9/ 20 15 H IN TA 10 ,6 € SISÄKATON ASENNUS Testissä Ford Mustang GT 2015 SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI Ford Tudor 1930 MOBILISTIN NÄKEMYS RODISTA Dodge Challenger ’70 426 Hemi ja 440 Six Pack TODELLINEN HAASTAJAKAKSIKKO International Harvester 1955 TUKEVA TYÖJUHTA PA L. V K O 20 15 -5 1 1 5 9 6 4 1 4 8 8 9 7 2 5 900 720 -15 09 BLING BLING Cadillac Eldorado ’67 LAHDEN JENKKIAUTONÄYTTELYN SATOA
2 V8-MAGAZINE
Timon FED-Dragster ja Mikon ’48 Fiat Topolino ovat laitteita, jotka kääntävät päitä jo äänellään. Buick Super Riviera 2 d HT ’58 onkin palvellut miestä jo neljännesvuosisadan ajan ilman suurempia murheita. Kuitenkin niin, että auto on palautettavissa tarvittaessa alkuperäiseksi suhteellisen helposti. 30 9 /2015 ESITTELYSSÄ 6 FORD GALAXIE 500 XL 1964 Per Arne Johanssonin huima Galaxie taittaa varttimailin 10,7 sekunnissa, vaikka autolla on painoa pari tonnia. 34 FORD A TUDOR 1930 Vaikka mobilismi on lähellä Mika Hirvosen sydäntä, uhrasi hän ’30 Fordin hot roddingin alttarilla. 48 TUKEVA TYÖJUHTA ’55 International Harvester R-100 ei komeillut aikoinaan pikkistilastojen myyntikärjessä, mistä huolimatta se oli toimiva vaihtoehto vankkaa työkalua etsivälle ostajalle. 30 HYVIN TOIMIVA PITOPELI Oululainen Kari Ollilla on ollut pitkään sitä mieltä, että jos joku toimii, ei siihen pidä koskea. KANSIKUVAJUTTU 14 CADILLAC ELDORADO HT COUPE 1967 Osuva väri, kookkaat vanteet ja kokonaisuuteen hyvin sointuva sisusta luovat autolle helposti säihkyvän bling bling -ilmeen. PIENOISMALLIT 66 CHEVROLET CORVAIR BERTONE Chevrolet Corvair sai käsittelyssä italialaisia piirteitä. KISAJUTUT 43 VAAHTI LIITERIN NOSTALGIAKAKSIKKO Kaksi kaverusta, kimppatalli Kuopiossa ja molemmilla nostalgiset kiihdytysautot. 72 DODGE CHALLENGER HT & CONVERTIBLE R/T 1970 Kaksi haastajaa, joista toisen kulkua vauhdittaa 440-kuutiotuumainen Six-Pack ja toista 426 Hemi. 26 FORD MUSTANG GT 2015 Testasimme uuden 421-hevosvoimaisella 5,0-litraisella veekasilla varustetun Ford Mustang GT:n, jossa ajettavuutta on parannettu edellisiin sukupolviin nähden modernimmalla alustatoteutuksella. 26 48 54
TEKNIIKKA 54 KATTOVERHOILUN ASENNUS Asensimme paikoilleen uustuotantoa olevan sisäkattoverhoilun. Alkuaikojen kisat, kilpurit ja miehet niiden takana ovat syöpyneet lähtemättömästi monen mieliin. Suomessakin kiihdytyksellä on pitkät juuret ja tänä kesänä juhlittiin täyttä 40 vuotta. Beaver Rocker -projekti on tapaus sinänsä, mutta kesän kisoissa oli suorastaan herkistävää nähdä Jykä Aukion entistämä ”Keulija-Valtteri”, jolla Jamppa Tolvanen kisasi jo 80-luvun alussa. Linney, Heikki Malinen, Jim Maxwell, Kari Mörö, Anders Odeholm, Juha Peltonen, Pekka Polvinen, Kai Salmio, Matti Saloranta, Joke Simonen, Erik Stigsson, Pekka Vaisto ASIAKASPALVELU Sähköpostiosoite asiakaspalvelu@fokusmedia.fi Puhelin 020 735 4130* *Puhelun hinta lankapuhelinliittymästä soitettuna on 8,35 snt/ puh + 7,02snt/min ja matkapuhelinliittymästä soitettuna 8.35 snt/puh + 17,17 snt/min. Tallennamme puhelut laadun varmistamiseksi ja koulutustarkoituksiin. Ratin takaa HISTORIA TALTEEN Drag racingin syntykodissa Amerikassa lajin virallisesta alusta on kulunut jo 60 vuotta. Tuntuu, että kymmenien vuosien takaiset tapahtumat itsekin muistaa paremmin kuin mitä nykyään tapahtuu! Kultaisia vuosia muistellaan mielellään monessa tallissa tai esson baarissa. Tämän numeron esittely Vaahti Liiterin -kavereiden etumoottoridragsterista ja blower-Alterdista tuo kiehtovan tuulahduksen millaista kiihdytys oli 60-luvun Amerikassa. LINNEY 43 72. VEEKASI KIERTÄÄ 22 JENKKIAUTONÄYTTELY, LAHTI 3.–4.10. Tänä vuonna sen sai Do-Dads ry, Pekka Mannermaa ja Esa Mikkonen, juhlavuoden kunniaksi järjestettyjen Vintage Dragsien isät. Veekasi jakaa joka vuosi FHRA:n palkintojenjakogaalassa V8Magazinen Pressipytyn arvokkaasta ja ansioituneesta työstä lajin hyväksi. KAKSIPYÖRÄISET 68 HARLEY-DAVIDSON FXSTC 1989 Jos haaveilee chopperista, ei asiaa pidä jättää toteuttamatta. Laadukasta ja kansainvälistä kalustoa runsain mitoin sisältänyt tapahtuma päätti komeasti tämän vuotisen näyttelykauden. Ja huhujen mukaan lisää nostagiakilpureita on työn alla. Niin ikään vanhoja kilpureita rakennetaan entisaikojen ilmeeseen. Kuten sanotaan: Old hot rods never die – they just go faster! Jarmo Markkanen 4 V8-MAGAZINE V8-MAGAZINE Postiosoite V8-Magazine Hämeentie 153 C 00560 Helsinki Sähköpostiosoite v8-toimitus@fokusmedia.fi V8-Marketin sähköpostiosoite v8-market@fokusmedia.fi Facebook-osoite www.facebook.com/V8Magazine TOIMITUS Päätoimittaja Jarmo Markkanen Puhelin 0400 454 961 Toimituspäällikkö Petri Laulajainen Ulkoasu Faktor Oy / Kirsi Perimö, Mauri Viertola Avustajat Juha Airio, Bo Bertilsson, Paul Granvik, Hannele Hatanpää, Aulis Hämeenkorpi, Mikko Isokangas, Harri Jukarainen, Harri Kunnasvuo, Arto Kylmänen, Michael Lamm, Peter S. Keimolan 1975 kisoista on kuljettu monta varttimailia nykyisille kisa-areenoille. Onkin hieno huomata, kuinka tärkeää historiaa on meillä ryhdytty taltioimaan monella tapaa. MEDIAMYYNTI Esko Kontio Sähköpostiosoite esko.kontio@fokusmedia.fi Puhelin 0400 997 622 LEVIKKIMYYNTI Johanna Mikkonen Sähköpostiosoite johanna.mikkonen@fokusmedia.fi Puhelin 0449 732 055 JULKAISIJA Fokus Media Finland Oy KUSTANTAJA Markku Hurmeranta Sähköpostiosoite markku.hurmeranta@fokusmedia.fi PAINOPAIKKA PunaMusta Oy, Joensuu ISSN 0780-2102 V8-Magazine on Aikakauslehtien liiton jäsen 58 GULF HISTORIC RACE CUP 2015 Suomen suurimmaksi asvalttiratasarjaksi kasvanut Historic Race Cup saatiin päätökseen tämän kauden osalta. KERÄILYKUVAT 39 Ford Pickup 1940 41 Harley-Davidson FXSTC 1989 PALSTAT 3 SISÄLTÖ JA PÄÄKIRJOITUS 20 UUTISIA JA ASIAA 38 KALIFORNIA KRUZIN’ 62 V8-MARKET OSTOJA MYYNTIPALSTA 64 TAPAHTUMAKALENT ERI 79 SEURAAVASSA NUMEROSSA KANSIKUVAT: PAUL GRANVIK, HARRI JUKARAINEN, HEIKKI MALINEN, KAI SALMIO, JARI TURUNEN KERÄILYKUVA: MIKKO ISOKANGAS KALENTERIKUVA: PETER S. Some on innostanut harrastajat kaivelemaan pöytälaatikoistaan uskomattomia kuvaaarteita. Maamme ensimmäiset nostalgiakisat ajettiin Räyskälän ”stripillä”, ja nappiin onnistunut tapahtuma saa jatkoa ensi kesänä. Toisaalta taas nuoremmalla harrastajapolvella on kova kiinnostus tietää, miten kaikki alkoi
V8-MAGAZINE 5 KIITOS AAMUISTASI, JUSSI HEIKELÄ JA HYVÄÄ JATKOA, MIHIN IKINÄ SE VIEKÄÄN…
TEKSTI JA KUVAT KAI SALMIO 6 V8-MAGAZINE. KUNINGASKUNNAN HIENOIN GALAXIE 1963½ ja ’64 luiskaperäiset Ford Galaxiet ovat tavattoman suosittuja rakentelukohteita, varsinkin, jos autosta halutaan jalostaa kisahenkistä katuautoa. Per Arne Johanssonin Galaxieta voisi kehua jopa kuvankauniiksi, vaikka kyseessä on maskuliininen katuohjus
V8-MAGAZINE 7. Prameinta XL 500:sta valmistettiin 58 306 autoa, mikä oli luksusmallille hyvä lukema. Astetta köyhempää versiota 2d HT:ta paukutettiin huimat 206 998 kappaletta. Ford Galaxie 500 XL 1964 KUNINGASKUNNAN HIENOIN GALAXIE Fordin isokoriset autot olivat tuoreeltaan niin kansan kuin kisatiimien suosiossa
Sain hankittua Ronnie ”Rullanokka-Ronnie” Bergströmiltä 1000-hevosvoimaisen moottorin, jolla ajoin Stockholm Openissa 1991 aina semifinaaliin saakka. Aikanaan katukisoja järjestettiin usein muun muassa Norrköpingissä, Gotlandissa, Gävlessä, Västervikissä ja tietysti Tukholmassa, missä kisattiin Stockholm Open -nimikkeellä. P er Arne ”Pojte” Johanssonin kisahenkinen ´64 Ford Galaxie 500 XL on Ruotsin hienoin Galaxie, mikäli on uskominen megasuosittujen Power Meetien isähahmoa Kjell ”Kjelle-Power” Gustafsonia. Finaalissa puikkoihin asettui useamman Stockholm Openin jo aiemmin voittanut Ronnie, joka korjasi voiton kotiin. Mies on jossakin yhteydessä laukonut suustaan kyseiset ylistyssanat. – Ura katuautoissa kulminoituu eräällä tavalla vuoteen 1991, jolloin kisattiin Chevrolet Chevellellä, joka tunnettiin paremmin Ruotsissa nimellä ”Skithuset”. 8 V8-MAGAZINE. Tässä vaiheessa kisoihin osallistuttiin jo vakavamielisemmin kuin vuosikymmen alussa. – Tuliaiset Orlandosta olivat mahtavat, sillä saldona oli kolmoisvoitto Pro Street -ryhmästä, voittajana kukas muukaan kuin ”Rullanokka” ’67 Camarollaan. Moni pitkänlinjan harrastaja muistanee Orlandon vuoden 1993 Power World Street Finalsit, jonne lähti suuren kohun saattelemana Pohjoismaista tusinan verran kovia katutykkejä ottamaan mittaa amerikkalaisista kollegoistaan. Kisan alullepanijana toimi itse Kjelle-Power. Auto näyttää hiljan maalatulta, vaikka yksikomponenttimaali ruiskutettiin pintaan ilman kirkaslakkaa jo 80-luvulla. Ne, jotka ovat nähneet Pojten Galaxien livenä, voivat varmasti yhtyä tehoherran mairitteleviin sanoihin, tämä Galaxie on tyrmäävä! Mutta miksi Pojten Galaxiesta on ylipäätään jalostettu kuvienmukainen upea katukokonaisuus, joka herättää kadunmiehissä ihastusta ja kanssa-autoilijoissa tahatonta kunnioitusta. Tämä oli historian ensimmäinen kerta, kun pohjoismainen katueliitti pääsi kohtaamaan USA-huiput. Ulkoasu on periaatteessa kuin missä tahansa stanuluokan suorankiihdyttimessä, mutta tämä auto on leivottu myös katukäyttöön, vaikka stripilläkin on kellotettu toistaiseksi maireat 10,70 sekunnin lukemat, mikä on varsin hyvin pari tonnia painavalle lotjakkeelle. – Istutin konetilaan väkevän 427-kuutiotuumaisen vinkkelin. Joillakin vaan on tyylitaju paremmin kohdillaan kuin ehkä meillä muilla! Skithusetilla SO:n voitto Pojten kiinnostus koviin katuautoihin juontaa juurensa 80-luvun alkuun, jolloin mies hankki ensimmäiseksi jenkkiautokseen Chevrolet Corvetten, josta rakennettiin kilpuri katuautokahinoihin kaudelle 1983–84. Kantapään kautta nämä kisailuasiatkin näemmä opitaan, naurahtaa Pojte. Ruotsalaisia oli 10 ja tanskalaisia sekä norjalaisia yksi kummastakin maasta. Tehoa oli sen verran paljon, että noviisille tapahtui erinäisiä lapsuksia alkutaipaleella, sillä konimäärä oli liikaa ainakin taka-akselille, jota jouduttiin korjaamaan useampaan otteeseen, muista kokonaisuuksista puhumattakaan. Jenkit olivat kuvitelleet pieksevänsä vaaleapäiset viikingit mennen tullen, mutta toisinhan siinä kävi. Siihen aikaan katukarkeloissa olivat mukana myös sellaiset nimet kuten Freddy Fagerström, joka nykyisin puikottaa 6-sekunnin Pro Modified -pickupiaan ja tunnetaan paremmin nimellä ”Fast Fredde”, sekä Jimmy Ålund, jonka nykyiset meriitit Pro Stock -kahinoissa on kaikkien tiedossa. Oli hienoa olla mukana osana tätä menestystä, sillä mikään ei ole niin hienoa kuin voitto Stockholm Openista, tietää Pojte kertoa. Se oli kaikkien tuntema kovanluokan katuraaseri. Letukalla päästeltiin stripillä kaasujen kera matalia 10 sekunnin aikoja. Real Pro Streetistä irtosi vielä Magnus Erikssonin ’65 Chevellelle pronssia ja Super Pro Streetistä kakkostila viivalle ”nukahtaneelle” Björn Cronqvistin ’63 Vettelle. Voittoisat viikingit 90-luvun alku oli muutenkin ruotsalaiselle katuautokulttuurille todellista juhlan aikaa. Puhutaan siis yhdeksänkertaisesta Pro Stockin Euroopan mestarista, Pojte huomauttaa. 80-luvun lopulla Pojte hankki ’55 Chevroletin, jossa oli 454-kuutiotuumainen isolohko ja peltikori kauttaaltaan, joten mitään apuja ei tullut korikevennysten suhteen. Kaikki vähänkin katuautokarkeloita vuosikymmenten aikana seuranneet tietävät, että Stockholm Openin voittaja on yhtä kuin katujen kuningas! – Ostin Skithusetin ilman moottoria ja vaihteistoa
Cobra Jet autoja kotitalliin Ennen Galaxieta Pojte hankki kotitalliinsa Q-koodin ’69 Ford Mustang Mach I:sen, johon oli isketty tehtaalla 335-hevosvoimainen 428 Cobra Jet. Vastaavat vanteet löytyvät myös Pojten ’69 Mach I:stä. Se ei välttämättä ole mikään kummoinen meriitti, mutta hieno yksityiskohta kuitenkin. Peltiä ei vaihdettu keventämisen takia, vaan lähinnä ulkonäöllisistä syistä. Pienenä kuriositeettina mainittakoon, ettei Floridassa ollut tuolloin lainkaan autojen liikennekatsastusta, kuten vastaavasti Ruotsissa, vinkkaa Pojte viekas hymy kasvoillaan. Vanteiksi valikoituivat kisahenkiset Weld Racingin Draglite -kiekot. Lienevät siis miehen suosikkivanteet! V8-MAGAZINE 9. Pojte lopetti silloisen kisauransa 90-luvun puolivälin tienoilla. Takapaneelin listaan kiinnitetty päävirtakatkaisija on yksi markkinoiden tyylikkäimmistä. . Auton ainoa kevennystoimenpide on kohdistunut konepeltiin, joka on korvattu kuttaperkkaisella versiolla kera pisarascoopin. Rakensin 2000-luvun taitteessa ’58 Chevrolet Impalan, jolla pokkasin Elmiasta People´s Choice -pystin. Valmistettiinhan vuonna 1969 kaikkiaan huimat 299 036 Mustangia, joista 2766 varustettiin vastaavalla 50-luvun lopulla ihannoitu avaruusja rakettibuumi näkyvät edelleen myös Galaxien takavalojen muotoilussa. Yksi niistä on Stockholm Openin voitto ja näyttelyrintamalla suurimmat meriitit saavutetaan Elmian Custom Motor Show’sta, joka lienee lajissaan Euroopan ykkönen. Eihän näistä rotteloista pääse ikinä eroon, kun niihin on joskus rakastunut! – Ruotsissa on muutamia meriittejä, joita jokainen himoitsee. Puskuriin on lisätty asianmukaiset tarrat. Tämän jälkeen miehen vapaa-aika kului toki edelleen amerikkalaisten autojen parissa, mutta tällä kertaa niitä rakennettiin vain kadulle ja näyttelyihin. Kaikista kulmista löytyy Hoosierin katurenkaat. En olisi koskaan olettanut näin käyvän, mutta maailma on ihmeellinen, iloitsee Pojte. Auto oli varustukseltaan sellainen, että maailmasta ei löydy toista vastaavaa samoilla optioilla varustettua
Tässä kohtaa astuin itse estradille ja kaupathan siitä syntyivät. – Musse myytiin uutena New Yorkissa. Ovivalosta on hyötyä yön pimeydessä. Lohko Autossa olevista Kalifornia-kilvistä löytyy myös kuljettajan nimi. Tämän jälkeen mittarilukema on kasvanut yhtä hitaasti. Myöhemmin auto siirtyi omistukseeni ja sillä on ajettu tähän päivään mennessä alle 50 000 kilometriä, kertoo Pojte. 10 V8-MAGAZINE. . Kisapalikkaa USA:sta Galaxien myötä miehen sisällä uinunut kiihdytyskärpänen heräsi toistamiseen, joten eräänlainen paluu alkulähteille oli siis edessä. paikallisiin varttimailimittelöihin ja Bakersfieldin Hot Rod Reunioniin. moottorioptiolla ja 1280 näistä automaatilla, kuten Pojten ykkönen. Samalla murikkaan tuli 4,11-välitys. Näin autossa valtavasti potentiaalia, joten ostopäätöstä ei tarvinnut pitkään jahkailla, Pojte muistelee. Autossa oli alun perin ollut 352-kuutiotuumainen V8, joka oli vuosien aikana vaihtunut potentiaalisempaan 428 Cobra Jet -pataan, jota oli sopivasti kutiteltu, kun omistaja osallistui mm. Oviin asennettiin uutena kulkuvalon ja varoitusvalon kokonaisuus. Monet yrittivät vuosien aikana ostaa sitä, mutta silloinen omistaja ei suostunut myymään, kunnes vuonna 2000 eräs naapuri onnistui hankkimaan sen. – Käytin Galaxieta jonkin aikaa stripillä, mutta olemassa oleva 428 ei lopulta kestänyt käytössä. Otin yhteyttä kaveriin nimeltä Cribba Lundin, jolta sain ostettua 553-kuutiotuumaisen moottorin. Ensimmäisinä töinään Pojte fiksasi kuntoon 9-tuumaisen taka-akselin, mikä tarkoitti käytännössä Tom´s Differentialsin vetoakseleiden (31 splines) ja Detroit Lockerin hankintaa. Autolla oli ajettu vuoteen 1991 mennessä vähäiset 57 000 kilometriä, asia selviää auton mukana kulkeutuneista asiapapereista. Turhat sähkövermeet ovat katuautossa out! . Kun varttimailikärpänen on kerran puraissut riittävällä volyymilla, niin eihän siitä kokonaan eroon pääse koskaan. Auto bongattiin aurinkoisesta Los Angelesista ja uitettiin myöhemmin vähemmän aurinkoiseen Ruotsiin. – Galaxien Ruotsiin maahantuonut kaiffari ajeli autolla jonkin aikaa, mutta se ei lopulta ollut sitä, mitä hän oli havitellut. Pari vuotta Mustangin oston jälkeen 2007 eräs Pojten ystävä teki eBay-löydön Los Angelesista, kun silmiin osui kuvien Galaxie. Galaxien hankki tuoreeltaan Thelma-niminen naishenkilö, mikä kertonee osaltaan kauniimman sukupuolen kiinnostuksesta 60-luvun onnistunutta designia kohtaan. Pienet tuuletusikkunat aukeavat veiviä vääntämällä. Vaikka XL 500 oli varusteltu malli, tässä yksilössä sivuikkunat nousevat ja laskevat manuaalisesti, mikä passaa mainiosti nykyiseen racehenkisyyteen
Galaxie on kohta ollut Per Arne ”Pojte” Johanssonilla tasan 10 vuotta. Mies on erityisen mieltynyt isokoppaisiin Fordeihin, joiden konepeltien alla on suorituskykyiset moottorit. Kojetaulun alle on sijoitettu rivi tarpeellisia mittareita ja katkaisijoita. Eikä mitään perinteistä maalattua putkihässäkkää, vaan ruostumattomasta putkesta tehty näyttävä kokonaisuus. Galaxiet olivat kova luu myös drag race alttareilla. Galaxien takapenkin muotoilu antaa ymmärtää, että kyseessä olisi vain nelipaikkainen auto, mutta takasohva on tarkoitettu kolmelle aikuiselle. Mike Smitt voitti 500-sarjan Galaxiella NHRA:n Junior Stock -mestaruuden. Manuaalisella venttiilikoneistolla varustettua C6-automaattia käskytetään B&M:n shifterillä. V8-MAGAZINE 11. Turvakaari on hyvä olla, kun stripillä paukutetaan kympin aikoja. Alkuperäinen hattuhylly siirrettiin hyllylle, jotta turvakaarelle saatiin tilaa läpivientiä varten. Autossa oli vastaava pisarascoop kuten Pojten Galaxiessa, mutta plootun alla räyhäsi 427-isolohko. Autossa on edelleen originaaliverhoilu
Pakokaasut poistuvat Crites peltisarjojen välityksellä sopivan avaraan pakoputkistoon. Laatikon vierellä paistattelee NOS Cheater Nitrous Oxide -ilokaasujärjestelmän (+150–250 hv) pullo. Vaihteisto on ihanteellinen stripille, mutta kadulla tällaisen askin nimeen vannovia löytynee vähemmän. Vaihteistossa on manuaalinen venttiilikoneisto ohjaamassa öljynpaineita. Makuasioista ei sovi kiistellä, ja onhan tuollaisella askilla mukava varmasti leikkiä kadullakin. Moottori on varustettu Milodonin syvällä Street and Strip -öljypohjalla. Savunmuodostus oli haasteellista Hoosierin katuslicksien (11,5/29-15) hyvän pito-ominaisuuden takia. Kulkupuolesta vastaa 553 cid V8. Moottoria ei ole toistaiseksi dynotettu, mutta siinä on Pojten mukaan tehoa jossakin 750–780 hevosvoiman välillä. Eipä voisi konetila olla juurikaan coolimpi! Tässä kohtaa on hyvä muistuttaa, että tätä autoa ei säilytetä vain tallissa, vaan se pääsee maistelemaan aktiivisesti myös maanteitä. . . Ihan riittävästi ainakin katukäyttöön! Moottorin tehot välittyvät Coan Racingin valmistaman C6-automaatin kautta taka-akselille. Laatikon ykkösen ja kakkosen välityssuhteita muutettiin niin, että nyt on helpompi cruisailla kartsalla myös iltaisin, Pojte iloitsee. Onneksi mukana oli pullo limonaadia, jotta saatiin aikaiseksi kadulla edes jonkinmoiset savut fiilistelyn nimissä. Turbiini on Danielssonin erikoisvalmisteinen kymppituumainen. Akku siirrettiin takaluukkuun ja sijoitettiin alumiiniboksin sisään. Sylinterikannet ovat alumiiniset Super Cobra Jetit, joita on paranneltu yhdysvaltalaisen Jon Kaase Racing Enginesin toimesta. Samasta pajasta tuli myös öljypumppu. on Fordin 460:nen, joka on porattu 0,060 ylikokoon. Perävälityshän on Galaxiessa nykyään kohtuullisen tiheä (4,561) juuri katukäyttöä ajatellen. 12 V8-MAGAZINE. Imusarjaksi valikoitui Edelbrockin alumiininen Victor 460:nen, jonka päälle laskettiin Holleyn 1050:nen Dominator kaasutin, jota myöhemmin preppasi jenkkiläinen Chuck Nuytten Carburetor Specialty Service, valistaa Pojte. – Vaihteiston kanssa oli pientä ongelmaa lähinnä käyttömukavuuden nimissä, joten otin yhteyttä ystävääni Andersiin, joka pyörittää Malmköpingissä Anders Autoservice -korjaamoaan. Kaikki moottorin liikkuvat osat, kuten kampiakseli, männät ja kiertokanget hankittiin Scat Crankshaftilta
YHÄ ARKISIN KLO 6 — 10 VILLE KINARET MIKKO HONKANEN. V8-MAGAZINE 13 TOIVOO RADIO CITYN AAMU JA JATKAA..
