SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI 8/ 20 16 H IN TA 10 ,6 € Dod-Dads Reunion/Vintage Drags · Big Wheels · Forssan Pick-Nick · Turku Kustom Show · Classic Chevy Meet · ACC Summer Meet · Classic Car Week · Wheels Nats Norr · Drive In & Rock · Kupittaan ajoneuvoiltama · Motorsportvecka TYYLIPUHDAS MILD KUSTOM Hyvällä otteella jatkojalostettu ’56 Ford Fairlane TODELLINEN ONNENPOTKU ’70 Chevrolet Chevelle SS Convertible VOITTAJA-AINESTA Palkintoja kahminut ’57 Chevrolet Stepside pickup Paljon tapahtumia DRAG RACE finaalit 2016 P AUKKURAUTA Cheetah 1965
Johnny Oksa juhli Euroopan mestaruutta Top Methanol Funny Car -ryhmässä. Kesällä tapahtuu ja Veekasi kiertää! V8-MAGAZINE 3 30 8 /2016 KANSIKUVAJUTTU 80 CHEETAH 1965 Bill Thomas kehitti 60-luvun puolivälin kieppeillä Amerikan GT-sarjaan Cheetahkilpurin, josta tehtiin myös siviiliversioita. 14 6 47. 32 AFRIKASTA SUOMEEN ’68 Lincoln Continental 4 d sedan palasi vuosien jälkeen saman suvun haltuun, joka oli tuonut sen aikoinaan maahan. 56 KISATÄYTEINEN KUUKAUSI Blacklist-kuskien loppukauden tahti kiihtyi, sillä kuukauden sisällä ajettiin useampi kisa. 61 DRAG RACE EM FINALS, SANTA POD 8.–11.9. 6 MELKOINEN PALKINTOROHMU Jari Lammin ’57 Chevrolet 3100 pickupista jalostui huippuunsa viimeistelty auto, mikä on huomattu myös lukuisissa tapahtumissa. Anita Mäkelä varmisti Top Fuel -ryhmän Euroopan mestaruuden. 38 FORD 5W COUPE 1932 Lauri Levonin rodi on rakennettu vanhaan tyyliin ja vanhaa tekniikkaa hyödyntäen. Yökisa teki paluun kauden kotimaisissa finaalikiihdyttelyissä, joissa sateen ketale asetti sormensa peliin mestaruuksia ratkottaessa. 47 FORD FAIRLANE 4 D 1956 Panu Kilpeläisen Fairlanen kunto osoittautui sen verran kehnosti, että hän suoritti sille entisöinnin sijaan maltillisen kustomoinnin. Suomalaisia nähtiin palkintopallilla viikon huipentumassa, historiallisten autojen ratakilpailussa. 63 FHRA NIGHT RACE JA SM FINALS, ALASTARO 2.–3.9. VEEKASI KIERTÄÄ 22 PICK-NICK, FORSSA 7.8. PIENOISMALLIT 74 GREVENS GLUE GALORE 2016 Tasokkaita malleja ja onnistunut tapahtuma. Myös muita suomalaisia mitaleille. 14 CHEVROLET CHEVELLE CONVERTIBLE 1970 Kun petolahtelainen Tommy Lindman muutti vuonna 1984 Ruotsiin ja osti sieltä ’70 avo Chevellen, ei hänellä ollut aavistustakaan siitä, millaisen erikoisuuden tuli hankkineeksi. 58 DRAG RACE EM, TIERP 25.–28.8. Vuoden paras eväsretki. Yhden niistä omistaa Mulheimissa Saksassa asuva Timo Lemmer. KISAJUTUT 25 MOTORSPORTVECKA, VELODROMLOPPET, KARLSKOGA 15.–19.6. 30 BIG WHEELS, CLASSIC CHEVY MEET, TURKU KUSTOM SHOW, KUPITTAAN AJONEUVOILTAMAT
62 DRIVE-IN & ROCK, ACC SUMMER MEET, CLASSIC CAR WEEK, WHEELS NATIONALS NORR Kotimaassa on loistavaa tapahtumatarjontaa, mutta niin myös Ruotsissa. Junior-ryhmät ovat kasvaneet meillä suurimmiksi kisaryhmiksi, joista nousee tasaiseen tahtiin uusia kuskeja isompiin autoihin ja pyöriin. Jarmo Markkanen Hyvää virettä 52 DO-DADS REUNION & VINTAGE DRAGS, TAMMELA JA RÄYSKÄLÄ 29.–31.7. MEDIAMYYNTI Jaana Lindvall-Harki Sähköpostiosoite jaana.lindvall-harki@fokusmedia.fi Puhelin 040 582 1416 LEVIKKIMYYNTI Johanna Mikkonen Sähköpostiosoite johanna.mikkonen@fokusmedia.fi JULKAISIJA Fokus Media Finland Oy KUSTANTAJA Markku Hurmeranta Sähköpostiosoite markku.hurmeranta@fokusmedia.fi PAINOPAIKKA PunaMusta Oy, Joensuu ISSN 0780-2102 V8-Magazine on Aikakauslehtien liiton jäsen PALSTAT 58 38 3 SISÄLTÖ JA PÄÄKIRJOITUS 20 UUTISIA JA ASIAA 42 KALIFORNIA KRUZIN’ 70 TUOTEUUTTA 71 V8-MARKET OSTOJA MYYNTIPALSTA 72 TAPAHTUMAKALENT ERI 86 SEURAAVASSA NUMEROSSA. Suomalaiskuskit ovat olleet tänäkin vuonna kovia tekijöitä kaikissa osallistumissaan arvosarjoissa. Yksi heistä on Leo Männistö, jolle luovutettiin palkintojenjaossa V8-Magazinen vuosittainen tunnustuspalkinto ”V8 Pressipytty”. Samaa viestii myös Tierpin elokuisen EM-kisan osanottajamäärän ennätys 363 kilpailijaa. Päällimmäisenä tulevat mieleen Anita Mäkelän ja Johnny Oksan Euroopan mestaruudet. Ratin takaa Kiihdytyskausi on saatu päätökseen. Isoimmat ryhmät Stock/Super Stock ja Junior Dragster keräsivät mukaan peräti 43 kuskia ja ne kisasivat 64 auton pudotuskaaviota. Ajankohtaa ja ohjelmaa kun optimoidaan ensi vuodeksi, niin iso happening on varma. Kesästä jää onneksi mieleen paljon muutakin kuin vesisateet. SM-Finaaleissa teki paluun pitkään haikailtu Night Race. Onnistunut viikonloppu koostuu letkeästä kokoontumisesta ja nostalgiakisailusta. Tallennamme puhelut laadun varmistamiseksi ja koulutustarkoituksiin. 4 V8-MAGAZINE KAKSIPYÖRÄISET 76 HARLEY-DAVIDSON KICK START ROCKER Projektia aloittaessa ei aina voi tietää, että mikä on lopputulos. Niin ikään lauantai-illan SM-palkintojenjakobileet toimivat ja olivat juhlijoiden mieleen. Tapahtumalle on kysyntää, sillä Alastaron katsomoissa parveili kauden toiseksi suurin yleisömäärä. Drag racingin ympärillä oli hyvää virettä ja paljon positiivisia juttuja. Tässä numerossa pureudutaan ratkaiseviin finaalitapahtumiin meillä ja muualla. Linney, Heikki Malinen, Jim Maxwell, Kari Mörö, Anders Odeholm, Juha Peltonen, Pekka Polvinen, Kai Salmio, Matti Saloranta, Joke Simonen, Erik Stigsson, Pekka Vaisto ASIAKASPALVELU Sähköpostiosoite asiakaspalvelu@fokusmedia.fi Puhelin 020 735 4130* *Puhelun hinta lankapuhelinliittymästä soitettuna on 8,35 snt/ puh + 7,02snt/min ja matkapuhelinliittymästä soitettuna 8.35 snt/puh + 17,17 snt/min. KERÄILYKUVAT 43 FHRA NIGHT RACE 2016 44 CHEVROLET 3100 PICKUP 1957 KANSIKUVAT: HEIKKI MALINEN, AULIS HÄMEENKORPI KERÄILYKUVA: TIMO MUILU KALENTERIKUVA: KAI SALMIO V8-MAGAZINE Postiosoite V8-Magazine Hämeentie 153 C 00560 Helsinki Sähköpostiosoite v8-toimitus@fokusmedia.fi V8-Marketin sähköpostiosoite v8-market@fokusmedia.fi Facebook-osoite www.facebook.com/V8Magazine TOIMITUS Päätoimittaja Jarmo Markkanen Toimituspäällikkö Petri Laulajainen Ulkoasu Faktor Oy / Kirsi Perimö, Mauri Viertola Avustajat Juha Airio, Bo Bertilsson, Paul Granvik, Hannele Hatanpää, Aulis Hämeenkorpi, Mikko Isokangas, Harri Jukarainen, Harri Kunnasvuo, Arto Kylmänen, Michael Lamm, Peter S. Osanottajamäärä oli yksi isoimmista, jollei isoin, finaalikisan historiassa ja mikä positiivista, niin yli 200 kilpailijan joukossa oli runsaasti lisenssikuskeja. Palkinnonsaaja perheineen on tehnyt arvokasta junnujen PR-työtä niin pienissä kuin suuremmissa tapahtumissa – ja etenkin sähköisessä mediassa, Facebookissa, josta löytyy lukematon määrä Leon kuvafiilistelyjä. Junnutoiminta jos mikä on perheharrastus ja vaatii sinnikkäitä puuhamiehiä ja -naisia
Chevrolet 3100 Stepside Pickup 1957 Pokaaliahmatti 6 V8-MAGAZINE
Pokaaliahmatti Raisiolaisen Jari Lammin työjuhdasta kuoriutui pokaaliharava, vaikka autoa ei alun perin ollut tarkoitus viedä näytille mihinkään. Mainetta ja kunniaa vuoltiin myös lajissaan maailman suurimmassa tapahtumassa, Västeråsin Power Big Meetissä. TEKSTI JA KUVAT KAI SALMIO V8-MAGAZINE 7
V uosikymmeniä jenkkiautoilijana viihtynyt Jari on kuin pölkyllä päähän lyöty! Mies on yllättynyt autonsa saamasta positiivisesta vastaanotosta, sillä ’57 Chevroletia ei rakennettu näyttelyitä silmällä pitäen. – Yksi saavutus on ylitse muiden! Chevy rankattiin Powerissa Pickup & Jeep -luokan kakkoseksi, heti ruotsalaisen ’56 Stepside -multivoittajan jälkeen. Isoikkunainen sen olla pitää Elettiin vuotta 2013, kun Jari päätti toteuttaa pitkäaikaisen haaveen. Menestys megatapahtumassa vetää hiljaiseksi. Jotain on tullut tehtyä oikein, naurahtaa Jari. Vaikka kyse oli työkalusta, koristelua ei unohdettu. Jenkit olivatkin aikanaan varsinaisia koristelumestareita! 8 V8-MAGAZINE. Viime vuoden Forssan PickNickissä kaveripiiri sai houkuteltua miehen viemään pikkiksen arvosteluun, ja kuinka ollakaan, Pilvenmäeltä heltisi korkeatasoisen Van & Trucks -luokan hopeapytty. Hänellä on entuudestaan kimppaomisteinen ja uutena erään kotimaisen tupakkatehtaan edusEtulokasuojien koristeista voi bongata auton mallisarjan
Lava sopisi mainiosti vaikka pienimuotoisille lavatansseille. Tavoitteena oli löytää kohde ClassicChevyjen (’55–’57) vuosilta. Tavallisessa pikkiksessä on muhkeat irtotakalokasuojat, kun Cameossa loksut integroituvat lavakokonaisuuteen. Jonkin ajan kuluttua mies soitti takaisin, mutta siinä vaiheessa Jarin kiinnostus oli jo lopahtanut. Olisi helpompi löytää mieluinen kohde, kun ison lätäkön takana olisi joku paikan päällä toteamassa sen sopivuuden Jarin kriteereihin. – Kun on rakastunut Amerikan peltiin, ei paluuta entiseen ole. Haku rajattiin pian vuoden ’57 3100-sarjan ns. Khayamahonkipäälysteinen lava on puuseppä Koskisen käsialaa. Ne ovat kauniisti muotoiltuja ja sopivasti kromilla kyllästettyjä tavarankuljettimia. . Jari otti yhteyttä pohjanmaalaiseen yritykseen, joka tuottaa iäkästä jenkkikalustoa USA:sta. Eräästä jättisiivellä varustetusta pro street -henkisestä pikkiksestä Jari olisi ollut valmis tekemään kaupat, mutta myyjää ei tavoitettu. Pikkuikkunainen näyttää enemmän työjuhdalta, kun Jarin ajatuksena oli löytää vähemmän duunarimaisella takalasilla oleva kiesi. Metsästin sopivaa aihiota lähinnä eBaytä ja Craigslistiä seuraillen, muistelee Jari. – Soitin välittäjälle, jotta nyt natsasi, ostakaa pois! Autossa oli kaikki uudet Autossa oli alun perin Chevroletkohokirjaimin varustettu takalaita, mutta Jari vaihtoi sen kliinimpään versioon. Humpappaa humpappaa... Oli aika ryhtyä tuumasta toimeen. V8-MAGAZINE 9. tusautona toiminut ’68 Oldsmobile F-85, josta on vuosien saatossa jalostunut väkevä katuauto. Olen vuosien aikana omistanut 60-luvun Detroit-tuotteita, mutta mielenkiinto on pitkään kohdistunut 50-luvun pickupeihin. Hyvältä vaikuttanut yksilö bongattiin vihdoin eBayn kautta Kalifornian Fresnosta. Takalaidan straippikoriste on maskulaisen Oka Laineen taidonnäyte. Pikkistä on saanut myös pienemmällä ikkunalla. Isolla ikkunalla tarkoitetaan panoraama-takaikkunaa, joka kaartuu päistään auton sivustoille. ”big windowiin” tai Cameo-malliin. Monen kohteen viimeisenä jarruna toimi posketon hintapyynti
Letukka kuljetettiin hinausauton lavetilla Raisioon. Korista on juuri poistettu viimeisetkin vanhan maalauksen rippeet. Chevy saapui Suomeen helmikuussa 2014. Chevrolet kuskattiin Raisioon hinurin lavetilla maaliskuussa 2014. Tieto aiheutti asiamiehelle harmaita hiuksia, kun alueelle jouduttiin menemään yhdessä paksun lompakon kanssa, käteiskaupan ollessa ainut vaihtoehto myyjälle. Originaali V-mallin mittaristo oli korvattu AutoMeterin mittaristokokonaisuudella ja kaikki vanhat lasit oli heivattu kierrätykseen. Pickupissa oli valmiina maukas punavalkoinen sisustus ja näyttävä kokonaisuus päätettiin säilyttää sellaisenaan. Pikkiksessä oli valmiina niitä elementtejä, joita Jari oli suunnitellut hankkivansa: Heidtsin dropattu Mustang II -tyyppinen etuakselisto putkitukivarsineen ja tehostettuine levyjarruineen, sekä moderni hammastanko-ohjaus. Ilmoitin hänelle, että mikäli autosta löytyy ihmisen pään kokoisia ruostereikiä, hinnasta pitäisi tinkiä. Ohjaamo purettiin atomeiksi lasit mukaan lukien. Rakentelun taso herätti taas keskustelua, kun A-pilarikoteloiden sisältä löytyi muutaman kymmenen sentin matkalta Wintonin hiekkaa. Moottoria ei tässä vaiheessa asennettu vielä paikoilleen, menossa on vasta alustava sovitus. Ilmoitus poistui myyntipalstalta, mutta tuli yllättäen takaisin. Peltisavotta ei ollut tällä erää suurehko. Pikkistä käytettiin usein myös tavarankuljetukseen. Välittäjä soitti myöhemmin yöllä ja kertoi ostaneensa auton. Rungon ja korin väliset kiinnityspultit sekä korikumit oli vaihdettu jo aiemmin, joten hytin poisnostoon ei ollut tarvetta, huomauttaa Jari. Wintonin hiekkaa kaupantekijäisenä Seuraava ehdokas bongattiin Craigslistiltä. Khay-mahonkia lavalle Jari hiekkapuhalsi hytin lisäksi rungon, lavan, takalokasuojat ja etupellit. Toinen ostaja oli jo matkalla Kanadasta ja kuvioissa oli mukana myös kolmas ostajakandi. – Osa hytin sisälistoituksista ja korin kiilto-osista oli kromattu uudelleen. Projektivai heita kromiosat, dropattu alusta, isot vanteet levyjarruineen ja uusi maalaus. Onneksi välittäjä ei ehtinyt maksaa käsirahaa, kummastelee Jari tapausta. En ollut hakemassa valmista autoa, mutta edullinen hintapolitiikka muutti hetkeksi ajatuksiani. Syyksi selvisi autoa kuljettaneen henkilön vapaapäivät, jolloin Chevy huilasi kuskin pihalla. Konetilan ja sisustan peltiosat oli maalattu punaisella lipstik-värillä. Kalifornian Wintonissa asuva omistaja kauppasi autoa rahoittaakseen leikkauksen. Kosteus ja korroosio olivat suorittaneet tehtävänsä onnistuneesti ja pilareiden rapeus selvisi vasta hiekkapuhalluksen yhteydessä. Puolikiiltävällä mustalla viimeistelty runko ja droppiakselisto saavat kaveriksi stroukkitekniikkaa. – Välittäjä kyseli, että minkä kuntoinen pikkis saisi olla. Pickupin rakentaminen oli aloitettu USA:ssa, mutta se oli jäänyt kesken. 10 V8-MAGAZINE. Hansikaslokeron kansi ja muutama alun perin maalattuna ollut osa oli myös käynyt kromikylvyssä. – Chevy saatiin rekisteröityä pienellä vaivalla, joten ensimmäisen kesän ajoin sillä sellaisenaan aina lokakuulle saakka. Verkkopalvelussa kaupattiin kuvien Stepsidea, jossa oli tekniikkana 327 cid V8 ja TH-350-automaattivaihteisto. Puhalluksen jäljiltä ei rungosta löytynyt mitään hitsailtavaa. Hytti oli ahdettu täyteen varaosia, joita hyödynnettiin projektin aikana. Sitä ennen koettiin sykähdyttävä hetki, kun auto oli yllättäen kadonnut. Hän oli saanut tingattua hinnasta pari tonnia, mutta ei korroosion takia. Auton edellinen omistaja oli tehnyt Chevyn muutokset pari vuotta sitten. Muuten sen tulisi olla ajokuntoinen. Kaupanteossa koettiin dramatiikkaa, koska kohde sijaitsi pahamaineisessa kaupunginosassa, jossa tuntemattomat toivotetaan tervetulleiksi haulikolla. Meneillään ovat peltityöt ja paloseinän osittainen kittaus. Välittäjä ilmoitti, että kaupat suoritetaan viikonlopun jälkeen. . Kabiinin peltiosat maalattiin Jarin toimesta uudelleen projektin kuluessa. Joku toinen välittäjä olisi voinut pitää tinkirahat itsellään, nyt ne tulivat asiakkaan hyväksi, huomauttaa Jari. Nämä kohdat oli korjattu pakkelilla. Auto oli odotusten mukaisessa kunnossa, siksi tyytyväisyys paistoi raisiolaisen kasvoilta aina naapurikuntiin saakka. Muista varusteista mainittakoon tilttitoiminen billetrattiputki Grantin puuratilla, toteaa Jari. Haluan esittää suuret kiitokseni seinäjokelaiselle Falcontille rehellisyydestä kaupanteossa. Lava on nostettu rungolta, jolle suoritettiin hiekkapuhallus. Uutta peltiä hitsattiin molempien ovien, etuloKohde sijaitsi pahamaineisessa kaupunginosassa, jossa tuntemattomat toivotetaan tervetulleiksi haulikolla. Olin ihmeissäni! Lopulta selvisi, että myyjä oli aineissa ja myynyt kohteen useaan kertaan, unohtaen sopineensa jo kaupoista
Kansi viimeisteltiin lakalla ja kanttaamillani rosterilistoilla. Litteä polttoainetankki sijoittuu sohvapenkin selkänojan taakse. Siihen oli myöhemmin helpompi loihtia straippikoriste, jonka toteutti Oka Laine. Työstin muutaman väliholkin, minkä jälkeen ohjaus toimi moitteetta. Akkuteline sijaitsi tuoreeltaan tulipellissä, tietää Jari kertoa. – Runkotöiden yhteydessä tuli korjattua osittain väärin asennettu hammastanko-ohjaus. Kabiini on sisäkattoverhoilua myöten kuin karamelli. Väri on oma miksaus, pohjana magnolia white. Tämän jälkeen ruiskutin hytin ja tulipellin valkoiseksi. – Maalasin ensin korin yläosan ja kabiinin peltiosat punaisella. Auton värivalinta ei aiheuttanut suuremmin päänvaivaa. Perinteinen herätyskello toimittaa virkaansa nyt autokellona. Vanhat ikkunaveivit ja sisäovikahvat korvattiin uusilla. Rungon hitsaussaumat tarkistettiin pieteetillä, eikä uusintahitsaukseen ollut tarvetta. Koska kyseinen puutavara on kallista materiaalia, päädyin kompromissiin puusepän suosituksesta. Taustapeilin yhteydessä on alkuperäinen kaiutin, joka toimii edelleen. Siihen tehtiin venekannen mukaisesti uritukset, jotka maalattiin mustaksi muistuttaen kittiä. Hiontaja pohjavärin jälkeen lava maalattiin muun auton ohessa valkoiseksi, mitä ennen lavaa levitettiin aavistuksen verran. Aurinkolipat on myös verhoiltu mariannekarkkimaisesti. Näin konetila oli valmiiksi alkuperäistä kliinimpi. Toisin oli etuja takalaidan tilanne, sillä molemmat päädyt olivat runsaasti lommoilla. Runko viimeisteltiin maalaamalla puolikiiltävällä mustalla. Akku sekä jarrupääsylinteri ja -tehostin oli sijoitettu hytin alle edellisen rakentajan toimesta. Chevrolet-tekstein varustettu takalaita sai jäädä tallinkoristeeksi, kun Jari hankki tilalle pelkistetymmän version aiheesta. V8-MAGAZINE 11. . Runko oli mainiossa iskussa, sillä siitä löytyi vain joitain syöpymiä. Lavan pohja oli varustettu tehtaalla tammilaudoilla, mutta huonokuntoisuus ei puoltanut jatkohyödyntämistä. kasuojien ja A-pilareiden alaosiin sekä hytin takaosan alareunaan. Jari päätyi kaksivärimaalaukseen, joten hän värjäsi alaosan valkoiseksi ja hytin yläosan punaiseksi. Jari lisäsi oviin pienet käsinojat. Työkalussa ei ole ovipahveja. Samaa sävyä on turha lähteä hakemaan maalikaupasta. Konsolin pintaa koristaa Jarin pitsimaalaus. Uusi tankki oli hankittu edellisen omistajan toimesta. Ovien rosteripellit ovat edellisen omistajan ideoimat. Valkoinen taittaa hieman harmaaseen. Lava oli ruostevapaa ja sivulaidat suorapeltiset. Jossakin vaiheessa Jariin iski pitsikuume, joten hetkessä konepellin ja aurinkolipan sisäosia sekä keskikonsolia koristivat veikeät pitsimaalaukset. Lopputulos oli erinomainen, kehaisee Jari puusepän kädenjälkeä. Grantin puuratti on pienempikehäinen kuin alkuperäinen ohjauspyörä. Kaikki muut irto-osat maalasin irtonaisina, huikkaa Jari. Jari rakensi keskikonsolin, johon jatkohyödynnettiin autossa valmiina ollut B&M:n Megashifteri. Väriyhdistelmä osui nappiin, sillä auton suosio perustuu pitkälti onnistuneeseen sävy-yhdistelmään. – Lavan päällysosa valmistettiin khaymahongista. AutoMeterin mittarikokonaisuus käsittää isokehäisen mailimittarin, pienempikehäiset voltti-, öljynpaineja polttoainemittarit sekä veden lämpötilamittarin. Sama pätee myös yläosan punaiseen (brilliant mixing). Näin päällysosa vuorattiin vesivanerin päälle asennetulla khay-viilulla. Hytin kohdalta maalaaminen aiheutti jokusen kevätjuhlaliikkeen korin ollessa omalla paikallaan rungon päällä
Tekniikkapuolen vinkkitorvena toimi Jari ”Mr mekaanikko” Kujala, jolle kaima lähettää myös kiitoksensa. Kaiken lisäksi moottori osoittautui kunnoltaan heikoksi. Kiinnitys hoidetaan Heidtsin 4-linkkituennalla, joka löytyy valmiina tallista, valottaa Jari suunnitelmiaan. Lukottomalle 10-pulttiselle (8,5”) truck-perälle ei ole toistaiseksi tehty mitään, koska siinä ei ole havaittu korjaustarvetta ulkokuoren ehostusta lukuun ottamatta. 12 V8-MAGAZINE. Tekniikan piti myyjän mukaan olla hyvässä iskussa, mutta todellisuus oli jotain muuta. – Kokeilin aluksi erästä Torkerin imusarjaa yhdessä Holleyn seiskapuolikkaan ruokkijan kanssa, mutta luovuin niistä voiman nimissä. Moottorissa on potkua sopivasti, mutta suunnitelmissa on pannun terävöittäminen. Siinä yhteydessä perä päivitetään kestävämmäksi ja varustetaan lukolla. TH-350-automaattiin vaihdettiin vain öljyt, filtteri ja tiivisteet. Samassa yhteydessä hankittiin myös TrickFlow Specialtiesin kansipaketti, joka käsitti Super 23 -alumiinikannet (76 cc), laahurinokan ja rullavipat. Konetilasta löytyy vielä toistaiseksi stroukattu pikkulohko, jonka väkevyyttä ollaan parantamassa sopivalla hetkellä. Toisaalta hankittiin Edelbrockin Victor JR -alumiini-imusarja ja Quick Fuel Technologyn SS-sarjan tuplapumpullinen 750 cfm -kaasutin. Sytytyspuolella luotettiin MSD:n tuotteisiin. Moderni poppikone on piilotettu hansikaslokeroon, mutta sen voi laittaa päälle perinteiseen tapaan radion alkuperäisestä namikasta. Sähköt oli pääsääntöisesti uusittu aikaisemman omistajan toimesta, mutta jotakin pientä jäi vielä Jarillekin tehtäväksi. Tosin nelipulttinen Mexican-block, joten ei sentään kaikista yleisin kolmepuolikas. Jari hankki tilalle nelipulttisen 350-pikkulohkon, johon asennettiin Eagle Speacialty Productsin stroukkisatsi. Jari hankki tilalle tarvikelämppärin. Hengittävyys parani Victorin myötä. Etulevyssä on kuitenkin valaistus. Konepellin sisäpuolelta löytyy Jarin toteuttamana näyttävä pitsimaalaus, joka päihittää tylsät äänieristeet mennen tullen! nen vanteistus, joten perään on vaihdettu 5-pulttiset vetarit nykyvanteistukselle sopiviksi. Pata heivattiin tallin nurkkaan. Kojetaulussa näyttäisi olevan orkkisradio, mutta todellisuudessa se on ilman sisuskaluja. Vanha pata verkon painoksi Moottorin suhteen koettiin pettymys, koska se ei ollutkaan halutumpi 327, vaan isompi 350-tusinapannu. Autossa oli alun perin 6-pultti”Hysssss, don´t tell daddy!”. Kokonaisuus viimeisteltiin tyylikkäillä Chevrolet-tekstein ja Bowtie-logoin varustetuilla venttiilikopilla. Mutta millä, se jää nähtäväksi. Lämppärin kotelo oli tallessa, mutta kennosto puuttui. Hieno yksityiskohta – old school forever! Oka Laine taiteili Sugar Baby -aiheisen kyltin käytettäväksi vaikka näyttelyissä. . Vanha turbiini korvattiin TCI Automotiven 11-tuumaisella turbiinilla, jossa on maltillinen tartuntanopeus
EBAY Osta suoraan ilman välikäsiä! Tapani Iivanainen Usan suunta +1561 632-5154 Seija Iivanainen ’’ +1561 632-5153 Office ’’ 1 803 796 5183 E-mail benzboy@benzboy.com Alkuperäiset USA-materiaalit Kaikki alaan liittyvät verhoilutyöt TAPIOLAN AUTOVERHOILU OY Niittykatu 3, 02200 ESPOO Puh. V8-MAGAZINE 13 Järjestää FHRA Tampereen seutu ry Myyntipaikkojen tiedustelut iltaisin: 0400-735 727 Muut tiedustelut: 0400-623 276 office@fhra-tre.net www.fhra-tre.net TEIVON RAVIRATA, TAMPERE HUOM! Sisätiloissa tapahtunut muutoksia Myyntitilaa kahdessa kerroksessa Myyntitilaa sisällä ja ulkona VARAUSMAKSU: 10/20 MYYNTIPAIKAT: alkaen 25 Sisäänpääsy: myyjät klo 7.00 | yleisö 8.00 Aikuiset 7 | lapset alle 12 v ilmaiseksi La 8.10.2016 klo 08.00-14.00 TRADEPARTS.INFO Rapakontie, 49480 SUMMA Avoinna arkisin 8.30-17.00. KYSY KORIN TIIVISTE SARJA OSTAJALLE PAKSIN TIIVISTE KAUPAN PÄÄLLE Amer Trading, Inc. AMERIKAN autot, 4X4 Pick upit, moottoripyörät, varaosat, tuning, erikoisvanteet. THUNDERBIRD & MUSTANG PARTS, INC. 09-888 1516 Alkuperäisja tarvikeosat amerikkalaisiin automerkkeihin. I N C . THUNDERBIRD & MUSTANG PARTS, INC. THUNDERBIRD & MUSTANG PARTS, INC. Kontit Floridasta viikottain! USA:n sisäiset kuljetukset! Kysy lisää! AUTOT, PYÖRÄT, OSAT USA:STA Tilaa osasi itse tallillemme, maksa vain merirahdista 1851 NW 9th St., Okeechobee, FL 34972, USA/oma nimi amercars@msn.com Soitot suomeksi klo 15.00 jälk. (aikaero) +1-561-7623060 / Marco Casagrande WWW.BENZBOY.COM EXPORT USA Jo 15 vuoden kokemuksella Konttikuljetukset, lentorahdit ym. custom utosound M A N U F A C T U R I N G . 0400 591 428 Ojantie 24, 28130 Pori. Florida auto dealer since 1991 www.amercars.com Myymme, välitämme autot ja moottoripyörät, Ebay jne. Phone. mm.: – Peltiosat – Kumitiivisteet – Alusta – Tekniikka – Sisusta – Lattiamatot – Puskurit – Race-osat – Kendall öljyt www.sepponiemensivu.fi Seppo Niemensivu, puh. custom utosound R We turn back the clock. (05) 3557 289 ja myynti@tradeparts.info STORE OPEN 24/7 TIIVISTEET & SISUSTAN OSAT! THUNDERBIRD & MUSTANG PARTS, INC. M o u l d e d P a r t s I n c . PUI I nteriors WC 4 96 IKKUNAHARJA KROMI REUNUS, 2,4M, 9/32VRT FORD MUSTANG 55€ F202 10 CHEVELLE 2D HT 79€ D240 VERHOUS OVIPAHVI CHEVELLE CAMINO 71 72 STD 147€ ALP 5052 TIIVISTE HT IKKUNA YLÄ GM B BODY 1PR 39€ WC 25 72 TIIVISTE U KANAALI 1/2”*1/2” 4 6MM 72” 48€ CZ 8100 TIIVISTE A PILARI GM B BODY 65 AVO 94€ LM 20 A/W2014 TIIVISTE ETUOVEN GM POB CAD 2D HT 1963 64 90€ LAADUKKAAT SISUSTAN OSAT IKKUNAHARJA SARJAT VARASTOSTA LAATU KUMITIIVISTEET OVIIN KORIIN U KANAALIT HARJAT METRI TAVARANA M o u l d e d P a r t s I n c
Chevrolet Chevelle SS 396 Convertible 1970 VÄRILLÄ 14 V8-MAGAZINE
TEKSTI JA KUVAT PAUL GRANVIK V8-MAGAZINE 15. VÄRILLÄ on väliä Petolahtelaisen Tommy Lidmannin aito ’70 Chevrolet Chevelle SS 396 convertible on harvinainen herkku. Todellisen erikoisuuden autosta tekee kuitenkin sen metallinhohtoturkoosi maalipinta ja sininen sisusta, sillä vain muutamia avomalleja lienee valmistettu tällä väriyhdistelmällä varustettuna
Pari viikkoa myöhemmin hän bongasi Bilsport-lehden myyntipalstalta ’70 avo Chevellen, joka oli 396-kuutiotuumaisella isolohkolla varustettu aito SS-versio Muncie 21 -optiomanuaalilla ja 3,31:1-välitteisellä 12-pulttisella lukkoperällä. Alkuperäisenä ajatuksena oli hankkia ’69 avo Camaro, mutta eräs paikallinen raggari suositteli Chevelleä, koska se oli hänestä parempi auto kestävyydeltään ja ajettavuudeltaan. Auton omistaja ilmoitti kuitenkin puhelimessa Tommylle, että se ei ole enää myynnissä. – Veljen autoista suurimman vaikutuksen teki 455:lla ja nelivaihteisella M21-manuaalilla ruuditettu ’76 Pontiac Firebird Trans Am, jolla niska naksahteli ihan kivasti, muistelee Tommy hetkeä, jolloin hän menetti sydämensä muskeliautoille. – En ollut koskaan aikaisemmin nähnyt vastaavanlaista Chevelleä Ruotsissa, joten olin vakuuttunut, ettei sellaista löydy Suomestakaan. Auto oli kuluneessa käyttökunnossa, katsastamaton ja ajokelvoton, sillä 396:n lohko oli pullauttanut jäätymisen takia pari vesiproppua pihalle. Niinpä tein kaupat, Tommi kertoo. T ommyn kohdalla voidaan sanoa hänen saaneen kiinnostuksensa autoja kohtaan verenperintönä. Tommy päätti ostaa siellä ollessaan jenkin, jollaista Suomessa ei ollut ennen nähty. 17-vuotiaana Tommy osti 273 cid veekasilla varustetun ’65 Plymouth Barracudan. Auto kuitenkin kiinnosti Tommya, joten hän ilmoitti maksavansa siitä 1000 kruunua pyydettyä enemmän, jos kaupat syntyvät. Sen hän totisesti teki, sillä tämä Chevelle SS 396 Convertible lienee ainoa laatuaan maassamme vielä tänäkin päivänä. Tommyn isoisä Hugo Lidman perusti Strandlinjetrafik-nimisen, yhä toiminnassa olevan bussifirman jo 1920-luvulla, minkä jälkeen perheen ja yrityksessä osakkaana olevan Tommyn elämä on pyörinyt enemmän tai vähemmän erilaisten nelipyöräisten ympärillä. Erikoisuutta etsimässä Tommyn innostuminen amerikkalaisiin autoihin on pitkälti hänen vanhemman veljensä Ulfin ansiota, sillä hän alkoi harrastaa Detroit-tuotteita 70-luvun lopulla, jolloin ne olivat Suomessa vielä harvinaista herkkua. Merkillä tai mallilla ei ollut niinkään väliä, mutta auton tuli olla avo, koska sellaisia ei juurikaan Suomessa näkynyt. Vielä tässä vaiheessa hän ei tiennyt millaisen erikoisuuden tuli ostaneeksi. Myös sisustassa penkkien ilmeisesti alkuperäiset siniset vinyyliverhoilut olivat haljenneet pahoin, minkä lisäksi ovipahvit ja takasivupaneelit olivat perin kuluneessa kuosissa. Niinpä hän myi Barracudan ennen Ruotsiin muuttoa. Valkoiseksi maalattu ja kotikutoisilla SS-raidoilla varustettu auto oli ostohetkellä syksyllä 1984 kohtuukuluneessa käyttökunnossa. Sundsvalliin saavuttuaan Tommy aloitti saman tien auton etsinnän. 16 V8-MAGAZINE. Toisella kerralla tärppäsi Hetken hakemisen jälkeen Tommy löysi ’70 Chevelle Malibu convertiblen, josta puuttui kuitenkin se jokin, eli kauppoja ei syntynyt. Tommy muutti keväällä 1984 Ruotsiin löytääkseen erikoisen harrasteauton. Kortin saatuaan hän ehti ajaa autolla vuoden päivät, kunnes hän sai ammattikoulun jälkeen mahdollisuuden lähteä töihin ruotsalaiseen Sundsvallissa toimineen Gränges Aluminium -firman tehtaaseen. Tästä huolimatta Ulf sai käsiinsä monia erikoismalleja, joiden kyydistä Tommykin pääsi välillä nauttimaan. Hän oli suivaantunut mönkään menneistä kaupoista. Se käänsi omistajan pään, ja Tommy pääsi tutustumaan autoon paikan päälle. Chevellen valkoinen maalipinta sinisine SS-raitoineen oli nähnyt parhaat päivänsä, minkä lisäksi valkoisesta rättikatosta löytyi runsaasti reikiä. Tommy otti vinkistä vaarin
Siellä hän törmäsi yhteen vastaavaan avo SS-yksilöön. Ruudikas raggariauto Chevellen historia on pitkälti hämärän peitossa. SS-versioon kuului vakiona ”täydellinen” kuudella pyöreällä näytöllä varustettu mittaristo, joka napattiin luksusmalli Monte Carlosta. . Kun tähän vielä lisättiin auton kaikkien aikojen tehokkaimmat moottorivaihtoehdot, niin legenda oli syntynyt. Tommyn autossa mittarit on kunnostettu ja ne kaikki myös toimivat. Seuraavina vuosina Chevelle vaihtoi omistajaa tiuhaan tahtiin, sillä Tommyn ostaessa auton elokuussa 1984 oli sillä ehtinyt olla 13 omistajaa reilun kymmenen vuoden aikana. SS-version musta optioratti on harvinainen ja haluttu. V8-MAGAZINE 17. sukupolven Chevelle-mallisto oli muotoilullinen täysosuma. Tommy oli nyt jo lakkautetun amerikkalaisen National Chevelle Owners Clubin jäsen, jonka vuotuisessa päätapahtumassa hän vieraili kahteen otteeseen. Auton mukana tulleista papereista käy kuitenkin ilmi, että se on tuotu vähän käytettynä alkuperäiskuntoisena yksilönä Ruotsiin niinkin varhain kuin jo keväällä 1973. Tommyn arvion mukaan auto lienee ollut raggarikäytössä, ja raggarithan eivät tunnetusti pirssejään pahemmin sääli, vaan Piristetyllä 396-isolohkolla ladattu Chevelle liikkuu ihan rivakasti, joten Tommyn taustapeiliin asentamalle ja Corvettessa alun perin käytetylle ”Objects in mirror are losing” -tekstille löytyy myös katetta. Vuonna 1970 esitelty täysin uudistettu 4
Sähkötoimisen rättikaton sai vain mustana tai valkoisena. Maalaamon jäljiltä auto näytti niin uskomattoman upealta, ettei Tommyn ole tarvinnut kertaakaan katua alkuperäisväriin palaamista. Tätä numeroiden täsmäämistä Tommy ei toki tuolloin tiennyt, eikä se seikka häntä edes kiinnostanut. läpi kaikki sen koodit internetistä löydettyjä tietoja hyväksikäyttäen. uudella maalauksella. Tommyn auton uusittu katto on varustettu aidosta lasista valmistetulla takalasilla. Vuonna 2006 Tommylla oli viimein aikaa ottaa auto jälleen työn alle. Aikakausi ja käyttö huomioiden Chevelle oli kuitenkin säilynyt hämmästyttävänkin alkuperäiskuntoisena. Ostohetkellä autosta nimittäin puuttui SS:ään vakiona kuulunut ja keskeltä kohollaan oleva Center Dome Hood -scooppikonepelti, joka oli korvattu tavanomaisella sileällä versiolla. Samalla moottori sai vakiota vihaisemman hydraulinokan, LS-6 454:sen alumiini-imusarjan, Holleyn 750 cfm tuplapumppukaasarin sekä Hookerin pelitisarjat, jotka saivat jatkeeseen 3-tuumaiset tuplaputket. Etenkin jos kyseisen kulkineen konepellin alta löytyy vielä ruutia riittävästi. Ensitöiksi Tommy vaihtoi moottoriin ehjät vesiproput ja huolsi samalla koko tekniikkapuolen. Paljastuneiden muutamien sormenpäänkokoisen ruostereikien paikkauksen ja etulokasuojan hutiloidusti tehdyn kolarikorjauksen parantelun jälkeen Tommy maalasi Chevellen omassa tallissaan valkoiseksi, minkä jälkeen auto jäi seisomaan työkiireiden takia. 18 V8-MAGAZINE. Itse asiassa Tommy jopa haaveili isomman 454-koneen ja käyttäjäystävällisemmän TH-400-automaatin asentamisesta Chevelleen. Niinpä auto purettiin osittain ja kori hiottiin peltipuhtaaksi. Kori oli käytännössä täysin alkuperäinen, minkä lisäksi autossa oli yhä tallella sen tehdastekniikka. Kaikki alkuperäisosat kuitenkin taltioitiin, josko niille tulisi myöhemmin käyttöä. Hiekkapuhalluksen jälkeen Tommy sai mielihyväkseen todeta sen käytännössä uudenveroiseksi. Joskus rahapulasta voi olla myös hyötyä. Tässä vaiheessa Tommy otti Chevellen muutenkin työn alle ja siisti sitä päältä päin mm. Lisäksi hän vaihdatti autoon uuden valkoisen rätin. Totuus valkenee vähitellen Suomessa Tommy ajoi Chevellellään enää vain kesäisin, ja silloinkin suhteellisen säästeliäästi. Yhdessä vaiheessa hänelle tarjottiinkin tällaista pakettia vaihdossa auton alkuperäistekniikkaan, mutta kaupat peruuntuivat, koska Tommyllä ei ollut sillä hetkellä varaa maksaa vaadittua välirahaa. Kuluneen kahden vuosikymmenen aikana hän oli tutustunut autoonsa tarkemmin ja käynyt mm. Chevellen voimavarat olivat tainneet yllättää omistajansa, sillä auto oli kokenut jonkinlaisen keulakolarin noina vuosina. Korjauksen yhteydessä Chevelle oli ilmeisesti myös maalattu valkoiseksi sekä sen konepeltiin ja takaluukun kanteen oli vetäisty kotikutoiset siniset SSraidat. Syksyllä 1987 396:sesta alkoi kuulua huolestuttavaa kilinää, jonka aiheuttajaksi selvisi rikkoutunut mäntä. Tässä yhteydessä Sport Suspension Projektivai heita Toisella kunnostuskierroksella auto purettiin täysin palasiksi ja myös kori irrotettiin rungosta. Alkuperäisyys kunniaan Työt aloitettiin purkamalla Chevelle taas palasiksi, ja tällä kertaa myös kori nostettiin pois rungolta. Mitä enemmän hän paneutui auton, niin sitä selvemmäksi kävi, että hänellä oli käsissään todellinen erikoisuus. Chevelle seurasi mukana, kuten Tommy oli alun perin suunnitellutkin. Myös manuaali vaihtui vakiokuntoiseksi TH-400-automaatiksi. Myös auton vanteet olivat vaihtuneet tuohon aikaan suosittuihin Slot Mageihin, joille oli kietaistu valkoisilla kohokirjaimilla koristellut tuhdit renkaat. – Siiloin se kyllä harmitti, mutta ei enää, naurahtaa Tommy tyytyväisenä, ja syystäkin. Niinpä Tommy päätti palauttaa auton mahdollisimman tarkasti tehdasasuunsa. Toimenpiteiden jälkeen leima heltisi ensi yrittämällä, mistä lähtien auto toimi Tommyn jokapäiväisenä käyttöpelinä aina siihen asti, kunnes hän keväällä 1986 palasi Suomeen suorittamaan asepalvelua. Kiireitä riittikin sitten seuraavaksi 20 vuodeksi, joiden aikana Chevelle kökötti tallissa pölyä keräämässä. Hiekkapuhalluksessa priimaksi paljastunut runko ei vaatinut osakseen kuin maalaamisen puolikiiltävällä mustalla. Onneksi hommasta selvittiin pelkällä hoonauksella, yhdellä alkuperäistä vastaavan 10,25:1-puristeisen männän hankinnalla sekä männänrenkaiden sekä laakereiden uusimisella. käyttö on usein kovaa ja erilaiset vauriot varsin yleisiä. Joskus rahapulasta voi olla myös hyötyä.
