SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI 9/ 20 17 H IN TA 10 ,6 € MÄNTIEN ANATOMIA Tässä numerossa Carpe Diem Ford Fairlane 500 2d HT 1957 TEKNIIKKA: ´67 ja ´68 Dodge Dartit, ´57 Chrysler New Yorker, ´69 Chevrolet Camaro SS, ´50 GMC 100 Pickup, ´34 Ford Tudor, Cruisingkesä 2017...
Ratin. Tässä on yksi konkreettinen ja tärkeä kohta, jolla voi vaikuttaa millaista harrasteautoilu on tulevaisuudessa. Mietittyjä ajatuksia voi kertoa FHRAn suuntaan. MEDIAMYYNTI Jaana Lindvall-Harki Sähköpostiosoite jaana.lindvall-harki@fokusmedia.fi Puhelin 040 582 1416 LEVIKKIMYYNTI Johanna Mikkonen Sähköpostiosoite johanna.mikkonen@fokusmedia.fi JULKAISIJA Fokus Media Finland Oy JULKAISUJOHTAJA Katriina Palo-Närhinen Sähköpostiosoite katriina.palo-narhinen@fokusmedia.fi PAINOPAIKKA PunaMusta Oy, Joensuu ISSN 0780-2102 V8-Magazine on Aikakauslehtien liiton jäsen V8-Magazine 40 vuotta (1978-2018) Ensi vuosi on lehden juhlavuosi, jolloin tarjolla on erikoissisältöä koko vuoden ajan. Asialle on eduksi, että harrastajapiireissä keskustellaan ja pohditaan näitä juttuja, koska vahvoja mielipiteitä on suuntaan jos toiseen. Mitä hyötyä tulisi harrasteajoneuvostatuksesta. Varaslähtö otetaan jo seuraavassa numerossa. Yhtiöllä on oikeus käyttää tietoja suoramarkkinointiin, etämyyntiin ja markkinatutkimuksiin henkilöstölain mukaisesti. Mielestämme ei voi, koska harrastaminen on monimuotoista. Lehti ei vastaa tilaamattoman materiaalin säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Monet ajavat kesällä harrasteautolla joka päivä, mutta onko se silloin käyttöauto. Vaihtoehtoisesti on tuotu esiin henkilökohtaisten harrasteajoneuvokilpien ottaminen käyttöön, jolloin niitä voitaisiin siirtää ajovuoroisesta autosta toiseen. V8-Magazinen tilaajat ovat Fokus Media Finland Oy:n asiakasrekisterissä. Linney, Heikki Malinen, Jim Maxwell, Kari Mörö, Anders Odeholm, Heikki Parviainen, Juha Peltonen, Pekka Polvinen, Kai Salmio, Matti Saloranta, Joke Simonen, Erik Stigsson, Pekka Vaisto ASIAKASPALVELU Sähköpostiosoite asiakaspalvelu@fokusmedia.fi Puhelin 020 735 4130* *Puhelun hinta lankapuhelinliittymästä soitettuna on 8,35 snt/ puh + 7,02snt/min ja matkapuhelinliittymästä soitettuna 8.35 snt/puh + 17,17 snt/min. Harrasteauto on auto, jota ei käytetä päivittäiseen liikkumiseen. Kantava ajatus olisi luoda harrasteautoille museoajoneuvorekisterin kaltainen järjestelmä. Tarjottu tai tilattu aineisto hyväksytään julkaistavaksi sillä ehdolla, että julkaisija saa korvauksetta käyttää sitä uudelleen lehden tai sen yksittäisen osan uudelleenjulkaisun, yleisölle välittämisen tai muun käytön yhteydessä toteutusja jakelutavasta riippumatta sekä luovuttaa oikeutensa edelleen ja muokata aineistoa hyvän tavan mukaan. Jarmo Markkanen HARRASTEAJONEUVOREKISTERI. Uutispalstaltamme löytyy aiheesta lisää ja tunnus, jolla koko kirjallinen kysymys on luettavissa Eduskunnan nettisivuilta. Rajatapauksiltakaan ei voi välttyä. Niin ikään on mietitty voiko harrasteautoa määritellä teknisesti. Vastavuoroisesti harrasteautolla olisi käyttörajoitus, mutta mikä olisi sopiva määrä ajopäiviä. 3 V8-MAGAZINE Kesäkuussa tehty kirjallinen kysymys antaa päättäjien pohdittavaksi kilpaja harrasteajoneuvojen rekisteröintiin liittyviä ideoita. Jopa ikärajasta on voimakkaasti poikkeavia mielipiteitä. Trafi on reagoinut asiaan ja kutsunut koolle palaverin, jossa FHRA ry on mukana harrasteautoilijoiden edustajana. Avoimia kysymyksiä on vielä riittämiin. Ajoneuvoveron helpotus, katsastusvelvoitteen keventäminen, rakennemuutosten helpottaminen vai jotakin muuta. Kymppinumeron mukana toimitetaan juhlakalenteri kaikille tilaajille. Voisiko harrasteauto saada vakuutusyhtiöstä etua. Ehdotus on erittäin mielenkiintoinen. Tilaaja voi kieltää tietojensa käytön. Pitäisikö Trafilla olla appi käyttöpäivien seurantaan. Lehti ei vastaa taloudellisesti niistä vahingoista, jotka aiheutuvat mahdollisista ohjeissa olevista painotai muista virheistä. Kolikon toinen puoli on, mistä olisimme harrastajina valmiit tinkimään. Postiosoite V8-Magazine Hämeentie 153 C 00560 Helsinki Sähköpostiosoite v8-toimitus@fokusmedia.fi V8-Marketin sähköpostiosoite v8-market@fokusmedia.fi Facebook-osoite www.facebook.com/V8Magazine TOIMITUS Päätoimittaja Jarmo Markkanen Toimituspäällikkö Petri Laulajainen Ulkoasu Faktor Oy / Kirsi Perimö Avustajat Juha Airio, Bo Bertilsson, Paul Granvik, Hannele Hatanpää, Aulis Hämeenkorpi, Mikko Isokangas, Harri Jukarainen, Harri Kunnasvuo, Michael Lamm, Peter S. On esitetty 60-90 pv/vuosi. Tallennamme puhelut laadun varmistamiseksi ja koulutustarkoituksiin. Onko uusi Ferrari harrasteajoneuvo. Etenemissuuntia löytyy useita, kuten myös ratkaisumahdollisuuksia. Ilmoitusasiakas on korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamasta mahdollisesta vahingosta kolmannelle osapuolelle ja/tai lehdelle
4 V8-MAGAZINE. 47 CHEVROLET CAMARO SS 1969 Kurikkalainen Taisto Holli tunnetaan siitä, että hän on rakentanut useita ensimmäisen sukupolven 1967–1969 Chevrolet Camaroita. KANNESSA 80 60 KANSIKUVA: PEKKA POLVINEN SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI 9/ 20 17 H IN TA 10 ,6 € MÄNTIEN ANATOMIA Tässä numerossa Carpe Diem Ford Fairlane 500 2d HT 1957 TEKNIIKKA: ´67 ja ´68 Dodge Dartit, ´57 Chrysler New Yorker, ´69 Chevrolet Camaro SS, ´50 GMC 100 Pickup ´34 Ford Tudor, Cruisingkesä 2017... Nyt vuorossa on uuden mantereen seikkailun ensimmäinen osio. 28 GMC 100 PICKUP 1950 Markku Honkanen rakensi viiden vuoden aikana kesäiseksi käyttöpelikseen chopatun ja induktiivisin anturein toimivalla ilmaalustalla varustetun GMC pickupin. SISÄLTÖ 9/2017 80 SIIVEKÄS LIPPULAIVA Chrysler New Yorker 2d Convertible 1957 edustaa Chryslerin arvokkaimpana pitämää mallinimikettä. Nykyään auton omistaa hänen poikansa Eero, ja Jarmon harrastepelinä toimii isolohkolla varustettu ’68 Dodge Dart GTS 2 d HT. Hänen viimeisin luomuksensa on projektikuntoisena ostettu ja kilpuritaustan omaava ’69 SS Camaro, joka sai miehen käsissä uuden elämän 60 FORD TUDOR 1934 Mikko Salosen Tudor on osoitus siitä, että auton muuttaminen omistajan näköiseksi ei tarvitse aina uutta väriä ja nippua kiiltäviä palikoita. Listan finaalikisa ajettiin varsin epävakaisissa olosuhteissa, mistä huolimatta kauden 2017 ykköstila saatiin ratkaistua. 42 BLACKLIST STREET RACE FINALS, VESIVEHMAA 26.8. Jarmo Rautanen omistaa tämän tarinan auton, jota valmistettiin kyseisenä vuonna 1049 kappaletta. KISAJUTUT 38 VIP & FLYING FINNS AMERIKASSA OSA 1 Olemme seuranneet suomalaisen kiihdytysteamin valmistautumista Amerikan Drag Weekille. ESITTELYSSÄ LISÄKSI 8 HILJASTEN POIKIEN SOTARATSUT Porilainen Jarmo Hiljanen osallistui 80-luvulla kiihdytyskarkeloihin ’67 Dodge Dartilla. 74 FORD FAIRLANE 500 2D HT 1957 Kartsa Saarelan Fairlane sai miehen käsittelyssä kustom-käsittelyn tolppien korkeuteen kajoamatta. PIENOISMALLIT 74 NNL EAST 2017, WAYNE, NEW JERSEY, USA V8-Magazinen pienoismallitoimitus vieraili tällä kertaa amerikkalaisessa pienoismallitapahtumassa, missä oli arviolta esillä pari tuhatta pienoismallia. Lopputuloksesta tuli varsin onnistunut
LINNEY KAKSIPYÖRÄISET 34 HARLEY-DAVIDSON XL & XLCH 1976 Ähtäristä löytyy eläinpuiston ohella myös Rautapääpuisto. Viidettä kertaa järjestetty Lahden Jenkkiautonäyttely päätti kotimaisen näyttelykauden varsin onnistuneella tavalla 64 CRUISINGKESÄ 2017 Cruisingit ovat olennainen osa harrastusta, ja niitä järjestetäänkin säännöllisesti eri puolilla Suomea. KERÄILYKUVAT 43 AMERICAN LAFRANCE V12 -KILPURI 44 CHEVROLET CAMARO 1967 47 8 V8-MAGAZINE 5. Pohjoismaiden ainoa vintage-tyylinen rantakisa järjestetään Tanskassa Pohjanmeren rannalla. VEEKASI KIERTÄÄ 16 RØMØ MOTOR FESTIFAL # 2, LAKØLD BEACH, RØMØ, TANSKA 9.9. 24 JENKKIAUTONÄYTTELY, LAHTI 30.9.–1.10. Vierailimme kesän aikana pääkaupunkiseudun cruisingien lisäksi Porvoossa, Mäntsälässä, Kanta-Hämeessä ja Länsi-Uusimaalla. TEKNIIKKAA 52 BASIC TECH – MÄNTIEN ANATOMIA Tuhti tietopaketti männistä ja niiden ominaisuuksista. Siellä asustavat muun muassa chopperja bobber-tyyliin jalostetut Sportsterit vuodelta 1976. 70 V8-MARKET OSTOJA MYYNTIPALSTA 71 TAPAHTUMAKALENTERI 86 SEURAAVASSA NUMEROSSA VAKIOPALSTAT 3 PÄÄKIRJOITUS 6 NAPPILAUKAUS 20 UUTISIA JA ASIAA 28 KERÄILYKUVA: HARRI JUKARAINEN KALENTERIKUVA: PETER S
Mahdollisuudet paranevat, jos kuvassa on hauska idea, tai se on jollakin muulla tavalla uniikki. Kuvia voi lähettää osoitteeseen v8-toimitus@fokusmedia.fi. Nappilaukaus TOIMI NÄIN: Nappilaukaus julkaistaan jokaisessa Veekasissa aukeaman kokoisena kuvana. Ideana on, että te lukijat lähetätte V8-Magazinen toimitukseen mahdollisimman isokokoisia omia kuvianne, joiden joukosta toimitus valitsee kuhunkin numeroon sopivan kuvan. Aihekenttään maininta Nappilaukaus. 6 V8-MAGAZINE
KUVA: ARI TUOMI V8-MAGAZINE 7
Dodge Dart 2d 1967 & Dodge Dart GTS 2d HT 1968 SOTARATSUT Isän ja pojan 8 V8-MAGAZINE
Miehen eka jenkki oli vastaavasti '73 Valiant. Jarmo vuosikymmeniä sitten ja Eero viimeisten parin vuoden ajan. Isältä ja pojalta löytyy toinenkin yhdistävä tekijä, sillä molemmat ovat puikottaneet stripillä samaa '67 Dartia, mutta eri aikoina. SOTARATSUT Porilaisten Jarmo ja Eero Hiljasen suonistoissa virtaa samanlainen veri. Jarmo-isän '68 GTS Dart on ollut miehen omistuksessa yli kolme vuosikymmentä. TEKSTI JA KUVAT KAI SALMIO Eero-poika (vas.) kuskaa valko-punaista '67 Dartia niin kadulla kuin stripillä. Eerokaan ei ole mikään eilisen teeren poika jenkkiautoilussa, sillä mies omistaa tälläkin hetkellä toistakymmentä jenkkiautoa, kuten '65 Plymouth Valiantin, '61 Dodge Lancer STW:n, '70 Plymouth Dusterin, muutaman muun Dartin ja useamman 70-luvun pickupin. GTS Dart oli tavallaan vain kahden vuoden ('69–'69) erikoisuus. V8-MAGAZINE 9
Vuosikymmeniä myöhemmin Jarmon Eero-poika kuskaa stripillä isänsä vanhaa sotaratsua. Hopeanvärinen pohja ei ole jokapäiväinen näky. Kardaanilenkki on Jarmon tuotosta ja juontaa juurensa 80-luvulle. Standard-ryhmän kiihdyttimen kulkupuolta avitti 340-kuutiotuumainen pikkulohkovinkkeli. Rullaava ’67 Dart palasi kotiin 27 vuoden jälkeen. ”Rikos” lienee jo vanhentunut, joten aitojen GT-yksilöiden omistajat voinevat tervehtiä vastaan ajaessaan. Olen odottanut tätä hetkeä viimeiset vuodet kuin kuuta nousevaa. Omistin tuolloin '67 Dartin, johon ostin muun muassa GT-Dartin näyttävän takapaneelin. Mopareihin tykästynyt porilainen osallistui suoran pätkälle ensin silloisella käyttöautollaan '70 Dodge Dart Swingerillä (V8 5/82). Jarmo kilpaili tuolloin lähinnä itseään vastaan. Kardaani tasapainotettiin rakentamisen yhteydessä. Tästä syystä viikonloppukiihdyttelyt olivat vain mukavaa vapaa-ajan puuhastelua leipätyön ohessa. Fiilikset ovat katossa, sillä olen menossa kuvamaan Jarmo ja Eero Hiljasen kalustoa. On aika siis aloittaa auton niputus. Väri oli vaihtunut matkan varrella ilmeisesti pariinkin otteeseen, joten nyt pintaa komisti tipunkeltainen väritys. Kori oli kiinnitettynä grilliin, jossa sitä oli mukava käännellä tarpeen mukaan. Kyse ei siis ollut himoitusta GT-mallista, mutta vauhtimallin paneeli istui yllättävän hyvin myös monioviseen malliin. Pikkulohkotekniikan rakentaminen on hyvällä mallilla. Korin hiontatyöt ovat tässä loppusuoralla. Myös Eeron Dartia kehtaa katsella altapäin. O len taas kerran tien päällä ja tällä erää auton nokka on suunnattu kohti Satakunnan maakuntakeskusta Poria. Projektivai heita Muuttoautona Suomeen saapunut kaksiovinen tolppa-Dart siirtyi Jarmolle 80-luvun alussa, jolloin tie vei lopulta kilpuriksi. Swinger vei varttimailineitsyyden Tutustuin Jarmoon jo kolmisen vuosikymmentä sitten 1988, jolloin vierailin miehen isännöimässä Dart Centerissä. Kuusseiska on saanut uudet näyttävät värit pintaansa. Päätimme kuitenkin yksimielisesti siirtää kuvausajankohdan siihen hetkeen, kun miehen 80-luvulla stripillä puikottama '67 Dart, joka oli nyt jälkipolven omistuksessa, valmistuisi myös kuvauskuntoon. Tässä vaiheessa eletään loppukesää 2015. Monet pitkänlinjan jenkkiautoilijat muistanevat Jarmon jo 70-luvun lopun kiihdytyskapinoista. Oma autoni oli perinteinen neliovinen sedan varustettuna kallistetulla 225 cid SlantSix -kutvosella ja lattiashifterisellä manuaalilla. Kori oli lähes ruosteettomassa kunnossa, joten hitsaushommia ei tällä erää tarvinnut suorittaa nimeksikään. Tekniikka niputettiin kokoon Jarmon talleilla. Hauska yksityiskohta oli myös se, että traileria veti samanmoinen Dodge pikkis, jolla aihio haettiin ensimmäisen kerran kotiin jo 80-luvun alussa. 10 V8-MAGAZINE. Sovin alustavasti Jarmon harvinaisen '68 Dodge Dart GTS:n kuvauksesta jo jokunen vuosi sitten
Takapään korkeutta voi säädellä ilmaiskareilla. Swinger siirtyi Jarmon omistukseen 70-luvun lopulla. – Kärsin ensimmäisen vedon yhteydessä polttoaineen riittämättömyydestä, mutta aika painui siitä huolimatta alle 15 sekunnin (14,53). Dartin tekniikka oli tuottanut ongelmia edelliselle omistajalle, minkä johdosta autosta ilmeisesti haluttiin eroon. 340:stä ei sen kummemmin viritelty peltisarjoja lukuun ottamatta. Seuraavassa kisassa hätyyttelin jo maagista 13 sekunnin aikaa 14,19 sekunnin vetäisyllä. Edelbrockin alumiinikannet, Mopar M1-imusarjan, Holleyn 750 cfm kaasuttimen, Moroson syvän öljypohjan ja Hookerin peltisarjat. Mies hankki auton kotikaupungistaan, jonne sen tie oli vienyt Porin ystävyyskaupungista Raumalta. Puristussuhde on 9,5:1. Ne on varustettu saman tehtaan 6-pistevöin. Näyttävät jakkarat ovat Sparcon valmistetta (R100). Stripillä niittivät mainetta samaan aikaan myös sellaiset megastarat kuten Boba Warelius, Eki Parnila, Jokke Hakkarainen sekä Jaska Husso. SM-pisteitä kertyi ihan mukavasti, vaikka en osallistu360-kuutiotuumainen pikkulohko sisältää mm. Grantin ratti on nostalgiaa parhaimmillaan. Luukussa oli ostohetkellä edelleen Jarmon tekemä akkuteline. Olemassa oleva 3,23:1-perävälitys vaihtui tiheämpään 4,56-peräruuviin. . Jarmo kunnosti sekä moottorin että vaihteiston, johon asennettiin vielä shift kit avittamaan teräviä vaihtoja. Pannun jatkeena on manuaalikoneistoinen TF 999 -vaihteisto käännetyllä kaaviolla ja lenkin viimeisenä levylukollinen 8¾ tuuman perä 4,86:1-välityksellä. Kauden viimeinen kisa järjestettiin Räyskälässä, jossa vihdoin siirryin uudelle sekuntiluvulle 13,93, loppunopeudella 170 km/h. Tässä vaiheessa oli aika asentaa myös tasauspyörästön lukko. Shifteri on vastaavasti B&M:n tuotosta. Mutta miten Jarmon tie vei lopulta stripille. Auton ylimaalauksen suoritti Alhonmäen Jussi, joka maalasi myös Jarmon GTS:n. Kerta kaikkiaan tyylikäs kabiini! Takaluukussa ei turhia kamoja kuljetella. Optiman akku on sijoitettu boksiin. Vielä 80-luvulla Jarmo suoritti myös maalaukset omatoimisesti. – Ensimmäinen käynti varttimaililla kirjautti aikakorttiin tuloksen 15,5 sekuntia. Takapuskurin alta kurkkaavat pakoputkenpäät ovat Jarmon velipojan valmistetta ja ne on tehty jo 80-luvulla. Kasvaneen tehoreservin myötä taakse asennettiin nyt ensimmäistä kertaa kunnolliset slicksit. Lukema ei vielä herättänyt hurraa huutoja, mutta kiihdytyskärpänen pääsi tosissaan puraisemaan, huomauttaa Jarmo. Tavoitteeni onkin yhä vain parantaa ennätystäni ja päästä osallistumaan mahdollisimman moneen kisaan”. Myöhemmin samainen moottori porautettiin 0,030” ylikokoon ja varustettiin uusilla osilla, kuten TRW:n 10,5:1 puristeisilla takomännillä, Cranen vakiota jyrkemmällä nokka-akselilla ja Carterin 800 cfm Thermo Quad -kaasuttimella. V8-MAGAZINE 11. 35 vuotta sitten Jarmo kiteytti harrastuksensa seuraavasti: ”En odottanut voittavani Suomen mestaruutta, mutta joka kisassa olen parantanut omaa ennätystäni, joten voin olla tyytyväinen viime ja alkaneeseen kauteen. Alustasta löytyy vastaavasti Jarmon nikkaroima kardaanilenkki. Jarmon aikaiset lasikuituiset kuppipenkit ovat edelleen tallessa
Swinger oli tuolloin osa V8-Magazinen sponsoroimaa V8-Drag Teamia. Kuusseiskan hylsy autoromuttamolta Nälkä luonnollisesti kasvoi. . Kesäkuussa FHRA (Finnish Hot Rod Association) järjesti salaisen Nigh Race -kisan Helsinki-Vantaan lentoaseman rullausradalla numero 2. 12 V8-MAGAZINE. Kaasari vaihtui Holleyn 750 kuutiojalkaiseen ruokkijaan. Kokeilukisaan ei päästetty lainkaan yleisöä, eihän se muuten olisi ollutkaan salainen. Suurin muutos oli ulkoinen, kun pääväriksi tuli punainen. Vedot aloitettiin keskiyöllä ja viimeiset kiihdyttelyt suoritettiin kukonlaulun aikaan aamuviideltä. Kauden loppupisteet oikeuttivat viidennelle sijalle. Tästä huolimatta saavutin viidennen tilan. Näyttävä burniskuva on vuodelta 1983, jolloin Jarmo debytoi stripillä ’67 Dartilla. Lokasuojien päältä löytyy irralliset vilkkuyksiköt. Dart oli tietojen mukaan ollut Suomessa reilut 10 vuotta ja oli pelleiltään erinomainen yksilö osapuutteista huolimatta. Kärkikolmikon muodostivat Warelius, Hakkarainen ja Eero Pirttinen, muistelee Jarmo. Jarmo osallistui tyylikkäällä '70 Dodge Dart Swingerillä stanuryhmän (K/S)-kisakarkeloihin jo 80-luvun taitteessa. Ideana oli nyt rakentaa puhdasverinen kilpuri, jota ei olisi tarkoitus rekisteröidä lainkaan katulailliseksi. Ajat jäivät kauttaaltaan vaisummiksi, mutta Jarmo paukutti yllättäen uuden ennätyksen 13,89 sekuntia ja kuittasi kotiin viemisenä neljännen tilan. Muuttoautona 1968 Suomeen tulleessa Dartissa oli kuutostekniikka ja rattivaihteet. nut kauden 1981 aloituskisaan. Kaksiovinen tolppa oli näillä leveysasteilla harvinainen ilmestys, joten erikoisuus matkasi lopulta Poriin, iloitsee Jarmo. Kun Jarmo oli päässyt pöllyttäjien makuun, osti hän kotitalliin jo toisen Dusterin 70-luvun lopulla. Podiumilta ulosjääminen ei harmittanut lainkaan uuden enkan lämmittäessä mieltä. Tulenpunainen paholainen tykitti kauden 1982 Räyskälän toukokuisessa avauskisassa ajan 13,95. Näin seuraavana talvena vaihteistoa paranneltiin B&M:n 3500 stall speedillä varustetulla Holeshot-turbiinilla. Sinisessä yksilössä oli myös takaspoileri ja slottivanteet, kuinkas muutenkaan! Vaikka Dart on aina ollut Jarmon ehdoton suosikki, on omistukseen eksynyt myös muutama Plymouth Barracuda, kuten kuvan vihreä ’65:nen, jonka Jarmo myi myöhemmin pääkaupunkiseudulle. Rata oli muutenkin normaalia liukkaampi kostean yön takia. Moottorille ei suoritettu sen suurempaa jatkojalostusta, olihan kyse edelleen stanuryhmän leimatusta katuautosta. Albumista... Liimaa ei saanut käyttää lainkaan. Sain vinkin Kalkkirannan autohajottamolla olevasta kaksiovisesta '67 Dartin hylsystä, jota lähdettiin katsomaan suurella innolla. – Seuraavalle kaudelle syntyi ajatus uuden kilpurin hankkimisesta. Tässä vaiheessa autossa käytettiin jo pidon takaavia slicksejä, kun ensimmäiset kisat Dartilla ajettiin lähinnä katukuntoisena (kuva: V8/Kim ”Kimi” Petterson). Tuolloin auton kaksivärisyys poikkesi myöhemmästä versiosta, jolloin punainen osa lähti jo takaoven kohdalta kohti peräosaa. GTS-68-kilpeä sopivampaa läpyskää ei tähän autoon löydy! Puskurikävyt olivat GTS:n optiokamaa. Eeron tietojen mukaan vastaavia kaksio'68 Dart on helppo tunnistaa edellisvuoden mallista pyöreistä parkkivaloista, kun ne aikaisemmassa vuosimallissa olivat suorakaiteenmuotoiset
visia tolppamalleja ei olisi tullut uutena lainkaan maahantuojan välittämänä Suomeen, vaan Härmässä nähdyt yksilöt olisivat tulleet tänne lähinnä muuttoautoina, kuten Hiljastenkin yksilö. Voiton korjasi Leif Nylund Porchellaan. -aiheinen (the Extra-Terrestrial) '65 Ford Mustang HT, jonka huikea maalaus oli legendaarisen Simo Riikosen käsialaa ja turkulaisen Lasse Leinosen rankalla kädellä rakennettu '69 Opel Commodore Coupe. – Minulle ja muutamalle muulle ilmoitettiin lauantaina, että eliminaattori ajettaisiin vain kahdeksan auton voimin. Säännöt määrittelivät sen, ettei Dodgeen voinut asentaa muita moottoreita kuin 273tai 318-pikkulohkovinkkelin. Jarmolle esitettiin myöhemmin lehden kautta virallinen anteeksipyyntö ajanottopäällikön ja kilpailun johdon toimesta. Dartin ulkonäköä jalostettiin myös jonkin verran, kun koriin maalattiin enemmän punaista. Tapahtuman järjestelyt puhuttivat vielä pitkään kisan jälkeen. Husso oli jo varmistanut MS-ryhmän Suomen mestaruuden, mutta jäi finaalikisassa toiseksi Robert Engblomin Camaron vanavedessä. 11 sekuntia harmittavan lähellä Kauden 1983 SM-finaalit järjestettiin syyskuussa Räyskälässä. Oli siinä jenkkimiehillä kummastelemista, kun piskuinen sakemanni selätti jättiläiset! – Kausi 1984 oli eräänlainen kujanjuoksu, sillä manuaaliaski aiheutti enemmän harmaita hiuksia kuin mikään muu asia. . Päätin tuolloin, että seuraavalle kaudelle vinkkelin perään isketään automaatti, toteaa Jarmo. Molemmat show-stopperit esiteltiin aikanaan samassa numerossa (V8 1/84). MS-ryhmän voiton korjasi Husso. Virallinen anteeksipyyntö Dartista kuoriutui talven 1982–1983 aikana suorakiituri Modified Standard -ryhmän luokkaan D/MS. Heinäkuussa järjestettyyn Seinäjoen Summer Nationalseihin Jarmo osallistui, mutta aika jäi niinkin vaisuksi kuin 15,839 manuaalivaihteiston ongelmien takia. Auto vaikutti pääkaupunkiseudulla lähes koko 70-luvun, kunnes se myytiin Kehä III:n ulkopuolelle. Kardaanitunnelin päälle sijoitettu konsoli luo sporttisuutta. Dart valmistui kevääksi 1983, jolloin Jarmo vei sen näytille Porin jäähallissa järjestettyyn Porin FHRA:n 5-vuotisjuhlanäyttelyyn. Husso kun oli lähes suvereeni edellisellä kaudella. Mies vei lopulta myös SM-kullan. Viime vuoden mestari Husso ripusti ajohanskat naulaan, mikä tarjosi muille kilpailijoille ehkä enemmän potentiaalia paremmille sijoituksille. Dartin kojelauta on varsin pelkistetty, mutta eipä kyseessä ollutkaan mikään edustusluokan kulkine. Jarmolle kauden avaus oli menestys, kun mies kiskaisi varttimaililla uuden ennätykAutossa on edelleen alkuperäinen verhoilu etujakkaroiden istuinosien verhoiluja lukuun ottamatta. Puujäljitelmäratti ja radio löytyivät USA:sta. SM-pisteitä kertyi plakkariin 50. Tilanteen teki kurjaksi erityisesti se, että ajoin lauantaina liki puolitoista sekuntia nopeamman ajan (12,90) kuin edellisessä kisassa, harmittelee Jarmo, joka oli saanut alkukankeuksien jälkeen autonsa lentoon. V8-MAGAZINE 13. Elokuun Räyskälä Internationalseissa koettiin harmittava tapaus järjestäjien toimesta, joka söi miestä rotan lailla. Jostakin syystä tilanne muuttui ja sunnuntaina ajettiin sittenkin 13 autolla. Engblom otti ainakin avauskissa otteen MS-ryhmän valtikasta, mutta pitkä kausi oli vielä edessä. Autossa ei ollut ostohetkellä enää etulokasuojia, konepeltiä ja puskureita, jotka tehtiin nyt lasikuidusta. Konetila on edelleen kuin juuri valmistunut kunnostussessiosta, joka saatettiin finaaliin jo viisi vuotta sitten. Jarmon nimeä ei kevätkisan listoilta löytynyt. Muista palikoista mainittakoon W2-rautakannet, Holleyn valmistamat 750 cfm:n kaasutin ja Strip Dominator -imusarja sekä fenderwell-pakosarjat. Näin pistin pillit pussiin ja suuntasin kulkuni takaisin Poriin. Kausi 1983 korkattiin Räyskälässä toukokuussa, mutta tuloslistoilta ei Jarmon nimeä löytynyt. Vaihteistoksi tuli manuaali ja peräksi 8¾-tuumainen 4,56:1-välityksellä. 383-isolohkovinkkeli ei nimestään huolimatta täytä sentään koko konetilaa, vaikka kyseessä on kompaktiluokan auto. Jarmo tykitti Dartilla kauden päätteeksi oman ennätyksensä 12,856. Täyttä varmuutta ei Eerolla ole asian suhteen, joten hän ottaa ilolla vastaan tiedon mahdollisista '67 2d Sedan Suomi-Darteista. Räyskälässä kisattiin toistamiseen heinäkuun puolivälin tienoilla, jolloin Jarmo kirjautti 14,396 sekunnin ajan. Manuaalille annettiin tosiaan kyytiä ja tilalle hankittiin TF 727 -automaattivaihteisto. Show'ssa nähtiin puolen sataa toinen toistaan hienompaa jenkkiautoa, kuten raumalaisen Antti Salon E.T. Seuraavalle kaudelle tehtiin jotain pieniä parannuksia. Jarmo päätyi suurempi kuutiotuumaiseen pataan, joka varustettiin monilla 340:sen osilla, jolloin puristuksia löytyi 13:1. Perään asennettiin 5,57:1-välitys ja spooli. Kausi 1985 korkattiin toukokuussa Räyskälässä, missä oli todella ankeat olosuhteen sään puolesta. Näin menetin mahdollisuuden SM-pisteisiin
