SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI 8/ 20 17 H IN TA 10 ,6 € Tässä numerossa HEMI Ford Roadster 1932 Forssan Pick-Nick, DoDads, FHRA Finals... ´60 Chevrolet Impala, ´67 AMC Ambassador, ´50 Chevrolet Custom, ´68 Dodge Charger R/T, ´88 Camaro Iroc Z...
Esimerkiksi kiihdytyksen SMsarjassa kisattiin loppuun asti kaikki kuusi kalenteriin merkattua osakilpailua. Ahvenanmaan Fredrik Fredlund otti Pro Stock Biken Euroopan mestaruuden ja Antti Horto Top Fuelin EMhopeaa. MEDIAMYYNTI Jaana Lindvall-Harki Sähköpostiosoite jaana.lindvall-harki@fokusmedia.fi Puhelin 040 582 1416 LEVIKKIMYYNTI Johanna Mikkonen Sähköpostiosoite johanna.mikkonen@fokusmedia.fi JULKAISIJA Fokus Media Finland Oy JULKAISUJOHTAJA Katriina Palo-Närhinen Sähköpostiosoite katriina.palo-narhinen@fokusmedia.fi PAINOPAIKKA PunaMusta Oy, Joensuu ISSN 0780-2102 V8-Magazine on Aikakauslehtien liiton jäsen. Veekasi on kiertänyt ympäri maata hyvinkin erilaisissa meetingeissä, isoissa ja pienemmissä, joita voi maistella lehden sivuilla. 3 V8-MAGAZINE Ratin Harrasteautokesä alkaa vääjäämättä olla loppusuoralla. Tuntuu kuin harrastajat ottaisivat loppukirin ja ammentaisivat varastoon hyviä kesäfiiliksiä ja muistoja, joiden innoittamana on hauska puurtaa tallissa oman projektin kimpussa. Yhtiöllä on oikeus käyttää tietoja suoramarkkinointiin, etämyyntiin ja markkinatutkimuksiin henkilöstölain mukaisesti. Keli oli viileää, jopa kylmää ja sateitakin saatiin, mutta ne välttelivät viikonloppuja yllättävän hyvin. Muutoin Englannin sää oli maineensa veroinen ja sateet kiusasivat kisaa niin, että vain yksi lajittelukierros saatiin aikakirjoihin ja finaalit jäivät ajamatta. Päivät lyhenevät, pimeys ja melkoisen kosteat syyskelit puskevat päälle. Ilmoitusasiakas on korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamasta mahdollisesta vahingosta kolmannelle osapuolelle ja/tai lehdelle. V8-Magazinen tilaajat ovat Fokus Media Finland Oy:n asiakasrekisterissä. Toki osuivathan sateet kohdallekin kuten Veekasin Kiihdytyspäivänä, mutta silti Vesivehmaalla ajoi tuttu määrä kalustoa. Juuri tämän numeron viimeisiä sivuja painoon laitettaessa on myös Santa Podin EM-finaalit kisattu. Postiosoite V8-Magazine Hämeentie 153 C 00560 Helsinki Sähköpostiosoite v8-toimitus@fokusmedia.fi V8-Marketin sähköpostiosoite v8-market@fokusmedia.fi Facebook-osoite www.facebook.com/V8Magazine TOIMITUS Päätoimittaja Jarmo Markkanen Toimituspäällikkö Petri Laulajainen Ulkoasu Faktor Oy / Kirsi Perimö Avustajat Juha Airio, Bo Bertilsson, Paul Granvik, Hannele Hatanpää, Aulis Hämeenkorpi, Mikko Isokangas, Harri Jukarainen, Harri Kunnasvuo, Michael Lamm, Peter S. Lehti ei vastaa taloudellisesti niistä vahingoista, jotka aiheutuvat mahdollisista ohjeissa olevista painotai muista virheistä. Tilaaja voi kieltää tietojensa käytön. Linney, Heikki Malinen, Jim Maxwell, Kari Mörö, Anders Odeholm, Heikki Parviainen, Juha Peltonen, Pekka Polvinen, Kai Salmio, Matti Saloranta, Joke Simonen, Erik Stigsson, Pekka Vaisto ASIAKASPALVELU Sähköpostiosoite asiakaspalvelu@fokusmedia.fi Puhelin 020 735 4130* *Puhelun hinta lankapuhelinliittymästä soitettuna on 8,35 snt/ puh + 7,02snt/min ja matkapuhelinliittymästä soitettuna 8.35 snt/puh + 17,17 snt/min. Yksi kesän sävähdyttävimpiä hetkiä nähtiin Alastaron Yökisassa, kun Jaska Salakarin vuosien kova työ palkittiin ja mies kiihdytti illan pimeydessä nitro-Harleyllään Super Twinien nopeimman ajan maailmassa 6,01 sekuntia! Veekasi onnittelee! Jarmo Markkanen LOPPUKIRI Lehti ei vastaa tilaamattoman materiaalin säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Tarjottu tai tilattu aineisto hyväksytään julkaistavaksi sillä ehdolla, että julkaisija saa korvauksetta käyttää sitä uudelleen lehden tai sen yksittäisen osan uudelleenjulkaisun, yleisölle välittämisen tai muun käytön yhteydessä toteutusja jakelutavasta riippumatta sekä luovuttaa oikeutensa edelleen ja muokata aineistoa hyvän tavan mukaan. Tapahtumat hallitsevatkin tämän numeron sisältöä. Tapahtumia on kuitenkin riittänyt vielä elo-syyskuussa runsaasti joka viikonlopulle. Tallennamme puhelut laadun varmistamiseksi ja koulutustarkoituksiin. Suomalaisten rakentelijoitten ja kiihdytyskuskien taso on kaikilla mittareilla kova. Tierpin PM-finaaleista kotiin tuomisina oli mestaruuksia ja mitalisijoja. Varsinaisesta hellekesästä emme tänä vuonna saaneet nauttia, mutta harrastuksen kannalta se oli oikeastaan ok. En edes muista milloin näin on viimeksi käynyt, aikaa siitä kuitenkin on
SISÄLTÖ 8/2017 KANNESSA 47 SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI 8/ 20 17 H IN TA 10 ,6 € Tässä numerossa HEMI Ford Roadster 1932 Forssan Pick-Nick, DoDads, FHRA Finals... ´60 Chevrolet Impala, ´67 AMC Ambassador, ´50 Chevrolet Custom, ´68 Dodge Charger R/T, ´88 Camaro Iroc Z... ajetussa viidennessä kahinassa nähtiin huima nousu, kun Wihinen raivasi turboahdetulla pickupillaan tien listalle ja aina ykköspaikalle asti. matkailukeisari Kalevi Keihänen. 47 DODGE CHARGER R/T 1968 Vaikka Timo Siltala rakensi ’68 R/T Chargerinsa nykykuosiin jo parikymmentä vuotta sitten, on se edelleen kuin pakasta vetäisty kovasta käytöstä huolimatta. 76 VIIMEINEN LOKINSIIPI ’60 Chevrolet Impala Sport Hardtop Coupe edustaa aikakautta, jolloin näyttäviä lokinsiipiä käytettiin vielä auton ulkonäön kohottajana. 27 BLACKLIST STREET RACE SERIES Malmilla 5.8. 58 COBRA JET MUSTANG FACTORY STOCKER OSA 8 Vuorossa on tiedonkeruun asennus. 4 V8-MAGAZINE. 56 DRAG RACE SM FINALS & NIGHT RACE, ALASTARO 1.–3.9. Seinäjokelainen Timo Lintala valitsi jälkimmäisen tavan, mikä sekin ole melko työläs. KISAJUTUT 24 V8-MAGAZINEN KIIHDYTYSPÄIVÄ, VESIVEHMAA 26.8. 80 CHEVROLET FLEETLINE 2D 1950 Kustomin voi rakentaa kokonaan itse aihiosta, tai sitten ostaa puolivalmiin yksilön ja jalostaa sen mieleisekseen. Kauden kotimainen päätöskisa tarjosi unohtumattoman kokemuksen, kun Jaska Salakari ajoi Super Twinissä uuden epävirallisen maailmanennätyksen 6,010 sekuntia. ESITTELYSSÄ LISÄKSI 16 AMC ABASSADOR DPL 1967 Harri Huotarin AMC:llä on mielenkiintoinen historia, sillä sen omistajiin on kuulunut mm. Suomalaiset olivat iskussa Ruotsin EM-osakilpailussa, sillä Antti Horto voitti Top Fuelin ja Eemeli Helkkala Junior Biken. 60 FIA EM DIECO INTERNATIONALS, TIERP ARENA, RUOTSI 24.–27.8. Kesän paras tapahtuma, oli monen kiteytys päivän tunnelmista. Vaikka sadekuurot vaikeuttivat ajamista, päästiin radalla silti vetämään liuta kovia aikoja. KANSIKUVA: HARRI JUKARAINEN PIENOISMALLIT 74 GREVENS GLUE GALORE, BORENSBERG, RUOTSI Das Auto oli tämän kertaisen näyttelyn teema, mistä huolimatta näyttelyn anti ei koostunut saksalaisvalmisteisesta kalustosta. Nyt esittelyssä on miehen tuorein luomus ’32 Ford Roadster, joka on saanut voimanlähteekseen Dodgen 241-kuutiotuumaisen Hemin. 32 80-LUVUN MUOTOVALIO Ilkka Närhi hurahti aikoinaan 80-luvun sporttisempiin amerikkalaisiin autoihin, ja kun realiteetit olivat kohdillaan, osti hän ’88 Chevrolet Camaro Iroc-Z:an ja jalosti sen kovalla työllä mieleisekseen. 8 FORD ROADSTER 1932 Kake Latva on harrastanut amerikkalaisia autoja jo 1970-luvulta lähtien. 64 DO-DADS VINTAGE DRAGS, RÄYSKÄLÄ 29.7
66 DO-DADS REUNION, MUSTIALA JA KUSTOM LIFE SHOW, FORSSA 28.–30.7. VEEKASI KIERTÄÄ 28 PICK-NICK, FORSSA 6.8. KAKSIPYÖRÄISET 38 HARLEY-DAVIDSON FXSTBI NIGHT TRAIN 2008 Mustan monet sävyt olivat pääosassa tässä pyöräprojektissa. Vintage Dragsin pölyt huuhdottiin pois Mustialan kartanomaisemissa, ja sunnuntaina ajeltiin letkassa Forssan Kustom Life Show’hun. Vaikka ennakkotiedot lupailivat sadetta, täyttyi ravirata mielenkiintoisesta kalustosta. 70 TAPAHTUMAKALENTERI 72 V8-MARKET OSTOJA MYYNTIPALSTA 86 SEURAAVASSA NUMEROSSA VAKIOPALSTAT 3 PÄÄKIRJOITUS 6 NAPPILAUKAUS 20 UUTISIA JA ASIAA 42 KALIFORNIA KRUZIN’ 16 76 64 BASIC TECH 52 TEKNIIKKAA JA KORITÖITÄ Tarkastelussa ovat tällä kertaa projektiauton voimanlähteen ja korin parissa tapahtuneet toimenpiteet. LINNEY V8-MAGAZINE 5. KERÄILYKUVAT 43 CHEVROLET FLEETLINE 2 D 1950 44 FORD F-150 1985 KERÄILYKUVA: HEIKKI MALINEN KALENTERIKUVA: PETER S
Nappilaukaus TOIMI NÄIN: Nappilaukaus julkaistaan jokaisessa Veekasissa aukeaman kokoisena kuvana. Kuvia voi lähettää osoitteeseen v8-toimitus@fokusmedia.fi. Mahdollisuudet paranevat, jos kuvassa on hauska idea, tai se on jollakin muulla tavalla uniikki. 6 V8-MAGAZINE. Ideana on, että te lukijat lähetätte V8-Magazinen toimitukseen mahdollisimman isokokoisia omia kuvianne, joiden joukosta toimitus valitsee kuhunkin numeroon sopivan kuvan. Aihekenttään maininta Nappilaukaus
KUVA: KARI LEHTINEN V8-MAGAZINE 7
Ford Roadster 1932 vaihtoehto Vihreämpi 8 V8-MAGAZINE
TEKSTI JA KUVAT HARRI JUKARAINEN Vihreämpi Kake aloitti amerikkalaisten autojen rakentelun jo 70-luvulla, minkä jälkeen niitä on ollut omistuksessa melkoinen määrä. V8-MAGAZINE 9. Mottona on ennen kaikkea: Autot on tehty ajettaviksi. Latvan Kaken tuorein työnäyte '32 Roadster Hemillä noudattelee tyyliä, jonka mies on kokemuksen kautta hyväksi havainnut. Alkuperäinen on kaunista, ja jos jotain muokataan, niin mielellään siten kuin se olisi tehtaan tekemä
Odottamaton aihio Kake on tuttu näky myös romutoreilla myyntipöydän takana. Vanhalla Willys Jeepillä leikittiin maastossa monet leikit, ei pojan vaan Kaken toimesta. Sitä kuvastaa hyvin miehen tarina liittyen esikoisen syntymään. Tämä ei suinkaan ollut ainoa paksukuono-aihio, jonka mies haali itselleen. Hän osti Keimolan romikselta '56-mallisen Fargo Town Panelin vuonna 1977 eli samana vuonna kuin Elvis siirtyi taivaalliseen kuoroon. Sillä hoitui myös mökkireissut Keski-Suomeen ja muut ajelut paremman puoliskon vuodesta vallitessa, ja joskus pakosta talvisinkin. Paksukuonolla perhe Latva kiersi Pohjoismaita sekä Saksaa useana vuonna monesti Penan perheen kanssa. Mies on usein tuuRoddatuissa roadstereissa on tankin takana usein vain kromattu rautaputki, niin kutsuttu spreader bar. Fargon ja uuden vihreän roadsterin väliin sopii kalustoa, joista osa on aikanaan esitelty myös lehtemme sivuilla. Eihän Fargo turhaan ollut romikselle joutunut, joten peltiäkin kului jokunen neliö. Tottahan se oli leluauto. Mopar-miehenä tunnettu Kake ehti harrastaa Volvojakin ennen ensimmäistä isompaa jenkkiprojektia. Vararenkaaksi löytyi Nokian käyttämätön 6.00-16 rengas, joka on tarkoitettu armeijan soppatykkiin. Auto rekisteröitiin viiden hengen henkilöautoksi ja takatila piti siksi varustaa ikkunoilla. 10 V8-MAGAZINE. Fargoa rakennettiin legendaarisessa Temppelin Parkki -hallissa muiden saman henkisten harrastajien kanssa. Herran käydessä laitoksella tapaamassa vaimoa ja esikoista, totesi hän ohimennen "ostin pojalle auton". Fargo varustettiin Moparin pikkulohkolla ja 727-automaatilla sekä kasikolmevarttisella perällä ja pitkähköllä 3,23-välityksellä. Yksi rakentajista oli pitkäaikainen kaveri Täyräsen Pena, jolla oli työn alla poliisin maijana toiminut paksukuono. Parikin rengasrikkoa mustalla roadsterilla kokenut Kake päätti kulkea omia polkujaan ja otti käyttöön alkuperäisraudan, joka on samalla varapyöräteline. K oko ikänsä Kehä ykkösen sisäpuolella asustellut Kake on automies henkeen ja vereen. No Tuijavaimo oletti tietysti kyseessä olevan leluauton
Tai vuosia seisoneita autoja tai osia, jotka taas voivat kiinnostaa minua. V8-MAGAZINE 11. – Parasta swapeissa onkin usein sosiaalinen puoli, vaikka toivoisihan sitä aina jotain itselleen turhaa saavansa hukattuakin. Projektivai heita Halosen Jyrkin ruskeasta nahasta tikkaama on yksikertaisen tyylikäs. Yllätys oli suuri, kun kyseessä oli kuin olikin aito '32-mallinen Roadster. Vastaavaan Moparin vanhaan mittaristoon ei Kake ole ainakaan vielä törmännyt missään muussa hot rodissa. Ehkä myös poikkeaminen paikallisiin romiksiin ja osaliikkeisiin osuu matkaan. Swapissa Fordista saamansa vinkin mies kävi tarkistamassa suurella varauksella vastaavien reissujen tuoman kokemuksen perusteella. "Tuotantolinjalla" viimeistelty runko odottaa tekniikan nostoa paikoilleen ennen korin asennusta. maillut, onko vaivan arvoista herätä kukonlaulun aikaan ja ajella kymmeniä tai satoja kilometrejä seisoskelemaan useiksi tunneiksi tiskin taakse. Loput autosta oli survottu maakuoppaan ilmeisesti ihan oikeaa traktoria tai muuta vastaavaa hyödyntäen. Rungon K-palkkia on jatkettu taaksepäin, jotta se jäykistää runkoa pidemmältä matkalta. Roadster-innon kasvaessa, pääsi parempi aihio työn alle, ja muutaman vuoden aherruksen tuloksena valmistunut musta roadster edusti isoa muutosta Kaken rakentelussa. Helsingin Viipurinkadulla sijaitseva asiallinen tallitila on malliltaan pitkähkö käytävä, johon sopii jopa kolme autoa peräkkäin. Ratti on kopio '40-mallin Fordin sommasta. Siinä ei ollut voimalinjassa ainoatakaan Moparin komponenttia. Näin kävi aikanaan roadsterinkin kanssa. Mustan Roadsterin myötä Kake vihkiytyi pysyvästi myös Fordin flathead-tekniikkaan. Valmis musta Roadster ja hahmottuva projekti muodostivatkin hauskan joLokakuun 2016 lopulla otetussa kuvassa ollaan jo pitkällä kasausvaiheessa. Aihio roudattiin paksukuonoaihioiden ja muiden pitkäaikaissijoitettujen aarteiden joukkoon odottamaan aikaansa. Tuotantolinjalle Latvat ovat jo useampana talvena suunnanneet Amerikkaan nauttimaan aurinkoisemmista säistä. Vanhojen tuttujen naamojen lisäksi tapaa aina joskus uusia tuttavuuksia, joilla voi olla mielenkiintoisia projekteja työn alla. Ja luonto oli pitänyt huolen muokkauksesta siitä eteenpäin. Kun kyseiseen koriin alkoi saada myös kelvollisia korjauspaloja sekä jenkeistä että myös läntisestä naapuristamme, päätyi Roadster työn alle Kaken talliin reilu viisi vuotta sitten. Näiltä reissuilta on kertynyt palikoita eri projekteihin ja niin Roadster-kekokin täydentyi pikkuhiljaa osiltaan. Ei tyylinsä vaan tekniikkansa puolesta. Taustalla häämöttää musta Roadster. . Tai ainakin se, mitä siitä oli jäljellä. Pahimmassa tapauksessa saa vielä raahata tismalleen samat rojut takaisin kotitalliin. Laite oli ilmeisesti toiminut tyypillisenä pula-ajan traktorina, koska itse runko ja cowl, eli tulipellistä A-tolppiin, olivat säilyneet iän huomioiden ihan kelvollisessa kunnossa. Ja onhan sanomattakin selvää, että lukuisien ostoskeskusshoppailujen ja turistinähtävyyksien oheen on reissuun sovitettu aina pari pientä swappivisiittiäkin
Kakelle on Kalifornian reissuilta tarttunut matkaan parikin tällaista pornokeulaksi kutsuttua pickuppia. Kuvan yksilö edustaa vuosimallia 1938, kun toinen oli vuotta nuorempi. Mittavan täyskunnostuksen jälkeen auto rekisteröitiin 2007 ja tekniikkana on tietysti Mopar-pikkulohko, 904-automaatti ja 3,23-välityksellä varustettu 8 3/4 -perä. Vaikka muitakin autoja on ollut käytössä, on tähänkin ehtinyt kertyä vajaa 70 tuhatta ajokilometriä. Tälläkin autolla on kierretty Pohjoismaita Norjaa myöten, ja myös anopinistuin on ollut useasti käytössä. '56-mallissa oli jo panoraamatuulilasi, mutta se oli viimeinen vuosi, jossa oli kaksiosaiset sivusta aukeavat konepellit. Kake vaihtoi lättiskuutostekniikan Moparin pikkulohkoon ja 904-automaattiin. Slant-kuutosella ja automaatilla ladatussa autossa ei ole mitään varusteita, mikä on aika yllättävää kun kyseessä on Chrysler. Kake kunnosti jarrut ja kävi muutenkin läpi tekniikan, sähköt ja vaihtoi nesteet. Tässä mennään Mikkelin Rod Natseissa 2006. Bremerin Ykän Kaliforniasta hinausliikkeen pihasta bongaama aihiokuntoinen '41 Plymouth Convertible Coupé päätyi Kakelle vain parin kuvan perusteella. Näihin saa johtosarjoja ja tiivisteitä sekä muutakin osaa Mopar-tuotteita helpommin. Kuva 2007 Ruotsin turneelta. Kuva Kuopiosta vuodelta 1981. Tämäkin laite herätti museopiireissä huomiota lähinnä ehkä siksi, että Kake käytti autoa ahkerasti. Vain reilu viisitoista tuhatta mailia ajettu auto ostettiin kuvien perusteella. Autoverosäännösten lieventyminen 80-luvun puolivälissä avasi portit niin sanotulle uustuonnille. Remontoidun 292 Y-lohkon ja kolmilovisen manuaalin jatkeena oleva ysituumainen perä on tätä nykyä varustettu 3,00-välityksellä. Peräksi tuli jo tuttu 8 3/4 -välityksen ollessa hyväksi havaittu 3,23. 2000-luvun puolella auto myytiin Lahteen. Vuoden 1963 Ford F100 Unibody seisoi pitkään puun alla Lehtisen Ollin pihassa. Kuva vuoden 2013 Galsa Racesta. Maileja on mittariin kertynyt säästeliäästi mittarin osoittaessa tällä hetkellä vajaata 23 tuhatta. Kevyen elvytyksen ja meikkauksen jälkeen autosta kehkeytyi luotettava ajopeli, joka museokatsastettiin. Tällekin autolle on tie maistunut, ja pisin reissu ulottui Saksan, Beneluxmaiden ja Ranskan kautta sumujen saarelle Skotlantiin saakka. Myös viidelle hengelle rekisteröidyllä coupélla reissattiin perheen kanssa ahkerasti Pohjoismaissa, Saksassa sekä Englannissa. Tämän '78 Chrysler LeBaron Coupén Kake bongasi netistä noin viisi vuotta sitten. Vuonna 2005 Kake osti ruotsalaiselta Peter Behriltä suoralla sivuventtiilikasilla ja Fluidriveautomaatilla varustetun '47 Chrysler New Yorker Club Coupén. Kaken vanhoja vaunuja... Mies oli jo pitkään harkinnut 30–40-lukuisen Mopar-avoauton hankkimista. Suorakylkinen ja ruosteeton peli vaati tekniikan täydellisen läpikäynnin ja tiivisteiden ja sisustan kunnostuksen. Molemmille tehtiin samantyyppinen elvytys kuin '47 Chryslerillekin. Bremerin Ykän tuoma auto ei tuntunut kelpaavan kenellekään. Tämä auto toimi kotimaisena esimerkkinä K.L. Takapyörän levitykset kielivät 70-luvun lopun rakentelusta, eikä Kake varmasti leipoisi vastaavia autoon tänä päivänä. Bremerin lanseeratessa termin kulissimobiili. Kaappiauto on yhä tallessa, mutta ajossa se ei ole ollut enää kymmeneen vuoteen. Kuva vuoden 1990 Maxi Swapista. Sladia oikaistaan vuoden 2011 Galsa Racessa. Se on ollut ajossa joka kesä. Vuonna 2003 rekisterikatsastettu Roadster on Kaken ensimmäinen täysin läpikäymä rodi. 12 V8-MAGAZINE. Museoautoksi katsastettu työjuhta on saanut hoitaa perheen kuljetustarpeita paksukuonon siirryttyä varastoon. Fargo on Kanadassa valmistettu Dodgen sisarmalli tavara-autopuolella. Vuonna 1989 tuli maahan Tanskasen Timon Losin alueelta Kakelle etsimä '38 Dodge Business Coupé. Se siirtyikin näihin piireihin parin vuoden käytön jälkeen. Auto oli juuri niin hyväkuntoinen ja alkuperäinen kuin kuvat ja mailit antoivat olettaa. Molemmat on myyty. LeBaron on Tuijan suosikkiajopeli. Autohan oli ulkoasultaan ja sisustukseltaan alkuperäiskuosissa
Fordin 40-luvun nestejarrut olivat osoittaneet tehonsa mustassa roadsterissa, joten mitäpä sitä pyörää uudestaan keksimään. V8-MAGAZINE 13. Koneen ja askin välisen adapterilevyn Kake rakenteli itse kaverilta lainatun mallin mukaan. . Myös venakopista puuttuneet johdonsuojukset vaativat hieman etsiskelyä länsirannikon swapeista. Taka-akseli laakeroitiin ja varustettiin alkuperäistä 4,11-välitystä harvemmalla 3,54-välityksellä. Rungon vauriot korjattiin ja sen aisat varustettiin boksauksin. Poikittaisiin jousipakkoihin jätettiin kokemuksen hyväksi osoittamat 6–7 lehteä, ja norralehden päät käännettiin reilun tuuman lisädropin saavuttamiseksi. Onneksi osia siihenkin löytyy vielä hyvin. Korjauspalojen mitat eivät ihan täsmää alkuperäismittoihin, joka tuli selväksi luukkujen sekä Pilotit valmiina nousemaan kulkupeleihinsä. . Moottoriaihion hankinta hoitui lomareissulla Floridaan. Vaihdelaatikko on nelipykäläinen Moparin A-833 70-luvulta. Ohjauksen osalta Kake päätti mennä modernimpaan suuntaan. Samalla putosi monta turhaa kiloa painoa valurautaimarin jäädessä murkkaan. Swapista löytyi eräältä myyjältä vuoden 1953 moottoriaihio. non, jossa paalupaikan pitäjä vaihtui vuodenajasta riippuen. 50-luvun kansiventtiilitekniikkaa kauneimmillaan. Jarrukomponentit löytyivätkin omista jemmoista. Puuttuvan alkuperäismoottorin oli Kake päättänyt korvata hyväksi havaitsemallaan Mopar-kansiventtiilitekniikalla. Perän veetukituenta täytyi myös muokata uusiksi. Senkin korjausosat tulivat matkatavarana suuresta lännestä. Motti osoittautui ehjäksi, mutta vaati täyden peruskorjauksen. Alkuperäisen imusarjan tilalle Kake hankki Offenhauserin kolmelle kaksikurkkuiselle kaasarille tarkoitetun version. Umpikardaaniin ulkoputkeen normaalisti kiinnittyvät '36-mallin vahvat veetuen etupäät liitettiin toisiinsa etuveetuesta tutulla kappaleella, jonka pallonivelelle rakennettiin kiinnitys runkoon. Kake työskenteli suhteellisen hyvin säilyneestä cowlista taaksepäin, ja kori alkoi pikkuhiljaa saada muotonsa. Iskunvaimentimiksi asennettiin nykyaikaiset putkivaimentimet. Moparia keulille Vaihtoehtoja tutkiessaan Kake oli päätynyt Moparin pienimpään kansiventtiilimoottoriin, joka vastaa tilavuudeltaan Fordin 30–40 lukujen lättäpääkaseja. Se muutettiin pitkittäisen sijaan poikittaisella ohjausvarrella toimivaksi. Sopivan vauhtipyörän löytäminen ei ollut ihan yksinkertaista ja Kake päätyi teettämään uuden riihimäkeläisellä koneistajalla. Vaikka sen pellittäminen on suhteellisen yksinkertaista pintapelteihin nähden, on se mitoiltaan kriittinen, koska muiden peltien paikka määräytyy sen mukaan. Tämä siitäkin syystä, että simpukka saatiin samalla pois koneen pakosarjojen tieltä. Pellit kuosiin ja vihreää pintaan Korin kasaus vaati paljon työtä. Niinpä perä varustettiin Fordin 40-luvun pickupeista tutulla avokardaaniyokella. Kake on myös innokas lentokonefriikki. Runkoon pultattiin mitoiltaan näpsäkkä Vegan simpukka. Keskimmäistä, niin sanottua K-palkkia jatkettiin taaksepäin siten, että siitä muodostui myöhemmille 30-luvun malleille tyypillinen ristikkojäykiste. US-Radiatorilla teetetty syylari huolehtii ettei lämpöongelmia ilmene. Lisäksi pieni Dodge 241 Hemi on ulkonäöltään ja mitoiltaan yksi parhaista vaihtoehdoista rodin keulalle. Alkuperäinen etummainen veetukiripustus säilytettiin, ja etuakseli vaihdettiin alkuperäisakselista kolme tuumaa dropattuun kankeen. Lattia puuttui käytännössä kokonaan. Kuskin puolelle sijoitetun startin rajoittaman tilan ja myös jouhean toiminnan takaamiseksi, Kake päätyi rakentamaan nestetoimisen käytön kytkimelle. Vegan simpukkaa pyöritetään parin ohjausnivelen ja tukilaakerin kautta, jotta pakosarjalle ja putkelle jää riittävästi tilaa. DC-yhdistyksen kolmosen kyydin lisäksi on vauhtifiiliksiä haettu sodan aikaisilla mäntämoottoriharjoituskoneilla rapakon takana. Uudet männät, laakerit ja muut hilut tarttuivat matkaan myöhemmältä reissulta Eggeltä Losin alueella. Myyjä lupasi kaiken lisäksi toimittaa malmimöykyn satamaan. Vesipumppu on Hemin alkuperäinen ja koneen etukannake kiinnittyy siihen. Alasalmen Jussin detaljoimat venakopat kromatuin johdonsuojin luovat hienon kokonaisuuden kolmen Strombergin kaasaripatteriston kanssa
Korjaamista helpommaksi tuli hankkia parempi pelti toiselta valmistajalta. Sisäänajo Kevään näyttelyt on käyty kunnialla, ja tunnustustakin on tullut ansaitusti. Kaasareiden säädön ohella piti perän yoken stefa fiksata. Myös Brunon mallien mukaan pokkaamat pakoputket valmistuivat parahiksi ennen näyttelyä. Alustan mustat komponentit on myös pääosin pulverimaalattu. Omistajaa ei tosin näkynyt paikalla ja väri jäi parin kuvan ja muistikuvien varaan. Loppusuoralla Jokainen isomman projektin läpi vienyt tietää, kuinka puuduttavaa vaikkapa loppukasailu ja erilaisten puuttuvien ratkaisujen kehittäminen voi olla. muun muassa takahelman osalta. Kolmen Stromberg-kaasarin patteriston saaminen säätöihin on vielä kesken ja käynti sen verran rikkaalla, että lambda-antureiden ruuvaaminen putkien valmiisiin paikkoihin on vielä turhaa. Koska pulverimaalin kanssa on ongelmia kunnon maadoituksen kanssa, on jokaiselle sähkölaitteelle viety erillinen maadoituskarva turhien harmien välttämiseksi. 14 V8-MAGAZINE. . Vain muutamia päiviä ennen Helsingin näyttelyä, jonne auto oli luvattu tuoda näytille, saattoi Kake asentaa paikalleen Halosen Jyrkin ruskeasta nahasta tekemän verhoilun. Värin valinta tuottaa usein päänvaivaa, ja mieli saattaa muuttua projektin edetessä. Fiatin joku vuosi sitten markkinoille tulleissa 500-mallin Colour Therapy -versioissa oli useita pastellisävyjä, myös vaalea vihreä. Puuttuvan mittariston reikä peitettiin ja tilalle asennettiin kalifornialaisen Mopar-harrastajan kätköistä löytynyt 20–30-luvun taitteen Moparin näyttävä mittaritaulu. Ajomukavuutta on luonnollisesti parannettu modernein putki-iskarein. Korjattu takaluukku saranoitiin etureunasta eli ilman anopinistuinta. Mitä useammin Kake vihreän 500 Fiatin liikenteessä näki, sitä enemmän alkoi väri vaikuttaa oikealta. Tinaakin kului jonkin verran ennen kuin Kake oli valmis luovuttamaan kopan maalarin käsittelyyn. Pena on tehnyt Kaken kaikkien isompien projektien sähkötyöt, mistä iso kiitos Kakelta kaverille. Etuvalot ovat vanhat Guide-tarvikevalot. Näissä hommissa tuli taas kerran apuun vanha kaveri Täyräsen Pena, joka rakensi auton sähköt ja potki muutenkin Kakea takalistoon, kun inspis oli hetkellisesti kateissa. Kake bongasi Kaliforniassa Goodguysin Delmarin 2013 tapahtumassa mielestään mainion väriyhdistelmän juuri '32 Roadsterissa. Kesän aikana on rekisteröinnin jälkeen alkanut sisäänajojakso. Ruotsista hankittu helmapala poikkesi niin muodoiltaan kuin mitoiltaan. Homma varmistettiin vielä tekemällä koeruiskutus isohkoon levyyn. Aki Tapanila jo historiaa olevilta talleilta hoiti itse maalauksen kunnialla. Roadsterin rakentelun ohessa on Kake jo aloittanut Chrysler 300 H Coupén entisöinnin ja vuoroaan odottelee myös '47 Plymouth Business Coupé. Kilometrejä on kertynyt kuitenkin muun muassa Uudenkaupungin Natikoihin, jossa auto valittiin vuoden rodiksi. On helppo ymmärtää, miksi '32 Roadsterista on tullut yksi kaikkien aikojen suosituimmasta hot rodeista. Sen sijaan täyskokoinen ajoneuvo antaa jo hyvän kuvan, vaikka malli ei olisi muodoiltaan lähelläkään omaa projektia. Jokainen asiaan perehtynyt tietää, kuinka vaikeaa on halutun sävyn löytäminen maalikaupan pienten malliruutujen avulla. Kun nämä pikkumurheet ovat pois päiväjärjestyksestä, on Kakella taas vaunu, jolla kelpaa heittää reissua. Runko on pulverimaalattu vaaleanharmaalla sävyllä, joka tuo mieleen työkoneissa tai vaikkapa vanhassa Fergun traktorissa käytetyn sävyn, mutta astetta vaaleampana. . Kyseessä ei ollut mikään kuuluisa näyttelyjyrä mutta silti kaikin puolin siisti yksilö
