SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI 7/ 20 18 H IN TA 10 ,6 € FHRA Nitro Nationals, Alastaro, viimeistä kertaa Chevrolet Impala 1969 Chevrolet 3100 ½ Ton Stepside Pickup JÄÄHDYTYSJÄRJESTELMÄ Basic Tech Varttimailipuimuri Pohjalaista hulluutta Cadillac Series 62 Convertible Coupe 1947 Haaveiden täyttymys
FHRA Tampereen Seutu (perustettu 1979), King Street Cruisers Lappeenrannasta (1979), FHRA Kouvola (1980), Kotka Hot Rodders (1980), Street Drivers of Jalasjärvi (1980). Kerhot ovat tehneet pitkäjännitteistä työtä, olleet tärkeitä vaikuttajia omilla seuduillaan. Linney, Heikki Malinen, Jim Maxwell, Kari Mörö, Anders Odeholm, Heikki Parviainen, Juha Peltonen, Pekka Polvinen, Kai Salmio, Matti Saloranta, Joke Simonen, Erik Stigsson, Pekka Vaisto ASIAKASPALVELU Sähköpostiosoite asiakaspalvelu@fokusmedia.fi Puhelin 020 735 4130* *Puhelun hinta lankapuhelinliittymästä soitettuna on 8,35 snt/ puh + 7,02snt/min ja matkapuhelinliittymästä soitettuna 8.35 snt/puh + 17,17 snt/min. Yksittäisiä jenkkiautojen rakentelijoita oli ollut jo 70-luvun alkupuolella, mutta nyt syntyi uusi ilmiö: kerhotoiminta. Puhumattakaan kaikista kerhoista, jotka täyttävät pyöreät 30, 20, 10 vuotta. Ilmoitusasiakas on korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamasta mahdollisesta vahingosta kolmannelle osapuolelle ja/tai lehdelle. Kuten tiedämme, niin maamme ensimmäinen kerho, harrastuksen kattojärjestö Finnish Hot Rod Association, FHRA, perustettiin jo vuonna 1972. Ja jatkoa seuraa. Jarmo Markkanen Lehti ei vastaa tilaamattoman materiaalin säilyttämisestä eikä palauttamisesta. KAUPALLINEN JOHTAJA Jaana Lindvall-Harki JULKAISUJOHTAJA Laura Luoma LEVIKKIMYYNTI Johanna Mikkonen MEDIAMYYNTI Sirpa Toivoniemi JULKAISIJA Fokus Media Finland Oy PAINOPAIKKA Kroonpress AS, Tartto 2018 ISSN 0780-2102 V8-Magazine on Aikakauslehtien liiton jäsen TÄRKEÄ KERHOTOIMINTA. Tilaaja voi kieltää tietojensa käytön. Samana vuonna syntyi myös ensimmäinen merkkikerho, Cadillac Club of Finland. Hottentottikerhoja perustettiin tihenevään tahtiin eri puolille maata. Kaiken yhteisvaikutuksena tietoisuus roddauksesta levisi kulovalkean lailla. Tässä numerossa juhlii 40 vuoden taipaletta puolestaan U.S. Cruisers Turusta. Tallennamme puhelut laadun varmistamiseksi ja koulutustarkoituksiin. Todellakin, muutama vuosi vielä ja vietämme 50-vuotisjuhlia! Perimätiedon mukaan paikalliskerhoista ensimmäisenä perustettiin Hangö Street Rods vuonna 1977. Tarjottu tai tilattu aineisto hyväksytään julkaistavaksi sillä ehdolla, että julkaisija saa korvauksetta käyttää sitä uudelleen lehden tai sen yksittäisen osan uudelleenjulkaisun, yleisölle välittämisen tai muun käytön yhteydessä toteutusja jakelutavasta riippumatta sekä luovuttaa oikeutensa edelleen ja muokata aineistoa hyvän tavan mukaan. Lehti ei vastaa taloudellisesti niistä vahingoista, jotka aiheutuvat mahdollisista ohjeissa olevista painotai muista virheistä. Tällä hetkellä FHRA:lla on 50 jäsenkerhoa, joissa on yhteensä kymmeniä tuhansia jäseniä. V8-MAGAZINE 3 Ratin Samoihin aikoihin, kun Veekasi 1978 ilmestyi ensimmäistä kertaa, tapahtui harrastuksessa paljon. Yhtiöllä on oikeus käyttää tietoja suoramarkkinointiin, etämyyntiin ja markkinatutkimuksiin henkilöstölain mukaisesti. V8-Magazinen tilaajat ovat Fokus Media Finland Oy:n asiakasrekisterissä. Kaverit kokoontuivat yhteen jakamaan tietoa, pitämään hauskaa, hankkimaan yhteisiä tallitiloja ja järjestämään tapahtumia. Postiosoite V8-Magazine Hämeentie 153 C 00560 Helsinki Sähköpostiosoite v8-toimitus@fokusmedia.fi V8-Marketin sähköpostiosoite v8-market@fokusmedia.fi Facebook-osoite www.facebook.com/V8Magazine TOIMITUS Päätoimittaja Jarmo Markkanen Toimituspäällikkö Petri Laulajainen Ulkoasu Faktor Oy / Kirsi Perimö Avustajat Juha Airio, Bo Bertilsson, Paul Granvik, Hannele Hatanpää, Mikko Isokangas, Harri Jukarainen, Harri Kunnasvuo, Michael Lamm, Peter S. Viime numerossa kerroimme, kuinka American Car Club Jakobstad vietti toukokuussa 40-vuotissynttäreitä. Nelikymppisiä synttäreitä lähitulevaisuudessa juhlivat mm
ESITTELYSSÄ LISÄKSI 16 RAGGARI WAGONEER Snappertunalaisen Pamelaa ”Pamsi” Wikholmin ’76 Jeep Wagoneerista löytyy asennetta, sillä neito vannoo länsinaapurin raggarikulttuurin nimeen. KISAJUTUT 38 BLACKLIST STREET RACE #4, MALMI, HELSINKI 7.7. TEKNIIKKAA 58 BASIC TECH – MOOTTORIN JÄÄHDYTYSJÄRJESTELMÄ Periaatteeltaan melko yksinkertaisessa auton jäähdytysjärjestelmässä on paljon huomioitavia asioita. Viime syksynä sellainen vihdoin löytyi rikastuttamaan maamme harrasteautokantaa. Nykykuntoon saattamisessa vierähti siinäkin pari vuosikymmentä. 50-luvun muotoilu kiehtoi miestä. Kauden neljäs osakilpailu käytiin helteisessä kelissä ja vaativissa pito-olosuhteissa. 8 CADILLAC SERIES 62 CONVERTIBLE COUPE 1947 Pekka Kropsun unelma auto on ollut jo vuosikymmenten ajan ’47 Cadillac Convertible. 40 NORTH BLACKLIST STREET RACE Pohjoisessa Suomessa ajetaan omaa Blacklist North -kisasarjaa. 64 FHRA NITRO NATIONALS, ALASTARO 28.6.–1.7. 42 CHEVROLET 3100 ½ TON STEPSIDE PICKUP 1955 Kun Juha Salminen aloitti pickupin etsinnän harrastepeliksi, oli hänellä selkeä linja siitä, mitä on hakemassa. Tällä kertaa aivopierujen tuloksena syntyi ’67 Fahrista maailman nopein leikkuupuimuri. Jukka Huhta osallistui ’50 Cadillac Series 61 Coupella ensimmäisenä suomalaisena legendaariseen klassikoilla ajettavaan kilpailuun. 88 CHEVROLET IMPALA 1969 Tuomo on omistanut Impalansa jo 27 vuoden ajan. SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI 7/ 20 18 H IN TA 10 ,6 € FHRA Nitro Nationals, Alastaro, viimeistä kertaa Chevrolet Impala 1969 Chevrolet 3100 ½ Ton Stepside Pickup JÄÄHDYTYSJÄRJESTE LMÄ Basic Tech Varttimailipuimuri Pohjalaista hulluutta Cadillac Series 62 Convertible Coupe 1947 Haaveiden täyttymys 4 V8-MAGAZINE. Alastaron moottoriradalla järjestettiin tällä haavaa viimeinen kiihdytysajon EM-osakilpailu. 24 MISTÄ VEEKASI KIRJOITTI ENNEN Luomme katsauksen menneisiin vuosiin ja siihen, mistä V8-Magazine kirjoitti menneillä vuosikymmenillä. SISÄLTÖ 7/2018 KANNESSA 84 KANSIKUVA: PAUL GRANVIK PIENOISMALLIT 78 SIMPUKKAKUVIOITA SIIRTOKUVINA Näin syntyvät scallopit pienoismallin pintaan siirtokuvia apuna käyttäen. 54 FORD TUDOR SEDAN 1938 Porilainen Juha Pajunen entisöi aikaisemmin pitkälti eurooppalaisia autoja, kunnes käväisi pyörähtämässä ESRA:n rodinatikoissa. 84 LE MANS CLASSIC 6.–8.7. 70 VARTTIMAILIPUIMURI Kurikan kylähullut Plosila ja Savioja tekivät sen taas
VEEKASI KIERTÄÄ 35 TURKU AUTOSALOON & DRIFTIME SHAKEDOWN 14.7. & European Studebaker Meet, Kungläv, Ruotsi 6.–10.6. Yhden välivuoden pitänyt tapahtuma teki paluun uuden ajankohdan ja paikan kera. V8-MAGAZINE 5. LINNEY 28 HENKILÖKUVASSA RISTO KOSKINEN Monen kiihdytystiimin taustalla varikkotouhuissa urakoinut Risto Koskinen on tehnyt vakuuttavaa jälkeä jo vuosikymmenien ajan. KERÄILYKUVAT 48 FORD TUDOR SEDAN 1938 50 CHRYSLER 300G 1961 44 74 V8-MARKET OSTOJA MYYNTIPALSTA 77 KALIFORNIA KRUZIN 94 SEURAAVASSA NUMEROSSA VAKIOPALSTAT 3 PÄÄKIRJOITUS 6 NAPPILAUKAUS 22 UUTISIA JA ASIAA 74 TAPAHTUMAKALENTERI 70 KERÄILYKUVA: HEIKKI MALINEN KALENTERIKUVA: PETER S. 36 TAPAHTUMAKOOSTE American Beauty Car Show, Haapsalu, Viro 13.–15.7 & Pony Car Meet Reunion, Björkvik Ring, Ruotsi 14.7. KAKSIPYÖRÄISET 80 HARLEY-DAVIDSON FL 1953 Veli-Matti Kannosto hankki Panheadinsa vuonna 1984, ja nykyiseen väriinsä se maalattiin seuraavana talvena. 52 TAPAHTUMAKOOSTE Swap Meet, Kouvola 26.6
Kuvia voi lähettää osoitteeseen v8-toimitus@fokusmedia.fi. Aihekenttään maininta Nappilaukaus. 6 V8-MAGAZINE. Mahdollisuudet paranevat, jos kuvassa on hauska idea, tai se on jollakin muulla tavalla uniikki. Ideana on, että te lukijat lähetätte V8-Magazinen toimitukseen omia kuvianne, joiden joukosta toimitus valitsee kuhunkin numeroon sopivan kuvan. Nappilaukaus TOIMI NÄIN: Nappilaukaus julkaistaan jokaisessa Veekasissa aukeaman kokoisena kuvana
KUVA: MISKA RISKU V8-MAGAZINE 7
T oisen maailmansodan vuoksi 1940luku oli varsin ankeaa aikaa ihan joka suhteessa. Tästä huolimatta näitä ”kevyen kasvojenkohotuksen” kokeneita Cadillaceja myytiin niin tiuhaan tahtiin, että useat tuhannet auton tilanneet jäivät niitä ilman. Auton konepellin alla kehräsi tuon ajan ehdotonta huippua edustanut, 346-kuutiotuuman kansiventtiilikasi ja koria koristivat nykyaikaiset ”ponttoonityyliset” etuja takalokasuojat. tankkeja, erilaisia vaunuja ja lentokoneiden moottorin osia Amerikan sotakoneiston käyttöön. Tässä tilanteessa tavallaan ”kaikki kelpasi”, mutta se ei kuitenkaan yksin selitä Cadillacien tuona aikana saavuttamaa suurta suosiota. Siitä tuli Cadillacin tavaramerkki, jota se käytti autoissaan eri versioissa 1960-luvun lopulle asti. Kaikki meni kaupaksi Suurin syy Cadillacien kovaan kysyntään oli luonnollisesti se, että sodan seurauksena uusia autoja ei ollut tarjolla vuosiin. Aivan yhtä merkityksellistä oli se, että vuonna 1942 esitelty malli oli muihin aikalaisiinsa nähden niin teknisesti kuin muotoilullisestikin moderni kokonaisuus, joka ei itse asiassa edes kaivannut isompia muutoksia ollakseen ”kehityksen kärjessä”. Myös Detroitin autotehtaat, Cadillac mukaan lukien, joutuivat tuolloin koville, kun ne määrättiin valmistamaan mm. Tosin puheet uudesta olivat tässä tapauksessa liioittelua, sillä käytännössä kyse oli vain muutamilta yksityiskohdiltaan muutetusta vuoden 1942 versiosta. Niinpä Cadillacilla keskityttiinkin auton yksityiskohtien hienosäätämiseen, ja sen toimivaksi osoittautunut tekniikkapuoli säilytettiin käytännössä sellaisenaan. Kun sota päättyi elokuussa 1945, ryhtyi Cadillac rakentamaan taas autoja, ja uusi vuoden 1946 malli näki päivänvalonsa vain pari kuukautta myöhemmin. 8 V8-MAGAZINE. Maltillisia muutoksia Vuodeksi 1946 tehdyistä kasvojen kohotukseksi katsottavista toimenpiteistä merkittävimmät olivat maskin ritilän harventaminen siten, että vaakaritilöistä poistetCadillac Series 62 Convertible Coupe 1947 TOIVEIDEN YLITÄYTTYMYS Vuoden 1947 uudistuksiin kuului konepellin vaakunalla varustettu V-kirjainta muistuttava koriste
Autossa käytettiin myös ensikertaa Cadillacin tavaramerkiksi muodostuneita ”V”mallisia konepellin ja takaluukun kannen kromikoristeita. Näiden ohella valikoimaan kuului vain neliovisena valmistetut Series 60 Special Fleetwood (133") ja Series 75 (138"), joista jälkimmäinen oli Limousine-luokan nelipyöräinen. Seuraavana vuotena Cadillaceille tehdyt muutokset olivat vieläkin vähäisemmät ja ne kohdistuivat kaiken lisäksi samoihin kohteisiin, kuten maskin, merkkien sekä vilkkuja parkkivalojen pieneen uudelTOIVEIDEN YLITÄYTTYMYS Seinäjokelaisen Pekka Kropsun ultimate unelma-auto on ollut jo vuosikymmenten ajan '47 Cadillac Convertible. Mallivalikoimaansa Cadillac ei tehnyt ainuttakaan muutosta, vaan autoja oli tarjolla edellisvuosien tapaan neljässä eri kokoluokassa. Lopputulokseksi tuli entistä leveämmän ja siten myös arvokkaamman näköinen keulan ilme. Viime syksynä mies löysi viimein yksilön, joka täytti hänen toiveensa joka suhteessa, ja ylikin. Uutta oli myös maskin yläosassa olleiden vilkkuja parkkivalojen koon pienentäminen ja niiden muuttaminen malliltaan neliskanttisiksi. Pykälää pitempää, 129" akselivälistä Series 62:sta sai edellä mainittujen lisäksi myös kaksiovisena convertiblena. tiin yksi ja pystyritilöistä peräti neljä kappaletta. Yhtä kaikki, ”V”merkki on komea aikansa ikoni, jota Cadillac käytti autoissaan eri versioina aina 1960-luvun lopulle asti. Perusmalli oli 126" akselivälin omaava Series 61, jota tarjottiin neliovisena sedanina ja kaksiovisena Club Coupena. Toisten mielestä se oli pikemminkin vihje voimanlähteenä vaikuttavasta veekasikoneesta. Tekniikkana kaikissa Cadillaceissa toimi yhä edelleenkin 150-heppainen 346-kansiventtiilikasi ja vakiovaihteistona kolmivaihteinen manuaali. Tämän lisäksi konepellin etuosan Cadillac-teksti siirtyi etulokasuojiin ja takalokasuojien listoitusta lyhennettiin, jotta ne sopivat paremmin yhteen entistä enemmän sivuille kääntyvien kolmiosaisten puskureiden kanssa. TEKSTI JA KUVAT PAUL GRANVIK V8-MAGAZINE 9. . Joidenkin lähteiden mukaan kyseisten merkkien ”veemuotoilu” viittasi Amerikan voittoon (=victory) toisessa maailmansodassa, mutta tästä ei ole täyttä varmuutta
Sitä Pekka ei tosin osannut edes aavistaa, kuinka kauan lopulta kestäisi, ennen kuin tuo toive viimein toteutuisi. Pekka luuli, ettei tuon komeampaa nelipyöräistä olisi olemassakaan, kunnes häntä tuli vastaan arkiliikenteessä erään paikallisen Cadillacharrastajan vastavalmistunut saman vuotinen Convertible Coupe. Sen tilalle Pekka osti ensin '55 Coupe deVillen ja hieman myöhemmin vielä ’53 Coupe deVillen, jotka kummatkin tuntuivat hänestä ihan kelpo peleiltä (V8 8/2011). Mies ihastui kyseiseen vuosimalliin jo 1980-luvun lopulla, kun hän sai käsiinsä V8-Magazinen numeron 7/88, jossa esiteltiin upeasti entisöity Series 62 Club Coupe. Niinpä hän hankki sen korvikkeeksi ’63 Cadillac Coupe deVillen, joka oli hänen makuunsa turhan tuore tapaus, ja se menikin pian myyntiin. leen muotoiluun. Tuo ”paAvon kissan lailla kehräävä kone on sen alkuperäinen 150-heppainen 346-kansiventtiilikasi, jota ei liene koskaan avattu. – Menin ihan mykäksi ihastuksesta, muistelee Pekka hetkeä, kun hän teki vakaan päätöksen omistaa vielä joskus vastaavanlaisen avon. 10 V8-MAGAZINE. Näin mentiin aina kesään 2013 asti, jolloin jotain vieläkin parempaa tuli tarjolle. Se ei nyt ollut sinänsä mikään ihme, sillä tuon ajan Cadillaceja pidetään yhä edelleenkin eräinä autohistorian kauneimpina ja myöskin laadukkaimpina luomuksina. Kelpo korvikkeita Pekka on myös yksi heistä, jonka mielestä etenkin yksityiskohdiltaan edelleen hienosäädetty 1947 Cadillac on autojen ehdotonta eliittiä joka suhteessa. Pannuhuone on varsin siisti ottaen huomioon, että se on täysin tehtaan jäljiltä. . Vuonna 1947 valmistui vain 6755 Convertible Coupea, joten Pekka tiesi, että sellaisen löytäminen ei tulisi olemaan helppoa saatikka sitten halpaa hupia, koska autot olivat harvinaisuutensa vuoksi haluttuja harrastekohteita. Mallivalikoima ja tekniikkapuoli pysyivät sen sijaan täysin samoina, mutta siitä huolimatta autot menivät edelleenkin kaupaksi ”kuin kuumille kiville”
– Tämän lähemmäksi unelma-autoani en tule varmaan koskaan pääsemään, tuumi Pekka ja teki siitä saman tien tarjouksen, jonka sen omistaja hyväksyi. Olipa Pekka sanonut ”ei kiitos” myös itse John D´Agostinollekin, kun tämä ”Kustomguru” oli innostunut Club Coupesta erään kevätnäyttelyn yhteydessä siinä määrin, Harva avo näyttää yhtä hyvältä rätti ylhäällä kuin '47 Convertible Coupe, jota on valmistettu 6755 kappaletta. Auton ”väärästä” korimallista huolimatta Pekka tuli siihen tulokseen, että tämä nyt on se hänen unelmiensa neliseiska, ja hän päätti haudata haaveensa avon hankkimisesta. Elettiin kevättä 2016, kun Pekka sähköposteja läpi käydessään törmäsi outoon Uudesta Seelannista tulleeseen viestiin. V8-MAGAZINE 11. Myös eritasoisia ostotarjouksia siitä tehtiin aina toistuvin väliajoin, mutta hän oli kohteliaasti hylännyt ne, vaikka osa niistä oli varsin houkutteleviakin. Convertible Coupen todella piiiiiiiitkä konepelti aukeaa poikkeuksellisen maukkaasti muotoiltua Goddess-jumalatar keulamerkkiä nostamalla. – John olisi kuitenkin vain pilkkonut auton pilalle, perustelee Pekka kieltäytymistään pieni pilke silmäkulmassaan. Nähtyään netissä kuvan Pekan yksilöstä oli hän tullut vakaasti siihen tulokseen, että . että soitti seuraavana talvena ja olisi halunnut saada sen itselleen. Suomessa lienee vain yksi vastaava yksilö, joka on toiminut myös tämän hankkimisen innoittajana. Myös se toimii. Kaunis voi siis olla myös käytännöllistä. Samalla myös Pekan muut harrastepelit menivät myyntiin, kun se ”oikea” oli nyt löytynyt, eikä ajot muilla tuntuneet enää miltään, kuten hän asian ilmaisee. Club Coupe oli upea auto, jolla Pekka kierteli alan tapahtumia mainiolla menestyksellä seuraavan parin vuoden ajan. Kuskinpuolen tuulilasinkarmia koristaa Fultonin kiitettävänkin kookas krominen tarvikehakuvalo, joka lienee asennettu siihen jo uutena dealerin toimesta. rempi” oli ruotsalaisella Blocket.se-sivustolla kaupan ollut upeakuntoinen '47 Series 62 Club Coupe (V8 4/2014). Pekan nähtyä Club Coupen osoittautui se hänen korkeaksi kohonneita odotuksiakin komeammaksi yksilöksi, joka oli joka suhteessa käytännössä virheetön. Sähköpostin oli lähettänyt Dave Gummins -niminen iäkkäämpi herrasmies, joka kertoi etsineensä sitä ”oikeaa” '47 Club Coupea useiden vuosien ajan
”avoimessa myynnissä”. Näissä epäonnisissa merkeissä mentiin aina heinäkuuhun 2017 saakka, jolloin Amerikan Cadillac La Salle Clubin lehti pätkähti Pekan postiluukkuun. Etenkin auton tarkoin tiedossa ollut historia ja räpeltämätön alkuperäiskunto tekivät häneen suuren vaikutuksen. Dave oli ollut asiasta niin varma, että hän päätti kaivaa esiin Pekan yhteystiedot tavalla taikka toisella. 12 V8-MAGAZINE. Nyt tai ei koskaan Club Coupen myynnin myötä Pekan taloudellinen tilanne oli sellainen, että hän päätti ”nyt tai ei koskaan”, ja ryhtyi toteuttamaan ”toivottomaksi tapaukseksi” aikoinaan arvioimaansa avohaavetta tosimielessä. Kaikki tarjolla olleet Convertible Coupet olivat joko liian kalliita taikka sitten turhan huonokuntoisia hintaansa nähden. Sitkeän salapoliisityön tuloksena Dave sai selvitettyä Pekan sähköpostiosoitteen ja otti nyt sitten yhteyttä kysyäkseen, olisiko hän valmis luopumaan autostaan. Hän otti myös vastuulleen Club Coupen lähettämisen uudelle omistajalleen toiselle puolelle maapalloa. Aluksi Pekalla ei ollut aikomustakaan myydä Club Coupeaan ja hän ilmoitti sen myös Davelle. Takaluukku on tehtaan jäljiltä niin lattiamattoa kuin sivupaneelejakin myöten, ja muutamaa pientä likakohtaa lukuun ottamatta muuten virheetön. Pekalla oli samaan aikaan paria muutakin avoa kaupan teon alla, minkä vuoksi hän katsoi parhaaksi ensin selvittää tärppäisikö kenties joku niistä. Myös orgisvarapyörä tunkkeineen on tallella. Tämä ei häntä kuitenkaan lannistanut, vaan mies jatkoi yhteydenpitoa toistuvilla lisätiedusteluilla. – En olisi ikinä uskonut, että Dave ostaisi auton tuolla hinnalla, mutta rehtinä pohjanmaalaisena en voinut mennä enää puihin, vaan suostuin kauppoihin, vaikkakin pitkin hampain, muistelee Pekka. Erikoista oli myös se, että myyjän mukaan avon voi ostaa vain sitä aidosti arvostava henkilö, minkä vuoksi se ei ollut myöskään ns. Convertible Coupen etsinnässä laitettiin ns. nyt se oli viimeinkin löytynyt. Daven periksi antamattomuus teki Pekkaan niin suuren vaikutuksen, että ”heikkona hetkenä” suostui lopulta ilmoittamaan Davelle hinnan, millä hän voisi myydä Club Coupensa. . Avoa haettiin myös kaikista mahdollisista maista, mutta tästä huolimatta yhtään passelia yksilöä ei vain tullut vastaan. ”iso vaihde päälle” ja kaikki mahdolliset kanavat otettiin käyttöön. Pekan harmiksi näin ei kuitenkaan käynyt ja hän oli taas lähtöpisteessä. Hetken harkinnan jälkeen Dave ilmoitti maksavansa Pekan pyytämän summan ja kertoi laittavansa käsirahan saman tien Pekan tilille. Hänen käydessä läpi kyseisen aviisin autojen myynti-ilmoituksia, tuli siellä vastaan '47 Convertible Coupe, joka vaikutti mielenkiintoiselta yksilöltä
Iän myötä Jim alkoi harkita autosta luopumista, koska hän pelkäsi vahingoittavansa sitä ajaessaan sillä vilkkaassa nykyliikenteessä. Pekka laittoi kuvia myös entisistä harrastepeleistään ja tietoja myös niistä. Se oli ollut myös syy auton hankintaan, sillä tämä Betts Cadillac oli perustettu 1947 ja Charles oli aina haaveillut saman vuotisen avon saamisesta liikkeeseensä näytille. Jimin mukaan avon oli ostanut uutena Floridan Jacksonvillessä asunut Claude Nolas, joka oli tehnyt siitä kaupat 7.7.1947. Autolla ei juuri ajettu, vaan se seisoi pääasiassa ilmastoidussa hallissa peittojen alla suojassa, kunnes vuonna 1976 suurin osa kokoelmasta myytiin Iowan Des Moinessa asuneelle Charles Bettsille. Niinpä Jim päätti tarjota avoa Pekalle, koska hän tiesi, että se saisi hyvän kodin, jos auto vain Pekkaa vielä kiinnostaisi. Viesti vailla vertaa Pekka oli jo ehtinyt luovuttaa avon kanssa, kun hän sai Jimiltä yllättäen sähköpostiviestin, joka oli otsikoitu ”Onneksi olkoon Cadillacini ostosta"! ”Mitä ihmettä” hämmästeli Pekka, ja avasi viestin salamaakin nopeammin. Avon omistajaksi paljastui Iowan Des Moinesssa asuva 82-vuotias Jim Galinsky -niminen herrasmies, joka vastasi saman tien. Jimin tutustuttua Pekkaan tarkemmin totesi hän Pekan olevan juuri sellaisen henkilön ja häntä olikin ihan tosissaan alkanut harmittamaan, että oli luvannut Convertible Coupen jo toiselle ostajalle. Hänellä oli kuitenkin huonoja uutisia, sillä auton oli jo ehtinyt varata rhode islandilainen henkilö, joka olisi tulossa hakemaan sen parin viikon sisällä. Joulukuussa 2017 Convertible Coupe saapui Hollantiin, mistä Pekka kävi hakemassa sen Suomeen yrityksensä rekalla. Jimin mukaan auto oli ylimaalattu Charles Bettsin toimesta optioihin kuuluneella Seine Blue -metallinhohtosinisellä 37 vuotta sitKuskinpuolen takavalon alle on piilotettuna bensatankin täyttöaukko niin huomaamattomasti, että vain harva osaa etsiä sitä sieltä. Nyt hän päätti korjata virheensä ja lähetti myyjälle sähköpostin saman tien. Paikallista Cadillac-liikettä johtanut ja reilun 60 Cadillacin kokoelman omistanut Charles ei myöskään juurikaan ajanut Convertible Coupella, vaan hän laittoi sen esille myymäläänsä paraatipaikalle. Kävi ilmi, että auton varannut henkilö olikin huutokaupan edustaja, joka oli hankkimassa sen vain myyntivoitot mielessä. Uusi yritys Tiukan kaupanhieronnan tiimellyksessä Pekka oli täysin unohtanut kerholehdessä myynnissä olleen Convertible Coupen, kunnes ilmestyi uusi numero, jossa avo oli yhä tarjolla. Jimin harmitus ei tosin ollut mitään Pekan vastaavaan verrattuna, mutta minkäs teit. Eikä ihan minkä tahansa sähköpostin, vaan pitkän kertomuksen siitä kuinka kauan hän oli haaveillut tällaisesta autosta, ja minkä vuoksi hän halusi sellaisen. Ja kiinnostihan se, joten kaupat lyötiin lukkoon saman tien. Auto oli maksanut perusversiossaan 2335,75 dollaria, minkä lisäksi hän oli tilannut siihen muutamia lisävarusteita, kuten nelivaihteisen Hydramatic-automaatin (186,34 $), Sombrero-pölykapselit (25,08 $), tuulilasinpyyhkijät säiliöllä (10,96 $), häikäisysuojatun taustapeilin (5,00 $), peruutusvalot (11,50 $) ja Special-ohjauspyörän (19,54 $). Charles jäi eläkkeelle 1988, jolloin hän myi koko Cadillac-kokoelmansa Rickhard Williksen meklaroimassaa huutokaupassa. Sieltä avon osti sellaisesta koko elämänsä ajan haaveillut Jim, joka ajoi sillä 29 vuotta kestäneen omistuksen aikana noin 9000 mailia pääasiassa Cadillac La Salle Clubin järjestämiin tapahtumiin. Näin ollen auton kokonaishinnaksi oli tullut 2594,17 dollaria, mikä oli huima summa tuohon aikaan. Avo osoittautui hänen korkealle kohonneita odotuksiakin oivemmaksi yksilöksi, joka oli edelleen häkellyttävän hyvin säilyneessä aidossa alkuperäiskunnossa. Kauppoja ei siis syntynyt, mutta kaksikolla synkkasi niin kivasti, että he pitivät siitä huolimatta yhteyttä toisiinsa, minkä ansiosta Pekka sai runsaasti lisätietoja tästä kaikin tavoin ainutlaatuiseksi osoittautuneesta Convertible Coupe -yksilöstä. On siinä menovesivarkailla ihmettelemistä! . Niinpä Jim katsoikin parhaaksi laittaa Convertible Coupen myyntiin, mutta vain kerholehteen, jotta se saisi arvoisensa uuden omistajan. Kun tämä oli selvinnyt Jimille, oli hän saman tien perunut kaupan, sillä hän ei missään nimessä halunnut, että hänen rakkaasta Convertible Coupesta tulisi rikkaiden sijoittajien rahantekoväline. – Minulla oli ollut tuohon mennessä todella surkeasti sujunut työpäivä, joten tällaista onnenpotkua en voinut kuvitellekaan tapahtuvaksi kaiken sen jälkeen, muistelee hän tuota hetkeä, jolloin hänen lähes kolme vuosikymmentä kestänyt haaveensa viimeinkin toteutui ja vieläpä parhaimmalla mahdollisella tavalla. V8-MAGAZINE 13. Claude omisti avon aina vuoteen 1968 saakka, jolloin sen osti san franciscolainen Eierman Cadillac Co -liike yksityiskokoelmaansa
Kiitos kuuluu auton edelliselle omistajalle, joka käsitteli ne neljä kertaa vuodessa hoitoaineella. On se ”onnenpekka” tuo Pekka! Pekan reilut 30 vuotta kestänyt '47 avon metsästys päättyi viime syksynä parhaalla mahdollisella tavalla, kun hän sai käsiinsä tämän upeassa räpeltämättömässä alkuperäiskunnossa olevan yksilön. Pekka aikoo jatkaa tuota perinnettä. Kelpaa siinä nojailla. Toki autosta löytyi myös hieman huomautettavaa, mutta nuo puutteet olivat niin pieniä, että Pekka päätti siltä istumalta unohtaa entisöinnin ja keskittyä auton aidon alkuperäiskunnon vaalimiseen. Tällä kertaa Pekka on päättänyt ”pysyä kovana”, sillä on enemmän kuin todennäköistä, ettei toista näin oivassa tehdaskuosissa olevaa yksilöä löydy koko maailmasta. ten ja sen beigen värisen Canvas-kangaskaton Jim oli vaihdattanut vuonna 2011. . Avon tekniikka koostui reilut 67 000 mailia ajetuista ”matching numbers” 346-koneesta, Hydramatic-optioautomaatista ja vakiolla 3,36:1-välityksellä varustetusta lukottomasta perästä, joita ei ole ilmeisesti koskaan edes avattu. Auto ylimaalattiin 37 vuotta sitten ilman purkamisia, mikä selittää osien oivan tehdaslähtöisen istuvuuden. Avon poikkeuksellinen alkuperäiskunto onkin herättänyt runsaasti huomiota ja myös useampiakin ostotarjouksia siitä on jo tehty. Avon tehdasasenteiset aidot nahkaverhoilut ovat hienosti säilyneet. Myös joitain kumitiivisteitä oli uusittu, mutta muuten auto oli yhä täysin tehdaskuosissaan. Kookas Special-ratti on optio. Ja mikä parasta, kaikki toimi hydraulitoimista rättikattoa ja sivulaseja myöten. Silti ne toimivat yhä moitteettomasti. Komea kojelauta on täysin tehdasasussaan aina kromejaan ja hienostunutta Seine Blue -metallinhohtosinisestä ja beigestä koostuvaa kaksivärimaalaustaan myöten. – Tykkään ajella harrasteautoillani, eivätkä orgispeltivanteille kietaistut 27 vuotta vanhat ja kovaksi kuivahtaneet renkaat tuntuneet siihen touhuun turvallisimmalta ratkaisuilta, perustelee Pekka Convertible Coupelle tekemäänsä ainoaa isompaa muutosta, mitä ei autoa katsellessa voi kyllä juurikaan pahennuksena pitää. 14 V8-MAGAZINE. Convertible Coupen erikoistilatulla Seine Blue -metallinhohtosinisellä lienee maalattu vain 150 avoa. . Moitteettomassa iskussa olivat myös orgiskromit ja -listat, ajan upeasti patinoimasta mustasta aidosta nahkasisustasta nyt puhumattakaan. Pekan Convertible Coupe on pienestä ajanpatinastaan huolimatta käsittämättömän komea ilmestys etenkin, kun ottaa huomioon, että kyseessä on käytännössä entisöimätön, yli 70 vuotta vanha auto. Niinpä hän teki avolle pelkän perushuollon, herkisti ympäriinsä 12-tuumaiset tehostamattomat rumpujarrut, puunautti maalipinnan sekä asensi alle Wheel Vintiquesin 7"x15"-kokoiset aidot pinnavanteet ja Coker Classicsin 7,00"–15" -uustuotantoristikudokset
• Autonsuojapeitteet kaikkiin malleihin. V8-MAGAZINE 15 Autoverhoilut kaikkiin USA-autoihin! Automatot, suojamatot brodeerauksella ja tavaratilan matot. 0400 591 428 Ojantie 24, 28130 Pori -Vakioputkistot-Virtaavat viritysputkistot-Peltisarjat-Taivutukset mallin mukaan-Räätälöinnit suoraan autoon-Räätälöidyt vaimentajat-Myös tuurnataivutus ja RST-Katalysaattorit-Keraamiset pinnoitteet-Pinnoitustyöt kaikkiin osiinMARTELIUS-EXHAUST OY 02-856 616 www.martelius.com PAKOPUTKET USA-AUTOIHIN 40-LUVULTA ALKAEN since 1978 since 1978 Veekasi since 6 osa vaaka.indd 1 16.12.2010 15:01:06. • Istuinten verhoilut alkuperäisestä materiaalista. • Meillä on myös muita autonsisustustarvikkeita. mm.: – Peltiosat – Kumitiivisteet – Alusta – Tekniikka – Sisusta – Lattiamatot – Puskurit – Race-osat – Kendall öljyt www.sepponiemensivu.fi Seppo Niemensivu, puh. • Vinyylikatot, rättikatot ja tarvikkeet. • Asennus kuuluu myös meidän palveluun! www.westfix.fi, westfix@netikka.fi Korsnäs Biloch Båtinredning Norrbyvägen 32, 66200 Korsnäs (06) 364 1406 Alkuperäisja tarvikeosat amerikkalaisiin automerkkeihin
Raggarointia MAASTURILLA 16 V8-MAGAZINE. Jeep Wagoneer 1976 Snappertunalainen Pamela ”Pamsi” Wikholm vannoo länsinaapurissa 50-luvulla jalostuneen raggarikulttuurin nimeen. '30 A-mallin Ford Tudor, johon pitäisi tulla esim. TEKSTI JA KUVAT KAI SALMIO Raggarikulttuuri on Pamsille ja Vickelle enemmänkin elämäntapa. Vickellä on myös työn alla mm. Tästä syystä neidon Wagoneer maasturistakin löytyy sopivasti asennetta. 354 cid EarlyHemi. Pariskunnalta löytyy useampia jenkkiautoja. Pamsin ensimmäinen jenkki oli '81 Buick Electra farkku, joka löytyy edelleen neidon omistuksesta
Nykyinen punaniskakäsite viittaa osittain moukkamaisuuteen. K adunmies bongaa lähestyvän maastoauton jo kaukaa. Potkua pannusta löytyi tuoreeltaan 150 hevosvoimaa, mutta osa kaakeista on saattanut jäädä matkan varrelle. Eräässä vaiheessa poliisit avustajineen ja rähisevä nuorisojoukko olivat vastatusten kuin häjyt ennen”. Tällä tontilla järjestetään kunnon raggaribileitä! Wikholmin pariskunta on nähty lehdessä myös aikaisemmin. Kadunmies kaivaa povarista älypuhelimen ja suorittaa googlauksen. Yli 60 vuotta sitten nuoriso puuhasteli moottoripyörien parissa, jenkkiautot tulivat mukaan vasta myöhemmin. Huomio kiinnittyy kahteen ”lipputankoon”, joissa liehuvat Amerikan konfederaation lipulla koristellut Redneck-liput. Seikkailun päätyttyä siirrymme raggaripariskunnan tiluksille. Liput viittaavat jenkkiläiseen alakulttuuriin. Kuulen korvissani kavioiden kopsetta, vaikka näköpiirissä ei näy ainuttakaan kaviojalkaa. Autoja oli yhteensä toistakymmentä ja niissä n. Sitä ennen nähtiin aviisissa miehen mattamustat Faikut, Konetilasta ei löydy kasipyttyistä, vaan ”taloudellinen” 4,2-litrainen kuusisylinterin pannu, kuutiotilavuudeltaan 258. Se on tehty 3000-litraisesta farmarisäiliöstä. Raggariautossa on luksus menneen talven lumia, ja hyvä näin! V8-MAGAZINE 17. Selenius) kanssa keskiajalta peräisin olevan Raaseporin linnan raunioille. Ominaisuus, mikä istuu hyvin myös pohjoismaiseen raggarikulttuuriin, jonka juuret juontuvat 50-luvun Ruotsiin. 60-luvulla näkyi nuorisolla enenevässä määrin Amerikan autoja. Suora 258 oli debytoinut neljä vuotta aiemmin 1972 ja se oli mukana tuotanto-ohjelmassa vielä seuraavat 10 vuotta, poistuen valikoimasta vuoden 1986 jälkeen. Esimerkkinä vaikka automaattivaihteisto. Kävelyvauhtia ohitse lipuvan maasturin ämyreistä raikaa ilmoille edesmenneen ruotsalaisen Eddie Meduzan legendaarinen ”Punkjävlar” -biisi. Outoja viboja Raaseporissa Olen saapunut Pamsin ja neidon puolison Viktor ”Vicke” Wikholmin (os. Neljä pahinta rähinöitsijää vietiin putkaan, mutta muu raggarijoukko alkoi vaatia heidän vapauttamistaan. Läänin poliisitarkastaja määräsi paikalle Liikkuvan poliisin partioita eri puolilta lääniä aina Poria ja Raumaa myöten. Hänen mukaan kaikkia jenkkiautoilijoita kutsutaan nykyään raggareiksi. Esimerkiksi Turussa vaikutti useita nuorisoryhmiä, joista paskasakkilaiset olivat jonkin sortin raggareita, sillä kaupunkilaiset pitivät heitä huligaaneina ja virkavallan mukaan paskikset aiheuttivat runsaasti järjestyshäiriöitä. 40 arviolta 17–20-ikäistä nuorta, joukossa myös neitosia. Raggarointi on tänä päivänä enemmänkin yhteistä hauskanpitoa, jossa mopo voi karata välillä käsistä. Pihalta löytyy ehkä suurin näkemäni grilli, joka on isännän taidonnäyte. Rähisevä nuorisojoukko munakunnassa Kotimaisen raggarikulttuurin ”huippuvuodet” ajoittunevat 70-luvulle, vaikka alakulttuuri levisi Suomeenkin jo 50-luvulla. Aikanaan punaniskoilla tarkoitettiin työväenluokkaan kuuluvia valkoihoisia maalaisia EteläYhdysvalloissa. Mutta sekään ei ole niin vaarallista. Linnamiljöö aiheuttaa kuvaajalle outoja viboja, sillä näissä maisemissa on aikanaan nähty oikeita ritareita. Vaikka kuvasta ei uskoisi, Wagoneeria pidetään ensimmäisenä luksusluokan maasturina, joka debytoi 1963. Hetkessä hän on kadunmiehistä viisain. Mielikuvituksesta huolimatta kuvaukset saadaan suoritettua kunnialla. Itseään raggariksi kutsuva ruotsalainen monimiljonääri LeifIvan Karlsson kiteytti asian, vieraillessani miehen tiluksilla. Viimeksi esiteltäväksi päätyi Vicken rankasti chopattu ’55 Dodge Kingsway Custom Sedan (V8 1/16). Länsinaapurin raggareiden keskuudessa jättisuosion saavuttanut Eddie levytti yhden tunnetuimmista rallatuksistaan tasan 40 vuotta sitten, Veekasin debyyttivuonna 1978. Aggressiivinen rettelöinti ei ole enää ”muodissa”. Turun Sanomat uutisoi heinäkuussa 1966 turkulaisesta raggarijoukosta, joka rällästi Laitilassa: ”Noin 40 hengen nuorisojoukko aloitti lauantaiiltana kello 21 metelöinnin saapumalla kirkonkylään suurilla autorämillään. . Autossa nähtiin vuosien saatossa useita sellaisia ominaisuuksia, jollaisia ei ollut nähty aikaisemmin nelivetoisissa autoissa. Nykyinen raggarointi on kuin muisto menneisyydestä
