousiterässilmukoissa Hot Biken toimittamaan puristimeen. Kuluvana talvena taivutetaan uusi stonga ja maalataan vanhasta linja-autosta peräisin olevan takavalon koppa pyörän väreihin. V8-MAGAZINE 81 maan yhteen maalauksen kanssa. Uutta kehiin siis. Väritykseen sointuvan nahkainen sivulaukku on ruotsalainen Lejonkulan Nightstar. Esa valmisti Mr. Jousi on liian jäykkä, joten se vaihtuu kuluvana talvena Punkan takomaan pehmeämpään. Perinteet kunniaan. ?. BSA:n kytkin katkaisee ja yhdistää sytytysvirran. Sadekelillä edetään muutaman roudarinteippikierroksen avittamana. Pyörä oli Esan sanojen mukaan melkein valmis. MDN Engineeringiä nykyään pyörittävä Niko Kinnarinen valmisti jo taannoin nämä alumiiniset tupet. Valkoinen pohja jäi näkyviin paneelin alta. Se on mitoitettu Dyna-runkoon, mutta pienellä sovittelulla istuu paikoilleen tähänkin yhteyteen. Pellin verhoili pyörän väreihin Priman Lasse Vänttinen. The devil is in the details. Vielä parempi Kun kohtasin Esan prätkineen ensimmäisen kerran aikaisin viime keväänä, oli pyörän polttoainesäiliö vielä Törni-version maalaamaton ja ruosteinen. Saksalainen Cannonballetuhaarukka noudattelee Indianin mittoja ja mallia. Takomo Punkka muotoilee etuhaarukkaan uudet pidemmät, oikeasti joustavat jouset. Sopivia ohjaustankoja ei löytynyt kaupasta, joten sellainen taivuteltiin itse. Esa kiittää Veskua maalauksesta sekä kaikkia muita pyörän rakentamisessa auttaneita. Mooren valmistaman, valkoiseksi maalatun pohjan päälle pellistä paneelin. Putkeksi valittiin tavallista paksumpi, jotta stonga näyttäisi hyvältä etuhaarukan jatkeena. Etulokasuojakin käväisee välillä mielessä, mutta riittävän linjakas ratkaisu ei ole niin toistaiseksi tehnyt. Ne on säilytetty muistona pyörän aiemmista vaiheista. Nykyiset ovat aivan liian jäykät. Päät ovat luonnollisesti tavallista tuumaista rööriä, jotta hallintalaitteet ja tuet sopivat paikalleen. Säätää pakkaa voisi, mutta se on kokonaisena maalattu ja lehtien liikuttelu paljastaisi näkyviin käsittelemätöntä rautaa
kompressoriahdin, kiinnostuin välittömästi niin paljon, että hankin lentoliput seuraavalle viikonlopulle. Laivayhtiön ystävällisen henkilökunnan avustuksella Stude työnnettiin autokannelle. '53 coupe matkasi tutulleni Ruotsiin, joka halusi 60-luvun alun hot rod -henkeen rakennetun '53:seni ajoautokseen samalla, kun hän entisöi alkuperäiskuntoista '53 Champion ht:ta. Se ei kuitenkaan sopinut suoraan moottoPRESIDENTTI Elvytetty 82 V8-MAGAZINE. Lähes ruosteeton ja ryhdikäs kokonaisuus sekä numeroiden perusteella '57 Golden Hawkista lähtöisin olevaksi McCulloch-ahtimella varustetuksi 289 cid/275 hv -moottoriksi tunnistamani paketti konepellin alla sekä jykevä old school -henkinen fork style -lattiashifteri, traction barsit, lisämittaristo sekä mukana seuranneet dokumentit antoivat uskottavuutta myyjän kertomukselle auton 1950/1960-luvun taitteen Kalifornian viikonloppuracer-historiasta. Tämä '53-mallinen Commander coupe viipyi kotitallissa vain pari talvea, kun lopulta Belgiasta löytyi Ranskaan Kaliforniasta 1970-luvulla tuotu '55 President State coupe. Auto ei ollut kärsinyt pahemmin pitkästä varastoinnista huolimatta. 1953–1955 Studebaker coupe oli korimalli, jollainen oli pakko saada jossain vaiheessa. Ruotsin satamaterminaalissa laivaan pääsyä odotellessa ohitse käveli ryhmä tyylikkäästi harmaantuneita amerikkalaisia risteilyturisteja, jotka oitis tunnistivat auton merkin ja jäivät pitkäksi toviksi kanssani muistelemaan nuoruuden kokemuksiaan milloin etuja milloin takapenkillä. Polttoainetankin putsaus, bensalinjojen läpikäynti, kaasuttimen peruskorjaus, uudet tulpat ja tulpanjohdot sekä tietysti öljyt riittivät herättämään moottorin, joka kävi varsin nätisti pienellä sytytyksen säädöllä. Kaupat tehtiin ja auto tuli ruotsalaisen tutun kontaktin kautta rekalla Tukholmaan, ja sieltä edelleen punavalkoisella laivalla Helsinkiin. Tukholman Odenplanilla oli tuolloin usein pysäköitynä hienossa kunnossa oleva 1955 President. Harrastamiseni alkoi 60-luvun GM-kalustolla ja sittemmin Studebaker Gran Turismo Hawkja Silver Hawk -malleilla, ennen kuin ensimmäinen riittävän hyvä '53–'55 coupe löytyi USA:sta. Kyllä maailma taisi olla aika erilainen 1950-luvulla, totesimme yhteen ääneen. 