V8-Magazine 06/2016 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI 6/ 20 16 H IN TA 10 ,6 € V8-MAGAZINEN KIIHDYTYSPÄIVÄ, Vesivehmaa 1932 Ford Cabriolet -PROJEKTI Ford F-100 P71 Interceptor Cadillac Fleetwood 1959 ESITTELYSSÄ Todellinen selviytymistarina THUNDERBIRD-VENE PLYMOUTH DUSTER 1970 JA DODGE CHALLENGER 1971 ALASTARO SM JA TIERP EM Drag Racing Suomiautoja Huima oppilastyö Aikakone
62 FHRA DRAG RACE WEEK, ALASTARO 11.–12.6. 6 VAIKEUKSIEN KAUTTA VOITTOON Derick Joutsi rakensi ’59 Cadillac Fleetwoodinsa 14 vuoden aikana upeaan kuntoon pyörätuolista käsin. Tämän tietää Jarmo Matikainen, joka osti auton saman tien itselleen. 36 CHEVROLET C10 CUSTOM 1965 Kannattaa olla varovainen, kun lainaa kaveriltaan jenkkipikkistä jääkaapin kuskaustarpeisiin. VEEKASI KIERTÄÄ 22 VAIN HÄJYYT POHJANMAAMEETING, LAPUA 20.–22.5. Vuosia myöhemmin pöllyttäjä palasi takaisin Matin hoiviin. 66 MUSTALISTALAISET TOSITOIMISSA Blacklist Steet Race Seriesin toinen osakilpailu ajettiin 4.6. Päivän aikana päästiin ajamaan peräti 706 lähtöä. 47 KAKSI SUOMIAUTOA Matti Koski osti 80-luvun puolivälissä ’70 Plymouth Dusterin, jonka hän myi 2000-luvun alussa ’71 Challengerin hankinnan jälkeen. 23 SUSIRAJAN ROMPEPÄIVÄT, LIPERI 21.–22.5. V8-MAGAZINE 3 36 6 14 56 6 /2016 KANSIKUVAJUTTU 80 FORD CABRIOLET 1932 Aulis Hämeenkorven aidosti patinoitunut Ford, joka on muuntunut hot rodiksi jo 50-luvulla.. 24 V8-MAGAZINEN KIIHDYTYSPÄIVÄ, VESIVEHMAA 4.6. 32 VENE OPPILASTYÖNÄ Ville Nieminen tekaisi oppilastyönä mahonkirunkoisen Thunderbird-veneen, jonka voimanlähteenä toimii 318-kuutiotuumainen pikkulohko. 64 autokuntaa valtasi Lapuan Simpsiön rinnehiihtokeskuksen VaiN Häjyyt ry:n kymmenennen vanimiitin merkeissä. Pohjois-Karjalan Automobiilikerhon järjestämällä tapahtumalla on jo liki kolme vuosikymmentä kestänyt perinne. Vesivehmaalla rataennätyksen merkeissä. PIENOISMALLIT 74 KOLME KEVÄÄN NÄYTTELYÄ Tällä kertaa perehdymme Tampereen Pienoismallipäivän, Helsingin American Car Show’n ja Tukholman CCM Openin parhaaseen antiin. 56 AMC REBELL SST 2D HT 1969 CIA-agentin entinen työkalu on päätynyt AMCpersoonana tunnetun Antti-Ville Nauhan kokoelmiin. päivä ajettu drag racingin EM-sarjan toinen osakilpailu oli suomalaiskuskeille melkoinen menestys. KISAJUTUT 60 NELJÄ YKKÖSTILAA SUOMEEN Tierpissä kesäkuun 16.–19. 14 FORD RANCHERO GT 1970 429-kuutiotuumaisella Cobra Jet -moottorilla ja nelipykäläisellä manuaalivaihteistolla varustettu hyötyajoneuvo on auto, jonka soisi löytyvän myös omasta tallista. Vaikka kauden toinen SM-osakilpailu ajettiin vaihtelevissa olosuhteissa, saatiin kisa vietyä kunnialla loppuun
Kolme isoa valtakunnallista toimijaa haluavatkin nostaa tilanteen esiin, levittää tietoisuutta ja tarjota nuorille vaihtoehdon mopojen, moottoripyörien ja jenkkiautojen harrastamisen parissa. Ratin takaa Ace Corner Finland, Finnish Hot Rod Association (FHRA) ja V8-Magazine ovat käynnistäneet yhteistyön, jonka tarkoituksena on saada nuorille mielekästä ja palkitsevaa tekemistä huumeiden käytön sijaan. Ei ole oikeaa tai väärää tapaa rakentaa. Omasta kokemuksestani voin suositella. Niin ikään pääsiäisen FHRA American Car Showssa on jo usean vuoden ajan jaettu Nuori Rakentaja -stipendit. Linney, Heikki Malinen, Jim Maxwell, Kari Mörö, Anders Odeholm, Juha Peltonen, Pekka Polvinen, Kai Salmio, Matti Saloranta, Joke Simonen, Erik Stigsson, Pekka Vaisto ASIAKASPALVELU Sähköpostiosoite asiakaspalvelu@fokusmedia.fi Puhelin 020 735 4130* *Puhelun hinta lankapuhelinliittymästä soitettuna on 8,35 snt/ puh + 7,02snt/min ja matkapuhelinliittymästä soitettuna 8.35 snt/puh + 17,17 snt/min. Jarmo Markkanen POLTA KUMIA – ÄLÄ HUUMEITA 28 V8-MAGAZINE SUMMER MEET, JÄMSÄ 17.–19.6. Jenkkiautojen parissa voi toteuttaa itseään aivan vapaasti ja erilaisuus tai rohkeus rakentelussa on pelkästään positiivista. MEDIAMYYNTI Jaana Lindvall-Harki Sähköpostiosoite jaana.lindvall-harki@fokusmedia.fi Puhelin 040 582 1416 LEVIKKIMYYNTI Johanna Mikkonen Sähköpostiosoite johanna.mikkonen@fokusmedia.fi JULKAISIJA Fokus Media Finland Oy KUSTANTAJA Markku Hurmeranta Sähköpostiosoite markku.hurmeranta@fokusmedia.fi PAINOPAIKKA PunaMusta Oy, Joensuu ISSN 0780-2102 V8-Magazine on Aikakauslehtien liiton jäsen 24 32 3 SISÄLTÖ JA PÄÄKIRJOITUS 20 UUTISIA JA ASIAA 42 KALIFORNIA KRUZIN’ 68 V8-MARKET OSTOJA MYYNTIPALSTA 70 TAPAHTUMAKALENTERI 86 SEURAAVASSA NUMEROSSA. Nuoret ovat löytäneet jenkkiautot. KAKSIPYÖRÄISET 76 HARLEY-DAVIDSON XLCH SPORTSTER 1975 Myös huonosti pidetystä ja heikosti arvostetusta moottoripyörästä saa kauniin, kunhan omaa vahvan näkemyksen ja vankan kokemuksen korjaamisesta. 52 -PROJEKTI OSA 1 Yhdistimme 1960 Ford F-100 patinapikkiksen ja ’05 Ford Crown Victoria P71:sen parhaat palat, tavoitteena ajaa kokoonpanolla USA:n länsirannikolta itärannikolle. Kyseessä on enemmän kuin harrastus, elämäntapa, joka kulkee isältä pojalle. Himoksen matkailukeskuksen maisemiin kokoonnuttiin jo kahdeksattatoista kertaa. LINNEY 4 V8-MAGAZINE PALSTAT V8-MAGAZINE Postiosoite V8-Magazine Hämeentie 153 C 00560 Helsinki Sähköpostiosoite v8-toimitus@fokusmedia.fi V8-Marketin sähköpostiosoite v8-market@fokusmedia.fi Facebook-osoite www.facebook.com/V8Magazine TOIMITUS Päätoimittaja Jarmo Markkanen Toimituspäällikkö Petri Laulajainen Ulkoasu Faktor Oy / Kirsi Perimö, Mauri Viertola Avustajat Juha Airio, Bo Bertilsson, Paul Granvik, Hannele Hatanpää, Aulis Hämeenkorpi, Mikko Isokangas, Harri Jukarainen, Harri Kunnasvuo, Arto Kylmänen, Michael Lamm, Peter S. FHRA:n kisoissa alle ajokorttiikäiset junnut ajavat innolla Junior Bike ja Junior Dragster -ryhmissä. KERÄILYKUVAT 43 CHEVROLET 2D STATION WAGON 1956 44 ZIL BURNING MACHINE KANSIKUVAT: AULIS HÄMEENKORPI, PAUL GRANVIK, MIKAEL FORSMAN KERÄILYKUVA: KAI SALMIO KALENTERIKUVA: PETER S. Idea projektiin syntyi luontevasti, sillä kaikki kolme ovat omalla sarallaan Suomen johtavia ”kerhoja” ja nuoret ovat aina olleet keskeinen kohderyhmä. Tallennamme puhelut laadun varmistamiseksi ja koulutustarkoituksiin. Veekasin lukijat hyvinkin tietävät, että hot rodding tarjoaa loputtomasti kiinnostavaa tekemistä, omilla käsillä rakentamista, tapahtumia, cruisailua ja tiiviin yhteisön, jossa kaveria jeesataan aina. Ace Corner, legendaarinen moottorikahvila yhdessä Suomen Moottoripyörämuseon kanssa on monille tuttu kokoontumispaikka. On yleisesti tunnettu tosiasia, että nuorten huumeiden käytön aloittaminen liittyy usein siihen, että ei ole harrastusta, jota kohtaan kokee suurta mielenkiintoa ja johon suunnata oma innostuksensa. Veekasia lukiessaan on helppo huomata, että toinen harrastajasukupolvi on kasvanut vauhdilla mukaan
Phone. I N D U S T R I E S Parts & Accessories R O R I G I N A L O R I G I N A L REPRODUCTION REPRODUCTION EQUIPMENT EQUIPMENT R Rapakontie, 49480 SUMMA Avoinna arkisin 8.30-17.00. (05) 3557 289 ja myynti@tradeparts.info TRADEPARTS.INFO STORE OPEN 24/7
Cadillac Fleetwood Sixty-Special Sedan 4d Hardtop 1959 Tahdon voitto Vanhan auton kunnostaminen ei ole helppo homma etenkin, jos istut pyörätuolissa. TEKSTI JA KUVAT PAUL GRANVIK 6 V8-MAGAZINE. Veikkarsista kotoisin olevan Derick Joutsin upea ’59 Cadillac Fleetwood on oiva osoitus siitä, että jos löytyy tarpeeksi tahtoa, niin kaikki vaikeudet ovat voitettavissa
Tahdon voitto Derickin Fleetwood on yksi maamme upeimpia harrasteautoja, jonka viimeistelytaso on maailmanluokkaa. Saavutuksen arvoa nostaa se, että hän halvaantumisestaan huolimatta on tehnyt suurimman osan töistä itse. V8-MAGAZINE 7
Ne kiidättivät auton 0–60 mailin nopeuteen 11 sekunnissa. Amerikkalaisia autoja oli vähän ja etenkin siipimalliset sellaiset olivat harvinaista herkkua, joten jos eväpari tuli vastaan, jäi se mieleen. Vaikka 80-luvun puolivälissä alkanut uustuonti muutti tilannetta otollisempaan suuntaan, ei hän kyennyt ostamaan sellaista työkiireiden, perheen perustamisen ja talon rakentamisen vuoksi, vaikka mieli kovasti tekikin. Ainoat poikkeamat tehdasasusta olivat auton alle asennetut aidot pinnavanteet kapeilla valkosivuilla varustettuine vyörenkaineen. Fleetwoodissa on tallella alkuperäinen 390-kone joka tuottaa 10,5:1 -puristuksilla ja yhdellä nelireikäisellä Carterilla 325 hevosvoimaa. Auton sisusta oli ehjä ja siisti, mutta se suorasFleetwood oli hankittaessa varsin hyvässä alkuperäiskunnossa. Kenelle tahansa Jukka ei ollut kuitenkaan valmis myymään autoa, vaan hän halusi, että se saisi hyvän kodin, jossa se laitettaisiin kuntoon. Yksi soittajista oli teuvalainen Jukka Paukkonen, joka tarjosi omistamaansa Fleetwood Sixty-Specialia. Hän oli hankkinut Fleetwoodin floridalaiselta yksityishenkilöltä nimeltä Raul Suarez-Murias, jonka takapihalla se oli seissyt hyvän tovin. Nestettä ei ole, sillä eihän tällä autolla raaski ajaa vesisateella! 8 V8-MAGAZINE. Jukka oli hakenut auton Amerikasta syksyllä 1986, ja Suomeen se saapui tammikuussa 1987. Derick oli nähnyt Fleetwoodin Vaasan WHRA:n vuoden 1987 kevätnäyttelyssä, jolloin se ei ollut kuitenkaan tehnyt sen suurempaa vaikutusta. Juuri näin kävi Derickille, joka ihastui 50-luvun lopun Detroit-tuotteiden maukkaaseen muotoiluun jo teini-iässä nähtyään niitä silloin tällöin liikenteen vilinässä. Terapiaa parhaasta päästä Fleetwoodia oli säilytetty avoimessa peltikatoksessa, mikä alkoi näkyä sen Suomessa kertaalleen uudelleen maalatussa pinnassa pienenä kupruiluna. Tästä ei viimeistely paljoa parane! Pissapojan säiliö on oiva esimerkki Derickin työn tasosta. Hän toki muisti auton, ja osittain sen vuoksi myös suhtautui siihen vähemmän innostuneesti. – Siitä lähtien ovat siivet olleet lähellä sydäntäni, summaa Derick mieleenpainuvimmat nuoruusmuistonsa. Lasi on kuin uusi, tarrat laadukkaita uustuotanto-osia sekä kansi ja kiinnitysteline sinkattu. Fleetwood oli maannut Floridassa ollessaan pitkään talon takapihalla maapohjan päällä, josta nouseva kosteus oli aiheuttanut ruostevaurioita etenkin rungon takaosalle, joka oli tehtävä täysin uusiksi. Lisää löylyä siipikuumeeseen tuli 70-luvun lopulla, kun hänen pari kaveriaan hankki autokseen sellaisen. Keväällä 1996 Derickin elämäntilanne lopulta mahdollisti auton etsinnän sieltä isoeväisimmästä päästä. Kaikesta huolimatta hän päätti lähteä tutkimaan autoa tarkemmin, ja miten siinä sitten kävikään. Vauraasti varusteltu auto oli hankittaessa siistissä alkuperäiskunnossa ja teknisesti täysin toimiva. Koska hänellä ei ollut kunnon tallia eikä oikein aikaakaan ottaa Fleetwoodia työn alle, päätti hän luopua siitä. Niiden kyydissä istuessaan Derick päätti, että vielä jonain päivänä hänkin on oman siipiauton puikoissa. 1960 -luvun loppu oli ankeaa aikaa Suomessa, jos piti veekasivehkeistä. Jukka oli ajanut autolla tyytyväisenä vuosia, kunnes siinä oli alkanut ilmetä rapistumisen merkkejä. Fleetwood oli saanut myös MR-hyväksynnän käytännössä sellaisenaan, sillä vain etupenkin verhoiluja oli jouduttu korjailemaan. Hän laittoi V8Markettiin ’59 Cadillacin ostoilmoituksen, joka tuotti runsaasti yhteydenottoja. Isoevää etsimässä Pitkään näytti siltä, ettei Derickin toive toteutuisi, koska siipiautojen vähäisen määrän vuoksi niitä oli täällä harvoin tarjolla kohtuuhintaan
Derickille myönnettiin työkyvyttömyyseläke, minkä vuoksi hän vietti suuFleetwoodin pohjasta löytyi massan poistamisen jälkeen yllättävän paljon ruostepaikkoja. . Sen seurauksena Derickin selkäranka murtui, ja hänen alaraajansa halvaantuivat. – Ilmeisesti olin Jukan mielestä auton arvoinen omistaja, kun hän suostui myymään sen minulle mutinoitta, naurahtaa Derick hyvässä hengessä sujunutta kaupanhierontaa muistellessaan. Hän ei tiennyt autosta juuri mitään, joten ensitöikseen hän päätti tutustua siihen ja sen historiaan tarkemmin. Aikansa ”sormia pyöriteltyään” alkoi aika tulla pitkäksi, ja hän ryhtyi pohtimaan Fleetwoodin kunnostamista eräänlaisena ”terapiaprojektina”. Urakka oli melkoinen jo pelkästään auton suuren koon vuoksi. Perhe tuki Derickiä täysin hankkeessa, ja kun kaverit vielä lupautuivat auttamaan auton entisöinnissä, päätti hän ryhtyä tuumasta toimeen. Niiden oikomisessa ja kiillottamissa vierähti tovi jos toinenkin, mutta nyt ne ovat virheettömät. Derickin katkoessa tallin kattoristikoihin kuljetuksen ajaksi asennettuja peltisiä kiinnitysnauhoja kävi karmea katastrofi, ja ne kaatuivat hänen päällensä. Fleetwood oli kuitenkin katsastettu ja Jukan mukaan kaikin puolin toimiva peli, minkä myös lyhyt testilenkki vahvisti. Auton kaikki jalkatilat oli tehtävä pitkälti täysin uusiksi. Auto ei ollut läheskään virheetön, mutta se ei haitannut Derickiä. ren osan ajastaan yksin kotona muun perheen ollessa töissä tai koulussa. Olosuhteet siihen olivat myös otolliset, sillä kiitos hyvien ystävien talli oli tehty valmiiksi. Tavoitteeksi täydellisyys Derick ei ollut koskaan aikaisemmin kunnostanut minkäänlaista nelipyöräistä, saati sitten Fleetwoodin kaltaista erikoisuutta. Seuraava kesä sujuikin rattoisissa merkeissä Derickin nauttiessa täysin siemauksin hyvin toimineesta autosta. Ennen sitä Derickin oli rakennettava tarpeeksi iso talli, jossa hän voisi kunnostaa Fleetwoodia kaikessa rauhassa. Parhaan mahdollisen lopputuloksen varmistamiseksi Derickin tytär Jessica hio käsityönä Fleetwoodin koko korin täysin peltipuhtaaksi. Hän halusi nimenomaan kevyesti projektikuntoisen yksilön, jota voisi itse pikkuhiljaa parannella. Ainoa häntä vaivannut asia oli auton uhkaavasti lisääntyvät ruostevauriot, jotka hän päätti korjata kesän 1997 ajojen jälkeen. Tapaturman jälkeen Derickille tehtiin useita leikkauksia ja hän kävi läpi yli vuoden kestäneen kuntoutuksen. Nettisivustoja selattiinkin ahkerasti, minkä lisäksi Derick hankki kaiken mahdollisen Fleetwoodin entisöimiseen liittyvän kirjallisuuden aina Fleetwoodin mallikohtaisiin tunnuspiirteisiin kuuluu kyljen yläja alaosan kiertävä tyylikäs rosterilistoitus. Niiden ansiosta toimintakyky palautui pitkälti entiselle tasolleen halvaantuneita jalkoja lukuun ottamatta. V8-MAGAZINE 9. Nyt näin kuitenkin tapahtui ja Derickin huonoksi onneksi hän sattui olemaan juuri siinä kohdalla, mihin ne kaatuivat. taan huokui kosteutta. Pienen hintaneuvottelun jälkeen Fleetwood siirtyi Derickin omistukseen. Derick ei tiedä vielä tänäkään päivänä miten näin pääsi käymään, sillä ristikot oli tuettu laudoilla niin, ettei niiden kaatumisen olisi pitänyt olla mahdollista
Fleetwood oli Cadillacin huippuversioinen edustusmalli, jota valmistettiin vain pyöreäkattoisena neliovisena Six-Window Hardtopina. Tylyn totuuden paljastuttua päätti Derick pienen pähkäilyn jälkeen luopua alkuperäisestä ajatuksesta auton pikaisesta korjaamisesta ja käydä sen täysin läpi jokaista yksityiskohtaa myöten. Näin toimien hän pyrki välttämään harmittavien ja usein myös kalliiksi muodostuvien virheiden tekemisen. Jopa kaikki tehdasmerkinnät palautettiin takaisin paikoilleen täsmälleen sellaisina kuin ne olivat alun perin olleet, kiitos Derickin tekemän tarkan dokumentoinnin. Fleetwood on viimeistelty viimeisen päälle myöskin sieltä mistä se ei näy. Jotain satsauksesta kertoo sekin, että runko ja alusta valmistuivat kolme vuotta kestäneen tiiviin työskentelyn tuloksena. Kunnostuksessa on käytetty vain ja ainoastaan auton alkuperäisiä ruuveja ja muttereita, joten pelkästään runkoon ja alustaan liittyviä osia puhdistettiin ja pintakäsiteltiin uudelleen hänen arvionsa mukaan satoja. Kuusi-ikkuna -nimitys tulee autossa käytetystä kuudesta erilaisesta lasista. . – Asetin tavoitteekseni tehdä Fleetwoodista niin täydellisen kuin vanhasta autosta voi vain tehdä, kertaa Derick entisöinnille asettamiaan vaatimuksia. Tämän jälkeen koko runko pohjamaalattiin ja värjättiin lopuksi tehdastyylisellä puolikiiltävällä mustalla. mallikohtaista korjausopasta myöten. Tämän lisäksi rungon takaosa oli ihan haperoa. Telinettä hyödyntäen hiekkapuhalletun rungon palkkien takaosat korjattiin reilun metrin matkalta. Korroosioiden korjauksen Derick aloitti rungosta, jolle hän valmisti metallisen telineen. Fleetwoodia oli ilmeisesti seisotettu Amerikan aikoina maapohjalla, ja se yhdistettynä Floridan kosteaan ilmastoon oli pehmittänyt suuren osan pohjan pellistä. Tekniikkapuoli kunnossa Fleetwood oli toiminut moitteetta, joten Runko maalattiin korjausten valmistuttua tehdastyylisellä puolikiiltävällä mustalla. Tässä yhteydessä myös alustan, tehostetun 18,9:1-välitteisen ohjauksen ja tehostetuttujen 12-tuumaisten rumpujarrujen osat uusittiin ja viimeisteltiin alkuperäistä paremmiksi joko maalaamalla, eloksoimalla, sinkkaamalla tai keltapassivoimalla aina tarpeen mukaan. – Tunteja en edes laskenut, mutta kyllä siinä taisi tonni paukkua, arvioi Derick. Se oli mitoitettu niin, että hän pystyi työskentelemään pyörätuolissaan istuen. Tästä esimerkkinä käy kojelaudan alus, jonka kaikki irto-osat on maalattu, sähköjohdot kunnostettu ja niiden kiinnikkeet uusittu. Kun auton kori oli saatu irrotettua rungosta, alkoi Derickille valjeta kuinka suuri urakka hänellä oli itse asiassa edessään. – Mutta kyllä niitä mokia tuli siitä huolimatta, virnistää Derick. Tässä yhteydessä myös alustan kaikki osat uusittiin ja viimeisteltiin yksityiskohtiaan myöten tarkasti tehdastyyliä noudattaen. 10 V8-MAGAZINE. Kunnostustyöt käynnistyivät Fleetwoodin täydellisellä purkamisella sekä irrotettujen osien valokuvaamisella ja tarkalla dokumentoinnilla
Myös auton lukoton ja vakiolla 2,94:1 -välityksellä varustettu taka-akseli havaittiin tarkistuksessa hyväkuntoiseksi. Mittausten mukaan alkuperäinen 390-kuutiotuumainen moottori olikin niin hyvässä iskussa, että auton 86 000 mailin matkamittarilukema saattoi hyvinkin pitää paikkansa. Pannu onkin nykyisin kuin ”taideteos”, jonka viimeistely on varmasti parempaa kuin konsanaan tehtaalta tullessaan. Auton korin tultua osittain hiekkapuhalletuksi oli pettymys melkoinen, kun siitä paljastui odotettua enemmän ruostevaurioita. Niinpä hän pani auton syksyllä 2004 tauolle ja keskittyi parin seuraavan vuoden ajan omistamiensa vanhojen mopojen entisöintiin. Derick löysi eBaystä Fleetwoodiin lisävarusteena tarjotun erikoisen sähkötoimisen Remote Control Trunk Lock -option. Moottori ei olisi itse asiassa kaivannut osakseen mitään toimenpiteitä, mutta oman mielenrauhansa vuoksi Derick hoonautti lohkon sekä uusi kaikki kulutusosat, kuten männänrenkaat, laakerit ja tiivisteet. Joten ei hän niitäkään nyt mitenkään ”hutiloiden” kunnostanut. O-renkaan uusimisen ja korjaussarjan asentamisen jälkeen vaihteisto oli taas uutta vastaava ja sen ääntelykin loppui. Myös kannet käytiin läpi, minkä yhteydessä kaikki venttiilit ja niiden ohjurit vaihdettiin nykybensaa sietäviksi. Sen avulla takaluukun kannen saattoi avata hansikaslokeroon sijoitettua nappia painamalla. Tämän lisäksi helmat vaihdettiin sisäpuoliaan myöten ja tavaratilan lattia käytännössä kokonaan. Yksi vika siitä lopulta löytyi, sillä sen turbiiniakselin o-rengas oli rikki, mikä lienee ollut myös syynä laatikon ”lonksumiseen” pakkia päälle pukattaessa. Jalkojen halvaantumisesta huolimatta Derick halusi myös itse ajaa Fleetwoodillaan. V8-MAGAZINE 11. Sen mahdollistamiseksi autoon asennettiin vipumekanismi, jonka avulla hän kykenee käsin käyttämään kaasua ja jarrua. Derick oletti sen tekniikan olevan hyvässä kunnossa. Vaikka moottorin kunnostamisesta selvittiin vähällä vaivalla, niin samaa ei voinut sanoa sen ulkokuoren siistimiseen käytetystä työmäärästä. . Fleetwoodiin on asennettu kaikki tehdastarrat aina tunkin käyttöohjetta myöten. Sille on tuskin käyttöä, sillä tätä autoa ei tulla todennäköisesti koskaan tunkkaamaan sen virheettömästi kiiltävistä puskureista. – Vaihtelu virkistää ja mopojen kanssa puuhastelu oli myös vähemmän stressaavaa, kun kaiken ei tarvinnut olla ihan viimeisen päälle, toteaa Derick ”rakentelutauosta”, jonka aikana valmistui kaksi MRhyväksyttyä Soliferia. Derick oli kuullut, että Cadillaciin tarjolla olevat korjauspalat ovat huonolaatuisia, joten hän päätti tehdä paikkaukset itse millisestä metritaViimeistelty kone on kiinnitetty Derickin metalliprofiilista valmistamaan erilliseen pyörillä varustettuun kehikkoon, jonka avulla hän kykeni sitä itse kunnostamaan ja tarvittaessa myös siirtelemään. Viimeistely ulottuu myös tavaratilaan, missä kaikki on kuin tehtaan jäljiltä. Niinpä siihen vaihdettiin vain öljyt ja tiivisteet. Fleetwoodin niin ikään alkuperäisosaksi osoittautunut nelivaihteinen Hydra-Matic-automaatti oli sekin oivassa kunnossa, mistä kielivät myös puhtaanpunaiset öljyt ja metallihilseettömät magneetit. Varmuuden maksimoimiseksi myös vetoakseleiden laakerit ja kardaanin nivelet uusittiin ja viimeisteltiin tarkkaan tehdasasuun maalauksia ja merkintöjä myöten Tuohon mennessä Derick oli paiskinut töitä Fleetwoodin parissa jo lähes kuuden vuoden ajan, joten ei ihme, että hän alkoi kaivata hieman vaihtelua harrastetoimintaansa. Pohjasta menivät uusiksi kaikki jalkatilat sekä useimmat sen vänkärin puolen poikittaisista tukipalkeista. Harmaa, vaan ei varpunen Talven 2006 koittaessa Derickin kunnostusakut olivat latautuneet siinä määrin, että hän otti Fleetwoodin taas työn alle intoa puhkuen
– Ja voisihan sitä hankkia ja asentaa autoon vielä ne muutamat siitä puuttuvat lisävarusteet, valaisee Derick tulevaisuudensuunnitelmiaan. 12 V8-MAGAZINE. Fleetwoodin kojelauta on kunnostettu mittareita myöten ja kaikki kromit on uusittu sinkkipainevalusta valmistettu lista mukaan lukien. Verhoilujen uusiminen ei kuitenkaan sujunut suunnitelmien mukaisesti. Sisustatyöt käynnistyivät penkkien purkamisella ja niiden runkojen kunnostamisella. Nyt työn alla on Fleetwoodiin optiona tarjottu kolmesta kaksikurkkuisesta kaasarista koostuva Tri-Power -kaasari/imusarjayhdistelmä. Sen jälkeen ne ja ovipahvit vietiin verhoomoon uudelleen topattavaksi ja päällystettäväksi. ”Terapiat” Fleetwoodin kanssa siis jatkuvat, ja mikäs siinä, kun näyttää siltä, että ne tekevät hänelle vain hyvää. Vaikka auto on upea, löytyy siitä Derickin mukaan vielä parannettavaa. Myös ruorin kaikki kiilto-osat kromattiin. Toinen firma otti kyllä niin ikään työn vastaan, mutta jonkin ajan kuluttua sekin sitten ilmoitti luovuttavansa asian suhteen. Hitsaushommien valmistuttua Derickin tytär Jessica hioi vielä käsityönä auton koko korin täysin peltipuhtaaksi ennen kuin se vietiin osina koivulahtelaiseen Wiikin Automaalaamoon maalattavaksi. Kauniiksi lopuksi hän vielä maalasi koko pohjan punaisella pohjavärillä ja jätti sen sellaiseksi, koska näin oli toimittu aikoinaan myös tehtaan tuotantolinjalla. varasta. . Se on edelleenkin täysin toimiva, mutta soittaa sillä ei voi, koska yhteydenotto vaatisi oman keskuksen. Ensimmäinen verhoomo jätti homman kesken ilmeisesti liian vaativana urakkana. Sen uusiminen olikin yksi projektin vaativimpia vaiheita, kun alkuperäistä vastaavaa materiaalia ei tahtonut löytyä mistään päin maailmaa. Fleetwoodin sisäkatto poikkeaa täysin muista Cadillaceista. Fleetwoodin ”data platen” koodit läpikäytyään Derickille selvisi, että auton korin alaosa oli ollut alun perin Metallic Gray -metallinhohtoharmaa ja katto Dover White -valkoinen. Derick ei olisi kyennyt kunnostamaan Fleetwoodia ilman apua. Fleetwoodin kojetaulun alle kiinnitetty Motorolan puhelin lienee asennettu autoon jo 1960-luvun alussa. Hartaan hakemisen jälkeen hän löysi Ranskasta tahon, jolla oli näitä alkuperäisvärejä vielä jäljellä! Näin ollen voidaan syystäkin sanoa, että Fleetwood on maalattu ”NOS-väreillä”, mikä ei ole todellakaan tavanomaista! – Autoni on väriltään harmaa, mutta se ei ole silti mikään harmaavarpunen, toteaa maalaukseen aiheestakin tyytyväinen Derick myhäillen. . Materiaaliksi valittiin Amerikasta sitkeän salapoliisityön tuloksena löydetyt alkuperäistä vastaavat Colony Cloth -metallinhohto-mustat kangasverhoilut sekä valkoisen aidon nahan ja samanvärisen keinonahan ”sekoitus”. Kolmas verhoomo teki lopulta työn loppuun saakka ja varsin ansiokkaasti. Myös auton kaikki merkit ja kromiosat on joko uusittu tai sitten hankittu NOS-osina, joista esimerkkeinä voisi mainita mm. Ja tuskin Fleetwoodkaan panee niistä pahakseen. valojen linssit ja heijastimet. Käyttökatkaisimista suurin osa on NOS-osia, yksi näistä oli sähkötoiminen Cruise Control -ajonopeuden säädin.Halkeilleen ratin Derick kunnosti ja maalasi tehdastyylisesti mustavalkoiseksi. Fleetwood valmistui nykyiseen virheettömään asuunsa yli 14 vuotta kestäneen uskomattoman uurastuksen jälkeen, jolloin se myös leimattiin ylistävin arvosanoin. Pientä närää Derickissä herätti se, että alun perin sovittu hinta-arvio ei pitänyt alkuunkaan, vaan kulut vain kasvoivat töiden edetessä. Se hyvä puoli asiassa oli, että verhoilujen valmistumista odotellessa hänelle jäi hyvin aikaa kunnostaa koko muu kabiini aina kojetaulun yksityiskohdista hattuhyllyn uusimiseen saakka. Fleetwoodin pintapellit olivat sen sijaan yllättävän hyvässä kunnossa, sillä niistä löytyi vain pari sormenpään kokoista reikää takaikkunan alaosasta. Jopa polttimoista löytyvät oikeat vuoden 1959 koodit! Verhoilut tuottivat vaikeuksia Derickin palautettua Fleetwoodin korin rungolle alkoi loppusuora häämöttää, mutta vielä oli jäljellä kabiinin läpikäynti. Hän haluaakin kiittää perhettään ja kaikkia projektissa mukana olleita kavereitaan kuluneiden vuosien aikana saamastaan tuiki tärkeästä tuesta. Hommaa ei myöskään helpottanut se, että Derick viimeisteli ne täysin tehdastyyliin toteutetuilla vahvikepokkauksilla. ”Sekoitus” sen vuoksi, että Fleetwoodissa istuinten yläosat oli jo tehtaalta tullessa verhoiltu aidolla nahalla, kun taas piiloon jäävät alaosat keinonahalla. Fleetwoodin upean ulkonäön kruunaavat auton runsaat rosterilistat, jotka kaikki Derick on oikonut ja kiillottanut virheettömiksi
Kontit Floridasta viikottain! USA:n sisäiset kuljetukset! Kysy lisää! AUTOT, PYÖRÄT, OSAT USA:STA Tilaa osasi itse tallillemme, maksa vain merirahdista 1851 NW 9th St., Okeechobee, FL 34972, USA/oma nimi amercars@msn.com Soitot suomeksi klo 15.00 jälk. 09-888 1516 26840 KORTELA www.kortelagarage.eu sami@kortelagarage.eu 0400-530 570 tiivisteet ja kumiosat matot tekniikan osat renkaat ja vanteet Satoja tiivisteitä ja kumiosia varastossa. • Asennus kuuluu myös meidän palveluun! www.westfix.fi, westfix@netikka.fi Korsnäs Biloch Båtinredning Norrbyvägen 32, 66200 Korsnäs (06) 364 1406 Alkuperäiset USA-materiaalit Kaikki alaan liittyvät verhoilutyöt TAPIOLAN AUTOVERHOILU OY Niittykatu 3, 02200 ESPOO Puh. Jos et muualta löydä, kysy meiltä! Liki 20 vuotta tehty jenkkien kanssa kauppaa! since 1978 Veekasi since 18 osa mv.indd 1 16.12.2010 15:18:26. V8-MAGAZINE 13 -Vakioputkistot-Virtaavat viritysputkistot-Peltisarjat-Taivutukset mallin mukaan-Räätälöinnit suoraan autoon-Räätälöidyt vaimentajat-Myös tuurnataivutus ja RST-Katalysaattorit-Keraamiset pinnoitteet-Pinnoitustyöt kaikkiin osiinMARTELIUS-EXHAUST OY 02-856 616 www.martelius.com PAKOPUTKET USA-AUTOIHIN 40-LUVULTA ALKAEN Amer Trading, Inc. • Vinyylikatot, rättikatot ja tarvikkeet. 09-302847 / 050-3305780, fax 09-3401073 e-mail: jaakko.husso@pp.inet.fi Autoverhoilut kaikkiin USA-autoihin! Automatot, suojamatot brodeerauksella ja tavaratilan matot. • Meillä on myös muita autonsisustustarvikkeita. • Autonsuojapeitteet kaikkiin malleihin. • Istuinten verhoilut alkuperäisestä materiaalista. AMERIKAN autot, 4X4 Pick upit, moottoripyörät, varaosat, tuning, erikoisvanteet. Fertan -ruosteenpoisto/estotuotteet. Osat entisöintiin ja kunnostukseen meiltä. EBAY Osta suoraan ilman välikäsiä! Tapani Iivanainen Usan suunta +1561 632-5154 Seija Iivanainen ’’ +1561 632-5153 Office ’’ 1 803 796 5183 E-mail benzboy@benzboy.com Automaattivaihteistojen erikoisliike Hiihtotie 7 B, 01280 VANTAA Puh. Florida auto dealer since 1991 www.amercars.com Myymme, välitämme autot ja moottoripyörät, Ebay jne. (aikaero) +1-561-7623060 / Marco Casagrande WWW.BENZBOY.COM EXPORT USA Jo 15 vuoden kokemuksella Konttikuljetukset, lentorahdit ym
Ford Ranchero GT 1970 LAVAHERKKU Väkevä 14 V8-MAGAZINE
LAVAHERKKU Millaiseksi luokitellaan hyötyajoneuvo, joka on varustettu brutaalilla jättimoottorilla, nelivaihteisella ”Four-on-the-floor”-manuaalilla ja lukollisella ysituumaisella perällä. Tällaiselle kummajaiselle löytyy vain yksi selite: puhdasverinen muskeliauto! TEKSTI JA KUVAT KAI SALMIO V8-MAGAZINE 15
Auto jäi edelleen ison meren taakse. 16 V8-MAGAZINE. Ennen kuin Mika palasi kotimaaMaskin keskellä on pyöreä GTmerkki, johon on saatu ympättyä mukaan myös auton valmistajan puumerkki. Ilmanottoaukon kautta virtaa enemmän raikasta ilmaa jättimoottorille. Muutama vuosi myöhemmin uitin myös Rancheron tänne, ja onnistuin ilokseni hankkimaan orkkispannun takaisin, muistelee Mika. Autossa on toimiva sport-scoop. Mies, jonka sukunimestä olisi kuka tahansa Mopar-fanaatikko ikionnellinen. Maskin ritiläteema jatkuu scoopissa. Se on tosin hieman laimea ilmaisu kiesille, joka on yksi 70-luvun taitteen mielenkiintoisimmista ja suorituskykyisimmistä pickup-malleista, joita amerikkalainen autoteollisuus suolsi maailmalle. Upeita kylkitarroituksia oli saatavilla punertavan lisäksi myös sinertävinä, vihertävinä ja rusehtavina. Vuosien Vai mitä sanotte yhdistelmästä liki 400-hevosvoimainen 429 Cobra Jet V8, nelipykäläinen, täyssynkronoitu ”Nascar Toploader” -manuaalivaihteisto kera Hurstin shifterin, ja lenkin viimeisenä pomminvarma lukollinen 9-tuumainen Nodular-perä (3,25 ekstravahvoilla 31 rihlan vetareilla). Optiona oli tarjolla myös Shaker-scoop Ram Air -induktiojärjestelmällä. Sen toi maahan kouvolalainen Mika Kankainen, joka omistaa edelleenkin tämän hyötyajoneuvon. han, Rancheron ruudikas matching numbers 429 Cobra Jet -moottori nostettiin pois konetilasta ja lähetettiin kontissa Suomeen. En vielä silloin kunnolla hahmottanut minkälaisesta ”Graalin maljasta” oli kyse. Se, miksi orkkismaskin tilalla oli vuotta uudemman Torinon vastaava, on arvoitus. Ruususen unessa Mika osti Rancheron Kalifornian Los Angelesista, missä autoa kauppasi sen ensimmäinen omistaja Wayne Dodge. Takarummut varkaille – Ostohetkellä auto oli auringon polttama ja keulassa oli ’71 Torinon maski. K uvien oranssi ’70 Ford Ranchero GT 429 Cobra Jet on ollut Suomessa jo vuodesta 1993 lähtien. Ranchero oli puoli vuotta Mikan käyttöpelinä Yhdysvalloissa. Auton kunto rapistui melkoisesti, vandaalit hajottivat sen ikkunat, ja katolla oli hypitty. Uudelleensyntyminen laitettiin alulle seuraavalla vuosituhannella. Seuraavan vuosikymmenen Ranchero vietti aikaa tallissa ja taivasalla. Kun Mika vei kerran yhtä moottoria paikalliselle koneistamolle, pari vanhempaa miestä tuli ulos pajalta kummastelemaan autoa. Vanhat parrat tunnistivat sen yksilöksi, jolla oli aikanaan osallistuttu tiuhaan katumittelöihin LA:n itäisillä alueilla. GT:llä oli näin jonkinmoinen kisamenneisyys, mikä nostatti Mikan fiiliksiä entisestään. Rancheron GT-identiteetti ilmenee myös kylkien keskivaiheille sijoitetuista GT-merkeistä. – Moottori oli tarkoitus remontoida, mutta sain siitä sen verran hyvän tarjouksen, että päätin myydä sen helsinkiläiselle Marko Paavilaiselle
