Mercury Monterey 1956. SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI 2/ 20 18 H IN TA 10 ,6 € 1970 Challenger modernilla Hemillä Buick GSX 1972 Ford Panel Delivery 1939 Tekniikka: VENTTIILIKONEISTO ONNENkantamoinen TALLEISSA TAPAHTUU ..
Siinä kurkistettiin mm. Kaksioviset mallit, hardtopeista ja avoista puhumattakaan, olivat harvinaista herkkua. Tuolloin muutettiin Krister Wennströmin '56 Chevy neliovisesta kaksioviseksi. MYYNTIJOHTAJA Jaana Lindvall-Harki LEVIKKIMYYNTI Johanna Mikkonen MEDIAMYYNTI Sirpa Toivoniemi JULKAISIJA Fokus Media Finland Oy JULKAISUJOHTAJA Maija Toppila Sähköpostiosoite maija.toppila@fokusmedia.fi PAINOPAIKKA Kroonpress AS, Tartto 2018 ISSN 0780-2102 V8-Magazine on Aikakauslehtien liiton jäsen Kaikki atomeiksi. Eikä tahtia haittaa, vaikka valmistuminen ottaisi vuoden, kaksi tai vaikka pidempäänkin. Pohjanmaan suunnalla rakensivat niin ikään tutut nimet. Tilaaja voi kieltää tietojensa käytön. Tarjottu tai tilattu aineisto hyväksytään julkaistavaksi sillä ehdolla, että julkaisija saa korvauksetta käyttää sitä uudelleen lehden tai sen yksittäisen osan uudelleenjulkaisun, yleisölle välittämisen tai muun käytön yhteydessä toteutusja jakelutavasta riippumatta sekä luovuttaa oikeutensa edelleen ja muokata aineistoa hyvän tavan mukaan. Kautta aikojen ensimmäinen Talleissa tapahtuu -juttu julkaistiin jo vuoden 1979 Veekasin viimeisessä numerossa. Lehti ei vastaa taloudellisesti niistä vahingoista, jotka aiheutuvat mahdollisista ohjeissa olevista painotai muista virheistä. Yksi pisimpään säännöllisesti julkaistu lehden sarja jatkuu tässä numerossa. Autoja on rakenteilla niin vilkkaaseen tahtiin, että seuraavassa numerossa esitellään niitä lisää saman verran. Ilmoitusasiakas on korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamasta mahdollisesta vahingosta kolmannelle osapuolelle ja/tai lehdelle. Yhtiöllä on oikeus käyttää tietoja suoramarkkinointiin, etämyyntiin ja markkinatutkimuksiin henkilöstölain mukaisesti. Talleissa tapahtuu -teema kertoo juuri nämä rakennustarinat, joista ei puutu verta, hikeä ja kyyneleitä. Rakentelun into, perusteellisuus, jolla asioita tehdään. Postiosoite V8-Magazine Hämeentie 153 C 00560 Helsinki Sähköpostiosoite v8-toimitus@fokusmedia.fi V8-Marketin sähköpostiosoite v8-market@fokusmedia.fi Facebook-osoite www.facebook.com/V8Magazine TOIMITUS Päätoimittaja Jarmo Markkanen Toimituspäällikkö Petri Laulajainen Ulkoasu Faktor Oy / Kirsi Perimö Avustajat Juha Airio, Bo Bertilsson, Paul Granvik, Hannele Hatanpää, Aulis Hämeenkorpi, Mikko Isokangas, Harri Jukarainen, Harri Kunnasvuo, Michael Lamm, Peter S. V8-Magazinen tilaajat ovat Fokus Media Finland Oy:n asiakasrekisterissä. Jalle Engblomin '58 Buick Century neliovinen HT oli ainoa laatuaan maassamme ja Boris Skinnarsin käsissä valmistui '65 Buick Wildcat 4d HT. Jarmo Markkanen Lehti ei vastaa tilaamattoman materiaalin säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Mielenkiintoinen poiminta on 25 vuoden takainen, Veekasin 2/93 kansikuva-auto '57 Oldsmobile 98 Holiday Coupe, joka pääsee maistamaan baanaa pitkän tauon jälkeen. Vaikka moni asia on neljänkymmenen vuoden aikana muuttunut, niin on ainakin yksi, mikä ei ole muuttunut. helsinkiläiseen autohalliin, jossa kymmenkunta jenkkiä löysivät kodin. Työn alla olivat Pitkä-Pekka Penttilän Suomen ensimmäiset drag race -kisat voittanut 413 cid '62 Dodge Dart, Sipi Sirmeikön '59 Plymouth Savoy, Esko Aholan villisti chopattu '63 Savoy STW kiihdytyskilpuri ja Matti Hyypän lukuisat projektit. Linney, Heikki Malinen, Jim Maxwell, Kari Mörö, Anders Odeholm, Heikki Parviainen, Juha Peltonen, Pekka Polvinen, Kai Salmio, Matti Saloranta, Joke Simonen, Erik Stigsson, Pekka Vaisto ASIAKASPALVELU Sähköpostiosoite asiakaspalvelu@fokusmedia.fi Puhelin 020 735 4130* *Puhelun hinta lankapuhelinliittymästä soitettuna on 8,35 snt/ puh + 7,02snt/min ja matkapuhelinliittymästä soitettuna 8.35 snt/puh + 17,17 snt/min. 3 V8-MAGAZINE Ratin Jos pitäisi veikata useimmin toistunut esittelyjutun alku tai juoni, niin se kuuluu kutakuinkin näin: Ensimmäisenä auto purettiin atomeiksi…! Alkutekijöihinsä riisutut projektit rakennettiin ja rakennetaan osa osalta uusiksi, omin käsin ja omaa visiota toteuttaen. Esittelemme seitsemän sivun verran Porin ja Turun seudun talliprojekteja. Tallennamme puhelut laadun varmistamiseksi ja koulutustarkoituksiin
Mercury Monterey 1956 KANSIKUVA: PAUL GRANVIK 16 4 V8-MAGAZINE. Pienoismallivalmistaja MPC:llä ei ollut oikeuksia kyseiseen autoon, joten se taiteili ’72 Pontiac Grand Prixin muoteista vastineen, jonka nimeksi se antoi Grand Superfly. 16 FORD GALAXIE 500 1964 Koskenkorvan suunnalta löytyy täysin viranomaisvermein varustettu Galaxie, joka herättää ansaittua huomiota tiellä liikkuessaan. SISÄLTÖ 2/2018 82 DODGE CHALLENGER CONVERTIBLE 1970 Modernisoitu haastaja kuvastaa hyvin huittislaisen Rekikosken perheen Panther Pink -värisävyllä maalattua Challengeria, sillä auton kulusta vastaa moderni 6,4-litrainen SRT Hemi. KISAJUTUT 68 FORMULAMIES KIIHDYTYSKISAILIJAKSI F1-tallien leivissä pitkään työskennellyt ja F1-lähetyksissä asiantuntijakommentaattorina toiminut Ossi Oikarinen toteutti vuonna 2016 pitkäaikaisen haaveensa, ja aloitti kilpailemisen kiihdytyskisoissa Super Pro ET -ryhmässä. Tällä kertaa se oli Tapio Mäntysen onni. KANNESSA 88 MERCURY MONTEREY HARDTOP COUPE 1956 Kirjoitusvirhe auton myynti-ilmoituksessa voi olla toisinaan varsin kohtalokas. TEKNIIKKAA 56 BASIC TECH – VENTTIILIKONEISTO Oikeanlainen venttiilikoneisto takaa nokka-akselin täydellisen toimivuuden. SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI 2/ 20 18 H IN TA 10 ,6 € 1970 Challenger modernilla Hemillä Buick GSX 1972 Ford Panel Delivery 1939 Tekniikka: VENTTIILIKONEISTO ONNENkantamoinen TALLEISSA TAPAHTUU ... 51 FORD PANEL DELIVERY 1939 Kovia kokenut auto on saanut eläkepäivillään uuden elämän, missä kori lepää '78 Buick Century Special STW:n rungolla. Kloonaus oli järjestyksessään auton toinen, sillä Ilkalle saapuessa perus GS 350 oli rakennettu GS 455 Stage.1 -versioksi. Auton voimanlähteenä toimii 276-kuutiotuumaiseksi kasvatettu Fordin '53 8BA sivuventtiilimoottori. 62 OSA HOTTENTOTTIHISTORIAA Otalampilainen Kari Lempiäinen palautti omistamansa '65 Pontiac Bonneville 4d ht Broughamin kutakuinkin samaan hottentottikuosiin, mihin Tom Fröman rakensi sen 70–80-lukujen taitteessa. cruiser skirtseistä, lakepipeistä sekä hakuvaloista. 68 ESITTELYSSÄ LISÄKSI 8 BUICK GSX 455 STAGE-1 HARDTOP COUPE 1972 Raahelainen Ilkka Kinnunen muokkasi '72 Buickinsa otsikon mukaiseksi GSX-versioksi. 34 MIEDOSTI KUSTOMOITU KENKÄLAATIKKO Amerikasta tuotu '50 Ford Custom Convertible on saanut kevyttä kustomtatsia mm. PIENOISMALLIT 76 GRAND SUPERFLY Superfly-elokuvan pääosanesittäjänä oli '71 Cadillac Eldorado
LINNEY 72 TAPAHTUMAKALENTERI 74 V8-MARKET OSTOJA MYYNTIPALSTA 94 SEURAAVASSA NUMEROSSA VAKIOPALSTAT 3 PÄÄKIRJOITUS 6 NAPPILAUKAUS 20 UUTISIA JA ASIAA 46 KALIFORNIA KRUZIN 28 V8-MAGAZINE 5. KAKSIPYÖRÄISET 78 HARLEY-DAVIDSON XL 1200S SPORTSTER SPORT 1999 Tämä Sportser rakennettiin esittämään vanhaa kilpapyörää, joka on muutettu takaisin katukäyttöön. KERÄILYKUVAT 48 PONTIAC BONNEVILLE 1965 50 FORD MUSTANG 1999 KERÄILYKUVA: KAI SALMIO KALENTERIKUVA: PETER S. 24 MISTÄ VEEKASI KIRJOITTI ENNEN Luomme katsauksen menneisiin vuosiin ja siihen, mistä V8-Magazine kirjoitti menneillä vuosikymmenillä. 82 VEEKASI KIERTÄÄ 38 TALLEISSA TAPAHTUU Tutustuimme Lounais-Suomen talleihin, joissa rakentelu oli varsin vireää. 28 HENKILÖKUVASSA: TOM FRÖMAN Hangö Street Rods -kerhon perustajäseniin lukeutuva Tom Fröman on ollut monessa mukana
Nappilaukaus 6 V8-MAGAZINE
Ideana on, että te lukijat lähetätte V8-Magazinen toimitukseen mahdollisimman isokokoisia omia kuvianne, joiden joukosta toimitus valitsee kuhunkin numeroon sopivan kuvan. KUVA: JONI KOIVULAHTI V8-MAGAZINE 7. Aihekenttään maininta Nappilaukaus. Kuvia voi lähettää osoitteeseen v8-toimitus@fokusmedia.fi. TOIMI NÄIN: Nappilaukaus julkaistaan jokaisessa Veekasissa aukeaman kokoisena kuvana. Mahdollisuudet paranevat, jos kuvassa on hauska idea, tai se on jollakin muulla tavalla uniikki
Buick GSX 455 Stage-1 Hardtop Coupe 1972 KLOONATTU Kahdesti 8 V8-MAGAZINE
TEKSTI JA KUVAT PAUL GRANVIK GSX:n erikoisuuksiin kuului konepellin päälle kuljettajan näkökenttään asennettu kierroslukumittari, jonka sai muihin malleihin vain optiona. Raahelaisen Ilkka Kinnusen ’72 Buick on ollut alun perin pikkulohkoinen perusGS 350, joka oli jo hänelle tullessaan kloonattu ansiokkaasti astetta ankarammaksi GS 455 Stage-1 -versioksi. Ilkan Buickista se puuttui, mutta hän löysi hyvän käytetyn eBaystä. Se ei kuitenkaan riittänyt, joten mies jatkojalosti autosta tehtaan tehokkainta tarjontaa edustavan GSX-ultimatemuskelin. V8-MAGAZINE 9
– Alkuperäinen paineentasausventtiili oli jumissa, minkä vuoksi takajarrut eivät toimineet kuten pitää, muistelee Ilkka autossa ollutta ainoaa ongelmaa, joka korjaantui venttiilin puhdistamisella ja O-renkaiden uusimisella. Niinpä ensimmäiseksi harrasteautoksi vuonna tuli vuonna 1989 '60 Buick Invicta hardtop coupe, jonka 401 Nailheadin 325 tehdashevosvoimaa alkoivat tuntua turhan vähäisiltä. Myös auton alkuperäiseksi arvioitu musta vinyylisisusta oli harvinaisen hyvin säilynyt ja jopa tehdasasenteiset kumimatot olivat yhä tallella. Alkuperäinen puskuritunkki tilpehööreineen on myös yhä tallella. Ilkka tarjosi alkuperäisestä GS 350 -yksilöstä alle pyyntihinnan, millä auto siirtyikin hänen omistukseensa. I lkka ei ole mikään merkkifanaatikko, mutta Buickit ovat olleet aina lähimpänä hänen sydäntään. Niinpä syksyllä 2009 hän alkoi etsiä tehokkaampaa muskelimallia. Auto oli niin hyväkuntoinen, että normaalien huoltojen jälkeen hän kurvasi sillä konttorille, mistä leima heltisi toisella yrittämällä. Ulkoiselta olemukseltaan Stage-1 ei juuri eronnut tavallisesta GS 455:sta etulokasuojien merkkejä lukuun ottamatta, jotka nekin löytyivät tästä Buickista oikeanlaisina. Ainoa varsinainen puute oli se, että auton alkuperäisestä 3,08:1-välityksen omanneesta 10-pulttisesta perästä puuttui Stage1:ssä vakiona ollut Posi Traction -levylukko. Kloonaus oli tehty perusteellisesti, sillä ”Stage-1-tyyliin tuunatun” 455-isolohkon asentamisen yhteydessä myös Buickin alkuperäinen TH350-automaattikin oli korvattu ”oikeanlaisella” ja vahvemmalla TH-400:sella. Buickin saavuttua Suomeen alkoi sen tarkempi tutkiminen. Vaikka autossa ei mitään varsinaista vikaa ollutkaan, tuntui siitä puuttuvan se jokin. Ilkka on aina haaveillut tulipunaisesta GSX:stä ja sellaisen rakentaminen Buickista tuntui hänestä aina vain kiehtovammalta ajatukselta etenkin, kun autossa alkoi ilmetä pieniä kulumisen merkkejä. Lisää iloisia yllätyksiä saatiin, kun Ilkka kurkkasi Buickin alle, sillä pohjan peltien ruosteettomuuden lisäksi pakoputkisto, kierrejouset ja takavakaaja oli juuri uusittu. – Kuolasin autoa varmaan parin tunnin ajan ja päätin saman tien pistää oman Buickini palasiksi talven tullen ja työstää siitä vastaavanlaisen version niin hyvin kuin se on mahdollista, kertaa Ilkka tuota käänteentekeväksi muodostunutta kohtaamista. 10 V8-MAGAZINE. Työt oli tehty hyvin, sillä Buickin Fire Red -tulipunainen maalipinta ja musta optiovinyylikatto olivat oivassa iskussa. Lopullinen niitti GSX-kloonin tekemiseen oli, kun Ilkka näki kevään 2011 Helsingin American Car Show'ssa esillä olleen Matti Marjakankaan vastavalmistuneen aidon '70 GSX:n. Buickin tultua puretuksi kiikutti Ilkka sen korin peltiosineen soodapuhallettaPelleiltä ruosteettomaksi paljastunut tavaratila maalattiin puolikiiltävällä mustalla ja sen alkuperäinen jo hieman käpristynyt matto puhdistettiin. Käänteentekevä kohtaaminen Buick näytti hyvältä ja toimi moitteettomasti, joten Ilkka ajoi sillä sellaisenaan pari seuraavaa suvea. Herrasmiesmuskeli mielessä Ilkan mielestä Buickin muskelimalleista komeimmat ja myös kovakulkuisimmat ovat vuosina 1970–1972 valmistetut Skylark GS-versiot. Buick oli kloonattu tuolloiseen kuosiinsa ilmeisesti joskus 1990-luvun lopulla, minkä yhteydessä auto oli saanut osakseen myös muutakin kunnostusta. Joulukuussa 2009 eBaysta löytyi tenneseeläisessä liikkeessä myynnissä ollut Stage-1-tilpehööreillä varustettu '72 Buick GS 455 hardtop coupe kopio, josta otettiin vastaan vain suljettuja tarjouksia. Koodiensa perusteella auto paljastui myyjän kovasti mainostamaksi alkuperäiseksi GS 350 -pikkulohkoversioksi, jonka edellinen omistaja oli työstänyt GS 455:ksi ja varustanut Stage-1-optiopaketilla. ”klooneihin”. ”Kun aitoon eivät rahkeet riitä, niin kyllä kopiokin käy, kunhan se on taidolla tehty”, tuumaili Ilkka, ja päätti ulottaa näiden herrasmiesmuskeliksikin kutsuttujen autojen etsinnän myös ns. Toivelistalla ylimpänä olleet alkuperäiset 455-isolohkolla ladatut ja Stage-1-optiopaketilla varustetut yksilöt olivat harvinaisuutensa vuoksi niin kalliita, että jotain muuta oli keksittävä
vaksi, mikä paljasti odotettua enemmän ikäviä yllätyksiä. Väriksi oli Ilkalla vain yksi vaihtoehto, eli Buickin alkuperäinen Fire Red -tulipunainen, joka sai koristeekseen GSX-mallin mukaiset, lähes koko auton kiertävät mustalla maalatut vauhtiraidat ja mustatun konepellin. Ilkan Buickin 470-kuutiotuumaiseksi stroukattu kone on rakennettu Stage-1-option mukaisesti aina siihen vakiona kuuluneita kromattuja venttiilikoppia myöten.Stage-1optiopakettiin kuului myös toimiva kaksisnorkkelinen ilmanputsarinkotelo, jonka kumit painuvat konepellin sisäpintaa vasten ohjaten kylmää ilmaa suoraan nelireikäisen kaasarin kurkkuihin. Buickin takapäätä hallitsee kookas ja komea takaspoileri, joka oli GSX:n vakiovarusteita. V8-MAGAZINE 11. Vakavimmat ruostevauriot löytyivät auton etusisälokasuojista, jotka menivätkin vaihtoon. – Ei ollut ihan pikku juttu noiden sabluunoiden tekeminen ja oikeanlainen paikalleen asentaminen. Tarvittavien sabluunoiden ohjeet hän löysi V8buick.com-keskustelupalstalta. Auton hämmästyttävän hyvin säilyneet puskurit ovat alkuperäiset, ja niistä tuli kiillotuksen jälkeen lähes uudenveroiset. Koritöiden valmistuttua Ilkka poisti Buickista vielä siinä olleen mustan optiovinyylikaton ja hitsasi umpeen takatolpassa olleet kromilistojen reiät, ennen kuin hän vei telineessä olevan korin irrallisine peltiosineen maalaamoon. Myöskin pohjan molemmat takajalkatilat olivat syöpyneet niin ohueksi, että nekin oli uusittava kokonaisuudessaan laadukkailla uustuotanto-osilla. . Etenkin joka suuntaan kaarevan konepellin kanssa oli hermot lujilla, naurahtaa Ilkka näitä harmaita GSX:n peruspannu oli 350-hevosvoimainen 455-isolohko. – Näiden lisäksi löytyi muutamia pieniä reikiä sieltä sun täältä, jotka heppasin umpeen, mutta kaiken kaikkiaan Buick oli pelleiltään ihan kelpo kunnossa, muistelee Ilkka auton lopulta jokseenkin vähäiseksi jääneitä korroosiokorjauksia
Tässä yhteydessä myös auton alkuperäisen Sports Package -alustapaketin mukaiset heavy duty -osat käytiin läpi ja uusittiin tarvittavilta osiltaan. Tässä yhteydessä myös Buickin alkuperäiset kromiset ajovalojen kehykset maalattiin GSX-mallin mukaisesti korinvärisiksi. Pyöränaukot oivasti täyttävät renkaat ovat 245/60–15 ja 255/60–15 Cobra Cooperit. Uudenveroiset heavy duty -kierrejouset ja nesteiskarit sekä 0,875" takavakaaja kelpasivat jatkokäyttöön sellaisenaan, kuten myös vakiot tehostetut 11" etulevyt. hiuksiakin aiheuttaneita teippailuja muistellessaan. Koodien mukaan vuodelta 1976 peräisin ollut, ja jo vakiona isommilla öljykanavilla varustettu kaksipulttinen lohko porattiin 0,038 tuuman ylikokoon, minkä lisäksi runkolaakerilinja oikaistiin ja tasopinnat Ilkka korvasi Buickissa alun perin olleet 6"x14" Rallye Wheelsit GSX-malleissa käytetyillä 7"x15"-kokoisilla vastaavilla versioilla. Ajo-ominaisuuksien parantamiseksi sinänsä kelvolliset yläja alapallonivelet uusittiin varmuuden vuoksi, vakiot kumiset puslat korvattiin jämäkämmillä uretaanisilla versioilla ja vakion 1" etuvakaajan paikalle pultattiin paksumpi 1 ¼" tanko. Moottori oli pettymys Buickin ollessa maalattavana otettiin auton runko työn alle. Hyväkuntoinen pannu osoittautui Ilkan pettymykseksi pitkälti vakio-osilla kasatuksi ja Stage-1:stä siinä olikin lähinnä vain alkuperäistä hieman häijympi hydraulinokka. Lika ja kosteus olivat todennäköisesti jääneet seisomaan kyseisiin kohtiin ja syövyttäneet niihin pienet reiät aikaa myöten. 9,5" takarummut olivat sen sijaan sen verran kuluneet, että niiden lisäksi vaihtoon menivät niin kengät, työsylinterit kuin putketkin. Ilkka ei kuitenkaan kauaa surkutellut koneen ”feikkisyyttä”, vaan päätti rakentaa sen Stage1:ksi ja vähän ylikin. 12 V8-MAGAZINE. Korroosioiden tultua korjatuiksi ruiskutettiin runko ensin suojaavalla sinkkiepoksilla ja viimeisteltiin siistiksi puolikiiltävällä mustalla polyuretaanivärillä. ”Huulen” toimivuudesta ei ole tarkkaa tietoa, mutta jokseenkin härskiltä se kyllä näyttää. . Lisäksi autoon asennettiin vakiona kuuluneet kookkaat uustuotanto etuja takaspoileri sekä oikeanlaiset merkit ja tarrat. GSX:n vakiovarustukseen kuului kookas puolikiiltävällä mustalla maalattu etuspoileri, joka oli valmistettu lasikuidusta. Buick viihtyi, tai pikemminkin viipyi maalarilla niin pitkään, että auton moitteetta toiminut 455-isolohkokin ehdittiin purkaa ja tutkia sen tilanne. Hiekkapuhalluksen jälkeen paljastui muutamia ruostepaikkoja lähinnä etupalkin päältä. ”Täydelliseksikin” katsottavan kloonauksen kruunaa konepellin päällä kököttävä härski kierroslukumittari
Valusarjojen paikalle pultattiin Hookerin peltisarjat, joiden perään sovitettiin Buickissa ostettaessa ollut Magna Flown autokohtainen 2 ½" tuplaputkisto yhdysputkineen. . Tämän jälkeen Buickin täysin läpikäyty tekniikka pultattiin takaisin paikoilleen ja auto saatiin näin taas rullaavaksi. Nyt eivät kierrokset kuulemma enää häiritse, sillä kone kiertää reilun satasen vauhdissa vaivaiset 2100 varvia. Kuutiotuumat kasvun tielle Buick valmistui tähän asuun kevääksi 2015, minkä jälkeen Ilkka ajeli muskelisemmaksi muuttuneella autollaan tyytyväisenä pari seuraavaa suvea. Ilkka tykkää ajella harrastepeleillään, eikä Buick tee tässä tapauksessa poikkeusta. Switch Pitch -toiminto, jonka avulla turbiinin tartuntapistettä saattoi muuttaa nappia painamalla. Niin ikään TA Performancen Stage-1 -alumiinikannet varustettiin 2,13"/1,75"-kokoisilla imu-ja pakoventtiileillä, minkä lisäksi kanavien virtausta kohennettiin Eagle Racing Teamin tekemällä porttauksella. Epämiellyttävää oli myös katsella bensamittarin viisarin varsin vauhdikasta laskemista. Kokemukset siitä olivat etenkin maantievauhdeissa kuitenkin vähemmän miellyttävät, sillä koneen kierrokset olivat häiritsevänkin korkeat. Nokaksi asennettiin moottorissa jo ollutta Stage-1:sen mukaista peruskeppiä korkeanostoisempi TA Performancen valmistama hydraulinenä, jonka liikkeitä pitävät kurissa Buickin omat säädettävät työntötangot ja paremman vipusuhteen omaavat alumiiniset keinuvivut tuplajousineen. Tilavuudeltaan 464-kuutiotuumaiseksi kasvaneen ja alakerraltaan täydellisesti tasapainotetun moottorin männiksi tulivat Stage-1:sen 10,5:1 -puristeiset mukit renkaineen ja kiertokangiksi Buickin omat vakioversiot. Kyseinen laatikon perään pultattava kitti pantiin tilaukseen, ja sen saavuttua tänne Ilkka vei sen yhdessä ST 400 SP -automaatin kanssa Sotkamon konekorjaamoon kunnostettavaksi ja kasattavaksi. Ainoastaan auton nuhruinen sisäkatto ja hattuhylly menivät vaihtoon, minkä lisäksi myös kaikki kumiosat uusittiin. Aikansa asiaa pähkäiltyään tuli Ilkka siihen tulokseen, että yksi lisäpykälä parantaisi kummankin pulman. koneistettiin samaan korkeuteen. Ilkka on aina unelmoinut GSX-muskelimallin mukaisesta Buickista, mutta aidot sellaiset olivat niin kalliita, että hän päätti rakentaa omistamastaan GS 350 -perusversiosta sellaisen, eikä ole katunut ratkaisuaan. Hetken hakemisen jälkeen haluttu vaihteisto löytyi eBaystä, ja sen saavuttua Suomeen Ilkka varastoi sen talliin odottamaan jatkotoimenpiteitä, joita se tuli lopulta saamaan mitä suurimmassa määrin. V8-MAGAZINE 13. Buickin oman kaksitasoisen valurautaimusarjan päälle pultattiin Cliff Rugglesin preppaama nelireikäinen Quadrajet 800 cfm vakuumikaasari, ja bensat polttaa tehokkaasti kaasuiksi MSD:n kärjetön Ready to Run -jakaja. Tämän lisäksi laatikon erikoisuuksiin kuului myös ns. Ilkka tuumi, että moottoria voisi virittää vähän lisää, ja niinpä hän päätti stroukata sen. Myöskään turbiinin osalta Ilkka ei tyytynyt tehdasratkaisuun, vaan hän hankki sellaiseksi vakiolla 1800 ja korkeammalla 3200 kierroksen tartuntapisteellä varustetun Switch Pitchin. Auton niputtaminen aloitettiin asentamalla vastavärjätty kori takaisin rungolle uusine kumipuslineen. Tässä yhteydessä myös Buickin hyväkuntoiseksi osoittautunut alkuperäinen 10-pulttinen perä käytiin läpi, ja siihen asennettiin GSX:än vakiona kuulunut Posi Traction -levylukko ja Moserin teräsvetoakselit. Syksyllä 2016 464:sen ja etenkin sen kampiakselin tiivisteen öljyvuodot alkoivat vaivata häntä siinä määrin, että pannu päätettiin pistää taas palasiksi. Auton alkuperäinen 3,08:1-välitys tuntui turhan harvalta ja niinpä se korvattiin GM:n omilla 3,42:1-rattailla. Vaihteistolle tehdyt muutokset olivat kaiken lisäksi käytännössä vain ”bolt on” -toimenpiteitä, joissa eniten työtä teetti alkuperäisen kardaanin lyhentäminen 30 sentillä. Tehtyjen tehostustoimenpiteiden ansiosta oli enemmän kuin todennäköistä, että 464:nen tuotti uudessa versiossaan vähintäänkin tehtaan Stage-1:selle ilmoittamat 360 hevosta. Pykälällä paremmaksi Buickissa ollut TH-400 on vahvan vaihteiston maineessa, mutta Ilkan tekemien selvitysten mukaan sitäkin kestävämpi on kuitenkin täysikokoisissa Buickeissa vuonna 1967 käytetty ST 400 SP -automaatti, jossa oli vakiona lisälevyt ja vahvemmat pannat. – Muutosten ansiosta automaatissa on nyt kuin kaksi täysin eri luonnetta, mikä sopii käyttötarkoituksiini paremmin kuin hyvin, myhäilee vaihteiston toimintaan tyytyväinen Ilkka. Reilun puoli vuotta vieneen maalaussession viimein valmistuttua palasi Buick takaisin tallille, ja Ilkka pääsi sen kasaamisen kimppuun. Korin irto-osien kanssa paloi paljon aikaa, mutta sitkeän sovittelemisen jälkeen ne kaikki saatiin lopulta istumaan paikoilleen siistillä tavalla. Kyseisen limpun erikoisuus on öljynkiertoa ohjaava sähkösolenoidi, jonka ansiosta ”tarraaminen” voidaan asettaa kahdelle eri tasolle, ja valita niistä kulloiseenkin käyttötarpeeseen sopiva kohta. Kaikki GSX:t varustettiin jo vakiona näillä todella tyylikkäästi muotoiluilla, korinväriseksi maalatuilla Sport Mirror -taustapeilleillä, joista kuskinpuoleinen oli lisäksi sisältä säädettävää mallia. Ratkaisu ongelmaan löytyi amerikkalaisen Gear Vendorsin tarjonnasta, jonka erityisosaamisaluetta ovat erillisellä sähkötoimisella sarjalla ylivaihteiseksi muutettavat automaatit. Vakioversioissa tartuntapisteet olivat 1800 ja 2400 kierroksen tietämillä. Amerikkalaiselta Tri-Shield Performancelta tilattiin Eaglen vakioita pidemmät 6,8" H-Beam-kiertokanget ja Buickin oma tilavammaksi muokattu öljypohja. Tehdasasenteinen sisusta oli yhä oivassa iskussa, joten sen osalta selvittiin pääosin perusteellisella puhdistamisella
Männät renkaineen ovat Diamondin Racingin valmistamat 9,8:1-puristeiset ”stroukkiversiot”, joissa tappi on normaalia ylempänä. – Ylempänä sijaitsevan tapin ansiosta koneen kestävyys ja kierrosherkkyys paranee, kun männän poikittaisliike vähenee, selvittää Ilkka ratkaisun etuja. – Näillä palikoilla niputetut pannut ovat eri testeissä tuottaneet takapyöristä 500– 512 hevosvoimaa, joten toivossa on hyvä elää, arvioi Ilkka tehtyjen toimenpiteiden tehovaikutuksia. Ilkan Buickin kohdalla tuo vanha totuus tuskin käy toteen, sillä auton kolmatta kloonausta ei tule todennäköisesti koskaan tapahtumaan. Nämä osat yhdistettynä 0,050" alikokoon koneistetun kampiakselin kanssa tuottavat nykyisen 470 kuutiotuuman kokonaistilavuuden. Pakosarjojen hengityskykyä parannettiin vielä viitasaarelaisessa Keramec Oy:ssä toteutetulla kanavien keraamisella pinnoituksella. Homma ei juuri hymyilyttänyt Ilkkaa kaiken satsaamisen jälkeen. Keväällä 2017 suoritettu 470-stroukkikoneen ensikäynnistys ei kuitenkaan sujunut suunnitelmien mukaan. Kuskinpuolelle hän sen sijaan hankki Buick Performance Clubin kovasti kehuman, vuodelta 1967 peräisin olevan valurautaisen tehdaspakosarjan. Pannun pärähdettyä tulille meni sen ylävesiletku nimittäin luttuun lähes saman tien, ja putkista alkoi tupruta harmaata savua. 14 V8-MAGAZINE. . Ilkan auto oli kabiiniltaan niin siistissä kunnossa, että sille riitti perusteellinen puhdistus. Tästä GSX:stä on nimittäin paha pistää paremmaksi, ihan joka suhteessa! GSX:n erikoisuus oli se, että sen sai vain mustalla sisustalla varustettuna. . Lohkon deck-korkeutta laskettiin myös 0,02", mikä antaa moottorin nykypuristukseksi käyttökelpoiset 10,6:1. Buickin muskelimallit GS ja GSX ovat sisustaltaan käytännössä yhteneväiset. Ainoa varsinainen erovaisuus on kojelaudan vänkärinpuolta koristava GSX by Buick -merkki, joka Ilkankin autosta löytyy. Vain kattoverhoilu ja hattuhylly oli uusittava. Kiitos Ilkan ripeän toiminnan, moottorille ei aiheutunut mitään varsinaista vahinkoa. Onneksi hänen pahimmat pelkonsa osoittautuivat turhiksi, sillä ongelman aiheuttajaksi paljastui vuotava imusarjan päädyn tiiviste, jonka kautta vettä oli päässyt sylintereihin. Ne olivat surullisen selkeitä merkkejä siitä, että moottorissa öljyt ja vedet menevät sekaisin, joten se sammutettiinkin hetimmiten. – Tuon jälkeen kone alkoi toimia täysin moitteetta, huokaisee Ilkka helpottuneena. Ilkka ei pitänyt Buickin 464-version peltisarjojen säksättävästä äänestä, ja niinpä hän palautti moottorin vänkärinpuolelle auton alkuperäisen valusarjan. Varmuuden maksimoimiseksi hän asensi lisäksi imusarjan alle alkuperäisen loiskelevyn pitämään kurissa öljyn roiskumista. Vika korjaantui, kun Ilkka poisti lohkon deck-korkeuden laskemisen seurauksena kantamaan alkaneen tiivisteen kokonaan ja korvasi sen tarkoitukseen sopivalla silikonilla. Usein sanotaan, ettei kahta ilman kolmatta
info @presco.. EXTERIOR & INTERIOR DETAILING MASTER D?taile. 03-53 400 53 laatukemikaalit.. presco.nland Pohjoismaiden suurin ja suosituin Ilmainen pysäköin ti! Järjestää FHRA Tampereen seutu ry Myyjiä yli 200 kpl Yleisöa yli 3000 henkilöä Myyntipaikkojen tiedustelut iltaisin: 0400-735 727 Muut tiedustelut: 0400-623 276 VARAUSMAKSU: 10/20 MYYNTIPAIKAT: alkaen 25 Sisäänpääsy: myyjät klo 7.00 | yleisö 8.00 Aikuiset 7 | lapset alle 12 v ilmaiseksi La 17.3.2018 klo 08.00-14.00 office@fhra-tre.net www.fhra-tre.net TEIVON RAVIRATA, TAMPERE HUOM! Sisätiloissa tapahtunut muutoksia Myyntitilaa sisällä ja ulkona. D?eams presco.
TEKSTI JA KUVAT HEIKKI MALINEN ROOLIASUINEN poliisiauto 16 V8-MAGAZINE. Viimeiset Amerikan vuotensa se vietti ehdan jenkkipoliisin omistuksessa. Ford Galaxie 500 1964 Täysin viranomaisvermein varustettu Ford on mitä ilmeisimmin näytellyt omaa rooliaan elokuvamaailmassa
Leffatähti vai ei. Onko auto koskaan toiminut todellisissa virkatehtävissä, siitä uusilla suomalaisomistajilla ei ole täyttä varmuutta. Mayberry Sheriff lukee auton kylkien ovitarroissa, ja tällä viitattaneen juuri auton mahdolliseen elokuvahistoriaan. Takapenkki nykyverhoilussaan ei sekään vaikuta ihan ehdalta roistojen, puliukkojen ja laitapuolen kulkijoiden keräilyyn soveltuvalta versiolta. Muina huomioina voidaan mainita, että esimerkiksi alustasta puuttuvat järeät viranomaisautoihin yleensä asennetut kallistuksenvakaajat. Koskaan ei tiedä milloin virkavalta on siellä passissa ehtaan jenkkityyliin bensa-aseman kupeessa. Galaxie on mitä ilmeisemmin näytellyt omaa rooliaan vuoden 1986 menestystuotantoa edustavassa Return to Mayberry -elokuvassa. Mayberry You’re Gassed -tarra liittyy juuri tähän produktioon. Oli miten tahansa auton menneisyyden ja aikaisemman historian kanssa, Suomeen auton myynyt poliisi oli vapaa-aikoinaan käyttänyt Fordia hää-, koulun päättäjäisja -valmistujaisajelutuksissa sekä muiden erilaisten reippaiden tempausten yhteydessä. K oskenkorva Garagen tiloista löytyy poikkeuksellisen siistikuntoinen sheriffiasusteinen Amerikan virkavallan edustaja. Autosta löytyvät kaikki oikeat varusteet, kuten komea valomajakka katolta, etuja takapenkin välin erottava kalteri, konehuoneesta ehta poliisisireeni useilla eri äänitoiminnoilla, myös nykyiset hälytysäänet, pitkänhuiskea piiska-antenni ja CB-radio. Muut tarrat on liimailtu autoon viimeisimmän Amerikan omistajan toimesta. Näiden lisäksi vielä tietysti se tuiki tärkeä ”nuoriso-ohjaaja”, eli suurinta kokoa edustava viiden AA-patterin Maglite. Eikä sovi unohtaa jenkkipoliisin virka-autoihin kuuluvia virallisia tarroja. Kukapa ei haluaisi saapua paikalle tai poistua paikalta näyttävin ROOLIASUINEN Pientä malttia kaasupolkimen käytön kanssa, kun ajelette Koskenkorvan suunnalla. . Muita puhuttelevia tarroja löytyy auton takapuskurista, kuten hauskat sanaleikit muodostavat Keep of the Grass ja kojelaudasta Cops Love a Big Bust. V8-MAGAZINE 17. Elokuvarooliin viittaa myös auton tekniikka, eli konepellin alta ei löydy tehokasta poliisimoottoria, vaan normi 289-kuutiotuumainen Windsor V8
18 V8-MAGAZINE. heinäkuuta, ja tarjolla oli peräti 4200 myyntipaikkaa. Se oli vain hidaste reippaille suomalaisille. Asiaa on sittemmin yritetty googlailla suomalaisten toimesta netistä useamman kerran, mutta auton rooli on jäänyt vielä avoimeksi kysymykseksi ilman tarkkaa varmistusta. Kyljissä lukee mallimerkintä 500 ja lisänä vielä 390-logo, mutta konepellin alta löytyy 289-kuutiotuumainen pikkulohko. Auton yhteydestä löytyi puhelinnumero, missä ei heti alkuun kukaan vastannut. elein sireenit soiden, valomajakka vilkkuen ja täyteen univormuun pukeutuneen Sheriffin kuskaamana. Hivenen isompi rompetori Iolan swapmeet on muuten ihan päätähuimaavan kokoinen tapahtuma. Swappilöytö Kaupat autosta tehtiin kesällä 2013 Wisconsinin osavaltiossa sijaitsevan Iolan swapmeetissä ja kyseessä oli tapahtuman ainoa myynnissä ollut poliisiauto. Vasta siinä vaiheessa kun kaupat oli tehty, selvisi, että auton omistaja oli ammatiltaan oikea paikallinen poliisi. Muita Iolan tapahtumia ovat vaikkapa Military Swap ja monta muuta eri teemoihin keskittyvää rompetoria. Autokauppoja viimeisteltäessä poliisisetä piti suomalaisille omalla pihamaallaan ehdan poliisityylisen käyttökurssin auton varusteista. Suomalaiskavereiden tuttu ja Jenkeissä pidempään asunut Aki Poikonen soitteli numeroon useamman kerran ilman vastausta, kunnes Galaxien silloinen omistaja soitti lopulta takaisin. Galaxien omistajaa tai ketään muutakaan autosta sen enempiä tiennyttä henkilöä ei silloin näkynyt mailla eikä halmeilla. Vielä kauppoja viimeisteltäessä poliisi painotti, että hänellä ei ole täyttä varmuutta auton mukanaolosta Mayberryn kuvauksissa. Takaluukku oli lukossa ja omistaja sanoi hukanneensa avaimen. Keep off the Grass! . Auto osoittautui vielä sen verran kiinnostavaksi yksilöksi, että suomalaiset iskivät silmänsä kiinni tähän saman tien. Poliisiauton takapenkki ei normaalisti ole se kaikkein eniten tavoiteltu paikka, mutta tässä tapauksessa enemmän kuin haluttu erilaisia kyydityksiä varten. Se nyt on kuitenkin melkoisen kiveenhakattua, että tämä Galaxie ei koskaan ole ollut oikea poliisiauto. Onhan paikallisilla isännillä peltoa mitä tarjota kyseiseen Jos ei konehuoneesta muuten lähde ihan tavatonta pauhua, niin ehta vanhan tyylin poliisisireeni pitää kyllä mekkalasta huolen. Alkunsa nämä ovat saaneet kylän omien asukkaiden toimesta ja homma on edelleen pysynyt visusti kyläläisten hanskassa. Aivan erityisen tapahtumasta tekee se, että Iolan kylässä ei asu kuin vähän toista tuhatta ihmistä, ja kuitenkin heidän Old Car Swap on kooltaan ja kävijämääriltään Amerikan toiseksi suurin. Kyseessä oli järjestyksessään 45. Kesän 2017 tapahtuma pidettiin 6.–8. Tässä yhteydessä suomalaisveijarit muistivat vielä painottaa, että auton mukana pitää kulkeutua aidot poliisikäytössä olleet käsiraudat. Takapenkin selkämys irrotettiin paikoiltaan alta aikayksikön ja näin takapelti saatiin auki poliisisedän silmien alla ja hänen suureksi hämmästykseksi. Luvatut käsiraudat tulivat auton mukana Suomeen ja tietysti etuja takapenkin väliin kiinnitetyssä turvaverkossa roikkuen. Galaxien varusteet ovat kuitenkin sitä tasoa, että tätä yksilöä ei ole ainakaan missään vaiheessa ollut tarkoitus romuttaa minkäänlaisten kuvausten yhteydessä. Tästä alkoi kaupanhieronta ja kaupat lyötiin lukkoon. Viiden AA-patterin Maglite on oivallinen nuoriso-ohjaaja. Suomalaisjoukolla oli kuitenkin mielessään vakavat ostoaikeet ja he tuumasivatkin yhteen ääneen, että jos täältä jotain ostetaan, niin sen on oltava juuri tämä. tapahtuma. Galaxie oli ollut hänen omistuksessaan ainakin kymmenen vuotta. Poliisisedät tykkäävät hyvistä kaappauksista
Alustansa osalta auto on osoittautunut pohjanmaalaisittain sanottuna normaalihetekaksi. Rengas/vannekoko Galaxiessa on 15 tuumaa ja somisteena ovat mukana nätit pillerikapselit. Taaloja tapahtuma on tuonut ”kylätoimikunnalle ja paikalliselle raittiusyhdistykselle” sen verran paljon, että esimerkiksi paikallinen leirintäalue on kasvanut ihan mahdottomiin mittoihin. Eteen on asennettu jossain vaiheessa myös levyjarrut. Jos rompetori ja myynnissä olevat autot eivät riitä täyttämään kävijän mielihaluja, voi hän halutessaan heittää kiepin tapahtuman yhteydessä järjestettävän, ei myynnissä olevien autojen omalle erilliselle näyttelyalueella. Yleisöä Iolan leirintäalueelta rompetorille kuljetetaan jatkuvalla syötöllä traktoreihin kytkettyjen vaunuyhdistelmien toimesta. Tai kuten Koskenkorvan suunnalla tavataan sanoa, Galaxie on säilynyt ihan täydessä laulussa. Galaxie toimii mukavasti ja sillä uskaltaa milloin vain lähteä vaikka Euroopan kiertueelle, jos vaan kuskien ja matkalaisten selät kestävät auton penkkien tarjoaman kyydin. V8-MAGAZINE 19. Galaxiesta saisi kuulemma mukavan ajopelin isommalle porukalle hyvin pienten muutosten avulla. Tämä pätee myös kuvattaessa autoja lehtijuttuja varten. Puhtaus on puoli ruokaa. Katsastuskäyntien yhteydessä on sentään katsottu, että valot ja jarrut toimivat. Tässä tapauksessa mukavuudella voitaisiin tarkoittaa yhtä kuin isolohkon ja remmiahtimen asentamista konehuoneen puolelle. Moottorin jatkona on kolmivaihteinen Cruise-O-Matic-automaatti ja 15-tuumaisille vanteille on sovitettu Goodyear P235/75R15-renkaat. Galaxieen ei ole Koskenkorvan suunnalla tarvinnut tehdä mitään remonttia. käyttöön ja majoituskapasiteettiä löytynee jonkun verran maataloista ja piharakennuksista aidon maatilamajoituksen merkeissä. Galaxien peräpää on puhuttelevan oloinen ihan sellaisenaan jopa siviilipirssinä, mutta virkavaltakuosissa edellistäkin edustavampi. Autoja oli myynnissä 2013 rompetorilla lähes tuhat kappaletta ja tähän päälle jo aikaisemmin mainitut 4200 myyntipaikkaa. Koskenkorva Garagen suuntaan Iolasta on ostettu tähän päivään mennessä yhteensä 12 muuta autoa. Auton 289-kuutiotuumainen pikkulohko oli remontoitu juuri ennen kauppoja. Täydessä laulussa Suomessa Galaxiella on jatkettu toimintaa tekemällä sillä joitain pienempiä keikkoja samaan tyyliin, missä virassa auto toimi viimeisinä Amerikan vuosinaan.