Jutussa (V8 7/84) oli mukana myös burniskuvia, joten neidolla oli raskas kaasujalka, vaikka kansikuvassa poTakaluukku on verhoiltu orkkistyylisellä matolla. Näin Eero on tykittänyt stripillä kovemman ajan kuin isänsä Jarmo konsanaan. Elettiin vuotta 1986, kun riisuttu aihio löysi tiensä Jarmon kotitalliin. Koria ei tarvinnut lainkaan hiekkapuhaltaa. Maali aiheutti jokusen harmaan hiuksen, sillä se tuntui olevan vahvaa valmistetta, ilmeisesti jotain raskaankaluston maalia. 14 V8-MAGAZINE. Näin tämän auton pohjaan ei ole hitsattu toistaiseksi ainuttakaan korjauspalaa. Kesällä 1986 Jarmo pisti Dartin tekniikan palasina kiertoon ja myöhemmin saman kesän aikana auto löysi uuden omistajan Jyväskylästä. Dartia ollaan kuljettamassa maalarille. Kyseessä oli aito suomiauto, mikä nosti kohteen kiinnostavuutta entisestään. Dart liikkui parisen vuotta uudessa kotikaupungissaan maalattuna hopean ja punaisen yhdistelmällä. Takapenkkiläisille löytyy myös lannevyöt. Naisellisuuden vastineeksi oli Miralla yllään ”Mopar Direct Connection” -teepaita. Osapuutteista huolimatta kori oli erinomaisessa kunnossa. Tallista löytyi valmiina jo 340:nen ja automaatti. Projektivai heita . Manuaalista luopuminen oli ollut viisas päätös! Myöhemmin kauden aikana Jarmo paransi rutkasti ennätystään, kun Dart lähenteli jo 11:sta alkavaa lukemaa 12,06 sekunnin lukemalla, loppunopeudella 185 km/h. Sain toki jotain aikaiseksi myös 80-luvulla. Jarmo poisti alustasta kaikki vanhat mömmöt ja muut epäpuhtaudet käsin mm. Optiolistalta löytyi 383-isolohko (300 hv). Sitä ennen Jarmo asensi autoon 318-kuutiotuumaisen pikkulohkon ja kilvitti auton ostajan toiveiden mukaisesti. ”Tuhlaajapojan paluu” Eerolla oli ollut jonkinmoista katuautokuumetta jo pidempään. Moottorivaihtoehtojakin oli tasan yksi, näin konetilaan laskettaisiin jälleen pikkulohko, huomauttaa Eero. Näillä eväillä ei vielä stripillä vuoltu kultaa, joten osaan kisa-Darteista iskettiin potentiaalliset Hemi-norsumoottorit. Tässä kohtaa lienee paikallaan mainita muutama sana GTS-mallin synnystä. moottori, vaihteisto ja taka-akseli. Autosta päästiin kauppoihin ja rullaava aihio kuskattiin takaisin Poriin 27 vuoden evakkoretken jälkeen. Seuraavana suvena Eero osallistui cruisailun lomassa kahteen West Coast Street Cupin osakilpailuun ja suoritti kilpailijalisenssin. Meille oli alusta alkaen selvää, että Dart rakennetaan muistuttamaan ulkoisesti isän kilpa-aikoja. Auto päätyi tarjontaan loppuvuodesta 1967. – Olen aistinut viimeisten vuosien aikana eräänlaisen trendin palauttaa vanhoja kilpa-autoja niiden nostalgisiin kilpaasuihin. Työvuorossa on itse mestari. Auto saatiin kasattua ja katsastettiin syksyllä 2015. Puhdistettu pohja pintakäsiteltiin kiveniskusuojalla. – Keskityin GTS-projektiin aluksi suurella innolla, mutta työkiireiden takia oli rakentaminen laitettava jäähylle likimain heti. Visa vinkui Yhdysvalloissa Jarmon ja GTS:n yhteinen tarina alkoi jo yli kolme vuosikymmentä sitten. Seuraavana vuonna matkustin Yhdysvaltoihin. pakkelilastaa hyödyntäen. sen 12,704. Etukelkka ja muita alustanosia hiekkapuhallettiin puhtaaksi ennen pintakäsittelyä. Stadista Dart jatkoi matkaansa mm. Perustin samaan aikaan Dart Centerin, jonka parissa kului myös suuri osa vapaa-ajasta. Keväällä 2013 Hiljaset saivat kuulla, että kuusseiskan silloinen omistaja olisi halukas luopumaan autosta. Polttoaineen täyttöputki dominoi takaluukun yleisilmettä. Monet muistanevat Wolfracen slottivantein varustetun punaisen yksilön erityisesti siksi, että sitä ulkoilutti kauniimpaa sukupuolta edustava kouvolalainen Jaana ”Mira” Hurme. Kouvolaan, Lahteen, Riihimäelle ja lopulta Lappeenrannan kautta Imatralle. Sekin oli paljon näillä leveysasteilla. Dartin paras aika on tällä hetkellä 11,88 loppunopeudella 175 km/h. Pohjatöiden kuluessa tuli selväksi, että auto on jossakin välissä ollut seerattiin korkokenkien kera. Autosta oli poistettu matkan varrella mm. Dart oli seissyt yli 10 vuotta keskeneräisenä. Ässän perustana toimi GT-versio, josta GT Sport oli jatkojalostettu high performance -tuote. Ennen talviteloille siirtoa Dartille suoritettiin vielä moottorin sisäänajo. GTS varustettiin vakiona high-output 340-pikkulohkolla (275 hv), Torgueflite-automaatilla tai 4-vaihteisella manuaalilla sekä näyttävillä E70 x 14 Red Streak Wide Oval -renkailla. Vastaavia Ässä-malleja ei ole eksynyt lehdenkään sivuille turhan usein, eikä niitä uutena tullut Härmään kuin muutama yksilö. Alkuperäinen takapenkki on löytänyt jälleen vanhan paikkansa. Jarmo sai aina välillä kuulla auton uusista omistajakuvioista. Lattiamatto on juuri asennettu ja vuorossa on tiivisteiden kiinnitystä. Nelireikäisellä kaasuttimella varustetun 340-kestosuosikin tunnisti parhaiten mustista ryppypintaisista venttiilikopista ja ilmanputsarin kotelosta. Jatkossa auton omisti Eero. Vaihteistosta riippuen moottorin kireysasteessa ja nokka-akselin nostoissa sekä asteissa oli pientä eroavaisuutta. Siinä vaiheessa myös sininen. Tähän päättyi samalla Jarmon taival kiihdytysautoilun parissa. Näin Dart tultaisiin maalauttamaan jälleen punaisen ja valkoisen yhdistelmällä. Tänä vuonna hän osallistui kaikkiin WCSC:n kilpailuihin ja saavutti komeasti Street Bracketin kakkossijan vain 9 pisteen erolla voittajaan. Tehdas satsasi luonnollisesti myös ulkoiseen habitukseen, joten peräosaa koristi komea Bumble Bee -raidoitus. Seuraavaksi auto siirtyi pääkaupunkiseudulle, vaihtaen omistajaa useamman kerran aina vuosituhanteen vaihteeseen saakka. Dartin rakentaminen sai tuulta siipiensä alle kesällä 2014, jolloin uhrattiin runsaasti aikaa osittain lohkeilleen keltaisen maalin poistamiseen
Auto oli varustettu kuutosmoottorilla ja rattikarahkaisella manuaalilla. Kilvet taidettiin ruuvata katsastettuun autoon vain päivä ennen H-hetkeä. Plympparia rassailtiin seuraavat vuodet, kunnes Jarmoon iski melkoinen Duster-kuume. 727-automaatti on vastaavasti päivätty vuodelle 1968. Jarmo valitsi auton väriksi mustan, minkä johdosta pohjatöissä ei sopinut tehdä kompromisseja. Näin he ehdottivat puskurin rälläköimistä kahteen osaan ja saumakohtaan olisi voinut myöhemmin laittaa kromiteippiä! En tietenkään suostunut järjettömään ehdotukseen. Konepelti ja sisusta olivat edelleen jatkohyödynnettävissä, mutta takaluukun kansiosa korvattiin toisella pellillä. Vihreässä autossa raita olisi ollut valkoinen, mikä ei oikein istunut Jarmon silmään riittävällä volyymilla. Sisustatyöt olivat vielä tässä vaiheessa suorittamatta. Vaikka kori oli suhteellisen hyvässä kunnossa, ovet eivät noudattaneet tätä kaavaa. Jarmo tulisi myöhemmin omistamaan useamman Dusterin. GTS maalattiin lopulta mustaksi kankaanpääläisen Jussi Alhonmäen toimesta. Hän tykästyi punaiseen raidoitukseen, jolloin ykkösvaihtoehdoksi nousi näin musta auto. Porin kaduilla pyöri siihen aikaan peräti kymmenkunta Dusteria, joten tässä kohtaa kaupungin Mustangstatus kokee pienen kolauksen. Kaikki omistajat olivat joko lääkäreitä tai tuomareita, ja autot toimivat päivittäisinä käyttöautoina. 70-luvun alussa ostetusta Dusterista saatettiin pyytää näin yli 25 000 markkaa vielä vuosikymmenen loppupuolella. Sitten eräs luvialainen rakennusalanyrittäjä ilmoitti, että häneltä löytyisi ostettavissa oleva Duster. Hääkuljetus Pohjanmaalle toimi samalla Dartin yli 400 kilometrin sisäänajona, josta GTS selvisi moitteetta, iloitsee Jarmo. Akselista löytyi lautaspyörästä päiväys 12.12.1967, joten se oli ollut alun perin jossakin '68 Moparissa. – Vein puskurin uudelleen kromattavaksi turkulaiselle Niklaamo Rautiolle. Jarmon valitsemassa levylukollisessa akselissa oli 3,23:1-välitys. Sisustan väri ei ole muuttunut matkan varrella, joten se on ollut linjastolta lähtien musta. Värivalintaa harkittiin vuosikausia. Bumble Bee -raidat hankittiin Yhdysvalloista. Samaan aikaan metsästettiin puuttuvia osia ja niitä löytyi niin Suomesta kuin ison meren takaa. kirkkaat ruudut. Takaisin sorvin äärelle GTS ei jäänyt vuosien aikana sentään aivan huomiotta, kun Jarmo remontoi kauttaaltaan 383:sen. Tästä jäi näkyville pienoinen sauma, jonka hyväksyin kompromissina, naurahtaa Jarmo sen aikaiselle kromauskäytännölle. Bumble Bee -raidoitus viestittää siitä, että tämä muskeliauto kuuluu arvostettuun Scat Pack -kolmikkoon. Värivaihtoehtoa tuumailtiin vuosia, mutta peräosaan tuleva Bumble Bee -raidoitus toimi lopullisen päätöksen avittajana. Kromaus hoidettiin lopulta niin, että puskurin toinen puolisko upotettiin ensin altaaseen ja sen jälkeen toinen puolisko. Kyse oli näin graalinmaljasta! Olin hetken kuluttua matkalla paikalliseen pankkiin, josta sain nostettua Visalla lisää valuttaa 383:lla varustetun paketin ostamiseen. Yksikään ei ollut myynnissä tai niistä pyydettiin enemmän kuin ne olivat maksaneet uutena. Mietin lopulta pitkään, että laitanko GTS:n konetilaan pikkuvai isolohkon, kunnes 15 vuotta sitten päätin laittaa small blockin kiertoon, huomautta Jarmo. Jarmo hankki aikanaan Ruotsista viisi 8¾ tuuman perää, joista hyödynsi yhden omaan autoonsa. Heiltä ei siihen aikaan löytynyt vielä sopivankokoista allasta, johon puskurin olisi voinut upottaa. Takapuskuri käytettiin kromikylvyssä jo 80-luvulla, mutta se ei ollut ihan läpihuutojuttu. Punaisena ne natsaavat mainiosti punaraitarenkaisiin. – Sain selvitettyä Dustereiden omistajat ja soitin muistaakseni kaikille kysyen, että olisiko auto ostettavissa. kun olin jo tuhlannut kaikki rahani, purkamon pitäjä näytti alkuperäisellä isolohkolla varustetun Dartin keulaosan, jossa oli tallessa kaikki isolohko-Dartin palikat 10 tuuman rumpujarruja myöten. Haavena oli jo silloin hankkia Dart, mutta sopivaa autoa ei löytynyt. Pöllyttäjäkuume vei voiton Jarmon tie jenkkiautoilijaksi starttasi jo 70-luvun alussa, kun hän hankki ensimmäiseksi autokseen kaksiovisen '64 Plymouth Valiantin vuonna 1972. Toinen ovi saatiin hyödynnettyä eräästä vuotta vanhemmasta GT Dartista ja toinen löytyi jostakin muualta. Neljä näistä oli lukollisia ja yksi lukoton. Jarmon kaverilla oli '64 Dart, jota hän piti huomattavasti hienompana kuin omaa Valtteriaan. Alun perin tämä yksilö poistui tehtaalta tummanvihreänä (F8). V8-MAGAZINE 15. Raidoituksia sai aikanaan valkoisen ja punaisen lisäksi myös mustana. Näin päättyi neljännesvuosisadan mittainen kuurupiilo. Hinnaksi ilmoitettiin tasan kymppi, joten tarjousta ei tarvinnut pitkään tuumailla, kertoo Jarmo. – GTS otettiin tosissaan työn alle loppuvuodesta 2011, kun tyttäreni ilmoitti menevänsä seuraavana kesänä naimisiin ja haluaisi Dartista hääauton. Samaisesta '67:sta saatiin myös värilliset ikkunat, kun GTS:ssä oli aikaisemmin ns. Rakensimme autoa yhdessä Eeropoikani kanssa ja loppuvaiheessa työpäivät venyivät peräti 14-tuntisiksi. . GTS:n näyttävä takapaneeli on auton alkuperäinen
Rømø Motor Festifal # 2, Lakøld Beach, Rømø, Tanska 9.9. Vauhtia rannalla 16 V8-MAGAZINE. The Race Of Gentlemen Yhdysvalloissa on varmasti tapahtumista tunnetuin. Kuljetuskalustona toimi samaan sävyyn maalattu 50-luvun Opel umpikuorkki. Vintage-tyyliset rantakisat ovat yleistyneet ympäri maailmaa. TEKSTI JA KUVAT HARRI JUKARAINEN Saksalaisen Üwe Zieglerin ’33 Wolseley Hornet Special löi kampoihin vinkkelikoneisille vastustajilleen kiertävän koneen ansiosta. Ainoa Pohjoismainen rantakisa järjestetään Tanskassa Pohjanmeren rannalla. Saksalaisen Basti Attenbergerin Ford ’31 coupe oli tyylipuhdas skabari. Chopatussa ja channeloidussa pelissä on kilpurille ominainen tracknose. Mutta kyllä Euroopassakin tapahtuu
Kyseinen skabari saavutti 130 mailin nopeuden kilometrin pituisella suoralla. Näin saadaan nopeudet pidettyä kurissa ja parilähdöt tarjoavat sekä kuskeille että katsojille jännitettävää. Päätimme lähteä kaverin kanssa reissuun kumpainenkin omalla roadsterillaan, tapahtuman henkeä kunnioittaen. Tanskaan Tapahtuma alkoi kiinnostaa ensimmäisistä Tanskan rantakisoista nähtyjen kuvien perusteella. . V8-MAGAZINE 17. Sama kehotus koski myös paikalle tulleita lehdistön edustajia. Kun saavuimme perille kisaa edeltävänä päivänä, ajoimme heti ensimmäiseksi rannalle. Kisat lopetettiin pojan kuoltua katsomossa pyörän irrottua Sir Malcom Campbellin Bluebird-kilpurista. Norjalaisen Erik Jostadin ’30 DeSotoksi ilmoitettu spesiaali oli linjakas peli. Vettä tulisi satamaan, mutta kuinka paljon. Rømø valittiin kisapaikaksi, koska sinne pääsee ajamalla kannasta ja siltaa pitkin, kun taas Fanø on lauttayhteyden päässä. Kaluston takarajaksi on asetettu 1947 ja autot, kuljettajat sekä teamit on ohjeistettu käyttämään aikakauteen liittyvää tekniikkaa sekä pukeutumaan tyylin mukaisesti. Se kulki vakuuttavasti ja kelasi parin sadan metrin matkalla 67 mailin keskiarvon neljässä lähdössä ja oli kolmanneksi nopein. Nykypäivän tanskalaiset hot rodja kustom-harrastajat halusivat palata perinteisille paikoille kahdeksasosamailin kiihdytyskisan muodossa. Yhdensuuntainen reilu tuhannen kilsan matka sujui piristävän sateen ja navakan tuulen saattelemana. T anskan hiekkarannoilla on järjestetty kisoja muun muassa Rømøn pohjoispuolella sijaitsevalla Fanøn saarella vuosina 1919–1924. Itse rata-alue oli tosin veden peitossa ja sääennusteet hyvin ristiriitaisia. Se oli upea ja sitä riitti niin pitkälle kuin silmä kantoi
Harvemmin nähty Phaeton-mallinen Ford 1932 lättiskasilla tahkosi tanskalaisen Morten Høybyen ohjastamana rataa ahkerasti. Indian pieksi Harrikan loppunopeuksissa parilla maililla neljän lähdön keskiarvon ollessa noin 57 mailia. Fordit hallitsivat lukumääräisesti autokalustoa. Tässä ’31 Chevy ottaa mittaa kolme vuotta uudemmasta Plymouthista. Iso osa autoista oli T,Atai B-mallisia avonaisia, enemmän tai vähemmän muokattuja Fordeja. Tanskalaisen Lars Erichsenin '32 H-D VL ottaa mittaa saksalaisen Sascha Morekin '34 Indian Big Chiefista. 18 V8-MAGAZINE. fourbanger-tekniikka. Joakim Bonérin roadsterissa neloseli ns
Harrastekalusto ohjattiin parkkiin lähimmäksi rataa. Seurauksena tulipalo, josta urhea kuski kuitenkin selvisi vahingoittumattomana. Aivan kisan lopussa tapahtui ikävä onnettomuus, kun ”konstaapeli Palmin” '28 Harrikan koneen taaimmainen sylinteri räjähti lähdössä ja rikkoi bensatankin. Suomessa. V8-MAGAZINE 19. Lauantai Lauantaiaamu aukesi aurinkoisena. Sama kuvio toistui iltapäivä kahteen, ja taas tauon kautta viimeiselle setille. Kisaajilla sekä metelistä päätellen myös yleisöllä tuntui olevan hauskaa, ja kuittailua kisaajien kesken oli lähtöpaikalta aina maalilipuille. Britti Adrian Smithin Fordin lättiskasilla varustettu Bucklands Special oli kisan nopein. Suomessakin on hienoja hiekkarantoja, mutta olisiko moinen päristely mahdollista täällä. Tänä vuonna kisaajia oli hyväksytty mukaan kahdeksankymmentä ja moottoripyöriä oli mukana niin paljon, ettei sekalähtöjä ollut. Sateet ja kova tuuli olivat kovettaneet rannan kovaksi, mikä tarjosi varsinkin aamupäivällä mahdollisuuden hyviin lähtöihin sekä aikoihin. Olihan miehellä tyylikäs villainen ajoasu suojaksi tulta vastaan. Eli prätkät ajoivat vain prätkien kanssa. Tärkeä osansa oli osaavalla kuuluttajalla, jonka kommenteista suurin osa tosin meni kielimuurin takia yli oman hilseeni. Muutama britti ja norski oli myös mukana. Tässä on aivan lähtöpylonin vierestä starttaamassa '38 Indian Chief, yksi kisan nopeimmista pyöristä. Radalle mielivien kannattaa olla hereillä ja ilmoittautua ajoissa. . Kisapaikalla oli yleisöä paikalla jo tuhansia, vaikka kisan alkamiseen oli toista tuntia ja koko ajan rullasi paikalle lisää jengiä. Lähdöt alkoivat yhdeltätoista ja kisailu jatkui puolitoista tuntia ennen ensimmäistä lyhyttä taukoa. Neljän parhaan lähdön keskinopeus oli 68,25 mailia. Myös saksalaisten edustus oli ymmärrettävästi suuri. Sitä ihmetellessä kannattaa pakata kamat ja suunnata ensi vuonna Tanskan Rømøøn, tai ehkäpä Sumujen saarten Pendine Sands -rannoille katsomaan kisailua, jos asia vähänkin kiinnostaa. Samana viikonloppuna järjestettiin myös Venetsian läheisillä beacheilla vastaavan tyyppinen tapahtuma. Paikalla olleen kaverin mukaan rata siellä oli pehmeä ja sitä lanattiin usein. Varsinkin pyöräkuskit hakivat ajolinjoja ulkolaidoilta. Myös Italiaan oli tullut paljon saksalaisia. Paikalla oli tanskalaisten lisäksi paljon ruotsalaisia kisaajia. Rata alkoi pehmetä kisan loppuvaiheilla pienen sateen avittamana. . Oli aika uskomatonta kuinka pienellä organisaatiolla rata portteineen, paluuteineen sekä parkkialueet aitoineen oli pystytetty rannalle, joka vielä edellisenä iltana oli kaiken kansan liikennöimä ulkoilualue. Auto on rakennettu '29 A-mallin rungolle ja akselistot ovat 30-luvun Fordia. Se hupi oli lyhytaikaista, mutta nosti fiiliksiä kovasti. The Race Ennen kisaa pidettiin tietysti kuljettajakokous, missä selostettiin vielä lyhyesti säännöt
Kulttiauto lanseerattiin jo 1966, mutta halutuin korimuotoilu esiteltiin vasta pari vuotta myöhemmin. Tuon ajan suomalaisessa GM-mainoksessa kehuttiin Chevroletista löytyvän “ominaisuudet, mitkä ovat kuin luotu tottelemaan kahta hentoa naisenkättä”. 20 V8-MAGAZINE Dodge Charger edustaa 70-luvun taitteen muskeliautobuumia parhaimmillaan. Takapuskurin alta kurkkaa tuplapakoputkisto, jonka mittasuhteet on tiettävästi tehty tarkoituksella ylisuureksi. Projektissa hyödynnettiin myös vintageosia, kun Chargeriin asennettiin Christianin isän jo vuonna 1969 rakentama tasauspyörästö akseleineen. Veekasi nostaa kylän suurinta hattua uskomattomalle isä ja poika -projektille! Lahden jenkkiautonäyttelyn yksi huikeimmista ajoneuvoista oli eittämättä elimäkeläisten Christian ja Sebastian Strömbergin kimpassa rakentama muskeliauton puolikas, joka rankattiin ansaitusti TOPkymppiin. Ja ei kun menoksi! Chargerin. Puskuriin on kiinnitetty Strömberg-kilpi. Maskuliininen muotokieli ilahduttaa myös Strömbergin perheen isää ja poikaa, jotka ottivat rakentelukohteensa esikuvaksi '69 Chargerin. TEKSTI JA KUVAT KAI SALMIO puolikas käsityönä Suomen ensimmäinen kansainvälisen lentolupakirjan suorittanut, 24-vuotias naislentäjä Vuokko Knuutila istuu tuliterän kuutosmoottorisen Chevrolet Roadsterin ratin takana vuonna 1931 Helsingissä. O LO F S U N D S T R Ö M /H E LS IN G IN K A U P U N G IN M U S E O Albumien aarteita Chargerin puolikas muistuttaa vinyylikattoineen erehdyttävästi oikeata Chargeria. Tässä projektissa on ollut innovatiivisuus kohdillaan. Projekti otti aikaa nelisen vuotta ja sen aikana myös Sebastian oppi hitsauksen saloja. Lentotunti maksoi tuolloin paljon, 720 markkaa. Taustalla on Valtion lentokonetehtaan valmistama Sääski II -lentokone 9-sylinterisellä Siemens-Halske Sh 12 -tähtimoottorilla. Charger on samalla eräänlainen kunnianosoitus Sebastian-pojan edesmenneelle isoisälle, joka tunnettiin paikkakunnalla jonkinmoisena keksijänä. Knuutila työskenteli Suojeluskunnan esikunnassa sihteerinä ja häneen oli tehnyt vaikutuksen Sääskisaarelta nouseva metallinhohtoinen lentokone. Tuolloin markkinoille tuotiin cokispullomaiset muskeliherkut. Vartija nappasi hänet ja vapauttajaksi ilmaantui O.Y. Eikä seikkailu päättynyt tähän, vaan Knuutila pääsi lentokoneen kyytiin. Ensilento oli unohtumaton kokemus ja Jäderholmista tuli myöhemmin hänen lennonopettajansa. Etupyörät hyödynnettiin kottikärrystä ja takapyörät golfkärrystä. Myöhemmin moniosaaja esiintyi lentonäytöksissä tehden surmansilmukoita, suoritti purjelentolupakirjan ensimmäisenä naisena, oli urheiluselostajana Berliinin olympialaisissa vuonna 1936 ensimmäisenä Ylen ulkomaille lähettämänä naisreportterina ja käsikirjoitti 1938 valmistuneen elokuvan Paimen, piika ja emäntä. Vuonna 1930 hän meni saarelle kiipeämällä kielletyn aidan yli. Sääsken lentokoulun lentomestari Georg Jäderholm, lupautuen esittelemään Sääski-konetta. Lentolupakirja lohkesi kymmenellä lentotunnilla, jotka Knuutila kustansi sihteerinja toimittajantöillä. Perheen kotitallista ei löytynyt valmiiksi aitoa Chargeria, joten pienehkö muovinen pienoismalli (1:25) sai nyt toimia esikuvana. Chargerin puolikas valmistui muun muassa ylijäämäosista, joita oli vuosien aikana kerääntynyt nurkkiin