Konepelti jäi korinväriseksi, vaikka GT:n yksi tunnusomainen piirre on lähes kauttaaltaan mustaksi maalattu pelti (Flat Black Paint). En kuitenkaan missään vaiheessa aikonut luopua Rancherosta, vaikka seisonta-aika venyi luvattoman pitkäksi, huomauttaa Mika, jolla oli edessä suurempi työmaa kuin mitä olisi ollut vuosikymmen aiemmin. Lava on käsitelty vaaleanharmaalla Raptorpinnoitteella. Toimenpiteellä oli selvä viesti: tehdas halusi tarjota väkevää ja trendikästä pikkistään erityisesti vauhdinnälkäiselle nuorisolle. Lavaosa käsiteltiin 2-komponenttiMyyntiesitteessä oli GT:n vierelle ideoitu sukellusta harrastavia nuoria. Toistaiseksi Mika on tyytynyt kylkitarroihin, mutta tarroja löytyy myös lavan takaosan tarpeisiin. Makuasioista sopii kiistellä, joten kokokeltaista plootua ei voi haukkua epäonnistuneeksi valinnaksi, kokonaisuus on silmiä hivelevän tyylikäs. V8-MAGAZINE 17. Auto sopisi väriensä puolesta mainiosti Postin pakettiraketiksi. Hitsipilliä jouduttiin näyttämään useampaan kohtaan ennen pohjatöiden aloittamista. Konepellin maalaaminen mustaksi ja takaosan tarra ovat joka tapauksessa edelleen harkinnassa. Katukiihdyttelyä silmällä pitäen painojakauma on näin ihanteellisempi. seisonnan jälkeen auton ulkoasu oli entistä kauhtuneempi. Kylkiin iskettiin shokeeraavat tarroitukset (Colorful Laser Stripes). Pintaan ruiskutettu räikeä Grabber Orange -oranssi on yksi parhaista väreistä, kun halutaan tosissaan erottua massasta. . Rancheron taka-akseli on sijoitettu kolme tuumaa edemmäksi kuin Torinossa ja Fairlanessa, joten se on akseliväliltään lyhyempi kuin edellä mainitut henkilöautot
Samassa yhteydessä sitä piristettiin mm. Mika hengaili 90-luvun alussa puolisen vuotta Kalifornian San Fernando Valleyssa. Eli jos mobilistikärpänen pääsee joskus puraisemaan, kiesin voi palauttaa turvattomammaksi, naurahtaa Mika. Mika on omistanut myös useampia Ford Mustangeja. – Etuakseliston alkuperäiset navat ja muut härpättimet ovat tallessa. ”Four-on-the-floor”-kovalaatikko on juuri sellainen, jolla auto poistui tehtaalta. Pikantti yksityiskohta on lattialle sijoitettu Hurstin vaihdekeppi, jolla hämmennetään eräänlaista kisalaatikkoa. Dodge tilasi Rancheron ilman tehostajia, ja auton kaikissa nurkissa oli rumpujarrut. Tällä hetkellä teholukema alkaa nelosella, kun se aikanaan alkoi kolmosella. Kabiini varustettiin tehtaalla sporttihenkisesti korkeaselkänojallisilla erillisistuimilla (High-back Bucket Seats), jotka verhoiltiin mustalla vinyylillä. Kyse oli henkilöautomallisesta kevyen luoKun hyötyajoneuvon konetilassa lepää ruudikas 429 Cobra Jet V8 varustettuna tehokkailla Super Cobra Jet -sylinterikansilla, voidaan eittämättä puhua supertyökalusta, jonka puikoissa duunarin hymy on herkässä. Kannet vaihdettiin lähinnä siksi, että Mika ei halunnut aloittaa kimppataivalta polttoaineen lisäaineiden kanssa. Tältä ajalta jäi käteen ’70 Ranchero GT 429 Cobra Jet, jossa oli ostohetkellä vielä vuotta tuoreemman Torinon maski. Tehtaan 429 Cobra Jetille ilmoittama 370 hevosvoimaa saattoi olla todellisuudessa enemmän, sillä lukuja oli aikanaan tapana kaunistella alentavasti. Optiolistalta löytyi tietysti ajonautintoa lisäävät tehostajat ja levyjarrut etuakselistolle. Albumista Mikasta tuli jenkkiautoilija 80-luvun lopussa, kun hän hankki seuraavat 18 vuotta omistaneensa ’59 Cadillacin. Nyt autossa on molemmat tehostajat ja edessä Torinosta liisatut jäähdytetyt levyjarrut. Ford Racingin valmistamilla Super Cobra Jet -alumiinikansilla, jotka maalattiin Fordin sinisellä yleisilmeen säilyttämiseksi alkuperäistyylisenä. Imusarja on niin ikään alkuperäinen. Siitä pyydettiin liki 50 000 taalaa. Super Cobra Jetin kannet kehiin Moottori remontoitiin parisen vuotta sitten. Cobra Jet -moottorista voi mainita lisäksi 4-pulttisen alakerran, taotut alumiinimännät, nelikurkkuisen kaasuttimen ja rivoituksilla varustetut erikoiset alumiinivaluiset venttiilikopat. Alkuperäiset Cobra Jetin kannet on kunnostettu, joten jos joskus tulee tarvetta saattaa pannu ikään kuin tehdaskuosiin, se on kansien suhteen mahdollista. Vastaavien hankkiminen ei ollut läpihuutojuttu, sillä vastaavankokoisia rumpuja käytetään Cobra Jetien lisäksi tiettävästi vain Shelbyissä. Olen seurannut niiden tarjontaa, enkä ole nähnyt kuin kerran myynnissä vastaavalla tekniikalla varustetun yksilön. 18 V8-MAGAZINE. Täysin mädästä aihiosta rakentui lopulta menevä ja näyttävä sleepperi. – Rancherossa käytettiin takana hieman järeämpiä rumpujarruja, joiden olemassaolosta joku muukin oli tietoinen, sillä rummut pöllittiin satamassa. Rancheroihin oli tarjolla myös 360 konin 429 Thunder Jet ja 375 pollen 429 Cobra Jet. Uranuurtaja Rancheron juuret juontuvat joulukuuhun 1956, jolloin Ford lanseerasi markkinoille vuoden 1957 odotetuimman uutuuden, jollaista ei ollut aikaisemmin nähty yhdenkään autonvalmistajan valikoimassa. Autossa kaupantekohetkellä olleet alkuperäiset Magnum 500 -vanteet olivat heikossa hapessa, joten Mika hankki korvaavat uustuotantokiekot keskiöineen. Alkuperäinen aski lienee hajonnut, ja nykyinen vaihteisto on numeroiden perusteella jälkiasennettu osa. Puristuksia löytyy mukavat 11,3:1. Innoittajina peltilehmäkulttuurin pariin siirtymiselle toimivat jenkkiautoillut isoveli ja naapurissa asunut kiihdytysguru Seppo Raussi. ’67 Fastbackin hän hankki eBayn kautta jokunen vuosi sitten. . sella Raptor-lavapinnoitteella, jolla on hyvä kulutuksenkesto ja UV-suojaominaisuus. – Auton papereiden mukana tuli ns. Koska kyse on pedosta, Mika panosti myös turvallisuuteen. Marti Report -todistus, jonka mukaan vastaavalla tekniikalla varustettuja GT Rancheroita valmistettiin vain 24 kappaletta. SCJ-kansilla saadaan valmistajan mukaan teholisäystä 25–50 hevosvoimaa – lopputulos riippuu esimerkiksi käytettävästä nokka-akselista. Ranchero rekisteröitiin ensimmäisen kerran Suomen kilpiin vuonna 2013 huomautuksitta. Onnistuin paikallistamaan sellaiset Amerikasta, mutta hintapolitiikka ei ollut kovin lompakkoystävällinen, harmittelee Mika
Ensimmäinen Rancheron taustalta löytyi mm. Nimi viittasi lähinnä USA:n lounaisosien ja Meksikon karjatiloilla työskennelleisiin henkilöihin. Ford toimi nyt suunnannäyttäjänä. Ensimmäisenä uutuuteen reagoi Chevrolet, joka toi kaksi vuotta myöhemmin markkinoille El Caminon, josta tuli Rancheroakin suositumpi malli. 2-ovinen Ranch Wagon -farmariauto ja Courier Sedan Delivery -paku, joten se luokiteltiin isoksi autoksi kolmena ensimmäisenä vuotena. Mitä muuta vauhdinnälkäinen puikottaja enää kaipaisi! kin toinen vastaavalla tekniikalla varustettu ’71 Ranchero GT. luksusmalli, jossa käytettiin mm. Ranchero oli samoissa ”housuissa” Fairlanen ja Torinon kanssa, mutta se oli akseliväliltään (114") näitä lyhyempi (117"). Keskimitoilla mentiin aina vuoteen 1979 saakka, jolloin tehtaalla työstettiin vihoviimeiset Rancherot. Pienuutta kesti vuoteen 1967 saakka, jolloin markkinoille tuotiin keskikokoiseen Fairlaneen perustunut Ranchero. kan pickupista, joka ristittiin Rancheroksi. Suomesta löytyy ainaKonehuoneessa 429-monsteri ja kabiinissa ”Four-on-the-floor”-manuaali Hurstin shifterillä. Mallivalikoima lisääntyi 70-luvun taitteessa Squirella, joka oli ns. Debyyttivuotena uutuutta valmistettiin 21 705 kappaletta. Teema jatkui myös lavan takalaidassa. GT-sarja (Grand Touring) debytoi vuosimallin 1968 myötä ja korvasi yhden vuoden erikoisuuden, ’67 Ranchero 500XL:n. Rancheroa ei luokiteltu kevytkuormuriksi, kuten tehtiin saman tehtaan F-sarjalaisten kohdalla. Sen hankki Suomeen jo 80-luvun alussa V8:n perustajajäsenistöön kuuluva Kim ”Kimi” Petterson, mutta se onkin jo toinen tarina (V8 1/85). Vuodesta 1960 lähtien Ranchero pohjautui kompaktiluokan Falconiin, joten ison auton imago muuttui kertaheitolla. Mallin taival kesti 23 tuotantokautta. Rekisteritunnuksen numerosarja osui ja upposi! . GT oli spesiaalimalli, jota työstettiin ensimmäisenä vuotena yli puolet vähemmän (1669 kpl) kuin kolme vuotta myöhemmin vuonna 1970 (3 905 kpl). 1966 oli käytännössä yhden vuoden erikoisuus, koska silloin Falconissa ja Faikussa käytettiin samaa alustaa. V8-MAGAZINE 19. Vuosien 1970 ja 1971 Ranchero GT 429 Cobra Jetit ovat mallisarjan ehdottomat kruununjalokivet, jollaisen ajaminen nostaa väkisin hymyn kasvoille. farkuista tuttuja puujäljitelmäkylkiä. Molemmat puskurit on vaihdettu uudelleen kromattuihin korvikkeisiin. Markkinoinnin johtoajatus oli ”More Than a Car! More Than a Truck!” – ”Enemmän kuin auto! Enemmän kuin kuormuri!”. Ranchero on takavinkkelistä nähtynä kesy, mutta hyötyajoneuvomaisuus karisee viimeistään siinä vaiheessa, kun kyljet osuvat katsojan näköpiiriin
Keravasekä Keskari-cruisingien aikaan museo piti huomaavaisesti ovensa avoinna jopa ilta kahdeksaan. Joona Hamm tarjosi ajattelemisen aihetta WastedYears-teoksellaan.. Niinpä jouduin vielä kotona asuvana jättämään pöllyttäjän parkkiin tuttavan pihaan, ihan vain perherauhan säilyttääkseni. maalauksia, pinstripe-kuvioita, veistoksia, valokuvia, eri tavoilla kustomoituja esineitä korkokengistä ja käsilaukuista vessanpytynkansiin ja kypäriin, polkuja moottoripyöriä sekä suurimpana esineenä Jaska Velinin vastavalmistunut ’31 Ford. Toivottavasti tämä ei jää ainoaksi tämän laatuiseksi ja tasoiseksi museokokemukseksi, vaan tällaista nähdään jatkossakin. Kaikenlaista mitä luovan kulttuurin edustajat ovat maalin ja bensan tuoksuessa mielissään loihtineet. Vastasin, että ei mun tietääkseni. Aika tekee yleensä tehtävänsä, kuten tässäkin tapauksessa. Sanoi olevan ihan samanlainen ja samanvärinenkin. Hienoo on se, että löytyy hienokuntoisia saman ajan klassikoita täältä meiltäkin. Hirveitä bensasyöppöjä, johon jo pelkät renkaatkin maksavat maltaita. Oheisohjelmaakin oli tarjolla, kuten burleski-iltamat sekä viimeisenä näyttelypäivänä Kerava kustomoi -tapahtuma. Paha rasti jutussa oli se, että vanhempieni katsontakanta amerikkalaisvalmisteisia autoja kohtaan oli varsin yksioikoinen. Tämä varsin erikoinen tilanne jatkui jonkin aikaa, kunnes lopulta rohkaistuin. Myös kansainvälistä väriä oli mukana, sillä töitä oli 13:sta eri maasta, vaikka pääosa olikin suomalaisten taiteilemia. TEKSTI JA KUVAT HANNELE HATANPÄÄ The World of Kustom Kulture 27.5.–12.6., Kerava riemulla ja tyylillä Ilmaisunvapautta LUKIJAN KIRJE SE eka Kaveri kyseli, että onko sun pyörästä juttu V8:ssa.... 20 V8-MAGAZINE Uutisia & asiaa Koonnut toimitus Yli 300 teosta, yli 100 taiteilijaa ja kolme kerrosta kustom-kulttuurin luomuksia. Näyttely teki myös historiaa, sillä se oli laajin Euroopassa koskaan aiheesta nähty esittely, ja lisäksi se tuplasi museon normaalin kävijämäärän. Ainakaan mun rystypää ei öljyä juurikaan muualta vuoda, paitsi sieltä mistä kuuluukin ?. Sanalliset kannanotot muuttuivat ensin arvosteleviksi mulkaisuiksi, kunnes nekin lopulta vähenivät. Tehty mikä tehty, tuumin, ja kuuntelin seuraavan kuukauden saarnaa pohjattomasta rahareiästä, suodattaen samalla sujuvasti kaiken toisesta korvasta ulos. Muistan edelleen kuin eilisen päivän sen hetken, kun veekasin jylinä sai kasvattajani singahtamaan pihalle epätodellinen ilme kasvoillaan. Kävin autokaupoilla, ja palasin kotiin 360:sellä varustetun sinisen Plymouth Dusterin puikoissa. Ps. Tuolloin ihmisillä oli mahdollisuus tuoda lempiesineensä kustomoitavaksi maamme eturivin pinstripingja kynäruiskutaiteilijoille. Terveiset Porista, Tehokas Racer waiting his turn -niminen kuva sarjasta One saturday afternoon Hot Rod races on Sampo Sakari Korhosen kameralla vangitsema. No siinä sitä ihmetellessä kävin ostamassa uuden tupla kasin ja homma alkoi paljastua. Myös tatuointi hoitui samassa paikassa. Noissa vehkeissä on sitä kuulua luonnetta ja sielua. Haave omasta Moparista oli kytenyt voimakkaana jo nuoresta pitäen, ja vihdoin parikymppisenä sain sen täytäntöön. Esillä oli mm. Tuli hieno fiilis jutun myötä, noita orkkisnäköisiä laitteita ei hirveesti ole näkynyt. Museo oli todella panostanut esillelaittoon, eikä kenellekään Sinkka-museon ohi ajavalle voinut jäädä epäselväksi mikä näyttely oli menossa. Siedätyshoito toimii, puhutaan! Myös kotoa muutto helpotti tilannetta tuntuvasti. Näyttelyn primus moottorina toimi itsekin pinstriping-taiteilija, Marco Planting. Moparheart Harvemmin näkee taidemuseoympäristössä ajoneuvoharrastajaa yhtä paljon puhuttelevaa materiaalia kuin The World of Kustom Kulturessa, Taideja museokeskus Sinkkassa Keravalla. Rakennuksen ulkoseinillä oli valtavat kustom-kultuurin omaa kuvakieleltä puhuvat mainoslakanat. Komee on jutun ’48 pannu, ja onhan se aika samannäköinen kuin ’47 knuckle, jollainen sattuu olemaan mun pihassa
Kesäsuunnitelmissa on mm. Väännetty pellistä hakasaumoilla, mitkä peltiseppä on sitten naputellut kiinni. . Suomessa ei ole ideoista puutetta ainakaan näissä piireissä, eikä ainakaan villeistä sellaisista. Metalliratsu Jolly Jumper ja naapurimaan Lucky Luke lähes putsasivat palkintopöydän. . Arkkitehti Panu Kaila ja rakennusarkkitehti Pentti Virtanen ovat koonneet lokakuun loppuun kestävän Lyskan pojat ja limusiinit -näyttely Uudenkaupungin Automuseolle. Uusi Ford GT näytti rahkeensa kesäkuussa ajetussa Le Mansin legendaarisessa 24 tunnin ajossa ja nappasi luokkavoiton LMGTE Pro -luokassa tiukassa taistelussa Ferraria vastaan, jonka yhtenä kuljettajana nähtiin suomalaiskuljettaja Toni Vilander. SE eka Rajun kauniita laitteita Modified Motorcycle Association of Finlandin ja Aliens MC:n pääkaupungin katukuvaa ainakin moottorikansan silmissä kohentava Helsinki Bike Show palasi 11.6. V8-MAGAZINE 21 Katujenkki tien päältä Tiivistettyä Tammelan 250 hehtaarin suuressa metsäpalossakin vuonna 1997 sammutustehtävissä ollut ’55 Ford F620 viettää eläkepäiviään Nurmijärven kirkonkylässä Eino Heikkisen huolenpidossa. Lisäksi kaikki jaksot ovat nähtävissä Drag Race Lifen Youtube-kanavalla. Hitsausta ei käytetty. Se kertoo kahden koulupojan valokuvaamalla aikalaisdokumentoimana Suomen 50-luvun autoista ja autoistumisesta . . Manuaaliaskissa on neljä pykälää eteen ja pakki. Netflixissä on katsottavissa tuore dokumentti 21 Days Under the Sky, joka kertoo neljän kaveruksen matkasta moottoripyörillä San Franciscosta New Yorkiin pitkin ensimmäistä USA:ta halkonutta isoa tietä Lincoln Highwaytä. H A N N E LE H A TA N PÄ Ä H A N N E LE H A TA N PÄ Ä Norrtäljen Custom Bike Show’n H-DChopper-luokan voittajan Rezi Liiaksen pitkäkeula oli Helsingissä Choppereiden kakkonen. Harvemmin isoisillä on oma paloauto. Ford on tuotu aikoinaan Suomeen ajettavana alustana ja se on koritettu Kulmalan Veljesten koritehtaalla. . Voimapuolelta löytyy 239 cid Y-block, ensimmäinen Fordin kansiventtiilimoottori, johon osia on saanut hyvin hyvinkääläisestä vauhtikaupasta. SeitseHANNELE HATANPÄÄ män vuoden käyttöentisöinnin, korin hiomisen, ruostekorjauksien ja maalauksen sekä tekniikkapuolen kunnostuksien jälkeen alla on luotettava ja liikenteenkin mukana mukavasti pysyvä autovanhus. Drag Race Life tv-sarjan uudet jaksot pyörivät MTV:n Max-kanavalla tiistaisin klo 21.30 alkaen. Ruotsin Motalan Motormuseumin "Bilar som kändisar åkte eller ägt" -näyttelyssä on esillä USA:sta varta vasten ostettu Lincoln, jolla ajelutettiin Nikita Chrusjtjovaa vuoden 1962 valtiovierailulla, sekä Cadillac, jonka penkillä on istunut monien valtiopäämiehien lisäksi Indira Gandhi. Flying Eyeball on innoittanut monia tekijöitä, ja se näkyi myös täällä. Lapsenlapsi Remu istahtaa välillä apukuskin paikalle. Sammutuskalusto on edelleen paikoillaan, eli tarpeen tullen sitä voisi käyttää vanhaan malliin. Jukka Katteluksen SlideKatar.. Samainen pyörä voitti Custom-luokan kesäkuun alun Norrtäljen Custom Bike Show'ssa ja lisäksi edustuspaikan World Championships of motorcycle building -kisaan lokakuun Kölnin näyttelyyn. Tästä yhtenä todisteena käy mm. Japanilaisen Boo Pinstripingin taidokas tulkinta personoi tämän moottoripyöräkypärän. Hietsusta takaisin Kaivariin, Merisatamaan. Suomalaisten rakenneltujen moottoripyörien parhaimmisto oli kovaa luokkaa, vaikka ruotsalaisen Jonny Martinssonin häikäisevä Jolly Jumper nappasikin kolmessa eri kategoriassa voiton (Custom, paras maalaus ja tuomariston valinta). Moottoripyörien rakenteluharrastuksen edellytyksien paraneminen lainsäädännön osalta näkyy positiivisella tavalla tällaisissa tapahtumissa. Matkalla on mittaa 6100 km. osallistuminen Tammisaaren vanhojen paloautojen tapahtumaan. Kojelautakin on koivulankusta tehty, joten kotimaisuusaste on korkeampi kuin jenkkiautoissa yleensä. Virkauran jälkeen Someron palokunnan paloauto varastoitiin Espooseen, mistä Eino hankki sen vuoden 2007 paikkeilla. Ajelut alan tapahtumiin ja välillä huvin sekä hyödyn yhdistävät reissut kuuluvat Fordin ajo-ohjelmaan
Moni saattaa hieraista silmiään nähdessään kuvan yhdistelmän tien päällä. Näin helppoa se on, kun yöpyminen onnistuu omassa harrasteautossa. 22 V8-MAGAZINE. TEKSTI JA KUVAT MIKKO MIETTINEN VaiN Häjyyt Pohjanmaameeting, Lapua 20.–22.5. Onni osui tällä kertaa vielä ajokortittoman nuoren miehen kohdalle, joka ei voiton varmistuttua malttanut juurikaan poistua illan aikana uuden autonsa ohjaamosta. Niinpä kerholaiset hommasivat porukalla 350-kuutiotuumaisella bensakasilla varustetun ’87 Chevrolet G-20 Vanin, ja kunnostivat sen tapahtuman arpajaispalkinnoksi. Lapuan Simpsiön rinnehiihtokeskus toimi VaiN Häjyyt ry:n kymmenennen miitin näyttämönä. Alueella vieraili 64 autokuntaa, kauimmaiset Posiolta ja Virosta asti. Tapana on ollut, että kerhon kokoontumisessa on vuosittain jotain erikoista, ja niin myös tällä kertaa. Vanit rinkimuotoon, ja leiri on valmis. UAZ-maasturi kuskasi vieraita viikonlopun ajan ylös ja alas mäkeä. Lapuan Simpsiön rinnehiihtokeskus täyttyi kesäkuun alussa vaneista, kun VaiN Häijyyt ry. Järjestävä kerho on tehnyt yhteistyötä vuosien ajan Viron Fullsize-kerhojen kanssa, ja sieltä saapuikin paikalle viisi autokuntaa. Tämä ’87 Chevrolet G-20 arvottiin kävijöiden kesken. Voittaja odottelee kuumeisesti ikävuosien kertymistä ajokortin saamiseksi. järjesti kymmenennen kerhomiittinsä. . Tavallista tyylikkäämpi arpajaispalkinto. Vaikka vaneissa on ylläpitolaturit, vaativat stereot ja yövalot veronsa. Sunnuntaina oli kotiinlähdön aika, jolloin vieraita viikonlopun aikana kuskannut UAZ-maasturi luovutti lisävirtaa neljälle autolle. VA N I K U LT T U U R I A L A K E U K S I L L A V iikonloppu koostui rennosta yhteiselosta, perheen pienimpiä unohtamatta. Valot luovat yöaikaan mukavaa fiilistä, mutta syövät myös tehokkaasti akun voimavaroja. He kisailivat omissa lajeissaan, kun aikuiset puolestaan testasivat tietojaan vaneista ja vannailusta
DOLLARIHYMYJÄ JA ROMPETTA Itäsuomalaiset tapahtumat eivät ole kovinkaan tunnettuja maakunnan ulkopuolella. Paikalle saatiin kerättyä kaksikymmentä paikallisten harrastajien ja omien jäsenten pääasiassa 50ja 60-luvun autoa. . Myyntipaikkoja alueella on noin 150 yli hehtaarin suuruisella tontilla, ja kävijöitä kaksipäiväinen tapahtuma kerää vuosittain 3000–4000. Mika Karvisen '57 DeSoto Firedome saapui paikalle parin mailin päästä Sami Laitisen ’36 Dodge Business Coupe ja taustalla Pasi Poudan ’51 Bel-Air stw. Joukossa niin museoautoja, kustomeita kuin radikaali rodikin. TEKSTI JA KUVAT JARI TURUNEN P aikka sijaitsee noin 10 kilometriä Joensuusta Kuopion suuntaan Liperin kunnassa. Helge Nygrenin ”Fireball” ’51 Buick kustom keräsi katseita. 80 kilometriä, mutta susia voi joskus jäljittää jopa lähialueiden metsistä. Illaksi oli Riverside Rebels kerho järjestänyt Ylämyllyn Shelliltä alkavan cruisingin ja Joensuun Rantakylässä olevaan ravintolaan oli järjestetty iltabileet paikallisen rockabillybändin toimesta. Pariskunta on löytänyt tyylilleen sopivan matka-askin. Yksi merkittävä alkukesän tapahtuma Joensuun ympäristön harrastajille on Pohjois-Karjalan Automobiilikerhon Ylämyllyn automuseolla jo liki kolmen vuosikymmenen ajan järjestämä Susirajan Rompepäivät. V8-MAGAZINE 23. Lauantaipäivä valkeni sateisena ja jatkui sellaisena yöhön saakka. Pelkkää romutoria tapahtuma ei suinkaan ole, sillä museossa on vuosittain vaihtuva teemanäyttely. Tänä vuonna teeman nimi oli ”Dollarihymyt”. Sunnuntai taas sai auringonpaisteineen paikalle yli 2000 ihmistä, mikä pelasti tapahtuman. Niinpä jotain kauppaa tehtiin pienellä joukolla lauantainakin. Susirajan Rompepäivät, Liperi 21.–22.5. Rompetorilla voi tehdä todellisia löytöjä, sillä tavaraa on myynnissä laidasta laitaan. Se pilasi päivän suuren yleisön osalta, mutta romu-ukkoja ei taasen pidättele edes puukkosade. Rajalle on matkaa n
Ajoaikaa kuskeille oli tarjolla kello 11–18, ja vetoja tässä ajassa kertyi 138 auton ja 61 moottoripyörän toimesta huimalta kuulostavat 706 kappaletta. Muutenkin kaikki ajamiset sujuivat mallikkaasti, ja mikä parasta, ylipäätään kaikki paikalle saapuneet tahot, kuskit, ja erittäin runsaslukuinen yleisö mukaan lukien näyttivät nauttivan tapahtumasta leveän tyytyväiset hymyt kasvoillaan. V8-Magazinen kiihdytyspäivä, Vesivehmaa 4.6. KATUAUTOILIJAN KIITOTIE V8-Magazinen kiihdytyspäivä järjestettiin toista kertaa Vesivehmaan lentokentällä, ja suosio oli taattu. Vesivehmaan kentältä löytyy myös riittävän kokoinen kahvila, sekä sisäettä Bajamaja-vessoja ja pieni kiinnostava ilmailumuseo. Ajamisten osalta asiat sujuivat mallikkaasti yhtä keskipäivän pientä öljysaneerausta lukuun ottamatta. Lähtöjä ajettiin päivän aikana peräti 706 kappaletta. Ratana Lentokeskuksen kiitorata ei todistetusti ole aikojensa puolesta Suomen nopein lentokenttärata, mutta paljon tasaisempi ja leveämpi kuin vaikkapa Räyskälä ja Kiikala. 24 V8-MAGAZINE. Vesivehmaan sijainti suosii kuljettajien helppoa saapumista paikalle, asuuhan 150 km säteellä radasta helposti pari miljoonaa suomalaista. Kaikki osallistujat saivat ajaa ja testata juuri niin paljon kuin ikinä vaan ennättivät. Sinisalo ja Janne Nykänen mittasivat toistensa suorituskykyjä omassa haastelähdössään. Ajoittain melko kiivaskin sivutuuli ei pahemmin haitannut niitä autokuskeja, joilla pitoa ja voimaa riitti, mutta prätkäkuskeja tuuli näytti ainakin joissain määrin riepoitelleen. TEKSTI JA KUVAT HEIKKI MALINEN H eti aamuvarhaisella oli jo huomattavissa, että tänä vuonna kaikki tapahtumaan liittyvät tahot olivat valmistautuneet entistä huolellisemmin
Dodge Coronet ................................14,450/172,08 Jari Kallio .......................................... 12,024/188,48 Jarmo Lappalainen .......................... BMW 325 .........................................12,877/192,21 Jussi Ikäläinen, Helsinki .................. Audi TTS ...........................................13,601/168,86 Juha Ahokas ..................................... VW Golf Variant Tdi .........................12,060/195,02 Pauli Paloniemi, Lahti ...................... 12,541/188,28 Jari Vuori........................................... 12,703/182,93 Jukka Rytiniemi, Orimattila ............. Plymouth......................................... Renault Megane III RS ....................14,386/165,14 Reima Juntunen ............................... Plymouth Valiant ............................ Chevrolet Malibu 2D Coupe ...........12,654/176,30 Roy Pelkonen.................................... Subaru Impreza WRX ..................... 13,269/160,28 Kristian Salo ..................................... Chevrolet Chevy II ...........................12,148/188,19 Juha Sulanko, Loppi ........................ Oldsmobile Cutlass ........................ BMW Z4 ...........................................13,193/183,02 Juha Luume ..................................... 13,081/167,91 Jouko Jalava, Somero ..................... Ford Mustang Iitti ...........................14,145/173,08 Marko Luoko .................................... BMW 325 E30 ..................................11,047/222,09 Pasi Kellokumpu .............................. Plymouth Valiant ............................ El Camino Hollola ........................... Ford Mustang HT ........................... 13,285/167,52 Jonni Kukkonen ............................... Chevy Camaro ................................ Subaru Forester XT ........................ 13,162/217,13 Marko Mussalo ................................ 11,321/195,87 Marko Jääskeläinen ......................... Toyota Carina ..................................11,368/214,80 Jouni Juurikkala ............................... 12,239/178,57 Tuomo Noukkala, Lahti ................... Nissan Skyline GT-R33 ....................10,322/208,14 Kimmo Eiranen, Orimattila ............. Janne Uskali, Helsinki ..................... Rambler American ......................... Toyota Corolla GT ........................... Juha Tynjän pikkulohkolla varustettu Chevy II taittoi varttimailin 11,321 sekunnissa. Dodge Ram ..................................... Buick GS 455 .................................... 11,996/193,65 Jarmo Tynjä, Orimattila ................... Ford Anglia ...................................... Lada 2105 ........................................ Dodge Dart Swinger ....................... 13,798/163,79 Olli Vaskelainen, Heinola ................. Chevy Impala .................................. 13,075/182,83 Marko Kosenius, Lahti ..................... Subaru Impreza WRX STI ............... Porsche 911 Turbo ............................ Chevy Nova II 400 ........................... Buick Grand National ........................9,874/238,89 Pekka Hakulinen, Helsinki ............... Ford A Coupe ...................................14,502/159,22 Tero Saarinen, Kouvola ................... Nissan Skyline ................................ Chevy Camaro ................................ BMW M5 ..........................................12,589/191,08 Ilkka Salmi ........................................ 13,248/179,28 Teemu Immonen, Vantaa................. Ford Fairlane GTA ...........................10,413/220,18 Tomi Rantakari, Orimattila .............. Pontiac Firebird ...............................12,035/192,41 Sami Saari, Valkeakoski ................... Chevrolet Corvette ......................... Chevrolet Corvette .......................... BMW 335 D .......................................12,353/187,11 Rauno Björkbacka, Pukkila .............. Plymouth Barracuda .......................13,629/143,77 Olli Sällinen ...................................... Plymouth Barracuda .......................14,383/160,71 Yrjö Järvi .......................................... 13,362/183,39 Seppo Syrjänen ............................... BMW M3 ..........................................14,332/160,43 Petri Sievänen .................................. 11,114/215,44 Jouni Heinänen ................................ BMW 335iX ......................................13,553/169,01 Ville Lahtinen ................................... Dodge Charger Hemi ......................11,176/200,45 Juha Tynjä, Orimattila ...................... Volvo 242 .........................................11,575/183,77 Jani Kuittinen, Orimattila ................ Seat Leon FR....................................14,694/159,15 Jarno Lehtimäki ............................... Chevy Camaro .................................14,390/163,79 Åke, Lahti .......................................... Chevrolet Camaro ........................... 12,879/172,91 Nico Iiäs, Nastola ............................. MB 500 SL .......................................14,588/158,38 Miika Pasari ...................................... Chevrolet Camaro ...........................12,291/193,65 Arto Leinonen, Helsinki ................... 12,365/178,22 Riku Oksanen ................................... Chevrolet Camaro Z28 ....................13,995/165,14 Jarkko Holopainen, Lahti ................ Chevrolet Chevy II ...........................12,752/192,82 Ari Savolainen, Salo ........................ Pontiac Firebird Formula .................11,527/197,04 Timo Heikkinen ................................ Toyota Carina Coupe ......................14,238/160,07 Martin Luts ....................................... Chevrolet 454 ................................. Ford Escort ...................................... . Audi A4 ........................................... Dodge Dart .......................................12,611/181,82 Markku Kukkonen, Lahti .................. Ford Galaxie 500 .............................14,706/158,52 KIIHDYTYSPÄIVÄAIKOJA (AUTOT) Kuljettajakokous informaatioinen pidettiin heti aamusta ennen ajamisten aloittamista. 13,549/165,90 Kari Ruoti, Hollola ............................ 10,764/207,02 Perttu Sikanen .................................. Ford Mustang ..................................13,105/170,62 Saku Ritola ....................................... 11,786/194,17 Jarkko Waskinen, Hollola ................ 12,079/186,05 Marko Kilponen, Pennala ................ V8-MAGAZINE 25. 13,806/165,21 Sini Paukkuri .................................... 11,951/191,18 Toni Vallius, Vääksy .......................... BMW 530D .......................................14,704/159,22 Matias Puolitaival ............................ Jarmo Lappalaisen 12,035 kulkenut 463 cid Firebird oli päivän toiseksi nopein Pontiac. Chevrolet Nova..................................9,880/233,01 Jari Sinisalo, Kirkkonummi ............. 11,439/211,27 Tomi Ahonen .................................... Porsche 911 Turbo ............................11,426/202,82 Marko Tuunanen, Kuusankoski ....... 13,977/165,59 Juha Littunen, Espoo ....................... Ford Mustang Fastback...................13,296/176,82 Pasi Lamberg ................................... Chevrolet Corvette ......................... 12,851/178,31 Jonne Aatula, Heinola ..................... Tomi Rantakarin Duster oli päivän 6. Audi A4 Tdi .......................................14,275/166,51 Riku Pitkäniemi ................................ Pontiac Ventura ............................... 13,577/180,09 Jonni Rajalin .................................... nopein ajalla 10,718. Porsche 944 Turbo ...........................13,649/174,33 Jarkko Putkonen .............................. 13,878/166,82 Ilkka Siiriäinen .................................. Dodge Coronet ............................... Lada 1200 ......................................... Mitsubishi Lancer ........................... Volvo S60 R......................................14,666/152,61 Jouko Haapala ................................. Toyota Supra ...................................12,377/194,70 Jari Kaiponen ................................... 12,060/206,42 Mikko Puha ....................................... Chevy 3100 ......................................14,530/158,45 Mika Repo......................................... Plymouth Duster .............................10,718/209,79 Janne Nykänen, Vantaa ................... 10,303/217,92 Tommi Tuominen, Poitsila ............... Ford Sierra ...................................... Chevrolet Corvette ..........................12,695/176,99 Jani Kopra ........................................ 13,707/156,39 Tommi Hykkyrä ................................ Dodge Coronet 500 .........................14,022/172,17 Timo Hakala, Iitti .............................. 13,060/166,44 Paimelan Paroni ............................... 13,630/169,81 Harri Nevavuo .................................. 13,007/191,69 Ville Nikkarikoski .............................. Chevy Vega ......................................12,466/182,19 Kari Takala, Helsinki ........................
