SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI 8/ 20 18 H IN TA 10 ,6 € DRAG RACE -finaalit 2018 Ford Fairlane 500 2d HT 1957 Plymouth B-body 8 X Paljon kesän tapahtumia !!!
Stripin maine on jo kiirinyt naapurimaihin ja ensi kesänä nähdään varmasti ulkomaalaisia kilpailijoita. Niin kilpailijat kuin katsojat ovat välittömästi ottaneet radan omakseen. Linney, Heikki Malinen, Jim Maxwell, Kari Mörö, Anders Odeholm, Heikki Parviainen, Juha Peltonen, Pekka Polvinen, Kai Salmio, Matti Saloranta, Joke Simonen, Erik Stigsson, Pekka Vaisto ASIAKASPALVELU Sähköpostiosoite asiakaspalvelu@fokusmedia.fi Puhelin 020 735 4130* *Puhelun hinta lankapuhelinliittymästä soitettuna on 8,35 snt/ puh + 7,02snt/min ja matkapuhelinliittymästä soitettuna 8.35 snt/puh + 17,17 snt/min. KAUPALLINEN JOHTAJA Jaana Lindvall-Harki JULKAISUJOHTAJA Laura Luoma LEVIKKIMYYNTI Johanna Mikkonen MEDIAMYYNTI Sirpa Toivoniemi JULKAISIJA Fokus Media Finland Oy PAINOPAIKKA Kroonpress AS, Tartto 2018 ISSN 0780-2102 V8-Magazine on Aikakauslehtien liiton jäsen T IM O M U IL U. V8-Magazinen tilaajat ovat Fokus Media Finland Oy:n asiakasrekisterissä. Firebird lähti keulien ja painoa takapyörille siirtäen rajummin kuin koskaan ennen. Lehti ei vastaa taloudellisesti niistä vahingoista, jotka aiheutuvat mahdollisista ohjeissa olevista painotai muista virheistä. Rehellisyyden nimissä myös hieman jännittyneenä, jopa varovaisen varautuneena. Tallennamme puhelut laadun varmistamiseksi ja koulutustarkoituksiin. Rataryhmä oli tehnyt ison hatun noston arvoista työtä. Yhtiöllä on oikeus käyttää tietoja suoramarkkinointiin, etämyyntiin ja markkinatutkimuksiin henkilöstölain mukaisesti. Lähdin matkaan intoa ja uteliaisuutta täynnä. Vaikka lauantaina sade katkaisi suunnitellut toiminnan viideksi tunniksi, niin yleisö viihtyi paikalla sinnikkäästi. Nythän painoa saatettiin tarvita, eli ei kun lyijypuntteja auton takapäähän lisäämään. Lisäpainoa siirrettiin eteen ja iskareita säädettiin, mutta keuliminen ei meinannut millään laantua. Elokuussa ajettiin avajaiskisa. Lähdin ekalle kvaalirundille perhosia vatsassa, mutta kun nostin kytkimen, oli hyvä, ettei sydän pompannut kurkkuun. Uusi radan pintahan perinteisesti vaatii aikaa tekeytyäkseen ja voi tietää vaikeuksia kevyelle manuaalistockerille. V8-MAGAZINE 3 Ratin Vuoden puhutuin juttu on ehdottomasti Kauhavan uusi kiihdytysrata, joka syntyi suorastaan maailmanennätysvauhdilla. Takapuskurikin raapi rataa ja toimi ikään kuin wheelie barsina! Lopulta löytyi oikea setup ja finaaleissa syntyi oma uusi B-enkka 10,06 sekuntia. Jarmo Markkanen JA PITOA RIITTI! Lehti ei vastaa tilaamattoman materiaalin säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Etupyörät nousivat korkealle ilmaan, en nähnyt muuta kuin vihreätä konepeltiä, kakkosta vaihdoin ilmassa ja ehdin tuumata, tuleeko kilpuri lainkaan alas. Tilaaja voi kieltää tietojensa käytön. Olin jo jonkin aikaa miettinyt Firebirdini muuttamista A/S-luokasta painavampaan B/S-luokkaan indeksiedun ja säädettävyyden vuoksi. Ilmoitusasiakas on korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamasta mahdollisesta vahingosta kolmannelle osapuolelle ja/tai lehdelle. Heti ensimmäinen veto tuotti ajan, joka alitti indeksin yli sekunnilla! Enää ei tarvinnut epäröidä pitoa, päinvastoin. Rata oli ensimmäisestä vedosta alkaen sanalla sanoen: uskomaton! Betoninen lähtöalue toimi. Postiosoite V8-Magazine Hämeentie 153 C 00560 Helsinki Sähköpostiosoite v8-toimitus@fokusmedia.fi V8-Marketin sähköpostiosoite v8-market@fokusmedia.fi Facebook-osoite www.facebook.com/V8Magazine TOIMITUS Päätoimittaja Jarmo Markkanen Toimituspäällikkö Petri Laulajainen Ulkoasu Faktor Oy / Kirsi Perimö Avustajat Juha Airio, Bo Bertilsson, Paul Granvik, Hannele Hatanpää, Aulis Hämeenkorpi, Mikko Isokangas, Harri Jukarainen, Harri Kunnasvuo, Michael Lamm, Peter S. Kun ajot käynnistyivät illan pimentyessä, olivat istumakatsomot tupaten täynnä ja katsojia myös pengerryksillä ja varikolla. Kausi päätettiin Kauhavalla legendaariseen Yökisaan. Tarjottu tai tilattu aineisto hyväksytään julkaistavaksi sillä ehdolla, että julkaisija saa korvauksetta käyttää sitä uudelleen lehden tai sen yksittäisen osan uudelleenjulkaisun, yleisölle välittämisen tai muun käytön yhteydessä toteutusja jakelutavasta riippumatta sekä luovuttaa oikeutensa edelleen ja muokata aineistoa hyvän tavan mukaan. Tunnelma oli katossaan ja pimeys toi lisäjännitystä kisatapahtumiin, joissa sinetöitiin Suomen mestaruudet
ajetussa Kauhavan avajaiskisassa pidoltaan erinomaiseksi. 65 NORTH BLACKLIST FINALS, SEINÄJOKI 18.8. Mestaruudet ratkottiin finaalikisassa, missä Timo Lehtimäki täydensi show’n ajamalla illan pimeydessä näytöslähdössä huikean vedon 4,353/390 km/h. KANNESSA 82 42 SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI 8/ 20 18 H IN TA 10 ,6 € DRAG RACE -finaalit 2018 Ford Fairlane 500 2d HT 1957 Plymouth B-body 8 X Paljon kesän tapahtumia !!! 60 DRAG RACE FINAALIT 2018 Kauhavan uusi kiihdytyspyhättö osoittautui elokuun alun avajaiskisassa ja syyskuun vaihteen finaalikisassa pidoltaan huikeaksi. Rata osoittautui jo 11.–12.8. 82 ERIKOISEMPI MERCURY Espoolainen Harri Sorvisto omistaa ’69 Mercury Cyclone Spoiler II Cale Yarborough Specialin, jonka korimalli on edelleen liki viiden vuosikymmenen jälkeen koko Nascar-sarjan nopein. 32 FORD PICKUP 1932 Seppo Nissisen uusin rodi on aiempien avoja coupemallien sijaan avolavainen työkalu, jonka viimeistelystä ei ole tingitty. Kuljettajat ajoivat ennätyksiään ja olivat jopa helisemässä säätöjen kanssa pidon erinomaisuuden takia. ESITTELYSSÄ LISÄKSI 8 FORD FAIRLANE CROWN VICTORIA 1956 Gasser stuukissa olleesta Ford Fairlanesta muokkautui lemiläisen Jorkki Korhosen käsittelyssä kuvankaunis ja hyvillä ajoominaisuuksilla varustettu harrastepeli. 51 GOLDEN ARROW Tulevan viikonlopun Lahden Jenkkiautonäyttelyssä nähdään Lennart Zackrissonin tuorein luomus Golden Arrow. KANSIKUVA: HEIKKI MALINEN 4 V8-MAGAZINE. Veekasin lukijat saavat tutustua upeasti kustomoituun ’57 Ford Fairlane 500 2d ht:hen ennakkoon jutun merkeissä. PIENOISMALLIT 76 JUHLANÄYTTELY Kahdettakymmenettä kertaa järjestetyssä Glevens Glue Galore -näyttelyssä oli esillä peräti 521 pienoismallia. Niinpä miehen kokoelmasta löytyy niitä kahdeksan kappaletta eri versioissaan. SISÄLTÖ 8/2018 88 HUIMA PLYMOUTH-KOKOELMA Korsnäsilaisen Lars-Johan Smedlundin mielestä Plymouthin vuoden 1970 B-bodyt ovat ykkösjuttu. Janne Uskali vei nimiinsä listan ykköspaikan, ja puolustaa sitä ensi kauden kahinoissa. North Blacklist-sarjan kauden loppusijoitukset ratkaistiin Seinäjoella. Ykköspaikan vei Jyri Kangasvierin nopea Ford Escort, jota kukaan ei edes ehtinyt haastamaan päivän aikana. 67 BLACKLIST FINALS, VESIVEHMAA 26.8. KISAJUTUT 60 DRAG RACE FINAALIT & NIGHT RACE 31.8.–1.9. 42 2 X FORD MUSTANG Lahtelaisilla Rita ja Kari Hakamolla on tuplakivaa, sillä tallista löytyy 600-hevosvoimainen Ford Mustang SVT Cobra 1998 ja asteen verran kesympi Ford Mustang GT Convertible 1996
Anita Mäkelä ajoi Top Fuelissa Euroopan ennätyksen 3,877 sekuntia ja voitti kisan. 8 74 V8-MARKET OSTOJA MYYNTIPALSTA 75 TAPAHTUMAKALENTERI 94 SEURAAVASSA NUMEROSSA VAKIOPALSTAT 3 PÄÄKIRJOITUS 6 NAPPILAUKAUS 20 UUTISIA JA ASIAA 46 KALIFORNIA KRUZIN 32 KAKSIPYÖRÄISET 78 KUN YKSI EI RIITÄ Arto Riipi nauttii Harley-Davidson harrastuksestaan laajalla rintamalla, ja mieheltä löytyykin pyöriä yhdeksän kappaletta. 68 DRAG RACE EM, TIERP, RUOTSI 23.–26.8. Do-Dads-organisaatio uudisti tapahtumansa ja siirsi sen Räyskälästä Oripään lentokentälle, joka tarjosi kiihdyttelyn ohella hyvät puitteet myös hienolle kustom-kaluston näyttelylle. Lukuisat autokuskit kellottivatkin uusia ennätyksiä. VEEKASI KIERTÄÄ 16 PICK-NICK, FORSSA 5.8. KERÄILYKUVAT 48 MERCURY CYCLONE SPOILER II CALE YARBOROUGH SPECIAL 1969 KERÄILYKUVA: HEIKKI MALINEN 50 PLYMOUTH WOODIE 1948 KALENTERIKUVA: PETER S. Jaska Salakari puolestaan kellotti Super Twin Bikessa huiman EE-lukeman 5,837 sekuntia. 24 MISTÄ VEEKASI KIRJOITTI ENNEN Luomme katsauksen menneisiin vuosiin ja siihen, mistä V8-Magazine kirjoitti menneillä vuosikymmenillä. 28 V8-MAGAZINEN KIIHDYTYSPÄIVÄ, VESIVEHMAA 26.8. Molemmissa on omat hyvät puolensa. TEKNIIKKAA 58 BASIC TECH – LOPPUSUORA LÄHENEE V8-Magazinessa on seurattu Harri Kunnasvuon ’66 Pontiac Catalina convertiblen rakennusprojetkia, joka on nyt edennyt loppusuoralle. 169 kuljettajaa testaili kalustoaan Vesivehmaan uusitulla asvalttipinnalla. 72 THE D-DAY, ORIPÄÄ 28.7. Forssan ravirata täyttyi ääriään myöten toinen toistaan hienommasta harrastekalustosta. LINNEY V8-MAGAZINE 5. 36 MEGATAPAHTUMIEN KUKKOTAPPELU Ruotsissa järjestetään kaksi megatapahtumaa samana viikonloppuna 5.–7.7, Power Big Meet Lidköpingissä ja Summer Meet Västeråsissa
Nappilaukaus 6 V8-MAGAZINE
Aihekenttään maininta Nappilaukaus. Ideana on, että te lukijat lähetätte V8-Magazinen toimitukseen omia kuvianne, joiden joukosta toimitus valitsee kuhunkin numeroon sopivan kuvan. KUVA: RAMI RASIMUS V8-MAGAZINE 7. TOIMI NÄIN: Nappilaukaus julkaistaan jokaisessa Veekasissa aukeaman kokoisena kuvana. Kuvia voi lähettää osoitteeseen v8-toimitus@fokusmedia.fi. Mahdollisuudet paranevat, jos kuvassa on hauska idea, tai se on jollakin muulla tavalla uniikki
Ei varsinkaan nykyisin Lemillä asusteleva Jorkki Korhonen. Miehen FB-kansikuvana komeilee Steve McQueenin kuva mottoineen ”Life Is RaFord Fairlane Crown Victoria Skyliner 1956 Pitkään Korhosen perheen omistuksessa olleesta '56 Victoriasta muodostui kuin lemmikki, jonka myyminen jäi vaivaamaan niin auton rakentanutta Jorkkia kuin perheen tyttäriäkin. TEKSTI JA KUVAT HARRI JUKARAINEN Vanhan kamun PAREMPI PAINOS 8 V8-MAGAZINE. Kyse ei välttämättä ole vain rakentelusta, vaan vaikkapa esimerkiksi moottoripyörä reissusta Mongoliaan. Miestä voisi kuvailla pitkän linjan harrastajaksi, mutta siitä ei saa puoliksikaan oikeanlaista kuvaa tästä touhukkaasta moottoriturvasta, jolla on aina joku projekti vetämässä. T untemani autoharrastajakaverit ovat harvemmin mitään tavallisia keskitien tallaajia, onneksi
Ja onhan Jorkki kisaa ajanut ihan oikeasti ja leikillään. Everything Else Is Just Waiting”. V8-MAGAZINE 9. Krom Vickeksi nimetty auto oli tosi haluttu varsinkin raggaripiireissä. Niinpä esimerkiksi Ruotsin Crown Victoria Skyliner -kanta oli ja on korostetun suuri muuhun jenkkiautokantaan verrattuna. Omistajat valittivat auton olevan kuuma aurinkoisilla keleillä. Molempia on sattunut myös Jorkin kohdalle. Uutuuden viehätys siivitti auton myyntiluvut reiluun kolmeentoista tuhanteen yksilöön. Ja moottoriurheilu sisältää tunnetusti vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Pitkäkeulainen chopperi on syntynyt Suzukin tekniikan ympärille ja yhtälailla on H-D:n pata kelvannut Enduron lähtökohdaksi. Myyntiluvut tosin romahtivat; 1955 vain 1999 yksilöä ja 1956 vaivaiset 603 autoa. Eikä '30 Ford roadster -korinen traktori 16-vuotiaan tyttären kulkuneuvoksi kylille ollut sekään ihan tavallisin veto isä Jorkilta. Kerrassaan tyylikäs ja uskaltaa sanoa, että aikaansa edellä. Krom Vicke Ford esitteli 1954 ensimmäisen kerran läpinäkyvällä akryylikatonpuolikkaalla varustetun Crestline Skyliner -mallinsa. Perheen lemmikki 1956 Ford Fairlane esiteltiin 1987 Street & Race -lehdessä. Niin sanottu lasikatto oli saatavilla vielä kahtena seuraavana vuonna jutun otsikon nimeä kantavaan malliin. . Uniikki katcing. Omia polkujaan on kaveri myös aina tallannut. Mitkään kaavat eivät ole kangistaneet Jorkin rakentelua. Käyttökokemukset eivät kuitenkaan olleet kovin positiivisia. Tarinan mukaan näitä vaikeasti myytäviä autoja kaupattiinkin kylmään pohjolaan ylivuotisina sopivaan hintaan
Sen projektin mukana oli tullut '56 Buickin etupuskuri, jota päätin sovitella Victoriaan. Siinä ihmetellessäni mistä rahat repisin, totesi Jassu, nuorempi tyttäristäni, että ostetaan se kimppaan, vanhemman tyttäreni Jannin kompatessa, Jorkki muistelee. . Mä kun suunnittelin siitä sellaista pickis konseptiautoa, missä olis juurikin Krom Vicken kattolistat. Siinä sitä riitti miettimistä. Koneina ehti olla Hopan 351 Cleveland, parikin versiota Moparin isolohkosta sekä lopuksi Fordin 302 nelilovisen manuaalin kera. Autohan oli jo ”puoliksi tehty”. Olihan siinä keossa puuhaa, mutta ei se ollut hinnalla pilattu. Somessa ostoksen esittely sai välittömästi kannustavia kommentteja hienosta Gasser-aihiosta. Suurin osa lähtee matkaan enemmän tai vähemmän pikkujoulutunnelmissa kuin löytöjä swappipöydästä etsimään. Jorkki ampui moiset suunnitelmat alas lonkalta, mikä kommentoijia tietysti ihmetytti. – Se Lincci olikin vähän liian hyvä pilkottavaksi. Näissä fiiliksissä mentiin myös 2014 syksyllä, kun hilpeät matkalaiset saapuivat kalustoa kuhisevan kerhotallin pihaan. Ekensin swapissa ei myydä metrilakua, mutta muita herkkuja voi löytyä. – Siinä huoltsikan kulmalla seisoi trailerin päällä '56-mallinen Crown Victoria aihio Gasser stuukissa. Miehellä sillä hetkellä työn alla ollut '54 Lincoln projekti sai siirtyä sivuun. Siellä oli yksillä ukoilla kaupan Fordin Modular-moottori, josta muistaakseni aluksi huutelivat 3000 kruunua. Jotenkin epäilytti hinnan halpuus, mutta olihan se täydellinen johtosarjoineen. Kyllä meikäläinen pysähtyi niille sijoille. Suunnittelua ja hankintoja Kun projekti oli haettu Suomeen, alkoi tarvittavien osien kartoitus ja suunnittelu. Varsinkin, kun jälkikasvu oli heti juonessa mukana. Moni muistaa auton näillä Center Line -vanteilla, mutta alun perin tässäkin oli Magnum 500 -tyyppiset vanteet. Gasser Tukholman keskustan tuntumassa joka marraskuun viimeinen viikonloppu järjestettävä Ekens Gassers Swap Meet on kerännyt viime vuosina runsaan joukon myös suomalaisia harrastajia. Eikä runsaalla listoituksella varustettu ulkokuori ollut suinkaan ujon näköinen ilmestys. Tästä tyrkystä ei Jorkki ohi päässyt. – Eikä ne hankinnat swapista siihen jääneet. toratkaisu tarjosi avaran näkymän pimenevään yöhön ja avoautoa lämpimämmän ja suojatumman ilmapiirin nuorison keskinäiseen kommunikointiin. Auto on nykyisin samassa lookissa ja samalla tekniikalla. 10 V8-MAGAZINE. Sen omaa puskuria en ollut meidän edelliseenkään kelpuuttanut, kun se on niin karmeen näköinen. Kaupat tehtiin puoleen hintaan. Kun kaverit uskoivat, että jäykällä akselilla varustettu Gasser-keula saisi väistyä, ehdoteltiin oitis Heidtsin keulan hankkiSe eka ´56 on joutunut vetojuhdan hommiin
Kojelautaan leikattuihin alumiinipaneeleihin on upotettu S&W:n mittarit. Crown Victoria Räyskälässä viime kesänä väliaikaisvärissä ja race-tyyliin teipattuna. Tästä nurkilta sitten yks rakentajavelho, Härkösen Juhani, ehdotti C4-Corvetten keulaa. mista. Kaikki mitä tuli vastaan olivat vain niin huonossa hapessa, että ne oli hylättävä. . Levystä prässätyt tukivarret olivat päässeet taipumaan ja tokihan oli ruostevaurioitakin. Mä tykkäsin, että Fordin oma keula oli ollut ihan hyvä ajaa, ja aloin jaakaamaan sellaista. Galaxien etupenkkien välissä oleva keskikonsoli on swappilöytö, jonka SS-logo paljastaa sen kilpailevan konsernin tuotteeksi. Sitähän me sit alettiin suunnittelemaan. Osatkin ovat varmaan parempilaatuisia kuin halpisosilla kasatussa tarvikekeulassa. Ruotsin Ford-swapista löytyi kaverukset, jotka kauppasivat osia vain '55–'56-mallisiin Fordeihin. Sitä kautta järjestyivät keulan pellit kuituflipin tilalle sekä jotain muutakin puuttuvaa pisteosaa. Hänellä oli sen asentamiseen valmis jigi. V8-MAGAZINE 11
Kyselin ruotsalaiselta kamultani Klasilta, joka on asustelut jo 30 vuotta jenkeissä, saisiko hän moisen hommattua meikäläiselle. Mun mielestä Kauneus on katsojan silmissä. Swapista hankitun Modular-koneen kampiakseli osoittautui vialliseksi. Tilttirattipylväs on GM-tuote. . Ensimmäisessä Faikussa se oli korvattu rolled pan -tyyppisellä pellillä. Homma päätettiin sitten toteuttaa hieman nykyaikaisemmalla tavalla, eli liimalasina. Tradepartsin kautta laitettiin tilaukseen Borg Warnerin T5-laatikko. Tilaus puhelimella tai naamatusten sisälle, ja maksu käteisenä. Ripustus on ihan orgistyyppinen pitkittäisillä hieman muokatuilla lehdillä. Lehtisen Ollin poika bongasi netistä kanadalaisen Archer Plastics -firman, joka tekee noita kattoja uustuotantona. Ohjauksen hammastanko on Volvosta, isot jäähdytetyt levyt 700-sarjan Bemarista Brembon jarrusatuloilla. Tilasin lasiaukkoon tarkoitetun uustuotantotiivisteen sen asentamista varten. Etujousitus hoituu QA1-coilikoilla. Mutta on tuo kone ihan tarkoituksella viety taaemmaksi, jotta saadaan painot etuja taka-akselille fifty-sixty urheilukielellä ilmaistuna. Tuumasta toimeen Vuoden 2015 lopulla alkoi sitten itse rakentaminen. Vanhan liiton stara ei e-maileja tai Visoja kelpuuta. Ruostekorjausten lisäksi piti tulipeltiä sekä kardaanitunnelia vielä muokata, jotta uusi tekniikka sopisi paikalleen. Savunsävyinen lasi suodattaa hieman kabiiniin taivaalta lankeavasta valosta. Jorkki teki kotitallissa peltityöt, joista mittavimmat olivat lattian ja takakylkien alaosien uusiminen. Kytkinkoppa ja kytkinpaketti löytyi Quicktimelta. Siinä liimaamishommassa oli vielä touhuamassa ne hommat hallitseva Koskisen Pekka. Skyliner – Toi kattomuutos oli ihan sattuman kauppaa. – Tohon Modulariin sopivalla pääakselilla ei löydy T5-askia valmiina. 12 V8-MAGAZINE. Taka-akseli on kapein ysituumainen 60-luvulta. Jorkki on manuaalimiehiä. Sitä tiivistettä miehissä sitten ihmeteltiin Härkösen Juhanin kanssa ja todettiin, että vaatisi tosi monimutkaiset rakenteet kattoon. Fordin oma eteenpäin työntyvä etupuskin ei ole koskaan ollut Jorkin makuun. Nykyversioon on löytänyt tiensä keulan kallistusta paremmin mukaileva ´56 Buickin puskuri. Kori ja runko pestiin korkeapainepesulla puhtaaksi, eikä peltipuhtaasta kopasta oikeastaan paljastunut mitään uusia yllätyksiä. Tämä on miehellä onneksi tallessa tänäkin päivänä. Gabrielin ilmaiskareilla pystyy hienosäätämään korkeutta kuorman mukaan, Jorkki toteaa. Jorkin ´34 kuvattuna Mikkelin rodinatikoissa 2006 vanhemman tyttären Jannin puikottamana. Sen teki joku vanhempi herra ison veden takana. Autohan on nähty myös Virittäjät tv-sarjassa. Jossain vaiheessa se sitten tuli kontissa Uumajaan ja siitä rahtina tuohon mun sähköfirman pihaan. Välitys on kolme ja puoli, ja lukolla. . Etulokasuojat ja konepelti on parturoitu kaikista logoista ja koristeista. Juhani loihti pellistä zetamalliset listat leikatun aukon reunoille akryylikaton liimaamista varten. – Voisihan sitä joku luulla, että pojalle on sattunut joku mittavirhe, kun runko oli Juhanin tallissa keulan sovituksessa ja koppa kotona. Tutun kaverin etuveto Lincolnista löytyi ehjä kampura ja muuten sisuskaluiltaan terve kone saatiin niputettua. Pitihän sitäkin vielä pari senttiä kaventaa, jotta tuli passeli
Projektivai heita Tummaksi sävytetty lasikatto jää helposti huomaamatta, jos valo ei heijastu sen läpi, koska katon takaosa on musta. Tehostinpääsylinteripaketti on valmis tarviketuote. Lattia on korjattu uusilla korjauspaloilla. V8-MAGAZINE 13. Ennen peltitöiden aloittamista putsattiin projekti korkeapainepesulla. Eturunko oli korvattu suorilla palkeilla ja jäykällä palkkiakselilla, eli ns. Peltisarjat Jorkki muokkasi Mustangin koppaan tarkoitetusta sarjoista. Isot jäähdytetyt levyt 700-sarjan BMW:stä sekä Brembon satulat 608 Peugeotista takaavat pysähtymisen. Myös kytkin on nestetoiminen. Juhani Härkönen mallaili maisemaikkunalle reunabiittejä pellistä ennen aukon lopullista leikkaamista. Gasser-keulalla. Juhani ”Juntti” Härkönen hoiti muutostyön. Koska autolla on tarkoitus ajaa muutenkin kuin suoraan, päätti Jorkki vaihtaa nämä C4-Vetten eturipustuksiin. Myös takapäätä on parturoitu tehtaan merkeistä, lukkopesästä sekä puskurin kävyistä. Ruostekorjaukset korin osalta valmiina
Vähän isompaa kidettä siihen perussävyyn tosin lisäiltiin, Jorkki kertoo. tuli hyvä, ja olihan siinä ammattimiehiä mukana. Nyt on helppo hymyillä. Auto niputettiinkin ajokuntoon ilman listoja ja niitä mukailevaa lopullista väriyhdistelmää. Victoria toimii kesäisin käyttöautona. Lopulliset säädöt tehtiin ajamalla autoa rullilla. Fordin Modular-moottori olisi mahtunut konehuoneeseen ilman tulipellin muokkaamista, mutta Jorkki sijoitti sen taaemmaksi paremman painonjakauman vuoksi. Loppujen lopuksi sävy löytyi Skodan värikartasta. Leikkautin kojelautaan alumiinipaneelit orgistyylin mukaan. Väriä pintaan – Mullahan noi Fordit on ollut punaisia ja mustia. Onneksi ei ollut mikään hoppu, ja auringon valossa ei kyseinen väri vaan toiminut. Harva tuota huomaa, mutta myös Fordin takapuskuria on muokattu. Oiotut ja kiillotetut listat asennettiin paikalleen ja Pekkarisen Jallun jenkeistä tuottama kromattu Buickin puskuri nostettiin keulaa koristamaan. No mä kun olen tällainen joustava persoona, niin tietysti annoin periksi. . No pienistä malleista kun keinovalossa valkkaa, niin eihän se osu ja uppoa ensimmäisellä. Hyvin toimii mun mielestä ajossa tollanen ruuttakone. Puskuria on sekä lyhennetty että tuotu lähemmäs koria. Radalle racestuukissa – Koneen ohjausjärjestelmässä on hyödynnetty paikallista ammattitaitoa. Vähän jotain uutta teki mieli kokeilla. Se kun jää mielestäni orgiksena liian kauaksi korista. Etupenkit ovat tyylikkäät ´64 Galaxien jakkarat ja takasohva on joskus tehnyt virkaansa Volvo 164:ssa. Muut sähköt on tehty ihan oman mielen mukaan. Sisustus teetettiin lahtelaisella Mika Volasella ulkokuoreen natsaavilla keinonahan sävyillä. Ajokauden 2017 lähestyessä oli selvää, että viimeistelyhommaa piisasi vielä niin paljon, ettei valmista tule ajoissa. Hienoa keliä kun on pukannut koko kesän, niin ei tartte enää ihmetellä miksi tästä lasikatosta ei tullut myyntimenestystä, naurahtaa Jorkki haastattelun lopuksi. Etuloksuihin liimailtiin kisahenkeen erilaisia sponssitarroja ja oviin teipattiin isolla kisanumerot ”604”. Oranssin sijaan päädyttiin sitten metsku kupariin. Tai sanomaan, ettei ainakaan mitään Harrikan värejä autoon laiteta. Toi '34 rodikin sai mustaa kylkiinsä viimeisessä ehostuksessa. 14 V8-MAGAZINE. Sekalaisessa ajossa ei mene soppaa kuin vähän reilu kymppi ja maantiellä pääsee alle kympin. – Kaipa se ihan totta on, että ne kitit laskeutuu kuivuessaan, koskapa pinnat tehtiin uudestaan ihan pohjia myöten, vaikka ei se mun mielestä huonolta näyttänyt väliaikaisessa värissäkään. Ja kun nyt kysyit, että onko se lasikatto kuuma. Megasquirt-ohjausjärjestelmän muokkasi Fordin tarpeisiin sopivaksi Lemiläinen kaverini, joka on niitä viritellyt muun muassa erilaisiin kilpa-autoihin. No onhan se. Tätä lukua sitten somessakin kovasti arvuuteltiin. Enkä mä tien tukkona pyöri, vaan ihan reilusti mennään. . Keinoeläimen kuvio jäljittelee tietysti käärmeennahkaa, kun kerran kotitalo on Lemin Kärmeniemellä. Mutta täähän ei ole pelkästään mun auto, ja tässä kohtaa alkoi nää mun yhtiökumppanit eli tyttäreni vahvasti tuomaan näkökantojaan ilmi. Ehkäpä luvun merkitys aukenee, jos muistaa tehtaan valmistaneen mallivuonna 603 Skylineria. Johtosarjan muokkasin koneen mukana olleesta orgis johtosatsista. Loppusuora Lumisateiden saattelemana siirtyi Ford taas Jukka&Hytti automaalaamon hoteisiin. Tehoakin on ihan kohtalaisesti, tai mitä nyt tollasen Modularin vakionokilla on mahdollista ulos ottaa. Vanteiksi Jorkki valkkasi Magnumin seitsemäntoistatuumaiset 500-versiot. Niihin sitten sai just passelit aukot S&W tarvikemittareille, poppikoneelle ja muille tarvittaville nippeleille, Jorkki toteaa
EBAY Osta suoraan ilman välikäsiä! Tapani Iivanainen Usan suunta +1561 632-5154 Seija Iivanainen ’’ +1561 632-5153 Office ’’ 1 803 796 5183 E-mail benzboy@benzboy.com Amer Trading, Inc. info @presco.. D?eams presco.. presco.nland Alkuperäisja tarvikeosat amerikkalaisiin automerkkeihin. Florida auto dealer since 1991 www.amercars.com Myymme, välitämme autot ja moottoripyörät, Ebay jne. AMERIKAN autot, 4X4 Pick upit, moottoripyörät, varaosat, tuning, erikoisvanteet. 09-302847 / 050-3305780, fax 09-3401073 e-mail: jaakko.husso@pp.inet.fi since 1978 (03) 514 3445 vammalan@moottorikoneistamo.com www.moottorikoneistamo.com Pesurinkatu 7, 38200 Sastamala. (aikaero) +1-561-7623060 / Marco Casagrande Automaattivaihteistojen erikoisliike Hiihtotie 7 B, 01280 VANTAA Puh. 0400 591 428 Ojantie 24, 28130 Pori WWW.BENZBOY.COM EXPORT USA Jo 15 vuoden kokemuksella Konttikuljetukset, lentorahdit ym. V8-MAGAZINE 15 Järjestää FHRA Tampereen seutu ry Myyntipaikkojen tiedustelut iltaisin: 0400-735 727 Muut tiedustelut: 0400-623 276 office@fhra-tre.net www.fhra-tre.net TEIVON RAVIRATA, TAMPERE HUOM! Sisätiloissa tapahtunut muutoksia Myyntitilaa sisällä ja ulkona VARAUSMAKSU: 10/20 MYYNTIPAIKAT: alkaen 25 Sisäänpääsy: myyjät klo 7.00 | yleisö 8.00 Aikuiset 7 | lapset alle 12 v ilmaiseksi La 13.10.2018 klo 08.00-14.00 EXTERIOR & INTERIOR DETAILING MASTER D?taile. 03-53 400 53 laatukemikaalit.. Kontit Floridasta viikottain! USA:n sisäiset kuljetukset! Kysy lisää! AUTOT, PYÖRÄT, OSAT USA:STA Tilaa osasi itse tallillemme, maksa vain merirahdista 1851 NW 9th St., Okeechobee, FL 34972, USA/oma nimi amercars@msn.com Soitot suomeksi klo 15.00 jälk. mm.: – Peltiosat – Kumitiivisteet – Alusta – Tekniikka – Sisusta – Lattiamatot – Puskurit – Race-osat – Kendall öljyt www.sepponiemensivu.fi Seppo Niemensivu, puh
Jossakin vaiheessa oli pysäköintipaikan löytäminen kuin lottovoitto. Indian – Tribute to the Hurriganes -yhtyeen basistin Jukka lehdon 6-vuotiaalla Severi-pojalla on jo hallussaan tunnetut V8-käsimerkit. Käsissään nuorella miehen alulla on legendaariset Taffelin Hot Rod perunarenkaat. TEKSTI JA KUVAT KAI SALMIO Oma henkilökohtainen suosikkini oli tänä vuonna virolaisen Joon Kustomsin ’59 Edsel Villager farkku. Kuin kaksi marjaa, beige ’64 Plymouth Valiant ja Valtterin jalostuneempi versio ’65 Plymouth Barracuda. Pick-Nick, Forssa 5.8. Kun tällaisen vaunun menetti aikanaan oharien takia, jää laitos kummittelemaan pitkäksi aikaa pääkoppaan. Kesän kohokohta oli vähintään onnistunut kokonaisuus tänäkin vuonna. Valkoista Barracudaa puikotti kaviouralla 17-vuotias Olavi Vainio, joka suorittaa ajokorttiaan opetusluvalla omistamallaan Plympparilla. Forssan Pick-Nick toimii vuodesta toiseen jonkinlaisena kesäkauden päätöksenä, vaikka alan tapahtumia järjestetään vielä kattavasti myös kulttitapahtuman jälkeen. FORSSAN kesäspektaakkeli 16 V8-MAGAZINE. Isukki ja poju olivat liikkeellä '71 Pontiac LeMansilla. Hyväntuulinen kansa poikkelehti ympäriinsä kuin muurahaiset konsanaan. Edsel oli myös ostettavissa, mutta toistaiseksi se ei jäänyt vielä Suomeen. Harrasteautoilun ykköstapahtuma kahlailtiin läpi hyvässä säässä, muutaman minuutin sadekuuroa lukuun ottamatta. Pilvenmäellä oli harrastekalustoa pilvin pimein
Mannisen/Kukonlehdon poppoosta on viime vuosina tullut todellinen pokaaliperhe. Ajoissa paikalla Saapumishetkellä kaviouralla näkyi toistaiseksi vain lyhyt rivi järjestävän kerhon kalustoa. normaaliin tapaan. täydellisiä V8-moottoreita, kuten pari Chevyn 348-kuutiotuumaista ja näitä tuoreempi 454:nen. Showtyyliin rakennettu rodi kosiskelee näyttävyydellään niin kansaa kuin tuomaristoa. Rod & Custom -luokan osalta peli taisi olla jo selvä siinä vaiheessa, kun karkkilalainen Jaska Velin päätti viedä multivoittaja '31 Ford A ”Eldorod” Cabrioletin arvosteluun. Tällä erää ei tarvinnut pettyä, sillä myyjiä oli saapunut paikalle ns. . Ennusteista huolimatta olin toiveikas, joten kumpparit jäivät tällä erää halliin odottamaan parempia kurakelejä. Kaikki palkitut löytyvät osoitteesta: www.pick-nick.com. Autosta löytyy lukuisia hienoja yksityiskohtia. Myöhemmin kinnereitä ohjattiin poikkeuksellisesti myös kaviouralle, kun tyhjää tilaa ei yksinkertaisesti enää ollut. Itse peukutan jenkkiautoilua, joten osatarjonnan soisi olla kattavampi. Lähdin perinteiseen tapaan aamulla jo hyvissä ajoin kohti Forssaa. 70-lukulaisten sarjassa on viime vuosina nähty toinen toistaan komeampia muskeliautoja, eikä tämä vuosi tehnyt poikkeusta. Juhannusviikkoa lukuun ottamatta oli Härmässä kärvistelty helteistä jo liki kyllästymiseen saakka. Siinä vaiheessa, kun palasin takaisin kaviouralle, oli Pilvenmäelle saapunut jenkkikalustoa jo sadoittain. Mutta tuovat ne kupit ja kipotkin iloa kansalle. V8-MAGAZINE 17. 50-lukulaisissa nähtiin myös laadukkuutta. Sain matkan aikana niskaani muutamat melko rankat kaatosateet. Arvostelussa nähtiin jälleen kalustoa laidasta laitaan. Voiton korjasi Olli Mannisen '71 Plymouth Road Runner. Iloisinta väkeä nähtiin kenties Classic Cars -ryhmän palkintojenjaossa, kun voittaja-auton '34 Reo Speedwagon linjurin kyydissä olleet Hämeen Mobilistit ry:n edustajat hymyilivät kilpaa Naantalin auringon kanssa. Ravirata on toistaiseksi ollut riittävän suuri alue tapahtumalle, mutta ilman uusia järjestelyjä ei kasvulle ole enää sijaa. ruoveteläinen AMC-guru Juha Pihkanen. E nnätyshelteinen kesä muuttui sääennusteiden suhteen epävakaiseksi juuri ennen piknikkiviikonloppua. Itseäni miellytti eniten kangasalalaisten Juha-Pekka Lehtisen ja Minna Palmin pilttuu, jossa oli tarjolla mm. Voiton korjasi naantalilainen Petri Painilainen kuvankauniilla '59 Chevrolet Impala Sport Coupella, jonka esittely on myöhemmin luettavissa lehdestä. Pariskunta Juha-Pekka Lehtinen ja Minna Palm toivat rompetorille ”peräkärryllisen” moottoreita, joita kummastelee mm. Tulisiko reissusta yhtä vetinen kuin viime vuonna, jolloin kuljeskelin ympäriinsä ensimmäistä kertaa kumisaappaat jalassa. Lähdin uteliaisuuttani tutustumaan rompetoriin, joka oli viime vuonna kenties surkein kattaus tapahtuman historiassa. Euroja japsialuekin oli jo likimain täyteen buukattu