TEKSTI JA KUVAT PAUL GRANVIK 14 V8-MAGAZINE. Kun autoon lisätään näyttävä oranssikeltainen helmiäisväri, hienostunut vaalea sisusta ja kimaltavat 20-tuumaiset kromivanteet, voidaan puhua jo maksimaalisesta ”bling-blingistä”. Cadillac Eldorado Hardtop Coupe 1967 Maximum bling-bling 1967 Cadillac Eldoradosta löytyy loistokkuutta jo vakiona
V8-MAGAZINE 15. Maximum bling-bling 1967 valmistui 17 930 Cadillac Eldoradoa, joista vain ani harva on päätynyt kustomoinnin kohteeksi
Auton tausta on varsin mielenkiintoinen, ainakin jos sen tyyppikilpeen on uskomista. Keulapelti paikoillaan Eldo näytti jo paljon paremmalta, ja etenkin sen kaunis kylkilinja ja maukkaan matala katto miellyttivät häntä suuresti. Siinä nimittäin seisoo valmistuspaikkakunnan kohdalla tehdasstanssattuna Antwerp, mikä tarkoittaa belgialaista Antwerpenin kaupunkia! Tämä kielii siitä, että Eldorado olisi kasattu lisenssillä Belgiassa! Siitäkin huolimatta, että eräiden listauksien mukaan viimeinen merkintä Cadillacin lisenssivalmistuksesta Euroopassa on vuodelta 1960! Joten melkoisesta kummajaisesta tässä on kyse. Ja niin hän oli lopulta tälläkin kertaa, vaikka alku ei lupaavalta näyttänytkään. Niinpä hän teki autosta tarjouksen, vaikka se ei varsinaisesti ollut edes myynnissä. Myös vaihteisto sai yllensä saman sävyn. Hän nimittäin hankki kesällä 1977 perheen käyttöpeliksi ’64 Chevrolet Bel Air sedanin, jonka kyydissä vietettiin monia ikimuistoisia hetkiä. Auto oli tosi surkea näky purettuine keulapelteineen, eikä iloisesti kukkiva kiilloton valkoinen maalipintakaan nostanut osakkeita, mattamustaksi penslatusta katosta ja rähjäisestä sisustasta puhumattakaan. Auton belgialaisjuurten puolesta puhuu myös kilometrimittari, ja etenkin se, että se on alun perin maalattu Opelin väreihin kuuluneella vaaleanvihreällä metallinhohtosävyllä. Eldoradon alkutaival on siis aikalailla hämäränpeitossa, mutta vuonna 1977 auto oli myyty Ruotsiin, missä se oli erikoisuudestaan huolimatta viettänyt aika railakasta elämää. Vaimo antoi vinkin Vaikka Petri oli seuraavina vuosina mukana monenlaisissa harrastetouhuissa, venyi oman auton hankinta aina 1990-luvun alkuun saakka. Joku autossa kuitenkin sykähdytti Petriä, joten hän päätti kasata sitä hieman paremman kokonaiskuvan saadakseen. Kovia kokenut kummajainen Eldoradon omisti tuolloin ylivieskalaista alkuperää oleva kaveri Anssi, joka oli hankkinut sen projektikuntoisena talvella 2006. 16 V8-MAGAZINE. Petrin vaimo Soile ehdotti siltä istumalta kimppatallissa vuosia pölyä keränneen ’67 Cadillac Eldorado HT Coupen hankkimista. Petri päätti kuitenkin mennä tutkimaan tarkemmin kyseistä osittain purettua projektia. Myös auton muistakin alkuperäisistä kiilto-osista saatiin siistit oikomalla ja kiillottamalla. Auton maski on tehty itse! Mustiin pohjapelteihin on kiinnitetty kiillotetusta rosterista pokatut kanttiset putket, jotka koristavat myös puskurin ilmanottoa. 340-hevosvoimaiseen ja 429-kuutiotuumaiseen moottoriin saatiin hieman kustomtatsia maalaamalla se auton pintaväriin sointuvalla keltaisella. Hienosti muotoiltu sisältä säädettävä peili on ikäisekseen hyvin säilynyt. Tästä kielivät pikavauhdilla vaihtuneet omistajat, joita sillä oli ollut länsinaapurissa 17 kappaletta seuraavan kahden vuosikymmenen aikana! Eldorado lienee ollut jonkinlainen ”pilsnerbil”, minkä puolesta puhui myös sen karu kunto. Y livieskalainen Petri Tiinanen kiinnostui Amerikan autoista jo pienenä pojannassikkana, kiitos isänsä Jorman. Hän kävi keskeneräisen projektin läpi seuraavan parin vuoden aikana, mutta kun auto valmistui kevääksi 2006, realisoitui se käteisvaroiksi muita tarkoituksia varten. Petrin ohella innostus tarttui myös hänen nuorempaan veljensä Teroon, joka osti myöhemmin vastaavanlaisen neliovi-Letukan ja jalosti sitä pikkuhiljaa hienommaksi. Silloin hankittu ’83 Oldsmobile Custom Cruiser 307 cid piilofarmari toimi hänen käyttöpelinään joitakin vuosia, kunnes Petri osti ’83 Pontiac Firebird Trans Am 350:sen. Hän on nimittäin pannut merkille, että Soile on ollut muissakin asioissa useimmiten oikeassa. Harrasteautotonta kautta kesti kevääseen 2011 saakka, jolloin hän ryhtyi etsimään uutta pakerrettavaa. Mitään varmistusta valmistusasiaan ei ole saatu, mutta jos Eldorado on tehty Antwerpenissa, niin se saattaa hyvinkin olla ainoa laatuaan maailmassa. Mielenkiintoinen on myös Eldoradon rattiputkesta yhä löytyvä Hollannin tullin sinetti, joka viittaa siihen, että auto olisi myyty uutena sinne. Kun Petri oli katsellut aikansa projektia koko karmeudessaan, alkoi hänestä tuntua siltä, että Soilen olisi syytä käydä optikolla. – Se valkoinen romuko?, oli Petrin ensimmäinen kommentti
Peruspohjatöiden valmistuttua Petri värjäsi korin vielä suojaavalla epoksivärillä ennen kuin hän kampesi koneen laatikkoineen pois auton keulalta niiden huoltamiseksi ja siistimiseksi. sisustan irrottamisella. Petrin ensivaiheen visio olikin kunnostaa Eldorado pikaisesti ja ajella sillä pitkälti sellaisenaan jo seuraavana suvena. Tämän jälkeen se jäikin seisomaan keskeneräisenä, kunnes Anssi osti sen. V8-MAGAZINE 17. Veden ja öljyjen tarkistamisen sekä akun lataamisen jälkeen Petri päätti kokeilla, josko kone vaikka tärähtäisi tulille. Petri kuitenkin korotti tarjoustaan pariinkin otteeseen, ja lopulta auto siirtyi hänen omistukseensa huhtikuussa 2011. Suomeen auto on ostettu joskus 2000-luvun alussa ajokuntoisena projektina. Jo tehtaalla korinväriseksi maalatut osat ovat lähes huomaamattomat. Tavaratilan kannesta on poistettu kaikki merkit ja listat. Lisää miellyttäviä yllätyksiä koettiin, kun hän pökkäsi automaatin D:n päälle. Niinpä sille tehtiin vain perushuolto ja vuotavien tiivisteiden vaihtaminen. Varsin pian Anssi kuitenkin muutti Etelä-Suomeen työn perässä, joten projekti jäi keräämään pölyä. Myös keskellä peräpäätä ollut tankin luukku hitsattiin umpeen ja menoveden lisäys muutettiin takaluukun kautta tapahtuvaksi. Suunnitelmat kariutuivat Soilen kuultua niistä, sillä hän totesi jokseenkin tomeralla äänensävyllä, että tästä ei sitten tule mitään lauluautoa, vaan se tehdään kerralla kuntoon. muuttamalla maski itse tehdyksi putkimalliseksi sekä poistamalla konepellistä ja takaluukun kannesta kaikki merkit. Petri ei aluksi innostunut surkeanoloisesta Eldoradosta, mutta Soilen ansiosta hän tajusi auton kauneuden, joka oli tosin kätketty hyvin ostohetkellä. konepellin ja takaluukun kannen etureunoihin, etuja takalokasuojien alaosiin sekä taka-ikkunan alareunaan. Tästä huolimatta paikattavaa löytyi ja paljon. Mitään hälyttävää ei tullut esiin kansien ja öljypohjan irrottamisen jälkeen, vaan kone oli todella hyväkuntoisen näköinen. Kun Automatic Control Level -tasosäätöön kuuluvia uusia alkuperäisiskareita ei löytynyt mistään, korvasi Petri ne kaverilta hankituilla ilmajousilla, jotka hän muokkasi Eldoradoon sopiviksi. Eldoradon tänne tuonut omistaja oli alkanut purkaa autoa, mutta hän oli aikaa myöten todennut sen liian työlääksi projektiksi. 2 ½ -tuumaiset tuplaputket ovat Petrin pokkaamat. Pientä lohtua toi se, että auto oli osiltaan lähes täydellinen, ja sen tekniikankin piti olla Anssin mukaan toimiva. Tämä oli suuri helpotus, sillä autossa riitti pakertamista ilman tekniikkamurheitakin. Värivalinnassa pääosaa esitti Sol-olutpullo, jota kerran katsellessaan Soile totesi, että siinähän on sopivat sävyt myös Eldoradoon. Kun Eldorado oli työnnetty kimppatalliin, jatkoi Anssi saman tien sen purkamista mm. Tässä vaiheessa autoa myös kustomoitiin kevyesti mm. Samalla uusittiin myös väljiintynyt tehostetun ohjauksen apusimpukka, etupään kulahtaneet alapallonnivelet sekä 12-tuumaiset tehostetut rumpujarrut ympäriinsä tarvittavilta osiltaan. Pohjalle ei sen sijaan tarvinnut tehdä mitään, sillä sen korroosiot oli korjattu kelvollisesti jo jonkun edellisen omistajan toimesta. . Sävyt olivat kuin tehtyjä autoon, joten ei muuta kuin seuraaSisäilman poistoritilät on sijoitettu poikkeuksellisesti kummankin takalokasuojan yläosaan. Huoltotoimenpiteillä ja maalaamisella selvittiin myös TH-425-automaatin ja 2,94:1-välityksellä varustetun perän osalta, minkä jälkeen tekniikkapaketti pultattiin takaisin paikoilleen tyytyväisin mielin. Priimaa peltiä pantiin mm. Auto lähti heti liikkeelle ja lyhyellä testiajolla vaihteisto myös vaihtoi täysin terveen oloisesti. Petri aloitti työt selvittämällä, mikä oli pitkään seisseen ja Eldoradossa yhä paikalla olleen tekniikkapuolen todellinen tilanne. Äänien kurissa pitämiseksi Eldoradot varustettiin alun perin vain yhdellä ulostulolla. Anssin vakuuttelut auton matching numbers 429-isolohkon ja sen niin ikään tehdasasenteisen TH-425-automaatin toimivuudesta tuntuivat hieman huterilta etenkin, kun hän ei ollut enää oikein muistanut milloin vehje olisi viimeksi liikkunut omin voimin. Ja kuinka ollakaan, parin ryyppyhuikan avittamana se alkoi käydä jopa yllättävän siististi. Kun Petri näki putelin, oli hänen jälleen kerran oltava samaa mieltä paremman puoliskonsa kanssa. Yksi Eldoradon erikoisimpia muotoiluratkaisuja on takaluukun keskipokkauksen jatkuminen myös takalasissa, joka on tehty kahdesta eri osasta ja laminoitu vinosti keskeltä yhteen. Vaikka Eldorado oli seissyt jo vuosia sellaisenaan, ei Anssi halunnut luopua autostaan, vaan hylkäsi Petrin tekemän ensimmäisen tarjouksen suoralta kädeltä. Syksyllä 2013 auto alkoi olla siinä kunnossa, että se vietiin maalattavaksi ylivieskalaiseen Sailokosken maalaamoon. Myös Eldoradon korin kanssa koettiin miellyttäviä yllätyksiä, kun siitä ei löytynyt peltipuhtaaksi hiomisen jälkeen jo tiedossa olleiden ruostekohtien lisäksi juuri enempää pehmeitä paikkoja. Moottori myös siistittiin maalaamalla. Olutpullosta inspiraatiota Vaikka 429-kuutiotuumainen isolohko oli toiminut moitteetta, päätti Petri tarkistaa sen kunnon. Perherauha vaarassa Kaupan syntymiseen liittyvä tyytyväisyys ei kestänyt kuitenkaan pitkään, sillä Eldoradosta löytyi töitä odotettua enemmän. Perherauhan säilyttämiseksi Petri otti Eldoradon täydellisen läpikäymisen kohteeksi
Siitä päätettiin tehdä pimp my ride -tyylin blingbling-kulkine. Myös vanteiden perinteinen puolatyylin muotoilu miellytti Petriä siinä määrin, että hän osti ne saman tien. Kunnostuksessa ei oiottu miltään osin. Kyse oli sävyä vaihtavasta helmiäisväristä, jossa oranssia oli 20 % ja valkoista helmiäistä 80 %. Lisävarusteisiin lukeutuneen ja kuuteen suuntaan säätyvän sähkötoimisen etupenkin selkänoja on muotoiltu erillisistuimia muistuttavaksi. Verhoilut olivat halkeilleet eikä lattiamattoa ollut lainkaan. Edellisen omistajan vakuuttelut 429-kuutiotuumaisen isolohkon toimivuudesta pitivät paikkansa, sillä auto pärähti käyntiin akun vaihtamisen ja huikkabensan antamisen jälkeen. . Ei siis ihme, ettei auto juurikaan innostanut Petriä ensi alkuun. 18 V8-MAGAZINE. Myös alkuperäinen ruskean ja beigen värinen vinyylinen sisusta oli nähnyt parhaat päivänsä. Tilanne alkoi tuntua jo hieman epätoivoiselta, kunnes Petri törmäsi Nettivaraosa-sivustolla Leather Heaven -liikkeen ilmoitukseen, jossa kaupattiin Polon oikeat mitat omaavia 8 x 20 -tuumaisia kiekkoja Rockstonen 245/35–20ja 255/35–20 -kokoisten ”läpyskäkumien” kera. Petri piti kuitenkin päänsä ja lähes puolivuotta kestäneen ja yli 12 litraa vieneen ruisku-urakoinnin tuloksena pinnasta saatiin peittävä ja muutenkin todella maukkaan näköinen. Hartaan hakemisen jälkeen hyvin lähellä oleva sävy löytyi lopulta PPG:n vanhasta moottoripyörien värikartasta. Myös kustom voi kimaltaa Eldoradoon valitun värin myötä myös auton rakentamistyyli lyötiin lukkoon. Projektivai heita vaksi maalarin pakeille selailemaan värikarttoja putelin kera. Sen seurauksena autoon alettiin etsiä kimaltavia ja riittävän kookkaita kromikiekkoja. Maalaria väri ei kuitenkaan innostanut, sillä hänen mukaansa sen peittokyky on niin heikko, ettei sillä pysty maalaamaan Eldoradon kokoista autoa. Maalauksen kruunaa sen virheetön kiilto, joka varmistettiin 6 litralla kirkaslakkaa. istuinten rungot, jotka purettiin, puhallettiin ja maalattiin siistiksi puolikiiltävällä mustalla. Eldoradon etuvetoisuudesta johtuvan poikkeuksellisen syvän sisäoffsetin vuoksi sopivia vanteita ei kuitenkaan löytynyt mistään. Eldoradon tultua kimppatalliin talvella 2006 oli se osittain purettu ja muutenkin säälittävän näköinen täysprojekti. – Eldoradon värivalinta osui nappiin, ja lisäksi auton kyljet ovat viivasuorat, kiittää Petri maalari Jari Sailokoskea etenkin priimasti tehdyistä pohjatöistä. CD/Radio-soitin löysi paikkansa omatekoisesta kotelosta. Tästä esimerkkinä voisi mainita mm. Jännitys oli huipussaan, kun niitä asennetPetri kunnosti mittariston uudenveroiseksi ja korjasi näytöt toimiviksi aina sähkökelloa myöten
tiin Eldoradon alle ensi kertaa, sillä mitään varmuutta sopivuudesta ei ollut. – Hyvää on sekin, että muotoilunsa vuoksi ne peittävät myös rumpujarrut kiitettävällä tavalla, myhäilee Petri tyytyväisenä. Pehmytkohtien paikkaamisen jälkeen Petri teki peruspakkeloinnit ja vetäisi auton suojaksi harmaan epoksivärin sekä maalasi luukkujen sisäpinnat ja välit korinvärisellä oranssilla. Pelot osoittautuivat turhiksi, sillä vanteet olivat kuin tehty autoon joka suhteessa. Alusta asti oli selvää, että Eldorado tulisi olemaan sisustaltaan vaalea. Tästä se ajatus sitten lähti! Eldoradon väri löytyi lopulta täysin sattumalta Soilen katsellessa Sololutpulloa, jonka sävyt tuntuivat hänestä tähän autoon juuri oikeilta. – Jos olen jotain oppinut tämän projektin aikana, niin se on kyllä se, että vaimoa kannattaa kuunnella myös näissä harrastehommissa, naurahtaa Petri, joka on enemmän kuin tyytyväinen tekemiinsä ratkaisuihin. Eldoradon etuvetoisuudesta johtuvan erikoisen offsetin vuoksi sopivien vanteiden löytäminen oli työläs prosessi, jonka aikana auton alla kävi jos jonkinlaista kiekkoa. Eldorado valmistui neljän vuoden työskentelyn tuloksena nykyiseen asuunsa keväällä 2015, jolloin se myös leimattiin Suomen kilpiin ensimmäisen kerran elämänsä aikana. Upeasta lopputuloksesta ei heti uskoisi, että kyseessä on hänen ensimmäinen verhoilutyönsä! Samasta materiaalista tehdyt ovipahvit ja takasivupaneelit syntyivät Soilen ja Petrin yhteistyön tuloksena. Penkit uusittiin runkoja ja pehmusteita myöten ennen kuin Soile verhoili ne luonnonvalkoisella keinonahalla tehdastyylisine tikkauksineen. Jari Sailokoski maalasi kabiinin muovija peltiosat sisustaan sointuvalla valkoisella sävyllä. Koneen käynnistyttyä Eldoradoa lähdettiin testaamaan, vaikka keulapellit puuttuivat ja jarruistakin otti kiinni vain yksi. Polon 8 x 20 -kokoisille täyskromivanteille on kietaistu Rockstonen ”ohkaiset” 245/35-20 ja 255/35-20 renkaat. Yhdistelmä toimii ja on myös puhdasta blingblingiä parhaimmillaan. Petrin puheissa on kyllä vinha perä, sillä ilman Soilea tämä Eldorado keräisi todennäköisesti pölyä kimppatallin pimeydessä vielä tänäkin päivänä. Kojetaulun päällystäminen annettiin sen sijaan Ellinelli-verhoomon huoleksi, joka hoitikin homman ammattitaidolla. Kori hiottiin peltipuhtaaksi käsityönä. Koeajolla selvisi, että myös TH-425-automaatti oli täysin toimiva. Mitään isompia ruosteyllätyksiä ei tullut vastaan, mutta pieniä lommoja ja erilaisia painumia senkin edestä. V8-MAGAZINE 19.
Toki osa Mustangeista oli jätetty pitkälti ihan alkuperäiskuntoiseksi, kun toiset taas olivat kolhuisen nuhjuisia sieltä sun täältä, tai omin luovin konstein paranneltuja. Osallistujia kertyi useasta eri Meksikon osavaltiosta, osa heistä jopa yli tuhannen kilometrin ajomatkan takaa. TEKSTI JA KUVAT HEIKKI MALINEN Uutisia & asiaa Koonnut toimitus Turbo, avo, leveät pienet vanteet ja renkaat ovat jollekin suuren unelman täyttymys. Viikonlopun aikana paikalle kertyi pitkälti yli sata erilaista Ponia. Pikemminkin täällä ostetaan sitä mitä eteen sattuu tulemaan uutena, käytettynä, tai ajoittain ihan loppuun ajettuna. Toki mielikuvitus ja luovuus voivat paikata osan varattomuudesta ja ylipäätään puutteista. Oivallisia esimerkkejä meksikolaisen unelman täyttymisestä nähtiin Morelian tapahtuman yhteydessä moneen eri tyyliin puettuna. Täällä ei juurikaan ostella mitään voimamoottoreita ja uusia renkaita tai vanteita ihan joka päivä. pidetyssä kauden 2015 päätösgaalassa palkittiin perinteiseen tapaan kauden aikana ansioituneita kunniapalkinnoilla. FHRA palkitsi ansioituneita. FHRA:n johtokuntaan vaihtui kaksi henkilöä. M IIK K A P IR IN E N Salsa ja Mustangit ovat täkäläisten suurimpia intohimoja. Olennaisinta kaikille tapahtumassa vierailleille harrastajille oli kuitenkin yhteinen automerkki ja hyvät säpinät. Pikku-Poni omatekoisella korisarjalla edustaa 70-luvun Trans Am -lookkia. Erovuoroisista Mika Patshijew ja Mika Tähkänen eivät jatka, ja heidän tilalleen valittiin Esko Raisvuo ja Jarmo Grönman. Suomessa Mustangit edustavat monille suurta unelmaa, mutta vielä suurempia unelmia ne ovat meksikolaisille. Niinpä näitä on tuotu maahan vuosien saatossa melkoisia määriä sekä virallisen maahantuojan että paluumuuttajien matkassa. 20 V8-MAGAZINE Mustangit ovat aina olleet suosittuja Meksikossa, edustaahan auto omalla tavallaan amerikkalaista urheilullisuutta ja tietyissä kohdin myös voimaa. Palkitut ovat: Vuoden toimitsija Jari Bäckman, vuoden journalisti Ossi Oikarinen, vuoden roddari Kimmo Nevalainen, vuoden tulokas Marko Erälähde, vuoden team Ville Haga, vuoden 2015 drag racing teko Drag Race Life TV-ohjelma, vuoden street kuljettaja Kalle Koivumäki, vuoden bike kuljettaja Samu Kemppainen, vuoden drag kuljettaja Tero Vainio, junior tsemppari Mico Ahonen, V8-Magazinen Pressipytty Do Dads ry / Pekka Mannermaa ja Esa Mikkonen, Per Gästrinin muistopalkinto Anita Mäkelä, vuoden 2015 some-teko Mika Frilander. Plaza de Morelos -puistoa ympäröivät alueet olivat pullollaan Mustangeja paikallisen kerhon suuressa viikonlopputapahtumassa. vuosittaisen kokoontumisajonsa syyskuun loppupuolella. Vuoden teko oli Drag Race Life tv-ohjelma ja kunniakirjan vastaanotti Johanna Honka (oikealla). Finnish Hot Rod Associationin 31.10. Erovuoroisista jatkoivat lisäksi Jani Vaittinen ja Jaska Salakari. Anita Mäkelä palkittiin ikuisesti kiertävällä Per Gästrinin muistopalkinnolla ja Mico Ahonen valittiin Vuoden Junnu -tsemppariksi. Ei ollenkaan huono ponnistus näissä maisemissa! Meksikon Mustangit Meksikon Moreliassa paikallinen Mustang-omistajien Kerho järjesti jo 19. Meksikossa minimipalkka on nimittäin vain 3,5 euroa päivässä, ja moni ansaitsee itse asiassa vielä vähemmän. Yeh Baby, 302-kuutiotuumainen Cobra. Vastaavasti Challengerit, Barracudat ja Camarot ovat jääneet selvään vähemmistöön
Ajokortti-ikää ei kuitenkaan laskettaisi. Sekin löytyy tarvittaessa tallista. Jerry Bickelin rungolla varustetusta autosta valmistuu ensi kaudeksi Pro Mod -ryhmän kilpuri, jonka kulkua vauhdittaa Hyundaista tuttu 511-kuutiotuumainen moottori. Luvassa on jotain ennennäkemätöntä ja keräilymielessä arvokasta! . Tilaisuuden pääpaikkana toimi meren läheisyydessä sijaitseva Magasin 9 -hallirakennus, jonka piha-alueella oli ikään kuin vaihtuva näyttely. Tapahtumapaikka sijaitsee vain kivenheiton päässä Värtanin laivaterminaalista, joten sinne on tavattoman helppo saapua Suomesta valkoisilla ruotsinlaivoilla. Englanninpyörä on ajoneuvojen peltikorjauksissa ja kustomoinneissa perustyökalu, jolla saadaan tasaiset kaarevat muodot peltiin. . Tapahtumassa paljasteettiin myös lehden seuraava projektikohde, hottentottihenkinen Kuplavolkkarin ja triken risteytys, joka nähtiin lokakuun alussa myös Lahden Jenkkiautonäyttelyssä. Se olisi mahdollista harjoitusluvalla, jota edeltäisi kirjallinen koe. Omalta osaltaan asiaa on lähtenyt korjaamaan Jämsän ammattiopisto, jossa alkoi syksyn 2015 järjestyksessään kolmas käsityöntekijän ammattitutkintoon tähtäävä vuosikurssi. Orkkistekniikka vaihtui edellisen omistajan toimesta Chevroletin 0.010-lohkolliseen 350:seen, jota on ruuditettu muun muassa World Productsin hyvin virtaavilla rautakansilla, Edelbrockin RPM Air-Gap -imusarjalla ja Holleyn 780 cfm vakuumikaasuttimella. K A I S A LM IO P E K K A M Y Y R Y. . Yhtiöt ottavat palvelut käyttöön loppuvuoden ja ensi vuoden aikana. Ja kun ollaan kolmen kruunun maassa, niin näyttävää jenkkikalustoa vieraili paikan päällä syksyisestä ajankohdasta huolimatta arviolta liki 1000 autokuntaa. Aamu valkeni todellisessa hernerokkasumussa ja iltabileiden aikaan sumu palasi valtaamaan tienoot. . Raaka-aineena käytetään syvämuokkauspeltiä. 6.11.2015 alkaen ajoneuvon omistajanvaihdoksen voi tehdä Trafin sähköisissä palveluissa, jos ajoneuvolle on ostettu vakuutus etukäteen. Yhden välivuoden jälkeen kurssille valittiin uusia aikuisopiskelijoita 11 ja tavoitteena olisi saada uusia oppilaita myös syksyllä 2016 alkavalle seuraavalle vuosikurssille. K A I S A LM IO Katujenkki tien päältä Gasolinen swapmeet Gasoline Magazine järjesti historiansa toisen swapmeetin 17.10. Työkalut ovat perinteiset ja hyväksi havaitut: Englanninpyörä, puuvasara, haulisäkki ja kaasupilli. Trafissa on pohdittu mahdollisuutta, että itsenäisen ajoharjoittelun autolla voisi aloittaa jo 16-vuotiaana. Ajatuksen taustalla on nuorten nykyinen liikkumistarve. Nykyiset Recaron penkit vaihtunevat myöhemmin orkkiksiin. Ne otetaan kokeiluluonteisesti käyttöön jo ennen vuoden vaihdetta tämän vuoden jäsenille. Joulukuun 16. Myös tilapäinen liikennekäytöstä poisto ja liikennekäyttöön otto laajenee koskemaan kaikkia ajoneuvoluokkia. Kurssin laajuus on 35 opintoviikkoa ja sen aikana käydään läpi vanhojen autojen korikorjausta sekä siihen tarvittavien työkalujen ja materiaalien käyttöä. . Tämä viimemainittu ammattikunta uhkaa harveta Suomesta. Perinteistä peltisepänoppia Jämsänkoskella Useimmat auto-ja moottoripyöräharrastajat osaavat hitsata, ja osa muotoilla suorasta pellistä tarvittavan korin osan ja sovitella sen paikoilleen. Roni rekisteröi ja katsasti Ponchon, ja ajeli sillä jonkin aikaa, kunnes isoveli osti auton. Tuplaturbotetulla Hyundai Coupella viime vuodet Super Pro Street -ryhmässä kiihdytellyt Ville Haga teameineen on myynyt autonsa rullaavana ja ostanut tilalle Five Starin valmistaman hiilikuituisen 2015 Pro Mod Chevrolet Camaron korin. Opetusta valvoo opetushallitus ja se kuuluu Käsi-ja Taideteollisuuden hallinnoimaan koulutukseen. FHRA on päättänyt ottaa jäsenille käyttöön mobiilijäsenkortit ensi vuoden alusta lähtien. V8-MAGAZINE 21 Tiivistettyä Tarvasjokelaisen Petri Rinteen ´78 Pontiac Firebird Formula saapui Kaliforniasta Suomeen heinäkuussa 2014, Petrin pikkuveljelle Roni ”The Hippy Shaker” Rinteelle. Vaihteisto on TH-350-automaatti ja perä 10-pulttinen lukollinen 8,5-tuumainen (2.54:1). Tukholmassa. Neitseellisestä pohjasta ei löydy edes pintaruostetta, kun sitä suojaa edelleen alkuperäinen tehtaan suojaus. – Harwoodin Scoopilla varustettu kuttaperkkainen plootu puoltaa paikkaansa, koska nykyinen imusarja/ kaasariyhdistelmä ei mahdu orkkispellin alle. Katu-uskottavuutta on lisätty Centerlinen vanteilla, takana 10” ja edessä 7”. Vakuutusyhtiöiden verkkopalveluissa omistajanvaihdoksen voi tehdä samalla kun ajoneuvolle ostaa vakuutuksen. Bensankulutus on maantiellä reilun 11 litran tietämillä, toteaa Petri yllättävänkin vähäjanoisesta Firebirdistään. . päivä kannattaa suunnata kulku lehtikioskille, ellei satu olemaan V8-Magazinen tilaaja. Lisäksi opetetaan yritystaloutta, työturvallisuutta ja eri materiaalien käyttöä. Viime kesänä suuren suosion savuttanut Räyskälä Vintage Drags saa jatkoa, sillä nostalgiakilpureilla kiihdytellään jälleen legendaarisella radalla 30.7.2016. Esimerkiksi Amerikassa ajokortin voi ajaa joissakin osavaltiossa jo 16-vuotiaana. Opetus sopii hyvin työn ohessa tehtäväksi, tai sitten oppisopimuskoulutuksena. Tulilintu toimii päivittäisenä käyttiksenä, mutta talven suolakuukaudet auto uinuu tallissa. Markkinaväen iloksi sisätiloista löytyi osatarjonnan ohessa silmäniloa useamman näyttävän kiesin ja konepyörän muodossa
