Chevrolet Corvette 2005 SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI 3/ 20 18 H IN TA 10 ,6 € Jeep Grand Wagoneer 1986 Chevrolet 3100 Pickup 1954 TALLEISSA TAPAHTUU ZR6X-kuosissa LUKSUSMAASTURI 4x4 Hot Rod Real Ford 5 W Coupe 1934 Simo Riikonen Henkilökuvassa
Yhtiöllä on oikeus käyttää tietoja suoramarkkinointiin, etämyyntiin ja markkinatutkimuksiin henkilöstölain mukaisesti. Vanhoista osavalmistajien, tapahtumien yms. Horsepower -tarra, jossa sikaria tupruttelee nakkenakuttajamainen tikka. Ikimuistoisimpiin lukeutuu 30-luvulla toimintansa aloittaneen Clay Smithin nokka-akselishopin Mr. Kisa-autoissa osavalmistajien tarroja on näkynyt aina. Tarjottu tai tilattu aineisto hyväksytään julkaistavaksi sillä ehdolla, että julkaisija saa korvauksetta käyttää sitä uudelleen lehden tai sen yksittäisen osan uudelleenjulkaisun, yleisölle välittämisen tai muun käytön yhteydessä toteutusja jakelutavasta riippumatta sekä luovuttaa oikeutensa edelleen ja muokata aineistoa hyvän tavan mukaan. Edelleen tänä päivänä tarrakulttuuri on mitä suuremmassa määrin suosiossa. Tallennamme puhelut laadun varmistamiseksi ja koulutustarkoituksiin. Nykypäivän tarrojen lisäksi mukana on myös yksi vanhaa suunnittelua edustava tarra tutulla alkuaikojen sloganilla: Pitää olla Veekasi! Jarmo Markkanen TARRAKERÄILYÄ Lehti ei vastaa tilaamattoman materiaalin säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Toinen klassikko on Mooneyesin silmät, tunnus yritykselle, jonka Dean Moon perusti 40-luvun lopulla. V8-Magazinen tilaajat ovat Fokus Media Finland Oy:n asiakasrekisterissä. Postiosoite V8-Magazine Hämeentie 153 C 00560 Helsinki Sähköpostiosoite v8-toimitus@fokusmedia.fi V8-Marketin sähköpostiosoite v8-market@fokusmedia.fi Facebook-osoite www.facebook.com/V8Magazine TOIMITUS Päätoimittaja Jarmo Markkanen Toimituspäällikkö Petri Laulajainen Ulkoasu Faktor Oy / Kirsi Perimö Avustajat Juha Airio, Bo Bertilsson, Paul Granvik, Hannele Hatanpää, Aulis Hämeenkorpi, Mikko Isokangas, Harri Jukarainen, Harri Kunnasvuo, Michael Lamm, Peter S. Unohtamatta Ed Iskenderianin Camfatheria. Ovatpa monet tarrat yksinkertaisesti niin cooleja, että sekin riittää perusteeksi kiinnittää ne autoon. Veekasin 40-vuotisjuhlan kunniaksi tämän numeron välissä on tarra-arkki, joka tulee vain tilaajille. Kun tänä päivänä rakennetaan nostalgista rodia, kustomia tai katukilpuria niin aikakauden tarrat ovat viimeistelyssä piste i:n päälle. Kannen alta paljastui vuosien tarrakokoelma. Hyviksi todettuja palikoita tai tunnettuja rakentajia, joita halutaan tuoda esiin. Tilaaja voi kieltää tietojensa käytön. tarroista on tullut melkoisia keräilykohteita ja niitä metsästetään niin netistä kuin romutoreilta. Lehti ei vastaa taloudellisesti niistä vahingoista, jotka aiheutuvat mahdollisista ohjeissa olevista painotai muista virheistä. Amerikkalaisiin autoihin ja hot roddingiin ne liittyvät keskeisesti. Ilmoitusasiakas on korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamasta mahdollisesta vahingosta kolmannelle osapuolelle ja/tai lehdelle. Myös rodattuihin, viritettyihin katuautoihin tarroja ilmaantui nopeasti. Ne ovat mainosta, joihin on liittynyt palkintorahaa tai tukijoita. 60-luvulla Amerikan hor rod -lehdet alkoivat niin ikään enenevässä määrin tehdä omia logotarrojaan. 3 V8-MAGAZINE Tallin kaappeja siivotessa törmäsin pahvilaatikkoon, jonka olemassa oloa en edes muistanut. Kun V8-Magazine syntyi 1978, niin pian sen jälkeen tulivat myös ensimmäiset lehden logolla varustetut tarrat, joita edelleen näkee autojen takalaseissa! Lehden logo on vuosien mittaan muuttunut ja tarrastakin on tehty päivitettyjä versioita. Tarrat kertoivat mitä osia virittämisessä on käytetty, ilmentäen arvostusta kyseisiin osiin. Pojat ja autotarrat kuuluvat yhteen, myös isommat pojat. Linney, Heikki Malinen, Jim Maxwell, Kari Mörö, Anders Odeholm, Heikki Parviainen, Juha Peltonen, Pekka Polvinen, Kai Salmio, Matti Saloranta, Joke Simonen, Erik Stigsson, Pekka Vaisto ASIAKASPALVELU Sähköpostiosoite asiakaspalvelu@fokusmedia.fi Puhelin 020 735 4130* *Puhelun hinta lankapuhelinliittymästä soitettuna on 8,35 snt/ puh + 7,02snt/min ja matkapuhelinliittymästä soitettuna 8.35 snt/puh + 17,17 snt/min. KAUPALLINEN JOHTAJA Jaana Lindvall-Harki LEVIKKIMYYNTI Johanna Mikkonen MEDIAMYYNTI Sirpa Toivoniemi JULKAISIJA Fokus Media Finland Oy JULKAISUJOHTAJA (VS.) Maija Toppila Sähköpostiosoite maija.toppila@fokusmedia.fi PAINOPAIKKA Kroonpress AS, Tartto 2018 ISSN 0780-2102 V8-Magazine on Aikakauslehtien liiton jäsen Ratin
Nykyisenä työkaluna on Pro Modified -ryhmän Ford Mustang. 42 CHEVROLET CORVETTE 2005 Max Laine on muokannut Corvetteaan mieleiseen suuntaan. SISÄLTÖ 3/2018 PIENOISMALLIT 76 PLYMOUTH SATELLITE 4 D SEDAN HEMI 1968 Pienoismalliharrastuksessa on se hyvä puoli, että jos jotain automallia ei ole saatavana, sellainen voidaan tehdä toista mallia muokkaamalla. KANNESSA 38 Chevrolet Corvette 2005 SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI 3/ 20 18 H IN TA 10 ,6 € Jeep Grand Wagoneer 1986 Chevrolet 3100 Pickup 1954 TALLEISSA TAPAHTUU ZR6X-kuosissa LUKSUSMAASTURI 4x4 Hot Rod Real Ford 5 W Coupe 1934 Simo Riikonen Henkilökuvassa 42 KANSIKUVA: HARRI JUKARAINEN 4 V8-MAGAZINE. pieniä juttuja, jotka kuitenkin vaativat aikaa. Voimapuolta on parannettu muun muassa A&A Corvette Vortechin Black Edition remmiahdinpaketilla. Autosta löytyy peräti 900 louveria. TEKNIIKKAA 58 BASIC TECH – SEKALAISTA SÄÄTÖÄ Kunnostusprojekteissa on iso määrä ns. Nykyään autosta löytyy Z06-mallin korisarja sekä SS Vettesin alun perin suunnittelemat ZX6X-sarjan takakaaret. 16 FORD 5W COUPE 1934 Jussi Luntamon rodi tuo mieleen vanhat kuivien järvien nopeuskilpurit, mikä oli tarkoituskin autoa rakennettaessa. 82 NHRA WINTER NATIONALS, POMONA, KALIFORNIA 8.–11.2. ESITTELYSSÄ LISÄKSI 8 BUICK LESABRE CUSTOM 400 CONVERTIBLE 1967 Teerijärveläisen André Enlundin low rider -henkinen Buick sai lempinimensä Whybrate sitä pitkään vaivanneiden tärinöiden vuoksi. Tällä kertaa asensimme autoon siihen sopivan musiikkisoittimen ja kunnostimme mm. NHRA:n kiihdytyskauden 2018 avauskilpailusta ei puuttunut jännitystä ja dramatiikkaa. kojelaudan päällisen halkeamat. 62 LUKSUSMAASTURI Jeep Grand Wagoneer 1986 on tavallista ylellisemmin varusteltu maasturi 88 CHEVROLET 3100 PICKUP 4X4 1954 Chevrolet CK 4x4 ’89 rungolle istutettu ja 350 TBI:n ja TH-700-vaihteiston voimin kulkeva ’54 Chevyn pikkis toimii Seijan kätevänä kauppakassina. KISAJUTUT 66 LAURA SAKSA RACING Laura Saksa on nuoresta iästään huolimatta ehtinyt kilpailla kahdeksassa eri kilparyhmässä. 38 VUOSIKYMMENIEN YHTEINEN TAIVAL Janne Lindholm hankki ’61 Chevrolet Impala Sport Coupensa säästämillään rahoilla. Yhteinen taival auton kanssa on jatkunut sen jälkeen vuodesta toiseen
LINNEY V8-MAGAZINE 5. 51 TALLEISSA TAPAHTUU Tutustuimme jälleen Lounais-Suomen talleihin, joissa projekteja riittää. 74 V8-MARKET OSTOJA MYYNTIPALSTA 75 KALIFORNIA KRUZIN 94 SEURAAVASSA NUMEROSSA VAKIOPALSTAT 3 PÄÄKIRJOITUS 6 NAPPILAUKAUS 22 UUTISIA JA ASIAA 72 TAPAHTUMAKALENTERI 66 62 8 KAKSIPYÖRÄISET 78 HARLEY-DAVIDSON FLH 1969 Jussi Vengasaho rakensi chopperin, jolla ajelee ilokseen. KERÄILYKUVAT 48 CHEVROLET PICKUP 1954 50 MERCURY COUPE 1950 KERÄILYKUVA: JOKE SIMONEN KALENTERIKUVA: PETER S. VEEKASI KIERTÄÄ 26 AMERICAN CAR SHOW ENNAKKO Helsingin Messukeskus toimii jälleen pääsisäisenä perinteisen American Car Show’n näyttämönä. 32 HENKILÖKUVASSA: SIMO RIIKONEN Hienon uran tehnyt automaalaustaiteilija on saanut arvostusta ulkomaita myöten. 28 MISTÄ VEEKASI KIRJOITTI ENNEN Luomme katsauksen menneisiin vuosiin ja siihen, mistä V8-Magazine kirjoitti menneillä vuosikymmenillä
Mahdollisuudet paranevat, jos kuvassa on hauska idea, tai se on jollakin muulla tavalla uniikki. 6 V8-MAGAZINE. Nappilaukaus TOIMI NÄIN: Nappilaukaus julkaistaan jokaisessa Veekasissa aukeaman kokoisena kuvana. Kuvia voi lähettää osoitteeseen v8-toimitus@fokusmedia.fi. Ideana on, että te lukijat lähetätte V8-Magazinen toimitukseen omia kuvianne, joiden joukosta toimitus valitsee kuhunkin numeroon sopivan kuvan. Aihekenttään maininta Nappilaukaus
KUVA: JUKKA RATILAINEN V8-MAGAZINE 7
TEKSTI JA KUVAT PAUL GRANVIK Tyylikästä tärinää Buick LeSabre Custom 400 Convertible 1967 A ndrén mukaan Teerijärvellä on aina ollut mukavasti Amerikan autoja, minkä vuoksi ne ovat olleet tärkeä osa niin hänen kuin hänen kavereidensakin elämää teini-iästä lähtien. Vaikka auto toimi hyvin, niin se ei tuntunut kuitenkaan oikein jenkiltä, koska siinä ei ollut kasia pellin alla. Kun ne saatiin kuriin, niin sen jälkeen tämä tyylikäs auto on ”tärisyttänyt” lähinnä tannerta maata raapivalla olemuksellaan. Teerijärveläisen André Enlundin low rider -henkinen '67 Buick LeSabre Custom 400 convertible on ristitty Whybrateksi siinä aikoinaan ilmenneiden tärinöiden vuoksi. Ajokortin saatuaan he hankkivatkin kimppakuljettimikseen kuutoskoneisen '66 Dodge Dart 4d sedanin, jolla päästeltiin pari seuraavaa vuotta sellaisenaan kesät talvet. Niinpä Dart menikin vaihtoon ja sen tilalle tuli 360-pikkulohkolla ladattu '76 Dodge 8 V8-MAGAZINE
Niin myös André. Ja kuinka ollakaan, auto oli yhä tallella ja edelleen myytävänä, joten ei muuta kuin paikan päälle Seinäjoelle tutkimaan sitä tarkemmin. Kiiltävän mustalla myyntimaalattu Caddy oli siistissä käyttökunnossa, ja kun se toimi moitteetta lyhyellä testilenkilläkin, syntyivät kaupat Tyylikästä tärinää helposti. Siihen päättyi myös heidän ”kimppa-autokautensa”, kun kukin halusi ostaa oman jenkin. Sana ei tarkoita mitään, mutta se lausutaan ”vaibreit”, joka kuulostaa englanninkieliseltä tärinää tarkoittavalla vibrate-sanalta. Sopivaa yksilöä aiBuick ristittiin Whybrateksi siinä ilmenneiden tärinöiden ”innoittamana”. Seuraavan kahden vuoden aikana Caddyn koko tekniikkapuoli käytiin läpi ja sen kori hiottiin käsityönä peltipuhtaaksi. Toisin kuitenkin kävi, sillä ennen kuin hän huomasikaan, oli auto purettu pieniksi paloiksi ja sen perusteellinen kunnostaminen täydessä käynnissä. . kansa etsittyään hän törmäsi kesällä 2002 vanhaa Keltaista Pörssiä selaillessaan kiinnostavaan '60 Cadillac Coupe de Villeen. Paljastuneiden Coronet Farmari, jonka täysmoottorin vakioista tehoista porukka nautti täysin siemauksin aina siihen asti kunnes TF 904 -automaatti sanoi työsopimuksen irti. Kyseisen lehden ilmestymisestä oli kulunut jo tovi, mutta hän päätti kuitenkin kokeilla onneaan ja kilauttaa ilmoituksessa olleeseen puhelinnumeroon. V8-MAGAZINE 9. Avomallisuus arvossaan André oli pitkään ihastellut siipiautoja, joten kun hän alkoi hakea omaa harrastepeliä, niin sellainen sujahti kuin itsestään toivelistalle ylimmäksi. Andrén ilo ”ison evän” ostamisesta jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä vielä tuon samaisen suven aikana auton alkuperäinen 390-isolohko levisi ja ajot loppuivat siihen. Talven tullen André otti Caddyn työn alle tarkoituksenaan vain kunnostaa 390kone
Sen kompura pyörittää nykyisin ilmajousitusta. Hartaasta hakemisesta huolimatta yhtään sopivan hinta-/laatusuhteen omaavaa sellaista ei Buickin alun perin kokoruskea sisusta on vaihtunut mustaksi aina kojetaulun maalaamista myöten. Moderni soitin ja piilotetut kaiuttimet pitävät huolen musiikkipuolesta. Kaiken kaikkiaan Andrélla on ollut parisen kymmentä ”kakkosjenkkiä” aina piilofarmareista avoihin ja kaikkea siltä väliltä. vain tullut vastaan, mikä sai Andren harkitsemaan muitakin vaihtoehtoja. Elokuussa 2015 viimein tärppäsi, kun hän äkkäsi Nettiautossa kaupan olleen '67 Buick LeSabre Custom 400 convertiblen, jonka linjakas muotoilu säväytti ensi silmäyksellä. 10 V8-MAGAZINE. Mikä tahansa avo ei hänelle kuitenkaan kelvannut, vaan sen piti olla nimenomaan '65 Chevrolet Impala convertible. Buick on tehty ajettavaksi, joten Air Ride -ilmajousituksen säädötkin on sijoitettu niin, että ne ovat käden ulottuvilla, jos tarve vaatii. . Autosta tuli valmistuttuaan Andrén mukaan ehkä vähän liiankin hieno, mikä rajoitti sen huoletonta käyttämistä. Avo sijaitsi läheisellä Kalajoella, joten Andre kävi katsomassa sitä. Hän oli ostanut nettimyyntisivusto eBayn kautta löytämänsä Buickin Texasin alueella asuneelta yksityishenkilöltä nimeltä William Down, vähäisten ruostevaurioiden tultua korjatuiksi maalattiin auto alkuperäisellä ”Sienna Rose”-metallinhohtorosalla ja hyvät alkuperäiset kromit kiillotettiin uudenveroisiksi. Niinpä hän on omistanut käytännössä aina Caddyn kanssa samanaikaisesti jonkun muunkin harrastepelin, jota ei ole tarvinnut niin varoa, vaan sillä on voinut huristella surutta, vaikka iloluontoista kööriä olisi ollut kyydissä hieman enemmänkin. Auton optioihin kuuluva sähkökello toimii yhä, mutta ilmastointi ei. Etenkin convertiblet ovat aina olleet Andrén mieleen, ja kun hän ryhtyi taas kerran etsimään käyttöystävällistä ”kakkosjenkkiä”, pantiin painopiste katottoman pirssin paikallistamiseen. Myös alusta jarruineen kunnostettiin ja sisusta verhoiltiin uusiksi tarvittavilta osiltaan. Ratkaisu osoittautui oikeaksi, sillä Buick oli luonnossa kuviakin komeamman näköinen, joten se alkoi kiinnostaa tosimielessä. Hyvä hätävarahankinnaksi Autoa kaupannut tunnettu kalajokinen kiihdytysautoilija Mikko Siironen kertoi, että avo oli myyty uutena USA:ssa, mistä sen oli tuonut Suomeen kesällä 2010 kyseistä merkkiä harrastava alavieskalainen Juha Marjakangas
Niinpä hän päätti vaihtaa syksyllä 2011 Buickin koko värimaailman seuraavan talven aikana ja kunnostaa autoa samalla hieman muutenkin. . Myös auton alkuperäinen ruskea sisusta ja saman sävyinen rättikatto olivat Mikosta kaikkea muuta kuin silmää miellyttävä näky. ”Matto” on rivotettua alumiinipeltiä, ja vararenkaan virkaa hoitaa aito pinnavanne. Moitteettomasti toimineessa autossa oli tuore leima, joten Mikko päästeli pari seuraavaa suvea sillä käytännössä sellaisenaan. Mikko oli jo jonkin aikaa etsinyt sopivaa avoautoa kesäiseksi käyttöpeliksi, ja kun Buick ilmestyi Nettiautoon, osti hän sen. Peltipuhtaaksi hiottu kori oli kolkko näky, sillä osia kyljistä oli paukutettu sisälle päin ja pakerrettu suoriksi niin paksulla kittikerroksella, että joihinTakaluukun lattian ruostekohtien tultua korjatuiksi ruiskattiin se puolikiiltävällä mustalla ja sinne sijoitettiin ilmajousituksen säiliö. Juhan tapaan myöskään häntä ei innostanut Buickin metallinhohtovihreä väri etenkin, kun korin pokkausten pyöreyden perusteella pohjat näyttivät olevan tehty pääasiassa pelkän pakkelin avulla. Mikko sai onneksi rahat takaisin, jotka hän sitten hyödynsi Buickin hankinnassa. V8-MAGAZINE 11. Kun avo näytti kuvienkin perusteella ihan kelpo peliltä, osti Juha sen saman tien. Avomalleja valmistettiin yleensä melko vähäisiä määriä, eikä Andrénkaan Buick ole tässä suhteessa poikkeus, sillä sitä on tehty tällaisena LeSabre 400 convertible -versiona vain 4624 kappaletta. Mikko ei nostanut purkamisvaiheessa koria rungolta, koska se paljastui tarkemmassa tutkinnassa uuden veroiseksi. Mikolle Buick oli eräänlainen ”hätävarahankinta”, sillä hän oli hieman ennen tätä ehtinyt tehdä kaupat USA:sta löytämästään '65 Chevrolet Impala convertiblesta, joka ei kuitenkaan koskaan saapunut Suomeen. Pelleistä sen sijaan paljastui pakkelia ennakoitua enemmän. jonka mukaan auto oli siistissä alkuperäiskunnossa ja teknisesti toimiva. Kun Juhan puoliso Ninakaan ei innostunut tästä perin oudon väriyhdistelmän omanneesta avosta, niin sille päätettiin tehdä pelkät perushuollot ja laittaa se leimaamisen jälkeen myyntiin. Hän hankki Buickin alun perin itselleen, mutta auton tultua tänne ei sen alkuperäinen metallinhohto tummanvihreä Verde Green Metallic -väri ollut hänen mieleensä, kuluneesta Saddle Tan -ruskeasta sisustasta puhumattakaan
kin kohtiin oli jouduttu poraamaan reikiä sen kiinnipysymisen parantamiseksi. Buickin alkuperäisen kaksiosaisen maskin Mikko korvasi suomalaisharrastajalta hankitulla Wildcat-mallin yksiosaisella matalammalla versiolla, joka sai valmiiksi leveän auton näyttämään vieläkin leveämmältä. Hapertuneiden takapyöränkaarien hitsaamisessa hän hyödynsi Buickiin hankkimiaan alkuperäisiä ”fender skirtsejä”, joita apuna käyttäen tehdasmuodot saatiin palautettua tarkasti. Riskimmin ruostepeikko oli puraissut takalokasuojan alaosia, takapyörän kaaria, rätin kaukalon pohjaa ja takaluukun lattiaa, jotka Mikko paikkasi itse tekemillään korjauspaloilla. Alkuperäisen ilmanputsarinkotelon tekstit ja pinstraipit ovat Andrén työkaverin Kari Tuomiston käsialaa. Peltitöiden yhteydessä Mikko poisti myös autossa olleet ja rumaksi katsomansa kylkilistat, helmalistat sekä konepellin ja takaluukun kannen ”turhat” Buick-tekstit kliinimmän yleisilmeen saavuttamiseksi. 12 V8-MAGAZINE. . Tässä yhteydessä Buickin muuten hyväkuntoiseen alustaan asennetBuickissa on vuodelta 1966 peräisin oleva 340-kuutiotuumainen pikkulohko, joka tuottaa vakiona nelireikäisenä versiona 260 heppaa. Toiveet täyttyvät tuplaten Perusteellisten pohjatöiden valmistuttua vietiin korin osalta valmiiksi kasattu Buick maalattavaksi. Täysin uudistuneen ulkonäön kruunasivat huolellisella kiillotuksella ihan kelvolliseksi saadut alkuperäiset kromiosat ja alle asennetut 7x15-kokoiset Rallye Wheels -lisävarustevanteet. Väriksi Mikko oli valinnut Mazdan metallinhohtopunaisen, johon hän oli ihastunut heti ensisilmäyksellä nähtyään kyseisen sävyisen auton arkiliikenteessä. Myös ruostetta löytyi jonkin verran, mutta ei mitään suuria määriä
Autossa olivat yhä paikallaan alkuperäinen maski ja optioihin kuuluneet pinnapölykapselit. Buickin ilmeisestikin tehdasasenteinen kokoruskea sisusta oli kohtuukunnossa manuaalitoimisen etusohvan verhoiluja lukuun ottamatta. Mikko ei tykännyt Buickin tummanvihreästä ja ruskeasta koostuvasta orgisväriyhdistelmästä, ja niinpä hän otti auton työn alle. Pussien koko virtapuoli käytiin varmuuden vuoksi läpi ja tehtiin kaikilta tarvittavilta osiltaan uusiksi, minkä lisäksi heppoisen koko sisusta uusittiin katosta lattiaan. – Toiveet täyttyivät ikään kuin tuplaten, naurahtaa André molempia osapuolia miellyttänyttä kauppaa muistellessaan. tiin myös Air Riden joka kulmasta säädettävissä oleva ilmajousitus kaikkine tarvittavine tilpehööreineen. Alkuperäistyylisellä mustalla vinyylillä verhoiltiin kojetaulun päällinen, etuja takapenkki sekä ovipahvit ja takasivupaneelit. Pahimmin ruostepeikko oli päässyt puraisemaan takalokasuojien alaosia ja takapyörän kaaria. Buickin low rider -henkisyyden korostamiseksi Peter ”Pettu” Strömsholm taiteili siihen Whybrate-nimen lisäksi pinstraipit, jotka koristavat niin konepeltiä, takalokasuojan etuosaa kuin takaluukun kanttakin. Niinpä Mikolla ei ollut mitään aikomusta myydä autoa pois, kunnes hänen pitkään työn alla olleeseen Pro Modifiedryhmän '70 Plymouth Cuda -projektiin sopiva remmiahdettu 526 Hemi tuli myyntiin. Vian todennäköiseksi aiheuttajaksi paljastuivat ilmajousituksen muutamat löystyneet sähköliitännät, jotka sekoittivat sen toimintaa. Parin talven työskentelyn tuloksena Buick valmistui kesäksi 2013, minkä jälkeen se alkoi toimittaa virkaansa Mikon kaavailemana jokapäiväisenä kesäisenä käyttöpelinä. Lattiamatto ja rättikatto menivät niin ikään vaihtoon, ja ne korvattiin muuhun sisustaan sointuvilla mustasävyisillä versioilla. Paksun pakkelikerroksen alta paljastui myös ruostetta, jota ei kuitenkaan löytynyt onneksi mitään kauheita määriä. Suomeen saavuttuaan Buick osoittautui pitkälti Juha Marjakankaan odottamaksi siistissä käyttökunnossa olleeksi alkuperäisyksilöksi. Kunnostus käynnistyi korin osittaisella purkamisella ja peltipuhtaaksi hiomisella. Projektivai heita Buickin tunnusmerkkeihin kuuluvat etulokasuojan porthole-koristeet, jotka esiintyivät autossa ensi kerran pyöreänmallisina jo vuonna 1949. V8-MAGAZINE 13. Buick meni myyntiin, ja Mikon kertomukset autolle tehdyistä kunnostustöistä sekä siisti yleisilme vakuuttivat Andrén siinä määrin, että hän osti auton saman tien. Vuonna 1967 ne olivat yhä käytössä, mutta suorakaiteen muotoisina. Buick toimi kivasti ja ilmajousituksen ansiosta myös sen matkustusmukavuus oli kohdallaan. Auton tekniikkapuoli oli toiminut moitteettomasti, joten sen alkuperäisiksi matching numbers -osiksi osoittautuneille 340-pikkulohkolle, kolmivaihteiselle ST 400 -automaatille ja lukottomalle 10-pulttiselle perälle tehtiin pelkät huoltotoimenpiteet ja pikainen pintapuolinen siistiminen. ”Vikakoodi” kateissa Syytä Buickin tärinään ryhdyttiin selvittämään tarkemmin talven tullen. Alkuperäisen ruman ratin Mikko korvasi Grantin 13” puujäljitelmäversiolla. . Mikon tavoitteleman ”värimaailmamuutoksen” täydellistämiseksi myös Buickin Buickilla oli tuore leima papereissa ja auto toimi myös teknisesti moitteettomasti, joten André alkoi ajella sillä ahkerasti. Riemu oli kuitenkin rajallinen, sillä parin viikon kruisailujen jälkeen auto ryhtyi ensin värisemään ja sitten tärisemään, kun nopeus ylitti 80 kilometrin tuntivauhdin
14 V8-MAGAZINE. Andrén haaveet huolettomista kilometreistä Buickin kanssa kokivat kuitenkin kolauksen, kun autoa alettiin taas käyttää, sillä tärinä ei ollutkaan hävinnyt. Seuraavaksi korvattiin 340-koneen kulunut dampperi hyväkuntoisella käytetyllä osalla ja uusittiin sen hydrauliset nostajat työntötankoineen, mutta sekään ei auttanut asiaa. – Veimme auton trailerilla Turkuun, ajoimme sen laivaan, ja Ruotsin puolella sitten kruisailimme todella rauhallista alle 80 kilsan vauhtia, jolloin kyyti oli ihan siedettävää, naurahtaa André muistellessaan tuota ikimuistoista reissua. Myös laturi releineen uusittiin ja tehostetut, ympäriinsä 12-tuumaiset rumpujarrut käytiin läpi. Tässä vaiheessa André oli jo niin kypsynyt Buickin oikutteluun, että vei sen nämä kulkimet läpikotaisin tuntevalle Juha Marjakankaalle tutkittavaksi. Sen jälkeen ongelman aiheuttajaksi arvioitiin tai pikemminkin arvattiin turbiini, joka vaihdettiin uuteen, mutta tärinä ei poistunut, eikä edes vähentynyt. Buick täytti nämä toiveet, tosin tuon varmatoimisuuden kanssa oli välillä ”vähän” vaikeuksia. Pian Juha soittikin ja ilmoitti, että orgisperän pinionin pultti oli ollut vain vähän löysällä, jonka kiristämisen jälkeen tärinä oli tipotiessään. – Tykkään, kun auto on totaalisesti tontissa, toteaa André muutoksista, joiden ansiosta Buick makaa ihan konkreettisesti maassa jousitus ala-asennossa. Eri vaihtoehtoja yhä punnitessaan André törmäsi sattumalta ruotsalaisella ”Blocket”-sivustolla kaupattuun, vuodelta 1966 peräisin olleeseen vastaavaan pannuun, joka oli myyjän mukaan kaiken lisäksi täysin kunnostettu. oloinen paineilman syöttöputki korvattiin kestävämmällä versiolla. Cadillacin varomiseen kyllästyttyään André halusi varmatoimisen avoauton, jolla voisi ajella huoletta. . Buickin alkuperäisen kaksiosaisen maskin on sen aiempi suomalaisomistaja korvannut sisarmalli Wildcatin matalammalla yksiosaisella versiolla, joka saa muutenkin leveän auton näyttämään entistäkin leveämmältä. Tuon jälkeen Buick ei ole enää juurikaan oikutellut, joten syystäkin voidaan sanoa, ja eritoten tämän auton kohdalla, että loppu hyvin, kaikki hyvin. Kevään tullen autoa päästiin taas testaamaan, ja vaikka 340-kuutiotuumainen moottori kehräsi kuin kissa, ei toimenpide poistanut tärinöitä täysin. Talven tullen André purki 340-pikkulohkon ja tutki, josko siitä löytyisi joku vika, joka selittäisi tärinät. Se ei kuitenkaan estänyt Andréta kavereineen lähtemästä Buickilla Västeråsin Power Big Meetiin, se tosin vaati pieniä erityistoimenpiteitä. Tässä yhteydessä ilmapussien kiinnikkeitä muokattiin myös niin, että Buick saatiin tarvittaessa tipahtamaan täysin kiinni maankamaraan. Alla olleet alkuperäiset optiovanteet vaihtuivat 8 x 18 -tuumaisiin ja viisipuolaisiin Barzettan America -vanteiksiin, joille kietaistiin pyöränaukot kiitettävästi täyttävät 255/45–18 Generalit. Koneen tultua tänne päätti André ottaa riskin ja kampesi sen Buickin keulalle käytännössä sellaisenaan moottorityynyjen ja hammaskehän uusimisen jälkeen. – Vähänkö otti pattiin, kun kaiken yrittämisen jälkeen vika olikin noin pieni ja helposti korjattava, kertaa André hetkeä, kun hartaasti haettu ”oikea vikakoodi” kaikeksi onneksi viimein löytyi. Kun mitään varsinaista vikaa ei löytynyt, päätti André vaihtaa erikoisen nivelletyn kaksiosaisen kardaanin ristikot ja tukilaakerin kumeineen, mutta tämäkään ei tuottanut toivottua tulosta. André teki siitä tiukan tarjouksen, jonka myyjä hieman yllättäenkin hyväksyi sellaisenaan. . Vikaa siitä löytyikin, sillä alakerran avaamisen jälkeen pannu osoittautui niin likaiseksi ja muutenkin kuluneeksi, että se vaati osakseen täyden kunnostuksen. Tällä ”matelutyylillä” mentiin Buickilla loppukesä ja kaikki sujuikin ihan kivasti, kunhan André vain muisti hillitä kaasujalkaansa
GRILLAUSYLIVOIMAA SEURAA SOMESSA! GrillaaMustangilla @mustanggrill #grillaamustangilla
J ussi Luntamon ensimmäinen rodi, Hilpeä Hylsy, on esitelty Veekasissa kuusi vuotta sitten. TEKSTI JA KUVAT HARRI JUKARAINEN HOT ROD 16 V8-MAGAZINE. Se oli kuitenkin vain pakollinen välityö ennen tätä 1934 Coupea. Huonosta aihiosta muokattu persoonallinen pickis ei tyydyttänyt miehen rodinälkää, vaan mieli halasi jotain, jossa on enemmän perinteistä hot rodia. Hilpeän Hylsyn kauppakuvioiden seurauksena Jussille päätyi lehdessämme Ford 5W Coupe 1934 Jussi Luntamon edellinen projekti 1955 Chevy Handyman oli mittava työmaa
Näillä reissuilla oli tavattu myös saksalainen Andre, jota ei harrastekaluston puute ihan heti yllätä. HOT ROD V8-MAGAZINE 17. Mitäpä sitä tosi harrastaja ei tekisi malmikasan kiillellessä haavekuvissa. Omia autojaan Andre Andre ei tyrkyttänyt. Toinen oli ajokuntoinen, ehkä 90-luvulla street rod -tyyliin rakennettu, Chevy Vanin sisustalla, erillisripustetulla keulalla ja muilla herkuilla. Jussi tutustui kaveriin pari vuotta ennen kuin tämän aihion hankkiminen tuli mahdolliseksi. Vartin päästä oli kaupat sovittuna ja vasta sitten alettiin ihmetellä mitä kaikkea kekoon oikeastaan kuului. 2014 esitelty Classic Chevy, jonka kanssa peltitöitä sai harjoitella toden teolla. Melkein samaan hengenvetoon Andre ilmoitti, että oli lähdössä jenkkeihin pariksi kuukaudeksi, ja kysäisi, että ehtisikö Jussi hakea projektin ennen sitä. Miehellä on talleissaan kolmatta sataa autoa sekä muuta kalustoa. Asiasta oli juteltu myös ulkomaisten harrastajien kanssa kimppa Hearse Cadillacilla rod ja kustom tapahtumiin suuntautuneilla reissuilla. Jutunteon yhteydessä Jussi ilmoitti heti kättelyssä, että auto on tarkoitus myydä tulevan oikean projektin rahoittamiseksi. Ja sitten olivat kuvat pelkästä korihylsystä, johon tulisi runko ja osia mukaan. Jussi sai kuvia nähtäväksi. . Jussi sai myytyä Chevyn syksyllä ja otti yhteyttä mieheen samana päivänä kuten oli sovittu. Vastaus tuli pian. Mutta hänellä olisi pari vaihtoehtoa omista kokoelmistaan, jos kiinnostaa. Oikeat suhteet Jussi oli jo pitemmän aikaa haaveillut ja visioinut '34 coupen rakentamisesta. Ei ollut kuulemma myynyt ainuttakaan. Aivan hirveä Jussin mielestä. Hän jutteli Andren kanssa kesällä 2015 Hot Rod Hayridessa Englannissa, ja Andre sanoi tietävänsä kaverillaan olevan kolmenelosen, joka olisi ehkä kaupan. Hän tiedusteli kelpaisiko roadster, koska sellainen olisi kaverilta ehkä ostettavissa. SeuraaRanskalainen 255 cid military Flathead on varustettu vanhalla Edmunds-imusarjalla ja kahdella 97 Stomberg kaasarilla. No mikäs siinä, tuumasi Jussi, vaikka sanoikin etsivänsä mieluummin coupea. Auto on Jussille liian kallis, totesi Andre, eikä kertonut kunnosta sen enempää. Sitkeydellä sekä hyvän kaveriporukan tuella ja avustuksella toivottomasta raadosta muotoutui näyttelykelpoinen laite