Lehden sivuiltakin tuttu '59 Cadillac Sedan De Ville ”Tequila Margarita” (V8 2/14) odottaa vain kuskia, minkä jälkeen baana kutsuu. Pikkis oli myös ostettavissa 34 000 euron hintaan. Tässä esimerkkiä näyttää todennäköisesti Suomen coolein ”mopoauto”. Kylkiputket ja Back Off -roiskeläpät paikoilleen, tupla-antennit ketunhäntineen takaloksujen päälle ja avot, soppa on valmis! Forssa... Pick-Nick on päättynyt ja on aika suunnata auton keula kohti kotia. Kun '64 Plymouth Valiant on varustettu slottivantein ja tekstirenkain, eivät ajatukset voi olla karkaamatta hottentottivuosiin. Kaviouralle ajettiin välillä melkoista vauhtia. Tuomariston arvosteluvuorossa '66 Ford Thunderbird convertible, jonka näkeminen vei hetkessä ajatukset kulttileffan ”Thelma & Louise” pariin (1991). Nurmialueen hienoin pickup '70 Ford Ranchero GT kuuluu kouvolalaiselle Mika Kankaiselle. Mikäs siinä oli katsellessa menoa kaviouralla, kun peffan alla komeili '59 Chevrolet El Camino. Hyötyajoneuvoon ladattiin jo tehtaalla 429-kuutiotuumainen Cobra Jet -moottori yhdessä nelipykäläisen ”Nascar Toploader” -manuaalivaihteiston. Rainan pääosassa nähtiin viehättävä neitokaksikko Geena Davis ja Susan Sarandon. Huomaa T-Birdin hauska rekisteritunnus. Järjestyksessään 36. Tässä vaiheessa aamua nurmikentältä löytyi vielä hyvinkin pysäköintitilaa, mutta tilanne oli jonkin ajan kuluttua totaalisesti toinen. 18 V8-MAGAZINE
Ruusuilla koristeltu prätkä veti sanattomaksi! Monet seurueet nauttivat eväitä jo aamupäivän aikana. Jaska Velinin uskomattoman hieno '31 Ford A Cabriolet ”Eldorod” voitti ansaitusti Rod & Custom -luokan. Komeuden on rakentanut mätäkuntoisesta '64 VW Kleinbusista neljän henkilön matkailuautoksi lohjalainen Kari Lipasti. Mustang-henkinen pariskunta reissaa kesän aikana perheen Mustangeilla enemmän kuin suuri osa kanssaharrastajista. Tämä rotilo pitäisi saada näytille myös ison meren taakse Yhdysvaltoihin, kuten kustomlegenda John D´Agostinokin totesi jutustelun yhteydessä aikanaan. V8-MAGAZINE 19. En ole tainnut aikaisemmin napata piknikillä kuvaa yhdestäkään Volkkarista, mutta tämä näky kosiskeli vahvassa jenkkisopassa keitettyä jenkkihörhöäkin. Vai oliko kyse lainkaan pariskunnasta. Porilainen symppispariskunta Elina ja Jarmo Vilen olivat liikkeellä Frankilla, '68 Ford Mustang Fastbackilla. Loimaalaisen Kalle Uusitalon brutaali Ford F6 -kuormurirottis on eittämättä sykähdyttävä laitos, joka esitellään myöhemmin lehdessä. Tänä vuonna oli grillauskielto ennätyskuivan kesän takia. His and hers! Mutta kumpi näistä konepyöristä onkaan talon isännän ja kumpi talon emännän
Arpajaisiin voi osallistua nettiosoitteessa: www. Hyvät asiat saavat ihmiset liikkeelle. Huutokaupan tuotto meni niin ikään hyvään tarkoitukseen ja kaupaksi kävi yhtä lailla Helkama Hopeasiipi -mopo kuin hitsauskaasu. Tapahtuman tuotto oli 13 550 euroa. Moottoripyörävalmistaja julkaisi tämän ja FTR1200 Custom sekä FTR750 -esituotantomallit. ”Harley-Davidson ei nosta valmistajiensa suosittelemia tukkumyyntihintoja jälleenmyyjilleen kattaakseen vastatariffien kustannukset”, kertoi H-D. Tapahtumalla kerättiin rahaa Porvoossa toimivalle Alva-talolle. Pari kiinalaista ajoi 14 000 kilometriä tapahtumaan päästäkseen. Tapahtumapaikkana toimi veturitallit Vanhan Porvoon liepeillä ja edellisestä tapahtumasta olikin ehtinyt kulua jo 19 vuotta. 20 V8-MAGAZINE Hyvällä asialla Tiivistettyä . Hienoimmaksi autoksi valittiin Anskun ja Timon Corvette C1 ja hienoimmaksi pyöräksi Kaitsun HD Fatboy. Kokonaistullimaksu nousi 31 prosenttiin. Alva-talossa toimii nuorisokoti, jossa asuu 13–21-vuotiaita paikallisia nuoria. Kaupungissa on muuten toiminnassa maailman vanhin Harley-Davidson merkkikerho, Harley-Davidson Club Praha, joka on perustettu 1928. Tapahtuman tuotto ohjataan nuorten harrastustoiminnan tukemiseen. Kesäkuun 20. Custom Car Club ja Cherubs MC järjestivät 18. Painotus on todennäköisesti rengasmitoissa, joita löytyy eurooppalaisista automalleista. Nyt odotellaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan kauppasotaja valmistusmaarintamalla. Markkinatilanne on H-D:llä muutenkin haastava, ja nyt myös suhde maan johtoon. Suurin osa lahjoitettavista varoista saatiin yrityssponsorointien kautta, mutta myös yleisö teki paikan päällä lahjoituksia. Paikalla oli runsaasti näyttäviä ajoneuvoja myös kävijöille varatulla drive-in näyttelyalueella. win-ftr1200.com. Kerätyt varat lahjoitettiin Alvatalolle 10.9. Mallit tulevat myyntiin ensi vuonna. päivä EU:n komissio asetti 25 prosentin lisätullit joillekin USA:sta tuotaville tuotteille, kuten moottoripyörille, rautasekä terästavaroille. Lisätulleilta välttyäkseen sekä USA:n aiemmin määräämien alumiinija terästullien myötä nousseiden kustannuksien vuoksi H-D kertoi aikovansa siirtää tuotantoaan lisää ulkomaille, mistä USA:n presidentti Donald Trump intoutui twiittaamaan aiheesta uhaten sitä suurilla veroilla, mikäli se tämän jälkeen tuo jotain maahan. Vredestein aloittaa vanhojen autojen renkaiden uustuotannon. Harley-Davidsonin panostuksista Eurooppaan on yksi esimerkki viiden vuoden välein järjestettävät synttärijuhlat Euroopassa. Kyseessä on ylivoimaisesti suurin lahjoitus, jonka Alva-talo on ikinä saanut. TEKSTI JA KUVAT SONJA HÄGGMAN. . Design ja suorituskyky perustuu Indian Scout FTR750-pohjaisiin kilpapyöriin, jotka ovat menestyneet Yhdysvaltojen flat track -radoilla viime vuosina. Ensi vuoden puolivälissä tulee tarjolle kymmenen eri rengaskokoa. Näyttely syntyi talkoovoimin ja oli yleisölle ilmainen tapahtuma. Maailman vanhin yhtäjaksoisesti toiminut moottoripyörämerkki pelinappulana HARLEY-DAVIDSON Nevada Car & Bike Show, Porvoo 18.8. Pyörän rakentaja on Markku Leskinen eikä pyörällä ole nimeä. Indian arpoo yhden uusista FTR1200 -moottoripyöristä. Kesällä juhlittiin 115 vuotta Prahassa, missä paikalla uutisoitiin olleen 67 500 moottoripyörää ja yli 100 000 ihmistä 77 eri maasta. Lisäksi pyörä voitti myös näyttelyn parhaan maalauksen palkinnon. Aurinkoinen sää houkutteli paikalle kiitettävästi yleisöä. Milloin lompakkoon, tekemiseen ja/tai tuotteiden laatuun sekä kiinnostavuuteen. youngtimereiden rengastusta eli 70-, 80ja 90-luvun autoja. . Ikävintä tässä on, että harmittavan usein suuret linjat vaikuttavat ennen pitkää myös ajoneuvoharrastajien maailmaan. Alankomaalainen rengasvalmistaja on saanut apua historiallisten autojen kerhoilta ja suurimmilta rengasjälleenmyyjiltä. elokuuta Nevada Car & Bike Show hyväntekeväisyystapahtuman. Viime vuonna myytiin lähes 40 000 uutta Harleytä Euroopassa, sen toiseksi suurimmalla markkina-alueella. Se koskee lähinnä nk. V8-Magazinen 6/2018 uutispalstan Helsinki Bike Show -uutisessa oli virhe chopper-luokan voittajapyörän kuvatekstissä
Turussa. Tavoitteena on, että lakiesitys tulee eduskuntaan jo syksyllä”. Sen yhteydessä järjestettiin yleisölle avoin kolmen tunnin mittainen Mustang-näyttely Turun tuomiokirkon edessä. Saksan Kölnissä on 3.–7. Yksi osa siitä keskittyy V2:sten ja kustomscenen ympärille. maalaamistapojen saloihin toimii alan todellinen ammattilainen, Pekka ”Wizzzard” Mannermaa. . vuonna 2009. . Näyttelyssä kilpaillaan neljässä sarjassa – Custom, Street, Classic ja Open. . Dronea olisi tarvittu, sillä näyttelyalueen muodosta johtuen kuvaan tallentui kerralla vain osa näistä. H A N N E LE H A TA N PÄ Ä Viime vuoden näyttelyssä tuomariston valinta oli raumalaisen Sami Järvelän ”The Saint” 1952. 1961 Dodge Flitewing konseptiautossa on aivan oma siipikonstruktionsa. Joko nyt olisi otollisempi aika. 50-lukuisissa jenkkiautoissa on komeita takasiipiä, jotka muuttuvat hillitymmiksi tai katoavat malleista 60-luvulle tultaessa. Kotkassa ja 9.–10.11. Lisätietoja antaa Jarno ”Japi” Åström, puh. . Kansanedustaja Timo Heinosen aloitteessa yksityishenkilö voisi hankkia harrasteajoneuvorekisterikilvet, joista maksettaisiin vuotuinen maksu joka pitäisi sisällään liikennevakuutuksen sekä käyttömaksun. Ford juhli valmistettuaan 10 miljoonannen Mustanginsa. Nyt kyse on kuitenkin ovista. PinstripingHot Rod -kultaus ja Panel Painting -jatkokursseja järjestetään 6.–7.10. Fordin Michiganin Flat Rock -kokoonpanotehtaalta syntynyt kymmenesmiljoonas Mustang oli Wimbledon White -värinen 2019 GT convertible 460-hevosvoimaisella V8-moottorilla ja manuaalivaihteistolla. Näyttelypyörävalinnat tehdään syksyn aikana. Sää oli tihkusateinen, mutta alue oli täynnä villejä peltiponeja ja ihmisiä. 040 507 7097. Mustangeja on valmistettu Flat Rockin lisäksi San Jose’ssa Kaliforniassa, Metuchenissa New Jersey’ssä sekä Mustangien alkukodissa Dearbornissa, Michiganissa. FCA Tiivistettyä. Mikäli sinulla on erikoinen kaksipyöräinen tai sellainen on parhaillaan valmistumassa, niin Petrol Circus Custom Bike Show’hun voi Ilmoittautua lähettämällä tietoa rakennetusta moottoripyörästä tai moposta sähköpostilla osoitteeseen petrol.circus@pp.inet.fi yhteystietojen kera. lokakuuta Helsinki Retro & Vintage Design Expossa Kaapelitehtaalla, kun Merikaapelihalli täyttyy myynnissä olevista vintageja retrotuotteista. Virityksen muotoilivat Chryslerin stylistit ja auto tehtiin käsityönä Ghialla Torinossa. Historian ensimmäinen, tuotantolinjalta vuonna 1964 tullut Mustang oli samanvärinen, niin ikään V8:lla ja manuaalilla. "20–80-lukujen kalusteita, valaisimia, POP-"antiikkia", industriaalia, vintagevaatteita, asusteita, julisteita, lehtiä, kirjoja, leluja, levyjä, vintage-audiolaitteita pallomekoista pastilleihin ja tattikulhoista tynelleihin”. kerran rakennettujen pyörien maailmanmestaruudesta viidessä eri luokassa (AMD World Championship of Custom Bike Building). Aerosmith-bändin vanha keikkavani, ’64 International Harvester Metro löydettiin Massachusettsin osavaltiosta metsästä. Järjestäjän mukaan luvassa on mm. Turkuun kokoontui Mustanghevosvoimia ympäri Suomea, mutta kuka tietää paljonko, kun paikalla oli yli 190 yksilöä erilaisine voimamyllyineen. Harrasteajoneuvojen asemaan on pyritty saamaan muutoksia jo aiemmin eduskunnassa mm. Keminmaalla, 1.–2.11. Ohjaajana em. Samassa paikassa on Intermotmoottoripyörämessut, joten esillä on kaksipyöräisiä, osia ja näihin liittyviä tuotteita. Petrol Circus Custom Bike Show peräänkuuluttaa kalustoa Helmikuun alussa järjestettävät MP 19 Moottoripyörämessut ovat jo liikkeellä etsien kalustoa perinteiseen Petrol Circukseen, joka esittelee noin 100 rakennettua moottoripyörää ja mopoa kotimaasta sekä joitakin ulkomaisia erikoisuuksia. KUVAT HANNELE HATANPÄÄ Lähes kaksisataa Mustangia Turun tuomiokirkolla Raisiolainen ’70 Mach I saa potkunsa 351 Cleveland V8:sta. Lennokasta muotoilua Näin muuttolintujen lähdön aikaan voi miettiä vaikka autoteollisuuden erilaisia siipiä. Tapahtuma ikuistettiin meilläkin tv:ssä Jim-kanavalla näkyvään American Pickers -realitysarjaan (Amerikan kovimmat keräilijät). Ford Mustang Owners’ Club of Finlandin vuotuinen pääkokoontumisajo, Fun Run suuntautui Turkuun elokuun alussa. Entisaikojen muotokieltä on tarjolla 13.–14. 1961 Dodge Flitewingin design-ajatuksena oli mahdollistaa helppo käynti sisään auton tyylikkyys säilyttäen. Näyttelyn jälkeen Mustang-lauma lähti Naantalin kautta saaristoajelulle, palaten illaksi Ruissalon kylpylään. Heinonen kertoi elokuun alussa Iltasanomissa kysyneensä muutama viikko aikaisemmin hankkeen etenemisestä liikenneministeri Anne Berneriltä, jonka vastaus oli ”Etenee. V8-MAGAZINE 21 . Sen katolle kaartuvat “flip up”-sivuikkunat nousevat ylös ja aktivoivat samalla ovet joko menemään kiinni tai auki riippuen siitä, ollaanko ikkunoita avaamassa vai sulkemassa. Saman aikakauden Mercedes-Benz 300 SL on kuuluisa lokinsiipiovistaan. Näitä kilpiä voisi käyttää mahdollisesti useissa eri harrasteajoneuvoissa, mutta ei samanaikaisesti. . lokakuuta esillä eurooppalaisen moottoripyörärakentamisen parhaimmistoa, kun siellä kisataan 13. Trafi selvittää uuden harrasteajoneuvorekisterin perustamista. Tänä päivänä taas sähköautoyritys Tesla ei halua puhua lokinsiivistä Model X autonsa kohdalla, vaan haukansiivistä
Elokuva voitti aikoinaan Oscarin leikkauksesta. CHARLIE MAGEE Jenkkiautonäyttely ensi viikonloppuna Lahdessa järjestetään tulevana viikonloppuna 29.–30.9. Vastaavasti 2020-vuosimalliset ovat saaneet innoituksen samasta GT40:sestä, jolla voitettiin myös 1969 Le Mans. Tulevan kahdeksannen sukupolven Vetten ns. Seuraakohan joku elokuvateatteri Suomessa esimerkkiä. Niillä juhlistetaan Ford GT40:sten Le Mans -voittoja vuosina 1968 ja 1969. esitetään elokuva lähes 550 teatterissa USA:ssa. Sen nykyinen omistaja, amerikkalainen Sean Kiernan seuraa Formula 1:siä, ja on suomalaiskuljettajien Valtteri Bottaksen ja Kimi Räikkösen fani. Ford Motor Company valmistaa Heritage Edition -mallit 2019 ja 2020 Ford GT:stä. Pohjois-Euroopan alueen V8 Thunder Cars NEZ -sarjan mestariksi ajoi Henri Tuomaala 80 pisteen erolla toiseksi tulleeseen Ian-Eric Wadéniin. . Jenkkiautonäyttely, missä pääsee tutustumaan paikan päällä tässä numerossa sivuilla 51–55 esiteltävään huikeaan '57 Ford Fairlane 500 2d ht "Golden Arrow" kustomiin. Eteläruotsalainen hyperautotehdas Koenigsegg harkitsee osallistumista vuoden 2020 Le Mansin 24 tunnin ajoihin. Toni Lähteenmäki oli sarjakolmonen. Kolmikko kilpailee Camaroilla. Näitä Gulf-värityksisiä autoja tehdään rajoitetut erät. . Huhut keskimoottorisesta Corvettesta ovat voimistuneet. Kilpanumero, joka löytyy tulevasta 2020 Heritage Editionistakin, oli tuolloin 6 ja ohjaajina Jacky Ickx sekä Jackie Oliver. 2019 Heritage Edition GT:t ovat kilpanumerolla 9 ja niiden esikuvana on vuoden 1968 Le Mans voittaja GT40, jota ajoivat Pedro Rodrigues ja Lucien Bianchi. KAI SALMIO. 22 V8-MAGAZINE Tiivistettyä . Bullitt-elokuvan 50-vuotispäivänä 7.–9.10. FIA on ilmoittanut, että tuona vuonna LMP1-luokan korvaa uusi World Endurance Championship, joita nähdään siis LeMansissakin. Näin niin vanha kuin nuori polvi saa tilaisuuden kokea elokuvan legendaarisen takaa-ajon valkokankaalta. . Hänen isänsä Robert omisti auton aikoinaan, ja elokuvan pääosan esittäjä Steve McQueen yritti ostaa sen takaisin tarjoten hänelle sillä hetkellä myynnissä uutta 1977-vuosimallista Mustangia. Tarjous ei mennyt läpi. testimuuli on kuvattu liikenteessä ja sen muotojen perusteella on tehty tätä tukevia päätelmiä. Bullitt 50 vuotta Alkuperäinen Bullitt-elokuvan '68 Mustang GT fastback käväisi näytillä Goodwood Festival of Speed -tapahtumassa Englannissa osana uuden 2019 Bullitt-Mustangin esittelyä
Tila oli saanut perimätietojen mukaan nimensä niistä Ford-merkkisistä pickupeista, joilla tilan kuljetusaskareet hoidettiin 1930-luvulla. 40 vuotta sitten 8/79 V8-Magazine juhlistaa tänä vuonna 40-vuotista taivaltaan. 30 vuotta sitten 8/88 Numeron 8/88 kansi juhlisti luonnollisesti V8-Magazinen kymmenvuotista taivalta. Anitan ura on jatkunut aina tähän päivään saakka ja viimeisenä meriittinä on Top Fuel -ryhmän Euroopan mestaruus tältä vuodelta. TEKSTI PETRI LAULAJAINEN ERI VUOSIKYMMENILLÄ Mistä Veekasi kirjoitti (1978 ilmestyi vain yksi numero, niin tällainen aikavirhe sallittakoon) V8-Magazine täyttää vuoden, komeili numeron 8/79 kannen teksteissä. Kaksi päivää kuin kaksi minuuttia oli tarina Compin SM-komeetan Anita Mäkelän kisaviikonlopun kokemuksista. 24 V8-MAGAZINE. Kansikuvassa puolestaan poseerasi riihimäkeläisen Mauri Vähäkankaan kaksiovinen Dodge Six Business Coupe, joka oli hyväksytty museoautoksi. Palaamme tämän juttusarjan puitteissa taaksepäin kymmenen vuoden jaksoissa, ja luomme katsauksen siihen, millaisia juttuja ja esittelyitä lehdessä on ollut aikojen saatossa. Sen kunniaksi julkaisimme sivun artikkelin teksasilaisesta karjatilasta V8 Ranch, ja sen palkitusta lehmästä Miss V8:sta. Lehden suosio lukijoiden keskuudessa oli alkutaipaleella melkoinen, sillä painosmäärä oli jo tässä vaiheessa peräti 20 000 kappaletta. Niinpä pinnavanteista ja veekasista haaveileminen oli jätettävä sikseen ja nautittava täysin siemauksin vuosittaisesta 74 markan liikennevakuutuksesta. Juttusarjaa jatketaan kaikissa vuoden 2018 numeroissa
Vastaava auto oli jo tällöin melkoinen harvinaisuus myös Amerikassa, ja Suomessa ja Pohjoismaissa se oli ainutlaatuinen. Uskomaton viimeistely ulottui kaikkialle. elokuvista Millipilleri, Pähkähullu Suomi ja Pohjan tähteet. ASU-1-rekisteritunnuksen saanut auto tuli suomalaisten tietoisuuteen mm. Juttua tehdessä auton omisti Naantalin lähellä asuva Seppo Hinkkanen. Auto oli yhä sen ensimmäisellä omistajalla, joka hankki sen asuessaan Kanadassa. Ensimmäisessä osassa oli autoja ja projekteja eri puolelta Suomea. Kari Viitasen '48 Oldsmobile, Vennu Björkmanin Ford Köln '38, Jukkis Müllerin '56 Mercury ja Esa Salon '61 DeSoto. Kotten Tallgrenin Hitlerin Kosto Kupla kulki myös aikoinaan yllättävän kovaa, voitti Suomen mestaruuden vuonna 1980 ja oli takuuvarma yleisön suosikki. Tämän '56 Lincoln Premiere convertiblen kuvaamiseen heltisi aikoinaan lupa, kun lupasimme olla paljastamatta jutussa sen omistajan nimeä ja paikkakuntaa. Alussa oli… autot esitteli V8Magazinessa vuosien varrella esiteltyjä autoja, joiden joukossa oli mm. Auton väri oli Murano Pearl, jonka seassa oli Mirrahiukkasia ja päällä kullanvärisiä kuvioita. Eki Pohjolan '72 Toyota Celica oli aikoinaan yksi Suomen hienoimmin kustomoiduista autoista, ja se nauttikin menestystä silloisissa näyttelyissä. Esittelyssä oli myös Suomen tunnetuin '65 Ford Mustang convertible, jonka tilasi aikoinaan HupiKlubi Oy:n käyttöön Spede Pasanen. Vielä tänäkin päivänä lukijat saavat säännöllisin väliajoin tutustua saman otsikon alla uusin projekteihin, joita tallien syövereistä löytyy. Näin siitä syystä, että auto ei ollut missään tapauksessa myytävänä. Näihin lukeutui mm. V8-MAGAZINE 25. Moottorin tehonlisäyksestä vastasi turboahdin. Tässä numerossa aloitettiin uusi juttusarja, Talleissa Tapahtuu. Autolla oli ajettu peräti 800 000 kilometriä ja sen 368-kuutiotuumaiseen moottoriin oli vain kerran vaihdettu laakerit ihan varmuuden vuoksi, eikä kolmivaihteista Turbo Drive -automaattilaatikkoa ollut avattu kertaakaan. Alussa oli… kilpurit, puolestaan loi katsauksen lehdessä vuosien varrella esiteltyihin kiihdytyskilpureihin. Alusta oli maalattu, samoin konehuone, josta vielä iso joukko moottorin osia muiden ohella oli käynyt kromikylvyssä. Esko Aholan '64 Plymouth farmarin raadosta rakentama häjynnäköinen kisapeli, jolla ajettiin jo Keimolassa 1976 aika 11,13 sekuntia
Esa Salo oli aikoinaan tuottelias rakentaja, jolta ilmestyi näyttelyvoittaja per vuosi. 10 vuotta sitten 8/08 Klassinen kaunotar, luki numeron 8/2008 kannessa poseeranneen '59 Edsel Villager 4d Wagonin kuvan yhteydessä. Tällä kertaa käsittelyssä olivat yksittäishyväksyttävien ajoneuvojen säädösten 130-sivuisen raportin pääpiirteet. V8-Magazine on pitänyt tehokkaasti harrastajat ajan tasalla tulossa ja suunnitteilla olevista rakentelua koskevista säädöksistä. 20 vuotta sitten 8/98 Numero 8/98 oli V8-Magazinen 20-vuotisjuhlanumero, ja se sisälsi juhlajulisteen sekä vuosien 1978–1998 sisällysluettelon. Kannessa poseerasi närpiöläisen Erik Klockarsin Ramcharger-ilmanottojärjestelmällä varustettu '71 Dodge Charger R/T. 26 V8-MAGAZINE. Iittiläinen Timo Hakala hankki vuonna 2006 autokokoelmaansa launoslaisen autoharrastajan kauttaaltaan läpikäymän tilaihmeen, jossa oli istumapaikkoja mukavasti kuudelle henkilölle. Yleensä kyseessä oli jokin siivekäs ja ilman kattoa oleva Mopar. Kaikkien aikojen ensimmäisessä V8-Magazinen numerossa esiteltiin miehen rakentama DeSoto kaappiauto ja jatkoa seurasi muutama numero myöhemmin (3/79) Esan käsittelyssä olleen Chevrolet El Caminon muodossa. Numerossa 6/79 vuorossa oli '59 Plymouth Sport Fury ja numerossa 4/83 oli esittelyssä hänen neljäs viiden vuoden aikana rakentamansa auto, '60 Dodge Dart Phoenix. Erik osti auton vuonna 1994 ja sen keulalla mourusi silloin 440-kuutiotuumainen Six-Pack-moottori
Vennu ja Voortit kertoi hot rod -alan pioneereihin lukeutuvasta Vennu Björkmanista, joka rakensi '38 Fordista maamme ensimmäisen rodin jo 70-luvulla. Tähän luotiin katsaus 1954 Lincoln Complete Visual Selection Guiden avulla. Perinteisessä street-hengessä rakennettu Plymouth Prowler oli aikansa rohkeimpia luomuksia. Internetin aikakaudella autojen materiaalien ja värivaihtojen yhteensopivuutta voi testata autovalmistajien nettisivuilla, mutta miten asia hoidettiin ennen tietotekniikan vallankumousta. 80-luvun alussa oli vuorossa katon madaltaminen 50 millillä sekä ovenkahvojen, listojen ja kourun poistaminen. Markku Uutun kustomoitu '60 Chevy Bel Air lukeutui selviytyjiin, jotka ovat säilyneet menneiden vuosikymmenien takaisessa asussa. Logo ja sen luoja kertoi V8-Magazinen logon kolmevaiheisesta muuntumisesta 20 vuoden aikana. Kaikki versiot olivat Pekka "Wizzzard" Mannermaan käsialaa, ja käytetty tekniikka on vaihdellut vesiväreistä tietokoneeseen. '97 Prowlereita valmistettiin vain 457 kappaletta, joten kyseessä on melkoinen harvinaisuus. Esko Soininen ihastui autokaupan ikkunassa myynnissä olleeseen '97-yksilöön, ja teki siitä kaupat. Mies jos kuka osasi kertoa millaista oli harrastajan arki silloin, kun Veekasi oli nuori. V8-MAGAZINE 27. Lopulliseen asuunsa auto valmistui vuoden 1992 WHRA:n kevätnäyttelyyn mennessä. '97–'98-mallien moottorina oli 217-hevosvoimainen ja 3,5-litrainen V6, josta irtosi vääntöä 300 Nm. Auto muuntui kaksioviseksi ja se sai lasikuidusta valmistetun flippikeulan. '99-mallissa tehoa kasvatettiin 256 hevosvoimaan ja vääntö parantui lukemaan 346 Nm. Markun velipoika hankki auton vuonna 1974, ja siitä lähti sen muokkautuminen kuvissa näkyvään asuun
Hannu Vaaralan Hayabusa 8,82/267 km/h oli tapahtuman nopein kaksipyöräinen ja vielä koko päivän kolmanneksi nopein. TEKSTI JA KUVAT HEIKKI MALINEN Aamun alkajaisiksi Vesivehmaalla jouduttiin odottelemaan tovin verran radan kuivumista öisen sadekuuron jäljiltä, mutta sitten mentiin kovia tuloksia. V8-Magazinen Kiihdytyspäivä, Vesivehmaa 26.8. Päivän neljänneksi nopein auto 9,33/264 km/h. 28 V8-MAGAZINE. Lahden seudulla asuva Jouni Heinonen lukeutuu Vesivehmaan vakikuskeihin Hemi Chargerinsa kanssa. Rehellinen työjuhtakin kelpaa testaamaan kelloa vastaan, aika 14,92/162 km/h. KESÄN PARHAAT PIDOT Vesivehmaan kiitoradan uusi kiinteän tiivis asvalttipinta tarjosi joistain ennakko spekuloinneista huolimatta menneen kesän selkeästi kovimmat lentokenttäradoilta mitatut tulokset. Kimmo Hovin Nova lähestyy kasin aikoja, vaikka ei ihan vielä päässytkään uusille sekuntilukemille
Asseri Mikkola rutisti Ecoboost Mustanginsa kanssa päivän toiseksi vikkelimmän tuloksen 8,60/264 km/h. Vesivehmaalla hän ajoi ajan 11,98/196 km/h. Voi hyvinkin olla, että Vesivehmaa on jatkossa mustanlistan porukoitten suosikkirata. Talvi tekee vääjäämättä tuloaan. V8-MAGAZINE 29. Ilkka Petäjän Charger R/T kulki 13,51/158 km/h. Nyt onkin mitä oivallisin aika ryhtyä pohtimaan, että millä keinoilla saisi kaivettua omasta ajopelistään vielä hiukka nopeamman ensi kaudeksi. . Kari Hermunen oli tällä kertaa liikkeellä yhdellä kaikkiaan kolmesta manuaalivaihteisesta kilpuristaan ja tahkosi ajaksi 10,80/208 km/h. Autoja ja etenkin amerikkalaisvalmisteisia oli kertynyt paikalle silmämääräisesti laskettuna kaikkien aikojen ennätysmäärä, sen verran pitkälle varikkoalue jatkui aina rullaustielle asti. Kimmo Nevalainen jaksaa tahkota mitä erilaisimpia tapahtumia. Juhani Juusosen Ford kiri 14,92/146 km/h. Y ön yli jatkunut vesisade viivästytti hieman ajojen käynnistymistä, mutta radan kuivuessa veden alta paljastui neitseellisen puhdas kiitorata, joka omalta osaltaan tarjosi peräti 169 kuljettajalle mahdollisuudet mittauttaa oman ajokkinsa kulkupuolen. Lukuisat autokuskit mittauttivat uusia ennätyksiä ja varsinkin Blacklist-sarjan kuskit olivat aivan täpinöissään tulostasosta. Kiitoradalla on tilaa eri vuosikymmenille
Näistä kolmesta käärmeenpesää muistuttavasta konehuoneesta kaksi kulkee kahdeksan sekunnin aikoja. Sami Väänäsen Novalle mitattiin 12,75/178 km/h. Arto Seppäsen Buick Skylarkille kello antoi lukemat 12,96/162 km/h. 30 V8-MAGAZINE. VESIVEHMAA... Markus Vallin Mustang Mach 1 sai tuloksen 12,15/184 km/h. Raimo Wickholmin harvinainen 1962 Dodge Dart 440 sai ajaksi 12,47/176 km/h. VW-neuvos Jussi Jyränkö ajoi ultrakevennetyllä Kuplalla oman lentokenttärataenkkansa 10,46/206 km/h. Pekka Jaakkolan Vette kulki aikaan 11,36/193 km/h
Taneli Liljeblad on saanut BKing Suzukinsa hyvään lyöntiin 8,893/270 km/h. V8-MAGAZINE 31. Motskariporukat ovat ihailtavan innokasta joukkoa kuluttamaan takarenkaitaan. Hara Salmisen Novalle tulos 11,71/191 km/h. Teijo Leinon Dodge Coronet R/T pysäytti kellon lukemiin 11,85/190 km/h. Ville Virtasen musta Corvette oli kolmisen sekuntia Ilkka Jokimiehen keltaista Vetteä nopeampi
32 V8-MAGAZINE. Rosteri droppivalorauta oli huonosti sopiva tarvikeosa. Ford Pickup 1932 The Bird Vaikka pickupissa on lokasuojat, on siitä jätetty pois maskin alapuoliset muotopellit, splash apronit. Sitä on muokattu ja dropattu reilusti lisää. Kuvasta näkyy myös hyvin kuinka normia kapeampi etuakseli sijoittaa eturenkaat juuri loksujen korkeimpaan kohtaan
Seppo ehti arpoa pari kesää ajovuoroja Seppo Nissisen uusin rodi on aiempien avoja coupemallien sijaan avolavainen työkalu. Coupekin käytiin vuosien saatossa läpi huolella ja tekniikka vaihtui tuoreemmaksi. Euroopassa kasatut korit ovat huomattavasti jenkeissä kasattuja kantikkaampia ja korissa on käytetty puuta jenkkimalleja enemmän. Tahtoo Tudorin Sepon mieltymys vuoden 1932 Fordeihin on tullut selväksi vuosien saatossa. Coupen ehostuksen valmistuttua oli tallissa jo '32 roadster -projekti odottamassa vuoroaan. Roadsterkin valmistui muutaman talven aherruksen tuloksena. Seuraavan rodinsa Seppo kävi itse valkkaamassa Kaliforniasta 1989. Konttiin laivattiin myös Sepon ensimmäinen 30-luvun laite, pikkulohkolla varustettu '34 viisikkuna coupe. Tuontisäännösten helpottuessa 80-luvun puolivälissä suuntasi Sepon veli Jouska Kaliforniaan etsimään oikeita autoja. Jenkkiautojen harrastaminen alkoi '56-mallin Chevyllä jo pari vuotta ennen kuin ajokortti poltteli taskussa. V8-MAGAZINE 33. Pitkään ei tarvinnut Sepon ilman rodia kärvistellä. Sen puikoissa mies viihtyi tasan yhden ajokauden, minkä jälkeen se lähti kiertoon. Työkalu tai ei, viimeistelyn tasosta ei ole tingitty. Ja lopulta vuosituhannen vaihteessa tuli sellainen tarjous, josta ei voinut kieltäytyä. S eppo Nissinen on tuttu naama rodipiireissä ja miehen rodeja on Veekasissakin esitelty vuosien varrella muutaman kerran. Jo ennen roadsterin hankintaa oli yhtenä vaihtoehtona kyseisen vuoden Tudor-malli. Myös yhdestä ruotsalaisesta Eurooppa-mallisesta Tudorista oli käytännössä kaupat jo sovittu sekä laivamatkat ja Tyytyväinen rakentaja voi nauttia jälleen rakentamastaan tyylipuhtaasta rodista. Tällaisena raakileena auto oli edellisen kerran radalla vuonna 2004. . TEKSTI JA KUVAT HARRI JUKARAINEN rodien välillä, kunnes tallille ilmestyi herra ostohousut jalassa, ja coupe vaihtoi tallia. Tilalle hankittiin sopivasti myyntiin tullut lättäpääkoneinen '32 5 W coupe. Jo tuontihetkellä pikkulohkolla varustettu '31 roadster purettiin nippeleiksi ja Seppo rakensi sen vuodessa mieleisekseen. Autoa muokattiin tosin tulevinakin talvina. Punaista roadsteria ei koskaan laitettu myyntiin, mutta tulihan tyylikkäästä autosta aina silloin tällöin enemmän tai vähemmän tosissaan otettavia ostotarjouksia. Seppo muistelee, että ainakin yhdestä jenkkikorisesta Tudorista oli kaupanhieronta Ruotsin puolelle jo pitkällä, mutta auto ehti mennä ennen kaupan syntyä. Sedan-korisia sekä neliettä kaksiovisia malleja on kasattu sekä jenkeissä että Euroopassa. Näin roadster siirtyi varsin tunnetun autourheilupersoonan talliin