E nnätystehtailua En tunnustaudu muoti-ilmiöiden perässä juoksijaksi, mutta tässä Patrik Söderbergin ’55 Chevrolet 150 Handymanissa ylisuuret kiekot matalaprofiilisten renkaiden kera puoltavat kyllä paikkaansa. Norjalaisen Tony Johansenin ’37 Ford ”Wild Rod” pikkis on rankasti rakennettu high tech -tyylisuunnan edustaja. Do-Dads Reunion ja Räyskälä Vintage Drag -osastolla paistatteli päiväänsä tyylikäs meksikohenkinen ’48 Chevrolet Sedan Delivery. Patrik Backholmin komeaa ’66 Cadillac Sedan De Ville avoa straipattiin viikonlopun aikana mm. Auto miellytti tuomaristoakin, joten Classicien voittopokaali matkasi naapuriin. Vetonaulaksi hankittu ”Red Hot Attraction” -showrodi (V8 7/15) arvotettiin Showcarien ykköseksi ja Autoraman kolmoseksi. Peksu ”Wizzz” Mannermaan toimesta. Tässä lähtee terveiset Veekasin lukijoille, lähettäjänä uimamaisterina kunnostautunut rakentaja Robert Hoffman. 22 V8-MAGAZINE. Street Rodien ykköspokaali. Jenkkiautonäytt ely, Lahti 3.–4.10
Suurimman huomion varasti lapualainen Heath Garage, toimeliaan hot rod -duon Tomi ja Anna-Stina Kankaan lempilapsi. Makuasioista ei sovi kiistellä, mutta näin positiiviseen palautteeseen on tällä erää helppo samaistua: näyttely oli puhutteleva. Heath Garagen Hot Rod Circus -nimeä kantava autonkokoamisnäytös oli menestys, minkä voi aistia myös Tomi Kankaan tuuletuksesta. E nnätystehtailua Suonenjokelaisen Marja Varkoi-Pulkkisen karamellimaisen ’68 Pontiac Firebird avon upeasta maalauksesta on vastannut siuntiolainen Welho´s Customs. Näyttelykaluston määrästä ei ollut pulaa, sillä Lahteen oli roudattu nelisensataa kulkuneuvoa. Zimmer Motorcars Co. Tukholmalaisen Robert ”Corvette Robban” Afténin loistoautomainen Zimmer Golden Spirit oli näyttelyn yksi erikoisuuksista. Sunnuntaina rodi startattiin tulille puolen päivän jälkeen, joten urakka rullasi kalkkiviivoille saakka. Kansainvälisyys on autonrakentelussa tervetullut lisä näyttelyihin, jotta vuoden aikana järjestettävät monet näyttelyt eivät liiaksi toistaisi kalustonsa suhteen toisiaan. Pariskunnan kunnianhimoisena päämääränä oli kasata rodi vain kahdessa päivässä kävijöiden silmien edessä toteutettuna. TEKSTI JA KUVAT KAI SALMIO L ahden messukeskuksessa järjestetty Autot ja Viihde -viikonloppu koostui kolmesta eri kokonaisuudesta: Jenkkiautonäyttelystä, X-treme Car Showsta ja Rockn´ Roll Nightista. V8-MAGAZINE 23. Yksin eivät hekään olisi urakasta selviytyneet, joten apukäsiäkin tarvittiin. Eräiden kävijäpalautteiden mukaan tapahtumakokonaisuus oli kautta aikain laadukkain Suomessa. Näyttelyn kaikkien palkittujen lista löytyy osoitteesta: www.x-treme.fi. Perustettiin 1978 ja tätä lippulaivamallia työstettiin vuosina 1978–88 reilut 1500 autoa. Vastaava projekti toteutettiin pääsiäisenä Elmian Custom Motor Show’ssa, mutta tuolloin aikaa oli käytettävissä parisen päivää enemmän. Lahden näyttelyä on helppo tituleerata Suomen kansainvälisimmäksi autonäyttelyksi, koska näytteilleasettajia ja esiintyjiä tuli kotimaan lisäksi Ruotsista, Norjasta, Virosta, Saksasta, Englannista, Yhdysvalloista ja Venäjältä. Showcar kolmonen. Ruotsista saapui näyttäviä Mopareita, kuten 70-lukulaisten voittajaksi nostettu Ellen Hedeströmin ’71 Plymouth Cuda ja saman sarjan kolmoseksi listattu ”Trible-Black” ’70 Plymouth Roadrunner avo, jota kuskaa Thomas Finn. Luonnollista oli, että alkuvalmisteluja oli suoritettu etukäteen runsain mitoin. Kotimainen kulttirakentaja Esa Salo toi oman kylän näyttelyyn näyttävän kaksikon, ’59 DeSoto Firesweepin ja ’60 Dodge Phoenix avon. . Kolmas kerta toden sanoo! Näin kävi myös Lahdessa, missä koettiin uusi kävijäennätys, kun viikonlopun aikana Autot ja Viihde -tapahtumassa vieraili yli 10000 kävijää
Johan Erikssonin ’66 International Harvester Travelall 1000D Custom -ambulanssissa on kolme penkkiriviä, joten se sopinee heikosti sairaankuljetukseen. Lennart ”Zacke” Zackrissonin huima 60-luvun showtyyliin rakennettava Mopar-henkinen ”Kryptonit” showrodi valmistuu talven aikana ja esitellään tuoreeltaan V8:ssa. Daniel Stridin ’50 Saab 92 kätkee sisäänsä Boeing 502-10MA -kaasuturbiinin. Richard Kvickin ’51 Ford F6 Coe palkittiin Truckluokan kolmospokaalilla. Mitä aikuiset edellä, sitä lapset perässä! Somistusten taso sen kun kasvaa Suomessa! ”Kustom Don´t Come In A Box!” -somiste markkeeraa pienoisauton myyntipakkauksen runkoa. Autoon tulee mm. 24 V8-MAGAZINE. Tästä ei kuljetuskalusto juurikaan komistu! Custom Creationin osastolta löytyi ’70 Dodge Coronet R/T Super Bee ”Plan Bee” -projekti. Yhtä tapahtuman hienoimmista rodeista puikotti virolainen 2,5-vuotias Renno Joon. Miehen A-mallin ’29 Ford pikkis ilahduttanee kanssaautoilijoita tulevina ajokausina. Kerrassaan nerokas somistus, eikä Marko Stjerbakoffin ’46 Ford pikkiskään hullumpi ole. Saabin ensimmäiset aerodynamiiset tuotantomallit 92, 95 ja 96 ovat olleet myös autonrakentajien suosiossa. Orimattilalainen Marco Hämäläinen on haka rakentamaan somistuksia, joten Paras Somistus -luokasta irtosi ykköstila. Vihreät kohdevalot markkeerasivat auton tulevaa väritystä. Classicien kolmospokaali kotiin viemisenä. alumiiniset lokasuojat ja luukut, Viperin V10 -moottori Kenne Bellin ahtimella, Mersun vaihteisto ja Dana 60:nen perä
Ruotsalainen Sven Sandberg on tuttu kasvo ainakin kaikille pitkänlinjan harrastajille. Perheen rodikatraan tuoreinta kalustoa edusti ’49 Fiat ” Fat Dream” Topolino, joka valittiin Yankee Car Show’n TOP kymppiin. Mies aloitti kustomien ja rodien rakentelun jo 60-luvun alussa, jolloin moni Veekasin lukijoista ei ollut edes syntynyt. Lahteen Sandbergit toivat peräti kolme rodikummajaista, sellaisiksi niitä useampi kävijä nimittäin tituleerasi. Luokkavoiton vei Per-Gustaf Hellstarndin rankasti varusteltu ’59 Chevrolet Impala, jota rakennettiin vain NOS-osilla hulppeat 20 vuotta! Customien ykköseksi rankattiin Robert Pellbrinkin huima ’50 Buick Super Sedanette. tuoreempaa tekniikkaa 350 LT1:sen ja Air Ride -ilmajousituksen muodossa. Sandbergit pokkasivat myös Hot Rod Hall of Fame -pytyn, eikä suotta. Nykyisin kulttirodi vaikuttaa Norjassa. Neljä vuotta myöhemmin rodia päivitettiin ja vuonna 1994 auto restauroitiin nykyiseen asuunsa. Upea sisusta on Bosse Sybon käsialaa. Tässä perheessä on autonrakennuskulttuuria vaikka muille jaettavaksi! Sandbergien asennerodit Sympaattisessa ’49 Fiat ”Fat Dream” Topolinossa on Fordin 4,6-litrainen vinkkeli, Tremecin T45:nen vaihteisto ja Jaguarin taka-akseli. Autossa on mm. Näyttelyssä oli naapurista kaksi kovanluokan 50´s siipiautoa, joiden asettaminen paremmuusjärjestykseen oli makuasia. Respektiä! Svenin tunnetuin luomus on eittämättä huikea ’32 Ford 5-W ”The Glowing Coupe” (V8 7/96), joka teki debyyttinsä kautta aikain ensimmäisessä Tukholman Hot Rod Show’ssa vuonna 1965. Markus Raunion ’49 Harley Davidson pannupää ilahdutti kävijöitä old school -henkisyydellään. Näyttävä maalaus on Leif Perssonin käsialaa. V8-MAGAZINE 25. Konetilasta löytyy Fordin 4,6-litrainen V8, jonka jatkeena 5-vaihteinen Tremec T45:nen. Arvostelusta irtosi Custom Bikes -luokan kakkostila, voiton korjasi Joakim Liewendahl huikealla Ironcobrallaan. Tämä persoonallisen näköinen ’27 T-Ford Roadster tunnetaan nimellä: ”Early Cobra”. Sandbergit eivät ole koskaan menneet valtavirran mukana, joten heidän rakennelmansa ovat useinkin poikenneet massasta
Yksimäntäisten kelluvilla rautasatuloilla varustettujen takajarrujen koko on puolestaan 330 x 25 mm. Automaatin D-asento on optimoitu taloudellista ajoa silmälläpitäen, minkä lisäksi vaihtimesta löytyy vaihtohetkiä pidentävä ja moottorijarrutuksen mukaan tuova sportasento. Lisäksi auton kori on peräti 28 prosenttia edeltäjäänsä jäykempi. Koeajoyksilömme oli varustettu jälkimmäisellä, mikä osoittautui oivaksi vaihtoehdoksi veekasimoottorin jatkoksi. Sen bassontoisto on sitä luokkaa, että taustapeilin näkymä takalasin kautta värisee suuremmalla äänenvoimakkuudella. Ohjelmia on käy26 V8-MAGAZINE. Kaikki Eurooppaan tuotavat autot on varustettu jo vakiona Amerikassa optiona myytävällä Performance Pack -alustapaketilla, joka tarkoittaa koeajamamme GTmallin kohdalla jäykempiä jousia, tukevampia vakaajia sekä Brembon kuusimäntäisillä kiinteillä alumiinisatuloilla varustettuja 380 x 34 millisiä jäähdytettyjä levyjä edessä. Moottoreista jälkimmäinen antaa täyden vastineen auton urheilulliselle luonteelle. Eloon herätessään moottori päästää tuplaputkiston välityksellä ilmoille urheilullisen, kahdeksan sylinterin tahdittaman äänimaailman, joka kaasun painalluksesta muuttuu maltillisesta röpötyksestä raa’aksi, joskin vaimeahkoksi ärjynnäksi. Käyttöohjekirja tarpeeseen Uuden Mustangin ohjaamon muotoiluun on haettu onnistuneesti viitteitä hävittäjäkoneista, ja myös toiminnallisuuksia löytyy sen verran, että paksun käyttöohjekirjan opiskelu on välttämätöntä niiden hallitsemiseksi. TEKSTI JA KUVAT PETRI LAULAJAINEN Ford Mustang GT 2015 Testissä F ord Mustang teki näyttävän maihinnousun Euroopan markkinoille uudistuneen kuudetta sukupolvea edustavan 2015-malliston saattelemana, jonka suunnittelussa on otettu huomioon vanhalle mantereelle rantautuminen. MUSKELIHENKEÄ PARHAIMMILLAAN Aggressiivinen ja 60-luvun lopun muskeliaikakauden tunnistettavia piirteitä mukaileva muotoilu antaa vastetta uudelle Ford Mustang GT:lle, joka on alle viiden sekunnin 0–100 km/h arvollaan kaikkien aikojen nopeimmin kiihtyvä Ford-malli Euroopassa. automaattista kaksialueilmastointia perinteisTriple Yellow -erikoisväri nostaa Ford Mustang GT:n huomiarvon liikenteessä toiseen potenssiin. GT-mallia on saatavissa kuusivaihteisella manuaalivaihteistolla sekä kuusipykäläisellä automaatilla varustettuna. Eurooppaan tuotavien mallien moottorivalikoima kattaa 2,3-litraisen ja 317hevosvoimaisen EcoBoost turbonelosen sekä 421-hevosvoimaa 6500 kierroksella kehittävän vapaasti hengittävän viisilitraisen V8:n. ten säätönamikoiden sijaan ja ohjata koeajoyksilössämme ollutta, niin ikään lisävarusteena saatavissa olevaa liki 400 wattista ja 12 kaiuttimella varustettua Shaker-musiikintoistojärjestelmää. Tämän lisäksi erilaisia ajomoodeja on tarjolla Sport+, Track ja snow/wet -asetukset. Sen avulla voi säätää halutessaan mm. Suurin muutos on siirtyminen jäykästä taka-akseliratkaisusta erillisjousitettuun takaripustukseen, joka parantaa entisestään auton käsittelyominaisuuksia suorakiihdytyksistä mutkaisille etapeille. Lisäksi autossa oli sähköisesti kuuteen suuntaan säätyvien vakiona toimitettavien etuistuinten sijaan lisävarusteena saatavissa olevat manuaalisäätöiset ja huomattavasti tukevammat Recaron etuistuimet, jotka ovat luonteestaan huolimatta todella mukavat pidemmilläkin ajomatkoilla. Myös sähköisesti tehostettu ohjaus on valittavissa mieleiseksi. Napinpainalluksella nirvanaan Auton käynnistys hoituu ilman erillistä avainta starttinappulan painalluksella. Kojetauluun upotettujen perinteisten pyöreiden mittareiden lisäksi näkymää hallitsee kookas 8-tuumainen Sync 2 -kosketusnäyttö, joka toimii samalla lukuisten ominaisuuksien toimintakeskuksena
Urheilullisuus kunniassa Vaikka vaihteiston D-asento on optimoitu taloudellista ajoa silmälläpitäen, ei ajonhallinta vie silloinkaan kaikkea hauskuutta ajamisesta. Alla olleet 19-tuumaiset vanteet Pirellin 255/40-19 ja 275/40-19 -renkailla ennakoivat uraherkkyyttä, mutta se ei vaivannut missään muotoa. Auton ajaminen mutkateillä on ilo myös tässä moodissa, mutta esim. Luistonesto antaa tällöinkin periksi juuri sen verran, että rivakammissa lähdöissä renkaiden pito irtoaa toviksi. . Mustangin akseliväli on suhteellisen pitkä 2720 mm, mikä yhdessä taka-akselin etuakselia leveämmän raideleveyden 1582/1655 mm kanssa parantaa auton käsittelyominaisuuksia tuntuvasti. Vaikka alusta on suhteellisen jäykkä, on matkanteko todella nautittavaa, eivätkä tien epätasaisuudet välity häiritsevästi ohjaamon. Vaikka auton pituus on 4784 mm ja kokonaisleveys V8-MAGAZINE 27. Omapainoltaan 1732-kiloinen auto on normaalissa maantieajossa vakaa kuin juna raiteilla. Rauhallisessa ajossa GT on todella mukava käyttöpeli, mutta tehoreservit takaavat tarvittaessa nopeat ja turvalliset ohitukset. MUSKELIHENKEÄ PARHAIMMILLAAN Sähköisesti sisään kääntyviin sivupeileihin on kätketty pienet projektorit, jotka heijastavat maahan Mustangin logon, kun auton lukituksen avaa. Mittariston ja kynnyslistojen Mustang-tekstien valaistuksen voi myös valita mieleisekseen lukuisista värivaihtoehdoista. Parhaan tuntuman tiehen antaa luonnollisesti sport, joka olikin käytössä suurimman osan koeajokilometreistä. 524 Nm vääntömomentilla varustettu moottori tarjoilee vapaasti hengittävän veekasin luonteen mukaisesti vääntöä käyttöön tasaisesti, mikä osaltaan tekee ajamisesta varsin vaivatonta. sport + muuttaa ajamisen nautinnon miellyttävämmäksi. Vaihtamishetket siirtyvät ylemmäksi ja kaasuun vastaavuus paranee. tössä kolme: normal, sport ja comfort
Silloin auton luonne muuttuu radikaalisti brutaalimpaan suuntaan, ja kuljettajalta vaaditaan jo osaamista. 28 V8-MAGAZINE. . ilman peilejä 1916 mm, taipuu se mutkiin kuin unelma. Siitä huolimatta ne ovat mukavat pidemmillä matkoilla. Tuplaputkien välistä löytyy myös suuremmissa nopeuksissa takarenkaiden pitoa parantava diffuusori. Track-asento on tarkoitettu nimensä mukaisesti radalle. Lisävarusteena saatavissa olevat Recaron etuistuimet pitävät kuljettajan paikoillaan kovemmassakin ajossa. Auto on 2 + 2 -paikkainen, mutta aikuinen ei viihdy takajakkaroilla olemattoman jalkatilan ja voimakkaasti alas kaareutuvan katon takia. Euroopassa myynnissä olevien Mustangien huippunopeus on rajoitettu 250 kilometriin tunnissa. Takavetoisena oikea-aikainen kaasunkäyttö vain parantaa käyttäytymistä entuudestaan. Shakeräänentoistojärjestelmään sisältyvä bassokaiutin on upotettu tavaratilan sivuseinään, joten se ei vähennä kuljetuskapasiteettia. Ratin takapuolelta löytyvät myös vaihtoviikset, joilla alasja ylöspäin vaihto hoituu tarvittaessa manuaalisesti. Konepelti ja etulokasuojat on valmistettu kevyestä alumiinista, millä on saatu optimoitua auton painojakaumaa. Kori ei kallistele turhia ja auton kerrotaankin saavuttavan kaarteissa peräti 0,97 g:n voimat. Tavaratila on kooltaan keskiverto ja kääntyvien takaistuinten selkänojien ansiosta myös monikäyttöinen. Perheen pikkunassikoille muotoillut istuimet ovat sen sijaan omiaan. Luistoneston saa kytkettyä halutessaan myös kokonaan pois päältä
Ensimmäinen tankillinen autossa oli 95 E:tä, minkä jälkeen käytimme V-Poweria. Monitoimiratti on varustettu säätimillä, joilla ohjataan mm. moottoritehon ja esimerkiksi äänentoiston maksimivoimakkuuden suhteen, jos autoa lainaa toisille. nousevaa ramppia pitkin talliin ajettaessa. USA-malleja paremmin vaimentavasta pakoputkistosta. Euroopassa myytävien veekasimallien alhaisempi lukema johtuu mm. Edullisimmillaan uuden Mustangin omistajaksi pääsee reilulla 55 500 eurolla, mutta silloin auton luonteesta puuttuvat oleelliset neljä lisäsylinteriä. Yllättävän taloudellinen Vaikka kyseessä on täysiverinen urheiluauton ja muskelin risteytys, on auton polttoainetaloudellisuus saatu nykytrendien mukaisesti aisoihin. 95:lla kulutus huiteli moottoritienopeuksissa 12 litran paikkeilla, kun taas V-Powerilla 9,7 litrassa. Lämpöisemmällä tien pinnalla aika olisi ollut kuitenkin reilusti alle viiden sekunnin Sport+/ Track-asetuksilla. 80 kilometriin tuntinopeuden jälkeen todella vakuuttava. V8-MAGAZINE 29. Mittareiden välissä sijaitsee pieni näyttö, jota ohjataan ratin namikoista tai konsolin kytkimistä. Kaikki hallintalaitteet ovat ohjaamossa hyvin kuljettajan käsillä. Sen avulla takarenkaat saa lämmitettyä helposti oikeaan toimintalämpötilaan ennen tosikoitoksia radalla. Reilun 1200 kilometrin testisession aikana tuli todettua myös se, että käytettävällä polttoaineella on vaikutusta kulutuslukemiin. MyKey-avaimeen voi ohjelmoida tarvittaessa rajoituksia mm. Erikoisin toiminta autossa on line lock -järjestelmä, joka lukitsee sähköisesti jarrupaineen etupyörille. Kiitos tehojen, takarenkaat saa vaihtokuntoon varomattomalla kaasunkäytöllä varsin nopeasti. Polttoaineiden vaikutus kulutukseen näkyi jo ensivaiheessa ajotietokoneen näytössä. Tulos kertoo omaa kieltään automaatin toimivuudesta. Amerikassa moottorin tehoksi ilmoitetaan 435 hevosvoimaa. Kuten aikaisemminkin on todettu, mikään ei korvaa kuutiotuumia. Autosta löytyy mm. . 80 km/h nopeudessa kulutus oli näytön mukaan 8,5 litraa ja moottorin kierrokset vaatimattomat 1500 kierrosta kuutosvaihteella. Track Apps -toiminto, jonka avulla voi mittailla kiihtyvyyksiä paikaltaan eri nopeuksiin. Se myös rajoittaa hivenen näkyvyyttä esim. handsfreejärjestelmää, äänentoistoa sekä lukuisia muita auton toiminnallisuuksia. Ajovaloautomatiikka siirtyy automaattisesti hämärässä päivävaloilta ajovaloihin, jolloin myös mittariston valaistus himmenee. Päämittarit sijaitsevat nostalgiseen tyyliin syvennyksessä. Se on myös varsin lähellä ilmoitettua 12 litran keskikulutusta. Pitkä pokkauksilla varustettu keula on muotoiltu alaspäin kaareutuvaksi, millä on saatu parannettua ilmanvastuskerrointa. Koeajoyksilömme hinta on lisävarusteineen 89 230,39 euroa. Sillä saa monikäyttöisen ja ylellisesti varustellun urheiluauton, jolle ei juuri löydy kilpailijoita samasta hintaluokasta. Yllätys oli, että automaattiversio taittoi matkan 12,9 sekunnissa, kymmenyksen manuaaliversiota nopeammin. Suorituskykyarvot ovat todella mairittelevia, varsinkin kun huomioidaan GT:n monikäyttöisyys. GT-malli on varustettu peräti 19-tuumaisilla monipuolavanteilla sekä kookkailla 255/40-19 ja 275/40-19 renkailla. Manuaalivaihteisen yksilön luvataan kiihtyvän nollasta sataseen 4,8 sekunnissa, mutta automaattiversiolle ei ole vastaavaa arvoa annettu. Myös varttimailin testaus luonnistuu, mutta se on parempi suorittaa moottoriradalla. Koko testin keskikulutus oli 11,8 litraa, mitä voidaan pitää todella hyvänä arvona auton luonne huomioiden. Katetta lupauksille Syksyinen viileä tien pinta ei ollut mikään otollisin alusta auton suorituskykytestauksiin. Moottori on tehokas voimanpesä, joka linkoaa autoa yhä suurempiin nopeuksiin vaihteista riippumatta. Bi-xenon ajovalot ja hunajakennorakenteinen maski ovat osa keulan aggressiivista ilmettä. Vaikka kyydissä oli neljä henkilöä, oli kiihtyvyys esim. Nopeusmittari näyttää tekstin mukaan maanopeutta. Järjestelmä kertoo myös jarrutusmatkat ja kulloinkin vaikuttavat g-voimat. Amerikassa on suoritettu testejä varttimaililla manuaalisenja automaattiversion välillä. Alumiinisella lohkolla ja kansilla varustettu viisilitrainen vapaasti hengittävä veekasi kehittää 421 hevosvoimaa. Kiihtyvyystestauksessa paras tulos 5,5, sekuntia syntyi vaihteenvalitsin D-asennossa varovaisella lähdöllä. Positiivisin tulos oli suorituskykytestauksien ja ei taloudellisen ajon jälkeinen tankkaus, joka antoi kulutukseksi vain 14,2 litraa
Buick Super Riviera 2d HT 1958 PITO PELI 30 V8-MAGAZINE
TEKSTI JA KUVAT HEIKKI MALINEN V8-MAGAZINE 31. PITO PELI Hyvin toimivaa autovanhusta on ihan turha kiikuttaa talliin purettavaksi ja odottamaan laajamittaista entisöintiä, etenkin jos matkanteko ja kyytipuoli hoituvat muutenkin huolettomien ajokilometrien merkeissä