KITARA TÄHDET TAIVAS SUOMEN SUOSITUINTA MUSIIKKIA. RADIOSUOMIROCK.FI
Ambassadorin omisti aikanaan matkailukeisari Kalevi Keihänen, joka tunnetaan seuramatkojen pioneerina Suomessa. Harri Huotarin suurlähettiläällä on mielenkiintoinen historia. Omistajaketjuista löytyy usein myös värikkäitä persoonia, eikä Harri Huotarin harvinainen Ambassador DPL tee poikkeusta tässä suhteessa. Autolla on ollut vuosikymmenten aikana useita omistajia, mutta yksi nousee eräällä tavalla ylitse muiden. Auton omistajalistalta löytyy muun muassa seuramatkailun uranuurtaja Kalevi Keihänen, joka tuli tunnetuksi legendaarisen Keihäsmatkat-matkatoimiston värikkäänä vetäjänä. Toimitusjohtajalta toimitusjohtajalle Pitkänlinjan jenkkiautoilijat muistanevat Rambler Ambassador DPL 1967 Keihäsen EKSÄ 16 V8-MAGAZINE. TEKSTI JA KUVAT KAI SALMIO M onilta suomiautoilta löytyy matkan varrelta enemmän tai vähemmän kiinnostava historia
Auto rekisteröitiin Suppasen nimiin kesäkuun puolivälin jälkeen 1967, jolloin rekisteriotteeseen merkittiin valmistajaksi Rambler. jenkkien autotuotantoon sekä lentoyhtiöiden toimintaan. Keihästä voisi leikillisesti kutsua myös matkailuraggariksi, sillä Keihäsmatkoilla ei humaltumista ja sammumista katsottu lainkaan pahalla. Viina, seksi ja ”suomalaisuus” olivat valttia Keihäsmatkoilla. 1965 perustetun Keihäsmatkojen priimusmoottorina toimineen Keihäsen, jonka ulkoinen olemus ei jättänyt ketään kylmäksi. Keihäsmatkoilla oli tuolloin oma lentoyhtiö Spear Air Oy, joka kaatui Keihäsmatkojen vanavedessä. Keihäsen ulkoista habitusta korosti entisestään miehen pitkä liehuletti. DPL hankittiin helsinkiläiseltä toimitusjohtaja Olavi Suppaselta, joka oli suomiauton ensimmäinen omistaja. Auto siirtyi miehen omistukseen 1992. Mutta miten Ambassador liittyi Keihäseen, jonka matkatoimisto ajautui konkurssiin vuoden 1973 öljykriisin seurauksena. Ratin ulkokehä on vuorattu 70-luvun henkisesti nahalla. Ambassador petrolikäyttöiseksi Keihänen luopui autosta niin ikään vain kahden vuoden käytön jälkeen. Keihäsmatkat oli toiminut nelisen vuotta, kun Keihänen hankki omaan käyttöön toukokuussa 1969 näyttävän Ambassadorin. Mies herätti kummastusta chincillaturkkeineen, jonka alla hänellä oli ainoastaan uimahousut. Shokeraava tyyli ei ollut varsinaisesti Keihäsen oman innovatiivisuuden tuotosta, koska hänen kerrotaan plagioineen näyttävyytensä tanskalaiselta kollegalta Simon Spiesiltä. . Ramblerin tilalla olisi voinut yhtä hyvin käyttää myös lyhennettä AMC. Auto saatKeihäsen Ambassador ja Harri ovat kulkeneet yhteistä tietä jo hulppeat 25 vuotta. Polttoaineiden hinnan nousulla oli vaikutusta mm. Kojetaulun päältä löytyy irrallinen Smiths-varvikello. Kyse ei ollut moniovisesta mustanpuhuvasta edustusmallista, vaan linjakkaasta 2-ovisesta coupesta. Provosoivampaa pukeutumistyyliä sai hakemalla etsiä! Vai oliko kyseessä sittenkin eräänlainen mainoskikka. V8-MAGAZINE 17. Amerikan herkku ehti olla Suppasen käytössä ainoastaan vajaa kaksi vuotta
18 V8-MAGAZINE. Harrin suorittama hitsaussavotta otti aikaa hulppeat viisi vuotta. Auto oli kohtuullisen mätä, joten peltisavottaa riitti kyllästymiseen saakka. Projektivai heita toi vaihtua johonkin toiseen kiesiin autoliikkeessä, kun seuraavaksi omistajaksi merkittiin Wihuri-Yhtymä Oy:n Autola. Haltijaksi tuli kärköläläinen mies. Tässä vaiheessa vinyylikatto oli asennettu jo paikoilleen. Autoliike jatkoi edelleen omistajana, mutta haltijaksi muuttui 1981 mieshenkilö, josta tuli seuraavana vuotena auton omistaja. Sisustastakin näkee, että Harrilta löytyy edelleen mielenkiintoa hottentottiaikaa kohtaan. Kaupungissa nähtiin autotuotantoa aina vuodesta 1968 lähtien ja toiminta jatkuu edelleen. Pohjois-Savossa sijainnut Vehmersalmi tunnetaan nykyisin Kuopion 32. Petrolikäyttöisiä autoja oli vielä 80-luvulla käytössä jonkin verran sen edullisuuden takia. 80-luvun alkupuoliskolla Uudenkaupungin autotehdas valmisti myös petrolikäyttöisiä autoja. Petrolin jakelu lakkautettiin 90-luvun puolivälissä. Tässäkin vaiheessa autossa oli tiettyä hottentottihenkisyyttä. Harri on ehtinyt maalata ovien ja luukkujen pielukset. jykevämpi. Vuoden 1978 lopulla Ambassador vaihtoi jälleen omistajaa, kun omistajaksi tuli turkulainen Auto-Virta ja haltijaksi paraislainen mieshenkilö. Kahden vuoden periodi sai jo kolmannen kerran jatkoa, kun DPL siirtyi seuraavaksi Suomen Turkuun. 70-luvun puolivälissä auto siirtyi Uuteenkaupunkiin, joka oli todellinen autoilun mekka autotehtaineen. Haltijaksi tuli vehmersalmelainen maanviljelijä. Välillä motivaatio lakkasi, joten auto jätettiin välillä ruususen unille. Seuraavaksi kehiin astui maalari, joka ruiskutti pintaan sinisen värin. Penkit ja ovipahvit ovat verhoilija Aulis Uotilan käsialaa. Vuoden 1981 rekisteriotteessa mainitaan käyttövoimaksi moottoripetroli ja erikoisehdoissa mainitaan pakoputkisto molemmilla puolilla. . Siitä ei ole tietoa vedettiinkö auton perässä asuntovaunua, vai oliko koukku lähinnä rekvisiittaa hottentottiaikojen kunniaksi. Vuotta myöhemmin turkulaisesta tuli auton omistaja ja hänen omistusaikana perään ilmestyi myös vetokoukku. Pramea jenkkirassi taisi olla melkoinen näky alle parin tuhannen asukkaan kunnassa. DPL-sarjaa sai vain avona ja ht coupena. Alusta on kuin parhailta hottentottivuosilta, jolloin alustan osat maalattiin usein räikeillä väreillä. kaupunginosana. Harva saman ikäryhmän jenkkiauto taisi vaihtaa omistajaa yhtä tiuhaan kuin Ambassador. Auton runko-osa on vastaava kuin avossa eli huomattavasti normaalia ns. Vuoden 1977 alussa omistajaksi merkittiin loimaalainen Mellilän Autokeskus Oy ja haltijaksi turkulaismies. Valmistui hääautoksi Kulkurin taival jatkui seuraavana vuotena Ramblerin siirtyessä helsinkiläiselle Tasoautot Oy:lle. Missä lienee vika, etteiAmbassador oli keltainen mustalla vinyylikatolla vielä siinä vaiheessa, kun se siirtyi Harrin vanhimman veljen pojalle. Lattiat tehtiin käytännössä kauttaaltaan uudesta pellistä, kuten myös helmat. Harri maalasi pohjan ja alustan osat itse. Auto hiottiin kauttaaltaan peltipuhtaaksi. Muutoskatsastus suoritettiin 28.7.1981. Etujakkaroiden välistä löytyy konsolin lisäksi myös muhkea käsinoja
alkuperäiset pölykapselit, mikäli pussihousumeininki iskee salakavalasti päälle. Muutoskatsastus hoidettiin 9.6.1984. Konetilassa kapinoi 360-kuutiotuumainen vinkkeli (245 hv). urakaksi saakka. Rakensin autoa kuin Iisakin kirkkoa, kunnes tyttäreni ilmoitti menevänsä seuraavana vuotena naimisiin. Aihio oli päässyt huonoon kuntoon, joten peltitöitä riitti Autossa on edelleen sen ensimmäinen rekisteritunnus BMC-10. V8-MAGAZINE 19. Tässä vaiheessa otteeseen merkittiin käyttövoimaksi jälleen bensiini. Reilun vuoden kuluttua auto muutti uuden omistajan myötä Järvelään. . Uuden omistajan myötä vetokoukku jäi eläkkeelle. Tässä vaiheessa alkavat kellot soida, eikä syyttä. ovien pielukset ja luukkujen reunat. Auto bongattiin Kotkasta 2000-luvun alussa. Takaboksin sinisyys suorastaan hyppii silmille! Harri on silmin nähden tykästynyt siniseen väriin ja mikä ettei, sehän kuvastaa mukavasti isänmaallisuutta. ’67 Ambassadorin lisäksi Harrilta löytyy myös toinen aito suomiauto, neliovinen ’70 Ambassador Brougham. Näin auto valmistui nykyiseen asuun seuraavana talvena, muistelee Harri. Autoon löytyy mm. Lisävarusteena löytyi myös 280-koninen versio. Tuolloin omistajaksi tuli auton ensimmäinen naisautoilija. Olin hitsannut Rambleria jo Juhan omistusaikana, joten se oli kauttaaltaan tuttu kohde entuudestaan. Järvelästä jatkettiin matkaa Lahteen vain jokunen kuukausi myöhemmin. Maaliskuussa 1987 auto vaihtoi jälleen omistajaa ja se rekisteröitiin uudelleen saman vuoden kesäkuussa tunnuksella NLT-3. Vain valkoiset raidat puuttuvat. Vain kaksi kuukautta myöhemmin Ambassador siirtyi pääkaupunkiin Auto-Dallas Oy:lle. Sininen väri oli enemmän Harrin mieleen kuin autossa aikanaan käytetty keltaisen ja mustan yhdistelmä. Elettiin vuotta 1992. – Juhalla oli tilanpuute, minkä johdosta auto ajautui minulle. Harri maalasi itse mm. Moottori vaihtui aikanaan petroloituun Pontiacin 455:seen. Jättipannu on edelleen paikoillaan, mutta ilman petrolivehkeitä. Rekisteristä Rambler poistettiin marraskuun lopulla 1985. Ambassadorissa oli alun perin optiona tarjolla ollut 235-hevosvoimainen 343 cid V8. Ambassador tulisi olemaan hänen hääautonsa. Kulkupuolta avittaa 450 kiukkuista pollea. Pannu remontoitiin jo edellisen omistajan aikana. Juha on nimittäin Harrin vanhemman veljen poika. vät omistajat viihtyneet ratin takana paria vuotta pidempään. Uusi omistaja löytyi Hyvinkäältä. Auto ehti olla Helsingin Kalliossa muutaman kuukauden yli vuoden päivät, kunnes sen hankki Anjalankoskella vaikuttanut Juha Huotari
parkkipaikalla ainoastaan kaksi vuorokautta, kunnes se olisi siirretty uuteen talliin. Muutamat Esan tunnetuista kustomeista siirtyivät jokunen vuosi sitten ruotsinsuomalaiselle Tommy ”Tiger” Björkille. Uusi 2018 Camaro ZL1 1LE anasti nopeimman Camaron tittelin Nürburgringin Nordschleifella ajalla 7:16,04. Juhlintaa jatkettiin Woodward Dream Cruise’n yhteydessä, missä fanit pääsivät hekumoimaan eri vuosimallien harvinaisista ja ”milestone” Camaro-malleista koostuneessa näyttelyssä. 20 V8-MAGAZINE ADVENTURER LAHTEEN Tuhopolton yhteydessä pahasti vaurioitunut Suomi-legenda saapuu projektikuntoisena ensi viikonloppuna pidettävään Lahden jenkkiautonäyttelyyn. Jenkkiautonäyttely Lahdessa järjestetään jälleen ensi viikonloppuna Jenkkiautonäyttely, joka tarjoaa paljon nähtävää. Luvassa on bändejä, pinuppia sekä erikoisvieraana kukas muukaan kuin itse Gene Winfield. Synttärijuhlallisuudet huipentuivat elokuun kolmantena viikonloppuna, kun GM:n Lansingin Grand River -kokoonpanotehtaalla järjestettiin ensin kierrokset Camaro-faneille, minkä jälkeen oli vuorossa Camaros and Coffee -tapahtuma Detroitissa. Auton viralliseksi nimeksi tuli kuitenkin Adventurer, koska suuri osa autoa hyödynnettiin neliovisesta '60 Adventurerista. Tammikuun viimeisenä päivänä koettiin jotain sellaista, mitä suomalaiset jenkkiautoilijat eivät olisi halunneet ikinä kokea. Be there!. Hastagilla #CamaroFifty Camaro-harrastajat voivat jättää kuvallisia terveisiään. Tiikerin poistuttua autuaammille cruisailubaanoille, legendat siirtyivät seuraavaksi Skultunassa Nostalgic Farmia isännöivälle Ola Perssonille. Esa Salon ex Camaron viiskymppiset General Motors juhlistaa Chevrolet Camaron 50-vuotissynttäreitä koko vuoden tuoden markkinoille Camaron 50th Anniversary Edition -juhlamallin coupeja avomallina, sekä myös www.Camarofifty.com-sivuston kautta. Adventurer oli eräänlainen ”tilkkutäkki”, sillä auton rakentamiseen hyödynnettiin monen eri auton osia. Adventureria pidetään nimittäin Ruotsissa Hurriganes-autona, vaikka kulttibändin jäsenet eivät ole autoa milloinkaan omistaneet. Adventurerin nykyinen Avo oli surullinen näky seuraavana päivänä. 30.9.– 1.10. Matkassa oli paljon epäonnea, koska auto olisi viettänyt ko. G E N E R A L M O TO R S Puolivuosisataa Camaroita ja tarina jatkuu. Kaikkiaan esillä on neljä hallia täynnä autoja runsaalla oheisohjelmalla kuorrutettuna. TEKSTI KAI SALMIO, KUVAT TIMMY ÖSTENSSON, MICHAEL SUNDBOM JA KAI SALMIO. Farmi ajautui konkurssiin, minkä jälkeen kaksi autoista päätyi monimiljonääri Leif-Ivan Karlssonille. Moni olisi tässä vaiheessa luovuttanut, mutta autolla oli suuri merkitys Timmylle. Legendaarisen hollolalaisen rakentelijagurun Esa Salon talvella 1981 rakentama huima '60 DeSoto Adventurer avo vaurioitui pahasti tuhopolton yhteydessä Ruotsin Tyresönissä
. DeSoto oli palon jäljiltä lohduttomassa kunnossa, mutta se ei saanut Timmyä vaipumaan epätoivoon. Rahalle saa vastinetta, sillä huomattavasti Carreraa halvempi uusi Mustang kiihtyy GT ”Drag-Strip mode” kytkettynä 0–60 mph alle neljän sekunnin. Automallin takana on kaksi arizonalaisveljestä. Fordin F-sarja, jota myydään lähinnä Pohjois-Amerikassa, on maailman toiseksi myydyin auto heti huomattavasti suuremman markkina-alueen omaavan Toyota Corollan jälkeen. Veekasi onnittelee voittajaa! Tiivistettyä . Takana olivat ilmakumirenkaat, jotka toivat kulkuun mukavuutta. Ford kertoo, että täysin uuden Ford GT:n yli 50 anturia tuottavat 100 gigatavua dataa tunnissa, ja sen järjestelmät käsittelevät 300 megatavua dataa jokainen sekunti. Määräys löytyy nettisoitteesta: https://www.trafi.fi/ tietoa_trafista/ajankohtaista/5392/uusi_ maarays_autojen_ja_niiden_peravaunujen_tekniset_vaatimukset. Trafin elokuun lopulla voimaan tulleen uuden automääräyksen sanotaan tuovan helpotuksia valosäädöksiin. sata vuotta. 2018 Ford Mustang on Fordin ilmoituksen mukaan jo vakiona nopeampi kuin Porsche 911 Carrera. Hyötyauto oli kaksipaikkainen ja voimalana oli 4-sylinterinen sivuventtiilimoottori. Kilistä 25 kilometriä Karlstadista pohjoiseen. Helsingin Tähtitornin mäellä lasketun Red Bull Mäkiauto GP:n voitti 62 joukkueen joukosta The Dukes of Hazzard -elokuvan ’69 “General Lee” Chargeria muistuttava mäkikilpuri, jolla kiisi jarruttamatta Team Loop. . Kysyntä oli suurempaa kuin tarjonta. Näyttely sisältää myös muuta rekvisiittaa eri vuosikymmeniltä. Runko ja taka-akseli olivat tukevampia kuin sitä lyhemmässä Ford T -mallissa, mihin auto perustui. 5.0 painesuhteen turbo on speksattu 800 hevosvoimaan asti ja se on mahdollista korjata. hääkuljetuksiin. Kaikilla Machoilla on uniikki tunnistenumero. Lahden jenkkiautonäyttelyssä. Jakolan tilan pihapiiristä Pääjärven kylän Pylkönmäeltä löytyy Raimo Oikarin automuseo, jossa on kuutisenkymmentä museoajoneuvoa. . . Espoo Automuseo sai kokoelmiinsa Korrek Kliineri -pullon aikojen takaa, jonka kyljessä “hymyilee” museon kustomoitu ’48 Oldsmobile Futuramic 98. . Ruotsissa ’56 Chrysler Imperial anastettiin omasta tallistaan niin ikään öiseen aikaan 11.–12.8. Noin 50 hevosvoiman lisäyksellä tuon ajan autotestissä ’78 Macho kulki varttimailin 14,29 sekuntiin, kun vakio Trans Amilla meni matkaan 15,2 sekuntia. . Automuseo on avoinna ympäri vuoden ja vuokraa kalustoaan mm. Mustang-tiimin insinöörit nimesivät uuden ominaisuuden ”Hyvä naapuri -tilaksi”, jonka voi ohjelmoida etukäteen niin, että Mustangin voi käynnistää tiettyinä kellonaikoina vaimeammin soundein. 455 cid moottori katosi tarjonnasta 1977 ja DKM keskittyi virittämään Pontiacin 400-kuutiotuumaisia W72-moottoreita. Nuori kirkko ry/Moottoripaja-hanke on saanut lahjoituksen Harley-Davidson Club Finlandilta, joka keräsi 5000 euron summan possupinsseillä. Hänelle oli alusta alkaen selvää, että auto tullaan mahdollisuuksien mukaan rakentamaan takaisin Esan aikaiseen ulkoasuun. 2018 Ford Mustang on Fordin ilmoituksen mukaan jo vakiona nopeampi kuin Porsche 911 Carrera. Lisätilauksesta autoon saa aktiivisen pakoputkiston hiljaisuustoiminnon. Kokoelman enemmistö on itäautoja, mutta joukkoon mahtuu myös länsimaalaisia, kuten ’26 T-Ford sekä Fagerholmin virka-auto, ’60 iso-lohko Chrysler. Se on ollut myös 40 vuotta myydyin lava-auto. . Painoa on alle neljä kiloa. Ruotsissa ’56 Chrysler Imperial anastettiin omasta tallistaan niin ikään öiseen aikaan 11.–12.8. Halvinta menovesi on Venezuelassa, missä litrahinta on 0,01 euroa/litra. Autoissa oli mm. Corvetten jarrut, turboahdin ja lasikuituinen konepeitto. Rahalle saa vastinetta, sillä huomattavasti Carreraa halvempi uusi Mustang kiihtyy GT ”Drag-Strip mode” kytkettynä 0–60 mph alle neljän sekunnin. Ensimmäisenä vuotena näitä luotiin 26, mutta jo seuraavana vuotena 204 kappaletta. Hookerin peltisarjat, 2 1/2 tuuman pakoputkisto, shaker scoop ja niihin oli tehty alustaparannuksia. Pakettiautojen ja avolava-autojen esi-isä Ford TT täytti 27.7. . Adventurerin valmistuttua se tullaan esittelemään tuoreeltaan lehdessä.. punainen ’59 klassikko-MGA (rekisterinumero NOO-36) autokatoksesta Kirkkonummelta. V8-MAGAZINE 21 Suomessa varastettiin yöllä 15.–16.8. Kaiken kaikkiaan niitä on valmistettu vuodesta 1977 lähtien yli 26 miljoonaa. Optiolistalta löytyivät esim. Lisätilauksesta autoon saa aktiivisen pakoputkiston hiljaisuustoiminnon. . Adventurer on ollut nyt kunnostettavana yli puoli vuotta. Valittavana oli 24 eri väriyhdistelmää ja kaikissa autoissa oli kyljessä Macho T/A-tekstit ja numerointi. Hiilikuitu johtaa pois myös lämpöä. Vielä on pitkä matka kalkkiviivoille, koska autoa rakennetaan nuoren miehen pienellä budjetilla. Hienokuntoisen vihreän neliovisen auton runkonumero on C567219. . Suomessa varastettiin yöllä 15.–16.8. Kilistä 25 kilometriä Karlstadista pohjoiseen. Mustang-tiimin insinöörit nimesivät uuden ominaisuuden ”Hyvä naapuri -tilaksi”, jonka voi ohjelmoida etukäteen niin, että Mustangin voi käynnistää tiettynä kelloaikoina vaimeammin soundein. Timmy olisikin iloinen kaikenlaisesta sponsoroinnista. Toinen veljeksistä, Dennis Mecham tuunasi yhdessä ystävänsä Mike Garrettin kanssa 455-koneisen 1976 Trans Amin ja laittoivat sen myyntiin Dennisin isän Mecham Pontiac -myymälään, jolla oli Pontiac jälleenmyynti. Esan Adventurer esiteltiin tuoreeltaan numerossa 6/1981. Bensalahjakortin voittaja V8-Magazine arpoo jokaisessa numerossa tilaajien kesken 500 euron arvoisen bensalahjakortin. Machojen synty alkoi kokeilulla. Ford GT:ssä on myös kaikki Ford-kuljettajille tutut mukavuudet mukitelineistä SYNC 3 -viihdejärjestelmään ja korkittomaan Ford Easy Fuel -tankkaukseen. Erityisasiantuntija Timo Kärkkäinen kertoo, että ”autoharrastajia kiinnostanee, että USA:n ja Japanin vaatimustenmukaisten autojen valaisinten hyväksymistä helpotetaan”. Bensiinin hinta oli Suomessa maailman 14. . . Projektin tämän hetkinen tila on nähtävissä 30.9.–1.10. punainen ’59 klassikko-MG A (rekisterinumero NOO-36) autokatoksesta Kirkkonummelta. Näyttely pohjautuu vuosimallin 1917 pyörän tarinaan jatkuen tähän päivään saakka ja käyden läpi kaikki vuosikymmenet mopoja unohtamatta. kalleinta (1,68 euroa/l) Global Petrol Prices -tilaston mukaan elo-syyskuun vaihteessa. Se meni kaupaksi kolmessa päivässä ja niin Dennis sekä hänen veljensä Kyle alkoivat toteuttaa näin saamaansa bisnesideaa. omistaja tyresönilainen Timmy Östensson hankki auton Leif-Ivanilta. Numeron 7/2017 voittaja on Risto Luukka Vantaalta. Ehkä vähempikin varustelu olisi riittänyt, jos muistelee Ford GT:n brutaalia esikuvaa Ford GT40. Suomen moottoripyörämuseossa on meneillään Moottoripyörä Suomessa 100 vuotta -näyttely, joka on läpileikkaus Suomen historiasta motoristin silmin. He ostivat uusi Trans Ameja ja virittivät sekä varustelivat ne Macho T/A -malleiksi DKM, Inc -firmassaan vuosina 1977–1980. Hienokuntoisen vihreän neliovisen auton runkonumero on C567219. Avo päätyi komistamaan myös keskiaukeamakuvaa, vaikka samassa lehdessä esiteltiin toinenkin sensaatio '67 Rembrandt-Thunderbird. Valtonen Motorsport on tuomassa markkinoille hiilikuituisen C6-turbon, jossa on osia inconelista, magnesiumista ja titaanista. Anturit monitoroivat muun muassa auton suorituskykyä, poljinten ja ohjauspyörän asentoa sekä ajo-olosuhteita ajokokemuksen optimoimiseksi. K U V A M E C U M 70-luvun machoilua Syyskuisessa Mecumin huutokaupassa Dallasissa oli tarjolla neljä 204:stä harvinaisesta 1978 Macho Trans Amista
Käyntiä riitti yhdeksäksi minuutiksi ennen tuhoa. Moottoripyöräily alkaa olla varsin viileää touhua syys-lokakuussa. Yhtenä syksynä auto oli ollut tallissa viikon, kun Tuomen palatessa sinne öljynpainevalo paloi vaikka virta-avaimet olivat hänellä kädessä. . 22 V8-MAGAZINE Tiivistettyä ’64 Grand Prix 2d HT tuli nykyiselle omistajalle, Jaakko Tuomelle 14 vuotta sitten. . H A N N E LE H A TA N PÄ Ä Mustang Clubin 35-vuotisjuhlavuoden Fun Run -pääkokoontuminen pidettiin heinäkuun lopussa kolmepäiväisenä Länsi-Uudellamaalla. kansainvälisesti menestyneeltä ja kokeneelta ratakuljettajalta Mika Salolta mairittelevia sanoja: ”Se on kuljettajan rata samalla tavalla kuin joku Bathurst tai muut legendaarisina pidetyt paikat. Haju sekä hiirenpipanat kruunasivat tuhon. lokakuuta. maalattiin oranssimmaksi ja siihen asennettiin päävirtakatkaisija siimahäntien varalta. Takaisinkutsut koskevat auto-, moottoripyörätai muita L-luokan ajoneuvomalleja, joissa todetaan virhe tai poikkeama, joka aiheuttaa vakavaa vaaraa liikenneturvallisuudelle tai haittaa ympäristölle eli todennäköisesti aiheuttaisi hylkäyksen katsastuksessa. Katujenkki tien päältä . Sunnuntai oli pyhitetty klubin slalomosakilpailulle, joka ajettiin Nummelan ajoharjoitteluradalla. Lista takaisinkutsuista löytyy Trafin nettisivustolta. Auton hyviä puolia on sekin, että sillä ajelulle ei tarvitse ihmisiä houkutella eikä kuskeistakaan ole koskaan pulaa. Ahvenisto – Hämeenlinnan moottoriradan 50 vuotta -kirja on julkaistu. Syyksi selvisi hiirien konehuoneen tulipellin kautta tullessaan nakertamat johdot, jotka ottivat yhteen. Sieltä reitti jatkui Lohjan kautta takaisin Siuntioon. Samalla auto mm. Vaikka välillä ennen katsastukseen lähtöä on voinut hetken kyseenalaistaa suhteen, niin ajomatkalla jo ennen katsastuskonttoria on mieli muuttunut, Jaakko kertoo. Slalomrataan toi lisävaikeutta pieni hillclimbing-osuus. Nykyään se on mm. Uuden paikan 3-päiväiset avajaiset alkavat 5. Finnish Mopar Association viettää Mopar-ajokauden päättäjäisiä 7. Muhkeat 460-isolohkon murinat ja isot läskit takana suurikorisimmassa Mustangissa oli raakaa heavy rockia. Tosi rattimies pystyy siellä tekemään eroa ihan vain omilla otteillaan”. Lauantaina ajettiin Poker Run -tyyppinen ajo Siuntiosta Inkoon kautta Lohjansaareen, missä tankattiin Marttojen tekemää ruokaa. Suomen vanhin toimiva asvalttirata saa siinä mm. Takapenkin alle ne olivat keränneet ruokavaraston. Onneksi auto ei palanut! Lisäksi etupenkit oli syöty pahannäköisesti, lattiamatto ja jopa kattoverhous tukitankoineen oli pilalla. Pääsponsorin John Player Specialin väreihin maalatun kilpurin ulkoasu oli Lappalaisen suunnittelema. – Nyt se on ollut jo niin pitkään, että se on muuttunut kuin perheenjäseneksi. Revell julkaisikin tyylikkäästä Mustangista kilpanumeroltaan 4 pienoismallin 1:25-koossa. lokakuuta klo 13.00 alkaen Loviisassa cruisingin ja illanvieton merkeissä . Turkulaisella Riverside Customilla on valikoimissa suomalaisvalmisteinen 308-TP -kahvojen lämmitinsarja vuosimallin 1982–1995 Harrikoihin mustan ja kromin värisinä. Nykyisin Trafin nettisivustolta (www.trafi.fi) löytyy lista valmistajien julkaisemista takaisinkutsukampanjoista. Nokialaisesta autoliikkeestä se ostettiin Mouhijärvelle, missä on vilkasta moottoritoimintaa. Pontiac on kesäauto ja sitä on tarpeen mukaan korjattu sekä päivitetty. Radan historiaan pureutuvan teoksen on kirjoittanut Esa Illoinen ja kustantanut Carbx Oy. aiempaa matalampi ja persikanoranssiväri on vaihtunut kirkkaanoranssiin. Juhannuksena 2003 hän sai auton koeajoon ja miltei heti sen jälkeen syntyivät kaupat. Kesä on liian lyhyt, sanoo Tuomi ja suunnittelee lähtöä jäätelölle kahdeksan senttiä siivutetulla Ponchollaan 8ja 12-vuotiaiden poikiensa kanssa, ja taitavat vaimo sekä koirakin lähteä messiin. Sisäverhoilut menivät osittain uusiksi, mutta onneksi takapenkki pelastui siistimisellä. Tätä ennen se oli lähtenyt kiertämään Tervajoelta, missä se oli tehtäessä esittelyä V8 5/1994:een. Raimo Svensson Ruotsin Järfällasta sai Parhaan pohjoismaalaisen suomalaisten jälkeen -palkinnon ’72 Mustang Sportsroofillaan. Mittariin on kertynyt 3500 mailia ennen ajokautta vaihdetulla Chevyn 350 cid Crate-koneella. Tänä kesänä autolla on heitetty kesälomareissu ja cruisattu useasti varsinkin Hämeen alueen tapahtumiin. Hämeenlinnalainen American Dinner & Bowling -tyyppinen ravintola, Fifth Avenue on muuttamassa keskikaupungille Sibeliuksenkatu 2:een. Hiirenloukut tekivät tehtävänsä eikä niitä ole sittemmin näkynyt. T E K S T I JA K U V A T H A N N E LE H A TA N PÄ Ä. Eeehaa! Mustang-lauma vaelluksella Roush Racingin JPS-Mustangilla Trans Am -sarjassa 80–90-luvun taitteessa palkintosijoja ajanut Robert Lappalainen intoutui Mustangien ympäröimänä muistelemaan kilpailijanuraansa. Pojat ilmestyivät sillä kylille ja Tuomelle jo lehtijutusta mieleen jäänyt auto sai hänet tuumaamaan, että “tuo on vielä joskus minun”. . . Keskuspaikkana toimi Siuntion Kylpylähotelli, missä oli perinteisten illanviettorientojen ja autojen keskellä notkumisen lisäksi ohjelmana '88 Micran 280 000 km ajetun moottorin räjäytys. Ajotauko venyi pariksi vuodeksi