17,003/122,12 Teemu Saari ..................................... Chrysler 300.....................................14,863/155,78 Jorma Landell .................................. Chevy Camaro .................................14,896/163,56 Henri Nieminen ................................ Nissan Stagea .................................15,625/146,46 Simo Syrjänen ................................. VW Golf ............................................16,420/139,10 Marko Heikkinen .............................. 18,345/119,32 Timo Friman ..................................... Desoto Custom S-6 ......................... Volvo PV 544 ....................................18,777/114,61 Jyrki Koponen .................................. Porsche 911 Carrera 4 .....................15,368/143,94 Jani Mäkinen .................................... Ford Ranchero ................................. 15,229/152,03 Timo Ahl ........................................... Päivän 17. Skoda Octavia ................................ 14,974/157,55 Mikko Kallio ...................................... Chevrolet Corvette ..........................14,799/151,96 Jukka Ruth ........................................ Oldsmobile Cutlass ........................ Volvo 740 ..........................................15,384/144,75 Marko Latvajärvi .............................. Kimmo Eirasen Ford Fairlane GTA täräytti päivän viidenneksi kovimmat lukemat 10,413/220 km/h. 15,383/160,00 Riku Aaltonen ................................... Toyota Corolla Kell ..........................20,676/102,33 Juho-Matti Hämäläinen ................... Se kulki nyt aikaan 11,951, Jussi Ikäläisen Olds 442:n kellottaessa lukeman 12,879. . Porsche 944 .................................... Seat Leon .........................................16,021/146,76 Ted Helin, Paimela ........................... 23,793/85,49 Jarkko Waskisen El Camino on vanha sotaratsu vuosikymmenien takaa. 16,291/131,24 Jaska Salakari .................................. 17,474 123,67 Samuli Dillström, Lahti.................... 15,041/151,64 Tommi Oksanen ............................... 16,389/136,93 Ville Mattinen ................................... 17,020/129,45 Harri Vuoriaho .................................. Peugeot 106 S16 ..............................14,775/153,78 Juha-Matti Raunio ........................... Rambler American .......................... Oldsmobile Vista Cruiser .................17,711/126,05 Sampo Ahonen ................................ Ford Mustang .................................. Opel Ascona B ................................ Ford Mustang ................................. Isuzu Pickup ...................................... BMW 320i ........................................14,948/154,71 Vesa Rantanen ................................. Audi A8 Quattro ..............................15,141/149,38 Simo Lehtonen ................................. 15,392/158,45 Janne Näränen, Lahti ...................... 15,832/155,44 Antti Hämäläinen ............................. Skoda Octavia RS ........................... Chevy Camaro Z28 ..........................14,964/158,59 Teemu Tuovinen ............................... 17,644/121,62 Rami Vihersalo ................................. BMW E38 750i .................................15,776/154,31 Pekka Poutanen ................................ Chevrolet Corvette ..........................15,822/160,14 Martin Katter .................................... Ford Mustang ..................................15,668/148,33 Aatu Holma ...................................... Chevrolet Camaro ........................... Ford Gran Torino..............................15,744/149,81 Jyri Parikka ....................................... 15,241/153,98 Petri Raappana ................................. 16,086/137,25 Markus Peltomaa ............................. Dodge D150 ..................................... Volvo V70 ......................................... Chevy Hot Rod ............................... Ford Roadster .................................. BMW 540 1A ................................... Dodge Challenger ...........................14,766/159,65 Mika Marttila .................................... 16,273/135,95 Ilkka Nokelainen ............................... Dodge Pickup ...................................16,927/146,22 Ari Hahtiainen .................................. 15,482/119,64 Matti Pikkarainen ............................. 15,055/153,32 Seppo Paasonen .............................. Fiat Coupe ....................................... 18,075/94,64 Simo Eerola ...................................... Ford Mustang ..................................15,189/145,63 Jussi-Pekka Aaltonen ....................... Samuli Dodge Dart GT.................... 19,236/112,50 Marko Hovatov ................................. VW Golf 4 .........................................15,422/146,94 Pekka Kallio ...................................... 26 V8-MAGAZINE. 18,050/125,61 Jussi Merviö, Tampere ..................... Ford S-Max ....................................... Chrysler Sebring ..............................17,191/131,10 Tuomas Riihelä ................................ Dodge Dart Slant ............................ Dodge Coronet ................................15,451/146,88 Ismo Reinikainen ............................. 15,504/151,71 Joni Leinonen .................................. Opel Vectra OPC ............................. Chevy Camaro ................................. 17,067/133,38 Marko Salonen, Lahti ...................... Volvo V70 T5 .................................... Toyota Corolla SE ............................ Kristian Salonen ............................... MB Vito 120CDI ................................15,262/150,19 Samuel Pasanen .............................. nopein ajalla 11,786 ja 194 km/h! Hei, tää on vaan niin nastaa ja hauskan näköistä! Jari Kallion ahdetulla sivuventtiilikasilla varustettu Ford A Coupe kellotti ajan 14,502. Buick Special ................................... 17,151/133,83 Janne Rämö ..................................... 16,442/133,48 Petri Rajalammi ................................ Oldsmobile Cutlass .........................14,848/149,32 Teijo Leino ........................................ Vaan eipä ole huono Jani Kuittisen Nappisilmä-Ladakaan. Packard Deprossian Custom ......... Ford Escort .......................................15,615/145,22 Janne Tervo....................................... 17,126/120,04 Joni Tähtinen .................................... Chevrolet Corvette .......................... 16,364/147,90 Kalle Lehto .......................................
11,198/194,28 Marko Hukka .................................... Suzuki Hayabusa ...............................9,666/247,42 Tuomas Räsänen.............................. Suzuki GSX-R 1000 .........................10,032/221,13 Kimmo Hamari, Riihimäki ............... Yamaha V-Max .................................14,207/138,67 Atte Vesalainen ................................. Suzuki Katana ...................................11,073/197,26 Pekka Lehtiö, Kalliola ....................... Suzuki GSXR 1100 ........................... 9,549/242,26 Jaakko Huurros, Nurmijärvi ............ Suzuki ................................................ 9,925/233,31 Vesa Helminen, Lahti ....................... Kawasaki ZZR 1400 .........................10,865/220,45 Tomi Varjo ......................................... 12,040/181,09 Markus Hekenstam .......................... Kawasaki ZZR 1400 .......................... Suzuki SV 1000 S ............................ 11,459/198,46 Tino Saari ......................................... 9,928/234,53 Jussi Lottanen, Riihimäki ................ Suzuki GSX-R .................................13,167/139,48 Matti Turtia ........................................ Aprilia VHR ....................................... 11,249/211,02 Juha Laaksonen ............................... 13,878 sekunnin tuloksella on hyvä aloittaa, etenkin kun takasivulasista löytyy vielä Leena Nyströmin pro Stock -aikojen tarra. 12,332/178,48 Otto Erälähde ................................... Triumph Speed Triple ...................... 12,483/172,00 Sami Ikäheinonen ............................ 9,714/246,41 Harry Laakso .................................... 9,679/244,23 Kai Niemi .......................................... Sini Paukkuri edustaa toisen polven kiihdyttäjäsukupolvea, ja Petri-isä jo lupaili, että tytär aikoo seurata Anita Mäkelän jalanjälkiä. 11,370/195,23 Peter Andersin.................................. 12,268/184,24 Ville-Samuli Hällfors, Nurmijärvi ... 11,852/190,78 Mika Tiilikainen, Vesivehmaa .......... 12,093/175,27 Sami Kukkonen ................................ Honda CBR 900 ...............................11,069/203,39 Simo Blomberg ................................ 12,441/187,01 Agris Veirsalu ................................... Suzuki Hayabusa Röykkä ................. V8-MAGAZINE 27. 11,178/193,34 Teemu Päivärinta ............................. Kawasaki Ninja H2 ..........................10,568/229,89 Ville Heikkonen, Vantaa ................... Yamaha V-Max .................................. Ducati 1199 .......................................11,736/200,45 Esa Kihlström ................................... Harley Davidson ............................. Honda CBR 900 ............................... Suzuki GSX-R ................................... 9,587/244,40 Jani Mantila, Vantaa ........................ 13,634/147,36 Tero Kuula ........................................ Honda CBR 1000R ...........................10,526/229,15 Jarmo Saastamoinen ...................... Suzuki GSX-R 1000 .........................10,776/223,46 Esa Korhonen ................................... BMW S1000RR ................................11,145/218,71 Iiro Byman ........................................ 12,935/185,57 Henri Yrjölä ....................................... Ducati 848 ........................................11,268/202,25 Will Andreas ..................................... 503-kuutiotuumaisella Hemillä varustetun Jouni Heinäsen Chargerin takarengas huusi hoosiannaa, kun auto kulki aikaan 11,716/200 km/h. Kawasaki ZRX 1200R ......................10,914/203,74 Jani Heikkonen, Kouvola ................. Buell XB 12 S .................................. 16,382/125,35 KIIHDYTYSPÄIVÄAIKOJA (MOOTTORIPYÖRÄT) Marko Salonen ennätti heittää keventävän juttutuokion FHRA:n puheenjohtaja Lasse Koskisen kanssa line-upissa ennen kuin hyökkäsi radalle ja vetäisi T-hotillaan ajan 17,126. Suzuki Hayabusa .............................11,630/208,57 Petteri Kallio ..................................... Suzuki GSX-R 600 ........................... 9,534/236,22 Jussi Lauronen, Nastola.................. Suzuki Hayabusa ..............................11,065/197,15 Lee Davies ........................................ Suzuki Hayabusa ...............................9,610/243,57 Antti Tiainen ..................................... BMW K1300 GT ............................... 11,330/198,24 Sami Parvela .................................... Suzuki 650 DU ................................ Yamaha v max .................................10,233/233,31 Marko Laurell, Helsinki .................... Yamaha ............................................11,828/201,79 Ari Keski-Heikkilä ............................. Yamazuza 750 .................................. Suzuki Hayabusa .............................10,378/245,90 Kimmo Nieminen............................. Kawasaki Zephyr .............................12,568/164,01 Jari Ruotjärvi .................................... Tero Saarisen Chevy pikkis kärsi pito-ongelmista, mutta aika oli silti 14,530 sekuntia. BMW S1000RR ................................11,434/220,05 Mikko Rauhala .................................. 11,565/195,23 Marko Rautio .................................... Honda CBR 1000RR.........................10,140/212,01 Heikki Heino, Riihimäki ................... Triumph Sprint RS 955i ................. Suzuki GSX-R ..................................10,719/218,05 Vili Järvenpää .................................. Suzuki 1000 GSX-R .......................... Kawasaki ZX-10R ............................. Kawasaki ZZR 1400 .........................10,960/221,95 Joni Kaitaranta ................................. Suzuki GSXR 600 ............................12,188/172,83 Mikko Jurmu .................................... Yamaha ........................................... Suzuki GSX-R 100 ...........................10,838/216,09 Jani Siimos ....................................... 11,686/190,58 Antero Puro ...................................... Suzuki GSX ...................................... Suzuki GSXR 1100 ........................... Triumph Rocket Roadster .............. Kokeneeseen kaartiin lukeutuva niskapoika seuraili hommien etenemistä Janne Nykäsen ruuvaillessa Swingeriään. 13,638/150,94 Arto Leino ......................................... Yamaha YZFR6 ................................. Suzuki Marauder ............................. 11,404/196,40 Timo Geselle .................................... Suzuki Turborööki ............................10,266/243,74 Ari Klemettinen, Hollola .................. BMW R 1200 GS ............................. 11,618/187,11 Risto Yli-Malmi ................................. 12,702/169,97 Olli Salmimies, Nurmijärvi.............. Kawasaki ZX12R ..............................10,622/218,71 Rene Saaranen ................................. Kahdesta Plymouthista Teijo Leinon Kolmesatanen avo kulki 14,863 ja Petri Sieväsen Barracuda 14,383. Mika Ronkainen, Röykkä ................. Suzuki GSX-R ..................................10,825/202,47 Mikko Valo ........................................ Katana ............................................. 10,965/187,79 Pasi Ikonen ....................................... 13,056/159,08 Jouni Kaukinen ................................ Suzuki Hayabusa .............................. Honda CB 500 ................................. MP ................................................... Suzuki GSX R1000 ..........................
18. Keli oli sen verran suotuisa, että avoautollakin pystyi kurvailemaan ympäriinsä vain taivas kattona. V8-Magazine Summer Meet, Jämsä 17.–19.6. Tukholmalainen trio on lyhyessä ajassa noussut suureen suosioon länsinaapurissa ja muualla Euroopassa. Suosittu burniskisa saatiin kuitenkin vietyä onnistuneesti läpi märästä kelistä huolimatta. Cool! 28 V8-MAGAZINE. Cruisingin yhteydessä järjestettiin Coolest Cruiser -kisa, jossa valittiin illan viileimmät ajokit. Kaikkien siipiveikkojen äiteetä ’59 Cadillacia on raikastettu hillitynsävyisillä scallopeilla ja lake pipeseilla. Kummastakaan ei koitunut harmia vielä debyyttipäivänä, jolloin korkattiin perinteinen perjantai-illan cruising. TEKSTI JA KUVAT KAI SALMIO H imoksen matkailukeskuksessa järjestettävä V8-Magazine Summer Meet näyttää säiden osalta olevan vuodesta toiseen kaksijakoinen. Ilmojen haltija oli kuitenkin suosiollinen puolen päivän jälkeen järjestetylle drive-in-autonäyttelylle, joka tällä erää nähtiin osittain katosnäyttelynä. Tiedossa olisi kesämyrskyä ukkosen ja rankkasateiden muodossa. Komeat autot, mökkeily ja yhdessä hengaaminen ovat Summer Meetin suola. LETKEÄÄ YHDESSÄOLOA Himoksella nähtiin runsaslukuinen osanottajamäärä, vaikka hurja sääennuste pelotti arimmat cruisaajat jäämään kotisohvilleen. Vuotta aiemmin tapahtuma startattiin kesän toistaiseksi kuumimpana päivänä, mutta nyt ennusteet olivat lähinnä järisyttävät. Lauantai valkeni sateen merkeissä. Festival-kentällä järjestetyn näyttelyn ohessa oli koko viikonlopun kestäneitä yksittäisiä näyttelyitä yhden sun toisen mökin pihamaalla. Ukkosta ei kuitenkaan näkynyt, mutta vettä tuli välillä senkin edestä. . Ilta-ajojen jälkeen oli aika kokoontua Himos Areenalle, jossa oli kansainvälinen meininki, kun lavalle nousi ruotsalainen The Troubled Three
Coolest Cruiser 2016 Klassikko Buick Electra, Marko Närhi, Jyväskylä Sport/muskeli Chevrolet Chevy II, Pasi Ojala, Laukaa Teema/käyttöharrasteauto Buick Skylark, Jesse Jänis, Jyväskylä Pitkänmatkalainen Pasi ja Anne Pannula, Kokkola (290 km) Autonäyttely 1. ’68 Plymouth Valiant, A. ’70 Plymouth Fury yrittää piilottaa identiteettinsä merkkien sheivaamisella. Kuin kaksi marjaa: mattamusta ’67 Chevrolet Bel Air ja viininpunainen ’71 Dodge D100 pikkis. Autonäyttelyn yhteydessä oli kansalla mahdollisuus tutustua venakoppakilpureihin ja äänestää suosikkiaan. Piippo pokkasi burniskisan voiton. ’30 Ford Tudor, Jukka Hakala, Tampere 3. ’72 Dodge D100 Stepside, Marko Väräjys 2. Kun autosta poistettiin B-pilari, saatiin käyttöautoon ripaus arjen luksusta. Nelioviset autot ovat olleet kestosuosikkeja Yhdysvalloissa niin kauan kuin niitä on valmistettu. ZIL, Heikki Hautala 3. Tällä erää näytille tuli ainoastaan kaksi koppaa, joten ensi vuonna on mahdollisuus kaikkien petrata! Stroukatulla isolohkolla varustettu ’68 Plymouth Valiant päästi ilmoille yhdet päivän näyttävimmistä savutuksista, joten savukonetta kuskannut Mr. ’37 Buick Sport Coupe, Pasi Pannula, Kokkola Lady´s choice ’30 Ford Tudor, Jukka Hakala, Tampere BurnOut Show People’s Choice 1. Piippo 2. ’70 Chevrolet Camaro, Tomi Tuusalmi V8-MAGAZINE 29
Burnisalttari oli kuitenkin sateen johdosta totaalisen märkä, mikä aiheutti haasteita burnaajille. Kierrosherkkä pannu avitti savun muodostusta märällä asfaltilla. Tällä erää aitaus oli kaksinkertainen ja aluetta oli samalla hieman pienennetty, mikä lienee paikallaan, jotteivät käryttelijät innostu liian vauhdikkaisiin drifting-pyörityksiin. Marko Veräjyksen smurffinvärinen ´72 Dodge D100 Stepside lienee jonkinmoinen kunnianositus sympaattisille sinisille pikkuolennoille. . Himoksella nähtiin mm. Burniskuningattaresta ei tänäkään vuonna ollut epäselvyyttä. Savukoneet tositoimissa Megasuosittu burniskisa päästiin myös viemään läpi ilman sateita. Ensi vuonna vedetään läpi kunnon pudotuskaavio! Lauantai-illan viihtyvyyden takasivat sensuelli helsinkiläinen Saara ”Sara Lee” Lehtomäki yhtyeineen ja illan kruunannut lahtelaistrio Francine, joka ei esittelyitä kaipaa. Illan aikana oli tarkoitus kisata vielä venakoppien muodossa, mutta viime vuotiseen tapaan suosittu oheisohjelma jäi ajamatta osanottajapulan johdosta. Ensi vuonna tilanne korjaantuu ainakin allekirjoittaneen osalta, joten heitän tässä haasteen niin tutuille kuin vähemmän tutuille. Driftingtyyliset burnikset ovat näyttäviä, mutta parhaimmat savut tykitettiin ilmoille perinteiseen tapaan. Konetilasta löytyy kutiteltu 360:nen. Dodge Dartit ja Plymouth Valiantit ovat kotimaisen jenkkiautoilun peruspilareita. Smurffit miellyttivät myös yleisöä, joka äänesti pikkiksen näyttelyn ykköseksi. Tittelin nappasi kangasalalainen Minna Palm. Tästä huolimatta kisassa nähtiin toinen toistaan näyttävämpiä savutuksia, vaikka jokunen kuminpolttaja ei meinannut saada millään ilmoille savua. Vuoden päästä kokoonnutaan jälleen samassa paikassa perinteisesti viikkoa ennen juhannusta. LS-moottorillisen ´70 Chevrolet Camaron oli tarkoitus käydä vain koeburnaamassa, mutta lopulta auto viihtyi Tomi Tuusalmen puikottamana burnisalttarilla useampaan otteeseen. Viime vuonna neito savutti ’59 Chevrolet Impalalla ja nyt oli vuorossa vuotta uudempi saman tehtaan kameleonttivärityksellinen ’60 Wagon. Osanottajamäärällä ei nyt mässäilty, mutta määrä ei korvaa laatua! Runsaslukuiselle yleisölle savutusjuhla oli eittämättä viikonlopun kohokohta. Elina Hyve oli liikkeellä rakennetulla ’91 Harley-Davidson 883 Sportsterilla, jonka puukuviomaalauksen idea ammennettiin berliiniläisen eläintarhan kelottuneesta puupenkistä. 30 V8-MAGAZINE. Plymouth Duster on eräällä tavalla myös kotimaisen jenkkiautoharrastuksen peruspilaristoa. Himoksella niitä nähtiin ainakin kaksi, joista toinen ’70:nen eksyi myös näytille festival-kentälle. siniristilippuhenkinen ’65 Dart. Järjestäjät olivat viisastuneet viime vuodesta, jolloin katsojia suojasi vain yksiosainen aitaus. . Himoksella nähtiin myös muutama konepyörä
Mutta oli joukkoon eksynyt myös aitoa Amerikan peltiä Marco Hämäläisen ’64 Pontiac Le Mans GTO:n muodossa. Näyttelystä irtosi pronssitila. Buickin ehkä erikoisimmat siivekkeet nähtiin vuosina ’59–’60. Orimattilalainen kalusto oli jokseenkin Vette-voittoista. näyttävillä scroll-kuvioilla. 30-luvun Fordin koppa on löytänyt alustakseen ’78 Buick Century Specialin. ’62 Cadillacissa on jo tehtaan toimesta näyttävät siivekkeet, joita voi oman makunsa mukaan jatkojalostaa, kuten tässä tapauksessa. Kadunmiehen niskoja niksauttavaa kiesiä kuljettaa laukaalainen Ilkka Kallberg. Vanilla matkatessa ei välttämättä tarvitse turvautua mökkimajoitukseen, kun oma kesämökki kulkee mukana neljällä pyörällä. Yksi näyttelyhelmistä oli Pasi Pannulan ’37 Buick Sport Coupe, jonka tarinaan pääsivät veekasin lukijat tutustumaan perusteellisesti alkuvuodesta (V8 2/16). Auto nähtiin myös burnaamassa varsinaisen kisan jälkimainingeissa. Himoksella oli ’60 Invicta, jonka ulkonäköä on raikastettu mm. V8-MAGAZINE 31. Mildkustom-henkinen ’56 Oldsmobile on nimetty ”Ballooniksi” oletettavasti muhkean muotonsa ansiosta. Takavaloiksi on kelpuutettu peräti kuusi kolme vuotta vanhemman Käkkylän valoa
Mahonginhohtoinen Thunderbird 32 V8-MAGAZINE
TEKSTI HENRIK FRONDELIUS, KUVAT HENRIK FRONDELIUS JA VILLE NIEMISEN ARKISTO V8-MAGAZINE 33. Ville Niemisen kelpaa hymyillä upean veneensä ratin takaa. Thunderbird jylisee kuin myrskyn edellä ja mahonki hohtaa punertavana lasimaisen lakkauksen alta. Ilmassa on todellisia nostalgiatuulahduksia, vaikka upea vanhantyylinen vene on vedessä aivan ensimmäisiä kertoja
Hän halusi Thunderbirdin ilmeeseen lisää yhtenevyyttä Riviera-malliin, siis tuohon vanhassa lehdessä esiteltyyn veneeseen. V ille Nieminen luki 2000-luvun taitteessa jutun V8-Magazinen numerossa 4/2000 esitellystä entisöidystä Chris Craft Riviera -mahonkiveneestä, joka jätti häneen lähtemättömän vaikutuksen. Lopputuloksena on luja, mutta kevyt yhtenäinen vanerikuori. Piirustuspaketti sisälsi veneen linjapiirustukset ja rakennekuvat, mutta myös oikeaan kokoon tulostetut kaaripiirustukset rakentamista helpottamaan. Kaverit veneenrakennuslinjalla varoittelivat Villen kaavailemaan projektiin uppoavan paljon työtunteja, mutta Ville päätti silti edetä rohkeasti. Niemisen veneen tarina alkoi kymmenkunta vuotta Chris Craftin esittelyä myöhemmin, kun hän lähti opiskelemaan vuonna 2009 veneenrakentajaksi Lahteen, missä järjestettiin tuohon aikaan alan koulutusta. Laminointi tehdään rakennusjigin päällä, joka antaa muodon veneen runkoon. Veneen ulkopinnoissa vanerikerrokset eivät näy, vaan pintaan on liimattu viiden millimetrin paksuinen mahonkiviilu. Heloituksen hän on viimeistellyt itse ja osa heloista on kromautettu Suomessa. Tuulilasin metalliosat tulivat Villelle raakavaluna maailmalta. Opintojen alkuvaiheen jälkeen oli mahdollisuus aloittaa oma suurempi projekti osana opintoja, ja silloin mieleen muistui vanha artikkeli Chris Craftista. Ilmanottohelat ovat kotimaista valua olevia, kaveriporukan kautta teetettyjä. Veneen metalliheloja on valmistettu Suomessa eri menetelmin, mutta joitain osia on tilattu myös maailmalta. Rungon laminointi vanerikerroksista tehtiin jigin päälle. Näkymättömissä olevat runkorakenteet ovat mäntyä, ja ristiin laminoinnissa vanerina on käytetty koivuvaneria. Vastavalmistuneet verhoilut ovat ensimmäisen kerran paikoillaan. Thunderbirdin rakennusjiginä toimivat veneen jäykisterakenteet, eli rakennusjigi muodostui osaksi valmiin veneen rakenteita. Piirustukset Amerikasta Nieminen päätyi hankkimaan piirustukset USA:sta Glen-l-nimisestä firmasta. Vene tehtiin pääpiirteissään piirustuksia noudattaen, mutta veneen kannen Nieminen muotoili hieman erilaiseksi. Nyt 15 vuotta myöhemmin miehellä on samanhenkinen moottorivene Thunderbird, jonka hän on tehnyt kokonaan itse. Thunderbirdissä on kiinnitetty huomiota yksityiskohtiin. Kyseiseen veneeseen oli mahdollista asentaa myös veekasi, mikä oli yksi kriteeri Niemisen etsimälle venemallille. Valikoimasta löytyi ”barrelback”-nimellä esitelty venemalli, joka oli hyvin Chris Craftin kaltainen. Huolellista työtä Veneen sisustuksen verhoilivat verhoilulinjan opiskelijat samasta ammattikoulusta, jossa Ville opiskeli. Moderni puurakenne Thunderbirdiksi nimetty vene on tehty ristiin laminoimalla vanerista, josta leikattuja suikaleita liimataan kyseisessä tekniikassa ristikkäisiksi kerroksiksi. Nieminen alkoi etsiä sopivia piirustuksia, joiden pohjalta voisi aloittaa oman version rakentamisen. Takakannen kookkaan luukun alta paljastuu veneen voimanlähde, Chryslerin 318 cid V8. Näiden pohjalta Ville Nieminen aloitti 2010 rakentamisen, joka kesti lopulta lähes viisi vuotta. Rakennettava vene ei välttämättä olisi täysin samanlainen kuin lehtijutun vene, mutta jonkin samantyylisen venemallin piirustukset Ville toivoi löytävänsä. Upea valkoinen saumaus ja kromatut helat viimeistelevät kannen ilmeen. Istuimien ja muiden verhoiluosien rungot Nieminen tosin teki itse. Rakennusvai heita 34 V8-MAGAZINE. Vastaavaa käsittelyä käytetään myös USA:ssa veneiden rakentamisessa. – Enpä tosissaan silloin arvannut, että vielä jonain päivänä rakentaisin tällaisen veneen, toteaa Ville näyttäessään lehtijuttua vanhasta V8-magazinesta. Vene on pinnoitettu ulkopuolelta epoksihartsilla ja lasikuitukankaalla, minkä jälkeen ulkopinta on lakattu kahdeksaan kertaan. Veneen tyyli on yhtenäinen ja kaunis. Hänen puolisonsa kuitenkin lisää samaan hengenvetoon, että kyllähän vene on ollut Villen pitkäaikainen haave. Veneen kannen eri osissa on käytetty mahongin lisäksi oregon pine -nimistä puuta, joka on perinteinen puuveneiden kansissa käytetty puulaji. Tummaa mahonkia oleva kansirimoitus sopii hyvin yhteen vaaleamman oregon pine -puulajin kanssa
Verhoilun valmistuttua Ville sai todeta homman menneen nappiin, sillä lopputulos oli juuri oikeanlainen. Heidän työpanoksensa oli tärkeää. – Kyllä jännitti, että minkälainen siitä verhoilusta tulee, olinko osannut kertoa toisille, minkälaista lopputulosta olen etsimässä, kertoo Nieminen. Keulan halkoessa aaltoja Thunderbird jylisee kuin ukkosen edellä. Kahden vuoden rakentamisen jälkeen vene oli puuosiltaan valmis, ja Niemisen opinnot ammattikoulussa suoritettu. Ville toteaa, että veekasi oli fiilisjuttu. . Vapaa-ajalla ja perhe-elämän ohessa veneen valmiiksi saattamiseen tarvittiin kuitenkin vielä useampi talvi harrastamista, ennen kuin koitti Thunderbirdin vesillelasku. Moottori oli edellisen omistajan toimesta avattu ja tarkastettu, joten Villen täytyi lähinnä siistiä moottorin ulkoasu ennen veneeseen asentamista. Varsinainen kannen rakennus alkoi sisätilan ja kansikaarien valmistuttua. V8-MAGAZINE 35. Pitää olla veekasi Näin ajatteli Ville metsästäessään sopivaa moottoria projektiinsa. Veneeseen olisi varmasti ollut muitakin koneita, jotka olisivat ehkä kevyempinä vaihtoehtoina olleet järkevämpiä valintoja nykyisen melko raskaan voimanlähteen sijaan. Tuulilasin kehyksen osat sopivat hienosti veneen tyyliin. Vastavalmistuneen veneensä kannella istuva rakentajaässä haluaa kiittää projektissa mukana olleita ja avustaneita henkilöitä. Thunderbirdin potkurille voima siirtyy tyylin mukaisesti perinteisen akselivedon välittämänä. Vene siirrettiin koulun tiloista Niemisen autotalliin, missä rakentaminen jatkui erilaisilla viimeistelytöillä ja helojen sekä varusteiden asentamisella. Niistä olisivat kuitenkin puuttuneet veekasin äänet ja tunnelma. Thunderbird alkaa valmistua. GM-perustainen kone oli mielessä ensisijaisesti, mutta kun kohdalle osui venekäytössä aiemminkin ollut Chryslerin 318-kuutiotuumainen, päätti Nieminen nostaa sen veneensä peräkannen alle. Kansirakenteiden ja sisätilojen tekeminen aloitettiin rungon valmistuttua. Veneen viimeistelytaso tuo esiin Niemisen kärsivällisen ja huolellisen työtavan, katsoo sitä mistä suunnasta tahansa. Veneen kylkiin liimattiin mahonkiviilu riistiin laminoitujen vanerikerrosten päälle