Älä koske toimivaan Kari on pitkälti sitä mieltä, että jos joku toimii, ei sitä pidä mennä räpläämään. O ulussa asuvan Kari Ollilan vuosimallin 1958 Buickin autokaupat käynnistyivät jo niinkin varhain kuin uuden vuoden aattona 1988, ja vieläpä hiukka erikoisella tavalla. Satamassa myös selvisi, että Buick käynnistetään kaasupoljinta painamalla, ei pelkästään virta-avaimesta. Buick jäi jostain syystä kytemään Karin mielenperukoille ja muutaman päivän päästä hänen oli pakko tarttua luuriin. – Buickilla on taitettu taivalta ristiin ja rastiin Pohjois-Suomea, ja Ruotsin puolelta tutuiksi ovat tulleet Kalix ja Haaparanta. Sen omistaja oli maalauttanut autonsa, mutta hänellä ei ollutkaan varaa lunastaa sitä maalaamosta. Siitä eteenpäin kaupanteko lähti rullaamaan kuin itsestään, muistelee Kari. Maaliskuussa 1989 Buick oli ennättänyt saapua kontissa Helsingin Länsisatamaan, mistä matka jatkui ajamalla kohti Oulua. Kojetaulu on säästynyt hyvässä orkkiskuosissa. Videolla pörräsi kuvamateriaalia myynnissä olevasta Buick Superista. Neljännesvuosisadan mittaisen hyvin sujuneen yhteiselon myötä isompaa remppaa on aiheuttanut vain kaksivaihteinen Dynaflow-vaihteisto, jonka kunnostuksessa vierähti peräti puolitoista vuotta. Samassa yhteydessä Buickin ulkokuoren väritys vaihtui uusiin sävyihin. 32 V8-MAGAZINE. Kari oli lankomiehensä ja hyvän ystävänsä Rasimuksen Ramin luona viettämässä vuodenvaihteeseen liittyviä juhlallisuuksia, missä ohjelmaan kuului muun muassa erään videon katselu. Buickissa oli Rochesterin nelikurkkuisen kaasarin ruokkima 300-hevosvoimainen ja 364-kuutiotuumainen Naulapää V8 on saanut ahkeroida koskemattomana paikoillaan vuosikausien ajan. Kyseessä oli Lehdon Sepon jenkeistä lähettämä ja hänen itsensä siellä kuvaama videopätkä. – Sain muutamalla puhelinsoitolla selville, että auto oli edelleen myytävänä
Materiaaliksi valikoitui plyyshi, mutta malli on toteutettu edellisen keinonahkaverhoilun alta löytyneen alkuperäiskuvioinnin mukaan. Ohjaamon puolella upea kromisomisteinen kojetaulu on hienossa kunnossa. Auto soodapuhallettiin helmikuussa 2014 ja uusi maali vedettiin pintaan kuukautta myöhemmin. Jarruina ovat ympäriinsä rummut ja rengastus koostuu Keystonen pinnakapseleilla varustetuista teräsvanteista 225/75-R15 renkailla. 2100 kilon painoinen Super ei ole mistään vinkkelistä katsottuna mikään kärpässarjalainen. Tässä vaiheessa Buickin nimeä kantaneet sekä LaCrosse Super että Lucerne Super olivat kuitenkin vain kaukaisia sukulaisia kaikelle entisaikoina nähdylle loistolle ja krominkiillolle. V8-MAGAZINE 33. Hyvin onnistuneesta työstä erityiskiitos kuuluu Ollikkalan Juhalle, Kari kertoo. Verhoilut Kari vaihdatti Buickiin jo 90-luvun alkupuolella. . alun perin valkoiset kyljet ja katto kuten nykyisinkin, mutta muuten väritys oli burgundyn punainen. Nykyautoista ei löydy vastaava krominkiiltoa. Viidettä sukupolvea edustavan täysikokoisen C-korimallin ’58 Buickin ainoa moottorivaihtoehto oli vuotta aikaisemmin käyttöön otettu 364-kuutiotuumainen ja 300 hv tehot omaava naulapää V8. Buickin 1958 Super jäi mallinimen viimeiseksi kolossiksi, sillä Super-nimi palasi Buickin mallistoon vasta 50 vuotta myöhemmin ajanjaksolle 2008–2011. Uudelleen verhoiltu ohjaamo tarjoaa mukavan väljät tilat kuudelle henkilölle. Runsaat 2 100 kiloa painava Super liikkuu näillä eväin ihan riittävän ripeästi ja lipuu etenkin kokoisekseen arvokkaan tyylikkäästi
Mika Hirvosen ’30 Ford Tudor on kaikessa sympaattisuudessaan kuitenkin varsin onnistunut kokonaisuus. Ford A Tudor 1930 HIGHBOY MOBILISTIN TYYLIIN Kun mobilismin ja entisöinnin nimeen vannova kaveri päättää rakentaa rodin, saattaa lopputulos poiketa valtavirrasta. TEKSTI JA KUVAT JARI TURUNEN 34 V8-MAGAZINE
HIGHBOY MOBILISTIN TYYLIIN V8-MAGAZINE 35
36 V8-MAGAZINE. Tällöin Mikalle heräsi ajatus, että tästä aakkosesta tehdäänkin jotain aivan erilaista. Ylämyllyllä n. Tosin peltisepän taitoja Mika oli kokeillut jo muutaman vuoden ikäisenä naputtelemalla leikkivasaralla isukin Volvon kylkilistaa litteäksi. riisumalla turhaa painoa pois, piristämällä muutaman lisähevosen moottorista ja leventämällä pyöriä. Se on auto, joka olisi voitu rakentaa jo 30tai 40-luvun Amerikassa, kun nuoriso viritteli kanttiautoja mm. Peltiä peittikin pitkän ajan kuluessa tullut tyylikäs ruostepinta, joka olisi tietysti vaatinut uuden puhalluksen. Uuden mallin myötä myös Fordin hallintalaitteet tulivat perinteisiksi kytkin-, jarru-, kaasupolkimiksi ja lattiamallin käsivalintaiseksi vaihteistoksi. Automuseo Myllyn Vanhat Autot, sijaitsee Ylämyllyn Honkalammella noin 15 km Joensuusta Kuopion suuntaan. Puskureiden, alkuperäisten lokarien ja astinlautojen poistaminen oli siis ajatuksena, kuten myös se, että korin ruostepinnalle ei tehdä mitään. Kyseessä oli siinä mielessä jo moderni auto, että sillä voi ajaa jopa tämän päivänkin liikenteen mukana. Mika on ensimmäisenkin projektinsa jälkeen ollut varsin tuottelias autonrakentaja. Tämän A-Fordin tyylisuunta on kuitenkin niin sanotusti old skoolia. Kori oli hiekkapuhallettu jo noin 20 vuotta aiemmin ja se oli jäänyt silloin ilman suojamaalia. Se on siis Hirvosten kokoelmassa on puolen kymmenen A-Fordin lisäksi noin 200 autoa ja satakunta kaksipyöräistä. Jatkuvasti on jotain työn alla. Museossa on esillä yli 200 autoa ja yli 100 moottoripyörää. 15 kilometrin päässä Joensuusta sijaitseekin Hirvosten oma museo, Myllyn Vanhat Autot. Siihen on saatavana huikea varaosien jälkituotanto. Lisää tilaa on rakennettu sitä mukaa, kun autokanta on kasvanut. Mika aloitti ensimmäisen entisöintiprojektinsa jo 8-vuotiaana. Pari Tudoria, Fordoria, yksi roadster ja jopa yksi pula-aikana tehty kotikutoinen traktorikin. Myös perheen tytär Miia työskentelee yrityksessä ja harrastaa jenkkirautoja hänkin. Keijo on jo vetäytynyt taustalle ja eläkkeelle. Mikan 1930 Ford A Tudor Mika osti juttumme vuoden 1930 A-malli Tudorin Kainuusta etukäteen näkemättä, ja kuten tavallista, ns. Mika hylkäsi jossain vaiheessa projektia droppiakselin ja madalluksen, niinpä korkea alusta mahdollistaa pääsyn paikkoihin minne ei mennä edes nykyisillä katumaastureilla. Osa projekteista on vedetty metsästä traileriin erikokoisina riekaleina, jotkut taasen ajettu omalla voimalla, ja kaikkea tältä väliltä. ”laatikkoprojektina”, kori erillään ja irto-osat kannettiin pois laatikoissa. Tallessa ne kaikki kyllä ovat. A-mallin Ford oli aikansa yleisin automalli, niin maailmalla kuin meillä Suomessakin, joten ensimmäinen kanttiauto jonka maallikko myös tunnistaa, on usein juuri A-malli. Mika on Ylämyllyllä toimivan Autoväri Keijo Hirvonen Oy:n nykyinen toimitusjohtaja. Vanhaa kunnostaen Liperiläiset Mika Hirvonen ja hänen isänsä Keijo Hirvonen ovat pitkänlinjan ajoneuvoharrastajia ja mobilisteja. Niinpä yli 30 vuoden aikana läpikäytyjen autojen määrää on vaikea sanoa lonkalta, kun niitä ei ole tullut laskettua. Tanskassa ja lisenssillä Neuvostoliitossa Gaz-merkkisenä. Mekaaniset jarrut saatiin myös jokaiseen pyörään. Keijo aloitti automaalausyrittäjänä jo vuonna 1967 ja 1983 siirryttiin pelkästään autovärikauppaan. Firman maalivarasto ei siis juurikaan hupenisi tämän auton kohdalla. Jos A-malli oli menestys omana aikanaan, on se ollut sitä myös myöhempien entisöijien ja rodiharrastajien keskuudessa. Ajan kuluessa harrasteautoja alkoi olla perheessä sellainen määrä, että oman automuseon perustaminen kävi ajankohtaiseksi reilu 15 vuotta sitten. Kaikki automaalaukseen liittyvä on myös Hirvosten ammatteina. Työ oli niin tarkkaa, että pälkähästä päästiin vain uusimalla kyseinen litteäksi naputeltu lista. Mika kunnosti rungon ja alustan. Sen elinkaari loppui 1932 esiteltyyn B-malliin ja tuotantovuosiensa aikana A-mallia valmistettiin yli 4,8 miljoonaa kappaletta useina eri korimalleina useissa eri maissa, meitä lähimpinä mm. Isä Keijo ojensi maaliruiskun ja poika maalasi pohjavärin tämän ensimmäiseen autoon, vuoden ’61 Morris Miniin. Se sai normaalin käsittelyn, puhalluksen jälkeen mustaa epoxia ja pintamaalia. suomiauto, mutta auton historiaa ei sen kummemmin myyjäkään tiennyt. Joku valmistaa jossain kaikkea mitä voi kuvitella. He ovat entisöineet tai muuten palauttaneet elämään liki lukemattoman määrän erilaisia autoja, moottoripyöriä ja työkoneita mihinkään merkkiin tai valmistusmaahan keskittymättä. Museon näyttelyssä oli jo tuolloin puolenkymmentä museorekisteröityä Aakkosta. Monet entisöidyistä hyötyajoneuvoista ovat saaneet firman logot kylkiin ja toimineet myös autoväriliikkeen mainosautoina ja työnäytteinä. E nsimmäinen A-mallin Ford rullasi tuotantolinjalta lokakuussa 1927 ja korvasi markkinoilla kaikkein pisimpään tuotannossa olleen ja kaikkein eniten valmistetun automallin, T-mallin Fordin. Auto on ns. Sellaista jota ei museorekisteröidä, tai laiteta alkuperäistä muistuttavana museonäyttelyyn
Tämmöisessä kabiinissa kelpaa tehdä matkaa. Jos auto on ulkoa rottalookia, ei samaa teemaa haluttu sisätiloihin. Viikonlopun aikana voi mittariin nimittäin pyörähtää satoja kilometrejä. Virinokka-akseli, 2-kurkkuinen Weber, 12 volttia ja vaihtovirtalaturi ovat myönnytyksiä käytettävyydelle. Se kunnostettiin ja siihen hankittiin lievästi viritetty nokka-akseli. V8-MAGAZINE 37. Kaasuttimena on 2-kurkkuinen modernimpi ja huoltoystävällisempi Weber. Kilometrejä onkin jo kertynyt liki kolme tuhatta parin kesän aikana, joten varsin omistajalleen mieluisasta ajopelistä on kyse. 30-luvun puolenvälin Fordista lähtöisin olevien ja punaiseksi maalattujen 16-tuumaisten vanteiden päälle asennettiin valkokylkiset ristikudosrenkaat. Kun autoa tutkii tarkemmin, niin kaikki muutokset on tehty takaisin palautettaviksi. Autoväriliikkeen varasto ei paljoa huventunut tähän A-Fordiin. Koska autosta oli tarkoitus tehdä myös ajoauto, sellainen jolla voidaan lähteä reissuun ja kesän tapahtumiin, laitettiin renkaiden päälle myös liki huomaamattomat pienet lokasuojat estämään edes vähän ravan hillitöntä lentämistä. Jos nyt jostain syystä entisöidyistä A-Fordeista tulisi maailmalla huutava pula, niin tämäkin highboy olisi suhteellisen helposti muutettavissa alkuperäisen näköiseksi. Uudet valkosivuiset ristikudosrenkaat sopivat autoon kunnostettujen vanteiden kanssa. Moottori on A-Fordin oma lättäpää nelonen. Kaikki katon ja korin puuosat on kunnostettu. 2-piste turvavyötkin asennettiin, koska myös lapset ovat reissuilla usein mukana. Kuudentoista tuuman vanteet löytyivät Hirvosten omalta laanilta ja ovat perua jostain 30-luvun puolenvälin Fordista. Alaosassa koria on metallikehikko, mutta alkuperäiseen tapaan puuta oleva kattokehikko tilattiin USA:sta. Edestäpäin katsottuna liki näkymättömät lokasuojat muokattiin Harley-Davidsonin tarvikelokareista. Tummanpunainen sisustus suunniteltiin matkustusmukavuutta silmälläpitäen ja sävyiltään sopivaksi auton väriin, joka tarkoittaa tässä tapauksessa vanteiden väriä. Korin ruostevauriot Mika korjasi tottuneesti. Fiat 600:sen etupenkit sopivat Tudorin sisään kuin nyrkki silmään. kokolailla vakio akseleineen ja mekaanisine jarruineen. 12-volttinen virtajärjestelmä ja vaihtovirtalaturi ovat myöskin myönnytyksiä käytettävyydelle. Lokarit kustomoitiin Joensuulaisen H-D-liikkeen tuotteista. Kiiltävä maali tuli ainoastaan tulipeltiin ja vanteisiin, valtaosa neliöistä jäi peltipinnalle kehittämään lisää patinaa. Kori on vielä tarkoitus jossain vaiheessa lakata, kunhan patinoituminen saadaan vietyä päätökseen. – Emäntä ja lapset eivät sellaisen auton kyytiin lähtisi, toteaa Mika. . Moottori antaakin mukavasti enemmän tehoa ja vääntöä kuin vakio aakkosen moottori. Kumpikaan skenaario ei tosin taida olla kovinkaan todennäköinen. Koska asutaan Itä-Suomessa ja pitkien taipaleiden päässä monista tapahtumista, on tiettyjen seikkojen oltava kunnossa ajopeleissä. Jousituksen laskeminen hylättiin jossain vaiheessa projektia ja autosta tuli vanhaa termiä käyttäen highboy. Sisustus onkin tehty tyylikkäästi kauttaaltaan tummanpunaisesta plyyshistä
Vain 50 valmistettu. Mikä olisi harrastajalle parempi valonlähde pöydälle, kuin omasta harrastepelistä muistuttava lamppu. Nykyisen nostalgiabuumin siivittämänä ne ovat tehneet näyttävän paluun, ja suosituimpiin lukeutuneita ’33 & ’40 Willyksiä, Anglioita, ’55–’57 Chevyjä sekä Novia entisöidään entiseen loistoonsa kiihtyvällä tahdilla. Volkkarit hinnoissaan Alkuperäinen, kunnostettu ja rättikatolla (rag top) varustettu ’53 splitwindow on arvossaan USA:ssa. Monen mielestä parivaljakon yhteenotto oli parasta driftingiä, mitä on koskaan nähty. Näin Aasbosta tuli samalla kaikkien aikojen ensimmäinen driftingin maailmanmestari. Irwindalessa ajetussa päätöskisassa hän sijoittui toiseksi, ja pääsi finaaliin Kenshiro Gushia vastaan. Nyt markkinoille on tullut myös takavalo-pöytälamppuja, joissa reprotuotantoa oleva takavalo on upotettu lasikuidusta valmistettuun takalokasuojamukaelmaan. Tosielämän Martti Disneyn Autot-elokuvan värikkäät piirroshahmot innoittivat aika pian kalifornialaiset rakentamaan niistä täysikokoisia versioita oikeista autoista. Tämän yksilön omistaja vei oman projektinsa astetta pitemmälle, ja teki siitä resto-lookerin. Gassereiden suosio kasvaa Norjalainen driftingmestari Scion Racingin väreissä ajava Fredric Aasbo on ollut viime vuosina nouseva tähti drifting-ympyröissä. Aasbo voitti finaalin ja myös Formula Drift mestaruuden, mihin sisältyi ensimmäistä kertaa myös maailmanmestaruus. Niinpä tämänkin entisöidyn yksilön omistaja pyytää omastaan vaatimatonta 425 000 dollarin hintaa. Tämä johtuu siitä, että auton takaosassa on pickup-lava. Suuri osa autoista on kuitenkin rakennettu show-mielessä, eikä niitä nähdä koskaan tositoimissa radalla. Fakta kuitenkin on, että nykyään gassereita on miltei enemmän kuin 60-luvulla. Gasserit olivat 60-luvulla erityisessä suosiossa paikallisilla kiihdytyssuorilla ajetuissa mittelöissä ympäri Amerikkaa. Kyseessä on aito 11G VW De Luxe rag top, jonka ajettavuuteen on panostettu. Kalifornialainen Beverly Hillsissä toiminut Ford dealeri rakensi aikoinaan 50 uudesta ’66 Mustangista jalostettua Musteros pickup -versiota, joista on säilynyt näihin päiviin vain muutamia kappaleita. Jos tämän ’66 Ford Mustangin kuvaa katsoo tarkemmin, huomaa, että auton katto on normaalia lyhyempi takaosastaan. Jarruina ovat levyt joka kulmassa, ja kaiken kruunaa orkkistyylinen sisusta ja maalaus. 38 V8-MAGAZINE Koonnut Bo Bertilsson Jenkkikirjeenvaihtajamme Bo Bertilsson kokosi viimeisimmät kuulumiset Atlantin takaa. Yksi hulvattomimmista luomuksista on kuvassa näkyvä Martti-hinausauto, joka perustuu esikuvansa tapaan 50-luvun lopun Chevyyn. Hän aloitti kuluneen kauden voitolla Formula Drift -sarjassa ja oli sen jälkeen aina viiden parhaan joukossa. Takavalo pöytälamppu Harrasteautojen osista on valmistettu kautta aikojen erilaisia sisustustuotteita, kuten sohvia ja sohvapöytiä. Auto on myös myynnissä 69 500 dollarin hintaan. Autossa on nykyään 1915-kuutioinen moottori kahdella 44 Weberillä ja Rancho ”Freeway Flyer” vaihteistolla varustettuna
Onhan Savossa ennenkin nähty kisavehkeitä, mutta oikeiden nostalgiakilpureiden sisäänmarssi on alkanut lupaavasti tallin äijillä Jauhiaisen Mikolla ja Kuosmasen Timolla. Timo tapitti autoa silmät kosteana, ja eipä kulunut kuin reilu vuosi, kun mies oli löytänyt Pohjois-Amerikasta vanhan 60-luvun alkupuolen FED-kilpurin (FED = Front engine dragster). Metanolin tai nitron syöttämisen viimeinen lenkki on Hilbornin mekaaniset ruiskut. Bensapumpun tilalla on OTB:n huohotin. Kuopiossa sijaitsevassa Vaahti Liiteri -nimisessä tallissakin niitä majailee kaksin kappalein. Heidän silmäkulmissaan on aito poikamainen pilke ajoilta, jolloin innostus lajiin sivutti kaiken muun vähemmän tärkeän. Ei olekaan mikään ihme, että yhä useampi hankkii nykyään harrastekohteekseen takavuosien aidon kilpurin, tai rakentaa sellaisen replican. Kuopiossa sijaitsevassa Vaahti Liiterissä ei ole jääty venkoilemaan ja nojailemaan, vaan äijillä ikä ja kalusto lisääntyvät samaa tahtia. Timo näki auton myytävänä Hemmingsin sivuilla vuonna 2010. Se on pehmeän härski, vähän kuin vanha Fender-sähkökitara ja putkivahvistin, ääni on jäljittelemätön. Perimätiedon mukaan Woody Gilmore olisi rakentanut rungon ja auto olisi vuosimallia ’61. Metanoliahdinmosan ääni on aina hieno, mutta jokainen joka kuuli Räyskälässä viime kesänä Timon Norsun metsästäjän puhuvan, ymmärtää, että metanolikäyttöisen lättäpään soundi on jotain aivan omanlaistaan. 135 tuuman akseliväli kertoo aika tarkasti auton aikakauden, sillä 60-luvun alkupuolen FED-Dragster ja Fiat Topolino 1948 Nostalgiakilpureiden suosio kasvaa nykyään hyvää vauhtia, ja uusia laitteita putkahtelee ilmoille siellä täällä. Tapahtuma henki sitä samaa fiilistä, josta katsojat ja kuskit pääsivät osallisiksi Amerikan mantereella 50-luvun alkupuolelta lähtien. VAAHTI LIITERIN ÄKKILÄHTIJÄT . V8-MAGAZINE 43. TEKSTI JA KUVAT AULIS HÄMEENKORPI VAAHTI LIITERIN ÄKKILÄHTIJÄT Nostalginen 4-71 roots -ahtimella ruuditettu Flathead takaapäin. FED – Elephant hunter Kuosmasen Timo oli yksi niistä, jolla kuume nousi kolmanteen potenssiin, kun esittelin hänelle viimeistä etumoottoridragsteriani aikoinaan Tampereen näyttelyssä. Vermontissa Itärannikolla asunut omistaja ei ollut aivan varma auton alkuperästä, vaikka se oli hänellä jo jonkin aikaa ollutkin. Ainoana haaveenaan se, että pääsee edes varttimailin ajaksi osalliseksi kiihdytysurheilun alkukantaisesta perimästä. V iime kesänä järjestetyssä Räyskälä Vintage Drags -tapahtumassa radalla nähtiin lukuisia nostalgisia kiihdytyskilpureita tositoimissa lippulähetyksen matkaan saattelemana
Vasta silloin nähdään, onko stall speed oikea. Takavanteet ovat vanhat Slotit joiden päällä on uudet 33 x 10,5 -15 M/T slicksit. Mukana seurasi lyhyt Powerglide ja Lenco style coupler perään. kombinaatioon nokaksi. Alun perin autossa oli ollut metanolikäyttöinen Early hemi ahtimella. Keskimmäinen runkopukki, lättäpäässä on 3 runkopukkia, on vahvistettu lisäblokilla. Lohko on ns ”French Flathead” eli Ranskan lättis, joita tehtiin 90-luvulle saakka. Edestä löytyvät alumiiniset navat ja alumiinikehät teräspinnoilla, niiden päällä Avonin Speedmaster-renkaat. Takana on muuten laakeroitu ”työntöaisa”, josta dragster työnnettiin käyntiin ja takaisin maalista varikolle. Tehojen lisääntyessä mitat kasvoivat ja sitten tulivatkin 70-luvulla takamoottoridragsterit. Työntöautossa oli keulaan kiinnitetty puulevy kyseistä toimenpidettä varten. Nokka on Potvin 3/8" race 114 asteen lobella, jollaisen Mike Herman lähetti ko. Nyt tilanne on jo toinen. Tältä ne näyttivät jo Paavo Nurmen aikaan. Turbiini on joku 8-tuumainen race-malli, ja sillä mennään ainakin niin kauan, että uuden lättäpää koneen säädöt saadaan kohdalle. Ensimmäisissä dragstereissa käytettiin paljon VW kuplan vääntösauvajousituksia. Alakerta on tasapainotettu sisäisesti. Norsunmetsästäjän hienon maalauksen ja lehtikultaukset vintage-tyyliin loihti Pasi Paananen Iisalmesta. dragsterit olivat suunnilleen sen mittaisia. Kampiakseli on alkuperäinen 4" iskulla. Timon autossa on dragsteria varten teetetyt vanhat teräsakselit ja myös spooli on vanha teräksinen osa. Osia saa metsästää, koska kaikki firmat ovat keskittyneet uudempiin taka-akseleihin. Airhead-pääsylinteri ja 12-tuumaiset rumpujarrut pysäyttävät kevyen dragsterin tehokkaasti. Hmmm, nämä eivät ole halloween-varusteita, vaan uustuotanto Simpson maski, avokypärä ja vintage goggles ovat osa vintage drag racingia. Nuo lohkot ovat hyvää kestävää vahvempaa valua. Blown Flathead Moottoria Timo rakensi samaan aikaan auton kanssa. Alkuaikojen etumoottoridragstereiden lyhyt akseliväli näkyy hyvin sivukuvassa. Auto myytiin kuitenkin rullaavana. Säädettävät nosVertex-kisamagneetto lättäpäässä alkuperäisellä jakajan paikalla, mutta jakopäänkoppa onkin vanha race-malli, jonka läpi tulee nokalta ulosotto Hilbornin mekaaniselle soppapumpulle. Nyt moottorin koko on porauksen jälkeen 276 cid ja Rossin männät on erikoistilattu metanol/nitro-käyttöön. Niihin sai hyvin välityksiä, spooleja ja muita vauhtiosia. Alun perin autossa on ollut Lenco-tyyppinen vaihteisto. . Taustalla Timon tuleva kuljetusauto COE (cab over engine) projekti. 44 V8-MAGAZINE. Sellaiset on myös Timon dragsterissa. Perä on auton alkuperäinen ´57–’58 Oldsmobile, joka oli kestävänä yleinen race-perä aikoinaan