Jeep myytiin katsastettuna, mutta leimaa ei ollut jäljellä kuin hetken. Käyttökuntoisuus on raggaripirssissä enemmänkin haluttu kuin epätoivottu ominaisuus. Valkeakoskella oli myynnissä kauhtunut ’76 Jeep Wagoneer, johon kävimme tutustumassa paikan päällä. Wagoneer jäi kummittelemaan mieltä, siinä oli potentiaalia! Muutaman viikon kuluttua hinta putosi. Tarjousta korotettiin vielä satasella ja laatikollisella saunaolutta. Norra lähes kaput Kaupat lyötiin lukkoon, minkä jälkeen Wagoneer ajettiin Vicken talleille Inkooseen. ’62 pickup ja ’63 2d sedan (V8 8/14), joista pikkis päätyi myöhemmin omaan talliini. 18 V8-MAGAZINE. Oli aika tehdä toinen ”ristiretki” Pirkanmaan maakuntaan. Dodgen perässä laahusti tuolloin uskomattomat 1008 Raggar Öl -juomatölkkiä! Huh huh! – Olimme etsimässä talviautoa syksyllä 2016, lähinnä jotakin 4-vetoista jenkkiä. Tarjouksen kiinnostavuus parani kertaheitolla, sillä myyjä soitti heti ja kertoi Wagoneerin olevan noudettavissa pois. Vicke laittoi tekstarilla tarjouksen, jota myyjä jäi harkitsemaan. Kojetaulun alta löytyy rivi lisämittareita. Sisäkattoverhoilun poissaolo ei ole varsinaisesti tappio, vaan enemmänkin voitto tässä autossa. Seurasimme Nettiauton tarjontaa. Raggarihenkinen Wagoneer istuu lippuineen mainiosti keskiaikaisen Raaseporin linnan rauniomiljööseen. Ensimmäinen käynti ei johtanut kauppoihin, koska maasturiin ei syntynyt ”koukuttavia visioita” vielä debyyttikäynnin aikana, muistelee Pamsi. Näyttävät liput tulivat näissä maisemissa tutuiksi jo ritarikaudella. Kuvauksen päätyttyä kokivat raggaripariskunta ja kuvaaja monia elämyshetkiä salaperäisessä linnassa. Pariskunta avioitui Västeråsin Power Big Meetin yhteydessä järjestetyssä Drive-in häätapahtumassa, josta myös uutisoitiin (V8 7/16). Vaniljan tuoksuinen Wunder Baum -tuoksukuusi lienee Pamsin ykkössuosikki! Kotistereoiden kaiutin on kiinnitetty kattoon persoonallisesti liinoilla. Maasturi oli käy. Wagoneerista löytyy yllättävän sporttinen mittaristo, sillä pyöreät mittarit on usein yhdistetty juuri urheilullisuuteen
Massauksen yhteydessä Vicke huomasi yllättäen, että yksi norra eli lehtijousipakan pisin jousi oli käytännössä lähes poikki. Maasturista löytyy lehtijouset molemmilta akselistoilta. – Wagoneer on toistaiseksi toiminut lähes moitteetta. Vicke rakensi taakkatelineen vanhoista ”suksitelineistä”, laudasta ja teräksisestä huonekaluputkesta. Jeepistä ei lopulta tullut pelkkä talviauto, sillä se oli yllättävän mukava matka-ajossa. Tekniikan Maailma -lehti testasi Wagoneerin 1972 ja totesi auton maastoominaisuudet hyväksi, lukuun ottamatta pitkää takaylitystä ja jokseenkin hidasta ohjausta. Karvanopat ovat löytäneet tässä maasturissa uuden paikan. tännössä valmis alkavan talven rientoihin. . Tästä syystä auton katolta löytyy punainen ja sininen hälytysvalo. Metalliset lipputangot on kiinnitetty tukevasti kattotelineeseen. Leima irtosi Paimion Vuosikatsastuksesta, joka tunnetaan harrasteystävällisenä katsastusasemana. Uusi jousi hankittiin Helsingin Pitäjämäellä sijaitsevasta Vallilan Takomosta. Wagoneerin kaksivärisyys vie ajatukset viranomaisajokkiin. Onni onnettomuudessa, ettei jousi katkennut kotimatkalla Valkeakoskelta Inkooseen. Kaasutin on hieman pottuillut matkan varrella, siksi Vicke on joutunut käymään sen läpi kahdesti. V8-MAGAZINE 19. Näin on maasturilla käyty reissaamassa länsinaapurissakin, huomauttaa Pamsi, jolle massasta poikkeava asennemaasturi tuottaa erittäin nautinnollisia ajokilometrejä. Jousijumpan jälkeen oli haettava tuore leima papereihin. Vicke suoritti autolle vielä pohjan massausta ennen käyttöönottoa. Kyse on jonkinmoisesta ”Promille Patrullenista”. Jousitusta kehutiin jopa miellyttäväksi ja jarrut saivat myös hyvän arvosanan
KUVA: FCA Viper-linjaston tilalle museaalista toimintaa Lupsakoita juhlijoita ja alan pioneere ja Mistä on hyvät juhlat tehty. Aiemmassa paikassa siitä on ollut esillä 85 kerrallaan. Cruisersin juhlatilaisuudesta ja vähän enemmän! 70-luvulla perustetun jenkkiautokerhon bilepaikaksi valikoitui Liedon Ilmaristen Metsäpirtti, jonka yhteydessä sijaitsee traditionaalinen Ilmaristen tanssilava. Kokoelman esittelyyn varataan 7153 neliötä. Paimiolainen omenakeisari Pekka Lampinen löysi varastostaan vain muutama päivä ennen juhlatilaisuutta nostalgisen U.S. Se on ollut tehdaskäytössä 51 vuotta ja nyt se täyttyy autonvalmistajan lähes neljästäsadasta konseptiautosta ja historiallisten ajoneuvosta, jotka ovat säilyneet 92 vuoden ajalta. Listalla on myös lohiburgeria, jos liha ei maistu. Entinen Viper-kokoonpanotehdas Detroitissa muuntuu Fiat Chrysler Automobilesin suunnittelemien USA-autojen esittelytilaksi, Conner Centeriksi tämän vuoden aikana. No tietysti 60-luvulta lähtien myös Suomessa nautituista hampurilaisista, kylmistä juomista, hyvästä musiikista kera perinteisen tanssilavamiljöön, näyttävistä maantielaivoista ja hyväntuulisesta juhlakansasta. Cruisersin pitkäaikaisin puheenjohtaja Ari Sinkkonen ja kerhon perustajajäseniin kuuluva Raine Aalto, jonka superharvinainen Kanadassa valmistettu Dart-klooni ’66 Plymouth Valiant Custom 200 nähtiin myös parkkiksella (V8 10/14) kera uusin valkosivurenkain ja pölykapselein. Tanssilavan parkkis lienee ollut vuosien saatossa useasti täynnä, mutta tuskin siellä on koskaan aikaisemmin nähty jenkkikalustoa yhtä kattavasti kuin heinäkuun viimeisenä lauantaina. Yksi Suomen vanhimmista jenkkiautokerhoista juhlisti 40-vuotista taivaltaan Ilmaristen Metsäpirtillä. Menusta löytyvät mm. Motellissa on 19 huonetta, joissa teemana ovat joko 50-luvun autot, tuon ajan tähdet, muusikot ja näyttelijät, tai Harley-Davidson. Tanssilavakulttuuri on todellinen suomalaisuuden ilmentymä, sillä tanssilavoja on nähty Härmässä jo 1800-luvulta lähtien ja kulttuuri voi edelleen kohtalaisen hyvin. TEKSTI JA KUVAT KAI SALMIO 20 V8-MAGAZINE. perinteiset hampurilaiset ja ribsit. Siellä on haettu amerikkalaisuutta niin ruokalistaan, sisustukseen kuin ylipäätään kaikkeen American Graffiti -elokuvan innoittamana. Cruisersin pippaloissa nähtiin myös useampi kotimaisen jenkkiautoilun pioneeri. Ruotsin Skånessa ollessa kannattaa muistaa Bromöllassa sijaitseva Bella's Place, joka on 50-luvusta, rock 'n' rollista, kromista ja entisajan filmitähdistä kiinnostuneille kotoinen miljöö. Aina välillä 500 henkilöäkin tarvittaessa vetävässä Bellan paikassa on tapahtumia kuten Drive-In-leffa-ajoneuvokokoontumisia ja rokki-iltamia. Toinen omistajista Niklas Karlsson osti auton aikoinaan Tukholmasta ja avainrenkaassa luki "Bella". Tilaa on yhteensä 37 161 neliötä, joista osa rakennetaan erikokoisiksi kokoontumistiloiksi. Sinistä ’65 Chevrolet Bel Air farkkua puikotti juhlailtana sensuelli Immi Kuusisto Suomen Turusta. Tilaisuudessa oli paikalla myös useampi nuoremman polven harrastaja. Cruisers -takin kerhon alkuajoilta. Isolla parkkialueella on myös erityinen burnout-alue. 1978 perustetun Turkulaisen U.S. Tätä kaikkea löytyi nelikymppisiään viettäneen U.S. ”I will stay by your side now and forever...”. Suomalaisen jenkkiautokulttuurin yksi Kotimaisen jenkkiautoilun ”grand old man” Arska Suominen, U.S. Bellan amerikandinner ja -motelli Reissussa pääsee välillä nälkä yllättämään ja tilapäismajoitustakin joskus tarvitaan. Illan aikana kuultiin monet kulttiyhtye Hurriganesin klassikot. Juhlakansan viihtyvyydestä huolehti alkuillasta ”vajaamiehitetty” turkulais-stadilainen The Grammers, joka voitti Rockin suomenmestaruuskisat 16 vuotta sitten 2002. Hurriganes-huuma ei tunnu laantuvan milloinkaan. Kohtasin legendan, jonka monet tuntevat paremmin ”Kulkuri-Arskana” tai ”JäykkäArskana”, viimeksi 90-luvulla. Illan yksi kohokohta oli eittämättä rupatteluhetki Arska Suomisen kanssa. Illan kruunasi Indian tribute to Hurriganes, jonka nimikin jo kertoo, mille bändille trio tekee kunniaa. Pieneksi jäänyt takki toimii enää rekvisiittana, sillä vuodet ovat tehneet tehtävänsä. Nimi Bella tulee muuten '58 Chevrolet Bel Airista. Yritysajatus syntyi vuonna 2009 klassikkoajoneuvotapahtumassa Rättvikissä
Total öljy-yhtiö on ottanut ELF:in valikoimaan varta vasten klassikkoautojen tarpeisiin suunnitellut öljyt. Classic Le Mansin yhteydessä Ranskassa järjestettiin jopa erillinen “Little Big Mans”, jossa 7-12-vuotiaat (kabiinien koosta johtuen) lähtivät yhteislähdöllä Le Mans -kilpureiden näköisillä polkuautoilla polkemaan kilpaa. Lupsakoita juhlijoita ja alan pioneere ja Juhlassa nähtiin useita lehden sivuiltakin tuttuja autoja, kuten Juha-Pekka ”MopariJussi” Lehtosen ’64 Dodge Dart KV-avo (V8 6/12) ja Ari Sinkkosen ’62 Ford Galaxie 500/XL Club Victoria (V8 4/03). Wasa Hot Rod Association täyttää tänä vuonna 40 vuotta ja sen kunniaksi järjestettiin cruising heinäkuussa, joka suuntautui Raippaluotoon. Viime syksynä perustettiin Paraisilla uusi yhdistys, Pargas Retro Cars ry. Pientä polkuautohuumaa ilmassa K U V A H A N N E LE H A TA N PÄ Ä Tämä liikuttava kovalevykorinen polkuauto odotti ostajaa Lahden rompetorilla toukokuussa. Akussa on autonrakentajan vikaa, sillä hän kokosi 313-rekkarisen auton tarinan mukaan itse eri merkkisistä osista. . Sitä saa 20W-50:na. 41-uraiset vetoakselit ovat erityisvahvat. . Marchionne siirtyi syrjään vakavien terveysongelmien vuoksi, joihin hän sittemmin menehtyi heinäkuun loppupuolella. Polkuautojen keräily ja harrastaminen on ollut jo pitkään vasinkin USA:ssa ja Isossa-Britanniassa suosittua puuhaa. . Länsirannikolla juhlitaan muuallakin, kun Turun Seudun Mobilisteilla tulee täyteen 50 vuotta. Autojen omistajat ja/tai vanhemmat olivat intoa puhkuen mukana hengessä. Hinnaltaan auto on noin 39 000 dollaria. Nostalgisten polkuautojen tapahtumia alkaa olemaan Suomessakin eri tapahtumien yhteydessä ja erikseen. KUVA: FCA KUVAT HANNELE HATANPÄÄ Lääniä on varattu parkittamiselle runsaasti. Weird Antiquesin uudessa paikassa Tuusulassa järjestettiin 30. Auto on varustettu transbrakella, linelockilla ja sekä torque reserve -toiminnolla, joka säätelee polttoainetta ja sytytystä, mahdollistaen moottorin kierrättämisen optimaalisesti stripillä. Kuka onnekas on aloittanut autoilijan uransa polkuauton ratin takana. Se voi hyvinkin olla kotimaista designia. . Moottorina on 392-kuutiotuumainen Hemi, jossa on 485 hevosvoimaa ja 475 jalkapaunaa vääntöä. Kun Ruotsissa käydään 18.–19.8. Aku Ankan avoauto, jonka esikuvana on arveltu olevan American Bantam, täyttää 80 vuotta. syyskuuta Turun Messukeskuksessa. Tutkimustemme mukaan kuluttajat eivät halua tällä hetkellä autonomisia autoja eivätkä autonvalmistajat voi päättää kuluttajien puolesta, mitä he haluavat tulevaisuudessa”. Voittajaa, Jerry Janhusen avo-Austinia oli valitsemassa tuomaristossa itse Hurriganes-maestro Remu. . Tapahtumassa oli myös polkuautojen TOP 10. Ei ollut harrastaminen helppoa vielä 60-luvulla, puhumattakaan 70-luvusta, jolloin jenkkirassit ja raggarikulttuuri olivat enemmän kuin punainen vaate virkavallalle. V8-MAGAZINE 21. Englantilaissyntyinen Manley tuli italialaisen Sergio Marchionnen tilalle. Lisätietoja: www.pargasretrocars.fi . HTX Collection on luotu 1950 ja nuoremmille klassikoille ja sen viskositeetti on 20W50. Lietolainen Fettekno Oy valmistaa oikeasti synteettisiä Del-Ron voiteluöljyjä. Tämä tekee autosta nopeimman ahtamattoman, uutena saatavilla olevan katulaillisen muskeliauton. Bracket-kiihdytys on suosittua Amerikassa ja tehtaan ajatus on ollut luoda tähän soveltuva kilpuri, joka on helppo ylläpitää ja käyttää muuhunkin kuin radalla ajamiseen. Jos näin ei päässyt nuorempana käymään, niin koskaan ei ole liian myöhäistä. Hypetyksestä huolimatta autonomisten autojen tuleminen liikenteeseen on huomattavasti kauempana tulevaisuudessa kuin kuvitellaan. . Fiat Chrysler Automobilesin uudeksi toimitusjohtajaksi nimettiin Jeepja Ram-divisioonien vetäjä Mike Manley. Näitä uudemmille klassikoille, kilpa-autot mukaan lukien, on tarjolla HTX Chrono 10W-60 viskositeetilla. Nimi 1320 tulee varttimailista. Ulkokuoreen voi valita raidat ja värin neljästätoista herkullisesta vaihtoehdosta. Tehtaan ilmoituksen mukaan Challenger R/T Scat Pack kulkee varttimailin 11,7 sekunnissa, loppunopeuden ollessa 185 km/h. Center for Automotive Research -tutkimuskeskuksen johtaja Carla Bailon sanoo, että ”arviomme mukaan vuonna 2030 vain 3,8 % autoista on autonomisia, yli 90 % on edelleen perinteisiä polttomoottoriautoja ja vain 8 % sähkötai vetyautoja. kesäkuuta vintage-polkuautojen kokoontuminen pihamaalla. Bella's Place toimii osoitteessa Kristianstadsvägen 782-1, Skåneporten, Bromölla. Tänäkin kesänä sellainen on ollut esim. Suomi-Ruotsi maaottelua, V8 Thunder Cars -rataluokassa on samana viikonloppuna Suomessa Suomi–Ruotsi maaottelu historiallisilla autoilla Historic Grand Racessa Hämeenlinnan Ahvenistolla. Malli on suunniteltu katulailliseksi muskeliautoksi, jolla on kanttia myös kiihdytysradalla. . HTX Prestige on 1900–1950 vuosimallisiin sekä muihin vanhoihin autoihin, joissa ei ole öljynsuodatinta tai syklonierotinta. Tällä uudella SAHK:n jäsenkerholla on kuukausitapaamisten lisäksi myös muita tapahtumia, kuten heinäkuussa ollut Pargas Retro Picknick Paraisten keskuspuistossa. Paikalla oli myös kuvausryhmä, joten tulevaisuudessa tulemme näkemään otteen tapahtumasta YLE:n Vintage valtakunta -sarjassa. Kuten Demonissakin, muut kuin kuskin penkki ovat lisävarusteita, jotka maksavat dollarin kappaleelta. Varo vihaista mehiläistä dragstripillä Dodge mainoslauseessa varoitetaan Challenger R/T Scat Pack 1320:sta, joka tulee ensi vuoden mallistoon. Merkkipäivää vietetään 29. Heidän tuotteistaan löytyy moottori-, vaihteistoja jakolaatikkoöljyjä myös kilpakäyttöön. Siinä oleville "Angry bee"-logoille on siis katetta. Drag-asetuksessa iskunvaimennusja ajonvakautus (SRT Adaptive Damping Suspension) säätyvät kiihdytysajoa ajatellen. Tiivistettyä värikkäimmistä persoonista jaksoi edelleen viihdyttää kuulijaansa nostalgisilla muisteloilla vuosien takaa. . Kolmipyöräisen auton historia ei ollut tiedossa. Big Wheelsissä. Vaihteistona on kahdeksan-vaihteinen TorqueFlite automaatti
Kuukausien etsimisen jälkeen löytyi vuonna 2015 kaksi ehdokasta, joista tämä vuonna 2010 Suomeen USA:sta tuotu '71 Chevrolet Impala Custom jäi erityisesti mieleen. . järjestettävä Jenkkiautonäyttely saa jälleen arvovaltaisia vieraita, kun paikalla nähdään yhdysvaltalainen tunnettu muusikko ja hot rod -mies, ZZ Topin kitaristi Billy Gibbons. . Äänestyksen voitti Johan Erikssonin 1968 Dodge Charger RT/R, josta kerroimme mm. Kyllähän ne vakio Turbo-Jet 400-kuutiotuumaisen Chevroletin äänet ovat kuulemisen arvoiset ja niin rentouttavat, kuten kulku. Suomen ajoneuvohistoriallisen keskusliiton ja Veteraanimoottoripyöräklubin jäsen-/kalustoluetteloiden ja historiatoimikunnan tietojen avulla on luetteloitu maassa säilyneet ja uustuodut ajoneuvot vuosimallia 1898–1922, joita on 76 ajoneuvoa. Ruotsissa valittiin jälleen arvostettu Snyggaste Bil. Noin 45 000 vakuuttamatonta ajoneuvoa jää kiinni vuosittain. Käyttö on laskenut tasaisesti, mutta sen osuus on edelleen 32 prosenttia kaikesta myydystä bensiinistä. Pietarsaarelainen vannemaahantuoja, Rautamo Wheel Fashion mainitsee trendeiksi retrodesing sekä concave -mallit, mikä on nähtävissä myös vannetarjonnassa. Ford kertoi luopuvansa USA:n markkinoilla tavallisista henkilöautoista kannattamattomien Fusion-, Fiestaja C-max-mallien tullessa elinkaarensa loppuun. Ford myi viime vuonna noin 900 000:sta F-sarjan pickupia. Paljastaakseen laiminlyönnit poliisi käyttää eri tapoja, mm. . Vintage-valtakunta TVohjelmasta tunnetut Weird Antiquesin omistajat Mike Kairenius ja Tomppa Kekäläinen puolestaan toteuttavat näyttelyyn ennennäkemättömän teema-alueen, Gas Station Memories, jonka polttoainepumppu boulevardille miehet tuovat esille mielenkiintoisia vintageja retro-polttoainepumppuja sekä muuta aiheeseen sopivaa rekvisiittaa. Myös hän tulee palkitsemaan tapahtumassa valitsemansa auton. Euroopassa niitä myytiin 13 100 kappaletta. Kuuden henkilön fullsize HT Coupe tarjoaa sopivasti mukavuutta. Ford tavoittelee näin tulosparannusta tarjoamalla kansalle sitä mitä se haluaa, sillä amerikkalaiset tahtovat SUVeja sekä suuria avolavaautoja. . Katujenkki tien päältä Tietyssä vaiheessa elämää monet haluavat toteuttaa autounelmiaan. Tähtivieraita Jenkkiautonäyttelyssä Tiivistettyä 22 V8-MAGAZINE. Ilmastointikin tästä yksilöstä löytyy. Autoalalla oleva poika Aku taas pitää huolen, että cruisailut jatkuvat. Kun 35 vuotta autoliikettä pyörittänyt Esko Forssell myi yrityksensä, oli aika etsiä ajatuksissa siintänyt jenkkiauto. amerikkalaiset Rotiformin ja Vossen vanteet. Sarjassa ajaa useita suomalaisia ja varsin nimekkäitäkin, kuten Jari Latvala Toyota GT-Four ST 165:lla ja Harri Toivonen 4-vetoisella Ford Sierra Cosworthilla. Näistä eniten on Fordeja, 20 kappaletta. Lahdessa 29.–30.9. Vaimo Sirpa ei heti lämmennyt autotarpeelle, mutta nyt hän ajelee sillä tyytyväisenä mm. . Autossa yhdistyvät Mopar-henkisen "Hot Wheelsin ulkonäkö", Amerikan muskeliauto sekä super moderni urheiluauto, jossa on äärimmäinen suorituskyky, asenne ja muotoilu. Ford GT:n ja Mustangin. Hän hankki tänä vuonna oman GT:n, mutta ajelut jäivät lyhyeen, sillä hän menehtyi syöpään heinäkuussa. Yrityksen tuontivalikoimista löytyy mm. Hän luovuttaa paikanpäällä valitsemalleen autolle erikoispalkinnon, joka tulee ehkä olemaan ainoa laatuaan. Tomppa ja Mike ovat tavattavissa näyttelyssä koko tapahtuman ajan. 26-vuoden uran Ford Motor Companyssä tehnyt englantilaissyntyperäinen designeri Christopher Svensson on vaikuttanut monien Fordien kehitykseen, mm. Euroopan Historic Rally Championship -sarjassa kilpaileva Sverre Norrgård on kartturinsa Ari Koposen kanssa ’64 Ford Falconilla/BMW 2002 Ti:llä pistetaulukon kolmansina kategoriassa 1. Museokatsastettu Impala oli jo taloon tullessa hyvässä kunnossa. Mustang pysyy mallistossa ja ainoastaan Focuksesta kehitetään seuraava sukupolvi. Tämän kesän helteillä sellaista kaipaa kummasti. Siinä on tehostetut jarrut, levyt edessä ja rummut takana, tehostettu ohjaus sekä automaatti ja isolohkossa sopivasti potkua 2692 kiloa koko-naismassaltaan olevan auton liikuttamiseen. Maailman myydyin Sport Coupe oli viime vuonna 246 eri maassa kaupattava Ford Mustang 126 000 kappaleen myynnillään. . uutispalstallamme tämän vuoden kakkosnumerossa. Vuoden 1971 Impaloihin tuli uudistettu AstroVentilation-järjestelmä, jossa ilmanvaihtoa lisättiin takaluukun kannessa olevien ritilöiden kautta. Koko perhe nauttii autolla ajamisesta. automaattisia rekisterikilpien tunnistuslaitteita. . K U V A H A N N E LE H A TA N PÄ Ä kin maantiellä. Naisten Automobiiliajoihin, joista kotimatka saattaa venähtää, kun on mukava cruisata vielä vähän lisää. Vaikka 98 E5 -bensiinin jakeluvelvoite on päättymässä vuoden lopussa, niin sen myynnin loppuminen ei ole näköpiirissä, sanoo öljyja biopolttoainealan varatoimitusjohtaja Pekka Huttula. Paikalla nähdään myös yksi tämän hetken kuumimmista ja seuratuimmista erikoisautoista, ruotsalaisen Johan Erikssonin ja hänen ystäviensä rakentama Dodge Charger. Impala on yksi GM:n 70-luvun suosituimmista malleista myyntilukujen perusteella, tosin '71-vuosimallisten valmistuslukuihin vaikutti alentavasti Chevroletin tehtailla kaksi kuukautta kestänyt lakko. . Liikennevakuutuksetta ajo voi tulla kalliiksi, sillä pahimmillaan vakuutusmaksun voi joutua pulittamaan nelinkertaisena. Esko ei ole ehtinyt tänä vuonna juuri ratin taakse, mitä nyt kaupassa on tullut kerran käytyä. Gibbonsille. Hän huoltaa Impalaa ja käy sillä myös välillä jenkkiautotapahtumissa. Toinen Amerikan vieras on So-Cal Speed Shopin pitkäaikainen mekaanikko ja autonrakentaja, ja nykyään Kalifornian Orangen osavaltiossa omaa pajaansa pyörittävä Jimmy Shine, joka on rakentanut useita erikoisautoja tilauksesta mm. Boulevardilla on myös sopivia ajoneuvoja, jotka on valittu yhteistyössä tapahtumajärjestäjän kanssa. Monia ihmisiä kiinnostaa erityisesti V8-moottorin äänet ja Eskoa on pyydetty muutaman kerran käynnistämään auto. Keveitä tai ultrakeveitä vanteita voi tilata myös haluamallaan mitoituksella, eri väreissä ja pohjustuksella
V8-MAGAZINE 23 Amer Trading, Inc. 09-302847 / 050-3305780, fax 09-3401073 e-mail: jaakko.husso@pp.inet.fi (03) 514 3445 vammalan@moottorikoneistamo.com www.moottorikoneistamo.com Pesurinkatu 7, 38200 Sastamala EXTERIOR & INTERIOR DETAILING MASTER D?taile. 03-53 400 53 laatukemikaalit.. (aikaero) +1-561-7623060 / Marco Casagrande Automaattivaihteistojen erikoisliike Hiihtotie 7 B, 01280 VANTAA Puh. presco.nland Suomen suurin jenkkiautolehti Tilaa lehti: fokusmedia.fi/tilaa-lehti Poltteleeko jo. Kontit Floridasta viikottain! USA:n sisäiset kuljetukset! Kysy lisää! AUTOT, PYÖRÄT, OSAT USA:STA Tilaa osasi itse tallillemme, maksa vain merirahdista 1851 NW 9th St., Okeechobee, FL 34972, USA/oma nimi amercars@msn.com Soitot suomeksi klo 15.00 jälk. Florida auto dealer since 1991 www.amercars.com Myymme, välitämme autot ja moottoripyörät, Ebay jne. info @presco.. Kuule kesäkadun kutsu. D?eams presco.. V8_210x297_poltteleekojo_päivitetty_Fokus.indd 42 22.4.2015 15:16:28
V8-Magazine juhlistaa tänä vuonna 40-vuotista taivaltaan. 30 vuotta sitten 7/88 24 V8-MAGAZINE. Pääkkärissä pohdittiin drag racingin tilaa. Autoon tehtiin kevyt entisöinti ja sen mittariin oli kertynyt kunnostuksen jälkeen ostohetkellä 880 mailia. Numeron 7/88 kannessa poseerasi helsinkiläisen Cingiz Safiullan '47 Cadillac Series 62 Club Coupe, jonka hän osti Dallasista keväällä 1987. Uffe ei kuitenkaan luovuttanut. Euroopan ainoa kiihdytysrata täällä Suomessa ja Virtasalmella!” Itse kisa oli melkoista ruotsalaisjuhlaa. 3500 rpm:n stall speedin Bananaturbiinilla viimeisteli paketin. Sokerina pohjalla oli silloisen AKK:n pääsihteerin Antti Syvälahden allekirjoittamat positiiviset kommentit Motoparkin PM-kisan vierailun jälkeen: ”Täytyy sanoa, että olin mykkänä hämmästyksestä. Auto oli vaurioitunut kolarissa sen verran pahoin, että sen ei enää uskottu olevan kunnostettavissa. Hän etsi käsiinsä neliovisen varaosaMercuryn ja kunnosti kolaroidun auton entiseen loistoonsa. TEKSTI PETRI LAULAJAINEN ERI VUOSIKYMMENILLÄ Mistä Veekasi kirjoitti (1978 ilmestyi vain yksi numero, niin tällainen aikavirhe sallittakoon) 40 vuotta sitten 7/79 Tästä ei enää autoa tule, otsikoitiin Ulf Nordströmin '63 Mercury 2d ht:sta kertova juttu. Palaamme tämän juttusarjan puitteissa taaksepäin kymmenen vuoden jaksoissa, ja luomme katsauksen siihen, millaisia juttuja ja esittelyitä lehdessä on ollut aikojen saatossa. Jarmo Vellamon '64 Chevelle oli aikoinaan kovakulkuinen katuauto, joka kulki parhaimmillaan varttimailin aikaan 10,50 sekuntia. Vaihteisto puolestaan oli Pekka Nätkinin preppaamaa kolmivaihteinen ja Trans Go -shiftkitillä varustettu paksukuorinen truck-mallinen TH-400 automaatti. Tarinan Cadillac siirtyi Teksasiin ensimmäiseltä omistajalta vain 77 000 mailia ajettuna. Kaasuttimena toimi 850 cfm Holley. Safiula kertoikin auton saavan osakseen hillittyä ja arvokasta ajoa 40-luvun tyyliin. Juttusarjaa jatketaan kaikissa vuoden 2018 numeroissa. Kirjoituksessa todettiin, kuinka kiihdytys oli vihdoin hyväksytty autourheiluksi. Auton moottorina toimii tehdasuutena hankittu 454-kuutiotuumainen LS6-veekasi, jota piristettiin heti tilaustyönä tehdyllä Sig Erson nokka-akselilla sekä samalta ukolta perityllä NOS-Cheater-ilokaasusysteemillä
Viimeisessä SM-osakilpailussa syntyi auton paras silloinen aika 10,646. Nimittäin, että Ouluun on perustettu 17.9.1979 jenkkiautokerho nimeltä American Cars Club Oulu, ja että Eki on vihdoin saanut liikenteeseen kauan rakentamansa 1958-mallisen Edsel Pacerin. Tahti jatkui samana kaudella 1988, jolloin Veli vei voiton jokaisessa osakilpailussa. Ålands Gladiatorspel oli järjestyksessään toinen Ahvenanmaalla järjestetty Ruotsin, Norjan, Ahvenanmaan sekä Suomen truckereiden kansainvälinen kymmenottelu, jossa oli lajeina mm. Auto saatiin tilattua maahan, minkä jälkeen alkoi melkoinen savotta sen tyypittämisen merkeissä. vuonna 1987 katuautojen Street Cup. Esitteiden maailmasta oli juttusarja, jossa esiteltiin menneiden aikojen näyttäviä autoesitteitä. Olavi sai autonsa maksettuaan sen ja ikkunan. Keltaiset parkit, valkoiset sivuvalot, umpiot ja ojavalot olivat silloisten määräysten vastaiset, joten edessä oli joukko muutoksia ennen kuin auto saatiin Suomen kilpiin. Tarinan mukaan tämä ei tyydyttänyt Olavia, vaan hän otti kiven ja heitti sen näyteikkunasta sisään, jonka jälkeen sekä poliisi että omistaja tulivat paikalle. Vaikka amerikkalaiset yleensä ovat valmiina businekseen milloin vain, pyysi liikkeen omistaja Olavia palaamaan asiaan seuraavana päivänä uudestaan. Veli Karvosen '65 Buick Skylark oli aikoinaan yksi nopeimmista katuautoista FHRA:n Street Cupin C-ryhmässä, ja autolla voitettiin mm. Tarina kertoo Virran olleen tulossa Amerikan kiertueellaan keikalta keskellä yötä, kun hän näki Crown Victorian Ford-dealerin näyteikkunassa ja halusi auton heti. Siinä oli kaksi hyvää uutista toimitukseen. Tällä kertaa vuorossa olivat Limot, joille niillekin löytyi aikoinaan omat esitteensä. V8-MAGAZINE 25. Esittelyssä olleella '55 Ford Fairlane Crown Victoria Skylinerilla oli perimätiedon mukaan mielenkiintoinen historia, sillä sen oli omistanut aiemmin Olavi Virta. Tarinan uskottavuutta hieman horjuttaa se, että autossa oli kilometrimittari mailimittarin sijasta, joten se todennäköisesti onkin tuotu maahan "normaalia tietä" Suomen Fordin kautta. Kouvolan piirimyyjä Viipurin Autola Oy oli ilmoittanut olevansa itse kiinnostunut tuomaan maahan amerikkalaisia Fordeja, joten ei muuta kuin yhteys siihen suuntaan. sisärengashiivintää, huussipaperinkäärintää, lanttujuoksua, kaapelirullakävelyä, kampiakselintyöntöä sekä perinteisemmät renkaanpyöritys ja köydenveto hurjimmat unohtaaksemme. Kun näihin aikoihin halusi Suomeen '88 Mercury Grand Marquis Colony Parkin, ei sellaisen maahantuonti ollut mahdollista virallisen maahantuojan kautta. Olavi soitti liikkeen omistajalle ostaakseen auton. Hyviä uutisia Oulusta! V8Magazinen postiluukusta tipahti aikoinaan laskujen lisäksi myös mukavia kirjeitä, kuten Edsel-miehen Erkki Hautamaan Oulusta lähettämä. Buickin ilokaasutettu 331-kuutiotuumainen moottori oli lähtöisin Sämpy Santalan Sierra Pro Stockerista, ja sen jatkona oli A-1:n preppaama TH-400-automaatti. Kuvaushetkellä auton omisti Kari Lindström, joka kuitenkin myi sen eteenpäin voitettuaan Victorialla FHRA:n kokoontumisajojen kauneuskilpailun ensimmäisen palkinnon
Katon kymmenen sentin madallus ja lukuisat korimuutokset antoivat aihiona toimineelle '52 Packard De Luxe 4d Sedan 200:lle täysin uudenlaisen ilmeen. Lukemalla kattavan tietopaketin x-runkoisista '58–'64 Chevyistä, helpottui automallin osto harrastepeliksi tuntuvasti. Kesän päätteeksi Esa myi auton Timo Herstille uusien projektien tieltä. V8-Magazinen teknisten artikkeleiden kirjo on ollut aikojen saatossa kattava. 26 V8-MAGAZINE. Tähän asuun Buick valmistui juuri ennen Helsingin American Car Show'n 20-vuotisjuhlanäyttelyä, missä se oli yleisön ihasteltavana. Kannessa komeili Hannu Jaakkolan uniikki '52 Packard hävittäjä, joka oli saanut pintaansa taidokkaasti toteutetun lentokoneteemaisen maalauksen. Menetelmällä voi puhdistaa rakenteiden vaurioitumatta perinteisillä menetelmillä mahdottomia kohteita, kuten kotelojen sisustat ja saumojen välit. 10 vuotta sitten 7/08 Numerossa 7/2008 oli peräti 30 sivua kustomjuttuja. 20 vuotta sitten 7/98 Yksi kautta aikojen suosituimmista juttusarjoista oli V8Magazinen osto-opas. Esa Mikkosen rakentama '53 Buick Special esiteltiin Veekasin lukijoille 90-luvun alussa, mutta tätä jälleen syntynyttä kustomia ei ensisilmäyksellä tunne enää samaksi kuin rekisterikilvistä. Tällä kertaa aiheena oli korin korkeapainepesu vesivoimalla
Tämä artikkeli tarkasteli legendaariseen maineeseen aikojen saatossa kohonnutta valtatietä, jonka ajaminen päästä päähän on jokaisen harrastajan unelma. Katon etureunan kuuden sentin ja takareunan 12 sentin pudotus yhdistettynä C-pilarin uudelleen muotoiluun antoi autolle huikean onnistuneen linjakkuuden. Elokuvateemaisia autoja edusti tässä numerossa myös jyväskyläläisen Hanna-Riikka Alasippolan '68 Dodge Charger, joka muistutti elävästi Bullit-elokuvan palkkamurhaajien Philin ja Miken ajamaa autoa. Bomber Magazinen ja Blacklistkisailujen vetäjänä. Bullit-elokuva on innoittanut lukuisia rakentelijoita maailmalla. Jari Tuuhan '53 Kaiser DeLuxe oli näyttävä kustom, jonka aihiona toimi neliovinen versio. Hilton Head Islandilla, South Carolinan eteläkärjessä asuva Skip Hoagland työskenteli jutunteon aikoihin markkinoinnin ja julkaisutoiminnan piirissä, mutta sillä ei ollut mitään tekemistä tarinan Cokis-Harrikan synnyn kanssa. Veekasin numerossa 7/98 oli esittelyssä miehen ensimmäinen amerikkalaisvalmisteinen harrastepeli, mekaanisesti ahdetulla 360-kuutiotuumaisella pikkulohkolla varustettu '65 Plymouth Valiant. Pekka Mannermaa käsitteli Kustom Kulture Rules -jutussaan, mistä hommassa on oikein kyse. Skip hankki vuonna 1994 uuden FLAR Road Kingin ja laati sille CocaCola -ideaan pohjautuvan kustomointikonseptin. Parhaimmillaan auto kulki korkeita 12 sekunnin aikoja. V8-MAGAZINE 27. Route 66 – Kaikkien Amerikan teiden tie. Kainalojuttuna mukana oli Tero Kiviojan tuoreempi Bullit-Mustang, jonka Ford lanseerasi markkinoille vuoden 2000 Los Angelesin Auto Show -tapahtuman konseptiauton jälkimainingeissa. Mittavan kunnostusprojektin osakseen saaneesta autosta ei tehty tietoisesti elokuvakloonia, vaikka sen ulkoasu elävästi sellaista muistuttaakin. Pyörä muutettiin kaikilta osin ja sen kirjainkoodiksi sopiikin FLHCK, jonka kaksi viimeistä kirjainta viittaavat pyörän uuteen nimeen, Coke King! Janne Uskali tunnetaan monitoimimiehenä, mm. Lehtemme avustaja Kari Mörö suunnitteli omaa versiotaan 24 vuotta, ja toteutti sen kolmessa vuodessa. Jutun kirjoittaja Markku Henriksson käytti tien läpi ajamiseen kolme viikkoa. Mukana oli myös suomalaisen kustomoinnin kulmakiviä, kuten Billyn Junkyard-K, Petri Hälvän '57 Chrysler, Esa Salon avomalliksi muokkaama Dodge ja Ola Rautaluoman '53 Chevy
Kaverusten menestyksekäs yhteistyö on sekin kestänyt kymmeniä vuosia.. Toinen Riston kavereista kävi autonasentajalinjaa ja siellä amiksen tiloissa autoa ryhdyttiin rakentamaan 318-kuutiotuumaisella moottorilla ja taakse värkätyllä puulavalla. Auton omisti vanha alkoholisoitunut mies ja kauppaneuvottelut hänen kanssaan onnistuivat helposti ja vielä varsin sopivaan hintaan. Konehuoneeseen vaihtui melko nopeasti Tunnel Ram -imusarjalla varustettu 383 cid moottori. TEKSTI HEIKKI MALINEN, KUVAT JARMO MARKKANEN, REIJO KOSKINEN, HEIKKI MALINEN ohitse liki huomaamatta ja ensimmäiset askeleensa veekasien maailmaan hän otti 16 vuoden ikäisenä. Tästä käynnistyi silloin ammattikoulussa sähkölinjalla käyneen Riston suunta kohti Amerikan autoja. Keimolan parin ensimmäisen kisan jälkeen ajot siellä loppuivat tyystin. Tässä puhutaan ajallisesti 70-luvun loppupuolesta. Risto on valmis myöntämään kiinnostuksensa lähteneen nimenomaan maijan muttereiden pyörittelyn ja muutosten puitteista. Ristolla eikä sen kummemmin kahdella muullakaan kaverilla ollut vielä silloin edes ajokorttia, mutta he kuitenkin miettivät, että tuosta voisi leipoa jotain. Alun alkaenkaan Risto ei muuten olKOSKINEN Takapiru Risto Koskisen pitkä harrastusura on kestänyt jo 40 vuotta. Heti kortin saatuaan Risto vielä lunasti lavamaijan itselleen ja pian auto muuttui hänen toimestaan keltaiseksi stepsideksi. Riston omien sanojen mukaan maija toimi yllättävän hyvin ja elämä Helsingin kaduilla maistui. Ensimmäisen vuoden 1975 kisan aikana kaverukset kiipesivät vanhan tien varrella olleisiin puihin katselemaan. Seuraavana vuonna kaverit olivat jo päässeet varikolle asti monttu auki ihmettelemään Peter Nordströmin Quick Silver Corvettea. Hän toteaakin elämän Kaivopuiston ja Hietsun maisemissa olleen varsin hienoa, siis niinä aikoina, kun jotkut nuoret miehet olivat alkaneet kiinnostua Amerikan autojen kiehtovasta maailmasta. Richard ”Nixxon” Sundblomin Pro Stockeria huoltamassa on myös Kimmo Kokko. Tapanilan asemalla kolmikko oli usein kiinnittänyt huomionsa erään talon pihassa seisovaan vanhaan DeSotoon, entiseen Poliisin ”Mustaan Maijaan”. 28 V8-MAGAZINE K eimolan kisoissa Risto muistaa käyneensä pikkupoikana fillarilla kavereidensa kanssa. 16-vuotiaana amerikkalaisiin Varsinainen mopoikä hurahti Ristolta Risto Koskinen Monen kiihdytystiimin taustalla varikkotouhuissa urakoinut Risto Koskinen on tehnyt vakuuttavaa jälkeä jo vuosikymmenien ajan. Mutta kyseessä onkin lajin salat pitkälti itseoppinut monitoimimies. Näin kaappimaija muuttui lava-autoksi, ei miksikään stepsideksi. Riston mieleen on jäänyt sekin, kuinka Ahti Virtanen oli tullut hätistelemään heidät puiden katselupaikoilta alas ja painottanut, että ei sieltä saa katsoa. Näinä vuosina Hiekkaharjussa asunut, mutta talliympyröissä Hakkilassa liikkunut Risto kulki usein kahden kaverinsa kanssa junalla Helsingin keskustaan