. . Trafi on reagoinut asiaan ja kutsunut koolle palaverin, jossa FHRA ry on mukana harrasteautoilijoiden edustajana. Liekokujalla sijaitsevaan myyntija ostopaikkaan ovat myyntiartikkeleiksi tervetulleita mm. Kaikki lavapituudet ovat saatavilla ja lastitilassa on spray-in bedliner -pinnoite. Hinta sisältää maailmanlaajuisen toimituksen yrityksen toimitusjohtajan John R. . Pirkanmaalla vaikuttava yhteisö pitää tallia Tampereen Viinikassa. . Ennakkoilmoittautumisen kanssa ei ole niin hoppu, sillä se on avoinna 31.5. Grantin ratti ja keskikonsoliin sijoitettu shifteri ovat kuin oikeasta autosta. Kulkupuolta avittaa neljällä hevosvoimalla ruuditettu Clinton-paikallismoottori. Mobilistiyhdistysten kattojärjestö FIVA työskentelee sen eteen, etteivät ”liikkuvat kulttuuriarvot” (historialliset ajoneuvot) katoaisi näiden myötä EU:n suurkaupungeista. Fucking Freaks -moottoripyöräkerho juhli elokuussa kolmekymppisiään. Nummelassa on avattu joka päivä avoinna oleva harrastusja teknisiin välineisiin keskittyvä kirppis ja kahvio, Lucky Day. Mustat kumipintaiset astinlaudat sivuilla ja voimakkaasti valaisevat etuvalot ovat käyttöpikkiksessä paikallaan. Myös Ruotsin Motorhistoriska Riksförbundet on onnistunut vakuuttamaan Transportstyrelsenin, sikäläisen Trafin siten, että se on jättänyt hallitukselle ehdotuksen, missä kolmeluokkaisessa vyöhykejaottelussa veteraaniajoneuvot saavat vapautuksen luokasta kaksi, mutta ei kolmosesta, johon kuuluvat hiljaiset ja päästöttömät ajoneuvot. Juurevaa musiikkia voi kuunnella ja sääkarttoja katsella 8,4 " kosketusnäytöllä varustetusta Sirius radiosta, jonka yhteydessä on navigaattori, Apple Car Play, Android Auto ja 4G WiFi. Johnstonen toimesta. . . Toisena vaihtoehtona tuodaan esille henkilökohtaisten harrasteajoneuvokilpien ottaminen käyttöön. Bonnevillen suola-aavikkorata oli veden peittämä, joten nopeusennätyskisa oli peruutettava ja säästettävä paukut seuraavaan vuoteen. . Kyseessä on kiihdytys 0–400 km/h, minkä jälkeen jarrutetaan pysähdyksiin. Euroopan Street Rod -järjestöjen ESRA EuroNats-kokoontuminen rodeille ja kustomeille, jotka ovat malliltaan vanhempia kuin 1949-vuosimallit, järjestetään ensi vuonna 29.–30. Myös 45 minuutin ajomatkan päähän valmistuva KymiRing-moottorirata luetaan tässä yhteydessä alueen vaikutuspiiriin. P. Se sisältää mm. Takaluukun saa tarvittaessa myös lukittua. Niklas Lilja, Koenigseggin testikuski kiihdytti 1360-hevosvoimaisen V8-Ageran 1958 metrin matkalla 400 km/h nopeuteen 26,88 sekunnissa Vandelin lentokentällä, Tanskassa. Uusi myymälä toimii lähellä 2-tietä, osoitteessa Perkiöntie 11. V8-MAGAZINE 21 Tiivistettyä . Takaluukussa sijaitsevat akku ja hydraulimoottorit, joiden avulla päästään niin eteenkuin taaksepäin. Koenigsegg Agera RS on ottanut Bugatti Chironilta 0–400–0 km/h -ennätyksen. kesäkuuta Sandvikenin lähellä, Högbon Ruukin alueella Ruotsissa. Tekstissään Heinonen ehdottaa harrasteautoille museoajoneuvorekisterin tapaista järjestelmää. Juha Berner kartturinaan Juha Tanninen taituroi tällä kaudella Historicrallisarjan, Historic Rally Trophyn kokonaistuloksien kolmoseksi '66 Plymouth Valiantillaan. Lahden aluetta profiloidaan motorcityksi. Moottorivaihtoehtoina ovat 3,6-litrainen V6, 5,7ja 6,4-litraiset Hemi V8:t, ja 6,7-litrainen Cummins Turbo Diesel suorakuutonen sekä vaihteistona 10-vaihteinen automaatti. . Autovahojakin saa nk. Lava-autoissa on vetokykyä, joko kaksitai neliveto sekä kiipeämistä ja polttoainetaloutta avittava 3,21:1-välityssuhde. Ramit Country-tyyliin. Yhteisaika ja ennätyslyhytmatka kirjataan nyt 36,44 sekuntia ja 2441 metriä. FC A 2018 vuosimallin Dodge Ram 1500, 2500 ja 3500 pickupeista saa Harvest Editionin. Fordin virallisella tuella joukko vanhaan hyvään aikaan Shelbyllä työskennelleitä työntekijöitä, Peter Brock, Jim Marietta ja Ted Sutton rakentavat Original Venice Crew’n (OVC) nimissä rajoitetun määrän (huhujen mukaan 36 kpl) uusia 1965 Shelby G.T. 350 R -kilpamalleja. Kirjallinen kysymys on luettavissa Eduskunnan nettisivuilta tunnuksella KK 270/2017. Näitä voitaisiin siirtää autosta toiseen. Juhlavuosi 2018 tuo tullessaan mallistoon Chevy pickupien satavuotiaasta historiasta muistuttavia erikoismalleja. Monien ajoneuvoalantapahtumien sekä Suomen Moottoripyörämuseon kotikaupunkina tähän on myös katetta. Motorcity.fi-nettiosoitteessa näkee mitä seudulla tapahtuu. saakka. Quad Cab, Crew Cab tai Mega Cab -hyttimalliset autot ovat suunniteltu erityisesti maatalouden tarpeisiin ja niitä saa traktoreiden värisävyillä Case IH:n punaisena ja New Hollandin sinisenä. Jo nyt keskuspaikka Högbon Brukshotellin majoituspuoli on täynnä. Chevrolet virittelee jo lava-autojensa 100-vuotissynttäreitä. V8-Magazine seuraa asian kehittymistä, pysy sivuillamme! Harrasteajoneuvorekisteriä pohditaan Esikuvastaan poiketen tässä kabiinissa on istumapaikat vain kahdelle matkustajalle. Ohjaajana on Emmy-voittaja Erich Joine. vahan Swarovskin kristalleilla ja kymmenellä timantilla päällystetyllä pullolla, pesuaineen ja tuoksun. Runsaan tunnin pituinen The Return -dokumentti Ford GT:n paluusta Le Mansin 24 tunnin kisaan 50 vuotta sen jälkeen, kun GT40:set ottivat kolmoisvoiton, on julkaistu kesäkuussa Le Mansin kisan alla. . Leather Heaven on muuttanut Forssaan lokakuussa. Sateiden vuoksi vuoden yksi Land Speed Racingin kohokohdista, World Finalsit jäivät ajamatta lokakuun alussa. työkalut ja laitteet, viihde-elektroniikka, moottoriajoneuvojen osat ja jopa mopot, moottoripyörät sekä rengassarjat. Esikuvaan sai tuoreeltaan rastitettua optiolistalta jopa legendaarisen 425-hevosvoimaisen 426 Hemin. Tiettyjen ajoneuvojen käyttöä kaupunkialueilla rajoittavat ympäristövyöhykkeet ovat tällä hetkellä pinnalla kansainvälisesti. Pari vuotta sitten neljän kuukauden suojan antava vahapaketti maksoi n. Sonax on tuonut markkinoille Sonax Xtremen, auton sisäpuhdistusaineen. . . Se kertoo valmistautumisesta vuoden 2016 Le Mansin kisaan. 73 400 euroa. Ne kulkevat nimellä Centennial Edition. Jarrutus vei aikaa 9,56 sekuntia lisäten metrejä 483. Se lupaa puhdistaa pinttyneen lian sisustan muovipinnoilta, istuinja kattoverhoiluista, minkä lisäksi se sisältää hajuntappajaa, joka poistaa ikävät hajut autosta raikkaan tuoksun kera. . Kallein tapa ostaa vaha lienee Mitchell and Kingin GoldRush Rally Wax -paketti. . Poppikone on must-varuste myös ”puoliautossa”. boutiquetuotteina. Mutta ei se määrä, vaan se fiilis. Kansanedustaja Timo Heinonen (kok) on tehnyt kesäkuussa 2017 kirjallisen kysymyksen kilpaja harrasteajoneuvojen rekisteröintiin liittyvistä ideoista
Kelpo yksilön punainen nahkaverhoilu oli repeytynyt, joten se verhoiltiin uudenveroiseksi Salossa ja samalla vaihdettiin ovipahvit. Hankkeen takana oli TV-sarjasta tunnettu Paimelan Autoparoni yhteistyökumppaneineen. Nyt on viimeistään syytä tarkistaa USA:sta ostettavan tai tuotavan auton taustat ja CarFax-raportti. Jo isältä iskostui mieleen, ettei vanhaa heitetä pois. Loistoauton varustus on mukavuutta tuovaa, mm. Kaupan oli myös muiden näytteilleasettajien lahjoittamia tuotteita. Guru täytti kesäkuussa kunnioitettavat 90 vuotta. Hyväntekeväisyysvarojen keruuta Camarolla V8-Magazinen tilaajat saavat numeron 10/2017 mukana V8-Magazinen 2018 vuosikalenterin, joka juhlistaa tällä kertaa lehden 40-vuotista taivalta. Hankittaessa se oli pihavarastona Halikossa, joten kunto oli karu ja työtä riitti pitkäksi aikaa. . 500-kuutiotuumainen V8, automaattivaihteisto, ilmastointi, sähköllä toimivat etupenkit sekä ikkunat. '37 Ford, joka on aikoinaan lunastettu Varsinais-Suomesta sota-aikana armeijamme käyttöön. Jatkon käsikirjoitus jäi katsojan mielikuvituksen varaan. Trip Advisor-matkailusivustolla museo äänestettiin Lahden suosituimmaksi matkailukohteeksi viime vuonna. Kaviouraa eteni hitaasti harrastefarkku poliisisaattueessa. V8 Thunder -sarjan mestaruuteen ajoi Toni Lähteenmäki Chevrolet Camarolla keräten kauden aikana palkintorahoja 4460 euroa. . H A N N E LE H A TA N PÄ Ä. Tämän tunteen jakaa moni keräilyä harrastava. Huutokaupan kokonaistuotto 3340 euroa lahjoitettiin Päijät-Hämeen keskussairaalan lasten syöpäosastolle. Pikkupojasta asti hän on kiinnostunut nostalgisista tavaroista. Hälytysvalot päällä liikkuneet Chevrolet Caprice -jenkkipoliisiautot olivat varmaankin napanneet tiukkaan valvontaansa tai suojeluunsa kapinallisen, '66 Fairlanen. Sen tukemiseksi Mesenaattijoukkorahoituspalvelun kautta avattu kampanja on tätä kirjoitettaessa jo lähellä minimitavoitettaan, 40 000 euroa. 22 V8-MAGAZINE Tiivistettyä Katujenkki tien päältä H A N N E LE H A TA N PÄ Ä Lahden Autot ja viihde -messuilla huutokaupattiin '85 Camaro Z28 hyväntekeväisyyden nimissä. Numeron 8/2017 voittaja on Pauli Harju Imatralta. H A N N E LE H A TA N PÄ Ä Bensalahjakortin voittaja V8-Magazine arpoo jokaisessa numerossa tilaajien kesken 500 euron arvoisen bensalahjakortin. Ilman pohjahintaa myyty auto vaihtoi omistajaa 5200 eurolla, josta auton hankintahinta palautui auton kunnostaneelle Autoparonille. Suomen Moottoripyörämuseon suuri 30-luvun Art Deco -tyylinen laajennus on toteutumassa tavalla tai toisella. Paneelista löytyy myös Genen tunnettu lausahdus vapaasti suomennettuna: ”Kaikki päivät ovat oppimista”. Niinpä kiintoisia vanhoja esineitä ja ajoneuvoja on tullut pikkuhiljaa keräiltyä. . Veekasi onnittelee voittajaa! Sattumuksia Forssan Pick-Nickissä saattoi muutama muukin hieraista silmiään tämän elokuvamaisen kohtauksen nähdessään. Glansin hallissa vanhinta ajokalustoa edustaa mm. K A I S A LM IO Synttärilahja suurelle innoittajalle Pylkönmäkeläinen Pasi Tuominen maalasi suurelle innoittajalleen yhdysvaltalaiselle Gene Winfieldille upean straippipaneelin, jonka Pasi luovutti kustomlegendalle Lahden jenkkiautonäyttelyssä. Välillä matkataan kavereiden kanssa johonkin SSAH:n tapahtumaan tai vaikka Loimaan rompetorille. Caddy on museoauto, jota ulkoilutetaan rajoitetusti. Arviolta miljoona teksasilaisautoa saattaa kärsiä erilaisista kosteusvahingoista, kuten sähkövioista Harvey-hurrikaanin aiheuttamien tulvien jälkeen. Museorekisteröity '74 Corvette Stingray Convertible on ollut talossa kymmenisen vuotta. ”Kun tulee sellainen olo”, Glans laittaa stetsonin päähän, laskee sähköllä toimivan katon ja lipuu baanalle lähinnä kauniina kesäpäivinä. '69 Lincoln Mark III:n moottori on juuri remontoitu ja konepelti odottaa ylimaalausta. Moottorivääntöä löytyy, joten iso kaksiovinen kulkee kevyesti pienellä kaasulla. – Viehän ne tietenkin enemmän tilaa kuin postimerkit, ja määrä tulee joskus vastaan, sanoo Glans. Olemalla tilaaja varmistat omasi! 40 -vuotisjuhlakalenteri Kuutisen vuotta sitten halikkolainen Kari Glans kävi hakemassa avomallisen '73 Cadillac Eldoradon Kaliforniasta
Myyjät pääsevät sisään lauantaina klo 21.00 jälkeen ja sunnuntaina klo 7.00 Ruutu on kooltaan 3 m x 5 m ja maksaa 20 € Parkkihalliin mahtuu alle 2,5 m korkea auto. Pysäköinti ilmainen, mutta sisäänpääsy maksaa 5 € Mobilismiin ja motorismiin liittyvän tavaran myyjät ovat tervetulleita. 33e MIL80000 KANSIPULTTI SARJA CHEVY SB ............................................................................. 86e MIL65730 TERMOSTAATIN KOPPA ALU MOPAR SB/BB ................................................... (05) 3557 289 ja myynti@tradeparts.info STORE OPEN 24/7 PULTIT-ÖLJYPOHJAT-LOISKELEVYT, ÖLJYPUMPUN AKSELIT... 31e MIL32210 LOISKELEVY FORD 289-302 ETU SUMPPU .................................................... Vastaa, ja voit voittaa V8-Magazinen kahden vuoden tilauksen. 0400 761 808 www.v8kilpailu.fi Osallistu netissä Nyt alkaa olla korkea aika laittaa harrastepelit talviteloille. D?eams presco.. Lisätiedot: Lauri Lankinen puh. 82e MIL17100 KIINNIKE SARJA ÖLJYPUMPUN CHEVY BB ...................................................... Palkinnon arvo on 178 euroa. Osallistu ja voita! TRADEPARTS.INFO Rapakontie, 49480 SUMMA Avoinna arkisin 8.30-17.00. 157e KORKEALAATUISET MOOTTORIN OSAT I N C .. päivä marraskuuta 2017 Lohjalla Citymarketin parkkihallissa Ojamonharjuntie 61, 06200 Lohja klo 9.00–14.00 Opastus alueelle Valtatie 25:lta. I N C . 41e MIL18460 SIHTI ÖLJYPUMPUN MOPAR SB 318-360 “OFF-ROAD” ............................ 38e MIL84538 PULTTI SARJA VETOLEVYN CHEVY SB/BB 7/16” mustat, ......................... info @presco.. V8-MAGAZINE 23 INTERIOR & EXTERIOR DETAILING MASTER D?taile. Muun tavaran myynnistä on sovittava etukäteen. 157e MIL22500 KÄYTTÖAKSELI ÖLJYPUMPUN FORD 289-302 ............................................. 03-53 400 53 laatukemikaalit.. 83e MIL80035 PULTTI SARJA RUNKOPUKKIEN FORD 289-302 2 pulttinen ................ Onko sinulla käytössäsi oma talli, vai säilytätkö autoasi vuokratallissa. 37e MIL22560 KÄYTTÖAKSELI ÖLJYPUMPUN FORD 351W ................................................... 30e MIL21530 KÄYTTÖAKSELI+RATAS TERÄS ÖLJYPUMPUN MOPAR ............................. 18e MIL86155 PYÖRÄN PULTTI 1/2-20 KNURL 0.625” 3” PITKÄ 10 KPL ....................... presco.nland Stadin Pärtsäreitten ROMPETORI Isänpäivänä sunnuntaina 12. Phone. MIL15008 JAKOPÄÄ SARJA RULLA FORD SB 289-351W ................................................. 61e MIL21505 KÄYTTÖAKSELI+RATAS TERÄS ÖLJYPUMPUN MOPAR ............................
X-treme debytoi 2003 Helsingin jäähallissa, siirtyen kuusi vuotta myöhemmin saman kaupungin messukeskukseen. X-treme tunnettiin aluksi lähinnä tuningautojen näyttämönä. Tapahtuman ajankohdasta johtuen useampi kohde oli kävijöille tuttuja jo kauden aikaisemmista näyttelyistä, mutta kertaus on tunnetusti opintojen äitee. Tiimissä olivat Tapion lisäksi mukana mm. Norjalainen näkemys siitä, minkälainen olisi voinut ollut Chevrolet Corvair Yenko, mikäli tehdas olisi aikanaan sellaisen tuonut markkinoille. kustomja rodihalli, missä nähtiin myös monia upeita somistuksia. On vaikea uskoa, että legenda täytti hiljattain jo kunnioitettavat 90 vuotta! Tapio Mäntysen (vas.) sämpylä-Mercurylle suoritettiin katon madallusoperaatio. Lahdessa on totuttu näkemään mielenkiintoisia livetyönäytöksiä, eikä tämä vuosi tehnyt poikkeusta. Suomesta löytyy myös aito Herz-Shelby. lapualaisen Heath Garagen Anna-Stina ja Tomi Kangas sekä Gene Winfield, jonka työntekoa oli ilo seurata. Lahden urheiluja messukeskukseen oli saatu jälleen haalittua näyttävä kavalkadi monenkirjavaa jenkkikalustoa. Mukana karkeloissa nähtiin myös ysikymppinen kustomguru Gene Winfield. Allekirjoittanutta ilahdutti eniten ns. Porukassa häärivät mukana Heath Garagen Tomi Kangas, Gene Winfield ja Mikko Ritamäki. Yhdistelmä kun oli jäänyt tullin haltuun kadonneiden asiakirjojen takia jo elokuussa. TEKSTI JA KUVAT KAI SALMIO S uomen Chicagossa vietettiin tuplasynttäreitä, kun X-treme Car Show täytti 15 vuotta ja Lahden jenkkiautonäyttely vastaavasti 5 vuotta. 100-teema jäi valitettavasti hieman torsoksi, koska näyttelyssä ei nähty lainkaan pitkään mediassa ja somessa ”rummutettua” Mercury Cougaria ja Puuman vanavedessä Suomi-henkeen maalattua iäkästä paloautoa. Näyttelyn yhtenä johtoteemana oli Suomen 100-vuotisjuhlavuosi. Eräänlainen tuunauspeikko saatiin samalla pudotettua pois harteilta. NÄYTTELYIDEN Kotimaisten jenkkiautonäyttelyiden tarjonnan pisti perinteiseen tapaan pakettiin Lahden jenkkiautonäyttely, joka juhlisti näyttävästi samalla 5-vuotista taivaltaan. Takamoottorillinen erikoisuus nostettiin Autoraman ykköseksi. Teema-alueella nähtiin muun muassa legendaariseen Hurriganes yhtyeeseen liittyvää kalustoa, kotimaisista leffoistakin tuttu '37 Chevroletambulanssi ja Teemu Selänteen omistuksessa ollut '66 Shelby G.T.350H ”Rent-aRacer” Mustang klooni. 2013 oli aika jakautua kahtia, kun X-treme siirtyi Tampereelle ja Lahdessa alettiin järjestää jenkkiautonäyttelyä. Manselle heitettiin hyvästit jo yhden vuoden jälkeen, näin X-treme siirtyi niin ikään Lahteen 2014. Ulkomainen kalusto on aina tervetullut lisä, siksi Lahdessa koettiin tänäkin vuonna ruotsalaisten joukkomaihinnousu. Päätösbileet 24 V8-MAGAZINE. Tällä kertaa suoritettiin katon madaltaminen Tapio Mäntysen sämpylä-Mercurylle. Jenkkiautonäyttely, Lahti 30.9.–1.10
Pinnavanteet kruunaavat näyttävän kokonaisuuden. V8-MAGAZINE 25. Konetilasta löytyy moderni Hemi. Erikoisuus on nimetty Twistineksi, innoittajanaan tappaja-auto Christine. Pickupien kolmospokaali matkasi pikkiksen mukana Nummenkylään. Jani Aallon '60 Chevrolet Apache C10 oli piristävä näky, sillä patinoituneet ulkoasut alkavat olla osittain jo ohi menevä trendi. Best Mopar -tittelin nappasi lempääläinen Zoran Kanti-Paul massasta poikkeavalla '57 Plymouth Savoylla
'55 GMC COE kuljetusauto kantaa mukanaan saman vuotista Chevrolet 210 gasseria. Mahtaisiko kiihdytin olla katulaillinen Suomessa. Nostalgiakilpurit ovat aina pop. Näyttelyn ehdottomasti persoonallisin ”rodi” kantoi nimeä ”Hot Rod Playground”. Lowrider-henkinen kokonaisuus on yksinkertaisesti cool! Paraislaisen Joakim Liewendahlin vastavalmistunut ”Tormentor”-chopper debytoi Lahdessa. Embassy in Finland palkitsi auton ”Embassy Choise Awardilla”. The U.S. 26 V8-MAGAZINE. Vastaavia yhdistelmiä näkisi mielellään enemmänkin. Johan Gröndahlin sympaattisen '67 Volkswagen Buggyn upea maalaus on oman legendamme Peksu Mannermaan käsialaa. Konepyörä voitti Custom Bikes -luokan. Asuntoauto on nyt rakennettu kauttaaltaan uusiksi ja esitellään lehdessä 40-vuotisjuhlavuoden kunniaksi nostalgiajuttuna. Kuljetus Auvinen jaksaa vuodesta toiseen ilahduttaa kansaa uskomattomilla täysperävaunurekoillaan. '17 MB Actros 2663 palkittiin parhaimmasta maalauksesta. Tämä oli ehdottomasti hienoin koskaan näkemäni hiekkalaatikko! Tervajokelainen Elviira Aho saanee olla ylpeä kulmakunnan ykkösmestasta. Jenkkihenkistä rantakirppua ei monen yllätykseksi löytynyt lainkaan palkintolistoilta. Naapurin kollit ovat kateudesta vihreitä! Ruotsalaisen Gasoline Magazinen kautta aikain ensimmäisen Street Week -kiihdytystapahtuman pääpotin korjasi Strefan ”Brillko” Gustafsson '84 Chevrolet Corvettella. Tässä on näyttelyn eittämättä puhuttelevinta kisakalustoa, ”Sundance Kid” -etumoottoridragster ja ”Mad Mopariksi” nimetty Henrik Aspin '66 Plymouth Barracuda. Omavalmisteinen pitkäkeula esitellään myöhemmin lehdessä. Yksi näyttelyn kookkaimmista ajoneuvoista oli juupajokelaisen Mikko Heinon '75 GMC Glenbrook Motor Home, joka esiteltiin lehdessä hulppeat 36 vuotta sitten (V8 6/81). Viisvitoset ovat Aki Hairetdinin silmäteriä
Avo jyrytettiin Retro-sarjan kolmoseksi. Heath Garage on elvyttänyt vanhan ruotsalaisen Kenneth Feldthusenin sotaratsun melkoiseksi showstopperiksi. 460-kuutiotuumaisen vinkkelin. Michael Fredrikssonin Veekasin sivuiltakin tuttu pinkki '23 C-Cab oli kera linnunulosteiden juuri siinä kunnossa kuin se löydettiin ladosta vuosien seisonnan jälkeen. Show Car -luokan ykköspokaali matkasi siis Norjaan. Vastaavia T-Fordeja ei kotimaisilla maanteillä nähdä. Vuonojen maasta saapui '56 Ford F100 pickup, joka rakennettiin nykyiseen asuun Yhdysvalloissa liki 20 vuotta sitten. Leif Kjellverin '55 Lincon Capri Convertible on kuin makea karamelli, joka toi omistajalleen Retro-luokan pronssipytyn. Falunissa asuvan Teijo Valkolan '66 Dodge Charger (vas.) ja enköpingiläisen Patrik Jacobssonin '64 Ford Galaxie Custom 500 2d omaavat NASCAR-henkiset ulkoasut. Legendaarinen kapteeni Nemo peukuttanee myös Suomen ehkä erikoisinta kärryä. Ysäriherkku oli aikanaan melkoinen showstopperi, eikä pikkiksen huuma ole laskenut vuosien aikana. Vaikuttava parivaljakko. Länsinaapurissa on näyttävää 20-luvun rodikalustoa, jota näkee myös liikenteessä. ”Suicide Cometksi” nimetty '61 Mercury Comet kätkee sisuksiinsa mm. Orimattilalainen Hämäläisen perhe on täyttä steampunkkia! Viime vuonna esitelty '29 A-Ford pikkis ”The Kraken” oli saanut peräänsä vähintään yhtä erikoisen peräkärryn, joka oli nimetty ”Nautilukseksi”. V8-MAGAZINE 27. Kilpuri rankattiin TOP-10 autoksi. Kaappariovilla varustettu Stefan Karlssonin '67 Lincoln Continental on yllättävän tyylikäs kokonaisuus ylisuurista vanteistaan huolimatta
TEKSTI JA KUVAT JAPE TIITINEN CHOPPED & 28 V8-MAGAZINE. GMC 100 Pickup 1950 DROPPED Hirvensalmen kylällä kesäisin vastaantuleva sympaattinen chopattu GMC pickup on Markku Honkasen viiden vuoden aikana valmistunut kesäauto, jossa silmä lepää. Erikoisuutena tässä autossa on miehen itsensä kehittämä ainutlaatuinen induktiivisin anturein toimiva ilma-alusta