Boksattu runko oli muokattu Chevyn pikkulohkolle ja automaatille, mikä sopi hyvin Sepon suunnitelmiin. Tällä saadaan niistettyä muutama sentti konepaketin pituudesta. Lattiat tehtiin tukirakenteiden väliin vanerilevyistä. – Mulla oli valmiiksi kunnostettu kone odottamassa. Myös vanhat kanttiautot kelpasivat tien päälle ja niitä myös muutettiin avoja umpipakettiautoiksi erilaisten yrittäjien toimesta. – Taka-akselin poikittaisjousitus korvattiin coilikoilla ja nelilinkkituennalla, niin sanotuilla K-linkeillä. TH-200 4R on käytännössä samankokoinen kuin TH-350. Todennäköisesti muokkaus säästi sen romuttamiselta. Äänieristemattoa liimattiin lattiasta kattoon ja tulipellistä takaseinään. Tehostin/pääsylinteripaketti on lattian alla poljinsetin jatkona. Auto oli tämän jälkeen niputettu lättäpäätekniikalla ja hyvin pikaisilla ratkaisuilla ajokuntoon. Thunderbird-koristeiset venakopat olivat vielä työn alla, eikä haluttua putsariakaan ollut vielä löytynyt. Menin jopa ostamaan hyväkuntoiset orgis T-birdin venakopat, jotka eivät kuitenkaan olisi natsanneet ilman rankempaa muokkausta. Äänet kuriin Korin äänieristämiseen satsattiin kunnolla. Myös kojelautaan laitoin pienen T-bird logon, joka on muistaakseni alun perin hanskalokeron koriste. Mutta kuten nuo manuaalitkin, niin halusin ylivaihdeaskin. Janne Kutjan avulla alkoivat Sepon miettimät visiot muovaantumaan alustaviksi skisseiksi. Jalostin Bird-teemaa hieman pidemmälle ja valoin hopeasta ovaalin maskinmerkin, joka emaloitiin. Projektilta oli kuitenkin menossa säilytystalli niin sanotusti alta, ja kaveri ilmoitti auton olevan ostettavissa varsin sopivasti. Kartsa purki ovista kaikki puurakenteet, korvasi ne pellillä, pyöristi kaappariovien alareunat ja muokkasi helmalinjan yhtenäiseksi. Peräksi valkkasin taas kasituumaisen, kuten edellisiin rodeihini. Jousi on monoleaf-tyyppinen ja tuenta on tehty nelilinkein. Tulilintuilua Koneen viimeistelyyn Seppo halusi jotain erilaista, ei niin tavallista juttua. Samalla hyttiin oli muokattu lippa. Niiden välinen alue täytettiin äänieristematolla ja lopuksi rimoihin liimattiin ja ruuvattiin lasikuituinen muotokappale. Perää on kavennettu toiselta puolelta siten, että banjokoppa on melkein akselin keskilinjalla, Seppo kertoo. Lasikuituinen pohja sisäkattoverhoukselle helpotti katon verhoilua. Se myös nostaa vesipumpun sekä sen jatkoksi pultatun tuulettimen ylemmäs, jolloin jäähdytys on parempi. Jarrut ovat kaksipiiriset, levyt edessä ja kasituumaisen kymppituumaiset rummut takana. Ilmeisesti kyyti ei ollut miellyttänyt, koska laite oli purettu ja runko kiikutettu Micke Forssin pajalle rungon muokkausta varten. Koneeseen on alumiinisella adapterilla sovitettu lyhempi vesipumppu, jollaista käytettiin muun muassa kuutoskoneisessa Opelissa. Koska kyseessä ei ollut tehtaan malli eikä rakennettuja esimerkkejä ollut, piti tyyliä ja stuukia puntaroida tarkkaan. Runko Mosan tallilla viimeisiä putkivetoja ja pakoputkia vaille valmiina. Ilmanputsari on '56 Pontiacista. Työn alle Sepolla ei aluksi ollut suurempaa inspistä käydä hetken mielenjohteesta hankitun projektin kimppuun. Myös kori kävi kirvestallilla Kartsan lisäkäsittelyssä. Kaverilla oli '32-mallinen pickis purettuna tekniikan päivitystä varten. Kaveri oli aloittanut kunnostamisen viemällä aikanaan karkeasti muokatun hytin myös Sepon hyvin tuntemalle Stefulle peltien siistimistä varten. Korin kattoa muottina käyttäen tehtiin sen päälle lasikuituinen kuori, joka irrotettiin ja leikattiin poikki niin pituus kuin leveyssuunnassa. Näin Projektivai heita Hytti odottamassa paikalleen nostamista sisäosat ja karmit maalattuna. Moottorin pakosarjoina ovat Speedwayn pukinsarvet, joiden jatkoksi Seppo rakenteli putket tallikaveri Ripan kanssa. Kun laite näytti niissä ihan kelvolliselta ja hyttikin oli 30-luvun tehtaan hyttiä tilavampi, ei estettä hommien aloittamiselle ollut. Aina ei projektin ostaminen ole yhtä hankalaa. Myös Sepon hankkima pickis oli muokattu alun perin neliovisesta sedan-mallista. Tulipellissä on jo tukeva kerros äänieristemattoa. Tilalle istutettiin T-birdin takatolpan logot. Toimiva alusta Auton alusta on rakennettu nykyaikaisin komponentein, mutta perinteisellä poikittaisjousitetulla jäykällä etuakselilla. . Pula-ajan tekele Suomen sotien jälkeinen pula autoista ja niiden hankkimiseen tarvittavasta ulkomaanvaluutasta kannusti hyödyntämään kaikkea mahdollista kalustoa. 34 V8-MAGAZINE. Rungossa oli kiinnikkeet Vegan simpukalle, mutta hommasin sen sijaan samoihin kiinnikkeisiin tarkoitetun hammastanko-ohjausvaihteen, Seppo muistelee. Pariin edelliseen rodiin oli tullut laitettua manuaaliaski, koska hot rodeissa pitää olla kolme poljinta. Koska Sepolla oli talliasiat kunnossa ja kolmekakkonen oli muutenkin tuttua kauraa, ei asiassa tarvinnut kauan pähkäillä ja pickis noudettiin odottamaan mahdollista rakentelua. Päädyin sitten muokkaamaan mielestäni hyvännäköisiä 60-luvun korkeita Calcustomin venakoppia, joista jyrsittiin osa rivoista pois. Pickikseen automaatti tuntui ihan hyvältä valinnalta, sillä hytti ei ole kovin tilava, ja muutenkin ajattelin pyöritellä enemmän arkiajoa nurkissa. – Thunderbirdin logojen käyttö tuli mieleen, kun näin jossain letukan pikkulohkossa käytetyn Y-blockin venakoppia. Korin katon sisäpuolelle kiinnitettiin katon muotoon leikatut rimat. Etuakseli on peräti viisi tuumaa dropattu Socalin takoakseli ja pari tuumaa normaalia kapeampi, jotta etupyörät jäävät loksujen alle niiden korkeimpaan kohtaan. Limeworksin rosterirattiputki vaihteenvalitsijoineen on koplattu hammastankoon kolmen nivelen ja yhden tukilaakerin kautta. Itse kattoverhoilun rakenne on varsin mielenkiintoinen. Ohjaamon sivukuvasta näkyy selkeästi tehdasmallia pidempi osuus hytin B-pilarin takana. Näinhän kävi selvitysten mukaan myös Marskin käytössä olleelle '39 Chrysler Limousinelle vielä 50-luvun lopulla. traileri varattuna, kun myyjä ilmoitti, ettei auto enää ollutkaan kaupan. Mitäpä sitä hyväksi havaitusta kaavasta poikkeamaan. Arkisen sodat läpi käyneen hopan avopakuksi silpomista ei voitane laskea suureksi synniksi
. syntynyt sisäkatto ja takaseinä verhoiltiin mustalla matolla. V8-MAGAZINE 35. Naapuritallin Aki hoiti maalauksen tyylikkäästi, vaikka nikotteli hieman sävyn suhteen. Muuten melutaso jää alhaiseksi hyvän äänieristyksen ansiosta. Se on peitetty pyramidikuvioisella kumimatolla ja rosterisilla lavalistoilla, joita käytetään alun perin lankkujen välissä. – Halusin autoon vanhan tyyppisen sävyn. Mittaritaulu on alkuperäinen ja siihen on laitettu Autometerin mittarisatsi. Tuttu kaveri päätyi yllättäen myymään projektinsa, jonka ei pitänyt olla kaupan. Ratti on nelikymppisen Fordin orgista pienemmällä kehällä. Hytissä suurin äänen aiheuttaja on kanttikorin aiheuttama tuulen suhina nopeuden kasvaessa. Makkaratopatut penkin ja ovipaneelien verhoilut on teetetty Juha Sirkiällä. Vanteet kapseleineen jäivät coupesta, kun vaihdoin siihen aikoinaan alumiiniset Salt Flatit. Tankki sijaitsee normaalipaikassa akselin takana, mutta sen täyttö on siirretty lavalle kliinimmän ulkonäön vuoksi. Adapterija vesipumppupaketilla voisi ratkaista tilaongelmia ahtaassa paikassa. Koska alusta oli muutenkin aika moderni ja auto kansiventtiili/automaatti-yhdistelmällä varustettu, päätin laittaa alle vyörenkaat. Hyväksi havaittu Pickup on ollut Sepolla ajossa nyt pari kesää, ja kun säädöt on saatu hiottua kohdalleen, alkaa ajo olla sitä mitä oli haussa. Lava on jouduttu muokkaamaan käytännössä kokonaan ja vain takalauta on tehtaan orgiskuosissa. Auto on suuntavakaa ja ohjaus on tarkka. Myös hytin lattialla on samaa kumimattoa, Seppo toteaa. Ja tulevien talvien vapaa-ajan ongelmatkin ovat jo ratkenneet, koska Tudor-koppainen '32 on vihdoin löytänyt tiensä Sepon talliin. Autoja tuli tarkkailtua liikenteessä ahkerasti, mutta tämä on kyllä sekoitettu ihan omasta päästä. Penkin rungon Seppo teki vanerista ja sähköt hän rakenteli istuintyynyn alle jäävään tilaan. Maalari Aki taisi sanoa jotain Volgan väristä, mutta mä olen ihan tyytyväinen sävyyn. Jo muistoihin jääneeltä Mosan tallikompleksilta löytyi usein tekijä moneen eri työvaiheeseen. Sepon ’32 roadster leimattiin sopivasti hellekesäksi 2010. Enemmänkin pickupilla tulisi varmaan ajettua, ellei tallissa olisi myös '32 roadster, jota pitää myös ulkoiluttaa säännöllisesti. Tässä ei tilaongelmaa ole ollut, mutta ylempänä sijaitseva tuuletin siirtää lämpöä pois syylarin kuumemmasta osasta. Toki loikkariaski yhdistettynä 3,50-perävälitykseen pitää kierrosluvun maltillisena. Aluksi oli vaalea hiekansävy vahvoilla, mutta päädyin siniseen. Pikkulohkoa koristavat rivoitetut alukopat, ja siipimutterit ovat 60-lukua parhaimmillaan. Lavan pohja puolestaan on leikattu vesivanerista. Pontiac ’56 putsari ja Corvetten tuuletin täydentävät huolella harkitun paketin. Sekin löytyi lopulta Suomesta. Sektorinäyttöisen rundarin Seppo asensi kuppeineen rattiputkeen. Ei mitään liian kirkasta
Onko tässä uusi trendi, kurvailla kylillä takaikkuna ylös nostettuna. On selvää, että tapahtumat syövät toisiaan, mutta onko se lopulta lainkaan huono asia. KUKKOTAPPELU Megatapahtumien 36 V8-MAGAZINE. Vuosi sitten Västeråsista Lidköpingiin muuttanut Power Big Meet sai rinnalleen Västerås Summer Meetin, joka järjestettiin nyt toistamiseen samoina päivinä kuin kulttitapahtuma. Jos ei muuta, niin ilmanvaihto ainakin hoituu kätevästi kunnon läpivedolla. 41th Power Big Meet vs 2nd Västerås Summer Meet 5.–7.7. TEKSTI JA KUVAT KAI SALMIO Västeråsissa kerääntyy kaduille kymmeniä tuhansia kaupunkilaisia
Joutuisinko nyt luopumaan Västeråsista, josta oli vuosikymmenten aikana tullut kuin toinen kotikaupunki. Olinhan vieraillut kaikissa Big Meeteissä vuodesta 1990 lähtien. . Muun muassa IT-alalla kannuksensa hankkinut Klas tunnetaan pesunkestävänä jenkkiautofanaatikkona, jonka talleista löytyy tänäkin päivänä monia upeita 50-lukulaisia. Hyvänä vastapainona on viimeisen päälle verhoiltu beige sisusta. Klas on ollut myös mukana organisoimassa Big Meetin yhteydessä järjestettävää ”Fin Bil Cruisingia”. -hot rod putiikin Jussi Luntamo (vas.) ja Teemu Forsberg kauppasivat mm. Power” Gustavsson ryöstettiin edellisvuoden tapahtuman aikana, minkä seurauksena mies ilmeisesti sinetöi päätöksensä siirtää Big Meet jonnekin muualle. Suomalaisilla silmillä katsottuna Lidköping sijaitsee kaukana, kun otetaan huomioon ajomatkat myös Suomen puolella. Big Meet Länsi-Götanmaalle Big Meetin uudeksi kotikunnaksi löytyi Lidköping, johon on matkaa Tukholmasta yli 350 kilometriä. Tässä kohtaa lienee paikallaan todeta megatapahtuman tietyt realiteetit numeroina. Oli aika lanseerata uusi tapahtumakokonaisuus, jonka nimeksi tuli Västerås Summer Meet. Tilanteen tekee mystiseksi se, että heti ryöstön jälkeisenä päivänä alkoi Västeråsissa liikkua huhuja, jonka mukaan Kjelle jättäytyisi kokonaan pois järjestelykuvioista. Raggarikulttuuri oli vähemmän edustettuna Lidköpingissä, vaikka kyllä niitä raggaripirssejä kurvaili sielläkin. Klasista ei tullut Big Meetin uuttaa vetäjää, mutta hänestä tuli jonkinmoinen pelastava enkeli, ilmoittaessaan sopimuksestaan Västeråsin kanssa. '49 Buick Super Convertiblen rekisteritunnus paljastaa kadunmiehelle, mistä tässä autossa on kyse. Osasyynä taisi olla Västeråsin kaupunki, joka oli ilmoittanut nostavansa Johannisbergin-lentokentän aluevuokraa juhlavuodelle. Uuden paikan valintaan sisältyi ripaus tahatonta ironiaa, koska Kjelle oli ehtinyt toteamaan Västeråsin liian pieneksi paikaksi Big MeeM onikaan ei olisi vielä kaksi vuotta sitten osannut kuvitella tilannetta, jossa omassa genressään yhdeksi maailman suurimmaksi tapahtumaksi tituleerattu Power Big Meet järjestäisi 40-vuotiskarkelonsa jossakin muualla kuin Västeråsissa, jonne tapahtuma juurtui vuodesta 1987 lähtien. Tässä kurvailee isänmaallinen seurue flattopkatollisella '60 Chevrolet Impalalla. Big Meet järjestettiin Västeråsissa myös vuosina 1984 ja 1985, mutta siirrettiin vuodeksi 1986 Kinnekulle Ringille, 20 kilometrin päähän Lidköpingistä. Big Meetin rompetorilla nähtiin myös suomalaisverta, kun Vintage Morors Inc. Kyse on siis miljoonaluokan bisneksestä. Big Meetin poismuutto oli shokki kymmenille tuhansille harrastajille, allekirjoittanut mukaan lukien. Pelastava enkeli Big Meetin muuton taustalta löytynee muutakin, mitä ei ole vuodatettu julkisuuteen. Västeråsiin on satamasta matkaa vain karvan päälle 100 kilometriä. laadukkaita rodiosia. Viisikon ensiesiintyminen tapahtui juuri Big Meetissä 2005. Toisin kuitenkin kävi! Power-tapahtumien priimusmoottorina vuodesta 1978 lähtien toiminut Kjell ”Mr. Tälle putiikille löytyy siis kysyntää. Veekasin lukijat muistanevat miehen viisi huikeaa '58 avo-Cadillacia (V8 6/08). Mutta kuka on Klas Brink. Tapahtumassa vierailee nykyään kolmen päivän aikana reilut 20 000 autoa ja pitkälti yli 100 000 kävijää. V8-MAGAZINE 37. Muutama herkuista nähtiin pari vuotta aiemmin jo Tampereen Hot Rod & Rock Show'ssa. Jostakin syystä raggarit ovat ottaneet Västeråsin enemmän kodikseen. Tässä vaiheessa estradille nostettiin västeråsilainen Klas Brink, joka ottaisi tapahtuman vetovastuun harteilleen. Seurasin poikain kaupankäyntiä vartin verran, jolloin useat varaosat löysivät uudet omistajat
38 V8-MAGAZINE. Lavakate herätti päivällä lähinnä hilpeyttä, mutta illan cruisingissa kate nostettiin ylös, jolloin se muodosti katoksen lavalle sijoitetun ”tukkikaluston” päälle. Mutta totuus on kuitenkin se, että Västeråsissa on järjestetty heinäkuun alussa yhtä vuotta lukuun ottamatta viimeiset kolme vuosikymmentä megaluokan autotapahtuma. Soppa oli valmis ja kahden ”kukon” oli aika astua kehään näyttämään kyntensä. Suomalaiset ovat menestyneet Big Meetissä vaihtelevasti. Näin järjestäjät ja kaupunki eivät katsoneet aiheelliseksi siirtää Summer Meetiä toiseen ajankohtaan. Todellisuudessa Lidköping on vain viidennes Västeråsista kaikilla mittareilla mitattuna. Big Meet markkinoi tapahtumaa 25 000 jenkkiauton kokonaisuutena, mutta todellinen kolmen päivän lukema pyörinee 20 000 auton tienoilla tai alle. Asvaltti on autoille alustana ehkä ykkösvaihtoehto, mutta jalkaisin etenevälle yleisölle joustavaa nurmialuetta epäkiitollisempi. Varsinaisena tapahtuma-alueena tunnettu Hovbyn lentokenttä on toki itsessään suurempi kuin Johannisbergin lentokenttä Västeråsissa. Viime vuodesta oli otettu opiksi, joten täksi vuodeksi toria oli siirretty lähemmäs pääsisäänkäyntiä. Summer Meetin ajankohdaksi toivottiin ainakin Big Meetin järjestäjien toimesta eri ajankohtaa. Virosta Big Meetiin saapunut '47 Lincoln Continental Convertible on melkoinen ilmestys. Hovbyn lentokentällä autot sijoitettiin nyt toistamiseen pitkiin riveihin, jossa niihin oli helppoa, mutta puuduttavaa tutustua. Välillä on ollut useampia vuosia, kun kuvitteellisella podiumilla ei ole nähty ainuttakaan Härmän poikaa. mittarina. Kansan toimesta suoritettu somerummutus puolin ja toisin sai jopa hullunkurisia piirteitä, mutta tulevina vuosina kaksijakoisuus tulee oletettavasti laimenemaan. suurta yleisöä leikatessaan katon pois ja laskiessaan konetilan puolelle isolla ahtimella varustettua vinkkelitekniikkaa. Oli muuten melkoinen näky! . Omalta kohdaltani osui ja upposi. Tässä mallia näyttää Lidköpingissä pitkänlinjan jenkkiautoilija Jan Sjöberg. Tapahtumassa jaettavat Power-kyltit ovat nousseet vuosien saatossa koukuttavaksi keräilyhitiksi. Se on ehdottomasti kätevin tapa tutustua automassoihin! Big Meet eteni vanhaan tapaan, miksi muuttaa hyväksi todettua kaavaa. Rompetori on aina ollut Powerin vetonaula ja sitä se on edelleen. kokonaisella viikonlopulla. Tänä vuonna pytyn pääsi pokkaamaan ainoastaan seinäjokelainen Aulis Hämeenkorpi, joka voitti rodiluokan ´32 Ford Mitäpä ei suomalainen harrastaja tekisi saadakseen täydellisen livelähetyksen naamakirjaan. Varsinaista kävijämäärää ei ole taidettu vuosien saatossa kertoa Big Meetin osalta kuin harvakseltaan, siksi tapahtumaan osallistuvien autojen määrä toimii ns. Molempien tapahtumien ilmoitettuihin automääriin kannattaa suhtautua pienellä varauksella, erityisesti nyt kahtena viimeisenä vuotena. Molemmille tapahtumille löytyy varmasti paikkansa! Maksullinen cruising Osallistuin jo viime vuonna molempiin tapahtumiin, jolloin Big Meet juhlisti 40-vuotista taivaltaan. Autonrakentelussa on mukavinta rikkoa rajoja! Hollantilaisen mattamustan '71 Lincoln Continental Mark III:sen rakentaja ei arvatenkaan ole halunnut miellyttää ns. Olin haaveillut polkupyörän mukana olosta jo vuosia, nyt fillari on ollut osa matkatavaroita kahtena peräkkäisenä vuotena. tin nelikymppisille. Big Meet tulisi jatkossakin olemaan perinteiseen tapaan heinäkuun ensimmäisellä ns. Viikonloppu on hieman harhaanjohtava ilmaisu, koska joitakin vuosia sitten sunnuntai pudotettiin pois tapahtumapäivistä ja tilalle nostettiin aloituspäiväksi torstai. Tapahtumat jakoivat ainakin hetkeksi ruotsalaiset jenkkiautoharrastajat kahteen eri leiriin. Ruokapuoli voisi olla monipuolisempi, sillä kuuma pihvi sämpylän välissä ei välttämättä jaksa innostaa Power-veteraania vuosikymmenestä toiseen. Ja tulihan siitä lopulta ainutkertainen videopätkä, vaikka hollantilaista pikkiskuskia taisi aluksi hieman kummastuttaa ”Anthonyn” toiminta. Vierellä oleva hyötyajoneuvo on myös virolaisomistuksessa. Auton osia oli myynnissä enemmän kuin Västeråsissa. Ylilyönteihin kun on niin helppo sortua
Megatapahtumaksi heti kättelyssä Paluu Lidköpingistä Västeråsiin oli kuin Västeråsissa on vuosien saatossa nähty jos jonkinmoista kulkinetta ja rakennelmaa, mutta tällaista näkyä en muista viimeiseltä 20 vuodelta. Tämä oli Auliksen kolmas voitto rodiluokassa, jossa ei tänä vuonna palkittu kuin yksi osallistuja. Lahden Jenkkiautonäyttelyssäkin nähtävä Johan Erikssonin '68 Dodge Charger RTR on huima ilmestys ja todellinen käsityön taidonnäyte, piti autosta tai ei. Big Meetin iltacruisingit ovatkin sitten ihan oma lukunsa. Toivoa sopii, ettei maksullisista cruisingeista tule muoti-ilmiötä kolmen kruunun maassa. '34 Ford 5-Window Coupen reilun 27 000 euron hintaan. Cruisingväki taivaltaa hienoissa miljöissä ja kansaa on kerääntynyt kaduille sankoin joukoin. Nämä ulkomaanvieraat olivat rakentaneet eräänlaisen ”apinapuun”, jossa roikkui riippuistuimineen silmin nähden kauniista hellesäästä nauttivia autofanaatikkoja. Tämä komea yksilö saapui Big Meetiin Saksasta. Veturina toimi Lidköpingissä '58 Dodge Custom Royal Lancer Super D-500 avo. Kautta aikain paras saavutus Big Meetistä on edelleen Petri Hälvällä, joka voitti himotuimman Best in Show -pytyn 1996 yhdellä kotimaisen kustom-historian hienoimmista luomuksista, ´57 Chrysler New Yorkerilla. Big Meetin rompetori on toiminut suurena houkuttimena viimeiset vuosikymmenet. roadsterillaan. Lidköpingiläisiä ilahdutettiin suomalaisvoimin sympaattisella 2900 RL -mallilla. '71 Ford LTD Country Squire farkku on mainio esimerkki onnistuneesta 70-luvun alun farkkumuotokielestä. Ansaitusti Street Machine -luokan ykkönen Västerosissa. Milloin näit viimeksi liikenteessä Apollo-merkkisen asuntoauton. Ei toki lähellekään sitä määrää mitä Västeråsissa, koska kaupungin väkiluku on alle neljännes Västeråsin vastaavasta. V8-MAGAZINE 39. En ole koskaan aikaisemmin osallistunut tai kuullut cruisingista, johon vaaditaan sisäänpääsymaksu! Pienehkö maksu tuskin aiheuttaa ylitsepääsemätöntä estettä kenellekään, kyse onkin periaatteesta. Mutta voitto on aina voitto. Tällä erää rompetorilta saattoi hankkia kotiin viemisenä mm. Syynä ilmeisesti se, että suurin osa rodija kustomkermasta oli samaan aikaan Västeråsin Skultunassa, Custom Kemps of Swedenin järjestämässä CKOS Lead Parkingissa. Muuten cruising sujuu Lidköpingissä Västeråsia paremmin, ja mikä parasta, kaksisuuntaisena. Tällä Serro Travel Trailer Companyn valmistamalla Scottyllä ei koolla brassailla, mutta ulkonäöllä sitäkin enemmän. . Kaikesta näki, ettei kyse ollut tällä vuosituhannella tehdystä yksilöstä, joten tarjolla oli ripaus nostalgiaa
Tämä armyhenkinen Peterbilt oli kaikessa yksinkertaisuudessaan piristävä poikkeus. Virkavalta suhtautuu kylillä pyörimiseen edelleen jokseenkin nuivasti, minkä johdosta jenkit cruisailevat vain yhteen suuntaan. kotiinpaluu molempina vuosina. Mutta eikös se ole niin, että ruma on kaunista. Kustom oli edelleen yhtä huikea kuin vuosia sitten. Livemusiikkia oli myös tarjolla pitkin tapahtumaa, kuten tänäkin vuonna. 40 V8-MAGAZINE. Sieltä saattoi kuka tahansa käydä täyttämässä juomapullonsa tai autonsa jäähdyttimen. Uskomatonta, miten sinänsä pieni asia voi nostaa tapahtuman laatua kerta heitolla. Vauhti on sen paras kaveri. Yhdestä asiasta olen täysin varma, herrasmiesten kukkotappelu jatkuu tulevinakin vuosina. Västeråsissa näkyy enemmän raggareita ja linttoja, mutta ei tämä ainakaan itseäni haitannut millään tavoin. Johannisbergin lentokentällä nähtiin taas useampi jenkkirekka, jotka on usein koristeltu näyttävämmin kuin joulukuusi konsanaan. Tuoreeltaan 2003 Ex-Dream palkittiin Big Meetissä ”Best in Show” -tittelillä. Västeråsin ilta-ajeluja voidaan edelleen kutsua megacruisingeiksi. Raggarikulttuuri elää ja voi hyvin länsinaapurissa. Powerveteraanina toteaisin, että asiat vaan sujuvat jollakin tavalla jouhevammin kuin Powerin aikana, lukuun ottamatta iltacruisingeja. Auton osia oli tarjolla debyyttivuotta enemmän, mikä on toivottu kehitys. Alueella nähtiin vuosi sitten ensimmäistä kertaa myös ravintola ja kahvila, jotka olivat enemmän kuin tervetulleita. Liekö tässä Västeråsissa napatussa kuvassa maailman tunnetuimmat siipiautot. '59 Cadillacissa lienee yhdet historian kauneimmat evät, kun vastaavasti '70 Plymouth Road Runner Superbirdin jättisiiveke ei kauneuskilpailuista pyttyjä pokkaile, eikä ole tarkoituskaan. Hauskanpito on aina kuulunut osaksi jenkkiautoilua, kunhan ylilyönnit loistavat poissaolollaan. . Johannisbergin lentokenttäalueella oli vielä ensimmäisenä vuotena väljempää, mutta autojen määrä taisi silti yllättää kaikki. Täksi vuodeksi oli kaupittelijoiden määrää saatu lisättyä sadalla myyjällä, melkoinen kasvu vuodessa. . Summer Meet on kuin jalostunut versio Big Meetistä. Peksun lisäksi ei Västeråsissa ole nähty juurikaan muita kotimaisia hot rod -taiteilijoita, mikä on sinänsä sääli. Moni mobilisti lienee infarktin partaalla nähdessään Johannisbergin nurmella tämän kauhtuneen '68 Chevroletin. Klasilla oli aihetta hymyillä kilpaa auringon kanssa, sillä debyytti oli vähintään onnistunut. Oheisohjelmina toimivilla Hällan burnisalttarilla ja Autotecillä ei ollut havaittavissa minkäänlaista autokatoa. Big Meet lienee saavuttanut jo tietyt huippunsa. Vastaavasti tänä vuonna oli kasvua saman verran järjestäjien ilmoittamana. Lienee vain ajankysymys, milloin rompetorimyyjien määrässä ollaan samoissa lukemissa Big Meetin kanssa. Rompetorimyyjät ovat kiitollisia suihkumahdollisuudesta ja kävijöitä kosiskeltiin jättimäisellä nurmialueen keskelle sijoitetulla vesitankilla. Olen viimeiset kolme vuosikymmentä seurannut länsinaapurin tapahtumatarjontaa ja siihen liittyvää ”politikointia” aktiivisesti. Västeråsissa vaihtuu tapahtuman nimet, mutta yksi on pysyvä suure: Pekka ”Wizzzard” Mannermaa. Poliisin mukaan kaupungilla liikkui viime vuonna reilut 20 prosenttia vähemmän kalustoa kuin aikaisempina vuosina. Mikään ei ole tärkeämpää kesähelteillä kuin nestetankkaus! Rompetori oli selvästi monipuolisempi kuin viime vuonna. Mutta mitä jatkossa. Olipa ilo nähdä pitkästä aikaa Ulf Kusendahlin '56 Cadillac ”Ex-Dream” Coupe DeVille, josta tein jutun tasan 15 vuotta sitten (V8 6/03). Uskon, että Summer Meet kirii pitkässä juoksussa Big Meetin etumatkan kiinni, enkä pitäisi mahdottomana ajatuksena edes sitä, että jonakin päivänä Summer Meet kiilaisi legendan ohi suosiossa. Tämä on iso miinus. Auto rankattiin nyt Västeråsissa Custom-luokan kakkoseksi, voiton korjasi miehen toinen komistus '53 Buick ”Confetti” Super Riviera. Nautinnollisin tapa tutustua cruisailuun on jalkautua katujen varsille
(05) 3557 289 ja myynti@tradeparts.info STORE OPEN 24/7 O R I G I N A L O R I G I N A L REPRODUCTION REPRODUCTION EQUIPMENT EQUIPMENT R I N D U S T R I E S Parts & Accessories R P R O D U C T TM Restoration Parts PELTIOSIA /KORJAUS PALOJA SUORAAN VARASTOSTA RESTORERS CHOICE -Vakioputkistot-Virtaavat viritysputkistot-Peltisarjat-Taivutukset mallin mukaan-Räätälöinnit suoraan autoon-Räätälöidyt vaimentajat-Myös tuurnataivutus ja RST-Katalysaattorit-Keraamiset pinnoitteet-Pinnoitustyöt kaikkiin osiinMARTELIUS-EXHAUST OY 02-856 616 www.martelius.com PAKOPUTKET USA-AUTOIHIN 40-LUVULTA ALKAEN Autoverhoilut kaikkiin USA-autoihin! Automatot, suojamatot brodeerauksella ja tavaratilan matot. • Istuinten verhoilut alkuperäisestä materiaalista. • Vinyylikatot, rättikatot ja tarvikkeet. • Autonsuojapeitteet kaikkiin malleihin. V8-MAGAZINE 41 TRADEPARTS.INFO Rapakontie, 49480 SUMMA Avoinna arkisin 8.30-17.00. Kuule kesäkadun kutsu. Phone. • Asennus kuuluu myös meidän palveluun! www.westfix.fi, westfix@netikka.fi Korsnäs Biloch Båtinredning Norrbyvägen 32, 66200 Korsnäs (06) 364 1406 Suomen suurin jenkkiautolehti Tilaa lehti: fokusmedia.fi/tilaa-lehti Poltteleeko jo. V8_210x297_poltteleekojo_päivitetty_Fokus.indd 42 22.4.2015 15:16:28. • Meillä on myös muita autonsisustustarvikkeita
Letkeästä cruisailusta nautitaan vastaavasti isännän GT-avolla. Pariskunnalla on haaveena omistaa '57 Classic-Chevy. Tämä ei ollut ensimmäinen eikä varmasti viimeinenkään kerta, kun minut yllätetään positiivisesti. TEKSTI JA KUVAT KAI SALMIO TUPLA KIVAA FMOC:n Päijät-Hämeen yhteyshenkilönä vuodesta 2014 lähtien toimineen Rita Hakamon '98 SVT Cobrassa on +600 hevosvoimaa. 42 V8-MAGAZINE. Hakamot tapasivat toisensa elokuun 19. päivä 1989, Karin ollessa ystävänsä '70 Dodge Coronetin kyydissä kartsalla. Kari Hakamolle maistuu verkkaisempi kulku, joten '96 GT-avosta löytyy koneja yli puolet vähemmän. Olin varautunut kuvaamaan ainoastaan väkevän '98 SVT Cobran, mutta toisesta tallista löytyi näyttävä '96 GT-avo. Ei muuta kuin avo tulille ja Mustangien keulat kohti kuvauspaikkaa, joksi Ford Mustang SVT Cobra 1998 & Ford Mustang GT Convertible 1996 Lahtelaisilla Rita ja Kari Hakamolla on kaksin verroin lystiä, kun kotitallista löytyy kaksi maukasta ysäriponia. Kun halutaan ajaa lujaa, kohdistuu valinta emännän Cobraan, jonka menoa on terästetty ahtimella. S aapuessani Hakamoiden laanille en vielä tiennyt, että pariskunnalta löytyy myös toinen laukkaava poni
Auto oli maahantuotu Suomeen vuotta aiemmin. Hetken päästä tuli myyntiin myös kuvien '98 SVT Cobra. Cobra kummitteli mielessä Hakamot ovat eräällä tavalla ”poikkeavia”, sillä molemmat ovat olleet mukana jenkkiautotouhuissa jo vuosikymmeniä, mutta varsinaisia jenkkiautoilijoita heistä tuli V8-MAGAZINE 43. Kuvien punainen '96 GT-avo hankittiin keväällä 2009. Olimme samaan aikaan suunnittelemassa asunnon vaihtoa, siksi rahkeet eivät riittäneet toisen ponin ostoon. 2014 Hakamot olivat viettämässä Mustang-kerhon pikkujouluja. vasta 2000-luvulla. Se perustettiin 1910-luvulla venäläisten varuskunnaksi ja toiminta lakkautettiin vuoden 2014 lopulla. – Olimme ehtineet hankkia avo-Mustangin, kun tarjolle ilmaantui SVT Cobra. Auton hankinta palasi joka kerta mieleemme nähdessämme sen livenä. Cobra päätyi eräälle tutulle, joten näimme autoa useasti Mustang-kerhon tapahtumissa. Tilaisuudessa Kari vaihtoi ajatuksia Cobran omistajan kanssa. . Jonakin päivänä auto olisi vielä meidän, muistelee Kari. Hän sai kuulla ilouutisen, jonka mukaan Cobra oli hiljaisessa myynnissä. TUPLA KIVAA valikoitui idyllinen Hennalan varuskuntaalue
Vielä toistaiseksi ei autoa ole käytetty stripillä, mutta sen aika koittaa ensi kesänä vaihteistoswapin jälkimainingeissa. Tehoa niistä irrotettiin 305 hevosvoimaa ja vääntöä 300 jalkapaunaa. Maximum Motorsportsin Mustang Cobra Strut Tower Brace -konetilan jäykiste on tervetullut lisä voimavarojen kasvun myötä. Kannet on portattu ja kiillotettu. . Kaikkiaan Mustangeja valmistui 174 522 autoa Cobrat mukaan lukien, joten laukkaavat ponit olivat suosiossa myös 90-luvun lopulla. Hakamot käskyttävät ProChargeria 20 Psi:n ahtopaineilla, kun monet tyytyvät 6–9 Psi:n paineeseen. Eipä tähän konetilaan juuri muuta enää mahtuisi. Taisin jossakin välissä tulla luvanneeksi 700 hevosvoimaa, joten puuttuvat kaakit haetaan talven aikana muun muassa pienemmillä hihnapyörillä ja isommilla suuttimilla. Vuoden vaihteen jälkeen oli aika mennä tutustumaan lähemmin Cobraan, joka vaikutti Ikaalisissa. Potentiaalia löytynee jopa 11 sekunnin katuautoksi. Cobran ohjelmiston muokkasi kotkalaisen Ilpower Oy:n Ilpo Kotakari, joten iso kiitos hänelle. Investointi oli suuri, sillä ahdin oli varustettu useamman tonnin hintalapulla. Kauppoja ei kuitenkaan sovittu siltä istumalta. Auton omistaja asui Tampereella. Vaikka ajo-ominaisuudet eivät tyydyttäneet, oli Cobrassa edelleen jotakin, mikä veti puoleensa. Kovakattoisia Cobria työstettiin 5174 autoa, kun vastaavasti avomalleja vain 3480. P-sarjan ahdin, jonka tilalle hankittiin nyt astetta tehokkaampi ATI/ProCharger D-1SC Supercharger -ahdin. SVT Cobrat varustettiin tuoreeltaan SVT-tiimin preppaamilla 4,6L DOCH EFI V8-moottoreilla, joissa oli 32 venttiiliä ja tilavuutta 281-kuutiotuumaa. Täysmustassa Cobrassa oli ostohetkellä ProChargerin ns. 44 V8-MAGAZINE. Ritan Cobran voimavarat ovat tuplaantuneet, näin autosta löytyy nyt potkua yli 600 hevosvoimaa ja vääntöä reilut 500 jalkapaunaa. Vetäydyin kaupanteosta takavasemmalle, huikaten samalla hintakaton vaimolleni, joka jatkoi yksin kaupan hierontaa. – Koeajo ei sujunut toivotusti, sillä auto veteli joka puolelle ja ahtimesta tuli öljyt läpi. Kaupat syntyivät, mutta en tänä päivänäkään tiedä paljonko vaimoni maksoi autosta, vai maksoiko mitään, naurahtaa Kari maaliskuussa 2015 solmittuja kauppoja. Siitä tuli lopulta pitkä kuin nälkävuosi. Nälkä kasvoi syödessä, joten vanha ahdin sai kyytiä, koska sitä ei saatu toimimaan halutulla tavalla. Cobrasta oli tulossa harrastepeli juuri hänelle. Edellisen ahtimen aikana autolla kellotettiin pienemmillä tehoilla alle 12,5 sekunnin aika. Tavoitteena 700 hevosvoimaa Ritan 45-vuotislahjaksi ostettu Cobra kotiutettiin Lahteen, minkä jälkeen pariskunta laati listan korjausja parantelukohteista. Ilpo saa lisäksi tehdä uudet ohjelmat. Näillä eväillä auto kiihtyi 0-100 km/h alle 6 sekunnissa. Tähän Cobraan on tiettävästi vaihdettu sporttisemmat sivupeilit vuosien saatossa. Suomesta löytyy melko vähän ohjelmien tekijöitä moottoriohjaukselle. Potentiaalia löytyy, sillä moottoriin on tehty täydelliset racekoneistukset ja tasapainotukset. Nykyiset voimavarat pistävät Cobran takanakit vinkumaan, sillä pannusta irtoaa tehoa yli 600 hevosvoimaa. Onnistunut säätäminen vaati noin 90 vetoa dynorullilla, joten kyse ei ollut mistään hätäisesti tehdystä säätösessiosta, iloitsee Kari nyt toimivasta paketista. – Ahtimen uusimisen myötä menivät vaihtoon myös monet muut kokonaisuudet, kuten ilmamassamittarit, suuttimet ja ohjelmat. – Nykyinen konimäärä olisi riittävä minulle, mutta ei vaimolleni