Tarpeettomaksi ei toiminta ole silti muuttunut, sillä tummia pilviä ilmestyy tasaisin väliajoin taivaalta häädettäviksi. uusi tapahtuma nimeltä Nostalgia Car Show, joka keskittyy nimensä mukaisesti 1970ja 1980-lukujen sekä 1990-luvun alun harrastekalustoon, lifestyleen, ilmiöihin ja muotiin. Vanhat Bemarit ovat olleet maailmalla suosittuja rakentelun kohteita jo jonkin aikaa. Lisätiedot ja ilmoittautuminen www.nostalgiacarshow.com. Näytteilleasettaja ilmoittautumiset tapahtumaan ovat käynnistyneet. TEKSTI JA KUVAT MIKKO ISOKANGAS reissa. MMAF eli muunneltujen moottoripyörien yhdistys on ajanut rakentelun asiaa jo kaksikymmentä vuotta. Uusi tapahtuma, NOSTALGIA CAR SHOW Helsingin jäähallissa järjestetään lauantaina 12.5. PETERSEN AUTOMOTOVE MUSEUM / TED7 & DAVID ZAITZ. Rautapää-Sportsterit ovat aina sympaattisia, ja kukallisina aivan erityisen. Painopiste oli tällä kertaa selkeästi muualla kuin perinteisissä choppereissa ja bobbeMoottoripyörien rakenteluharrastus on voimissaan. Köyhät Rytärit -ryhmittymä toi esille useita merkin edustajia. Tapahtuman logon on suunnitellut Eero Kumanto. Mielenkiintoisimmissa laitteissa oli usein nappulakumit, eli scrambler-tyyli on voimissaan. Autohistoriallisia elämyksiä Petersenin Automotive -museossa Los Angelesissa on parhaillaan näyttelyteemoina mm. Lähtökohtien ja lopputulosten kirjo laajenee joka vuosi. Vuonna 1966 valmistunut perinteikäs Helsingin jäähalli tarjoaa hienot mahdollisuudet tämän kaltaisen nostalgian esiintuomiseen. Tapahtuman takana ovat X-treme Car Show’sta ja Lahden Jenkkiautonäyttelystä tutut Mikael Forsman ja Kirsi Ojaniemi. Niiden lisäksi Köyhät Rytärit esitteli Bemareitaan. Esillä on aiheesta autoja, maalauksia, veistoksia ja installaatioita. amerikkalainen superauto Ford GT, ”Sidewalk speedsters” sekä ”The high art of riding low”. Aihiot ovat halpoja ja ajelemaan pääsee, onhan BMW luotettavuudestaan tunnettu. Tämän flooran omistaa Mertsi. Oululaisen Motormanin SuperScramblerin ja H-D Tampereen Time Machine Conceptin erottaa paitsi väristä, myös rengastuksesta. Mikäli sinulla on osa Suomi-historiaa ja haluaisit tuoda sitä esille, ota yhteyttä numeroon 040 672 6445. Jalkakäytävien speedsterit esittelee uusia ja vanhoja sähkötai bensiinikäyttöisiä lastenkoon autoja 1908 Brownie-autosta 2017 Junior Dragsteriin. Siinä ajassa on päästy pitkälle ja säädökset saatu muutettua harrastajaystävällisiksi. Mainio suuntaus. Sellaisia löytyy myös uusien pyörien joukosta. Esillä ovat oikeat 1967 Ford GT40 Mark III ja 2017 Ford GT -autot. Ensimmäisen vuoden teema on suomalaisen hot roddingin synty, eli aika, jolloin jenkkiraudat, rock’n’roll, farkut, hampurilainen ja kolajuoma vyöryivät Suomeen ja mullistivat tuon ajan nuorten elämän. Synkimpiä niistä Harrikka-diilereiden Battle of the Kings -rakentelukilpaan osallistuu tänä vuonna kaksi Suomessa rakennettua pyörää. Teema on avoinna heinäkuuhun saakka. MP-messujen yhteyteen paikkansa vakiinnuttanut vanhojen ja rakenneltujen moottoripyörien Petrol Circus -näyttely tarjosi motoristille laadukkaan otoksen ajoneuvoja. Vastavärin edustajana taustalla Tomi Lakosen Evo-chopper. Suosikkini nappularengaspyöristä oli ehdottomasti Panu Laakkosen Husqvarna. Jälkimmäinen esittelee lowrider-kulttuuria 50 taitelijan voimin. Osa autoista on edullisia perusmalleja ja osa kalliita ja hienostuneita. Ford GT -näyttelyssä on käytetty Microsoftin hologrammitekniikkaa esittelemään mallin edeltäjiä. 20 V8-MAGAZINE LAAJALLA RINTAMALLA Petrol Circus 2018 Tarrat ovat tunnettu virityskeino
Oppia vanhojen autojen koritöihin Jämsän Ammattiopistossa on tänä keväänä vielä yksi 16 tunnin lyhytkurssi vanhojen ajoneuvojen kunnostuksesta, hitsauksesta ja pellin muotoilusta. Miro kertoi rakenteluasioiden olevan nykyään hyvällä tolalla, mutta edunvalvontatyötä yhdistyksellä riittää silti. Retropilot, Vintagedriver ja Retronia. Jo kartassa käytetyn värin perusteella voi päätellä kuinka kauan sitten talvihoitoa kuten aurausta, suolausta tai hiekotusta on tehty. Husqvarna 510 vuodelta 2006 on kokenut Panu Laakkosen käsissä täydellisen muodonvaihdoksen. . Kickerin vahvistin ja Bosen kaiuttimet. Autonrengas chopperissa on toiminut jo kahdeksankymmentäluvulta lähtien. Uusien pyörien puolella eli MP18-näyttelyssä mielenkiintoisin anti löytyi Harley-Davidsonin osastolta. Kaupan puolelta on ostettavissa myo?s erilaisia Bond-tuotteita vaikkapa matkamuistoksi. Yli 100 alkuperäistä filmien ajoneuvoa on nähtävissä 24 elokuvasta seitsemänä päivänä viikossa. Koeningsegg Agera RS on laittanut ennätyksiä uusiksi. Muualla Euroopassa tarjonta on silti suurempaa. Alustassa on ledivalot ja maskissa 30 tuuman Rigid E-sarjan lisävaloledipalkki. . Ajoneuvon aikakauden mukainen vaatetus tekee säväyksen varsinkin mobiiliajoissa, joissa siitä saatetaan jopa palkita. Palvelu lo?ytyy osoitteesta http://liikennetilanne.liikennevirasto.fi. V8-MAGAZINE 21 Tiivistettyä . Motorman Oulusta sekä Harley-Davidson Tampere muokkasivat molemmat Sportsterin uuteen uskoon. Seuraava lukukauden mittainen käsityöntekijän ammattitutkintoon tähtäävä vanhojen ajoneuvojen korikorjauskoulutus käynnistyy Jämsässä 3. Sierra 2500HD Denalin sisusta on normaalia laadukkaampi nahkapenkein. Asiallisen äänimaailman takaajina ovat mm. Kisan säännöissä mainitaan 6000 euron budjetti sekä vaatimus, että rakentamisessa on käytettävä pääasiassa H-D:n omia kustom-osia. . Telat ovat Mattracksin 150-sarjalaiset. Salon seudulla on syntynyt uusi yhdistys, klassikkoja sekä jenkkiautoja harrasteajoneuvoharrastusta tukeva ja edistävä Cruising & Rock'n'Roll Club. Juppiskootterivero saatiin torpattua. Kotimaassammekin on jonkun verran tarjontaa, kauppoja, kirppiksiä sekä rompetoreja, joissa voi tehdä lo?yto?jä. Lisäksi oppia saadaan yrittäjyydestä. Harrastajien joukosta on kuulunut ajatusta, että vaikka maailma on kovin digivetoinen, niin kaikki harrasteajoneuvojen omistajat eivät halua ladata tai pysty lataamaan puhelimiinsa mobiilisovelluksia. . Vakituiset leikkuutilat löytyvät Helsingistä osoitteesta Ruoholahdenkatu 24. Messuvieraiden parrat muotoili Parturi Pete. Tämä on United Kingdom’s Department for Transportin vastaus EU:n katsastusdirektiiviin, joka sallii jäsenmaiden vapauttaa katsastamiselta 30 vuotta tai vanhemmat autot, joihin ei ole tehty viimeisen katsastuksen jälkeen olennaisia muutoksia tai jotka vastaavat alkuperäistä. 1360-hevosvoimaisen Ageran nimissä on nyt korkein huippunopeus 447,19 km/h, 0–400 km/h aika 33,29 sekuntia, nopein lentävä kilometri yleisillä teillä 445,63 km/h, nopein lentävä maili yleisillä teillä 444,76 km/h ja huippunopeusennätys yleisiltä teiltä 457,94 km/h. Tasaisin väliajoin toistuviin hommiin kuuluu moottoripyörien vuosikatsastuksen tarpeettomaksi todistaminen. Voimalinjassa on 445-hevosvoimainen 6,6-litrainen turbo-diesel veekasi 910 lb ft väännöllä ja kuusivaihteinen Allison 100 -automaattivaihteisto. Joakim Liewendahlin Tormentor-chopper. Kesällä se organisoi jo aiemmilta vuosilta tunnetut tapahtumat MaisemaCruisingin sekä Burning Love Rockin Partyn picknick-parkkeineen. AKK Motorsport on puoltanut harrasteajoneuvorekisteriä koskevassa lausunnossaan Autoharrastajat ry:n ja FHRA:n esittämää käyto?n valvonnan mobiilisovellutusta. Erittäin raikasta! Vaviskaa lumikelkat 2018 GMC Sierra 2500HD All Mountain -konseptimallin ensiesittely tositoimissa tapahtui Vail Mountainin lumisia vuoria kavuten. Lontoon elokuvamuseossa on esillä agentti 007 eli James Bond -elokuvien ajopelejä, pienoismalleja, asuja, käsikirjoituksia ja muuta oheistavaraa Bond in Motion -näyttelyssä. Vapautettujen joukkoon eivät lukeudu esimerkiksi ajoneuvot, joiden tehopainosuhde on vähintään 15 prosenttia suurempi kuin alkuperäisessä mallissa. GMC/GENERAL MOTORS ovat ehdotukset moottoripyörien vuosittaisesta katsastamisesta sekä liikkumisen digitaalinen valvonta. . Nostalgisenoloisia ajoasuja myyvät Saksassa esim. Liikenneviraston liikennetilannepalvelusta voi tienkäyttäjä tarkistaa kartalta milloin ja millaista kunnossapitoa tietylle tieosuudelle on tehty kolmen päivän aikana. päivä ja sisältönä ovat hitsauksen perusteet, peltilevyjen muotoilu sekä korjausosien valmistus. Suomessa Otto Brandt -konsernin edustukseen kuuluva Indian-moottoripyo?rämerkki on tuonut tarjolle entistä enemmän oheistuotteita, joista pääosa on vaatteita, asusteita sekä kypäriä. . . Advantage Soft roll-up lavakatteen alle saa tavarat suojaan ja Thulen snowboard-telineet kantavat lumiurheiluvälineet. Seitsemästä lähiopetusviikosta koostuvan koulutuksen osa-alueita ovat entisöinnin perusteet, perinteiset työmenetelmät, ohutlevy-valmistustyöt, alumiinityöt, viimeistelytyöt ja projektityöt. Merkin jälleenmyyjien väliseen Battle of the Kings -rakentelukilpailuun osallistui suomalaisia ensimmäistä kertaa. Iso-Britannia luopuu toukokuussa yli 40-vuotiaiden klassikkoautojen katsastamisesta. Ajankohta on huhtikuun 28.–29. USA:ssa on paljon tarjontaa entisaikojen vanhoista tai tyyliltään vanhoista uusista vaatteista sekä asusteista. Hakuaika koulutukseen on lyhytkurssin ohella parhaillaan avoinna.. Tehdaskuski Niklas Lilja ajoi viisi tuotantoautojen ennätystä marraskuussa Nevadan Pahrumpissa. MMAF:n hallituksen jäsen Miro Kuusisto sekä Alpo Variksen rakentama Jupiter. syyskuuta. Konsepti on luotu GMC Sierra 2500HD Denali 4WD Crew Cab -pohjalle ja rakennettu jyrkkiinkin rinteisiin sekä äärimmäisiin sääolosuhteisiin. Lopputuloksen tulee olla myös tieliikennekelpoinen. Takalokkarin pituus vaihtelee muodin mukaan
Årsundassa kiihdytetään taas jäisellä järvellä 23.–24. Mike Janis on NHRA-laillisessa kunnossa, ahdin moottorilla ja omien ahtimiensa voimin, lasketellut menemään niinkin kovia tuloksia kuin 60 jalkaa aikaan 0,937 sekuntia, kasimaililla paras aika on 3,74/319 km/h ja varttimaililla 5,77/402 km/h. Laukkanen palaa Pro Modiin Top Methanol Funny Carilla viimeksi kaudella 2016 kilpaillut Johnny Oksa tekee paluun kilparadoille vuoden tauon jälkeen. Luokkien parhaat palkitaan rahapalkinnolla. Autoon tulee myös Jonnie Lindbergin kanssa yhteistyössä rakennettava uusi billetlohkoinen tekniikka ja ahdin. Polkuautoille on kokoontuminen 27. . Myös vanhaa runkoa on kevennetty ja Wheelie Barseja on muutettu. Konepeiton alle on luvassa potkua vinkkelin ja parin ilmalämpöpumpun toimesta! H E IK K I M A LI N E N Rullaavana Jenkeistä ostettu 2016 Camaro kätkee kuoriensa alle paljon lajin viimeisimpiä hienouksia. maaliskuuta Helsinki-Malmin lentoasemalla FHRA:n toimistossa. tammikuuta Tero Laukkasen tallin pihaan tulla tupsahti hivenen isompi merikontti, josta paljastui hieno Amerikan tuliainen. helmikuuta Speed Weekend -nopeuskisan merkeissä. Fordilla on Euroopassa 18 Mustang-jälleenmyyjää 15 maassa. Shelby-mallien edustuksen on saanut ainakin Tukholman Nackassa sijaitsevaan Ernryd Cars -liike. AKK:n alaisissa ratakisoissa vaadittavan voimassaolevan rataleiman tutkintopäivät on julkaistu ja ilmoittautuminen avattu www. Johnny Oksa ennätysjahtiin. Finnish Hot Rod Association järjestää yhdessä SFI Foundation Inc:n kanssa vuotuisen osien tarkistuspäivän 9. Vaihtoehtoiset teoriaosuuspäivät ovat Valkeakosella 7.4. Uuteen kotimaahansa saapuneen auton valokuvat toki antoivat Terolle rutkasti lisäpotkua kevään odottamiseen. . Laukkanen Motorsport -tiimin crew chief Jari Hietanen kävi tekemässä kaupat loppuvuodesta 2017 Buffalossa, New Yorkin osavaltiossa. Cadillac Club of Finland suunnittelee syysretkeä Viipuriin. Vanha moottori saa samanlaiset sisuskalut, joten ensi kaudella käytössä on kaksi moottoria. 14-vuotias Mattias Flamholc Ruotsista voitti ensimmäisen USA:ssa ajamansa IHRA:n junior dragster -ryhmän kiihdytyskilpailun marraskuussa USA:n Turkey Bashissa. Tallinnan Motor Show’ssa, Saku-hallissa on 9.–11. Banbury and Bicester College Englannissa järjestää yhden, kahden ja viiden päivän perusja keskitason huoltokursseja klassikkoajoneuvojen harrastajille. Lisätietoja suomeksi: +46 707 644 236, jarkoanders-son@hotmail.com. Perjantaina 26. Luokkana on Stock B/SA tai C/SA. Kaikissa Ford Performance Parts’eissa on Ford-takuu. Palkintojenjakoonkin saapui Nyköpingiin 400 ihmistä. Ford on tehnyt takaisinkutsun 2009–2010-vuosimallisille Mustangeille, Rangereille, Fusioneille ja Edge’ille, Lincolnin MKZ:ille ja MKX:ille sekä Mercury Milanille ja 2013 Mustangeille, yhteensä 364 523 autolle Takatan viallisten turvatyynyjen vuoksi. Yksi kolmesta 1910–1930-lukujen suuresta amerikkalaismoottoripyörämerkistä eli Excelsior-Henderson oli kaupan 27. Auton on vuokrannut sen rakentanut Timo Eronen. maaliskuuta esillä paitsi uusia moottoripyöriä, mönkkäreitä ja varusteita, myös vanhempaa kalustoa. Rakennetuille ja entisöidyille moottoripyörille on omat kilpaluokkansa, joita on yhteensä neljä: Custom-, Street, Historic ja Open. ja Seinäjoella 14.4. . Tämän toivotaan houkuttelevan takaisin kalustoa, joka on jäänyt seisomaan aiemman säännön vuoksi ja helpottamaan myös mahdollisesti tiimien kustannuksia valinnanvaran kasvaessa. Kilpuri saa osakseen melkoiset päivitykset, sillä Rick Jacksonilta on hankittu uusi aiempaa kevyempi Ford Mustangin koppa. . Junnuissa aiemmin kilpaillut Julia Lindberg ajaa alkavalla kaudella ’74 Stock Duster 360:llä, jolla ajoi aiemmin Antti Korhonen. Rullaavana ja ilman tekniikkaa ostetun uuden Camaronsa Tero näki omin silmin vasta muutamaa päivää auton Suomeen saapumisen jälkeen. Varsin liukkaat korimuodot omaavan auton kauppa toteutui vieläpä niin, että Tero ei itse voinut olla omien työkiireidensä takia paikalla. . 22 V8-MAGAZINE Tiivistettyä . . Tuotemerkki ja siihen liittyvät patentit sekä oikeudet eivät olleet tavoittaneet varaushintaa, joten myynti jatkuu. . Kauden tavoitteena on uuden ennätyksen jahtaaminen, ja ensimmäinen kisa on Ruotsin Tierpissä kesäkuussa. Teron hyvin tuntien voin heti taata, että hän ei aio ainakaan tyytyä vähempään, kun autolla lähdetään tositoimiin loppukaudesta 2018. Tulevalla kaudella NHRA-sarjan Pro Stock -ryhmässä ei vaadita enää korin ja moottorin olevan saman konsernin tuotteita. Kortelainen Stockiin Jouni Kortelainen kilpailee tulevalla kaudella Stock & Super Stock -ryhmän '96–'97 Pontiac Firebird -vuokra-autolla, jonka kulusta vastaa ajamaton 350 LT1 -moottori. . . Lisätietoa www.fhra.fi. toukokuuta Kouvola Swap & Meet -tapahtuman ohessa. He ovat saaneet kutsun Cadillac Team Russia’lta, joka isännöi Cadillacmerkkikerholaisia. Tavoitteena ovat 5,3– 5,4 sekunnin ajat. tammikuuta Mecumin huutokaupassa Las Vegasissa. . Ford Motor Company Ilmoitti joulukuussa tuovansa Ford Performance -osat Eurooppaan. Palkintosijojen lisäksi suomalaisille tuli kaksi EDRS-sarjan mestaruutta, kuten V8 8/2017 kerroimme. autourheilu.fi-sivustolla. . . Menneellä kaudella 811 kuljettajaa 13 maasta kilpaili 18 kisassa ja 13 radalla viidessä maassa. Osavalmistajina ovat esim. Korkealuokkaisesta, räätälöidystä ja Fordhyväksytystä osatarjonnasta löytyy palikkaa uusiin Mustangeihin ja GT Fordeihin niin ulkonäön, äänien kuin ajettavuudenkin parantamiseen. . Iiro Reinola voitti Super Gas Biken Suzuki GSX-R:llä ja Seppo Raussi Pro Streetin Pontiac GXP:llä. Kontista rullattiin ulos Mike Janisin käytössä kaksi edellistä kautta (2016–2017) ollut ja Stroupe Race Cars -pajan rakentama vuosimallia 2016 edustava Chevrolet Camaro. Summit Racing EDRS Series on Euroopan suurin kiihdytyssarja. . Roush, Borla, KW ja Remus. Kilpailuilmoittautuminen päättyi 10.2., mutta mikäli maksimi osallistujamäärä ei ole täyttynyt, niin mukaan voi vielä päästä. Ajo-osuudet Alastarolla sijoittuvat viikonloppuun 20.–22.4
Viiden vuoden aikana Eriksson kavereineen choppasi, channeloi ja kävi korin kuten kaiken muunkin läpi ennen C6 Corvetten alustalle asentamista. Moottoriksi valittiin Viperin massiivinen kaksoisturbotettu, 8,6-litrainen V10, josta on kutitettu esiin lähes 1500 hevosvoimaa. Auto jäi odottamaan USA:han, kun Eriksson kävi hengähtämässä kotimaassaan. – Kun ajaa työkseen rekkaa, niin vapaa-ajalla on mukava hypätä jenkkiauton, kertoo Ahokas. Tällä hetkellä omistuksessa on kenraali moottorin jenkkipickup Capricen lisäksi.. Isällä oli vani ja Ahokkaan ensimmäinen jenkkikin oli Caprice. Auto on suunniteltu käytettäväksi moottoriurheilussa maailmanlaajuisesti. – Juhani-veljen kanssa ruuvataan jenkkejä mitä osataan sekä opitaan, ja mihin vapaa-aika riittää, kertoo Ahokas. H A N N E LE H A TA N PÄ Ä Värmlandraggarin Charger parrasvaloissa USA:ssa Ford Performance esitteli lokakuussa Ford Mustangista GT4-kilpasarjaan tehdyn mallin osallistumalla GT4 European Series Southern Cupin finaaliosakilpailuun Paul Ricardin radalla. Käyttöharrasteautoina on ollut mm. Jenkkiautot ovat olleet läsnä Ahokkaan elämässä aina tavalla tai toisella. USA:ssa sillä saavutettiin heti debyttikauden aluksi IMSA-urheiluautosarjassa kaksi paalupaikkaa, Daytonassa ja Sepringissä. Veteraanikuljettaja Scott Maxwell ajoi harjoituksissa ja aika-ajoissa AM-luokan nopeimman ajan Mustangilla, mutta kisalähdöissä tuli keskeytys. Ruotsista matkannut showstopperi ei voittanut tuota, mutta se palkittiin pisimmältä tulleena. AlkupeH A N N E LE H A TA N PÄ Ä räiskuntoisen auton mittari lähestyy 400?000 kilometriä, mutta se palvelee yhä luotettavasti 5-litraisella veekasilla ja automaatilla. Metro-Autosta aikoinaan myyty Caprice on ollut koko ikänsä ympärivuotisessa käytössä Suomessa. Matkan varrella Eriksson kävi rakentelukavereidensa kanssa tervehtimässä myös Jay Lenoa ja siellä kuvattiin materiaalia Jay Leno’s Garagelle, joka on katsottavissa mm. Vaihteistona on Viperin 6-vaihteinen. Kilpurina palvellut aihio löytyi aikoinaan huonossa kunnossa. Pohjoismaisia näyttelyjä viime vuonna kiertänyt ”Mora-Johan” Erikssonin ’68 Charger RT/R osallistui vuoden lopussa SEMA Show’n Battle of the builders -kisaan USA:ssa. V8-MAGAZINE 23 Katujenkki tien päältä Puolisen vuotta sitten karkkilalainen Jani Ahokas onnistui ostamaan ’90 Chevrolet Capricen kaveriltaan, jolla se oli ollut käytössä runsaat 10 vuotta. Mallilla on kisattu myös Pirelli World Challenge -sarjan GTS-luokassa. YouTubesta. Charger herätti paljon huomiota yleisössä ja alan ihmisissä, mutta tuomaristo ei tarinan mukaan katsonut autoa kunnolla vaan kiersi hätäisesti ympäri pari kertaa. Molemmissa autoissa tavarat kulkevat hyvin ja kuuden henkilön perhekin mahtuu mukaan. El Camino ja vani. Palatessaan takaisin tammikuussa hän osallistui Grand National Roadster Show’hun Pomonassa, missä Charger otti ’65–’79 Street Machine Custom -luokan voiton. Auto oli kiinnostanut jo aiemmin, mutta se tuli kaupan vasta, kun kaveri hankki tilalle 70-luvun New Yorkerin. Voittoja on kertynyt Sebringin, Watkins Glenin ja Road American osakilpailuista. FO R D P E R FO R M A N C E Mustang Euroopan GT4-sarjaan
Tällä kertaa sivuille taltioitui useiden eri henkilöiden aarteita jälkipolvien ihasteltavaksi 30-, 50ja 60-luvulta. Matti Hyyppä valaisi artikkelissaan customoinnin historiaa ja muutoskeinoja. Olli Niskasen petokalan konepellin alta löytyi 440moottori, joka oli liikuttanut autoa katurenkailla 13 sekunnin aikoihin. Auton maalauksesta ja sen suunnittelusta vastasi Pekka Leino. V8-Magazine juhlistaa tänä vuonna 40-vuotista taivaltaan. Niin ikään palloteltiin customja kustom -termien eroa. TEKSTI PETRI LAULAJAINEN ERI VUOSIKYMMENILLÄ Mistä Veekasi kirjoitti 40 vuotta sitten 2/79 Pääkuvassa poseerasi Kari "Kankeli" Lammisen '63 Chevrolet Impala SS. Legendaarinen Lepakkoauto ansaitsi hyvin paikkansa lehdessä, olihan sen luonut itse George Barris. Auto sai osakseen myös lievää kustomointia kylkilistojen, merkkien ja etupuskurin poistolla. (1978 ilmestyi vain yksi numero, niin tällainen aikavirhe sallittakoon) 24 V8-MAGAZINE. Palaamme tämän juttusarjan puitteissa taaksepäin kymmenen vuoden jaksoissa, ja luomme katsauksen siihen, millaisia juttuja ja esittelyitä lehdessä on ollut aikojen saatossa. Projekti vei aikaa kuusi ja puoli kuukautta ja tuli maksamaan 7000 markkaa. Super Sport -versio oli varustettu 327 pikkulohkolla ja tuolloin harvinaisella Muncien nelivaihteisella manuaalilla. Ulkomaan kummajaisia edusti Andy Saundersin '76 Citroeniin pohjautunut kustom-luomus Indecision. 30 vuotta sitten 2/88 '72 Plymouth Cuda ja Batmobile samalla baanalla, molemmista löytyi esittelyt lehden sisäsivuilla. Albumien Aarteet oli palsta, johon lukijat saivat lähettää alaa sivuavia mielenkiintoisia albumikuvia. Juttusarjaa jatketaan kaikissa vuoden 2018 numeroissa
V8-Magazinen sivuilla on nähty myös silloin tällöin eurooppalaisia autoja, kuten Antti Salosen Volvo Amazon. Alkuaikoina osailmoitukset olivat hallitsevassa osassa. Mitä vikaa eurooppalaisissa autoissa on, oli usein kuultu kysymys lehden alkuaikoina. Yksi alkuajan perusteellisimpia projekteja oli Jukkis Mullerin 1956 Mercury Monterey, jonka rakentelussa mies viihtyi yli kolme vuotta. Näyttävän neliovisen työlistalle mahtuivat kaikki mahdollinen: purku, hiekkapuhallus, peltityöt, 292 moottorin läpikäynti, sisustus, maalaus ja kaikenlainen viimeistely. Keskiaukeamalle pääsi tällä kertaa Kari Valon kaksiovinen '57 Ford Custom, joka oli saapunut maahan muuttoautona. Sen kulusta vastasi Roverin 120-hevosvoimainen kasi. Vastaus saatiin, kun täysimittainen roddari Clas-Ove Bruun pujahti liukkaasti Minin puikkoihin. Kaksioviset eivät kuuluneet aikoinaan maahantuojan ohjelmaan, joten vastaavia ei Suomesta silloin juurikaan löytynyt. V8-Market on ollut osa lehden sisältöä ensimmäisestä numerosta lähtien. Svenska Magazinet oli palsta, jossa oli lyhennelmät toisella kotimaisella mielenkiintoisimmista jutuista. Vartuttuaan hän luotsasi vuodenvaihteessa lopettanutta HIM-yhtyettä. Suomi on kaksikielinen maa, ja noteerasimme sen myös aikoinaan V8-Magazinen sivuilla. Valo junior, ystävien kesken Nahkapää, otti jutun kuvassa kylmät isänsä Fordista. V8-MAGAZINE 25. Palstasta muodostui heti varsin suosittu harrasteautojen ja -osien myyntikanava, jonka sivumäärä kasvoi vuosien varrella melkoisiin mittoihin. Auton uniikisti muotoillun konepeiton kaikki muodot ovat pellistä
Hannu Jaakkola, harrastepiireissä Hank Jacobina tunnettu Virroilla asuva tuottelias rakentaja suolsi pajaltaan uuden rakennelman noin kerran vuodessa. Teemun ensimmäinen jenkki oli 1961 Lincoln avoversiona ja sitä seurasivat 1969 Buick GS avo, 1969 Pontiac Firebird 400 Convertible, Tri-Power Vette… 10 vuotta sitten 2/08 Taisto Holli tunnetaan rakentajana, jonka käsistä on valmistunut useampi huippuunsa viimeistelty Chevrolet Camaro. Saimme tilaisuuden tutustua 27-vuotiaan tähtiankan autokokoelmaan, joka oli melkoinen. Timo Hersti rakensi Copperjet Caminon käyttöautokseen, ja auton nimi juontuu sen linjoja parhaalla tavalla koristavasta metallisesta kupariväristä. Teemu Selänne oli Anaheim Ducksin supertähti jo 90-luvun lopulla. 26 V8-MAGAZINE. 20 vuotta sitten 2/98 Pääkuvassa komeili Timo Herstin '59 Chevrolet El Camino Copperjet ja kannen pikkukuvassa Teemu Selänne, jonka autokalustoon tutustuimme lehden sivuilla. Tällä kertaa kansikuvassa esiintyi '69 SS Camaro, jonka 350-kuutiotuumainen pikkulohko kykeni ongelmitta 7000 kierroksen kiekaisuihin. Tällä kertaa esittelyvuorossa oli '27 Studebakerista muotoutunut rodipikkis, joka oli ulkoasultaan tuttua "pikkiskeisarin" tuotantoa. Tekniikkana toimi Camaron 305-kuutiotuumainen TPI-moottori ja vaihteistona TH-700 4R automaatti
Tyttökalenteri on ollut olennainen osa V8-Magazinen sisältöä jo pitkään. Alkuperäisen moottorin teho kasvoi piristyksen jälkeen lukemiin 300 hv/450 Nm, mikä riitti räätälöidyn alustan kanssa Ahvenistolla 1,39 sekunnin kierrosaikoihin. Pertti Heinonen rakensi neljän vuoden aikana '89 Mustang GT convertiblesta todella raa'an käyttöauton, josta tuli Suomen kärkikaartia edustava 5.0 niin kadulla kuin radalla. Juha Ojalan '49 Buick convertible oli todellinen selviytyjä, sillä se oli säilynyt vuosikymmenien ajan täysin tähän kuosiin rakennetussa asussa. V8-MAGAZINE 27. Esittelyssä olleen ja 440-kuutiotuumaisella isolohkolla sekä six-packpatteristolla varustetun yksilön mittarissa oli vain 5800 mailia, joten kyseessä oli melkoinen harvinaisuus. aikoinaan pitkällä tallilevolla Lauttasaaressa, ja esimerkiksi auton takaluukun tarrat oli liimattu paikoilleen jo ennen aikaa, jolloin tallin ovet suljettiin Lauttasaaressa vuonna 1966. Numeron 2/98 kalenterikuvan kuvasi Randy Lorentzen Photography. Yksi huimimmista ja halutuimmista autoteollisuuden tuotteista on '69 Dodge Charger Daytona, tyylipuhdas rataauto, joka suunniteltiin aikoinaan NASCAR-kisojen Superspeedway-radoille. Se oli mm. Tekniikka-artikkelin aiheena oli tällä kertaa muutamia havaintoja Fordin legendaarisen sivuventtiilikahdeksikon eli tuttavallisemmin lättäpään korjauksesta ja virittämisestä
Tom nojailee kuskinpuolen lokasuojaan.. Toisaalta myös siihen, että Tomi on mieltynyt muotoiluun. Tätä viimeksi mainittua hän selittää sillä, että kun katsoo amerikkalaisia autoja kaikkine muotoineen, eivät ne ole hänen silmissään enää pelkkiä autoja, vaan pikemminkin upeita taideteoksia. Eturivin Vielä erillisenä osa-alueena Tom haluaa painottaa vanhojen jenkkiautojen suorastaan kadehdittavaa laatutasoa. Tai miksipä ei vaikka istahtaminen vanhan auton kuskinpenkille, näkymänä liki vanhan ajan jukeboksia muistuttavat kojetaulut. Näiden sulavat linjat ja mahtipontisuus ovat tarjonneet hänelle jotain, missä hän kertoo silmien lepäävän. kulkija Lasse Ahlforsin vanhempien pihassa sijainnut talli keräsi Hangon seudun veekaseista kiinnostuneiden ensimmäiset etujoukot vuonna 1975. Muotoilu ja yksityiskohdat ovat olleet hänelle aina niitä varsinaisia kohokohtia. TEKSTI HEIKKI MALINEN, KUVAT TOM FRÖMANIN KOTIARKISTO Tyylikkäinä esimerkkeinä hän mainitsee '59 Buickit ja Cadillacit, sekä 30-luvun upeat risteilyaluksien kaltaiset isot autot. Pelkkä vanhan auton oven sulkeutuminen kuin kassakaapin ovi on hänestä jotain aivan maagista. Frömanin perheen 1949 Dodgella tehtiin ensimmäiset Mantorpin reissut vuonna 1974. Tom Frömanin oma harrastaminen perustuu varsinaisesti kahteen eri asiaan. Puhumattakaan varustelutasoista, joita saman aikalaisista eurooppalaisista autoista ei löytynyt. Tom Fröman Hangossa asuva Tom Fröman lähti mukaan jenkkiautoharrastuksen pariin varhain 70-luvun alkupuolella, ja sittemmin hän on ollut mukana käynnistämässä useampia suurta arvostusta ansaitsevia juttuja. 28 V8-MAGAZINE S uomessa on jonkun verran pitkänlinjan harrastajia, joiden tarjoaman arvokkaan panoksen ansiosta voidaan sanoa rakkaan jenkkiautoharrastuksemme kasvaneen nykyisiin mittasuhteisiinsa. Ensinnäkin siihen, että perheessä hänen vanhemmillaan oli aina amerikkalaisia autoja. Hän ei ole voinut muuta kuin ihailla sitä, kuinka monet aikaiset suunnittelijat ovat onnistuneet loihtimaan aikansa upeimmat luomukset
Katukisat ja superviikonloppu Tom lukeutuu myös Hangö Street Rods -kerhon perustajajäseniin. Myös Tomin vanhemmat ajoivat paikalle todistamaan asiaa. Tämä viimeksi mainittu on vieläpä dokumentoidusti ehta kieltolainaikainen pirtusalakuljetusauto. Toki Tullihuutokaupasta aikoinaan ostettu 1927 Oakland on vuosikymmenien ajan ollut rakas perheenjäsen. Tom kertoo yhden esimerkin Tammisaaresta muutaman vuoden takaa, ja kyseessä on autojen herättämä yleinen kiinnostavuus. Näin poliisi oli osannut olla vastassa piikkimattojen kanssa, saanut pysäytettyä auton ja takavarikoitua sen. Hangon sataman kautta maahan oli kulkeutunut vain jotain ajan hengen mukaisia uusia peruskotteroita ilman mitään mielenkiintoa. Valtio oli pakkolunastanut auton sotakäyttöön. Tomin nuoruusvuosina ainoat amerikkalaiset autot Hangon suunnalla olivat jotkut satunnaiset Dodgen siipimalliset taksiautot, joiden siipiä Tom kertoo ihailleensa nuorena poikana. Tomin äidin isä oli sittemmin ostanut auton Tullikamarin huutokaupasta. Tomin 1959 Buick Electra 225 ”Greased Lightning”. Ihmeellistä kyllä, edes viranomaiset eivät olleet ilmoittaneet heille mitään oman onnensa varaan jätetystä hylätystä autosta. Viereisestä kahvipöydästä kuului pian kommentti: ”Pitikö tuon Buickin ilmestyä paikalle juuri nyt, kun kukaan ei enää edes vilkaise meidän Jaggea." Takavarikoitu pirtuauto Pihapiirin kotitallista Tomilta löytyy tällä haavaa neljä hienoa autoa, yksi '59 Cadillac Sedan de Ville Flattop, saman vuosimallin Buick Electra 225 Convertible, yksi Turusta Gilbert von Rettigiltä ostettu kahdeksanpaikkainen '73 Chevrolet Bel Air STW ja selkeästi hienoimpana yksilönä suoralla kuutoskoneella varustettu, täydellisesti entisöity ja General Motorsin aikoinaan valmistama '27 Oakland. Hän oli sattunut ajamaan '59 Buick avoautonsa parkkiin paikallisen täpötäyden Knipanin kahvilan terassin eteen. Kouluaikoina Tomin aika koulutunneilla oli sujunut pitkälti piirtelemällä autojen kuvia koulukirjojen sivuille, mikä korosti oivallisella tavalla hänen varsinaista mielenkiintoaan autojen suuntaan. Yllättäen samaan aikaan Jaguar-kerho oli ollut Tammisaaressa omalla kesäajelullaan, ja moni näiden omistajista löysi parkkipaikan Tomin auton vierestä. Hän sai oman ajokorttinsa vuonna 1973 ja tutustui vuotta myöhemmin Lasse Ahlforsiin. Eräänä kauniina päivänä joku tuttava oli tullut käymään Hangossa ja kaiken muun jutustelun yhteydessä tokaissut, että tiedättekö missä autonne seisoo. Poliisi oli saanut aikoinaan vihiä, että Oakland tulee tiettyä reittiä pitkin jostain tiettynä ajankohtana. Paikalliset tammisaarelaiset tulivat tietty katselemaan autoja, mutta enemmistö heistä kertyi Buickin ympärille. Oaklandin historiasta löytyy seuraavia asioita. Frömaneilla syntyi pienoinen paniikki asian ympärillä ja siltä suunnalta lähetettiin välittömästi hinausauto pelastustehtäviin. V8-MAGAZINE 29 . Kuulkaapa nyt, auto seisoo tienposkessa Karjaan läheisyydessä kilometritolppa 56:n kohdalla hajalle ajettuna. Vastauksena kuului, että Valtio on ottanut auton ja antanut sen poliisin käyttöön. Tomin äiti muuten sai ajokortin jo niinkin aikaisin kuin vuonna 1934. Gilbert von Rettigiltä ostetun 1973 Chevrolet Bel Airin takaluukku on mallia simpukankuori (Clamshell).. Hangossa auto sijoitettiin kotitalliin ja lukittiin tallin puomit visusti kiinni