Chevrolet C10 Custom 1965 36 V8-MAGAZINE
Tämä Chevy haettiin lainaksi jääkaapin kuljetusta varten, mutta kiinnostus autoa kohtaan kasvoi niin suureksi, että vuorossa olivat kaupat ja kahden vuoden mittainen projekti. TARPEESEEN HANKITTU Ajoittain autojen hankinta tapahtuu erilaisten sattumien kautta. TEKSTI JA KUVAT HEIKKI MALINEN V8-MAGAZINE 37
U uden jääkaapin hakeminen isolla kuorma-autolla Gigantin pihasta ei kuulostanut kuljetusalan yrittäjänä toimivan Jarmo Matikaisen mielestä kovinkaan houkuttelevalta idealta. Hyvältähän se näytti maalin peittämänä, mutta soodapuhalluksen jälkeen jälki oli karua katseltavaa. Jostakin ihmeen syystä maalarit tuntuvat väheksyvän urakkansa kunnollista pesemistä, aluksi etikalla moneen kertaan, ja tämän jälkeen vielä maalarin pesuaineella. Jarmo kertoo soodapuhaltajien olevan tietoisia kyseisestä ongelmasta, mutta kaikki maalarit eivät ole perillä asiasta, tai ehkä he eivät halua paneutua ongelmaan riittävällä huolellisuudella ja tarkkuudella. Kyseisen puhalluksen jäljiltä kaikki olisi pitänyt putsata poikkeuksellisen tarkasti, muuten uusi maalipinta kuplii herkästi. Jarmo Matikaisen jääkaapinkuljetin koki melkoisen muutoksen kahden vuoden mittaiseksi venähtäneen projektin jäljiltä. Chevyyn tehtiin kokonaan uudet lokasuojien alaosat, ovien alakulmat, helmat ja pieniä paikkoja lokasuojien sisäpuolelle runkorakenteisiin. Mikke ei kuitenkaan ollut heti halukas myymään hyväksi käyttöpeliksi toteamaansa Chevyä. Koska autoa ei ollut ruostesuojattu Amerikassa, eikä siinä ollut muutakaan suojaavaa käsittelyä, päätti Jarmo purkaa sen osiin. Tämä ratkaisun ansiosta Chevy on poikkeuksellisen miellyttävän pehmeä ajettava tyhjällä kuormalla. Lava oli suhteellisen hyvässä kunnossa, mutta puupohjan lankuissa oli paikoin kuivumisten aiheuttamia halkeamia, ja paikoin lahovaurioita. Tavaraa lavalle lisättäessä ensimmäinen jousi ottaa ja tasaa peräpään jousitusta, ja lisää tavaraa lastattaessa toinen lehti jatkaa painon jakamista. Jarmo kokeili kuormausta käymällä Tallinnassa hakemassa auton kantaman salliman piripintaisen täyslastin erilaisia enemmän tai vähemmän alkoholipitoisia virvoitusjuomia. Ensimmäisen rälläkkäsipaisun jäljiltä koko talli oli ollut täynnä valkoista kittipölyä. Chevyn rungon ja alustan maalaukseen upposi 10 litraa epoksia. Useinhan näistä lavaversioista tuppaa kuulumaan mitä erilaisempia ääniä sen lisäksi, että ilman kuormaa nämä ovat peräpäästään lavat tyhjinä ajettaessa joko kivikovia, tai silkkaa vanhuuttaan pehmeän vellovia kuin vesipatjat. Alusta toimi hienosti ilman kilinöitä tai kolinoita. Testattu täyskuormalla Jarmo tuntee Vantaan Puutuotteen omistajan Sami Ketolan, joka sai tehtäväkseen tehdä Chevyyn sydäntammesta kokonaan uudet suorasyiset lavan laudat vanhoja lautoja malleina käyttäen. Tästä Chevystä löytyy myös erikoinen juttu, mistä Jarmo ei ollut etukäteen lainkaan tietoinen. Auto osoittautui hyväkuntoiseksi, moottorinsa osalta kaikin puolin toimivaksi, ja uuden omistajan omin sanoin vieläpä todella hyväksi ajettavaksi. Hyvästä parempi Aikansa kiemurreltuaan Mikke ilmoitti asian luonnistuvan, joten Jarmo haki Chevyn ja poimi samalla reissulla mukaansa jääkaapin. Kuorman kanssa auton ryhti Lähtökohta vuodelta 2013. Ensimmäisen kesän 2013 uusi omistaja ajeli ja kurvaili Chevyllä ostohetken oloisessa kuosissa. Nuo viimeksi mainitut maksavat siellä vain muutamia dollareita, joten niiden kohdalla oli turha kiristellä kukkaron nyörejä. Kokoamisvaiheen yhteydessä Amerikasta saapui jonkun verran osia ja tarvikkeita, mm. Ostokset hoituivat kätevästi netin kautta, ja uusia osia ostettiin puhtaasti siitä syystä, että autosta haluttiin tehdä juuri niin hieno kuin se kuvissa on. Esimerkkeinä voidaan mainita lokasuojien alareunojen mätäpaikat, rapeat helmat, pehmeä ohjaamon lattia ja ehta Amerikan räkäisy, eli huomattava kitillä paikattu ryppy koripellissä. Jenkeistä lavaa varten tilattiin uudet rosterilistasarjat pultteineen, joilla pohja viimeisteltiin nätisti uuteen kuosiin. Toimenpiteen jälkeen kori ja runko soodapuhallettiin, mikä oli Jarmon mielestä jonkinasteinen virheliike. Auton peräpäässä on nimittäin parittaiset lisälehtijouset kierrejousien ja pitkien kuorma-autotyylisten vääntösauvojen lisäksi. Kotipihasta löytyy harrasteautot mukaan lukien useampikin auto, mutta iso jääkaappi ja peräkärry ei sekään kuulostanut vaihtoehdoista parhaimmalta. Hyvällä kaverilla Mike Kaireniuksella oli sattumoisin pihassaan tämä hänen Amerikasta tuottamansa 1965 Chevrolet C10 lavavehje, joten sen lainaaminen, tai pikemminkin ostomahdollisuus nousi pintaan. Purkuoperaation yhteydessä eteen tuli tietysti pieniä ylläreitä. Mutta hyväähän voi aina parantaa, vaikka usein sanotaan, että toimivaa värkkiä ei kannata lähteä ropaamaan. Alustan osalta kaikki käytiin huolella läpi tyyliin, joka paikka levälleen, ja sitten vaan uutta jarrua, puslia sekä niveliä kehiin. uusi maski, lampun kehyksiä ja erilaisia keltaisia lamppuja. Ja juuri niinhän siinä sitten kävikin, sillä muutamia osia jouduttiin maalaamaan uusiksi kyseisen ilmiön takia jo puolen vuoden kuluttua. 38 V8-MAGAZINE
Kyseessä oli tietysti sama väri, joka koristi auton ulkopintaa kanadalaiselta tehtaalta lähdettäessä. näytti hiukka epäilyttävän alhaiselta, mutta jousitus toimi edelleen jämerän ryhdikkäästi tuhannen kilon kantavuutensa kanssa. Tältä näytti vanha takarunko. Positiivisen yllätyksen tuottaneet takapään lehtijouset. Silloin puskurit olivat rautaa, ja niistä löytyi vetokoukun nupit. Maalausurakasta vastasi Big B -niminen herra. Nykyisellään ohjaamo on kerrassaan hiljaisen mukava. Sisustan osalta homma oli tavallaan helppo. V8-MAGAZINE 39. Lattian, tulipellin ja muiden sisätilojen osalta pinnat peitettiin ääntä vaimentavalla alumiinifolio-matolla. Sydäntammiset uudet lavalaudat ja Jenkeistä tilattu rosterinen listasarja. . Ohjaamon päävärinä pysyi orkkistyylinen luunvalkoinen maalipinta. Kuusikymmentäluvulla ei ollut vielä hajuakaan muovihärpäkkeistä. Raaskiiko näin hienolle lavalle enää laskea mitään rahtia
Baby Moon -kapselit ja miljonäärivalkosivut ovat täydellisen onnistunut valinta tähän hiljaiseen supsuttelijaan. Virallinen tehdaskustomi. Niinpä auton ensimmäinen suurempi julkinen esiintyminen tapahtui Helsingin American Car Show’ssa tänä keväänä. Kaikki ohjaamon sisältä löytyvät nappulat, katkaisimet ja muut kromitai alumiinipinnat hinkattiin vimpan päälle kiiltäviksi. Alkuperäinen 283-kuutiotuumainen ja 185-hevosvoimainen V8 sekä kaksivaihteinen Powerglide-automaatti tullaan kuitenkin käymään läpi jossain vaiheessa, jolloin ne myös ehostetaan alkuperäiseen kuosiin. Täysin valmis Chevy ei kuitenkaan vielä ole Jarmon silmissä. Konehuoneessa lepäävät 283-kuutiotuumainen ja 185 hv tehoinen V8, sekä tehdasalkuperäiset ilmastointi ja ohjaustehostin. Toki Jarmolla on näin jälkikäteen käynyt mielessä, että olisihan nämäkin asiat voinut käydä läpi. Aikaa touhussa meni, etenkin kun se tahdottiin tehdä kertalaakista huolella. Myös kaikki mittarit olivat projektin edetessä levällään, ja nyt ne toimivat moitteettomasti. Hiljainen supsutin Konehuoneen suunnalla Jarmo ei ainakaan vielä ole lähtenyt repimään mitään sen kummemmin irti, sillä Chevyn matkamittari kertoo autolla ajetun kohtuulliset 60 000 mailia. 40 V8-MAGAZINE. Juuri tällaisenaan auto on hänen mielestään parhaimmillaan, hiljainen ja pehmeästi liikkuva supsuttelija. Nykyiset venttiilikansien kromikopat saavat silloin lähteä käpälämäen suuntaan. Suunnitelmiin kuuluu teetättää tammiset lavan sisäsivut ja takalaudan suoja, sekä kenties myös jonkinlaiset lukittavat työkaluarkut lavan kulmiin. Chevy valmistui kuvien esittämään kuosiin syksyllä 2015, jolloin Jarmo ehti ajaa sillä vain muutamia lenkkejä työkiireiden häiritessä harrastamista. Niinpä toimenpiteet moottoritilassa ovat rajoittuneet kaasuttimen puhdistukseen ja sisäpeltien maalaamiseen. Hätäisempää kyytiä kaivatessaan häneltä löytyy tallista parikin eri Corvettea. Halutessaan Powerglide-automaatin eteen voisi ripustaa melkein minkä moottorin tahansa, mutta tähän ei hänen mielestään löydy mitään tarvetta. . Moottoriin ja vaihteistoon ei ole vielä koskettu, mutta konehuone maalattiin ja konepelti äänieristettiin samalla alumiinimatolla, jolla pohjaverhoiltiin ohjaamon tilat. Myös auton alkuperäisvarusteina tulleet ohjaustehostin ja ilmastointi toimivat kuten pitää. Jarmo on todella tykästynyt Chevyynsä. . Mutta jos työkiireet haittaavat harrastusta, ei kaikkea yksinkertaisesti aina ehdi tehdä kerralla. Tämän työkalun ohjaamo tarjoaa reilut tilat kolmelle. Jarmo haluaa kiittää lopuksi vaimoaan kärsivällisyydestä ja mukana olosta, Puuseppä-Samia, naapurin Puuha-Pekkaa, serkun vaimoa Saria sekä Jukkaa
www.topparts.fi Osta jenkkiosat edullisesti! Käyttä alennuskoodia V8-touk-20 j toukokuun loppun asti. Member of Nokian Tyres Vianor Jyväskylä: Kuormaajantie 3, Puh. 010 401 3310, 014 610 292 Matkapuhelimesta soitettaessa 0,0835 e/puh. www.topparts.fi Osta jenkkiosat edullisesti! Käyttä alennuskoodia V8-touk-20 a säästä kaikkista tilauksista 20% toukokuun loppun asti. Lankapuhelimesta soitettaessa 0,0835 e/puh. 24 %). www.topparts.fi 15” 109, 95 € UUTUUS!. + 0,06 e/min (alv. Muista myös katsastuspalvelumme! • Varaosat • Huollot ja korjaukset • Pyöräsuuntaukset • Ilmastointihuollot • Tuulilasit • Renkaat Osta jenkkiosat edullisesti! Käyttä alennuskoodia V8-touk-20 ja säästä kaikkista tilauksista 20% toukokuun loppun asti. + 0,1717 e/min (alv. www.topparts.fi Osta jenkkiosat edullisesti! Käyttä alennuskoodia V8-touk-20 ja säästä kaikkista tilauksista 20% toukokuun loppun asti. 24 %). mm.: – Peltiosat – Kumitiivisteet – Alusta – Tekniikka – Sisusta – Lattiamatot – Puskurit – Race-osat – Kendall öljyt www.sepponiemensivu.fi Seppo Niemensivu, puh. 0400 591 428 Ojantie 24, 28130 Pori JMT ON OSA VIANORIA Palvelemme USA-autoilijoita tutussa osoitteessa Jyväskylän Kuormaajantiellä. V8-MAGAZINE 41 Alkuperäisja tarvikeosat amerikkalaisiin automerkkeihin
Sähköllä eteenpäin Lähes jokaisella eläkkeellä olevalla kalifornialaisella on jonkinlainen sähkötoiminen kulkuneuvo, esimerkiksi golfauto tai yksipaikkainen laite. Kukapa ei haluaisi päästä poliisiauton rattiin. Taka-akselille voima siirtyy moottorin vetolevyn kautta, mikä tekee välityksistä sopivat ja autosta myös ajettavan. Kovin montaa kierrosta ei radalla kuitenkaan päästä ennen jäähdyttelytaukoa, sillä ilman jäähdytintä moottorissa oleva vesi saavuttaa varsin nopeasti kiehumispisteen. Hänen äitinsä muutti sieltä Amerikkaan 1920-luvulla ja meni muutamia vuosia myöhemmin naimisiin Ivo-sukunimen omanneen armenialaisen kanssa. Koonnut Bo Bertilsson Jenkkikirjeenvaihtajamme Bo Bertilsson kokosi viimeisimmät kuulumiset Atlantin takaa. Poliisiautojen entisöinti suosiossa Käytettyjä poliisiautoja on myyty Amerikasta Euroopaan, Japaniin ja Australiaan, eikä niiden suosiolle tahdo tulla loppua. Turbo-Roadsterilla kadulla Tommy Ivo 80 vuotta ”TV Tommy” Ivo on NHRA drag racing -legenda, mutta moni sikäläisessä kiihdytysmaailmassa sisällä oleva ei tiedä sitä, että Tommyn juuret ovat Örkelljungassa, Etelä-Ruotsissa. 50-luvun lopulla hänen kahdella Buickin Nailhead-moottorilla varustettu dragsterinsa oli ensimmäinen bensiinikäyttöinen dragster, joka rikkoi yhdeksän sekunnin rajan varttimaililla. Vanhenevan väestön kunto on nykyään erinomainen, ja niinpä 70 ikävuotta lähestyvät hauskuttelevat sähkölaitteillaan tapahtumissa ja kauppareissuilla. Yksi-, kaksija nelimoottorisilla dragstereilla, funny careilla 70–80-luvuilla ja jopa jet-dragstereilla. Sen voimanlähteenä toimii poikittain runkoon asennettu Chevyn 350-kuutiotuumainen pikkulohko, joka on varustettu trumpettityylisillä pakosarjoilla sekä Weberin kaasuttimilla. Hollywoodin elokuvamaailmaan hän meni jo 8-vuotiaana, ja ensimmäisen suuren tilaisuutensa hän sai 9-vuotiaana näytellessään Boris Karloffin kanssa. Vaikka uudempien virkatehtävistä poistettujen autojen kauppa käy hyvin, ovat halutuimpia kuitenkin 50–60-lukujen autot, ja yksi suosituimmista kohteista on ’55 Buick. Myös autojen alustat ja jarrut oli räätälöity virkakäytön luonteen mukaiseksi. Hän näytteli lopulta yli sadassa elokuvassa. Suuri osa omistaa edelleen normaalin hienokuntoisen auton tai moottoripyörän, joten sähkötoimiset kärryt saavat myös mieluusti näyttää tavanomaista viimeistellymmiltä. Sen ohessa hänestä tuli drag racingissa suurin showmies, joka ajoi vuosien aikana mitä erilaisemmilla autoilla. Ne toimitettiin jo tehtaalta poliisi speciaaleina, joiden Nailhead-moottoreissa oli vakiota enemmän hevosvoimia. karting-auto Tässä on yksi huimimmista vastaan tulleista karting-autoista. Ivo juhlisti 80-vuotispäiväänsä NHRA:n museolla Pomonassa, missä oli paikalla viisi hänen kuuluisaa autoansa entisöitynä. 42 V8-MAGAZINE Kaliforniassa järjestetään paljon tapahtumia, ja tapana on tuoda niihin näytille omasta tallista löytyvää, välillä radikaalin puoleista kalustoa. Niitä on siellä jopa enemmän kuin missään muualla maailmassa. Niinpä ei ole lainkaan tavatonta, että esimerkiksi Huntington Beachilla törmää kuvan kaltaiseen 1200-hevosvoimaisella isolohkolla, tublaturboilla ja avoimilla pakosarjoilla varustettuun roadsteriin. Niiden ajaminen paikalle ja pois on osavaltiossa muita helpompaa, vaikka ei aivan laillista olekaan. Niinpä niitä modifioidaan usein ulkoisesti, kuten tässä tapauksessa korkealla ohjaustangolla, kookkaalla ajovalolla ja kylkiputkilla. Poliisi ei juurikaan valvo hot rodien ja muiden autojen lokasuojallisuutta koskevaa lakia. Tommy syntyi vuonna 1936, ja oli täysi showmies jo kuuden vuoden ikäisenä. Voimassa on vanha sääntö, joka koskee lokasuojattomia ja alle 1500 lbs painavia ajoneuvoja, useimmat rodit painavat kuitenkin tätä enemmän. Räyhä
HEINÄKuu MA TI KE TO PE LA SU vk 1 2 3 26 4 5 6 7 8 9 10 27 11 12 13 14 15 16 17 28 18 19 20 21 22 23 24 29 25 26 27 28 29 30 31 30 V8 O ELOKuu MA TI KE TO PE LA SU vk 1 2 3 4 5 6 7 31 8 9 10 11 12 13 14 32 15 16 17 18 19 20 21 33 22 23 24 25 26 27 28 34 29 30 31 35 V8 O
ZIL Omistaja Heikki Hautala
Kuvaaja Peter S. Linney. CHEVROLET 2D STATION WAGON 1956 Omistaja Pat Mc Murey . Malli Brittany Heller
Tuolloin amerikkalaisen auton hankkiminen oli sitä, että oli ostettava se mitä markkinoille tupsahti merkkiä, mallia ja väriä tarkemmin miettimättä. Vuodet vierivät ja Dusterin seuraava omistaja oli pellolainen poliisi. Autokuumetta Rollossa 80-luvun puolivälissä rovaniemeläinen nuorimies Matti Koski kärsi kovasta autokuumeesta. TEKSTI JA KUVAT KARI MÖRÖ V uonna 1970 Pellossa 120 km Torniosta pohjoiseen asui Taavi Välimaa, jolla oli laadukkaan lämpimän auton tarve. Taavi jätti Aineelle vaihdossa Ramblerin ja lähti suoralla kuutosella ja kolmevaihteisella manuaalivaihteistolla varustetulla Dusterilla takaisin Pelloon. Torniossa asuva Matti Koski on onnistunut hankkimaan niistä kokoelmaansa kaksi, ’70 Plymouth Dusterin ja ’71 Dodge Challengerin. Jossain vaiheessa auton takanurkka kolhittiin, minkä jälkeen pöllyttäjä meni myyntiin. Sitten tuli tieto, että vaivaisen sadan kilometrin päässä Pellossa olisi myytävä amerikkalainen auto, ja vielä himoittu kaksiovinen malli. Matti koukkasi pankin kautta, jatkoi matkaa kohti Pelloa, ja palasi kotiin ajokuntoisen, mutta kolaroidun Dusterin puikoissa. M oparit MATIN V8-MAGAZINE 47. Idänihmeet eivät täyttäneet asetettuja kriteereitä, vaan auton piti olla amerikkalainen. Niinpä Taavi matkusti etelään Tornioon ja osti Aineen autoliikkeestä uuden vihreän Plymouth Dusterin 21 500 markan hintaan, kun samaan aikaan uusi Mercedes-Benz olisi maksanut 23 500. Plymouth Duster 1970 ja Dodge Challenger 1971 Suomalaisessa harrasteautoilussa on oma sijansa tänne uutena tulleilla autoilla.
Matti sukelsi meDusterin 318 cid moottori on edelleen 80-luvun asussa. Niinpä autoon asennettiin 318-kuutiotuumainen pikkulohko, 904-automaattivaihteisto sekä harvalla 2,76:1-välityksellä varustettu lukollinen 8 ¾ -tuumainen perä. Kulmilla pyöri ’59 Cadillacin avoja umpiversioita, ’59 Impaloita, ’61 avo T-birdiä ja muuta vastaavaa kalustoa, ja hänellä oli vain coupe Valiant. Varsinainen jättipotti oli, kun Simo Joronen lupasi auttaa autoasioissa, ja mies onkin pitänyt sanansa loistavasti. Duster on toimitettu tehtaalta sohvapenkillä ja rattivaihteella, mutta Matti osti Jari Panumalta Swingeristä istuimet eteen ja taakse. Seuraavaksi oli vuorossa suunnitteluja osien hankintavaihe. Aina kun Matti soitti lehden ilmestyttyä osista, niin vastaus oli: ”ne osat on myyty jo viikko sitten”. Lisäksi keskikonsoli on peräisin jostakin Challengerista. Ainoa foorumi tähän oli V8-Magazinen market-palsta. Amerikkalaisen auton katsastaminen oli tuohon aikaan toimintaa, josta legendat syntyvät. . Opinnot oli hoidettava pois, eikä kukaan katsonut sosiaalista Dusterin omistajaa nenänvartta pitkin. Matti ja Simo vaihtavat ajatuksia vielä nykyäänkin näistäkin aiheista. Pitkän tutkimisen jälkeen muutos oli lopulta hyväksyttävä, koska edes vatupassilla mitattuna ei moottorin ja vaihteiston kulmaa saatu virheelliseksi. Vuonna 1989 oli aika kääntää Dusterin keula kohti etelää ja lähteä opiskelemaan tekuun Ouluun. Toki virkamies muisti mainita, että kyseessä oli vasta muutoskatsastus, ja edessä olisi rekisteröintikatsastus! Usean hylkäävän päätöksen jälkeen Duster saatiin kuitenkin lopulta kilpiin. Koko komeus kuorrutettiin 1980-luvun tyyliin kromatuilla venttiilikopilla ja muilla ajan henkeen kuuluneilla lisävarusteilla. Nuorella miehellä ei ollut tietoa, mutta viisautta kertyi kyselemällä. Matti suuntasi korjatulla ja maalatulla Dusterillaan uuden tekniikan turvin Rovaniemen katsastuskonttorille, missä katsastusinsinööri avasi pellin ja ilmoitti Matille suoraan: ”kuules lättähattu, tätä ei hyväksytä”. Lopulta selvisi, että postinjakajalla oli tapana lukea Matin lehti ensin itse, ja jakaa se postilaatikkoon vasta viikko ilmestymisen jälkeen. Ongelmaksi muodostui se, että tuolloin V8-moottorin muutoskatsastus oli lähes mahdottomana pidetty projekti A-body Mopariin. Simo oli onnistunut tässä, ja hän antoikin Matille tärkeät toimintaohjeet ja speksit oikeaa tekniikkakombinaatiota varten. Amerikkalaisen auton katsastaminen oli tuohon aikaan toimintaa, josta legendat syntyvät. Ajatuksena on säilyttää kromiosat, koska ne ovat olleet autossa paikallaan jo 30 vuotta. Dusterin vanteet ovat aikansa klassikot Cragar SST:t. Näitä näkee nykyään enää harvemmin, mutta Matin Dusterissa ne ovat olleet 1980-luvulta alkaen. Uustuonti oli muokannut suomalaista harrasteautokalustoa kovasti, ja Oulussa Matti totesi asioiden olevan toisin. Auvoista yhteiseloa Dusterilla ajaminen oli suhteellisen auvoista, sillä olihan Matilla alla ehta kaksiovinen amerikkalainen coupe, joka oli kovaa valuuttaa Rovaniemen yössä. 48 V8-MAGAZINE. Puhina pöhinäksi Valveutuneet harrastajat tiesivät kertoa, että puhisevan kuutosen tilalle piti saada veekasi, ja Matti oli tietysti täysin ajan hermolla
Sen myötä Matti osti ’71 Challengerin, ja koska kahdelle harrasteautolle ei sillä hetkellä ollut tilaa, myi hän Dusterin 2000-luvun alussa. Kuinka ollakaan vuosittainen katsastus oli tämänkin kohdalla sellainen episodi, että auto oli helpompi myydä kuin selvitä vuosittain konttorilta. Matti hankki auton ostettuaan pikimmiten sitä koskevan AKE:n historiapaketin. Vuonna 2013 Duster tuli markkinoille, eikä Matti empinyt hetkeäkään. Yhteydenotot edellisiin omistajiin tuottivat mielenkiintoista tietoa autosta. Samalla on saatu aikaan mukavat tilat kahdelle etupenkillä ja, no tilat takapenkille. Auto maksoi aikoinaan 58 700 markkaa, millä olisi saanut kaksi uutta Mersua ja Nissan Bluebirdin. Nykyisellään Duster on hieno aikakone, eikä se tule enää poistumaan Matin tallista. Auton hankintahinta ja ylläpitokustannukset olivat vielä 1970-luvun lopulla melkoiset, mikä hillitsi joidenkin omistajien riemua. Seuraavaksi auto meni toiselle yritykselle, minkä jälkeen sillä on ollut useita yksityisiä omistajia. Vaikka auto on vuosimallia 1970, ovat takaosan raidat ’71-malliset ja kylkien raidat ’72-malliset. Takavaloissa toistuu sama törröhuuliteema kuin keulassa maskissa. Challenger on toteutettu autonsuunnittelun pettämättömällä kaavalla: iso moottori, pitkä keula ja lyhyt perä. Ovatpa kaverit maininneet sen olevan pussihousupena-tyylinen. Yksi kolmesta Vuonna 1971 Aro yhtymä toi maahan kolme Dodge Challengeria, joista yksi oli keltainen, toinen Hemi Orange ja kolmas vihreä. Niinpä kuluneet puskurit vaihtuivat uusiin, peilit kromattuihin ja maalipinnan koristeeksi ilmestyivät valkoiset raidat. – Kaupanteon jälkeen tuntui, kuin hirvittävä krapula olisi hellittänyt, muistelee Matti silloisia fiiliksiään. Auto oli säilynyt hyvin, mutta se vaati pientä piristystä ilmeeseen. V8-MAGAZINE 49. . Kova käyttö alkoi näkymään Dusterin pinnassa, joten se maalattiin vuonna 1993 samalla tummansinisellä sävyllä kuin 1980-luvulla. Matin yksilö on juuri kyseinen oranssi versio, johon oli rastitettu uutena hyvällä maulla tavaraa optiolistalta, vaikka R/T-paketin valitsemalla samat asiat oli saanut edullisemmin. Challenger joutui sporttisena autona aiChallengerin sisusta on mallia Arafat, ainakin erään edellisen omistajan kuvauksen mukaan. Eräällä omistajalla oli Challengerissa viisi valokatkaisijaa, joiden avulla saatiin poliisin ratsioissa kullekin poliisille sopiva valoyhdistelmä palamaan. Challengerin konetila on alkuperäishenkinen. Sen ensimmäinen omistaja oli tukkuliike J & J Tervamaa Helsingistä, joka piti autoa vuoteen 1976 asti. nestyksellä oululaiseen amerikanautotoimintaan. Vuonna 1998 Dusterille löytyi tallipaikka Grassheads Garagesta Oulun Kakaravaarasta, missä avautui uusi ja kovin isolohkohenkinen maailma. Hän sopi kuitenkin etuosto-oikeuden autoon, jos uusi omistaja päättäisi myydä sen
Peli oli kuitenniinpä väri palautettiin koodin mukaiseksi. Ajatuksena oli ollut tehdä Challengerista syvän musta, mutta paperissa luki maalikoodina EV2 Hemi orange. Siihen oli kirjattu jokainen autoon tilattu varuste. Vuoden 2000 Oulun American Car Show’ssa Mika Kuivalainen kertoi, että hänellä on myynnissä kyseinen mootRaidat olivat maalatut jo alun perin, eli ei mitään teipattuja teoksia. 50 V8-MAGAZINE. Joka syksy Challenger purettiin ja vesihiottiin kauttaaltaan, sekä lakattiin uudestaan. Se sattui kuitenkin olemaan saastevuosien trukkikone, eikä kiekunut alkuperäisen 383:sen tapaan. Sisusta oli haasteellinen, sillä koodeista ei selvinnyt tarkasti millainen verhous autossa oli ollut. Nyt ne viettävät yhdessä eläkepäiviä Torniossa. Mielenkiintoinen episodi Challengerin historiassa oli myös vakuutusyhtiön vaatimus arvokkaaseen autoon asennettavasta varashälyttimestä. Hyvin karkeaa, mutta kotimaista designiä rujolla tavalla. Moottori kaiversi mieltä Challengerin 400-kuutiotuumainen moottori ei oikein istunut auton imagoon, joten Matti halusi sen tilalle 383 Magnumin jollakin aikavälillä. Aikoinaan, kun tieto ei vielä lisännyt tuskaa, oli elämä helpompaa. Listalla on varuste V7X black stripe painted. Soittokierros edellisille omistajille tuotti tulosta ja Matti sai kuvauksen alkuperäisestä verhouksesta. Edellisistä omistajista Kari Pöysti on muistellut auton olleen kova tykki, mutta hän halusi tehdä siitä vielä tykimmän. Viimein hän tokaisi, ”no, Yasser Arafatilla oli sellainen kaulaliina”. Yleensä raidat ovat teippaamalla toteutettuja, mutta tähän autoon on uutena tilattu maalatut raidat. Suomalaista autoilun historiaa 1970-luvun alusta. Auton maalaus tehtiin heti hankinnan jälkeen, mutta työ oli lopullisesti valmis vasta kahdeksan vuoden kuluttua. Kohti alkuperäisyyttä Challengerin Pandoran lipas alkoi aueta, kun suomalainen E-body asiantuntija Fredi lähestyi Mattia kirjeellä, jossa oli hänen vuosia sitten kopioimansa Autokeskuksen tilauskaavake. Tämän puhelun jälkeen tilasin autoon Yasser-sisustan, Matti kertoo. Suomalais-ugrilaiseen henkeen ja asennusperinteeseen viitaten oli varashälyttimen ohjaus tehty asentamalla kuljettajan oveen Abloy-lukkopatruuna ovenkahvan viereen. Seuraava väri on ollut sininen, ja lopulta on palattu takaisin Hemi Orangeen. Maalaukseen liittyy myös toinen erikoinen yksityiskohta. Eli alkuperäinen 383 Magnum kaivettiin konehuoneesta pois ja korvattiin isommalla 400 cid moottorilla. – Hän sanoi puhelimessa ensin sen muistuttavan kalansuomuja, sen jälkeen melkein kuin pepitaruudut. Grassheads-tallin parlamentti teki päätöksen Matin puolesta, ja . Matti olisi kiitollinen, jos joku tietää jotakin moottorin kohtalosta. kin menetetty, sillä orkkiskone oli myyty johonkin Belvedereen, minkä jälkeen se on kadonnut. Challenger myytiin uutena Helsinkiin ja Duster Pelloon. Vähitellen pintaan muodostui syvä kiilto, joka oli alusta asti tarkoituksena saavuttaa. kaisin hot rod -alttarille ja Hemi Orange -väritys vaihtui ensin hopeaan, ja sen jälkeen ruskeaksi
Siis sellaista pitkulaista metallilätkää, missä on paljon numeroita ja kirjaimia. Linjat katkaisee hauska Duster hahmo. Vielä mukavampaa on se, että näillä autoilla ajetaan aktiivisesti, ja erityisesti Duster on käytännössä siinä kunnossa millaiseksi Matti sen nuorukaisena teki. Vastaus oli, ei ole, mutta hänen vaimonsa sanoi muistavansa kyseisen lätkän pyörineen keittiönpöydällä kauan sitten. Matti oli toista mieltä, ja kampesi muun porukan lähdettyä paketin paikalleen ilman avaamista vielä samana yönä. Kun pakkasta on -25 astetta, ilma on kuiva ja tiet paljaat, niin Tornion seudulla voi nähdä oranssin Challengerin liikenteessä. Takapaneelin teippaus on aika massiivinen, mutta samalla näyttävä. Nyt 16 vuotta myöhemmin moottori toimii yhä hyvin. On erittäin mukavaa, että kaksi Suomessa alusta asti ollutta autoa ovat päässeet eläkkeelle samaan autotalliin, missä niistä pidetään selkeästi erittäin hyvää huolta. . tori sekä 904-automaatti. Soittokierros edellisille omistajille on tuottanut muutakin kuin hyviä tarinoita menneisyydestä, sillä useilta on löytynyt varsinaisia aarteita. Vaihteiston kanssa kävi vähän hassummin, eli moottori-/vaihteistopaketin myyjä osti ’70 Challengerin, ja tuo Matille myyty vaihteisto olikin hänen uudesta autostaan. Kaupat syntyivät ja osat noudettiin pikimmiten Joensuusta Ouluun. Kuvien autoissa on reilut 30 vuotta hyvin elettyä elämää. V8-MAGAZINE 51. Vaikka Challenger on palautettu hyvin alkuperäiseen kuosiin, ei sitä ole museoautotarkastettu. Paras löytö on ollut, kun Matti kyseli edelliseltä omistajalta Robert Wentiniltä, että mahtaisiko hänellä olla auton fender tagia säilössä. Pienen hetken kuluttua rouva oli kaivanut fender tagin peltisen kahvipurkin pohjalta ja kommentoinut laittaneensa sen talteen, josko sitä vielä joskus tarvittaisiin. Auto on normaalissa rekisterissä ja saa talvellakin saapasta. Tämän kuultuaan Matti soitti Mikalle ja ehdotti, että vaihdetaan vaihteistoja keskenään, niin toiseen autoon saadaan sen alkuperäinen vaihteisto. Näin asia eteni, ja tuollainen tarjous on herrasmiesmäistä toimintaa. Posti on tuonut paketteja, joista on löytynyt tämän auton ilmapuhdistajan kotelo, vanteet, ohjauspyörä sekä muuta hot rod -huumassa poistettua pikkuosaa. Harrastamisen ihanuus Vaikka Challenger on välillä kokenut muutoksia, on alkuperäisiä osia löytänyt tiensä takaisin autoon. Ei sitä toki suolasohjoon viedä. Talliporukka ilmoitti heti, että kone on avattava ja kunnostettava. Kuvia Dusterin alkutaipaleelta, kun se oli Pellossa Taavi Välimaan omistuksessa. Aivan kuin olisi jälleen 1970-luvun alku. Fender tag löytyi peltisen kahvipurkin pohjalta