Tarkoitus oli päivittää vanhan projektiauton ajo-ominaisuudet nykyaikaan. – Sivuikkunat listoineen, kiskoineen ja mekanismeineen puuttuivat ovista, joten rakentelin puuttuvat osat paikalleen. Tätä autoa oli jo rakenneltu samaan suuntaan kuin olisi itsekin ollut tarkoitus rakentaa madalluksien, tekniikan ja alustan suhteen. Samoin sähköiselle kaasuttimen ryypylle oli vedetty jatkuva virta. Syksyllä 2012 hän mietti, josko hankkisi jonkun sopivan harrasteprojektin talviaikaan toteutettavaksi, ja etsi netistä vaihtoehtoja projektiaihiolle. Luvassa oli täysi läpikäynti. Lavan sivulaidan alareunaan on lisätty peltiä takalokasuojan ja perälaudan väliin. Hyvää autossa oli sen ruosteettomuus, ja jotain peltiosia oli jo vaihdettu. Myyntiesitteessä mainittiin choppaus ja cannelointi. Ilmoitus Markolle akuutista autokuumeesta, ja ennen pitkää tarkasteltiinkin jo lähemmin Kalifornian Sacramentossa myynnissä olevaa 1950-mallista Chevyn näköistä GMC pickupia. Auto näytti kuitenkin kaikesta huolimatta samalta kuin visioissani, joten tein kaupat, Markku kertoo. Kiinnostus kohdistui pikkuhiljaa '47–'53 Chevrolet lava-autoihin. Aihiossa tulisi olla lyhyt lava, kolmiikkunainen malli ja kaksiosainen tuulilasi. Korin asentoa on muutettu runkoon nähden, millä on yritetty saavuttaa tasapainoinen asento. M arkku Honkasella on kokemusta amerikkalaisista pickupeista käyttöautoinaan jo pidemmältä ajalta. Etupää oli tehty Camaron rungolle ilmajousin ja takana oli Jaguar xj6:n erillisjousitettu taka-akseli teräsjousin. Myös kytkentä oli välillä erikoinen. Ovipahvien päälliset valmisti kaavojen perusteella Verhoomo Retrotikki. Kahtena seuraavana talvena kunnostelin autoa kohta kohdalta purkamalla sitä mahdollisimman vähän siksi, että auton saisi tarvittaessa siirrettyä pois muiden töiden tieltä, Markku muistelee. Asennuksen toteutus jätti toivomisen varaa, joten sähköt piti asentaa uusiksi. Virtaa ryypylle tuli niin kauan kuin akussa sitä riitti. Tilan ahtauden vuoksi pakoputken ulostulo sijaitsee takalokasuojassa pyöränaukon edessä. Seuraavaksi hän otti työn alle ovet, jotka piti istuttaa uudestaan madallettuun koriin sopivaksi. V8-MAGAZINE 29. Markku ehti jo mittailla sopivaa rungon ja tekniikan luovuttajaa projektille. Pienin askelin Kunnostuksen Markku aloitti rälläköimällä etujousituksen yläkiinnikkeet irti ja kiinnittämällä ne oikeaan korkeuteen. Moottorina oli sbc 350 ja vaihteistona TH400. Lähemmässä tarkastelussa paljastui hyvää, mutta myös huonoa. Sähköt uusiksi Autoon oli asennettu uusi Kwick Wire 12 voltin sähkösarja. Alan harrastaja Marko Aspegren, Markun kaveri jo armeija-ajoilta, oli alkanut välittää autoja Yhdysvalloista nettijenkit.comsivuston kautta. CHOPPED . Muun muassa sähköiselle flektille ja paineilmakompressorille oli vedetty sähköt virtalukolta suoraan antureiden kautta moottoreille ilman sulakkeita ja releitä. Vaikka suunta oli oikea, oli töitä projektin kimpussa vielä paljon. Kuvien perusteella kuitenkin viimeistely ja yleisilme jättivät toivomisen varaa. Korinvaihtokin kävi mielessä tekniikan ja alustan päivittämiseksi tälle vuosituhannelle. Esimerkiksi rintapellin läpi oli vedetty johtoja useammasta kohdasta, eli näkymä oli sotkuinen. Kaikki kyllä toimi jotenkuten, Kaikki ylimääräiset listat ja luukut on poistettu ovenkahvoja lukuun ottamatta. – Autoa oli jo rakenneltu. Näin auton keula saatiin sopivan alas. Katon ja alustan madaltaminen oli myös to do -listalla. Jenkkien työnlaatu oli välillä hyvin kyseenalaista ja viimeistely huonoa. Ikkunoihin ja koko autoon löytyi yllättävän paljon varaosia elintenluovuttajan kohtalon kokeneesta Chevy Astrosta. Auto saapui Suomeen alkuvuodesta 2013 ilman ongelmia. Samalla asensin kauko-ohjattavan keskuslukon ja ovipahvit
Korvaavaksi moottoriksi löytyi alkuperäiskuntoinen 305-kuutiotumainen pikkulohko. Markku rakensi putkistoon sopivan x-liitännän ja ohjasi pakokaasut auton sivusta ulos, jolloin äänimaailma hiljeni sopivasti. Poikkeuslupahakemuksen täyttämisessä oli apuna myös FHRA:n edustaja Pekka Vaisto, Markku kertoo. Ensimmäisenä autoon tulisi vaihtaa sopiva moottori ja hakea poikkeuslupaa kyseiselle moottorille. Autoa piti kuitenkin vielä rakentaa lisää ehtojen täyttämiseksi. Seuraavaksi autoon vaihtui tekniikka. Vanha moottori olikin jo loppuun ajettu, se savutti ja öljynpaineet olivat matalat. Ilmajousituksessa uusiksi menivät kaikki osat lukuun ottamatta etupään Ridetechin Shockwawes -ilmapalkeita. Auton alle päättyvä pakoputki oli tehty Amerikassa kolmen tuuman putkesta, mutta äänet olivat liian kumisevat äänenvaimentimista huolimatta. – Muistan nähneeni joskus aikaisemmin jutun V8-Magazinessa, jossa sanottiin, että FHRA:n edustajilta on mahdollisuus saada apua Trafin poikkeuslupahakemuksen täyttämisessä vastaavassa tapauksessa. Uusi läpivienti konetilaan tuli potkupaneelin kohdalta sivusta. Rintapellissä oli paljon johtojen, ruuvien ja muiden läpivientien reikiä, jotka piilotettiin romikselta löydetyllä peilikiillotetulla rosterilevyllä. sähköisen bensapumpun ohjaus öljynpaine anturin kautta ja käynnistyksen esto vaihde päällä. Kojelaudasta löytyvät Dolphin mittarit sekä ilmajousituksen säätökatkaisijat ja painemittarit. Konttorissa istutaan Chevy Capricen penkillä ja autoa ohjataan Grantin ratilla. Pian FHRA:n edustaja Hannu Nurmi ilmoittautui jeesaamaan auton kilpiin saamisessa. Trafin poikkeuslupahakemuksen käsittely sujui jouhevasti ja päätös oli toivottu. Tuomio oli tyly, sillä auton kilpiin saamiseksi olisi Trafilta saatava lupa akseliston muutoksille ja moottorin vaihdolle. 30 V8-MAGAZINE. Runkoa piti vahvistaa boksaamalla ja keskiristikko piti rakentaa runkoaisojen väliin. mutta esimerkiksi autoa ei saanut sammumaan, koska virtalukko kuumeni ylikuormituksen seurauksena. Trafi & FHRA Syksyllä 2015 auto alkoi olla siinä kunnossa, että sen pystyi ajamaan katsastuskonttorille. . Rungon vahvistus toteutettiin irrottamalla kaikki putket ja letkut pois rungosta ja nostamalla koria ylöspäin työtilan saavuttamiseksi. Ilmajousitus piti asentaa myös taka-akselille, tai vaihtoehtoisesti etujousitus olisi pitänyt palauttaa teräsjousille sopivaksi. Samalla hän asensi sähköjärjestelmään releitä ja turvajärjestelmiä, mm. TH-700 r4-automaattivaihteisto löytyi elintenluovuttajana toimineesta Astrosta. Markku pujotteli kaikki johdot uudestaan piiloon katseilta. Taakse löytyi sopiva ilmapalje/iskunvaimennin yhdistelmä, joita tarvittiin neljä kappaletta
Aikaisempien ajokokemusten pohjalta etupään ilmajousitus tuntui liian kovalta, joten etulinjastoon lisättiin kaksi puolen gallonan ilmasäiliötä lisäämään ilmatilaa ja sitä kautta pehmentämään jousitusta. Projektivai heita K U V A T M A R K K U H O N K A N E N . Järjestelmään tuli lisäksi suurempi viiden gallonan ilmasäiliö oheislaitteineen sekä 3/8-tuumainen linjasto. Kompressori vaihtui tehokkaampaan ja vuotavat sähköventtiilit kahdeksanventtiiliseen lohkoon. Eli käytännössä ilmajousituksen säätäminen tulisi toteuttaa yhtä nappia painamalla. Tarvikemalliset takavalot on osittain upotettu ja lampun pohjat vaihdettu kaksilankaiselle polttimolle sopivaksi. Induktiiviset anturit on kiinnitetty runkoon ja teräksinen lukuvaste tukivarteen mahdollisimman lähelle pyörää. Kojetaulussa sijaitsee kolme katkaisijaa, joita painamalla kyseinen jousituksen korkeus saavutetaan. Johdot ja letkut on yritetty piilottaa katseilta. Merkkivalon sammuminen ilmoittaa siitä, että ajoEtujousituksen ilmalinjassa on kaksi puolen gallonan ilmasäiliötä pehmentämään jousitusta. Induktiiviset anturit Auton ilmajousituksen säädön toteuttaminen piti vielä ratkaista. V8-MAGAZINE 31. Autossa on valittavissa kolme jousituksen korkeutta: ala-asento, ajokorkeus ja maksimikorkeus. Ilmajousituksen säädön sähköyksikkö on asennettu kattilankanteen, ja yksikön kantena toimii kahden litran rosterinen vesikauha ilman kahvaa. Omavalmisteisen perälaudan jäykisteura on tehty sikkipyörällä. Puskurin korkeutta ja etäisyyttä on muutettu sekä puskurin ja lavan väliin asennettu terassilaudasta tehty peitelevy. Trafin ohje menee näin: ”Ilmajousituksen säädön tulee säätää molempia akseleita samassa suhteessa niin, että ajoneuvoa ei ole mahdollista säätää toispuolisesti pituus tai sivusuunnassa”. Ajokorkeuden säätö perustuu pyöräkohtaisiin induktiivisiin antureihin ja kojetaulussa on lisäksi ajokorkeuden merkkivalo. Tältä pohjalta Markku rakensi mahdollisimman yksinkertaisen ja helppokäyttöisen ilmajousituksen säätöjärjestelmän. . Ilmakompressorin vieressä olevan rosterisen luukun alla on sähköinen bensapumppu, joka on irrotettavissa myös yläkautta
. Talvelle 2018 jää enää vain pieniä parannuksia. Uusi perä piti vielä tarkastaa ja laakeroida. Bensatankin imuputki piti uusia, mittarin anturi säätää ja henkselit fiksata, muistelee Markku ylimääräistä savottaa. Tämän seurauksena lokasuojat piti maalata uudestaan. Huomaa muoviset sisälokasuojat ja peilikiillotettu rosterinen rintapelti. Auton ympärille kerääntyneiden ihmisten kasvoilta voi nähdä yllättyneitä ilmeitä, kun laskee auton salaa kaukosäätimestä ala-asentoon. – Auto alkoi olla jo valmis rekisteröintikatsastukseen, kun tarkistin vielä Jaguarin perän vetoakselissa olevan ylimääräisen väljyyden syytä. Syyksi ilmeni rikkoutunut laakeri, mutta peräkopan avaamisen jälkeen järkytys olikin suuri. Hän teki siihen pienen lisäyksen, jolla auton jousituksen saa säätymään kauko-ohjaimesta ala-asentoon. Perä oli samalla välityssuhteella ja varustettuna lukolla. Katsurilla ei ollut mitään huomautettavaa ja kilvet heltisivät moitteetta. Auton elämää nähnyt olemus ja pyöreät muodot toivat lisähaastetta maalaamiseen. Ikäänsä nähden pikkiksessä on kohtuullisen hyvät ajoominaisuudet ja hiljainen matkustamo. Alkuperäinen maali olikin huono, lähinnä Jenkeissä vähillä pohjatöillä hutaistu mattamyyntimaalaus. Tilaa pyörille sai suurentamalla aukkoja ylöspäin. Alustan turvallisuus varmistettiin siten, että jousituksen säätäminen on mahdollista vain vaihteenvalitsimen ollessa P-asennossa. Kauko-ohjain toimii vain silloin, kun virtalukosta on käännetty virta pois päältä. Kun lokasuojat oli maalattu, täytyi sitten koko autokin maalata. Jaguar-harrastajien nettisivustolta löytyi onneksi nopeasti korvaava perämurikka Jaguar XJ12 -autosta. 32 V8-MAGAZINE. Auto on viimein valmis ja uudet projektit odottavat. Markku oli asentanut autoon jo aikaisemmin kauko-ohjattavan keskuslukon. Perämurikan vaihtamiseksi oli irrotettava myös bensatankki. Sähköjohdot ja ilma/vesiletkut on piilotettu katseilta, sekä kaikki ylimääräinen poistettu konehuoneesta. Ristitappi oli katkennut ja sen seurauksena koko lukoton tasauspyörästö oli tuhoutunut käyttökelvottomaksi. Peltiset kilvet Katsastusta varten piti vielä muokata etulokasuojien pyörän aukkoja, koska Camaron hieman leveämpi raideväli toi pyöriä ulommaksi. korkeus on saavutettu ja matka voi alkaa. Huvittavaa oli se, että perä ja bensatankki olivat ainoat osat autossa, joita en ollut vielä irrottanut ja kunnostanut vuosien kuluessa. Heinäkuussa 2017 vuorossa oli jälleen rekisteröintikatsastus, ja tällä kertaa mukana olivat kaikki tarvittavat asiakirjat. Auton maalaus tapahtui kotiverstaassa vähäisellä kokemuksella.
(aikaero) +1-561-7623060 / Marco Casagrande Automaattivaihteistojen erikoisliike Hiihtotie 7 B, 01280 VANTAA Puh. Amer Trading, Inc. Florida auto dealer since 1991 www.amercars.com Myymme, välitämme autot ja moottoripyörät, Ebay jne. V8-MAGAZINE 33 Uurastajantie 1, 60100 Seinäjoki EVANS – Vedetön jäähdytysneste, ei ruostuta, ei tarvitse vaihtaa, myrkytön, kiehumispiste 180°C PULSTAR – Pulssisytyttimet sytytystulppien tilalle, pienempi kulutus, parempi teho, pienemmät päästöt MILLERS NANODRIVE – Nanopartikkelein tehostetut moottorija vaihteistoöljyt, pienempi kitka, paremp i teho RESURS – Kuluneen moottorin ja vaihteiston kunnostus aineet antavat uu tta metallipin taa osia purkamatta MC 1000 – Metallia pinnoittava vaseliini pidentää pyöränlaakerien ja voideltavien nivelten ikää Tilaa tuloksia antavat tuotteet: www.kaasutinexpertti.. • Asennus kuuluu myös meidän palveluun! www.westfix.fi, westfix@netikka.fi Korsnäs Biloch Båtinredning Norrbyvägen 32, 66200 Korsnäs (06) 364 1406 WWW.BENZBOY.COM EXPORT USA Jo 15 vuoden kokemuksella Konttikuljetukset, lentorahdit ym. EBAY Osta suoraan ilman välikäsiä! Tapani Iivanainen Usan suunta +1561 632-5154 Seija Iivanainen ’’ +1561 632-5153 Office ’’ 1 803 796 5183 E-mail benzboy@benzboy.com. • Meillä on myös muita autonsisustustarvikkeita. • Vinyylikatot, rättikatot ja tarvikkeet. 09-302847 / 050-3305780, fax 09-3401073 e-mail: jaakko.husso@pp.inet.fi Autoverhoilut kaikkiin USA-autoihin! Automatot, suojamatot brodeerauksella ja tavaratilan matot. • Autonsuojapeitteet kaikkiin malleihin. AMERIKAN autot, 4X4 Pick upit, moottoripyörät, varaosat, tuning, erikoisvanteet. • Istuinten verhoilut alkuperäisestä materiaalista. Kontit Floridasta viikottain! USA:n sisäiset kuljetukset! Kysy lisää! AUTOT, PYÖRÄT, OSAT USA:STA Tilaa osasi itse tallillemme, maksa vain merirahdista 1851 NW 9th St., Okeechobee, FL 34972, USA/oma nimi amercars@msn.com Soitot suomeksi klo 15.00 jälk
Harley-Davidson XL & XLCH 1976 Upsweep-pakoputket kalanpyrstöin sopivat bobberiin kuin nenä päähän. 34 V8-MAGAZINE. Paketti on kasassa
TEKSTI JA KUVAT MIKKO ISOKANGAS Ähtärin puisto V8-MAGAZINE 35. RAUTAPÄÄTarhatuista eläimistään tunnetun paikkakunnan metsistä löytyy pari kesytettyä rautaista ratsua
Jarmo valmistaa pääasiassa kaiken pyöriinsä itse. Suomeen tullattu, mutta rekisteröimätön pyörä oli käyntikunnossa ja palveli yhden kesän sellaisenaan. N äin juhlavuonna on hyvä ajatella Sportsteria, Harley-Davidsonin pitkäikäisintä mallia. Kertaalleen vaihtunut stonJarmo Sinisalolle ovat tuttuja niin idän kuin lännen tiet. Haasteet kiehtovat miestä. Alkaen ensimmäisestä mallivuodesta 1957 aina vuoteen 1985 Sportyn moottorin sylinterinkannet olivat valurautaa, josta siunaantui jo hyvissä ajoin lempinimi Ironhead, suomalaisittain Rautapää, Rautiainen, Rautsikka tai Rautis. 36 V8-MAGAZINE. Ennakkoluulottomasti hän käy ammoisen kylmän sodan molempien osapuolien moottoripyörätuotannon kimppuun. Pitkään neuvostoliittolaisia K-pyöriä harrastanut ähtäriläinen Jarmo Sinisalo ei taustastaankin johtuen pelännyt Rautiksen huonoa mainetta, vaan otti rohkean askeleen harrastuskohdetta vaihtaessaan. Rakastu Rautikseen. Todellinen urheilullisuus löytyi vasta tehtaan otettua vaarin kilpamoottoripyöräiljöiden vinkistä. Syy ei kuitenkaan ole pyörän itsensä, vaan meidän harrastajien. Tankinkorkkiin Jarmo värkkäsi vanhan taskukellon kopion, vanha jo sekin. Vintage-kamaa jo nykyään. Sorvia hänellä ei ole, mutta kavereilla on. Varsinkin käytettynä hinnaltaan edullinen malli muodostui aikanaan nopeasti entry level -Harrikaksi, josta usein siirryttiin nopeasti suuremman Big Twinin omistajaksi. Kopteri oli hahmossaan. ”Kaiken maailman viritykset” lisääntyivät kunnollisen korjaamisen sijaan. Sen ajokauden päätyttyä pyörä meni palasiksi ja alkoi muuntua kuvien punaiseksi chopperiksi. Kopioitakin on viljalti, mutta nämä ovat aidot. Polkimen valmisti Jarmo. Rautalankavirityksiä paljastui, mutta se ei haitannut, sillä rakentelusuunnitelmat olivat jo selvät. Rautapäätä haukutaan huonoksi moottoripyöräksi. Tankiksi valikoitui perinteinen Mustang. On hyvä tietää paljonko on myöhässä, jos laitteet reistailevat. Harrikan oman kymmenentuumaisen jarrulevyn pyörimistä hidastaa tarvittaessa yksimäntäinen tarvikepuristin. Pyörät ikääntyivät, omistajia kertyi, eivätkä kaikki huolehtineet pyöristään riittävän hyvin. Enemmän tehoa, sutjakampi tankki ja kevyemmät lokkarit ohjasivat oikealle polulle. Jarmo suunnitteli ja valmisti rungon apunaan Mikko Vähäsalo, joka huolehti raamin kriittisten kohtien TIG-hitsauksista. Vivusto välittää voiman toisella puolella sijaitsevaan rumpuun. Nuoruudessaan Sportster tarjosi briteille pätevän vastuksen. Ensimmäisen, vuoden 1976 XLCH Rautiksen, hän hankki kymmenen vuotta sitten. Pyöräkoot ovat klassiset 16 ja 21 tuumaa. Maine epäluotettavana motskarina oli paalutettu. Chopperin jalkajarru on brittiläisittäin pyörän vasemmalla puolella. Tällaiset Tollen säädettävät t-kappaleet olivat olennaisessa roolissa skandinaavisen chopper-tyylin synnyttämisessä. Tollen klassisilla säädettävillä t-kappaleilla kaksitoista tuumaa alkuperäistä pidempi Ultiman keula saatiin sopivaan kulmaan ja akseliväli kahteen metriin. Brittiläisten ketterien ja suorituskykyisten twinien kilpailijaksi suunniteltu pyörä ei ollut välitön menestys
Bobberin jarruvalon kytkin vaihtuu tarpeen vaatiessa helposti. Alkuperäistä paljon sulavampi ratkaisu syntyi sopivasti käsillä ollutta kytkinvaijeria lyhentämällä. Jarmo suunnitteli ja toteutti kaikki muutokset itse. Moottorissa on alkuperäiset tuhat kuutiosenttimetriä, eikä virettäkään ole kiristetty. Raja kulkee siinä, että pihan on pysyttävä siistinä, eli tavaroiden on mahduttava pajan seinien sisäpuolelle. Sopivan kaarevasta lämminvesivaraajan painesäiliön rosterikyljestä syntyi pohja ja nahasta verhoilu. Entisten kylmän sodan osapuolien nykyinen yhteiselo on oikein sopuisaa. Pääkäyttäjälle ne kelpasivat, vain ohjaustanko on ulkonäköja ajomukavuussyistä suunnittelijan näkemystä korkeampi. 39-milliseksi Sportyn etuhaarukka turposi vuonna 1988, Evo-Sportsterin kolmanteen vuosikertaan. gakin on Jarmon taivuttelema ja jalkahallitsimet omaa tuotantoa. Kuviotkin ovat omaa käsialaa. Ehkä joskus keinonahka korvaa karvan. Kalajoelta löytynyt yksilö, vuodelta 1976 sekin, ei vakuuttanut kunnollaan, mutta oli valmiiksi muutoskatsastettu jousittamattomalle rungolle. Lisää murheita Toisen Rautiaisen hankintaan vaikutti kaksi tekijää. Mutta silloin kun on lähdettävä, ei kura ole este. Jarrutustehokin on parantunut. Jarmo halusi myös lyhyen pyörän, ja vaimo mukaan ajelemaan. Ajelemassa käydään aina kun kelit sallivat. Palavan rakkauden symboli lämmittää mukavasti takapuolta. Takajarrun käyttövivut ja tangot ovat vaihtuneet vaijeriin. Kotitalo sijaitsee pitkän soratietaipaleen takana, joten pahimmat sadekelit korottavat lähtökynnystä. Ajovaloumpioista toisessa hehkuu lähija toisessa kaukovalo. Sytkäkopan kannessa komeilee kuljettajan nimi. Väliaikaisesta pysyväksi muuttunut karvapäällys on muuten oikein hyvä, mutta kastuu sateella. Runkoa ja moottoria lukuun ottamatta kaikki muu onkin vaihtunut. Sportsterin moottorissa on oma nokka-akseli jokaiselle venttiilille. Öljysäiliö rakentui perinteiseen tyyliin kahdesta sammuttimen puolikkaasta. Keula etujarruineen on Sportsterin alkuperäinen, putkiltaan 35-millinen. Kymmenen vuoden aikana se on kertaalleen porattu ja rengastettu. Bobber-Rautsikan istuimeen Jarmo ehti paneutumaan chopperin penkkiä huolellisemmin. . Jarruja vaihdepolkimet ovat tässä mannermaisessa järjestyksessä. King and Queen -satulan musta teddy-verhoilu ommeltiin itse. V8-MAGAZINE 37. Pulttikiinnitteinen peräosa sai Jarmon käsissä osakseen parantelua ja on paikallaan edelleen. Pyörät ja miehet on tehty pestäväksi. Öljytankin korkkia taas ei voi olla huomaamatta. Alkuperäinen etujarrun puristin huokuu kulmikkuudessaan seitsemänkymmentälukua. Enempää Rautapäitä ei sinne olla näillä näkymin haalimassa, sillä rakenteluintoa puretaan taas itäpyörään, tällä kertaa sivuvaunulliseen sellaiseen. Jarmo myöntää haalivansa varastoihinsa kohtuullisessa määrin vastaantulevaa ja moottoripyöränosien valmistukseen sopivaa materiaalia, mutta keräilijäksi hän ei tunnustaudu. Etujarrun puristin tuli hankittua Hot Bikesta
TEKSTI JA KUVAT VIP & FLYING FINNS Damista lähteneessä koneessa kävi tietenkin niin, että Paavolan Sepon paikka oli tuplabuukattu, ja siinä istuikin jo toinen mies. Suomalainen VIP & Flying Finns kilpatiimi Amerikan 2017 Drag Weekille Osa 1. 38 V8-MAGAZINE. Olimme ennakkoon varanneet autovuokraamosta 500 mailia ajetun Chevy Vani bussin, ja toiveena oli, että siihen löytyisi vielä peräkoukku. Osoitteeseen tultaessa lääni näyttikin lähes hylätyltä ja vanhojen puuaitojen välistä tirkistäessä pihalta paistoivat VIPin perävalot. Emme tienneet mitä odottaa paikalta, mutta osoitteeseen ajaessa huomasimme, että olimme koko ajan entistä syvemmällä jossain SC:n perämetsissä. Vaihtoehtoina oli vuokrata jostain vielä toinen veturi, esim. Päädyimme jälkimmäiseen vaihtoehtoon ja suuntasimme kohti South Carolinaa, missä VIPin piti olla meitä odottamassa. Onneksi täyteen buukatusta koneesta löytyi kuitenkin seisomapaikkojen lisäksi pari vapaata tuolia. K oska reissussa oli loppujen lopuksi niin intensiivinen aikataulu, että koko ajan sattui ja tapahtui, on varmaankin selkeintä jakaa teksti kokonaan eri reissupäiviin. Ei muuta kuin hommiin ja työstämään kalustoa ajokuntoon. Päivä 2 Perjantaina pääsimme motelliyön jälkeen katsomaan autoa ja sen mukana lähetettyjä kamoja, sekä samaan osoitteeseen tilattuja osia. Muun tiimin naureskellessa tälle, kävi hetken päästä ilmi, että myös Uskalin paikalle oli tulossa toinen kaveri. Ray eli Suomeksi Rami Sahanen oli luvannut meille vielä vanhan trailerinsa käyttöön, jos saamme siitä vain kaikki viat korjattua. Noh, ikäväksemme saimme kuulla, ettei vuokraamoilla oikein löydy koukullisia autoja, joten tarvitsi tehdä pieni aivoriihi. Muuten jenkkikärry olikin jarruton vehje laholla puupohjalla, ja kun se oli South Carolinesta, niin siinä ei tarvinnut olla kilpiäAlku sujui Siellä se VIP odotteli noutajiaan South Carolinessa. Niinpä varmaan 10 vuotta seissyt trailerikin saatiin herätettyä henkiin hitsaamalla lokarit kiinni ja hoitamalla siihen kokonaan uudet valot. Paikkana oli Ray´s Automotiven sivuvarasto ja piha. Viimeksi raportointi päättyi siihen, että VIP-kilpuri saatiin pakattua konttiin, joka lähti kohti Amerikkaa. MALLIKKAASTI V8-magazinen sivuilla on saanut koko kuluneen vuoden seurata tiimin sisältäpäin tätä huikean rohkeaa ja päätöntä projektia viedä suomalainen katukilpuri taistelemaan maailman nopeimman katuauton tittelistä. Päivä 1 Torstaina saavuimme lentäen Atlantaan yhdellä välipompulla Amsterdamin kautta. joku pickup, tai sitten vain kylmästi ostamaan U-Haulilta koukkupaketti traileria varten