Modular-pannu (The Mod motor) nähtiin '91 Lincoln Town Carissa. Täysmusta sisusta olisi toiminut yhtä hyvin, mutta Hakamot halusivat kabiiniin jotakin ulkokuoreen viittaavaa. V8-MAGAZINE 45. Modernit kisahenkiset 5-puolavanteet istuvat mainiosti kokonaisuuteen. Viimein Kari toimitti sen seinäjokelaiselle Suojasen Autokorjaamolle, missä laatikko saatiin vihdoin pelittämään toivotulla tavalla Timo Suojasen toimesta. – Avon kulkupuolta on terästetty mm. Tehoa löytyi vakiona kohtuulliset 215 hevosvoimaa ja vääntöä 285 jalkapaunaa. Moottoria käytettiin GT-mallissa vuosina 1996–1997. Avon koeajo sujui likimain samoissa merkeissä kuin myöhemmin hankitun Cobran. Ensi talvena työn alle otetaan vaihteisto ja kytkin, koska lisääntyneiden voimavarojen takia nämä kokonaisuudet eivät ole pysyneet vauhdissa mukana. Vaihteistosta ongelmavyyhti Palataanpa vielä hetkeksi Karin punaiseen paholaiseen, jolla on kunnia olla miehen ensimmäinen jenkkiauto. GT:n moottoritilaan iskettiin tehtaalla 16-venttiilinen SOHC 4,6L 2V V8-moottori, jossa oli tilavuutta 281 kuutiotuumaa. Cobrasta tuli H-D-teippauksen myötä jonkinmoinen prätkän korvike, huikkaa Kari hymyssä suin. Tällä hetkellä autossa on ACT tuplalevyllinen massakytkin. Vaihteisto otettiin pois paikoiltaan muutamana kesänä jopa 3-4 kertaa. Konin coilovereiden. Takaa löytyvät Good Yearin Eagle F1 renkaat kooltaan 305/30R19 ja edestä Headwayn HU901 -kumit kokoa 255/35ZR19. kolmen mustan versio, jossa ulkokuori ja sisusta olivat täysmustat. Aurinkolipat verhoiltiin poikkeuksellisesti kauttaaltaan punaisella. USA-autojen pariin Kari siirtyi kauan ennen avon hankintaa, kun 15-vuoden ikäinen nuorukainen pääsi 80-luvulla rassailemaan veljensä ja serkkupojan autoja, kuten remmiahdettua Dodge Dartia. Edestä löytyy Brembon levyjarrusatsi ja takaa Baerin vakiota suuremmat levyt. Moottorin on rakentanut yhdysvaltalainen JBA Performance. Timppa on tuttu kaveri myös kiihdytyspiireistä ja hän on rakennellut Fordin vaihteistoja viimeiset vuosikymmenet tiuhaan. . Katuautot ja niiden rakentaminen oli enemmän nuorukaisen juttu. Uskokin alkoi hiipua, joten Mustangia oltiin viemässä useampaan otteeseen suoraan Kuusakosken kierrätykseen. Olin hankkimassa Turusta moottoripyörää, mutta Rita sai ylipuhuttua käynnin ensin Hyvinkäälle, mistä punainen rättikatto jäi käsiin ja konepyörän hankinta unohdettiin sillä erää. – Idean juuret juontavat GT-avoon. Näin lahtelainen Mika Volanen loihti näyttävän kaksivärisen sisustan, mustan toimiessa päävärinä ja punaisen tuodessa kaivattua raikkautta kokonaisuuteen. Ensimmäinen vastaava ns. Tästä autosta ei löydy perinteisiä merkkejä, joista voisi tunnistaa näppärästi auton identiteetin. Pariskunta kaipasi hieman räväkämpää kokonaisuutta, joten tässä vaiheessa syntyi idea Harley-Davidson Edition -teippauksesta. Myöhemmin sukulaismies siirtyi kilpailemaan stripille, mikä ei innostanut Karia ihan niin paljon, vaikka kisoja tuli käytyä katsomassa Ruotsia myöden. Ajettavuus parani kerta heitolla uusien alustapalikoiden myötä, kuten esim. H-D-teippaus prätkän korvikkeena Cobran muista moottoriosista mainittakoon JE Pistonsin blowermännät, H-Beam kiertokanget, Ferrea Racing Componentsin rosteriventtiilit tuplajousilla, taottu kampiakseli, Cantonin öljypohja, alumiininen vauhtipyörä, JBA Racingin keraamisesti pinnoitetut titaanipakosarjat ja Bassani Xhaustin rosteripakoputkisto. Takapuskurin yhteyteen on kuitenkin ”stanssattu” tunnistusta helpottava Mustang GT -teksti. Ford Racingin sylinterikansilla ja imusarjalla, Fordin Cobra-suuttimilla, Lunatin nokka-akselilla, BBK:n läppärungolla ja Trick Flow'n ”ilmayksiköllä”, jonka tehtävänä on lisätä ilmanvirtausta ja jakaa se tasaisesti kaikille pytyille. Alustasta löytyy nykyisin laadukkaita ja kestäviä Maximum Motorsportsin palikoita, kuten säädettävät coiloverit edessä ja takana, etuja takatukivarret, panhardtanko, Heavy Duty Torque Armsit ja camber/caster-levyt. Monet vannovat lukkotyypin nimeen juuri katukäytössä sen äänettömyyden ja huoltovapauden ansiosta. Karin jenkittömyys päättyi siis yhdeksän vuotta sitten GT:n myötä. Lukko ei ole kuitenkaan yhtä ihanteellinen ratakäytössä kuin säätömahdollisuudet omaava levylukko. Konepellin sisäpuolen brutaali Red Devil -maalaus on Marko Aarrepalon käsialaa. Cobran taka-akselista löytyy 3,73-perävälitys joka on varustettu rataslukolla (Torsen). Kari kertoo avon olleen aluksi vaihteistonsa suhteen todellinen ongelmatapaus. Cobran ulkokuori oli hankintahetkellä kulahtaneessa kuosissa, joten ennen kuin auto ikään kuin luovutettiin Ritalle 45-vuotispäivänä, se maalattiin uudelleen mustaksi. Vaihteistona toimii Hughes Performancen 4R70W-automaatti, toteaa Kari. Vaihteisto tullaan korvaamaan Tremecin 6-vaihteisella T-56 Magnumilla, huomauttaa Kari. Auto oli alun perin ns. Ajettavuus oli enemmän kuin hakusessa, mutta siitä huolimatta autosta väännettiin kaupat. Moottoritilassa majailee 16-venttiilinen SOCH 4,6L 2V V8, josta löytyi tuoreeltaan tehoa vakiona 215 hevosvoimaa ja vääntöä 285 jalkapaunaa. Avon ahtamistakin on mietitty, kun tallista löytyy valmiina Cobran entinen ProCharger -ahdin. Nykyään voimaa löytyy toki enemmän
1969 MERCURY CYCLONE SPOILER II
SYYSKuu MA TI KE TO PE LA SU vk 1 2 35 3 4 5 6 7 8 9 36 10 11 12 13 14 15 16 37 17 18 19 20 21 22 23 38 24 25 26 27 28 29 30 39 V8 O LOKAKuu MA TI KE TO PE LA SU vk 1 2 3 4 5 6 7 40 8 9 10 11 12 13 14 41 15 16 17 18 19 20 21 42 22 23 24 25 26 27 28 43 29 30 31 44
Malli Anya Flores Shevchenko . Linney. 1948 PLYMOUTH WOODIE SB CHEVY Omistaja Joe Flores . Kuvaaja Peter S
Tapahtuma kerää paikalle väkeä eri puolilta maailmaa vanhan ajan kisailun, hot rodien ja suuren Swap Meetin merkeissä. Autojen runkojen on oltava uusia ja kaikilla turvapäivityksillä varustettuja, vaikka autot näyttävät päällisin puolin vanhoilta. Jenkkikirjeenvaihtajamme Bo Bertilsson kokosi viimeisimmät kuulumiset Atlantin takaa. California Hot Rod Reunionin aika 19.–21.10. 46 V8-MAGAZINE Kuuluisa hot rod Tämä auto on kulkenut nimellä The Super Bell Coupe, koska sen alkuperäinen omistaja Jim Ewing pyöritti aikoinaan Super Bell -nimistä yritystä. vain yksi jakaja, yksi polttoainepumppu, pienempi bloweri ja lisäksi alla kapeammat slicksit. Siinä oli valmiina kaikki, mitä saattoi toivoa. Autossa oli sen uniikin keularatkaisun takia moottorin lämpöongelmia, minkä johdosta Ewing kokeili useita moottorikombinaatioita aina 435-hevosvoimaisesta isolohkosta pikkulohkoon, päätyen lopulta Buickin V6:seen sen helpon ajettavuuden takia. Menestyksen siivittämänä Chase pääsi ajamaan Cup-autoa Hendricksin teamiin, missä hän on kilpaillut numerolla 24 Jeff Gordonin vetäydyttyä ajotouhuista. Buddy Dughi on Hot Rod Trio -nimisen ja korkeaoktaanista Roackabillyä soittavan bändin kitaristi ja laulaja. Teslassa on toki 115 hevosvoimaa enemmän kuin Karmassa, mutta Karmalla taivaltaa pidemmälle. Lisää bändistä löytyy osoitteesta www.hotrodtrio.com. Hän myi auton vuonna 1983 ystävälleen Frank Marowskille, jonka omistuksessa se on edelleen. Chasella oli luontaisia kykyjä, ja jo vuonna 2014 hän voitti sekä rookie of the year -tittelin että Xfinity-sarjan mestaruuden. Muutos tehtiin jo 60-luvulla.. Nyt auto on tehnyt paluun Karma Reverona, joka kilpailee Tesla S -mallin kanssa. Viiden sekunnin ajat ovat silti arkipäivää, joten kisailussa on jännitteensä. Chase Elliotin ensimmäinen Bill Elliot on yksi Nascar Cup racingin suurista nimistä, ja ennen vetäytymistään kilpakentiltä hänen poikansa Chase tuli mukaan kisakuvioihin avustamaan isäänsä. 425-kuutiotuumainen Nail head -moottori, luksusta henkivä sisusta ja mittaristo, onnistuneita muotoilulinjoja unohtamatta. Tässä tapauksessa kattoa on jatkettu takalokasuojia myötäilevillä sivupaneeleilla. Uudelleensyntynyt Fisher Karma oli tuotannossa vuodesta 2008 vuoteen 2012, jolloin sen valmistus lopetettiin huonon menekin takia. Vanha kustomi 1963–1965 Buick Riviera on auto, jossa oli jo tehtaalta rullatessaan roppakaupalla kustomtatsia. Reunion Bakersfieldin Famoso Racewayllä. Kuvasta puuttuu miehen bändissä bassoa soittava tyttöystävä ”Suzy Q” sekä hänen liekkiteemalla koristeltu läskibassonsa. Niinpä autosta sai helposti mild-kustomin merkkien, listojen ja ovenkahvojen poistolla. Molemmissa on moottoreiden rajoitteena mm. Hän oli Jim Jacobsin ja Pete Chapourisin (Pete&Jakes) läheinen ystävä, ja heidän mukanaan hän kierteli coupellaan lukuisissa alan suurissa tapahtumissa. Hänen '32 3W rodissaan on runsaasti liekkejä, ja sama teema jatkuu myös työkalussa, kaksikaulaisessa sähkökitarassa. Mukana on vuosi vuodelta enemmän entisöityjä tai replikoituja vanhan ajan kilpureita, mikä tarjoaa mahdollisuuden nähdä, miten autoja rakennettiin 50ja 60-luvuilla. Täydessä sähkömoodissa Karman toimintasäde on vain 50 mailia Teslan 259 mailia vastaan, mutta Karman totaali toimintasäde on 305 mailia vastaan Teslan 259 mailia. Niinpä se nousi nopeasti mild-kustomin rakentajien suosioon 60-luvulla. Kisan kaksi suurta kilparyhmää ovat vuotta 1979 vanhemmat etumoottoriset Top Fuelit ja Funny Carit. Liekkejä Osa hot roddareista on vienyt liekkiteeman muita askeleen pidemmälle. Hän on palauttanut osan auton myöhemmistä muutoksista sen rakennusvuoden 1975 asuun. Chase sijoittui kausina 2016 ja 2017 16 parhaan kuljettajan joukkoon, ja tämän kauden Watkinsin road racessa hän saavutti ensimmäisen Cup-kisavoittonsa, mikä saattaa avittaa hänet mestaruus playoffeihin kauden kymmeneen viimeiseen kisaan. ajetaan järjestyksessään 27
Mikäli taivaan merkkejä tulkitsee oikein, ei kustom-maailmakaan ole nähnyt vielä kaikkea. '60 DeSoto Adventurerin takaeväiden ympärille niputettu avo kunnioitti samalla ruotsalaista autonrakenteluperinnettä, sillä näyttäviä show-rodeja valmistui kolmen kruunun maassa jo niinkin aikaisin kuin 60-luvulla. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan mahdollista Deucen jälkeistä projektia. Zacken tallista löytyvät muun muassa huippuhienot avot '61 Imperial Crown, '58 Chrysler New Yorker ja '60 Chrysler Windsor. ”Golden Arrow” -teksti on Mark Willhansin käsialaa. Zacke saanee olla ylpeä lopputuloksesta. Pakoputkien ulostulot noudattavat myös nuoliteemaa. V8-MAGAZINE 51. TEKSTI JA KUVAT KAI SALMIO H edemoralainen Zacke on monipuolinen autonrakentaja, jonka monet tuntevat edelleen parhaiten miehen huikeista entisöinneistä. Projektiin osallistui myös amerikkalainen Gene Winfield, jota voinee oikeutetusti kutsua eläväksi legendaksi. Golden Arrow on komea jatkumo Kryptonitelle. Muutoksista huolimatta auton tunnistaa edelleen Fordiksi. Zacke kohautti kansaa viimeksi uskomattoman hienolla Kryptonite roadsterilla (V8 9/16), joka näki päivänvalon vain parisen vuotta sitten. Ford Fairlane 500 2d HT 1957 Kultainen nuoli Lennart Zackrissonin tuorein luomus ”Golden Arrow” kunnioittaa 50-luvun lopun ja 60-luvun alun yhdysvaltalaista show-tyyliä sekä 60ja 70-luvun ruotsalaista kustomkulttuuria. Miehellä on työn alla nyt '32 Ford roadster, johon pääsin tutustumaan kuin varkain. Takaeviä on kasvatettu sopivasti alkuperäisestä. Putkimaskin teema jatkuu peräosassa ja piilottaa allensa tylsännäköisen rekisterikilven. . Kryptoniten konetilaan iskettiin '57 DeSotosta hyödynnetty 341 cid Hemi, näin klassikon ainekset olivat kasassa myös tekniikan suhteen
52 V8-MAGAZINE. Miksei mies voisi tehdä saman myös Suomessa. Kustomlegenda mukaan talkoisiin Fairlane saapui Ruotsiin kesällä 2016. – Olin pistänyt merkille, että Gene oli kotimaassaan osallistunut kattojen madaltamisiin näyttelyiden yhteydessä. Miehet heittivät ilmoille leikkimielisen kilpailun rodien valmistumisista. Aihio oli ruosteeton, joten lähtökohdat rakentamiselle olivat suotuisat. Tri-Powerilla. hottentottiajoista, jolloin monissa Ruotsi-kustomeissa nähtiin esim. Mies ei pystynyt pitämään näppejään erossa Fordista. Soppaan lisättäisiin vielä ripaus swedumausteita 60ja 70-luvulta. Siitä alkoi melkoinen soittorumba. Käytännössä puhutaan ns. Tässä vaiheessa estradille marssitetaan Lahden Jenkkiautonäyttelyn priimusmoottori Mikael ”X-treme” Forsman, jonka huima ”Mercury Blues” -rodiprojekti toimi Zackelle potkuna takamuksille. Vaikka Zacke hankki valmiin kustomin, oli mielessä silti tehdä jotakin omaperäistä. Auto oli varustettu 292 Y-blockilla ja automaatilla. Näyttelyn alkuun oli vielä puolitoista kuukautta. Kori oli tarkoitus nostaa pois rungolta, mutta toimenpidettä ei voitu vielä suorittaa näyttelysession johKonetilasta löytyy auton alkuperäinen 292-kuutiotuumainen moottori (212 hv), jota on ikään kuin paranneltu mm. Siinä vaiheessa suunnitelmat olivat vielä täysin auki. Moottori ja vaihteisto peruskorjattiin rakentelun yhteydessä. Ennen kuin Kryptonite ehti kalkkiviivoille asti, oli Zacken ajatuksissa jo seuraava projekti. Sellaisia ei tähän autoon tulisi, mutta tietty ylikorostuneisuus saisi toki näkyä. Lopulta Gene ja Zacke näyttivät idealle vihreätä valoa ja monien puhelujen jälkeen oli sotasuunnitelma valmis, iloitsee Mikael. Zackelle pari erävoittoa Kryptonitea ei olisi nähty ehkä koskaan, ellei Zacke olisi löytänyt inspiraation lähdettä Suomesta. Kultaisen nuolen myötä Zacke otti jo toisen erävoiton, sillä Mikaelin ”Iisakin kirkko” on edelleen keskeneräinen. Mikael oli auton saapumishetkellä järjestelemässä kustomlegenda Gene Winfieldin ja tv-persoona Richard ”Gas Monkey Garage” Rawlingsin tuloa Lahteen. vinoon asetettuja ajovalopareja. Zacke ei aikonut lähteä ”soitellen sotaan”, joten ”aseiksi” valikoituivat Jan ”Fritte” Fridberg, jonka veroista peltiwelhoa saa etsimällä hakea, sekä Magnus Larsson. . Aikaakin säästyisi ilman ruostekorjauksia. Eipä siinä ehditty kissaa sanoa, kun USA:sta oli matkalla ensimmäisellä omistajalla aina vuoteen 2015 saakka ollut '57 Ford Fairlane 500 2d ht. Auton hankinnalla ei ollut ehkä toivottua vaikutusta, sillä rakenteluinto vain kasvoi Mercuryn myötä. Roadster valmistui, mutta tässä vaiheessa mies hankki laanilleen Dick Arvidssonin rakentaman '47 Mercury Eight ”Miss Maen”, jonka John D´Agostino oli palkinnut aikanaan Elmian Custom Motor Show'ssa. Zacke oli saanut samaan aikaan vihiä hyväkuntoisesta Kalifornia-yksilöstä, muistelee Mikael. Zacke vei ensimmäisen erävoiton ja Mikael menetti samppakaljapullon. Keskustelimme kerran Zacken kanssa '57 Fordista ja sen mahdollisesta kustomoinnista. Kaasuttimien ilmanputsarikotelo on Zacken omaa käsialaa. Vaikka suunnitelmia ei korimuutosten suhteen ollut lyöty lukkoon, oli Zackella tavoitteena rakentaa kustom, jossa olisi viitteitä 50-luvun lopun ja 60-luvun alun yhdysvaltalaisista show-kustomeista. – Zacke jäi odottamaan, että saisimme valmiiksi ”kuuautoni”, jotta voitaisiin yhdessä lähteä valloittamaan Yhdysvaltoja
Zacke ehti aloittaa myös sisustamuutokset ennen Suomeen lähtöä. Herrasmiehet päätyivät kompromissiin, näin kattoa pudotettaisiin vain 2,5 tuumaa. Auto esitellään nyt ensimmäistä kertaa valmiina, sillä yksi tämän hetken suosituimmista länsinaapurin julkaisuista esitteli auton vielä keskeneräisenä, kuten myös Zacken edellisen Kryptonite roadsterin. 50-luvun loppupuolen jenkkien tunnusomaisin piirre on näyttävät takaevät tai -siivekkeet. Takaluukun kansiosa sai osakseen myös uutta muotoilua. Oli siis keksittävä muuta puuhasteltavaa. Projektivaiheita Fordimaiset piirteet on edelleen aistittavissa, vaikka auto näyttää melko erilaiselta kuin tehtaalta poistuessaan. Runko ja alustan irto-osat pintakäsiteltiin harmaalla maalilla. Peräosa on saanut uuden ilmeen, eikä sieltä kesyimmästä päästä! Putkimaskia markkeeraavat putket kromautettiin myöhemmin Dala Kromissa. Samalla auton kustomstatus nousisi kerta heitolla. dosta. Onnistunut työnäytös Lokakuun taitteessa koitti odotettu Hhetki. Kukapa ei haluaisi nähdä legendaa sorvin äärellä. Grand Old Man oli myös tyytyväinen ja totesi tulevansa maalaamaan auton myöhemmin. Näyttelyrumban jälkeen oli aika jatkaa urakkaa oikein toden teolla. Pienikokoisia teeveitä nähtiin aikanaan myös hottentottikulkineissa jopa Suomessa, mutta harvakseltaan kuitenkin. Runko oli muun auton ohessa ruosteeton. Kustomlegenda Gene Winfield, Zacke ja ruotsalainen peltiwelho Jan ”Fritte” Fridberg pitävät tuumailutaukoa Zacken '57 Fordin äärellä Lahden Jenkkiautonäyttelyssä 2016. Fordissa oli alun perin melko maltilliset takaevät, joita tultaisiin nyt kasvattamaan entisestään. Zacke valmisti pellistä omintakeisen tv-kotelon, jota ei kuitenkaan integroitu osaksi kojetaulua, vaan se jäi omaksi irralliseksi kokonaisuudeksi. Työnäytöksiä on nähty myös aikaisemmin, mutta siitä huolimatta niiden suosiota on turha kyseenalaistaa. Hanttarin puolelta näkee, miten evää on kasvatettu mm. Lopullisia suunnitelmia ei löytynyt edelleenkään. Toteamus taisi olla lähinnä huulenheittoa. Perä ei ollut lopulta ainut kokonaisuus, joka päätyi työn alle ennen näyttelyä. Zacke hyödynsi auton alZacken Yhdysvalloista hankkimalla '57 Fordilla oli vain yksi omistaja vuoteen 2015 saakka. Tässä ollaan visioimassa tulevaa, mutta erilaisia hahmotelmia taisi olla alussa jopa useampia. Kori saatiin vihdoin nostettua pois rungolta, minkä jälkeen runko ja alusta saatettiin kuntoon. . Miesten mieltä askarruttaa esimerkiksi se, kuinka C-pilarin muoto pitäisi toteuttaa choppauksen yhteydessä. Winfieldin signeeraus. Ilmassa oli pientä jännitettä, sillä Gene olisi halunnut laskea kattoa kolmella tuumalla, mutta Zacken mielestä vähempikin riittäisi. V8-MAGAZINE 53. teräsputkella. Kuva on otettu elokuun puolivälin tienoilla 2016. Hansikaslokeron kannesta löytyy Mr. Madallusnäytös oli menestys, eikä yksistään onnistuneen lopputuloksen ansiosta. Näin Zacke keskittyi ensin auton takapäähän
Zacken ikäisenä ei tarvitse hakea enää ulkomaailman hyväksyntää, vaan villeimmätkin ideat voi toteuttaa vapaasti ilman ympäristön painetta. Maalaus tuotti päänvaivaa Projekti eteni säntillisellä aikataululla aina siihen saakka, kunnes oli aika suorittaa ylimaalaus. kuperäisiä osia. Ilmaiskareihin päätyminen puoltaa tiettyä 70-luvun rakenteluideologiaa. Värin sekoituksen hoiti TiWinfieldin alkuperäinen ajatus oli madaltaa kattoa kolmella tuumalla, kun vastaavasti Zacke olisi tyytynyt kahteen tuumaan. Kultainen keskitie toimi tässäkin, joten kattoa chopattiin lopulta 2,5 tuumalla. . Kun tyydyttävä muoto oli löydetty, teki Zacke seuraavaksi vastaavan kokonaisuuden pellistä. Rohkeuden puutteesta ei miestä voi myöskään syyttää, sillä keulan tuplavaloparienkin lipat ovat todella pitkät. Maalarin kanssa sovitut aikataulut pettivät lopulta pahemman kerran. Sama tietty ylikorostuneisuus jatkui myös takaevien suhteen. Auton väriksi valikoitui kulta, mutta värisävy oli sitä ennen pitkään haussa. nykyisissä epäpuhtaissa metalliväreissä. Taka-akseliston yhteyteen sijoitettiin Gabrielin HiJackers-ilmaiskunvaimentimet, joiden avulla saadaan säädeltyä perän korkeutta. Nuoliteema jatkuu myös kabiinissa uniikin keskikonsolin muodossa. – Nuoli toimi jonkinmoisena johtoajatuksena, kun hain autolle uutta ilmettä. Värivalinta lienee enemmän kuin onnistunut, koska lopputulos on silmiä hivelevän tyylikäs. Viimeistely hoidettiin harmaalla maalilla. Pitäähän jokaisessa kunnon kustomissa olla myös televisio! Sonyn minikokoisen nostalgiatelkkarin originaalisisus sai kyytiä, kun tilalle asennettiin modernia tekniikkaa. Persoonallinen tv-kotelo maalattiin korin väriseksi. Valkoisuuden vastapainoksi tuli kullanvärinen lattiamatto, huomauttaa Zacke. Korin uutta muotokieltä haettiin ensin pahvin palasilla, mitään piirustuksia ei ollut apuna. Auto maalattiin De Beerin automaalilla, jossa on huomattavasti enemmän väripigmenttejä kuin ns. ”Vähemmän on enemmän” toimii jälleen, siksi niukka koristelu on tässä autossa suuri plussa. 54 V8-MAGAZINE. Faikussa oli alun perin sohvapenkki, mutta hankin tilalle erillisistuimet ja takapenkin '64 Thunderbirdistä. Penkit verhoiltiin valkoisiksi. Pieni kompressori sijoitettiin takaboksiin. Tämä venytti auton valmistumista useilla kuukausilla
Klassinen valkoinen sisusta toimii aina. pro Bil & Lackprodukter AB. V8-MAGAZINE 55. Fairlane on kesän aikana voittanut useita palkintoja, kuten himoittuja People´s Choice pyttyjä. Eniten Zackea askarruttaa yllättäen suomalaiset harrastajat, koska hän pitää nykyään Suomea kustomien Euroopan ykkösmaana. Paineet ovat kovat, sillä Lahteen saapuu Winfieldin lisäksi myös kustomvisionääri John D´Agostino, nuoremman polven rakentelijaguru Jimmy Shine ja rocklegenda Billy Gibbons, jonka kaikki tuntevat ZZ Top yhtyeen kitaristina ja laulajana. Rattipussin H.O.T.C Car Club on lyhenne Hedemora Old Town Cruisersista. Valmis auto sai ristimänimen Golden Arrow, härmäläisittäin puhutaan kultaisesta nuolesta. Eräänlainen ympyrä sulkeutuu Lahdessa syyskuun lopulla, kun Winfield näkee auton ensimmäistä kertaa valmiina. Hollantilainen De Beer Refinish (entiseltä nimeltä De Beer Lakfabriken BV) ei ole maaliensa suhteen mikään eilisen teeren poika, sillä 108 vuotta sitten perustettu yritys alkoi valmistamaan maaleja jo vuodesta 1951 lähtien. Penkit hyödynnettiin '64 Ford Thunderbirdistä ja ne verhoiltiin M&M Bilklädsel Skaran toimesta. Kokonaisuus on eittämättä maukas! Viiden ”makkaran” väliin jätettiin aukot, jotta musiikki kuuluisi puhtaammin kabiinissa. . Zacken mieltä taisi eniten kuitenkin lämmittää Kustom Kemps of Swedenin (CKOS) myöntämä ”Lead Sled of the Year” eli ”vuoden kustom” -titteli. Nykyään tuotemerkin omistaa 212 vuotta vanha amerikkalainen Valspar Corporation. Hattuhylly verhoiltiin myös valkoiseksi
Röörit pitäisi saada vedettyä niin, että ne kulkevat nätisti eri esteiden ohi, mitä alustarakenteissa tielle LOPPUSUORA LÄHENEE Veekasin sivuilla on seurattu jo useamman artikkelin verran projektiauton läpikäyntiä. Osien saavuttua kokonaisuutta hahmoteltiin ensin puoli kerrallaan. Ergonomisesti ajatellen auto olisi paras saada nosturin päälle killumaan tai käytössä olisi hyvä olla rasvamonttu. Pakoputkisto puuttui myös, joka otettiin seuraavaksi työn alle. Vaikka erilaisia yleiskannakkeita on saatavilla, aikaisemmat kokemukset eivät välttämättä puoltaneet niiden käyttöä. Ajovalojen releet asennettiin sisälokarin päälle, missä ne ovat helpommin saatavilla myöhemminkin. Toivomuksena oli saada autoon hieman ärhäkämmät äänet, joten vaimentajiksi ei otettu vakiomallisia pönttöjä. TEKSTI JA KUVAT HARRI KUNNASVUO sattuu. Onneksi projektiauton alustarakenne on oikeastaan aika selkeä ilman hankalia läpivientejä, mikä toi hieman helpotusta asennukseen. Työasento ei välttämättä ollut se kaikista mukavin, mutta käyttämällä tunkkia apuvälineenä putket sai aseteltua ainakin alkuasentoonsa, kun niitä mallailtiin paikalleen. Urakkaa putkien asennuksessa oli varsin paljon valmiista sarjasta huolimatta, mutta viimein putket istuivat paikallaan halutulla tavalla. Putkien asennus ei välttämättä ole ihan helpoin homma tehdä. Vaikka auton valmistuminen alkaa olla jo lähellä, työlistalla riittää vielä pituutta. Pakoputkien kannattimet päätettiin rakentaa itse. Kumpaakaan vaihtoehtoa ei tallissa ollut, joten jouduttiin selviytymään auton nostamisella pukkien varaan. Sähköt ja ensikäynnistys Projektin kuluessa auton sähköpuolta oli silmäilty sopivina välipaloina muiden töiSähkötöiden aikana kuskin puolen lokari ei ollut vielä asennettuna, sillä näin oli helpompi pääsy paikkoihin. Auto alkoi olla periaatteessa teknisesti lähestulkoon valmiina, mutta moottoria ei oltu vielä käynnistetty. Putket hankittiin Martelius Exhaustilta. Basic tech Basic tech V erhoilutöiden onnistuneen lopputuloksen jälkeen lähdettiin hyvillä mielin kohti seuraavia haasteita. 56 V8-MAGAZINE. Työn edistyessä tehtiin myös mainitut kannakkeet sitä mukaa kun työssä edettiin
Johtosarjat olivat pääpiirteissään vielä hyväkuntoiset, mutta kriittisimpiä paikkoja tehtiin uusiksi. Varsinkin konehuoneen puolella kuumuus kovettaa johtoja. Konehuoneen puolelle menevät johtosarjat oli jaettu kahteen osaan, moottorille sekä valoille tuleville. Pakoputkisto hankittiin valmiina sarjana. Tässä alkuperäinen valojen johtosarja, jota muokattiin hieman. Parkkivaloilla virtaa saatiin myös taakse. Kun moottori oli todettu toimivaksi, oli tarpeen testata myös auton muu toimivuus. Etuvaloja varten johtosarjaan rakennettiin releet väliin suojaamaan uutta katkaisijaa. Toki moottori ja vaihteisto saivat ensin tarvittavat määrät uutta öljyä ja jäähdytysjärjestelmä täytettiin myös. Moottorille tulevat johdot uusittiin kokonaisuudessaan. Virranjakajalle haettiin sopivinta kohtaa pariin otteeseen, sillä alipainekello saattoi ottaa kiinni imusarjaan, kun jakajaa käänneltiin oikean sytytyskohdan löytämiseksi. Aika monen kokeilun jälkeen oli kuitenkin todettava, ettei olemassa olevan katkaisijan kanssa päästä mitenkään toimivaan lopputulokseen. Viimein palikat saatiin kohdalleen ja moottori jyrähti eloon ensimmäistä kertaa remontin jälkeen. Kannakkeet tehtiin omatoimisesti. Kun sähköt ja pakoputket olivat valmiina, ei ollut enää syitä viivyttää auton ensistarttia. Edessä oli nokka-akselin sisäänajo, tietty moottoria pidettiin tarkasti silmällä muutenkin vuotojen tai muiden mahdollisten ongelmien vuoksi. Pieni siirtely kotitiellä todisti autosta löytyvän jarrut ja vaihteistokin hoiti osuutensa odotetulla tavalla. Ajovalojen ollessa kytkettynä takavalot eivät toimineet. Putket ovat löytäneet paikkansa ja loppusuora alkaa lähestyä. LOPPUSUORA LÄHENEE den ohessa. Pistokkeesta sarjan saa kätevästi irti. Alkuperäiset katkojan kärjet korvattiin kärjettömällä Pertronixin moduulilla. . Lopulta hankittiin kokonaan uusi yleismallinen katkaisin, jolla valot saatiin viimein toimimaan oikein. Onneksi auton alusta ei sisältänyt monia läpivientejä, mikä helpotti asennusta. Ilmeisesti auton valokatkaisija on joskus uusittu, mutta se aiheutti hieman erikoisen ilmiön. Johtosarjojen päällä olevat suojateipit purettiin ja johdot tarkistettiin. Vaikka kyseinen katkaisija sopi hyvin auton alkuperäiseen johtopistokkeeseen, ilmeisesti takavalojen johdotuksien toteutuksessa on eroja eri vuosimallien välillä. V8-MAGAZINE 57. Testin perusteella pari vuotta nuoremmassa saman konsernin autossa katkaisin toimi moitteetta. Ajovalojen kanssa käytiin pitkä taistelu
naulauslistat tarvittaviin paikkoihin. Alkuvaiheessa asennetaan kehikon sivuille tulevat pehmikkeet ns. Mikäli taKattokehikko irrotettiin korista puhdistusta ja maalausta varten. Tämä oli sinänsä melko simppeli pulttaa kiinni -operaatio. Kattokankaassa ja erillisessä takalasissa on jokunen kohdistusmerkintä laitettuna, mitkä auttavat alkuun asennuksessa. Tässä vaiheessa sylintereitä ei ollut vielä yhdistetty kattokehikkoon, sillä eihän ilmaa täynnä oleva järjestelmä olisi liikuttanut kehikkoa mihinkään. Kattoremontin seuraava vaihe oli uusia nostomekanismin osat. Muutoksen jälkeen katkaisija ohjaa releitä sen mukaan mihin suuntaan katon halutaan liikkuvan. Pumpulle vedettiin uudet sähköjohdot, ja väliin laitettiin myös releet suojaamaan katkaisijaa. Ennen ensistarttia työskenneltiin vielä keinuvipujen ja sytytyksen säätöjen kanssa. Kattokehikko piti saada säädettyä ensin toleransseihin mm. Samalla tarkisteltiin sen kuntoa muutenkin ja tehtiin uudet ns. Tehtaan korjausopas antoi mitat esimerkiksi sille, millä korkeudella kehikon takimmaisen poikkikaaren on oltava korin takareunaan nähden. Uusi pumppu yhdistettiin uusiin työsylintereihin letkusarjan avulla. Puupalikka on teipattu paikalleen, se pitää kaaren väliaikaisesti oikeassa kohdassa. Edellä kuvatut vaiheet olivat kuitenkin tavallaan simppeliä perustekniikkaa, varsinainen haaste oli vasta edessäpäin. . 58 V8-MAGAZINE. Listaa saa olla ruuvailemassa kiinni ja irti korista aika monta kertaa asennuksen kuluessa. Viimeisissä testeissä alkuperäisen katkaisijan todettiin saaneen jo hieman kipeää jossakin vaiheessa, joten se oli myös uusittava. Rättisulkeiset Kattokankaan asennus olisi helposti oman juttunsa arvoinen aihe, tässä yhteydessä tiivistetysti vain joitakin tässä projektissa eteen tulleita asioita. Pumppua käytettiin vain lyhyitä jaksoja kerrallaan, jotta se ei kuumene liikaa. Kehikon puhdistuksen ja maalauksen jälkeen se palautettiin takaisin omalle paikalleen koriin. Ilmausvaihe saatiin näin tehtyä varsin näppärästi. Käytännössä takalasi asennetaan ensin yhdessä rättikaton pussin ja kiinnityslistan kanssa koriin. Mitä todennäköisemmin ensimmäinen asennusyritys ei tuota vielä lopullista tulosta, vaan on tarve hieman säätää kiinnityskohtia. Koska kehikko oli nyt riisuttu täysin paljaaksi, oli alkuun tehtävä tietyt mittaukset ja säädöt, joilla kehikko saatiin oikeaan alkuasetukseen. Valmisteluvaiheessa tarkistettiin myös katon takareunan kiinnityksessä käytettävän kiinnityslistan kunto. Tätä varten kiinnityslista on otettava irti, tehtävä korjaukset ja ruuvattava paketti taas kiinni koriin. Kun järjestelmä oli ilmattu, sylinterit kiinnitettiin lopullisesti paikalleen. Kehikko, katon perusta Kattokehikko oli poistettu autosta jo aikaisemmin koritöiden yhteydessä. Koska omatoimisuusaste oli tähänkin asti ollut varsin korkealla tasolla, ajatus oli kokeilla myös kattokankaan asennusta itse. Aiheeseen perehdyttiin ensin kirjallisuuden ja Youtube-videoiden avulla. Öljyn lisäämisen jälkeen systeemi ilmattiin ajamalla sylintereitä ylös ja alas. Käytännössä ruuvailu tapahtuu takaluukussa maaten, joten listan asennustyyli tsekkailtiin jo etukäteen. takakaaren osalta ennen varsinaisen rättikaton asennustöiden aloitusta. Katon käyttöön liittyvä sähköpuoli uusittiin täysin. Ne antoivat lähtökohdan, mutta rehellisyyden nimissä on sanottava, että asennuksen aikana oli toisinaan vain tehtävä kokeiluja löytääkseen parhaan lähestymistavan. Asennusstepit eivät koske vain itse kattokangasta. Tietty muutenkin tarkisteltiin paikat ennen kuin virtaavaimesta uskallettiin kääntää. Näillä toimenpiteillä järjestelmän perusta oli tullut kunnostettua varsin perusteellisesti. padsit ja rättikaton pussi, joka eristää matkustamon ja tavaratilan toisistaan. Listan taustapuolella on naulauslista, johon kattokangas niitataan kiinni. Poikkikaariin rakennettiin myös uudet ”naulauslistat”, joihin kattoverhoilu tullaan kiinnittämään. Ensimmäinen padsi on jo niitattuna kiinni. Näin jatketaan kunnes takalasi istuu paikallaan hyvin
Takimmaisen kaaren päältä kangas niitattiin kiinni. Padsit on jo niitattu kiinni ja takaikkunakin on menossa hyvää vauhtia paikalleen. Toki muutaman asennetun katon jälkeen tämäkin työ tulisi hieman helpommaksi. Edestakaisin ruuvaamista voi olla tiedossa useamman kierroksen edestä. . V8-MAGAZINE 59. Jos lasi jää roikkumaan, se ei tiivisty varsinaista kattoa vasten. Aukon takareunassa näkyviin reikiin ruuvataan kiinnityslista. Toistaiseksi työkalut pistettiin pakkiin ja vaihteeksi nautittiin työn hedelmistä. Tässä on vielä sovituskierros menossa. Katon etureunassa kangas pingotettiin ensin kireäksi ja merkattiin missä kohtaa kattokehikon etureuna menee. Kehikko nostettiin sitten ylös ja niitattiin tehtyjen merkintöjen mukaan reunan alle kiinni. Kangas tulee tietysti saada keskelle kehikkoa, mitä varten kankaaseen tehtiin pienet merkinnät. Seuraavaksi kiinnityslista ruuvataan auki, paikkoja kiristetään vielä ja lista takaisin lopputuloksen arviointia varten. Siinä onkin jo pienen juhlan paikka! Takapenkin takana on ns. Toisaalta katto on saatava myös pituussuunnassa oikeaan kohtaan, jotta takaikkunan aukko on oikeassa kohdassa ikkunaan nähden. Myös tämä vaihe voi sisältää useamman kierroksen ennen kuin on saavutettu haluttu tulos. Tehtaan korjausopas antoi mittoja ja ohjeita katon asennusta varten. Projektiauto oli nyt saavuttanut pisteen, missä sen katsottiin olevan valmis palaamaan taas tien päälle. kaikkuna on ”oikeaa” lasia, se on itseasiassa melko painava ja aiheuttaa omat haasteensa saada se pingotettua tarpeeksi kireälle. Katon löydettyä paikkansa autossa, oli aika laskea työkalut käsistä ainakin vähäksi aikaa. Kun oikea kohta on löydetty, kangas kiinnitetään kehikkoon ja jälleen irti ruuvattuun takalistaan. Edestakaisin ruuvailu voi joskus hieman turhauttaa, mutta oikoteitä ei oikein ole. Seuraavaksi asennusvuoroon tulivat hydraulijärjestelmän osat. Viimeisessä vaiheessa asennettava varsinainen kattokangas kiinnittyy itse kehikkoon ja aiemmin mainittuun takaosan kiinnityslistaan. Ajoluvat on hankittu ja ensimmäiset kilometrit maanteillä ovat edessä. rättikaukalo, mihin katto alhaalla ollessaan taittuu. Niittausten päälle tuli erillinen ”kangaslista”, joka viimeistelee asennuksen. Katon etuosan kiinnitys tehdään viimeisenä vaiheena ja tuolloin kangas kiristetään lopulliseen muotoonsa. Ensimmäisessä vaiheessa arvioidaan katon takaosan istuvuutta, ja tehdään tarvittavat korjaukset sen mukaan, mitä koeasennuksessa on nähty ongelmana. Kattokehikko on värjätty ja palautettu takaisin autoon