Vaikka jälkimarkkinat tarjoavat paljon hyviä vaihtoehtoja, on kustannustehokas tapa purkaa 2000-luvun auto ja hyödyntää sen komponentit sekä ratkaisut vanhemmassa korissa. Suola ja sokeri projektissa on se, Winfieldin paja sijaitsee autiomaassa, jossa monen kilometrin pituiset tavarajunat kulkevat päivittäin pajan ohi. Internetin eri keskustelufoorumeilta löytää paljon rakenteluvinkkejä, joissa vaihtelevalla menestyksellä vaihdetaan eri komponentteja eri autojen välillä. Etualalla Barbinukke-kampanjaan toteutettu lasikuituinen ’57 Chevy ja Triple X -elokuvassa käytetty, veden pinnalla kulkeva ”Ahab”, jonka päällä Vin Diesel ratsasti pelastaen maailman Pragin joessa. 52 V8-MAGAZINE. Kookas kyltti herättää ohikulkijat pysähtymään näillä nurkilla. F-100 P71 Interceptor Aavikolla syntynyt A jatus oli muhinut takaraivoissa jo jonkin aikaa, eli miltä tuntuisi liikkua liikenteen seassa vanhalla harrasteautolla, jonka voimaanlähteenä toimisi uudehko ja käyttövarma 2000-luvun tekniikka. Idea ei ole uusi varsinkaan Amerikassa, jonka liikennerytmi vaatii autoilta paljon. Siellä vanhoja autoja on päivitetty jo pitkään modernilla tekniikalla, ja yleistä onkin vaihtaa autoihin uudemmat tietokoneohjatuilla ruiskujärjestelmillä varustetut moottorit, laatikot, uudemmat akselit ja tuennat, ohjaukset jne
Koska käytössä ei ole vuosittaista katsastusta ainakaan Kaliforniassa, on omistajan vastuulla huolehtia auton turvallisuudesta. Osavaltioiden rakentelusäännökset vaihtelevat, mutta yleisesti rakentelu Amerikassa on huomattavasti helpompaa kuin Suomessa. Olimme kartoittaneet jo edellisellä Amerikan matkalla asioita mm. F-100 P71 Interceptor Tekniikanluovuttajaksi valittiin vuoden 2005 Ford Crown Victoria P 71 Interceptor. Aavikon ehdoilla Tehdäksemme projektin entistäkin haastavammaksi, asetimme tavoitteeksi toteuttaa sen Amerikan maaperällä, eikä tutussa kotitallissa. Meitä innosti ajatus astua tuntemattomaan ja kokeilla siipiämme yhdistäen kaksi Fordia eri aikakaudelta. TEKSTI JA KUVAT MIKAEL FORSMAN Seuraamme V8-Magazinen kahdessa peräkkäisessä numerossa erilaista projektia, jossa patinapikkiksen runko ja nykyaikaisen jenkkiauton tekniikka yhdistetään keskenään. Yli 40 asteen helteessä nestetasapaino on kaiken a ja o. . Niinpä suuntasimme Mojaven kuivaan erämaahan, missä näin alkukesän kynnyksellä oli vielä siedettävät työolot lämpötilan huidellessa päivittäin 40 asteen paremmalla puolella. V8-MAGAZINE 53. sen suhteen, että missä voisimme rakentaa, sillä korinostoja varten tarvitsimme ainakin kaksipilarinosturin, ja muita muutoksia varten hitsauskonetta. Sen tuotanto loppui vuonna 2011, ja parhaat mallit ovat ennen vuotta 2007 valmistettuja. Koskaan aikaisemmin ei ole elämässä tullut juotua näin paljon raikasta lähdevettä päivittäin kuin 14-tuntisten seitsemän työpäivän aikana. Kyseisessä osavaltiossa seurataan vuosittain vain uudempien autojen päästöarvoja. Kun auto on kerran leimattu, saa siihen sen jälkeen tehdä lähes mitä vain. Se on malli, jota Amerikan virkavalta on käyttänyt työtehtävissä. Kalkkarokäärmeiden, skorpionien ja mustien leskien valtakunnassa saa olla erityisen hereillä ja juoda paljon nestettä, ettei kävisi huonosti. Stepparilava vaihtui ensitöiksi romikselta löytyneeseen Fleetside-lavaan, jonka värisävy oli valmiiksi sinne päin. Aavikolla syntynyt Juttusarjan ensimmäisessä osassa puramme Roadkill-hengessä kaksi autoa, 2005 vuosimallin Ford Crown Victoria P71:sen sekä 1960 Ford F-100 pickupin, ja yhdistämme näistä parhaat palat modernin tekniikan ja patinoituneen ulkokuoren kombinaatioksi. Silloin autot säädettiin siten, että niiden tekniikasta sai kaiken hyödyn irti. Muutos tehtiin Amerikassa vain seitsemässä päivässä, minkä jälkeen auton kotimatka Suomeen alkaa ajamalla se ensin länsirannikolta itärannikolle, osan matkasta edetessä vanhaa Route 66 -tietä pitkin. Poliisiversiosta löytyy myös vahvempi alumiininen Vanha virka-auto sai toimia elintenluovuttajana. Toisaalta, olisihan tästäkin saanut fiksailtua oivan kulkupelin. Crown Victorian siviiliversioon verrattuna autossa on vahvemmat akselit, -jouset jajarrut, sekä isompi jäähdytin viilentämässä 4,6-litraista Fordin modular-V8-konetta. että miten tekniikan parannuksen lisäksi saadaan vanhan auton ulkonäkö säilymään entisellään, tai ehkä jopa parantumaan. Eri vaihtoehtojen tuloksena tuntui miellyttävältä ratkaisulta tehdä työ kustom-legenda Gene Winfieldin pajalla, koska tunnemme jo entuudestaan. Kaikki sai alkunsa Roadkill-nettisarjan innoittamana
Loppuuko Vanha lähtee ja uusi jää. Korinvaihdossa pidettiin käyntiin vaikuttavat johdot koneen päällä. kardaaniakseli, ruostumattomat tuplapakoputket ja 17-tuumaiset peltivanteet. Autossa on kaksi pääsähköjärjestelmää, joista toisessa on kaikki auton käyntiin liittyvät toiminnot ja toisessa lisälaitteiden toiminta, kuten airbag, ovet, ikkunat ja penkkien säädöt. Pajalla rakennettiin samaan aikaan yksi auto japanilaiselle asiakkaalle sekä yhtä vanhaa Boydin rakennelmaa tulevaa Ridler-kilpailua varten. Ensin asensimme korin etulokasuojien kanssa siten, että kone apulaitteineen istui koriin nähden hyvin ja etupyörät yhteen lokasuojien kanssa. . Roadkill-hengessä Asetimme itsellemme toisenkin haasteen, joka oli TV-sarjojen tapaan aikaraja projektin valmistumiselle. Yhteen sovittelua Ensimmäiset pari päivää kuluivat kahden auton purkuhommiin, minkä jälkeen alkoi itse rakentelu. On oltava tarkka vetojen kanssa, että kaikki toimii kuin ennenkin. Lopputuloksena vanhat ja uudet osat sopivat hyvin yhteen, ja autossa oli hyvä stance edes madaltamatta alkuperäistä jousitusta. Pajassa meille oli varattu suojaisa sisätila, mutta päätimme työskennellä ulkosalla kahden pilarinosturin takia. Bensatankin asento muutettiin pystyasentoon ja lavaa jouduttiin lyhentämään etupäästä noin 15 cm. Ohjauspylvään sekä jarrupolkimen ja -sylinterin kanssa meni kokonainen pitkä päivä, kun asennettaessa hyödynnettiin osa P71:sen tulipeltiä. P71:sta otettiin käyttöön hakuvalot F-100:sen koriin, ja vielä on haussa poliisimallin puskuriraudat autoon. Emme välittäneet hieman kolhuisesta ja mattavärisestä korista, vaan arvoa annettiin kohtuulliset 98 000 mailia ajetulle tekniikalle, sillä korihan jäisi romutettavaksi. Winfieldin paja ja sen loistava rakentelutiimi tuli tutuksi viikon aikana. Suurin työ oli, kun asensimme jarrupääsylinterin ja ohjauspylvään hyödyntäen osan Crown Victorian tulipellistä. Aikansa elänyt tekniikka vaihtui 45 vuotta uudempaan. Pajalla käy paljon turisteja eri puolelta maailmaa tutustumassa tallin aikaansaannoksiin sekä Winfieldin henkilökohtaiseen pieneen museoon. Toki paljon oli tehty ennakkoon, kuten suunnittelutyö, tarvittavien työkalujen hankinta Kaliforniassa, kahden auton kaupat sekä tietysti niiden kuljettaminen Winfieldin pajaan. Fordin F-100 -malliksi valitsimme puolestaan kuutiomaisen ’57–’60 F-100 -korin, jossa oli Stepside-lava. Lentoliput takaisin kotimaahan oli ostettu tasan viikon päähän, joten valmista piti syntyä sen puitteissa. 54 V8-MAGAZINE. P71:sen mittaristo asennettiin F-100:sen kojelautaan toistaiseksi sellaisenaan. Lisäksi lokasuojien kaaria muokattiin niin, että takapyörät mahtuivat pyörimään. Muut irrotettiin, joista osa katkaistiin ja osa asennettiin tulevia käyttöjä varten. Sen pyöreät muodot eivät mielestämme sopineet tylppään nokkaan, mutta onnistuimme vaihtamaan romiksella stepparin melkein samanväriseen fleetside-lavaan. Korille rakennettiin neljä erillistä kiinnityspalaa ja lavalle kuusi. Työläs vaihe oli myös sähköjärjestelmän purku ja uudelleenkytkentä, jossa oli kilometrikaupalla johtoja. Moni ihmetteli korinvaihtoprojektia ja ajatteli mielessään miten kahden suomalaisen käy
Takapäässä muutettiin rungon kulmaa, jotta lava saatiin istumaan suoraan. Siellä motto oli Genen mukaan: Jokainen päivä on oppipäivä. Paljon tuli opittua viikossa. . Projekti onnistui ja fiilis oli sanoinkuvaamaton, kun auto käynnistyi laakista, ja suoritettiin pieni koeajo. Nyt tälle ammattitaidolle tuli tehokkaasti käyttöä. V8-MAGAZINE 55. Gene Winfieldin henkilökohtainen museo on tutustumisen arvoinen paikka Winfieldin paja toimi projektin tukikohtana. Allekirjoittaneen lisäksi projektiin oli kiinnitetty Timo, Hersti Autoshopista, jonka kokemus vanhojen jenkkiautojen rakentelussa oli korvaamaton apu. Korin kiinnitystä varten rakennettiin neljä kiinnitysrautaa, ja lavan kiinnittämiseksi kuusi. Osia laitettiin talteen eri tilanteita varten, riippuen mihin päin maailma yhdessä viikossa rakennettu auto tulee vielä liikkumaan seuraavaksi. Osaa F-100:sen sisäloksuista jouduttiin muokkaamaan, että ne saatiin mahtumaan paikalleen. Seuraavasta numerosta voitte lukea, että miten sillä onnistui länsirannikolta itärannikolle ajaminen, välillä vanhoja Route 66 -valtatien pätkiä pitkin cruisaillen. Samalla tehtiin akulle uusi kiinnityspiste. aika kesken, vai viekö kuumuus ja taivaalla pyörivien mustien korppien odottelu lopulta voiton
56 V8-MAGAZINE. AMC Rebel SST 2d HT 1969 Elvytetty kapinallinen Kuva on syyskuulta 2013, jolloin auto oli edelleen samassa kuosissa kuin seitsemän vuotta aikaisemmin, jolloin A-V oli nähnyt sen viimeksi
TEKSTI JA KUVAT KAI SALMIO V8-MAGAZINE 57. Auto päätyi tuoreeltaan keskustiedustelupalvelu CIA:n agentin käyttöön, ja 47 vuotta myöhemmin se on edelleen harvinainen näky kotimaisilla maanteillä. Elvytetty kapinallinen Porilaisen Antti-Ville Nauhan Rebel herättää kunnioitusta itse G-mies Jerry Cottonissa
Tarinan mukaan auton ensimmäinen käyttäjä ei päässyt nauttimaan pitkään erikoisuuden ulkoiluttamisesta, kun se jätettiin seisontaan vuosiksi lähetystön varastoon. Pohjatöiden päätteeksi auto maalattiin sinisellä helmiäisellä, hehkuttaa A-V onnistunutta värivalintaa. Näin katto käsiteltiin sitruunahapolla. – Katosta löytyi maalin alta ruostetäpliä pohjatöiden yhteydessä. Rebel tilattiin harvinaisella kaksiväriyhdistelmällä. Autoon valikoitui myös erikoisen värinen hopeanharmaa sisusta. Mies pääsi seuraamaan pohjatöiden ja maalauksen edistymistä monien sähköpostiviestien välityksellä. A ntti-Ville, tuttavallisemmin A-V, on tunnettu AMC-persoona, joka on pyhittänyt elämänsä American Motorsille. Alaosa maalattiin Beal Street Blue -sävyisellä vaaleansinisellä ja kattoon ruiskutettiin tummempaa Regatta Blue -sinistä. Nyt se jatkaa elämäänsä päivitettynä Rebelissä. Mailimittariin päätyminen selittynee lähetystökäytöllä, vai liekö suunnitelmissa ollut laivata kiesi myöhemmin takaisin valmistusmaahan. Vanhanmalliset ulkonevat ovenkahvat vaihtuivat upotettuihin versioihin vuosimallin ’68 myötä. Kyse ei ollut mistään massaan helposti hukkuvasta autosta, joten huomiota herättämättömästi ei keskustiedustelupalvelun agentti suomalaisilla kaduilla liikkunut. Sinistä helmiäistä pintaan Kuukauden kuluttua Rebel oli valmis toimitettavaksi maalarille. Auto oli purettu atomeiksi 80-luvun alussa. Siinä vaiheessa, kun Rebel purettiin palasiksi 80-luvulla, oli matkamittari edelleen Tämä AMC:n 360-vinkkeli laskettiin uutena ’86 Jeep J-20 -pikkiksen keulille, päätyen myöhemmin A-V:n ’70 AMC Hornet SST:n konetilaan. Rebel varustettiin myös mailimittarilla, vaikka kyseessä oli Eurooppaan laivattu vientiauto. A-V on tuttu kasvo myös Veekasin lukijoille, viimeksi esiteltäväksi päätyi red-white-blue -teemainen ’70 AMC Hornet SST (V8 10/13). – Rebel oli kohtuullisen ruosteeton aihio. Takaboksin kannen päälle oli pudonnut jotain hapokasta, koska siitä löytyi ruostelätäkkö. Seuraavan vuoden alussa auto saatiin takaisin maalaamosta. Tällä erää säästyi yksi työvaihe, mutta lopulta olisi kiitollisempaa hoitaa myös purkutyö itse. Auto on ainoa maahantuojan kautta Suomeen uutena tullut ’69 Rebel. Yksi on joukosta poissa! Hornetin perhepotretissa oli mukana vielä A-V:n, Anu-vaimon ja Rockie-hauvan lisäksi Techno-koira, joka siirtyi autuaammille haukkumaille vain hetkeä ennen kuvausta. Tästä syystä hän oli aikanaan perustamassa AMC Club Finlandia (AMCCF). Agentin työkalu Rebelissä oli hankintahetkellä jäänteitä hottentottivuosista, kun edessä olivat trendikkäät Appliancen puolavanteille kietaistut Pos-A-Traction Torque Twister -renkaat. Tekniikaksi iskettiin veekasi ja automaattivaihteisto, mutta ei kumpaakaan tehostajaa. AMC tuli Suomen Amerikan suurlähetystölle, tiettävästi CIA-agentin käyttöön. – Olin pistänyt Rebelin hankintaprojektin jäähylle, kun tuttuni soitti parin vuoden hiljaiselon jälkeen ja tarjosi autoa ostettavaksi. Tällä kertaa autoon ei ruiskutettu kaksivärimaalausta, vaan koko auto maalattiin katon sinisellä sävyllä. Osat ja hylsy olivat säilöttynä vuosikaudet kuivassa tallissa ja palikat oli varastoitu kahdeksaan isokokoiseen puulaatikkoon. Hitsaushommia oli tiedossa melko vähän, mutta paikat olivat kauttaaltaan täynnä likaa ja moskaa, muistelee A-V. Muita ruostekohtia paljastui siinä vaiheessa, kun isojokelainen Hannu Ristiharju päästettiin irti. Sillä välin A-V oli ehtinyt käydä läpi kaikki osat, jotka oli aika kiinnittää omille paikoilleen. Jutun yhteydessä kerrottiin miehen syyskuussa 2013 hankkimasta Rebelistä, jota A-V havitteli hulppeat 10 vuotta. Hintaneuvottelun jälkeen pistin käyttöauton ja prätkän myyntiin. 58 V8-MAGAZINE. Kyseessä on aito suomiauto, vaikka Rebelin alkuvaiheet liittyvät tavallaan Yhdysvaltoihin. Cokispullomainen muotoilu sai tuoreeltaan kritiikkiä plagioinnista, mutta tutkimattomat ovat herran tiet. Niiden mukana tulleet kuvat antoivat lisäpotkua myös omaan tekemiseen. Kuljettajan puoleinen sisähelma oli laikattu irti, eikä tätä osaa löytynyt enää mistään. Näin välttyisi turhalta arvuuttelulta, vinkkaa A-V. Takaa löytyivät Sonicin Maxima 60:set levein peltivantein. Lattiasta löytyi kolikon suuruinen reikä ja takalasin alareunasta tätä suurempi aukko. Tuoretta peltiä hitsattiin muun muassa sisälokasuojaan, toisen oven etualakulmaan ja kynnyskoteloihin
perusmalli ja SST. Kone porautetaan ja stroukataan, minkä lisäksi se varustetaan Offenhauserin Dual Quad Crossram -imusarjalla, jolloin polttoainepuolelle saadaan iskettyä kaksi sopivankokoista ruokkijaa. V8-MAGAZINE 59. Mallitarjontaa kavennettiin vuodeksi 1969, tarjolla oli vain ns. Mukana oli myös parempikuntoinen, mutta osiin purettu 290-kuutiotuumainen vinkkeli. Rebel-nimi otettiin käyttöön ensimmäisen kerran vuonna 1957. Jarrut saivat osakseen myös päivitystä ja tehostamattomat rumpujarrut vaihtuivat tehostettuihin ja tuuletettuihin Bendix-levyjarruihin. Autossa oli moderni nelilinkkituenta taka-akselissa ja putkikardaani oli korvattu avokardaanilla. Tästä syystä Rebelin kritisoitiin muistuttavan liiaksi kilpasisarien tuotoksia. Kapinallinen oli sopusuhtainen ja silmäkarkkia korimallista riippumatta, laukoo A-V. 80-luvun alussa purettu kojelauta oli rungoltaan ruosteinen, joten se puhallettiin siistiksi. Suurin uudistus oli raidevälin kasvattaminen, jonka tarkoituksena oli vähentää renkaiden vetelyä tieurissa. Omasta aikataulusta ei löytynyt sopivaa väliä moottorin kunnostamiseen, joten Uba Wallius haki sen omaan talliinsa, iloitsee A-V. A-V esittää kiitoksensa Viljasen Jounille, Ristiharjun Hannulle, Riikosen Pasille, Nummikarin Antille, Mäkelän Esalle ja Walliuksen Uballe. Se on kestävin valurauta-automaatti, joka AMC:lta löytyi vuoteen 1971 asti, ja tiettävästi juuri 343:n alkuperäisvaihteisto. Takapenkin USA-tyynyllä on symbolinen merkitys tässä kabiinissa. Malli oli käytännössä maailman ensimmäinen tehdasvalmisteinen muskeliauto aikana, jolloin GM, Ford tai Mopar ei tarjonnut ainoatakaan keskikokoista autoa. Hornetin kanssa kurvaillessa ovat kanttareiden ylityksetkin olleet yhtä tuskaa. Ulkonäköön oli panostettu aikaa ja rahaa. Rebel-varustus ei herättänyt liiaksi innostusta, joten seuraavana vuotena Classic poistettiin valikoimasta ja uusi Rambler Rebel debytoi. Rebeliä kauppasi tuolloin Stadin Raggareihin kuulunut henkilö, joka myöhemmin perusti erään pitkään Suomessa vaikuttaneen USA-autoliikkeen, mutta se on jo toinen tarina. Kyse oli varustepaketista, ei varsinaisesta mallisarjasta. Etujakkaroiden selkänojat taittuvat myös vaakatasoon taaksepäin. – Autolle sopivaa stuukia haettiin pitkään ja hartaasti. – American Motorsilla ei ole olemassa ”matching numbers” -kulttuuria, koska tekniikoista ei löydy VIN-koodiin ristiin kytkettävää numerokoodistoa. Tätä moottoria tullaan jalostamaan suoranpätkiä silmällä pitäen. Öljynkiertoa tullaan jatkojalostamaan. Ensimmäisenä suvena mittarin lukema karttui 10 000 maililla, kun Rebel toimi A-V:n päivittäisenä käyttiksenä. Tekniikkakasasta jäi A-V:n omaan käyttöön ainoastaan 343:nen. – Muotoilun uudet tuulet puhalsivat myös muiden autonvalmistajien suunnitteluosastoilla. Rebelin synty Mutta mikä oli AMC:n kapinallinen. Oli kyseessä sitten Super-, Customtai DeLuxe-mallisarja. Tekniikka Herhiläisestä Auton mukana tuli osittain purettu 280 hevosvoimalla ruuditettu 343 cid V8, jossa käytettiin 4-kurkkuista kaasutinta, flat top -mäntiä ja 10,2:1-puristuksia orkkiskansilla. Valitettavasti ensiasennuskannet oli korvattu vähemmän halutuilla ’74 401/360 cid Dogleg-kansilla. Kaikki 290–401-kuutiotuumaiset moottorit perustuvat yhteen ja samaan lohkoon. Tietty kulumattomuus oli nähtävissä monesta eri paikasta. ensimmäisellä kierroksella. . Tiedossa on lisäksi alumiinikannet ja muuta viripalikkaa, joista A-V:lla ei ole vielä varmuutta. Paketin mukana tullut mysteeriloota paljastui ’69 Borg-Warnerin M12:seksi. Toimenpide onnistui lopulta erittäin hyvin ja Rebeliä on mukava ohjastaa, ellei kotimaisten teiden ajoittain aiheuttamaa uravetelyä lasketa mukaan, iloitsee A-V. Yhdennäköisyys ei vähennä sen muotoilun onnistuneisuutta. Voiman takaakselille välittää uudemmasta Javelinista peräisin oleva väkevä A727-automaatti. Yksilö ei selvästi ollut maahantuojan valitsema esimerkki SST-mallista, kuten edellisten vuosien vastaavat esittelyautot. 290:sen perässä oli BW:n automaatti, joka päätyi varaosiksi edelliselle omistajalle. Rebelissä murisee Herhiläisestä liisattu AMC:n kutiteltu 360-kuutiotuumainen vinkkeli, joka sai osakseen lähinnä siistimisen ennen konetilaan laskemista. A-V:n Rebelistä löytyy seikkaperäinen projektikatsaus myös AMCCF:n nettifoorumista, jossa on mukana runsaasti projektikuvia. Tämä pannu oli autossa ilmeisesti 80-luvun alussa, kun autoa myytiin V8-marketissa (V8 6/80). Moottori hankittiin aikanaan Ruotsin armeijan ylijäämävarikolta, ja motti on todistanut luotettavuutensa vuosien aikana. Spesiaalikiitos Anu-vaimolle. Cokispullomainen muotokieli oli tunnusomaista myös Rämpylässä, siksi mallia oli vaikea tunnistaa Classicin jälkeläiseksi. Uutuus oli jotain muuta kuin vanhahtava Classic. Paketin perään pultataan manuaalivaihteisto ja kokonaisuus päätynee lopulta Hornetin sisuksiin. 343:sta uupuivat alkuperäisten kansien lisäksi yläkerran muut palikat ja alakerta oli käytännössä loppuun ajettu. Tavoitteena oli tontittaa auto ilman ajo-ominaisuuksien heikentymistä. Rebel oli tilattu vuotta aiemmin checklistin kautta oman maun mukaan, huomauttaa A-V haastattelun lomassa. Debyyttivuoden jälkeen Rambler-etuliitteestä luovuttiin, kun tilalle ideoitiin yksinkertainen AMC Rebel. Classic-mallin viimeisenä vuotena 1966 Rebel-nimi otettiin uusiokäyttöön, tarkoittaen nyt Classicin hardtopia. Malli oli tuotannossa vain vuoden, kunnes Rebel-nimi yhdistettiin kaikkiin Rämpylän 250-vinkkeleillä ladattuihin autoihin. Ensimmäinen Rebel oli pitkälti Rambler Six, johon oli kuutostekniikan sijaan isketty Ramblerin kasipyttyinen 327
Torstaiaamupäivä lajiteltiin, mutta loppupäivän satoi. K U V A : O S K A R I M A R K K A N E N Voitollaan Anita Mäkelä siirtyi Top Fuelin EM-pisteissä johtoon. Finaali oli lukuja tiukempi, kun autosta katkesi kaasuvaijeri 3,6 sekunnin kohdalla, mutta onneksi etumatka riitti. TEKSTI JA KUVAT JARMO MARKKANEN keen kaksi Pro-kierrosta vedettiin kiivaaseen tahtiin. Vettä ja voittoja Kauden toista EM-osakilpailua piinasi sade. Kello 22.01 oli homma paketissa, kiitos joustavien melurajojen. Armottomin tilanne oli Pro Streetissä, jossa ajettiin vain yksi torstaiaamun kvaalikierros ja jos sille ei päässyt, niin kisa päättyi ennen kuin alkoikaan. 60 V8-MAGAZINE. Top Methanol Funny Carissa Johnny Oksan ensimmäinen voitto merkitsi myös johtoa EM-yhteispisteissä, kun kukaan ei osallistunut Santa Podin avauskisaan. Anita tiputti semissä 3,95 sekunnin vedolla Micke Kågeredin ja oli ainoa alle neljän sekunnin kellottanut kuljettaja. Kun koko lauantainkin satoi, niin lajittelulähdöt jäivät maksimissaan kahteen. Myös isoja kaavioita puolitettiin aikataulujen pitämiseksi ja Compissa ainoa suomalaisedustaja Mika Eloranta jäi 16-kaavion ulkopuolelle. Melkein koko pudotuskisa vietiin läpi yhdessä päivässä, vain Sportsman-finaalit jäivät kesken. Muutaman Sportsman-ryhmän jälTierp Internationals, Ruotsi 16.–19.6. Kello 16 päästiin radalle. Top Methanol Dragsterin lajittelun ykkönen Chris Polidano Maltalta ajoi voittoon soololla, kun Jonny Laggilla oli ongelmia. Viimeisenä EM-finaalina ajetun Top Fuelin aikana alkoi sade, joka vain yltyi. Kisa keskeytettiin ja lineupissa olleiden Sportsmanryhmien finaalit jäivät ajamatta. S ääennusteet Tierpin kisaan näyttivät ennakkoon lohduttomilta, ja valitettavasti ne tällä kertaa pitivät paikkansa. Perjantaina vettä tuli taivaalta iltapäivään asti. Nuori norjatar napsi matkalla finaaliin isot voitot Stig Neergaardista ja semissä lajittelun ykkösestä Urs Erbacherista. – Sunnuntai oli kaikkea muuta kuin helppo. Näin kävi valitettavasti Kalle Mannerkoskelle. Iso kiitos kuuluu koko tiimille ja Amerikan apu Dom Laganalle. Finaalipäivänä oli monenlaisia tekniikkamurheita ennen jokaista pudotusajolähtöä. FIA-ryhmät Top Fuelissa nähtiin EM-historian ensimmäinen naisfinaali, jossa Anita Mäkelä kukisti Norjan Birgitte Bremnesin luvuin 3,975 vastaan 4,128. Tiimin kovalla työllä ja ammattitaidolla auto saatiin aina kuitenkin ajoissa kuntoon, hehkutti Anita. Sunnuntai valkeni onneksi aurinkoisena ja kello 9.00 oli jo täysi rähinä päällä. Kaikkinensa suomalaiset pokkasivat komeasti neljä voittoa
Super Twin Top Fuelissa Samu Kemppainen ajoi suvereenisti lajittelun piikkipaikalle luvuin 6,764. Bengt Ljungdahl haastaa tosissaan Jimmy Ålundin Gray Motorsportilta hankkimallaan Camarolla. . Kisan kovin loppunopeus kirjattiin 320,1 km/h. Pro Stockin yllätyksestä vastasi Magnus Petersson, joka tiputti semissä monimestari Jimmy Ålundin ja voitti lopulta koko kisan, kun Bengt Ljungdahl otti finaalissa varaslähdön. Nyt ei ollut meidän päivä: Riina ja Tomas tippuivat avauskierroksella sekä Oskari toisella. Eliminaattorin semissä Leif Andreasson sytytti steitsivirheessä punavalon ja finaalin Johnny ajoi soololla voittoon, kun Mikael Larsson rikkoi autonsa semissä. Sportsman EDRS Stock/Super Stockissa ja Pro Streetissä kisattiin EDRS Pro Nordicin pisteistä ja muissa EDRS-sarjan pisteistä. Oikein lupaava eka kisa uudella tekniikalla, kun loppunopeus 405 km/h uupuu vain muutaman kilsan enkasta. NMC-ryhmät EDRS Pro Nordic Motorcycle Championship -sarjassa ajettiin ensimmäinen osakilpailu. Super Street Bikessa Henri Kolehmainen nousi lajitteluin kolmosruudusta pudotuskisan finaaliin ja otti voiton soolovedolla, kun Richard Stubbins ei tullut viivalle. Sunnuntaina edettiin pikkuaskelin, kisapäivä on kisapäivä eikä silloin ”hullutella” säätöjen kanssa. Suosiotaan kasvattavat Top Doorslammerit ajoivat 1/8 mailin matkaa ja lajittelun nopein oli Mats Stefansson, 3,870. Eliminaattorin avauskierroksella Tero Vainion autosta moottori rikkoutui burniksessa ja Peter Trång kukisti Supon. Se kestää käyttää nyt enemmän voimaa, kertaa Samu. Samu Kemppainen kruunasi Super Twin Top Fuelin voiton ajamalla finaalissa uuden oman ennätyksensä 6,483 sekuntia loppunopeudella 352,7 km/h! KUVAT: PASI UPONEN V8-MAGAZINE 61. – Talvella tuli uusi ahdin ja rakensimme erilaisen moottorikombinaation: injektori, uudet männät, eripituiset veivit, nostettiin ruttua... Finaali jäi ajamatta sateen takia. Pro Streetin lajittelussa Kari ”Supo” Laitinen nousi suomalaisista korkeimmalle, sijalle 11 ajalla 7,937. Mats oli lajittelun ykkönen. Pro Modin finaalissa kohtasivat tutut nimet. Junior Dragstereita nähtiin mukana 22 kappaletta, joista kolme Suomesta. Vesa Ruhanen ja Kimmo Pulakka kokivat tappion avauskierroksella ja Jani Kumpulainen jäi ensimmäiseksi varamieheksi. Tiukkaa tilannetta kuvaa hyvin se, että kumpikin kellotti kaavion avauskierroksella identtiset kisan parhaansa 6,554! K U V A : O S K A R I M A R K K A N E N Henri Kolehmainen tuuletti innolla Super Street Biken voittoa. Michael Gullqvist piti kisan kovimmalla ajalla 5,947 takanaan Mats Erikssonin, 6,022. Hannu Kalliomäki oli yhdeksäs. Pro Stock Bikessa Timo Savolainen ajoi semiin, jossa kisan lopulta voittanut Kalle Lyren korjasi potin. Tälle vuodelle rakennettiin vaihdelaatikko uusiksi: ykkösen välitys vaihdettiin tiuhemmaksi ja saadaan kytkin lukkoon nopeammin kuin muut. Top Fuel Bikessa lajittelun ykkönen Rikard Gustafsson voitti finaalissa Thomas Petterssonin viikonlopun kovimmalla ajalla 6,669. Varmuus pohjustettiin jo viime kaudella, kun runko updeitattiin Tamin pajalla ja uutta putkea hitsattiin 3,5 metriä. Lajittelujärjestys kirjattiin: Jimmy Ålund 6,653, Bengt Ljungdahl 6,660 ja Thomas Lindström 6,688. Jarmo Grönman nousi tuttuun tapaan paalulla 10,309 ajalla ja 1,040 indeksin alituksella. Super Comp Bikessa Kimmo Rantala lajitteli sijalle 7. ajalla 9,062, mutta harmittavasti tappio tuli kaavion toisella kierroksella. Vitoseksi lajitelleen Ari Pietilän kohtaloksi koitui avauskierroksella burniksen jälkeen lauennut jarruvarjo Larssonia vastaan. Make Lantto oli mukana näyttävällä Cudallaan, mutta kamppaili pidon kanssa. Toisella kierroksella putosivat Laura Saksa ja Seppo Raussi, joka ajoi niukan breakoutin 7,557 (7,60 index). Stock/Super Stock oli kisojen suurin ryhmä 35 osanottajalla. Grönmanin, Uba Walliuksen ja Timo Erosen matka päättyi ensimmäisellä kierroksella. Riina Raussi lajitteli 0,021 reaktiolla kolmanneksi, Oskari Markkanen oli kymppi ja Tomas Nurminen 17. Super Gas Bikessa Janne Koskinen nousi paalupaikalle 9,576 ajalla ja eteni eliminaattorissa ajamatta jääneeseen finaalin, jossa vastaan olisi tullut Magnus Pollack. Tierpin rata on jotenkin aina ollut meille hankala säätää, täytyy olla tyytyväinen, kuittaa Johnny. Lyren oli niin ikään lajittelun kärjessä ja vastasi kisan kovimmasta ajasta 7,011 sekuntia. Samun pudotuskisan sarja oli kova: 6,54, 6,50 ja 6,48! – Helppo kisa, ei mitään ongelmia. Eliminaattorin finaalissa Samu voitti Greger Johansson. Ajamatta jääneessä finaalissa olisivat olleet vastakkain Mathias Munther Dusterilla ja Firebirdillä kisaava Jarmo Markkanen, joka jäsenten välisessä semissä kukisti Tarmo Mikkolan. Lajittelun paalupaikka lohkesi 5,805 sekunnin ajalla. Henri kiihdytti lähdössä parhaan aikansa 7,331 sekuntia. Top Methanol Funny Caria isännöi Johnny Oksa. Kaulaa kakkoseen venyi yli puoli sekuntia! Harri Piensalmi oli yhdeksäs