Kerhotallista löytyy 14 autopaikkaa, paljon työkaluja, koneita ja nosturit, oma sauna ja hyvänkokoinen oleskelutila. Omat kerhotilat Vuonna 1985 kerho ryhtyi rakentamaan omaa kerhotallia. Jossain vaiheessa sikäläisiä harrastajia alkoi kiinnostamaan oman kerhon perustaminen ja 3. 30 V8-MAGAZINE he olivat tunteneet toisensa jo aiemmin, mutta Lasse oli jonkun vuoden vanhempi ja molemmat olivat ajautuneet jonkun verran omille teilleen, kunnes autot toivat heidät taas yhteen. Etenkin helsinkiläiset muistanevat hyvin kuinka kuukauden viimeisenä perjantaina Itämerenkadun Unionin pihassa järjestettiin Radio Cityn Cruising Night. marraskuuta vuonna 1977 perustettiin Hangö Street Rods yhteensä 15 jäsenen toimesta. Harrastus kasvoi Hangon suunnalla ja pian autoja ja pieniä erillisiä talleja löytyi vähän sieltä täältä. ?. Kotimaahan palattuaan hän oli katsonut auton olevan täällä liian isokokoinen täkäläisille maanteille ja sittemmin Frömanit olivat havainneet auton myynti-ilmoituksen lehdessä. Perheen käyttötarkoituksiin iso Dodge oli kooltaan Tomin 1959 Impalalla tehtiin useita osanhakureissuja ja vuonna 1976 pohditaan mitä tuli ostettua. Tallissa alkoi juosta yhä enemmän väkeä, ja hekin ostelivat jenkkiautoja. Lassen tallissa kaverukset ryhtyivät touhuamaan autojen parissa ja myöhemmin molemmat hankkivat omat Amerikan autonsa. Laatikon ykkösvaihde oli synkronoimaton ja ongelmana oli raskastekoinen auto. Frömanin perheessä oli näihin aikoihin Tomin isän Suomen Amerikan lähetystöstä ostama '63 Plymouth Savoy STW, joka liikkui Slant Six -kuutosen ja kolmivaihteisen manuaalin voimin. Lopulta kerholaiset asettuivat pohtimaan asiaa mihin he itse uskoivat kovasti. Hän oli jo ennen ajokortti-ikää kuullut paljon tarinoita Tukholmassa töissä olleilta suomalaisilta siitä, että kuinka paljon Ruotsista löytyy hienoja autoja ja kuinka cruisingit pyörivät Tukholmassa. Lassella itsellään oli siihen aikaan omia autoja ja pieni talli vanhempien kotipihassa. Hän oli saanut Dodgen siellä tyttöystävältään. Nämä olivat oman aikansa ehdottomia superviikonloppuja ja liki käsittämätöntä suosiota nauttineita juttuja. Tom sai oman ajokortin loppuvuodesta 1973 ja heti kevään tulleen hän suuntasi kavereineen Tukholmaan monelta taholta tutuksi tulleella ja vuodesta 1956 perheen omistuksessa olleella '49 Dodge Coronet Gyro-Maticilla. Kerholaiset laskivat, että jos talliin saadaan riittävä määrä autopaikkoja ja jäsenet maksavat riittävän vuokran, laina saadaan maksettua takaisin ja homma toimii. Jo vuonna 1979 he järjestivät ensimmäisen oman Hot Rod -näyttelynsä, joka jatkui kuusi vuotta eteenpäin. Sieltä väki lähti suoraan Hankoon, ajoivat tai katselivat kisoja koko lauantain, ja jatkoivat sieltä vielä sunnuntaiksi Forssan Pick-Nickiin. Ylipäätään ensimmäinen Hangö Street Rods -kerhoa käsitellyt lehtijuttu vuodelta 1977. Näin laatikosta hajosi aina ykkösen hammasratas ja automekaanikoksi kouluttautunut Lasse sai luvan korjata sitä. Oikeassa olivat nämäkin katukisapioneerit, nimittäin jo edellisenä iltana Hangon kaikki kadunvarret tuppasivat täyttymään muualta tulleista autoista ja väestä. Jonkun vuoden kuluttua laina oli maksettu pankille takaisin, pian hallia vielä laajennettiin, ja sekin siivu tuli maksettua. Hangon kerhon kalustoa vuodelta 2002. Kerhosta tuli samalla ensimmäinen FHRA:n alainen jäsenkerho. Tom myöntää, että hän ei itse ole mikään paras autonkorjaaja, mutta kertoo osaavansa paljon muuta asian ympärille liittyvää. Vuoden 1993 jälkeen lentokentän tilanne alkoi olla niin huonossa jamassa, että kisat siirtyivät Alastarolle. Kisojen järjestäminen onnistui, kun järjestäjätahot onnistuivat vakuuttamaan lentoharrastajille, että heillä oli suunnitelmissa jotain hienoa, mikä toisi paikalle paljon väkeä. Lentoharrastajat eivät vielä siinä vaiheessa oikein tienneet mistä tässä oli kyse, mutta ensimmäisen kisan 8000 katsojaa löi kaikki odotukset. Aluksi kerholaiset yrittivät etsiä Hangon kaupungilta vuokralle sopivaa tilaa, mutta mitään järkevää ei löytynyt. Kyseinen auto oli ajautunut Suomeen erään suomalaisen käytyä opiskelemassa Jenkeissä. Tällä tavoin ystävyyssuhde syntyi uudemman kerran, etenkin, kun Lasse vielä osoittautui loistavaksi auton ja tekniikan osaajaksi. Innostus jenkkiautopuolella oli jo ehtinyt kasvaa niin suuriin mittasuhteisiin, että pieniä talleja oli siellä täällä ja väki joutui juoksemaan ympäriinsä ilman yhteistä kokoontumispaikkaa. Näin he ostivat sopivan tontin ja järjestivät oman kerhotilan rakentamisen mahdollistaneen pankkilainan. Ajokortti ja Kungsgatan Tom oli jo varhaisessa vaiheessa suunnannut omat reissunsa Ruotsin suuntaan, ja siellä sekä Tukholman Kungsgatanin viikonloppucruisingeihin että Mantorpin kiihdytyskisoihin. Näihin aikoihin 70ja 80-lukujen taitteessa näyttelyt, lukuun ottamatta FHRA:n American Car Show'ta, olivat vielä harvinaisuuksia Suomessa. 24.7.1982 kerho oli aktiivisesti mukana järjestämässä ensimmäistä ja aina vuoteen 1993 asti jatkunutta legendaarista Hangon katuautokilpailua Täktomin pienlentokonekentällä. Nykyisellään kerhotalli toimii omillaan ja loppuvuodesta 2017 kerho sai juhlia 40-vuotisjuhliaan liki 60 aktiivijäsenen toimesta
Matkan varrella vastaan saattoi tulla vaikkapa '59 Chevyn leveitä ja matalia avoautoja, joita ei siihen aikaan löytynyt kotimaasta. Tom muistaa hyvin myös muutamaa vuotta myöhemmin tapahtuneen Mantorpin reissun. Siitä lukulista jatkui Colorodin merkeissä ja Wheels astui kuvaan heti ilmestymisensä myötä. Sinne vaan sekaan Dodgen kanssa, ja suomalaiset kilvet tietysti herättivät suurta mielenkiintoa. Suomalaisia autoja oli reissussa kolme tai neljä ja he ajoivat Linköpingin lähellä sijainneelle leirintäalueelle. ?. Ruotsalaiset ilahtuivat kuullessaan Dodgen kuskin osaavan sujuvasti ruotsinkieltä ja näin he saivat heti lämpimän vastaanoton ja ystävystyivät nopeasti. Mantorpiin Tom suuntasi sittemmin vuosittain, ja erään toisen reissun yhteydessä hän sai nauttia kertakaikkisen hienosta elämyksestä. Samalla Linköpingin leirintäalueella oli joukko ahvenanmaalaisia, ja yksi heistä oli Holger Karlsson, jolla oli mukanaan motiivilakattu hopeanvärinen '58 Thunderbird. Meteli oli jotain aivan käsittämätöntä ja autojen lähtiessä tuntui siltä kuin joku olisi lyönyt puukkoja korviin. Samalla hetkellä sieltä jostain portinpielestä kuului huuto, että nyt raggarit tulevat tänne rällästämään. Tukholman reissut jatkuivat myös Mantorpin suuntaan vuodesta 1974 alkaen. Kerhon kalustoa Hangon satamassa joskus 70-luvun puolivälin kieppeillä. Toki siellä juotiin jokunen olutkin, mutta ei puhettakaan, että kuskin virkaa hoitanut henkilö olisi nauttinut jotain miestä vahvempaa. Siellä ei tunnettu luokkaeroja, tärkeintä oli yhteinen ja kaikkia yhdistävä jenkkiautoharrastus. V8-MAGAZINE 31 sopiva ja sitä käytettiin paljon heidän perheensä tukkuliikkeen ja kauppojen firmaautona ilman takapenkkiä. Korttelin kovimman kundin titteli irtosi 1965 Pontiac Bonneville Broughamiin asennettujen sivuputkien myötävaikutuksella. Mukana oli '58 Buickia, '59 Cadillaceja ja monia muita jalokiviä. Tom tekemässä huoltotakuuhommia Peter Nordströmin Quick Silver Corvetteen vuonna 1976. Mukana myös Peter Nordströmin Chevy pikkis ja Vette. Kaasarin hienosäädön vuoro samalta vuodelta Peter Nordströmin C3 Corvetteen. Joskus ajoittain siellä tuli jotain kränää tämän porukan joukossa, mutta johtajatyyppi antoi kavereiden selvittää asiat keskenään ja kirjoittamaton laki kuului, että toisten autoihin ei kosketa. Tomin eduksi voidaan myös laskea hänen synnynnäiset mahdollisuutensa lukea ja ymmärtää ruotsalaisten autolehtien juttuja. Tähän autoon Tomilla liittyy paljon mukavia reissumuistoja, olihan siinä sen ajan moderni itsestään puolta kääntävä kasettisoitin, silloiset hyvät stereot, ja tekihän Hurriganes samoihin aikoihin suuren läpimurtonsa. Tukholman reissuilla solmittujen kaverisuhteiden ja kontaktien kautta hankolaisilla oli oivat mahdollisuudet houkutella ruotsalaisia autoja omaan näyttelyynsä. Näistä ensimmäiseksi hän alkoi lukemaan Start & Speed -lehteä, jonka keskiaukeamakuvia löytyi siihen aikaan runsain määrin Hangon tallien seiniltä. Hän muistaa erityisen hyvin ensimmäisen saapumisensa Sveavägenin ja Kungsgatanin risteykseen, missä aivot suorastaan liukenivat edessä avautuneen näkymän takia. Mantorpissa Dodge parkkeerattiin muiden jenkkiautojen sekaan, ja kerran he ystävystyivät porukkaan, joka tuli paikalle peräti 40 auton voimin. Joidenkin silmissä kaikki ruotsalaiset jenkkiautoharrastajat olivat siihen aikaan raggareita, vaikka todellisuudessa suurin osa porukasta oli mitä rehdimpiä duunareita, tai vaikka menestyviä yrittäjiä. Sama autoja koskeva ”laki” pätee edelleen tänä päivänä yhtä hyvin kaikissa Pohjoismaissa. Tom painottaakin näiden juttujen olevan sen kaltaisia, että näitä muistoja paremmaksi ei vedä muu kuin se, jos ufo sattuisi laskeutumaan hänen kotitalonsa edessä aukeavalle torille. Sveavägen oli molempiin suuntiin täynnä jenkkiautoja, kuten myös Kungsgatanin alamäki. He olivat jo ehtineet nauttimaan muutaman juoman ja heidän Raimo Mannosen laikka-avo katukilpuri. Järisyttävä kokemus Mantorpin katsomoissa Top Fuel -dragsterin käynnistyminen tuntui sekin samalta kuin maanjäristys
Valmistuessaan autosta tuli oikein hieno ja jenkkiautojen joukosta upealla tavalla esille noussut väriläiskä. Erään toisen Mantorpin reissun yhteydessä Tom ja Lasse ajoivat jälkimmäisenä mainitun '62 Pontiac Bonnevillen kanssa radan vastapäisen pienen ostarin pihaan. Olihan Peterin Corvette siihen aikaan yksi oman ryhmänsä nopeimpia autoja Ruotsissa. Puoliksi jäiseen maahan vajonnut ja lumeen hautautunut '63 Plymouth Fury STW kaivettiin irti rautakangilla sekä kärkilapioilla ja ostettiin Hankoon. Vuosina 1973–1974 jenkkiautoihin ei tahtonut Suomesta saada edes sopivia renkaita. Tom muistelee edelleen lämpimään sävyyn ja suurella kunnioituksella aikoja, jolloin he ylipäätään saivat mahdollisuuden käydä puuhastelemassa Peterin tallissa. Aivan alkuaikoina Tom ei tuntenut Peteriä kovinkaan hyvin, mutta sittemmin pitkään jatkunut hyvä ystävyys löytyi pikaisesti, kun Peter ja Fiia tulivat vuoden 1975 paikkeilla käymään Hangossa pikkiksen ja yhden Corvettensa kanssa. Ruotsin suunnalta Tom ja Peter kävivät myös ostamassa projektissa tarvittuja materiaaleja, etenkin sopivaa ja Suomesta silloin vaikeasti saatavissa ollutta alumiinia jostain romiksesta. Perheen vanhan Dodgen kohdallakin kaikki loppuun ajetut renkaat otettiin visusti talteen ja käytiin Karjaan suunnalla vulkanoimassa niihin uudet pinnat. Jonkun sattuman kautta Tom löysi Oikeiden hot rodien rakentelu alkoi Hangon kerhon tiloissa jo hyvin varhaisessa vaiheessa. ?. Paljoakaan orkkista Chevystä ei enää löydy, mutta eipä kukaan vedä showmiehenä vertoja Freddelle. Näillä virityksin nilkutettiin takaisin Suomeen. Tom ja Lasse ostivat aihion Ruotsista jo 70-luvun puolella, toivat sen Hankoon ja käärivät hihansa ylös. Samasta paikasta löytyi täysin läpiruostunut '59 Impala, josta Tom sai poimittua paljon tärkeitä ja virheettömiä kromiosia. Ajatelkaa, että Ikeaan ja jonkun kasaamiseen voi liittyä näinkin upeita muistoja. Tom on aina ollut ulospäinsuuntautuva ja helposti muiden kanssa juttuun tulevaa tyyppiä. Peter ja hänen vaimonsa Fiia ovat myös toimineet suurena apuna Hangon kerhon suuntaan, yhtä hyvin kisatouhujen puitteissa, kuin myös heidän näyttelynsä parissa. Eikä siinä vielä kaikki, kardaani löi rajusti runkoon ja taka-akseli taittui poikittain auton alle. Tomin kotitallin seiniltä löytyy näyttävä pölykapselikokoelma ja myös harvinainen 1959 Cadillacin Continental Kit. Lasse kantoi myös ajovastuun ja kävi ajamassa sillä sekä Suomen radoilla että Mantorpissa. Auto lähti rakentumaan Hangosta Ruotsiin siirtyneen Peter Nordströmin alun perin rakentaman ja jo hänen aikoinaan mustan ja liekkimaalatun auton ympärille. Pääkaupunkiseudulla Kehä-kolmosen suunnalla sijaitsi autoromuttamo Autopiha, mihin Tom kavereineen ajoi eräänä talvena ja teki löydön. Tähän liittyen on vielä mielenkiintoista kertoa, että kun Tom ja Lasse kävivät Peterin tallissa rakentamassa kisamoottoriaan, he juoksivat Ikean digitaalivaa'alla punnitsemassa itse viilailemiaan mäntiä ja veivejä. Norjalaisilla oli sillä hetkellä paljon hauskempaa kuin suomalaisilla. Tähän Lasse päätti pistää paremmaksi, ja kuinka ollakaan, kesken kiihkeimmän burniksen kardaaniakseli irtosi omille teilleen valtavan pamauksen saattelemana. Tukholmassa Peterin talli sijaitsi silloin Kungens Kurvan nurkilla Skärholmenissa, paikassa, missä syvällä kellari-kerroksissa on vuosikymmenien ajan toiminut hyvin tunnettu racing-henkinen harrastajatalli. Tämä päättyi siihen, että hän sai ensimmäistä kertaa elämässään istahtaa hienon nelipaikkaisen avoauton ratin taakse Holger vierellään ja muutama muu takapenkillä. Siihen aikaan vastaavan auton löytäminen oli kotimaassa likipitäen mahdottomuus. Peteriltä Tom ja Lasse Ahlfors myös saivat vinkin Ruotsissa myynnissä olleesta kilpuriaihiosta, sittemmin monen eri kuskin toimesta legendaariseksi Suomessa muodostuneesta Morris Wheelie Wagonista. Fredde oli ostanut auton Peteriltä ja aloitti pikkuhiljaa sillä ensin katukisailut, ja on sittemmin jatkojalostanut tämän nykykuntoonsa. Siellä joku norski poltteli kumia melko mallikkaasti. 32 V8-MAGAZINE mielensä paloivat halusta lähteä kaupungille katselemaan autoja. Wheelie Wagonin kohdalla Tom haluaa vielä korostaa Lassen rakentelutaitoja ja moottoreihin liittynyttä osaamista. Kyseessä on vieläpä sama Peter, joka vuonna 1976 teki Keimolassa ensiesiintymisensä Suomen kiihdytyskuvioissa silloisella hopeanvärisellä Quick Silveriksi nimetyllä C2-koppaisella Corvettellaan. Toki he olivat heti valmiina tarjoamaan apua, ja muun muassa käsijarruvaijeria hyödyntäen kardaani saatiin pysymään jotenkuten paikoillaan. Näiltä ajoilta mieleen jäi myös runsain määrin mukavia muistoja. Jokainen autolöytö oli 70-luvulla suuri ihmeellisyys. Vauhtiputkat ja sivuputket Tomin omiin autoihin liittyen hän muistelee vielä aikoja jolloin hän sai Turusta erään Remontti-Reiskan talon takapihalla sijainneesta hallista ostettua neliovisen ja kuutosmoottorisen '59 Chevy Impalan. Tätä nautintoa jatkui samalla kyydillä koko yö. Kungens Kurvassa sattumoisin muuten sijaitsee Ruotsin ensimmäinen Ikean tavaratalo aivan siinä E4-moottoritien kupeessa. Tavaratalon vaaka Kisatouhuihin liittyen Tom nostaa esiin Fast Fredde Fagerströmin Pro Mod -ryhmän Chevy-pikkiksen. Tämä kuva vuodelta1987
Sieltä ostettujen Grantin sivuputkien myötä Tom tunsi itsensä samalla heitolla korttelin kovimmaksi kundiksi. Tomin toisena suurena innospottumaan ja lähti käyntiin. Oman aikansa huikeita juttuja kaikkineen. Erään Västeråsin Powerin hän myöntää missanneensa, tai ei oikeastaan. Kerhon kalustoa nauttimassa ripauksia suurten setelien kasino-elämästä. Kyseistä kulttileffaa on tämän jälkeen katseltu kymmeniä kertoja. Vulkanisoinnin yhteydessä valkosivut irtosivat, eikä niitä saanut enää takaisin paikoilleen. ?. Niitä seurasi ilmiö, kun porukka ryhtyi itse värjäämään tietynlaisilla tusseilla renkaansivuissa olleita tekstejä valkoisiksi. Tom on tietysti yksi lukuisista tämän leffan faneista, ja hän muistaa hyvin kuinka uskomattomalta tuntui ajaa Hangosta katsomaan leffaa omalla '59 Chevyllä, etenkin, kun auton sai vielä parkkiin ihan teatterin eteen. Kuin yllättäen sen katolta aukesi kolme kattoluukkua ja näistä esille liuta likkoja ilman toppia ja shampanjalasit kourissa. Vuodesta 1974 ja ajokorttiinsa liittyen Tom nostaa vielä esiin Beaversin tyylikkäiden farkkujen ilmestymisen, ensimmäiset visiittinsä Korkeavuorenkadulla sijainneeseen putiikkiin ja herra Majavan tiskin takana. Tomille on jäänyt jenkkiautoilun ja näihin liittyvän kulttuurin varsinaisilta suomalaisilta nousukausilta mieleen paljon ikimuistoisia ensimmäisiä elämyksiä. Yhdellä näistä reissuista hän osti kaverilleen '60 Cadillac convertiblen, jolla tietysti cruisailtiin ahkerasti katto auki Hollywoodin Sunset Boulevardilla. Tom muistelee lämmöllä myös Tikkurilan Jäähallin ensimmäisiä näyttelyitä, jatkoa Stadin hallissa ja nykyisiä tapahtumia Helsingin Messukeskuksessa. Västeråsiin siirtymisen myötä tapahtumalla on aina ollut oma paikkansa hänen kalenterissa ja on edelleen. Mutta kuin yllätyksenä Hangossa erään vanhan autokorjaamon perukoilta löytyi jonkun 50-luvun loppupuolen De Soton alkuperäinen Hemimoottori. Eräissä liikennevaloissa vierelle pysähtyi pitkä musta Lincoln-limusiini. Samoihin aikoihin pulpahtivat yllättäen esiin ensimmäiset suomalaiset vauhtiputkat, kuten Autoset, muutamaa vuotta myöhemmin Finn-Am ja US-Parts. Ylipäätään kaikki Amerikan autojen suosioon liittyneen mielenkiinnon kasvaminen ja näiden ympärillä tapahtuneiden erilaisten juttujen nouseminen esiin linkittyivät vahvasti toisiinsa ja muodostivat omanlaisensa erityisen arvokkaan ketjureaktion. American Graffiti -leffan ilmestyminen leffateatteriin oli sekin eräänlainen ja vahvasti mieleen jäänyt sysäys. Harrastus on edelleen vienyt häntä kohti suuria seikkailuja Amerikan mantereella ja jännittäville autoreissuille ympäri Eurooppaa. Autosta löytyy esittely nykykuosissa sivulta 62. Tästä leffasta on niin moni hakenut lisäpontta ja potkua omiin juttuihinsa, ehkäpä enemmän kuin mistään muusta. Pos-A-Traction-renkaiden ilmestyminen oli sekin jotain hämmentävän positiivista. Raiskin Pepeltä Tom muistaa ostaneensa vuosimallin 1965 Pontiac Bonneville Broughamiinsa ensimmäiset Keystone-vanteensa. Erään vierailun yhteydessä Majavan '58 Buick Limited seisoi kadulla putiikin ulkopuolella ja teki niin suuren vaikutuksen, että Tomilta meinasi pissa valahtaa punttiin. Vanha omistaja oli säästänyt moottorin täysin loppuun ajetusta autosta. Ensimmäisen koeajonsa kaverukset ajoivat Hangon Esplanadin läpi ilman mitään pakoputkia ja fiilikset olivat ihan katossa. Erässä vaiheessa Tom ja Lasse ryhtyivät etsimään silloiseen '63 Plymouth-farmariin tehokkaampaa moottoria kuutosen tilalle. Hän näki koko alueen ja kaikki autot, kun sattumoisin päällekkäin osuneen Amerikan matkan lentoreitti kulki yli Västeråsin. Näihin aikoihin Tom lähti ensimmäisille jenkkireissuilleen ja elämykset siellä olivat fantastisen hienoja. Asioita, jotka omana aikanaan edustivat jotain aivan ennenkuulumatonta, kaikista harrastuksen kautta luoduista kontakteista ja ystävyyssuhteista puhumattakaan. Tukholman vauhtikaupoista Tomille muistuu päällimmäisenä mieleen Sveavägenin nurkilla kellaritiloissa toiminut Hansen Racing -putiikki. Kesäksi 2018 on suunnitelmissa käydä Lidköpingiin viime vuonna siirtyneessä Powerissa ja saman reissun yhteydessä vielä Västeråsissa. Elämyksiä Amerikassa Bonnevillen jälkeen vuonna 1986 käytettyjen jenkkiautojen maahantuonti alkoi helisänsä piilottamat Dodgen alkuperäiset valkosivurenkaat. Silloin ei tahtonut mistään löytyä sen kummemmin mitään 318tai 383-kuutiotuumaisia koneita. Suomalaisille ojennettiin omat lasinsa ja siinä sitä sitten skoolailtiin tyyliin Nice Car You Have! Ruotsin Power Meet -tapahtumien osalta Tom kertoo käyneensä paikalla vuosittain, lukuun ottamatta ihan muutamia ensimmäisiä. V8-MAGAZINE 33 tajana leffapuolella on toiminut American Hot Wax
Tämä avonainen shoebox Ford vain vahvistaa kulunutta hokemaa. Fordin uusi pidempi ja matalampi korimalli on myöhempinä aikoina opittu tuntemaan lempinimellä ”shoebox”. Ford Custom Convertible 1950 Vanha viisaus on, että ostamalla omat lahjat itse, saa aina mieluisia. TEKSTI JA KUVAT HARRI JUKARAINEN T oisen maailmansodan jälkeiset kolme mallivuotta amerikkalaiset autotehtaat valmistivat ennen sotaa lanseerattuja malleja pienillä kasvonkohotuksilla varustettuna. Nykymittapuun mukaan kovinkin pyöreälle ja sämpylämäiselle autolle ei nimitys ehkä tunnu kovin osuvalta. Mallivuosi 1949 edusti jo kokonaan uutta muotoilua. Vuosien 1949–1951 mallit ovat olleet kovin suosittuja lähtökohtia kustomoinKENKÄLOO RA rievulla 34 V8-MAGAZINE
Cokerin 6,50–15 vyörenkaat ovat ulkonäöltään hyvin ristikudosrenkaan oloisia. Nopeasti toimimalla auto oli tsekattu ja ostettu, Ari kertoo. Miehen iän lähestyessä herra tunsi, että oli aika toteuttaa haave kyseisen mallin hankkimisesta, chopattuna tietenkin. nille jo aikanaan, ja sitä ne ovat myös nykyisin. Miehen ikään kypsymisen syntymäpäiviä oli tarkoitus juhlistaa ajamalla autolla vaimon kanssa Los Angelesista Floridaan. Tällainen malli miellytti myös Aria, muutama sata kilometriä kolmoskehän pohjoispuolella asustelevaa kokenutta harrastajaa. V8-MAGAZINE 35. Järjestelyt käynnistyivät rahdin järjestämisellä lähes mantereen poikki. Työn laatu auton tekniikan asennuksen suhteen osoittautui kuitenkin niin epäilyttäväksi, että lomareissu suoritettiin lopulta vuokra-autolla ja Ford laitettiin laivattavaksi Suomeen. Kun tarkoituksena kuitenkin oli ostaa valmis auto eikä kasvattaa tallissa odottavaa projektikatrasta, kannatti kiinnostava yksilö ehdottomasti tarkistaa. . Mercuryn varttituuman pidempi-iskuinen kampiakseli, reilusti suurempi kairaus sekä muu hinkkaaminen ovat tuoneet konehuoneeseen kaivatun piristyksen, jolla autolla ehtii mukavasti nykyliikenteen tahtiin. Ari lensi vaimonsa kanssa marraskuussa 2013 Los Angelesiin, missä he lunastivat ostoksen reissua varten. KENKÄLOO RA Fordin ’53 8BA sivuventtiilimoottori on kasvanut 239:stä 276-kuutiotuumaiseksi. Makselin tietysti paluulennon ja auton hinnan. Ostin hänelle lentolipun ja hän lähti katsastamaan autoa. Auto matkasi ensin New Yorkiin, missä se lastattiin junaan kohti Kaliforniaa. Pakoputkisto on varustettu koneen säätämistä varten lamda-antureilla. Kaveri myös osti auton omilla rahoillaan. He testasivat autoa Losissa neljä päivää sitä tutkien ja välillä korjaillen. Vuosien '49–'51 Fordit ovat peruskoriltaan samanlaisia. Tuoreimmassa vuosimallissa on maskin keskellä sijaitseva bullet-koriste korvattu kahdella pienemmällä. Moista keksintöä, joka vielä täyttäisi vaatimukset, ei laajoista surffailuista huolimatta tarttunut haaviin. Reissu suunnitelmissa – Mulla asuu Floridassa amerikkalainen kaveri, jolle soitin ja kerroin löydöstäni. Mutta Ohiosta löytyi sen sijaan avokorinen yksilö, joka vaikutti siistiltä ja kohtuuhintaiselta
Lättiksessä on kuitenkin hyvä vääntö ja se pääsee oikeuksiinsa heti alakierroksilta. Nokka-akseli on Iskyn Max1 ja imusarja Sharpin kolmelle kaasarille tarkoitettu, alumiinia sekin. Lättikselle se ei olisi sopinut lainkaan, joten Ari vaihtoi sen tilalle vakioturbiinin. Olimme käymässä Kuopiossa Vaahtiliiterissä ja Liiterin sisäilmassa on varmaan jotain vikaa, kun juhlien jälkeisenä aamuna starttaaminen ei vaan onnistunut. Pariskunnan reissusta eteläiseen Suomeen suurin osa taittui vesisateessa. Katon ylös nostaminen olikin sitten kuin kutsu Esterille ja hanat aukesivat jälleen. Moottori on nykyisin 276-kuutiotuumainen. Lättishän on ultimaattinen racemoottori, koska siinä ei voi venttiili pudota männän päälle. Se oli silläkin kertaa ihan oikea ratkaisu. Oli katkennutta venttilinvartta, jousta ja mitä nyt asiaan kuuluu. Hakureissulla Hämeenlinnasta oli tietenkin kunnon paukkupakkaset. – Syyskesällä 2015 ajelut loppuivat kuin seinään. C4 oli varustettu 2400 stall speedin turbiinilla, joka oli cruisailuvauhdeissa ärsyttävä jo 351:n kanssa. Kaikissa osissa oli maalikynällä merkitty mistä katiskasta ne olivat kotoisin. Päätin siis laittaa nokalle sellaisen koneen kuin siinä kuuluukin olla. – Tsekkasin tuon kasituumaisen faktat tehtaan peltilätkästä. Männästä oli vain jämät jäljellä, kun se oli tehnyt tuttavuutta pudonneen venttiilin kanssa. Kesien 2014 ja 2015 ajelut sujuivat paikallaan olleella 351-kuutiotuumaisella moottorilla, C4-vaihteistolla ja kasituumaisella Fordin perällä varustettuna, koska tallissa riitti hommia muutenkin. Uusi sydän Ari pohti samankokoiseen lohkoon perustuvan 408-kuutiotuumaisen vaihtamista nokalle, mutta auton ajo-ominaisuudet eivät olisi riittäneet swapille, ja siitä olisi seurannut isompi savotta alustan ja jarrujen päivityksen osalta. Viime kesä ei tunnetusti ollut niitä parhaimpia avoautoilua ajatellen. Lähtökohtana oli vuoden '53-mallinen 8BA, eli viimeistä vuosikertaa oleva lättis, Ari kertoo. Onneksi kuuroissa oli sen verran taukoa, että saatiin otettua kuvat katto alhaalla ilman vettä. Kevään kuluessa Ari kunnosti auton sähköjärjestelmän, laittoi perän ripustuksen kuntoon, ja korjasi muutkin akuutit vaivat. Laakerit olivat aivan loppu. . Eli motti oli jostain syystä jumissa. Se sopii oikein hyvin pitkän peräruuvin omaavan taka-akselin kanssa lätyskän luonteeseen. Kannet ovat Navarron alumiinikannet ja puristusta löytyy nykyisin 9,8:1 alkuperäisen noin seitsemän sijaan. Kaasareiksi Ari valitsi Holleyt, koska on tottunut pelaamaan niiden kanssa, ja niitä oli kotona hyllyssä. Sehän pyöri. Kotikunnailla Auto saapui Suomeen talvella. – Mullahan oli kotona noita lättäpää aihioita, ja niistähän minä oikeasti tykkään. No, auto ylös ja startti otettiin irti. Sylinteriseinässä oli lisäksi avara aukko vesitilaan, eli tuho oli aika lailla totaalinen. Eli loppujen lopuksi tuli kuitenkin kasvatettua sitä projektikatrasta. Moottori on portattu ja kaikki on periaatteessa uutta. 36 V8-MAGAZINE. Näytti olevan harvin välitys mitä on saanut vuoden '69 Cougariin, noin 2,7:1. Kampiakseli tasapainotettiin ja alkuperäiset kiertokanget varustettiin Rossin männillä. Minä halusin kuitenkin tehdä sen kotitallissa huolella ja niin Ford haettiin trailerilla kotiin, Ari muistelee. Kaveri tuumasi, että kyllähän me venttiili vaihdetaan. Venttiilikopat auki ja sieltähän se vika löytyi. Siinä on Mercuryn neljän tuuman iskun omaava kampiakseli ja sylinterit on porattu 3 5/16 -tuumaiseksi. Moottoria purettaessa kävi ilmi, että kone oli kasattu jostain hajottamo-osista
Rapakon takana ommeltu hillityn asiallinen sisustus on vielä hyvässä iskussa. Alusta kuosiin Kaikki jarrut uusittiin viime talven aikana ja muutettiin samalla kaksipiiriseksi. Renkaiksi vaihdoin eteen Cokerin 6.50–15 ”looks like bias ply” vyörenkaat. Eteen asennettiin myös paksu kallistuksenvakaaja ja jousitus muutettiin täysilmajousitukseksi. Turhia kolhuja on syntynyt, kun niitä on paukuteltu paikalleen. Asennuksen olisi toki voinut tehdä huolellisemmin. – Kilometrejä on takana reilu tuhat ja auto on tosi hyvä tien päällä. V8-MAGAZINE 37. Eturipustuksen osat Ari halusi säilyttää suurin piirtein alkuperäisen näköisinä. Ne ovat tosin niin sanotut dummyt, vaikka kotoa löytyisi ihan aidot Appletonitkin. Satasen vauhdissa kierroksia on tasan kaksi tuhatta ja voimaa riittää hyvin ohituksiin. Myös sisustus on ommeltu Amerikan puolella. Ulkokuosi on oikeastaan Amerikan pojan jäljiltä. Mild kustom -tatsia autolle antavat cruiser skirtsit, lakepipesit sekä hakuvalot. Myös skirtsit on tarkoitus vaihtaa alkuperäistyyppisiksi. Siihenhän oli panostettu rahallisesti aika lailla, uutta puskuria, listaa ja muuta. Arille tarttui matkaan reissulta tietysti jotain autoharrastukseen liittyvää, kun taas rouva arvostaa seudun hyviä puutarhaja käsityömyymälöitä. Ne vain on varattu toiseen projektiin. Iskareiden kiinnikeiden tekeminen oli kuitenkin tarkkaa hommaa, jotta ne sopivat tukivarsien etupuolelle ilman, että mikään ottaa kiinni ja iskarit toimivat niin kuin kuuluu. – Näissä '49–'51 shoeboxeissa on lyhyet ulommat ohjausvarret, mikä aiheuttaa helposti niin sanottua bump steeria, kun jousitusta on madallettu. Eihän tämä mikään näyttelyauto ole, mutta ihan mukavan näköinen ja nyt toimivakin käyttöpeli, Ari toteaa tyytyväisenä. Savottaan kuuluu myös kontin pohjan muokkausta sekä perän kavennus parilla tuumalla. . Neitsytmatkalla Uuden koneen sisäänajolenkki suuntautui pääkaupunkiseudulle shoppailemaan vaimon kanssa. Katto alhaalla ja tontissa oleva '50 shoebox on varsin liukkaan näköinen ilmestys. Tilasin sitä korjaamaan satsin, joka muuttaa ulommat varret pidemmäksi, jolloin vaikutus pienenee, Ari sanoo. Takaripustus saa vielä tulevaisuudessa osakseen muokkausta, jotta perä pääsee laskeutumaan alemmaksi. Ovat hyvät ajaa ja näyttävät auton ikään sopivilta
TEKSTI JA KUVAT KAI SALMIO PROJEKTEJA työn alla tapahtuu Ikuisuusprojekti K emiöläisen Veijo ”Tikkimies” Lücken '57 Oldsmobile 98 Holiday Coupe nähtiin lehden sivuilla viimeksi tasan 25 vuotta sitten (V8 2/93). 38 V8-MAGAZINE. Tämän Oldsmobilen ilmestymistä katukuvaan on odotettu kuin kuuta nousevaa! Näillä näkymin ei Masankaan tarvitse odottaa enää toista neljännesvuosisataa nähdäkseen Ysikasin liikenteessä. Tuskin olisi pitkäaikainen avustajamme Matti ”Masa” Salorantakaan uskonut silloista talliraporttia tehdessään, ettei Matta Brosin choppaama viisseiska tulisi maistelemaan maanteitä vielä seuraavaan neljännesvuosisataan, vaikka auto oli jo tuolloin hyvää vauhtia valmistumassa. Toiminta talleissa oli vilkasta, ja projekteja oli rakenteilla runsaasti. V8-Magazinen joka keväinen tallikierros suuntautui tällä kertaa Porin ympäristöön ja Turun seudulle
Oldsmobile saapui 1988 Kalifornian San Bernardinosta Suomen Turkuun ja hetken kuluttua se löysi tiensä Espooseen. R aisiolaisen Jari Lehtosen '40 LaSalle on työstettävänä lohjalaisella Tomi Hellstenillä. Autossa oli jo saapuessaan gangsterilippa ja continental kit. Lippa oli kuvaushetkellä vielä työstettävänä, mutta varapyöräteline oli löytänyt jo paikkansa. Buick ja Olsdmobile. Uuden rakentajan omistusaikana, joka venyi niinkin pitkäksi kuin 24 vuotta, Olds sai pintaansa mustan pintavärin straippiwelho Tinin toimesta jo 90-luvulla. Eturipustukset ja muut tilkkeet on jo purettu, eikä niitä hyödynnetä enää jatkossa tässä autossa, kun tilalle tulee modernimpaa palikkaa. Moottoritilasta löytyy 60-luvun lopun GM:n 350-kuutiotuumainen vinkkeli, jonka perässä toimittaa virkaansa saman konsernin TH-400-automaattivaihteisto. Uskoisin olevani oikeassa todetessani, ettei näin tule toistamiseen käymään. Tosin korimuutoksille ei ole ehkä tarvettakaan tämän projektin suhteen. V8-MAGAZINE 39. 3-vuotisen Espoo-visiitin jälkeen Ninety-Eight jäi edelleen Kehä kolmosen sisäpuolelle. Veijo antoi vaihdossa viimeistelyä vailla olleen neliovisen '55 Chevrolet Bel Airin. Keväällä 1993 Olds laitettiin myyntiin V8-Marketiin, auton vaihtaessa omistajaa heinäkuussa. Tuleva kesä näyttää, joudutaanko Oldsin paluuta odottamaan vielä toiset 25 vuotta. Tarkkasilmäinen huomaa, ettei lattiaan ole tarvinnut hitsata ainoatakaan korjauspalaa. Köyhän miehen Käkkylä tontitetaan LaSallea ei entisöidä, vaan siitä rakennetaan jonkinmoinen matalakulkija ilmajousituksineen. Auto siirtyi Veijolle Akaalta viime vuoden syyskuussa, mutta kaupanteko aloitettiin jo tavallaan keväällä 2016. Maken 4-ovisesta 2-oviseksi muutettu farkku on yksi hienoimmista kustomeista kautta aikain Suomessa. Ulkoasu on vielä toistaiseksi hieman avoin kysymys, joten aika näyttää, minkälainen kiituri projektista lopulta kuoriutuu. Eteen asennetaan Mustang II -tyyppinen etuakselisto ja konetilaan isketään GM:n modernimpi pikkulohkovinkkeli. Tallivierailun lomassa koimme hauskan sattuman, kun tallikierroksella mukana ollut Marko ”RokkiMake” Helenius paljasti saaneensa idean oman '57 Oldsmobile Century Caballero Estate Wagoninsa (V8 2/99) katonmadallukselle juuri tästä ”lomakuupasta”. USA:sta saapunut pakoputkisto oli vielä asentamatta, kuten sisustakin, sivuikkunoista puhumattakaan. Jari hankki LaSallen Tanskasta. '57 Oldsissa on upea mittaristo, eikä ohjauspyöräkään ole sieltä huonoimmasta päästä. Takalasi on kolmiosainen, mikä lisää auton persoonallisuutta entisestään. LaSallen muhkeat etulokasuojat ovat toistaiseksi tehdasasussa, mutta eivät välttämättä enää rakentelusession jälkeen. Varapyöräteline tulee ainakin toistaiseksi jäämään paikoilleen, vaikka soraääniäkin on maailmalta kuulunut. LaSalle oli jonkinmoinen köyhänmiehen Cadillac, mutta prameampi kuitenkin kuin esim. Mikäli LaSalle on jollekin tuntematon merkki, niin kerrottakoon, että se oli General Motorsin eräänlainen vastine Packardille, jonka suosio oli kasvussa 20-luvun lopulla. Teline ei ole kaikkien mieleen, mutta omaksi iloksi näitä kiesejä rakennetaan, ei muiden miellyttämiseksi. Seuraava omistaja choppautti Oldsin Mikkosen veljeksillä