ja Drag Race -finals 31.8.–1.9. TEKSTI JA KUVAT HEIKKI MALINEN Aina mallikkaasti Ramblerillaan keuliva Yrjö Wallius vei nimiinsä Stock/Super Stock -ryhmässä jo seitsemännen Suomen mestaruuden. Drag Race, Kauhava 11.–12.8. 60 V8-MAGAZINE. ENNÄTYSTEHTAILUN MERKEISSÄ Pikavauhdilla Kauhavalle valmistunut kiihdytysajon uusi kotimainen kehto osoitti heti ensimmäisistä lähdöistä alkaen, että täällä vanhat ennätykset on tehty rikottaviksi
. Kyseessä oli kuitenkin omalla tavallaan vasta ensimmäiset kenraaliharjoitukset kohti jotain vielä suurempaa. Kokemuksen kasvaessa ja erilaisiin rutiineihin totuttelun jäljiltä monen monta asiaa tulee vielä loksahtamaan paikoilleen entistä paremmin. Ajatelkaapa, siellä Lentosotakoulun suunnalla ei vielä loppuvuodesta 2017 omattu juuri minkäänlaista tietämystä kiihdytysajoista, puhumattakaan drag race -kilpailun järjestämiseen liittyvistä monista erilaisista vaatimuksista. Mutta vain harva tuli ajatelleeksi sitä tosiasiaa, että Pohjanmaalla on sitä aitoa tekemisen meininkiä. Maamme nopeimpien katuautojen Top Street -ryhmässä ykköseksi lajitteli Timo Erhomäki tuloksella 7,246/308 km/h. Varsinaisena tavoitteena vuodesta 2019 alkaen häämöttää FIA:n alaisen EM-osakilpailun sijoittuminen näihin maisemiin ainakin seuraaviksi 10 vuodeksi eteenpäin. Ensimmäisen kilpailun jälkeen LSK:n kiinteistöpäällikkö Mika Marjamäki ei suinkaan jäänyt paikalleen tyytyväisenä myhäilemään, vaikka hän olisi ollut tähän hyvinkin oikeutettu. Samu Kemppaisen kymmenes kausi Nitro-Harrikan kanssa tuotti Kauhavalla kerrasta poikki ajetun epävirallisen SM-kisan mestaruuden. V8-MAGAZINE 61. Pito yllätti Heti Kauhavan ensimmäisen kisan ensimmäisistä testilähdöistä alkaen kävi selväksi, että rata tarjoaa erinomaiset pito-olosuhteet. Jopa siinä määrin vikkelässä tahdissa, että osa entistä lentokoneiden rullaustietä sai uuden 60 cm paksuisen betonisen lähtöalueen ja tästä eteenpäin asvaltoitiin varta vasten rouhitulle pohjalle tasaistakin tasaisempi uusi varttimailin kilpailumatka. Pikemminkin hän ilmoitti varsin suoraan sävyyn, että tästä eteenpäin mennään talla pohjassa Yökisoihin asti. Mutta sitten kun työhanskat vedettiin käteen ja hihat käärittiin ylös, alkoi tapahtua. Etenkin FHRA:n rataryhmälle onnistuneesta työstä viimeistellä uudelle lähtöalueelle ja varsinaiselle kilpailumatkalle kertakaikkisen loistavat pito-olosuhteet verrattain lyhyessä ajassa. Tilanpaljous ja monipuolisia mahdollisuuksia tarjoava rakennuskanta on yksi silmiinpistävimmistä asioista uudella radalla. Kaikki tämä uuden kiihdytysradan valmistumiseen liittynyt tapahtui ainakin jonkinmoisessa epävirallisessa maailmanennätysajassa. Tämän jatkoksi vielä hyvän matkaa uutta tasoitettua jarrutusaluetta ja lisättiin pitkät matkat betonikaidetta radan molemmin puolin. Mikko Ruususelle kotimaisen sarjan kaikkien viiden kisan urakointi tuotti Sportsman/Pro ET -ryhmän mestaruuden. Siellä nähtiin joitain poikkeuksellisen hurjia keulimisia ja lasSavon Mafian edustaja Pasi Korhonen voitti Super Pro ET -ryhmässä kaikkiaan kolme osakilpailua ja sinetöi mestaruuden. E rittäin kunnianhimoisilta kuulostivat ennakkoon kaikki entisen Kauhavan Lentosotakoulun alueelle sijoittuvan uuden radan suunnitelmat ja toteutukseen liittyneet aikataulut. Tiimien suunnalla Kauhavan tarjoamat puitteet on otettu vastaan positiivisin mielin. Järjestäjätahojen, tiimien ja yleisön osalta Kauhavan kaksi ensimmäistä kisaa ylittivät monien odotukset ja vielä ihan reilulla marginaalilla. Alueen omistavan LSK Business Park:in väelle molempien kilpailujen onnistuminen toi heillekin suuren helpotuksen tunteen. Vielä noin kuukausi ennen ensimmäistä SM-osakilpailua paikalla ei ollut silmämääräisesti katsottuna tapahtunut juuri mitään. Etenkin, kun yhden jos toisen tiimin suunnalta kuului kommenttia siitä, kuinka mukavaa on kaikkien tiimien mahtuminen yhdelle ja samalle varikkoalueelle. Ensimmäiset kaksi kisaa mukaan lukien ja näihin liittyneet testipäivät tuottivat suuria helpotuksen tunteita moniin eri suuntiin. Osittain jopa niin hyvän pidon, että tiimit joutuivat oikein pähkäilemään säätöjensä kanssa. Puhumattakaan Yökisan jälkeisestä testipäivästä
Finaalilähdössä Jere otti paremmat reaktiot, mutta maaliviivan kohdalla Hannu leikkasi kennot voittajana. Ossi oli voittanut jo edellisen Kauhavan osakilpailun ja tavoitteli nyt jatkoa mestaruustoiveet silmissä kiiluen. Ryhmän kestomestari Yrjö Wallius otti nimiinsä mittavan uransa järjestyksessään seitsemännen mestaruuden. Ryhmän vanhat parrat putoilivat eliminaattorista ulos kukin vuorollaan ja näin finaalissa nähtiin rutkasti lyhemmän kisakokemuksen edustavat kaksi kuljettajaa. Näin voitto meni Pasille ja kaikkiaan kolmen voitetun osakilpailun myötä mestaruus vielä samaan osoitteeseen. Ykköseksi kasimailin kilpailumatkalla lajitteli Ville Haga turboahdetulla Camarollaan ajalla 4,265/279 km/h. Täällä lajitteluiden paremmuus mitataan reaktionopeutta vastaan ja ykköseksi tässä lajissa ylsi Patrik Björkholm 0,001 sekunnin tuloksella. Mikan Heikki-isä oli jo perjantaina iltapuolella lipsauttanut suustaan, että heidän Toyota-tiimi on vakavissaan harkinnut siirtymistä Top Doorslammer -kuvioihin kaudella 2019. Mestariksi täällä ylsi Lasse Niskavaara. Iiro sortui punavaloon ja ojensi tätä kautta helpon voiton Sarille, joka muuten oli mukana vasta kahden kesän pituisen uransa ensimmäisessä finaalissa ja vieläpä samalla 1966 Novalla millä Iirokin oli aikaisemmin kilpaillut. Mikan paremmat reaktiot ja parempi aika takasivat osakilpailuvoiton, mutta mestaruus meni tästä huolimatta Oikarisen nimiin. Ensimmäisellä kierroksella taakse jäi Henri Halikan Duster, toisella kierroksella Flink sai soolon ja vasta sunnuntaina iltapäivällä ajetussa finaalissa vastaan asettui vuoden 2017 mestari Jere Rantaniemi. Reippaalla vauhdilla kasvavan Top Doorslammerin mestariksi keuli Lasse Niskavaara. Pauli Junttilan Top Streetin mestaruuteen kiidättäneessä Bemmissä on iso turbo ja paljon ihailua keräävä väritys. Kiinteän 7,60 sekunnin indeksin omaavassa Pro Street -ryhmässä kilpailtiin 7 kuskin voimin ja heistä ykköslajittelijaksi tahkosi Ossi Oikarinen 7,646/283 km/h. Competition-ryhmä on näivettynyt liki olemattomiin ja näin Yökisan puitteissa mukana oli vain kolme kuljettajaa. Myös Compin voiton ratkaissut finaalilähtö ajettiin vasta sunnuntaina valoisan päivän merkeissä, ja se tapahtui soolovetona ajalla 6,684/352 km/h Viljar Mäeseppin toimesta. Uusi kilpailuryhmä koppiautolla ja uudella tekniikalla kantoi aina Pro Street -ryhmän mestariksi asti. Huomionarvoista sekin, että kaikki kolme kuskia olivat liikkeellä turboautojen kanssa, ja kovaahan nämä menevät hyvällä pidolla ja oikeilla säädöillä. Juuri pidemmälle Ville ei sitten enää edennyt, häntä ei nimittäin nähty enää mukana lauantain pudotuskaavion ensimmäisessä lähdössä. Finaalissa vastaan asettui kakkoslajittelija Mika Saari. Yökisan puitteissa Top Doorslammer -ryhmän osalta nähtiin 8 kuljettajaa etsimässä paikkoja pudotuskaavioon. 62 V8-MAGAZINE. Kakkoslajittelija Hannu Flinkin kohdalla asiat etenivät huomattavasti paremmin. Super Pro ET oli junnu dragstereita lukuun ottamatta varsinaisista autoryhmistä suurin yhteensä 17 osanottajallaan. Ossin urakkaa helpotti ensimmäisen pudotuskierroksen soololähtö ja sen jälkeen helpohko voitto Kaj-Erik Niemisestä. Kakkoslajittelija Mika Eloranta ei asettunut sunnuntaina edes lineup-jonoihin. sijalta tositoimiin lähteneen Sari Kainulaisen. Täysi kaavio Stock/Super Stock oli haalinut paikalle täyden 16 kaavion verran kuljettajia, ja täällä lajittelun kärkeen ponnisti Arto Sulopuisto ajalla 10,047 sekuntia (peräti -1.153 sekuntia alle B/S 11,20 indeksin). Eliminaattorin puolella Savon Mafian edustaja ja viitoslajittelija Pasi Korhonen eteni vahvasti kohti finaalia ja sai siellä vastaansa kurikkalaista jykevyyttä edustavan ja vasta lajittelun 16.sijalta löytyneen Mattilan Jukan. kettiin yhteensä 8 rikkoontunutta kardaanin ja perän välistä ristikon hajoamista, tai muuten vaan perän antautumisia. Virolainen Viljar Mäesepp lajitteli ykköseksi tuloksella 6,469 sekuntia (-0,581 sekuntia alle BT/A-indeksin 7,05 sekuntia). . Viimeksi mainittu otti paremman reaktion, mutta sortui maaliviivalla asettamansa indeksin alitukseen. Ossi Oikarisen kausi oli monen muuttujan menestyksekäs summa. Lajitteluviitonen Iiro Mikkola lähti haastamaan lajittelun 12
Ykköseksi kahdeksan kuljettajan joukossa kiilasi Timo Erhomäki ajalla 7,246/308 km/h vuosien varrelta tutuksi tulleella Opel Asconallaan. Junnu Bike oli saanut liikkeelle yhteensä 21 kuskia ja heidän joukostaan ykköseksi lajitteli Jaakko Miettinen 0,007 sekunnin reaktiollaan. . Kari Hermunen lajitteli kärkeen ajalla 8,743/251 km/h. Janne Ahosen nuorimmainen Milo-poika voitti junnupyörien Yökisa-finaalissa Neea Verrosen ja SM-pisteissä heille sama järjestys. Parhaan hyödyn tästä niitti kakkoslajittelija Pauli Junttila äkäisen Bemarinsa kanssa. SMpisteissä Milo oli ykkönen ja finaalipari Neea lopulta kakkonen. Neea Verronen. Lehto veti lopulta pidemmän korren. Siellä häntä vastaan asettui vaasalainen neloslajittelija Tony Vaahtera. Edellisen kisan voittoon yltänyt Neea joutui odottelemaan valoissa liki 6 sekuntia, mutta ei kuitenkaan mahtanut mitään Milon voittoon asti kantaneelle suoritukselle. Milo Ahonen ja 13. Kertun eteneminen pudotuskaaviossa tyssäsi tekniikkamurheisiin. Siellä voittajavalon sytytti neloslajittelija Riina Raussi. Yökisan osalta junnupyörien finaali oli pitkälti yllämainitun oloinen koitos ja vastakkain siellä olivat lajitteluiden 12. Opelia ei enää näkynyt lähtöalueella eliminaattorin käynnistyessä ja näin mahdollisuudet menestykseen ojennettiin uusiin käsiin. Junnuissa huimasti kisailijoita Junior Dragster -ryhmän 23 lajittelijan joukosta kärkeen kipusi Kerttu Lehtonen perjantain ensimmäisessä lähdössä nakuttamallaan 0,003 sekunnin reaktiolla. Mutta viimeksi mainitun poisjääminen tästä lähdöstä tarjoili voiton hopeavadilta Hermusen suuntaan. Sari ”Sandy” Kainulainen ehti kilpailla Stock/Super Stockissa kokonaiset kaksi kautta ennen ensimmäistä voittoa, joka irtosi Kauhavan Yökisasta. Mestaruuden Lehto vei kuitenkin nimiinsä. Kertun takana kakkoseksi lajitellut Tomas Nurminen eteni kaaviossa tahdikkaasti ja sama meno jatkui aina finaalilähtöön asti. Molemmissa FHRA:n alaisissa junnuryhmissä on kiehtovaa seurata kuinka kuskit pärjäävät keskinäisissä väännöissään ja kenellä hermo pitää lähtövaloissa. Jannen kohdalle lähtövaloissa lipsahti punavalo ja näillä eväin Vaahteran ei tarvinnut muuta kuin ihailla omalle kaistalleen syttynyttä voittajavaloa matkalla kohti maalia. V8-MAGAZINE 63. Top Street on maamme nopeimpien katuautojen oma ryhmä ja vahvasti ahdinpainotteinen sellainen. Timo Lehtimäen Top Fuel -veto yön pimeyteen ei jättänyt ketään kylmäksi. Kauhavan edellisen kisan voittaja Tomakselle lohtua toi kotimaan mestaruuden lisäksi vielä EDRSsarjan mestaruus ja Aada-siskon saavuttama SM-pronssi. Real ”Valiant” Street -ryhmässä nähtiin kuuden kuljettajan lajittelut ja mukana poikkeuksellisesti yksi Camaro viiden Valiantin joukossa. Janne jatkoi tasaisen vahvaa työtä eliminaattorissa ja nousi finaalilähtöön asti. Hermunen nousi finaaliin ja siellä hänen olisi pitänyt saada vastaansa kakkoslajittelija Lehto. Pauli nousi finaaliin ja sai siellä vastaansa Timo Suojasen Mustangin. Mestaruuden tästä ryhmästä vei nimiinsä Mikko Ruusunen. Kautta taaksepäin katsottaessa on nähty jonkinlaista kissa-hiiri leikkiä Hermusen ja Esa Lehdon taistellessa voitoista, ja sama linja jatkui Kauhavalla. Etualan Kari Hermunen ja taustalla keuliva Esa Lehto kävivät kauden mittaan kiivasta taistoa Real Streetin mestaruudesta. Sportsman/Pro ET oli saanut liikkeelle 13 kuljettajaa ja täällä Janne Söderqvist takoi lajittelutuloksen vailla vertaansa, eli tasan 0,000 sekuntia. Timo lipsautti itsensä punavaloon ja tätä kautta helppo voitto Paulille, joka vielä kruunasi kautensa mestaruuden merkeissä
Loppupisteissä multimestari Ollikainen oli ykkönen Vihreäsaaren jäädessä hopealle. Jere Rantanen .........405 3. Janne Söderqvist ....438 PRO STREET 1. Eemeli Helkkala .......464 FUNNY BIKE 1. Emmin teknisten ongelmien myötä aivan muut kuskit häärivät eliminaattorissa. Kerttu Lehtonen ......548 3. Marko Erälähde .......432 3. Juha Ollikainen .......391 2. Funny Bike -ryhmän osalta Juha Ollikainen voitti Kauhavan ekan kisan Janne Vihreäsaaren jäädessä kakkoseksi. Viljar Mäesepp ........216 3. Ilmiselvää nimittäin on, että Kauhavan rata tulee jatkossa olemaan lajin kantava selkäranka ja ylipäätäänkin tarjoamaan suuren nosteen lajin suosion kasvattamisen merkeissä. Timo Suojanen .......343 3. Mestaruuden vei Jami Oksanen. Uuden radan kaksi ensimmäistä kilpailua jättivät mieleen runsain määrin onnistumisia ja positiivisia asioita. Esa Lehto .................527 2. Mika Eloranta ..........249 2. Yrjö Wallius ..............542 2. Sarjan loppupisteissä keulille nousi Kalle Myllylä. Jyrki Sinisalo ...........479 2. Mikko Ruusunen .....512 2. Ville Bäckman ..........392 SUPER COMP BIKE 1. Juha Erälähde .........494 2. . . Jarmo Markkanen ...422 SUPER PRO ET 1. Lasse Niskavaara ....421 2. Samu Kemppainen ...97 2. Täydelliset tulokset löytyvät osoitteesta www.fhra.fi Ihan pimeen siistiä Timo Lehtimäen Top Fuel -lähtö Yökisan puitteissa oli kertakaikkisen hieno veto. Ari Nikko ..................394 REAL STREET 1. Jani Blom ................413 SUPER TWIN BIKE 1. Toni Suokas .............454 3. Sami Kallio ..............326 PRO HARLEY 1. Kalle Myllylä ............421 2. Neea Verronen .........466 3. Street Bike näki 11 kuskia mittelemässä lajitteluissa parhaista reaktioista. Hannu Koskela ........425 SUPER GAS BIKE 1. Viimeksi mainittu ajoi voittoon tyylikästä tyylikkäämmällä Yamaha V-Maxillaan. Pauli Junttila ............488 2. Kari Hermunen ........465 3. Yökisassa järjestys muuttui toisinpäin ja Ollikainen vei mestaruuden. Kari Takala ................236 STOCK/SUPER STOCK 1. Etevin heidän joukostaan oli Harri Mylläri 0,004 sekunnin lamppunsa kanssa. Mestaruuden korjasi Jyrki Sinisalo. Milo Ahonen ............545 2. Leponiemi kohtasi finaalilähdössä kakkoslajittelija Samu Kemppaisen ja voiton tästä lähdöstä korjasi Kemppainen. Aada Nurminen .......461 SPORTSMAN/PRO ET 1. 64 V8-MAGAZINE. Myllärin osalta matka katkesi semikierroksella lajittelukuutosta Ville Backmania vastaan. Mika Saari ...............420 3. Ossi Oikarinen .........481 2. Lauantain eliminaattori oli sitten muiden kuskien heiniä ja tarkimmin siellä etenivät kuutoslajittelija Jani Blom ja neloslajittelija Kari Rautanen. Finaalissa nähtiin neloslajittelija Sami Hyväkkä ja kakkoslajittelija Jani Lempinen. Janne Vihreäsaari ...382 3. Jani Lindqvist ..........261 COMPETITION ELIMINATOR 1. Aavistuksen verran paremmista reaktioista huolimatta Hyväkän ruuti ei vielä riittänyt Lempisen kukistamiseen asti. Emmi Nordman ......390 STREET BIKE 1. Super Comp Bike -ryhmän yhdeksästä kuskista lajittelukärkeen 8,50 sekunnin indeksin tavoittelussa ponnahti Hannu Koskela tuloksella 8,505 sekuntia. Funny Bike oli saanut liikkeelle neljä kuskia ja heistä vikkelin suorittaja lajitteluissa oli Juha Ollikainen ajalla 7,088/301 km/h. Teemu Kettula ...........56 ley -ryhmässä kuusi kuskia mitteli etevyydestä ja lajittelun kärkeen nousi Kauhavan edellisen kilpailun voittaja Emmi Nordman ajalla 9,331/237 km/h. Bensakäyttöisten Harrikoiden Pro HarSM JA CUP PISTEET 2018 Autot JUNIOR DRAGSTER 1. Molemmat kuskit sortuivat itse asettamansa pudotusajoindeksin alitukseen ja vähemmän alittanut Backman korjasi voiton. Jari Sokura ..............266 TOP STREET 1. Pasi Laine ................519 3. Super Twin Bike -ryhmän kerrasta poikki epävirallisessa SM-kisassa nähtiin ennakko-odotuksista huolimatta vain neljä kuskia ja lajittelun ykköseksi kipusi Lasse Leponiemi ajalla 6,759/337 km/h. Juhlan tuntua Tomaksen yöhön toivat Junnu Dragstereiden kotimaan ja EDRS-sarjan mestaruudet. Tomas Nurminen jäi Yökisan finaalilähdön kakkoseksi Riina Raussin viedessä voiton. Tämän näkeminen toimi monelle katselijalle ainutlaatuisena elämyksenä ja varmasti monet heistä haluavat palata näkemään jotain vastaavaa uudemman kerran. Loppujen lopuksi voittajaksi ajoi kakkoslajittelija Toni Suokas saatuaan soololähdön finaalissa, missä Petri Koivuniemen piti olla vastustajana. Jani Lempinen ........408 3. Finaalilähtöön Backman sai vastaansa lajitteluseiska Juha Erälähteen. Jami Oksanen..........460 2. Ihan jokainen rattisankari ei nimittäin polkaise yön pimeyteen tulosta 4,353/390 km/h, ja vielä näyttävän korkeiden pakolieskojen saattelemana. Ollikainen nähtiin myös finaalissa, missä hän joutui kumartumaan kolmoslajittelija Janne Vihreäsaaren edessä. Tony Vaahtera ..........498 3. Tomi Stamblewski ..187 Moottoripyörät JUNIOR BIKE 1. Henry Korpela .........436 TOP DOORSLAMMER 1. Pasi Korhonen .........597 2. Super Gas Bike omaa kiinteän 9,50 sekunnin ryhmäindeksin ja tämän tavoittelussa lajittelun puitteissa härän silmään osui 10 kuskin joukosta Juha Komulainen juurikin tasan 9,500 sekunnin vetonsa kanssa. Jopa niin paljon, että kauden olisi toivonut jatkuvan heti perään vielä muutamalla kilpailulla samassa osoitteessa. Tomas Nurminen .....575 2. Iiro Mikkola ..............490 3. Teemu Kekola ..........441 3. Mestaruuden kirjasi nimiinsä finaalilähdön häviäjä ja edellisen kisan ykkönen Juha Erälähde. Lasse Leponiemi .......78 3
Toisella kierroksella soolokortti suosi Latvalaa. Lähtö jäi ajamatta, kun ET Bracket -ryhmään osallistunut Huhtakankaan Fury koki pienoisen ilokaasuräjähdyksen. Kauden päätteeksi Tiikkainen sijoittui sarjassa kolmanneksi. Ojamaa oli ensin maalissa North Blacklist Street Racers uutisia ja kalustopäivityksiä voi seurata facebookista: www.facebook.com/NorthBlacklist Amerikasta juuri ostetulla Fox Mustangilla, ja heti mentiin kympin puolelle. Top-10 autoista jäi pois Teemu Huumarkankaan Rambler konerikon takia ja Tero Rojola poistui listalta omiin kiireisiin vedoten. Auto kulki heti kympin aikoja. Testikierroksen jälkeen Latvala ajoi voittoon uudelleen rakennetulla Mantalla Johanssonista. Viimeiset nousuyritykset 1# Kangasvieri, Escort 2# Salmela, BMW 3# Tiikkainen, Swinger 4# Tikkanen, Tarra-Dart 5# Laidinen, BMW 6# Kauppinen, BMW 7# Latvala, Manta 8# Hellberg, BMW 9# Huhtakangas, Fury 10# Ojamaa, Mustang Toni Ojamaa nousi haialtaasta Top kymppiin Amerikasta juuri ostetulla Fox Mustangilla. Bemareiden välisessä nousi Kauppinen sijalle 6. Kauppinen oli haastanut parin HellbergTiikkainen lähdön häviäjän. Haastelähdöt Seuraavaksi päästiin ajamaan haastelähtöjä. Swinger voittoon ajalla 10,5 sekuntia. Laidinen oli haastanut paikasta #3 Tikkasen ja tarra-Dart kellotti 9,90 sekunnin ajan, eikä pieniä ongelmia kokenut Laidinen voinut muuta kuin katsella Moparin takavaloja. Vielä ajettiin kahden Dartin kohtaamisessa paikasta #3. BMW kuljettaja Hellberg kohtasi Swingerillä ajavan Tiikkaisen, eikä sekään lähtö tuonut muutosta tilanteeseen. Sijalla #9 ollut Latvala antoi haasteen paikalla 7 olevalle Hellbergille Huhtakankaan suostumuksella. Päivän aikana rata olikin varsin mainiossa kunnossa. Päivän alussa oli huomattavissa pieniä pito-ongelmia, mutta siitä ei voinut syyttää Sunrise Cruisersin porukkaa, joka oli tehnyt kovaa työtä radan suhteen. Niin nopea kaveri ja Escortti on kyseessä. Oskari Merikanto ajoi Swingerillä korkean kympin ja Kytömäki toiselle kierrokselle soololähdöllä. Manta kulki aikaan 9,3 sekuntia ja nousi paikalle #7. On vain ajan kysymys, kun Mantalta ja Latvalalta tullaan näkemään ensimmäinen kahdeksalla alkava aika. Ajat olivat 9,92 vastaan 10,50. V8-MAGAZINE 65 . Mikä yllättävintä, myös yksi etelän kuski Osku Merikanto Swingerillä pyysi lupaa päästä mukaan. North Blacklist mestariksi ajoi Jyri Kangasvieri Escortilla, jota kukaan ei ehtinyt edes haastamaan päivän aikana. North Blacklist -kisasarjan finaali ajettiin Seinäjoen lentokentällä WSCS:n finaaleiden yhteydessä, missä oli paikalla vain kahdeksan autoa Top-10 autoista. Ojamaa ajoi voittoon Kytömäestä ja nousi top kymppiin. Näin finaaleiden haialtaan edustajat olivat Johansson BMW:llä, Ojamaa Fox Mustangilla, Latvala Mantalla, Kytömäki Audilla ja Merikanto Swingerillä. Tarra-Dart-kuljettaja Tikkanen koki jonkin sortin aivohalvauksen, eikä noin puolentoista sekunnin reaktiolla ollut mahdollista ajaa kiinni Tiikkaista. Jälleen Tiikkaiselle uusi ennätys. TEKSTI JAMES DARING, KUVAT JIMMY TIKKANEN K eli ei enteillyt edellisenä päivänä kovin hyvää ja aamuyöstä satoi vettä. Mika Hellberg kohtasi BMW:llä Marko Tiikkaisen Swingerin, joka voitti lähdön ajalla 10,50 sekuntia. North Blacklist Street Racers finaalit, Seinäjoki 18.8. Jyri Kangasvieri pokkasi kauden päätteeksi huikean nopealla Ford Escortillaan North Blacklist -sarjan himoitun ykköspokaalin.. Seuraavaksi Tiikkainen haastoi Laidisen paikasta #4 ja jälleen Swinger kulki 10,5 sekunnin tuntumaan, nousten sijalle #4. Listalle riittää onneksi tunkua, ja haialtaaseen oli ilmoittautunut ennakkoon 6–7 autoa, joista paikalle pääsi neljä. Plymouth Furylla kisaava Kimmo Huhtakangas joutui jättämään Blacklist kisailun kesken auton koettua pienoisen ilokaasuräjähdyksen ET Bracket -ryhmän kahinoissa. Sijalla #8 ollut Huhtakangas oli haastanut edellään olevan Kauppisen. Onneksi kuitenkin itse kisapäivä oli aurinkoinen ja lämmin
Nurminen isorenkaisella 4d Dartilla, ja jo aiemmin tällä kaudella listalla ollut Marco Käyhkö Panox Dartilla. Nyt nimittäin kamppailtiin listasijoituksista, jotka jäivät voimaan koko talveksi. Tiukka vääntö vaBlacklist Street Racers finaali, Vesivehmaa 26.8. Blacklist Buick voittaja tiimi.. 66 V8-MAGAZINE V esivehmaa oli saanut kesän aikana uuden asvalttipinnoitteen ja kaikille oli suuri mysteeri millainen pinta siellä on. Onneksi sade kuitenkin lakkasi ja paikalla oli FHRA:n imurikone, jolla rataa liipattiin kuntoon. Hallström puolestaan oli haastanut Laurellin sijasta #7 ja Hirvonen Hallströmin lähdön häviäjän sijasta #8. Testivedossa Käyhköllä ilmeni kuitenkin jotain ongelmia, eikä hän päässyt siten ajamaan Nurmista vastaan, joten Nykänen sai vastaansa Nurmisen. Näin Uskali piti kakkospaikan ja haastoi heti ykköstilaa hallussa pitävän Asseri Mikkolan, Hovin jäädessä puolustamaan #3 sijaansa. ja Sikanen Kitusen sijasta #4. Lähtö olikin molemmilta suhteellisen tasainen, vaikka Hovin transbrake-nappi ei toiminut, ja Uskalilla takapyörät luistivat jonkin verran. Tasaväkisyydestä kertoo ehkä jotain se, että molemmat tulivat maaliin samalla loppunopeudella. Veikkailut tästä heittelivät öljyisen liukkaasta baanasta todella pitävään ja pienikiviseen asvalttiin. Eikä Sikasella tässä lähdössä ollut mahdollisuuksia Kitusta vastaan, näin Kitunen piti sijoituksensa ja haastoi heti edessä olleen Hovin sijasta #3. Tämä olikin jo kovemman luokan veto, sillä molemmista autoista on moottoreista penkitetty lähempänä 2000 kuin 1000 hevosvoimaa. Jännitys oli lähes aistittavissa lähtöviivalla ja autojen lähdettyä viivalta voitiin vain todeta, että tällä kertaa Kitusen paketti oli paremmin kasassa kuin HoBlacklist Buick keuli voittoon Vesivehmaan lentokentällä. TEKSTI JAMES DARING, KUVAT VESA MURSUNEN, PAULI PIRSKANEN, HEIKKI MALINEN paana olevasta #10 paikasta selvisi jo heti lähdössä, kun Nykänen ahnehti punavalon ja Nurminen nousi täten listalle. Tasaista vääntöä Uskalin ja Hovin veto #2 paikasta alkoi jo aamusta hyvällä henkisellä psyykkauksella Hovin toimesta, ja ei ihme, sillä Hovi oli tehnyt paljon muutoksia Novan alustaan. Näin ollen Sikanen oli tiukassa paikassa haastettuaan Kitusen #4 paikasta. Haialtaan kortin vedossa Nykänen sai soolon ja Nurminen vastaansa Käyhkön. Edellisestä kerrasta voimaan olivat jääneet haasteet, joissa Hovi oli haastanut Uskalin sijasta #2. Itse aamu alkoi hyvin sateisena, mikä oli tämän kauden ensimmäinen ja ainoa sateinen aamupäivä koko 2018 sarjan aikana. UUDELLA PINNALLA Kauden viimeinen kahina kuudesta eri ajotapahtumasta ajettiin Vesivehmaan lentokentällä, missä ei ollut varaa virheisiin. Haialtaaseen olivat ilmoittautuneet mukaan vanha Blacklist konkari Janne Nykänen Swingerillä, Mr. Tästä huolimatta Uskali sai radan keskivaiheilla kurottua kiinni pienen etumatkan, joka sitten piti maaliin asti. Kitunen oli päivittänyt matta mustaan Torinoonsa uudet 22,5” Dot hoosierin katusliksit ja viime kahinoissa Malmilla oli käynyt selväksi, että isosta Fordista löytyy voimaa
Näin ollen Uskalin Buickia eivät Vesivehmaalla pystyneet haastamaan muut kuin Mikkolan ohi tulevat. Näin Kitunen nousi Hovin paikalle #3 ja Hovi putosi sijalle #4. Kuljettaja: Kimmo Hovi Ikä: 46 v Paikkakunta: Hämeenlinna Sponsorit: WD-steelworks, Parts Garage, LVI-Marko Maho Auton merkki ja malli: Chevrolet Nova Vuosimalli : 1967 Lempinimi: Rainmaker Nova Väri: Musta Paino: 1404 kg (ilman kuljettajaa) Vaihteisto: JW-powerglide Moottori/Ahdin: BBC + procharger F3R 136 Suurin teho: +1600hv Paras aika 1/4 mile: 8,37 sekuntia 1# Uskali, Blacklist Buick 2# Mikkola, Ecoboost Mustang 3# Kitunen, BlacklistTorino 4# Hovi, Rainmaker Nova 5# Puha, Farkku Golf 6# Hallström, RS7 7# Hirvonen, Liekki Wallu 8# Sikanen, Blacklist BMW 9# Nurminen, 4d Dart 10# Nykänen, Swinger 2018 Lisää tuoretta infoa, kalustosta ja tapahtumista löydät parhaiten sarjan FB-sivuilta: www.facebook.com/BlacklistRaceTV. Kiitos kaudesta kaikille kuskeille, sarjan seuraajille ja pääyhteistyökumppaneille(V8Magazine, Valvoline, Panox). Mikkola luonnollisesti halusi ottaa heti revanssin ja ilmoittikin jo maalipäässä haastavansa Uskalin uudestaan #1 paikasta. Tämä oli Uskalille ok, mutta se voitaisiin ajaa vasta seuraavassa kahinassa, sillä samaa sijoituspaikkaa ei tarvitse puolustaa samojen kuskien kesken samassa tapahtumassa. Perttu Sikasen BMW kärsi pito-ongelmista. Näin Uskali otti haltuun listan #1 paikan. V8-MAGAZINE 67 villa. Näin Hirvonen nousi sijalle #8. Tämä lista on nyt sitten voimassa aina ensi kevääseen saakka, jolloin ensimmäisessä kisassa jatketaan siitä mihin nyt jäätiin. Sama pari on jo useaan otteeseen ottanut yhteen ja tällä kertaa voiton vei RS7. Tämä tarkoitti myös sitä, että Laurell sai heti takaa haasteen Liekki Wallulla ajavalta Hirvoselta. Uskali varasti enemmän, joten #1 paikka siirtyi viime vuoden Top Street -luokan mestari Mikkolalle. Haialtaan parien arvonta tehtiin pelikorteilla arpoen.. Kuinka ollakaan Kitunen nappasi paremman reaktion kuin vanha kisakettu Asseri, päästen lähdössä vähän karkuun. Uskalille ei syttynyt jostain syystä punavaloa, vaikka hänenkin reaktio oli miinus merkkinen -0,001 sekunnin ajalla. Mustang kuroi kuitenkin pienen välimatkan umpeen ja autot tulivat hyvin tasaisesti maaliin. Valojen vaihtuessa molemmat lähtivät täysillä matkaan, Mikkolan tosin napatessa punavalon -0,056 sekunnin reaktiolla. Tiukalla ja tasaisella rinta rinnan vedolla Uskali ajoi varaslähdöstä huolimatta karvan verran nopeamman ajan 8,84 vastaan Mikkolan 8,88. Sikasen hävittyä Kituselle sai Sikanen haasteen vastaan Puhan kuskaamalta valkoiselta farkku Golfilta. Mikkola piti kuitenkin paikkansa listan kakkosena, Kitusen jäädessä sijalle #3. Viime kerralla Malmilla näiden kahden vääntö oli äärettömän tasainen ja kuskit yrittivät hoitaa homman himaan nolla reaktioilla, mikä johti molempien punavaloon. Molemmat autot olivat tähän mennessä paukutelleet matalia ysin aikoja ja rata tuntui paranevan koko ajan, joten odotettavissa oli todella tasainen ja nopea lähtö. Laurellin ajot eivät hyvistä yli 220 km/h loppunopeuksista huolimatta kuitenkaan riittäneet, ja taas Laurell joutui myöntämään tappion, Hirvosen paukutellessa Wallulla Corvettesta ovet. Panoksena kuninkuus Kärjen osalta Mikkola oli päässyt tässä välissä ottamaan rauhassa parit testivedot muiden kamppaillessa listasijoituksistaan, mutta nyt oli luvassa uusinta Malmilta Uskalin haastaessa Mikkolan #1 Blacklist kruunupaikasta. Uuden karhealla Audi RS7:lla vanhojen autojen seassa seikkaileva Hallström oli haastanut Laurellin Corvetten sijasta #7. Tämänkin vedon Sikanen yllättäen hävisi, ja Puha nousi sijalle #5. Tässä kohtaa Laurell ilmoitti poistuvansa listalta, sillä hän hoiteli samaan aikaan myös tapahtuman juontoa, eikä pystynyt olemaan samaan aikaan kahdessa paikassa. Näin tiukkaan ja jännittävään finaaliin päättyi Blacklist Street Racers kausi 2018. Tämä tarkoitti sitä, että myös Nykänen nousi listalle paikalle #10 ja Nurminen kipusi suoraan sijalle #9. Jännitystä pidettiinkin tästä asiasta pitkään ilmoilla, sillä Kitunen oli tietenkin haastanut Torinollaan edellisen lähdön haasteen hävinneen kuskin ja auton, eli tässä tapauksessa Mikkolan Mustangilla