1970 -luvun lopun ja 1980-luvun alun kesätyöt Ruotsissa ja monipuolisen jenkkiautotarjonnan ihmettely sytyttivät sen lopullisen kipinän harrastukseen, joka ei tunnu vastoinkäymisistäkään huolimatta laantuvan. Kun belgialainen kertoi puhelimessa, että autosta puuttui mm. Se tapahtui tosin vasta monta vuotta myöhemmin. Toimiva moottori Kun presidentti oli saatu kotitalliin, alkoi tarkempi tutustuminen, tavoitteena ensivaiheessa käyntikuntoon saattaminen. Vaikka kuljin auton ohitse usein lähes päivittäin, en koskaan nähnyt sen omistajaa. Kiinnostava tapaus Tämä '55 President oli siinä määrin kiinnostava tapaus, ettei '53 Commander coupesta luopuminen tuntunut vaikealta. Amerikan tuttujen kautta sain hankittua ahtimen, joka oli '63–'64-malleissa käytetty Paxton SN60. TEKSTI JA KUVAT PEKKA POLVINEN moottori ja monet puuttuneet pisteosat. . Belgialainen päätti luopua siitä varsin matalaan hintaan, mihin vaikuttivat valkoiseksi maalatut keulan kromiosat, konepellin erikoinen scoop, puutteellinen Studebaker President State Coupe 1955 On varmaan poliittisesti korrektia olla tekemättä laajempia vertauksia kuvien 62-vuotiaasta amerikkalaisesta Presidentistä muutamaa vuotta vanhempaan varsinaiseen viranhaltijaan Amerikassa, joten jääköön otsikko ainoaksi. Mutta tuo linjakas korimalli piirtyi parikymppisen aloittelevan harrastajan mieleen lähtemättömästi. Belgialainen moottoripyöräharrastaja oli löytänyt auton Ranskasta Pariisin pohjoispuolelta, mihin se oli jätetty seisomaan talliin 1980-luvun alussa
tehty pienet scoopit ja muita pieniä korimuutoksia. Ranskassa hänen käytössä oli coupe, jonka konepeltiin oli mm. V8-MAGAZINE 83. Raymond Lowen muotoilutiimissä Bob Bourke oli se designer, jonka kynästä klassiseksi muodostuneet '53–'55 korimallin coupet syntyivät. Raymond Loewy muokkautti omaan käyttöönsä tulleita Studebakereita usein kustom-hengessä omien mieltymystensä mukaisesti
Sen asennus oli melko yksinkertainen, joskin aikaa vievä operaatio. Harvinaisempia viriosia taas on paketoitu USA:n suuntaan. USA:sta tilattiin Studebaker Avanteissa käytetyt lyhemmät ohjauksen olkavarret. Taka-akseliston toimivuutta erityisesti kiihdytyksissä oli parannettu jo Kalifornian ajoilla 50-luvun lopun Traction-Masters traction barseilla, jotka tarkistuksen jälkeen pultattiin takaisin paikoilleen. Lähes 30 vuoden jäsenyys amerikkalaisessa Studebaker Drivers Clubissa on kerryttänyt melkoisen määrän hyviä kontakteja ja mukavia tuttavuuksia. rissa oleviin '57–'58-mallin kiinnikkeisiin. Tarkoitus oli jossain vaiheessa tehdä päivitys hieman tiheämpään perävälitykseen, ja sitä silmällä pitäen olin hankkinut näiden seuraksi Moserin valmistamat vahvemmat vetoakselit. Tämän Presidentin ratti matkasi Lappeenrannan kupeessa työn alla olevaan '55 President Speedsteriin ja ylimääräisiksi jääneet sumuvalot taas Ranskaan sikäläisen harrastajan '55:een. Vaihdelaatikkona oli BorgWarnerin T86 -trukkiversio ylivaihteella. Taka-akseli oli hyväkuntoinen Dana 44 3,54-välityksellä. Tässä ahtopaine muuntuu moottorin kierrosluvun mukaan. 84 V8-MAGAZINE. Jarrut ja ohjaus olivat kunnossa, mutta varsinkin tehostamaton ohjaus oli aikaudelle tyypillisesti melkoisen hidas. Vastoinkäymisiä maalin ja kromiosien kanssa Tämän Presidentin elvytys on ollut aika pitkä prosessi, sillä auto oli aina välillä myös ajossa, ja talvikuukausien aikana sille tehtiin joitain peruskunnostustoimenStudebaker tuotti 289-kuutiotuumaisella moottorilla ja McCulloch-ahtimella 275 hv, joka liikuttaa melko kevyttä kaksiovista coupea mukavasti. Vertailuna vaikkapa '55 Ford Thunderbirdin valmistusmäärä, joka oli runsaat 16 000 ja '55 Bel Air HT coupen runsaat 189 000. Onneksi uustuotantona näitäkin on saatavana. Taaempien sivuikkunoiden tiivisteet olivat kuivuneet korpuiksi Kalifornian auringon paahteessa. Niin etuparkit kuin takavalojen lasit olivat rikkoutuneet, mutta nekin sain hankittua amerikkalaisten tuttujen kautta. Tehostettu ja hieman nopeampi ohjaus toteutettiin ottamalla '63 Studebaker GT Hawk -mallin koko ohjaus rattiputkineen. 