Dodge Challenger T/A 1970 . Hudson Commodore 1946 . Boss Hoss ATV 2016 Mukana myös:. SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI 9/ 20 16 H IN TA 10 ,6 € Kryptonite roadster 2016 Radioaktiivinen showhirviö JARRUJEN PÄIVITYS 10 VUODEN JÄTTIPROJEKTI LAHDEN JENKKIAUTONÄYTTELY Continental Mark II
34 FORD THUNDERBIRD 1957 Ensimmäisen sukupolven viimeisen tuotantovuoden Thunderbird löysi tiensä suomalaisen autokeräilijän hoiviin, joka kävi auton läpi kahden vuoden aikana. PIENOISMALLIT 74 IDENTITEETIN MUUTOS Muutamme kaksiosaisessa juttusarjassa ’57 Chrysler 300:n nelioviseksi Windsoriksi. 47 HUDSON COMMODORE 1946 Vanhasta suomiautosta syntyi suhteellisen pienellä budjetilla toimiva käyttökustom, jossa turhan puunaamisen ja hiplaamisen sijaan tyydytyksen antaa käyttövarmuus. 16 MUSKELIHARVINAISUUS Dodge Challenger T/A 340 Six Pack 1970 lukeutuu halutuimpien E-bodyjen joukkoon. 62 DODGE VIPER GTS 1998 1200-hevosvoimainen ratatykki hurjalla 2000 Nm väännöllä varustettuna. 32 WEST COAST MOTOR SHOW, VAASA 24.–25.9. 6 CONTINENTAL MK II 1957 Matti Äyräväinen rakensi kymmenen vuoden aikana ’57 Continental MK II:sta huippuunsa viimeistellyn yksilön, jonka vaiheisiin paneudumme kymmenensivuisen esittelyn merkeissä. Kotimainen näyttelytarjonta huipentui tämän vuoden osalta Jenkkiautonäyttelyn tasokkaaseen antiin, joka koostui tasapainoisesti kotimaisesta ja ulkomaisesta kalustosta. Kyseessä ei ole pelkkä show-auto, sillä omistaja viihtyy sen parissa myös tien päällä. V8-MAGAZINE 3 34 52 62 9 /2016 KANSIKUVAJUTTU 80 KRYPTONITE ROADSTER 2016 Lennart ”Zacke” Zackrissonin huikea ja persoonallinen Roadster on Ruotsin vuoden kovimpia uutuuksia. 38 BOSS HOSS ATV 2016 Pohjanmaan Pelle Pelottomien, eli Petri Plosilan ja Raimo Saviojan viimeisin innovaatio on mekaanisesti ahdetulla Chevroletin pikkulohkolla varustettu Boss Hoss mönkkäri. 47. VEEKASI KIERTÄÄ 24 JENKKIAUTONÄYTTELY, LAHTI 1.–2.10. 28 POMONA SWAP MEET Seitsemän kertaa vuodessa järjestettävä Pomonan Swap Meet on tapahtuma, johon kannattaa mennä paikalle jo aamuvarhaisella. Tervajokelainen Mika Jousmäki sai toteutettua pitkäaikaisen haavensa, ja haalittua omistukseensa sellaisen. Kolmannen kerran järjestetty tapahtuma veti paikalle 4500-päisen yleisön. KISAJUTUT 66 MUSTALISTALAISET TALVITAUOLLE Blacklist Street Race -sarjan finaali ajettiin Alastaron yökisojen yhteydessä 2.9
Auton tai osat saa nyt näyttävämmin esille ja toivon mukaan kauppa käy entistä paremmin. Keräsimme seinäkalenteriin näyttäviä jenkkiauto-otoksia, jotka ilmentävät monimuotoista rakenteluharrastustamme. Niin ikään Veekasin tilaajat pystyvät laittamaan omiin myynti-ilmoituksiinsa enemmän kuvia kuin muut käyttäjät, joilla se on rajattu kolmeen. Eikä pidä unohtaa joulukuun numeron yhteydessä ilmestyvää vuosikalenteria, joka tekee lukijoiden toiveesta paluun vuoden tauon jälkeen. MEDIAMYYNTI Jaana Lindvall-Harki Sähköpostiosoite jaana.lindvall-harki@fokusmedia.fi Puhelin 040 582 1416 LEVIKKIMYYNTI Johanna Mikkonen Sähköpostiosoite johanna.mikkonen@fokusmedia.fi JULKAISIJA Fokus Media Finland Oy KUSTANTAJA Markku Hurmeranta Sähköpostiosoite markku.hurmeranta@fokusmedia.fi PAINOPAIKKA PunaMusta Oy, Joensuu ISSN 0780-2102 V8-Magazine on Aikakauslehtien liiton jäsen 3 SISÄLTÖ JA PÄÄKIRJOITUS 22 UUTISIA JA ASIAA 42 KALIFORNIA KRUZIN’ 68 TUOTEUUTTA 70 V8-MARKET OSTOJA MYYNTIPALSTA 72 TAPAHTUMAKALENT ERI 86 SEURAAVASSA NUMEROSSA 38 24 56 ALBERTIN AARTEET Hollantilainen Albert on kaveri, joka on keräillyt amerikkalaisia autoja jo vuosikymmenien ajan. Niistä eivät muut pääse nauttimaan edes rahalla. LINNEY V8-MAGAZINE Postiosoite V8-Magazine Hämeentie 153 C 00560 Helsinki Sähköpostiosoite v8-toimitus@fokusmedia.fi V8-Marketin sähköpostiosoite v8-market@fokusmedia.fi Facebook-osoite www.facebook.com/V8Magazine TOIMITUS Päätoimittaja Jarmo Markkanen Toimituspäällikkö Petri Laulajainen Ulkoasu Faktor Oy / Kirsi Perimö Avustajat Juha Airio, Bo Bertilsson, Paul Granvik, Hannele Hatanpää, Aulis Hämeenkorpi, Mikko Isokangas, Harri Jukarainen, Harri Kunnasvuo, Arto Kylmänen, Michael Lamm, Peter S. Veekasin tilaajille ilmainen näköislehti löytyy osoitteesta lehtiluukku.fi ja lukuoikeus todistetaan lehden takakannessa olevalla tilaajatunnuksella. Nyt on luotu tukku kiinnostavia etuja, jotka tuovat konkreettista lisäarvoa niin Veekasin lukemiseen kuin myös harrastamiseen. KERÄILYKUVAT 43 DODGE CHALLENGER T/A 1970 44 FORD 3W COUPE 1934 KANSIKUVAT: KAI SALMIO, HEIKKI MALINEN KERÄILYKUVA: PAUL GRANVIK KALENTERIKUVA: PETER S. Risto Ojasen softail-sieluinen yksilö kantaa nimeä Valhalla Warrior. Ratin takaa Lukijapalautteissa on monesti esitetty toive, että tilaajia muistettaisiin enemmän. Linney, Heikki Malinen, Jim Maxwell, Kari Mörö, Anders Odeholm, Juha Peltonen, Pekka Polvinen, Kai Salmio, Matti Saloranta, Joke Simonen, Erik Stigsson, Pekka Vaisto ASIAKASPALVELU Sähköpostiosoite asiakaspalvelu@fokusmedia.fi Puhelin 020 735 4130* *Puhelun hinta lankapuhelinliittymästä soitettuna on 8,35 snt/ puh + 7,02snt/min ja matkapuhelinliittymästä soitettuna 8.35 snt/puh + 17,17 snt/min. Ajatus on aivan oikea ja V8-Magazine haluaakin palkita uskolliset tilaajalukijansa. Jatkossa niitä tulee sitä mukaa, kun uusi lehti ilmestyy. Tällä hetkellä luettavissa ovat lehden numerot vuodesta 2015 alkaen. Paikka sille oman tallin seinällä on jo varattuna. TEKNIIKKAA 52 JARRUJEN PÄIVITYS Rumpujarrujen päivitys levyihin etuakselille ja jarrujärjestelmän muuttaminen kaksipiiriseksi parantavat auton pysähtymiskykyä ja luotettavuutta.. Sähköinen maailma on tätä päivää ja jatkossa V8-Magazinea voi lukea myös digitaalisesti. Jarmo Markkanen DIGILEHTI + muita uusia tilaajaetuja 4 V8-MAGAZINE PALSTAT KAKSIPYÖRÄISET 76 HARLEY-DAVIDSON HERITAGE SOFTAIL 2002 Bagger eli rakennettu laukkupyörä on tämän hetken huomattavin moottoripyörien rakentelusuuntaus maailmalla. Tutustuimme miehen huimaan sadan auton kokoelmaan. Siellä tilaajat saavat myös pientä ennakkomaistiaista tulevasta lehdestä, ennen kuin se ilmestyy. Tallennamme puhelut laadun varmistamiseksi ja koulutustarkoituksiin. V8-Magazine tiivistää yhteistyötä Suomen suurimman harrasteajoneuvosivuston Overdrive.fi kanssa ja tarjoaa myös siellä uusia tilaajaetuja. Marraskuun alkupäivinä saitille avautuu vain lehden tilaajille oma suljettu Premium-osio, jossa on yleistä keskustelua harrastuksesta, projekteja, tapahtumia
100% mukavampi 71% vähemmän päästöjä 24% vähemmän polttoainetta Esilämmitetty moottori ja sisätilat sekä täyteen ladattu akku kuluttavat jopa 24 % vähemmän polttoainetta ja vähentävät haitallisia päästöjä jopa 71 % kylmäkäynnistettyyn ajoneuvoon verrattuna*. Tutkimusselosteiden päiväys 2.10.2015. Lisätietoa tutkimuksesta ja sen tuloksista antaa DEFA Oy. *) Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy suoritti tutkimuksen, tutkimusselosteet VTT-CR-01725-15, VTT-CR-01726-15, VTT-CR-01727-15 ja VTT-CR-01729-15. Lämmin matkustamo on mukavuusja turvallisuustekijä, kun auton ikkunat ovat kirkkaat ja näkyvyys hyvä. Lämmin auto sinun ja ympäristön hyväksi Lue lisää: defa.com
Continental Mark II 1957 Mahtiurakka 6 V8-MAGAZINE
Etenkin silloin, kun tarkoituksena on ensin purkaa auto pienintä nippeliään myöten. Isokokoisen ja vähän valmistetun automallin rakentaminen omien mieltymysten mukaiseksi Grand Tourismo -henkiseksi ajopeliksi tarjoaa tekijälleen enemmän kuin riittävän määrän haasteita. TEKSTI HEIKKI MALINEN, KUVAT HEIKKI MALINEN JA MATTI ÄYRÄVÄINEN Mahtiurakka V8-MAGAZINE 7
Chevyn ”Nascar Proven” pikkulohkosta löytyy viisi nelipulttista laakeripukkia. Syynä oli tankissa kuusi vuotta ollut bensiini. Hänen mieleensä oli jostain lehdestä painautunut vanha kuva Pariisin autonäyttelystä vuodelta 1955. Viimeisen vuoden aikana maileja oli kertynyt kolme ja viimeisimmässä kuitissa luki: ”Needs more use!”. Vähän ruostevaurioita Korissa ei ollut laajoja ruostevaurioita, kiitos Kalifornian ilmaston. Hommaan kului purkamisen aloituksesta kasaamisen lopetukseen 7 tuntia. Tämä väliaikainen verhoilu kelpasi museotarkastajalle ja tarkastustodistuksen saavuttua suoritettiin rekisteröintikatsastus. Rekisteröinnin yhteydessä katsastusinssit meinasivat väkisin tehdä autosta Lincolnin, todennäköisesti samalla tavoin kuin muut vastaavat Continentalit on Suomeen rekisteröity. Amerikkalaisen auton rakentaminen tuntui Matista vieraalta ajatukselta, sillä aikaisempaa rakentelukokemusta hänelle oli kertynyt ainoastaan saksalaisista automerkeistä. Samalla syntyi tilaa 3-tuumaiselle ja nyt keskellä autoa kulkevalle pakoputkistolle. Niiden valmistustarkkuus on perusmallienkin kohdalla ihan hyvällä tasolla, ja Jenkkien valmistustarkkuudesta hän oli kuullut jotain ihan muuta. Visiot tulevasta olivat selvillä jo kauan ennen Continentalin ostoa. Tilaa putkistolle Lattioita ja kardaanitunnelia modifioitiin uuden tekniikan tieltä. Massa oli kovaa ja pölisevää, mutta irtosi kohtuullisella vaivalla. Kaikki tehtaan koritinat saivat myös kyytiä. Matti leikkasi tinojen alta paljastuneet pistehitsiliitokset pois ja korvasi ne päittäin hitsatuilla pellin suikaleilla. Painaumia ja niiden oikomista varten porattuja ”vetoreikiä” löytyi pintapelleistä sen sijaan useita kymmeniä. Tuloksena oli hylkäys haperon kattoverhoilun takia. Matin alkuperäinen suunnitelma oli saada auto nopeasti katsastuskuntoon, rekisteröidä se, ja poistaa rekisteristä saman tien. Etulokasuojista löytyi niin paljon epäonnistuneita vaurioiden korjausyrityksiä, että Matti irrotti sisälokasuojat ja jäykisteet poraamalla pistehitsit auki. Suomen ilmastossa jokaisen reiän kohdalla olisi ollut patti jo parin ajokauden jälkeen. P orvoolaisen Matti Äyräväisen autoprojektin kohteen piti olla kaikin puolin hyväkuntoinen, ja jo tehtaalla tavallista tarkempien kriteerien myötä valmistettu maanteiden luksusjahti. 2000-luvun alussa tapahtumissa ahkerasti käyneet harrastajat muistanevat hyvin Matin mekaanisesti ahdetun ’62 220 SEb ”Kompressor” Mercedeksen, jonka hän myi Saksaan. Matti oli jo hilkulla keskeyttää katsastuksen, sillä inssin päähän ei millään tahtonut upota auton olevan oma automerkkinsä, Continental. Auto hinattiin laivan kyytiin Siljan autokansihenkilöstön avustuksella, ja Helsingin päässä vastassa ollut hinausauto kuljetti hankinnan uuteen Porvoon kotiin. Niistä vanhan merijalkäväen sotaveteraanin pihasta Kaliforniasta löytynyt ’57 herätti mielenkiinnon. Vararenkaan pahkan lähtö takaluukun kannesta oli yksi päivänselvistä ideoista, kuten myös ilmajousitus, konepellin alle vaihtuva tekniikka ja vaihdelaatikko. Matin ensikosketus Continentaliin Tukholmassa Värtanin satamassa oli kuitenkin pettymys, sillä auto kävi vain sen aikaa, kun sen kaasariin kaatoi uutta bensaa. Ruotsin Helsingborgista löytyi autokauppias, joka tiesi Jenkeistä kaksi Continentalia. Ensikohtaaminen Tukholman satamassa. Turvonneita pistehitsiliitoksia ei löytynyt edes jalkatiloista. Pelkkä maalikerroksen vahvuus oli millin luokkaa ja siihen kittaukset päälle. Toimeliaana miehenä Matti haki paikallisesta kangaskaupasta jotain ”sinnepäin” kangasta ja suoritti oman ennätyksensä kattoverhoilun uusimisessa. Pelkästään vasemmassa C-pilarissa oli 11 mm tinaa kourun pohMatti Äyräväisen 1957 Continental Mark II valmistui kuuden ja puolen vuoden aherruksen tuloksena. Siellä sai maailman ensi-iltansa poikkeuksellisen tyylikäs amerikkalainen uusi automerkki, Continental Mark II. Myyjän mukaan autoa ei ollut maalattu, tarkemmin sanottuna väripesty, hänen aikanaan, eli auton maalipinta olisi ajalta ennen vuotta 1986. Hänen mielestään oli jotenkin turvallisempaa rakentaa Suomeen valmiiksi rekisteröityä autoa. Projektivai heita 8 V8-MAGAZINE. Ennen hiekkapuhallusta Matti kaapi tehtaan massat pois korin pohjasta erilaisilla skrapoilla sekä taltoilla. Kotimarkkinoilta ei myytävänä ollutta Continentalia löytynyt, joten etsintä kääntyi Suomen rajojen ulkopuolelle. Autokauppiaan ja hänen Kaliforniassa auton tarkistamassa käyneen ruotsalaiskaverinsa vakuutteluiden perusteella alkukesästä 2006 Ruotsiin saapuneen auton piti kulkea ”kanonfint”. Hiottavaa riitti useammaksi illaksi. Koritinaa poistui noin 7 kg. Ajoon ja purkuun Auton mukana seuranneiden huoltokuittien mukaan edellinen omistaja oli ajanut autollaan 16 vuoden aikana 2030 mailia. Loppuvuodesta 2008 Matti laittoi auton vihdoin palasiksi viimeistä nippeliä myöten. Uusien renkaiden sekä maalipinnan kevyen myllytyksen jälkeen auto alkoi näyttää niin siistiltä, että Matti päätti tyrkyttää sitä museotarkastajalle. Pistehitsattuihin limiliitoksiin oli valettu tehtaan jäljiltä ilmeisesti kuumaa bitumia. Alkuperäinen 1 ¾ -tuumainen pakoputkisto luikerteli korin helmojen ja rungon välistä takapyöränkoteloihin, ja sieltä takapuskurin päätyihin. Matti ja Continental ensimmäistä kertaa Helsingin cruisingissa heinäkuussa 2006. Matti oli jo hyvissä ajoin ennen Mersun myyntiaikeita iskenyt silmänsä Continentaliin
Kokemusta vesivärien käytöstä hänellä ei ollut, ja hän oli kuullut niiden sopimattomuudesta harrastelijakäyttöön. Matti hioi puutteelliset hitsit auki ja hitsasi kaikki liitokset täyspitkillä hitseillä tehtaan pätkähitsien sijaan. Continentalin 5,5 metrin kokonaispituus vaatii normaalia enemmän tallitilaa. Pohjatyöt Matti on tehnyt itse, samoin alustan ja sisäosien maalauksen. Tässä on uudelle tasolle nousseiden amerikkalaisten laatuvaatimusten tuloksia. Pelko vesivärejä kohtaankin oli ilmeisen turha, koska vastaan on tullut ihan onnistuneita vesiväreillä tehtyjä autotallimaalauksia. Runko on kasattu tehtaalla puikkohitseillä. Ilmajousilla mukavuutta Visionsa mukaan Matti oli päättänyt korvata alkuperäiset jouset ilmajousilla ja tukea taka-akselin nelilinkeillä. Ulkokuoren pinnan ruiskutti Pekka Niiranen Porvoosta. Jo ensimmäinen hiekkapuhallus poisti hitseihin unohtuneet kuonat, joiden alta paljastui melko karun näköisiä papanahitsejä. V8-MAGAZINE 9. Maalit toimitti PPG / Cora Refinish Oy. Tällä kertaa huomio kiinnittyi Toyotan platinasävyyn, jonka hän kuvitteli mielessään sopivan Continentaliin. . Matti kävi mittailemassa kaverin Chevellestä linkkien kiinnityspaikat ja vertaili näitä Continentalin runkoon. Se oli suora, vaikka etulokasuojissa oli osumisen merkkejä ja puskurit olivat ”heikunkeikun”. Useissa kohdissa hitsi ei ollut osunut edes molempiin liitettäviin osiin. Lokasuojien ollessa palasina mittavirheiden korjaus oli helppoa. Tinaa oli käytetty myös mittavirheiden korjaamiseen. Eroon papanoista Hyväkuntoisessa rungossa ei ollut lainkaan ruostevaurioita. Hän ei halunnut panhard-tankoa, joten katseet kääntyivät GM:n A-bodyn suuntaan. Tässä vaiMassojen poiston alta paljastui yllättävänkin siisti pohjalevy. jalta mitattuna. Värilöytö tien päältä Matilla on ollut tapana liikenteessä ajellessaan katsella käyttöautojen värejä ”sillä silmällä”. Esimerkiksi oikeaa etulokasuojaa oli jatkettu tehtaan toimesta 5 mm, jotta se sopisi konepeltiin. Värivalinta lukittui siihen ja liuotinpohjaiset maalit Matti hankki jo vuonna 2007 ennen vesivärien tuloa. Hosuminen maalihankintojen kanssa oli turhaa, sillä liuotinpohjaisia värejä on edelleen saatavilla
Korjaukset hoituivat nikottelematta heessa hän pyysi konsultaatiota Kari Alhoselta, joka oli ollut mukana myös Mersun taka-akselin ladder bar -tuennan suunnittelussa. ALUSTA: Edessä Ride Tech:in Master Series ShockWavet 8” palkeilla, takana vastaavat iskunvaimentimet erillisillä 6” palkeilla, takana 4-linkki, kallistuksenvakaajat edessä sekä takana, RidePROe3ohjainyksikkö kauko-ohjaimella. Ongelmaksi muodostui se, että heidän 6,5-tuumaisella palkeella varustetussa MOOTTORI: 365 cid, GM Performance Bowtie Race lohko (24502503), Eagle 4340 takokampiakseli 3.625” iskulla, Eagle 6” H-profiili kiertokanget, Wiseco custom männät, puristussuhde 8,5:1, nokka-akseli Crane Cams Hydraulic Roller Special, Crane Cams Gold 1,5:1 keinuvivut, AFR 195 cc sylinterinkannet, Lysholm 3300AX -ruuvikompressori, 90 mm läppärunko, 8 kpl 750 cc suuttimia, ilma-vesi-välijäähdytin Laminovan lämmönsiirtimillä, MoTec M84moottorinohjainyksikkö, 1.75” omavalmisteiset pakosarjat, 3” pakoputkisto. Trade Parts / Jukka Johansson: Intro Wheels. Suunnitelmana oli toimia kuten Matin edellisissä projekteissa. Kromien poisto Suomessa osoittautui tällä kertaa katastrofiksi. Continental Mark II 1957 Kori kävi hiekkapuhalluksessa kahteen kertaan. Systeemissä on kolme esiohjelmoitavaa korkeutta. Matti lähetti sähköpostia RideTechille ongelmastaan ja sai vastaukseksi – no problem. Tämä puolestaan säästi Matin isoilta runkomodifikaatioilta. RENKAAT JA VANTEET: Intro Wheels Imperial vanteet, 20” x 8.5” edessä sekä 20” x 10” takana, Pirelli P Zero renkaat 245/45-20 edessä sekä 275/40-20 takana. Ajatuksissa oli myös tuleva muutoskatsastus. Takana palje on erillään iskarista. Aikaa vievä kiillon palautus Lähes kaikki yli 150 kromiosaa on käsitelty uudelleen. Jyrki Laune: Ilman Jyrkiä en olisi saanut autoa käyntiin. Iskarivalinnoissa Matti päätyi Master Seriesin molempiin suuntiin sädettäviin. Kaiken tämän piti tapahtua Suomessa. Mitä enemmän tehdastekoisia osia, sen parempi. Samaan settiin tilattiin vielä QA1-tukivarret ja -kallistuksenvakaaja. Jousitusta ohjaa RidePro e3 -yksikkö kauko-ohjaimella varustettuna. Ensin poistattaa kromit, tehdä pohjatyöt itse, sekä teettää pinnoitus. T:mi Automaalaamo P. Koska tarkoituksena ei ollut rakentaa kiihdytyskilpuria, oli haussa mahdollisimman neutraali käytös. Tämä aiheutti Matille valtavan lisätyön ja yli kahden tuhannen euron lisäkustannuksen uusien aihioiden hankkimisesta täysin tuhoutuneiden osien tilalle. ei riittänyt kantavuus Continentalin jousitusgeometrialle. Matti päätyi ostamaan uuden Moser Engineeringin 9-tuumaisen perän US-Partsista. Uusi alumiinikardaani ja alkuperäinen rinnakkain. Hinta oli hänen mielestään kilpailukykyinen vanhasta rakennetun hintaan ja kaikkeen tähän liittyvään vaivaan verrattuna. Muutama osa lähti takaisin, koska niissä oli ripustusjälkiä julkisivussa. Tässä vaiheessa Matti ja Kari pystyivät vain arvailemaan painopistettä ja linkkien kulmat valittiin varman päälle. Kahteen suuntaan säädettävyys mahdollisti ShockWaven asennuksen ylösalaisin. KIITOKSET SEURAAVILLE TAHOILLE: Cora Refinish Oy: PPG-automaalit sekä Mirka-hiomatarvikkeet. Lopulta linkkien kiinnityskohdat osuivat hyvin rungon palkkeihin. M-Data / Mika Suominen: MoTec, Mika auttoi moottorinohjauksen komponenttien valinnassa sekä vastaili tyhmiin kysymyksiini. Näin jousen poteroon ei tarvinnut kajota lainkaan. Niiranen: Pekka on maalannut aiemmatkin projektini Tuningstyle Oy / Evens: Kiitokset erittäin laadukkaasta verhoilutyöstä. RideTechin ShockWave vaikutti sopivalta ratkaisulta. Matin edellinen ja monissa yhteyksissä palkittu Mercedes 220SEb myytiin Saksaan. JARRUT: Brembo:n 4-mäntäiset jarrusatulat edessä sekä takana, etulevyt 15” (380 mm), takalevyt 13,58” (345 mm), hydroboosteri. He lupasivat kasata ShockWavet 8 tuuman palkeilla. Suurimmat kromattavat osat koostuivat puskureista ja pienimmät olivat jotain katkaisijoiden nuppeja. Korjausten ja pohjatöiden jälkeen Matti lähetti osat Puolaan Galvano Osinskille uudelleen pinnoitettavaksi. Etupään ilmajousitusta suunnitellessa Matti päätti olla siirtämättä iskunvaimenninta alkuperäiseltä paikaltaan, sillä tilaa operaatiolle ei olisi ollut ilman radikaaleja muutoksia. Uudelleen käsiteltyjen osien laatu oli hyvä. Napin painalluksella päästään ajokorkeuteen, jossa pyöränkulmat on säädetty kohdalleen. 10 V8-MAGAZINE. Ripustaja ei selvästikään ollut tiennyt, miten päin osa asennetaan autoon. . US Parts: Kiitos Ranelle hyvästä ja asiantuntevasta palvelusta. Paljeosuus mahtui nätisti rungon ja alatukivarren väliin ja modifikaatioiksi riitti iskarien kiinnityskohtien vahvistaminen. VOIMANSIIRTO: 4L80E-vaihteisto, GM Performance Parts Supermatic ohjainyksikkö, Circle D Specialties Pro III Billet 265 mm turbiini monilevyisellä lukolla sekä 2500 rpm stall speedillä, 4” alumiinikardaani, Moser M9 taka-akseli alumiini casella sekä Truetrack-lukolla, 3,5:1 välitys. Yksikön äly estää jousituksen säätämisen auton ollessa liikkeellä, mikä on hyvä juttu katsastusta silmällä pitäen
Kaiken kaikkiaan krominpoistosta valmiisiin osiin kului noin 2 vuotta. Haasteellinen maski Kromiprojektin mittavimmista yksittäisistä töistä voidaan mainita maskin kunnostus. Öljypohjan muokkausta. Takaluukun pintapellin irrottaminen rungosta kävi helposti, koska sitä ei ollut hitsattu tai juotettu mistään kohtaa runkoon kiinni, ainoastaan reunat oli käännetty. Tähän vaiheeseen kului kuukauden illat ja viikonloput. ilman minkäänlaisia lisäkuluja. Saman käsittelyn ovat saaneet myös lukuisat tehtaan jäljiltä kastamalla maalatut sisustan kiinnitysosat sekä ovien sisuskalut. Kromauksen jälkeen ei Matin tarvinnut kuin täyttää jäljelle jääneet kolot epoksipohjamaalilla ja hioa noin 3000 sivua kahteen kertaan. Lohkon kaikki viisi teräksistä laakeripukkia ovat nelipulttisia ja keskimmäiset kolme ristiinpultattuja. Sen seinämävahvuus mahdollistaa sylinterin porauksen 4,5 mm ylikokoon, kun normaalin nelipulttisen porausvara on tehtaan mukaan 1 mm. Hän oli hankkinut varastoon myös AFR-kannet, Lysholmkompressorin sekä Laminova-lämmönvaihtimet. Kimppaprojektina kaverin kanssa syntyi kaksi englanninpyörää, ja operaatio pahkanpoisto käynnistyi. Tähän vaiheeseen kului “ainoastaan” 40 tuntia. Ennen kromausta Matti viilasi jokaisesta sivusta enimmät kraaterit, eikä viilaaminen tuntunut päättyvän milloinkaan. Maski on sinkkivalua ja siinä on noin 750 neliskanttista reikää. Peltitöiden valmistuttua kori hiekkapuhallettiin kevyesti toistamiseen ennen epoksipohjamaalin ruiskutusta. Se edellyttää korjauspalojen tarkempaa sovittelua, mutta tuloksena on tiivis ja takomista kestävä hitsi. Sylinteriryhmä on ”siamilainen”. . Laakeripukit ovat terästä. Ensimmäisenä hänen mieleen tuli ajatus siitä, että miksi hänellä ei ollut tällaista jo 25 vuotta sitten. Viilattavia ja hiottavia sivuja oli siis kolmisen tuhatta. Yli 150 erikokoisen osan kromaukset onnistuivat Puolassa. Kiertokangen mittauslaitetta käytettiin varmuuden maksimointiin. Takaluukun pahkan poisto oli Matin ensimmäisiä visioita. Jos tarjolla olisi ollut uusi tai hyvä käytetty maski, olisi Matti luonnollisesti ostanut sellaisen. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Matti käytti englannin pyörää. Varapyöräkotelolle kyytiä Varapyörän kohouman poisto takaluukun kannesta oli projektin viimeinen korityö. Matti oli lykännyt operaatiota, koska työ edellytti englannin pyörää, jollaista Matilla ei ollut. Viisi laakeripukkia Moottorin perustana on GM:n ”Nascar proven” kisalohko, jonka Matti oli hankkinut jo aiemmin pahan päivän varalle, vailla tietoa asennuskohteesta. Lähes kaikki hitsaukset on suoritettu TIG-menetelmällä. Kaikki ruuvit, mutterit sekä aluslevyt on sinkattu ja keltapassivoitu uudelleen. V8-MAGAZINE 11. Kansitiivistetaso on normaalia paksumpi ja hyvä ahdinkäyttöön, eiMaskin viimeistely vaati Matilta suurta kärsivällisyyttä ja sitkeyttä hinkuttaa yli 750 pientä neliötä
Samalla käynnistys muuttui mahdolliseksi P-asennossa. Vaihteistona toimii Päivisen preppaama kolmevaihteinen 4L80-automaatti, jota ohjataan GM Performance Partsin Supermatic TCU:lla. Lohko vaikutti siis erittäin tukevalta. Painojakauman optimointia Ristisiitos GM:n tekniikan ja Continentalin korin kanssa ei ollut mikään etukäteen suunniteltu asia, mutta Chevyn pikkulohko on Matille vaan se tuttu juttu. Matin asentama 4L80 tarvitsi kaksi pykälää lisää. hitsaamalla uuden isomman plenumin, johon vielä asennettiin neljä kappaletta Laminovan ilma-vesi-lämmönvaihtimia. Vaihteistosta voima välittyy yhdeksäntuumaiseen Moserin M9perään mittatilauksena tehdyn 4-tuumaisen alumiinikardaanin välityksellä. Moottoria ohjataan MoTecin M84-ohjausyksiköllä. Käytäntö on osoittanut coolerin ajossa toimivaksi. Siitä jyrsittiin plenum pois ja Matti valmisti siihen alumiinilevystä Viiden ja puolen metrin mittaiseen autoon mahtuu paljon peltiä, ja peltien alle piiloon paljon pimentoon jäävää huolellista työnjälkeä. . Stressilevyn irrottamisen jälkeen sylinterissä ei ollut mittaamalla todettavaa muodonmuutosta. Sylinterit oli hienoporattu ja niissä oli 0,25 mm työvaraa, mikä oli hieman liikaa hoonattavaksi. Hän jyrsi rattiputkeen lisää tilaa ja suunnitteli CAD:llä välityksellisen vivuston, jolla sai liikeradan sopivaksi uudelle vaihteistolle. Moottoria rakentaessaan Matti mittasi ja dokumentoi kaiken mitattavissa olevan. Sylinterit porattiin ja hoonattiin stressilevyn kanssa. Continentalin alkuperäinen 368-kuutiotuumainen ja fyysiseltä kooltaan isolohkon kokoinen moottori yhdessä Lincolnin peruja olleen vätkä kansien studit mene vesitilaan. Matti teki myös paikat kahdeksalle ruiskusuuttimelle. Moottorin ilmanputsaritorvisto tehtiin lasikuidusta takakontin paneelien tapaan sillä poikkeuksella, että Matti otti uretaanimalleista muotit, joihin hän laminoi varsinaiset kappaleet. Tuumissa tämä ei ole paljoakaan. Tehonkestoa tehdas lupaa 700 hv, kun normi nelipulttiselle luvataan 350 hv. Turbiinin lukko on suunniteltu kestämään kytkentä täydellä kuormalla. Ohjaimeen voi ohjelmoida kaksi eri moodia, joiden välinen valinta tapahtuu näppärästi vipukytkimestä. Tilaa oli todella rajallisesti. Tätä ennen käynnistys oli ollut tehtaan jäljiltä mahdollista ainoastaan N-asennossa. Heidän kanssaan päädyttiin monilevyiseen 265 mm lukkoturbiiniin 2500 rpm tartuntanopeudella. Mitat ja suoruudet pitivät hyvin paikkansa lukuun ottamatta toista kansitasoa, joka oli 0,11 mm vakiokorkeutta matalampi. Tätä ominaisuutta käytettäessä vääntömomenttikäyrässä ei ole automaattivaihteistoille tyypillistä ”vääntökyttyrää”, vaan käyrä on kuin manuaalivaihteisessa. Matin hankkiman lohkon piti olla kaikin puolin sekä ”blueprintattu” että ”sonic tested”, ja mukana seurasi pöytäkirja seinämävahvuuksista. Vakiokorkeudessa oleva taso koneistettiin samaan tasoon, jolloin männän ja kannen väliin jäi 0,9 mm tavoitellun millin sijasta. Korin sovittelua rungolle. Täydellä kuormalla ahtoilma on alle 50-asteista, kun ilman cooleria olleessa Mersussa se oli vastaavassa tilanteessa 120 astetta. Apua Amerikasta Päästäkseen käyttämään tätä ominaisuutta Matti otti yhteyttä teksasilaiseen vaihteistopajaan, joka aikoinaan teki turbiinin myös Mersuun. Ruiskulla toimintavarmuutta Imusarjan lähtökohdaksi Matti hankki Weiandin G-Teamin. Alkuperäisessä shifterissä oli vain kaksi asentoa eteenpäin, Hi ja Lo, vaihteiston kolmivaihteisuudesta huolimatta. Valmista takaja eturunkoa. Iskutilavuudeksi tuli 365 kuutiotuumaa 4-tuuman porauksella sekä 3,625-tuuman iskulla. 12 V8-MAGAZINE. Vipukytkimen takaa löytyy myös dynomoodi, joka lukitsee turbiinin lukon valitulla vaihteella ja nopeudella