Liikkeelle lähtö tapahtui ykkösellä, sitten kakkonen, heti perään kolmonen ja sormet ennättivät jo hipelöidä ilokaasunappia lisävauhdin kasvattamisen merkeissä. Hän pääsi ja kaverit eivät. Ripa kuitenkin painottaa, että harrastaminen on ollut hänen toinen ammattinsa, ja tämä on hänen mielestään ollut aika iso osa kaikkea sellaista tekemistä, mitä moni normaali ihminen ei osaa edes kuvitella. Kyseessä Ensimmäinen projekti hankittiin ennen ajokorttiikää. 1964 DeSoto Mustasta Maijasta leikattiin takaosa pois ja pikkis varustettiin puulavalla. Saku oli itse ajellut Chevellellä kisoja silloisen Modified Street -ryhmän puitteissa. Mopsi laitettiin myyntiin ja tilalle tuli Norlinin Sakulta ostettu ’64 Chevrolet Chevelle. Lähinnä keskityttiin vain vakoilemaan mitä muut puuhailivat. Lopullinen versio oli pirteän keltainen steppari flippikeulalla ja 383-isolohkolla. Riston mielestä oli aivan äärimmäinen ihme, että Saku ylipäätään suostui myymään autonsa. Saku on jälkikäteen itsekin ihmetellyt, että miten hän on silloin voinut myydä auton, hänellä on enemmänkin ollut tapana vain keräillä autoja. Risto on valmis myöntämään, että siihen aikaan hän ja kaverit eivät vielä ymmärtäneet lajista mitään, olivathan he vasta päässeet vaippaiästä irti. V8-MAGAZINE 29 . Fiksuimmilla kuskeilla oli kaasut kytkettyinä kaasupolkimen yhteyteen, eikä Risto vielä ollut tajunnut tätäkään asiaa. Erilaisten asioiden tekeminen on opittu pitkälti tekemisen kautta ja varsinaisen päätyön ulkopuolinen tekeminen on kaikki omalla tavallaan liittynyt juuri harrastamiseen. Silloin hän joutui toteamaan, että Challengerilla ei pärjää niissä kuvioissa. Katukisakuumetta tyydyttämään hankittiin 1964 Chevrolet Chevelle, jonka ilokaasutettu 327 vei 1983 Hangon katuautokisassa pikkulohkoisten C-luokan kakkoseksi 13,345 ajalla.. Sittemmin hän on usein miettinyt, että oliko tämä oikea valinta, mutta vakituinen työpaikka löytyy edelleen tänä päivänä Vantaan Energian suunnalta. Chevellen moottoria oli kutiteltu aika paljon ja silloin ajettiin kuitenkin ihan normi katurenkailla. Oman aikansa kovaksi legendaksi noussut auto puuhasteltiin edesmenneen Taposen Sepon tallissa. Elämä sai uutta jatkoa silloisten cruisailujen ja autoilla pyörimisen merkeissä. Tähän perään kuviot muuttuivat ajanjaksoon Jari ”Pikkis” Ylikojolan keltaisen ’55 Classic Chevyn kanssa. Risto ei ollut koskaan aikaisemmin ajanut kisaa nelivaihteisella autolla. Riston sanojen mukaan tähän autoon laitettiin heidän ensimmäinen alusta asti rakentamansa oma moottori. Sen aikaisista kovista pikkulohkonimistä Risto mainitsee erityisesti edesmenneen Pata Ekmanin. Ekat kisat Risto kävi vielä katsomassa Challengerin kanssa. lut ollenkaan varma pystyisikö hän kahden muun kaverinsa kanssa suoriutumaan koko päivän kestäneistä Ammiksen pääsykokeista. Muutaman vuoden mittaisten pienten ehosteluiden ja mottihommien jäljiltä mukaan astui Hangon katuautokisojen käynnistyminen. Autossa oli jo silloin isot takapyörät, Chevyn 327-kuutiotuumainen pikkulohko, nelilovinen Muncien manuaalivaihteisto ja 12-pulttinen perä tiuhalla perävälityksellä. Omat autot ja ajamiset Risto myi maijan eteenpäin ennen armeijaan menoaan ja intin puolivälissä eräältä kaverilta olivat rahat loppuneet. Risto kertoo siihen aikaan tehneensä autoonsa muutoksia sen mukaan mitä mieleen juolahti. Jo tässä vaiheessa on pakko todeta, että kunnioitus Ristoa kohtaan sen kun nousee, mitä enemmän hän avautuu ja kertoo tekemisistään. Chevellen moottori lähti yhteen suuntaan ja hieno kori Puistolaan tai Tapanilaan. Onhan Riston harrastaminen kulkenut pitkälti samoja polkuja pitkin, vaikkakin aivan eri tekemisen puitteissa kuin allekirjoittaneella, ja näin hänen touhujaan on tullut sivusta seurattua vuosikymmenien ajan. Taivaasta hän ei sano pudonneen mitään, kaikki on opittu tekemisen kautta. Chevelle pysyi Ristolla vain vuoden verran, sillä jostain hänen mieleensä oli juolahtanut idea isosta moottorista ja automaatista. Hän muistelee ajaneensa silloin jotain päälle 13 sekunnin aikoja, Padan paiskiessa menemään 12 sekunnin tuloksia. Puolen sekunnin verran tuli aina turpaan. Hänellä sattui olemaan ’70 Dodge Challenger, ja onnistuneiden kauppojen jäljiltä tästä eteenpäin Risto pysytteli vielä tovin Mopar-linjalla
Tekniikka rakentui tutun 454 Chevyn ympärille ja käsitti mm. Toki silloin eivät olleet mukana kovat nimet kuten Kaajasalo, Ripatti, ”Kokki”, ja ”Porno-Pera”. Tähän perään seurasi aika Juha Kajon remmissä. Eikä nuorilla miehillä ollut silloin fyrkkaa ja pesämunaa kuten tänä päivänä, joten kaikki rahat oli haalittava kasaan töitä paiskimalla, tai omassa käytössä olleita osia eteenpäin myymällä. Eräänä sunnuntaiaamuna lajittelupäivien jäljiltä Ristokin muistaa heränneensä kisapäivän aamuna ja todenneensa, että ei taida olla kiire mihinkään, kun lunta tulee taivaalta. Tämä tapahtui yhdessä ihan viimeisistä Hangon isoista kisoista. Avo-Chevelle oli täyttä racea ja kaikki ylimääräinen oli kevennetty pois, jolloin päästiin 1450 kilon painoon. Kaikki kamat olivat järjestään myöhässä, milloin laivasta oli irronnut potkuri, tai kontti oli lastattu väärään paattiin. Kotitallin eteen palatessa Riston tiimin kaverit simahtivat väsymyksestä siihen paikkaan vain muutaman minuutin sisällä. MH Racemaster 275 leveät katusliksit hoitivat pidon. Tuloksena ei ollut enempää kuin 1984 Hangon D-luokan voitto ja kisan nopein aika 12,484 sekuntia! Ripan laitteet muuttuivat vuosi vuodelta hurjemmiksi – ja myös nopeammiksi. Mutta vasta Riston oman toisen Chevellen jäljiltä taistelu nousi kovemmalle tasolle. Mukavana miehenä tunnetun Kajon kanssa oli tullut juteltua niitä näitä, ja jotenkin oli tultu yhteisymmärrykseen, että voidaanhan tässä ruveta jotakin puuhaamaan, Yhdessä Jari ”Pikkis” Ylikojolan kanssa syntyi ’55 Classic Chevy ilokaasutetulla 454 motilla. Riston toisen Chevellen aikaan mielessä olivat pitkälti vain racing-hommat, mistä johtuen kyseisellä autolla käytiin ihan viimeisille hetkille asti Kehä-Kolmosella ajamassa testiä, ja vasta aamulla tämä porukka suuntasi kohti Hankoa. Kauhajoella ajettiin sitten vielä Chevellen eka kympin aika. Kajon Camaro Hangon kisojen jälkeen Ristolla oli edessä perheen perustaminen ja kaikki kamat menivät myyntiin. Monilla Hangon kisakuskeilla viikonloppu alkoi Porkkalankadun Unionin cruisingista ja jatkui sieltä yötä vasten Hankoon Täktomin portin kupeeseen odottamaan varikkoalueen aukenemista. Tämä oli aikaa milloin race-homma ja kilvanajo oli Riston mielestä nostamassa päätään. Yhteys hyvin innokkaan Kajon suuntaan oli löytynyt Hangon radalta. Kovan kilpailuvietin tuoma jännitys ja suuren pettymyksen kohtaaminen olivat syöneet ukoista kaikki mehut. Vuonna 1987 Motopark aukeni ja sieltä löytyy mitä erilaisempia muistoja kaikilta kävijöiltä. Iskyn rullanokan 0.650” nostolla, Childs & Albertin alumiinikiertokanget, 11.1-puristeiset takomännät, LS-6 open chamber kannet, Edelbrockin Torker imuusarjan ja 250 hv NOS Cheater ilokaasujärjestelmän. Hangossa Risto käväisi kertaalleen myös ihan kirjaimellisesti ojanpohjalla. Nokkakepin vaihdon ja kaasujen myötä Chevy rupesi toimimaan jotenkin. 30 V8-MAGAZINE oli kaksipulttisesta nelipulttiseksi muutettu 454-moottorin lohko takoakselilla, 38 kiertokanget, TRW-männät, isoreikäiset rautakannet ja joku ihme Cheaterin nokka-akseli. ?. Toisen Chevellen ekalla reissulla kävi niin, että Lainekiven Lassen myymä hieno turbiini luisti niin paljon, että veivit menivät poikki ja ajo loppui siihen. Ruopan Ilkan Kotkankadulla, Linnanmäen kupeessa sijainnut kauppa US-Parts oli seuraava osoite kisapalikoiden hankintoihin. Hanko oli monille kauden päätapahtuma ja Risto on vahvasti sitä mieltä, että FHRA sai tätä kautta ison nousun. Hänen ajamansa Chevelle oli lähtenyt sutimaan ja jatkoi tästä ojavallia vasten pystyyn. Lähtö Hankoon tapahtui vasta siinä vaiheessa, kun oli todettu auton ja tekniikan olevan jotenkuten alueella, Samaa testipaikkaa muuten hyödynsi jokunen muukin kuski. Kisoista sitten vielä sunnuntaiksi Forssan Pick-Nick:iin. Moottorin jatkona oli TH-400 automaatti 2500 rpm stall speedin Super Holeshot 10” turbiini ja Chryslerin 8 ¾” taka-akseli lukolla ja 4.10 perävälityksellä. Samantyylinen nokkakeppi, jota Stock-ryhmässä oli käytetty, ja tästä ei kyllä tullut mitään edes kadulla. Vuosi 1986 jää katukisahistorian kirjoihin: Ripa kellotti vuoden lopussa Kauhajoella ensimmäisen katuautojen kympin ajan, 10,952 sekuntia loppunopeudella 204,08 km/h! Hangosta lohkesi kunkkuluokan pronssi. Hangossa viisviitonen kulki sentään 12 sekunnin aikoja ja isoimman D-ryhmän voittoon. Erään kerran Risto muistelee saaneensa joltain suunnalta parituhatta markkaa matkarahaa punaiseen Chevelleen. Hanko oli se paikka mikä nosti koko harrastamisen ihan uudelle tasolle, etenkin jos ajatellaan yleisömääriä ja osanottajien suurta intoa. Oi niitä aikoja Kauan sitten ovensa sulkenut, Maunulassa sijainnut Autoset oli ihan ensimmäinen vauhtikauppa, mistä palikoita hommattiin Riston Mopareihin
Risto haluaa kuitenkin vielä painottaa, että ei näistä hommista ikinä mitään palkkaa saatu. Aikaa Kajon remmissä Risto muistelee varsin hyvänä, sillä Kajolla oli riittävästi rahaa kaiken touhun pyörittämiseen. Riston raitakylkisen punaisen Chevellen aikoihin kaverukset tunsivat toisensa jo jollain tavoin. Samalla Ripa pääsi myös itse ajamaan. Kajon Camaron kohdalla kyseessä oli ensimmäinen kotimaassa tehty kromi-molyhäkki, ja täysin ilman mitään aikaisempaa kokemusta näistä hommista. Paikkahan tuli tunnetuksi öisistä mittelöistään. Kuvassa on historian havinaa, Alastaron avajaiskisasta, jossa Ripa ylsi semifinaaliin. Riston siirryttyä Antti Vaittisen tiimiin, yhteistyö jäi hetkeksi hiukka varjoon. Mutta yhteiskuviot löytyivät pian uudemman kerran, ja ovat jatkuneet edelleen tänä päivänä useamman vuosikymmenen mukanaan tuoman vankan kokemuksen merkeissä. Juuri täältä Sacramenton suunnalta Risto painottaa oikean racingin lähteneen käyntiin. Amerikan reissu Kuinka ollakaan, kaikki kilvanajo liittyi jollain tavoin vedonlyöntiin. Menestyvien kisapelien runkorakentajana sittemmin tutuksi tullut Paul ”Tami” Brander teki silloin vihreän Chevy Malibu-kaappinsa, mutta ei ihan yltänyt Kajon kaasuilla ajamiin 7,6 sekunnin tuloksiin. Vastapäässä puhelinlankoja Kajo ilmoitti, että Joo joo. Tässä tallissa Kimmo myös ryhtyi tekemään mustaa Turbo-Amazoniaan, ja legendan mukaan sekä Risto että Kimmo on aikoinaan nähty Kyläsaaren suoralla kiihdyttelemässä. Ihan alkuaikoina Kimmolla oli hänen ensimmäinen sininen Volvo Amazon ja mies oli jotain kautta innostunut kiihdytyshommista. Voiton korjasi Hannu ”Sämpy” Santala (vas.) ja kakkoseksi ajoi Anders Smeds. Riston ja Kimmon yhteys oli syntynyt kisatouhujen kautta. Elämä kisapuuhien ympärillä oli jo silloin virkeätä ja Kajon punaisen Camaron kyljistä löytyi lajin ilmeeseen juuri siihen aikaan hyvin sopineita sponsorilogoja kuten Pullakuskit ja Tapolan Musta Makkara. Näin matka jatkui lähiseudulta löytyneen Dave Riolon pajalle, missä tehtiin kaupat 500 cid moottorista ja tämän kanssa yhteen sopivasta vaihteistosta. ?. Kaiken tämän jälkeen tiimiläiset seurasivat vanhan terminaalin ikkunoista kuinka ensin matkalaukkukärryt vietiin koneeseen ja siinä perässä lastattiin Camaro 1985 Hangon street racessa pöytä putsattiin 1964 avo-Chevellellä, joka rakennettiin taksimallin neliovisesta autosta. Seuraavalla viikolla tuli uusi soitto, missä ilmoitettiin lentolippujen olevan varattuina ja auton tulevan mukana saman koneen ruumassa. Kajo tunnettiin liikkeissään nopeana miehenä ja näin Amerikasta Sacramenton suunnalta käytiin ostamassa Camaroa varten Chris Alstonin pajalta runkokehikon ainekset. Häkki onnistui ensiyrittämällä todennäköisesti aika hyvin, sillä Camaro oli hyvä ajettava, ja samalla autolla ajettiin vielä pitkään Kajon aikakauden jälkeen. Camaron valmistuminen lähti varsinaisesti käyntiin Riston otettua koko tammikuun mittaisen virkavapaan omasta työpaikastaan ja Kimmo Kokko toimi apuna sen minkä omilta töiltään ehti. Tähän Riston oli ollut pakko vastata, että oletko sinä ihan tosissasi, ja ihan tosta vaan noin. Kimmo ja Risto olivat jo varsin pitkään toimineet kiinteänä parivaljakkona kisatouhujen ympärillä. Alstonilta kysäistiin vielä, että mistä löytyisi joku hyvä moottoriheppu. Toinen semifinalisti oli Jukka Ora. Jonkun kisan jälkeen Kajo soitti eräänä iltana Ristolle, että nyt lähdetään ajamaan Amerikkaan. Kahden kaverin päät yksinkertaisesti sanottuna osuivat niin vahvasti yhteen, että pian molemmat löytyivät samasta tallista omien autojensa kimpusta. Varsinaisesti mitään suurempia ohjeita tai säätöjuttuja sieltä ei vielä silloin irronnut. V8-MAGAZINE 31 jos jossain vaiheessa tulee joku tarve. Näistä päivistä ja Laineen Tomin kanssa vietetyistä vuosista alkaen Riston ja Kimmon yhteistyö on jatkunut Riston omien sanojen mukaan hirveän vahvana. Camaro tehtiin kisakuntoon Hakkilassa lähellä Kimmo Kokon kotia. LS6-pohjainen 454 yhdessä NOSin ilokaasujen kanssa pysäytti kellot lukemiin 12,106! Kisan jälkeen Ripa hyppäsi auton puikkoibhin ja ajoi viileän rauhallisesti kotiin! Askel Pro Stockiin otettiin Jari ”Pikkis” Ylikojolan Chevrolet Berettalla vuonna 1990, jota Ripa ja Kimmo ruuvasivat. Kajo ymmärsi asiat oikein ja piti hyvää huolta kavereista, näin he olivat kaikki mukana iloisin mielin. Motoparkissa Kajon Camarolla ajettiin vielä ihan katukuntoisena. Risto ei ollut uskoa asiaa todeksi, mutta Kajo oli ilmoittanut, että viette auton lentokentälle, valvotte sen lastauksen kahden kuljetuspalletin päälle ja katsotte paketin menevän koneeseen
Suomessa kenelläkään ei ollut silloin mitään vastaavaa tietomäärää hallussaan putkirunkoisista autoista, linkkihommista ja moottoreista. Jos tuon kaltaisesta koulunkäynnistä ei saa oikeanlaisia kimmokkeita, niin mistä muusta niitä voisi löytyä. Vuonna 1988 tapahtunut Amerikan reissu sisälsi jonkun verran hauskanpitoa kisatouhujen lomassa. Pikkiksellä oli kyllä hyvät moottorit ja Pro Stockeissa käytettiin Lencon vaihteistoja. Pro Stockit Kotimatkalle koneeseen hypättyään Risto muistaa hyvin kuinka hän teki koko paluumatkan ajan ja vielä Seutulaan laskeutumisen jälkeen erinäisiä muistiinpanoja kaikesta Amerikasta oppimastaan. Jenkkien ihmetykseksi Camaro meni silloin aina kovempia lukemia, mikä oli hienoa. Töitä sen aikaisissa autoissa oli ihan hirveät määrät. Jos joku luuli, että kilvanajo näillä olisi onnistunut 8 tunnin työmäärillä, niin paljon oikeampi määrä vaati Ristolta yli 16 tunnin työpäiviä. Erään kerran Risto ja Pikkis lähtivät Motoparkiin testaamaan ja paikalla samoissa hommissa oli myös Tami Brander Vanhasen Pekan kanssa. Toki tänä päivänä on olemassa hiukkasen enempi tietoa ja osaamista uusien ratojen preppauksen puitteissa. Risto oli juuri ostanut asunnon ja piti mahdottomuutena saada kasaan vaadittuja rahoja. Risto oli pitkälti saman tien ollut yhRisto laskee yhdeksi oman uransa kohokohdaksi Richard "Nixxon" Sundblomin vuonna 2015 saavuttaman osakilpailuvoiton Alastaron EM-kisasta. Risto ja Kimmo tekivät mitä käskettiin ja Amerikan ukot vielä katselivat alustaa, eikä heidän tarvinnut tehdä siihen mitään muutoksia. Nykyisellään säätöjä ja vetoja on helppo vertailla vaikka päällekkäin samalta tietokoneen näytöltä. Tämä fakta kannattaa Riston mielestä pitää mielessä näin Kauhavan uuden rataprojektin tiimoilta. Lisenssin Risto oli ennättänyt hankkia Kajon Camarolla jonkun Motoparkin kisan yhteydessä. Timo oli silloin hakenut jostain firmasta 100 000 tuhannen markan sponssia. Camaron kanssa käytiin kolmella eri radalla Sacramenton alueella ajamassa ja mukana ajamisia olivat seuraamassa runkoseppä Chris Alston ja moottoriseppänä Dave Riolo. Risto aloitti hänelle kokonaan uudella rintamalla puolen vuoden virkavapaan merkeissä ja ruuvasi Jari ”Pikkis” Ylikojolan Chevy Berettaa kisakuntoon. Timo tulee edelleen tänä päivänä aina rupattelemaan kisoissa Riston kanssa. Olihan tämä vielä sitä aikaa milloin tiedonkeruulaitteista ynnä muista vastaavista jutuista ei ollut hajuakaan. Motoparkissa oli sentään ennätetty ajaa lukuisia kisoja kolmen vuoden ajanjaksolla, eikä Alastarossa voinut muuta kuin ihmetellä, että onko tämä oikeasti kiihdytysrata, vai mikä tämä paikka on. Tähän Kajo oli ilmoittanut hoitavansa rahat, kunhan saa ne jossain vaiheessa takaisin. Ilmaiseksi hienona persoonanaan pitämänsä Timo ei ole niitä paikkoja varmasti myynyt. Riston mielestä Timo oli kova jätkä omana aikanaan, ja olihan hänellä usein varsin näyttävästi sponssit esillä omissa autoissaan. Vuonna 1990 Risto ja Kimmo siirtyivät Pro Stock -ympyröihin. Pikkiksen mukana Risto kulki vuoden. Risto ymmärsi jo silloin, että kaikki erilaiset asiat on tärkeä kirjata ylös muistiin. Aivoriihi koolla Tierpin EM-kisassa: kuljettaja Richard Sundblom, Reijo Koskinen, Ripa ja Kimmo Kokko (oik.) ?. Chevy Beretta Berettan ajautuminen omistajalta toiselle oli omanlaisensa tarina. Beretta meni silloin jotain korkeimmillaan 7,5 sekunnin aikoja. Näistä papereista Risto on kehittänyt asioita aina vain eteenpäin ja jatkanut tiivisti kaiken tiedon analysoimista. Täällä kytkimen sivuun päästettäessä auto oli sutinut ihan hulluna, ja oli sitten todettu, että Motopark oli kuitenkin Motopark ja ratana pidoltaan paljon parempi. Eräällä radalla oli paikallinen koulu ollut viettämässä omaa urheilupäiväänsä ja ajelivat siellä kiihdytyskisoja. Tämä sieltä jäi Ristolle erityisen hyvin mieleen. 32 V8-MAGAZINE ruumaan, ja vielä lisää laukkuja. Motoparkista lähdettiin suoraan kohti Alastaron ihka ensimmäisiä vuoden 1990 avajaiskisoja. Iltaan mennessä oli ilmoitettava otatko vai jätätkö. Tänä päivänä tietokoneen käyrien ja käppyröiden analysointi on paljon helpompaa. Camaro myytiin eteenpäin melko nopeasti Amerikan reissun jälkeen. Tai kuten Risto itse asiasta toteaa, silloin kun mennään asioissa sinne vähän syvemmälle, muuttuvat asiat vaikeiksi. Kajo oli eräänä päivänä soittaa pirauttanut Ristolle töihin ja ilmoittanut, että täällä olisi kaikki kamat, ja haluatko ostaa nämä pois hintaan 200 000 markkaa. Jotain hyviä kauppoja tehneellä Kajolla oli ollut punainen Camaro, siihen kaksi moottoria, ja nyt myös Beretta vaihdelaatikolla ja perällä, mutta ilman Pro Stock -moottoria. Jenkit tekivät päivän ekoja lähtöjä varten kaikki vaaditut setupit ja vasta illalla Risto ja Kimmo saivat tehdä omansa. Tomi oli jo ennättänyt kilpailla Pro Stockissa norjalaisten Skinnen veljesten vanhalla Novalla. Homma toimi vieläpä niin, että Risto sai ajaa Berettalla SM-osakilpailut ja Pikkis kepitti PM-osakilpailut. Tähän Timo oli puolestaan heittänyt firmalle takaisin, että onhan se paljon, jos ei ole tottunut käsittelemään rahaa. Risto muistelee kestäneen pari vuotta ennen kuin sen aikaisilla vehkeillä pystyi saavuttamaan Alastarolla hyviä aikoja. Testilähtöihin ladattiin siellä kaikki mitä vehkeistä irtosi ja homma meni ihan ok. Firmasta oli tullut vastaus, että on se hirveän paljon rahaa tällaiseen hommaan. Kovasti kehutut Amerikan radat eivät lopulta olleet kovinkaan kummoisia. Näiltä menneiltä ajoilta Risto muistaa vielä hyvin kuinka Timo Aartomaa ajeli kisoja silloisella metanoli-Funnyllä. Menestys Berettan kanssa ei ollut kovin kummoista, mutta Riston mielestä kilpaileminen senkaltaisen vehkeen ratissa oli mukavaa aikaa. Ristolla ja Laineen Tomilla oli tähän aikaan molemmilla tallit Kalliossa Viidennellä Linjalla
Lineupissa moottorin käynnistysnappia painettaessa moottorin vastaus saattoi olla, että ei tänään. Tässä yhteydessä tiimi lähti Amerikkaan ja he ajoivat kisat Bristolissa ja Atlantassa. V8-MAGAZINE 33 teydessä Tomppaan, että jos haluat kilpailla Pro Stockissa kilpailukykyisellä vehkeellä, sinun on hommattava moottori ja hoidat viulut, niin minä hoidan Berettan sinulle vuodeksi. Tuon DRC-kolmosen Risto toteaa olleen kuin nainen. Mutta ilman herroja Kajo ja Pikkis eivät Riston tai Kimmon urat olisi edes koskaan alkaneet Pro Stock -kuvioissa. Tämän jälkeen Eero myi Pontiacin ja teki suomalaisittain ajatellen mittavan panostuksen. Lisämausteena Englannista jäi käteen vielä ruotsalaisen tavoittamattomissa ollut uusi Euroopan enkka. Risto on ollut mukana niin monessa tiimissä ja lukuisissa eri kuvioissa, että hänen itsensäkin on näin jälkikäteen hiukka vaikea pysyä mukana ja muistaa ihan kaikkia asioita ja yksityiskohtia. Jossain Alastaron kisassa Eero oli jo ennättänyt pamauttaa 6,9 sekunnin tuloksen ja iltamyöhäisellä Risto ja Kimmo olivat istuneet Eeron bussissa ja todenneet, että voitaisiinhan me tulla sinulle ruuvaamaan. Kovin pitkään ei Tomppa asiaa miettinyt, kun sieltä tuli ilmoitus, että tehdään näin, ja tästä käynnistyi Riston, Kimmon ja Tompan yhteistyö. Mantorpin Sko-Unojen finaalissa Ålund ajoi voittoon ja Eero oli runnerup. Risto oli ennättänyt kulkea vuoden mittaisen ajanjakson myös Paul Branderin tiimin kanssa. Nuo vanhat Pro Stock -ajat olivat kyllä monin tavoin ikimuistoisia. Parivaljakolla ei silloin ollut mitään muutakaan kisatouhuja, ja näin he sitten viettivät Eeron remmissä satunnaisesti vuodet 2000–2004. Kaiholla Risto edelleen usein muistelee Mantorpin ja Norjan Gardermoenin peräkkäisinä viikonloppuina ajettuja hienoja kisoja. Mutta palataanpa vielä Tompan ja ”Nixxonin” välisiin kuvioihin. Mestaruuden vei niukasti Jimmy Ålund. Skinnen päänahka Skinne oli sen aikaisista kuskeista kaikkein kovin luu. Risto oli siihen ja on myös sittemmin todennut Tompalle, että ei tämä mene niin, että tänne lähetetään tämmöisiä moottoreita. Kyseistä moottoria korjattiin moneen kertaan ja Riston mielestä se on kallein Suomessa koskaan ollut Pro Stock -moottori. Hulluuttahan se oli ollut vetää sinne yön pimeyteen, missä radan päässä vastassa oli vain mitätön tuikku. Eeron Chevy Cavalieriin tiimin kanssa tutustuu Tomi Laine, joka tänä päivänä vaikuttaa NHRA Pro Stockissa Drew Skillmanin crew chiefinä. Paras hetki Eeron kanssa koettiin vuonna 2007 Santa Podissa. Tompan jälkeen Risto oli Antti ”Andy” Vaittisen mukana 90-luvun alkupuolella voittamassa Pro Stockin Suomen Mestaruuden. Jenkit eivät siedä omien kaluYhteistyö Eero Knihtilän kanssa tuotti parhaan tuloksen kaudella 2007, jolloin napattiin komeasti EM-hopea. Jälkikäteen Tomppakin oli vain jossain maaliviivan hujakoilla ajatellut, että nyt pitää lopettaa kaasupolkimen painaminen, kun ei yhtään tiedä mitä siellä radan päässä tapahtuu. Vuonna 2006 hän osti Schmidtiltä moottorin ja Tony Rizzolta Chevy Cavalierin Amerikasta. Autossa oli huoltamaton Steve Schmidtin moottori, joka vielä hajosi. Tämän piti olla ihan huippu, mutta tämä olikin heidän eräänlainen DRC3-koemoottori, ja täysi susi. Eerolle ei koskaan saatu haluttua mestaruutta, vaikka matkalle mahtui joitain hienoja osakilpailuvoittoja. Ne toimivat aina hyvin ja hajosivat ehkä vasta nelosvaihteella. Näiden väliin mahtui monasti Ruotsin Karlstadin leirintäalueella useamman suomalaistiimin toimesta järjestettyjä yhteisiä jalkapalloleirejä. Risto arvostaa Tompan sittemmin saavuttamia kahta FIA:n Euroopan mestaruutta korkealle. Tämä on ollut Riston mielestä kaikkeen panostettuun työmäärään ja jatkoon johtaneiden asioiden kannalta yksi sekä hänen että Tompan urapolkuja ajatellen hienoimmista hetkistä. Muistelkaapa vaan Motoparkin 16 auton Pro Stock -kaavioita ja sunnuntaiaamuisia kisojen käynnistymisiä Pro Stock -paraatilla Finlandia-hymin soidessa. Mestaruuksiensa jälkeen Tomppa muutti Amerikkaan. Kovaa touhua oli ollut viihtyminen noihin aikoihin silloin, kun jotain oli vähän saavutettu. Tuon kisan jäljiltä voittoa oli juhlittu useamman päivän ajan ja näin Tompan vani ja peräkärry olivat seisseet parkissa sakkolappu lasissa Kasarmikadulla ravintola Cantina Westin edessä Helsingissä. Myöhemmin Jenkinsiltä tuli Suomeen useampi vanhempi moottori. Lampulla tuli aavistuksen verran turpaan ja tähän hupeni pitkään haarukassa ollut mestaruus. Jälkimmäiselle oli Tompan kautta Jenkeistä ostettu, Riston sanojen mukaan semmoinen perkeleen moottori Bill Jenkinsiltä. Synkkä ilta Tompan lopettamisen jäljiltä hänen voittoisa Pontiacinsa siirtyi Eero Knihtilän omistukseen. Kauden päätösosakilpailun puitteissa Eero hävisi Euroopan mestaruuden ruotsalaiselle Jimmy Ålundille vasta finaalilähdössä. Alastaron ensimmäisessä yökisassa Skinnen selkäranka vihdoin taipui Tomppaa vastaan, ja sittemmin Skinne ei voittanut enää kertaakaan, ja lopetti ajamiset tämän kauden jälkeen. Ilta oli synkkä, mutta näin jälkikäteen ajateltuna tämä on kuitenkin ollut yksi Riston uran kohokohdista. Ihme ja kumma sinällään, että siellä pimeydessä ei koskaan sattunut mitään. ?. Schmidt korjasi tämän moottorin ja tiimi ajoi Euroopassa kaikki kisat. Veljesten tekemisiä yritettiin vakoilla sen minkä ikinä voi ja asioita yritettiin tehdä samoilla tavoin kuin norskit. 2 x Sundblom Eeron vuosien jälkeen Risto ja Kimmo vetivät muutaman vuoden happea ja vuonna 2010 he aloittivat yhteistyön Richard ”Nixxon” Sundblomin kanssa Pro Stockin merkeissä. Sinun on kuitenkin ostettava Beretta itsellesi vuoden loppuun mennessä
Nixxonin uran kohokohdista Risto haluaa erityisesti nostaa esille Alastaron EM-osakilpailuvoiton vuodelta 2015. Nixxon oli silloin 2010 ihan tosissaan ja haaveili Euroopan mestaruuteen yltämisestä. Väärinpäin käännettyyn etuhaarukkaan sovitettiin ilmettä hallitseva iso etupyörä pinnavanteella. Tallista löytyy myös 2002 Softail, jonka eturunko on muutettu. Kaikkien jutussa mainittujen nimien ja vielä monien nimeltä mainitsemattomien suuntaan, Risto haluaa olla hyvin kiitollinen. ?. Viileän rauhalliseksi todettu Rebecca pamautti kelloihin kiinteän ryhmäindeksin alituksesta johtuneen kilpailukiellon aiheuttaneen ajan 7,327 / 300,83 km/h loppunopeudella. Joitain hyviä yksilösuorituksia osui kohdalle, mutta ei siitä lopulta tullut mitään. Erinäisten muutostöiden ja erilaisten korjausoperaatioiden jäljiltä auto saatiin lentokuntoon. Tavoitteena on matala, vanhan liiton Chevyn 302 pikkulohkolla, Muncien 4-vaihteisella manuaalilla ja Fordin ysituumaisella. Tompalta oli saatu tietoa Amerikasta ja asian eteen oli muutenkin tehty hirveät määrät duunia. Näitä yhdistelemällä asiat ovat useimmiten menneet hienosti eteenpäin ja vieläpä ihan sulassa sovussa. Taaksepäin katsottaessa Risto on valmis toteamaan, että kaikki eri vuosikymmenillä heitä vastaan tulleet kuskit ovat olleet voitettavissa, mutta ruotsalainen multimestari Jimmy Ålund on ollut vastustajista kaikkein pahin. Riston silmin katsottuna junnudragsterista kyseiseen ryhmään harpanneelta tytöltä vaaditaan moiseen kovaa pokkaa ja kovuutta. Pro Stock on kerta kaikkiaan niin kovaa, että siellä pitää olla liikkeellä asenteella kaikki tai ei mitään. Ripan tämän hetken iso projekti on 1933 Roadster, joka tuli maahan seitsemisen vuotta sitten. Asiaa yritettiin pari vuotta ihan väkisin. AMERIKAN autot, 4X4 Pick upit, moottoripyörät, varaosat, tuning, erikoisvanteet. Kaiken kilpailemisen ohessa Risto on kasvattanut perheensä, hommannut hänelle tärkeän kesämökin kauniilta järvenrantapaikalta ja ehtinyt vielä paneutua omiin harrasteprojekteihinsa. . Paljon Amerikasta on kuitenkin saatu Tompalta kaivettua Pro Stock -tietoa erityisesti Kokon Kimmon välityksellä. Joku voi luulla, että Pro Stockissa vedetään vain neljä kertaa kepistä ja se on siinä. Ilman tätä kaikkea tietoa Risto ja osaaminen eivät missään nimessä olisi nykyisellä tasolla. Ripa hankki auton keskeneräisenä. EBAY Osta suoraan ilman välikäsiä! Tapani Iivanainen Usan suunta +1561 632-5154 Seija Iivanainen ’’ +1561 632-5153 Office ’’ 1 803 796 5183 E-mail benzboy@benzboy.com jensa arvostelua alkuunkaan. Ovathan he kaikki yhdessä olleet mukana mahdollistamassa kaiken edellä mainitun. Auton asetuttua oikealle paikalleen lähtöviivalle, on Risto aina siirtynyt sen taakse seuraamaan auton toimintaa ja etenemistä maalipäähän asti. Nixxon ajoi kertakaikkisen hienosti ja voitti paremmalla ajalla tämän kisan finaalissa paremmilla reaktiolla valoista lähteneen ruotsalaisen Magnus Petterssonin. 00 -15. Kaudella 2018 Nixxon on nähty ajattamassa junnudragstereista nousun tehnyttä Rebecca-tytärtään Jaffu Holmilta vuokratulla autolla ryhmässä Pro Street. Suoritustaso poukkoili syystä tai toisesta ylös ja alas. Tässä vaiheessa siihen on väännetty peltikatto ja sovitettu kori rungolle haluttuun ajoasentoon. Totaalista lopettamispäätöstä Nixxon ei suinkaan ole tehnyt, joten perästä kuuluu. Risto oli alun perin Alastarolla vain katselijan roolissa, mutta sekä Risto että Kimmo ajautuivat taas kiinni tositoimiin. Muutama uudempi kuski on osoittautunut melko hyviksi. Ylipäätään Riston ja Kimmon kuvioissa on aina ollut asioiden katsominen kahdesta eri näkökulmasta, ja näin heillä on ollut mahdollisuus heitellä toisilleen erilaisia ideoita. Nixxon on Riston silmissä kova mies touhuamaan näitä Pro Stock -asioita. Siinä on hauskaa ajatusta 40 vuoden taakse punaiseen Chevelleen. Risto kunnioittaa Nixxonin kaikkea kovaa yrittämistä ja tietää kuitenkin, että asiat eivät aina vain osu kohdalleen. Toisessa päässä kuskikirjoa ailahtelevin kepittäjä on ollut niin ikään ruotsalainen Michael Malmgren. Tulossa ovat vielä ilmajouset. 00 Ajoneuvoharrastusja keräilytapahtuma Mobiilimäen piha-alue, Hitsarinkatu 5, Turku WWW.BENZBOY.COM EXPORT USA Jo 15 vuoden kokemuksella Konttikuljetukset, lentorahdit ym. 34 V8-MAGAZINE Myyntipaikkavaraukset puh.(02) 238 5775 Vapaa paikoitus, pääsylippu 4,Museoja harrasteajoneuvon kuljettaja ilmaiseksi sisään Sunnuntaina 2.9.2018 klo 8. Kuinka ollakaan, Risto ja Kimmo on nähty mukana varikkokuvioissa myös täällä. Mutta hänen omat työkuvionsa, näihin liittyvät reissaamiset ja monet muut asiat ovat niin vaativia, että nämä vievät hänen ajatukset ehkä aavistuksen verran hakoteille kilvanajon suunnalta. Tallin kätköistä löytyy ainakin yksi hieno Harrikka, yksi mittava Camaro-projekti ja viimeisimpänä hankintana tekeillä oleva 1933 Ford 3-ikkuna rodi-projekti. Asioita on joutunut spekuloimaan ihan koko ajan, jopa töissä ollessa asiat ovat olleet koko ajan takaraivossa pyörimässä
Raisiolaisen Jere Lehtosen '31 Ford A-model on varustettu 351-kuutiotuumaisella Clevelandilla, kuten myös ruskolaisen Wille Suomisen '67 Ford Fairlane. Hottentottivehkeessä aikanaan ollut Rocketin kylkiputki toimitti edelleen vanhaa virkaansa, mutta nyt pystypakoputkena. Naantalilaisen Petri Painilaisen hiljan valmistunut upea '59 Chevrolet Impala nähtiin nyt ensimmäistä kertaa näyttelyssä. AutoSaloon is back Yhden välivuoden pitänyt Turku AutoSaloon teki paluun tapahtumatarjontaan. . Näitä elementtejä tarjottiin näyttävillä driftingpyörityksillä, joissa ajettiin kelloa vastaan. Markku Juovasen rottatyylinen '28 Chevrolet rodipikkis debytoi AutoSaloonissa. Turkulainen Tero Lahti toi näytille väkevänoloisen '70 Dodge Challengerin. Moottoripyörien ykköseksi rankattiin Paraisten konepyörägurun Joakim Liewendahlin Tormentor-choppe r, jossa on korkea omavalmisteaste. Turku AutoSaloon & Driftime Shakedown 14.7. Ajankohta muuttui samalla keväästä kesään. Uudeksi paikaksi löytyi kauppakeskus Skanssin parkkihalli, jonka miljöö loi oman viehättävyytensä kokonaisuuteen. Jenkkejä oli sijoitettu spiraalimaiseen ajoramppiin ja vierellä kulki Turku–Helsinki moottoritie, jonka äänimaailma vankisti uniikkia miljöötä entisestään. Väkevyttä tosiaan löytyi, kun konetilassa kapinoi 528-kuutiotuumainen jättipannu yhdessä mekaanisen ahtimen kera. Siipiautolla pokattiin Classicien voitto ja kaunotar esitellään myöhemmin lehdessä. TEKSTI JA KUVAT KAI SALMIO S alosta Turkuun 2015 muuttanut AutoSaloon piti yhden välivuoden lähinnä uutta tapahtumapaikkaa metsästäen. Konseptin tavoitteena on tuottaa mielihyvää kaikille aisteille, näin silmäkarkkien lisäksi on tarjolla juuri sitä mitä kansa eniten janoaa: vauhtia, ääntä ja savua. Ajankohta oli normaalista poikkeava ja paikkakin oli muuttunut. Konetilasta löytyy Fordin 351 cid Cleveland, josta on kutiteltu 400 hevosvoimaa. V8-MAGAZINE 35. Nuoret jenkkiautoilijat tekivät maihinnousun AutoSaloonissa. Rodiluokan voittopytty tuli Markulle hyllynkoristeeksi. Päivän kohokohta oli eittämättä burnisnäytös ”Turun kattojen yllä”. LS-moottorilliset driftaajat saivat jopa pitkänlinjan jenkkiautoilijan hymyilemään. Erikoisuuksiakin löytyi, kuten Kimmo Schroderuksen '77 De Tomaso Pantera GTS, jota on entisöity/rakennettu vuosien 2010–2017 aikana. Wille palkittiin ”Nuori rakentaja” -palkinnolla. Elämyspaketti oli tällä kertaa yhden päivän pläjäys. AutoSaloonissa ei mässäilty kaluston määrällä, eikä ollut tarkoituskaan. Haastajasta löytyy tehoa 777 hevosvoimaa ja vääntöäkin ihan sopivasti 1040 jalkapaunaa. Jenkkikalusto pääsi siinä esittelemään renkaanpoltto-ominaisuuksia Citymarketin katolla ja yleisö viihtyi silminnähden