1955 Studebaker President State coupea valmistettiin kaikkiaan 3327 yksilöä. Samalla käytiin läpi muut etuakseliston komponentit ja uusittiin ne, jotka olivat uusimisen tarpeessa. Sellaiset matkasivat Suomeen muutamien muiden Bobilta ja eräältä toiselta Houstonissa toimivalta myyjältä hankittujen osien mukana. Varalla oli myös astetta järeämpi T85-aski. Viime vuonna edesmennyt Bob Helm Texasista oli valmistuttanut sarjan Studebakeriin sopivia 6 x 15 -tuumaisia peltivanteita, joita sikäläiset harrastajat suosittelivat. Tasapuolisuuden nimissä todettakoon, että joitakin harvinaisia alkuperäisosia on joskus matkannut myös Suomesta niin Amerikkaan kuin muuallekin. . Jim Turner toimitti eteen levyjarrupaketin, joka vaati vanteilta hieman enemmän leveyttä. Tosin hintaa tiivisteparille kertyi hyvän matkaa toista sataa taalaa. Tässä kuosissa auto katsastettiin heti maahan saapumista seuranneena keväänä. Päivityksiä Parin ensimmäisen kesän ajot jäivät muutamaan viikonloppuun, joiden aikana kypsyi ajatus muutamista alkuperäishenkisistä päivityksistä. Ne saivat kuitenkin jäädä odottamaan seuraavaa projektia. Varastossani oli myös kaksi lukollista 3,73ja 3,92-välityksillä. Auto oli myös muutettu 12 voltin sähköjärjestelmälle ja tasavirtalaturi oli korvattu vaihtovirtalaturilla. Myös ajallisesti se tuntui liian tuoreelta, joten se meni myyntiin ja lähdin etsimään tilalle '57 VS-57 McCulloch -ahdinta, jollainen autossa oli ollut jo 1950/1960-luvun taitteessa
Sähköinen ylivaihde kytketään päälle ja pois kojelaudan alla olevan vaijerin ja käyttökytkimen avulla. Alkuperäiset 1950-luvun Traction-Master’s tuet oli kiinnitetty hieman perinteisestä asennuksesta poiketen, mutta ruuvattiin takaisin paikoilleen, koska tuntuivat toimivan näinkin. Tällaisia vastaavia toteutuksia näkyi parissa 1950-luvun lopulla rakennetussa mild kustomissa. Järeä fork styletyyppinen shifteri on hyvin käden ulottuvilla. . Ratti on 1957 Golden Hawkista ja trattipylväs 1963 GT Hawkista. Vasta 2012–2015 oli aika tehdä joukko isompia toimia. Ne toteutettiin käyttämällä '55 T-birdin scoopin kromiritilää ja tekemällä scoopista myös toimiva, mutta kuitenkin pienempi ja Studen konepeltiin paremmin istuva. Uustuotanto matto ja vararenkaan suojus ovat alkuperäistä aika lailla ohuempaa materiaalia. Nämä korjattiin ja vanhempi entistäjä Kartsa Saarela vastasi niin tästä kuin konepellin scoopin uusista muodoista. Verhoilut olivat säilyneet hyvin ja ne on todennäköisesti jossain vaiheessa uusittu alkuperäisellä kangasmateriaalilla. piteitä. Takapenkin selkänojan jousituksessa oli tallessa alkuperäinen maalin ja verhoilun koodit sisältävä tagi. Väri ja pintakuvio toki ovat aika lailla oikeat. Korista oli jo Kalifornian ajoilla poistettu listat sekä keulan ja takaluukun koristeet. V8-MAGAZINE 85. Traction-Master Company toimii edelleen Kalifornian Burbankissa. Korissa oli muutama pikku ruostekohta tavaratilan pohjassa ja puskurin takana korissa
Mutta sitten kävi kuten joskus aiemminkin. Kari B. Vuoroaan odottaa nyt hieman kompaktimpi, mutta valmistusmäärältään yhtä harvinainen Studebaker. Parissa päivässä tosissaan olevia ostajaehdokkaita oli useita. Monen 1955 Studebaker -projektin haastava vaihe on ollut löytää virheettömät tai ainakin uudelleen kromaukseen soveltuvat maskin osat. Mittaristo ja kojetaulu vaativat hiukan maalia sekä muutaman mittarin vaihtamisen. Kun nykyinen päätyö on sellainen, että aikaa pidemmille reissuille ja harrastamiseen on rajallisesti, niin hetken mielijohteesta laitoin auton tarjolle ruotsalaiselle myyntipalstalle. Tämä haaveri antoi alkujaan sysäyksen myös koko maalipinnan uusimiseen. Samalla kun peräpään pienet ruostevauriot korjattiin, tehtiin siihen muutokset, jotta raskaampi '55-mallinen puskuri saatiin vaihdettua sirompaan ja mielestäni kokonaisuuteen paremmin istuvaan '53–'54 mallin puskuriin. Auto kulki nätisti ja oli hankintahetkeen verrattuna huomattavasti miellyttävämpi ja turvallisemman oloinen ajettava silloinkin, kun tuli fiilis kokeilla kaikkia moottorin voimavaroja. Ritilä on 1955 Thunderbirdistä. . 