Pakosarjojen valmistus oli huomattavasti helpompaa korin ollessa pois rungolta verrattuna Mersun itsekantavaan korirakenteeseen. Jäähdytetty ilma johdetaan C-pilareiden sisällä kulkevien kanavien kautta katossa oleviin suuttimiin. automaatin kanssa ylsivät yhteispainoltaan tasolle 400 kiloa. Matti on valmistanut autoon useita kymmeniä alumiiniosia billetistä. Matin laskujen mukaan uutta sähköjohtoa upposi autoon kaikkineen noin 400 metriä, ja pelkästään kuskin oveen liki 50 metriä. Hän ei tiedä voiko syynä olla se, että hänen Continentalinsa on ihan loppupäässä valmistettuja yksilöitä. V8-MAGAZINE 13. Continentaliin yhdistettyä luksusja laatuhypetystä Matti on joutunut ihmettelemään useampaan otteeseen. Auton lasit koostuvat Suomessa Kuttilan Lasilla teetetystä tuulilasista, vanhasta alkuperäisestä takalasista ja Jenkeistä tilatuista sivulaseista. Halutessaan muuttaa jotain hän joutui useaan kertaan toteamaan, että suunniteltu muutos vaikutti suoraan niin moneen asiaan, että yksi muutos edellytti lukuisia muutoksia jossain muualla. Kyseessä olivat eräänlaiset tehtaan Fenderwellit. Moottori sijaitsee nyt 14 cm alkuperäistä taaempana ja on kokonaan etuakselin takapuolella. Matti korvasi alkuperäisen systeemin Classic Auto Airin yleismallisella sarjalla. Hän ei kuitenkaan ostanut 20-tuumaisia vanteita heti, jos vaikka projektin edetessä olisi vastaan tullut silmää miellyttävämpi vannemalli. Työnjälki on silmiä hivelevän kaunista. Vaiheessa, jossa peli oli jo luovutettu. Vanteiden mallin Matti valitsi heti vuonna 2006 auton hankittuaan. Muutoskatsastuksessa vaaka näytti molemmille akseleille 1200 kg lukemaa. Nykyinen Chevyn pikkulohkomoottori on tilavuudeltaan vain kolme kuutiotuumaa pienempi, ja kaikkineen vielä paljon kevyempi. Mustaksi anodisoidut osat eivät kuitenkaan pomppaa silmille. Konehuoneesta heivatun Continentalin alkuperäistekniikan korvaajaksi Matti asensi Chevyn pikkulohkon ja ”Egoboost-Ahtimen”. Tuulilasista tuli hyvä ja uudet sivulasit etsatuin numeroin olivat yllättävän edulliset. Matti teki autoon ensin naruista uudet mallit johtosarjoista, minkä jälkeen mallit naulattiin pöydälle, ja hän teki kaikki piuhat sen mukaan. Ajoittain on vaikuttanut siltä kuin palikoita olisi heitelty paikoilleen vain rappaamalla, vai eikö tehtaalla yksinkertaisesti sanottuna koskaan saatu valmistustarkkuuksia kohdalleen. Samasta ovesta löytyy vielä kaksi valaistua tuhkakuppia ja yksi tupakansytytin. Järjestelmän höyrystin on sijoitettu alkuperäiselle paikalleen hattuhyllyn alle. Rungon ja moottorin välistä löytyi erittäin rajallisesti tilaa, mutta öljynsuodattimen siirto lohkon kyljestä toi helpotusta asiaan. Konehuoneesta löytyy paljon Matin tekemiä billet-osia, mutta loppuviimeistely tehtiin mustaksi anodisoimalla. Kaiken tähän projektiin liittyneen suunnittelun Matti kertoo vieneen paljon aikaa. Näkyvää ja näkymätöntä Auto lähti tehtaalta ilmastoinnilla varustettuna, ja toimiva ilmastointi on tänä päivänä miellyttävä. . Alkuperäiset pakosarjat lähtevät kansista ylöspäin ja pakoputket vaakasuoraan sivuille sisälokasuojien läpi pyöränkoteloihin. Ilmastointia ohjataan alkuperäisellä keskikonsolissa sijaitsevalla vivulla. Molempiin pakosarjoihin asennettiin lambda-anturit. Kylmäaineena toimii 134A. Etupäässä pysäyttiminä toimivat Brembon 15-tuumaiset levyt ja takana 13,58-tuumaiset. Matti pyrki asentamaan moottorin mahdollisimman taakse painojakaumaa ajatellen. Matin alumiinista hitsaama isompi plenum neljällä Laminovan ilma— vesi-lämmönvaihtimella. Tähän oveen sijoitetuista katkaisijoista ohjataan sähkökäyttöistä etupenkkiä ja kuutta ikkunaa. Pakosarjat Matti hitsasi 1,75 tuuman käyristä. Tavoitteena oli saada aikaiseksi siisti factory-look billetin kimalluksen sijaan. 400 metriä uutta sähköpiuhaa Sähköjen osalta kaikki johtosarjat on tehty uudestaan. Näin ei tapahtunut ja vanteet hankittiin vuonna 2013
Värin lisäksi ainoastaan mittarit vaihtuivat. Tässä vaiheessa verhoilijaksi oli valikoitunut virolainen Tuningstyle Oy ja nahka valittiin heidän toimitusvalikoimastaan. Virolainen verhoilija valmisti penkkeihin kokonaan uudet vaahtomuovit, sillä vanhat olivat karisseet jousien välistä lattialle. Nahkaa hankittiin yhteensä 8 vuotaa eli noin 40 neliömetriä ajatuksella, mieluummin vuota liikaa kuin puoli liian vähän. Sisämatot ja kojetaulun verhoilun hän teki itse. Ilmastointija lämmityslaitteen käyttövivut sijaitsevat Continentalin tyyliin sopivassa alkuperäispaneelissa. Etupenkin selkänojien sekä oviverhoilujen lujitemuovisten osien murtumat vaativat jonkin verran korjailuja. Punainen nahkaverhoilu sekä muutenkin yhteneväinen värimaailma aiemman Mersun kanssa ei ollut etukäteen harkittu teko. Matti on ollut erittäin tyytyväinen virolaisen verhoilijan tekemiin penkkien ja ovipahvien verhoiluihin. Italialainen nahantoimittaja kuitenkin lähetti ystävällisesti mallipalan kokeiltavaksi. Matin alkuperäisen vision mukaista metallinsävyistä nahkaa ei löytynyt auton verhoiluun soveltuvana. SISUSTA – Modernisoitua alkuperäisyyttä Matti ei lähtenyt muuttamaan sisustan tyyliä, koska hän piti tehtaan aikaansaannoksista. Kattoverhoilun ja lattiamatot Matti teki itse. Kun valikoimasta ei tuntunut löytyvän sopivaa väriä, valitsi Matti varman punaisen. 14 V8-MAGAZINE. Hän irrotti AutoMeterin mittareista kehykset sekä lasit, ja asensi ne alkuperäiseen mittaristoon alkuperäisin kehyksin. Kaksi vuotaa jäi yli, joista toisen Matti käytti kojelaudan sekä takakontin verhoiluun. Etupenkin runko vaati hieman muokkausta vaihteistotunnelin suurentumisen johdosta, muuten rungoille riitti hiekkapuhallus ja maalaus. Alkuperäiset mittarit olivat kieltämättä hienot hieman rannekelloa muistuttavineen pohjineen, mutta ne eivät olleet uuden tekniikan kanssa yhteensopivia. Tämä nahka ei todellakaan olisi kestänyt pitkään, sillä värin sai puhki kevyesti kankaalla hankaamalla. Alkuperäismittarit on korvattu AutoMeterin mittareilla
Muotojen valmistuttua uretaanin pinnat maalattiin lateksimaalilla ja muotoihin jääneet virheet korjattiin kipsilevytasoitteella. Tämän päälle sudittiin PVA-liuos irrotusaineeksi. V8-MAGAZINE 15. Irrotuksen jälkeen kappaleita vahvistettiin laminoimalla takapuolelle lisää mattoa heikkoihin kohtiin. Takakontin paneelien mallit muotoiltiin uretaanieristelevystä, jota on helppo työstää sahaamalla, vuolemalla sekä hiomalla. Kaliforniasta auton mukana muuttaneesta Musta Leski -hämähäkkiyhteisöstä yksi valettiin ratin keskiöön ja kaksi lähetettiin Luonnontieteellisen Museon kokoelmiin. Koska osat tultaisiin verhoilemaan nahalla, koki Matti muottien ottamisen malleista turhaksi vaiheeksi. Punainen nahkaverhoilu on kuin parhaastakin herrasväen salongista. Filmin päälle laminoitiin kolme kerrosta marketista saatavaa lasikuitumattoa. Takaluukun verhoilun Matti hoiteli Virosta ylijääneillä nahoilla. Sitä on helppo hioa alla olevan lateksimaalin suojatessa uretaania. Kuljettajan ovesta ohjaillaan lukuisia sähkökäyttöisiä toimintoja, jotka vaativat toimiakseen 50 metriä sähköjohtoa. Tasoitevaiheen jälkeen pinnat maalattiin vielä kerran lateksilla
V8-MAGAZINE 17. Challenger T/A:ta valmistettiin vain vuonna 1970 vähäiset 2399 kappaletta, joista 989 oli Mikan auton kaltaisia manuaalivaihteistolla varustettuja yksilöitä. Se lienee ollut siinä 1970-luvulta lähtien. Moparin E-bodyistä ehdottomasti eksoottisimpiin kuuluu kilpurihenkinen, vain vuonna 1970 valmistettu Dodge Challenger T/A 340 Six Pack. Tervajokelainen Mika Jousmäki omistaa yhden näistä erikoisuuksista, jonka kunto ei uutta häpeä. Suomessa tällaisia ”Haastajia” lienee kolme. TEKSTI MIKA JOUSMÄKI JA PAUL GRANVIK, KUVAT PAUL GRANVIK EKSOTIIKKAA EKSOTIIKKAA Dodgella oli muskelikauden huippuvuosina sen tehomalleihin keskittynyt Dodge Scat Packiksi kutsuttu opastusja viritysohjelma, jonka tarra koristaa takasivulasia. Mika haluaa osoittaa projektin tiimoilta kiitokset Jouko Kivirannalla apuvoimista ja Falcontille osien konttauksesta
Autossa oli tekemistä, mutta siinä oli tallella alkuperäisen broadcast sheetin lisäksi kaikki spesiaaliosat, kuten alkuperäiset spoilerit ja lasikuituinen konepelti. Vinyylikaton kupruilut olivat ilmeisesti huolettaneet Jannea, sillä hän myi auton takaisin Ruotsiin keväällä 2011, valottaa Mika T/A:n taustoja. Janne kertoi teettäneensä T/A:han hieman peltitöitä ja rakentaneensa siihen moottorin aidon T/A-lohkon ympärille autossa tuolloin olleen 360:n tilalle. T/A oli vaihtanut ahkerasti omistajia, kunnes se oli myyty 1990-luvulla Tanskaan. Syksyllä 2013 länsinaapurissa tuli myyntiin käyttökuntoinen T/A oikeanlaisella 340 Six Pack -moottorilla, nelivaihteisella A-833-manuaalilla ja 3,91:1-optiovälityksellä varustetulla 8 ¾ -lukkoperällä ruuditettuna. – Pohje ehti mennä pahasti hapoille ennen kuin olimme laivassa, muistelee Mika kivuliaita kilometrejä. Kotiin päästyään hän meni heti seuraavana päivänä auton kanssa konttorille, missä katsastus ja rekisteröinti sujuivat ongelmitta, sillä olihan auto ollut jo kerran Suomen kilvissä. – Tanskasta T/A:n osti Suomeen Janne Sonkamo vuoden 2009 paikkeilla. Ruotsissa oli samanaikaisesti kaupan pariinkin otteeseen kaksi eri AAR:ää, mutta ne olivat liian hienoja ja kalliita projektiautoksi. Siellä autoa ei kuitenkaan rekisteröity liikenteeseen, vaan sen silloinen omistaja lienee harrastanut sillä satunnaista ratakisailua. Tämä Gävlessä kaupattu Hemioranssilla ja mustalla lisävarustevinyylikatolla kuorrutettu auto vaikutti sen verran mielenkiintoiselta yksilöltä, että sitä oli lähdettävä tutkimaan tarkemmin paikan päälle. Kun lyhyt koeajo sujui suotuisissa merkeissä, niin T/A siirtyi taas kerran suomalaisomistukseen. Mika sai myös takaisin auton edelliset APR–3-kilvet, jotka Janne oli hommannut T/A:han syntymäpäivänsä ja auton valmistuspäivämäärän kunniaksi (april 3 = huhtikuun kolmas). Dokumenttien perusteella tämä alun perin FC7 Plum Crazy -violetti auto oli tuotu Amerikasta Ruotsiin jo vuonna 1976 Road Runnerin ja avo-Chevellen konttikaverina. Saranoiden jouset vaihdettiin löysempiin, jottei hento pelti taittuisi käytössä. Jotain Mikan kiinnostuksen määrästä kertoo sekin, että hän työskenteli tuolloin Keski-Aasiassa, josta matka Ruotsiin kesti lähes kaksi vuorokautta. Suomalaiset sukujuuret Amerikan markkinoilla tarjolla olleiden harvalukuisten T/Aja AAR-projektien hinnat olivat jokseenkin karvaita. M ika on ollut jo teini-iästä lähtien erityisen kiinnostunut E-body Mopareista, mutta kroonisen rahapulan vuoksi hän pystyi hankkimaan sellaisen vasta reiluna kolmikymppisenä. Tämä ’71 Plymouth Barracuda (V8 3/15) valmistui kesäksi 2012 modernilla ruisku-Hemillä ruuditetuksi klooni-Hemi-Cudaksi, minkä jälkeen hän alkoi etsiskellä uutta E-body -aihiota, tarkemmin sanottuna Challenger T/A:ta tai AAR Cudaa. Lisäksi T/A:n seitsemästä matching numbers -kohteesta kuusi täsmäsi, moottorinkin koodien heittäessä vain pari numeroa. Vinyylikatto ei ollut koskaan ollut irti, lukuun ottamatta takalasin ympäristöä, jota oli fiksailtu ruosteen vuoksi useampaan kertaan melko huonolla menestyksellä. Useimmissa näistä yksilöistä moottori oli myös vaihtunut normaaliin 340:seen, joten ne eivät juurikaan kiinnostaneet Mikaa. Se oli ”date correct”, mutta lähtöisin AAR:stä. Suunnitelmat muuttuvat T/A toimi hyvin, mutta sen kytkin osoittautui todella raskaaksi Tukholman ruuhkissa. Näin ne olivat visuaalisesti paremman näköiset. Janne piti autosta ansiokasta blogia netissä, ja otinkin häneen yhteyttä asian tiimoilta. Joskus 1980-luvun taitteessa T/A oli kokenut pienen ”keulapusun”, jonka korjauksen yhteydessä auto oli maalattu pohjaa myöten oranssiksi. Mikan alkuperäisenä ajatuksena oli laittaa T/A talvisäilöön ja ajella sillä seuraava Konepellin alla pauhaavasta 340 Six Pack -pikkulohkosta kielivästä tarrasta jätettiin c-kirjain pois, jotta päällekkäin olevista teksteistä saatiin samanpituiset. Paikalla T/A osoittautui odotusten mukaiseksi siistissä käyttökunnossa olevaksi yksilöksi. 18 V8-MAGAZINE. T/A:n lasikuitukonepelti varustettiin vakiona tyylikkäillä Hood Tie Down Pins -pikalukituksilla ilman muita lukituksia tai tuulihakaa
T/A:n upeasti uudistuneen ulkokuoren kruunaavat laadukkaat tehdastyyliset uustuotantoteippaukset ja virheettömästi kiiltelevät kromiosat. Sen säilytyspaikka on perin erikoisesti kuskinpuoleisessa takakulmassa. Loput maalit poistettuaan Mika avasi vielä koneen varmuuden vuoksi tarkistaakseen sen laakeAuton moottori ei ole alkuperäinen, mutta ”oikeanlaisella” valmistuspäivämäärällä varustettu aito 290 heppainen 340 Six Pack, joka on alun perin karjunut Cuda AAR:n keulalla. Takalokasuojat sovitettiin tarkasti paikalleen puhallettujen ja maalattujen sisärakenteiden päälle ja pintapellit hiottiin käsityönä puhtaalle metallille. Samasta syystä myös niiden tukiraudat katkaistiin ja sijoitettiin kulkemaan korkeammalla, jotta kookkaammille renkaille olisi riittävästi tilaa. Keskikaasari on toiminnassa normiajossa ja laitimmaiset lähtevät mukaan, kun kaasu polkaistaan pohjaan. Muskelinen mielenpiristäjä T/A:n 340 Six Pack oli kunnostettu parisen tuhatta mailia sitten, mutta sen maalit olivat jo rapisseet, minkä lisäksi se tihkui öljyä ja nestettä sieltä täältä. – Vaihdoin väärän lokasuojan parempaan vakioyksilöön, josta rullasin kaaren ja muokkasin tukiraudan tarkasti tehtaan mallin mukaisesti, muistelee Mika aikaa vieneitä muutoksia, jotka jäävät useimmilta huomaamatta. kesä sellaisenaan. – Tinasin myös kaikki hitsaussaumat ja pyrin saamaan korin muodot koriviilalla hiestäen mahdollisimman lähelle oikeaa, jottei pakkelin kanssa tarvitsisi ylettömästi pelata, ennen kuin ruiskutin sen sinkkifosfaatti-epoksivärillä ja pursotin tehdastyyliset saumamassat, kertaa Mika. Mika tilasi lopulta AMD:ltä A-pilarit, syylärin kehikon alapalkin, etusisälokasuojat, takalokasuojat, takaluukun pohjan sivupellit sekä takalasin ja takaluukun kannen välisen paneelin. T/A:ssahan eturenkaat olivat tavanomaista leveämmät, joten tehdas päätti varmuuden vuoksi ”rullata” etulokasuojien kaaren yläosat lisätilan saamiseksi. Six Pack koostuu Edelbrockin alumiini-imusarjasta ja Holleyn kolmesta kaksikurkkuisesta vakuumikaasuttimesta. Vain sen A-pilareiden nurkat ja useampaan kertaan pikafiksattu takalasin reuna olivat pehmeät. Toinen etulokasuoja oli vaihtunut matkalla normaalin Challengerin lokariin, mutta toinen oli alkuperäinen T/Aosa. Mieli kuitenkin muuttui muutaman kuukauden jälkeen, ja hän otti auton työn alle paremman puhteen puutteessa. Esimerkiksi takalokasuojien alareunat ja takaluukun lattian sivupellit olivat sinänsä asiallisesti tehtyjen korjauskohtien yläpuolelta täyttä haperoa. Isoimpien hitsausten valmistuttua se käytettiin lasimurskapuhalluksessa, minkä jälkeen muutamaan kohtaan jouduttiin vielä laittamaan pienet paikat. Luumuhulluus himotti Kesä 2014 sujuikin sitten pohjatöiden sekä ovien ja lokareiden parissa puuhasteltaessa. Tämä tehdasasenteinen erikoisuus alkuperäisine täyttöpulloineen on tallella Mikan yksilössä. Elettiin kevättä 2014. Jos Challenger tilattiin 15" vanteilla varustettuna, kuului pakettiin myös tilaa säästävä Space Saver -varapyörä. Myös etusisälokasuojat oli koputeltu suoriksi keulapusun jäljiltä varsin karulla kädellä, minkä lisäksi niistä löytyi rumia ratsupaikkoja sieltä täältä. Tallella on myös auton alkuperäinen puskuritunkki, joka on täydellisesti kunnostettu kaikkine kiinnikkeineen. Näistä kohdista paljastui myös paksuja kerroksia tinaa ja kittiä, minkä lisäksi pyöränkaarissa oli ikävän näköisiä paikkoja toisensa perään. Mittaukset osoittivat auton olevan suora, minkä jälkeen kori kiinnitettiin peltitöiden tekoa varten grilliin. Muualta löytyi sitten E-bodyjen vakio-ongelmapisteitä enemmän kuin Mika olettikaan. Pohjan pellit olivat sen sijaan oivassa kunnossa ja tavaratilan lattiassakin oli vain pientä syöpymää. – Aioin viedä T/A:n maalaamoon, mutta tyhjän korin siirtoa ja ilmenneitä aikatauluongelmia mietittyäni päätin maalata sen itse omassa tallissani. Autoa purettaessa selvisi, että kupruilevan vinyylikaton alla oleva kattopelti oli itse asiassa tosi hyvä. V8-MAGAZINE 19. Värivaihtoehtoja oli tasan yksi: auton alkuperäinen Plum Crazy -metallinhohtovioletti. Loppukesästä luukut ja ovet oli saatu sovitettua siististi paikoilleen, ja T/A oli valmis maalattavaksi.
Ne olivat onneksi jääneet venttiilikopan alle pahaa tekemättä, eikä hydraulisen nostimen välyskään ollut päässyt kasvamaan yli painealueen. Hurstin Pistol Grip -lattiashifterin ja sen vivustojen toimintaa täsmennettiin korjaussarjoilla. Tyylikäs Rallye-optiomittaristo oli kunnostettu täydellisesti auton edellisen suomalaisomistajan toimesta. . Näin ollen ne sopivat T/A:n ”spesiaaliin” pakosysteemiin sellaisenaan. 20 V8-MAGAZINE. Kupruilevan vinyylin alta paljastui yllättävän hyväkuntoinen kattopelti. Alkuperäinen manuaalilaatikko ja lukkoperä olivat toimineet ajossa moitteetta, joten niille riitti pelkkä tarkastus, tiivisteiden uusinta ja öljyjen vaihto. Kolmepuolaisen Rim Blow Steering Wheel -optioratin erikoisuus on sen kehään sijoitettu äänitorven katkaisin. Turhan jäykäksi osoittautunut Centerforce-kytkin korvattiin McLeodin perinteisellä kolmisormisella street & strip -asetelmalla levyineen, joiden ansiosta poljin muuttui huomattavasti käyttäjäystävällisemmäksi. Ne oli aikoinaan oiottu ja paikkailtu niin karkealla kädellä, että ne katsottiin parhaaksi uusia. Se toimii, kun ohjauspyörää puristaa tavanomaista lujemmin. Hyväkuntoisen alkuperäisen sivuputkiston vaimentimiksi Mika vaihtoi Dynomaxin hyvin virtaavat pöntöt, joissa meno ja paluu ovat samassa päässä. ripinnat ja mekaanisen kunnon. Takalokasuojista löytyi korroosion lisäksi runsaasti pikku paikkauksia, minkä vuoksi ne uusittiin. Pelleistä menivät vaihtoon mm. Työ ei ollut turhaa, sillä kaksi venttiilin säätöruuvia oli poikki. A-pilarit, etusisälokasuojat, takalokasuojat sekä takaluukun ja takalasin välinen paneeli. Ainoat varsinaiset muutokset olivat takana olleiden ilmaiskareiden korvaaminen etupään kaltaisilla KoAuto oli varsin siistissä kunnossa ostettaessa ja olisi kelvannut monelle muulle sellaisenaan. Mika uusi itse auton lisävarusteisiin kuuluneen vinyylikaton. Pakkelimäärän kurissa pitämiseksi tinatut hitsisaumat hiottiin koriviilalla mahdollisimman tasaisiksi. Tässä yhteydessä hän myös purki kaasarit ja asensi niihin korjaussarjat. Auton alustan osat olivat hyväkuntoiset, joten niille tehtiin vain puhdistus ja maalaus tehtaan väreihin. Keulaa oli joskus kolaroitu, minkä seurauksena myös sisälokasuojat olivat saaneet kipeää. Niinpä sille riitti pelkkä puhdistus. Ruuvien ja tiivisteiden uusimisen sekä kasauksen jälkeen Mika maalasi moottorin oikeanlaisella Hemi-oranssilla. Ruostetta löytyi lähinnä A-pilareista ja takalasin alaosasta, jotka kaikki uusittiin kokonaisuudessaan. Lopputuloksesta tuli varsin onnistunut ensimmäiseksi yritykseksi. Mika kuitenkin halusi palauttaa sen alkuperäiseen loistoonsa, eikä vähiten hienon Plum Crazy -alkuperäisvärin vuoksi. Vaikka kori näytti kohtuullisen hyvältä, löytyi siitä lopulta aika paljon korjattavaa
Takapuskuri ja upeakromiset Bumper Quards -optiopystykoristeet uusittiin. Sen jälkeen Mika on käynyt autollaan muutamissa alan tapahtumissa, joista kaikista on tullut kotiin viemisiä. Muissa malleissa se jätettiin puhtaalle metallille. T/A:n tunnusmerkkeihin kuuluu mustaksi maalattu takapaneeli, kun se muissa malleissa oli korin värinen. Myös sivulasien nostomekanismien kuluvat osat uusittiin. V8-MAGAZINE 21. T/A tehtiin ajettavaksi, joten alustan tehtaalta tullessa puhtaalla metallilla olleet osatkin maalattiin tehtaan värimaailmaa toki tarkasti noudattaen. Lasikuitukonepelti, konehuoneen sisäkantti ja takaspoileri maalattiin mattamustalla uretaanipohjaisella ”Organisol”maalilla. nin säädettävillä versioilla sekä XHD-takalehtijousien vaihtaminen T/A:n spekseillä taottuihin pakkoihin. Sama vaikutus on ollut T/A:n hyvällä toimivuudella ja sivuputkien omanlaisella äänimaailmalla, joka saa Mikan aina hymyilemään. Sisustajumppaa T/A:n sisusta oli kelpo kuosissa, joskin etupenkit oli verhoiltu ”ruotsalaiseen tapaan” alkuperäisen oloisiksi, mutta vääränlaisella aidolla mustalla nahalla. Niihin Mika vaihtoi uudet oikeanlaiset vinyylit vaahtomuovien kera. Takapyörän edestä ulostulevat pakoputken päät kromattiin jo tehtaalla. Erityisesti Tampereen näyttelyn New Classicin ykköspysti ja 70-luvun sarjan vastaava Forssan Pick-Nickistä lämmittivät hänen mieltänsä reilun kahden tuhannen tunnin urakan jälkeen. Itse putkisto maalattiin mustalla, jotta se ei näkyisi rumasti auton alta. ”T/A:n mukana seurasi ”Broadcast sheet” eli auton alkuperäinen tilauslista. Se sisältää alkuperäistyylisen tekstuurin, tehden pinnasta hieman rosoisen. Isoimpien peltitöiden valmistuttua yhä grillissä ollut kori vietiin lasimurskapuhallukseen, missä paljastuneet muutamat pienet ruostereiät paikattiin. Tämä sen vuoksi, että ohuesta lasikuitukonepellistä johtuen se otti häiriöitä sytytysjärjestelmästä ollessaan normipaikalla etulokasuojassa. – Säätelin ja vuototestailin laseja yhden pitkästyttävän viikon, kiroten miten tuotantolinjalla sama lienee onnistunut minuuteissa, naureskelee Mika tätä hermoja raastanutta hommaa muistellessaan. Jos T/A:ssa oli radio, kiinnitettiin antenni vänkärinpuolen takalokasuojaan. Orgista ei pantu takaisin penkin taakse vaan nykyisin siellä on värikopio tästä ”kullanarvoisesta” dokumentista. Mahdollisimman hyvän lopputuloksen saavuttamiseksi katto maalattiin huolellisten pohjatöiden jälkeen mustalla akryylivärillä, jotta uusi vinyyli saataisiin kiinnitetyksi kunnolla. Täysin läpikäyty T/A valmistui talvella 2015, jolloin se myös MR-hyväksyttiin ilman sanomisia. Sen jälkeen kaikki pellit hiottiin käsityönä puhtaalle metallille. Myös kaikki tarkastusmerkinnät palautettiin takaisin paikoilleen. Kattoverhoilun lisäksi uusimisen kohteeksi joutuivatkin lopulta vain äänieristeet, kumitiivisteet ja lasien harjakset. – Korin ollessa vielä tyhjänä perä oli todella taivaissa, mutta laskeutui siitä pikku hiljaa mukavaan tehdastyyliseen etunojaan, toteaa autonsa nykystanceen tyytyväinen Mika. Six Packin kuuden kurkun auetessa tuo hymy kuulemma vain levenee. T/A:sta oli tarkoitus tehdä näyttelytasoinen nelipyöräinen, joten myös pohjapelleille tehtiin pohjatyöt ennen maalaamista Plum Crazyllä. . Takapenkki, oviverhoilut ja muut muovit olivat hienossa kunnossa, joten niille riitti vuosikymmenien lian höyrypesu ja pienten halkeamien korjaaminen
Yksi huikeimmista roadtripeistä on argentiinalaisen Zappin perheen '28 Graham Paigella suorittama reissu, joka on kestänyt yhtäjaksoisesti jo käsittämättömät 16 vuotta. Oulun American Car Clubin porukoilta, ja samalla lailla apua on löytynyt tarvittaessa eri puolilla maailmaa. He vierailivat Lahden Jenkkiautonäyttelyssä, mistä matka jatkui Viron kautta Venäjälle. Veekasi toivottaa maailmankiertäjille onnellista elämää tien päällä! Kylähullujen erikoisuudet kuningaskuntaan Eipä onnistunut amerikkalainen tosi-tv-tähti Richard Rawlings nappaamaan kurikkalaisten Petri Plosilan ja Raine Saviojan yhteistyössä valmistunutta nelipaikkaista '74 Rolls-Royce Silver Shadow -kiituria Yhdysvaltoihin, sillä norjalaiset vetivät tällä kertaa pidemmän korren. K A I S A LM IO. Nyt sinulla on mahdollisuus lukea V8-Magazinen tilaajana lehtesi digitaalisesti ilmaiseksi. Matkaa taitetaan 50 km/h nopeudella. Näköislehti on luettavissa osoitteessa www.lehtiluukku.fi. Luettavissa ovat lehden numerot vuodesta 2015 lähtien. Pakosarjaan kiinnitetyssä metallilaatikossa voi lämmittää ruokaa. G-P Motors Corporation aloitti autotuotannon vuotta aiemmin ja vuonna 1928 valmistui yli 73 000 autoa. Pampa syntyi Alaskan matkan aikana. 22 V8-MAGAZINE Uutisia & asiaa Koonnut toimitus Konetilasta löytyy petrolikäyttöinen 6-sylinterinen pannu, jonka jatkona on 3-lovinen manuaaliaski. Sieltä matka jatkui kuitenkin eteenpäin, ja perheen seuraavat lapset syntyivät Argentiinassa, Kanadassa ja Australiassa. Tarkemmat ohjeet palvelun aktivoimiseksi löydät tämän numeron takasivulta. Herman-isä ja 14-vuotias Pampa-poika olivat yhtä hymyä, kun pääsivät poseeraamaan jenkkiautolehden kuvaajalle. perheen keittiö-tila. – Miksi pysähtyä, kun kaikki on niin mielenkiintoista. Perheen vaiheita voi seurata osoitteessa: https://www.facebook.com/herman.zapp/?fref=ts. Konepellin läpi puskeva ahdin herättää hilpeyttä, mutta samalla kunnioitusta. Kun joskus alkaa tuntua siltä, että reissaaminen riittää, palaavat he takaisin Argentiinassa odottavaan kotiinsa. Elämme maailmankaikkeuden ihanimmassa paikassa, valottaa perheen isä Herman elämänfilosofiaansa. Kurikkalaisten Rolls-Roycellä vuoltiin myös kansainvälistä menestystä. TEKSTI JA KUVAT KAI SALMIO V 8 M ag a z i n e n t i l a a ja e t u USKOMATON AUTOMATKA Zappin perheen Zappin perheen uskollisena matkakumppanina toimii ´28 Graham-Paige Model 610. Auton erikoisuus oli nelipaikkaisuus ja huippuunsa viimeistelty kabiini. Rollssin vanavedessä Norjaan siirtyi myös parivaljakon tuorein luomus ja tässä lehdessä toisaalla esiteltävä V8-moottorillinen ´16 Boss Hoss ATV -mönkkäri. Suomessa olonsa aikana he saivat autolleen huoltoapua mm. Pariskunnan alkuperäisenä tarkoituksena oli matkustaa vuonna 2000 '28 Graham Paigella kuudessa kuukaudessa Argentiinasta Alaskaan, missä perheen ensimmäinen lapsi syntyi tien päällä. Näppejään nuolemaan jäänyt Rawlings yritti vielä ostaa autoa norskeilta, siinäkään onnistumatta. Takaboksista löytyy mm
K A I S A LM IO sedan tuli hankittua jo 11 vuotta sitten, mutta moniovinen tuli kotitalliin vasta hiljan. Yksi vaihtoehdoista on GM:n 6,3-litrainen LS3 V8, joka on sertifikoitu Low-volume replica car -lainmukaisiin autoihin. Tilauskirjat ovat täynnä, vaikka replikan hinta tulee olemaan 80 000– 100 000 dollarin välillä. ”Jos lähtisin tässä iässä ostamaan uutta autoa, en haluaisi mitään Porschea tai Ferraria. Kauden 2018 tavoitteeksi on asetettu siirtyminen porrasta ylöspäin Pro Modiin. . Lauran tarkoituksena on harpata kaudella 2017 ryhmään Top Doorslammer, ja sen hän aikoo tehdä Teron ja hänen tiimissään crew chiefinä toimineen Hietasen Jarin avustuksella ja hänen neuvojaan kuuntelemalla. Mä tykkään Viperista”, kertoi Chrysler Viper GTS-R:llä Keski-Euroopassa ja kotimaan GT-luokassa kilpaileva Pertti Kuismanen VM:n haastattelussa. Varikkorakennus alkaa nousta ensi vuoden alussa. 2-ovinen tolppaPorilaisen Pasi Mahlamäen USA-Autokorjaamon muuttoavajaisia vietettiin muskeliauto-teemalla, joten pihaalueelle saapui toistakymmentä toinen toistaan väkevämpää muskeliherkkua, kuten Jukka Kasken legendaarinen Simo Riikosen maalaama '70 Dodge Challenger ja Dart-guru Jarmo Hiljasen kuin pakastavedetty '68 Dodge Dart GTS. 4-ovisen konetilasta löytyy 307-kuutiotuumainen vinkkeli tiettävästi 60-luvun lopulta. Ajatuksena oli käyttää osia DeLoreanien tiellä pitämiseen, ja vasta myöhemmin aloittaa autotuotanto. V8-MAGAZINE 23 Katujenkki tien päältä Tiivistettyä Turkulaisen Kai Salmisen ´55 Chevrolet Two-Ten 4d Sedanin hankinta oli viivytystaistelun tulos, sillä mies yritti useasti ostaa viisvitosta. Pasi on toiminut autokorjaamoyrittäjänä aina vuodesta 1992 lähtien. Etenkin Kotten Tallgrenilla oli parikin mielenkiintoista mappia lehtileikkeineen ja vanhoine valokuvineen vuonna 1975 Keimolasta alkaneen uransa varrelta. Malmin Lentokentän kabinetin tiloissa. Martti Luppe Luoso esitti filminpätkän Keimolan vuosien 1975–1976 kisoista koostettua videomateriaalia, minkä lisäksi hänellä oli mukana myös joitain vanhoja lehtileikkeitä ja lehtiä. 383 cid V8, levitetyt takapyöränkotelot, Moparin kavennettu 8¾-perä nelilinkillä, putkitukivarret ja hammastanko-ohjaus. Joukkoon eksyi myös muutama huippuluokan rodi. Päämääränä on MotoGP-osakilpailun järjestäminen heinäkuussa 2018 tai viimeistään heinäkuussa 2019, josta on allekirjoitettu jo sopimuskin. Euroopan suurimmat rakenneltujen moottoripyörien messut avautuvat 2. Kahvihetkien pitäisi jatkua joka kuukauden ensimmäisenä torstaina samassa paikassa alkaen kello 18.00. Vanhoihin DeLoreaneihin verrattuna 130-hevosvoimaisen Renault V6 -moottorin sijaan konetilaan suunnitellaan jotain 350–400-hevosvoimaista voimanlähdettä. Pannun jatkona on lattiakepillinen 4-vaihteinen manuaaliaski. Ne ovat niin jokapäiväisiä. Perheauto toimi edellisellä omistajalla myös hääautona, mikä saattoi toimia jarruna autosta luopumiselle. . Yritys hankki vuonna 1997 konkurssiin menneeltä automerkin alkuperäisvalmistajalta osavaraston. 18 mutkaa ja 1,2 kilometrin suoran omaava rata asvaltoidaan vasta ensi kesänä, mutta pohjatyöt valmistunevat nyt syksyllä. Tehtaalta auto poistui rattikarahkallisena. Corvetten vanteet lojuivat toimettomana toistakymmentä vuotta, kunnes löysivät tiensä viisvitosen alle. Laura Saksa paljasti hankkineensa Laukkanen Motorsportilta Mustangissaan aikaisemmin kiinni olleen turbotekniikan ja Laukkasen rekan. K A I S A LM IO USA-Autokorjaamo uusiin tiloihin Uusvanha jenkki DeLorean palaa markkinoille 2017, kun DeLorean Motor Company Teksasista aloittaa 1982 DMC-12 -automallin valmistuksen. . Tämä vanhin Shelby Cobra (CSX 2000) on tähän asti kallein julkisessa huutokaupassa myyty jenkkiauto. Suurin syy viisvitos-innostukselleni lienee legendaarisella American Graffiti -leffalla, jossa näyttelijä Harrison Ford alias Bob Falfa kurvaili mustalla 2-ovisella tolppavitosella, muistelee Kai. Korjaamo löytyy Porista osoitteesta: Ampuhaukantie 7. Ensimmäinen kahvihetki kyseisellä teemalla sujui 10 henkilön porukalla torstai-iltana 6.10. Tämä kolmepäiväinen Custombike Show levittäytyy kolmeen halliin, joissa on järjestäjän mukaan esillä 800 radikaalisti modifioitua moottoripyörää. . Kymiring Iitissä etenee. Ensiyritys vuonna 2008 epäonnistui, mutta nyt toinen kerta ehkä toden sanoo. Monet muistanevat pitkänlinjan jenkkiautoilijan erityisesti stripiltä, josta Pasi pokkasi Super Gas -ryhmän Suomen mestaruuden kaudella 1996. H E IK K I M A LI N E N Vanhoja muistellen. Päivän kohokohtana toimi perinteisen autokalenterin kuvaus. Mieheltä löytyy kotitallista muun muassa 540 cid Merlinillä varustettu '70 Chevrolet Chevelle ja '71 Chevrolet Chevelle SS väkevällä 454-isolohkolla. Carroll Shelbyn Cobra prototyyppi myytiin RM Sothebyn huutokaupassa Monterey Car Weekissa maailmanennätyshintaan 13,75 miljoonalla dollarilla. K U V A D E LO R E A N M O TO R C O M PA N Y FHRA on aloittanut FHRA Old Boys Tarinakerhon, jossa muistellaan vanhoja aikoja. – Tallissa oli valmiina ylimääräisiä viisvitosen osia, joille piti löytää aihio, johon niitä voisi tarpeen mukaan kiinnitellä. . 14 vuotta vanhalla kilpa-Viperilla 73-vuotias Kuismanen laittaa edelleen voitokkaasti kampoihin kanssakilpailijoille. Kailla oli entuudestaan vastaavan mallisarjan 2d Sedan, jossa on mm. joulukuuta Bad Salzuflenissa Saksassa