Korissa puuhaa riitti enemmän, mutta ruostetyöt kyllä jäivät vähäisiksi, jos vertaa kaikkia muutostöihin käytettyjä tunteja, Jussi kertoo. . Kun aihio oli tallissa, oli into kova. Onhan noita vaikutteita imetty vanhoista ja uudemmista rakennelmista. No sääli on sairautta. Edestä kavennus ja lyhennys ja takaa pelkkä lyhennys, takapalkin muutos sekä X-ristikon muokkaus. Lattia olisi ollut korjattavissa, mutta ei siinä olisi ollut mitään mieltä, koska muutoksia olisi kuitenkin niin paljon. Hyvää kopassa oli, että se oli ryhdissään. AutoMeterin mittarisatsi ja Bitch Switch -päävirtakytkin sulautuvat kromattuun kojelautaan. Sormet syyhyävät Aihio oli juuri sellainen kuin kuvat ja myyjäosapuolen kuvaus antoivat ymmärtää. – Visiohan mulla oli jo valmiiksi mietittynä, itse asiassa jo paljon ennen auton ostoa. No tulihan siinä samaan aikaan paikkailtua osapuutteita. Homma eteni ja runko valmistui nopeasti rullaavaksi, koska miettimiseen ei tarvinnut tuhrata aikaa ja osatkin olivat valmiina. vana päivänä Jussi suuntasi Komulaisen Ernon kanssa ruotsinlaivalle traileri hinauksessa. – Eiväthän nämä kaikki muutokset tietenkään ole omasta päästäni. Alareunojen mätävikoja joutui tietysti korjaamaan. Akselit, moottori sekä vaihteisto ja paljon muutakin palikkaa tuli sinä aikana osteltua valmiiksi. Laivan lähtöönkin jäi vielä kolme varttia marginaalia. Mutta Bones-autoissa on esimerkiksi eturunko zetattu, jota mä en halunnut tehdä, Kabiinissa on jotain vanhaa lentokonetai kilpa-autofiilistä. Kipinää lentää Töihin Jussi pääsi käsiksi jouluviikolla. – Runko oli itse asiassa tosi hyvä. Osa on tehty ihan tieten tahtoen ja osa itse mietityistä jutuista noudattaa vain sattumalta aika lailla samoja nuotteja. Melkeinpä liian hyvä pilkottavaksi kaavailemallani tavalla. Kartsalta olin ostanut tuon Thamesin maskinkin valmiiksi projektia varten. Jussi muun muassa löysi toiseen oveen sisäpellit kaverilta yli jääneestä Tudorin ovesta. Eipä tarvinnut ainakaan oikoa tai tehdä mätähommia siihen. Louverit hallitsevat auton takavinkkeliä. Monella tapaa puutteellinen, kolhuinen ja ruosteinenkin lähtökohta, eli juuri sopiva kohde Jussin suunnitelmiin. Hakureissusta Tukholmasta Frankfurtiin ja takaisin lastauksineen suoriuduttiin 52 tunnissa. Aika paljon juttuja on toteutettu samaan tyyliin kun Rolling Bones -pajalla. Kuskin hommia hoidellaan luunvalkoisia '40 Fordin ruoria ja Hurstin shifterin nuppia käyttäen. Taka bellypanin alle sijoitetut ’37 takavalot on konstailemattoman tyylikäs ratkaisu. Kori tuettiin rungon päälle. Hiukan söi kuitenkin miestä, kun Jussi oli lupautunut choppaamaan Jani Huhtamäen kanssa paria '39 Mercurya sekä toiseen vähän muutakin peltihommaa. 18 V8-MAGAZINE
Autossa oli vielä paljon puuhaa, mutta oli varsin palkitsevaa päästä karistamaan tallipölyjä rankan rakentelurupeaman jälkeen. Takapäässä '34:sen tyypillisen ankanpyrstön hävittäminen kääntämällä ja muokkaamalla koko tailpania eteenpäin oli aika isotöinen muutos. Näin sain hyvän etunojan autoon ja samalla takakonttiin jäi reilummin tilaa tankkia ja reissukamoja varten, sanoo Jussi. Saumat on tinattu, mutta lommoja ei ole vaivauduttu silottelemaan. Se on tehty ihan erilailla kuin joku kustomin choppaus. Keulanpelleistä Jussi poisti pienet sisäloksut, choppasi Thamesin maskin ja rakensi koko matkalle runkoaisat peittävän helmapellin. Samanlainen vesi veks -käsittely tuli kattopeltiin. Sitä paitsi näille omille jutuille tulee helposti sokeaksi, kun touhuaa tuntikaupalla tallissa. Tämäkin löytyi kerhokaveri Peteltä. Takaluukun kuivana pysymiseen on muutenkin tehty lisää duunia kehittämällä peräpellityksen sisäpuolista rännisysteemiä. Carter Co. Jussilla ei ollut mitään suunnitelmia ajella autolla vielä ekana kesänä, mutta kesäkuun alussa alkoi auto näyttää siltä, että se voisi olla jopa mahdollista. The chop and rumble Yksi koko autolle oman luonteensa antava piirre on sen matala ja vauhdikas kattolinja, joka tuo mieleen vanhat kuivien järvien nopeuskilpurit, tarkoituksella tietenkin. Niinpä channeloin koria edestä muutaman sentin ja vastaavasti nostin takaa. Väri oli aluksi täysin musta, mutta vihreä sävy tuli esiin kiillotuksen myötä. Myös maskin ritilä, etutukivarret ja joitain ohjauksen osia kävi kromikylvyssä. Toimii. Kevennysreikiäkin löytyy sopivasti ympäri kabiinia. Jussi ei halunnut autosta kiiltävää, koska kokemukset kiiltävän Handymanin kanssa olivat sen verran huonot. Schroederin sprint car -tyyppinen ohjausvaihde on tuettu kevennysrei’illä varustetuilla tuilla kojelaudan alle. Lisää reikiä Pelkästään peltitöiden loppuun viemiseen Jussi laskee käyttäneensä lähes 400 tuntia. Eiväthän nämä autot yksin synny ja moni iso työvaihe onnistuu helpommin, kun on enemmän käsipareja mukana. Se juttu tuli koettua jo Hilpeän Hylsyn kanssa. Tuli testattua, että ajoasento on varsin hyvä keskivertoa isommallekin ukolle. Katon takaosa hepattiin ensin kevyesti ja sitten lähdettiin hakemaan A-pilareihin sopivaa kallistusta. On testattu aikamoisissa sateissa. Lentokoneen polttoainekorkki on hieno ja sopii coupeen. Keulan peltejä sai hieroa pitkään, että ne istuivat hyvin paikoillaan. Me tehtiin homma urakalla kerho kavereitten Pistons Peten ja Ernon kanssa, Jussi kertoo. Muun muassa takaluukku sai louverit. – Joo, olinhan mä senkin miettinyt, että miten se tehdään. Sävytys on tehty itse. – Tokihan takaluukku piti purkaa ennen louvereiden puhkomista. koska runkokin oli niin hyvä. Jussi on lopputuloksen tyytyväinen, sillä se on juuri suunnitellun kaltainen, kiitos Jampan. . Auto oli myös näytillä Lahdessa, missä se palkittiin keskeneräisenä. Siksi on hyvä kuulla muidenkin ideoita. – Nevalaisen Jamppa maalasi auton rungon, minkä lisäksi maalattiin auton pohja ja kaikki alustan osat. Auto oli ajokuntoinen ja katsastettu Rumbleen mennessä, mistä iso kiitos kavereille. Joku tuli aina nojailemaan autoon cruisingeissa, ja autoa sai olla aina muutenkin putsaamassa. Koneen sijoittamista tämä tietenkin hankaloitti hieman. Pintahimmeyttä ja kromia Jussi muistelee joskus Ruotsissa nähneensä rodissa kromatun kojelaudan ja ajatus sellaisen laittamisesta jäi siitä kytemään. Ulkopuoliselle ainoa näkyvä ero on ehkä maskin alareunan pyöristys sekä uusien reikien ilmestyminen korin pintaan. Pohjatyöt on tehty kevyeen tyyliin. Sen sijaan että kattoa lähdettäisiin kiinnittämään takaisin A-pilareista lähtien, tehtiin tämä toisin päin. Kattoahan ei ole jatkettu. Sisäänajoa ja purkuun Ensimmäisenä kesänä mittariin kertyi vajaa pari tuhatta kilometriä siirtolapuilla, koska kyseessä oli tuontiauto. Kojelauta oli sen verran hyvä, että se oli mahdollista kromata. Hot rodillahan pitää ajaa hiekkatielläkin takanakit ruopien, joten Jussi halusi pintaan patinaa, mutta ei mitään hiomalla tehtyä feikkiä. Ja jopa ennen kerhon omia bileitä, Pistons Rumblea. Niinpä Jussi toteutti idean, eikä lopputulos häikäise missään tilanteessa, kiitos kohdallaan olevien kattolinjojen. Myös maalauksen suunnittelu aloitettiin yhdessä Nevalaisen Jampan kanssa. J.C. Tämän suorituksen osan aikaa ihan livenä nähneenä voi vaan sanoa, että homma eteni vauhdilla, eikä montaa juttua tarvinnut mietiskellä. Jussille oli aika iso juttu Do Dads -tapahtumassa pokattu hottest hot rod -tunnustus. V8-MAGAZINE 19. Aiemmin auki olleeseen kattoaukkoon Jussi teki hyvin säitä kestävästä merialumiinista pellin, joka myös puhkottiin täyteen louvereita. Käytännössä Jussi kävi läpi koko korin, sillä joka puolella riitti korjattavaa. Se piti kavennetussa eturungossa nostaa aisojen yläpuolelle. Pinnasta tuli käytännössä ihan matta ja se kiillotettiin koneella. Ja kyllähän jengi diggaili, vaikka auto kesken olikin. Alustaa päivitettiin muun muassa hyvillä iskareilla. Elämän jättämät merkit saavat näkyä. Pintaan ruiskutettiin epoksi pohjamaali, jossa on kymmenen prosenttia kiiltoa. Hyvinhän se vielä sopii, mutta ahtimen sijoittaminen tulee olemaan haastavaa. Ideana oli, että pohjaväri kerää nopeammin luonnollista patinaa. Takakontissa on reilusti tilaa, vaikka Teemu Forsbergin merialumiinista valmistama 60 litraa vetävä polttoainetankki on sijoitettu sinne. Peltipuhtaasta pinnasta eivät pikkuvirheet niin näy, mutta edessä oli kuitenkin paljon hommia ennen minkäänlaisen maalin ruiskutusta. Yhdessätoista päivässä niputettiin auto, pientä koneremppaakin piti tehdä, sähköt, putket ja muut pelit ja viheltimet. Lokakuussa Jussi laittoi auton kokonaan nippeleiksi ja aloitti jatkojalostuksen. Autossa on nyt yhteensä noin 900 kidusta. Nämä säät kun ovat aika vekkuleita välillä. Autoon tehtiin myös lisää louvereita, joista vastasi Lasse Tura Kotkasta. Vihreään lisättiin mustaa ja sekoiteltiin muoviämpärissä arvuutellen sopivaa sävyä. Bomber jakkaroiden alumiinin salmiakkiteemaa jatkuu istuintyynyissä ja verhoilun yläosassa. Ennen sisäpellityksen takaisin hitsaamista liimasin louvereiden alle millisen alumiinipellin. Katon ollessa irrallaan paukutti Jussi siitä pahimmat lommot oikoseksi ja Ernon kanssa rullailivat vielä englannin pyörällä kurttuja sileäksi
– Kotimaan tapahtumien lisäksi tuli käytyä Ruotsissa pariinkin otteeseen. Projektivai heita . Kaasarit ovat vaihtuneet vanhoista Holleysta tehdasuusiin Strombergeihin. Hyvä tuli. Takapää on jo alustavasti heftattuna ja A-tolpat hakemassa kulmaansa lyhentämättömään kattopeltiin. Molemmat lunastettiin kerhokaveri Peten kokoelmista. Bomber-tyyliset jakkarat tulivat Puolasta. Sen verran kovaa vauhtia edistyy työn alla oleva '32 roadster. Hang´Em´Hi ja A-Bombers tapahtumissa coupe herätti kovasti mielenkiintoa. Ohjaus on nopea ja tarkka, mutta ei liian raskas. Neljän tuuman iskulla varustettu ranskalainen military lättis on jätetty sisuskaluiltaan vakioksi. Taka-akseli on Fordin ysituumainen 3,70:1-välitysellä. Etuakseli on droppaamaton orgisakseli, jonka sijoitus jousen etupuolelle takaa sopivan korkeuden. Mukavuus parani vielä talven aikana, kun Lehtosen Aki teki niihin istuintyynyt samalla, kun teki koko muunkin verhoilun. Poikittaisen lehtijousen kiinnitystä Jussi on muokannut siten, että sitä pystyy muuttamaan korkeussuunnassa runkoon nähden. Häkkilän Pete ja Jussi choppaushommissa. Ei Jussin tarvitse ensi kesänäkään jalkamiehenä olla. – Ohjaukseksi halusin ehdottomasti kojelaudan alle asennettavan Schroederin sprint car -tyyppisen simpukan, jossa sektoriakseli tulee ulos cowlin kyljestä. Etujarrut ovat yksitoistatuumaiset itsetehostuvat Ford F100 truckista, ja takana akselin mukana tulleet, myös itsetehostuvat samankokoiset rumpujarrut. Sellainen oli pakko hankkia koristamaan kromattua kojelautaa. Silti auton voi tarvittaessa pestä painepesurilla sisältä, Jussi valaisee. Ihan nappituote varsinkin, kun sain talven aikana viilattua kaikki ohjausvarsien kulmat kohdalleen. Noi kaasarit ja jakaja tuli vaihdettua kesän aikana ennen kauden pisintä reissua eli Saksan ja Tanskan turneeta, Jussi sanoo. Olin itsekin suuntaamassa Tanskan rantakisoihin, jos vain vapaata töistä järjestyisi. Itse tehdyt peltisarjat ja Edmunds vintage -imusarja tuplakaasareille antavat motille hieman lisää puhinaa. Kaikki ikkunat ja tiivisteet asennettiin myös talven aikana, kun kattokin oli nyt ummessa. Tässä marraskuussa 2015 otetussa kuvassa aihio odottelee vielä työn alle pääsyä. Offenhauserin adapterilla pultattiin koneen jatkoksi nelipykäläinen Muncie M21 -aski. Tapahtumia tuli kierrettyä ahkeraan. Kevennysreikiä on lisäilty muun muassa ohjausvaihteen ja penkkien tukiin. Jopa lattiaan tuli matto, vaikka ei ollut alun perin tarkoitus. Tuli hieman mutkia matkaan tilauksen kanssa, kun rehtinä miehenä paljastin puhelimessa sen tulevan katuautoon. – Heppu tekee näitä Toommy Design nimellä. Tekniikkaa ja herkkuosia Kuten mainittiin, löytyivät alustan pääkomponentit jo ennen kuin projekti pääsi kunnolla alkuun. Kuvasin auton ennen kyseistä matkaa. . Ihmetystä ja ihailua herättäviä palikoita ovat myös E&J Type 20 -ajovalot sekä alumiininen bensakorkki, jollainen löytynee esimerkiksi DC-3 lentokoneesta. Sisustan päivitys Auton sisusta on sopusoinnussa räväkän ulkokuoren kanssa. Hän toimitti jakkarat minulle ekana talvena Kustom Kultureen ja olen ollut niihin tosi tyytyväinen. Uusi ajokausi Ajokausi 2017 alkoi käytännössä Tampereen näyttelystä ja autoa käytettiin koko kesä ahkerasti viikoittain. Ehkä parempaa ympäristöä nopeuskilpurin tyyliin rakennetulle autolle on vaikea kuvitella. Kisaa edeltävänä iltana aurinko pilkisti esiin kuin tilauksesta sadekuurojen välissä. Jenkit ovat tarkkoja näissä vastuukysymyksissä ja puhelu katkesi siihen. Kori on rungolle tukevasti tuettuna. No mutkan kautta tilasimme kaverille ja mulle Schroederit ja Mäkisen Janne valmisti kääntövarren booreineen sektoriakselin päähän. 20 V8-MAGAZINE. Sisältä kori on ruiskutettu ensin Noxudol-äänieristemassalla, jonka päälle vedettiin harmaa väri ihan kontrastin vuoksi ulkokuoreen nähden. Näyttävät epämukavilta, mutta ovat oikeasti hemmetin hyvät istua. Tätä kirjoittaessa on kyseinen reissu takana. Sovimme alustavasti Jussin kanssa, että ottaisin pari lisäkuvaa rannalla, jos tiet kohtaavat ja aikataulut sallivat. Jussi sattui bongaamaan Flying Choppers Andyn valamalla tekemän alumiinisen päävirtakytkimen, Bitch Switchin. Äänitaso sisällä on siedettävä, vaikka ajelee suorilla putkilla. Samoin kiukutellut kaksikärkijakaja on korvattu kärjettömällä. Olin ensin eri mieltä ruskeasta sävystä, mutta mitä sitä ammattimiehen kanssa kinaamaan. Myös Oulun näyttely tuli koluttua. Ja näin kävikin. Autoa sen kummemmin putsaamatta sudittelimme rannalle napsimaan parit pikaiset kuvat ennen kuin uteliaat kulkijat piirittivät coupen. Jussin osalta ajokausi loppui tähän reissuun ja auto jäi naapurimaahamme miehen saatua tarjouksen, josta ei pystynyt kieltäytymään
(05) 3557 289 ja myynti@tradeparts.info STORE OPEN 24/7 Classic Performance Products Classic Performance Products FORD-GM TAKA-VETO AKSELIT LUKOT, VÄLITYKSET LAAKERI SARJAT, KADULLE, OFF ROAD, KIIHDYTYKSEEN! ENTERPRISES R OLKA-AKSELIT LEVYJARRU SARJAT JARRUTEHOSTIMIA OHJAUKSEN OSAT/NIVELET LS MOOTTORIN MUUTOS OSAT ALUSTAN-KEULAN MUUTOSOSAT Kuva: Tommi Anttonen Kuva: Kalle Ahti klo 12.00 klo 14.00 klo 16.00. Phone. TRADEPARTS.INFO Rapakontie, 49480 SUMMA Avoinna arkisin 8.30-17.00
Tavallaan se viittaa myös P-51:llä lentäneeseen amerikkalaiseen hävittäjälentäjä James Howell Howardiin, joka syntyi Cantonissa Kiinassa. Ulkoasu vanhennettiin kuuden vuoden ulkosäilytyksessä. Viime kesän aikana kuvatun sarjan ensimmäinen tuotantokausi sisältää 10 jaksoa, ja TV1:llä ohjelma alkaa pyöriä torstaina 29.3. Auto on armeijanvihreä, jonka maskin läpi sojottavat konekiväärit. Takana ei ole jarruja ollenkaan, mikä ei ole ongelma, koska autoa ei ole ajateltu katsastettavan, vaan käytettävän rajatusti. Sarjan päähenkilöt; Weird Antiquesin Mike Kairenius ja Tomppa Kekäläinen pyörittävät omaa oudon vanhan tavaran liikettä, jonka ympärillä vaikuttaa joukko romuaarteiden harrastajia. Uusi hulvaton projekti on kuitenkin jo vireillä – Centurion taistelupanssarivaunun Rolls Royce V12 -moottorilla varustettu Volvo kuorma-auto, joka muistuttaa Spitfire-hävittäjää. Siitä, miten pitkälle harrastus voi viedä. Vintage Valtakunnassa sukelletaan nostalgisiin muistoihin menneiltä ajoilta, tutustutaan kummallisiin esineisiin, ihaillaan tavaroita, joilla kaikilla on oma tarinansa. Hänen nimensä löytyy myös rodista.. Nokalla on tähtäin Boforsin tykistä ja sivusiivistä löytyvät feikit konekiväärin piiput. Taka-akseli on '57 Pontiacista. Vettä myllyyn laittoi rakentelun edetessä Chip Foosen tekemä P-32 hot rod. Silloin 800-kiloinen rodi liikkuisi todella ripeästi. Ratti on Fordson Major traktorista, sen keskinapa Hillmanista ja ohjauksessa on osia Chevroletista, Dodgesta ja Mercedes-Benzistä. 22 V8-MAGAZINE ”Oudon antiikin veljekset” telkkariin Vintage-valtakunta on tarina kahden miehen todeksi käyneestä unelmasta. Valskogissa asuvalla Johanssonilla on muitakin menijöitä, mm. Lennokas idea '30 A Fordin pohjalta ammensi inspiraationsa P-51 Mustang -hävittäjästä. Ja jossa elämäntapa ja vanhan arvostus kiilaavat rahan ja kaupankäynnin. Matkan varrella tavataan kirjava joukko alan harrastajia. Vintage-valtakunta tarjoaa uuden, rock’n’rollilla höystetyn kulman tutustua vintagen ja keräilyharrastusten värikkääseen maailmaan, pähkähulluihin projekteihin sekä Suomeen ja suomalaisiin persooniin, joita et tiennyt edes olevan. Konehuoneessa ahkeroi Chryslerin vakio 318-kuutiotuumainen ja vaihteistona on TF 727 -automaatti. Ding hao! -teksti kyljessä on kiinaa merkiten numero ykköstä. Nostalgisuudestaan huolimatta ohjelmasarja on myös nykypäivän kulttuuriajelu läpi kesäisen Suomen. Etulevyjarrut on koottu BMW:n, Volvon, Dodgen ja Chevyn osista. Sarjan on YLE TV1:lle tuottanut Yellow Film & TV, ja ohjaaja/käsikirjoittaja on Matleena Saarensalmi. Sarjan jaksoissa tutustutaan myös mielenkiintoisiin tapahtumiin; rompetoreja ja kokoontumisajoja Suomen suvessa riittää. 400 hevosvoimaa tyydyttäisi Johanssonia enemmän, joten ahdin tai moottorinvaihtokin on käynyt hänellä mielessä. Toteutus vei ruotsalaiselta Fredrik Johanssonilta kymmenen vuotta. Lentokonetta tyylittelevästä korista löytyy 28 000 popniittiä. klo 20.00. Sisusta on alumiinia ja kojelaudan mittaristo sekä kytkimet ovat pääosin peräisin Saab J29 ”lentävä tynnyri” -hävittäjästä. '46 Hudson, jonka ulkoasu on saanut vaikutteita korealaisesta pommittajasta. Sarja on katsojalle elämyksellinen kokemus. TEKSTI JA KUVAT HANNELE HATANPÄÄ Toisenlainen Mustang Varsin spartalainen sisusta simuloi lentokoneen ohjaamoa runsaine mittareineen, joista useat ovat peräisin ruotsalaisesta suihkuhävittäjästä. Kaikki alkoi etuakselin hankinnasta, jonka yhteydessä tuli ostettua muutkin osat. Alustassa on jäykät akselit poikittaisilla lehtijousilla ja säädettävillä tukivarsilla. Se tarjoaa tapahtumarikkaan ja yllättävän matkan maailmaan, jossa visuaalisuus kiilaa käytännöllisyyden edelle
Blacklist pitää yllä Suomen nopeimpien katuautojen top 10 -listaa. FHRA ja Blacklist ovat tehneet sopimuksen keskinäisestä tapahtumamarkkinoinnista. edesmenneen Super2000, STCC Touring Car, DTM, Saloon, Nascar, V8 Thunder ja Solution F ja GT-luokkien kalusto. . järjestyksessään 20. Malmin lentokenttä, Helsinki 25.8. Bilsport Performance & Custom Show’n pääsiäisvetonauloina ovat Jönköpingin Elmiassa mm. Malmin lentokenttä, Helsinki 4.8. Blacklist-kausi huipentuu 31.8.–1.9. Tiivistettyä Blacklist Street Race -kiihdytyssarjaa ajetaan tulevalla kaudella kaikissa FHRA:n katuautotapahtumissa. Moottori perustuu LT-1:een, mutta vain lohko on säilytetty. CNC-portatut LT4 sylinterikannet sekä ahdin. Tulevana kesänä on vuorossa 14.–17.6. Ryhmä 2 on autoille, jotka on rakennettu sarjatuotanto GT-auton tai vakioauton pohjalta ja joiden moottorin laskennallinen tilavuus on yli 2990 cm 3 ja ryhmä 3:n moottoritilavuus on enintään 2990 cm 3 . Lincolnin SUV-lippulaiva tarjoaa nykyaikaista luksusta ja kehittynyttä tekniikkaa, missä perheet voivat matkata ensimmäisessä luokassa, hehkuttaa Lincoln. Tilavuutta on kasvatettu 6,2 litrasta 6,8 litraan. Säännöt julkaistaan lähiaikoina autourheilu.fi-nettisivustolla. Moottorina on 5,0-litrainen V8, jossa on tehoa arviolta 464 hevosvoimaa sekä vääntöä 526 newtonmetriä. Hengityspuolta on parannettu ruostumattomasta teräksestä valmistetuilla long tube -pakosarjoilla ja dual-mode-pakoputkistolla. Lahti-Vesivehmaan lentokenttä, Vesivehmaa BLACKLIST STREET RACE -KALENTERI 2018. Tästä saaduista lipukkeista löytyi tuplamäärän Corvetteja taloon tuonut onnenarpa. Värinä on tietenkin Dark Highland Green, minkä lisäksi on saatavilla Shadow Black. Lupaava formulakuljettaja vammautui vuonna 1999 moottoripyöräonnettomuudessa, mutta palasi kilparadoille voittaen erikoisvalmisteisella Peugeot 307:lla Tanskan Touring Car -mestaruuden 2002. Viime vuonna Williamson lahjoitti 200 dollaria. USA:n ja Kanadan journalistit valitsivat uuden 2018 Lincoln Navigatorin vuoden truckiksi. Auton kaksoisturbotettu 3,5-litrainen V6 tuottaa 450 hevosvoimaa. Päälle tuli vielä 50 000 dollaria helpottamaan palkintoverojen maksamista. Sille voi päästä aidolla katurekisteröidyillä autolla haastamalla ja voittamalla listalla edellä olevan kuskin ja auton. Malmin lentokenttä, Helsinki 7.7. Muutoksia ovat mm. Pääsiäisaattona ja -päivänä paikalla ovat haastateltavina Kindig Customs TV:n autorakentelusarjasta tutut Kindig-It Designin Dave Kindig ja Will Lockwood Salt Lake Citystä. Hän teki pikkulahjoituksia vuodesta 2010 saakka New Beginning Children’s Home:lle, mistä sai vastineeksi arpalipukkeita vuosittaisiin arpajaisiin. Sarjatuotantoauton tulee olla vähintään kaksipaikkainen umpikorinen auto. Specialty Vehicle Engineering (entinen Street Legal Performance) tekee 25 kappaletta 2018 Camaro SS 1LE -malleja Stage II -paketilla, joka nostaa tehon 1000 hevosvoimaan. V8-Magazinen Summer Meet Jämsän Himoksella. aito Dukes of Hazzard -elokuvan '69 Charger, paraislaisen Johan Gröndahlin '67 Sting A-Go-Go Beach Buggy ja lähes 39-liraisella hyökkäysvaunun V12-moottorilla varustettu Volvo PV. Uusi Bullitt-Mustang Steve McQueenin tähdittämästä Bullitt-elokuvasta on 50 vuotta. . Aiemmin Bullitt Mustangeja on ollut Fordin mallistossa vuosina 2001 ja 2008. Auto sai Euroopan ensiesittelynsä Geneven Autonäyttelyssä. Eläkkeellä oleva entinen terästehtaan työntekijä John Williamson voitti 800-hevosvoimaisen 2017 Lingenfelter Signature Edition Corvetten sekä 1963 Sting Ray coupen. osakilpailu, minkä jälkeen myös muilla on mahdollisuus kokeilla slalomia. Käytettäessä palvelua tarvitaan verkkopankkitunnukset. Ryhmä 1 on FIA GT3 -autot ja SRO GT4 European series -sääntöjen mukaiset autot. Gran Turismoon sopivat periaatteessa mm. V8-MAGAZINE 23 Uusi vauhdikas rataluokka SM-sarjaan AKK:n Rata SM-sarjassa starttaa Gran Turismo -luokka. Tätä kautta maksettaessa maksu menee heti, eli eräpäivää ei voi itse muuttaa. Tekniikkasääntöjen luonnokset julkaistiin tammikuussa luokan harrastajille suunnatun palautekyselyn kera. Ford juhlistaa tapausta uudella 2019 Mustang Bullit -erikoismallilla, jonka valmistus alkaa kesäkuussa. Palautteen perusteella tehtiin korjauksia ja sarjailmoittautuminen avautuu AKK:n hallituksen hyväksyttyä lopulliset säännöt. Ohjelmassa on uutuutena FMOCF:n Slalom Cupin 3. Ajoneuvoveron voi maksaa nyt netissä Trafin uudessa Maksa ajoneuvovero -palvelussa heti, kun verolasku näkyy autolla maksettavana. . FHRA:n SM Finals’ien Night Show’ssa kamppailuun Blacklist vastaan Northern Black List. Auto on tilattavissa GM-diileriltä. Se oli niin ikään varustettu käsikaasulla ja -jarrulla sekä pyörätuolin kuljetukseen sopivalla kattotelineellä. Kun mainitsee tilattaessa V8-Magazinen, saa 19 euron toimitusmaksun hinnasta pois. Lahti-Vesivehmaan lentokenttä, Vesivehmaa 2.6. Lisäksi tapahtumassa käydään Underground Model -mallikilpailu. Mökkivaraukset puhelimitse numerosta 020 711 9200. . . . Gran Turismo -luokassa kilpailee kolme eritasoista ryhmää, joiden välisiä eroja pyritään tasoittamaan säännöin. Hänellä oli aiemmin Ford GT vuosimallia 2005. Manuaalivaihteisto on kuusivaihteinen, joka on varustettu uudella kierrosnopeudentasaustekniikalla. Ajoneuvon avoimet verot voi tarkistaa Ajoneuvon julkiset verotiedot -palvelusta. Maamme nopeimpien katuautojen ajot 26.5. Ajoneuvovero näkyy myös saman tien maksettuna poliisin järjestelmissä. “Ford GT:ni on mahdollisesti maailman nopein auto, jonka voi parkkeerata invalidipaikalle”, sanoi tanskalainen kilpa-autoilija Jason Watt vastaanottaessaan skandinavian ensimmäistä uutta Ford GT:tä Kööpenhaminassa
Mustang Sampling -tiimin voittaja-autoa vuorollaan ohjanneet Christian Fittipaldi, Filipe Albuquerque ja Joan Barbosa tehtailivat myös uuden matkaennätyksen 808 kierrosta, kun vuodelta 1992 ollut vanha ennätys oli 762 kierrosta. Toiseksi sijoittuneessa Whelen Engineering -tiimissä ajoivat Felipe Nasr, Eric Curran, Mike Conway ja Stuart Middleton. Nopeimman kuudennen sukupolven Camaron huippunopeudeksi on mitattu 349 km/t. Talviseen paluumatkaan toivat maustetta kesärengastus ja kolea kabiini. Sellosalissa Espoossa ja 26.4. 24 V8-MAGAZINE Katujenkki tien päältä Alkuperäistekniikalla varustetun 40-lukulaisen tapaaminen liikenteestä Suomen talvessa on pieni ihme. 1000-hevosvoimainen Hennessy Exorcist nZL1 Camaro hätyyttelee Dodge Demonia. Osa Silver Streakin osista on vaikeasti tai kalliita hankittavia. Hiljaisessa matkustamossa entisajan jousin ja rakentein tehdyillä sohvamaisilla penkeillä kelpaa matkata. Tampere-talossa. Vertainen kuuli ensimmäisen kerran Kentuckyn Pontiacista puolitutultaan 90-luvun puolivälissä. – Pontiac on positiivinen auto. Elviksen tuotantoa esittää maailman parhaimpana Elvis Tribute -artistina tunnettu Dwight Icenhower. . Club Teatriassa Torniossa, 21.4. Tiivistettyä . Auton nähtyään oli selvää, että yhteinen taival kotiseudulle Muurameen oli edessä. Edellinen omistaja hiekkapuhalsi sekä maalasi sen mattaharmaaksi. Mukana on lisäksi joukko Elviksen kanssa esiintyneitä muusikoita. Auton historiaan liittyy muitakin kuuluisuuksia. Huhtikuun puolivälissä nähdään Tampereen Pirkkahallissa totuttuun tapaan laadukas kattaus harrastekalustoa, kun Hot Rod & Rock Show avaa ovensa yleisölle. Auto tuotiin noihin aikoihin myös Turkuun. kokonaiskisassa. KUVA HANNELE HATANPÄÄ Tammikuun lopulla ajetussa Daytonan 24 tunnin kilpailussa V8-moottoriset DPi-V.R prototyyppi-Cadillacit ottivat kaksoisvoiton. Myös Helsingin jäähallissa kuullaan 30.5. Jesse Krohn oli BMW Team RLL -tiimissä GTLM-luokan seitsemäs ja 18. Kerran paikallishuoltoasemalla pysähtyi tila-auto, josta astui ulos pitkämies Kurikasta kysyen lupaa istahtaa Pontiacin takapenkille. kokonaiskisassa. Lopulta Vertainen kuitenkin selvitti Hydramaticin rastit. . Tanskalainen Martin Windjuul tuo paikalle melkoisen harvinaisuuden, 1953 Motorama Oldsmobile Fiestan, jota valmistettiin aikoinaan vain 458 kappaletta. Cadillacit Daytonan kestävyyskisan tähtinä. Hyvinkääsalissa, 25.4. Myyjä meni puihin. Pääja jalkatilaa riittää neliovisen takapenkillä. Radisson Blu:ssa Oulussa, 22.4. – Täällähän istuu hattu päässäkin, sanoi Mietaa. Hän laittoi '65 Impalansa myyntiin ja lähti ostamaan olympialetukkaa Helsingistä. Toni Vilander kisasi Risi Competizione -tiimissä turboahdetulla veekasi-Ferrarilla (488 GTE) Alessandro Pier Guidiin, James Caladon ja Davide Rigonin kanssa sijoittuen GTML-luokan viidensiksi ja 16. Englannissa myytiin Silverstonen Race Retro Classic Car -huutokaupassa '69 Dodge Charger noin 111 510 eurolla. Yksi Ruotsissa ja yksi Tanskassa. Auto oli rakennettu esikuvana Bullitt-elokuvan Charger. Lavalla vierailee myös Priscilla Presley. Niistä on selvinnyt tähän päivään 30–35, joista Euroopassa on kaksi. Elvis In Concert – The Wonder of You -Live On Screen konserttikiertueella kuullaan Elviksen ääntä livenä Czech National Symphony Orchestran säestämänä. rockin kuningasta. Välillä on tarpeeseen sovellettu muiden GMautojen osia. Valtavirtaan kuulumaton auto saa huomioita ulkopuolisilta. Lämmityslaite ei aiempien tekosten vuoksi luovuttanut lämpöä. Kisassa nähtiin myös suomalaisväriä. Vertaisella oli muuta mielessä. Kilometrejä on kertynyt vuosittain 2000–6000 välillä. Vain kerran se on tullut 15 vuoden aikana trailerin päällä kotiin. Kuusivolttinen sähköjärjestelmä ja 248-kuutiotuumainen suora sivuventtiilikahdeksikko ovat jonkinlaisia muinaisjäänteitä. Myöhemmin helmikuussa auton omistaja Timo Vertainen taittoi sillä Saarijärven Talwiajo-tapahtumassa 300 kilometriä –9 ja –12 aseen pakkassäässä sijoittuen tapahtuman parin sadan osallistujan joukossa mukavasti sijalle 54. Automaattivaihteiston korjaus oli vaativimpia hommia. ’48 Pontiac Silver Streak oli testiajossa Jyväskylässä valmiiksi saadun rempan jälkeen. Huoltoa on tehty, lattiamatto vaihdettu ja joku reikäkin hitsattu ym. Pontiac oli vuoteen 1977 saakka amerikkalaisella naishenkilöllä, joka kerrytti sen matkamittaria alle 50 000 maililla. Aiempi omistaja, muusikko Jay Kay Jamiroquai-bändistä hankki auton kahdeksan vuotta sitten, tuoden sen Englantiin. The Elvis Concert -kiertue nähdään Suomessa 20.4. Hän on voittanut ”The World’s Best Elvis” -palkinnon neljästi peräkkäin. Kotimaista kustomkalustoa edustaa puolestaan Virve Salosen '39 Mercury Coupe kustom. Onneksi Pontiacin omistaja oli ilmoittautunut haluten vaihtaa autonsa Impalaan, joten suunta otettiin Turkuun. Aikoinaan näyttelijä Demi Moore oli ostanut sen silloiselle miehelleen Bruce Willisille. Syy löytyi polttoainepuolelta, kertoo Vertainen. Sittemmin auto vaihtoi omistajaa ja se seisoi osan aikaa. Tiimin kilpurina oli 4-litraisella kaksoisturboahdetulla V8-moottorilla varustettu BMW M8 GTLM. Hot Rod & Rock Show 14.–15.4
Ohjelmallisesta puolesta mukana ovat Nuori Rakentaja -kilpailu sekä FHRA Auction, harrasteajoneuvojen huutokauppa sunnuntaina, sekä Hot Rod Art, jossa on esillä myös ulkomaisten taiteilijoiden tuotoksia. Pietarista tulee paikalle useampia näyttelyautoja, joista mielenkiintoisin on tämä KAZ pickup. A merican Car Show’n lisäksi saman katon alla ovat Tuning Car Show, Mc Heaven & Motorsport 2018, jotka kaikki näkee samalla lipulla. Tänä vuonna tapahtuma järjestetään viime vuoden tapaan kolmepäiväisenä, ja tarjolla on jokaiselle jotakin. Kyseiset hahmot ovat elokuvien innoittamien suomalaisten autonrakentajien käsityötaidon näytteitä Doc Hudsonia lukuun ottamatta. Kurikan keksijävelhojen pajalta putkahtelee säännöllisesti mitä mielikuvituksellisimpia laitteita. Autot-animaatioelokuvien tärkeimmät autohahmot Salama McQueen, Martti, Kessu, Doc Hudson ja Sheriffi nähdään näyttelyssä livenä. Tällä kertaa esillä on '67 Fahr puimuri, jonka voimanlähteenä toimii 500-kuutiotuumainen tuplaturbotettu veekasi. More is more, kuten näyttelyn slogan kuuluu. venäläisen Dmitry graphixin tuotantoa. VETONAULAT American Car Show 30.3.–1.4. Pääsiäisen 26 V8-MAGAZINE. Harrasteajoneuvoille on tapahtuman yhteydessä ilmainen parkki Messukeskuksen pohjoispäässä. Truckit ovat esillä ensimmäistä kertaa tässä laajuudessa American Car Show’ssa. Lisätiedot www.fhra.fi Näyttelyssä käydessään kannattaa ehdottomasti vierailla Hot Rod Art -osastolla, missä on esillä mm. Mitä olisi pääsiäinen ilman American Car Show’ta.