'60 Imperial Le Baron on käytännössä jo valmis palaamaan baanalle, sillä vain muutama juttu on enää tekemättä. Toinen mielenkiintoinen kohde on yhdeksän henkilön '59 Dodge Custom Sierra Spectator farmari, joka on ollut käytännössä koko ajan Suomessa ollessaan Satakunnan maakuntakeskuksessa. Monet ovat sitä mieltä, että Tynkyn '59 Biscayne on Suomen hienoin rotta-auto. Tampereelta hankittu siniharmaalla vinyylikatolla varustettu keltainen '60 Imperial Le Baron on viimeistelyä vailla valmis palaamaan kadulle. Dodgen tekniikka on jo läpikäytynä, joten auto on helposti palautettavissa takaisin kadulle. Tynkyn Janilla ei ole vapaa-ajan ongelmia, koska kotitallista löytyy riittävästi puuhasteltavaa niin kaksikuin nelipyöräistenkin parissa. 40 V8-MAGAZINE. Tähän ajatukseen on melko helppo yhtyä. Olisin surutta vaihtanut lainakäyttikseni tähän kiesiin, jos tällainen tarjous olisi esitetty. Tallissa on '38 HD WL, '77 HD Shovelhead, '62 Triumph Thunderbird ja suulilöytö '54 Jawa 350 Perak. Suora kasi on hyödynnetty '51 Buickista ja sitä on jossakin välissä käytetty myös veneessä, jonka mukana se oli kahdesti uponnut järven pohjaan. '59 Dodge Custom Sierra Spectator farkku tulee valmistuttuaan olemaan todellista silmäkarkkia. Sierran kunnostamista jarruttaa tällä hetkellä vain muutaTynkyn loputon projektisavotta ma konepyöräprojekti, jotka ovat napanneet tallin lattiatilasta aimo annoksen, kuten myös hulppean kokoinen Sisun Leyland 400 -moottori, jonka aihio seisoo pihamaalla. Auto katsastettiin päivää ennen viime vuoden jouluaattoa. Imperialin muotokieli herättää sympatiaa. N oormarkkulaisella Jani Tynkyllä on työn alla monenmoista projektia, niin kaksikuin nelipyöräisiä. Janin talviautokaan ei ole sieltä yleisimmästä päästä, kun mies kurvailee lumiteitä luiskaperäisellä '46 Buickilla. Toisessa tallissa on työn alla ehkä Suomen ”hienoin” rottisauto, neliovinen '59 Chevrolet, johon Jani on nyt tehnyt uudet lattiat ja muitakin peltitöitä. Kyllä 50-luvun lopulla osattiin tehdä upeita autoja. Enää ei ole kuitenkaan pelkoa kastumisesta! Luiskaperäisestä '46 Buickista on vaikea pistää paremmaksi, kun kyse on talviautoista. Ulkoasu tulee olemaan tiettävästi jatkossakin pussihousuja vavisuttava
Buick on aito suomiauto, jonka ensimmäinen omistaja oli A. Putte toimi tuoreeltaan Yhdysvaltojen Alabamassa hautausautona, Pope´s nimisellä hautaustoimistolla. – Surffailin kahdeksan vuotta sitten netissä, josta bongasin vastaavan ambulanssiksi rakennetun '52 Commercialin. Tässä vaiheessa ei vielä koneilla mässäilty, mutta oli tuokin konimäärä jotain aivan muuta kuin eurooppalaisissa autoissa. Buick toimi näin tuoreeltaan tiettävästi edustuskäytössä. Auton alkuperäinen 331-kuutiotuumainen V8moottori ja vaihteisto on jo remontoitu. Tämä Cadillac on iso. V8-MAGAZINE 41. Ajatuksena on saada Buick pitkästä aikaa ajoon, pois tallista pölyttymästä. Edustuskiesi takaisin baanalle P orilainen Mikko Nummela ja ’66 Buick Electra 225 4d sedan ovat kulkeneet yhteistä taivalta jo 20 vuotta. Realismi sai lopulta minut perääntymään ostoaikeissani. Menetys jäi kaivamaan mieltä, mutta jonkin ajan kuluttua viisykkönen astui mukaan kuvioihin Tuusulasta. Tällä kertaa ei realismi toiminut jarruna, joten Putte siirtyi Poriin, missä sitä rakennetaan enemmän tai vähemmän aikataulutetulla suunnitelmalla, muistelee Markus. Näin herrat saivat aikanaan melkoista kyytiä jättikokoisella edustuskiesillä. Käkkylää on myös ulkoilutettu ja sillä on käyty ilahduttamassa kansaa myös Forssan Pick-Nickillä. – Puttelle on vuosien saatossa tehty erinäisiä kunnostustoimenpiteitä. Autoon iskettiin vakiona TS400-automaattivaihteisto ja 401-kuutiotuumainen pata, jolle tehdas takasi mukavat 325 hevosvoimaa. – Tekniikka on jo läpikäytynä. Putten sydän, 160-hevosvoimainen 331-vinkkeli on jo remontoitu. 80-luvulla auton tie vei kaukaiseen Pinkki kylmävankkuri Pohjolaan, kun uudeksi kotimaaksi tuli Suomi. Ahlström Osakeyhtiö, jonka juuret juontuvat vuoteen 1851. Alkuperäinen sisustus on sen verran hyvässä kunnossa, että sille riittää vain pieni korjailu ja perusteellinen puhdistus. Auto on viettänyt viimeiset kaksi vuosikymmentä enemmän tallissa kuin baanalla, harmittelee Mikko. Myöhemmin auto koki kovia jonkun kolaroinnin yhteydessä, minkä johdosta uskollinen työjuhta siirrettiin viettämään eläkepäiviä romuttamolle. Markus olisi kiitollinen kaikista tiedoista, mitkä liittyvät Putteen. Auto toimi myöhemmin tiettävästi tivolin lipunmyyntiautona ja rovaniemeläisen autoliikkeen mainoksena. T ampereella nykyisin vaikuttavan Markus Hautaniemen '51 Cadillac Series 75 Commercial Chassis on vaikuttava näky ja melkoinen ”möhkäle”, jonka johdosta auto onkin nimetty ”Putteksi”. 401-kuutiotuumainen vinkkeli on käyty läpi pieteetillä. Hautausauton takaluukun kannesta löytyvä teksti kuuluu vapaasti Suomennettuna seuraavasti: Älä anna ensimmäisen kyydin hautausautossa olla viimeisesi! Hautausauton muuntuminen reissuautoksi on jo alkanut, kun arkkukiskot ja muut on poistettu. Täysleveästä penkistä huolimatta sivuille jää edelleen ”käyntitilaa”. Sen viimeinen matka ei ole vielä lähiaikoina näkyvissä, naurahtaa Markus. Tilalle on isketty tuoreemman jenkin sohvapenkki. Vaikka Putte on erään vanhemman neidin mukaan ruma vanha romu ja näyttää ulkoisesti tällä hetkellä hyvinkin elähtäneeltä, autovanhusta kunnostetaan hartaudella ja rakkaudella
Rakentelukonsepti nojaa vahvasti hauskanpitoon ja kumien sulatteluun, ei niinkään viimeisen sekunnin vähentelyyn varttimaililla, selventää A-V, jonka tavoite on palauttaa Herhiläinen Porin katukuvaan ensi kesäksi. P orin lahja kotimaiselle AMC-harrastukselle on eittämättä A-V Nauha, jonka 17 vuotta sitten rakentama AMC:n red-white-blue kisaväreissä oleva '70 AMC Hornet SST esiteltiin lehdessä viitisen vuotta sitten (V8 10/13). Auto joutuu myös laihdutuskuurille hyödyntämällä kuituosia nokkapellin, etulokasuojien ja puskurien suhteen. Museoajoneuvoa ei tästä avosta olla ainakaan leipomassa! '51 Chevyssä on ainesta vaikka mihin! Jos olemassa olevia merkkejä oikein tulkitsee, niin pussihousuja ei tämän kiesin rakentaja aio ainakaan päällensä pukea. Hornet on taas työn alla! Tällä kertaa konetilaan isketään Rebelin mukana tullut RWB-herhiläisen tekniikkapäivitystä 343-kuutiotuumainen, jota toteutetaan ns. Tekniikkana autossa on 250-kuutiotuumainen suora kutvonen, jonka perään on isketty TH-350-automaattivaihteisto. Edelbrockin alumiinikannet, stroukkikampuran, Wisecon flat top -takomännät, custom grind nokan ja Offenhauserin Dual Cross Ram -imusarjan, jonka päällä menovettä tarjoavat kaksi Carterin 600 cfm kaasutinta. Motin korkealta ja kovaa laulattamismielessä öljynkierto muuttuu osittain ulkoiseski ja jäähdytyksestä tulee vastaamaan alusyyläri sekä sähköinen CSR:n billet vesipumppu. Muista palikoista mainittakoon billet aluvauhtipyörä, Centerforcen kytkin asetelmineen ja Quicktimen kytkinkopalla sovitettu nelivaihteinen Munchien M22 Rock Crusher vaihteisto. Alustaan tehdään myös päivitystä tekniikkamuutosten ohella ja jarrupuolesta tulee vastaamaan Scarebirdin setti. – Munchien loota valikoitui lähinnä siksi, ettei AMC:n omat manuaalit oikein soveltuisi tulevaan käyttötarkoitukseen. Myöhemmin siitä kutiteltiin helpot hevoset käyttöön ja se hyödynnettiin miehen väliprojektina rakentamaan '69 AMC Rebel SST hardtopiin (V8 6/16). 42 V8-MAGAZINE. peltitöitä. Tuolloin moottoritilassa kapinoi 360-kuutiotuumainen vinkkeli, liki ajamaton Jeepin pannu, joka oli peräisin Ruotsin armeijan ylijäämävarikolta. Timo ei sen suuremmin paljastanut tulevia visioitaan, mutta Lokarin jättipitkästä lattiashifteristä ja korin mattaväristä voinee tehdä jotain päätelmiä. Talvet rakennellaan, kesät kurvaillaan kartsalla N akkilaisella Timo Terholla on työn alla '51 Chevrolet Styleline DeLuxe convertible, joka saapui Suomeen seitsemän vuotta sitten. Letukkaan on toistaiseksi tehty mm. A-V:n '70 AMC Hornet SST:n kolmivärisyys tulee säilymään myös jatkossa, vaikka peltilokasuojat ja -konepelti vaihtuvat projektin edetessä kuttaperkkaisiin. hottentottireseptillä, mikä tarkoittaa käytännössä siis dual quad kierrosmoottoria. Autoa on rakennettu viimeiset vuodet, mutta aina sellaisella aikataulutuksella, että kiesi on saatu joka kesä ajoon. Pannu tulee sisältämään mm
katuautoksi, joten konetilaan tullaan laskemaan AMC:n piristetty 360-kuutiotuumainen vinkkeli. Vaikka Gremlin jakaa mielipiteitä, yhdestä asiasta ollaan yhtä mieltä: Gremlin on autokummajainen! Auton akseliväli on vain 96-tuumaa (2,44m). AMC:n subcompact-luokan Gremlin debytoi juuri täksi vuodeksi ja oli tuotannossa aina vuoteen 1978 saakka. Gremlin oli amerikkalaisen mittapuun pieni auto, mikä tarkoitti käytännössä myös edullisia käyttökilometrejä. Tavoitteena on saada auto kadulle kesäksi 2019. P orilaisen Jouni ”Jope” Viljasen kotitallista löytyy vähän eksoottisempaa jenkkiä, kun mies hankki Ruotsista viime vuoden lopulla keskeneräisenä projektina ’70 AMC Gremlinin. Sympaattinen autokummajainen jakaa takuuvarmasti mielipiteitä, koska muotokieli poikkesi rajusti siitä, mihin jenkit olivat tottuneet. Autokummajainen katukäyttöön Pitkähkö lattiashifteri on eittämättä sympaattinen ilmestys. Se kertoo osaltaan siitä, ettei autonrakentelun tarvitse olla mitenkään tiukkapipoista toimintaa. Sen jatkoksi pultataan alumiinikuorinen väkivahva Torqueflite A727automaattivaihteisto ja lopullisen työn tekee AMC20-perä. Auto on tarkoitus rakentaa ns. V8-MAGAZINE 43. Optiona sai 17 lisäkonia, mikäli rastitti ostohetkellä tilauslistalle 232-kuutosen (145 hv). Gremlin varustettiin vakiona 128-hevosvoimaisella kuutosella (199 cid). Gremliniä on tarkoitus käyttää myös stripillä, mutta ei vakavamielisesti
Duster-projekti etenee, sillä puskaradion mukaan kuvaushetken jälkeen ovat myös eturipustukset ja pakosarjat löytäneet jo omat paikkansa. Operaatio vaati ensin kolmet eri sarjat, ennen kuin löytyi juuri passelit. Tämä hurmuri olisi enemmän kuin mielenkiintoista nähdä tontitettuna. Autoon on tehtynä mittavat peltityöt, joten käytännössä auto on kuin kauttaaltaan uudelleen pellitetty, kattoa myöden. Päällystin hattuhyllyn myös nahalla. Vasta neljäs kerta kertoi totuuden siis tällä erää! Pakosarjat on pinnoitettu keraamisesti. Tällä hetkellä on työn alla pikkulohkotekniikan kasaaminen ja tuoreemman perän sovitus paikoilleen. Huippuviimeistelty Pöllyttäjä P orilaisella Kari Komulla on työn alla mielenkiintoinen projekti, kun mies työstää aikanaan puhelinlaitoksen palveluksessa ollutta '51 Chevrolet kuorma-autoa. 44 V8-MAGAZINE. Kokonaisuuteen on aikanaan Puhelinlaitoksen entinen työjuhta Lisää lukijoiden projekteja seuraavassa numerossa! kuulunut myös tikkaat, jotka ovat vuosien saatossa jääneet matkan varrelle. Reilly Motorsportin säädettävät ylätukivarret, tuplasäätöiset GA1:sen iskarit ja saman valmistajan säädettävät reaktiotangot sekä Wilwoodin levyjarrusetti. S öörmarkkulasien Ville Korpusen '70 Plymouth Duster -projekti on edennyt viime vuodesta aimo askeleen. Auto esitellään valmistuttuaan lehdessä. – Sisustatyöt alkavat olla myös pian loppusuoralla. Etupäästä löytyvät mm. Vaikka kuormuriin tulee modernimpaa vinkkelitekniikkaa, ulkonäkö saattaa säilyä ”alkuperäisen” oloisena. Tekniikan suhteen ovat eniten päänvaivaa aiheuttaneet pakosarjat, mutta nyt tämäkin ongelma on jo selätetty. Kojetaulun yhteydestä löytyy nyt riittävä määrä Autometerin mittareita ja ruiskun säätönäyttö, kertoo Ville. Konetilaan on asennettu mm. Hyödynsin etupenkit '96 Dodge Viperista ja takapenkki verhoiltiin sen mukaisesti. Dusterin muista kokonaisuuksista mainittakoon takapään osalta kavennettu 8¾ perä (3,91-välitys) super grip lukolla, Calvert Racingin monolift-jouset, CalTrackstuennat, GA1:sen säädettävät iskunvaimentimet ja SSBS Performance Brake Systemsin lejyjarrut. Indyn kansilla varustettu 440-ioslohko, muut speksit olkoon Villen kauraa
• Istuinten verhoilut alkuperäisestä materiaalista. Kontit Floridasta viikottain! USA:n sisäiset kuljetukset! Kysy lisää! AUTOT, PYÖRÄT, OSAT USA:STA Tilaa osasi itse tallillemme, maksa vain merirahdista 1851 NW 9th St., Okeechobee, FL 34972, USA/oma nimi amercars@msn.com Soitot suomeksi klo 15.00 jälk. • Asennus kuuluu myös meidän palveluun! www.westfix.fi, westfix@netikka.fi Korsnäs Biloch Båtinredning Norrbyvägen 32, 66200 Korsnäs (06) 364 1406 V8 tasapainoitukset / kiertokanget • Nokka-akselien korjaukset / hionnat Moottorin osat / Erikoisöljyt • Runkolinjakorjaukset / muutostyöt Tasohionnat / ryhmät / kannet / imusarjat GT-Motor • Takkatie 13 • 00370 Helsinki • 010 666 2444 Moottorikoneistus Ojala Oy • Hallimestarinkatu 9 • 20780 Kaarina • 010 666 2441 Amer Trading, Inc. • Vinyylikatot, rättikatot ja tarvikkeet. (aikaero) +1-561-7623060 / Marco Casagrande Hopunkatu 7 • 38200 Sastamala 050 465 1100 • timo.keskinen@retrorenkaat.fi www.retrorenkaat.fi. • Meillä on myös muita autonsisustustarvikkeita. Florida auto dealer since 1991 www.amercars.com Myymme, välitämme autot ja moottoripyörät, Ebay jne. V8-MAGAZINE 45 Autoverhoilut kaikkiin USA-autoihin! Automatot, suojamatot brodeerauksella ja tavaratilan matot. • Autonsuojapeitteet kaikkiin malleihin
1965 PONTIAC BONNEVILLE 4D HT BROUGHAM
Malli Lux Rees . Kuvaaja Peter S. Linney. FORD MUSTANG 1999 Omistaja Carlos Gomez
MAALISKuu MA TI KE TO PE LA SU vk 1 2 3 4 9 5 6 7 8 9 10 11 10 12 13 14 15 16 17 18 11 19 20 21 22 23 24 25 12 26 27 28 29 30 31 13 V8 O HELMIKuu MA TI KE TO PE LA SU vk 1 2 3 4 5 5 6 7 8 9 10 11 6 12 13 14 15 16 17 18 7 19 20 21 22 23 24 25 8 26 27 28 9 V8 O
Nykyään ohjelmassa ovat myös Ardun-kansilla ja S.c.O.T.-ahtimella varustetut uudet alumiinilohkoiset moottorit, joita on myyty muutamia myös pohjoisempaan Eurooppaan. Yrityksen toimintaan voi tutustua lisää osoitteessa www.handhflatheads.com. Näin hän on ollut merkittävässä osassa länsirannikolla rakennettujen showja asiakasautojen tuotannossa. Ed ajoi sillä Alaskaan, ja sen jälkeen Kanadan läpi itärannikolle. Flathead-moottoreiden kysyntä on kasvanut vuosien varrella, ja niinpä parivaljakko suoltaa niitä markkinoille niin nopeasti kuin vain pystyvät tekemään. 1934 coupe trike 46 V8-MAGAZINE Huiman hintainen hot rod Roy Brizo Street Rods entisöi 2000 luvun alussa Tom McMullenin '32 roadsterin siihen asuun, miltä se näytti 60-luvulla. Billy Canahal on rakentanut jo muutamia upeita autoja, ja lisää valmistuu tulevaisuudessa.. Karl työskenteli Boydin pajalla 80ja 90-luvulla, minkä jälkeen reilut kymmenen vuotta vierähti Chip Foosen leivissä. '39 Mercury voi hyvinkin olla yksi '39:seistä, jotka Sam Barris rakensi 50-luvulla. Karlin kustom Ruotsissa Rättvikissä aikoinaan asunut Karl Jonasson on yksi varhaisista Kaliforniaan muuttaneista pohjoismaisista autoharrastajista, ja häntä onkin kutsuttu nimellä California Karl. Myös ne kopioitiin kunnostuksen yhteydessä täysin esikuvan mukaiseksi. Muutama vuosi sitten hän perusti San Franciscon lahden toiselle puolelle oman yrityksen, joka työllistää nykyään muutaman työntekijän. Flathead taivas Mike Harmon ja hänen veljensä ovat korjanneet viimeisen 15 vuoden aikana Fordin nelisylinterisiä flathead-moottoreita, ja rakentaneet niitä myös kokonaan uusista osista. Jenkkikirjeenvaihtajamme Bo Bertilsson kokosi viimeisimmät kuulumiset Atlantin takaa. Kun McMullen rakensi auton aikoinaan, hän maalasi sen itse, minkä jälkeen Ed ”Big Daddy” Roth taiteili pintaan liekit ja koristeli lopputuloksen pinstraipeilla. The Globe Hobberiksi ristityssä luomuksessa oli Type 4 VW -moottori takana, käsin tehty lasikuituinen kori ja ratti ohjaustangon sijaan. Muutamia vuosia sitten auto myytiin huutokaupassa huimaan 700 000 dollarin hintaan, mikä oli korkein hot rodista maksettu hinta koskaan. Uuden sukupolven GTO Billy Ganahal työskenteli aikoinaan San Franciscossa toimivassa Brizio Street Rodsissa ja vastasi siellä firman muutamista merkittävistä isommista projekteista. Rothilla oli jopa tarkoituksena ajaa sillä Venäjän läpi, mutta hän hautasi idean myöhemmin. Se pohjautuu uuteen Morrisonin runkoon ja auton kulusta vastaa yli 500 hevosvoimaa kehittävä LS-moottori. Paluumatkalla moottorista hajosi venttiili, joten Ed jätti triken matkan varrelle ja myi sen myöhemmin. Nykyään asiakkaat haluavat modernisoituja 50ja 60-luvun autoja, joista kuvan '65 Pontiac GTO on hyvä esimerkki. Yksi hänen rakentamista trikeista keräsi harvinaisen paljon maileja tien päällä. Lisäksi hänen ystävällään Joe Campaniksella on maalaamo naapurissa, mikä helpottaa autoprojektien toteutusta. Ed ”Big Daddy” Rothilla oli huimia autojen ja pyörien rakenteluideoita. Pian tämän jälkeen auton osti George Zaragoza. Karl ajeli autolla muutaman vuoden omistaen samaan aikaan myös Dick Deanin choppaaman '50 Mercuryn. 70-luvun lopulla Karl sai haltuunsa Carson Topilla varustetun '39 Mercury kustomin, jonka hän kunnosti ja maalasi itse
Ihme ja kumma, Ford palasi sodasta kotiin, joskin jälkensä moinen reissu oli jättänyt, kuten arvata saattaa. Mitä taFord Panel Delivery 1939 Jos voi sanoa, että auto on nähnyt paljon ja kokenut kovia, niin tämä on. TEKSTI JA KUVAT JOKE SIMONEN V8-MAGAZINE 51. Sitten alkaakin pidempi hämärän peittoon jäävä ajanjakso, joka taas alkaa valkenemaan auton siirryttyä Esa Koskelan omistukseen vuonna 2007. Sodan arpia ja elämän kolhuja on ehditty hoitaa monissa käsissä ja moneen kertaan niin, että merkkiäkään ei moni arvaa. Tuon jälkeen auto tiettävästi palveli erinäisissä käyttötarkoituksissa aina 60-luvulle saakka. Vasta eläkepäivillään tämä veteraani on saavuttanut parhaan loistonsa. Tuolloin Esa onnistui haalimaan käsiinsä vahvasti projektikuntoisen auton, joka koostui elämän runtelemasta Fordin korista, mutta jonka mukana tulikin 1978 Buick Century Special STW:n runko Fordin oman rungon sijaan. Hohto karisi nopeasti, sillä hyötyajoneuvona auto sai lähtöpassit suoraan sodan tiimellykseen, missä se palveli rintamalla ambulanssina. Ford vai Buick. Nykylainsäädännön silmissä siis vähän ongelmallinen tapaus. Sittemmin harvinainen kori oli ehkä haluttu pelastaa ja sen vuoksi oli suoritettu korinvaihto uudelle rungolle, josta nyt oli paperit tallessa. Hitsauksen ohella byrokratiaa oli luvassa kilpien väliin saamiseksi, sillä auton rekisteröinti vaatisi poikkeusluvan. Arvailujen perusteella paras veikkaus oli, että alkuperäinen runko oli otettu johonkin tarpeeseen hapertuvan korin alta ja Fordin paperit olivat menneet rungon mukana ja hukkuneet jo aikoja sitten. T ämän Fordin elämäntarina alkaa vuodesta 1939, jolloin se valmistumisensa ohella ostettiin Suomen Seinäjoelle uutuuttaan hohtavana.
Moottorina oli Buickin 231-kuutiotuumainen V6 ja vaihteistona TH-350, joille riitti hyväkuntoisina vain perusteellinen putsaus. Jäähdyttimeksi sovitettiin Mustangin syyläri ja paisuntasäiliö napattiin Escortista. Esa sai auton valmiiksi 2009 seutuvilla ja omisti sen vuoden 2013 tietämille, jolloin se siirtyi Minkkisen Tomin omistukseen. Vielä jälkikäteen vaadittiin kuvia kaaresta sekä astinlautojen mittoja, mutta noilla eväin auto sai leiman ja siihen tilattiin Buickin alkuperäiset kilvet. hansa koria ei ihan mille tahansa rungolle nykyisin noin vain laiteta, eikä kallis poikkeuslupahakemus ole tae luvan saamisesta. Ja kun paine saatiin nousemaan, toimi tekniikka hyvin vaihteisto mukaan lukien. Siihenkin löytyi onneksi lähistöltä ratkaisuna 1936 Fordin lokarit, joista Kuplavolkkarin kaarien kanssa yhdistellen syntyi sopivat. 52 V8-MAGAZINE. Katossa oli puolestaan kaivurin kauhan jälki, joka paikattiin palalla Ford Escortin kattopeltiä. Ensimmäisenä lokarit levitettiin maltillisesti silloisen rengastuksen mukaan sopivaksi. . Yksi käyttökelpoinen konepelti syntyi kahdesta kehnosta, maski alkuperäisestä muokkaamalla ja ikkunat teetettiin paikallisessa. Elämänsä loistoon Kun byrokratia oli selätetty, alkoi varsinainen vision toteutus. Auton sisusta sai peltipintoihinsa samaa väriä ja sisustan verhoilut teetätettiin Kurikassa. Julmetun pohjien hieromisen jälkeen auto toimitettiin Pasi Seppäsen viimeisteltäväksi. Niinpä Ilkka jäi toiveikkaana odottelemaan, josko auto tulisi myyntiin. Hän taasen teki omia lisäilyjään autoon, lähinnä sisustaan. Suurin savotta oli korin kanssa, josta ajanhammas oli nakertanut 30 senttiä alareunasta, ja matkan varrelta oli nähtävissä aika monen kyläsepän patenttikorjaukset. Siistin oloinen pelihän se oli, ja silloin jo tuli sellainen fiilis, että tuollainen voisi olla seuraava auto, mitä alkaisin itsekin askartelemaan, Ilkka kertoo. Hapertuneen ratin tilalle löytyi niin ikään Mustangin alkuperäinen Grantin ratti. Valojen kuupat ovat alkuperäiset ja niissä ovat nykylainsäädäntöä vastaavat ajovalot. Erikoisuus oli syntynyt. Tuosta säikähtämättä Esalla oli jo visio tulevasta, ja niinpä laikka alkoi laulaa byrokratiaa pelkäämättä. – Pääsin jo tuolloin istumaan auton etupenkille. Se tulikin, mutta ”Vettä tuli kuin aisaa, ja kun ikkunatiivisteistä ei ollut kuin ajatus jäljellä, niin auto lainehti vettä”. Ensitöiksi korin pohjapelti paikattiin kunnolla ja runko käytiin läpi uusien puslat, nivelet ja jarruosat. Pasi myös suoritti maalauksen liekkeineen kaikkineen, jotka ovat kantaneet aina näihin päiviin saakka. Varsin suuripiirteisen ehostuksen saaneesta korista sipaistiin alareunasta pois mädäntyneet 30 senttiä, minkä seurauksena takahelma meni kokonaan uusiksi. Monissa käsissä Ford oli oletettavasti ehtinyt kiertää ennen Esaa jo monissa käsissä, ja ehti pyörähtää vielä muutamissa muissakin ennen nykyistä omistajaansa Ilkka Kallbergia. Pyyhkijät moottoreineen, ovien saranat ja kahvat ovat mallia traktoritarvike. Projektin tiimellyksessä jo pari vuotta seistä ehtineen koneen kanssa oli ensistarteissa ongelmia öljynpaineen riittämättömän nousun kanssa, johon korjausniksit öljypumpun virkistykseen saatiin harrastajakollegalta. Astinlaudat syntyivät uudesta pellistä taiteillen, etulokarit olivat pelastettavissa alkuperäisistä, mutta takalokareiden kanssa oli ongelma. Papereihin jäi seisomaan rungon mukaisesti viralliseksi merkiksi ja malliksi Buick 5d Century Special STW 1978. Sopivan hetken tullen Ilkka yritti ostaa autoa Tomilta, mutta kauppoja ei syntynyt. Monen viestinvaihdon ja pitkän odottelun jälkeen heltisi lupa sillä ehdolla, että autoon asennetaan turvakaari. Verkalleen auto valmistui ajettavaan kuntoon ja oli se aika käsillä, että poikkeusluvista voisi alkaa keskustelemaan AKE:n kanssa
Ehdotin vaihtoa, jossa antaisin Ford Broncon ja vasta valmiiksi saamani 1973 Ford Torinon. Normaalia ylläpitoa tietenkin oli, mitä tämän ikäiseltä autolta saattaakin odottaa. Hyvä ettei snorkkelit päässä pitänyt ajaa. Ilkka sai vihjeen kaveriltaan, että nyt on taas sama auto myynnissä. Korin alaosa oli päässyt pahoin pitsiintymään, joten korista on pelastettu mitä pelastettavissa oli. Tähän väliin ehti nyt Ilkkakin syöksymään ja laittoi saman tien viestiä myyjälle. Tapahtumia lähellä ja kauempanakin tuli kierrettyä hyvällä menestyksellä ja auto tuntui kiinnostavan ihmisiä. – Vettä tuli kuin aisaa, ja kun ikkunatiivisteistä ei ollut kuin ajatus jäljellä, niin auto lainehti. Lämmityslaitteesta lähti hirveä huuto, mutta sen teho oli mallia lehmän hönkäys. Miikan hoivissa auto oli puolisentoista vuotta, minkä jälkeen se päätyi taas uudelle omistajalle vaihdossa. Käytännössä tuo tarkoittaa sitä, että korista on sivallettu 30 senttimetrin siivu alalaidasta pois. Siitä syntyi nopeasti ajatus purkaa sisusta kokonaan ja laittaa se kokonaan uusiksi. Parhaiten operaatio selviää, kun vertaa konepellin korkeutta etulokasuojaan. Moottori on Buickin 231-kuutiotuumainen V6 ja vaihteistona toimii TH-350 pienin modernisoinnein. Miikka päivitti hapertuneita sähköjä sekä kävi moottorin läpi kauttaaltaan. Entisten omistajien tekemät omat lisäykset erityisesti sähköpuolelle eivät tehneet kokonaiskuviosta ainakaan sen siistimpää. Eskaloituminen ei ollut enää epäselvää. Auto siirtyi nyt vuorostaan Miikka Jormanaiselle, joka jatkoi perinnettä tehden pientä ehostusta ja lisäilyä sinne tänne, mutta myös vähän tulevaisuuteen panostavaa isompaakin ropaamista. . V8-MAGAZINE 53. Ensimmäisen kesän ajelut sujuivat hyvässä ajokunnossa olevalla autolla ilman normaalista poikkeavia ongelmia. Elähtänyt vanhus – Ei näissä autokaupoissa koskaan mitään järkeä ole. Ja kun mies pääsi vauhtiin purkamisessa, niin samalla vauhdilla purkaantui sitten koko auto osiin. Toisena kesänä Himokselle suuntautunut reissu sai aikaan jonkin sortin käänteen mielikuvissa remontintarpeesta. Ja kuten tiedämme, tämän sorttisilla päätöksillä on taipumus eskaloitua, Ilkka kertoo. Vaihdokkina uudelle omistajalleen siirtynyt auto oli laitettu myyntiin käytännössä heti, kun muste oli papereissa kuivunut. Auton sisusta kokonaisuudessaan nostettiin sivuun. Korinvaihdosta johtuen myös runko akseleineen ja perineen on peräisin '78 Buick Century Special STW:stä. Toiseen loistoon Kun ajokausi oli saateltu loppuun, rykäisi Ilkka hommat käyntiin. sellaisella vauhdilla, että Ilkka ei edes ehtinyt noteerata tapahtumaa. Eipä siinä mennyt kuin pari päivää, kun Ford vaihtoi taas omistajaa, Ilkka muistelee. Auton maalipinta oli toki saanut osansa käyttövuosista, minkä lisäksi ajan hammas oli jättänyt jälkensä sinne tänne. Samalla lohko porattiin ja männät vaihdettiin. Ja tietysti veden vuoksi sitten katosivat viimeisetkin sähköt
Mielenkiintoisuuksia ohjaamossa on Harley-Davidsonin mittari, joka ensivilkaisulla näyttää kierroslukumittarilta, mutta toimii nopeusmittarina. Vettä saaneessa sisustassa olikin sitten tekemistä. Katon panelointiteema jatkuu ohjaamon takaosassa ja mukailee myös auton mallimerkintää ”Panel”. Muilta osin runko puhdistettiin huolella, ja kun korjattavaa ei löytynyt, sille riitti viimeistelyksi maalaus. Ilkka ei kuitenkaan halunnut hävittää liekkikuvioita, joten vain korin alaosa maalattiin ja lakattiin uudelleen. Ihan ensimmäiseksi Ilkka soodaSohvapenkki on saanut väistyä kahden uudelleen verhoillun jakkaran tieltä. . Kaikki nivelet sekä jarrut menivät myös uusittavien listalle ja perään löytyi alkuperäinen kitkalukko. Korin maalipinnassa oli myös toivomisen varaa. – Tekniikka oli käyty aika vasta läpi, mutta avasin koneen varmuuden vuoksi. 54 V8-MAGAZINE. Käytin kannet tarkistettavana, uusin venttiilinvarren kumit ja kaikki tiivisteet, Ilkka muistelee. Ratti on alkuperäinen Grantin Ford Mustangiin valmistama. Laatikkoon kurkattiin samalla ja asennettiin shift-kit
– Autolla on ajettu vain kesäisin. Jonkun puristin sielua saattaa moinen touhu viiltää, mutta jo Esalla oli selvänä se, että entisöinti ei ole tämän auton juttu. . Paljon on mahtunut matkan varrelle, mutta hyvin on auto tehtävänsä toimittanut. Ja pelastuksesta voi kyllä sanoa, että se on tehty hyvällä tyylillä. Ehdotin vaihtoa, jossa antaisin Ford Broncon ja vasta valmiiksi saamani 1973 Ford Torinon.” Ohjaamon ja tavaratilan väliin on lisätty seinä ja tavaratilan saattaminen valmiiksi on yksi seuraavista työvaiheista. Luotettava peli, Ilkka fiilistelee. puhalsi sisustan puhtaaksi varmistaakseen, ettei yllätyksiä ollut luvassa. V8-MAGAZINE 55. Alkuperäinen lattiamatto saatiin kuin ihmeen kaupalla pelastettua huolellisella kuivatuksella, puhdistuksella ja mustaksi maalaamalla. On vaikea kuvitella, että auto on toiminut sodassa ambulanssina. Alkujaan kaksiosainen takaovi muutettiin korimuutosten yhteydessä matalammaksi yksiosaiseksi. Auton mukana tullut takapenkin virkaa toimittava sohvapenkki sekä mitkä lie etupenkit käytettiin puolestaan uudelleenverhoiltavana. Viihtyvyyden ja tunnelman lisäämiseksi katosta löytyvät LEDvalot ja sopivat paikat löytyivät myös kahdelle parille 6,5-tuumaisia erillissarjoja soittimineen, subbareiden löytyessä tavaratilan puolelta. Alkujaan sisältä täysin avoin kori sai nyt väliseinän erottamaan matkustamon ja tavaratilan. Kaikki mahdolliset pinnat saivat puupaneeloinnin mallimerkintää ”Panel” hauskasti mukaillen. Vuosien varrella useampi omistaja oli tehnyt omia sähkökytköksiään, joten Ilkka katsoi parhaaksi purkaa kaikki sisustan sähköt pois ja vetää johdot uudesta tavarasta. Tämän ikäiseen koriin joutuu monesti soveltamaan, joten muun muassa valoissa, saranoissa ja kahvoissa on hyödynnetty traktoritarvikkeita. Toisaalta, alkuperäinen runko oli jo hävinnyt aikojen saatossa ja loput korista aika heikossa kunnossa, joten pelastettu on mitä on pelastettavissa. Ainakin varmaa on, että toista samanlaista Ford Panel Deliveryä, vai pitäisikö sanoa Buick 5d Century Special STW:tä, ei tule heti vastaan, eikä todennäköisesti edes synny nykylainsäädännöllä. Alkaahan auto kyllä jo ollakin läpikotaisin tehty. ”Ei näissä autokaupoissa koskaan mitään järkeä ole. Kuluneen talven agendana on ollut peräkontin saattaminen loppuun, mutta mitään sen kummempaa Ilkalla ei tällä haavaa ole mielessä. Eikä sieltä suurempaa huolenaihetta löytynytkään, joten pinnat varmistettiin epoksilla. Tietysti jotain pientä on aina ilmaantunut, mutta kaikki on saatu aina heti kuntoon. Paljon mahtuu matkalle Ilkalta kului auton fiksauksiin kokonainen talvi, ja auto oli valmis seuraavaan ajokauteen entistä ehompana
Basic tech Basic tech NOKKA-AKSELILTA VENTTIILILLE Ei ole mitään etua, että nokka-akseli on oikein valittu, jos venttiilikoneisto raunioittaa järjestelmän toiminnan. Mitä jyrkemmistä nokka-akseleista on kysymys ja mitä suurempia tehoja haetaan, sitä tärkeämmäksi venttiilikoneiston rooli muodostuu. Jossain vaiheessa on syytä siirtyä käyttämään akselikiinnitteisiä keinuvipuja, jotka pultataan kiinni vivun molemmin puolin. TEKSTI JA KUVAT HEIKKI PARVIAINEN Liike Kun nokka-akselin nostot ja asteet kasvavat, tulee venttiilikoneiston tukevuus yhä tärkeämmäksi tekijäksi. Väärin päin asennettuna akselin kiinnitys voi löystyä, sillä mutteria vasten tuleva pinta on niin pieni, että se ei kestä riittävästi kiristysvoimaa. Venttiilikoneiston on oltava riittävän jäykkä ja kevyt, ja sen geometrian on oltava oikea. 56 V8-MAGAZINE. Keinuvipuja kiinnittäessä on varmistuttava, että akseli on oikein päin, jotta akselin tasainen puoli tulee mutteria vasten. Tämän keinuvivun vipusuhde on 1,75, mikä on stanssattu myös itse vipuun