Tällä erää oli panostettu myös omistajien asuvalintoihin, joten pickupin vierellä paistatteli päiväänsä näyttävä steampunk-pariskunta. 24 V8-MAGAZINE. Pin Up Finland -kisan finalistitypyt, viihteen monitoiminainen Saana Koskinen alias Molly Moonstone, ruotsalainen John Lindberg Trio ja erityisesti miesväkeä ihastuttanut Burlesque Show. Orimattilalainen Marco Hämäläinen on viime vuosien aikana terästäytynyt näyttävien somistusten loihtijana, joista hänet on myös useasti palkittu. Lauantain kruunasi messukeskuksen piha-alueelta startannut Lahti-cruising, jonka päämääränä oli Ace Corner Finland. Nähtävillä oli kotoisen huippukaluston ohella monia mielenkiintoisia kohteita useasta eri maasta, kermana kakun päällä Yhdysvalloista saapuneet tosi-tv-tähti Richard Rawlings ja kustomlegenda Gene Winfield. Jenkkiautonäyttely, Lahti 1.–2.10. Esimerkkejä voisi mainita lukuisia, mutta mainitsen nyt vain yhden. Kansainvälinen KATTAUS Lahden syksyinen Jenkkiautonäyttely huipensi kotimaisen näyttelytarjonnan. Orimattilalaisen Marco Hämäläisen steampunk-tyylinen ’29 A-Ford ”The Kraken” pikkis nähtiin näyttelyssä viime vuonna projektikuntoisena. Kuka olisi uskonut, että lopputulos on näinkin shokeeraava! Hämäläiselle mm. . Esillä olleen kaluston joukossa oli puolen sataa ajokkia ulkomailta, mikä täydentää mukavasti näyttelyn antia ja tarjoaa yleisölle uutta nähtävää. TEKSTI JA KUVAT KAI SALMIO L ahden Jenkkiautonäyttely on kuin varkain lunastanut paikkansa kotimaisten näyttelyiden kärjessä. Näyttelyn sulkeutuessa oli vuorossa viihteellinen puoli, josta pitivät huolen mm. Letka-ajeluun osallistui tiettävästi yli toistasataa ajoneuvoa, eikä viileähkö ilta haitannut menoa millään tavoin. Show Car -luokan kakkostila. Monet muistanevat miehen ’64 Pontiac GTO:n ympärille luodun viidakkoteemaisen somistuskokonaisuuden, joka sai myös kansainvälistä huomiota. Nyt Hämäläiset ilahduttivat kävijöitä steampunk-teemaisella ’29 A-Ford pikkiksellä, jonka esillepano palkittiin Autorama-sarjan ykköspokaalilla. Eniten ihastusta herättivät ainakin allekirjoittaneessa lukuisat toinen toistaan kekseliäämmät somistukset ja ylipäätään näyttelykohteiden esillepano
Koniaiheinen somistus oli perusteltua kullaalaisen Esko Pamppusen ’67 Ford Mustang Fastback GT 390:sen tapauksessa. Paras maalaus -pokaali meni ansaitusti landsbrolaisten Malin Zetterqvistin ja Fredrik Schillin ’67 Oldsmobile Cutlass Supremelle. V8-MAGAZINE 25. Auburnille Classicin ykköstila. Maalaus on Alex Valdezin käsialaa ja straippaukset puolestaan By Conejon taidonnäyte. Taipalsaarelaisen Arto Ruokosen ’56 Chevrolet Suburban oli osana Classic-Chevyjen (’55–’57) teemoittamaa Letukka-katrasta. Kansainvälinen KATTAUS Norjalaista autonrakennusnäkemystä edusti Tony Johansenin ’48 Ford F1 pickup. Takarenkaiden leveyden perusteella hyötyajoneuvosta löytyy sopivasti potkua. Näyttelyn erikoisuutta edusti vallentunalaisen Björn Strömbergin ’35 Auburn 851 Boattail Speedster, joka on yhdysvaltalaisen 90-luvun taitteessa kuolleen Gordon Buehrigin mestariteos. Fordin laukkaava poni lienee yksi maailman tunnetuimmista polleista. Kokonaisuus palkittiin parhaasta somistuksesta
Jos norjalaisen maalarigurun Glenn Andersenin ’82 Chevrolet ”Partyfinder” Starcruiser ei ole todellinen showstopperi, niin ei sitten mikään! 15 000 lediä ovat tämän auton erikoisuus. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan lopputulosta! Karkkilalaisen Jaska Velinin 60-luvun showtyyliin rakennettu ’31 A-Ford ”Eldorod” Coupe taisi olla yksi Amerikan vierasta kiinnostanut kohde, mutta auto jäi ainakin toistaiseksi Suomeen. 26 V8-MAGAZINE. Auto rankattiin 50-lukulaisten korkeimmalle pallille. Helsinkiläisen Olli Mannisen ’57 Dodge Custom Royal D500 Convertible näytti heti ensisilmäyksestä lähtien niin hienolta, jotta olin satavarma, että kyseessä täytyy olla länsinaapurista saapunut siipikaunotar. Mestarit areenalla! Kustomlegenda John Winfield, Kryptoniten luoja Lennart ”Zacke” Zackrisson ja siipi-Mopar spesialisti Jan ”Fritte” Fridberg tuumailevat Zacken ’57 Fordin äärellä, kuinka C-pilarin muoto pitäisi toteuttaa choppauksen yhteydessä. Yksi näyttelyn sympaattisimmista kulkineista oli eittämättä pornaislaisen Marko Stjerbakoffin ’42 Divco (Detroit Industrial Vehicles Company). Jaskalle Hot Rodien luokkavoitto. Vaniluokan voittajasta ei jäänyt epäselvyyttä
Tallissa on myös erillispenkein varustettu täysin alkuperäinen ’59 avo-Cadillac ja ’32 Deuce roadster. Vintage-luokkavoitto Henrikille. iäkkäät veturi ja rautalaiva. Lieneekö ollut vinkkinä Amerikan-Rikulle. Gassereihin ei kyllästy koskaan! Etualalla bjursåsilaisen Stefan Olanderin ’51 Chevrolet Delivery ja taustalla lappeenrantalaisen Tommi Äikään oranssi ’62 Ford Falcon, joka oli myös ostettavissa. Auton projektivaiheista voi kertoa näinkin näyttävästi! ’69 Plymouth GTX herkkua ulkoiluttaa Helsinkiläinen Antti Palmu. Auto nähtiin myös Fast´n Load -ohjelmassa, jossa Richard Rawlings antoi kyytiä auton silloiselle naisomistajalle. Näyttelyssä oli teemana Road 66, joten paikalla oli itseoikeutetusti myös Veekasin sivuilta tuttu husqvarnalainen Henrik Björklund (V8 9/13), joka ajoi legendaarisen tienpätkän kuvan ’59 Imperial Crown 4d hardtopilla. Hedemoralainen Elving Långdahl on erikoisuuksien mies, joten Australiasta hankitun ”vääräkätisen” ’33 Ford Phaetonin lisäksi kotilaanilta löytyvät pihakoristeina mm. V8-MAGAZINE 27
TEKSTI JA KUVAT JARI TURUNEN P omona sijaitsee noin kolmen vartin ajomatkan päässä itään Los Angelesista. Pomonassa on esillä puunattujen trailerikuningattarien lisäksi runsaasti etenkin valtavirrasta ja -genreistä poikkeavaa kalustoa, joka on lisäksi kaupan. Pitkä kävelyrupeama Myytävää tavaraa on paljon ja käytäviä kilometrikaupalla, joten kävijän on syytä varautua 5–10 kilometrin kävelyyn, mikäli aikoo kiertää kaiken läpi. Pomona Swap Meet, Kalifornia Aikainen lintu madon napp aa Yksi kuuluisimmista autojen swap meet -tapahtumista järjestetään seitsemän kertaa vuodessa Kalifornian Pomonassa sijaitsevan kiihdytysradan alueella. Erotuksena on vain se, että Pomonassa tavaran voi saada edullisemmin, ja vielä hyvät neuvot kaupan päälle. Mikään ei voita myöskään sitä, että osia saa hiplata ja pyöritellä käsissä ennen ostopäätöstä, eikä tinkiminenkään ole kiellettyä. Näytillä olevalla kalustolla on yhtä merkittävä osuus tapahtumassa kuin osien myynnillä. Myyntialueen halkaisevan tien toinen puoli oli varattu swa28 V8-MAGAZINE. Myyjille portit ovat auki jo edellisenä iltana ja suuri yleisö päästetään paikalle sunnuntaiaamuna viiden jälkeen. Suomen kielen termit romutori, rompetori, yms. eivät kuvaa Pomonan swapin sisältöä onnistuneesti. Jo pitkin lauantai-iltapäivää ja iltaa voi bongata liikenteen vilinästä Freeway 10:ltä sekä 210:ltä erilaisia ajoneuvoyhdistelmiä, joiden trailerissa kuljetetaan vanhoja autoja tai niiden raatoja kohti Pomonaa. Vaikka olen aamu-uninen, jaksoin pompata jo neljän aikaan ylös majapaikastani, josta ei ollut kuin vartin matka swappi-alueelle. Eli juuri sitä, jota löytyy vauhtikaupoista tai internetin syövereistä. Käytettyjä osia ostaessa myös välttyy todennäköisemmin ikäviltä yllätyksiltä, kun tavaraan voi tutustua ennen ostopäätöstä. Oma tunnelmansa Mikään ei voita rompemarkkina-aamun tunnelmaa ja mahdollisen löydön odottamista. Onhan siellä suoranaista romuakin ja jo parasta ennen päiväyksen ohittanutta tavaraa, mutta paljon myös aivan uutta. Löytöjen tekeminen ei sekään ole harvinaista, sillä paikalla on aina myyjiä, jotka eivät ilmoita osistaan netissä
. Aikainen lintu madon napp aa pille ja toinen kiihdytysradan puoleinen alue myytäville autoille, joita oli pikaisesti arvioituna yli 500. Tapahtuma on varsinainen klassikko ja tuttu myös monille suomalaisille ja eurooppalaisille jenkkiautojen harrastajille jo vuodesta 1975 lähtien. Pyöräpuolella edullisempaa Pyöräpuolelta löytyy puolestaan edullistakin Aamuauringon varjot ovat vielä pitkiä. Halutuimpien klassikkoautojen hinnat ovat nousseet vuosi vuodelta USA:ssa muuta maailmaa ja etenkin Suomea kovemmin, joten pyyntihinnat esimerkiksi 50-luvun lopun avomalleista lähentelevät järjettömyyksiä suomalaiselle palkansaajalle. Nykyään tilanne on vähän toisenlainen. V8-MAGAZINE 29. Eurooppalaisille harrastajille Pomonan kulta-aika oli 80ja 90-luvuilla. Tarjolla on entistä huonompaa projektiautoa ja entistä kalliimpia valmiita autoja. Kello ei ole kuuttakaan, mutta silti vasemman puoleisella myyntialueella käy kova kuhina, ja oikeanpuoliset harrasteautoparkit sekä automyyntialueet alkavat olla täynnä, vaikka tilaa on kymmeniä hehtaareita. Moni swappivieras oli varustautunut matkaan kärryjen kanssa. Omalle autolle on pitkä kävelymatka. Christine voi olla myös musta. Katottoman ’31 Fordin hintapyynti oli 18 000 taalaa. Mitä hyvänsä Pomonasta osti, osia tai kokonaisia autoja, ne suurin piirtein riistettiin käsistä, kun tavaran tai auton oli rahdannut Suomeen
Renkaat kannattaa tingata täältä. 30 V8-MAGAZINE. Rakennetut polkupyörät ovat tätä päivää. Rekvisiittaa ja kromeja Reprokyltit ovat valloittaneet kaikki maailman swapit, mutta Pomonassa on tarjolla myös aitoja elämää ja luoteja nähneitä kylttejä, sekä tietysti bensa-asema rekvisiittaa. Huoltoasemarekvisiittaa löytyy alkuperäiskunnossa sekä entisöitynä, samoin kylttejä ja Coca Cola -rekvisiittaa useilta myyntiosastoilta. . Puskureita oli tarjolla joka lähtöön, varsinkin, jos kyseessä oli Chevrolet. Myyjät olivat kyllä hintatietoisia, sillä rikkiammutusta Coca Cola -kylttistä pyydettiin 250 dollaria. valikoimaa, jotka Pomonan swapissa ovat enimmäkseen rakennettuja Harley-Davidsonin 2000-luvun Softailja matkamalleja. Syy tähän on muuttunut maailma ja sen myötä sähköistyneet kauppapaikat. Ne voi saada edullisemmin kuin nettimyynnistä. Tässä varsin omintakeinen innovaatio. Myynnissä oli myös kymmeniä upeasti rakennettuja Harrikoita, joiden hinta oli suomalaisittain kohtuullinen. Pomona voi olla siis hyvä paikka myös pyöräostoksille, jos etsinnässä on vakiomallin sijaan pitkälle valmiiksi kustomoitu pyörä. Jutustelu edellisenä iltana suomalaisten Kalifornian asukkaiden kanssa paljasti, että monet ammatikseen klassikkoautojen kanssa pelaavat eivät swapeista enää ostoksia juurikaan tee
Jos pitäisi nimetä automalli, johon osien saanti on turvattu parhaiten uustuotannolla Pomonassa, olisi se ehdottomasti Kuplavolkkari. Tarjonta Pomonassa seuraa Etelä-Kalifornian rakentelusuuntia. Parhaat kaupat on jo tehty, mutta onneksi seuraava tilaisuus koittaa Pomonassa taas kolmen kuukauden päästä. Tähän tosin saattoi vaikuttaa samaan aikaan Van Nuysissä ollut Mopar-tapahtuma. Mustangien osiin erikoistuneita kauppiaita oli vielä muutama Pomonassakin. Chevyn pickupeihin löytyy kaikille vuosille mitä vain, samoin 40ja 50-lukujen sämpylä Chevyihin, klassikoihin ja joihinkin late greatteihin, Chevellejä ja Camaroita unohtamatta. Volkswagen-harrastajille oli varattu oma alue, joka oli varmasti kuplaja junakeulaharrastajan Mekka. Alkuperäisja tarvikeosat amerikkalaisiin automerkkeihin. . Roppakaupalla viimeisen päälle harvinaisia imusarjoja; Tunnel Rameja, Cross Rameja. V8-MAGAZINE 31. Ehkä myös air-ride-buumi ja -viehätys alkaa olla USA:ssa ohi. Kaliforniassa toimii useita kromaamoja, joista monet ovat paikalla suuren varaston kanssa. Paikalla oli mielettömät määrät upouutta klassikko VW-osaa. Vaikka kiiltävää löytyy tonneittain, on sieltä kutakuinkin turha kysellä Moparin tai AMC:n kiilto-osia. Yksi suomalaista kulkijaa ihmetyttävä piirre oli myös se, että ilmajousituskomponenttien kauppiaita ei ollut enää oikeastaan lainkaan! Alahan on varsin kilpailtu ja netistä löytyy tuhansia kauppiaita. 010 401 3310, 014 610 292 Matkapuhelimesta soitettaessa 0,0835 e/puh. Etualalla ’60–’61 Moparin Long Ram -sarjat, jotka olivat vakioina kirjainsarjan kolmesatasissa. Lankapuhelimesta soitettaessa 0,0835 e/puh. Aurinko porottaa jo kuumasti, autoja vedetään trailerille, ja porukkaa virtaa ulos alueelta kärryineen enemmän kuin tulee tyhjien kärryjen kanssa sisään. 24 %). 24 %). + 0,1717 e/min (alv. Muista myös katsastuspalvelumme! • Varaosat • Huollot ja korjaukset • Pyöräsuuntaukset • Ilmastointihuollot • Tuulilasit • Renkaat Mopareiden osien kauppiaita ei ollut paikalla lainkaan, jos ei lasketa joitain yksittäisiä moottorinlohkoja, imusarjoja ja venakopan kansia. + 0,06 e/min (alv. Rodi-osat ovat tietenkin oma iso kokonaisuutensa, kuten myös universaalit, liki kaikkiin vehkeisiin käyvät komponentit. Suuntaus on sama muidenkin osien tarjonnan suhteen. Member of Nokian Tyres Vianor Jyväskylä: Kuormaajantie 3, Puh. Kun aurinko on noussut lakipisteeseensä, keräilevät ensimmäiset myyjät jo tavaroitansa läjään. Vastaavasti tarjolla oli suhteellisen paljon coil overeita, joita näkyi olevan asennettuna myös moniin näyttelyalueella oleviin autoihin. 0400 591 428 Ojantie 24, 28130 Pori JMT ON OSA VIANORIA Palvelemme USA-autoilijoita tutussa osoitteessa Jyväskylän Kuormaajantiellä. mm.: – Peltiosat – Kumitiivisteet – Alusta – Tekniikka – Sisusta – Lattiamatot – Puskurit – Race-osat – Kendall öljyt www.sepponiemensivu.fi Seppo Niemensivu, puh
Muovilami Oy, entisöinyt Juhani Ala-Havunen Kauhajoki Ford Convertible ’32 ......................... Bengt Nylund, Munsala Chevrolet Camaro ’68 ..................... Ralf Hällström, Kaskinen Ford Mustang ’69 .......................... Westcoast Motor Show, Vaasa 24–25.9. Järjestyksessään kolmas West Coast Motor Show keräsi viikonlopun aikana Botniahalliin 4500 katsojaa ja yli 200 näyttelyajoneuvoa. BEST IN SHOW 1960 Chrysler 300F convertible – Håkan Börgel, Nora Sverige USA TOP 10 Imperial Ghia Limousine ’60 ............. Juoksurata oli jätetty autovapaaksi, joten sitä kiertämällä tarjonnasta sai hyvän kokonaiskuvan. Harvinaisuus, jonka hintalappua on mahdotonedes arvailla. Björn Roos, Nynäshamn, Sverige Chevrolet Bel Air ’56 .................. Täysosuma Studebaker Crew Cab 1927 ”Psycho Express” edusti kotimaisten rodien ehdotonta kärkikastia, minkä myös tuomaristo noteerasi palkinnon muodossa. ’60 Ghia Imperial Limousineja on valmistettu käsityönä Italiassa ainoastaan 25 kappaletta, ja tämä Juhani Ala-Havusen entisöimä yksilö on todennäköisesti ainoa Euroopassa. Tomi Kangas, Lapua Pontiac Trans Am ’78 .................... Leif-Erik Senkas, Ylimarkku Studebaker Psycho Express ’27 .. Peter Törnroos, Kronvik – Palkitut – Ruotsissa taso on kova, mistä yhtenä todisteena tämä Cadillac Eldorado Biarritz vuodelta 1960. Håkan Börgel, Nora, Sverige Ford Customline 4d ’56 ................... Leif Mäntymäki – Rimal, Mustasaari Ford Tudor ’32 .............................. 32 V8-MAGAZINE. Näitä on valmistettu 1285 kappaletta. Psykedeelisen sienienkuljetusvankkurin omistaa Tomi Kangas Lapualta. Janne Mäkinen, Sipoo Plymouth GTX ’70 .......................... TEKSTI JA KUVAT JOKE SIMONEN Näyttely oli varsin tasokas. Amerikkalaisia autoja paikalla oli noin 70, kaukaisempien matkalaisten saapuessa eteläisestä Ruotsista
Ruotsalaisen Håkan Börgelin 32 Ford Convertible edusti kiistatta tapahtuman kärkikastia. Palkinto siis siitäkin kategoriasta. Autossa on melkoinen määrä kromattua osaa, alusta mukaan lukien. Jos auto itsessään oli palkinnon arvoinen, niin esilletuontikin toimii suunnannäyttäjänä. Best In Show -pystin vei ansaitusti Håkan Börgelin Chrysler 300F Convertible vuodelta 1960. Peter Törnroosin ‘57 Chevrolet Bel Air ominaisessa miljöössään. V8-MAGAZINE 33
TEKSTI JA KUVAT HEIKKI MALINEN Henkilökohtainen Siellä lepää 312-kuutiotuumainen (5,1 litraa) ja 245 hv tehot tuottava Thunderbirdin perusmoottori. 34 V8-MAGAZINE. Ford Thunderbird 1957 LUKSUSPAKKAUS Ford-konsernin kohdalla uuden eurooppalaisvaikutteisen pienen luksusautomallin luominen 50-luvun puolivälin korvilla toi tullessaan muutaman vuosikymmenen mittaisen menestysputken, kunnes myyntiluvut pikkuhiljaa hiipuivat ja viimeinen naula Thunderbirdin arkkuun lyötiin vuonna 2005
Oli miten tahansa, ensimmäisen sukupolven Thunderbirdit ovat siroja kuin kolibrit verrattuina joihinkin myöhempien sukupolvien Myrskylintu-teemaisiin linnunpelättimiin. Siinä missä kesäkuun 30. Vielä korostaakseen Thunderbirdin erityisluonnetta, ensimmäisen sukupolven autojen nopeusmittarin huippulukemaksi päätettiin laittaa peräti 150 mph, eli 240 km/h. Tämän ohella samasta moottorista oli tarjolla kahdella nelikurkkuisella Holleyn kaasarilla varustettu 270 hv versio ja kaiken huippuna Paxtonin keskipakoahtimella varustettu 300 hv voimamoottori. päivänä vuonna 1953 käynnistyneen Corvetten kaupankäynnin ja ylipäätään kolmen ensimmäisen vuoden myyntiluvut kangertelivat pahasti, päihitti uusi 1955 Thunderbird nämä komealla marginaalilla. Thunderbirdin ensimmäisen vuosimallin autoja myytiin peräti 16 155 kappaletta. Lieneekö enempi moottoreiden ansiota, vai pienten muiden varovaisten muutosten tulosta, sillä Thunderbirdin myyntimäärät vuonna 1957 nousivat 21 380 yksilöön. LUKSUSPAKKAUS E nsimmäisen sukupolven (1955–57) Ford Thunderbirdin suunnittelu käynnistyi kuukausi sen jälkeen, kun Chevrolet oli julkistanut ensimmäisen oman Corvette-prototyyppinsä tammikuussa 1953. Olisivatpa Chevroletin pomot vaan tajunneet heti alusta alkaen, että Corvettessa pitää olla veekasi. Chevroletin suunnalta Corvetten ilmoitettiin olevan kaksipaikkainen urheiluauto, kun puolestaan Fordin tähtäimessä oli kokonaan uutta tyylisuuntaa edustavan kaksipaikkaisen Personal Luxury Car -automallin tuominen markkinoille. V8-MAGAZINE 35. Autosta on tehtävä kaksipaikkainen, sen paino ei saa ylittää 1145 kiloa, huippunopeuden täytyy olla vähintään 100 mph eli 162 km/h ja moottorin täytyy perustua tulevaan vuonna 1954 esiteltävään Interceptor V8-moottoriin. Ford varusti autonsa alun alkaen V8moottorilla ja perusmoottorina tarjottiin 292-kuutiotuumaista (4,8 litraa) sisarmerkki Mercuryn suunnalta lainattua Ylohkoa. Näin jälkikäteen katseltuna voidaan . Corvetten kahden ensimmäisen vuosimallin autoja vauhditti vain 235-kuutiotuumainen Blue Flame suora kuutonen. Uuden Thunderbirdin ei ollut alun alkaenkaan tarkoitus olla Corvetten vertainen urheiluauto, vaikkakin Fordilla auton suunnittelusta vastanneiden tahojen toivomuslistalta löytyi jokunen huomionarvoinen toive. Thunderbirdin ensimmäisen sukupolven kohdalla moottorin tilavuus ja tehot kasvoivat vuosittain, näin vuonna 1957 tarjolla oli 312-kuutiotuumainen (5,1 litraa) ja 245 hv tehot tuottanut perusmoottori
36 V8-MAGAZINE. päivänä vuonna 2005. . Parin vuoden entisöinti Tämän jutun Thunderbird löytyi Bostonista Massachusettin osavaltiosta Amerikasta. Suomen suunnalla ostajana toimi kurikkalainen autoharrastaja, sama henkilö, joka osti myös V8-Magazinen numerossa 8/2015 esitellyn 1965 Studebaker Wagonairen. Kabiinissa kojetaulu mittareineen on täysin alkuperäinen, mutta penkkien ja ovien verhoilut sekä lattiamatto vaihdettiin Amerikasta valmiina tilattuihin sisustapaketteihin. Auto valmistui keväällä 2015 ja ensiesiintymisensä yleisölle se sai tuoreeltaan Seinäjoen Gasoline Motor Show’n yhteydessä, missä se arvostettiin Dollarihymyautojen Top 5:seen. Apulaitteet sen sijaan uusittiin. Talvella 2013–2014 auto purettiin atomeiksi alkuperäistä 312-kuutiotuumaista moottoria ja kaksivaihteista Fordo-Matic-automaattia lukuun ottamatta, jotka todettiin tarkastuksessa erittäin hyväkuntoisiksi. Oopperaikkunoin varustetun katon voi nostaa pois paikoiltaan, ja sadekuuron silloin yllättäessä ajonautintoja voi jatkaa etupenkkien taakse piilotetun beeshinvärisen kangaskaton suojissa. Saman vuoden elokuussa Suomen Urheiluautoilijoiden tapahtumassa Vanajanlinnassa mukaan tarttui Best In Show -palkinto. . Hyväkuntoisen rungon osalta toimenpiteet rajoittuivat hiekkapuhallukseen ja pulverimaalaukseen. todeta Fordin ehkä tehneen Thunderbirdiin liian nopeasti ja liian rajuja muutoksia. Linjakkaat ja samalla kohtuulliset siivet, pyöreät avaruusaikaa ihannoivat takavalot sekä puskurin ulkokärkiin sijoitetut pakoputket kruunaavat takapään. Näiden ansiosta viimeisimpien sukupolvien myyntiluvut sakkasivat lopulta pahasti ja Thunderbirdin valmistus lopetettiin heinäkuun 1. Muilta osin alustasta uusittiin kaikki tarpeellinen. Sähköjensä osalta tämä auto on siitä harvinainen yksilö, että ne ovat edelleen koskemattomassa alkuperäiskuosissa vaadittuja pikkufiksauksia lukuun ottamatta. Vaikka Thunderbird oli hyvä yksilö, löytyi siitä myös mätäpisteitä. Puskurit ja joitakin muita kromiosia kromautettiin uudestaan kokonaisuuden viimeistelemiseksi. Kaupantekohetkellä auto oli maalattu mustaksi, mutta Suomessa väritys vaihtui alkuperäisen valkoiseksi ja katto värjättiin omistajan toiveiden mukaisesti punaiseksi. Tämä kuvankaunis yksilö on oivallinen malliesimerkki Fordin ensimmäisen sukupolven Thunderbirdin ympärille rakentamasta henkilökohtaisesta luksuspakkauksesta. Punainen sisusta harjattuine alumiiniprofiileineen ja kauniisti muotoillut kromiosat kruunaavat ohjaamon. Kaikki muu käytiin perusteellisesti läpi kahden vuoden mittaiseksi venähtäneen entisöintiurakan yhteydessä. Loppukesästä 2015 autoharrastaja antoi tämän auton vaimolleen pyöreiden vuosien synttärilahjaksi. Valmistumisensa ja viimeistelytasonsa osalta tästä autokaunottaresta ei voi todeta kuin yhden asian. Thunderbird saapui Suomeen vuonna 2013 ja se katsastettiin pian maahantulon jälkeen
• Vinyylikatot, rättikatot ja tarvikkeet. AMERIKAN autot, 4X4 Pick upit, moottoripyörät, varaosat, tuning, erikoisvanteet. 09-302847 / 050-3305780, fax 09-3401073 e-mail: jaakko.husso@pp.inet.fi Autoverhoilut kaikkiin USA-autoihin! Automatot, suojamatot brodeerauksella ja tavaratilan matot. V8-MAGAZINE 37 26840 KORTELA www.kortelagarage.eu sami@kortelagarage.eu 0400-530 570 tiivisteet ja kumiosat matot tekniikan osat renkaat ja vanteet Satoja tiivisteitä ja kumiosia varastossa. • Istuinten verhoilut alkuperäisestä materiaalista. Fertan -ruosteenpoisto/estotuotteet. • Meillä on myös muita autonsisustustarvikkeita. Kontit Floridasta viikottain! USA:n sisäiset kuljetukset! Kysy lisää! AUTOT, PYÖRÄT, OSAT USA:STA Tilaa osasi itse tallillemme, maksa vain merirahdista 1851 NW 9th St., Okeechobee, FL 34972, USA/oma nimi amercars@msn.com Soitot suomeksi klo 15.00 jälk. • Asennus kuuluu myös meidän palveluun! www.westfix.fi, westfix@netikka.fi Korsnäs Biloch Båtinredning Norrbyvägen 32, 66200 Korsnäs (06) 364 1406. Florida auto dealer since 1991 www.amercars.com Myymme, välitämme autot ja moottoripyörät, Ebay jne. Osat entisöintiin ja kunnostukseen meiltä. (aikaero) +1-561-7623060 / Marco Casagrande WWW.BENZBOY.COM EXPORT USA Jo 15 vuoden kokemuksella Konttikuljetukset, lentorahdit ym. Jos et muualta löydä, kysy meiltä! Liki 20 vuotta tehty jenkkien kanssa kauppaa! puh. • Autonsuojapeitteet kaikkiin malleihin. EBAY Osta suoraan ilman välikäsiä! Tapani Iivanainen Usan suunta +1561 632-5154 Seija Iivanainen ’’ +1561 632-5153 Office ’’ 1 803 796 5183 E-mail benzboy@benzboy.com -Vakioputkistot-Virtaavat viritysputkistot-Peltisarjat-Taivutukset mallin mukaan-Räätälöinnit suoraan autoon-Räätälöidyt vaimentajat-Myös tuurnataivutus ja RST-Katalysaattorit-Keraamiset pinnoitteet-Pinnoitustyöt kaikkiin osiinMARTELIUS-EXHAUST OY 02-856 616 www.martelius.com PAKOPUTKET USA-AUTOIHIN 40-LUVULTA ALKAEN Automaattivaihteistojen erikoisliike Hiihtotie 7 B, 01280 VANTAA Puh. 0400 17 17 27 www.laatukemikaalit.fi www.presco.fi www.facebook.com/prescofinland *Vahatesti, Auto Bild Suomi 5/2015 Ainoa tuote Amer Trading, Inc
Syntyi huima V8-moottorillinen mönkkäri, joka lunasti odotukset. Miesten edellinen rakennelma oli kansainvälinen menestys, joten edessä oli näytön paikka, kun seuraavaa kimppaprojektia alettiin työstää. Boss Hoss ATV 2016 Plosila ja Savioja ovat nousseet viime vuosien aikana eräänlaiseksi käsitteeksi. TEKSTI JA KUVAT KAI SALMIO POHJALAISTA HULLUUTTA 38 V8-MAGAZINE
POHJALAISTA HULLUUTTA osa 2 V8-MAGAZINE 39
P ohjalaista hulluutta, vai erityistä innovatiivisuutta, päättäköön kukin itse! Tutustuimme edellisen kerran kurikkalaisten Petri Plosilan ja Raine Saviojan kädenjälkeen ’74 Rolls-Royce Silver Shadowin myötä (V8 7/12). Autolla saavutettiin muun jättimenestyksen ohessa Pohjoismaiden arvostetuimmasta näyttelystä Elmian Bilsport Performance & Custom Motor Show’sta Best in Show Performance -titteli parin muun meriitin lisäksi. 40 V8-MAGAZINE. Penkin nahat löytyivät Pohjanmaan Kalusteesta ja verhoilutyö suoritettiin Virossa. Nelipaikkainen huippuviimeistelty Pro-Classic kiihdytin ei jättänyt ketään kylmäksi. Kytkinkoppa on kiillotettua alumiinia. Käytännössä se oli moottoripyörä PappaTunturin vaatteissa. Pannun jatkona on Boss Hossin oma vaihteisto ja kytkin hässäkkä. Hayabusa-Pappiksen jälkeen oli aika palata nelipyöräisten pariin, sillä iän karttuessa pystyssä pysyminen onnistuu paremmin neljällä pyörällä. Tämän jälkeen viihdyttiin konepyörien parissa mm. Myöhemmin sama tekniikka siirrettiin 90-luvun alun Skoda 120L:ään. Perusajatuksena oli se, että kokonaisuus tulisi näyttämään sirolta, eikä massiiviselta kuten Boss Hossit. Ahdin pyörii parin hampaan ylivälityksellä. Petrin ensimmäinen versio aiheesta oli jo telluksen hätäisin PappaTunturi 50-heppaisena. Syntyi 9 sekunnin varttimailihirviö. Nelipyöräinen ei tällä erää tarkoittanut autoa, koska sellaisten Penkin molemmin puoleiset peltiläpyskät eivät ole siivekkeitä, vaan takalokasuojat. Akilleen kantapäänä toimi mopon orkkisrunko, joka teki ajamisesta haasteellista. Kokemus oli ikimuistoinen, kun sadat naiset ottivat selfien kanssani. Erikoisuus sai myös runsaasti kansainvälistä huomiota ulkomaisten tv-yhtiöiden toimesta. Pikkulohkoa ei ole penkitetty, mutta tehoa siitä löytyy 350–400-hevosvoiman väliltä. Eli vapaasti suomennettuna ”kaikissa maastoissa liikkuva ajoneuvo”. Hulluus on tarttuvaa, joten löysin itseni pari vuotta sitten seisoskelemassa Rollssin vierellä sheikiksi pukeutuneena Oslo Motor Show’ssa. Kaasuttimet ja ahdin adaptereineen ovat palanen kotimaista hot rodding historiaa á la Veltto Kannosto. ’71 Chevrolet 350-vinkkeli sijaitsee vajaa 10 senttiä taaempana ja kolme senttiä alempana kuin Boss Hossin kone. ATV = ”all-terrain vehicle”. Monet muistavat miehen ensimmäisen aivopierun, ’87 Ford Escort Express Vanin, jonka tavaratilaan iskettiin mekaanisella ahtimella varustettu Oldsmobilen 355 cid V8. Kisamönkkäreissä on potkua monta sataa pollea vähemmän. Hayabusa-Pappiksessa oli omavalmisteinen putkirunko. Kun vakiokuntoisessa Pappiksessa on hevosvoimia suunnilleen saman verran kuin naapurisedän moottorisahassa, oli kurikkalaisten versiossa potkua huimat 180 konia, joiden turvin laskennallinen huippunopeus ylitti helposti 300 km/h. veekasilla ladatulla ”Blown Frog” -trikellä. Maailman nopein Pappis Rollssin jälkeen Petri kohautti kansaa maailman nopeimmalla Pappa-Tunturilla, jonka vauhdista vastasi Suzuki Hayabusan 1300-kuutioinen moottori. Petri lienee kylähulluista hullumpi. Kärjettömän jakajan paikka herättää hilpeyttä teemalla: ”Kulkuset, kulkuset, kilvan helkkäilee...”