Anita Mäkelä nappasi lajittelun kärkipaikan 3,895, Antti Horto oli vahvasti kakkosena 3,945 ja Timo Lehtimäki kolmantena uudella omalla ennätyksellään 4,076. Mukana oli myös FHRA:n kuivuri ja kahdella puhaltimella rata saatiin ajokuntoon rankankin sateen jälkeen runsaassa puolessa tunnissa. Kovaa historiaa tehtiin Super Twin Bikessa, kun Vesa Lipponen ajoi ensimmäisenä Euroopassa viiden sekunnin puolelle ja sen jälkeen Jaska Salakari kellotti huimat EE-lukemat 5,837 sekuntia! TEKSTI JA KUVAT JARMO MARKKANEN Helteisen kesän jälkeen sateet osuivat juuri Tierpin EM-kisan kohdalle. Scott Palmerin tiimissä. Näin Anita kasvatti pistejohtoaan AntSami Lehtimäki ja Ben Patterson (oik.) miettivät parasta lähtökohtaa. E ikä menestys loppunut tähän. Finaalissa lisäpanosta toi se, että suomalaiset olivat myös EM-pisteissä kärjessä. Horton tiimissä kokemusta toi pitkänlinjan crew chief Jimmy Walsh. Mitaleille nousivat myös Super Twinissä Samu Kemppainen hopea ja Lasse Leponiemi pronssi, Pro Stockissa Timo Savolainen pronssi, Super Street Bikessa Vesa Ruhanen hopea, Super Comp Bikessa Kimmo Rantalla hiopea ja Super gas Bikessa Jenni Pekkarinen hopea. Mestaruuden saavuttivat Seppo Raussi Pro Streetissä ja Jami Oksanen Super Gas Bikessa. Antti otti paremman reaktion 0,110 – 0,162 ja ajoi loistavan lähdön 3,971 sekuntia, mutta sekään ei riittänyt Anitan kiihdyttäessä voittoon uudella Euroopan ennätys -ajalla 3,877 sekuntia! – Nyt vaan kaikki palaset loksahtivat kohdalleen. Tekniikka on antanut pitkin kesää positiivisia merkkejä ja auto on kulkenut hyviä aikoja puolimatkaan, kertoi crew chief Sami Lehtimäki. Anita tiputti kaaviossa Stefan Gunnarssonin ja semissä Patrik Persin. Veekasi onnittelee! Summit Racing Internationals EM, Tierp Arena, Ruotsi 23.–26.8.2018 NITROENNÄTYKSET PAUKKUVAT Suomalaisjuhlinnan pohjusti Anita Mäkelä, joka ajoi uuden Top Fuelin Euroopan ennätyksen 3,877 sekuntia ja voitti kisan. Ykköskorokkeelle nousivat niin ikään Seppo Raussi Pro Streetissä, Eemeli Heikkala Junior Bikessa ja Vesa Ruhanen Super Street Bikessa. Kyseessä oli myös finaalikisa sekä moottoripyörien virallisessa Pohjoismaiden mestaruus että autojen EDRS Pro pohjoismaisessa sarjassa. Pudotuskisassa kärkikaksikko ajoi varmasti finaaliin. Antti puolestaan voitti Liam Jonesin ja semissä sai soolon, kun Timon autoa käynnistettäessä öljypumpun käyttöhihna koki hammasvaurion ja öljynpaineet hävisivät. Kisajärjestelyissä nähtiin toimivaa yhteistyötä, kun rataryhmässä työskenteli lähemmäksi kymmenen FHRA:n toimitsijaa. 68 V8-MAGAZINE. Ben on myös saavuttanut mainetta NHRA-kisoissa mm. Nuori australialainen crew chief on vienyt Darren Morganin Australian mestaruuteen. Sunnuntain alku myöhästyi ja eliminaattori keskeytyi pariin otteeseen sateen takia. Top Fuel FIA EM-sarjan viidettä osakilpailua hallinnoivat suomalaiskuskit
V8-MAGAZINE 69. Eliminaattorissa Arthurssonin 5,8 sekunnin vedot veivät finaaliin. 330 ja 660 ft väliajat ovat kovimmat mitä maailmassa on prätkällä ajettu! Reserviä jäi, sillä kiihtyvyys meni miinukselle puolimatkan jälkeen eikä loppunopeus enää juuri kasvanut. NITROENNÄTYKSET PAUKKUVAT tiin, kun jäljellä on enää finaalikisa Englannin Santa Podissa. . Isoin yllätys nähtiin heti Top Fuel oli suomalaisten dominointia, kun Anita Mäkelä voitti finaalissa Antti Horton. Arthursson ajoi semin soolona, kun David Vegterin autosta tekniikka vaurioitui edellisessä lähdössä. Toista kaavion haaraa eteni Ålund semivoitolla Jan Ericssonista, joka kukisti punavaloon sortuneen Johanssonin toisella kierroksella. Jaska Salakarin Euroopan ennätys -vedon aikakortti on jäätävää luettavaa. EM-pistejohtaja Michael Gullqvist jätettiin viidenteen ruutuun. Pro Mod Kilpailun nimi oli Andreas Arthursson, joka modernilla turbo-Chevellellä ajoi paalupaikalle uudella Euroopan ennätyksellä 5,756 sekuntia! Jimmy Ålund sijoittui kakkoseksi 5,859 ja Roger Johansson kolmanneksi 5,860. Kaksikko pitää EM-yhteispisteissä johtoa samassa järjestyksessä
Ålund siirtyi yhteispistejohtoon ohitse Gullqvistin. Ennätysvedossa meno hyytyi jo puolimatkan jälkeen, maaliin mentiin jarruvarjo auki ja yhdellä pytyllä! Uskoisin, että 5.5 olisi ollut realistista, muisteli Jaska ikimuistoista vetoa. Ari Pietilä tuskaili kansiongelman kanssa ja löytyi ruudusta kuusi ajalla 5,545. Peter Kunc tiputti jatkosta Gullqvistin komealla holeshotilla: 0,033 – 0,164 reaktiot ja 6,115 – 6,056 ajat. Lajittelussa Ålund sijoittui vasta neljänneksi 6,609 ajalla, kun kärkeä pitivät Bengt Ljungdahl 6,575, Michael Malmgren 6,592 ja Thomas Lindström 6,607. Arthursson täräytti finaalissa päivän vanhat EE-luvut uusiksi ja 5,751 sekunnin aika riitti selvään voittoon Ålundista, 5,977. Eliminaattorissa 10-kertainen mestari näytti mistä on tehty. Ensimmäisellä kierrokselle tuli voitto EM-pistekakkosesta Stefan Ernrydistä ja semissä pistejohtaja Ljungdahlista, 6,575 – 6,621! Finaalissa Ålund sai vastaansa muutaman vuoden takaisen mestarin Lindströmin, joka oli pakotettu yrittämään haamulähtöä ja se johti -0,010 punavaloon. Jaskan ja Veskun jälkeen lajittelun kolmanneksi nousi Samu Kemppainen, joka hänkin ajoi komean uuden ennätyksensä 6,387 sekuntia! Eliminaattorin ensimmäisellä kierroksella Jaskan pyörässä polttoaineenohjaus ei toiminut. Timo ja Dennis Habermann johtavat EM-pisteissä. Ljungdahl, Ernryd ja Malmgren säilyivät pistekärjessä. 70 V8-MAGAZINE. Belgialaiskuskin matka finaaliin hoitui voitolla varamoottorilla ajaneesta Pietilästä ja semisoololla. Semissä Veskun pyörä lähti kampeamaan oikealle ja oli löysättävä. Vesa Lipponen (vas.) ajoi historian ensimmäisen viiden sekunnin ajan Euroopassa ja Samu Keppainen oli kisan runnerup sekä PM-hopeamitalisti. DenAndreas Arthurssonin voitti Pro Modin EE-ajalla 5,751. Identtiset pyörät ovat syntyneet pitkän kehitystyön tuloksena Jaskan shopissa. Super Twin Top Fuel Bike Nitro-Twinit kohauttivat kaikkia paikalla olleita. avauskierroksella, kun lajittelun 12. Pro Stock Jimmy Ålundin kisakunto jatkui Pro nis Haberman ajoi kauden toiseen voittoonsa luvuin 5,456. Ensin Vesa Lipponen sytytti valotaululle ensimmäisen viiden sekunnin ajan 5,920 sekuntia loppunopeudella 350 km/h! Hetkeä myöhemmin Jaska Salakari vetäisi uuden Euroopan ennätyksen 5,837 sekuntia ja vain 332 km/h loppunopeudella. Stockissa. Seppo Raussin kausi oli nappi. Finaali oli Belliolta ohi heti lähdössä, kun Chevy Monte Carlo menetti pidon osuen reunabetoniin. Sampsa Palos selvitti tiensä kaavioon, kahdeksas 6,697, mutta Ljungdahl veti pidemmän korren avauskierroksella. Kaavion toisessa haarassa Samu ajoi kellon tarkkuudella aina finaaliin asti. . Top Methanol Lajittelun paalupaikalle ylsi Sandro Bellio Funny Carilla tuloksella 5,321 ennen A/Fuel dragsteria kuskaavaa Jonny Laggia, 5,347 Habermannin veljekset tulivat seuraavina. Super Street Bikessa tehtiin niin ikään historiaa. Ålund kellotti kisan pohjat, 6,552 loppunopeudella 343 km/h. Tierpin kisan voiton lisäksi hän uusi viime vuotisen Pro Street -ryhmän Nordicmestaruuden. Vesa Ruhanen kiihdytti lajittelun ykköseksi ennätysluvuin 6,965 sekuntia ja alitti ensimmäisenä Super Street Bikessa seitsemän sekunnin rajan! Vesan ote piti loppuun asti ja hän voitti finaalissa 2017 SSB mestarin Morgens Lundin. Aerodynaamista '69 Chevelleä liikuttaa PLR 520 cid Hemi kahdella Precision 91 mm turbolla. Siinä ketjut katkesivat ja Roman Sixta sytytti voittajavalon hyvällä 6,785 ajalla Samun 7,086 vastaan. – Motissa on aivan julmasti tehoa, ihan käsittämätöntä. Stock/Super Stockin kuuden kierroksen pudotuskaavion hoiti kotiin Björn Bondesson matalia kymppejä kulkeneella B/SA 454 Chevellellä. Super Twin Top Fuelin kovat suomalaiskuskit ilman kypärää
Eemeli uusi komeasti viime vuotisen Tierpin voiton Junior Dragster keräsi mukaan peräti 39 tulevaisuuden lupausta, joista kuusi tuli Suomesta. Finaalissa Anita noteeerasi jälleen kolmosen ja se riitti rengastärinöihin joutuneelle Indialle. Sportsman Pro Street kokosi 23 kilpailijaa. Pudotuskisan ensimmäisellä kierroksella Ossi teki 7,590 breakoutin ja siirtyi katsomon puolelle. Timo Erhomäki löytyi sijalta 15. Competitionissa Mika Eloranta kellotti ajan 6,642 sekuntia loppunopeudella 348 km/h ja sijoittui lajittelussa 11. Voittaja Peter Östlund otti myös mestaruuden ja Rantala juhli hopeaa. Timo ajoi avauskierroksella parhaansa 7,313 ja voitti lajittelun viitosen Andres Arnoverin. Eliminaattorissa semiin ajoi Alisa Ritola, joka harmillisesti teki breakoutin Eskil Dahlsia vastaa. Vesa Ruhasen Tierpin saalis oli komea: Super Street Biken ensimmäinen kutosen aika, kisan voitto ja PM-hopea. tilalle. Seppo Raussi lajitteli kuutokseksi 7,6132 (+0,0085) ja tuntumassa seitsemäntenä tuli Ossi Oikarinen 7,6137 (+0,0090). Jenni tippui avauskierroksella ja kun Jami ajoi finaaliin, tuli mestaruus kotiin tuomisina. Pro Et -ryhmässä Mikko Ruusunen El Caminolla onnistui hyvin lajittelussa ja ajoi vain tuhanneksen päälle indeksistään luvuin 11,521, lajittelun kakkonen. Matka päättyi toisella kierroksella. Eliminaattorissa Toni Suokas ja Kimmo Rantala tippuivat avauslähdössä ja Kim teki toisella kierroksella breakoutin. Mika Eloranta noteerasi ennätyksensä 6,522 sekuntia, joka syntyi perhetiimin mukaan vielä varsin miedoilla säädöillä. Eliminaattori ei ollut yhtä suosiollinen ja kaikki meikäläiset olivat poissa pelistä kolmen kierroksen jälkeen; pisimmälle ajoivat Arto ja Timo Eronen. Joukkoa johti Arto Sulopuisto B/S Firebirdillä, joka löytyi lajittelun ykköspaikalta ajalla 10,100, joka alittaa indeksin 1,100 sekunnilla. Pro Stock Motorcyclessä Janne Koskinen lajitteli kolmanneksi 7,161. Eliminaattorin semissä Antti joutui hölFIA/FIM European Finals, Santa Pod 6.–9.9. lukemin 7,580. Alice Hauge nousi lopulta voittajaksi lajittelun kuudennelta tilalta. Junnut Junior Drag Bikessa Eemeli Heikkala lajitteli kakkoseksi 0,040 reaktiolla. Paalulla oli Kalle Lyren ainoana kuutosen ajaneena uudella Euroopan ennätyksellä 6,954! Eliminaattorin semissä Thomas Lysebraate tiputti Jannen jatkosta. . Yhteensä mukana oli 39 autoa ja sehän tiesi 64 auton kaaviota. Kisan voitti Roger Forsström ja runnerupiksi sijouttui konkari Matti Rajamäki, jonka taustajoukoissa ahersi Antti Kivinummi. EM-kulta ratkesi jo lajittelussa, jossa Anita kellotti uuden Euroopan ennätyksen 3,870 sekuntia! Antti Horto lajitteli kakkoseksi 3,935. Super Gas Biken piikkipaikalle lajitteli Iiro Reinola 9,507 (9,50 indeksi) ajalla. Lyren kesti ennakkosuosikin paineet ja vei finaalissa selvän voiton Lysebraatesta, 6,975 – 7,051. Finaali olikin melkoinen lähtö! Seppo otti reaktioedun 0,005 – 0,012, mutta Peter ajoi lähemmäksi ryhmäindeksiä, 7,644 – 7,651. Lopulta Eskil voitti koko kisan, kun hän kukisti finaalissa Felicia Rudnertin. Voitto tiesi EDRS Pro Nordic -hopeaa. K E T T IL R A U T IO . REMCO SCHEELINGS V8-MAGAZINE 71. Mestarit muissa ryhmissä ovat: Dennis Habermann Top Methanol, Jimmy Ålund Pro Modified, Bengt Ljungdahl Pro Stock, Filippos Papafilippou Top Fuel Bike, Marcus Christiansen Super Twin ja Bertrand Maurice Pro Stock Bike. Kvaalissa korkeimmalle nousi Riina Raussi, 0,007 reaktiolla viidenneksi. Finaalissa Björn Bondesson pokkasi voiton, kun Theodor Brandt sortui varaslähtöön. Pudotuskisassa vauhti vain parani ja Eemeli eteni varmasti finaaliin, jossa parempi reaktio pohjusti voiton breakoutin ajaneesta Seth Friströmistä. Super Comp Bikessa kolmesta kilpailijastamme Kim Oksanen sijoittui lajittelussa korkeimmalle, seitsemäs 8,697 (8,50 indeksi). läämään auton lähdettyä kohti keskiviivaa ja India Erbacher ajoi voittoon. Suomalaiset hallitsivat Top Fuel -ryhmää tällä kaudella: Anita Mäkelälle mestaruus ja Antti Hortolle EM-hopea. Jami Oksanen (neljäs) ja Jenni Pekkarinen (kahdeksas) olivat vielä mukana mestaruustaistossa Ellen Odegaardin kanssa. Eliminaattorissa tappio tuli valitettavasti jo avauskierroksella. Kellot tiesivät Sepolle muutaman kymmenestuhannesosa sekunnin voittomarginaalia! Stock/Super Stockissa nähtiin peräti kahdeksan suomalaiskilpailijaa. Täydelliset tulokset www.dragracing.eu Competitition tarjoaa runsaasti erilaista kalustoa. Anitalle Euroopan mestaruus! Anita Mäkelä ajoi Santa Podin voittoon ja otti kolmannen Top Fuelin mestaruutensa. Pudotuskisan aluksi nähtiin makea voitto, kun Mika ajoi uuden ennätyksensä 6,522 ja tiputti lajittelun ykkösen Jens Eklundin! Toisella kierroksella ei onni hymyillyt, kun Celican vaihdelaatikko hajosi puolimatkassa. Kauden päätöskisassa Englannissa suurin kiinnostus kohdistui Top Fueliin. Finaalissa Odegaard voitti tuoreen mestarin lähes täydellisellä vedolla, 9,503 – 9,541. Seppo eteni finaaliin, jossa vastaan asettui Peter Trång, lajittelun kasi
Myös uutta kalustoa oli mukavasti edellisvuoden Vintage Dragseista tuttujen laitteiden lisäksi. 72 V8-MAGAZINE. Niitä hoitelivat nopeakätiset ajanottotytöt, jotka taistelivat ajoittain navakkaakin tuulta vastaan. Okra-hallin näyttelyyn saapui valtakunnan näyttävintä kalustoa, jonka esillepano toi mieleen USA:n 1950-luvun lopun ja 1960-luvun alun hallinäyttelyt. Ajanotto käsikellotuksella Vintage Drags -kisassa oli myös ensi kertaa ajanotto. Tämä ensimmäinen yhteistapahtuma toi paikalle muutamia todella hienoja vanhan koulukunnan pyöriä. Tämä ei kuitenkaan menoa ja hauskanpitoa haitannut, vaan niin kuskit kuin yleisö tuntuivat viihtyvän hyvin. TEKSTI JA KUVAT PEKKA POLVINEN O ripään lentokenttä tarjosi hyväkuntoisen radan lisäksi myös puitteet hienolle kustom-kaluston näyttelylle, jossa myös rodit kaksipyöräisiä unohtamatta olivat hyvin esillä. Uusi sijainti saattoi olla syy siihen, että vierailijamäärä jäi ehkä hiukan järjestäjien tavoitteista. Ajanottaja käytti käsikelloja ja tulokset näytettiin perinteisillä käsin vaihdettavilla numerotauluilla. Janita Boström. Tämän seurauksena kisassa ei ehkä nähty tiukkoja ja tasavertaisia lähtöjä, vaan aika monessa vedossa oli ennakkoon arvattavissa kumpi vie päänahan toiselta. Järjestäjät olivat panostaneet tyylikkääseen esillepanoon totutulla tinkimättömyydellä. Lippulähettäjän vaativan roolin veti huikealla energialla Kis-Kis Forbiddn’ a.k.a. Vierellä myhäilee tapahtuman aivot ja pääideologi Pekka Wizzz Mannermaa. Niin ikään tapahtuman vakiokalustoon kuuluvan kuuluttaja Masa Salorannan mukaan mm. Uutta tälle vuodelle oli myös Ton Up Challenge, jolla kutsuttiin paikalle cafe racer -tyyppisiä moottoripyöriä. Kun aurinko porotteli ja tarjoili lähes 30 asteen lämpötiloja, oli ehkä pidentynyt välimatka pääkaupunkiseudulta yhdessä korkean lämpötilan kanssa johtanut viime hetken poisjäänteihin. Molempien nopeimmat ajat alkoivat 7:lla. Jos yleensä on arvuuteltu sateen verottavan osallistujia, niin nyt taisi tällä kertaa olla toinen yllättävämpi säätekijä taustalla. Vanhan koulun laitteet HAUSKANPIDOSSA Kaluston ja ajajien suhteen itse kisa oli hienoinen pettymys sikäli, että arvioilta kolmasosa ennakkoon ilmoittautuneista ajoneuvoista ja kuskeista jäi saapumatta paikalle. radalla tiiviisti nähty Rauno Hautamäen ahdettu 1941 Ford Delivery oli valmistunut edellispäivänä kisaKari Hermunen 1965 Ramblerilla antoi tasaväkisen vastuksen legendaariselle, nyt Jyrki Aukion omistamalle ” Borgin Divari” 1965 Valiantille. Räyskälän lentokentän haasteet niin palveluiden kuin asvaltin heikon kunnon vuoksi antoivat Do-Dads-organisaatiolle sysäyksen etsiä toimiva paikka tapahtumalle, jonka ytimenä on vintage drags -kiihdyttely 1/8 mailin radalla. Parkkialue oli kuitenkin edellisvuoden tapaan täynnä upeaa kalustoa eri vuosikymmeniltä, ja niinpä runsaasta 1500 kävijästä suurin osa saapui paikalle ajanmukaisella amerikkalaisvalmisteisella kulkupelillä, joita järjestäjien arvion mukaan paikalla oli lähes 600. Tapahtuman parhaana kaksipyöräisenä palkittu Martti Ollisen BSA 350 Cafe Racer oli rakennettu nähtyyn asuunsa jo vuonna 1972
Tomi Friskin supersiisti pinkki Caddy Fleetwood oli kuitenkin nopeudellaan monelle yllätys. . Täällä ei takkuilevaan digitekniikkaan uskota, vaan tämäkin homma on toteutettu vanhan koulun menetelmällä. Päivän mielenkiintoisimpia haastelähtöjä oli 1955 Cadillacien mittelö. kuntoon. Järjestäjien mietteet ensi vuoden tapahtuman suhteen ovat vielä auki. Kuvassa ovat ajanottotaulut mallia 2018. Vintage Drags eliminaattorin finaalilähdössä voiton vei Jukka Mattila 1926 T-Fordilla, Jaakko Husso 1967 Dartillaan oli ansiokkaasti kisan kakkonen. Järjestäjät palkitsivat eliminaattori-kisan voittajan peräti 1000 euron palkintoshekillä. Yhdessä lähdössä oli hienoisia teknisiä haasteita, mutta hetken huilin jälkeen sai Oripään asvaltti taas ripauksen kumiseosta tämänkin rodin takarenkaista. Tässä etualalla Satu Grundström ja 1969 BSA Lightning. Myös harrasteparkissa nähtiin uutta ensireissulla ollutta rodikalustoa. Etulokasuojan pakoputken ulostulo kertoi kuitenkin, että ihan orkkis 331:llä ei nyt oltu liikkeellä. Jere Lehtonen 1931 A-Ford Coupella ei säästellyt hoppaansa radalla. Toivottavasti tätä saadaan lisää, sillä suomalainen harrastekenttä tarvitsee juuri tällaisen tapahtuman, jonka konseptia on hyvä aina silloin tällöin päivittää. Etualan Samppa Lindforsin 454 cid isolohkolla varustettua raakaa Suomi-kustomia veikkasi useampikin ennakkoon voittajaksi. V8-MAGAZINE 73. Jukka Mattila ja Rust Racing veivät 1926 T-Fordillaan palkintovaluutat Pohjanmaalle. Okra-hallin Invitational Kustom Show’n voittaja oli Petri Terhon upea Buick kustom. Tosin maailman nopeimmaksi joskus mainittu Y-lohko-kilpuri kärsi nyt ajoittain liian hitaasti nousseista ahtopaineista. Jykä Peltonen täytti hiljattain pyöreät 60 vuotta ja uskoo saman aikakauden Ford-tekniikkaan. Ton Up Challenge toi radalle näyttäviä cafe racer -henkisiä kaksipyöräisiä
74 V8-MAGAZINE. Ilmoitus julkaistaan seuraavaksi ilmestyvässä lehdessä, mutta jos se ei siihen ehtinyt tai mahtunut, laitamme sen automaattisesti sitä seuraavaan numeroon. postituksen Suomessa. '61 Cadillac takalokarit valojen kanssa ja puskuri, vaikka sohvan tekoon 1 500 €. 050 501 0621 Vantaa. Cadillac Sabre aluvanteet 1 000 €. P. 6-pulttiset välilaipat ja 48 mutteria. Muista suuntanumero puhelinnumeroon ja kännykkänumeroissa mainitse paikkakunta. Merkitse myös osasto, jossa toivot sen julkaistavaksi. 040 733 7290 Eura. Lowrider renkaita 3 kpl 5,20–13", pintaa 5–7 mm. Uudenveroiset renkaat/kromivanteet, 275/40ZR20. Hinta 170 € sis. Kurikassa Kiventiellä. TEE ILMOITUS Lähetä ilmoitus kirjallisena tikkukirjaimin tai koneella kirjoitettuna. Hyväkuntoinen jenkkiauto alan harrastajalle, moottori 3,3/V6, bensa, automaattivaihteisto, nahkaverhoilu, pientä laittoa, katsastettu. 050 501 0621 Vantaa. ACDelco laturi USA-Fordiin. 040 759 5539 Espoo. (09) 670 375, 0400 442 616 ILMOITUSOHJEET Ilmaisella V8-MARKET-palstalla lukijamme voivat myydä ja ostaa kaikkea harrastukseen liittyvää. Ajettu alle 500 km. Tilaa on varattu AINOASTAAN YKSITYISHENKILÖIDEN ilmoituksille. Hinta 1 500 €. hyvässä kunnossa. 040 759 5539 Espoo. 2-kurkkuinen imusarja, ei apulaitteita. ILMOITUKSEN KUVA Kuvia julkaistaan mahdollisuuksien mukaan 1 kuva/ilmoitus. Puhelimitse emme vastaanota ilmoituksia. V8-MARKETIN YHTEYSTIEDOT Postiosoite V8-Market/V8-Magazine, Hämeentie 153 C, 00560 Helsinki Sähköposti v8-market@fokusmedia.fi KAUPALLISET ILMOITUKSET: Hansanova Oy, puh. 0400 512 423 Helsinki Impala, Belair '62 siistikuntoiset takavalot pohjineen päivineen. Luultavasti 1968-mallinen. 0400 373 515 Joensuu. Pientä laittoa ja maalausta vaille. Impala '65 pölykapselit, hinta 80 €. 4 500 €/tarjoukset, p. Hinta 110 €, pelkät linssit + kromikoristeet 60 €. Uusi ja käyttämätön. 1988. '59 Cadillac etupuskuri 600 €, takaluukku 400 €. Hinta 1 000 €. Myös hallitilaa edullisesti 100–375 m2, korkeus 4,2 m, ovet n. 0400 215 176 Forssa. Sopii ainakin '50–'70 GM, ja monet japsi ym. Yhden ilmoituksen maksimimerkkimäärä on 1000. Kuvaa ei palauteta. autot. SEKALAISTA Vuokrataan lämmintä säilytystilaa talveksi mp:t, autot, asuntovaunut ja -autot, veneet ym. Mopar 383 projektikone. Merkitse kuvan taakse ilmoituksessa oleva nimi ja puhelinnumero. Ovia, listoja ja takaluukun kansi + yms. Hinta 1 590 €. MYYDÄÄN MOPAR Chrysler Imperial '90. MYYDÄÄN OSAT JA TARVIKKEET '60 Chevrolet osia. Sähköpostitse liitteenä lähetettävän kuvan tulee olla JPG-muodossa, leveydeltään vähintään 6 cm ja resoluutioltaan 300 dpi. Sähköpostissa kirjoita ilmoitusteksti viestikenttään ja aiheeksi sen osaston nimi. 050 552 5463 Kurikka. Kannet irrotettu. Hp. 050 501 0621 Vantaa. Hinta 170 €. Oldsmobile pillerikapselit. Hinta yhteensä 130 €. 040 759 5539 Espoo. Sopii useaan malliin alkaen v. V8-MARKET MYYDÄÄN GM Chevrolet Camaro '82. 3,2 m. '48 –'60 avoihin takasivuikkunan ylälistat uudet, 200 € pari
Jyväskylä (ABC Keljonkangas, lähtö klo 20) 12.10. Veteranbilsmarknad, Köping, Ruotsi 6.10. Mels Garage Cars and Coffee, Enköping, Ruotsi 20.10. FJDC:N AJOPÄIVÄ (MAASTOHENKILÖ-, PAKETTIAUTOT, MÖNKKÄRIT) Kulmakorpi Off Road Park, Espoo: Finnish Jeep Drivers’ Club (ennakkoilm. Helsinki (Kauppatori) 5.10., 2.11. Sumter Swap Meet, Bushnell, Florida 10.–13.10. ANRA Nostalgia Drags, Bakersfield, Kalifornia 13.–14.10. MAALLA, MERELLÄ JA ILMASSA Kuopion Raittiustalo, Minna Canthin katu 52, Kuopio: Pohjois-Savon Pienoismalliharrrastajat 31.11. Hot Rod Dragways Reunion, Firebaugh, Kalifornia 6.–7.10. MALLAREIDEN ROMPEPÄIVÄ Suomen Ilmavoimamuseo, Tikkakoskentie 125, Tikkakoski: Jyväskylän alueen mallarit. Hot Rod Reunion, Famoso Dragway / Bakersfield, Kalifornia 19.–21.10. AUTO 2018 Messukeskus, Messuaukio 1/Ratapihantie 17, Helsinki: 040 450 3250, asiakaspalvelu@messukeskus.com 17.11. Veteranbilsoch kuriosamarknad Högbobruk, Sandviken, Ruotsi 29.9. Stumpemarked, Herning, Tanska 27.10. AAA Texas NHRA FallNationals, Ennis Teksas 6.10. Harley Motorcycle Racing (Harley Night Finals / Sidecar National), Costa Mesa, Kalifornia 13.10. Bonneville World Finals, Bonneville/Wendover, Utah 3.–7.10. Hässleholmsrundan, Hässleholm, Ruotsi 29.9. SCTA Land Speed Race, El Mirage Dry Lake, San Bernardino County, Kalifornia 25.–28.10. kulmakorpi@saunalahti.fi) 24.11. Fall Carlisle, Carlisle, Pennsylvania 4.–7.10. Vintage Steel and Autumn Leaves Swap Meet / Car Show, Mount Airy, Pohjois-Carolina 12.–14.10. Mayhem in the Mud Racing, Lakeport, Kalifornia 13.–14.10. SEMA Show, Las Vegas, Nevada Pienoismallit 29.9. Hi-Performance Swap Meet, Long Beach, Kalifornia 7.10. AACA Fall Meet (flea market), Hershey, Pennsylvania 12.–14.10. ETELÄN PYSTYMETTÄ (MP) Vanhakylä, Isojoki: Ketola 040 033 6923 28.9. AUTOKORJAAMOMESSUT Messukeskus, Messuaukio 1/Ratapihantie 17, Helsinki 9.–11.11. Goodguys Kentucky Nationals, Lexington, Kentucky 12.–14.10. Corvettes on the Plaza, Sulphur Springs, Teksas 27.10. TAMPERE CRUISING Nuutisarankatu 35 Pirkkala (kokoontuminen klo 18, lähtö klo 19.30 – American Diner, Lielahti / Tampere Muut Pohjoismaat 29.9. VALTAKUNNALLINEN ROMPETORI – AUTOMUSEO WANHOJEN WEHKEIDEN RUSKAROMPPEET Automuseo / matkailualue Wanhat Wehkeet, Erämäentie 368, Karstula: Sironen 040 021 8398, majoitus 040 054 2029 6.10. Tietoja tulevista alan tapahtumista kannattaa lähettää osoitteeseen V8-MAGAZINE/ Tapahtumakalenteri, Hämeentie 153 C, 00560 Helsinki, tai sähköpostiosoitteella v8-toimitus@fokusmedia.fi Päivämääriin saattaa tulla muutoksia, eikä V8-Magazine vastaa tietojen paikkansapitävyydestä. Mäntsälä (Juustoportti) 28.9. Goodguys Lone Star Nationals, Fort Worth, Teksas 29.9. Pahrump Car Show, Pahrump, Nevada 6.10. Veteranmarknad, Töcksfors, Ruotsi 20.–21.10. Remember When Classic Car Show & Fly-In, Fresno, Kalifornia 29.9. Västerås Mini Meet, Västerås, Ruotsi 29.9. Valley Nationals, Reliability Run & Swap, Madera, Kalifornia 14.10. LOSKA-AJO (VANHAT KUORMA-AUTOT) Millog Oy, Kalkku, Tampere – Hotel Eden, Nokia: Veteraanikuorma-autoseura, Wiklund 040 571 1159 27.10 TAMPERE CRUISING Nuutisarankatu 35 Pirkkala (kokoontuminen klo 18, lähtö klo 19.30 – American Diner, Lielahti / Tampere 27.10. FORSSAN MP-ROMPETORI Torikeskus, Forssa: Alueen kerhot 9.–10.11. Tapahtumakalenteri Kotimaa 26.9. Hyrylä (Burger King) 6.10., 3.11. Motorama, Veavågen, Norja 30.9. AJOHARJOITTELU ALASTAROLLA (CORVETTE) Alastaro Circuit, Jarno Saarisentie, Virttaa: Club Corvette of Finland 29.–30.9. LEKSAKSOCH NOSTALGIMARKNAD Friidrottshallen, Helsingborg: leksaksmarknaden@telia.com, +46 70 524 3453 27.–28.10. Classic Sports Racing Group (CSRG) Charity Challenge, Sonoma, Kalifornia 7.10. Bikertoberfest, Daytona Beach, Florida 19.–20.10. Dragstrip Riot Orlando Speedworld, Orlando, Florida 21.10. Oslo Motor Show, Lillestrøm, Norja 27.10. Torslanda Veteranmarknad, Göteborg, Ruotsi 3.10. FJDC:N AJOPÄIVÄ (MAASTOHENKILÖ-, PAKETTIAUTOT, MÖNKKÄRIT) Kulmakorpi Off Road Park, Espoo: Finnish Jeep Drivers’ Club (ennakkoilm. NHRA Carolina Nationals, Concord, Pohjois-Carolina 13.10. Mels Garage Cars and Coffee, Enköping, Ruotsi 20.10. Nitro Battle Drag Racing, Lakeside, Kalifornia 30.9. Porvoo (Kuninkaanportti Vepsäläinen) 29.9., 27.10., 24.11. ville.siltanen@k-silmailumuseo.fi 6.10. Kerava (Neste) 12.10., 9.11. Muscle Cars in the Park, West Sacramento, Kalifornia 2.–5.10. Goodguys Southeastern Nationals, Concord, Pohjois-Carolina 19.–21.10. Halloweenrallyt, Tukholma, Ruotsi 27.10. Orange County Auto Show, Anaheim, Kalifornia 4.–7.10. Seinäjoki (McDonalds/Citymarket) 12.10., 9.11. Hard Rock Bike Show, Tukholma, Ruotsi 29.9. Annual Cars & Stars Car Show, Rancho Cucamonga, Kalifornia 20.10. Sacramento International Auto Show, Sacramento, Kalifornia 19.–22.10. kulmakorpi@saunalahti.fi) 3.11. MCC OPEN Maskutalo, Seurantalontie 2, Masku: Maskun–Ruskon–Vahdon 4H-yhdistyksen Kurittulan pienoismallikerho, kurittulanpienoismallikerho@gmail.com Viikkokokoontumisia Mikkeli (Pitkäjärven ABC) Torstai Pori (ABC Tikkula) Maanantai (syys–lokakuu) Pori (Tiilimäen Neste) Perjantai Riihimäki (Ullan Pakari) Keskiviikko Ylöjärvi (Juustoportti) Maanantai V8-MAGAZINE 75. H-DCF AJOKAUDEN PÄÄTTÄJÄISET (H-D) Yyteri Resort & Camping, Pori: Harley-Davidson Club Finland 29.9. Mariposa Hotrod and Custom Car Show, Mariposa, Kalifornia 20.10. NHRA Toyota Nationals, Las Vegas, Nevada 26.–27.10. Pori (ABC Tikkula) 5.10., 2.11. Hot Rod Rumble, Filipstad, Ruotsi 29.9. 40th B O P Show and Swap Meet (Buick, Olds, Pontiac,Cadillac), Auburndale, Florida 28.10. Nostalgimarknad Bergsåkers Folkets Hus, Sundsvall, Ruotsi 27–28.10. Gunnars Hot Rod Swap, Öresundsbro, Ruotsi 6.10. AUTOT JA VIIHDE -VIIKONLOPPU – JENKKIAUTONÄYTTELY JA X-TREME CAR SHOW Lahden Messukeskus, Lahti: 046 878 2479 5.–7.10. PIENOISMALLIPÄIVÄ Vehoniemen Automuseo, Vehoniemenharjuntie 92, Kaivanto / Kangasala: Vehoniemen Automuseo ja Pienoismallikeräilijärekisteri 050 365 7023 6.–7.10. TAMPERE CRUISING Nuutisarankatu 35 Pirkkala (kokoontuminen klo 18, lähtö klo 19.30 – American Diner, Lielahti / Tampere 29.9. Nordic Challengeen nchallengeevent@gmail.com) 7.10. Klaukkala (tori) 29.9. Vantaa (Heureka) 19.10., 16.11. SSAH KUUKAUSITAPAAMINEN Virtasenkaupan piha, Hämeentie 37, Salo: Salon Seudun Ajoneuvoharrastajat 26.–28.9. Mels Garage Cars and Coffee, Enköping, Ruotsi 6.10. Mels Garage Cars and Coffee, Enköping, Ruotsi 27.10. MOBILISTIEN AJOKAUDEN PÄÄTTÄJÄISET Tikkulan ABC:n p-alue (hautausmaan puoli), Pori: Satakunnan Mobilistit 28.–30.9. Kajaani (ABC) 6.10., 3.11. Bilmesse & Brugtmarked, Fredericia, Tanska 24.10. Mels Garage Cars and Coffee, Enköping, Ruotsi 29.9. KOONNUT: HANNELE HATANPÄÄ Cruisingit Espoo (Tietotie 1, Otaniemi) 12.10., 9.11. FORDmarknaden Syd, Ljungby, Ruotsi 29.9. Running of the Antique Drags, Lakeside, Kalifornia 13.10. Vantaa (Rekola) 28.9. RADALLE.COM ONE MORE TIME Ahveniston moottorirata, Poltinahontie 47, Hämeenlinna: Radalle.com 6.10. Palos Verdes Concours d’Elegance, Torrance, Kalifornia 30.9. kulmakorpi@saunalahti.fi) 13.10. Akar MC Swap & Bikerhantverksmässa, Hölö, Ruotsi 29.9. VANHAN AJAN LELUMARKKINAT Palokunnankatu 18, Hämeenlinna: Nukkekoti ja Lelu, Osto ja Myyntiliike Vanhat roinat, Malmström 050 585 4170, 050 366 3446, info@vanhatroinat.fi 29.9. Southeast Willys Jeep Get Together, Asheville, Pohjois-Carolina 6.–7.10. Raasepori (Karjaan ABC) 5.10., 2.11. Midflorida Auto Show, Lakeland, Florida 20.10. Aars Stumpemarked og Veteranudstilling, Aars, Tanska 29.–30.9. Pomona Swap Meet & Classic Car Show, Fairplex / Pomona, Kalifornia 18.–21.10. FJDC:N AJOPÄIVÄ (MAASTOHENKILÖ-, PAKETTIAUTOT, MÖNKKÄRIT) Kulmakorpi Off Road Park, Espoo: Finnish Jeep Drivers’ Club (ennakkoilm. Power Höstmarknad, Vara, Ruotsi 27.10. Elkins Ranch Cruise Nights, Fillmore, Kalifornia 29.9. SUURI SNADI –LEIKKIKALUMARKKINAT JA PIENOISMALLIEN NORDIC CHALLENGE Otahalli, Otaranta 6, Espoo: Märklin Club of Finland, Suomen Pienoismallirakentajat, Päijät-Hämeen Nukkekotiharrastajat, Nukkeja leluyhdistys, mcof(at)phnet.fi, Rinne 040 071 5055 (ennakkoilm. Lahti (Ace Corner) 29.9. Hometown Heroes Car and Motorcycle Show, Anaheim, Kalifornia 6.10. Nattorienteringen, Arboga, Ruotsi 29.9. Nummela (Prisma) 13.10., 10.11. OCTOBER SWAP MEET Teivon Ravikeskus, Velodromintie 2 (Ylöjärvi), Tampere: FHRA Tampereen Seutu 040 062 3276, office@fhra-tre.net, myyntipaikat 0400 735 727 13.–14.10. Monroe Auto Swap Meet, Monroe, Michigan 30.10.–2.11. PIENOISMALLIKERÄILIJÄTAPAHTUMA Vehoniemen Automuseo, Vehoniemenharjuntie 92, Kangasala: Pienoismallikeräilijärekisteri 30.9. Mels Garage Cars and Coffee, Enköping, Ruotsi 26.–28.10. Halloween on Track (drifting och bankörning), Mantorp, Ruotsi Pohjois-Amerikka 28.–30.9. Veteranmarknad under tak, Torslanda / Götborg 13.10