SS-versioon vakiona kuulunut siistikuntoinen suojakumi SSmerkkeineen on sen sijaan auton alkuperäinen tehdasasenteinen tilpehööri. Hänen suureksi mielihyväkseen auton kaikki tehdasasenteiset heavy duty -nivelet, puslat, jouset ja iskarit voitiin hyödyntää puhdistamisen ja maalaamisen jälkeen. . Kori käytiin huolella läpi jo edellisen kunnostuksen yhteydessä, joten puuttuneen SS-konepellin lisäksi ainoa ongelma oli auton väärä väri. Koska Chevellen pohjaa ei tutkittu edellisen kunnostuksen yhteydessä sen kummemmin, päätettiin se hiekkapuhaltaa. Itse asiassa Suomessa on ilmeisesti yhä vain yksi toinen vastaava avo, joka on tosin tullut tehtaalta 454:lla varustettuna. Chevellen vuonna 1985 uusitut ei-alkuperäiset, mutta täysin ehjät sinisestä Valour-kankaasta valmistetut istuinverhoilut menivät niin ikään vaihtoon. Tommy nimittäin halusi säilyttää Chevellessä kaikki mahdolliset alkuperäisosat ja mieluummin kunnostaa ne kuin korvata uustuotantopalikoilla. Chevelle valmistui nykyiseen alkuperäiseen loistoonsa kesäksi 2013. Ruotsalaisesta Camaro Skroten -romuttamosta löydetty Cowl Induction -optioilmanotolla varustettu SS-konepelti ja takaluukunkansi saivat koristeekseen alkuperäiset mustat SS-raidat. Puheet todellisesta erikoisuudesta lienevät siis paikallaan! Chevelle on viimeistelty alkuperäisasuunsa aina yksityiskohtiaan myöten. Autossa alun perin olleet siniset Medium Bright Blue -vinyylit tilattiin Legendary Auto Interiorsilta ja ne asensi ammattitaidolla paikalle korsnäsläinen Westfix-verhoomo. Tästä mainioita esimerkkejä ovat 396-isolohkon säätöohjetarra sekä ylävesiletkusta ja muistakin letkuista löytyvät valkoiset GM-leimat. Jalkatiloista ja poikittaisista tukipalkeista löytyi vähäisiä ruostevaurioita, joiden korjaamisen jälkeen käsittelyyn otettiin auton pintapellit. Vaikka auton hankkimisesta on kulunut jo yli 30 vuotta, niin se ei ole vielä tänäkään päivänä mikään yleinen näky teillämme. V8-MAGAZINE 19. Koodien perusteella auton alkuperäinen väritys oli Misty Turquoise, eli metallinhohtoturkoosi mustine SS-raitoineen. Niinpä kuskinpuolen ovenpäädyn rengaspaineja valmistenumerotarrat saivat jäädä, vaikka ne eivät täysin priimoja olleetkaan. Tommyn ”Turbo Jetissä” niitä lienee muutama lisää. Chevellessä on tallella sen alkuperäinen SS:n perusversion mukainen L34-koodin 396-isolohko, joka tuottaa tehdasversiossaankin kunnioitettavat 350 heppaa. Entisöinnissä pyrittiin säilyttämään kaikki käyttökelpoiset alkuperäisosat. Tommyn yksilö lienee ainoa aito SS 396 Convertible täällä vielä tänäkin päivänä! Jotain Chevellen harvinaisuudesta kertoo se, että Tommy on törmännyt 32 omistusvuotensa aikana vain yhteen toiseen tällä väriyhdistelmällä varustettuun avo-SS:ään. Chevellen kolhitun takapuskurin paikalle pultattiin laadukas uustuotanto-osa. Tätä tukee myös Chevellen manuaalilaatikon ja 12-pulttisen lukkoperän oiva kunto, sillä niille kummallekin riitti pelkkä huoltojen tekeminen. Niinpä Tommy hioi valkoisen värin pois ja maalautti auton oikealla sävyllä. Myös kulahtaneet ovipahvit, takapaneelit ja matto uusittiin, mutta alkuperäisistä kick paneleista saatiin suht siistit puhdistuksella ja maalauksella. -alusta, tehostettu optio-ohjaus ja niin ikään tehostetut 11" etulevyt ja 9,5" takarummut käytiin läpi ja uusittiin vain viallisilta osiltaan. Lisäksi koko kojelauta käytiin läpi aina mittareita myöten, minkä lisäksi optioihin kuulunut kulunut lattiakonsoli kunnostettiin ja maalattiin. – Chevellen alkuperäisosat olivat niin hyvässä kunnossa, että en usko sen matkamittarin kiertäneen kahdesti ympäri, arvioi Tommy auton nykyisiä 12 817 mailin lukemia, ja on asiassa varmaankin ihan oikeassa. Vaihtoon menivät vain takajarrut kokonaisuudessaan. Upeasti uudistuneen lopputuloksen kruunaavat oikeanvärinen musta rättikatto ja 7x15-kokoiset Sport Wheels -uustuotantopeltivanteet, joille kietaistiin valkokirjaimiset 215x65-15 B.F.Goodrichit
Tupakkipöydässä hyödynnettiin mm. Petterssonin ’38 Dodge kuormaauto. Moparin 383:sen kampiakselia ja reunaa koristaa mopon kettinki. Nyt se on löytynyt noin 25 vuoden pölyn alta Myrskylän Kreivilästä. Keijon paremman puoliskon työpaikan pannuhuoneessa 20 vuotta lojuneet Kuplavolkkarin pellit otettiin uusiokäyttöön tupakkimiehille ja -naisille pyhitettyyn ”Roadside Loungeen”. Uutuuksien mielenkiintoisin kohde löytyy kakkosportin luota, jossa ohikulkijoita ilahduttaa 1976 työuransa päättänyt F.W. Vanha bensamittari ja paloposti ovat osa kiehtovaa ”aikamatkailua”. Amerikan elämyslaanille. Tupakkitieksi nimetty prätkän bensatankki toimii tuhkakuppina, jota nokka-akseli kannattelee. TEKSTI JA KUVAT KAI SALMIO Kustomoitu puutarha, osa 2 Lisäkoristusta puutarhaan Puutarhasta löytyy muun muassa USA:sta hankittu ’57 Chevrolet 3100 pickup, joka toimii jättimäisen ”dioraaman” päätähtenä sekä ’58 Cadillac DeVillen keulaosa, joka ikään kuin syöksyy pihavajan seinän läpi. J oku kyseli lehdessänne joitakin vuosia sitten, että mihin Lapinjärven Dodge Phoenix on kadonnut. Uudelle omistajalle tuli tallivaikeuksia, minkä johdosta Dodge pistettiin myyntiin ja uusi koti löytyi saman kaupungin Närjeholmevägenin varrelta, iloitsee pihakoristemestari. Kuvassa kaunotar lähdössä uuteen kotiin Orimattilaan. Autovanhus oli eläkkeelle siirtymisen aikaan Ruotsin vanhin aktiivikäytössä ollut kuormuri. Hän hankki autoon renkaat ja vanteet. ’38 Dodge kuormurivanhus toivottaa portin pielessä ystävät ja jenkkiautoilijat tervetulleiksi Mr. Tapahtuman pääpaino oli luonnollisesti vanhojen autojen ja moottoripyörien osien, keräilytavaroiden sekä muun alan rekvisiitan ostamisessa ja myymisessä sosiaalisen kanssakäymisen lisäksi. – Työjuhdan omistaja oli eläkkeelle jäännin myötä purkanut autosta ohjaamon, lavan sekä renkaat vanteineen ja jättänyt aihion lojumaan erään tanssipaikan läheisyyteen. Pelastaja Löytöjen toivossa Aiemmin Sipoossa järjestetyt Wanhan Raudan Markkinat rantautuivat Hiidenveden rannalle, Nostalgiabaari Hiidenpirtin pihaan Lohjalle. Uutisia & asiaa Koonnut toimitus Esittelimme pari vuotta sitten (V8 5/14) ruotsinsuomalaisen Keijo ”Mr. H A N N E L E H A T A N P Ä Ä. Paikkaa oltiin vuosien jälkeen siivoamassa ja aihio oli jo menossa romuttamoon, kunnes ohi ajanut mies pelasti raadon. Niiden määrä on lisääntynyt parissa vuodessa tuntuvasti. Keijolla oli 70-luvulla ’58 Chevrolet ja mies on myös syntynyt samana vuonna. ”Pop-antiikkija romustuspäivä” päättyi iltamiin elävän musiikin merkeissä. 20 V8-MAGAZINE Vaikka Keijo ei itse tunnustaudu sikarinpolttelijaksi, löytyy tontilta toinenkin paikka tupruttelijoille. Vesikulkuneuvoja enemmän paikalla oli Vanhaa Turun-tietä saapuneita harrasteajoneuvoja. Amerikka” Hokkasen uskomattoman puutarhan, jonka väripilkkuina paistattelevat monet amerikkalaisiin autoihin liittyvät pihakoristeet. Tankin koristelu on Wizzzardin käsialaa. LUKIJAN KIRJE Latojen aarteita! Kyseessä ei ollut mikään megaswap, mutta myyntiständien tarjonta oli yleisesti mielenkiintoisempaa vanhojen asioiden harrastajille kuin monissa isommissa tapahtumissa. Talon laajennusosan seinälle on ripustettu tilataidetta parhaimmillaan! Teoskokonaisuus koostuu neliovisen ’58 Chevrolet Biscaynen ovesta ja ’57 Cadillac ”Shark De Villen” etulokasuojasta. Myöhemmin työkalu vaihtui mopoon ja siirtyi Eskilstunaan
klo 12 alkavassa Live-huutokaupassa. ”top class” kunnossa, mutta sitä parannellaan ajan kanssa. 10.9. järjestettävän October Swap Meetin sisätiloissa on tapahtunut muutoksia ns. – Auto ei tällä hetkellä ole vielä ns. Näyttelyssä myös huutokaupataan Richard Rawlingsin omistama '71 Lincoln Mark III. tv-nettiportaali alkaa näyttää jatkossa SMsarjan kisoja sekä sellaisia moottoriurheiluohjelmia, jotka ovat olleet aikaisemmin katsottavissa vain maksukanavilla. lokakuuta. Hänen kanssaan voi vaihtaa kuulumisia koko viikonlopun ajan miehen omalla osastolla. . ajoneuvon näytille gaalailtaan, missä se esiteltiin näyttävästi ajamalla tämä 1948-mallinen Chigacon entinen taksivaunu ulos teltasta savuverhon läpi. Kaikki ulkoalueet ovat edelleen käytössä. Trafi on esittänyt harkittavaksi 16-vuotiaana saatavaa ajokortin harjoittelulupaa. Ramblerin maskista löytyvää ja valoin varustettua Keystone SunSpoke III -vannetta pyörittää sähkömoottori! K A I S A LM IO Olympia Checker uuteen loistoon Keväällä 7 vuotta täyttänyt Checker ry Finland on saattanut päivänvaloon salaisen projektinsa, yhden A2-mallin täydellisen entistämisen tehdasasuun. Rämpylää seurasi mm. Rakentelemattomassa ja teknisesti hyväkuntoisessa autossa on Richardin nimmari kojelaudassa ja Gas Monkey Garagen nimi löytyy rekisteriotteesta. Tiivistettyä Hedemoralainen Lina Evaldsson alias Miss Cherry Lin Fairlane on miespuolisten jenkkiautoilijoiden makuun, sillä neito kurvailee kylillä omalla ’58 Ford Fairlane 4d hardtopilla. Liikenneja viestintäministeriön johtaja Laura Vilkkonen on kommentoinut asiaa keväällä sanoen: ”Trafi tuli tässä asiassa esiin liian aikaisin”. K A I S A LM IO Lahdessa 1.–2.10. . kerroksen tiloista, joihin on kulku pienestä totohallista sekä ulkoa. Auton virallinen julkistaminen tapahtunee lopullisen valmistumisen myötä vasta ensi keväänä, mutta nyt yhdistys toi ensi kerran ko. järjestettävä Jenkkiautonäyttely saa lisää tähtivieraita, sillä Gene Winfield on varmistanut osallistumisensa. Lina on auton kolmas ruotsalaisomistaja, länsinaapuriin se saapui tasan 10 vuotta sitten. Se sisältäisi joitakin rajoitteita, esim. V8-MAGAZINE 21 Katujenkki tien päältä Paluu seinälle V8-Magazinen kalenteria saa taas tänä vuonna ja se postitetaan tilaajille vuoden viimeisen numeron mukana. Seuraavaksi työn alle otetaan sisusta ja myöhemmin automaalari-veljeni toivottavasti maalaa kaunottaren uudelleen, valottaa Lina tulevaisuuden suunnitelmiaan. Hän on kutsunut autoaan alusta alkaen Miss Fairlaneksi. järjestettiin jo seitsemäs "Checker Gaala", joiden tarkoituksena on ollut muun muassa kerätä varoja mittavan projektin läpiviemiseksi. V8-Magazine 10/2016 ilmestyy 7.12. Liitot kertovat, että portaalin tarjontaa kehitetään jatkuvasti ja lajien kirjo tulee jatkossa monipuolistumaan. isossa totohallissa. Kaapelitehtaalla Helsingissä on vanhojen tavaroiden, vaatteiden ja asusteiden ystäville tarjolla jälleen Retro & Vintage ja Design Expo 22.–23. Pieni totohalli pysyy ennallaan ja korvattavaa lisätilaa on saatu 2. Auton on yhdistykselle "testamentannut" vannoutunut Checker-harrastaja Hannu Kyttänen. American on kautta aikain yksi Euroopan ensimmäisistä hydrauleilla varustetuista lowridereista. Innovatiivisuus oli valttia myös 70-luvun rakentamisessa! Back Off Garagessa entuudestaan majaillut ’67 RembrandtThunderbird sai kaverikseen arvoisensa seuralaisen. Tänä kesänä hankin uudet puskurit. Nykyisin auto on kirsikanpunainen (Cherry), josta juontuu osa Linan taiteilijanimeä. Yhdistyksen toiminnasta saa lisätietoja osoitteesta http://www.checker.fi/index.php?lang=fi. Auto rekisteröitiin Ruotsiin elokuussa. . Hannun tarinointia voi kuunnella ja katsella internetistä osoitteesta https://www.youtube.com/watch?v=3E9BlY3Uegw. se ei olisi voimassa viikonloppuisin, kyydissä saisi olla vain perheenjäseniä ja auton maksiminopeus olisi rajoitettu rajoittimella 60 tai 80 kilometriä tunnissa. Huutokaupan kohde on nähtävillä näyttelyssä koko viikonlopun ajan. Auto poistui tehtaalta kaksivärisenä, punaisena ja valkoisena. lokinsiipiovilla varustettu maailmanluokan ’51 Lincoln Cosmopolitan. Jaguarin perällä ruuditettu Rambler esitellään myöhemmin Veekasissa, so stay tuned! Hottentotti-ikoni Suomeen . Svenistä tuli huikean avon myötä kustompiireissä tunnettu persoona, joka sai eräissä yhteyksissä lempinimen Euroopan George Barris. Vaihteiden vaihdon hoitaa automaatti. Faikussa on tuoreempi 302 cid V8, josta löytyy muun muassa aluimusarja ja kärjetön sytytys. Hänen mukaansa selvitystyö käynnistyy ministeriössä vuoden lopulla. Sven niitti mainetta Ruotsissa samaan aikaan kuin toinen länsinaapurin rakentelijaguru ja autoaiheisista tv-sarjoista tuttu, niin ikään amerikkalaistunut Bernt ”The Pink-Lady” Karlsson. Teivon Ravikeskuksessa 8.10. Lisää tähtivieraita MASA SALORANTA. AKK-Motorsport ry:n ja Suomen Moottoriliitto ry:n omistama Moottoriurheilu. Huutokauppaan voi osallistua ennakkoon Huutokaupat.fi -palvelussa, tai paikanpäällä sunnuntaina 2.10. Avustajamme, pitkänlinjan jenkkiautoilija Kai Salmio toteutti eräänlaisen kulttuuriteon hankkimalla kotitalliinsa tunnetun ruotsalaisen rakentajan, nykyisin USA:ssa vaikuttavan Sven Hansonin jo 70-luvun puolivälissä kustomoiman ’66 Rambler American 440 convertiblen
Vielä aamu kahdeksalta ravirata näytti autotapahtuman suhteen lähinnä vitsiltä ja sääkin oli arvailujen varassa. Pick-Nick, Forssa 7.8. Forssan Pick-Nickin asemaa kauden päätapahtumana ei horjuta mikään, sillä yksikään toinen vastaava tapahtuma ei yllä vastaavaan ajoneuvoja kävijämäärään. Joidenkin spekulaatioiden mukaan rodija kustomväki boikotoi luokkaa, jossa paremmuusjärjestykseen asetetaan kaksi täysin eri lajin edustajaa. Yksipäiväinen tapahtuma on kaikille suuri haaste, kun vajaan työpäivän rupeaman aikana pitäisi ehtiä koluamaan romut, tutustua tuhansiin autoihin ja siinä ohessa toteuttaa vielä tapahtuman ydintä eli jonkinmoista evästystoimintaa. Palkintojenjako vietiin myös läpi traditionaalisella kaaviolla, mikä ei välttämättä ole tässä tapauksessa hyvä asia. Arvostelua tulisi jollakin tapaa jalostaa houkuttelevammaksi, jotta kansa tuo jatkossakin silmäteriään rankattavaksi. . Jenkkiosien tarjonta oli suhteellisen pientä muuhun sälään verrattuna, mutta joskus laatu korvaa määrän. aitoja rodeja ja kustomeja. TEKSTI JA KUVAT KAI SALMIO S uomen kesä oli tapahtumarikas autoja moottoripyöräharrastajille. Kaviouralla oli nähtävissä myös vallitseva trendi, sillä patina alkaa pian olla yhtä suosittua kuin kiilto. Rompetorilla oli tarjolla jos jonkinmoista esinettä, mutta jenkkiautoilua silmällä pitäen ei voitane puhua mistään aarrearkusta. Omassa genressään hieno retrorodi oli sarjan ainoa osallistuja, vaikka alueella nähtiin useita iäkkäitä ns. Kun rodija kustomluokan voittaa tehdasvalmisteinen ’00 Plymouth Prowler, lienee sekä järjestäjillä että harrastajilla itsellään peiliin katsomisen paikka. Ei ole kenenkään etu, että johonkin luokkaan osallistuu vain yksi kohde, kun samaan aikaan alueella paistattelee päiväänsä monia luokan edustajia. Ajoneuvojen arvostelu herätti keskustelua jo paikan päällä, jatkuen laajamittaisena sosiaalisessa mediassa. Suven aikana järjestettiin satoja tapahtumia, joista yksi nousee vuosittain ylitse muiden. 22 V8-MAGAZINE. Useampi pokaalin saaja ei nimittäin ollut enää siinä vaiheessa paikalla, mutta niin loisti poissaolollaan myös piknikkikansa. Yksipäiväisen tapahtuman muuttaminen kaksipäiväiseksi nousee vuosittain puheenaiheeksi, kuten tänäkin vuonna, mutta toistaiseksi järjestäjät ovat pitäneet eväskarkelot perinteisesti vain yksipäiväisenä. Myöhemmin taivas kirkastui, jolloin sekä aurinko että harrasteajoneuvot värittivät tienoot. Aamu valkeni sumun ja tummien pilvien värittäessä tienoot, mutta jostakin kumman syystä sade karttoi Pilvenmäen tälläkin kertaa muutamaa vesipisaraa lukuun ottamatta. KIILTOA JA PATINAA Pilvenmäellä oli esillä jälleen runsas kattaus kotimaista harrasteajoneuvoja romukulttuuria. Järjestäjien tulisi velvoittaa ainakin ajoneuvonsa arvosteltavaksi tuovat harrastajat jäämään Pilvenmäelle tapahtuman päätökseen asti. Päivä oli osittain jopa helteisen oloinen, sillä kun kaviouralla paistaa aurinko, alueesta tulee hetkessä kuin hornan kattila
Patinoituneessa asussa olevan rottiksen sponsoroinnista huolehtii romuliike, mikä ilmenee ovimainoksista. Matti Äyräväinen seuraa silmä tarkkana, kuinka arvovaltainen tuomaristo häärii miehen ’57 Continental Mark II:sen äärellä. Isto Ikonen alias Operation Rocking Piggy kauppasi kansalle valokuviaan, jotka oli painettu poikkeuksellisesti alumiinilevylle. Hyvinkääläiset Pertti ja Tiina Palosaari osallistuivat tapahtumaa ensimmäistä kertaa. – Pontiac on ollut suvulla yli 20 vuotta, ensin isäni veljellä ja sitten 2000-luvun alussa perheessämme. Fordin hankinta jäi muhimaan pääkoppaan kolmeksi vuosikymmeneksi ja nyt unelma on toteutunut, naurahtaa Pertti. Autoa oli säilytetty viimeiset 15 vuotta tallissa ja se oli kuin pakasta vedetty. Elmeri (vas.), Amanda, Matilda ja Nestori Seppinen viettivät aikaa Pilvenmäellä korttia pelaillen ja autoihin tutustumalla. Autokomistus rankattiin Tuning & Performance Carien ykköseksi, mutta järjestäjien valinta -titteliä ei maailmanluokan tasoa olevalla showstopperilla pokattu. Pertti Palosaaren ’67 Ford Mustangissa on aavistus hottentottihenkeä mm. Sen myötä alkoi myös autoharrastus. Back Off -roiskeläppien muodossa. Kotiin viemistä löytyi myös rompetorin ulkopuolelta. Kaviouralla nähtiin monenmoisia lava-autoja, niin rottiskuin orkkishenkisiä. Minusta oli tulla poniauton omistaja jo yli 30 vuotta sitten, kun Raahessa oli myynnissä vastaava hardtop-Mustang. Matkassa oltiin ’67 Ford Mustangilla. Viereisessä autoliikkeessä oli samaan aikaan myynnissä 123-korimallin Mercedes-Benz, johon päädyin lopulta ehkä järkisyistä, koska työmatkani oli siihen aikaan pitkähkö ja Mussesta olisi tullut päivittäinen käyttöauto. Autoharrastus-neitsyys menetettiin kypsemmällä iällä, mutta koskaan ei ole liian myöhäistä siirtyä jenkkiautoilijaksi. Pieni on kaunista! Arto Sipolan entisöimä polkuauto on 30-luvulta ja sen valmisti aikanaan Lauri Haalijoki, joka toimi Helsingin Autokoritehtaalla peltiseppänä. Itse asiassa Forssan Pick-Nick korkkasi samalla harrastetapahtumissa käynnit ylipäätään omalla harrastepelillä. – Hankin Mustangin vuosi sitten. . Mainio idea kaikkinensa! V8-MAGAZINE 23. Taustalla oleva keltainen Dodge Ram 1500 tarjonnee kylmää kyytiä kulkupuolen suhteen seniori-rottikselle. Ensimmäistä kertaa Pilvenmäellä Korttipeliä hyvässä seurassa Kirkkonummen Veikkolasta Pilvenmäelle kurvaillut Seppisen nuorisoryhmä saapui paikalle Kanadassa valmistetulla ’65 Pontiac Parisienella. Ajan hampaan puraiseman neliovisen ’65 Pontiac Parisiennen varustus käsittää mm. Itse olen osallistunut Pick-Nickille kaikkiaan 18 kertaa, mutta Parisienne tiettävästi vieläkin useammin, muistelee Nestori Seppinen. Auto hankittiin aikanaan KeskiSuomesta. ruutulippukuviolliset tyynyt
Markku Leinosen mustanpuhuva ’08 HD Night Train palkittiin vastaavasti luokkavoittajana. Kävimme autolla myös Ruotsissa Power Big Meetissä, jossa tuttu raggaripariskunta meni naimisiin drive-in vihkitilaisuudessa. – Tällä hetkellä Villager hörppää öljyä liki yhtä paljon kuin polttoainetta. 24 V8-MAGAZINE. Jukka Kulmala pakkasi ’48 H-D Panheadin satulalaukkuun kotiin viemisenä Custom/Chopper Biken sarjan kakkospokaalin. . Rytmiryhmä oli pakkautunut patinoituneeseen ’59 Edsel Villager farkkuun, jonka kulkupuolta avittavat kuutosmoottori ja manuaalivaihteisto. Seurueessa mukana Casper Lindholm (vas.), joka sukunimestään huolimatta on vain naapurin poika, Jan Malmström, Liam Malmström, Martina Lindholm, Emilia Malmström ja Neo Malmström. Kasariasuista Dartia puikottaa Eero Hiljanen, joka lienee legendaarisen Dart Centerin Jarmo Hiljasen jälkipolvea. Moni jenkkiautoilija toivoisi rompetorille enemmän jenkkiosaa, koska nyt muu sälä haukkaa kuningasosan tarjonnasta. Kuvasta voi bongata kaksi Suomi hot roddingin peruspilaria, Plymouth Dusteria. Klassisiin sämpylä-Mercury kustomeihin ei kyllästy koskaan! Kliiniys on ollut tämän suupalan rakentamisen johtoajatus. Villager tuotiin Suomeen 2009 ja minulle auto siirtyi kuluvan vuoden tammikuussa, joten kyse on melko tuoreesta tapauksesta perheessämme, toteaa Janne Malmström. Taustan isä ja poika tapittivat kimpassa prätkävanhusta, joten vanhassa lienee vara parempi! Liikenne sujuu ongelmitta, vaikka paikalle ahtautuu parisen tuhatta peltilehmää ja eurokinneriä, yleisön käyttöautoista puhumattakaan. Edseliä tituleerataan jopa fiaskoksi, mikä tekee automerkistä entistäkin kiinnostavamman tänä päivänä. Kutvonen on tarkoitus kunnostaa tulevan talven aikana, jotta pääsemme Forssan Pick-Nickille myös tulevina vuosina. Miljonäärivalkosivut ovat liki pakollinen varuste tyylirikon välttämiseksi! Munavaunuyhdistelmien sympaattisuutta ei sovi kiistää. ’56 Mercury Montereyn näkeminen kera alkuperäisen varapyörätelineen jaksaa säväyttää vuodesta toiseen, vaikka näitä kaunottaria on nähty Suomessakin jo vuosikymmeniä. Katuautohenkinen ’67 Dodge Dart jyrytettiin Tuning & Performance -sarjan kolmostilalle. Vihreänpuhuvaa karavaania johtaa ’51 Chevrolet Fleetline, puikoissa yhdistelmänsä itse maalannut ammattimaalari Markus Salin. Tehdasfiaskolla piknikille Perhe Lindholm-Malmström saapui Forssaan Tammisaaresta. Tämä myyntipiste oli päivän kiinnostavimpia, ainakin moottorin rakentamista silmällä pitäen
Saldona Tuning & Performance Cars -luokan hopeapytty. Tuomaristo tykästyi siipikaunottareen, josta huokuu amerikkalaisuus. Dodge Kingsway Business Coupe ’52 Eki Parnila 3. Perheen isä on osallistunut Forssan PickNickiin sen syntymästä lähtien, lähinnä Cadillaceilla ja moottoripyörillä. Pick-Nickissä nähdään vuosittain monenmoista kulkinetta rodeista hyötyajoneuvoihin. Hopeasiipi Sport ’60 Arto Sipola 2. Ford Mustang ’64 1/2 Petri Burmoi 70-LUKU: 1. Dodge Dart ’67 Eero Hiljanen CLASSIC BIKE: 1. Cadillac Coupe De Ville ’59 Antti Asunmaa 2. Continental MK2 ’57 Matti Äyräväinen 2. Kenworth W900B ’82 Harri ja Terhi Vauto 3. Harley Davidson Night Train ’08 Markku Leinonen 2. – Palasimme juuri länsinaapurista. V8-MAGAZINE 25. AMC Hornet ’70 Jukka Ruuth ROCK'N ROLL CAR: 1. Melkoinen symppis tällainen ’51 Nash Statesman Super pullukka. Ford Mustang ’65 Henri Parkko 2. Dodge Challenger ’71 Jouni Rauhiainen 2. CLASSIC CARS: 1. Matka jatkui vielä Ahvenanmaan ja Kökarin kautta takaisin Manner-Suomeen. 50-lukulaisten voittajaksi nostettiin Antti Asunmaan ’59 Cadillac Coupe de Ville. Auto palkittiin myös ”järjestäjien valinta” -tittelillä. Perheen silmäteräksi on hankittu perhekäyttöön mainiosti soveltuva moniovinen ’54 Cadillac Fleetwood. Plymouth Cuda ’70 Erja Kukonlehto 3. Ei ihan jokapäiväinen näky tämäkään: ’69 Mercury Montego MX. Harley Davidson Fatboy ’02 Mika Lehtonen JÄRJESTÄJÄN VALINTA: Cadillac Coupe De Ville ’59 Antti Asunmaa Pa l k i t u t: Ruotsista Forssaan Karkkilalaisen Salon perheen harrasteajoneuvona toimii ’54 Cadillac Fleetwood, joka vieraili tapahtumassa toistamiseen. Straippikoristeista ja hanttarin puoleisesta sivupeilistä päätellen kyseessä on jonkinmoinen mild kustom. Menimme ensin Vaasasta laivalla Ruotsiin ja sieltä sisämaahan, päätyen lopulta takaisin rannikolle. Olimme matkassa juuri Cadillacilla ja muutaman kerran tuli myös nukuttua autossa, jalat tosin hieman kippurassa, huomauttaa Taisto Salo. Volvo Amazon ’70 Esa Pohjola 3. 14-litraisella 855 cid V8:lla varustetun ’81 International 9670 CEO kuormurin lavalla paistatteli päiväänsä ’85 Chevrolet Camaro Roadsport V8 -kilpuri. NASCAR-henkinen AMC Matador on osa ruoveteläisen Juha Pihkasen AMC-pesuetta. Kaviouran hiekkaisuudesta huolimatta hiekkapilvet eivät pöllyä alueella, vaikka baanalla kurvailee päivän aikana toista tuhatta ajoneuvoa. Pilvenmäellä näkee kalustoa laidasta laitaan. Solifer 3 Speed ’69 Markku Nieminen 3. Plymouth Prowler ’00 Jari Lindholm VAN & TRUCKS: 1. Harley Davidson Panhead ’48 Jukka Kulmala 3. Chrysler Imperial ’38 John Andersson 2. Volkswagen Typ2 Grossraum ’62 Maija ja Sari ROD & CUSTOM: 1. Chevrolet 3100 ’49 Marko Kaario 2. Java Perak ’54 Timo Reima CUSTOM/CHOPPER BIKE: 1. Dodge Coronet ’67 Zoran Kanti-Paul 3. Chevrolet Camper Special C-10 ’65 Jarmo Matikainen TUNING & PERFORMANCE CARS: 1. Yksi päivän tuulettajista oli Erja Kukonlehto, jonka 340:llä ruuditettu ’70 Plymouth Cuda on eittämättä hieno. Avomalleja valmistettiin vähäiset 1362 kappaletta. Chevrolet Bel Air ’57 Markku Aaltonen 3. Montegoa ulkoiluttaa turkulainen Jouko Ruisniemi vaimoineen. Hiski (vas.), Loa, Heidi ja Taisto Salo nauttivat Pilvenmäen aurinkoisesta säästä ja ilmapiiristä. Cadillac 4d Sedan Series 62 ’56 Juha Itälä ja Anne Lampinen 60-LUKU: 1. Ford GPW ’42 Alastair Hennessy 50-LUKU: 1
ONNENPÄIVÄT Karlskogan kaupunki Ruotsissa haluaa palauttaa 50ja 60-luvulla syntyneen moottorikaupunkimaineensa. Apal “Muumi” yllätti ruotsalaisen Formula V -eliitin Vesa Liukkosen johdolla. MOOTTORIPÄIDEN 26 V8-MAGAZINE. ’73 ZL Corvetet ottavat mittaa Porschesta. “Pitkässä kisassa renkaat lämpenivät, pito huononi ja pari kertaa meni leveäksi”, kertoi Dahlbacka. Kärkitilaa hätyytellyt Vette-kuski oli lopulta kolmas. Kisan voitti kuvan GT40 ja Jaguar E-type oli viides. TEKSTI JA KUVAT HANNELE HATANPÄÄ Kaj Dahlbacka ajoi kaksi voittoa GS Corvettella GT/GTS 1965 -lähdöissä. Vuosittainen moottoriurheiluviikko ajaa hyvin tätä asiaa. Viikon huipentuma oli Velodromloppet, historiallisten autojen ratakilpailu. Motorsportvecka, Velodromloppet, Karlskoga 15.–19.6