– Hullu vaasalainen kaverini lähetti kuvan Boss Hossin rungosta, jollainen oli tarjolla ylimääräisenä. Mönkijäidea sai Rainen näyttämään vihreää valoa, joten kaupat syntyivät, muistelee Petri. Eturipustuksen yläja alatukivarret valmistettiin uniball-nivelillä varustetuista teräsputkitangoista. Kohde liittyy maatalouteen, joten miehiä tullaan jatkossa kutsumaan myös tukijunteiksi. Jousi/iskaritolpat hyödynnettiin kisamönkkäristä. Pikkuhiljaa eri kokonaisuudet, kuten akselija raideväli alkoivat löytää omat paikkansa. Piti siis keksiä jotain muuta. Ei riemulla rajaa, kun V8-mönkkärillä ajaa! Rölliasuiset Raine Savioja (vas.) ja Petri Plosila ovat tyytyväisiä nykylääkitykseen, joka toimii innovatiivisuuden viagrana. Swingi eli takahaarukka on edelleen tehtaan kokoonpanon jäljiltä, mutta taka-akselin kiinnitystä muutettiin. Molemmat sovituslevyt valettiin alumiiniseoksesta, joka oli peräisin vanhoista amerikkalaisvalmisteisista männistä. Uudet visiot syntyivät sitä mukaa, kun projektia vietiin eteenpäin. Näin kaverukset pystyivät keskittämään kaiken tarmonsa perusrakentamiseen tekniikan läpikäymisen sijaan. Boss Hossin runko on kaksiosainen, ja sen pystyy irrottamaan kaksiosaiseksi vain pultteja avaamalla. C-mallin Opel Kadettin olkaakselit kelpuutettiin mukaan kokonaisuuteen. Vaimentimia on hieman ns. Runko on alkuperäinen enää vain loppuosasta. Eturunkoon jätettiin näkyville alkuperäisen moottorin kiinnityspiste vertailun nimissä. Ahtimen käyttörattaat Veltto valmisti katkaisemalla palat sopivanpaksuisesta alumiinitangosta ja koneistamalla niihin sopivat hampaat. Uutta projektia pukkaa Miesten seuraava kimppaprojekti odottaa jo malttamattomana sorvin äärelle pääsyä. Kokonaisuutta alettiin hahmottamaan pyörien avulla, kun runko oli ensin asetettu trukkilavan päälle. Vetopyörät ja -laitteet olivat ”sen ajan mukaiset”, siksi ne korvattiin uusilla osilla. ”tyhjätty”, mutta siitä huolimatta mönkkärissä on suhteellisen kesy käyntiääni, joten lisätyhjäykselle olisi ehkä tarvetta, wink winks! Takapään jarrulevy on Hemi-versiollisesta Chrysler 300C:stä ja satula vastaavasti Wilwoodin nelimäntäinen kilpaversio. V8-MAGAZINE 41. Eikä mikään tahansa tuulimylly, vaan koskenkorvalaisen Veli-Matti ”Veltto” Kannoston ’65 Chevrolet Malibu Sport Coupen (V8 1/85) konetilassa aikanaan viheltänyt pumppu. parissa oli kulutettu aikaa ja rahaa jo entuudestaan. Laite tulee takuuvarmasti herättämään runsaasti kahvipöytäkeskusteluja. Moottori oli peruskorjattu jo ennen kuin Boss Hossin rungosta oli edes tietoa. Oluen ystäville vinkkinä: showstopperi tulee sylkemään ilmoille kylmiä ohrajuomatölkkejä! Petri ja Raine haluavat esittää kiitokset yhteistyökumppaneille: Petri Ritolalle (Karhu Kiillotus Oyj), Sami Rinta-Hirvelälle (CNC-koneistukset), Rengasmesta Oy:lle, Oy Leppinen Steel Ltd:lle, Automaalaus Pasi Seppäselle, Pohjanmaan Kaluste Oy:lle, Javec Oy:lle, Pohjanmaan Hiekkapuhallus Oy:lle, Metal Deco Ky:lle, Storen Väri Oy:lle, Pineman Kustomille ja TN-Quickly Oy:lle. Pyörännavat, vetopyörä ja ontto taka-akseli työstettiin ulkopuolisen toimesta. Sitä ennen oli suoritettu satakunta sovitusta suuntaan ja toiseen. eturungon yläputkien osalta, jotta moottoripaketti saatiin ylipäätään sopimaan paikoilleen. Poikakaveri ei syttynyt perinteiselle Boss Hossille, vaan piti sitä rumana ankanpoikasena. Perinteitä kunnioittaen tekniikkapuoli tulee noudattamaan kasipyttyistä vinkkeliideologiaa. Etujarrulevyt ovat kevarista ja satulat tonnisesta Hondasta. Näin kuvassa heti mönkkärin ja soitin Rainelle. Sahanomistajalta hankittuun huuhtelupumppuun valmistui aikanaan yläja ala-adapterit (sovituslevyt) Velton itsensä valamina. Projektin läpivieminen otti aikaa nelisen kuukautta. Rakentamisessa hyödynnettiin myös jokunen moottorikelkan osa. Välillä runko pilkottiin palasiksi ja hetken kuluttua se koottiin taas sovitteluja varten. . Pystylaakeriyksiköt ovat SKF:n valmistetta. Takaratas on Boss Hossin oma. Runkoa modifioitiin projektin aikana mm. Ahdinpaketti 80-luvun alusta Mönkkäri-projekti sai välittömästi tuulta siipiensä alle, sillä duolla oli jo valmiina ’71 Chevroletin 350-pikkulohko ja mekaaninen ahdin
1970 DODGE CHALLENGER T/A
MARRASKuu MA TI KE TO PE LA SU vk 1 2 3 4 5 6 44 7 8 9 10 11 12 13 45 14 15 16 17 18 19 20 46 21 22 23 24 25 26 27 47 28 29 30 48 V8 O JOULUKuu MA TI KE TO PE LA SU vk 1 2 3 4 48 5 6 7 8 9 10 11 49 12 13 14 15 16 17 18 50 19 20 21 22 23 24 25 51 26 27 28 29 30 31 52 V8 O
FORD 3W COUPE 1934 Omistaja Dave Stewart . Malli Zoe Parker . Linney. Kuvaaja Peter S
Ennätys Thompsonille Kustomoidut vanit olivat suosiossa Amerikassa 70-luvulla, mutta myös Euroopassa ja Australiassa. Pian tämän jälkeen Mickey menetti sponsorinaan toimineen Fordin, joten nopeustehtailut olivat siltä osin selvät. – Autossa on potentiaalia, joten olen radalla taas ensi vuonna, Danny kommentoi. Hän aloitti jo opiskeluaikoinaan kuuluisaksi tulleen Model-T Roadsterin rakentamisen. 42 V8-MAGAZINE Koonnut Bo Bertilsson Jenkkikirjeenvaihtajamme Bo Bertilsson kokosi viimeisimmät kuulumiset Atlantin takaa. Hyviä löytöjä Vaikka Los Angelesin alueen swapeista on yhä vaikeampi löytää etsimäänsä, voi niissä tehdä löytöjä. Se oli paljon niihin aikoihin. Mickey ei kuitenkaan saanut mahdollisuutta backupata tulosta, joten sitä ei kirjattu ennätykseksi. Myös Gas Rhonda on edelleen voimissaan, ja hänet on nähty vieraana tapahtumissa sekä NHRA:n kisoissa. Myös Chevyn ja Dodgen vanien kunnostaminen on kuitenkin nykyään yhtä suosittua. Sen moottoriksi hän valitsi Fordin Flatheadin, mutta Maxi F -tyyppisillä kansilla varustettuna, joissa oli OHV-pakoventtiilit. Kun tapahtumissa alettiin nähdä jälleen rakennettuja vaneja, alkoi takapihoilla ja talleissa levänneelle kalustolle olla kysyntää. 60-luvun alkupuolella hän oli myös maailman nopein mies ajettuaan nelimoottorisella Challenger 1 streamlinerilla ensimmäisen 400 mailin nopeudella Bonnevillessä. Auton runko oli Logghe Brothersin rakentama, ahtimella ja polttoaineenruiskutuksella ruuditetun 427-kuutiotuumaisen Ford Cammer -moottorin ollessa Ed Pinkin käsialaa. Lisäksi hän muokkasi palotiloja, minkä ansiosta moottorin puristussuhteeksi tuli 13:1. Bonnevillen Speed Weekin yhteydessä hän saavutti 406 mailin (653 km/h) keskinopeuden, joka on samaisen rajoittamattoman ruiskutuksella varustettujen -luokan ennätys, jota hänen isänsä jahtasi vuonna 1968. Muutamaa viikkoa myöhemmin Danny ajoi Cooks Shootouteissa Bonnevillessä 413 mailin vedon, jossa auton rengas tyhjeni yllättäen. Toisen maailmansodan jälkeen hän aloitti omien nokka-akselien suunnittelun, valmisti koneen niiden valmistamista varten ja aloitti hot rod -nokka-akselien valmistamisen. Hintalapussa komeili 8500 dollaria, mitä voidaan pitää kohtuullisena tehtyihin töihin ja kokonaisuuteen suhteutettuna. Danny ajoi sillä muutamia yli 400 mailin backuppaamattomia nopeuksia, ja vihdoin 16.8. Tämä kuva on napattu Ford Clubin tapahtumassa Knotts Berry Farmilla, ja siinä näkyy luonnollisesti vain Fordeja. Tämä puolivalmiiksi kustomoitu hyväkorinen ’50 Ford oli varustettu neljän tuuman katon choppauksella, ja sen konepellin alla lepäsi Chevyn 350-kuutiotuumainen pikkulohko TH-350-automaatin kera. Mies on kunnossa, mutta streamliner vaatii osakseen töitä. Rhonda omisti ensimmäisen funny carinsa jo vuonna 1966, mutta vasta ’69-version myötä hän saalisti muutamia isoja voittoja, kuten Orange County Racewayn valmistajien mestaruuden. Mickey menehtyi vuonna 1988, mutta juuri ennen kuolemaansa hän esitti pojalleen Dannylle toiveen, että tämä rakentaisi uudelleen Challenger II -auton ja myös ajaisi sillä. Nykyään kilpuri on entisöity hienoon kuntoon, ja se on nähty lukuisissa Ford-tapahtumissa Yhdysvalloissa. Gas Rhonda Vanit suosiossa Isky 95 vuotta Ed ”Isky” Iskenderian on legenda hot roddareiden ja moottoriurheiluväen keskuudessa. Mickey Thompson oli tunnettu persoona, joka antoi paljon moottoriurheilulle niin kilpailijan kuin promootionkin muodossa. Vani miittien myötä niiden suosio myös kasvoi jopa entisaikoja suuremmaksi. Nykyään yritys toimii edelleen Gardenassa Kaliforniassa, ja ”Isky” on mukana toiminnassa, vaikka hänellä on ikää jo 95 vuotta.. Viisi vuotta sitten Danny lopulta aloitti streamlinerin rakentamisen, jonka moottoreiksi hän valitsi kaksi uutta Brad Anderssonin ruisku hemiä. Nostalgiabuumin myötä monet hyvät asiat tekevät paluun, ja näin on tapahtunut myös vanien kohdalla. Vuonna 1968 hänellä oli valmiina uusi kaksimoottorinen streamliner, jolla hän ehti ajaa pari 380 mailin vetoa, ennen kuin sääolosuhteet keskeyttivät lisäyritykset. Yksi ensimmäisistä todellisista funny careista oli aikoinaan Gas Rhondan yksiosaisella lasikuitukorilla varustettu ’69 Mustang
Se oli muutenkin oma taiteenlajinsa aikakaudella, jolloin internetistä ei koskaan oltu kuultukaan. Hudson Commodore 1946 Freakin’ Deep’s Tail Tapsalla oli etsinnässä neliovinen ja mielellään kaapparimallisilla takaovilla varustettu 40-luvun jenkki, mutta Suomesta ei löytynyt aivan helposti hyväkuntoisia ja huokeita yksilöitä. TEKSTI JA KUVAT JOKE SIMONEN V8-MAGAZINE 47
48 V8-MAGAZINE. T apsa alkoi pohtimaan 90-luvun alkupuolella 40-lukulaisen harrasteauton hankintaa. Niinpä hän päätti hakea auton Savoon. Hudsonissa näin on. Kriteerini olivat sellaiset, ettei kenelläkään oikein ollut tiedossa vastaavaa, sillä metsästystä suoritettiin puskaradion ja lehtien myynti-ilmoitusten perusteella, Tapsa muistelee. Auton valinnan kriteereinä oli neliovisuus, joista takaovet saisivat mielellään olla kaapparimalliset. Joskus 60-luvulla auto oli jätetty ensimmäisen kerran pois käytöstä ja 80-luvulla sitä oli elvytelty sen verran, että se oli saatu taas liikkumaan ja kilpiin. Vasta 1997 Sherwood Fenders -tallin järjestämässä Rambler-konferenssissa alkoivat palikat loksahtelemaan paikoilleen. Moni kyllä tiesi auton olemassaolosta, mutta ei sen olinpaikkaa sen paremmin kuin omistajaakaan. Tapsa nimittäin sai joulupukilta kirjan, Millä ajat – Sellainen olet, jonka sadannella sivulla koreili mattaharmaa Hudson ruututeippauksineen. Tiettävästi auto oli katsastettu viimeisen kerran vuonna 1990. Tapsa on veivannut tätä rattia jo 150 000 km:n ajan. Lähtökohta oli lohduton, mutta muutaman vuoden puurtamisen jälkeen se kerää taas luotettavasti kilometrejä. Se oli kuitenkin Tapsalle riittävä kuvaus kunnosta, kun hintakaan ei hirvittänyt. Hän ei juuri kehunut Hudsonia, sanoi vain, että ruostetta ja ruttua löytyy kiitettävästi. Sisustan verhoiluiden valinnassa oli itsestään selvää, että valkoinen ei tule ahkerassa käytössä olevassa autossa kyseeseen. Suomiauto Heti arjen koitettua Tapsa alkoi tavoittelemaan omistajaa, ja tavoittikin. Kyseessä oli Suomiauto, joka mitä luultavimmin oli taivaltanut uutuudenkarheat kilometrinsä pääkaupunkiseudulla. – Aloin oitis selvittelemään ympäri Suomea harrastajilta, josko jollakulla olisi tietoa auton nykytilasta. Eräs paikalla ollut pitkän linjan harrastaja sattui tietämään auton sijainnin, sen omistajan, ja sain jopa puhelinnumeron. Hudson Commodore on aikakautensa muotokielelle uskollinen. Siksi verhoilut ovat käytännöllisen harmaat. Joulu 1995 sai aikaan käänteen suunnitelmissa. – Kiinnostavia malleja olivat muun muassa ’46 Ford ja ’48 Nash
Sittemmin Hudson oli taas jäänyt lepoon. Parin lisämaasturin avulla yksi Hudson saatiin vaivoin Iisalmeen. Ei auttanut kuin kutsua kotoa lisää apuvoimia Mäntsälän Shellille. Toiselle reissulle rohkaistunut retkue otti suunnaksi Ruotsin Power Big Meetin. Oma hommansa oli saada jarruton auto ulos hallista. – Poliisit liputtivat huojuvan Hudsonin varikolle jo ennen Varkautta, kun kanssaautoilijat olivat huolissaan kuskin ajokunnosta. V8-MAGAZINE 49. Se onnistui kuitenkin hakuautona toimineella Jeep Wagoneerilla. Ensimmäiselle pidemmälle reissulle suunnaksi otettiin Motopark juhannuksena. Hudson saatiin trailerin kyytiin, ja kotimatka alkoi. Talvella autoa ulkoilutettiin kokeilumielessä siirtokilpien voimin. Vähän arveltiin, että mitenkähän tässä käy, kun reissun Tämä oli se näky, joka sai Tapsan haaveet kääntymään Fordista ja Nashista Hudsoniin. Kaikki oli kuitenkin kunnossa siltä osin kun epäilyjä oli ollut, ja matka saattoi jatkua muutoin hyvin toimivan auton kanssa, Tapsa kertoo. Tapsa on veivannut tätä rattia jo 150 000 km:n ajan. Kevät 1998 meni valmistautuessa katsastukseen ja kilvet Hudson sai huhtikuussa. Juuri sellaisessa kunnossa kuin oli kerrottu. Elvyttelyä Tapsa aloitti pikimmiten auton elvytystoimet. Hudson löytyi Espoosta erään parkkihallin kolmannesta kerroksesta kaikki renkaat tyhjinä ja täynnä romua. . – Hudson keitti ensimmäisen kerran 60 kilometrin kohdalla. – Jeepin etukardaani oli jo tiensä päässä, ja tietysti myös takakardaani alkoi oireilemaan matkalla. Kova sivutuuli yhdistettynä väljään simpukkaan aiheutti matkustajissakin pelonsekaisia tunteita, sen verran levotonta oli matkanteko. Hudson pärähti käyntiin varsin helposti, mutta jarruissa oli oma hommansa, sen verran jumissa olivat
Tapsa choppasi kattoa edestä viitisen senttiä ja takaa hieman reilummin. kokonaispituus lähenteli 1600 kilometriä. Tähän kiteytyy kaikki oleellinen. Kaikki sujui kuitenkin hyvin, kun vain muisti pitää tarpeeksi jäähdyttelytaukoja. Hudsonin alkuperäinen kattolinja puolestaan tuo mieleen aristokraattiset Brittiautot, joten sille oli tehtävä jotain. 50 V8-MAGAZINE. Päädyin tuoreempaan AMC:n 304 cid veekasiin ihan vain siksi, että Hudson on kuitenkin aikoinaan edustanut samaa konsernia. – Tekniikkaa valitessa lähdin siitä, että Chevyn pikkulohko ei ainakaan tule kysymykseen, vaikka niitä joka paikka väärällään onkin. Alkuperäinen suora kuutonen oli aika selvästi tiensä päässä ja muutenkin pellin alta olisi suotavaa löytyä rehellinen kasi. Joku edeltäneistä omistajista oli päätynyt hitsaamaan lokarit kiinteästi koriin, mutta Tapsa halusi palauttaa ne pulttikiinnitteisiksi. Nämä pienten murheiden saattelemat reissut olivat omiaan antamaan viitteitä auton kunnosta ja vakuuttamaan Tapsan tekemistään suunnitelmista auton varalle. Ettei aivan tyylirikkoa tulisi, pellin alle laitettiin AMC:n 304-kuutiotuumanen vinkkelikasi, jonka jatkona on manuaalilaatikko. Sukunimestä väännetty straipparin näkemys, Freakin' Deep's Tail kuvastaa Syvänperän Tapsan mentaliteettia. Samalla takalokasuojia levitettiin 40 mm. Ohjaussimpukka fiksattiin Tapsan kaverin Jenkeistä hommaamilla purkuosilla, minkä lisäksi ovet kunnostettiin. . Kolmen vuoden korjaukset Talvella 1999 suunnitelmien toteutus havaittujen vikojen korjausten kera otettiin työn alle. Vaihteistoksi valikoitui manuaali, koska Tapsan mukaan siinä on sata kertaa enemmän rokkia kuin öljynvatkaimeksi kutHudson oli varustettu alkujaan suoralla kuutosella
Myös sähköjen päävirtakytkin on sijoitettu tavaratilaan. Joitain mainitaksemme etuvalojen kehykset ovat ’76 Toyota Corollasta, pyyhkijöiden varret Ministä, polttoaineja lämpömittarit antureineen 145 Volvosta, valokatkaisijat Datsun 100A:sta ja niin edelleen. V8-MAGAZINE 51. Pintaan vedettiin Alfa Romeon värikartasta löytynyt ja Tapsan silmään hyvin sopiva puolikiiltävä turkoosin sävy. Kromiosat jätettiin patinapinnalle ja auton kiillottelun tuomaa tyydytystä paikataan luotettavuudella. Peltitöiden aikaan pintaan vedettiin helppo, nopea ja aina luotettava mattamusta, joka itseasiassa oli samaa ainetta kuin Ponsse-metsäkoneiden pakoputkissa. Myös kattoverhoilu löytyy, ja toimiva sisävalo. Säälimätöntä Kaikkiaan muutoksiin kului kolmisen vuotta. Talvisin Hudson saa aina levätä, mutta huhtikuussa haetaan konttorilta leima ja kilometrejä kerrytetään niin kauan, kunnes vuotuiset räntäsateet taas alkavat. Muuallapa ei juuri kiiltävää pintaa näy, kromiosatkin päätin jättää patinapinnalle, Tapsa virnuilee. Kaikki autoon kuuluvat toiminnollisuudet todellakin toimivat, mukaan lukien keulamerkin valo. Kilometrejä Tapsalle ja Hudsonille onkin kaikkinensa kertynyt jo kiitettävät 150 000. Turhan puunaamisen ja hiplaamisen sijaan tyydytyksen antaa käyttövarmuus. Joku puhdasoppisuuden nimiin vannova todennäköisesti ratkeaisi liitoksistaan, mutta sellainen vaan Syvänperän Tapsa on. Jo Hudsonista riittäisi yksityiskohtaista kerrottavaa vaikka kuinka, mutta tallista löytyy muitakin mielenkiintoisia projekteja, muun muassa Kaiserin korin sovitus Fordin rungolle. Valolla varustettu keulamerkki on pimeässä upea ilmestys. Jarruiksi saivat jäädä edellisen remontin jäljiltä 60-luvun Moparin palikoista kasatut. Plussaksi voisi mainita sen, että heikkolaatuisia uustuotanto-osia ei ole tarvinnut käyttää, sillä niitä ei yksinkertaisesti ole olemassa. Vaikka Hudson on osiensa suhteen sarjassamme kootut teokset, on päätarkoituksena ollut tehdä toimiva käyttökustom suhteellisen pienellä budjetilla. Konttiin sopii ja siellä kulkeekin kyydissä juuri sellaista tavaraa, joka saattaa tulla tarpeeseen pitkillä reissuilla. Lista on pitkä. sumassaan automaatissa. Koristaahan Hudsonin perääkin tätä ilmentävä straippaus Freakin' Deep's Tail. – Tämä oli mukavan vaativa projekti, sillä sopivien osien löytäminen asetti oman haasteensa. Ajovalot ovat muuten peräisin vanhasta Toyota Corollasta. . Aina kesäaikaan auto oli ajossa ja lopulliseen asuunsa Hudson valmistui vuonna 2003. Sisustassa penkit ja ovien verhoilut saivat pintaansa tumman harmaan keinonahan. Hudson onkin melkoinen kokoelma osia eri autoista. Väri sai olla pinnassa hyvän aikaa, kunnes Tapsa viimeisteli pohjat ja luovutti pintavärin ruiskutuksen tallikaverin hoidettavaksi. – Kaikille kiiltävän pinnan ystäville kerrottakoon, että Hudsonin runko, akselit ja korin pohja on maalattu kiiltävällä mustalla. Vain tarkkasilmäinen ja asiaan vihkiytynyt huomaa, että takalokasuojia on levitetty 40 mm. Yhtäkaikki, Hudson ja muut miehellä käynnissä olevat projektit kuvastavat erinomaisesti Tapsaa, sanavalmista kaveria, jolta ei tarina lopu, ja joka ei kuvia kumarra, vaan asiat tehdään niin kuin itsestä hyvältä tuntuu
52 V8-MAGAZINE. Uusi laakeri napaan oli kyllä laitettu, mutta laakerin ulkokehiä irrotettaessa se irtosi kipeää saaneesta navasta kevyellä napautuksella. Tämän jälkeen töitä on jatkettu työstämällä eri osa-alueita mahdollisuuksien mukaan. Pääosin selkeitä työvaiheita ovat kuitenkin värittäneet muutamat ongelmakohdat. Paitsi että jarruihin saatiin selkeä parannus, saatiin uusilla osilla taklattua myös alkuperäisen pyörännavan kanssa esiin tullut ongelma. Tästä saatiin jälleen konkreettinen esimerkki, kun irto-osien kunnostuksessa mentiin hieman pintaa syvemmälle. Lähemmässä tarkastelussa törmättiin hankalahkoon ongelmaan, sillä toinen etupyörän napa osoittautui puhdistuksen jälkeen hieman vaurioituneeksi. JARRUJEN PÄIVITYSPROJEKTI Projektiauton rakentaminen on täydessä vauhdissa runkoon liittyvien komponenttien parissa. Ehjässä navassa kehä on kiinni varsin napakasti. TEKSTI JA KUVAT HARRI KUNNASVUO E dellisessä tähän projektiin liittyvässä artikkelissa runko oli saatu maalattua muutamien irtonaisten osien kera. Olipa projekti isompaa tai pienempää laatua, erilaiset yllätykset kuuluvat pelin henkeen. Tapahtuma oli harmittava, sillä ehjän navan löytyminen ei välttämättä ole ihan Uudet jarrulaikat napoineen tulivat tarpeeseen. Näytti siltä, että ulompi laakeri oli päässyt pyörähtämään ja tapahtuma oli vaurioittanut napaa
helppo juttu. Ensimmäisenä vaihtoehtona lähdettiin kuitenkin metsästämään ehjää osaa. Itse laakereita mallailtiin paikalleen ennen varsinaista asennusta. Odotusten mukaisesti toisen navan löytäminen osoittautui hankalaksi, ainakin juuri sillä hetkellä, kun haku oli päällä. V8-MAGAZINE 53. Uusien jarrujen asennus alkoi kiinnitysrautojen asettelulla paikalleen. Jo ennen projektin aloitusta autossa mietitytti sen yksipiirinen jarrujärjestelmä. Laakerit on asennettu keskiöön ja seuraavaksi oli aika nostaa kokonaisuus akselille. Aivan täydellisestä sarjasta ei kuitenkaan ollut kyse, sillä setissä tuli lähinnä akselistoille tarvittavat osat. Uskoa kaiken tarvittavan löytämiseen oli kuitenkin sen verran, ettei setin puutteita sinänsä pidetty isona ongelmana. Kun päivityssetti oli viimein kotitallissa, aikaa käytettiin ensin sen sisältöön tutustumiseen. Etuakselilta purettiin kaikki vanhat jarruosat pois ja jäljelle jätettiin vain orkkis olka-akseli. Tästä eteenpäin muita valmiita kokonaisuuksia asennellaan runkoon sitä mukaa, kun ne valmistuvat. Kyseessä oli lopulta varsin selkeä ”bolt on -asennus”. Vaikka tarkoitus on tämän projektin tiimoilla mennä lähinnä alkuperäisen tyylin mukaisesti, voi tiettyjä päivityksiä tehdä oman rakentelufilosofian mukaan. Osan etsintöjen lomassa pohdiskeltiin moneen otteeseen eri näkökulmista, että mikä olisi paras tapa edetä. Levyjarruille soveltuva pääsylinteri, jarrulinjojen jakopalikka sekä vähän muutakin oli hankittava erikseen. Siellä ne uudet laikat ovat asennettuna molemmin puolin! Tässä ollaan kuitenkin vasta puolimatkassa koko päivitystä ajatellen. Laakerit kiristettiin muutamaan otteeseen kiristäen ja löysäten levyä samalla pyörittäen, jotta nähtiin miten kaikki asettuu paikalleen. Muutoksella saataisiin selkeä parannus jarruihin ja taklattaisiin myös pyörännavan kanssa tullut ongelma. Paketista löytyivät uudet levyt, jarrusatulat paloineen sekä tarpeelliset Runko on saatu rullaavaan kuntoon. Sisemmän laakerin vaatima adapteri sujautettiin akselille. Osien haalimista Kun periaatteellinen päätös jarrupäivityksestä oli saatu tehtyä, oli aika haalia tarvittavat osat kasaan. Kaksipiirisen järjestelmän laitto oli vahvasti harkinnassa jo tuossa vaiheessa. . Kaikkea tätä kun pyöritteli mielessään tarpeeksi kauan, ajatus alkoi kallistua vahvasti jarrujen päivittämiseksi levyihin etuakseliston osalta. Erilaisia päivityssettejä on nykyisin saatavilla varsin mukavasti, joten projektiautoon sopiva sellainen pistettiin hankintaan
Jarrulevyn ja navan yhdistelmään naputeltiin uudet laakerit, jotka tietysti rasvattiin kunnolla. Toki sinnekin hankittiin kaikki uudet kulutusosat, joiden asennus oli varsin rutiiniluontoinen tapahtuma. Tämän jälkeen valmistettiin uudet putket ja asennettiin myös jarrusatuloille tulevat jarruletkut. Kun oikea paikka oli saatu määriteltyä, oli vuorossa itse putkien tekeminen. Lisäksi kori on saatava takaisin rungon päälle ennen kuin jarrujärjestelmä saadaan viimeisteltyä loppuun asti. Osien pyörittely käsissä ei selkiyttänyt asiaa täydellisesti, niinpä oli parempi ottaa härkää sarvista ja purkaa vanhat rumpujarrujen osat pois autosta. Etukulmiin käytettiin puolestaan 3/16-tuumaista putkea. kiinnitysraudat, joilla osat saadaan ripustettua paikoilleen auton omiin olka-akseleihin. Putkiston jakopalikalle haettiin sopiva paikka runkopalkin päältä. Nähtäväksi jää, sujuuko jarruprojektin loppupuolisko yhtä jouhevasti, vai törmätäänkö vielä joihinkin odottamattomiin ongelmiin. Jarruputkisto tullaan päivittämään kaksipiiriseksi, näin myös putkiston jakopalikka oli hankittava. Putkien ollessa valmiina jarruremontin kanssa oli päästy oikeastaan niin pitkälle kuin tässä vaiheessa on mahdollista. Jos ohjeistuspuoli oli luonteeltaan hieman ylimalkainen, hyvää oli listaus osista varaosanumeroineen, joita päivityspaketti sisältää. Päivitykseen liittyvä dokumentaatio oli käytännössä yksi A4-moniste, jossa tarvittavat toimenpiteet oli lyhyesti kuvattuna. Viimeisenä vaiheena jarrusatuloihin mallailtiin jarrupalat paikalleen ja koko komeus ruuvattiin kiinni kiinnitysrautoihin. Kaikkiaan uusien osien asennus oli varsin suoraviivainen pulttaa kiinni -operaatio, mitään erityistä ongelmaa ei tässä vaiheessa tullut eteen. Jarrusatula on pultattuna paikalleen. Kiinnityspultit vedettiin alkuperäisen mukaiseen momenttiin. Takajarrut pidettiin edelleen alkuperäisinä rumpujarruina. Pääsylinteri tehostimineen on tätä kirjoitettaessa vielä hankkimatta. Jarrupalat asennettuna satulaan, tämä kokonaisuus nostetaan paikalleen autoon. Niiden uusimiselle oli toki toinenkin syy, kun linjat piti valmistaa kaksipiiristä järjestelmää silmälläpitäen. Näin tulevan ylläpidon ja remontoinnin kannalta on helppo lähteä hankkimaan oikeita kilkkeitä myös tulevaisuudessa. Setissä tuli mukana adapteripalikka sisemmälle laakerille, adapteri asennettiin akselille. Linjojen vetoa Auton vanhat jarruputket olivat todennäköisesti sen alkuperäiset. Vanhoja putkia käytettiin taivuttelumalleina uusia tehtäessä. . Tämän myötä jarruremontin akseliston puoleinen osuus oli taputeltu loppuun. 54 V8-MAGAZINE. Etupyörille tulevat jarruletkut sisältyivät toimituspakettiin ja ne näyttivät istuvan mukavasti uuteen ympäristöönsä. Päivityspaketin mukana tulivat luonnollisesti myös jarrusatulat paloineen. Takapyörille tarvittiin paksummasta varttituumaisesta putkesta tehty linja. Tämä auttoi hahmottamista kummasti ja osat löysivät loogiset paikkansa olka-akseleista. Kaksipiiristä systeemiä varten saatiin hankittua alkuperäistyylinen jakopalikka, jolle haettiin paikka rungosta ohjaussimpukan läheltä. Etukäteen hankalimmalta vaikuttanut kohta oli kiinnitysrautojen asennus olka-akseleille. Tämän jälkeen jarrulaikka oli asennettavissa autoon kiinni. Näiden pääkomponenttien lisäksi paketista löytyivät myös satuloille tulevat jarruletkut, laakeriadapterit ja pussillinen erilaista tarpeellista pikkuhilua. Sopiva löytyi GM:n 60-luvun lopun mallistosta