Siinä samassa rasvattiin trailerin kuivasumppulaakeritkin iskuun, ja ne eivät kyllä olisi kovin pitkälle kuivuneina sekä ruosteisina pyörineet. Mikä hauskinta, lähes jokaisella huoltoasemalla saatiin tehdä täysi selonteko VIPistä, ja porukka oli ihan pähkinöinä. Yhtä haastavaa oli myös saada Walmartista sellaiset nettiliittymädatapaketit, joilla dataa voisi jakaa tiimin sisäisesti. Tiukalla vääntämisellä ja muun tiimin ”auttamisesta” huolimatta (lähinnä kettuilua ja huurteisen juontia vieressä), luonnistui homma 23 minuutissa. kään kiinni. Uutta rengaskierrosta traileriin. . Mutta kuinka ollakaan, aamun valjetessa trailerin renkaista kaksi oli täysin tyhjänä, ja yhdestä vanteesta oli vielä räjähtänyt koko venttiilin varsi taivaalle. Onneksi sekin onnistui järkevästi Ramin naisystävän tyttären suhteilla. Tuntui olevan, ja kuljetukseen järjestetyt vanhat paloauton renkaat luovuttivat kulutuspintansa SC:n kaduille. Tässä vaiheessa tulikin sitten jo kiire päästä pakkaamaan illan pimeydessä VIP kärrylle ja ajamaan hurrikaanin alta pois. Huikeata puuhaa, jota ei ole sattunut koskaan Suomessa. Eräällä huoltiksella asemanpitäjä rouva tuli oikein ottamaan kuvan autosta ja pyysi vielä nimmarit kuljettajakaksikolta. Työkalujen ja tunkin shoppailu on näköjään hauskaa puuhaa. Noh, Jykä vastasi lehmän rauhallisuudella, et ollaan vissiin Ameriikassa, mut suomipoijat ei studaa! Seuraava yö vietettiinkin sitten huoltsikan takana sijaitsevassa Florencen Super 8 motellissa. Tässä kohtaa huomattiin myös, että trailerin renkaat olivat ihan korput, eli loppu. Hauska sattuma oli eräällä huolto-asemalla renkaisiin ilmaa työntäessä, kun Jykälle tuli hemmo juttelemaan, et mitä te tääl teette. Laakereiden rasvausta rengasliikkeen tiloissa. Näiden molempien prosessien hoitaminen kesti yhteensä noin viisi tuntia, mutta onneksi ei ollut vielä kiire. Ootteko hulluja, ku ei teillä ole mutkia mukana. Tämän jälkeen kävimme vähän shoppailemassa Vaniin uutta vetokoukkua ja suuntasimme takaisin ”pajalle”. Ei huono! Tämän jälkeen Janne ja Niklas lähtivät koukullisella Vanilla hoitamaan VIPiin paikallista liikennevakuutusta sekä paikallisia puhelinliittymiä, joilla voitiin lähettää somen kautta Suomeen ja muualle maailmalle live-lähetyksiä tiimin puuhailuista. Päivä 3 Lauantaiaamuna oli tarkoitus lähteä kukon laulun aikaan kohti Illinoisia sekä tehdä matkalla työkalujen ja tarvikkeiden ostoa. Anyway, huollon jälkeen kaikki näytti toimivan. Vain Amerikassa… Ensimmäiset 15 mailia katuajoa ajettu, joten oli hyvä tsekata konepeiton alle ja katsoa ettei ylimääräisiä vuotoja löytynyt. Niinpä ei auttanut muuta kuin nilkuttaa lähimmälle rengaskauppiaalle ja tilata kierros uusia renkaita alle. V8-MAGAZINE 39. Kilpatiimin tapaan Mikkis ja Seppo ottivat haasteen vastaan, että onnistuuko runkoon pultattavan koukkusarjan ja sähköjen veto heiltä alle 30 minuutin. Tämän jälkeen päästiin vihdoin tien päälle ja koko päivä siirtymää, eväinä hampparia, bissee, votkulia ja huonoa seuraa. Luonnollisesti Jannen piti käydä testaamassa autoa viereisellä tienpätkällä, että oliko se vielä iskussa laivareissun jäljiltä. Vakuutusten saaminen olikin erittäin työläs operaatio, joka meinasi kaataa koko projektin heti ensi metreillä. Samalla asiointikierroksella paikalliset varoittelivat päälle tulevasta hurrikaanista, joka oli pukkaamassa niskaan
Jotenkin kornia, kun autolla ei ollut ajettu vielä metriäkään radalla Amerikan puolella. VIP-ohjaamon näkymä. Lahjoitimme hänelle heti tiimin VIP t-paidan, minkä seurauksena herra tulee takaisin noin kymmenen minuutin päästä mukanaan kassillinen t-paitoja ja promokamaa. Tepenin tallissa kelpasi rakennella VIPiä. Tämän lisäksi kaikki oli tiimille ilmaista rata-alueella lounaista lähtien. Kaikki pitikin olla siltä osin ok, kunnes jostain tietämättömästä syystä kaveri katosi totaalisesti linjoilta. Sijaintikin oli sopivasti reitin varrella kohti määränpäätä. I57-radan portille saavuttua radan omistaja tuli juttelemaan lähes välittömästi. Tämäkin oli varsin mielenkiintoinen kuvio, sillä jo keväällä saatiin Drag Weekkers fb-ryhmän kautta kontakti kaveriin, joka lupasi järjestää meille rakentelutilat Indianapolisista. Päivä 4 Sunnuntaina Suomen Elvikset olivat jättäneet hotellirakennuksen ja matka jatkui samalla kaavalla sekä tarjonnalla, kunnes highwayn varrelta sattui silmään pieni kiihkiertää Drag Weekin vaimonsa kanssa poikansa Chevy Novalla, joka oli varustettu uudella ”lässyllä” ja ilokaasukitillä. Matka jatkui, ja samana iltana saavuimme ”Amerikan perheemme” Tepen familys ranchille Jerseyvilleen. Näyttelykuntoisia laitteita löytyi pihan eri rakennuksista joku viitisen kappaletta (Chargereita, Nova, ultra harvinainen Pontiac, Firebird yms.) ja piha maastossa oli eri aihioita useita kymmeniä (’69 Firebirdejä 5–6 kpl, ’70 El Caminoita 3 kpl etc.). Nokka-akseli ja venttiilijouset tykötarpeineen vaihtoon, vaihteistoon toinen turbiini, uudet turvavyöt kuskille ja öljyjen vaihto jne. Koko tiimi puuhasteli auton ympärillä, eikä uusi tuttavuutemme Dean voinut olla osallistumatta tähän innokkaaseen korjaamosessioon. Isäntä Dean Tepen oli heti mukana auttamassa nokan vaihdosta lähtien. Epäiltiin jopa hänen kuolleen, mutta some päivityksistä päätellen paskahousu elää ja voi hyvin. Lounastauon jälkeen kirjoiteltiin taas nimmareita ja otettiin kimppakuvia. Saku ja Janne ensimmäisellä ruiskun säätökoeajolla Amerikan highwaylla. Melissa Tepen ilmoitti meille, että heidän perhe on useaan otteeseen osallistunut Drag Weekille, ja heillä on tilat, joissa voimme pajottaa VIPiä tarpeen mukaan. Tiesittekö, että siellä Drag Racing on lukiossa urheilulaji, ja poika on ”High School Champion”. Kuinka ollakaan, kolmen-neljän aikaan yöllä poistuessamme Tepen pihalta motellille, joku ehdotti, että jätetään koko yöpyminen motellissa väliin ja ajetaan 450 km siirtymä suoraan pelipaikoille. Elviksen Graceland. Herran oma kalusto oli myös vakuuttavaa. Seuraava yö vietettiin Memphis Tennesseessä, jossa sijaitsee mm. Meillä oli kuitenkin selvät tehtävät hoidettavana, joten aloitimme vielä samana iltana auton pajotuksen. Tyttärelläkin oli kertynyt menestystä, mm. Kiitos tämän, iski jo jonkin sortin paniikki löytää Amerikan puolelta uusi kontakti, ja sellainen löytyikin sitten yhtä nopeasti kuin tämä edellinen katosi. Kaikki paikalla olleet ihmiset olivat ystävällisiä, avoimia ja kiinnostuneita autosta, sekä huuli pyöreänä koko projektista. Super Chevy Champion -tittelillä. Pakolliset ukarit ja nokka kohti rataa. Dean, Teppen perheen isä on noin 50-vuotias roddari, joka aikoi . Näin auto saatiin lähestulkoon kokonaan valmiiksi kahden aikaan yöllä, ja illan aikana puheeksi tuli myös seuraavana päivänä Indianapoliksessa järjestettävä NHRA-kisa. Myös lapset, tytär Ashleig ja poika Drew ajavat kilpaa, siis tietenkin kiihdytysajoja. 40 V8-MAGAZINE. dytysrata, jossa oli täysi kuhina päällä. Tämä ehdotus ei varmasti olisi mennyt läpi normi kaveri tai perhereissussa, mutta tässä ryhmässä kaikki pitivät ajatusta loistavana
Päivä 5 Maanantai oli paikallinen vappu eli Labour day ja vapaapäivä. V8-MAGAZINE 41. Auto säilyi täysin ehjänä, ja tyytyväisin mielin fiksasimme sen katukuntoon pimeällä varikolla, jossa ajot muuten loppuivat vasta noin kello 23.00 keskiviikkoiltana. Tämän siirtymän suorittivat Uskali ja Saku Ritola, joka vastasi mm. Auto oli vihdoin saatu valmiiksi, ja läheisellä Gatewayn radalla oli testi-iltamat, joten pääsimme samalla kertaa suorittamaan ensimmäisen ajotestin Amerikan highwaylla, joka oli hyvää harjoitusta kisaan valmistautumisessa. Tosin äänimaailma oli odotettu, eli varsinainen peltiämpäri, jossa ei ihan mielellään ilman korvatulppia istunut. Päivä 6 Tiistaina jatkui auton rakennus ja viimeistely. Kolmannessa vedossa oli jo enempi puhkua ja ajaksi tuli kauden uusi ennätys 8,22 sekuntia. Tämän jälkeen olikin taas mukavaa lähteä puhtailla kalsareilla takaisin Jerseyvilleen VIPin luokse. Harmiksi, polttoaineen saapuminen viivästyi pyhämaanantain takia ja polttoaine olisi saatavilla vasta loppuviikosta. Näin ollen matka taittui ilman ongelmia. Oli suuri yllätys, kun olimme koko ajan miettineet, että autossa tulisi Amerikassa kuuma, mutta itseasiassa yöllä motaria ajellessa oli niin kylmä, että meinasi molemmilta vehkeet jäätyä. Jatkoa seuraa seuraavassa numerossa. Paikallisessa NAPA:ssa menee aikaa, myyjät näyttävät omien autojensa kuvia ja firman koneella katsotaan suomivideoita, myydään tarroja ja t-paitoja. Ajot ja autot olivat niin tasaisia, että mieleen tuli olla katsomassa kolmen sekunnin bräkettikisoja. Ahtopaineohjaus oli olematon, eli sama kuin viimeksi Malmilla Jussin ajaessa. Tässä vaiheessa kaikki suunnitelmat ja järjestelyt olivat onnistuneet kuin satukirjassa, joten oli jo jotenkin odotettavissa, että tämä oli vain tyyntä ennen myrskyä. Rengastöitä, lisäostoksia jne, asiat tuntuvat hakevan paikkansa. Päivä 7 Keskiviikko oli paljon odotettu ensimmäinen mahdollinen testauspäivä, niin katuajon kuin myös kiihdyttelyn suhteen. Mikä hienointa VP-racing fuel lähti myös tukemaan tiimiämme ja toimittikin meille useamman tynnyrin tätä hienoa tavaraa, kiitos tästä kuului Special Engineeringin Simo Patoharjulle, joka vinkkasi asiasta kisabensavalmistajalle. Sakuhan vastaa Suomessa Motecin maahantuonnista ja myynnistä Rmotorsport yrityksensä kautta. ruiskuboksin säätämisestä. Niinpä Vanilla painettiin putki punaisena I-70 highwayta perille saakka. Oli myös mielenkiintoista nähdä livenä kuinka National Anthemin aikaan IHAN kaikki pysähtyy, jopa Uskalikin joutui odottamaan huuli pyöreänä kansallislaulun ajan hellehatun ostamista, sillä myös paikalliset myyjätkin ottivat tämän sen verran tosissaan. Pressikortittomat joutuivat maksamaan 62 dollarin sisäänpääsyn. Moottorin muutosten takia sovimme, että ensimmäinen veto vedetään kaasu pohjassa vain noin sataan metriin asti. Tämä oli odotuksia huonompi, mutta syykin selvisi hetken päästä. PROJEKTISSA MUKANA: V8-Magazine, NCC Cruisers, Santala Racing, R-Motorsport, Kari T. Toinen veto sovittiin vedettäväksi vain 200 metriin saakka, aika 9,5 sekuntia. 50 metrin päähän portista. Niin tai näin, lopulta kotimaisten streetti-ukkojen mielestä oli melkein kiinnostavampaa kiertää varikolla tutkimassa kalustoa ja ihmetellessä mm. Nationalsin finaalipäivä. Noin 60 mph matkavauhdissa rundikello pyöri noin 2200 rpm:n korvilla. Kisat sujuivat hienosti, aurinko paistoi ja olut oli kylmää, mutta jotenkin itse ajot eivät säväyttäneet ketään niin kauheasti. Sisään olivat melkoiset autojonot, mutta ohitimme ne kätevästi kotimaisten pressikorttien avulla, joilla autokin saatiin mukavasti n. Katuajoa oli siis 38 mailia suuntaansa. Kuten edellä mainittiin, oli sisämelu vähintään myös Suomen kuulohuoltoliiton suosittelemaa tasoa. Aika oli 11,5 sekuntia, säätöjen tarkistus sekä pikku muutoksia. Tämän jälkeen Janne ja Jykä testasivat auton pimeysominaisuuksia ja siirtyivät takaisin Tepeneille. Silloin ajetaan myös tunnetusti Indianapolisin Lucas Oil Raceway:llä NHRA:n ”maailman suurimman” Drag Race -kisan eli Chevrolet Performance U.S. 7 rekan kokoisia yhden tiimin varikoita! No, tämä tuli nähtyä, ja yön ajon jälkeen suihkukin saatiin hoidettua paikallisella rahtarihuoltoasemalla, missä itse asiassa oli ihan siisti suihkutilat pientä korvausta vastaan. Hyvönen, RIM'S Works Oy, HelpLasi Oy, Hemiva, Helsinki Automatic Center, Jettaset, Mil-Safarit, Tip Top Auto Oy, Car Paint Center, Putkivisio, Vaahtoeriste.fi, East Weld Oy, Samux, Professional Motor, Autotuksa, Teemu Naskali #73 Think Twice Drift, Maalaamo Kanto, Kuljetus Laakso, Led Room, TH Matic, Woodeko, Royal Purple, KKD Racing, KS-Rahti, US Trading Jusu, Race Automotive Rami, Chambia Motors Panu Virtanen, KL-Rengas. ”Beware! I'm coming to get ya!” . Radalle päästyä oli edessä slicksien alle vaihto, ilmanputsarien tilalle laitettiin ”suppilot”, wheelie barsit, eli raudat jotka estävät etupään nousemista pultattiin kiinni, ja testaamaan. Yllätykseksi VIP oli varsin hyvä ajettava maantiellä ja koomisen näköiset ”offroad”renkaat toimivat vallan mainiosti
TEKSTI JA KUVAT JAMES DARING vallaan mukaan listaralleihin, on jokaisessa kisassa satanut enemmän tai vähemmän. Rantakari oli haastanut Uskalin, joka hallitsi paremmin liukkaan kelin ja nappasi ykköstilan haltuunsa. Näin Vaittinen oli lopulta ainoa listalle pyrkijä. Näin päivän ajoaika hupeni kuin silmissä kuskien istuessa autoissa varikolla tai lineupissa. Näin ollen valmiita haasteita oli tälle päivälle vain muutamia. Kun ajoaikaa oli jäljellä enää reilut pari tuntia, tapahtui radalla vielä pieni rasvaus, ja hetkeä myöhemmin alkoi taas satamaan. Tosin Laukkanen ja Wasström olivat eri syistä jättäneet autonsa kotiin. Myös Käyhkö oli haastanut edellä olevan Wasströmin jo aikaisemmin. Tuoreimmat Blacklist uutiset, juorut ja tiedotteet löydät somesta osoitteesta: www.facebook.com/BlacklistRaceTV 26.9.2017 #1 Uskali, Blacklist Buick #2 Rantakari, sininen Duster #3 Miss Paukkuri, mansikka Duster #4 Käyhkö, Panox Dart #5 Wasström, Cuda #6 Laukkanen, GT Dart #7 Sikanen, BMW #8 Hovi, Nova #9 Kataja, Pontiac #10 Vaittinen, BMW M5 ARMOILLA Jaksoittaiset sateet aiheuttivat sen, että odotteleminen varikolla ja lineupissa pitkästyttivät radalle hinkuavia kuskeja. 42 V8-MAGAZINE. Janne Uskali liukasteli Buickillaan voittoon Rantakarin Dusterista, ja nappasi näin listan ykköstilan nimiinsä. Onneksi sade kuitenkin loppui ja paikalla oli FHRA:n toimesta kunnon radan kuivausvehkeet. H uonosta kelistä huolimatta kaikki listan kuskit olivat paikalla lukuun ottamatta Sini Paukkuria. Kiitti v%*sti esteri. Ajoparit arvottiin jälleen pelikortein ja näin Salmi sai bye runin ja Vaittinen sai vastaansa Husson. Niinpä hienolle autolle keksittiin hieno nimi kanssakilpailijoiden toimesta, eli The Rain Maker. Blacklist Street Race Finals, Vesivehmaa 26.9. Hovilla ilmenikin pieniä kaasutin ongelmia, kun kaasu tuntui hirttävän kiinni ja pientä ylimääräistä tulvimistakin oli siinä sivussa. Samalla Käyhkö nousi listalla sijalle #4 koska Wasström jätti autonsa kotiin (Waström oli nakitettu vastaamaan työnsä puolesta tapahtuman näyttötauluista). Jälkiviisaana on helppo sanoa, että tämä oli virhe, sillä vettä satoi päivän aikana sen verran, että ajot menivät enemmän tai vähemmän odotteluksi. Uusia listalle pyrkijöitä löytyi kolme, Salmi oranssilla Coronetilla, Jaska Husso sekä Vaittinen ilokaasutetun BMW Ämmän avulla. Rata saatiin kuitenkin taas kuivattua ja listan ykkössijasta päätettiin ajaa saman tien. Husso ja Salmi saivat tässä vaiheessa tarpeekseen ja pakkasivat autot kärryyn. Ei siis mitenkään loistelias listan päätöskilpailu, mutta onneksi suurin osa kauden kisoista päästiin ajamaan ilman sadetta. Edellisestä kisasta jäi tuo Hovin ja Sikasen haaste voimaan kuin myös Rantakarin ja Uskalin haaste, koska Paukkuri ei paikalle tullut. Tämän jälkeen alkoi sade ja ajot oli ajettu. Monipuolisen (tällä kaudella 7 eri kisaa), vaiherikkaan (kalustoa poistui listalta ja uutta kalustoa tuli tilalle) ja tasokkaan kauden päätteeksi Blacklist 2017 kausi päättyi ja jatkuu tällaisella tilanteella kaudella 2018: Isoin kiitos ja kumarrus kuuluvat kaikille, kisaajille ja sarjan tukijoille (V8-Magazine, Help-Lasi, Kamasa-Tools ja Panox). P.S. Sadetta pitäessä joku oivalsikin, että alkukesä meni täysin ilman sateita, mutta siinä vaiheessa kun Hovi tuli mustalla NoEsterin ketaleen Syksy teki jo tuloaan, eikä epävakainen keli tullut kovin monelle kuskille yllätyksenä, kun aamupäivän katsastus alkoikin reippaassa sateessa. Mikä koomisinta, viimeisten pakatessa autojaan ja vaihdellessa renkaita alle, alkoi aurinko paistamaan lähes pilvettömältä taivaalta. Tästä johtuen Sikanen joutui vielä odottelemaan omaa haasteajoa Hovia vastaan. Koska paikalla näytti olevan sen verran vähän kalustoa ja kelikin suotuisalta, sovittiin kuskien kesken, että kaikki voivat käydä vetämässä yhden harjoitusvedon, ja sitten aletaan pudottelemaan
Hetken hakemisen jälkeen Nettiautossa tuli vastaan ilmoitus, jossa kaupattiin kevyesti projektikuntoista '69 SS hardtop coupea. Sitä ei kuitenkaan kauaa kestänyt, sillä hänen laitettua avon kokeilumielessä myyntiin, löysi se uuden onnellisen omistajan lähes saman tien. Näin ei käynyt tälle '69 Chevrolet Camaro SS:lle, joka koki uudestisyntymän kurikkalaisen Taisto Hollin osaavissa käsissä. Taisto on nimittäin pyrkinyt aina tietoisesti korottamaan rakentamisen rimaa projekti projektilta, ja näin hän on toiminut mitä suurimmissa määrin myös tämän tuoreimman tuotoksensa kohdalla. T aisto tunnetaan eräänlaisena Camaro-spesialistina, joka on kunnostanut koko joukon etenkin ensimmäisen sukupolven vuosien 1967–1969 versioita. Vaikka '67 RS oli yhä kesken, ei se kuitenkaan estänyt Taistoa katselemasta uutta Camaro-projektia ”ihan vain huvin vuoksi”, kuten hän itse asian ilmaisee. Kuvien perusteella Z-28-versioksi Chevrolet Camaro SS 1969 KILPURISTA Vuosia kestänyt varttimailin mittailu jättää jälkensä kilpureihin, jotka menevätkin usein niin kehnoon kuntoon, että ne joko hyödynnetään varaosiksi, tai pahimmassa tapauksessa paalataan. Siitäkin huolimatta, että hänellä oli jo tallissa työn alla syksyllä 2014 keskeneräiseksi jääneenä projektina hankittu '67 RS 327. TEKSTI JA KUVAT PAUL GRANVIK Kaunottareksi V8-MAGAZINE 47. . Eikä vain kunnostanut, vaan rakentanut niistä monet näyttelyvoittajakelpoiseen kuntoon, minkä vuoksi hänen autoilleen on ollut myös kovasti kysyntää. Ensin haaviin tarttui tosi erikoisella rattivaihteella ja sohvapenkillä varustettu '69 SS 396 convertible, joka oli Taiston normaaleista hankinnoista poiketen niin siisti, ettei se tarvinnut osakseen kuin kovaa ajoa. Riivitty raakile Elettiin talvea 2015, kun Taiston viimeisin valmistunut '69 RS 454 (V8-Magazine 6/2015) oli myyty jokin aika sitten Ruotsiin ja hän etsi taas uutta Camaro-näperreltävää. Camarot ovatkin vaihtuneet Taistolla tiuhaan tahtiin, mutta siitä huolimatta hän ei ole koskaan tinkinyt autojensa viimeistelytasosta
Auton maalipinta oli pahoin kulunut, minkä lisäksi isompaa ja pienempää ruostekukkaa löytyi sieltä sun täältä. Kun Camaron hintakin oli ihan asiallinen, päätti Taisto lähteä tutkimaan sitä tarkemmin. Auto on vielä tänäkin päivänä yksi suosituimmista harrastekohteista, eikä ihme, onhan se muotoilultaan ajattoman kaunis. Värin vaihto virkistää Taisto tutki Camaroa tarkemmin saatuaan sen talliinsa. Auto purettiin täysin palasiksi ja sen tyhjä kori kiinnitettiin erilliseen telineeseen. Lahonoloisesta lattiasta löytyi myös merkkejä turvakaarien kiinnityksistä, joten myyjän arviot entisestä kilpurista pitivät todennäköisesti paikkansa. 48 V8-MAGAZINE. Vaikka Taisto tiesi Camaron projektiksi, oli sen todellinen kunto kuitenkin pienoinen pettymys. Sisusta oli vieläkin karumpi, sillä alkuperäisiä etupenkkejä, takapenkin selkänojaa sekä kärsinyttä lattiakonsolia lukuun ottamatta kabiinista oli riivitty kaikki muu pois ilmeisestikin Camaron painon kurissa pitämiseksi. Auton vanteina vaikuttivat Rally Wheels -optioversiot. kloonattu yksilö vaikutti sen verran kiinnostavalta, että Taisto kysyi siitä lisätietoja. Taiston ostaessa Camaron oli se muokattu eräänlaiseksi Z-28-klooniksi merkkeineen sekä konepeltiä ja takaluukunkantta koristavine mustine raitoineen. ”nakattu” paikoilleen, sillä niin kehnosti se istui konehuoneessa. Siinä koppaa oli helppo pyöritellä, kun sen runsaita ruostevaurioita alettiin korjata. Projektivai heita SS-version Camaroita valmistettiin vuonna 1969 ennätykselliset 34 932 kappaletta. Auto ei ollut ajokuntoinen, mutta olisi kuulemma vähällä vaivalla saatavissa Suomen kilpiin. Traileri otettiin mukaan, joten tosimielessä oltiin matkassa. Kaupat kuitenkin syntyivät, ja tämä raakile autoksi työnnettiin trailerin kyytiin. Mitään hurraa huutoja ei myöskään aiheuttanut auton tekniikka. Myyjä kertoi lisäksi, että hänen saamiensa tietojen mukaan Camaro oli entinen kilpuri, jonka tekniikka koostui viritetystä 454-isolohkosta ja prepatusta TH-400 -automaatista. Auton omistaja oli ostanut tämän vasta maahantuomansa yksilön USA:n Teksasista yksityishenkilöltä täysin myyntimielessä. Camaro seisoikin sellaisenaan aina . Nuhruisen näköinen 454-isolohko oli ilmeisesti vain ns. Löydökset olivat sen verran lohduttomia, että auton kunnostamisessa otettiin aikalisä