TEKSTI JA KUVAT HEIKKI MALINEN H elpot ja monella tavalla edulliset laivamatkat, vain 100 km ajomatka Tallinnasta hyviä teitä pitkin perille asti, vanhan kauniin kylpyläkaupungin sijainti meren rannalla ja Unescon kulttuuriperintökohteen toimiminen näyttelyja konserttipaikkana ovat asioita jotka painavat valintojen edessä. Sunnuntaina järjestettiin perinteinen kiihdytyskisa paikallisella lentokentällä ja suomalaiset nöyryyttivät virolaisen veljeskansan ottamalla tapahtumasta kolmoisvoiton. Haapsalun tapahtuma on nopeassa tahdissa noussut suomalaisten amerikkalaisten autojen harrastajien kestosuosikiksi ja syyt ovat selvillä. Perillä nähtävää, tekemistä ja cruisingmahdollisuuksia riittää 24/7, ja hintataso sekä ruokaettä juomapuolella on enemmän kuin kohdillaan. HEMMOTTELUVIIKONLOPPU Norjalainen Terje Fjellhaug käväisi vuosi takaperin näyttämässä '33 Ford 3W Coupe:ansa FHRA:n Pääsiäisnäytelyssä Helsingissä ja lupasi jo silloin ajaa tänä vuonna kotikaupungistaan 680 km matkan Tukholmaan laivakuljetusta varten. Kokeneena Haapsalun kävijänä voin taata yhden asian, kun olet kerran käynyt aistimassa tunnelman, haluat tulla joka vuosi uudestaan. American Beauty Car Show, Haapsalu, Viro 13.–15.7. Nätti Ruotsi-Norja-Suomi-rodirivistö. 36 V8-MAGAZINE. . Hot Rodien ykköseksi valittu ruotsalaisen Karin Östenstafin T-23 Ford hot rod tuli laivalla Tukholmasta Tallinnaan ja sieltä tietysti ajamalla Haapsaluun
Varttimailin kiihdytys tapahtui Björkvik Ringin 1600 metriä pitkällä radalla. TEKSTI JA KUVAT HANNELE HATANPÄÄ O hjelmassa oli mm. kesäkirmaus . V8-MAGAZINE 37. Monia erikoismalleja löytyi tontilta. Pony Car Meet Reunion, Björkvik Ring, Ruotsi 16.6. Jatkoon pääsi se auto, jonka väriä näkyi enemmän äänestäjäjoukossa. Ruotsin Trans Am Clubin, Camaro Clubin ja Classic Mustang Clubin organisoimassa tapahtumassa vei '68 Mustang Fastback PCM Challengen voiton. kiihdytysajoa sekä PCM Challenge. Jälkimmäisessä tapahtuman osallistujat äänestivät värilappua heilauttamalla suosikkiaan kahdesta autosta, joista toinen oli punaisesta jonosta ja toinen sinisestä jonosta. Autojen tuli olla kadulle katsastettuja ja slicksit olivat kielletyt. Lopuksi kustakin kerhosta palkittiin pisimmälle edenneet autot ja lisäksi ratkottiin vielä koko haastekisan voittaja. Voitto meni lopulta Camaro-leiriin. Jähmettynyt Vapauden Patsas vetosi katsojiin ja keräsi samalla itselleen hienoista rahallista avustusta. '13 Camaro SS Hot Wheels Special Editionin esikuva löytyy Mattelin leluautoista. Klassikkomallien edustus kuitenkin näkyi, sillä ne saivat huomiota niin kauneuskuin vauhtikisoissa. PONIAUTOJEN Trans Amit, Firebirdit, Camarot ja Mustangit kokoontuivat Nyköpingin ulkopuolella Pony Car Meet Reunioniin. Kiihdytyskisan finaalilähdössä kutitettu '89 IROC-Z Camaro pesi VMP:n ahtimella varustetun 5-litraisen 2015 GT ”750” Mustangin. Kolmen ponycar-mallin yhteistapahtumassa oli verkkainen tunnelma. 1960–1980-luvun autot olivat vähemmistössä. Lähtöparit olivat sattumanvaraisia ja nopein heistä meni aina jatkoon. Ihan joka kylästä tai maasta ei löydy vastaavanlaisia näyttelypaikkoja, onhan kyseessä sentään UNESCO:n kulttuuriperintökohde
Kimmolla oli muuten haastevedossa pahasti pito-ongelmia. Eli varsin raju laite kyseessä. Nyt Käyhkö ei ollut hereillä ja lähdön voitti Rantakari nousten samalla sijalle 4. Kiitos hyvien kelien, tämän vuoden kaikki Blacklist-kahinat on päästy ajamaan ilman vesisateita. Tämä jää tulevaisuudessa nähtäväksi. Ei riitä, että autosta löytyy tehoa ja taitava kuski, myös alustaa pitää osata säätää eri ratojen mukaan, joka kaiken lisäksi muuttuu myös päivän aikana. Teho katosi savuna ilmaan ja Hovi ehti Novalla ensimmäisenä maaliin. Asseri Mikkola yritti ladata Kimmo Hovia vastaan vähän enemmän ruutia latuun, mutta huonoilla tuloksilla. Tässä vaiheessa Racemasterin korviin kantautui huhu, että Käyhkö olisi ottamassa autoaan pois listalta. Kyseisessä lähdössä Buick pääsi Mustangia pienemmistä tehoista huolimatta lähdössä karkuun, ja vaikka Mikkola polki autosta kaiken mahdollisen irti, ei hän ehtinyt saada pallot savussa maaliin tullutta Uskalia ajoissa kiinni. Auto on parhaimmillaan mennyt liimaradalla korkeita 7 sekunnin aikoja ja kasimailikin on päästy 4 sekunnin puolelle. Malmilla Asseri Mikkola väläytteli kuitenkin auton tehoja ajamalla ensin Marco Käyhkön ilokaasutetusta Panox GTS Dartista ovet ja heti perään vielä voittamalla Kimmo Hovin 1500-heppaisen Rainmaker Novan, nousten samalla Blacklist sijalle #2. TEKSTI & KUVAT: JAMES DARING I soin ennakkosuosikki Helsingin Malmin lentokentällä ajetussa neljännessä osakilpailussa oli tietenkin Asseri Mikkola Ecoboost Mustangilla, joka viime vuonna voitti kyseisellä punaisella tuplaturbo fox-korisella Mustangilla FHRA:n Top Street -sarjan. Seuraavana haastevetona ajettiin BlackKUUMA OLI Blacklist kuljettajakokous alkamassa. Tänään ei ollut Panox Dartin päivä, sillä Mikkolalle hävittyään Käyhkö sai jälleen vastaansa Rantakarin, jota vastaan hän on useamman kerran jo ajanut/voittanut haastevedon. Yllätyksiä Muiden listahaasteiden ajattaminen jatkui myös vauhdilla. Syy tähän jäi vähän epäselväksi, olivatko häviämiset liian raskaita Käyhkölle, vai onko ajatuksissa päivittää kalustoa entistä rajummaksi, jotta kuski pääsisi kamppailemaan Blacklist #1 tittelistä. Ja kuten odottaa saattoi, on kaluston taso sekä nopeus kasvanut huimaa vauhtia liukkaista ”no-prep” lentokenttäradoista huolimatta. Tästä huolimatta hyvin monelle on tullut yllätyksenä, ettei näin kovan luokan laite pysty kuitenkaan olemaan yhtä ylivoimainen liukkailla radoilla. Blacklist Street Race #4, Malmi 7.7. Juuri tämä tekee Blacklist-kahinoista vielä tavallista kiinnostavamman. Kovakulkuinen Mustang pääsi näin ensimmäistä kertaa tällä kaudella haastamaan listan #1:sen, eli Janne Uskalin ja Blacklist Buickin. 38 V8-MAGAZINE
Seuraavat Blacklist-kahinat ajetaan jälleen Malmilla 4.8. Varikolla Sikasella pientä ihmettelyä, että mikä Bemariin tuli, joten pikaista tulppien vaihtelua ja vähän jäähdyttelyä, koska Kitunen Torinollaan kuumotteli jo omalla haasteellaan Sikasta. Tässä vaiheessa päivää oli enää kaksi listalähtöä jäljellä. Kisa ajetaan ns. Tämän hetkinen Blacklist Street Racers tilanne on tämän näköinen: 1# Uskali/Blacklist Buick 2# Hovi/ Rainmaker Nova 3# Mikkola/Ecoboost Mustang 4# Kitunen/Blacklist Torino 5# Rantakari/ Duster 6# Sikanen/Blacklist BMW 7# Puha/ Farmari Golf 8# Laurell/Corvette 9# Hirvonen/LiekkiWallu 10# Sinä. ja kauden finaali 25.8. Autot viivalle ja juuri ennen valojen vaihtumista Puhan Golfista antautui kytkinpolkimen sylinteri ja punainen lamppu syttyi. Tällä kertaa lähdön veikin Hovi Novalla, Mustangin jäädessä sutimaan raivoisan savun saattelemana. Moottori: 352 cid (5,8l), 302 Boss lohko, 2kpl Holset HX55PRO-turboahtimia, ilma-vesi ahtojäähdytin, DTA/AMSmoottorinohjaus. Pitkän odotuksen jälkeen uusi listalle noussut kuski Mr.Puha valkoisella farmari Golfilla pääsi myös haastamaan Sikasta. Kausi päätyy Kauhavan uudella radalla ajettavaan Night Raceen, jossa etelän Blacklist Top 10 kohtaa pohjoisen North Blacklist-sarjan Top kympin. Sikasen Bemu alkoi pätkimään ja Rantakari pääsi reilusti karkuun. Bemu nopeasti takaisin viivalle. Mikkolan auto sai edellisessä lähdössä Uskalia vastaan vähän kipeetä ja kuskit sopivatkin herrasmiesmäisesti, että lähtö ajetaan jos Mikkolan Mustangista ei burniksen jälkeen kuulu mitään ylimääräisiä ääniä. Suurin teho: +1600hv Paras aika 1/4 mile: 7,801/288km/h (liimaradalla). Näin Sikaselle voitto pätkimisestä huolimatta. Kuljettaja: Asseri Mikkola Ikä: 47 v Paikkakunta: Hämeenlinna Sponsorit: Tampereen AutoCenter Oy, Suomen Urheiluhierojaopisto, Help-Lasi Oy, Konditoria Katariina FB: www.facebook.com/BlacklistEcoboost-Mustang1915796531766590/ Auton merkki ja malli: Ford Mustang GT Vuosimalli : 1991 Lempinimi: EcoBoost Mustang Väri: punainen Paino: 1370kg (ilman kuljettajaa). Tässä lähdössä taisi samalla tulla Torinolle uusi ennätys, joka painui reilusti 9 sekunnin puolelle. Lähdön vei kirkkaasti Kitunen tupla turbo Torinollaan, jossa tehoa tuntuu myös piisaavan, eikä Sikasen BMW toiminut vieläkään, vaan jatkoi samaa pätkimistä kuin edellisessäkin lähdössä. joukkuekilpailuna, jossa jokainen voitto tuo yhden pisteen ja eniten pisteitä kerännyt joukkue voittaa. Kimmo Hovi jatkaa Rainmaker Novalla Blacklist-sarjaa sijalla #2. Rantakari lähti paremmin liikkeelle, mutta Kitusen tupla turbo Torino paineli murhavauhtia ohitse ja voitto Kituselle. V8-MAGAZINE 39. RE85-polttoaine. Blacklist Buick ja Ecoboost Mustang varikolla oli asiallinen jännite ilmassa ennen #1 sijoituksen haasteajoa. Päivän viimeisenä haasteajona vedettiin revanssi Hovi vastaan Mikkola. . Vesivehmaalla. Ensimmäisenä vuoroon Kitunen mattamustalla Torinolla ja Rantakari Dusterilla. Vaihteisto: 2-vaihteinen automaatti (PowerGlide). Uskali valmistautumassa kohtaamaan Hovin ennen #1 sijoituksensa puolustamista. Burniksen jälkeen peukut olivat pystyssä, joten lähtö ajettiin. Nyt vauhtiin päässyt Rantakari haastoi Hovin, mutta tällä kertaa Hovin Nova irtosikin viivalta hyvin ja voitto Hoville. Rantakari otti jälleen lampun, tällä kertaa Hovia vastaan, mutta voima puhui ja Nova paineli Dusterin ohi 300 metrin kohdalla. Puha oli kuitenkin paukutellut jo matalia kymppejä sliipperi Golffilla, joten paineet olivat kovat Sikasella. list BMW:tä kuskaavan Sikasen ja Rantakarin Dusterin välinen haasteajo. Sikasen autoa koko päivän vaivannut pätkiminen alkoi naurattaa jo kuskiakin, ja taisi omistaja jo mainita tuikkaavansa tuleen koko paskan, jos homma ei ala nopeasti rokkaamaan
Hyvä esimerkki norttilistan kaluston monipuolisuudesta. TEKSTI JAMES DARING, KUVAT JIMMY TIKKANEN Jyri Kangasvieri on pitänyt Ford Escortilla tähän asti North Blacklist -kruunua. Tämän takia hänen listalle pyrkiminen haihtui takarenkaiden kautta savuna ilmaan. North Blacklist Street Race Etelä-Suomessa suureen suosioon noussut Blacklist Street Racers -sarja on kasvanut pullataikinan tavoin vuosi vuodelta isommaksi, kun taas Keski-Suomen ja Pohjois-Suomen harrastajille ei vastaavaa katuautosarjaa ole ollut tarjolla. Arto Paavilaisen PulkkaDuster ja Mika Kytömäen Audi 80. Kimmo Huhtakankaan Plymouth Furyn ja Teemu Huumarkankaan Rambler American haasteajo päättyi Huhtakankaan punavaloon. Saa nähdä pystyykö kukaan tällä kaudella heilauttamaan herraa #1 paikalta. Tiikkainen ryssi kakkoselle vaihdon ja Laidinen karkasi voittoon. Ilkka Iso-Ojan upea remmiahdettu Plymouth Duster kärsi liian suurista tehoista alustaan ja renkaisiin nähden. 40 V8-MAGAZINE. Pohjoisessakin kisaillaan Antti Laidinen BMW:llä sai vastaansa Marko Tiikkaisen Dodge Dart Swingerin
Auto tuntuu kulkevan lentokentillä tasaisesti matalaa 9 sekunnin aikaa, kun taas seuraavat laitteet menevät korkeata ysiä tai matalaa kymppiä. Tarkoittaen sitä, että löytyykö kuskeja sekä katsojia radan varteen, jos pistetään pystyyn rinnakkainen Blacklist-sarja. Salmela/ BMW 3. Näin ollen puolen sekunnin tai ylikin oleva ero on äkkiä paikattu hyvällä lähdöllä. Amerikasta hän toi Suomeen tuliaisena hätäisen isolohko Dartin, jota ulkoasun puolesta myös tarra-Dartiksi kutsutaan. Sarja sai heti myös pääyhteistyökumppanin Itä-Suomen Betonilattiat Oy:stä, jonka avulla saatiin mm. Tero Rojolan siisti ahdettu fox-koppainen Ford Mustang on myynnissä, kenties kovemman kaluston alta pois. teetettyä sarjalle oma logo ja hieno banderolli. . Oli mielenkiintoista huomata, että etelän listaan verrattuna haastajien kalusto tuntui olevan enemmän euroauto painotteista, kun vastaavasti etelässä ne tuppaavat olemaan amerikkalaisia. Seuraavaksi isoin ongelma oli löytää ”pohjoisen” sarjan ajoja junailemaan oikeanlainen henkilö, joka ymmärtää lajin päälle ja hoitaa mitä lupaa. Kuinka ollakaan, esiin astui Savossa vaikuttava Jimmy Tikkanen. Näin hän pystyisi myös itse osallistumaan sarjan haasteajoihin ja toimimaan racemasterina. Haasteajoja ajetaan pääsääntöisesti lentokenttäradoilla, poikkeuksia lukuun ottamatta. Yllätys oli suuri, sillä alle vuorokaudessa oli kirjallisesti mukaan ilmoittautunut 14 kuljettajaa ja samaisen viikon aikana kuskeja oli ilmoittautunut jo yli 20 kappaletta. V8-MAGAZINE 41. Huhtakangas/ Fury North Blacklist jatkuu 18.8., kun listaa vedetään West Coast Street Cupin yhteydessä Seinäjoella. Kovinta kyytiä listalla pitää Kangasvieri valkoisella välikoppa Escortilla. N äin "etelän" sarjan kehittäjä ja pyörittäjä, Bee-One Power Gearin Janne Uskali laittoi viime talvena Overdriven foorumille kyselyn, että olisiko tällaiselle sarjalle tarvetta. Rojola/ Mustang 10. Myös katsojien puolelta tuli paljon positiivista palautetta tämän suunnitelman johdosta. Amerikassa tällaista hahmoa kutsutaan nimellä racemaster, joka voisi olla vapaalla suomennoksella ajojärjestelijä. Tämän jälkeen sarja jatkui Seinäjoen lentokentällä 9.6 ja sieltä sitten legendaariselle Kalajoen lentokentälle, missä ajettiin tuorein kahina. Laidinen/ BMW 5. Jimmy on kerennyt asumaan aikaisemmin useamman vuoden myös Amerikan puolella, missä hän pääsi hyvin vahvasti seuramaan Amerikan street raceja drag race -skeneä. Vaikka sarjan nimi viittaa pohjoiseen, ajetaan haasteajoja myös KeskiSuomessa. Tikkanen/ Tarra-Dart 4. uudella Kauhavan radalla, FHRA:n Night Racen yhteydessä. Sarjan tukijalat saatiin yllättävän nopealla aikataululla kasaan ja keväällä Oulun Amerikan Car Show’ssa oli jo esillä pientä promootiota North Blacklist-sarjasta. Startti Pudasjärvellä North Blacklist polkaistiin käyntiin pohjoisessa Pudasjärven lentokentällä, missä lista kasattiin ilmoittautuneiden kuskien aikojen perusteella. Etelä joukkuekisa, joka ajetaan 1.9. Mukava oli myös kuulla, että Kalajoen harjoituspäiville oli vaivautunut ennätysmäärä yleisöä, joka puheiden mukaan oli nimenomaan tullut seuraamaan North Blacklist Street race -ajoja. Kangasvieri/ Ford Escort 2. Huumarkangas/ Rambler 9. Jimmyllä oli myös sopivasti oma lehmä ojassa, sillä hänkin oli kaivannut Keski-Suomen yläpuolelle vähän actionia katukilpuri puolelle. Mutta listan hienous piilee kuitenkin siinä, että reaktiot sekä pito ratkaisevat, ja ekana maaliin tullut voittaa. Kauppinen/ BMW 8. Tiikkainen/ Swinger 6. Tämän jälkeen kauden kruunaa Pohjoinen vs. North Blacklist Street Racers-sarjaa voi seurata tarkemmin facebookissa: www.facebook.com/NorthBlacklist/. Siellä kerrottiin ihmettelijöille, että North Blacklist -idea on pitää yllä Keski ja Pohjois-Suomen nopeimpien katuautojen top 10-listaa, johon pääsee vain haastamalla ja voittamalla listalla edellä olevan. Hellberg/ BMW 7. Kalajoen harjoituspäivän päätteeksi Top-10 North Blacklist näyttää nyt tältä: 1. Ei silti, kyllä V8-faneille löytyy myös fanitettavaa kalustoa ”nortti”-listalta
Nykyinen ratti edus42 V8-MAGAZINE. Juha oli itse ennättänyt käväistä Kaliforniassa vilkaisemassa ostostaan omin silmin syyskuun alkupuolella ja todennut autonsa olevan juuri sitä mitä sen oli luvattukin olevan. Chevrolet 3100 1/2 Ton Stepside Pickup 1955 Nätisti punastunut Juha Salmisen Kalifornian ostos purettiin palasiksi, käytiin huolella läpi, ja kokoamisvaiheessa pyrittiin käyttämään mahdollisimman paljon auton mukana tulleita alkuperäisiä osia. Alkuperäisen ratin tilalla autossa oli ostohetkellä erään vanhan Oldsmobilen sompain, jonka Juha olisi halunnut säästää, mutta se ei sopinut nykyisen rattiputken kanssa yhteen. Kyseisellä reissulla Juha teki isoja ostoksia muihin autoihinsa ja tulevaa Chevyprojektiansa silmällä-pitäen. Kalifornian väritykseltään puolimattamusta Chevy oli toiminut päivittäisessä ajossa kalifornialaisomistajallaan. Nyt valmiissa autossa näkyvimpinä Kalifornian ostoslistan osina voidaan mainita ainakin lavan uudet lattialaudat ja näiden kiinnityslistat, sekä vielä vaikkapa nätit kromiset sivupeilit, jotka eivät muuten peilivarsiensa osalta sovi kuin yksi yhdelle ja toinen toiselle puolelle autoa. Sittemmin Juha meni vielä myymään tämän tyylikkään 50ja 60-lukujen designia edustaneen ratin eräälle kaverilleen. Vielä tarkennuksena voidaan kertoa kauppojen syntyneen elokuussa 2015 ja tiensä Suomeen auto löysi saman vuoden marraskuun lopulla. TEKSTI JA KUVAT HEIKKI MALINEN J ärvenpääläisen Juha Salmisen Chevrolet pikkis löytyi Kaliforniasta Whittierin alueelta Los Angelesista, ja kaupat siitä kävi tekemässä paikanpäällä eräs Juhan kaverin kaveri
Jopa auton moottori oli saanut pintaansa massakerroksen jonkun toimeliaan Amerikan-Joen toimesta. Whittierissä Kaliforniassa takakujalla seistessään auto oli kotimaisemassaan. . taa oikeata vuosimallia, mutta on uustuotantona valmistettu versio. Ihan heti ei löydy jo tehtaalta käsin tyylikkäämmäksi suunniteltua pikkistä kuin tämä Juha Salmisen viisviitonen. V8-MAGAZINE 43. Auton kokonaisuuteen paremmin tutustuttuaan Juha sai todeta toisen puolen lehtijousen olevan poikki ja löysi samalla monta muuta helposti korjattavissa ollutta pikkujuttua. Vielä tarkemmin asioihin tutustuttuaan Juha havaitsi konehuoneen pitäneen sisällään melkoisen massamäärän. Lavan laudat ja kromilistat Juha osti Kalifornian reissulta. Uudessa kotimaassaan Chevy ehti olla Juhalla ajossa punavalkoisin lappukilvin vain yhden viikon, minkä jälkeen hänen piti vain korjailla kuntoon joitain Chevyssä ilmenneitä pieniä sähkövikoja ja käydä tarkistusmielessä läpi perinteisiä asioita, kuten jarrut ympäriinsä
Tässä touhussa Juha vietti kaikkinensa puolentoista vuoden vapaaajat ennen auton valmistumista näissä kuvissa näkyvään toimintakuntoon joulunpyhinä 2017. Katsastusmiesten hyväksynnän Chevy sai huhtikuun puolivälin hujakoilla 2018. Kyseessä olisi ollut se vanhemman mallinen Tremec, jonka vaihdekeppi sijaitsee siellä ihan häntäpäässä. Sähköjohtojen osalta Juha valitsi Chevyyn ihan uuden universaalipaketin sulakkeineen, mikä sovitettiin Suomessa täyttämään auton toimintaan liittyneet vaatimukset. 44 V8-MAGAZINE. Tämän ikäisessä autossa sähköjen kanssa ei ole mitään ongelmia niin kauan kuin uudet johdonvedot ja -liitokset on tehty hyvin. Suomessa Juha vain putsasi ja maalautti jarrut, sekä asensi ne takaisin paikoilleen hyvin toimivaksi osoittautuneina. Auton kaikissa nurkissa olivat alkuperäiset tehostamattomat rumpujarrut, jotka entinen omistaja oli ehtinyt päivittää todennäköisesti juuri ennen kauppoja uusilla osilla. Manuaalista automaattiin Ostohetkellä auton tekniikka piti sisällään orkkiskoneen tilalle jälkiasennetun 327-kuutiotuumaisen Chevyn pikkulohkon ja tämän jatkona General Motorsin kolmivaihteisen manuaaliaskin. Mikäli Juha olisi etukäteen tiennyt enemmän Chevynsä alla olleesta perästä, olisi hän todennäköisesti vaihtanut alle jonkun perinteisemmän GM-version. Juha löysi netin kautta Teksasista pienen pajan, joka tekee näihin periin uudet laakerit ja tiivisteet. Tremec sai lopulta osakseen hylkäystuomion ja tämän takia Juha tilasi GM:n TH-200-4R-automaatin. Priima runko Chevynsä palasiksi laitettuaan Juha sai ilokseen huomata alkuperäisen rungon olevan kunnoltaan ja mitoiltaan niin hyvä, että se ei tarvinnut korjaustoimenpiteitä. Auton keulalta löytyy kaikin osin alkuperäinen jäykkä etuakseli vanhanmallisine iskareineen, ja yli-päätään etupäässä ihka uutta edustaa vain CPP:n ohjaustehostin ja Ididit-rattiputki. Nämä perät on todettu luodinkestäviksi monessa yhteydessä, etupäässä kilpailukäytössä. Jarruputket on uusittu kaikki puhtaasti käyttövarmuuden nimissä ja alkuperäiseen jarrujen pääsylinteriin Juha hommasi vain korjausja tiivistesarjan. Alkuvuodesta 2016 Chevylle langetettiin tarkoituksenmukainen purkuja putsaustuomio. Käytännön syistä tämä vaihtoehto torpattiin, sillä vaihdekeppiä varten ohjaamon alkuperäisen sohvapenkin runko olisi jouduttu silpomaan. Kolhuton runko hiekkapuhallettiin ja sen päälle vedettiin epoksit sekä automaalit. Tähän nykyiseen kaikki osat ovat hintatasoltaan kolme kertaa GM:n perusosia kalliimmat. Erilaisia suunnitelmia asian onnistumiseksi ilman silpomisia pohdittiin monen viisaan pään toimesta, mutta keneltäkään ei löytynyt mitään järkevää vaihdekepin siirtäjäratkaisua. Arkikäyttöön optimoitu voimanlähde Konehuoneen puolella Juha pidättäytyi autonsa mukana tulleen 327-kuutiotuumaisen . Sen verran Juha ennätti vielä joulukiireiltään, että ajoi puhtaasti testimielessä autolla tallin toisesta päästä toiseen päähän. Takana on puolestaan harvinaisemmin nähty vaihtoehto, vuosimallien 1959–1962 Oldsmobilen ja Pontiacin Second Generation perinä käytetty 9,3-tuumainen, joka pitää sisällään 3,23:1-välityksen. Sellaiset menivät tilaukseen, ja lisäksi pajan omistajan erikseen suosittelema 35 taalan hintainen näiden perien tekniikkaa ja kilpailuhistoriaa laajalti käsittelevä kirja. Juhan suunnitelmissa oli käväissyt ajatus jatkaa manuaalin merkeissä, mutta asentamalla moottorin jatkoksi Tremecin 5-vaihteinen versio
Moottori osoittautui tarkistusta varten purettuna täysin käyttökelpoiseksi. Kone porattiin, dekkitasot oikaistiin, veivit ja kampiakseli tasapainotettiin, minkä lisäksi hommattiin uudet Dart II -kannet. pikkulohkon parissa. Sama 327-pikkulohko ennen ja jälkeen perusteellisten huoltotoimenpiteiden. Moottori ajettiin sisään ja säädettiin kotipuolessa Racers Placen tehopenkissä. Näkymät sisällä ohjaamossa ovat moitteettomat. Mitään ränttätänttämoottoria ei ollut tarkoituskaan tehdä, pikemminkin mukavan jouheasti toimiva, arkikäyttöön soveltuva voimanlähde. Maski ja puskurit ovat uusia, mutta etuvalojen kromikehikot ovat alkuperäiset. V8-MAGAZINE 45. Vanha nelireikäinen imusarja sai luvan palata paikoilleen ja sen päälle istutettiin uusi Holley 4150 Street Avenger 670 cfm kaasari. Tämän lisäksi mukaan astuivat uudet männät, nokka, keinut, tönärit, nostajat ja uusi jakopää. Kaliforniasta auto tuli Suomeen mukanaan molemmat kromipuskurit. . Tämän korjauttaminen ja kromaaminen olisi ollut työläs ja tyyris toteutettavaksi jossain ulkomaiden suunnalla. Uutta kiiltoa Kromien osalta autosta löytyy paljon uutta sekä vanhaa. Nämä olivat ehjät ja kohtuullisen kromipinnan omaavat, mutta varsinkin takimmainen oli sisäpinnaltaan pahasti ruosteessa. Hieno vanha Oldsmobilen ratti, mutta karun oloinen sohvapenkki
1938 FORD 2 D STANDARD 82A TUDOR SEDAN
SYYSKuu MA TI KE TO PE LA SU vk 1 2 35 3 4 5 6 7 8 9 36 10 11 12 13 14 15 16 37 17 18 19 20 21 22 23 38 24 25 26 27 28 29 30 39 V8 O ELOKuu MA TI KE TO PE LA SU vk 1 2 3 4 5 31 6 7 8 9 10 11 12 32 13 14 15 16 17 18 19 33 20 21 22 23 24 25 26 34 27 28 29 30 31 35 V8 O
Malli Linda O’niel . Linney. 1961 CHRYSLER 300G Omistaja Robert Owen . Kuvaaja Peter S
Hän halusi auton, josta löytyisi mahdollisimman paljon alkuperäisiä ratkaisuja, kuten vaikka alkuperäiset akselit ja jarrut. Muutoin penkin runko pysyi alkuperäisessä muodossaan. Peltipuhtaaksi hiottuna Chevy oli hänelle positiivinen yllätys ja tarjosi annoksittain lisävirtaa jatkamaan kohti tavoitteeksi asetettua päämäärää, mukavaa ja ikäisekseen hyvin toimivaa, alkuperäiset ajo-ominaisuudet omaava käyttöpeliä. Mahdollisimman monen vanhan alkuperäisosan pelastaminen on tuonut Juhalle mukanaan paljon tyytyväisyyttä. Korjauspala löytyi Kaliforniasta Classicilta, mistä tilattiin myös autoon kuuluvat yhtenäiset kojetaulun käyttönappulat ja samanlaiset nupit omaava RetroSoundin mankka. Omanlaistaan minimalismia edustavat nämä sisäpuoleltaan peltiverhoillut ovet. Lampunkehykset etupäässä ja ovenkahvat ovat alkuperäiset, samoin etulokasuojien koristeena olevat nuolimaiset 3100 Chevrolet -koristelistat. Juhalle tullessa kermanväriseksi maalatusta kojetaulusta löytyi joku jälkiasennusmankka, vielä joitain sen asennukseen liittyneitä raiskausjälkiä ja erinäinen määrä sekalaista käyttönappulaa. Juha kiillotti ne ja laittoi takaisin niille kuuluville paikoilleen. Chevroletin maalauksen ja tähän liittyneet kaikki pohjatyöt teki Kellokoskella sijaitseva Automaalaamo Lahtinen Oy. Hänen Chevynsä on muuten malliltaan ensimmäinen jenkkipikkis mikä yleisölle esiteltiin ohjaamon edestä ja takaa ulkoreunoistaan pyöristetyillä tuulija takalaseilla. 46 V8-MAGAZINE. Auton mukana tullut maski olisi sinällään ollut säästettävissä, mutta siitä puuttuivat kromiset pystyrivat. Juhan ei missään vaiheessa ollut tarkoitus rakentaa Chevystä mitään ralliautoa. Ovien peltipintaisissa verhoiluissa komeilee auton ulkopintojen mukainen väritys. Chevy sietää katseet kaikilta kanteilta ja ulkokuoren metallihohto muuttaa sävyään vallitsevan valaistuksen mukana. Hänelle ei kelpaisi mikään räpellys vaihdettuine etuakseleineen, eikä sen kummemmin mikään huonokuntoinen miina. . Vanha ja puutteellinen maski yhdessä uusien kromipuskurien kanssa ei olisi ollut nätti yhdistelmä lopputulosta ajatellen. Niinpä Juha totesi olevan parasta tilata maski ja puskurit Classic Industries:in suunnalta Kaliforniasta. Siitäkin huolimatta, että ajettavuus valmiin auton kanssa tulisi hänen uurastuksensa jäljiltä edelleen vastaamaan vuoden 1955 tasoa. Värin Juha valitsi itse ja tämän punasävyn hän löysi Renaultin värikartalta. Lavan pellit olivat ryhdissään ja kaipasivat vain hyvät pohjatyöt ennen maalausta. Erityisen paljon Juha on ihastunut 50-luvun silmiä hivelevän kauniiseen designiin. Sisätiloista löytyvät ilmanvaihdon kromiset tuuletusritilät ovat nekin alkuperäiset, samoin orkkis lämppäri purettiin ja putsattiin. . Auton alkuperäisen tuhkakupin kansi ja toisella puolella oleva peittolevy ovat joutuneet kiillotuksen kohteeksi. Kaikki Chevyn lasit tuulilasia lukuun ottamatta ovat alkuperäisiä, kuten myös lasien karmit ja pyyhkijöiden varret. Wheel Vintiques 12 Series Smoothie -vanteet viimeistelevät saman pajan keskikapselit ja Coker Classic -nostalgiaradiaalit. 50-luvun muotoilu kiehtoi Pikkistä etsimään lähtiessään Juhalla oli mielessään selkeä linja siitä mitä hän oli hakemassa. Tuulilasinpyyhkijät eivät Suomeen tullessa olleet paikallaan, vaan ne löytyivät irtonaisina etupenkin alta. Ohjaamon osalta mittaristo on poimittu suoraan 1955–1957 Classic Chevyistä. Vanhoja hiukan kiillottamalla Juha sai aikaiseksi nättiä jälkeä ja säästi samalla pienen nipun kahisevaa. Ohjaamon sohvapenkkiin tilattiin uusi verhoilupinta samalta Kalifornian pajalta kuin puskurit ja Juha suoritti vaihdon itse
V8-MAGAZINEN/GTI MAGAZINEN LUKIJAT SAAVAT ILMAISEN SISÄÄNPÄÄSYN. Testaa autosi SUORITUSKYKY V8-Magazinen Kiihdytyspäivä, Vesivehmaan lentokenttä 25.8. Ennakkoilmoittautuminen kuskeille osoitteessa http:/www.dragracin. Lauantaina 25.8. LIPPUHINNAT: Pääsylippu 10 e/hlö, alle 18-vuotiailla on ilmainen pääsy tapahtumaan. eu/index.asp. Rata varustetaan virallisilla ajanottolaitteilla, joten tulokset ovat taatusti päteviä. Ajoneuvojen täytyy olla rekisteröityjä ja katsastettuja katukäyttöön (ei kilpa-ajoneuvoja, ei slicksejä, ei matkustajia) Katukäyttöön tarkoitettujen DOT-hyväksyttyjen slicksien ja ilokaasun käyttö on sallittu. Jälkiilmoittautuminen paikan päällä maksaa 50 €. TARKISTUSLISTA www.facebook.com/V8-Magazine www.fhra.fi www.lahtivesivehmaa.fi Nähdään radalla!. Hinta sisältää kaikki päivän vedot ja katsastusmaksun. klo 10–18 MISSÄ. Vastaavasti moottoripyöräkuskilla pitää olla voimassa oleva ajokortti, ajopuku, umpinaiset kengät, umpikypärä ja ajohanskat (selkäpanssarisuositus). MILLOIN. Turvavyö on pakollinen kaikissa autoissa. Ajaminen tapahtuu klo 10–18 välisenä aikana, ja kelin ollessa suosiollinen lähtöjä ehditään ajamaan melkoinen määrä. Tankkaa. Saat 10 euron edun käyttöösi esittämällä ilmoittautumisen yhteydessä V8-Magazinen numeron 7/2018 ja siitä tämän ilmoituksen. Ota mukaan kypärä, hanskat ja käteistä. V esivehmaa on vakiinnuttanut paikkansa V8-Magazinen kiihdytyspäivän pitopaikkana. Muita kuljettajan vaatimuksia ovat autopuolella voimassa oleva ajokortti, umpinaiset kengät, kypärä, ajohanskat, pitkähihainen paita ja pitkät housut. Alle 12-vuotiaat aikuisen seurassa vapaa pääsy. MUISTA! Tarkista auton kunto. V8-MAGAZINE 51 Ilmainen sisäänpääsy V8-Magazinen lukijoille! V8-Magazine tarjoaa lukijoilleen tapahtumaan ilmaisen sisäänpääsyn. Kilpailijanumeroksi laitetaan ajoneuvon rekisterinumero ilman väliviivaa. Ajoneuvon hallintalaitteiden ja renkaiden pitää olla asiallisessa kunnossa, mutta esimerkiksi turvakaaria ei edellytetä, sillä tapahtuma on tarkoitettu katuautoille. Lahti-Vesivehmaan lentokenttä, Lentotie 105, 17130 VESIVEHMAA MITÄ MAKSAA. Kuljettajien tulee luoda profiili palveluun. Elokuun viimeisenä lauantaina järjestetään Vesivehmaan lentokentällä perinteinen V8-Magazinen kiihdytyspäivä, jossa pääsee mittaamaan oman katuauton todellisen suorituskyvyn. Ilmoittautumisen yhteydessä maksetaan osallistumismaksu, joka on koko päivästä 30 € + 3 € käsittelymaksu. Kamat kuntoon Ennen radalle pääsyä tarkastetaan auton ja kuskin kunto
Nopeita, modernilla Chevroletin pikkulohkotekniikalla varustettuja ’53 coupeja tuli tapaamiseen myös Tanskasta parikin nättiä yksilöä. Esimerkiksi haluttuja '53–'54 coupe-malleja on palautettu liikenteeseen mukava määrä, osa asiallisesti päivitetyllä tekniikalla, osa alkuperäiskuosissa. Kuuma keli ja alueen ruuhkainen liikenne oli tuonut edellisenä päivänä lämpöongelmia, joita ahdin aktivoi helposti kaupunkiruuhkassa. STUDEBAKERISTIEN Euroopan Studebaker-harrastajat ovat kokoontuneet vuosittain yhteiseen tapaamiseen jo parin vuosikymmenen ajan. Ensi vuonna Studebakereita ihastellaan Hollannissa, missä on myös aktiivinen ja melko laaja tämän merkin harrastajakunta. ?. European Studebaker Meet, Kungälv, Ruotsi 6.–10.6. ENNÄTYSOSANOTON Kouvolan perinteinen Swap & Meet -tapahtuma vietiin läpi aurinkoisissa olosuhteissa, mikä houkutteli paikalle runsaasti ajoneuvoja ja kävijöitä. Tässä on menossa ’58 Golden Hawkin ahtimen hihnan tilapäinen irrotus ennen perjantain cruising-lenkille lähtöä. Suomesta allekirjoittanut oli ainoa edustaja, vaikka ennakkotiedoissa muutama muu suomalainen nimi näkyikin. Tänä vuonna järjestelyistä vastasi Ruotsin Studebaker-kerho, joka oli rakentanut kesäkuiseen tapaamiseen Etelä-Ruotsiin Kungälviin hienot puitteet kansainväliselle kokoontumisajolle. vuosikekkerit Ingmar Winlund on rakentanut monta hienoa Studebakeria. Esa ”Retu” Reinmanin ’34 Ford on ollut työn alla vuosikausia ja lopputulos on juuri niin tinkimättömän hieno kuin uhratuista työtunneista voi päätellä. Ruotsiin tuli 1950-luvun alussa Suomeen verrattuna moninkertainen määrä uusia Studebakereita, ja se näkyy edelleen sikäläisessä kalustossa. Pääosassa oli 1950ja 1960 lukujen kalusto, mutta toki joukossa oli muutama iäkkäämpi laite, ja myös yksi Packard Hollannista oli kelpuutettu mukaan, johtuen merkkien tiiviistä kytkennästä toisiinsa. TEKSTI JA KUVAT PEKKA POLVINEN O sallistujia oli kaikkiaan kahdestatoista maasta. TEKSTI JA KUVAT PEKKA POLVINEN Aurinkoinen sää toi Tämä kotkalaisen Kari Huttusen ’57 Cadillac Eldorado Seville on varustettu 365 cid kahdeksikolla, jonka ilmanputsarin alla on alkuperäinen kahden nelikurkkuisen kaasarin yhdistelmä. 52 V8-MAGAZINE Swap & Meet, Kouvola 26.5
V8-MAGAZINE 53 . Tässä on perehdyttäminen harrastukseen hyvässä mallissa. Yli 600 auton ja 250 moottoripyörän kavalkadista moni löysi niin omia suosikkejaan kuin kiinnostavia uusia tuttavuuksia. Näin taisi laulella tämän ’58 Silver Hawkin ensimmäinen ruotsalaisomistaja, joka ruksasi tilausvaiheessa moottorivaihtoehdoksi sen tehokkaamman version ja laivautti auton silloiseen Belgian Kongoon, missä oli hänen työpaikkansa. Sittemmin auto on laivattu takaisin Ruotsiin ja nyt se on täydessä iskussa. vuosikekkerit Bingo, bango, bongo – aina rakas ompi Kongo. Kasi-Pasin ’41 Cadillacissa oli tapahtuman paras patina ja tunnelma. Tämä ’62 Lark Daytona on varustettu avattavalla Skytop-haitarikatolla.. Greg Driffen on Australialainen, joka on asettunut Englantiin. Studebaker ei tehnyt 1953 esitellystä korimallistaan koskaan avoversiota, vaikka tehdas tekikin muutaman toimivan ja täydellisen prototyypin. Miehellä on tallissa useita Studebaker erikoisuuksia. Bernd Niederberger saapui tällä paikalle Sveitsistä. Kurt Büchin ’56 Sky Hawk on muutettu Sveitsissä koripajalla toimivaksi avoversioksi. Lokasuojan merkin mukaan tässä yksilössä on keulilla 343 cid kahdeksikko. Toinen kokoontumisen kahdesta ’64 Daytona Wagonairesta. Sitä täydensi aidonoloinen sota-ajan eturekisterikilpi ja tyylikäs vanha CD-kilpi takana. Uutuutena härskeimmille tinkijöille aiempien vuosien kokemuksesta viisastuneena oli eräs tunnettu varaosamyyjä varannut aitoja Järvisen valmistamia ”Suksi siitä…” -puusuksia joko kaupantekijäisiksi tai pelkästään poistumisvälineiksi. Mallin arvostus on pikkuhiljaa ollut koko ajan nousussa. Muutama upea paikallinen rodiuutuus oli tapahtuman parasta herkkua, mutta kaluston monipuolisuus ja hyvä tunnelma oli tänäkin vuonna se, mikä jäi useimmille yli 2500 kävijälle päällimmäisenä mieleen. Eikä kalustossakaan moittimista. AMC Ambassador on kaunislinjainen coupe. Kylkiäistarjousta ei tarvinnut toteuttaa, ja kauppa tuntui käyvän hyvin ihan pyyntihinnoillakin, niin varaosamyyjillä kuin muun vintage-tavaran kauppiailla. K ouvolan Raviradan kaviouralla oli ennätysmäärä hevosvoimia liikkeellä perinteisen Swap & Meet -tapahtuman innoittamana. Eikä swappi-alueeltakaan kaikkien tarvinnut poistua tyhjin käsin, sillä tarjolla oli monenlaista Amerikan herkkua. Linssin eli Ismo Lindströmin hienosti viimeistelty ’31/’32 Ford keräsi syystäkin katseet niin tuomareiden tarkastelussa kuin kaviouralla
Hieno verhoilu ja detaljit jatkuvat kattoon asti. Yes Sir, kyllä kyyti kelpaisi. Vintage Air pitää kabiinin viileänä. Ford 2 D Standard 82A Tudor Sedan 1938 Dakota Digitalin mittaristo oli yksi ensimmäisiä lukkoon lyötyjä ohjaamon yksityiskohtia. 54 V8-MAGAZINE