1955 Studebakerin tunnistaa leveästä kromatusta sinkkivalumaskista. Liiallinen voimankäyttö yhdessä monikymmensenttisen ja osin myös jäisen lumikuorman kanssa johti ison kattoikkunan putoamiseen Studen katolle. Takapuskuri tosin vaurioitui kuljetuksessa, mutta Barry toimitti toisen uuden veloituksetta. Näitä vastaavia scoopin ritilöitä voi nähdä mm. Tämänkään yksilön kohdalla ei onnistuttu ensimmäisellä eikä toisellakaan yrittämällä. Haasteet eivät tallissa ole kuitenkaan loppuneet. Keväällä 2016 auto oli aika lailla valmis, joskin moottoritilan siistimisen ja sähköjen sekä muutaman mittarin kanssa oli tarkoitus askarrella vielä vuoden 2017 aikana. Ajatuksena oli säilyttää sama sävy. Istuinten, ovien ja katon verhoilut olivat hyvässä kunnossa. Kartsa oli aikoinaan hankkinut '49 Buick Sledanetteen muutaman litran '53–'54 Buickin Titian Red -maalia, ja kun Buick oli jäänyt mattasävyiseksi lähdettyään uudelle omistajalle, oli Kartsa valmis luopumaan maaleista. Valmiin auton kanssa ajot jäivät vähäisiksi. Jotta vastoinkäymiset olivat varmasti tasapainossa, niin yhtenä viime vuosien lumisimmista talvista Presidentti sai niskaansa Tomahawk Townin Tapanilan tallissa melkoisen yllätyksen. Mikkonen otti Studen maalattavaksi syksyllä 2015. 86 V8-MAGAZINE. Muuten auton lasit olivat hyvässä kunnossa ja muutenkin ryhti ja olemus kertoivat ilmeisen maltillisesta mailimäärästä. Oma-aloitteinen kiinteistön talonmies oli kiivennyt tallirakennuksen katolle ja alkanut pudotella lunta paksujen vanhojen kattoikkunoiden päältä. Tosin se olisi ollut kiitollisempi projekti ilman lasinpalojen tekemiä useita pieniä painaumia katossa. Seuraavan talven aikana kokoamisvaiheessa uusittiin myös kaikki kumitiivisteet ja Lasi-Pekka Kouvolasta toimitti uudet tuuletusikkunat säröillä olleiden tilalle. Niinhän siinä kävi, että tämän amerikkalaisen Presidentin virkakausi Suomessa valmistumisen jälkeen jäi kovin lyhyeksi. Projektin slogankin on sama: Let's make Studebaker fast and cool again! Studebaker mainosti vuoden 1955 President coupeja Speedster -malleja mainoslauseilla ”Americas raciest sports car”, ”Performance Pacemaker” ja Spine-tingling getaway”. Jos oli huonoa onnea takapään kromien kanssa, niin samoja vastoinkäymisiä oli myös etuosan maskin leveän sinkkivaluosan kanssa. Uudelleen kromatut puskurit toimitti tuttuni Barry Hackney Houstonista. . Kaikki 275 hevosvoimaa tuntuivat olevan tarvittaessa hereillä. Vahingot jäivät pieniksi, mutta vaativat korjausta. Näillä haettiin huomiota Ford Thunderbirdien ja kenties myös Corvetten ostajien keskuudessa. Alkuperäinen oli maalattu valkoiseksi ja kaksi seuraavaa vahingoittuvat kuljetuksessa. Auton pinnassa oli sävy, joka oli hyvin lähellä Buickin Titian Red -sävyä. Toinen oli katkennut kokonaan ja toinenkin lohkeillut kovakouraisessa käsittelyssä. Ja tämäkin tietysti McCulloch-ahtimella piristettävä. 1950-luvun lopun J.C. Käytännössä ajamattomat renkaat löytyivät ruotsalaiselta myyntipalstalta ja Suomeen ne saapuivat lähetyskuluineen murto-osalla niiden listahinnasta. Sopivien renkaiden kanssa kävi hyvä tuuri, sillä ruotsalainen harrastaja oli hankkinut '64 Bel Air farmariinsa leveällä valkosivulla ja hyvin orkkishenkisellä profiililla olevat 6,70–15 American Classic radiaalit, jotka hän oli koesovittamisen jälkeen todennut liian ”vanhan näköisiksi” autoonsa. Konepellin scoop on toimiva. Ajattelin, että katsotaan, jos joku innostuu. Onneksi herra itse ei tullut ison kattoikkunan läpi, vaikka tilanne oli ollut todella lähellä. Nyt autossa kiinni oleva osa on neljäs. Barry Hackney Houstonissa hoiti tämänkin uudelleen kromauksen. Whitney’n varaosakatalogeissa ja saman aikakauden hot rod -lehtien kustom-artikkeleissa
Soitolla lisätietoja, p. jaakko.niskapohja@elisanet.fi, 0400 250 219 Kouvola. osia. 044 957 6693 Kouvola. Sähköpostitse liitteenä lähetettävän kuvan tulee olla JPG-muodossa, leveydeltään vähintään 6 cm ja resoluutioltaan 300 dpi. MYYDÄÄN MUUT Toyota 4-veto farmari 1,5 bensa'88. Merkitse myös osasto, jossa toivot sen julkaistavaksi. Muut täydellisiä.45 vuosikertaa. Matkahuoltokin onnistuu. Merkitse kuvan taakse ilmoituksessa oleva nimi ja puhelinnumero. 0500 527 590 Pöytyä. 1972, isolohko 7,7 l., ajettu vain 53 000 mailia, alkuperäinen ja ruosteeton Kalifornia-auto. MYYDÄÄN MOPAR Chrysler 1979 automaatti, 5,9 V8, takaveto, katsastettu. 15" siistit pölykapselit, hinta yhteensä 100 €. Mopar: Challenger '70–'74 osia. P. GMC pickup ym. P. 040 554 4358 Helsinki, ei tekstiviestejä. (09) 670 375, 0400 442 616 ILMOITUSOHJEET Ilmaisella V8-MARKET-palstalla lukijamme voivat myydä ja ostaa kaikkea harrastukseen liittyvää. Museorekisterissä! Dokumentit löytyvät. since 1978 Veekasi since 18 osa mv.indd 1 16.12.2010 15:18:26 V8-MAGAZINE 87. GM: Chevy 15x7 Rallye (made in Usa, ei Taiwan), jotkut renkaatkin, hp. 040 324 8292 Parkano. SEKALAISTA Myydään V8 lehdet 1979–2016, puuttuu 1979: 1, 5 ja 6, 1980: 5, 1982:4, 1983: 4 ja 6, 1985: 1,2,3,4 ja 5, 1986: 3, 1988: 4 ja 5. Tilaa on varattu AINOASTAAN YKSITYISHENKILÖIDEN ilmoituksille. 