Seuraavaan lähtöön Liukkonen haki parannusta alustaa säätämällä. Toisessa lähdössä Välikosken voitto varmistui jälkikatsastuksen jälkeen, kun ensimmäisenä maaliin ajaneen Ronni Hermanssonin Morris Cooper S diskattiin liian vähäisen maavaran vuoksi. Kokenut FV-kettu Axel G. Ensimmäisen lähdön voitti paalupaikalta startannut Lars Esselius Ford Falcon Sprintillä. Ford-miestä Heikki Välikoskea hymyilyttää, kun kotiin viemisiksi on uskollisella kilpavaunulla Lotus Cortinalla otettuja voittoja tuplaten. Kilpalähtöihin osallistui lähes 250 kilpailijaa. V8-MAGAZINE 27. 70-luvun kehittyneillä VeeMaxeilla ja kaksikaasari-Hanseneilla. Apal “Muumi” ja Liukkonen kipusivat kärkipaikalle ja johtivat kisaa viimeiselle kierrokselle asti. Hän voitti molemmat lähtönsä. Jan Kling ’65 GT40:llä ja nälkäiset Fordit kannoilla – ’65 Shelby GT350 pilottina Harmen van Putten ja ’64 Ford Falcon Sprint Juha Liukkonen. Toisessa lähdössä lentävä hollantilainen Max Boodien vei Mustanginsa ruutulipulle ensimmäisenä. Ulkomaalaiskuljettajista kunnostautuivat erityisesti suomalaiset ja hollantilaiset vieden palkintosijoja ruotsalaisilta. Juha Liukkoselta jäi ensimmäinen lähtö väliin Falconin kytkimen käyttövipuongelman vuoksi, mutta seuraavaan se saatiin korjattua. Yli 2,5-litraisissa 1965 vakioautoissa oli sikäläisittäin ennennäkemätön määrä pelkkiä V8-jenkkiautoja viivalla, yhteensä 22 kappaletta. Muut podiumsijat menivät Hollantiin. Oheisohjelmaa riitti mm. vanhojen TT-moottoripyörien näytösajot, harrasteauto-/merkkikerhoparkki, swap, retro-/vintagemarkkinat, Zari ateljén retromuotinäytös ja historiallista mikroautoilua. Yksi jos toinenkin päivitteli sitä, että ’66 vuoden Formula V:llä kukistettiin Ruotsin FV-kuljettajien kerma, kuten lähes voittamaton Roger Johansson, jotka ajoivat mm. Kisan kakkosena ja luokkansa voittajana hän vei kunnian. Suomessa todennäköisesti eniten historic-lähtöjä ajanut Juha Liukkonen vei Falconilla kakkospystin. Liukkonen ajoi kakkoseksi Ford Falcon Sprintillään ennen hollantilaista Falcon-kuskia, Frits Campagnea. Formula V 1965–82 -luokassa nuorempi Liukkosten veljeksistä Vesa ajoi kisan vanhimmalla FV:llä, ’64 Apal Mk 1:lla kahdeksanneksi ja oman luokkansa voittoon parinkymmenen kilpailijan joukosta. Ruotsalaiset jätettiin tylysti 1965 yli 2,5 l vakio-autojen kakkoslähdössä kokonaiskisan palkinnoilta. Madsen otti voiton Kaimannilla, mutta Liukkonen oli lähes rinnalla maaliviivalla. Klingin kakkoskuski pitkässä kisassa oli 2000 vuoden moottoripyörien endurancen maailmanmestari Peter Lindén. . Ajanmukaisesta pukeutumisesta palkittiin, ja niin yleisössä kuin kisatiimeissäkin oli 30–70-luvun tyyliin pukeutuneita. Victor Israelsson oli HT-Mustangilla toinen ja Pekka Nyström Galaxiella kolmas. ONNENPÄIVÄT P erinteikkään Gelleråsenin moottoristadionin tapahtumassa oli 12 kisalähtöä aika-ajoineen. Menestyksekkäin suomalaisista oli tällä kertaa Ford Lotus Cortinalla kilpaillut Heikki Välikoski alle 2,5-litraisissa 1965 vakioautoissa. Kisan alussa rata oli kostea, mikä hillitsi hieman alussa nopeimpien ruotsalaisautojen menoa. Enemmänkin olisi ollut, jos osa ei olisi tekniikkaongelmasta tai peruutuksesta johtuen jäänyt pois kisoista
Lähdön voittivat kuitenkin toiset vanhat kisavirtuoosit, Pegge Andersson ja Kennet Persson Ford GT40:llä. Entisaikojen hotroddareiden suosikki A-Ford on sitä vielä tänä päivänäkin. Raimo Kesseli Falconilla ajoi kilpailun ulkopuolella Avon-renkaista johtuen. GS Corvettet veivät muut palkintosijat, hollantilainen Michiel Campagne oli kakkonen ja suomalaissyntyinen ruotsalaistunut Kaj Dahlbacka kolmas. Ratavarikolle olisi tullut ajaa määrätyn 15 minuutin sisään tauolle tai kuljettajanvaihtoon. Street Freaksit pitivät Näsetin rannalla jenkkiautokokoontumisen. Eri puolilla Karlskogaa oli pitkin viikkoa pärinää, pauketta ja mylvintää. Sen viimeisimmät jäljet veivät Pohjois-Espanjaan. Juha Liukkosella olisi ollut hyvä mahdollisuus voittaa luokkansa, jos häntä ei olisi kisan jälkeen hylätty kaikille pakollisen pit stopin aikaikkunasta myöhästymisestä. Cruisingia Karlskogan sydämessä Päätöslähtöön, 40 minuutin pituiseen kisaan osallistui 21 tiimiä. Lisäksi oli moottoripyöräkokoontumista, Drive-In-vihkitilaisuuksia ym. Nuoriso-osastoa cruisingissa. Suomalaisia sukujuuria omaavan moottorivelho Pekka Nyströmin John Greenwoodin Spirit of LeMans Corvette 735-hevosvoimaisella 5,8-litraisella V8:lla on eläimellinen laite. Odottakaamme mielenkiinnolla, mikä kaupunki tai kunta Suomessa brändää itsensä moottoriystävälliseksi. Kuinka sopivasti – samana viikonloppuna tuli kuluneeksi 50 vuotta siitä, kun GT40 voitti LeMansin 24 tunnin kisan. Tapahtumassa oli myös Pohjoismaisia Specialeja. Lentokentällä oli lentonäytös ja Tractor Pullingia. Asennetta A-traktorissa. . . 28 V8-MAGAZINE. Nyt kilpa-ajajan poika etsii yhteistyökumppaneita saadakseen sivuventtiiliveekasi-kilpurin baanalle. Katu täyttyy jenkkiautoista, lowrider-Caprice raapii asvalttia ja tunnelma on korkealla kesäyössä. Joukossa oli kaksi maailmanmestariakin – Stig Blomqvist Galaxiella ja Lennart Bohlin Cortinalla. Suomessa väliaikaisesti hyväksytyt Avonit eivät ole sallitut F-ikäkauden historic-luokissa Ruotsissa. ja keskeytys), Iiro Mäkinen BMW 2002Ti:llä (kahdesti luokkansa 3.), Markku Pietilä BMW 1800Ti:llä (kahdesti luokkansa 1.), Jari Tabell Dodge Dartilla (luokkansa 3. Muiden suomalaisten sijoitukset olivat: Henrik Weiner Anglialla (luokkansa 8. Grand Turismo -autonäyttely ja -ajonäytös 2000-luvun superurheiluautoille oli aivan keskustassa, missä myös perjantaina ja lauantaina cruisattiin yömyöhään. ja 2.). Victor Israelsson ja Max Boodien HT-Mustangeilla. Skånelaisen Lucky Eddien Racing -tiimin komeaa 427 cid isolohko-Galaxieta käskytti Pekka Nyström. Eräänlaista Chevyjen hyötyajoneuvo-osastoa – chopattu ’68 lava-auto ja ’58 kartanovaunu. Painetta luovat mm. Tämä varikon ”Ockelbo-Lundgrenin” ’37 Sr’s Ford Special on vielä työn alla. Taka-alan viininpunaisella Vette ’73 ZL1:llä hän voitti viikonlopun 1972–85 vakio/GT-autojen lähdöt
Tässä ’60 Chevy lähdössä reilun 11 kilometrin mittaiselle reitille. Tänä vuonna tontilla nähtiin 11 amerikkalaista vetojuhtaa. Moni liikennevaloissa kiihdytellyt teini on joutunut antautumaan autovanhukselle. ’56 Two-Ten 2d saapui paikalle eteläisestä Suomesta. Kalusto painottui vahvasti jenkkiautoihin, ja toinen kattava teema oli vintageja retrohenkisyys, jota korosti samassa yhteydessä järjestettävä Savo Vintage -tapahtuma. TEKSTI HEIKKI SKYTTÄ, KUVAT BIG WHEELS EVENTS JA STUDIO SARIIKKA Classic Chevyt kokoontuivat heinäkuussa Karstulan Wanhat Wehkeet -matkailualueella, jossa oli mahdollisuus tutustua samalla yli 100 ajoneuvon automuseoon. Raisiolaisen Pentti ”Pena” Heinosen suhteellisen viattoman oloinen ’57 Wagon on nähty useasti myös stripillä. Kesän tapahtumia Classic Chevy Meet, Karstula 8.–10.7. TEKSTI KAI SALMIO, KUVAT PENTTI HEINONEN Big Wheels, Pieksämäki 16.7. Klassikot wanhoissa wehkeissä 30 V8-MAGAZINE. Karavaanareilla ja muilla lomailijoilla oli viikonlopun aikana mahdollisuus tutustua Classic-Chevyjen kirjoon. Kokoontumisajon päätteeksi startannutta ja kaupungin kaduilla risteillyttä cruisingparaatia seurasi reitin varrella arviolta noin 5000 katsojaa. Sami Vanne & 1958 Cadillac nappasivat people's choicen kakkossijan. Jo viidettätoista kertaa järjestetty Big Wheels kokosi Pieksämäelle epävakaisesta säästä huolimatta yli tuhat harrasteajoneuvoa ja yleisöä lähes 10 000. 1000 harrasteajoneuvoa Jenkkirekat ovat yksi Big Wheelsin vetonauloista
Turku Kustom Show 20.8. Tästä voinee päätellä, että autoharrastus voi hyvin lounaisrannikolla. Tiistai-iltamat Ajokaudella jokaisen kuun viimeisenä tiistaina järjestettävissä Kupittaan ajoneuvoiltamissa nähtiin tänä kesänä ennätysmäärä ajoneuvoja. Tapahtuman järjestelyistä johtuen iso joukko genreen sopivaa kalustoa jäi tällä erää paistattelemaan VIP-parkkeihin. Janin parempi puolisko viihtyy myös autovanhuksen kabiinissa. Maskulaisen Kauko Kaistamon neliovinen ’60 Chrysler New Yorker vei epävirallisen siipikaunottaren tittelin. GTO:n Veijo Söderblomin hiljan valmistunut ’67 Pontiac GTO 2d Sport Coupe. On se kumma, mikä näissä patinavehkeissä oikein kansaa viehättää. Munalla voitettiin konepyörien Custom-luokka. Kustomväki urkkapuistossa Turun urheilupuiston yläkentälle kokoontui totuttuun tapaan rakennettuja autoja, moottoripyöriä ja fillareita. TEKSTI JA KUVAT KAI SALMIO Kupittaan ajoneuvoiltama, Turku 30.8. TEKSTI JA KUVAT KAI SALMIO Mattamusta väri vie herkästi ajatukset linttakulttuuriin, mutta kun Markku Honkasen ’37 Chevrolet Master Coupea tutkailee tarkemmin, huomaa sen olevan näyttelykuntoinen komistus. Pullukkaperäinen ’41 Chevrolet Special Deluxe on sympaattinen ilmestys korroosiosta huolimatta. Aina ei tarvita kahta ovea ja B-pilarittomuutta ollakseen cool! V8-MAGAZINE 31. Päivän sympaattisimmasta kulkupelistä ei ollut kahta sanaa! Epävirallisen tittelin korjasi Sami Kaveri, jonka alumiinimuna kätkee sisäänsä Honda skootterin. Yli 20 vuotta ruususen unta ulkosalla nauttinut ’54 Pontiac Star Chief elvytettiin ajokuntoon Jani ja Esko ”Ekko” Vahdon toimesta. Paraisilta saapui kaksi muskelikauden edustajaa, ’70 Dodge Challenger R/T avo ja paraisten Mr
Lincoln Continental 4d sedan 1968 Loistohetkiin 32 V8-MAGAZINE
Matching numbers -yksilön suomihistoria alkaa kuitenkin Afrikasta. TEKSTI JA KUVAT HANNELE HATANPÄÄ ARJESTA Loistohetkiin V8-MAGAZINE 33. Pitkä kunnostusrupeama palautti Tuomo Ylitalon syntymäkodissa aikoinaan jokapäiväiset ajot hoitaneen '68 Lincoln Continentalin entiseen hohtoonsa
Jenkkiautot vetävät puoleensa Ei siis mikään ihme, että Tuomon kiinnostus autoihin virisi varhain: Jutun Lincolnilla nuorimies sai heti ryhtyä ajelemaan vuonna 1975 saadulla tuoreella ajokortilla. Tuomon perheen '65 HT Mustang meni Tuomon tädille ja heille tuli Lincoln. Lincolnin entisöinti ei ole yksinkertaista. 34 V8-MAGAZINE. Vuonna 1968 hänen diplomaatteina Etelä-Afrikassa ollut tätinsä Elina Nevalainen ja tämän aviomies Tauno ostivat '68 Lincoln Continentalin CD-autoksi. Continentalissa oli perinteiseen tyyliin edessä kierrejouset ja takana lehtijouset, mutta halutessaan auton sai automaattisella ride level -hydrauliikalla, joka säilytti jousituksen korkeuden vakiona kuormasta riippumatta. Ennen kuin Continental luovutettiin asiakkaalle, teki valmistaja siihen yli 2000 kohdan tarkistukset ja 12 mailin ajotestin. Paikalliset afrikkalaiset sanoivatkin siihen aikaan, että diplomaatit ajavat Lincolnilla ja kantaväestö Cadillacilla. Siihen asennettiin mm. Continentalin voimakkaan elegantit linjat olivat sekoitus aikansa muodikkuutta ja perinteistä klassisuutta. Jenkkiautoharrastus sai lisäpotkua Galaxien kuutosmoottorin virittämisen myötä. '68 Continental on suuri takavetoinen luksusauto – pituutta 5,6 metriä, leveyttä 2 metriä, akseliväli 3,2 metriä ja kokonaispaino 2350 kiloa. turvavyöt edessä, kaukosäädettävä kuskin puolen sivupeili, tuulilasinpesuri, sähköikkunat, tuplaputket, sähkökelloja penkki, pehmustettu kojelauta, nelitoimiset hätävilkut, useat sisävalot, etuja takapenkin käsinojat, automaattinen käsijarrun vapauttaja, levyjarrut edessä sekä sisäilman vaihtoja lämmityslaite. Muutamista erikoisuuksista huolimatta useimmat ratkaisut ovat Lincolnissakin perinteisiä ja tavallisimmat huolto-osat löytyvät jenkkivaraosamyymälöiden hyllystä. Tuomon muistiin on noilta ajoilta tallentunut mm. Tuomoltakin se vaati kaiken kunnostamisen lisäksi ankaraa osametsästystä. Ohjaus ja jarrut olivat luonnollisesti tehostetut. Lincoln piti yllä perintöään ajan mittapuun mukaan ylenpalttisilla varusteilla ja isolla veekasilla. L oistoauton erotti vuonna 1968 ulkonäöltään suuresta perheautosta paremmin kuin nykyään. Tien pinnasta lähtevä melu ja värinä eliminoitiin kumieristetyllä kaksoisputkikardaanilla. Lisää luksusta sai tilaamalla optiovarustelistalta vaikkapa ilmastoinnin, sähkölukot ja -ikkunat, vakionopeudensäätimen ja nahkasisustuksen vinyylitehostein. Muutossa 60-luvun lopulla takaisin Suomeen Lincoln seurasi sitten mukana. miten tasapainoinen ja rauhallinen ajettava lähes kuusimetrinen auto oli jääradalla, kun sen laittoi sladiin! Ensimmäinen oma auto oli kuitenkin englantilainen Triumph, jota seurasi vuonna 1976 vaarin perikunnalta noin 4000 markalla lunastettu ja 41 000 ajettu Ford Galaxie 500. Tuomon vanhemmilla lapsikatras suureni Inkalan maalaiskartanossa ja isän siskon lapset puolestaan kasvoivat, joten vuonna 1971 perheet päättivät vaihtaa autoja keskenään saadakseen itselleen käyttökelpoisemmat ajopelit. Peuranmetsästysreissuillekin mentiin siis Metsästysreissuillekin mentiin loistoautolla ja saalis kuljetettiin kotiin tilavassa takakontissa. Huoltaminen ei ole kuitenkaan niin hankalaa kuin uskoisi. Mainokset suitsuttivat Continentalin olevan nautinto ihmisille, jotka rakastavat hyvää elämää. Clifford Performancen osia kuten korkeapuristeiset männät ja Raistilan Pepen Uudesta-Seelannista hankkima alumiininen imusarja. Vakioita olivat mm. 70-luvulla saatiin virikkeitä, kun käytiin katsomassa FHRA:n ja Keimolan kisoja. Vahva itsekantava kori minimoi kitinöitä ja räminöitä. Tästä huolimatta 400 metriä taittuu vanhan tiedon mukaan 17,2 sekunnissa. Maantielaivan vaikuttavaa mukavuutta '68 vuosimallit olivat siihen asti kaikkein hiljaisimmat Lincoln Continentalit. Lincoln perheen käyttöautona Hämeenlinnalaisen Tuomo Ylitalon perheen autoilu on pitkään ollut amerikkalaispainotteista. 80-luvun puoliväliin asti Lincoln toimi perheen ympärivuotisena käyttöautona, oikein sanan varsinaisessa merkityksessä. Lincolnilla arveltiin hillittyjen tyylimuutosten olevan ostajakunnan mieleen, ja '66–'67-malleihin nähden ulkomuodon suurimmat muutokset olivatkin etukulmien näyttävät vilkut ja takakulman kiertävät takavalot, jollaiset nähtiin edellisen kerran vuoden 1965 malleissa, toisenlainen maskin ritilä ja keulakoristeen vaihtuminen konepellin etureunan laakamerkkiin. Twin-Range Turbo-Drive tai C6-automaattivaihteisto oli itsestäänselvyys, eikä manuaalia edes tarjottu tämän tason autoon
Eräänä talvena Tuomon isä täräytti sitten Lincolnilla, viisi kilometriä kotoa, sellaisella vauhdilla päin sähkötolppaa, että jälkimmäinen katkesi. Etupenkki ja -sivuikkunat säätyvät sähköllä. Mittava savotta Alkuperäinen 462-kuutiotuumainen V8moottori ja C6-automaattilaatikko korjattiin täysin. 70-luvun puolivälissä vanhemmat kävivät useamman kerran Leningradissa, ja Tuomokin pääsi kerran mukaan. Yhtä lommoa lukuun ottamatta etupuskuri säilyi ehjänä. Ajan myötä bensa kallistui. Lippulaivoissa pienet erikoisuudet tekevät eron tavallisiin maantiekulkijoihin. Paluu vanhalle kotitilalle Vuosikymmen vaihtui. Hän oli löytänyt tutun Lincolnin automyymälän aitauksesta Nummelasta. Auto oli nähty aikoinaan Grantin puuratilla varustettuna kalliolaisessa autoliikkeessä Helsingissä. Auto korjattiin entiselleen Fordin valtuutetulla korjaamolla Hämeenlinnan Keskus-Autossa, missä autoa oli huollettukin. . Tilttitoimintoinen alkuperäisratti oli kuitenkin ostettaessa paikoillaan. Auto laitettiin myyntiin ja sen osti monien tuntema Lincoln-harrastaja Pena Kaijalainen. Lincolnissa on pehmeäkäyntinen, vahva 340-hevosvoimainen ja 7,6-litrainen V8 (462 cid) Carterin 4-kurkkuisella. Väännöltään 658 Nm MEL-moottoria (Mercury-Edsel-Lincoln) käytettiin vain Continentalissa vuodesta 1966 vuoden 1968 puoleen väliin, jolloin sen korvasi Fordin 385-moottoriperheen 460-kuutiotuumainen. Lincolnissa on kilometrimittari. Tilan sukupolvenvaihdoksen aikaan vuonna 1986 Tuomon isä tuumasi, ettei hän enää aja sillä. loistoautolla ja saalis kuljetettiin kotiin tilavassa takakontissa. Keskuslukitus toimii alipaineella, kuten myös tankinluukun aukaisu. Yhdessä Niemisen Tomin kanssa he valmistelivat autoa yhden viikonlopun. Näistä remonteista vastasi Luksusauton runsaamman varustelutason myötä johtoja ja letkuja oli kunnostusvaiheessa tavallista enemmän ihmeteltäväksi. Lincolnilla sai Neuvostoliitossa lähes kuninkaallisen vastaanoton. Perheeseen ostettiin taloudellisempia käyttöautoja ja uskollinen Lincoln sai jäädä seisomaan. Hämeenlinnaan kuitenkin päästiin ja siellä sitä alettiin kunnostaa pikkuhiljaa. Lincoln näki päivänvalon valmistuessaan 24.8.1967 Wixomin tehtaalla. Takaluukun lukkopesä on piilotettu tyylikkäästi Lincoln-merkin taakse. V8-MAGAZINE 35. Myyjällä oli hurjat stoorit (mitkä eivät aivan pitäneet paikkansa, auton historiahan oli Tuomolla hyvässä tiedossa). Pähkinäpuukuvioita on tehosteena ovipaneeleissa ja kojetaulussa. Pitempiä reissujakin tehtiin. Auto ei ollut enää elämänsä kunnossa, kaikki paikat vuotivat, bensaa, moottoriöljyä ja automaattiöljyä. Sitten yllättäen vuonna 1992 hyvä kaveri soitti Tuomolle. Hän teki puolet pyyntihintaa pienemmän tarjouksen, joka meni läpi, ja auto ajettiin Lohjalle elvytettäväksi Hämeenlinnan matkaa varten. Tolppa oli kuitenkin painunut melko syvälle koriin ja pysähtynyt vasta tuulilasin etukulmaan, apukuljettajan puolen etupyörä oli vinksallaan ja lokasuoja sekä konepelti rutussa. Auto saatiin kuitenkin takaisin tielle tilan traktorin vetämänä, ja melkoisesta tällistään huolimatta Continental osoittautui ajokuntoiseksi. Sitä oli pakko lähteä katsomaan
36 V8-MAGAZINE. Se purettiin ja kaikki tarpeelliset osat tuotiin Suomeen Tuomolle. Eteläafrikkalainen vakuutusmerkki muistuttaa auton kansainvälisestä historiasta. – Yllättäen se jopa sopi autoon kohtalaisen hyvin, kertoo Tuomo. Penkki heräsi eloon, kun Arizonan purkuauton vastaavat osat lähtivät pelittämään täydellisen purkamisen, pesemisen ja rasvauksen jälkeen. Nyt saatiin parempi etupuskuri sekä osa takapuskurista Arizonan autosta. ikänsä tietotaitoa kerännyt hämeenlinnalainen Grönin Pepe. Tuomo sai Keskus-Auton lopettaessa lahjaksi varaosakirjat, kun oli ostanut niin paljon osia Lincolniin ja Galaxieen. Kaikki oheislaitteet laturista, jäähdyttimestä ja startista lähtien uusittiin. Auto maalattiin Valkeakoskella alkuperäisvärillä. Vinyylin poistamisen jälkeen hitsattiin pari ruostekohtaa ja samassa yhteydessä oikaistiin tennarin mallinen painauma keskeltä kattoa. Lämmityslaitteen kytkimet toimivat alipaineella ja letkut uusittiin vuotojen eliminoimiseksi. Niitäkin ohjataan alipaineella, mikä on Tuomon mielestä vihoviimeinen keksintö. Tuomo sai kuulla viljelijöille järjestettävistä jenkkireissuista, ja Eeron avulla Tuomo sai hankittua tällaisilta reissuilta hankalimpia pisteja koristeosia sekä listojen kiinnikkeitä. Ja eihän Lincolnista saisi edes puoliakaan siitä mitä siihen on uhrattu. Niiden yhteen liittäminen takaisin ja kromaaminen oli Tuomon sanoin oma soppansa ja maksoi mansikoita, mutta tulos on loistoauton arvoinen. Alkuperäisasun nimissä se piti rengastaa uudelleen 15" peltivantein ja metsästää lisäksi oikeanlaiset pölykapselit. Uusi kattovinyyli löytyi Eeron kautta Amerikasta valmiiksi muotoon ommeltuna. Kaikki sähköpenkin osat oli revitty irti jo auton palatessa Tuomolle, kun joku oli yrittänyt korjata sitä. Kunnostamalla romutetun auton osista saatiin muutenkin tarvittavaa täydennystä, mutta pitkään riitti puuhaa rakentaa riittävästi käypää tavaraa kahden auton vääntyneistä listoista ja merkeistä. Vanhoista, korppuuntuneista ja kutistuneista alkuperäistiivisteistä tuli kuitenkin miltei uudenveroiset, kun niitä vihjeen perusteella siveltiin viikkotolkulla toistuvasti automaattivaihteiston elvyttämisliemellä. Tuulilasin pyyhkijät toimivat hydrauliikalla ja ne ottavat voimansa ohjaustehostajan pumpulta. Hänellä oli ehjä sarja, jota Tuomo lähti katsomaan. Hän soitti Lincolnosia pitkään haalineelle Kaijalaisen Penalle ja kysyi sattuisiko hänellä olemaan '68 Lincolniin lisävarusteena saatavilla olleet ns. Tarkastellessaan kapseleiden takapuolta sieltä löytyivät hänen isänsä yhteystiedot. Mutta nyt fiilis on ehdottomasti plussalla. Sähköt käytiin läpi ja etupään nivelet uusittiin. Tilan kylmässä tiilirakennuksessa läpi viety projekti vei kahdeksan vuotta ja väliin mahtui melkein kahden vuoden pituinen kyllästymisvaihekin, kun välillä osien löytäminen meni kovin vaikeaksi. Lukottomalle taka-akselille ei tarvinnut tehdä mitään öljyjen vaihtoa lukuun ottamatta. Ne oli aikoinaan laitettu sinne viestiksi mahdolliselle löytäjälle, mikäli kapseli irtoaisi kesken ajon. Tuomon lähisuunnitelmissa on viedä Konit Motoraliin kunnostusmielessä ja kysyä vakavalla naamalla "onko näillä joku takuu?" Kun Lincoln valmistui ponnistelujen jälkeen, joutui vähän aikaa palautumaan, ja ajot sillä jäivät satunnaisiksi. Admiralty Blue Metallic -sävyyn lisättiin vain hieman lisää metallinhohtoa. Alkuperäinen vinyylikatto oli jo aikansa palvellut. Vaikka projekti saatiinkin maaliin, ei auton huoltaminen ja laittaminen koskaan pääty täysin. Lincoln Partsilta hankitut ovien ja ikkunoiden tiivisteet osoittautuivat niin ohuiksi, etteivät ne olisi pystyneet hoitamaan tehtäväänsä. Niiden odotus venähti pariin kuukauteen. Nyt Tuomo on taas innostunut ajamaan ahkerammin ja kaiken vaivannäön jälkeen tuntuu hyvältä, kun Lincoln on taas kotiteillään. . Jälkikäteen Tuomo miettii, että jos olisi ennakkoon tiennyt mihin on ryhtynyt, niin kunnostus olisi jäänyt tekemättä. Perustekniikan kunnostus oli lopulta helpoin osa entisöintiä. . Auton pohja maalattiin ja massattiin. Niistä, purkuvaiheista otetuista kuvista sekä johtojen ja pikkuosien merkitsemisestä maalarinteipillä tekstien kera oli apua auton kasaamisessa. Tarkastellessaan kapseleiden takapuolta, sieltä löytyivät hänen isänsä yhteystiedot. Suurin rasti oli oikeastaan venttiilien saaminen 462:een. Ovisaranoiden kohdalta alkuperäisletkut olivat jo käytännössä poikki, uusittavaa letkua löytyi aina vain lisää eikä mikään ollut helppoa. turbiinikapselit. Samat iskarit ovat edelleen alla. Auton tullessa maahan 60-luvun lopulla siihen laitettiin Koni-iskunvaimentimet ympäriinsä, Suomen tiet kun olivat mitä olivat. Ensin puskurit piti puolittaa pohjatöiden vuoksi. Alkuperäiset puskurit olivat päässeet todella huonoon kuntoon. Homma alkoi kuitenkin taas luistaa, kun Tuomo tapasi viljelyhommissa Koveron Eeron, joka oli silloin Pro Agrialla töissä. – Ei ollut paljon rahaa eikä nettiä käytettävissä, joten oli tehtävä mahdollisimman paljon itse, kertoo Tuomo. Noormarkkulainen autoentisöijä Rauno Kalliokorpi puolestaan taikoi vanhoista puskureista uudenveroiset. Kapselit eivät olleet edulliset, mutta ovat sentään auton omat. Aluksi ei tapahtunut mitään, sitten yhtäkkiä alkoi turpoaminen, ja lopulta ne saivat takaisin alkuperäisen muotonsa ja kimmoisuutensa. Reunat repsottivat paikoitellen ja vinyylin alla pullisteli ruostekukkasia, varsinkin listojen läheisyydessä. Kaappariovien ovenkahvat noudattavat auton muotoilukieltä. Lincoln katsastettiin vuonna 2001 museoajoneuvoksi. Ne ovatkin hyvää tekniikkaa, ilman elektroniikkaa ja kunnon tavarasta tehtyjä. Lincolnin muotoilutiimi on luonut 1968 Lincolniin elegantit takavalot. Vanhaa kunnostamatonta osaa ei juuri jäänyt, koska kaikki olivat rikki tai vuotivat. Fiilis plussalla Tuomon ostaessa auton siinä oli alla Keystonen vanteet ja eripariset renkaat. Sen sijaan kaikki lukkomekanismit ovista konepeltiin ja takaluukkuun ovat toimineet alusta asti. Hän tapasi myös taksia tuolloin ajaneen South West Traden Juha Yli-Riskun, joka taas löysi osaja autohakureissullaan Arizonasta valkoisen '68 Lincoln Continentalin
V8-MAGAZINE 37 Autoverhoilut kaikkiin USA-autoihin! Automatot, suojamatot brodeerauksella ja tavaratilan matot. 0400 591 428 Ojantie 24, 28130 Pori -Vakioputkistot-Virtaavat viritysputkistot-Peltisarjat-Taivutukset mallin mukaan-Räätälöinnit suoraan autoon-Räätälöidyt vaimentajat-Myös tuurnataivutus ja RST-Katalysaattorit-Keraamiset pinnoitteet-Pinnoitustyöt kaikkiin osiinMARTELIUS-EXHAUST OY 02-856 616 www.martelius.com PAKOPUTKET USA-AUTOIHIN 40-LUVULTA ALKAEN Automaattivaihteistojen erikoisliike Hiihtotie 7 B, 01280 VANTAA Puh. Osat entisöintiin ja kunnostukseen meiltä. • Meillä on myös muita autonsisustustarvikkeita. mm.: – Peltiosat – Kumitiivisteet – Alusta – Tekniikka – Sisusta – Lattiamatot – Puskurit – Race-osat – Kendall öljyt www.sepponiemensivu.fi Seppo Niemensivu, puh. • Asennus kuuluu myös meidän palveluun! www.westfix.fi, westfix@netikka.fi Korsnäs Biloch Båtinredning Norrbyvägen 32, 66200 Korsnäs (06) 364 1406 Alkuperäisja tarvikeosat amerikkalaisiin automerkkeihin. Jos et muualta löydä, kysy meiltä! Liki 20 vuotta tehty jenkkien kanssa kauppaa!. • Autonsuojapeitteet kaikkiin malleihin. Fertan -ruosteenpoisto/estotuotteet. • Vinyylikatot, rättikatot ja tarvikkeet. • Istuinten verhoilut alkuperäisestä materiaalista. 09-302847 / 050-3305780, fax 09-3401073 e-mail: jaakko.husso@pp.inet.fi 26840 KORTELA www.kortelagarage.eu sami@kortelagarage.eu 0400-530 570 tiivisteet ja kumiosat matot tekniikan osat renkaat ja vanteet Satoja tiivisteitä ja kumiosia varastossa