D?eams presco.. V8-MAGAZINE 27 EXTERIOR & INTERIOR DETAILING MASTER D?taile. 0400 591 428 Ojantie 24, 28130 Pori -Vakioputkistot-Virtaavat viritysputkistot-Peltisarjat-Taivutukset mallin mukaan-Räätälöinnit suoraan autoon-Räätälöidyt vaimentajat-Myös tuurnataivutus ja RST-Katalysaattorit-Keraamiset pinnoitteet-Pinnoitustyöt kaikkiin osiinMARTELIUS-EXHAUST OY 02-856 616 www.martelius.com PAKOPUTKET USA-AUTOIHIN 40-LUVULTA ALKAEN. presco.nland Hopunkatu 7 • 38200 Sastamala 050 465 1100 • timo.keskinen@retrorenkaat.fi www.retrorenkaat.fi Alkuperäisja tarvikeosat amerikkalaisiin automerkkeihin. info @presco.. mm.: – Peltiosat – Kumitiivisteet – Alusta – Tekniikka – Sisusta – Lattiamatot – Puskurit – Race-osat – Kendall öljyt www.sepponiemensivu.fi Seppo Niemensivu, puh. 03-53 400 53 laatukemikaalit.
TEKSTI PETRI LAULAJAINEN 40 vuotta sitten 3/79 (1978 ilmestyi vain yksi numero, niin tällainen aikavirhe sallittakoon) Pirjo Majava sai mieheltään Matti Majavalta tavanomaisesta poikkeavan syntymäpäivälahjan. Juttusarjaa jatketaan kaikissa vuoden 2018 numeroissa. Vannoutuneena jenkkiautoharrastajana tunnettu Masse poistui joukostamme viime syksynä ja oli legendaarisen Beavers-farkkumerkin perustaja. Rullaavana Jenkeistä hankittu '88 Pro Stock Camaro oli oman aikansa huippukalustoa Suomessa. Pro Stock oli kovassa nousukurssissa. Auto sai osakseen täydellisen läpikäynnin, joten Pirjo joutui odottelemaan pari vuotta ennen kuin auto saatiin liikenteeseen. 30 vuotta sitten 3/88 28 V8-MAGAZINE. Kun hän katsoi kehotuksesta ulos ikkunasta, odotteli siellä numeron 3/79 kannessa esiintynyt Buick 700 Limited HT 1958. ERI VUOSIKYMMENILLÄ Mistä Veekasi kirjoitti V8-Magazine juhlistaa tänä vuonna 40-vuotista taivaltaan. Camarolla oli ajettu varttimaili aikaan 7,53 samanlaisella Chevroletin 500-kuutiotuumaisella moottorilla kuin Hannunkin autosta löytyi. Palaamme tämän juttusarjan puitteissa taaksepäin kymmenen vuoden jaksoissa, ja luomme katsauksen siihen, millaisia juttuja ja esittelyitä lehdessä on ollut aikojen saatossa. Näyttävästä ajotyylistään silloisen lempinimen saanut Hannu "Sladi" Santala vaihtoi itserakennetun Ford Sierran Amerikan ostokseen
Tapahtumakalenteri on ollut olennainen osa V8-Magazinen sisältöä alkuvuosista pitäen. Me ollaan Hurriganes , et pakko meillä on tällainen olla. V8-MAGAZINE 29. Tiedonjano oli alkuaikoina kova ja V8-Magazine ainoa varteenotettava lähde. Cisse Häkkisen omistama '54 Roadrunner Cadillac on yksi Suomen tunnetuimmista merkkinsä edustajista, eikä vähiten siitä syystä, että se oli aikoinaan pääosissa Hurriganesin Roadrunner LP:n kannen kuvituksessa. Auto varustettiin lisäksi sivuputkilla ja lavan peitti mustalla kattovinyylillä päällystetty ”madallettu” farmarikatto. Maamme ensimmäistä nitro-HD:tä kuskasi Keke Ruuskanen. Hänen käsissään autot muokkautuivat yleensä melkoisen erilaisiksi kuin tehtaalta tullessaan, eikä tämän tarinan kuutoskoneinen '67 Chevrolet El Camino ollut poikkeus. Pata Ekmanin uraauurtava Corvette-historia kertoi kaiken oleellisen merkin vaiheista. Moottori vaihtui 350-kuutiotuumaiseen pikkulohkoon, konepeltiin kiinnitettiin omatekoinen scooppi. Osa kaksi käsitteli vuodet 1963 eteenpäin, aina silloiseen "tähän päivään" 1979 asti. Jenkit, Harrikat ja rokki kuuluvat tuohon viiskyt-kuuskyt luvun hyvään fiilikseen, joka on ajatonta. On jännä ajatella, että Veekasin syntyessä 1978 Vette vietti vasta 25-vuotisjuhlaansa! Sleeppareiden Sakke ja Mato sekä Timppa Artsi Cyclestä löysivät jenkkiretkellään Texasista John Mancuson "Funny Glide" nitroHarrikan ja toivat sen Suomeen. Esa Salon tuotoksia on nähty lehtemme sivuilla lukuisia. Caddyn ostomatkalla Cisse totesi: täähän on rock 'n' rollia. FHRA News kuului alkuaikoina V8-Magazinen antiin. Kaksilitrainen ruisku vee-twin oli National Record Holder ajalla 8,01 sekuntia ja loppunopeudella 171,10 mph (275 km/t). Netistä ei ollut tietoakaan. Yhdistyksen ajankohtaisia asioita oli esillä peräti aukeaman verran: naistoimikunta esittäytyi, Keimolan radan lopettaminen uutisoitiin, uudeksi kisapaikaksi kerrottiin Porin lentokenttä, FHRA:n jäsenkerhosäännöt julkaistiin, mukana oli Tikkurilan Jäähallissa pidettävän FHRA American Car Show'n näytteilleasettajainfo ja tukholmalainen jäsen Topi Hynynen raportoi NHRA World Finalseista Ontarion radalta, joka suljettiin myöhemmin. Se oli jo silloin Suomen kattavin yksinomaan harrasteajoneuvotapahtumiin erikoistunut kalenteri, joka toimi hyvänä apuna kesän cruisailuja suunniteltaessa
Kansikuvassa komeileva '61 Chevrolet Corvette löytyi alle 100 000 kilometriä ajettuna Sveitsistä 289-kuutiotuumaisella pikkulohkolla ja manuaalilla varustettuna. 10 vuotta sitten 3/08 30 V8-MAGAZINE. Auton ostanut Vesa-Pekka Lastikka vaihtoi auton sinisen värin kuvassa näkyvään punaiseen. Harri Männistön '71 Plymouth Barracuda Convertible varustettiin jo tehtaalla 383-kuutiouumaisella Super Commando veekasilla ja manuaalivaihteistolla. Näyttävän yhdistelmän viimeisteli auton väreihin maalattu teardroppienoismatkailuvaunu. Konehuoneesta pilkistää Corvetten 350 pikkulohko Edelbrockin X-C8 imusarjalla ja tupla-Cartereilla. Vastaava yhdistelmä asennettiin vuonna 1971 vain kymmeneen avo-Barracudaan. Pitkään mies ei ehtinyt autollaan ajella, sillä pian valmistumisensa jälkeen sen osti kokoelmiinsa kokkolalainen Osmo Roukala. '65 Ford Mustangin hän purki ja hioi maalausta varten, ja ilman moottoria hankittu '67 Mercury Cougar XR 7 sai puuttuvat osakokonaisuudet paikoilleen. Rodin kattoa on chopattu, lokasuojat muotoiltu uusiksi, eteen vaihtuivat '34 Fordin säleikkö ja Packardin valot. Toistakymmentä vuotta Suomen teillä liikkunut '36 Plymouth Business Coupe rodi päätyi lopulta korialaiselle Sami Haloselle. 20 vuotta sitten 3/98 Anjalankoskelainen Timo Hämäläinen puuhastelee sokeudestaan huolimatta tallissa harrasteautojensa parissa. Esittelyssä oli Eveliina Uskalin kauppakassi, 12,54 sekunnin varttimailiaikoihin kykenevä Ford Mustang GT 1988, jonka lisäpotkusta vastasi Powerdynon BD11A-ahdinsarja
Vierailimme vuoden 1998 Daytona Bike Weekillä, jonka saldoksi saatiin peräti 500 000 kävijää ja reilusti yli 100 000 moottoripyörää. Kimi Räikkösen huikeat moottoripyörät Iceman I ja Iceman II ovat saksalaisen käsityötaidon näytteitä. V8-MAGAZINE 31. Auton tuotanto päättyi mallivuoden 1964 myötä, ja kaikkiaan autoja valmistui kahden vuoden aikana 4569 kappaletta. Esittelyssä oli Finn-Am-vauhtiliikkeen perustajiin lukeutuvan Pertti "Pepe" Raistilan ensimmäisen mallivuoden 1963 yksilö. NASCAR on Amerikan suosituin moottoriurheilusarja ja siihen tutustuttiin California Speedwayllä, Fontanassa, Los Angelesin kupeessa. Lasikuitukorinen ja paxton-ahdetulla veekasilla varustettu Studebaker Avanti oli aikansa nopein nelipaikkainen tuotantoauto. V8-Magazine raportoi kiihdytysurheilun ohella myös muista harrastegenreä sivuavista lajeista. Pyörät olivat esillä V8-Magazinen 30-vuotisjuhlaosastolla Helsingin American Car Show’ssa, ja esittelyssä näyttelyn jälkeen ilmestyneessä V8-Magazinen numerossa. Keskinopeudeksi voittaja Carl Edwardsille mitattiin 133 mph (214 km/h) ja kisa kesti 3 tuntia 2 minuuttia. Kahden mailin ovaalilla ajettiin 250 kierrosta, eli kisa oli yhteensä 500 mailia
32 V8-MAGAZINE Ruiskutaidemaalauksen uranuurtaja Simo Riikonen Porilaista Simo Riikosta voidaan kiistatta pitää kotimaisen motiivimaalauksen elävänä legendana ja miehen saavuttamat meriitit hakevat vertaistaan jopa maailmanlaajuisesti. Simon taiteilijaura alkoi tavallaan jo 50-luvulla ja päättyi valitettavaan sairauteen vain muutama vuosi sitten. TEKSTI KAI SALMIO, KUVAT SIMO RIIKOSEN ARKISTO JA KAI SALMIO
O len saapunut porilaisen pitkänlinjan jenkkiautoilijan Jarmo Vilenin kanssa autotaidemaalari ja kuvataiteilija Simo Riikosen (syntynyt 1949 Ulvilassa) maalariuran juhlanäyttelyyn, jonka teema on ”Autotaidemaalarin uran viisi vuosikymmentä”. Simo valmisti myös omia vaatteita 70-luvulla, mikä kertonee osaltaan miehen lahjakkuudesta. Visa Mäkisen ohjaamaan ”Likainen puolitusina” (1982) hän maalasi Bedfordin, joka räjäytettiin yhdessä kohtauksessa. Simolla diagnosoitiin Parkinsonin tauti vain muutama vuosi sitten. Kuva on Ruotsista 60-luvun loppupuoliskolta. Ymmärsin kiellon väärin, koska en osannut lopettaa autoihin ”piirtämistä” vuosikymmeniin. Konepellin ”koriste” kantaa nimeä Virpi Lankila.. Näyttelyyn on koottu monipuolinen kattaus Simon lahjakkuudesta. Simo maalasi auton ja lisäsi kromilistoituksia. Harrastin myös maalaamista. Juhlanäyttely oli menestys, ja siinä tehtiin Simon näyttelyiden kävijäennätys. Tästä syntyi sanonta: ”Simo, autoihin ei saa piirtää”. Sairauden johdosta oli maalaustyöt lopetettava, mikä oli Simolle kova paikka. Tässä ensimmäinen, 1,6-litraisella varustettu '57 PV 444, jonka 2-osainen tuulilasi vaihtui yksiosaiseen. Simo osallistui leffaan omalla nimellään. Tässä on Simon kautta aikain ensimmäinen koristeellinen kuorma-automaalaus naapurin Einon '64 Scania-Vabis 70:seen. Näyttelyyn oli rakennettu pienimuotoinen taiteilijaverstas, mistä löytyi juuri niitä välineitä, joita Simo käytti maalausprosesseissa. Simo maalasi autoja elokuviin ja oli mukana niissä myös pienissä rooleissa. Vaikka valitettava sairaus vaikuttaa myös muistiin, vanhat asiat virtasivat ulos kuin puro konsanaan. Automaalaus vei kuitenkin voiton. Karjaan Truckers festivaaleilla. Näyttely on koottu Harjavallassa sijaitsevaan Emil Cedercreuzin museoon, missä Simo ottaa vastaan vanhan ystävänsä ja allekirjoittaneen suurella lämmöllä. ”Simo, autoihin ei saa piirtää” Monet kävijät halusivat kuulla maalauksiin liittyviä tarinoita Simon kertomana. Itse olisin nähnyt ilolla paikan päällä myös jonkun Simon maalaamista jenkkiautoista. Tässä hän poseeraa omavalmisteisin housuin, jonka lahkeet hakevat leveydessään vertaistaan! Mies muokkasi myös vanhoja vaatteita uuteen uskoon. Näyttelykierros oli mukava aloitus upealle päivälle, jota jatkettiin Simon kodissa. Ennen räjäytystä, Simo poisti ruokatunnin aikana pakusta tekniikan, jolle oli tiedossa jatkokäyttöä. Maalaus suoritettiin 60-luvun lopussa. Koulussa tuli kuvaamataidosta aina kympin arvosana, muistelee Simo, harmitellen samalla talteen otettuVihtiläisen Mauri Vainion '89 Mercedes-Benz 2448 ”Flame Power” sora-auto oli aikakautensa ehdoton näyttelyharava esim. Varustukseen kuului radio ja levysoitin. Simolla oli useita Volvoja Ruotsissa. Kuormuri on edelleen voimissaan, nykyinen asuinsija Nakkilassa. Kahvipöydän äärellä oli aika valottaa miehen tietä Suomen tunnetuimmaksi autotaidemaalariksi. Dramatiikkaa sisältänyt juttu julkaistiin aikanaan lehdessä (V8 6/82). Keke Rosbergin isälle uutena tilattu Markku Rusasen '71 Ford Mustang Grande (V8 6/87) on monille tuttu näyttelyharava, jonka maalauksen Simo kruunasi näyttävin Mustang ja Cobra Jet -tekstein. Sisätilat hän päällysti kauttaaltaan vaahtomuovilla ja mustalla napitetulla telonilla. – Taiteilija minusta taisi tulla jo pikkupoikana, jolloin piirtelin autoja makuuhuoneen tapetteihin ja lisäsin niihin kuljettajan kasvot. V8-MAGAZINE 33 Ruiskutaidemaalauksen uranuurtaja
Palattuaan Ruotsiin, lähdin hänen mukaansa. Tämän jälkeen suoritin asevelvollisuuteni, kertoo Simo. Kaikki piti oppia kokeilemalla. Reissu venyi viisivuotiseksi. Automaalauksen pariin Simo siirtyi 16-vuotiaana 1965. karjapaimenen ja tähtilipun. Valokuvaus alkoi 10-vuotiaana, kun hän sai 6x6-kameran. Simo maalasi autoon ensin näyttävät kylkimotiivit käsittäen mm. Ollessaan 18-vuotias Simo siirtyi värikuviin 1967. Kuva on vuodelta 1963. Heti tämän jälkeen auto kolaroitiin. Myöhemmin oli aika uudelle maalaukselle ja tällä erää se toteutettiin ”parempi överit kuin vajarit” -ajatuksella. Pian muutkin halusivat maalauksia omiin kuormureihinsa. Raumalaisen Antti Salon '65 E.T. Yksinkertainen, mutta huomiota herättävä maalaus herätti kuormurikuskeissa ihastusta. Kouluaikoina hän kehitti kuvia muun muassa kavereilleen likimain kaiket yöt. 60-luvun maalaukset olivat vielä perusmaalauksia, mutta vuosikymmenen lopulla erikoismaalaukset tulivat ajankohtaiseksi. Kun kaverit näkivät Simon mopon, olivat heidänkin mopot pian maalattuina. Simo piti myös kuvauskerhoa kansanopistossa. Pikku hiljaa kysyntä kasvoi ylimaalausten ohessa raidoituksille, teksteille, häivytyksille ja silhuettikuville, iloitsee Simo. Tuolloin kuvattiin vain mustavalkokuvia. Kohteeksi päätyi ensin naapurin Einon '64 Scania-Vabis 70, johon tuli perusväriksi suklaan ruskea. Maalausurakka kesti kolme viikkoa. Sitä ennen tuli maalattua oma mopo, Solifer Export Thermomatic. ?. Simo on myös taitava valokuvaaja. – Muutin Ruotsiin kesätyön perässä 60-luvun lopulla. Aika ei riittänyt harrastukseen, näin värikuvat kehitettiin muualla. Syntyi Suomen kautta aikain tunnetuin poni. Suuri into sai jatkamaan ja kokeilemaan uusia juttuja, vaikka epäonnistumisiakin tuli. Seuraavana kesänä hän lomaili kuukauden Suomessa. Nuorukainen maalasi isänsä 50-lukulaisen Opel Olympia Rekordin. Mies on ikuistanut valokuviksi kaikki maalaamansa ajoneuvot. Hän maalasi '62 Morris Oxfordin, joka Iisalmelaiselle Iki-Asu Oy:lle mainoskäyttöön maalattu '86 WarricCamaro säväytti tuoreeltaan. Liekkimaalatut autot olivat jotain uskomatonta, mikä jätti lähtemättömän vaikutuksen taiteilijanlusikka suussa syntyneeseen lahjakkuuteen. Auto on edelleen näyttelykuntoinen ja sitä ulkoiluttaa nykyään Kimmo Shcroderus. Innoittajana toimivat amerikkalaiset hot rod -lehdet, joita vasta 10-vuotias pojankloppi ahmi kuin helmivelliä konsanaan. Mustang (V8 1/84) on yksi Simon tunnetuimmista kohteista. Samalla hän alkoi opetella värikuvien kehitystä. Olin kaksi vuotta töissä kynttilätehtaalla ja sen jälkeen ajoin trukkia toisessa firmassa. 70-luvulla siirryttiin diakuviin. Pieniä ruiskuja ei siihen aikaan ollut kunnolla tarjolla, eikä kukaan tuntunut aluksi edes haluavan kuvia autoonsa. Simo vaihtoi Ruotsissa autoja tiuhaan. Hytin molemmille reunoille ilmestyi taaksepäin tummeneva raita. Serkkuni lähti jo vuotta aiemmin. 34 V8-MAGAZINE jen tapettien häviämistä vuosien saatossa. Länsinaapuri kutsui – Ihan kivuttomasti ei autotaidemaalarin ura alkanut. Auto, johon liittyi dramatiikkaa. Myöhemmin niitä suurennettiin ja kehiteltiin omilla laitteilla. 60-luvulla Simo sai valokuvien kehityslaitteet ja suurennuskojeen, jolla hän valmisti mustavalkokuvia omaksi ja muiden iloksi
Perusvärinä käytettiin vihreää, joka tummuu alaspäin mentäessä. Juhlanäyttelyn yksi huomiota herättävimmistä kohteista oli prätkän ja taulun symbioosi. Suomeen palattuaan Simo perusti oman yrityksen 70-luvun alussa ja jatkoi töitä automaalausten parissa, nyt kokopäiväisesti. Simo avioitui 1977 ja pariskunnalle syntyi esikoispoika Jussi 1981. – Maaliruisku piti muistaa pestä välittömästi, koska maali kuivui nopeasti ruiskuun. Mullistava maali-idea Armeijan päätyttyä Simo palasi vielä hetkeksi Ruotsiin. Simo oli paikan päällä todistamassa tätä kaaosta. '71 Dodge Coronet Custom sai Simon käsittelyssä ylleen maalauksen, jonka erikoisuus oli kylkien jujumaalaus. Auto maalattiin 80-luvun alussa sen ollessaan Nakkilassa. Lieneekö paikka edelleen vapaa liki 50 vuoden jälkeen. Myöhemmin markkinoille tuli 2-komponenttiakryylimaali, jossa maalin sekaan sekoitettiin kovettaja juuri ennen ruiskutusta. Syntyi idea, että saisiko maalin kuivumaan ikään kuin varkain, jotta voisi maalata ohuin kerroksin nopeasti vanhan päälle ja suorittaa lakkaus myöhemmin, ideoi Simo. Simo omisti länsinaapurissa useita Volvoja. Auto on edelleen Jukalla samassa asussa. Ruotsi siirtyi oikeanpuoleiseen liikenteeseen 3.9.1967. Myöhemmin se siirtyi Turkuun, päätyen myös lehteen (V8 4/82). Kylkiä koristaa kuparinvärinen raita Challenger-tekstien kera. Vakokuvaaminen jatkui myös, muistelee Simo. Muuten oli edessä puhdistusjumppa. Ennen Simon aikaa autot maalattiin sellumaalilla ja pinta kiillotettiin jälkikäteen. Kolme vuotta myöhemmin 1984 taloon tuli vielä Maria-prinsessa. Vastaavaa systeemiä käytettiin tavalPorilaisen Jukka Kasken '70 Dodge Challenger (V8 1/82 ja V8 10/13) maalattiin Simon toimesta 1981. ?. Joissakin autoissa oli ratti oikealla puolella vasemmanpuoleisen liikenteen johdosta. Kun oli aika palata lopullisesti takaisin Suomeen, ruotsalainen työnantaja totesi Simolle, että hänelle löytyy töitä aina tarvittaessa. Yamaha Drag Star 1100 Classic kuuluu moottoripyöräkerho ”Käyntihäiriö MC Virrat” jäsenelle, jolta tuli isänmaallisetmaalausideat. Simon kohdalla tämä tosiaan tarkoitti taiteen luomista usein aamusta yön pikkutunneille saakka. Tämä takasi perusteellisemman kuivumisen ja nopeutti seuraavan kerroksen maalaamista. Simon työt olivat usein eräänlaisia mainostöitä yrityksille. Oranssin punainen iltarusko ja auringonlasku olivat bravuureitani. – Maalasin Ruotsissa autojen ohessa maisematauluja kovalevylle. Aikanaan käytetyt maalit olivat keinohartsia, mikä tarkoitti käytännössä parin vuorokauden kuivumisaikaa ennen uuden teippauksen tai maalikerroksen tekoa. Pintaan on ruiskutettu vielä erivärisistä flakekiteistä koostuva seos, mirrahiukkasia sekä runsaasti lakkaa. Matkatoimisto Tjäreborg tilasi 90-luvun alkupuoliskolla kesähenkisen maalauksen jenkkivaniin, joka toimi liikkuvana matkatoimistona. Sellaisella kurvailu oli jonkinmoista eksotiikkaa. Autot vaihtuivat, kun nuorimies oli jäänyt maalaamisessa koukkuun. V8-MAGAZINE 35 vaihtui pian '57 Volvo PV 444:seen. Tämäkin auto ylimaalattiin ja roddattiin kauttaaltaan. Tämäkään ei ollut riittävän nopea maalaustapa, joten oli kehiteltävä omia sekoituksia
– Tärkeä osa maalaustyötä on töiden valokuvaus, huomauttaa Simo. Helsinkiläisen Kuljetus Auvisen ’02 Mercedes-Benz Actros 2648 V8 ”Outlaw” säiliöautoon päätyi mm. Rekan kohtalosta ei ole tarkkaa tietoa, sillä se varastettiin myöhemmin Liettuasta tai Latviasta. Simon maalariuran käänteentekevin rekka oli '82 Scania 112 MA (”em-aa”), joka nimettiin mallisarjan innoittamana ”Hot Emmaksi”. Tehdas oli luultavasti jo kehitellyt tuotetta aiemmin, tai sitten ei, toteaa Simo virne naamallaan. Vielä 30 vuotta myöhemmin eräs asiakas paljasti tuoneensa autonsa maalattavaksi juuri Hot Emman innoittamana, toteaa Simo ylpeänä. Nordic Trophy 2. – Ei mennyt kuin muutama kuukausi, kun maalitehdas esitteli uuden mullistavan kaksikerrosmaalikeksintönsä. Muutaman päivän esittelyjen jälkeen tehtaan edustaja ilmoitti, ettei maaleja voi näin sekoittaa. Nyt autokouluun oltiin hankteiset automaalit. Tie vei lopulta Pariisin Autosalooniin. Scania sai valtavasti huomiota Euroopassa, Yhdysvalloissa ja Australiassa. Maali säilyi ruiskussa käyttövalmiina jopa kuukausia Kuumaakin kuumempi Emma – Alkuaikojen erikoismaalaukset olivat ykTässä on vedenjakajana toiminut rekka! ’82 Scania 112 MA, joka nimettiin ”Hot Emmaksi” (V8 5/82). Näyttelyihin oli aina keksittävä jotain uutta värien ja kuvien suhteen. Seuraavana vuonna niitä käytettiin yleisesti, siksi piti olla takataskussa taas uudet ideat valmiina, vinkkaa Simo. Motiivit olivat Simon, liekit ja logot Pertun kauraa. Maalien kehittyessä ja ruiskujen pienetessä oli mahdollisuus kokeilla myös motiivimaalausta. Sen jälkeen siitä ei ole mitään havaintoa. Kaava oli täysin sama kuin esittelemäni. Simo palasi häntä koipien välissä Suomeen, mutta jatkoi kokeiluaan onnistuneesti. ?. Vanhat maalit toimivat erinomaisesti kuvataidemaalauksissa. Auto debytoi Helsingin Kuljetusnäyttelyssä 1982. Yhdistelmällä pokattiin mm. sija 2008. Hän oli jo aiemmin maalannut erään autokouluyrittäjän isän kuljetuskalustoa. Erikoinen maalaustyö ei jättänyt ketään kylmäksi. Kotkan ja leijonan risteytys Gripen tuli hetkessä tunnetuksi Euroopassa, Yhdysvalloissa ja Australiassa. Tämä mahdollisti yhden työpäivän aikana jopa kuudesta kahdeksaan teippausraidan tekemisen ja lopuksi lakkauksen 2-komponentti kirkaslakalla. Kuvassa ei ole oikeasti järveä tai muuta vesistöä, vaan Simo käytti kuvauksessa peiliä, jolla sai syntymään vaikutelman vedestä heijastuvasta peilikuvasta. Kaksikerrosmaaleilla maalattiin seuraavat vuosikymmenet ennen vesiohenteisia maaleja, jotka syrjäyttivät liuotinohensinkertaisia, ensimmäiset pelkkiä raitoja. Ohuelti ruiskutettaessa maali kuivui päällemaalauskuntoon hetkessä, mutta ei kuitenkaan jämähtänyt ruiskuun. Proketin taustalta löytyi lisäksi taiteilija Jaakko Salmi, Suomen maahantuoja ScanAuto ja Saab-Scania. Pian mukaan tulivat silhuettityyppiset sapluunakuvat ja erilaiset häivytykset. Elmiassa 2009 ei ollut mukana lainkaan perävaunua. Simon nerous ei rajoittunut vain maalaustaiteeseen. – Hot Emma poiki käytännössä tilauskirjaani uusia tilauksia lähes kolmeksi vuosikymmeneksi. Simo sai kutsun saksalaiseen maalitehtaaseen, jossa esitteli ideansa. Aikakautensa ehdoton jalokivi! Lapualaisen Kuljetus Ristimaan ’08 Scania R500 muuttui Simon ja Perttu Papusen käsittelyssä pokaaleja haravoivaksi ”Legendiksi”. Clint Eastwoodin hahmo. Jossakin vaiheessa idea toimi niin hyvin, että hän otti yhteyttä maalien maahantuojaan ja sitä kautta maalitehtaaseen. 36 V8-MAGAZINE laan jo kaksikerrosmetallihohtomaalauksessa
Kaikki Simon maalaamat ajopelit eivät olleet rekkoja tai autoja. Auto leimattiin siltä istumalta. – Raumalaisen katsastusinssin suhtautuminen oli tyrmäävä. Näin niistä löytyi valmiina piirroksia. Vuonna 1997 Simo maalasi rakennussarjasta kootun 2-paikkaisen ja yksimoottorisen Lancair 320 kevytlentokoneen, josta tuli hetkessä ilmojen kaunotar. Saavutuksia ovat Kultainen ruisku eli Euroopan paras maalari, Karjaan Truckers Festivalien ykköspalkinto 14 vuotta perättäin (1981–1994), rallin vuosilautaset 1993–2001, Elmiasta kaikki kolme palkintoa samasta luokasta samana vuotena, ”Suomen ärjyin hyötyajoneuvo” -kilpailun voittaja-auton maalaus 24 vuotena, Nordic Trophy -voittajarekan maalaus yhdeksänä vuotena, kansainvälisestä rekkanäyttelystä samana vuonna sijat 1.–4. Veekasi toivottaa suurelle taiteilijalle voimia kohdata elämän myötäja vastamäet, monia leppoisia eläkepäiviä sekä kiitokset vuosien yhteistyöstä. V8-MAGAZINE 37 kimassa kaksi uutta MAN kuorma-autoa 1990. Valitettavasti kerralla ei voinut voittaa kuin yksi, naurahtaa Simo, joka pystyi määrittelemään minkä tyyliset maalaukset olivat muotia seuraavalla kaudella. Yli 1300 muotokuvaa. Yrittäjä kertoi halunsa eräänlaisiin alleajosuojiin, jollaisia ei ollut aikaisemmin nähty autokouluautoissa. – Tuotteliaisuudestani kertonee myös se, että samassa näyttelyssä saattoi olla peräti yhdeksän maalaamaani autoa, joista kaikkien omistajat toivoivat voittavansa. Porin kaupunginhallitus myönsi Simolle ”Pori-palkinnon” 2012. Meriitit hakevat vertaistaan – Olen tavannut työni kautta kymmenittäin moottoriurheilun ja esittävän taiteen kotimaisia ja ulkomaisia staroja. ?. Projekti eteni ja lopulta maahantuojan kanssa sovittiin tuotantomuottien valmistuksesta. Jokainen teos oli kooltaan 2,6 x 1,2 metriä. Tästä ei lamaannuttu, joten MAN vietiin Poriin, missä suojiin suhtauduttiin myönteisesti. ja 6. Simon hallitsevaa asemaa ei aikanaan horjuttanut kukaan. Muotit leivottiin lasikuidusta. Katsureitten näkemyseroa puitiin myöhemmin Autorekisterikeskuksessa (nyk. Satoja maalaustöitä, jotka ovat voittaneet tuhansia palkintoja. Simon saavutukset hakevat vertaistaan! Hän on tehnyt pitkälti toistatuhatta erikoismaalausta. Teokset olivat ”kadoksissa”, eikä niitä saatu mukaan Simon juhlanäyttelyn alkuun. Reilut 1500 lehtiartikkelia. Somerummutuksen ansiosta ne löysivät lopulta tiensä Emil Cedercreutzin museolle. Pohjat valmistuivat laudoista, rivoista, levyistä, savesta, polyuretaanivaahdosta ja pakkelista. Simo maalasi näyttävän ja suurikokoisen teossarjan kaikista siihen mennessä olleista Suomen presidenteistä 1997 Finlandia-talolla pidettyyn näyttelyyn. Porilainen inssi oli sitä mieltä, että ne pitäisi määrätä pakollisiksi kaikkiin kuorma-autoihin. Hän piti alleajosuojia vaarallisina. Muutaman vuoden kuluttua lakia muutettiin ja alleajosuojat tulivat pakollisiksi kaikkiin uusiin kuorma-autoihin, huomauttaa Simo. On ollut ilo tutustua myös muihin kollegoihin, kuten italialaiseen Angelo Floreaniin, ruotsalaistuneeseen Terje Aspmoon ja USA:sta Suomeen siirtyneeseen Ray Hilliin. Sattuma oli mitä erikoisin, koska Simo oli suunnitellut vastaavia suojia jo vuosia. Kotimaisia taitajia unohtamatta, iloitsee Simo, joka lienee esikuva monelle nykytaitajalle. Simon kädenjälki tulee pysymään merkittävässä roolissa kotimaisen ruiskutaidemaalauksen historiassa. Trafi)
38 V8-MAGAZINE T ämän kertainen visiitti Ypäjälle polkaistiin käyntiin poikkeuksellisesti vierailemalla Tammelassa, Impalan edellisen omistajan tiluksilla. Arto tarttui välittömästi lankapuhelimeen ja soitti myyjälle. Siinä kaupattiin kuvien '61 Chevrolet Impalaa 25 000 markan pyyntihinnalla. Kun otetaan huomioon maalauksen ikä, voidaan sitä pitää jopa loistokuntoisena. Nyt esittelyvuoron saa miehen kuplakattoinen '61 Chevrolet Impala, jonka kanssa on kuljettu yhteistä taivalta liki kolme vuosikymmentä. Puhelun Impala maalautettiin 29 vuotta sitten auton edellisen omistajan toimesta. Iltapäivän aikana ympyrä sulkeutui palatessamme Ypäjälle, jossa nautimme haastattelun lomassa perinteiset kaakaot ja sokerikorput. Pasilan parkkihallin kuplakatto Arto oli loppuvuodesta 1988 selailemassa Hesarin myynti-ilmoituksia. Kulttuurikierroksen aikana kävimme ihastelemassa myös Street Machine Club Forssan (SMCF) vanhassa navettakiinteistössä sijaitsevaa kerhotallia, joka jätti hyvän vaikutuksen ensimmäistä kertaa siellä käyneelle. Silmien eteen avautui pieni, mutta sitäkin kiinnostavampi kaksirivinen ilmoitus. TEKSTI JA KUVAT KAI SALMIO kalan nykykalustoon, kuten '57 Chrysler Windsoriin, josta löytyy kuvat ”Talleissa tapahtuu” -artikkelin yhteydestä sivulta 56. Kävimme samassa yhteydessä tutustumassa Arto HaChevrolet Impala Sport Coupe 1961 Säästöillä jenkkiautoilijaksi Tutustuimme ypäjäläisen Janne Lindholmin '64 Valiantiin juhlavuoden ensimmäisessä numerossa. Pohjatyöt on siis tehty aikanaan pieteetillä! Kylkilistan sisäpuolelle jäävä valkoinen osuus piristää kummasti yleisilmettä, kun kyse on yksinkertaisesta yksivärimaalauksesta.