526 €, 2 Gen ('77) Firebird oikea taka-alanurkka korjauspelti, h.60 €, T/A takakulma spoikat 90 €. '91 Blazer S-10 etuperä 200 €, jakolaatikko NP231C 300 €, GM tehostettu ohjaussimpukka 50 €, '89 Dodge Ram Vanin hyvä etupuskuri 70 €, 2000– Blazer S-10 vetokoukku 60 €, GM-turbiini TH-400-laatikosta 70 €, GM-turbiini TH-700-laatikosta (4,3 V6) 70 €. H.2000 €. Ovia, luukkuja, lokareita yms./etc. 0400 966 690 Kouvola. Puhelimitse emme vastaanota ilmoituksia. Hummer: Uudet 17" kromivanteet + ajamattomat B.F. V8-MARKET MYYDÄÄN GM Cadillac Coupe deVille. Juuri katsastettu. Kuljetus järjestyy Turku-Alastaron Moottorirata-Helsinki. Hintapyynti 800 €. Muista suuntanumero puhelinnumeroon ja kännykkänumeroissa mainitse paikkakunta. '92 T/A: mittaristo, a/t keskikonsoli. 050 501 0621 Vantaa. Autoavailla@yahoo.com, 045 630 57 62 Varsinainen-Suomi. Goodrich All Terrain T/A LT 315/70 R 17 121/118 R (M+S) renkaat. Paino noin 75 kg. MYYDÄÄN OSAT JA TARVIKKEET GM ilmastoinnin kompressoreita 3 erilaista 80 € kpl. Kuvaa ei palauteta. H.4500 €. Myydään kaikki kerralla. ILMOITUKSEN KUVA Kuvia julkaistaan mahdollisuuksien mukaan 1 kuva/ilmoitus. TEE ILMOITUS Lähetä ilmoitus kirjallisena tikkukirjaimin tai koneella kirjoitettuna. Sähköpostissa kirjoita ilmoitusteksti viestikenttään ja aiheeksi sen osaston nimi. Volvo XC90 erittäin hienokuntoiset Volvon alkuperäiset talvirenkaat alumiinivanteilla + Volvon alkuperäinen Pick Nick pöytä tavaratilaan ym. Yhden ilmoituksen maksimimerkkimäärä on 1000. Ilmoitus julkaistaan seuraavaksi ilmestyvässä lehdessä, mutta jos se ei siihen ehtinyt tai mahtunut, laitamme sen automaattisesti sitä seuraavaan numeroon. V8-MARKETIN YHTEYSTIEDOT Postiosoite V8-Market/V8-Magazine, Hämeentie 153 C, 00560 Helsinki Sähköposti v8-market@fokusmedia.fi KAUPALLISET ILMOITUKSET: Hansanova Oy, puh. Vm
TEKSTI JA KUVAT HEIKKI MALINEN Korumetallia 88 V8-MAGAZINE. Ford ”331 Eldorod” Cabriolet 1931 Jaska Velinin rodi on jo tuttu hot rod monille näyttelyjä ahkerasti kiertäville henkilöille, joten nyt lienee hyvä aika tutustua sen syntyhistoriaan ja tekijään
Korumetallia Karkkilasta V8-MAGAZINE 89
Ilme on mietteliäs ja erilaiset päässä pyörivät visiot odottavat toteuttamista. Tämän jälkeen 331 Eldorod -nimeä kantavaa autoa on vielä ennätetty parannella joiltain puittein. boxattu ja siinä on x-mallinen tuenta. Koko hässäkkä oli käytännössä niputettu kasaan pelkällä huonekaluputkella pysyäkseen ylipäätään läjässä. Jaskan käytössä olevat tallitilat eivät sovellu maalaukseen, joten edellä mainittu ratkaisu sopi hänelle parhaiten. 90 V8-MAGAZINE. Markus vastasi korin maalauksesta ja Jaska itse toteutti korin pohjatyöt sekä rungon ja kaiken muun maalauksen. Tätä ei kuitenkaan kelpuutettu mukaan tulevaan projektiin. Lehtikultauksista vastasi Pekka ”Wizzzard” Mannermaa. Hänestä tuntui oikein mukavalta saada mahdollisuus ensiesitellä autonsa juuri kustom-kulttuuria ja tämän oheen kiinteästi liittyviä oheishaaroja esille tuovan taidenäyttelyn yhteydessä. Tai mistä ihmeestä joku on keksinyt idean kaikkeen ja siihen päälle vielä kyennyt toteuttamaan kokonaisuuden. Jaska Velinin '31 Ford Cabrioletin ensimmäinen julkinen paljastaminen tapahtui kesällä 2016 Keravalla toteutetun The World of Kustom Kulture -taidenäyttelyn puitteissa. Alusta alkaen oli selvää, että Fordista tulee juurikin kuvissa nähdyn näköinen. Auton vastaanotto Keravalla oli Jaskan kertoman mukaan oikein hyvä ja täynnä positiivista palautetta. Autoa rakennettiin ajamista ja katsastusta silmälläpitäen, joten Jaska joutui tinkimään tämän takia jonkun verran sen ulkonäköön liittyvistä ratkaisuista. Rakentelun edetessä eteen pulpahti muitakin ideoita, mutta kuin automaattisesti työt etenivät haluttuun alkuperäiseen suuntaan. Korin sovitusta tekniikan ja rungon kanssa. – Tämän kaltainen hot rod oli pyörinyt mielessäni jo pitkään, ja selkeä ajatus siitä, että semmoinen on joskus saatava, kertoo rakentaja. Etenkin, kun pitää niin kovin paljon tästä visuaalisesta puolesta, ja näin hetki oli hänelle mitä mieluisin. He kokeilivat yhdessä erilaisia juttuja moneen kertaan, ja Jaska on ollut tyytyväinen lopputulokseen. Asia polkaistiin käyntiin, kun sopiva aihio löytyi