. Aiempi omistaja, Steve Neimantas on kiihdyttänyt Webster Race Engineeringin rakentaman auton varttimailiennätyksen 7,30, loppunopeuden ollessa 331 km/h. Opiskelut keskittyvät lukiosta riippuen esim. Ruotsissa on jo 169 erityislukiota eri puolilla Ruotsia, joissa voi opiskella lukion ohessa moottorialaa. peltitöihin ja maalaukseen, moottoriurheiluun, autojen huoltamiseen/korjaamiseen ja kuljetusalaan. Ruotsin Snyggaste Bil 2017 on taas äänestetty. Osallistu ja voita!. . Alle 1000, 2000–5000 vai yli 5000. Komeimman kunnian sai Lasse Wighsin kaksivärinen (shampanjan ja vihreän metallisävyinen) ’55 Chevrolet Bel Air Sport Coupe. . . www.v8kilpailu.fi Osallistu netissä Kuinka paljon harrastepeliisi on kertynyt kesän aikana kilometrejä. Palkinnon arvo on 178 euroa. Näiden joukosta huhutaan löytyvän ainakin: 2016 Chevy Colorado Extreme concept truck, Skyjacker Ford F350 Super Duty, uusin Cadillac Escalade,1933 Plymouth sedan (ehkä poliisiautona), 1948 Diamond T pickup, GMC Scenicruiser bus, ’64 Ford Fairlane wagon, Jeep Wagoneer, ’33 Ford Coupe, Jeep Ru-bicon 4D, ’47 Chevy pickup, ’64 Pontiac Grand Prix, Ford Crown Victoria (poliisiauto tai taksi), Willys Jeep STW, ’63 Chevy camper, Chevy gasser, ’71 Ford Torino funny car, ja ’80-luvun avo-Buick, 2016 Camaro, Corvette Stingray ja Dodge Charger funny car. Opetuksen aloittaminen olisi mahdollista jo 16-vuotiaana pitemmän ajan varaamiseksi ajokokemuksen kerryttämiseen turvallisissa olosuhteissa. Katulaillisessa, nykyisin Martin Smithin omistamassa 2004 Bentley Continental GT:ssä on putkirunko ja 632-kuutiotuumainen Chevyn isolohkomoottori tuplaturboilla, josta on penkitetty 3082 hevosvoimaa. Hallitus on esittänyt ajokorttilain muutosluonnoksessaan, että B-ajokortin voisi saada poikkeusluvalla helpommin vaikka vähimmäisikä säilyisi edelleen 18 vuodessa. Jo kevään Custom Motor Show’ssa Elmiassa se tyhjensi palkintopöydän (People’s Choice, Boyd Coddingtonin muistopalkinto, Best in Show, paras maalaus, paras sisusta 2., Paras moottori ja se oli myös yksi tuomariston valinnoista). Leah Pritchett ajoi Don Schumacher Racingin Papa John's Pizza -dragsterilla elokuussa Top Fuel -ryhmän uuden ennätyksen 3,64 sekuntia Brainerdin NHRA:n osakilpailussa. Lisätietoja www.gymnasium.se/sok/ fordons-och-transportprogrammet. V8-MAGAZINE 23 Järjestää FHRA Tampereen seutu ry Myyntipaikkojen tiedustelut iltaisin: 0400-735 727 Muut tiedustelut: 0400-623 276 office@fhra-tre.net www.fhra-tre.net TEIVON RAVIRATA, TAMPERE HUOM! Sisätiloissa tapahtunut muutoksia Myyntitilaa tarjolla kahdessa kerroksessa Myyntitilaa sisällä ja ulkona VARAUSMAKSU: 10/20 MYYNTIPAIKAT: alkaen 25 Sisäänpääsy: myyjät klo 7.00 | yleisö 8.00 Aikuiset 7 | lapset alle 12 v ilmaiseksi La 14.10.2017 klo 08.00-14.00 Tiivistettyä . Englannissa maan tavalla. Vastaa, ja voit voittaa V8-Magazinen kahden vuoden tilauksen. . Ensi vuonna Matchbox täyttää 65 vuotta ja julkaisee 46 uutta leluautotulokasta. ”Jos olisin kuljettanut pizzaa tuolla kertaa, joku olisi saanut sen ennätysajassa”, veisteli kolme voittoa tällä kaudella ottanut Pritchett. Tekniikkana häikäisevässä viisvitosessa on GM:n LS3 Crate -ruiskukone ja 4L 70E 4-portainen automaatti sekä Fordin 9” taka-akseli levyjarruin
Hyväkuntoinen autovanhus taittoi varttimailin aikaan 17,7211 loppunopeudella 124,71 km/h. Hyviä aikoja päästiin kuitenkin vetäisemään. Jukka Rytiniemi on ajanut ’64 Chevrolet Chevy II:sellaan historic kahinoita, mutta vauhtia riittää myös varttimailin suoralla. Arto Hämäläinen jonottelee Ford pickupillaan ajovuoroa. V8-Magazinen kiihdytyspäivä keräsi mukavan määrän osallistujia, mutta epävakaat sääolosuhteet vaativat veronsa. V8-Magazinen kiihdytyspäivä, Vesivehmaa 26.8. Tällä kertaa parhaaksi ajaksi tuli 13,4776/161,56 km/h. KELLOTTELUA sateen lomassa 24 V8-MAGAZINE. Autopuolen nopein oli Janne Uskalin Buick GN tuloksella 10,2967. Tulostaulukon kärkipaikkojen tavoittelu ei ole kuitenkaan kiihdytyspäivän perimmäinen tarkoitus, vaan pikemminkin oman Risto Luukan isolohkolla varustettu ’71 Chevrolet Monte Carlo Coupe on 13 sekunnin varttimailiajoillaan varsin ripeä menijä. Tuloksena oli aika 13,1033/179,42 km/h. TEKSTI PETRI LAULAJAINEN, KUVAT JANNE USKALI P äivän nopeimmista ajoista vastasivat moottoripyörät, ja ainoa kymmenen sekunnin alittaja varttimaililla olikin Jukka Kasurinen Suzuki Hayabusallaan ajalla 9,7174
Teemu Kortelainen 13,3536 2,0681 222,35 10,8609 Nissan GT-R 10. Jukka Kasurinen 0,4016 1,8505 245,91 9,7174 Suzuki Hayabusa 2. Hara Salminen 0,1085 2,0688 186,59 12,2025 Chevrolet Nova 45. GT732 0,7603 2,302 188,88 12,2286 46. Joona Kulmala 0,5968 2,0925 198,29 10,8625 Yamaha R1 11. Timo Heikkinen 0,6826 2,0529 209,66 11,1696 Volvo 242 21. Marjut Kiiskilä 0,7708 2,0077 232,41 10,2773 Suzuki Hayabusa 5. Toni Nurminen 1,2834 1,8784 176,23 12,0676 Dodge Dart 42. Rami Vähävirta 0,2671 2,0485 211,75 10,867 Suzuki GSX 1100 EF 12. Jarno Lappalainen -0,0537 1,9287 201,55 11,1182 Pontiac Firebird 18. Jukka Rytiniemi 0,817 2,2831 179,42 13,1033 Chevrolet Chevy II 59. Heikki Eerola 0,302 1,956 205,5 11,0184 Yamaha R1 15. Heikki Vaittinen 0,5771 2,2677 183,42 13,0478 BMW M5 58. Sami Nikias 0,2818 2,1414 200,21 11,6952 Dodge Coronet 34. Marko Veräjyksen pirteän ulkoasun omaava ’72 Dodge D100 kulki aikaan 13,6794/155,62 km/h. Juha Tynjä -0,0508 1,9818 192,75 11,6334 Chevrolet Chevy II Nova 400 32. Samu Kaunisto 0,3974 2,3001 195,72 12,0653 Honda CBR Fireblade 41. Sami Ikäheimonen 0,4029 1,9093 220,05 10,4449 Suzuki B-King 7. Joel Koiv 0,2682 2,2303 213,75 11,3855 Kawasaki ZZR1400 25. Mihail Tsistovski 0,2233 2,087 188,04 12,6601 Audi 53. Marko Järvelä 0,6592 2,2816 203,53 11,7158 Ford Escort 35. BY652 0,2977 2,0134 209 11,1143 17. Tomi Rantakari 0,1254 1,8387 205,44 11,0081 Plymouth Duster 14. Jouni Heinänen 0,2467 2,0298 196,67 11,8548 Dodge Charger 38. Vesa Helminen 0,0714 1,8809 236,2 10,1159 Suzuki 3. . Sami Kukkonen 0,2448 2,3201 207,26 11,3885 Honda CBR 1000 RR 26. Perttu Sikanen 0,5087 2,0466 219,58 11,132 BMW 325 19. Mikko Auterinen 0,3056 2,3449 180,18 12,0628 Harley-Davidson VRSC 40. Kimmo Hovi 0,5383 2,1225 158,17 12,3542 52. V8-MAGAZINE 25. Harry Räisänen 0,0524 2,2029 195,72 11,4269 Suzuki 28. Jani Virtanen 0,1087 2,1718 192,13 12,1593 Pontiac Firebird 44. Etummaisena Jouni Lyytikäisen vakiohko peli, joka kulki aikaan 17,0735/138,37 km/h ja taaempana Jouni Heinäsen rakennellumpi yksilö, joka sai aikakorttiin merkinnän 11,8548/196,67 km/h. NHH66 0,4886 2,2999 186,06 12,3191 50. Jaakko Husso 0,6692 2,0155 184,87 12,2599 Dodge Dart 48. Janne Pulkkinen 0,6399 1,9526 195,66 11,4244 27. Nico Ijäs 0,4627 2,2836 200,6 12,673 Nissan Skyline 54. KIIHDYTYSPÄIVÄAIKOJA POS NAME REAC 60-FT SPEED TIME AJONEUVO 1. Peter Andersin 0,6145 2,2197 208,63 11,5453 Suzuki Hayabusa 31. Kaksi ’71 Dodge Chargeria peräkanaa lineupissa. Mika Saroma 0,115 2,192 186,2 11,8336 Suzuki GSX 37. Kari Alanen 0,5101 2,0008 228,31 10,2469 Suzuki GSX-R1000 4. Petri Kasurinen 0,5811 2,0842 177,75 12,338 Kawasaki ZXR 750 51. 28YFJ 0,9668 2,2628 195,35 12,1193 43. Pekka Savolainen 0,8279 1,9637 202,9 11,4883 BMW M135i 30. Jouko Ainasoja 0,4655 2,323 180,4 12,9803 Plymouth Cuda 57. Marco Käyhkö 0,0901 1,8971 200,49 10,9891 Dodge Dart GTS 13. Jyrki Aukio 0,4597 2,244 186,16 12,8275 Plymouth Valiant 55. Tapahtuma on monelle se ensimmäinen kosketus varttimailin mittailuun virallisten kellojen kanssa, ja onpa monelle käynyt niinkin, että kokeilun jälkeen edessä on ollut varsinaisiin kisasarjoihin siirtyminen. Jarmo Tynjä 0,6271 2,1604 193,37 11,8018 Chevrolet 210 36. Juha-Matti Virnes 0,2946 2,2597 214,57 11,2227 Kawasaki ZX10R 22. Asko Randell 0,3913 2,0727 172,45 12,9362 56. Kimmo Haavisto 0,5671 2,1704 210,03 11,324 KTM Superduke 1290 R 24. CU953 0,3196 2,3822 209,6 11,4672 29. Vesa Rantanen 0,6121 2,421 187,41 13,1068 Chevrolet Camaro Z28 60. Antti Laurila 0,7251 2,4784 180,67 13,3791 Mercedes AMG C63 ajoneuvon suorituskyvyn selvittäminen ja mahdollisten tehtyjen muutoksien vaikutus suorituskykyyn. Osku Merikanto 0,4199 1,9438 193,37 11,6629 Dart GT 33. Tino Saari 0,4112 2,1797 193,16 12,0126 Yamaha R6 39. Janne Uskali 0,2105 1,9387 228,16 10,2967 Buick GN 6. Toni Nyholm 0,3623 2,1218 231,67 10,7126 SuzukiGSX-R1000 8. Mika Kataja 0,7016 2,0363 220,18 11,0795 Pontiac 16. Kari Hermunen 0,3206 1,9432 200,93 1,2487 Plymouth Valiant 23. Niklas Katajavuori 2,7855 1,8991 217,6 10,7147 FordEscort 9. Jani Heinonen 1,138 1,9658 228,16 11,1574 BMW E30 20. Petri Karttulainen 0,5542 1,8904 182,36 12,2582 Plymouth Valiant 47. Kari Alhonen 1,2927 2,115 190,17 12,2852 Ford 49
Risto Luukka 0,6476 2,0845 161,56 13,4766 Monte Carlo 67. Niclas Wass 0,3171 2,5202 163,83 14,1306 Plymouth 75. Kimmo Viinikainen 0,7136 2,5958 174,45 14,0148 Pontiac Firebird 73. Kimmo Eiranen 0,144 2,9434 154,53 15,5662 Buick GS Stage 1 98. Jouni Lyytikäinen 0,6293 3,2713 138,37 17,0735 Dodge Charger 108. Hannu Soitiala -0,1263 3,4855 165,74 15,334 Camaro 97. ’62 Dodge Dart 440:n parhaaksi kirjattiin päivän aikana 14,5104/161,02 km/h. Jukka Vuorjoki 1,0607 2,5687 182,91 13,3944 Trans-Am 63. Kari Hakamo 0,5517 3,0389 161,42 16,2489 Ford Mustang SVT Cobra 106. Hannu Hietamäki 0,6092 2,7491 147,63 15,6958 Plymouth Sport Satellite 101. Ari Jäkälä 2,4259 2,3917 165,74 14,3481 Toyota 81. Pertti Vainio 0,8644 2,5097 177,62 14,2541 Alfa Romeo Giulia QV 79. Arto Hämäläinen 0,7055 2,9478 124,71 17,7211 Ford Pickup 110. Tomi Varjo 0,5486 2,2565 169,94 13,4135 Plymouth Barracuda 64. Jussi Turkulainen 0,4354 2,7947 139,25 16,6836 Chevrolet Camaro 107. Marko Veräjys 0,2575 2,0058 155,62 13,6794 Dodge D100 Stepside 70. Henkka Husu 0,1706 2,9593 150,01 16,0077 Plymouth 105. Aatu Anttila 0,7216 3,584 131,37 18,5938 111. Juha Tiiva 0,7157 2,5719 195,24 14,1326 Vauxhall Cavalier 76. Alex Zaeske 1,0835 2,2703 148,87 14,6687 Audi A4 Avant 86. Matti Turtia 0,393 2,2752 144,71 14,0161 Suzuki Marauder 74. Kalle Oksanen -0,0279 2,8621 94,85 19,4193 Dinli Diablo Tämän ’41 Dodge Luxury Linerin kanssa ei kannata lähteä liikennevalokapinoihin ihan heppoisella pelillä, sillä Olli Torkkolan yksilö on 13,6083/160,20 km/h ajallaan keskivertoa ripeämpi kulkija. Lee Edmonds 0,653 2,6112 166,89 14,5859 BMW M5 85. Vesivehmaalla auto kulki aikaan 12,2852/190,17 km/h. Kari Alhonen käväisi testaamassa ’89 Mustang GT:n vauhtivaroja myös tämän kesän Gasolinen Street Weekillä. Raimo Wickholm odottelee muiden tapaan ajovuoroa sateen kastelemalla radalla. Jussi Lehtiö 0,874 2,7032 170,87 14,3382 MB 300 80. Juha Valtonen 0,8221 2,7817 156,63 15,0357 Chevrolet Silverado 92. Aika oli kova 11,6334 ja loppunopeuttakin auto kelasi 192,75 km/h. Jukka Ruuth 0,3957 2,5222 144,24 15,6084 Oldsmobile Cutlass 99. Jarkko Viitanen 1,8786 2,9203 160,99 14,9 Ford Sierra 90. Pasi Hirvonen 0,835 2,744 154,36 14,2147 Valiant 77. Matias Puolitaival 0,7971 2,8013 158,52 14,7201 87. Andri Piippo 0,4094 2,7029 163,20 14,5387 Plymouth Valiant 84. Panu Vesanen 0,7035 2,9257 172,62 15,082 MB 300 D 94. CTX49 0,374 2,8922 157,62 15,1025 95. Jari Virta 0,5491 2,1686 169,70 13,4545 Mustang 66. KIIHDYTYSPÄIVÄAIKOJA POS NAME REAC 60-FT SPEED TIME AJONEUVO 61. Jani Kopra 0,6376 2,3178 174,45 13,6908 Audi A4 1.8T 71. Ilkka Peura 0,2026 2,5775 147,90 15,6297 Opel Astra GSi 16v 100. Mika Marttila 0,8039 2,536 142,29 15,7662 Peugeot 106 GTI 103. AVK647 0,852 3,0212 162,40 15,8194 104. Jani Vehmas 0,5663 2,2748 84,31 17,2646 BMW 316i 109. Niko Kirves 0,2513 2,1146 166,24 13,3919 Plymouth Valiant 62. Juha Tynjän ’63 Chevy II Nova on komea ja nopea. Ville Siiranen 0,6319 2,7511 152,03 15,2672 Chevrolet Caprice 96. Janne Torniainen 0,7586 2,4852 177,31 13,9177 Corvette 72. 26 V8-MAGAZINE. Raimo Wickholm 0,7924 2,7195 161,02 14,5104 Dodge Dart 83. Sami Mäkäräinen 0,6166 2,6895 177,88 14,3921 Alpina B5 E61 82. Petri Korhonen 0,8517 2,4149 146,94 15,7116 Volkswagen Kastenwagen 102. Santtu Mönttinen 0,3657 3,0153 178,54 14,886 MB 190 D 89. Rami Raute 0,6603 2,0314 127,95 14,2208 78. NTF23 0,6582 2,7046 183,84 13,67 69. Jukka Kananen 0,6862 2,8125 161,78 14,9341 Chevrolet Silverado 91. Samuel Helin 0,5711 2,5738 159,99 14,7366 Ford Mustang 88. Olli Torkkola 1,2973 2,1395 160,20 13,6083 Dodge Luxury Liner 68. Rauli Koskinen 0,6081 2,195 140,77 15,0809 Volkwagen Kupla 93. Marko Kosenius 0,0042 2,2339 166,73 13,4415 Buick GS455 65
TEKSTI JA KUVAT JAMES DARING M almin lentokentällä ajetussa viidennessä osakilpailussa löytyi listalle pyrkijöitä peräti viisi kappaletta, Wihinen pikkiksellä, Husso Dartilla, Leinonen BMW 335 d:llä, Niklas Salmi Coronetilla ja Kimmo Hovi Novalla. Wihisen Show Kesän aikana kävi nopeasti selville, että listan taso ja autojen nopeus kasvoivat ihan silmissä. Wihinen ilmoitti ennen kisaa ottavansa Pikkiksen pois listalta ja palaavansa asiaan taas ensi kesänä. Wihinen nousikin listalla sijalle kuusi, ja Hovi sijalle yhdeksän. Voimassa olevia haasteita oli enää kolme. Näin kaikki listalaiset nousivat yhden sijan ylöspäin. Kiikalassa oli ajettavana lopulta vain yksi haaste, mutta sekin jäi väliin sääolosuhteiden takia. Nopeus oli sitä luokkaa, että mies teki huikean nousun läpi listan, aina ykköstilaan saakka. V8-MAGAZINE 27. ja #6 Burnout Party Kiikala 19.8. Burnout Party, Kiikala Kiikalasta ei juuri jäänyt kerrottavaa. Sikasen ja Hovin haastetta odotettiin ajettavaksi, mutta sade sotki suunnitelmat. Wihisen huikean nopea pikkis kirjasi Malmin uudeksi rataennätykseksi kovan ajan 9,49 sekuntia. Rantakari voitti Wasströmin, joka ei päässyt paikalle. Wihinen teki listalla hurjaa nousua. Laukkanen oli ajelemassa muualla, joten Käyhkö vei tämän haasteen ja nousi sijan ylöspäin. Lopulta vastassa oli ykkössijaa hallussaan pitänyt Janne Uskali, joka hänkin joutui antautumaan Wihisen nopealle turboahdetulle pikkikselle. Blacklist Street Race #5 Helsinki 5.8. Kauden ratkaisut selviävät seuraavassa numerossa. Tässä lähdössä taipui listan kakkonen Sini Paukkuri. Hän päihitti ensin haasteessa listan vitosen Käyhkön, sen jälkeen nelospaikkaa hallussaan pitäneen Laukkasen, kolmosena olleen Rantakarin sekä kakkosena olleen Sini 19.8.2017 #1 Uskali, Buick GN #2 Miss Paukkuri, Duster #3 Rantakari, Duster #4 Wasström, Cuda #5 Käyhkö, Dart GTS #6 Laukkanen, Dart GT #7 Sikanen, BMW #8 Hovi, Nova #9 Kataja, Pontiac #10 Paukkurin. Vanhoja kuskeja poistui, mutta uusia ja entistä nopeampia autoja nousi listalle haialtaan kautta. Kymppipaikan vei tässä vaiheessa tekniikkamurheista Hussoa paikannut Nikke Wasström Cudallaan
Mieleeni juolahti ajatus siitä, että tästä vuodesta taitaa tulla todellinen floppi. Seuraavat pari tuntia vahvistivat ajatustani floppauksesta, kunnes 11 jälkeen alkoi kavioura täyttyä ääriään myöden. Palkintojenjaon aikana koettiin runsain sadekuuro, mutta kestoltaan sekin lyhytaikainen. Kotiin jääneiden harmiksi on todettava, että taivaalta tuli vettä päivän aikana selvästi vähemmän kuin oli ennustettu. Liikenne sujuu jouhevasti saapumisajasta riippumatta, ilman suurempaa jonottamista. Olosuhteisiin nähden Pilvenmäellä nähtiin yllättävän runsas kattaus kotimaista harrastekalustoa. Jälkikäteen katsoin myös viime vuoden kuvia. lähtökynnyksen pienenemistä. Jotain positiivista tästäkin löytyi, sillä paluu autojen pariin tapahtui ns. Kaviouralle oli eksynyt vain parisenkymmentä autoa. 28 V8-MAGAZINE 35th Pick-Nick, Forssa 6.8. Aikanaan todellisuus poikkesi usein ennusteesta, mutta siinä oli tästä huolimatta eräänlainen positiivinen vaikutus. TEKSTI JA KUVAT KAI SALMIO S ääennusteen laatiminen lienee nykytekniikalla helpompaa kuin vielä vuosikymmeniä sitten. Harrastukseen liittyvä materiaali on ollut jo pitkään vähemmistönä. Nurmialue paistatteli tyhjyyttään muutamia telttoja ja bajamajoja lukuunottamatta. Näin saapuminen pääkallopaikalle voidaan ajoittaa hieman myöhemmäksi. Alueelle saapuminen oli jonkinmoinen shokki, sillä tutuksi tullut myyjämassa loisti poissaolollaan. Ihmiset eivät orjallisesti luottaneet ennusteisiin, mikä saattoi edesauttaa ns. Olen viime vuosina pyrkinyt olemaan paikalla viimeistään kasin pintaan. Lieneekö tässä syy siihen, ettei piknikkikansalla ole aikaisempien vuosien tapaan enää kiirettä Pilvenmäelle. Samaan aikaan otetuissa kuvissa ei näkynyt juuri sen enempää kalustoa, vaikka sääennusteet olivat vuotta aiemmin suosiollisemmat. Aamulla oli hyvä hetki käydä kahlaamassa läpi rompetori, jota on aika ajoin sadateltu kirpputorimaiseksi. Liikenteen sujuvuutta järkeistettiin parisen vuotta sitten. Vaunuyhdistelmiä näkyi normaalia vähemmän. MÄREMPI PIKNIKKI Ennusteet eivät lupailleet kovin ruusuista säätä piknikille, joten mukavuudenhaluisimmat jäivät tällä erää kotisohvalle röhnöttämään. Useat kävijät, harrasteautoilijat ja eritoten rompetorimyyjät luottivat liiaksi meteorologeihin ja jäivät viettämään sunnuntaita kotioloihin. normaalia vuotta nopeammin. Tänä päivänä ennusteet ovat kohtuullisen luotettavia, minkä huomasi myös Pilvenmäellä. Kuinka mukavaa onkaan olla väärässä! Sääkin selkeni, eikä tapahtuman toivotuin vieras pettänyt tänäkään vuonna. Aurinko väritti tienoot joksikin aikaa, mikä nostatti kaikkien fiilistä. ’65 avo-Cadillac ja saman sävyinen ruotsalaisvalmisteinen munavaunu ovat parasta silmäkarkkia.. Sisäänajoväylällä ei siihen aikaan ollut autoni lisäksi kuin kaksi muuta ajoneuvoa. Paikalla oli myyjiä ehkä kolmasosa edelliseltä vuodelta, ellei jopa vähemmän
Mies seuraa punaisine huppareineen silmä tarkkana tuomariston työskentelyä. Juhlapäivän kruunasi järjestäjien valinta -titteli. Olli Mannisen huima rättikattoinen ’57 Dodge Custom Royal D500 rankattiin 50-lukulaisten ykköseksi. Etualalla halikkolaisen Kalevi Lindholmin aakkonen, jonka jatkojalostus starttaa tulevana talvena. Kaviouralta oli bongattavissa myös eräänlainen legenda eli ns. 50-luvun farkut ovat eittämättä näyttäviä ilmestyksiä. Kuten kuvasta näkyy, hurjat sääennusteet eivät pelottaneet piknikkansaa. Autoja oli toki vähemmän kuin aikaisempina vuosina, mutta floppauksesta ei ollut puhettakaan. Toni Räsäsen ilmajousitettu ’59 Chevrolet ”Green Bastard” Apache nostettiin ansaitusti Rod & Custom -luokan korkeimmalle pallille. ?. Perhe Manninen-Kukonlehto alkaa olla jo tuttu näky palkintojenjaossa, sillä viime vuonna Erja Kukonlehto nappasi kotiin viemisenä Tuning & Performace Car -sarjan hopeapytyn '70 Plymouth Cudalla. Vetojuhtana toimi ”hevosvoimaton” isäpappa. Tällä AA-777 -kilvitetyllä ’69 Dodge Monacolla olisi kerrottavanaan monta ikimuistoista reissua. Pokaalitilaisuudessa koettiin myös nostalgian havinaa, kun pitkänlinjan jenkkiautoilija Jaakko ”Jaska” Husso kävi pokkaamassa 60-lukulaisten voittopytyn komealla '66 Chrysler 300:lla, sekin tuttu lehden sivuilta (V8 5/2013). V8-MAGAZINE 29 Arvostelussa nähtiin säästä huolimatta tasokasta kalustoa, kuten Olli Mannisen huippuentisöity '57 Dodge Custom Royal D500 avo, jolla mies pokkasi 50-lukulaisten ykköspokaalin. Tyylilleen uskollinen rottapikkis ei jätä ketään kylmäksi! Ei edes vannoutuneita pussihousuja, koska sappi suorastaan kiehuu tällaisesta näkymästä. Yksi sana kuvaa parhaiten tätä Panel Truckia: Cool! Päivän yksi maukkaimmista nelipyöräisistä oli eittämättä Roy Jäderholmin sympaattinen avoauto, jossa on vähintään tyylikkäät valkosivurenkaat. Kavioura näytti ajoittain luistinradalta, jota pitkin cruisaili päivän aikana monenmoista ilmestystä, kuten raceasuinen ’57 Plymouth farmari. Rodikalustoa oli liikkeellä normaalia vähemmän, mutta nähtiin Pilvenmäellä sentään tämäkin puhutteleva parivaljakko. ”pitkäseiska” tai ”kolme kirvestä”. Ollin Moparille antoi kovimman vastuksen lehden sivuiltakin tuttu (V8 4/2016) Petri Nöjdin '51 Hudson Hornet 4d. Onneksi kaikki eivät ole sokerista
Dodge Custom Royal D500, 1957 2. Lavaherkku ehti ilahduttaa ravikansaa peräti neljä vuosikymmentä, hatunnosto! Autosta sai jättää ostotarjouksen. Venäläiset poniharrastajat olivat startanneet Moskovasta ja saapuivat Forssaan Pietarin ja Helsingin kautta. Oli siinä kansalla korvissa pitelemistä! Konepyöräkalustoa oli liikkeellä totuttua vähemmän, mikä oli varsin ymmärrettävää säätila huomioon ottaen. Dodge Charger R/T, 1969 3. Jonny Holmström .........Rat Rod , 1941 ROD & CUSTOM: 1. Kuvan kolmipyöräinen trike oli sieltä erikoisimmasta päästä. Olli Manninen .......................Dodge Custom Royal D500, 1957 CLASSIC BIKE 1. Pentti Multamäki ... Venäläinen Mustang-kerho saapui Pilvenmäelle näyttävässä letkassa, joka käsitti kymmenkunta laukkaavaa ponia. Tarmo Soranko.....................Chevrolet Camaro, 1968 2. Olli Manninen ......... Kotkalainen Petri Nöjd nappasi 50-lukulaisten kakkospytyn huimalla ’51 Hudson Hornetillaan. Ford Mustang, 1964 70-LUKU: 1. Hakisin vaikka heti huomenna poliisikouluun, jos virka-autoina käytettäisiin kuvan mukaisia ’58 Edsel Pacereita! ”To Protect and Serve – hell yeah!” ’65 Chevroletista leivottu off road -ajokki suoritti persoonallisen pysäköinnin nurmialueelle. Jan Rilla .................. Fiat X 1/9 Serie Spesiale, 1978 ROCK’N ROLL CAR: 1. Antero Saari...................Chevrolet El Camino, 1959 3. Eero Hiljanen .................Chevrolet 3100, 1957 2. Veekasit jäivät paitsioon, kun Centurion panssarivaunun 27-litrainen ja 650-hevosvoimainen Rolls Royce / Rover Meteor V12pannu pistettiin aika ajoin tulille. Kari Välimaa...................Peterbilt 351, 1957 3. Jari Ahonvala .................Freightliner FLD12, 1990 2. Timo Reima ...........................Jawa Perak II, 1953 2. Teemu Säntti.........................Vespa SS, 1965 CUSTOM/CHOPPER BIKE 1. Veteraani on palvellut lähetysautona aina vuodesta 1976 lähtien. Timo Rasi .......................Plymouth Prowler, 2000 3. Hannu Vähä-Verkkomäki .....BSA Lightning/Rocket, 1967 Palkitut: Moonshine Cruisers Finlandin rytmiryhmä toteutti Pilvenmäellä myös aitoa piknikkimeininkiä. 30 V8-MAGAZINE CLASSIC CAR: 1. Sarjan muut palkintosijat menivät vuosikymmenen loppupuolen edustajille.. Kari Wikholm ........................Dodge Dart GT, 1967 JÄRJESTÄJÄN VALINTA: 1. hienolla ’68 Chevrolet Impalalla. Kari Laukkanen ...... Ford Model A Tudor,1929 50-LUKU: 1. Petri Nöjd ................ Ari Lapiolahti .................Chevrolet K10, 1965 TUNING & PERFORMANCE CARS: 1. Plymouth Sport Fury, 1959 60-LUKU: 1. Jaakko Husso ......... Pasi Saarimaa ......... Jake Heikkinen .....................H-D Softail 2. Markku Blomqvist ...............Ford Mustang Shelby, 2014 3. Mika Savolainen ...........Chrysler Windsor Business Coupe, 1949 VAN & TRUCKS: 1. Päivän yksi mielenkiintoisimmista autoista oli Pilvenmäen oma Ajomies -leffastakin tuttu ’72 Chevrolet El Camino. Chrysler 300 2D HT, 1966 2. Toni Räsänen ..................Chevrolet Apache “Green Bastard”, 1959 2. Hudson Hornet, 1951 3. Liikkeellä oltiin mm. Reijo Vienonen ......