Kuva on otettu USA:sta 80-luvulla, jolloin Impalaa oli kolaroitu apumiehen puoleiselta takakyljeltä. – Impala oli isossa parkkihallissa, missä sain suoritettua koeajon. V8-MAGAZINE 39 . Arton albumikuvasta näkee, etteivät Impalan verhoilut olleet enää parhaimmassa iskussa. Siihen aikaan tarjottiin nuorille mahdollisuus tutustua työelämään jo varhaisella iällä. Juhannusreissu Impalalla Arto aloitti kunnostustyöt laaja-alaisimmasta kohteesta. Autonhaku toteutui päivää ennen uuden vuoden karkeloita. Näin sisään rutattu takakylki sai ensimmäisenä hoitoa. Tässä kohtaa lienee paikallaan todeta, että Arto hankki leipänsä samasta duunipaikasta, johon Janne tuli kesätyöntekijäksi 13-vuotiaana. Albumista. Auto toimi hienosti, eikä kolarivaurio pelottanut. Kesäansiot menivät aikanaan lyhentämättömänä mopoihin ja niiden rakenteluun, huomauttaa Janne. Kaverukset tutustuivat toisiinsa työn kautta. Seuraavaksi aloitettiin pohjatyöt tulevaa ylimaalausta varten. Hetkessä Arto suuntasi käyttöautonsa keulan kohti Helsingin Pasilaa, missä kuplakattoista Impalaa säilytettiin. kotiin siirtolappujen kera. Kaupat lyötiin lukkoon, mutta Impala jäi vielä odottamaan noutoa. Etupenkin verhoilu ei natsannut alkuperäiseen. Takalokasuojan korjaus alkaa olla jo hyvällä mallilla. Takaluukun kannen sisäpuolelta löytyy vielä alkuperäinen tunkin käyttöohjetarra. Talvi kului lähinnä uuteen hankintaan tutustuessa, mutta heti keväällä se otettiin sorvin äärelle, muistelee Arto, joka rahoitti osittain Impalan hankinnan myymällä omistamansa katuautohenkisen '66 Oldsmobile F-85:sen. Autossa ei ollut talvirenkaita, siksi sitä ei sopinut viedä kadulle. Korvikepelti helpotti kummasti projektin etenemistä, koska rutussa olleen pellin suoristaaikana selvisi auton kolarivaurio, mikä selitti edullisen hinnan. Takapenkissä oli hankintahetkellä vielä alkuperäinen verhoilu tai ainakin orkkistyylinen sellainen. Chevy ajettiin uuteen Takaikkunaan kiinnitetty ”Finnish Impala Club” -tarra on ajalta ennen GM-Cruisersia, joka yhdisti maaliskuussa 1998 Impala-kerhon, Buick Racingin ja Pontiac Clubin yhdeksi toimivaksi kokonaisuudeksi. Tässä vaiheessa ei ollut enää montaa päivää jouluaattoon. Peltityö käsitti oikomista, mutta samaan aikaan Arto sai hankittua saman vuotisesta neliovisesta varaosa-autosta koko takalokasuojan. Hanttimiehen puoleinen takalokasuoja oli ruttaantunut jo Yhdysvalloissa. Arto on säilyttänyt Helsingin Sanomissa olleen rivi-ilmoituksen, jonka innoittamana mies osti Impalan loppuvuodesta 1988
Osa mittaristosta tukee pyöreydellään Sport Coupen ideologiaa. Impala oli valmis palamaan baanalle ennen juhannusta, jolloin autolla tehtiin reissu Keski-Suomeen. 40 V8-MAGAZINE minen olisi ollut turhan haastavaa. Janne luottaa perinteiseen tasavirtalaturiin, joka on toiminut ongelmitta. – Hintapolitiikalla oli aikanaan vaikutusta siihen, että ostin Impalan pois kuleksimasta. sia ei tarvinnut juuri tehdä. Tämän jälkeen edessä olivat pohjatyöt tulevaa maalausta silmällä pitäen. Enkelikarvanopat ja hanttarin puoleiseen A-pilariin kiinnitetty kukkavaasi koristavat kabiinia. Se oli nyt vaan yksinkertaisesti saatava omaan talliin! Arto paljasti haastattelun yhteydessä, että Impalan myynti jäi aikanaan kaivertamaan mieltä. Arto kunnosti kiesin, mutta vaihtoi sen jonkin ajan kuluttua '64 Ford Galaxie avoon. Tähän konetilaan olisi voitu tehtaalla laskea myös väkevät 348(250–350 hv) tai 409-kuutiotuumaiset (360 hv) isolohkot. Penkinpäälliset hankittiin USA:sta. Alaikäisenä jenkkiautoilijaksi Impala maahantuotiin tiettävästi samana vuotena, kun auto siirtyi Artolle. Avoautoilu oli jättänyt lähtemättömän vaikutuksen mieheen. Mies sai auton mukana vanhan valokuvan Chevyn synnyinmaasta Yhdysvalloista. Moottorin jatkona pyörii automaattivaihteisto. Omintakeinen ratti kertoo muotoiluosaston ennakkoluulottomuudesta. Kuvasta on helppo todeta takakyljen kolarivaurio. Auto oli hinnaltaan 5000 markkaa edullisempi vaihtoehto kuin eräs toinen katsomani kohde. Impala ylimaalattiin likimain Kojetaulu on yllättävän koruton kokonaisuus. Viisitonnia oli siihen aikaan iso raha nuorelle miehelle ja on sitä toki edelleen, vaikka rahayksikkö on vaihtunut ja miehen ikä on karttunut vuosien saatossa, hymyilee Janne. Galaxien myynnin jälkeen seurasi useampi vuosi jenkitöntä aikaa, kunnes kahdeksan vuotta sitten hän hankki riepukattoisen '65 Ford Mustangin. ?. Mutta kun auto päätyi hyvään kotiin, harmituksesta ylitsepääseminen oli helpompaa. Janne vaihtoi verhoilujen uusimisen yhteydessä myös lattiamaton. Perhepotretissa ovat mukana pariskunnan yhteinen Roope-poika, Riikka Andersson, Riikkan Nuutti-poika, Jannen Joni-poika sekä Janne itse, unohtamatta Riikkan kaikkien tuntemaa flattop-katollista '59 Chevrolet Impalaa ja Jannen kaksi vuotta tuoreempaa kuplakattoista vastaavaa. Käyttökuntoinen konetila kätkee sisäänsä 283-pikkolohkon (170 hv). – Impala oli pelleiltään muuten kohtuullisessa kunnossa, joten ruostekorjaukalkuperäissävyllä, joka kantoi nimeä Seamist Turquoise eli vapaasti suomennettuna merisumun turkoosi, tietää Arto kertoa. Penkit on verhoiltu Jannen omistusaikana. Välirahan turvin mies matkusti New Yorkiin. Siksi toisesta autosta hyödynnetyn palan käyttäminen oli tällä erää enemmän kuin perusteltua. Arto luopui Impalasta rahoittaakseen seuraavan projektin, avomallisen '63 Buick Le Sabren kunnostuksen. Tämä auto löytyi myös pääkaupunkiseudulta ja päätyi myöhemmin Aleksi Mäkelän ohjaamaan Romanovin kivet -rainaan (1993). Turkoosin autokaunottaren näkeminen oli tehnyt tehtävänsä. Arto ehti kurvailla Impalalla käytännössä vain yhden suven verran, kunnes kesäkuussa 1990 kuvioihin astui mukaan Janne. Projekti eteni hyvää vauhtia, koska pohjatöiden pariin päästiin jo vapun korvilla
Jannen Impalaa ei valitettavasti varustettu SS-optiolla kera 409:n. Tuolloin elettiin myös uustuonnin kulta-aikaa, joten jenkkitarjonta oli hyvinkin monipuolinen. – Hankkimani Impala ei ollut ainut vaihtoehto, vaan taustalla kummittelivat vuotta tuoreempi sekä vanhempi Impala ja luotikeulainen '61 Ford Thunderbird. Omistusaikanani on pannulle suoritettu ainoastaan perushuollot ja lohkon yksi vesiproppu on uusittu. Tällaisen tehoversion haluttavuus on nykyään kiistaton. Jannen oli tarkoitus käydä nyt helmikuun ja maaliskuun vaihteessa samaisella kuvauspaikalla yhdessä paremman puoliskonsa Riikka Anderssonin kanssa Kaliforniassa lomailun yhteydessä. Jannen autoon iskettiin tuoreeltaan vuodesta 1957 lähtien tarjolla ollut 283-pikkulohko, jonka perusversio ei konimäärällä brassaillut (170 hv). Sinä vuotena tehdas toi markkinoille legendaksi myöhemmin nostetun 409-kuutiotuumaisen isolohkovinkkelin, litratilavuudeltaan 6,7. 409:n toisena vuotena teho kasvoi parilla kymmenellä hevosella (380 hv), mutta huippua edusti 409 hevosvoimainen ruuditettu neljä-nolla-ysi. Paikka sijaitsi meksikaanien asuttamalla ”slummialueella”, joten vierailu jätettiin tällä erää väliin. Pata oli aluksi tarjolla lisävarusteena ainoastaan Impalan mallistoon täksi vuodeksi debytoineeseen Super Sport (SS) optioon. Janne rahoitti ostoksen säästämillään duunirahoilla ja myymällä vuoden vanhan Raisu moponsa. Janne asui siihen aikaan vanhempiensa kanssa Forssassa. Jotkut Jenkit ovat sitä mieltä, että kuusykkösten osalta ei vielä puhuttu varsinaisesti kuplakatoista, vaan käsite olisi syntynyt vasta vuotta tuoreemman kuplakattoisen Bel Airin myötä. Janne googletti auton kuvauspaikan ja löysi sen. Olen nähnyt täysentisöidystä numbers matching 409-Impalasta pyydettävän parhaimmillaan 80 000 taalaa. Janne hankki fender skirtisit ensimmäisenä omistusvuotena kaveriltaan, joka oli ostanut ne Södertäljen markkinoilta omaan saman vuotiseen farkkuun, johon ne eivät lopulta sopineetkaan. Janne kävi nöösipoikana töissä usein myös viikonloppuisin. Isä avitti poikaansa vielä neljänneksellä. Sellaisia herkkuja rullasi tehtaalta Arto sai myöhemmin ehjät kylkilistat edellisen omistajan toimittamana. Janne onnistui hankkimaan lähes lahjoitushintaan '62 Buickin peräosasta tehdyn sohva-aihion, joka toimii nyt tallissa istuimena seurustelupisteen yhteydessä. Niiden hintapolitiikka on toistaiseksi kohtuullisella tasolla, joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta. Impala tarkoittaa suomeksi antilooppia. Impalan ulos vain 142 autoa. Hevosvoima per kuutiotuuma Janne on ajatuksissaan harvinaisen oikeassa, sillä vuosi 1961 toimi jonkinmoisena vedenjakajana Chevroletilla. – Impalan moottoria ei ole tiettävästi milloinkaan aukaistu sen elämänkaaren aikana. Vienti kukoisti, joten töitä sai tehdä niin paljon kuin vaan jaksoi. V8-MAGAZINE 41 tietty hienous ja arvostus avautuivat oikeastaan vasta myöhemmässä vaiheessa, huomauttaa Janne. Lisävarustelistalta oli rastitettavissa katu-uskottavampi small block, jolloin tehoa löytyi 230 hevosvoiman edestä. Jenkkiautokuume oli siihen aikaan niin valtava, että mikä tahansa iäkkäämpi amerikkalaisvalmisteinen auto olisi oikeastaan kelvannut ensimmäiseksi jenkkiautoksi. Moottori on toiminut ongelmitta ainakin viimeiset 28 vuotta. ?. Perusversiosta lohkaistiin mukavat 360 hevosvoimaa yhden nelireikäisen ruokkijan turvin. Pienuudestaan huolimatta, 283:sta on pidetty monissa piireissä myös jonkinlaisena klassikkona. Hevosvoima per kuutiotuuma on aina kunnioitusta herättävä asia, mikä inspiroi myös vuotta aiemmin perustetun The Beach Boys -bändin julkaisemaan ”Surfin´ Safari” -sinkun B-puolella biisin ”409”: ”She´s real fine my 409, She´s real fine my 409, My 409...”. Jannen ei tarvinnut potkia renkaita pitkään, kun täysi-ikäisyyden portteja kolkuteltiin jo heti seuraavana kuukautena. Vaihteistolle ei ole myöskään tarvinnut toistaiseksi tehdä muuta kuin öljyn vaihdot, toteaa Janne asiaankuuluvalla ylpeydellä. Konimäärät alkoivat olla enemmän kuin kohdillaan, sillä vielä vuotta aiemmin 348-isolohkon parhaimmasta versiosta kutiteltiin 335 hevosta. Siinä vaiheessa kun Impala siirtyi Jannen omistukseen, oli nuorukaiselle kertynyt ikää vasta 17 vuotta. Tästä syystä hyppelevä Impala on löytänyt tiensä myös koristeluun. Oli totuus lopulta kumpi tahansa, on monissa piireissä '61:stä tituleerattu niin ikään kuplakattoiseksi, ainakin myöhempinä vuosina
CORVETTE One sick 42 V8-MAGAZINE. Chevrolet Corvette ZR6X 6,0 LS2 2005 Vetten levinnyt olemus on saatu aikaan SS Vettes ZR6X widebody -korisarjalla
TEKSTI JA KUVAT JAPE TIITINEN CORVETTE V8-MAGAZINE 43. Tämä juttu kertoo siitä kuinka tämmöinen haave todellisuudessa toteutuu. Vantaalaisen Max Laineen Corvetten tarina alkaa kuin minkä tahansa pikkupojan unelmointi hienosta urheiluautosta
C6 miellytti sekä ulkoa että sisältä. Yhtä pelaajaa odotettiin, joka lopulta saapui hieman myöhässä isänsä kyydissä. Maxin autoilu alkoi vuoden 1989 1,3-litraisella munamallin Opel Kadettilla, josta siirryttiin GTI Golffiin ja siitä pykälää ripeämpään Mitsubishi Evo 9 -malliin. Vanteiksi hän valitsi 360 Forgedin 20/20-malliset 20-tuumaiset kolmiosaiset takovanteet, joilla on leveyttä edessä 10 ja takana huikeat 12 tuumaa. . Suomen Corvette-foorumin Finnsharkin kautta sain jäseniltä hyviä vinkkejä mahdollisen auton hankintaan. Seuraavana kesänä oli vuorossa täydellinen Z06lookki tehtaan omilla osilla base-mallin autoon. Horisontista lipui möreän sävelen saattelemana kirkkaanpunainen C4 Corvette. Uutena Tallinnaan myyty vuoden 2005 manuaalivaihteinen Corvette C6 Z51-paketilla ja pienillä kilometreillä löytyi alan harrastajan kokoelmista Suomeen valmiiksi verotettuna, Max muistelee. Ensimmäinen kesä meni fiilistellessä, mutta auto piti saada enemmän omaan makuun sopivaksi. 44 V8-MAGAZINE. Tämä unelma toteutui reilu 20 vuotta myöhemmin. C4ja C5-Corvettet olivat mielessä, mutta mahdollisuudet myös C6-malliin olivat olemassa. Viimeistään siinä kohtaa kun Max suunnitteli autoon uusia vanteita kunnon lipalla, tiesi hän, että jotain muutakin pitää tehdä. E lettiin vuotta 1992, aikaa, jolloin pihapelit asfalttipihoilla olivat lapsille se kovin juttu ennen digitaalista vallankumousta. Pullistelua Autoa on levennetty kolmeen eri otteeseen. Corvette on kuin hyvä rakennussarja, siitä voi tehdä mieleisensä monella eri tapaa. – Jo Evon aikana laskin pelimerkkejä tarkkaan, että olisiko taloudellisesti mahdollista siirtyä autoon, josta olin haaveillut jo kauan. Koska rahaa ei ollut yhtään ylimääräistä, autoa parannettiin vuosittain. Punainen amerikkalainen urheiluauto oli jotain todella harvinaista, jopa pääkaupunkiseudulla. Auto löytyikin melko pian. Haaveista totta Ennen Corvetten puikkoihin pääsyä tie oli pitkä ja kivinen, kaikki on pitänyt itse säästää. C4 Vette oli 90-luvulla todellinen harvinaisuus. Päätös Corvetten hankinnasta todennäköisesti syntyi juuri siinä hetkessä. Nuoren pojan sydän jätti pari lyöntiä väliin. Aluksi vain Z06-mallin takakaarilla, jotka olivat suomalaista tekoa. – Kun Z06-mallin korisarja oli autossa, 6-litraista LS2-mooottoria on parannettu LS3:n kansilla ja imusarjalla, Lingenfelter GT9 nokkaakseleilla ja A&A Corvette Vortechin Black Edition remmiahdinpaketilla. Kun Evo oli myyty, suuntasin katseet myynnissä oleviin malleihin
V8-MAGAZINE 45. Tulevalle kaudelle konttori on menossa täysin uusiksi. Alusta vakaajineen ja jarrut ovat peräisin Z06-mallista. Muutoksen jälkeen huomasin katselevani autoa lähinnä takaapäin, joten täydellisen korisarjan hankinta oli ainoa oikea vaihtoehto. Muun muassa turvavyöt vaihtuvat punaisiin. Sisustan muutokset rajoittuvat vielä tässä vaiheessa Corbeaun RRS-penkkeihin
1954 CHEVROLET 3100 PICKUP 4X4
Linney. Malli Rabaca Victoria . MERCURY COUPE 1950 Omistaja Roderic Dorman . Kuvaaja Peter S
MAALISKuu MA TI KE TO PE LA SU vk 1 2 3 4 9 5 6 7 8 9 10 11 10 12 13 14 15 16 17 18 11 19 20 21 22 23 24 25 12 26 27 28 29 30 31 13 V8 O HUHTIKuu MA TI KE TO PE LA SU vk 1 13 2 3 4 5 6 7 8 14 9 10 11 12 13 14 15 15 16 17 18 19 20 21 22 16 23 24 25 26 27 28 29 17 30 18
Muutoksen jälkeen huomasin katselevani autoa lähinnä takaapäin, joten täydellisen korisarjan hankinta oli ainoa oikea vaihtoehto. Ja kuten tekstistä käy hyvin selväksi, on Max Corvetteineen elävä esimerkki siitä, että lapsuuden haaveet voivat toteutua, kun vaan jaksaa uskoa itseensä ja unelmiinsa. Kaikki kohdallaan Talvikaudella 2018 auto on tuttuun tyyliin aivan palasina. . dettiin uudemman LS3-koneen yläpää ja imusarja sekä LG Motorsportin putkisto alusta loppuun. 46 V8-MAGAZINE. Pullistelua jatkettiin konehuoneen puolella. Auto valmistui sopivasti kevään American Car Show’hun ja tuomaristo palkitsi auton yllättäen, ei jenkki, vaan Tuningpuolen Top 10 -pokaalilla. Muutoin tyypillisesti perusajettavuus, tyhjäkäynti ja kylmäkäynnistys eivät toimi kunnolla. Max Laine toteutti lapsuudenhaaveensa ja rakensi vuoden 2005 Corvettesta mieleisensä. Pakettia täydennettiin A&A Corvetten Black Edition remmisarjalla, joka toi koneeseen miellyttävää alavääntöä ja näyttää konehuoneessa siltä kuin se olisi ollut siellä jo tehtaalta lähtiessään. Säätöihin ja messuille Asennuksista ja muutoksista vastasi Ylöjärveläinen JM Garage. Perusteellinen ja huolellinen säätö on erittäin tärkeää, kun moottorin ilmavirtauksia muutellaan. . Alkuperäiseen LS2-moottoriin vaihMOOTTORI: LS2-moottori, LS3-yläpää ja -imusarja, Lingenfelter GT9 nokka-akseli ja vastaavat venttilinjouset, A&A Corvette Vortech Black Edition ahdinpaketti, LS9 suuttimet ja parannettu polttoainelinja, uusi pumppu ja linjasto mahdollistavat E85-polttoaineen käytön. Pitkä tie on tultu 90-luvun asfalttipihojen pelipaikoilta tähän päivään. Corvette ZR6X 6,0 LS2 2005 Corvette on kuin hyvä rakennussarja, siitä voi tehdä mieleisensä monella eri tapaa. Samalla tehtiin myös bensalinjaston ja jarrujen muutokset, Max kertoo. Autoa rakennetaan itselle, joten kaikki pyritään tekemään viimeisen päälle laadusta tinkimättä. Säätäjämaestro Marko Suojaston avustuksella moottorin säätö saatiin hierottua viimeisen päälle. – Vettessä on kaikki mitä autossa arvostan, riittävästi voimaa, targakatto aurinkoisia kesäpäiviä varten ja takaluukussa 500 litran tavaratila. Samalla autoon vaihdettiin tehokkaamman Z06mallin iskarit sekä paksummat vakaajat. ALUSTA: Z06 iskarit + vakaajat, Z06 jarrut, 360 Forged 20/20 3-osaiset takovanteet, leveyttä edessä 10", takana 12", 285/25–20" ja 345/25–20" renkaat. Keväällä 2017 saapuivat loput ZR6Xkorisarjan osat ja ne kiikutettiin kiireellä luottomaalari Mikolle MJ Paintiin Tuusulaan. Alkuperäisosia autossa ei enää juurikaan ole, koska kaikki on purettu ja vaihdettu vähintään kertaalleen. SISUSTAMUUTOKSET: Corbeau RRS penkit. Autoon tilattiin SS Vettesin alun perin suunnittelemat ZX6X-sarjan takakaaret. Isot kiitokset kuuluvat myös Pasi Saloselle, joka on tehnyt ison työn C6 Corvette -harrastajien eteen erinäisissä projekteissa, sekä omille vanhemmille iso kiitos talvisesta tallipaikasta, kiittelee Max vielä loppuun. VOIMANSIIRTO: T56 Tremec. KORIMUUTOKSET: SS Vettes ZR6X widebody kit. Sen sisusta uusitaan täydellisesti ja toivottavasti se saa myös täyden uuden korisarjan. tuli taas mieleen levennys
Auto oli mukana myös sodassa, joten se on jonkinmoinen sotaveteraani. Miehen '36 Hudson Terraplane on vanha suomiauto, joka toimi aikanaan taksina Pietarsaaressa. Autoon on hitsailtu jo uudet lattiat. Elämä on jaetun tuulilasin takaa erilaista, tietää Matti kertoa. '36 Hudson Terraplane on todellinen selviytyjä, sillä mittariautonakin elämänkaarensa aikana toiminut pullukkaperä selviytyi niin talvisodasta (1939–1940) kuin jatkosodastakin (1941–1944).. Peltitöitä on edessäpäin vielä kiitettävästi, mutta hiljaa hyvää tulee. Cadillacin tuotanto keskeytettiin II-maailmansodan takia 1942, kunnes autotuotantoa jatkettiin taas 1946. Matin pullukkaperät Matin '47 Cadillacia voisi tällä hetkellä käyttää myös talviautona, kiesin ollessa täysin ajokuntoinen. Tälläkin kertaa niitä kertyi kuuden sivun verran. TEKSTI JA KUVAT KAI SALMIO PROJEKTEJA Lisää N oormarkkulainen Matti Hautaniemi on tykästynyt pullukkaperiin, joten niitä löytyy tallista kaksin kappalein. Auton kulkua avittaa 150 konilla varustettu 346-kuutiotuumainen lättäpää ja Hydramatic-vaihteisto. '47 Cadillac Series 62 4d Sedan hankittiin Yhdysvalloista 2013. V8-MAGAZINE 51 tapahtuu Kuten jo viime numerossa saimme esimakua, löytyy työn alla olevia projekteja Suomesta melkoinen määrä. Auton mahdollinen jatkojalostus on vielä avoin, joten tällä hetkellä keskitytään enemmänkin nauttimaan ajosta. Se on ehditty nimetä jo ”Kalervo the Fat Fenderiksi”
Moottori oli myös palasina, mutta kannet oli jo teetetty niin, että niillä sietää ajella lyijyttömällä bensiinillä. Ne tulivat opittua aikanaan duunin myötä, kun mies aloitti työt autokorjaamolla jo 16-vuotiaana. Tarkkasilmäinen huomaa etteivät pakoputket jatku perään saakka, vaan päättyvät takarenkaiden etupuolelle racehenkisyyden nimissä. Hornet on viime vuosien aikana ollut useammalla omistajalla ja ollut viimeksi liikenteessä 20 vuotta sitten. Seuraavaksi nostetaan pannu pois konetilasta. Valmistumiselle ei ole aikataulua, valmistuu kun valmistuu, huikkaa Niko. Alustaan on asennettu monia uusia käyttöosia. '62 Imperial on takaosastaan erikoinen ilmestys, sillä irralliset takavalot on sijoitettu takalokasuojien päälle tulevien listojen yhteyteen. Autossa oli alun perin 232-kuutiotuumainen kuutonen, mutta autoon on muutoskatsastettu 360-vinkkeli ja TF 727 -automaatti jo 80-luvulla. '70 AMC Rebelin osalta kunnostustyö on jo pitkällä, mutta puuhasteltavaa löytyy vielä moneksi talli-illaksi. Muista mallisarjalaisista ei löytynyt riepukattoista.. – AMC kiehtoo merkkinä, koska niitä ei tule vastaan ihan jokaisella parkkiksella. Kari ei ollut sillä hetkellä etsimässä toista harrastejenkkiä, mutta kaverin oli luovuttava kalustostaan, joten olihan se autettava miestä vastamäessä. Kari on tehnyt itse mittavat peltityöt. Kruunuja työstettiin kaikkiaan maltilliset 8475, sisältäen myös 554 avoa. Runko on käyty läpi ja viimeistelty mustalla maalilla. Kulunut vuosi jäi Rebelin viimeiseksi. Vielä puuttuu kardaaniakseli. Kaveri oli aloittanut projektin purkutyöllä jo 90-luvulla. Karin '62 Imperial Crown on melko harvinainen ilmestys 1010 auton valmistusmäärällä. O talampelaisella Kari Lempiäisellä on sorvin äärellä '62 Imperial Crown Southampton HT Coupe, joka tuli miehen talliin parisen vuotta sitten. 52 V8-MAGAZINE P orilainen Niko on nuoremman polven harrastaja, jolta löytyy talleista kaksi eri projektia. Hornet käydään läpi kauttaaltaan ja toistaiseksi eturummut on korvattu levyjarruilla ja suoritettu joitain muitakin kunnostustoimenpiteitä. Rebelin alustatyöt ovat likimain finaalissa. Kari on ehtinyt tehdä jo peltityöt korin osalta. Uuden projektin hankinta ei ollut mitenkään ajankohtainen, mutta kun se tuli sopivasti tarjolle omalta paikkakunnalta, on loppu historiaa. '70 AMC Hornet eksyi talliin kesällä 2017, joten se on melko tuore tuttavuus. Nuoren AMC-harrastajan seitenkymppiset Vastaavasti taasen osien hankinta on vaikeampaa ja niiden hintataso on muita merkkejä korkeammalla. Näin osat löytyiKruunun palautus entiseen loistoonsa vät purettuna pahvilaatikoista, mutta toki nimettyinä. Koppa oli nostettuna pois rungolta ja kiinnitettynä korigrilliin
mittavat peltityöt, ja tekniikaksi oli hankittu 304 cid V8. ”Four on the floor” -manuaali huokuu katu-uskottavuutta! Korin jäykkyyttä on parannettu Export Bracketilla ja kiillotetulla ns. Tuolloin on päivitettynä mm. Tuolloin iski päälle melkoinen ponikuume. jarrut ja maalaus. C hevrolet '58 tuli suurelle yleisölle tutuksi viimeistään kulttielokuva American Graffitin (1973) myötä. Seuraavaksi ovat vuorossa sähkötyöt ja kojetaulun kasaaminen. – Kaikkea pientä ja isompaakin spesiaalia on luvassa, mutta eipä niistä sen enempää tässä vaiheessa, toteaa Ilkka. Auton nykyinen ulkoasu on perua juuri 80-luvun lopulta. Moottoritilassa oli vielä tuolloin 351 Windsor pikkulohkovinkkeli, joka vaihtui myöhemmin 390-kuutiotuumaiseen isolohkoon. Porilaisella Ilkka Ala-Luopalla on työn alla saman vuotinen Bel Air Sport Coupe, jota ei kuitenkaan ole maalattu valkoiSvengijengin innoittamana U lvilan Kaasmarkussa Metallikiillotus V. Eturummut on korvattu levyillä ja konetilaan on asennettu jarrutehostin. Bel Airin alla oleva kisahenkinen vanteistus saattaa antaa osviittaa tulevasta. V8-MAGAZINE 53 Nuoren miehen toinen projekti, '70 AMC Rebel on jo hyvällä mallilla. Konetilaan on jo laskettu nelipulttinen Chevyn pikkulohkovinkkeli, joka on porautettu 355:ksi ja dekit ajettu. Sain hankittua moottorin legendaarisilta Lehden veljeksiltä Ulvilasta. Auton edellinen omistaja oli aloittanut kunnostustyöt, käsittäen mm. Nyt peltityöt ovat jo menneen talven lumia ja moottori sekä TF 727 -automaatti on kunnostettuna. Ulkonäkö tullaan säilyttämään 80-luvun lookissa, muistuttaa Vesa, jolta löytyy selvästi kaukokaipuuta menneisiin vuosiin. 20 vuotta kestänyt valohoito tallissa päättyy seksi, vaan edustuksellisen mustaksi. Virtasta luotsaavalta Vesa Virtaselta löytyy tallitiloista kaksi toinen toistaan komeampaa ponia eri vuosikymmeniltä. – Kolmeysikymppisenkin tarjoama kyyti tuntui liian kesyltä, joten hankin tilalle 427-kuutiotuumaisen ja nelivaihteisen manuaalin. Punainen '07 Ford Mustang GT löytyi lomareissun aikana New Yorkista 2008. Monte Carlo -tangolla.. Rebelin kunnostus oli jäänyt kesken jo 80-luvun lopulla, minkä jälkeen se vietti liki neljännesvuosisadan suulissa, mistä Niko kotiutti hankintansa muutama vuosi sitten. Sähkötyöt ovat vielä kesken ja korista uupuvat listoitukset, jotka löytävät paikkansa viimeistään kevään aikana. Rainassa oli mukana monen monta upeaa jenkkirassia, kuten valkoinen tolpaton ’58 Impala Sport Coupe. Pyrin tekemään kaikki työt itse, mutta korin ylimaalauksen annan muiden hoidetavaksi, huomauttaa Niko, jonka molempien projektien valmistumista voi seurata netissä AMC Club Finlandin foorumilla. Samassa yhteydessä vaihtui Kokemäen poikien ”lukkoperä” kunnolliseen 9-tuuumaiseen taka-akseliin. Aihio oli hyvä, vaikka vuodet olivat aiheuttaneet lisää korroosiovaurioita. – Aihio oli purettuna ja osia säilöttiin tontin eri rakennuksissa. Muista palikoista mainittakoon Mikkikannet, virinokka ja pukinsarvipakosarjat. Auto on seissyt tallissa pian liki 20 vuotta, mutta sen kunnostus on nyt aloitettu, joten poni pääsee laitumelle jo ehkä ensi kesänä. Poneista mielenkiintoisempi lienee '67 Mustang HT, jonka Vesa hankki parikymppisenä jannuna heti armeijasta pääsyn jälkeen 80-luvun lopulla
Harrin Harley-Davidson on viimeistä silausta vaille valmis palamaan baanalle. Liekö esikuvana toiminut Kalevalan myyttinen joutsen Akseli GallenKallelan teoksesta: Lemminkäisen äiti. Auto ei siis ole menossa maalaamoon lähiaikoina, vaan se saa pysyä ”elävänä kuolleen” jatkossakin, kuten Harri asian ilmaisee. vuotena. Pienenä yksityiskohtana kerrottakoon, että shifteri tullaan sijoittamaan kabiinin kattoon! Tekniikaksi tulee Oldsmobilen 307-kuutiotuumainen vinkkeli, jonka perään pultataan GM:n TH-200-4R-automaattivaihteisto. Harri on nimennyt silmäteränsä ”Tuonelan joutseneksi”. Korin hitsaustyöt olivat myös jo pitkällä, vaikka työmaata vielä riittää kopankin suhteen. vanteissa ja moottorissa. Projekti on jo hyvällä mallilla, kun runko ja lavaosa alkavat olla viimeistelyä vaille. 364-naulapää oli ainut moottorivaihtoehto ko. Mutta kun pintaan ruiskutetaan lilanväristä deep purple candyä, niin johan alkaa rokki soimaan. Mutta pääasia on, että molemmissa tapauksissa korviin kantautuu V-moottorin murina. Moottoritilasta löytyy 364 Nailhead vinkkeli, jonka jatkona on Dynaflow-automaattivaihteisto. Tulevan verhoilun suhteen ollaan vielä avoimin mielin.. Lenkin viimeisenä tulee toimimaan Volvosta hyödynnetty perä, joten rodipikkis on monen summan kokonaisuus. Mattavalkoinen antaa kivan kontrastin lilalle candylle, jota tullaan käyttämään esim. Harrin '95 Harley-Davidson Softail saa osakseen uudet jarrut ja sähköpuolelle tehdään myös joitain parannuksia talven aikana. Tällä hetkellä Tomilla on rakennettavana ns. väliprojektina '28 Studebaker rodipikkis, jonka mies hankki Mäntsälästä viime vuoden kesällä. '58 Buick Century 4d ht Riviera on ollut Harrin omistuksessa viimeiset 14 vuotta. isokokoiset ajovalolyhdyt ja modernit levyjarrut. Hyttiin suoritetaan mittavat peltityöt. Mattavalkoinen rodipikkis P orilaiselta Harri Aholalta löytyy tallista sekä prätkä että jenkkiauto. Oldsmobilen 307 cid V8 on vielä tässä vaiheessa varsin tylsän näköinen kokonaisuus. Kesällä lienee vaikea valita lähtisikö baanalle 2tai 4-pyöräisellä. Buickia kutsutaan ”Tuonelan joutseneksi”, jonka ulkokuoressa saa näkyä ajanpatina. Studebakerin keulalta löytyy mm. Specialin pannusta lohkaistiin ”vain” 250 konia, kun muista malleista, mukaan lukien Century, tasan 300 hepoa. Tallin pihamaalta löytyy useampia koriaihioita, joita voinee hyödyntää myöhemmissä projekteissa. 54 V8-MAGAZINE L ohjalaisen Tomi Hellstenin laani on todellinen roditaivas, josta löytyy useampi koriaihio hyödynnettäväksi johonkin rodiprojektiin. Paketti käsitti vain runkoaisat ja korin rämmäleet, kuten Tomi asian ilmaisee. Century täyttää jo kunnioitettavat 60 vuotta, joten kiesi saa Tuonelan joutsenelle päivitystä talven aikana osakseen normaalia perusteellisemman huollon