62 V8-MAGAZINE FHRA Drag Race Week, Alastaro 11–12.6. Tällä kertaa Late Niskavaara vei kuitenkin voiton.. Tuulen viemää Kouvolan suunnalta Top Doorslammeriin pyrkii mukaan tämä hieno nostalgiaväritteinen ja mekaanisella ahtimella varustettu Duster. Virolaisen Andres Arnoverin turbottu Mustang on nyt viritetty kulkemaan hyvän matkaa kuutosen puolelle, ja näin hänet nähtiin Super Pro Street -finaalissa
Auto karkasi heti lähdöstä täysin pystyyn keula kohti taivasta ja rojahti siitä rajusti alas. Tai siis juuri niin paljon pitoa ja tietoa, kuin kahdeksi ja puoleksi jääneeltä lajittelukierLauantain sadekuurot ja sunnuntaina navakan puuskittaiseksi yltänyt kova tuuli aiheuttivat hivenen päänvaivaa monille kuskeille. Vaikka Niskavaara ajoi heikomman 6,949 sekunnin ajan, nappasi hän voiton 0,004 sekunnin huippureaktion ansiosta Arnoverin viivyttyä lähtöviivalla 0,097 sekuntia. Kakkoseksi kirinyt Asseri Mikkola hoiteli sunnuntain eliminaattorissa ensimmäisen pudotuskierroksen helposti, mutta toisella kierroksella tuli kirjaimellisesti seinä vastaan. Pro Streetin voittajaksi kiri Jukka Panu tutulla Omega STW-taksillaan.. TEKSTI JA KUVAT HEIKKI MALINEN rokselta ennätettiin ylipäätään kerätä lauantain koko aamupäivän ja pitkään iltapäivälle jatkuneiden sadekuurojen lomassa. Mutta tämähän on kaikki osa sitä motorsporttia. Näin radalla nähtiin luonnollisesti jos jonkinmoisia yllätyksiä. Tässä vaiheessa vasemman etupyörän tukivarsi taittui mutkalle ja auton keula Stock & Super Stockin semikierroksella vasemmalla radalla ajanut Cilla Koskinen päihitti Tarmo Mikkolan ja finaalikierroksella Yrjö Wallliuksen, minkä jälkeen Koskisen Lasse-isän voitontanssi lähtöviivalla haki vertaistaan. Kakkoslajittelija Viljar Mäeseppin aika-ajotulos 6,861/326 km/h kielii siitä, että ei mene aikaakaan, kun tässä ryhmässä nähdään kahden virolaisen välinen finaalilähtö. Kuten lajia pidempään seuranneet varmasti muistavat, Alastaron kiihdytyssuora sai uuden asvalttipinnan juuri ennen kauden 2015 alkua, joten nyt poimitaan tätä hyvässä rauhassa kypsynyttä hedelmäsatoa. Sunnuntaina radan pito oli erittäin hyvä ainakin voima-autojen kohdalla, mutta ajoittain erittäin navakaksi yltyneet tuulenpuuskat sekoittivat eliminaattorin puolella pakkaa oikein huolella, etenkin vähempitehoisten autojen kohdalla ja indeksillä ajavissa ryhmissä. Lajitteluiden osalta vajaaksi jääneiden ryhmien kiekat vietiin sentään kunnialla päätökseen sunnuntaina aamupäivällä ennen eliminaattorin käynnistymistä. Mutta kaikki se mitä sunnuntaina tapahtui, olikin jo ihan eri juttu. Eliminaattorissa tempaistiin kovia tuloksia ja virolaisen Andres Arnoverin ajama 6,874 oli kova saavutus turbo-Mustangilla, etenkin, kun tämä tapahtui finaalilähdössä kolmoslajittelija Late Niskavaaraa vastaan. Sen verran hyvin kahden eri virolaistiimin turbot pauhaavat! Top Streetissä ykköslajittelijan nimeä ei tarvinnut arvuutella pitkään, sillä Kalle Koivumäki täräytti ykköseksi luvuin 7,448/304 km/h. Seinä vastassa Kenellekään ei liene hirveän suuri yllätys, että Hannu Flink lajitteli Super Pro Street -ryhmän ykköseksi tuloksella 6,734/329 km/h. K iihdytysajon kotimaisen kattojärjestö FHRA:n tekemä päätös ajattaa kauden kaksi ensimmäistä SMosakilpailua Alastaron radalla vain kolmen viikon viiveellä toisistaan osoittautui kaikin puolin oikeaksi ratkaisuksi. V8-MAGAZINE 63 . Kesäkuun toisena viikonloppuna rata tarjosi kuskeille oikein hyvän pidon
Tohtiiko muuten joku väittää, etteikö FHRA:n kisoissa ajettaisi kovia tuloksia vallitsevien katuautosääntöjen puitteissa. Sunnuntain toisella kierroksella Grönmanin taival päättyi punavaloon. 64 V8-MAGAZINE sekä parhaan ajan 8,540 että parhaan loppunopeuden 253 km/h. Junnu Dragstereiden 27 kilpailijan joukon viikonlopun korkeimmat pisteet saalisti vaasalainen Roni Tekoniemi jättäen oman indeksinä alittaneen Laura Blombergin kakkoseksi. Voiton vei lopulta ajalla 10,132 (10,11) Koskinen, Walliuksen ajettua niukasti alle indeksin 10,410 (10,42). Pro Street -ryhmässä sekä lajittelun että koko ryhmän viikonlopun nopeimman ajan ajaneen kuskin tittelin pokkasi Mika Saari tuloksella 7,614/291 km/h, mutta hänen etenemisensä loppui sunnuntain eliminaattorin toisella kierroksella Kari ”Suporman” Laitista vastaan. Real Streetissä Kenneth Mathfolk mittautti Valiantillaan lajitteluissa viikonlopun Helpolta ei homma vaikuta, mutta Marko Leivo alkaa saada pienellä tiimillään hopeiseen Top Doorslammer Camaroonsa toivottua kasimailin lyöntiä. Siihen stoppasi Mussen eteneminen tällä kertaa. Vahingot autolle olivat pitkälti kosmeettisia ja kuski taisi selvitä tilanteesta pelkällä säikähdyksellä. Finaalilähtöön asti edennyt Koivumäki kohtasi siellä Timo Suojasen Mustangin, mutta 8,103 sekunnin tuloksella ei ollut mahdollisuuksia Koivumäen viikonlopun parasta tulosta 7,307/310 km/h vastaan. Sieltä suurimman pytyn kotiinviejäksi nousi lajitteluseiska Janne Söderqvist vuosien saatossa tutuksi tulleella keltaisella 565 cid Pontiac TransAmilla. . Laitinen jatkoi tästä finaaliin, missä vastustajaksi asettui kolmoslajittelija Jukka Panu. Super Pro ET-ryhmässä Pasi Laine Ford Rancherollaan otti ykköslajittelijan manttelin 0,005 sekunnin reaktiolla ja hyvät suoritukset 12 kuljettajan joukossa kantoivat hänet aina finaaliin asti. S&SS:n finaalissa nähtiin huikea taisto voitosta Cilla Koskisen ja Yrjö Walliuksen kesken. Molemmat lähtivät matkaan huippureaktiolla, Koskinen 0,008 ja Wallius 0,013, minkä jälkeen maalia lähestyttiin rinta rinnan. Jarmo Grönman löi tiskiin C/S-luokkaindeksin -1.111 sekunnilla alittaneen ajan 10,239. Kakkoslajittelija Jarmo Markkanen ja kolmonen Arto Sulopuisto kokivat kumpainenkin tappion ensimmäisellä kierroksella. Mathfolkin tie finaaliin kulki pudottamalla ekalla kierroksella Kari Hermusen Plymouthin, toisen kierroksen hän sai ajaa kaaviorakenteesta johtuen soolona ja finaalissa taakse jäi kesken matkan vauhdin hidastumisen kohdannut Sauli Hiturin Valiant. Janne Söderqvist ja tuttu keltainen Pontiac Trans Am nousivat SPET:n voittajiksi.. Viimeksi mainitun Omega STW:n 7,737 oli liian kova pala purtavaksi Laitisen 7,943 tulokselle. kääntyi loivasti kohti ratakaidetta. Cillalailla Stock & Super Stockissa ei sielläkään tarvinnut pitkään miettiä ykköslajittelijaa
Tämän ryhmän ainoa naiskuski ja ehdoton väriläiskä on Emmi Nordman. V8-MAGAZINE 65 Pro ET-ryhmän puolella monien katsojien mielenkiinto kohdistui pieneen Miniin. Pro Harley Drags -ryhmä kasvoi yhdellä kuskilla nyt viiteen, mutta ykköslajittelijan roolin kaappasi taas Jani Lempinen Buellinsa sarvissa ajalla 9,678. Laji kaipaa lisää väriläiskiä ja tätä vajetta Mini paikkaa hienolla tavalla. Näkymä Chevyn pikkulohkolla varustetusta Ministä oli kuin suoraan Santa Podin radalta Englannista. Finaali oli kuitenkin ihan toisten kuskien heiniä ja siellä toistensa haastajaksi asettuivat lajitteluviitonen Neea Verronen ja lajittelukolmonen Nuutti Järvensivu. Tämän ryhmän 32-kaavioon mahtui useampi ylläri joko indeksien alittamisten tai punavalojen merkeissä. Junior Biken 13 kuljettajan joukosta ykköslajittelijan roolin haali Eemeli Rantala 0,009 sekunnin reaktiolla. Tällä kertaa pokaalijako meni toisinpäin Tervosen korjattua voiton ja jättämällä pito-ongelmiin sortuneen Ollikaisen kakkoseksi. Eipä nimittäin ollut ollenkaan helppoa säätää autoja puuskittaisessa tuulessa kulkemaan asetettujen tavoiteaikojen mukaan. sijalta taisteluun ilmoittautunut Laura Blomberg. Suokas taisi tykästyä jo edellisessä kisassa aloittamaansa ykköslajittelija-voittaja-rooliinsa niin, että hän jatkoi samalla kaavalla myös toisen SM-kisan puitteissa. ?. Ovat nämä junnut hurjia! Seuraava kisa onkin sitten vuorostaan kesän ehdoton ykköstapahtuma Nitro Nationals EM-osakilpailu. Hän aloitti 12-vuotiaana kiihdytysuransa junnu-mopolla, jatkoi tästä iän sen salliessa ensin piikin sarviin, ja jatkoi sieltä vielä Junnu-Biken merkeissä mustaa Buellia käskien. Tulevaisuuden tähtien joukosta finaaliin nousivat viitoslajittelija Roni Tekoniemi ja lajittelun 15. Etualan Emmi Nordman on noussut pitkän Junnu Bike -uran kautta Pro Harley Drags -ryhmään, missä hän ajaa toista kauttaan. Erälähde oli myös voittajan nimi kaikkiaan seitsemän kuljettajan joukossa, mutta etunimeksi kirjoitetaan tällä kertaa Marko. Street Biken puolella edellisen Alastaron kisan voittaja Otto Erälähde, yksi yhteensä neljästä tämän ryhmän Erälähteen suvun edustajasta, vei lajittelun ykköspaikan reaktioajalla 0,020 sekuntia. Bean ryhtynyt kilpailemaan Minillä Suomessa. Vasta toista kauttaan ryhmässä kilpaileva Emmi on kivunnut pitkän tien kautta Buellster Kakkosensa sarviin. Ikää Emmillä on juuri sen verran kuin toista kauttaan tässä ryhmässä ajavalla nätillä neitokaisella voi olla. Pro ET-ryhmän lajitteluykkönen oli ekan SM-kisan voittaja Marko Oranen 0,001 sekunnin reaktiolla. Orasen finaalivastustajaksi noussut Tony Vaahtera kompastui -0,031 sekunnin punavaloon. Kiinteän 8,50 sekunnin ryhmäindeksin omaavassa Super Comp Bike -ryhmässä lähimmäksi indeksiä lajitteluissa kahvasi Toni Suokas tuloksella 8,722 sekuntia. No ei sentään, vaan kyseessä on PET-ryhmän tulokaskuski Veli Koivula. Toisessa kiinteän (9,50 sekuntia) ryhmäindeksin omaavassa ryhmässä Super Gas Bike Jari Malisen Kawasaki ZX12R kulki lajitteluykköseksi tuloksella 9,653 sekuntia. Hän myös jatkoi finaaliin asti, mutta siellä kytkinongelmat jättivät hänet kakkoseksi neloslajittelija Jarno Allenin Big Twinin taakse. Kari Rautanen on voittanut hienoakin hienommalla Yamaha RaceMaxillaan molemmat Super Gas Bike -finaalilähdöt. Tällä kertaa kakkosen pokaaliin sai tyytyä Roope Vihreäsaari. Malinen jatkoi viiden eri kuskin joukosta finaaliin, mutta siellä niin ikään edellisen kisan ykköslajittelija ja voittaja Kari Rautanen Yamaha Race-Maxillaan jatkoi komeata voittokulkuaan. Maalipäässä kuskien ero mitattiin niukasti runsaan neljän sadasosasekunnin erolla Nuutin eduksi. Mitä, onko Mr. Etevin tämän joukon lajittelijoista oli toisen polven kuljettaja Riina Raussi 0,002 sekunnin reaktiolla. Junnu Dragstereiden määrä kasvoi edelliseen kisaan verrattuna peräti kolmella, joten lajitteluissa niitä nähtiin yhteensä 27 kappaletta. Juha myös eteni finaaliin, missä hän sai vastaansa edellisen kisan finaalikakkosen Antti Tervosen. Laura sortui oman indeksinsä alitukseen, ja näin voitto matkasi Vaasan suuntaan toista kiihdytysajosukupolvea edustavan Roni Tekoniemen mukana. Kiukkuiset kaksipyöräiset Funny Bike -ryhmässä ykköslajittelija Juha Ollikainen paranteli edellisestä kisasta numeroitaan lukemiin 7,290/294 km/h. Tai ei sittenkään niin pieneen, sillä Veli Koivulan hauska Mini oli ulkomitoiltaan sekä pullistettu että myös keulansa osalta jatkettu. Tämän kisan raportti on luettavissa V8-Magazinen numerosta 7/2016
Jokainen sai itse vetää oman kortin pakasta ja pakassa olleet kaksi samaa korttia saaneet kuljettajat ajoivat luonnollisesti toisiaan vastaan. ............Ade/Farmari Vega 7. 66 V8-MAGAZINE. ............Kataja/Avo Pontiac 10. Listahaasteet Tämän jälkeen olivatkin sitten vihdoin vuorossa oikeat listalaisten haasteet, jotka vaiherikkaasta tapahtumasarjasta johtuen me1. ............Sikanen/Paha BMW 9. Juuri ennen ensimmäistä kisaa listalta poistui allekirjoittanut sijalta 2 Buickilla. Nykänen sai vastaansa Sikasen, ja vaikka Sikasen Bemari keräsi hienosti loppunopeutta, ei hän tavoittanut viivalta paremmin lähtenyttä Nykästä ennen maalia. Tiedossa oli siis pientä laakerinvaihtojumppaa. E K A K I S A TA K A N A Kauden ensimmäinen Blacklist Street Race -kisa (powered by V8-magazine) ajettiin toukokuussa Kiikalan lentokentällä järjestetyssä VW-Openissa. Myös Mr. Parit kortilla Tässä olikin jo ohjelmaa ajattaa pudotuskisa läpi pelkästään uusien haastajien kesken. Vastustajat arvottiin pelikortein. ............Hermunen/Jekku Valiant 6. Niinpä heads up-voitto meni Novan pätkiessä Katajalle. Koska kyseessä oli kaikille kauden avauskisa, annettiin jokaiselle kuskille yksi testiveto alle. Ja kuinka ollakaan, ekassa testivedossa listalla ollut Soinin Rambo Rambler hävitti öljynpaineet ja auto siirtyi välittömästi trailerin päälle. Tämän jälkeen Nykästä vastaan ajoi Hermunen Valiantilla, ja tiukan väännön päätteeksi Nykänen jatkoi hurjaa voittoputkeaan. Keli oli aika optimaalinen, +15 ja pilvinen, joten Kiikalan bitumilla rajusti paikattu ratakaan ei päässyt sulamaan alle. ............Takala/Ghost Valiant Rantakari vs Hakulinen. Viime numerossa kerrottiinkin Ruotsi-Suomi Street Race -maaottelusta, jossa autostani hävisivät öljynpaineet kesken vedon. ............Nykänen/Swinger 5. U utta kalustoa, haastajia ja draama riitti koko päiväksi. Näin kataja nousi listan sijalle 9 ja Takalasta sijalla 10 tuli uusi portinvartija. Siitä huolimatta Takala oli Valiantilla aikaisemmin maalissa ja meni jatkoon. Oranssi Mosse meni tyylikkäästi sladissa vielä yli puolen välin varttimailia. ............Hakulinen/Nova 2. Kiikalan rataa on haukuttu leveyden puolesta myös jalkakäytäväksi. ............Sinisalo/Camaro 4. Seuraavaksi Kataja kohtasi mustakaapu Takalan, joka hävisi kuitenkin lähdön. ............Rantakari/Tunneli Duster 3. Pelimiehenä Oksanen otti kuitenkin tilalle vetoautona toimivan oranssisen sliipperi Mossen, jotta pääsisi kuitenkin kisaan mukaan Takalaa vastaan. ............Hermunen/ Liekkivallu 8. Jälkeenpäin selvisi, että öljypumpun pickupin tukirauta oli murtunut poikki ja pickuppi hypännyt öljypohjan pohjalle. Myös Oksasen tappajamossesta hajosi testivedossa pikkuvian takia venttiilikoneisto. Haastajaksi paikan päällä ilmoittautui exlistan ykköstilan haltija Nykänen Swingerillä, ”Ghost” Takala mustalla Valiantilla, Sikanen mustalla 300 sarjan turbo Bemarilla, Romukeisari ”laama” sinisellä Chevy Blacklist Street Race VW Open, Kiikala 28.5. TEKSTI JA KUVAT JANNE USKALI 2:lla, Kataja avo Pontiac Lemansilla, Oksanen tappajamosella, ja jo listalla oleva Hermunen liekki Valiantilla, jolla hän yritti tehdä historiaa saamalla kaksi autoa samaan aikaan listalle. Koska ensimmäiseen Blacklist-kisaan oli aikaa vain noin viikko, astuin suosiolla hetkeksi listalta sivuun, ettei homma jumitu ainakaan minun takia. Kataja puolestaan sai Pontiaciansa vastaan romukeisari Laaman, joka myöhäisen paikalle tulonsa takia ei ehtinyt ajaa kauden ensimmäistä harjoitusvetoa, vaan joutui suoraan pudotusajoon. Soini otti itsensä samalla pois koko listalta, joten jälleen vapautui yksi uusi paikka nälkäisille haastajille. Forsman astui Chevetellä sivuun kodin remonttikiireiden takia, joten listalla oli nyt reilusti tilaa uusille naamoille ja autoille
Alkuperäinen suunnitelma ennen kisan alkua oli ajaa listalaisten haasteet näin: Soini vs. Näin hän nousi yhden kilpailun aikana listan ulkopuolelta suoraan sijalle neljä. Itse haasteveto näytti yllättävältä, sillä Rantakari sai unelmareaktiolla selkeän etumatkan lähdössä ja näytti jopa karkaavan Hakuliselta, kunnes tämä suorastaan lensi lopussa ohi naurukaasutetun isolohkon voimin, ja piti listaykkösen sijoituksensa. Forsman sijasta 3 ja viimeisenä Sinisalo vs. laatikon sulamiseen. Näin saatiin ajettua tässäkin kisassa haaste kruunun haltijan paikasta. Valojen vaihtuessa Valiant puutui viivalle ja Nykänen karkasi omille teilleen. Sinisalo on päivittänyt kauniin Camaron tekniikkaa kookkaaksi isolohkoksi. Tämän haasteen häviäjän oli Rantakari haastanut jo aikaisemmin. Tässä Hermusen tiimin tyylinäyte. Tämän jälkeen Nykänen haastoi vielä kiireisen Hermusen Jekku Valiantin. Tosin tämäkin haaste kaatui siihen, että Sinisalolla poiki vaihdelaatikko ja flekti rikkoi syylärin juuri ennen haastevetoa. Tämä oli ehkä osittain kyseenalainen ratkaisu, jonka tosin Sinisalo kuitenkin hyväksyi. Päivän kovin nousija oli Janne Nykänen ahdetulla pikkulohko Swingerillään. Sikanen haastoi myös saman tien Hermusen Valiantin, mutta Moparin parempi pito lähdössä auttoi Hermusen karkuun ja sellaiseen etumatkaan, että Sikasen BMW jäi toiseksi 225 km/h loppunopeudestaan huolimatta. Hermunen sijasta 5, sen jälkeen Rantakari vs. Harmi, että päivän ajot päättyivät mm. Siikanen BMW:llä Ghost Takala isolohko Valiantilla. Tämän jälkeen nälkäinen ex-kruunun haltija Nykänen haastoi välittömästi Aden, ja kuinka ollakaan kovassa nousujohteessa ollut Nykänen lähti niin hienosti viivalta, ettei keltaisella Vegalla ollut enää jakoa saada miestä kiinni. Uusien tulokkaiden haasteveto. Hakulinen olikin sitten järjestyksessä ensimmäinen listaveto. Tässä vaiheessa uusi ja aikaansaava Blacklist varikkotirehtööri Vaittinen kävi juttelemassa Sinisalon kanssa tilanteesta ja lopputuloksena oli erikoisempi tapaus, jossa Rantakari pääsi haastamaan suoraan Hakulisen, koska Sinisalo ei pystynyt vastaamaan heitettyyn haasteeseen. Sinisalon ajot olivat tältä osin ajettu. Blacklistalaisilla on kuulemma kaikki paremmin, jopa tarjoilu varikolla. nivät pitkälti uusiksi. Nykänen nousi jo sijalle 5. Blacklist lähdöissä aika ei ratkaise, joten reaktion ja hermojen pitää olla terästä. Tämän jälkeen Aden oli tarkoitus haastaa paikalla 6 oleva (joko Soini tai Hermunen). Kataja sortui tällä kertaa punavaloon Hermusta vastaan. Mutta kun Forsman otti itsensä pois listoilta viime metreillä ja Soini teki samoin harjoitusten jälkeen, muuttui pakka vielä sen verran, että Sinisalo vs. V8-MAGAZINE 67. . Hakulinen sijasta 1
Uusi ikkuna maailmaan LUONTO • MATKAT JA SEIKKAILUT • HISTORIA • KANSAT JA KULTTUURIT • TIEDE Tilaa omasi fokusmedia.fi/tilaa-lehti 210_x_297_GTI_V8_kokosivu.indd 1 3.3.2016 12:13:33
Hp. Muista suuntanumero puhelinnumeroon ja kännykkänumeroissa mainitse paikkakunta. Sähköpostissa kirjoita ilmoitusteksti viestikenttään ja aiheeksi sen osaston nimi. V8-MARKET MYYDÄÄN GM Pontiac Tempest 2d HT, V8aut (350 cid + PG). 1650 e. Puhelimitse emme vastaanota ilmoituksia. MYYDÄÄN OSAT JA TARVIKKEET TH-700 R4 automaattilaatikko. 13 500 e. V8-MAGAZINE 69 TEE ILMOITUS Lähetä ilmoitus kirjallisena tikkukirjaimin tai koneella kirjoitettuna. Sähköpostitse liitteenä lähetettävän kuvan tulee olla JPG-muodossa, leveydeltään vähintään 6 cm ja resoluutioltaan 300 ppi. Alkuperäinen pahvilaatikko. Pöytäjääkiekkopeli Munro-Games Kanada 60-luvun lopulta. Tilaa on varattu AINOASTAAN YKSITYISHENKILÖIDEN ilmoituksille. Uusi, hp. 050 433 7199.. 30 e. 046 943 5001 Nokia. 10 e. Peltiset pelaajat rasvaleteissään, kaikki ehjiä ja tallessa. ILMOITUKSEN KUVA Kuvia julkaistaan mahdollisuuksien mukaan 1 kuva/ilmoitus. 040 324 8292 Parkano. Tuon Turku–Aura–Huittinen–Loimaa (Humppila)–Forssa–Karkkila–Helsinki. SA-maastopuvun M/91 housut. 040 324 8292 Parkano. Käyttämättömät. Vaikea lähettää. V8-MARKETIN YHTEYSTIEDOT Postiosoite V8-Market/V8-Magazine, Hämeentie 153 C, 00560 Helsinki Sähköposti v8-market@fokusmedia.fi KAUPALLISET ILMOITUKSET: Hansanova Oy, puh. Ilmoitus julkaistaan seuraavaksi ilmestyvässä lehdessä, mutta jos se ei siihen ehtinyt tai mahtunut, laitamme sen automaattisesti sitä seuraavaan numeroon. Merkitse kuvan taakse ilmoituksessa oleva nimi ja puhelinnumero. Hp. Matching numbers. Soitot/ viestit klo 16 jälkeen. Hp. Voin lähettää kuvan kännykällä. H. H. Pitemmällekin korvausta vastaan. Kuvaa ei palauteta. Yhden ilmoituksen maksimimerkkimäärä on 1000. (09) 670 375, 0400 442 616 ILMOITUSOHJEET Ilmaisella V8-MARKET-palstalla lukijamme voivat myydä ja ostaa kaikkea harrastukseen liittyvää. 040 554 4358 Helsinki. Koko värikäs historia tiedossa. Suomi lippu 90 x 150 cm. Vaihto vain parin tonnin laitteeseen. Vuosimalli 1991. 220 e. 350 e. Merkitse myös osasto, jossa toivot sen julkaistavaksi. Lisäkuvia/kysymyksiä sähköpostiin autoharri@hotmail.com. Tämä on erikoisen iso = 12' 1" pitkä, 31" leveä ja 4 1/8" paksu. SEKALAISTA Kuin uusi Ron House! "Laird" Stand Up Paddleboard 12' 1" ja WERNER hiilikuitumela, kuljetuspussi, kantonaru
OULUNJÄRVICRUISING, HARRASTEAJONEUVONÄYTTELY JA ROMPETORI Oulunsalon Shell (cruising-lähtö klo 10.00), Tetriläntie 2, Oulunsalo – Ruununtörmäntie 1 (näyttely klo 12.00–16.00), Säräisniemi, Vaala: Oulun Seudun Harrasteajoneuvokerho, osha@oshary.net, 045 120 7721 16.7. TORIMIITINKI Tori, Kotka: Kotka Hot Rodders 22.7. ROMPETORI Ahvenlammen leirintäalue, Ahvenlammentie 62, Saarijärvi: 040 021 8398 (klo 17.00 jälk.), sironen.tuula@gmail.com 22.–24.7. VINTAGE, ROCK, AMERIKANAUTO YMS. JÄMI FLY IN – LENTONÄYTÖKSIÄ JA SOTILASAJONEUVOJEN KOKOONTUMISAJOT Lentokenttä, Jämijärvi 17.7. DRIFTING RACE (SM) Pesämäen Moottoriurheilukeskus, Vanha Maantie 237, HonkajokI 16.7. KESKIVIIKKOAJOT Tori, Vaasa (lähtö klo 18.10): Vaasan Veteraaniautoseura 13.7. HARRASTUSAJONEUVOJA ROMPEMYYNTITAPAHTUMA Urheilukeskus, Martinpolku 4, Kuhmo: Kuhmon Mobilistit, rompe 050 5270 802, kuhmon.mobilistit@gmail.com, näyttely 044 201 4756 15.–17.7. FSRA CAFE CRUISING (ROD) Neste, kehä III, Tikkurila/Vantaa (lähtö klo 19.00): Finnish Street Rod Association 13.7. MOTOROCK-ILTA – 1960-LUVUN AUTOT Vaasan autoja moottorimuseo, Myllykatu 18 b, Vaasa: Vaasan Veteraaniautoseura 16.7. LÄNSI-UUDENMAAN CLASSIC-AJO (<1966 CLASSIC-MP) Tori, Sepänkatu 6, Lohja (lähtö klo 9.30): Nostalgiamotoristit, nostalgiamotoristit@gmail.com 16.7. MIDNIGHT SUN MEET (VAN, TRUCK) Kartanoravintola Hankala, Hankalatie 30, Suolahti: Vans & Trucks Club of Finland, 040 066 9730, obelixvan@gmail.com 14.–17.7. 70 V8-MAGAZINE Tietoja tulevista alan tapahtumista kannattaa lähettää osoitteeseen V8-MAGAZINE/ Tapahtumakalenteri, Hämeentie 153 C, 00560 Helsinki, tai sähköpostiosoitteella v8-toimitus@fokusmedia.fi Päivämääriin saattaa tulla muutoksia, eikä V8-Magazine vastaa tietojen paikkansapitävyydestä. MAARIANHAMINAN KESÄCRUISING Maarianhamina, Ahvenanmaa (23.7. MUSEOAJONEUVOJA JA VANHOJA TAVAROITA Martinpiha, Seppälätie 130, Lohja 19.7. INTERNATIONAL H-DCF RALLY (H-D) Seljes Camping, Alaveteli: Harley-Davidson Club Finland 15.–17.7. EENOKKI CRUISE & ROCK Tori, Säkylä (klo 15.00) – Eenokki, Säkylä: Pyhäjärvi Cruisers, pyhajarvicruisers@gmail.com 16.7. PISTONS RUMBLE (HOT ROD, KUSTOM, CHOPPER, BOBBER) Rehtiläntie 12, Minkiö: Pistons KK 16.7. AHS:N MOBIILIKOKOONTUMINEN Bembölen Kahvitupa, Bellinmäki 1, Espoo: Autohistoriallinen Seura 20.7. FJDC:N KESÄTREFFIT (JEEP) Ilola, Valkeakoski: Finnish Jeep Drivers Club, hallitus@fjdc.org 16.7. SHOVEL-RALLI "KIHVELI" (H-D SHOVEL) Maksamaa, Vöyri: Thunder Machine Crew, info@kihveli.com 22.–24.7. BIG WHEELS & SAVO VINTAGE Poleenin puisto (16.7.), Savontie 13, Pieksämäki (Visailuajo 15.7., lähtö klo 19.00 Kauppatori, Maisemacruising 17.7. FESTIVAALIPARAATI (VANHOJA AJONEUVOJA JA HARRIKOITA) Kaustisen Autokatsastus (alk. AMERIKANAUTOJA MAATILAPUODILLA Maatilapuoti, Eestinkyläntie 316, Kirkkonummi 16.7. F-BODY KESÄMIITTI Lomakeskus Sieravuori, Sieravuorentie 117, Honkilahti/Eura: F-Body Club of Finland 15.–17.7. 040 960 5032 16.–17.7. CAPE FEAR MEETING Camping Atrain, Pelonniemi 53, Riistavesi/Vartiala: Itkonniemen Hot Rottarit HANNELE HATANPÄÄ. PERÄKONTTIKIRPPIS JA KOKOONTUMISAJO (ROCKABILLY FESTIVAL) Ruuhijärven nuorisoseurantalo, Korkeentie 792, Ruuhijärvi: elina.hietala@hotmail.com. RADALLE.COM MOTOPARK FESTIVAL – TIMEATTACK Motopark Raceway, Motoparkintie 62, Virtasalmi: Radalle.com 22.–24.7. PERJANTAI-CRUISING K1-katsastus, Sairaskodinkatu (lähtö klo 19.30) – Bock’s Brewery, Gerbyntie 18, Vaasa: Sunrise Cruisers 22.–23.7. FMOC:N SLALOM CUP 3 Nokia: Ford Mustang Owners' Club of Finland 16.7. FSRA CAFE CRUISING (ROD) Neste, kehä III, Tikkurila/Vantaa (lähtö klo 19.00): Finnish Street Rod Association 20.7. klo 13.30): 040 516 0116 16.7. 30.6.) 22.–23.7. autonäyttely, Badhusparken): Oldtime Cruisers 22.–23.7. NOSTALGIAKARAVAANAREIDEN KESÄTREFFIT (VANHAT ASUNTOAUTOT JA -VAUNUT) Wanhat Wehkeet automuseo, Mylllyjoki Camping, Erämäentie 368, Karstula: SF-Caravan Nostalgiakerho 15.–17.7. MUSTALAHDEN KOKOONTUMINEN Mustalahden Satama, Paasikiventie 2, Tampere: Tampereen Seudun Mobilistit 14.–17.7. KOONNUT: HANNELE HATANPÄÄ Tapahtumakalenteri Kotimaa 13.7. lähtö klo 12.00 Kauppatori): Hugedelay 040 563 1433, heikki.skytta@hugedelay.fi 15.–17.7. WETERAANIAUTOJEN WIRRAT Virrat, Ruovesi, Ylöjärvi: Ylä-Pirkanmaan Mobilistit, jari@bittikone.com, 044 334 6770 (ennakkoilm. KESKIVIIKKOAJOT Tori, Vaasa (lähtö klo 18.10): Vaasan Veteraaniautoseura 20.7. MUSTALAHDEN KOKOONTUMINEN Mustalahden Satama, Paasikiventie 2, Tampere: Tampereen Seudun Mobilistit 21.7. YLLÄKSEN HARRIKKARALLI (H-D, BRITTIMP) Äkäslompolo: Knucklebones MC 22.–24.7