sopivana ajankohtana. Ford on sittemmin kiertänyt tiuhassa tahdissa useissa kotimaan näyttelyissä. Aihio oli kuitenkin rullaava projekti ja mukana tuli Chevroletin pikkulohko. Hylsynä Ford jopa näytti kunnoltaan todellisuutta ryhdikkäämmältä. Jaskan projekti käynnistyi vuonna 2011 Tuusulan suunnalta haetun Fordin merkeissä. Se on violettipinkki, eikä mikään Hello Kitty -teemaan ja niin vahvasti hameväen suuntaan viittaava pinkki. Mahtoiko Jaskalla auton rakentamista aloittaessaan edes käydä mielessä, että onko hänen makujensa ja mieltymystensä mukaista hot rodia ylipäätään mahdollista saada Suomessa mahtumaan laillisesti kilpien väliin. Pyttyä ja pokaalia on matkan varrella kertynyt oikein roppakaupalla, eikä syyttä. Tämä kannatti, sillä leima heltisi viime kesänä. P äällimmäinen ajatus tämän lukuisilla näyttävillä yksityiskohdilla varustetun auton nähdessään saattaa hyvinkin kuulua, että voiko tällä ajaa ja mahtaako olla kilvissä. Pinkki onkin violettipinkki Jaskaa hirvitti hieman alkuun auton värityksen kanssa, mutta kun visio oli olemassa, oli se pakko myös toteuttaa. Runkomuutokset alkavat olla valmiit. Ihan ensisilmäyksellä auton kylkiraidat saattavat vaikuttaa melko rajusti pinkiltä, mutta oikea värisävy nousee esiin valaisuolosuhteista riippuen, tai ainakin autoa kirkkaassa päivänvalossa silmäillessä. Kyseessä oli ilman lattioita ja mitään muuta matkaan lähtenyt kori ja runko. Lopputulos ei ehkä ole niin raju kuin hänen mielikuvissaan pyöri, sillä hänen oli pakko hyväksyä jotkut katsastusvaatimuksiin liittyvät muutokset. Maalauksen toteutti nummipusulalainen Jaskan luottomaalari, MS Street Art:in Markus Salin. Aihio oli tuotettu Suomeen Meksikon Projektivai heita Kesällä 2011 projektiaihio on juuri tuotuna kotitalliin. Runko on mm
Moottori ja vaihteisto on jo laskettu valmiille rungolle. Tuhoton määrä metallia Ford on detaljirikkaudessaan kuin paraskin koru, tai kuten Jaska itse toteaa, että kyllä tuossa messinkiä, tinapronssia ja rosteria riittää. Hyvältä näyttää ja fiilis on huipussaan. . Moottorin lohkon hän halusi hioa kauttaaltaan sileäpintaiseksi ja kliiniksi. Projektin mukavin vaihe eli kasaus on päässyt vauhtiin. Yksi ensimmäisistä oli Cadillacin V8moottori ja sen yhteyteen runsaasti muuta Cadillac-teemaista. Taka-akseli on paikoillaan nelilinkkituentoineen. osavaltiosta Jenkeistä. Jaska sai toteuttaa siihen ihan oman muotoisen ja taatusti erinäköisen katon, mitä kautta hän sai paljon vapaammat kädet kuin mikä tilanne olisi ollut Coupen peltikaton kanssa. Penkin runkojen verhoiltavia osia Lasselle viedessään Jaska teki niitä varten puujigit pitämään ne siinä mallissa, missä verhoiltavaksi tarkoitetut osat olivat Fordiin tulossa. V8-MAGAZINE 91. Puuhaan upposi hivenen enemmän kuin muutama tunti. Myös penkkien rungot ja ovipahvit ovat Jaskan käsialaa. Moottorin apulaitteet ym. Moottorin uudet sisuskalut odottavat kasausta koneistettuun moottoriin. Kattorakennelma itsessään on Jaskan toteuttama, mutta verhoilusta on vastannut Verhoomo Priman Lasse Vänttinen. Ylipäätään hän kertoo hitsanneensa ja koneistaneensa Fordin ympärille vaikka mitä, ja tarkoituksella juuri Cadillac-teemaa sivuavia osia. Samalta myyjältä olisi löytynyt toinenkin Ford, niin ikään vuosimallia '31 edustanut Coupe, jonka perässä Jaska oli varsinaisesti ollut. Auto oli kuitenkin ennätetty myydä eteenpäin. Moottorin päälle Jaska loihti omavalmisteisen imusarjan tuomaan ulkonäköön jotain erilaista. Lasse on toteuttanut myös pitkälti sisustan verhoilut, ja Jaska puolestaan teki penkkien Vmerkit ja lattiamatot. osat ovat kiinnittymässä paikoilleen. Jaskan ostos on korimalliltaan '31 Cabriolet, ja näin jälkikäteen hän on ollut paljon tyytyväisempi hankintaansa. Ideat kaikkeen hän kertoo kaivaneensa omasta päästään. Näin Lasse sai hahmotettua oikeat mitat ja sen, minkälaisiksi verhoilut oli tarkoitettu. Penkkien välistä löytyy Chevrolet Impalan kaiutinritilä. Auton nimi Jaska ei ole aito Suomi-minimalisti, siitä ominaisuudesta on tässä useampikin todiste. Kevättalvi 2016