Ensin vaihdekeppi ja takavalot, seuraavaksi kori papereineen ja kolmisen vuotta myöhemmin ”matching numbers” 390-isolohko vaihteistoineen. Jussi on vuosien saatossa nähnyt Härmässä kaksi vastaavaa GT-yksilöä. Projekti on enää läJussin Suomi-herkut hinnä kasausta vailla. Willen '66 Dodge Dart on päässyt aikanaan pukeutumaan hottentottiasun. Mussen ensimmäinen rekisteritunnus oli AAS-61, mutta Jussilla on käytössä nykyään KJK-90 -tunnus. ”Suomi-GT”, jonka varustuksesta mainittakoon 4-reikäisellä kaasuttimella varustettu 289-kuutiotuumainen vinkkeli, 4-vaihteinen manuaali varustettuna T-kahvallisella lattiakepillä, levyjarrut, handling package, pakoputkien läpiviennit takahelmapellissä, röpövinyylikatto ja GT-merkit C-pilareissa. Tallissa on toki muutakin harrastekalustoa pilvin pimein, koska kohteita on joitakin kymmeniä. Kiesi hankittiin aikanaan käyttöautoksi. Viime vuosien aikana on keskitytty lähinnä puuttuvien tai korvikeosien hankintaan. Alkuperäinen rekisteritunnus on IJG-1, ja autolla on ajettu vain 96 000 kilometriä. 289-pikkulohko on varustettu mm. Jussin tiedon mukaan vastaavia Puumia tuli tämän yksilön lisäksi kaksi muuta, joista yksi oli ralliajaja Simo Lampisella. Hottentotteja aikanaan kaduilla nähneenä en voisi toivoa Dartille muuta kohtaloa kuin sen, että Wille palauttaisi sen entiseen hottentotti-loistoonsa! Työt on jo aloitettu, mutta aika näyttää. Tekniikka on myös jo läpikäytynä, toteaa Jussi. V8-MAGAZINE 55 T urkulainen Wille Suominen on nuoresta iästään huolimatta tykästynyt hottentotti kulkupeleihin. Faikulla on ajeltu asuntovaunu perässä mm. 70-luvun tyyliseksi rakennettu neliovinen '67 Ford Fairlane monilla tuon ajan tunnusomaisilla piirteillä, kuten kylkiputkilla, Back Off -roiskeläpillä ja tähtilipputeemaisella perällä varustettuna. ympäri Pohjoismaita. 4-kurkkuisella kaasuttimella.. Siihen aikaan olivat kattoluukut enemmän kuin pop. Sinä aikana matkamittarin lukema kasvoi 120 000 kilometrillä. ”Yksi viidestä”, isolohkollinen '67 Ford Fairlane 500 XL on ollut Jussilla tasan 30 vuotta. Auto on vuosien saatossa ehditty kertaalleen maalata, muuten se on edelleen alkuperäisessä asussa. Suomeen tuli tuoreeltaan peräti viisi vastaavalla tekniikalla ja perättäisillä valmistusnumeroilla varustettua Faikkua. Mies ei aikanaan itse ollut vielä lähimainkaan syntynyt siihen aikaan, kun kartsalla vielä pyöri perät taivaisiin kohotettuja jenkkirasseja. Hottentottijenkit harrasteena H arjunpääläisellä Jussi Lehdellä on tallissaan ainakin kolme mielenkiintoista suomiautoa. Peltityöt on saatettu finaaliin vaihtamalla tarvittavat osat saman vuotisesta ja samassa tehtaassa valmistetusta autosta. '67 Mercury Cougar XR-7 on yksi Jussin monista suomiautoista. Hottentoteissa on vaan sitä jotakin, joten Willeltä löytyy mm. – Osallistuin Mustangilla Räyskälän suorankapinoihin 1979. Auton hankki uutena lääkäri Seppo Kajas raumalaisesta Auto-Iirosta. Jussin '67 Mercury Cougar XR-7 Marauder 390 GT on poistettu kilvistä jo 1976 Närpiössä tapahtuneen ulosajon seurauksena. Mutta löytyy Willeltä toki ihan aitokin hottentotti, moniovinen '66 Dodge Dart, jossa on edelleen katossa oleva kattoluukun reikäkin paikoillaan. Cougaria ei aikanaan saatu hankittua kerralla, vaan se ostettiin osissa. Jussille auto siirtyi 1988. Jussin kolmas aarre on alkuperäisissä kilvissä oleva '67 Ford Fairlane 500 XL 2d ht, jonka sisuksissa pauhaa ”matching numbers” 390:nen ja C6-automaatti. Auto on seissyt pitkään. Melkoinen määrä, kun vastaavalla moottorilla varustettua 500 XL:ää suollettiin maailmalle vähäiset 565! Kaikki viisi Fairlanea kokoontuivat yhteen 2000-luvun alussa Jyväskylässä. Musse on hiekkapuhallettu ja maalattu pohjasta sekä sisältä. Mustang on maahantuojan varustelema ns. '67 Ford Mustang HT on ollut Jussilla viimeiset 40 vuotta. Yksi kiinnostavimmista autoista lienee Veekasin perustamisvuoden 1978 syyskuussa hankittu '66 Ford Mustang HT, jolla oli ajettu ostohetkellä 86 000 kilometriä
Liekö Härmässä toista '42 DeSoto DeLuxe Business Coupea. Autojen valmistusta jatkettiin taas 1946. Moottorivaihtoehtoja ei ollut uutena kuin yksi, täksi vuodeksi debytoinut 236,6-kuutiotuumainen suora kuutonen. Henkilöautojen tuotanto keskeytettiin toisen maailmansodan johdosta vielä mallivuoden aikana. panssarivaunuja ja ilmatorjuntatykkejä. Neljäkakkosten tunnusomaisin piirre oli piilotetut etuvalot. Finskipojat veivät voiton ja myöhemmin auto päätyi myyntiin Nettiautoon, mistä Arto bongasi kohteen, lopun ollessa historiaa. Windsor edusti Chryslerin toista ääripäätä, eli malliston perustaa, kun ylimpänä loisti 300C. 354:nen oli ostohetkellä jumissa, mutta kyllä siitä vielä toimiva paketti parsitaan kasaan, toteaa Arto. DeSoton kunnostustyöt ovat hyvällä mallilla. Rakentelupaikan koko ei päätä huimaa, joten Arton tallissa toteutetaan suomalais-ugrilaista autonrakenteluperinnettä parhaimmillaan! Windsor löysi tiensä Suomeen Yhdysvaltojen Louisianasta viime kesänä. Peltitöitä on tiedossa monen hikisen talli-illan ratoksi. Omistaja työstää tällä hetkellä koria, näin peltityötkin ovat hyvässä vauhdissa. Seuraavaksi siirryttiin sotateollisuuden pariin, minkä johdosta tehtaalta poistui seuraavat vuodet mm. 56 V8-MAGAZINE T ammelalaisella Arto Hakalalla on työn alla siipiautojen aatelinen '57 Chrysler Windsor 2d ht. DeSoto on näillä leveysasteilla harvinainen näky, eikä se ole tusina-auto muuallakaan maailmassa 469 auton valmistusmäärällä. Lisää lukijoiden projekteja seuraavassa numerossa!. Siipiautokantamme rikastuttaja Viimeinen Soto ennen toista maailmansotaa E räässä Porin seudun kimppatallissa on valmistumassa '42 DeSoto DeLuxe Business Coupe, joka pyritään saattamaan museokilpiin. Tolpattoman 2-ovisen lisäksi autoa oli tarjolla moniovisena kera keskitolpan tai ilman, sekä farkkuna. 354:nen oli vakiopata myös Saratogassa (295 hv), mutta New Yorkerissa ja 300C:ssä käytettiin 392-kuutiotuumaista, huippuna jopa 390-konisena. Windsorille suoritetaan täysentisöinti. Autossa on alkuperäinen 285 hevosvoimalla ladattu 354-kuutiotuuman moottori, jota Arto on jo ehtinyt hieman purkaa. Tämä tarkoittaa käytännössä täysentisöintiä. Runko on jo fiksattu ja viimeistelty mustalla maalilla. Matkassa oli hieman tuuriakin, sillä norjalaiset olivat iskeneet myös silmänsä siipiherkkuun, mutta jäivät tällä erää nuolemaan näppejään. Potkua siitä irrotettiin 115 hevosvoimaa
• Asennus kuuluu myös meidän palveluun! www.westfix.fi, westfix@netikka.fi Korsnäs Biloch Båtinredning Norrbyvägen 32, 66200 Korsnäs (06) 364 1406 V8 tasapainoitukset / kiertokanget • Nokka-akselien korjaukset / hionnat Moottorin osat / Erikoisöljyt • Runkolinjakorjaukset / muutostyöt Tasohionnat / ryhmät / kannet / imusarjat GT-Motor • Takkatie 13 • 00370 Helsinki • 010 666 2444 Moottorikoneistus Ojala Oy • Hallimestarinkatu 9 • 20780 Kaarina • 010 666 2441. • Autonsuojapeitteet kaikkiin malleihin. • Vinyylikatot, rättikatot ja tarvikkeet. • Istuinten verhoilut alkuperäisestä materiaalista. • Meillä on myös muita autonsisustustarvikkeita. V8-MAGAZINE 57 Autoverhoilut kaikkiin USA-autoihin! Automatot, suojamatot brodeerauksella ja tavaratilan matot
TEKSTI JA KUVAT HARRI KUNNASVUO 58 V8-MAGAZINE. Basic tech Basic tech A iemmissa tähän projektiin liittyvissä artikkeleissa kerrottiin jarrupäivityksestä. Projekteissa on kuitenkin aina valtava määrä ns. Nyt kun kori oli jälleen yhdistetty rungon kanssa, alkoi olla ajankohtaista paneutua myös tähän kohteeseen tarkemmin. Jostakin syystä tuntui siltä, että näihin isokorisiin autoihin ei niin vain löytynyt alkuperäisen kaltaista pakettia tulipeltiin asennettavaksi. Pääsylinteri ja tehostin kombinaatioita on toki paljon tarjolla, mutta niiden mainosSekalaista säätöä Kunnostusprojektien kuvailuissa keskitytään usein isompiin ja tärkeimpiin kohteisiin. pieniä juttuja, jotka vaativat melkoisesti aikaa. Mikä jäi aiemmin vielä avoimeksi, liittyi sopivan tehostin ja jarrupääsylinteri yhdistelmän löytämiseen
Kun kaikki edellä mainittu oli saatu tehtyä ja testattua, paketin asennus sujui helposti pulttaa kiinni tyylillä. V8-MAGAZINE 59. Jos ei muuta, niin vähintään osat putsattiin ja tarkistettiin. Muutaman toimittajan kanssa tehtyjen selvitysten perusteella näytti lopulta siltä, että kyseiset osat käyvät kyllä paikalleen isokoriseenkin, mutta yleensä tehostimen takana olevat pinnapultit olivat hiukan liian lyhyet verrattuna alkuperäiseen. Koriin kiinteästi hitsattu kojelaudan alaosa maalattiin kesällä muiden maalaustöiden ohella. Tässäkin kaikki näytti ihan mallikkaalta, paitsi käyttötanko oli melko reilun mittainen. Purkuvaiheen edetessä myös kaikki sähköjohtimet poistettiin. Tehostimen koesovituksessa tulipeltiin saatiin vahvistus sen sopivuudesta paikalleen suoraan vanhoihin reikiin. Koska kyseessä on yleismallinen osa, se oli mitoitettu ohjeiden mukaan reilun mittaiseksi, ja tarvittaessa sitä voi lyhentää. Viilun liimauksen jälkeen oli hetki aikaa mallailla mittaristoja paikalleen. Kokonaisuus alkaa hahmottua pikkuhiljaa. Varsinaista jarrujen kokeilua ei päästy vielä tekemään käytännössä, mutta eiköhän autoon näillä eväillä saatu jarrut aikaiseksi. Tuumailujen päätteeksi tähän arveltiin kuitenkin löytyvän ratkaisu, joten paketti laitettiin tilaukseen. Liian lyhyiden tehostimen pinnapulttien suhteen ratkaisu löytyi oikeastaan varsin helposti. Siihen ruuvattiin kiinni alkuperäinen haarukka, joka varsinaisesti kiinnittyy jarrupolkimeen. Kun jäljellä oli vain tyhjä kojelaudan alaosa, se prepattiin myöhemmin maalausta varten. Jytää kabiiniin Kojelautaan liittyvät osat ovat olleet työn alla aina silloin, kun muuta erityistä ei ole ollut meneillään. Tämä oli helppo juttu, kun muutamien mittausten jälkeen oli määritelty tangolle sopiva pituus. tettiin sopivan mid-size korisiin autoihin. Kiinnityksessä päädyttiin käyttämään jatkomuttereita. Loput jarruputket väänneltiin paikalleen ja lopulta oli aika lisätä myös nesteet järjestelmään. Asennusta suunniteltiin ensin työpöydän ääressä. Orkkismallissa tehostin tulee suoraan tulipeltiin kiinni, pellin toisella puolella pinnojen päälle oli sujautettu tuuman paksuiset väliholkit ja näiden päälle tulee vielä jarrupolkimen kiinnitysrauta kiinni. Kojelaudan kesJarrupäivityksen toivottavasti viimeinen vaihe on viety loppuun, kun tehostinpaketti on saatu paikalleen ja jarrulinjatkin tehtyä. Muutaman ilmauskierroksen jälkeen tarkasteltiin paikat vuotojen varalta ja testailtiin poljintuntumaa. Näin tehostin saadaan kiinni tulipeltiin ja toisaalta samaan mutteriin saa kiinnitettyä myös jarrupolkimen raudan. Lopulliset säädöt tehdään siinä vaiheessa, kun auto on muutenkin käyntikuntoinen. Tehostimen ja tulipellin väliin tehtiin muutaman millin paksuinen välilaippa, joka auttoi saaman kaiken kohdilleen ilman muita muutoksia. Kojelauta projektin alkuvaiheessa. . Osat purettiin pois ja ne päätyivät hiljalleen työn alle. Osien saavuttua oli helpompi jatkaa suunnittelua, kun palikat olivat oikeasti työpöydällä. Koska jarrupolkimen kiinnitysrauta tuli osaltaan kiinni tehostimen takaosaan, testattiin myös sen sopivuutta. Tehostinta mallailtiin työpöydällä myös jarrupolkimen kiinnitysrautoihin
Tuohon keskialueen ympärille oli oma sovituspalansa, jonka avulla määriteltiin kuinka paljon kojelaudan materiaalia on viilattava sen ympäriltä. Muutaman millin materiaalinpoistolla oltiin oikeissa mitoissa. 60 V8-MAGAZINE. Kaiuttimille sopivan paikan löytäminen voi olla joskus vähän haasteellista, varsinkin jos ne halutaan piiloon. Lopputuloksena saatiin varsin alkuperäinen ilme takaisin kojelautaan. Pahvista tehtiin sapluuna, joka aseteltiin tarkasti paikalleen kojelautaan. Radion asennuspaikka vaati hieman viilausta, jotta hankittu retroradio saatiin asennettua paikalleen. Radion sähköpuoli sisältää normaalit virtaliitännät ja lähdöt neljälle kaiuttimelle. Hiomakoneen ja viilan avulla aukko tehtiin oikean kokoiseksi. USB-liitin. Onneksi aiemmin tehdyt toimenpiteet olivat sen verran maltilliset, että nyt tehtävä hienosäätö peitti aikaisemmat toimenpiteet. Toki nykyaikaiset perussoittimet voisi piilottaa hanskalokeroon tai muualle, mutta nyt oli halu saada radio oikealle paikalleen käyttömukavuuden vuoksi. Cruisaillessa on kuitenkin mukava kuunnella musiikkia, joten tämä osuus koki hieman päivityksiä projektin kuluessa. Eri mallien välinen ero on pieni, mutta kojelaudan radiopaikkaan oli tehtävä hieman muokkausta. Nupit ovat kuitenkin yleismallisia, mutta sopivat kyllä kojelaudan ilmeeseen. kiosalle tehtiin kromien puhdistus ja vahaus. Erilaisia tyyliin sopivia retroradioita on nykyisin tarjolla ja se tuntui tällä kertaa kaikista mielenkiintoisimmalta vaihtoehdolta. Uuden soittimen valinta tehtiin parista tarjolla olleesta ehdokkaasta. Tämä ei ollut sinänsä mikään ongelma, sillä kyseistä kohtaa oli järsitty jo aiemmin jonkun omistajan toimesta pois tehtaan mitoista. Kun testiasennusten jälkeen oltiin tyytyväisiä tulokseen, liimattiin aiemmin hankittu puuviilu kojelautaan kiinni. Radion muussa asennuksessa ei oikeastaan ollut mitään ihmeellistä. Railojen korjaukseen on muiden projektien yhteydessä kokeiltu yhtä sun toista tapaa, mutta on osoittautunut varsin haasteelliseksi löytää sellainen materiaali korjaukseen, joka kestää. Aito orkkismallinen puuviilu hankittiin koristamaan mittaristojen ympäristöä. Auton oma radio oli tallella kojelaudassa, mutta siitä ei ollut oikeastaan sen enempää iloa käytännön tasolla. Pehmikkeessä oli parissa kohtaa halkeamia, ja toki pinta oli muutenkin melko haalistuneessa kunnossa. Tähän projektiin hankittiin retromallinen radio. Ensimmäinen toimenpide oli saada pinnassa olevat halkeamat täytettyä. Viimeistelynä radion asennusaukko hiottiin myös viilun osalta sopivaksi. Mittaristoihin tehtiin puhdistus ja muutkin kojelautaan tulevat kromiosat putsattiin ja kiilloteltiin yksitellen. Vaikka pehmikeosuus oli tarkoitus päällystää uudelleen, pitää pohjan olla kuitenkin ehjä. Kojelaudan yläpehmuste Kojelaudan kunnostuksessa suurin työmäärä taisi kohdistua kojelaudan ylimmän pehmusteen vaatimiin toimenpiteisiin. Toki suurimmaksi osaksi päällinen on suora ja suhteellisen yksinkertainen, mutta kulmien moneen suuntaan kaarevat muodot tekevät sen päällystämisestä vaikeampaa. Lisäksi taustalta löytyy mm. Irrallisena siihen oli mukavampi tehdä radion vaatimat viilaukset sekä muut tarvittavat kunnostustyöt. Radion mukana tullut asennussarja käsitti mallikohtaisen kauluksen, joka sovittaa näyttöosuuden kojelautaan. . Toinen tavoite oli mahdollisuus hyödyntää nykytekniikan suomia mahdollisuuksia, kuten musiikin toistaminen USB-tikulta. Valittu malli toimitettiin Pontiacin Abodyn asennussarjalla, sillä näihin täysikokoisiin suunniteltua mallia ei näyttänyt olevan tarjolla. Alustavissa mittailuissa radio näytti menevän ihan mallikkaasti paikalleen pois lukien radion keskiosan alue. Tässä projektissa ämyrit asennettiin kojelaudan alle sekä rättikaukaloon. Vaikka kotimaassa kesäisetkin ulkolämpötilat ovat yleensä varsin Kojelaudan ”naamataulu” on irrotettavissa kokonaisuutena. Mittaristojen ympärille hankittiin uustuotantoa oleva puuviilu. Pehmikkeen kunnostus ei ole ihan yksinkertainen juttu, eivätkä sen hankalat muodot tee työstä myöskään mitenkään helppoa. Vaikka sen ulkonäkö on vanhahtava, sisältää se uutta tekniikkaa. Sen pinta käsiteltiin puuvahalla ennen paikalleen liimausta
Massa levitettiin lastan avulla, ja jo levitysvaiheessa pyrittiin saamaan muodot mahdollisimman kohdilleen. Näiden toimenpiteiden jälkeen kojelaudan ilme oli kohentunut rutkasti paremmaksi. Onhan kyseessä paikka, joka on koko ajan silmissä, kun autoa käyttää. . Loppuvaiheessa levitettyjä massakerroksia hiottiin vielä tasaisemmaksi. Lopputuloksena alkuperäisen pehmikkeen pinta saatiin varsin hyväksi eikä halkeamista ollut näköpiirissä jälkeäkään. Mitään varsinaista poppakonstia ei asian ratkaisemiseksi ollut nytkään tiedossa, mutta railot päätettiin korjata massalla, joka on kuivuttuaan joustava. Korjatut paikat repeävät helposti uudelleen materiaalin eläessä lämpötilan mukaan. Pinnasta pyrittiin saamaan mahdollisimman tasainen, joten massaa levitettiin useammassa vaiheessa. Koska päälle tulee vielä keinonahka, tämä viimeistelytaso alkoi olla riittävä. Vaikka kyseessä oli tavallaan varsin yksinkertainen osa, meni tähän yksittäiseen projektiin aikaa ja vaivaa kuitenkin kohtuullisen paljon. Kojelaudan päällinen alkaa olla asennusvalmiina. Tätä hahmoteltiin ensin paksun kankaan kanssa, joka sitten ommeltiin kokoon. Kojelaudan pehmikkeen halkeilu on tyypillistä autoissa, jotka ovat viettäneet pitkät ajat lämpimissä osavaltioissa. Uusi radio paikallaan kojelaudassa. Lopullinen päällinen olisi tehtävä paloina, jotka ommellaan toisiinsa kiinni. Massaa levitettiin useita ohuita kerroksia. Materiaaliksi onnistuttiin löytämään suht ohutta keinonahkaa, joka tuntui muokkautuvan varsin hyvin. Pahimmissa kohdin päällyksestä oli irtoillut paloja. Kojelaudan yläosan peltinen osuus maalattiin sopimaan uuteen verhoiluun. Varsinainen pinta tehtiin kuitenkin päällystämällä pehmike uudelleen keinonahalla. Viimeisimpiä kerroksia hiottiin myös tasaiseksi ennen uuden levittämistä, sillä kyseinen massa mahdollisti myös tällaisen viimeistelyn. Korjaukseen valittiin massatyyppi, joka jää kuivuttuaankin joustavaksi. Paitsi että päivitys mahdollistaa nyt musan kuuntelun, toi se myös toivottua tehdasilmettä, kun aiemmin tehdyt ei-toivotut muutokset saatiin poistettua. Nämä kohdat vaativat jo enemmän työstöä, jotta pinnasta saadaan jälleen edes jollakin tavalla käyttökelpoinen. V8-MAGAZINE 61. Reunojen hankalien muotojen vuoksi päällys piti tehdä useammasta palasta. Keinonahasta ommeltiin kojelaudan yläosalle päällinen. Työmäärästä huolimatta tämä oli hyvin käytettyä aikaa. Tosin kojelaudan reunojen muodot olivat sen verran mutkikkaat, ettei materiaali tulisi asettumaan joka mutkaan siististi yhtenä palana. maltilliset, kuumenee kojelaudan päällinen aurinkoisilla keleillä kuitenkin aika paljon. Muutamien korjausten jälkeen käsissä oli sapluuna, jonka avulla voitiin siirtyä tekemään lopullinen päällinen. Keinonahkaisen version tultua valmiiksi, se asennettiin liimaamalla alkuperäisen pehmikkeen päälle. Etuosan peltinen osuus maalattiin sopimaan verhoiluun
Jeep Grand Wagoneer 1986 Luksus62 V8-MAGAZINE
Vaikka pitkänlinjan jenkkiautoilijana peukutan eniten jenkkikalustoa, joka on valmistettu ennen surullisen kuuluisaa vuoden 1973 öljykriisiä, suurimman huomioni varasti sinä iltana Jussin aikalaisiinsa nähden poikkeuksellisen siisti Wagoneer. Ylläpitokulut saataisiin samalla minimoitua. En ollut ainoa autoholisti, jolle tyylikäs luksusmaasturi aiheutti positiivisia viboja. TEKSTI JA KUVAT KAI SALMIO L ittoislaisen Jussi Uusitalon '86 Jeep Grand Wagoneer säväytti heti ensinäkemältä viime kesänä Turun Kupittaan ajoneuvoiltamassa. Paikka oli näin ihanteellinen maastoautolle, jonka ominaispiirteisiin kuuluu jonkinlainen symbioosi juuri luonnon kanssa. Autoluokka, jonka suosio Yhdysvalloissakaan ei ole hiipunut. Katumaastureiden äitee – Olin pari vuotta sitten etsimässä alkuperäiskuntoista Grand Wagoneeria, jonka tuli olla vuosimalliltaan maksimissaan 1986, jotta saisin museokilvitettyä sen. V8-MAGAZINE 63. ilmastoinnille, vakionopeudensäätimelle tai sähköpenkeille ja -peileille, jollaiset löytyy Jussin Jeepistä, vain muutamat ylellisyysvarusteet mainitakseni. Poikittaistangot saa siirrettyä tavarakoon mukaan. Wagoneer kantaa merkittävääkin meriittiä, sillä auto on yleisesti tunnistettu valmistusmaassaan historian ensimmäiseksi katumaasturiksi (SUV, Sport Utility Vehicle). Idyllinen paikka tunnetaan Aurajoen kahdeksantena koskena, jonka miljöö huokuu niin nostalgiaa kuin kulttuurikasvillisuutta. Jussi uusi telineen ja kattopellin väliset tiivisteet. Wagoneeria voisi luonnehtia melkoiseksi menestystarinaksi, sillä maasturi säilytti ulkonäkönsä kohtuullisen pieniä kosmeettisia muutoksia lukuun ottamatta lähes kolme vuosikymmentä. Mallia alettiin valmistaa niinkin aikaisin kuin 1962, jolloin taustavoimissa vaikutti Kaiser Jeep Corporation. Keulakoristetta ei käytetty vielä aikaisemmissa malleissa, joten se oli tämän vuoden uutuus. Grand Wagoneer ei ole ehkä aivan perinteinen maastoauto, sillä harvassa puhdasverisessä maasturissa olisi oikeasti tarvetta esim. Kyllä maastoautossakin saa olla tyylikäs keulamerkki! Jenkit ovat aina taitaneet autokoristelun niksit. Markkinoilta löytyi esittelyn aikaan muitakin samantyyppisiä autoja, kuten Dodge Wagon ja Chevrolet Suburban, mutta kilpailijat olivat vahvasti mallinnettu ja markkinoitu ammattiautoiksi, eikä niinkään perheen kuljetukLuksusTaakkateline helpottaa kuljetuskapasiteettia. Jättimäisen optiona tarjolla olleen sähkökattoluukun asensi American Sunroof Corporation. . Pääsin seuraavan kerran tutustumaan Wagoneeriin syyskuun puolivälin tienoilla, kun tapasin Jussin kuvauksen merkeissä Liedon Nautelankoskella. Jeepillä olisi helppo siirrellä tarvittaessa venettäni trailerilla. Osasyy maastoautokuumeeseen oli myös sillä, että isäni omisti aikanaan Wagoneerin, jolla vedettiin muun muassa asuntovaunua Pohjois-Suomeen ja takaisin, muistelee Jussi
Jussi Uusitalo on tyytyväinen hankintaansa. – Tutustuin aluksi kotimaiseen Grand Wagoneer tarjontaan, mutta sopivan yksilön löytäminen tuotti vaikeuksia. Vakiintunut autoharrastaja Grand Wagoneer ei ollut Jussille ensimmäinen kosketus Jeepiin. Ensimmäisten vuosien mallit olivat jopa brutaalinoloisia korkeine ”rhino chaser” -maskeineen, joka korvaantui kokoleveällä kromimaskilla vuodesta 1966 alkaen. Wranglerista jalostui todellinen off road -ajoneuvo isoine pyörineen ja muine härpättimineen. Jussi osti Grand Wagoneerin kuin sian säkissä, eli pelkkien valokuvien perusteella. Käsityönä valmistettu Karmann Ghia oli hintaluokaltaan aivan jotain muuta kuin kaiken kansan Volkswagen Kupla, mutta nousi siitä huolimatta jonkinmoiseksi menestystarinaksi. Ratti on varustettu tilttitoiminnolla. Moottoritila on hyödynnetty tehokkaasti erilaisille komponenteille. Mukavasti patinoitunut kuljettajan penkki kertoo omaa tarinaa siitä, että tätä autoa ei ole säilytetty vain tallissa, vaan se on saanut maistella eurooppalaisia teitä. Volsu alkoi olla uutta läpikäyntiä vailla, mutta Jussilta ei löytynyt enää motivaatiota uudelleen rakentamiseen. Tätä konseptia jalostettiin tulevina vuosina eri lisävarustepakettien (mm. Wagoneer varustettiin tuoreeltaan vielä 3,8-litraisella 6-sylinterisellä moottorilla, mutta loppuvuodesta 1965 moottoritarjontaan lisättiin katu-uskottavampi AMC:lta lainattu 5,4-litrainen V8 (327 cid). Jeepin perinteiden mukaisesti Wagoneer oli tarjolla nelivedolla ensimmäisestä vuodestaan lähtien ja takavetoisia yksilöitä ei juuri nykyisin tule enää vastaan. Seuraavaksi oli aika etsiä mieluinen Grand Wagoneer. 1992 valmistui vielä yksi Wagoneer, joka päätyi suoraan museoon. Maasturi ei ollut loppupeleissä riittävän kiva ajopeli, näin se pistettiin kiertoon. Molemmilta akselistoilta löytyy yhtäläinen rengastus. Hän omisti aikanaan '91 Jeep Wranglerin, jota rakennettiin melko rankalla kädellä. Jussi on ehtinyt toteuttaa harrasteautoilua jo vuosikymmenten ajan. Limited) kautta, kunnes vuonna 1984 esiteltiin Jeep Grand Wagoneer, samalla kun sisarmalli Cherokee siirtyi pienempään XJ-koriin. Tutkin myös Ruotsin ja Yhdysvaltojen tarjontaa, mutta ilman tulosta. Tällä hetkellä tallista löytyy 4-paikkainen '62 Volkswagen Karmann Ghia Cabriolet. . Jeepin mallistossa Wagoneer käytännössä korvasi vuodesta 1946 tuotannossa olleen Jeep Station Wagonin, jota valmistettiin vielä vuoteen 1965 asti. Maasturia oli tarjolla yleisesti joko 4-ovisena tai sporttisempana 2-ovisena versiona, mutta ensimmäisten vuosien aikana mallistosta löytyi myös harvinaiseksi jäänyt panel delivery -umpipaku. Kuutosen kasvaessa 258-kuutiotuumaiseksi se siirtyi saataville oikeastaan vain export-malleihin sekä erikoistilauksesta, vaikka se palasi vakitarjontaan myöhemmin öljykriisin pahimpina vuosina. Wagoneerin alkuperäiskonseptina toimi vaatimus nelivedosta, käytännöllisyydestä ja turvallisuudesta. Näitä viimeisien vuosien Wagoneereja piristettiin useilla lisävarusteilla ja ne olivat usein hintaluokaltaan lähempänä kalliimpia luksusautoja kuin nelivetoisia kumppaneitaan. Ensin eurooppalaisen autoilun mekkaan Saksaan, mutta sieltäkään ei löytynyt sopivaa maasturia. Kiinnostavalta vaikuttanut kohde löytyi yllättäen Belgiasta, tutkiessani saksalaista nettimyyntipalstaa, iloitsee Jussi. Asioita, jotka tekivät siitä haluttavan perhevankkurin amerikkalaiselle keskivertoperheelle. Wagoneereja oli jonkin verran tarjolla, mutta niiden kunto ei aiheuttanut sen kummempaa ostointoa. Samana vuonna myös Willyksen perintöä ollut 230 cid (3,8 l) Toronado korvattiin jälleen AMC:lta lainatulla modernilla seitsemän runkolaakerin 232 cid (3,8 l) kuutosella. Gripmaxin renkaat ovat kooltaan 235/75R15. Vuonna 1972 AMC osti Jeep merkin tehtaineen Kaiserilta, jolloin nopealla aikataululla modernisoitiin koko tekniikkapaketti käyttämään vain uuden emotehtaan tekniikkaa. Volkkareista ei mies ole päässyt eroon vieläkään, ja miksi pitäisikään. Wagoneerissa on edelleen alkuperäiset näyttävät 6-pulttiset vanteet. Belgian kuningaskunnasta bongattiin lopulta mukiin menevä yksilö. Hän luopui muutama vuosi sitten yli 15 vuotta omistamastaan ´61 ”junakeula-volkkarista”. Sisusta on maastoautoksi varsin tyylikäs. Kaiserin omistuksen viimeisinä vuosina moottorivaihtoehtoja AMC:n vanhemman 327-moottorin valmistuksen lopetuksen vuoksi haettiin muilta yhdysvaltalaisilta valmistajilta, ja vuodesta 1968 aina AMC:n koko Jeep merkin ostoon asti vuonna 1971 toimi Buickin 350-kuutiotuumainen, joka Jeepillä kantoi nimeä Dauntless V8. Koska Suomesta ei löytynyt sopivaa autoa, käänsi mies katseet Keski-Eurooppaan. Vuoden 1987 jälkeen Chryslerin ostettua AMC:n tuotantotoiminnat, Wagoneer jatkoi tuotannossa hyvin pienin muutoksin ja AMC-tekniikalla aina vuoteen 1991 saakka, jolloin tuotanto lopetettiin. AMC modernisoi tekniikan Vuonna 1966 esiteltiin Super Wagoneer, joka oli käytännössä ensimmäinen kattavasti varusteltu nelivetoinen auto, joka säilyi tuotannossa vuoteen 1969 asti. Perusmoottoriksi tuli uusi 360 cid (5,9 l) sekä kirsikaksi kakun päälle optioksi 401 cid (6,6 l), joka tarjosi täysikokoiselle Jeepille jo hyvinkin kohtuullista suorituskykyä. Seuraavaksi suuntasin katseeni KeskiEurooppaan. 64 V8-MAGAZINE. Moniko vannoutunut jenkkiautolija tietää, että italialaisen automuotoilutoimiston ja koritehdas Carrozzeria Ghia SpA:n Karmann Ghian koria oli alun perin ajateltu käytettäväksi joko Chryslerissa tai Studebakerissa. Ilmanputsarin alla lepää ehtaa Amerikan herkkua kahdeksan sylinterin ja 360 kuutiotuuman voimin. seen sopiviksi käyttöautoiksi
Melko pian tämän jälkeen rallimaailmakin siirtyi nelivetoisten autojen leikkikentäksi. Luonteestaan huolimatta Wagoneereilla osallistuttiin myös lumiralleihin Yhdysvalloissa, sillä tekniikassa oli runsaasti potentiaalia lisähevosten kutitteluun. Kiihtyvyys 0–100 km/h:n nopeuteen taittui jatkuvalla nelivedolla (Selec-Trac NP229) 16,7 sekunnissa ja varttimaili sujui reilussa 20 sekunnissa. 1984–1991 Wagoneerit tunnistaa myös takavaloista, jotka eivät taittuneet enää kyljen puolelle, kuten aikaisemmissa malleissa. Vinkkeli sen olla pitää Vaikka Jussia voisi luonnehtia haastattelun perusteella jopa jonkinmoiseksi volkkarimieheksi, niin tietyn asian suhteen mies on kuin kuka tahansa meistä jenkiautoilijoista. Samassa yhteydessä tuli uusittua tavaratilan lattiamatto, kertoo Jussi, joka on silminnähden tyytyväinen hankintaansa. V8-MAGAZINE 65. Jussi uusi lattiamaton puhdistussession ohessa. Takapenkillä istuu leppoisasti kolme matkustajaa, vaikka penkin muotokieli puoltaa enemmän kahden matkustajan ideologiaa. Auto oli siinä kunnossa kuin Jussille oli kerrottu. Vuoden 1973 debyyttikisasta Wagoneer kuittasi jopa kaksi ensimmäistä sijaa, joka lienee vähintäänkin vakuuttava näyte ison nelivetoisen vankkurin toimivuudesta, kilpailijoiden keskittyessä jo tuolloin pienempiin ja ketterämpiin autoihin. Jeep matkasi Suomeen rekkakyydillä ja ensitapaaminen sujui hyvissä merkeissä. Vinyylipuukuviointi oli ominaista Wagoneerille. 146 kilometrin huippunopeuskaan ei juuri aiheuta hurraa huutoja. Toimialaan kuului myös autojen entisöinti. '86 Grand Wagoneereja valmistettiin kaikkiaan 17 254 autoa. Kuinka oikeassa voikaan olla kasipyttyisellä moottorilla varustetun katumaasturin käskyttäjä! Grand Wagoneerin konetilasta löytyy AMC:n 360-kuutiotuumainen vinkkeli, jolle tehdas takasi öljykriisin ja uusien saastenormien kurittamana vaatimattomat 144 nettohevosvoimaa (107,5 kW/380 Nm). Hän otti etukäteen selvää, että Wagoneereihin olisi tarjolla mukavasti varaosia. . Etupenkkien takaa löytyvä ”karvaverhoilu” on hauska yksityiskohta. jarrujen ja muun alustan suhteen ennen rekisteröintikatsastusta. Mutta jos vastaavat huiput ajettaisiin metsätiellä, niin johan alkaisi hattuja nousta yhdeltä sun toiselta suunalta. Suoritin autolle jonkin verran päivitystä mm. Vetokoukulle on tarvetta, sillä Jussi harrastaa myös veneilyä. Muuten maasturi oli varsin alkuperäisessä kunnossa. Myyjänä toimi yritys, joka kauppasi nimenomaan vanhempia autoja, klassikot mukaan lukien. Veekasin äänimailma on eittämättä melkoista korvakarkkia verrattuna Karmann Ghian säksätykseen, ilmoittaa Jussi haastattelun lomassa. Näkymä on kuin suoraan punaisten lyhtyjen kadulta! Tavaratilaan sopii melkoinen määrä ”mäyräkoiria”. – Autoon oli tehty aikanaan jokunen ruostepaikkaus ja se oli ylimaalattu alkuperäissävyllä kertaalleen vuosien saatossa. Museorekisteröidyllä maasturilla ajetaan vain kesäisin. Mikäli ostotapahtuma olisi ajoittunut varsinaiselle ajokaudelle, olisi Jussi noutanut auton itse Belgiasta ja toteuttanut kotimatkalla lomailua. Poistin penkit ja suoritin niille ja koko matkustamolle perusteellisen puhdistuksen. Jeep saapui Littoisiin helmikuussa 2017