Itse välityksiä ei lähdetty purkamaan, niille riitti lähinnä silmämääräinen tarkistelu ja vanhojen öljyrippeiden putsaaminen pois. Taka-akselin puslat menivät uusiksi. Vasta tämän jälkeen puslan kuori suostui liikkumaan ja ne saatiin irti akselista. Niinpä tämän remontin yhteydessä uudet stefat naputeltiin paikalleen ennen kuin itse vetoakselit uusine laakereineen pujotettiin takaisin perään. Kaikki kulutusosa laitettiin kuitenkin uusiksi. Ihan maalissa ei rungonkaan kanssa vielä olla. Puslaremontti taka-akselistoon Jarrujen ohella myös taaempi akseli vaati joitakin toimenpiteitä. Puslien kunto näytti kuitenkin sellaiselta, että ne oli syytä uusia. . Sen avulla uusien puslien asennus sujui kohtuullisen helposti. Kunhan työt etenevät, niin joitakin runkoon liittyviä komponentteja asennellaan vielä lisää. V8-MAGAZINE 55. Uudet puslat olivat jo hankittuna, sillä vanhojen irrotuksessa ne jouduttiin käytännössä rikkomaan kalvamalla kumiosuus pois puslasta. Taka-akselille tehtiin yleinen siistiminen. Taka-akseliston kanssa puuhailu aloitettiin purkamalla vetoakselit sekä jarrukilvet pois. Akselissa olevat tukivarsien puslat poistetiin, mikä osoittautui melko hikiseksi urakaksi. Eräs vakiokohteista, joita akselissa joutuu ennemmin tai myöhemmin uusimaan, ovat vetoakseleiden stefat. Myös banjokoppa otetiin auki ja vanhat öljyt valutettiin ulos. Muutama askel taas pidemmällä, kun akseli ripustettiin takaisin runkoon kiinni. Uusien asennuksessa käytettiin työkalua, joka valmistettiin korjausoppaasta löytyneiden kuvien perusteella. Puslien asennukseen akselille valmistettiin eräänlainen prässäystyökalu, jonka malli nähtiin tehtaan korjausoppaassa. Vuotava stefa päästää jarrurumpuun öljyä, mikä tekee siellä tuhojaan jarrukengille. Tässä vaiheessa runko akselistoineen on jo saanut melko paljon uutta osaa ja huomiota osakseen. Runko on kuitenkin saatu jo rullaavaan kuntoon ja siihen voi asennella muita kokonaisuuksia sitä mukaa, kun niitä alkaa valmistumaan. Takajarrut jäivät edelleen rumpumallisiksi. Tukivarsissa kiinni olevat puslat asennettiin normaalin prässin avulla. Tarpeelliseksi katsotut osat uusittiin, kuten puslat ja vetareiden laakerit
Sain myös tältä myyjältä ostajan nimen ja puhelinnumeron. Meni vielä vuosi, pari, kunnes minulle sattui sopiva hetki tehdä tutkimusmatka Albertin kotiseudulle. TEKSTI JA KUVAT PEKKA POLVINEN M etsästin monena vuonna mannerEuroopasta NOS-osia omiin Studebaker projekteihini. Vaikka lupasin seuraavalla kerralla ostaa kapselit, joku oli ollut nopeampi. 19-vuotiaana hänellä oli jo parikymmentä autoa erikuntoisina projekteina, joukossa kolme ’48 Lincolnia, joista kaksi coupe-mallista ja yksi avo! Kaikki löytyivät edullisesti Belgiasta. Herra oli ostanut myös pari autoa, ja kapselit olivat menneet kaupan mukana. Monet autoista olivat seisseet pitkään ja vaativat töitä, mutta Albert oli jo nuorena tottunut korjaamaan Harvinaiset Studebaker Aero-Strut-optiokapselit johdattivat kirjoittajan Albertin ”kätkölle”. Osavaraston haltijalle kelpasi tuolloin vain käteinen, ja siten yksi superharvinainen NOS-pölykapselisarja jäi odottamaan seuraavaa visiittiä. Silloin lamppu syttyi! Sama kaveri, joka vei minulta kapselit nenän edestä kymmenen vuotta aiemmin, oli taas ollut nopeampi. Tarkkasilmäinen tunnistaa kuitenkin alkuperäiset. 60-luvun alun Rancheron vierellä kättä heilautti ohimoilta tyylikkäästi harmaantunut herrasmies. Otin mieheen yhteyttä, ja hän lupasi tarjota minulle lohtukahvit ja esitellä kalustoaan. 18-vuotiaana Albert osti kaksi ’52 Cadillaccia. Albertin kotitalo Jubbegan pikkukaupungissa löytyi helposti. Tämä episodi haihtui mielestäni, kunnes liki kymmenen vuotta myöhemmin tuulimyllyjen maassa kalkkiviivoille kaatunut autokauppa harvinaisesta kaksiovisesta ’57-mallisesta nostalgiakilpuriaihiosta meni sivu suun. Kapseleista en viitsinyt vielä kysellä mitään. AARTEET Albertin 56 V8-MAGAZINE. Hän pääsi hiljalleen mukaan autokaupan maailmaan, ja kotona syntynyt syvä luottamus amerikkalaisiin autoihin loi suunnan tulevalle. 100 auton kokoelma Vanhojen Studebakerin kapseleiden jäljittäminen johti sadan auton kokoelman löytämiseen, joka hakee vertaistaan. Asia jäi harmittamaan, joten sain myyjältä kapseleiden ostajan nimen ja puhelinnumeron. Lähes samannäköiset kapselit tulivat Studebakerin valmistuksen loputtua markkinoille nykyäänkin suosittuina kustomtarvikkeina. Autojen ohella rinnalla kulkivat alkuvaiheessa pitkään myös brittipyörät ja Harrikat. Veren perintöä Tarinoimme kahvikupposen äärellä vanhaa valokuva-albumia selaillen. Niistä välttämättömimpiin käytin kaikki matkalla mukana olleet käteisvarani. Myös hintataso oli todella edullinen. 70-luvun alussa Albert alkoi tehdä viikonloppuretkiä Hollannista Belgiaan, koska siellä oli verotusja muista syistä suhteessa enemmän malliston huippumalleja ja hyvin varusteltuja yksilöitä. Joskus toistakymmentä vuotta sitten eräältä hollantilaiselta varaosakauppiaalta löytyi muutamia harvinaisia osia tehtaan alkuperäispakkauksissa. Ohi ei voinut ajaa, sillä pihalla seisoi kymmenkunta pääosin 60ja 70-luvun amerikkalaista. Albert kertoi saaneensa pahimman luokan autokuumeen jo pikkupoikana, ja tehneensä ensimmäisen autokauppansa 10-vuotiaana, jolloin hän osti '50 Opelin
Albert suunnittelee avaavansa uudelleen isänsä 1950-luvun lopulla perustaman ylellisten hautausautojen vuokrausbisneksen. Albertilla oli useita ’47–’48 Lincolneja, kun hän aloitteli harrastustaan 70-luvun alussa. Entisöinnin alle on tulossa ’37 Packard Hearse ja toisessa tallissa odottelevat ’46 ja ’51 Cadillac ambulanssit hautausajoneuvoiksi muuttamista. Albert karautti kauppiaan pihaan ja osti auton huomattavasti kovemmalla hinnalla. Vain 35 000 km ajettu yksilö oli pitkään alkuperäisellä omistajaperheellä Belgiassa. Iän myötä taidot tietysti kehittyivät ja pelkäämätön asenne vei eteenpäin. Joskus oli taasen pakko maksaa vähän paksumpi siivu, kun joku pitkään ”soittolistalla” ollut yksilö oli livahtanut ohi. kaikkea mitä eteen tuli. Tässä hyvässä alkuperäiskunnossa olevat ’56 Lincoln Continental ja ’58 Thunderbird. Tämä Kaiser Henry J on uutena Hollannissa myyty yksilö, jonka entisöinti alkaa olla aika pitkällä. Kokoelma kasvoi Kokoelma lähti pikkuhiljaa karttumaan siten, että jotain hän aina välillä vaihtoi tai myi. . Joitain autoja hän yritti ostaa vuosien ajan siinä onnistumatta, useimmiten juuri Belgiasta. Jos mies diggailee orkkiskuosisia, rakentaa vintage dragsteria ja valmistelee stripille myös gasseria, niin tuskin on mikään ihme, että koti ja turvapaikka annetaan myös maahan saapuneelle kesken jääneelle kustomille. Kori ja alusta ovat valmiina. . Sisusta ja lasit sekä jotain pientä kiiltävien kiinnittämisen ohella on seuraavana työlistalla. Tällainen oli nyt tallissa lepäävä toinen ’58 Edseleistä. Viikot hän teki töitä isänsä firmassa, mutta viikonloput hän käytti vanhojen amerikkalaisten jäljittämiseen. V8-MAGAZINE 57. Nyt painopiste on 50-luvun Fordeissa. Puolen vuoden välein tehdyistä sopimuksista Albertin ensiosto-oikeudesta ei tullutkaan mitään, vaan Albert sai kuulla, että joku kauppias oli onnistunut ostamaan auton ikääntyneeltä alkuperäisomistajalta pilkkahintaan
Sisälle mahtui viitisentoista autoa ja pihalle toinen mokoma. ’57 Cadillac Sevillen ja ’59 Thunderbirdin Albert oli puolestaan hankkinut kauan sitten USA:n matkoillaan. Albertin isä oli taksiyrittäjä ja hänellä oli tuolloin kymmenkunta amerikkalaisvalmisteista autoa yrityksen käytössä. Hollannissa maaperä on kostea, koska maasta suuri osa on patoamalla kuivatettua vanhaa merenpohjaa. Koulu hyötykäyttöön Albert kertoi, että kokoelman kasvaessa hän päätti muutama vuosi sitten elättää itsensä kokopäivätoimisesti vanhojen autojen myynnillä. Aika ei muuten olisi riittänyt kaluston ylläpitämiseen. Säilytystilat olivat kuivia, eivätkä autot olleet maapohjalattialla, vaan betonilla. Oli myös löydettävä paremmat tilat, joiden yhteydessä hän pystyi sekä kunnostamaan omia autojaan, että harrastamaan sekä pyörittämään liiketoimintaa. Albertilla oli kolme tällaista vastaavaa hallia koulurakennuksen tilojen lisäksi. Ylellinen ulkoasu, 354 Hemi, nappiautomaatti ja sähkötoiminnot olivat harvinaista herkkua kilpailevien yritysten kylmäkuljetuslaitteiden rinnalla. Vuonna 1927 rakennettu tyhjäksi jäänyt puuseppäkoulu oli ollut loistava löytö. Sekin oli löytynyt Belgiasta englantilaiselta aatelisrouvalta. Niinpä hän vei paikalliselle koripajalle etukulmaan vaurioituneen uudenkarhean ’56 Imperial Crown sedanin, josta tehtiin pitkäkatto koria jatkaen ja muotoillen. Erikoiseksi sen teki se, että autossa on ’59 Edselin kojetaulu ja mittaristo, joita Kanadan tehdas Albertin mukaan kuulemma käytti vielä tässä vuosimallissa. Albert syntyi 50-luvun alkupuolella yrittäjäperheeseen. Samassa tallissa majailivat myös ’63 ja ’61 Corvettet. Kuninkaallinen Cadillac limo palveli loistavasti lukuisten hääparien juhlakuljetuksissa. Auto oli muuten hyvässä . Toiminta aloitettiin 1930-luvun kalustolla. Tallissa oli myös erikoinen oikeanpuolisella ohjauksella varustettu ’63 Ford Galaxie, Australian vientimalli, joka oli myyty uutena Englantiin. Hänellä oli visio autosta, jollaisella moni haluaisi tehdä viimeisen matkansa. Silmäterät paraatitiloissa Albertin tärkeimmät autot sijaitsivat vanhassa koululuokassa. Tilat tarjosivat nykyään paitsi yläkerran asunnon, myös verstaan, sosiaalitilat sekä mukavasti hallija parkkitilaa. Kuninkaallisella kalustolla alkuun Kuvassa on osa Albertin isän vuoden 1948 Chrysler-yhtymän tuotteista. 50-luvun puolivälissä Albertin isä laajensi kuljetustoimintaa hautajaiskuljetuksiin. Loput noin kahdeksankymmentä autoa olivat kolmessa isossa erillishallissa muutaman kilometrin päässä. Toinen syy oli se, että internetin myötä oli aika vaikea enää tehdä löytöjä omaan kokoelmaan Belgiasta tai lähialueelta. ’48 Packard coupe oli pelastettu jalkapallofriikin naapurista. 58 V8-MAGAZINE. Aiemmin mainitun '58 Edsel coupen kaverina oli pehmeäkattoinen ja kaikilla optioilla ladattu '58 Edsel Citation, sekin Belgiassa uutena myyty. ”Crime limos”, kuten Albert nuo pääosin 1948 Chryslerit luokitteli. Kokoelmaan tuli kuitenkin yksittäisiä autoja harrastajilta, joilla ikä tai terveys oli tullut esteeksi, ja entisöinti oli jäänyt kesken näistä syistä. Turvaan futarilta Seuraavassa ”luokkahuoneessa” majaili kiinnostavia harvinaisempia merkkejä. Hinnat olivat karanneet, ja aina joku ikääntyneen omistajan lähisukulainen kuiskutteli omistajan korvaan usein epärealistisia pyyntihintoja. Ne olivat löytyneet Saksasta ja Norjasta hollantilaisilta omistajilta, jotka olivat aikoinaan vieneet autot mukanaan uusiin kotimaihinsa
Usein kihlaparin häissä oli suuri osa Albertin laivueen Cadillaceista yhteiskäytössä, ja niistä hääparin käyttöön oli varattu takaa avattavalla kangaskatolla varustettu limo. Harvinainen Kanadassa valmistettu Australian vientimallin 1963 Galaxie, jossa on käytetty ’59 Edselin kojetaulua ja mittaristoa kokoonpanolinjalla. Omistaja luovutti, ja auto päätyi Albertin kokoelmaan turvallisempaan säilytykseen. Packardin naapurina odotti työn alle pääsyä ’36 Graham Hollywood. Historian havinaa. Vuonna 1969 Albertin isä luopui takseistaan ja siirtyi aluksi käytettyjen ja sitten uusien autojen diileriksi. Alkuvaiheessa suuri yleisö suorastaan jonotti päästäkseen kuninkaallisten Cadillacien kyytiin. Vuonna 1948 kruunusta luopuneen kuningattaren mieltymys Cadillaceihin juonsi jo 1930-luvulta, ja eläkevuosillaankin hän oli ohjailemassa kuninkaallisen perheen autohankintoja myös kuningatar Julianan aikana 1950-luvulla. Albertin harrastamisen laaja-alaisuus ja mieltymys harvinaisempiin merkkeihin näkyi myös takimmaisen rivin parivaljakosta. Tässä on osa Hollannin kunigashuoneelta vuonna 1958 ostettua kolmentoista ’52–’53 Cadillacin laivuetta. V8-MAGAZINE 59. . korjailevat noin vuonna 1960 Cadillacin sisustusta. Albertin suojissa Packard oli palautettu suomalaisittain määritellen MR-tason kuosiin. Albertin isä Albert Sr. Kuninkaallisen perheen talliin oli kertynyt peräti 13 eri tilaisuuksiin tilattua ’52–’53 Cadillacia, joista osa oli jatkettuja erikoismalleja. Albertilla oli toinenkin samanlainen, pari vuotta nuorempi ja täysin alkuperäisessä kunnossa oleva yksilö. Huomaa avattavalla katon takaosalla varustettu limo. Lähes tuntemattomuudesta nousseen Toyotan jälleenmyyjänä toimiminen 70-luvun alussa ei aina ollut helppoa, sillä japanilaisautojen imu ei hollantilaisilla markkinoilla ollut tuohon aikaan kummoinen. Albertin isä rakennutti 50-luvun puolivälissä 354-kuutiotuumaisella Hemillä varustetun ’56 Crown Imperial hautausauton. Vieressä taas hymyili ’56 Rambler Pininfarina-koritettu farmari. Tämä ’48 Packard ehti kokea kovia jalkapallofriikin naapurin potkittua palloa toistuvasti ulkona seissyttä autoa päin. Niitä käytettiin myös ahkerasti häävieraiden kyyditsemiseen. Albertilla oli kymmenkunta eri vuosimallin Ramblerja Nash-farmaria 40-luvun lopulta 60-luvun alkuun. onnistui tekemään hyväksyttävän tarjouksen koko Cadillac-laivueesta ja valjasti ne taksikäyttöön. Albert ja isänsä Albert Sr. Valtakunnallisen uutiskynnyksen ylittänyt manööveri oli kuitenkin Hollannin kuningatar Wilhelmiinan Cadillac-laivueen hankinta. ’53 Studebaker Commander oli 1990-luvun alun Pro Street -henkeen rakennettu ruosteeton, mutta alustaltaan surkeasti kasaan parsittu yksilö, jonka hän oli pelastanut paikalliselta Amerikan heräteostostaan katuneelta harrastajalta. Auto myytiin uutena Englannissa. kunnossa, mutta naapurin palloharrastus oli rikkonut ulkona seisseestä autosta kaikki ikkunat
Toinen on sininen '56 Pontiac ja toinen vihreä '46 Chrysler. Peltitöitä on tiedossa vielä jonkin verran katon takaosaan ja takalokasuojiin. Kyseessä on jutussa mainittu yksilö, joka lupauksista huolimatta myytiin ensin toisaalle. Näitä sai myös mekaanisella ahtimella varustettuna. Albertilla oli kaksi harvinaista Graham Hollywoodia. 60 V8-MAGAZINE. Mistä mahtanee johtua se, että tuttavani hallissa monta vuotta asustellut pöllö tyhjentää suolistonsa tuotteet vain kahden auton konepellille, vaikka tarjolla on monta kymmentä eri vaihtoehtoa. Tässä ’36-mallinen. Tällä Belgiassa kootulla ’58 Edsel Citationilla on ajettu vain 35 000 km. 1959 El Caminoon on sovitettu 1959 Pontiacin keulapellit, voimansiirto ja mittaristo. Vanha kustomointiprojekti tämäkin. Tässä tosin etualalla myös ’61 Starliner isolohkolla. Johtuuko pöllön valinta väristä, merkistä vai vuosimallista. Onko Luontoilta ja Petelius. Lisäksi Albertilla oli täysin alkuperäiskuosiossa oleva ’39 vanha moonshiner auto. Niitä on halleissa puolisen tusinaa eri korimalleina. ’60 fullsize Fordit ovat Albertin heikko kohta
. ’58 Edsel keulalla varustettu ’58 Ranchero. Aikansa kutakin Myös kolmannessa hallissa oli herkkuja ’58 avo Lincolnista 1940-luvun Oldsmobile ja Chrysler coupe-malleihin ja lukuisiin Nash Rambler farmareihin. Samoin työn alle oli pääsemässä ’37 Packard Hearse, josta Albert aikoi rakentaa yhden kolmesta uudesta hautausautostaan. reilut 50 vuotta sitten. Hämärän hallin ovien avautuminen sai pulssin kohoamaan. Niinpä suunnitteilla on kaiken myyminen lukuun ottamatta 3–4 autoa, jotka hän pitää itsellään. Eli jos nyt on sopivasti ylimääräistä valuuttaa ja tilaa noin 100 erikuntoiselle Amerikan autolle, ei muuta kuin tarjous Albertille. Osa autoista on ollut jo jonkin aikaa myynnissä Albertin sivuilla www.continentalcars.nl. Tätä lukiessa nuo kapselit saattavat kuitenkin olla jo Suomessa. Uniikki moottorikokeilu Hyppäsimme Albertin Ford pickikseen ja karautimme 10 minuutin matkan seuraavalle isolle hallille, joka lienee ollut aiemmin jonkin maatilan käytössä. ’59 Pontiacin keulalla varustettu ’59 El Camino kiinnosti, mutta sen oli joku edellisen viikon vierailija ostanut. Kun ihmettelin projektien määrää, Albert vakavoitui ja kertoi, että on pian lopettelemassa. Täydellisestä NOS-setistä pyydetään tänään helposti pari tuhatta dollaria. Albert käy tiiviisti kokeilemassa lähistöllä olevalla dragstripillä erilaisia rakentamiaan yhdistelmiä. V8-MAGAZINE 61. Albertin moottorikokeilu vintagehenkiseen dragsterprojektiin. . Kaksi muuta ovat ’46 ja ’51 Cadillac ambulanssit, jotka hän muuntaa hautausautoiksi, aivan kuin isänsä Albert Sr. Työn alla on Fordin 300-kuutiotuumainen Fordin suora kuutonen, johon sovitetaan Chevroletin veekasin alumiinikansista sylinterinkansi leikkaa ja liimaa menetelmällä. Farmareita, Starliner coupe-malleja ja yksi avomalli. Autoja täällä oli varmaankin nelisenkymmentä, ellei enemmänkin Heti alkuun silmä osui rivistöön 1960 fullsize Fordeja. No, onneksi ei enää harmittanut. Tiedustelin varovaisesti, ovatko kyseiset kapselit samat, jotka Albert osti nenäni alta kaksitoista vuotta sitten. Rivin jatkeena oli 50-luvun alun Ford farmareita ja sedaneita, Studebakereita, Chrysler konsernin tuotteita, ‘60 Mercury farmari, ‘59 Pontiac farmari, ‘50 avo-cadillac, ‘40 Mercury, 1930-luvun alun Plymouth ja Nash Metropolitan. Albert kertoi, että Saksasta tullut kaveri oli ollut paikalla puolisen tuntia ja ostanut kymmenisen autoa. Joukossa oli myös hot rod -käsittelyyn päässeitä. Albert esitteli kansia ja kertoi, että 3M-firman kaveri oli käynyt verstaalla ja vakuuttanut, että heillä olisi liima, jolla pilkotuista V8-alukansista saataisiin liimattua toimiva ja kestävä kansi Fordin kuutoseen. Monet olivat vaativia projekteja, osa taas melko hyvin säilyneitä. Nytkin hänellä oli rakenteilla putkirunkoinen etumoottoridragster, ja siihen Fordin 300 cid kuutonen, johon hän sovitteli Chevroletin V8:n alumiinikansia kirjaimellisesti "leikkaa ja liimaa" -periaatteella. Albertin verstaalla oli työn alla mm. Silloin aikanaan kaupat olisivat syntyneet sadalla eurolla. Pois lähtiessä en malttanut olla kysymättä Studebakerin kapseleista, jotka olivat 1963 Corvetten vieressä oviaukon päällä. Kaikki muu on kaupan, aina rakennuksia myöten. Ne olivat jo lähteneet uuteen kotiinsa, joukossa mm. Hänellä on ikää yli 60 vuotta, eivätkä hänen kaksi poikaansa ole kiinnostuneet autokokoelmasta. Albert vastasi hymyillen niiden olevan, mutta painotti samalla kahden muun kapselin olleen erilaisen, eli kyseessä ei ollut täydellinen setti. ’50 Hudson Commodore coupe ja muutama muu kiinnostava aihio
Näitä neuvoja noudattamalla omistaja pääsi eroon Virosta 62 V8-MAGAZINE. Käytännössä Viperin kanssa ei tuona aikana ollut päivääkään, milloin jotain odottamatonta ei olisi tapahtunut teknisellä rintamalla. Yksi niistä on vieläpä ihan uusinta mallia, jota ei edes saa rekisteriin Euroopassa. Hän neuvoi omistajaa laitattamaan Viperiin tietokoneohjatun moottorinohjausyksikön tehdasuuden moottorin yhteyteen. Viperin omistava vakavarainen herrasmies hankki auton käytettynä muutaman muun hänen tallistaan löytyvän Viperin seuralaiseksi. Turboista voimaa ja sietokykyä Kauppojen jälkeen, joskus vuoden 2006 kieppeillä, joku aikaisempi paja oli asentanut Viperiin mekaanisen ahtimen tuomaan auton silloisiin 8-litraisesta V10-moottorista kaivettuihin alkuperäistehoihin 457 hv ja 664 Nm hiukka lisäjytkyä. Dodge Viper GTS 1998 M issään ei ole sen kummemmin erikseen saneltu etteikö Viperin alkuperäisiä tehdaslukemia voisi edelleen jatkojalostaa, ja juuri näin on toimittu tämän virolaisen autoharrastajan yksilön kanssa. Syystä tai toisesta mekaanisesti ahdettu moottori laukesi melko vikkelässä tahdissa 3–4 kertaa peräkkäin. Tämän jälkeen Tallinnan lentokentän kupeessa nykyisin majailevan VKM Motorsin omistaja, suomalaisilta kiihdytysradoilta varsin tuttu tuplaturbo Nissan Zetalla Super Pro Street -ryhmässä kilpaileva Viljar Mäesepp otti ohjat käsiinsä. Niin, ja löytyyhän häneltä yksi Viperi lisää, mutta tämä on vakituisessa parkissa Nurbürgringin nurkilla odottelemassa herran jatkuvaa hinkua päästä kyseiselle radalle rentoutumaan ja purkamaan työkiireiden tuottamia paineita. Kuluuhan vanha amerikkalaislähtöinen sanontakin, että enempi on parempi. Kaikki Viperit viihtyvät samassa tallissa uudemman puoleisen Ford GT:n ja ihan uuden Porsche GT3:n seurassa. Tehoa ahdin tuotti, mutta todellisia lisätehoja ei juuri koskaan ennätetty mitata
Hyvin työntää Koska homma ei toiminut edes toisella yrittämällä, päädyttiin lopulta VKM Motorsin toimeksiantona tilaamaan PPF:n kautta Precision Turbon ahtimet, minkä jälkeen työt käynnistyivät VKM:n suunnalla. Tämä projekti käynnistyi edelleen surkealla tavalla, sillä Amerikasta tilattu valmis tuplaturbopaketti ei koskaan ilmestynyt Viroon. Viperiin aikaisemmin liittyneistä suuremmista murheista. Viperin omistaja teki vielä uuden yrityksen hankkia turbokittinsä Amerikasta Atlantin toisella puolella asuvan tuttavansa kautta. Jenkit yksinkertaisesti vain ottivat rahat vastaan ja jättivät tavarat toimittamatta. Edelleen nämäkin rahat hävisivät kuin tuhka tuuleen, vaikka virolaisen Amerikassa asuvan tutun piti olla kaupantekoon pätevä henkilö. Hiukan myöhemmin Viljar ehdotti omistajalle mahdollisuutta hankkia Viperiin sekä kaivattua lisävoimaa, että myös lisävauhtia turboahtimet asennuttamalla. Kaikki näihin liittyvä valmistusja asennustyö tehtiin VKM:n pajalla. Valitettavan tuttu sikäläinen toimintatapa edelleen tänä päivänä. . V8-MAGAZINE 63. Amerikassa on sitten Viperin syntymän jälkeen kalisteltu tiiviisti miekkaa siitä onko Moparin urheiluauto nopeampi kuin General Motorsin yli 60 vuotta takaperin markkinoille tuomansa oma kaksipaikkainen sporttiunelma. Heillä valmistettiin kaikki putket, imusarja ja muut olennaiset tarvikkeet. Viperissa on joka tapauksessa enemmän sylintereitä ja vääntöä. Mukaan kuvaan astuivat myös uudet välijäähdyttimet, johtosarjat, suuttimet ja polttoainesysteemit. TEKSTI JA KUVAT HEIKKI MALINEN Pieni kuumista pakoputkenpäistä varoittava tarra on syytä huomioida, muuten käy helposti samoin kuin lukuisille moponvuokraajille Kreikassa ja Thaimaassa
. Ilmeisen hyvin tuo on työntänyt, ja moottori on takuuvarmasti kohdannut raskasta jalkaa. Tuhti takasiipi ja hiilarisplitteri luovat asennetta ja tuottavat Moparin virallisen kilpapajan Orecan valmistamina juuri sen mitä niiltä toivotaan. Ylimääräiset lisävalot ovat pitkänmatkan kisojen varusteita. Nykyinen turbosetti asennettiin paikoilleen kolmisen vuotta takaperin. Tämän mittavan urakan jäljiltä Viper on toiminut koko ajan täysin moitteettomasti. Käytössä olevat ahtimet ovat kooltaan 64 mm ja niiden luvataan tarjoavan jopa 1400 hv tehot. Tässä Viperissä edellä mainittu 2000 Nm maksimivääntö löytyy jo niinkin alhaalta kuin 1500 r/min kohdalta, mikä tietysti tarjoaa hyvät lähtönopeudet kaarteista suorille ammuttaessa. Turbot astuvat kehiin vasta tietyn kierrosluvun jälkeen, ja mitä enemmän vastusta niille tarjoaa, sitä paremmin niistä irtoaa iloa ja pauhua. Bensan kanssa kohdattiin liian paljon ja liian nopeasti erilaisia lämpöongelmia. Nykyiset suuttimet ovat olleet käyttöasteeltaan aivan sata prosenttisessa käytössä. Uudet suuremmat 2000cc suuttimet olivat jo tuloillaan, ja tämän jälkeen Viperiä on tarkoitus ajattaa VKM Motorsin omilla Kuvaushetkellä Viperin keulasta puuttui siellä normaalisti kiinni oleva etuhuulen hiilikuituinen splitter-levy. Ensinnäkin tuottaakseen voimaa, sen täytyy ensin syödä voimaa auton omasta moottorista. Mekaanisen ahtimen lisääminen moottorin yhteyteen aiheuttaa kaksi perusjuttua. 64 V8-MAGAZINE. Voima kuitenkin tulee pehmeästi osaavissa käsissä. Toiseksi mekaaninen ahdin käynnistyy samalla hetkellä, kun auton moottorille annetaan käynnistyskäsky, mikä omalta osaltaan lisää polttoaineenkulutusta. Kyseistä polttoainetta käyttäen Viperilla voi helposti kiertää moottorirataa reilut parikymmentä kierrosta kerrallaan. Vanhan mekaanisen ahtimen kanssa, jos se joskus toimi odotetusti, silloin viimeistään ahtimen hihna pomppasi pois paikoiltaan usein katketen, ja kisat päättyivät liian usein radan varteen. Näillä eväin Viper tuottaa nykyisellään kuitenkin hurjat 1200 hv ja yli 2000 Nm väännön polttoaineenaan etanoli
Täysiverinen ratatykki Viperillä on tupla-turbojen kanssa ennätetty ajaa runsain määrin eri moottoriradoilla ja tämän ohessa sillä on kaksi vuotta sitten tehty Viron virallinen loppunopeusennätys 343 km/h mailin matkalla. V8-MAGAZINE 65. Viperin ohjaamo on mitoiltaan niukka, mutta kaikin puolin toimiva kokonaisuus. Kuvaushetkellä autossa ei ollut kiinnitettynä Orecan etuhuulen splitter-levyä, mutta se löytyy. Pelkkä pieni vilkaisu ulkokuoreen paljastaa yhtä sun toista. Kuski on ilmoittanut harkitsevansa uutta ennätyskokeilua, mikäli kiitorata olisi nyt tasaisempi, ja hän onnistuisi vetämään kaasu pohjassa pidemmän aikaa vaihteita läpi sekä nelosella että viitosella. Viperissä kiinni olevista Viron kilvistä huolimatta tämä auto on puhtaasti rataauto kaikilta varusteiltaan ja ominaisuuksiltaan. Käytössä ollut Haapsalun lentokentän kiitorata ei ole pinnaltaan sieltä ihan tasaisimmasta päästä ja Viperissä oli silloin kiinni puhtaasti rata-ajoa varten suunniteltu alusta. Tästä syystä Viperissa on hyvä olla kilvet kiinni, mikä ilmeisestikään ei ole ihan mahdoton homma Virossa toteutettavaksi. Näillä eväin pitäisi olla hyvinkin luvassa uudet kovemmat nopeudet, ja silloin puhutaan 360–370 km/h lukemista. Kuski teki kuitenkin nopean vaihdon neloselle ja jatkoi hetkellisesti kaasu pohjassa viitosella. Kyyti ja työntö Viperin ratin takana oli sen verta huimaa, että se alkoi olla pelottavaa kokeneellekin ratakuskille. Viljar on itse käynyt kokeilemassa Viperia kadulla ja todennut sen siellä melko rajuksi peliksi. rullilla säädettävänä ja tehomittauksessa. Moparin virallisena moottoriurheilupajana tunnetun ranskalaisen Orecan mahtipontinen takasiipi ei ole mikään nyrkkipajalla veistetty tekele, vaan se on pikemminkin läpikäynyt hyvin tarkat tuulitunnelitestit, ja tuottaa varmasti kaiken sen mitä tehdas sille lupaa. . BBS:n 19-tuumaisten takavanteiden ympärille on kietaistu Michelin Pilot Sport Cup -renkaat kooltaan 345/30ZR19, edestä löytyy vastaava 295/30ZR19 rengastus. Kiihdytysvaiheessa Viper pomppasi siellä jostain töyssystä hieman irti radan pinnasta, ja näin kolmosen vaihde hyppäsi pois päältä. Pienestä keskikonsoliin sijoitetusta kahvasta laukaistaan jarruvarjo nopeusennätyskisoissa. Takakilven takana on piilossa loppunopeuskisoissa käytössä olevan jarruvarjon kiinnityspiste, sillä varjo on Viron sääntöjen mukaan pakollinen kaikissa yli 290 km/h loppunopeuteen yltävissä autoissa. Punaisen 1200 hv tuottavan 8-litraisen V10-moottorin tuplaturbot ovat piilossa lokasuojien alla etupyöränaukon ja tulipellin välissä. Sinällään tämä Viper ei ole viime aikoina varsinaisesti kärsinyt voiman puutteesta, mutta VKM:n suunnalla on hiljalleen päästy paremmin jyvälle Viperin luonteesta ja käytöstavoista, joten kyseessä on pikemminkin eräänlainen hienovarainen luonteenmuokkaus vielä jouhevampaan suuntaan. Kyseessä on viimeisen päälle hartaudella ja Orecan oppeja noudattaen rakennettu rataohjus. Pärnun uuden moottoriradan valmistumisen jälkeen Viperin omistava herrasmies kävi välittömästi ajamassa radan uuden kierrosennätyksen. Herrasmiehemme asuu Tallinnan lähistöllä ja ratapäiville, tai yhtä hyvin kisoihin lähtiessään hänellä on tapana ajaa Viperinsa kotitallista radalle. Tämä Viper ei siis ole mikään varsinainen loppunopeuskoitoksiin tai sen kummemmin kiihdytysmittelöihin rakennettu auto. Sama koskee Orecalta tilattua takapään splitteriä