Ford 5W Coupe 1932 PERINTEISIN MAUSTEIN 38 V8-MAGAZINE
Se on rakennettu harkiten vanhaan tyyliin ja vanhaa tekniikkaa hyödyntäen. Lauri Levonin ’32 Coupe on rodi, jonka varmasti avarakatseinen museomieskin hyväksyisi. TEKSTI JA KUVAT HARRI JUKARAINEN V8-MAGAZINE 39
Vierailu sai Laten vakuuttuneeksi siitä, että auto on kunnossa ja rakentaja osasi asiansa. Siitä matka jatkui viiden ja puolen sadan mailin päähän Billings Missouriin. Eipä sielläkään ollut liikaa tyrkyllä Laten kriteerit täyttävää kalustoa, siististi rakennettuja autoja modernilla tekniikalla senkin edestä. Inkkaria katsellessa oli kaveri evästänyt, että osta mahdollisimman hyvä. Kiinnikkeet on muokattu alkuperäisistä lokarinkiinnikkeistä. Koriltaan pääasiassa vain pintaruosteinen coupe oli kuitenkin lähtenyt sähköja bensapuolen elvytyksen sekä huoltoimenpiteiden jälkeen käyntiin, ja Jimmy oli muun muassa osallistunut sillä NSRA:n Missourin Nationalseihin vuonna 2008. Etulyhdyt ovat vilkuilla varustetut Guidetarvikevalot, joita käytettiin paljon kuorma-autoissa. Nykyliikenteeseen Laten mielestä alitehoinen pyörä päätyi kuitenkin Sveitsiin kerättyään pölyä tallissa parin vuoden ajan. Rodi Uteluihin rodin hankkimiseen johtaneista syistä mies vastaa jäyhään tyyliin: – No se nyt vain tuntui siltä, että sellaisen voisi hankkia. Sen keulille istutettua 392 Hemiä oli Jimmy harkinnut myös coupen koneeksi, mutta päätynyt sitten Fordin lättikseen. Vuosituhannen vaihteen jälkeen on pyöräkalusto ollut amerikkalaisvalmisteista ja myös suuntautunut vanhempiin vuosimalleihin. Hyvästä alkuperäisestä sopivasti vanhaan tyyliin muokattu auto kiinnosti. Sami Minkkinen on toimittanut paljon kalustoa suomalaisille harrastajille. Mekaanisten jarrujen tehottomuus oli kuitenkin aiheuttanut hieman päänvaivaa, joten auto purettiin pian rakentelua varten. Autoon tehdyt muutokset näyttivät asiallisesti tehdyiltä ja työn jälki siistiltä. Late on käynyt tekniikan täysin läpi, mutta jättänyt pyörän ulkoasun entiselleen. Prätkiä rakennellut Late on tyytyväinen ostokseensa, jolla pääsee atomeiksi purkamisen sijaan nauttimaan ajamisesta. L entokonemekaanikkona leipänsä tienaava Late ei ole mikään märkäkorva harrastajana, sillä päristelyt alkoivat alaikäisenä prätkän sarvissa roikkuen. Etupäässä Fordiumia Seuraavana vuonna Jimmy osallistui samoiLaten harrastekalustoa tallin edessä keräämässä D-vitamiineja ajokoitoksia varten. Sami hoiti auton laivauksen Suomeen, ja se saapui sovitussa aikataulussa Hämeenlinnaan. Pyöriä löytyy tallista tänäkin päivänä. Fordin etuakselisto on saanut hieman kiiltoa. Kokenut rakentaja Auton rakentanut Jimmy Houston osoittautui kokeneeksi harrastajaksi, joka oli rakentanut jo useampia rodeja sekä muita autoja. Oikeilla alkuperäisosilla ja täsmäävillä papereilla varustettuja ’32-malleja oli lähes mahdotonta löytää, varsinkin projektina. Aina niissä puuhaa riittää. Yleisilmeeltään siisti pyörä pidetään käyttöpyöränä, eli sellaisena, jossa vuosien käytön pienet jäljet saavatkin näkyä. Jenkkipyörien myötä tulivat pikku hiljaa kuvaan myös jenkkiautot niin harrastekuin käyttökaluston osalta. Missourista löytyi kiinnostavan tuntuinen rakennettu ’32 viisikkuna coupe, josta Late pyyteli netin kautta yksityiskohtaisempia lisäkuvia. Late lensi Chicagoon, missä Sami odotti häntä trailerin kanssa. Suomen ja Ruotsin tarjonta on hyvin rajallista, joten rapakon takaiset nettisivut tulivat heti etsinnän alussa tutuiksi. Olihan niitä tullut katseltua sillä silmällä ja puntaroitua eri vaihtoehtoja. Putki-iskarit korvaavat alkuperäiset vipuiskarit. Hienosti entisöity ’31 lättis H-D on tätä nykyä myyty. Vuoden ’46 Indian on paljon mieleisempi ajopyörä. Late päätti kuitenkin varmistua asiasta ja teki valmistelut lähteäkseen tsekkaamaan coupen paikan päällä. Isoin projekti on ollut varmasti alkuperäisen ’31-mallisen suomiharrikan entisöiminen näyttelykuntoon. 40 V8-MAGAZINE. Ei siinä sen ihmeempää ollut. Jimmy oli löytänyt kirjaimellisesti latolöytökuosissa olleen auton vajasta Missisipin osavaltiosta vajaan viiden sadan mailin päästä vanhaa vinkkiä selvitettyään. Se oli ihan hyvä ohjenuora tälläkin kertaa. Työn alla olleen peltivalmiin 50-luvun pickiksen muutokset kestivät tarkemmankin syynäyksen. Rakentaja, jo vanhempi kaveri, ei ollut niin sinut digitekniikan koukeroiden kanssa, joten hän joutui pyytämään kaveriaan avuksi ennen kuin kuvat sukelsivat netin välityksellä Laten nähtäväksi. Kun paperit olivat kunnossa ja numerotkin täsmäsivät, lyötiin kaupat lukkoon ja auto siirrettiin Samin traileriin
Ne toimivat myös pitkittäisten takatukien kiinnityspisteinä. Etuja takapalkki on vaihdettu A-mallin palkkeihin. Moottori on 255-kuutiotuumainen 8CM, jonka Jimmy osti valmiiksi nipussa. Sisustus on sekin hyvin orgishenkinen. Tällaista autossa ei kuitenkaan ole. Maukkaasti rakennettu hoppa on tuottanut iloa omistajansa lisäksi myös kanssaihmisille. Lincolnin rattaista ei myöskään ollut tietoakaan, mutta sitä ei välttämättä auton rakentajakaan tiennyt. Ajo-ominaisuuksissa ei Laten mukaan ole moittimista. Kilometrejä on kolmen kesän aikana kertynyt pitkälti toistakymmentä tuhatta, vaikka Indianiakin on muistettu ulkoiluttaa säännöllisesti. Laatikossa on myös 40-luvun pickiksen avokardaani pääakseli ja laatikon takakannake. Runkoaisat on katkaistu takapalkin takaa. Kojelauta on S&W:n mittareita lukuun ottamatta alkuperäisasussa. Tunnustusta on herunut niin näyttelyissä kuin erilaisissa kokoontumisajoissakin. Haavereiltakaan ei ole vältytty. V8-MAGAZINE 41. Syynä ei kuitenkaan ollut raju käyttö tai laatikon rattaiden heikkous. Taka-akseli on varustettu Fordin 40-luvun pickiksen avokardaani yokella ja 3,54-välityksellä. Varsin ripeässä aikataulussa toteutettu projekti pitää sisällään etupäässä Ford-palikoita. Tie maistuu Auton rantauduttua se oli kunnoltaan moitteeton, joten katsastus sekä rekisteröinti sujuivat murheitta. Alkuperäinen penkki ja muu sisustus on saanut pintaansa ruskeaa keinoeläimen nahkaa. Etuakselissa on droppia noin neljä tuumaa ja se on tuettu splitatuilla orgistuilla. Tyylikäs ’37 banjoratti sen keskellä sijaitsevine valokatkaisijoineen kruunaa kokonaisuuden. sammakkoiskarit on korvattu tarvikevipuiskareilla, joiden kovuus on säädettävissä. Kuusitoistatuumaisten vanteiden kermankeltainen sävy tuntee nimen Straw Fordin värikartastossa. Korin ruostekorjaukset rajoittuvat lattiapelteihin ja maltilliset muutokset ’50 Pontiacin upotettuihin takavoihin, sekä tietysti runkoaisojen katkaisun myötä tankin siirtämiseen takakonttiin. Tasavirtalaturin jännitteensäätäjä aiheutti murheita, joten sekä laturi että säädin saivat väistyä Powermasterin retrolaturin tieltä. Puristusten tsekkauksen ja öljynpohja irrottamalla suoritetun tarkistuksen jälkeen se nostettiin nokalle. pykälälle antavat Lincolnin rattaat. Edessä tällä saavutetaan droppia ja takana ylös kaartuva jousi ja palkki sallivat myös quick change -perämurikan asentamisen, jossa vaihtorataspaketti sojottaa taaksepäin. hin kinkereihin nykykuosissa olevalla autolla. Vuoden 1939 askin hän osti myös rempattuna, ja se piti myyjän mukaan sisällään myös harvemman välityksen 1. Sisusta noudattaa hyvin pitkälle alkuperäistyyliä, joskin materiaali on vaihtunut keinonahaksi. Taka-akseli on tuettu vahvoilla ’36-mallin pitkittäistuilla. Bensatankki ja akku sijaitsevat penkin takana saranoidun ja verhoillun luukun alla. Runkoa on vahvistettu boksaamalla sekä tekemällä keskipalkin eli niin sanotun K-palkin taakse rungon takaosaan yltävät keskituet. Siisti viimeistely jatkuu myös auton alla. Kromattu A-mallin takajousi ja -palkki näkyvät korin alta. Se oli alun perin kasattu väärin, eli kytkinakselin ja ryhmäpyörän ratasluvut eivät täsmänneet keskenään. Tappioiden listalle kirjattiin auton kolmilovinen laatikko. Auton hieno värisävy Winter Leaf Brown juontaa sekin juurensa 30-luvun Fordin sävyistä. Kuvasta erottuvat myös rungon boksaus sekä putkesta pokatut rungon lisäjäykisteet. Takana orgis vipuiskarit eli ns. Laatikon osien myyjästä löytyi aika lailla tietoa H.A.M.B.-sivustolta, joten herra ei ollut ensimmäistä kertaa liikkeellä. . Takaiskarit ovat säädettävät kitkatoimiset vipuiskarit. Sompa on klassinen ’37 banjoratti. Posien jousi, P&J panhardtanko ja putki-iskarisetti tuovat eturipustusta hieman lähemmäksi nykyaikaa. Ja palkittiinhan auto jo Missourin natikoissa Jimmy Houstonin omistuksessa. Autossa on ympäriinsä Fordin 40-luvun mehujarrut 37–39isojakorummuilla varustettuna. Se tuottaa tarvittaessa tuplamäärän ampeereita alkuperäiseen verrattuna. Late ajatteli myös rakentaa varalle laatikon. ja 2. Ebayn kautta suoritettu ostos muodostui aikamoiseksi huijaukseksi, eli aina ei saa mitä tilaa. Konehuoneessa sivuventtiilikasi ei pullistele viripalikoilla paremmin hengittäviä peltisarjoja lukuun ottamatta. Siisti viimeistely kuuluu asiaan täälläkin
Nykyisten ilmajousisysteemien ansiosta autot näyttävät jopa esikuvaansa paremmilta ala-asennossa ollessaan. He ovat oivaltaneet, että kun lapset ovat tyytyväisiä ja muistavat brändin nimen, myydään tuotteita enemmän. Auto näytti tehtaalta tullessaan pyöreine ja korkeine kattomuotoineen melkoisen oudolta, mutta Barris sai sen aivan toisen näköiseksi radikaalilla choppauksella ja fender skirtseillä. Tämän yksilön rakentaja ratkaisi ongelman kitkatoimisilla iskareilla, joita käytettiin aikoinaan mm. kilpa-autoissa, ja jotka ovat nyt tehneet paluun nostalgia-aallon myötä. Tarjolla on myös jälleen paljon imusarjoja vanhoihin moottoreihin, kuten aikaisempiin Oldseihin, Cadillaceihin, Studebakereihin ym. Voimanlähteeksi Darryl valitsi kahdella nelikurkkuisella kaasuttimella ja high-rise-imusarjalla varustetun isolohkon. Markkinoilta löytyvät myös kaikki osat alkuperäisen Holley 94:sen kunnostamiseen. Nuoruusvuosien innoittama D&P Classics -nimistä yritystä Huntington Beachilla Kaliforniassa pyörittävä Darryl Nance löysi tämän ’64 Chevelle Wagonin täydellisenä projektina, jossa oli käytännössä jäljellä vain runko ja kori. Yksi keino tunnettavuuden edistämiseksi ovat hot dog wagonit, joita yritys on käyttänyt jo 50-luvulta lähtien. Niinpä yleinen tarinan aihe on, että kun aika jättää heistä, myyvät sukulaiset autot pois pilkkahintaan päästäkseen niistä eroon. Viimeisen kymmenen vuoden aikana ’39–’40 Mercuryitä on kustomoitu yhä enenevässä määrin niin Euroopassa kuin Amerikassa, ja useiden rakentajien innoittajana on ollut juuri Barris/Matranga Mercury. Elossa ja voimissaan Fordin Aja T-mallien harrastajat ovat Amerikassa yleensä iäkkäämpää porukka. Tässä iskunvaimennin on linkitetty jousitukseen hairpinnin kiinnikkeellä ja putken vääntyminen on eliminoitu K-tukikappaleella. He esittelevät niitä isoissa ostoskeskuksissa ja suurissa tapahtumissa, kuten autonäyttelyissä, missä lukuisat perheet saavat tilaisuuden tutustua niihin. Varsinainen entisöinti ei tullut kysymykseen, sillä ajatuksena oli jalostaa Chevy samanlaiseksi gasseriksi, joita hän näki nuorempana Orange County Racewayllä. Vaikka lyhemmät iskarit näyttävät paremmilta, eivät ne toimi yhtä hyvin. Kaliforniassa pidetty ModelA Clubin tapahtuma kuitenkin osoitti sen, että kyseisten autojen harrastus on hyvissä voimissa, kuten kuvasta voi päätellä. Ford käytti vuosien 1938–1957 veekaseissa puolestaan Holley 94 -kaasutinta, jota valmistettiin aikoinaan melkoinen määrä. Hän päätti pelastaa auton ja aloitti sen palauttamisen elävien kirjoihin hankkimalla siihen kaikki puuttuneet osat. Tonttiin ja toimii Sam Barris tuli luoneeksi aikoinaan eräänlaisen trendityylin kustomoidessaan vuonna 1949 Nick Matrangalle ’40 Mercury coupen. Hot Dog Wagon Oscar Mayer on Amerikan johtava makkaroiden ja lukuisten muiden tuotteiden valmistaja. Voidaankin arvioida, että nykyään isompi osa jäsenistä ajaa autollaan kuin aikaisemmin. Edelbrock 94 reprokaasari Kaksikurkkuiset 97 Stromberg -reprotuotantokaasuttimet ovat olleet viimeisen kymmenen vuoden aikana melkoinen myyntihitti, sillä roddarit ovat käyttäneet niitä 2–6 kaasuttimen kombinaatioina moottoreissaan. Vanhassa vara parempi Jotkut rodin rakentajat vierastavat kookkaita iskunvaimentajia, varsinkin lokasuojattomissa autoissa. Edelbrock on valmistanut jo jonkin aikaa kyseisen kaasuttimen reproversiota, joten kaasuttimen voi ostaa uutena. Suora akseli eteen ja taakse ladder barsit sekä slicksit. 42 V8-MAGAZINE Koonnut Bo Bertilsson Jenkkikirjeenvaihtajamme Bo Bertilsson kokosi viimeisimmät kuulumiset Atlantin takaa. Markkinoilla on nykyään vakio A-malliin sopiva 5-pykäläinen vaihteisto, joka tekee autosta huomattavasti aikaisempaa ajettavamman.
TEKSTI JA KUVAT PAUL GRANVIK V8-MAGAZINE 47. Ford Fairlane 4d 1956 Fiftysix Fever Kajaanilainen Panu Kilpeläinen on himoinnut ’56 Ford Fairlanea niin kauan kuin jaksaa muistaa. ”Viiskuutoskuumeeseen” löytyi lääke pahasti projektikuntoisen neliovisen sedanin myötä, josta hän muokkasi maukkaan mild kustomin reilun seitsemän vuoden rakentelun tuloksena
Lahokylläinen lähilöytö Kovasta halusta huolimatta Panu ei pystynyt hankkimaan heti viiskuutosta, joten hän jatkoi harrastetoimintaansa euroautoja pakertamalla. Mutta ei niin paljon pahaa, ettei jotain hyvääkin, sillä Fordin uudelleen verhoillut penkit olivat siistit ja auto oli osiltaankin lähes täydellinen. – Ajatus sellaisen hankinnasta lähti varmaan kypsymään jo ensimmäisen pienoismallin kasaamisen myötä, joka oli ’56 Crown Victoria, arvelee Panu automalliinnostuksensa syntymisen syitä. Muutaman britti-Fordin jälkeen Panu päätti hylätä kompromissit ja alkoi metsästämään viiskuutosta tosimielessä. Eurot eivät tuntuneet Panusta sen jälkeen enää yhtä innostavilta ja kuume oman veekasivehkeen hankkimiseen vain koveni. Toki monet etenkin sen koristeista olivat parhaat päivänsä nähneet. Alkuperäisen kylkilistan takaosaan on saatu hauska kustom-henkinen ruutukuviointi maalaamalla alun perin täysin yksiväristen mustien neliöiden joka toinen neliö valkoisella. Ford oli kuitenkin Panun kovasti halajama kaunislinjainen viiskuutoAnglian takavilkun linssien ympärille tehdyt siivenkärjet ja ’60 Ford Falconin takavalot istuvat paikalleen niin siististi, että niiden voisi luulla hyvinkin olevan auton tehdasasenteisia osia. Myyjä kertoi Fordista luopumisen syyksi juuri auton kehnon kunnon ja sen ruostevauriot, joita hän oli osittain korjaillut ennen kuin kyllästyminen iski. Ensimmäisen jenkkinsä Panu hankki 2000-luvun alussa, kun hän vaihtoi paria vuotta aiemmin hankkimansa ’66 Ford Cortinan ’65 Plymouth Barracudaan. Eri euroja hän rakenteli jatkossakin, vaikka kiinnostus jenkkeihin oli syttynyt jo ala-asteikäisenä hänen veljensä Pasin hommattua ensin Ford Rancheron ja hieman myöhemmin ’69 Chevrolet Corvetten, jolla myös Panu pääsi kurvailemaan ajokortin saatuaan. Ulkomaihin ulottuneesta etsinnästä huolimatta jutun yksilö löytyi lopulta Suomesta ja Vaasasta. Fordin penkkien keinonahkaverhoilut oli myös uusittu, ja kun kauppaan kuului vielä koko joukko ehjiä peltiosia sekä varaosa-auto, päätti Panu lähteä tutustumaan autoon tarkemmin. Etenkin ’56 Ford Fairlanen muotoilu komeine listoineen miellytti häntä. Mainio oivallus! 48 V8-MAGAZINE. Kiinnostus ”Petokalaan” lopahti ja laatikkovaivainen auto meni myyntiin. Ilo aidon veekasivehkeen omistamisesta jäi kuitenkin lyhyeksi, kun auton TF 904 -nappiautomaatti hajosi. Töitä Fordissa tosiaan riitti, kuten myyjä oli puhelimessakin jo todennut, joten sen surkea kunto ei tullut Panulle minään yllätyksenä. Nettiautossa kaupattu ’56 Ford Fairlane 4d sedan oli keskeneräiseksi jäänyt projekti, joka oli kuvien perusteella todella työläs aihio. Sopivan hinta/laatusuhteen Fordin löytämisessä otettiin kaikki kanavat käyttöön. Tosin ei sen hintapyyntökään ollut paha. P anu aloitti autojen kanssa ahertamisen jo 13-vuotiaana pojankloppina, kun hän työsti vanhasta Skodasta jääratarassin. Yllätys koettiin kuitenkin, kun autoa lähdettiin hakemaan, sillä vasta ahtaasta säilytyspaikastaan ulos työnnettynä paljastuivat sen vänkärinkyljen ruosteet, kolhut ja lasikuitukorjaukset koko karmeudessaan
nen, joten hän päätti ostaa auton. Fordin tilanneelle henkilölle auton karu kunto lienee ollut paha pettymys, sillä hän ei koskaan lunastanut sitä itselleen. Korin palauduttua takaisin rungolle elettiin kevättä 2013, mihin mennessä Panu oli rakentanut Fordia jo neljä vuotta. Projektivai heita Ruostevaurion korjaamisen jälkeen runko ruiskutettiin puolikiiltävällä mustalla epoksivärillä yhdessä kunnostettujen alustan osien kanssa. Niiden sijaan löytyi vänkärin takalokasuojasta pakkelilla korjattu kolarivaurio, joka oli tehtävä täysin uusiksi. Tarkemmassa tutkinnassa työmaan laajuus alkoi hiljalleen valjeta Panulle. – Vähän hitsuuta ja pohjatöiden tekoon, tuumiskeli Panu nuoruuden yltiöpositiivisuudella työntäessään Fordia trailerin kyytiin. V8-MAGAZINE 49. Kun tähän lisätään muutamat isommat lommot ja säilytyksessä tulleet kolhut, niin peltitöitä riitti, minkä lisäksi osa jo tehdyistä ruostekorjauksista menisi uusiksi. Niinpä Ford jäi liikkeen haltuun, joka laittoi sen saman tien myyntiin. pohjasta, helmoista ja takaluukun lattiasta. Taisi olla hyvä niin, sillä muuten auto olisi tainnut jäädä ostamatta, muistelee Panu syksyllä 2008 tekemäänsä kauppaa. Autosta löytyi runsaasti haperopaikkoja mm. Entisöinti ei innostanut Panun hankkima Ford oli paljon maailmaa nähnyt yksilö, joka vietti ensimmäiset 34 vuotta elämästään Amerikassa. Mooneyesin klassinen Peep Mirror -kromitaustapeili kuuluu perinteiseen kustomiin kuin rusinat pullaan. Vuoden verran pölyä hallin perällä kerännyt auto sai kesällä 1991 uuden vaasalaisen omistajan, joka aloitti välittömästi auton kunnostamisen tarkoituksenaan entisöidä se alkuperäiseen asuunsa. Fordin vuoden 1956 kallein malli oli Fairlane, mikä ilmenee myös auton koreasta koristelusta ja runsaasta listoistuksesta. Ford oli ostettaessa surkea näky. Pahalta se ei näytä myöskään Panun Fordin ovikarmissa roikkuessaan. Silloin alkoi näyttää siltä, että kyllä tästä vielä auto tulee. Mutta se oli viiskuutonen ja edullinen, mikä riitti Panulle. Jonkin ajan kuluttua hän tuli kuitenkin siihen tulokseen, että Ford on liian työläs projekti, joten se jäi osittain purettuna seisomaan aina siihen asti kunnes Panu osti sen. Osittain puretun auton osakkeita ei myöskään nostanut sen pisteosien kehno kunto. . Halvin oli Mainline ja keskihintainen taas Customline. Tässä vaiheessa syntyi ajatus työstää Fordista mieto kustom, jossa muutokset pyrittäisiin toteuttamaan mahdollisimman tehdastyylisesti. Myös runkoa oli ruostepeikko tai pikemmin ”ruosterotta” päässyt puraisemaan, sillä sellaisen luuranko löytyi ongenkoukun(!) kera pehmenneen palkin kohdalta. Tämän vuoksi auton entisöinti ei oikein innostanut Panua, sillä useimmat sen pisteosistakin olivat korjauskelvottomassa kunnossa. Ford ei ollut Panun eka choppauskohde, sillä hän oli tehnyt toimenpiteen 16-vuotiaana myös Saab 96:lle! Se antoi rohkeutta Fordin katon rälläköintiin, vaikka aluksi homma vähän hirvitti. Panun hiottua korin peltipuhtaaksi ei siitä paljastunut lisää ikäviä ruosteyllätyksiä. Hän ei kuitenkaan osannut vielä aavistaa auton tulevaa työmäärää. Vuonna 1990 auto laivattiin Teksasista Suomeen vaasalaisen uustuontiin erikoistuneen Vaasan Erikoisauton toimesta. Uudenveroisten osien vuoksi rungon kasaus oli ”yhtä juhlaa”
Edellisen omistajan kunnostamat alkuperäispenkit olivat verhoiluiltaan priimat, joten ne kelpasivat sellaisenaan. Lisäruosteyllätyksiä ei tullut vastaan, mutta vänkärin takalokasuojasta löytyi vanha kolarivaurio, joka oli ”amerikkalaiseen tapaan” korjattu pääasiassa pakkelilla. Pienen pähkäilyn jälkeen eviä päätettiin muuttaa terävämmiksi jatkamalla niitä muutamalla sentillä ja muotoilemalla ne Ford Anglian takavilkuista leikatuille linsseille sopiviksi. Tallin valmistuttua ryhdyttiin autoa kustomoimaan kohta kerrallaan periaatteella, koska visio valmiista autosta oli Panulla vielä jokseenkin ”hakusessa”. Tavoitteen saavuttamiseksi tolpista leikattiin pois noin seitsemän sentin pätkät, mikä tuntui Panun silmään sopivalta määrältä. Kattoverhoiluksi löydetyn ”pärekattokuvion” omanneen keinonahan Panu ompeli itse ja asensi paikalleen kaverinsa Mika Karhun kanssa. Fordin surkeassa jamassa olleet sähköt uusittiin kokonaan Panun kaverin Jukan toimesta. Taisipa joku jo kimppatallilla vihjailla ”akvaariomaisuudesta” piirtelemällä kalan kuvia sen ikkunoihin. Ovipahvit tehtiin sen sijaan täysin uusiksi aina runkoja ja verhoiluja myöten. Hiekkapuhallus ei . Seuraavaksi kustomoinnin kohteeksi otettiin Fordin siivet, jotka olivat Panusta alkuperäisasussa vähän kömpelön oloiset. Alun perin ajatuksena oli upottaa lokasuojien sisään ’60 Ford Falconista napatut takavalot, mutta kun tämä viilennystyö valmistui, totesi Panu ratkaisun toimimattomaksi. Mainiosti tämä perinnemateriaali sopii myös Kustomiin. Näiden mittavimpien korimuutosten valmistuttua nostettiin kori pois rungolta, joka otettiin työn alle. Konehuoneen kuskinpuolen kulmassa oleva outo kapistus on lyhtypylvään alumiinikupu, jolla on peitetty moderni jarrutehostaja! Tämä hauska kirppislöytö sopii kokonaisuuteen yllättävän hyvin. Tällä kertaa onnistunut lopputulos saavutettiin jo toisella yrittämällä. Pohjan jalkatilojen ja takaluukun lattian uusimisen ohella ehjää peltiä pantiin myös helmoihin, minkä lisäksi takalokasuoja oiottiin asianmukaisella tavalla. 50 V8-MAGAZINE. Panun pieni pelko siitä, että viiskuutonen näyttäisi neliovisuutensa vuoksi chopattuna pannukakulta osoittautui turhaksi, sillä poikkeuksellisen kaunis kattolinja sulautuu auton muotoihin todella onnistuneella tavalla. Fordin kunnostustyöt käynnistyivät korin hiomisella peltipuhtaaksi. Tässä vaiheessa tuli projektiin luova tauko, kun kotitalon tallia laajennettiin ja remontoitiin paremmin Fordin työstöön passeliksi. Fordin puolikaaren malliseen paneeliin on sijoitettu tosi tyylikkäät kromikehäiset nopeus-, lataus-, lämpöja bensamittari. Korin tultua pääosin korjatuksi ruiskutti Leinosen Hannu sen harmaalla epoksipohjavärillä. Kattolinja kauniimmaksi Vaikkei Panulla alussa ollut kovinkaan tarkkaa kuvaa Fordin tulevasta kustom-ilmeestä, niin yksi asia oli kuitenkin kypsynyt hänen mielessään. Panun autossa on lisäksi sen optioihin kuulunut sähkötoiminen kello. Kattotolppia oli tosin taivutettava hieman sisälle päin ennen kuin kaikki saatiin sopimaan siistillä tavalla. Tässä yhteydessä vänkärin jalkatilaan asennettiin päävirtakatkaisija, jossa se on hyvin käden ulottuvilla. Tehdastyylisen ilmeen varmistamiseksi choppaus toteutettiin jatkamalla kattopeltiä siten, että tolppien paikat ja niiden kallistuskulmat säilyivät sivusta katsottuna muuttumattomina. Sitten takavalot asennettiin korin tasolle, mutta sekään ei näyttänyt kovin hyvältä. Kun Panu jatkoi takalokasuojien takaosia neljällä sentillä ja muotoili ne osittain uusiksi, istuivat valot viimein toivotulla tavalla. Tässä yhteydessä myös alun perin yksiosainen takalasi muutettiin kolmiosaiseksi ja sen saumoihin sovitettiin Volvo Duettin kylkilistasta tehdyt pystylistat. Kattoa oli laskettava, sillä hän halusi päästä eroon auton korkeahkosta yleisilmeestä