WEST COAST STREET CUP III Porin lentoasema, Lentoasemantie 1, Pori: Bear City Cruisers 040 092 6161 30.7 MOD VS. ROTTARALLI (MP) Hotelli Heimari, Laitialantie, Ristiina: MC Road Rats 29.–31.7. V8 THUNDER CARS CUP Alastaro Circuit, Jarno Saarisentie, Virttaa: AKK Sports 24.7. WANHAN AJAN LELUMARKKINAT Kauppakatu 17, Forssa: Nukkekoti ja Lelu, Ostoja Myyntiliike Vanhat roinat, info@nukketalo.net, 050-5854170, 050-3663446 12.–13.8. ROTARY RALLY 6.0 (KLASSIKKOAUTOT) Tori, Somero: Someron Rotaryklubi 040 074 4587, espaca63@gmail.com. HÄMEENLINNAN HARRASTEAUTOKOKOONTUMINEN Rantakrouvin p-alue, Virvelinranta, Hämeenlinna 10.8. POWER TRUCK SHOW PIENOISMALLINÄYTTELY Powerpark, Puistotie 3, Härmä: PTS Messut 22.–24.7. CRUISING PRE-PARTY & TAKAKONTTI-SWAP Helsinki-Malmin lentoasema (klo 17.00), Helsinki: Finnish Hot Rod Association, Ravintola Gate 1, swap-varaukset martti.luoso@fhra.fi 5.–6.8. MASINISTIIN KULTTUUR'PÄEVÄT Kerkonkoski, Rautalampi: Sisä-Savon Mobilistit 31.7. AHS:N MOBIILIKOKOONTUMINEN Malmin lentoasema, Helsinki: Autohistoriallinen Seura 3.8. KOPTERI BIKENIGHT (HD, BRITTI-MP) Cafe Zoceria, Leppävaara/Espoo 5.–7.8. ROCKERS -TAPAHTUMA Veistämönkatu 1, Niemen satama-alue, Lahti: Suomen Moottoripyörämuseo 040 071 2310, lahti@moottoripyoramuseo.fi 30.7. FHRA DRAG RACE 1/8 MILE (SM) Kalajoki Event Park, Kalajoki: Finnish Hot Rod Association, info@fhra.fi, 020 743 0750 23.–24.7. YLÄ-KAINUUN AJELU Shell, Kontiomäki (lähtö klo 8.00) – Puolanka – Suomussalmi: Kainuun Mobilistit 30.7. KORPIMEET (VAN, TRUCK) Hupimäki, Pomarkku: 046 539 3919 6.8. NO SPEED LIMIT -HUIPPUNOPEUDEN MITTAUS Pudasjärven lentokenttä (sunnuntai varapäivä): Taivalsaaren Moottorikerho, Teppo 045 138 6960 23.7. PUUMALA PISTOHIEKKA ROCK 'N' ROLL CRUISING Pistohiekan Lava (lähtö klo 18.00), Kantatie 62 – Linja-autoasema/Ravintola Virta, Härkösentie 4, Puumala: 050 570 2001 23.7. 6.8. V8-MAGAZINE 71 Pienoismallit 31.7. ACC JEPPIS SUMMERMEET VPKkenttä, vanha satama, Pietarsaari: American Car Club Jakobstad 050 380 5984 23.7. SPORTSCAR BREAKFAST CLUB (URHEILUAUTOT) Ilmailumuseo, Tietotie 3, Vantaa: Sports Car Club of Helsinki 23.–24.7. RÄYSKÄLÄ VINTAGE DRAGS & MUSCLE CAR MAYHEM 72 (1/8 MILE) Räyskälän lentokenttä: Do-Dads, do.dadmeet@gmail.com, 050 568 5203, 040 558 7192 30.7. SPORTSCAR BREAKFAST CLUB (URHEILUAUTOT) Ilmailumuseo, Tietotie 3, Vantaa: Sports Car Club of Helsinki 6.8. BUG IN FINN (VW) Ruovesi 29.–31.7. VAUHTIAJOT (V8 THUNDER CARS CUP) Kapernaumin teollisuusalue, Seinäjoki: Loud'n Live Promotions (06) 487 2800 5.8. VETERAANIRALLI (VETERAANIMP) Harjun oppimiskeskus, Katariinankuja 19, Ravijoki/Virolahti: Veteraanimoottoripyöräklubi, Kymen aluekerho Pärinäpojat 29.–31.7. TORIMIITINKI Tori, Kotka: Kotka Hot Rodders 4.–7.8. MAISEMACRUISE Autokeidas, Forssa (lähtö klo 16.00) – Leather Heaven, Somero – Rehtilätie 12, Jokioinen: F-Rockers 050 541 4925, president@f-rockers.fi, 045 631 7788 6.–7.8. SSAH:N KUUKAUSITAPAAMINEN JA TAKAKONTTIKIRPPIS Virtasenkauppa, Hämeentie 37, Salo: Salon Seudun Ajoneuvoharrastajat 29.–31.7. NAISTEN AUTOMOBIILIAJOT Taidekeskus Salmela, Mäntyharju – WHD Gård, Voikoski: Naisten Automobiiliklubi, 044 550 2479, sihteeri@naistenautomobiiliklubi.fi (ennakkoilm.30.6.) 26.7. HARRASTEAJONEUVOJEN ILTATAPAAMINEN Kupittaa, Turku 27.7. MUSTALAHDEN KOKOONTUMINEN Mustalahden Satama, Paasikiventie 2, Tampere: Tampereen Seudun Mobilistit 3.8. HURU-UKKO PIKNIK (1955 JA VANHEMMAT MUSEOAJONEUVOT) Margretebergin Kartanon puisto, Pehtoorinkuja 3, Espoo: Autohistoriallinen Seura, Brummer 040 031 7082, hiiskulankartano@kolumbus.fi 9.8. MUSTALAHDEN KOKOONTUMINEN Mustalahden Satama, Paasikiventie 2, Tampere: Tampereen Seudun Mobilistit 27.7. HARRASTUSAJONEUVOJA ROMPEMYYNTITAPAHTUMA Hyvärilän matkailukeskus, Nurmes: Kuhmon Mobilistit, Alatalo 040 072 5454, matti.j.alatalo@gmail.com 5.–6.8. FIA LAHTI HISTORIC RALLY & LAHTI HISTORIC REGULARITY RALLY Lahden seutu: Poppoo Team 5.–7.8. RUN TO 60´S (MP) Sisäsatama, Kemi: Northern Vikings MC 30.7. ROMPETORI JA AJONEUVONÄYTTELY Klapitiimi K & N/Pekka Niska pihat, Eläinpuistontie 10, Kälviä: Classic Park, Puoti & kahvila Anne, Putkiranta 040 056 3498 30.7. AHS:N MOBIILIKOKOONTUMINEN Malmin lentoasema, Helsinki: Autohistoriallinen Seura 9.8. H-DCF PERHERALLI (H-D) Koljonvirta Camping & Catering, Ylemmäisentie 6, Iisalmi: Harley-Davidson Club Finland 6.–7.8. DO-DADS REUNION Mustialan kartano, Mustialantie 105, Tammela (31.7. CLASSIC MC RACE Alastaro Circuit, Jarno Saarisentie, Virttaa: WCRC, Suomen Veteraanikilpamoottoripyöräkerho 7.8. FSRA CAFE CRUISING (ROD) Neste, kehä III, Tikkurila/Vantaa (lähtö klo 19.00): Finnish Street Rod Association 10.8. KESKIVIIKKOAJOT Tori, Vaasa (lähtö klo 18.10): Vaasan Veteraaniautoseura 3.8. NORMICRUISING Teboil Kaakkurinhovi, Kaakkurinkulma 1, Oulu: Oulu Seudun Harrasteajoneuvokerho 30.7. KESKIVIIKKOAJOT Tori, Vaasa (lähtö klo 18.10): Vaasan Veteraaniautoseura 10.8. LOIMAAN ROMPEPÄIVÄT Rantatie, Loimaa: Peltoisten Kyläyhdistys, peltoinen.kyla@pp.inet.fi, myyntipaikkavaraukset heinäkuussa (02) 763 1778 6.8. LAHNIS ILTAMEET Ravintola Lahnajärven p-alue, Helsingintie 3272, Lahnajärvi 4.8. HARRASTEAJONEUVOMARKKINAT Tykkimäen moottorirata, Tehontie 51, Kouvola: Kymen Automobiilikerho, Peri 040 716 7659 23.7. FSRA CAFE CRUISING (ROD) Neste, kehä III, Tikkurila/Vantaa (lähtö klo 19.00): Finnish Street Rod Association 3.8. KLASSIKOT KOHTAAVAT ITÄ-UUDELLAMAALLA Sipoonlahden Neste p-alue, Eriksnäsintie 131, Kallbäck, Söderkulla – Box – Porvoo: Autohistoriallinen Seura, Engström 040 543 3535, sture.engstrom@saunalahti.fi 30.7. FINNISH HARLEY WEEKEND Tampere: H.O.G. MUSTALAHDEN KOKOONTUMINEN Mustalahden Satama, Paasikiventie 2, Tampere: Tampereen Seudun Mobilistit. EMOLAHTI MEETING Emolahti Camping, Pellikantie 430, Pyhäsalmi 6.8. PICK-NICK Pilvenmäen ravirata, Forssa: Street Machine Club Forssa 7.8. Tampere Chapter Finland: tamperechapter@gmail.com 22.–24.7. NÄSIJÄRVIAJOT Tampereen seutu: Tampereen Seudun Mobilistit, Piltz 045 666 3111 6.8. AHS:N MOBIILIKOKOONTUMINEN Bembölen Kahvitupa, Bellinmäki 1, Espoo: Autohistoriallinen Seura 26.7. WHRA SUMMER MEET Sundom, Vaasa: Wasa Hot Rod Association 6.8. AMCCF CRUISING & CAMPING (AMC, RAMBLER, NASH, HUDSON, JEEP) Venesillan leirintäalue, Tammela: AMC Club FInland, 045 121 2072, 040 671 9853, sammy@amccf.com 5.8. BURNOUT PARTY (1/4 MILE) Kiikalan lentokenttä, Oinasjärventie 469, Salo: Riverside Cruisers 040 780 717, myyntipaikat 040 730 8974 6.8. AURA VAN MEET Soiniemi, Naantali 29.–31.7. HARRASTEAJONEUVOJEN TAPAAMINEN ABC p-alue, Alajärvi 5.8. FSRA CAFE CRUISING (ROD) Neste, kehä III, Tikkurila/Vantaa (lähtö klo 19.00): Finnish Street Rod Association 27.7. LAPPEENRANTA CRUISING Kauppatori, Lappeenranta (lähtö klo 19.00) – Borderline Fellowsien talli: King Street Cruisers & Borderline Fellows 6.8. FMOC FUN RUN JA SLALOM CUP 4 Vuokatin Hovi, Kainuu: Ford Mustang Owners' Club of Finland, Karppinen 040 168 0160 29.–31.7. BRUNOUN AJU (MUSEOJA HARRASTEAJONEUVOT) Tori, Juankoski (lähtö): Koillis-Savon Wanhojen Ajoneuvojen Harrastajat, Wallius 040 071 0096 30.–31.7. SCCH:N RATAPÄIVÄ Alastaro Circuit, Jarno Saarisentie, Virttaa: Sports Car Club of Helsinki 2.8. Sunday Kustom Life Outdoor Show ): do.dadmeet@gmail.com, Esa 050 568 5203, Pekka 040 558 7192 29.–31.7. KESKIVIIKKOAJOT Tori, Vaasa (lähtö klo 18.10): Vaasan Veteraaniautoseura 27.7. RADALLE.COM FDO DRIFTING FESTIVAL Motopark, Virtasalmi: Radalle Urheiluautoilijat 23.7
FSRA STREET ROD NATIONALS (ROD) Lomaja kokoushotelli Marjola, Lappeenranta 12.–14.8. Vaasa (vanha Matkahuolto) 30.7., 6.8., 27.8., 10.9.. JÄNKHÄLLÄ JYTISEE (MP) Lutontie 3, Saariselkä: Santa's Hotel Tunturi 016 681 501 18.8. RAUTALANKAA JA JENKKIRAUTOJA Mobilia, Kustaa Kolmannen tie 75, Kangasala: Mobilia (03) 3140 4000, asiakaspalvelu@mobilia.fi 27.8. Lahti (Moottoripyörämuseo) 13.8., 10.9., 1.10. Seinäjoki (Citymarket) 12.8., 9.9. Drive-In Movie Rumble) 19.–20.8. Nilsiä: Club Corvette of Finland 12.–14.8. RADALLE.COM FDO DRIFTING ALASTARO FESTIVAL – RATAPÄIVÄ, DRIFTING, TIMEATTACK Alastaro Circuit, Jarno Saarisentie, Virttaa: Radalle.com 13.–14.8. JYVÄSKYLÄN CRUISING ABC Keljonkangas (lähtö klo 20.00), Eteläväylä 17, Jyväskylä: American Car Club Jyväskylä 12.–13.8. LINNACRUISING Aulanko (12.8.) ja Ahveniston moottorirata (13.8.), Poltinahontie, Hämeenlinna 12.–14.8. Kerava 12.8., 9.9., 14.10. 050 571 5266, satu.danielsson@autohistoriallinenseura.fi) 13.8. YOUNGTIMERAJOT (60-, 70JA 80-LUVUN AJONEUVOT) Jäähallin p-alue, Runokatu 1, Lohja (lähtö klo 11.00) – Siuntio – Kirkkonummi – Lohja: Autohistoriallinen Seura, Heikkinen 040 751 5762 (ennakkoilm. FOMOCO DAY Ahveniston moottorirata, Poltinahontie 47, Hämeenlinna 27.8. Lappeenranta (Kauppatori) 6.8. KUOPION ROMPEPÄIVÄT JA RUSKA-AJOT Hannes Kolehmaisenkatu 2, Kuopio (27.8. Pori (ABC Tikkula) 5.8., 2.9., 7.10., 4.11., 2.12. SPORTSCAR BREAKFAST CLUB (URHEILUAUTOT) Ilmailumuseo, Tietotie 3, Vantaa: Sports Car Club of Helsinki 20.8. TURKU KUSTOM SHOW (RAKENNELLUT < 1964 AUTOT, RAKENNELLUT MOOTTORIPYÖRÄT JA KUSTOMFILLARIT) Paavo Nurmen Urheilupuiston ylähiekkakenttä, Turku: Kiertokanki, moottoripyörät, mopot/autot 050 533 6546, polkupyörät 045 144 8494, myyntipaikat 040 552 7362 20.8. 6% RALLI (MP) Haapasaaren Lomakeskus, Haapasaarentie 5, Ruovesi: Brena MC 13.8. KUUVANS 10 V. HEMA SHOW Liikuntakeskus Hirvihovi, Kuusitie 1, Loimaa: HeMa, hemashow@16valve.net, 040 585 7397 23.8. SEA'N SAND CRUISING & SWAP Kalajoki (cruising ABC p-alue, lähtö klo 18) 20.8. Nastola (Tokmanni/Neste) 30.7. HISTORIC GRAND RACE (HISTORIC RACE CUP) Ahveniston moottorirata, Poltinahontie 47, Hämeenlinna: Historic Race Finland 20.–21.8. MUSTALAHDEN KOKOONTUMINEN Mustalahden Satama, Paasikiventie 2, Tampere: Tampereen Seudun Mobilistit 17.–21.8. STREET RACE Seinäjoen lentokenttä, Pojanluoma: Sunrise Cruisers 045 263 3318 27.8. Hyrylä 6.8., 3.9., 1.10. sihteeri@kymenautomobiilikerho.net) 27.8. H-DCF BACK TO ROOTS (H-D) Lomakylä Timitraniemi, Timitrantie, Lieksa: Harley-Davidson Club Finland 26.–28.8. KIIHDYTYSPÄIVÄ Pudasjärven lentokenttä (sunnuntai varapäivä): Taivalsaaren Moottorikerho, Teppo 045 138 6960 13.8. 1.8. Porvoo (Kuninkaanportti) 30.7., 27.8., 24.9., 29.10. PANNURALLI (H-D PANHEAD) Koski TL: Blackout MC 13.–14.8. DRIVE-IN MOVIE Veistämönkatu 1, Niemen satama-alue, Lahti: ACE Corner, Suomen Moottoripyörämuseo 040 071 2310, lahti@moottoripyoramuseo.fi 26.–28.8. EVO-RALLI (H-D EVO) Strömforsin Ruukki, Ruotsinpyhtää: Vanhan Liiton Bikerit 13.–14.8. Nummela (Prisma) 13.8., 10.9., 8.10., 12.11., 10.12. Kauhajoki 29.7. Kuopio (Cafe Satama) 7.8., 4.9. ilt. MUSTALAHDEN KOKOONTUMINEN Mustalahden Satama, Paasikiventie 2, Tampere: Tampereen Seudun Mobilistit 26.8. MEET (VAN, TRUCK) Ohkola 12.–14.8. ISIEN PYÖRIEN JÄLJESSÄ – I FÄDRENS HJULSPÅR Tammisaari: Enberg 019 246 2911, 040 830 9795, romppis 041 436 0011 13.8. MERENKURKUN MEET (VAN) Merenkurkun Majatalo, Rudträskvägen 6, Björköby 26.–28.8. VAUHDIN FESTIVAALI (TEEMA MIKA SALON 50V) Kankaanpää 12.–13.8. Tampere 30.7., 20.8., 27.8., 24.9. STADIN PÄRTSÄRIEN KESÄTAPAHTUMA (VETERAANIMP) TB, Klaukkala – Räyskälän leirikeskus, Lope: Stadin Pärtsärit 13.–14.8. FHRA DRAG RACE (SM) Motopark, Motoparkintie 62, Virtasalmi: Finnish Hot Rod Association, info@fhra.fi, 020 743 0750 13.–14.8. ORIMATTILA CRUISING Kehräämö, Orimattila (lähtö 18.00) 20.8. RACECOAST ROCKIN' FEST Kisaranta, Kustaa Kolmannen tie 39, Kangasala 27.8. CLUB CORVETTE SWEDEN AHVENANMAALLA Ahvenanmaa: loffe@clubcorvette.se, 20.8. TAPPURITAPAHTUMA Nakkila: Satakunnan Mobilistit, Nakkila-seura, Mäkinen, 040 0634 564 16.8. KESKIVIIKKOAJOT Tori, Vaasa (lähtö klo 18.10): Vaasan Veteraaniautoseura 17.8. URHEILUAUTOT VANAJANLINNASSA – URHEILU-, GTJA KLASSIKKOAUTOTAPAHTUMA Vanajanlinna, Vanajanlinnantie 485, Hämeenlinna: Suomen Urheiluautoilijat 27.8. Vantaa (Rekolan Shell) 29.7., 26.8., 30.9. FSRA CAFE CRUISING (ROD) Neste, kehä III, Tikkurila/Vantaa (lähtö klo 19.00): Finnish Street Rod Association 24.8. Helsinki (Kauppatori) 5.8., 2.9., 7.10. URJALAN ASEMAN AJONEUVOJEN JA TYÖKALUJEN ROMPETORI Urjalan vanha asema, Asematie 4, Urjala: Westerbacka 040 251 0370, urjalanasema@gmail.com 20.–21.8. 15.7.) 13.–14.8. SO-CAR MEET JA TAKAKONTTISWAP Linnoitus, Lappeenranta: 040 744 0623, 040 548 8671, 050 080 5067 13.8. VW WEST FEST Siikarannan leirintäalue, Reposaari/Pori 12.–14.8. TORIMIITINKI Tori, Kotka: Kotka Hot Rodders 19.–20.8. klo 16.00) – Hanko: Hangö Street Rods 20.8. DRIVE-IN & ROCK Bomba/Hyvärilä Nuorisoja Matkailukeskus, Nurmes (20.8. Toijala (ABC) 23.7. KESKIVIIKKOAJOT Tori, Vaasa (lähtö klo 18.10): Vaasan Veteraaniautoseura 24.8. AHS:N MOBIILIKOKOONTUMINEN Malmin lentoasema, Helsinki: Autohistoriallinen Seura 24.8. FSRA CAFE CRUISING (ROD) Neste, kehä III, Tikkurila/Vantaa (lähtö klo 19.00): Finnish Street Rod Association: 17.8. AHS:N MOBIILIKOKOONTUMINEN Malmin lentoasema, Helsinki: Autohistoriallinen Seura 17.8. VW BUGNIC Badhusparken, Maarianhamina, Ahvenanmaa 13.–14.8. CORVETTE MEET Tahko. 72 V8-MAGAZINE 12.8. lähtö klo 10.00): SA-HK Savon kerho, 017 282 0550, eero.pitkanen@sonkajarvi.fi 12.–14.8. RAUTAA RAJALLE Lutontie 3, Saariselkä: Santa's Hotel Tunturi 016 681 501 26.–28.8. SUNNY SOUTH CRUISING ST1, Inkoo (lähtö klo 12.00) – Fagervik – ABC, Karjaa – satama, Tammisaari (n. Kajaani 6.8., 3.9., 1.10., 5.11., 3.12. Turku (Läntinen rantakatu) 20.8. WEST COAST STREET CUP IV Lentokenttä, Kalajoki: Sunrise Cruisers 045 263 3318 20.8. HAK:N KULTTUURIAJO Malmgårdin kartano, Malmgård – Kotka – Kouvola – Verla – WHD Automuseo, Voikoski – Heinola: Helsingin Seudun Automobiiliklubi, ajot@hak-ry.fi, Lahtivirta 040 722 4754 (ennakkoilm. MOTOROCK-ILTA – 1970-LUVUN AUTOT Vaasan autoja moottorimuseo, Myllykatu 18 b, Vaasa: Vaasan Veteraaniautoseura 20.8. POWER TRUCK SHOW, AUTOJA -PIENOISMALLINÄYTTELYT Powerpark, Puistotie 3, Härmä: PTS Messut 12.–13.8. EPUA DRIFTING RACE Seinäjoki: Etelä-Pohjanmaan Urheiluautoilijat 20.8. KETJU & KARTAANI CRUISING Oulu – Koitelinkoski – Prisma, Oulu – Haukipudas: Oulun Seudun Harrasteajoneuvokerho 13.8. Karjaa (ABC) 5.8., 2.9., 7.10., 4.11., 2.12. LONG LAKE RUN (USA-, BRITTI-MP) Kukonkoivun St1, Tampereentie 333, Hollola (lähtö klo 13.00) – Kuhmoinen – Korpilahti – Sysmä – Vääksy – Lahti: Jim Dandy MC 27.8. Vantaa (Heureka) 15.7., 19.8., 16.9., 21.10. JUTHBACKAMARKKINAT Juuttaantie 34, Uusikaarlepyy Jakobstadsnejdens Veteranbilssällskap (06) 729 0022 19.–21.8. ROMPEPÄIVÄT JA TERVA-AJOT Koljonvirran leirintäalue, Iisalmi (Terva-ajot 13.8. MANSEN MÄNTÄMESSUT – RAKENNELTUJEN MOOTTORIPYÖRIEN DRIVE-IN NÄYTTELY Keskustori, Tampere: Koneita ja Kiisseliä Cruisingit Espoo (Niittykumpu) 12.8., 9.9., 14.10. VILLEN AJO (ENNEN 1986 VALMISTETUT MUSEOJA HARRASTEAJONEUVOT) Uusi Kaakon Katsastus, Summa/Hamina – Miehikkälä – Kymen Automobiilikerho, Autoliiton Kotkan osasto, Kaunonen 041 431 0217 (ennakkoilm 15.8. NO SPEED LIMIT -HUIPPUNOPEUDEN MITTAUS Pudasjärven lentokenttä (sunnuntai varapäivä): Taivalsaaren Moottorikerho, Teppo 045 138 6960 27.8. 26.–28.8. KOPTERI RALLEY (MP) Hovimäki Camping, Somero 27.8. Ruska-ajot klo 10.00): SA-HK Savon kerho, Automuseo 017 282 0550, sa-hk.savonkerho@dnainternet.net
Pistonhead Open 4 Blacksmith Nats, Kjula/Eskilstuna, Ruotsi 17.8. MHS Motorhistoriska Marknaden, Stoxa/ Skepptuna (Arlanda), Ruotsi 12.–14.8. Nostalgiafton, Vadstena, Ruotsi 3.8. VENETSIA DRIFTING Måttisenkatu 10, Kokkola 27.–28.8. Fri Fart (klassiska motorbåtar), Linköping, Ruotsi 30.–31.7. Tallhed Cup Dragracing, Tallhed/Orsa, Ruotsi 8.–9.8. Classic Ford Meet på Brännebacka Gård, Grästorp, Ruotsi 16.7. VETERAANIMOOTTORIPYÖRIEN PORI–TAMPERE -AJO Pori – Tampere: Mansen Masinistit 30.8. NSRA Street Rod Nats, Louisville, Kentucky 5.8. SCTA Land Speed Racing Event, El Mirage Dry Lake, Kalifornia 17.7. Power Hot Rod Reunion, Malby/Strängnäs, Ruotsi 22.–24.7. Veteranmarknad, Torsby, Ruotsi 6.8. Kauhajoki 29.7. DAK Damrally, Borlänge, Ruotsi 13.8. Vallåkraträffen, Landskrona, Ruotsi 20.–21.8. Nostalgiafton, Vadstena, Ruotsi 10.8. Nash 100 år möte med Svenska AMC/Rambler Sällskapet,Ulricehamn, Ruotsi 29.7. SSAH:N KUUKAUSITAPAAMINEN JA ILTACRUISING Virtasenkauppa, Hämeentie 37, Salo (cruising-lähtö klo 18.15): Salon Seudun Ajoneuvoharrastajat Muut Pohjoismaat 14.–17.7. Gold Town Summer Nat's -dragracing, Fällfors, Ruotsi 15.–16.7. Mel's Drive-In fikaträff, Fjärdhundra, Ruotsi 18.–21.8. Fyns Mc Festival, Odense, Tanska 19.–21.8. Ulva Kvarn tisdagsträffar, Uppsala, Ruotsi 2.–3.8. Swap Meet Auto Parts & Car Show, Santa Rosa, Kalifornia 22.–24.7. Riverside Rock 'n' roll, bilträff, Ärsta, Ruotsi 12.–13.8. The Easy Rider Festivalen, Haninge, Ruotsi 20.8. Holmenträffen, Karlsholme, Mariestad, Ruotsi 11.–14.8. Fyresdal Dragweekend, Fyresdal, Norja 19.7. NHRA U.S. Nordic Harley Days, Thon hotel, Lofootit, Norja 4.–7.8. Hyrylä 6.8., 3.9., 1.10. Rods on the Bluff, Fresno, Kalifornia 5.–7.8. Samlarmässa med veteranfordonsträff, Ransäter, Ruotsi 13.8. Glada Hudik Summer Meet och Krantz Challenge, Hudiksvall, Ruotsi 23.7. Cadillac träff Nostalgimuseum/cafe, Tomelilla, Ruotsi 1.8. USA-bilutställning, Simrishamn, Ruotsi 30.7. Retrorallyt, Boden, Ruotsi 30.7. Sacramento Classic Car and Parts Swap Meet, Sacramento, Kalifornia 4.–7.8. Tampere 30.7., 20.8., 27.8., 24.9. Mel's Drive-In fikaträff, Fjärdhundra, Ruotsi 10.8. NHRA Mopar Mile-High Nationals, Denver, Colorado 24.7. Linde Open Dragracing, Lindesberg, Ruotsi 20.–21.8. STADIN PÄRTSÄRIEN ROMPETORI MOBILISMIJA MOTORISTITAVAROILLE Vermon ravirata, Majurinkuja, Espoo: Stadin Pärtsärit, Lankinen 040 076 1808, laurik.lankinen@kolumbus.fi 27.8. Racestar Summer Nationas, Tierp, Ruotsi 31.7. Dragracing, Sundsvall, Ruotsi 20.8. Vantaa (Rekolan Shell) 29.7., 26.8., 30.9. Wheels & Wings, Falkenberg, Ruotsi 15.–16.7. American Car Show, Norrtälje, Ruotsi 16.–17.7. HMS Historic Race, Padborg, Tanska 20.–21.8. Wheels Nat's Stocholm, Solvalla/Tukholma, Ruotsi 6.8. Carlshamn Classic Car, Karlshamn, Ruotsi 22.7. Kratz Challenge), Rättvik, Ruotsi 30.7. Veteranfordonsträff, Hedemora, Ruotsi 13.8. Lahti (Moottoripyörämuseo) 13.8., 10.9., 1.10. Ladies Run for Fun, Trollhättan, Ruotsi 28.8. HANNELE HATANPÄÄ. Classic Mustang Club Sommarträff, Skövde/Billingehus, Ruotsi 5.–7.8. Pori (ABC Tikkula) 5.8., 2.9., 7.10., 4.11., 2.12. Ladie´s Run, Hudiksvall, Ruotsi 22.–23.7. Swedish Street Rod Nationals, Sandviken, Ruotsi 15.–16.7. 60-tals festen, Urshult, Ruotsi 6.–7.8. Camaro och Van träff Nostalgimuseum/cafe, Tomelilla, Ruotsi 16.7. Cruising, Tukholma, Ruotsi 6.8. Mopar Meet, Hammarøy, Norja 20.–21.8. SIVUVAUNUJA TRIKE-KOKOONTUMINEN (MP) Lahden Moottoripyörämuseo, Veistämönkatu 1, Niemen satama-alue, Lahti: Suomen Moottoripyörämuseo 040 071 2310, lahti@moottoripyoramuseo.fi 28.8. Woodies at The Beach, Santa Barbara, Kalifornia 17.7. Military Vehicle Preservation Associations Show, Pleasanton, Kalifornia 13.–19.8. Power End of Summer Meet, Emmaboda, Ruotsi 27.8. Sportbilsdagen, Västervik, Ruotsi 21.8. Skandinaviska Corvette mötet, Lillehammer, Norja 19.–21.8. Toijala (ABC) 23.7. NRN Asfalt Classic Race, Rudskogen/Rakkestad, Norja 12.–14.8. Bjuvs Burnouten, Bjuv, Ruotsi 20.–21.8. Damrallyt, Karlskoga, Ruotsi 6.8. NASCAR, Indianapolis, Indiana 29.–31.7. International Harley-Davidson Träffen, Arjeplog, Ruotsi 22.–24.7. Veteranbilsutställning och burnoutuppvisning, Hofors, Ruotsi 16.7. Veteranmarknad, Jönköping, Ruotsi 13.8. Veteranfordonsmarknad, Skellefteå, Ruotsi 27.8. Vaasa (vanha Matkahuolto) 30.7., 6.8., 27.8., 10.9. Biloch mc-träff, Härnösand, Ruotsi 20.8. All Wheel Weekend, Luulaja, Ruotsi 6.8. AMC Euromeet (AMC, Rambler, Hudson, Nash, Jeep), Fredrikstad, Norja 12.–14.8. Mel's Drive-In fikaträff, Fjärdhundra, Ruotsi 27.–31.7. Ulva Kvarn tisdagsträffar, Uppsala, Ruotsi 10.8. Karjaa (ABC) 5.8., 2.9., 7.10., 4.11., 2.12. Stockholm Cruising "Sveavägen", Tukholm, Ruotsi 26.–28.8. KESKIVIIKKOAJOT Tori, Vaasa (lähtö klo 18.10): Vaasan Veteraaniautoseura 31.8. Nummela (Prisma) 13.8., 10.9., 8.10., 12.11., 10.12. Goodguys Great Northwest Nats, Spokane, Washington 20.8. Arvika Yankee Car Meet, Arvika, Ruotsi 23.7. HYVINKÄÄ TRIAL & SCRAMBLE RACE – ERKYLÄN LUKOT (CLASSIC-MP) Hyvinkää: Hyvinkään Moottorikerho 28.8. Pony Car Meet, Björkvik/Nyköping, Ruotsi 20.8. Porvoo (Kuninkaanportti) 30.7., 27.8., 24.9., 29.10. Ulva Kvarn tisdagsträffar, Uppsala, Ruotsi 20.7. Indian Summer Meet, Valdres, Norja 12.–13.8. Holmenträffen, Karlsholme, Mariestad, Ruotsi 25.–28.8. Custom Bike Show, Bornholm, Tanska 15.–17.7. Holmenträffen, Karlsholme, Mariestad, Ruotsi 20.7. Historiska Sprint & Back Cupen, Arboga, Ruotsi 21.8. Tranås Cruising, Jönköping, Ruotsi 13.8. Cranke Cruisers familjerally "Slott & Herresäten" (lähtö OKQ8 klo 12.00), Södra Sandby/Lund, Ruotsi 24.8. Right On Treff, Seljord, Norja 28.7. Dusters Time Travel Meet, Tuna-Hästberg, Ruotsi 16.7. Nastola (Tokmanni/Neste) 30.7. Cruising, Lillhärdal, Ruotsi 22.7. Ford Probe-träff, Vadstena , Ruotsi 20.7. EDRS Drag Race, Tierp, Ruotsi 26.8. Pomona Swap Meet, Pomona, Kalifornia 18.–21.8. NHRA Northwest Nationals, Seattle, Washington 5.–7.8. Munkebjerg Hillclimb, Munkebjerg, Ruotsi 9.8. AugustiMuller, Fjugesta, Ruotsi 20.8. US Pick-Up Treff, Tokerudd/Ås, Norja 21.8. Dragracing, Gardermoen, Norja 5.–6.8. Woodward Dream Cruise, Detroit, Michigan 25.–28.8. Carlisle Truck Nationals, Carlisle, Pennsylvania 7.–10.8. SCTA Speed Week, Bonneville Salt Flats, Wendover, Utah 14.8. Helsinge Dragracing Challenge, Söderhamn, Ruotsi 6.8. Nordic Van Nationals, Nesbyen, Norja 22.–24.7. AHS:N MOBIILIKOKOONTUMINEN Malmin lentoasema, Helsinki: Autohistoriallinen Seura 30.8. Corvette at Carlisle, Carlisle, Pennsylvania 26.–28.8. Sunne Summer Meet, Sunne, Ruotsi 30.7. Ford V8 -picknick Mälardalen (1932-53), Burvik, Ruotsi 6.8. NHRA Nationals, Brainerd, Minnesota 19.–21.8. Veteranfordonsdag och cruising, Ramsele, Ruotsi 16.7. Goodguys West Coast Nationals, Pleasanton, Kalifornia 31.8.–5.8. V8-MAGAZINE 73 27.8. Nostalgia Racingdays & Classic Car Show (RHK Historic Race), Mantorp, Ruotsi 19.–21.8. Nationals, Indianapolis, Indiana Cruisingit Espoo (Niittykumpu) 12.8., 9.9., 14.10. Helsinki (Kauppatori) 5.8., 2.9., 7.10. Three Crorner Lake Meet, Trehörningsjö, Ruotsi 6.8. HARRASTEAJONEUVOJEN ILTATAPAAMINEN Kupittaa, Turku 31.8. Classic Motormeet & Wheels Nat's, Haaparanta, Ruotsi 15.–16.7. EDRS Drag Race, Gardermoen, Norja 6.8. V8 Thunder Cars Race, Falkenberg, Ruotsi 20.–21.8. Mel's Drive-In fikaträff, Fjärdhundra, Ruotsi 3.–7.8. Veteranfordonsträff, Högsäter, Ruotsi 28.–31.7. Veteranhelg Mcoch traktormuseet, Vadstena, Ruotsi 16.–17.7. Charlotte AutoFair, Concord, Pohjois-Carolina 8.–14.8. Carlisle Chrysler Nationals, Carlisle, Pennsylvania 16.7. Seinäjoki (Citymarket) 12.8., 9.9. Sturgis Bike Rally, Sturgis, South Dakota 11.-13.8. Kuopio (Cafe Satama) 7.8., 4.9. Nostalgiafton, Vadstena, Ruotsi 21.–24.7. Nostalgidagar, Säter, Ruotsi 23.7. Skruvat & Klart bilutställning, Långnäs/Bollnäs, Ruotsi 15.–16.7. Classic MC Race (Nordic Open Cup), Linköping, Ruotsi 5.–7.8. NHRA Sonoma Nationals, Sonoma, Kalifornia 29.–31.7. WPC Club Sommarträff (Chrysler, Plymouth, DeSoto, Dodge, Imperial), Skövde, Ruotsi 22.7. Big Rig Us Trucks Mountain Weekend, Gol, Norja 19.–21.8. Hagfors Open Dragracing, Hagfors/ Råda, Ruotsi 15.–16.7. Muscle Car Days, Tallhed/Orsa, Ruotsi 3.8. Classic MC Race (NordicChampion, Nordic Open Cup), Gelleråsen/Karlskoga, Ruotsi 27.8. MUSTALAHDEN KOKOONTUMINEN Mustalahden Satama, Paasikiventie 2, Tampere: Tampereen Seudun Mobilistit 31.8. Studebaker Klubb Träffen, Norrtälje, Ruotsi (Suomen ja Ruotsin Studebaker Clubien yhteiskokoontuminen, yhteyshenkilö antero.lahteenmaki@fimnet.fi, 044 539 2521) 14.–17.7. Vantaa (Heureka) 15.7., 19.8., 16.9., 21.10. Copenhagen Grand Prix, Kööpenhamina, Tanska 30.–31.7. Turku (Läntinen rantakatu) 20.8. Wheels Nat´s Älvdalen, Ruotsi 13.8. Stockholm Cruising "Sveavägen", Tukholma, Ruotsi 29.7.–5.8. Nasco Yankee Meet, Falköping, Ruotsi 30.7. Bug Run (VW), Tierp, Ruotsi 5.–7.8. Veteran-Kuriosamarknad, Österfärnebo, Ruotsi 16.7. Nostalgiafton, Vadstena, Ruotsi 27.7. Kerava 12.8., 9.9., 14.10. Eskilstuna Veterandag Ekeby/Eskilstuna, Ruotsi Pohjois-Amerikka 15.–17.7. FSRA CAFE CRUISING (ROD) Neste, kehä III, Tikkurila/Vantaa (lähtö klo 19.00): Finnish Street Rod Association 31.8. Goodguys Pacific Northwest Nats, Puyallup, Washington 30.7. Kajaani 6.8., 3.9., 1.10., 5.11., 3.12. MoPar träff Nostalgimuseum/cafe, Tomelilla, Ruotsi 26.7. Umeå Gatbilsträff, Uumaja, Ruotsi 13.–14.8. Vintage Motorcycle Festival, Tacoma, Washington 30.7. Classic Car Week (30.7. PÄÄTTÄJÄISCRUISING Oulu: Oulu Seudun Harrasteajoneuvokerho 27.8. Ulva Kvarn tisdagsträffar, Uppsala, Ruotsi 27.7. Veteranfordonsmarknad, Kaxås, Ruotsi 16.7. Mopars at the Strip, Tallhed/Orsa, Ruotsi 2.8. Lappeenranta (Kauppatori) 6.8. Run to The Artic Fun H-D Rally, Oteren/Troms, Norja 13.8. Viking Run, Roskilde, Tanska 4.–7.8. Halmstad Sports Car Event, Brottet/Halmstad, Ruotsi 24.7. Grand Prix Raggarbil, Haninge, Ruotsi 27.8. Nostalgiafton, Vadstena, Ruotsi 17.8. Historiska Sprint & Back Cupen, Sundsvall, Ruotsi 30.7. Rat Fink Reunion, Näs/Avesta, Ruotsi 30.7
Olisiko Malmille lopulta saatu riittävä määrä kalustoa jää arvoitukseksi, ennakkoilmoittautuminen kun jää useilta aivan viime tinkaan. Tähän yhteyteen on nyt niputettu kuvallinen läpileikkaus peräti kolmesta keväisestä alan tapahtumasta, Pienoismallipäivästä Tampereelta, American Car Show’sta Helsingistä ja CCM Openista Tukholmasta. Luokkarajat hämärtyivät ’56 Chevyn kohdalla, jonka rakentaja Emil Saxin siis määritteli nimenomaan street machineksi. Mallien väheneminen yksittäisissä näyttelyssä ei välttämättä aina johdu siitä, että rakentajat eivät olisi aktiivisia tai uusia malleja ei syntyisi, vaan yksinkertaisesti liian runsaasta näyttelytarjonnasta. Pienoismallikevät 2016 Tämän kertaisella Pienoismallit-palstalla esittelemme mielenkiintoisimmat mallit kolmesta kevään näyttelystä. Kääntöpuoli on se, että mallejaan näyttelyyn tuovat rakentajat saattavat alkaa suorittaa karsintaa, ts. Jos järjestäjä on yksityinen henkilö, jonka luonteeseen ei kuulu uhkapeli ja riski alkaa näyttää kohtuuttomalta, seuraa pahimmillaan tapahtuman peruuttaminen. Toni Laaksoviidan ’32 coupe uhkasi supermatalana jäädä korkeamman, ellei peräti korotetun kaluston varjoon. jokaiseen näyttelyyn ei enää osallistuta, ei ainakaan näytteilleasettajana. Jokaisessa näistä näyttelyistä oli kohtuullisesti myös Veekasin aihepiiriin kuuluvaa mallimateriaalia. Näyttelyn järjestäjä ottaa taloudellisen riskin tilavuokrien ja muiden käytännön kulujen suhteen. Kuinkahan monelta American Car Show’n vierailijalta jäi huomaamatta, että Mika Grönbergin Caddy-kiihdyttimen moottori on peräisin lentokoneesta. 74 V8-MAGAZINE. Satunnaisen näyttelyvieraan kannalta on hyvä, että tarjontaa riittää, ja että se ylittää alueellisesti kysynnän. Yksittäisiä näyttelyitä ei ole tarvetta ruotia tarkemmin, sillä jokaisella on oma vakiintunut toimintaympäristönsä ja sidonnaisuutensa harrastukseen niin, että sekä FHRA:n näyttelyssä Tampereen rodiluokassa oli kiitettävästi kalustoa. Customeissa ei juhlittu candyväreillä, mutta katuautojen puolella kyllä. Jopa niin tiheään, että alkoi tuntua siltä, että näyttelyitä on liikaa ja täytyy harkita mihin tapahtumaan on mahdollista osallistua. CCM:n Best of show meni vähintäänkin ansaitusti Fredrik Edhlundin kiihdytys-Datsunille, johon ei voi kuvitella enää yhtään lisädetaljia. Viimeistelty kuuppa ei jäänyt kuitenkaan tuomareilta tai yleisöltä huomiotta. Pienoismallinäyttelyiden järjestämiseen liittyviä asioita käsiteltiin Veekasissa laajemmin muutama numero sitten. Luovaa hulluutta kaivataan aina ja ennakkoluulottomien projektien toteuttaminen onnistuu 1:25-skaalassa yksinkertaisemmin kuin täysikokoisessa todellisuudessa. Asian tiimoilta saatiin kouriintuntuva esimerkki toukokuisessa Malmin Mallitapahtumassa, kun näyttelyn järjestäjä päätti perua näyttelyn vain runsas viikko ennen tapahtumaa vaisun ennakkoilmoittautumisen takia. Parannettavaa ei löydy myöskään työnlaadusta. TEKSTI JA KUVAT JUHA AIRIO K esä on mallailurintamalla hiljaista aikaa, mutta kuluneen kevään aikana järjestettiin lukuisia pienoismallitapahtumia
Rakentaja Niclas Proos. Claes Beck-Friisin ’40 Ford voitti CCM:n rodi-luokan, malli tosin unohtui pois palkintojenjaosta. Chris Craftin veneet kylläkin edustavat samaa arvomaailmaa kuin 1950-lukulaiset amerikkalaisautot. Emil Larssonin dioraamassa nähtiin pari hiekkakentälle aidan viereen parkkeerattua pintaruosteista ’55 Chevyä. Nelivetoinen ’62 Rambler aura-auto tuntuu ajatuksena kaukaiselta, mutta Kari Tapanaisen Classicilla on olemassa täyskokoinen esikuva. Hieman yllättäen Jacob Qvarnströmin malli oli modified -luokassa, ei customeissa. Teijo Rutasen ’50 Fordissa on chopatun katon ohella liekki poikineen. Oikein valittu kilpaluokka parantaa mahdollisuuksia palkintoon. Vaikka mallimäärät sinällään eivät lähennelleet parhaiden vuosien lukuja, jokainen nyt esillä olevista kolmesta tapahtumasta tarjosi varmasti kävijöille kohtuullisen määrän kiinnostavaa ja uuttakin katsottavaa. Gassereiksi valittiin 1960-luvulla pienikokoisia ja kevyitä koreja, jolloin teho/painosuhde oli edullinen. ’49 Mercury on perinteinen custom-aihio, varsinkin jos siitä riisutaan ylimääräiset listat ja merkit pois ja korvataan ne scallopeilla. Rottarodeihin alkaa tulla mukaan jo hieman outojakin piirteitä. Toivon mukaan myös jokunen näyttelyihin saapunut muista kuin pelkästään autopienoismalleista kiinnostunut sai kalustoon perehtyessään kipinän oman rodi-, drag racetai vaikka custom -projektin aloittamiseen tai loppuunsaattamiseen. Jocke Johanssonin ”invalidirodissa” on myös lukuisia tavanomaisempia ideoita kuten oivaltava runkopalkkien zetaus ja moottori, jonka alkuperää voi vain arvailla. Emil Saxinin street machinessa perinteisen Moontankin virkaa hoitaa Jerrykannu ja maastorenkaat takana on korvattu AMT:n Parts packin siniraitaisilla slickseillä. Vasemmanpuoleinen taitaa esittää aloitettua customprojektia, jos jousituksesta mitään uskaltaa päätellä. Maalaus on toteutettu aftermarket -maskien avulla. . CCM Open on yhteisnäyttely IPMS Stockholmin kanssa. V8-MAGAZINE 75. Käytännössä asia tarkoittaa sitä, että nähtävillä on runsaasti myös muuta kuin autokalustoa. että CCM Openissa pääpaino oli selvästi perinteisessä amerikkalaiskalustossa, kun taas Tampereella materiaali sisälsi Amerikan autojen ohella runsaasti myös muunmaalaisia ajoneuvoja sekä militäärikalustoa. Fysiikan lait eivät muutu ajan oloon, pienikokoinen ja kevyt 1970-lukulainen Gremlinkin sopisi stripille vanhojen periaatteiden mukaan. Kylkien kolmiulotteiset liekit tai katon ja takaluukun motiivit eivät ole siirtokuvia, vaan tavallisilla harraste-emaleilla käsinmaalattuja. Aura tulee Revellin GMC:stä. Kori on Johanin vanhasta promosta/snapparista ja alusta runkoineen, akseleineen ja moottoreineen uudehkosta Ford F-150:stä. Jeeppiä on käytetty lukemattomiin tarkoituksiin, miksi ei siis laajentaa käyttökohteita myös kiihdyttelyn suuntaan