Rodinatikoiden jälkeen käynnistyi hänen osaltaan täysin ennennäkemätön mahdollisen projektin etsiminen. Hän kertoi viimeisimmän mobilistitason täysentisöintiurakan olleen vuosimallin 1962 Ford Taunus 17M. Tätä myöten hän päätyi usein ratkaisuun, että minäkin haluan itselleni tuollaisen. Hänen oli viranomaisten suunnalta selvitettävä miten havittelemansa rodin saisi ylipäätään rakentaa. Pakko Juhan tämä Tudor oli sieltä sitten ostaa pois. Juha ei edelleenkään päässyt irti netistä, mistä hänen eteensä ilmestyi toinen toistaan hienompia asioita. Siis sellainen 60-luvun alun tyylikäs pyöreänurkkainen saksalaisluomus, joita ei tänä päivänä näe juurikaan missään. H ämmästys ja kummastus tulivat ensimmäisenä mieleen ryhtyessäni kuuntelemaan tämän jutun ’38 Ford Tudorin omistajan, porilaisen Juha Pajusen kertomusta autonsa ympäriltä. Martin neuvoilla tekniikkakuviot saatiin järjestykseen ja hommattua projektia varten tarvittavia vermeitä. Sitten tapahtui Juhan sanojen mukaan jonkun asteinen virhe. Juha kertoo Natikoiden olleen hänelle niin sanottu lujaan puraissut vikatikki. . Eräs paikalla ollut mobilisti kertoi pihastaan löytyvästä Tudorraadosta, ja kauppaa alettiin hieromaan välittömästi. TEKSTI JA KUVAT HEIKKI MALINEN kaan käväistäkseen Pirunvuorella pyörähtämässä muksujen kanssa. Mobilistin Tästä lähdettiin liikkeelle. Eräs Juhan kavereista, amerikanautoharrastajaksi ja rakentajaksi tunnustautuva Häyhtiön Martti konsultoi ja opasti auliisti näiden asioiden parissa teknisenä neuvonantajana. Hän myös osasi opastaa, miten tekniikka Fordiin pitää istuttaa. Edustihan rodirakentaminen samalla hänelle jotain uutta tuntematonta maailmankuvaa. Näin hänen suunnitelmansa ennättivät muuttua useammankin kerran kalenterisivujen kääntyessä. – Meillä kotona oli aikoinaan vallan noita Fiat:eja, mutta tämän Taunuksen rakentaminen lähti siitä, kun aloin ensin entisöimään noita saksalaisia Fordeja, Juha kertoo. Tuollaisen minä omastanikin haluan tehdä, pyöri hänen mielikuvissaan. V8-MAGAZINE 55. Juhan kokonaisuus lähti rakentumaan pikkuhiljaa. Uusi maailmansa Googlea ja sieltä löytyviä tuhansia ja taas tuhansia kuvia selaillessaan Juha löysi muutaman häneen vakavalla otteella iskeneen kuvan. Heti Ford-ostoksensa jälkeen Juha käynnisti seuraavan urakan. Paikallisten mobilistien maanantaitapahtuman yhteydessä Juha sattui kertomaan halustaan löytää joku rodiharrastukseen sopiva kohde. Mikäpä siinä tuumasi Juha, ja paneutui entistä syvemmälle pitkäaikaisen puurtamisen syövereihin. Hän sattui lukemaan lehdestä Ellivuoren suunnalla järjestettävästä ESRA:n (European Street Rod Association) Rod Nationalseista. Juha lähti sinne vaimo mukanaan, joka suostui matMYÖHÄISHERÄTYS Ajatelkaapa, että aikaisemmin pitkälti eurooppalaisia autoja entisöinyt kaveri voi kuin salamaniskusta vinksahtaa hot rodit nähdessään, ja on sittemmin ollut ihan liekeissä hänelle täysin uuden asian ympärillä. Natikat järjestettiin heinäkuun puolivälissä ja vielä ennen kuukauden loppua tämän sivun Ford oli hänen
Kromilla ei pahemmin hurskasteltu vuonna 1938 ja ne vähäisetkin alkuperäiset keulaja kylkikoristeet Juha on jättänyt pois itselleen täysin uusien vapauksien merkeissä. 56 V8-MAGAZINE. Otetaan juuri sitä, kuului siihen päälle Juhan tilaus. Siellä vastaukseksi kuului, että nuohan ovat amerikkalaisia värejä, ja ei meiltä näitä löydy. Juhan mielestä värit olivat suoraan sanottuna vähän helkkarin hienot. Tästä eteenpäin Juha etsi kyseiset värit netistä ja sai sitä kautta haltuunsa oikeat värinumerot. Lakkauksista ja pintakäsittelyn konsultoinnista puolestaan Juhan kaveri Kimmo Järvinen, jonka autoja on nähty ennenkin messuautoissa. Hän ei koskaan aikaisemmin ollut ennättänyt kiinnittää moiseen asiaan mitään huomiota. Joku aikaisempi omistaja oli purkanut auton jossain vaiheessa tarkoituksenaan Fordin entisöinti. Tässä ei ole mitään selvää kaavaa edessä ja netistä sai uusia ideoita, muistelee Juha. Huttonin autossa oli juuri näillä sivuilla näkyvän auton värit. Tästä hän marssi paikalliseen värikauppaan sanomaan, että otetaan tota. Tämän jälkeen auto oli myyty eteenpäin ja Juhan kaveri omisti sen yli 10 vuotta. Juha teki itse kaikki peltihommelit ja tässä yhteydessä suureksi avuksi tulivat Amerikasta ostetut korjauspalat. Ilma-alusta oli yksi lukkoon lyödyistä asioista ja samoin hivenen parempi tekniikka. Siellä se oli pihassa seisonut ja odottanut kaverini rakentavan Fordista rottarodin. Vannevalinta osui American Racingin kohdalle ja hulluttelematon rengasvalinta 225/55R18 kokoon. Hän on koulutukseltaan huonekaluentisöijä artesaani, ja on aikaisemmin tehnyt huonekaluentisöintiä seitsemisen vuotta, mikä osiltaan näkyy Fordin hyvin viimeistellyissä detaljeissa. – Ei helkkari, ei tämä ole mikään entisöinti, voinkin tehdä juuri sellaista mistä itse tykkään. Myyjä teki heti perään maaleista värimallit, mistä lähdettiin liikkeelle. Fordissa pitää olla Fordin moottori, ja asia sillä selkeä. Ymmärrettävistä syistä Juha ei oikein syty näille rottarodeille. Mutta sitten kävi, kuten usein on käynyt. Itse tehty Peltiensä osalta auto ei ollut todellakaan missään hääppöisessä kunnossa, olihan se ennättänyt seistä vuositolkulla ulkosalla ilman kattoa päänsä päällä. Täältä mun koneelta nämä löytyvät Charley Hutton Color Vibrance -otsikon alta, hihkui myyjä. Ostoslistalta löytyivät etunenässä pohjalevyt, oven alareunat, ja muuta vastaavaa peltiä tuli kuulemma hommattua melkoisen runsain määrin. Fordin kanssa hänelle avautui vapaat kädet ja ensin hän teki liian orjallisesti alkuperäisen tyylistä. Dakota Digitalin mittari vaihteiston ja alustan ilmanpainenäytöillä oli se minkä hän ehdottomasti autoonsa halusi. Muitakin nettiselailun tuottamia päähänpistoja ponnahti ajoittain esiin. Juha painosti sinnikkäästi myyjää kumminkin vilkaisemaan koneeltaan edes jotain siihen suuntaan liittyviä sävyjä. Auton väritys ehti sekin vaihtua moneen kertaan ennen kuin Ford lopulta maalattiin. Vilkut löytyvät ajovalokupujen sisäpuolelta. Homma jäi kesken, aika jätti tekijästä, ja Ford siirtyi perikunnan haltuun. Hänellä oli myös hallussaan yksi Googlesta kuvakaappauksella otettu kuva erään auton kojetaulussa olleesta mittaristosta. Pohjatöistä ja maalauksesta vastasi Juha itse. Ylipäätään rodiprojektin yhteydessä hänelle oli outoa se, että mobilistipuolella touhutessaan hän oli tottunut entisöimään, säilyttämään ja konservoimaan kaiken vanhan. Juha ei ole ammatiltaan mikään peltiseppä, tai edes metallimies. Valmis lopputulos osuu näyttävällä tavalla yhteen Fordin muotojen kanssa, ja mikä parasta, sävy auton pinnassa vaihtuu valon mukaan. Pelastettu mobilismilta Auton aikaisemmasta historiasta Juha on kokeneen mobilistin roolin peruina selvittänyt Fordista seuraavia asioita. Nettiä taas kerran selaillessaan Juha paikansi Google-kuvahaulla Charley Huttonin värittämän vastaavan 1937 Slantback (Laid Back) Fordin. . Tekniikan osalta Juha lähti vain yhLähempi tutkiskelu paljastaa keulan suunnalta enemmän kuin vain hiukkasen verran auton luonteesta. Sittemmin hän on työskennellyt teollisuuden puolella maalarina viimeiset 20 vuotta. Milloin siitä piti tulla candypunainen, milloin poltettu oranssi mustalla alaosalla, ja milloin mikäkin
Moottori on Fordin pikkulohko V8, tämän jatkona löytyy AOD-automaatti ja takapäässä vaikeasti saatavissa oleva Toyota Hiacen perä. Koska auto on sattumoisin Ford, siihen piti tulla tekniikka samasta osoitteesta. Auton penkkien verhoilusta on vastannut Juhan Sanna-vaimo iltapuhteinaan, ja hän ei ole ammatiltaan mikään verhoilija. Tämän jälkeen katsottiin ja kuunneltiin, mitkä paikat saattoivat kaivata joitain muutoksia ja korjauksia. Vasta parin vuoden koeajojen ja muutosten jäljiltä Ford sai nykyisen versionsa ja kuosinsa keväällä 2016, ja samalle kesälle osuivat auton ensimmäiset varsinaiset ajelut. Toki Juha myöntää Fordista edelleen löytyvän jotain paranneltavaa, mutta juuri tähän kiteytyy autoharrastuksen ydin. Auton kaikki vihreäsävyiset lasit on ostettu amerikkalaiselta Jefferies Hot Rod Glas -pajalta. Kukaan ei tuntunut kuulleenkaan Juhan rodista aiemmin, ja kuten hän itse toteaa, ei kukaan Poriin tule, kun me nyt vaan ollaan täällä ihan yksinään. Etupäästä löytyvät Mustang II -tyyppiset ripustukset ja levyjarrut, lisäksi Viair-ilmajouset kahdella kompuralla ja Pro Comp -iskarit ympäriinsä. Käsitöistä tykkäävän käsissä homma hoitui hienosti ja Juha teki kaiken muun alustavan työn ja sen, mikä vaimolta ei onnistunut, kuten puutyöt ja verhoilun liimaukset. Hyvä vastaanotto Tampereen Hot Rod Rock Show’ssa tapahtunut ensiesiintyminen suuren yleisön edessä oli ylipäätään ensimmäinen kerta, kun auto liikahti Porin seudun ulkopuolelle. teen suuntaan. Sitten Ford taas purettiin ja pistettiin jälleen kerran asioita uusiksi toivottujen parannusten merkeissä. Hyvää ei ole koskaan tehty halvalla, mutta tätä totuutta ei ole vielä joka paikassa sisäistetty. Juhan sielu myytiin Ellivuoressa, eikä asialle voi mitään. Verhoiluideat kasvoivat työn edetessä. Ensimmäinen versio oli pohjamaalattu, pyörille ja rekisteriin saatu projektin esivaihe. Vastaanotto Tampereen suunnalla oli hyvä ja autoa ja tekijää kehuttiin siellä ylistävin sanoin. Moni muu suomalainen olisi pysytellyt siinä mikä heidän edessään ja käsissään syntyi, ja piste. Rattitolppa on kromattu Chevrolet-versio, matkustamon viileydestä huolehtii Vintage Airin ilmastointi ja Alpine-, Audison-, ja JL Audion -komponenteista koostuvan äänentoistojärjestelmän toimitti porilainen Hifi Store. Samaan hengenvetoon hän mainitsee seuraavan projektin kummittelevan edessään, eikä se ole entisöinti. . Fordista löytyy ylipäätään vielä monta muuta nettihakujen kautta ostettua jenkkipalikkaa, valmistajina muiden muassa Vintique, Autoloc, Lokar ja Hagan Street Rods. Useasti valmistunut Juhan oman kertoman mukaan Ford on ennättänyt valmistua hänellä monta kertaa. Tähän jatkoksi autolla ajettiin yksi kesä ja taas se purettiin. Tässäkin esiin nousee Juhan tarkka mobilistitausta. Auto ei ole koskaan valmis. Mikä ei juuri sillä hetkellä näyttänyt hyvältä, tehtiin ja muutettiin parempaan suuntaan. Siisti kokonaisuus muodostuu loppujen lopuksi vain hyvin toteutetuista detaljeista. Nämä viimeksi mainitut taka-akselit kun on nykyisellään kaikki viety Afrikkaan. V8-MAGAZINE 57. Juttutuokion loppuvaiheessa ja ennen paikalta poistumistaan Juha vielä ilmoitti halustaan saada Fordin takapäähän erään tietyn ja etenkin joidenkin jenkkiautoharrastajien menopeleissä nähdyn selkeäviestisen tarran – Pelastettu Mobilismilta! Harrastepiireissä tätä mallia on kutsuttu yleisesti nimellä Humpback (notkoselkä) tuon takaluukuksi kutsutun reppunsa takia
Jäähdyttimen kennot ovat suuria ja tilaa puhaltimelle on hyvin. Moottorista ei useimmiten oteta suuria tehoja, joten myös poistettava lämpömäärä on kohtuullinen. Basic tech Basic tech. 58 V8-MAGAZINE Moottori Hot Rodeissa jäähdytys ei yleensä ole ongelma
Silloin moottorin komponentit säilövät massaansa lämpöenergiaa ja luovuttavat sitä jäähdytykseen hieman hitaammin, jolloin lämpötehokin on vähäisempi. Nyrkkisääntönä voidaan sanoa, että kolmasosa siitä menee hyötykäyttöön akselitehoksi, kolmasosa pakoputkesta Moottori Lähes jokainen on jossain vaiheessa tuskastellut ylikuumenevan moottorin kanssa. Peltiset flex-siivet joutuvat alttiiksi voimakkaille rasituksille, joten niiden kuntoa on tarkkailtava säännöllisesti. V8-MAGAZINE 59 . Seuraavilla sivuilla tarkastelemme järjestelmää kuitenkin hieman tarkemmin. Jos moottorista siis halutaan ulos 300 hevosvoimaa, on oltava jäähdytysjärjestelmä, joka pystyy poistamaan moottorista saman 300 hevosvoimaa lämpötehona. Puhaltimen liian suurta jäähdytystehoa voidaan vähentää muovisten tai peltisten flex-siipien avulla. Harrasteautossa neste vain kiertää sylinteriryhmästä jäähdyttimeen ja kuljettaa mukanaan lämpöenergiaa. Se on tekniseltä nimeltään ristivirta lämmönvaihdin, sillä siinä lämpöä luovuttava jäähdytysneste ja lämpöä vastaanottava ulkoilma virtaavat ristikkäisessä suunnassa. Varsinkin, kun muistaa, että myös jäähdyttimen kautta poistettava lämpö siirtyy suurelta osin moottoritilaan, sillä sinnehän tuuletin jäähdyttimessä kuumenneen ilman imee. Koska jäähdyttimen läpi virtaavan ilman määrä on tärkeä tekijä jäähdytystehossa, on jäähdytin pidettävä puhtaana ja kolhuista vapaana. Jäähdytysneste on tärkeä paitsi pakkaskestävyyden, niin myös korroosion eston kannalta. M oottorin jäähdytysjärjestelmä on periaatteeltaan melko yksinkertainen, ja jokainen meistä tietää miten se toimii. Lämmön on siis kulkeuduttava jäähdyttimen nesteputkessa virtaavasta nesteestä ensin putken seinämämateriaaliin ja sieltä edelleen ulkoilmaan. TEKSTI JA KUVAT HEIKKI PARVIAINEN riittävän viileänä lämpönä taivaalle ja kolmasosa jäähdytysjärjestelmän kautta. Jäähdytystehosta pieni osa poistuu suoraan säteilyhäviönä moottorin pintojen kautta moottoritilaan, joten sekin on syytä huomioida. Muuten moottoritilassa olevat komponentit voivat ylikuumeta ja lakata toimintansa. Viimeistään ruuhkaliikenteessä cruisaillessa ja lämpömittarin neulan kohoamista katsellessa käy mielessä, voisiko asialle tehdä jotain muutakin kuin käyttää lämmityslaitetta myös kesäkuumalla. Näin ainakin, kun kyseessä on perinteisellä tekniikalla varustettu harrastejenkki, jossa ei ole nykyautojen monimutkaisia järjestelmiä, kuten EGR-jäähdytystä tai nestejäähdytteistä laturia. Reilu 30 % seos riittää korroosionestoon, mutta yli 60 % ei pitäisi mennä, jotta jäähdytysteho ei putoa.. Jäähdytyksen kannalta tärkeää on näiden elementtien, eli jäähdytysnesteen, jäähdyttimen materiaalin ja ulkoilman termiset ominaisuudet ja lämmönsiirtopinta-alat. Taipuneet tai likaiset jäähdytysrivat eivät päästä ilmaa läpi. Siivet suoristuvat ilmanvastuksen vaikutuksesta, joten niiden teho ei nouse samassa suhteessa kuin moottorin pyörintänopeus. Jäähdytin pääroolissa Suurin yksittäinen jäähdytysjärjestelmän komponentti on tietenkin jäähdytin. Energian sijasta voidaan hyvin puhua tehosta, sillä tehohan on energiamäärä sekuntia kohden. Toki moottoritehon ja lämpötehon suhde hieman muuttuu esimerkiksi ohuempien öljyjen tai matalampien männänrenkaiden käytössä, mutta yleensä se lisäteho otetaan sillä, että moottorissa poltetaan enemmän bensaa, minkä seurauksena hukattava lämpötehokin kasvaa. Tämän jäähdytykseen menevän lämpötehon suhteellinen osuus vielä kasvaa, mikäli moottorin säädöt eivät ole kohdallaan. Suuri lämpöteho hukattavana Jäähdytystarvetta miettiessä on hyvä muistaa, miten polttoaineen sisältämä energiamäärä jakautuu. Myöhäinen sytytysennakko ja laiha seossuhde lisäävät vielä jäähdytystarvetta. On tietenkin muistettava, että vaikka moottorista saadaan parhaimmillaan ulos 500 hevosvoimaa, ei sitä yleensä oteta kuin muutama sekunti kerrallaan. Jos moottoritehoa halutaan nostaa 500 hevosvoimaan, on myös lämpötehon poistoa pystyttävä nostamaan samassa suhteessa, sillä harvoin virityksessä moottorin hyötysuhde ratkaisevasti nousee
Putket voivat olla samassa rivissä tai kuvan mukaisesti limittäin. Avuksi on otettu jäähdytysJäähdyttimen kennot jaetaan putkirivien syvyyssuuntaisen lukumäärän mukaan yksirivisiin tai useampirivisiin. Vanhoissa messinki/kuparijäähdyttimissä nesteputkien mitoilla ei ollut kovin paljoa vaihtelunvaraa. Kun jäähdyttävä neste kuumenee sylinteriryhmässä, sen tiheys samalla pienenee. Mikäli jäähdyttimen yhteydessä ei ole automaattivaihteistoöljynjäähdytystä, voidaan sen jäähdytys hoitaa myös erillisellä nesteestä ilmaan jäähdyttimellä. Perinteisesti jäähdyttimet ovat olleet korkeita ja niissä on ollut yläja alavesisäiliöt. Tältä ajalta on peräisin rakenne, jossa on yläja alavesiletkut. Tämä johtuu ilman alhaisesta tiheydestä ja matalasta ominaislämpökapasiteetista, jotka molemmat vaikuttavat lämmön siirtymiseen. Jäähdyttimen paksuuden kasvaessa myös aerodynamiikka muuttuu, eli ilma ei virtaa enää niin tehokkaasti jäähdyttimen läpi, joka sekin on omiaan vähentämään lisäriveistä saatavaa hyötyä. Samalla estetään mahdollisissa vauriotapauksissa jäähdytysnesteen pääsy vaihteistoon. Jos vaihdetaan kaksirivisen tilalle kolmirivinen jäähdytin, voidaan olettaa sen jäähdytystehon olevan paremman. Siispä uusissa henkilöautoissa on lähes poikkeuksetta muovisilla päädyillä varustetut alumiinijäähdyttimet. Nykyautoissa komeat jäähdyttimet ovat joutuneet aerodynamiikan alttarille ja pystyvirtausjäähdyttimistä on siirrytty rakenteisiin, jossa yläja alasäiliön sijasta säiliöt sijaitsevat jäähdyttimen päissä ja nesteen virtaus on vaakasuunnassa. Samaan aikaan jäähdyttimessä oleva neste jäähtyy ja sen tiheys kasvaa, ja nämä tiheyserot saavat aikaan luonnolliseksi konvektioksi kutsutun ilmiön, eli tiheämpi jäähdyttimeltä tuleva neste nostaa kuumenneen nesteen ylös jäähdyttimeen ja jäähdytyskierto voi tapahtua ilman erillistä vesipumppua. Toki kierto on erittäin heikkoa, joten vesipumppu liitettiin jo aivan alkuvaiheen automobiileihin. Putken sisällä on melkoinen nestepaine, ja mitä suurempi putki, sitä suuremmalla voimalla paine seinämää rasittaa ja putki pitäisi tehdä hyvin paksuseinämäiseksi, jotta se kestäisi. Ei kulmasta kulmaan, vaikka vesiletkut vastakkaisiin kulmiin tulisivatkin. Aluksi putket olivat pyöreitä, mutta sitten niistä keksittiin tehdä ovaalin muotoisia siten, että ilma virtasi pitkän sivun suuntaisesti. ?. Putkirivien kasvattaminen lisää yleensä jäähdytystehoa, mutta putkien lukumäärän lisäksi myös niiden koolla on suuri merkitys. Sen seurauksena putkesta tulisi painava ja kallis, joten järkevämpää on ollut lisätä putkien määrää kuin kasvattaa putken kokoa. Siispä kaksirivisellä alumiinijäähdyttimellä voi olla parempi jäähdytysteho kuin nelirivisellä messinki/kuparijäähdyttimellä. Rivisyys tarkoittaa sitä, kuinka monta nesteputkea jäähdyttimessä on peräkkäin, eli kuinka monen nesteputken ohi ilma virtaa jäähdyttimen läpi mennessään. Useampirivinen jäähdyttää tehokkaammin Jäähdyttimien jäähdytystehoa kuvataan usein niiden rivimäärällä. Tarvikejäähdyttimet ja yleismallisina myytävät jäähdyttimet saattavat olla usein tällaisia vaakavirtausjäähdyttimiä. Myös moottoriöljy voidaan jäähdyttää ja siten vähentää jäähdyttimelle kohdistuvaa lämpökuormaa. Putkista ilmoitetaan niiden pitkän sivun pituus tuuman osina ja putket voivat olla siten kooltansa vaikkapa 1/2 tai 5/8 tuumaa. Näistä jäähdyttimistä käytetään usein nimitystä crossflow, eli ristivirtaus, mutta vaakasuorassahan se neste jäähdyttimessä virtaa. Rakenne juontaa juurensa ajalta, jolloin vesipumppujen teho ei ollut kummoinen tai niitä ei ollut vielä käytössä lainkaan, joten kiertoa piti aikaansaada jollain muulla konstilla. Tilanne on muuttunut siirryttäessä alumiinijäähdyttimiin. Putkirivien lisääminen ei kuitenkaan lisää jäähdytystehoa aivan samassa suhteessa putkimäärän lisääntymisen kanssa, sillä ilma kuumenee jokaisen nesteputken ohi virratessaan, ja viimeisen nesteputken ohittaessaan se on jo niin kuumaa, että lämmönsiirto nesteestä ilmaan on paljon huonompi kuin virtaussuunnassa ensimmäisen putken kohdalla. Rakenne on matalampi ja leveämpi, joten se sopii paremmin aerodynaamisen auton keulalle. Tärkeä ilmapinta-ala Vaikka putkia olisi kuinka paljon, ei jäähdytysteho olisi riittävä, mikäli lämpö siirtyisi vain metalliputken pinnalta ohi virtaavaan ilmaan. Alumiinin pienempi tiheys ja suurempi lujuus ovat mahdollistaneet putkien koon kasvattamisen, ja ovaaliputken pidempi sivu saattaa alumiinijäähdyttimessä olla hyvinkin puolitoista tuumaa. Putkien poikittaissuuntaista leveyttä ei ole tietysti voinut aerodynaamisista syistä kasvattaa. Niiden paikkaa ei sittemmin ole ollut syytä muuttaa. 60 V8-MAGAZINE Jäähdyttimien materiaalina on perinteisesti käytetty kuparia ja messinkiä siten, että jäähdyttimen päädyt ja nesteputket ovat messinkiä ja ilmavirtaan lämmön siirtävät jäähdytysrivat kuparia. Vaikka alumiinin lämmönjohtavuus on huonompi kuin kuparilla, ovat sen keveys, lujuus ja alhainen hinta täysin ylivertaisia. Näistä huolimatta useampirivinen jäähdytin on kyllä tehokkaampi, mikäli nesteputkien mitat pysyvät samoina. Tuo 5/8 tuumaa onkin ollut messinkiputkessa melkeinpä se raja, jota suurempia putkia ei ole kannattanut valmistaa. Tällöin puhutaan pystyvirtausjäähdyttimestä. Alumiini on kuitenkin korvannut nämä materiaalit nykyautoissa käytännössä täysin
Riittävän ilmapinta-alan varmistamiseksi ei myöskään nesteputkia voi laittaa kovin tiheästi. Yleensä 33 prosentin jäähdytysnesteseos on riittävä korroosion kannalta, joten vähintään sen Jäähdytyksen tehoa voi parantaa käyttämällä sitä varten tehtyjä kemikaaleja. V8-MAGAZINE 61 rivat, jotka sijaitsevat vesiputkien välissä. Jäähdytysneste on glykolin ja veden seosta. Sähköpumpun etu on myös se, että sitä voidaan käyttää vielä moottorin sammuttamisen jälkeen. Lämpö johtuu tehokkaasti nesteputkesta jäähdytysripoihin ja niiden riittävän suurella pinta-alalla saadaan lämpö edelleen siirtymään ohi virtaavaan ilmaan. Sähkömoottorikäytössä tehoa ei viedä suoraan kampiakselilta, ja esimerkiksi kiihdytysautokäytössä sähköistä pumppua käyttävä akku voidaan ladata lähtöjen välissä, joten kampiakselilta saadaan vielä aavistus enemmän tehoa autoa kuljettamaan. Ilmapinta-ala ei enää riittäisi ja lisäksi nesteputket haittaisivat ilman virtausta. Vesipumppu varmistaa, että jäähdytyskierto on riittävä ja siksi moottoria viritettäessä hankitaan usein hieman tehokkaampi high flow -vesipumppu. Yleissääntönä on pidetty, että etyleeniglykoli on vihreää ja propyleeniglykoli punaista. Sylinterikannessa voi olla hyvinkin kuuma, vaikka sylinteriryhmän neste on keskimäärin vielä viileää. Näiden kahden glykolin sekoittaminen johtaa usein seoksen paakkuuntumiseen, jolloin neste ei pääse kiertämään järjestelmässä. Pidemmässä ajossa sähkö on tehtävä laturin avulla, joten vastaavaa hyötyä ei saada. Myös jäähdytysripojen maalikerros heikentää lämmönpoistoa, joten jäähdytintä ei pidä peittää kennon kohdalta kovin paksulla maalipinnalla. Jäähdytysneste on mielletty usein vain pakkasnesteeksi, mutta pelkästään kesäkäytössäkin olevassa autossa on syytä käyttää jäähdytysnestettä tai jotain muuta korroosion estävää kemikaalia. Toinen keino säätää mekaanisen tuulettimen tehoa on käyttää visco-kytkintä. Sylinteriryhmän höyrytaskut ovat siitä ikäviä, että ne syntyvät kaikista kuumimpiin kohtiin ja höyry toimii eristeenä estäen lämmön siirtymisen metallista nesteeseen. Jo alle desilitran juominen voi johtaa kuolemaan. Mittana on joko etäisyys putken keskeltä seuraavan putken keskelle tai putkien lukumäärä esim. Tuote on NHRA-hyväksytty. Useimmiten sähköinenkin pumppu pidetään päällä aina, kun moottori on käynnissä. Siinä tuulettimen ja hihnapyörän välissä on napa, jonka sisällä on viskoosia nestettä voimaa välittämässä. Sähkömoottorin etu on kuitenkin pumpun käyttö moottorin pyörintänopeudesta riippumatta. ?. Siinä on ympyrän muotoinen lämpötilaa haisteleva bi-metallijousi, joka ohjaa puhaltimen pyörintänopeutta. Flex-siivet joutuvat taipuessaan melko suurelle rasitukselle alttiiksi, joten niiden kuntoa on syytä tarkkailla säännöllisesti. Joissain moottoreissa jäähdyttimen puhallinta pyöritetään visco-kytkimen avulla. Etyleeniglykoli on erittäin haitallista ympäristöllä ja lisäksi vaarallista ihmiselle. Perinteisesti jäähdyttimet ovat olleet single pass -mallia, eli jäähdytysneste kulkee kerran jäähdyttimen läpi ja palaa sitten takaisin moottoriin. Hihnavetoisissa puhaltimissa on usein ongelmana se, että ne eivät ole pienillä moottorin kierrosluvuilla riittävän tehokkaita, mutta ovat suurilla kierrosnopeuksilla jopa liian tehokkaita. Veden virtauksen aikaansaamisen lisäksi vesipumpulla on toinenkin tehtävä. Tarkkana on siis oltava, mitä nestettä jäähdytysjärjestelmään lisää. Olisi tietysti houkuttelevaa laittaa useampi nesteputki jäähdyttimeen, mutta silloin kävisi niin, että lämpö siirtyisi kyllä nesteestä metalliin, mutta ei enää metallista ilmaan. Puhallin ei ime liian tehokkaasti, mikäli tarvetta ei ole. Kehittyneimmissä järjestelmissä pumppua voidaan ohjata lämpötilaohjatusti ja se voidaan kytkeä kokonaan pois käytöstä siksi aikaa, kunnes moottori hieman lämpenee. Toki joskus on tilasyistä pakko sijoittaa puhallin väärälle puolelle, mutta silloin on tiedostettava, että asennustapa ei ole optimaalinen. Kämmenselkä sulkee helposti alumiinijäähdyttimen jäähdytysrivat, kun moottoria yrittää kääntää ahtaasta välistä räikkävääntimellä. 2 tuuman leveydellä. Viscon hyvä puoli on se, että se voi olla lämpötilasäädetty täysin mekaanisesti erillisen bi-metalijousen avulla. On kuitenkin muistettava, että dual pass -jäähdyttimellä ei jäähdytystehoa saada kaksinkertaistettua, sillä neste jäähtyy koko ajan, ja siten lämmönsiirto jälkimmäisessä läpivirtauksessa on heikompaa. Niissä on se hyvä puoli, että ne ovat toiminnassa vain tarvittaessa, eivätkä siten hukkaa tehoa koko ajan tai viilennä moottoria liikaa. Tuulettimen käyttövoima on saatu perinteisesti moottorilta kiilahihnan avulla, mutta myöhemmin autoissa on siirrytty sähköisiin, termostaattiohjattuihin tuulettimiin. Yksi tapa pienentää tätä progressiota on käyttää flextuulettimensiipiä. Jäähdytysnesteen ja veden sekoitussuhde vaikuttaa seoksen korroosionestokykyyn ja pakkaskestävyyteen. Dual pass -jäähdyttimellä vaikutus on sama kuin pidemmällä nesteputkella, mutta se mahtuu pienempään tilaan. Suurissa nopeuksissa ajoviima hoitaa yleensä asian, mutta ruuhkaliikenteessä ja cruisaillessa on virtausta autettava. Nykyään tarvikejäähdyttimissä on yleistynyt dual pass -malli, jossa neste kulkee ensin kerran kennon läpi ja palaa sitten takaisin lähtöpäätyyn. Koska lämmönsiirto metallista ilmaan on se hankalin juttu, on ilmanvirtaus oltava riittävä. Ne ovat joko joustavasta muovista tai ohuesta pellistä tehtyjä siipiä, joiden nousu pienenee pyörintänopeuden ja siten siipeen kohdistuvan ilmanvastusvoiman kasvaessa. Aikaisemmin käytettiin yksinomaan etyleeniglykolia, mutta joitain kymmeniä vuosia sitten uusissa autoissa siirryttiin käyttämään paljon myös propyleeniglykolia sen vähäisemmän haitallisuuden vuoksi. Paras teho saadaan, jos puhallin laitetaan jäähdyttimen taakse imemään ilmaa ja lisäksi puhallin ympäröidään ”tunnelilla”, joka estää ilmanvirtauksen puhaltimen ohi. Korkeampi paine nostaa jäähdytysnesteseoksen kiehumispistettä ja ehkäisee siten nesteen paikallisen kiehumisen ja siitä johtuvien höyrytaskujen syntymistä. Tällöin jäähdyttimen päädyssä on tietysti oltava välilevy, joka estää nesteen oikaisemisen suoraan päädyn läpi. Suurempi nestemäärä siirtää mukanaan suuremman jäähdytystehon, joka sitten siirretään ilmaan tehokkaamman jäähdyttimen kautta. Tai siis niistä valmistettu jäähdytysneste on, sillä itse perusaineet ovat värittömiä. Sähköpuhaltimia voidaan myös jälkiasentaa, mutta on muistettava, että niiden jäähdytysteho heikkenee, jos ne laitetaan jäähdyttimen eteen puhaltamaan ilmaa jäähdyttimen läpi. Yleensä vesipumppu toimii kampiakselin käyttämänä hihnavetoisesti, mutta sitä voidaan käyttää myös sähkömoottorin voimin. Vesipumpulla virtaus ja paine Jäähdyttimestä poistuttuaan neste siirtyy vesipumppuun ja siitä edelleen moottoriin. Ongelmaan on olemassa muutama ratkaisu. Se nostaa nesteen painetta sylinteriryhmässä. Sähköisestä vesipumpusta ja erityisesti puhaltimesta on muistettava, että ne kuluttavat paljon sähköä, joten sähkön riittävyys on varmistettava esimerkiksi suuremmalla akulla. Koska jäähdytysrivat ovat koko systeemin heikoin lenkki, on pidettävä huolta, että jäähdytin pysyy puhtaana, eikä ripoihin tule kolhuja, jotka heikentäisivät ilmanvirtausta. Pumpun käytössä on kuitenkin oltava konservatiivinen, sillä moottorin lämpeneminen on hyvin erilaista eri kohdissa. Purple Ice pienentää nesteen pintajännitystä, jolloin lämmönsiirto nesteen ja metallin välillä paranee. Kemikaalien luvataan myös vähentävän korroosiota ja pidentävän vesipumpun ikää. Jäähdytysnesteen vaikutus Moottorissahan ei kierrätetä pelkkää vettä lukuun ottamatta kilparyhmiä, joissa jäähdytysnesteen käyttö on hankalan radan puhdistamisen vuoksi kielletty. Niinpä putkien välit ovat melko suuria ja välit ilmoitetaan joskus jäähdyttimen tiedoissa aivan, kuten putkien kokokin. Näiden värien lisäksi molempia on kyllä valmistettu muunkin värisenä ja etyleeniglykolia tehdään runsaasti myös punaisena
Kun jäähdyttimestä nousee vesihöyryä, ei ensimmäinen tehtävä ole mennä avaamaan jäähdyttimen korkkia ja varmistaa, että kiehuuko se moottori oikeasti. Niiden yksi hyöty on korroosionesto, mutta niiden avulla saadaan myös pudotettua nesteen pintajännitystä, minkä seurauksena lämpö siirtyy tehokkaammin moottorin metallista nesteeseen ja nesteestä taas jäähdyttimen putkiin. Kun vielä muistetaan, että vesihöyryn lämpötila on yli sata asteista ja tilavuus 2200-kertaista nestemäiseen veteen verrattuna, niin vesihöyry tunkee vauhdilla avatun korkin välistä ja polttaa lähellä ja hieman kauempanakin seisovat ihmiset. Kolmas asia, johon seossuhde vaikuttaa, on jäähdytysteho. Pääkaupunkiseudulla se on Sortti-asema, eikä vastaanotosta peritä maksua. Jäähdyttimien korkkien varoitustekstit on siis syytä ottaa tosissaan ja odottaa ylikuumenneen moottorin jäähtymistä ennen korkin avausta. Termostaatin sisällä on lämpötilan noustessa laajenevaa vahaa, joka mekaanisesti avaa termostaatin halutussa lämpötilassa. Kaksi sähköpuhallinta jäähdyttää tehokkaasti, kun ne on laitettu imemään ilmaa jäähdyttimen läpi. Parinkymmenen asteen pakkanen on jo liikaa 33 % seokselle, joten vauriot voivat olla mittavat. Mutta silloin on oltava varma, ettei talli pääse sähkökatkon tai muun syyn takia kylmenemään talvipakkasilla. Kaikki neste ei välttämättä tule sylinteriryhmästä ulos, vaikka alavesiletkun jäähdyttimestä irrottaisikin. Jos jäähdytin on erittäin tehokas, voidaan liian viileällä termostaatilla aikaansaada se, että moottori käy koko ajan kylmänä, mutta termostaatin avulla ei voida estää ylikuumenemista. Kyllä se kiehuu viimeistään siinä vaiheessa, kun korkin avaa. Silloin paine järjestelmässä laskee ja kiehumispiste laskee reilusti, ja jo valmiiksi kiehumispisteessä ollut neste on reilusti normaalipaineen kiehumispisteen yläpuolella, ja kiehuminen on massiivista. Termostaatti säätelee lämpenemistä Moottorin jäähdytysjärjestelmään kuuluu vielä lämmityslaite, mahdolliset moottorin ja vaihteiston öljynjäähdyttimet, sekä erittäin tärkeä termostaatti. Mikäli moottorista halutaan saada varttimaililla vielä muutama hevosvoima lisää, voidaan moottorin lämpöä laskea huomattavastikin imusarjan viileänä pitämiseksi. Siksi jäähdyttimen korkin on päästettävä kuumasta moottorista liika neste joko ylivuotoputkesta maahan tai paisuntasäiliöön. 62 V8-MAGAZINE verran pitäisi glykolia veden sekaan laittaa myös kesäautossa, ellei korroosionsuojausta hoida jollain muilla kemikaaleilla. Niiden avulla ei tietenkään voida pelastaa tilannetta, jos vaikkapa jäähdytin on tukkeutunut, mutta ehjän ja hyväkuntoisen jäähdytysjärjestelmän kanssa pieni lisäviilennys on mahdollinen. ?. Nesteen mukanaan viemä lämpöteho on riippuvainen nesteen ominaislämpökapasiteetista, joka on vedellä erittäin suuri. Sopiva moottorin lämpötila on noin 90 astetta, eli hieman yli 190 F. Termostaattien avautumislämpötiloja on erilaisia ja halun mukaan voi valita vaikka 160 tai 180 fahrenheitin termostaatin, eli avautuminen alkaa kyseisessä lämpötilassa ja jäähdytysneste alkaa kiertää jäähdyttimen kautta. Jäähdytysneste, kuten öljykin on ongelmajätettä, mutta kunnallinen jätehuolto osaa kyllä kertoa, mihin nesteen voi toimittaa. Ympärivuotiseen käyttöön tarkoitetussa autossa suositellaan 50/50 seosta, muta kesäautossa seoksen voi jättää hieman laihemmaksi paremman jäähdytystehon toivossa. Nykyautoissa noustaan lämpötiloissa jopa 115 asteeseen saakka, mutta harrasteautossa kannattaa pitää lämpötilat sadan asteen alapuolella, jotta turvamarginaali kiehumiseen olisi riittävä. Monissa kiihdytysautoissa moottoria jäähdytetään 0-asteisella vedellä lähtöjen välissä, jotta imusarja olisi vielä lähtöviivalla mahdollisimman kylmä. Jäähdytysnesteet on myös syytä vaihtaa tietyin väliajoin. Paisuntasäiliöstä neste pääsee takaisin moottorin taas jäähtyessä. Viileämpi termostaatti vain Jäähdytysnesteen tilavuus muuttuu lämpötilan muuttuessa. Ennen termostaatin avautumista neste kiertää vain sylinteriryhmässä ja lämpenee nopeammin. Kiehumisen estäminen Vaikka lämpömittaria ei tulisi tarkkailtuakaan, moottorin ylikuumenemisen havaitsee viimeistään koneen kiehumisesta, joka näkyy sankkana höyrypilvenä konehuoneesta. Pakkaskestävyys paranee aina reiluun 60 % seokseen saakka (60 % glykolia, 40 % vettä), mutta tämän jälkeen glykolin lisääminen huonontaa pakkaskestävyyttä. Silloin moottori ei ole niin viileä, että karstoittuisi poikkeuksellisen voimakkaasti, mutta kiehumiseen on varmuusmarginaalia. Etyleeniglykolin ominaislämpökapasiteetti on noin 55 % veden arvosta, joten glykolin lisääminen heikentää seoksen ominaislämpökapasiteettia ja siten jäähdytystehoa. Mikäli niukkaseosteiset nesteet tyhjentää jäätymisen estämiseksi, on siinäkin oltava tarkkana. Mitään ei ole kuitenkaan tehtävissä, sillä ylikuumenneen moottorin nopea jäähdyttäminen vain pahentaa tilannetta, kun sylinterit jäähtyessään supistuvat ylikuumenemisesta laajentuneiden mäntien ympärillä. Vesihän kiehuu normaalipaineessa sadassa asteessa, mutta jäähdytysnesteen, eli glykolin lisääminen veteen samoin kuin järjestelmän paineen nostaminen kohottavat kiehumispistettä. Moottorin jäähdytyksen tehostamiseksi voidaan käyttää myös erilaisia kemikaaleja. Valmistajat mainostavat eri nesteille erilaisia vaihtovälejä, mutta kustannus ei ole niin suuri, että vaihtoa kannattaa kovin pitkään venyttää