Oikuttelemaan alkanut ruisku korvattiin Weiandin alumiini-imusarjalla ja Quick Fuelin 600 cfm:n vakuumikaasarilla. Myös häntä vaivannut viiskuutoskuume parantui Fordin valmistumisen myötä. Kiitoksen ansaitsevat myös JP-Paintin Jukkis maalauksesta, Kainuun Pintakäsittely hiekkapuhalluksista sekä Jukka, Mika, Sampo, Pekka ja muutkin auton kanssa avittaneet kaverit. Vanha matkalaukku toimii työkalupakkina. Kun Panu aloitti Fordin rakentamisen, ei hänellä ollut kovinkaan tarkkaa kuvaa siitä miltä se tulisi näyttämään valmiina. Näillä eväillä Ford laskeutui noin viisi senttiä lähemmäksi tonttia, mikä oli juuri sopiva määrä Suomen monttuiset tiet huomioon ottaen. Tovin asiaa tuumattuaan päätti Panu korvata vihreän kyseisellä kuparilla, vaikka se voisi ollakin vähän ristiriidassa sisustan sävyjen kanssa. Sopivan oloinen paketti löytyi pian Overdriven myyntipalstalta, jossa kaupattiin ’89 Ford Econoline Vanissa paikallaan ollutta tekniikkaa. Ne olivat myyjän mukaan täysin toimivat, minkä ennen irrottamista tehty koeajo myös vahvisti. Kasipalloruuvinkannat ovat hauska yksityiskohta. Auton alkuperäinen vihreä-valkoinen kaksivärimaalaus oli pitkään selvä suosikkivaihtoehto etenkin, kun penkit oli jo verhoiltu kyseisillä sävyillä. Kuitenkin vain viikkoa ennen Fordin maalaamoon viemistä Panu näki arkiliikenteessä Fiat Ducaton, jonka kaunis kuparimetallinhohtoväri sai hänet uusiin ajatuksiin. Eikä ole kyllä syytäkään! Orkkispenkkien verhoilua lukuun ottamatta Fordin rähjäiselle sisustalle ei ollut tehty muita kunnostustöitä. Pakusta hyödynnettiin uusiokäyttöön sen 302-kuutiotuumainen ruiskupikkulohko ja nelivaihteinen AOD-automaatti. Viiskuutosprojektiin liittyen Panu haluaa esittää erityiskiitoksen perheelleen. Lisäksi paikalle pultattiin Fordin kärjetön Duraspark -sytytyssysteemi, minkä jälkeen kaikki alkoi toimia toivotulla tavalla. Maalauksen valmistuttua tämä pelko osoittautui kuitenkin turhaksi. – Minusta pärekatto jotenkin sopii perinteiseen kustomiin, joten siitä se ajatus lähti, toteaa Panu omintakeisesta sisäkattoratkaisustaan. . takaluukun kannen ja konepellin tehdaskoristeet. Koska istuinten keinonahkaverhoilut olivat siistit, ei Panu pitänyt järkevänä niiden uusimista. Ford näytti niin upealta, ettei hän ole kertaakaan katunut viime hetkellä tekemäänsä värin vaihdosta. Panun hämmästys oli melkoinen, kun paikallisverhoomon hyllystä löytyi valmiina riittävä määrä täysin samaa keinonahkaa! Jopa aikoja sitten lopettanut valmistaja oli sama, joten syystä voidaan sanoa onnen potkaisseen Panua oikein olan takaa. Se ei sinänsä ole mikään ihme, sillä tätä parempaa lääkettä tähän tautiin on vaikea kuvitella. Kauppaan kuulunut jumissa ollut 292 cid Y-blockikaan ei oikein innostanut, koska Panu halusi autoon toimintavarman ja huolettoman tekniikan. paljastanut rungosta lisäruostevauriota, joten rotan raadon syövyttämän reiän tultua korjatuksi viimeisteltiin se siistiksi mustalla epoksivärillä. Lattiamattoa ei ollut autossa lainkaan ja ovipahveistakin vain muistot. Takaluukku siistittiin metritavarasta leikatulla matolla ja kirjahyllyn taustoista tehdyillä paneeleilla, joihin Panu maalasi pataässän ja 56-lukeman. Ovipahvien uusimisen ohella sisustaa siistittiin metritavarasta leikatulla lattiamatolla ja kuvioinniltaan vanhaa pärekattoa muistuttavalla sisäkatolla. Väri vaihtui viime hetkellä ”Pitää olla Veekasi” kuuluu vanha viisaus, ja näin asian näki myös Panu. Tässä yhteydessä myös kaikki alustan ja ohjauksen osat uusittiin alkuperäispalikoilla. Niinpä hän päätti omakätisesti verhoilla itse tekemänsä ovipahvit vastaavalla värija materiaaliyhdistelmällä. Kustomiin lähes pakollisena kuuluva alustan madallus tehtiin perinteitä noudattaen vaihtamalla etujousiksi 1980-luvun Chevrolet Capricen alkuperäisiä lyhyemmät versiot, ja asentamalla täysin läpikäytyyn vakiolla 3,22:1-välityksellä varustettuun lukottomaan alkuperäiseen taka-akseliin laskupalat. Automaatin huoltamisen jälkeen moottorille ja laatikolle tehtiin uudet kiinnikkeet, joiden ansiosta rapiat 30 vuotta tuoreempi tekniikkapaketti löysi paikkansa runkoaisojen välistä kiitettävän tehdastyylisesti. Karsittujen joukkoon kuuluvat mm. Varmuuden vuoksi Panu kävi läpi oivakuntoiseksi osoittautuneen voimanlähteen hoonaamalla lohkon, koneistamalla kannet ja uusimalla kulutusosat alkuperäispalikoilla. Leimaa odottavan Fordin nykyisen takarekisterikilven teksti kertoo mistä tässä autossa kyse: vehje on täyttä rokkia puskurista puskuriin. Niinpä Fordin orkkiksen suoran kuutosen ja kolmipykäläisen rattimanuaalin käyttäminen ei ollut edes harkinnassa. Ongelmana oli vain se, ettei kyseistä 90-lukulaista vihreää keinonahkaa, tai edes sitä lähelle olevaa sävyä tuskin löytyisi helpolla. Kiitokset myös Mattilan väelle pihan käytöstä kuvauspaikkana. Myös jarrut kasattiin uusilla osilla ja ympäriinsä tehostamattomat 10” rumpujarrut muutettiin yksipiirisistä kaksipiirisiksi tehostetuiksi. Korin palauduttua takaisin rungolle Panu ryhtyi pakertamaan pohjatöitä, joiden valmistuttua Ford vietiin paikalliseen JP-Paint-automaalaamoon maalattavaksi. Panun suunnitelmat muuttuivat lisäksi moneen otteeseen myös projektin edetessä, minkä vuoksi auton valmistuminen venyi kevääseen 2016 saakka. V8-MAGAZINE 51. Tästä ”tempoilusta” huolimatta lopputuloksesta tuli kuitenkin todella tyylikäs perinteinen tinareki, josta Panu voi olla syystä ylpeä. Lähes kaikki Fordin merkeistä ja osa sen listoistakin oli niin kehnossa kunnossa, että Panu päätti poistaa ne
TEKSTI JA KUVAT PEKKA POLVINEN Harri Puheloinen on parina aiempana vuotena ollut paikalla ’59 Chevyllään. Perry Ahlgrenin pitkään omistama 1932 Ford on ruotsalaisen hot rod historian kulmakiviä. Nyt alla oli tavallisesta liekkikuviosta onnistuneesti poikkeavalla toteutuksella varustettu ’56 Bel Air, jonka ahdetusta isolohkomoottorista osa on Harrin mukaan tuon ’59:n moottoria, mutta yläkerta ahtimineen uutta osaa. Tästä ei stance enää parane. ”Haluan kokeilla erilaisia virityskomboja. Rodi on tuttu myös Marmorhallien näyttelyistä 1960-luvulta. Upean rodin ajoasentoa kävi Jussin opastuksella koeistumassa moni autoa ihaillut. Kerta kaikkiaan onnistunut viikonloppu. Perryllä on autossa sen viides eri moottoriyhdistelmä. Numero 58 ovessa viitta vuoteen 1958, jolloin auto oli tiettävästi yksi Ruotsin ensimmäisistä, ellei ensimmäinen hot rod. Viikonlopun kohokohta oli yhteislähtö Räyskälän Vintagedragseihin, joka puolestaan toi radan reunustoille parituhatpäisen yleisön. 52 V8-MAGAZINE Do-Dads Reunion & Vintage Drags Tammela ja Räyskälä 29.–31.7. Lättäpään Scottahdin on alkuperäinen eikä uustuotantoa ”, mies kertoi.. Toimiva konsepti Tammelan Mustialassa järjestetty Do-Dads Reunion keräsi paikalle satakunta ajoneuvoa. Jussi Luntamon 1934 Ford oli ansaitusti ”Hottest Hot Rod”
Kesän uutuuksiin lukeutuu aina tuotteliaan Timo Herstin uutuusrodi ’30 Roadster Pickup. Vierellä tulevan päivän koitoksia odottelee Timo Riikosen vaaleasävyinen 1930 Aakkonen. Kustom Life Outdoor Show toi paikalle sunnuntaiksi myös uutta kalustoa. Mustialassa kaupat syntyivät vasemmalla tunnelmallisen yövalaistuksen alla lepäävästä 1931 A-coupesta, joka siis siirtyy Ruotsin kilpiin. V8-MAGAZINE 53 Toimiva konsepti Mikael Fredriksson omistaa mm. Etualalla Markus Salinin Chevrolet Fleetline – Best Paint -luokan voittaja.. 1953 Studebakerin kapselit istuvat kokonaisuuteen hyvin. Kuvassa oikealla Harri Karvosen 1937 Ford Tudor. Helsingin näyttelyssä nähdyn Volvo Hemizonin. Mollyn jälkeen menosta ladossa vastasi rockabillyn nouseviin koviin lupauksiin lukeutuva Fanatic IV. Säkenöivä ja kesän puheenaiheeksi musiikkirintamalla noussut Molly Moonstone yhtyeineen otti yleisön vahvasti heti ensi tahdeista
Tässä ovat etualalla myös radalla nähdyt, rengastusta myöten aikakauden hengessä pidetty ja Ari Vaahersolalla jo 24 vuotta tallissaan ollut ’61 Corvette sekä Harri Puheloisen ahdettu ’56 Chevrolet Bel Air. Leidin valloittava hymy sai sadepilvien uhan unohtumaan monelta ja taisi myös aiheuttaa muutamille kisaajille tavallista hitaammat reaktioajat. Do-dads osallistujat saapuivat Räyskälään näyttävässä letkassa. Kuutiotuumien määrään (215 cid) nähden se suoriutui vedoista hienosti, sillä monen kilpakumppanin moottorin tilavuus oli liki tuplat Rambleriin verrattuna. Tekniikka moottoritilassa oli peräisin muualta kuin Saksan maalta. Ted Helin Hollolasta toi radalle Opel Gasserin, eikä säästellyt takarenkaita. Ja onhan siinä asenne kohdillaan, että tällä kartanoautolla tehtiin reissu Kouvolasta Räyskälään ja takaisin ajamalla eikä trailerilla. Taiteilijanimen Heimo Hohto taakse kätkeytynyt mystinen ja myyttinen harrastajapersoona Kouvolan suunnalta toi radalle vanhan sotaratsunsa, jo 1960-luvulla USA:n länsirannikon kilparatoja nähneen ’59 Rambler Gasserin. Ainakin osassa pakettia ”valmistusmaana” taisi lukea Mopar. 54 V8-MAGAZINE Vintage Drags, Räyskälä Janita Boström aka Kis-Kis Forbid’n oli todella osaava ja hengästyttävän energinen lähettäjä
Robert Kilander ja Jan Persson ottivat kumpikin tuntumaa niin Räyskälän hiukan pomppuiseen rataan kuin suomalaisiin vastustajiin tällä ’63 Rancherolla, jonka keulilta löytyy Hillbornin ruiskulla varustettu vihainen Chevroletin pikkulohko. Etualalla Kari Kovasen upea ’67 Corvette 427 cid + 4 speed Rune Jakobsonin ’39 Buick on ruotsalaisen hotroddingin historiaa. Näyttäviä burniksia nähtiin monelta kuskilta. Rune rakensi auton nykykuosiin jo vuonna 1965 ja 354 cid early Hemillä on paukuteltu menemään myös Anderstorpin ensimmäisissä kiihdytyskisoissa vuonna1968. V8-MAGAZINE 55 Gasser-luokassa nähtiin tiukkaa Suomi-Ruotsi mittelöä. Vastassa oli Historic Dragracing -luokassa esiintynyt Antti Millasnoore ja 355 cid ’67 Camaro, joille Räyskälän asvaltti oli tuttua vuosikymmenten takaa Rauno Hautamäen jyhkeä tummanpuhuva ’59 Chevrolet Panel liikkui isolohkokasi keulilla varsin vauhdikkaasti ja takarenkaat piirsivät mustaa lähtöviivan jälkeen melkoisen pitkän matkan. Vastassa oli Mika Tannerin Altered Wheelbase ’65 Plymouth Belvedere ahdetulla 426 cid Hemillä.. Dodge oli myös varsin nopea laite Wildest Pull -pystin voittanut Esa Haajanen näytti ’31 A-coupella, että 85-vuotias vanhus on tarvittaessa hyvinkin nopea. Ville Lahosmaa ei säästellyt ’70 Chargerinsa takarenkaita. Jyrki Aukio Suomesta opasti auton silloista omistajaa kuutoskoneesta isolohko kasiin tapahtuneessa moottorinvaihdossa. Lopulta vuonna 2012 hän sai hankituksi tämän Valiantin, jonka keulilla on 400 cid kasi ja jatkeena 727 TF -automaatti. Mario oli tuolloin 13-vuotias ja töissä hotellissa, jonka edustalla näki Jyrkin V8 Dartin, ja oli myyty mies siitä hetkestä. Auto on ollut tällä samalla tekniikalla kasassa kaikki nämä vuodet ja nähnyt valtavan määrän kilometrejä. Mario Amberg Virosta tuli paikalle ’64 Valiantilla, joka kuului aikoinaan Viron ensimmäiselle drag race kuuluttajalle ja kommentaattorille
Laukkasella oli listalle pääsyn johdosta intoa sijoituksen parantamiseen kuin pienessä ilmapallossa, ja niinpä hän haastoi Sini Paukkuri vaihtoi kaluston erittäin potentiaaliseen Dusteriin, jonka kulusta vastaa yli 1000-hevosvoimainen ilokaasutettu pikkulohko. Varikolla alkoi melkoinen pumpun tilkitsemisprojekti, sillä Uskali huohotti haasteella Nykäsen niskaan. Näistä lähdöistä jatkoon menivät Laukkanen ja Hermunen, joten molemmat pääsivät näin suoraan listalle. Samalla hän haastoi tulevan Uskali vs Nykänen haasteen häviäjän sijasta 5. Näin Uskalin haaste sijasta 4 siirtyi seuraavaan kisaan. Lähdön voittajaksi suoriutui Laukkanen Hermusen napatessa punavalon. Niinpä paikalle saapui totuttua vähemmän kisailijoita mustalistalaisia lukuun ottamatta. Niinpä kaikki Aden takana listalla olleet nousivat automaattisesti Burnout Party, Kiikala 6.8. Niinpä kärkipaikkamittelö Rantakari vs. 56 V8-MAGAZINE E dellisestä Blacklist Street Race reportaasista onkin jo sen verran aikaa, että välissä on ehditty ajamaan kolme eri kilpailua. Janne Nykänen oli haastanut Swingerillä jo aikaisemmin Sinisalon sijasta 3, mutta ei pito-ongelmista kärsineenä pystynyt antamaan riittävää vastusta. TEKSTI JA KUVAT JANNE USKALI sijan ylöspäin ja kymppisija vapautui jakoon. Kiivastahtinen loppukausi Kesä tuli, kesä meni, ja joku sen siitä välistä veti. Kaikkialla muualla satoi kisapäivänä, mutta Kiikalassa ei. Swingeri ilmestyi lineuppiin, mutta Dodge pissi edelleen vedet pihalle. Vesivehmaan kiihdytyspäivä. ja V8-Magazinen kiihdytyspäivä, Vesivehmaa 20.8. C-ryhmän kakkonen oli Blacklistan Hermunen ja 3. Sinisalo oli toinen ja Hakulinen kolmas. listasijoituksia ratkottiin Porissa West Coast Street Cupin osakilpailun yhteydessä, 6.8. Lisäksi Swingerin vesipumppu halkesi vedon aikana. 30.7. Samalla hänen omat listaajot Kiikalassa jäivät nollaan. Ryhmän voiton vei Norjassa katsastettu pikkulohko Mini! Kataja voitti Pontiacillaan haastelähdön Sikasen Bemaria vastaan ja nousi listalla sijalle kuusi. Pientä balsamia listajumitukseen toi se, että Uskali ajoi Buickilla oman rataennätyksen ajalla 9,7 sekuntia ja voitti koko Burnout Partyn D-ryhmän kisan, jossa kolme parasta olivat Blacklist-kuskeja. Jää nähtäväksi pystyykö neiti nousemaan tällä Top 10 -listalle.. Arvonnassa Hermunen sai vastaansa Björkbackan ja Laukkanen Bemarin. Listalla tapahtui pieni muutos juuri ennen Kiikalan kisaa, sillä Ahti ”Ade” Roth ilmoitti vetäytyvänsä listalta kodissa ilmenneiden vesivaurioiden takia. Valitettavasti Vellamolla oli Chevy 2:sen kanssa moottorihuolia, joten myös hänen paikkansa vapautui listalle pyrkijöille, joiden haialtaaseen oli tällä kertaa pudotettu neljä kuskia. Hakulinen oli odotuksiltaan aikaisempaa tasaväkisempi. Hallitseva kunkku Hakulinen oli lähdössä kaikin puolin kovempi ja säilytti kruununsa jopa ilman ilokaasuja. Ainakin näin syksyn tullessa tuntuu siltä, että kisapainotteinen Blacklist-kausi lähes vilahti ohi. He ajoivat keskenään sijoista 9 ja 10. vuorossa oli Kiikalan Burn Out Party ja 20.8. Hermunen Liekki Valiantilla, dieselBemarilla ajava Mika, Laukkanen GT Darralla ja Rauno Björkbacka punaisella Ralli Valiantilla. listalta myös tuttu Rantakari. Ilman ilokaasua Burnout partyissa oli tapahtuman järjestäjän puolesta kielletty ilokaasujen käyttö, joten listan haasteet olivat ilokaasua käyttäville kuskeille tavallista haastavimpia
Mielenkiintoista nähdä mitä Night Racessa listalle tapahtuu. Uskali on myös jo haastanut sitten tämän lähdön häviäjän sijasta 3. Hannu Mikkola Jyväskylän suurajoissa… Ei vaan Holo Burnout Partyjen paluureitillä, missä moottorit saivat niellä hiekkaa oikein urakalla.. Valojen vaihtuessa vihreäksi Sinisalo sai päivän huonoimman lähtönsä ja jäi lähes paikalleen sutimaan, kun Hakulinen karkasi kärkeen. ............Hermunen/Liekki Valiant 10. V8-MAGAZINE 57 . Päivän toisessa kruununriistoyrityksessä olikin jo kihelmöintiä ilmassa ja koko varikko-alue siirtyi seuraamaan taistoa lähtöpäähän. Pari lähtöä Vesivehmaalla Vesivehmaalla kisa lähti hyvin käyntiin, kun Hermunen haastoi alkajaisiksi Takalan sijasta 9, voitti lähdön ja pudotti Takalan portinvartijaksi. Katajalla oli ilokaasujen kanssa pientä ongelmaa. Rantakari lähti viivalta paremmilla reaktioilla, mutta se ei riittänyt Sinisalon 10,3 sekunnin aikaa vastaan. Sinisalo sijasta 1, jonka lähdön häviäjän Rantakari on haastanut sijasta 2. ............Hakulinen/Nova 2. Ensimmäisenä Hakulinen vs. Varttimailin matka ei riittänyt Sinisalolla loppukiriin, joten kunkku piti edelleen paikkansa listan kärjessä. Legendaarinen Jarmo Vellamo kyykytti Porissa Chevy II:llaan Hermusen Jekku Valiantin ja nousi hetkeksi listan portinvartijaksi. ............Uskali/Blacklist Buick 5. Salmisen Haran Novassa on piristetty LS6-isolohko. ............Takala/Ghost Valiant taan saantia. Wihinen sai kuin saikin loppukaudeksi tuplaturbopikkiksen nippuun ja manuaali vaihtui automaattiin. ............Sinisalo/Camaro 3. Tässä kohtaa Blacklist-ajot näyttivät vielä varsin herkulliselta seurattavalta, mutta päivä päättyi kahden streetman-kuskin käsittämättömään tandem ulosajoon radan päädystä. 572-kuutiotuumaisen alumiini-isolohkon voima oli haamu-Takalalle liikaa ja näin ollen isolohko Valiant joutui nöyrtymään tälle yber isolohkoiselle GT Dartille. ............Kataja/Avo Pontiac 7. Burniksen jälkeen valojen tai ajanottolaitteiden kanssa oli jotain häikkää ja kuskit joutuivat odottamaan tovin niiden toimin1. Välittömästi tämän jälkeen Hakulinen saikin vielä päivän päätteeksi haasteen hyvään vauhtiin päässeeltä Sinisalolta, joka oli useampaan otteeseen ajanut kovempaa kuin Hakulinen ilman ilokaasuja. Nykänen pääsi matkaan satkun paremmalla reaktiolla, mutta Uskali hiipi Buickillaan Swingerin rinnalle 300 metrin kohdalla ja voitti lähdön nousten sijalle 4. Vesivehmaalla se ei vielä oikein toiminut, mutta potentiaalia löytyy. ............Laukkanen/GT Darra 9. Vihdoin toteutui myös ikuisuushaaste Uskali vastaan Nykänen. ............Nykänen/Swinger 6. Seuraavat kahinat vedetäänkin sitten Night Race -kisan finaaleissa, joissa on jo roikkumassa viime kisan jäljiltä kärkipään päällekkäishaasteita. Takalan Mustakaapu Valiantin. Sinisalon voitettua Nykäsen haasteen ja Rantakarin hävittyä haasteensa Hakuliselle, oli Sinisalolla vielä mahdollisuus ottaa revanssi Rantakarista. Sinisalo päätti lopettaa leikkimisen asentamalla Camaroon kunnon ilokaasusetin. ............Sikanen/Paha BMW 8. ............Rantakari/Tunneli Duster 4
Scandinavian Internationals, Tierp, Ruotsi 25.–28.8. MESTARUUSSADETTA Kauden toiseksi viimeisessä EM-osakilpailussa ei edes sade onnistunut estämään suomalaisvoittoja. TEKSTI JA KUVAT JARMO MARKKANEN 58 V8-MAGAZINE. Johnny Oksa sinetöi Top Methanol Funny Carien Euroopan mestaruuden ja kotiin tuomisina oli myös peräti viisi EDRS Pro Nordic -mestaruutta
Niin ikään EDRS (European Drag Racing Series) Pro Nordic -sarjassa osa kaavioista päästiin ajamaan kokonaan. Sateen uhan alla tahti oli ripeä ja näissä ryhmissä kisa onnistuttiin viemään loppuun. Lajittelukierroksia ajettiin vain kaksi ja eliminaattorilähtöjä ehdittiin kisata ryhmästä riippuen yhdestä kolmeen ennen kuin sade keskeytti kisan. . Finaalissa Stig Neergaard kukisti vaatimattomalla 4,18 sekunnin vedolla Anita Mäkelän, jolla lensi öljyä jakopäästä ahtimen hihnapyörään ja remmi luisui paikoiltaan. Johnny Oksa kukisti Top Methanol Funny Carien Suomi-finaalissa Ari Pietilän. Top Fuelin isoimman pistepotin korjasi Tanskan Stig Neergaard, joka näin kavensi Anita Mäkelän pistejohdon vain yhteen pudotuskierrokseen. Sinnikkyys palkittiin ja Anita kellotti kolmosen ajan 3,952, joka vei lajittelun kolmanneksi. S ade sotki Sportsman-ryhmien kisaa urakalla. EM-ryhmät luonnollisesti menivät edelle ja niitä ajatettiin aina heti kun laitteet olivat huollon jäljiltä valmiita. Lajittelussa Johnny Oksa otti ykköspaikan uudella omalla ennätyksellään 5,648. Johnnylle voitto ja mestaruus Top Methanol Funny Car oli suomalaisjuhlaa. Ennätyssuuri kisa keräsi paikalle 363 kilpailijaa ja tämän kokoluokan tapahtuma tarkoittaa väistämättä vähäistä lajittelukierrosten määrää hyvissäkin olosuhteissa. Voitto varmisti ensimmäisen Euroopan mestaruuden, ja kullanväriset teippaukset ilmestyvät autoon nopeasti. katkesi kaksi kampiakselia. Paalupaikalla oli yllättäjä Stefan Gunnarsson 3,900 sekunnin vedolla. Niin ikään Ari Pietilä venyi huikeaan vetoon ja ajoi kakkosruutuun 5,7740. Suomalaistiimin viikonloppu oli työntäyteinen, kun lajittelussa mm. Jäipä useammassakin ryhmässä pudotuskisa kokonaan ajamatta. Timo Lehtimäki sijoittui seitsemänneksi, mutta ei päässyt mukaan eliminaattoriin. Eliminaattorin avauskierroksella Anita voitti hallitsevan mestarin Mikael Kågeredin tyylipuhtaasti 3,984 vedolla ja semissä lajittelun kakkosen Duncan Micallefin. Anita jatkaa pistejohdossa Top Fuelissa käydään tiukkaa kaksinkamppailua mestaruudesta. Anita säilytti EM-pisteissä johtoaseman, mutta tanskalainen kuroi etumatkan vain 17 pisteeseen eli yhteen pudotuskierrokseen ennen Santa Podin finaaleja. O S K A R I M A R K K A N E N V8-MAGAZINE 59
Mies on NHRA:n 2006 Comp-mestari ja Pro Stockin tämän hetken kuumia nimiä. Johnny toipui siitä nopeammin ja ylitti maaliviivan voittajana. Tierpissä ennätysvauhtiin päästiin, kun auto saatiin lähtemään viivalta uskomattoman pienillä muutoksilla, kuten rengaspainetta pienentämällä. Ammattimiehen varmat valot veivät kolmannelle kierrokselle. Kuin sinetiksi, toisella radalla Ljungdahl repäisi uuden Euroopan ennätyksen 6,491 sekuntia loppunopeudella 342,42 km/h! Nixxon lähti viivalta paremmalla 60-jalkaisella kuin Michael Malmgren, mutta tire shake päätti menon ja ruotsalainen eteni jatkoon. Suomalaisedustus oli hyvä. Top Fuel Bikessa Jan Sturla Hegre ja Thomas Pettersson selvisivät finaaliin, joka jäi sateen takia ajamatta. 60 V8-MAGAZINE. Samoin Ari sinetöi komeasti EM-hopean. Sampsa Palos lajitteli yhdeksänneksi 6,817 ja pääsi näin kisaan mukaan ensimmäisenä varamiehenä. Lajittelussa oli kärjessä Lyren 6,981 ennen Fredrik Fredlundia 7,106 ja Timo Savolaista 7,166. Tiimi ryhtyi ripeästi vaihtamaan moottoria kierrosten välillä, mutta aika loppui kesken eikä Micke ehtinyt seuraavaan lähtöön. Meillä on äärettömän toimiva peruspaketti, ei mitään maagista. Super Street Bikessa alkoi jännitysnäytelmä, kun pistejohtaja ja kvaalikakkonen Henri Kolehmainen tippui yllättäen kisasta heti avauskierroksella; mestaruus oli muiden käsissä. Semisoolojen jälkeen finskit kohtasivat finaalissa, jossa kumpikin joutui kunnon tire shakeen. Dramatiikka alkoi ensimmäisellä kierroksella, kun Gullqvist voitti lähtönsä, mutta samalla moottorista hajosi nostaja. Amerikasta Gray Motorsportilta hankitussa Camarossa on potentiaalia. Super Twinin viime vuotisen mestaruuden uusi ylivoimaiseen tyyliin Samu Kemppainen, joka oli lajittelun ykkönen 6,485 ja ajoi finaalin soolona, kun Hans Olov Olstad huomasi pyörää käynnistettäessä jotakin häikkää. Onneksi haastajat ajoivat sopivasti ristiin ja loppu oli onnellinen: . – Mahtava fiilis, töitä on tehty ja se palkittiin. Pettersson kukitettiin EDRS Pro -mestariksi, Hegre puolestaan oli lajittelun paalulla 6,322. Yllätystappio antoi vastustajille mahdollisuuden, minkä hyödynsivät parhaiten finaaliin ajaneet Bruno Bader ja Mats Erikssonin: Bruno on vain kahdeksan ja Mats 26 pistettä Gullqvistia perässä. Finaali kääntyi Lyrenille luvuin 6,984 – 7,053. Pro Stockin mestaruuden vei Kalle Lyren suomalaisten sinnikkäästä yrityksestä huolimatta. Kiihdytysopit hän sai edesmenneen isänsä Japa Kuutniemen TMFC-kilpuria ruuvatessa. Top Methanol Dragstereita paikalla nähtiin vain yksi, ja Jonny Lagg kellotti nitrokäyttöisellä putkellaan parhaimmillaan 5,456 sekunnin vedon loppunopeudella 436,19 km/h. Amerikan vieras Bo Butner ajoi ruotsalaisomisteisella Cobra Jet Mustang Super Stockerilla 8,5 sekunnin aikoja. Pro Modeissa paalupaikan napsi pistejohtaja Micke Gullqvist 5,881 ajalla. Timppa kiikutti palkintokaappiin EDRS Pro -hopean. Pudotuskisa jatkui samaan tahtiin. Semissä Samu otti mittaa Harri Piensalmesta, joka kellotti lajittelussa komeasti kuutosen 6,926 (lajittelun nelonen). Varmuus oli yksi avainsana ja laskin, että neljän kisan aikojen keskiarvoksi tuli 5,68 sekuntia. 32-vuotias Johnny tulee Turun liepeiltä Nousiaisista ja on kisannut neljä vuotta. Semeissä Ålund tiputti Malmgrenin ja Ljungdahl Stefan Ernrydin. Kauden kolmas voitto tiesi Johnnyn ensimmäisen Euroopan mestaruuden varmistumista niinkin ylivoimaisesti, ettei hänen tarvitse edes lähteä Englannin finaalikisaan. Uusi Euroopan ennätys Pro Stockin lajittelu eteni tutussa komennossa: paalulle ajoi Jimmy Ålund 6,518 kannassaan uusi haastaja Bengt Ljungdahl 6,539 ja kolmantena tuli hallitseva mestari Thomas Lindström 6,569. Mutta huono tuuri iski ja vikassa vedossa katkesi imuventtiili aiheuttaen melko totaalisen moottoririkon. Pudotuskaavion avauskierroksella Sampsa joutui rengastärinöihin ja hölläämään. Pro Streetin EDRS Pro -mestarin nimi on Seppo Raussi, joka oli myös vielä jatkossa sateen keskeyttäessä kisan. Bengt Ljungdahlin viikonloppu oli täysosuma: ensimmäinen Pro Stock -voitto ja uusi Euroopan ennätys 6,491 sekuntia. Eliminaattori laittoi suomalaiset semissä vastakkain ja Freddie meni finaalin Timpan sytyttäessä punavalon. Arska sai autonsa Saksassa hyvään iskuun ja pisti loppuun asti kampoihin, riemuitsi tuore mestari. Avauskierroksella Johnny vetäisi kutakuinkin täydellisen lähdön ja tuloksena nähtiin jälleen uusi oma enkka: 5,540 s / 419,25 km/h! Vedossa oli 60 jalkaa 0,943 ja puolimatkan luvut kovat 3,653 sekuntia ja 333,75 km/h! Arska kukisti alavireisen Leif Andreassonin. EDRS Pro Nordic Tierp oli EDRS Pro -sarjan ratkaiseva finaalikisa niin moottoripyörien kuin autojen puolella. Richard Sundblom oli neljäs 6,616 ja Hannu Kalliomäki lupaavasti seitsemäs 6,774 sekunnin ajalla. Finaalissa Jimmy otti paremmat reaktiot (0,037–0,070), mutta Ålundin Camaro alkoi ravistaa renkaita ja Ljungdahlin 6,494 aika toi uran ensimmäisen Pro-voiton. Timo Savolainen selvitti tiensä Pro Stock Biken semiin, jossa maanmies Fredrik Fredlund veti pidemmän korren. Savolaiselle komeasti EDRS-hopea