Tulokastulva Mutta takaisin Blacklist-kahinoihin. TEKSTI JANNE USKALI, KUVAT TIMO MUILU L istan kärkipäässä roikkui jo valmiiksi useampi päällekkäishaaste, alkaen ykköspaikan haasteesta Hakulisen ja Sinisalon välillä. Toista hymyilyttää ja… 66 V8-MAGAZINE. .............Hermunen/Liekki Valiant 9. .............Takala/Ghost Valiant 10. .............Hakulinen/Nova 3. HÄMÄRÄN KOITOSSA Kauden viimeinen ja ehkä odotetuin Blacklist-tapahtuma oli varmasti Alastaron Night Race, johon listan ukot/autot oli kutsuttu. Sutinaa oli siis luvassa koko rahalla, tai niin ainakin luultiin. Arman Alizad pääsi Janne Uskalin Buickin kyytiin täyskaasuvetoon, ja ilmeet olivat sen mukaiset. Pienen keulimisen sävyttämä 9,5 sekunnin veto oli kuulemma yksi hienoimpia TVtähden kokemia juttuja, joten se PR-tempaus taisi mennä maaliin. .............Sinisalo/Camaro 2. Blacklist Street Race Finals, Night Race Alastaro 2.9. .............Wihinen/TT Pikkis 2016 Blacklist #ykkönen Jari Sinisalo. .............Kataja/Avo Pontiac 8. Rantakari oli haastanut jo valmiiksi kyseisen lähdön häviäjän, ja vielä tämänkin haasteen häviäjä oli haastettu allekirjoittaneen toimesta. .............Uskali/Blacklist Buick 5. Vesi1. Arman halusi kokeilla ohjelmaa varten nopeaa katuautoa, ja minä lupasin antaa Buickilla tyypit kadulla, jonka jälkeen vedettiin sitten all-out-veto stripillä, Arman luonnollisesti pelkääjän paikalla. Perjantai alkoi allekirjoittaneella vähän erikoisemmalla tavalla, kun Kill Arman TVohjelmasta tuttu Arman Alizad oli kuvaamassa uutta TV-ohjelmaa nimeltä Arman Live. .............Sikanen/Paha BMW 6. .............Nykänen/Swinger 7. .............Rantakari/Tunneli Duster 4
FHRA:n toimitusjohtaja Leo Laurell halusi myös yrittää päästä ilokaasutetulla pikkulohko Corvetella mukaan listalle. Liekki Vallun ajot oli näiltä osin ajettu. Kisapäivän aikataulu venyi niin pitkälle iltaan, että tämä lähtö oli tarkoitus ajaa illan viimeisimpinä vetoina. Se on varma. Listakuviot jatkuvat ensi kaudella suoraan siitä mihin ne nyt päättyivät, joten säpinää listahaasteiden osalta riittää varmasti ensi vuonnakin. 10,4 ajaneella Katajalla ei ollut jakoja, joten Sikanen nousi sijalle 6. Wihinen oli vihdoin saanut 1800-heppaisen tuplaturbo Pikkiksen kovaan iskuun ja alustan toimimaan ainakin liimaradalla varsin hienosti. Hakulinen säilytti kakkostilansa ja Rantakari sai vastaansa Uskalin. Erno Toffer voitti punavaloon sortuneen Timo Mäkelän ja Tsiffe alias Jukka Hyvärinen kuittasi Malibullaan voiton Arto Heinosesta. Nossit olivat tällä kertaa liikaa Liekki Vallun vetareille. Kärkipään osalta ajot alkoivat heti kovimmasta vedosta, eli Hakulisen ja Sinisalon Blacklist #1 kruunutaistosta. Rantakari oli ottanut jo auton kevennyksen käyttöön pulttaamalla istuimia autosta irti, mutta isolohko ilokaasuilla oli silti liian iso pala purtavaksi vapari pikkulohko Moparille. Sinisalo pääsi harjoitusvedossa vihdoin testaamaan uusia ilokaasujärjestelmiä, ja auto kulkikin lupaavasti 9,2 sekunnin ajan 235 km/h loppunopeudella. Tämän lisäksi finaaleihin oli ilmoittautunut ennätysmäärä listalle pyrkijöitä, kuten Tsiffe valkoisella isolohko Malibulla, Erno Toffer tuplaturbo Chevellellä, Arto Leinonen diisseli Bemarilla, Leo Laurell Corvetella, Timo Mäkelä ruskealla porrasperäisellä Monzalla, Niklas Salmi oranssisella Coronetilla (Chevyn tekniikalla) ja Harri Paukku valkoisella El Caminolla. V8-MAGAZINE 67. Toisessa vedossa aika kirjattiin jo lukemin 9,1 sekuntia, kasimailin nopeuden noustessa jo karvan yli 200 km/h. Näiden vaiherikkaiden tilanteiden jälkeen vilkas seitsemän eri Blacklist-kisan kausi on nyt kuitenkin saatu taputeltua ja Blacklistalla on koko talven yli uusi mestari nimeltä Jari Sinisalo. Kolmannessa haasteessa Salmen piti kohdata Paukku, joka ei kuitenkaan ehtinyt ajoissa tonteille. Töks töks Tässä kohtaa yökisassa ajattaminen alkoi tökkiä eri syistä, ja seuraavia ajovuoroja odottaessa Fyyralta tuli kuskeille ilmoitus, että ajot olivat Blacklistan osalta tässä ja autojen piti poistua välittömästi lineupista takaisin varikolle. Punavalosta huolimatta Hakulinen ajoi auton ensimmäistä kertaa 8 sekunnin puolelle ja sai vastaansa päällekkäishaasteen jo aikaisemmin heittäneen Rantakarin Dusterilla. Kauden päätyttyä kisakoostevideoita ja Blacklist-kuskien tallivierailuita voi käydä seuraamassa YouTubessa hakusanalla: Blacklist Street Racers Episode. Sikanen nappasi unelmareaktion ja Biimeri kiisi päätyyn ajassa 9,7 sekuntia, joka oli myös miehen oma ennätys. Kisan jälkeen Toffer kuitenkin ilmoitti, ettei aio osallistua kyseisellä Chevellellä ensi kaudella lista-ajoihin, ja päätti antaa kymppipaikan Wihiselle. Ei ihme, että herra oli iloinen tuloksista, vaikka niitä sävyttivät pienet tekniset murheet. Tiukka lähtö oli kuitenkin ohi ennen kuin se alkoikaan Sinin ottaessa punavalon. Sinisalosta tuli uusi Blacklistan kuningas. Kuinka ollakaan Hakulisen hermo ei pitänyt ja hän otti punavalon, joten peli oli sitä myöten selvä. vehmaan ikävän onnettomuuden ja ajopäivän keskeytyksen takia ajamatta jääneet ”haialtaan” listalle pyrkimisvedot roikkuivat keskeneräisenä Wihisen ja Sini Paukkurin osalta. Sikanen haastoi heti perään Nykäsen ja voitti lähdön, mikä nosti miestä vielä pykälän eteenpäin. Koska uusia tulokkaita oli näin paljon, aloitettiin pudotushaasteajot välittömästi. Tämä oli suuri pettymys etenkin listan kymppipaikasta kisaaville Wihiselle ja Tofferille. Niinpä Leo vetäytyi haasteajoista. Niinpä Salmi eteni soololla jatkoon, mutta sulatti harmikseen lähdössä autonsa vaihdelaatikon. Blacklist Girl Power! Sini Paukkuri ei päässyt vielä takaisin listalle, mutta neidosta kuullaan vielä. Samoin allekirjoittaneen haasteajot jäivät tässä kisassa nollaan, joten paremminkin Blacklist-finaalikisa olisi voinut päättyä. Harmittavasti juuri valmistuneeseen autoon tuli ilmeisesti jonkin sortin polttoaineongelmia, sillä vaikka auto kulkikin jo 10 sekunnin puolelle, oli loppunopeus pahasti kateissa. . Wihinen ajoi 9,6 sekunnin ajan ja paransi auton omaa ennätystä lähes sekunnilla. Leo Laurell päristeli ilokaasutetulla pikkulohko Corvettellaan korkeita kymmenen sekunnin aikoja. Hermunen puolestaan oli asentanut Liekki Valluun ilokaasut, minkä ansiosta auto keuli hienosti, mutta rikkoi samalla siitä myös ainakin vetarin. Kunkku selville Tästä eteenpäin haasteajot etenivät siten, että haialtaan ”finaalissa” kohtasi kaksi tuplaturbotettua pikkulohko Letukkaa, eli Wihinen vastaan Toffer. Samaan aikaan myös listan keskivaiheilla tapahtui, sillä Bemarilla kisaava Sikanen haastoi Katajan ilokaasutetun Pontiacin. Näin lista saatiin täyteen päivän päätteeksi
Yhdennäköisyys perinteisen tulpan kanssa on vain pinnallista, sillä Pulstarissa on kondensaattori kytkettynä rinnakkain auton sytytysjärjestelmän suurjännitepiirin kanssa. Antureiden hinnat alkaen 49,00 euroa. kaksi ruuviväännintä, veitsi ja avaaja. Sen myötä tuulilasinpyyhkijöiden ja lasinpesunesteen käyttötarve vähenee ja näkyvyys autosta paranee. Varastossa on lähes viisikymmentä suosituinta mallia, esim. Tämän jälkeen akun tiedot saa omaan älypuhelimeen bluetooth-yhteyden avulla ilman, että konepeltiä tarvitsee edes aukaista. Korrek PRO TFC -lasinpesunestettä on saatavana autotarvikkeita myyvistä erikoisliikkeistä ja tavarataloista. Lisätiedot www.kaasutinexpertti.fi. Täydellinen kalvo muodostuu yhden kolmen litran nestepussin käytön aikana, jolloin tuulilasin pinnasta tulee tasainen. Laite kytketään akkuun, ja älypuhelimeen ladataan sitä tukeva sovellus. Lisätiedot www.berner.fi Torqq Electric -startit US-Partsin valikoimista löytyy välitetyt Torqq Electric tehostartit myös harvinaisempiin malleihin. Lisätiedot www.usparts.fi Snap-On taskutyökalusetti Loistava lahjaidea autoharrastajalle on peltikotelossa toimitettava kolmeosainen Snap-Onin työkalusetti, joka sisältää 13-osaisen monitoimityökalun, 14-osaisen mini-monitoimityökalun sekä LED-avaimenperä-taskulampun, jossa on mm. Ford Mustang ’64–’68, Mopar A-body ’63–’76, Chevy ’55–’57. Lisää malleja tulossa varastoon, esim. Akun nykytilan lisäksi laite näyttää kolmen kuukauden trendikehityksen helposti luettavan kaa vion avulla. Suoraan hyllystä mm. Niinpä Pulstarista purkautuu yli 1000 A virta sekä 1MW teho, minkä ansiosta polttonesteseoksen sytyttämiseksi syntyy voimakas ja laaja plasmaydin. Sytyttimet maksavat 22 euroa kappale, joten veekasin päivitys niillä maksaa 176 euroa. Merkittävin Pulstarin vaikutus on moottorin reagoinnin ja kiihtyvyyden paraneminen. Chevy L6, ’38–’54 ja Buick 232–364 cid ’52–’56. Lisätiedot www.jarimaki.fi Pinnoittava lasinpesuneste Berner on tuonut markkinoille Korrek Pro TFC -lasinpesunesteen, joka muodostaa tuulilasiin vettä ja likaa hylkivän suojakalvon silikonivapaalla ohutpinnoiteteknologialla (Thin Film Coating). Kolmen litran pussin hinta on –20 asteen pakkaskestävyydellä 9,95 euroa. Hinnan vastapainona on Pulstar-pulssisytyttimen pitkä käyttöikä, joka on parhaimmillaan 100 000 kilometriä. Lisätiedot www.ctek.com/fi/fi Polttoaineanturit klassikoihin US-Partsin kautta on nyt saatavissa hyvä valikoima polttoaineantureita uudempien autojen lisäksi myös klassikkomalleihin. Hintaa Battery Sensellä on 69 euroa. Erittäin voimakas sähköpurkaus sytyttää polttonesteseoksen laajalta alueelta, jolloin tuloksena on moottorin parempi taloudellisuus ja teho. JUD-anturit ovat alkuperäisiä vastaavia, toiminnaltaan luotettavia ja tarkkoja, mutta hankintahinnaltaan edullisia. 68 V8-MAGAZINE Tuoteuutta Koonnut toimitus Akun tiedot älypuhelimeen Tallissa olevan harrasteauton akun kunnon tarkkailu helpottuu tuntuvasti CTEK CTX Battery Sensen myötä. Lisätiedot www.usparts.fi Pulstar-pulssisytytin Pulstar-pulssisytytin on sytytystulpan näköinen ja kokoinen laite, joka kierretään tulpan tilalle ja liitetään normaalisti auton sytytysjärjestelmään. Hintaa setillä on 75 euroa. Näin myös jää irtoaa siitä paremmin. Noin 90 % amerikkalaisvalmisteisista moottoreista voidaan varustaa Pulstareilla. Pontiac 389–421 cid ’61–’64 ja Cadillac 390–429 cid ’61–’64. Laite mittaa jatkuvasti akun lataustilaa ja ilmoittaa älypuhelimeen, jos akun lataustila laskee kriittiselle tasolle
20 JAKSOT KUULTAVISSA MYÖS RADIOCITY.FI. KLASSIKOIDEN KULLANKAIVAJAT VILLE KINARET JA SAM YAFFA MAANANTAISIN KLO 18
050 501 0621 Vantaa. Huom., alv vähennyskelpoinen = osta firman leluksi. 040 724 6540. Oldsmobile farmari '86 osia alk. 044 957 6693 Kouvola. Merkitse kuvan taakse ilmoituksessa oleva nimi ja puhelinnumero. H. MYYDÄÄN OSAT JA TARVIKKEET Chevrolet '63 etulokasuoja, hinta 250 e. 70 V8-MAGAZINE Modified Junior Dragster + kuljetuskärry. ILMOITUKSEN KUVA Kuvia julkaistaan mahdollisuuksien mukaan 1 kuva/ilmoitus. Sähköpostissa kirjoita ilmoitusteksti viestikenttään ja aiheeksi sen osaston nimi. 044 957 6693 Kouvola. 6500 €. Puhelimitse emme vastaanota ilmoituksia. Hyväpeltinen CA-kori, maski ja muita irtohelyjä löytyy, mm. Sähköpostitse liitteenä lähetettävän kuvan tulee olla JPG-muodossa, leveydeltään vähintään 6 cm ja resoluutioltaan 300 ppi. 49 999 €. Juuri katsastettu ranskanperuna kaksilla renkailla. Tilaa on varattu AINOASTAAN YKSITYISHENKILÖIDEN ilmoituksille. V8-MARKETIN YHTEYSTIEDOT Postiosoite V8-Market/V8-Magazine, Hämeentie 153 C, 00560 Helsinki Sähköposti v8-market@fokusmedia.fi KAUPALLISET ILMOITUKSET: Hansanova Oy, puh. H. Ilmoitus julkaistaan seuraavaksi ilmestyvässä lehdessä, mutta jos se ei siihen ehtinyt tai mahtunut, laitamme sen automaattisesti sitä seuraavaan numeroon. Puh: 0400 278 279 Joensuu. MYYDÄÄN KILPURIT OSTETAAN OSAT JA TARVIKKEET Cleveland 4 v lohko, mieluummin standardi. Muista suuntanumero puhelinnumeroon ja kännykkänumeroissa mainitse paikkakunta. Ilmoita ilmaiseksi: v8-market@fokusmedia.fi ILMOITUSOHJEET Ilmaisella V8-MARKET-palstalla lukijamme voivat myydä ja ostaa kaikkea harrastukseen liittyvää. Vaihdossa ehkä joku huomattavasti halvempi Amerikan keksintö. Ylimääräiset osat ja tarvikkeet kiertoon. Erittäin hyvä ajettava! Halvalla uuden projektin alta. Impala '66 14" pölykapselit hinta 100 e. uudet kromipuskurit, uudet ovien ja ikkunoiden mekanismit. 1,4 bensa. Merkitse myös osasto, jossa toivot sen julkaistavaksi. (09) 670 375, 0400 442 616 Talli-inventaario. MYYDÄÄN MUUT AUTOT Renault Clio '98. 0400 278 279 Joensuu. Hinta 4900 euroa. Mukana täydellinen varamoottori. 10 e. (tarvittaessa myös 350/aut. MYYDÄÄN FOMOCO 1932 Ford, BBC isolohko moottori + 5 V. 0400 454 961/Jarmo V8-MAGAZINEN -SIVUT OSOITTEESSA www.facebook.com/v8magazine. V8-MARKET MYYDÄÄN GM Chopattu 1962 Suburban projekti rullaavana. tekniikan luovuttajaksi ´94 Subi +1500 €). Nyt edullisesti mukaan Modified Junior Dragster -kisaamiseen! Myynnissä 9 sekunnin metanolidragster: 2000 Mike Bos, kromimolyrunko, moottori 206 cc JR Race Cars RAPTOR, JR Race Cars Shockwave kytkin, MyChron tiedonkeruu... Yhteishintaan 6500 euroa. Yhden ilmoituksen maksimimerkkimäärä on 1000. man. 750 e. Erillisjousitus, hammastanko-ohjaus, levyjarrut, 4 x coilover, 9" lukkoperä, nahkaverhoilu, värilasit, flake-maalaus. Tai koko starttipaketti: kilpuri, umpikärry (jarruton, alle 750 kg) ja hinaamiseen käytetty varikkomönkkäri. TEE ILMOITUS Lähetä ilmoitus kirjallisena tikkukirjaimin tai koneella kirjoitettuna. Kuvaa ei palauteta
V 8 -M aga zi ne n V8-Magazinen Varmista, että saat omasi ja tilaa V8-Magazine 18.11.2016 mennessä osoitteesta: fokusmedia.FI/joulu KALENTERI IS BACK! 2017 Kalenteri V8kalenteripuffi_kokosivu.indd 1 18.10.2016 11:39:25. Julkaisemme jälleen tänä vuonna lehtemme pidetyn vuosikalenterin, joka postitetaan kaikille tilaajille vuoden viimeisen numeron mukana
Pomona Swap Meet, Pomona, Kalifornia 4.12. Antiques Among The Antiques, Ellisville, Florida 5.11. Nummela (Seisakki) 12.11., 10.12. Los Angeles Auto Show. Veteranmarknad, Södertälje, Ruotsi 26.11. AUTO 2016 Messukeskus, Messuaukio 1, Helsinki: Suomen Messut, Autotuojat 26.11. Karjaa (ABC) 4.11., 2.12. Sunday Cars and Coffee Event, Carmichael , Kalifornia 11.12. Mecum Auctions, Anaheim, Kalifornia 10.–13.11. John Force Holiday Car Show, Yorba Linda, Kalifornia 30.11. Hot Rod Happening, Long Beach, Kalifornia 24.–27.11. SVRA U.S. Hot Rods at the Beach, Santa Cruz, Kalifornia 5.–6.11. FJDC:N AJOPÄIVÄ Kulmakorpi Off Road Park, Espoo: Finnish Jeep Drivers’ Club, ennakkoilm. 23.11. kulmakorpi@saunalahti.fi Muut Pohjoismaat 5.11. The Albany Auto Show, Albany, New York 5.11. Hi-Performance Swap Meet, Long Beach, Kalifornia 27.11. The Raleigh Classic, Raleigh, Pohjois-Carolina 2.–5.11. Benton Co: Emerald Coast Classic Auction, Panama City, Florida 13.11. WALKKA MC SYYS SWAP (H-D, BRITTIMP) Linnanherrankuja 3, Helsinki: Walkka Mc 5.11. Cruise Night, Woodcrest, Kalifornia 4.–6.11. L.W. Sumter Swap Meet, Bushnell, Florida 9.–11.12. Day of the Dead Car Show, Jurupa Valley, Kalifornia 6.11. KOONNUT: HANNELE HATANPÄÄ Cruisingit Helsinki (Kauppatori) 4.11. Goodguys Autumn Get-Together, Pleasanton, Kalifornia H A N N E LE H A TA N PÄ Ä 12.11. Mooneyes Xmas Party Shoe & Drag, Irwindale, Kalifornia 11.12. Mean Machines Free Car Show, Sacramento, Kalifornia 4.12. Cruzz'n Under the Sea Level 4, Imperial, Kalifornia 6.11. Hilton Head Island Motoring Festival & Concours dÉlegance, Hilton Head Island, Etelä-Carolina 1.–4.11. North Ocala Swap Meet, Citra, Florida 11.12. Hi-Performance Swap Meet, Long Beach, Kalifornia Pienoismallit 12.–13.11. Irwindale Car Show, Irwindale, Kalifornia 20.11. AutoRama, Houston, Teksas 27.11. Mecum Auctions Anaheim, Anaheim, Kalifornia 18.–20.11. Veterans Old Car Swap Meet, Longview, Teksas 17.11. Kerava 14.10. Land Speed Racing Event, El Mirage Dry Lake, Kalifornia 12.–13.11. Super Sunday Indy Swap Meet, Indianapolis, Indiana 27.11. Kajaani (ABC) 5.11., 3.12. NASCAR, Fort Worth, Teksas 6.11. Long Beach Motorcycle Show, Long Beach, Kalifornia 18.–27.11. NASCAR, Avondale, Arizona 13.11. FJDC:N PIMEÄAJO JA S-AJOT Kulmakorpi Off Road Park, Espoo: Finnish Jeep Drivers’ Club, ennakkoilm. kulmakorpi@saunalahti.fi 13.11. Hagerty Show & Shine at Circuits of The Americas, Austin, Teksas 5.11. Motostalgia – Austin Grand Prix Auction, Austin, Teksas 5.11. NHRA Auto Club Finals, Pomona, Kalifornia 12.–13.11. MAALLA, MERELLÄ JA ILMASSA Kuopion Raittiustalo, Minna Canthin katu 52, Kuopio: Pohjois-Savon pienoismalli harrastajat. 9.11. VMPK STADIN PÄRTSÄREIDEN ROMPETORI Citymarket, Ojamonharjuntie 61, Lohja: VMPK Stadin Pärtsärit, Lankinen 040 076 1808, laurik.lankinen@kolumbus.fi 13.11. 14.12. Super Chevy Show, 250 mph Outlaw ProMods – Chevy vs A-B-C-D Gasser Shoot-Out, McFarland, Kalifornia 6.11. Pori (ABC Tikkula) 4.11., 2.12. Leake Collector Car Show & Auction, Dallas, Teksas 18.–20.11. Sumter Swap Meet, Bushnell, Florida 6.11. Lone Star Rally (Bike, Car, Truck), Galveston, Teksas 4.11. Kotimaa 5.11. kulmakorpi@saunalahti.fi 10.–12.12. Autumn Turlock Swap, Turlock, Kalifornia 7.–11.11. FJDC:N AJOPÄIVÄ Kulmakorpi Off Road Park, Espoo: Finnish Jeep Drivers’ Club, ennakkoilm. Ponies under the Palms Mustang and Ford Show, Sarasota, Florida 20.11. New York Motorcycle Show, New York, New York 10.12. 72 V8-MAGAZINE Tapahtumakalenteri Tietoja tulevista alan tapahtumista kannattaa lähettää osoitteeseen V8-MAGAZINE/ Tapahtumakalenteri, Hämeentie 153 c, 00560 Helsinki, tai sähköpostiosoitteella v8-toimitus@fokusmedia.fi Päivämääriin saattaa tulla muutoksia, eikä V8-Magazine vastaa tietojen paikkansapitävyydestä. Fall Florida Autofest Lakeland (Carlisle), Lakeland, Florida 10.–13.11. Classic Motor Marknad, Västerås, Ruotsi Pohjois-Amerikka 28.10.–5.11. MP-ROMPETORI P-halli, Hämeentie 7, Forssa: Paikalliset MP-kerhot, 040 052 6275 12.11. Hi-Performance Swap Meet, Long Beach, Kalifornia 6.11. Las Angeles, Kalifornia 19.–27.11. San Francisco International Auto Show, San Francisco, Kalifornia 20.11. VEHONIEMEN JOULUMYYJÄISET Vehoniemen Automuseo, Vehoniemenharjuntie 92, Kangasala, Kaivanto: leila@automuseo.com, (03) 376 7795, 050 365 7023 17.12. Mecum Auctions Dallas, Dallas, Teksas 2.–6.11. VETERAANIMARKKINAT Vermon ravirata, Majurinkuja, Espoo: (08) 966 462, 070 569 6462, b.h.jonsson@tele2.se 18.–20.11. Sunday Cars and Coffee Event, Carmichael , Kalifornia 17.11. SEMA Show, Las Vegas, Nevada 2.–3.11. Goodguys Southwest Nationals, Scottsdale, Arizona 18.–20.11. Vintage National Championship Race Weekend, Austin, Teksas 3.–6.11. High School Hop Rock & Roll Weekender, Västerås, Ruotsi 26.11. Emerald Coast Cruzin, Panama City Beach, Florida 11.–13.11. NASCAR, Homestead, Florida 20.11
Koko katon vaihtaminen ei aina ole välttämätöntä. Kun pienoismalleissa kaksioviset avot ja ht:t sekä kalliit urheiluautot muodostavat pääosan rakennussarjatarjonnasta, lisää minkä hyvänsä muun korimallin rakentaminen lopputuloksen kiinnostavuutta. Näin on 1957 Chryslerinkin tapauksessa. Pienoismallimaailmassa edullisempaa Aiheena on nyt kaikesta huolimatta nimenomaan edellä vähemmän kiinnostavaksi julistettu neliovinen sedan. Ensimmäisessä osiossa käsittelemme nelioviseksi muuttamista ja seuraavassa varsinaista mallimuutosta. Koriin merkityt kiintopisteet auttavat katon pituuden ja pilarien paikkojen määrittämistä. Kaksiovisen avon tai ht:n rakennussarjan tekeminen ei tule yhtään kalliimmaksi kuin neliovisen sedaninkaan, joten pienoismallit ovat perinteisesti esittäneet nimenomaan kaksiovisia top of the line -malleja. Muitakin mallisarjoja ja korimalleja piisasi, ei kuitenkaan ehkä aivan alussa mainittua täyttä palettia, eikä varsinkaan kaikissa mallisarjoissa. Ero on tosin usein 1:25 skaalassa mitättömän pieni. 74 V8-MAGAZINE. Pisteitä ropisee lisää, jos myös mallisarja muutetaan. Pienoismallimaailma kulkee hieman eri latuja kuin täysikokoinen todellisuus. TEKSTI JA KUVAT JUHA AIRIO Enemmän ovia dollisuudet useimmiten enää vain kahteen korimalliin, 4-oviseen sedaniin ja farmariin. Sedanien ja hardtopien katot ovat yleensä erimuotoiset ja -pituiset, usein myös erikorkuiset. Kun AMT julkaisi runsaat 10 vuotta sitten 1957 Chryslerin rakennussarjan, niin ei ollut yllätys, että kohteeksi valikoitui täysikokoisten muskeliautojen kantaisä, kolmesatanen, ja tietenkin kaksiovisena hardtopina. Jälkikäteen tarviketuotteinakin saatavien asioiden lisäys alun perin mitäänsanomattomaan kokonaisuuteen ei kuitenkaan vastaa perinteiseen vuosikymmenten takaiseen amerikkalaisautojen värikkääseen ja runsaaseen mallitarjontaan tottuneen harrastajan käsitystä valinnanvapaudesta. Kun ennen valittiin käyttötarkoitukseen sopiva tai vain silmää eniten miellyttävä korimalli lukuisten eri vaihtoehtojen joukosta, rajoittuvat tehokkaaksi trimmatussa nykymaailmassa käyttöautojen valinnan mahChrysler 1957 Tässä projektissa muutamme ’57 Chrysler 300:n nelioviseksi Windsoriksi. Pienoismallit A utoharrastajan maailma on muuttunut viisikymmenluvun jälkeen huomattavasti tylsemmäksi paikaksi. Paikalleen jätetyt sivut helpottavat uuden katon keskityksessä ja sivuikkunoiden hahmottamisessa. Kun edellä Ennen kirurgisten toimenpiteiden aloittamista kannattaa pohtia etenemisjärjestystä. Optiolistoilta löytyy kyllä erilaisia elektronisia vempaimia ja yksilöllisyyttä voi tuoda esiin vannevalinnalla
Tarkastelemme nyt mitä muutoksia nelioviseksi sedaniksi muuttaminen merkitsee ja mitä täytyy tehdä muutettaessa muskulaarinen kolmesatanen halvemmaksi käyttö-Chrysleriksi, tässä tapauksessa Windsoriksi, jollaisen olisi periaatteessa voinut nähdä jopa 1950-luvun Suomessa valuuttasäännöstelystä huolimatta. Etupenkin selkänojien välinen sauma täytettiin ja penkkeihin kaiverrettiin oikeanlaiset kuvioinnit, minkä jälkeen sisustus oli valmis maalattavaksi. olevaan lisätään se, että Model Car Garagen 1957 Chrysleriin tarkoitettu aftermarket-detaljointisetti sisältää tarvittavat logot myös muihin kuin vain kolmesataseen, oli neliovisen käyttö-Chryslerin syntysanat lausuttu. Menee ehkä hifistelyksi, mutta sisäkattokin on huomioitava jo tässä vaiheessa. Katon saumakohdat kitattiin ja hiottiin muotoonsa. Korvaava, muodoltaan vastaava katto-osa otettiin AMT:n ’55 Chevy sedanista. Sivuikkunoiden muoto hahmoteltiin lyijykynällä. Kaivertaminen onnistuu X-Acto veitsen terän selkäpuolella tai panel scriberillä. Takaikkunan alareunaa siirrettiin taaksepäin ja kehys lisättiin käyttäen muovisoiroa. Lopuksi lisättiin pisaralistat styreenisoirosta; ikkunankehysten ylärajat jätettiin kaivertamatta, koska ne jäävät käytännössä tippalistojen alle piiloon. Saumojen tasoituksen lisäksi tehtiin suorasta läpinäkyvästä levystä itse tehtäville ikkunalaseille kiinnitysurat, sillä samat lasit eivät juuri koskaan sovi eri korimalleihin. Sivuikkuna-aukon kaari on helpoin hioa koko matkalta oikeaan muotoon ennen pilareiden lisäämistä. Suurempaa ja pienempää toimenpidettä on yllättävän paljon. Neliovisen etuovi on kaksiovista lyhempi, joten takarajat täytettiin ohuella muovisoirolla, joka liimattiin pikaliimalla ja hiottiin välittömästi tasaiseksi. akselivälit saattavat poiketa, mikä on varmistettava ennen projektin aloitusta. V8-MAGAZINE 75. Sisustus on valmiina, poikkeuksellisesti ennen koria. Kaksija nelioviset sekä eri mallisarjat eroavat aina oviverhoilujen suhteen, joten alueet tasoitettiin ja tilalle kaiverrettiin oikeanlaisemmat. Kolmesatasen penkin kyynärnojat täytettiin, selkänojaa korotettiin ja hattuhyllyä jatkettiin taaempana olevan takaikkunan takia. Muskulaarisen numerosarjan Chryslerin muuttaminen arkisemmaksi brittiläisen hallitsijasuvun nimeä kantavaksi malliksi ja asian vaatimat toimenpiteet rakennussarjaan käsitellään seuraavassa jaksossa. Ovilinjat kaiverrettiin kattopilareihin ennen niiden paikalleen liimausta, millä varmistettiin linjojen suoruus ja keskitys. Penkkikankaan kuvioinnit ovat Scale Motorsportin geneeristä sisustussiirtokuvaa, kun taas lattiaan on käytetty irtokarvoja. Pienet detaljit on usein järkevintä lisätä maalauksen jälkeen. Mallisarjan muutos on käytännössä aina projekti sinällään, ja joskus se kulkee käsi kädessä ovien lukumäärän kanssa. Istuimet ovat käytännössä aina erilaiset ja takapenkki on varsinkin avossa neliovista kapeampi. Kattopelti sovitettiin sivuosiin tarkasti, jotta saumoja ja kitattavaa jäisi mahdollisimman vähän. Nyt pureudutaan pelkästään ovien määrän lisäämisen aiheuttamaan työurakkaan, hommasta ei selviä ihan pylvään lisäyksellä ja takaovenrajojen kaivertamisella. Tarvittavat muutokset Korimallin ja mallisarjan muutos ei ole aina mikään mitätön toimenpide, esim. . Puuttuvat pilarit ja tuuletusruudut hämäävät silmää, joten ovien pituudet mitattiin ennen kaivertamista. C-pilarin alueelle liimattiin muovilevyä. Homma kannattaa tehdä ennen maalauksia, kun mahdollinen korjaaminen on vielä helppoa. Keskelle kattoa tehty sauma tulee ennemmin tai myöhemmin näkyviin, joten katto poistettiin läheltä tuulilasin kehystä. Suorien linjojen kaivertamisessa on tukeva teippi oiva apu. Kittiä käytettäessä sauma tulee myöhemmin näkyviin. Ikkunankammet ja ovenkahvat ovat foliokopioituja detaljeja, etupenkin selkänojan tarttumakahva sähköjohtoa ja tuhkakuppi styreenilevystä tehty. Tuuletusruudut ovat usein erilaiset tolppamallissa kuin avossa tai ht:ssä, joissain 1950-luvun Mopareissa myös tuulilasin yläkehys. Sisustuksen sivupaneeleista täytettiin takapenkin kyynärnojien kohdat sekä vanha oviraja, kaiverrettiin keskipilarin rajat ja lisättiin kyynärnojat myös takaoville
TEKSTI JA KUVAT MIKKO ISOKANGAS 76 V8-MAGAZINE. Harley-Davidson Heritage Softail 2002 Valhalla Warrior TÄYDELLINEN MUODONVAIHDOS Baggerit eli rakennetut laukkupyörät ovat tämän hetken huomattavin moottoripyörien rakentelusuuntaus maailmalla. Ulkoisesti niille ovat tyypillistä suuri etupyörä, jatketut sivulaukut, madallettu jousitus sekä näyttävä maalaus
Peilit Rad III, Arlen Ness. V8-MAGAZINE 77 Takapään ilmajousitus showeli pysäköintiasennossa. Ohjaustanko Evil Apes, Carlini Design. Risto, Sausage MC. Kompressorin paikassa oli etsimistä, ja johdot sekä letkut piti vetää huolella, jotta järjestelmä toimisi vielä kymmenen vuodenkin kuluttua.