OHV-moottorissakin nokka-akseli sijaitsee lohkossa ja sieltä voima välittyy venttiileille nostimien, työntötankojen ja keinuvipujen välityksellä. Lifter ja tappet ovat näistä useimmiten käytettyjä. Nykymoottoreista valtaosa on tietenkin DOHC-moottoreita, mutta kuten uusi LT5-moottori osoittaa, on perinteilläkin vaalijansa. Amerikkalaisista harrastemoottoreista suurin osa on sitä ikäluokkaa, että niissä on nokka-akselit lohkossa ja venttiilit kansissa, joten niitä kutsutaan OHV-moottoreiksi. Myös SOHC nimitystä on käytetty esimerkiksi Fordin moottoreissa kertomassa, että molemmissa sylinterikansissa on vain yksi nokka-akseli. Toinen kahtiajako tulee nostimen alapään muodosta. OHV tulee sanoista OverHead Valve ja se erottaa moottorityypin sitä edeltävästä sivuventtiilimoottorista, jossa sekä nokkaakseli, että venttiilit sijaitsivat sylinteriryhmässä. Vaikka edellä todetaan laahurinostimen pohjan olevan tasainen, se ei oikeasti ole totta. Myöskään nokan kontaktipinta ei ole suora, vaan viettää toiseen suuntaan, eli on kalteva. Myös englannin kielessä on osalle useampi nimitys. Mikäli nostin ei pääse pyörimään, saattaa pohjaan kulua kolo siihen kohtaan, johon nokka osuu nostinta liikuttaessaan. Se voi olla tasainen liukupinta, jolloin puhutaan laahurinostimista tai nokan pintaa pitkin vierivät rullat, jolloin puhutaan rullanostimista. Nokka liikuttaa venttiilin nostinta Venttiilin liikkeen aikaansaaja on nokkaakseli. V8-MAGAZINE 57. . Usein puhutaan hydraulisista tai mekaanisista nokista, mutta nokat ovat toistaiseksi olleet kaikki mekaanisia, ja puhuttaessa hydraulisesta nokasta, tarkoitetaan nokka-akselia, joka on suunniteltu käytettäväksi hydraulisen välyksentasauksen omaavan venttiilinnostimen kanssa. K ansiventtiilit syrjäyttivät sivuventtiilit amerikkalaisissa autoissa pääosin 1930–1940 luvulla ja rakenne on monissa moottoreissa pysynyt samana tähän päivään saakka. Esimerkiksi 2019 mallin Chevrolet Corvetten 755-hevosvoimainen LT5-moottori on perinteinen OHV-moottori huolimatta siitä, että se on suorasuihkutteinen, eli hyvin modernia tekniikkaa. Pyörimisliikkeen tehtävänä on vähentää nostimen pohjan kulumista. Jos nostin on rullamallinen, se ei tietenkään saa pyöriä, vaan sen asento pitää olla Venttiilinjouset ja keinuvivut ovat venttiilikoneiston näkyvimmät osat. Nostin on usein vielä sijoitettu epäkeskoisesti nokkaan nähden, joten seurauksena tästä kaikesta on se, että nostin tekee pystysuuntaisen liikkeen lisäksi pyörimisliikettä. Kaiken kaikkiaan on siis valittavissa neljä erilaista vaihtoehtoa, joiden valinta usein riippuu siitä, paljonko moottorista on saatava tehoa ja paljonko sen kanssa on valmis tekemään huoltotoimenpiteitä. Nostimet jaetaan kahteen luokkaan riippuen siitä, sisältävätkö ne hydraulisen venttiilinvälyksentasauksen vai ovat niin sanottuja kovia nostimia, jotka vaativat erillisen välyksensäätöruuvin esimerkiksi keinuvivun päähän. Pohja on tehty yleensä hieman kuperaksi siten, että nostimen keskiosa on 1–2 tuhannesosatuumaa reunoja alempana, eli nostimen alapinta on kupera. OverHead Camshaft ja Double OverHead Camshaft. Siinä vaiheessa, kun moottoreissa nokka-akselit nostettiin nekin sylinterikanteen, alettiin moottoreita kutsua nimellä OHC tai DOHC. Nokkaan nojaavaa osaa kutsutaan venttiilinnostimeksi tai venttiilinnostajaksi. Keinuvivut voivat olla terästä tai alumiinia ja niiden kontaktipinta saattaa olla rulla kitkan pienentämiseksi ja sivuvoimien hillitsemiseksi. Myös työntötankomoottori on yleinen nimitys, sillä muissa moottorityypeissä ei käytetä vastaavia työntötankoja
Venttiilin nosto kasvaa siis samalla nokka-akselin nostolla seitsemän prosenttia. Työntötangot ovat yksinkertainen osa, joten niissä on yläpään hyvän voitelun lisäksi tärkeää vain se, että ne ovat sopivan pituisia ja riittävän paksuja. Keinuvivun pinta voi myös olla pallo, jolloin työntötangon yläpää on kuppimainen. Keinuvipu muuttaa liikkeen suunnan Kun nokka-akselin aikaansaama liike on välitetty sylinterikanteen, on sen suunta vielä ylöspäin ja venttiilien pitäisi kuitenkin aueta alaspäin. Eli keinuvipusuhteen lisääminen lisää venttiilin liikematkaa samalla nokka-akselin nostolla, mutta voima, joka venttiiliä Venttiilikoneiston geometrian kannalta on tärkeää, että työntötangon pituus on oikea ja sen seurauksena keinuvivun rulla kulkee yhtä paljon venttiilin keskikohdan molemmin puolin. Keinuvivun ja venttiilin kohtaamispiste liikkuu hieman sivusuunnassa venttiilin aukeamisen aikana, joten rulla estää, ettei tämä aikaansaa taivutusta venttiiliin. jollain tapaa lukittuna niin, että nokan ja nostimen rullan akselit ovat samansuuntaiset. Aftermarket-nostimilla tämä ylin kierroslukuraja on yleensä hieman korkeammalla kuin on ollut nostimissa silloin, kun harrasteauto on ollut uusi. Nykyään hyvin suosituksi vaihtoehdoksi ovat muodostuneet hydraulisella venttiilinvälyksentasauksella varustetut rullanostimet, jolloin huollontarve ei kasva, mutta nokka-akseleina voi käyttää jyrkempiä vaihtoehtoja. Koska työntötankoihin kohdistuu vain puristusvoimaa, on niiden vaurioitumistapa nurjahtaminen, eli päistä johtuvasta puristuksesta johtuen työntötanko taipuu keskeltä sivulle ja rikkoutuu. Keinuvipusuhde on hyvin usein 1,5:1 tai 1,6:1. Tämä varmistaa, että ylimääräistä kulumista ei tapahdu. Offset voi olla joko vasemmalle tai oikealle. Työntötangot välittävät paitsi voiman, niin usein myös voiteluöljyn keskellä olevan reikänsä kautta. Muista kiristää kaikki pultit ennen koneen kääntämistä! Joissain moottoreissa työntötangon ohjainlevyt eli guideplatet pitävät työntötankojen yläpäät oikeassa asennossa ja varmistavat, että keinuvivut eivät pääse kiertymään, vaan kontaktipinnat osuvat keskelle venttiiliä. Työntötangot välittävät voiman Lohkossa sijaitsevan nokka-akselin ansiosta jakopään ketju on lyhyt, mutta jollain se venttiilien vaatima liike on siirrettävä sylinterinkansiin ja sen tehtävän hoitavat työntötangot. Keinuvivut ovat nimensä mukaisesti keskeltä laakeroituja vipuja, joiden toiseen päähän kohdistuu työntötankojen liike, joka välittyy suuntaa ja useimmiten liikematkaa muuttaen toisesta päästä venttiilille. Voiteluöljy paitsi voitelee työntötangon yläpään kitkapintaa, niin myös jäähdyttää venttiilinjousta. . Näitä kutsutaan yksinkertaisesti rullakeinuvivuiksi. Mikäli käytetään jäykkyydeltään maltillisia venttiilinjousia ja matalia kierroslukuja, riittää hyvin ohut puikko hoitamaan työntötangon tehtävää, mutta jäykät jouset ja kierrosluvun kohotessa kasvavat massavoimat voivat ylittää työntötangon lujuuden. Keinuvipu myös kuljettaa voiman sivusuunnassa sylinterikansien välisestä solasta kansien keskellä sijaitsevien venttiilien kohdalle. Jos työntötangot vaihdetaan paksumpiin, on varmistuttava, että ne mahtuvat liikkumaan ohjainlevyjen hahloissa. Rullan pitäisi kuluttaa väri keskeltä venttiiliä. Niinpä kaikkein vaativimmissa kohteissa työntötangot ovat usein voimakkaasti tynnyrimäisiä, eli keskikohta on paljon tangon päitä paksumpi. Tangon päitä ei yleensä voi paksuntaa, koska nostimessa ja keinuvivun kupissa ei ole tilaa ja tila saattaa loppua kesken myös imukanavan kohdalla, jossa työntötankojen täytyy löytää reittinsä kanavien lomitse. Keinuvivut ovat hyvä keino lisätä nokka-akselin aikaansaamaa tehollista nostoa, sillä vaihdettaessa keinuvivun vipusuhde vaikkapa suhteesta 1,5 suhteeseen 1,6, niin jokaista nokka-akselin aikaansaamaa 0,1" nostoa vastaava venttiilin nosto muuttuu arvosta 0,15" arvoon 0,16". Nykyisissä OHV-moottoreissa käytetään rullanostajia ja ne vaihdetaan mielellään vanhempaankin moottoriin, mikäli halutaan käyttää rajumpia nokka-akseleita. Tässä vaiheessa on tietysti tarkastettava venttiilin ja männän välinen välys sekä venttiilikoneiston välykset, jotta ei satu kallista vahinkoa. Aikaisemmin tavallisimpana vaihtoehtona oli siirtyä hydraulisesta laahurinostimesta mekaaniseen rullanostimeen, jolloin venttiilivälyksen säätötarve astui mukaan kuvaan. Rulla vaatii myös vähemmän voitelua, joka on tärkeä asia, mikäli sylinterikannen voitelua rajoitetaan. Nurjahdusta voidaan estää käyttämällä lujempia tai paksumpia työntötankoja ja nimenomaan sellaisia, jonka keskikohta on paksumpi. Hydraulisilla rullanostimilla on kuitenkin omat rajoituksensa erityisesti korkean kierrosluvun suhteen ja niiden käyttämisessä voi olla seurauksena nostimen vuotaminen tai ylitäyttyminen. Mutta päiden paksuntamiselle ei ole tarvettakaan, sillä kuten todettua, nurjahtamista voidaan estää hyvin paksuntamalla keskikohtaa. Jo kouluajoilta muistamme vivuista sen, että mitä matkassa voitetaan, se voimassa hävitään. Jos vipu on laakeroitu päästään, kuten suurimmassa osassa nykyisistä eurooppalaisista ja aasialaisista autoista on toteutettu, niin silloin puhutaan paininvivusta. Nostimissa oleva työntötangon kuoppa sijaitsee yleensä keskellä nostinta, mutta joissain tapauksissa halutaan käyttää offset mallisia nostimia, jotta työntötangot mahtuvat kulkemaan leveiden imukanavien lomitse. Keinuvipu kiikkuu keskellä olevan tukipisteen ympärillä. Rullat pienentävät kitkaa ja vähentävät venttiiliin kohdistuvaa taivutusta. Uudemmissa moottoreissa on jo tehtaalta lähtiessään, ja vanhempiinkin saa hankittua aftermarket-osina keinuvipuja, joiden venttiilin puoleisessa päässä on rulla. 58 V8-MAGAZINE. Liikesuunnan muutos aikaansaadaan keinuvipujen avulla ja samalla voidaan haluttaessa vaikuttaa liikkeen suuruuteen valitsemalla keinuvipu, jossa on ykkösestä poikkeava vipusuhde. Ylitäyttyminen voi syntyä tilanteessa, jossa venttiilinjousen voima ei riitä pitämään venttiilikoneistoa aisoissa, joten nostimeen kohdistuva voima katoaa ja nostimeen pääsee liikaa öljyä. Rulla mahdollistaa venttiilin nopean avaamisen ja sulkemisen, minkä lisäksi kitka vierivällä rullalla on paljon pienempi kuin laahurinostimessa, jossa kontaktipinta liukuu nokkaa vasten. Työntötangot ovat ohuet puikot, jotka nojaavat alapäästään nostimien yläpintaan ja yläpäästään keinuvipujen kuppiin. Asian voi tarkastaa värjäämällä venttiilin pään mustaksi ja pyörittämällä moottoria muutaman kierroksen
Mikäli moottorissa käytetään sellaisia keinuvipuja, jotka eivät pääse kiertymään lainkaan sivusuunnassa, ei ohjainlevyjä pitäisi käyttää. Sanalle retainer ei oikein ole hyvää suomennosta, mutta lähes kaikista englanninkielisistä sanoistahan saa suomenkielisen lainasanan lisäämällä loppuun sopivan vokaalin ja lausuman sanan suomalaisittain. Vaihtaminen 1010 teräksisistä työntötangoista 4130 nuorrutusteräksisiin (CroMo) työntötankoihin lähes tuplaa työntötangon lujuuden. Kiilakulma on useimmiten 7°, mutta myös 8° ja 10° lukkoja on olemassa. Siinä jousta puristetaan sen asennuspituuteen ja testerin näytöstä voidaan lukea jousivoima. retainerissa. Kahden jousen taktiikka on viisaampi kuin yhdellä jousella toteutettu yhtä jäykkä ratkaisu. Joissain tapauksissa pienemmän massansa takia titaania. Ne myös keskittävät keinuvivun keskelle venttiiliä. Vaarana on sitten se, että männän tullessa ylöspäin, se osuu venttiiliin ja puhutaan ”mäntäohjatusta venttiilikoneistosta”, eli tuho on täydellinen. Lukon puoliskoiden väliin on aina jäätävä pieni rako, kun lukko on paikallaan. Tätä kutsutaan venttiilin kellumiseksi tai leijumiseksi. Kaikkein kovimpia tehoja haettaessa siirrytään lopulta akselikiinnitteisiin keinuvipuihin. Itse venttiilinjousen tehtävänä on pysäyttää venttiilin avautumisliike ja sulkea se siten, että kontakti venttiilikoneiston eri osien välillä ei katoa. Se laitetaan venttiilinjousen tilalle ja mikrometriä kierretään, kunnes se ottaa retaineriin kiinni. Itse teline on pultattu alkuperäisiin keinuvipukiinnikkeisiin ja usein eri sylinterien telineet on yhdistetty yhdysraudoilla toisiinsa. Näin saadaan kaikkein tukevin rakenne esimerkiksi Pro Stock -autoissa käytettäväksi. Mikäli halutaan käyttää jyrkempää nokkaa tai korkeampaa kierroslukua, on jousien oltava jäykempiä. Alumiinikansissa tämä on tärkeä ominaisuus. Niiden akseli on kiinnitetty kahdella pultilla vivun molemmin puolin erilliseen telineeseen. Myös tällöin saattaa seurauksena olla kontakti johonkin, mihin venttiilin ei kuuluisi koskea, tai ainakaan venttiilin ajoitus ei ole sitä, mitä on suunniteltu. Pieni pykälä lukon sisäpuolella ainoastaan kohdistaa lukon oikeaan paikkaan ja jousen puristusvoima kiilaa osat kiinni toisiinsa. Mikrometristä voidaan lukea suoraan uloimman jousen asennuskorkeus. Mikäli moottoriin vaihdetaan paksummat työntötangot, on myös mahdolliset ohjainlevyt, eli guide platesit vaihdettava sellaisiin, joiden aukot vastaavat työntötangon paksuutta. . Ohjainlevyjen kanssa on käytettävä hyvin kulutusta kestäviä, esimerkiksi pintakarkaistuja työntötankoja, koska muuten työntötangot kuluvat kyljistään. Hyvä ratkaisu on käyttää tuplajousia, jossa ulkojousen sisäpuolella on toinen, halkaisijaltaan pienempi jousi. Tässä tapauksessa ei tietenkään käy niin, että nokkaakselilta loppuisi voima, mutta jos voiman sijasta käytetään termiä rasitus, niin voidaan todeta, että muutettaessa keinuvipusuhdetta arvosta 1,5 arvoon 1,6, kasvavat työntötangon ja venttiilin nostimen rasitukset tuon seitsemän prosenttia. Myös lukon ja retainerin yhtenevästä kiilakulmasta sekä venttiilin ja lukon samasta halkaisijasta on oltava varmoja. Työntötangot ovat usein paksuudeltaan 5/16" tai 3/8", mutta paksumpiakin toki löytyy. Toinen helposti sattuva vahinko on se, että venttiili ei sulkeuduttuaan jää kiinni, vaan pomppaa irti seetistä. Jos rakoa ei ole, ei myöskään kiilavaikutusta pääse syntymään ja venttiili putoaa tuhoisin seurauksiin. V8-MAGAZINE 59. Jousi sulkee venttiilin Jos itse venttiileitä ei lasketa mukaan, niin viimeiset venttiilikoneiston osat ovat retaineri, venttiililukot, venttiilinvarren kumi ja venttiilinjouset. Näin varmistutaan siitä, että retainerin ja lukkojen avulla saavutetaan kiilavaikutus, joka pitää venttiilin kiinni. Kun jousta puristetaan vielä venttiilin noston verran, nähdään maksimi jousivoima. Jousen puristusvoima selvitetään venttiilin jousitesterin avulla. Jousen lukkokiiloja asennettaessa on pidettävä huolta, että lukkojen päiden väliin jää pieni rako. Retainerissa on muutamia asioita, jotka on syytä huomioida, mikäli on vaihtamassa sitä toisenlaiseen. Venttiilinjousella on olemassa joku ominaistaajuus, ja jos heräte, eli keinuvivulta tulevan puVenttiilin asennuskorkeus mitataan tietynlaisen mikrometrin eli hitemiken avulla. Siksi lukon ja retainerin kiilakulmat pitää olla samat. Tällöin saattaa olla tarpeellista vaihtaa moottoriin paksummat tai vahvemmasta materiaalista valmistetut työntötangot. Käytännössä liian pienellä venttiilin jousivoimalla voi käydä kaksi asiaa. Työntötanko ohjautuu jo pelkän keinuvivun avulla ja toisen ohjaimen käyttäminen saattaisi tehdä linjausvirheen, joka jumittaisi työntötangon. Selvitä siis, vaatiiko/salliiko käyttämäsi keinuviputyyppi ohjainlevyjen käytön. Niinpä kaikki harrastajat kyllä tietävät mistä osasta on kyse, kun puhutaan retainerista tai tuttavallisemmin retskusta. Ne ovat pieniä ”hattuja”, jotka tulevat venttiilin päälle mahdollistaen keinuvivun rullalle hieman leveämmän liikkumispinnan. avaa, vähenee samassa suhteessa. Näiden osien lisäksi jossain tapauksissa käytetään erillisiä lashcappeja itse venttiilin ja keinuvivun välisessä kontaktipinnassa. Moniin vakiomoottoreihinkin on saatavissa akselikiinnitteisiä sarjoja, mutta hinnat saattavat olla usein tuhansissa euroissa. Lukon halkaisijan on myös matchattava venttiilin halkaisijan kanssa. Syynä paremmuuteen on käyttäytyminen resonanssitilanteessa. Venttiilinjousen alapäässä saattaa olla myös teräksinen kuppi, joka paitsi estää jousen sivuliikkeen, se myös suojaa kantta jousen kuluttavalta vaikutukselta. Sisäjousen korkeudessa on otettava huomioon retainerin muoto. Ne vaativat tietenkin niille käypäisen retainerin. Ohjainlevyt pitävät työntötangot suunnassaan ja vähentävät työntötankojen taipumusta irrota keinuvivun kupista käytettäessä korkeita kierroksia. Venttiilinlukko pitää retaineria ja venttiiliä toisissaan lukon kiilavaikutuksen avulla. Retainerin ja venttiililukkojen materiaalina käytetään yleensä terästä. Venttiili ei pysähdy, vaikka liike keinuvivusta venttiilille loppuu
Pieni jousivoiman putoaminen voidaan vielä kompensoida shimmilevyjen avulla, kunhan varmistetaan riittävä välys jousen pohjaamisen estämiseksi. VINKKIÄ 5 1. Käytä asennuksessa oikeanlaista asennusrasvaa. 5. Jouset on usein kuulapuhallettu valmistuksen loppuvaiheessa, jotta niihin saadaan aikaan puristusjännitys. Coil bindiin on jäätävä välystä vielä sellaiset 0,050"–0,060", eli se 0,010" jokaisen langan väliin. Venttiilikoneiston osien massa vaikuttaa voimakkaasti nokkaakselin kulumiseen ja rasitusten vähentämiseksi osien täytyisi olla mahdollisimman kevyitä. Hydraulisten välystentasaajien esijännitys on myös säädettävä valmistajan ohjeiden mukaisesti. Suoran sylinterimäisen jousen sijasta voidaan käyttää kartiokasta tai ”kekomaista” jousta, jolloin jousen yläpää on kapeampi. Laskuissa on huomioitava, että sisempi jousi ei kosketa retaineriin samalle tasolle kuin ulkojousi, vaan sen asennuspituus jää hieman ulkojousta lyhemmäksi. Käytetyt laahurinostimet tuhoavat nopeasti uuden nokka-akselin. Puristusjännitys vähentää tehokkaasti väsymismurtumien todennäköisyyttä. Kun jousta puristetaan vielä venttiilin noston verran kasaan, saadaan selville maksimijousivoima, joka sulkee venttiilin nokan maksiminoston jälkeen. Kun asennuskorkeus on tarkastettu hite miken avulla, voidaan venttiilin seetipaine tai oikeammin sanottuna seetivoima mitata venttiilinjousitesterillä. 3. 2. . 60 V8-MAGAZINE. 4. Se on yleensä mahdollista vain laittamalla venttiili paikalleen pelkän sisäjousen avulla, jolloin välyksen pystyy tarkastamaan. Jos rakoa ei ole, on lukko liian suuri, eikä se pysty aikaansaamaan kiilavaikutusta, jolla venttiili pysyy kiinni retainerissa. Tarkasta myös retainerin ja venttiilin varsikumin välinen välys sekä keinuvivun vapaa liikkuvuus. Jousilankojen väliin on jokaiseen jäätävä vähintään 0,010" välys. Mikäli eri venttiileillä on jousilla erilaiset asennuskorkeudet, voidaan ne shimmata samaan tasoon jousten alle tulevien ohuiden shimmilevyjen avulla. Liian pienen lukon tunnistaa siitä, että lukon keskikohta ei myötäile venttiilinvarren pintaa, vaan siihen jää rako. Myös jouset on nokan tavoin ajettava sisään käyttämällä moottoria käyntilämpimäksi ja antamalla sen jäähtyä. Varmista, että venttiililukon puoliskoiden väliin jää pieni rako. Sisemmän jousen puristusvoima on toki kovin heikko, mutta aivan täysin ei tuplajousi poistu yhden jousen tapaan pelistä resonanssitilanteessa. Sylinterimuodosta poikkeavan jouSäädä venttiilin välys sopivaksi. Kun vaihdat nokka-akselin uuteen, vaihda aina samalla uudet laahurinostimet. Varmista öljynpaine ja tee nokan ja muiden osien sisäänajo valmistajan ohjeiden mukaisesti. Kun tästä asennuspituudesta vähennetään venttiilin nosto, on lopputuloksen oltava suurempi kuin jousivalmistajan ilmoittama jousen coil bind. ristusvoiman taajuus on sama kuin jousen ominaistaajuus, niin jousi resonoi ja menettää voimansa täydellisesti. Siinä jousi retainereineen laitetaan puristimen väliin ja jousen pituudeksi säädetään asennuspituus, jolloin testerissä olevasta voimamittarista nähdään venttiiliä kiinni puristava voima. Jouseen kohdistuu väsyttävä kuormitus, joten kaikki kolhut ja naarmut jousen pinnassa helpottavat väsymismurtuman kehittymistä. Tämä voidaan tarkastaa esimerkiksi tuon paksuisella paperiliittimellä tai muulla ohuella rautalangalla, mutta välys on muistettava tarkastaa myös sisemmästä jousesta. Tällöin kuvaan tulee sisäjousi, jonka ominaistaajuus on eri kuin ulkojousella, joten jouset eivät resonoi samanaikaisesti. Se voi olla esim. Mikäli on käytettävissä mittari, jolla jousipaine voidaan mitata kannen ollessa paikallaan, kannattaa jousipaine tarkastaa sisäänajon jälkeen. Nostimen ja työntötangon massat vaikuttavat rasituksiin vähemmän kuin ne osat, jotka ovat keinuvivun toisella puolen. Jousten kanssa työskennellessä olisi muistettava, ettei niitä saisi kolhia esimerkiksi sisäjousen erottamisen yhteydessä. Jousen pohjaamista kutsutaan coil bindiksi, ja sen estämiseksi on maksimaalisen noston tilanteessakin jokaisen jousilangan väliin jäätävä välystä vähintään 0,010". Jousen alapää on aina paikoillaan, joten sen massalla ei ole niin väliä, mutta kapeampi yläpää mahdollistaa kevyemmän jousen. Venttiilin asennuskorkeus, eli jousen pituus venttiilin ollessa kiinni tarkastetaan venttiilinjousimikrometrillä, eli hite mikellä. Tarkasta, ettei venttiilinjousi pohjaa maksiminousulla. Oikea asennuskorkeus Venttiilinjousen pohjaamisen estäminen on erittäin tärkeä asia. Jousien kierteiden väliin ei jätetä turhaan tilaa, ja jos venttiilin nousua on muutettu vaikkapa keinuvipusuhdetta muuttamalla, on pelko jousen pohjaamisesta aiheellinen. seuraavan lainen ”ensin välykset pois ja sen jälkeen 1/2–3/4 kierrosta säätöruuvia kiinnipäin”. Näin voidaan varmistua, ettei jousia ole katkennut tai kuoleentunut heti alkuunsa
Muuttumaton välys ei toki takaa kunnossa oloa, mutta muuttunut välys takaa sen, että kaikki ei ole kunnossa. Venttiilikoneiston valinta, asennus ja kunnossapito ovat yksi tärkeimmistä moottorin elinikään vaikuttavissa seikoista. Mutta siihen sijoitettu raha ja aika ovat sijoitus tulevaisuuteen ja pitkään ikään. Nostimien välissä voi olla myös linkkitanko. Laahurinostimen pohja ei ole suora, vaan hieman kupera. Suuri määrä USA-purkuautoja Uudet peltivanteet edullisesti Voiteluaineet ja kemikaalit Nopeat toimitukset tilaustavaralle USA:sta HÄMEENLINNA: UUDET JA KÄYTETYT OSAT + POSTIMYYNTI PIETILÄNTIE 1-3, 13130 HML, PUH: 03-61 50 50 AVOINNA: ARK 9-17 PIRKKALA: UUDET OSAT + KÄYT NOUTO PURUTIE 47, (PARTOLA) PIRKKALA, PUH: 03-266 2818 AVOINNA: ARK 10-18 VANTAA: UUDET OSAT + KÄYT NOUTO TIILITIE 16, 01720 VANTAA, PUH: 09-2210 0024 AVOINNA: ARK 8:30 17:30 www.southwesttrade.fi Tarvikevaraosat huoltoon ja korjaukseen Alkuperäisvaraosat GM, Chrysler, Ford USA Uudet ja käytetyt korin osat suuri varasto Ruostekorjauspellit suoraan varastosta Purkuosat,koneet,vaihteistot,jne. . Nostimen ja työntötangon massat eivät ole niin ratkaisevia, mutta keinuvivun toisella puolella olevien massojen vaikutus kerrotaan keinuvipusuhteella, kun rasituksia lasketaan. Ennakkotarkastuksilla estetään vaurioita Monet kiihdytysautovarikolla vierailleet ovat havainneet moottorimiesten tarkastavan venttiilivälyksiä joka lähdön jälkeen. Hieman vähemmän viritetyillä moottoreilla huolto typistyy pikemminkin vain osien kunnon tarkastamiseen. sen kanssa käytetään myös pienempihalkaisijaista retaineria, jolloin jousen sekä retainerin massa on pienempi. Joka tapauksessa muutaman jousen joutuu vaihtamaan joka lähdön välissä, joten moottorimiehelle ei kisaviikonloppu ole yleensä tylsä. Suuri määrä USA-purkuautoja Uudet peltivanteet edullisesti Voiteluaineet ja kemikaalit Nopeat toimitukset tilaustavaralle USA:sta HÄMEENLINNA: UUDET JA KÄYTETYT OSAT + POSTIMYYNTI PIETILÄNTIE 1-3, 13130 HML, PUH: 03-61 50 50 AVOINNA: ARK 9-17 PIRKKALA: UUDET OSAT + KÄYT NOUTO PURUTIE 47, (PARTOLA) PIRKKALA, PUH: 03-266 2818 AVOINNA: ARK 10-18 VANTAA: UUDET OSAT + KÄYT NOUTO TIILITIE 16, 01720 VANTAA, PUH: 09-2210 0024 AVOINNA: ARK 8:30 17:30 www.southwesttrade.fi V8-MAGAZINE 61. Näin toimitaan toki vain nopeimmissa ryhmissä. Vaikka laahurinostimien on pyörittävä, eivät rullanostimet saa missään nimessä pyöriä, vaan rullan akselin on oltava nokka-akselin suuntainen. Vaurio voi olla havaittavissa lähdön jälkeisessä välyksentarkastuksessa jo ennen kuin se aiheuttaa enemmän tuhoa. Jos taas välys pienenee, on venttiili todennäköisesti uponnut seetiinsä. Joissain linkkitangoissa on merkintä asennussuunnasta, sillä linkin asentaminen ylösalaisin johtaa linjausvirheeseen ja nokan nopeaan kulumiseen. Myös venttiilin jousipaineet tarkastetaan nopeimmissa ryhmissä joka lähdön jälkeen. Tarvikevaraosat huoltoon ja korjaukseen Alkuperäisvaraosat GM, Chrysler, Ford USA Uudet ja käytetyt korin osat suuri varasto Ruostekorjauspellit suoraan varastosta Purkuosat,koneet,vaihteistot,jne. Mikäli nokan pinta, nostin, työntötanko tai keinuvipu antautuu, niin seurauksena on usein välyksen äkillinen kasvaminen. Pyöriminen estetään esimerkiksi kahden nostimen väliin tulevalla hahlokappaleella tai nostimen sivussa olevalla kiilalla, joka osuu nostimen pesässä olevaan uraan. Jouset voivat katketa äkillisesti tai niiden jousivoima kuoleutuu hitaammin muutaman lähdön kuluessa. Venttiilikoneiston massanhitaus yhdessä jousivoiman kanssa vaikuttaa siihen, millaiset voimat venttiilikoneistoon ja ennen kaikkea nokan ja nostimen väliseen kontaktipintaan kohdistuu. Samalla mekaanikot tarkastavat silmämääräisesti koko venttiilikopan sisällön, ja monesti murtumassa oleva keinuvipu on havaittu jo ennen kuin se katkeaa kokonaan. Kyse ei ole siitä, että välykset muuttuisivat jatkuvasti ja ne kaipaisivat säätöä, vaan välyksen tarkastus on hyvä keino varmistaa, että kaikki on kunnossa. Mitä enemmän moottorista halutaan tehoa, sitä enemmän venttiilikoneisto vaatii huoltoa. Nokanvaihdon yhteydessä on aina myös vaihdettava uudet laahurinostimet. Myös nokan pinta on kalteva, jolloin näiden yhteisvaikutuksena aikaansaadaan nostimen pyörimisliike, joka vähentää pintojen kulumista
Ulkoasu on kuin suoraan 80-luvun alusta, jolloin maantielaivaa ulkoilutti sen aikanaan rakentanut hankolainen Tom Fröman. Pontiac Bonneville 4d HT Brougham 1965 Otalampilaisen Kari Lempiäisen Bonneville on tuttu auto monelle pitkänlinjan jenkkiautoilijalle. TEKSTI JA KUVAT KAI SALMIO PALUU Hottentotiksi 62 V8-MAGAZINE
Näin tien päällä näkyy kesäisin useampia perät pilvissä kulkevia nykypäivän hottentotteja. Nykyasu on kuitenkin tämänhetkisen omistajan aikaansaannosta, joten tässä Hottentotiksi V8-MAGAZINE 63. . Hottentotit ovat viimeisten vuosien aikana nostaneet jälleen päätään, ja mikä ilahduttavinta, monet nuoren polven harrastajat ovat löytäneet oman sisäisen hottentottinsa. Näitä vehkeitä tuli aikanaan itse nähtyä kartsalla ja ne jättivät moniin nuorukaisiin lähtemättömän vaikutuksen. Toki jokunen yksilö on säilynyt samassa asussa vuosikymmenet, mutta niiden lukumäärä on melko vähäinen. Kuvien Bonnevillen hottentottijuuret juontuvat juuri 80-luvun taitteeseen, jolloin auto oli kutakuinkin nykyisen oloinen. Muutama näistä päätyy myös esiteltäväksi lehden 40-vuotisjuhlavuoden aikana. H ottentottiasuiset jenkit ovat parasta lääkettä nostalgian kaipuuta sairastaville jenkkiautoilijoille. Kuulun ehdottomasti tähän monenkirjavaan joukkioon, joille motiivimaalattu bensatankki ja banjokoppa, toimivat kylkiputket, taivaisiin nostettu perä, tupla-antenneissa roikkuvat ketunhännät, Back Off -roiskeläpät sekä slottivanteet ovat parasta täsmälääkettä. Juuret 70–80-lukujen taitteessa 70-luvun lopun ja 80-luvun alun aitoja hottentotteja näkee enää harvakseltaan
Koriin ei tarvinnut hitsata ainoatakaan paikkaa, mutta rungon takaosalle jouduttiin näyttämään hitsipilliä. Tom ja Juba kävivät reissun aikana moikkaamassa myös joitain Juban tuttuja, joilla oli tapana ajella isokoppaisilla Chryslereilla kovaa jäisillä ja lumisilla metsäteillä. 64 V8-MAGAZINE. – Hangossa alkoi yllättäen eräänä 70-luvun lopun talvena pyörimään '66 Buick Riviera. Miehellä on haussa vastaavat putket, jollaiset autossa oli Frömanin omistusaikana. Juba tunnettiin myös siitä, että hän on yksi ensimmäisistä kotimaisista motoristeista, joka rakensi pitkäkeulaisen kopterin. Välillä autossa sai olla kylkiputki ainoastaan kuljettajan puolella. Tom kertoo tämän auto olleen ensimmäinen ns. Kori nostettiin pois rungolta, minkä jälkeen sekä runko että koppa hiekkapuhallettiin. Sivuputket olivat molemmin puolin kylkiä aika ajoin jopa punainen vaate viranomaisille. Neidolla on ympärivuotisessa käytössä mattamusta '77 Chevrolet Nova kuutosella ja automaatilla varustettuna. Imusarja ja kaasutin (Edelbrock 650) tuli kuitenkin vaihdettua. Bonneville nähtiin lehden sivuilla viimeksi 35 vuotta sitten (V8 5/83), kun Tom lähetti pienen tarinan ja muutaman kuvan ”Lukijoidemme omat” -palstalle. Bonnevillen 389-kuutiotuumainen moottori käytiin läpi perusteellisesti. Välillä näitä papereita joutui näyttämään tien päällä virkavallalle, siksi säilytin niitä aina auton hansikaslokerossa. Broughamissa oli jo tehtaalta lähtiessä prameampi sisusta kuin perus-Bonnevillessa. Komeuden omisti Juba Nuorimaa, johon oli suorastaan pakko tutustua, koska saman henkisyys oli luettavissa molempien otsilta. . Ratti oli läpinäkyvä ja varustettu tilt-toiminnolla, kertoo Tom. Näin perä nostettiin kohti pilviä, alustan eri kokonaisuuksia maalattiin erisävyisillä väreillä ja lakoilla, sivuputket ruuvattiin paikoilleen ja kaiken kruunasi näyttävä musta flakemaalaus. harjoitteluauto, johon hän teki perusteellisen viriremontin, minkä jälkeen auto kulki kuulemma kuin ohjus konsanaan. Melkoista sähläämistä viranomaisten toimesta silloisessa Kekkoslandiassa. Kuinka oikeassa Tom olikaan tuolloin! – Meillä oli autoissa myös LA-puhelimet, joita hyödynnettiin varsinkin öisin, kun otettiin mittaa toisistamme suoran pätkällä. Perän yhteyteen tuli asennettua myös antihop barsit ja Yhdysvalloista hankitut taka-akseliin kiinnitettävät ladderbars-tukiraudat, joilla saatiin eliminoitua taka-akselin vääntymistä kiihdytettäessä. Etuakselistolle asennettiin myös kilpakäyttöön tarkoitetut pallonivelet, jotka sopivat nimenomaan perä taivaissa kulkevaan kiesiin. Auto rakennettiin juuri siihen tyyliin, mikä oli valloillaan hottentottivuosina. Bonnevillessä on edelleen 389-kuutiotuumainen orkkiskone, jota Karin ei ole toistaiseksi tarvinnut avata sen enempää. Bonnevillen uljas ulkonäkö teki heti suuren vaikutuksen, joten ostopäätöstä ei tarvinnut pähkäillä pitkään, muistelee Tom Fröman. Sytytys muutettiin samalla kärjettömäksi. Lähdimme tutustumaan autoon heti seuraavana viikonloppuna. Saatekirjeessä hän kiteytti autonsa ideologian seuraavasti: ”Kuvilla haluan osallistua keskusteluun siitä, etteikö neliovisestakin jenkistä voisi rakentaa persoonallista autoa”. Sisusta oli aitoa nahkaa ja upeata kullanhohtoista kangasta. Paikka oli hyvin erikoinen Tomin muistikuvan mukaan. Ilmassa oli suuren talviurheilujuhlan tuntua, koska elohopea oli laskenut 30 astetta miinuksen puolelle. Kotkalle viranomaishyväksyntä Pontiac otettiin työn alle heti, kun kevät näyttäytyi nurkilla. Bonnevillessa on nyt Karin ideoimat kylkiputket, joiden suojapelleistä löytyy tähtiä. Toisinaan ne hyväksyttiin ja toisinaan taas ei. Lupa koski myös konepeltiin iskettyä ”American Eagle” -nokkamerkkiä. – Olin saanut autorekisterikeskukselta virallisen luvan käyttää autossani toimivia kylkiputkia. Tom luopui autosta 1986, jolloin Pontiac siirtyi Salon seudulle, missä se tiettävästi vietti aikaansa aina siihen asti, kunnes se siirtyi Otalammelle. Ja kun motapauksessa on kyse enemmänkin jonkinmoisesta hottentotti-kloonista tai -tribuutista. Autossa oli jossakin vaiheessa myös Tri-Power eli kolme kaksikurkkuista kaasutinta käsittävä kokonaisuus. Meistä tuli lopulta hyviä ystäviä ja kerran hän mainitsi ohimennen eräästä lappeenrantalaisesta Bonnevillesta, joka sattui olemaan kaupan. Yksi auto meni kilometrin verran meitä edelle ja toinen auto jäi vastaavasti saman verran meidän taakse. Takapään noston yhteydessä nostettiin myös etupäätä eräänlaisella nostosarjalla. Vanteiksi valikoituivat Keystonen 5-puolaiset ja renkaiksi Pos-ATractionit. Se ei toki vähennä auton kiinnostavuutta tippaakaan, koska Poncholla on kuitenkin takana aito hottentottihistoria, joka alkoi Hangossa 70-luvun lopulla. Bonneville pistettiin heti cruisailun jälkeen talvisäilöön odottamaan kevään ja lämpimämpien säiden saapumista. Roiskeläppien V8-Magazine -aiheiset maalaukset ovat Karin 23-vuotiaan tyttären käsialaa