VINKKIÄ 5 aloittaa jäähdytinkierron aikaisemmin. On kuitenkin muistettava, että sähkö ei tule töpselistä, joten akun on oltava riittävän tehokas sähköpuhallinta ja sähköistä vesipumppua käytettäessä. Jäähdytysjärjestelmä ei siis olekaan aivan niin yksinkertainen kuin pikaisella silmäyksellä näyttää, mutta ei sen toiminta mitään mystiikkaa ole. Jo tämä voi pelastaa jäähdytysongelmilta kuumimpana kesäpäivänä cruisaillessa. Älä missään nimessä avaa jäähdyttimen korkkia, kun moottori on ylikuumentunut. Jäähdyttimen korkilla aikaansaadaan järjestelmän paine, joka nostaa kiehumispistettä ja estää höyrytaskujen muodostumisen. Uusi kenno voi olla useampirivinen tai sen putket voivat olla hieman lähempänä toisiaan, jolloin samaan jäähdyttimen leveyteen mahtuu useampia putkia. 3. Mutta valinnanvaraa löytyy vauhtikaupoista. 5. Silloin olisi syytä käydä jäähdytinkorjaamossa, jossa jäähdytin voidaan joko paikata tai kennottaa kokonaan uusiksi. Joillain on kuitenkin kuvitelma, että termostaatin poistaminen on hyvä keino estää moottorin ylikuumeneminen. Se ei ole syy moottorin ylikuumenemiseen. Joissain harvoissa tilanteissa poistamisesta voi olla apua, mikäli moottoriin on vaihdettu high flow -pumppu ja termostaatti on virtauksen pullonkaula, mutta yleensä ratkaisua on etsittävä jostain muusta kuin termostaatista. Vaikka kenno säilyisi täsmälleen entisen kaltaisena, on uuden kennon jäähdytysteho huomattavasti parempi kuin kymmeniä vuosia käytössä olleen tukkeutuneen kennon. Joissain tapauksissa on jopa raportoitu tilanteista, joissa termostaatin poistaminen on pahentanut ylikuumenemisongelmaa. 2. Termostaatti määrittelee sen lämpötilan, jossa moottorissa lämmennyt neste alkaa kiertää jäähdyttimen kautta. Älä käytä yli 60 % jäähdytysnesteseosta. Korkkeja on eri paineisia ja kuvan korkin paine on 16 lbs, eli 1,1 bar. Glykolin ominaislämpökapasiteetti on vettä matalampi. Kovin matalan lämpötilan termostaatilla moottori käy usein liian viileänä, mutta sillä ei voida estää moottorin ylikuumenemista. Termostaatin poistamisella ei saada mitään hyötyä. Älä poista termostaattia. Moottoritehon lisääminen lisää myös jäähdytykseltä vaadittavaa tehoa, joten tehokkaampi vesipumppu, jäähdytin ja jäähdyttimen puhallin tulevat jossain vaiheessa hankintalistalle. Näin käy etenkin silloin, kun termostaatin avautuminen samalla sulkee ns. Pumpulla voidaan kierrättää nestettä myös moottorin sammuttamisen jälkeen, joka on hyvä asia erityisesti varttimaililla. Jäähdytysneste estää korroosion. Korkin varoitustekstit on otettava vakavasti. Korkissa on myös alipaineventtiili, joka päästää nesteen/ilman takaisin järjestelmään, jotta vesiletkut eivät painu kasaan moottorin jäähtyessä. V8-MAGAZINE 63 1. Myös jäähdytysripojen muodon valinnalla on hieman vaikutusta jäähdytystehoon. pienen kierron ja termostaatin poisto jättää pienen kierron auki, jolloin osa jäähdytysnesteestä pääsee takaisin moottoriin käymättä välillä jäähdyttimessä. Mikäli sähköinen vesipumppu on vapaasti asennettavissa, se kannattaa sijoittaa mahdollisimman alas. Siinä vaiheessa, kun neste on ylikuumenemisvaarassa, on jokainen termostaatti jo auki ja jäähdytysteho riippuu jäähdyttimestä ja muista järjestelmän osista. Käsityöllä on hintansa, joten usein uuden alumiinikennon voi saada ostettua halvemmalla kuin vanhan kupari/messinkijäähdyttimen kennotus maksaa, mutta alumiinijäähdytin ei välttämättä sovi tyyliin ja niissäkin hinta ja laatu kulkevat käsi kädessä. Vain väliaikaiset pikakorjaukset Joskus voi käydä niin, että cruisingiin lähtiessä jäähdyttäjä tiputtaa hieman ja se olisi korjattava. Ei lainkaan termostaatin avautumislämpötilasta. Samalla, kun jäähdyttimen kennottaa, sen tehoa voi myös lisätä. 4. Mikäli moottorista ei oteta vakiota enempää tehoa, pärjää alkuperäiskuntoisella puhtaalla, tukkeutumattomalla ja ehjällä järjestelmällä mainiosti. Pidä jäähdytin puhtaana ja varmistu, etteivät jäähdytysrivat ole vaurioituneet. Kennotus on hyvä ratkaisu myös silloin, kun jäähdytin alkaa tukkeutua jäähdytysputkiin muodostuneen kattilankiven vaikutuksesta. Näin pumppu ei joudu imemään kuumaa nestettä ja vältytään kavitaatiolta, joka heikentää pumpun virtausta ja voi rikkoa sen. Termostaatin poistaminen vain aiheuttaa sen, että moottori käy suurimman osan ajasta liian kylmänä ja kuluu enemmän. Avuksi voi ottaa kemiallisia paikkausaineita, mutta olisi muistettava, että ne on tarkoitettu lähinnä väliaikaisiin paikkauksiin, ja reissusta palattuaan jäähdytin olisi korjattava luotettavammalla tavalla. Jäähdytinkorjaamot ovat katoava luonnonvara, mutta kyllä niitä ympäri Suomen vielä löytää. Tällä hetkellä pääkaupunkiseudun ainoa toimiva jäähdytinkorjaamo taitaa olla Suomen jäähdytinpalvelu HelsinkiVantaan lentokentän takana ja he tekevät myös harrasteautojen jäähdyttimien kunnostuksia. Sähköisen vesipumpun etu on moottorin kierrosluvusta riippumaton virtausmäärä. ?. Aivan halvimmilta jäähdyttimiltä ei voi odottaa samanlaista elinikää kuin kalliimmilta puhumattakaan uudelleen kennotetusta alkuperäisjäähdyttimestä. Älä käytä pelkkää vettä muuten kuin kilpa-autosovellutuksissa. Kennotus tarkoittaa sitä, että vanhasta jäähdyttimestä käytetään hyväksi nestesäiliöt ja kennon kehykset, mutta itse kenno vaihdetaan uuteen
Innoissaan olivat yhtä hyvin sekä katsojat että kilpailijat, onhan kyseinen rata puitteiFHRA Nitro Nationals, Alastaro 28.6–1.7. Tapahtumaa mainostettiin ennakkoon mainoslauseella Big Bang ja näin jälkikäteen katsottuna kyseessä oli iso tapahtuma, ja luojan kiitos ilman mitään poikkeuksellisen suurta pamausta. 64 V8-MAGAZINE. K aikkihan sen tietävät, että kyseessä oli Alastaron osalta lajin viimeinen EM-osakilpailu, näin kansankielellä sanottuna Nitronatikat. Eeämmät FIA:n alaisen EM-sarjan osalta jo pelkästään lajittelut toivat mukaan mojovan ripauksen jännitystä, sillä torstain hellekelien jäljiltä perjantain aamu aukeni sateen merkeissä, ja näin ensimmäinen ja ainoaksi jäänyt kyseisen päivän lajittelukierros ajettiin vasta iltapäivällä. Lukuisat kuskit ovat vierailleet radalla aikaisesta 90-luvusta alkaen ja kaikilla on sieltä omanlaisensa muistot. TEKSTI JA KUVAT HEIKKI MALINEN neen aina ollut omanlaisensa väriläiskä, erityisesti ulkomaisten osanottajien silmin katsottuna. Neljän suomalaisosanottajan osalta Anita Mäkelä lajitteli kakkoseksi, Antti Horto kolmoseksi, Timo ja näkemiin Kisan jälkeen kilpailijat ja yleisö pääsi radalle yhteiskuvaan kiittämään Alastaron rataa värikkäistä 28 vuodesta. Kuuluipa erään EM-sarjan multimestarin huulilta ylistävät kommentit – I Love This Track. Hakivat katsojat ennakkotoiveissaan sitä suurta dramaattista paukkua tai eivät, tapahtuma otettiin vastaan lämpimin mielin ja suurilla katsojamäärillä. KIITOS Yhteensä 28 vuoden mittainen ajanjakso Alastaron varttimailin suoralla sai arvoisensa päätöksen, kun kyseisellä radalla järjestettiin tällä haavaa viimeinen kiihdytysajon EM-osakilpailu. Tähän päälle lauantaina saatiin pakettiin kaksi sille päivälle kuulunutta lajittelukierrosta, ja näin eliminaattorikaaviot olivat järjestyksessä. Kovista kovimpien ja nopeista nopeimpien osalta Top Fuelin lajittelukärjestä löytyi brittikuski Liam Jones tuloksella 4,011/490 km/h, tämä tulos siis tuhannen jalan kilpailumatkalta (noin 300 m)
Semissä Anitalla öljypohjan paineen turvakytkimen, pan pressure switchin, toimintahäiriö vapautti kaasuvaijerin eikä auto liikkunut kuin tyhjäkäynnillä ja näin Micallef tästä jatkoon. Anitan ja Jannen kohdalla mäkikotkan throttle stop -kahva katkesi renkaanlämmityksessä päästäen hänen moottorinsa ylikierrokselle ja auto jäi radan varteen. Pudotusajot olivatkin sitten heti eri asia. Ykköslajittelija Jones menetti pidon lähtöviivalla ja näin lajittelukasi Stefan Gunnarsson meni jatkoon. Finaalissa vastakkain asettuivat Micallef ja Lehtimäki. Timo on voittanut Nitrokisoissa kaikilla kolmella vuosikymmenellä, sekä ensimmäisessä että viimeisessä! V8-MAGAZINE 65. Antti Horto ja vuoden 2017 mestari Duncan Micallef järjestivät varsinaisen Pedal Fest -polkukisan, jonka voiton vei maltalaiskuski. Lehtimäki puolestaan jätti Gunnarssonin taakseen. Lehtimäki neloseksi ja Janne Ahonen sijalle seitsemän yhteensä 8 kuskin joukosta. . Lehtimäki peittosi Mikael Kågeredin. ja näkemiin Vielä keskiviikkona Timo Lehtimäen voitokas Top Fuel -ohjus näytti hivenen vähemmän kovalta tykiltä, mutta sunnuntaina meno oli omalla tasollaan. Maltalaiskuski otti aavistuksen verran paremman Sandro Bellio pokkasi Top Methanolissa runnerup-pystin. Anitan tiimi päätti ottaa varmat pisteet kotiin ja voittoon ajettiin pintakaasulla
Super Twin Bike on kaksimukisten nitrokäyttöisten pyörien ryhmä, missä etenkin suomalaisilla oli vahva osanotto Alastarolla peräti 8 kuljettajan toimesta. . Ykköseksi täällä lajitteli belgialainen Sandro Bellio (5,489 sekuntia ja -0,511 sekuntia alle 6,00 indeksin), samalla kun ainoa suomalaisosanottaja Ari Pietilä jäi kuuden kuskin joukossa viimeiseksi. Miestä söi vielä sekin, että pohjanmaalaisten hurjapäiden FAHR-leikkuupuimuri ajoi kolmisen sekuntia kovemman ajan omassa näytöslähdössään. Tästä eteenpäin Ålund niputti kuskin toisensa jälkeen ja sai finaalissa vastaansa kakkoslajittelija Michael Gullqvistin. Ålund kilpaili Alastarolla kahdessa eri EM-ryhmässä ja toinen näistä oli hänen varsinainen paraatilajinsa Pro Stock. Lajittelun kärkeen rynni 13 kuljettajan joukosta tanskalainen Marcus Christiansen ajalla 6,418/347 km/h, hyvänä kakkosena Jaska Salakari ja kolmosena Samu Kemppainen. Paikalle oli saapunut peräti 14 kuskia, joista lajittelukärkeen tunki Jimmy Ålund (5,862/389 km/h) ja viimeiseltä sijalta löytyi Laura Saksa Mustangillaan. Semin Bellio sai vetää soolona ja oli näin valmis finaalihaasteisiin. Pro Stock Bike oli sekin vain kahden kuskin mittelö. Ollikaisen kanssa samoilta Saarenkylän kotikonnuilta tuttu ja edellisen kisan voittaja Sami Kallio nousi finaalivastustajaksi. Ålund hoiteli itsensä näyttävästi finaaliin asti ja peittosi siellä vielä samanlaisella Camarolla ajelleen ykköslajittelija (6,559/337 km/h) ja vuoden 2017 mestari Bengt Ljungdahlin. Näistä kahdesta osanottajasta Gustafsson lajitteli ykköseksi tuloksella 6,049/344 km/h. Funny Bike oli kerännyt paikalle yhteensä 5 suomalaista kuljettajaa, joista ykköseksi lajitteli Juha Ollikainen lukemin 7,206/296 km/h. reaktion, mutta heti perään lähtö meni savuksi ja voittovalo syttyi hyvään vauhtiin yltäneen Lehtimäen kohdalla. Christiansen pudotti ensimmäisellä kierroksella lajittelukasi Lasse Leponiemen ja toisella kierroksella Greger Johanssonin. 66 V8-MAGAZINE. Ollikaisen tie finaalin kulki ensimmäisen kierroksen soolon ja toisella kierroksella Antti Tervosesta otetun voiton merkeissä. Reaktiovoitto Lauralle, mutta maaliviivalle Ålund ennätti ensimmäisenä. Palkintojenjakoa odotellessaan Lehtimäki totesi ajaneensa keskimäärin laskettuna päivän parhaat ajat ja juuri tämän olleen se kultakanttinen polku menestykseen. Jälkimmäisenä mainittu ryhmän moninkertainen mestari otti 0,003 sekuntia paremman reaktion, mutta maaliviivalle Ålund ennätti ensimmäisenä yli 0,6 sekunnin turvin, kun Gullqvist joutui nostamaan kaasun. Mikä hienointa, molemmissa voitokkaissa finaalilähdöissään Ålund vieläpä pieksi edellisvuoden mestarit. Pro Modified pitää sisällään kolmella erityyppisellä tekniikalla varustetut näyttävät koppiautot. Euroopan nopeimpien moottoripyöräryhmien osalta viikonlopun menestys jakaantui seuraavan mallin mukaan. Siellä hänen vastustajakseen nousi semistä Habermanin veljesparilähdöstä jatkoon edennyt Timo. Tällä kertaa sijoitukset Alastarolla vaihtuivat päittäin Ollikaisen eduksi. Top Fuel Bike näki vain kaksi ruotsalaiskuskia Rikard Gustafssonin ja Thomas Petterssonin. Lajittelun ykkössijan vei nimiinsä norjalainen Thomas Lysebraate Olsen tuloksella 7,122/290 km/h ja kakkossiOssi Oikarinen on saanut Pro Street 1937 Chevynsä hyvään iskuun, mutta hänen 0,019 sekunnin punavalo tarjoili voiton 1959 Plymouth Suburbanilla kilpailleelle Daniel Hallestamille. Tämä myös tarkoitti sitä, että juuri nämä kaksi kuskia kohtasivat toisensa eliminaattorin ensimmäisellä kierroksella. Finaalissa tanskalaista vastaan asettui ensin Anders Hornströmin ja toiseksi Harri Piensalmen taakseen jättänyt Kemppainen. Kovin suurelta juhlalta ei lajittelu hänen osaltaan näyttänyt, jäätyään seitsemän kuskin joukossa viimeiseksi tuloksella 19,085. Top Methanol -ryhmä pitää nykyisellään sisällään sekä dragsterit että funny carit, jotka lajittelevat FIA:n säätämiä kiinteitä varttimailin indeksejä (FC 6,00 sekuntia ja D 5,78 sekuntia) vastaan. Samulle parempi reaktio, mutta maalipäässä voittovalo syttyi tanskalaisen kaistalle. Sunnuntain eliminaattorissa juuri Pietilä joutui Belliota vastaan, ja voiton tästä lähdöstä korjasi belgialainen. Tanskalainen Marcus Christiansen oli nitrokäyttöisten Super Twinien lajittelun ykkönen ja jatkoi vielä eliminaattorikaavion ykköseksi. Mutta taas kerran saatiin todeta sekin asia, että lajittelut ja eliminaattori ovat kaksi eri asiaa. Haberman otti paremman reaktion, vielä tähän päälle kovemman ajan, ja tätä kautta voiton. Tämä oli muuten ensimmäinen kerta, kun yksi ja sama kuski otti samasta kilpailusta voitot kahdesta eri FIA:n alaisesta EM-ryhmästä
Jos homma ei aukene, kuvitelkaa sitä hiuksenhienoa nuorallatanssia pidon, pidon menetyksen ja keulimisen puitteissa, missä täällä liikutaan, ja painotan vielä kertaalleen, katurenkain ja turboin! 14 kuskin joukossa oli edustajia viidestä eri maasta, Suomesta kakkoslajittelija Vesa Ruhanen ja lajittelukasi Kimmo Puhakka. . Lajittelun kärkipaikalle rutisti Arto Sulopuisto ajalla 9,974 (-1,226 alle B/S-indeksin). Oikarinen on saanut hiottua 1937 Chevynsä erittäin hyvään lyöntiin, mutta finaalissa peli ratkesi hänen osaltaan 0,019 sekunnin punavaloon. Toivoa täytyy, että katurenkain ja turboin varustetut Super Street Bike -pyörät saivat suomalaisten silmät aukenemaan, sillä niin näyttävän komeata tämän ryhmän edustus oli peräti 14 kilpailijan toimesta. Ruhanen esitti vahvaa tasoa läpi kaavion ja löysi itsensä finaalista. Kahden eri vuosikymmentä edustaneen Camaron finaalimittelön voittoon keuli Mc Cann Suilon sorruttua punavaloon. Siellä vastaan asettui ykköslajittelija Bohlin joka hoiti homman kotiin 0,023 sekunnin marginaalin turvin. Tekninen pulma pysäytti Mikan mahdollisuudet ja näin Mäesepp sai jatkaa sooloilua voiton merkeissä. Mitä lie ollut hermonpaineita, mutta itsensä kurissa onnistuivat parhaiten pitämään finaalipari, brittikuski Rick Mc Cann ja karkkilalainen Kai Suilo. Siellä vastassa oli kakkoslajittelija Lasse Niskavaara Cobaltinsa kanssa, joka nappasi voiton Sokuran sorruttua punavaloon. Eliminaattori täällä oli mitä mielenkiintoisinta katsottavaa etenkin, kun punavaloja syttyi kaistalle jos toisellekin, ja hyvin yllättäville tahoille. Stock/Super Stock kokosi peräti 20 kuljettajaa onneaan onkimaan. jan Timo Savolainen, joka sai ajaa finaalivoittoon lopulta soolona. Top Doorslammer ryhmän kuudesta kuskista ykköslajittelijaksi ajalla 4,245/285 km/h kasimailin matkalla polki Jere Rantaniemi Camarollaan. V8-MAGAZINE 67. Pro Stockissa tuttu sinivalkoinen Camaro piti takanaan toisen Camarokuskin Bengt Ljungdahlin. Mäeseppin kaavio eteni kahden soolon kautta finaaliin, missä vastustajaksi piti nousta Mika Elorannan. Pro Street -ryhmässä oli mukana 11 kuskia, heistä yhdeksän suomalaista ja kaksi ruotsalaista. Vesa Ruhanen selätti hiuksenhienot marginaalit, pidon, pidon katoamisen ja keulimisuhan alla, ja ajoi hienosti kakkoseksi kovassa SSB-ryhmässä. Voiton korjasi Ruotsalaistunut brittikuski Rick Mc Cann keuli näyttävästi Stock/Super Stockin voittajaksi. Aikaisemmin vahvan edustuksen Suomessakin saavuttanut Competition on käynyt vähiin, kun radalla nähtiin vain 7 kuskia. Katsokaa ja verratkaa edellisen kappaleen ykkösen aikaa ruotsalaisen SSBykköslajittelijan Mathias Bohlinin tulokseen 7,078/329 km/h. Janne Ahosella oli epäonnea ja tuli takamuksen alla sunnuntain ensimmäisellä kierroksella. Raussi koki tappion toisella kierroksella Pella Arvidssonia vastaan, joka puolestaan putosi semilähdössä Ossi Oikarista vastaan. Eteneminen eliminaattorissa pysähtyi kuitenkin ensimmäisen kierroksen lähtöön Jari Sokuraa vastaan, joka sai toisella kierroksella soolon ja oli näin valmis finaalivetoon. Jimmy Ålund urakoi kahdessa ryhmässä ja otti harvinaisen tuplavoiton. Compin lajittelun kärkeen kiilasi virolainen Viljar Mäesepp ajalla 6,562 (-0,808 alle BT/A indeksin). Seppo Raussi lajitteli Pontiacillaan ykköseksi ajalla 7,611/284 km/h. Urheiluhenkiset ja kotimaiset cupit NHRA:n alaisista Sportsman-kisaryhmistä Alastarolla kilpailtiin vain muutamassa eri ryhmässä. Vahvoja kotimaisia suomalaisia täältä edelleen löytyy, mutta Nitrokisaa lukuun ottamatta heitä ei juuri näe radoilla muuten kuin testitarkoituksissa
Pelkät reaktiot eivät kuitenkaan ole tie onnelaan, kun eliminaattorissa kuskit ajavat itse määrittelemäänsä indeksiä vastaan. Jaakko Miettinen ja lajittelun 10. Tästä savotasta etevimmiksi selviytyivät finaalivastustajiksi nousseet Janne Noren ja Pasi Malinen. 68 V8-MAGAZINE. Pekka Junttilan violetti Turbo-Bemmi kulki lajittelun ykköspaikalle ajalla 7,882/286 km/h. Eemelille parempi reaktio ja lähemmäs itse asetettua indeksiä osunut suoritus takasi osakilpailuvoiton. Real Street -ryhmässä menestystä tavoitteli 6 eri kuskia ja heistä lajittelun kärkipaikalle kiilasi Kari Hermunen 1965 Valiantinsa voimin ajalla 8,720/243 km/h. Alisan voiton takasi Kaapon haksahdus oman indeksin niukkaan 0,044 sekunnin alitukseen. Täälläkään ykköslajittelija ei edennyt ensimmäistä kierrosta edemmäs ja näin tie menestykseen oli täysin avoinna muiden suuntaan. Sportsman / Pro ET:ssä lajitteli 11 kuskia parhaista reaktioista, ja parhaaksi tästä touhusta nousi Tony Vaahtera 0,002 reaktiolla. Härskeistä härskimpien katuautojen ryhmässä Top Streetissä nähtiin vain neljä kuskia. . Finaali oli sitten eri miesten laji, sillä siellä vastakkain asettuivat Rasmus Koivula ja Ilkka Junnila. sijalta Alisa Ritola. Finaalissa Junttila peittosi kakkoslajittelija Timo Suojasen 1966 Mustangin reilulla puolen sekunnin marginaalilla. Finaalissa toisensa kohtasivat lajittelun 19. 32-kaaviossa ei vältytty yllätyksiltä, ja näin finaaliin asettuivat kauden korkeinta pistesaldoa janonneet kuskit. Eemeli Helkkala. Super Pro ET haali paikalle 18 kuskia, joista ykköslajittelijan manttelin korjasi Henry Korpela häränsilmään osuneella 0,000 reaktiolla. Kaapo Lehtonen ja lajittelun 12. Ruotsalainen Daniel Hallestam oli päivän nimi Pro Street -ryhmässä. nimiinsä viitoslajittelija Daniel Hallestam 1959 Plymouth Suburbanillaan. Kotimaan kaksipyöräiset Ryhmässä Super Comp Bike kilpailu käytiin 10 suomalaisen ja yhden ruotsalaisen Johnny Oksan edellisessä Tierpin osakilpailussa kovia kokenut Top Methanol funny car oli Alastarolla näytillä. Hermunen jatkoi läpi eliminaattorin omalla 8-alkuisella sekuntiluvullaan ja pääsi finaalissa peittoamaan kakkoslajittelijan ja edellisen kisan voittajan Esa Lehdon. Junior Dragstereissa kilpaili peräti 22 kuskia ja heistä lajittelun ykköseksi kasimaililla taituroi Vili Maijala 0,002 reaktiollaan. Vastakkain asettuivat lajittelun 16. 0,040 sekuntia parempi reaktio ja lähemmäs omaa indeksiä osunut aika takasivat voiton Ilkalle. Jekku Wallu kuittasi edellisen kisan kakkospaikkansa True Streetin voitolla. Junior Bike oli innostanut mukaan 20 kuskia ja näistä 19 suomalaisen ja yhden norjalaisen joukosta parhaan reaktion nappasi Jone Holm 0,000 lampun turvin. Jälkimmäinen rutisti niukasti alle indeksinä ja näin voittopokaali matkasi Norenin kyydissä Poriin
Erälähde nähtiin niin ikään finaalissa, mutta etunimeltään Marko. Kaiken kaikkiaan saatiin aikaiseksi jännittävä ja lajin monet eri vivahteet tarjonnut hieno kilpailu. . V8-MAGAZINE 69. Vastaansa hän sai pykälää huonommin lajitelleen Hannu Koskelan. Tätä kilpailua ja monia muita menneitä kilpailuja tullaan vielä pitkään muistelemaan eri tahoilla, kenties jopa varsin haikein mielin. Street Bike oli saanut mukaan yhdeksän eri kuljettajaa ja lajittelun paremmuus ratkaistiin reaktioiden turvin. Jälkimmäisenä mainittu sortui indeksin alitukseen ja näin voitto meni Suokkaan nimiin. Pro Harley -ryhmässä taisteltiin viiden kuskin välillä lajittelun ykköspaikasta ja sen vei nimiinsä Emmi Nordman lukemin 9,215/234 km/h. Joillekin tämä aiheutti erityistä päänvaivaa, kun taas toiset nakuttelivat menemään innosta puhkeamaisillaan. Oma ehdotukseni uuden radan nimeksi on kentän historiaan kiinteästi viittaava LSK & FHRA Top Gun Raceway! Top Doorslammereissa päivän nimi oli finaalin ykköseksi keulinut Late Niskavaara valkoisen Cobaltinsa kanssa. Super Bike kilpailee kiinteätä 9,50 sekunnin ryhmäindeksiä vastaan ja etevin tämän haasteen edessä kaikkiaan 10 kuskin joukosta oli lajittelut nimiinsä kirjannut Jari Malinen tasan tarkalla 9,500 tuloksella. Emmi jatkoi hyviä otteita ja parempi kuski löytyi vasta finaalissa, missä kakkoslajittelija Jani Lempinen korjasi voiton. Hyvää ja kaunista Alastaro näytti viimeisen osakilpailun puitteissa parhaat kasvonsa ja rata oli kaikin puolin mainiossa kunnossa, mikä omalta osaltaan vielä toi omat mausteensa kilvanajon laatuun. Kim Oksanen lajitteli itsensä ykköseksi ajalla 8,520 ja 0,020 alle indeksin. Mutta odottakaapa vaan kunnes näette uuden Kauhavan radan puitteet. Lentosotakoulun maisemiin ollaan tekemässä Suomen uutta 2019 EM-osakilpailun areenaa ja paikkaan jo tutustuneena rohkenen luvata, että siellä väki viihtyy. Malinen kuitenkin putosi eliminaattorista ulos jo ensimmäisellä kierroksella vastassaan lajittelukuutonen Teemu Kekola. toimesta. Virolainen Viljar Mäesepp manaili odottelun määrää, mutta lopussa kunnian kukko lauloi Compin voiton myötä. Tässä touhussa kärkeen kiilasi Juha Erälähde 0,006 lampulla. Mutta niin vain kävi, että kurikkalainen neloslajittelija Toni Suokas jätti hänet taakseen semissä ja avasi sitä kautta oven finaaliin. Janne Noren oli yksi päivän voittajista, kun porilainen käänsi Super Pro ET:n finaalin Pasi Malista vastaan edukseen. Yhtä hyvin kaikki tiimit kuin myös katselijat. Hän onnistui lähdössä paremmin, sillä vastustajaksi lajittelun kuudennelta sijalta nousun tehnyt Sirpa TurkuTurunen sortui oman indeksinsä alitukseen. Tästä Kekola jatkoi hyviä otteita aina finaalilähtöön asti, missä lajitteluseiska Jenni Pekkarinen näytti kyntensä ottamalla voiton 0,006 sekunnin turvin. Jimmy Ålund sai Old ’51 Chevyn ratissa juhlia Pro Modifiedin voittoa
Fahr M 44 1967 POHJALAISTA HULLUUTTA osa 3 70 V8-MAGAZINE
Saavutus oli kiistatta ykkösluokkaa. Seuraavaksi kansaa kosiskeltiin '16 Boss Hoss ATV Kurikan kylähullut Plosila ja Savioja tekivät sen taas! Miehet iskivät jo ties monennenko kerran päänsä yhteen, minkä seurauksena syntyi tiettävästi maailman nopein leikkuupuimuri. V8-MAGAZINE 71. Petri suolsi maailmalle aikanaan mm. Herrat jalostivat museokuntoisesta '74 Rolls-Royce Silver Shadowista (V8 7/12) nelipaikkaisen kiihdyttimen, jolla pokattiin arvostetusta Elmian Bilsport Performance & Custom Motor Show’sta himoittu Best in Show pytty. . Nuoremman jyväjemmarin haarojen välistä nousevan elevaattorikotelon sisällä kulkevat tarvittaessa myös ohrapirtelötölkit. Automaattivaihteistoa käskytetään kisahenkisellä TCI:n Outlaw shifterillä, joka on kiinnitetty turvakehikon yhteyteen. Seuraavaksi syntyi väliprojektina maailman nopein Pappa-Tunturi, jonka kulkua edesauttoi Suzuki Hayabusan moottori. Kela on edelleen alkuperäinen, mutta toimii nykyään show-mielessä sähkömoottorilla. Erikoisuuden menoa avittaa Cadillacin tuplaturbotettu jättipannu. Taikajuoma toimi innoittajana Ensimmäinen hupikeikka Pohjanmaan lakeuksille ajoittuu vuoteen 2012, jolloin kaksikko kohautti kansaa tyylikkäimmällä ”kiihdytysautolla”, mitä Suomessa on koskaan nähty. TEKSTI JA KUVAT KAI SALMIO POHJALAISTA HULLUUTTA Eläkepäivistään nauttivat liki seitenkymppinen Tauno Petrinpoika Plosila ja juuri 80-vuotispäiviään viettänyt Reijo Rainenpoika Savioja rakensivat vanhoilla päivillään kylän vikkelimmän puimurin. Leikkuupöydän irrotus tai kiinnitys hoituu vain muutamassa minuutissa. Vanhuksella puidaan Kurikan ja lähikuntien kaurapellot vain yhden yön aikana, yhden salmaripysähdyksen taktiikalla. O len viime vuosien aikana vieraillut Etelä-Pohjanmaan Kurikassa siihen tahtiin, että paikkakunta alkaa tuntua jo toiselta kotikunnalta ja poikakaverit Petri Plosila sekä Raine Savioja kuin omilta veljiltä. Eipä sitä joka jannulle synny idea rakentaa 60-luvun leikkuupuimurista maailman nopeinta lajissaan, kaverusten edellisistä laitteista puhumattakaan. Kurikan juomavedessä täytyy olla jokin luovuutta ruokkiva lisäaine, vai piileekö salaisuus sittenkin tietyssä voimaliköörissä. Vanha leikkuupöytä siirrettiin eläkkeelle lähinnä ylipainonsa takia. maailman nopeimman Skodan. Lienee siis ”kierrätystä” parhaimmillaan. Pappis oli Petrin sooloprojekti, jollaisia syntyi useampia ennen kimpparakentelua. Uusi versio syntyi 0,7 millin pellistä. Herrasmiehiltä pursuaa innovatiivisuutta siinä määrin, että Ankkalinnan keksijäwelho Pelle Peloton lienee myös kateudesta vihreä. Pöydän keskeltä löytyy jäähdytysaukko turbojen välijäähdyttimelle
Eipä tainnut myyjä arvata, mitä vanhuksesta jalostuisi vanhoilla päivillä Kurikan poikakavereiden käsittelyssä. Etuvanteissa on leveyttä vaikka kylän muillekin puimureille jaettavaksi. Moottori koottiin turboineen valmiiksi irrallisena pakettina ja lopuksi hela hoito runkoineen ja akselistoineen kiinnitettiin leikkuupuimuriin. Alkuperäinen taka-akselisto on edelleen paikoillaan. M 44:sen poistuttua markkinoilta, vuoden 1968 mallit olivat jo selvästi laatikkomaisempia ilmestyksiä. Cadillacin 500-kuutiotuumainen moottori maalattiin akselistojen ja rungon kera tiilenpunaiseksi. Jäähdytys joutui dynopenkissä extrakoville. Puimuri oli hankintahetkellä kauhtuneessa kunnossa, mutta edelleen täysin toimiva peli. Pääsin tutustumaan leikkuupuimuriin ensimmäisen kerran juuri mönkkäri-kuvausten yhteydessä. Tällä puimurilla ei tultaisi jatkossa enää leikkaamaan viljaa. Mönkkäri ja ”Hopeavarjo” päätyivät myöhemmin norjalaiselle miljonäärille, TV-tähti Richard Rawlingsin jäädessä nuolemaan sillä erää vain näppejään. ”Bensaapina” oli myös kiinnostunut hankkimaan kylähullujen erikoisuudet. -mönkijällä (V8 9/16), jossa oli Rollsin tapaan mekaanisella ahtimella varustettu vinkkeli. Syylaria avittaa vielä kaksi sähkötoimista flektiä. Moottorin luovuttajaksi hankittiin avomallinen ’76 Cadillac Eldorado, josta hyödynnettiin tekniikan lisäksi eturunko akselistoineen ja jäähdytin. Puimurin ohjailua hallittiin tässä vaiheessa vielä takarenkailla. Fahr oli hankintahetkellä vielä alle viisikymppinen maatalouskone, jonka puintiominaisuudet olivat edelleen voimissaan. Käkkylästä hyödynnettiin Projektivai heita Cadillacin orkkisjäähdytin on sijoitettu puimurin sisään, mutta kokonsa puolesta se oli asennettava vinoon. Näitä iso-Fahreja ei kuitenkaan maahantuotu Härmään. M 40:stä jalostettua M 44:sta valmistettiin vain vuosina '65–'67. Syntisen painava leikkuupöytä Siltä istumalta laanille hankittiin noormarkkulaiselta maanviljelijältä Petrin kanssa samaa vuosikertaa oleva '67 Fahr M 44 leikkuupuimuri. Edellinen omistaja oli jo aloittanut muutostyöt ruiskukoneeksi. Muihin malleihin asennettiin litratilavuudeltaan suuremmat ilmajäähdytteiset Deutzmoottorit (52 hv/60 hv). Samaan aikaan olivat tarjolla myös mallit M 66 ja M 88. Sisuksista poistettiin käytännössä kaikki, mikä liittyi jollakin tavalla puimurin varsinaiseen käyttötarkoitukseen. Jyväjemmarille taidettiin jopa uskotella, että hyvin palvellut veteraani jatkaisi eläkepäiviään vielä työn merkeissä Kurikan kaurapelloilla. Suurimmat muutostyöt koskisivat tekniikkaa ja ajettavuutta, sillä puimurin takapyöräohjaus jalostuisi projektin aikana etupyörätoimiseksi. Johan alkoi lyyti kirjoittamaan ja hetkessä oli keula valmiiksi hahmoteltuna. Näin valinta kohdistui Cadillacin 500-kuutiotuumaiseen, sellaisen tullessa sopivasti tarjolle '76 Eldorado avon myötä. Sakemannin työvimmaa käskytti MB-nelosmoottori, jossa oli tilavuutta alle kaksi litraa ja hevosvoimia vähäiset 34. Siinä ohessa sitten syntyi kuningasajatus poikkeavasta leikkuupuimurista, jollaista ei olisi nähty aikaisemmin näillä lakeuksilla, muistelee Petri, ylistäen samaan hengenvetoon taikajuoman positiivista vaikutusta luovuuteen. 70-luvun Fahreja sai varustettua jopa 8-sylinterisellä moottorilla, jolloin tehoa löytyi mukavat 200 hevosvoimaa. 72 V8-MAGAZINE. Muut osat pistettiin tarpeettomina kiertoon. Puimurista purettiin pois alkuperäinen leikkuupöytä, joka painoi kuin kaverusten synnit yhteensä, ja vanha vajaapyttyinen tekniikka. Puimurille tehtiin aluksi melkoinen laihdutusoperaatio. Oli aika korkata taikajuomapullo, joka näillä kulmilla tunnetaan myös salmarina. Sisätilasta löytyy myös 20 litran vetoinen alumiininen polttoainetankki. – Päätettiin salmarihöyryissä hankkia puimuriin mahdollisimman suuri moottori. . – Olimme Rainen kanssa tuskailemassa mönkkärin keulaosaa, eikä käyttökelpoisia ideoita tuntunut syntyvän millään
Käytännössä ei ollut olemassa valmista balettia, koska puimuria ohjattiin alun perin kääntyvin takarenkain. Yleisössä oli havaittavissa yllättävän vähän närästystä. Poikakaverit ovat kiitollisia yhteistyökumppaneille: IKH, Jukolan Juusto, Protoparts Oy, Teräsmäki Oy, Rengasmesta Oy, Leppinen Steel Ltd, Automaalaus Pasi Seppänen, Javec Oy, pohjanmaan Inspired by Pohjanmaa, ME Varaosa Oy, Jari Mäki Oy, Pohjanmaan Hiekkapuhallus Oy, Autofiksaus M. Tuumailulla ja sovittelulla kokonaisuudet löysivät lopulta paikkansa. Fahr debytoi kevään American Car Show’ssa. Muuten voipi saada emänniltä kivuliaita korvapuusteja, jos ei pysytä ruodussa. omavalmisteisista tukivarsista, veitsivakaajista ja coilovereista. Ohjaukseen liittyvä kulmavaihde hyödynnettiin metsäkoneesta. Kiitokset myös muille projektissa mukana olleille. . Saarela, raitaa. Vanteet on hyödynnetty vanhasta itsesitojasta ja ne raamitettiin moottoripyörän renkailla. Paketti sisältää mm. Saksalainen TV-ryhmä kävi myöhemmin ikuistamassa elävää kuvaa Fahrista. Cadillacin moottori jäi muilta osilta stanukokoon. V8-MAGAZINE 73. Joko nyt on kaikki nähty, vai vieläkö kaksikon hihoista löytyy ylimääräisiä ässiä. Paikallisella vallesmannilla saattaisi olla toki asiasta eriävä mielipide, mutta toistaiseksi on mölyt pidetty mahassa. Pumpun vihellys olisi vanhanliiton jenkkiautoilijalle toki mieluisampaa korvakarkkia kuin turbojen vikinä. Nätisti harmaantunut puimuri on vaan yksinkertaisesti sympaattinen näky. Mikäli taivaanmerkkejä tulkitsee oikein, nyt on nähty vasta jäävuoren huippu. Muu kokonaisuus pistettiin kiertoon, kertoo Raine. jäykkä akselisto, joka koostuu mm. Puimurista löytyy alkuperäisiä ohjeistuksia, joita on edelleen syytä noudattaa. Hydraulinen käsijarru vaikuttaa takarenkaisiin. Tällä kertaa poikettiin perinteisestä kaavasta, koska tähän laitteeseen ei tullut mekaanista ahdinta. Projektin haastavin vaihe ei ollut kuitenkaan tekniikka, vaan ohjauksen suunnittelu. 8,2-litraisen myllyn lisäksi vaihteisto, jäähdytin, akselisto ja eturunko. fi, Karhu Kiillotus Oyj, Matalamäki Racing ja Juha Mäkisaari. Kansainvälisyys on seurannut miesten laitteita, eikä tältä vältytty nytkään. tuplaturbot, jonka turvin konimäärä saadaan kasvatettua viissatasen suhteen liki ”hevosvoima per kuutiotuuma” tasolle. Puimuria ohjattiin alun perin takapyörillä, mutta nyt takana on ns. Virityspaketilla viljat lakoon Fahrin nopeuden salaisuus piilee Stage 3 -virityspaketissa, jollaisen saa optiona Fahriin vain Plosilan pajalta. Harvoin on leikkuupuimuri nähty showstopperina jenkkiautonäyttelyssä. Poikain puimuri poikkeaa edukseen aikaisemmista härveleistä, koska sillä saa kurvailla kylillä ilman kilpiä laillisesti! Leikkuupuimuri luokitellaan maatalouskoneeksi, jota ei tarvitse rekisteröidä. Alun perin näissä jättimoottoreissa oli tehoa vaivaiset 190 hevosvoimaa, eikä optioversion 25 lisäkaakkiakaan herättänyt sen suurempia hurraa-huutoja. Alastarolla Nitro-kisojen yhteydessä varttimailin kiihdyttely antoi lukemat 15,8/131 km/h. Levyjarrut on lainattu kevari-Hondasta ja satulat saman tehtaan tuhatkuutioisesta