• Istuinten verhoilut alkuperäisestä materiaalista. 09-302847 / 050-3305780, fax 09-3401073 e-mail: jaakko.husso@pp.inet.fi Autoverhoilut kaikkiin USA-autoihin! Automatot, suojamatot brodeerauksella ja tavaratilan matot. (aikaero) +1-561-7623060 / Marco Casagrande Automaattivaihteistojen erikoisliike Hiihtotie 7 B, 01280 VANTAA Puh. • Asennus kuuluu myös meidän palveluun! www.westfix.fi, westfix@netikka.fi Korsnäs Biloch Båtinredning Norrbyvägen 32, 66200 Korsnäs (06) 364 1406 -Vakioputkistot-Virtaavat viritysputkistot-Peltisarjat-Taivutukset mallin mukaan-Räätälöinnit suoraan autoon-Räätälöidyt vaimentajat-Myös tuurnataivutus ja RST-Katalysaattorit-Keraamiset pinnoitteet-Pinnoitustyöt kaikkiin osiinMARTELIUS-EXHAUST OY 02-856 616 www.martelius.com PAKOPUTKET USA-AUTOIHIN 40-LUVULTA ALKAEN Alkuperäisja tarvikeosat amerikkalaisiin automerkkeihin. Kontit Floridasta viikottain! USA:n sisäiset kuljetukset! Kysy lisää! AUTOT, PYÖRÄT, OSAT USA:STA Tilaa osasi itse tallillemme, maksa vain merirahdista 1851 NW 9th St., Okeechobee, FL 34972, USA/oma nimi amercars@msn.com Soitot suomeksi klo 15.00 jälk. 0400 591 428 Ojantie 24, 28130 Pori www.neonkauppa.fi since 1978. V8-MAGAZINE 31 Amer Trading, Inc. • Vinyylikatot, rättikatot ja tarvikkeet. • Meillä on myös muita autonsisustustarvikkeita. Florida auto dealer since 1991 www.amercars.com Myymme, välitämme autot ja moottoripyörät, Ebay jne. mm.: – Peltiosat – Kumitiivisteet – Alusta – Tekniikka – Sisusta – Lattiamatot – Puskurit – Race-osat – Kendall öljyt www.sepponiemensivu.fi Seppo Niemensivu, puh. • Autonsuojapeitteet kaikkiin malleihin
Chevrolet Camaro IROC-Z Targa 1988 Muskelikarkki 32 V8-MAGAZINE
Muutamia poikkeuksiakin onneksi oli, joihin kuului myös Chevrolet Camaron IROC-Z-tehoversio. Niistä yhden hienommista omistaa alaveteliläinen Ilkka Närhi. 1980-luku oli “mustaa aikaa” etenkin muskeliautoille, kun Detroitin tuotantolaitokset panostivat pieniin ja tehottomiin nelipyöräisiin. TEKSTI JA KUVAT PAUL GRANVIK Muskelikarkki 80-luvulta V8-MAGAZINE 33
Heavy Duty -alustan läpikäymisen yhteydessä kaikki osat irrotettiin, puhdistettiin ja viimeisteltiin maalaamalla. Ilkan tekemien tutkimusten perusteella tämä kielisi siitä, että se on myyty Projektivai heita Camaron 305 TPI -orgispikkulohkon alettua oikuttelemaan korvasi Ilkka sen 350-kuutiotuumaisella versiolla. Vuonna 1982 esiteltyyn täysin uudistettuun Pontiac Firebirdiin perustuvan ”Kittin” sporttinen muotoilu oli Ilkasta eritoten onnistunut, tosin auton luukkulamppujen ollessa ylhäällä se ei näyttänyt enää läheskään yhtä hyvältä. Myös tehdasasenteinen vaaleanruskea sisusta oli käytännössä virheetön lukuun ottamatta kuskin penkkiä, jonka kangasverhoilut olivat paikoin rispaantuneet. Ilkka halusi ilmastoinnin asennuksesta mahdollisimman tehdasmaisen ja niinpä hän hankki Air Condition -version kojelaudan tarvittavine tilpehööreineen romutetusta saman korisesta Pontiac Firebirdistä. Toive muuttui todeksi Ilkan saatua ajokortin ei hänellä ollut mahdollisuutta hankkia kalliinpuoleista Camaroa, ja niinpä hän keskittyi sitä huokeampien euroja japsisporttien rakenteluun. Ilkan nähtyä Camaron ei auton normaalia korkeampi pyynti enää ihmetyttänyt, sillä se oli varsin hyvässä alkuperäiskunnossa. Koneswapin yhteydessä konehuone siistittiin maalamalla ennen uuden moottorin paikalleen pulttaamista. Camaron mukana tulleiden papereiden ja VIN-koodin perusteella auto on alkuperäinen Export-vientimalli, mihin viittaa vahvasti myös kilometriasteikon omaava nopeus-ja matkamittari. Autoa yhä koristaneessa oivan kiillon omanneesta Bright Red -kirkkaanpunaisessa maalipinnassa oli toki jonkin verran kiveniskuja ja muutamia pieniä ruostekupruja, mutta ei mitään sen vakavampaa. Käytettynä ostettu 350 TPI -ruiskupikkulohko osoittautui purkamisen jälkeen juuri kunnostetuksi. ”Aikansa kutakin”, totesi Ilkka keväällä 2001, ja ryhtyi metsästämään viimein toiveittensa mukaista vuosien 1982–1992 kolmannen sukupolven Camaroa. Niinpä sille tehtiin vain perushuolto, ja kokonaisuus viimeisteltiin maalaamalla se virheettömäksi ulkoisilta osiltaan. Autolla oli ajettu myyjän mukaan mittarin näyttämät reilut 145 000 kilometriä, minkä vuoksi sen alkuperäinen 305 TPI -pikkulohko, nelivaihteinen TH-700-automaatti sekä optio lukolla ja 3,42:1-välityksellä varustettu 10-pulttinen perä toimivat lyhyellä testilenkillä moitteetta. Keltainen Pörssi -myyntilehtien seuranta tuottikin parin kuukauden kuluttua tulosta, kun sen sivuilla tuli vastaan Simossa myynnissä ollut '88 Camaro, joka oli vieläpä se muskelisin IROC-Z-malli. I lkka innostui 1980-luvun ”kamalista kaaroista” pitkälti televisiosta tuolloin tulleiden sarjojen kautta, joista etenkin Ritari Ässän seikkailut Kitt 2000 -autonsa kanssa tekivät innokkaaseen nuoreen mieheen suuren vaikutuksen. Tosin eivät ne luistelut Camaron kanssa vielä tähän loppuneet, sillä parin viikon tiiviin neuvottelun tuloksena yhteisymmärrys hinnasta saatiin aikaiseksi ja Ilkka haki auton ajamalla kotiinsa ”täydellä pääkallokelillä”, kuten mies asian ilmaisee. 34 V8-MAGAZINE. Myös kovettunut tehdasmassa poistettiin ja korvattiin vastaavanlaisella uudella pinnoitteella. Ilkka maalasi Camaron itse kahdesti, mutta ei ollut tyytyväinen lopputulokseen. Kolmannella kerralla hän vei auton maalaamoon, mitä varten se purettiin palasiksi – kolmannen kerran kahden vuoden aikana. – Camaro myös suti kivasti, mutta se oli kyllä ennemminkin kelistä kuin koneen tehoista johtuvaa, naurahtaa Ilkka maaliskuun talviliukkailla tehtyä koeajoa muistellessaan. Ilkka asui tuolloin Oulussa, mistä kyseiselle paikkakunnalle oli vain ”kiven heitto”, joten hän päätti lähteä tutkimaan autoa paikan päälle tarkemmin, vaikka sen hinta hieman yläkantissa olikin. Erikoiseksi tämän yksilön tekee lisäksi se, että vaikka Camaro on vuosimallia 1988, niin auto on otettu käyttöön vasta vuonna 1989 ja rekisteröity Suomeen vuotta myöhemmin 1990. Niinpä hänen suosikkinelipyöräiseksi nousikin saman peruskorin omaava Chevrolet Camaro, josta nuo auton kauniit linjat pilaavat ”räppänät” puuttuivat
Talven tullen Ilkka vei taka-akselin ”alan ammattilaiselle”, joka kunnosti sen ja vaihtoi välitykseksi harvemmat 2,73:1-rattaat. Siinä on mm. kattovalo ja kartan säilytyspussi erilisine karttavaloineen. Niiden lisäksi jouduttiin hommaamaan myös koko joukko Camaron omia ilmastoinnin osia, ennen kuin kaikki saatiin toimimaan toivotulla tavalla. Ilkan ryhtyessä purkamaan 350:stä kävi ilmi, että kone oli ilmeisesti vasta kunnostettu ja yhä uudenveroisessa iskussa. Kangas ei kelvannut Camaro oli ostohetkellä käytännössä uudenveroisessa kunnossa, eikä se kaivannut osakseen normaaleja huoltoja kummempia toimenpiteitä. Aidolla nahalla verhoillut penkit näyttivät Ilkasta tosi hyviltä, mutta osoittautuivat käytössä turhan kuumiksi kesähelteellä. Ilkan Camaron takaluukun alkuperäisistä verhoilusta tuli uudenveroiset perusteellisella puhdistamisella. Ilkka hankki auton harrastepeliksi, jolla hän ajoi vain kesäisin, ja talvet se seisoikin vällyjen alla tallin lämmössä. Ilkan autossa on lisäksi optioihin kuuluneet sähköiset ikkunannostimet, joiden käyttökatkaisijat on sijoitettu konsoliin. Niinpä hän päätti verhoiluttaa Camaron kaikki istuimet uusiksi optiona tarjotulla, niin ikään Light Brown -värisellä aidolla nahalla uusine toppauksineen ja tehdastyylisine tikkauksineen. Tätä häiritsevää ääntä lukuun ottamatta se toimi muuten ihan hyvin, joten Ilkka päätti ummistaa korvansa, vaikka ääni vaivasi häntä. Muutamia pieniä sähköongelmia lukuun ottamatta Camaro toimi moitteettomasti ja Ilkka päästelikin sillä tyytyväisenä aina kesään 2007 saakka, jolloin sen perän lukko alkoi luistaa. Koska muutosten tielle oli lähdetty, sovitti Ilkka kuskin penkkiin käytettynä ostamansa Camaron optioihin kuuluneen sähkömoottorin katkaisimineen, releineen ja johtoineen. – Auton ilmastointi on melkoinen osien sekamelska, mutta kylmää se tuottaa kiitettävästi ja näyttää lisäksi täysin tehdasasenteiselta, mikä oli yksi tärkeimmistä tavoitteistani, toteaa Ilkka tyytyväisenä. jälkituontina. Ilkan jälkikäteen asentamista runsaista lisävarusteista harvinaisin lienee kattokonsoli, joka löytyi hyväkuntoisena käytettynä eBaystä. . Ruutivajetta Näin mentiin kesään 2012 saakka, jolloin Camaron 305 TPI -pikkulohkon toiminnassa alkoi ilmetä vikoja enenevässä määrin. Auton muu sisusta saatiin uudenveroiseksi lattiamaton, ovipahvien ja takapaneelien perusteellisella pesemisellä. Homma hoitui kuitenkin kaikkea muuta kuin ammattimaisesti, sillä muutamien ajokertojen jälkeen perä alkoi ulista. Ilkasta ruutia ei ole koskaan riittävästi, joten hän päätti korvata auton alkuperäisen moottorin optiona tarjolla olleella kookkaammalla ja konikylläisemmällä 350-kuutiotuumaisella TPI-versiolla. Kaikissa Camaroissa oli jo vakiona näyttävän näköinen ja kokoinen lattiakonsoli. Hetken hakemisen jälkeen löytyi autopurkamosta sopiva aihio, joka oli tarkoitus käydä täysin läpi. Myöhemmin Ilkka hankki myös uuden harmaan ABS-muovisen sisäkaton, jonka hän maalasi tehtaan värikoodilla muuhun sisustaan sointuvaksi. Hänen toimestaan auto on täysin läpikäyty ja nykyisin uudenveroisessa kunnossa. Ratkaisuksi tuli lisävarusteena tilattavissa olleen ilmastoinnin asentaminen autoon, mikä ei ollut ihan pikku juttu, kuten Ilkka asian ilmaisee. Ulkopuolisen siistimisen lisäksi Ilkka myös piristi moottoria poistamalla siitä saastelaitteet ja asentamalla siiCamaro on rekisteröity Suomeen vuonna 1990, minkä jälkeen sillä ehti olla kolme eri omistajaa ennen Ilkkaa. Eipä siinä auttanut muuta kuin myhäillä tyytyväisenä ja niputtaa priimaksi osoittautunut pannu huolella. Hetken hakemisen jälkeen Suomesta löytyi purettu Pontiac Firebird, mistä Camaroon napattiin näissä molemmissa autoissa käytetty ilmastointimallin kojelauta ja muutokseen tarvittavia muita pienempiä osia. – Päätin tuolloin, että jatkossa en anna muiden räpeltää Camaroa, vaan pyrin tekemään kaiken itse, koska näin asiat tulevat kerralla kuntoon, kuittaa Ilkka vieraan töistä saamansa kokemukset. Syksyn tullen moottorin öljynpaineet laskivat laskemistaan, minkä seurauksena pannusta alkoi olla paras puhti poissa. Ilkka ei ole mikään pilkuntarkan entisöinnin nimeen vannova, vaan hän haluaa mieluummin muokata autonsa oman makunsa mukaisiksi. Hikeä pukkasi lopulta siihen malliin, että hänen oli tehtävä asialle pikaisesti jotakin. Vaikka Camaro oli täysin toimiva ja näytti ikäisekseen ihan hyvältä, alkoivat muutamat hieman kuluneet kohdat vaivata Ilkkaa lopulta siinä määrin, että niille oli tehtävä jotain. Pahiten silmään pistivät kuskinpenkin kuluneet vaaleanruskeat perusversioiset Light Brown -kangasverhoilut. Autossa on myös tallella katon targa-palojen tehdassäilytyspussi, joka on yhä virheettömässä kunnossa. V8-MAGAZINE 35. uutena johonkin Euroopan maahan ja ostettu sitten sieltä tänne ns
IROC-Z:tan muskelimaisuus ilmenee myös sen konepeltiin upotetuista ja puolikiiltävällä mustalla maalatuista tuplista ei-toimivista scooppiritilöistä, joita ei muissa Camaroissa käytetty. hen vakiota hieman isokanavaisemmat valusarjat, joiden jatkoksi hän pokkasi 2½" tuplaputkiston hyvin virtaavine tarvikevaimentimineen. Swapin yhteydessä konehuone siistittiin maalaamalla tulipelti, sisälokasuojat ja syylarin peltiosat. Vuonna 1988 valmistui kaikkiaan 96 275 Camaroa, joista IROC-Z-tehoversioita oli 27 811 kappaletta. Camaro oli jo tehtaalta tullessaan vaAlkuperäinen 305 TPI -ruiskupikkulohko on korvattu kookkaammalla ja konikylläisemmällä 350 TPI -versiolla. Niistä optiona tarjotulla 350 TPI -ruiskupikkulohkolla varustettuja oli suhteellisen vähäiset 12 116 yksilöä. Komea yksityiskohta. Talven tullen Ilkka irrottikin auton alustasta kaikki osat ja rapsi kovettuneen tehdasmassan pois. Täysin ehjäksi osoittautuneen pohjan pintaruosteiden hiomisen jälkeen se maalattiin pohjamaalilla ja peitettiin uudella massakerroksella. Camaron kasvanut teho ja etenkin sen käyttö paljasti auton tehdasiskuisen alustan olevan vanhan ja väsyneen, eikä ajoominaisuuksia voinut enää kehua kovin urheilulliseksi. 36 V8-MAGAZINE. Näiden toimenpiteiden ja TPI-ruiskun uudelleen ohjelmoinnin ansiosta alkuperäiset 230 hepan tehdastehot lienevät nykyisin lähempänä kolmeasataa.
Myös 11" etulevyt käytiin läpi ja kunnostettiin tarvittavilta osiltaan. Sanotaan, että maailma tarvitsee esikuvia. Mielihyvä oli melkoinen, kun yhtään ruostereikää ei löytynyt, ja niinpä hän pääsi seuraavaksi tekemään pohjatöitä. Tässä yhteydessä myös kaikki kumitiivisteet uusittiin laadukkailla uustuotanto-osilla, minkä jälkeen Camaro onkin nyt joka suhteessa kuin ”pakasta vedetty”. Komean kokonaisuuden kruunaavat kullanväriset tehdasteippaukset ja samalla sävyllä viimeistellyt 7 x 16 -kokoiset 5 Spoke Aluminium Wheel -optiovanteet. Tämän lisäksi alkuperäiset perusversion takarummut korvattiin optiona tarjolla olleilla 10,5-tuumaisilla levyillä satuloineen ja letkuineen. Maalisumun laskeuduttua pettymys oli melkoinen, kun lopputulos ei ollut Ilkan kovan vaatimustason mukainen. Niinpä Ilkka päätti maalata sen uudestaan itse omassa tallissaan. Ilkan Camaro on juuri sellainen ihan joka suhteessa. – Joskus on pakko myöntää vajavaisuutensa, muistelee Ilkka hetkeä, jolloin hän päätti viedä Camaron alan ammattilaiselle maalattavaksi. Camarot ovat tosi suosittuja harrasteja rakentelukohteita, mutta viimeisen päälle entisöidyt kolmannen sukupolven vuosien 1982–1992 sellaiset ovat ainakin vielä suhteellisen harvinaisia poikkeuksia niin meillä kuin muuallakin. rustettu optioihin kuuluneilla Heavy Duty -alustan osilla. . Työt hän aloitti hiomalla Camaron käsityönä täysin peltipuhtaaksi. Roskien lisäksi pinnassa oli piinaavan paljon appelsiinia. V8-MAGAZINE 37. Mies etsiikin nyt uutta näperreltävää talvi-iltojen iloksi. Kesä painoi kuitenkin päälle, minkä vuoksi Ilkka päätti hieman lepuutella hermojaan ja ajella Camarolla seuraavan suven sellaisenaan. Naarmuja löytyi sieltä täältä, eikä kiiltokaan ollut kaksinen. Alkuperäiset kierrejouset ja tehostetun, tiuhalla 12,7:1-välityksellä varustetun ohjauksen osat olivat sen sijaan niin oivakuntoiset, että ne kelpasivat käyttöön puhdistamisen ja viimeistelemisen jälkeen. Ratkaisua hän ei ole katunut hetkeäkään, eikä myöskään sitä, että maalarimestarin suosituksesta auto värjättiin lopulta alkuperäistä kirkkaammalla Flamin Red -punaisella. Ei, Camaro ei ole myynnissä. Kirkkaanpunaisessa maalipinnassa näkyivät vuosien käytön jäljet. Vaihtolistalle joutuivat kaikki alustan puslat ja nivelet, minkä lisäksi iskarit vaihdettiin vakiota vähän jämäkämpiin KYB:n säädettäviin versioihin. Ilkan kertakaikkisen komeaa yksilöä katsellessa täytyy vain ihmetellä, että miksi näin, sillä nämä autot ovat oivia ajettavia, kulkevat ihan kivasti ja näyttävät hyviltä ilman mitään muutoksiakin. Tässä yhteydessä myös ujeltanut perä purettiin, kuluneet laakerit uusittiin, ja siihen asennettiin takaisin 3,42:1-tehdasvälitys. Näitä lisää! 16 omistusvuoden aikana Ilkka on käynyt Camaronsa läpi niin alta, päältä kuin sisältäkin, eikä siinä ole enää kunnostettavaa. Hermoja raastavat maalausharjoittelut Auto oli käyty läpi niin sisustan, tekniikan kuin alustankin osalta, mutta ulkokuori oli yhä täysin tehdasiskussa. Homma uusiksi ja toisella kerralla lopputulos oli jo tyydyttävää tasoa, mutta ei kuitenkaan läheskään virheetön
Harley-Davidson FXSTBi Night Train 2008 MONET SÄVYT Jos malttaa katsoa toisenkin kerran, voi moottoripyörän tummanpuhuvan pinnan alta löytyä paljon mielenkiintoista. TEKSTI JA KUVAT MIKKO ISOKANGAS MUSTAN 38 V8-MAGAZINE
O liko se niin, että mustaksi maalattu kappale luovuttaa enemmän lämpöä kuin vastaava vaalea, ja siksi väriä käytettiin monessa kohtaa kilpa-ajoneuvoissa. Fiilistä fakta ehkä kuitenkin piti yllä. Oli siis edettävä kalliimpaa kautta ja turvauduttava kotimaiseen kalustoon. Syksyllä 2013 kohteeksi löytyi kotimaan kamaralta HarleyDavidsonin vuoden 2008 Softail-malliston "musta lammas" FXSTBi Night Train. Käytännön merkitystä asialla ei ollut, koska pyörä oli matkalla kokonaan uuteen kuosiin. Nuotit olivat selvät: väri olisi musta ja tyyli linjakas kustom keskieurooppalaiseen henkeen. V8-MAGAZINE 39. Nelisen vuotta sitten nurmijärveläinen Markku Leinonen ryhtyi suunnittelemaan moottoripyörän rakentamista. Sellaisen pyörän rekisteröiminen Suomessa tuli mahdottomaksi. . Toisaalta, saattoipa siinä säästyä hermojen kiristymiseltä pykäläviidakossa, tai peräti koko homman tyssäämiseltä. Osatilauksia tehtiin niin Amerikan kuin Euroopankin toimittajille ja syksyn mittaan odotettuja paketteja alkoi saapua. Ihan kaikki eivät päätyneet valmiiseen pyörään, sillä visiot elivät töiden edetessä. Aihiota valittaessa vaakakupeissa painoivat pyörän toimintavarmuus ja käytettävyys, aftermarket-osien saatavuus sekä omat mahdollisuudet ja edellytykset pyörän rakentamiseen. Se oli alkuperäiskuntoinen ja siksi väritykseltään sekä pintakäsittelyiltään musta. Mustasta oli tulossa uusi musta. Musta on aina varma valinta, joskus edullinen, mutta usein haasteellinen. Vuodesta 2009 alkaen lopetti Harley-Davidson kuitenkin vaatimuksenmukaisuustodistuksen myöntämisen pyörille, joilla oli salvage title, eli jotka olivat syystä tai toisesta päätyneet lunastetuksi. Muutettunakin niiden tulee täyttää rekisteröimisvuotenaan voimassa olleet E-normit sekä muut vaatimukset. Sellaiseksi se sai myös jäädä. Viisi vuotta vanhaa moottoripyörää oli mukava purkaa. Säännöt sanelevat Suunnittelemiensa muutosten laajuuden tuntien harkitsi Markku projektin lähtökohdaksi ensin kolaripyörää USA:sta. Homma tulisi halvemmaksi kuin kilvissä olevan pyörän muuttaminen. Pykälät tulivat kyllä tutuiksi, sillä uudehkon moottoripyörän rakenteluun vaikuttaa tyystin toisenlainen määrä säädöksiä kuin vanhoihin rautoihin. Oikeat paikat pysyivät viileinä. Tutuksi Markulle tulivat niin Liikenneja viestintäministeriön asetukset Lluokan ajoneuvon korjaamisesta ja rakenteen muuttamisesta kuin MMAF:n prosenttilaskuri. Tästä syystä värillä on erityinen paikkansa autoja motskariharrastajien arvomaailmassa. Kaikki oli hyvässä kunnossa ja runko alkuperäisessä mallissaan
Hän hahmotteli piirroksen tankin, istuimen seudun ja takalokkarin yhdistävästä monokokki-rakenteesta ja otti yhteyttä Voodoo Metalin Jussi Haloseen. Alkuperäinen oli terästä. Monitoimimallin mittari löytyy nykyään ohjaustangosta. Ongelmiakin ilmeni ja niitä ratkottiin projektin edetessä. Tyylikäs öljytankki kavennettiin Night Trainin sisarmallin Softail Rockerin alumiinisäiliöstä. Night Trainin alkuperäinen polttoainepumppu asentuu tankin sisään yläpuolella olevasta aukosta, eikä siksi enää sopinut käytettäväksi. Ratkaisua tilanteeseen pähkäillessä harkittiin jopa pyörän muuttamista kaasaripeliksi. Siihen kuuluivat myös erityiset paikat H-D:n vuoden 2014 CVO-erikoismallin tankkimerkeille. Paksujen johtonippujen piilottaminen on haasteellista. Accelin puolat kytketään suoraan sytytystulppiin. Jussi takoi, taivutteli ja hitsaili puolentoista millin pellistä Markun näkemyksen mukaisen lopputuloksen. Jalat saatiin kuitenkin pysymään maassa ja budjettikin jotakuinkin kasassa. – Tarkkana sai olla, ettei mopo kokonaan karannut käsistä, virnuilee Markku. Linjat kohdalleen Markku halusi Night Trainin alkuperäisen mittarikotelon pois polttoainesäiliön päältä linjoja pilaamasta. 40 V8-MAGAZINE. Katsokaa tätä loppuun asti ajateltua viimeistelyä! Mikään näkymätönkään ei repsota! Akku vaihdettiin alkuperäistä pienempään, mutta virtaa riittää silti niin starttaamiseen kuin ilmajousituksen kompressorin pyörittämiseen. . Pakolliset muutokset tehtiin huolella, kaikki uudet liitokset tinattiin ja päälle vedettiin vedenpitävä kutistesukka. Toinen tärkeä kriteeri peltiosien muotoilussa oli mataluus. Tunne on tuttu kaikille rakentelijoille. Puolaa ei voi sijoittaa noin vain uuteen paikkaan, sillä tulpanjohtojen pidentäminen tai lyhentäminen Markku Leinonen vastasi pykäläviidakon haasteeseen ja rakensi tyylikkään ja säädösten mukaisen kustomin. Se toi mukanaan haasteita. Ratkaisu löytyi sisarmalli Rockerista, jonka tyylikkäästi rivoitettua alumiinitankkia tosin jouduttiin kaventamaan viitisen senttiä. Onneksi apu löytyi Sportster-malliston toisen tyyppisestä bensapumpusta, joka sopi uuteen matalaan tankkiin. Niitä ei voi poistaa tai korvata summamutikassa, jos haluaa laitteiden toimivan moitteetta. Rungon ja takahaarukan välistä pilkottaa toisiovedon ensimmäinen hihna sekä lisäakseli hammaspyörineen. Eläköön kopterilaki! Tyylikkääseen paneeliin siirrettiin alkuperäinen virtalukko sekä ilmajousituksen katkaisimet. Muiden voimakkaasti muotoiltujen peltien rinnalla alkoi Softailin öljytankki näyttää laimealta ja kesyltä. Sen valinnan teki haasteelliseksi yhteensopivuus alkuperäisten tunnistimien kanssa, E-hyväksyntä sekä nykyajan säädökset pakollisista varoitusvaloista. Piuhat kiinni Modernissa moottoripyörässä on paljon sähkölaitteita ja siten niitä yhdistäviä johtoja. Kaikkien muutoksien, sovituksien ja pintakäsittelyjen jälkeen pyörä oli rullaavassa kunnossa loppukesällä 2014. Tässä kohtaa Markku pääsi hyödyntämään omaa erityisosaamistaan. Suunniteltujen tehonlisäysten näkökulmasta se olisi ollut järjetön ratkaisu
Omavalmisteosiakin on paljon ja näillä pyörään on saatu ainutlaatuinen ulkonäkö. Peräpään ilmajousituksen korkeutta voi säätää tien kuoppaisuuden mukaan. Virtalukko siirrettiin sylintereiden väliin omaan telineeseen ja siihen sovitettiin myös ilmaiskunvaimentimien ohjauskytkimet. Yli yhdeksänkymmentä takapyörähevosvoimaa kiidättävät pyörää vaivattomasti. ECM-yksikölle löytyi paikka takalokasuojan kotelorakenteesta ja etuspoilerin sisällä on torvi sekä seisontatukeen liittyvä käynnistyksenestoanturi. Jälkimmäistä piti hieman huijata, sillä se ei ”tajunnut” uutta alumiinista seisontatukea. Keulan kokonaiskulma on näin 38 astetta, jättöä juuri sopivat sata millimetriä. Ratkaisuksi löytyivät Accelin puolat, jotka kiinnittyvät suoraan sytytystulppaan. Alkuperäinen kun on rautaa, siten magneettinen ja ohmisen anturin ymmärrettävissä. Öljytankin taakse muodostui tila, johon asennettiin Power Commander, mittariston control box, LED-vilkkujen vahvistin sekä varashälyttimen sireeni. Paketti pultataan kiinni ja se mahdollistaa 300 mm leveän takarenkaan käytön ilman vaihdelaatikon tai ensiövedon siirtämistä tai oikeanpuoleista toisiovetoa. Vaihdettujen osien osuudeksi rekisteriotteeseen merkittiin 40 %. Markku on kiitollinen kaikille niille, jotka tekivät töitä nykyisen kopterilain eteen. Takavanteen jarrulevyn ja hihnapyörän väliseen spaceriin rakennettiin laakeri tukemaan kokonaisuutta. Takahaarukka on saksalaisen Rick’s Motorcycle:n valmistama. Näyttää helpolta Pyörässä käytettyjä bolt on -osia on muokattu sekä pinnoitettu eri tavoin. Kaksi tuumaa alkuperäistä pidempi SJP:n etuhaarukka on varustettu Hyperpron progressiivisilla jousilla ja t-kappaleissa on kulmaa kuusi astetta. Mutta kesti hetken ennen kuin syy pyörän käynnistymättömyyteen löytyi. 103-kuutiotuumaisesta koneesta on näillä keinoin takapyörästä jarrutettu yli yhdeksänkymmenen hevosvoiman tehot. muuttaa niiden ominaisvastusta, moottorinohjaus sekoaa eikä kipinää tulekaan. Projekti saatiin päätökseen alkutalvesta 2015 ja seuraavana kesänä pyörä muutoskatsastettiin. . Jotta kulkupuoli vastaista voimakasta ulkonäköä, asennettiin moottoriin Screamin' Eaglen Pro Race III -virityssarja sekä sylinterinkannet automaattisin puolipuristimin. Kuka on päättänyt, että autojen renkaiden leveyslukemat päättyvät vitoseen ja motskareiden tasakymppeihin. Vanhoilla prosenttijyvityksillä olisi toimitettu raskas verotus uutena ajoneuvona. Vanteet ovat 21ja 18-tuumaiset Southern Machinet. Systeemi kasvattaa hieman pyörän pituutta, jota toivottiinkin. Hän kiittää myös seuraavia yhteistyökumppaneita: Voodoo Metal, Takmill, ASK-Service, Jukka-veli sekä Väiski, Topio, Tolonen ja Mäkelä. Markku valmisti anturille u-raudasta telineen, jossa tietokone olettaa seisontatuen olevan ajettaessa. Kiitos kaikille uuden kopterilain eteen työskennelleille! V8-MAGAZINE 41. Rakenteen erikoisuus on väliakseli, joka lyhyen lisähihnan sekä hammaspyörien avulla siirtää voiman varsinaiselle toisiovetohihnalle
1950 CHEVROLET FLEETLINE 2D
1985 FORD F-150 Omistaja Larry Ashley . Linney. Malli Elisha Smith . Kuvaaja Peter S
SYYSKuu MA TI KE TO PE LA SU vk 1 2 3 35 4 5 6 7 8 9 10 36 11 12 13 14 15 16 17 37 18 19 20 21 22 23 24 38 25 26 27 28 29 30 39 V8 O LOKAKuu MA TI KE TO PE LA SU vk 1 39 2 3 4 5 6 7 8 40 9 10 11 12 13 14 15 41 16 17 18 19 20 21 22 42 23 24 25 26 27 28 29 43 30 31 44
Volkkareiden hinnat nousussa Ford teki aikoinaan A-mallistaan useita eri versioita, minkä lisäksi muut yhtiöt varustivat autoja puukorilla. Autonvalmistajat ovat jo pitkään painostaneet Nascaria tähän suuntaan, ja nyt vaateita on kuultu. Spekulaatioiden mukaan sen voimakkuus johtui siitä, että räjähdys tapahtui samanaikaisesti kolmessa sylinterissä. Myös hot roddarit ovat rakentaneet ja entisöineet kyseisiä '28–'31 A-malleja. Jopa yleisimpien Bug-Volkkareiden hinnat ovat nousseet korkeammalle kuin koskaan. Tässä tapauksessa sivuun liukuvat ovet helpottavat tavaroiden lastausta ja ikkunoiden verkotus mahdollistaa eläinten kuljetuksen. Esimerkiksi kattolinja on tuotantoversiota korkeampi yksinkertaisesti turvallisuussyistä. SUURI PAMAUS Vanhemmat Volkswagen bussit ja pickupit ovat jo pitkään olleet arvokkaita Amerikassa, mutta nyt niitä on myyty tapahtumissa ja huutokaupoissa ennennäkemättömään hintaan. Tämän vuoden Barret Jacksonin -tapahtumassa '63 VW Samba Bus vaihtoi omistajaa peräti 217 800 dollarilla. Aiheuttajana mahdollisesti rikkoutuneet työntötangot ja sytytyshäiriö, joiden takia sylinterit täyttyivät nitrosta, ja kokoon puristuessaan nestepatsas aiheutti kiertokangen katkeamisen ja polttoaineen räjähdysmäisen syttymisen. Erityisesti maanviljelijät tarvitsivat autoissaan tilaa tavaroita ja eläimiä kuljettaessaan, ja korimodifikaatiot vastasivat näihin tarpeisiin. Amerikassa ei ole nykyään kovinkaan montaa isompaa kustomoitujen autojen tapahtumaa. 2018 Nascar Chevy. Vakavammilta henkilövahingoilta kuitenkin vältyttiin, eikä Doug Herbert loukkaantunut tapahtuneessa. Myös minun pääni yli lenteli kappaleita ja 14 katsojaa sai niistä osumia. Salt Flats Speedshop Vuoden 1999 NHRA:n finaalikisassa Pomonassa nähtiin suurin Top Fuelerin moottorin räjähdys koskaan. Nimeä hän sai muutama vuosi sitten rakennettuaan '32 Tudorin ”Rolling Bones” -tyyliin, jota bones-henkinen porukkaa kävi ihastelemassa pajalla ajaessaan rodeineen Bonnevilleen. Eroja kuitenkin löytyy edelleen. Kyseessä oli Doug Herbertin Top Fueler, ja poikkeuksellisesti koko moottorin tuhonnut räjähdys tapahtui jo lähtöviivalla. Yhtiö käyttää tehokkaimmassa Camarossaan ensi vuonna mallimerkintää ZL1, ja 2018 Nascar Monster Energy Cup -sarjassa esiintyvä kilpuri on ulkoisesti aiempaa lähempänä tuotantoversiota. Kuvassa liekkimeren huipulla lentelee polttoaineen ruiskutusjärjestelmä. Kustom-tapahtumia tarvitaan Hot Rod bisnes Amerikassa kasvaa edelleen ja nuoremmat kaverit perustavat omia shoppejaan auttaakseen paikallisia harrastajia autojensa rakentamisessa. Useimmiten muutetut A-Fordit perustuivat pickup-malleihin, ja niitä kutsuttiin nimellä Huckster. Viimeisimpiä tulokkaita tällä rintamalla on Indianapoliksessa kesäkuun alkupuolella pidetty viikonlopun mittainen Custom Car Revival, johon hyväksytään 200 ajoissa ilmoittautunutta ajoneuvoa. Voimme vain arvailla, että mitä joutuisi pulittamaan neliovisesta ”taxi” Bugista tai nelivetoisesta military Bugista. Moottori hajosi niin pieniksi palasiksi, että räjähdyksen syy jäi arvoitukseksi. Keräilijä Mark Moriarty saapui paikalle omiin kokoelmiinsa entisöimällään ja Lincolnin valoilla sekä Corvetten maskilla varustetulla sinisellä '55 Chevyllä, joka rakennettiin tähän asuun ensimmäisen kerran jo vuonna 1956. Se oli niin voimakas, että alumiinisen moottorin kappaleita löytyi satojen metrien päästä. 1929 Ford Huckster TO M D A V IS O N C H E V R O LE T /N A S C A R 42 V8-MAGAZINE GM:n päämajassa Detroitissa esiteltiin elokuun alussa Nascar-kauden 2018 uusi Chevrolet. Aktiviteetit tapahtumassa alkavat jo perjantaina, ja lauantaina on vuorossa autonäyttely paikallisen Edvards Drive-Inin pihamaalla. Jenkkikirjeenvaihtajamme Bo Bertilsson kokosi viimeisimmät kuulumiset Atlantin takaa. Kalleimpia ovat Deluxe bussit ja crew cab pickupit. On tiedossa, että myös Euroopassa jopa kolaroidut ja täysin ruosteiset yksilöt menevät kaupaksi isoon rahaan. Kuvassa Chris työskentelee uuden ahdetulla flathead-moottorilla varustetun '32 roadsterin parissa. Yksi heistä on Salt Lake Cityn alueella toimiva Chris Davenport, joka perusti oman yrityksensä kymmenisen vuotta sitten. Entisöityjen kustomien osuus tapahtumissa on kasvanut, ja niitä nähtiin paikalla tälläkin kertaa
Ahkerasta kesäkäytöstä huolimatta auto on yhä kuin ”pakasta vedetty”. Dodge Charger R/T 440 Magnum 1968 Otsikon vanha viisaus pätee myös vihantilaisen Timo Siltalan aitoon ’68 Dodge Charger R/T:hen, joka valmistui nykyiseen huolella entisöityyn asuunsa yli kaksi vuosikymmentä sitten. TEKSTI JA KUVAT PAUL GRANVIK Työ tekijäänsä kiittää V8-MAGAZINE 47.