Muista myös katsastuspalvelumme! • Varaosat • Huollot ja korjaukset • Pyöräsuuntaukset • Ilmastointihuollot • Tuulilasit • Renkaat Henri juhli EDRS Pro -mestaruutta 23 pisteen erolla Richard Stubbinsiin. Sportsmanit Muista ryhmistä nostettakoon esiin pari kiinnostavaa poimintaa, kun kisa keskeytyi jo alkukierroksilla. + 0,06 e/min (alv. Mainittakoon Junior Dragster ja Stock/Super Stock, joihin kumpaankin osallistui peräti 43 kilpailijaa ja pudotuskaavio oli ensi kertaa 64 auton, kuuden kierroksen kaavio! Junnuissa korkeimmalle suomalaisista lajitteli Riina Raussi, kolmas reaktiolla 0,018. Ajettiinpa Pro Modeissa vielä kolmaskin arvosarja ja Ruotsin mestaruuden voitti Anders Nilsson. + 0,1717 e/min (alv. Pro Streetin EDRS Pro -mestaruus tuli Suomeen ja tuojana oli Seppo Raussi. Finaalissa Björn Friström kohtasi Jani Kumpulaisen ja käänsi lähdön nimiinsä. Vilma Palasmaa tsemppasi komeasti Junior Dragsterien neljännelle kierrokselle peräti 43 kilpailijan joukossa. Aiemmista kisoista ansaitut pisteet nousivat arvoonsa. Ajamatta jääneelle kolmannelle kierrokselle selvisivät suomalaisista Bo Nylund ja Jarmo Grönman, joka oli myös lajittelun piikkipaikalla 10,260, 1,090 sekuntia alle C/S-indeksin. Pro Modifiedin mestaruuteen ylsi Micke Gullqvist ennen Mats Erikssonia ja Bruno Baderia. Pro Street ajoi yhden pudotuskierroksen ja Seppo sekä Kalle Mannerkoski voittivat lähtönsä. Stock/Super Stockin EDRS Pro -mestarin nimi on Jarmo Markkanen ja hopeaa otti Tarmo Mikkola. . JMT ON OSA VIANORIA Palvelemme USA-autoilijoita tutussa osoitteessa Jyväskylän Kuormaajantiellä. OSKARI MARKKANEN PASI UPONEN MINNA PALASMAA V8-MAGAZINE 61. Kolmen ajetun kierroksen jälkeen mukana oli vielä komeasti Vilma Palasmaa, eli kuuden jäljellä olleen joukossa. Autopuolella EDRS Pro käsitti kolme ryhmää. Ensi kaudella Vilma nähdään isolohkoisen Stocker Camaron ratissa. Lankapuhelimesta soitettaessa 0,0835 e/puh. Ehkäpä päällimmäisenä mieleen tulee lajin, Tierpin suosio ja ennätykselliset osanottajamäärät. Korkeimmalla lajittelussa meikäläisistä olivat Super Gasissä HeikkiJuhani Koskinen 9,594 ja Super Compissa Jyrki Paaso 8,633, kumpikin kakkospaikalla. Member of Nokian Tyres Vianor Jyväskylä: Kuormaajantie 3, Puh. Samu Kemppainen lisäsi pitkään meriittilistaansa Super Twinin voiton ja EDRS Pro Nordic -sarjan mestaruuden. Eliminaattorissa kumpainenkin tippui toisella kierroksella. Top Doorslammereissa on kivenkova taso ja lajittelun kuusi ensimmäistä ajoi kolmosen puolelle, nopeimpana paalupaikalla Mats Stefansson 3,844 sekunnin ja 325,30 km/h tuloksella. Super Street Bikessa Henri Kolehmainen sai jännittää katsomossa kuinka kisassa käy. 24 %). Hyvin kävi ja hän voitti EDRS Pro Nordic -mestaruuden. 24 %). Suomalaismenestys oli näissäkin ryhmissä hieno: SGB toi EDRSmestaruuden Janne Koskiselle ja EDRSpronssin Jari Maliselle sekä SCB:ssä EDRSpronssin otti Kimmo Rantala. Super Gas Biken ja Super Comp Biken kohtaloksi tuli tyytyä lajittelukierroksiin eikä yhtään pudotuslähtöä ehditty ajaa ennen sadetta. 010 401 3310, 014 610 292 Matkapuhelimesta soitettaessa 0,0835 e/puh
Cadillac, Ford, Buick ja Pontiac sulassa sovussa, kuten Jeppiksessä päin on tapana olla. Elokuvanautinto on iso osa tapahtuman imagoa. 100 neliön jättiscreeniltä nähtiin hurtilla huumorilla maustettu road-movie Rumble (2002), jota tähdittävät mm. Keli oli loistava ja paikalle saapui yli sata ajoneuvoa, kirjon vaihdellessa alkuperäisistä kustomeihin ja virivehkeisiin. Sempalot PohjoisKarjalaisittain Wolfbound Cruisersien järjestämä tapahtuma oli todellinen aistien temmellyskenttä, sillä tarjolla oli runsaasti silmäkarkkia peltilehmien muodossa ja korvanamua bändikavalkadin myötä. Mitähän auton suunnitteluinsinöörit sanoisivat, jos tietäisivät mitä näistä 60-luvun ponycareista on revitty irti. TEKSTI JA KUVAT AULIS HÄMEENKORPI ACC Summer Meet, Pietarsaari 23.7. Tapahtumapaikkana Wanhan sataman puisto on mitä parhain. 62 V8-MAGAZINE. Uustuontia tai uusvalmistunutta. Kuka ei tykkäisi näin käsittämättömän hienosta B-body moparista. Jukan TwinTurbo 1st generation Camaro on viimeistelytasoltaan show-luokkaa, ja tehojen puolesta taas go-osastoa. Kyllä itärajalla osataan! TEKSTI KAI SALMIO, KUVAT MARKO HAVERINEN 100 auton kekkerit Perinteikäs kerho American Car Club Jakobstad järjesti Summer Meetin kotikaupunkinsa vanhan sataman alueella. Elokuun pimenevä ilta luo mahtavat puitteet drive-in leffalle. Vesa-Matti Loiri ja Tommi Korpela. Kesän tapahtumia Drive-In & Rock Nurmes 19.–20.8. Yksi auto oli leffaillassa ylitse muiden! Kuvan ’60 avo-Cadillacilla oli merkittävä sivurooli Rumblessa, joten kiesin näkeminen livenä toimi melkoisena bonuksena leffayleisölle
Sprint car. Kuvittele itsesi autoon ja paikaksi maarata! V8-MAGAZINE 63. Wheels Nationals Norr, Uumaja 2.7. Kun on tilava jenkki, ketään ei tarvitse jättää pois kyydistä (3+3). Niinpä siihen osallistuu myös kiitettävästi suomalaista kalustoa. Kuvan perusteella tämänkin auton omistaja on Haaparannan alueelta. Women in Black! Aikuiset naiset etupenkille ja ”aikuistuvat” taakse. Rod Run ei kuulu tapahtuman viralliseen ohjelmaan, mutta maakunta-ajelulla on käyty siitä huolimatta jo 20 vuoden ajan. TEKSTI JA KUVAT AULIS HÄMEENKORPI Classic Car Week, Rättvik 29.7.–5.8. Suomi–Ruotsi-maaotteluun voidaan lähettää myös B-tason miehitystä, mutta Uumajan Wheels Nationalsin edustuksemme on aina A-tasoa. Tämä auto nostatti karvat pystyyn. Tällä Ponycar ladyllä oli mukana omat ”remonttireiskat”. Tutustuin myös Ladies Rally -tapahtumaan. Kesän tapahtumia ACC Summer Meet, Pietarsaari 23.7. Vetten tuolla puolen Ruotsin suurimpiin Wheels Natikoihin pääsee Suomesta neljän tunnin merenkurkun ylityksellä. Ruotsi on tunnettu näistä käsittämättömistä 100 pisteen 50-luvun jenkkiautoista. Nytkin oli sunnuntain laivajonossa (Uumaja–Vaasa) jopa yli 40 jenkkiautoa. Autoja oli paikalla paljon, ja vaikka Esteri ei tykännyt tapahtumasta, oli Uumajan keskustassa cruisingreitin varrella tuhansia ihmisiä katsomassa jenkkiautoletkaa. Sailor tytöt ovat tulleet käymään kuivalla maalla. TEKSTI JA KUVAT AULIS HÄMEENKORPI Leidit baanalla Rättvikin Classic Car Week järjestetään perinteisesti viikolla 31
Runsas kalustomäärä ja lukuisat lisenssilähdöt tietenkin hidastivat lajitteluiden aikataulua, ja näin lajittelukierrokset jäivät kaikilta kuskeilta vähiin, jopa vain kolmeen kierrokseen. Rata oli tällä kertaa jäänyt piFHRA Night Race Finals, Alastaro 2.–3.9. Finaalien yhteydessä ajettiin myös Viron EDRA-sarjan finaalit, Blacklist-sarjan finaalit ja perjantain yömyöhäisellä muutama näytöslähtö, joista vastasivat Timo Lehtimäki ja Janne Ahonen nitroputkillaan. Ehkäpä se istuisi kalenteriin muutamaa viikkoa aiemmin, jolloin yöt ovat vielä lämpimiä ja saadaan synnytettyä kunnon happening. Kunnon valaistus ei tunnelmaa latista, vaan eksotiikka syntyy pikemminkin siitä ympäröivästä pimeydestä. Taisipa yli 200 osallistujaa olla finaalikisan ennätys. Syyskisa on monella tavalla oivallinen paikka käydä ravistelemassa esiin uuden ajokin mahdolliset lastentaudit ja hankkia lisenssi. Kauden finaalikisa lisäsi kuskien paloa, olihan tämä viimeinen tilaisuus 64 V8-MAGAZINE. Hyvin toteutettuna Night Race on aivan omanlaisensa ja erityisluonteen omaava tapahtuma. K auden finaalikisana ajettu Night Race palasi liki 15 vuoden tauon jälkeen FHRA:n kisakalenteriin ja asiasta ennätettiin pöhistä etukäteen kovassa tahdissa somen suunnalla. SADEKAUDEN ÖINEN PÄÄTÖS Kiihdytyskauden odotetuimpiin tapahtumiin kuulunut ja hartaasti odotettu Yökisa lopetti pitkän kauden samoissa merkeissä kuin kolme kaikkiaan kuudesta osakilpailusta oli päättynyt. Odotukset kisaa kohti olivat katossa sekä tiimien että yleisön suunnalla, ja mikä ettei. Sade keskeytti eliminaattoripäivän, mutta mestaruustittelit saatiin kyllä jakoon. Mutta niin vaan tuo yön pimeys teki monien silmille pientä hallaa. Edessä on nyt pitkä talvi aikaa paneutua vikojen ja puutteiden korjaamiseen sekä omien valmiuksien parantamiseen. Jarrutusalueelle etenkin olisi toivonut lisää valoa, ovathan loppunopeudet kuitenkin melkoisia. Pimeässä kilpaileminen luo aivan oman jännän fiiliksensä ajamiseen ja kilpailun katselemiseen, mutta siinä on myös erityishaasteensa. Ajoittain tuntui siltä kuin kaikki kynnelle kykenevät olisivat olleet tulossa katsomaan tätä spektaakkelia. TEKSTI JA KUVAT HEIKKI MALINEN meäksi sekä kuskeille että katsomoiden puolelta tapahtumien etenemistä seuranneiden silmille. Joka tapauksessa Yökisa osoitti, että sille on olemassa iso tilaus. Paljon kalustoa, vähän lähtöjä Varikon suunnalla heräsi mielenkiinto heti perjantain aamusta alkaen, sillä sen verran uutta ja ennennäkemätöntä kalustoa tämä kilpailu keräsi, mukaan lukien useampikin lisenssilähtöjään suorittanut kuljettaja. Paikalle saapui kiihdytyskauden toiseksi suurin yleisömäärä noin 2500 katsojaa ja ajoittain yön pimeydessä paikanpäällä näytti siltä kuin katsomoiden puolella olisi ollut ainakin viisinkertainen määrä
V8-MAGAZINE 65. Mika Elorannan ensimmäinen kuuden sekunnin tulos Elorantojen itse valmistamalla nelisylinterisellä moottorilla ja pitkälti itse rakennetulla Toyotallaan edustaa ihan maailman huipputasoa. . Nelisylinterisellä lyötiin kovaa kiilaa seitsemän V8ja yhden V6moottorin joukossa, ja näin Mika löysi itsensä lajitteluiden neljänneltä sijalta kaikkiaan yhdeksän kilpailijan joukosta. SADEKAUDEN ÖINEN PÄÄTÖS rukata omia tai ryhmän ennätyksiä uusiksi. Stock/Super Stockissa Yrjö Wallius varmisti mittavan uransa kuudennen Suomen Mestaruuden. Mikan ihan millä mittarilla tahansa mitattuna huikea tulos ”isojen poikien” Super Pro Street -ryhmän puolella kirjattiin lukemiin 6,987 sekuntia ja loppunopeudella 330 km/h. Ruotsalaisen Björn Bondessonin Stockeri-Chevellet tunnetaan pitkistä ja näyttävistä keulimisistaan. Lajittelun yllättäjien joukosta voidaan nostaa esille joitain nimiä. Virolaisten tulo Alastarolle ei sekään jäänyt huomaamatta, sillä ryhmässä Pro Street nähtiin ykköslajittelijana ensimMika Elorannan ensimmäinen kuutonen Super Pro Streetissä nosti Elorantojen itsensä tekemän nelosmoottorin vauhdittaman Toyotan ryhmänsä lajitteluneloseksi
Blacklist-sarjan kovimman tuloksen teki sarjan viimevuotinen ykkönen ja myös Alastarolle ykköspaikan pitäjänä paikalle saapunut Pekka ”Holo” Hakulinen, keulimalla harmaan Novansa 8,908 sekunnin aikaan. 66 12. ”Uho-Juhon” Top Street Mustangi on kieltämättä tuiman näköinen laitos. Risto Virtala ............................. Rasmus Koivula...................... Antti Korhonen ....................... 203 4. 75 10. Mikko Siironen ..................... Pasi Vierikko .......................... Helmi Oikarinen ..................... 109 24. 42 13. Mico Ahonen .........................116 22. 43 13. Vilma Palasmaa .................... 22 14. Junior Dragstereiden 29 kilpailijan joukosta ykköslajittelijaksi nousi Roni Tekoniemi JR/M-autollaan ja reaktiollaan 0,013 sekuntia. Super Pro ET-ryhmän kärkilajittelijan paikan vei tasan ryhmän ihannereaktioihin 0,500 yltänyt Pasi Laine tutulla Ford Rancherollaan. Top Streetin puolella Kalle Koivumäki saapui Supransa kanssa Alastarolle jo valmiiksi oman ryhmänsä kaksinkertaisen mestarin tarrat autonsa sivuikkunoihin kiinnitettyinä. Jusa Virtanen .......................... 46 11. Jarmo Grönman ................... 124 7. Laura Blomberg ................... Kalle Mannerkoski ................ 68 9. 104 8. Tässä on kotimaisen kiihdytysurheilun tulevaisuus! Kaikki Junior Dragster -ryhmän kuljettajat saivat asianmukaisesti muistomitalit osallistumisesta kauteen 2016. 68 12. 182 4. 32 13. 21 19. Pekka Junninen .................... Ellinoora Vihreäsaari ............ Victor Roos ............................. 144 16. Tero Vainio .............................. 146 5. 80 7. Kaapo Lehtonen .................. Harri Hassinen ........................ 254 4. 23 mäistä kertaa tänä kesänä Suomen puolella kilpaillut Kristo Tihvan. Timo Eronen ..........................110 7. 162 6. Jouko Jalava ........................... Miki Suojasalo ...................... Kari Laitinen ......................... Lasse Niskavaara ................. Anna Hassinen ..................... 238 3. 157 12. 103 9. Jenna Kakkonen ................... Tatu Siivonen .......................... 207 5. 24 13. 21 SUPER PRO STREET 1. Markus Svensson ................... 70 29. Kerttu Lehtonen .................... Jukka Panu............................ 221 2. Kenneth Wikberg .................... Nina Björnsson ....................... 140 17. 121 21. 222 4. 212 5. 22 Kotten Tallgren ........................ Junioripuolella nähtiin taas sekä kaksiettä nelipyöräisten suurimmat lajittelijoiden määrät. 126 19. 22 18. 22 14. Hannu Mylläri ....................... Arto Sulopuisto .................... Noora Laine ............................ Jarno Salonen ...................... 32 15. 227 5. Kristo Tihvan ........................... Joonas Laine ........................ 302 2. 412 2. 111 23. 153¨ 13. Patrik Björkholm ..................... 148 14. Jarmo Markkanen ................ Asseri Mikkola ........................ 179 5. 280 2. 229 4. Elias Orvall .............................. Emmi Eerikäinen .................. Kakkoseksi keuli ruotsalainen ja lukemattomia kertoja vuosien saatossa täällä kilpaillut Björn Bondesson. Tarmo Mikkola ...................... Tony Vaahtera ....................... 153 7. Tapio Kuusimäki ..................... 71 28. 67 9. 51 11. Ryhmässä Stock/Super Stock kauden vakiykköslajittelija Jarmo Grönman lajitteli -1,110 sekuntia alle C/S-luokkaindeksin (11,35) yhteensä 13 kilpailijan joukosta. 21 33. Mikko Saarinen....................... Juho Yijälä-Räty ...................... Jyrki Aukio .............................. 141 8. Timo Mäkelä ........................... Tiia Rantanen ....................... 269 3. 64 9. 178 6. 240 3. 59 7. Jari Sokura .............................. Toni Nyström .......................... Bo Nylund ............................... 23 32. Vili Maijala ............................ Janne Noren ......................... Per Fagerström ....................... Yrjö Wallius ........................... 36 12. Pasi Laine .............................. Otto Vierikko ......................... vittelemansa kuutosen aika. 198 6. 164 10. Real Streetin puolella kukapa muu kuin Kenneth Mattfolk mustalla Valiantillaan ylsi lajitteluykköseksi ajalla 8,527/252 km/h. 246 3. Petteri Liimatainen ................. Rebecca Sundblom .............. Teemu Kärnä ........................ Janne Söderqvist ................. 69 8. Mika Saari ............................. Alina Koskinen....................... 33 14. Ari Körkkö ............................... 159 11. Tomas Nurminen ................. 120 8. 120 6. Vennu Tukiainen ..................... 26 15. Tommy Lundström................. 64 10. 20 STOCK & SUPER STOCK 1. Veeti Männistö........................ Björn Bondesson .................... Jens Lonngren...................... 22 Toni Laine ............................... 98 10. 43 12. 40 14. Emy Tegnemo ......................... 20 Alisa Ritola .............................. Mikko Ruusunen..................... 20 SUPER PRO ET 1. Tuplamestarin ottein hän kiri lajitteluykköseksi ajalla 7,445, mutta jäi kuitenkin vielä tavoitteestaan ajaa eka haVirolainen Kristo Tiihvan lajitteli itsensä yllättäen Pro Streetin kärkipaikalle. Jack Sundström ..................... 44 12. 23 16. Laura Saksa .......................... 122 20. Veli Koivula ............................. Kai Suilo ................................ 126 5. 180 6. 244 2. Leevi Männistö ..................... Leevi Kortelainen ................. Seppo Raussi ........................ 50 11. Hannu Palasmaa .................... 167 9. Riina Raussi .......................... 60 30. 142 6. Hänen kuskaamansa Pontiac löysi tiensä ykköspaikalle tuloksin 7,561 sekuntia ja 293 km/h. 79 9. Oskari Markkanen ................ Palkinnon saanti nostaa tunteet pintaan kokeneemmallakin kuskilla. Mika Eloranta ......................... 72 11. Hannu Hellman .................... 216 4. Andres Arnover .................... 100 26. Kim Dofnas ............................. Aatu Maijala ......................... 159 Henry Korpela1....................... Emilia Niemi ......................... Jarmo Markkanen kiri itsensä kolmanneksi -0,985 sekuntia alle A/Sluokkaindeksin ennätysajalla 10,96. Hannu Kalliomäki ................... Hannu Flink ........................... Ville Vuorinen ......................... 145 15. Cilla Koskinen ....................... 20 PRO ET & SPORTSMAN ET 1. 133 18. 87 11. 24 Kjell Gisslar ............................. 82 27. Marko Oranen ...................... 338 2. 24 17. 57 10. 176 8. Sami Toppari ........................... 60 10. Julia Lindberg....................... Viljar Mäesepp ..................... 189 7. 32 31. 201 3. Jone Sokura ............................ Ruotsalaisen 1971 Chevelle kulki puolestaan -1,098 sekuntia alle B/SA-luokkaindeksin (11,25). Petri Kytömies ........................ Emilia Tekoniemi .................. -Autot. Kuvassa Stock & Super Stock -ryhmän pystinpokkaajat Yrjö Wallius, Cilla Koskinen ja Jarmo Markkanen, joka on nähty samainen paita päällä varikolla jo liki parinkymmenen vuoden ajan. Ronin takana väijyi järjestyksessä kolme nuorta naispuolista kuskia, joista kakkosena Riina Raussi JUNIOR DRAGSTER 1. Ossi Oikarinen ...................... 33 13. Esa Leino ................................ 24 Atte Nyberg ............................ 66 V8-MAGAZINE. 105 8. Aada Nurminen ...................... 278 3. 20 PRO STREET 1. Roni Tekoniemi ..................... Krister Adeen .......................... 25 16. 105 25. Kai-Erik Nieminen .................. Niko Lindstöm ........................ Akseli Koskinen ...................
23 Emil Östlund ........................... Kalle Koivumäki ................... Henry Varha ...........................115 6. 25 9. 199 3. V8-MAGAZINE 67. 322 2. 71 15. 21 Roberth Häggblom ................. Hegre Kristin ........................... Nuutti Järvensivu ................. Valtteri Kaisla ........................ Jani Lempinen ...................... Arvid Gerdtsson ..................... 64 16. Milo Ahonen ......................... 45 3. Nico Lindqvist ........................ Janne Vihreäsaari ................... Peter Östlund .......................... 22 Leif Larsson ............................ 34 9. Miikka Leskinen ...................... 121 4. Harri Piensalmi ....................... Eemeli Helkkala .................... Rauli Rautio ...........................117 7. Anders Gerdtsson .................. 24 Manu Alarto ............................ 22 22. 46 17. 238 2. Ida Lindqvist ............................. Jarmo Nyberg ........................ 183 6. 20 STREET BIKE 1. -Moottoripyörät. 40 10. 89 7. 26 7. 48 8. Seth Friström .......................... Heta Katila .............................. 283 3. 139 8. Siellä muut kuin muutamat Street-, Pro ET & Sportsman ETja Junior Bike -kuskit eivät ennättäneet ajamaan yhtäkään lähtöä. Marko Leivo ............................ Riku Silver ............................... 181 4. Sateen keskeyttämässä finaalikisassa käytyjen, parhaimmillaan joidenkin ryhmien osalta vain kahteen jääneen eliminaattorikierroksen saavutukset, putoamiset, yllätysvoitot ja tekniset haaverit eivät juurikaan muuttaneet tätä kisaa edeltäneitä pistejärjestyksiä. 23 TOP STREET 1. 236 3. Onni Eerikäinen .................... 142 6. 24 Janne Vihreäsaari ................... 257 3. Emmi Nordman .................... Tynkäeliminaattori ja pisteet Sade keskeytti kisan muutaman ajetun pudotuskierroksen jälkeen ja pisteet jaettiin sen mukaan. 34 13. 56 3. Nico Verronen ....................... 47 2. Kakkonen oli Viivi Ollikainen 0,038 ja kolmas Nuutti Järvensivu 0,070. Tomas Jonsson ...................... 146 5. Ville Bäckman ......................... Kimmo Rantala ..................... Saija Lehtinen ......................... 226 4. Asseri Mikkola ...................... Kristo Korpela ......................... Timo Suojanen ..................... 36 12. Tero Porri ................................ Henri Hälikkä .......................... 25 Jani Lindqvist ......................... Onni Hyväkkä ....................... 42 18. 150 5. 23 SUPER COMP BIKE 1. Vesa Ruhanen ....................... 23 9. Pelkkä burnis oli jotain hämmästyttävää seurattavaa, sillä dragsterin renkaat nousivat suorastaan silmänräpäyksessä korkeiksi ja savua renkaista tuli runsaasti, mutta ei kuulunut varsinaisesti mitään ääntä mistään. 207 4. 343 2. 168 8. Richard Stubbins .................... Eppu Pihlajaniemi .................. 21 SUPER STREET BIKE 1. 22 10. Kenneth Mattfolk .................. Alex Hope ............................... 8 COMPETITION ELIMINATOR 1. 22 TOP DOORSLAMMER 1. Jyrki Aukio .............................. Kimmo Priuska ....................... 26 6. Etenkin kun hyvässä muistissa on vielä edellinen sateen keskeyttämä Motoparkin kisa. 24 20. Ismo Mäenpää ........................ Hilkka Kulmala ........................ 95 7. 28 Kari Tonteri .............................. Kari Rautanen ....................... 45 8. Hyvien turvavarusteiden ansiosta selvittiin tällä kertaa aineellisilla vahingoilla. 203 5. Timo Lahti ............................... 25 Micke Berglund ...................... Minttu Gratshew .................. Nils-Ola Andersson ................ Heikki-Juhani Koskinen ......... Joissain ryhmissä ei Alastarolla keritty muuten ajamaan yhden ensimmäistäkään eliminaattorikierrosta. 235 3. Rasmus Östlund ..................... 28 SUPER COMP 1. 25 10. 204 4. 21 Kimmo Pulakka ...................... 144 6. 63 2. 24 11. 43 9. Juha Koskela .......................... REAL STREET 1. 33 14. Torsti Kettula........................... 97 6. Eppu Pihlajaniemi ................ Pelle Lakmaker ....................... Sami Kallio............................ 158 10. 26 9. 26 Ville Ortila ............................... 135 12. 37 11. Jan Ericsson ........................... 32 15. Roope Kokko ......................... 25 19. Janne Uskali ........................... Vesa Lipponen ........................ 169 4. 25 8. 224 4. Jade Nyström ......................... Peter Svensson ....................... 107 14. Rosa Paaso ............................. Catarina Siven ........................ Marko Leppänen .................... Jani Heikkonen ..................... Petri Koivuniemi ................... Toni Pykäläinen .................... 45 Olli Koskinen........................... 426 2. 27 16. Toni Suokas .......................... 168 5. Jani Hautakoski ...................... 24 17. Henri Elomaa .......................... Junnupyörien 13 kuskin lajittelun kärkeen kiilasi Neea Verronen JRB/B-pyörällään 0,030 reaktiolla. Bianca Nilsson ........................ 24 PRO HARLEY DRAGS 1. Jani Kumpulainen ................ 136 Jami Oksanen ....................... Janne Koskinen ...................... 448 2. Lasse Leponiemi .................... 262 4. Otto Erälähde........................ 141 7. 181 7. Kathrine Wagenius ................. 290 3. 80 8. Neea Verronen ...................... Tommi Hammarberg ............. 55 JUNIOR BIKE 1. Pauli Junttila ......................... 25 12. 27 6. Sauli Hituri ............................ 23 SUPER GAS BIKE 1. 166 9. Tässä tilanteessa pisteiden kärkipaikoilla majailleet kuskit saivat tuntea olonsa suhteellisen turvalliseksi. Jaossa oli perinteisesti myös muutamia erikoispalkintoja, jotka ovat varsin näyttäviä. 35 5. 102 3. 309 2. Pauli Kuki ..............................300 3. Arvokkaita pisteitä nekin olivat, kun kaikki ynnätään yhteen kauden lopussa. Juha Ollikainen .................... Kolme sateen keskeyttämää kisaa kuuTimo Suojasen Top Street Mustangin pito irtosi ensimmäisessä lähdössä, kun vettä suihkusi pyörien alle. Kari Hermunen ..................... Hoti Valon ................................ 154 11. 24 FUNNY BIKE 1. 22 18. Emil Östlund ........................... Antti Tervonen ....................... Sähkökiihdytin Varsinaisten lajitteluiden ulkopuolelta kenties eniten huomiota ja runsain määrin ihailua keräsi latvialaistiimin Electric Fox -sähködragsteri. Juha Erälähde....................... 122 5. 289 2. 26 4. 22 Robert Nilsson ........................ 129 2. Jori Eevala ............................ 20 0,020, sitten Julia Lindberg 0,023 ja nelosena Aada Nurminen 0,025. 47 9. Esa Lehto .............................. Anders Blanck......................... Roope Vihreäsaari ................ Riku Pöllä ................................ 24 9. Itse lähtö oli sekin jotain erikoislaatuista, kun autosta kuului käytännössä vain jotain kevyttä surinaa, jonka peittivät ajoittaiset renkaista kuuluneet pitoon ja kitkaan liittyneet vingahdukset. Harri Mylläri .......................... Kari Takala ............................. Henri Kolehmainen ................ Jani Blom ................................ 55 2. Björn Friström ........................ Jari Malinen .......................... Jani Svensberg ....................... 102 5. Juha Raitakari ........................114 8. Viivi Ollikainen ..................... Jouni Erälähde ..................... 96 6. Tiia Harsunen ....................... 136 5. 132 13. 21 SUPER TWIN TOP FUEL 1. 28 8. Marko Erälähde .................... 375 2. Jyrki Paaso.............................. Mikael Mannström ................. 22 Jyri Kangasvieri...................... 38 10. 30 10. Heikki-Juhani Koskinen ......... 141 7. 51 4. 34 Juho Yijälä-Räty ...................... 49 7. Jyrki Sinisalo .......................... Marko Lantto .......................... 188 5. 28 5. Jarno Allen .......................... 58 4. Mogens Lund ......................... 21 Ida Johansson ........................ Dimitri Samorukov ................. Jouni Merikanto ..................... 23 21. Nils Lagerlöf ........................... Aleksi Lindholm ................... Matti Kauppila ...................... 328 3. 197 6. Janne Ahvenlampi ............... Kellokin tykkäsi, sillä parhaimmillaan tämä dragsteri kirjautti hyvän matkaa seitsemän sekunnin puolelle kääntyneen ajan. Kalle Myllylä ........................