Sadulta löytyy itseltään '88 Buick Riviera. Kari suoritti pohjatöiden lisäksi myös ruiskutusBonneville on papereiden mukaan '66, mutta kojetaulustakin näkee, että kyse on '65:sta. Kyljistä oli lohkeillut muutama kittipala, joten ylimaalaus tulisi myös ajankohtaiseksi. V8-MAGAZINE 65. Sisustan ”parasta ennen päivä” oli jo menneen talven lumia, mutta kohde oli muuten riittävän mielenkiintoinen jo historiansakin puolesta, joten kaupathan siitä lopulta väännettiin, muistelee Kari hymyssä suin. Näin päätin palauttaa auton takaisin hottentottiasuun. Kuusvitosessa on nopeusmittarin vierellä kolme pyöreää mittaria, kun vuotta uudemmassa ne ovat neliönmalliset. . Kun aloin nassikkana lukemaan Veekasia, vallitsevin trendi oli tuolloin perän nosto ja muut aiheeseen kuuluvat tilpehöörit. – Vielä ostohetkellä en ollut varma mihin suuntaan alan jalostamaan Bonnevilleä. Talon emäntä käyttää Pontiacia mielellään kesäisin kauppareissuillaan. Bonneville jäi vielä Saloon, mutta se toimitettiin kaverin toimesta myöhemmin lavettiautolla Otalammelle. Pian yksi tuttu soitti Salon suunnalta ja antoi vinkkiä sikäläisellä Hiskillä olevasta ajokuntoisesta, mutta päivitystä tarvitsevasta Pontiacista. Alusta alkaen oli selvää, että tiedossa olisi runsaasti peltihommia. Sain autosta vanhoja valokuvia, jotka edesauttoivat päätöksen syntyä. Mies pisti sanan kiertämään, jotta oli etsimässä jotain sopivaa kohdetta talli-iltojen iloksi. Broughameja tuli uutena Suomeen tiettävästi vain kaksi autoa. Talven tultua se otettiin työn alle. Puskaradio toimii Bonneville kulkeutui Karille ikään kuin puskaradion toimittamana. Missä lie nykyään. Moottori ei käynyt kunnolla ja jarrut olivat enemmän tai vähemmän kadoksissa. Kyseisen numeron hankinta on jäänyt ikuisesti takaraivoon, koska jouduin pummaamaan vanhemmiltani rahaa saadakseni R-kioskin ikkunassa paistatelleen lehden itselleni, huomauttaa Kari, jonka lehtitilaus on kestänyt jo reilusti yli kolme vuosikymmentä. Peltitöiden jälkeen olivat vuorossa mittavat valmistelutyöt maalausta varten. Ostin ensimmäisen aviisin 1982, minkä jälkeen siirryin tilaajaksi. Peltityöt olivat Karille helppoa kauraa, koska näitä töitä oli tullut tehtyä leivänkin eteen. – Elettiin syksyä 2013, kun kävimme emännän kanssa tutustumassa Bonnevilleen. Oi niitä ihania aikoja, huokaisee Tom. Toinen näistä oli aikanaan edesmenneen Aulis Pakulan perustamassa Svartvikin automuseossa. Vinyylikattoa painellessa oli helppo todeta, että korroosio oli vieraillut korkeuksissakin hyvällä ruokahalulla. lemmat ilmoittivat, ettei muita autoja ollut näköpiirissä, siirryimme kahden auton kera rinta rinnan baanalle ja hetken päästä iskettiin lämä tiskiin, ja sitten otettiinkin mittaa miehestä
Takaikkunan pielukset olivat rapeammassa kunnossa kuin hapankorppu konsanaan. Pian Kariin otti yhteyttä korsolainen autokorjaamo Jormakan Korjaamo Oy, joka tarjosi miehen alulle mahdollisuuden siirtyä alalle. Kari Lempiäisen kädet syyhysivät loppuvuodesta 2013 siihen malliin, että jotakin puuhasteltavaa oli löydettävä tulevan talven selättäjäksi. Hänelle taisi selvitä vasta myöhemmin, että olin sopinut jo alustavasti oppisopimuksesta autokorjaamon kanssa ennen kevätjuhlien aikaa. Moottoripyörätkin ovat aina kiinnostaneet, joten niidenkin parissa on tullut myös ropailtua. Hänen perheensä asui aikoinaan Tikkurilassa, vain kilometrin etäisyydellä Tikkurilan jäähallista, missä järjestettiin historian ensimmäinen American Car Show vuonna1978. Opinto-ohjaaja oli ollut tuskissaan, kun en ollut hakenut mihinkään jatko-opintoihin. Tätä ennen Kari oli päässyt puikottamaan jo isänsä henkilömallin '77 Capricea, joka taisi lopulta olla enemmän Karin kuin isänsä käytössä. Takapaneeli oli myös läpeensä ruosteessa, joten takaosaan jouduttiin nikkaroimaan uutta peltiä isolta alueelta. Kun vanha vinyyli repäistiin pois katosta, karu totuus tuli silmien eteen. Italovisiitin jälkeen oli aika siirtyä jenkkiautoilijaksi, kun tontille hankittiin Chevrolet Caprice piilofarkku. Salosta löytyi '65 Bonneville, joka koki uudelleen syntymisen miehen ansiosta. 16-vuotiaana Kari ilmoitti useampaan autokorjaamoon, että nyt olisi tarjolla innokas autoharrastajanalku. Projektivai heita hommat omakätisesti. Siinä tuli samalla huollettua parisuhdettakin. Bonneville oli uutena tiettävästi jonkun konepajan käytössä. Ruoste oli tehnyt tehtävänsä, kun kyljistä ”rapsutettiin” pois kittiä. Vinyylikaton asentaminen hoidettiin myös kotivoimin. 66 V8-MAGAZINE. Takapyöränkaaret olivat myös ruosteen raiskaamat. Hänellä ei ollut aikaisempaa kokemusta autojen korjaamisesta, mutta nuorukaisella oli palava halu päästä rasvamonttuun. Polttoainetankin jenkkilipputeema on Karin käsialaa. ylivuotisena 1966. – Aloitin duunit autokorjaamolla heti seuraavalla viikolla, kun olin päättänyt peruskoulun. Tässä paikassa Kari vietti seuraavat 13 vuotta ja valmistui sinä aikana autonasentajaksi oppisopimuksella. Peruskoulusta rasvamonttuun Karin kulkua jenkkiautoilijaksi avitti osaltaan myös ympäristö. Bonneville alkaa olla valmis ottamaan vastaan uuden pintamaalauksen, jonka Kari ruiskutti itse. Tällaista urakkaa ei oltu aikaisemmin tehty, mutta tekemällä oppii. Nuori mies ei ollut ronkeli autojen suhteen, joten välillä rakennettiin myös euroautoja, kuten '80 Bmallin Ascona. Kesäloman väliin jääminen ei harmittanut pätkääkään, koska into oli vaan niin suuri, huokaisee Kari, jonka ensimmäinen auto oli 18-vuotiaana hankittu 70-lukulainen Fiat Mirafiori. Alustan kirjava väriskaala on perua Frömanin ajoilta, jolloin värikkäät alustat olivat enemmän sääntö kuin poikkeus. Metallikiteet hän sai hankittua Hyrylästä. Uutta peltiä iskettiin myös helmoihin aina perään saakka. . . Auto ensirekisteröitiin ns
Myyntipaikkavaraukset: mobiilimaki@tsmry.. mm.: – Peltiosat – Kumitiivisteet – Alusta – Tekniikka – Sisusta – Lattiamatot – Puskurit – Race-osat – Kendall öljyt www.sepponiemensivu.fi Seppo Niemensivu, puh. EBAY Osta suoraan ilman välikäsiä! Tapani Iivanainen Usan suunta +1561 632-5154 Seija Iivanainen ’’ +1561 632-5153 Office ’’ 1 803 796 5183 E-mail benzboy@benzboy.com Automaattivaihteistojen erikoisliike Hiihtotie 7 B, 01280 VANTAA Puh. 0400 591 428 Ojantie 24, 28130 Pori WWW.BENZBOY.COM EXPORT USA Jo 15 vuoden kokemuksella Konttikuljetukset, lentorahdit ym. 09-302847 / 050-3305780, fax 09-3401073 e-mail: jaakko.husso@pp.inet.fi Su 4.3.2018 klo 8-15 Turun Messukeskus Ajoneuvoharrastusja keräilytapahtuma Turun Seudun Mobilistit ry www.tsmry.. Myyntipaikkavaraukset Ajoneuvohuutokauppa klo 14.00 Liput 7,(+ messukeskuksen parkkimaksu 6,-) since 1978. V8-MAGAZINE 67 -Vakioputkistot-Virtaavat viritysputkistot-Peltisarjat-Taivutukset mallin mukaan-Räätälöinnit suoraan autoon-Räätälöidyt vaimentajat-Myös tuurnataivutus ja RST-Katalysaattorit-Keraamiset pinnoitteet-Pinnoitustyöt kaikkiin osiinMARTELIUS-EXHAUST OY 02-856 616 www.martelius.com PAKOPUTKET USA-AUTOIHIN 40-LUVULTA ALKAEN Alkuperäisja tarvikeosat amerikkalaisiin automerkkeihin. AMERIKAN autot, 4X4 Pick upit, moottoripyörät, varaosat, tuning, erikoisvanteet
Molemmat lapset ovat mukana ja Helmi-tytär ajaa itse kilpaa junior-dragsterilla. Ossin mielestä kiihdytysajot ovat perheen yhteistä harrastamista. – Minua ei kiinnosta kalastaminen, eikä golf, vaikka nekin ovat hyviä harrastuksia. Poika puolestaan odottelee kuumeisesti vaadittavan seitsemän vuoden minimi-ikärajan täyttymistä ja pääsyä kilpurin rattiin. Varsin mielenkiintoista onkin tässä yhteydessä, tai pikemminkin kaiken tämän varjossa ollut havaita Ossin suuri kiinnostus kiihdytysautoilun suuntaan. Suomeen hän palasi perheineen vuonna 2014, ja silloin hän päätti siirtyä kiihdytysajon pariin. Silloin kun minä harrastan, se on toki ihan erilaista kuin työnteko. Etenkin, kun ajaminen liikkuu vielä harrastepohjalla, eikä kilpailla missään jatkuvaa ruuvaamista vaativissa FIA:n alaisissa Pro-ryhmissä. Jos olen töissä DTM-tiimissä, tai ollessani F1tiimissä, siellä työntekoon liittyy melko suuri stressi oman työnteon kautta suoriutumiseen. Ne hetket kun ajetaan kilpaa, ne ajetaan tosissaan, mutta muuten sen ulkopuolella otetaan rennosti ja nautitaan elämästä. Innostusta häneltä löytyi ihan siihen pisteeseen asti, että menneen 2017 (myös 2016) kisakauden hän kilpaili FHRA:n SM-sarjassa omakohtaisesti Super Pro ET -ryhmässä hienolla punamustalla Altered-mallisella autolla. Ossi oli ennättänyt jo 2000-luvun alkupuolella käydä katsomassa muutamia NHRA:n kisoja muun muassa Pomonassa Kaliforniassa ja Las Vegasissa Nevadassa. Hän työskenteli 15 (14) vuoden mittaisen ajanjakson eri F1-tallien leivissä ja on sittemmin jatkanut DTM-autojen parissa. O ssi Oikarisen nimi alkaa olla melko lailla tuttu useimpien moottoriurheilua seuraavien suomalaisten korvissa. Näin Ossi katsoo perheen kesken vietettyjen kisaviikonloppujen olevan merkittävällä tavalla erilaisia verrattuna työntäyteisiin DTM-viikonloppuihin. Mutta miten ihmeessä autourheilun ylimmällä portaalla mittavan urakan tehnyt insinööri oikein päätyi harrastamaan kiihdytysautoilua. Joissain muissa lajeissa käy melko usein niin, Super Pro ET Altered HARRASTAMISTA Otetaanpa selvää, että mikä saa moottoriurheilun ylimmällä huipulla pitkään työskennelleen insinöörin tarttumaan kiihdytysauton ohjaimiin. Kiihdytysvarikolla ja omaan kilvanajoon liittyen ensisijainen tavoitteeni on se, että meillä on hauska viikonloppu. Viimeiset pari vuotta hän on muiden tehtäviensä ohessa vielä toiminut television maksukanavien puolella asiantuntijakommentaattorina F1-lähetyksissä. Ossi kertoo vielä, että vaikka kiihdytyskisoissa ollaan moottoriurheiluvarikolla, hän kokee olevansa poissa normaalista työelämästään, mikä merkitsee hermolepoa. Hän näki miten sikäläiset ammattilaistiimit toimivat ja miten suuren mittakaavan toiminnasta siellä on kyse. TEKSTI JA KUVAT HEIKKI MALINEN Moottori on Moparin sukua edustava 519-kuutiotuumainen Koffels Place B1-isolohko. Eli jos minä harrastan kiihdytysautoilua, se on sitten sitä mistä minä tykkään. Hyvä asia on myös se, että lajista löytyy ryhmiä ihan junnuista alkaen, joten kaikenikäisille löytyy omat ajomahdollisuutensa. Kipinä Räyskälän ajoilta Ossi kertoo aina olleensa kiinnostunut lajista, ja käyneensä ensimmäisen kerran katsomassa kiihdytysautoja Räyskälässä jo vuonna 1986. Työtehtävät formuloiden parissa ajoittuivat pitkälti viikonloppujen ympärille, eikä Ossilla ollut Italiassa ja Saksassa asuessaan realistisia mahdollisuuksia hankkia harrastuksen vaatimia tiloja. Perhe paikalla Kiihdytyskisoissa Ossi kertoo olevansa paikalla koko perheen voimin. Siitä lähtien kiinnostus vain kasvoi ajan myötä. Ennen oman kuskinuran alkua hän ennätti vielä kotimaassa tutustua kisaturistin roolissa sekä Alastaron että Motoparkin ratoihin, samoin Tierpin rataan Ruotsissa. Vajaan parinkymmenen vuoden mittaiseksi venähtänyt ulkomailla asuminen kuitenkin vaikeutti, tai pikemminkin teki liki mahdottomaksi omat harrastusmahdollisuudet. Rentoa 68 V8-MAGAZINE. – Olen siinä määrin onnellisessa asemassa, että saan tehdä sitä mistä tykkään, ja harrastukseni on työni. Ossi ei pidä kiihdytysajoa lainkaan niin vakavana kuin monia muita lajeja, missä harrastajille luodaan kovat paineet suoriutua päästäkseen lajissa eteenpäin. Hän painottaa vielä, että ei voi mitään kiihdytyskisoja kohtaan liittyvään kiinnostukseensa. . Silti kilpaileminen ei ole niin intensiivistä, etteikö aikaa jäisi kaikkeen muuhunkin
Super Pro ET Altered V8-MAGAZINE 69
Alteredin etuakselilta ei löydy jarruja. Ossi on muutenkin pitänyt ryhmävalintaansa oivallisena. Ari Pietilän nykyinen päämekaanikko Mikko-Ville Kalevi on myös tarjonnut apuaan omien kiireidensä lomassa. Ossi kertookin Helmi-tyttärensä nauttivan ajamisesta, ja että tyttärestä on kiva olla paikanpäällä kisoissa. . Onko Ossi kyennyt tuomaan kiihdytysharrastukseensa mukaan mitään oman palkkatyönsä suunnalta formulatai DTMkuvioista. Kaikki tämä on helpottanut Ossia askeleissaan syvemmälle sisään lajin saloihin, eikä kovin montaa asiaa ole tarvinnut opiskella kantapään kautta. Näiden kahden herran suunnalta Ossi on saanut äärettömän suurta apua. Perustuen siihen, että ryhmän kärkikuskit ovat todella kovia luita ja vastassa on ollut hyviä kuskeja. Mokiensa hän katsoo olevan osa pakollista oppimiskäyrää. Ari tiesi ja tunsi hyvin entisen autonsa ja osasi neuvoa Ossia valinnoissa oikeaan suuntaan. Siellä on ollut kiva ajaa kilpaa ja porukka on toiminut hyvin. Tiimi kaiken takana Tiiminsä osalta Ossi kertoo Kähärin Laurin olleen hänellä karting-mekaanikkona 90-luvulla. Ensimmäisen kauteni ajamisia olen katsellut erityisellä huolella läpi ja pohdin miksi mitäkin tapahtui. että jos ei pääse mukaan edustusjoukkueeseen, harrastaminen tuppaa lopahtamaan siihen paikkaan. – Omaan ajamiseeni liittyvät kuviot ja oman ajamisen analysointi tulevat varmaan siltä suunnalta. Hän myös painottaa, että mikäli tytär ei nauttisi ajamisesta, ei hänen olisi lainkaan pakko ajaa. Keskustelin myös tiiviisti kokeneempien kanssa siitä, mistä mitkäkin asiat johtuivat, Ossi pohtii. 70 V8-MAGAZINE. Autovaihtoehtoja tutkiskellessa tämä nykyisellään punamusta Altered katsottiin yhdeksi parhaista vaihtoehdoista aloittaa kilvanajo. Kilpailuryhmäksi SPET valikoitui pitkälti siitä syystä, että siinä kuski saa itse asettaa oman tavoiteaikansa. Ensimmäisen kauden kokemusten jäljiltä Ossi kertoo SPET:issä vallinneen hyvän ryhmähengen. Lajin parista löytyy useampi harrastajaystävällinen bracketryhmä, joissa voi kilpailla menettämättä koko omaisuuttaan. Tätä kautta vaatimukset kalustoa kohtaan eivät muodostuneet niin raakamaisiksi kuin joissain kovemmissa ryhmissä. Kyseessä on edelleen ollut harrastustason toiminta ja asioiden pyörittämiseen vaadittu kisabudjetti ei ole sattunut liikaa. Ossin valitsemassa bracket-ryhmässä on omalla tavallaan iso aikaikkuna, joka mahdollistaa sen, että jos auto ei jostain syystä kulje ihan niin kuin sen pitäisi, ei kuskilla ole heti ensimmäisenä tarvetta hakea kyytiä lisätehojen merkeissä. Keulalta löytyy syylari ja polttoainetankki ihan etummaisena. Turvallinen valinta Ossin päätyminen Super Pro ET -ryhmään (SPET) perustuu muutamaan seikkaan. Näin sieltä on löytynyt haasteita montaa eri tasoa edustaville kuskeille. Kiihdytysajoa voi puolestaan harrastaa hyvin monella eri tasolla, jopa hyvin pienellä budjetilla ihan omaksi huviksi ja käydä viihtymässä muiden kuskien ja tiimien joukossa. Sassin Harri puolestaan omaa pitkän kokemuksen kiihdytysajon puolelta. Kaikki ovat auttaneet toisiaan eteenpäin, ja ei kuulemaan mukaan ole ollut yksi tai kaksi kertaa, kun osia on saatu lainaksi tai lahjoituksina kanssakilpailijoiden suunnalta. Toki Ossi myöntää saaneensa osakseen jopa hyvinkin suoraa palautetta, mutta näiden kautta hän on välttynyt pahemmilta hölmöilyiltä, vaikka joitain virheitä on toki tullut tehtyä matkan varrella. Kiihdytysajo on Ossille harrastus jonka hän ottaa tosissaan, mutta nauttii samalla lajin rennosta ilmapiiristä. Nämä kaverit tuntevat lajin salat. Ossi on myös aina kyennyt soittamaan Arille kysyäkseen, että kannattaako asiat tehdä niin vain näin, ja miksi. Ryhmän sisällä kaikilla on ollut rehellinen halu saada kaikki kanssakilpailijat mukaan viivalle. Ensinnäkin autovalinta syntyi sitä kautta, että kyseessä on Ossia pidemmän ajan lajin saloihin opastaneen Pietilän Arin entinen auto
Vaihtoehtoina kun voi ryhmän sääntöjen puitteissa olla joko vapaasti hengittävä, mekaanisesti ahdettu, tai turboahdettu voimanlähde. Lähtövaloihin asettuessaan hän pystyy luottamaan kaiken olevan kohdallaan, mikä mahdollistaa tarkemman keskittymisen itse ajosuoritukseen. DTM BMW Team RMR 2017. lähipiiristä. Porukan toimivuus keskenään on hyvin tärkeä asia ja kaikenlaisen draaman välttäminen on iso juttu, Ossi pohtii. PERÄ: Ford 9-tuumainen. V8-MAGAZINE 71. – On ollut onni saada pidettyä nämä kaverit mukana. Sylinterimäärä tulee joka tapauksessa olemaan kahdeksan. OSSI OIKARINEN TALLIT MOOTTORIURHEILUN PARISSA: Arrows GP 1997–2000. Tiimi kävi myös hakemassa lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna uuden kilpurin Ruotsin suunnalta. TIIMI: Harri Sassi ja Lauri Kähäri. Tärkein juttu koko touhussa on ollut Harrin ja Laurin apu, sekä Arin arvokkaat neuvot. Näin ollen varikkosuoralta tullaan jatkossa löytämään kolmen punamustan kilpurin värisuora, yhdistelmällä Ari Pietilä, Ossi Oikarinen ja uutena tulokaskuskina Pasi Malinen. Ferrari F1 2010–2012 DTM Team Rosberg 2012–2015. Ensi kaudella Ossi kilpailee Pro Street -ryhmässä '37 Chevrolet Coupella, joka on kuvassa vielä Saapolan väreissä. Jonkin verran käytän työmailtani tuttua tietotaitoa, mutta en missään tapauksessa mitään älyttömiä määriä, Ossi paljastaa. Ei niitä niin vain unohdeta. Alteredille puolestaan löytyi ostaja ihan Datan käyttö on hänelle työelämän puolelta enemmän kuin tuttua. RUNKO: Harlan Thompson / Knut Söderqvist Dodge Omni Funny Car. BMW-Sauber F1 2007–2009. Ossin työkalenteri tulee sanelemaan hänen tiiminsä ensi vuoden ohjelman, mikä voi hyvinkin pitää sisällään uuden kisamatkan Tierpin suuntaan ja tiimin päätähtäimenä kiiluvan koko FHRA:n SM-sarjan kiertämisen. Kyseessä on Saapolan väreistä tuttu Ossin Helmi-tytär viihtyy hienosti junnudragsterin ohjaimissa. entinen Pro Mod -tason auto, vuosimallia 1937 edustava Chevrolet Coupe. YHTEISTYÖKUMPPANIT KAUDELLA 2017: Varaosaexpert Oy, Tomitec, Stetson, Etra Megacenter Lahti, ELMO Lehti, Mark Art, Scantra, Kiinteistöhuolto P. MOOTTORI: Mopar 519 cid Koffels Place B1/BS-kansilla. – En tietenkään voi mitään sille, jos olen jossain oppinut tiettyjä asioita. Hän toteaakin, että aika vähän näitä autoja enää mututuntumalla ajetaan ja säädetään. Ilman näitä kavereita ei ajamisesta tulisi yhtään mitään. Kauden 2018 tiimi kilpailee Pro Street -ryhmässä, mutta auton tekniikka on vielä jonkun verran avoinna. Enemmän täällä varttimailillakin asiat perustuvat olennaisiin faktoihin. Pitkänen, Bottne Bump Boxes, Bigem, AMK Automaalaus, Lounas Menuet, Koiranen GP, SOS Hinaus. Ensi kauden suunnitelmiin kuuluu kuitenkin kuljetuskaluston päivittäminen. . Haussa on selkeästi jonkun verran enemmän tehoa, ja jatkossa Ossin on tarkoitus ajaa kilpaa lajin alkuperäisen idean mukaan yhteislähdöllä, jossa voiton korjaa ensin maaliviivan ylittänyt kuski. Ilman heitä ei Ossi uskoisi olevansa siellä missä hän tänään on ja homma ei vaan olisi toiminut. Ossin ja auton kanssa kisoissa ovat kulkeneet luotettavat mekaanikot Harri Sassi (vas.) ja Lauri Kähäri. Kilparyhmä vaihtuu Harrastustasolla liikkumista Ossin silmissä kuvastaa sekin, että koko menneen kesän tiimi on liikkunut kalustonsa osalta vain pakettiauton ja peräkärryn puitteissa. Toyota F1 2001–2006. Tiimin jäsenten toiminta määrittää sen miten hyvin auto toimii, ja vaikkapa sen, että miten tarkasti Ossi ajatetaan lähtöviivalle. Yksin hän ei kykenisi pyörittämään kokonaisuutta ja ajamaan. VAIHTEISTO: Kaksivaihteinen Powerglide
040 073 5727 17.3. KUUKAUSICRUISING Tori, Säkylä (kokoontuminen klo 18.00, lähtö n. FHRA DRAG RACE (SM) Motopark Raceway, Motoparkintie 62, Virtasalmi: Finnish Hot Rod Association 020 743 0750, info@fhra.fi 19.–20.5. WALKKA KEVÄT SWAP (H-D, BRITTIMP, CHOPPER) Linnaherrankuja 3, Helsinki: Walkka MC 7.4. 28.4. Lahti (Motoripyörämuseo) 24.2., 14.4., 30.4., 12.5. TEST & TUNE Motopark Raceway, Motoparkintie 62, Virtasalmi: Finnish Hot Rod Association 020 743 0750, info@fhra.fi 19.5. MIKKELIN MOBILISTIEN ROMPETORI Kasarmin kenttä, Patteristonkatu 4, Mikkeli: Mikkelin Mobilistit, Kiiski 050 521 6517, Ruuskanen 050 065 3570. TURKU AUTOSALOON Turun Messuja kongressikeskus, Messukentänkatu 9-13, Turku: 050 316 5029 21.4. Kajaani 7.4., 5.5. ÄIJÄLÄN RAUTALANKALAUANTAIN CRUISING Biltema, Jyväskylä (lähtö) – Äijälän seurantalo, Äijäläntie 1105, Laukaa 28.4. PÄIJÄT-HÄMEEN MOBILISTIEN ROMPEMARKKINAT Jokimaan ravirata, Lahti: Päijät-Hämeen Mobilistit 044 788 9312, pentti.pihlaja-kuhna@phnet.fi 24.5. LC FORSSA PERINTEINEN ROMPETORI Ravirata, Pilvenmäentie 7, Forssa: Lions Club Forssa, timotuominen10@gmail.com, 050 590 9080, 050 567 5823, jaakko.arnivaara@gmail.com 5.–6.5. JÄÄRATANÄYTÖS / HARJOITUSAJOT (MUSEOIKÄISET MP:T JA MOPOT) Tattarisuon mikroautorata, Helsinki 3.–4.3. Vantaa (Heureka) 16.3., 20.4., 18.5. Tietoja tulevista alan tapahtumista kannattaa lähettää osoitteeseen V8-MAGAZINE/ Tapahtumakalenteri, Hämeentie 153 C, 00560 Helsinki, tai sähköpostiosoitteella v8-toimitus@fokusmedia.fi Päivämääriin saattaa tulla muutoksia, eikä V8-Magazine vastaa tietojen paikkansapitävyydestä. VMPK:N ROMPEPÄIVÄ Teivon Ravikeskus, Tampere: Veteraanimoottoripyöräklubi Tampereem aluekerho Mansen Masinistit, Kaario 050 501 0119, olavi.kaario@kolumbus.fi 21.4. KEVÄTPÄIVÄN TASAUSAJO (VETERAANIKUORMA-AUTOT) Lempälä, Real Park (lähtö) – Lempäälä – Ylöjärvi – Nokia – Ikaalisten Kylpylä, Ikaalinen: Veteraanikuorma-autoseura 30.3.–1.4. RADALLE.COM ARTUKAINEN DRIFTING Artukaistentie 8, Turku: Radalle.com 5.5. VAPPU-CRUISING HARRATEAJONEUVOILLE Ravintola Lokki, Jalkarannantie 19, Lahti, (kokoontuminen klo 18.00, lähtö klo 19.00) – Ace Corner, Lahti 1.5. FJDC MAASTOAJOPÄIVÄ (MAASTOHENKILÖ-, PAKETTIAUTOT) Kulmakorpi Off Road Park, Espoo: Finnish Jeep Drivers’ Club 19.–20.5. CRUISING PRE-PARTY Malmin lentoasema, Helsinki: Finnish Hot Rod Association 020 743 0750, info@fhra.fi 5.5. WAPUN SILLIAAMIAINEN JA AJONEUVOSHOW Rantapuisto, Järvenpää: Lions Club Järvenpää / Jannet 4.5. Raasepori (Karjaan ABC) 2.3., 6.4., 4.5. VAPPUAJELU ABC Kajaani, Taikatie 4, Kajaani (kokoontuminen klo 11.00, lähtö klo 12.30): Kainuun Mobilistit ja kainuulaiset ajoneuvoharrastusyhdistykset 1.5. 18.45): Pyhäjärvi Cruisers 28.4. FJDC MAASTOAJOPÄIVÄ (MAASTOHENKILÖ-, PAKETTIAUTOT) Kulmakorpi Off Road Park, Espoo: Finnish Jeep Drivers’ Club 1.5. Kerava (Motorest) 9.3., 13.4., 11.5. RADALLE.COM RATAPÄIVÄ Ahveniston moottorirata, Poltinahontie 47, Hämeenlinna: Radalle.com 19.5. PERINTEINEN ÄITIENPÄIVÄ ROMPETORI Espoon Automuseo, Bodomintie 35, Espoo: Espoon Automuseo, info@espoonautomuseo.com 18.5. Porvoo (Kuninkaanportti Vepsäläinen) 28.4., 26.5. KIIHDYTYSPÄIVÄ / STREET OUTLAWS RACE Lentokenttä, Pudasjärvi: Taivalkosken moottorikerho, Teppo 045 138 696 19.5. FMOC SLALOM CUP 1 Kangasala: Ford Mustang Owners’ Club of Finland 19.5. AMERICAN CAR SHOW OULU Ouluhalli, Oulu: ACC Oulu, acc.oulu@gmail.com 13.5. Hyrylä (Tuusulan Burger King) 7.4., 5.5. Nummela 10.3., 14.4., 12.5. Pori (ABC Tikkula) 2.3., 6.4., 4.5. HISTORIC RALLI – MÄNTSÄLÄ RALLI (HRT, HTRS) Mäntsälä 12.–13.5. MAALISSAALIS MP-ROMPETORI Kauppakeskus Tuulosen p-halli, Tuulosentie 1, Hämeenlinna / Tuulos: VMPK ry Kanta-Hämeen aluekerho, kantamotoristit@gmail.com, Erkki 050 491 1166, myyntipaikat 040 505 9896 11.3. VANHOJEN MOOTTORIPYÖRIEN JÄÄRATANÄYTÖSAJOT Asko Tuovisen peltorata, Koskentie 287, Joroinen: Kahvankiäntäjät 24.2. HOT ROD & ROCK SHOW Tampereen Messuja Urheilukeskus: FHRA Tampereen Seutu 040 062 3276, office@fhra-tre.net, myyntipaikat 0400 730 294 21.4. ROMPETORI – PERÄKONTTIKIRPPUTORI A-Katsastuksen p-alue, Varistie 8, Kajaani: Kainuun Mobilistit, posti@kainuunmobilistit.fi, Asikainen 044 587 0911, Huotari 050 596 3232, Huovinen 040 728 4745 19.5. ROCK ’N’ ROLL MEET – CRUISING, KOKOONTUMISAJO & BÄNDI-ILTA Kahvila-Ravintola Aallonmurtaja (Murtsi), Pori: Porin Musa 5.5. ROUTE 24 CRUISING Joenkulmantie 2, Vesivehmaa (kokoontuminen klo 18.00, lähtö klo 19.00) – Asikkala: Reijo 040 086 7120, Janika 040 525 6569 26.4. MOTORSHOW Karhuhalli, Urheilutie 1, Pori: Satakunnan Messut, 045 677 8417 4.3. SUURI ROMPETORI JA HARRASTEPARKKI Zoolandian p-alue, Eläintarhantie, Lieto as: Liedon Mobilistit 040 037 3737, sallatoimi@gmail.com 1.5. ROMPETORI Pudasjärventie 1, Puolanka: Rautiainen 050 028 2884 12.5. AMERICAN CAR SHOW, TUNING CAR SHOW, MC HEAVEN & MOTORSPORT Messukeskus, Messuaukio 1, Helsinki: Finnish Hot Rod Association 020 743 0750, info@fhra.fi 31.3. VAASAN VETERAANIAUTOSEURAN TALVIAJO Automuseo, Myllykatu 18, Vaasa (lähtö klo 13.00): Vaasan Veteraaniautoseura 17.3. WAPPU CRUISING Jyväskylä 1.5. ennakkoilm.), info 040 031 7082, hans.brummer@autohistoriallinenseura.fi 3.3. FJDC MAASTOAJOPÄIVÄ (MAASTOHENKILÖ-, PAKETTIAUTOT) Kulmakorpi Off Road Park, Espoo: Finnish Jeep Drivers’ Club 24.2. Seinäjoki (McDonalds / Citymarket) 13.4., 11.5. 18.45): Pyhäjärvi Cruisers Cruisingit Helsinki (Kauppatori) 4.5. FJDC MAASTOAJOPÄIVÄ (MAASTOHENKILÖ-, PAKETTIAUTOT) Kulmakorpi Off Road Park, Espoo: Finnish Jeep Drivers’ Club 18.3. WINTER SWAP MEET Teivon Ravikeskus, Velodromintie 2 (Ylöjärvi), Tampere: FHRA Tampereen Seutu 040 062 3276, office@fhra-tre.net, myyntipaikat ilt. CLASSIC MOTORSHOW Lahden Urheiluja messukeskus, Salpausseläntie 7, Lahti: RLO Events, 040 847 8911, reeta.hamalainen@rloevents.fi, Laine 040 096 9550 5.–6.5. TALVIHEIKKI AJONEUVOHARRASTUSJA KERÄILYTAPAHTUMA Turun Messukeskus, Turku; Turun Seudun Mobilistit, mobiilimaki@tsmry.fi 10.–11.3. FJDC TALVITREFFIT Ilola, Vedentaantie, Valkeakoski: Finnish Jeep Drivers’ Club 3.–4.3. JÄÄRADALLE.COM Kantelering, Kirkkotie 401, Pukkila: Radalle.com 3.3. KOONNUT: HANNELE HATANPÄÄ Tapahtumakalenteri Kotimaa 24.2. GASOLINE MOTOR SHOW Seinäjoki Areena, Kirkkokatu 23, Seinäjoki: Vintage Car Club, gasolineajoneuvot@gmail.com, Mäntynen 040 061 5979 11.–12.5. ROMPETORI Testiradantie 59, Nokia: Nokian urheiliautoilijat, Kallio 040 503 2287, ptt.kallio@elisanet.fi 19.5. HISTORIC RALLY SPRINT – KIPARI SPRINT Rautavaara: Rautavaaran UA 24.–25.3. MUSTANG CLUBIN WAPPU CRUISING Helsinki – Porvoo, Ford Mustang Owners’ Club of Finland 1.5. Viikkokokoontumiset Mikkeli (Pitkäjärven ABC) Torstai Oulu (Limingantullin ABC) Perjantai Riihimäki (Ullan Pakari) Keskiviikko 72 V8-MAGAZINE. AHS:N TALVIAJOT Teboil Sveitsinhovi, Mäkikummolantie 1, Hyvinkää – Karkkila – Teboil Sveitsinhovi, Hyvinkää: Autohistoriallinen Seura, satu.danielsson@autohistoriallinenseura.fi, 050 571 5266 (24.2. SALON MAISEMACRUISING Tori, Horninkatu, Salo (kokoontuminen klo 15.45, lähtö klo 17.15 – 17.30) – Kasvihuoneilmiö – Sammatti – Suomusjärvi – Muurla – Maran Klubi, Salo: Cruising § Rock ’n’ Roll Club, mia@crrc.fi 19.5. KUUKAUSICRUISING Tori, Säkylä (kokoontuminen klo 18.00, lähtö n. KEVÄTSAWUTUS Parolan Panssarimuseo, Hattulantie 334, Parola / Hattula: Hämeen Mobilistit, Panssarikilta, Parolan Panssarimuseo 1.5. ROUTE 24 CRUISING Joenkulmantie 2, Vesivehmaa (kokoontuminen klo 18.00, lähtö klo 19.00) – Asikkala: Reijo 040 086 7120, Janika 040 525 6569 19.5. H-DCF TALVIRALLI Hotelli Hiitteenharju, Harjavalta: Harley-Davidson Club Finland 11.3. CADILLAC SWAPMEET Lahden Autolasikeskus, Hirsimetsäntie 7, Lahti: Cadillac Club of Finland, Jouni 040 049 6186, ccof.kauppa@gmail.com 3.3. FJDC MAASTOAJOPÄIVÄ (MAASTOHENKILÖ-, PAKETTIAUTOT) Kulmakorpi Off Road Park, Espoo: Finnish Jeep Drivers’ Club 14.–15.4