FJDC:N AJOPÄIVÄ (MAASTOHENKILÖ-, PAKETTIAUTOT, MÖNKKÄRIT) Kulmakorpi Off Road Park, Espoo: Finnish Jeep Drivers’ Club (ennakkoilm. MOBILISTI JAMB-O-REE Suomen Moottoripyörämuseo / Ace Corner, Veistämönkatu 1, Niemen Satama, Lahti: Mobilisti 1.9. ROMPEPÄIVÄT JA RUSKA-AJOT Kuopion Automuseo, Hannes Kolehmaisenkatu 2, Kuopio (Ruska-ajo lähtö 25.8. RADALLE.COM NEZ DRIFTING Pesämäen Moottoriurheilukeskus, Vanha Maantie 237, Honkajoki 17.–19.8. Seinäjoki (McDonalds/Citymarket) 14.9. RT 125 KOKOONTUMISAKO (125-KUUTIOISET MP:T) Kultturikahvila PSL, Keltainen talo, Laurinmäki, Janakkala 26.8. H-DCF BACK TO THE ROOTS (H-D) Nummijärvi, Kauhajoki: Harley-Davidson Club Finland 25.8. FHRA DRAG RACE – NIGHT RACE FINALS (SM, EDRS) Lentokenttä, Loppusuora 22, Kauhava: Finnish Hot Rod Association 020 743 0750, info@fhra.fi 31.8.–2.9. Helsinki (Kauppatori) 7.9. RAUTAA RAJALLE (JENKKIAUTOT) Santa’s Hotel Tunturi, Lutontie 3, Saariselkä 24.–26.8. DRIVE-IN & ROCK Nurmes 24.–26.8. NO SPEED LIMITHUIPPUNOPEUDEN MITTAUSPÄIVÄ Lentokenttä, Pudasjärvi: Taivalkosken moottorikerho, Teppo Teppo 045 138 6960 25.8. MOBIILIHALLIN PERÄKONTTIKIRPPIS JA AVOIMET OVET Mobiilihalli, Noormarkku: Satakunnan Mobilistit 74 V8-MAGAZINE. NEVADA CAR & BIKE SHOW -HYVÄNTEKEVÄISYYSTAPAHTUMA Veturitallit, Vanha Hämeenlinnantie 2, Porvoo 18.8. Kerava (Neste) 14.9., 12.10. CLASSIC MC RACE (SVKMK CUP) Botniaring, Kauhajoentie 688, Jurva: Suomen Veteraanikilpamoottoripyöräkerho 18.–19.8. KOPTERI RALLEY (MP) Hovimäki Camping, Hovimäentie 28, Hirsjärvi: Kopteri Magazine 1.9. 040 722 4754 18.–19.8. MUSEOIDEN ILTA Mobilia, Kangasala 17.8. klo 10.00): SA-HK Savon Kerho 017 282 0550, sa-hk.savonkerho@ dnainternet.net, myyntipaikat 040 587 8984 24.–26.8. Nummela (Prisma) 8.9., 13.10. MOTORISTIEN YÖKAHVILA Vehoniemen Automuseo, Kangasala (säävaraus): (03) 376 7795 24.–25.8. Vaasa 8.9. AMC EUROMEET (AMC, RAMBLER, NASH, HUDSON, JEEP) Yyteri Beach lomakylä, Yyteri / Pori: AMC Club Finland 18.8. WEST COAST STREET CUP FINALS Rengonharjun lentokenttä, Lentokentäntie 7, Ilmajoki: Sunrise Cruisers 18.8. YOUNGTIMERAJOT LÄNSI-UUDELLAMAALLA (1960–80 AJONEUVOT) ABC, Lepinpellonkuja 2, Karjaa (kokoontuminen klo 9.00, lähtö klo 10.00): Autohistoriallinen Seura, henrik.w.rask@gmail.com, Rask 040 383 1111 (ennakkoilm. KELLIS SWAP MEET & RIDE-IN SHOW (KUSTOMS, BIKES, AMERICAN CARS, AIRCOOLED) Rajalinnan teollisuusalue, Mestarintie 12, Kellokoski, Tuusula: Kellis Rods, Kaide 050 594 3633, Teemu 040 834 5430 18.8. PICK-NICK Lappajärvi 18.8. Klaukkala (tori) 25.8., 29.9. 050 571 5266) 25.8. Kajaani 1.9. VILLEN AJO (MUSEOAJONEUVOIKÄISET HARRASTEAJONEUVOT) Uusi Kaakom Katsastuksen piha, Ansaskuja 7, Hamina – Pertunmarkkinat, Kirkonmäki, Virojoki: Kymen Automobiilikerho, Kaunonen, 041 431 0217 25.8. F-BODY CLUBIN KESÄMIITTI Santa’s Hotel Tunturi, Lutontie 3, Saariselkä: F-Body Club of Finland, Savolainen 050 367 3345 24.–26.8. ROUTE 24 CRUISING Joenkulmantie 2, Vesivehmaa (kokoontuminen klo 18.00, lähtö klo 19.00) – Asikkala: Reijo 040 086 7120, Janika 040 525 6569 18.8. HAK:N KULTUURIAJO Lottamuseon kanttiini, Rantatie 39, Tuusula – Malmin lentokenttä, Helsinki: Helsingin Seudun Automobiiliklubi (ennakkoilm. HYVINKÄÄ TRIAL & SCRAMBLE JA ROMPETORI (VETERAANIKILPAMP) Erkylän Lukkojen motocrossrata ja ympäristö (tieltä 143), Hyvinkää: Hyvinkään Moottorikerho 26.8. 27.7), puheemjohtaja@hak-ry.fi, ilt. STADIN PÄRTSÄREIDEN ROMPETORI JA MUSEOIKÄISTEN MOOTTORIPYÖRIEN NÄYTÖSAJO Vermon Ravirata, Majurinkuja, Espoo: Stadin Pärtsärit, Lankinen 040 076 1808, lare.lankinen@gmail.com 18.8. V8 THUNDER RACE (NEZ) Ahveniston moottorirata, Poltinahontie 47, Hämeenlinna 1.–2.9. NURTSICRUISING Ouluhallin messuaukio, Ouluhallintie, Oulu: Bad Boys Tuning, Jussi 050 599 4414 (ennakkoilm. 18.8. FOMOCO-DAY (FORD, MERCURY, LINCOLN) Ahveniston moottorirata, Poltinahontie 47, Hämeenlinna: Cosworth & RS Club 25.8. Hyrylä (Burger King) 1.9., 6.10. MERENKURKUN MIITTI (VAN, TRUCK) Merenkurkun Majatalo, Rudträkvägen 6, Björköby 24.–26.8. KUPITTAAN HARRASTEAJONEUVOILTA Kupittaan kentän parkkipaikka, Blombergin aukio, Turku 31.8. SWAPMEET & DRIVE-IN SHOW (MP) Kellokoski: Raven MC 18.8. Orimattila (Wanha Amis) 18.8. KIRPPU/ ROMPETORI JA HARRASTEAJONEUVOPARKKI Nakkila Storage, Pyssykankaantie 171, Hormisto / Nakkila: Nakkila Storage, Höglund 040 066 8079, info@nakkilastorage.fi 18.8. KAUDEN PÄÄTTÄJÄISET Vaasan Autoja Moottorimuseo, Myllykatu 18 B, Vaasa: 044 569 2690 1.9. ROUTE 24 ROMPETORI Joenkulmantie 2, Vesivehmaa: Lehtinen 040 324 2402 26.8. MÄNTÄMESSUT – DRIVE-IN MOOTTORIPYÖRÄNÄYTTELY (RAKENNETUT MP:T) Keskustori, Tampere: Koneita ja kiisseliä 25.8. Porvoo (Kuninkaanportti Vepsäläinen) 25.8., 29.9., 27.10. SPORTSCAR BREAKFAST CLUB Gustavelund, Kirkkotie 36, Tuusula: Sportscar Club of Helsinki 1.9. Raasepori (Karjaan ABC) 37.9., 5.10. RAUTALANKAA JA JENKKIAUTOJA Mobilia, Kustaa Kolmannen tie 75, Kangasala: Mobilia 18.8. PYYNIKIN AJO (VETERAANIKILPAMP) Särkänniemen huvipuisto ja Pyynikki, Tampere (näytösajo Pyynikillä 26.8.): Suomen Veteraanikilpamoottoripyöräkerho 25.–26.8. EENOKKI CRUISE Tori, Säkylä (kokoontumien 18.00, lähtö n. Tietoja tulevista alan tapahtumista kannattaa lähettää osoitteeseen V8-MAGAZINE/ Tapahtumakalenteri, Hämeentie 153 C, 00560 Helsinki, tai sähköpostiosoitteella v8-toimitus@fokusmedia.fi Päivämääriin saattaa tulla muutoksia, eikä V8-Magazine vastaa tietojen paikkansapitävyydestä. VAPAAMUOTOISET KOKOONTUMISET MOBIILEILLA AirMotel, Lentokentäntie 5, Nummela: Autohistoriallinen Seura 28.8. Mäntsälä (Juustoportti) 31.8., 28.9. kulmakorpi@saunalahti.fi) 25.–26.8. KOKEMÄKI CRUISING Tokmannin p-alue, Haapionkatu 19, Kokemäki (kokoontuminen klo 19.00, lähtö klo 20.30) 25.8. TORIMIITTI Tori, Kotka: Kotka Hot Rodders 16.8. V8-MAGAZINE & GTI-MAGAZINE KIIHDYTYSPÄIVÄ & BLACKLIST STREET RACE Lahti-Vesivehmaan lentokenttä, Lentotie 105, Vesivehmaa: Finnish Hot Rod Association, 020 743 0750, info@fhra.fi 25.8. Lahti (Ace Corner) 31.8., 8.9., 29.9. MOTORISTIEN YÖKAHVILA Vehoniemen Automuseo, Kangasala (säävaraus): (03) 376 7795 17.–18.8. ORIMATTILA CRUISING Wanha Amis, Kouluntie 19, Orimattila 18.8. Pori (ABC Tikkula) 7.9., 5.10. satu.danielsson@autohistoriallinenseura.fi, ilt. Jyväskylä (ABC Keljonkangas, lähtö klo 20) 14.9., 12.10. VAPAAMUOTOISET KOKOONTUMISET MOBIILEILLA AirMotel, Lentokentäntie 5, Nummela: Autohistoriallinen Seura 23.8. KOONNUT: HANNELE HATANPÄÄ Cruisingit Espoo (Tietotie 1, Otaniemi) 14.9., 12.10. MOTORISTIEN YÖKAHVILA Vehoniemen Automuseo, Kangasala (säävaraus): (03) 376 7795 31.8.–1.9. Vantaa (Rekola) 31.8., 28.9. Tapahtumakalenteri Kotimaa 15.–19.8. SIVUVAUNU JA TRIKE KOKOONTUMINEN Suomen Moottoripyörämuseo / Ace Corner, Niemen Satama, Veistämönkatu 1, Lahti 28.8. SUNNY SOUTH CRUISING Inkoo – Karjaa – Tammisaari (jatkobileet Hangö Street Rods’issa): Wikholm 050 330 0850 18.8. PANNURALLI (H-D PANHEAD) Loppi: harri.salomaki@sauna-lahti.fi, 045 260 8360 19.8. 18.45): Pyhäjärvi Cruisers 23.8. NEVADA CAR & BIKE SHOW Veturitallit, Vanha Hämeenlinnantie 2, Porvoo: Cherubs MC, Custom Car Club Porvoo 18.8. JÄNKHÄLLÄ JYTISEE (MP) Santa’s Hotel Tunturi, Lutontie 3, Saariselkä: Santa’s Hotel Tunturi, Rumakuru MC 16.8. VEHONIEMEN AUTOMUSEO 35-VUOTISSYNTYMÄPÄIVÄT Vehoniemen Automuseo, Vehoniemenharjuntie 92, Kangasala: Vehoniemen Automuseo 24.8. KALAJOEN VARTTIMAILIN TESTIPÄIVÄ Lentokenttä, Kalajoki 1.9. Hämeenlinna (Virvelinranta) 11.9. HEMA SHOW Liikuntakeskus Hirvihovi, Kuusitie 1, Loimaa: HEMA, info@hema.show 040 585 7397, 0400 865 818, 044 049 6264 18.–19.8. FJDC:N MAASTOAJOPÄIVÄ Pilkanmaa, Kouvola: Finnish Jeep Drivers’ Club, hallitus@fjdc.org 1.–2.9. TAMPERE CRUISING Nuutisarankatu 35 Pirkkala (kokoontuminen klo 18, lähtö klo 19.30 – American Diner, Lielahti, Tampere 25.8. HISTORIC GRAND RACE (HISTORIC RACE CUP) Ahveniston moottorirata, Poltinahontie 47, Hämeenlinna: Historic Race Finland 18.–19.8. BIKES, BEARDS & BURGERS Pinkomo-kauppa, Eerikinkatu 9, Helsinki 21.8. Vantaa (Heureka) 17.8., 21.9. info@nurtsicruising.com) 18.8. JUTHBACKAMARKKINAT Juuttaantie 34, Uusikaarlepyy: Jakobstadsnejdens Veteranbilssällskap 17.–19.8
Oldsmobile Spring Summer Show, Seal Beach, Kalifornia 18.8. AMC Javelin & AMX 50-års Jubileum, Borås, Ruotsi 23.–26.8. KIIHDYTYSPÄIVÄ / STREET OUTLAWS RACE Lentokenttä, Pudasjärvi: Taivalkosken moottorikerho, Teppo Teppo 045 138 6960 8.9. Mälaren runt för MC, Tukholma – Mälardalen, Ruotsi 18.8. Linde Open (EDRS), Linde Raceway, Lindesberg, Ruotsi 18.–19.8. TORIMIITTI Tori, Kotka: Kotka Hot Rodders 22.9. HÄMEENLINNAN HARRASTEAJONEUVOJEN TAPAHTUMA Virvelinranta (klo 19 alk.), Virvelinkuja 2, Hämeenlinna 15.9. TEST & TUNE Lentokenttä, Loppusuora 22, Kauhava: Finnish Hot Rod Association 020 743 0750, info@fhra.fi 2.9. Hösttreff Magnor (Van), Magnor, Norja 25.8. RAUTA JA PETROOLI Tehtaankadun Messupuisto, Tehtaankatu 25, Riihimäki: Masinistit 2.9. Ladies Run for Fun, Uddevalla, Ruotsi 25.8. Big US Truck treff, Gol, Norja 17.–18.8. pienoismalli.lahti@hotmail.com): Mallisto 29.9. SSAH KUUKAUSITAPAAMINEN Virtasenkaupan piha, Hämeentie 37, Salo: Salon Seudun Ajoneuvoharrastajat 28.9. Veteranmarknad, Skellefteå, Ruotsi 25.8. RM Sotheby’s Auctions: Monterey 2018, Monterey, Kalifornia 24.–25.8. MUSTANGIT Suomen Moottoripyörämuseo / Ace Corner, Niemen Satama, Veistämönkatu 1, Lahti 11.9. USA-bilsutställning, Simrishamn, Ruotsi 29.8. LAHDEN PIENOISMALLINÄYTTELY (ERIKOISNÄYTTELYNÄ "PIENI HOT ROD -NÄYTTELY" Lahden Yhteiskoulun liikuntasali, Kirkkokatu 2, Lahti (ennakkoilm. klo 19) 7.9. Corvette at Carlisle, Carlisle, Pennsylvania 24.8. Big 3 Swap Meet /Parts Exchange, San Diego, Kalifornia 25.8. Hotland Rodders Hot Rod & Custom träff, Säffle, Ruotsi 18.–19.8. Hyttsvängen-veteranrally, Filipstad, Ruotsi 18.8. FJDC:N AJOPÄIVÄ (MAASTOHENKILÖ-, PAKETTIAUTOT, MÖNKKÄRIT) Kulmakorpi Off Road Park, Espoo: Finnish Jeep Drivers’ Club (ennakkoilm. H-DCF AJOKAUDEN PÄÄTTÄJÄISET (H-D) Yyteri Resort & Camping, Pori: Harley-Davidson Club Finland 29.9. STC KUORMA-AUTOJEN KIIHDYTYSAJOT Kauhava: STC Oy 15.9. ville.siltanen@k-silmailumuseo.fi 6.10. Wrightwood Mountain Classic Car Show, Wrightwood, Kalifornia 19.8. HISTORIC RACE CUP FINALS Motopark Raceway, Motoparkintie 62, Virtasalmi: Historic Race Finland 8.–9.9. Lastbil 2018, Elmia / Jönköping, Ruotsi 23.8. Lucas Oil NHRA Nationals, Brainerd, Minnesota 17.–19.8. Nostalgia Saturday and Summit Series Race, Eureka, Kalifornia 25.8. Augustisvängen, Dahlhem / Gotlanti, Ruotsi 26.8. Mels Garage Cars and Coffee, Enköping, Ruotsi 30.8. LeMay Show, Tacoma, Washington 25.8. ROUTE 24 CRUISING Joenkulmantie 2, Vesivehmaa (kokoontuminen klo 18.00, lähtö klo 19.00) – Asikkala: Reijo 040 086 7120, Janika 040 525 6569 15.9. AJOHARJOITTELU ALASTAROLLA (CORVETTE) Alastaro Circuit, Jarno Saarisentie, Virttaa: Club Corvette of Finland 29.–30.9. Sportbilsdagen, Västervik, Ruotsi 18.–19.8. Mels Garage’s Cars & Coffee, Enköping, Ruotsi 18.–19.8. Hansen Racing PRE-Cruising Meet, Spånga, Ruotsi 31.8.–1.9. Cruisin’Classics Hot Rod Hoedown, Cecil, Pennsylvania 19.8. MOBILISTIEN AJOKAUDEN PÄÄTTÄJÄISET Tikkulan ABC:n p-alue (hautausmaan puoli), Pori: Satakunnan Mobilistit 28.–30.9. AUTOT JA VIIHDE -VIIKONLOPPU – JENKKIAUTONÄYTTELY JA X-TREME CAR SHOW Lahden Messukeskus, Lahti: 046 878 2479 Muut Pohjoismaat 15.8. TAMPERE CRUISING Nuutisarankatu 35 Pirkkala (kokoontuminen klo 18, lähtö klo 19.30 – American Diner, Lielahti / Tampere 29.9. LAKESIDE CRUISING Lohjanjärven seutu, Lohja 15.–16.9. Pebble Beach Concours d’Elegance, Pebble Beach / Monterey, Kalifornia 26.8. CRUISING PRE-PARTY Malmin lentoasema, Helsinki: Finnish Hot Rod Association 020 743 0750, info@fhra.fi 7.9. Träff med veteranlastbilar, Vimmerby, Ruotsi 26.8. Onsdagsträff veteranfordonsutställning, Borgholm, Ruotsi 22.9. Cranke Cruisers familjerally “slott & herresäten”, Eslöv, Ruotsi 22.8. KAANAAN KAHINAT (MP) Kaanaa Center, Moottorikeskuksenhaara 105, Velaatta / Tampere: Leak MC 25.9. Torpa Nostalgidag, Annerstad, Ruotsi 18.8. Classic Car Parts Exchange, Chatsworth, Kalifornia 19.8. KUTTU CRUISING SEO Kiikoinen, Jaara, Sastamala (klo 18.00, lähtö klo 19.00) – Gulf, Kauvatsa – Riverside Hobos, Kokemäki 8.9. American Car Show, Uppsala, Ruotsi 18.8. Mels Garage Cars and Coffee, Enköping 25.8. Goodguys Great Northwest Nats, Spokane, Washington 18.8. Svedala Motor-& Veterandag, Svedala, Ruotsi 25.8. Nordic Challengeen nchallengeevent@gmail.com) 7.10. KUPITTAAN HARRASTEAJONEUVOILTA Kupittaan kentän p-alue, Blombergin aukio, Turku 26.9. 18.45): Pyhäjärvi Cruisers 20.9. NHRA Chevrolet Performance U.S. Drag Race (EM, EDRS), Tierp, Ruotsi 24.–25.8. Veteranmarknad, Nossebro, Ruotsi 25.8. Wings & Wheels Hardanger, Norheimsund, Norja 25.–26.8. Veteranfordons träff, Hedemora, Ruotsi 18.8. Rembo veteranmarknad, Avesta, Ruotsi 18.8. Summer Turlock Swap, Turlock, Kalifornia 23.–25.8. Gooding & Company: Pebble Beach Auctions, Pebble Beach, Kalifornia 24.–26.8. Int. Nostalgia Friday Night Car Show, Eureka, Kalifornia 24.–25.8. INKEROISTEN HALLIN AVOIMET OVET JA AJOKAUDEN PÄÄTÖS Inkeroinen, Kymen Automobiilikerho Peri 040 716 7659 22.9. RADALLE.COM FINALS Kemoran moottorirata, Kemorantie 161, Veteli: Radalle.com 16.9. Strängnäs Bike Show, Strängnäs, Ruotsi 25.8. King of Cadillacs Car Show, Garden Grove, Kalifornia 29.8.–3.9. Hamnträff ”tema Tunga fordon – lastbilar, bussar, bärgare, militärbilar, traktorer”, Nyk öping, Ruotsi 17.–19.8. TURUN PÄIVÄ – MOOTTORIT FORUM MARINUMIN PIHALLA Forum Marinum, Turku: Turun Seudun Mobilistit 20.9. Guldrundan, Skellefteå, Ruotsi 18.8. RAUTALAMMIN PESTUUMARKKINAT JA ROMPETORI Tenniskenttä, Satakielistentie 7, Rautalammi: Sisä-Savon Mobilistit: Nuutinen 040 017 1125, Paananen 044 283 1821 9.9. NHRA Saturday Night Under the Lights – Heads up Drag Racing, Baldwin Park, Kalifornia 25.8. Veteranbilsträff i Gräfsnäsparken, Sollebrunn 23.–26.8. 53. EENOKKI CRUISE Tori, Säkylä (kokoontuminen klo 18.00, lähtö n. RHK Mantorp Classic Festival (Historic Race), Mantorp Park / Motala, Ruotsi 24.–26.8. SYYSMEETING (VAN, TRUCK) Salusjärven leirikeskus, Salusjärventie, Orimattila: Journeyman 8.9. Skåne Rundt motorcykelrally – 500 km, Skåne, Ruotsi 26.8. 30.8. TORIMIITTI Tori, Kotka: Kotka Hot Rodders 7.9. ROMPETORI Vaasan Autoja Moottorimuseo, Myllykatu 18 B, Vaasa: 044 569 2690 15.9. NUORELA HOT & WHEELS Keiturintie 56, Orimattila 15.9. Mosten Race Day (EDRS), Mosten Raceway / Ørsted, Tanska 31.8.–2.9. Nationals, Indianapolis, Indiana Pienoismallit 1.9. Veteran & kuriosamarknad, Sörang, Ruotsi 25.8. MALLAREIDEN ROMPEPÄIVÄ Suomen Ilmavoimamuseo, Tikkakoskentie 125, Tikkakoski: Jyväskylän alueen mallarit. Cyklon Swap & Motorrevy, Smedjebacken, Ruotsi 19.8. Høstmarked Ekeberg, Oslo, Norja 22.–25.8. Saltsjöbaden Classic Car Show, Saltsjöbaden, Ruotsi 25.8. Norrköping Cruising ”Motorgården 60 år”, Norrköping, Ruotsi 25.8. PIENOISMALLIPÄIVÄ Vehoniemen Automuseo, Vehoniemenharjuntie 92, Kaivanto / Kangasala: Vehoniemen Automuseo ja Pienoismallikeräilijärekisteri 050 365 7023 6.–7.10. V8 Thunder Race, Gelleråsen, Karlskoga, Ruotsi 18.–19.8. Rod & Kustom Extravaganza, Uumaja, Ruotsi 18.8. TjejSvängen-damrallyt, Karlskoga, Ruotsi 18.8. MAALLA, MERELLÄ JA ILMASSA Kuopion Raittiustalo, Minna Canthin katu 52, Kuopio: Pohjois-Savon Pienoismalliharrrastajat V8-MAGAZINE 75. 1.–2.9. MOTORISTIEN YÖKAHVILA Vehoniemen Automuseo, Kangasala (säävaraus): (03) 376 7795 7.–9.9. 29.8. kulmakorpi@saunalahti.fi) 15.9. Kumlingens Rod Run, Kumla, Ruotsi 18.8. Classic Road Race (Nordic Cup), Gelleråsen / Karlskoga, Ruotsi Pohjois-Amerikka 16.–19.8. Vallåkraträffen, Vallåkra / Landskrona, Ruotsi 18.–19.8. Goodguys West Coast Nationals, Pleasanton, Kalifornia 24.–26.8. Elkins Ranch Cruise Nights, Fillmore, Kalifornia 25.8. www.pienoismallit.net, erikoisnäyttelyn ennakkoilm. Monterey Motorsports Reunion, Monterey, Kalifornia 23.–26.8. LEKSAKSOCH NOSTALGIMARKNAD Friidrottshallen, Helsingborg: leksaksmarknaden@telia.com, +46 70 524 3453 27.–28.10. SMV husvagnar 70 år jubileum träff, Örebro, Ruotsi 17.–19.8. RIDE-IN MOOTTORIPYÖRÄNÄYTTELY Suomen Moottoripyörämuseo / Ace Corner, Veistämönkatu 1, Niemen Satama, Lahti: MP-maailma 15.9. SYYSHEIKKI – PERINTEINEN ROMPETORI JA KERÄILYTAPAHTUMA Mobiilimäen piha-alue, Hitsarinkatu 5, Turku: Turun Seudun Mobilistit (02) 238 5775, mobiilimaki@tsmry.fi 6.9. Eskilstuna veterandag och -marknaden, Ekeby / Eskilstuna, Ruotsi 28.8. VAPAAMUOTOINEN KAIKENLAISTEN HARRASTEAJONEUVOJEN TAPAAMINEN Alajärven ABC:n / S-marketin piha (alk. Salinas PAL Classic Car Show, Salinas, Kalifornia 25.8. VANHAN AJAN LELUMARKKINAT Palokunnankatu 18, Hämeenlinna: Nukkekoti ja Lelu, Osto ja Myyntiliike Vanhat roinat, Malmström 050 585 4170, 050 366 3446, info@vanhatroinat.fi 29.9. ANRA Nostalgia Drags, Bakersfield, Kalifornia 26.8. Mecum Auction: Monterey 2018, Monterey, Kalifornia 23.–26.8. VEHONIEMIAJO HARRASTEAJONEUVOILLE Vehoniemen Automuseo, Kangasala: Vehoniemen Automuseo 050 365 7023 8.9. Power End of Summer Meet, Emmaboda, Ruotsi 25.8. NASCAR, Bristol, Tennessee 18.8. End of Summer Meet, Ljungaverk, Ruotsi 24.–26.8. FMOC SYYSRATAPÄIVÄ + SLALOM CUP 4 Kemoran moottorirata, Kemorantie 161, Veteli: Ford Mustang Owners’ Club of Finland 22.9. SUURI SNADI -LEIKKIKALUMARKKINAT JA PIENOISMALLIEN NORDIC CHALLENGE Otahalli, Otaranta 6, Espoo: Märklin Club of Finland, Suomen Pienoismallirakentajat, Päijät-Hämeen Nukkekotiharrastajat, Nukkeja leluyhdistys, mcof(at)phnet.fi, Rinne 040 071 5055 (ennakkoilm. Höstrally, Hasslö, Ruotsi 26.8. Sportvagnsträffen Hofstanäs / Borås, Ruotsi 25.8. Kungsrallyt, Borgholm (lähtö), Öölanti 18.8. RUSKAJOTOS-HARRASTEAJONEUVOKOKOONTUMINEN Merihelmi, Kuivaniemi: Lounais-Lapin Euroautoilijat, 040 068 8617, 045 259 5441 8.–9.9. Woodward Dream Cruise, Detroit, Michigan 18.8. Teknikens dag, Bjärnum, Ruotsi 25.8. T-Town Rumble Car & Vintage Trailer Show, Tehachapi, Kalifornia 25.–26.8. Hoting Old Car Meeting, Hoting, Ruotsi 25.8. All Star Cruisers fordonsutställning, Skövde, Ruotsi 18.8
H.1000 €. Lincoln Continental Executive Series 3,8 V6 1992. TEE ILMOITUS Lähetä ilmoitus kirjallisena tikkukirjaimin tai koneella kirjoitettuna. Eläkeläisdiplomaatin auto Floridasta. Kori custom made, rakennettu muovilevystä. Runko Eurowagon. Koko vesivanerinen lattia uusittu, runsas vuosi sitten vaihdettiin uusi Finn Foam materiaalin takaluukku. MYYDÄÄN MUUT Cruiser’s Holiday 2855, VP 4.1 turbo diesel/ duoprop. 11 800 €. Sähköpostissa kirjoita ilmoitusteksti viestikenttään ja aiheeksi sen osaston nimi. Puhelimitse emme vastaanota ilmoituksia. MYYDÄÄN MOPAR 1969 Chrysler Newport avo. Soita 040 565 8970 Porvoo. Katsastettu 2018. Puh: 0400 454 961 / Jarmo 76 V8-MAGAZINE. Pituus 430, leveys 190 ja tavaratilan korkeus 140 senttiä. 2009: 10. Kuvaa ei palauteta. 9500 €. Sähköpostitse liitteenä lähetettävän kuvan tulee olla JPG-muodossa, leveydeltään vähintään 6 cm ja resoluutioltaan 300 dpi. 2005-mallia, kolariautosta. 2018: 3,4,5 + Amerikan rauta 1/2017. Ilmoitus julkaistaan seuraavaksi ilmestyvässä lehdessä, mutta jos se ei siihen ehtinyt tai mahtunut, laitamme sen automaattisesti sitä seuraavaan numeroon. Rek 10 hlö,+ traileri. Katsastus voimassa. (09) 670 375, 0400 442 616 ILMOITUSOHJEET Ilmaisella V8-MARKET-palstalla lukijamme voivat myydä ja ostaa kaikkea harrastukseen liittyvää. MYYDÄÄN FOMOCO 1917 Ford Touring street rod. MYYDÄÄN SEKALAISTA V8-lehdet nro:t: 2008: 5,6,7,8,10. Yhden ilmoituksen maksimimerkkimäärä on 1000. Merkitse kuvan taakse ilmoituksessa oleva nimi ja puhelinnumero. 0400 278 279 Joensuu. 2011: 1,2,3,4,5,6,7. Pyöränlaakerit uusittu viime kesänä. Auto nähnyt lunta vain tallin ovenraosta. Mieluiten nouto, mutta ehkä postitus mahdollinen (paketin paino n. 2013: 1,2,3,4,5,6,7,8. Täysin ruosteeton. 040 759 5539 Espoo. 040 759 5539 Espoo. Muista suuntanumero puhelinnumeroon ja kännykkänumeroissa mainitse paikkakunta. Etuveto. Helppo projekti, 383/727. Tilaa on varattu AINOASTAAN YKSITYISHENKILÖIDEN ilmoituksille. 0400 278 279 Joensuu. Ajettu 53 500 km. H: 35 t € / vaihto USA autoon. Hieman hitsaamista. 29 999 € / vaihto. Katsastettu 7/2018. ILMOITUKSEN KUVA Kuvia julkaistaan mahdollisuuksien mukaan 1 kuva/ilmoitus. Renkaat ovat uutta vastaavat. Hieno ja toimii loistavasti, sisusta ehjä. Runsaasti kiinnityspisteitä. H. V8-MARKETIN YHTEYSTIEDOT Postiosoite V8-Market/V8-Magazine, Hämeentie 153 C, 00560 Helsinki Sähköposti v8-market@fokusmedia.fi KAUPALLISET ILMOITUKSET: Hansanova Oy, puh. Mahtuu paljon muutakin kyytiin. Kärry on todella tilava ja sopii mainiosti mönkkärien, moottorikelkkojen, moottoripyörien tmv. V8-MARKET MYYDÄÄN GM Chevrolet Corvette 1981. Hinta 10 300 €, 050 439 5199 Helsinki. 2012: 8,9,10. Historia tiedossa. Automaatti, ajettu 250 tkm. Chevyn LS-alumiinikone/automaatti paketti 5,3L. Myytävänä hyväkuntoinen, jarruton 750 kg kevytperävaunu. Katsastettu. V8 350+350 5,7 l Matching Numbers. Uudet ilmajousiyksiköt takana. Kärryllä on kuljetettu junnudragster-kilpuria kesäisin, puolen tusinaa kertaa vuodessa. 0400 278 279 Joensuu. Uusi korkeudensäädin takana. Juha Kolehmainen 044 575 8545 Järvenpää. Merkitse myös osasto, jossa toivot sen julkaistavaksi. kuljetukseen. MYYDÄÄN OSAT JA TARVIKKEET Chevy stepside lava 70–80-luvun pitkä, mutta saa helposti lyhennettyä. Vain 1950 €. 044 957 6693 Kouvola. Hinta 950 €. Nissan 1,6 Sunny 1990. 10kg). Ehjä tekniikka, voi ajaa. 2010: 2,3,4,5,6,7,8,9,10. GM 231/TH-350. Hinta: kaikki yhteensä 35€. Hyvät kesärenkaat. Ei kovin siisti, mutta toimiva. Hp. alkuperäisen johtosarjan kanssa
Tämä pitäisi jättää maalaamatta paljaalle metallille, kuten se on kuvissa. Aito Grabowskin T-bucket oli piilotettuna tallin syövereihin 30–40 vuoden ajan, koska sen omistaja ei halunnut autoa julkisuuteen siitä syystä, että se oli muutettu show-autoksi 60-luvulla. Jokin aika sitten se oli myynnissä Mecum-huutokaupassa, missä se meni kaupaksi 440 000 dollarin hintaan karseasta show-kuosistaan huolimatta. Kallistetut etupilarit ja chopattu katto antavat autolle juuri halutun tyylin. Kokonaisuus on vaikuttava, ja vielä vaikuttavammaksi sen tekee se, että muutokset tehtiin vuonna 1948. Varsin pian niiden valmistumisen jälkeen useat yritykset tarjosivat lasikuituisia koreja ja runkoja, mikä helpotti T-bucketin valmistamista harrastepeliksi. Chevy toi mukanaan ”Smokey” Yunicksin rakentamaan muutaman Nascar-tyylisen 427-kuutiotuumaisen isolohkomoottorin autoihin. Tämä uusi 3W '32 Ford Coupe pohjautuu Brookvillen koriin, mutta se näyttää enemmän ennen sotia rakennetulta englantilaiselta kilpa-autolta kuin amerikkalaiselta hot rodilta. Aikaansa edellä Lincolnissa Nebraskassa sijaitsevassa Speedway Motorsissa on hieno kokoelma vanhoja erikoisia moottoreita, joista osa on melkoisen uniikkeja. Noin vuosi sitten auton Grabowskilta vuonna 1959 ostanut Jim Skonzakes poistui keskuudestamme ja keräilijä Jim Street sai mahdollisuuden ostaa auton. Kuskeilla oli ongelmia auton hallinnan suhteen ja lajitteluiden jälkeen Johnson nousi autosta ja jätti homman sikseen. V8-MAGAZINE 77 Jenkkikirjeenvaihtajamme Bo Bertilsson kokosi viimeisimmät kuulumiset Atlantin takaa. Suuri kustom-tapahtuma Amerikassa löydetään ja entisöidään yhä enemmän vanhoja kustomeita, mikä tarjoaa yleisölle mahdollisuuden nähdä livenä miltä autot näyttivät 50–60-luvuilla. Grabowskin T löydettiin ja myytiin Norm Grabowskin ja Tommy Ivon 50-luvulla rakentamat T-bucketit aloittivat käytännössä koko T-bucket-trendin. Tänä vuonna kustomien määrä oli yli 200. Se on kuitenkin koko homman idea. Sen jälkeen moottoria käytettiin 1952 Indy 500 -autossa. Etualalla on kuvassa flathead Ford, jota Joe Davis paranteli omilla tuplilla kannenyläpuolisilla nokka-akseleilla varustetuilla Hemi-kansilla. Käsin tehty maskin kehys ja konepelti luovat myös erilaisuutta. Thompson yritti vielä saada kaiken toimimaan muutamassa kilpailussa tuloksetta, joten hän lopetti projektin.. Daytonan kilpailussa Thompsonilla oli palkattuna pari Nascar-kuljettajaa, jotka ajoivat autoja. Vanhantyyliset chopperit Aikoinaan oli vaikea löytää osia vanhoihin Harley-Davidson Panheadja Knucklehead -malleihin, jopa Amerikasta. Hänellä oli sopimus Pontiacin kanssa ja hän ajoi neljällä Pontiacin moottorilla varustetulla Bonneville streamlinerilla parhaaksi tulokseksi 409 mph (658 km/h) 60-luvun alkupuolella. Kolmepäiväiseen tapahtumaan kutsutaan 200 traditionaalista kustomia, ja tapahtuman huipentuma on lauantaina, kun autot parkkeraavat Edvards Drive-In:in alueelle Indianapolisissa. Nyt bikerit voivat rakentaa haluamansa vanhan chopperin tai replikan pyörästä, jollainen heillä oli 40 vuotta sitten. Tämän mahdollistaa se, että kaikkia Harleyn moottoreiden osia on saatavissa nykyään, lohkot, sylinterit ja kannet mukaan lukien. Sporttiautojen tyyliin Troy Ladd Hollywood Hot Rodsista on osoittanut viime vuosina, että hän pitää hot rodien rakentamisesta varhaisimpien eurooppalaisten urheiluautojen tyyliseksi. Pian tämän jälkeen Chevrolet halusi hänet vetämään '63 Split window ”mystery big-block”Corvette kilpa-autoprojektia. Kaikkiaan Joe teki neljä moottoria, jotka myös myytiin. Kuuluisa Corvette Mickey Thompson oli suuri nimi moottoriurheilussa 60-luvulla. Joe laittoi moottorin '32 Ford pickupiinsa, mutta myi sen myöhemmin. Toinen heistä oli Jr Johnson. Eräs kustomeille elävä kaveri on saanut aikaan Custom Car Revival -nimisen tapahtuman, joka pidetään vuosittain kesäkuun alussa Indianapolisissa. Näemme enemmän kuin koskaan aikaisemmin moldattuja tankkeja, sissy bareja ja King & Queen satuloita, joten nostalgia on kovassa huudossa
1980-luvulla suosittiin tyyliteltyjä pastellisävyisiä scallopeja ja alkuperäistyyliset tulivat takaisin viime vuosisadan lopulla, kun autojen rakentelussa alettiin arvostaa menneisyyttä. Maskien vuotamisen huomaa yleensä vasta niitä poistettaessa, jolloin korjaaminen on hankalaa, ellei peräti mahdotonta. Markkinoilla on ohuita ja taipuisia maskeerausteippejä, mutta jyrkät mutkat ovat ongelma, samoin teipin pysyminen voimakkaasti kolmiulotteisissa muodoissa ja taitteissa. TEKSTI JA KUVAT JUHA AIRIO Scallopien (joiksi simpukkakuvioita englanniksi nimitetään) yleistymiseen vaikutti se, että kun autoja kustomoitiin vain miedosti esim. Scallopien suoria muotoja on helpompi maskeerata kuin liekkejä, mutta pienten kohteiden maskeerauksessa on ongelmansa. Yksinkertaiset ja tyylitellyt kasari-scallopit syntyvät parhaiten maskeeraamalla ja maalaamalla. Liekkien maskeeraaminen vaatii enemmän taiteellista silmää ja teknistä osaamista kuin scallopien, mikä selittää jälkimmäisten suosiota. Etukäteissuunnittelua ja osaamista kuitenkin vaaditaan. Joustavat teipit, maskeerausneste ja scallop-malli ovat avuksi, samoin kirurginveitsen terä askarteluveitsessä. Moottorikäyttöisistä laitteista simpukankuoren muotoja sovellettiin todennäköisesti ensimmäisenä lentokoneiden siipiin ja runkoihin. Valitsemalla maskeerausja maalausjärjestys etukäteen siten, että maalikerroksia ei tarvita kohtuutonta määrää, ja suunnittelemalla muodot pinnan kolmiulotteisuutta ajatellen, on pienoismalliinkin mahdollista maalata uskottavat scallopit. Metallivärin päällä mustesuihkutulostimen läpikuultava väri näyttää metallisävyltä.. Siirtokuvia käytettäessä maalauksen perustyöt tehdään normaalisti ja kori maalataan sekä lakataan hopeoinnin vähentämiseksi. Pienet kohteet haastavampia Pienoismallit ja scallopit eivät ole ihanteellinen yhdistelmä. Myös maalipinnan paksuus tulee vastaan, sillä mitä enemmän maskeerausja maalikerroksia, sitä paksumpi pinta. Simpukkakuvioita siirtokuvina Tällä kertaa aiheena ovat scallopit ja niiden tekeminen pienoismalliin siirtokuvia apuna käyttäen. poistamalla merkkejä ja listoja, ei aina syntynyt tarvetta ylimaalaukseen, vaan vain muokatut alueet maalattiin uudelleen scallopien tai liekkien muotoon. Scallopit jäivät muodista 1960-luvulla, kun paneelija flakemaalaukset otettiin käyttöön. Korin ja scallopien värimaailma sovitetaan yhteensopivaksi. 78 V8-MAGAZINE K ampasimpukan pinnassa on viuhkamaisia uria, jotka simpukan yleismuodon ohella ovat innoittaneet taiteilijoita tyyliteltyihin koristemaalauksiin. Ruiskua käytettäessä maskien vuotaminen ja pinnan paksuus pysyvät sivellintä paremmin kontrollissa. Kenellekään yksittäiselle maalarille ei ole annettu kunniaa simpukkakuvioiden hyödyntämisestä autoihin, mutta tunnetut kustomoijat käyttivät niitä 1950-luvulla rodeissa ja suola-aavikkokilpureissa niitä näkyi aiemminkin. Tarve korkeuserojen tasoittamiseen kirkaslakalla kasvaa, mikä johtaa detaljien pehmenemiseen
Läpikuultavuuden voi kääntää eduksi, kun erivärisille pohjille saa syntymään uusia värisävyjä ja läpikuultava väri metallipinnalla näyttää metallisävyiseltä. Tulostimissa eroja Läpinäkyvää ja valkoista siirtokuvapaperia saa sekä laserettä mustesuihkutulostimille. Onnistunein kokonaisuus voidaan joskus saavuttaa yhdistämällä siirtokuvia ja maalattuja kuvioita. Nörtit kelpuuttavat vain vektorigrafiikkakuviot, mutta 1:25-scallopit ovat niin kookkaita, että skannattuja kuvia muokatessa syntyvä epäterävyys ei yleensä näy. Jälkimmäisten väri on läpikuultavaa ja liukenee veteen, joten kuvat on suojattava kirkaslakalla, jonka on oltava yhteensopiva korin viimeistelylakan kanssa. Saumakohta näkyy ehkä suurennoksessa, mutta ei kirkaslakkauksen jälkeen valmiissa mallissa. Siirtokuvia on mahdollista laittaa myös päällekkäin ilman, että pinta paksuuntuu liikaa. Tekniikat syntyvät tarpeesta eikä vain yhdessä työmenetelmässä kannata pitäytyä jääräpäisesti. V8-MAGAZINE 79 . Pienen pyöreämuotoisen 1:24-skootteriin maskeeraus olisi siirtokuvien käyttöä haasteellisempaa. Lopputulosta parhaiten palveleva tekniikka on toimivin. Siirtokuvan kantajafilmin ulkoreunan ja ympäröivän alueen välille voi ajan kuluessa syntyä railo, mikä johtunee lakan ja siirtokuvamateriaalin kemiallisesta reaktiosta tai siitä, että siirtokuva ei ole kuivunut riittävästi ja kutistuu. Uusia muotoja syntyy yhdistelemällä. Musteiden haalistuminenkin on mahdollinen. hopeoinnilta, mutta asia on tuttu vähintäänkin kilpa-autoja rakentaneille. Vastaava railo lakkaan syntyy tosin usein tavallistenkin värirajojen kohdille. Valkoista ei voi tulostaa vaan on käytettävä valkoista siirtokuva-arkkia, samoin haluttaessa peittävät scallopit, jolloin siisti leikkaaminen korostuu. Siirtokuvien käytön perustekniikat on oltava hallussa, jotta vältytään esim. Huonolaatuiset siirtokuva-arkit ja suojalakan sopimattomuus siirtokuvamateriaalin ja/tai korin lakan kanssa voi joskus muodostua ongelmaksi. 1959 Dodgen kaltaiseen malliin on turha toivoa valmista autokohtaista siirtokuvakokonaisuutta. Suoratkin kulmat sopivat useimpiin kohteisiin, jos ne eivät tule aivan vinojen muotojen läheisyyteen.. Scallopien muoto on kuitenkin sellainen, että niitä on helppo muokata yksinkertaisillakin kuvankäsittelytaidoilla niin, että lopputulos saadaan sopimaan haluttuun automalliin. Hopeasävyä ei voi itse tulostaa, joten Vespaan on hyödynnetty Fred Cadyn valmistamia hopeanvärisiä scallopeja. Siirtokuvat siis skannataan, muokataan sopiviksi sekä tulostetaan. Toimintamalli johtaa ratkaisuihin, joita voidaan pitää huiputtamisena, mutta lopputulos on tekniikkaa oleellisempi. Materiaalien yhteensopivuus on aina varmistettava. Itse muokatuilla scallopeilla selviää jättimäistä maskeerausja maalausurakkaa riskittömämmin. Siirtokuvia käytettäessä tulos ei ole lopullinen, vaan jos muoto tai väri ei miellytä, kuvan voi korvata toisella. Scallopien kohdalla asia tarkoittaa vaikeasti maalattavien kuvioiden korvaamista siirtokuvilla. Yhteen automalliin suunnitellut scallopit sitä paitsi sopivat harvoin sellaisenaan muualle. Tulostetulta arkilta leikataan halutut muodot ja ne kiinnitetään koriin. Kaikkia yksittäisiä scallopeja ei tarvitse edes suunnitella valmiiksi asti, vaan tulosteelta voi leikata halutut osat ja yhdistää ne vasta autossa toisiinsa. Siirtokuvan voi leikata aivan ulkoreunaa myöten tai jättää ympärille kantajafilmiä, joka häviää näkyvistä loppulakkauksessa, edellyttäen että ei synny kemiallisia yhteensopimattomuuksia. Myös aftermarket-siirtokuvien ongelmana on yleismallisuus. Maalattujen scallopien korvaamien siirtokuvilla helpottaa siistin ja mittakaavanmukaisen lopputuloksen aikaansaantia ja nopeuttaa työskentelyä, vaikkei pienoismallien rakentaminen nopeuslaji olekaan. Vaihtoehtoisesti liikkeelle voi lähteä netistä löytyvistä simpukkakuvioista, kenties jostain löytyy ihan scallopin tekoohjelmakin. Pehmitinaineilla scallopit saadaan ilman hopeointia myös kolmiulotteisille pinnoille. Helpottava tekijä Pienoistoimituksen periaatteisiin kuuluu selvitä asioista helpoimmalla mahdollisella tavalla. Joissain rakennussarjoissa tulee scallopeja sisältävä siirtokuvaarkki, jollaista käytettäessä muotojen oma ideointi jää pois. Suojalakka saattaa myös halkeilla kuvaa paikalleen laitettaessa, joten taivuttelemista on vältettävä. Siirtokuvien etu maskeerattuihin kuvioihin nähden ovat siistimmät reunat, kun siirtokuvat voidaan leikata tasaisella alustalla tarvitsematta varoa maalipintaa. Siirtokuvien itse tekemiseen on kaupallisia sarjoja, jotka sisältävät paperin, mallikuvioiden ja ohjeiden lisäksi myös suojalakan. Kolmesakarainen kuvio takaikkunan edessä on yhdistetty kahdesta tavallisesta scallopista. Yksinkertaiset toimenpiteet kuten koon muutos ja suorakulmaisten scallopien muokkaus kuvankäsittelyllä vinoiksi riittävät usein aikaansaamaan ”merkkikohtaiset” siirtokuvat