Ruostetta Chargerissa ei kuitenkaan juuri ollut ja myös sen alkuperäinen sininen Light Blue Metallic -sisusta oli säilynyt suhteellisen hyvin. Aikansa autosta napsittuja epäselviä otoksia tiirailtuaan Timo käski Yrjön pistää auton konttiin. Projekti parhaasta päästä Auto saapui Helsinkiin elokuussa 1994, mistä Timo ja Mikko hakivat sen kotiin kuormurin kyydillä. Aluksi Timo päätti kartoittaa kotimaisen tarjonnan ahkerasti lehtien myynti-ilmoituksia seuraamalla. Sitä oli ilmeisesti joskus kunnostettu, minkä yhteydessä valkoinen tehdasväri oli vaihtunut metallinhohto tummansiniseksi, josta ei tosin enää juurikaan löytynyt hohtoa. Yksi ylitse muiden Joskus käy niin, että tietyn auton nähdessään tietää heti sen olevan ainoa ja oikea. Asiassa oli vain yksi mutka, sillä tuohon aikaan tällaisia autoja löytyi täältä vain kourallinen, minkä vuoksi niiden hinnat olivat tähtitieteellistä luokkaa. Koska toivelistalla tähän asti ykkösenä olleen kuusysin tuloa alemman verotuksen piiriin olisi joutunut odottamaan vielä vuoden, päätti hän joustaa kriteereistään ja ryhtyi etsimään kuuskasia. – Mikon hankinnan myötä oma Charger-kuume äityi niin pahaksi, että helpotusta siihen oli saatava ja heti, kertaa Timo vuosimallin vaihtumiseen johtaneita syitä. Tämän lisäksi hän piti säännöllisin väliajoin yhteyttä harrasteautoja maahantuoviin yrityksiin selvittääkseen olisiko toiveiden Charger tulollaan. Chargerin säännöllinen näkeminen vain vahvisti Timon ajatusta siitä, että ”siinä on muskeli ylitse muiden”. Autoa Loimaalta haettaessa Timon päässä syntyi lopullinen päätös pistää ”Lataaja” hakuun. räjähtänyt, minkä lisäksi lattiamatto ja kattoverhoilu olivat osittain repeytyneet. 1980-luvun loppupuolella käynnistyneen uustuonnin ansiosta maahan tuli runsaasti erikoismallista yli 25-vuotiasta kalustoa järkevään hintaan, joten auton hankinta alkoi tuntua Timosta taas realistiselta. Kalifornian kuivan ilmanalan ansiosta Chargerin alkuperäispellit olivat kestäneet hyvin ajan hammasta, sillä ruostetta löytyi vähäisiä määriä vain takalasin alareunoista, takaluukun lattiasta ja takahelmoista. Timo totesi, että tällaisella tavallisella kuolevaisella ei ole varaa moiseen, ja hautasi haaveensa Chargerin hankkimisesta. – Perin kelpo projekti, totesi Timo tyytyväisenä osiltaankin lähes täydellisestä Chargerista ennen sen paloittelua. Suurin syypää tähän oli isä Aarre, joka osti säännöllisin väliajoin V8-Magazineja, joissa esiteltyjä upeita Detroit-tuotteita Timo ihasteli yhdessä pikkuveljensä Tommin kanssa (V8 3/2017). Myös auton Build Sheet on tallella. Mutta kuinkas sitten kävikään. Myöskään mitään kolarointijälkiä ei löytynyt. Myös autoon optiona valittu valkoinen vinyylikatto oli revitty pois rankalla kädellä, mistä kielivät kattopeltiä koristaneet kengänjäljet ja niiden kohdalla olleet painaumat. Ei kabiini toki mikään priima ollut, sillä mm. Uustuontihuumasta huolimatta ei Chargereita eikä varsinkaan R/T-versioita tullut vastaan, joten hän antoi alkuvuodesta 1994 toimeksiannon helsinkiläisen Old Cars Worldin Yrjö Bremerille, joka lupasikin pitää silmänsä auki. Niinpä pääKonepellissä on tyylikkäät scooppeja simuloivat syvennykset, joiden etuosaan on sijoitettu vilkkujen Hood Turn Signal -lisävarustenäyttövalot. Timon autokuumetta vain pahensi se, että pian tuon jälkeen vastaavanlainen vekotin valittiin Jenkki-purukumin mainosmannekiiniksi, minkä seurauksena kuvia siitä tuli vastaan tuon tuostakin. 48 V8-MAGAZINE. – Eikä se ole hääviä hommaa hiestää peltejä 20 asteen pakkasessa. Pohjatöiden teko uskottiin kokonaisuudessaan maalaamon käsiin, koska jääkylmässä konehallissa pakkelointi ei olisi käytännössä edes onnistunut. kuskinpenkki oli ns. Lähes puolen vuoden odotuksen jälkeen Timo sai vihdoinkin iloisia uutisia, kun Yrjö lähetti hänelle kuvia Kaliforniasta löytämästään '68 Chargerista. Optio oli suosittu, sillä peräti 76,6 % Chargereista varustettiin niillä! Chargerin Fender Tag -tyyppikilpi on täynnä mielenkiintoisia koodeja, jotka saavat jokaisen vannoutuneen muskeli-Mopar miehen hymyilemään kuin se kuuluisa Hangon keksi. T imon innostus amerikkalaisvalmisteisia autoja kohtaan syttyi jo 1980-luvulla, miehen itsensä ollessa vasta vähän toisella kymmenellä. Lisää potkua ”Lataaja-haaveelleen” Timo sai, kun hänen ammattikouluaikainen kaverinsa Mikko Poutiainen hankki '68 Charger R/T:n. Tarkemmassa tutkinnassa Charger osoittautui odotetun kaltaiseksi kuluneeksi alkuperäisyksilöksi, joka oli nippa nappa ajokuntoinen. Lopullinen niitti Timon ja Tommin ”jenkkirauta-arkkuun” lyötiin, kun he pääsivät Ari-sedän omistaman, 390-isolohkolla ladatun '69 Ford Galaxie 500 Sedanin kyytiin (V8 8/1988). Muutaman kuukauden kestäneen hitsauspillin hehkuttamisen jälkeen auto oli siinä kunnossa, että se voitiin viedä maalaamoon saamaan pintaansa alkuperäistä WW1-koodin mukaista White-perusvalkoista pintaväriä. Auton tekniikaksi oli vaihtunut vakionoloinen 318-kuutiotuumainen pikkulohko ja hento TF 904 -automaatti, mutta kauppaan kuului auton alkuperäinen 440 Magnum -isolohko, mikä oli enemmän kuin suuri plussa. Auto oli koodiensa mukaan Timon himoitsema aito R/T-versio, joka oli täysin toimiva ja koriltaankin kohtuullinen. Timolle tämä tapahtui, kun hän näki tuoreessa Veekasissa esittelyssä tyylikkään näköisen '69 Dodge Chargerin, jonka muotoilu ja tehokas tekniikka tekivät häneen vaikutuksen. Tuon jälkeen paluuta ei ollut, vaan molemmat päättivät hankkia oman veekasivehkeen heti, kun se olisi mahdollista
Puolikiiltävällä mustalla maalaamisen jälKaikkiin Chargereihin kuului jo vakiona pikalukituksella varustettu kisahenkinen Racing-Type Fuel Filler Cap -bensatankinkorkki. maski, jonka kaikki halkeamat korjattiin, minkä jälkeen se maalattiin tehdasväreillä. Tavoitteena oli säilyttää kaikki mahdolliset alkuperäisosat ja välttää usein huonolaatuisen ”taiwan-tawaran” käyttöä viimeiseen saakka. . Turha kiire pois Chargerin niputus käynnistyi kuitenkin itse asiassa sen lisäpurkamisella, sillä Timon saatua auton takaisin halliinsa, irrotti hän etuja taka-akselin ja otti ne työn alle. tin säästellä itseäni ja annoin homman suosiolla ammattilaisen huoleksi, muistelee Timo tuon aikaisia tylyn arktisia talliolosuhteitaan. Tässä yhteydessä myös alustan kaikki nivelet ja puslat uusittiin R/T:hen vakioina kuuluneita, vakiota vankempia heavy duty -osia hyödyntäen. Nimi tulee etuja takalokasuojien muhkeista pullistuksista, jotka muistuttavat klassisen Coca Cola -pullon muotoilua. Vuodeksi 1968 Charger sai uudet ja entistä muskelisimmat Coke bottleksikin kutsutut muodot. Kone on viimeistelty myös päältä päin tehdastyylisesti aina orgisputsaria myöten. Orgisosasta tuli kiillotuksen jälkeen käytännössä virheetön. Kun Charger oli maalaamossa, otti Timo työn alle auton yksittäiset osat. Autoon optiona tilatuille ja tehostetuille 11-tuumaisille etulevyille ja 10-tuumaisille takarummuille riitti pelkkä puhdistus ja voitelu. Myös kaikki alkuperäiskromit ja -listat oiottiin ja kiillotettiin uutta vastaaviksi sekä käytiin sähköt läpi uusien ne tarvittavilta osiltaan. Chargerin alkuperäinen 375 hepan 440 Magnum-isolohko on kunnostettu pääasiassa alkuperäisosia käyttäen. Kun Charger palasi kolme kuukautta kestäneeltä maalausreissulta, odottivat osat vain paikalleen asentamista. Perusteellisen kunnostuksen kohteeksi pääsi mm. Samalla metodilla selvittiin autoon vakiona kuuluneen ja 3,5 kierroksen välityksellä varustetun tehostetun ohjauksen kanssa, minkä lisäksi kaikki sen välykset säädettiin kohdalleen. V8-MAGAZINE 49
Auton kuskinpenkin verhoilut olivat täysin räjähtäneet, minkä lisäksi lattiamatto ja sisäkatto olivat paikoin repeilleet. Auton alla ostettaessa olleiden Slot Mag -tarvikevanteiden tilalle hankittiin 7x15-kokoiset Road Wheels -optiokiekot, joille kietaistiin 235/60–15 B.F.Goodrichit. etupenkkien päälliset pehmusteineen, ovipahvit, takapaneelit sekä sisäkatto ja lattiamatto. Niinpä Timo päätti leimata auton vasta seuraavana keväänä. Siitäkin huolimatta, että sitä on kiusattu ihan tosissaan niin kadulla kuin testipäivilläkin, joissa myös slicksit ovat olleet käytössä. Etenkin, kun ne eivät lainkaan vastanneet auton menohaluja uhkuvaa ulkonäköä. Nykyisin Chargerissa on Marteliuksen mallikohtainen putkisto vakioine vaimentimineen. Ja mikä tärkeintä, kaikki erikoiset Hi Perf -osat olivat tallella. Sisustan osalta alkuperäisestä kojetaulun päällisestä ja takapenkistä saatiin kelvolliset perusteellisen puhdistamisen jälkeen, mutta kaikki muu meni vaihtoon. Auton alkuperäinen 440-isolohko kuului kuitenkin kauppaan, mikä oli suuri plussa. Kannet ovat alkuperäiset valurautaiset 2,08"/1,74"-kokoisilla venttiileillä varustetut Hi Perfit, joiden tasot oikaistiin. Jos oli Charger ulkokuoreltaan kuluneessa kuosissa, niin sitä se oli myös sisustan osalta. Oikaisu tehtiin myöskin kaksitasoiselle valurautaiselle Hi Perf -imusarjalle, jonka päälle pultattiin Holleyn nelireikäinen 750 cfm vakuumikaasari. 50 V8-MAGAZINE. keen etuja taka-akselit kasattiin ja pantiin takaisin paikoilleen. Kierroskestävyyden varmistamiseksi venttiilijousiksi vaihdettiin vakiota jäykemmät versiot. Pari vuotta pannun tehottomuutta tuskailtuaan Timo päätti palauttaa matching numbers 440-isolohkon takaisin paikalleen. Näin ollen autossa ostettaessa ollut 318kone ja TF 904 -laatikko pultattiin takaisin paikoilleen ehostuksen jälkeen. Uusittavien osien listalle joutuivat mm. Aito Kalifornia-auto kun oli, ei Chargerin korissa ollut lopulta kovinkaan paljon korjattavaa. Perä osoittautui niin priimaksi, että sen osalta selvittiin pelkällä laakereiden päittäisvälyksen säätämisellä. Jotain tämän kasikolmevarttisen kestävyydestä kertoo sekin, että tämän talvella 1997 tehdyn ”kunnostuksen” jälkeen Timo ei ole koskenut siihen ja se toimii edelleenkin moitteetta. Pintapelleistäkin vaihtoon menivät lähinnä molempien takalokasuojien alaosat, jotka Mikko Poutiainen pokkasi metritavarasta. . Tämä tyyppivika vaivasi myöskin Timon autoa. Chargerin ulkokuoren kaunisteluihin kuuluivat puolestaan poistetun valkoisen vinyylikaton korvaaminen mustasta keinonahasta valmistetulla versiolla ja mustien Bumble Bee -raitojen maalaaminen takapään koristeeksi. Alkuperäisten peltisarjatyylisten Hi Perf -valusarjojen jatkeeksi Timo valmisti metritavarasta 2 ½" tuplaputket, jotka varustettiin tehdastyylisellä H-yhdysputkella ja tarvikevaimentimilla. Auton tekniikkapuoli oli toiminut lyhyillä testilenkeillä sen verran vakuuttavasti, että sille Timo päätti tehdä pelkät perushuollot ja ulkopuolisen siistimisen. Sen seurauksena Chargerin valmistuminen venyikin lopulta myöhäiskesään 1997, jolloin ajokelejä ei ollut enää juurikaan jäljellä. Valtionkonttorilla käynti vanhalla jenkillä oli tuohon aikaa melkoista arpapeliä, mutta muutamien pakollisten saivartelujen jälkeen leima kuitenkin heltisi. Vaikka ajohalut olivat kovat, ei Timo halunnut kuitenkaan kiirehtiä viimeistelytöiden tekemisen kanssa. Voima palaa vähitellen Aluksi ajelut Chargerilla tuntuivat Timosta lähes ”taivaallisilta”, mutta aikaa myöten vakiovireessä olevan pikkulohkon 230 tehdashevosta alkoivat tuntua turhankin vähäisiltä. Myös kojelauta käytiin läpi ja kaikki mittarit kunnostettiin, minkä lisäksi sen paneeleiden mustat osat maalattiin. Tehdasasenteinen, vakiolla 3,23:1-välityksellä ja Sure Grip -optiolukolla varustettu 8 ¾" taka-akseli sen sijaan purettiin ja sen kunto tarkastettiin. Chargerin siirtyessä Timon omistukseen sen voimanlähteenä vaikutti vakiohko 318-pikkulohko, joka toimi täysin moitteetta. Vanteina olivat tuohon aikaan suurta suosiota nauttineet Slot Magit. Chargerin erikoisen mallisen takalasin vuoksi kosteus jää seisomaan listojen alle tehden reikiä, joista vesi sitten valuu takaluukkuun ruostuttaen sen lattian. Lohko oli kuluneessa kuosissa, mutta stanukoossa. Timolle riitti 440 Magnumin vakiona tuottama 375 hevosvoiman tehdasteho, joten hän kunnosti sen pääosin alkuperäistä vastaavia osia käyttäen. Nokka-akseli on Mopar Performancen hydraulinen repronokka, jonka arvot ovat lähellä tehdaslukemia. Chargerissa ostettaessa ollut TF 904 -automaatti ei sopinut 440 Magnum -isolohkon perään, eikä se olisi kyllä kestänytkään kasvaneita tehoja, joten Timo hankki sen tilalle astetta vankemman TF 727:n ja Projektivai heita Charger oli ostohetkellä aika surkea näky. Nippanappa ajokuntoista autoa koristi kulahtanut ja ei alkuperäinen tummansininen väri. Työt Timo aloitti tekemällä osainventaarion, joka tarjosi tukun iloisia yllätyksiä. Niinpä 0,030" ylikokoon kairatun lohkon männiksi tulivat TRW:n 10,1:1-puristeiset takomukit, jotka pyörivät vakion kaksipulttisen takokampiakselin ja vakioiden takokiertokankien varassa
Etenkin, kun ottaa huomioon, että se entisöitiin nykyasuunsa kaksikymmentä vuotta sitten. Todennäköistä onkin, ettei montaa toista tällaista Chargeria ole tehty, jos yhtään. Slicksien kanssa päästiin jo kolmentoista puolelle lukemin 13,87, mikä on myös auton voimassa oleva ennätys. Tehostetut etulevyjarrut olivat sen sijaan optio, jotka nekin löytyvät Timon Chargerista. – Autot eivät ajamalla huonone, kuittaa Timo, ja häipyy kuvauspaikalta kumit käryten. valkoinen vinyylikatto, Wood Grain Steering Wheel -puujäljitelmäratti, Tik-Tok-Tach -kiekkamittarilla täydennetty Rallye-mittaristo, Air Temp Air Condition -ilmastointi sähkötoimisine sävylaseineen, AM-radio antenneineen, Light Package -valopaketti, erillisten etuistuinten niskatuet, lattiakonsoli, sisältä säädettävä kuskinpuolen taustapeili ja takalasin puhallin. R/T-peruspaketti sisälsi myös heavy duty -alustan tuhdimpine jousineen, iskareineen ja vääntösauvoineen sekä tehostetun 3,5 kierrosta laidasta laitaan olevan tiheävälitteisen ohjauksen. kävi projektikuntoisen vaihteiston itse läpi. Eivätkä ne tilpehöörit tähän loppuneet, sillä edellä mainittujen lisäksi autoon on tilattu jo tehtaalta mm. Timon Charger tilattiin uutena ilman R/T:n vakiovarustukseen kuuluneita Bumble Bee -raitoja, mutta hän halusi ne siihen. Auton vauhtivaroja Timo kävi testaamassa paikallisissa katukisoissa, joissa se kellotti katurenkailla putket kiinni täysin tehdasarvoja vastaavia 14,10–14,30 sekunnin aikoja. Autoon tarjolla olleista optioista siitä puuttuukin lähinnä vain Auto Pilot Speed Control -vakionopeudensäädin. Vaikka Timon Charger on kieltämättä vaikuttava varusteiltaan, niin vieläkin vaikuttavampi se on kunnoltaan. Niinpä useimmat niistä olivatkin tehtaalta tullessa optioiltaan köyhänpuoleisia. Turbiiniksi tuli alkuperäiskoneessa kiinni ollut alkuperäinen Hi Perf -limppu, jonka tartuntapiste on vakiota vähän korkeampi 2000–2300 kierrosta. Ruosteinen takaluukun lattia korvattiin laadukkaalla uustuotanto-osalla, minkä jälkeen takapaksi maalattiin korinvärisellä valkoisella. Näin ei ole kuitenkaan Timon Chargerin kohdalla, sillä se on muskeliksi poikkeuksellisen vauraasti varusteltu. Chargeriin kuuluivat vakiona Bucket Seats -erillisistuimet. Mustat sellaiset vetäistiin takapään koristeeksi auton ylimaalauksen yhteydessä. Timon Chargerista löytyvät luonnollisesti kaikki R/T:hen vakiona kuuluneet varusteet, kuten 440 Magnum-isolohko, vahvistettu TF 727 -automaatti ja 8¾-taka-akseli, joka on varustettu Sure Grip -optiolukolla. Valkoinen pääväri valkoisella vinyylikatolla ja sinisellä sisustalla on kaikkea muuta kuin tavanomainen yhdistelmä. . Ajan hammas ei ole autoa kuitenkaan juurikaan puraissut, sillä se on yhä komeassa kuosissa. Timon autoon tilattiin myös säädettävät niskatuet, jotka odottavat yhä entisöintiä eivätkä ole sen vuoksi takaisin paikoillaan. Chargerin optioita ovat lisäksi 7x15" Road Wheels -vanteet, konepellin syvennysten vilkkunäytöt ja vakion kahden sijasta kolmenopeuksiset tuulilasinpyyhkijät. Tavanomaista ei kyllä ole myöskään R/T:hen vakiona kuuluneen Bumble Bee -raidan poistaminen erillisellä Deleteoptiolla. Vaikuttava myös varusteiltaan Muskeliautoissa keskeisimpänä oli kova kulku, minkä vuoksi niihin ei juurikaan tilattu lisävarusteita, koska ne paitsi söivät koneen tehoja, niin myös lisäsivät poistumista hidastavaa painoa. Mistään trailer queenista ei kuitenkaan ole kyse, sillä auto on toiminut Timon kesäisenä harrastepelinä kaikki kuluneet vuodet, joiden aikana sen mittariin on kilahtanut reilut 28 000 mailia. Timon yksilön erikoisuutta vielä vain lisää auton värivalinnat. Alkuperäinen tunkki tilpehööreineen on tallella, mutta matto on asentamatta. V8-MAGAZINE 51. Lattiakonsoli on niin ikään optio. Täysin uusittu ja entistä tuhdimpi tekniikka kammettiin Chargerin keulalle kesäksi 2000, minkä ansiosta sen kulku koheni kummasti. Siinä yhteydessä hän myös terävöitti vaihteiston toimintaa isommalla rummulla, lisälevyillä ja venttiilikoneiston preppauksella
TEKSTI JA KUVAT HARRI KUNNASVUO E nnen kuin auto otettiin varsinaisesti työn alle, sen käyttö rajoittui lähinnä tallin pihalla tapahtuvaan liikutteluun. Osien kuntoa tutkiessa suuntaviivat tämän kokonaisuuden suhteen alkoivat hahmottua. 52 V8-MAGAZINE Basic tech Basic tech Projektiauton rungon tultua rullaavaan kuntoon oli aika siirtyä muiden tehtävien pariin. Niiden yksilöiden kohdalla joiden huolto on ollut hieman suuripiirteisempää, öljypikeä on muodostunut tyypillisesti venakoppien alle ja muuallekin koneen sisäosiin. Ylikunnostusta vai ei. Ensimmäinen toimenpide oli kuitenkin siivota näiden pinnasta isoimmat rasvapaakut, jotta niiden käsittely olisi hieman miellyttävämpää. Projektin alkuvaiheessa moottori vaihteistoineen nostettiin kimpassa ulos ja siirrettiin syrjään odottelemaan toimenpiteitä. Osoittautui, että lohko oli jo porattu ylikokoon ja moottorille oli tehty jotain muutakin kunnostusta aikoinaan. Moottorin alakerran suhteen ei nähty muita koneistustarpeita kuin sylintereiden kevyt hoonaus ja uusien nokkalaakerien asennus. Tarkastelussa ovat tällä kertaa voimanlähteen ja korin parissa tapahtuneet toimenpiteet. Moottori kävi ja vaihteistostakin löytyi vaihteet eteen ja taakse. Pikkuhiljaa se purkautui yhä pienempiin osiin ja samalla saatiin muodostettua kokonaiskuva siitä, että minkälainen työmaa olisi edessä. Sinänsä merkittävää ja ilahduttavaa oli, että näin puhdasta moottorin sisäpuolta tulee harvemmin vastaan näissä tuontipeleissä. Kulutusosien suhteen tuumailu johti lopulta siihen, että kaikki laitetaan Tekniikkaa. Moottorin kanssa puuhasteltiin, kun jokin muu työvaihe alkoi kyllästyttää. Tosin vaihdelaatikon todellisesta kunnosta ei ollut sen tarkempaa tietoa, eikä siitä, että miten se mahdollisesti toimisi normaalissa JA KORITÖITÄ ajossa. Milloin tämä oli tapahtunut, ei ole tiedossa, mutta aikaa remontista oli vierähtänyt jo varmasti hyvä tovi
Sen osalta turvauduttiin ammattilaisten apuun, ja niinpä loota kiikutettiin korjaamolle ohjeena tehdä sille täysi perusremontti. Ynnäiltäessä uusien osien hintoja, niiden kokonaissummaa ei nähty niin isona kulueränä, etteikö vaihtoa kannattaisi tehdä nyt. Moottorin purku tapahtui pikkuhiljaa muiden töiden ohella. Moottorin yläkerran suhteen asiat jätettiin vielä mietinnän alle. Koska vaihteiston kunnosta ei oikein ollut selkeää kuvaa, oli parempi kunnostaa myös se tässä vaiheessa. V8-MAGAZINE 53 . Moottori laakeroitiin kauttaaltaan uudelleen.. Tästä se lähtee, runkolaakerit asennettuna paikalleen. Moottorilohkon käytyä koneistamossa oli aika koota alakerta. Runkolaakereiden pukit on numeroitu tehtaan toimesta. Suurempana harmina nähtiin tilanne, jos joku näistä ei vaihdetuista osista sitten oireilisikin myöhemmin. uusiksi nyt, kun kone kerran on auki. Lohkon pakkasproput uusittiin nyt, sillä vaihto tapahtui pienellä vaivalla. Alakerran kokoaminen valmiiksi paketiksi sujui varsin sukkelaan. Mitään erityisiä yllätyksiä ei onneksi tullut vastaan. Mitään erityistä ei onneksi ilmennyt nelisatasen olTässä vaiheessa oli ihan mukavasti tilaa laitella osia kiinni. Koneistamokeikan jälkeen alakerta koottiin uusilla kulutusosilla, mutta kanget mäntineen jäivät vanhoiksi. Laakerit ja männänrenkaat olivat joka tapauksessa vaihtolistalla, mutta muiden osien uusimista tehtiin ehkä enemmänkin varmuuden vuoksi. Lohkoon uusittiin myös vesiproput ja sen ulkopuolinen pinta maalattiin metallinhohtoisella sinisellä, mitä näissä on tehtaan toimesta käytetty. Jossakin vaiheessa lohko oli jo porattu ylikokoon
Toinen sävyistä miellytti siinä määrin, että valinta lukittiin siihen. Kun auto oli myöhemmin purettu osiin, jatkui puhdistus vielä joiltakin alueilta, missä tarvetta nähtiin olevan. Pintaväri maalattiin omassa tallissa. Kaikkiaan pohjatyövaihe ajoittui noin vuoden ajalle. Kardaanikin sujautettiin paikalleen. Maaliliikkeessä värilappuja tuli vertailtua muutama tovi ja parista parhaimmalta tuntuneesta vaihtoehdosta otettiin pienet koe-erät maalia. Käytännössä lattiaan joutui tekemään vain muutaman pienen paikan. Loppuhuipentumana kori nostettiin pois rungon päältä ja se asetettiin pukkien päälle odottamaan jatkotoimenpiteitä. ?. Moottoriprojektin yhteydessä mietiskeltiin myös sen ympärille tulevia juttuja. Vanha visio toteutukseen Koriosien kanssa työskentely ajoittui käytännössä pidemmälle ajanjaksolle. Tulipelti sai saman käsittelyn. Kun projektina olevasta autosta oli kaupat sovittu, oli oikeastaan alusta lähtien selvää toteuttaa aikoinaan visioidut jutut nyt. Töitä tehtiin sykleissä, joskus aktiivisemmin, toisinaan taas osat saivat lepäillä kaikessa rauhassa. Osittain hiontatyössä käytettiin sähkötyökaluja, mutta pääosin hionta tapahtui käsivoimin pitkää hiontatukea käyttäen. Värinänvaimentajan kaula oli jo kulunut käytössä. Pohjassa ollut tehtaan maalikin oli säilynyt varsin hyvänä. Näin nyt kuitenkin edettiin ja väri saatiin vedettyä pintapeltien peitoksi. Koska runkokin oli jo rullaavassa kunnossa, nostettiin voimapaketti takaisin paikalleen. Itse asiassa väri oli päätetty jo vuosia ennen kuin projektiautoa oli hankittu. Tämä on yksi isompia toimenpiteitä alakerran kokoamisessa. Perusteellisen puhdistuksen ja paikoittaisten massarippeiden poiston jälkeen se kaipasi lähinnä kevyen hionnan, minkä jälkeen se kelpuutettiin sellaisenaan hyväksi seuraavia steppejä silmällä pitäen. Ensi vaiheessa ruiskutettiin primeri ja sen päälle sama värisävy mitä korin pintapelteihin tultaisiin käyttämään. Sävyä haettiin nykyajan maalikartoista pitäen kuitenkin mielessä se, että mitä värejä kyseiseen autoon on alun perin saanut. Projektissa ei kuitenkaan koskaan päästy toteutusvaiheeseen käytännön syistä johtuen, auto oli myytävä eteenpäin. Korin pohjapuoli oli hämmästyttävän ehjä ja siistikuntoinen. Testiruiskutusten jälkeen oli helpompi nähdä miltä valittu sävy todellisuudessa näyttää eri olosuhteissa. Näillä eväin pohja tuli kuntoon ja se suojattiin suojapaperiin paketoimalla, kun oli aika syventyä pintapeltien värjäykseen. Aikoinaan omistuksessa oli saman vuotinen coupe-malli, jota tuli visioitua kullanväriseksi mustalla vinyylikatolla. Moottorin puuttuvien osien asennus tapahtuisi ihan samalla tavalla näinkin, kuin jos sen olisi jättänyt vielä kiinni moottoripukkiin. Näkymää moottorista taaksepäin. Pohjasta ei tarvinnut lapioida kuutiokaupalla erilaisia maakerrostumia, eikä ruskeaksi muuttunutta peltiäkään ollut juurikaan havaittavissa. Korista myös riisuttiin periaatteessa kaikki irti lähtevä pois. Jonkinasteista jälkiMäntien asennusta lohkoon. Tekniikan perusrunko oli nyt valmiina, joten koneen alakerta ja laatikko liitettiin takaisin toisiinsa. Oikeastaan lähinnä sen vuoksi, että paketti oli varsin vaivaton asentaa paikalleen tässä vaiheessa, kun kori ei ollut vielä paikallaan. Siihen oli saatavilla onneksi korjausholkki. 54 V8-MAGAZINE lessa auki, joten perus korjaussarjan ja tiivisteiden avulla selvittiin tästä remontista. Kotitallissa tehtiin lopuksi vielä kosmeettista viimeistelyä laatikon ulkoisiin pintoihin. Ahtaimmissa paikoissa käytettiin soveltuvia pienempiä hiomatukia. Hiontatyöt eivät kuulu suosikkihommien piiriin, mutta sopivina palasina tehtynä tämä prokkis pysyi ihan siedettävänä. Samalla pinta sai myös aikaa tekeytyä eri hiontakierrosten välillä. Pakettiin otettiin myös peruskunnostettu vakioturbiini. Pintapeltien pohjatöitä tehtiin pitkin matkaa sopivissa paloissa. Nämä toimenpiteet sisälsivät pohjan maalauksen. Projektin alkumetreillä korin pintapelleistä poistettiin vanha maali. Autosta luopuminen jäi harmittamaan, mutta visio jäi jäljelle. Pakosarjoiksi valikoituivat tehtaan omat hiperf-sarjat. Tämä ei ole mitenkään optimaalinen vaihtoehto, sillä projekti oli aika lailla sääolosuhteiden, kuten sopivan lämpötilan, armoilla. Putkeen oli palautettu tehtaan värikoodimerkintöjä, joita siitä löytyi puhdistustöiden yhteydessä
Ennen korin laskemista lopullisesti, rungon päälle aseteltiin uudet korityynyt. Kokoaminen aloitettiin ensin isompien osien kanssa, ja siitä edettiin pienempiin kokonaisuuksiin mahdollisuuksien mukaan. Kunhan päästään kokoamaan osat yhtenäiseksi kokonaisuudeksi, saa paremman kuvan mitä tästä loppujen lopuksi tuli. Mahdollisuuksien mukaan ne oli kääritty paperin sisään pölysuojaan. Kopan löydettyä jälleen paikkansa rungon päältä, oli sopiva aika poistaa korin sisäpuolelle tehdyt tukirakenteet. Se kaipasi vain pari pientä paikkaa. Fiilistelyä kesäiltana, lokasuojaan mallailtiin jo osia sekä koristemerkkejä kiinni. Iso steppi jälleen eteenpäin projektissa. Koska tarkoitus oli saada myös pohja värjättyä, ruiskutettiin primeri myös alustan suojaksi ennen pintaväriä. Alusta oli varsin hyväkuntoinen jo lähtökohdiltaan. V8-MAGAZINE 55 työstöä maalipinta kaipasi vielä jälkeenpäinkin. Hionta ja pohjatyövaihe alkoivat etenemään tästä. Tällaiset näkymät tuovat paljon hyvää mieltä ja antavat virtaa projektin jatkoon. Ennen kuin kori laskettiin takaisin rungolle, väliin laitettiin uudet korityynyt. Vanhat olivat jo hieman kärsineet. Samalla sai hieman kuvaa miltä kokonaisuus tulee näyttämään. Puhdistuskin sujui maltillisella työmäärällä. Tämän jälkeen oltiinkin tilanteessa, jossa oli mahdollista alkaa kiinnittää irto-osia takaisin paikalleen. Nostovaihe vaati luonnollisesti omat valmistelunsa, mutta tämä vaihe sujui aika rutiininomaisesti jo vanhan kokemuksen perusteella. Ensimmäinen vaihe oli yhdistää kori jälleen rungon kanssa. ?. Mutta näistä lisää tulevissa artikkeleissa. Irto-osien säilytys projektin aikana on hieman haasteellista, varsinkin kun samassa tilassa tehdään jatkuvasti töitä. Kori roikkuu vielä ilmassa hetkeä ennen kuin se laskettiin rungolle. Iso virstanpylväs saavutettu Pinnan värjäys oli kaikkine vaiheineen melkoinen ponnistus, mutta projekti oli nyt edennyt vaiheeseen, jossa näkyvää tulosta oli tehtävissä varsin nopeastikin. Korin sisällä olevien tukirakenteiden poiston jälkeen oltiin valmiita siirtymään kokoamisvaiheeseen. Käytännössä tallin reunustat olivat hyötykäytössä eri osien säilytyspaikkana. Tämä oli enemmän kuin tervetullut vaihe, eikä vain siksi, että saadaan näkyvää edistystä. Valmiita osia olikin jo odottamassa, joten näkyvää edistystä oli odotettavissa varsin ripeään tahtiin. Koritöiden alkuvaiheessa vanha maali poistettiin kokonaan. Kun koppa oli saatu nostettua riittävästi ilmaan, runko yksinkertaisesti rullattiin kopan alle
Lauantain ensimmäisen kierroksen eliminaattorissa syntyi Jaskan uusi huikea enkka tappiolle jäänyttä Torsti Kettulaa vastaan. Finaalissa Jaska väänsi kellotauluille lukemat 6,278 sekuntia, eikä Samulla ollut tähän sanansijaa itselleen vaatimattomalla ajalla 6,972 sekuntia. Mestaruus kerrasta poikki Alastaron kisan yhteydessä ajettiin kerrasta poikki Suomen Mestaruus Super Twin -ryhmässä. Tämä siis onnistui niinkin ihmeellisen kylmänä kesänä kuin miltä kesä 2017 on luissa ja ytimissä asti tuntunut. Näin mestaruus meni Jaskalle. Vielä kun Jaska kertoi kasimailin sujuneen ajassa 3,91 sekuntia ja nopeudella 308 km/h. TEKSTI JA KUVAT HEIKKI MALINEN pia jäänyt maailmanennätysveto 6,010 sekuntia ja 342 km/h nimittäin ravistelee Nitro-Harrikka rivistöjä ympäri maapallon. Kaikki sen heti ymmärtävät, että Jaska lajitteli ykköseksi perjantain 6,249/299 km/h lukemillaan. Jaska Salakarin lauantainen ilman backupFHRA Night Race Finals, Alastaro 1.–3.9. Kotimatkalle poistui joukko uusia mitalisteja ja joukko parempaa menestystä seuraavilla kausilla janoavia kuljettajia. Jaska Salakari täräytti näyttötauluille ME-lukemat 6,010/342 km/h! Loppu hyvin, 56 V8-MAGAZINE. Laskennalliseksi huipputehoksi Jaska ilmoittaa peräti 2400 hv ja siinä sitä riittääkin ihmettelemistä, että miten nuo lukemat voidaan ylipäätään viedä takapyörän kautta edes kohtuullisen pidon merkeissä radan pintaan. Jos nyt ajoittain on kuultu joitain soraääniä Suomen rataolosuhteista, voidaan tässä heti todeta, että eiköhän Alastarolla tehtailtu aivan omaa laatuansa edustava huippusuoritus riitä paikkaamaan kaiken. Toisella puolella kaaviota Samu peittosi Petri Mattssonin, joten finaalivastustajat olivat selvillä. Monet ovat sen tienneet, että tekeillä on erikoista, siis jotakin mikä on syntynyt Jaskan oman pohdinnan ja erilaisten kokeilujen kautta. Se sitkeys ja periksi antamattomuus mitä Jaska on osoittanut projektinsa kanssa milloin missäkin tekniikkaa poksautellen matkalla kohti tätä ennätystä, edustaa jotain mitä ei ole ihan helppo ymmärtää. Samu Kemppainen ylsi neljän kuskin joukosta kakkoslajittelijaksi. Tästä lähtee kenties hurjin varttimailin veto koskaan Alastarolla. S iitä onkin aikaa, kun koko kausi on onnistuttu viemään läpi ja kaikki suunnitellut osakilpailut ajettua läpi sateen peruuttamatta kisoja. Tämä tuntui jopa oudolta ja lisäsi käänteitä pistetilanteissa kauden kuluessa. KAIKKI HYVIN Kauden päättävä SM-finaali ja Yökisa vietiin kunnialla päätökseen, mikä tiesi sitä, että kesän kaikki kuusi osakilpailua ajettiin loppuun asti. Jännitystä nähtiin riittämiin