NASCAR, Fort Worth, Teksas 12.–14.2. Donk Contest, Austin, Teksas 6.–8.4. All-American Powered Car & Bike Show, Bakersfield, Kalifornia 12.5. Kalldrage, Uumaja, Ruotsi 3.3. Classics & Hot Rods Show, Signal Hill, Kalifornia 13.5. POHJANMAAMEETING (VAN, TRUCK) Simpsiö: VAiN Häjyyt 26.–27.5. Kungsrallyt, Kungsbacka, Ruotsi 10.5. ISO LÄNSI-UUSIMAA CRUISING Länsi-Uusimaa 27.5. Edelbrock Car Show, Torrance, Kalifornia 5.5. Daytona Bike Week, Daytona Beach, Florida 10.3. Viva Las Vegas, Las Vegas, Nevada 20.–22.4. Show Your Wheels Car&Cycle Show & Shine, Anderson, Kalifornia 5.5. So-Cal Cycle Swap Meet, Long Beach, Kalifornia 1.–3.3. Sundsvalls Marknaden, Sundsvall, Ruotsi 25.–26.5. La Palma Car Show & Parts Exch, Anaheim, Kalifornia 27.5. Springmeet, Östersund, Ruotsi 19.5. Lincoln Meet vårmønstringen, Lyngdal, Norja 21.4. Warbirds, Wings & Wheels 8 Car Show, Paso Robles, Kalifornia 5.5. Corvette Chevy Expo, Galveston, Teksas 11.3. Ölands Motordag & Road Rebels Cruising, Borgholm, Ruotsi 19.5. NHRA ET Bracket Racing, Sacramento, Kalifornia 11.3. Alterrundan, Luulaja 10.3. NASCAR, Phoenix, Arizona 15.–18.3. Lincoln treff, Sandnes, Norja 4.–5.5. Spring Vintage Festival, Road America / Elkhart Lake, Wisconsin 19.5. Good Vibrations March Meet Nostalgia Drag Racing, Bakersfield, Kalifornia 2.–3.3. Färnsjörepan, Filipstad, Ruotsi 3.3. AACA All-American Heritage Picnic & Car Show, Odessa, Florida 7.–8.4. NASCAR, Dover, Delaware 6.5. Detroit Autorama, Detroit, Michigan 2.–4.3. Mid Sweden Swap, Gnarp, Ruotsi 3.3. NASCAR Auto Club 400, Fontana, Kalifornia 18.3. Show ‘n’ Shine, Hamar, Norja 13.5. Power Vårmarknad, Lidköping, Ruotsi 7.4. Big Barn Classic Car Show, Menifee, Kalifornia 29.4. Mopar Spring Fling, Van Nuys, Kalifornia 15.4. CMI Spring Jam Drags & Car Show, Sacramento, Kalifornia 29.4. Almost Spring Swap Meet & Car Show, Puyallup, Washington 17.–20.3. Malibu Cars & Coffee, Malibu, Kalifornia 22.4. Celebration of Cars Show (tema Firebird, Camaro), Melbourne, Florida 4.3. NASCAR, Richmond, Virginia 21.4. Goodguys North Carolina Nationals, Raleigh, Pohjois-Carolina 27.–29.4. Bilsports Performance & Custom Motorshow, Jönköping, Ruotsi 2.4. Slim’s Rod & Kustom Invitational, Whippany, New Jersey 3.–6.5. Spring Chrysler 300 International Club Meet, Rohnert Park, Kalifornia 17.–19.5. California Chrome Car & Truck Show, Shingle Springs, Kaifornia 5.5. La Jolla Concours d'Elegance, La Jolla, Kalifornia 8.4. Goodguys Spring Lone Star Nationals, Fort Worth, Teksas 9.–18.3. Veteranoch prylmarknad, Höör, Ruotsi 5.5. Springfest Car & Truck Show, Lompoc, Kalifornia 21.4. Palm Springs Elks Car & Bike Show, Cathedral City, Kalifornia 8.4. Färnsjörepan Istävling för Veteranbilar, Hot Rods & MC, Hjulhälja / Filipstad 3.3. So-Cal Cycle Swap Meet, Long Beach, Kalifornia 25.3. Club 69 Veteranmarknad, Höör, Ruotsi 5.5. Wild Bill’s Riverside Nationals Car Show, Jurupa Valley, Kalifornia 12.5. Gökotterallyt, Skeppsholmen (lähtö), Tukholma, Ruotsi 10.5. AutoCon Automotive Utopia, Los Angeles, Kalifornia 22.4. Arosmarknaden, Västerås, Ruotsi 5.5. INTERNATIONELLA LEKSAKS & NOSTALGIMARKNAD Idrottens Hus, Mellersta Stenbocksgatan, Helsingborg: +46 70 524 3453, leksaksmarknaden@telia.com 17.–18.3. Power Start of Summer Meet, Hässleholm, Ruotsi 26.5. Sunday Spring Classic, Fresno, Kalifornia 6.5. Veteranoch prylmarknad, Ormanäs / Höör, Ruotsi 5.5. Southern California Historix Sports Car Festival, Fontana, Kalifornia 28.4. Veteranbilsmarknad, Köping, Ruotsi 7.4. GAA Classic Cars Auction ”Jerry and June Smith Collection”, Greensboro, Pohjois-Carolina 23.–25.3. Tri-Cities Swap meet & Antique Car Display, Kennewick, Washington 5.–6.5. Classic Motor Marknad, Västerås, Ruotsi 24.–25.3. Ford Crown Registetret vinterträff, Örebro, Ruotsi 24.3. Classic TT – banträff för veteranhojar, GTR Motorpark Gröndal / Eskilstuna, Ruotsi 25.–26.5. Malibu Cars & Coffee Car Meet, Malibu, Kalifornia 27.5. All Fast Fords & Muscle Mustangs, Sacramento, Kalifornia 20.5. NSRA Western Street Rod Nationals, Bakersfield, Kalifornia 27.–29.4. VW-marknad, Pålsboda, Ruotsi 19.5. NSRA Southeast Street Rod Nationals, Tampa, Kalifornia 7.4. Motorcycle Show, Washington D.C. DAK vårmarknad, Falun, Ruotsi 7.4. Cool Cruise, LaVerne, Kalifornia 14.4. Bilmesse & Brugtmarked, Fredericia, Tanska 30.3. Veteranmarknad, Charlottenberg, Ruotsi 21.4. Malibu Car & Coffee Car Meet, Malibu, Kalifornia 8.4. Gärdesloppet – Prins Bertil Memorial, Djurgården / Tukholma, Ruotsi 20.5. Hjulmarknad, Borgholm, Ruotsi 1.5. Billesholms Folkpark Vinterträff, Billesholm, Ruotsi 24.2. Goodguys All American Get-Together, Pleasanton, Kalifornia 25.3. Fordonsentusiasternas Dag, Smålandsrundan och veteranmarknad, Skillingaryd, Ruotsi 12.–13.5. Bilutställning, Karlshamn, Ruotsi 19.5. Memorial Day Car Show & Parade, Gilroy, Kalifornia 31.5.–3.6. Hi-Performance Swap Meet, Long Beach, Kalifornia 11.3. Annual Big 3 Parts Exhange, San Diego, Kalifornia 24.2. Wolfland Springmeet, Ransäter, Ruotsi 19.5. Mopars in May, Riverside, Kalifornia 14.–18.5. Road Atlanta Grand Prix, Braselton, Georgia 30.–31.3. So-Cal Cycle Swap Meet, Long Beach, Kalifornia 28.5. KofC St Patricks Day Car Show, Orcutt, Kalifornia 17.–18.3. 209 Rustbuckets Spring Fever Car Show, Keyes, Kalifornia 14.4. Torpa Veteranmarknad, Annerstad, Ruotsi 26.–27.5. May Madness Car Show / Parade, San Rafael, Kalifornia 12.5. Southwest Street Rod Nationals, Oklahoma City, Oklahoma 14.4. Sonoma Historic Motorsports Festival, Sonoma, Kalifornia Pienoismallit 3.3. KOUVOLA SWAP & MEET + POLKUAUTOJEN KOKOONTUMINEN Ravirata, Kouvola (Cruising klo 16.00 ravirata – Mökki-Kahvio, Elimäki): FHRA Kouvola Club, toimisto@fhrakouvola.fi, 045 657 6818 27.5. RHK Kinnekulle Historic Meeting, Kinnekulle, Ruotsi 12.5. YLISTARON HARRASTEAJONEUVOTAPAHTUMA + ROMPETORI Könnintie 125, Ylistaro as: Ajoneuvoharrastelijat, Antti 040 513 1763, antti.alanko@netikka.fi, Pasi 040 574 8853, pasi.si@suomi24.fi, Jukka 040 538 0714 26.5. Florida Mopar Nationals, Davie, Florida 4.3. Cats in the Park, Marina, Kalifornia 17.3. Classic Cars and Customs Spring Meet, Huddinge, Ruotsi 5.5. NVK vårmarked, Ekeberg / Oslo, Norja 5.5. SpingFest Car and Motorcycle Show, West Hill, Kalifornia 14.–15.4. Vårträff / rallyrunda, Jägersbo, Ruotsi 10.5. Mountain Valley Show & Shine, Squaw Valley, Kalifornia 5.5. Pomona Classic Car Show, Pomona, Kalifornia 4.3. DAK långkalsongrally, Rättvik 24.2. The Swap & bilutställning, Borensberg, Ruotsi 19.5. Sepring Vintage Classic (race), Sepring, Florida 1.–4.3. NASCAR, Martinsville, Virginia 25.3. Stumpemarked, Herning, Tanska 7.4. NASCAR, Bristol, Tennessee 18.–22.4. May Madness Car show, San Rafael, Kalifornia 5.5. Test & Tune prel, Sättna flygfält, Kovland, Sundsvall 26.–27.5. Slim’s Rod & Kustom Invitational, Whippany, New Jersey 29.4. Spring Carlisle, Carlisle, Pennsylvania 19.–22.4. NHRA Spring Nationals, Baytown, Teksas 21.5. 25.-27.5. 24.–25.3. The Big Country Swap Meet, Abilene, Teksas 31.3. NHRA Four-Wide Nationals, Concord, Pohjois-Carolina 27.–29.4. HISTORIC RACE CUP Kemoran moottorirata, Kemorantie 161, Veteli: Historic Race Finland 16.5. Antique Automobile Show, Vero Beach, Florida 17.3. Jurupa Valley FFA Barnfind Car Show, Jurupa Valley, Kalifornia 12.5. Springfest & Aftermath Car Show, Corcoran, Kalifornia 19.5. Carmichael Elks Classic Car Show & Swap Meet, Carmichael, Kalifornia 28.4. NASCAR, Atlanta, Georgia 23.–25.2. Muscle Car Day Sthlm, Trosta Park / Tukholma, Ruotsi 27.5. Amalie Motor Oil NHRA Gatornationals, Gainesville, Florida 16.–18.3. AMA ROMPETORI JA HARRASTEAJONEUVOPARKKI Auran Nuortentalo, Kirkkotie / Vt 9, Aura: Auranmaan mopedija ajoneuvoharrastajat, myyntipaikat 044 255 8822 (1.3. Fordträff, Tibro, Ruotsi 21.4. Cavalcade of Cars, Hamburg, New York 2.–4.3. Pismo Vintage Trailer Rally, Pismo, Kalifornia 19.5. Malibu Cars & Coffee Car Meet, Malibu, Kalifornia 13.5. Veteranmarknad, Bollebygd, Ruotsi 26.5. Goodguys Del Mar Nationals, Del Mar, Kalifornia 6.–8.4. Malibu Car & Coffee Car Meet, Malibu, Kalifornia 11.3. The XX Heartbeat Happening, Valley Center, Kalifornia 25.–29.4. NASCAR, Las Vegas, Nevada 9.–11.3. All Star Race, NASCAR, Charlotte, Pohjois-Carolina 19.–20.5. Denso Spark Plugs NHRA Nationals, Las Vegas, Nevada 6.–8.4. State Street Nationals Car Show, Santa Barbara, Kalifornia 25.–27.5. Vintage Oval Racing, Auburndale, Florida 25.2. Winter Florida AutoFest by Carlisle, Lakeland, Florida 23.–25.2. Make-A-Wish Classic & Custom Car Show, Sacrameno, Kalifornia 19.5. 50 Year Anniversary Tour 1 (Drag Race) Kjula Dragway, Ekerö, Ruotsi 26.5. Washington D.C. Chili Cook-Off and Classic Car Show, Thousand Oaks, Kalifornia 29.4. CAL-RODS Santa Anita Car Show, Arcadia, Kalifornia 20.5. Woodies in the Valley, Central Valley, Kalifornia 9.–11.3. NHRA Arizona Nationals, Chandler, Arizona 23.–25.2. MHS Regularity, Rö, Ruotsi 5.–6.5. Springmeet, Östersund, Ruotsi 19.5. MCHK-Racing (veteran-MC), Linköping, Ruotsi 5.5. Keels and Wheels Concours d’Elegance, Seabrook, Teksas 6.5. So-Cal Cycle Swap Meet, Long Beach, Kalifornia 22.4. Rockabilly Mini Festival, Fredrikstad, Norja Pohjois-Amerikka 22.–24.2. Greensboro Auto Auction, Greensboro, Pohjois-Carolina 1.–4.3. Pomona Classic Car Show, Pomona, Kalifornia 15.4. NASCAR, Talladega, Alabama 29.4. Veteranmarknad, Sundsvall, Ruotsi 30.3.–2.4. alkaen klo 16.00 – 21.00). Veteranfordonsmarknad, Mora, Ruotsi 19.5. Spring Turlock Swap Meet and Car Corral, Turlock, Kalifornia 8.5. Goodguys Spring Nationals, Scottsdale, Arizona 17.3. Southeast Street Rod Nationals, Tampa, Florida 5.–7.4. Vårträff med enklare rallyrunda, Jägersbo / Höör, Ruotsi 6.5. PIENOISMALLIPÄIVÄ Tampereen Kauppaoppilaitos, Tampere: FHRA Tampereen Seutu 040 062 3276, myyntipaikat 0400 833 841 4.3. Muut Pohjoismaat 21.2. Sunnyvale PAL Show & Shine, Sunnyvale, Kalifornia 12.5. Pontiac Olds Buick Cadillac GMC Show, Clovis, Kalifornia 5.5. Tjolöholm Classic Motor, Fjärås, Ruotsi 20.5. VATAJAN ROMPETORI Vatajantie 69, Sastamala: Lantulan seudun kyläyhdistys 050 402 2370, Harsu 040 865 0127, riikkaharsu@gmail.com 26.5. Petaluma’s Salute to American Graffiti, Petaluma, Kalifornia 17.–20.5. Moon Bike Show, Avesta, Ruotsi 16.–18.3. NASCAR, Charlotte, Pohjois-Carolina 27.5. MALLISTON AUTOKISA Mallisto, Rautatienkatu 16, Lahti: Mallisto V8-MAGAZINE 73. NASCAR, Kansas City, Kansas 12.5. Malibu Car & Coffee Car Meet, Malibu, Kalifornia 29.–31.3. Aars Stumbemarked, Aars, Tanska 21.4. Vårgårda Nationals (Drag Race), Vårgårda Dragway (flygplats), Vårgårda, Ruotsi 11.–13.5. Sunday Cars and Coffee Event, Carmichael, Kalifornia 11.3. Mecum Auction, Houston, Teksas 6.–8.4. Cruise for Sight Car Show & Chili Cook-Off, Redlands, Kalifornia 5.5. Temecula Rod Run, Temecula, Kalifornia 2.–4.3. Fordträff PG Larsson Bildelar, Tibro, Ruotsi 21.4. Strängnäs Hojmarknad, Strängnäs, Ruotsi 28.4. Start-N-Summer Rod Run, Kingsburg, Kalifornia 24.4. Degeberga Veteranmarknad, Degeberga, Ruotsi 28.4. Veteranmarknad, Hjo, Ruotsi 20.5. Pacific Coast Dream Machines Show, Half Moon Bay, Kalifornia 29.4. Super Cruise Car Show, Bakersfield, Kalifornia 10.–11.3. Vårmarknad, Holmsjö, Ruotsi 28.4. Whittier Area Classic Car Show, Whittier, Kalifornia 25.2. Bakersfield International Brass Swap Meet, Bakersfield, Kalifornia 13.–15.4. Goodguys Nashville Nationals, Nashville, Tennessee 12.5. Jakriborg Prix, Hjärup, Ruotsi 11.–12.5. Palm Springs Elks Car & Bike Show, Cathedral City, Kalifornia 11.–12.5. Veteranfordonsmarknad, Mora, Ruotsi 19.5. Fordonsuställning, Boden, Ruotsi 6.5. Motors For Music Annual Car Show, San Marcos, Kalifornia 10.–11.3. Cruisin' Morro Bay Car Show , Morro Bay, Kalifornia 4.–5.5. Veteranbilsutställning, Hedemora, Ruotsi 10.5. OLD TOY SWAP –LEIKKIKALUMARKKINAT (TURUN TAIDEJA ANTIIKKIMESSUT) Turun Messuja Kongressikeskus: Märklin Club of Finland, 040 071 5055, mcof@phnet.fi 5.5. Antique Truck Show, Perris, Kalifornia 6.5. Sollefteå Big Meet och Cruising, Sollefteå, Ruotsi 26.5. Veteranmarknad, Gävle, Ruotsi 7.4. Kool April Nites Car Show, Sacramento, Kalifornia 27.–29.4. DAK vårmarknad, Falun, Ruotsi 14.4. SCTA Land Speed Race, El Mirage Dry Lake, San Bernardino County, Kalifornia 20.5. Trueline ”Hot Rods Galore”, El Cajon, Kalifornia 11.3. Azalea Classic Car Show, South Gate, Kalifornia 22.–24.3. Coast to Coast Cruisin, Långebro / Kristianstad (lähtö), Ruotsi 20.5. Riksettanrallyt, Skillingaryd – Värnamo, Ruotsi 10.–11.5. The Classic Auto Show, Los Angeles, Kalifornia 3.3. West Coast Kustoms Cruisin’ Nationals, Santa Maria, Kalifornia 26.5
Puhelimitse emme vastaanota ilmoituksia. Merkitse myös osasto, jossa toivot sen julkaistavaksi. Lisäksi hajanumeroita. Muista suuntanumero puhelinnumeroon ja kännykkänumeroissa mainitse paikkakunta. Hp. 7500 €. '66 Impala 14" pölykapselit, hyväkuntoiset, Texas-autosta. Mukaan kuvasta poiketen uudet kromimutterit, hinta 450 €/sarja. '64 uudet linssit 40 €, '66 NOS linssit 40 €. Ei ehjää moottoria eikä vaihdelaatikkoa. Kuvan täydelliset '62 todella siistikuntoiset, hinta yhteensä 110 €. Hinta 800 €. 1979–1988 = vajaita, 1989–2016 = täydellisiä. Hinta 100 €. 050 501 0621 Vantaa. 050 501 0621 Vantaa. Puh. MYYDÄÄN MUUT Subaru 1,8 '91. Ilmoitus julkaistaan seuraavaksi ilmestyvässä lehdessä, mutta jos se ei siihen ehtinyt tai mahtunut, laitamme sen automaattisesti sitä seuraavaan numeroon. 040 556 6569 Ylöjärvi. GM Piilofarmarin purkuosia. Täysin ruosteeton, kaikki toimii. ILMOITUKSEN KUVA Kuvia julkaistaan mahdollisuuksien mukaan 1 kuva/ilmoitus. 360+904. Katsastettu ja ajokuntoinen kaksiovinen takaveto LeBaron. TEE ILMOITUS Lähetä ilmoitus kirjallisena tikkukirjaimin tai koneella kirjoitettuna. MYYDÄÄN MOPAR Dodge Polara STW '72. 044 957 6693 Kouvola. H. Kuvaa ei palauteta. SEKALAISTA V8-Magazine lehdet: 1979–2016 = 37 vuosikertaa. MYYDÄÄN OSAT JA TARVIKKEET Chevroletin rengassarja, vanteet 6x14" jako 5x4,75", hyväkromiset, ei ruostetta, hyvillä 205/75r14" Cornell-renkailla. (09) 670 375, 0400 442 616 ILMOITUSOHJEET Ilmaisella V8-MARKET-palstalla lukijamme voivat myydä ja ostaa kaikkea harrastukseen liittyvää. jaakko.niskapohja@elisa.net, 0400 250 219 Kouvola. V8-Magazine vuosikerrat 1995, 1997–2012, 10 €/vuosikerta. Lehtiä yht. Chevrolet Belair takavaloja. Hinta alkaen 20 €. H. P. Moottori 4,6 V8. P. 7950 €. 301 kpl. P. Puh. Ajokunnossa ja katsastettu, mutta laittamistakin olisi. Katsastus voimassa 11.5 asti. 4500 €. Merkitse kuvan taakse ilmoituksessa oleva nimi ja puhelinnumero. 500 €. Sähköpostitse liitteenä lähetettävän kuvan tulee olla JPG-muodossa, leveydeltään vähintään 6 cm ja resoluutioltaan 300 dpi. H. Ei kovinkaan mätä, mutta kolhuja ja lommoja on. P. 044 957 6693 Kouvola. 040 774 5123 Espoo.. Tilaa on varattu AINOASTAAN YKSITYISHENKILÖIDEN ilmoituksille. V8-MARKET since 1978 Veekasi since 18 osa mv.indd 1 16.12.2010 15:18:26 Tilaa V8-Magazine fokusmedia.fi/tilaa-v8 74 V8-MAGAZINE MYYDÄÄN FOMOCO Ford F150, vuosimalli 1997. Chrysler '79. (Ei ole neliveto). 0400 966 690 Vantaa. 044 957 6693 Kouvola. Henkilöauto. 318+904. Sähköpostissa kirjoita ilmoitusteksti viestikenttään ja aiheeksi sen osaston nimi. Yhden ilmoituksen maksimimerkkimäärä on 1000. Kalifornia tuonti. V8-MARKETIN YHTEYSTIEDOT Postiosoite V8-Market/V8-Magazine, Hämeentie 153 C, 00560 Helsinki Sähköposti v8-market@fokusmedia.fi KAUPALLISET ILMOITUKSET: Hansanova Oy, puh
76 V8-MAGAZINE. Muotit uusiokäyttöön Elokuvien oheismateriaali tekee yleensä hyvin kauppansa, mutta ihan näin ei asia VANHENTUNEILLA RAKENNUSSARJAN MUOTEILLA. Superfly-Eldorado ei ehkä yksin aloittanut uutta trendiä, mutta elokuvan innoittamana rakennettiin lukuisia samantyylisiä autoja, esimerkkinä soulikoni Isaac Hayesin 1975 Cadillac. Kustom-kulttuuri oli lopulta murtautunut myös 1970-luvun afroamerikkalaiseen todellisuuteen. Hän oli tunnettu nimi, vaikka ei kuulunutkaan ykkösliigaan. Mies siirtyi 1960-luvulla moottoripyörien rakenteluun, mutta äkkäsi pian, että perinteisen kustomoinnin sijaan toimeentulon voi ansaita muokkaamalla uusista autoista menneisyyden klassikkoja muistuttavia neoklassikoita. TEKSTI JA KUVAT JUHA AIRIO mintaansa joskus kyseenalaisin lopputuloksin, muutama siirtyi Larry Watsonin tavoin osittain muille aloille ja loput sinnittelivät muuttuneessa maailmassa. 1950ja 1960-lukujen villit vuodet olivat menneisyyttä ja kustomien paikan ottivat street machinet. Nykyään ajatellaan, että kustomointi ei kuole koskaan, mutta mitä asiasta oli jäljellä mustista etsivistä kertovien elokuvien maailman aikaan. Superfly-elokuvan pääosan esittäjän kustomoitu 1971 Cadillac Eldorado edustaa Les Dunham Coachworksin tuotantoa tyypillisimmillään. Perinteisen kustomoinnin kannalta mauttomia lopputuloksia ei arvosteta, mutta tietyissä piireissä pimpmobilen lisänimen saaneista autoista tuli yllättävän suosittuja. Tunnetuimmat rakentajat kuten Barris jatkoivat toiGrand Superfly Superfly. 1970 -luku ei ollut autojen kustomoinnin aikaa. Elokuvaharrastajat yhdistävät termin 1970-luvun blaxploitaatioelokuviin, musiikkiharrastajat Curtis Mayfielfdin soundtrack-LP:hen ja pienoismalliharrastajat, mihin. Missään ei mainita, että auto on 1972 Pontiac Grand Prix, ei siis 1971 Eldorado. Les Dunham Coachworks Les Dunham loi uraa kustomoijana jo 1950-luvun puolella. Mitä tehdä Suoraa viittausta elokuvaan ei kannessa ole, mutta kirjasinlaji, värimaailma ja yleinen design ohjaavat ajatukset haluttuun suuntaan
Varastossa oli 1969–1972 Pontiac Grand Prixin muotit, joille korimallin muuttuessa 1973 oli vaikea keksiä jatkokäyttöä kilpa-autonakaan, mikä muuten oli ajan tapa. Sarjan luonteen vuoksi ei kuitenkaan eri rakenteluvaihtoehtoja. Oliko Suomessakin 1970-luvun lopulla esitetyllä John Travoltan tähdittämällä TVsarjalla jokin yhteys kustomoituun Pontiac Grand Prixiin vai huiputettiinko jälleen, jää epäselväksi, mutta rakennussarjaan tehtiin lisää muutoksia, mm. Laatikon kyljen kuvitetut Superflyn erillisvarusteet on merkitty tekstein taiteilijan tyylittelemään profiilikuvaan. Etupuskuri-maski kokonaisuuden muuttaminen ”klassiseksi” ehkäisee tehokkaasti Pontiacin palauttamisen vakioksi. Sisustus terästettiin televisiolla ja renkaat miljonäärivalkosivuilla. Mitä tehdä. Erot vakiomalliin käyvät hyvin ilmeisiksi verrattaessa Superflyta MPC:n omaan Grand Prixin promomalliin. Kirjanpito ei siis vielä näyttänyt sellaisia lukemia etteikö Grand Prixistä olisi voinut hyötyä lisää. targa-katto sekä Kotter TV-sarjan näyttelijöiden 1:25-mallit. Vuosikertamallien jälkeen rakennussarjan muotit jatkohyödynnettiin ensin Grand Superflyna ja sitten Kotter TV-sarjan Sweathog Dream Machinena. Etulokasuojiin tulivat merkinantotorvet sekä hakuvalot ja ulostulot sivuputkille. Ei ole tiedossa mitä tapahtui sen jälkeen. Elokuvaa ei mainita, vaan sanan Superfly ja kuvituksen sekä ajankohdan slangisanojen luotettiin luovan oikeat assosiaatiot. MPC pystyi yleensä hoitamaan royaltyneuvottelut kotiin, mutta siitä ei ollut nyt apua, kun Eldoradon sarja oli kilpailijalla, ja ilman Superfly-osia. Mitäpä muuta pimpmobilelta voisi toivoakaan. Toki Superfly-kuosi on kulttuurihistoriallisesti merkittävämpi. Superbad: oversized light covers, super wide whitewalls, custom side pipes, landau bars, mellow air horns, rear window filler... MPC:llä oltiin valppaana elokuvien ja TV-sarjojen suhteen, joten Pontiacista sukeutui pian Welcome back Kotter TV-sarjan auto. Grand Superflyn myyntiluvut eivät vetäneet vertoja Dukes of Hazzard Dodge Chargerille, jota tituleerataan myydyimmäksi 1:25-autorakennussarjaksi koskaan. Vaihtoehtoisen totuuden tarjoaminen ei kuulunut tuohon maailman aikaan, mutta juuri sitä MPC harrasti. Takaikkuna peitettiin topatulla levyllä, pisaralistaan lisättiin antennit ja pilareihin Landau-raudat, kun taas takaluukkuun tarjottiin eräänlaista continental kitiä. Keulaan lisättiin uusi ”klassinen” maski/puskuri-yhdistelmä ja jättikokoiset ajovalot. mennyt Superfly-Eldoradon kanssa. Siis tehdään Grand Prixistä näennäis-Superfly, onhan sekin GM:n personal coupe, siis melkein Cadillac. Osat eivät muuttaneet Pontiacia Superfly-Eldoradoksi, mutta se mitä ajettiin takaa, saavutettiin. Vuoden 1972 MPC:n vuosikertasarjojen korit tulivat tehtaalta valmiiksi maalattuina, metallinruskea sävy oli kuitenkin eri kuin promossa. Viimeistely detaljeilla Kannella yksin ei sarjaa myydä, vaan Grand Prixiin oli tarjottava oikeantyyliset kustom-osat. . V8-MAGAZINE 77. Jotta ei tavattaisi lakituvassa, jarruteltiin hiukan ja '72 Grand Prixin nimeksi taiteiltiin laatikon kanteen Grand Superfly, jälkimmäinen sana isolla kirjoitettuna. Aito Superfly-Eldorado oli väriltään tumma, mahdollisesti jopa musta. Johanilla oli GM:n kanssa sopimus 1971 Eldoradon rakennussarjasta, mutta ei diiliä elokuvayhtiön tai Dunhamin kanssa Superflystä. Kromiosiin kuuluvat myös roiskeläpät. Sarja edustaa MPC:n 1970-luvun tyypillistä tuotantoa. MPC valmisti GM:lle 1969–1972 Pontiac Grand Prixin rakennussarjat ja promomallit. Perusrakennussarjaan ei tehty muutoksia. Muutamat osista olivat mukana jo Grand Prixin aiemmissa vuosikertasarjoissa, joten MPC oli hyvin ajan hermolla. Ovatko ne edes tallessa, tietää ainoastaan MPC:n nykyomistaja Round 2, mutta ei kerro ennen kuin auto mahdollisesti tupsahtaa jälleen saataville muodossa tai toisessa, ei kuitenkaan alkuperäiskunnossa. Elokuvaja TV-sarjojen autoilla on oma keräilijäjoukkonsa, ja alkuperäiseen rakennussarjaan tehdyt peruuttamattomat muutokset ovat tehneet myös 1969–1972 Grand Prixien vuosikertasarjoista haluttuja. Osia ei ole paljon, perusmuodot ovat kohdillaan, mukana on moottori ja alustassakin muutama irto-osa. Superfly class and superfly sass. Nyt Grand Prixin muottien hyödyntämisen, katsantokannasta riippuen tuhoamisen loppu alkoi häämöttää, eikä niitä tiettävästi muokattu edelleen
Harley-Davidson XL 1200S Sportster Sport 1999 KISAPYÖRÄ Kuin konsanaan! 78 V8-MAGAZINE
TEKSTI JA KUVAT MIKKO ISOKANGAS konsanaan! V8-MAGAZINE 79. Joskus ottaa aikansa ennen kuin moottoripyörän rakentelusuunnitelmat kirkastuvat ja niiden kohteelle löytyy haltijaansa tyydyttävä muoto. Parhaimmillaan se käy yksiin pyörän luonteen kanssa
Muu elämä meni kuitenkin pyörähommien edelle. 80 V8-MAGAZINE. Näkemys tyylistä oli pojasta poikkeava ja kuosia alettiin kääntämään kohti pyörän omaa luonnetta ja urheilullisuutta. Gixeri vaihtui Intruderiin. Jari kuuluu Raven MC -kerhoon, joka koko olemassaolonsa ajan eli 26 vuotta on majaillut Kellokosken vanhan ruukin rakennuksissa. Luonne olisi pintakiiltoa tärkeämpää. Sieltä löytyivät myös John Player Special -tarrat. Harleyn alaisuudessa aikanaan toiminut Buell käytti emoyhtiönsä moottoreita ja kehitti niitä paremmin tarkoituksiinsa sopivaksi. Oikeita urheilumotskareita vastaan Sportilla ei ollut mitään jakoa, mutta omassa ekolokerossaan se tarjosi täyden annoksen mukavaa moottoripyöräilyä. Kannet saivat myös toiset sytytystulpat palotapahtumaa edistämään. Eipä aikaakaan, kun asiamies Amerikasta soitteli ja ilmoitti sopivan löytyneen. M allivuosina 1996–2003 Harleyn Sportster-malliston urheilullisin oli versio S, Sport. Sen sylinterinkansissa oli 883-mallia vastaava palotila, mutta tuhatkaksisatasen isot venttiilit. Jarin valmistama kilpiteline on kiinni yhdellä mutterilla. Rungon perästä on napsaistu palat pois istuimen takaosan tieltä. Jarin pyörä voisi olla entinen kilpuri. Kiinteistövälittäjä voisi kuvailla tallia monien mahdollisuuksien monitasoratkaisuksi. Toinen tukipiste on iskarin kaasusäiliö. Hyvää halvalla Race-meininkiin sopivia tarvikkeita löytyi tietenkin kahvilakilpureiden luvatusta maasta, Iso-Britanniasta, eivätkä ne maksaneet maltaita. Pannukannassa on sittemmin pysytty. Vain vähän lisää kului, kun pyörä oli uusien omistajien tarkasteltavana. Poika Pakkanen suunnitteli kyllä pyörästä vähän chopperimpaa ja vaihtoi siihen muun muassa korkeamman ohjaustangon. Sen parissa riittää vielä puuhasteltavaa, vaikka moottori tulikin jo rempatuksi. H-D hyödynsi työn tuloksia Sportster Sportin uudessa moottorissa. Homma kuivui valitettavasti kasaan osallistujien vähyyteen. Merkki ja tarkka mallikin oli alusta alkaen selvä ja Jari taustansa takia siihen tyytyväinen. Kaksi ensimmäistä vuotta mentiin tavallisella tonnikaksisatasella motilla, mutta mallivuodelle 1998 parantui kulkupuolikin. Ajopyörän lisäksi on rakenteilla Panhead trike. Se taas vaihtui hyvin pian Harrikkaan silloisella Haarajoen Unionin yöhuoltamolla sattuneen episodin takia. Se oli hyvin vähän ajettu, hienokuntoinen ja varsin alkuperäinen, kertomuksen mukaan jonkinlaiseen kiihdytyskäyttöön kaavailtu vuoden 1999 Sportster Sport. Ymmärrätte varmasti mitä tällä tarkoitettiin. Vuoden päivät sillä suditeltuaan hän totesi, että hengissä selvitäkseen on vaihdettava pyörän ja pyöräilyn tyyliä. Jari oli Unskalla töissä ja työvuoron vaihtuessa pihalla Intikkansa selässä. Kisakäytön kulutus voisi ikään kuin näkyä, eikä rakentelun jäljen tarvitsisi siksi olla aivan viimeisen päälle. Nimensä velvoittamana siinä oli muita malleja paremmat jarrut ja jousitus sekä persoonallisia pintakäsittelyitä siellä täällä. Savu lienee noussut Jarin korvista. Kate, penkki, takakuuppa sekä clip-on-stonga irtosivat samasta kaupasta viidelläsadalla eurolla. Ota iisisti! Jari Pakkasen motskariura lähti lentoon vuonna 1985 hänen ostettuaan ensimmäisen vuosikerran Suzuki GSX-R:n. Lopulta Jari otti asian hoitaakseen, jotta pyörä saataisiin kuntoon ja vaikka sitten myyntiin, mikäli omasta perheestä ei löytyisi käyttäjää. Sportster saisi esittää vanhaa kilpapyörää, joka on muutettu takaisin katukäyttöön. Etujousitus on tarkasti säädettävissä niin jousen esijännityksen kuin palautusvaimennuksenkin osalta. Jari diggailee JPS-värejä, joten tarvikehankinnat sujuivat onnistuneesti yhden pysähdyksen taktiikalla. Viimeisten kiehkuroiden vielä viipyillessä päänsä tienoilla matkusti mies Helsinkiin ja osti sieltä herralta nimeltä Robin laatikkoihin pakatun H-D Panheadin. Viereen kurvasi lahtelainen harrikkamies haukkumaan Suzukia Harleyn huonoksi kopioksi. Kaavailut olivat jääneet sikseen ja pyörä päätynyt lopulta myyntiin. Aikalaiskoeajoissa Sportia kehuttiin ihan kelpo moottoripyöräksi ja erityisen hyväksi Harleyksi. Aikanaan Suomessa ajettiin RR-kilpailuja Sportster-yksityyppiluokassa. Ehkä Harleylla oli parempaa tietoa asiasta, ja jos ei ollut, lisäsivät tuplatulppakannet ainakin katu-uskottavuutta. Tuttavalle Yhdysvalloissa annettiin tehtäväksi etsiä hyvä Sportster Sport, hoitaa pyörä Suomeen ja lyödä avaimet käteen, ainakin kuvainnollisesti. Aivan erityisesti moottoripyörien rakenteluun keskittyvä Raven-porukka sopii mestaan ja viihtyy hyvin, vaikka vanhat tilat eivät kaikkein käytännöllisimmät olekaan. Jokaiselle löytyy sopiva kyyti. Aivan kärppänä ei pyörää alettu purkaa ja rakentaa, vaan asian annettiin hautua niin, että se melkein unohtui. Tuplatulppakansia on eritoten Harleyn Big Twin -moottoreihin rakenneltu maailman sivu ja kokemusperäinen tieto kertoo, että tehoa ne eivät tunnu lisäävän, mutta käynnistyvyyttä helpottavan kyllä. Yksi Pannari on vaihtunut vuoden 1955 Townsman Chevroletiin. Urheilullinen amerikkalainen Muutama vuosi sitten Jari ja poikansa ryhtyivät puuhaamaan jälkimmäiselle täysikokoista moottoripyörää. Ennen niin tehokas teollisuusmiljöö on nykyään idyllinen ympäristö, missä toimii monen sortin käsityöläisiä sekä ravintola Patovahti. Sen sijaan Sportster Sportin tehoa aivan varmasti lisäsivät 10:1-puristeiset männät sekä hyvin todennäköisesti tavallisia Sportyja älykkäämpi sytkäboxi
. Ne pääsevät liikkumaan sivusuunnassaan hieman, keskittyvät jarrupalojen väliin ja tarjoavat siten optimaalisen jarrutustehon. Ei ehkä kaunis, mutta sitäkin räyhäkkäämpi ja ennen kaikkea edullinen on tämä Raven MC:n materiaalivarastosta (lue romulaatikosta) ongittu äänenvaimennin. Aina roiskuu kun rapataan. Pakoputkistoon on poimittu annos Buell-henkeä sekä äänenvaimennin ja putkenpätkiä tallin romulaatikosta. Penkin fyllistä ja verhoilusta Jarilla oli vankka näkemys, jota hän ei kuitenkaan mielestään onnistunut välittämään käytännön työstä vastanneelle avovaimolleen. Maalaus hoitui spraymaaleilla oman tallin tiloissa vanteita lukuun ottamatta. Jarin Sportyyn riittää Harrikan yleismallin tarvikepönttö ja äänetkin ovat juuri sopivan kovat tai hiljaiset, kuuntelijasta riippuen. Työnjohdon nukkuessa penkki oli verhoiltu valmiiksi ilman ohjeita ja ohjausta. Jalankulkijoitakin on ajateltu, sillä pakoputken pää kääntyy pientareen sijaan kohteliaasti tien keskiviivan suuntaan. Aivan niin kultaisen kaltaisia niistä ei tullut kuin olisi haluttu, mutta aivan kelvot ja elämää nähnyt kilpapyörä -henkeen sopivat. Lopputulos oli täydellinen. Clip-onit oli tarkoitettu 22-millisille stongille, joten ne muokattiin vastaanottamaan tuumainen putki. V8-MAGAZINE 81. Tästä kulmasta näkymä on erityisen sutjakka. Palikat eivät asettuneet paikalleen heittämällä. uivaa tyyppiä. Kovasti yritettyään Jari meni lopulta nukkumaan. Penkki ja kuuppa liitettiin yhdeksi kokonaisuudeksi metallikehikon avulla. Nyt se odottaa kevättä ja lämpimiä asvalttiteitä. Buellien änkkäri sijaitseen Jarin Sportyn tavoin moottorin alla, mutta on tilavuudeltaan monin verroin mittavampi moottorin korkeamman vireen vaatimana. Vaativat myös liitosten putsailua silloin tällöin. Putkisto syntyi kokonaisuudessaan yhdessä yössä. Sportilla kurvailu on kyllä juhlaa, sen sain kuvauksen lomassa itse käydä kokemassa. Katkennut kytkinkahva istuu raaseri-ilmeeseen. Ohjaustangon tupet lahjoitti kaveri ja tangonpääpeilin maksua vastaan Motonet. Muuten käsihallintalaitteet olisi pitänyt vaihtaa euromittaisiin. Lasikuitutöitäkin piti opetella. Ne on pulveripinnoitettu ammattilaisen toimesta. Näyttää siltä, että välillä myytäväksikin suunniteltu pyörä jää Pakkasen perheeseen. Moottorin vireeseen ei kaasarin preppausta lukuun ottamatta puututtu. Sen hinta/nautintosuhde muodostui erittäin edulliseksi. Kuulostaa tutulta. Sportster Sportin etujarrulevyt ovat ns. Lopulta vain kahdessa viikossa rakennetusta Urheilu-Sportsterista tuli sen verran hyvä, että myyntipuheet peruttiin. Oikeasti alumiini antoi periksi, kun Sporty meni nutulleen sitä siirreltäessä
Konsernin yksi radikaaleimmista sävyistä oli eittämättä voimakas vaaleanpunainen, joka tunnettiin nimellä Panther Pink. TEKSTI JA KUVAT KAI SALMIO MODERNISOITU V8-MAGAZINE 83. Huittislaiselta Rekikosken perheeltä löytyy pinkiksi maalattu avo-Challenger, jonka sisuksissa murisee uudenaikainen Hemi. Chrysler ilahdutti 70-luvun taitteessa kansaa hulppealla väri-ilottelulla