Tarpeet kohtaavat Oululainen Aki Häkkinen rakentelee moottoripyöriä tallissaan eli Triplesix Custom Garagessa. Yhtä säännöllisesti ykköspaikan ottavat haltuunsa Touring-pyörät. Softail-rungon ympärille rakennettu bagger on ymmärrettävä harvinaisuus. Mutta vastavirtaan kulkemalla ja kaikkein ilmeisintä vältellen on ennenkin päästy upeaan lopputulokseen. Etuhaarukka on Heritagen oma, mutta maalattu. Virtalukon uuden paikan äänimerkin kotelossa ideoi Sauli Sassi. Aihioita ja rakentelijoita riittää. Softail-runko on edelleen tuotannossa pienin muutoksin, ja siihen perustuva mallisto säännöllisesti H-D:n myydyin. Vance Hinesin pakoputkien ja Arlen Nessin ilmanputsarin samanlaiset muodot kaartuvat mukavasti eri suuntiin. B agger on useimmiten uudehkoon Harleyn Touring-runkoon rakennettu. Perä on matala ja massiivinen. Softailit kun eivät ole laukkupyöriä vaan pikemminkin customeita jo tehtaalta tullessaan. Moni niistä on ollut laukkumallia, mutta yksikään ei Softail-runkoinen sellainen. Se jäljitteli olemukseltaan vuoteen 1957 valmistettua, vielä takaosaltaan jousittamatonta runkoa, ollen kuitenkin molemmista päistä jousitettu. Riston mielestä vakiokannet toimivat kokonaisuudessa hyvin. Ohjausvaimennin vakauttaa menoa kovassa vauhdissa. Takajousitus ajoasennossa kallistusvarat riittävät hyvin. Harley-Davidson esitteli Softail-rungon mallivuodelle 1984. Sekä esi-isä että manttelinperijä ovat kuljettajan istuimen kohdalta hyvin matalia. Ensimmäinen suunnitelma oli muotoilla laukkujen kannet pyöreäksi lokasuojan tavoin, mutta homma ei ottanut toimiakseen. Suunnitelmia ja aikomuksia Akilla oli, mutta sopiva aihio ei vielä ollut sattunut kohdalle. Hänen opasBensatankin yläpinta sujuvoitettiin poistamalla massiivinen mittaripaneeli. Korkea ohjaustanko on komea, mutta se tekee pyörästä alttiin tuulenpuuskille. Trendin syntyminen on luonnollista, sillä Harley-Davidsonin ja nykyään muidenkin valmistajien laukkumalleja myydään paljon, hieman vuodesta riippuen jopa malliston eniten. 78 V8-MAGAZINE. Akin vanha tuttu Risto Ojanen samasta kaupungista taas on moottoripyöräaktiivi Sausage MC:n riveistä
Tutkimustyössä kävivät tutuiksi muun muassa norjalaisten museoiden kotisivut ja tietokannat. Kannet ja salvat ovat H-D:n omia osia. Teemapyörässä ei ole varaa virheisiin, eikä vaikkapa viikinkiornamenttia voi keksiä kokonaan omasta päästä. Motogadgetin mittaristo mahtuu mihin vaan, vaikka ohjaustangon kiinnikkeiden koteloon. Kauppa kävi nopeasti ja uusi omistaja pääsi viimeistelemään ”mild customin” mieleisekseen muun muassa vaihtamalla matalan apehanger-tangon 17 tuumaa korkeaan, eli kunnolla kainaloja tuulettavaan malliin. Siveltimen jälki Baggerissa on paljon maalattavaa pintaa. tamanaan Risto hankki viitisen vuotta sitten vuoden 2002 Harley Heritage Softailin. Aki otti yhteyttä tuttuun Baggerland-firmaan Kreikassa ja kertoi suunnitelmista rakentaa Softailista laukkuversio. Myös etulokasuoja on Baggerlandin aihioksi valmistama. Oma hankaluutensa oli ohjaustangon hallintalaitteiden johtojen piilottamisessa. Laukut ovat Baggerland-firman tuotantoa, ja toisin kuin baggereiden laukut yleensä, tasapohjaiset. Digitaali peittoaa sijoitettavuudessa analogisen mennen tullen. Todiste onnistumisesta ovat kevään 2015 menestys näyttelyissä Helsingissä, Oulussa, Raahessa sekä Torniossa, ja kaksi kesää huoletonta ajelua. Sekin on toki muokattu. Takaosan kuva on pyörässä ainoa, joka on kopioitu alkuperäisteoksesta. Se ”törröttää” pahasti linjoista, mutta saa luvan tehdä niin, koska pitää sisällään aina kätevän bensamittarin. Valhalla Warriorin pakoputket eivät kulje laukkujen alta ja takaa. . Kutistesukkaa kului runsaasti johtojen suojaamiseen kulmien kuluttamiselta. Niin ikään Baggerlandin aihioiksi asti valmistamien laukkujen kiinnikkeinä käytettiin Easy Bracket -tuotteita. Maalausta ei huvita joutua korjailemaan räpättävien kuituosien takia. Risto tosin haki Kalevin maalaamat osat ja toimitti ne Triplesixille. Mies on saattanut tuntea pientä kihelmöintiä valmiit viikinkikuvat nähdessään ja tajutessaan, mitä on syntymässä. Sekä Akia että Ristoa harmittaa vasemmanpuoleinen tankinkorkki. Käyntikortin reuna toimitti joissain kohdin rajaimen virkaa. Sabluunoita ei ole käytetty joidenkin punosten kuvia lukuun ottamatta. Opastamanaan siksi, että Ristolla itsellään oli tähtäimessään uudempi Fat Boy, mutta Aki vinkkasi liikkeestä löytyvän jotain paremmin Ristolle sopivaa. Valmista pyörää katsoessa se tuntuu lyhyeltä ajalta, mutta ammattimies osaa asiansa. Ainoaksi häiritseväksi yksityiskohdaksi jäi toinen tankinkorkki, joka oikeasti ei ole edes korkki, vaan bensamittari. Koko hommaan mustan värin ruiskutuksesta viimeiseen lakkakerrokseen kului aikaa yhdeksänkymmentä tuntia. Yhteistuumin syntyi hyviä palikoita, joista nyt pääsevät toisetkin rakentajat nauttimaan. Soturi on voittaja-ainesta. Paja otti ajatuksista kopin ja pyysi Akia mukaan ideoimaan sekä auttamaan lasikuituosien suunnittelussa. Taiteelliset vapaudet sallitaan toki sopivassa määrin. Maalausja kiinnitysvalmiiksi se viimeisteltiin Triplesixin tiloissa Akin ja pajan toisen mutterinvääntäjän Sauli Sassin toimesta. Heritagessa oli jo valmiiksi kiinni paljon hyviä tarvikeosia, kuten Performance Machinen jarrut sekä saman valmistajan kahdeksantoistatuumaiset alumiinivanteet. Työ on tehty vapaalla kädellä, siveltimellä aloittaen ja kynäruiskulla täydentäen. Walhalla Warrior rakennettiin muutaman kuukauden aikana talvella 2014– 2015. Kekseliään rakenteen ja tukevan ruuvikiinnityksen takia paketti kestää kunnolla kuormaa eikä tärise tai vääntyile ajossa. Hartsia ja haasteita Runkomuutoksia Valhalla Warrioiriin ei ole tehty, mutta töitä riitti toisaalla. V8-MAGAZINE 79. Kaikki muu on maalari Kalevi Ohenojan keksimää, mutta silti autenttista. Kuvaan astui Aki ajatuksineen Softail-sieluisesta bagger-motskarista. Kuvien aiheet Kalevi kehitteli itse lukuun ottamatta pyörän takaosan kuvaa sekä polttoainesäiliön maalausta, jonka innoittajana toimi Akseli Gallen-Kallelan teos Sammon ryöstöstä. Samalla pyörän nimeksi tarkentui Valhalla Warrior. Bensan loppuminen kesken matkan ei ole kivaa, ja siksi ”korkki” sai jäädä osoittamaan polttoaineen määrää. Ankarin sarka Warriorissa oli koko peräpään kuituosien valmistus ja kasaus. Kalevi perehtyi aiheeseen huolella varmistaakseen kuvien ja kuvioiden autenttisuuden. Viikingeistä puhuttiin. Neljä ruuvia aukaisemalla koko paketin saa toisaalta myös helposti irti. Alkuperäisten lokkarin ja sen strutsien päälle on liimaten, laminoiden ja niitaten luotu lasikuituinen kate. Stongan mutkat ovat hyvin jyrkät sekä terävät, ja piuhojen johdattaminen paksujen mutta notkeiden vaijerien avulla putken sisällä niiden ohi teetti työtä. Alkuperäisen polttoainesäiliön päällä on lasikuitukuori, mutta sen muotoilu ja kiinnittäminen olivat takalokasuojaa helpommat. Lisää Kalevin hienoja töitä löytyy Facebookista haulla ”K.O.art Custom painting & Airbrushing”. Risto ei prosessiin juuri puuttunut omien työkiireidensä takia. Risto ajeli pyörällä tyytyväisenä muutaman vuoden, mutta alkoi lopulta kaivata jotain uutta moottoripyöräelämäänsä. Hän luovutti Heritagensa Akin muokattavaksi, ja näki sen ensimmäisen kerran vasta kokonaan valmiina. Aki ja Risto kääntyivät sen hyödyntämisessä maalari, taiteilija sekä moottoripyörämies Kalevi Ohenojan puoleen, jonka kanssa kehiteltiin maalaukseen tyyliä ja teemaa. Yhdessä hahmoteltiin ratkaisuja ja tyyliä, toiveita ja vaatimuksia, maalausteemaakin
Huippurodi on seurausta leikkimielisestä vedonlyönnistä, jonka juuret juontuvat Suomeen. Kryptonite Roadster 2016 JO SYNTYESSÄÄN Lennart ”Zacke” Zackrissonin DeSoton takaevien ympärille valmistunut roadster on vuoden kovimpia uutuuksia länsinaapurissa. TEKSTI JA KUVAT KAI SALMIO Legenda 80 V8-MAGAZINE
Legenda V8-MAGAZINE 81
– Zacke sai lopullisen inspiraation rakentaa elämänsä ensimmäisen rodin nähtyään kuplakattoisen Mercury Blues -rodiprojektini. Joudun taas kerran yllättymään, kun Zacke lähes tuplaa määrän. Pitkänhuiskean Zacken vastaanotto on lämminhenkinen, sielunveljet ovat kohdanneet toistamiseen. Nopeusmittari on ’59 Chevroletista. Lattiapellit on saatu valmiiksi myös takaluukun osalta. Pikainen tallikatselmus on kuvausreissun ehdoton kohokohta. Monet pitkän linjan harrastajat tietävät, että länsinaapurin autoharrastuskulttuuri on pitkä kuin nälkävuosi. Edessäni kimaltelee flakella ja candyllä kuorrutettu Kryptonite, joka vie tallissa kaiken huomioni. Sitä ennen sympaattinen Zacke räväyttää ilmoille arvausleikin tiedustellessaan, että kuinka monta jenkkiautovanhusta löytyy miehen kotikadun varrelta. Kertonee osaltaan kolmen kruunun maan iänikuisesta jenkkiautobuumista, jota ei tuninghypetyskään ole pystynyt horjuttamaan. Sitä levennettiin 50 milliä. Samassa tilassa on myös huippuentisöity ’61 Imperial Crown siipikaunotar, jonka perään kytketään usein ’58 Red Fish Shark -siipivene. Vuorossa on moottorin ja automaattivaihteiston ideointi sopivalle paikalle. Kojetaulun muoto syntyi teräsputkilla. Nykyisin norjalaisomistuksessa oleva ikoninen Deuce valmistui jo 60-luvulla. Samalla mies nosti riman todella korkealle, joten kuplakattoiseen pitänee keksiä vielä loppumetreillä jotain entistä huimempaa, huikkaa Lahden jenkkiautonäyttelyn priimusmoottori Mikael ”X-treme” Forsman. Näyttävät vaakatasoon sijoitetut ruostumattomat peltisarjat eivät kerro koko totuutta, sillä yksittäiset putket yhdistyvät takaa yhdeksi kokonaisuudeksi, joten pakokaasut poistuvat perinteiseen tapaan auton peräosasta. 429) herättäisi suurta mielenkiintoa. O len saapunut Keski-Ruotsin Taalainmaalla sijaitsevaan Hedemoraan. Olen suuri 60-luvun tyylisten show-rodien ihailija, joten palan halusta kuulla, kuinka joissakin yhteyksissä jopa klassikon asemaan nostettu Kryptonite on nähnyt päivänvalon. Ruotsalaisista show-rodeista voisi nostaa esille esimerkkinä Sven Sandbergin ’32 Ford 5-Window Coupen, tuttavallisemmin ”The Glowing Coupe”. Näin se muodostaa kaukalot kuljettajalle ja apukuskille. Avoauto jää valitettavasti paitsioon, vaikka normaalisti vastaava harvinaisuus (valm. Ruotsalaiseen jenkkiautokulttuuriin pitkään tutustuneena heitän ilmoille luvun 50. Mikäli ”villitipu” ei ole tuttu kohde, suosittelen googlettamaan legendan. Camen rakensi 60-luvun puolivälissä yhden Ruotsin legendaarisimmista kustomeista kautta aikain, ’59 Ford ”Wild Bird” Thunderbirdin. Projektivai heita Alussa olivat suo, kuokka ja Jussi! Korjaan: Alussa olivat suunnitelma, takalokasuojat ja Zacke! Rodi on alkanut hahmottua ’60 DeSoto Adventurerin takaevien ympärille. Taka-akselin ylitys nousee erittäin korkealle, jotta autosta tullee matala kulkine. Takapään muoto on valmistunut, on siis aika sovitella ’60 Chryslerin takavalot paikoilleen. Etuja taka-akselistot on asennettu. Kuvasta näkee kuinka korkealle kardaanitunneli nousee. Zacke vei erävoiton ja itse menetin skumppapullon. Näin kyljet säilyvät puhtaina. Sandbergin veljesten kiesit olivat valmistuessaan kansainvälistä tasoa. Rintapelti hyödynnettiin ’30 A-Fordista. Poikamainen malttamattomuus nousee pintaan, kun Zacke alkaa taustoittamaan Kryptoniten syntyvaiheita. Tässä kohtaa on syytä mainita myös Svenin veli Bo ”Camen” Sandberg, jolla on merkittävä rooli länsinaapurin kustomkulttuurissa. Heitimme ilmoille leikkimielisen kilpailun siitä, kumpi saa rodinsa ensimmäiseksi valmiiksi. Olemme tavanneet ensimmäisen kerran vajaa vuosi sitten Lahden jenkkiautonäyttelyssä, jonne Zacke toi näytille keskeneräisen rodiprojektin. Moottori oli tässä vaiheessa vielä riisuttuna. Kylkilinjaa on jatkettu toisen ’60 DeSoton ovilla. Erävoitto ruotsalaisille Siirrymme terassille nauttimaan teekupilliset. 82 V8-MAGAZINE
Zackesta tuli jenkkiautoilija jo mopoiässä, kun hän 15-vuotiaana osti ’37 Plymouthin. Alustaan olisi ehkä saanut sopimaan minimaalisen tankin, jos sitäkään. Yritän sinnitellä Zacken perässä, koska miehen poikamaisuus tulee ilmi raskaan kaasujalan myötä. Naistenkin makuun Lämminhenkisen teetuokion jälkeen siirrytään pääasiaan. Etukäteissuunnittelusta huolimatta takaluukun kansiosan valmistus otti aikaa enemmän kuin Zackekaan osasi arvata. Ensimetreiltä lähtien on selvää, ettei Kryptonite ole pelkkä show-auto, vaan rotilo viihtyy myös tien päällä. V8-MAGAZINE 83. Joudun kieltäytymään kunniasta, koska kuvauskalusto tikkaineen ei mahdu kyytiin. maalattiin paikallisen Esso-huoltamon pesutiloissa. . Tällä hetkellä Zacken omistuksessa on Imperialin lisäksi M & S Bilklädsel -verhoomo osallistui projektiin jo siinä vaiheessa, kun oli aika tehdä ensin penkkien ja sivuverhoilujen runko-osat. Kokonaisuus valmistui neljästä pellinkappaleesta. Kuvaussession jälkeen ajamme puistoon, jossa järjestetään harrasteajoneuvoiltama. Auto on hiljattain täysentisöity vikarbylaisen Autocraftin toimesta, tietää Zacke kertoa. Reissu oli elämysmatkailua parhaimmillaan. Kalustoa on ruotsalaisittain laidasta laitaan, mutta yksi on ylitse muiden. Ajamme Hedemoran keskustaan, jossa auto herättää silmin nähden hilpeyttä. Se vaihtui myöhemmin ’60 Chevrolet Impalaan, ja aikuisiän kynnyksellä rättikattoinen ’56 Mercury vei nuorukaisen sydämen. – Ajoin kesärenkailla varustetulla Amazonilla 20 asteen pakkasessa Östersundiin tutustumaan Mercuryyn. Vihreä kummajainen ei jää keneltäkään huomaamatta. Myöhemmin auto mm. Vuosia myöhemmin hän innostui Chrysler-konsernin siipiautoista. Lennart ”Zacke” Zackrissonille on nostettava hattua, koska legendoja ei synny sentään vuosittain edes kolmen kruunun maassa. Eräänlainen välietappi saavutettiin siinä vaiheessa, kun Zacke pääsi ensimmäisen kerran näkemään osan tulevasta verhoilusta. Perinteitä on kunnioitettava, joten ”luu ulkona” asenne toimii myös kypsemmällä iällä. Olen yhtä hymyä todettuani Zackelle Kryptoniten olevan eräänlainen typymagneetti. Mercury oli minulla pari vuotta, ja sillä koettiin monet ikimuistoiset reissut. Zacken kasvoilta paistaa tyytyväisyys, jotakin on tehty oikein. Valkoiseen päädyttiin nimenomaan klassismin nimissä. Kryptonite ajetaan ulos tallista ja Zacke pyytää kipuamaan hanttarin jakkaralle. näyttelyviimeistelty ’34 Ford 3-Window Coupe ja pakasta vedetty avomallinen ’70 Plymouth Cuda jäävät lähes huomiotta. Sisustan ja takaluukun verhoilujen rungot ovat valmiina. On hieman tragikoomista seurata, kuinka esim. Bensatankille ei ollut muuta sijoituspaikkaa kuin takaluukku. Kuvauspaikalle eksyy myös sensuelli Lina ”Miss Cherry Lin Fairlane” Evalsson kera ’58 Ford Fairlanensa
Siitä huolimatta on mies saanut valmiiksi viimeisen 10 vuoden aikana useampia siipiveikkoja ulkopuolisten myötävaikutuksella. Keulapalasta ei ollut käytännössä minkäänlaisia suunnitelmia vielä siinä vaiheessa, kun projekti oli viety rungon ja korin suhteen jo huomattavan pitkälle. Runko on maalattu valkoiseksi. Dropattu etuakselisto hyödynnettiin ’32 Fordista. Polttoaineeen riittävyyden voi käydä tarkastamassa takaluukusta. 341-kuutiotuumainen Hemi ja automaatti on viimeistelty vihreällä. Zacke on viimeisten vuosien aikana tullut tunnetuksi juuri huikeista siipiautoistaan. Osat hankittiin malungilaiselta Mopar-spesialistilta Jan ”Fritte” Fridbergiltä, johon tutustumme myöhemmin miehen ’60 Dodge Polara 4d HT:n esitteAuton kaikki sähköt tehtiin metritavarasta. Runkomodifioinnin jälkeen oli otollinen hetki aloittaa korimuotojen hakeminen. Seuraavana olivat vuorossa lattiapeltien, kardaanitunnelin ja vaihteistosyvennyksen hitsaukset. Fritte valmistaa myös uustuotanto-osia siipi-Mopareihin. Takapää muovautui pikkuhiljaa ja korin etuosa valmistui ajallaan. ’69 Dodge Dartin ohjaussimpukka on löytänyt paikkansa kojetaulun alta. Automaattia käskytetään omavalmisteisesta shifteristä, jonka kruunaa fleikattu ja straipattu ”biljardipallo”. Auton rakentaminen on ylipäätään Zacken tapauksessa haasteellista, kun hän isännöi yritystään 24/7. lyn myötä. Rattipylväskokonaisuus oli tehtävä kokoon taittuvaksi, koska auto on tarkoitus myöhemmin katsastaa tieliikenteeseen. Koska kyseessä oli uniikki rakennelma, kaikki pellit tehtiin suorasta plootusta vahvikepokkauksineen. Keulaosa valmistuikin viimeisenä. Sain ostettua runkoaihion asevelihintaan. Zacke sai hankittua ’32 Fordin rintapellin, jota levennettiin viidellä senttillä. avomalliset ’58 Chrysler New Yorker ja ’60 Chrysler Windsor sekä kovakattoinen ’58 Windsor. Perästä löytyvät perinteiset rumpujarrut. Kori on toimitettu automaalari Johan Ekmanille. 84 V8-MAGAZINE. Bensatankki on myös maalattu vihreäksi. Apuna käytettiin kartonkia, saksia ja jokunen rulla teippiä. – Olin etsimässä T-23:sen runkoa ja löysin sopivan neliöprofiiliputkesta valmistetun rungon Blocketilta. Deucen rintapelti Kryptonite-projekti käynnistyi, kun tontille roudattiin kaksi ’60 DeSoto Adventurerin takalokasuojaa ja sama määrä vastaavan auton ovia. . Soitin myyjälle, joka asui lähinaapurustossa. Jarruja kaasupedaalin muotokieli noudattaa nopeusmittarin pyöreyttä. Runkoon jouduttiin tekemään pieniä muutoksia takarungon suhteen, jotta Kryptonitesta saatiin riittävän matala, huomauttaa Zacke. Autossa ei kuvasta huolimatta ole edessä rumpujarruja, vaan kyseessä on SoCalin levyjarrusatsi Buickin feikkirumpuineen. Takaboksi on verhoiltu samalla valkoisella materiaalilla kuin matkustamo. Työn eteneminen Valkoinen verhoilu toimii aina klassisessa kustomissa tai hot rodissa. Vaikka rakentamisen aloitus vaati leikkimielisen vedonlyönnin, oli Zacke unelmoinut rodi-projektista viimeiset 20 vuotta. DeSoton lokasuojat kiinnitettiin toisiinsa tangoilla, minkä jälkeen niiden jatkoksi hitsattiin ovet kylkilinjan jatkoksi. Takaosan ”lovetus” on taka-akselia varten
Kohteeseen pääsivät alustavasti tutustumaan Lahden jenkkiautonäyttelyn kävijät. Tyylikäs maski on napattu ’62 Alfa Romeosta, italialaista eleganssia parhaimmillaan. Kryptonitea merkkaavan K-kirjaimen on taiteillut Mark Willhans, ruotsalais-tanskalainen web-suunnittelija, kuvittaja ja animaattori. Zacke on myös itse vuosimallia 1957, joten tässä yhtälössä lienee jonkinmoista taikaa. Joku saattaisi pitää projektia pitkäkestoisena, mutta samaan hengenvetoon on todettava, että Zacke suoritti rodi-projektin ohessa täysentisöinnit sekä siipi-Imperialille että -veneelle! Kryptoniten myötä Zacke nostatti riman melkoisen korkealle, joten seuraavan kohteen ei sovi olla mikään tavanomainen entisöintityö. Mootkuulostaa paperilla lähes rutiininomaiselta, mutta korin kokoon parsimisessa vuodatettiin hikipisaroita ison lätäkön verran, ennen kuin kaikki osat sopivat ns. . Hemi on aina varma valinta, kun haetaan estetiikkaa tekniikan suhteen. Moniko tietää, mistä kiilto-osa on hyödynnetty. Kryptoniten rakentaminen otti aikaa 2,5 vuotta. Sellaiset Zacke halusi myös omaan rodiinsa. Hemi sen olla pitää! Sisustatyöt aloitettiin kojetaulun valmistamisella. Halusin Mikaelin mukaan jo suunnitteluvaiheessa, koska ammattiverhoilijan näkemys oli tarpeen, vaikka aiheesta olikin omat visiot pääkopassa. Kryptoniten huikea keulapala tekee autosta viimeistään todellisen show-rodin. ’60 Adventurerin takavalot ovat bumerangimaiset ainoastaan kehystensä suhteen. 341-kuutiotuumaisen vinkkelin päältä löytyy alumiini-imusarja, Edelbrockin 600 cfm kaasutin ja rivotettu ilmanputsari. Kojelautaa jatkettiin saumattomasti kardaanitunneliin saakka ja putkella haettiin muodot myös penkkien välimaastoon. Kojelaudan keskeisimmäksi elementiksi sijoitettiin ’59 Chevroletin hulppeankokoinen nopeusmittari. Tästä syystä Zacke päätyi saman vuotisen Chryslerin vastaaviin valoihin, joiden lasiosat noudattavat liki orjallisesti bumerangi-ideologiaa ja ovat samalla sisartorista irtoaa tehoa 350 hevosvoimaa, joten kevyehkö roadster poistuu tarvittaessa paikalta kohtuullisen vikkelästi. Korin ylimaalauksesta vastasi falunilainen Johan Ekman. Tyylikäs muotoilu haettiin teräsputken avulla, koska sitä oli suhteellisen helppo työstää haluttuun muotoon. Verhoilukuvioinnissa ei myöskään haluttu sortua ylilyönteihin, joten kliiniys säilytettiin perinteisen makkaratoppauksen muodossa. Taka-akselin ylityksestä tuli suhteettoman korkea, sillä autosta haluttiin tehdä matalakiituri. Sisustasta haluttiin puhtaan valkoinen, koska ulkokuori tulisi olemaan shokeeraavaa flakea ja candyä. V8-MAGAZINE 85. Tämän sai todeta myös allekirjoittanut, kun yritin pysyä Kryptoniten vanavedessä tien päällä. Tekniikkapuolella päädyttiin eräällä tavalla turvalliseen vaihtoehtoon, kun konetilaan iskettiin peruskorjattu ja tasapainotettu ’57 DeSoton 341 cid Hemi – Hemin näyttävyydestä kun kuulee harvoin soraääniä kahvipöytäkeskusteluissa. Uteliaille paljastettakoon, että kyseessä on ’55 Chryslerin etupuskurin koristerauta. Maskiksi kelpuutettiin vuotta tuoreemman ’62 Alfa Romeon plektranmallinen maski. Pannun jatkeeksi pultattiin adapterilla varustettu TH-350-automaattivaihteisto ja lenkin viimeiseksi asennettiin ’81 Buick farmarin taka-akseli. Tässä vaiheessa mukaan astui Mikael Isaksson M & S Bilklädsel -verhoomosta. ’61 Chryslerin vinoon asennetut tuplavalot ovat vuosien saatossa olleet erityisesti kustom-rakentajien suosiossa. Loppusilaus hoidettiin runsaalla määrällä kirkaslakkaa. Seuraavana oli vuorossa penkkien ja sivupaneeleiden valmistus sekä niiden verhoileminen. saumattomasti yhteen. Kipinää jakaa Joe Hunt Magnetosin High Performance -virranjakaja. Perän jousitus toteutettiin ruotsalaisvalmisteisin kaasuhydraulein. mallia tyylipuhtaammat. Pohjalle ruiskutettiin ensin hopeanväristä flakea ja sen päälle kullalla höystettyä vihreää candyä. – Mikael oli aikaisemmin verhoillut myös siipiautojani, joten oli luontevaa jatkaa yhteistyötä hänen kanssaan. Koska Zacke ei ole osallistunut paikallisen 4H-kerhon toimintaan, jossa olisi voinut opetella myös verhoilemisen saloja, antoi hän suosiolla verhoilutyöt ulkopuoliselle. Uusin lemmikki ’57 Ford on jo työn alla. Takaisin baanalle! Perästä löytyy jonkinmoinen takapuskurin ja pakoputkien ulostulojen kombinaatio. Näin perä asennettiin korkealle tasolle koriin nähden. Sisustan tuli noudattaa 60-luvun rakentelutyyliä, huikkaa Zacke, joka peukuttaa onnistunutta kokonaisuutta
Lokasuojista ja astinlaudoista löytyy hulppeat 845 niittiä ja menopuolella luotetaan perinteiseen flatheadiin. Salolainen Juha Ruotsalainen tykkää rakentaa autojaan oman makunsa mukaisesti. Orimattilalaisen Hämäläisen perheen taidonnäytteessä on muun muassa nahalla vuoratut kori ja lava. Yhtiöllä on oikeus käyttää tietoja suoramarkkinointiin, etämyyntiin ja markkinatutkimuksiin henkilöstölain mukaisesti. Ilmoitusasiakas on vastuussa korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamasta mahdollisesta vahingosta kolmannelle osapuolelle ja/tai lehdelle. Tarjottu tai tilattu aineisto hyväksytään julkaistavaksi sillä ehdolla, että julkaisija saa korvauksetta käyttää sitä uudelleen lehden tai sen yksittäisen osan uudelleenjulkaisun, yleisölle välittämisen tai muun käytön yhteydessä toteutusja jakelutavasta riippumatta sekä luovuttaa oikeutensa edelleen ja muokata aineistoa hyvän tavan mukaan. Ylämyllyläisen rakentajalegenda Mika Karvisen ´57 DeSoto on vetreämmässä kunnossa kuin ikäisekseen voisi kuvitella. Lehti ei vastaa taloudellisesti niistä vahingoista, jotka aiheutuvat mahdollisista ohjeissa olevista painotai muista virheistä. Tilaaja voi kieltää tietojensa käytön. Steampunk truck – The Kraken DeSoto Firedome Convertible 1957 Mad Max -meininkiä Uusimmat osat ja rakentelutrendit kattavassa paketissa. SEMA Show 2016. V8-Magazinen tilaajat ovat Fokus Media Finland Oy:n asiakasrekisterissä. Tallennamme puhelut laadun varmistamiseksi ja koulutustarkoituksiin Asiakaspalvelu Lehti ei vastaa tilaamattoman materiaalin säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Lahden syksyisessä jenkkiautonäyttelyssä debyyttinsä suorittanut ’29 Ford A pickup on kiistatta vuoden erikoisin rodiuutuus. Kotimaassa ei ole aikaisemmin nähty yhtä steampunkhenkisesti rakennettua autoa. 86 V8-MAGAZINE 10/2016 ilmestyy JOULUkuussa viikolla 49 Asiakaspalvelupuhelin: 020 735 4130* asiakaspalvelu@fokusmedia.fi Puhelun hinta lankapuhelinliittymästä soitettuna on 8.35 snt/ puh + 7,02snt/min ja matkapuhelinliittymästä soitettuna 8.35 snt/ puh + 17.17 snt/min. Kun hän hankki seuraavaksi projektikseen kuluneen ’71 Ford Torino GT Sportsroofin, päätti hän pakertaa siitä Mad Max -elokuvien henkisen maantiehirmun, jonka rivakka kulku on varmistettu ilokaasutetulla 429-isolohkolla. Päältä katsoen hyvin alkuperäisenä pidetyn auton mukavuuskerrointa on moninkertaistettu useilla näkymättömiin jäävillä moderneilla ratkaisuilla
Perhelippu 36 €. Autoilun uusi megatapahtuma. #auto2016 auto2016.fi facebook.com/autotapahtuma Lataa älypuhelimeesi Messukeskus-sovellus ja tutustu Auto 2016 -tapahtuman sisältöön.. Tutustu valikoimaan ennakkoon netissä. Lapset (7-15 v.), eläkeläiset, varusmiehet, opiskelijat ja ryhmät 9 €/hlö. Liput edullisemmin ennakkoon netistä 17.11. Auto 2016 -tapahtumassa pääset kätevästi koeajamaan erimallisia ja -merkkisiä autoja. Koeajettavissa lähes 200 autoa. saakka: Aikuiset 15 €. Hinnat 18.11. Ohjelmassa nähtävää ja koettavaa koko perheelle. Mukana lähes kaikki Suomessa myytävät automerkit sekä alan tärkeimmät tuotteet ja palvelut. alkaen netissä ja kassalla: 18/11/39 €