Samalla koria vahvistettiin yhdistämällä etuja taka-apurungot toisiinsa tuhdilla lattian läpi vedetyllä palkilla. Vaihtoon menivät mm. Molemmat takalokasuojat oli vaihdettu jonkun edellisen omistajan toimesta, mutta työt oli tehty sen verran hutiloiden, että takaluukku ei tahtonut enää sopia aukkoonsa. Tankki on uusittu, minkä yhteydessä bensalinjat vaihdettiin myös isompiin 3/8-tuumaisiin. Auto oli pelleiltään niin pehmeä, että korjaukset päätettiin suorittaa kahdessa vaiheessa siten, että ensin hiekkapuhallettiin pahimmat paikat ja tehtiin ne uusiksi. Alkuperäinen kymppituumainen lukkoperä käytiin täysin läpi ja viimeisteltiin virheettömäksi myös päältä päin. Niinpä ne purettiin ja sovitettiin paremmin paikoilleen. Pannun perään pultattiin B&M:n tehdasuusi, pikkuisen prepattu TH-400-automaatti. Ennen maalausta etulokasuojat sekä kaikki ovet ja luukut sovitettiin tarkasti paikoilleen yhdessä maalarin kanssa. . pohjan kaikki jalkatilat, takaluukun lattia ja katon etuosa tuulilasin kohdalta. Syksyllä 2015 käynnistyneet Camaron kunnostustyöt aloitettiin auton täydellisellä purkamisella ja osista tyhjäksi riisutun korin kiinnittämisellä erilliseen telineeseen. piilevät ruostevauriot. Taisto ei halunnut, että tuhdit kolmetuumaiset tuplaputket näkyisivät auton alta, joten ne asennettiin mahdollisimman ylös. V8-MAGAZINE 49. Sopiva punainen löytyi VW:n värikartasta ja se vastaa tehdassävyä lähes täydellisesti. Taiston Camaroista kolme viimeksi valmistunutta olivat olleet Le Mans Blue -metallinhohtosinisiä, ja vaikka tuo sävy miellytti häntä edelleen, päätti hän tällä kertaa maalauttaa auton alkuperäisellä Garnet Red -kirkkaanpunaisella, optiona tarjotuilla valkoisilla Z-28-raidoilla ryyditettynä. Ruostevaurioiden korjaamisen jälkeen Taisto käsitteli auton suojaavalla pohjavärillä ja viimeisteli siistiksi puolikiiltävällä mustalla epoksilla ennen maalaamoon viemistä. Taistolla oli tallissaan valmiina hänen jo aiemmin täysin remontoima 427-isolohko, jonka hän päätti asentaa Camaroon. Tämän jälkeen koko kori hiekkapuhallettiin, millä pyrittiin paikallistamaan ns. Niitä löytyi lopulta yllättävän vähän lähinnä etulokasuojista, ovien alakulmista sekä tuulilasin ja takalasin listojen alta. Autossa ostettaessa ollut vakio sileä konepelti korvattiin Z-28:in toimivalla Cowl Induction -scoopilla varustetulla uustuotantoversiolla. Camaro maalattiiin osina siten, että kori ruiskutettiin telineessään ja muut osat irrallaan. siihen saakka, kunnes '67 RS valmistui ja sen myynnistä saaduilla rahoilla voitiin alkaa hankkia osia '69 SS:ään
Pakokaasut poistuvat puolestaan pikavauhtia ulkoilmaan Dynomaxin 2 1/8" primäärit ja 4" kollektorit omaavia Muscle Max -peltisarjoja ja X-mallin yhdysputkella varustettuja kolmetuumaisia tuplaputkia pitkin. Kapoinen tehdasetuvakaaja korvattiin tuhdimmalla 1 1/8" tangolla, iskareiksi vaihtuivat säädettävät QA-1:set ja jousien paikalle pultattiin kaksi tuumaa madalletut heavy duty -palikat. Auton kaarrekäyttäytymistä kohennettiin uusimalla kaikki nivelet, asentamalla alustaan vakiota vahvemmat uretaanipuslat ja korvaamalla alkuperäinen simpukka tiheävälitteisellä tehostetulla versiolla, jossa on vain kaksi kierrosta laidasta laitaan. 454-kuutiotuumainen isolohko osoittautui purettaessa niin huonoksi, ettei se ollut varmaankaan koskaan edes käynyt. Auton aivan uudelle tasolle nousseen ajettavuuden viimeistelevät American Racingin 8 x 17ja 9 ½ x 17 -tuumaisille Torque Thrust 2 -aluvanteille kietaistut hyvät kaarreominaisuudet omaavat 225/45–17 ja 265/45–17 Federalit. Täyttä ”oldskoolia” on myös Comp Camsin ”laahaava” mekaaninen nokka-akseli, jossa on nostoa tuimat 0,590"/0,598" ja asteitakin 282/290. Runko oli ehjä ja ruosteeton, joten se vain hiottiin puhtaaksi ja maalattiin puolikiiltävällä mustalla. Vanhan tyylin voimaa Camaron ollessa maalaamossa Taisto otti työn alle autosta irrotetun etuapurungon, ja kävi sen täysin läpi. kohtuullisen korkeat 11,0:1-puristukset. Camaro on tilattu jo tehtaalta tullessaan sävylaseilla, jotka olivat niin hyvässä kunnossa, että ne voitiin hyödyntää naarmuista tuulilasia lukuun ottamatta. Tavanomaisen perusmuovimaton sijasta Taisto asensi autoon äveriäämmän oloisen kangasversion. Camaron pysähtymistä parannettiin ympäriinsä tehostetuilla 11-tuumaisilla levyjarruilla. Taisto on vaihtanut ajovaloiksi Siriuksen tyylikkäät ja tehokkaat halogeenit. Se on uusittu, samoin kuin kaikki tiivisteetkin. Rikkinäinen alkuperäinen optiolattiakonsoli shiftereineen korvattiin uustuotanto-osilla. Samalla siihen tilattiin lisävarustemittaristo, josta löytyvät näytöt lataukselle, lämmöille, bensanmäärälle ja öljynpaineelle. Sen seurauksena tässä vahvassa, nelipulttisen Hi-Perf takokampiakselin ja takokiertokanget sisältävässä pannussa on mm. 50 V8-MAGAZINE. Taiston mielestä tällainen vaihteisto on epäkäytännöllinen normaaliajossa, joten hän hankki sen tilalle vastaavan B&M:n valmistaman . Riittävä polttoaineen saanti on varmistettu GM:n omalla korkealla ja kaksitasoisella LS-6-version alumiini-imusarjalla, Holleyn 850 cfm:n Mighty Demon -tuplapumppukaasarilla sekä 110 gallonaa minuutissa pukkaavalla mekaanisella suurtehopumpulla. Myös bensaputket on vaihdettu vakiota kookkaampiin ja halkaisijaltaan 3/8-tuumaisiin. SS-versiossa käytettiin samaa maskia kuin perus-Camaroissa, mutta se maalattiin puolikiiltävällä mustalla aina syvennystään myöten. Takaluukun pohja on vaihdettu, minkä jälkeen koko kontti maalattiin puolikiiltävällä mustalla. Se ei kuitenkaan haitannut, sillä Taiston ajatuksena oli korvata se aiemmin kunnostamallaan 427 Hi-Perf isolohkolla, jonka hän oli tehnyt vanhan tyylin voima mielessään, esikuvana vuosina 1966–1969 tarjolla ollut L72-koodin mukainen Turbo Jet. Autosta ostettaessa puuttunut takapenkin istuinosa löytyi hartaan hakemisen jälkeen eBaystä. – Korkean puristuksen ja kovanostoisen nokan ansiosta kone käy tosi miehekkäästi ja voimaakin siitä löytyy varsin mukavasti, myhäilee aikaansaannokseensa tyytyväinen Taisto. Moottorin räyhäävä rump-rump-soundi ei jätä ketään kylmäksi. Sisusta on uusittu katosta lattiaan Rick´s Camaron kautta hankituilla laadukkailla uustuotanto-osilla. Tuulahduksen tehokasta nykyaikaa Turbo Jetiin tuovat MSD:n kärjetön Billet-jakaja, 6 AL -boksi, Blaster 2 -puola ja 8,8 mm tulpanjohdot. Kannet ovat GM:n 454:ssa käyttämät pienipalotilaiset Rectangular-Portit, jotka on varustettu kookkailla 2,30/1,97-tuumaisilla imuja pakoventtiileillä. Lisävahvistusta Camaron kilpuritaustaan saatiin, kun selvisi, että sen mukana tulleessa TH-400-automaatissa oli manuaaliventtiilikoneisto ja trans brake. Ääniä vaimentavat sopivan vähän Raptorin hyvin virtaavat tarvikepöntöt
Räväköiden lähtöjen varmistamiseksi turbiiniksi valittiin saman firman 2500 stall speedin limppu. . Liekö syynä sitten ollut värin vaihto vai mikä, mutta kiitosta Camaro on kerännyt myös tapahtumista jopa hänen entisiä autojaankin enemmän. Koodien perusteella auto oli varustettu tehtaalta tullessa optiona tarjolla olleella musta-punaisella De Luxe Comfort -version vinyyliverhoiluilla, joten sellaiset sen istumiin myös asennettiin, tosin koko mustana. Se oli nimittäin todella tiuha 4,56:1, mikä sekin kieli vahvasti auton varttimailitaustasta. Camaroon asennetun tuoreen tavaran lista onkin pitkä kuin nälkävuosi: maski, puskurit, spoilerit, peilit, merkit ja suurin osa listoistakin korvattiin laadukkailla uustuotanto-osilla. Komean koneen kruunaavat Mickey Thompsonin klassiset M/T-aluventtiilikopat. Autossa ollut 10-pulttinen taka-akseli oli sen sijaan ehjä ja täysin käyttökelpoinen kaiken muun paitsi välityksensä osalta. Lisäksi ne vanhat listat, jotka saivat jäädä, oiottiin ja kiillotettiin virheettömäksi ennen takaisin asentamista. Taisto korvasi välityksen alkuperäistä vastaavilla 3,31:1-rattailla. vahvistetun version, jonka toimintaa on lisäksi terävöitetty shift kitillä. Taso ei tipu Camaron kotiuduttua maalaamosta aloitettiin auton huolellinen kasaaminen, joka suoritettiin pääasiassa uusia osia käyttäen. Ostettaessa Camarossa ei ollut juurikaan sisustaa, joten sen kabiini meni käytännössä kokonaan uusiksi. Näyttääkin siltä, ettei Taiston autojen taso ainakaan tipu, vaan pikemminkin päinvastoin. Eatonin kestävä levylukko oli niin hyvässä kunnossa, että se kelpasi jatkokäyttöön sellaisenaan. Uusittujen osien listalta löytyvät lisäksi mm. Se lienee sitä paljon puhuttua kestävää kehitystä sen parhaimmassa muodossa! L-72-version mukaista 427-kuutiotuumaista Hi-Perf isolohkoa on kutiteltu siinä määrin, että 425 hepan tehdastehot ylittynevät reippaasti. Camaro valmistui nykyiseen upeaan asuunsa loppusyksyllä 2016, jolloin ajoaikaa ei ollut enää juuri jäljellä. Ulkokuoren osalta ei kelpuutettu juuri mitään vanhaa, vaan käytännössä auton kaikki koristeosat menivät vaihtoon. V8-MAGAZINE 51. mittarit, kojetaulun päällinen, lattiakonsoli lisämittareineen, ovipahvit ja takapaneelit sekä lattiamatto ja sisäkatto. Varmuuden maksimoimiseksi taka-akselin kaikki stefat ja laakerit myös uusittiin, minkä lisäksi vetoakseleiksi vaihdettiin Moserin vakiota vahvemmat versiot. Auton kromit ovatkin tätä nykyä ihan kirjaimellisestikin ”häikäisevän hyvät”. Taiston mukaan Camaron sisustan entisistä osista hyödynnettiin lähinnä nopeusmittari ja rattiputki. Niinpä Taisto päätti katsastaa auton vasta seuraavana keväänä, jolloin se sai leiman papereihinsa kiitosten kera
52 V8-MAGAZINE LIIKKEEKSI Basic tech Basic tech E nsimmäisenä keskustelua aiheuttavana asiana on mäntien materiaali ja valmistustapa. Silti männissä, niiden materiaaleissa ja valmistustavoissa on eroja, joita kannattaa pohtia. Toki todella vanhoissa automobiileissa on käytetty myös valurautamäntiä. Tärkein alumiinin Palamispaine Mäntä on eräs moottorin peruskomponenteista, ja jokainen harrastaja tietää miltä se näyttää. Alieutektisessa alumiinissa on piitä alle 11 %. Hypereutektiset männät Kun moottorin tehoja aletaan nostaa, tulevat tavallisten mäntien kestorajat helposti vastaan. Alumiini voidaan jakaa piipitoisuutensa mukaan kolmeen kategoriaan. Joissain uusimmissa henkilöautoissakin käytetään alumiinisylinterien yhteydessä teräsmäntiä, mutta harrasteautoista löytyy melkoisella varmuudella alumiinimännät. Perinteisesti siinä vaiheessa moottoriin on vaihdettu taotut männät, mutta toisena vaihtoehtona on tarjontaan tullut ylieutektisesta alumiinista valamalla valmistetut männät. Niistä käytetään usein englanninkielistä nimitystä hypereutectic. TEKSTI JA KUVAT HEIKKI PARVIAINEN lisäaine on pii, ja jo lähes sata vuotta sitten on esitelty mäntiä, joissa on piitä noin 12 prosenttia. Materiaalina käytetään esimerkiksi A322-alumiiniseosta. Esimerkiksi ylieutektisissa männissä yleisesti käytetyssä FM244-materiaalissa on piitä 16,5 %. Halvimmat männät on valmistettu valamalla, sillä menetelmällä saadaan tehtyä suuria sarjoja siten, että valamistuote on mahdollisimman lähellä lopullista muotoa ja koneistustarve on vähäinen. Eutektisessa sitä on 11–13 % ja ylieutektisessa vielä tätäkin enemmän. On kuitenkin muistettava, että esimerkiksi San Franciscon liepeillä sijaitseva Silicon Valley on suomennettuna Piilaakso eikä suinkaan houkuttelevammalta kuulostava Silikonilaakso. JosJos valmistajan ilmoittamaa mittauskohtaa ei ole tiedossa, on parasta suorittaa mittaus männäntapin ja männän helman puolestavälistä. Kun alumiiniin lisätään piitä enemmän kuin eutektinen seos sallii, se ei enää liukene alumiiniin, vaan jää kiteiseen muotoon. Sen sijaan seostettu alumiini sopii keveytensä ja riittävän lujuutensa ansiosta mäntämateriaaliksi mainiosti. Tilanne on sama kuin sokeria kahviin lisätessä. Alumiinimännät valmistetaan joko takomalla tai valamalla. Mittaus tehdään kohtisuoraan männäntappia vastaan.. Pii on englanniksi silicon ja joskus käännöskukkasten johdosta saa lukea, että moottorissa on alumiini-silikoni männät. Alieutektista alumiinia kutsutaan vastaavasti nimellä hypoeutectic. Alumiiniahan ne männät yleensä ovat, joten materiaalinvalinta on selvä. Männät eivät ole tietenkään puhdasta alumiinia, sillä se olisi aivan liian heikkoa
Suuri piipitoisuus vähentää myös alumiinin lämmönjohtavuutta, joten lämpö ei siirry niin helposti männän helmaosaan. Kuumemman männänlaen vuoksi osa valmistajista suosittelee käyttämään ylieutektisissa männissä tavallista suurempaa ylimmän männänrenkaan välystä. Yleensä suurempi männänrengasraon tarve on nimenomaan ylieutektisissa männissä, joissa ylin rengas on poikkeuksellisen korkealla. Takomännässä on valmistusprosessi toisenlainen kuin valamalla valmistetussa männässä. Takomalla kestävin rakenne Jos moottoria käytetään korkealla kierrosluvulla, lähellä nakutusrajaa, tai jos sitä ahdetaan, on ainoa riittävän kestävä vaihtoehto takomäntä. Myös ylikuumenemisesta aiheutuva kiinnileikkautumisen riski on pienempi, kun mäntämateriaali ei laajene niin voimakkaasti. Männäntappi saadaan myös lyhyeksi, jolloin siihen ei kohdistu niin paljon taivutusta. Silloin moottori on hiljaisempi lämmityskäytön aikana, sillä mäntä pääsee keikkumaan sylinterissä vähemmän. Sillä on hyviä ja huonoja vaikutuksia. Valumenetelmästä riippumatta sula alumiini asettuu muottiin ja valukappaleesta tulee muodoltaan hyvin lähelle valmista, mutta se on heikompi kuin takomalla tehty. V8-MAGAZINE 53 LIIKKEEKSI . Aivan samoin FM244-alumiiniin jää piitä kiteiseen muotoon 4,5 % verran. Taottaessa alumiinikappale kuumennetaan punahehkuun, mutta ei sulamispisteeseen saakka, ja sitten tämä kuuma alumiinikappale muokataan suurella voimalla muotissaan muotoon, joka etäisesti muistuttaa mäntää. Näin aikaansaatu tae vaatii vielä runsaasti koneistamista, joskin uusimmilla menetelmillä päästään jo hyvinkin lähelle valmiin männän muotoa. Rakenne ei mahdollista laajaa laakeripintaa, mutta on halpa valmistaa, eikä pelkoa lukkorenkaiden irtoamisesta ole.. Moottoria kasattaessa on syytä noudattaa mäntävalmistajan ohjeita, sillä välysvaatimuksissa voi olla suuriakin eroja. Kiteiseen muotoon jäävästä piistä on paljon etua. Tällä menetelmällä, jonka nimitys on near-net-shape forging process, aikaansaadaan mäntä, jonka koneistuskustannukset ovat normaalia takomäntää pieUsein männänlaessa on oltava venttiilitaskut, jotta venttiilit eivät ota kiinni. sain vaiheessa suurella sokerimäärällä kahvisokeri liuoksesta tulee kylläistä ja sokerikiteet eivät enää liukene, vaikka mitä tekisi. Se parantaa alumiinin kulumiskestävyyttä ja lujuutta, sekä vähentää kiinnileikkautumistaipumusta. Box-Typetai X-Type-muodot saavat nimensä siitä, että kiertokangen ympärille muodostuu kyseisen muotoinen laatikko. Helmaosan kestävyyden ja lämpölaajenemisen kannalta tilanne on hyvä, mutta männänlaki on vastaavasti kuumempi. Mikäli venttiilitaskuja syventää omatoimisesti, on varmistuttava, ettei laesta tule liian ohut. Mäntä valetaan kaatamalla sulaa alumiinia valumuottiin tai toimittamalla materiaali muottiin esimerkiksi paineen tai alipaineen avulla. Pii myös vähentää alumiinin lämpölaajenemistaipumusta, joten ylieutektisilla männillä voidaan käyttää pientä männän ja sylinterin välistä välystä. Se aikaansaa lakeen suuremman rasituksen ja voi kuumentaa sisään tulevan imuvirtauksen siten, että moottorin volumetrinen hyötysuhde heikkenee. Osaltaan suurempi välysvaatimus johtuu siitä, että kestävämpänä materiaalina ylieutektinen alumiini sallii ylimmän männänrenkaan nostamisen korkeammalle, joten se luonnollisesti kuumeneekin enemmän. Silloin voimat välittyvät kiertokangelle niin, että ne rasittavat mäntää mahdollisimman vähän. Yleensä männäntappi on kiinnitetty kiertokangen yläpäähän krymppiliitoksella, jolloin kuumennuksesta johtuvat päästövärit näkyvät kangessa
. Materiaalin kuumakestävyys ei ole kuitenkaan aivan huippuluokkaa, joten ilokaasun tai ahtamisen tullessa kyseeseen kannattaa siirtyä vielä kestävämpään alumiiniin. Kupari mahdollistaa sen, että materiaali voidaan lämpökäsittelyn avulla erkaumakarkaista. Mikäli billet-mäntä valmistetaan samasta materiaalista kuin takomäntä, on se itse asiassa hieman heikompi. Se johtuu sitä, että alumiinin ”syyt” eivät ole mukautuneet lopullisen männän muotoon. Joissain tapauksissa viimeisiä hevosvoimia haettaessa voidaan männän alapinnassa käyttää ns. Hieman viritettyyn moottoriin sopiva takomäntäalumiini on A4032, joka on eutektista alumiinia, eli siinä on lisäaineena noin 11 % piitä. Materiaali on legendaarista, sillä sitä kutsutaan myös nimellä RR-58. Anodisointi voidaan tehdä koko männälle, tai sitten voidaan käsitellä vain tarvittavat alueet. Vastapainon säde Männänhelman välys vastapainoon. Siksi mäntien pitäminen riittävän viileänä on moottorin kestävyyden elinehto. Männän vaatima välys ei johdu pelkästä materiaalista, vaan usein myös takomäntien rakenne sisältää vähemmän öljynpaluukanavia ja muita joustavuutta lisääviä asioita, joten sen lämpölaajeneminen on myös sen vuoksi suurempaa. Mäntään tarttunut öljy lisää sen massaa ja siten hitausvoimia. Usein männänhelman pinnoitteeseen on jätetty pieni aukko, josta halkaisijan mittaus voidaan tehdä. nemmät. Usein esimerkiksi männänrengasurat anodisoidaan Microweldingin estämiseksi. Männäntappi lukitaan usein Spiro locksien avulla. Rolls Royce kehitti sen Merlin moottoreihinsa maailmansotien välisenä aikana ja sillä oli suuri merkitys toisen maailmansodan lopputulokseen. Lujimmissa männissä on vain muutama öljynpaluureikä öljyrenkaan urassa, jotta männän rakenne ei heikkene. Se taas aikaansaa kovan mekaanisen melun moottorin ollessa normaalia käyntilämpötilaa viileämpi. Suurin osa rakenteista on sellaisia, että tapin kumpaankin päähän tulee kaksi lukkoa päällekkäin, mutta myös yhden Spiro Locksin rakenteita on olemassa. Tämä taas parantaa tiiveyttä ja vähentää mekaanista ääntä moottorin lämminkäyttövaiheessa. Samaa pinnoitetta voidaan käyttää myös kiertokangissa ja kampiakselin vastapainoissa. Aivan, kuten huonosti lämpöä johtavan mäntämateriaalinkin kanssa, niin lämpökilpi lisää männän kestävyyttä, mutta saattaa huonontaa volumetrista hyötysuhdetta. Siinä vaiheessa, kun moottorista otetaan suuri teho kierrosluvun, viritysasteen tai ahtamisen avulla, on A2618 ainoa oikea mäntämateriaali. Anodisointi parantaa myös vastustuskykyä polttoaineiden aikaansaamaan korroosiota vastaan. Männän ollessa alakuolokohdassa, saattaa vastapaino olla hyvin lähellä männänhelmaa tai männäntapin tukirakenteita, mikäli käytetään alkuperäisestä poikkeavia mäntiä. Jopa venttiilitaskut on mahdollista aikaansaada takomalla lähelle lopullista muotoaan, joten männät ovat edullisempia kuin perinteiset takomännät. Asia, jota ei aina tule ajatelleeksi, on kampiakselin vastapainon välyksen mittaus. Koneistuskustannukset ovat suuremmat kuin takomännässä, mutta jos tehdään vakkapa 8 tai 16 mäntää, ei kannata lähteä tekemään takomuotteja sitä varten. Silloin materiaalina käytetään billettiä, joka on sitä samaa A2618-alumiinia, mutta jota ei ole taottu männän muotoon, vaan se on lyhyt pätkä tankoa. Spitfiret ja Mustangit lensivät siis samoilla mäntämateriaaleilla, joita me käytämme harrasteautoissamme. Kohtuullisen suuri piipitoisuus hillitsee männän lämpölaajenemista, joten välyksestä voidaan tehdä tiukka. Takomistavasta riippumatta mäntään saadaan puristusjännitys ja alumiinissa mahdollisesti olevat pienet huokoset saadaan kiinni, joten sen väsymyslujuus on valualumiinia parempi. Jos mäntiä tehdään vain jokunen sarja, on muottiin takominen liian kallis menetelmä. Mäntä voidaan myös kova-anodisoida kulumiskestävyyden parantamiseksi. 54 V8-MAGAZINE puoli vähän piitä sisältävässä materiaalissa on suuri lämpölaajeneminen ja kuparin aikaansaama hyvä lämmönjohtavuus männänlaesta männän helmaan, joten männän ja sylinterin välisen välyksen on oltava suuri. Kulumiskestävyyttä lisäävät pinnoitteet näkyvät usein mäntien helmoissa tummina alueina. Ero ei ole kuitenkaan niin merkittävä, että sen vuoksi pitäisi varoa billet-mäntien käyttöä. Pinnoitteita on periaatteessa kahdenlaisia Kulumiskestävyyttä lisääviä ja lämpösuojaa tarjoavia. On kuitenkin muistettava, että oli mäntien valmistustapa ja materiaali mikä tahansa, niin kyse on alumiinista, jonka lujuus romahtaa lämpötilan kasvaessa. Oil Shed Coatingia, jonka tarkoituksena on estää öljyn tarttumista männän alle. Näin siitä tulee erittäin lujaa ja kuumakestävää, joten se kestää kohtuullisesti myös nakutusta. Männänlaessa voi olla keraaminen pinnoite, joka estää palotapahtuman lämmön siirtymisen mäntään. Tangosta sitten koneistetaan sopiva mäntä. Helmoissa voi olla myös sellaisia grafiittipinnoitteita, joiden tehtävänä on parantaa voitelua sisäänajovaiheessa ja niiden on tarkoituskin kulua pois. Huono Mäntä voidaan kova-anodisoida, jolloin sen kulumiskestävyys paranee. Paljon ajettavaan käyttöautoon ei materiaalia kuitenkaan suositella, sillä sen kulumiskestävyys on huonompi kuin enemmän piitä sisältävillä alumiineilla. Männänhelmoissa käytetään kulumisenestona muun muassa molybdeeni-grafiittipinnoitusta, joka vähentää kitkaa, ja jonka kuivavoiteluominaisuudet saattavat pelastaa liukupinnan siinä vaiheessa, jos voitelukalvo jostain syystä pettää. Pinnoitteita eri tarkoituksiin Männät saattavat olla kokonaan tai pieneltä osaltaan pinnoitettu. Kaikkein kestävin ja ehkä perinteisin takomäntäalumiini on A2618, joka ei sisällä juuri lainkaan piitä, mutta jossa on kuparia noin 3–4 %. Tärkein syy takomalla tehdyn männän lujuuteen on kuitenkin valmiin kappaleen kiderakenne, jossa raerajat (Grain Flow Pattern), eli ikään kuin alumiinin ”syyt” seuraavat kappaleen muotoja