Mutta vielä kovempana suorituksena on pidettävä menneen elokuun Ruotsin Tierpissä järjestetyn EM-osakilpailun yhteydessä Lauran saavuttamaa tulostasoa 5,98 sekuntia ja 399 km/h. Ensinnäkin Lauran siirtyminen ovellisten koppiautojen nopeimpaan Pro Modified -ryhmään on jo sinällään iso harppaus kenen tahansa uralla. H uomionarvoisen palkinnon saaminen on FHRA:n suunnalta katsottuna osoitus siitä, että Laura ja hänen ympärillään toimiva tiimi ovat onnistuneet tekemään jotain mitä on todella syytä arvostaa. Näin ulkopuolisen silmin katsottuna kyseessä ovat parikin erityistä suoritusta. Laura Saksa Racing NOPEAMMIN FHRA:n kaudella 2017 Vuoden tiimiksi valitsema Laura Saksa Racing on tehnyt ripeän nousun yhdeksi keihäänkärjeksi suomalaisten EM-tason kiihdytystiimien joukkoon. TEKSTI JA KUVAT HEIKKI MALINEN Nopeasti 66 V8-MAGAZINE
Lauran syntymäpäivä sattui muuten olemaan vain kaksi päivää aikaisemmin, elokuun 22. . Nyt tietysti joku hiukka kateellinen, tai muuten vaan asioista juurikaan ymmärtämätön henkilö, voisi äkkiseltään todeta, että hyvä ja helppohan se on noin kovalla autolla latoa menemään tuolla tavoin. Saatikka millään tavoin simppeli saavutus, etenkin jos katsotaan Lauran numeroita siinä valossa, että ne on tehty 402 metrin matkalla. Tehoa tästä Mustangista löytyy valjastettavaksi enemmän kuin mitä useimman radan pito sallii, ja juuri tältä suunnalta löytyvät tiimin ja kuskin suurimmat haasteet. päivänä, eli lisenssi oli omalla tavallaan hieno synttärilahja. Vieläpä autolla, jonka konepellin alta löytyy kohtuulisen hankalasti taltutettavissa oleva tuplaturbotekniikka. Tierpin radalla tapahtui ylipäätään Lauran ensikosketus lajin pariin vuonna 2011 ja kuusi vuotta myöhemmin hän on ajanut siellä kilpaa jo useamman kerran. Saavutuksensa myötä hän oli oikeutettu osallistumaan varsinaisten EM-ryhmien lajitteluihin perjantaista aamupäivästä alkaen. Lajitteluissa Laura sijoittui parinkymmenen kuskin joukossa kymmenenneksi ajalla 6,211/350,9 km/h. Laura on tehnyt nopean nousun ovellisten koppiautojen nopeimpaan ryhmään ja on ottanut samassa yhteydessä lajin omakseen. Sunnuntain eliminaattorissa Jimmy Ålund oli toisen kierroksen pudotuslähdössä nopeampi reaktioetunsa ansiosta. No eipä Tierpissä kuitenkaan ollut kyse mistään ihan tavallisesta sunnuntaiajelusta. V8-MAGAZINE 67. Eipä Laura ainakaan huonommalleen hävinnyt, sillä olihan kyseessä kymmenkertainen Pro Stock -ryhmän Euroopan Mestari. Laura teki tässä lähdössä oman ennätyksensä ja nopeamman ajan 5,986/399 km/h vastaan ruotsalaisen 5,991/330 km/h, Mutta Ålundin parempi 0,1286 sekunnin reaktio Lauran 0,1557 sekunnin reaktiota vastaan ratkaisi pelin. Mustangin kanssa täytyy onnistua löytämään se kultainen keskitie kulloinkin tarjolla olevan tehon ja pidon määrän suhteen. NOPEAMMIN Tämän tuloksen arvoa nostaa vielä tosiasia, että Laura suoritti Pro Modified -lisenssilähtönsä vasta kyseisen kisan yhteydessä ensimmäisenä lajittelupäivänä torstaina
Mieleen ei tullut silloin pienintäkään ajatusta omasta kuskin urasta, vaan pikemminkin ihmettelyä radalla nähtyjen kiihdytysmonstereiden tehosta ja suorituskyvystä. Lauran lisenssilähtöjä saatiin odottaa kaudelle 2013 asti, ja tämä tapahtui Motoparkissa Jari Parénin omistaman 1982 vuosimallia edustavan Corvetten ohjaimissa. Suoritettavana oli Super Pro ET-ryhmän lisenssi ja heti siltä istumalta Laura tunsi löytäneensä hänelle sopivan harrastuksen. Rohkenisiko, tai uskoisiko hän oppivansa, ajamaan vastaavaa mekaanisesti ahdettua V8-moottorista huipputason ajopeliä, mikäli hänelle tarjottaisiin mahdollisuutta. Laura ei sillä hetkellä osannut vastata oikein mitään muuta kuin, että miksipä ei, etenkin jos mahdollisuus avautuisi joltain suunnalta lainata autoa. Ympärillään suurehko joukko tiimiläisiä ja samaan aikaan sekä Markon että Jan-Olof Storrankin paljastaessa erinäisiä asioita autosta ja siitä, kuinka sitä ajetaan. Tierpistä kipinä Laura sai ensikosketuksen lajin pariin vuonna 2011 Tierpin radalla Ruotsissa, mihin hän oli ajautunut Jari Parénin tiimiin mukaan houkuttelemana kisaturistin roolissa. Valkoisen Outlaw-ryhmän 1968 Camaron ratissa Laura viihtyi kauden 2015. Samassa yhteydessä Laura sai mahdollisuuden videokuvata tiiminsä lähdöt takaapäin, jotta kuski ja tiimi pystyivät käyttämään kuvamateriaalin myöhempää analysointia varten. Nyt vuorossa oli kilpaileminen samalla Corvettella, mutta tällä kertaa kiinteällä 9,90 sekunnin ryhmäindeksillä varustetussa Super Gas -ryhmässä. Lauran kilvanajouran osalta ei nyt kuitenkaan voida sanoa edetyn tähän pisteeseen mitenkään hitaasti kiiruhtaen, muutoin kuin ehkä joiltain osin kauden 2017 osalta. Tämän jälkeen oli edessä vielä kiperämpi kysymys. Lauran FHRA:n suunnalta saama palkinto kohdistettiin nimenomaan koko tiimille ja tätä joukkoa tarkemmin tutkiskellessa sieltä taustajoukoista löytyvät Tero Laukkanen, hänen luottomies tiimipäällikkönsä Jari Hietanen, kytkinvelho Joni Tammela ja tähän päälle pari muuta tärkeätä monitoimihenkilöä. Heidän hyvässä hoivassa, valvovien silmien alla ja oikean suuntaisen opastuksen turvin Laura on saanut rauhan löytää sisäisen kilvanajopaholaisensa. Ohjaamosta ei löydy mitään muuta kuin kiinteästi kilvanajoon liittyviä juttuja ja hyvin suojattu kuskin paikka. . Tästä eteenpäin ei mennyt kuin pieni tovi, kun Laura havaitsi istuvansa Marko Lanton silloisen Pro Modified Corvetten kuskin penkillä. Kyseessä oli kilvanajo hänelle jo kahdelta aiemmalta kisaturistimatkalta tutulla Tierpin radalla elokuussa 2013. Varikolla tapahtuneen illanvieton yhteydessä joku seurueesta kysäisi, että miksi Laura ei ollut ajanut lisenssiä, jos veri veti kerran mukaan kisamatkoille. Vuotta myöhemmin Lauran matkakohteena oli taas Tierp-Arena ja samainen elokuinen EM-kisa. Kaudella 2014 Laura nähtiin ajamassa kilpaa Super PRO ET-ryhmän etumoottoridragsterin puikoissa. – Aivan varmasti, kuului vastaus Lauran suunnalta polvet notkumatta. Kyseessähän on pitkälti sama Ford Mustang, mutta tietysti kauden 2017 viimeisimmillä päivityksillä, millä Tero Laukkanen takoi kolme vuotta aikaisemmin samalla radalla niinkin kovan ajan kuin 5,955 sekuntia, ja samassa yhteydessä vieläpä hurjan loppunopeusennätyksensä 418 km/h. sija. 68 V8-MAGAZINE. Oman muistikuvansa mukaan hänen lopullinen sijoituksensa tässä kilpailussa oli eliminaattorin 3. Tästä eteenpäin hänen oli kuitenkin maltettava mielensä vielä seuraavaan ajomahdollisuuteen asti. Vuodesta 2013 eteenpäin Laura on edennyt melkoisin harppauksin omalla uraLauran ensimmäinen kausi Tero Laukkaselta ostetulla Mustangilla sujui Pro Street -ryhmän ja mekaanisesti ahdetun voimanlähteen merkeissä, kuten Tierpissä 2016
Kauden 2017 loppuun mennessä Laura on ennätetty nähdä ajamassa seuraavissa eri ryhmissä ja seuraavassa järjestyksessä, Super Pro ET, Super Gas, Super Comp, Outlaw, Pro Street, Competition, Top Doorslammer ja viimeisimpänä nyt Pro Modified. Tero voitti siellä Mustangin kanssa Pro Modified -ryhmän Saavutukset: Mustangin väkivahva tuplaturboinen 480-kuutiotuumainen moottori on Brad Anderson Enterprisen valmistama Hemi. Hänelle myönnettiin FHRA:n toimesta Vuoden Tulokas kunniamaininta. . . . 2015 Laura sijoittui neljänneksi FHRA:n Outlaw-sarjassa. Näistä jotkut ryhmät ovat selkeästi suositumpia Ruotsissa, minkä takia Laura on sisällyttänyt niitä omaan kilpailukalenteriinsa. Hän oli ostanut Tero Laukkaselta tämän käytössä olleen tiimin . Autoja joilla hän on näiden viiden vuoden kuluessa ajanut jo edellä mainitun Corvetten jälkeen, ovat olleet kauden 2014 etumoottorinen slingshot dragster, 2015 Outlaw-ryhmän ilokaasuilla ryyditetty 1968 Camaro, millä Laura ajoi Tierpissä Competition-ryhmää, ja kaudella 2016 Laukkaselta ostettu ja Pro Street -ryhmässä sillä kaudella kilpaillut nykyinen Mustang. Osassa ryhmistä toki selkeästi siitä syystä, että Suomen ja Ruotsin kansallisista sääntökirjoista löytyy joukko erilaisia kilpailuryhmiä. 2017 Laura siirtyi nykyiseen Pro Modified -ryhmään ja saavutti ensimmäisenä eurooppalaisena naisena viiden sekunnin (5,98 sekuntia) ajan kyseisessä ryhmässä. Unohtamatta sitäkään, että samassa yhteydessä käytössä olevat tehot ja koetut vauhdit ovat moninkertaistuneet. Ihan äkkiseltään ei tule mieleen kovinkaan monta muuta kuskia, jotka olisivat viidessä vuodessa ennättäneet kilpailla peräti kahdeksassa eri ryhmässä. Kaudella 2016 Mustangin konepellin alta löytyi mekaanisesti ahdettu 540 kuutiotuumainen isolohko. . V8-MAGAZINE 69. Hänelle myönnettiin Vuoden Tiimi -kunniamaininta FHRA:n toimesta. 2013 Laura suoritti lisenssilähtönsä ja osallistui ensimmäiseen kilpailuun Super PRO ET-ryhmässä . Laura kertookin joutuneensa opettelemaan nopeassa tahdissa lukemattoman määrän uusia asioita, mikä omalta osaltaan on auttanut häntä kohtaamaan uusia lähestymistapoja. Syksyllä 2016 lokakuun alkupuolella Laura julkaisi suurta huomiota osakseen keränneen uutisen. 2014 Laura sijoittui viidenneksi FHRA:n Super PRO ET -sarjassa. Toimiva kokonaisuus Ensikosketuksen Tero Laukkasen tiimin suuntaan Laura hankki vuoden 2014 elokuisen Tierpin kisan jälkeen. Tarjoavathan vaikkapa 16tai 32-kaaviot paljon mittavampia haasteita kuin 3-6 auton kesken järjestettävät pienimmät kotimaiset ryhmät. Osittain myös siitä syystä, että joihinkin ryhmiin ei enää löydy riittävää määrää kuskeja kotimaan kapinoihin, kun taas Ruotsin kisoissa näissä voi olla runsaasti osanottajia sikäläisten kuskien lisäksi vielä Norjasta sekä Tanskasta, muita innokkaita eurooppalaisia unohtamatta. Joka vuosi on ollut edessä siirtyminen ylempään kilparyhmään, aina uudenlaisen auton ohjaimissa ja uuden teamin ympäröimänä. polullaan. 2016 Laura sijoittui kolmanneksi FHRA:n Pro Street -sarjassa. Hänelle myönnettiin AKK:n toimesta Lady Racing -kunniamaininta. kuljetusrekan ja sen päälle kylkiäisenä vielä Teron käytössä olleen Pro Modified -ryhmän tasoisen tuplaturbomoottorin voimansiirtoineen ja kaikkineen
Lauran ja tiimin kunniaksi on sanottava, että kuski/auto-paketti saatiin toimimaan nopeassa tahdissa, ja näin jo Tierpin elokuisen kisan yhteydessä tapahtui harppaus sinne mihin varsinaiset pitkän aikavälin tavoitteet oli asetettu. TEKNISET YHTEISTYÖKUMPPANIT: Brad Anderson Enterprises, Pro Torque, Tami Brander, XRP, Precision Turbo & Engine. sijalle Euroopan kaikkien aikojen nopeimpien Pro Modified -ryhmän tulosten joukossa ja naiskuskeista ylimmälle sijalle. . Tästä eteenpäin menestys tulisi olemaan vain Laurasta itsestään kiinni. YHTEISTYÖKUMPPANIT: Infrastar, Rakennusliike Laupa, Scanfest, Kymen Laatutalot, Seinäjoen Rengaskeskus, Lappeenrannan Lämpötalo, Sievitalo, Hoop, Iccuna, ME-Perustukset, Lapland Rent, Grano, Data Group, Stark, Heatco, Värälän Murske, Jettaset, Plaani, Shell Kuusankoski, KymiRing, Sadex, R&S Kone, Ekovilla, Mainoskarre. Vaikka uutista Lauran harppauksesta nykyiseen ryhmään saatiin odotella muutaman vuoden verran, Lauran julkilausumasta selvisivät myös kautta 2017 koskeneet tarkemmat suunnitelmat. Tekniset tiedot: liin kausi 2017 TD:n suunnalla ja PM vasta kaudesta 2018 alkaen. Mustangin myötä Laura kertoo löytäneensä hänelle omimman juttunsa ja hän jaksaa vain vaivoin odottaa uutta kokonaista EM-kautta 2018. Onhan samalla kyseessä ensimmäinen kerta hänen viisivuotisen uran varrelta, kun hän jo etukäteen osaa valmistautua uuteen kauteen yhden ja saman tiimin kanssa. Laura ei ole ollut mikään outolintu edes palkintojenjaossa. Kilpaileminen Pro Modified -ryhmässä ja tämän tason budjetilla ei ole enää mitään harrastelua, kyseessä on täysin ammattimainen toiminta. Kalusto tulisi olemaan omalla tasollaan ja pitkälti parasta mitä sillä hetkellä oli tarjolla Euroopan suunnalla. . Samaan aikaan koko tiimin uuttera työskentely on tsempannut Lauraa kehittämään itseään koko ajan paremmaksi kuljettajaksi. tällä kyseisellä listalla. TyyRunko tehty 4130 kromi moly -putkesta, auton kori on puolestaan hiilikuitua/lasikuitua, moottori on BAE 480 Hemi, 2 x Precision turboahdinta, polttoaineena metanoli, Big Stuff 3 ja MSD 44 moottorinohjausja sytytysjärjestelmä, magneetot, Waterman-polttoainepumppu, ATi / Pro Torque -vaihteisto, Mark Williamsin 10-tuumainen perä. EM-osakilpailun ja heti kilpailun sekä palkintoseremonioiden jälkeen Laura marssi Laukkasen varikolle antamaan Terolle ison onnitteluhalauksen. Top Doorslammer -ryhmän osalta Laura onnistui voittamaan Alastaron Nitro Nationals -osakilpailun. Mustang on muuten Lauran ensimmäinen oma kiihdytysauto ja ensikosketus turboahdettujen autojen mielenkiintoiseen maailmaan. Lauran TD-lisenssi järjestyi Motoparkissa kevätkisan yhteydessä ja sittemmin tiimi osallistui vain valikoituihin kisoihin ja varsinaisia kisalähtöjä kertyi harvakseen. Teron kaudella 2014 saavuttama 5,955 sekunnin tulos samalla autolla on pitänyt hänet sijalla 12. Saavutustensa myötä Laura ei osaa muuta kuin ihailla Tero Laukkasen ja Jari Hietasen paneutumista ja osaamista Mustangin ympärillä, ja hän voi vain kehua heitä oman alansa huippuammattilaisiksi. Samassa yhteydessä kehuja hyvin menneestä kisasta jaettiin molempiin suuntiin. Samassa yhteydessä toki ryhdyttiin puhumaan myös Pro Modifiedista tulevaisuudessa häämöttävänä kilpailuryhmänä. Tähän päälle vielä Tero ja tutut ukot liittyivät tiimin voimavaroiksi. Laura haluaa luonnollisesti kiittää kaikkia tukijoitaan ja teknisiä yhteistyökumppaneitaan kaikesta avusta ja tarjoamastaan tuesta. Tässä riemua ja iloa Supo Laitisen kanssa 2014 Nitronatikoissa. 70 V8-MAGAZINE. Lauran oli tarkoitus siirtyä Top Doorslammer -ryhmän kahinoihin Terolta ostetulla Mustangilla ja alun alkajaisiksi kilpailemaan 1/8-mailin (201 metrin) kilpailumatkalla. Tässä yhteydessä Tero vinkkasi kuin ohimennen, että siirryhän Laura isompiin saappaisiin ja hommaa itsellesi tämän Mustangin kaltainen tuplaturbo-ohjus. Lauran takaa samalta listalta seuraavana löytyvä nainen on lyhyen Euroopan kiertueen vuonna 2010 tehnyt NHRA-ammattilainen Melanie Troxel sijalla 21 ajalla 6,007 sekuntia. Olihan siinä uutista kerrassaan, mutta asiat oli helpompi ymmärtää, kun samassa yhteydessä selvisivät kokonaisuuteen liittyvät kuviot. Tierpistä saavutettu kova 5,98 sekunnin aika muuten nostaa Lauran 17
HELAMARKKINAT ROMPETORI JA RASKAAN KALUSTON HELAMIITINKI Porin ravirata, Ravintie 1, Pori: Satakunnan Mobilistit, Working Class Heroes Club, rompetori Vehmas 040 022 6234, kuljetuskalusto Stenroos 045 600 1080 10.5. TAMPERE CRUISING Nuutisarankatu 35 Pirkkala (kokoontuminen klo 18, lähtö klo 19.30 – American Diner, Lielahti, Tampere 29.4. 1.5.) 11.–12.5. ROUTE 24 ROMPETORI Joenkulmantie 2, Vesivehmaa: Lehtinen 040 324 2402, vuoper@hotmail.com, Talja 040 525 6569, paimelanranch@gmail.com 18.5. CRUISING PRE-PARTY Malmin lentoasema, Helsinki: Finnish Hot Rod Association 020 743 0750, info@fhra.fi 4.5. Tietoja tulevista alan tapahtumista kannattaa lähettää osoitteeseen V8-MAGAZINE/ Tapahtumakalenteri, Hämeentie 153 C, 00560 Helsinki, tai sähköpostiosoitteella v8-toimitus@fokusmedia.fi Päivämääriin saattaa tulla muutoksia, eikä V8-Magazine vastaa tietojen paikkansapitävyydestä. KOONNUT: HANNELE HATANPÄÄ Tapahtumakalenteri Kotimaa 30.–31.3. WALKKA KEVÄT SWAP (H-D, BRITTIMP, CHOPPER) Linnaherrankuja 3, Helsinki: Walkka MC 31.3. SUURI ROMPETORI JA HARRASTEPARKKI Zoolandian p-alue, Eläintarhantie, Lieto as: Liedon Mobilistit 040 037 3737, sallatoimi@gmail.com 1.5. LC FORSSA PERINTEINEN ROMPETORI Ravirata, Pilvenmäentie 7, Forssa: Lions Club Forssa, timotuominen10@gmail.com, 050 590 9080, 050 567 5823, jaakko.arnivaara@gmail.com 5.5. HOT ROD & ROCK SHOW Tampereen Messuja Urheilukeskus: FHRA Tampereen Seutu 040 062 3276, office@fhra-tre.net, myyntipaikat 0400 730 294 21.4. klo 11): Autohistoriallinen Seura 040 031 7082, hans.brummer@autohistoriallinenseura.fi, satu.danielsson@autohistoriallinenseura.fi, ilt. SWAP MEET Äijänsuon urheilualue, Teollisuuskatu 19, Rauma: Rauman Seudun Mobilistit 044 501 0064 26.4. HELATORSTAIAJOT KESKI-UUDELLAMAALLA Nummitupa, Lopentie 1616, Vihtijärvi (lähtö alk. MIKKELIN MOBILISTIEN ROMPETORI Kasarmin kenttä, Patteristonkatu 4, Mikkeli: Mikkelin Mobilistit, Kiiski 050 521 6517, Ruuskanen 050 065 3570. WAPUN SILLIAAMIAINEN JA AJONEUVOSHOW Rantapuisto, Järvenpää: Lions Club Järvenpää / Jannet 4.5. ROCK ’N’ ROLL MEET – CRUISING, KOKOONTUMISAJO & BÄNDI-ILTA Kahvila-Ravintola Aallonmurtaja (Murtsi), Pori: Porin Musa 5.5. PERINTEISET VAPPUAJELUT Lidl p-alue (klo 11.30), Riihimäki: Riihimäen Hot Rod Association 1.5. LAKEUS VINTAGE CRUISING (NAISKULJETTAJAT) Seinäjoki (säävaraus) 5.–6.5. FJDC MAASTOAJOPÄIVÄ (MAASTOHENKILÖ-, PAKETTIAUTOT) Kulmakorpi Off Road Park, Espoo: Finnish Jeep Drivers’ Club 28.4. ROUTE 24 CRUISING Gulf Vesivehmaa, Joenkulmantie 2, Vesivehmaa (kokoontuminen klo 18.00, lähtö klo 19.00) – Asikkala: Reijo 040 086 7120, Janika 040 525 6569 21.4. klo 17–21 ja 30.3. VAPPUAJELU ABC Kajaani, Taikatie 4, Kajaani (kokoontuminen klo 11.00, lähtö klo 12.30): Kainuun Mobilistit ja kainuulaiset ajoneuvoharrastusyhdistykset 1.5. CLASSIC MOTORSHOW Lahden Urheiluja messukeskus, Salpausseläntie 7, Lahti: RLO Events, 040 847 8911, reeta.hamalainen@rloevents.fi, Laine 040 096 9550 6.5. ROD & KUSTOM SWAP Kaasutintie 17, Tattarisuo / Helsinki: Tomahawk Town CC. klo 9–10) 5.5. WAPPU CRUISING Jyväskylä 1.5. H-DCF TALVIRALLI & SWAPPI Hotelli Hiittenharju, Harjavalta: Harley-Davidson Club Finland 14.–15.4. HISTORIC RALLI – MÄNTSÄLÄ RALLI (HRT, HTRS) Mäntsälä 12.5. fhra.fi, mallien tuonti 29.3. WHRA 1ST MAY MEETING Vaasa: Wasa Hot Rod Association 1.5. TURKU AUTOSALOON Turun Messuja kongressikeskus, Messukentänkatu 9-13, Turku: 050 316 5029 21.4. GASOLINE MOTOR SHOW Seinäjoki Areena, Kirkkokatu 23, Seinäjoki: Vintage Car Club, gasolineajoneuvot@gmail.com, Mäntynen 040 061 5979 5.–6.5. RADALLE.COM ARTUKAINEN DRIFTING Artukaistentie 8, Turku: Radalle.com 5.5. 21.–22.4. VMPK:N ROMPEPÄIVÄ Teivon Ravikeskus, Tampere: Veteraanimoottoripyöräklubi Tampereen aluekerho Mansen Masinistit, Kaario 050 501 0119, olavi.kaario@kolumbus.fi 21.4. ROMPETORI S-Marketin p-alue, Säkylä: Säkylän Urheiluautoilijat, Palmen 040 526 5339, sinientipi@hotmail.com 7.4. AMERICAN CAR SHOW, TUNING CAR SHOW, MC HEAVEN & MOTORSPORT Messukeskus, Messuaukio 1, Helsinki: Finnish Hot Rod Association 020 743 0750, info@fhra.fi 31.3. KUOPION MOOTTORIPYÖRÄNÄYTTELY Kuopio-halli, Kuopio: Kuopion Moottoripyöräclubi 22.4. NOSTALGIA CAR SHOW + HARRASTEPARKKI Helsingin jäähalli, Nordenskiöldinkatu 11–13, Helsinki (paraatiajolähtö klo 18.30): 040 672 6445, info@nostalgiacarshow.com 12.–13.5. ROMPETORI Pudasjärventie 1, Puolanka: Rautiainen 050 028 2884 12.5. klo 19) 5.5. KUUKAUSICRUISING Tori, Säkylä (kokoontuminen klo 18.00, lähtö n. FJDC MAASTOAJOPÄIVÄ (MAASTOHENKILÖ-, PAKETTIAUTOT) Kulmakorpi Off Road Park, Espoo: Finnish Jeep Drivers’ Club 7.–8.4. ROMPETORI Leppihalli, Porintie 739, Orisuo: Kanteenmaan kyläyhdistys 050 313 1320 1.5. VAPAAMUOTOINEN KAIKENLAISTEN HARRASTEAJONEUVOJEN TAPAAMINEN ABC:n / S-marketin piha, Alajärvi (alk. PÄLKÄNE TT Pälkäne: Suomen Veteraanikilpamoottoripyöräkerho 6.5. PERINTEINEN ÄITIENPÄIVÄ ROMPETORI Espoon Automuseo, Bodomintie 35, Espoo: Espoon Automuseo, info@espoonautomuseo.com, 09 855 7178 13.5. KESKI-SUOMEN MOOTTORIPYÖRÄNÄYTTELY Hipposhalli, Jyväskylä: Jyväskylän Moottoriklubi 10.–11.4. 02 416 2300, trimoco@trianglemotor.com 12.5. RAUTALANKAILLAN DRIVE-IN –NÄYTTELY (HOT ROD, CUSTOM, BIKE) Rantahotelli Waltikka, Valkeakoski 9.–10.5. 28.4. HARRASTEJA KLASSIKKOAUTOJEN HUUTOKAUPPA Triangle Motor Co., Alastaron teollisuustie 13, Alastaro: Triangle Motor Co. 050 571 5266 (ennakkoilm. TAMPERE CRUISING Nuutisarankatu 35 Pirkkala (kokoontuminen klo 18, lähtö klo 19.30 – American Diner, Lielahti, Tampere 1.4. 18.45): Pyhäjärvi Cruisers 26.5. AMERICAN CAR SHOW, TUNING CAR SHOW, MC HEAVEN & MOTORSPORT Messukeskus, Messuaukio 1, Helsinki: Finnish Hot Rod Association 020 743 0750, info@fhra.fi (ennakkoilm. PARONIN POIKIEN AJOHARJOITTELU (MP) Alastaro Circuit, Jarno Saarisentie, Virttaa: Paronin Pojat VMPK:n Turun aluekerho 6.5. MUSTANG CLUBIN WAPPU CRUISING Helsinki – Porvoo, Ford Mustang Owners’ Club of Finland 1.5. KEVÄTSAWUTUS Parolan Panssarimuseo, Hattulantie 334, Parola / Hattula: Hämeen Mobilistit, Panssarikilta, Parolan Panssarimuseo 1.5. ÄIJÄLÄN RAUTALANKALAUANTAIN CRUISING Biltema, Jyväskylä (lähtö) – Äijälän seurantalo, Äijäläntie 1105, Laukaa 28.4. RETRO TRUCKS REKKAKUKOSSA Kukonkoivun Rekkakukko, Kukonkuja 1, Hollola: Perttilä 0400 967 561, Hovinen 040 551 1667 Hovinen, retro@rekkakukko.fi 5.5. TEST & TUNE Motopark Raceway, Motoparkintie 62, Virtasalmi: Finnish Hot Rod Association 020 743 0750, info@fhra.fi Pienoismallit 30.3.–1.4. ROMPETORI KÄYTETYILLE MOOTTORIPYÖRÄOSILLE JA -VARUSTEILLE Tuupakka, Vantaa: Bike World Vantaa, 020 775 7262, veli-pekka.ratinen@brandt.fi 28.4. US-PARTS EASTER SWAP Holkkitie 10, Helsinki: US-Parts Oy 30.3.–1.4. SSAH VAPPUAJELU Salorankatu, Salo (lähtö klo 13.00): Salon Seudun Ajoneuvoharrastajat 1.5. MALLISTON AUTOKISA Mallisto, Rautatienkatu 16, Lahti: Mallisto 72 V8-MAGAZINE. KOKKOLAN AMERICAN CAR SHOW Urheilutalon maapohjahalli, Kokkola: American Car Drivers of Kokkola, Eero 050 558 8101 21.–22.4. AMERICAN CAR SHOW OULU Ouluhalli, Oulu: ACC Oulu, acc.oulu@gmail.com 13.5. KALAJOEN VARTTIMAILIN TESTIPÄIVÄ Lentokenttä, Kalajoki 28.4. VW & VINTAGE ROMPETORI Espoon Automuseo, Bodomintie 35, Espoo: Kaitsu 040 511 3505, Tomi 044 507 7728, Sebu 050 051 4033 9.5. VAPPU-CRUISING HARRATEAJONEUVOILLE Ravintola Lokki, Jalkarannantie 19, Lahti (kokoontuminen klo 18.00, lähtö klo 19.00) – Ace Corner, Lahti 1.5. KOSKENKORVAN ROMPETORI Jari Mäki Oy:n p-alue, Lasipajantie 5, Koskenkorva: Jari Mäki Oy, Mäki 040 065 4888, Koivuluoma 040 586 1244, Hirsimäki 040 066 2907 5.5. KEVÄTSWAPPI Sähköaseman piha, Vanha Hämeenlinnantie 21, Hattula / Porvoo: Custom Car Club Porvoo, Ekstam 050 464 2845, cccporvoo@gmail.com 21.4
Vårmarknad, Holmsjö, Ruotsi 28.4. YLISTARON HARRASTEAJONEUVOTAPAHTUMA JA ROMPETORI Könnintie 125, Ylistaro as: Ajoneuvoharrastelijat, Antti 040 513 1763, antti.alanko@netikka.fi, Pasi 040 574 8853, pasi.si@suomi24.fi, Jukka 040 538 0714 26.5. Lincoln Meet vårmønstringen, Lyngdal, Norja 21.4. Springfest Car & Truck Show, Lompoc, Kalifornia 21.4. Helsinki (Kauppatori) 4.5., 1.6. Strängnäs Hojmarknad, Strängnäs, Ruotsi 28.4. 209 Rustbuckets Spring Fever Car Show, Keyes, Kalifornia 14.4. LINTTA MEET Leirintäalue Camping Nyyssänniemi, Nyyssänniementie 10, Keuruu: Atmosphere CC Destroyers 1.–3.6. Bakersfield International Brass Swap Meet, Bakersfield, Kalifornia 13.–14.4. NHRA Four-Wide Nationals, Concord, Pohjois-Carolina 27.–29.4. ROUTE 24 CRUISING Gulf Vesivehmaa, Joenkulmantie 2, Vesivehmaa (kokoontuminen klo 18.00, lähtö klo 19.00) – Asikkala: Reijo 040 086 7120, Janika 040 525 6569 19.5. Power Vårmarknad, Lidköping, Ruotsi 14.4. FHRA DRAG RACE (SM) Motopark Raceway, Motoparkintie 62, Virtasalmi: Finnish Hot Rod Association 020 743 0750, info@fhra.fi 19.5. FMOC SLALOM CUP 1 Kangasala: Ford Mustang Owners’ Club of Finland 19.5. DAK vårmarknad, Falun, Ruotsi 7.4. KATUAUTOTAPAHTUMA Lahti-Vesivehmaan lentokenttä, Lentotie 105, Vesivehmaa: Finnish Hot Rod Association, 020 743 0750, info@fhra.fi 26.5. SpingFest Car and Motorcycle Show, West Hill, Kalifornia 14.–15.4. Palm Springs Elks Car & Bike Show, Cathedral City, Kalifornia 8.4. AutoCon Automotive Utopia, Los Angeles, Kalifornia 22.4. Aars Stumbemarked, Aars, Tanska 21.4. KIIHDYTYSPÄIVÄ / STREET OUTLAWS RACE Lentokenttä, Pudasjärvi: Taivalkosken moottorikerho, Teppo 045 138 696 19.5. NASCAR, Bristol, Tennessee 18.–22.4. WHRA ROAD CRUISING Vaasa 19.–20.5. Veteranmarknad, Charlottenberg, Ruotsi 21.4. TOUKOTAIWAL-AJO (YLI 25 V. Fordträff, Tibro, Ruotsi 21.4. HARRASTEAJONEVOT) Täiköntori, Kemi (kokoontuminen klo 9.00, lähtö klo 11.00) – Liakan Nuorisoseura – Unionin baari / Motelli Käpylä: Lounais-Lapin Euroautoilijat, Hookana 044 292 2014 19.–20.5. Donk Contest, Austin, Teksas 1.4. Sumter Swap Meet, Bushnell, Florida 6.–8.4. CMI Spring Jam Drags & Car Show, Sacramento, Kalifornia 29.4. Viva Las Vegas, Las Vegas, Nevada 20.–22.4. The XX Heartbeat Happening, Valley Center, Kalifornia 25.–29.4. Kajaani 7.4., 5.5., 2.6. TAMPERE CRUISING Nuutisarankatu 35 Pirkkala (kokoontuminen klo 18, lähtö klo 19.30 – American Diner, Lielahti, Tampere 26.–27.5. Viksta veteranmarknad, Björklinge, Ruotsi 28.4. SALON MAISEMACRUISING Tori, Horninkatu, Salo (kokoontuminen klo 15.45, lähtö klo 17.15–17.30) – Kasvihuoneilmiö – Sammatti – Suomusjärvi – Muurla – Maran Klubi, Salo: Cruising § Rock ’n’ Roll Club, mia@crrc.fi 19.5. PRE-Cruising Meet Hansen Racing, Spånga / Tukholma, Ruotsi 28.4. 29.5. Barrett-Jackson Car Auction, Palm Beach, Florida 14.4. Pori (ABC Tikkula) 6.4., 4.5., 1.6. Denso Spark Plugs NHRA Nationals, Las Vegas, Nevada 6.–8.4. Slim’s Rod & Kustom Invitational, Whippany, New Jersey V8-MAGAZINE 73. HISTORIC RACE CUP Kemoran moottorirata, Kemorantie 161, Veteli: Historic Race Finland 27.5. VATAJAN ROMPETORI Vatajantie 69, Sastamala: Lantulan seudun kyläyhdistys 050 402 2370, Harsu 040 865 0127, riikkaharsu@gmail.com 26.5. Southeast Street Rod Nationals, Tampa, Florida 5.–7.4. Road Atlanta Grand Prix, Braselton, Georgia 30.–31.3. CRUISING PRE-PARTY Malmin lentoasema, Helsinki: Finnish Hot Rod Association 020 743 0750, info@fhra.fi 1.6. Stumpemarked, Herning, Tanska 7.4. Lincoln treff, Sandnes, Norja Pohjois-Amerikka 29.–31.3. KUUKAUSICRUISING Tori, Säkylä (kokoontuminen klo 18.00, lähtö n. La Jolla Concours d’Elegance, La Jolla, Kalifornia 8.4. NASCAR, Fort Worth, Teksas 12.–14.4. klo 19) 1.–3.6. So-Cal Cycle Swap Meet, Long Beach, Kalifornia 22.4. VAPAAMUOTOINEN KAIKENLAISTEN HARRASTEAJONEUVOJEN TAPAAMINEN ABC:n / S-marketin piha, Alajärvi (alk. 18.45): Pyhäjärvi Cruisers 25.-27.5. POHJANMAAMEETING (VAN, TRUCK) Simpsiö: VAiN Häjyyt 26.5. Meguiars Del Mar Nationals, Del Mar, Kalifornia 7.4. mennessä) 26.5. 19.5. Pacific Coast Dream Machines Show, Half Moon Bay, Kalifornia 29.4. SISU CLASSIC RACE NORDIC CHAMPIONSHIP / OPEN CUP (VETERAANIKILPAMP) Botniaring, Kauhajoentie 688, Jurva: Suomen Veteraanikilpamoottoripyöräkerho 24.5. Southwest Street Rod Nationals, Oklahoma City, Oklahoma 12.–15.4. Carmichael Elks Classic Car Show & Swap Meet, Carmichael, Kalifornia 28.4. Chili Cook-Off and Classic Car Show, Thousand Oaks, Kalifornia 29.4. Nummela (Prisma) 14.4., 12.5. Malibu Car & Coffee Car Meet, Malibu, Kalifornia 8.4. Mosten Spring Race, Ørsted, Tanska 1.5. ROMPETORI – PERÄKONTTIKIRPPUTORI A-Katsastuksen p-alue, Varistie 8, Kajaani: Kainuun Mobilistit, posti@kainuunmobilistit.fi, Asikainen 044 587 0911, Huotari 050 596 3232, Huovinen 040 728 4745 19.5. Mecum Auction, Houston, Teksas 6.–8.4. Cruisingit Espoo 13.4., 11.5. KUPITTAAN HARRASTEAJONEUVOILTA Kupittaan kentän p-alue, Blombergin aukio, Turku: Turun Seudun Mobilistit 30.5. Bilsports Performance & Custom Motorshow, Jönköping, Ruotsi 2.4. Veteranmarknad, Sundsvall, Ruotsi 30.3.–2.4. Veteranmarknad, Gävle, Ruotsi 7.4. Charity Car Show All GM Beach Classic, Redondo Beach, Kalifornia 24.4. KOUVOLA SWAP & MEET + POLKUAUTOJEN KOKOONTUMINEN Ravirata, Kouvola (Cruising klo 16.00 ravirata – Mökki-Kahvio, Elimäki): FHRA Kouvola Club, toimisto@fhrakouvola.fi, 045 657 6818 27.5. MOPOTSHOW & SWAP VANHA MEIJERI, KIRJURINTIE 10, JOROINEN 19.5. SSAH PERNIÖ KRUISINKI Virtasenkauppa, Salo (lähtö klo 18.00) – Kalliolaakson linna: Salon Seudun Ajoneuvoharrastajat 1.6. Goodguys North Carolina Nationals, Raleigh, Pohjois-Carolina 27.–29.4. MUSEOIDEN YÖ Mobilia autoja tiealan valtakunnallinen erikoismuseo, Kustaa Kolmannen tie 75, Kangasala 19.5. Vantaa (Heureka) 20.4., 18.5. Pomona Classic Car Show, Pomona, Kalifornia 15.4. FJDC MAASTOAJOPÄIVÄ (MAASTOHENKILÖ-, PAKETTIAUTOT) Kulmakorpi Off Road Park, Espoo: Finnish Jeep Drivers’ Club 19.5. Big Barn Classic Car Show, Menifee, Kalifornia 29.4. NHRA Spring Nationals, Baytown, Teksas 21.5. Raasepori (Karjaan ABC) 6.4., 4.5., 1.6. NASCAR, Richmond, Virginia 21.4. The Big Country Swap Meet, Abilene, Teksas 31.3. ROMPETORI JA OLD ROCKERS MC HÄME –KOKOONTUMISAJO Camping Nyyssänniemi, Nyyssänniementie 10, Keuruu: Camping Nyyssänniemi, Ässämäki 040 073 3656, paavo.assamaki@elpa.fi, Salo 040 580 6350, jonna@nyyssanniemi.fi 26.5. Fordträff PG Larsson Bildelar, Tibro, Ruotsi 21.4. Veteranbilsmarknad, Köping, Ruotsi 7.4. Porvoo (Kuninkaanportti Vepsäläinen) 28.4., 26.5. Malibu Cars & Coffee, Malibu, Kalifornia 22.4. Southern California Historix Sports Car Festival, Fontana, Kalifornia 28.4. PÄIJÄT-HÄMEEN ROMPEMARKKINAT Jokimaan ravirata, Lahti: Päijät-Hämeen Mobilistit (ei paikkavarauksia), Vähälä 040 555 9265, Klemola 050 055 1449 19.–20.5. Hyrylä (Tuusulan Burger King) 7.4., 5.5., 2.6. KATUAUTOTAPAHTUMA Malmin lentokenttä, Helsinki: Finnish Hot Rod Association, 020 743 0750, info@fhra.fi Muut Pohjoismaat 30.3. Vantaa (Rekola) 30.3., 27.4., 25.5. Lahti (Ace Corner) 14.4., 30.4., 12.5., 9.6. ROMPETORI Testiradantie 59, Nokia: Nokian urheiliautoilijat, Kallio 040 503 2287, ptt.kallio@elisanet.fi 19.5. Cool Cruise, LaVerne, Kalifornia 14.4. Goodguys Del Mar Nationals, Del Mar, Kalifornia 6.–8.4. Seinäjoki (McDonalds/Citymarket) 13.4., 11.5., 8.6. Kerava 13.4., 11.5., 8.6. ISO LÄNSI-UUSIMAA CRUISING Länsi-Uusimaa 26.5. WEST COAST STREET CUP Lentokenttä, Lentoasemantie 1, Pori: Bear City Cruisers 26.5. Bollnäs Motorrevy, Bollnäs, Ruotsi 26.8. LAHTI HELA RIDE-IN BIKE SHOW (BAGGER, BOBBER, CHOPPER, CUSTOM, STREETFIGHTER) JA AMERICAN CARS KUTSUKILPAILU Lahden Matkustajasatama, Lahti: Sabre Mc, info@topal.fi (jenkkiautoilmoittautumiset 30.4. Kosta Classic – marknad & bilutställning, Kosta, Ruotsi 28.4. Slim’s Rod & Kustom Invitational, Whippany, New Jersey 29.4. alkaen klo 16.00 – 21.00). KUNINKAANTIEAJO Sirius Sport Resort, Pyhtää (lähtö) – Arboretum Mustila, Elimäki: Kymen Automobiilikerho, Peri 040 716 7659 (ennakkoilm. Lone Star Round Up, Austin, Teksas 6.–8.4. Kool April Nites Car Show, Sacramento, Kalifornia 27.–29.4. Hjulmarknad, Borgholm, Ruotsi 28.4. AACA All-American Heritage Picnic & Car Show, Odessa, Florida 7.–8.4. TEMMEKSEN KEVÄTMARKKINAT JA ROMPETORI (TEEMA MOOTTORIPYÖRÄT) Temmes: Honka 040 088 4134 19.5. Spring Carlisle, Carlisle, Pennsylvania 19.–22.4. Degeberga Veteranmarknad, Degeberga, Ruotsi 21.–22.4. RADALLE.COM RATAPÄIVÄ & TIME ATTACK Ahveniston moottorirata, Poltinahontie 47, Hämeenlinna: Radalle.com 19.5. AMA ROMPETORI JA HARRASTEAJONEUVOPARKKI Auran Nuortentalo, Kirkkotie / Vt 9, Aura: Auranmaan mopedija ajoneuvoharrastajat, myyntipaikat 044 255 8822 (1.3. NSRA Western Street Rod Nationals, Bakersfield, Kalifornia 27.–29.4. NSRA Southeast Street Rod Nationals, Tampa, Kalifornia 6.–8.4. BACKWOODS CRUISING Kajaanin Kauppapuisto, Kajaani: Backwoods Custom 19.5. NASCAR, Talladega, Alabama 29.4. Mopar Spring Fling, Van Nuys, Kalifornia 15.4. 30.4) 26.5. Start-N-Summer Rod Run, Kingsburg, Kalifornia 28.4. WANHAT VEKOTTIMET JA ROMPETORI Airakselantie 594, Airaksela: Airakselan Yritys, Koivisto 044 013 8877, kimmo.koivisto@luukku.com, Haatainen 050 369 7589 19.5. POROHOLMA BEACH PARTY (VW) Poroholma, Rauma: Suomen Volkkariyhdistys 2.6