Käytännössä kaikki apulaitteiden kiinnikkeet on tehty ruostumattomasta teräksestä. Etupenkkien välistä löytyy Chevrolet Impalan kaiutinritilä. Ensin tarkoituksena oli hankkia Edmund & Jones -etulamput, mutta sen hetkinen budjetti ei niihin riittänyt, joten näillä nykyisillä mennään. 92 V8-MAGAZINE. Etuvalot ovat Jaskan omien sanojen mukaan hänen jostain löytämää Harrikka-kamaa. Keskikonsoliin on sovitettu mm. Pikemminkin voidaan todeta vetimien korostavan koko auton olemusta ja harkittua tyylisuuntaa. Mutta sitten hän sai päähänsä tuon edellä mainitun idean vetimistä, ja pääsi näin ratkaisun kanssa vähän helpomman kautta. Korissa ei ollut lattiaa jäljellä oikeastaan yhtään. Nämä istuvat kuitenkin tähän Eldorod-tyyliin oikein hyvin. Auton Eldorodhenkeen hyvin osuva ratti on taasen perujaan jostain vanhasta jenkkiveneestä. Jokainen säleikön pieni kuula on sorvattu erikseen, ja niissä on lisämausteena messinkiset keskiöt. Säleikkö on tietysti omavalmisteinen, ja vasta lähemmällä tarkastelulla siitäkin huomaa korumaailmaa suuremmassa mittakaavassa lähentelevän työnjäljen. 1932 Fordin kehyksen sisältä löytyvään jäähdytinsäleikköön hän kertoo saaneensa ideaa sekä inspiraatiota eräästä ruotsalaisesta ja paljon palkintoja keränneestä rodista. Ammatiltaan Jaska on koneistaja, ja hän tekee myös paljon TIG-hitsaushommia kotiseudullaan Karkkilassa sijaitsevalla konepajalla. Ajovalot ovat jotain Harrikkavermeitä, mutta Jaskan valmistama keularitilä on kuin taideteos. Autoa katsellessa ei voi muuta kuin ihailla ammattilaisen kädentaitoja, työnjälkeä ja herran mielikuvituksen tuotteita. Hieno yksityiskohta kojetaulussa Projektivai heita on navigaattorin sijoittaminen omatekoisen, pienen rosterista ja messingistä valmistetun kuvitteellisen kotelon sisään. Kaikki muut listat ovat syntyneet käsityön tuloksena. Se itseasiassa helpotti hommaa, koska lattian pellitys olisi joka tapauksessa mennyt uusiksi. Jaskan alkuperäinen idea takakontin kanteen liittyen oli valmistaa se rosterista, tehdä siihen louversit, kiillottaa ja rajata ne maalauksen kera. Pakosarjat ovat hyvin poikkeukselliset, vaikka Jaska myöntääkin, että ne eivät ole välttämättä parhaat mahdolliset. Myös takaluukun saraVäritys ei varmasti edusta mitään peruskaavaa, sillä sen verta rajut ovat kontrastit violettipinkin raidoituksen ja valkoisen välillä. . Kojetaulussa '57 Chevroletin mittariston runkoon on sovitettu Classic Instrumentin kultareunuksiset mittarit. Itse hän ei osaa oikein sanoa, että menevätkö nämä louversit hiukka hölmöilyn piikkiin. Penkeille ja istuinten kaarille piti valmistaa omat ”jigit”, jotta ne saatiin kuljetettua verhoilijalle siinä asennossa miten ne tulevat autoon. Sisustan verhoiltavat osat valmistumassa vanerista. Kyseessä ovat itse asiassa laatikoston vetimet. Keskikonsolin kyljissä olevat kromilistat Jaska hyödynsi edellisestä '56 Lincoln-projektistaan ja ne ovat itse asiassa sen auton sisäpuoliset ylösalaisin käännetyt kattolistat. Tekeillä Irrotettavan katon runko. Mittariston messinkikultakehykset edustavat Jaskan omaa tuotantoa. Eldorod viittaa suoraan Cadillacin Eldorado-mallisarjaan. Visioita kerrakseen Takaluukun kannen krominkiiltävät louversit ovat jälleen yksi esimerkki Jaskan visioista. Takavaloiksi Jaska valitsi '59 Cadillacin bullet-versiot, joille hän löysi oikein mainiot paikat. Tässä uusi lattiapellitys on lähes valmiina. '56 Lincolnin kattolistat ja impalan kaiutinritilä
Yläreunastaan kolmisen tuumaa madalletun vihreäsävyisen tuulilasin ja saman sävyisen kattolasin Jaska sai leikkautettua kotikylillä. Ihan tarkkoja mittoja Jaska ei enää muista, mutta jotain tätä luokkaa hänen tekemänsä muutokset edustavat. Rungon osalta muutoksia ovat rungon etuosan laskeminen kolmisen tuumaa ja vastaavasti takapään nostaminen kahdeksan tuumaa. Ilmanputsarit eivät ole täysin omavalmisteiset, mutta edustavat nykykuosissaan Jaskan visioita ja puhtaan kaunista käsityötä. Se olisi tarjonnut huomattavasti enemmän tilaa ohjaamon puolelle, sillä nykyinen kombinaatio työntyy varsin pitkälle ohjaamon puolelle syöden sieltä jalkatilaa. Edessä koko on 6,70–15ja takana 8,20–15 tuumaa. Edelleen yksi Jaskan visioista oli asentaa autoon lasikatto, mikä ei suinkaan edusta tavanomaista linjaa missään avoautossa. Kromikylvyn saaneiden osien joukkoon kuuluvat mm. Eihän mikään kaupasta ostettu ole hänen mielestään sellaisenaan valmista. Jaskan 331 Eldorod on melkoinen, ja vähintään muun liikenteen sekä ympäristön pysäyttävä korunomainen luomus. Virranjakaja on malliltaan Joe Hunt High Performance. Hyvin harva suomalainen nimittäin yltää samalle tasolle