Vaikka Mikko oli innoissaan Timpan dragsterista, ei hänellä ollut poltetta kisahommiin. Nyt opiskelussa on koneen soppapuolen säätäminen, eli oikean polttoainemäärän hakeminen eri kierroksilla ja eri ahtopaineilla. Perstuntumaa tulee ja sitä tarvitaan. Navarron ahdinimusarjan päällä on siihen sovitettu ja muuteltu 4-71 roots-ahdin, joka on laakeroitu ja tiivistetty. Säädöt olivat vielä haussa, mutta pääasia, että putki oli radalla. Erittäin harvinainen ja alkuperäinen ”bullit”-polttoainetankki on säilynyt kuin ihmeen kaupalla huippukunnossa. Lättäpääkoneissa on hyvää se, että venttiilikoneiston massat ovat pienet, koska ei ole keinuvipuja, työntötankoja jne, joten jousipaineitakaan ei tarvita aivan mahdottomasti. Kaikki tapahtuu jousilla, pienillä ”pillereillä”, joilla ohjataan polttoaineen takaisinkiertoa tankkiin tai imupuolelle. Läppärunkojen lisäksi suuttimet, by-passit ja 70 gallonan pumppu olivat myös samassa paketissa valmiina asennettavaksi. Koneessa on entisajan tyyliin vesi sisällä, mutta vesipumppuja ja syyläriä ei käytetä. Käännytyksen tulos Pommi Mikon Altered puolestaan on peijakkaan aggressiivisen ja menevän näköinen laite. soppapumpun asennuksen osalta, mutta tärkeintä oli saada kaikki kerralla ja uusina, ettei tarvitse yrittää kerätä kaikkea osa kerralla. Pojat sopivat myyjien ja pankin kanssa neuvoteltuaan ehdot omasta yhteisestä muutaman sadan neliön autotallista, tai sanotaanko savolaisittain liiteristä. Edelbrockin alumiinikannet ovat uudet ja sytytyspuolesta vastaa Vertex-magneetto, jonka Timo on tehnyt sopivaksi lättäpääkoneeseen. Yksi kilpurin erikoisuuksista on ”Moon Bullet” -polttoainesäiliö. Kuskin jalat menevät taka-akselin yli ja lautaspyörän kohdalle on hitsattu ”väestösuojeluliiton” suosittelema suoja. Hän ei puolestaan tehnyt porauksia ja kallioräjäytyksiä. Tulevaisuudessa tarkoitus on päästä pari kolme kertaa kesässä radalle ja saada sitä kautta käyntihäiriöt ym. Niitä löytyy harvoin, ja sellainen sattui olemaan juuri tässä autossa. Syöttö pumpulle takaa hännästä ja by-pass-paluulinjat tuovat liian ”mäskin” tankkiin. pois päiväjärjestyksestä. Mikon nimitys johtuu siitä, että hänen työnsä on porata ja räjäyttää. Muistan myös, että noin 25 vuotta sitten kyseistä Pommi-nimeä käytettiin myös erään kovaa ajaneen katuautokuskin nimen etuliitteenä. Toki luvassa on aina koneistuksia esim. Lisäksi nostajat ovat ontot ja rei’itetyt, eli hyvin kevyet. Olihan selvää, että hommia tehdään enemmän tai vähemmän yhdessä, koska molemmilla herroilla oli sama harrastus vakaalla pohjalla. V8-MAGAZINE 45. Timppa oli houkutellut ostamaan altered-kilpuria tai muuta vanhan liiton kiihdytintä, mutta Mikko ei syttynyt ajatukseen. Tuliaisia matkalaukussa Timon Amerikan reissun jälkeen matkalaukusta löytyi mekaaninen Hilborn-ruisku, jonka hän oli tilannut juuri tähän koneeseen sopivalla setupilla. Runko on työntöaisasta eteenpäin muuten alkuperäinen, mutta turvahäkki on vaihdettu nykysääntöjen mukaiseen mallin. Kabiini on lähes alkuperäinen, butterfly (perhonen) ratti ja kaasupedaali oikealla. . Silloin kokemusta kertyy joka kerta enemmän kuin sitä osaa edes odottaa tai oivaltaa. Alun perin magneetto oli Chevyyn sopiva. COE (cab over engine) hytti hieman uudemmalla turbodiesel alustalla ja kavennetulla jenkki sleeperillä. Alkuperäinen kilpurin dokumenttien tasku sijaitsee vasemmalla. tajat, 1,72/1,5-tuumaiset Manleyn rosteriventtiilit ja Cranen +150 lbs jouset hoitavat venttiilikoneistoa. Ensimmäisissä mekaanisissa ruiskusysteemeissä mäski syötettiin roottoreiden yläpuolelta olevista suuttimista. Mikko on hieman Kuosmastimppaa nuorempaa ikäryhmää, mistä huolimatta hän on ollut pitkään mukana H-Dja hot rod -hommissa. Sehän on kuin 60-luvun alun racepack, kun oppii tietämään ja näkemään muutokset käyntiäänessä, tulpissa jne. Tiedämme, että Pohjanmaalla uskon käännytys on saanut monesti aika rankatkin mittasuhteet, ja keinot ovat olleet hyvin häikäilemättömiä, kun peräkylän pakaHmmm, nämä eivät ole halloween-varusteita, vaan uustuotanto Simpson maski, avokypärä ja vintage goggles ovat osa vintage drag racingia. Mielenkiintoista, mutta uskon, että Timolle ei tule tästäkään harmaita hiuksia, koska ne ovat sellaiset jo valmiiksi. Myös kuljetuskalusto tulee olemaan jossain vaiheessa yhtä viimeisteltyä tyyliä hienon etumoottoridragsterin kanssa. Pellitys on alkuperäinen ja erittäin hyvin säilynyt. Mutta kuinkas kävikään. Mitä tuohon voi sanoa muuta kuin, että tuo kaikki on enemmän Amerikkaa kuin Amerikka itse
Perässä on coilover-iskarit, joilla saatiin kovatehoisiin altered-kilpureihin aikoinaan hieman enemmän pitoa, sillä radat eivät olleet aina täydellisiä. 46 V8-MAGAZINE. Edessä on sitten aidot spindlekiinnitteiset magnesium puolavanteet. Timppa tilaili drag racing -kirjoja, ja yllättäen Nostalgia Altered -kirja oli aina avoinna kahvihuoneessa tai Mikon sängyn vieressä, kun äijä yritti mennä väsyneenä nukkumaan. Tosin niitä on turha vaihdella tai suunnitella muutoksia ennen kuin koneen sielunelämä on saatu selville, eli säädöt kohdalleen ja lapsentaudit kuriin. Lisäksi periksi antamaton paatoksellinen nostalgiavehkeistä puhuminen autotallin saunaosastolla lauantaisaunassa teki tehtävänsä. Nostalgia-tallin kilpureiden omistajat muistelevat hymyssä suin Kuosmastimpan häikäilemätöntä myyntitaktiikkaa, jolla Mikon pää saatiin käännettyä Alteredin omistajaksi. Chevyn TH-350 kisa-askia ei ole avattu, mutta se toimii jämäkästi ja turbiini ottaa kiinni, ehkä liiankin alhaalta. Fiat-kori on lasikuitua ja harvinainen siinä mielessä, että tässä on irto-ovi oikealla puolella. Pääasia, että enimpiä höyryjä pääsi päästelemään ja ”pitämään haaskaa”, vaikka kone räpättikin, kun sytkät pimenivät kovemmassa paineessa. Sen verran asia valkeni tuossa Räyskälän Vintage Racessa, että virtapuoli oli liian heikko, ja ehkä soppapuolikin vähän siellä päin. Runko on luultavasti 60-luvulta, koska kirjoista löytyy samantyyppisiä runkoja. Lääkkeenä toimi tässäkin tapauksessa se, että 2012 keväällä hypättiin autoon, pantiin traileri perään ja käytiin ostamassa Ruotsista Fiat Topolino Altered -kiihdytysauto. 1957 392 Hemi + 8-71 BDS blower Kone on kysymysmerkki. Todellinen tehomäärä sitten kertoo onko stall speed oikea. Löytö naapurista Onneksi Mikon saama tartunta vanhoihin kiihdyttimiin ei vaaranna kansanterveyttä, ainakaan laajemmassa mittakaavassa. 3-piste turvakehikko. Kuosmasen Timon käännytystaktiikasta voi sanoa melkein samaa. . noita on johdatettu kaidalle tielle. Auto on hienon näköinen keulapaneelin kanssa, mutta jotenkin rodimaisempi ilman sitä. Auto on vanha kisavehje, jossa on vielä mm. Autossa on ”eco ilmastointi”. Taka-akseli on Oldsmobile-Pontiac 50-luvun loppupuolelta. Takavanteet ovat harvinaisuus, joita minäkään en ole nähnyt livenä. Teräsvetoakselit ja spooli kuuluvat kalustoon. Nyt ovi on pultattu kiinni, mutta sen pystyy asentamaan saranoilla ja normi avausmekanismilla avattavaksi, jos niin haluaa. Accel-systeemit eivät riittäneet, ja nyt onkin ostettuna Mallory Super MAG II. Vanha Moonin painebensatankki täydentää keulapään ulkonäön. ET3 purettavat magnesiumvanteet ovat superharvinaiset ja kaiken lisäksi hienot. Mikon Fiat Topolino on niin sutjakkaan mallinen, että ei ihme miksi juuri tämä korimalli oli suosituin Altered-malli muinaisina aikoina
Kaasarit ovat tuplat 750 db Holleyn blower-mallit ja riittävät hyvin tähän pakettiin. Kori oli etureunastaan 15 cm alempana kuin nyt, johtuen aikojen aikana tehdyistä korivirityksistä. Lähtökohta on hyvä, ja jos ahdin on sitä miltä se näyttää, on paketista helppo puristaa hyvät teholukemat. Aivan käsittämätön vehje, jonka ulkonäkö on suorastaan härski ja pelottava. Näin auto säilyy vanhassa kuosissa. Ne ovat uudet, koska vanhat olivat väljät ja vuotavat. V8-MAGAZINE 47. Käsittämätön löytö Suomesta, sillä arviolta 70–80-luvun magneetto on käyttämätön ja alkuperäisessä paketissa. Kun lasikuitukoppaa hiottiin, tuli alta esiin kymmeniä vuosia vanhat motiivimaalaukset, jotka olivat jääneet 90-luvun ”klönttihilemaalauksen” alle. Autossa on nyt liian uudet mittaristot, mutta nekin tulevat vaihtumaan mekaanisiin lämpötila, öljynpaine ja lämpömittareihin. Mikolla on tarkoitus jättää turvakehikko 3-pistekehikoksi. Mikko teki uuden tulipellin ja nosti samalla korin oikeaan asentoon. Ahtoa oli turha lisätä käyntihäiriöiden takia. Wheeliebarsin kiinnityskohdat ovat valmiina, kun 392 cid Hemi alkaa syöttämään tehoa urakalla. Nostalgiaa koko rahalla. On aikamoinen näky, kun Kuopiosta lähtee kohti nostalgiatapahtumaa kaksi COE-kuljetusautoa nostalgiakilpurit kyydissä. Toimittajan mukaan drag Racing on ”kokeilevan autotekniikan mestariluomusta”. Nokka-akselista ei ole tietoa, joten samalla tulee tarkistettua ja vaihdettua mahdolliset muut osat, kun kone on talven aikana lihoina. Ensin vehkeet kulkemaan ja sitten kuljetuskalusto kuntoon, siinä on hyvä etenemisjärjestys. Ehkä eniten käytetty race-moottori 50–60-luvuilla: Early Hemi 8-71 Drive Servicen blowerilla ja hi-riseahdinimusarjalla on näyttävän näköinen paketti. Sillä ei osallistuta virallisiin SMkilpailuihin, vaan enemmänkin vintage hot rod & drag racing -tapahtumiin. Kevyt altered pakenee kohti horisonttia aikamoista haipakkaa, se on varma. Mielessä hauskanpito Vanteet oli maalattu kullanvärikseksi ja auto näytti enemmän tai vähemmän rytöläjältä. Joka tapauksessa ahdin pitää avata ja tarkistaa sen pääty ja pesävälykset samalla, kun kone käydään läpi. . Alteredin 50´s Oldsmobile taka-akseli on alkuperäinen ja drag racingissa paljon käytetty malli. Jottei Mikko jäisi alakynteen vanhempaan tallikaveriin verrattuna, on hänellä Kanadasta löytynyt vihreä/keltainen cab over engine -kuljetusauto. Lehdessä oli iso artikkeli hot rodeista ja niiden yhdestä ilmenemismuodosta, eli drag racingista. ”HOT ROD” on Kuuma Rauta, kirjoitti Tuulilasilehti numerossa 1 vuonna 1963. Toimittaja oli ottanut selvää lajista ja lentänyt jenkkilään katsomaan kiihdytyskilpailuja. Hän kehotti lukijoita menemään katsomaan näitä kisoja, jos haluavat nähdä jotain uutta ja ennennäkemätöntä autoilusta. Sitä ei näe edes Amerikassa! Odotan innolla ensi kesää ja Kuopion Vaahti Liiteri Brothersin kilpureiden näkemistä ja kuulemista radalla. Nyt ahdin pyöri 20 prosentin underdrivellä, mutta ahtoi silti hyvin. Moonsoppatankki, putkiakseli hairpinneillä ja tuplapuolaiset magnesiumvanteet
International Harvester R-100 1955 LASTENKIR JASTA TUTTU Natikan pikkikset eivät komeilleet myyntitilastojen kärjessä, mutta tukevaa työkalua etsivälle maajussille se oli varmasti oiva ja luotettava vaihtoehto. TEKSTI JA KUVAT HARRI JUKARAINEN 48 V8-MAGAZINE
LASTENKIR JASTA TUTTU Tapsan ’55 R-100 on mallisarjan kevyin ja halvin malli kuuden ja puolen jalan lavalla. Kosmeettiset muutokset rajoittuivat lähinnä maskin alueen muutoksiin. R-sarja esiteltiin vuonna 1953 korvaamaan neljä vuotta aiemmin esitelty L-sarja. Mittavalla varrella siunattu peili oli sama myös isommissa malleissa. V8-MAGAZINE 49
Punaniska nostaa päätään – On mulla ollut kaikenlaisia jenkkejä, varmaan melkein parikymmentä. Loppuvuoden ’55 malleissa takaikkuna muuttui isoksi yksiosaiseksi tarjoten paremman näkyvyyden lisäksi myös lisää lämpöä niskapunoitukseen. Symppis pickis olisi parkkivalojen perusteella ehkä S-sarjalainen, joka korvasi R-sarjan ja oli tuotannossa 1956–1957. Ekan pickiksen hommasin vähän vahingossa viitisen vuotta sitten jenkkireissulla. – Faija duunasi aina autoja. Mä olin vajaa kaksvuotias, kun mutsi oli lähtenyt kerran kauppaan, ja mä olin aina vienyt jonkun työkalun. Siihen oli hyvä pakata kaikkia herkkuostoksia, joita tuli reissun aikana haalittua, Tapsa kertoo. Kaikilla isoilla valmistajilla lavan pohjat oli tehty vielä lankuista. Lelut ja kirjat tarjosivat tietysti virikkeitä pienelle miehenalulle ja kauppojen leluhyllyjen valikoima oli takuulla värikkäämpää kuin 60-luvun Suomen suhteellisen autoköyhä katukuva tarjosi. T apio Renqvistin tie autoharrastukseen juontaa jo vaahtosammuttimen kokoisesta nassikasta. Pappa muisti korostaa joka puhelussa, että kuinka harvinaisesta pelistä on kysymys. Hän joutui vaihtamaan useamman sähköpostin ja soittelemaan muutaman puhelun ennen kuin Missourissa asustava vanhempi harrastaja, joka osoittautui varsinaiseksi International freakiksi, pehmeni ajatukselle myydä pickis kaukaiseen Suomeen. Ja ihan orkkiskalustoa 40-luvulta ylöspäin. Internationalin takapää edustaa samanlaista konstailematonta tyyliä kuin etupääkin. Samoin hän mainitsi joka kerta, että autolla on ajettu vain alle 27 tuhatta mailia, mikä Tapsasta kuulosti enemmän legendalta. Kahdeksankymmentäluvun uustuotannon myötä mies hurahti Cadillaceihin, joita on ollut aina tallissa tähän päivään saakka. Tapsa on varustanut auton vilkullisin tuplatakavaloin. Kovin säästeliästä on ollut käyttö George Hopperin farmilla. Tapsakin muistaa hyvin yhden sarjan julkaisun Antti Autotehtaassa, jonka kuvitus koostui pelkästään Internationalmerkin kalustosta. Harvinaiseksi auton kuulemma teki se, että se oli halvinta R-100 sarjaa, eikä siihen ollut tilattu mitään muita optioita kuin öljynsuodatin. Lavalla on vain pari pientä lommoa vihjaamassa, että siellä on sentään kuskattu jotain. Tapsa ei muista oliko kyseessä jonkun kerhon tai vastaavan sivusto. – Metsästin Intikkaa pari vuotta netissä. 50 V8-MAGAZINE. Mutta ilmeisesti lapsena ahkerasti opiskeltu kirja oli jättänyt jälkensä, koska herra aina sopivin väliajoin huomasi tutkivansa bittiavaruudesta International pickiksien rajallista tarjontaa. Pieni yhdellä kuvalla varustettu ilmoitus ei ollut millään isoilla saiteilla. Faija kyllästy, kun työkalut aina hävis, ja sito narun mun ympäri ja kiinnitti sen puuhun just sellaisen matkan päähän, etten ihan ylettynyt niitä enää pöllimään, naureskelee Tapsa ensi kosketuksiaan autonruuvaamiseen. Se kuitenkin ehti mennä ennen kuin ehdin iskeä kiinni. Vuodet vierivät ja Tapsakin hommasi ensimmäisen jenkkinsä jo kuudentoista ikäisenä, ja sillä tiellä on pysytty. Eipä tämänkään kaupankäynti alkanut kovin lupaavissa merkeissä, kun myyjä ihmetteli, että missäs tollanen osavaltio on...jaa että ulkomaille myydä pitäs. Rodikuumekin on pääsy puraisemaan ja pari vaniakin olen omistanut. Se oli ’67 F250, missä oli camper lavalla. Tammen Kultaiset Kirjat ovat tuttuja useimmille tuon ajan nassikoista. Sähköpostien vaihdossa saadut kuvat kyllä tukivat kertomusta auton kunnon Lastenkirjan kannessa komeilee aika kattaus International Harvester -kalustoa. Eipä Tapsa kiintynyt erityisemmin siistikuntoiseen työkaluun, joten se myytiin eteenpäin vuoden sisään. Yksi saman vuotinen asiallinen löytyi muistaakseni Nebraskasta
Deluxe öljynsuodatin ja tehokkaampi jäähdytin löytyvät myös listasta. Ja sehän lähti vielä käymään! Ei muuta kuin tarrat kiinni ja kiireellä himan kautta koukkaamaan, ja sitten stadin cruisingiin. Cruisingiin Pickis saapui passelisti Vuosaaren satamaan ajokauden alkumetreille kesäkuun alussa. Tyypilliseen pickistapaan puuttui toinen häikäisysuoja ja lukko kuskin puolen ovesta. Mallisarjan keveintä tyyppiä edustava R-100 oli todellakin niin riisuttu malli kuin olla voi. Mitään muita ongelmia ei auton kanssa sen jälkeen olekaan ollut, toteaa Tapsa tyytyväisenä. Kaksikurkkuinen Holleyn kaasari näyttää uudenkarhealta. Aika mahtava fiilis, vaikka jännittikin, kun ei oikein ehtinyt mitään tsekkaamaan. Internationalissa oli Moparin tapaan muista isoista kilpailijoista poiketen vielä täyspitkät astinlaudat, joita voi pitää jopa toimivampina jakeluajossa. Lastausta odotti ihan saman oloinen laite, mistä kauppaa oli väännetty. Eihän rahojen vastineena ollut kuin pari kuvaa ja papan vakuuttelut. Myyjän kanssa sovittiin, että kauppojen synnyttyä hän järjestää kuljetuksen Floridaan. Alkoihan se ampeerimittari soutamaan hullun lailla. osalta. Kun pickis tuli Floridaan pakkauspaikalle, sain helpottavan tiedon. Varusteista ei myöskään löytynyt sisäpuolista taustapeiliä, sisävaloa, radiota, ei tehtaan takapuskuria ja pyyhkijät olivat alipainetoimiset sähköisten ollessa optiona. Bensaa oli tankissa, öljyt ok ja kuuden voltin akussa virtaa. Konepelti aukeaa huoltoystävällisesti molemmille sivuille. Keksin kuitenkin siinä kotipihassa ihmetellessä, että rekisterikilven valon kangaseriste oli hankaantunut puhki. Eniten kummastuttaa vilkkujen ja toisen takavalon puuttuminen vielä niinkin myöhään kuin 1955. – Hain auton kesäkuun ekana perjantaina. Viis vaille neljä sain sen tullista ulos. Vähän äijät jo naputteli jalalla, että olisi päivä pulkassa, eli pidäs kiirettä nyt. Konehuoneeseen ei ole kajottu auton rantautumisen jälkeen. V8-MAGAZINE 51. No mähän pidin. Runkoon hytin ulkopuolelle sijoitettu tankki pitää etenkin ikääntyneitä pickiksiä haittaavat bensankäryt pois hytistä. – Siinä vaiheessa vähän jännitti. B-pilariin ruuvattu tyyppikilpi juoruaa kokonaispainoksi maltilliset 1900 kiloa ja suoran kuutosen tehoksi 91 nettohevosta. . Build Sheetin mukaan tämä yksilö tuli tehtaalta Gulfstream sinisenä (väri nr 46) 15 gallonan polttoainetankilla, vanteet korin värisenä ja 6,70-15 renkailla
Tuolloin sen saattoi ajokuntoon läheisessä Maypearlissa asuva autoharrastaja, ja auto säilyi edelleen suvussa aina vuoteen 2007, jolloin sen silloinen hoivaaja Wilbur Lee Stephenson poistui rivistä. Käyttö jossain paraateissa tai näyttelyissä Midlothianissa vaikuttaisi varsin todennäköiseltä. Sellaista ei ole vielä tullut hommattua, vaikka kaikkea muuta vanhaa laitetta on tallissa ollutkin, Tapsa tuumaa. Vaihteisto on kolmiportainen manuaali ja perävälitys 4,09:1. Siinä on nykyisin takavalot molemmin puolin, sekä tietysti vilkut. Matkanopeudeksi riittää hyvin lainmukainen pakettiautovauhti tiheähkön perävälityksen vuoksi. Ja kun multa kysyttiin mihin mä säästän, olin vastannut, että Mustangiin. Autossa ei ole ruostevaurioita ja tiivisteet ovat hyvässä kunnossa, eli se ei ole seissyt pitkiä aikoja auringossa. Muita visioita ovat jo tallista löytyvä lippa sekä ehkä lavaa peittävä vankkurityyppinen pressukuomu. Tyypillinen kantikkaasta palkista tehty maatilapuskuri tullee väistymään, kunhan sopiva takapuskuri löytyy. Tässäkään kuvassa ei ole taustapeiliä. Ajossa vaunu etenee tosi pehmeästi ja sitkeä kuutonen jaksaa vääntää alhaalta, mikä vähentää vaihtamisen tarvetta. Kyllä mäkin kuusvuotiaana kuulemma säästin rahaa possuun. Varustelua Tapsa on varustellut autoa hieman lisää jo katsastustakin silmälläpitäen. Faijalla oli tallin seinällä sellainen iso vuoden 1966 Fordin malleja esittelevä värijuliste, missä oli myös se Mustang. Mukana seuranneesta omistajan käsikirjasta löytyy myös selostus kunkin hanikan tarkoituksesta, jos runsas valikoima saattaisi uuden kuljettajan epävarmaksi. Auton orkkisfiilis on kuitenkin tarkoitus säilyttää, sillä suunnitelmissa on pickupin museorekisteröinti. Mittarit ovat isot ja selkeälukuiset. George Hopper´s Old Truck Auto oli ennen International harrastajalle siirtymistään viettänyt koko ikänsä käytännössä yhden suvun maatilalla Midlothianissa Teksasissa. – Se lastenkirjan juoni oli muistaakseni sellainen, että se pikkukundi säästi rahaa, ja sit se pääsi sinne tehtaalle katsomaan, kun niiden Internationaalia tehtiin. myynyt International harrastaja. Cadillac miehenä tunnettu Tapsa viihtyy hyvin myös työkalun puikoissa. Vaimo ei jättänyt miesvainaan silmäterää taivasalle, vaan sitä säilytettiin tilan rakennuksissa vuoteen 1999. Verhoilun väri on aika omaperäinen. Se toimitettiin uutena George Hopperille, joka kuoli 1974. 52 V8-MAGAZINE. . Myös taustapeili löytyy nykyisin kabiinista. Suvun ikäihmiset luopuivat tuolloin autosta, jonka osti sen Tapsalle Sisustuksessa jatkuu sama selkeä linja kuin ulkokuoressa. Eniten Tapsaa harmittaa autoon joskus tehty ylimaalaus, joka on hävittänyt siitä vanhan patinan ja lyönyt siihen entisöinnin leiman. Kuusisylinterisen 220-kuutiotuumaisen ”Silver Diamond” kansiventtiilimoottorin tehoksi ilmoitettiin 104 bhp puristussuhteen ollessa 7:1. Auton mukana seurasivat magneettitarrat, joissa oli teksti "George Hopper´s Old Truck". . Kaikille vanhoille työkaluille tyypillinen kolahtelu puuttuu kokonaan, mikä puoltaisi vähiä ajettuja maileja
EBAY Osta suoraan ilman välikäsiä! Tapani Iivanainen Usan suunta +1561 632-5154 Seija Iivanainen ’’ +1561 632-5153 Office ’’ 1 803 796 5183 E-mail benzboy@benzboy.com. (aikaero) +1-561-7623060 / Marco Casagrande WWW.BENZBOY.COM EXPORT USA Jo 15 vuoden kokemuksella Konttikuljetukset, lentorahdit ym. Amer Trading, Inc. Kontit Floridasta viikottain! USA:n sisäiset kuljetukset! Kysy lisää! AUTOT, PYÖRÄT, OSAT USA:STA Tilaa osasi itse tallillemme, maksa vain merirahdista 1851 NW 9th St., Okeechobee, FL 34972, USA/oma nimi amercars@msn.com Soitot suomeksi klo 15.00 jälk. AMERIKAN autot, 4X4 Pick upit, moottoripyörät, varaosat, tuning, erikoisvanteet. Florida auto dealer since 1991 www.amercars.com Myymme, välitämme autot ja moottoripyörät, Ebay jne
TEKSTI JA KUVAT HARRI KUNNASVUO Ennen asennustöitä sisäkaton pelti maalattiin ja sen päälle liimattiin äänieristyshuopaa alkuperäisen mallin mukaisesti. Onneksi kyseiseen malliin on saatavilla valmiita verhoiluja, joten katon osalta ensimmäiseksi toimenpiteeksi muodostui oikean mallisen verhoilun tilaaminen. Muut osat olivat asennusvalmiita, mutta lipat on verhoiltava alusta loppuun. Piiloon jäävät osat Asennustöiden valmistelun aikana katosta siivottiin vanhat verhoilun rippeet ja katon sisäpelti putsattiin sekä maalattiin. Eriste liimattiin kattopeltiin kiinni. Muutama päivä ennen asennustöiden alkua kokoon taiteltu verhoilu otettiin auki, jotta se ehtisi hieman oieta. Vanhat olivat jo huonokuntoiset, joten ne korvattiin uudella materiaalilla. Lämpö auttaa myös oikenemisessa. Näitä löytyy ainakin etuja takalaKATTOVERHOILUN ASENNUS Asennamme uudistuotantoa olevan sisäkattoverhoilun paikalleen ja käymme samalla läpi muutamia käytännön vinkkejä aiheesta. Seuraavaksi katse kiinnitettiin listoihin, joihin verhoilu tullaan niittaamaan kiinni. Termi kattokangas on ehkä hieman harhaanjohtava tässä tapauksessa. Paketin saavuttua oli aika tarkastella ensin sen sisältöä hieman tarkemmin. Isoin kappale oli luonnollisesti itse kattokangas, joka on ommeltu asennusvalmiiksi kokonaisuudeksi. 54 V8-MAGAZINE. Se on enemmänkin ohutta vinyylimäistä materiaalia. Sisäkatosta löytyy originaalina ääntä eristävää materiaalia pellin ja verhoilun välissä. T ällä kertaa projektina olevan auton sisusta oli päässyt varsin nuhjaantuneeseen kuntoon, eikä alkuperäisestä kattoverhoilusta ollut jäljellä kuin muutama riekale. Erilliset c-pilarin pahvitaustaiset päällysteet olivat myös asennusvalmiit, mutta aurinkolippoja varten toimitettiin vain suikale ylimääräistä kattokangasta. Paketin sisältöön kuului myös ylimääräistä materiaalia aurinkolippoja varten. Materiaalissa oli näkyvissä ryppyjä, mutta ne häviävät viimeistään asennusvaiheessa, kun se pingotetaan paikalleen