Veli-Matti Kannoston Panhead on saanut olla rauhassa. Evoluutio etenee eivätkä näpit pysy erossa. Harley-Davidson FL 1953 Soppereita, Servoletteja ja sattumuksia Rakenneltu ajoneuvo säilyy harvoin ensimmäisessä kuosissaan. TEKSTI JA KUVAT MIKKO ISOKANGAS 80 V8-MAGAZINE
Tulossa olevasta muutoksesta tietoisina oli taskut täytetty seteleillä ja hankintamatkaliput varattu. Se sopi suunnitelmiin tuoda kokonaisuus Suomeen erään Ford Sunlinerin avokorin takakontissa. Matalampi swedish-style tuli muotiin myöhemmin, eikä Veltto perusta siitä, kuten ei muutenkaan muoti-ilmiöistä. Hän ei tosin itse työkiireeltään ehtinyt lähtemään pyörännoutoreissuun, vaan antoi tukun seteleitä Floridaan sukuloimaan suunnanneelle anopilleen. Seuraavan talven aikana pyörä maalattiin nykyiseen väriinsä. Suurin piirtein kaikki löytyi mitä oli luvattu. V8-MAGAZINE 81. Kovalla kiireellä ryhdyttiin tavarasta kasaamaan moottoripyörää, sillä suvi ei ollut kaukana. Veltto kertoo anoppinsa hieman epäröineen rahojen antamista mielestään epäilyttävän oloiselle hahmolle, mutta suostuneen kuitenkin. Amerikasta tulleen, turhan hintelän risukeulan tilalle Veltto Panhead on omistajansa mukaan ”crossichopper”, eli varustettu riittävällä maavaralla. Ajoneuvosäilymiä eri muodoissa. . Ihan ensimmäiseksi väriksi valikoitui mattamusta. Soppereita, Servoletteja ja sattumuksia V uonna 1983 suomalainen ajoneuvoharrastaja sai verokarhulta lahjan: riittävän vanhan ajoneuvon sai siitedes tuoda maahan verotta. Kevättalvella 1984 käytiin hakemassa kotiin pyörän runko sekä paljon laatikoita ja muovipusseja täynnä osia. Kaikki osat yhdessä korissa Markku etsi, löysi ja osti rahoilla Panheadin, joka oli kokonaan osina, eli niin sanottu basket case. Kesä 1984 oli yhtä juhlaa. Autojen ja motskareiden lisäksi Veltto Kannosto harrastaa vanhoja työkoneita ja hyötyajoneuvoja. Niin toimitti myös Velton Panheadin. Valmiina oli myös suomalaisen chopper-harrastuksen grand old man, koskenkorvalainen Veltto Kannosto. Tämän piti luovuttaa rahat edelleen Markku Borgille, joka jo silloin oli siirtänyt monipuolisen ajoneuvoorientoituneen toimintansa Atlantin toiselle puolelle. Korinvaihtobuumi oli kotimaassa kiihkeimmillään ja vaihtokoppia suomalaisille toimitti muun muassa paraislainen K.E Nyström. Moottori remontoitiin huolella, mutta viimeistelyyn ei tuhlattu aikaa
Panheadin ”takapenkki” on peräisin siitä. Vaimonsa Ellun sisäreittä varjellakseen eristi huomaavainen aviomies Panheadin ylemmän äänenvaimentimen lasivillalla ja alumiinipellillä. . Siihen saakka sujuvasti kaiken maailman ylijäämä öljyillä voideltuun koneeseen oli päätetty tulevan koetuksen kunniaksi vaihtaa tuoreet ja modernit (lue puhdistavat) öljyt. Klaipedan reissun ja 27 vuotta edellisen rempan jälkeen Panheadin moottoriin tehtiin täydellinen ”ouverhaulinki”. Mopoista aloitettiin, jo ennen ajokorttiikää rakenneltiin paapalta periytynyttä Vincent Cometia ja sitten kevareita. Minä taisin olla yksitoistavuotias, kun luin jutun ja hämmästelin kuinka Suomessa on syntynyt moinen laite. mäinen chopper syntyi seitsemänkymmentäluvun puolenvälin tienoilla Jytä-Jammusta. Retki Super Rallyyn Liettuan Klaipedaan vuonna 2011 oli vaiherikas. Pakkokin oli, sillä huoltoauto oli siinä vaiheessa jo pitkään ollut täynnä rikkoutuneita motskareita. Sitä hämmästellessä on hyvä tietää, että matkassa oltiin viimeksi vuonna 1984 rempatulla moottorilla. Pian selvisi syykin öljypumpun hajoamiseen. Jytärin jälkeen Veltto osti Kenneth Wikbergin Ruotsista Vaasaan tuoman Rautapää-Sportsterin. Seuraavaksi öljy lakkasi kokonaan kiertämästä. Rallialueen hyvin varustetusta huollosta saatiin kovan selittämisen ja rahankin tarjoamisen jälkeen lainattua käsityökaluja uuden kiilan valmistamiseen ylimääräisestä pultista. Venttiili ei auennut. Liian pitkän etuhaarukan kanssa olisi sen ajan Suomessa joutunut vaikeuksiin. Rautis elää tavallaan edelleen, vaikkakin niukin naukin. Kuvaajan taiteellista ja työlästä visiota taidettiin hämmästellä jo silloisessakin tekstissä. Yhdellä sylinterillä sinniteltiin kotipihaan. Matkalla Liettuaan kuumentui takapytty siinä määrin, että rungosta paloi maali. Vuonna 1991, matkalla Euroopan Harrikka-kerhojen päätapahtumaan Super Rallyyn Norjan Lillehammeriin, yöllä, erään ruotsalaisen huoltoaseman pihalla, katkesi kytkintä käyttelemään rakenneltu tyylikäs kettinkiviritys. Pumppu ei siis pyörinyt. Se sujui alkuun hyvin, mutta mitä lähemmäksi Koskenkorvaa päästiin, sitä huonommin pyörä kävi. Tuulilasinpesuvesiämpärin sangasta saatiin valmistettua varaosa ja matka jatkui. Reitillä Pohjanmaalta etelään laivasatamaan kävi Panheadin takasylinteri kuumana. Samoin ihmettelin kuinka pyörä oli kuvausta varten työnnetty melkoisen korkean hiekkakasan päälle. Pitkää keulaa varten piti vielä alkuperäisissä mitoissa olleen rungon emäputken kulmaa muuttaa. Panhead sai aikanaan rekisteritunnuksensa alkuun v-kirjaimen, Vaasan läänin mukaan. Yksi neljästä venttiilinnostimesta oli tullut tiensä päähän ja sen rullan neulat matkanneet öljyn mukana pumppuun. Onni onnettomuudessa, sillä tankki on ensimmäinen, jonka Veltto itse ”motiivimaalasi”, kuten silloin ilmiötä kutsuttiin. – Sen verran pehmeäksi oli alakertakin mennyt, muistelee Veltto (leveällä murteellaan, jota ei mitenkään pysty tähän toisintamaan). Heti kyseltiin muilta rallattelijoilta paikallisia sorvareita, jollainen löytyikin lähialueelta. valmisti itse kohtuullisenmittaisen pumppukeulan. Syyksi paljastui pettänyt pumpun rattaan kiila. Taisi olla niin, että pykälien mukaan haarukan pituuteen ei saanut kajota lainkaan. Vuonna 1997 samainen tapahtuma järjestettiin Ruotsissa, High Chaparral -lännenkaupungin mailla. Sellaista lääniä ei enää ole, kuten ei ole läänikohtaisia tunnuksiakaan. Ne pistivätkin vuosikymmenten kuonat ja tiivisteainejäämät liikkeelle tukkimaan takakanteen johtavan öljykanavan. Lahjakortti satulasepälle on edelleen lunastamatta. 82 V8-MAGAZINE. Hän sorvasi messingistä puslan nostajan rullan tilalle ja Panhead saatiin kotimatkakuntoon. Velton Panheadin vaiheista voisi kirjoittaa kirjan. Sitten hitsattiin leikkaushaava kiinni. Tämän totesivat Velton perässä sinisessä savupilvessä ajaneet matkatoverit. Pelkääjän satula sen sijaan on peräisin Panheadia edeltäneestä Sportster-chopperista. Jigejä taikka luotilankoja ei käytetty. Vuoden 1992 chopper-lain vapaampien säädösten myötä Panheadiin vaihdettiin aiempaa pidempi etuhaarukka. Sanka on paikallaan edelleen, korjailtuna kylläkin. Tässä vaiheessa pyörä esiteltiin ensimmäisen kerran V8-Magazinessa. Messinkipusla ei ollut kestänyt venttiilien nostelun rasitusta, vaan muuttanut muotoaan niin, että nostelu loppui. Iho ei palanut, mutta änkkärin kromi kyllä. – Sitä, kulkevatko etuja takapyörä samaa linjaa, ei tarkastettu, eikä asiaa ole sen koommin murehdittu, mutta ”omalla kaistalla on pysytty”, vahvistaa Veltto. Penkin kunto oli heikko jo vuonna 2003, kun Veltto sen avittamana voitti Norrtäljen Custom Bike Show’ssa Sämsta dyna, eli Heikoin penkki -palkinnon. Kannukset jo varhain Kannukset moottoripyörien rakentelussa oli hankittu jo paljon Panheadia aiemmin. Sen bensatankki on tallella vieläkin syystä, että lasikuituinen säiliö halkesi, se korvattiin peltisellä ja jäi hyllyyn. Kuskinpenkin pohja on Velton paapan perua ja löytyi aikanaan konepajan ”markilta” eli tienoilta. Siitä syntyi Koskenkorvalla suomalaisen moottoripyörärakentelun legenda, joka esiteltiin tietenkin V8-Magazinessa. EnsimAktiivilomat Kun omistaa saman vanhan moottoripyörän 35 vuotta, ehtii monenlaista sattua ja tapahtua. Eniten ihmetyttivät tietenkin neliöputkesta valmistetut, kierteelle taivutetut sekä kiiltäviksi kromatut pakoputket. Kanava aukaistiin ja öljy pääsi kanteen, muttei sieltä takaisin. Tila on säilytetty muistona tapauksesta. Nopea vilkaisu ympärille tuotti tuloksen. Etuhaarukka paikallaan leikattiin emäputken seudun valukappale alhaalta auki ja käännettiin sitä, sekä katsottiin muutaman askeleen etäisyydeltä niin monta kertaa, että kokonaisuus näytti kelvolta. Veltto tykkää riittävästä maavarasta, mutta liika on liikaa
Niitä eivät vähäiset sakat taikka roskat tuki. Myyjä suostui pitämään kohteen varattuna iltaan saakka, ostajakandidaatti suuntasi intoa kihisten Vaasaan ja kaupat tehtiin 8500 markan hintaan. Hyvin se on kuitenkin palvellut. Merkkikään ei ole vaihtunut, se on Chevrolet. Joku sellainen on ollut alla tai tallissa, useimmiten molemmissa, aina ajokortin saamisesta saakka. Kuvasta erottuu myös ruotsalaisen ämpärin sanka. Isänsä oli maailman asioista kiinnostuneena miehenä tilannut Helsingin Sanomien sunnuntainumeron, josta myytäviä autoja löytyi paljon. Pilke silmäkulmassa moottoripää hämmästelee kuudenkymmenen vuoden ikäänsä ja yli neljääkymmentä vuotta autojen ja motskareiden kimpussa. – Muita ei ole olemassakaan, virnuilee Veltto, ja muistelee Panheadin kanssa rinnan rakentelemaansa vuoden 1965 Chevelleä. ”Eikös tämä ole nuorten miesten harrastus?!”. Panhead toimittaa ajopyörän virkaa, se kun ei petä koskaan. Klaipedan reissua seuranneen moottoriremontin perua ovat muhkeat öljyn paluulinjat. Ja Kannoston Konepaja Oy:n päällikön toimiston lattiakin pursuilee moottoripyöränja autonosia. Paikalliset ehtivät paikan päälle kaupantekoon ennen kuin Pohjanmaalla ehdittiin nostaa puhelimen luuriakaan. Saatamme kuvitella Chevelleä piirittäneiden vaasalaisharrastajien tunnelmat, kun myyjä ilmoitti auton olevan jo luvattu koskenkorvalaismiehelle. Throttle Rocker on tuotenimi muovilärpäkkeelle, joka säästää pitkillä ajorupeamilla uhkaavalta tenniskyynärpäältä. Jalkatapit sen sijaan ovat aidot Andersonit. Vaasa-lehdessäkin ilmoiteltiin myytävistä autoista. Vaihdepolkimen tapin korvasi aikaa sitten mistä lie löytynyt mikä lie -pultti. Laskujeni mukaan vierailuni ajankohtana kesäkuussa meneillään oli ainakin neljä projektia. Silloin, kahdeksankymmentäluvun alussa, autokuumeessa selattiin sanomalehtien myyntipalstoja. Useimmat amerikanautoharrastajia kiinnostavat kohteet olivat myynnissä Etelä-Suomessa. Vaasassa myytiin kolmea amerikkalaista autoa, joista yksi oli tuo Chevelle, kaksiovinen hardtop -malli. Edes vuonna 1992, tähän käyttöön otettaessa, ei tämä etuhaarukka ollut enää ihan uusi. V8-MAGAZINE 83. Yksi ja ainoa Rinnan choppereiden kanssa on Veltto harrastanut ja rakennellut amerikkalaisia autoja. Vuosien työn lopputulos oli yksi Suomen ensimmäisistä remmiahdetuista jenkeistä, joka esiteltiin perusteellisesti tämänkin julkaisun sivuilla. Yhtenä sunnuntaina aviisin aukaistuaan nielaisi Veltto kertaalleen ja jäi tuijottamaan. Virtaa riittää silti, tietenkin. Tässä ongelman edullisempi ratkaisu. Kaunaa ei sentään syntynyt ja Veltto uskalsi sittemminkin vierailla kaupungissa. . Ainakaan niin pahasti, ettei siitä korjaamalla selviäisi. Niin teki Velttokin
Simo Lampinen voitti niin ikään luokkansa vuonna 1965, ajokkina tehtaan Triumph TR-6. Klassikkokilpailulla on myös vuodesta 2002 lähtien ollut klassikoilla ajettava ”pikkuveli” – Le Mans Classic. Tänä vuonna kisaan haki yli 1400 osanottajaa, ja 417 sai kutsun saapua paikalle. Niitä ei rasiteta vuorokauden mittaisella koitoksella, jona aikana suurin osa veteraaniautoista jäisi tien varteen ikääntymisen tuoman komponenttien haurauden haavoittamina. L e Mans – maailman legendaarisin eurooppalainen 24 tunnin kilpailu on synnyttänyt kymmeniä sankareita ja kymmeniä tuhansia tarinoita vuosien varrella. Uranuurtajat nimettiin nopeasti ”hulluiksi suomalaisiksi”, toki peukutuksilla ja leveällä hymyllä tuettuna. Katsojia radan varrella kolmen tapahtumapäivän aikana oli noin 130 000. Parillisina vuosina tapahtuva koitos, johon hyväksytään vain murto-osa kilpailuun haluavista. Kolmen päivän ajan Cadillacin pilttuun edessä oli lähes jatkuvasti yleisöä. Mukana radalla on yhteensä noin 600 autoa tuhannen kuljettajan voimin ja eri automerkkien 200 harrastajakerhon alueella on nähtävissä yli 8000 klassikkoautoa lisää. Varsinaisessa Le Mansin 24 tunnin kilvassa on aikojen saatossa ollut mukana useita suomalaisia. Yleiskilpailun voittoon on kahdesti (1995, 2005) yltänyt JJ Lehto ja GT-autojen Pro-luokassa niin ikään kahdesti (2012, 2014) Toni Vilander. TEKSTI PEKKA KOSKI, KUVAT PEKKA JA JUHO KOSKI Grid-huoltoalueella ajettiin sankan yleisömeren läpi. Legendaarisessa Le Mans Classicissa ajoi ensimmäisenä suomalaisena Jukka Huhta ajokkinaan maailmanluokan harvinaisuus, 1950 Cadillac Series 61 Coupe. Ensimmäinen ikäluokka (Grid) koostuu vuosimallien 1923–1930 autoista, toinen Grid 2 pitää sisällään autot jotka on valmistettu vuosina 1949–1956, Grid 3 käsittää kaluston vuosilta 1957–1961, neljäs ryhmä koostuu vuosien 1962–1965 kalustosta, Grid 5 sisältää vuosimallien 1966– 1971 autot ja nuorimmat vuosina 1972– 1981 valmistetut kilpurit kuuluvat kuudenteen ryhmään. 84 V8-MAGAZINE. ILS SONT FOES CES FINLANDAIS! Aamulla, päivällä, illalla ja yöllä Le Mans Classic kunnioittaa veteraaniautoja. Iso amerikkalainen kiinnosti valtavasti. Kukin ajovuoro kestää vuorokauden ajasta riippuen keskimäärin 45 minuuttia. Sen sijaan osanottajat on jaettu ikäluokkien mukaan kuuteen lähtöryhmään, joista jokainen ajaa aamulla, päivällä, illalla ja yöllä. . Le Mans Classic 6.–8.7
Jukka Huhta teki sen mistä moni haaveilee, ja osallistui ensimmäisenä suomalaisena kisaan, joka on kaluston arvoltaan suurempi kuin esikuvansa. Nyt ne riittivät sijalle 33 kaikkiaan 66 oman ikäryhmän auton joukossa kolmen lähdön yhteistuloksessa. V8-MAGAZINE 85. Jukka Huhta teki sen mistä moni haaveilee, ja osallistui ensimmäisenä suomalaisena kisaan, joka on kaluston arvoltaan suurempi kuin esikuvansa. Kisassa vaihteisto on ”sequental”-tyyppiä, sillä ajovaihteet kakkonen ja kolmonen ovat samalla akselilla, eli siis keppiä heilutetaan edestakaisin. ILS SONT FOES CES FINLANDAIS! (Hullut suomalaiset!) 331-kuutiotuumainen V8 ja kolmivaihteinen manuaalilaatikko olivat kovaa valuuttaa vuonna 1950. Jukka Huhta vääntää rattia palatessaan huoltoalueelle
Automobiles Peugeotin teknisestä viestinnästä vastaavan Gaetan Demoulinin, joka itse on ranskan kansallisella tasolla tunnettu rata-autoilija. Vanhemmasta päästä kymmenen ensimmäisen ilmoittautuneen auton yhteisarvo rikkoo helpostikin 20 miljoonan euron rajan! Perinteitä kunnioittaen Jukka Huhdan auto tekee kunniaa alkuperäisille kahdelle Cadillac Series 61 DeVille -kilpa-autolle, jotka amerikkalainen Briggs Cunningham toi Le Mansin 24 tunnin kilpailuun vuonna 1950. Saatuaan hankkimansa auton Suomeen Jukka päätti rakentaa siitä kilpa-auton ja päästä ajamaan Le Mans Classic -kisaan. Myöhemmin FIA on hyväksynyt kaksi muuta samanlaista autoa kilpa86 V8-MAGAZINE. Yksi 45 minuutin jakso ajettiin yöllä yhden ja kahden välillä. ja viritetty ”LeMonstre” versio sijalle 11. Toinen Cunninghamin autoista oli vakio ja toinen oli viritetty, joka sai lisänimen Ainoa merkittävä muutos alkuperäiseen esikuvaan on takaluukkuun asennetut turvatankki ja polttoainepumput. Kotitallissa syntyi ensimmäinen kolmesta Jukka Huhdan sinivalkoinen Coupé löytyi kuusi vuotta sitten ruostuneena peltikasana Amerikasta. ”LeMonstre”. Vakioauto sijoittui kokonaiskilvassa sijalle 10. Cunningham oli aikansa merkittävä urheiluhahmo USA:ssa, hän mm. . Nopeuserot ovat huimat: siinä missä Jukan Cadillac kulki Mulsannen suoralla 170 km/h, Jaguarit ja Aston Martinit pyyhkivät yli lähes 250 km/h... Jälkimmäisen tulos olisi ollut parempi, ellei sen kuljettaja, tiimin omistaja Briggs Cunningham, olisi jäänyt hieman lavean ajolinjan seurauksena kiinni hiekkaan puoleksi tunniksi heti kisan alussa. Jukka Huhta sai vieraakseen mm. Yleisö jaksoi katsoa kisaa myös yön pimeydessä. Isolla pääsee pienistä ohi myös sisäkautta. Kotitallissa puurtamisen tuloksena suomalaisesta Cadillacista tuli ensimmäinen kansainvälisen autourheiluliiton FIA:n kilpailukäyttöön hyväksymä historic-luokan Cadillac Series 61 Coupé -kilpa-auto. voitti America´s Cup -purjehduskisan vuonna 1958
Pällin tuttu, rallimestari Juha Salon huoltopäällikkö Jouni Saarni aloitti armottoman nettisurffaamisen. Maanantaiaamuna lähdettiin kohti Saksaa. V8-MAGAZINE 87. Osallistuminen ja ajaminen ikonisten kilpureiden kanssa historiallisella radalla oli fiilis, jota ei unohda. Jukka otti tankin kainaloon ja hölkkäsi radan poikki varikolle; Minna vaimo jäi urheasti jonottamaan. Varsinainen varikkopilttuu, telttakatos, oli kaukana puolentoista kilometrin päässä bussileiristä. Alkoi kunnon souvi. Tarpeellinen mukaan ja katsastusjonoon. oltiin taas kotikonnuilla. Siimoilla eristetyltä ”jalkapallokentältä” löytyi oma leiripaikka parin tunnin jonotuksen jälkeen. Tarvitaan tiimiä, huoltojoukkoja, varaosia, aikaa valmisteluun ja itse matkaan. Satoja motorhomeja, isoja ja vielä isompia, oli silmänkantamattomiin. Se ei ole mitään, onneksi tiimi oli ajoissa liikkeellä. Heidän lisäksi erityinen kiitos kuuluu tukiryhmälle: Jukan vaimo Minna Lampinen, Arton koko perhe, Kari Vuorimaa, Tuomo Wallas. Kieliprobleemien sävyttämänä selvisi, että tankki onkin Nizzassa, 900 km päässä! Tankki ostettiin ja taksi lähti kuskaamaan sitä kohti Le Mansia. Isojen kaupunkien ruuhkat vältettiin ajamalla yöaikaan, kuskia vaihtaen. Puolitoista viikkoa ja 3000 kilometriä myöhemmin, torstaina 12.7. Kokemus isolla K:lla Varsinaiset ajopäivät palkitsivat kaiken. käyttöön, joista toinen ajaa tänä vuonna englantilaisen omistajansa käskyttämänä ”LeMonstre”-viritteisenä Le Mans Classickilvassa. Painetta toi pieni aikaikkuna, sillä säännöt ovat tiukat: jos et osallistu ensimmäiseen harjoitussessioon, niin peli päättyi siihen. Niin kuin asiaan kuulu, olivat liittimet erilaiset eikä muukaan istunut heittämällä paikoilleen. Sunnuntain päätösseminaarin jälkeen koitti arki. Onneksi katsastukseen annettiin lisäaikaa kello 13.30 asti. Historiaa, tarinoita ja maailman luokan harrasteautoja joka makuun. ATL:n jenkkitankille ei annettu lisäaikaa ja uutta hyväksyntää oli mahdoton saada tällä aikataululla. Tulijat ohjattiin viidestä ennakkoon värimerkatuista portista sisään. Kuski Jukka Huhdan lisäksi tiimiin kuuluivat poika Ville Huhta, Tapio Kuusimäki, Paul Nyström, Arto Sulopuisto ja Petri Eloranta. Laiva Travemundeen lähti kello 17 Vuosaaren satamasta. Kaikki meni hyvin, kunnes katsastaja totesi, että turvatankin leima oli vanhentunut. Unelmasta tuli totta! . Osa ihmisistä tuli myöhemmin lentäen. Cadillac kiinnosti yleisöä ja se oli varmasti kisavarikon kuvatuin omassa ikäryhmässään. Pariisin kautta suunnattiin Le Mansiin, jonne saavuttiin 1247 kilometrin ajon jälkeen keskiviikkona kello 16. Leima paperiin tuli ja siitä mentiin suoraan ekaan ajosessioon. Tuloksetta, mitään sopivaa ei löytynyt. Katsastus teetti "hiukan" töitä Jukan Cadillacin katsastusslotti oli torstaina kello 13.30. Varikkopilttuusta autot haettiin ikäryhmittäin varikkosuoralla olevalle kisavarikolle, josta ajot alkoivat. Seuraavana päivänä Euroopan puolella alkoi matka läpi Saksan, Hollannin, Belgian ja Ranskan. Puhelimet kuumiksi Suomeen ja kaikki firmat kahlattiin läpi. Turnee alkoi Mäntsälästä maanantaina 2.7. Kuljetuslogistiikan on oltava juuri kohdallaan. Orecalta löytyi 60 l ATL tankki, ja jälleenmyyjällä olisi yksi hyllyssä Le Mansissa! Kaikki hyvin, ei kun ostamaan. Ei tullut edes kiire. Tapahtuman miljöö ja tunnelma on ainutlaatuinen, kun kyseessä ei kuitenkaan ole oikea ”hampaat irvessä” -kilpailu. Kierroksen starttiaika oli perjantaina 13.47. Paluumatkalla juututtiin tuntien sisääntuloruuhkaan. Nummelassa Arto Sulopuiston tutun kuljetusbussin perään kiinnitettiin traileri ja Caddy, varaosat ja ihmiset lastattiin kyytiin. Vessoja ja muita palveluita löytyi tarpeeksi, sähköt riittivät hyvin. Yli viikon seikkailu alkaa Koko operaatio on projekti, jota ei hetken mielijohteesta tehdä. Sitä aluksi ihmeteltiin, mutta selvisi syykin: täällähän ajetaan yötä päivää! Näin tiimiläiset pystyivät nukkumaan. Jukka lähti vastaan. Siihen ei ollut varaa. Pisteenä i:n päälle lauantai-illan kohokohdissa radan jättiscreeneillä näytettiin puolen minuutin reppari suomalaisesta osallistujasta! Vaikka joka puolella oli uskomaton kaaos, niin kaikki toimi minuuttiaikataululla
Hänen kaverinsa oli viemässä Matille omaa tekniikanvaihtoaan ratkottavaksi, ja Tuomo lähti reissulle mukaan. Ehjää autoa oli taloudellisesti järjetöntä rekisteröidä Suomeen käsittämättömän tuontiverotuksen vuoksi. Kaikelle on syynsä. TEKSTI JA KUVAT JOKE SIMONEN sattui tutustumaan erääseen Mattiin, jonka nimi oli noussut esiin ongelmien ratkojana lähinnä katsastusvaikeuksissa olevien autojen tapauksessa, Tuomo kertoo. Pientä laittoa, jos ei peräti perustavaa korjausta oli tuon tuosta, eikä auto muutenkaan tuntunut kolmepaikkaisena käytännöllisyyden huippuratkaisulta. Impala oli tuotu Suomeen tekniikan vaihdoksi, Hyvien syiden SUMMA 88 V8-MAGAZINE. Korijumpattu Tuomo huomasi Matin pihalla seisovan kullanhohtoisen ja varsin siistikuntoisen '69 hardtop Impalan, johon keskustelu kääntyi nopeasti varsinaisen reissuasian toimittamisen jälkeen. Nyt lähes kolmekymmentä vuotta myöhemmin Impala palvelee edelleen samaa tarkoitusta ja on ehompana kuin koskaan. – Olin jo jonkin aikaa miettinyt vanhemman harrasteauton hankkimista, johon voisi purkaa ylimääräistä virtaa käyttöauton rassaamisen sijaan. Pieni kohtalon oikku polkaisi käyntiin perusteellisen läpikäynnin tekniikan päivitystä myöten. M uutaman vuoden käyttöautona Kemppaisen Tuomoa palvellut '82 Scottsdale alkoi osoittamaan epäkäytännöllisyyden merkkejä. Kävi ilmi, että maahantuontiakin harjoittanut Matti oli hankkinut auton Amerikasta, purkanut sen osiin ja rahdannut osakasan Suomeen. Hyväkuntoisen auton osiksi purkamiselle antoivat perustelut silloiset 90-luvun alussa voimassa olleet tuontisäädökset. Sitten kaveri Chevrolet Impala 1969 Halu oli saada joku harrasteauto ja Impala tuli sattumalta kohdalle
– Pohdin perän kaventamista, mutta sitten sattui tarjolle Camaron kokonainen 10-pulttisella perällä oleva taka-akseli, joka on oleellisesti kapeampi kuin Impalan akseli. Vaihtokaupathan siitä lopulta hierottiin. ”Olin jo jonkin aikaa miettinyt vanhemman harrasteauton hankkimista, johon voisi purkaa ylimääräistä virtaa käyttöauton rassaamisen sijaan.” Lähtökohtaisesti hyvässä kunnossa oleva auto kaipasi epäonnisen syyn uudelleen rakentamisen perusteluksi. Lisukkeeksi Matti oli verhoiluttanut penkit keinonahalla ja maalauttanut auton. Mutta ajokautta kun ei lopeteta kesken, niin Tuomo päästeli loppukesän keula rutussa ja alkoi hommiin vasta syksyn koittaessa. Sen verran harrasteautolle ominaista rakentamista kuitenkin tapahtui, että Tuomo hankki alla olleiden peltivanteiden tilalle Centerline-tyyliset vanteet. Siihen eivät riittäneet lopulta edes hapertuneet ikkunoiden tiivisteet, vaan todellisen syyn antoi parkkipaikalla sattunut episodi. Tarpeen vaatiessa Pari–kolme vuotta Tuomo lähinnä vain ajeli kesäisiä ajeluita Impalalla, kun syytä perushuoltoa suurempaan remppaankaan ei ollut kaiken toimiessa kuten kuuluu. Nuoruusvuosina oli virtaa ja Veekasia tuli luettua ahkerasti. V8-MAGAZINE 89. Akseli-swappi vaati kaikkien Impalan kiinnityskorvakoiden siirtämisen Camaron taka-akseliin, Tuomo muistelee. Nyt Tuomo iski silmänsä kaikin puolin kunnossa olevaan Impalaan ja ehdotti kokeeksi vaihtoa käyttö-Scottsdaleensa. Tuon avulla nyt ei tarvitsisi alkaa työlääseen kavennusoperaatioon, joskin Camaron akselin istuttaminen Impalaan vaati omat temppunsa, koska Impalassa on kierrejouset ja tukivarsituenta takana, kun taas Camarossa on lehtijouset. Nyt oli hyvä syy. . Kävi kuitenkin niin, että vanteiden kriittiset mitat sattuivat olemaan sellaiset, että nepäs eivät sopineetkaan alle, vaan vastasivat lokareihin. – Kesällä 1994 tökkäsin auton etukulman parkissa olleeseen asuntovaunuun ja keulan kulma painui ikävästi kasaan, Tuomo toteaa. jolloin verotus oli myötämielisempi. Sittemmin pakettia oli parsittu siten, että korin alla oli Impalan oma runko ja koneena tuoreempi 350 cid vuodelta 1974 jatkonaan TH-350 laatikko. Vuosi oli 1991. Auto oli verotettu ja leimattu kaikkien oppikirjojen mukaisesti ja papereissa seisoi korinvaihto Bel Air. Käytännössä kanta-autona oli toiminut '66 Bel Air, jonka rungon ja koneen ympärille Impalan kori oli nostettu. Sivuilla näkyi hienoja läpikäytyjä autoja ja Tuomon mielessä kävi käyttää omakin auto osina
Tuomo löysi Impalan sattumalta vuonna 1991, josta alkoi pitkä yhteinen tie. Joka kolo syynätään Samoihin aikoihin Tuomo tuli hankkineeksi yhteiset harrastetilat parin kaverinsa kanssa, joten puitteet olivat hyvät, kiireellä ei tarvinnut alkaa touhuamaan. Maalaus suoritettiin tallitilojen yläkerrassa olleessa maalaamossa, jossa kaikki irtoavat osat maalattiin irrallaan, kuten myös runko ja moottori. Värikoodia Tapani ei tietenkään muistanut, mutta toimitti sen sitten myöhemmin, Tuomo kertoo. Nyt 27 vuotta myöhemmin auto on kokenut täydellisen läpikäynnin, kevyen ilmeen kirkastamisen ja tekniikan vaihdon. Pientä parsimista vaativat tyypilliseen tapaan myös takalasin alareuna ja etulokareiden tukipalkit. Moottori käytetiin samalla osina, hooHardtop Impala ’69 ei ole kovin yleisesti kadulla vastaantuleva auto. – Oltiin aikaisemmin Virtasalmella Juhannusta viettämässä ja aamulla kun heräsin, niin näin ensimmäisenä Mannilan Tapanin kirkkaan keltaisen '65 Impalan. . Selvää oli, että Impala puretaan yksiin osiin ja joka paikka syynätään perusteellisesti. 90 V8-MAGAZINE. Keltainen oli hyvä väri, mutta tuon keltaisen jälkeen muut keltaiset eivät enää näyttäneet miltään. Kori osoittautui yllättävän hyväkuntoiseksi. Projektin helpottamisesti Tuomo rakensi grillin korille, jossa oli hyvä pyöritellä sitä ympäriinsä. Tuleva väri oli jo selvillä ja sen valinta oli käynyt ikään kuin puolivahingossa. Isoin paikkapelti oli tupakka-askin kokoinen pala takajalkatilassa, joka oli ruostunut sisältäpäin puhki maton alle jääneen veden vuoksi. Purkamisen jälkeen auto hiekkapuhallettiin tarvittavista kohdin ja pohjat hierottiin maalausvalmiiksi. Tuo keltainen sattui olemaan joku keltaisista keltaisin työkoneeseen tarkoitettu raskaan kaluston väri, ja sitä siis pintaan
Käyttökustannussyistä johtuen Tuomo halusi pellin alle dieselkoneen ja bensakone nostettiin tallin nurkkaan. nattiin ja rengastettiin uudelleen. Koneen päivityskin osui puolitahattomasti vuoden 2006 kieppeille. Jotain pientä aina kuitenkin, kuten harrasteauton statukseen kuuluu. Mukavasti tuli lisää potkua. Toinen pieni parkkipaikka pusu on vielä muistona konepellissä, koska samaa kirkkaan keltaista maalia ei ole valmistettu vuosiin, eikä vastaavaa ole saatavilla. Polttoainetta annostelemaan laitettiin Holleyn 600 cfm kaasari, jonka Tuomo oli jo muutamaa vuotta aikaisemmin raahannut Miamin reissultaan mukanaan yhdessä venttiilikoppien ja ilmanputsarin kanssa. Tuomo halusi kuitenkin korvata keinoeläimen nahat aidolla nahalla, joten penkit käytettiin verhoiltavana. – Kaveri oli kuullut, että minulla on ylimääräinen kone ja tuli ostattelemaan konetta omaan konerikkoiseen Impalaansa. – Mettalan Kari muutti Jenkeistä takaisin Suomeen ja toi mukanaan uudelleen kromatut puskurit ja pitkään etsimäni niskatuet etupenkkeihin. Koko savotta purkamisen aloittamisesta aina viimeisen pultin kiinnittämiseen otti likimain neljä vuotta. Matkan varrelle on mahtunut pari haaveria, joista ensimmäinen poiki täydellisen läpikäynnin. Vuonna 1998 auto olikin sitten hääautona jollekin. . Menin sitten kysymään, että haluaako hän Auton siirtyessä Tuomon omistukseen pellin alla oli jo kertaalleen vaihdettu tuoreempi 350-kuutiotuumainen veekasi, jota Tuomo hieman piristeli. Käyttöauton virkaa Tuomolla toimitti tuolloin bensakoneinen G20 Chevy Van. Kone varustettiin Edelbrockin imusarjalla ja kireämmällä nokalla. Sisusta oli hyvässä kunnossa, eikä se olisi välttämättä tarvinnut paljoakaan parsimista. Syy-seuraus-EFI Sitten menikin monta vuotta pääsääntöisesti ajellen ja nautiskellen. V8-MAGAZINE 91. Kone kuitenkin päätyi kaverin Impalaan, joten nyt pellin alle on nostettu käyttöpakusta vapautunut EFI-ruiskulla varustettu 350 cid, jatkonaan TH-700 laatikko. Pienenkin kolhun korjaaminen vaatisi koko auton maalaamisen, mikäli värivirheiltä halutaan välttyä
. Monet syyt Sittemmin merkittäviä muutoksia ei ole tapahtunutkaan, ellei lasketa pari kesää sitten hankittuja uusia vanteita, jotka antava huomattavan piristysruiskeen auton olemukselle. Läpikäynti alkoi parkkipaikka kolhusta, tekniikan päivitys koneen tultua myydyksi ja auton hankintakin edellisen käytyä epäkäytännölliseksi. Merkittävimmille tapahtumille on Tuomolla ollut aina painava syy. Kaveri halusi Impalan keulalla olevan koneen ja Tuomon ei auttanut muu kuin ruuvata kone pois, kun lupaus oli annettu ja riihikuivaa käteistä oli tukku tarjolla. Ratti on vaihdettu lähemmäs alkuperäistä 15-tuumaiseksi puukehäiseksi ja penkkeihin löytyi vielä Tuomon himoitsemat niskatuet. Paikoillaan ollut raggarihenkinen 13-tuumainen rattikin on sekin vaihtunut retrompaan, lähempänä alkuperäistä olevaan 15-tuumaiseen puukehäiseen, jonka Tuomon velipoika toi reissuiltaan mukanaan. Kone oli sen verran hyvässä käyttökunnossa, että sille riitti vain kurkkaus sisälle kunnon todentamiseksi ja samalla vaivalla tehty venttiilinvarrenkumien vaihto. Taannoin jo Suomessa kertaalleen verhoillut penkit olivat hyvässä kunnossa, mutta Tuomo halusi keinonahan sijaan aitoa nahkaa. 92 V8-MAGAZINE. – Olin parkissa ja katsoin kun asuntoSisusta on siisti ja alkuperäishenkinen. Kyseessä oli EFI-ruiskulla varustettu 350-kuutiotuumainen pikkulohko, johon oli kertynyt kilometrejä maltilliset 145 000. Tuollaisia tapahtumia ei aivan viime aikoina ole sattunut, läheltä piti tilanne kylläkin. koneen tallin nurkasta vai Impalan keulalla olevan koneen. Nyt helppo, tai peräti ainoa järkevä ratkaisu, varsinkin jos halusi ajella Impalalla, oli nostaa kone tallin nurkasta Impalan keulalle
Eipä kestä kolaroida, tai koko auto pitää purkaa ja maalata ympäri. Vanteiden vaihto piristi kummasti ilmettä. Siihen ei ole hyvää syytä, eikä ihan pieni rahatukku muutu sellaiseksi. Auto on nyt ollut Tuomolla tarkalleen ottaen 27 vuotta, eikä Tuomolla ole minkäänlaisia aikeita luopua autosta. – Voima ei ole oleellista, mukavasti kulkee näinkin. ”Pohdin perän kaventamista, mutta sitten sattui tarjolle Camaron kokonainen 10-pulttisella perällä oleva taka-akseli, joka on oleellisesti kapeampi kuin Impalan akseli.” . Ja noin Tuomokin ajatteli, kunnes paljastui, että samaa keltaista maalia ei ole enää valmistettu vuosiin, eikä mikään värin mittauslaite osaa antaa maalille oikeaa reseptiä, saati että minkään värikartan keltainen sattuisi edes lähelle. Pieni vaiva korjata, joku voisi ajatella. Homman aloittamiseksi tarvittaisiin tosin taas hyvä syy. Ajattelin, että kaipa se kohta pysähtyy, kun en itse päässyt väistämään taakse pysäköidyn auton vuoksi. auto lähtee peruuttamaan suoraan kohti. V8-MAGAZINE 93. Levyjarrut edessä ovat Impalan alkuperäiset, takaa löytyvät rummut, vaikka ensivilkaisu muuta väittäisikin. Mutta mielen syövereissä pyörii tekniikan päivittäminen tuoreempaan LS-koneeseen, Tuomo toteaa. Ei pysähtynyt, kertoo Tuomo, jonka harmiksi asuntoauto pökkäsi konepeltiin pienen lommon, joka on vieläkin muistona tapahtuneesta. Nyt piti vanteiden väliin laittaa jopa spacerit, toisin kuin edelliset vanteet vaativat kapeamman Camaron taka-akselin sovittamisen paikoilleen
Tutustuimme molempiin tapahtumiin ja ynnäsimme samalla risut ja ruusut. Konepellin alta löytyy isoa erikoista tekniikkaa! Plymouthien pauloissa Korsnäslainen Lars-Johan Smedlund on aina pitänyt muskelimallin Mopareista ja nimenomaan B-body-korisista sellaisista. Megatapahtumien kukkotappelu Viime vuonna 40 vuotta täyttänyt ja Västeråsista pois muuttanut megatapahtuma Power Big Meet sai rinnalleen toisen jättitapahtuman Västerås Summer Meetin, joka järjestettiin nyt toistamiseen samaan aikaan. Puheet ”täyskädestä” lienevätkin paikallaan. Lisäksi mm.: V8-Magazinen kiihdytyspäivä, Forssan Pick-Nick, Kauhavan radan debyyttikiihdyttelyt, The D-Day Vintage drags & Kustom Show… 8/2018 ilmestyy SYYSkuussa viikolla 39. Kulkupuolta on terästetty ProChargerin remmiahtimella. Ulkokuorta piristää näyttävä Harley-Davidson Edition -erikoisteippaus. Ford Mustang SVT Cobra 1998 Lahtelainen Kari Hakamo on rakentanut Rita-vaimonsa laukkaavaa ponia kauttaaltaan viimeiset kolme vuotta. Todellinen harvinaisuus Suomesta löytyy yksi kolmesta Amerikan ulkopuolisesta ja ylipäätään kaikkiaan noin 40:stä jäljellä olevasta 1969 Mercury Cyclone Spoiler Cale Yarborough Specialeista. Erityisen lähellä miehen sydäntä ovat etenkin vuoden 1970 Plymouthit, joita hän omistaakin kahdeksan kappaletta käytännössä kaikissa eri versioissaan