omasta autosta puhuttaessa. Homma vaati yllättävän paljon laskemista, jotta sopiva kuviojako osui tasapainoisesti kohdalleen. V8-MAGAZINE 93. Nykymuodossaan kyseessä on eräänlainen Carson Top -kovakattoversio. Takapään nelilinkit Jaska teki rosterista ja etupään nelilinkit tulivat etuakseliston mukana. Toisiinsa moottori ja vaihteisto saatiin liitettyä adapterin avulla. Takapäästä löytyvät Chevrolet Camaron kymppipulttinen perä ja Camaron rumpujarrut. Peräosaan muotoiltiin pellistä vähän lisää muotoa. Moottorin päältä löytyvät kolme kromattua kaasaria edustavat lisenssillä valmistettua uustuotantoa, mutta ovat Speedway Motorsin myymät Super 7 -kaasarit, ja tätä kautta kopiot vanhoista Stromberg 97:sta. Vuorossa on etumaskiin valmistettujen osien hahmottelua. Renkaat ovat 15 tuuman peltivanteilla olevat Firestonen valkosivut. nat ja takapuskuri ovat omavalmisteisia. . Niin vaan Jaska lasketteli letkeästi menemään sorarännissä, ja kuten hyvin arvaatte, tyytyväinen hymy huulillaan. Jos Jaska olisi näin jälkikäteen ajateltuna ryhtynyt hommaamaan autoon toista moottoria, olisi valinta osunut myöhemmän Cadillacin samankokoiseen 331-moottoriin. Tätä kuvausta varten Ford haettiin tallistaan, joka sijaitsee useamman soratiekilometrin päässä lähimmältä asvalttipintaiselta maantieltä. Iskarit ovat monille rodiukoille tuttua Pete & Jakes -tavaraa. Etuakseli on uustuotantona hommattu kromattu versio, mutta siitäkin löytyy Jaskan itse poraamia reikiä ja pientä maalausjälkeä. Se oli hankintahetkellä äärimmäisen sotkuisessa kunnossa ja loppuun ajettu. Buickin jarrurumpukloonit kätkevät sisälleen uudet Wilwoodin levyjarrut. Kromaukset Jaska teetti Saksassa sekä osan Suomessa, ja näihin hän teki itse pohjatyöt. Vielä tähän loppuun Jaska haluaa kertoa omavalmisteisten kiiltävien osien hiontaan ja kiillotukseen menneen loputtomasti aikaa. Fordilla uskaltaisi jo lähteä pidemmällekin reissulle Suomen sateisen kylmään suveen, mikäli veri ei sattuisi vetämään vieläkin kaukaisemmille reissuille. Näissä turbiini ei sijaitse lohkon kaulan sisäpuolella, kuten nykyisessä moottorissa. Cadillacin voimanlähde Fordin keulalta löytyvä Cadillacin moottori on vuosimallia 1951. Kiitokset Jaska haluaa laittaa kaikille, jotka ovat jollain tavalla olleet osallisena tähän projektiin, ja etenkin vanhemmilleen tallipaikan käytöstä. Avoautohan tämä Ford on ainakin Cabriolet-mallinimensä perusteella, mutta Jaskan versiosta ei kuitenkaan löydy toimivaa katon laskemiseen tarkoitettua mekanismia. venttiilikopat, Fordin kojelauta, omavalmisteinen mittariston kehys sekä muita moottorin osia. Kun kuuntelee Jaskan tarinoita autostaan, on ilo huomata, että kuinka hän osaa itseironisesti naureskella omille ideoilleen ja visioilleen. Koneelle tehtiin täydellinen remontti koneistuksineen ja myös TH-350-automaatti käytiin läpi. Katto on kuitenkin irrotettavissa muutamassa minuutissa. SoCal Speedshopista ostettujen jarrujen vanhanmalliset kuoret imitoivat aikaisemmalta vuosikymmeneltä tuttuja Buickin rivoitettuja rumpuja, mutta kätkevät sisälleen levyjarrut. Keulalta löytyy Cadillac-teemaa entisestään korostava vuosimallin 1951 Cadillacin 331-kuutiotuumainen V8. Tuulilasin karmi on tehty itse ja jossain vaiheessa mukaan kuvaan ovat tulossa myös sivulasit
Nykyään hänet on nähty myös asiantuntijakommentaattorina F1-lähetyksissä. Ford Panel Delivery 1939 Laukaalaisen Ilkka Kallbergin '39 Ford Panel Delivery on korinvaihto, joka on toteutettu Buick Century Specialin rungolle. 2/2018 ilmestyy helmikuussa viikolla 8 Oikea onnenpotku Pitkän linjan Amerikan autoharrastaja, lapualainen Tapio Mäntynen ehti haaveilla kaksiovisesta '56 Mercurystä vuosikymmenten ajan. Auton voimanlähteenä toimii Buickin 3,6-litrainen veekuutonen. …ja paljon muuta: Basic Tech – nokka akseli osa 2 (nostajat ja venttiilikoneisto), lukijoiden talliprojekteja, V8-Magazine vuosia sitten…. Miehen uusin aluevaltaus on drag racing, sillä hän on kilpaillut viimeiset kaksi kautta Super Pro ET -ryhmässä Altered-mallisella autolla. Erinäisten sattumusten summana käteen tarttui hienossa alkuperäiskunnossa ollut Monterey 312 Hardtop Coupe, jonka hinta/laatusuhde oli enemmän kuin kohdallaan. Monessa mukana Ossi Oikarinen työskenteli 14 vuoden mittaisen ajanjakson F1-tallien leivissä, ja jatkoi sittemmin DTM-autojen parissa