. Toinen yökisaan liittynyt erityinen spektaakkeli oli illan pimeyden laskeutuessa käynnistynyt Stock & Super Stockin shootout-kisa 13 kuljettajan voimin. Nimittäin lajitteluseiska ja edeltävän Motoparkin kisan voittaja Anna Hassinen sekä lajittelukasi Yrjö Wallius. Hänen ajonsa loppuivat kuitenkin jo perjantain eliminaattorissa tapahtuneeseen tekniikkarikkoon. Kärkiviisikosta löytyi mitalikolmikon takaa vielä toinenkin juniori, Akseli Koskinen viidentenä. Nelipyöräisten pistesaalistus Stock & Super Stockin varsinaisissa aikaajoissa kaikkiaan 16 kuljettajan joukosta ykköseksi nousi ”vakiykkönen” Jarmo Grönman -1.1124 sekuntia alle C/S indeksin. Mannerkosken tie finaaliin eteni kahden soololähdön kautta ja vastustajakseen hän sai Mika Saaren. Makean voiton oheen Saari vieläpä korjasi mestaruustittelin, vaikka oli vielä ennen AlastaKuvassa Pro Harleyn mitalikolmikko, järjestyksessä vasemmalta mestari Jani Lempinen, pronssityttö Emmi Nordman ja hopean napannut Kalle Myllylä. T/D on suomalaisille vielä varsin uusi ryhmä ja näin Alastarolla nähtiin mitä erilaisempia tekniikkahaavereita. V8-MAGAZINE 57. Kova suoritus nuorelta mieheltä. Huikean kehityksen junnuista ison auton rattiin siirtymisen yhteydessä todistanut Anna valitettavasti sortui finaalissa punavaloon ja näin voitto ratkesi Walliuksen eduksi jo heti lähtöviivalla. Voittajaksi tästä joukosta nousi ensimmäistä kauttaan kyseisen ryhmän ajokilla urakoiva Akseli Koskinen. Siellä ykköseksi lajitteli Kalle Mannerkoski tuloksin 7,578/287 km/h. Mestaruuden oli jo ennakkoon varmistanut Jere Rantaniemi tuplaturbotetun Camaronsa kanssa. Eliminaattorikaavio olikin sitten ihan toinen juttu, sillä lauantain finaalilähtöön nousivat eri kuljettajat. TD-eliminaattorin finaaliin etenivät lopulta lajitteluysi Kippari Saarinen ja lajittelukasi Jari Sokura. Ryhmän konkaritkin ovat saaneet piristysruiskeen ja kisaamisessa on uutta jännitystä. Pro Street -ryhmässä ahkeroitiin kuuden kuljettajan merkeissä. Yökisan varsinainen suola oli Janne Ahosen Top Fuelerin näyttävä ja kauas asti kuulunut näytöslähtö. Ryhmä on tällä hetkellä elinvoimainen, kun nuoret nopeat likat ja pojat ovat jo ennättäneet näyttää kyntensä noustuaan junnuryhmistä vauhdilla ylemmäs. Mestaruustaistelu käytiin lopulta tuttujen nimien kahden kauppana, jossa Jarmo Markkanen veti pidemmän korren ennen Arto Sulopuistoa, jonka olisi pitänyt voittaa kisa mestaruuteen yltääkseen. Funny Bike -mestaruus matkasi Napapiirin hujakoille Sami Kallion mukana. Sokuran paremmat reaktiot siivittivät hänen 1957 Chevyn voittajana maaliviivan ylitse ja vieläpä liki puolen sekunnin marginaalin turvin. Kovasti tämä ryhmä tuntuu kuskeja kiinnostavan, joten jäädän mielenkiinnolla odottamaan ensi kesän kahinoita. Hopean korjasi Sokura. Anna Hassinen otti SM-pronssin. Top Doorslammer -ryhmässä lajitteluun osallistui peräti yhdeksän tiimiä ja siellä kasimailin matkalla ykköslajittelijan manttelin nosti harteilleen tuloksen 4,331/260 km/h tekaissut Hannu Kalliomäki Pro Stock -ryhmän Chevyllään. Jälkimmäinen korjasi helpon voiton Mannerkosken sorruttua punavaloon. Jarmo Markkanen korjasi Yökisan myötä itselleen jo seitsemännen Stock & Super Stockin mestaruuden
Tähtäimessä kiiluu kuitenkin Pro Modified. Funny Bike -ryhmässä Alastarolla mittaa toisistaan ottivat kuusi kuskia ja lajitTop Street -mestari Asseri Mikkola luottaa Mustangin voimaan. Hän korjasi voiton oman indeksinsä alittamiseen sortuneen kymppilajittelija Miki Kytömiehen kohdalla. Iso kaavio voi parhaimmillaan tarkoittaa sitä, että finaalin kykenee nousemaan alemmiltakin sijoilta kuin vain lajitteluiden kärkipaikoilta, ja näin täällä kävi. Viimeksi mainittu paineli alle oman indeksinä ja näin kisavoitto Helkkalalle. Korhosen toisella kierroksella pudottanut neloslajittelija Pasi Laine jatkoi tästä eteenpäin vielä hyviä otteita tutun Ford Rancheronsa kanssa. . Lajitteluiden ykköseksi itsensä kiilasi Riina Raussi tasan häränsilmään osuneella 0,000 reaktiollaan. Hopealle Mariann Holm. Hopean korjasi viime vuoden mestari Onni Hyväkkä. Real Streetissä lajittelujen etevimmäksi nousi Esa Lehto tuloksella 8,811/239 km/h. Sama kuski esitti vielä lauantain eliminaattorissa ylivoimaansa ja korjasi voiton neloslajittelija Kari Laukkasta vastaan. Tästä eteenpäin Eemeli pudotteli vastustajiaan kuin tarkka-ampuja ja selvitti tiensä finaalilähtöön. Vastustajakseen hän sai lajitteluseiska Tomas Nurmisen. roa pistetaulukossa kolmantena. Super Pro ET-ryhmässä konkarikuski Pasi Korhonen vei 11 kuskin joukossa Mustanginsa lajitteluykköseksi 0,001 reaktioidensa turvin. Siellä vastaan asettui lajitteluseiska Miika Aaltonen. Jo finaalilähdössä Helkkalan Hondan keulassa komeili teksti SM 1 2017. Niin vain kävi, että lajittelukymppi Juha Raitakari tuiman mustan Toyota Carinansa kanssa vei voiton, kun vastustajaksi noussut Suojanen ei ilmestynyt finaalilähdön lähtöviivalle. Kärkipaikan tämän ryhmän pistetaulukossa piti Kerttu Lehtonen funny car -koppaisellaan ja kakkoseksi kipusi Alastarolle pistetaulukon kuutossijalta lähtenyt Tomas Nurminen. Oranen kruunattiin mestariksi. Toivottavasti pistetaulukon hopeasija tuo jonkun verran lohdutusta finaalissa punavaloon kompastuneelle Ruususelle. 58 V8-MAGAZINE. Tästä eteenpäin Ruusunen jatkoi 12 kuljettajan joukosta aina finaaliin asti, mutta siellä voittajaksi nousi kaudesta toiseen jopa kisamatkat Corvettellaan taittava Marko Oranen. Jere Rantaniemi otti Top Doorslammer mestaruuden tulokaskaudellaan kyseisessä ryhmässä. Pistekärkeen täällä nousivat kaksi Pasia, joista herra Laine mestariksi ja herra Vierikko hopealle. Lauantain tärkeimmässä lähdössä kyntensä näytti lajitteluiden 19. Molemmat kuskit kiirehtivät kasimaililla alle oman indeksinsä, mutta Leevi vähemmän, ja näin voitto osui hänelle. Mestari Marko Orasen Corvette ei kaihda edes maantietä Sportsman/ ET-kisailujen lomassa. sijalta eliminaattoriin lähtenyt Leevi Kortelainen. Top Streetin puolella Timo Suojanen ylsi ykköslajittelijaksi 11 kuskin joukosta tuloksella 7,700/290 km/h. Junnuissa tiukkaa Junior Dragstereiden puolella oli teoriassa ja kaavion suuresta koosta johtuen useammalla kuskilla mahdollisuus nousta pistejohdossa Alastarolle saapunen Kerttu Lehtosen ohitse. Mestaruuden korjasi pistejohdossa Alastarolle saapunut Camaro-kuski Jarmo Nyberg ja hopeasijalle jäi Kari Hermunen. Joten jännät olivat paikat peräti 27 tämän kisan lajitteluihin osallistuneiden kuskien joukossa. Eemeli Helkkala saapui Alastarolle pistejohdossa ja havitteli varmasti pitävänsä kiinni paikastaan, olihan takana tuore voitto Tierpin EM-kisasta. Yökisa luo ajoittain aivan maagiset puitteet, josta asiasta todisteena toimii Junnu Dragstereiden mestarin Kerttu Lehtosen funny car. Kaksipyöräisten pistetehtailu Junnu Bike -ryhmässä nähtiin sielläkin iso kaavio 18 kuskin toimesta. Sportsman Pro ET-ryhmässä Mikko Ruusunen taituroi ykköslajittelijaksi 0,049 reaktioillaan. Melko harva koko kauden kiertävistä kuskeista ajelee jopa kisamatkat kilpaautollaan. Mestariksi tässä ryhmässä kruunattiin Asseri Mikkola ennen hopean korjannutta Suojasta. Eemeli aloitti tyylillä lajitellen ykköseksi 0,003 reaktionsa turvin
Mestariksi Pekkarinen nousi kauden neljällä voitollaan ja hopean korjasi yksi kaikkiaan neljästä Erälähteen suvun edustajasta, mutta nyt etunimeltään Jouni. Jukka Panu ..............247 REAL STREET 1. Eemeli Helkkala .......402 2. Kevin Danielsson ....105 2. Jouni Erälähde ........291 3. Monen muun innokkaan ja vain tätä päivää varten kalustonsa Alastarolle rahdanneen kuskin joukossa. SM JA CUP PISTEET 2017 Autot JUNIOR DRAGSTER 1. Jari Sokura ..............305 3. Asseri Mikkola .........404 2. Nimittäin lajittelukakkonen Kari Rautanen vastaan Malinen. Ykköseksi lajitteli Jani Lempinen ajalla 9,436/240 km/h. V8-MAGAZINE 59. Erälähde nähtiin myös finaalilähdössä, mutta tällä kertaa etunimeltään Juha, joka sai vastaansa kolmoslajittelija Jenni Pekkarisen. Juha Erälähde .........267 SUPER COMP BIKE 1. Jani Lempinen .........457 2. Mika Saari ................343 2. Anna Hassisen punavalo Pontiacilla tarjosi kisavoiton Yrjö Walliuksen Ramblerille. Finaalivedossa molemmat kuskit ottivat liki identtiset 09 alkuiset reaktiot, mutta ei vaan Myllylän kyyti riittänyt Lempiselle. sijalta eliminaattoriin 27 muun kuskin joukosta ponnistanut Leevi Kortelainen korjasi Junnu Dragstereiden osakilpailuvoiton. Lasse Niskavaara ....153 TOP DOORSLAMMER 1. Kimmo Saarinen .....142 TOP STREET 1. Tomas Nurminen ....284 3. . Lieneekö muuten ylipäätään niin, että finaalikisan kohdalla kaikki kuskit ottavat kalustostaan irti viimeisetkin tehot, vai onko tekniikka jo ennättänyt nähdä parhaat päivänsä kauden myötä. 115 2. Tämän lisäksi mestaruus samaan osoitteeseen ja hopeasija Jami Oksaselle. Viimeksi mainittu puristi alle ryhmän kiinteän 9,50 sekunnin indeksin ja näin voitto Yamaha-kuski Rautaselle. Pasi Korhonen ......... Kimmo Rantala .......281 SUPER GAS BIKE 1. Mariann Holm .........308 3. Mari Udtian ...............48 Moottoripyörät FUNNY BIKE 1. Janne Söderqvist ......76 3. Jari Malinen ............364 3. Viimeksi mainittu otti kotiin viemisiksi viidennen mestaruuden ja hopean korjasi Myllylä. Rasmus Koivula ......243 PRO STREET 1. Ensi vuoden kisakalenterista on muuten tihkunut sen verta tietoa, että Alastarolla tullaan näkemään Nitro Nationalsin ja Yökisan lisäksi vielä kaksi muuta SM-osakilpailua. Nuori neiti vei voiton lähdössä, missä molemmat kuskit painelivat alle oman indeksinsä, mutta Jenni vähemmän alittaneena. Marko Oranen .........473 2. Anders Arnover .......203 3. Timo Suojanen ........368 3. Sami Kallio ..............399 2. Mestaruuden vei tässä ryhmässä Sami Kallio ja hopean Toni Pykäläinen. Arto Sulopuisto .......307 3. Esa Lehto .................237 STOCK/SUPER STOCK 1. Toni Suokas ..............423 2. Johan tällä Pasi Laineen hienolla Ford Rancherolla on tahkottu varttimailia yksi jos toinenkin tovi, ja tänä vuonna tuloksena mestaruus. 311 SUPER PRO STREET 1. Joonas Laine ...........279 SPORTSMAN /PRO ET 1. Kiinteä 8,50 sekunnin ryhmäindeksi asettaa omat haasteensa tämän ryhmän kuskeille, mistä nähtiin todiste lauantain finaalissa. Kerttu Lehtonen .......299 2. Kalle Myllylä ............394 3. Lajittelun 19. Pauli Kuki .................273 COMPETITION ELIMINATOR 1. Toistensa vastustajiksi asettuneet lajitteluseiska Tero Porri ja neloslajittelija Toni Suokas vetivät alle indeksin, mutta vähemmän alittanut Suokas vei voiton Kurikkaan. Viljar Mäesepp .........317 2. Onni Hyväkkä ..........309 3. Pasi Laine.................328 2. Sen verta kova kato kaavion ylemmällä puolella vielä kävi, että kolmoslajittelija Juha Ollikaisen ekalla kierroksella taakseen jättänyt Tammelan Janne Vihreäsaari sai soolon semissä, ja vieläpä omassa finaalissaan. Viivi Ollikainen ........243 PRO HARLEY 1. Näin omat paikkansa kalenterista yhden kisan merkeissä tulevat saamaan sekä Motopark että myös Kalajoki. Pasi Vierikko ............319 3. Toni Pykäläinen .......307 3. Janne Vihreäsaari ...276 JUNIOR BIKE 1. Street Biken suunnalla eliminaattoriin osallistui 7 kuljettajaa, joista lajittelun ykkössijan korjasi Marko Erälähde 0,014 reaktioillaan. Jenni Pekkarinen .....498 2. Jami Oksanen .........313 3. Timo Lahti ................ Jarmo Markkanen ...329 2. Super Comp -pyöräryhmässä kilpailtiin 11 kuskin toimesta, joiden joukosta ja lajitteluykköseksi nousi Kimmo Rantala tuloksella 8,534/253 km/h. Emmi Nordman ......356 STREET BIKE 1. Super Gas Biken osalta nähtiin vain 4 kuskia Alastarolla. Kari Hermunen ........335 3. Samia ei enää lauantain eliminaattorissa nähty, joten tie finaaliin avautui aivan eri miehille. Mikko Ruusunen .....360 3. Tuusulan Jari Malinen ajoi lajittelun ykköseksi 9,523/218 km/h vedollaan. Oli miten tahansa, kilpailu varttimaililla on aina kovaa ja säälimätöntä sekä kuskien että tekniikan suunnilla. Pro Harley -ryhmässä nähtiin vain kolme kuskia, vaikka kauden mittaan radalla on nähty jopa 6 kuskia. Jere Rantaniemi ......359 2. Mestaruuspisteiden osalta kirkkain mitali kauden aikana kolme kisaa voittaneelle Rautaselle ja hopea kahteen kisavoittoon yltäneelle Maliselle. Anna Hassinen ........299 SUPER PRO ET 1. Finaalissa nähtiin sitten kahden lajittelukärkeen kiilanneen kuskin välinen mittelö. Ne kaikki kenellä vielä paukut riittivät, saivat ajaa omia testilähtöjään sunnuntaipäivän tarjoaman testipäivän merkeissä. Jarmo Nyberg .........370 2. Aki Kulmala ...............78 SUPER COMP 1. Jani Blom ................260 www.FHRA.fi Kaikki pisteet osoitteessa: telun kärkeen rynnisti pistekärjessä kisaan saapunut Sami Kallio tuloksensa 6,962/308 km/h turvin. Tämä tiesi automaattisesti sooloa ensimmäisellä kierroksella, kun taas kakkoslajittelija Emmi Nordman sai toisella puolella taipua kolmoslajittelija Kalle Myllylän kohdalla. Kari Rautanen ..........448 2
Lehtimäen Timo oli yhdeksäs. Niin nytkin. Petteri Liimataisella oli starttiongelmia ja kisa jäi yhteen lähtöön. Moottoripyörissä menestystä tuli roppakaupalla: Super Twinissä Samu Kemppainen otti PM-pronssin, Pro Stockissa Timo Savolainen PM-hopean, Super Street Bikessa Vesa Ruhanen PM-pronssin, Super Comp Bikessa Kimmo Rantala PM-hopean ja sokerina pohjalla Super Gas Bike, jossa kaikki kolme ensimmäistä sijaa tulivat Suomeen järjestyksessä Iiro Reinola PM-kultaa, Heikki Koskinen PM-hopeaa ja Jari Malinen PM-pronssia. EM-pistejohdossa on Timo ja Dennis Antti Hortolle TÄYSI POTTI Junior Dragbikessa Eemeli Helkkala kiihdytti lajittelun kuutostilalta finaalin, jossa parempi reaktio (0,123–0,262) toi komean voiton John Rolfstadista. Anita Mäkelä lajitteli seitsemänneksi. Pistekolmonen Stig Neergaard ei saanut burniksen jälkeen pakkia päälle ja Michael Kågered meni jatkoon. Toisessa semissä Antti täräytti kisan ensimmäisen kolmosen 3,994 eikä Anita voinut mitään. Ylivoimainen Antin näytös jatkui finaalissa, kun hän kellotti jälleen kolmosen 3,998 ja otti voiton Kågeredista. TEKSTI JA KUVAT JARMO MARKKANEN callefin ja yllätti maltalaisen, joka savutti renkaita. Top Methanol Top Methanol -ryhmässä Habermanin veljekset veivät tutusti lajittelun kärkitilat: Timo 5,300 ja Dennis 5,370. Kolmanneksi lajitellut Sandro Bellio 5,482 (korjattuna 5,222) kisasi Funny Carilla ja kun 0,26 sekunnin tasoitus tuli mukaan eliminaattoriin, niin belgialainen oli pitelemätön. Antti Horton eka veto tuotti 4,157 ajan, kuudennen tilan ja pari katkennutta kiertokankea. E uroopan mestaruus -sarjassa ajettiin viides osakilpailu ja ratkaisevat finaalit ovat vuorossa Santa Podin radalla Englannissa 7.-10. Lajittelukolmonen India Erbacher hävisi tekniikan kuntoon saaneelle Antille. Ensimmäisessä semissä Kågered ajoi soolon, kun Liam Jonesin autosta ponnahtivat varjot ulos burn outissa. Tiimi alkoi etsiä syytä ja jätti aika-ajon tähän. Horto on yhteispisteissä kakkosena ja mukana mestaruustaistossa Duncan Micallefin johtaessa. Suomesta kisaan osallistui 42 kilpailijaa, mikä lienee ennätysmäärä. Isä Harri oli onnittelijoista ensimmäinen. Autopuolella Pro Streetin PM-kultaa kuittasi Seppo Raussi. Top Fuel Liam Jones vei lajittelun ykkösruudun ajalla 4,032, ja Duncan Micalleff seurasi kakkosena. Sarja on tänä vuonna tarjonnut yllätyksiä. Eagle Racingin voitto oli tiimisaavutus parhaimmillaan eikä riemulla nähty rajaa finaalin ratkettua. Semissä tuli voitto Denniksestä ja finaalissa Timosta. Ruotsin EM-osakilpailu oli suomalaisittain hauska, kun komeat voitot tulivat ryhmien ääripäissä: Antti Horto voitti Top Fuelin ja Eemeli Helkkala puolestaan vei kotiin Junior Biken isoimman pokaalin. Tierpin pääkisa on kasvanut melkoisiin mittasuhteisiin 336 kilpailijalla. Ensimmäisellä pudotuskierroksella Anita kohtasi pistejohtaja MiFIA EM Dico Internationals, Tierp Arena, Ruotsi 24.–27.8. EDRS Pro Nordic -sarjassa kisattiin ratkaiseva viimeinen osakilpailu ja lopputulokset ovat mukavaa luettavaa. syyskuuta. 60 V8-MAGAZINE. Maltalaisen pudottua Rune Fjedtin tiimissä puhallettiin yhteen hiileen ja Antin dragsteriin siirtyi Duncanin tekniikka
. Pudotuskaavion iso yllätys nähtiin avauskierroksella, kun pistejohtaja Ljungdahlin Camaro menetti lähdössä pidon ja Stefan Ernryd ajoi voittoon. EDRS Pro Nordic -autot Pro Streetin 23 auton joukossa Kalle Mannerkoski lajitteli kolmoseksi, 7,609 sekunnin vedolla. Aavistuksen huonompi reaktio merkitsi Sepolle semifinaalissa niukkaa tappiota Peter Nordlundille. Pudotuskisa oli suomalaisille kylmää kyytiä ja kahden kierroksen jälkeen kisassa mukana oli enää Bo Nylund. Pro Modifiedin PM-kulta meni Michael Gullqvistille. Kisan voittaja Micke Gullqvist sytytti valotaululle uudet EE-lukemat 5,834 sekuntia! Lisäksi nähtiin historian nopein side-by-side -lähtö, kun semifinaalissa Gullqvist kukisti niukasti Jimmy Ålundin luvuin 5,862– 5.884! Finaalissa Gullqvistin EE-veto riitti lajittelun ykköstä, Åke ”Bagarn” Perssonia vastaan, 5,964. Antti Horto ajoi Tierpin kisan ainoat kolmen sekunnin ajat, mikä toi kauden ensimmäisen voiton Top Fuelissa. Gullqvist johtaa myös EMpisteissä ennen Ålundia. tulee toisena, Bellion voitto nosti hänet kolmanneksi. Toisella kierroksella Laura kellotti jo vitosen puolelle 5,987 huikealla loppunopeudella 399 km/t! Vastassa ollut Jimmy Ålund voitti niukasti lähdön paremman reaktion ansiosta, 5,992. Suomalaiset olivat vastakkain eliminaattorin avauskierroksella, jossa Seppo käänsi lähdön voitokseen Kallesta. Seppo Raussi löytyi sijalta 14 ja Mariann Holmin oli jääminen varamiessijalle. Laura Saksa ajoi Pro Mod -lisenssin ja lajitteli kympiksi ajalla 6,211. Ljungdahl johtaa yhteispisteissä, mutta Ernryd omaa vielä mahdollisuudet mestaruuteen. Stock/Super Stockissa nähtiin 42 kilpailijaa, peräti yhdeksän Suomesta. V8-MAGAZINE 61. Kolmannella kierroksella Bosse sortui varaslähtöön. Pro Stock Tiukka lajittelukärki ei yllättänyt: Jimmy Ålund 6,526 ja Bengt Ljungdahl 6,526, eroa kaksi kymmenestuhannesosaa. Sampsa Paloksen 6,773 ei yltänyt paikkaan kasin kaaviossa. Tylsemmin kävi Tero Vainiolle, kun kiertokangen laakeri leikkasi kiinni heti ensimmäisessä burniksessa ja tiimi siirtyi katsomon puolelle. Laura pääsi hienosti sinuiksi turbo-Mustangin kanssa ja Tero Laukkasen johtama tiimi sääti pikkuhiljaa kulkua lisää. Pro Modified Pro Modit olivat ennätysvauhdissa. Finaalissa Ålund kiihdytti eliminaattorin kovimman ajan 6,530 ja se riitti Ernrydin 6,587 vetoa vastaan. Richard ”Nixxon” Sundblom tuli tuntumassa kolmantena 6,590 ajalla. EDRS Pro Nordic Biket Top Fuel Biken finaalissa Jan Sturla Hegre Stock/Super Stockin runner up Mathias Färm esitti päivän komeimpia keulimisia. Finaalin voitti lajittelun ykkönen Mats Lusth. Finaalissa Per Fagerström kuittasi voiton Mathias Färmistä. Ernryd kellotti semissä 6,595 ja tiputti renkaita ravistelleen Nixxonin jatkosta. Paalupaikasta käytiin armoton kamppailu, jonka vei Arto Sulopuisto ajalla 10,038, joka alittaa B/S-indeksin 1,161 sekunnilla! Ensi kertaa Jarmo ”Rölli” Grönman jäi kakkosruutuun, vaikkakin vain 0,02 sekunnilla: 10,209 alittaa C/S-indeksin 1,141 sekunnilla
Super Twinissä mukana olleesta kuudesta suomalaiskuskista, kaksi mahtui kasin kaavioon: Samu Kemppainen lajitteli toiseksi 6,539 ja Lasse Leponiemi neljänneksi 6,723. Super Gasissä ja Super Streetissä ei nähty suomalaisedustusta. Ahvenanmaawww.dragracing.eu Täydelliset tulokset lainen selvitti tiensä finaaliin, jossa lajittelun kakkonen, kisassa ainoat kutosen ajat kellottanut Robert Karlsson käänsi lähdön nimiinsä luvuin 6,974–7,017. Timo Erhomäki ajoi uuden ennätyksensä 7,540 ja lajittelun 15. Super Street Biken voitti finaalisoololla Mathias Bohlin Anders Blanckin rikottua pyöränsä burniksessa. Kevin Danielsson Ahvenanmaalta oli kuudes 8,910, Ossi Oikarionen 12. Pro Stock Bikessa Fredrik Fredlund lajitteli kärkeen 7,006 vedolla. EDRS Competitionissa Daniel Jedbornille ei löytynyt pysäyttäjää: lajittelun ykköspaikka 6,426 ajalla (–1,093 s.) ja finaalissa voitto steitsivirheeseen sortuneesta Lasse Britsmanista. voitti Thomas Petterssonin. Pohjolan mestarin nimi on Mogens Lund Tanskasta. Henri koki tappion toisella kierroksella ja Vesa selvitti tiensä semiin. lajittelupaikka. Grimesille PM-kulta. Ekan kierroksen Suomi-kamppailussa Heikki Koskinen voitti Jari Malisen. O S K A R I M A R K K A N E N . Tekniikkamurheet tiesivät poisjääntiä eliminaattorista. Östlund voitti ja mies juhli myös Pohjoismaiden mestaruutta. 62 V8-MAGAZINE. Hegre vei PM-kullan Norjaan. Super Compin kärkeen lajitteli Anders Back nappiosumalla 8,900. Paalun vei jenkkikuski Tommy Grimes Jr 6,311 ajalla. Pudotuskaaviossa Veeti ajoi vakuuttavasti semifinaaliin. Pro Stockin finaalissa yllättäjä Stefan Ernryd ei hyvästä ajosta huolimatta mahtanut mitään 10-kertaiselle Euroopan mestarille Jimmy Ålundille. Huonolle ei tappio tullut, sillä norjalainen vei PM-kultaa. Eliminaattorissa ei onni hymyillyt, kun Samulta rikkoutui keinuvipu ja Lasselta katkesi kiertokanki ensimmäisellä kierroksella. sekä Leevi Kortelainen 37. Grimes kellotti semissä uudet EE-lukemat 6,211 sekuntia, mutta finaalissa Marcus Christiansen pääsi yllättämään reaktiolla. Koskisen matka päättyi semissä Pollackiin. Super Gas Bikessa Micke Ölen ajoi nelosruudusta voittoon ja finaalissa kukistui paalumies Magnus Pollack. Suomalaisista parhaiten lajitteli Iiro Reinola, toiseksi, mutta hän teki avauskierroksella breakoutin Öleniä vastaan. Kimmo Rantala nousi lajittelun kuutospaikalta semifinaaliin, jossa Svensson ratkaisi pelin paremmalla reaktiolla. tila. Junnut Junior Dragster nousi kisojen suurimmaksi ryhmäksi 47 osanottajalla. Timo Savolainen lajitteli viidenneksi 7,217, mutta avauskierroksella neloslajittelija Thomas Lysebraaten tiputti Timpan jatkosta, 7,135– 7,336. . Kovimmasta ajasta ja ainoasta vitosesta vastasi lajittelun ykkönen Sverre Dahl, 5,988, mutta tekniikkarikko ekalla pudotuskierroksella johti keskeytykseen. Tomas Nurminen kvaalasi neljästä suomalaisesta kahdeksanneksi 0,015 reaktiolla ja Veeti Kortelainen oli kymppi, Riina Raussi 28. O S K A R I M A R K K A N E N India Erbacher teetti tiimilleen yötöitä moottorin rikkoutuessa synnyttäen melkoisen palon. sijalla. Matilda Sjöström-Andersson oli voittajan nimi. Lajittelussa suomalaisista ylimmäksi nousi Hannu Flink, kymmenes ajalla 6,853 (–0,596). Mika Elorannalle kirjattiin 7,590 (–0,279) ja 18. Lasse Leponiemi lajitteli nelosena Super Twinin kaavioon tuloksella 6,723 Voittaminen on hauskaa! Pro Modien ykkönen Micke Gullqvist kasteli kuohujuomalla runner-up Åke Perssonin. SG:n voitti Patrik Wickman ja SS-ryhmän ykköseksi nousi Uffe Lundgren. Avauskierroksella kaksi Suomi-paria: Henri Kolehmainen tiputti Kim Hilanderin ja Vesa Ruhanen Ida Zetterströmin. Ratkaisuksi koitui varaslähtö Lindiä vastaan, joka lopulta voitti kisan. Kaaviossa pisimmälle eteni Esa, joka kuskasi Valtterin kolmannelle kierrokselle, jossa syttyi harmittava punavalo. ja Esa Lehto 14. Patrik Lind lajitteli ykköseksi 0,002 reaktiolla. Super Comp Biken finaalissa kohtasivat lajittelun ykkönen Emil Östlund (8,542) ja lajittelun kakkonen Peter Svensson (8,557). Ensimmäisellä pudotuskierroksella oli myös rikkoutua kolmensadan loppunopeus, 298 km/t
Arvo mme bens alahja kortt eja 5 000 €:n edes tä vuon na 2017!. Kannattaa olla V8-Magazinen tilaaja Mukavia lukuhetkiä jatkossakin, toivottaa V8-Magazinen toimitus SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI 10 /2 01 6 H IN TA 10 ,6 € SEMA SHOW 2016 Ford Torino GT Sportsroof 1971 . Ford F100 Ranger Styleside '69 . Pontiac Catalina 2+2 '65 . Mielitkö tien päälle. Arvomme vuonna 2017 V8-Magazinen tilaajien kesken 500 €:n bensalahjakortin aina lehden ilmestyessä. DeSoto Firedome Convertible '57 . Buick Special '57 . Dodge Coronet 500 Convertible '69 PAL.VKO 2017-03 1 6 1 6 4 1 4 8 8 9 7 2 5 90 07 20 -1 61 Arvomme kaikkien tilaajien kesken 500 € :n arvoisen bensalahjakortin! V8-Magazinen tilaajana olet automaattisesti mukana arvonnassa. Voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti
Varikkoalueella tapahtuman vakiokuskeihin kuuluva Heimo Hohto totesi radan olevan liian pomppuinen, ja niinpä Gasser-Rambler tyytyi kiertelemään varikkoaluetta ennen keulan suuntaamista takaisin Kouvolaan. Tästä huolimatta rata oli tänäkin vuonna parista kohdasta epätasainen, mikä toi haastetta etenkin jäykkärunkoisille dragstereille, ja myös gassereille. Taustalla Janitan ja kumppani Tom Friskin ’55 Cadillac Fleetwood. Etummaisina renkaita lämmittelevät Peter Lundberg ’32 Fordillaan ja Esa Haajanen ’30 Fordillaan. Radan lähtöaluetta oli siirretty edellisvuodesta hieman pidemmälle lähinnä asvaltin huonosta kunnosta johtuen. Modernimmat street rodit, kustomit ja moottoripyörät olivat taas omalla numerosarjallaan. Oma ryhmänsä oli esimerkiksi vanhat kiihdytysautot ja moottoripyörät (ennen vuotta 1985 kisanneet). Tosin eliminaattorin toisella kierroksella se joutui tunnustamaan Kieku Salon ’70 Plymouth Dusterin nopeammaksi. TEKSTI JA KUVAT PEKKA POLVINEN E dellisvuoden hyvällä kaavalla toteutetut järjestelyt varmistivat sujuvan ja viihteellisen lauantaipäivän kaikille paikalle saapuneille. No toki gassereitakin nähtiin radalla, ja herkullisin oli varmasti juuri kahden Ford Falconin keskinäinen mittelö. Tomi Kankaan ’60 Speedy Gonzales joutui antautumaan Tommi Äikään pari vuotta nuoremmalle, kutitellulla 429-isolohkolla varusteRoni Rautio toi pitkästä aikaa radalle gasser-henkisen ’64 Hippy Shaker Impalansa, jonka puhti ei ole hiipunut menneistä vuosista. Vintage Drags, Räyskälä 29.7. Pidosta viis Homma polkaistiin käyntiin perinteisellä radan läpiajoparaatilla, jossa lähes koko kisakalusto esittäytyi yleisölle. Pedaali lattiaan Kolmatta kertaa järjestetty Räyskälä Vintage Drags veti jälleen lentokenttäalueen täyteen yleisöä ja harrastekalustoa haastavista sääennusteista huolimatta. hymyssä suin 64 V8-MAGAZINE. Gassereille sekä etumoottoridragstereille oli oma ryhmänsä, kuten myös vanhan koulukunnan hot rodeille. Määrä oli aika laaja yhteensä viidenkymmenen radalla nähdyn laitteen tyypittelyyn, mutta toisaalta looginen numerointi auttoi myös ajokin tyypittämistä. Kisakalusto oli jaettu kymmenkuntaan ryhmään, joita ajettiin myös hieman ristikkäin. Radalla oli toimintaa läpi koko päivän, ja lounastauko sekä muut pikkutauot rytmittivät tahtia mukavasti. Janita Boström a.k.a Kiss-Kiss Forbid’n hoiti uskomattomalla energialla ja asenteella päivän lippulähettäjän roolin
Ari Tiainen oli Räyskälän eliminaattorin voittaja. Kotten Tallgrenin ’52:nen antoi hyvän vastuksen, mutta Mäki selvitti itsensä aina eliminaattorin finaaliin, Husson ottaessa aavistuslähdön. Lippulähetys kuuluu tällaisiin mittelöihin ja siinä roolissa viime vuonna debytoinut Kiss Kiss Forbidd’n hoiti homman mallikkaasti tälläkin kertaa upeassa 60’s henkisessä Mooneysin sponsoroimassa kisaasussaan. Nyt odotettu gasser-Falconeiden mittelö toteutui ja Tommin 429 cid isolohko oli kovempaa valuuttaa tällä kertaa. Leikkimielinen kisaaminen oli myös kuskien mieleen. Nopea 571 cc Norton Manx on historic-luokan ratakilpailuissa tuttu näky pohjoismaisilla kilpakentillä. Mistään vakavammasta ei Falcon eivätkä muutkaan radalla nähdyt laitteet kärsineet, vaan päivä sujui mainiosti. Kieku Salo oli Dusterilla nopeampi, vaikka hyvin Mika Tannerin A/FX Altered wheelbase 426 Hemi Plymouth Belvedere pisti kampoihin tälle kokeneelle kisalaitteelle. Lebarin Pantterit vastasivat lähtöalueen toiminnoista ja hoitivat niin järjestyksen kuin turvallisuuden. Esa Uusitalon aikoinaan 1980-luvulla maahantuoman harvinaisuuden omistaa nykyisin Harri Komu seuranaan lavalla vanhempi entistäjä K. Saarela. Runsaat 1500 katsojaa pitivät näkemästään, jota riitti myös parkkialueen monipuolisessa harrasteajoneuvoparkissa. Jukka Mäen sininen ’52 VW kupla oli näistä kahdesta se nopeampi. V8-MAGAZINE 65. Kesän paras tapahtuma oli monen kiteytys päivän tunnelmista. Kisojen seuraaminen hoituu viihtyisästi myös ’58 Chevrolet Cameon lavalta. Tosin aivan loppumittelöissä tehtiin muutama herrasmiesjärjestely, minkä seurauksena finaalissa vastakkain asettuivat Räyskälän todellisiin veteraaneihin lukeutuva, aikoinaan ulkoisesti identtisellä ’67 Autoset” Dartilla kilpaillut Jaakko Husso ja Ari Tiainen 571 cc Norton Manxilla. Äikään Ford kulki useamman vedon hienosti, kunnes jäähdytysnesteiden kanssa tuli pieniä vuoto-ongelmia ja Falcon sai huilata loppupäivän. Tähän on helppo yhtyä. Loviise Vammus Virosta saapui Räyskälään tyylillä, kun Erik Joon ohjasti palkittua ja Kaliforniassa jo 1950/1960-luvuilla kilpurihistoriaa kirjoittanutta Fordiaan. Sade ei haitannut tapahtumaa uhkaavista pilvistä huolimatta, joten 16 ajokin eliminaattorikaavio päästiin ajamaan läpi. Herrasmiesmäisessä uusinnassa Husson ’67 Dart tosin pesi Mäen’52:sen. tulle Falconille. Tällä kertaa kaksipyöräisellä aktiivisesti Classic Road Racingia PM-sarjassa ajava Tiainen oli nopein, ja sai myös ansaitusti järjestäjien ”Wildest Pull” -palkinnon. Tommi Äikään 62 Ford Falcon gasseria odotettiin näihin kapinoihin jo edelliskesänä, mutta silloin moottori oli vielä hieman kesken.