Toki ohuen neulan avulla voi myös etsiä ruuvinreikiä verhoilun läpi jälkeenpäinkin, mutta kuvailtu tapa koettiin käytännössä helpommaksi. . Kattokangas oli ensimmäistä kertaa avattuna ryppyinen, mutta se jätettiin oikenemaan muutamaksi päiväksi ennen asennustyötä. Kaarien osille tehtiin puhdistus hiomalla ja maalaamalla ne. Tuulija takalasin yllä olevat ohuet kiinnityslistat jouduttiin tekemään uusiksi kovalevystä leikatuista soiroista. Metalliset kaaret kiinnittyvät katon reunaan porattuihin reikiin. Maalattu pinta helpottaa tankojen asentamista uuteen verhoiluun. Keskimmäinen kaari on hieman erilaiMetalliset kattokaaret hiottiin puhtaiksi ja maalattiin. Näiden toimenpiteiden jälkeen asennuksen esivalmistelut alkoivat olla tehtynä. Ne liimattiin ja ruuvattiin paikalleen. Kaaret keskitettiin kankaaseen nähden ja kaarien päät oli leikattava näkyville. Kovalevystä sahattiin alkuperäisten mittojen mukaan sopivat soirot, jotka liimattiin paikalleen. Koska verhoilu nidotaan kiinni näihin listoihin, on niiden pysyttävä varmasti paikallaan. Kuten alkuperäisessä ratkaisussa, niiden kiinnipysyminen varmistettiin muutamalla ruuvilla. Lämpö apuna asennuksessa Asennusvaiheen aluksi kaaret pujotetaan kattokankaan taustapuolelle ommeltuihin tunneleihin oikean järjestyksen mukaisesti. Pahvimaista materiaalia olevat ohuet listat näyttivät olevan varsin huonokuntoisia ja rapisivat palasiksi vanhoja niittejä poistettaessa. sin yläreunasta, mallista riippuen mahdollisesti myös muualta. Kaaret myös keskitettiin kankaaseen nähden. Kattoverhoilun päälle kiinnitetään tiettyjä osia, kuten sisävalot ja aurinkolippojen kiinnikkeet. Näin niiden pinta on liukkaampi, mikä helpottaa asennustoimenpiteitä. Pinta on näin liukkaampi kuin käsittelemätön tai pintaruosteinen. Jotta uuden verhoilun asennus olisi ylipäätään mahdollista, oli tarpeen valmistaa uudet kiinnityslistat. Tarvittavat kiinnitysruuvit ruuvailtiin kiinni jo tässä vaiheessa, jotta näiden osien ruuvireikien löytäminen olisi helpompaa verhoilun ollessa paikallaan. Näin ne ovat helppoja löytää myöhemmin. Purkuvaiheessa merkittiin muistiin kaarien alkuperäinen asennuspaikka sekä niiden järjestys. Tunnelit on tehty pitemmiksi kuin itse kaaret, ja jotta asennus olisi mahdollista, piti niitä hieman aukoa varovasti molemmin puolin kaarien päiden saamiseksi näkyviin. Tyypillisesti tehtaan toimesta asennusreikiä on useampia, joilla voidaan säätää verhoilun kireyttä. Lämpimänä kesäpäivänä kangas sai lämmetä hetken ulkona samalla, kun metallikaaret pujoteltiin tunneleihinsa. Verhoilun alta löytyvät kaaret pitävät toisaalta kattoa paikoillaan, toisaalta ne antavat sille myös muodon. V8-MAGAZINE 55. Kiinnityslistat liimattiin paikalleen ja kiinnitys varmistettiin ruuveilla. Kattoverhoilun kääntöpuolella oleviin tunneleihin sujautetaan metalliset kattokaaret, jotka pitävät varsinaisesti verhoilun paikallaan
C-pilarin kohdalla kangas niitattiin kiinni alla olevaan listaan. C-pilarin peitoksi paketista löytyvät erilliset pahvivahvisteiset palaset. Kuten selkeästi näkyy, varsinainen asennusurakka on vasta aluillaan. Tässä mallissa sivujen kiinnitysalue on varsin pieni. Materiaalia paineltiin väliin työkalun avulla. Lopullinen niittaus tehtiin asennuksen näyttäessä hyvältä, minkä jälkeen ylimääräinen materiaali leikattiin pois. Ensimmäinen steppi on takana! Kankaan keskikohta on ripustettu kiinni ja peltiväkäset on käännetty tiukasti kiinni tunnelin sisällä olevaa kaarta vasten. Kankaassa on ekstraa materiaalia, joka trimmataan myöhemmin pois. Liimaa käytetiin vain hiukkanen harkituissa paikoissa. Tämä alue jää lopullisesti erillisen pahvivahvisteisen palan alle. C-pilarin viimeistelyä, verhoilupala kiinnitettiin kaksipuoleisella teipillä. 56 V8-MAGAZINE. Kangasta vedettiin kiristysvaiheessa eteenja taaksepäin. Kun sopiva kireys oli saavutettu, se niitattiin alustavasti kevyesti paikalleen. Kattokangas ripustettuna paikalleen, tässä vaiheessa se on kiinni vain kaarien varassa. Kun kattokangas on kiinni etuja takareunastaan, venytettiin materiaalia sivusuunnassa
Lämmön kanssa tulee olla varovainen, ettei vaurioita materiaalia. Katon reunoilla ei ollut kiinnityslistoja, vaan materiaali tuli liimata paikalleen. Näin kattoverhoilu oli saatu jo roikkumaan paikalleen, mutta toki se oli vielä kaukana lopullisesta muodostaan. Käytännössä liimaa laitettiin pienelle alueelle kerrallaan katon reunaan ja kangas venytettiin ja painettiin paikalleen. Kankaan kiristäminen aloitettiin takaosasta ja sitä vedettiin varovasti kireämmäksi taaksepäin vetäen. nen, sillä se tulee kiinni katon poikkipalkissa oleviin väkäsiin. Käytännössä yhdestä kulmasta saatettiin avata kiinnitykset ja kiristää materiaalia uudelleen. Kulmissa kiristyssuunta ei välttämättä ole vain suoraan eteen tai taakse, vaan myös hieman sivusuuntainen kiristäminen saattoi olla tarpeen toivotun lopputuloksen saamiseksi. Kankaan asennus aloitetaan juuri tästä kohtaa. Kabiinin tunnelma on nyt aivan erilainen. Hyvään lopputulokseen pääsemiseksi voi joutua myös palaamaan muutaman askeleen taaksepäin projektin kuluessa, varsinkin kattokankaan kiristysvaiheessa. Kiristämisen aikana kankaalle annettiin lievästi lämpöä hiustenkuivaajalla, sillä lämpö tekee materiaalista paremmin työstettävää. C-pilareiden verhoilujen asennus tapahtui kaksipuolisen teipin avulla. Urakka valmiina ja uusi verhoilu paikoillaan. Loppujen lopuksi jokainen kaari siirrettiin yhtä kiinnityspistettä ylemmäksi ja seuraavan testikiristyksen jälkeen tulos alkoikin näyttää paljon paremmalta. V8-MAGAZINE 57. Tämän jälkeen sama toistettiin etureunassa, kiinnitys alkuun vain muutamalla niitillä. Terävällä veitsellä tehtiin ohuet viillot hampaiden kohdalle, lisäksi keskelle tehtiin oma viilto johtojen läpivientiä varten. Jos apuna on vielä toinen käsipari, helpottaa se työn suorittamista. Koristelistoja soviteltiin paikalleen, nekin pitävät omalta osaltaan verhoilua paikallaan. Kaikkiaan sisäkaton asentaminen ei ole ihan helppo projekti, mutta huolellisuus ja maltillinen eteneminen auttavat. Työn valmistuttua koristelistat asennettiin kokeeksi paikalleen, jotta nähtiin miltä lopullinen kokonaisuus tulisi näyttämään. Ainoastaan c-pilarissa oli lyhyet pätkät kiinnityslistaa niittauksia varten. Sisävalo kiinnittyy kattoon taittavien peltihampaiden avulla. Ensimmäisten testien jälkeen todettiin, että myös kaarien paikkoja on parempi muuttaa. Koristelistoitus pitää omalta osaltaan näitä osia paikallaan. . Katto näytti jo varsin hyvältä, mutta viimeinen silaus oli vielä tekemättä. Tunnustelemalla kaikki kolme löytyivät verhoilun alta. Sisävalo oli asentamatta, kuten myös aurinkolipat. Samalla oli aika leikata ylimääräinen materiaali pois reunoilta. Listojen myötä lopputulos alkoi hahmottua paremmin. Reuna niitattiin muutamasta kohtaa alustavasti kiinni aiemmin uusittuihin listoihin. Seuraavassa vaiheessa loput kaarista asetettiin katoon kiinni, alkuun sen mukaisesti, miten ne siellä olivat olleet. Alustavan kiristyksen jälkeen tulosta arvioitiin ja tehtiin korjauksia molemmissa päissä. Kankaan saaminen lopulliseen kireyteensä ja muotoonsa vaatii yleensä useita vaiheita. Liimaa käytettiin maltillisesti niissä kohdin etuja takareunoissa, missä sen käyttö nähtiin tarpeelliseksi. Vastaavasti aurinkolippojen kiinnikkeet löysivät paikkansa, kun verhoilun alta löytyneet esiruuvatut ruuvit saatiin näkyviin pienen viillon avulla. Kun pituussuuntainen kireys oli saatu tyydyttäväksi, tarkasteltiin miten verhoilun sivukiinnitykset vaikuttavat kokonaisuuteen. Esivalmistelujen ansiosta viimeistelykierros eteni varsin sujuvasti. Huolellisuutta viimeistelyyn Kun sisäkaton palaset olivat löytäneet paikkansa, asennuksessa siirryttiin koristelistojen asennukseen. . Reunat työstettiin pikkuhiljaa paikalleen puoli kerrallaan. Keskikaari painettiin väkästen alle ja väkäset taitettiin kattoa vasten niin, että kangas pysyy paikallaan
– Bensan loppuminen harmittaa vieläkin, koska olin käynyt sitä ennen hyvää taistelua Kesselin Falconia vastaan, ja johdin ensimmäistä kertaa kisaa. Siellä auton ja kuskin avauskisa ei ihan onnistunut huonon takapidon vuoksi. Sarjaan ilmoittautui 258 kilpailijaa, luku joka laman kourissa kärvistelevän rata-autoilun kentässä loistaa kuin majakka hämärässä. Molemmista lähdöistä merkittiin komeat luokkavoitot. Tällä kaudella kahden osakilpailun viikonloppuja oli neljä ja kilpailijamäärä per tapahtuma vaihteli runsaasta puolestatoistasadasta kahteen sataan. Ahvenistolla ilmeni voimansiirron tärinää ja jurinaa, jonka lähteeksi osoittautui pari löystynyttä pulttia.. Ari Mikkola ajoi eheän kauden. Fordit iskivät Ennen vuotta 1966 luokiteltujen suurimman kuutiotilavuusluokan historic-autojen mestaruus meni kirkkonummelaiselle Jyri Rekoselle, joka kilpaili jo muutama vuosi sitten Roadsport V8 -luokassa. Kilpailullinen taso on vuosi vuodelta noussut ja historiallisten autojen luokkia on eri vuosikymmenten formuloista kilpaurheiluautoihin ja perinteisimpiin vakiokilpureihin. Huoltoa kummempaa ei autolle tarvinnut tehdä. Tuloksena toinen peräkkäinen Roadsport V8-luokan mestaruus '87 Camarolla. Rekonen yllättyi siellä nopeudestaan. Historic Grand Ra-cessa Roadsport V8, A ja 2A -luokkien lähdössä oli parhaimmillaan 27 autoa radalla. Finaaliviikonloppu Motoparkissa jatkoi voitokasta kaanonia, sillä molempien Tänä vuonna Historic Race Cupin herrasmiehet ja leidit käynnistivät moottorinsa suuren juhlan merkeissä. Rata-autojen historiaa sekä järjestävän kerhon 25-vuotista taivalta kunnioitettiin elävällä tavalla – asvalttiratojamme kuluttamalla ja paremmuudesta kilpaillen. Rekonen saavutti aika-ajojen ja ensimmäisen lähdön nopeimman kierroksen perusteella ansaittuja paalupaikkojakin neljä. Mittelöt käytiin Kemoran, Botniaringin, Ahveniston ja MoJUHLAN PAIKKA Gulf Historic Race Cup 2015 toparkin radoilla. Ahvenisto on tunnetusti haasteellinen. – Kemorassa olen ajanut vähiten, mutta hieno rata sekin on. 58 V8-MAGAZINE M oniko olisi arvannut 25 vuotta sitten Historic Race Finland ry:tä perustettaessa, että Historic Race Cup on tänä päivänä maamme suurin asvalttiratasarja. TEKSTI JA KUVAT HANNELE HATANPÄÄ V8-mestaruuden niukasti menettänyt Janne Piirainen vetää letkaa '84 Corvettella Botniaringillä. Botniaringiltä Rekoselle kirjattiin voitto ja viimeinen sija. Työkaluna on edelleen sama Mustang, mutta nyt se on rakennettu täyttämään historicin '65 Shelby GT350 -luokitus. Ensimmäisessä lähdössä Rekonen oli jopa kokonaiskisan kakkonen Kaj Dahlbackan urheiluprototyyppiluokan '64 Corvette Grand Sportin jälkeen. Varmantuntuinen voitto valui käsistä tankkausvirheen vuoksi. Meno hyytyi ensimmäisessä lähdössä yllättäen pari kierrosta ennen maalia. Tuon vian korjasin Botniaringille takaiskunvaimentimet vaihtamalla ja takajousitusmuutoksella, kertoo Rekonen. Hyvät tulokset alkoivat heti Kemorasta kahden kakkossijan myötä, Raimo Kesselin voittaessa '64 Ford Falcon Sprintillä
Rekonen on varsin tyytyväinen kauteen. Molemmat Vetteohjaajat kokivat kauden kuluessa vastoinkäymisiä ja Ahvenisto jäi tällä kaudella heidän viimeiseksi koitoksekseen. starttien luokkavoitot ja lisäksi kokonaiskisan ykköstilat menivät Rekoselle. Voittamaton Vette sarjakakkoseksi Lahtelainen Janne Piirainen otti viime vuoden tapaan sarjan hopeatilan '84 Corvettellaan. Kisaviikonloppuina tarvitsi huolehtia vain tankkauksesta, mikä tosin sekin epäonnistui kerran. Clas Palmberg '75 Escort BDA:lla voitti kerran ja keräsi pisteitä sarjahopean verran. Hänen '70 1/2 Camaronsa sai osansa tekniikkamurheista Kemoran avauslähdössä ja Grand Racen kakkoslähdössä. Muita podiumilla nähtyjä oli '64 Chevy II -luotsi Jukka Rytiniemi, jonka kolmossijat tulivat Botniaringin ja Ahveniston kakkosstarteista sekä Paavo Kolu '87 Vettellä Kemoran avauksen kolmosena ja Mika Kurkipää '85 Vettellä Botniaringin ensimmäisen lähdön kolmosena. Plymouthien kunniaa puolusti sarjassa pronssitilalla Juho Hemminki '64 Barracudalla. Yleisö valitsi säväyttävimmäksi kilpuriksi Historic Grand Racessa Jukka Huhdan '50 Cadillac Series 61 Coupen. – Kisainsinööri oli ynnännyt tankin polttoaineen liian rajoille. Muuten tulosta syntyi kolmen kakkosja kahden kolmossijan sekä nelossijan verran. Historicin H-ikäkauden mestari Mika Mansukoski '75 911 Porschella tehtaili seitsemän voittoa. Tutut nimet V8-kärkipaikoilla Viime vuoden mestarin, kokkolaisen Ari Mikkolan, avittivat V8-luokan mestaruuteen '87 Camarolla ajetut viisi kakkosja kaksi kolmossijaa, sekä yhden kakkossijan muuttuminen ykköseksi Botniaringillä Janne Piiraisen hylkäyksen myötä. Korjauksia ei vaadittu, vain perustarkastukset kisojen välillä. Kari Erkintalo voitti luokkansa '65 Mini Cooper S:llä. Tehokaksikko vei luokan aika-ajot nimiinsä ja tuli ruutulipulle ensimmäisenä kaikissa osakilpailuissa. Juha Liukkonen oli sarjan kolmas. Pari vuotta työn alla olleen auton esikuva on vuoden 1950 LeMans 24 tunnin kisan 10. Botniaringin jälkimmäisessä lähdössä tuli kuitenkin hylkäys, kun Vette oli jälkipunnituksessa 5,5 kg liian kevyt. Olisiko laskenut vanhan rataprofiilin mukaan polttoaineen kulutuksen, sanoo Piirainen. sijalle yltänyt Cadillac. Nopeana miehenä hän oli sarjakakkonen myös ikäkauden G:n D-luokassa. Tämä vaikutti sarjapisteisiin niin, että mestaruus hävittiin lopulta yhdellä pisteellä. Ehkä pitäisi päästä vauhtiin nopeammin, kun parhaat ajat näyttävät syntyvän aina viimeisillä kierroksilla, tuumaa Rekonen. Urakoida sai varsinkin toisessa lähdössä, kun varaslähdön myötä Rekonen ymmärsi saavansa aikasakon ja joutui sen vuoksi takomaan ruhtinaallisen etumatkan muihin kilpailijoihin. V8-MAGAZINE 59 . Hänestä mittaa ottaa Ahveniston maalisuoralla H-luokan Kadett GT/E:llä Petri Tikkala. – Auton nopeus on kohdillaan, samoin kestävyys. Juha-Matti Riikonen oli '72 BMW 2002 ti:llä sarja-kolmonen.. Vuoden pistehai on Sami Salo Historic G/D-luokan '71 Ford Escort 1300 GT:llä
Jukka Karpiola Alfa Romeo 2000GT Veloce ´73 66 2. Juha Marttila Dallara F394 ´94 2 GULF HISTORIC RACE CUP 2015 V8-luokan kalustoa oli eniten paikalla Kemorassa. Jukka Aromaa Saab 99 EMS ´78 27 3. Otso Tavaila Reynard 923 ´92 23 10. Juha Liukkonen Ford Falcon Futura Sprint ´64 HISTORIC ERIKOISVAKIO/GTS F/C 1. Juha Kuussaari Austro FV ´67 38 2. Reijo Enberg Fiat 128 Coupe S 1300 ´74 24 7. Jyri Rekonen Shelby GT 350 ´65 65 2. Jarkko Saastamoinen Fiat Abarth Berlina Corsa ´71 32 5. Jukka Huhta Cadillac Serie 61 ´50 17 7. Göran Sand Ford Cortina 1500 GT ´65 24 4. 60 V8-MAGAZINE HISTORIC ERIKOISVAKIO/GTS F/A-F/B 1. Jorma Peltokoski Opel Kadett B 1900 ´69 26 6. Jan-Erik Saarela Opel Ascona B i2000 ´81 24 5. Antti Manninen Mateju Mk4 FV ´76 36 3. Jani Tammi Dallara F393 ´93 67 2. Harri Rasila Opel Manta B ´76 6 HISTORIC VAKIO/GT G-H1/R1A 1. Kari Erkintalo Morris Mini Cooper S ´65 63 2. Isak Weiner Ford Anglia Super ´64 14 6. Kari Erkintalo Morris Mini Cooper S MK3 ´71 57 3. Rolle Bergholm Dallara F396 ´96 33 7. Raimo Kesseli Ford Falcon ´64 33 5. Mustang-kerhon ratatapahtumissa kunnostautunut Petteri Uljas debytoi Botniaringin kisassa '67 Mustangilla. Henrik Weiner Ford Anglia Super ´65 49 3. Krister Björkroth BMW 3.0 CS ´72 32 3. Marko Rantanen Opel Manta 1900 SR ´70 32 3. Vesa Liukkonen Apal Mk1 FV ´66 22 5. Torsti Päivinen Triumph Dolomite Sprint ´78 28 4. Pekka Salenius Opel Manta 1.9 ´71 57 3. Eero Virtanen Volvo 142 S ´69 53 4. Richard Björkroth BMW 2002 tii ´72 31 5. Jyrki Laine Autodynamics MK1 FV ´67 15 HISTORIC FORMULA C JA D 1. Pekka Rinne Dallara F394 ´94 46 5. Tapani Koski Ford Cortina Lotus ´66 26 3. Markku Aijö Ford Escort RS ´75 12 HISTORIC ERIKOISVAKIO/GTS I 1. Markku Eerola Ford Escort RS2000 ´69 13 8. Kuvassa kurvataan Historic Grand Racessa. Peter Hasselgren RPB FV ´68 25 4. Juho Hemminki Plymouth Barracuda ´64 50 4. Mika Mansukoski Porsche 911 3.0 RSR ´75 72 2. Ilkka Saarinen Autobianchi A112 Abarth ´78 13 4. Markku Pietilä BMW 1800ti ´64 57 3. Ilari Viitanen Toyota Corolla 1200 ´71 17 9. Jussi Lahtinen Ford Escort 1300 GT ´71 29 6. Liukkonen tuumii, että '70 1/2 Camarolla pärjää hyvin 90-luvun puolivälin autoille. ?. Joni Tähtinen Ford Escort 1300 GT ´71 18 8. Markus Weckström Ford Escort 1300 GT ´68 22 7. Petri Salonen Dallara F394 ´94 35 6. Petri Tiikkala Opel Kadett GT/E ´75 40 5. Sami Salo Ford Escort 1300 GT ´71 75 2. Mika Hirvonen Dallara F394 ´94 64 3. Clas Palmberg Ford Escort BDA ´75 55 3. Juha-Matti Riikonen BMW 2002ti ´72 49 4. Juha Paakkanen Reynard F4 903 ´90 31 8. Desibeleissä tuli takapakkia 109 db hiivuttua 102 desibeliin, kertoo Piirainen Historic Grand Racen aika-ajoissa Ahvenistolla keula-aerodynamiikkaltaan muutettu Vette nojasi radan reuna-aitaan varikkomäen jälkeisessä oikeassa, mutta se ei haitannut tahtia. Kenneth Finnäs Dallara F394 ´94 22 11. Bensalinja kulkee vasemman kautta. Heikki Viljanen Porsche 911 ´77 29 2. Kai Reunanen Ford Escort 1300 GT ´69 56 4. Ilkka Ojala Morris Mini Cooper S ´65 23 5. Peter Westerholm BMW 2500 ´69 6 HISTORIC VAKIO/GT G-H1/R1C JA G-H1/R1D 1. Risto Tonteri Dallara F394 ´94 26 9. Simo Ojainmaa NSU TTS ´67 7 7. Carl-Gustav Sund Ford Cortina 1600GT ´70 12 HISTORIC ERIKOISVAKIO/GTS G/D 1. Suvi Helkilinna Reynard 1600 FF ´85 46 2. Juha Ajanko Ford Escort RS2000 ´76 35 2. Jukka Inkiläinen Hawke DL17 FF ´76 30 4. Henrik Weiner Ford Cortina 1600GT ´69 43 3. Simo Kohonen Veemax II FV ´67 29 3. Henrik Koivumaa Volkswagen Golf 17 GTI ´81 14 6. Anton Hedberg Opel Kadett Rallye ´69 15 HISTORIC ERIKOISVAKIO/GTS G/C 1. Tätä ennen syntyi Piiraisen oma V8-luokan kierrosennätys, Botniaringillä V8-luokan kolmossijasta käytiin taistoa Juha Liukkosen Camaron ja Mika Kurkipään Corvetten välillä. Ahvenistolla historic F/A-F/B-luokan mestari Jyri Rekonen oli helisemässä '65 Shelby GT 350:nsä kanssa '65 Lotus Cortinoiden puristuksessa. Rekonen veti pitemmän korren ensimmäisessä lähdössä, mutta toisessa Heikki Välikoski ja viimeistä kisaansa ajanut ratakonkari Tapani Koski rökittivät. Petri Ojainmaa NSU TTS ´67 6 HISTORIC ERIKOISVAKIO/GTS G/A 1. Heikki Välikoski Ford Cortina Lotus ´65 51 2. Henrik Weiner Ford Cortina GT ´63 12 HISTORIC ERIKOISVAKIO/GTS F/D JA E-G1/E 1. Tälle kaudelle Vetten öljynpaineita varmistamaan lisättiin kolmen quarterin Accusumppu ja lisäksi vaihdettiin uudet pakoputket sekä peltisarjat alkuperäisten LS3pakosarjojen tilalle. Risto Laine Sunbeam Avenger 1600 GT ´75 42 2. Hannu Ruohonen Datsun 160 J SSS ´73 28 HISTORIC VAKIO/GT H2-I/R1 1. Jari Kuljunlahti Ford Cortina 1600GT ´70 45 2. Hannu Tomminen Veemax Mk VIII FV ´76 26 HISTORIC FORMULA F 1. Daniel Finnäs Reynard 923 ´92 13 12. Jari Tabell Dodge Dart ´66 42 2. Piiraisen voitokas kisa-avausviikonloppu meni totutellessa ja testatessa uusia renkaita rengasmerkin vaihduttua. Ari Suominen Ford Escort 1600 Sport ´75 25 6. – Putkien ulostulopäät siirrettiin oikeaan kylkeen turvallisuussyistä, ei tarvitse tankin alitse vetää kuumia putkia. Sami Inkiläinen Boyman BC 4 ´94 53 4. Rauno Teppola Volvo 122S ´65 28 6. Håkan Udd BMW 1600ti ´67 36 3. Tero Mikkonen Ford Escort 1300 GT ´70 12 HISTORIC ERIKOISVAKIO/GTS H 1. Iiro Mäkinen BMW 2002ti ´70 31 4. Kalle Manninen BMW 320/6 ´78 12 HISTORIC FORMULA B 1. Jukka-Pekka Kerola Ford Anglia Super ´65 46 4