Männistä on tehty matalampia ja kevyempiä, ja erityisesti männän alapuoli on kokenut paljon muutoksia vuosikymmenten saatossa. Krymppiliitoksen huonoja puolia on sen vauriovaara irrotettaessa, sekä pieni laakeripinta. Tasapainon säilyminen edellyttää, että mikäli männät tai kiertokanget vaihdetaan painoiltaan erilaisiin, pitää tasapainotus tehdä uusiksi ja tasapainotuksen niin sanottuina ”Bob Weighteinä” käyttää uusien osien mukaan lasketut painot. Taskun on tietenkin oltava samassa kulmassa kuin itse venttiilinlautasen. Männäntapit on lukittava jotenkin, jotta ne eivät pääse osumaan sylinterinseinämään. Väärinpäin asennetut männät voivat lisätä melua ja rasittaa mäntiä kohtuuttomasti. Venttiilitaskujen asema on myös syytä kasattaessa tarkastaa, jotta venttiilit tosiaan osuvat taskuihinsa, eivätkä niiden reunaan. Mitään erillisiä tasapainotusakseleita, kuten nelisylinterisissä, ei tarvita. Vanha perusmäntä oli nimeltään Full Skirt Piston. Nykyaikaiset männät ja monet vanhempien autojen tarvikemännistäkin ovat Box -typeä, jossa männänhelma jatkuu alas vain männäntappia vastaan kohtisuoralta sivulta. Lyhempään tappiin kohdistuu vähemmän taivutusmomenttia, joten sen kestävyys on parempi kuin pitkällä tapilla. Ovaali ja kartiokas Mäntä ei suinkaan ole muodoltaan pyöreä ja halkaisijaltaan sama koko matkaltaan. 90 asteen V-kulman omaava kahdeksikko on siitä mainio moottorityyppi, että sen tasapainotus on mahdollista pelkästään kampiakselin vastapainoja käyttäen. Laakeripintana toimii ainoastaan tapin ja männän välinen osa. Asennussuunnan tärkeys voi johtua joko venttiilitaskujen sijainnista tai ihan siitä syystä, että männäntappi on keskilinjasta hieman sivussa. Työ onkin parempi antaa moottorikoneistamon tehtäväksi. Siinä männänhelma jatkui nimensä mukaisesti joka puolelta alas saakka. Sen muoto on huoneen lämpötilassa ovaalimainen ja kartiokas tai tynnyrimäinen. Mäntien asennussuunta Männänlakeen on usein merkitty sen asennussuunta. Nimitys tulee siitä, että männästä rakentuu ikään kuin laatikko kiertokangen yläpään ympärille. Kun männän muoto on näin epämääräinen, niin mistä pitäisi sitten mitata Männänosilla on erilaisia vakiintuneita nimityksiä, jotka olisi mäntiä hankkiessa syytä tuntea. Lukkorengas voi olla myös poikkileikkaukseltaan pyöreä, jolloin rengasurassa ei ole teräviä kulmia, josta väsymismurtumat saisivat alkunsa. Mäntä myös laajenee männäntapin suunnassa enemmän kuin tappia vastaan kohtisuoraan, johtuen suuremmasta materiaalimäärästä, ja siksi halkaisijan on oltava tapin suunnassa pienempi. Helmaa kuumempi männänlaki laajenee enemmän ja siksi sen on oltava kylmänä helmaa pienempi. Tapille voidaan kuitenkin tuoda erillinen öljykanava, Jota pitkin öljyrenkaan sylinteristä kaapima öljy kulkeutuu tapille. Spiro lockseja asentaessa on muistettava, että niitä tulee aina neljä jokaiseen mäntään, eli kaksi tapin molempiin päihin. Mäntiä asennettaessa on muistettava oikean suunnan lisäksi myös mäntien oikea massa tai tuttavallisemmin paino. Tämä siksi, että alumiininen mäntä laajenee lämmetessään huomattavasti ja laajeneminen ei ole tasaista joka suuntaan. Tuotantoautoissa käytetään yleensä kutistusliitosta, eli tappi on krympillä kiertokangen yläpäässä kiinni, eikä pääse liikkumaan sivusuunnassa. V8-MAGAZINE 55 Suuntauksena lyhyt männäntappi Jos vertaa 50 luvun harrastejenkin ja aivan uuden moottorin mäntiä, niin onhan niissä muotoilullista eroa. Sivusiirto tehdään siksi, jotta mäntä kiepsahtaa yläkuolokohdassa sylinterinseinämältä toiselle jouheammin. Kasauksessa on oltava riittävän nopea ja liitos on suunniteltava ja mitattava etukäteen, jottei yllätyksekseen havaitse tapin pään törröttävän männän ulkopuolella tai männän olevan kangessa väärinpäin. Muuten tasapainotus ei ole aivan niin hyvin tehtynä ja saattaa tuntua värinänä ja lyhentää koneen elinikää. Jos haluaa vaihtaa vaikkapa kiertokangen pituutta, on hankittava puristuskorkeudeltaan erilaiset männät. . Kevyitä ja melko matalia. Matalat ja kevyet männät saattavat keikkua helpommin sylinterissä, jolloin melu on kovempi ja riski männänlaen osumisesta kanteen kasvaa. Window-tyypin männässä on koneistettu vaakaura männäntapin korkeudelle, jolloin mäntä kevenee hieman ja selvitään lyhemmällä männäntapilla. Mäntien olisi oltava keskenään saman painoisia muutaman gramman tarkkuudella ja lisäksi mäntien on oltava oikean painoisia kampiakselin tasapainotukseen nähden. Tappi vaatii tietysti erillisen lukituksen, joka voi olla yksinkertainen lukkorengas tai hieman tukevampi Spiro lock. Erityisen tärkeä on puristuskorkeus, joka on mitta tapin keskeltä männän lakeen. Korkean männän etuna on hyvä ohjautuvuus sylinteriin, mutta haittana suuri massa. Usein männäntapin voitelu hoidetaan tapin päälle roiskuvalla öljyllä. Laatikko tai X-muotoinen alue siirtää voimia tehokkaasti ja tekee männästä kestävän. Venttiilintaskuista johtuen moottoriin on ehkä laitettava kahta erilaista mäntämallia, kuten on kyse pikkulohko Chevyn mäntien kanssa. Box-typestä on olemassa useampaa versiota, kuten esimerkiksi Xtype, mutta kaikki ne ovat ikään kuin samaa sukua. Joka toisen männän on oltava peilikuva edellisestä. Männänrenkaiden urat Männänlaki Männänkupu Männänhelma Puristuskorkeus Vasemman puolen mäntä Oikean puolen mäntä Imu Pako Pako Imu. Liitos tehdään lämmittämällä kiertokangen yläpäätä, jonka jälkeen mäntä-tappi-kiertokanki-yhdistelmä voidaan kasata. Myös venttiilitaskun oikean kulman tarkastus on tärkeä turvallisuustekijä. Uivassa tapissa laakeripintoja on sekä männän ja tapin välissä, että tapin ja kiertokangen välissä, eli tappi liukuu molempiin komponentteihin nähden
Tärkein on tietysti männän ja sylinterin välinen välys (Piston to Wall Clearance), joka voi siis vaihdella suuresti riippuen mäntämateriaalista ja moottorin viritysasteesta. Vaikka ulospäin ne näyttäisivät symmetrisiltä, voi männäntappi olla epäsymmetrisesti. VINKKIÄ: 5 . Riippuen hieman mäntämateriaalista ja valmistustavasta vähimmäispaksuus on usein 0,18”–0,22”. Varmuuden vuoksi kasvatetuilla turvamarginaaleilla ei saada niitä viimeisiä hevosvoimia ulos. 4. Myös männänrenkaiden välykset ovat tietenkin ensiarvoisen tärkeitä, mutta niihin palataan erillisessä männänrengasartikkelissa. Myös männänlaen muoto voi vaihdella mäntien välillä. Korkeamman puristussuhteen aikaansaamiseksi käytetään kupumäntiä myös muissa moottorisovelluksissa, kun niitä viritetään. Jopa männän ja sytytystulpan välinen välys saattaa tulla kriittiseksi, jos moottorista haetaan korkeaa puristussuhdetta. Joku on huomannut sen tosiseikan, että mäntä nojaa seinämää vasten paljon suuremmalla voimalla työtahdin aikana kuin puristustahdin aikana. Usein kupumäntiin on sitten koneistettava venttiilitaskut, jotta venttiilille ei tule ikävää kohtaamista männän kanssa. Siten saa hauskoja ja huolettomia ajokilometrejä tuleviinkin kesiin. Ei riitä, että tarkastaa välykset männän päältä ja sivuista, vaan myös männän alapuoliset välykset on oltava kunnossa. 5. Usein mäntävalmistajat ilmoittavat, mistä heidän mäntänsä halkaisija mitataan, mutta jos ei ole muuta tietoa, niin paras arvaus on mitata männäntappia vastaan kohtisuorasti puolesta välistä männäntappia ja helmaa. Mäntävalmistaja on kuitenkin oman tuotteensa paras asiantuntija, joten heidän suosituksiaan kannattaa noudattaa. Tarkastettavia kohteita ovat myös männän ja kannen, sekä männän ja venttiilien väliset välykset. 56 V8-MAGAZINE männän halkaisija esimerkiksi välyksen selvittämiseksi. Välyksissä puhutaan niin pienistä arvoista, että pienikin virhe mittalaitteen toiminnassa saattaa aikaansaada kymmenien prosenttien virheen välysten tarkastukseen. Epäsymmetrisiä mäntiä on kuitenkin myynnissä melko vähän ja niissä on selkeät suuntamerkit, joten virheitä ei pitäisi päästä syntymään. Hanki jollain tavoin pinnoitettu mäntä, jos katsot sitä tarvitsevasi. Perusmuotohan on tasainen mäntä, mutta esimerkiksi Hemi-moottorissa on oltava melkoinen kupu, jotta saadaan riittävän korkea puristussuhde. Mäntälaatikon mukana tulee usein informaatiolappu, joka olisi syytä säilyttää. Syy ei tietenkään ole männässä, vaan sytytystulppa voi olla liian paljon kääntynyt, tai liian korkealla oleva kierrosluvunrajoitin sallii alumiinisen kiertokangen venymisen liikaa. Käyttöautossa ja kiihdytysautossa ei sama materiaali toimi hyvin. 3. Tarkkana välysten kanssa Mäntään liittyen on monia välyksiä, jotka olisi syytä tarkastaa moottoria kasattaessa. Valitse mäntämateriaali tarpeesi mukaan. Asenna männät merkintöjen edellyttämään asentoon. Useimmiten pärjää ilman pinnoitustakin. 2. Varmistu aina oikeista välyksistä. Mikäli koneistusta on tarkoitus harrastaa itse, on pidettävä huolta, ettei männänlaki ohene liikaa. Jos kyseessä on hyvin vanha mäntä, niin mittauspiste saattaa olla männäntapin korkeudella, sillä mittauspisteet ovat valuneet vuosien saatossa hieman alaspäin. Uusimpana villityksenä ovat epäsymmetriset männät. Väärät välyksen voivat tuhota moottorin nopeasti. 90 prosenttia mäntävalmistajista ilmoittaa oman mittapisteensä tästä. Mäntiä on siis erilaisia ja ne on tarkoitettu erilaiseen käyttöön. Ne on siis mahdollista tarkastaa, vaikka moottorinrakennuskokemus olisi vähäisempikin. 1. Muista, että mäntä on valmistustavastaan riippumatta alumiinia. Mikäli käytetään ahdinta tai ilokaasua, on laen oltava tietysti paksumpi. Siitä löytyy tärkeimmät mitat osien hankintaan, ja siinä on myös halkaisija, välys ja tieto, miltä korkeudelta halkaisija kuuluu mitata. Ei taida olla yksi tai kaksi kertaa, kun joku Pro Stock -tiimi on hävinnyt lähdön männän osuttua sytytystulppaan ja lyötyä kärkivälin kiinni. Jos on käytettävissä valmistajan ohjeet, niin ilman muuta niitä on noudatettava. Mitä korkeampaa tehoa havittelee, sitä tärkeämpää on myös oikeiden välysten tarkastaminen. Kun noustaan tehovaatimuksessa ylöspäin, niin materiaalit ja valmistustapa muuttuvat. Älä päästä sitä ylikuumenemaan. Mäntäkauppiaat haluavat yleensä tietää sen, mikäli tarkoitus on tehdä kauppaa hieman vakiosta poikkeavista männistä. Männän sisäosien ja kiertokangen yläpään, sekä männän alapuolen ja kampiakselin vastapainojen välillä on myös tiukat välykset, ja väärillä mitoituksilla saattaa syntyä kohtaamisia osien lämpölaajetessa. Mäntien eri välysten tarkastamiseen löytyy paljon ohjeita netistä sekä videoiden, että tekstien muodossa. Toki mittalaitteita on oltava jonkin verran ja niiden on oltava laadukkaita. Näihin välyksiin vaikuttaa suuresti männän puristuskorkeus (Compression Height), joka on etäisyys männäntapin keskeltä männän lakeen. ?. Sanomattakin on selvää, että tällaisten mäntien elinikä on hyvin lyhyt, mikäli ne laittaa väärin päin. Siispä ei kannata tehdä molempia puolia männästä yhtä kestäväksi, vaan keventää männän rakennetta siltä puolen, joka ottaa voimat vastaan puristustahdin aikana
V8-MAGAZINE 57 -Vakioputkistot-Virtaavat viritysputkistot-Peltisarjat-Taivutukset mallin mukaan-Räätälöinnit suoraan autoon-Räätälöidyt vaimentajat-Myös tuurnataivutus ja RST-Katalysaattorit-Keraamiset pinnoitteet-Pinnoitustyöt kaikkiin osiinMARTELIUS-EXHAUST OY 02-856 616 www.martelius.com PAKOPUTKET USA-AUTOIHIN 40-LUVULTA ALKAEN Alkuperäisja tarvikeosat amerikkalaisiin automerkkeihin. mm.: – Peltiosat – Kumitiivisteet – Alusta – Tekniikka – Sisusta – Lattiamatot – Puskurit – Race-osat – Kendall öljyt www.sepponiemensivu.fi Seppo Niemensivu, puh. 0400 591 428 Ojantie 24, 28130 Pori www.neonkauppa.fi since 1978
Aina ei tarvita uutta väriä ja nippua kiiltäviä palikoita, jotta auto muuttuu luonteeltaan omistajansa näköiseksi. Ford Tudor 1934 NUORENNUSLEIKKAUS Mikko Salosen mustaa ´34 Tudoria ei juuri kutsuta kenenkään entisen omistajan vanhaksi, vaikka auto kantaa samaa väriä kuin sen edellistenkin omistajien aikana. TEKSTI JA KUVAT HARRI JUKARAINEN Vanhuksen 60 V8-MAGAZINE
J ärvenpääläinen Mikko tunnetaan autopiireissä käänteissään räväkkänä kaverina, jolle autot ovat aina olleet tärkeitä. Mikko laittoi coupen kokeilumielessä myyntiin. Isompi peltisavotta oli ht Taunus, jonka keulille istutettiin kolmelitrainen veekutonen. . Kiinnostusta autoa kohtaan tuntui olevan muutenkin kuin vain tyypillisiä vaihda lumikelkkaan tai mersuun vaihtotarjouksia. Roditarjonta ei maassamme kauhean runsasta ole. Rungon yli channeloitu ja reilusti chopattu coupe oli varustettu Chevyn pikkulohkolla, automaatilla sekä Fordin kasituumaisella taka-akselilla. Mahdollista auton vaihtoa puolsi sekin seikka, että perheeseen oli putkahtanut pieni tyttölapsi, eikä sisätiloiltaan ahdas coupe todellakaan ollut mikään perheauto. Saatuaan mielestään kelvollisen tarjouksen lupasi Mikko luopua autosta, jos saisi ostettua tilalle sopivan pelin. Lisää tilaa Coupe muotoutui omistajansa oloiseksi, ja se olisi varmaan tyydyttänyt herran ajotarpeet jatkossakin. Myös penkki vaihtui lentsikoiden tyyliä jäljitteleviin alumiinijakkaroihin. Pitkällisen kaupanhieronnan jälkeen alkoivat palaset loksahtaa paikoilleen ja kuvien vaunu siirtyi Mikon omistukseen loppukesästä 2013, coupen jatkaessa uudelle omistajalle. Autoon tuli vuosien mittaan uusittua kaikki, vaikka ulkonäkö pysyi käytännössä hyvin samanlaisena. Lääkitys rodikuumeeseen löytyi mattamustan coupekorisen A-hopan muodossa. Syynä oli Amerikassa tehtyjen alustaratkaisujen päivittäminen sekä yksinkertaisesti voimansiirron komponenttien hajoaminen. Hurjassa nuoruudessa kalusto oli europainotteista ja usein ruotsalaista valmistetta. Moottori oli Mikon mielestä väärän konsernin tuote. V8-MAGAZINE 61. Kiinnostus rodeja kohtaan kasvoi sitä mukaa, kun niitä alkoi ilmestyä myös kaveripiiriin. Asiassa oli vain yksi ongelma
Hot rodissa on kolme poljinta, muistelee Mikko koneswapin alkuvaiheita. Päätin myös laittaa manuaaliaskin. Letukan pikkulohkon swappaamisesta '34 Fordiin löytyy useita lehtijuttuja ja tietoa netistä. autossa, jossa Bonnie & Clyde kohtasivat matkansa pään. Moottorin nykiminen saatiin korjattua vaihtamalla kaasariin isommat suuttimet ja lainaamalla kaverilta kuluneen virranjakajan tilalle parempi. Syksyn ajelut jättivät muutakin mietittävää. Se oli yksi kolmesta samanlaisesta autosta, jotka kaikki oli varustettu takaovella ja tarkoitettu ambulansseiksi. Kaikki yksilöt ovat vielä olemassa, mutta tämä on ainoa liikenteessä oleva. Put a Ford in a Ford. Sovittaminen näyttäisi miten paketti istuisi keulille. Ehkä tiheämpää välitystä, lisää vaihteita ja lättiksen virittelyä. Mikon kotitalli on aika ahdas isomman päivityksen tekemiseen. Ja vaikeusastetta lisäisi Ford -konsernin moottorin käyttäminen. Nykyliikenne vaati lisää ruutia. Auto on tulipellin tyyppikilven mukaan kasattu aikanaan Belgian kokoonpanotehtaalla. Tämä vaatisi jo paljon duunia ja muuttamisen avokardaanille. Toisaalta alkuperäiset kiiltävät pisteosat sopivat hienosti muotoiltuun koppaan aftermarket-nippeleitä paremmin. Juuri choppaus oli yksi asioista, jotka miellyttivät Mikkoa. – Sain kuulla, ettei pikkulohko sopisi millään nokalle ilman tulipellin silpomista, jos syylari jäisi orgispaikkaan. Autossa oli ympäriinsä 40-Fordin mehujarrut sekä maantieystävällinen 3,54:1-perävälitys. 62 V8-MAGAZINE. Auton katto oli käytetty edellisen omistajan toimesta parturoitavana nyt jo historiaa olevalla Mosan Tomahawk tallilla. Mikko tuumi, että lättiksen kanssa keinot olisivat hyvin rajallisia. Mikkoa ei kiinnostanut kumpikaan, eikä myöskään korin silpominen, tai vielä vähemmän GM-vinkkelin tunkeminen Fordiin. Halli oli korkea, joten Tudor tunkattiin vajaan metrin korkeuteen, jolloin sen alla sopi touhuamaan. – Tutkin vaihtoehtoja, millä Fordin pikkulohkon saisi mahdollisimman pieniin Takapenkillä on hyvät jalkatilat isommallekin ihmiselle. . Kojelaudassa kaikki on alkuperäistä paria tarvikemittaria ja '39 Fordin banjorattia lukuun ottamatta. Toisaalta erillistä tavaratilaa ei ole. Apu tuli kaverilta, jolla oli hallipaikka Hyrylässä. Vaikka matkavauhti oli aivan riittävä, kesti sen saavuttaminen luvattoman kauan. Tukeva etunoja, choppaus sekä vanteita myöten kokomusta väritys vihjaa selkeästi, että kyseessä ei ole mikään mobiili. Sellainen oli esim. Koska sovituksesta tulisi väkisinkin tiukka, olisi ehkä hyvä, jos kori olisi paikallaan rakentelun eri vaiheissa ainakin siihen asti, kun koneen ja laatikon kiinnikkeet olisivat kohdillaan. Turvallisista ohituksista ei voinut kuin haaveilla, koska tehoreserviä ei ollut. Suomiauto Musta Tudor on tullut aikoinaan Suomeen Ranskasta talvisodan aikana lahjoituksena. Tehovajausta Ensimmäiseksi Mikko hankkiutui eroon autoon jossain vaiheessa kiinnitetystä varapyörätelineestä, joka teki siitä raskaan oloisen. Moottorina oli nokalla jo pidemmän aikaa viihtynyt '36 mallin lättiskasi, joka on ensimmäinen vuosikerta, jolloin alakerta varustettiin erillisillä vaihdettavilla runkolaakereilla. Tuumasta toimeen Hyväkuntoinen lättistekniikka purettiin syylarista perään ja palikoille löytyi ostajat suhteellisen helposti. Kohtuullisella vaivalla ja pienellä lisäpanostuksella voisi koko voimansiirron päivittää modernimmaksi. Päätös oli kuitenkin tehty. Se vaatii pienen sisäänvedon tulipeltiin. Korin nostaminen rungolta vaatisi käytännössä ainakin yhden lisäpaikan ja kaverinkin halli oli aika täynnä. Myös ´34-malliin sai vanhemmista hopista tutun matka-arkun, joka oli muotoiltu mukailemaan kaltevaa takaseinää. Siitä ei tingitä
Talvi tuntui kuluvan nopeasti ja kevään ajokelit olisivat kohta ovella. Autossa ostohetkellä olleet eurokinnerin jakkarat hajosivat ja niiden tilalla on nyt sohvapenkki. Myös ulkonäköön panostettiin maalaamalla vanteet mustaksi ja kengittämällä ne tukevan etunojan takaavilla ristikudosrenkailla. T5-askikaan ei ollut nähnyt kunnon remonttia ennen kuin Mikko siihen sen teetätti. Työ sujui hitaammin, koska se tehtiin altapäin korin ollessa paikallaan. Kun auto toimii ja sillä on kiva ajaa, tulee sitä käytettyä ahkerasti. Autoa on kokeiltu huvikseen jopa stripillä. Osa vaihdettiin takuuna ja ylimääräisen pura pakoputket ja laatikko alas savotan jälkeen oltiin taas samassa vaiheessa. V8-MAGAZINE 63. Hagle löysi Ford Motorsportin luettelosta vesipumpun, joka oli orgispumppuja lyhyempi. Liikaa tilaa ei kuitenkaan ole esim. Kytkinakselille sijoitettu painelaakeri ratkaisi osan tilanongelmista, mutta silti tilaa ei ollut yhtään liikaa. Pitkiä iltoja Koska kyseessä ei ollut oma talli ja seuraavana kesänä pitäisi päästä ajamaan, ei Mikko laiskotellut, vaan töitä paiskottiin aina, kun työt ja perhetilanne antoivat myöten. Jäähdyttimen tuuletus piti ratkaista kahdella sähköflektillä, jotka sijaitsevat rinnakkain vesipumpun yläpuolella. Tiukasti lohkon viereen kääntyvät peltisarjat pitäisivät leveyden minimissä, Mikko kertoo. . Mikko ei aio laitta Tudoria myyntiin, mutta onhan siitä ostotarjouksia heitelty. Aihiona hankittu Fordin pikkulohko rempattiin ja sen perään pultattiin viisipykäläinen Borg Warnerin T5-aski, jonka myös piti olla kunnostettu. Fordin kasituumainen lukkoperä tuettiin nelitankoisella niin sanotulla K-linkkituennalla. Alun perin vahingossa tilatut korkeammat 7.60-renkaat vaihdettiin loppuun ajettujen seiskojen tilalle. Luonnollisesti runko boxattiin. Se lienee osoitus siitä, että autossa on palikat ja kuosi kohdallaan. Mikko on vakionaama etelän cruisingeissa ja vierailee ahkerasti muissakin tapahtumissa. Talven puurtaminen oli kannattanut. Autossa oli kuvaushetkellä alla 5.60–16 ja 7.00–16 Firestonet. Puuhaa on riittänyt muidenkin talvien puhteiksi. Pitkän hinkkaamisen jälkeen saatiin kone asettumaan paikalleen niin, että tulipeltiin ei tarvinnut tehdä pienintäkään painaumaa. Kapselit ovat harvinaiset aikansa tarvikekapselit, joissa ei ole Fordin logoa. Auto oli huomattavasti pirteämpi eikä sillä tarvinnut olla tien tukkona. Pisin reissu on suuntautunut eteläiseen Ruotsiin A-Bombers karkeloihin. Sen sijaan alkuperäistä jousta ei vaihdettu coilikoihin. Fordin pikkulohko näyttää olevan kuin kotonaan '34:sen peltien alla. Nykyisin vaunun takaloksut ovat vielä täydemmän oloiset. mittoihin. ohjausvaihteen tai tulipellin ja koneen välissä. Radalle Kevään koittaessa Ford oli jälleen ajossa. Ongelmanratkaisijaksi hankittu painelaakerityösylinteri oksensi nesteet ulos ja muodostui itse ongelmaksi. Eräänä iltana kun pakoputketkin olivat jo paikallaan ja koestartti lähellä, huomasi Mikko nesteen valuvan kytkinkopasta. Samassa yhteydessä verhoilutettiin myös ovipahvit ja takapenkki
Helsinki, Vantaa, Kanta-Häme, Mäntsälä, Porvoo, Länsi-Uusimaa Cruisingkesä 2017 Kulunut kesä oli keleiltään vaihteleva, mutta perinteiset cruising-illat keräsivät väkeä olosuhteista riippumatta eri puolella Suomea. Ylipäätään juuri Malmi näyttäisi houkutelleen mukaan runsain määrin uusia cruisailijoita ja innostaneen lukuisia harrastajia kaivamaan autojaan ajoon sen sijaan, että niitä vaan säilytettäisiin tallien nurkissa. Parasta kesäsäällä ovat Malmin PreCruisingit. Sijainniltaan ja kulkuyhteyksiltäänkin paikka on varsin otollinen, ja löytyypä sieltä melko hyvin myös tuota yleisöparkkitilaa. Onhan tämä sentään myös mahdollisuus näyttää autojaan kaupungin paraatipaikalla sekä helsinkiläisten että yhtä hyvin myös ulkomaalaisten turistien edessä. Helsingin suunnalta löytyy kävijämääriltään mitattuina kolme kesäkuukausina järjestettävää kovan luokan cruisingia. Mutta niin vaan on hieno paikka tuo Kauppatorinranta, että vaikea siellä on olla käymättäkään. Nämä vanhemmat herrat ovat vakikävijöitä Kauppatorilla ja osaavat peukuttaa hienoille peleille. Torin ongelmia ovat kuitenkin rajallinen tila, alueelle pääsyä rajoittava jonotus, ja pahimmillaan vielä mahdollisuudet päästä alueelta pois pahimman cruising-ruuhkan keskeltä. 64 V8-MAGAZINE. Heinäkuun ja elokuun tapahtumien puhutaan houkutelleen paikalle jopa tuhatkunta autoa. TEKSTI JA KUVAT HEIKKI MALINEN M almin Lentokentällä järjestettävät FHRA:n Pre-Cruisingit ovat eläneet kovassa nosteessa etenkin tänä kesänä, kun kentän asvalttialueilta on saatu lisätilaa tätä käyttötarkoitusta varten. Ihan vaan siitä syystä, että siellä kumi tapaa muuttua savuksi parkkipaikan edustalla kulkevalla kadunpätkällä. FHRA PreCruising, Stadin Cruising ja Tikkurilan Cruising lienevätkin ylipäätään suurimmat kolme, mitä maassamme ylipäätään järjestetään. Stadin Cruising Kauppatorilla puolestaan on se alueen vanhin yhtämittaisesti jatkunut juttunsa, joka edustaa puitteiltaan maailmanlaajuisestikin katsottuna harvinaislaatuista mahdollisuutta toteuttaa jotain vastaavaa näin hienossa arvoympäristössä. Tapahtuma kerää väkeä paikalle kaikista ikäryhmistä ja populaa siellä riittää aina. Malmin puitteet kun ovat mitä parhaimmat juuri tämän kaltaisille tapahtumille. Oman lisämausteensa Malmille toivat tänä kesänä kolme erillistä kadunmiehen kiihdytystapahtumaa, jotka vetivät paikalle suuret määrät omien kulkuvälineittensä testaajia ja tarjosivat myös hyvin tilaa ja nähtävää tarkoitusta varten järjestetyllä erillisellä harrasteautoja varten osoitetulla parkkialueellaan. Pääkaupunkiseudun cruisingit Tikkurilan Cruising puolestaan on se Youtube-ystävällisin paikka, nimittäin sen videomateriaalin perusteella mitä siellä aina kuvataan ja levitellään nettiympäristössä. Kauppatorilla kävijöitä riittää edelleen, ja tulee varmasti jatkossakin riittämään