Moderniin Hemiin päätyminen aiheutti myös muutoksia alustaan, koska 5,7 Hemi painaa ainoastaan pikkulohkon verran. Ei kahta ilman kolmatta! Haastaja oli maahantuotu 1988. Maahantuojan kautta olisi osat pystytty järjestämään isolla rahalla. Superbirdin hankinta oli aito kulttuuriteko, sillä auton lanseerauksesta ehti kulua lähes 40 vuotta, ennen kuin yksi muskeliaikakauden tunnetuimmista herkuista löysi tiensä suomalaisiin kilpiin. Takaa löytyvät Maxtrek Maximus M1 -renkaat, kooltaan 275/40ZR17. Näin ykkösvaihtoehdoksi nousi Panther Pink, muistelee Teemu, joka lähti siltä istumalta ostamaan värit valmiiksi, jotta päätöksessä myös pysyttäisiin. Varausrahat iskettiin heti tiskiin ja kaupat lyötiin lukkoon muutaman päivän kuluttua. Perhepotretissa mukana 8-vuotias Mila, Teemu ja Heidi, joka otti Milan ohella ensiaskeleensa jenkkiautoilun suhteen jo pikkutyttönä, kun Heidin isä omisti 70-luvulla '63 Dodge Dartin. Tuomiaho) hienosti entisöity '69 Dodge Charger 2d ht ja Teemu Rekikosken nätisti patinoitunut vastaavakorinen '59 Cadillac DeVille (V8 7/04). Konetilasta löytyi 318-pikkulohko (230 hv), joka oli Chargereiden vakiopannu. Auto on niin hyvin säilynyt, että kunnostuksen yhteydessä on tarkoitus säilyttää niin paljon alkuperäisyyttä kuin vaan on mahdollista, huomauttaa Teemu, joka on Chargerin kolmas omistaja. Jättipannua silmällä pitäen alustaan asennettiin mm. Purkuvaiheessa oli todettavissa, ettei autoa oltu rakennettu edellisen omistajan toimesta pieteetillä. Maalarille jäi pintapeltien ylimaalaus, jonka suoritti paikkakuntalainen Automaalaamo Pekka Suomi perinteisellä liuotinvärillä. Onneksi kuvauskalusto oli matkassa mukana. Tuolloin lehteen päätyi syksyllä 2008 Chigagosta Suomeen saapunut '70 Plymouth Road Runner Superbird (V8 5/09), jolla oli hankintahetkellä ajettu vähäiset 10 008 mailia. Marssin suoraan paikalliseen Mopar-liikkeeseen, missä tein tilauksen kaikista puuttuvista osista. Kunnostussession alussa oli selvää, että laiska 360-pikkulohko heivataan tallin nurkkaan ja tilalle hankitaan 426 Hemi. Olin vielä iltapäivällä Kokkolassa tutustumassa vanhaan puuveneeseen, kunnes sain pikahälytyksen Huittisiin. Imusarja löytyi eBayn kautta, mutta muiden palikoiden etsiminen tuotti vaikeuksia. Teemu toteutti itse kaikkien luukkujen sisäpuoliset maalaukset sekä ovien ja takaluukun pielusten, etulokasuojien sisäosien, tuulilasin karmin ja korin etuosan värjäykset. Jonkin ajan kuluttua auto siirtyi Kouvolaan, missä se maalattiin jopa kahdesti keltaiseksi. Charger oli ollut viimeiset 25 vuotta Los Angelesin keskustassa sijaitsevassa tallissa. unelmien täyttymys. Matka maksoi lopulta saman verran kuin osien toimitus olisi kustantanut kaukaiseen Pohjolaan. Kori hiekkapuhallettiin, mutta mitään suurempaa hitsaussavottaa ei ollut tiedossa puhalluksen jälkeenkään. Samaan aikaan emäntä lueskeli jotain E-body opusta, josta bongasi pinkin värin. Charger luo helposti mielikuvan potentiaalisesta katu-autosta, kun optiolistalta oli rastitettavissa myös legendaarinen 426 Hemi (425 hv). Vuosien kuluessa on tapahtunut monia asioita. Heidin Charger oli enemmänkin leppoisa cruisailupeli kuin väkevä katutykki. Seuraavana syksynä auto purettiin osiksi. Kuvauspäivä ei ollut ikimuistoinen ainoastaan harvinaisen ”matching numbers” -kohteen takia, vaan päivä oli muutenkin seikkailua parhaimmillaan. Näistä 10 autoon iskettiin manuaalivaihteisto ja kuuteen automaatti, kuten meidän Chargeriin. Koppaa oli mukava työstää kiinnitettynä korigrilliin. Tuolloin diafilmille taltioitui Heidi Rekikosken (os. Klassinen 5-puolavanne tuntuu olevan aina toimiva ratkaisu. Mistään ajonautinnosta ei voinut puhua, koska laitos oli melkoinen kyhäelmä. Rekikosket lienevät kulttuuri-ihmisiä, koska kulttuuriteot eivät vielä päättyneet Superbirdiin. Haastaja shokeeraavan pinkiksi Seuraavan auton kuvausta saatiin odotella syksyyn 2017, jolloin oli aika ottaa räpsyt kuvien '70 Dodge Challengerista. Suunnitelmat muuttuivat, kun 2007 Overdrivelle tuli myyntiin vain pari vuotta vanha 5,7 Hemi, joka oli perua purkuautosta. Rekikoskille auto siirtyi 15 vuotta sitten vuonna 2003. Haastajasta oli ensin tarkoitus tulla limenvihreä (Sublime), mutta kun kaveripiiristä löytyi jo samanvärinen Cuda, oli ideoitava toinen spesiaaliväri. Auton myyjä oli hankkinut sen 1986. Näin Hemin jäykät vääntösauvat vaihtuivat takaisin pikkulohkon vastaaviin. Pariskunnalle syntyi esikoispoika Jami vuonna 2005 ja neljä vuotta myöhemmin oli vuorossa Mila-tyttö. Teemu oli syksyllä 2012 lomailemassa Kaliforniassa. Auto ei tiettävästi toiminut moitteetta kertaakaan tämän omistajan aikana. Silloinen pääkaupunkiseudulla vaikuttanut omistaja rakensi auton kauttaaltaan ja maalautti sen siniseksi. – Ostin lennon New Yorkiin. Tässä kohtaa vannoutuneimmat moparistit haukkovat henkeään. 84 V8-MAGAZINE. Lomailun yhteydessä oli tarkoitus tehdä kaupat '70 Dodge Challenger T/A ”Cream-Dreamista”. Superlinnun rahoittamiseksi pariskunta luopui '59 DeSoto Fireflitestä, '70 Plymouth Barracudasta ja Heidin Chargerista, joka oli hänelle jo ns. Takaluukun pohja uusittiin, muuten ei paikkoja tarvinnut juuri hitsailla. Tässä on päädytty American Racingin Torq Thrusteihin kera Shelby Special Edition -keskiöiden. Teemulla oli enemmän kuin tuuria, koska vain päivää myöhemmin paikalle olisi tullut michiganilainen autokeräilijä. Tapasin Rekikosket seuraavan kerran samoissa merkeissä viisi vuotta myöhemmin 2009, kun oli aika esitellä yksi kotimaisen jenkkiautoilun ”graalin maljoista”. Nyt ne lensivät samassa lentokoneessa uuteen kotimaahan, iloitsee Teemu onnistunutta matkaa. R ekikosket ovat entuudestaan tuttu perhe monille lukijoille. Pubiyrittäjänäkin toiminut pariskunta on ehtinyt virallistaa suhteensa naimisiin menolla ja perheen henkilömäärä on kasvanut kahdella. Tilauksen toimittaminen otti aikaa viikon päivät, joten samalla reissulla tuli nähtyä myös turistikohteita, kuten huimat Niagaran putoukset. Suunnitelmat heittivät häränpyllyä, kun Graiglistille ilmaantui yllättäen myyntiin 75 000 mailia ajettu '70 Dodge Charger, joka oli aito Hemi-yksilö. Rekikosket olivat auton kolmansia omistajia. – Hemillä varustettuja R/T Chargereita poistui tehtaalta 112 autoa, joista 16 oli R/T SE versioita. Vierailin kameroineni perheen laanilla ensimmäisen kerran 14 vuotta sitten. Rekikoskien kulttuuriteot Charger vaikuttaa nykyään Kirkkonummella ja Käkkylä viettää aikaansa käyttöentisöitynä Hollolassa. Reilun neljän tunnin ajomatka taittui ennätysvauhtia ja kuvaus ehdittiin aloittaa ennen auringon laskua. keinuvivut, jakopää ja imusarja. Moottorista uupui mm. Näillä varusteilla ladattuja mustia Chargereita valmistui ainoastaan kaksi, joista toinen on nyt omistuksessamme. – Avolla cruisailtiin keltaisena kaksi ensimmäistä kesää. Molemmat lapset saivat arvoisensa kyydit synnytyssairaalasta kotiin, Jami Cadillacilla ja Mila Superbirdillä. Hemin vääntösauvat ja korin jäykkyyttä vahvistettiin hitsaamalla kaikki saumat umpeen sekä yhdistämällä etuja takarungot
Syylliseksi ilmaantui Jeepistä (245 hv) hyödynnetyt pakosarjat. . Keskustelujen jälkeen Teemu päätyi Suomessa kehiteltyyn ja valmistettuun Tatech 32 -ruiskunohjaukseen, jossa voi läppärin kautta seurailla koneen tietoja reaaliajassa ja tehdä myös tarvittavat säädöt tosiaikaisesti. Tiedonkeruuominaisuus helpottaa säätöjen tekemistä ajon aikana. Sitten kone hyytyi totaalisesti ja syyksi ilmeni ilman puute, eli joko liian pienet pakosarjat tai läppärunko. Haastajalla ajettiin olemassa olevilla vermeillä seuraavat kaksi kesää. Näyttävä takasiiveke luo mukavasti 70´s -henkeä. Valkoinen verhoilu on täyttä nostalgiaa! Vaaleanpunainen autotyyny on pikantti yksityiskohta. Lannevyöt ovat tervetullut varuste, kun autossa kuskataan myös jälkipolvea. Ratilla käskytetään Unisteer Performance Productsin hammastanko-ohjausta. Chryslerin 300C:ssä käytetään samaa 78 millin läppärunkoa ja sillä pitäisi päästä helposti 400 koniin saakka. Modernin tekniikan olemassaoloa ei huomaa juuri muusta kuin kabiinissa olevasta 2000-luvun alun W/S-kytkimellä varustetusta Mersun automaattishifteristä. Hemi vaihtui Hemiin Hankintalistan seuraava kohde oli moottorinohjausjärjestelmä. – Vääntöä löytyi jo 2400 kierroksella 460 Newtonmetriä sekä 3900 kierroksella 550 Newtonia ja hevosvoimia 340. Teemu on sijoittanut kojetaulun alle muutaman lisämittarin. Hanttarin jalkatilasta löytyy vaihteiston ohjausboksi ja keskikonsolin päältä boksin näyttötaulu, jolla saa säädettyä kaikki asetukset, kuten joka vaihteelle kickdownit ylöspäin kilometrin tarkkuudella. Moottori päätettiin dynottaa syksyllä 2012. Tässä vaiheessa Teemu otti yhteyttä Tatechin Tatu Tikanmäkeen. Hankin tilalle hyvin virtaavat peltisarjat, mutta en ehtinyt niitä lopulta testata lainkaan, kun myin 5,7:n pois ja hankin tilalle SRT 6,4 Hemin, selventää Teemu. Haastajan takavalot eivät ole ehkä innovatiivisuuden jalokiviä, mutta siitä huolimatta näyttävä valomerikokonaisuus. V8-MAGAZINE 85
normiboksi kestää vääntöä vain 580 Newtonia. Vanhemman Hemin venttiilisysteemit kestivät paremmin ennakoita kuin tuoreemman. Nälkä kasvaa tunnetusti syödessä, joten tällä hetkellä Teemun ajatuksissa häämöttää Hellcatin ahdinpaketti. Mutta Teemu toteutti ainoastaan maineikkaan Sulo Vilénin oppeja ja osti moottorin pois kuleksimasta, kun sai niin halvalla. – Puolat aiheuttivat sen, että kun moottori oli saatu säädettyä ja sitä yritettiin käynnistää uudemman kerran eri lämpöisenä, se vaan yksinkertaisesti ”ampui ja paukkui”. Autossa on lukollinen 8¾-tuumainen perä. . Haastajan koppa oli korigrillissä, missä sitä oli helppo käännellä tarpeen mukaan. 6,4 ajettiin dynossa 24 asteen ennakolla, mikä aiheutti kuuden männän hajoamisen. Bongasin netistä tanskalaisen OFGear-yrityksen, joka valmistaa tähän vaihteistoon sopivan ohjausyksikön. Takomännillä ennakot voitaisiin nostaa 21–22 asteen tienoille, mutta nyt edetään miedommilla ennakoilla. Tuulilasin kehikko on ilman tuulilasia ja listoja melko heppoisen näköinen konstruktio. Seuraavaksi tuli hankittua kyseinen vaihteisto, joka kestää vääntöä yli 800 Newtonmetriä, kun ns. Tuoreemman Hemin hankinta oli heräteostos, kun Teemu lensi jo toistamiseen Yhdysvaltoihin osanhakureissulle. 6,4:sen seuraksi hankittiin Mercedes-Benzin 5-vaihteinen 722.6 -vaihteisto, joka toimii joko manuaalisena tai automaattina. Vika paikallistettiin kampiakselin tunnistimen suojamaadoitukseen, joka oli maadoitettu väärin. Jokaisesta männästä irtosi pieni pala, joten siitä selvittiin pelkillä mäntien vaihdolla. Oli siinä puolisolla naurussa pitelemistä, kun mopo karkasi taas kerran käsistä. ”Viisseiskan” puolat olivat olleet vain alle 5 ampeeriset. Kuva on napattu Phoenixissa. Haastaja saapui Suomeen tässä kunnossa. 86 V8-MAGAZINE. Jaggen kardaani katkaistiin ja siihen hitsattiin kiinni Moparin peräosa. Laatikko oli alun perin V8:lla ladatussa remmiahdetussa 2000-luvun alun Jaguar XKR:ssä. Se olisi pitänyt maadoittaa tietokoneen puolelta suoraan auton runkoon, mutta nyt se oli maadoitettu ohjainboksin maadoituksen yhteyteen. Teemu maalasi itse kaikki muut paikat pinkillä pintapeltejä lukuun ottamatta. Auto poistui tehtaalta varustettuna sinisellä verhoilulla ja ulkokuorella sekä valkoisella rätillä. Se toimii haluttaessa joko automaattina tai manuaalitoimisena. Tarkoituksena oli hankkia lähinnä kunnon peltisarjat, mutta niiden lisäksi käteen jäi yllättäen myös 6,4 Hemi. ”Kuusnelosen” vahvemmat yli 9 ampeerin puolat aiheuttivat myös päänvaivaa. Uuden moottorin myötä tulivat myös uudet ongelmat. 6,4 Hemin maksimiennakot ovat 19 astetta, mutta Teemu ajaa tällä hetkellä 11–13 asteen ennakoilla. Samassa yhteydessä vaihtui myös kardaani Jaggen vastaavaan, mutta vetolevy, startti ja kaaveli hyödynnettiin Jeepistä, turbiinin ollessa edelleen 6,4:sen oma. 5,7:n osalta ei ongelmaa ilmennyt, koska pienempitehoiset puolat eivät aiheuttaneet häiriötä lainkaan, harmittelee Teemu, joka pääsi seuraavat kesät nauttimaan vihdoin Haastajan ongelmattomasta kulusta. Vikaa etsittiin peräti parin suven ajan ja sinä aikana tuli poltettua seitsemän puolaa ja heitettyä ilmoille jokunen kirosana. . Teemun tyytyväisyys suorastaan paistaa miehen kasvoilta, kun keskustelun aiheeksi otettiin uusi vaihteisto. Kori oli yllättävän hyvässä iskussa, mutta tavaratilan lattia jouduttiin uusimaan kunnostuksen yhteydessä. Aloin hieman tutkia asiaa ja sain selville, että Chryslerin NAG1 -vaihteisto on sama kuin Mercedes-Benzin 5-vaihteinen 722.6 sähkölaatikko, jollaista käytetään mm. Teemulta löytyy muutama kuva Challengerista 80-luvulta. Projektivai heita Vanhempi Hemi matkasi uuteen talliin, missä sitä odotti tuplaturbot. Matalammat ennakot vaikuttavat tehovähennykseen noin 100 hevosvoimalla. remmiahdetuissa Jaguareissa. Ajomukavuus parani MB:n vaihteistolla – Manuaalikoneistoinen TF 727 -automaatti ei oikein tuntunut toimivan halutulla tavalla 6,4:sen kanssa. Tässä ollaan sovittamassa koripeltejä takaisin paikoilleen. Moottorin luonne muuttui täysin vaihteistoswapin myötä. Pienillä kierroksilla laatikko on tavallaan veltto, mutta kun kaasupolkimen iskee sport-asennossa lattiaan, niin vaihteiston luonne muuttuu hyvinkin tiukaksi, kuten Teemu asian ilmaisee. Aika tulee näyttämään, mihin suuntaan Challengerin jatkojalostus kehittyy seuraavalla puoliajalla. Nokkapellin läpi on ilo seurata, kun 6,4 Hemin päälle isketty Shaker-putsari rokkaa ajon aikana
VARMISTA PAIKKASI NYT! OSTA LIPUT: TICKETMASTER & LIVENATION.FI FASTANDFURIOUSLIVE.COM FastFuriousLive_V8_210x297.indd 1 31/01/2018 16.15. T O S I L U J A A . KESÄKUUTA 2018 HARTWALL ARENA KOE HITTIELOKUVIEN HURJIMMAT STUNTIT LIVENÄ AREENALLA. 8.–10. T O S I T O I M I N T A A
88 V8-MAGAZINE Mercury Monterey Hardtop Coupe 1956 Tuurin tuomaa Harrasteauton löytäminen edellyttää usein hyvää onnea. Tämän neliovitolpan vakion 318-pikkulohkon äänet ja kulku olivat jotain ennen kokematonta. Tätä iloa ei kestänyt kuitenkaan kauaa, sillä omistaja myi auton perustaessaan perheen. TEKSTI JA KUVAT PAUL GRANVIK T apio innostui amerikkalaisten autojen harrastamisesta jo ”leveälahkeisella” 1970-luvulla. Tuolloin 14-vuotiaan teinin tuttavapiiriin kuului pari iäkkäämpää kaveria, joista yhdellä oli veekasilla varustettu '65 Plymouth Fury. Monessa mukana Furyn mentyä myyntiin hankki omistaja sen tilalle '65 Mercury Monterey 4d sedanin, jonka kyyti oli vieläkin vakuuttavampaa, sillä sen konepellin alla karjahteli vakionakin yli 300-heppainen 390-isolohko. Miehen nykyinen kalusto huomioiden se taitaa itse asiassa roihuta nykyisin kirkkaampana kuin koskaan. Leima oli ehtinyt hädin tuskin kuivua sotilaspassissa, kun Tapio löysi keväällä 1982 todella erikoisen '69 Acadian Beaumont. Sitä oli lapualaisella Tapio Mäntysellä, kun hän alkoi etsiä pitkään haaveilemaansa '56 Mercuryä, sillä erinäisten yhteensattumien summana hän sai käsiinsä kohtuuhintaan hienon Monterey 312 hardtop coupen. Tapio puolestaan päätti hankkia jenkin heti, kun armeija oli käyty. Sillä tehtiinkin monta ikimuistoista reissua, joiden seurauksena Tapio sai sammumattoman kipinän jenkkeihin
Aikansa Acadianilla päästeltyään tuli Tapio siihen tulokseen, että tämä muskelimaisen epämukava ja turhan äänekäs auto ei sopinut hänen suosimalleen rauhalliselle ajotavalle, ja niinpä se menikin parin kesän kurvailujen jälkeen myyntiin. Monterey oli vuonna 1956 Mercuryn toiseksi kallein mallisarja, jota valmistettiin kaksiovisena hardtop coupena 42 863 kappaletta. Mutta ei tässä vielä kaikki, sillä autojen ja pyörien omistamisen sekä rakentamisen ohella Tapio on ansioitunut myös muilla harrastamisen osa-alueilla. ollut perustamassa Lapua Classic Car Clubia vuonna 1988 ja toiminut aikoinaan sen puheenjohtajana. Tapio ei ole ollut Classic Car Clubissa Tapio on pitkänlinjan roddari, joka on omistanut ja rakentanut lukuisia näyttäviä nelija kaksipyöräisiä sekä osallistunut aktiivisesti myös alueen harrastetoimintaan mm. Tuon jälkeen Caddy toimi Tapion kesäisenä cruising-rekenä aina vuoteen 1994 saakka, jolloin hän vaihtoi auton '60 Cadillac Sedan de Villeen ja sen vuotta myöhemmin edelleen Pekka ”Wizzzard” Mannermaan '49 Oldsmobile 88 Futuramiciin. Hän on mm. Näiden mainittujen menopelien ohella hän on omistanut myös monia muitakin nelipyöräisiä aina rodeista klassikoihin, minkä lisäksi mies on rakentanut kymmeniä kaksipyöräisiä, niin Harrikoita kuin Britti-pyöriä. Tuurin tuomaa hardtop coupen. Toimintansa huippuvuosina kerho järjesti näyttelyitä ja kokoontumisajoja Lapualla, mutta nykyisin sen päätapahtuma on tammikuussa Seinäjoen raviradan tiloissa pidettävä Botnia Swap Meet. – Olen harrastekalustoni suhteen aika lailla kaikkiruokainen, naurahtaa Tapio, jonka tallista löytyy tälläkin hetkellä artikkelin auton lisäksi entisöity '60 Ford Thunderbird hardtop coupe ja full-kustomiksi valmistuva -50 Mercury Coupe sekä '80 Harley-Davidson FLH80 Classic Shovelhead. Tässä ”Kanadan Chevelleksikin” kutsutussa autossa oli kutiteltu 307-pikkulohko ja kolmivaihteinen TH350-automaatti, minkä lisäksi sitä oli koristeltu tuolle ajalle tyypilliseen tapaan mirramaalauksella, kromivanteilla, sivuputkilla ja reippaalla perän nostolla. Työja perhekiireiden vuoksi Olds seisoi pääasiassa tallissa aina vuoteen 2004 asti, jolloin Tapio myi sen eteenpäin käytännössä sellaisenaan. Gasoline Motor Show’n yhtenä järjestäjänä. Sen tilalle Tapio hankki syksyllä 1985 rentoon lipumiseen passelin '54 Cadillac Coupe de Villen, jonka hän kävi täysin läpi seuraavan neljän talven aikana. Halvin oli Medalist, keskihintainen taas Custom ja äveriäin Montclair.. V8-MAGAZINE 89
Samin nähtyä Alkuperäiset auringon haalistamat istuinten verhoilut uusittiin tehdastyylisellä oranssi-valkoisella vinyylillä alkuperäisin tikkauksin. Tapio on nimittäin yksi vuonna 2009 ensimmäisen kerran järjestetyn Gasoline Motor Show'n perustajista ja puuhamiehistä, jonka vastuualueena on nykyisin eritoten kaluston hankinta. Tapio on aina ihastellut 1950-luvun puolivälin vähän pulleita Detroit-tuotteita, joista erityisesti hänen silmäänsä miellyttää kaksiovisten '56 Mercuryiden maukas muotoilu. Näin mentiin aina vuoteen 2008 asti, jolloin dollarin arvo oli poikkeuksellisen alhaalla ja teki auton ostamisen Amerikasta harvinaisenkin houkuttelevaksi. Kun auto oli kuvienkin perusteella kaikin puolin siistikuntoinen yksilö, otti hän yhteyttä Sami Minkkiseen ja pyysi häntä tutkimaan sitä tarkemmin paikan päällä. 90 V8-MAGAZINE mukana sitten 1990-luvun lopun, mutta näyttelyitä hän touhuaa edelleenkin toisessa kokoonpanossa. Netin vanhojen harrasteautojen myyntisivustojen ja eritoten ”Craig´s Listin” ahkeran seuraamisen ansiosta Tapio törmäsi sopivan oloiseen '56 Mercury Monterey hardtop coupeen, joka oli myynnissä Michiganissa. Mercuryssä oli ilmeisesti myös tallella sen alkuperäiset 312 Y-Block -moottori, optioihin kuulunut kolmivaihteinen Merc-O-Matic -automaatti ja lukoton Dana 44-taka-akseli, mikä vain lisäsi Tapion kiinnostusta sitä kohtaan. Myös lattiamatto on uusittu, kuten sitä peittävä mallikohtainen suojamuovikin. Ilmoituksen mukaan auto oli räpeltämättömässä alkuperäiskunnossa ja mailejakin sen mittariin oli kertynyt vain reilut 76 000. Myös Tapio päätti hyödyntää taalan alamäen ja pisti Mercuryn hakuun. Vapaa-ajan lisäksi myös Tapion työaikakin kuluu nelija kaksipyöräisten parissa, sillä mies omistaa Lapuan Autofixin, jossa hän nimenmukaisesti fiksaa autoja ja pyöriä. ?. Tätä taustaa vasten voidaan syystäkin todeta Tapion olleen ja olevan yhä monessa mukana, eikä mikään hot rod -harrastuksen alalla ole hänelle vierasta. Kyseiset autot ovat myös muidenkin mieleen, minkä vuoksi niiden hinnat olivat järjestäin niin korkeat, että sellaisen hankkimisesta saattoi vain haaveilla. Tämän lisäksi tämä ”monitoimiosaaja” on itseoppinut pinstraippaaja, joka on paitsi vetänyt viivaa, niin tehnyt myös lehtikultauksia sekä toteuttanut erilaisia erikoismaalauksia Pineman Kustomin nimellä jo reilun vuosikymmenen ajan. Kannattava kirjoitusvirhe Vaikka Tapio oli kokeillut kaikenlaista, ei hän ollut omistanut koskaan sitä todellista unelmiensa autoa. Tapion sukunimeen (Pine = Mänty) hauskasti viittaava toiminta on tosin nykyisin lähinnä harrastus, jota hän tekee omaksi ilokseen ja noin parin kohteen verran vuodessa
Syytä moiseen kysyttäessä selvisi, että Tapio oli ollut ainoa Mercurystä kiinnostunut ostaja, minkä seurauksena myyjälle oli tullut se käsitys, etteivät nämä autot ole nykyisin kovin haluttuja. Ja toimihan se, sillä Mercury pelasi kuin kello koko reilun 300 kilometrin matkan. Vararengas peltivanteineen lienevät auton orgisosia. Takaluukun sivupaneelit ja lattiamaton Tapio uusi löytämillään uusvanhoilla NOS-osilla, ja se onkin nyt uskomattoman upeassa kunnossa. Myös Mercuryn kromien kiilto oli kiitettävää luokkaa, eikä tehdasasenteisen sisustankaan kuntoa voinut kuin kehua. . Ei auto toki täysin virheetön ollut, mutta sen mitä ilmeisemmin alkuperäisistä Persimmonoranssista ja Classic White -valkoisesta koostunut, optioihin kuulunut Two-Tonekaksivärimaalaus oli yhä hämmästyttävän hyvin säilynyt, ja mikä tärkeintä, pelleistä ei löytynyt ainuttakaan ruostekukkaa, rei'istä puhumattakaan. Vaikka auton hinta/laatusuhde olikin jo kohdallaan, niin Tapio pyysi Samia ihan vain periaatteen vuoksi hieman tinkimään pyynnistä, joka kummankin suureksi hämmästykseksi tuottikin tulosta. V8-MAGAZINE 91 Mercuryn osoittautui se odotettua oivemmaksi yksilöksi, jonka ostamista hän suositteli Tapiolle ”täydestä sydämestään”. Myöhemmin Tapio on miettinyt asiaa ja tullut siihen tulokseen, että tuo tosi vähäinen kiinnostus autoa kohtaan saattoi johtua ilmoituksessa olleesta kirjoitusvirheestä. Mercury tuli Suomeen elokuussa 2008 ja se paljastui tarkemmassa tutkinnassa Tapion suhteellisen korkeiksi nousseita toiveitakin paremmaksi yksilöksi. Siinä Mercuryn nimeksi oli nimittäin laitettu Murcury Monteray, minkä vuoksi tällaista autoa etsineet eivät olleet sitä löytäneet, kun hakukone ei ollut sitä tunnistanut. Continental Kitin ’57 Dodge Custom Royalin spinnerikapselilla koristeltu varapyöräkotelo on varustettu vipumallisella lukituksella, jonka aukaisemalla kotelo kääntyy sivuun ja helpottaa takaluukulle pääsyä. Mercuryssä on maukkaasti muotoillun kylkilistan mukaan rajattu Two-Tone-optiokaksivärimaalaus, jossa katto ja korin alaosa on maalattu Persimmon-oranssilla ja muu auto Classic White -valkoisella.. Auto vaikutti sen verran vankkakuntoiselta vehkeeltä, että Tapio päätti ajaa sen kotiin ja testata samalla sen tekniikkapuolen toimivuuden
Tapion kesäisenä käyttöpyöränä toimii tätä nykyä tämä kauniin kaksivärinen Harley-Davidson FLH 80 Classic Shovelhead 1340, jonka hän on itse maalannut sekä kunnostanut myös sen moottorin ja vaihdelaatikon. Syksyllä 2014 toteutui Tapion toinen pitkäaikainen haave, kun hän hankki pahasti projektikuntoisen '50 Mercury Coupen. Työja perhekiireiden takia auto seisoi pääasiassa tallissa, kunnes se meni käytännössä sellaisenaan myyntiin. Tämän '53 Triumph 650:sen hän rakensi puhdasveriseksi Bobberiksi kahden talven aikana koneremppoineen ja erikoismaalauksineen. Syksyllä 2011 Tapio joutui rodikärpäsen puremaksi, ja niinpä hän hankki talliiltojensa iloksi kovia kokeneen '35 Ford Fordorin, jonka hän ehti muuttaa mm. Tapio osti tämän erikoisen '68 Triumph TR 6r Trophy Sportsin Amerikasta vuonna 1996 ja entisöi sen pilkun tarkasti vuosien 2005–2010 aikana. Caddyn jälkeen Tapio hankki Pekka ”Wizzzard” Mannermaalta Nascartyylin '49 Oldsmobile 88 Futuramicin. Kyllä tässä silmä lepää. Perinteiseksi full kustomiksi rakennettavan auton korin linjat ovat todella kauniit. Tapio on harrastekalustonsa osalta kaikkiruokainen, joten hän ei paheksu ”pussihousumeininkiään”. Tapion nykyiseen harrastekalustoon kuulu myös kuvankaunis '60 Ford Thunderbird 352 hardtop coupe, jonka hän entisöi hyväkuntoisesta aihiosta hienoksi vuosien 2011–2013 aikana. 92 V8-MAGAZINE Tapion ensimmäinen jenkki oli erikoinen '69 Acadian Beaumont 307 hardtop coupe, jota oli muokattu ajan vaatimusten mukaisesti mustalla mirramaalilla, kookkailla kromivanteilla ja reippaalla perän nostolla. Tästä oiva osoitus on USA:sta keväällä 2012 kotiutunut alkuperäiskuntoinen '41 Chrysler Coupe, jolla hän ajoi suven verran. Continental Kit kruunasi tasokkaan kunnostustyön. kaksioviseksi ennen kuin myi sen keskeneräisenä eteenpäin. Matkan varrelta.... Viime vuonna hän myi virheettömästi viimeistellyn ”helmen” Ranskaan. Nelipyöräisten lisäksi kaksipyöräiset ovat lähellä Tapion sydäntä. Muskelisen epämukavan Acadianin tilalle Tapio hankki projektikuntoisen '54 Cadillac Coupe de Ville 331:n, jonka hän entisöi tarkasti neljän talven aikana
– Jo Mercuryä ostettaessa oli selvää, että jos auto siirtyy omistukseeni, niin varustan sen ensitöiksi tällä todella tyylikkäällä tehdasoptiolla, toteaa Tapio, joka hankki aikoinaan myös Caddyynsä vastaavan laadukkaan ”mattolaiturin” tästä samasta firmasta. Ne uusittiin kokonaisuudessaan, mutta muiden kohdalla selvittiin onneksi pienemmillä korjauksilla. Mercuryssä ei ollut mitään varsinaista vikaa, mutta Tapio halusi kuitenkin tutkia sen pohjan kunnon vähän tarkemmin. Seuraava suvi sujui mukavissa merkeissä Tapion nauttiessa täysin siemauksin Mercurystä ja sen tekniikan hyvästä toimivuudesta. Ainoa harmittava asia oli moottorin öljyvuotojen jatkuva lisääntyminen, joten kone kammettiin syksyn tullen keulalta. Vauriot olivat niin vakavat, että moottori purettiin. Turbiini sen sijaan kelpasi jatkokäyttöön sellaisenaan. Ennen kesän tuloa Tapio uusi kuluneen lattiamaton, kiillotti auton alkuperäisen maalipinnan käytännössä virheettömäksi ja asensi takapään koristeeksi kanadalaisen Continental Enterprisen valmistaman ja alkuperäistä vastaavan Continental Kit -vararengastelineen. Mercury oli vakiona aivan liian korkea, joten ensi töiksi auto oli saatava lähemmäksi maanpintaa. Myös autoon optiona tilatut tehostetut kymppituumaiset rumpujarrut käytiin läpi ja uusittiin tarvittavilta osiltaan. Oikeanlainen ja maamme karut tieolot huomioiva käyttökelpoinen ”stance” saavutettiin ns. Öljypohjan irrotus paljasti, että kampiakselin kaikki laakerit olivat loppu. Lisäksi kannet koneistettiin ja tehdasasenteinen 2" tuplaputkisto korvattiin vastaavankokoisesta metritavarasta taivutetulla versiolla vaimentimineen. Niinpä pohja suojattiin massakerroksella. Moottorissa ilmenneiden yllättävien ongelmien vuoksi Tapio katsoi parhaaksi käydä läpi Mercuryn muunkin tekniikan talven 2010–2011 aikana. Paljastui, että myös lohko oli kulunut ja nokka-akseli pyöristynyt, joten koodin mukaan Mercuryn alkuperäiselle moottorille tehtiin täysi remontti. V8-MAGAZINE 93 – Kone vuoti vähän öljyä kampiakselin päästä, mutta siinä kaikki, muistelee Tapio ikimuistoiseksi muodostuneita ensimailejaan tämän todelliseksi löydöksi osoittautuneen autokaunottaren ratin takana. Myös peruutettaessa lonksunut lukoton ja 2,70:1-välityksellä varustettu taka-akseli osoittautui väljäksi, mutta se saatiin entrattua huolellisella säätämisellä ja laakereiden uusimisella. Tehdastyylisellä oranssi-valkoisella vinyylillä päällystetyt etuja takaistuimet viimeisteltiin alkuperäisin tikkauksin ja kustomoitiin kultasävyisin terenauhoin. Ainoa poikkeama alkuperäisasuun on kaasutin, jonka paikalle pultattiin Edelbrockin nelireikäinen 650 cfm vakuumi. Sen kauniisiin muotoihin Tapio ei halunnut kajota, vaan muuttaa sen ”tinarekimäisemmäksi” yksityiskohtiensa osalta. Syksy oli tuossa vaiheessa sen verran pitkällä, että autolla ei ehditty enää juurikaan ajaa, vaan se pantiin talliin odottamaan jatkotoimenpiteitä. Sisustatöiden valmistuttua Mercury alkoi olla aikalailla valmis, ja hyvä niin, sillä syksyllä 2014 Tapio toteutti myös toisen kauan kyteneen haaveautounelmansa, joka sekin on jostain kumman syystä Mercury ja myös malliltaan Monteryn tapaan Coupe, mutta iältään sitä hieman vanhempi, eli vuodelta 1950. Pikkuhiljaa paremmaksi Mercury toimi niin tomerasti, että pakollisten perushuoltojen tekemisen jälkeen Tapio päätti kurvata sen kanssa konttorille, mistä leima heltisikin heti ensi yrittämällä. Päätös oli oikea, sillä auton alkuperäinen automaattivaihteisto vaati myös täysremontin. Lisää kustom-tatsia saatiin myös '55 Dodge Polaran spinnerikapseleilla, joiden keskiön bullet-kromiluodit kuuluivat niihin jo vakiona. Auton alkuperäiset ovipahvit, takasivupaneelit ja sisäkatto olivat säilyneet hämmästyttävän hyvin, joten niistä saatiin lähes uudenveroiset perusteellisella puhdistamisella. ?. Syyksi selvisivät kovettuneet johdotukset, jotka olivat erityisen heikossa hapessa mittariston ja moottoritilan osalta. Alan ammattilainen asensi siihen täydellisen korjaussarjan, NOS-pannat ja uuden vetolevyn. Sen kimppuun Tapio kävi talvella 2014–2015, jolloin hän vei auton penkit uudelleen verhoiltavaksi. Tässä yhteydessä myös naarmuuntunut kojelauta maalattiin, mittarit kunnostettiin ja puhdistettiin sekä kaikki kumitiivisteet uusittiin. Autossa olleiden ristikudosten tilalle vaihdettiin ympäriinsä Diamond Backin 3 ½" leveillä valkosivuilla varustetut 215/75–15 vyörenkaat, jotka paitsi kohensivat Mercuryn ulkonäköä, niin myös paransivat ajettavuutta oleellisesti. Lohko porattiin 0,030" ylikokoon, männiksi asennettiin alkuperäistä vastaavat 8,4:1-mukit renkaineen ja kulutusosat uusittiin. – Tehoja se ei lisännyt eikä se ollut tarkoituskaan, mutta toimintavarmuutta senkin edestä, arvioi Tapio, jolle 312:sen tuottamat 215 tehdashevosta riittävät paremmin kuin hyvin. Kunnostustoimenpiteet olivat edenneet tähän mennessä entisöimisen merkeissä, mutta koska Tapio on kuitenkin sisimmässään enemmän kustom-miehiä, päätti hän seuraavaksi hieman ”viilentää” autoa. . Entisöintityyliä edustaa autossa yhä oleva alkuperäinen lasinen pissapojansäiliö, joita todella harvoin näkee tehdasasenteisena tallella. Alkuperäispellit paljastuivat perusteellisen kuumapesun jälkeen virheettömiksi, eikä niitä ollut edes hitsailtu. Mercury alkoi olla käytännössä täysin läpikäyty, mutta sisusta oli edelleen alkuperäisessä auringon haalistamassa asussa. Tavoiteltua peräpään tail dragger -laahausfiilistä lisättiin asentamalla takapyöränaukkojen peitteeksi Mercuryn alkuperäisiin lisävarusteisiin kuuluneet fender skirtsit. Mercury on maukas sekoitus orgisvehjettä ja mietoa kustomia. perinteisin menetelmin lyhentämällä etukierrejousia noin kaksi tuumaa ja asentamalla takalehtijousiin kolmen tuuman madalluspalat. Komean kabiinikokonaisuuden täydentävät Tapion tekemät kick panelit, joita koristavat hänen itsensä vetämät ”viivat”. Ulkokuoren viimeistelevät jo ostettaessa paikallaan olleet Mooneyesin ajovalojen Cats Eye -kromikoristeet ja Tapion tekemät tyylikkäät pinstraipit. Kustomointia kehiin Mercuryn sähköpuoli alkoi oikutella kesän 2012 kurvailujen aikana. Tästä autosta on tulossa todellinen full kustom sanan viileimmässä merkityksessä, eikä vähiten sen vuoksi, että sen katon choppaamisessa avitti tinarekilegenda Gene Winfield! Läpikäydyn ja siististi viimeistellyn matching numbers 312 Y-Blockin alkuperäiset venttiilikopat ja lämmityslaitteen kotelon on joku auton Amerikan aikaisista omistajista kromauttanut jälkikäteen
Chevrolet Corvette ZR6X 6.0 LS2 2005 Vantaalaisen Markku Laineen SS Vette ZR6X -korisarjalla reilusti levitetyn Corvetten 6-litraista LS2 pataa on piristetty A&A Vortech black edition -remmiahdin paketilla. Autosta piti tuleman Seijan kauppakassi. Maata raapiva makupala Teerijärveläisen André Enlundin linjakas '67 Buick Le Sabre Custom 400 Convertible on todellinen makupala, jonka komean Low Rider -henkisen ulkonäön kruunaavat ilmajousituksen avulla saavutettu maata raapiva mataluus sekä kaunissävyinen metallinhohtopunainen maalipinta kultaisine pinstraippauksineen. Tekniikkaa: Kojetaulun kunnostusta, uusi radio löysi paikkansa.. Eräänä Juhannuspäivänä Chevy suostuikin lähtemään yllättäen käyntiin, mistä sai alkunsa laajamittainen projektointi 35 vuotta tuoreemmalle rungolle ja 350-kuutiotuumaiselle tekniikalle. 3/2018 ilmestyy MAALISkuussa viikolla 13 …ja paljon muuta Lukijoiden talliprojekteja osa 2, Kustom Kulture Show, V8-Magazine vuosia sitten… Chevrolet 3100 1954 Harri Lauri ja Seija Paavola sattuivat saamaan vaihdossa lähes raadoksi luokiteltavan Chevyn, joka tuupattiin tallin taakse odottamaan sitä päivää, että siitä pääsisi vain eroon. Alla pyörivät 360 Forgedin kolmiosaiset takovanteet ovat 20-tuumaiset
Sopii vm.-85 asti. #19333158 Pikku Lohko 350/290 hv 4-pulttinen lohko, 2-osainen takastefa sekä valukannet. #19301326 SP350 5,7L Turn-Key 385 hv Klassinen ZZ-moottori. RACERS netto hintaan Nro. ”Fast Burn”-alumiini kannet. 15 990€. Nro. 575 nm Asenna luotettava ja nykyaikainen, Camaro/Corvette LS3 moottori Hot Rodiisi tai muskeliautoosi. Tehoa riittää tästa pikku lohkosta joka tuottaa 385 hv. #19260835 Lisää tuotteita löytyy lähimmältä KW Parts Performance Partnerilta Hersti Autoshop timo.hersti@kolumbus.fi 0400-420 955 Tuusula USA-Autokorjaamo pasi.mahlamaki@dnainternet.net 0400-592 107 Pori T:MI Markuu Karhi markku.karhi@pp1.inet.fi 0400-950 388 Jakari/Porvoo Usa Car Service Mika.siivonen@dnainternet.net 0400-591 341 Ihode SouthWest Trade Oy helsinki@southwesttrade.fi 09-2210 00 24 Vantaa T:MI Trade Parts myynti@tradeparts.info 05-355 72 89 Summa/Hamina Simuna Speed Shop antti.kivinummi@elisanet.fi 0400-621 057 Hämeenkyrö Michael´s Garage niklas.sved@michaelsgarage.fi 050-532 32 20 Espoo A1 Autoväri info@a1autovari.fi 08-540 27 00 Kempele/Oulu MVA-AUTO OY mikko@mvahuolto.fi 0400-694 064 Savonlinna For Cruising and Racing LS3 6,2L/430 hv. LSX Gen IV 6 pulttinen rautalohko, LSX Drag Race 6-pulttiset alumiinikannet, 50cc palotiloilla ja 313cc i m u k a n av illa . Hinnat voivat muuttua valuuttakurssimuutosten takia. #19355658 8 490 € 8 190 € 2 940 € Kaikki hinnat sitoumuksetta, sis. Nro. ja 540 Nm. Ainutlaatuinen tilaisuus! LSX 454R 776 hv, 866 nm Tehokkain 454 moottori mitä GM on koskaan rakentanut. H o ll ey Dominator kaasari ja HighRise Alumiini imusarja. ALV. Nro
Koot 15”-20” Koot 15” ja 17” 20” kesän 2018 uutuus! Hinta alk. 59,95 € 6 414889 007205 18002 PAL.VKO 2018-13 90 07 20 -1 80 2. 99,95 € 109,95 € Koko 15” American Classic Rally -peltivanteet Hinta alk. Hinta alk