Samalla hän haastoi tulevan Uskali vs Nykänen haasteen häviäjän sijasta 5. Sinisalon voitettua Nykäsen haasteen ja Rantakarin hävittyä haasteensa Hakuliselle, oli Sinisalolla vielä mahdollisuus ottaa revanssi Rantakarista. Lahokylläinen lähilöytö Kovasta halusta huolimatta Panu ei pystynyt hankkimaan heti viiskuutosta, joten hän jatkoi harrastetoimintaansa euroautoja pakertamalla. Tässä yhteydessä myös kaikki alustan ja ohjauksen osat uusittiin alkuperäispalikoilla. Mustialassa kaupat syntyivät vasemmalla tunnelmallisen yövalaistuksen alla lepäävästä 1931 A-coupesta, joka siis siirtyy Ruotsin kilpiin. Alun perin ajatuksena oli upottaa lokasuojien sisään ’60 Ford Falconista napatut takavalot, mutta kun tämä viilennystyö valmistui, totesi Panu ratkaisun toimimattomaksi. Kiitoksen ansaitsevat myös JP-Paintin Jukkis maalauksesta, Kainuun Pintakäsittely hiekkapuhalluksista sekä Jukka, Mika, Sampo, Pekka ja muutkin auton kanssa avittaneet kaverit. Pahalta se ei näytä myöskään Panun Fordin ovikarmissa roikkuessaan. Yllätys koettiin kuitenkin, kun autoa lähdettiin hakemaan, sillä vasta ahtaasta säilytyspaikastaan ulos työnnettynä paljastuivat sen vänkärinkyljen ruosteet, kolhut ja lasikuitukorjaukset koko karmeudessaan. Tämän vuoksi auton entisöinti ei oikein innostanut Panua, sillä useimmat sen pisteosistakin olivat korjauskelvottomassa kunnossa. Oikuttelemaan alkanut ruisku korvattiin Weiandin alumiini-imusarjalla ja Quick Fuelin 600 cfm:n vakuumikaasarilla. Fordin surkeassa jamassa olleet sähköt uusittiin kokonaan Panun kaverin Jukan toimesta. Sinisalo päätti lopettaa leikkimisen asentamalla Camaroon kunnon ilokaasusetin. Tässä ovat etualalla myös radalla nähdyt, rengastusta myöten aikakauden hengessä pidetty ja Ari Vaahersolalla jo 24 vuotta tallissaan ollut ’61 Corvette sekä Harri Puheloisen ahdettu ’56 Chevrolet Bel Air V8-MAGAZINE 55 Gasser-luokassa nähtiin tiukkaa Suomi-Ruotsi mittelöä. Edellisen omistajan kunnostamat alkuperäispenkit olivat verhoiluiltaan priimat, joten ne kelpasivat sellaisenaan. Kuitenkin vain viikkoa ennen Fordin maalaamoon viemistä Panu näki arkiliikenteessä Fiat Ducaton, jonka kaunis kuparimetallinhohtoväri sai hänet uusiin ajatuksiin. TEKSTI JA KUVAT PAUL GRANVIK V8-MAGAZINE 47 Fordin kunnostustyöt käynnistyivät korin hiomisella peltipuhtaaksi. Nykänen pääsi matkaan satkun paremmalla reaktiolla, mutta Uskali hiipi Buickillaan Swingerin rinnalle 300 metrin kohdalla ja voitti lähdön nousten sijalle 4. Kiivastahtinen loppukausi Kesä tuli, kesä meni, ja joku sen siitä välistä veti. Koska istuinten keinonahkaverhoilut olivat siistit, ei Panu pitänyt järkevänä niiden uusimista. Luettavissa ovat lehden numerot vuodesta 2015 lähtien. Näistä lähdöistä jatkoon menivät Laukkanen ja Hermunen, joten molemmat pääsivät näin suoraan listalle. Takalan Mustakaapu Valiantin. Toimiva konsepti Tammelan Mustialassa järjestetty Do-Dads Reunion keräsi paikalle satakunta ajoneuvoa. 56 V8-MAGAZINE E dellisestä Blacklist Street Race reportaasista onkin jo sen verran aikaa, että välissä on ehditty ajamaan kolme eri kilpailua. Tehdastyylisen ilmeen varmistamiseksi choppaus toteutettiin jatkamalla kattopeltiä siten, että tolppien paikat ja niiden kallistuskulmat säilyivät sivusta katsottuna muuttumattomina. ”Haluan kokeilla erilaisia virityskomboja. Alkuperäisen kylkilistan takaosaan on saatu hauska kustom-henkinen ruutukuviointi maalaamalla alun perin täysin yksiväristen mustien neliöiden joka toinen neliö valkoisella. Seuraavaksi kustomoinnin kohteeksi otettiin Fordin siivet, jotka olivat Panusta alkuperäisasussa vähän kömpelön oloiset. Myös häntä vaivannut viiskuutoskuume parantui Fordin valmistumisen myötä. Tässä kohtaa Blacklist-ajot näyttivät vielä varsin herkulliselta seurattavalta, mutta päivä päättyi kahden streetman-kuskin käsittämättömään tandem ulosajoon radan päädystä. Listalla tapahtui pieni muutos juuri ennen Kiikalan kisaa, sillä Ahti ”Ade” Roth ilmoitti vetäytyvänsä listalta kodissa ilmenneiden vesivaurioiden takia. Burniksen jälkeen valojen tai ajanottolaitteiden kanssa oli jotain häikkää ja kuskit joutuivat odottamaan tovin niiden toimin1. Niinpä kaikki Aden takana listalla olleet nousivat automaattisesti Burnout Party, Kiikala 6.8. Tosin ei sen hintapyyntökään ollut paha. Kun Panu aloitti Fordin rakentamisen, ei hänellä ollut kovinkaan tarkkaa kuvaa siitä miltä se tulisi näyttämään valmiina. 1 2 3 4 Mene osoitteeseen lehtiluukku.fi Lataa nyt näköislehti verkossa. Auton alkuperäinen vihreä-valkoinen kaksivärimaalaus oli pitkään selvä suosikkivaihtoehto etenkin, kun penkit oli jo verhoiltu kyseisillä sävyillä. Huom! Mikäli olet jo Lehtiluukun rekisteröitynyt käyttäjä, anna käyttäjätunnuksesi, salasanasi ja tilaajatunnuksesi. Varmuuden vuoksi Panu kävi läpi oivakuntoiseksi osoittautuneen voimanlähteen hoonaamalla lohkon, koneistamalla kannet ja uusimalla kulutusosat alkuperäispalikoilla. Kattoverhoiluksi löydetyn ”pärekattokuvion” omanneen keinonahan Panu ompeli itse ja asensi paikalleen kaverinsa Mika Karhun kanssa. Päivän toisessa kruununriistoyrityksessä olikin jo kihelmöintiä ilmassa ja koko varikko-alue siirtyi seuraamaan taistoa lähtöpäähän. Panun suunnitelmat muuttuivat lisäksi moneen otteeseen myös projektin edetessä, minkä vuoksi auton valmistuminen venyi kevääseen 2016 saakka. He ajoivat keskenään sijoista 9 ja 10. ............Hermunen/Liekki Valiant 10. Kun Panu jatkoi takalokasuojien takaosia neljällä sentillä ja muotoili ne osittain uusiksi, istuivat valot viimein toivotulla tavalla. Kuutiotuumien määrään (215 cid) nähden se suoriutui vedoista hienosti, sillä monen kilpakumppanin moottorin tilavuus oli liki tuplat Rambleriin verrattuna. Automaatin huoltamisen jälkeen moottorille ja laatikolle tehtiin uudet kiinnikkeet, joiden ansiosta rapiat 30 vuotta tuoreempi tekniikkapaketti löysi paikkansa runkoaisojen välistä kiitettävän tehdastyylisesti. Panun autossa on lisäksi sen optioihin kuulunut sähkötoiminen kello. Anna sähköpostiosoitteesi ja tilaajatunnuksesi. Uskali on myös jo haastanut sitten tämän lähdön häviäjän sijasta 3. Sinisalo oli toinen ja Hakulinen kolmas. Vanha matkalaukku toimii työkalupakkina. Klikkaa lehden kansikuvan oikealta puolelta kohtaa ”Lue tilaajatunnuksella”. Leidin valloittava hymy sai sadepilvien uhan unohtumaan monelta ja taisi myös aiheuttaa muutamille kisaajille tavallista hitaammat reaktioajat. Jyrki Aukio Suomesta opasti auton silloista omistajaa kuutoskoneesta isolohko kasiin tapahtuneessa moottorinvaihdossa. Kesän uutuuksiin lukeutuu aina tuotteliaan Timo Herstin uutuusrodi ’30 Roadster Pickup. Tässä vaiheessa tuli projektiin luova tauko, kun kotitalon tallia laajennettiin ja remontoitiin paremmin Fordin työstöön passeliksi. V8-MAGAZINE 49 paljastanut rungosta lisäruostevauriota, joten rotan raadon syövyttämän reiän tultua korjatuksi viimeisteltiin se siistiksi mustalla epoksivärillä. – Ajatus sellaisen hankinnasta lähti varmaan kypsymään jo ensimmäisen pienoismallin kasaamisen myötä, joka oli ’56 Crown Victoria, arvelee Panu automalliinnostuksensa syntymisen syitä. Lopulta vuonna 2012 hän sai hankituksi tämän Valiantin, jonka keulilla on 400 cid kasi ja jatkeena 727 TF -automaatti. Mutta ei niin paljon pahaa, ettei jotain hyvääkin, sillä Fordin uudelleen verhoillut penkit olivat siistit ja auto oli osiltaankin lähes täydellinen. Etu sinulle V8-Magazinen tilaaja 52 V8-MAGAZINE Do-Dads Reunion & Vintage Drags Tammela ja Räyskälä 29.–31.7. Vihdoin toteutui myös ikuisuushaaste Uskali vastaan Nykänen. Panun hiottua korin peltipuhtaaksi ei siitä paljastunut lisää ikäviä ruosteyllätyksiä. Silloin alkoi näyttää siltä, että kyllä tästä vielä auto tulee. V8-MAGAZINE 51 SUOMEN SUURIN JENKKIAU TOLEHTI 8/ 20 16 HI N TA 10 ,6 € Do-Dads Reunion/Vintag e Drags · Big Wheels · Forssan Pick-Nick · Turku Kustom Show · Classic Chevy Meet · ACC Summer Meet · Classic Car Week · Wheels Nats Norr · Drive In & Rock · Kupittaan ajoneuvoiltama · Motorsportveck a TYYLIPUHD AS MILD KUSTOM Hyvällä otteella jatkojalo stettu ’56 Ford Fairlane TODELLINEN ONNENPOT KU ’70 Chevrolet Chevelle SS Convertib le VOITTAJA-A INESTA Palkintoja kahminut ’57 Chevrolet Stepside pickup Paljon tapahtumia DRAG RACE finaalit 2016 P AUKKURA UTA Cheetah 1965 Mukavia lukuhetkiä nyt myös verkossa, toivottaa V8-Magazinen toimitus PAL.VKO 2016-49 1 6 9 6 4 1 4 8 8 9 7 2 5 90 07 20 -1 60 9. Kustomiin lähes pakollisena kuuluva alustan madallus tehtiin perinteitä noudattaen vaihtamalla etujousiksi 1980-luvun Chevrolet Capricen alkuperäisiä lyhyemmät versiot, ja asentamalla täysin läpikäytyyn vakiolla 3,22:1-välityksellä varustettuun lukottomaan alkuperäiseen taka-akseliin laskupalat. Ilo aidon veekasivehkeen omistamisesta jäi kuitenkin lyhyeksi, kun auton TF 904 -nappiautomaatti hajosi. Valitettavasti Vellamolla oli Chevy 2:sen kanssa moottorihuolia, joten myös hänen paikkansa vapautui listalle pyrkijöille, joiden haialtaaseen oli tällä kertaa pudotettu neljä kuskia. ............Rantakari/Tunneli Duster 4. Nyt alla oli tavallisesta liekkikuviosta onnistuneesti poikkeavalla toteutuksella varustettu ’56 Bel Air, jonka ahdetusta isolohkomoottorista osa on Harrin mukaan tuon ’59:n moottoria, mutta yläkerta ahtimineen uutta osaa. Ville Lahosmaa ei säästellyt ’70 Chargerinsa takarenkaita. Tarkemmassa tutkinnassa työmaan laajuus alkoi hiljalleen valjeta Panulle. Ford ei ollut Panun eka choppauskohde, sillä hän oli tehnyt toimenpiteen 16-vuotiaana myös Saab 96:lle! Se antoi rohkeutta Fordin katon rälläköintiin, vaikka aluksi homma vähän hirvitti. Maalauksen valmistuttua tämä pelko osoittautui kuitenkin turhaksi. Töitä Fordissa tosiaan riitti, kuten myyjä oli puhelimessakin jo todennut, joten sen surkea kunto ei tullut Panulle minään yllätyksenä. Näin Uskalin haaste sijasta 4 siirtyi seuraavaan kisaan. Lättäpään Scottahdin on alkuperäinen eikä uustuotantoa ”, mies kertoi. vuorossa oli Kiikalan Burn Out Party ja 20.8. Ford näytti niin upealta, ettei hän ole kertaakaan katunut viime hetkellä tekemäänsä värin vaihdosta. pohjasta, helmoista ja takaluukun lattiasta. Myös jarrut kasattiin uusilla osilla ja ympäriinsä tehostamattomat 10” rumpujarrut muutettiin yksipiirisistä kaksipiirisiksi tehostetuiksi. Katajalla oli ilokaasujen kanssa pientä ongelmaa. Hakulinen oli odotuksiltaan aikaisempaa tasaväkisempi. Salmisen Haran Novassa on piristetty LS6-isolohko. ............Sinisalo/Camaro 3. Kattotolppia oli tosin taivutettava hieman sisälle päin ennen kuin kaikki saatiin sopimaan siistillä tavalla. – Vähän hitsuuta ja pohjatöiden tekoon, tuumiskeli Panu nuoruuden yltiöpositiivisuudella työntäessään Fordia trailerin kyytiin. Numero 58 ovessa viitta vuoteen 1958, jolloin auto oli tiettävästi yksi Ruotsin ensimmäisistä, ellei ensimmäinen hot rod. Ensimmäisenä Hakulinen vs. ............Kataja/Avo Pontiac 7. Tästä ei stance enää parane. Taisipa joku jo kimppatallilla vihjailla ”akvaariomaisuudesta” piirtelemällä kalan kuvia sen ikkunoihin. Kiitokset myös Mattilan väelle pihan käytöstä kuvauspaikkana. Ford Fairlane 4d 1956 Fiftysix Fever Kajaanilainen Panu Kilpeläinen on himoinnut ’56 Ford Fairlanea niin kauan kuin jaksaa muistaa. listasijoituksia ratkottiin Porissa West Coast Street Cupin osakilpailun yhteydessä, 6.8. Ford oli kuitenkin Panun kovasti halajama kaunislinjainen viiskuutoAnglian takavilkun linssien ympärille tehdyt siivenkärjet ja ’60 Ford Falconin takavalot istuvat paikalleen niin siististi, että niiden voisi luulla hyvinkin olevan auton tehdasasenteisia osia. Lisäksi Swingerin vesipumppu halkesi vedon aikana. Seuraa saamiasi ohjeita, niin pääset nauttimaan V8-Magazinen sisällöstä myös sähköisesti. Mielenkiintoista nähdä mitä Night Racessa listalle tapahtuu. Hallitseva kunkku Hakulinen oli lähdössä kaikin puolin kovempi ja säilytti kruununsa jopa ilman ilokaasuja. Lähdön voittajaksi suoriutui Laukkanen Hermusen napatessa punavalon. Hermunen Liekki Valiantilla, dieselBemarilla ajava Mika, Laukkanen GT Darralla ja Rauno Björkbacka punaisella Ralli Valiantilla. Panun pieni pelko siitä, että viiskuutonen näyttäisi neliovisuutensa vuoksi chopattuna pannukakulta osoittautui turhaksi, sillä poikkeuksellisen kaunis kattolinja sulautuu auton muotoihin todella onnistuneella tavalla. Toki monet etenkin sen koristeista olivat parhaat päivänsä nähneet. ............Hakulinen/Nova 2. Pohjan jalkatilojen ja takaluukun lattian uusimisen ohella ehjää peltiä pantiin myös helmoihin, minkä lisäksi takalokasuoja oiottiin asianmukaisella tavalla. Fordin puolikaaren malliseen paneeliin on sijoitettu tosi tyylikkäät kromikehäiset nopeus-, lataus-, lämpöja bensamittari. Jää nähtäväksi pystyykö neiti nousemaan tällä Top 10 -listalle. Ryhmän voiton vei Norjassa katsastettu pikkulohko Mini! Kataja voitti Pontiacillaan haastelähdön Sikasen Bemaria vastaan ja nousi listalla sijalle kuusi. Tässä yhteydessä vänkärin jalkatilaan asennettiin päävirtakatkaisija, jossa se on hyvin käden ulottuvilla. Upean rodin ajoasentoa kävi Jussin opastuksella koeistumassa moni autoa ihaillut. Tilaajatunnus = asiakasnumerosi, joka löytyy laskusta sekä lehden takakannesta. Lähes kaikki Fordin merkeistä ja osa sen listoistakin oli niin kehnossa kunnossa, että Panu päätti poistaa ne. Mainio oivallus! 48 V8-MAGAZINE Ford oli ostettaessa surkea näky. Taisi olla hyvä niin, sillä muuten auto olisi tainnut jäädä ostamatta, muistelee Panu syksyllä 2008 tekemäänsä kauppaa. Niinpä kärkipaikkamittelö Rantakari vs. Auto on ollut tällä samalla tekniikalla kasassa kaikki nämä vuodet ja nähnyt valtavan määrän kilometrejä. Niinpä paikalle saapui totuttua vähemmän kisailijoita mustalistalaisia lukuun ottamatta. Korin palauduttua takaisin rungolle Panu ryhtyi pakertamaan pohjatöitä, joiden valmistuttua Ford vietiin paikalliseen JP-Paint-automaalaamoon maalattavaksi. Sopivan hinta/laatusuhteen Fordin löytämisessä otettiin kaikki kanavat käyttöön. Etualalla Kari Kovasen upea ’67 Corvette 427 cid + 4 speed Rune Jakobsonin ’39 Buick on ruotsalaisen hotroddingin historiaa. Näiden mittavimpien korimuutosten valmistuttua nostettiin kori pois rungolta, joka otettiin työn alle. Robert Kilander ja Jan Persson ottivat kumpikin tuntumaa niin Räyskälän hiukan pomppuiseen rataan kuin suomalaisiin vastustajiin tällä ’63 Rancherolla, jonka keulilta löytyy Hillbornin ruiskulla varustettu vihainen Chevroletin pikkulohko. Mainiosti tämä perinnemateriaali sopii myös Kustomiin. Fordin vuoden 1956 kallein malli oli Fairlane, mikä ilmenee myös auton koreasta koristelusta ja runsaasta listoistuksesta. Mario oli tuolloin 13-vuotias ja töissä hotellissa, jonka edustalla näki Jyrkin V8 Dartin, ja oli myyty mies siitä hetkestä. Kattolinja kauniimmaksi Vaikkei Panulla alussa ollut kovinkaan tarkkaa kuvaa Fordin tulevasta kustom-ilmeestä, niin yksi asia oli kuitenkin kypsynyt hänen mielessään. Swingeri ilmestyi lineuppiin, mutta Dodge pissi edelleen vedet pihalle. Varttimailin matka ei riittänyt Sinisalolla loppukiriin, joten kunkku piti edelleen paikkansa listan kärjessä. Niinpä hän päätti omakätisesti verhoilla itse tekemänsä ovipahvit vastaavalla värija materiaaliyhdistelmällä. Se ei sinänsä ole mikään ihme, sillä tätä parempaa lääkettä tähän tautiin on vaikea kuvitella. Kiinnostus ”Petokalaan” lopahti ja laatikkovaivainen auto meni myyntiin. Myyjä kertoi Fordista luopumisen syyksi juuri auton kehnon kunnon ja sen ruostevauriot, joita hän oli osittain korjaillut ennen kuin kyllästyminen iski. Eri euroja hän rakenteli jatkossakin, vaikka kiinnostus jenkkeihin oli syttynyt jo ala-asteikäisenä hänen veljensä Pasin hommattua ensin Ford Rancheron ja hieman myöhemmin ’69 Chevrolet Corvetten, jolla myös Panu pääsi kurvailemaan ajokortin saatuaan. Perryllä on autossa sen viides eri moottoriyhdistelmä. Lisäksi paikalle pultattiin Fordin kärjetön Duraspark -sytytyssysteemi, minkä jälkeen kaikki alkoi toimia toivotulla tavalla. Sitten takavalot asennettiin korin tasolle, mutta sekään ei näyttänyt kovin hyvältä. TEKSTI JA KUVAT PEKKA POLVINEN Harri Puheloinen on parina aiempana vuotena ollut paikalla ’59 Chevyllään. Myös runkoa oli ruostepeikko tai pikemmin ”ruosterotta” päässyt puraisemaan, sillä sellaisen luuranko löytyi ongenkoukun(!) kera pehmenneen palkin kohdalta. Vuoden verran pölyä hallin perällä kerännyt auto sai kesällä 1991 uuden vaasalaisen omistajan, joka aloitti välittömästi auton kunnostamisen tarkoituksenaan entisöidä se alkuperäiseen asuunsa. Takaluukku siistittiin metritavarasta leikatulla matolla ja kirjahyllyn taustoista tehdyillä paneeleilla, joihin Panu maalasi pataässän ja 56-lukeman. Niiden sijaan löytyi vänkärin takalokasuojasta pakkelilla korjattu kolarivaurio, joka oli tehtävä täysin uusiksi. Autosta löytyi runsaasti haperopaikkoja mm. ............Nykänen/Swinger 6. – Minusta pärekatto jotenkin sopii perinteiseen kustomiin, joten siitä se ajatus lähti, toteaa Panu omintakeisesta sisäkattoratkaisustaan. 50 V8-MAGAZINE P anu aloitti autojen kanssa ahertamisen jo 13-vuotiaana pojankloppina, kun hän työsti vanhasta Skodasta jääratarassin. Vastassa oli Mika Tannerin Altered Wheelbase ’65 Plymouth Belvedere ahdetulla 426 cid Hemillä. Korin tultua pääosin korjatuksi ruiskutti Leinosen Hannu sen harmaalla epoksipohjavärillä. Väri vaihtui viime hetkellä ”Pitää olla Veekasi” kuuluu vanha viisaus, ja näin asian näki myös Panu. Perry Ahlgrenin pitkään omistama 1932 Ford on ruotsalaisen hot rod historian kulmakiviä. Karsittujen joukkoon kuuluvat mm. Kustom Life Outdoor Show toi paikalle sunnuntaiksi myös uutta kalustoa. Lattiamattoa ei ollut autossa lainkaan ja ovipahveistakin vain muistot. . Projektivai heita Ruostevaurion korjaamisen jälkeen runko ruiskutettiin puolikiiltävällä mustalla epoksivärillä yhdessä kunnostettujen alustan osien kanssa. Välittömästi tämän jälkeen Hakulinen saikin vielä päivän päätteeksi haasteen hyvään vauhtiin päässeeltä Sinisalolta, joka oli useampaan otteeseen ajanut kovempaa kuin Hakulinen ilman ilokaasuja. Eikä ole kyllä syytäkään! Orkkispenkkien verhoilua lukuun ottamatta Fordin rähjäiselle sisustalle ei ollut tehty muita kunnostustöitä. Pientä balsamia listajumitukseen toi se, että Uskali ajoi Buickilla oman rataennätyksen ajalla 9,7 sekuntia ja voitti koko Burnout Partyn D-ryhmän kisan, jossa kolme parasta olivat Blacklist-kuskeja. Tästä ”tempoilusta” huolimatta lopputuloksesta tuli kuitenkin todella tyylikäs perinteinen tinareki, josta Panu voi olla syystä ylpeä. Kerta kaikkiaan onnistunut viikonloppu. nen, joten hän päätti ostaa auton. Hannu Mikkola Jyväskylän suurajoissa… Ei vaan Holo Burnout Partyjen paluureitillä, missä moottorit saivat niellä hiekkaa oikein urakalla. Pari lähtöä Vesivehmaalla Vesivehmaalla kisa lähti hyvin käyntiin, kun Hermunen haastoi alkajaisiksi Takalan sijasta 9, voitti lähdön ja pudotti Takalan portinvartijaksi. Mollyn jälkeen menosta ladossa vastasi rockabillyn nouseviin koviin lupauksiin lukeutuva Fanatic IV. Nettiautossa kaupattu ’56 Ford Fairlane 4d sedan oli keskeneräiseksi jäänyt projekti, joka oli kuvien perusteella todella työläs aihio. Vastassa oli Historic Dragracing -luokassa esiintynyt Antti Millasnoore ja 355 cid ’67 Camaro, joille Räyskälän asvaltti oli tuttua vuosikymmenten takaa Rauno Hautamäen jyhkeä tummanpuhuva ’59 Chevrolet Panel liikkui isolohkokasi keulilla varsin vauhdikkaasti ja takarenkaat piirsivät mustaa lähtöviivan jälkeen melkoisen pitkän matkan. ............Laukkanen/GT Darra 9. Kauppaan kuulunut jumissa ollut 292 cid Y-blockikaan ei oikein innostanut, koska Panu halusi autoon toimintavarman ja huolettoman tekniikan. Korin palauduttua takaisin rungolle elettiin kevättä 2013, mihin mennessä Panu oli rakentanut Fordia jo neljä vuotta. Konehuoneen kuskinpuolen kulmassa oleva outo kapistus on lyhtypylvään alumiinikupu, jolla on peitetty moderni jarrutehostaja! Tämä hauska kirppislöytö sopii kokonaisuuteen yllättävän hyvin. Pienen pähkäilyn jälkeen eviä päätettiin muuttaa terävämmiksi jatkamalla niitä muutamalla sentillä ja muotoilemalla ne Ford Anglian takavilkuista leikatuille linsseille sopiviksi. Säkenöivä ja kesän puheenaiheeksi musiikkirintamalla noussut Molly Moonstone yhtyeineen otti yleisön vahvasti heti ensi tahdeista. Sinisalo sijasta 1, jonka lähdön häviäjän Rantakari on haastanut sijasta 2. Näyttäviä burniksia nähtiin monelta kuskilta. Vuonna 1990 auto laivattiin Teksasista Suomeen vaasalaisen uustuontiin erikoistuneen Vaasan Erikoisauton toimesta. Laukkasella oli listalle pääsyn johdosta intoa sijoituksen parantamiseen kuin pienessä ilmapallossa, ja niinpä hän haastoi Sini Paukkuri vaihtoi kaluston erittäin potentiaaliseen Dusteriin, jonka kulusta vastaa yli 1000-hevosvoimainen ilokaasutettu pikkulohko. Vesivehmaan kiihdytyspäivä. Viiskuutosprojektiin liittyen Panu haluaa esittää erityiskiitoksen perheelleen. Hiekkapuhallus ei . Mooneyesin klassinen Peep Mirror -kromitaustapeili kuuluu perinteiseen kustomiin kuin rusinat pullaan. Uudenveroisten osien vuoksi rungon kasaus oli ”yhtä juhlaa”. 572-kuutiotuumaisen alumiini-isolohkon voima oli haamu-Takalalle liikaa ja näin ollen isolohko Valiant joutui nöyrtymään tälle yber isolohkoiselle GT Dartille. Mutta se oli viiskuutonen ja edullinen, mikä riitti Panulle. Vierellä tulevan päivän koitoksia odottelee Timo Riikosen vaaleasävyinen 1930 Aakkonen. Ainakin näin syksyn tullessa tuntuu siltä, että kisapainotteinen Blacklist-kausi lähes vilahti ohi. Eurot eivät tuntuneet Panusta sen jälkeen enää yhtä innostavilta ja kuume oman veekasivehkeen hankkimiseen vain koveni. Vesivehmaalla se ei vielä oikein toiminut, mutta potentiaalia löytyy. ............Sikanen/Paha BMW 8. Etenkin ’56 Ford Fairlanen muotoilu komeine listoineen miellytti häntä. Niinpä Fordin orkkiksen suoran kuutosen ja kolmipykäläisen rattimanuaalin käyttäminen ei ollut edes harkinnassa. ja V8-Magazinen kiihdytyspäivä, Vesivehmaa 20.8. Taiteilijanimen Heimo Hohto taakse kätkeytynyt mystinen ja myyttinen harrastajapersoona Kouvolan suunnalta toi radalle vanhan sotaratsunsa, jo 1960-luvulla USA:n länsirannikon kilparatoja nähneen ’59 Rambler Gasserin. Ja onhan siinä asenne kohdillaan, että tällä kartanoautolla tehtiin reissu Kouvolasta Räyskälään ja takaisin ajamalla eikä trailerilla. Fordin penkkien keinonahkaverhoilut oli myös uusittu, ja kun kauppaan kuului vielä koko joukko ehjiä peltiosia sekä varaosa-auto, päätti Panu lähteä tutustumaan autoon tarkemmin. Tovin asiaa tuumattuaan päätti Panu korvata vihreän kyseisellä kuparilla, vaikka se voisi ollakin vähän ristiriidassa sisustan sävyjen kanssa. Ted Helin Hollolasta toi radalle Opel Gasserin, eikä säästellyt takarenkaita. Tässä vaiheessa syntyi ajatus työstää Fordista mieto kustom, jossa muutokset pyrittäisiin toteuttamaan mahdollisimman tehdastyylisesti. Rune rakensi auton nykykuosiin jo vuonna 1965 ja 354 cid early Hemillä on paukuteltu menemään myös Anderstorpin ensimmäisissä kiihdytyskisoissa vuonna1968. Tavoitteen saavuttamiseksi tolpista leikattiin pois noin seitsemän sentin pätkät, mikä tuntui Panun silmään sopivalta määrältä. Tällä kertaa onnistunut lopputulos saavutettiin jo toisella yrittämällä. Kattoa oli laskettava, sillä hän halusi päästä eroon auton korkeahkosta yleisilmeestä. Wihinen sai kuin saikin loppukaudeksi tuplaturbopikkiksen nippuun ja manuaali vaihtui automaattiin. Jonkin ajan kuluttua hän tuli kuitenkin siihen tulokseen, että Ford on liian työläs projekti, joten se jäi osittain purettuna seisomaan aina siihen asti kunnes Panu osti sen. Halvin oli Mainline ja keskihintainen taas Customline. Osittain puretun auton osakkeita ei myöskään nostanut sen pisteosien kehno kunto. TEKSTI JA KUVAT JANNE USKALI sijan ylöspäin ja kymppisija vapautui jakoon. 30.7. Ovipahvit tehtiin sen sijaan täysin uusiksi aina runkoja ja verhoiluja myöten. Näillä eväillä Ford laskeutui noin viisi senttiä lähemmäksi tonttia, mikä oli juuri sopiva määrä Suomen monttuiset tiet huomioon ottaen. Ainakin osassa pakettia ”valmistusmaana” taisi lukea Mopar. Ongelmana oli vain se, ettei kyseistä 90-lukulaista vihreää keinonahkaa, tai edes sitä lähelle olevaa sävyä tuskin löytyisi helpolla. Samalla hänen omat listaajot Kiikalassa jäivät nollaan. Hän ei kuitenkaan osannut vielä aavistaa auton tulevaa työmäärää. Dodge oli myös varsin nopea laite Wildest Pull -pystin voittanut Esa Haajanen näytti ’31 A-coupella, että 85-vuotias vanhus on tarvittaessa hyvinkin nopea. Ilman ilokaasua Burnout partyissa oli tapahtuman järjestäjän puolesta kielletty ilokaasujen käyttö, joten listan haasteet olivat ilokaasua käyttäville kuskeille tavallista haastavimpia. Ne olivat myyjän mukaan täysin toimivat, minkä ennen irrottamista tehty koeajo myös vahvisti. Viikonlopun kohokohta oli yhteislähtö Räyskälän Vintagedragseihin, joka puolestaan toi radan reunustoille parituhatpäisen yleisön. Fordin tilanneelle henkilölle auton karu kunto lienee ollut paha pettymys, sillä hän ei koskaan lunastanut sitä itselleen. Panun hämmästys oli melkoinen, kun paikallisverhoomon hyllystä löytyi valmiina riittävä määrä täysin samaa keinonahkaa! Jopa aikoja sitten lopettanut valmistaja oli sama, joten syystä voidaan sanoa onnen potkaisseen Panua oikein olan takaa. Tässä yhteydessä myös alun perin yksiosainen takalasi muutettiin kolmiosaiseksi ja sen saumoihin sovitettiin Volvo Duettin kylkilistasta tehdyt pystylistat. Helsingin näyttelyssä nähdyn Volvo Hemizonin. 1953 Studebakerin kapselit istuvat kokonaisuuteen hyvin. Mario Amberg Virosta tuli paikalle ’64 Valiantilla, joka kuului aikoinaan Viron ensimmäiselle drag race kuuluttajalle ja kommentaattorille. Valojen vaihtuessa vihreäksi Sinisalo sai päivän huonoimman lähtönsä ja jäi lähes paikalleen sutimaan, kun Hakulinen karkasi kärkeen. listalta myös tuttu Rantakari. Rodi on tuttu myös Marmorhallien näyttelyistä 1960-luvulta. 54 V8-MAGAZINE Vintage Drags, Räyskälä Janita Boström aka Kis-Kis Forbid’n oli todella osaava ja hengästyttävän energinen lähettäjä. V8-MAGAZINE 53 Toimiva konsepti Mikael Fredriksson omistaa mm. Tekniikka moottoritilassa oli peräisin muualta kuin Saksan maalta. ”Viiskuutoskuumeeseen” löytyi lääke pahasti projektikuntoisen neliovisen sedanin myötä, josta hän muokkasi maukkaan mild kustomin reilun seitsemän vuoden rakentelun tuloksena. Legendaarinen Jarmo Vellamo kyykytti Porissa Chevy II:llaan Hermusen Jekku Valiantin ja nousi hetkeksi listan portinvartijaksi. Ovipahvien uusimisen ohella sisustaa siistittiin metritavarasta leikatulla lattiamatolla ja kuvioinniltaan vanhaa pärekattoa muistuttavalla sisäkatolla. Do-dads osallistujat saapuivat Räyskälään näyttävässä letkassa. Lisäruosteyllätyksiä ei tullut vastaan, mutta vänkärin takalokasuojasta löytyi vanha kolarivaurio, joka oli ”amerikkalaiseen tapaan” korjattu pääasiassa pakkelilla. . Tallin valmistuttua ryhdyttiin autoa kustomoimaan kohta kerrallaan periaatteella, koska visio valmiista autosta oli Panulla vielä jokseenkin ”hakusessa”. Valitse lehti alasvetovalikosta sivun vasemmasta yläreunasta. Ensimmäisen jenkkinsä Panu hankki 2000-luvun alussa, kun hän vaihtoi paria vuotta aiemmin hankkimansa ’66 Ford Cortinan ’65 Plymouth Barracudaan. Muutaman britti-Fordin jälkeen Panu päätti hylätä kompromissit ja alkoi metsästämään viiskuutosta tosimielessä. Janne Nykänen oli haastanut Swingerillä jo aikaisemmin Sinisalon sijasta 3, mutta ei pito-ongelmista kärsineenä pystynyt antamaan riittävää vastusta. Varikolla alkoi melkoinen pumpun tilkitsemisprojekti, sillä Uskali huohotti haasteella Nykäsen niskaan. Kun tähän lisätään muutamat isommat lommot ja säilytyksessä tulleet kolhut, niin peltitöitä riitti, minkä lisäksi osa jo tehdyistä ruostekorjauksista menisi uusiksi. Jussi Luntamon 1934 Ford oli ansaitusti ”Hottest Hot Rod”. C-ryhmän kakkonen oli Blacklistan Hermunen ja 3. Rantakari lähti viivalta paremmilla reaktioilla, mutta se ei riittänyt Sinisalon 10,3 sekunnin aikaa vastaan. Arvonnassa Hermunen sai vastaansa Björkbackan ja Laukkanen Bemarin. ............Takala/Ghost Valiant taan saantia. Leimaa odottavan Fordin nykyisen takarekisterikilven teksti kertoo mistä tässä autossa kyse: vehje on täyttä rokkia puskurista puskuriin. Kuvassa oikealla Harri Karvosen 1937 Ford Tudor. ............Uskali/Blacklist Buick 5. V8-MAGAZINE 57 . Ulkomaihin ulottuneesta etsinnästä huolimatta jutun yksilö löytyi lopulta Suomesta ja Vaasasta. Pakusta hyödynnettiin uusiokäyttöön sen 302-kuutiotuumainen ruiskupikkulohko ja nelivaihteinen AOD-automaatti. Entisöinti ei innostanut Panun hankkima Ford oli paljon maailmaa nähnyt yksilö, joka vietti ensimmäiset 34 vuotta elämästään Amerikassa. Etualalla Markus Salinin Chevrolet Fleetline – Best Paint -luokan voittaja. Niinpä Ford jäi liikkeen haltuun, joka laittoi sen saman tien myyntiin. Sopivan oloinen paketti löytyi pian Overdriven myyntipalstalta, jossa kaupattiin ’89 Ford Econoline Vanissa paikallaan ollutta tekniikkaa. Kasipalloruuvinkannat ovat hauska yksityiskohta. takaluukun kannen ja konepellin tehdaskoristeet. Kaikkialla muualla satoi kisapäivänä, mutta Kiikalassa ei. Seuraavat kahinat vedetäänkin sitten Night Race -kisan finaaleissa, joissa on jo roikkumassa viime kisan jäljiltä kärkipään päällekkäishaasteita