Tarjolla ollut Monograde Style Brew Hot Rod Hops -tapahtumaolut auttoi vielä kaikkein kankeimpia sankareita saamaan hieman notkeutta kehoon. 66 V8-MAGAZINE. Sama järjestävä taho on myös tämän perinteisen hot rodja kustom -henkisten harrastajien kesäleirin taustalla. Ja vaikka toinen herrasmiesmäisesti tarjosi lyhyiden yöunien jälkeen ”katumuspillerin” mahdollisuutta, olivat molemmat tyytyväisiä tekemäänsä järjestelyyn: Ford vaihtui Chevyyn ja päinvastoin. Yhdeksi teemaksi oli nostettu vanhat Suomi-kustomit, joita paikalla oli mukava rivistö. Kesäleireilyä Shoebox Revue sai Boogie-ladossa Räyskälässä kangistuneet nivelet liikkeelle. Do-Dads Reunion, Multiala ja Kustom Life Show, Forssa 28.–30.7. Kustom Crusade -letka Mustialasta Forssan keskustan Kehräämön alueelle Kustom Life Show’hun. Kustom Life Show oli nyt tuotu Forssan keskustaan ja Kehräämön historiallinen alue toimi näyttelykenttänä hienosti. Se edusti hienosti näyttelyn teeman vanhoja Suomikustomeita. . Risto ja Pia saapuivat Pian ’60 DeSotolla, joka on aikoinaan P. Sen matkanteko on ilmajousituksen sekä päivitettyjen ohjauksen ja akselistojen ansiosta kadehdittavan letkeää. Pasi Puntanen ja Jussi Alasalmi olivat päätyneet joskus pikkutunneilla vaihtamaan keskenään kalustoaan. Koskivirran rakentama. Kuvausautomme edessä matkaa taitettiin Hämeenlinna-Tampere-seudulla jo 1940-luvun lopulta lähtien vaikuttaneella Chevroletilla. Sunnuntaina matkalla Forssaan Kustom Life Show’hun nähtiin parin auton ohjaimissa joidenkin mielestä väärät kuskit. Illan pieninä tunteina tehtiin myös suuria liikkeitä. Räyskälän kisan ja ajomatkan tuomat pölyt sai huuhdeltua kurkusta myös vain tätä tapahtumaa varten paikallisen pienpanimon tekemällä Do-Dads Special Monograde Style -brew ”Hot Rod Hops” -erikoisoluella, ja nälän tunteen poistettua herkullisilla burgereilla tai hodareilla. TEKSTI JA KUVAT PEKKA POLVINEN M ustialan oppilaitoksen kartanomaisemat tarjoavat edelleen nostalgiset teemaan istuvat puitteet kiireettömälle ja leppoisalle yhdessäololle. KARTANOMILJÖÖSSÄ Räyskälän Vintage Drags oli osa kokonaispakettia myös Do-Dads Reunionin osallistujille. Niitä oli tarjolla myös Boogie-ladolla, missä musiikkipuolesta vastasivat kokoonpanot Shoebox Revue sekä Kokomo Kings
Mercury 1939 BEST HOT ROD Aulis Hämeenkorpi .... A-Ford 1930 LATE FIFTIES KUSTOM Jaska Velin .................. Amerikkalaispainotteisessa kalustossa on myös rakennetuilla Vokkareilla luonteva rooli, sillä onhan niitä rakennettu ja kustomoitu myös ison veden takana jo 50/60-luvulta lähtien. Palkitut: Kustom Life Show: BEST CLASSIC KUSTOM Virve Salonen ............. Peter Lundgren (vas.) saapui kaverinsa kanssa Ruotsin Uumajasta tällä ’32 coupella. Tämän Ford pickiksen apukuskin paikalle ei ole ollut vaikea saada matkustajaa, sillä tämä vanhus on ladattu siinä määrin hyvällä dealerin ruuvaamalla optiovarustuksella. Pussihousut, joilla Leksa on uhkaillut kaveripiiriä uuden hankinnan myötä, jäivät ainakin vielä tällä kertaa matkasta. Illalla tunnelma oli paikoin kuin olisi matkannut aikakoneella 1950/1960-luvun vaihteen Amerikkaan. Teemu Eräpolku on rakentanut häkellyttävän paketin, joka palkittiin ansaitusti Forssassa. Lincoln 1956 VW Teemu Eräpolku MP Pasi Malinen Do-Dads Reunion: HOTTEST HOT ROD Kalu Kallio .................. Se tuli hänelle melko valmiina rodina, mutta hän on päivittänyt varsinkin tekniikkapuolta. A Ford coupe 1930 KOOLEST KUSTOM Sami Taskinen ............ Ford liikkuu uudenkarhean Chevroletin ZZ4 350-pikkulohkon turvin varsin liukkaasti. Leksa ja Marska olivat yhtä hymyä, sillä varsin tuore Ruotsin tuonti ’50 avo-Ford oli tässä kelissä parhaimmillaan. Ford 1932 BEST STREET ROD Erkki Joon................... Best Classic Kustom -voittajana palkittiin tämä Virve Salosen upea ’39 Mercury. Mercury sedan Kesäillan hämyssä monet muodot ja värit saivat aivan uutta syvyyttä. V8-MAGAZINE 67
Uusi yritys Pari viikkoa myöhemmin keli näytti kuivalta, jopa aurinkokin pilkisteli. Tune up oli yhtä suurta kysymysmerkkiä. Mukaan oli pakattu myös Stocker Camaro, jolla oli tärkeä rooli: pitoa parannettiin liimaamalla ja Camaro toimi kumituskoneena. Isona erona ovat kytkinsäädöt, kun kukaan ei ole ajanut käytössä olevalla seitsemän tuumaisella kytkimellä ja kytkinlevyllä. akkukauppaan, sillä tehomoottori tarvitsee käynnistyäkseen enemmän potkua kuin oli arvioitu. Tätä yhdistelmää kelpaa esitellä! T E S T I T. 68 V8-MAGAZINE Cobra Jet Mustang Factory Stock Kun loput osat oli pultattu paikoilleen ja näyttävät teippaukset tehty, niin suunnaksi otettiin Alastaron moottorirata. Toimivuus tuli testattua ja pikku lapsentaudit havaittua. Alustasäädöt pohjautuivat Amerikasta saatuihin vinkkeihin. Ensimmäiset Turvamääräykset ovat tiukat ja ”Rölli” pukee päälleen HANS niskatukea. Niin ikään painojakautuma on hyvä, 51 prosenttia takana. Kulmapainot ovat kilon sisällä, oikea ja vasen puoli. Edessä olivat kauan odotetut ensimmäiset vedot. 12 voltin järjestelmä vaihdettiin 16-volttiseen. Päivän jälkeen asiaa oli mm. Koko saattue käänsi rekan keulan kohti Alastaron rataa. TEKSTI JARMO MARKKANEN, KUVAT PASI MIKKONEN E lokuun alun testisessiota vaivasi pieni kosteus. Kukaan ei ole vastaavalla kombinaatiolla ajanut, joten säädöt oman kokemuksen ja valistuneen arvauksen pohjalta. Autoa ajettiin sisään rata-alueella, mutta varsinaisia lähtöjä ei liukkauden takia pystytty ajamaan. – Mustang istuu kuin hansikas käteen. Moottoria käyteltiin ja ensimmäisen kerran koitettiin käytännössä, että kaikki pelaa. Burnisten ja lähtöjen jälkeen oli Mustangin vuoro. Kaikki osui uskomattoman hyvin kohdalleen. Nostopiste sovellettiin siitä mitä Jenkeissä Mustangeissa käytetään. Kun kaikki hallintalaitteet, kuten ohjauspyörän ja shifterin sijoitus on tehty kuskin mittojen mukaan, niin ohjaamoon kotiutuu samantien, ihastelee Mustangin pilotti Jarmo Grönman. Ajovarusteineen110-kiloisen kuskin ja 60 kilon lisäpainon kanssa päästiin juuri sopivasti C/FS-luokan minimipainon 1571 kilon pintaan
Mustang oli erittäin vakaa ajaa ja meni suoraan kuin juna, maalissa pystyi vaikka irrottamaan kädet ratista ilman pelkoa ongelmista. – Kaikkien fiilikset olivat mielettömät, kun auto vihdoin saatiin radalle. Tässä kohdin katsottiin viisaimmaksi olla hosumatta, kun kausi on jo kuitenkin lopuillaan. Taka-akselin liikkeet lähtötilanteessa olivat kuin oppikirjasta ja pitoa löytyi olosuhteisiin nähden hämmästyttävän hyvin. Neljä lähtöä meni erittäin hyvin ja lisätuntumaa haluttiin vielä hakea viidennessä vedossa. Mitä vaan voi sattua. Alusta toimii Liikkeelle lähdettiin varovasti, mm. Heti ekasta lähdöstä alkaen näki, että alusta toimii. Käydään kaikki rauhassa läpi ja palaamme keväällä entistä kovemmassa iskussa. Tyytyväisyys oli suuri, kun heti ensimmäisistä vedosta alkaen nähtiin toimivuus: taka-akseli iskee pyörän rataan, keula kevenee, paino siirtyy ja sliksi pitää. pienillä lähtökierroksilla. – Uusi auto, liukas rata, pieni vaihteensiirtäjähäiriö, kierrokset hipaisivat rajoittajaan ja moottori sai kolhua. Mutta tämä on motorsporttia ja Musta Pekka on aina pelissä mukana. V8-MAGAZINE 69 . Koko tekniikkapaketti lähtee alakautta pois auton nokalta puolessa tunnissa.. Jere ja Rainer tekemässä lähtöjen välistä huoltoa: tankkaus ja akkujen lataus. Alustasäädöt jouduttiin pitkälti päättelemään itse. Takana oli lähes vuoden mittainen projekti ja hirvittävä työmäärä usealta kaverilta, kuvailee crew chief Pasi Mikkonen tuntemuksia ja kiittää samalla kaikkia mukana olleita
H-DCF END OF THE SEASON RALLY (H-D) Himos, Jämsä: Harley-Davidson Club Finland 30.9. Porvoo (Kuninkaanportti Vepsäläinen) 30.9., 28.10., 25.11., 30.12. TAMPERE CRUISING Nuutisarankatu 35, Pirkkala (lähtö klo 19.30) – American Diner, Lielahti/Tampere 30.9. CLASSIC VW SWAP (VW) Högforsin tehdashalli, Valurinkatu, Karkkila: Classic VW Club Finland, Stenberg 040 753 4526, stemu10@hotmail.com, Kontio 040 758 4940, vw-bear@kotikone.fi 30.9. Pori (ABC Tikkula) 6.10., 3.11., 1.12. KOONNUT: HANNELE HATANPÄÄ Cruisingit Espoo (Tapiola Urheilupuisto) 13.10. HISTORIC RALLISPRINT – KITEE RALLISPRINT (HRS) Kiteen Aimo, Kitee: Keski-Karjalan UA K-KUA 8.10. HISTORIC RALLY TROPHY – RANTARALLI (HRTT) Naantali: Naantalin Seudun UA 8.10. AUTOTJA VIIHDE – JENKKIAUTONÄYTTELY JA X-TREME CAR SHOW Lahden Messukeskus, Lahti: KK Production 046 878 2479, lahti@x-treme.fi 6.–8.10. Oulu (Limingantullin ABC/ Kaakkurin TB) 29.9., 27.10., 24.11., 29.12. Kerava (Motorest) 13.10., 10.11, 8.12. Nummela (Prisma) 14.10., 11.11., 9.12. RADALLE.COM AHVENISTO ONE MORE TIME Ahveniston moottorirata, Poltinahontie 47, Hämeenlinna: Radalle.com 7.10. OCTOBER OFFSHORE CRUISE Näsin S-Marketin p-alue, Aleksanterinkaari 1, Porvoo (lähtö klo 13.00): Camaro Club Finland H A N N E LE H A TA N PÄ Ä 70 V8-MAGAZINE. Lappeenranta (Satama) 19.9., 26.9., 3.10., 10.10. Joensuu (Shell Ylämylly) 7.10. FJDC SUUNNISTUSAJO Ravijoki, Virolahti: Finnish Jeep Drivers’ Club, Safarimestarit, kari.luoto@fjdc.org (ennakkoilm. SSAH KUUKAUSITAPAAMINEN Hämeentie 37, Salo: Salon Seudun Ajoneuvoharrastajat 29.9. Karjaa (ABC) 6.10., 3.11., 1.12. Hyrylä (Burger King) 7.10., 4.11. FJDC KULMAKORPI OFF ROAD PARK AJOPÄIVÄ (MAASTOHENKILÖJA PAKETTIAUTOT) Kulmakorpi Off Road Park, Kulmakorventie, Espoo: Kulmakorpi Off Road Park, Finnish Jeep Drivers’ Club, hallitus@fjdc.org 7.10. Lahti (Ace Corner) 30.9. 24.9) 30.9.–1.10. OCTOBER OFFSHORE CRUISE Näsin S-Marketin p-alue, Aleksanterinkaari 1 (lähtö klo 13.00): Camaro Club Finland 8.10. Mäntsälä (Juustoportti) 29.9. TUNING SUCKS CRUISING Tehdaskadun kenttä (cruisinglähtö klo 18.00) – Neulamäki, Kuopio 30.9. Vantaa (Heureka) 20.10. Kajaani (ABC) 7.10. Tapahtumakalenteri Kotimaa 27.9. Tietoja tulevista alan tapahtumista kannattaa lähettää osoitteeseen V8-MAGAZINE/ Tapahtumakalenteri, Hämeentie 153 C, 00560 Helsinki, tai sähköpostiosoitteella v8-toimitus@fokusmedia.fi Päivämääriin saattaa tulla muutoksia, eikä V8-Magazine vastaa tietojen paikkansapitävyydestä. Helsinki (Kauppatori) 6.10., 3.11. Vantaa (Rekolan Shell) 29.9., 27.10. Tampere 30.9. AJOKAUDEN PÄÄTTÄJÄISET Tikkulan ABC:n hautausmaapuoleinen p-alue, Pori: Satakunnan Mobilistit 29.9.– 1.10. ROMPETORI Matkailualue/Automuseo Wanhat Wehkeet, Erämäentie 368, Karstula: Sironen 040 0218 398 7.10. Espoo, Lommila (IKEA) 21.10
Pomona Swap Meet and Classic Car Show, Pomona, Kalifornia 9.12. SVRA U.S. FJDC KULMAKORPI OFF ROAD PARK AJOPÄIVÄ (MAASTOHENKILÖJA PAKETTIAUTOT) Kulmakorpi Off Road Park, Kulmakorventie, Espoo: Kulmakorpi Off Road Park hallitus@fjdc.org, hallitus@tapua.fi 28.10. NASCAR, Phoenix, Arizona 12.11. NHRA Auto Club Nationals, Pomona, Kalifornia 10.–11.11. HMS Youngtimer Baneløp, Padbork, Tanska 15.10. AACA Hershey National Fall Meet, Hershey, Pennsylvania 5.–7.10. SEMA Expo, Las Vegas, Nevada 2.–5.11. SUURI SNADI – OLD TOY SWAP, NORDIC CHALLENGE -PIENOISMALLIKILPAILU Otahalli, Otaranta 6, Otaniemi/Espoo: Märklin Club of Finland, mcof@phnet.fi, 040 071 5055 V8-MAGAZINE 71. NHRA AAA Texas Fall Nationals, Ennis, Teksas 13.–15.10. pienoismalli.net) 14.–15.10. Mooneyes X-mas Party Show & Drag, Irwindale, Kalifornia 10.12. Veteranmarknad, Töcksfors, Ruotsi 25.11. Long Beach Hi-Po Swap Meet, Long Beach, Kalifornia 8.10. Goodguys Southwest Nationals, Scottsdale, Arizona 17.–19.11. Oslo Motor Show, Lillestrøm, Norja 28.10. The Menards Chevy Show, McFarland, Kalifornia 5.11. HMS Historisk & Youngtimer Baneløp, Knutstorp, Ruotsi 7.10. FJDC KULMAKORPI OFF ROAD PARK AJOPÄIVÄ (MAASTOHENKILÖJA PAKETTIAUTOT) Kulmakorpi Off Road Park, Kulmakorventie, Espoo: Kulmakorpi Off Road Park, Finnish Jeep Drivers’ Club, hallitus@fjdc.org 9.12. Biketoberfest, Daytona Beach, Florida 20.–22.10. PIENOISMALLIROMPETORI Suomen Ilmailumuseon näyttelyhalli, Tikkakoskentie 125, Tikkakoski: Jyväskylän alueen mallarit, ville.siltanen@k-silmailumuseo.fi 1.10. Bilmesse & Brugtmarked, Fredericia, Tanska 27.10. ANRA Summer Nationals, Bakersfield, Kalifornia 13.–15.10. Factory Musclecars Only, Dowling Park, Florida 7.10. Zephyrhills Auto Events Swap & Meet, Zephyrhills, Florida 28.10. LEKSAKSOCH NOSTALGIMARKNAD Friidrottshallen, Helsingborg: +46 705 243 453 7.10. Sunday Cars and Coffee Event, Carmichael, Kalifornia 10.12. Sacramento International Auto Show, Sacramento, Kalifornia 14.10. SCTA Land Speed Racing, El Mirage Dry Lake, Kalifornia 11.–12.11. Los Angeles Auto Show, Los Angeles, Kalifornia 3.–6.10. Bilsport Motor Show, Malmö, Ruotsi Pohjois-Amerikka 24.–27.9. Remember When Classic Car Show & Fly-in, Fresno, Kalifornia 30.9. B O P C Car Show, Auburndale, Florida 28.10. Westlake Classic Car Show, Westlake, Teksas 21.10. VETKUN LOSKA-AJO (VETERAANIKUORMA-AUTOT) Karkkila – Tuusula: Veteraanikuormaautoseura 4.11. FORSSAN MP-ROMPETORI Torikeskuksen parkkihalli, Hämeentie 7, Forssa: British MC, JMP MC, Rockhill MC, 040 052 6275 4.11. 13.10. Buicks In The Fall, Easthampton, Massachusetts 14.10. Fort Myers, Florida 28.10. NASCAR, Kansas 26.–29.10. Dragstrip Riot Race, Orlando, Florida 28.10. Pomona Swap Meet and Classic Car Show, Pomona, Kalifornia 15.10. ilt. FCMA OPEN 19 Old Mill, Ruukinkatu 4, Turku: Finnish Car Modelers Association (ennakkoilm. NASCAR, Charlotte, Pohjois-Carolina 7.10. NASCAR, Martinsville, Virginia 1.–3.11. FJDC KULMAKORPI OFF ROAD PARK AJOPÄIVÄ (MAASTOHENKILÖJA PAKETTIAUTOT) Kulmakorpi Off Road Park, Kulmakorventie, Espoo: Kulmakorpi Off Road Park, Finnish Jeep Drivers’ Club, hallitus@fjdc.org Muut Pohjoismaat 30.9. SCTA/BNI World Finals (Land Speed Racing), Bonneville Salt Flats/Wendover, Utah 4.–7.10. Performance Plus Car Show, Long Beach, Kalifornia 17.–19.11. 040 073 5727, muut 040 062 3276, office@fhra-tre.net 28.10. Galpin Car Show, North Hills, Kalifornia 9.–10.10. SWFL Fall Nationals Car Show & Classic Car auction, N. Classic Motor Marknad, Västerås, Ruotsi 2.–3.12. Muscle Mutts & Meows, Santa Maria, Kalifornia 7.10. Goodguys Southeastern Nationals, Concord, Pohjois-Carolina 20.–22.10. Woodcrest Cruise Night, Woodcrest, Kalifornia 3.–5.11. Fyn Hillclimb, Svendborg, Tanska 30.9.– 1.10. Hot Rod Happening, Long Beach, Kalifornia 19.11. Fall Florida AutoFest Powerd by Carlisle, Lakeland, Florida 11.11. Peekskill Vintage Grand Prix, Peekskill, New York 19.–22.10. Sumter Swap Meet, Bushnell, Florida 9.–12.11. NHRA Toyota Nationals, Las Vegas, Nevada 26.–29.10. Woodies At The Rock , Cambria – Morro Bay, Kalifornia 8.10. Cars & Stars Car Show, Rancho Cucamonga, Kalifornia 22.10 SCTA Land Speed Racing, El Mirage Dry Lake, Kalifornia 22.10. Mecum Auction: Chicago, Schaumburg, Illinois 6.–8.10. CruiseFest On Fulton Avenue, Sacramento, Kalifornia 7.10. NASCAR, Talladega, Alabama 15.10. NASCAR, Dover, Delaware 1.10. Cruisin The Beach, Myrtle Beach, Etelä-Carolina 12.–15.10. Classic Car Show, Merritt Island, Florida 11.–12.11. Summit Series Open Test & Tune, Bakersfield, Kalifornia 10.–15.10. Colony Classic Car Show, Anaheim, Kalifornia 21.10. Colonial Capital Rods & Classics Open Car and Truck Show, New Bern, Pohjois-Carolina 29.10. Hot Rod Holiday, Springfield, Missouri 18.–26.11. Hot Rod Rumble, Filipstad, Ruotsi 30.9. Nostalgimarknad, Sundsvall, Ruotsi 28.–29.10. Veteranmarknad, Köping, Ruotsi 7.–8.10. FJDC KULMAKORPI OFF ROAD PARK AJOPÄIVÄ (MAASTOHENKILÖJA PAKETTIAUTOT) Kulmakorpi Off Road Park, Kulmakorventie, Espoo: Kulmakorpi Off Road Park, hallitus@fjdc.org, Finnish Jeep Drivers’ Club 30.12. Valley Nationals, Swap Meet & Reliability Run, Madera, Kalifornia 15.10. NASCAR, Fort Worth, Teksas 5.11. Hot Rod Drag Week, Cordova Raceway, Illinois – Byron Raceway, Illinois 12.10. Vintage Steel and Autumn Leaves Swap Meet and Car Show, Mount Airy, Pohjois-Carolina 13.–15.10. Rockabillaque Classic Car & Vintage Bike Show, North Charleston, Etelä-Carolina 4.11. Ohio Swap Meet, Springfield, Ohio 10.–12.11. Albany Auto Show, Albany, New York 4.11. Laguna Beach Rotary Classic Car Show, Laguna Beach, Kalifornia 1.10. Long Beach Motorcycle Show, Long Beach, Kalifornia 18.–19.11. Palos Verdes Concours d'Elegance, Torrance, Kalifornia 1.–7.10. Pistons, Pin Ups & Pinot on The Runway, Sonoma, Kalifornia 1.10. PIENOISMALLIPÄIVÄ Vehoniementie 92, Kaivanto: Vehoniemen Automuseo, Pienoismallikeräilijärekisteri 8.10. WALKKA SYYS-SWAP (H-D & BRITTI-MC) Linnanherrankuja 3, Helsinki: Walkka MC 18.11. Festival Marketplace Holiday Car Show, Pompano Beach, Florida Pienoismallit 30.9. JYVÄSKYLÄ CRUISING McDonald's Tourula, Vapaaherrantie 2, Jyväskylä (lähtö klo 20.00) 14.10. Veteranmarknad, Vårgårda, Ruotsi 11.11. All Ford Picnic, Georgetown, Teksas 8.10. Long Beach Hi-Po Swap Meet, Long Beach, Kalifornia 10.12. San Francisco International Auto Show, San Francisco, Kalifornia 19.11. Vintage National Championship, Austin, Teksas 3.11. POWER höstmarknad, Vara, Ruotsi 27.–29.10. Jalopyrama, Westminister, Maryland 14.10. SVRA Slaying The Dragon Hill Climb, Robbinsville, Pohjois-Carolina 7.10. FORDmarknaden Syd, Ljungby, Ruotsi 30.9. Ponies Under The Palms Mustang & Ford Show, Bushnell, Florida 3.12. Sumter Swap Meet, Bushnell, Florida 1.10. OCTOBER SWAP MEET Teivon ravirata, Tampere: FHRA Tampereen seutu, myyntip. California Hot Rod Reunion, Bakersfield, Kalifornia 21.10. Halloween On Track , Mantorp, Ruotsi 4.11. Orland Chamber Rod & Custom Car Show, Orland, Kalifornia 7.10. Hot Rods at The Beach, Santa Cruz, Kalifornia 4.–5.11. Dia De Los Kustoms, Dallas, Teksas 28.10. Lowbrow Custom Swap Meet (MC), Brunswick, Ohio 21.10. Fall Carlisle Collector Swap Meet, Corral & Auction, Carlisle, Pennsylvania 28.–30.9. Veteran& kuriosamarknad, Högbo Bruk, Sandviken, Ruotsi 30.9. Oktobermarked, Askøy, Norja 21.–22.10. Goodguys Nostalgia Nationals, Bowling Green, Kentucky 13.–15.10. Goodguys Autumn Get-Together, Pleasanton, Kalifornia 12.11. San Francisco Old Car Picnic, San Francisco, Kalifronia 14.–15.10. NASCAR, Miami, Florida 19.11. Lone Star Rally (MC), Galveston, Teksas 2.–5.11. Lakeland Auto Show & Lake Mirror Concours, Lakeland, Florida 21.10. Goodguys Lone Star Nationals, Fort Worth, Teksas 30.9. Winfield Watson Custom Car and Hot Rod Gathering, Mojave, Kalifornia 14.10. Stumpemarked, Herning, Tanska 11.11. Moonshine Valley F-100's all Ford Truck show, Maggie Valley, Pohjois-Carolina 29.9.–1.10. Burn Out The Burg, Strasburg, Illinois 7.10. All Car Club Show and Shine, Tallahassee, Florida 7.10. Motostalgia: The McPherson No Reserve Collection, Waxahachie, Teksas 14.10. HighSchool Hop Rock ’n’ roll Weekender, Västerås, Ruotsi 25.11. Long Beach Hi-Po Swap Meet, Long Beach, Kalifornia 12.11. NHRA AAA Insurance Midwest Nationals, Madison, Illinois 29.9.–1.10
Alkuperäinen radio/kasetti + alkup CD-soitin. Joku pieni kiveniskeytymä löytyy (19 v vanha). Valkosivurenkaat vanteineen GM (Camaro) P 205/75/14. 044 957 6693 Kouvola. Puh. Hp 10 888 €. Puhelin 040 351 1360 Lohja. 200 €. Ilmoitus julkaistaan seuraavaksi ilmestyvässä lehdessä, mutta jos se ei siihen ehtinyt tai mahtunut, laitamme sen automaattisesti sitä seuraavaan numeroon. Uusi startti ja dieselpumpun boxi. Marteliuksella on lisämausteena teetetty rosteri pakoputkisto. WWW.BENZBOY.COM EXPORT USA Jo 15 vuoden kokemuksella Konttikuljetukset, lentorahdit ym. autoharri@hotmail.com. Ainakin toinen on '68 Pontiacista. Ei ruostetta, ei edes takalokasuojien sisällä eikä ovien alareunoissa. Kuskin penkissä kulumaa istuinosan vasemmassa reunassa (ei rikki). 150 €/kpl. Oldsmobile 14" siistit kapselit. Uudet laatikoissaan. AMERIKAN autot, 4X4 Pick upit, moottoripyörät, varaosat, tuning, erikoisvanteet. Ajettu 328 000 kilometriä. Dodge 14" kapselit, tosi siisti kuntoiset. ismolinden@hotmail.com. Puhelimitse emme vastaanota ilmoituksia. 200 €. Kuskilla sähköpenkki, kangasverhoilu. Katsastettu toimiva takaveto Chrysler 360 koneella. TCI turbiini Ford + vetolevy, stall speed 2400 rpm, uusi. Hinta yhteensä 100 €. 50 €. 200 €. EBAY Osta suoraan ilman välikäsiä! Tapani Iivanainen Usan suunta +1561 632-5154 Seija Iivanainen ’’ +1561 632-5153 Office ’’ 1 803 796 5183 E-mail benzboy@benzboy.com. Sähköpostitse liitteenä lähetettävän kuvan tulee olla JPG-muodossa, leveydeltään vähintään 6 cm ja resoluutioltaan 300 dpi. Muista suuntanumero puhelinnumeroon ja kännykkänumeroissa mainitse paikkakunta. Kaikki muu toimii paitsi AC tyhjentynyt, ei rikki. MYYDÄÄN GM Myydään Chevrolet Silverado 6,5 TD 4x4 automaatti 1998. Ei talvirenkaita. GM SB vesipumppu, uusi. VANTEITA. BF Goodrich Radial T/A 255/60 R 15, 2 kpl, BF Goodrich Radial T/A 225/60 R 15, 2 kpl. Ei moottoria eikä vaihteistoa. MYYDÄÄN MUUT Erittäin hienokuntoinen avo CLK 320 Mersu '99, tehtaan AMG Styling varustus sekä aidot AMG vanteet. Renkailla ajettu noin 100 km. H.100 €. C-kortti. H. 040 554 4358 Helsinki. Tilaa on varattu AINOASTAAN YKSITYISHENKILÖIDEN ilmoituksille. 044 957 6693 Kouvola. P. Erittäin hienossa kunnossa oleva pitkälavainen (240 cm). Yhden ilmoituksen maksimimerkkimäärä on 1000. 0500 455 207 Porvoo. +358 400 494 006 Tampere. ILMOITUKSEN KUVA Kuvia julkaistaan mahdollisuuksien mukaan 1 kuva/ilmoitus. alk.10 €. Merkitse myös osasto, jossa toivot sen julkaistavaksi. Kysy auton sijainnista 12 500 €. 040 351 1360 Lohja. Tee tarjous. Mustang '71/'73 iskarit eteen/taakse + jouset eteen, uudet. P. H.4500 €. GM piilofarmarin purkuosia. P. 200 €. Dodge RAM alumiinivanteet 15" jako 5,5 h. Säädettävä nahkaratti, cruise, sähköpeilit (korin väriset), sähkölasit edessä, avattavat takasivulasit, lavalla keskellä vetokoukku. Kuvaa ei palauteta. 3000 km ajetut BRIDGESTONE kesärenkaat alla. Rekisteröity kuudelle. V8-MARKET 72 V8-MAGAZINE MYYDÄÄN MOPAR Le baron 1979. Merkitse kuvan taakse ilmoituksessa oleva nimi ja puhelinnumero. TEE ILMOITUS Lähetä ilmoitus kirjallisena tikkukirjaimin tai koneella kirjoitettuna. 050 501 0621 Vantaa. Ollut meillä yli 13 vuotta. Ei ajettu talvella. Ainakin yksi vaikuttaa täydelliseltä. 050 501 0621 Vantaa. 150 euroa tai tee tarjous. ismolinden@hotmail.com. MYYDÄÄN OSAT JA TARVIKKEET Rochester kaasareita 3 kpl paketti. 0400 966 690 Vantaa. Chevy van G20 peltivanteet 15" huonoilla kumeilla. 050 501 0621 Vantaa. Chevyn pikkujaolla 4,75 kromimangelssit 14" h. American Racing Smoothie kromivanteet 14x6 jaot 5x4,75" ja 4,5" made in USA. Ei tekstiviestejä. Katsastettu 14.7.2017. V8-MARKETIN YHTEYSTIEDOT Postiosoite V8-Market/V8-Magazine, Hämeentie 153 C, 00560 Helsinki Sähköposti v8-market@fokusmedia.fi KAUPALLISET ILMOITUKSET: Hansanova Oy, puh. Sähköpostissa kirjoita ilmoitusteksti viestikenttään ja aiheeksi sen osaston nimi. Hinta 120 €. Pari GM-imusarjaa halvalla Lohjalta tarpeettomana. Hinta 420 €. 400 €/sarja. (09) 670 375, 0400 442 616 ILMOITUSOHJEET Ilmaisella V8-MARKET-palstalla lukijamme voivat myydä ja ostaa kaikkea harrastukseen liittyvää