040 554 4358 Helsinki. Suht. Pulttijako 5 x 4,75. 8,2m pitkä. Etupenkeissä ollut päälliset koko historian ajan eli istuu hienosti uusiin takarivistöihin. Kaikki tuontiinkin liittyvät paperit tallessa, kuten muukin autoon liittyvä. Ajettu noin 160 000 km. 6,2 Diesel + automaatti. Autolla ajettu 80 000. autoharri@hotmail.com. GMC pickup, Suburban 15" kapselit, siistit. MYYDÄÄN OSAT JA TARVIKKEET Chevyn 14" kromivanteet. Chevrolet Caprice Classic, 1988 valmistettu, 1989 käyttöönotettu. Kuvaa ei palauteta. V8-MARKETIN YHTEYSTIEDOT Postiosoite V8-Market/V8-Magazine, Hämeentie 153 C, 00560 Helsinki Sähköposti v8-market@fokusmedia.fi KAUPALLISET ILMOITUKSET: Hansanova Oy, puh. Ilmoitus julkaistaan seuraavaksi ilmestyvässä lehdessä, mutta jos se ei siihen ehtinyt tai mahtunut, laitamme sen automaattisesti sitä seuraavaan numeroon. AMERIKAN autot, 4X4 Pick upit, moottoripyörät, varaosat, tuning, erikoisvanteet. Merkitse myös osasto, jossa toivot sen julkaistavaksi. Hinta yhteensä 30 €. Auto on ensimmäiseltä omistajalta, joka itse haki ja osti auton uutena Jenkeistä. Rekisteröity kuudelle. Ei eläimiä. Haynes tai vastaava. ja 3. Ei tupakoitu. 0400 704 211 Helsinki. Merkitse kuvan taakse ilmoituksessa oleva nimi ja puhelinnumero. Jääkaappi, pakastekaappi, hella, uuni, suihku, ulkosuihku, pieni kylpyamme. Yhden ilmoituksen maksimimerkkimäärä on 1000. 5 makuupaikkaa. V8-MARKET MYYDÄÄN GM Chevrolet Southwind 1983. Tilaa on varattu AINOASTAAN YKSITYISHENKILÖIDEN ilmoituksille. WWW.BENZBOY.COM EXPORT USA Jo 15 vuoden kokemuksella Konttikuljetukset, lentorahdit ym. En ole aina auton luona. H. Hyvät eturenkaat, etujarruletku, etujarrusylinterit, jarrupääsylinteri. Muista suuntanumero puhelinnumeroon ja kännykkänumeroissa mainitse paikkakunta. Kone ja laatikko tehtaan jäljiltä. Rekisteröity pakuksi eli aikoinaan säästetty autoveroissa, alkuperäiset käyttämättömät 2. siisti, toimiva laite. 044 957 6693 Kouvola. 200 €. OSTETAAN OSAT JA TARVIKKEET Chrysler 2d New Yorker hartop 1969 malliin takalasin kromilistat ja sisälle takalasin hattuhylly ja pystyetupilarin sisäverhoilu. C-kortti. Ei tekstiviestejä. 040 837 0655. 050 501 0621 Vantaa. MYYDÄÄN MUUT Opel Corsa 1.4 1990. 050 590 2471 Pori. Ei vaihtoa. Puhelimitse emme vastaanota ilmoituksia. Hienossa kunnossa. TEE ILMOITUS Lähetä ilmoitus kirjallisena tikkukirjaimin tai koneella kirjoitettuna. Hinta 7000 €. H. Ei entinen vuokraauto. Dodge 14" siistit pölykapselit. 1990. Hinta 11 500 €. Hinta 500 €. Tekniikka toimii 100 %:sti. rivin penkit löytyvät, kun tuon saa muutettua halvalla henkilöautoksi ja museorekisteröityäkin. Chrysler 300 17" pölykapselit, siistit, ehjät. Lincoln Continental Mark IV Coupe 1974 omistajan käsikirja ja korjausopas. ILMOITUKSEN KUVA Kuvia julkaistaan mahdollisuuksien mukaan 1 kuva/ilmoitus. Tekniikka 5.0 bensa. 044 088 7863 Tampere. 044 957 6693 Kouvola. Sovi näytöstä. EBAY Osta suoraan ilman välikäsiä! Tapani Iivanainen Usan suunta +1561 632-5154 Seija Iivanainen ’’ +1561 632-5153 Office ’’ 1 803 796 5183 E-mail benzboy@benzboy.com 74 V8-MAGAZINE. Juuri kats. 050 501 0621 Vantaa. Hinta 100 €. (09) 670 375, 0400 442 616 ILMOITUSOHJEET Ilmaisella V8-MARKET-palstalla lukijamme voivat myydä ja ostaa kaikkea harrastukseen liittyvää. Sähköpostitse liitteenä lähetettävän kuvan tulee olla JPG-muodossa, leveydeltään vähintään 6 cm ja resoluutioltaan 300 dpi. Repsikan puoli kävisi myös, saman ikäisen New Portin osat myös. Iso markiisi oikealla puolella. Hinta 100 €/sarja. Pontiac Firebird 5.0 V8+autom. Aito tilava USA asuntoauto. Sähköpostissa kirjoita ilmoitusteksti viestikenttään ja aiheeksi sen osaston nimi. 5800 €
Tähän yksilöön on taiteiltu feikkiä patina ruostetta. Kentuckyn Louisvillessa järjestetyissä Street Rod Natikoissa Billy F Gibbons näki auton ja ylipuhui Kirbyn myymään sen. Hän jopa ajaa kuten Earnhardt aikoinaan, sillä hän työnsi johtaneen kuljettajan radalta voittaakseen kilpailun.. Autoja valmistettiin aikoinaan reilut 10 000, ja suurin osa niistä varustettiin 215-hevosvoimaisella 389-kuutiotuumaisella moottorilla, joka tarjosi tehoistaan huolimatta paljon käyttökelpoista vääntöä. Kuvassa hän keskustelee Tommy Ivon kanssa, joka myös ajoi kilpaa lajin alkuaikoina. Tin-Top Ford Ford valmisti aikoinaan retractable-katolla varustettuja full size -autoja, kuten Ford Fairlane Skyliner 1957 ja 1958, sekä 1959 Fairlane/Galaxie 500:sia. Kun vastaan tulee yksilö, jossa on surffilauta katolla, on autoon tutustuttava tarkemmin. Tämä malli kantaa nimeä Catalina Safari, ja kyseessä on varsinainen perhevankkuri, sillä siitä löytyy istumapaikkoja peräti yhdeksälle henkilölle. Hän ajaa edelleen, vaikka silmälääkäri on todennut hänen sokeutuvan, jos hän jatkaisi ajamista Top Fuel Dragstereilla. Nykyään molemmat ajavat Nascarin Top-luokassa ja Austin voitti ensimmäisen kisansa tämän vuoden Daytona 500:sessa. Seitsemän sekunnin ajat yli 180 mailin loppunopeudella ovat vaikuttavia lukemia hänen iässään. Auton alustaa on madallettu tuntuvasti, siinä on kahdeksan tuumainen perä ja voimanlähteenä 8BA lättäpää viisipykäläisen S10-vaihteiston kera. Billyn rottarodi V8-MAGAZINE 75 Surf-Wagon 60-luvun alkupuolen kookkaisiin Pontiacin wagoneihin ei törmää joka päivä edes Kaliforniassa. Poikien nimet ovat Austin ja Dy Tillon, jotka nähtiin alusta alkaen superhemmoteltuina nuorina, jotka saivat kaiken valmiina. Jimmy tiimeineen rakentaa Orangessa Kaliforniassa sijaitsevalla pajallaan kaikenlaisia autoja VW busseista tehokkaisiin katuautoihin, mutta rodit ovat luonnollisesti suosikkeja. Big Daddy ei tyydy tähän, vaan hän haluaa olla ensimmäinen, joka ajaa sähkömoottorisella dragsterilla yli 200 mailin loppunopeuden. ”Big Daddy” Don Garlits Big Daddy on ollut suuri nimi drag racingissa 50-luvulta lähtien. Syynä ovat jopa neljän G:n voimalla tapahtuvat jarruvarjopysähdykset, jotka vahingoittavat silmiä, ja muutamat kuljettajat ovat lopettaneet jopa uransa sen takia. Voitossa kiinni uudestaan Kun Dale Earnhardt menehtyi Daytonassa vuonna 2001, päätti teamin omistaja Richard Childress jäädyttää kilpailunumeron 3 autoissaan kunnioittaakseen kuljettajansa muistoa. Circle City Hot Rods Jo pitkään toiminut Jimmy Whiten Circle City Hot Rods on rakentanut vuosien aikana lukuisia siistejä rodeja ja kustomeita. Fullertonissa Kaliforniassa asuva Rudy Rodriguez rakensi aikoinaan ensimmäisen madalletun 30-luvun Ford pickupin, ja tuli luoneeksi samalla trendin. Monet ihmiset halusivat täysikokoisen auton tavaratilaan piilotetulla kovalla katolla. Tämän '36 Ford pikkiksen on rakentanut Kirby Stafford. Autoja valmistettiin kaikkiaan lähes 50 000 ja useat niistä ovat yhä liikenteessä, kiitos keräilijöiden ja heidän entisöintityönsä. Viimeisin pajalta valmistunut kuuluisa auto on Eddie Dye roadster, joka osallistui Americas Most Beautiful Roadster -kilpailuun Grand National Roadster Show’ssa tammikuussa. Mutta vaikka kyseessä on kookas auto, vie katto suurimman osan tavaratilasta. Garlits on nykyään yli 80-vuotias, mistä huolimatta hän ajaa sähkömoottoridragsterilla, joka pitää hallussaan kilpurityypin ennätystä. Jenkkikirjeenvaihtajamme Bo Bertilsson kokosi viimeisimmät kuulumiset Atlantin takaa. ”Se taisi olla surffilauta, mihin hän kiinnitti autossa ensimmäisenä huomion”, toteaa Kirby. Pian hän kuitenkin löysi kaksi nuorta kuljettajaehdokasta, jotka hän halusi tiimiinsä. Nascarin huipulle pääseminen on pitkä tie, mutta Childressin kaltainen iso teami avittaa sitä tuntuvasti
Pienoismallin rakentajaa ei voi yleensä syyttää historian tarkoituksellisesta uudelleenkirjoittamisesta. Jos jostain löytyy neliovinen Hemi-Satellite, niin heti herää kysymys onko kyseessä aito tehtaan tekemä harvinaisuus vai itse jälkikäteen tehty yksilö, jota saatettaisiin kutsua jopa väärennökseksi. Plymouth Satellite 4 d Sedan Hemi 1968 Plymouth Satellite neliovinen sedan ja hemi. Kaikki mitä mallari tuottaa on aina what if -kategoriaan kuuluvaa. TEKSTI JA KUVAT JUHA AIRIO N I I N TE H DÄÄN Jos ei ole, Osa 1. Pohdiskelu jatkuu. Auto, joka olisi periaatteessa ollut esitteen perusteella dealerilta tilattavissa näine varusteineen ja siten myös pienoismallina realistinen. Korimallin muuttaminen sisälsi katon takaosan uudelleenrakentamisen, ovien määrän lisäämisen, istuinten muuttamisen sekä uudet sisustuksen sivuverhoilut. Tekniikka päivitettiin Hemiksi muiden rakennussarjojen osia soveltaen ja malliin tehtiin rakentelun edetessä epälukuinen määrä muutosten aiheuttamia pienempiä lisätöitä, mm. Vaikka pienoismalli on todellinen olemassa oleva esine, se on samalla tulkinta täysikokoisesta todellisuudesta, eikä dokumentoitua esikuvaa näinollen välttämättä tarvitse olla olemassa. Toista sarjaa muokkaamalla Koska neliovisia 1:25 Satelliteja ei löydy rakennussarjafirmojen valikoimista, projektiin kuului sellaisen muokkaaminen lähimmästä mahdollisesta, AMT:n 1968 Plymouth Roadrunner hardtopista, jolloin hankaliin maskin, puskureiden, takavalojen ja vastaavien osien muuttamiseen ei ollut tarvetta. Asiasta pitävät huolen tekniset rajoitteet kuten osien materiaalivahvuudet, mutta myös luotettavan lähdeaineiston ristiriitaisuus. Loogisinta olisi rakentaa kiihdytyskäyttöön soveltuva mallisarjan halvin ja kevein (kaksiovinen) sedan, mutta nyt haluttiin toteuttaa asia hieman toisin, eli tähtäimenä oli mahdollisimman hyvin varusteltu (Hemin lisäksi ilmastointi, Magnum 500 -vanteet, punasivurenkaat, värilasit, vinyylikatto, jne.) neliovinen 1968 mid size Mopar, ja luonnollisin valinta malliksi oli siten Satellite. Malli ei ole syvällinen kannanotto siihen onko tällainen korimalli/varuste/tekniikkakombinaatio todellisuudessa mennyt joskus ensin dealerilta ja myöhemmin tehtaaltakin läpi. listoituksen muutokset. Kun kerran on mahdollista rakentaa pienoismalli kuvitteellisesta street machinesta, rodista tai kustomista, niin ei voi olla mahdoton ajatus rakentaa muskeliaikakauden neliovinen Hemi-Mopar, riippumatta siitä onko tehtaan liukuhihnalta koskaan sellaista rullannut. 76 V8-MAGAZINE M uskeliautojen maailma on ihmeellinen. Runsaan lisävarustelun toteuttaminen yhdistettynä yleiseen lisädetaljointiin kuului myös oleellisena osana projektiin. Täysin todenmukaista pienoismallia on äärimmäisen vaikea rakentaa. Vihkosessa luetellaan erilaiset varusteet ynnä tekniikka eri malleihin, eikä ainakaan toimituksen kappaleesta löydy mainintaa, etteikö Hemiä olisi saanut myös nelioviseen tolppamalliin. Onko asiasta olemassa virallisesti vahvistettua tietoa. Jos, niin mitkä olivat vuosimallit ja valmistusmäärät. Kiintoisa yhdistelmä, jos ei muuten, niin väittelyn lähtökohdaksi. Asiaa voi lähestyä vuoden 1968 mid size Plymouthien alkuperäisesitteen pohjalta. Valmistettiinko sellaisia. Muidenkaan yhdistelmien suhteen esite ei aseta juuri rajoitteita
Vanhan liiton rakentajat vannovat kuvan tuotemerkkeihin, markkinoilla on uudempiakin. Muototarkkuudeltaan parempi lähtökohta projektille olisi luultavasti Johanin 1969 Roadrunner, mutta sellaisen hankkiminen leikeltäväksi sisältäisi runsaasti projektiin suoranaisesti liittymättömiä lisähaasteita. Työt pysähtyvät nyt tähän, eivät kuitenkaan lopullisesti. Satelliten konepellin keskiosan syvennys toteutettiin kaivertamalla, käyttäen teippiä veitsen ohjaimena. Hattuhylly sovitettiin Satelliten takaikkunan muotoon. Osa kojelaudasta maskeerattiin pohjamaalausten ajaksi, jotteivat detaljit katoaisi. Loput toimenpiteet sekä valmis neliovinen Hemi-Satellite esitellään seuraavassa numerossa.. Kiinteiksi valetut ikkunankammet poistettiin, minkä jälkeen verhoilukuvioinnit ja kyynärnojat muokattiin nelioviseen soveliaiksi. Takapenkin istuinosa irrotettiin ja sitä jatkettiin vaakatasossa. Maalipinta käsiteltiin ensin kiillotuslapuilla ja viimeisteltiin vahalla. Listojen täytyy osua kohdilleen takavalojen kanssa, joten rajat hahmoteltiin luukkuun ennen liimausta. Jos nyt esillä olevan mallin korimuodoissa näyttäisi olevan jotain AMT:n sarjan mahdollisista virheistä periytyvää ongelmaa, ei hartsikoriakaan kannattane hankkia, koska nyt rakennettava malli toimi aikoinaan sen masterina. Roadrunnerin konepellin sieraimet poistettiin, alueet täytettiin, kitattiin ja tasoitettiin. Pienoispalstalla on aiemmin ollut esillä 1950-lukulaisen kaksiovisen Moparin muuttaminen nelioviseksi suomiautoksi, joten pelkät ovimäärän muutokseen liittyvät asiat eivät ole nyt päävalokeilassa. Kaksiovisen Roadrunnerin takaikkunan alue ei edes muistuta neliovista Satellitea, joten takapilareiden alue, takaikkunan kehys ja katon takaosa rakennettiin käytännössä kokonaan uusiksi paksusta muovilevystä ja kitistä. Kojelaudan yläosan liian lyhyttä lippaa jatkettiin – rakennussarjan virhe, eikä liity muutostyöhön. Se lisättiin ennen maalausta. Vaikka edullinen tolppamalli onkin, Satellitessa on kromilista kyljen yläreunassa. Konepellin alapinnan scoopin raja täytettiin venytetyllä valutangolla. Hahmoteltu takaoven raja auttaa näkemään mittasuhteet paremmin ennen katon muodon lopullista hienosäätöä. Alustalevy ja valitut voimalinjan komponentit otettiin paremmin detaljoidusta Revellogramin '68 Chargerista. Kaikki logot ja tekstit hiottiin korista pois, osa siksi, että ne ovat Roadrunnerissa erilaiset ja osa siksi, että maalaus ja kiillotus helpottuisivat. V8-MAGAZINE 77 . Satelliten sisustus on kaksiovista serkkuaan pitempi, joten ovirajan täyttämisen jälkeen puuttuvat alueet lisättiin styreenilevystä. Koska vinyylikatto toteutettaisiin maalaamalla, lisättiin sen saumat jo nyt styreenisuiroista, jotka hiottiin mittakaavaan. Ovien rajojen kaivertamisen jälkeen lisättiin sekä keskiettä tuuletusruutujen pilarit styreenisuiroista. Vaikka syvennys on vain alapinnalla, tulee alue maalausvaiheessa helposti näkyviin, kun maalin ohennin reagoi ohuen muovin kanssa. Roadrunnerista puuttuu Satelliten takavaloja yhdistävä listoitus, joka rakennettiin muovitangosta. Roadrunnerin kattopelti irrotettiin ikkunankehyksiä myöten ja korvattiin paksulla styreenilevyllä joka kitattiin ja hiottiin oikeaan muotoon. Kun karkeimmat kuprut oli tasoitettu ja kori pohjamaalattu, lisättiin hienorakenne: pisaralistat sekä vinyylikaton rajauslista takapilareihin. Kori oli valmis sisustuksen sovitusta ja maalausta varten. Lopuksi kaiverrettiin uudet ovirajat ja lisättiin keskipilari. Markkinoilla on 1968 Belvederen neliovinen hartsikori, jota on saanut Star Modelsilta USA:sta
TEKSTI JA KUVAT MIKKO ISOKANGAS 78 V8-MAGAZINE. Harley-Davidson FLH 1969 ”Mr Weird” Joskus on hyvä unohtaa aidantakainen vihreämpi ruoho ja keskittyä kasvattamaan sitä, mitä omalla puolella on
”Mr Weird” Jussi on kehittänyt Mr Weirdiä matkanteko mielessään, estetiikkaa unohtamatta. Alkuperäisvarustukseen kuuluvan startin piti mahtua paikallensa. V8-MAGAZINE 79. Kaiken grafiikan taiteili Pekka Mannermaa, Jussin luottostraippaaja pyörän vaihtuneissa versioissa. Hoijakan pää on entinen kiukaanpesän luukun kahva. Öljysäiliö on Panheadin tankista matalammaksi muokattu
V uosi 1969 oli Harley-Davidsonin historiassa kahdella tapaa merkittävä. Heille eivät kelpaa edes vuonna 1981 tapahtuneen takaisinoston jälkeen valmistetut tuotteet, sillä siinä keikauksessa oli mukana muitakin sijoittajia kuin alkuperäisten sukujen jäseniä. Öljyfiltterissä on tyylikäs kuori, joka tosin hankaloittaa filsun vaihtamista. Vaikka merkittävää vuosikertaa olikin, ei pyörä ollut niin kokonainen ”kuusysi”, että sen pilkkominen olisi harmittanut. Saatamme kuvitella moottoriin kertyneen olemassaolonsa aikana vielä tuosta moninkertaisen määrän, mailejakin. Samoin vuosi oli viimeinen, kun H-D:n Big Twin -moottori oli mallia generator-Shovelhead, eli varustettu tasavirtalaturilla. Taka-akselin kiinnikkeet ovat VT:n omaa tuotantoa ja emäputken tienoon muutokset Vesan, Timon ja omistajan yhteistä näkemystä. Muuttuva kuosi Jussi Vengasaho hankki virstanpylväsvuotisen pyöränsä vuonna 2004. Mitat säädettiin siten, että kuusitoista tuumaa alkuperäistä pitempi Springer-keula sekä toimisi kombinaatiossa hyvin että näyttäisi siltä. Tämän ymmärtäen ja hyväksyen Jussi teki kaupat. Sittemmin pata on palvellut moitteetta. Kaikkia asioita voi tarkastella kahdesta näkökulmasta, kuten Pythagoras jo aikanaan totesi. Tämän kellon lahjoitti Jussin ämseetoiseen-kerhokaveri Jari Jokinen. Ajoneuvossa tulee olla äänimerkinantolaite, sanotaan laissa laveasti. Vaihtelu virkistää, sanotaan, ja niin alkoi Jussin tehdä mieli chopperia. Tammikuussa toteutuneen yrityskaupan johdosta perheyhtiöstä tuli osa AMF-konsernia (American Machine and Foundry). Kerran Jussi on sen rengastanut ja silloin tällöin vaihdellut mekaanisten venttiilinnostimien rullia. Päällisin puolen siistin pyörän sisäisestä kunnosta ei ollut siis varmaa tietoa. On niitäkin, joiden mielestä vuonna 1968 valmistetut Harleyt ovat viimeiset aidot. Jostain on tingittävä. Turkulaisena Jussin oli helppo suunnata Lietoon, VTCyclen verstaalle neuvottelemaan rungon muuttamisesta jäykkäperäiseksi ja korkeakeulaiseksi. Ajettu on paljon, omistajan arvion mukaan noin 80 000 kilometriä. Moottori kesti sen vuoden ja tuli remontoiduksi Bonkers MC:n Pete Lukkosen avittamana. Silloin jousiperäinen pyörä isoilla lokkareilla ja nahkalaukuilla palveli parissakin värissä aina vuoteen 2009 saakka. Laitetta pyöritti hammasrattaisto, joka oli sekä monimutkainen että mekaanisilta ääniltään voimakas. Päinvastoin kuin perinteisessä sijoittelussa, matkustusmukavuus ei ole säkistä riippuvaine 80 V8-MAGAZINE. Hämeenlinnalaisen H-Sunrisen rehellinen myyjä lupasi sen moottorin kestävän joko viikon taikka vuoden. Kun vuoden 2009 markkinat eivät vetäneet riittävän nopeasti, eli pyörä mennyt kaupaksi, päätti hän tehdä chopperinsa siitä. Äyräksen veljekset Vesa (V) ja Timo (T) valmistivatkin raamin, joka kelpasi erinomaisesti. Toisaalta moottorin ”alakertaa” pidettiin kestävämpänä kuin sen korvanneen, yksinkertaisemman ”tötterö-Shovelin”. Matkasäkin ollessa mukana se kiinnitetään tutulle paikalleen lokkarin päälle, mutta selkänojan takapuolelle
Nykyinen keltainen kuosi on vähän laskutavasta riippuen chopperin kolmas. Sitä varten säiliön poskeen porattiin kaksi reikää, joihin ikkuna kiinnittyy. Helppo käyttää Pyörän ovelasti eriskummalliseen habitukseen istuu mainiosti yksi keltainen sumuvalo. Tyylikkäästi sijoitettu 35-wattinen sumuvalo viitoittaa oikeasti tietä hankalissa näkyvyysolosuhteissa. Ulkopuolella, pulttien kannan alla on tietty o-rengas tiiviyden takaamassa. Voiteluöljyn määrää voi tarkkailla romikselta hydrauliöljysäiliöstä napatusta ikkunasta. Hyvät asiat pysyvät ja paranevat. Polkimen liike välittyy käyttövivulle vaijerilla. Jättö saatiin kohdalleen sopivanmittaisilla keinuvarsilla sekä ohjausakselin ns. Jussin eka jenkkiauto taas oli Rambler. Muutama asennusolut auttoi vapautumaan kaavoista ja kehittämään ennakkoluulottoman ratkaisun matkamukavuutta edistämään. Pullo polttoaineen lyijyn korvaavaa lisäainetta riippuu runkoputkesta imusarjan tiivisteessä, WD40 lymyää vaihdelaatikon takana ja ensiövedon varahihna on nippusitein kiinni kilpitelineen takana. Tilavuutta on 14,5 litraa, millä pääsee äärimmillään kolmesataa kilometriä. Samainen Arto valmisti myös nahkaisen sivulaukun pellistä valmistetun rungon ympärille. Vuosimallikin oli sama kuin tämän chopperin. Kytkimen välys on oikea ja huollettavia kohteita yksi vähemmän. Huomiota herättävä kuljettajan selkänoja oli alun perin aivan tavallinen hoijakka siellä tavallisella paikallaan, mahdollisen matkustajan selän takana. Asia on testattu ja viimeiset kaksisataa metriä edetty pyörää bussipysäkillä heiluttelemalla bensaletkuun jallitetuilla tipoilla. Ihan ensimmäisessä tankissa oli lehmännahkakuori, karvoineen päivineen. Vaikka matkatavaroita sisältävää merimiessäkkiä kuinka pakkasi ja pyöritteli, ei siitä syntynyt selälle sopivaa nojaa. Istuimen pohjan Jussi muotoili pellistä istuskeltuaan ensin pyörän päällä lukuisia kertoja eripaksuisia froteepyyhkeitä sekä muita pehmusteita takapuolensa alla. Tehoa siinä on 35 wattia ja sijoituspaikan saneli siisteys eli lyhyet johdot laturin lähellä. Reissuniksit Jussi matkustaa pyörällään paljon, muun muassa juuri sata vuotta täyttäneessä naapurimaassamme Virossa. Sellaisia on syntynyt myös sattumalta sekä pakonkin sanelemana. Kerää se tosin etupyörästä lentävää kuraakin, huomauttaa Jussi. Alhaallahan sumuvalon kuuluu joka tapauksessa olla. Säiliön sisäpuolella olevista pulttien muttereista saa otteen sopivalla avaimella öljyntäyttöaukon kautta. Liikkeellelähtö vaikkapa rantahiekalta oli haastava, koska ohjaustankoon riitti vain yksi käsi. Koska kuorta ei ole, on vaijerin pituus mitoitettu sopivaksi järjestelmää koottaessa. Täsmälleen mittojen mukaisen satulan verhoili aidolla nahalla Arto Riip. Alkuperäinen, plus kuusitoistatuumainen etuhaarukka on sittemmin vaihtunut neljä tuumaa pitempään. Tämä nykyinen sattui silmään Ihala Choppersin valikoimasta, ja se vastaa muodoiltaan tuoretta Sportsterin tankkia, ruutukylkiä lukuun ottamatta. V8-MAGAZINE 81. Matkan etenemistä edistämään, sen katkeamista estämään sekä reissuelämää helpottamaan hän on kehitellyt monia näppäriä ratkaisuja. Nykyistä edeltäneessä järjestelyssä kytkinkahva sijaitsi vaihdekepin päässä. Laukkua koristaa Rambler-merkki syystä, että sellainen oli Jussin ensimmäinen oma amerikanrauta. Nykyisin Mr Weirdin vaihdetta vaihdetaan kädellä ja kytkintä käytetään jalalla. . Kätevää! Mr Weird on ollut Jussilla nyt viisitoista vuotta eikä suhteen päättyminen ole näköpiirissä. Mr Weirdin öljytankin kyljessä on romislöytö, hydrauliikkaöljysäiliön entinen mittaikkuna. Arto Riip Liedosta pehmusti ja verhoili lopullisen satulan. Toki Jussi voisi irrottaa istuimen ja kurkata täyttöaukosta säiliöön, mutta se ei ole tarpeen. kolmen asteen laakerikupeilla. Kolmas on myös bensatankki, joka otti edellisen, vuotamaan ryhtyneen NSU:n entisen säiliön paikan. Polttomoottorin voiteluainemäärästä on syytä olla varma tieto. Vähäisen kysynnän vuoksi materiaali oli varsin edullista. Kiinnityspultit ovat ontot ja niitä pitkin öljy pääsee ikkunaan. Niin sanottua varatankkia ei polttoainehanajärjestelyistä johtuen ole. Vihreää, aitoa nahkaa löytyi kahta väriä paikalliselta suutarilta. Jussin mukaan lamppu ei ole pelkkä koriste, vaan se on oikeasti auttanut näkemään sumussa ja tihkusateessa
NHRA Winternationals, Pomona, Kalifornia, 8–11.2. NHRA:n kiihdytyskauden avauksesta ei puuttunut vauhtia ja jännittäviä tilanteita. TEKSTI JA KUVAT ROGER GORRINGE VAUHDILLA KÄYNTIIN NHRA mestaruussarja Doug Kalitta on voitokkain Top Fuel -kuljettaja, joka ei ole voittanut mestaruutta. Mukaan mahtui niin tiukkaa tuhannesosataistelua, ennätyksiä kuin myös dramaattisia ajotapahtumia. Mutta niin vain lopulta voittokorokkeella juhlivat tutut nimet. Uusi kausi alkoi hyvissä merkeissä heti Pomonan voitolla ja finaalissa kakkoseksi jäi Tony Schumacher. 82 V8-MAGAZINE
Kisa koetteli erityisesti John Forcen tiimiä. Nitroryhmien ensimmäisellä kierroksella nähtiin enemmän pito-ongelmia kuin kenties koskaan aiemmin. Vielä hurjempi tilanne nähtiin Top Fuelin ensimmäisellä kierroksella, kun tytär, hallitseva mestari Brittany Force osui pidon menetyksen jälkeen hurjasti kumpaankin kaiteeseen ja joutui sairaalaan tutkittavaksi. Bo Butner aloitti mestaruutensa puolustamisen parhaalla mahdollisella tavalla, kun hän otti Winternationalseissa uransa kuudennen Pro Stock -voiton. Bob Tasca III teki paluun nitro-Funnyihin. V8-MAGAZINE 83. Kaikki oli onneksi kunnossa ja tyttö ajoi heti seuraavassa kisassa. Funny Carissa nähtiin historian nopein side-by-side -lähtö, kun Matt Hagan voitti Robert Hightin luvuin 3,823 – 3,866. Uusia autoja ja kuskivaihdoksia nähtiin runsaasti. Top Fuel Lajittelussa Cay Millican kiihdytti paalupaikalle uudella NHRA ennätystuloksella 3,626 sekuntia! Seuraavina tulivat Brittany Force ja Steve Torrence, kaksi isoimpiin mestariehdokkaisiin kuuluvaa kuskia. Crew chiefeille tämä tiesi harmaita hiuksia. KB-tiimissä ajavat mestarit Bo Butner, Greg Anderson ja Jason Line. L egendaarisella Pomonan radalla ajettiin vaativissa olosuhteissa, kun 24 osakilpailun NHRA mestaruussarja käynnistyi. Pro Stockissa kenties isoin uutinen oli Deric Kramerin sopimus Ken Black Racingin kanssa, mikä takaa miehelle huipputekniikan. Lajittelussa itse 16-kertainen Funny Car -mestari rikkoi upouuden Camaron kopan palasiksi, kun moottori räjähti tulipalloksi. Eliminaattorin yllätykset jatkuivat toisella kierroksella, kun Torrence sytytti stagessa punavalon. Yhtenä päivänä paistoi aurinko ja oli helle, toisena taas saatiin viileä pilvikeli. . Finaalissa C/EA ’08 Cobaltilla ajanut, vitoseksi lajitellut Fletcher ratkaisi pelin jo lähtöviivalla 0,006 reaktioilla ja sinetiksi lajittelun kakkonen Clint Neff otti varaslähdön. Army-väreissä ajava ”The Sarge” otti paremmat reaktiot (0,057 – 0,087), mutta puolimatkan jälkeen renkaat alkoivat menettää pitoaan ja Kalitta otti kauden ensimmäisen voiton luvuin 3,779. Haastava tilanne johti moniin moottoririkkoihin ja radan rasvauksiin. Competitionissa Dan Fletcher pokkasi voiton numero 103. Connie Kalittan tiimissä Top Fuel -kuski Chawn Langdon siirtyi Funny Cariin ja Richie Crampton ajaa nitroputkella. Näin finaalissa nähtiin lajittelun vitonen Doug Kalitta ja lajittelun kasi Tony Schumacher