Harley-Davidson XLCH Sportster 1975 Jalostustyön tulos Mika arvelee, että Rautiksen toinen kehitysversio on se lopullinen. 76 V8-MAGAZINE. Rakenteluinto on tästedes suunnattava johonkin toiseen projektiin
Matkalle mahtuu monta vaihetta. Jalostustyön tulos Vahva näkemys ja vankka kokemus korjaamisesta muuttavat huonosti pidetyn ja heikosti arvostetun moottoripyörän kamalasta kauniiksi. TEKSTI JA KUVAT MIKKO ISOKANGAS V8-MAGAZINE 77
Pistä huonommaksi Samojen Volvojen kanssa paininut velipoika päätti aikanaan ostaa moottoripyörän. Ulkonäkökysymykset ovat makuasioita, mutta jarrut ovat nykyisessä varmasti paremmat. Kesä meni silti tyytyväisenä ajellessa ja moottorirempan hyvästä tuloksesta nauttiessa. Niinkin tarkkaa hommaa kuin pyörien pinnaamista on turha pelätä, vaikka amerikkalaisissa ”tosi-tv”-ohjelmissa asiasta hälistään kovin ja tehdään numero: pinnaamista varten on erikoismies, guru. Navaksi pinnattiin silloin Honda CB 350:n rumpujarru, joka on tyylikäs, muttei tehokas ratkaisu. Talven aikana runkoon pultattiin jäykkä perä sekä korjailtiin aikaisempien omistajien ahkeruuden tuloksia. Moottorin elämään ei ole muuten sen jälkeen tarvinnut puuttua, niin hyvin remontti Hot Bikessa hoidettiin. Kun rauta on kylmää Uuden vaiheen alusta alkaen oli selvää, että Rautiksen chopper-version bensatankiksi tulee perinteisen, mutta edelleen toimivan brittiläisen moottoripyörätarvikevalmistajan yhtä perinteinen malli, jota Wassel ei tosin itse enää valmista. Putkea mutkalle San Franciscossa kuusikymmentäluvulla syntynyt Frisco choppers -käsite on laaja, mutta sellaisten olennaisia piirteitä olivat maltillisesti alkuperäistä pidemmät etuhaarukat, kaikkinainen keveys ja sirous sekä Sportster-moottorin suosio voimanlähteenä. Hyvä niin, mutta ei pinnaaminen mitään rakettitiedettä ole. Oli siis tyytyminen kopioon, joka toimitetaan kahtena puoliskona. Motskarikärpäsen purtua Mikaa päätti hän huumorimielessä seurata veljensä jalanjälkiä ja perehtyä harrastukseen mahdollisimman haastavalla tavalla, eli hankkimalla harmikseen Rautapää-Sportsterin. Sellaisena mentiin ensimmäinen yhteinen kesä, jonka aikana todettiin moottorin täysremontin tarve. Toki taloudellisetkin syyt vaikuttivat valintaan. Jos niin olisi, ei se olisi pysynyt tuotannossa mallivuosia 1957–1985, lähes kolmekymmentä vuotta. Sopiva pyörä löytyi Joensuusta JepJepiltä, jossa rehellisesti kerrottiin laitteen olevan paitsi Suomen toiseksi halvin Harrikka, myöskin ”täys paska”. Keväällä 2013 valmistui Rautiksen ensimmäinen kokonaan rakenneltu versio, jonka ratkaisuja kuitenkin rajoittivat sekä ajan puute että budjetin rajallisuus. H eti ensimmäiseksi on syytä kumota pahat puheet siitä, että Harley Ironhead-Sportster oli lähtökohtaisesti huono moottoripyörä. Takaputken takaylitys on juuri oikea, eikä röörien virtauksissakaan ole moittimista. Kotona pyörä saatiin sytytyksen säätämisen jälkeen käyntiin, käymistä kuunneltiin hetki, pyörä sammutettiin ja ryhdyttiin purkamaan. Kylmä talli asetti rajansa työskentelytuokioiden pituudelle. Toisaalta pulaamisen tuoma kokemus kerryttää viisautta antaa jotkin hommat ammattilaisten käsiin. Pakoputkien pituus vaikuttaa paitsi moottorin toimintaan, myös pyörän ulkonäköön. Toisaalta kyllä luvattiin koneen käyvän ja kaikkien vaihteiden löytyvän. Isän perintönä espoolaisen Mika Pirskasen nuoruuteen kuuluivat Volvot, vanhat ja viritetyt. Tunneli ja kiinnitykset täytyy valmistaa itse. Nykyinen keula on tuoreempi 39-millinen ja Vantaan Konepyörät -näyttelyssä toukokuussa 2013 nähtiin Rautiksen versio 1.0. Itse tekeminen on Mikan harrastamisen johtoajatus. Varman päälle on siis parempi. Niiden kanssa tallissa vietetty aika kouli Mikasta haasteita pelkäämättömän ajoneuvoharrastajan. Tapahtuma-aikaan vuonna 2008 Rautikset olivat edelleen edullisimmasta päästä Harrikoita. Kevättalvella 2014 oltiin tässä. Kaikki meistä eivät ole syntyneet mekaanikoiksi, ja sen seurauksena moni Rautis tuli ”korjatuksi” pilalle. Martin Grön Snowflake Customsista oli vakuuttanut Mikan töillään ja yhdessä hänen kanssaan ideoitiin runko, jonka olennainen piirre on etuputkien neljän tuuman stretsaus. Onneksi löytyy niitä, joita tyhjät puheet eivät pelota. Vuoden 1975 XLCH pelkällä potkukäynnistyksellä oli väriltään sinivihreä, olemukseltaan Big Twinien tyylinen ja joka paikasta loppuun kulunut. Sellainen oli pyörän uuden version rungon rakentaminen. Ostopäätöksen kohde, kuusikymmenluvun lopun Triumph, osoittautui sittemmin valitettavasti hyvin huonoksi yksilöksi pitkälti samoista syistä kuin nuo lukuisat Rautapää-Harleyt. Syksyllä pyörä purettiin ja alkoi matka kohti nykyistä, tinkimättömien suunnitelmien toteutumista. Syksyllä siis kone vietiin Hot Bikeen Helsinkiin ja Mika siirtyi talliin toteuttamaan muita korjausja parantelutoimenpiteitä. Taka-akselin kiinnityksen seutu on Martinin visio ja sopii tyyliin kuin nenä päähän. Uudet omistajat kärsivät edellisten tunaroinnista ja aiheuttivat mahdollisesti itse lisää vaurioita. Vanhojen Volvojen kanssa pulaaminen on antanut itsevarmuutta ja ennakkoluulottomuutta tarttua kaikenlaisiin rakenteluhommiin. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun vastamaalattu rakennetun moottoripyörän tankki on alkanut vuotaa, sillä tärinän vaikutus voi olla hankalasti ennakoitavissa. Varmasti ehjänä tankki säilyy kumivaimennusten ansiosta. Epäluotettavan moottoripyörän maine oli valmis. Ensimmäisen version etuhaarukka oli pyörän alkuperäinen, eli yläputket olivat läpimitaltaan 35-milliset. 78 V8-MAGAZINE. Tuon ajan ja alueen tunnetuin nimi on varmasti Arlen Ness, jonka rakentamat pyörät tosin olivat alusta alkaen aivan oman tyylisiään. Viimeksi mainituista tulikin oikein tyylikkäät, sillä niitä ei näy lainkaan ellei kurkkaa tankin alle. Maine syntyi niinä aikoina, kun Rautapää oli käytettynä halpa ostos ja monelle se ensimmäinen Harley. Mika päätti perehtyä harrastukseen mahdollisimman haastavalla tavalla
Mika rakensi pyörää lapsuudenkotinsa pihan kolmen auton kylmässä tallissa pakkasesta riippuen hyvin lyhyissä tai hieman pidemmissä pätkissä niin ahkerasti, että se valmistui kesäksi 2015. Alumiiniselle Borrani-vanteelle riittää kiillotus. Crossipyörän kaksimäntäinen etupuristin riittää kevyeen pyörään hyvin. Pikku vika, muttei kovin helposti korjattavissa, sillä se vaati kokonaan uuden öljysäiliön valmistamisen. Mikan tekemän kiinnityskappaleen kromauksen hoiti Amoila Oy. Se sopi uuteen käyttöönsä vähäisellä koneistamisella. Itse tehdyn tankin sisään rakennettujen lähtöja paluuputkien mitat olivat pielessä ja käydessään moottori valutti öljyn kampikammioon, josta se päätyi edelleen enskakoppaan. Oikein pitkiä siivuja varten Mika ottaa alleen ajankohtaisen ja ajettavuudeltaan erinomaisen Harleyn FXR:n Erittäin tyylikäs Biltwellin raiseri eli ohjaustangon kiinnike kätkee sisäänsä stongan kavennuksen. Mika maalasi pyörän itse lukuun ottamatta polttoainesäiliötä ja sen paneeleita. Ne hoiteli häivytysten ja muiden trikkien erikoismies Jude Pakalén. Keula t-kappaleineen on Sportstereissa ja Super Glideissä mallivuodesta 1988 käytetty 39-millinen (putkien läpimitta). Syytä selvitettäessä avatusta ensiövetokopasta löytyi litrakaupalla öljyä. Nappiin meni. Siirto oikealle vaati paljon työtä vanhan vivuston purkamiseksi sekä uuden vaihteensiirtäjän ja polkimen. Hyvä kello kuuluu kauas, joten Ilkalla riittää töitä. Koeajot osoittivat öljynkiertojärjestelmässä olevan jotakin hämminkiä. Uudet rosteriset ja kevennetyt osat löytyivät Ebaystä. Lisäksi sellaiseen on helpompi löytää pidempiä keulaputkia. Takavanne taas on H-D Dyna Gliden etuvanne kokoa 19x2,15. . Huolettomia maileja on kertynyt jo runsaasti ihan lähialueilla pyörimisestä. V8-MAGAZINE 79. Täsmälleen tyyliin sopivan ja chopperin penkiksi varsin mukavan satulan verhoili Satula-Ilkka Toijalasta. Rautiksen moottori on kiinnitetty etupäästään runkoon monien brittipyörien tyyliin levyillä. Mika ehti hoitaa homman viime talven aikana ja nyt Rautis on tikissä. toiminnaltaan aivan toista luokkaa. Keulan alkuperäiseen pyörännapaan on pinnoin kiinnitetty 21-tuumainen Borrani-alumiinivanne, jollaisia Ironhead-Sportyissa on ollut alun perinkin – ei tosin enää vuonna 1975. Vuoden 1975 Sporstereissa vaihdevipu sijaitsee alun perin pyörän vasemmalla puolella. Takajarruksi löytyi romikselta Buellin puristin ja levy. Taka-akselin seudun ja koko rungon visioi sekä toteutti Snowflake Customsin Martin Grön. Vauhtia edessä hidastaa kaksimäntäinen crossipyörän puristin
E tsiskelin kevätkesällä 2014 uutta Deuce-projektia nettipalstoja tiiviisti seuraten. Syksyllä auto tuli Hämeenlinnaan. Välillä loppui kyyti kokonaan, välillä mentiin 40 km/h motarilla kohti pohjoista, mutta autossa ei ollut mitään merkittävää mekaanista vikaa. Auto ja siihen kuuluvat osat olivat nyt tallessa kaverini firmassa ja odottelivat kolme kuukautta kontitusta, että sain samaan lähetykseen toisenkin auton ja tavaraa. Täytyy sanoa, että hämmästelin itsekin ostokseni kuntoa ja sitä, että kaikki alkuperäiset auton tavarat olivat vielä mukana. Aito Henry Ford oli ainoa varteenotettava vaihtoehto vähän huonompikuntoisenakin. Tämä oli ensimmäinen ”vanhus”, jonka ajoin suoraan kontista kotiin. Auto oli kuulemma hirveä ajettava, eli jarrut yrittivät lukkiutua jarrutettaessa, puolsivat nykivästi vasemmalle enemmän kuin Aarne Saarisen kommunisFord Cabriolet 1932 tit aikoinaan, eikä konekaan meinannut pysyä käynnissä. Mielestäni cabrioletin ”tuulilasisydeemi” ei ollut niitä kolmekakkosen kauneimpia muotoja. Tämä jutun ’32 Ford cabriolettini oli tyrkyllä Hemmings Motor News -julkaisun kotisivuilla olevalla myyntipalstalla, mutta en innostunut siitä alkuunkaan. Suolaisesta pyyntihinnasta huolimatta kauppa onnistui tinkimisen jälkeen, ja viereisessä Coronan kaupungissa asuva kaverini kävi noutamassa auton Norcosta Kaliforniasta. Mielessäni oli roadster ja toisella sijalla coupe (3w tai 5w). Alkuperäisen päävirtakatkaisijan/ajoH O T R D O Real vintage 80 V8-MAGAZINE. Nissinen sai kuitenkin luotua minuun uudenlaista ajattelumallia lähettämällä muutaman kuvan parista Ruotsissa olevasta ’32 cabrioletista, joiden tuulilasia ja rättikattomekanismia oli chopattu noin kolme tuumaa. Tosin, kun en ollut kiinnostunut cabrioletista korimallina, en ollut myöskään perehtynyt sen erikoisuuteen ja tyylikkyyteen. Ainahan näissä on sanomista enemmän tai vähemmän, se tiedetään. Matka jatkui, kunnes lopulta löysin ajon aikana syyn vaisuun kulkuun. Sitä saa mitä tilaa Kaverini otti hieman lisää kuvia autosta ja sen mukana tulleista osista
orkkis takavalo. TEKSTI JA KUVAT AULIS HÄMEENKORPI neston (rattilukko) pakeliittipohjaan tulevat johdot olivat löysällä. Irtotavarat tulivat pakettiautoni kyydissä perässä, joten apu oli lähellä, jos matkanteko olisi loppunut kokonaan. Suunnitelma on ehkä muuttunut peltisarjan primääriputken kulkureitistä. Kaikki alkuperäiset autoon kuuluvat osat, lokasuojat, Deluxe-mallin astinlaudat, konepellit, etuja takapuskuri sekä tankin ja etupään suojapellit olivat huippukunnossa. Amerikassa on kaikki mahdollista, sanotaan. Runko ja perä Kyllä vanhakin nuortuu, kun saa ajaa avolla! V8-MAGAZINE 81. Oli mukava pyöritellä käsissään alkuperäisiä ja hitsaamattomia lokasuojia. Sain kiristeltyä niitä ajaessa sen verran, että auto alkoi toimimaan paremmin, ja saavutin muun liikenteen nopeuden. . Mahdollisuuksien maa niin hyvässä kuin pahassa, mutta ennen kaikkea uudelta mantereelta on mahdollista tehdä löytöjä ja lisää löytöjä. Samoin konepellit, maski, tuliseinä ja koko kori sekä runko ovat huippukunnossa. Pahvilaatikoissa oli sitten pientä sälää paljon, joukossa mm. Rungon päällä seisovaa tuliseinän jalkaa on hitsattu, mutta näyttää siltä, että edellinen omistaja on vain hitsannut saman palan takaisin, jonka on ensin leikannut irti. Mukana tuli myös kaksi alkuperäistä ajovalon rautaa (suojasta toiseen) ja yksi orkkis, joka oli dropattu kuulemma jo 50-luvulla. Early 50´s hot rod Cabriolet on saavuttanut jokaisen early Fordin taivaan, eli muuntunut hot rodiksi aivan 1950-luvun alussa. Kotona aloin tutkimaan ostosta tarkemmin
Rattiputki oli vaihtunut kromattuun ja ratti samalla ’39 Ford Deluxe banjo-malliseksi. Toinen väri on ollut alun perin tumma ruskea ennen kuin Ernie on maalannut sen mustaksi. uudella verhoilulla. Se sijaitsee hienosti väärin päin ja piilossa K-palkin vinosakaran ja runkopalkin välissä. Samalla kojetaulun mittarireikä suureni reunoille päin ja kaarevalinssiset Stewart Warner -mittarit ja paneeli löysivät paikkansa siitä. Deluxet ovat olleet kaksivärimaalauksella, ja niin tämäkin auto. Fordilla oli omakin 16 tuuman pinnavanne, joka erottuu näistä ”vinopinnaisista” malleista. Edellinen omistaja on maalauttanut ne jollain paikallisella ”wizzzardilla”. Näin pääsylinteriä on saatu käännettyä 180 astetta. Mekaaniset jarrut olivat saaneet väistyä ’39–’41 Fordin hydraulisten jarrujen tieltä joka kulmalla. Simpukka on vaihtunut alkuperäistyyppiseen, eli pitkittäisellä ohjauksella olevaan. Simpukka on alkuperäistä edempänä, joten ratti on hieman enemmän takakallistuneena, eikä niin lähellä kojetaulua kuin alkuperäinen. 82 V8-MAGAZINE. Kaikki lokasuojat olivat paikoillaan autossa 50–60-luvuilla. Mittarit ovat harvinaisia, ja ehkä hienointa on se, että ne ja paneeli yhdessä ovat ’32– ’33 Studebaker Roadster -mallista. Muutokset ovat olleet enemmänkin kosmeettisia ja joitain ohjaukseen liittyviä. Alkuperäisestä ’32 Fordin mekaanisten jarrujen ”keskushässäkästä” oli tehty nestejarrujen mekanismi orkkispedaalien ja ’40:sen pääsylinterin väliin. Samalla jarru -ja kytkinpedaalit sekä tuliseinässä risteilevä V8-mallin kaasupedaali ovat saaneet kromikylvyn. Onko tässä 16 sylinteriä, on usein esitetty kysymys. Kaiken kaikkiaan vuonna 1935 vuoden 16-tuumaiset Kelsey Hayes -vanteet ovat olleet kautta aikain käytettyjä hot rod -vanteita. Mittareita ja auton ulkopuolta kiertävät straipit ovat 30–40 vuotta vanhoja. Valmistusmäärä oli aika pieni, 6491 kpl, jos verrataan moniin muihin ’32 Ford -malleihin, tai vaikkapa muutaman edellisen vuoden miljoonamääriin. Nokka-akseli oli Ed Iskenderian Max-1. Jarrusylinteri on ’40 Ford ja hienosti toteutettu asennus. jousituksineen sekä whisbone-tukineen on pidetty alkuperäisenä, kuten myös kaikki pedaalit ym. Ford Cabriolet 1932 Auto on alkuperäinen V8-malli. Voin kuvitella kuinka 50-luvun alun nuoret ovat vihanneet kaikkia ”pappamallin” juttuja, joten he ovat hakeneet kapinahenkeä virittelyllä, osien riisumisella ja esim. Vain käsijarru on jätetty kiinni toiseen alkuperäiseen jarrujen ”keskushässäkkään”. Tattersfield-imusarja ja kaksi 97 Strombergiä oli pultattu kiinni koneeseen ulkonäköä tuomaan. Korissa on tehty muutama muutos. Cabriolettia sai vain Deluxe-mallina veekasilla ja muilla paremmilla herkuilla. Tuck´n´roll -tyyli oli huudossa ja keinonahka ihanan hiostavaa. Muita muutoksia olivat koneen vaihtuminen 1937-malliseksi 21-pulttiseksi, ja saman ikäinen ”ei synkro” laatikko siirtyi alkuperäisen ’32 askin tilalle. EWH-tuplatulppakannet herättävät aina ihmisten mielenkiinnon. Oviverhoilut, potkupaneelit, penkki sekä ohjaamon takaosa saivat tuon nykyisen keinonahan verhoilukseen. Uusi simpukka on 40-luvun Chryslertai Chevy-tuote, tai joku harvinaisempi malli, jota kukaan ei ole vielä osannut tarkentaa. . Sama ruskea on edelleen lokasuojissa päävärinä. Auto on tehty hot rodiksi tällaisilla muutoksilla, ja tietysti pakolliset rengasja vannemuutokset kuuluivat asiaan. Alkuperäinen nahkasisusta on saanut väistyä keinonahan tieltä
Onko tämä nyt se pakko-ohjattu venttiilikoneisto. V8-MAGAZINE 83. Takajarrut ovat ’39–’41-malliset hydrauliset. Painon syy on oven paksuus, joka on puolet paksumpi kuin roadsterin ”luukku”, ja paljon paksumpi kuin coupen ovi. Samoin mekanismit ovat järeät, että saadaan tuettua korkea sivuikkuna myös yläasennossa. Okie teki näitä akseleita n. Ernie sanoi, että turhaan etsit tietoa internetistä, sillä tuo EWH on minun nimieni etukirjaimet, ja niitä ei tule vastaan toisia (EWH= Ernie Winston Hammon). Cabrioletista puuttuu yläpaneeli ohjaamon ja takaluukun välistä. Kansissa on valuna EWH-nimi.... ”herrojen avoautoja”. Seuraavassa vaiheessa hän siirsi pakoputket ulkopuolelle. Ehkä Henry katsoi, että ei kannata tehdä itse pienen erän juttuja, ja myi mm. Toisaalta, katto ei jää korilinjojen päälle paksuksi haitariksi, vaan painuu alas omaan ”kaukaloonsa”. 1932 valmistettiin 277 306 Fordia. Ford toimitti alihankkijalle valmiin ajokuntoisen alustan tuliseinällä ja loput tehtiin alihankkijalla. Tykkään hänen peltisarjojensa ”fenderwell”mallista. Tuulilasin karmi ja kehikko on omanlaisensa, kuten myös taka ”ronkat”, jotka ovat heti ovesta taaksepäin cabrioletissa oman mallisensa. Kansissa on myös valuna EWHnimi, jota ihmettelin kaupanteon aikana. Pientä viilaamista ja muuttelua Halusin lisätä autoon saman aikakauden tuotteita, jolloin se on tehty hot rodiksi. Ernies shit box Edellinen omistaja Ernie ei ole aivan eilisen teeren poikia hot rod -hommissa. Hän teki akseleita 40-luvun lopussa ja ehkä aivan 50-luvun alussa ennen kuin siirtyi Banjo-soittimien rakentajaksi, josta Okie Adamsin tekemä 50” drop-akseli odotteli kotona juuri tätä autoa. Ne painavat 30 % enemmän kuin 5w coupen ovet, vaikka näissä ei ole edes yläkarmia. Cabriolet-kori on omanlaisensa, eikä Ford tehnyt sitä itse. Jakaja sytyttää samaan aikaan kumpaakin tulppaa omilla puolillaan. Projektivai heita . Cabrioletin ovet ovat noin neljä tuumaa roadsterin tai 5w coupen ovia pidemmät. American Ernien virityksiä. Myös etujarrut olivat samanlaiset, mutta myin autossa olevan droppiakselin täydellisenä jarruineen. Moni on ehkä huomannut, että Flathead Fordeihin on saanut kansia, joissa on kaksi sytytystulppaa jokaisessa sylinterissä. Heti ensimmäisenä vaihtuivat etuakseli ja etujarrut. Ei tuule eikä sada sisään, kun on rätin lisäksi sivuikkunat tiivisteillä. Muuten voimansiirto on alkuperäinen, mutta perävälityksen Ernie on joskus muinoin vaihtanut 3,54:1-rattaisiin. Ne (Eelco, Hogan) on kuitenkin tehty 24-pulttisiin ’38–’53-vuosimallin koneisiin. Vaihteisto on samaa vuosimallia kuin 1937 vuoden 21 bolt 221 cid V8. Alkuperäiset kilvet vuodelta 1932 olivat käytössä 82 vuotta jenkkipäässä. Ernie teki 60-luvun lopussa muotit ja valoi kolme kantta, jotka tulivat auton mukana. Kansissa hän toteutti monta omaa visiotaan, mm. Ford-kirjan mukaan kalliit cabrioletit olivat keräilijöiden suosiossa ja hot roddarit vieroksuivat korimallia. coil blind. Hän omisti auton usean vuosikymmenen ajan, ja päätti jo kauan sitten, että tekee siihen sylinterikannet, joita ei ole muilla. Yksi syy tähän oli se, että hot roddarit halusivat poistaa tuulilasin mahdollisissa dry lake -kisoissa, ja se onnistui roadstermalleista. cabrioletja 400-mallien tuotannon ulos. Alapaneeli takaluukun ja tankin välissä on omanlaisensa. Takasuojan alareuna on kuin 5w coupessa, yläreuna takaluukun läheltä kuin 3w coupessa, eli ilman bendausta, mutta oma mallinsa. Itse hitsatut pakosarjat saivat päälleen keraamisen pinnoitteen ja jonkinlaiset, ei äänenvaimentajat, vaan äänen tasaajat kollektorien sisään. Olin jemmannut hyvää kohdetta varten harvinaista 50 tuumaa leveää Okie Adams (1923–2007) akselia. Kaksi oli kiinni koneessa ja yksi varalla takakontissa. Hän teki myös virranjakajan tilalle kulmavaihteen ja istutti siihen Nash Twin 8 -jakajan, jotta jokaiselle tulpalle saatiin oma tulpan johto. Lähtökohtana hän käytti 1932 Heavy akselia, jonka lämmitti ahjossa, poikkaisi konekirveellä, ja takoi tilalle ahjoituksen jälkeen omat päätykurvinsa. Jakajan sisään hän asensi jo 30 vuotta sitten Petronixin ensimmäiset kärjettömät boxit, ja 2 kpl 12 v tehopuolia tuottavat kipinän tulpille. ylävesiletkun lähtö on edessä, eikä keskellä kantta. Toki näistä saatiin parempi hinta, kun cabrioletit olivat kalliimpia ja ns. Takaluukku, tässä tapauksessa anopinluukku, on sama kuin muissa (coupe, roadster). 200 kpl. Sama kansi käy kummallekin puolelle, kun toiseen päähän vain pultataan rivoitettu plugi. Joka kerta kun venttiili oli auki, jousi oli jumissa, eli ns. Nämä ”välimallin” 21-pulttiset (’35–’37) ovat vähemmistönä harrastus ja virimoottoreina, joten niihin on tehty vain joitain normaaleita yksitulppaisia virikansia. Tuulilasin karmi ja sivulasien karmit ovat cabrioleteissa kromatut. Kaikissa cabrioleteissa oli lisäksi ”safety glass” -turvalasit, kaksivärimaalaus, alipainetoiminen tuulilasinpyyhkijä, cowl-valot ja anopin istuin jne. Kaverini kertoi, että talleissa oli jos minkälaista vanhaa sprint kilpuria, 1934 fordia, A roadsteria, Willys gasseria ahdetulla hemillä, Ardun-kantista kisavehjettä ym
Jokainen voi maalata auton kiiltäväksi, mutta aitoa vanhaa patinaa ei vain ole saatavilla. Takapää oli alkuperäisellä ”maastokorkeudella”, joten taoin etukäteen ylimääräisen ’32 Fordin takajousen norran toisinpäin, ja oikaisin samalla kolmea pisintä lehteä. Taakse tein kuparilinjan, ja toisen pumpuilta kaasareille. Orkkisvalot, Deluxe cowl -valot jne. Pelkkä jousen vaihto ja samalla PSI:n vintage sakkelit paikoilleen. . Ai niin, tämän auton tuulilasia ja rättikattoa ei chopata, vaikka niin on käsketty tekemään! No way. Syyläri on aivan käsittämättömän kuntoinen niin ulkoisesti kuin toiminnallisesti. Näillä muutoksilla ja kaasuttimien pura kasaa, pura kasaa -säätelyllä sain auton todella hyväkulkuiseksi. toimivat hienosti, ja yhdellä takavalolla sekä auton alkuperäisillä California 1932 -kilvillä kokonaisuus näyttää siltä kuin pitääkin. Fordin simppeli mittaristo on vaihtunut paneeleineen Studebakerin mittareihin. Näin perä tipahti tarvittavan kolme tuumaa nykyiseen korkeuteen. Jarruiksi asensin 1938 Lincolnin bendixjarrut, joita on tullut myös keräiltyä omiin projekteihin. Edessä on putki-iskarit ja 30-luvun chrysler kiinnikkeet. Viime talvena vaihdoin Isky Max-1 -nokka-akselin Howardin 363 semirace -malliin, ja samalla koneistettiin kannet kuntoon niin, että nyt kaikki liekkirenkaat ovat kannen ja lohkon välissä eikä ”riippusiltana” tyhjän päällä. Sisusta on vaihtunut 65 vuotta sitten ”aidoksi keinonahaksi”, mallia tuck´n´roll. . Bensatankki on hieman lommoinen, mutta se ja kaikki muutkin osat ovat auton alkuperäisiä. Alkuperäiset ’32:sen ajovalot ovat tipahtaneet joillain vanhoilla kiinnikkeillä alas ja eteen. Puristussuhdetta on todella hyvin ja veto tosi hyvä. Omaa tuotantoa olevan alumiiniöljypohjan asensin samalla, kun käytin koneen lihoina. Grand Old Erniellä on tullut joku pieni virhe renkaiden kanssa, koska kone tykkää liikaa öljystä, vaikka sylinterit näyttivät täydellisen hyviltä. Olkatapit ovat väljät, joten vaihdan ja rotsaan uudet puslat etupäähän, siinä taitaa olla kaikki mitä autolle tarvitsee tehdä. Sähköpumpun, regulaattorin ja alumiinilinjan poistin ja kasailin vanhoista pumpuista mekaanisen pumpun omalle paikalleen. She´s what she is – Early Hot Rod. Kuluneen talven ohjelmaan kuului männänrenkaiden vaihto. hänet tunnetaan hyvin laajalti. Valmistaja Stewart Warner. Ei sukeltele uraisellakaan tiellä ja on näppärä vertikaalinen ohjaus. Olen auton viides omistaja ja pidän sitä yllä sen historiaa kunnioittaen. Takaiskarit olivat alkuperäiset, mutta vaihdoin ne hieman uudempiin Houdaillen malleihin, jotka ovat enemmän ”heavy duty”. Kukaan ei ole osannut sanoa mikä simpukka on, mutta täytyy sanoa että on erikoisen hyvä hot rod ajaa matkaa tai kyläpyöritystä. 84 V8-MAGAZINE. Maalia ei ole tarkoitus korjailla, vaikka vanha sellumaali on hieman kuivunut, se halkeilee, ja siitä on irronnut paloja. 97 römpykät vaihdoin itse preppaamiini Ford 94 -kaasareihin
Yhtiöllä on oikeus käyttää tietoja suoramarkkinointiin, etämyyntiin ja markkinatutkimuksiin henkilöstölain mukaisesti. Niinpä ei ole mikään ihme, että miehen katukelpoisena harrasteautona toimivan ’65 Chevrolet Impalan voimanlähteenä kehrää kahdella turbolla ruuditettu 1000-hevosvoimainen ja 376-kuutiotuumainen veekasi. Neliovista näyttävyyttä Drag Racing FHRA Nitro Nationals. Chevrolet C1500 Fleetside 1989 Juha-Matti Mykkänen tarvitsi kuljetuskapasiteettia omakotitalon remppahommiin ja hankki sitä varten ’89 Chevy pikkiksen. Muhoslaisten Veli-Matti ja Irene Backmanin näyttävä ’54 Chevrolet 210 4d sedan on oiva osoitus siitä, että myös neliovisen auton katon voi madaltaa maukkaasti. Tallennamme puhelut laadun varmistamiseksi ja koulutustarkoituksiin Asiakaspalvelu Lehti ei vastaa tilaamattoman materiaalin säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Tarjottu tai tilattu aineisto hyväksytään julkaistavaksi sillä ehdolla, että julkaisija saa korvauksetta käyttää sitä uudelleen lehden tai sen yksittäisen osan uudelleenjulkaisun, yleisölle välittämisen tai muun käytön yhteydessä toteutusja jakelutavasta riippumatta sekä luovuttaa oikeutensa edelleen ja muokata aineistoa hyvän tavan mukaan. Ilmoitusasiakas on vastuussa korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamasta mahdollisesta vahingosta kolmannelle osapuolelle ja/tai lehdelle. Sen pienet fiksailut herättivät kuitenkin rakentelukipinän, jonka seurauksena auton luonne muuttui asteen harrastehenkisempään suuntaan. Tuplaturbotettu Impala Ruotsalainen Johan Lindberg on tuttu kasvo kiihdytyspiireistä. V8-Magazinen tilaajat ovat Fokus Media Finland Oy:n asiakasrekisterissä. Choppauksen lisäksi tästä klassisesta kustomista löytyy koko joukko muitakin muutoksia, jotka on toteutettu niin tehdastyylisesti, että niitä ei heti edes huomaa. Tilaaja voi kieltää tietojensa käytön. 86 V8-MAGAZINE 7/2016 ilmestyy elokuussa viikolla 33 Asiakaspalvelupuhelin: 020 735 4130* asiakaspalvelu@fokusmedia.fi Puhelun hinta lankapuhelinliittymästä soitettuna on 8.35 snt/ puh + 7,02snt/min ja matkapuhelinliittymästä soitettuna 8.35 snt/ puh + 17.17 snt/min. Lehti ei vastaa taloudellisesti niistä vahingoista, jotka aiheutuvat mahdollisista ohjeissa olevista painotai muista virheistä
V8-MAGAZINE 87
PAL.VKO 2016-33 1 6 6 6 4 1 4 8 8 9 7 2 5 90 07 20 -1 60 6