AlfKåre Olsenin Chevyt ovat uusia tuttavuuksia. Kuvan ulkopuolelta todettakoon, että Chevelle on hardtopista muokattu sedan. Aivan loppumetreillä saatiin kasaan pieni kolmen henkilön ydinporukka, joten ruotsalaisilla oli tälläkin kertaa vastusta, tai ehkä mieluummin edustusta myös itäisestä naapurimaastaan. Kiirettä piti Suomalaisten näyttelymatkailu ei siis sujunut aivan aiempien vuosien kaavojen mukaan, kun liikkeellä oltiin minimiedustuksella. Tämä voisi olla yksi johtopäätös miksi kaikesta viime vuoden Grevens Glue Galoren positiivisista suitsutuksista huolimatta tämän vuoden GGG-näyttelymatkalle oli vaikea saada kasaan kattavaa, tai edes kohtuullisen kokoista suomalaisedustusta. Pois jäi jälkipeli, kolmen miehen malleilla ei olisi voinut tuoda kotiin montaa palkintoa edes teoriassa. Se läntinenhän on ollut aina hyvin runsaslukuisena GGG:ssä, ja usein paikalla on myös uusia norjalaiskasvoja, niin nytkin. Totuttuihin kaavoihin saatiin muutoksia myös siinä, että traditionaalinen näyttelyä edeltävä etukäteistaktikointi ruotsinlaivalla jäi pois siitä yksinkertaisesta syystä, että matkaa ei nyt tehty laivalla. Muutama ruotsalaiskollega totesi, että he olivat jo jättäneet arvostelukuponkinsa, homma kun hoidetaan täällä malleja tuovien rakentajien puolesta, eikä tuoIsot vanteet ja maksimaalisesti madallettu jousitus pysyvät sitkeästi muodissa. Rottalookia luodessa on helppo vetää homma överiksi, tai toisaalta tehdä muutoksia, jotka paljastavat kohteen välittömästi pienoismalliksi. Håkan Guldbransen on osannut välttää moiset karikot.. Oli jopa hilkulla, ettei matka kokonaan kariutunut laimeaan kiinnostukseen. Mallit saatiin kirjatuksi vielä ajoissa sisään, mutta pöydillä oli jo ahdasta. 74 V8-MAGAZINE Grevens Glue Galore 2017, Borensberg, Ruotsi TASOKAS NÄYTTELY VUODESTA TOISEEN Käväisimme Ruotsissa Grevens Glue Garole -näyttelyssä, missä suomalaisedustus jäi tällä kertaa melko minimaaliseksi. Tulosluettelot netistä mahdollisesti löytäneille on ehkä kuitenkin syytä huomauttaa, että matkajärjestelyistä johtuen ajomatkaa näyttelypaikalle tuli aiempaa runsaammin ja suomalaisedustus pääsi Borensbergiin vasta melko myöhäisessä vaiheessa puolenpäivän jälkeen. TEKSTI JA KUVAT JUHA AIRIO M atkailevien pienoismalliharrastajien kärki on meillä ilmeisen kapea, eikä koostu aivan juniori-ikäisistä rakentajista
Teemaluokka oli nimetty siten, että tulkinnalle jäi mahdollisuuksia, eivätkä saksalaisautot päässeet liikaa dominoimaan.. mareita ole. Mitä seuraavaksi, ajovalojen valmistajien 1:25-logot ja koodit linsseihin. Paras tavara oli kuitenkin ilmeisesti vaihtanut jo omistajaa suomalaisten saavuttua, ainakin päätellen muutamista tyhjistä myyntipaikoista. Luokassa ei siis dominoinut saksalaiskalusto. Ennätyslukuihin saattoi vaikuttaa se, että malleja oli muutamissa yksittäisissä luokissa normaalia runsaammin, erityisesti militääripuolella. Ahdin on oleellinen osa Håkan Guldbransenin viisi-ikkunaisessa. Claes piirtää ruotsalaiseen Wheels-lehteen Willie Wheelie -sarjakuvaa, jossa usein seikkailee poliisihahmo Harry Haffa, joten miehellä on ehkä toiveissa myös nähdä sarjakuvahahmo kolmiulotteisena versiona. Niitä oli enemmän kuin mitä päätyi kuviksi asti, jokunen jopa aivan ahaa-tasoa. Kun rahalla maksettavia löytöjä ei ollut mahdollista enää tehdä, oli helpompi keskittyä näyttelypöytien löytöihin. Claes venytti jo teemaa julistaessaan poliisi-sanaa pulisonkeihin asti. Olssonin perheen hot rod -huussi, rakentajana Osbeckin perheenjäsen Jan. Das Auto Näyttelyn teema ei liittynyt militariaan, vaan se oli das Auto isolla alkukirjaimella kirjoitettuna. Sen näkevät ne, jotka saapuvat paikalle. Rodiosasastolla ei vallinnut aivan sama ahaa-henki kuin kustomeissa tai rekoissa, mutta myös perinteinen lähestymistapa on kova sana. Olisiko se oivallinen kiitoslahja Claesille jo kaksikymmentä vuotta putkeen jatkuneesta Grevens Glue Galoresta. Kuinka kauas päädytään lain ja oikeuden puolustajista, riippuu itse kunkin kekseliäisyydestä. Kustomoidut rekat ovat usein kiiltäviä kromikuorrutettuja nokkamalleja tai vanhempaa rottarodahtavaa kalustoa. Anders Persson on osannut ajatella Fordinsa laatikon ulkopuolelta, ja laatikko sinällään on kiinni maassa. Jan-Olof Lundbergin suola-aavikko Triumphin mittakaava on 1:25 ja malli siten luonnossa todella pieni. V8-MAGAZINE 75 . Ainakin jotain poliisi-teemaan liittyvää, todennäköisesti ruotsalaiskansallisesti tulkittuna. Venyttämällä 1936 Fordin takalokasuojia ja poistamalla tarpeettomat ulokkeet kuten valot ja rekisterit, aletaan lähestyä sitä todellista art deco -henkeä, jota auton alkuperäiset suunnittelijat ovat jahdanneet. Myyjiä oli paikalla näyttelyn järjestäjän Claes Beck-Friisin mukaan ennätysmäärä. Huomautettavaa ei jäänyt tässä suhteessa, sillä mallien lukumäärä oli peräti 430 ja rakentajia oli 97. Siitä kun saa syntymään jotain saksalaista perusautoa hauskempaa. Mallien taso paranee vuosi vuodelta. Vaatii tarkkaavaisuutta jo katsojaltakin. Huolimatta siitä, että teema olisi helppo käsittää viittaamaan johonkin saksalaiseen, olivat monet halunneet ymmärtää sen siten, että ensimmäinen sana ei olisi saksankielen neutraali artikkeli, vaan kirjoitusmuoto olisikin dass. Hyvät ideat palkitaan, jos ei pokaalilla, niin vähintäänkin kuvalla alan julkaisussa. Mitä silloin on tarjolla. Kun kuitenkin normaalien autoluokkien pöytätila oli käymässä ahtaaksi ja pöydät totuttua normikokoa, on vaikea nähdä kritisoitavaa siinä, että mukana oli muutama sotka-mallikin. Ensi vuonna tulee Grevens Glue Galorea 20 vuotta täyteen. Toiminee ainakin ruotsiksi, liittyyhän poskiparta 1950-luvun ilmapiiriä henkiviin ajoneuvoihin. Muotoilijana nyt Torbjörn Jonsson. Suomalaisetkaan eivät olleet tähän täysin syyttömiä. Asiaan on kuitenkin turha yrittää saada dramatiikkaa, sillä kilpailu ei ole se oleellisin osa tätäkään näyttelyä, vaan kenties se, että paikalla on runsaasti malleja, myyjiä ja kollegoita. Ääritapauksissa erot löytyvät enää vain pikku detaljeista, Björn Sundströmin Cudassa konepellin alapinnalta
Tuolloin kansaa kosiskeltiin ainutlaatuisella muotokielellä, jonka kantavana voimana toimi härmäläisittäin ilmaistuna lokinsiivet. Chevrolet Impala Sport Hardtop Coupé 1960 Viimeinen Lokinsiipi 50-luvun viimeisenä ja 60-luvun ensimmäisenä vuotena valmistui ikimuistettavaa autohistoriaa. TEKSTI JA KUVAT KAI SALMIO 76 V8-MAGAZINE
Las Vegasista lähtien oltiin jo virallinen aviopari. Pari lensi ensin Chicagoon, josta he lähtivät ajamaan legendaarista Route 66 -valtatietä kohti Kaliforniaa. Jälkionnittelut! V8-MAGAZINE 77. Viimeinen Lokinsiipi Petri Haaksi avioitui viime vuoden lokakuussa Las Vegasin Graceland Wedding Chapelissa. Vihkimisen suoritti itse "Elvis"
Petrin ensimmäinen auto oli kuitenkin '58 Kupla-Volkkari. Valmistusmäärät hieman laskivat, kun estradille marssitettiin X-runkoiset "Late Great Chevyt" ('58–'64). Tri-Five-Chevyjä valmistui kolmena vuotena liki viisi miljoonaa yksilöä. Petri Haaksi peukuttaa molempia, mutta kotitallista löytyy vain tuoreempi versio lokinsiivistä. Siivet jätettiin paikoilleen vuosikymmenen vaihtuessa, mutta "viirusilmät" jäivät historiaan yhden vuoden erikoisuutena. Petri epäilee vahvasti, että mittari on edelleen vasta ensimmäisellä kierroksella. Opiskelin siihen aikaan tekussa. '60 Chevy varustettiin pyörein takavaloin, joita asennettiin Impalaan peräti kolme per puoli. Vinkkeli oli debytoinut lisävarustelistalle vastaavasti ensimmäisen Classic-Chevyn myötä. Huoltamolla tuli nähtyä myös paikallista jenkkikalustoa. Classic toi katu-uskottavuutta 60-luvun taitteen Chevyt erottaa helposti toisistaan myös keulasta. Huoltamon työntekijöiltä löytyi myös jenkkiautoja, joten siinä vaiheessa ne alkoivat kiinnostaa myös itseäni, Petri muistelee. Kolmatta vuotta tarjolla ollutta 348-isolohkoa sai eri versioina (250–335 hv). Siinä missä henkilömallin '57 Chevroletia valmistui vielä reilusti yli 1,5 miljoonaa, vastaavia '58 Chevyjä valmistui "enää" reilut 1,1 miljoonaa yksilöä. Miksi seuraava vinkkeli esiteltiin vasta 37 vuotta myöhemmin, lienee monen summan yhteensattuma. Suosikin valinta ei ole helppoa. Lokinsiivellisessä El Camino pickupissa ja farmareissa käytettiin myös vähemmän lyhtyjä. 50-luvun lopulla oli aika taas kohauttaa kansaa, kun estradille marssitettiin lokinsiivillä varustetut siipikaunottaret. Sitä oli käytetty lähinnä kesälomien aikana, jolloin autolla vedettiin asuntovaunu Espanjaan ja takaisin. Luovuin Classicista 90-luvun lopulla, kun Pyöreät mittarit natsaavat auton sportti-imagoon. C lassic-Chevyt ('55–'57) lienevät autoharrastajien keskuudessa suosituimmat Chevroletit kautta historian. 1986 Petrin isä hankki tuttavaltaan '66 Rambler Classicin. Samassa yhteydessä uusittiin kattoverhoilu. – Isäni kolaroi Rämpylän peräosaa, minkä jälkeen auto siirtyi omistukseeni 1990. Kesätyöhän päästiin suhteiden kautta, kun Aaltosten poika soitti Petrin kanssa samassa bändissä. Lokinsiipiä ja kissansilmiä Ensimmäinen versio "Late Great Chevyistä" oli edeltäjäänsä suurempi konstruktio. – Huoltiksella käytiin pesettämässä Turun kaupungin amerikkalaisvalmisteiset edustusautotkin. Auto oli varustettu 232-kuutiotuumaisella suoralla kutosella ja kolmilovisella manuaalilla. 348 oli rastitettavissa optiolistalta. Näyttävä punavalkoinen verhoilu suorastaan kutsuu luokseen karamellimaisuudellaan. Molemmissa on tuplavaloparit, mutta vanhemman design edustaa villiä 50-lukua. Petrillä oli vuosikymmeniä sitten leikeissä mukana '59 El Camino, siksi lokinsiivet ja kissansilmät herättävät miehessä edelleen myös suurta intohimoa. Kuinka oikeassa rääväsuu onkaan! Chevroletin osalta veekasin ensiesiintyminen koettiin jo niin aikaisin kuin 1917, jolloin tehdas aloitti työstämään vuosimallin '18 Series D:tä, jonka sisuksiin iskettiin 36 hevosvoimainen 288 cid V8. Optiona oli tarjolla 230 konilla ruuditettu 283. Petrin ensimmäinen kesäduunipaikka oli Aaltosten huoltoasema, jossa nuorukainen pääsi pesemään autoja. Joku voisi todeta 50-luvun viimeisen vuoden olleen jonkinmoinen rajoittamattoman innovatiivisuuden merkkipaalu. – Tykkään Letukan siipiveikoista erityisesti siksi, että niiden siivet ovat vaakatasossa, kun muissa siipiautoissa ne ovat lähinnä pystymalliset, jolloin puhutaan enemmän takaevistä kuin siivekkeistä, huomauttaa Petri. Nam! Impalan kulkua avittaa alkuperäinen 170 hevosvoimalla ladattu 283-vinkkeli. Penkkien verhoiluja uusittiin ensimmäisen talven aikana ajoneuvoverhoilija Miia Rantalan toimesta. Sisustan värimaailma on täyttä rock'n rollia! Mittarissa seisoi kuvaushetkellä reilu 56 000 mailin lukema. '58 Chevyt ovat myös suosittuja, eikä yksistään sen takia, että niiden konetilasta voi löytää alkuperäisen isolohkomoottorin. 78 V8-MAGAZINE. Valojen design oli kaukana kekseliäisyydestä, mutta istuivat tästä huolimatta päivitettyyn ulkoasuun. Lokinsiipien ja kissansilmätakavalojen yhdistelmässä on jotain maagista. Tässä kohtaa joku luokan takapenkkiläinen esittää vastalauseen. Halvemmat mallisarjat saivat tyytyä vain kahteen lyhtyyn
Haaksin perheelle 80-luvun puolivälin tienoilla hankittu neliovinen '66 Rambler Classic oli aito suomiauto. V8-MAGAZINE 79. perhe-elämä ja vanhan talon remontointi veivät suurimman osan vapaa-ajasta. Kotimatkalle lähdettiin tyhjin käsin. – Ajoimme Los Angelesin Carsonissa, josta bongasimme "Back in the Day Classics" -nimisen vanhoihin autoihin erikoistuneen autoliikkeen. Impala on lunastanut paikkansa miehen sydämestä! Takaluukkua kehtaa myös esitellä. Kolme takavaloa per puoli kertovat perässä ajavalle, että tässä etenee mallihierarkian kärkeä edustava Impala. Chevy oli myynnissä vielä kuukausia myöhemmin, jolloin Petri pääsi keskustelemaan myös hinnasta. Vaakatasoon ideoidut lokinsiivet ovat mainio esimerkki innovatiivisuudesta, jota saa nykyautoista hakemalla etsiä. Mikään "työmaa" ei kuitenkaan tullut kyseeseen, mutta jotain pientä näpertelyä vailla oleva kohde olisi myös sopinut suunnitelmiin. Aluksi autossa ei ollut tinkivaraa kruunuakaan, mutta nyt hintakeskustelu johti toivottuun lopputulokseen. Siipiveikko kotitalliin Classicin jälkeen alkoi pitkä jenkitön aikakausi, kunnes vuosi 2013 edesauttoi kauden päättymistä. – Näin marraskuussa '14 Yhdysvaltojen Connecticutista Ruotsiin maahantuotu siipiveikko siirtyi itänaapuriin, iloitsee Petri, jonka olemus kertoo kaiken. Vararenkaan kuviopinta on tosin menneen talven lumia, mutta rengas toimittaa tarvittaessa virkaansa kuluneisuudesta huolimatta. Koin siellä jonkinasteisen herätyksen, minkä jälkeen aloin etsiä harrasteautoa, kertoo Petri. – Loppuvuodesta '14 ilmestyi ruotsalaiselle Blocketille myyntiin '60 Impala. Se oli erittäin siistissä kunnossa, kun Petri luopui tästä iäkkäästä sotaratsustaan 90-luvun lopulla. Vuosimallin voi bongata myös rekisteritunnuksesta. Petri oli tuolloin noutamassa poikaansa kotiin USA:sta. . Petri kävi Maarianhaminassa tutustumassa yhteen '60 Impalaan, mutta siitä löytyi sanottavaa, eikä hinnastakaan päästy yhteisymmärrykseen. Auto vaikuttaa nykyään Kouvolan seudulla, tietää Petri kertoa. Tarjousta ei hyväksytty, joten auto jäi liikkeeseen. Autoa kauppasi solnalainen Milestone Classics. Jälkikasvu oli päättänyt opinnot Kalifornian Santa Barbarassa. Kohde oli toivotun lainen, joten jätin autosta tarjouksen
Chevrolet Fleetline 2d 1950 Tuontikustom Seinäjokelaisen Timo Lintalan ensimmäiseksi jenkkiautokseen ostama Chevrolet tuli Ruotsin raggarighettona tunnetusta Bålstasta Suomeen pitkälti 3/4-osaa valmiiksi tehtynä. Jatkojalostus on sittemmin edennyt uudessa kotimaassa hyvään malliin. TEKSTI JA KUVAT HEIKKI MALINEN 80 V8-MAGAZINE
Jokunen aika myöhemmin pariskunta lähti toisen kaverin 1970 Cadillacin kyydillä 2016 Power Truck Show’n suuntaan AlaHärmään. Ainoatakaan jenkkiautoa hän ei ole kuitenkaan aikaisemmin omistanut. 92 000 euroa meni vähän överiksi hänen silmissä. . T imo Lintala on jo pidemmän aikaa harrastanut Harrikoita, ja taustalta löytyy myös kilpailutoimintaa autojen äänentoistopuolelta. V-moottoreihin johtavan valon ja innostuksen Timo kertoo lähteneen pitkälti Harrikoiden parista. Mutta kuten Timo asian ilmaisee, ruotsalaiset suojelivat autoa hintapyynnillä. Siirtyminen jenkkiautojen pariin tapahtui lopulta nopeasti siinä vaiheessa, kun kiinnostava yksilö tuli nettihaun avulla eteen. Lisäksi autot ovat elämässä läsnä myös töissä Seinäjoen Rengaskeskuksen leivissä. Mervi oli jälleen ihmetellyt vastaavan ajopelin puutetta heidän valikoimastaan. Timolla oli kirjaimellisesti rahat taskussa ja hän hyppäsi siltä istumalta kaverinsa Antti Valkosen kanssa ensin autokyydillä Vaasaan, mistä matka jatkui lentokoneella Helsingin kautta kohti Tukholmaa. Sillä hetkellä, hieman pullon kyljessä kiinni olleena Timo tuumasi, ettei hän ihan vielä ota asiaa sen suuremmin onkeensa. Rouvalle kiitos Timo kertoo autokauppojen johtuneen rouvansa Mervin suusta tulleiden asioiden takia. Hänellä on ennättänyt olla omistuksessaan Evolaa sekä Shovelia, ja yksi Pannhead odottelee parhaillaan tallissa loppuviimeistelyä. V8-MAGAZINE 81. Vaasan viimesyksyisen näyttelyn yhteydessä esillä ollut hieno ruotsalaisomisteinen auto oli myynnissä ja herätti kaupanteosta kiinnostuneessa miehessä tietynlaisen poltteen. Soitto Bålstaan ja neljä tuntia puhelun jälkeen alkoi tapahtua. Chevy löytyi Blocketista lokakuussa 2016. Pikaisella laskutoimituksella konepellistä löytyy 114 louversia. Kesällä 2016 Lintalan pariskunta oli lähtenyt kaverin laikka-avon kyydillä terassikierrokselle, jolloin vaimo oli kovasti ihmetellyt, että miksi heillä ei ole mitään tämän kaltaista. Tästä vain kolme viikkoa eteenpäin Timo oli myynyt pakettiautonsa, ja etsi rahat taskussa sopivaa harrastepeliä
82 V8-MAGAZINE. Siellä makaa Chevyn pikkulohko Vintage Air ilmastointikompuran takana
Takapenkin tilalle oli puolestaan laitettu paljaat vanerilevyt. Konepellin alta löytyy Chevroletin 267-kuutiotuumainen pikkulohko, ja sen jatkona voimansiirtopuolella TH-700-automaatti sekä 10-pulttinen perä. Rengasalan toimijana Timo osaa vakuuttaa, että silloisilla kerskavanteilla ja kiinalaisilla matalaprofiilirenkailla autolla ei päässyt metriäkään suoraan. Kruisailuun sopiva tekniikka Nykytekniikkansa osalta auto on tehty ilmiselvästi leppoisa kruisailu mielessä. . Timolle auton myynyt omistaja oli ilmeisesti kiireen tai rahapulan takia tehnyt joitain hätäisiä päätöksiä ja valintoja Chevyn kanssa. MUUTA MIELENKIINTOISTA: ViAir ilma-alusta, VintageAir -ilmastointi, tehostetut levyjarrut edessä ja rummut takana, tehostettu ohjaus, Mustang II -etuakseli. Ohjaamon etujakkaroina olivat jotkut vanhat VAG-konsernin etupenkit ja sisätilojen lattiasta löytyi äänieristeiden ja mattojen sijaan pelkkää peltiä. MOOTTORI JA VOIMANSIIRTO: Chevrolet 267 cid V8-pikkulohko, TH-700-automaatti, 10-pulttinen perä. Jotenkin voisi kuvitella, että juuri maansa parhaimpana raggarighettona tunnetun Bålstan suunnalla olisi osattu toteuttaa asiat hiukka toisin tavoin. Mutta toisaalta, siellä toki osataan toteuttaa jotkut asiat ihan minimalisminkin puitteissa. Perille myyjän pihaan saavuttiin illan pimeydessä kello 23.00 aikaan. Chevyn mukana saamastaan paksusta kansiosta käsin Timo on ennättänyt tutustua auton aikaisempaan historiaan. V8-MAGAZINE 83. . Näiden tilalle Timo hankki kuvissa näkyvät uudet peltivanteet uusilla valkosivurenkailla ja tyylikkäillä kustom-henkisillä alukapseleilla. Takapenkki puuttui autosta vielä kuvaushetkellä, sillä se oli verhoilijan hoivissa rungoltaan viimeisteltävänä. Jotkut saavat omat fiilikset ja nautintonsa näidenkin parista, eikä heitä voi syyttää fantasioistaan. Se on tuotu Amerikasta Ruotsiin vuonna 2009 rullaavana ilman tekniikkaa. RENKAAT JA VANTEET: American Classic 6.70 R 15 -vyörenkaat, 6x15-tuumaiset peltivanteet, (100-pinnaiset Dayton WireWheels -vanteet on jo tilattu), full moon -kapselit. Siellä autoa tutkailtiin roikkalampun valossa ja tehtiin siinä ohessa kauppaan liittyvät paperit, minkä jälkeen kyyti jatkui Tukholman satamaan odottelemaan aamulaivaa Suomen suuntaan. Timon omistukseen Chevy siirtyi 18-tuumaisilla Boydsin aluvanteilla. Kyseessä on kiireettömän miehen huoleton valinta. Kattoverhoilu ja paljaat ovipahvit olivat ainoa Chevyn sisätilojen verhoiluun liittyvä osatekijä. Nykyinen digitaalimittaristo oli paikoillaan auton ostohetkellä. Auton Timolle myynyt kaveri oli ostanut sen peltitöidensä osalta valmiiksi chopattuna lukuisine ulkoasuun liittyvine muutoksineen, kromeineen ja maalauksineen, mutta ilman tekniikkaa ja voimansiirtoa. Timo onkin teettänyt kaikki nykyiset penkkien ja ovipahvien verhoilut sekä lattiamaton Koskenkorvan suunnalla. Raggarighetosta Arlandasta matka eteni vain vajaa 40 kilometriä Tukholman päälentokentältä sijaitsevan Bålstan suuntaan vuokra-auton kyydillä. Timon lähiajan suunnitelmissa on tilaamiensa 100-pinnaisten Dayton WireWheels -vanteiden alle asentaminen heti, kun ne ilmestyvät Seinäjoelle. Chevrolet 2d Fleetline 1950 Liukkaan oloinen auto on kirjaimellisesti maantiennuolijainen ilma-alusta ala-asennossa. Vähän samaa kulttuuria täällä Suomessakin pyritään joillain tahoilla apinoimaan
Mitäpä muuta kuin salmiakkikuviot penkeissä. Näin hän joutui kerta toisensa jälkeen keksimään mitä mielikuvituksellisempia selityksiä ja hätävalheita tyyliin, kauheasti rähmää linssissä, ja siksi autoa ei muka sillä hetkellä voinut kuvata. Timolle sateli lukematon määrä erilaisia kyselyjä pitkin talvea. Jos talliin haluaa jonain päivänä jonkun toisen auton, täytyy sen eteen vain tehdä enemmän töitä. Ensiesiintyminen kotikonnuilla Seinäjoen huhtikuinen Gasoline Motor Show oli auton ensimmäinen julkinen esiintyminen suuremman yleisön edessä, ja Chevy sai siellä varsin hyvän vastaanoton ja jokusen pokaalinkin. Etenkin, kun auto oli vielä näyttävästi esillä putipuhtaan hohtavaksi kiillotettuna Presto-autonhoitotuotteita myyvän yrityksen osastolla. Voihan myös käydä niinkin, että rouva ei edes ottaisi kuuleviin korviinsa kesäauton myyntiaikeita, sillä kasvon ilmeistä päätellen hän on tykännyt kovasti Chevyn kyydistä. Timo on visusti sitä mieltä, että auton Facebookissa nähtyään ihmisten mielenkiinto sitä kohtaan loppuu tasan sillä samalla hetkellä. Fiksattavaa riittää Timo on paikallistanut autosta joitain juttuja, kuten hankauman maalipinnasta ja pienimmänkin pilkun. 84 V8-MAGAZINE. Timo piti ostoksensa tarkoituksella pitkään salaperäisenä ja huomiota herättävään tyyliin ”pimennysverhon” alla. Hän kertookin pitäneensä jo pitkin talvea ja kevättä kotona listaa asioista mitä auton ympärillä pitää tehdä, tai pyrkiä muuttamaan parempaan suuntaan. Timo kertoo onnistuneensa kaupoissaan sen verran hyvin, että kyseessä tulee olemaan hänen osaltaan pitoauto, jonka eteenpäin myymisessä ei olisi järkeä. . Yhden ensimmäistäkään koko auton näyttävää ja automerkkiä paljastavaa kuvaa ei livennyt millekään taholle ennen Seinäjoen näyttelyn rakennuspäivää. Lokakuussa keulan suunnalta ostohetkellä yön pimeydessä otettu ja pitkälti vain ajovalojen muodon paljastava kuva oli ainoa mitä hän suostui kenellekään Facebookissa etukäteen paljastamaan
Moderni digitaalimittaristo tuli auton mukana. Omat suuret kiitoksensa Timo haluaa lähettää Valkosen Antille Ruotsiin suuntautuneesta autonhakureissusta, Kankaan Mikolle toimimisesta Chevyn ympärillä teknisenä tukena kaiken aikaa, Passisen Petrille auton hohtavan puhtaana pitämisestä, Vatasen Petterille osista ja tuotetiedoista, Hirsimäen Pasille auton verhoilusta ja tietysti omalle rouvalle Mervi Lintalalle ylipäätään autokaupoille pakottamisesta. . Eipä ollut Timo Lintalan Chevy ihan yhtä hienossa kunnossa autoa Ruotsin raggaripyhättö Bålstasta yön pimeydessä ostettaessa. V8-MAGAZINE 85
Ford Tudor 1934 Mikko Salonen Järvenpäästä päätti vaihtaa lättistekniikan pirteämpään kansiventtiilimoottoriin. Jarmon silmäteränä toimii vastaavasti jo vuosia omistuksessa ollut isolohkollinen '68 Dart GTS 2d HT. Mottona oli ”put a Ford in a Ford”. Ford Fairlane 500 1957 Monitaituri Kartsa Saarelan käsistä on vuosien varrella lähtenyt eteenpäin varsin monipuolista kalustoa. Jarmo luopui myöhemmin autosta, mutta se on nyt palautunut Eero-pojan omistukseen. 9/2017 ilmestyy Marraskuussa viikolla 44 BASIC TECH Erilaiset männät ja puristussuhde Hiljasten poikien sotaratsut Porilainen Jarmo Hiljanen tuli monille tutuksi 80-luvun kisakarkeloista, joihin mies osallistui '67 Dodge Dartilla. 1957 Ford Fairlane 500 palautui tien päälle tällä kertaa tekijälle ominaista varsin radikaaliakin korinkäsittelyä tuntevaa kustomointia astetta miedommalla ohjelmalla, mutta sitäkin tyylipuhtaampana mild kustomina. kaksiovinen tolppa-Dart nähdään myös nykyään stripillä. Lahden Jenkkiautonäyttely, Kauden 2017 cruisingkooste.