. Toimiston tunnustuspalkinto: ....................... 68 V8-MAGAZINE. -Kunniakirjat 2016”Kipparin” Willys on uusi ja tervetullut tulokas Top Doorslammerin kasimailin mittelöihin. Hienoakin hienompi päätös kaudella 2016 saatiin lauantaina illalla kisojen jälkeen järjestetyn SM-palkintojenjakotilaisuuden muodossa. Hopean tässä ryhmässä korjasi Kalle Myllylä. Tilaisuus osui oivallisella tavalla kaikkien paikalla olleiden mieleen, ja mikäpä oikeastaan sen parempaa, kuin voida poistua hyvillä mielin viimeisestä kisasta pokaalit, erikoispalkinnot ja kunniakirjat mukanaan. Timo Eronen Matti ”Putte” Hämäläisen muistopalkinto: ... FHRA palkitsee kauden päätteeksi vuoden aikana ansioituneita henkilöitä kunniakirjoilla. Woodstock Racing Vuoden Drag Race -teko: ............................... Livestream -tiimi, Käkö Lyytikäinen, Anki Hurme, Jorma Petra, Antti Jokisalo, Mika Raitio, Thomas Popp Vuoden Street-sarja: ....................................... Blacklist Vuoden MP-kuljettaja: ..................................... Kolmesta kaudella 2016 loppuun asti viedystä osakilpailusta hänen saldonsa on kaksi voittoa ja yksi kakkostila, ja tähän päälle ne kaikki muut lopputulokseen vaikuttaneet kohtuulliset lajittelupisteet. Jos vaan kaikki autot ja prätkät etenisivät yhtä hiljaa kuin sähkökäyttöinen latvialainen Electric Fox -dragsteri, silloin kaikki kisat voitaisiin huoleti ajaa yökisoina. Laura Blomberg V8-Magazine Pressipalkinto: .......................... Jamppa Maijala FHRA toimitsijoiden tunnustuspalkinto: ....... Supo on pitkään ollut yksi varikon ja median valopilkuista omine savolaisittain väännettyine kommentteineen ja komean kalustonsa myötä. Lajittelupisteistään kenties onnellisin kuljettaja oli kisan jälkeisessä palkintojenjakotilaisuudessa lajitteluykkösen kolmea ylimääräistä ansaittua pistettään ylistänyt Funny Bike -kuski Juha Ollikainen. Pitkälti kaikki palkittavat kuskit ja heidän tiimiensä jäsenet saapuivat paikalle, likipitäen 500 henkilön muodossa. Johnny Oksa Vuoden Junior-tsemppari:.............................. Tässä ovat vuoden 2016 palkinnon saajat. Leo Männistö Per Gästrinin kiertopalkinto: .......................... Super Pro Streetin toisen perättäisen mestaruuden varmistanut Hannu Flink ilmoitti mestaruushaastattelun yhteydessä pitävänsä ainakin yhden välivuoden kisatouhuista. Eri moottoripyöräryhmien kestomestarin tuorein mestaruus varmistui nimenomaan kolmen pisteen erolla kakkoseksi yltäneeseen Antti Tervoseen. Kaikki kesät eivät kuitenkaan ole samanlaisia ja hyvien sääolosuhteiden osuessa kohdalle meno radalla hakee vertaistaan. Stock/Super Stockin mestari Yrjö ”Uba” Wallius puolestaan on oiva esimerkki siitä kuinka Suomen Mestaruus ansaitaan hyvien reaktioiden avulla ja tarkasti lähelle omaa tavoiteaikaa ajamalla. Marjo ”Meiju” Leskinen Vuoden toimitsija: .......................................... Juurikaan huonommalla tavalla ei omaa mestaruuttaan ansainnut Junior Dragstereiden mestariksi noussut Roni Tekoniemi. Kari ”Supo” Laitisen ura Pro Street -ryhmässä ja ylipäätään kiihdytysauton ratin takana päättyi tähän kauteen, mutta ehdottomasti parhaissa merkeissä mestaruustittelin myötä. Joni Hytti Vuoden tulokas: ............................................. Jatkossa Supo on luvannut palata varikolle, mutta vain tiimipäällikön roolissa. Sini-Erika ”Simppa” Käyhkö Vuoden Setä-palkinto: ................................... Janne Koskinen Vuoden Drag-kuljettaja: .................................. . Hän vei ykköslajittelijan pistepottinsa ansiosta mestaruuden Jenna Kakkosen nenän edestä vain kuuden pisteen erolla. Jamppa Tolvanen ja Tomi Patoharju Vuoden journalisti: ........................................ EDRA desta mahdollisesta on kova pala purtavaksi yhtä hyvin maksaneille katsojille kuin kovasti rakastamaansa lajiin panostaneille tiimeille. Pro Harley Drags -puolella Jani Lempisen mestaruus oli sinetöity jo ennen viimeistä kisaa, joten häntä ei näkynyt lainkaan Alastarolla. Pasi Uponen Vuoden roddari: ............................................. Kauden hymypoika palkinnon ansaitsijaksi voidaan nostaa Rust Racingin väreissä ensimmäistä kokonaista kauttaan Junior Bike ryhmässä ajanut ja heti mestariksi yltänyt Onni Hyväkkä. Kenneth Mattfolkin Real Street -mestaruus on sekin kova juttu, nimittäin kolmella kisavoitolla ja siihen päälle peräti kolmella ykköslajittelijan pistepotilla. Ossi Oikarinen Vuoden tiimi: ................................................... Lähes yhtä varmaksi mestariksi nousi Super Gas Bike-ryhmän mestaruuden kolmella osakilpailuvoitollaan ja kahdella lajittelujen kakkossijallaan ansainnut Kari Rautanen. Vuonna 1990 uransa aloittanut ja tänä vuonna kuudennen mestaruutensa ansainnut kuski ei juurikaan ole SS/J Ramblerinsa kanssa lajitteluissa yltänyt ihan terävimpään kärkeen, mutta ne isoimmat pisteethän jaetaan vasta eliminaattorissa
Päätös oli tehty, periksi ei anneta koskaan. Tapahtumia hallitsivat Habermannin veljekset, jotka mittelivät voimiaan finaalissa: Dennis piti paremmilla lähtöreaktioilla Timon takanaan, 5,320 – 5,305. Jäimme ilman tärkeää testivetoa, kun kaikki oli uutta. Pro Stockissa kisaan tultiin Jimmy Ålundin pistejohdossa. Autot Top Fuelin kaksinkamppailussa mestaruudesta Anita Mäkelä johti Stig Neergaardia 17 pisteellä, eli yhdellä kierroksella. Fredlundille ansaittu EM-hopea. Näin kävi, kun finaalissa de Haas ajoi varman lähdön 6,665 ja vastustaja Chris Hannamin pyörä hiipui matkalle. Menneiden muistelun ja nostalgialaitteiden lisäksi nähtiin hermoja kutkuttavaa jännitystä mestaruuksia ratkottaessa. Tämä muutti tilanteen niin, että Hollannin Martijn de Haas pystyi kisan voitolla viemään mestaruuden Samulta. Anita sai soolon, kun vastustaja Steve Ashdown joutui sammuttamaan moottorin lähtöviivalle; Anita oli taas pistejohdossa. Toisessa semissä Bengt Ljungdahl voitti Magnus Petterssonin. Mutta Neergaard menetti pidon heti lähdössä ja Kågered voitti 4,050 – 4,253. Uskomatonta palvelua Ronilta! – Moottori oli purettu, kun mies ja paketti tulivat ja lauantaina oltiin jo valmiina lajittelukierrokselle, mutta jatkuva sade esti ajamisen. Ennusteleeko finaali jo vallanvaihtoa, kun Ljungdahl otti toisen perättäisen voittonsa Ålundista luvuin 6,538 – 6,616. EM-hopea Samulle. Draama huipentui semifinaaleihin, kun Anita hävisi Maltan Duncan Micallefille (3,896!) ahtimen remmin katkettua. Jos Stig voittaa lähtönsä, niin mestaruus menee Tanskaan. Pudotuskisan avauskierroksella Stig voitti Urs Erbacherin ja siirtyi pistejohtoon. Ratkaisu nähtiin mies miestä vastaan semifinaalissa, jossa Gullqvist Voitti Bruno Baderin ja varmisti EM-kullan. Lähdössä syntyi uusi Euroopan ennätys 6,978 sekuntia, mutta loppunopeusenkka jäi tekemättä. Lauantaina satoi koko päivän, mutta onneksi sunnuntai valkeni aurinkoisena. Tiedonkeruudata oli ok. Pro Modeissa pistejohtaja Micke Gullqvist ajoi vakuuttavasti paalupaikalle 5,917. Olimme jo menossa uudestaan ajamaan, kun broidi näytti vaihdettua öljyä: pahaenteisesti seassa näkyi metallisoiroa. Pro Stockissa Jimmy Ålund teki historiaa ja otti Euroopan mestaruuden numero kymmenen! Finaalikisan ehdoton kohokohta oli Anita Mäkelän saavuttama kuninkuusryhmä Top Fuelin Euroopan mestaruus. Mestaruus meni oikeaan osoitteeseen, sillä Anita voitti kaksi kisaa ja oli kerran toinen. Fredrik sai sauman mestaruuteen: ahvenanmaalaisen täytyi voittaa kisa, tehdä ETja loppunopeusennätys. Perjantaina lajiteltiin viimeinen kierros Yökisan hengessä iltahämärässä. Top Methanol Dragsterien mestaruuden otti Jonny Lagg, kun pisteissä toisena ollut Chris Polidano ei osallistunut kisaan. Sunnuntain ekassa pudotuslähdössä käynnistyksen jälkeen hajosi soppalinjan paluupuolelta liitin ja se oli siinä. V8-MAGAZINE 69 . Motti auki ja kampiakseli oli melkein poikki, kertoo Samu ja jatkaa: Uutta kampuraa meillä ei ollut. Ensimmäisessä semifinaalissa Ålund voitti Stefan Ernrydin, mikä sinetöi ruotsalaisen kymmenennen Euroopan mestaruuden. Lentolipun ostoon, tietysti enää sai bisnesluokan lippuja, ja tiimin kytkinmies hyppäsi koneeseen käsimatkatavaroina kampiakseli ja moottorin lohkot, jotka tulivat kaupan päälle. Suomalaismenestyksen täydensi Fredrik Fredlund, joka voitti Pro Stock Biken, teki uuden EE-tuloksen ja nousi EM-hopealle. – Kaikki toimi normaalisti eikä mitään oireita ollut. Englannissa nähtiin vain neljä kilpailijaa. Lajittelun ainoan kolmosen ajoi Liam Jones 3,989. Nopea kartoitus ja uusi osa löytyisi moottorinvalmistaja Fastlanen Ron Hounietiltä Vancouverista Kanadasta. TEKSTI JA KUVAT ROGER GORRINGE YKKÖNEN! FIA & FIM European Finals, Santa Pod, Englanti 8.–11.9. Moottoripyörät Super Twin Bikessa Englantiin tultiin Samu Kemppaisen pistejohdossa. Anita on Top Fuelin mestaruustaisto oli kuin paraskin jännitysnäytelmä, joka ratkesi vasta kauden viimeisen kisan semi-finaaleissa. Finaalissa Gullqvist piti varmasti takanaan Mats Erikssonin (5,889 – 6,113), joka otti EM-hopean Baderin jäädessä pronssille. Tiukan paikan edessä mies onnistui huippuhyvin ja voitti finaalissa punavalon ottaneen Martin Newberryn. Top Fuel Biken finaalissa Kreikan Filippos Papafilippou voitti 6,739 sekunnin vedolla Ruotsin Rikard Gustafssonin. Vakuuttavasti Samu kellotti heti perjantain ensimmäisessä sessiossa lajittelun kärkiajan 6,608 sekuntia! Sen jälkeiset tapahtumat kiteyttävät täysin mitä suomalainen sisu tarkoittaa. Mestaruuskin oli niin lähellä.. Euroopan mestaruuden voitti Ian King, vaikka tippuikin jo avauskierroksella. S anta Podin 50-vuotisjuhlakausi sai EM-sarjan finaalikisassa komean päätöksen. Pro Stock Bikessa Fredrik Fredlund voitti avauskierroksella lajittelun ykkösen Martin Bishopin ja toisella kierroksella pistejohtaja Gert-Jan Lasuerin. Viiden euron osa petti, kun moottorissa oli kenties kaikkien aikojen kallein kampiakseli! Tuli yritettyä loppuun asti eikä tarvitse jälkikäteen jossitella, kuittaa Samu. Finaalin ajoi soolona Kågered, kun Micallef ei tullut lähtöön rikottuaan moottorin pahoin semissä
Rengas on saatavilla rengasliikkeissä keväällä 2017 15–17 tuuman kokovalikoimassa. Sellainen löytyy Jari Mäen valikoimasta hintaan 26 euroa. Siinä on 227 millilitraa vahaa, joka sisältää valkeaa carnaubaa sekä Carbon Flex -pinnoitetta. 70 V8-MAGAZINE US-Partsin valikoimasta löytyvät nyt myös Right Stuff Detailingin valmistamat laadukkaat jarruosat. Ne on suunniteltu kuljettajille, joiden mielipaikkoja ovat pölyiset hiekkatiet, mutaiset pellot tai korkeat kalliot. Yhdistelmä maailman parhaita raaka-aineita pakattuna CNC-koneistettuun alumiiniseen koteloon, josta löytyy kulta-anodisoitu pinta. 80 ml purkki riittää hyvin alle kahden litran öljytilavuudella varustettuihin moottoreihin. Lisätiedot www.usparts.fi Right Stuff Detailing -jarruosat Tuoteuutta Koonnut toimitus Prameampi autovaha Chemical Guys WAC314 on autovaha niille, joilla on jo kaikkea. XD-sarjan uutuus on 5-puolainen Rockstar III XD827 aluvanne, jota on saatavissa joko mattamustana tai osin kiillotettuna. Lisätiedot www.autodude.fi Öljynkierto puhtaaksi Liqui Molyn Engine Flush Shooter on moottoripyörien nelitahtimoottoreille tarkoitettu lisäaine, joka puhdistaa ja huuhtelee öljynkierron. Hinnat alkaen 17-tuumaisena 279,00 euroa/kpl. Lisätiedot www.nokianrenkaat.fi KMC Rockstar III XD827 Amerikkalaisen KMC Wheelsin XD-sarjan vanteet tunnetaan hyvin off-road-kuljettajien keskuudessa. Lisätiedot www.liqui-moly.fi Nokian uusi Premium-luokan kesärengas Hakka Blue 2 on varustettu märkäpitoa parantavalla Nokian Hakka Bue Hybrid -kumiseoksella, minkä lisäksi Dry Touch 2 -lamellit poistavat tehokkaasti vettä renkaan ja ajoalustan välistä, jopa kuluneena. Lisätiedot www.autoracing.fi Nokia Hakka Blue 2 Mikäs olisi sen osuvampaa, kun säilyttää setelit ja kortit USA:n lipulla koristellussa kangaslompakossa. Lisätiedot www.jarimaki.fi Tähtilipun huomassa. Suoraan hyllystä löytyvät mm. Vahapurkin hinta on 2990 euroa. levyjarrusarjat ja jarrutehostimet. Valikoimassa ovat yleisimmät 6ja 8-pulttiset koot aina 22-tuumaisiin asti. Right Stuff on valmistanut jo 15 vuoden ajan uusiotuotantona jarruosia klassikkomalleihin ja muskeliautoihin
Sähköpostissa kirjoita ilmoitusteksti viestikenttään ja aiheeksi sen osaston nimi. 20 e. Kuvaa ei palauteta. Harvinainen avo, ensimmäinen ja ainoa vuosimalli milloin kyseisellä koneella. vain 4700 e/vaihto. p. Muita osia. Hox! Kesämalli. 95e. omistajalta, ajettu 100 t, 32v Northstar 4,6 koneella, 305hv, täyd.dokumentit ja manuaalit autosta. vain 2500 e/vaihto. Ilmoita ilmaiseksi: v8-market@fokusmedia.fi ILMOITUSOHJEET Ilmaisella V8-MARKET-palstalla lukijamme voivat myydä ja ostaa kaikkea harrastukseen liittyvää. Hp. Valioyksilö. Alumiinia, tyhjennysruuvi ja ruuvisarja. Aj. Lisäksi Pontiac Tempest '68 imusarja ja GM-imusarja 60-luvulta. Pilottitakki, uudehko. 18 500,-/vaihto kalliimpaan tai halvempaan, tarjoa. 040 571 9400. Chevy Caprice '80. (09) 670 375, 0400 442 616 Talli-inventaario. Tilaa on varattu AINOASTAAN YKSITYISHENKILÖIDEN ilmoituksille. 110 e, '63 kokop.14" h. Koko 50 (M). Mustat/siniset. V8-MAGAZINE 71 TEE ILMOITUS Lähetä ilmoitus kirjallisena tikkukirjaimin tai koneella kirjoitettuna. Siisti ja ruosteeton kori. Hp. Ollut perheellämme vuodesta 1999. 15 000 e. 050 501 0621 Vantaa. 0400 966 690 Vantaa. 050 501 0621 Vantaa. 30 e. Kats. Auto Helsingissä ja Suomen kilvissä. Kolme Rochester kaasaria. vain 251 tkm, h-kirja, hyvin huollettu. 3/2017. Blazer S10 etuperä 200 e ja TH-700-automaatti 350 e sekä jakolaatikko NP231C 300 e. Hiljan katsastettu, galvanoitu kori, ruosteeton metallihohto tumman vihreä. Ilmoitus julkaistaan seuraavaksi ilmestyvässä lehdessä, mutta jos se ei siihen ehtinyt tai mahtunut, laitamme sen automaattisesti sitä seuraavaan numeroon. MYYDÄÄN OSAT JA TARVIKKEET Dana 44 kansi. 040 922 4374 Nurmo. Merkitse myös osasto, jossa toivot sen julkaistavaksi. Merkitse kuvan taakse ilmoituksessa oleva nimi ja puhelinnumero. Yksi kokonainen, kaksi varaosiksi osapuutteilla 150 €. 041 754 9123 Seinäjoki. 85 e. Huippuhieno yksilö. Puhelimitse emme vastaanota ilmoituksia. Tyylikäs tasauspyörästön kansi. Hp. Sähköpostitse liitteenä lähetettävän kuvan tulee olla JPG-muodossa, leveydeltään vähintään 6 cm ja resoluutioltaan 300 ppi. Cadillac Brougham d'Elegance vm 1989. H. 044 257 4681 Vaasa. p.0400 469 062. 2900 e/vaihto. 53 e. Esa Kivioja, 044 201 5546 Honkajoki. 2016. Koukku, ilmastointi, lisäistuin, sähkölasit 4:t lokarit, abs, airbag, cd ym. Sievi miesten työkenkiä 2 paria. V8-MARKETIN YHTEYSTIEDOT Postiosoite V8-Market/V8-Magazine, Hämeentie 153 C, 00560 Helsinki Sähköposti v8-market@fokusmedia.fi KAUPALLISET ILMOITUKSET: Hansanova Oy, puh. Hp. 100 e yht. 2000 e. H. Nauhamalli, hyväkuntoiset. Muista suuntanumero puhelinnumeroon ja kännykkänumeroissa mainitse paikkakunta. Hieno tumman sininen, täysin ruosteeton kori, erikoisvanteet, uusi tuulilasi, vakionopeudensäädin, sähkölasit/ peilit, koukku, keskuslukitus, airbag, abs, cd-soitin, lohkolämmitin + sisäpistoke. MYYDÄÄN MUUT AUTOT Volvo S60 Sedan 2,4 bensa '01. h. V8-MARKET MYYDÄÄN GM Nyt tarjolla hieno Cadillac Allante '93 avoauto 3. Hp. Kats. Löytyy lisäksi ilmastointikompuroita, lasinnostimen moottoreita, ohjaussimpukoita. Yhden ilmoituksen maksimimerkkimäärä on 1000. Hieno valkoinen, alla tosi hyvät kitkarekaat (m+s). Uusi ja käyttämätön. Olisi myös takavalojen linssit uudet 4 kpl, hinta yht. 044 946 5734 Lapua. Tekniikka erittäin hyvä. Hp. Katsastettu 6.4.2016. Vähän ajettu, vain 193 tkm. 040 324 8292 Parkano. Alun perin uutena ostettu Pohjola-yhtiöiden pääkonttorin edustusautoksi, km-mittarin lukema 130 000. Jakohihna vaihdettu 177 764 km, hyvin huollettu auto (uudet hehkut). Ismo 040 351 1360 Lohja. Ford Express 1,8 diesel 75 Van '00/'99. Juuri leimattu toimiva henkilöauto 305-koneella. Ylimääräiset osat ja tarvikkeet kiertoon. Hinta 180 €. Tekniikka hyvä. Volvo V70 farmari 2,5 '98. Chevrolet Bel Air '64 pillerikapselit, hinta yht. 20 e/pari. ILMOITUKSEN KUVA Kuvia julkaistaan mahdollisuuksien mukaan 1 kuva/ilmoitus. Koot 45. Tulen Teivoon. 5-vaiht., erittäin hyväkuntoinen pikku pakettiauto, näppärä. SEKALAISTA Uudet M/91 maastohousut. Koko 50 (M). Soitto/ viesti klo 16 jälkeen 050 433 7199.. Moparin isojakovanteet + renkaat 225 x 60 x 15 + pinnakapselit. Chevrolet Impalan kapselit: '65 14" ss-mallin yht
72 V8-MAGAZINE Tietoja tulevista alan tapahtumista kannattaa lähettää osoitteeseen V8-MAGAZINE/ Tapahtumakalenteri, Hämeentie 153 c, 00560 Helsinki, tai sähköpostiosoitteella v8-toimitus@fokusmedia.fi Päivämääriin saattaa tulla muutoksia, eikä V8-Magazine vastaa tietojen paikkansapitävyydestä. MP-ROMPETORI Forssa 5.11. VETERAANIMARKKINAT Vermon ravirata, Majurinkuja, Espoo: 08 966 462, 070 569 6462, b.h.jonsson@tele2.se 18.–20.11. Seinäjoki (Citymarket) 9.9. WALKKA MC SYYS SWAP (H-D, BRITTIMP) Linnanherrankuja 3, Helsinki: Walkka Mc 5.11. KAUHAJOKI CAR SHOW Kurikantie 8 (Aronkylä), Kauhajoki: LC Kauhajoki, Korpela 040 086 4371 1.10. Valley Nationals & Swap, Madera, Kalifornia 30.9.–2.10. Sumter Swap Meet, Bushnell, Florida 5.–8.10. 5.10. Kotimaa 28.9. Hellbilly Hootenanny, Asheville, Pohjois-Carolina 1.10. Lahti (Moottoripyörämuseo) 1.10. AACA Fall Meet/Swap, Hershey, Pennsylvania 8.10. Goodguys Lone Star Nationals, Fort Worth, Teksas 1.10. RADALLE.COM ONE MORE TIME – TIMEATTACK Ahveniston moottorirata, Poltinahontie 47, Hämeenlinna 12.10. Jämsä 24.9. Vantaa (Heureka) 21.10. Oslo Motor Show, Lilleström/Oslo, Norja 29.10. Hyrylä 1.10. Tapahtumakalenteri KOONNUT: HANNELE HATANPÄÄ HANNELE HATANPÄÄ. Kajaani (ABC) 1.10., 5.11., 3.12. HMS Historic Race, Knutstorp, Ruotsi 8.10. Veteranbilsoch kuriosamarknad, Sandviken 28.–30.10. Kerava 14.10. Turku (Läntinen rantakatu) 20.8. MUSTALAHDEN KOKOONTUMINEN Mustalahden Satama, Paasikiventie 2, Tampere: Tampereen Seudun Mobilistit 30.9. AUTOT JA VIIHDE -VIIKONLOPPU – JENKKIAUTONÄYTTELY JA X-TREME CAR SHOW Lahden Messukeskus, Lahti: lahti@x-treme.fi, 046 8782 479. AUTO 2016 Messukeskus, Messuaukio 1, Helsinki: Suomen Messut, Autotuojat Muut Pohjoismaat 30.9.–1.10. HISTORIC REGULARITY RALLY TROPHY – SIPOON SYYSAJO (ILTA) Sipoo 13.11. Helsinki (Kauppatori) 7.10. MUSTALAHDEN KOKOONTUMINEN Mustalahden Satama, Paasikiventie 2, Tampere: Tampereen Seudun Mobilistit 7.10. Classic Motor Marknad, Västerås, Ruotsi Pohjois-Amerikka 27.–30.9. MUSTALAHDEN KOKOONTUMINEN Mustalahden Satama, Paasikiventie 2, Tampere: Tampereen Seudun Mobilistit 14.10. Rally Uppsala (Historic Rally RM), Uppsala, Ruotsi 1.–2.10. Karjaa (ABC) 7.10., 4.11., 2.12. FSRA CAFE CRUISING (ROD) Neste, kehä III, Tikkurila/Vantaa (lähtö klo 19.00) 28.9. CRUISING PRE-PARTY & TAKAKONTTI-SWAP Helsinki-Malmin lentoasema (klo 17.00), Helsinki: Finnish Hot Rod Association, Ravintola Gate 1, swap-varaukset martti.luoso@fhra.fi 8.10. Monarch Dunes Automotive Concours/Car Show, Nipomo, Kalifornia 2.10. TUNING SUCKS CRUSING Heinjoen Moottorirata, Savitie 189, Hiltulanlahti/Kuopio – Ravintola Hunter, Neulamäentie, Kuopio 1.–2.10. VMPK STADIN PÄRTSÄREIDEN ROMPETORI Citymarket, Ojamonharjuntie 61, Lohja: VMPK Stadin Pärtsärit, Lankinen 040 076 1808, Laurik.lankinen@kolumbus.fi 13.11. Fall Carlisle Collector Car Swap Meet/Corral, Carlisle, Pennsylvania 29.9.–2.10. Nummela (Prisma) 8.10., 12.11., 10.12. LOSKA-AJO (VETERAANIKUORMA-AUTOT) Parkano – Hotelli Keurusselkä, Keuruu: Veteraanikuorma-autoseura 22.10. OCTOBER SWAP MEET Teivon Ravikeskus, Tampere: FHRA Tampereen Seutu 040 062 3276, myyntipaikat 040 073 5727 8.10. H-DCF AJOKAUDEN PÄÄTTÄJÄISET (H-D, BUELL, INDIAN) Vuokatinhovi, Vuokatti: Harley-Davidson Club Finland 1.10. HISTORIC RALLY TROPHY & HISTORIC REGULARITY RALLY TROPHY – RANTARALLI Naantali 22.–23.10. Pori (ABC Tikkula) 7.10., 4.11., 2.12. MOBILISTIEN AJOKAUDEN PÄÄTTÄJÄISET ABC Tikkulan parkkialue (hautausmaanpuoli): Satakunnan Mobilistit 30.9.–2.10. LOSKA-AJO (KA) Parkano – Hotelli Keurusselkä, Keuruu: Veteraanikuorma-autoseura 5.11. Southeast Willys Jeep Get Together, Mill River, Pohjois-Carolina 1.10. SSAH:N KUUKAUSITAPAAMINEN Virtasenkauppa, Hämeentie 37, Salo: Salon Seudun Ajoneuvoharrastajat 28.9. Power Höstmarknad, Vara, Ruotsi 29.10. High School Hop Rock & Roll Weekender, Västerås, Ruotsi 26.11. AMC Lone Star Regional (AMC, Nash, Hudson, Jeep thru 1988), Houston, Teksas 2.10. Wheels on Fire Car Show, Pasadena, Kalifornia Cruisingit Espoo (Niittykumpu) 14.10. Veteranmarknad, Södertälje, Ruotsi 26.11. JYVÄSKYLÄN CRUISING McDonald's Tourula (lähtö klo 20.00), Vapaaherrantie 2, Jyväskylä: American Car Club Jyväskylä 15.10. Historiska Sprint & Back Cup, Årjämg, Ruotsi 24.10. Vaasa (vanha Matkahuolto) 10.9. Nostalgimarknad, Sundsvall, Ruotsi 29.10. Vantaa (Rekolan Shell) 30.9. ITÄ-SUOMEN ROMPETORI P-halli, Esterinkatu 1, Imatra: FC PaSa Imatra, eine.pellinen@tiliep.fi, 040 528 3005 15.–16.10. Porvoo (Kuninkaanportti) 29.10. World Finals (Land Speed Racing), Bonneville Dry Lake, Utah 29.9.–2.10. NHRA Keystone Nationals, Reading, Pennsylvania 29.9.–30.10. Gasoline Swap Meet & Carshow, Nyköping, Ruotsi 5.11
NASCAR, Fort Worth, Teksas 7.–11.11. NASCAR, Avondale, Arizona 17.11. NHRA Auto Club Finals, Pomona, Kalifornia 12.–13.11. Sumter Swap Meet, Bushnell, Florida 6.11. Goodguys Nostalgia Nationals, Bowling Green. AutoRama, Houston, Teksas 27.11. AUTOBILD Matti Meikäläinen Tammasaarenkatu 5 00000 Helsinki Tilaa nyt näytelehti hintaan 1,50 € (norm. NASCAR, Martinsville, Virginia 1.–4.11. Mecum Auctions Anaheim, Anaheim, Kalifornia 18.–20.11. GAA Classic Cars Auction, Greensboro, Pohjois-Carolina 28.–29.10. FCMA OPEN Old Mill, Ruukinkatu 4, Turku: Finnish Car Modellers Association* 9.10. Jalopyrama, Westminister, Maryland 15.10. NASCAR, Charlotte, Pohjois-Carolina 8.10. 8.10. Biketoberfest, Daytona, Florida 16.10. Benton Co: Emerald Coast Classic Auction, Panama City, Florida 13.11. North Ocala Swap Meet, Citra, Florida AITO AUTOLEHTI Viesti maksaa 1,50 €. Rio Vista Bass Derby & Car Show, Rio Vista, Kalifornia 8.10. California Hot Rod Reunion, Bakersfield, Kalifornia 21.–23.10. SEMA Show, Las Vegas, Nevada 2.–5.11. Valley Nationals, Madera; Kalifornia 30.10. Yhteystietoja voidaan käyttää suoramarkkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Mecum Auctions Dallas, Dallas, Teksas 4.–6.11. North Ocala Swap Meet, Citra, Florida 13.–16.10. kampanja on voimassa 19.10.2016 saakka. Nostalgia Nationals, Bowling Green, Kentucky 15.10. LEKSAKSOCH NOSTALGIMARKNAD Helsingborg, Ruotsi 8.10. Ponies under the Palms Mustang and Ford Show, Sarasota, Florida 24.–27.11. Fall Florida Autofest Lakeland (Carlisle), Lakeland, Florida 10.–13.11. Police Pals Cruise Night, Andrews, Pohjois-Carolina 23.10. Leake Collector Car Show & Auction, Dallas, Teksas 20.11. Race of Gentlemen, Pismo, Kalifornia 15.–18.10. Land Speed Racing Event, El Mirage Dry Lake, Kalifornia 23.10. Kentucky 21.–23.10. Customs by the Sea, Pismo, Kalifornia 15.–16.10. 6,70 €) ” Mielestäni paljon syvällisempiä testejä kuin muissa autolehdissä.” Auto Bild Suomi tarjoaa eniten testejä ja uutuuksia, hyödyllistä tietoa auton ostoon ja käyttöön.. Goodguys Autumn Get-Together, Pleasanton, Kalifornia 12.11. Custom Car Show, Mojave, Kalifornia 15.–16.10. The Albany Auto Show, Albany, New York 5.11. Lähetä viesti AUTOBILD ja yhteystietosi numeroon 13526. DFW Classic Car Swap Meet, Grand Prairie, Teksas 29.–30.10. Zephyrhills Automotive & Antique Swap Meet, Zephyrhills, Florida Pienoismallit 2.10. Motostalgia – Austin Grand Prix Auction, Austin, Teksas 6.11. esim. Antiques Among The Antiques, Ellisville, Florida 5.11. LEKSAKSOCH VINTAGEMÄSSA Åby Travbanan, Mölndal, Ruotsi 22.–23.10. Custom & Classic Car Show, Granada Hills, Kalifornia 9.10. Super Sunday Indy Swap Meet, Indianapolis, Indiana 4.12. MAALLA, MERELLÄ JA ILMASSA Kuopion Raittiustalo, Minna Canthin katu 52, Kuopio: Pohjois-Savon pienoismalliharrastajat 27.–30.10. NASCAR, Talladega, Alabama 27.–30.10. Emerald Coast Cruzin, Panama City Beach, Florida 17.11. NHRA Texas Nationals, Dallas, Teksas 14.–15.10. Show, Shine, Shag & Dine & East Coast Drag Times Hall of Fames, Henderson, Pohjois-Carolina 15.–16.10. NASCAR, Homestead, Florida 20.11. Sumter Swap Meet, Bushnell, Florida 11.12. NASCAR, Kansas City, Kansas 14.–16.10. BOPC Car Show (Buick, Oldsmobile, Pontiac, Cadillac), Auburndale, Florida 22.10. Mecum Auctions, Anaheim, Kalifornia 10.–13.11. Kruzin for Kidneys Rockabilly Style, Burlington, Pohjois-Carolina 8.10. NHRA Nationals, Las Vegas, Nevada 27.–29.10. Pomona Swap Meet, Pomona, Kalifornia 16.10. Pomona Swap Meet, Pomona, Kalifornia 4.12. Goodguys Southeastern Nationals, South Concord, Pohjois-Carolina 22.10. SUURI SNADI (OLD TOY SWAP) JA NORDIC CHALLENGE Vantaan Energia Areena, Rajatorpantie 23, Vantaa: Suomen pienoismallirakentajat ry, IPMS, Nukkekotiyhdistys ry, Märklin Club of Finland ry, mcof@phnet.fi, 040 071 5055 12.–13.11. Land Speed Racing Event, El Mirage Dry Lake, Kalifornia 12.–13.11. PIR Fall Auto Swap Meet, Portland, Oregon 14.–16.10. Goodguys Southwest Nationals, Scottsdale, Arizona 18.–20.11. Hagerty Show & Shine at Circuits of The Americas, Austin, Teksas 5.11. L.W
Pienoismallit Pienoismallipalstalla on viime aikoina käsitelty runsaahkosti ja kenties turhankin kriittisesti pienoismallinäyttelyiden nykytilannetta. Myös eurooppalaisista autoista voi löytyä veekasivoimaa, erityisesti jos siirrytään kilpaosastolle. Kohteen valmistusmaalla tai merkilläkään ei ole niin väliä, kun lopputuloksen muotokieli toimii. Marcus Lönnströmillä on selvästi oikea asenne ja näkemys kustomointiin. Jokamiehenluokka on aina ollut suosittu ympäri maailman, milloin milläkin nimellä ja säännöillä. Street machine -luokasta löytyi viimeisen päälle detaljoitujen hitech kiihdyttimien vastapainona myös Tobias Magnussonin ’62 Chevyn kaltaisia mattapintaisia, mutta detaljoinniltaan lähemmänkin tarkastelun kestäviä esityksiä. Osia yhdisteli Håkan Guldbrandsen. Hieman panostusta työnjälkeen, niin pokaalit häämöttävät. Siksi onkin hienoa, että nyt on asian tiimoilta pelkästään positiivista raportoitavaa, eli on tapahtunut eräänlainen paluu menneisyyteen. Anders Lord on yhdistänyt hartsisen slottiautokorin Tamiyan uudemman Mersun tekniikkapuoleen, ynnä lisännyt aimo annoksen detaljointia. TEKSTI JA KUVAT JUHA AIRIO Rodiluokan mielenkiintoisimpaan antiin lukeutui perävaunulla varustettu, niin mikä merkki ja vuosimalli. Ideana auton kaventaminen ja muokkaaminen rodiksi ei enää omaa kummoista uutuusarvoa, mutta kyllä Gert Jörgensenin kapoinen Corvette silti käänsi monen katsojan pään ja sai erityismaininnan järjestäjältä. Ford ilmeisesti, ainakin lättäpäästä löytyvät Ardunin kannet. Grevens Glue Galore 2016 MENNEISYYTEEN PALUU 74 V8-MAGAZINE. Håkan Guldbrandsenin ’41 Plymouthista ei käy suoraan ilmi mihin maahan ja vuosikymmeneen mallilla viitataan
AMT:n ’41 Plymouth on menettänyt kattonsa, mutta saanut vastaavasti tilalle lavan Thor Granheimin käsittelyssä. Alan kauppiaitakin oli ilmoittautunut myymään uusia sarjoja, aftermarket-tuotteita ynnä kaappien kätköistä kaivettuja aarteita sellainen määrä, että näyttelyn pääjärjestäjä, Claes Beck-Friis sai kaikelle sopivasti tilaa vasta pistettyään näyttelyja myyntipöytien sijainnin uusiksi. Parhaiten detaljoidut ja näyttävimmät pyörät, kuten JanOlof Lundbergin chopper, löytyvätkin useimmiten hieman isomman skaalan kalustosta. Uutta kalustoa Ruotsissa on ollut tapana kierrättää yhtä ja samaa mallia useita kertoja samassa näyttelyssä, mutta nyt tuntui siltä, että tähänkin olisi saatu muutos, kun mallarit toivat kilpailuun lähes pelkästään ennennäkemätöntä kalustoa. Yksi miehen lukuisista työnäytteistä, jonka kohteena on kolmiikkunainen kuuppa. Näyttely olikin jälleen kerran yhteispohjoismainen koitos, mistä myös plussaa. Moottoripyörän rakentamien 1:25-autoskaalaan on liian pieniksi käyvien detaljien (mm. Bengt Björn on uusi nimi ainakin pienoistoimitukselle. Tämä oli ainakin Grevens Glue Galore 2016:n henki heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna. Pienoistoimitus on joltisellakin varmuudella osallistumassa myös ensi vuoden tapahtumaan. Borensbergin kyläkoululle Göta-kanavan läheisyyteen saapui peräti yli 90 aktiivista rakentajaa ja pöydillä olevien kilpailutöiden määrä lähenteli neljääsataa; ei varsinaisesti uusi ennätys, mutta lähellä sitä, ja kuten todettu, kasvua muutamiin viime kertoihin reilusti. Tai ainakin sellaista, jota suomalaiset eivät ole aiemmin nähneet ainakaan luonnossa. Nimenomaan Barracuda, ei esimerkiksi suomityylinen kutos-Valiant, oli Stefan Morenin suosikki teemaluokassa Min Favorit. Muidenkin kannattaisi ainakin harkita. Suomalaisdelegaatio valitsi norjalaisen Thor Granheimin erityispalkinnon arvoiseksi. K äytännössä asia tarkoittaa sitä, että näyttelymallien lukumäärä on kääntynyt nousuun, laatu on vähintäänkin kohdallaan ja näyttelyssä on paikalla runsaasti myyjiä ja maksavia katsojia. Kun tähän lisätään hieman pienemmän piirin keskuudessa paikallisessa majatalossa Göta-kanavan rannalla pidetty pienoismallihenkinen illanvietto, johon myös Claes ja vaimonsa Elin Beck-Friis osallistuvat, ei näyttelystä voi jäädä muuta kuin positiivinen yleisvaikutelma. Näissä luokissa pöydät täyttyivätkin nopeasti lähes äärimmilleen ja mielenkiintoisia ideoita sekä viimeisteltyjä toteutuksia tuntui riittävän jopa tavanomaista enemmän. Takavuosien huippumallari Björn Sundström nautiskelee nyttemmin pääasiassa 1:1 rodistaan, mutta riittää miehellä vielä panoksia rakentaa satunnainen superdetaljoitu kilpaautokin. Uskokoon ken tahtoo, ja ennen kaikkea toimikoon tilanteen mukaisesti. . V8-MAGAZINE 75. Vastapuolen esitys ei osunut silmään. pinnat) vuoksi haasteellista. Ruotsalaisrakentajat kunnostautuvat perinteisesti erityisesti rodeissa, kustomeissa ja kilpa-autoissa. Jimmie Widellin farmikustomissa on jopa häivemaalaus, joka tosin paikanpäällä meni luultavasti useimmilta ohi. Yhtään Skodaa ei luokassa jostain syystä näkynyt. Paikallinen automallari ja sotka-mallari olivat haastaneet toisensa kisaan vaihtamalla rakentelutyylejä keskenään. Hyvin tuntuu kuitenkin mieheltä luonnistuvan nelikymppisen Fordin choppaus. ’69 Roadrunner niitteineen ja naamioväreineen oli Mats Stråhlen panostus. ’65 Chevelle eri muodoissaan oli harvinaisen runsaasti edustettuna. Norjalaismiehen työpöydältä syntyy sekä mattapintaisia että viimeisen päälle kiiltävillä sävyillä maalattuja malleja. Tämä siksi, että Claesilta kuultiin illanvieton aikana kryptinen lausunto, jonka todellisesta sisällöstä ei voi mennä takuuseen, mutta tulkita sen voi ainakin niin, että tapahtuman jatko ei ole enää vuoden 2017 näyttelyn jälkeen kiveen hakattu. Borensbergin sijainti Keski-Ruotsissa on Tukholmaa sopivampi myös tanskalaisten ja norjalaisten osallistujien kannalta