Hallitseva mestari Shane Westerfield nousi lajittelun viitospaikalta kisan voittoon, joka oli uran seitsemäs. Maukkaassa E/SA headsup-finaalissa Larryn 10,627 riitti Ryan Mangusin '70 Camaron 10,664 vedolle Super Compissa nähtiin perheen sisäinen finaali, jossa pikkuveli Gabriel Torres ajoi voittoon Val Torresista, 8,922 – 8,941. Top Alcohol Funny Carissa Chris Marshall kellotti lajittelun ykköspaikalle 5,365 s/272 mph (438 km/h), mutta koki semissä yllätystappion Shane Westerfieldille Toiseksi finalistiksi nousi komeasti lajittelun kymppipaikalta Ruotsin Ulf Leanders, joka hyvästä lähdöstä huolimatta joutui tunnustamaan Westerfieldin voittajaksi, 5,425 – 5,508. Kisa on äärimmäisen tiukkaa ja semissä Erica puolestaan sytytti 0,004 sekunnin punavalon Bo Butneria vastaan. 84 V8-MAGAZINE. Crew chief Tomi Laine ja moottoreista vastannut Gray Motorsport olivat tehneet talven aikana hyvää työtä ja Drew Skillman lajitteli kakkoseksi, 6.547. Historia toisti itseään. Finaalissa kohtasivat kaksi nopeinta. Super Gasin finaalissa Kevin McClelland ratkaisi voiton mainiolla 0,007 lampulla ja 9,924 ajalla, kun Phil Unrahin 0,026 reaktio johti breakoutiin '10 Cobaltlla 9,899. Eliminaattorissa Drewn kohtaloksi tuli 0,001 sekunnin varaslähtö toisella kierroksella Erica Endersiä vastaan. Deric Kramer nappasi uransa ensimmäisen lajittelun ykköstilan, 6,522. . Vance & Hines Racing teki uuden aluevaltauksen siirtymällä nitro-Harrikoihin. Kahdenkymmenen kilpailijan joukossa seuraavina tulivat Robert Hight ja Jack Beckman. Pohjoismaista väriä toi Jonnie Lindberg, joka ajaa Jim Headin tiimissä ensi kertaa täyden kauden. Top Fuelissa lajittelun kakkospaikalta sunnuntain kisaan lähtenyt Steve Torrence korjasi voiton 3,727 vedolla, kun Scott Palmer menetti pidon. Pro Stockissa Chris McGaha käänsi tasaisen finaalin voitokseen Jason Linesta luvuin 6.529 (0,007 reaktio) – 6.538 (0,023). Lajittelun 13. Kylen paketti oli 0,010 reaktio ja aika 9,579 (dial 9,56). sijalta. Top Fuel Harleyn voittoon kiihdytti tiimin kuski Doug Vancil, joka lajitteli ykköseksi 6.304/231 ja voitti finaalissa Rickey Housen. NHRA ARIZONA NATIONALS Super Stockin kuittasi nimiinsä '69 Camarolla Kyle Rizzoli, joka ylitti finaalissa maaliviivan minimaaliset 0,0039 sekuntia, noin 23 senttiä ennen Adam Emmerin '92 Cutlassia. Top Fuel Harleyn voitti kovalla soolovedolla Tii Tharpe 6,337 s/217 mph (349 km/h), kun finaalissa paalumies Jay Turnerin tekniikka petti lähtöviivalle. Top Sportsman Paul Mitsos ajoi voittoon '08 Stratuksella 7,098 sekunnin vedolla, kun finaalivastustaja Don Meziere '09 Chevroletilla sytytti häränsilmän. Sportsman Stockissa Larry Gilley ajoi '69 Dartin voittoympyrään lajittelun 17. Lajittelussa paalun otti Tony Schumacher 3,649 ajalla ja teki uuden loppunopeusennätyksen 336.57 mph (541,5 km/h)! Funny Carissa John Force voitti toisen kierroksen lähtönsä, mutta maaliviivalla mies koki moottoriräjähdyksen, osui vauhdilla kaiteeseen ja myös Jonnie Lindbergin autoon. Kumpikin selvisi säikähdyksellä, mutta Force vietiin sairaalaan tarkempiin tutkimuksiin. Harmittavasti matka päättyi toisen kierroksen varaslähtöön. tila ja avauskierroksella arvokas päänahka, voitto Courtney Forcesta. Pro Stock Vincent Nobile teki paluun radoille vakuuttavalla tavalla ja kuskasi upouuden '18 Camaron lajittelun kärkeen ajalla 6,529 s/210 mph (338 km/h). Yllätyksiä ja värikkäitä tapahtumia riitti täälläkin. Tytär Courtney Force voitti kisan ja finaalissa 3,834 sekunnin veto riitti voittoon sylintereitä tiputtaneesta Tommy Johnson Juniorista. Funny Car Talvinatikat on ollut Matt Haganille suotuisa kisa. Kanadan Shawn Cowie vei isoimman pokaalin 5,333 s/277 mph (446 km/h) vedolla ja voitti finaalissa tire smokeen joutuneen Garrett Batemanin, 15,835 s. . Top Alcohol Top Alcohol Dragstereissa Norjan Julie Nataas sytytti valotaululle kovat lukemat 5,203 s/277mph (446 km/h), mutta huono onni iski heti ensimmäisellä pudotuskierroksella: auto ei lähtenyt käyntiin. Top Dragsterissa Steve Will kuskasi putkensa 6,043 s/234 mph (376 km/h) ajalla voittoon Kyle Seipelistä, 6,862. Forcen tiimin Hight Chevy Camarolla otti reaktioedun (0,034 – 0,055), mutta Schumacherin väreissä kisaavan Haganin Dodge Charger painoi väkisin ohitse voittoon luvuin 3,823/335 – 3,866/336. Viime vuonna hän oli lajittelun ykkönen ja voitti. Finaalissa kuudenneksi lajitellut Butner piti neloslajittelija Jason Linen takanaan luvuin 6,549 – 6, 568. Kaksi viikkoa myöhemmin, helmikuun lopulla kisattiin jo sarjan toinen osakilpailu Phoenixissa, Arizonassa. Aika-ajon ykköspaikka lohkesi kovalla tuloksella 3,822 s/336 mph (540 km/h). Courtney oli myös lajittelun ykkönen
Meguiar´s on USA:n myydyin autonhoitobrändi Liity mukaan: www.facebook.com/MeguiarsSuomi HL GROUP Meguiars V8 Magazine-0318.indd 1 12.3.2018 9.18. 09-302847 / 050-3305780, fax 09-3401073 e-mail: jaakko.husso@pp.inet.fi www.meguiars.fi For Car Crazy People. Amer Trading, Inc. (aikaero) +1-561-7623060 / Marco Casagrande Automaattivaihteistojen erikoisliike Hiihtotie 7 B, 01280 VANTAA Puh. Florida auto dealer since 1991 www.amercars.com Myymme, välitämme autot ja moottoripyörät, Ebay jne. Kontit Floridasta viikottain! USA:n sisäiset kuljetukset! Kysy lisää! AUTOT, PYÖRÄT, OSAT USA:STA Tilaa osasi itse tallillemme, maksa vain merirahdista 1851 NW 9th St., Okeechobee, FL 34972, USA/oma nimi amercars@msn.com Soitot suomeksi klo 15.00 jälk
Katon pitsikuviot ja liekit ovat Timo ”Tini” Niemisen käsialaa. Talven 86 V8-MAGAZINE. Donnyn julisteet löysivät tiensä moniin suomalaisiin koteihin, kuten myös Otto Mattilan lukaaliin. Kustom Kulture Show, Helsinki 10.–11.2. Kotimaisista taitajista parrasvaloihin astui Satu Tabell, joka voitti toistamiseen kansainvälisen haastekisan. Jenkki Donny ”Dirty Donny” Gillies (vas.) tunnetaan ehkä parhaiten jenkkiläisten Stern-flippereiden uskomattomista grafiikoista ja miehen yhteistyöstä yhdysvaltalaisen Metallica bändin kanssa. Ulkomaisista taiteilijoista show’n varasti yhdysvaltalainen Dirty Donny, jonka taide koristaa muun muassa lukuisia flippereitä maailmassa. TEKSTI JA KUVAT KAI SALMIO Jotta viialalaisen Kari Kylmäniemen '59 Buick Invictan koko hienous tulisi esille kadunmiehelle, se tulisi ehdottomasti nähdä lintuperspektiivistä. KOHOKOHTA Kuudetta kertaa järjestetty KKShow ei pettänyt tälläkään kertaa
Moorella, joten hommat ovat ns. Tankin salmiakkikuviot näyttävät kuin maalatuilta, mutta ne on todellisuudessa tehty pellistä sikkikoneella! Tässäkö vuoden talviauto. – Ei tätä vieläkään usko todeksi. Tuusulalaisen Jani ”Janza” Huhtamäen '39 Mercury custom oli yleisön lemmikki, näin People´s Choice voitto meni tuoreeltaan valmistuneelle ”Greenille”. . Kiitokset siis Marco ”Platu” Plantingille, joka aikanaan ideoi lämminhenkisen kustomkulttuuritapahtuman talven selättäjäksi. V8-MAGAZINE 87. Niukka värien käyttö toimii! Jussi pokkasi kotiin viemisenä arvostetun Graftmanship Awardin. Salolaisen Otto Mattilan '52 Triumph Speed Twin näyttää syntyneen palkintoharavaksi, sillä Otto pokkasi Pintons KK:n Choice Awardin ja Do-Dads Choicen. Toisessa työpaikassa tehtiin ”first beat” hyvinvointimittaus, jolla mitataan stressitasoa. Vihreä 29-tuumainen talvipyörä on Mika Viinikaisen silmäterä. Jani pokkasi myös Primer Awardin ja lapualaisen Heath Garage´s Choicen. Nyt se on sitten todistettu tutkimuksellakin, kuinka luomistyö vaikuttaa positiivisesti elämänlaatuun, huomauttaa Satu, jolle ensi vuoden tapahtuma tulee olemaan todellinen haaste, sillä ei kahta ilman kolmatta. Näiden herrojen naamat nimittäin koristivat kellotaulua. Aloituspäivä on perinteisesti jonkinmoinen biletyspäivä, näin esiintymislavalle nousivat hyväntekeväisyyshuutokaupan ohessa Port Arthur Bluegrass Band, SaraLee ja Hi-Speed Rockets sekä burleskitaiteilijat DixieFeathers ja sveitsiläinen Zoe Scarlett. Mittaria pidetään rinnuksilla kolme päivää ja yötä. Taustalla näkyvä punainen Nor-Cal stretch ”Feenix” on StyleRiden Ari Sinkkosen taidonnäyte. Olen viimeisen vuoden aikana tehnyt kahta työtä opiskelun ohessa. Kullanvärinen on Riverside Customsin Timo Pekkarisen käsialaa. Kolmanneksi arvostettiin ”nousevan auringon maan” BOOn teos. Kansainvälisyyttä edustivat japanilaiset Ken the Flat Top ja BOO Pinstriping sekä virolainen Jarmo Nuutre. Pinstraiping Finlandin järjestämän Lowbrow Art Challenge -kisan teemana olivat tällä erää kellot. Tutkija totesi, ettei ole uransa aikana kohdannut juuri yhtä stressitöntä henkilöä. hanskassa. Texas Chainsaw Massacrea. Arto Ahosen sininen fillari on kokonaan käsintehty ja se rankattiin parhaimmaksi munamankeliksi. Palautuminen oli parasta nimenomaan päivisin, kun maalasin. Talvivarustus on ainakin kohdillaan, vai mitä sanotte etupyörien paikalle asennetuista suksista. AsenneTudoria ohjastaa hangilla kotkalainen Moppe Devils CC -kerhosta. Voiton korjasi viime vuotiseen tapaan lehden sivuiltakin (V8 4/17) tuttu Satu Tabell, jonka eräällä tavalla feministinen kellotyö erottui muista kilpailutöistä. Jussi työskentelee Mr. Tudorille People´s Choice kakkospysti ja Soul Sirens MC Choice. Virve Salosen '39 Mercury ”Purple Haze” on yksi kolmesta saman vuotisesta pullukkaperästä, jotka chopattiin Jani Huhtamäen ja Jussi Luntamon toimesta vuosien 2016–2017 aikana. KKShow'n kenties erikoisin kohde oli Pasi Tuomisen rakentama ”Destroyer” -moottorisaha, joka ei jättänyt ketään kylmäksi, edes Mr. Pasin mestariteoksessa on innovatiivisuus vähintään kohdillaan! Jussi Lindgrenin chopperi koki ensiesittelynsä Kaapelilla. Yhdistelmä tunnetaan nimellä ”Daisy´s Fear”. Mukana olivat kotimaisista hot rod -taiteilijoista Satu Tabell, Marko Lähtinen, Pasi Kaunonen, Mika Kurvinen, Pasi Tuominen, Annika Dahlvik ja Matu Kormano/Katri Nykänen. Viikonlopun yksi näyttävimmistä kohteista oli eittämättä sveitsiläisen Florian Fünfchillingin '48 Harley-Davidson pannupää Stoye Customsin sivuvaunun kera. M ikäli helmikuussa ei järjestettäisi Kustom Kulture Show’ta, olisi talven harmaus huomattavasti raskaampi kahlata läpi. Custompolkupyörät ovat luonnollinen osa kustomkulttuuria. Kisan toiseksi kiilasi Pasi Kaunonen, jonka kello oli takuuvarmasti mieluinen näky ainakin yhdysvaltojen presidentille Donald Trumpille, Venäjän pääkäskyttäjälle Vladimir Putinille ja PohjoisKorean diktaattorille Kim Jong-unille
Elonmerkkejä oli. Harri erityisesti Custom Bros Garagesta ja erityisistä pellinkäsittelytaidoistaan. Ruotsissakin pariskunnan edesottamukset tiedetään hyvin. Harrin käsien taidonnäytteitä, niin jenkkiautoja kuin prätkiäkin, on saatu ihastella ja hämmästellä vuosien varrella monissa kotimaisissa lehdissä. Kalustoa siis 88 V8-MAGAZINE. Chevrolet 3100 Pickup 4x4 1954 Vaihtokaupan kylkiäisinä saatu Chevy oli sen verran karussa kunnossa, että se tuupattiin vain tallin taakse jatkamaan lahoamistaan. Osa viedään käsistä jopa keskeneräisenä. Eräänä kauniina Juhannuspäivänä sen avainta piti käydä vääntämässä ihan vain mielenkiinnosta. Mitenkään tavatonta, tai oikeastaan enemmän sääntö kuin poikkeus, on se, että Harrin saatua jotain valmiiksi, se yleensä halutaan ostaa heti. Alkoivat neuvottelut, että mitä sille tehtäisiin. TEKSTI JA KUVAT JOKE SIMONEN KAUPPAKASSI Seijan H aaparantaan asettautuneet Harri Lauri ja Seija Paavola ovat tulleet tunnetuksi pitkän linjan harrastajina
Ulkoisesta habituksesta poiketen auto . Harrille oli juolahtanut mieleen kokeilla mitä tapahtuu, kun Chevyn avainta vääntää. Muutaman starttauksen jälkeen kone käynnistyi. Harri ryömi auton alle ja paikallisti vian johtuvan lattiaan vastaavista vaihteensiirtäjistä. Olin myyty, Seija toteaa. Auto sai kuitenkin luvan jäädä pihaan, mistä se vain pikimmiten tuupattiin tallin taakse maisemaa pilaamasta, odottamaan parempaa huomista, lahoamistaan, seuraavaa ostajaa tai sitten vaikka romukuormaa. KAUPPAKASSI liikkuu mukavaa tahtia pihapiirissä. Kone on 350 TBI TH-700-vaihteistolla varustettuna. – Pikkis tuli meille vaihdossa aivan raatona vuonna 2016. Paistaa se päivä romukasaankin Toisin kuin usein Suomessa, sattui Ruotsin puolelle Juhannuksen seutuville oikein mukavat kesäiset kelit, jolloin oli mukava vietellä aikaa ulkona. Koria oli yritetty istuttaa Chevrolet CK 4x4 ‘89:n rungolle siinä kovinkaan hyvin onnistumatta, Seija kertoo. Myyjähän oli luvannut auton tekniikan olevan hyvä, eikä ihan palturia puhunut, sillä elonmerkkejä oli. Vaihtokaupat olivat tuolloin tuntuneet kovin epätoivoiselta, mutta myyjän vakuutellessa, että auto on joskus ollut oikein käynnissäkin, alkoi mieli muuttua. V8-MAGAZINE 89. Vaihde nytkähti päälle ja auto eteenpäin. Tekniikan kerrottiin olevan toimivan, mutta auton karu näky ei puoltanut vakuutteluja. Käyttövarma nelivetotekniikka on peräisin '89 Chevrolet CK 1500:sesta. Pian alkoi tallin takaa kuulumaan starttauksen ääniä, ja Seija löysi puolisonsa romun kimpusta. Harri siivoili pihaa ja katosi yhtäkkiä jonnekin. – Voi sitä ääntä, mikä siitä lähti. Pikakorjaukseksi kelpasi lankun pala, jolla sai sen verran pönkättyä laatikkoa, että siirtäjät mahtuivat liikkumaan. Liikkeellehän se ei tietenkään lähtenyt, sillä joku jumitti laatikossa eivätkä vaihteet menneet päälle
CK:n runko ja akselit ovat selvästi leveämmät kuin alkuperäiset, joten lokarit eivät sopineet sinne päinkään. Seuraavaksi vuorossa oli hytin istutus rungolle. Se ei ollutkaan valmis ihan käden käänteessä, sillä työn aloittanut henkilö oli käytännössä saanut aikaan enemmän tuhoa kuin hyvää, ja siten Harrin täytyi parsia käytännössä koko lattia uuteen uskoon ja korjata haperot kohdat, joita riitti. Lava kansineen valmistui hyvällä tahdilla touhuten parissa viikossa. "Tämä ei ollut koriltaan aivan minun suosikki, mutta siinä kun pihalla jo oli, niin saisi nyt kelvata vaikka myöhästyneeksi 50-vuotislahjaksi." Alkuperäinen tuulilasin lippa on suorempi ja pystympi. Miten olisi terasseille tarkoitettu komposiittilauta. Se kestäisi käyttöä ja säätä, ja sen voisi vaikka maalata. Tekniikka toimi pieneksi yllätykseksi, ja mikseipä olisi pelannut, sillä se oli rungon tavoin peräisin 35 vuotta koria tuoreemmasta neliveto Chevy CK 1500:sta koneenaan 350 cid TBI, ja sen jatkona TH-700-laatikko. Tämä ei ollut koriltaan aivan minun suosikki, mutta siinä kun pihalla jo oli, niin saisi nyt kelvata vaikka myöhästyneeksi 50-vuotislahjaksi, Seija sanoo. liikkui oikein mukavasti. Tuulilasille syntyi myös suorasta pellistä lasia myötäilevä lippa, joka luo matalampaa ilmettä levenneelle autolle ja siten tasapainottaa yleisilmettä. Lokarit olivat irrallaan auton tullessa Harrille, ja syy tähän selvisi sovitettaessa niitä paikoilleen. Seija heitteli toiveitaan ja Harri luki Ruotsin rakennussäädösten raamattua SFRO:ta iltakausia, ja soitteli konttorille varmistellakseen leiman saannin. Usein pickupeissa nähdyn puisen lavan pohjan Seija hylkäsi saman tien, koska ei halunnut samanlaista kuin muilla. Melkoisesti muotoilua Siitä alkoi heti auton tarkempi tutkiminen ja ideointi uudesta ilmeestä. Suunnitelmissa oli säilyttää mahdollisimman paljon 50-luvun tyyliä, mutta uudella twistillä. Uudella twistillä Kopan ja lavan rungolle sovittamisen sekä ajan muovaamien pitsikuvioiden korjauksen jälkeen alkoivat pohdinnat ja neuvottelut tulevasta väriteemasta ja tyylistä. . Niitä piti levittää viisi senttiä puoleltaan. Pajasta alkoi kuulua pauketta Harrin touhutessa lavan kimpussa. Huonosti rungolle sovitetusta ja ajan pahoin hapertamasta lavasta ei käytännössä ollut enää pelastettavaksi, joten Harrin ei auttanut kuin suunnitella ja tehdä uusi lava suorasta pellistä. Vaikka kätevältä hommat sujuvat, niin sen verran laajamittaisia peltitöitä vaadittiin, että Harrilta vierähti auton peltien parissa kaikki syksyn ja talven joutohetket. 90 V8-MAGAZINE. Lavamateriaalin valinta ratkesi Seijan sattuessa katsomaan sisustusohjelmaa. Samaisesta syystä myös astinlaudat oli tehtävä uusiksi leveämpänä. Lopulta konttorilta näytettiin vihreää valoa suunnitelmille leimata pickup korinvaihtona. Harrin tekemä lippa seurailee paremmin tuulilasin muotoja ja luo muutoin suhteellisen korkealle hytille matalamman ja tasapainoisemman ilmeen. – Siinä heitin Harrille idean, että koska olen jo vuosia halunnut itselleni pikkiksen, niin eikö hän nyt voisi tästä sellaisen rakentaa
Muutaman värimallikokeilun jälkeen löytyivät sopivat sävyt ja siitäpä sitten ruiskun kautta värit pintaan omassa maalaamossa, Seija kertoo. – Minä halusin lokarit ja katon turkoosiksi ja korin muilta osin vaaleaksi. Penkkien väliin saa myös hyvin keskikonsolin, ja siihen säilytystilaa. Harrin ja Seijan projektin lähtökohtana oli lohduton näky, korinvaihtoprojekti, jossa '54 Chevrolet 3100:n koria oli alettu istuttamaan '89 Chevrolet CK 1500 4x4:n rungolle. Tuo värivalinta ratkesi puolitahattomasti. Vääntö olikin siinä, että miten päin värit laitetaan. Harri halusi värit toisin päin. Sohva vai penkit Seija halusi autoon penkit, jotta niitä pystyy liikuttelemaan lähemmäs tai kauemmas ratista tarpeen mukaan. Seijalla oli ollut selvää heti alusta alkaen, että värit tulevat olemaan turkoosia ja kerman vaaleaa beigeä. No mites kävi. Nyt autoa ei voi uskoa enää samaksi. Harrilla meni vitsi vähän ohi, mutta kun ehdotus sopi hänellekin, niin lavan pohja sai pinkin värin. Homma oli jäänyt tekijältään kesken ja tuhoa oli syntynyt hyötyjä enemmän. V8-MAGAZINE 91. Harmaat komposiittilaudat eivät yksinkertaisesti sopineet korin muihin väreihin, ja Harrin tiedustellessa Seijalta hänen näkemystään lautojen väriksi, Seija letkautti vitsinä, että tietysti pinkki. Chevy alkoi näyttää ulkoisesti hyvältä. Pienen neuvottelun jälkeen kaapille löytyi paikka ja penkit laitettiin etsintään. Seija halusi olla erilainen kuin muut, eikä halunnut lavan pohjalle puuta. Harri puolestaan oli sohvan kannalla. Siitä alkoikin sitten tiukka vääntö tulevasta värimaailmasta. . Syntyneen väriteeman jatkoksi Seija halusi vielä jotain muuta väriä kontrastiksi. Pohja syntyi komposiittilaudoista ja väriksi tuli puolitahattomasti pinkki vitsin vuoksi. Parin kuukauden haeskelun jälkeen ihan vierestä Torniosta löytyivät hyväkuntoiset Takalava on tehty kokonaan uusiksi suorasta pellistä. Kori noudattelee uskollisesti omaa aikakauttaan ja se moderni twisti kumpuaa raikkaista värimaailmoista ja leveän korin mukanaan tuomasta matalasta ilmeestä
Lopulta löysin Ruotsista turkoosin keinonahan, joka oli aika lähellä maalin väriä. Kuinka ollakaan, myyjä kertoi varastoon jääneen jotain vanhoja vanteita. Onneksi saatavilla on retrohenkisiä radioita, jotka sulautuvat hyvin kojelautaan. Vanteiden päälle löytyivät vielä valkosivurenkaat ja Seija oli mielissään, kun hintakaan ei ollut paha. – Kaikki tilaamani mallitilkut olivat väärän värisiä. Harri sai taas lyhemmän korren, Seija toteaa. Pinkki mattokin löytyi tilaamalla. "Minä halusin lokarit ja katon turkoosiksi ja korin muilta osin vaaleaksi. Sisusta jatkaa onnistuneesti samaa väriteemaa ulkokuoren kanssa, vaikka se tuottikin haasteita. Kattoverhoilun pinup-henkinen kangas piti sekin tilata Englannista. Harri vastusti ja koitti esitellä Seijalle toinen toistaan hienompia kromivanteita netistä. Radion pitää kuulua, mutta se ei saa rikkoa kaavaa, joten ilmeeseen hyvin sopiva retrohenkinen radio istutettiin kojelautaan. Kojelaudan mittarit otettiin käyttöön tekniikan luovuttaneesta CK Chevystä, joskin tyyliin sopivasti Harri teki mittaripohjista teippaamalla vanhemman näköiset ja viimeisteli ilmeen pienillä mittareiden päälle tulevilla lipoilla. Ajattelin että on se kuitenkin parempi kuin tylsä tavallinen vaalea katto. Viimeiset kokonaisuutta mukavasti elävöittävät, tai Seijan sanoin kauniit ja herkät yksityiskohdat ovat pinstraippaukset, jotka ovat myös Harrin itsensä maalaamia. Hyväkuntoiselle ratille riitti kiiltävien osien kirkastus ja kehän maalaus. . Kankaan tultua olin tyytyväinen ostokseeni, mutta samalla alkoi jännittää, että uskallanko sen kattoon laittaa. Juuri sellaiset renkaat, kuin olin kuvitellut autossani olevan. Vaan juuri oikeiden värien löytäminen ei ollutkaan aivan helppoa. . – Muistin jossain nähneeni kuvan upeasta Pinup-kankaasta, ja minun onnekseni sitä löytyi Englannista juuri riittävä määrä. Sitten kun ostin paremman ompelukoneen, niin alkoi onnistua. Pitkälle on tultu siitä tallin taakse työnnetystä ja epätoivoiseksi luonnehditusta projektiaihiosta, mutta lopputulos puhuu puolestaan. Seija ei uskonut, että tyyliin sopivia peltivanteita ei muka olisi olemassa, ja marssi paikalliseen rengasliikkeeseen. Paljon työtäkin on vaadittu Harrilta ja Seijalta tähän pisteeseen pääsemiseksi ja muutamat neuvottelutkin mahtuvat matkan varrelle. Hän kun sai heiluttaa tahtipuikkoa sisustan valinnoissa, niin tavallinen sisäkatto ei tullut kyseeseen. Chevyn yleisilme noudattelee ajalleen ominaista muotokieltä, mutta kätkee monia muutoksia moderniin suuntaan, kuten tarkoitus on ollutkin. Penkkien päälliset Seija suunnitteli ja ompeli itse. Niin ikään Harrin omaa hengentuotetta on maskin alaosa, joka osaltaan korostaa matalaa ja leveää ilmettä. Leveään ja matalaan olemukseen sopii myös raikas väritys, ja sisustan värivalinnat antavat selkeitä viitteitä omistajan sukupuolesta. Jos pinkit yksityiskohdat herättävät keskustelua miesten keskuudessa, niin silloinhan on onnistuttu. Katon joka suuntaan kaarevat muodot antoivat hieman haastetta kankaan saamiseksi siististi kattoon, mutta yhdessä tuumin tehtynä lopputulos oli molempia tyydyttävä. En ole täysin tyytyväinen lopputulokseen, ehkä teen vielä joskus kerran uudestaan, mutta olihan tämä ensimmäinen verhoilutyöni, Seija kertoo. Somisteiksi syntyivät vielä rusetinmalliset niskatuet ja pehmusteet turvavöihin. – Harri teki keskiöt Mersun pölykapseleista, joihin liitettiin näyttelystä ostamamme kupit. Poimintoja Teemaan, auton ikään ja Seijan toiveisiin hyvin sopivan ‘54 Zephyrin ratin Harri löysi Ruotsista. Oikein tyttömäiset, mutta pitäähän sitä rusetteja autossa olla. Hän ei pidä kromista kovinkaan paljoa, joten hän halusi tilalle peltivanteet. – Eihän se mennyt kuten Strömsöössä. Vaikka ovipaneelit näyttävät yksinkertaisilta, niiden tekemisessä oli oma hommassa, että rei'istä tuli samankokoiset ja ne sattuivat oikeille kohdille. Mutta sulassa sovussa on maaliin päästy ja yhdessä tehden on syntynyt Seijan käyttöön esimerkillisen kaunis kauppakassi. Lopulta myös lähelle haluttua väriä olevat kermabeige ja pinkki löytyivät myös, toteaa Seija. Pakoputken päiden toteutuksessa Harri sai päästää luovuutensa taas vauhtiin ja niistä tuli Seijankin mielestä täydelliset. Isuzun penkit ja vieläpä huokeaan hintaan. No mites kävi?" Radion pitää kuulua, mutta ei näkyä. Sisustan värimaailma oli jo tiedossa, se tulisi noudattelemaan samaa mallia kuin ulkokuori. Harri oli ostanut kromivanteet, jotka olivat Seijan mielestä aivan kamalat. 92 V8-MAGAZINE. Harri halusi värit toisin päin. Muutaman kerran jouduin purkamaan saumat, kun ompeleet eivät onnistuneet, kun oli niin monta kerrosta keinonahkaa päällekkäin
8.–10. VARMISTA PAIKKASI NYT! OSTA LIPUT: TICKETMASTER & LIVENATION.FI FASTANDFURIOUSLIVE.COM FastFuriousLive_V8_210x297.indd 1 31/01/2018 16.15. T O S I L U J A A . KESÄKUUTA 2018 HARTWALL ARENA KOE HITTIELOKUVIEN HURJIMMAT STUNTIT LIVENÄ AREENALLA. T O S I T O I M I N T A A
Lähes alkuperäisessä asussaan oleva, huippukuntoinen ja vähillä kilometreillä varustettu Ruotsin rauta on nyt kantautunut Suomeen. …ja paljon muuta Lukijoiden talliprojekteja, American Car Show, V8-Magazine vuosia sitten… Pontiac Le Mans 1966 Tämä yksilö ostettiin uutuuttaan hohtavana Ruotsiin, missä se toimitti välillä liikkeen vetonaulan virkaa seisoen kolmekymmentä vuotta. Tästä aidosta R/T SE 440 Magnum -huippuversiosta löytyy nimittäin käytännössä kaikki mahdolliset herkut, jotka ”Haastajaan” saattoi tilata sen ollessa uusi. Yksinkertainen on kaunista Muhoslaisten Veli-Matti ja Irene Backmannin '27 Studebaker President oli heille tullessaan puhdasverinen ”tiki”tyyliin rakennettu showstopperi-rodi erikoismaalauksineen ja surffilautoineen. Basic Tech AHTIMET. Lopputuloksesta tuli yksinkertaisen kaunis kokonaisuus, joka on pokannut pokaaleja paremmin kuin koskaan. Auto oli pariskunnan makuun turhankin ”pramea”, ja niinpä he päättivät pakertaa siitä aiempaa pelkistetymmän nelipyöräisen, jonka viimeistelyyn panostettiin erityisen paljon. 4/2018 ilmestyy TOUKOkuussa viikolla 18 Herkku-Haastaja Muskeliautoissa on usein keskeisimmällä sijalla kova kulku, minkä vuoksi ne ovat usein hyvin vähäisesti varusteltuja. Näin ei ole kuitenkaan asian laita kiiminkiläisten Esa ja Minna Liikasen komean '70 Dodge Challengerin kohdalla, joka on varsinainen makupala niin kuntonsa kuin etenkin optioidensa osalta
ALV. #19301326 SP350 5,7L Turn-Key 385 hv Klassinen ZZ-moottori. H o ll ey Dominator kaasari ja HighRise Alumiini imusarja. V8-MAGAZINE 95 Ainutlaatuinen tilaisuus! LSX 454R 776 hv, 866 nm Tehokkain 454 moottori mitä GM on koskaan rakentanut. LSX Gen IV 6 pulttinen rautalohko, LSX Drag Race 6-pulttiset alumiinikannet, 50cc palotiloilla ja 313cc i m u k a n av illa . Hinnat voivat muuttua valuuttakurssimuutosten takia. #19260835 Lisää tuotteita löytyy lähimmältä KW Parts Performance Partnerilta Hersti Autoshop timo.hersti@kolumbus.fi 0400-420 955 Tuusula USA-Autokorjaamo pasi.mahlamaki@dnainternet.net 0400-592 107 Pori T:MI Markuu Karhi markku.karhi@pp1.inet.fi 0400-950 388 Jakari/Porvoo Usa Car Service Mika.siivonen@dnainternet.net 0400-591 341 Ihode SouthWest Trade Oy helsinki@southwesttrade.fi 09-2210 00 24 Vantaa T:MI Trade Parts myynti@tradeparts.info 05-355 72 89 Summa/Hamina Simuna Speed Shop antti.kivinummi@elisanet.fi 0400-621 057 Hämeenkyrö Michael´s Garage niklas.sved@michaelsgarage.fi 050-532 32 20 Espoo A1 Autoväri info@a1autovari.fi 08-540 27 00 Kempele/Oulu MVA-AUTO OY mikko@mvahuolto.fi 0400-694 064 Savonlinna For Cruising and Racing LS3 6,2L/430 hv. ”Fast Burn”-alumiini kannet. Sopii vm.-85 asti. Nro. Tehoa riittää tästa pikku lohkosta joka tuottaa 385 hv. ja 540 Nm. 575 nm Asenna luotettava ja nykyaikainen, Camaro/Corvette LS3 moottori Hot Rodiisi tai muskeliautoosi. RACERS netto hintaan Nro. Nro. Nro. #19333158 Pikku Lohko 350/290 hv 4-pulttinen lohko, 2-osainen takastefa sekä valukannet. #19355658 8 490 € 8 190 € 2 940 € Kaikki hinnat sitoumuksetta, sis. 15 990€
Lisäsimme vielä tiivisteitä hoitavan lisäaineen. Erityisen voimakas kulumisenestolisäaineistus suojaa tehokkaasti moottoria sekä moottoripyörän vaihteistoa. Valitsimme huippulaadukkaat mineraaliperusöljyt sekä klassikoille parhaat lisäaineet. Otimme huomioon vanhojen autojen ja moottoripyörien erityisvaatimukset, mukaan lukien märkäkytkimet. Lue lisää www.teboil.fi 6 414889 007205 18003 PAL.VKO 2018-18 90 07 20 -1 80 3. Klassikko jo syntyessään – Teboil Silver Classic GT-S 20W-50 Parasta voitelua klassikoille Tämän päivän tietotaidolla teimme öljyn klassikkoajoneuvojen moottoreille. Saatavana Teboil-huoltoasemilta sekä laajan valikoiman jälleenmyyjiltä. Näin syntyi Teboil Silver Classic GT-S 20W-50