Esko Ukura Triumph TR7V8 ´77 6 ROADSPORT A 1. Petteri Uljas Ford Mustang HT ´67 18 6. Sune Häggblom Fiat Uno ´87 4 14. Raimo Kesselin vakuuttavat otteet veivät '64 Falconin kolmesti voittoon, mutta muutoin tekniikkaongelmat värittivät kautta. Ruotsalaiset kutsuivat Dartia "raggarbileniksi" kesän Velodromloppetissa ja se herätti muutenkin huomiota ratapuolen harvinaisuutena. Harri Salminen BMW 325i ´87 26 7. Topias Söder-Kultalahti Mini 1000 ´78 13 15. Mika Kurkipää Chevrolet Corvette ´85 15 7. Eero Helkilinna Locost Yamaha KF2003 ´03 16 10. Henna Behm Austin Mini ´89 22 8. Kimmo Laaksonen Locost Toyota ´05 21 7. Marko Talvitie Locost Yamaha R1 ´12 15 11. Sami Hyrske Subaru Sport 52 4. Ari-Pekka Sillanpää Morris Mini ´76 67 3. Tomi Mäkinen Locost Yamaha R1 ´12 42 5. Sune Häggblom Volvo 940 ´92 30 5. Petri Peltoniemi BMW 320 ´88 19 7. Janne Piirainen Chevrolet Corvette C4 ´84 60 3. Kari Erkintalo Austin Mini ´71 42 4. Sami Hirvonen BMW E36 M3 ´91 56 3. Historic vakio/GT H2-I/r1:n mestari Juha Ajanko '76 Escort RS2000:lla on Jari Tabellin '66 mestaruus-Dartin tähtäimessä Botniaringillä. Kari Jäppinen Opel Manta B 400 ´77 11 11. Tuukka Kovanen Fiat Tipo ´93 6 SUBARU SPORT 1. Teemu Hartus Mini 1000 ´76 22 7. Ari Jokinen Toyota Starlet ´79 60 3. Oma autonikin on kopio Group 44 -teamin Dartista, jolla Bob Tullius ja Tony Adamowiz ajoivat voittoihinkin vuosina 1966 ja 1967. Kesseli ajoi Motoparkissa myös G-luokan Camarolla, mutta vaihdelaatikko poiki harjoituksissa ja ajot loppuivat siihen. Jouni Mänttäri VW 1303 S ´74 8 12. Jeremi Mattsson Morris Mini 1000 ´76 39 5. Petri Armivesi Morris Mini ´65 16 11. Heikki Mattila Opel Commodore A ´69 18 9. Jussi Harju BMW 320 ´78 65 2. Jani Hotakainen Blmc Mini ´77 63 4. – Motoparkin finaaliviikonloppuna tuli Vettelle melkein täyspotti. Teija Mäkinen Ford Fiesta ´84 5 14. Kari Koivisto Locost Yamaha ´13 38 6. Sami Lintunen Datsun 100A X-1 ´74 49 2. Jarkko Kippo Locost Toyota 20v ´12 9 14. Tero Marttila BMW E30 ´86 3 15. Juha Rajavuori Lada 1500 S Turbo ´74 34 6. Jukka Suominen BMW 325 15 6. Tony Svensson Subaru Sport 73 2. Marko Rantanen Opel Manta A ´70 ROADSPORT B 1. Ari Alanen Sunbeam Imp 900 ´71 66 2. Juha Liukkonen Chevrolet Camaro 70 1/2 ´70 47 4. Vauhdikkaiden käänteiden jälkeen Piirainen oli lopulta luokkavoittaja ja kokonaiskilpailun kakkonen. Anna Hyrske Subaru Sport 10 LOCOST 1. Tekniikka pelasi hienosti. Jukka Rytiniemi Chevrolet Chevy II ´64 41 5. Juha Kautto Toyota Corolla GT ´84 11 10. Ainoa isompi tekniikkajumppa kaudella oli se, että jouduin vaihtamaan vaihdelaatikon, kertoo Tabell. Katsojien jännitystä lisäsi kakkoslähdön piruetti, missä Jussi Harju BMW:llä ja Ari Alanen Impillä pääsivät Piiraisen edelle. Johan Hildén Mini 1000 ´69 4 24. Ele Hyrske Subaru Sport 58 3. Ronnie Westman Honda Civic ´90 12 2. Matti Riekkola Austin Mini ´88 7 18. Historic Erikoisvakio/GTS G/A:ssa (1966–71) mestaruus meni tänä vuonna kuudella palkintosijoituksella '66 Dodge Dartille. Jani Kaljunen Mini 1000 ´78 14 12. G-ikäkauteen on luokiteltu monia mielenkiitoisia Amerikan autoja, koska Trans Am -sarjassa vaadittiin FIA-luokitus. Komeasti aikaajojen määräämänä ensimmäiseen lähtöön kakkosruudusta startannut Piirainen jätti V8-, Aja 2A-luokkien kisassa kaikki taakseen. Juha Javanainen BMW 325 ´91 14 7. Tomi Jutila Locost Yamaha R1 ´12 77 2. Kari-Tuomas Pietilä Subaru Sport 44 5. Janne Järvelä Fiat 133 ´80 43 3. Euroopan ainoan tämän luokan Dart-ratakilpurin menosta huolehtii pitkän linjan historic-harrastaja, lahtelainen Jari Tabell. Marko Rantanen Opel Manta A ´70 34 6. Marko Laiho Vauxhall Chevette 2600 ´76 9 13. Historic G ikäkauden hegemoniaa Ikäkauden G-I historic-luokkien lähdöissä on runsaasti kalustoa ja niinpä siellä ei tarvitse koskaan tuntea ajavansa yksin. Mika Lindqvist Locost Opel ´08 55 3. Tomi Auranen Fiat Uno ´88 14 ROADSPORT 2A 1. Ari Alanen Sunbeam Imp 900 Turbo ´71 58 3. V8-luokan Vette laittoi Piiraisen komennossa nopeimmille A-luokkalaisille kampoihin Motoparkissa. Aleksi Klemola Morris Mini ´70 22 9. Pekka Tomminen BMW 325i ´91 43 4. Tuomo Hammar Locost Toyota ´11 13 12. Janne Huupponen Mini 1000 ´67 13 14. Tuomas Söder-Kultalahti Mini 1000 ´84 6 Kim Mattsson Mini 1000 ´72 6 Janne Juhola Austin Mini 1000 ´72 6 21. Juhapekka Hietanen Ford Escort MK2 ´75 17 8. Parasta kuitenkin on veekasin laulu, kun suora aukenee... Markku Hannula BMW E36 M3 ´95 70 2. Ronnie Westman Opel Kadett D ´80 16 9. ?. Tino Ukonmäki Ford Fiesta ´76 11 11. V8-MAGAZINE 61 ROADSPORT V8 1. Ari Mikkola Chevrolet Camaro ´87 61 2. Antti Tuomainen Locost Yamaha FZ1 ´05 18 9. Jan-Erik Saarela Opel Ascona i2000 ´81 6 3. Dick Nordström Subaru Sport 30 7. Markku Vehviläinen Locost Volvo 16V ´10 18 8. Teemu Ala-Ikkelä Locost Super Seven ´09 7 15. Mikko Nummisto Ford Escort RS2000 ´68 40 5. Dan Nordström Subaru Sport 34 6. Niko Hirvonen Mini 1000 ´94 5 Teemu Taipale Mini 2d Sedan 1000 ´72 5 23. – Rapsin autosta talven aikana ylimääräisiä osia pois ja tein moottorin. Jenkit ovat hauskoja ajaa, ja tekniikkaosat ovat halpoja moniin eurooppalaisiin verrattuna. Dan Nordström Locost Yamaha 4 MINI 1000 1. Timo Uotila Austin Mini 1000 ´69 13 13. Tommi Kuulusa Locost Seven ´05 46 4. Lopulta vain Harju pääsi karkuun. Jouni Havinen Mini ´80 70 2. Miten innostaisit lisää jenkkiautokalustoa tähän vähän uudempien historic-autojen -luokkaan. Ismo Penttilä Mercedes-Benz 190E ´87 6 ROADSPORT 2B 1. Ajoin kaikki lähdöt maaliin, mikä lopulta varmisti myös mestaruuden. Markus Jahn Morris Mini ´75 20 10. Mika Heinonen Volvo 262 ´75 11 12. Vette Racing -tiimi laittoi kipeää saaneen perän kuntoon ja kilpuri kiisi taas kisalähdöissä tehden selvän eron muihin V8-autoihin. Kai Peltonen Opel Ascona 1.8 T ´78 13 10. Jari Lahti Mini 1000 ´76 8 Niko Luoma-aho Mini 1000 ´76 8 17. Tapio Koskela Locost Super 7 10 13. Lauri Riekkola Mini 2 Frank van Nunen Austin Mini ´88 2 1:28.687. Matti Ahola Ford Escort MK2 ´78 4 ROADSPORT C 1. Kari Kukkola Volvo 244 GL ´83 50 4. Toisessa startissa lähtöpaikka vaihtui kolmosruutuun. Ralf Floman BMW 3.0 CSL ´70 22 8. Paavo Kolu Chevrolet Corvette ´87 13 8. Jari Junnila Lada 21011 ´85 7 13. Tero Kiiskilä Rover Mini ´93 33 6. Mika Isokangas Opel Kadett c City ´74 40 5. Jyrki Lahti Porsche 924 GTR ´80 48 4
Mukaan nastat aluilla. 10 900 e. Hinta 7100 e. Tehdas asennus sähköinen kattoluukku, irrotettava vetokoukku, musta nahkasisustus, muistilla olevat sähköpenkit. Jarrut laitettu, uusi tankki, sytkäosat ja kaasari, liikkuu omin voimin ja pysähtyy. (09) 670 375, 0400 442 616 ILMOITUSOHJEET Ilmaisella V8-MARKET-palstalla lukijamme voivat myydä ja ostaa kaikkea harrastukseen liittyvää. jonkinasteisena harrastepelinä. 040 092 8719. Myydään: Kannon 502 BB 2001. Kaikki uutta, moninkertainen näyttelyvoittaja. Muutamia uudelleen kromattuja mukaan. 1600 rpm, imusarjan tiiviste mennyt, kone saa ilmaa. Myydään ilman moottoria ja vaihdelaatikkoa. 040 536 6307. Myös vaihto. Kaikki listat ja lähes kaikki irto-osat on. Nummela 050 379 4894. 80 k. 5000– 7 000 km, kesäajoa pääsääntöisesti. Harvinainen Kanadan export-malli, aito 325 Hemi -auto. rauski58@gmail.com. MYYDÄÄN MOPAR Dodge Custom Royal 4d D500 '57. Yritän myydä Visionin pois, koska ei riitä aika eikä mielenkiinto kunnostukseen. Huom, yrittäjät. Olli Manninen, 050 549 9063 Helsinki Dodge Ram 1st Gen Cummins '90. Cadillac DeVille '97 4,6 Northstar. V8-MARKET. Tullaus tehty, kaikki tarvittavat paperit on. Jos etsit huippuhyvää ja näyttävää yksilöä, niin se on tässä. Merkitse myös osasto, jossa toivot sen julkaistavaksi. Rullaava kori. Brembon isot jarrut joka nurkassa, kauko-ohjattava webasto, peltisarjat, Magnuson supercharger välijäähdytetty remmiahdin sarja, hi-perf-pakoputkisto, iso custom alumiini syyläri, hd-alustasarja, isot all season 22" renkaat ja vanteet, Led valot, huippu hifit ja mukaan niskatukinäytöt, vaihdelaatikko & jakolaatikko vahvistettu. Kimi Räikkösen omistaman Gurutie Custom`sin rakentama, maksoi uutena yli 140 000 euroa. Ollut minulla 10 v. Yhden ilmoituksen maksimimerkkimäärä on 1000. 050 049 8007. Puhelimitse emme vastaanota ilmoituksia. Hinta 5290 e. Muista suuntanumero puhelinnumeroon ja kännykkänumeroissa mainitse paikkakunta. Tullut Phoenixista 2014. Jo lähtökohtaisesti 100 % ruosteeton Kalifornia-auto. Rajoitin helposti ohitettavissa. 310 000 km, leimaa 2/16 asti. Kunnostukseen tai varaosiksi. ILMOITUKSEN KUVA Kuvia julkaistaan mahdollisuuksien mukaan 1 kuva/ilmoitus. V8-MARKETIN YHTEYSTIEDOT Postiosoite V8-Market/V8-Magazine, Hämeentie 153 C, 00560 Helsinki Sähköposti v8-market@fokusmedia.fi KAUPALLISET ILMOITUKSET: Hansanova Oy, puh. Hyvä pelleitään ja rungoltaan, ruostetta takaluukun lattiassa. Ehkä maailman nopein Boss Hoss. 62 V8-MAGAZINE MYYDÄÄN FOMOCO ‘65 Thunderbird Convertible 390. Myös vaihto. Sähköpostitse liitteenä lähetettävän kuvan tulee olla JPG-muodossa, leveydeltään vähintään 6 cm ja resoluutioltaan 300 ppi. Ei talviajoa, show-kunto! Tarjoa. Sähköpostissa kirjoita ilmoitusteksti viestikenttään ja aiheeksi sen osaston nimi. Aj. Merkitse kuvan taakse ilmoituksessa oleva nimi ja puhelinnumero. Neliveto, manuaali. Tilaa on varattu AINOASTAAN YKSITYISHENKILÖIDEN ilmoituksille. Auto Hyvinkäällä. Ei vaihtoa. MYYDÄÄN MUUT MOOTTORIPYÖRÄT Boss Hoss "Angry Boss" '08 LS7-koneella. Lattiasta kattoon täysin läpikäyty 5,9 Cummins Dodge. Ilmoitus julkaistaan seuraavaksi ilmestyvässä lehdessä, mutta jos se ei siihen ehtinyt tai mahtunut, laitamme sen automaattisesti sitä seuraavaan numeroon. Kuvaa ei palauteta. Tyhjäkäynti n. Kalifornia-auto, pelleiltään kohtuullinen ja sisusta tallella. 050 049 8007. Autolla on ajettu vain 156 353 km, vuodessa n. MYYDÄÄN GM Hummer H2 Remmiahdettu (550 hp) 2006 aj. Chrysler Vision 3,5 '96. Ehjä näyttävä Caddy vaikka ympärivuotiseksi käyttöautoksi. Vaihteiston varatoiminto päällä, ei vaihda 2 suurempaa vaihdetta, antaa ilmeisesti vikakoodia aivoille. Hinta 1680 e / järkevä tarjous. Hinta 39 000 sis alv 24%. TEE ILMOITUS Lähetä ilmoitus kirjallisena tikkukirjaimin tai koneella kirjoitettuna. Hattula 040 749 4982. Edellisestä V8magazinesta tuttu kulttipyörä hyvään kotiin. Kulkee kovin ja on mukava ajaa. Ei autoetua eikä ajopäiväkirjan täyttelyä, eikä käyttömaksua sekä edulliset vakuutukset
Hinta 1000 e, saa tinkiä. 040 058 6559 Karjaa. Blazer S10 etuperä 250 e. Nosturilla nousee pikkuja isolohkot kevyesti kauempaakin kurkoteltuna. MYYDÄÄN OSAT & TARVIKKEET Myydään hienot Wolfrace-vanteet. NP231C jakolaatikko 350 e. Ei tekstiviestejä. Pulttijako 8x6,5" HUMMER-ORIGINAL. Myös jotain uusia osiakin löytyy. Hinta 490 e. Hinta 400 e. autoharri@hotmail.com 040 554 4358. Kuljetus järjestyy Turku–Alastaron Moottorirata– Helsinki. Uudet Volvon alkuperäiset Hakkapeliitta-nastarenkaat vanteineen. Yhteydenotot sähköpostilla osoitteeseen olavi.vainio@icloud.com. osaa. Ollut Chevrolet Capricen alla. 235/75 R15 -talvirenkaat vanteilla, todella vähän käytettyjä. Puskureita, konepeltejä, lokareita ja takaluukkuja. Jotain muutakin voi löytyä. 350 e. '86 Caprice STW:n taka-akseli 200 e. Tämä sylinteri-pumppu-yhdistelmä maksaa uutena 600–700 e pelkästään. Hummerin alkuperäinen käyttöohjekirja ja korjaamokirja. Sylinteri (5–6 tonnia) ja pumppu ovat erilliset, mikä mahdollistaa hitaan laskun vaikka 1 mm kerrallaan, eli ei vain nostoa. Dodge Challenger '70–'72 kuitukonepelti, sixpack scoopilla. Peili, nahkapenkit, konepelti. Tehdaskorjattu 4L80E-automaattilaatikko. '55–'57 Chevrolet peltiym. Pillerit h 70 e. Ei tekstiviestejä. V8-MARKET. Kuljetus järjestyy Turku–Alastaron Moottorirata–Loimaa–Forssa–Karkkila–Helsinki. GM tehostajan pumppu moniurapyörällä 50 e. 040 092 8719. GM TH-700 automaatti 350 e. 040 519 4454 Helsinki. Lefa Stenbacka. Korjaamonosturi, erittäin järeä. Voi hyödyntää myös veneiden moottorien nostoissa. Xenon-ajovalot, takavalot, ratti, maski. autoharri@hotmail.com 040 554 4358 Helsinki. 040 324 8292 Parkano. Kuva hieman vääristää todellisuutta, tätä ei saa kaupasta. Ford (USA) '57, kilometrinopeusmittari, pelkkä linssi riittää. 050 501 0621 Vantaa. Chevrolet Impala '63 SS-mallin pölykapselit, h 150 e. 040 860 4156. Osat on irrotettu, vain nouto. Goodrich All Terrain T/A LT 315/70 R 17 121/118R (M+S) -renkaat. OSTETAAN Mercury Monterey/Marauder/Colony Park '63, kilometrinopeusmittari, pelkkä linssi riittää. Tai Matkahuolto. Puomin pituus enimmillään 190 cm ja käpälät 218 cm. Ollut kiinni autossa kuukauden päivät. Tämä on teetetty ammattilaisella Corvettea ja muitakin pitkänokkaisia autoja varten. Pitemmällekin, jos niin sovitaan $$. 4 kpl ajamattomia HUMMER 2:n 17" kromivanteita + ajamattomat B.F. Tappimalli. Mika Metsoja, 050 525 7273. Volvo XC 90 '03–'14: käyttöohjekirja, hienokuntoinen keskikonsolin nahkainen päällinen. Ostettu takavetoiseen Chevrolet Suburban 6,5 Turbo Dieseliin vuosimalliin '98. Osat Hyvinkäällä
Pomona Swap Meet, Pomona, Kalifornia 22.–23.1. Automania Swap Meet, Allentown, Pennsylvania 15.–24.1. Darlington Raceway Car & truck show and Swap Meet, Darlington, Etelä-Carolina 13.–14.11. X-MAS PARTY Joensuu 19.12. Pori (ABC Tikkula) 4.12. Daytona Turkey Run, Daytona Beach, Kalifornia 28.–29.11. Pomona Swap Meet, Pomona, Kalifornia 11.–12.12. SWFL Nationals , Fort Myers, Florida 10.1. So-Cal Motorcycle Swap Meet, Long Beach, Kalifornia Pohjois-Amerikka 2016 8.–10.1. Sumter Swap Meets & Swap Meet, Bushnell, Florida 6.12. Open Car & Truck Show , Sunrise, Florida 15.–17.1. Mecum Auctions Kissimmee 2016, Kissimmee, Florida 17.1. Nummela (Seisakki) 14.11., 12.12. Fall Florida Auto Fest & Carlisle Auction, Lakeland, Florida 12.–15.11. Mecum Auctions, Austin, Teksas 13.12. FJDC:N KULMAKORVEN AJOPÄIVÄ Kulmakorpi, Espoo (ennakkoilm.): Kulmakorpi Off Road Park 046 883 7948, Finnish Jeep Drivers' Club, hallitus@fjdc.org Kotimaa 2016 9.1. Raasepori (ABC) 4.12. D/FW Swap Meet, Grand Prairie, Teksas 29.–31.1. Automotive Parts Swap Meet & Car Sale, Indianapolis, Indiana 4.–5.12. Kotimaa 28.11. 64 V8-MAGAZINE Cruisingit Karjaa (ABC) 4.12. El Mirage Land Speed Racing Event, El Mirage Dry Lake, Kalifornia 20.–22.11. Ponies Under The Palms at Lakewood Ranch (Mustang, Shelby, Ford), Sarasota, Florida 26.–29.11. Hi-Performance Swap Meet, Long Beach, Kalifornia 29.11. So-Cal Motorcycle Swap Meet, Long Beach, Kalifornia 22.11. Goodguys Autumn Get-Together, Pleasanton, Kalifornia 14.–15.11. Ft Lauderdale Beach Collector Car Auction, Fort Lauderdale, Florida 9.1. Hi-Performance Swap Meet, Long Beach, Kalifornia 27.12. NHRA Finals, Pomona, Kalifornia 13.–14.11. Mecum Auctions, Anaheim, Kalifornia 12.–15.11. Classic Car Auction, Sarasota, Florida 6.12. Leake Collector Car Show & Auction, Dallas, Teksas 22.11. HJULMARKNAD Solnahallen, Solna, Ruotsi: Föreningen Hjulmarknaden, +358 8 822 735, hjulmarknad@yahoo.se K U V A : H A N N E LE H A TA N PÄ Ä KOONNUT: HANNELE HATANPÄÄ. Turlock Swap Meet, Turlock, Kalifornia Pienoismallit 28.11. FJDC:N KULMAKORVEN AJOPÄIVÄ Kulmakorpi, Espoo (ennakkoilm.): Kulmakorpi Off Road Park 046 883 7948, Finnish Jeep Drivers' Club, hallitus@fjdc.org 5.12. Carlisle Auctions Lakeland Fall, Lakeland, Florida 13.–15.11. JYVÄSKYLÄN ROMPEPÄIVÄT (MP) Jyväskylän Paviljonki, Uno Savolankatu 8, Jyväskylä: Keski-Suomen Konepyöräseura Pohjois-Amerikka 12.–14.11. Kajaani (ABC) 5.12. Raleigh Classic Car Auctions, Raleigh, Pohjois-Carolina 5.–6.12. NASCAR Ford Ecoboost 400, Miami, Florida 22.11. Grand National Roadster Show, Pomona, Kalifornia 30.–31.1. Tapahtumakalenteri Tietoja tulevista alan tapahtumista kannattaa lähettää osoitteeseen V8-MAGAZINE/ Tapahtumakalenteri, Hämeentie 153 C, 00560 Helsinki, tai sähköpostiosoitteella v8-toimitus@fokusmedia.fi Päivämääriin saattaa tulla muutoksia, eikä V8-Magazine vastaa tietojen paikkansapitävyydestä. Todd Harding & Son Phoenix CarSwap Meet, Phoenix, Arizona 29.11. The Albany Auto Show, Albany, New York 14.–15.11. Goodguys Southwest Nationals, Scottsdale, Arizona 20.–21.11
24 %). • Autonsuojapeitteet kaikkiin malleihin. + 0,1717 e/min (alv. 010 401 3310, 014 610 292 Matkapuhelimesta soitettaessa 0,0835 e/puh. • Vinyylikatot, rättikatot ja tarvikkeet. + 0,06 e/min (alv. Oitracon Oy, Rauma Puh: 044-522 3782, oiva@oitracon.fi www.oitracon.fi 80 Alkuperäisja tarvikeosat amerikkalaisiin automerkkeihin. 24 %). V8-MAGAZINE 65 Autoverhoilut kaikkiin USA-autoihin! Automatot, suojamatot brodeerauksella ja tavaratilan matot. • Istuinten verhoilut alkuperäisestä materiaalista. Muista myös katsastuspalvelumme! • Varaosat • Huollot ja korjaukset • Pyöräsuuntaukset • Ilmastointihuollot • Tuulilasit • Renkaat. Member of Nokian Tyres Vianor Jyväskylä: Kuormaajantie 3, Puh. Lankapuhelimesta soitettaessa 0,0835 e/puh. • Asennus kuuluu myös meidän palveluun! www.westfix.fi, westfix@netikka.fi Korsnäs Biloch Båtinredning Norrbyvägen 32, 66200 Korsnäs (06) 364 1406 Entisöit wanhusta tai kunnostat käyttöautoa, meiltä tiivisteet, kumiosat, alustanosat, tekniikanosat...jne Usa-, euroja japsiautoihin myös harvinaisiin merkkeihin nopeat toimitukset Fertan-kemikaalit entisöintiin ruosteenmuunnin, suojavahat jne. 0400 591 428 Ojantie 24, 28130 Pori -Vakioputkistot-Virtaavat viritysputkistot-Peltisarjat-Taivutukset mallin mukaan-Räätälöinnit suoraan autoon-Räätälöidyt vaimentajat-Myös tuurnataivutus ja RST-Katalysaattorit-Keraamiset pinnoitteet-Pinnoitustyöt kaikkiin osiinMARTELIUS-EXHAUST OY 02-856 616 www.martelius.com PAKOPUTKET USA-AUTOIHIN 40-LUVULTA ALKAEN JMT ON OSA VIANORIA Palvelemme USA-autoilijoita tutussa osoitteessa Jyväskylän Kuormaajantiellä. mm.: – Peltiosat – Kumitiivisteet – Alusta – Tekniikka – Sisusta – Lattiamatot – Puskurit – Race-osat – Kendall öljyt www.sepponiemensivu.fi Seppo Niemensivu, puh. Vanin tiivisteet suoraan varastosta Led-huomiovalot 99 eur/pari (e-hyv) kolme mallia. • Meillä on myös muita autonsisustustarvikkeita
Suosittua on myös ollut tuotantoautojen uudelleenkoritus, jota ovat tehneet lukuisat koriräätälit, pääasiassa Euroopassa, mutta myös USA:ssa. Se mitä nyt haettiin, olivat tyypillisten 1960-luvun puolivälin italialaisten coupe-mallien muodot. Yhteys Grand Prixiin on kuitenkin olemassa, muukin kuin että molemmat ovat GM-autoja. Autonmuotoilu ei ole koskaan ollut minkään mantereen erityisoikeus. Tuotantoautojen muotoilussa on huomioitava käytännön näkökohdat, mikä johtaa laimennettuun lopputulokseen; tästähän uudelleenmuotoilu, kustomointi, on aikoinaan syntynytkin. Ajatus vaikutti ensin jopa ainutlaatuiselta, mutta Corvairista on olemassa ainakin kaksi italialaisten koripajojen tekemää muotoilututkielmaa. Tai ei ehkä sittenkään, riippuen siitä miten asiat halutaan nähdä. Tarkkaavaisimmat lukijat ehkä muistavat, että Prix-projekti päättyi lukuisiin kysymyksiin, joissa pohdittiin mahdollisuutta jalostaa Harry Bradleyn ideoita kauemmas perinteisestä kustomoinnista. Yhteistoimintaakin on harjoitettu, sillä amerikkalaiset autotehtaat ovat teettäneet italialaisilla koripajoilla muotoilututkielmia ja yksittäiskappaleita näyttelyihin. Nyt projekti on vuoden tauon jälkeen jälleen valokeilassa. Tuumasta toimeen Pienoistoimitus on aina pitänyt kakkossukupolven Corvairin muotoja italialaisvaikutteisina eikä takamoottorirakennekaan ole kaukana saapasmaan ideologiasta. Korvataan siis 1965 Grand Prix saman vuosikerran Corvairilla ja Harry Bradley NucPienoismallit Chevrolet Corvair Bertone Toimituksen 1965 Pontiac Grand Prix kustom -projektia on esitelty pariinkin otteeseen ja auto on jo valmistunutkin. Monet näistä jopa osoittautuivat sellaisiksi, että ne sopivat Corvairiin ikään kuin ne olisivat olleet alkuperäisissä tehtaan CHEVY CORVAIR italialaisittain. TEKSTI JA KUVAT JUHA AIRIO cio Bertonella, niin ollaan lähellä. Ne ovat kuitenkin lähempänä urheiluautoja. Yksi näistä on Bertonen heti tuoreeltaan korittama ykkössukupolven Mustang, ja Mustejahan on uudelleenmuotoiltu Euroopassa myöhemminkin. Lähemmäs eurooppalaisten koriräätälien töitä ja sitä, soveltuisiko projektin lähtökohdaksi täysikokoista Pontiacia paremmin joku kompaktimpi GM-auto, jonka muodoissa olisi jo valmiiksi eurooppalaisia vaikutteita. 66 V8-MAGAZINE O tsikko kuitenkin väittää, että aiheena olisi Chevrolet Corvair. Erityisesti Bertonen muotokielessä oli 1960-luvulla selkeitä ja helposti tunnistettavia (ja kopioitavia) piirteitä, joita olisi mahdollista lisätä Corvairin perusmuotoihin ilman, että auton tunnistettavuus katoaisi. 1965 Grand Prix -projekti Harry Bradley -vaikutteineen sai pienoistoimituksen ajatukset suuntaan, jossa yhdistettäisiin kakkossukupolven Corvair jonkin italialaisen koriräätälin muotoiluideologiaan
Perusmuodot ennallaan Joitain rajoitteita pidettiin mielessä. Rekisterin kohta tasoitettiin. Myös perää jatkettiin, tai oikeammin kallistettiin miedosti. Konepellin takaraja muutettiin vastaamaan Bertonen suosimaa. Pienempiä muutoksia koriin lisättiin lukuisia, osa aidossa Bertone-hengessä, osa siksi, että jo tehdyt muutokset vaativat niitä, mm. Takavalojen uudet kaarevat muodot toistavat ajovalojen aukkoja. Moottori on vakio ja se detaljoitiin normaalisti.. Projekti alkoi liittämällä keulaan sarjan kustomosa, avaamalla lamppujen aukot ja muotoilemalla puskurin alapuolelle vilkkujen alueet. Alusta on täysin vakio ja muutokset kohdistuivat rakennussarjan pelkistetyn etuakseliston korjaamiseen. Mitään valmista ei pienoistoimituksen työpöydällä vielä ole, ideoista ei kuitenkaan ole varsinaista pulaa. Erilaisten Bertonelle tyypillisten muotoiluelementtien etsiminen ja sovittaminen Corvairiin oli palkitsevaa ja Corvairin kustomointi italialaiseksi sujui jouheammin kuin moni tavanomainen projekti, joissa ajatus joskus harhailee liikaakin. Sisustuksessa kojelauta ja ratti pidettiin vakiona, istuimet korvattiin metallivalu-Alfa Romeosta kopioiduilla ja uudet sivupaneelit toppauksineen rakennettiin italialaishengessä. Penkit on kopioitu Alfa Romeosta, kojelauta on täysin vakio ja keskikonsoli peräisin jostain mid size -mallista. seinämät matkustamon ja tavaratilan sekä konehuoneen välillä, samoin koko alustarakenne sekä tuulilasikin pysyivät muuttumattomana. Moottorin alempi ilmanotto pysyi vakiona, mutta muuten takaosaa jatkettiin miedosti. Vastaava tosiasia koski moottoria ja konehuonetta – näitä ei olisi luultavimmin todellisuudessakaan muuteltu. Näitä oli helppo soveltaa Corvairiin, osan pystyi käyttämään lähes sellaisenaan, kuten ajovalojen osittaiset luukut, joita Bertone käytti Alfa Romeo Montrealissa. Linja jatkui renkaiden ja vanteiden suhteen, sillä ne otettiin lähes sellaisinaan Alfa Romeon metallivalumallista. Samoin B-pilaria, josta tehtiin kiinteä. Auton mittasuhteisiin puututtiin sen verran, että keulaa jatkettiin miedosti rakennussarjan omaa keulapalaa käyttäen. Bertoneaaniset muodot terävöittävät auton yleisilmettä, ne kestäisivät jopa madalluksen low rideriksi, mutta silloin olisi Italia kaukana. Sisustuksen pääväri on puolikiiltävä musta puunvärisin somistein. Siirrytäänkö vielä kauemmas perinteisestä kustomoinnista vai tullaanko Euroopan kautta takaisin kustomoinnin juurille. Se kaikkein alkuperäisin GP-projekti on edelleen laatikossaan keskeneräisenä. Normaalisti kustomoinnissa voi toteuttaa itseään lähes rajoituksetta, nyt tähdättiin tarkasti määriteltyyn lopputulokseen. Oven takareunan kaarimuoto, taaksepäin kallistettu B-pilari, oven tuuletusruudun muoto, takasivuikkunan ylöspäin nouseva kaari, ilmanottoaukot oven ja takapyörän välissä sekä ajovalojen aukkojen muoto lukeutuvat tällaisiin. Maalauksessa noudatettiin 1960-luvun italialaista ajatusmaailmaa. Tämä piti auton perusmuodot tunnistettavina, mutta pakotti myös kompromisseihin, kuten takaikkunan alareunan korkeaan sijaintiin. Sarjassa tulee myös fastback-tyylinen C-pilarien jatkopala, nyt kattoa jatkettiin todelliseksi fastbackiksi. Voisiko Corvair Bertone -ideasta jatkaa jotenkin eteenpäin, mahdollisesti hyödyntämällä vielä kerran tuota Grand Prixiä. Alkuperäiset sisustuksen sivupaneelit korvattiin itse tehdyillä. Takasivuikkunan alareunan kaareen tehtiin lievä taite ja kyljen alareunan prässäystä yksinkertaistettiin. Suorat ovilinjat muutettiin kaareviksi ja tuuletusruudun pilaria kallistettiin. Sivuikkunat ovat alkuperäisiä kaarevammat. Vastaavaa tapahtui todellisuudenkin uudelleenkorituksissa. suunnitelmissa. Johtoajatuksena oli muokata Corvair Bertonen tyyliin, kopioimatta kuitenkaan liikaa mitään yksittäistä italialaista autoa. Punainen olisi ollut liian ilmeinen, joten korin väriksi valikoitui vaalea metallinvihreä ja sisustus pyrkii esittämään mustaa nahkaista. V8-MAGAZINE 67 . Onkohan AMT:n suunnittelijoiden ajatuksenjuoksu kulkenut samaa rataa. Kaarimuoto toistuu tuulilasin edustan ilmanottoritilöiden scoopeissa. puskurien jatkaminen ulottumaan lähemmäs pyöränaukkoja. Ero tuotantomalliin on selkeä, vaikka perusrakennetta ei muutettu. Uudelleenkorittamisessa ei auton perusrakennetta voi muuttaa, ts. Näillä muutoksilla auton profiili muuttui huomattavasti alkuperäistä sulavammaksi, toki myös pidemmäksi ja ehkä myös epäkäytännöllisemmäksi ja kalliimmaksi tuotannollisessa mielessä. Fastback-katon vuoksi koko takaluukun alue muotoiltiin uudelleen ja puskuria jatkettiin kummaltakin sivulta. Loppusilauksena etulokasuojiin lisättiin Italiassa pakolliset sivuvilkut, muutama Bertone-logo valittuihin paikkoihin, pakoputkien ulostulot taivutettiin ylöspäin ja rekisterikilviksi kiinnitettiin italialaiset. Alullepanevana voimana oli Grand Prixin kustomoinnin aikana Harry Bradleyn piirroksista versonut inspiraatio ja sitä seurannut ahaa-elämys asioiden toteuttamisesta hieman toisin. Lokasuojaan avatut ilmanottoaukot ovat lähes samassa kulmassa B-pilarin kanssa