Harley-Davidson Kick Start Rocker UUSI NÄKÖKULMA Mieluisaankin harrastukseen kaipaa välillä vaihtelua. TEKSTI JA KUVAT MIKKO ISOKANGAS 76 V8-MAGAZINE. Sekä entisöinnin että vapaan rakentelun aate mahtuvat hyvin saman moottoripään ajatusmaailmaan
V8-MAGAZINE 77
Vuosien mittaan on entisöinnin tai kunnostamisen kohteena ollut niin jenkkiautoja kuin itämoottoripyöriä. Keventää kummasti tunnelmaa. Malliltaan mieleisen rungon oli pahimSissyn eli hoijakan pään muotoilusta taitettiin Finnbikers-palstalla peistä: pää piti ehdottomasti taittaa, tai sitten ehdottomasti ei. O ululainen Kimmo Ervasti on perinyt ajoneuvoharrastuksen isältään, joka johdatteli pojan hyvän asian pariin jo polvenkorkuisena. Jälkimmäisessä tapauksessa entisöinti saattaisi muodostua liian suureksi houkutukseksi. Mopon jälkeen kuvioihin tulivat autot ja moottoripyörät laajalla skaalalla. Juuri oikealla materiaalilla pinnoitetun pultin etsimisen tavasta pois oppiminen ei ollut helppoa, jos vitsikäs ilmaisu sallitaan. Itse kunnostettu, mutta lopulta vähälle käytölle jäänyt ikiaikainen CNC-Jyrsin ehti synnyttää kannen sytytyslaitteiden suojaksi. Aihion valinnassa oli oltava tarkka. Moottoripyörän entisöinnin sijaan voisikin rakentaa sellaisen. Kohteen suhteen katse on aina ollut avara, mutta lähestymistapa pitkään entisöinti. Siirtyminen säännellystä ajatusmaailmasta taiteelliseen vapauden tilaan vaati aikaa ja projektin käynnistäminen oli tahmeaa. Kavereiden hankkiessa tuliteriä mopoja ja ajaessaan ne romuksi parissa vuodessa, kunnosti Kimmo isänsä kanssa vanhan romun, ajoi sillä aikansa, ja myi mopoiän ohitettuaan toimivana eteenpäin. Se on luonteeltaan hyvin säänneltyä toimintaa. Norran pään puslana toimii entinen männäntappi. Harleyn Springer-keulan jarrun kilven tilalle piti valmistaa kokonaan uusi. Siinä tulisi olla riittävästi käytettävissä olevia osia, mutta ei liikaa alkuperäisiä. Itse tekeminen on Kimmon harrastusperiaate numero yksi, oli kohteena sitten Cadillac, Honda, unkarilainen Pannonia tai sivuventtiili-Harley. Viime vuosikymmenen lopulla Kimmosta alkoi tuntua siltä, että voisi välillä vaihtaa harrastuksen näkökulmaa. Tavoite voi muuttua työn edetessä, eikä aloittaessa voi tarkkaan tietää mikä lopputulos on. Kanttiautojenkin korjaamisen apumiehenä ansaittiin kannukset ja opinnot jatkuivat omien laitteiden parissa. Kimmo oppi, että moottoripyörää muuteltaessa on projektin kulun arvioiminen vaikeampaa kuin entisöitäessä. Heti tiedettiin, että aihiossa on paljon poisheitettävää, ja projektin edetessä käyttökelvottoman romun määrä lisääntyi. Nerokas idea oli maalata jousilehdet pyörän kahdella värillä. Osittain entisöity Syksyllä 2010 keminmaalaiselta harrastajalta ostettiin Saksasta maahantuotu Shovelhead, jossa kiinnosti kohtuullisen ehjä vuoden 1948 wishbone-tyyppinen jäykkä runko. Tangot ja vivut vaativat tarkkaa suunnittelua sekä vankkoja kiinnityksiä. "Tavoite voi muuttua työn edetessä, eikä aloittaessa voi tarkkaan tietää mikä lopputulos on." 78 V8-MAGAZINE
Se ei häpeä ulkonäöltään sarjavalmisteista sisartaan ja on todennäköisesti vahvempi, joka jarrujen kyseessä ollessa on tärkeää. Sellaisenaan se ei kuitenkaan kelvannut, sillä korkkia ympäröivä tasainen alue ei millään sopinut silmään. Hyvä esimerkki rehabilitaatiosta ovat etuputkien sivuvaunukiinnikesilmukat, jotka oli vuosien saatossa virtaviivaistettu pois. Aihiossa takajarruna toiminut seitsemänkymmentälukuinen banaanipuristin vaihdettiin astetta vanhempaan hydrauliseen rumpuun, vuosien ’58–’62-malliseen. Kimmo pohti pitkään tarvittavien tankojen ja kiinnikkeiden toteutusta juuri kestävyyden näkökulmasta. Asiaan perehdyttiin tarkkaan niin kavereilta kyselemällä kuin alan internet-palstoja seuraamalla. Tiiviitä olivat. Yhteisöllisyyttä ja vertaistukea löytyi Finnbikers-verkkosivustolta. V8-MAGAZINE 79. Järkevää käyttöä kohdalle, jossa useimmiten ei ole mitään. Nyt tuskin asiantuntijakaan huomaa eroa koskemattoman valukappaleen ja Kimmon repron välillä. Lehdet ovat sellaisessa ohuempia kuin helposti saatavilla olevissa peräkärryjen pakoissa, jolloin niitä tarvitaan enemmän ja jousesta tulee näyttävämpi. Motskarinrakentelu voi olla yksinäistä puuhaa. Paljon oli raamista silti sheivattu pois kaikenlaista, ja koska projektin lopputuloksen luonteeksi oli muodostumassa perinteitä kunnioittava bobber, käytti Kimmo entisöijän silmäänsä ja metallimiehen taitojaan rungon palauttamiseksi alkuperäisempään muotoon. Akku sijaitsee ensiövedon hihnapyörien välissä. malta pilkkomiselta säästänyt Saksan ankara rakentelulainsäädäntö. Lopputuloksena oli, että etuhaarukka rakennettiin kokonaan itse. Umpiraudasta valmistettiin uudet ja ne mallailtiin millintarkasti alkuperäisille paikoille. Kannattaa käydä osoitteessa finnbikers.fi ja siellä projektialbumissa ”Kick Start Rocker” katsomassa kuinka pyörä syntyi ja Kimmo Ervastin parin vuoden illat kuluivat. Alun perin neljäkymmentäluvun Harrikassa peräpään hidastimena toimii mekaaninen rumpujarru. Kick Start Rocker -nimen myöhemmin saaneen pyörän aihion pitkähkö etuhaarukka oli saatu ajettavaan asentoon AME-merkkisillä erikoisilla tkappaleilla, joissa on kokonaan uusi alkuperäisen emäputken ulkopuolinen ”ohjaus-akseli” sekä muutama aste kulmaa tämän ja haarukan putkien välillä. Maltti on valttia. . Hyvän ystävän rohkaisemana avattuun projektialbumiin on tähän mennessä kertynyt neljäkymmentä sivua kuvia ja keskustelua Kick Start Rocker -projektin tiimoilta. Springer-suunnitelmat haudattiin ja suunnittelun esikuvana käytettiin Indianista tuttua lehtijousikeulaa. Sellainen kuin haluaa Alun alkaen oli tarkoitus, että KSR:n kantapyörän pumppukeula vaihtuu Harleyn Springeriksi, tai ainakin sellaisen kopioksi. Keula syntyi kohtuullisen vaivattomasti, mutta etujarrun asennuksessa tuli ongelmia vastaan. Vinkeä paketti, jonka toimintaperiaate ei selittämällä selviä! Kannattaa siis googlata. Lehtijousikeulan ominaisuudet hiottiin kohdalleen jousia lisäämällä ja reaktiotankoja lyhentämällä. Kaukaa viisaasti Kimmo teki niistä säädettävät. Norran pään puslaksi sorvattiin männäntappi. Jousiksi keulaan löytyi isän varastoista 1920-luvun Chevroletin pakka. Kun tekee itselleen, ei työtunneilla ole merkitystä. Pedaali pysyy näin juuri halutussa asennossa, mistä on iloa erityisesti pienessä pyörittelyssä. Jalkakytkimen polkimen mekanismiin on luotu kitkaa Citroënin jarrupalasta leikatun kiekon avulla. KSR:n polttoainesäiliöksi valikoitui perinteinen Sportster-tankki. Tankin ”kruunukorkki” syntyi pätkästä alumiinitankoa. Suunniteltu, tilattu ja vastaanotettu Springer-jarrun kilpi ei mahtuisikaan aiottuun kokonaisuuteen, vaan olisi valmistettava kokonaan uusi. Samoin muutettiin bensahanan paikka tyylikkäämpään kohtaan. Ennen korkin reiän poraamista oli helppo tarkistaa uusien hitsausten tiiviys puhaltamalla ilmaa tankkiin hanan reiän kautta. Sallittujen muutosten pitää olla TÜV-hyväksyttyjä, eikä mitään saa leikellä tai hitsata, noin karkeasti ottaen. Sorvin, pienen jakopöydän, pylväsporakoneen, vannesahan, rälläkän ja snurran avulla hämmästyttävä lopputulos muotoutui kahden viikon iltoina. Niinpä se leikattiin pois ja tilalle taottiin hiekotushiekkasäkkiä hyväksi käyttäen muodokkaampi pelti
Bill Thomas Cheetah L88 1965 Kauniin kuoren alle piiloutuu linnunluinen putkirunko ja 433-kuutiotuumainen Chevyn isolohko. 80 V8-MAGAZINE
Hän päätti rakentaa villeistä villeimmän auton, millä kykenisi haastamaan sen ajan menestyksellisimmät kilpaveljensä. Mutta vielä 60-luvun puolivälin hujakoilla autonvalmistaja sai luvan rakentaa erilliseen GT-sarjan Prototyyppiluokkaan tarkoitetun kilpa-auton, jonka valmistusmäärä sai jäädä alle sataan kappaleeseen. Näistä kaikista piti vallinneiden sääntöjen mukaan aina valmistaa tietty määrä siviiliversioita. Mutta toki vain asiakkaille, jotka eivät kantaneet huolta kulutuslukemista. TEKSTI JA KUVAT HEIKKI MALINEN mukana yhtä matkalaukkua. Bill Thomas valitsi omalle haastajalleen nimeksi Cheetah (suomeksi gepardi) pelkästään siitä syystä, että kyseessä on viidakon savannien nopein ja kenties ruumiinrakenteeltaan siroin nelijalkainen villieläin. . Onneksi jenkeillä on edelleen nykypäivänä valloillaan näitä omaan V8-kilpailufilosofiaansa liittyviä juttuja, ja tuskin tämä koskaan ja missään vaiheessa tulee sillä suunnalla loppumaan. Kyseessä ei ollut mikään ihan helppo haaste, mutta menestyksen polte vei projektia kovalla tohinalla eteenpäin. Ylipäätäänkin Grand Touring -autoilla pyrittiin tarjoamaan siviilipuolen asiakkaille parempaa suorituskykyä ja enemmän matkustusmukavuutta. Näiden lisäksi monilla eri tavoin tulkittuja seikkoja olivat vaatimukset viimeistellystä ohjaamosta, varapyörän kulkeminen auton mukana ja kyky kuljettaa Kuusikymmentäluvun puolivälin hujakoilla Amerikan SCCA GT-sarjassa nähtiin nykysilmin katsottuna hyvinkin eksoottisia urheiluautoja. Haastajien etunenässä olivat Corvettet, Shelby Cobrat, Ferrari Berlinetat ja erilaiset Maseratit. Yhteistä molempien GT-luokkien autoille olivat samat varustetasoon tähdänneet vaatimukset, joita olivat varustelun osalta kaksipaikkaisuus ja maantiekäyttöön soveltuvuus. Thomasin pajan suunnalla lopputuloksen katsottiin osuneen suoraan neulansilmään. Näin onnistumisen edessä suurimpana perusvaatimuksena oli kyky yhdistää keveys yhdessä kestävyyden, parhaiden mahdollisten materiaalivalintojen ja osaavien tekijöiden kanssa yhteen pakettiin. Mutta onhan toki aina ollut aivan oma viehätyksensä seurata kuinka isoilla jenkkiautoilla isoine moottoreineen on runnottu menemään isoa kovaa ja leveissä sladeissa. P ohjois-Amerikan GT-sarjan, oikeammalta nimeltään Grand Touring -autoille tarkoitetun ratasarjan säännöt vaativat autonvalmistajaa rakentamaan silloisesta kilpuristaan minimissään tuhat siviilikäyttöön tarkoitettua katuversiota. V8-MAGAZINE 81. Amerikan suunnallakin alettiin vihdoin 60-luvulla ymmärtämään, että brutaalien muskelimäärien ja litratilavuuksien lisäämisen sijasta keveillä materiaalivalinnoilla saattoi olla oma vaikutuksensa autojen kulkupuoleen, etenkin pidemmissä ratakilpailuissa. Cheetahin peruskomponenteiksi valikoitui kevyt putkirunko ja kilpailukäytössä hyvin toimiviksi todetut Chevroletin pikkulohkomoottorit. Se oli sinällään oikeutettua kohtelua ja toimii pitkälti samalla kaavalla edelleen tänä päivänä, vaikkakin välillä vaatimus on käväissyt vain 500 siviiliversion tasolla. Suorilla kulki hyvin, mutta kaarteissa tuli takkiin. Ohjenuorana koko hommassa oli rakentaa kevein mahdollinen auto kestämään kaikki kilpa-autoilun parissa kohdattavat haasteet ja kolhut. Euroopan suunnalla useammat autonvalmistajat olivat jo hyvissä ajoin sisäistäneet nämä asiat ja he kykenivät näillä keinoin haastamaan raskastekoiset amerikkalaiset kilpailijansa monilla eri rintamilla. Rungot, eturipustukset ja auton korit rakennettiin Thomasin omalla pajalla ja muut komponentit poimittiin joko Chevroletin, tai kilpaosavalmistajien erikoispajoilta. Vielä 60-luvulla haastetta lisäsivät siihen aikaan tarjolla olleet materiaalit. Tai kuten siellä on aina sanottu More is Enough! Linnunluinen muskeli Anaheimiin, Los Angelesin alueelle 60-luvun alkupuolella pienen kilpa-autotehtaan pystyttänyt Bill Thomas tähtäsi mukaan GT-kahinoihin omalla konseptillaan. Päivänselviä vaatimuksia maantiekäyttömahdollisuuden puitteissa olivat tietysti ajovalot edessä ja takana, jarruvalot, vilkut ympäriinsä, tuulilasinpyyhkijät ja äänimerkkitorvi. Putkirunko oli auton varsinaisen paiIHME KUMMA & Cheetah oli omana aikanaan vakavasti otettava uhkaaja sekä Corvetteille että Shelby Cobrille. Mukaan monenkirjavaan joukkoon mahtui sentään vielä jokunen prototyyppiluokan kilpuri. Pienempi liikuteltava massa tarkoittaa parempaa auton hallittavuutta, pienempää kulutusta, parempaa pysähtyvyyttä ja ylipäätään vähempää rasitusta kaikille eri komponenteille
Toinen säiliö hoiteli etupään ja toinen takapään jarruja. Positrac-lukolla varustetun taka-akselin kuoreksi valittiin painosyistä Chevroletin rakentama alumiiniversio Corvetten alkuperäisen teräskuoren sijasta. Perusversion ollessa vakio 327, mutta tehoversio oli kuutiotilavuudeltaan 377, viimeksi mainitun ollessa poraukseltaan 4,000 ja iskultaan 3,75 tuumaa. Rattitolppa rakennettiin mahdollistamaan eri kuljettajien vaatimukset ratin korkeuden ja etäisyyden säädettävyyden suhteen. Varsinaisiin tuotantoautoihin asiakas sai omien mieltymiensä mukaisesti valita ruiskun tai Weberin kaasaripatteriston. Se naputeltiin muotoihinsa California Metal Stamping -pajalla Los Angelesissa. non kantava elementti ja ensimmäisen prototyypin ympärille päälle naputeltiin vanerista valmistetun muotoilututkielma mallikorin muotoja mukaileva, yhteensä 30 osasta koostunut ja levypaksuudeltaan vain 0,050-tuumainen kevyt alumiinikori. 82 V8-MAGAZINE. Takapäähän Thomas valitsi vuosimallin 1963 navat saman vuosimallin Corvetten perän ja saman auton pyöränripustusten yhteyteen. Jarrupolkimesta oli vielä yhdistetty erillinen jarrutasapainon vaikutusta jarrusylintereille säätävä varsi. Moottorin pakoputkisto koostui neljästä molemminpuolisesta sylinterikohtaisesta 1 3/4 -tuumaisesta ensiöputkesta, jotka yhdistyivät auton molemmille sivuille sijoitettuihin, halkaisijaltaan nelituumaisiin ja noin 30 tuuman pituisiin kollektoreihin. Etupäästä löytyy tätä autoa varten rakennettu hyvin lyhyt hammastanko-ohjaus vuosimallin 1963 Corvetten tukivarsin. Akseliväli on ainoastaan 90 tuumaa, raideväli edessä on muunneltavissa välillä 57–59 tuumaa, kokonaispituus 140 tuumaa, korkeus ainoastaan 42 tuumaa, leveys leveimmässä kohdassa koria 68 tuumaa ja maavara 5 1/2 tuumaa. Alumiinikoriselle prototyyppiversiolle painoa kertyi jäähdytysnesteen ja öljyjen kera, mutta ilman polttoainetta yhteensä 1510 paunaa (684 kiloa). Auton takapäässä runkoputkien väli on 25 tuumaa. Ensimmäisissä kilpaversioissa etupään pyörännavat olivat 1962 vuosimallin Chevroletin heavy-duty-versiot. Auton molemmista päistä löytyvät poikittaiset kallistuksenvakaajat. Perävälitykseksi pystyi valitsemaan kaikki vaihtoehdot alkaen aina 2,72:1-versiosta ylöspäin. Kaiken kaikkiaan auton runko koostuu yhteensä noin 50 metristä kromimoly-putkea. Rungon etupäässä putket sijaitsevat 21 tuumaa toisistaan erillään ja jatkuvat moottorin sivuilla 46 tuuman päähän toisistaan hyvin kiinteästi lähelle korin kylkimuotoja. Varsinaisten kilpa-autojen korinosat valmistettiin lasikuidusta neljästä erillisestä kappaleesta. . Kaikki neljä erillisripustettua pyörää ja vannetta ovat kooltaan 15-tuumaiset. Kehikon muiden kromimolyputkien halkaisija on tuuma ja seinän paksuus niin ikään 0,063 tuumaa. Noin 75 kiloisen kuljettajan kanssa painonjakauma muuttui prosenteissa 43 eteen ja 57 taakse. Varsinaisen rungon lisäksi autossa on normiteräksestä yhteen hitsattu turvakehikko, halkaisijaltaan 1 3/4 tuumaa ja seinäpaksuudeltaan 0,125 tuumaa. Säätö jouduttiin kuitenkin tekemään työkaluja käyttäen. Prototyyppiauto varustettiin Chevroletin polttoaineen ruiskulla. Paukkurauta Pääsiäisenä 2016 FHRA:n American Car Show’ssa Cheetahin omin silmin nähneet henkilöt tietävät nyt tämän auton pienet mitat. Painonjakauma ilman kuljettajaa asettui tasolle 47 prosenttia eteen ja loput 53 prosenttia taakse. Jarrutasapainon säädön etupään ja takapään välillä pystyi hoitamaan Girlingin valmistaman tuplasäiliöisen jarrusylinterin kautta. Runko on niin sanottu semi-space-versio yhteen hitsatusta 4130 kromimoly-kehikosta. Tämä oli suunniteltu toimimaan niin, että jos jarrut hävisivät auton etutai takapäästä, varren avulla jarrut sai toimimaan toisen jarrusylinterin kautta täysin normaalisti. Antakaa meille happea! Moottori sijaitsee suoraan kuskin silmien edessä ja käytännössä keskellä autoa. Prototyypin alumiinikorin valmistuksessa ohjenuorana käytettiin ainoastaan suuripiirteisiä mallipiirustuksia ja rungon äärimittoja. Moottorivaihtoehdoiksi Thomas tarjosi Chevroletin 327-kuutiotuumaisen pikkulohkon ympärille rakennettua kahta eri moottoriversiota asiakkaan omien toiveiden mukaan. Koostuen varsinaisesti kahdesta päällekkäisestä molemminpuolisesta, 14 tuuman päässä toisistaan erillään olevasta, halkaisijaltaan 1 1/4 -tuumaisesta ja seinäpaksuudeltaan 0,063-tuumaisesta runkoputkesta. Ensimmäisen alumiinisen prototyyppiversion jarruiksi valittiin Chevroletin sen aikaiset, halkaisijaltaan 11-tuumaiset highperformance-rummut sintterisin jarrupinnoin. Tehoversio piti sisällään taotut alumiiniset männät, tehonokan, vahvemmat laakeripesät, portatut kannet, käyttötarkoituksen mukaiset suuremmat venttiilit ja kaikki muut katutai ratakäytössä tarpeelliset palikat
Vaihteiston ja kytkinkopan kuoret olivat molemmat alumiinisia. Pakkivaihteelle on oma keppinsä. V8-MAGAZINE 83. Pakoputkiston päät taittuvat ulospäin ohjaamaan pakokaasut ja -äänet ilmoille juuri ennen takarenkaita. Käyntiäänet olivat tietysti aivan omaa luokkaansa, ei mitään satamahinaajan lotkotusta, vaan pikemminkin ehtaa paukkuraudan jytkettä. Maavaraa on kokonaiset 5,5 tuumaa. Näiden ympäriltä löytyi lasikuituinen suojakuori ja kuljettajan jalkapuolelta KORI JA RUNKO: Lasikuitukori, alumiinisin sisäpaneelein, kromimolyputkirunko, kromimoly-alustapalikoin, alumiiniset kahteen suuntaan säädettävät coilover-iskarit, auton kokonaispaino nykytekniikalla 898 kiloa, mitat samat kuin prototyyppiautossa. VANTEET JA RENKAAT: Ympäriinsä American Racing 15 x 8 -tuumaiset alumiinivanteet, Goodyear GA Touring -renkaat kooltaan edessä 205/65R15 ja takana 235/65R15, vararenkaan vanne American 4,5 x 15 ja Mickey Thompson 22,1x4,5-15 rengas Bill Thomas Cheetah 1965 . VOIMANSIIRTO: Muncie M22 Rock Crusher 4-vaihteinen manuaali, RAC-räjähdyslevy, Tiltonin T/0-paineasetelma ja Hayesin kytkin, Corvetten IRS-lukko, 3,55:1-perävälitys, autossa ei ole lainkaan kardaaniakselia ja näin vaihteisto kytkeytyy suoraan perään, levyjarrut ympäriinsä. Ilman kardaania Vaihteistoksi prototyyppiin valittiin Corvetten nelivaihteinen manuaali ja sen perään 10,5-tuumainen kytkin. Auton takapäähän molemmille puolille sijoitettujen polttoainetankkien täyttö tapahtuu yhden ja saman täyttöaukon kautta. Niin ne ovat myös tämän jutun autossa, joka on varustettu paljon suuremmalla 433kuutiotuumaisella L88-isolohkolla. Mittaristo on karun riittävä. MOOTTORI: Alumiinikantinen 433-kuutiotuumaiseksi suurennettu L88 427-isolohko, L88-kampiakseli ja -veivit, Crane energizer #103062 hydraulinen nokka, Manleyn rosteriset venttiilit ja kromimoly-ohjurit, L88-keinuvivut, L88 Corvetten 15 paunan vauhtipyörä, McKay CanAm -imusarja, 4 x Weber 48-IDA kaasaria, Inglesen imutorvet ja bensanpainemittari, MSD 6AL-sytkäboksi, Aviad kilpaversion öljypohja, L88 Corvetten NOS-jäähdytin ja päivitetty vuosimallin 1964 Cheetahin painesäiliö. Muncien 4-vaihteinen aski kiinnittyy perään vain yoken ja ristinivelen välityksellä
Tämän tiedostettuaan Timo alkoi kaivella lisätietoa Cheetahista kaikista mahdollisista kanavista. Cheetah henkii aidosti 60-luvun Grand Touring -autojen fiiliksiä. Pikkulohkomoottorin vasemmanpuoleisen sylinterin etureuna sijaitsi 25 tuumaa taaksepäin etupään raidevälilinjasta. Eri tietolähteiden perusteella alkuperäisiä autoja valmistui vain 25–26 kappaletta ennen kuin Thomasin autotehdas paloi syystä tai toisesta maan tasalle. erillinen 1/4 tuuman alumiinisuoja ja 1/8 tuuman kromimoly-sirpalesuoja estämään mahdollisessa haaverissa vauhtipyörän-, kytkimentai moottorinkappaleita sinkoilemasta kuskin kintuille. Auton ohjaamon mittaristo koostui kojetauluun sijoitetuista vedenlämpö-, öljynpaine-, öljynlämpöja bensapainemittareista. Molemmin suuntainen yhteydenpito jatlukien valmistettiin pleksistä, mutta kaikkiin siviiliversioihin tuulilasit tehtiin tieliikennesääntöjen vaatimuksesta oikeasta turvalasista. Ikionnellinen yhdestä varsin hyvästä syystä, sillä noin 10-vuotiaana pikkupoikana hän löysi leikkikalukaupasta omasta mielestään aivan mahdottoman upean Carreran valmistaman sähköauton. Moottori ja vaihteisto kiinnittyivät normaaliin Chevroletin tapaan rungossa kolmeen kiinnityspisteeseen. Näiden lisäksi kojetaulusta löytyi Stewart-Warnerin 160 mp/h lukemaan yltänyt nopeusmittari. Tästä innostuneena ja lukemattomia yöuniansa menettäneenä Timo aloitti kiivastahtisen puheluihin ja sähköposteihin perustuneen yhteydenpidon auton silloisen omistajan suuntaan. On sitä ihmisillä aikojen saatossa ollut vähäpätöisempiäkin unelmia, joista lukemattomat ovat valitettavasti jääneet toteutumatta. Suorien auetessa pieni, kevyt ja tehokas auto jätti haastajat taakseen, mutta jarruChetaahin runko koostuu noin 50 metristä kromimoly-putkea. Hänen amerikkalainen opiskeluaikojen kaverinsa ilmoitti yhden Cheetahin ilmestyneen Jenkeissä myyntiin ja lähetti kopion myynti-ilmoituksesta Timolle Saksaan. Ultrabrutaali Frankfurtin liepeillä Mulheimissa Saksassa asuva Timo ”LeMans” Lemmer on ikionnellinen tämän jutun punaisen Cheetahin omistaja. Mitenkään hirmuisia määriä näitä alkuperäisiä Cheetaheja ei koskaan ennätetty valmistaa. Eräänä kauniina päivänä toivonkipinä syttyi Timon kohdalla. Jarruja kytkinpoljin olivat yhtä pakettia, joita saattoi siirrellä pituussuunnassa eteenja taaksepäin sopimaan eri kuljettajien toiveisiin. Jäähdytysjärjestelmä koostui Chevroletin vakiosta vesipumpusta, joka kierrätti jäähdytysnesteen moottorin lävitse Corvetten alumiiniseen crossflow-syyläriin. Sen yhteydestä löytyi sähkökäyttöinen tuuletin hallitsemaan lämpötiloja matalilla kierroksilla ja matalissa vauhdeissa. Penkkien takana hattuhyllyllä on vararenkaan paikka ja myös tila tuolle sääntöjen vaatimalle matkalaukulle. Moottorin sijainnin ansiosta Cheetahista ei löydy lainkaan kardaaniakselia. Kilpaversioissa pidättäydyttiin edelleen pleksilaseissa. Huonot jarrut yhdessä lyhyen akselivälin kanssa tekivät Cheetaheista äärimmäisen haasteellisia ajettavia. Kilpailurintamalla haastajiensa joukossa Cheetah osoittautui välittömästi nopeaksi. Tuossa vaiheessa hän kuvitteli auton olevan vain jonkun leikkikalusuunnittelijan omasta päästään taikoma villi luomus. Tiedon ja karttuneiden artikkelien perusteella Cheetahista muodostui Timolle hänen elämänsä suurin unelma ja haaste. Lokinsiipimallisten ovien sivulasit sai poistettua paikoiltaan liu’uttamalla laseja eteenpäin ovien ollessa auki. Cheetah ja sen kurvikkaan tyylikkäät muodot paloivat unohtumattomasti Timon mieleen, ja vasta kymmenisen vuotta myöhemmin hän sai tietää kyseessä olevan pienoismallin 60-luvun puolivälissä Jenkeissä rakennetusta oikeasta kilpa-autosta. Kolmisen vuotta myöhemmin eräs toinen paja jatkoi melko suuresti muuteltujen ja puhtaasti siviililiikenteeseen tarkoitettujen Cheetahien valmistusta, mutta tässäkin tapauksessa valmistusmäärät jäivät 25 yksilön hujakoille. Prototyypin kaikki lasit tuulilasi mukaan tuksissa ja kaarreajossa tuli pahasti takkiin. Vaihteiston yoke yhdistyy suoraan perän ristiniveleen. Auton coilover-iskareilla varustettu eturipustus on varsin hennon oloinen tämän päivän mittapuun mukaan. Jonain päivänä hän halusi keinolla millä hyvänsä hankkia oman Cheetahin. . Penkit ja niiden takana olleen alumiinipaneelin irrottamalla päästiin helposti vaihtamaan perävälityksiä, tai tekemään muita perään liittyviä huoltotoimenpiteitä. Silloin kun Cheetaheja valmistettiin 60-luvun puolivälin kieppeillä, pikkulohkolla varustetun kilpaversion hinnat alkoivat tasolta 12 000 taalaa ja siviiliversioiden hinnat puolestaan 7 500 taalasta. Matkalaukun kokoa ei sinällään ole määritelty, ja sama näyttäisi koskevan semmoista turvallisuuteen vaikuttavaa seikkaa, että pysyykö matkalaukku millään tavoin paikoillaan ajon aikana ja etenkin kovemmissa jarrutuksissa. Prototyypin kaksi penkkiä olivat hyvin yksinkertaiset keinonahalla verhoillut, runkoon neljällä pultilla kiinnitetyt kupit. Tämän ratkaisun mahdollisti se, että sekä moottorin että perän kiinnitykset löytyvät rungosta. 84 V8-MAGAZINE. Pitkissä kilpailuissa kuskit läkähtyivät ohjaamon lämpötilaan ja kurvasivat usein varikolle tajuttomuuden rajamaita koputellen
Yli 70-vuotias Bill-setä sattui sopivasti olemaan ammatiltaan entinen Oldsmobile-autotehtaan pääinsinööri ja tätä kautta autojutuista ja näiden tekniikasta hyvin perillä ollut henkilö. Bill onnistui vasta 90-luvun puolella hankkimaan tämän jutun Cheetahin, ja hän on tehnyt auton ympäriltä löytyvät voimanlähteeseen ja jarruihin liittyvät muutostyöt. Tämä johtui siitä, että Bill oli 60-luvun loppupuolella ajanut usein kilpaa Cheetaheja vastaan, ei mutkaradoilla, vaan kiihdytysradoilla varttimailin mittelöissä. Detroitiin asti päästyään Timo oli kuin sulaa vahaa Cheetahin nähdessään, mutta yhtä suuren vaikutelman häneen teki silloisen omistajan tallija Mancave-kierros. Toisaalta Timo on vuosien saatossa onnistunut keräämään useamman mapin verran erilaisia tietoja ja dokumentteja Cheetaheista, sekä saanut käsiinsä kopioita Bill Thomasin asiakkailleen lähettämistä kirjeistä ja kauppakirjoista. Bill Thomas poseeraa kuvassa auton vierellä ja oikeassa alakulmassa näkyy Cheetahin numerolla 81 varustettu kilpaversio. Vaikkakin kaupat myös tuosta AA/SR Hemi Roadsterista olivat nekin hyvin lähellä toteutua, tuli Timo kuitenkin järkiinsä ja totesi Roadsterin olevan hänelle liian vaikea huollettavaksi, mikäli hän haluaisi pienimmissäkin määrissä käväistä sen kanssa varttimaililla. Omista työkiireistään johtuen ja muutaman eri moottoripyöräja hot rod -projektin takia Timo ei kuitenkaan ollut ehtinyt kesäkuuhun 2016 mennessä ajaa Cheetahilla muuta kuin muutaman lyhyen siirtoajon, yhteiseltä ajomäärältään nipin napin vajaat 5 km. Varsinaiset harrasteajelunsa Timo suorittaa tällä hetkellä kuvan Pontiac Formulalla. Tuon Camaron vuoden 1969 myyntihintaa 7 200 taalaa kelpaa muuten vertailla Cheetahin vuoden 1965 kisaversion alkaen 12 000 taalan myyntihintaan. Tallista nimittäin löytyi muutama erilainen 60ja 70-lukuja edustava, edelleen Billin aktiivikäytössä oleva nitro funny car ja vuosimallin 1932 AA/SR Hemi-moottorinen Ford Roadster drag-kilpuri. Samalla reissulla Timo ennätti tehdä kaupat toisestakin autosta, neliovisesta peltikoppaisesta 1932 Ford sedanista. Tämän lisäksi herra on useamman kerran esiintynyt Hot Rod -lehden ja muiden autoharrastajien suosimien lehtien kansikuvissa. Molemmat autot kulkivat ensin autonkuljetusrekalla New Yorkin satamaan, sieltä merikuljetuksena samassa kontissa Rotterdamiin, ja sieltä edelleen autorekalla Timon kotikonnuille heinäkuussa 2014. Toukokuun 2013 Hot Rod Deluxe -numerossa oli juttu Cheetahista. Bill-sedän taustalta löytyy paljon muutakin jännää autoihin liittyvää. Molemmat oman aikansa ehdottomia spesiaaleja, Cheetah pyöreästi kokonaismäärältään 50 valmistetulla yksilöllä, ja kyseisiä Camaroita valmistui ainoastaan 69 kappaletta. Eläkkeelle siirtynyt Bill halusi luopua joistain autoistaan, minkä ansiosta Timolle aukeni mahdollisuus hankkia Cheetah omistukseensa. Timo on musiikkimiehiä ja sen alan viimeisin ostos on Australiassa teetetty yksilöllinen täysalumiininen 1957 Classic Chevy -henkinen skitta. Tämä ei ole maailman helpoin tehtävä, sillä Saksan TÜV-hyväksyntä vaatii dokumentin jos toisenkin onnistuakseen. Kaupanhieronta jatkui, kunnes kaupat lyötiin lukkoon huhtikuussa 2014. Hänen on tarkoitus käydä tuulettamassa Cheetahia ratatapahtumissa, mutta vielä suurempi tähtäin ja haaste on saada auto laillisesti Saksassa kilpiin. Cheetah ja erityisesti tämä ultrabrutaalin tehopainosuhteen omaava, 898 kiloa painava ja +600 hv tehoisella L88 433-kuutiotuumaisella isolohkolla varustettu yksilö oli juuri sitä mitä Timo himoitsi. Hän on omistanut pajan nimeltään Mid Engineering. . Miesluola puolestaan oli kuin mikäkin Oldsmobilen autoja, erikoismoottoreita ja erilaisia eksoottisia komponentteja pullollaan oleva yksityismuseo. kui vielä vuoden verran, ennen kuin Timolla oli mahdollisuus matkustaa Amerikkaan katsomaan autoa omin silmin. Menee tuon kilpiin saamisen kanssa aikaa kuinka paljon tahansa, Timo tietää kuitenkin omistavansa äärimmäisen harvinaisen ja samalla hyvin arvokkaan auton, joka tulee pysymään hänen omistuksessaan vielä vuosikausia. Nuoruusvuosinaan Bill oli tietysti ajanut kilpaa työnantajansa automerkillä, mutta Cheetah oli tästä huolimatta jättänyt häneen pysyvät vaikutelmat. Hän on myös restauroinut hyvin tunnetun Fredd Gibb / Dick Harrell 1969 ZL-1 427 COPO 9560 Camaron, joka sittemmin myytiin autohuutokaupassa hintaan 400 000 taalaa. Auton silloiselle detroitilaiselle omistajalle Bill Porterfieldille juuri Cheetah oli ollut hänen oma haaveensa unelma-autosta. V8-MAGAZINE 85
Lehti ei vastaa taloudellisesti niistä vahingoista, jotka aiheutuvat mahdollisista ohjeissa olevista painotai muista virheistä. V8-Magazinen tilaajat ovat Fokus Media Finland Oy:n asiakasrekisterissä. päivänä, ja esittelyn autosta saatte lukea V8-Magazinen seuraavasta numerosta. 86 V8-MAGAZINE Asiakaspalvelupuhelin: 020 735 4130* asiakaspalvelu@fokusmedia.fi Puhelun hinta lankapuhelinliittymästä soitettuna on 8.35 snt/ puh + 7,02snt/min ja matkapuhelinliittymästä soitettuna 8.35 snt/ puh + 17.17 snt/min. Tallennamme puhelut laadun varmistamiseksi ja koulutustarkoituksiin Asiakaspalvelu Lehti ei vastaa tilaamattoman materiaalin säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Ilmoitusasiakas on vastuussa korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamasta mahdollisesta vahingosta kolmannelle osapuolelle ja/tai lehdelle. Niistä nelivaihteiselle manuaalilla varustettuja oli vähäiset 989 yksilöä, joista yhden hienoimmin entisöidyistä omistaa vaasalainen Mika Jousmäki. Äyräväisen Matin kymmenen vuotta sitten Amerikasta ostama ’57 Continental Mark II valmistui lopulta 6,5 vuoden mittaisen aherruksen, vastoinkäymisten ja pitkäksi osoittautuneiden osatoimitusten jäljiltä. Tarjottu tai tilattu aineisto hyväksytään julkaistavaksi sillä ehdolla, että julkaisija saa korvauksetta käyttää sitä uudelleen lehden tai sen yksittäisen osan uudelleenjulkaisun, yleisölle välittämisen tai muun käytön yhteydessä toteutusja jakelutavasta riippumatta sekä luovuttaa oikeutensa edelleen ja muokata aineistoa hyvän tavan mukaan. Roadsterin kulkua avittaa '57 DeSotosta hyödynnetty 341 cid Hemi. Lopputulos onkin juuri niin tyylikäs ja hieno kuin vain porvoolaisen jäljiltä voi odottaa. Kryptonite Roadster Continental MK II 1957 9/2016 ilmestyy marraskuussa viikolla 44 Jenkkiautonäyttely. Lennart ”Zacke” Zackrissonin huikea 60-luvun showtyyliin rakennettu Kryptonite Roadster on nähtävillä Lahden Jenkkiautonäyttelyssä lokakuun 1.–2. Yhtiöllä on oikeus käyttää tietoja suoramarkkinointiin, etämyyntiin ja markkinatutkimuksiin henkilöstölain mukaisesti. Tilaaja voi kieltää tietojensa käytön. Harvinaista herkkua Muskeli-Mopareista ehdottomasti erikoisimpiin kuuluu vain vuonna 1970 valmistettu kilpurihenkinen Dodge Challenger T/A 340 six-pack, joita tehtiin kaikkiaan 2399 kappaletta
MIKKO HONKANEN JA VILLE KINARET ARKIAAMUISIN KLO 6-10 RADIO CITYN AAMU