Vasta näyttelykuvia jälkeenpäin selatessa kävi nimittäin ilmi, että mallien joukossa oli kuin olikin paljon huippuesityksiä. Roger Nordhagen on tuottelias rakentaja, joka keskittyy malleissaan pitkälti maalaukseen. Myös miehen '60 Ford on näyttävä malli, vaikkei viimeistely välttämättä jatkukaan kaikkiin yksityiskohtiin tai konepellin alle. Palmerin pienoismallituotannosta edes jotain tietävät, ovat selvillä siitä, mitä sana laatu, tai siis sen puute, merkitsee tämän toimintansa jo lopettaneen firman kohdalla. Asia oli ajankohtainen myös Grevens Glue Galoren kahdennessakymmenennessä juhlanäyttelyssä. Siis periaatteessa kaikki jopa enemmän kuin kunnossa. Pikaisen mallien läpikäynnin jälkeen vaikutelma oli kuitenkin jotenkin laimea. Pienoismalleja oli esillä ennätysmäärä, peräti 521 kpl – jokaiselle jotakin ja vähän päälle. Oli jotenkin kuvaavaa, että paras ahaa-elämys toimittajalle tuli street machine -pöydältä löytyneestä Palmerin sarjasta rakennetusta noin 1971 Mustangista. 76 V8-MAGAZINE Moni malleista ei kiinnittänyt huomiota ensivilkaisulla. Paikalla oli suuri osa Ruotsin tekijämiehistä ja pöydillä paljon täysin uutta, ennennäkemätöntä tavaraa. Stefan Karlssonin '59 Elky teki kuitenkin niin, koska malli on eräänlainen tyylien sekamelska. Johtuiko huomion kiinnittyminen yksittäiseen malliin siitä, että se oli ilmeisistä mittavirheistään huolimatta huippuluokan esitys, vai siitä, että suuresta lukumäärästä ja nimimiehistä huolimatta yksittäisiä, viimeisen päälle olevia huippuluomuksia ei yksinkertaisesti vain löytynyt. Grevens Glue Galore, Borensberg/Motala, Ruotsi 30.6.2018 VAIKUTELMASTA TOISEEN Grevens Glue Galore vietti kahdettakymmenettä juhlanäyttelyään. Katsottavaa oli siis määrällisesti todella paljon, periaatteessa jokaiselle jotakin ja vähän vielä päälle. Kaikkea ei tarvitse aina tehdä oppikirjojen mukaan. Revellin uudehkoja '50 Oldsmobileja näkee niin usein, että kiinnostus on jo hiukan lopahtanut. Syntyjä syviä miettiessä, olisi saattanut tulla mieleen sekin asia, että paras toimintamalli missä hyvänsä tapahtumassa on pyrkiä objektiiviseen lähestymistapaan ja nähdä kokonaisuus yksittäisten mallien sijaan. Yli viidensadan mallin kattauksessa vain yhdestä Palmerin mallista innostuneen toimittajan olisi tässä vaiheessa pitänyt mennä nurkkaan häpeämään käytöstään ja asioita pohtimaan. Lähempi katse Björn Sundströmin Oldsin konehuoneeseen olisi paljastanut, että nyt liikutaan huipputasolla.. Ikään kuin näyttelyssä ei kuitenkaan olisi riittävästi nähtävää. Malleja oli paikalla ennätysmäärä, 521 kpl, samoin näytteilleasettajia, 112 kpl. TEKSTI JA KUVAT JUHA AIRIO T apahtuman ensivaikutelma on tärkeä, koska se helposti leimaa koko tilaisuuden, niin hyvässä kuin pahassa. Mahdollinen ongelma oli siinä, että ne huiput eivät nyt olleetkaan esimerkiksi radikaaleja kustomeja tai jättimoottoreilla ladattuja näyttäviä kiihdyttimiä, vaan jotain, josta voi käyttää nimitystä pienoismalli: realistisia pienennöksiä todellisuudesta
Competition-luokassa tarjonta vaihteli formula ykkösistä gassereihin. Tämän oivalluksen jälkeen näyttelyn jälkeinen keskinkertaisen mieto ensivaikutelma muuttui selvästi positiivisen puolelle. Gremlin on oivallisen kevytkorinen vaihtoehto kiihdyttelyyn, tässä tanskalaisen Timmie Götterupin esityksenä. Viimeistely viimeisen päälle, mutta (pienoismallina) tavanomainen kohdevalinta ja massaan häviävä valkoinen maalaus aiheutti sen, että auto jäi monelta yksinkertaisesti huomaamatta.. Borensbergissä avoimeksi jäänyt kysymys näyttelyn loppumisesta tai ensi kerran teemaluokka saattaa olla ratkennut sosiaalisessa mediassa jo tätä luettaessa, mikä oli kenties jopa osa tarkoin suunniteltua juonta. Suuren yleisön huomion puutteesta kärsi ehkä eniten Rickard Hedlundin '66 Fairlane. Raskasta kalustoa oli kokonaisen pöydän verran. Kuin keskieurooppalaisesta näyttelystä, figuureineen kaikkineen. Kuinka loppumisen laita on. Vuosi sitten Grevens Glue Galoressa liikkeelle laskettiin huhu siitä, että 20-vuotisjuhlanäyttely jäisi samalla myös lajinsa viimeiseksi, mikä varmasti houkutteli paikalle muutamia epävarmoja osallistujia. Mutta, kun aina ennen näyttelyn lopuksi on julkistettu seuraavan näyttelyn teemaluokka, ei nyt niin tehty. V8-MAGAZINE 77 . Sellaiset eivät heti ota haltuunsa suuren yleisön huomiota, mutta pitävät pintansa kriittisemmässäkin tarkastelussa. Näille sukkuloille on vaikea luonnehtia merkkija mallitietoja, toimitus ei edes tiedä onko kuorten sisällä tekniikkaa. Janne Lundbergin Bonneville-kilpurit olivat kuitenkin oleellinen osa runsasta tarjontaa. Asia edellyttää, että katsoja osoittaa riittävää tarkkaavaisuutta näyttelytilanteessa, eikä anna toisarvoisten seikkojen sekoittaa ajatuksia. Näyttelyn pääjärjestäjä, Claes Beck-Friis, ei paikan päällä hiiskunut lopettamisesta sanaakaan, eikä kukaan tohtinut sitä suoraan kysyäkään. Eikä ihme, dioraaman rakentaja Hans-Harald Schurig tuli Saksasta. '73 Elky on aina sen verran tavanomaisesta poikkeava kohdevalinta pienoismallina, että Björn Nordbergin esitystä heikomminkin viimeistelty malli olisi ollut ainakin valokuvan arvoinen. Paljon eurorekkoja, mutta vastapainona myös Björn Norbergin Dodgen tapaisia esityksiä, joiden lähtökohtaa toimitus joutuu vain arvailemaan – scratch vai hartsisarja
Näin on ainakin lietolaisen Arto Riipin kohdalla, jolta löytyy pyörä poikineen. TEKSTI JA KUVAT MIKKO ISOKANGAS 78 V8-MAGAZINE. Arton aarteet Kun yksi ei riitä Pitkän tauon jälkeen vanhasta harrastuksesta on lupa nauttia laajalla rintamalla
Saksalaisten suosima leveä stonga ei haitannut ja tehokas kone oli laskettava eduksi. Moottori ja vaihdelaatikko remontoitiin ja peltiosien pintaan sipaistiin uutta maalia. Edellinen omistaja oli rakentanut pyörän huolella. Asiointi oli helppoa, palvelu ystävällistä ja motskarikuume parani. Arto ajatteli, että takajousitus saattaisi olla mukava varuste pitkillä reissuilla. Kohdalle sattui sopiva yksilö vakiota leveämmällä takarenkaalla ja storukatulla moottorilla valmiiksi varustettuna. Hengissä kuitenkin selvittiin. Tarjontaa ei Turun seudulla valtavasti ollut, muutamia rajuja Panhead-choppereita kyllä. Tämäkin pyörä edustaa hienosti yhden aikakauden tyyliä ja on saanut sellaisen edustajana pysyä. . Prätkät hävisivät tallista, mutta eivät mielestä. Käynti Loimaalla V-Twin Cityssä auttoi. Sopivan sellaisen aktiivinen etsintä alkoi. A rton moottoripyöräilyn ensimmäinen sesonki sijoittui 1970-luvulle. Vaikka ei ollut sellaista aktiivisesti etsimässä, tarttui hän tuttavan vinkkiin myytävänä olevasta. Seuraavaksi piti saada Panhead, koska vain sellaisille tarkoitettuun Pannu-ralli -tapahtumaan ei kehdannut muulla pyörällä mennä. Pekka Mannermaa veteli straipit. Talli alkaa täyttyä 2000-luvun alussa Suomeen tuotiin runsaasti käytettyjä Softail-mallin Harrikoita, muun muassa Saksasta. Silloin tulivat ja menivät muutamat tavalliset mopot, kaveripiirissä ihmettelyä herättänyt 50-kuutioinen Ducati-mopo sekä tunnetusti ärhäkkä 350-kuutioinen kaksitahti-Kawasaki rivikolmosineen. Kauimpaa lomareissusta kotiinpäin lähdettiin Roomasta. Harley-Davidson oli aina ollut se lopullinen tavoite motskareiden suhteen. Panhead palvelee Artoa pääasiassa lähiliikenteessä. Kuvauksia varten se lähti nöyrästi käyntiin vaikka oli seissyt kuukausia käyttämättä. Omaperäisiäkin ratKun yksi ei riitä kaisuja löytyi, mutta ne olivat kaikki laadukkaasti toteutettuja. Se on hyvin tyypillinen suomalainen chopper 1990-luvulta ja sellaisena oikein hyvännäköinen. Rakkaudesta Rautikseenkin Ironhead Sportster eli Rautapää-Harrikka on aina kiehtonut Artoa. V8-MAGAZINE 79. Yhdeksän moottoripyörän roudaaminen heinäkuun helteessä pihanurmikolle oli homma, jollaista Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL ei suosittele. Kohde oli nähty usein seisomassa varsiMelkein täysi kymppi. Rallista suoriuduttuaan Arto purki pyörän ja rakensi sen seuraavana talvena uuteen uskoon. Softail on ollut erittäin luotettava. Sen jälkeen tulivat työ, talo sekä muu arkielämä. 1990-luvun lopulla paluu aiheeseen tuli ajankohtaiseksi. Arto ajoi pyörällä paljon niin kotimaassa kuin ympäri Keski-Eurooppaakin. Kotiin viemisinä oli lievä chopper, seitsemänkymmentäluvun tekniikalla päivitetty jäykkäperäinen Harley vuodelta 1956. Oulusta löytyi hyvä yksilö vuodelta 1953. Tekniikka päivitettiin ensimmäisen kerran heti ensimmäisenä talvena ja sittemmin uudestaan STD-stroukkikoneeksi, mutta pyörän tyyli on tarkoituksella säilytetty
Hyväkuntoisessa yksilössä on kuluneiden vuosien ja käytön jälkien synnyttämä hyvä henki. Merkittävin osa niistä oli mallia WLA eli 750-kuutioisella sivuventtiilimoottorilla varustettuja sotapyöriä. Se oli tehtaan ensimmäinen kaupallinen kansiventtiilimalli ja lopulta menestys. Paluumatka oli menomatkaakin iloisempi. Mallivuosina 1930–1948 Vja U-mallistona valmistetut pyörät ovat tunnettuja kestävyydestään ja pehmeästä käynnistään. Alkuvuosien malleja vaivanneet öljyvuodot saatiin sittemmin hoidettua pois päiväjärjestyksestä. Pyörä ei ole vaatinut perushuoltoja kummempia toimenpiteitä. moottoripyöriä. Knucklehead on lempinimi moottorimallille, jota H-D käytti Big Twin -malleissaan mallivuosina 1936–1947. Tukholman satamassa Artoa ja henkiseksi tueksi mukaan lähtenyttä Juha Vengasahoa odotti tuttava Stubborn MC:lta pakettiautoineen. Tuntui mukavalta tehdä kauppaa moisen osapuolen kanssa. Sellainen on Arton pyörä, U-malli sotavuosilta. Pitkään Harley rimpuilikin jäykän Arton ensimmäisessä Harrikassa on tätä nykyä tehokas 93-kuutiotuumainen, laadukkaista tarvikeosista kasattu moottori. Neuvostohistoriasta kertoo punaiseksi maalattu ensiövetokoppa ja sen kultainen tähti. Punaiset vanteet ovat myöhempää, suomalaista perua. Se on ensimmäinen takajousituksella varustettu Big Twin. Vuoden 1972 XLH on erinomainen väline cruisailuun lähialueilla. Torbjörnin luona ihailtiin miehen muuta kalustoa, kuten toista Knuckleheadia, muutamaa vanhaa Fordia, paria vintage-kilpuria sekä upeaa sivuventtiili-Harleyta. Vaunu on kokonaisuudessaan puolalaisen Sidecar Replica Poland -firman valmistama ja vastaa alkuperäistä yhden runkoputken profiilia lukuun ottamatta. Jonkin verran Isoja Lättäpäitä toimitettiin myös ilmeisesti upseeriston käyttöön. naissuomalaisen ostoja myyntiliikkeen portinpielessä, myytävänä lappu kyljellään. Arton vanhojen pyörien klaaniin kuuluu vielä Panhead vuodelta 1958. Moinen oli aikanaan yleinen varuste eritoten poliisipyörissä. Voimaa siirtää kolmen tuuman ensiöremmi ja vaihdelaatikon kautta takapyörälle sitä syöttää Banditin kytkin. Voimaa riittää silti nykyliikenteen tahdissa pysyttelyyn. Neljäseiskan Knucklen terhakka pakoputkenpää mahdollista vinopysäköinnin korkeankin rotvallin reunaan. Pyörää kauppasi Torbjörn-niminen herrasmies, vankka asian harrastaja. Katselmuksen päätteeksi viimeisen valmistusvuoden Knuckle sidottiin huolella pakettiautoon, autolla ajettiin satamaan, otettiin pyörä siellä ulos pakusta, käynnistettiin se ja ajettiin laivaan. Softail Custom vuodelta 1992 toimi pitkään pääasiallisena matkapyöränä, kävi reissuilla Roomassa asti, muttei yhtään rähjääntynyt. Upeassa paneelimaalauksessa on jenkkityyliä, vaikka varmuutta sen alkuperästä ei ole. Suuren ja mahtavan Lättäpään etulokasuojan päälle on ruuvattu Neuvostoliitossa lamppu, joka ei näytä juuri mihinkään oikein mitään. Turussa oli taas vastassa kaveri pakettiautoineen. . 80 V8-MAGAZINE. Mies oli erityisen perehtynyt mekaanisiin ahtimiin ja sellainen oli ollut joskus kiinni kauppatavarassakin. Sen äänet ovat äreät. Mutta senhän me jo arvasimmekin. Myyjä ei ollut saanut pyörää käyntiin eikä Artokaan yrittänyt ennen kuin latasi kotona sen akun ja vaihtoi tulpat. Muutama vielä Big Twin Flathead eli suomalaisittain Iso Lättä on Harley-harrastajien keskuudessa lähes Knucklen veroinen legenda. Erittäin epätäydellisenä aihiona Artolle tullut pyörä on nykyään sivuvaunuineen erittäin täydellisesti varusteltu. Saattaa olla täkäläistäkin tuotantoa. Knucklehead eli virallisesti EL-malli nosti Harrikan uuteen kukoistukseen ja iski nauloja pahimman kilpailijan Indianin arkkuun. Alkuperäiset korkeaprofiiliset alumiinivanteet sekä runsas kromi saivat Arton tekemään pyörästä tarjouksen, joka menikin läpi, vaikka pyyntihinta oli ollut korkeampi. Monille harrastajille Knuckle on, jos ei aivan Graalin malja, niin ainakin sateenkaaren päässä oleva aarre. Hakumatkalle lähdettiin iloisen odottavissa tunnelmissa laivalla. Hot Rod and Rock Show’n ja Turku Kustom Show’n palkintojen muodossa. Knucklen entisöintityö oli vaativa, mutta kiitosta on tullut mm. Kätevää. Säilymäihme löytyi aikanaan itänaapurista kokonaisena ja saatiin ostettua Suomeen. Toisessa maailmansodassa Yhdysvallat toimitti liittolaiselleen Neuvostoliitolle sotamateriaalia, mm. Arto löysi mustan yksilönsä Ruotsista, Blocket-myyntisivustolta. Pelkkä U-kirjain kertoo moottorin olleen sen matalapuristeisimman. Pete Lukkonen Bonkers MC:lta on pitänyt pyörästä hyvää huolta ja tämän tietäen Arto osti pyörän luottavaisin mielin. Paikan päällä pyörä osoittautui kokonaiseksi ja hyväkuntoiseksi sekä hienolla tavalla Amerikan henkiseksi. Soiva peli! Sittemmin Rautiksen vaihdeja jarrupolkimet on vaihdettu alkuperäisille puolilleen, mutta muita toimenpiteitä siihen ei ole kohdistettu, eikä se ole mitään vaatinut. Kauppa soviteltiin puhelimessa ja Arto maksoi käsirahan. Tallin punaisena hehkuva jalokivi on viisi vuotta sitten perusteelliselta entisöinniltään valmistunut vuoden 1942 Knucklehead
Ihan ”bone stock” eli täysin alkuperäinen Pannupää ei ole. Milwaukee Eight -moottori on vakiomitoissaan 114-kuutiotuumainen, mutta tähän pyörään asennettiin jo uutena Screaming Eaglen virityspaketti, joka kasvattaa tilavuuden sataan seitsemääntoista. Oliko siinä jo kaikki. Luotettava matkakumppani Pitkillä reissuilla on hyvä olla varmaa rautaa alla. Sekin on kuitenkin ollut paikallansa niin pitkään, että kuuluu jo Pannupään ”henkilöhistoriaan” ja saa siksi paikallansa olla. Vain yhden merkin harrastaminen tuo mukanaan keskittämisetuja. Sittemmin pyörä on purettu, rempattu, kasattu, maalattu ja kiillotettu. Mallivuodelle 1958 Harleyn Big Twin -mallit saivat jouset peräänsäkin. V-Twin Cityssä Loimaalla muutostyöt teki Tapio Prusi ja pyörän sääti sekä penkitti Atte Kulmala. Arto bongasi helmen netin myyntipalstalta ja ryhtyi kaupantekoon. Settiin kuuluu kaikki muukin tarpeellinen tehon kasvattamiseksi sekä tanakampi kytkin voimaa hallinnoimaan. V8-MAGAZINE 81. Säätämisen lopputulos oli 138 takapyörähevosvoimaa ja 180 Nm vääntömomentti. Tämä Duo-Glide on aikanaan seissyt talvet turkulaisen Bar 57:n somisteena ja toiminut kesät baarin omistajan vapaa-ajan ajoneuvona. Matkapyörän mallia FLHXSE takapyörästä löytyy tehoa 138 hevosvoimaa. Vailla vaunua ajelua varten tässä vuoden 1942 Knuckleheadissa on sivuseisontatuki. Reissussa tarvittavat tavarat pakataan sivulaukkuihin sekä vedenpitävään merimiessäkkiin. Varma on suhteellinen käsite, mutta Arton nykyinen matkakumppani, HarleyDavidson CVO Street Glide FLHXSE vuosimallia 2017 on sitä absoluuttisestikin. Sellainen ”period correct” pitkä penkki taitaa olla rumempi, mutta tietenkin hienompi. Tämän vuoden päämatka suuntautuu Tanskaan, Rømøn saarelle. Edellisellä matkapyörällään, vuoden 2011 CVO Electra Glidellä Arto ajoi viidessä vuodessa 55 000 kilometriä. Latausta säätelee ja pyörän kyljellä komeilee Opelin varaosanumeron omaava Boschin rele. Saatamme kuvitella Arton tunnelmat tuossa vaiheessa. Siinä on saatu kätevästi sijoitettua monia aikaisemmissa projekteissa käyttämättä jääneitä osia. Vaunun kanssa sitä ei tietenkään tarvita, mikä on pyörää pysäköitäessä kokematonta sivuvaunuilijaa hämäävä tunne. Pannu-ralliin mennään Pannulla, sehän on selvä, ajatteli aikanaan Arto ja hankki moisen. Siitä juontuu mallinimi Duo-Glide. Tallissa on valmistumaisillaan H-D Hydra-Glide vuodelta 1957, eli kotoisammin viis seiska Pannu. Niillä ehtii hyvin. Yhdellä sen upeista hiekkarannoista järjestetään syyskuun alussa vanhojen vehkeiden nopeuskilpailu Rømø Motor Festival. Takalaukku eli harrikkakielellä Tour Pak ei sovi Arton pirtaan. Vasta paikan päällä hän tajusi pyörän arvon. Kyyti oli pehmeää, sillä satula säilyi entiseen tapaan jousitettuna. Vuoden 1972 XLH Sportsterin ainoa liian modernilta haiskahtava osa on penkki. Ei sentään. Rømøstä matka jatkuu kohti European Bike Weekiä Itävallassa ja sieltä edelleen Montenegroon saakka. Hyvin varustettu pyörä kulkeutui sittemmin Pohjanmaalle, missä pitkäaikaisen omistajan poika bobberoi sen kevyesti, mitään kuitenkaan pilkkomatta. Se ei kuitenkaan ole mahdottoman ruma ja on siksi saanut olla. rungon kanssa ja yritti peittää sitä loppujen lopuksi sivulaukuilla. Kilsoja siis kertyy. Irrotetut alkuperäisvarusteet oli säilötty hyvään järjestykseen kuormalavalle, ja ne kuuluivat kauppaan.
Kauden 1969 alussa Ford-konsernin esittelemät Torino Talladega ja Mercuryn Cyclone Spoiler olivat niin kova haaste etenkin Chryslerin suuntaan, että siellä päädyttiin samana vuonna kiireen vilkkaa suunnittelemaan ”Sinisen Ovaalin” haastajiksi tarkoitetut Plymouth Superbirdit ja Dodge Daytona Chargerit. Mutta vielä tällä vuosikymmenellä on Nascarissa mitattu yli 200 mp/h nopeuksia. Periaatteessa ihan käsittämättömiä vauhteja, etenkin kun ajatellaan, että kyMercury Cyclone Spoiler II Cale Yarborough Special 1969 Espoolainen Harri Sorvisto omistaa hyvin erikoisen Mercuryn, jonka korimalli on edelleen liki viiden vuosikymmenen jälkeen koko Nascar-sarjan nopein. TEKSTI JA KUVAT HEIKKI MALINEN seessä on ollut peltikoppainen, 1500 kiloa painava jenkkiauto, 358 cid (5,8-litraisella), yli 900 hv tehot tuottavalla veekasilla ja nelivaihteisella manuaalilaatikolla. 82 V8-MAGAZINE. Joten spesiaalia tästä täytyy löytyä. Vuosituhannen vaihteen jälkeen nopein tulos moderneilla ovaaleilla on ollut Marcos Ambrosen vuonna 2012 Michigan Speedwayn ovaalilla lataama 203,241 mp/h (327 km/h). Kyseisenä vuonna ei ollut puhettakaan mistään kuristuslevyistä ja auton aerodynaamisien siipien ja spoilereiden muotoilu oli melko vapaata. T ämän jutun Mercury Cyclone Spoiler II -koppaisen Nascar-kilpurin huippunopeudeksi mitattiin Cale Yarboroughin ajamana vuoden 1970 Daytona 500-kilpailun aika-ajolähdössä 346 km/h (215 mp/h). Aikanaan 60-luvun lopulla moottoritilavuus oli rajoitettu 7 litraan ja silloin ovaaleilla jylläsivät isolohkomoottorit, kuten Fordin valmistama 429 cid V8, Chryslerin 426 Hemit ja Chevroletin 427-versiot. Viimeksi mainittuihin muokattiin näkyvimpinä muutoksina uudet kiilanmuotoiSITÄ ITTEENSÄ Kuskinpuoleinen sisempi ajovalo poistamalla keulaan saatiin paikoilleen Nascar-kuvioista tuttu ilmanottotorvi. Sittemmin sarja ryhtyi turvallisuustekijöihin vedoten rajoittamaan huippunopeuksia kaikkein nopeimmilla radoillaan pakottamalla tallit käyttämään huipputehoja pudottavia kuristuslevyjä kaasuttimen ja imusarjan välissä
Ford onnistui kuitenkin huiputtamaan Nascarin kattojärjestön hyväksymään vaaditun määrän. Vaihtokaupat Harrilla oli ollut nykyinen autonsa tiedossa pidemmän aikaa, olihan tämä ollut Pohjanmaalla myynnissä jo hyvän tovin, todellisuudessa viiden vuoden ajan. Tulossa olleiden 1971 sääntömuutosten johdosta Ford-konserni lopetti käytännössä kokonaan tehdastukensa sarjassa ja näin vuonna 1970 Ford kilpaili sarjassa vain yksityistallien voimin Moparin tehdastalleja vastaan. Näillä avuin Superbirdit ja Daytonat osoittautuivat sarjan jyrkästi kallistetuissa kaarteissa nopeimmiksi, mutta suoranopeuksissa Torino Talladegat ja Cyclone Spoilerit olivat edelleen nopeimpia. Vuoden 1970 jälkeen Nascar-päättäjät olivat saaneet tarpeekseen meneillä olleesta hurjasta aerodynamiikkasodasta, ja moottoreiden koko rajoitettiin vain 305 kuutiotuumaan. Itärannikon puolella Nascarin vaatimat '69 Mercury Cyclone Spoiler II -luokitteluautot oli maalattu punavalkoiseen Cale Yarborough -väritykseen. Yhteensä 503 autoa yhteiskuvattiin jollain isolla parkkipaikalla ja tavallisia W-keulaisia Cyclone Spoilereita oli ripoteltu sekaan Spoiler II värityksin ja teippauksin. Mercury on aina ollut Fordin sisarmalli ja tällä tavoin monet kerrat saanut tyytyä vaatimattomampaan rooliin. Autoon ei saanut edes ilmastointia, ja tekniikan osalta tarjolla oli vain 351-kuutiotuumainen Windsor varustettuna automaatilla ja rattikarahkalla. Enemmän kuin hämmentävää, että juuri Nascar-luokitteluauto varustettiin vain pikkulohkolla, vaikka kisaversioita ajettiin isoilla 429-moottoreilla. Fordin omaan Talladegaan sai puolestaan kaikki moottorivaihtoehdot aivan isoimpiin moottoreihin asti, ja näin nämä pysyivät korkeammalla korokkeella. Mercury oli aina välillä pulpahtanut esiin nettikeskusteluissa. Nascarin suunnalla kuvaa ei ilmeisesti koskaan tutkittu suurennuslasin kanssa tarkemmin. Moottoreiden kokoa on toki sittemmin suurennettu ja vuonna 2012 siirryttiin vihdoin käyttämään elektronista polttoaineensuihkutusta korvaamaan vuosikymmenien ajan käytössä olleet nelikurkkuiset kaasarit. Harrin auto on jälkikäteen rakennettu nimenomaan sillä tekniikalla, millä autoja olisi aikanaan pitänyt myydä. V8-MAGAZINE 83. set keulat ja valtavan kokoiset takasiivet. Niin sanottuja Nascarin vaatimia luokitteluautoja piti sarjan luokitteluvaatimusten mukaan vuonna 1969 valmistaa vähintään 500 kappaletta, mutta huhujen mukaan aitoja Cyclone Spoiler II -autoja ei olisi koskaan valmistettu enempää kuin 351 kappaletta. Näin Harri on ollut hyvin tietoinen Mercuryn olemassaolosta ja ollut omien Holman Moodyn preppaama Fordin 427 FE isolohko on tuottanut hyvän matkaa yli 600 hv ja yli 900 Nm vääntöä. Fordin sisarmalli 1969 Mercury Cyclone Spoiler II on monilla tavoin jäänyt hiukan pimentoon kaiken Mopar-kuohkaamiseen jaloissa ja sekä Spoilerin että Talladegan hintataso on jäänyt hintakehityksessä melko kauas haastajiensa autoista maksetuista tolkuttomista summista. Nuukaa linjaa jatkoivat sohvapenkki, veivi-ikkunat ja normaali lämmityslaite. . Mercuryn tavalliseen W-keulaiseen Cycloneen oli kuitenkin tarjolla kaikki isot moottorit. Hyvänä esimerkkinä tästä voidaan mainita 1969 Mercury Cyclone Spoiler II -katuversion ainoa saatavilla ollut lisävaruste, radio
Mercury siirtyi Harrin omistukseen vuonna 2016 simppelin vaihtokaupan jäljiltä. Näinä viimeisinä Jenkki-vuosina Harrin nykyinen Mercury oli ollut melko huonossa hapessa. Eräs kalifornialainen herra oli omistanut kadehdittavan hienon autokokoelman. Harrilla on hyvässä tallessa kaikki alkuperäinen peruskorjattu tekniikka ja jopa jokainen pois leikelty pellin palanen. Tämä tekniikka on muuten Harrilla edelleen tänä päivänä hyvässä tallessa. Torinossa on ihan eri sisustus ja näitä Mercuryn vermeitä ei saa uutena mistään. Myös pleksi-ikkuna meni vaihtoon. Hän oli käytännössä putsannut koko kopan, maalannut auton ja laittanut sisustan kuntoon uusia nahkaverhoiluja myöten. Peterin kertoman mukaan Mercury tuli uuteen kotimaahansa pelkkänä kontintäytteenä, etenkin kun Mercuryt olivat vielä silloin 90-luvun puolivälin hujakoilla tosi halpoja. Tässä vaiheessa autossa oli vielä kiinni alkuperäinen rempattu tekniikka. JARRUT: Wilwoodin Pedalbox ja saman valmistajan levyt kaikissa neljässä nurkassa. Nämä isot putket menivät maskin sisempien ajovalojen reikiin. Auton ruosteettomat pellit olivat kuitenkin suuri plussa. Ovien tiivisteet ja pahvit olivat menneet melko silpuksi ja ne vaativat aika paljon korjailua. Mopar-harrastaja Autiorinne ei arvostanut Mercuryä mitenkään erityisesti, joten auto lepäsi sillä suunnalla jonkun aikaa melko surullisena näkynä. MOOTTORI: Robert Pond Racing täysalumiininen 427-kuutiotuumainen Ford FE Sideoiler, Pro Systems -kaasutin, muita olennaisten palikoiden valmistajien nimiä ovat Erson, Edelbrock, MSD ja Hooker. aikaisemmin omistamiensa muskeliautojen takia hyvin selvillä Nascarin menneistä muskelivuosista. ALUSTA: RRS:n billet kynätolpat, RRS:n hammastanko-ohjaus, takana Calvert Monoleaf -jouset, CalTracksit ja säädettävät iskarit. VOIMANSIIRTO: Kaksilevyinen Twindisk-kytkin, viisivaihteinen Tremec TKO 600 -manuaali, Hurst shifteri, alumiinikardaani, Ford 9-tuumainen perämurikka Strangen vetarein ja DPI:n tasauspyörästön lukko. Konehuoneessa ostohetkellä ollut vanha Cold Air Intake, joka ei kuulu NASCAR-autoon. Etupuskuri on muokattu Ford Fairlanen puskurista, maski Cobrasta ja nämä tiivistetty korin muotoihin. Jukka Saari Tervajoen suunnalta oli sitten ostanut auton ja ryhtynyt muutosrakentamaan ostostaan. Autiorinne oli henkeen ja vereen Mopar-mies ja tätä kautta itsekin Challengereita aikaisemmin omistanut Harri tiesi ensimmäisen Suomi-omistajan. Mercury Cyclone Spoiler II 1969 RRS-hammastanko-ohjaus pöydällä ja vanhat palaneet suojakumit vaihdettuina. Esimerkiksi katto ja konepellit oli kävelty sisään, ja vielä auringon polttamalla maalipinnalla. . Nykyisin omistamansa Mercuryn historiasta Harri on melko hyvin selvillä. Hän entisöi auton ja myi tämän sitten omakotitalon tieltä Tahvanaisen Heikille Kärkölään vuonna 2005. Heikki nosti autosta silloisen orkkistekniikan pois ja ryhtyi rakenVuoden 1969 sääntövaatimusten mukainen aito Nascar-luokitusauto Cale Yarborough Special, ja yksi yhteensä 351 valmistetusta. 84 V8-MAGAZINE. Harri oli jo aikaisemmin ostanut Jenslundin Peteriltä Kaliforniasta useamman auton, ja juuri Peter on rahdannut Mercuryn aikoinaan Suomeen Ari-Mikko Autiorinteelle Tervajoelle. Käsityönä tehdaslinjalla muutettu kori: Aerodynamiikan parantamiseksi noin 4 tuumalla jatkettu ja madallettu keulaosa, helmakoteloita nostettu tuuman verran, jotta auton alustaa on sääntöjen puitteissa voitu madaltaa tuuman verran. Nurmon suunnalta eräs kaveri oli tarjonnut uusitulla tekniikalla varustettua ja hänellä vain kuukauden ajan ollutta Mercuryä vaihdossa Harrin silloista urheiluautoa vastaan. Viisi vuotta huolettomalla pidolla Kärkölässä Mercuryn ympärillä alkoi tapahtua isompia asioita. Nimittäin kaikki ”Nascarin aerodynamiikkasodan” aikaiset autot Ford Talladega, Mercury Cyclone Spoiler II, Dodge 440 Daytona, Dodge Hemi Charger ja Plymouth Hemi Superbird. Tällä haavaa ainoa toimiva yksilö Euroopassa, kaikkiaan maailmalla jäljellä olevista noin neljästä kymmenestä
Joten vasta viime kesänä tehdyt kaasuttimen perusteelliset säädöt, Amerikan Joen tekemien moottorin kasausvirheiden korjaaminen ja SCE Gaskets:lta tilatut ahdinkoneen kannentiivisteet saivat auton toimimaan oikealla tavalla. Tässä vaiheessa Mercuryssä oli vielä kuskin puolella pleksistä tehty sivuikkuna, karuhko peltinen Nascar-tyylinen kojelauta ja ylipäätäänkin kunto oli melko rujohko, olihan Mercury siirtynyt Seinäjoelle vielä monin tavoin keskeneräisessä kunnossa. Taas silloiselle omistajalle tulivat muut kiireet ja oman firman vaatima ajankäyttö eteen, ja näin hänen oli luovuttava autosta. Heikki oli onnistunut saamaan kaikki haluamansa kamat Kärkölään ja sai Mercuryn jollain tavoin nippuun. Ajatelkaapa, että vastaavalle liukkaan oloiselle Nascar-kopalle on mitattu 346 km/h nopeus Daytonan Superovaalilla vuonna 1970. Kyseisessä liikkeessä auto vietti seuraavat viitisen vuotta. . Vielä Harrin omistukseen siirtyessään auton pyöränkulmat harittivat sen kolme senttiä, eikä hän saanut autoa kääntymään kotikadullaan. Persdynolla maisHarrin silmiin ainoa oikea vannevalinta oli Nascarpiireissä Alabama Mags -nimellä kutsutut 15 tuumaa korkeat Basset-peltivanteet. Wilwoodin pedalbox jouduttiin laittamaan kabiinin sisäpuolelle ja kaikista neljästä nurkasta löytyvät saman valmistajan levyjarrut. V8-MAGAZINE 85. Mahduttaakseen nykyisen ja kooltaan leveähkön 427-kuutiotuumaisen FE-tekniikan pakosarjoineen konehuoneeseen, oli Heikin pakko ottaa iskaritorneista vähän tavaraa pois. Kyseisen ajanjakson kuluessa moottorista oli useamman kerran räjähdellyt kannentiivisteitä ja tästä todisteena näki, että toisen puolen kantta oli jouduttu repimään auki useamman kerran. Moottorin ja pakosarjojen vaatiman tilan ja kaikkien muiden muutosten takia alkuperäiset etujouset eivät enää mahtuneet keulalle, joten niiden tilalle oli laitettava kynäjouset. tamaan autoa nykyiselle tekniikalleen. Nimeen liittyen auton takapäästä löytyy ”Nascarin aerodynamiikkasodan” aikainen spoileri. Autolla oli tietysti ajeltukin ajoittain ja tässä yhteydessä myös käytetty konetta auki siellä Seinäjoen suunnalla. Tämän kaiken jäljiltä aikaisemmin uusittu maalipinta oli mennyt paikoittain rakkuloille. Eikä moottori ole enää tämän jälkeen nakuttanut ja rikkonut kannetiivisteitä. Koneenvaihdon takia etupäähän on edelleen jouduttu vaihtamaan etupalkit, hammastanko-ohjaus, ja jarrujen pääsylinteri on siirretty toisen venttiilikopan kohdalle. Osittain Mercury toimi autoliikkeen maskottina ja vietti välillä siellä aikaa talvella ulos parkkeerattuna. Mercury lähti Kärkölästä kaasari säätämättömänä uudelle omistajalle Seinäjoella sijaitsevan Bayerncar-autoliikkeen suuntaan. Kasausvirheiden poisto Moottoria ei ollut koskaan säädetty kunnolla ja se oli muutenkin osittain väärin kasattu. Ostohetkellä auto oli hyvinkin paljon pihalla seisseen raakileen oloinen. Viiden vuoden huoleton pito oli jättänyt autoon omat jälkensä. Bayerncar piti autolle 85 000 euron hintalappua ja kukaan ei ollut halukas tätä ostamaan