TEKSTI JA KUVAT MIKKO ISOKANGAS V8-MAGAZINE 69. Haaveesta totta Unelmia on hyvä vaalia, mutta niitä pitää myös toteuttaa. Helsinkiläinen Max Söderholm totesi omakohtaisesti, että chopperia ei kannata jättää pelkäksi haaveeksi
Chopperin hahmotteluun vaikutti voimakkaasti tuleva kuljettajan pituus. Internetin selailu tärppäsi jo toisen sopivalta tuntuneen pyörän kohdalla. Kuusitoista hevosvoimaa ja kolme vaihdetta eivät riitä miellyttävään mukana pysymiseen. Näin voidaan kohtalaisen huoletta väittää, vaikka makuasioista ei sovikaan kiistellä. Vain Harley tuntui enää oikealta moottoripyörältä. Kun Max katsoo taustapeiliin, häntä hymyilyttää. Tyhjästä on paha nyhjäistä, eli Suomessa omavalmistemoottoripyörän rekisteriin saaminen on työlästä. Sen hän luovutti Maxin käyttöön. 70 V8-MAGAZINE. Perheessä oltiin suosiollisia moisille hassutuksille, ja ihan syystä. Siirtyminen seiskapuolikkaalla sivuventtiiliHarrikalla suhailusta chopper-luokkaan on ollut silkkaa edistystä. Juho tunsi Amerikassa kaupan olleen vuoden 1989 Softail Customin myyjän ja hänelle soitettuaan suositteli laitetta Maxille. Sportster vaihtui aikanaan Big Twiniin ja sitä harrastaessaan Max oppi, että Helsingin Hernesaaressa toimiva Spok Motor ja sitä pyörittävä Juho Rouhu tarjoavat laadukasta palvelua moottoripyörän huoltoon, korjaamiseen ja paranteluun. Kun oikea hetki koitti henkisesti ja taloudellisesti, ei hänen tarvinnut kahta kertaa miettiä kenen puoleen suunnitelmiensa kanssa kääntyisi: yhteistyökumppani toteuttamiseen oli Juho ja Spok Motor. Mitä tehtäis. Maxin isä on pitkän linjan ajoneuvoharrastaja, jonka kokoelmista löytyi myös Harley-Davidsonin seiskapuolikas lättäpää kolmekymmentäluvulta. Max sanoi Juholle, että pitää olla pitkä ja korVaikka ajokuvien ottaminen Mannerheimintien iltapäiväruuhkassa on haaste, löytyi keskustaan päin vieviltä kaistoilta rakoja pitkällekin pyörälle. Kaikki kunnia Pikku-Lättikselle, mutta kovin käyttökelpoinen yleisajoneuvo se ei enää ole. Vuonna 2000 Max päästi Lättärin takaisin lepäämään ja hankki käyttöpyöräksi Sportsterin. Kaupat tehtiin ja pyörä lähti kohti Suomea. Siksi tarvittiin aihio eli kantapyörä, jota lähdettäisiin muokkaamaan chopperiksi. Max oli vaihtanut pitkälle miehelle (193,5 cm) ahtaan Sportsterin aikanaan Big Twiniin, mutta rehellinen pitkäkeula oli kuulunut haaveisiin jo pitkään. Laki sallii moottoripyörän takavalaistuksen symmetrisen kahdentamisen tietyin mitoituksin. Harva perii isältään vuosikerta-Harrikkaa, mutta Max oli onnistunut syntymään oikeaan perheeseen. Liikenteen rytmi on sille liian kiihkeä. Maxista tuli Juhon vakioasiakas. Plussana on lisääntynyt näkyvyys. Juho tarkasti aina sovitun työn lisäksi myös pyörän yleisen voinnin ja kertoi mahdollisesti havaitsemistaan vioista tai puutteista. Takavaloja on kuten vilkkujakin, molemmin puolin pyörää. Chopper on kuningas! Chopper on moottoripyörien valtias. 35 vuotta levännyt pyörä pääsi takaisin kadulle. M axin kaksipyörähistoriaan kuuluvat niin mopot kuin kevarit. Tänne saavuttuaan se pääsi ensi Maxin riisuttavaksi ja sitten Spok Motoriin pilkottavaksi. Yhdeksänkymmentäluvun alkupuolella ajelut hoituivat kuusisataakuutioisella katuendurolla, mutta sitten harrastuksen suunta sai muutoksen ja sillä tiellä ollaan vieläkin
Eikä aikanaan kuljettajalla jalkatappeja ollutkaan, sellaiset ruuvattiin tehtaalla Big Twineihin ensimmäisen kerran vasta 1970-luvun alussa. Hyvännäköisen bensatankin on valmistanut Wyatt Gatling, mutta lopullisen muodon teki Juho. Pienehkö, perinteinen lyijyakku riittää hyvin vakiomoottorin käynnistelyyn. Tärinästä antautunut mittari on sen sijaan jo lähetetty takaisin kanadalaiselle valmistajalleen. Niinpä hän päätti hoitaa chopperinsa maalauksen itse. Toki vakio-Evokin liikauttaa aivan riittävästi keventynyttä pyörää. Rungosta tehtiin ensimmäinen versio, jota tyypitettiin ja todettiin, että liian lyhyt on. Väriä pintaan Max on ammatiltaan kultaseppä, käsityöläinen siis. Tuore maalari väittää pinnasta löytyvän virheitä, mutta on silti tulokseen tyytyväinen. Juhon idea ovat myös pohjan viistot pinnat. Penkki, öljysäiliö ja vaihdekepin nuppi ovat Juho Rouhun suunnittelemia ja valmistamia sekä erittäin kestäviä. V8-MAGAZINE 71. Lyhytikäiseksi jääneen Softail Deuce -mallin etuhaarukan alaputket ovat linjakkaammat kuin takalokkarinsa ja sopivat pitkään chopperkeulaan kuin nenä päähän. Käynnistyspoljinta ei ole pilaamassa pyörän linjoja. Tämä kohta juontaa juurensa tietenkin siitä, että aikanaan niillä tienoilla sijaitsivat astinlaudat. Softailin moottoriin ei ollut kertynyt kilometrejä kuin 40 000, mutta se purettiin atomeiksi ulkonäkösyistä. Pohjalle vedettiin valkoinen väri, sitten teipattuna mustaa maalia, ja vielä lopuksi Audin värikartasta löytynyttä vihreää. Kotiin tuomisena sieltä oli pitkäkeulaisten luokan toinen palkinto. Kultasepän kädentaidoista oli kiistatta hyötyä tankkia teipatessa, kertoo Max. Virettä on helppo lisätä myöhemmin, ja sitä paitsi chopperin luonteeseen sopii rauhallinen ja arvokas liikennöinti. Niiden avulla piilotettiin runkoputki. Peltitöiden valmistuttua tankki ja takalokkari pulverimaalattiin ja luovutettiin Maxille, joka oli rakentanut autotalliinsa pienen maalausteltan. Fork brace by Spok Motor. Neitsytmatka sujui ilman suuria ongelmia ja ensimmäinen maantiematka, chopperin kotikenttä, suuntautui Joutsaan Chopper Show’hun. Kuvissa mainiolta näyttänyt tankki vaati lyhennyksen ja kavennuksen sopiakseen. T-kappaleet, ohjaustangon kiinnike ja ajovalo ovat muutamia pyörästä löytyviä Spok Motorin valmistamia erikoisosia. Valkoiset raidat ovat siis ”perinteisen” maalauksen tulos, eivät straippeja. Värien päälle Max suihkautti vielä pari kerrosta helmiäislakkaa sekä kirkaslakan. Niitä saa Juholta tilauksesta. Pinta viimeisteltiin hionnalla ja kiillotuksella. Mitäpä siellä ei opetettaisi. Spok Motorin tyytyväisyystakuu pitää pintansa. Nykyään choppereissakin yleiset keskitapit eivät sopineet suunnitelmiin vaan ratkaisu oli perinteinen, rungon etuputkien alapäähän sijoittuva. Chopper valmistui viime kesäkuun loppupuolella. Tankin muodoista taas on helppo päätellä, että varatankilla ei kovin pitkälle pötkitä. kea, ettei näytä hassulta kuskin kanssa. Siistiin chopperiin ei tietenkään sovi ruma motti! Budjettisyistäkin ainoaksi viritystoimenpiteeksi jäi tässä vaiheessa kansien lievä madaltaminen puristussuhteen kasvattamiseksi. . Musta ryppymaali ei sopinut suunnitelmiin, ja se oli sitä paitsi kulunut laajalti pois. Custom Chromen vanhoja Softail-röörejä piti muokata jäykkään runkoon sopiviksi. Tärinän vaatimia ruuvien ja muttereiden uudelleenkiristämisiä lukuun ottamatta merkittäviä lastentauteja ei ole löytynyt, vaan kaikki on toiminut alusta asti kuten pitääkin. Varsinkin kun opit imuroitiin pääasiassa Youtubesta. Peräpää irrotettiin vielä kerran ja tehtiin uusiksi viisi senttiä pidempänä. Hitsaussaumat piiloutuvat pakoputkien haitarien alle. – Eihän se rakettitiedettä kummempaa voi olla, ajatteli hän
Dodge Challenger HT & Convertible R/T 1970 KAKSIN AINA KOMEA MMIN Henri Vesalan tallista löytyy kaksi uustuontia edustavaa 1970 R/T Challengeria. 72 V8-MAGAZINE. Perheen poika Rene tuskin malttaa odottaa ajokortti-iän täyttymistä
KAKSIN AINA KOMEA MMIN Parhainta uustuontia edustavat Dodget ovat enemmän kuin tervetulleita kaunistamaan Suomen kesää, ja mikä parasta, toinen näistä hankittiin nimenomaan menneen kuuman kesän 2014 auringonpistoksena. TEKSTI JA KUVAT HEIKKI MALINEN V8-MAGAZINE 73
Autosta oli perusteellinen esittelyvideo moottorin käyntiäänineen ja maininta aidosta 425 hv tehot omaavasta 426-kuutiotuumaisesta ja kahdella nelikurkkuisella kaasarilla varustetusta GTXHemistä. Puhumattakaan siitä lämmöstä, joka kumpuaa Mopar-harrastajien sydämenpohjilla näiden friikkien sattuessa olemaan paikalla kumean jytinän saatellessa molemmat R/T:t tontille. Niiden paikoilta löytyy nykyisellään 727-automaatti ja 3,55:1-välitteinen lukkoperä. Edessä on toki vielä alkuperäiset tehostetut levyjarrut. Siellä vallinneen lumimyrskyn jäljiltä auton hakukin kesti varmaan neljä viikkoa, että ylipäätään saatiin järjestettyä kuljetus sinne. Vanteina edessä ja takana pyörivät 15-tuumaiset Rallye Wheels -vanteet. Tässä aidossa V-koodisessa R/T -yksilössä (Road/Track) on 390-hevosvoimainen 440-kuutiotuumainen ja kolmella kaksikurkkuisella kaasarilla varustettu SixPack-moottori. tesimme yllätykseksemme Vin-koodin ja Fender-tagin perusteella, että kyseessä olikin alun perin ehta Super Track Pack-versio. Cooper Cobra Radial G/T -renkaat edessä ovat kooltaan 235/60-15 ja takapään Winston Winner G/T:t 275/60-15. Auto löytyi Vermontista. Muuten kaikki kuljetuksiin ja rahtiin liittyneet järjestelyt sujuivat hyvin. Nämä optiot tulivat vähän semmoisena ylimääräisenä bonuksena. Alkujaan autossa on ollut nelivaihteinen manuaali ja Danan 4,10:1 -välitteinen perä. Tuollainen aito R/T oli haussa parin vuoden ajan, ja lopulta kauppa saatiin aikaiseksi kolmen valvotun yön jäljiltä. Auton saapuessa Suomeen toViattomamman oloinen on kuitenkin harvinaisempi ja sitä kautta arvokkaampi sijoitus. Kyseessä oli oikea vanhan koulukunnan vuosimallin 1967 GTX-pata, selventää Henri auton löytöprosessia. Valmistuessaan Dodgen Michiganin Hamtrack-tehtaalta 1.12.1969 auto rullasi ulos tumman vihreällä metallisävyisellä maalipinnalla ja valkoisella Bumblebee-raidoituksella varustettuna. Tämä harrastaja ymmärsi hyvin minkä kanssa hän oli tekemisissä, sillä moottori on oikea ja vain vaihdelaatikko ja perä ovat kadonneet matkan varrella, ja nimenomaan edellisten omistajien toimesta. Autossa on alkujaan ollut myös musta sisusta, joka on jossain vaiheessa, ilmeisesti ylimaalauksen yhteydessä vaihdettu valkoiseksi. Ensimmäiset kaksi vuotta tämä R/T on ollut kiihdytyskäytössä. T ämä kaksikko edustaa nimenomaan niitä autoja, jotka puhuttelevat missä tahansa seurassa. Se ensimmäinen – Kovakattoisesta vihreästä tein kaupat joulukuussa 2013 ja auto saapui maahan keväällä 2014. 74 V8-MAGAZINE. Olen vaihtanut autoon uudet vanteet ja myös pientä johtosarjojen ja mittariston fiksausta on kuulunut kuvaan. Haussa oli ’70 avo, ja sellainen löytyi klassikkoautovälittäjän sivuilta. Näitä V-koodin aitoja SixPackeja valmistettiin vuosimallina 1970 vain 1640 kappaletta. – Sain entiseltä omistajalta mukaan perusteellisen historiikin buildsheet mukaan lukien. Toki Challengereita ja sisarmalli Plymouth Cudaa löytyy jo entuudestaan Suomesta, mutta kaksi uutta tulokasta mahtuu hyvin tähän kuitenkin määrältään suppean rajalliseen joukkoon. Taho, jolta auton ostin, on omistanut sen vuodesta 1978 alkaen. Amerikkalaisten sähkötyöt kun tunnetaan aivan legendaarisina räpellyksinä, Henri kertoo Ulkoasultaan auto on siinä kuosissa kuin se saapui maahan. Koiviston Kari oli tässä yhteydessä suurena apuna, Henri muistelee. Näiden vuosien jälkeen auto on kiertänyt kolmella eri omistajalla. Vastausta ei kuulunut parin valvotun yön Vihreitä aitoja V-koodin 440 SixPackeja valmistettiin vuonna 1970 vain 1640 kappaletta ja näitä harvinaisia V-koodin Super Track Packeja vain 134 yksilöä. Oranssi Hemi-tribuutti – Avon ostin puolestaan kuuman kesän 2014 aikana sairastetun aivan hillittömän avoautokuumeen seurauksena. Tässä autossa oli jo tehtaalta levyjarrut edessä, ja sitä kautta tämä on yksi 134:sta kyseisellä tekniikalla varustetusta autosta. Autot löysivät uuden turvallisen kodin Teuvan suunnalla Pohjanmaalla asuvan Henri Vesalan kotitallista. – Videolle oli tosiaan hienosti kuvattu kaikki detaljit sisustaa ja käyntiääniä myöten, mutta ilmoituksessa ei ollut hintaa, joten laitoin sähköpostilla sinne tarjouksen
Vasta kolmannen puhelun jälkeen välittäjä suostui kertomaan pyyntihinnan. . Sieraimet ja niiden sivuilla olevat tekstit puhuvat omaa kieltään. V8-MAGAZINE 75. Kaupan ehtona oli, että maksun pitää tapahtua seitsemän päivän aikana. Sattumalta 30 mailin päässä autosta asui Karin sukulaisia, jotka kävivät vielä katsomassa ja kuvaamassa ostostani. jälkeen, joten soitimme sinne ja jätimme tarjouksen. Jouduimme käymään melkoisen show’n rahojen siirtämiseksi perille. Yhden yön lakanoissa pyörittyäni soitin vielä kerran ja sain kaupat syntymään parin tonnin tinkimisen jälkeen. Hyvä oli, että menivät, sillä tuskin rapakon takana oleva leskirouva olisi muuten uskonut meidän olevan tosissaan kaupan suhteen. Rahojen palautusta seurasi vastaus, että vasVihreitä aitoja V-koodin 440 SixPackeja valmistettiin vuonna 1970 vain 1640 kappaletta ja näitä harvinaisia V-koodin Super Track Packeja vain 134 yksilöä. Molemmissa yksilöissä on samanlaiset takaluukut. Teimme maksumääräyksen täältä pankista, josta tuli seitsemän päivän kuluttua lisäkyselyjä, että mihin tätä rahaa ollaan lähettämässä. Raha lähti lopulta täältä ja kahden viikon kuluttua saimme tiedon rahojen käyneen Jenkkilän Oregonissa. Vihreän konepellin alta löytyy aito 390-hevosvoimainen 440 kuutiotuumainen ja kolmella kaksikurkkuisella kaasarilla varustettu SixPack-moottori
Auto lähti lopulta kulkemaan kohti Suomea ja hoidimme täältä käsin kaikki kuljetukset. R/T tuli umpikuljetuksena Floridan Miamiin, ja niinhän se meni, että myöhästyin päivällä auton näkemisen kanssa, koska me olimme siellä vain yhdeksän päivää, Henri kertoo. 76 V8-MAGAZINE. Koiviston Kari soitteli ja junaili koko paletin. . Molemmissa autoissa on vitivalkoinen sisusta, joten tallihaalareissa ei ole asiaa kabiiniin. päivänä auton kanssa käytiin ajamalla leimalla, ja onhan tuo täytAvo-Hemi lähti tehtaalta G-koodin autona 318-kuutiotuumaisella pikkulohkolla varustettuna. Taalan kurssimuutos painoi – Auton Suomeen saapumisen kanssa alettiin täällä sitten jännittämään tullin Alvpäätöksiä, sillä siinä vaiheessa vuotta, tammikuussa 2015, taalan kurssi alkoi mennä ihan hullunlailla. Alv-päätös tuli minulle 29. Tämä tapahtui jo pitkällä syksyllä, kun olimme perheen kanssa lähdössä Daytonaan reissulle. tammikuuta ja onneksi saimme Alv-päätöksen joulukuun 2014 kurssien mukaan. Lähdimme matkaan perjantaina ja rahat palasivat edeltävänä keskiviikkona Suomeen. Avon konepellin alta löytyy aito vuosimallin 1967 425 hv GTX 426 Hemi. Maaliskuun 24. Kari ehti kuitenkin ennen omaa lähtöään järjestämään tilisiirron Floridaan, ja näin rahat saatiin neljässä päivässä perille. Olin tässä vaiheessa ehtinyt menettää jo toivoni kaupan onnistumisesta. taanottajalla ei ole tiliä, mihin voi tehdä kansainvälisiä siirtoja
Noistahan pääsee eroon ihan koska vaan, ja jos ei Suomessa, niin tuossa länsinaapurissa, tai kovien hintojen Saksassa. V8-MAGAZINE 77. Auton on teettänyt keräilijä, jolla oli tallissa kolmisen kymmentä eri autoa. Molemmissa on kuitenkin aika halutut moottorit vielä kaiken muun lisäksi. tänyt odotukseni. Molemmista autoista löytyy tietysti pistoolikahva vaihteenvalitsijana. Olen vaihtanut siihen mittariston ja ratin. Vanteina tässä Hemissä pyörivät 15-tuumaiset Rally Wheelsit. Ahtereissa ei ole oikeastaan muuta eroa kuin teippauksissa ja takasiivessä. Mikäpä muu kuin R/T-mittaristo kelpaisi näihin autoihin. Molemmista löytyvät hood pinssit, mutta vilkunmuistutusvalo vain oranssissa. Molempien perästä löytyy myös tuplat neliskanttiset pakoputkien päät. Auto on lähtenyt tehtaalta G-koodin autona 230-hevosvoimaisella 318-kuutiotuumaisella pikkulohkolla varustettuna, mutta Gomango-oranssina ja valkoisella katolla. Henri haluaa esittää erityisen suuret kiitokset Kari Koivistolle asioiden järjestämisestä sekä perheelleen ymmärryksestä hullun mielitekoihin. Miehen kuoltua vaimo ja tyttäret realisoivat tietenkin heti koko tallin tyhjäksi. Kyseessä ei ole tietenkään aito R/T Hemi, sillä niitähän on tehty alkuperäisenä vain yhdeksän kappaletta avoina. Molempien autojeni ensiesittelyt Suomessa tapahtuivat toukokuisen Seinäjoen näyttelyn yhteydessä. . Oli siellä myös 1971 avo-Cuda samalla tekniikalla ja värityksellä kuin Challenger. Grand Am Radial GT -renkaat ovat edessä kooltaan 235/60-15 ja takana 255/60-15. Tallin hyllystä löytyi R/T-auton mittaristo. Se oli kuitenkin paljon kalliimpi tähän omaani verrattuna, ja itse pidän ’70 Challengerista niin paljon enemmän. Oranssi on ulkoiselta olemukseltaan ehkä aavistuksen häijympi mustine konepellin teippeineen, valkoisella kylkiraidoituksella ja takasiivellä varustettuna. Siellä oli myynnissä muiden muassa alkuperäinen 8000 mailia ajettu aito sininen tehtaan kuosissa ollut 1967 Shelby GT500, mutta siinä kohdassa minulta valitettavasti loppui harrastusbudjetti
Auto on kuin aikamatka hottentottivuosiin, joten älä missaa tätä stooria! Vuoden paku Vans & Trucks Club of Finland valitsee vuosittain vuoden pakettiauton, jonka tittelin pokkasi tällä erää Rouvisen Petri huikealla ’85 Chevrolet Chevy Van 20:llä. Riku Sydänmaanlakka on jenkkiautoilija toisessa sukupolvessa. Kariisän autoja päätyi lehteen jo 80-luvulla, mutta nyt esittelyvuoron saa Rikun 17-vuotiaana rakentama ’85 Chevrolet Camaro. Pakua rakennettiin 6 vuotta omakotitalon yhteydessä olevassa pienessä autotallissa. BLACK Isän jalanjäljissä IS BACK!. Ilmoitusasiakas on vastuussa korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamasta mahdollisesta vahingosta kolmannelle osapuolelle ja/tai lehdelle. Yhtiöllä on oikeus käyttää tietoja suoramarkkinointiin, etämyyntiin ja markkinatutkimuksiin henkilöstölain mukaisesti. V8-MAGAZINE 79 10/2015 ilmestyy joulukuussa viikolla 51 Asiakaspalvelupuhelin: 020 735 4130* asiakaspalvelu@fokusmedia.fi Puhelun hinta lankapuhelinliittymästä soitettuna on 8.35 snt/ puh + 7,02snt/min ja matkapuhelinliittymästä soitettuna 8.35 snt/ puh + 17.17 snt/min. V8-Magazinen tilaajat ovat Fokus Media Finland Oy:n asiakasrekisterissä. Kustomoitu pöllyttäjä SEMA Show’n satoa! Kauden kuumimmat uutuudet näkivät jälleen päivänvalon vuoden odotetuimmassa tapahtumassa. Tallennamme puhelut laadun varmistamiseksi ja koulutustarkoituksiin. Tilaaja voi kieltää tietojensa käytön. Tarjottu tai tilattu aineisto hyväksytään julkaistavaksi sillä ehdolla, että julkaisija saa korvauksetta käyttää sitä uudelleen lehden tai sen yksittäisen osan uudelleenjulkaisun, yleisölle välittämisen tai muun käytön yhteydessä toteutusja jakelutavasta riippumatta sekä luovuttaa oikeutensa edelleen ja muokata aineistoa hyvän tavan mukaan. Lehti ei vastaa taloudellisesti niistä vahingoista, jotka aiheutuvat mahdollisista ohjeissa olevista painotai muista virheistä. Asiakaspalvelu Lehti ei vastaa tilaamattoman materiaalin säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Åke Randströmin tonttiin pudotettu ’75 Plymouth Duster on täsmälääkettä kaikille nostalgian kaipuuta sairastaville
UUSI IceContact™ 2. 80 V8-MAGAZINE Talven tärkein varuste. UUTUUS! › 50 % enemmän nastoja › Optimoitu nastasijoittelu parantaa jääpitoa kasvattamatta tietä kuluttavaa vaikutusta › Erityinen nastojen pinnoitus ja kiinnitysprosessi › Nasta on aina oikeassa asennossa tiehen nähden › Jäähilekäytävät parantavat jääpitoa poistamalla murskattua jäätä nastan ja tien välistä › Epäsymmetrinen pintakuviointi: sisempi pintakuvio optimoitu lumelle ja ulompi parantamaan ajettavuutta www.continental.fi Continental_V8_210x272_syksy2015.indd 1 26.10.2015 13:42:14