Kaikki loput löytyvät Pohjois-Amerikan suunnalta. Edelleen Harri halusi pysytellä ajanmukaisessa hengessä ja pidättäytyä ehdottomasti Bassettin Nascar-peltivanteissa. Vasta maaliskuussa 2018 löytyi oikea kojetaulu, jonka Harri sai maalautettua oikeaan sävyyn juuri ennen sovittua Veekasin kuvauspäivää. . Lisämittarit ja päävirtakytkin löytyvät kojetaulun alta. Euroopan osalta yksi huonokuntoinen pitkänokkainen Dan Gurney Special -aihio löytyy Ruotsista, Harrin auto Suomesta ja Australiasta vielä yksi. Itärannikon ilmasto on ajan saatossa tehnyt rumaa jälkeä Cale Yarborough -autoille, ja näin nämä ovat huvenneet vauhdilla ruosteen ja mädäntymisen merkeissä. Näistä voidaan mainita rattipylväs, kaikki sisustan kahvat, ikkunamekanismit, veivit, kojelaudan katkaisijoita ja vielä uudet ovien ja ikkunoiden tiivisteet. Kyseessä on Nascar-sarjassa hyvin menestyneen Wood Brothers -tallin käyttämät Cale Yarborough Special punavalkoiset kilpaväritykset. Mikä Harrin mielestä on parasta, auton alkuperäinen tekniikka on koko ajan kulkenut auton mukana kaikista tehdyistä muutoksista huolimatta. 86 V8-MAGAZINE. Jenkkikeräilijöiden kautta Harri on onnistunut metsästämään autoon kaikki siitä aikaisemmin puuttuneet listat ja suuren joukon autosta vuosien varrella kadonneita osia. Mahdollisimman aito alkuperäinen maalipinta on kuitenkin arvossaan ja mielellään vielä ajan patinoimin kulutusjäljin. Näin oikeiden osien löytäminen joko uusina tai käytettyinä on vaatinut onnistuakseen sinnikästä yhtäjaksoista metsästämistä. Jenkeissä toimiva Talladega Spoiler -yhdistys on pitänyt tarkkaa lukua näistä autoista ja heillä on tiedossa kaikki edelleen jäljellä olevat nelisenkymmentä autoa. Wood Brothers Tässä Harrin autossa on aina tehdasuudesta lähtien ollut nämä tehdassävyt. Alkuperäinen radio ei enää mahtunut omalle paikalleen, onhan kojetaulun takana nykyisin niin paljon muuta tavaraa piilotettuna, mukaan lukien uusi sähköpääkeskus ja MSD-sytkäboksi. teltuna tehojakin tuli samassa yhteydessä huomattavasti lisää. Sama numero löytyy kultasävyisenä myös Harrin Mercuryn kyljistä. Vuonna 1969 Mercury Cyclone Spoiler II -autoa myytiin kahdella eri värivaihtoehdolla. Wood Brothers Nascar-tiimi numero 21 hankki yhden viimeisimmistä voitoistaan 2011 Daytonan 500-mailin kisasta kuskinaan Trevor Bayne. Auton huonoksi mennyttä maalipintaa Harri on joutunut jonkun verran paikkailemaan Seinäjoen vuosien jäljiltä. Wood Brothers -tallista itsestään löytyy netistä pitkät ja perusteelliset historiaselostukset, jotka vähänkään Nascarista kiinnostuneiden kannattaa ehdottomasti käydä lukemassa. Mercuryn Cycloneen ja erityisesti juuri Spoiler-kakkoseen ei sisustaosia saa uustuotantona ollenkaan näiden ollessa kokonaan erilaiset kuin Fordin Torinossa. Auto on maalattu näihin punavalkoisiin sävyihin juuri aikaisemmin mainitun entisöinnin yhteydessä. Harri on itse tehnyt autoon peilinjalat ja muita uustuotantona vaikeasti saatavia osia. Häneltä löytyvät jopa kaikki konehuoneesta moottorinvaihdon yhteydessä pois leikatut pellin palat. Pedalboxin sijoittelu ja kaikki muu ovat tarjonneet nekin omat haasteensa. Tallin isoissa kilpakuvioissa valitsema kilpailunumero 21 on Jenkkien suunnalla yhtä legendaarinen kuin kaksi muuta tunnetuinta kilpanumeroa 3 (Dale Earnhardt) ja 43 (Richard Petty). Harri kertookin, että kaiken saaminen nätisti paikoilleen, ja vielä kaikki toimimaan, on ollut omanlaisensa savotta. Mieleen ei edes tullut ajatusta mistään American Racing -alukiekoista. Harri joutui kokonaiset puolitoista vuotta ja käytännössä pari kertaa vuorokaudessa käymään eBayn kautta metsästämässä uutta kojetaulua. Kesällä 2017 hän joutui maalaamaan puolet katosta uudestaan. Viimeksi mainittua valmistettiin kaikkein pienin määrä, mutta näitä löytyy tänä päivänä jonkun verran enemmän. Hän oli nostanut tilalle auton alkuperäisen ja Suomessa uudestaan mustaksi verhoillun kojetaulun. Harria ja Bayerncaria edeltänyt, kuukauden verran Mercuryn omistanut kaveri oli ehtinyt ottamaan peltisen kojelaudan pois. Mikäli joku joskus tulevaisuudessa haluaisi entisöidä auton ihan tehdasalkuperäiseen kuntoonsa, numeroiltaan oikea tekniikka on edelleen hänellä täysin entisöitynä hyvässä tallessa. Jenkeillä on valitettavasti tapana ylikorjata ja ylikromauttaa kaikki omat tekeleensä, samalla häivyttäen näistä sen parhaan fiiliksen. Kymmenessä mittarissa riittää tarkkailemista. Liian hienosti ylimaalattuna ja puleerattuna autosta olisi helposti kadonnut juuri tämän kaltaiseen kilpa-autoon kuuluva aidonoloinen race-henki. Kyseessä on muuten jo vuodesta 1950 asti mukana Nascarissa ollut ja edelleen toiminnassa oleva talli, ja tätä kautta vieläpä sarjan vanhin mukana oleva sellainen. Uuden etuoven lasin Harri sai hankittua erään Ford Sportsroof Torinon laseja uustuotantona Jenkeissä valmistavan pajan kautta. Itärannikolla tätä Cale Yarborough Specialia punavalkoisella värityksellä ja länsirannikolla niin ikään Wood Brothers -tiimin yhtenä kuskina toimineen Dan Gurneyn mukaan nimettyä Specialia sinivalkoisena versiona
Kojelauta siinä kunnossa miltä se näytti oston yhteydessä, jolloin ainoastaan lisämittarit ja virtalukko toimivat. Auton nykyisenä omistajana Harri on ennättänyt toteamaan moottorista löytyvän hyvin potkua ja sen olevan säätöjensä osalta toimiva. V8-MAGAZINE 87. Näin käytännössä koko voimalinja perän kuoria lukuun ottamatta, on laitettu kokonaan uusiksi. Näitä ei vaan voi olla huomaamatta. Mikäli sellaisen sattuisi jossakin näkemään, silloin on kyseessä pelkkä jälkikäteen rakennettu replika, ja nämäkin on yleensä tehty siitä tavallisesta W-keulaisesta Cyclonesta. Tämä järjestely saattaa hitusen verran laskea tehoja, mutta toisaalta voimareserviä konepellin alla piisaa. Usein tuntuu siltä kuin autossa ei olisi jarruja lainkaan ja poljinta on näin ollen pakko painaa kahdella jalalla, jos meinaa saada auton pysähtymään. Laatikosta eteenpäin voimat siirtyvät alumiinista tehdyn kardaanin välityksellä Strangen vetarein varustetulle Fordin ysituumaiselle perälle. Pituutta Harrin silmin katsottuna hänen ”pitkällä lossillaan” on 5,3 metriä. Hän ei kuitenkaan mennyt puhkomaan rintapeltiä ja ilmanputsarit ovat ihan normaalit FE-versiot. Vuosimallin 1969 Mercuryssä ilma kaasarille on otettu tuulilasin etupuolelta. Erityisesti silmiinpistäviä asioita auton kyljissä ovat nämä Nascar-historiaan viittaavat kaikki tarrat ja kullanvärinen kilpailunumero 21. Pitää myös muistaa, että autossa ei ole mitään ylimääräistä, kuten vaikkapa soittimiin, sähköikkunoihin ja -penkkeihin liittyviä kilometrien pituisia kaapelisarjoja. Vilkkuviikset ynnä muuta olivat IKH:n traktoriosista tehtyjä. Itsekantava kori säästää paljon painoa rungolliseen autoon verrattuna. Kuvissa nämä erottaa helposti kapeasta helmakotelosta, sillä varsin harva on ryhtynyt näitä replikaan muuttamaan. Harri ei ole sen kummemmin käynyt täällä kotimaassa dynottamassa omaa moottoriaan, mutta pitää kuitenkin realistisina vääntölukemina yli 800 Nm numeroita. Toisekseen Mercurystä löytyy tehostamaton kilpaohjaus mallia 2,5 kierrosta laidasta laitaan, minkä ansiosta autoa joutuu ajamaan kaksin käsin. . Ronskia tekniikkaa Nykyinen 427 FE-moottori perustuu Robert Bond Racingin alumiinilohkoon kuivilla rautaputkilla. Etulokasuojista löytyvät CP Competition Proven by Holman Moody -tarrat on Mercuryn kylkiin aikoinaan hankkinut ja laittanut paikoilleen kärköläläisen Heikki Tahvanaisen vaimo. Vaativa ajettava Tehostimien puuttumisen takia auto on Harrin sanojen mukaan ihan karmea ajettava tienpäällä. Auton paino saattaa yllättää jotkut lukijat, sillä auton omamassa on vain 1520 kiloa. Autojensa suhteen Harri on aina ollut enemmän sellainen rakentajatyyppi ja kaikki hänen aikaisemmat ajopelit ovat lähteneet eteenpäin. Näin tulee todennäköisesti käymään myös tämän Mercuryn kanssa, onhan hänelle vielä haaveena omistaa joitakin muita autoja. Niitä on hänen tallien kätköissään täälläkin hetkellä useampi, mutta ei juurikaan mitään yhtä ihmeellisen kiehtovaa kuin tämän jutun Mercury. Harrin tietojen mukaan yksikään aidoista alkuperäisistä Cale Yarboroughin ajamista Nascar-kilpureista ei ole tallella missään. Auton mukana tulleet Cold Air Intake -systeemit Harri nosti sivuun ja leikkasi 60-luvun alun Thunderbirdin ilmanputsarista kyseiseen moottoriin kuuluvan ilmanputsarin. Maavaraa löytyy juuri sen verran, että autolla pääsee vain vaivoin hidastetöyssyjen ylitse. Koneen perästä löytyy kaksilevyinen kytkin, jonka jatkona on viisivaihteinen Tremecin TKO 600 -manuaalivaihteisto. Yhdellä kädellä ajamisesta ei tule yhtään mitään. Moottorista on Jenkeissä Holman & Moodyn pajan dynossa puristettu 635 hv ja yli 900 Nm teholukemat. Peräpäästä löytyvät edelleen Nascarin Monoleaf-jouset, Cal-Tracksit ja säädettävät iskarit. Omalta osaltaan Harri on teetättänyt Helsingin suunnalla Cale Yarboroughin Wood Brothers -kilpurin kyljissä olleet identtiset kilpailunumerot ja vielä kylkija konepeltitarrat
Puheet todellisesta täyskädestä lienevätkin paikallaan. Todellinen täyskäsi GTX oli ”herrasmiesmuskeli”, jota valmistettiin vain kaksiovisena hardtop coupena. TEKSTI JA KUVAT PAUL GRANVIK Lars-Johan on varsin tyytyväinen 1970 Plymouth kokoelmaansa ja syystäkin, sillä kyllä tällaisia autoja kehtaa näyttää ja käyttää, vaikka siitä se ”toivottomaksi unelmaksi” todettu Superbird vielä puuttuukin. Miehen kattavaksi katsottava kokoelma koostuu kahdeksasta eri yksilöstä aina perhekäyttöön tarkoitetusta stationwagonista muskelimalliseen convertibleen saakka. Autoja tehtiin 7748 kappaletta, joista 6398 oli varustettu Lars-Johanin yksilön tapaan 440-isolohkolla ja TF 727 -automaatilla. 88 V8-MAGAZINE. 8 x Plymouth B-body Korsnäslainen Lars-Johan Smedlund on tykästynyt Plymouthin vuoden 1970 B-bodyihin
Auton hinta oli kuitenkin kohtuullinen sen harvinaisuus huomioiden, joten LarsJohan lähti katsomaan autoa. Kyseisiä muotoilullisia yksityiskohtia ei käytetty muissa malleissa. Kotitallin tarkemmassa tutkinnassa Lars-Johan alkoi jo katua GTX:n ostoa, sillä autosta puuttui mm. Näin Lars-Johan antoi kaupassa pari ylimääristä projektiaan. Auto seisoi Riston tallissa sellaisenaan neljä vuotta, kunnes hän laittoi sen myyntiin liian haastavana projektina. Lars-Johanin komea B-body-kokoelma koostuu kaikkiaan kahdeksasta 1970 Plymouthista, joista kuusi on kunnostettu ja ajossa. R eilut parikymmentä vuotta Amerikan autojen kanssa puuhastellut Lars-Johan on omistanut useita muskeli Mopareita, joista muotoilullisesti häntä miellyttivät eniten vuosimallin 1970 Plymouthin keskikokoiset B-bodyt. Kyseinen suosittu optio oli tilattu GTX:ään jo uutena. . V8-MAGAZINE 89. tekniikka, sisusta kojetauluineen, kaikki sähköt ja suuri osa koristeosista. Kokoelma kasvoi kolmeen yksilöön, minkä jälkeen syntyi ajatus kaikkien kyseisten kaarojen korimallien keräämisestä. Pehmyttöitä riitti Lars-Johan kiinnitti hapertuneen korin ensi töiksi korigrilliin. Autoa kaupitellut paimiolainen Risto Nuotio oli aikoinaan ottanut yhteyttä Lars-Johaniin osapuutteisiin liittyen. Nettiautossa oli ollut myynnissä jo jonkin aikaa vastaava ja ennalta tuttu '70 GTX hardtop coupe. Tämän lisäksi kuskinpuolen ovesta, molemmista etu-ja takalokasuojista sekä takalasin ja takaluukun kannen välisestä pellistä löytyi niin paljon pientä reikää, että ne menivät vaihtoon. Riston tarGTX:n kone on alkuperäistä vastaava 440-isolohko, jota on kevyesti kutiteltu. 440:nen kasattiin pääsääntöisesti vakio-osia käyttäen, mutta sille tehtiin muutamia tehoa lisääviä toimenpiteitä. GTX.n tunnistaa ehkä helpoiten takavalojen kehyksiä myöten mustaksi maalatusta takapaneelista ja sitä kiertävästä listoituksesta. Se osoittautui täydeksi hylsyksi, jonka Risto oli löytänyt tässä ankeassa olemuksessa Amerikan Teksasista keväällä 2007. Myös Lars-Johan oli perumassa kauppoja auton kunnon takia, mutta Riston halu vaihtaa se melkeinpä mihin vain muutti tilannetta. Hyvää autossa oli hänen mukaan oikeastaan vain tallessa ollut Amerikan rekisteriote ja VIN-koodi, joiden mukaan se oli aito GTX. Kaksipulttisen koneen lohko porattiin 0,030" ylikokoon ja sen kaikki kulutusosat uusittiin. Tuplasnorkkelilla varustetun orgisputsarikotelon alta pilkistävät Direct Connectionin legendaariset sinisävyiset tarvikeventtiilikopat. Sellaiseksi GTX:n oli arvioinut ilmeisesti moni muukin, sillä vaikka autosta kiinnostuneita oli ollut kasapäin, ei yksikään heistä ollut tohtinut ostaa sitä. VIN-koodi kohdallaan Kesällä 2011 Lars-Johan ryhtyi etsimään myymänsä 426 Hemillä ruuditetun '70 GTX hardtop coupen (V8 4/2009) tilalle uutta muskeli-Mopar näperreltävää talvi-iltojen iloksi. Palikoita ei siihen hätään juurikaan löytynyt, mutta yhteydenpito jatkui. – Kardaanitunneli oli käytännössä ainoa korin osa, joka ei kaivannut osakseen paikkaustoimenpiteitä, muistelee Lars-Johan pehmyttöitä, joiden parissa vierähti pari seuraavaa vuotta. koitus oli palauttaa se alkuperäiseen loistoonsa, mutta entisöinti ei käynnistynyt koskaan. lattian kaikki jalkatilat, takaluukun pohja kokonaisuudessaan sekä molemmat takasisälokasuojat. Suomesta hyväkuntoisena käytettynä löydetyn komean Wood Grain Steering Wheel -puujäljitelmäratin kehä oli jo ostettaessa maalattu mustaksi. Hiekkapuhallus paljasti ennakoitua enemmän korroosiokohtia, ja pölynä ilmaan katosivat mm. GTX:stä kadonneen ja yhdellä nelikurkkuisella kaasarilla varustetun 375-heppaisen 440:sen paikalle Lars Johan pulttasi tallinsa kätköistä löytämänsä vuodelta 1973 olevan vastaavan kokoisen moottorin, joka sai osakseen täydellisen läpikäynnin. Niistä merkittävimmät olivat tehdasarvoja tiukemman hydraulinokan sekä kanaviltaan kevyesti portattujen, isoilla 2,08"/1,74" imuja pakoventtiileillä varustettujen 906-koodin omaavien HiPerf-kansien paikalleen pulttaaminen. Riston mukaan GTX oli varsin haastava projekti, ja sellaisena hän sitä myös myi. Mitään kiirettä hän ei kuitenkaan pitänyt, vaan luotti siihen, että sopivat yksilöt tulevat vastaan, kun malttaa odottaa. Kaksi muuta toimivat varaosa-autoina ja niille onkin ollut käyttöä kiitettävästi
Road Runnerissa oli vakiona pyöreistä näytöstä koostuva Rallyemittaristo. Samalla syntyi päätös maalata joskus joku omakin auto kyseisellä värillä, ja siihen GTX oli mitä soveliain kohde. Myös ovinupit, sisäovenkahvat ja kaikki kumitiivisteet uusittiin uudenveroisen lopputuloksen saavuttamiAlun perin TX9 Black Velvet -musta Road Runner maalattiin 1996 valmistuneen kunnostuksen yhteydessä auton alkuperäisiin värivaihtoehtoihin kuulunutta Moulin Rouge -pinkkiä vastaavalla Porschen värillä. Automaatti oli ollut ostettaessa uusi, joten se vain huollettiin öljyjen, filtterin ja tiivisteiden vaihtoineen. Auton katukisahistoriasta kielivät rattiputken kookas Auto Meterin kiekkamittari ja kojelaudan alaosan lisämittarit. Auton niputus tehtiin jo käytännön syistä pääsääntöisesti uusia osia käyttämällä. Pysäyttimiksi pultattiin autoon jo uutena optiona tilatut tehostetut 11,0" etulevyt ja 11,0" takarummut. Tehoa lienee kuitenkin riittävästi, sillä megalomaaniset katuslicksit savuavat kuulemma varsin herkästi. Hyväkuntoisina käytettyinä osina hankittiin puolestaan mm. . Tällä Nascar-legenda Richard Pettyn kisa-autoissaan käyttämällä värillä auto sitten maalattiinkin, minkä lisäksi konepelti ja kyljet saivat koristeekseen puolikiiltävällä mustalla värjätyt GTX-mallin mukaiset raidat. Ohjauksen osalta tehtiin pieni poikkeama tarkkaan tehdasasuun, kun GTX:ssä alun perin olleen, auton optioihin kuuluneen tehostetun ohjauksen tilalle vaihdettiin tehostamaton vakio versio. ikkunoiden listat sekä ovenkahvat ja toinen takavalo. Lars-Johan oli nähnyt muutamia vuosia aikaisemmin Vaasan vappuajossa Petty Bluella maalatun '70 Dodge Chargerin ja ihastunut siniseen sävyyn ikihyviksi. Autossa jo uutena ollut lattiakonsoli paikallistettiin puolestaan Ruotsista. Ulkokuoren osalta ”tuoretta tavaraa” ovat mm. Amerikkalaiselta Legendary Interiorsilta tilattiin istuinten alkuperäistä vastaavat mustat vinyyliverhoilut, ovipaneelit, takasivupaneelit, sisäkatto ja lattiamatto. Myös kaikki alustan puslat ja nivelet uusittiin alkuperäistä vastaavilla heavy duty -osilla vankkoine Super Stock -jousineen ja KYB-kaasuiskareineen. – Uusi sellainen sattui olemaan sopivasti hyllyssä ja oli hyvä saada sillekin jotakin käyttöä, toteaa Lars-Johan tyytyväisenä. Sisustasta ei ollut juuri mitään jäljellä auton ostohetkellä, joten se uusittiin käytännössä kokonaisuudessaan. Vaihdelaatikoksi Lars-Johan asensi jo vuosia aiemmin hankkimansa TF 727 -automaatin, jonka toimintaa oli terävöitetty mm. Road Runnerin voimanlähteenä vaikuttaa kutiteltu 440-isolohko, jonka viritysasteesta ei ole tarkkaa tietoa. Yksi niistä oli auton vaaleankeltainen Sunfire Yellow -alkuperäisväri, joka oli hänestä sävyltään aivan liian laimea tällaiseen voimaa uhkuvaan muskeliautoon. shit kitillä, manuaalisella venttiilikoneistolla ja B&M 2500–3000 stall speedin turbiinilla. molemmat puskurit kiinnikkeineen, maski lampunkehyksineen ja taustapeili. GTX:ään optiona tilatut oikeanlaiset erilliset Bucket Seats -etupenkit ja kojelauta tehdasasenteisine Rallye-mittaristoineen löytyivät hyväkuntoisina käytettyinä Suomesta. Syksyllä 2016 projekti oli edennyt kasaamisvaiheeseen. Muutama lisäheppa lienee myös saatu Moparin oman vuoden 1969 HiPerf-valurautaimusarjan päälle pultatulla Edelbrockin nelireikäisellä 750 cfm vakuumikaasarilla ja Malloryn kaksikärkijakajalla kilkkeineen. Alkuperäisväri ei vakuuttanut Vaikka GTX:n kunnostuksen lähtökohta oli palauttaa auto alkuperäiseen asuun, niin joidenkin asioiden kohdalla Lars-Johan piti parempana poiketa tarkasta tehdastyylistä. 90 V8-MAGAZINE. Auton muskelisemmaksi muuttuneen ulkonäön viimeistelevät American Racingin kisahenkiset 7"x15"ja 8"x15"-kokoiset Outlaw 1 -alumiinivanteet, joille kietaistiin tuhdit 235/60–15ja 275/60–15-renkaat. Tehdaslinjalla liikuttiin myös taka-akselin kanssa, kun hento siirtoperä heivattiin romunkeräykseen ja tilalle asennettiin alkuperäistä vastaava 8 ¾"-lukkoperä vakiolla 3,23:1-välityksellä varustettuna. Lars-Johan pitää myös vinyylikatoista, joten sellainen asennettiin GTX:ään asiaan kuuluvien takatolppien listojen kera
Tämän selvittyä alkoi Henrik tosissaan harkita autosta luopumista. V8-MAGAZINE 91. Kauppoja tehtäessä Tom kertoi aikoinaan rakentaneensa myös kaksiovisen tolppamallisen '70 Road Runnerin, jonka oli myynyt umeålaiselle Henrik Saxenille. Hienokiiltoiset etuja takapuskuri ovat laadukkaita uustuotanto-osia. Vaihteistona vaikutti edelleen ilmeisestikin Road Runnerin tehdasasenteinen nelivaihteinen 833-lattiamanuaali ja perän paikalle oli pultattu reippaasti kavennettu Dana 60, jonka sisuskalut koostuivat Mark Williamsin 35-rihlaisista teräsvetoakseleista, Moparin omasta levylukosta ja tiuhasta 4,10:1-välityksestä. Komeat erilliset Bucket Seat -etuistuimet ovat sen alkuperäisiä lisävarusteita. Kyseinen Maantiekiitäjä vaikutti sen verran mielenkiintoiselta yksilöltä, että Lars-Johan pyysi omistajan yhteystiedot ja soitti hänelle kysyäkseen, voisiko tulla katsomaan autoa, kun se sattui vielä olemaan kotimatkan varrellakin. Tomin jäljiltä oli myös alun perin TX9-kiiltävänmustaa autoa koristanut ja kohtuuhyvin säilynyt Porschen värikartasta valittu pinkki maalipinta uusittuine mustine optiovinyylikattoineen. Avo Road Runnerin alkuperäisen Vitamin C Orange -oranssin sijasta Lars-Johan on maalauttanut auton kirkkaamalla Hemi Orangella. Kävi ilmi, että Henrik on itse asiassa lähtöisin Suomesta ja vieläpä Lars-Johanin kotipaikkakuntaa Korsnäsiä lähellä sijaitsevasta Pietarsaaresta. Muutama lisäheppa lienee myös saatu 3" tuplaputkistolla ja niiden päihin pultatuilla Super Trap -äänenvaimentimilla, joissa olevia levyjä auki kiertämällä niiden virtausta voitiin parantaa. Ahdin kuumeen ollessa kovimmillaan hän rakensi kaksi remmillä ruuditettua konetta, joista toisen hän kuitenkin myi eteenpäin pinkin Road Runnerin hankkimiseksi. Toinen pantiin tallin perälle odottamaan sopivaa 1970 Plymouthia, johon sen voisi asentaa. Tätä ”viivytystaistelua” käytiin aina kesään 2016 saakka, jolloin Henrik tuli käymään Suomessa ja vieraili samalla myös Lars-Johanin luona. Niinpä kaupat syntyivät ja Lars-Johanin sitkeys sai viimein palkintonsa. Ja totta kai Lars-Johan aina silloin tällöin myös tiedusteli, jos Henrik olisi halukas myymään Road Runnerinsa. Vuonna 1996 valmistuneen, alun perin 383-isolohkolla ladatun auton koneena toimi yhä Tomin tekemä 440-kuutiotuumainen, jota oli piristetty mm. Avoon ahdinvoimaa Lars-Johan päätti jo aikoinaan, että asentaa johonkin autoistaan ahtimella varustetun moottorin. Henrikin nähtyä 1970 Plymouth kokoelman, oli hänen todettava todeksi Lars-Johanin tarinat täyskäden keräämisestä ja siitä, että häneltä puuttui oikeastaan enää vain Henrikin Road Runnerin kaltainen kaksiovinen tolppamalli. Perinteitä kunnioittavan katukisahenkisen kokonaisuuden kruunasivat Centerlinen 7"x15" ja 12"x15" alumiinivanteet 205/70– 15 eturenkaineen ja 29,5"x15" takakatuslickseineen. Lars-Johan ei kuitenkaan pitänyt epäkäytännöllisestä manuaalista, joten hän korvasi sen peruskunnostamallaan TF 727 -automaatilla. Vaikka Road Runnerin valmistumisesta oli vierähtänyt aikaa jo lähes kaksi vuosikymmentä, oli se yhä varsin siistikuntoinen. Samalla Lars-Johan korjasi takahelmojen korroosiokohdat ja lopuksi vielä paikkamaalasi ne. kevyesti portatuilla 906-kansilla, Edelbrockin alumiini-imusarjalla, 750 cfm:n tuplapumppukaasarilla sekä TTI Headersin keraamisilla peltipakosarjoilla. Nyt Road Runner onkin niin siisti ja hyvin toimiva, ettei autolle ole suunnitelmissa mitään isompia kunnostuksia, vaan hän aikoo nauttia siitä ihan vain sellaisenaan. Myös Road Runnerin sisusta oli käyty läpi ja uusittu alkuperäistä vastaaville mustilla vinyyliverhoiluilla. Ja sitähän Lars-Johanin GTX onkin nykyisin mitä suuremmassa määrin! Voitollinen viivytystaistelu Lars-Johanin kokoelman tuoreimpiin tulokkaisiin kuuluu härski kisahenkinen '70 Road Runner, joka siirtyi hänen omistukseensa värikkäiden vaiheiden jälkeen loppusyksyllä 2016. Vierailun seurauksena Lars-Johanista ja Henrikistä tuli kaverit, ja he pitivät toisiinsa yhteyttä säännöllisin väliajoin. Nähtyään katukisatyyliin työstetyn auton livenä hän ilmoitti saman tien olevansa kiinnostunut autosta, jos Henrik päättää luopua siitä joskus. Tähän alkuperäiseen kaksioviseen tolppamalliin Lars-Johan törmäsi ensimmäisen kerran jo kesällä 2002, kun hän lähti noutamaan Ruotsista ostamaansa '70 Road Runner hardtop coupea Burtäskissä asuvalta Tom Johanssonilta. seksi. Myös manuaaliaski ja taka-akseli tuntuivat lyhyellä testilenkillä toimivilta. Auton tekniikkaa ei ollut kuitenkaan käytetty aikoihin, mutta huollon ja uuden akun asentamisen jälkeen 440:nen tärähti tulille ja kävi varsin miehekkäästi. . Sopivaa kohdetta pumppupannulle pohtiessaan hänen mieleensä palautui Tampereella aikoinaan pyörinyt '70 Belvedere convertible, joka oli ollut alkujaan nelioviAvo Road Runneria kunnostettaessa myös penkit uusittiin Legendary Interiorsilta tilatuilla mallikohtaisilla mustilla vinyyliverhoiluilla. Road Runnerin siirryttyä Lars-Johanin omistukseen oli se pitkälti siinä kunnossa kuin Tom oli sen aikoinaan rakentanut. Toki myyntivaa´assa painoi myös se, että Henrik ei ollut ajanut Road Runnerillaan viimeiseen 14 vuoteen, vaan se oli vain seissyt tallissa pölyä keräämässä
Saatuaan auton talliinsa korjasi Lars-Johan ruostevauriot saman tien. Elettiin kesää 2014. nen Suomi-sedan. Sinne sijoitettiin myös kookkaat kaiuttimien kotelot. Auto on muutoskatsastettu avoksi 1986. . Vain päivän kestäneiden pikapohjatöiden jälkeen Lars-Johan maalasi auton kotitallissaan sitä jo hankittaessa koristaneella kirkkaankeltaisella värillä ja tehtaili kylkiin mustat GTX-raidat. Tavaratila maalattiin ja lattian musta kumimatto uusittiin. Remmin lisäksi iloisesti vinkuvat kuulemma myös auton takarenkaat. pohjaan, takaluukun lattiaan ja takapyöränkaariin, minkä lisäksi takalokasuojien etuosiin sovitettiin Road Runner -mallista napatut sivuscoopit. Pienen salapoliisityön tuloksena selvisi, että Belvedere majaili nykyisin Harjavallassa, eikä sitä ollut leimattu viimeiseen kymmeneen vuoteen. Sisustan pienen siistimisen jälkeen Belvedere otettiin ajoon ja hauskaa sen kanssa on ollut Lars-Johanin mukaan, eikä vähiten kulun puolesta. Tavaratilan kaikki lasit ja takaovien lasit peitettiin tummalla tarrakalvolla. Kävi ilmi, että auto oli pahasti projektikuntoinen ja yhä pitkälti valmistumisensa aikaisessa kuosissa. Rättikatto oli rikki ja siitä puuttuivat pumput. Belvedere on rakennettu perinteiseen tapaan avoksi hitsaamalla takaovet umpeen sekä sovittamalla siihen Convertiblen tuulilasinkarmi ja kaksiovisen pidemmät ovet. Olipa Lars-Johan muistinsa mukaan yrittänyt joskus myös ostaa Belvederen, mutta pyynti oli ollut tuolloin niin kova, ettei kauppoja ollut syntynyt. Lars-Johanin saatua auton silloisen omistajan langan päähän selvisi, että hän saattaisi hyvinkin luopua siitä sopivaa summaa vastaan. Karljohan sai kuitenkin tingittyä hinnan sellaiselle tasolle, että kaupat syntyivät. Auto oli hyvä alusta ahtimelle, ja koska kokoelmasta puuttui vielä tuollainen Plymouth-malli, päätti Lars-Johan selvittää mikä on auton nykytilanne. Keulapellit olivat peräisin '69 Dodge Coronetista, joten puheet palapelistä lienevät paikallaan. Myös takapaneeli värjättiin muskelimaisen mustaksi. Niinpä Lars-Johan lähti tutustumaan vuonna 1986 avoksi muutoskatsastettuun Belvedereen. Paljon muuta positiivista autosta ei tosin sitten löytynytkään, sillä siitä puuttui tekniikka ja sitä koristi kauhtunut keltainen maalipinta, joka kukki iloisesti sieltä täältä. Suurin muutos oli se, että maski, etulokasuojat ja konepelti olivat nykyisin ”oikeanlaisia” 1970 Plymouthin osia, mitä Lars-Johan piti positiivisena asiana. Kuukauden kestäneiden hitsaustalkoiden tuoksinassa uutta peltiä pantiin mm. Vain yhtä vajaa Jottei Plymouth-kokoelmasta tulisi täysin muskelikeskeinen, päätti Lars-Johan täydentää sitä hieman käytännöllisemmällä Avon pumppupannun perusta on 1970-lukulainen kaksipulttinen 400-isolohko, joka on 6/71-ahdinta, tuplia kaasareita, itsetehtyä alumiini-imusarjaa ja peltisiä pakosarjoja lukuun ottamatta pitkälti vakiokuosissa. 92 V8-MAGAZINE. Auto oli tehty avoksi hitsaamalla takaovet umpeen sekä sovittamalla paikoilleen Convertiblen tuulilasinkarmi ja kaksiovisen pidemmät ovet. Maalauksen jälkeen asennettiin paikoilleen valmiiksi rakennettu 400-kuutiotuumainen isolohko pumppupannu, joka sai jatkoksi vakioosilla kunnostetun TF 727-automaatin ja 3,23:1-välityksellä varustetun 8 ¾" lukkoperän
Eikä syyttä, sillä hänen tietojensa mukaan se lienee ainoa laatuaan Suomessa. Keväällä 2013 hankitulla hyvin toimineella Satellitella Lars-Johan ajoi ensimmäisen kesän sellaisenaan. yksilöllä, farmarilla. Keväällä 2008 Lars-Johan haki läheiseltä Maalahdelta siellä vuosia seisseen karukuntoisen Satellite 4d sedan 318:n varaosa-autoksi. Toimenpiteiden valmistuttua kurvattiin auton kanssa konttorille, mistä irtosi leima ensi yrittämällä. Lars-Johanin mukaan hänen Plymoutheissaan on Superbirdin kokoinen aukko. Talven tullen hän maalasi Suomi-sedanin omassa tallissa sitä jo ostettaessa koristaneella tummansinisellä. Tuota puutetta onkin kieltämättä vaikea paikata, mutta toisaalta, kyllä nykyisessä kokoelmassaankin on kattavuutta ihan kiitettävästi niin autojen skaalan kuin kunnonkin puolesta. Belvederen perusratti, vakiomallin mittaristo ja kojelauta pehmusteitaan myöten olivat niin hyvässä kunnossa, että niille riitti pelkkä huolellinen puhdistus. Suomeen auto saapui keväällä 2015, minkä jälkeen sen pohjassa olleet ruostevauriot korjattiin ja tekniikalle tehtiin perushuolto. Renkaat ovat 215/70–15ja 235/70–15 -kokoiset Sunnyt. Talven tultua Lars-Johan ehosti Belvederen kulahtaneen maalipinnan maalaamalla auton ulkopinnat alkuperäisellä B3 Ice Blue Metallic -vaaleansinisellä ja sisältä B7 Jamaica Blue Metallic -tummansinisellä. Sitä se on saanutkin ja vieläpä koko perheen voimalla. Lars-Johanin ehdottomiin suosikkeihin kuuluvien Centerline alumiinivanteiden ja vakiota kookkaampien renkaiden alle asentamisen jälkeen auto oli siinä kunnossa, että se tarvitsi vain kovaa ajoa. Syksyllä 2014 Portlandista löytynyt Satellite stationwagon hankittiin alun perin varaosa-autoksi, mutta nyt Lars-Johan on alkanut harkita räpeltämättömässä orgiskunnossa olevan, matching numbers 318-koneen, TF 904-laatikon ja lukottoman 8 ¾-perän omaavan farmin kunnostamista. Farmi oli ilmoituksen mukaan räpeltämättömässä alkuperäiskunnossa ja siinä oli tallella 318-pikkulohkosta, TF 904 -automaatista ja lukottomasta 8 ¼" takaakselista koostuva matching numbers -tekniikka. Tässä yhteydessä farmin penkit verhoilutettiin tehdastyylisellä sinisellä vinyylillä sekä lattiamatto ja sisäkatto uusittiin. Pian hänen Amerikasta autoja työkseen tuova tuttu Mikael Ingman kertoi löytäneensä Craig´s List Seattlen sivuilla myynnissä olleen '70 Belvedere stationwagonin. Lisäksi moottori käytiin läpi, ja samalla alkuperäinen kaksikurkkuinen kaasari/imusarjayhdistelmä korvattiin Edelbrockin nelireikäisellä alusarjalla ja 600 cfm:n vakuumiversiolla. Satellite on rakennettu nykyiseen asuunsa ilmeisesti joskus 1980-luvun lopulla, mistä kielivät napitetulla sinisellä plyysillä verhoilut orgisistuimet ja ovipahvit. . Kun Belvedere osoittautui Mikaelin tutkinnassa kunnoltaan odotetun kaltaiseksi, teki Lars-Johan siitä kaupat. Kunnostuskelvottoman Suomi-yksilön palikoita on hyödynnetty hyvällä menestyksellä muita Plymouth-projekteja pakerrettaessa. Paremmat ovipahvit ja sivupaneelit napattiin varaosaautosta. Linjakkaaseen farmiin aimo annoksen muskelihenkisyyttä tuovat Lars-Johanin suosimat Centerline aluvanteet, joilla on kokoa edessä 6"x15" ja takana 7"x15". Myös vaihteisto kunnostettiin, mutta koska se ei toiminut toivotulla tavalla, pulttasi Lars-Johan tilalle uudemman Dodge Vanin turbiinin lock up -lukitustoiminnolla varustetun TF 904 -laatikon. V8-MAGAZINE 93. Tuo materiaali oli tuohon aikaan ”kuumaa kamaa”. Kun tähän vielä lisätään Lars-Johanin kokoelman keräämisen käynnistäjäksikin katsottava, kesällä 2008 hankittu '70 Road Runner convertible 440 ja keväällä 2013 ostettu '70 Satellite 4d sedan 440 sekä varaosa-autojen virkaa toimittavat '70 Satellite Stationwagon ja '70 Satellite 4d sedan 318, ei kokoelmasta puutu enää paljon
9/2018 ilmestyy MARRASkuussa viikolla 44 Lisäksi mm.: Lahden Jenkkiautonäyttely, kesän 2018 cruisingkooste… Ford Fairlane 1958 Vanhempi Amerikan kustom, 1958 Ford Fairlane, löytyi nettihaulla kontintäytteeksi ja osoittautui Oulun uudessa kodissa oletettua paremmaksi. Basic Tech Tällä kertaa luomme perusteellisen katsauksen kytkimen saloihin.. Näin se ei taidakaan joutua ennakkosuunnitelmista poiketen myyntilistalle. Chevrolet Impala 1965 Hämeenlinnalaisen Riku Tulisalmen savukoneeksikin tituleerattu ilmajousitettu ja LS-moottorilla varustettu Impala tuottaa suuria savupilviä kanssa-autoilijoiden iloksi. Vanha rakkaus ei ruostu Pietarsaarelainen Jan-Olof ”Janne” Storrank on pitkänlinjan harrastaja ja pesunkestävä Mopar-mies, joka hankki yhä edelleenkin omistamansa '67 Dodge Coronet 440 hardtop coupen jo yli kolme vuosikymmentä sitten. Muutama vuosi takaperin valmistuneen perusteellisen kunnostuksen ansiosta tämä aito ja alkuperäinen 383-isolohkoyksilö on nykyisin komeampi kuin koskaan