Tikkurilassa onnistuu myös tuo rauhallisempikin lipuminen. Mustat raidat asvaltissa edustavat kesäistä luontoilmiötä Vantaan suunnalla. Ryhdikäs Mopar-karkki. Kuvassa on lähestulkoon legendaarinen ja useamman vuosikymmenen yli elänyt Edsel-kustom. Kaikkihan sen tietävät, että tässä Coronet viissatasessa on 318-kuutiotuumainen pikkulohko, ja jos eivät tiedä, niin kyllä kaverit pitävät huolen tiedonjakelusta! Tikkurilassa voi nähdä rinnakkain tai rivissä eri vuosikymmeniä edustavia hienoja autoja. V8-MAGAZINE 65
’59 Plymouth Belvederen meno näyttää lennokkaalta, kiitos Virgil Exnerin Forward Look -muotoilun. Riihimäkeläinen ’55 Townsman 210 -farmari vahvistaa ansaittua imagoaan. AJONEUVOKULTTUURILLISTA MAISEMANVAIHTOA Forssan Pick-Nickin aattona jo viidesti järjestetty Maisemaruise sai liikkeelle kaikenikäisiä ja -tyyppisiä harrasteajoneuvoja 70 kilometrin kiertoajelulle. 90-luvun Cadillac Fleetwood Hearse on siirtynyt entisestä virastaan hilpeämpiin ajoihin. Hyvin sysäsi, ja uutena mainosmiehetkin hehkuttivat “SuperThrust Wildcat V8” -moottoria ja “Advanced Thrust”muotoilua. Ajotauolla Leather Heaven tarjosi makkarat autokunnille kauniissa syyssäässä. Cruisingin masinoi F-Rockers, joka tituleeraa itseään Rehtijärven suurimpana autokerhona. Mullistava Chevy-vuosi 1955 toi 265-pikkulohkoveekasin ja aivan uudenlaisen malliston. Sateen väijyessä edettiin Letkun kautta Portaaseen ja sieltä Tammelan ja Häiviän kautta Forssan työväentalolle, missä viihdepuolesta vastasivat metallibändit Blackstar Halo ja Metal Riot myöhään yöhön. Täältä lähdettiin kello neljän aikoihin idyllisille maaseututeille, Jokioisten kautta Somerolle. Maisemaruise, Kanta-Häme 5.8. Toinen maisemaruisen Electra 225 -avoista oli vuosimallia 1962. 66 V8-MAGAZINE. Lempääläinen avomallin Buick Electra 225 430-kuutiotuumaisella mahtimyllyllä oli merkin ylellisintä antia vuonna 1968. TEKSTI JA KUVAT HANNELE HATANPÄÄ T oista sataa valtavirrasta poikkeavaa ajoneuvoa, joista suurin osa oli jenkkikalustoa, kokoontui ensin Forssan Autokeitaalla. Tällaisia Caddyjä on rakentanut limusiinien ohella ainakin Federal Coach. Teiden varsilla nähtiin iloisesti tervehtiviä käsiä, kun huomattava määrä ei joka päivä nähtävää kalustoa eteni maaseututripillään. Ilmankos 1955–1957 Chevroleteista on tullut todellisia klassikoita
Mäntsälän Pörinät 28.7. Persoonalliseen 9-paikkaiseen Dodge Maxiin mahtuu laulamaan isompikin kaveriporukka. Aurinkoinen sää ja hyvä seura houkutteli taas Porvoon Kuninkaanporttiin runsaasti alan harrastajia perheineen viettämään kuukauden viimeistä lauantai-iltaa. Vepsäläisen parkkialue on lähes täynnä, kun eri ikäistä ja kokoista harrastekalustoa kerääntyy yhteen. Ja huomio on taattu. '26 Fordista kiinnostuneiden tiedonjanoa ruokittiin auliisti. Iso on kaunista! '69 Chrysler Newport ilta-auringossa. Kahvivaunun tarjoilujen nauttimisen ja tarinatuokioiden jälkeen moni autokunta poistui paikalta näyttävän savupilven saattelemana, harmittavan aikaisessa vaiheessa iltaa tosin. Kaikille moottorilla liikkuville harrastepeleille tarkoitettu Mäntsälän Pörinät on kokoontunut jo kolmen vuoden ajan Juustoportin pihalle aina kuukauden viimeisenä perjantaina. TEKSTI JA KUVAT KIRSI PERIMÖ LAAJALLE JOUKKIOLLE Porvoon Cruising 26.8. TEKSTI JA KUVAT KIRSI PERIMÖ SAVUMERKKEJÄ Paikalla nähtiin myös upeakuntoista iäkkäämpää kalustoa. '67 Plymouth Barracuda kiinnitti todella monen paikallaolijan huomion ryhdikkäällä olemuksellaan. Tälläkin kertaa paikalle ilmaantui kiitettävä määrä kaikenkirjavaa ja -ikäistä harrastekulkinetta epävakaasta säästä huolimatta. Kaksipyöräisiä oli paikalla mukava määrä, tosin suurin osa kaikkosi aikaisessa vaiheessa sadepilvien alkaessa kerääntyä paikan päälle. V8-MAGAZINE 67
Joka kuukauden ensimmäisenä perjantaina pidettävät Raaseporin cruisingit käyttävät Karjaan ABC:n valtavaa parkkipaikkaa. Ahkerasti tien päällä liikkuva ’65 HT Dart haistattaa pitkät polttoainetaloudelle. Jonotusta Lohjan keskustaan saavuttaessa.’69 Camaro 383-kuutiotuumaisella V8:lla on naapurikunnan Vihdin harrasteautokalustoa. Kuninkaantiellä kurvaili lauantai-iltapäivänä positiivista huomiota herättänyt näyttävä ajoneuvoletka. Mercury Cyclone fastbackiin perustuvaa, ’69 Cyclone Spoiler II:sta pitemmällä keulalla, oli tarjolla kahtena siviilimalliversiona, Cale Yarborough Specialina ja Dan Gurney Specialina. Lakeside Cruising, Länsi-Uusimaa 16.9. 13 vuotta sitten Veekasissa esitelty ’56 Buick Century Riviera säväyttää edelleen. Kuvan Mercury on varustettu isolohkolla. Cadillac Sedan DeVille antaa loistokyytiä vuoden 1960 tyyliin. Se ei vaikuttanut osallistumiseen, vaan 11. Osa porukasta cruisasi vielä lopuksi tallibileisiin Siuntion puolelle, Hill Garageen. Tila ei loppunut siellä nytkään kesken, vaikka kalustoa oli paljon. 68 V8-MAGAZINE. Seuraava etappi eteni osittain synkässä sateessa Saukkolan ST1:lle, mistä tauon jälkeen suunnattiin jo paremmassa kelissä illan hämärtämälle Lohjan torille. Ajatonta muskelimuotoilua edusti ajoretkellä mm. Paikallisella ABC:llä oli hyvin aikaa turista ennen kuin mattamusta johtoauto lähti vetämään Bilnäsin ja Fiskarsin ruukkien kautta Karjalohjalle, vakiotauolle Unkan Baarin ja Salen piha-alueille. MAILIEN KERÄYSTÄ ENNEN TALVEA Syyssää vaihteli Lakeside Cruisingissa auringonpaisteesta tiheään vesisateeseen. Tehtaalta ne lähtivät 351 Windsor-moottoreilla. kerran Uudenmaan suurimman järven, Lohjanjärven ympäri ajettu ajo keräsi perinteiseen tapaan pitkän letkan jenkkiautoja sekä muutamia muita harrasteajoneuvoja. lohjalainen ’69 Chevelle Malibu Super Sport. TEKSTI JA KUVAT HANNELE HATANPÄÄ S tarttiin kokoonnuttiin Kitfallin ST1:lle Virkkalaan, mistä autojen keulat suunnattiin iltapäiväkahden aikaan Siuntion ja Inkoon kautta Karjaalle. Hyggeilyä Targa-Vettessä minikoira sylissä ja villasukat jalassa
RADIOSUOMIROCK.FI. VIINA HAUTA TERVA SUOMEN SUOSITUINTA MUSIIKKIA
coolhotrods@gmail.com.Puh: 0400 278 279 Joensuu. Kuitenkin päivittäisessä käytössä. Nyt halpaan syyshintaan 9200 € tai paras tarjous. 044 957 6693 Kouvola. H. MYYDÄÄN GM Chevrolet Winnebago '87 projekti, 454-moottori, TH400 aski. '70–'72 Dartin konepelti. 0400 966 690 Kouvola. jaakko.salo@pp.malax.fi. Tiedustelut ja yhteydenotot puh. Kuvaa ei palauteta. H. 040 502 8957.. MYYDÄÄN MOPAR Myydään 1957 DeSoto Firedome avo (79 900 €) tai 1958 Plymouth avo (50 000 €). 850 €. Täysin alkuperäinen, yksi omistaja. 800 €. Vaihdossa käy USA-autot. Soita 040 565 8970. Nykyaikaistettu tekniikka ja alusta 231 + TH-350. Vaihdetaan USA-autoon: Cruiser's Holiday 2855, Volvo Penta AQAD 41 Turbo Diesel + Duoprop vetolaite, rek. P. Myynnissä ovat numerot 1/1978, 1979–2010 vuosikerrat. V8-MARKETIN YHTEYSTIEDOT Postiosoite V8-Market/V8-Magazine, Hämeentie 153 C, 00560 Helsinki Sähköposti v8-market@fokusmedia.fi KAUPALLISET ILMOITUKSET: Hansanova Oy, puh. Sähköpostitse liitteenä lähetettävän kuvan tulee olla JPG-muodossa, leveydeltään vähintään 6 cm ja resoluutioltaan 300 dpi. Lehdet Lempäälässä. Chrysler Lebaron '79. V8-MARKET 70 V8-MAGAZINE MYYDÄÄN FOMOCO 1917 model T Touring. H: 30 000 €. Moottori käy mukavasti, uusi starttimoottori, mutta vauhtipyörän hampaat epäkunnossa. ILMOITUKSEN KUVA Kuvia julkaistaan mahdollisuuksien mukaan 1 kuva/ilmoitus. coolhotrods@gmail.com. 10 hlö + 3-akselinen rekisteröity traileri, jolla veneen saa veteen ja ylös ilman nosturia. jaakko.salo@pp.malax.fi. TEE ILMOITUS Lähetä ilmoitus kirjallisena tikkukirjaimin tai koneella kirjoitettuna. Haku onnistuu. coolhotrods@gmail. H. Jaakko Salo 050 566 3175. Nylund, 050 359 9532 Helsinki, (jätä viesti jos et tavoita). MYYDÄÄN OSAT JA TARVIKKEET Kuvan 6 x 14" vanteet, jako 5 x 4,75", siistit kromit, ei ruostetta 205/75r14 renkailla. Merkitse kuvan taakse ilmoituksessa oleva nimi ja puhelinnumero. 0400 278 279. Chevrolet Suburban '00 Duramax diesel. 4500 €. Vaihda harrastusta pyörien päältä vesille. Hp: 39 000 €. Sähköpostissa kirjoita ilmoitusteksti viestikenttään ja aiheeksi sen osaston nimi. Hieno ja toimiva, 100 prosenttisesti ruosteeton. Merkitse myös osasto, jossa toivot sen julkaistavaksi. Tilaa on varattu AINOASTAAN YKSITYISHENKILÖIDEN ilmoituksille. Hinta 1200 euroa. Ford LTD 390 2d HT big block 6,4 l. Nettiauto ID9049695. Hinta 450 €/sarja. Muista suuntanumero puhelinnumeroon ja kännykkänumeroissa mainitse paikkakunta. OSTETAAN OSAT & TARVIKKEET Ford Excursion DIESELIN 2001 pakoputkisto. Ford 1936 ruostumaton tankki (Tanks Inc) 500 € (uusi) ja Rodiin aavikkojäähdytin 4-rivinen 1935–1936 (uusi) 950 € ja orkkis tankki 1936 (tihkuu) 40 €. 040 554 4358. 040 538 0250 Kuusankoski. Auto Porvoossa. '71. Pitkään seissyt, peltitöitä on aika paljon. 0400 278 279 Joensuu. 0500 984 905. com. ok. Hinta: 3950 €. Vaihdelaatikkovikainen duraburbi myynnissä, vähän muuta pikkuvikaa myös löytyy. Hyvä perhevene. Yhden ilmoituksen maksimimerkkimäärä on 1000. Katsastettu 8/2017. Lehdet myydään yhtenä eränä, ei myydä yksittäisiä lehtiä. Ford 351 Cleveland 2V moottori. Saku 040 531 6772 Tuusula. (09) 670 375, 0400 442 616 ILMOITUSOHJEET Ilmaisella V8-MARKET-palstalla lukijamme voivat myydä ja ostaa kaikkea harrastukseen liittyvää. Laturi ja startti puuttuvat, irrotettu käyvänä Ford Torino GT:stä vm. MYYDÄÄN MUUT Custom fillari, Ford Y-block venakopat, Chevy isolohko venakopat. Jaakko Salo 050 566 3175. SEKALAISTA Myyn omistamani V8-magazine lehdet. Kats. Puhelimitse emme vastaanota ilmoituksia. Puh. autoharri@hotmail.com. Paperit on. Valitettavasti on hukassa numerot 7/1979 ja 2/2000. 050 501 0621 Vantaa. 50 €. VW Kupla 1200 '74. Takaveto, 5,9 V8 + aut. Joensuu. Ilmoitus julkaistaan seuraavaksi ilmestyvässä lehdessä, mutta jos se ei siihen ehtinyt tai mahtunut, laitamme sen automaattisesti sitä seuraavaan numeroon. Ajokuntoinen, ei rek
Hot Wheels Garage, El Segundo, Kalifornia 3.12. Albany Auto Show, Albany, New York 3.–5.11. ROD & KUSTOM SWAP JA ILTABAILUT Kaasutintie 17, Tattarisuo, Helsinki: Tomahawk Town 12.11. Thursday Night Thunder NHRA, Irwindale, Kalifornia 17.12. Hot Rod Happening, Long Beach, Kalifornia 19.11. Hot Rods at The Beach, Santa Cruz, Kalifornia 4.–5.11. Nummela (Prisma) 11.11., 9.12. American Nostalgia Racing Association Make Up Race (Spring Nats), Famoso/McFarland, Kalifornia 18.–19.11. Woodcrest Cruise Night, Woodcrest , Kalifornia 3.–5.11. MOTORISTIN JOULUPUURO JA JOULUPUOTI Vehoniemen Automuseo, Vehoniemenharjuntie 92, Kaivanto, Kangasala 30.12. Vintage Racing National Championship, Austin, Teksas 3.11. MONSTER JAM TRUCKS Hartwall Arena, Helsinki 11.11. SVRA U.S. Long Beach Motorcycle Show, Long Beach, Kalifornia 17.–19.11. FORSSAN MP-ROMPETORI Torikeskuksen parkkihalli, Hämeentie 7, Forssa: British MC, JMP MC, Rockhill MC, 040 052 6275 4.11. Thursday Night Thunder NHRA, Irwindale, Kalifornia 17.–19.11. FJDC KULMAKORPI OFF ROAD PARK AJOPÄIVÄ (MAASTOHENKILÖJA PAKETTIAUTOT) Kulmakorpi Off Road Park, Kulmakorventie, Espoo: Kulmakorpi Off Road Park, Finnish Jeep Drivers’ Club, hallitus@fjdc.org 9.12. Sunday Cars and Coffee Event, Carmichael, Kalifornia 10.12. Porvoo (Kuninkaanportti Vepsäläinen) 25.11., 30.12. Tietoja tulevista alan tapahtumista kannattaa lähettää osoitteeseen V8-MAGAZINE/ Tapahtumakalenteri, Hämeentie 153 C, 00560 Helsinki, tai sähköpostiosoitteella v8-toimitus@fokusmedia.fi Päivämääriin saattaa tulla muutoksia, eikä V8-Magazine vastaa tietojen paikkansapitävyydestä. Long Beach Hi-Po Swap Meet, Long Beach, Kalifornia 10.12. Fall Florida AutoFest Powerd by Carlisle, Lakeland, Florida 11.11. NASCAR, Fort Worth, Teksas 5.11. Oulu (Limingantullin ABC/Kaakkurin TB) 24.11., 29.12. Thursday Night Thunder NHRA, Irwindale, Kalifornia 1.–10.12. Wheels & Waves, Malibu, Kalifornia 21.12. Pickers Paradise Automotive – Bike & Motorcycle Swap Meet, Riverside, Kalifornia 25.11. Goodguys Southwest Nationals, Scottsdale, Arizona 17.–19.11. NASCAR, Homestead/Miami, Florida 19.11. MCC OPEN 2017 Maskutalo (Seurantalontie 2, Masku): Maskun-Ruskon-Vahdon 4H-yhdistyksen Kurittulan pienoismallikerho ja NATTA-hanke (ennakkoilm. Thursday Night Thunder NHRA, Irwindale, Kalifornia 9.–12.11. Thursday Night Thunder NHRA, Irwindale, Kalifornia 28.12. Ohio Swap Meet, Springfield, Ohio 10.–12.11. SEMA Show, Las Vegas, Nevada 2.–5.11. Veteranmarknad, Töcksfors, Ruotsi 25.11. Manufacturers Drag Series (Ford, Chevy, Mopar), Bakersfield, Kalifornia 4.11. HighSchool Hop Rock ’n’ roll Weekender, Västerås, Ruotsi 25.11. FJDC KULMAKORPI OFF ROAD PARK AJOPÄIVÄ (MAASTOHENKILÖJA PAKETTIAUTOT) Kulmakorpi Off Road Park, Kulmakorventie, Espoo: Kulmakorpi Off Road Park, Finnish Jeep Drivers’ Club, hallitus@fjdc.org Muut Pohjoismaat 4.11. Rockabillaque Classic Car & Vintage Bike Show, North Charleston, Etelä-Carolina 4.11. San Francisco International Auto Show, San Francisco, Kalifornia 19.11. Bilsport Motor Show, Malmö, Ruotsi Pohjois-Amerikka 1.–3.11. Classic Car Show, Merritt Island, Florida 11.–12.11. Festival Marketplace Holiday Car Show, Pompano Beach, Florida 13.12. Thursday Night Thunder NHRA, Irwindale, Kalifornia Pienoismallit 4.11. Cruzin’ LaVerne, LaVerne, Kalifornia 30.11. Thursday Night Thunder NHRA, Irwindale, Kalifornia 9.12. Pomona Swap Meet and Classic Car Show, Pomona, Kalifornia 7.12. WALKKA SYYS-SWAP (H-D, CHOPPER, BRITTI-MC) Linnanherrankuja 3, Helsinki: Walkka MC 4.–5.11. VMPK STADIN PÄRTSÄREITTEN ROMPETORI Citymarketin p-halli, Ojamonharjuntie 61, Lohja: VMPK Stadin Pärtsärit, Lankinen 040 076 1808 18.11. MALLISTON PIENOISKISA I Mallisto, Rautatienkatu 16 sisäpiha, Lahti: Mallisto (ennakkoilm. Karjaa (ABC) 3.11., 1.12. SCTA Land Speed Racing, El Mirage Dry Lake, Kalifornia 11.–12.11. Veteranmarknad, Vårgårda, Ruotsi 11.11. Ponies Under The Palms Mustang & Ford Show, Bushnell, Florida 19.11. Hot Rod Holiday, Springfield, Missouri 18.–26.11. Los Angeles Auto Show, Los Angeles, Kalifornia 2.12. American Car Show, Bermuda Dunes, Kalifornia 10.12. Long Beach Hi-Po Swap Meet, Long Beach, Kalifornia 12.11. Kerava (Motorest) 10.11, 8.12. Goodguys Autumn Get-Together, Pleasanton, Kalifornia 12.11. Riihimäki (Ullan Pakari) Joka keskiviikko Viikkokokoontumiset Mikkeli (Pitkäjärven ABC) Torstai Riihimäki (Ullan Pakari) Keskiviikko Tapahtumakalenteri Kotimaa 4.11. Pori (ABC Tikkula) 3.11., 1.12. NHRA Auto Club Nationals, Pomona, Kalifornia 10.–11.11. Classic Motor Marknad, Västerås, Ruotsi 2.–3.12. 21.10.) 2.12. Stumpemarked, Herning, Tanska 11.11. FJDC KULMAKORPI OFF ROAD PARK AJOPÄIVÄ (MAASTOHENKILÖJA PAKETTIAUTOT) Kulmakorpi Off Road Park, Kulmakorventie, Espoo: Kulmakorpi Off Road Park, hallitus@fjdc.org, Finnish Jeep Drivers’ Club 9.12. Sumter Swap Meet, Bushnell, Florida 9.11. The Menards Chevy Show, McFarland, Kalifornia 5.11. Performance Plus Car Show, Long Beach, Kalifornia 16.11. Mooneyes X-mas Party Show & Drag, Irwindale, Kalifornia 9.12. NASCAR, Phoenix, Arizona 12.11. Lone Star Rally (Motorbikes), Galveston, Teksas 2.–5.11. Hyrylä (Burger King) 4.11. 1.12.) H A N N E LE H A TA N PÄ Ä V8-MAGAZINE 71. KOONNUT: HANNELE HATANPÄÄ Cruisingit Helsinki (Kauppatori) 3.11. CarMax Auction, Bakersfield, Kalifornia 14.12
AMERIKKALAISNÄYTTELYSSÄ Käväisimme amerikkalaisessa pienoismallitapahtumassa, joka osoittautui suurimmaksi autopienoismallinäyttelyksi, missä pienoismallitoimitus on koskaan vieraillut. Pian Norman saapuu ja siirrymme majoituspaikkaan. Suomalaiset Lowridereille ei ole omaa luokkaa, joten niitä on ripoteltu sinne tänne. 72 V8-MAGAZINE. Termi ei liene ollut vielä käytössä auton ollessa uusi. Kaivamme kännykän esiin ja saamme yhteyden Normaniin. Keskustelu jatkuu intensiivisenä viereisessä ravintolassa, jossa järjestetään NNL Eats, näyttelyä edeltävä yhteisillallinen. Aulassa on jo runsaasti miehiä, jotka ovat tuttuja alan lehdistä ja nettifoorumeilta, osa edelliseltä USA:n matkaltakin. Vuorossa on lyhyt esittely ja runsaasti vapaamuotoista keskustelua. Muita ihmisiä ei näy. Vieressä on liityntäparkkialue täynnä pysäköityjä autoja. NNL East 2017, Wayne, New Jersey, U.S.A. Silmä noteeraa ensin kyydissä olevat rottarodit, mutta tarkemmin katsoja palkitaan havainnolla, että kuljetusrekka onkin A-mallin Ford roadster, muuteltu sellainen tosin. Osa rodeista on ruostepöydällä, show-tyylisemmät omassa luokassaan. Tila on tarkassa hyötykäytössä. Maalaus on kuitenkin tyypillistä katuautoa näyttävämpi. Rakentaja on ristinyt T-Fordinsa korimallin crew cabiksi. Kyllä, meitä tullaan noutamaan, mutta hakijat ovat toisella pysäkillä, koska eivät itsekään tunne aluetta. Keski-ikä on 60:n paikkeilla, joukossa muutama nuorempi. Harrastajat kiertelevät ruokailun lomassa pöydästä toiseen, ideoita vaihdetaan eikä puheensorina katkea. TEKSTI JA KUVAT JUHA AIRIO K olme suomalaista odottelee autiolla paikallisjunapysäkillä Waynessä, New Jerseyn osavaltiossa Norman Veberin auton saapumista. 1969 Grand Prixin kohtalo on street machineissa ja konehuoneen detaljointi sopisikin tyyliin
Sama koskee ostoksia, sillä kahden myyntihallin läpikäyminen on mahdottomuus. Olemme varanneet myyntipaikan, joten pääsemme sisään ennen yleisöä ja puramme tavaramme epäillen meneekö mitään kaupaksi, myyntihalleja kun on kaksi ja myyjiä kymmeniä. Ovien avaamisen jälkeen pöytämme eteen syntyy kuitenkin jonoa, sama koskee muitakin myyjiä. Paluumatkan matkalaukku alkaa yllättäen täyttyä jo tässä vaiheessa. Monet vakiomallit ovat tappiin asti viimeisteltyjä, alustan korrektisti toteutettuja maalisumualueita myöten. V8-MAGAZINE 73. Metzner ei ole innoissaan AMT:n nykypolitiikasta, jossa rajalliset markkinat täytetään pelkillä uusintajulkaisuillla. Eurokaluston sijaan täältä löytyy mm. Jet lagin korjaamisen sijaan tutustutaan Normanin kyydissä paikalle tulleen Alvisin malleihin, joissa on runsaasti mm. Hiljaisen hetken koittaessa pääsee myyntipuuhista isoon näyttelyhalliin. Suuntana on nyt Glen Burnie, Maryland, ja Normanin firma Replicas & Miniatures Co. Hektisen näyttelypäivän päätteeksi pakkaamme tavarat Normanin autoon. Myös kuvasadon purkaminen jatkuu. Rekkaluokissa eivät nyt juhli Scaniat tai Renaultit. Vuorossa ovat ostokset, sillä hotelliin kauempaa saapuneet kauppaavat tavaraa privaatisti jo etukäteen. Kysymykseeni voimmeko odottaa Moebiukselta uutta 1950-luvun auton rakennussarjaa mies vastaa kierrellen ja kaarrellen, mutta lopuksi melko suoraan, että ei. Toimituksen NNL East näyttelyvierailu ja -raportti muodostui varsinaiseksi pikakelaukseksi, joka ei anna mahdollisuuksia yksityiskohdille. Kenties huima 1930-lukulainen muotoilututkielma ei olisikaan oikeassa ympäristössä esim. Mitään riittävän mielenkiintoista ei tunnu löytyvän, eikä maalejakaan voi ottaa lentokoneeseen. Kilpa-autot ovat pöydillä sen mukaan ajetaanko suoraan vai mutkaa. Yhtään harrasteautoa ei näy näyttelypaikan, Waynen poliisiopiston parkkipaikalla, eikä halliin pääse vielä sisään. Kuvitteellinen keskimoottorinen Musti. Vaikka lukumäärästä ei ole tarkkaa havaintoa (parista tuhannesta puhutaan), subjektiivisesti koettuna kyseessä on reippaasti suurin autopienoismallinäyttely, missä toimitus on vieraillut. Se on nyt täynnä ihmisiä ja pöydät ovat täyttyneet, paikoittain mallit ovat lähes kiinni toisissaan. Ostokset olisi sittenkin kannattanut hoitaa jo edellisiltana. Nyt poisjääneisiin tapahtumiin ja varsinkin jättinäyttelyn herättämiin vaikutelmiin palataan varmasti. Varhain tapahtumapaikalle Herätys seuraavana aamuna on aikainen. Mallien paljous, myyntipöydän hoito sekä näyttelyn yksipäiväisyys aiheuttaa kuitenkin sen, että aikaa yksittäisten mallien lähempään tarkasteluun ei yksinkertaisesti jää. Yllättäen paikalle ilmestyy Art Anderson, edesmenneen All American Modelsin omistaja, mukanaan kirjoittajan 1990-luvun hartsimallien masterit, joiden takaisinsaaminen oli ehtinyt muodostua lähinnä päiväuneksi. Jättinäyttelyssä on runsaasti luokkia, yksi niistä perinteinen misc., siis sekalaiset. Hieno juttu, mutta suurimman huomion saavat epätavanomaiset kohdevalinnat, kuten 1974 Mercury Marquis. Näyttelymallit on viety omille pöydilleen jo ennen ovien avaamista, pöydät ovat tuolloin vajaita. Jos teemoina ovat Hot Rods from Hell, ja tasapuolisuuden nimessä (?), In God we rust, voi arvata, että ruosteisia raatoja ei voi välttää. sorvattuja osia. Kiihdyttelyautojen detaljointitaso on parhaimmillaan huima, mutta superdetaljointi ei ole ainoa mahdollisuus huomion saamiseksi. Näyttelypäivän kääntyessä kohti loppua Johanin nykyomistaja Okey Spaulding tulee juttelemaan, samoin nimimallareista Bill Geary ja Bob Downie, luultavasti joku muukin tunnettu rakentaja käy vaihtamassa ajatuksia, näitä miehiä kun ei aina ulkonäöltä tunnista. Samalla kaivamme pikaisesti joitain omia mallejamme esiin esiteltäviksi. Marylandissa tutustumme myös muihin Baltimoren alueen automallareihin ja vierailemme Harold Bradfordin Historic Racing Miniaturesin tiloissa. Hartsisarja. Jää epäilys, että jotain jää kertomatta, mutta ymmärrämme että pickupit menevät autojen edelle kohdevalintoina, koska niissä on enemmän samoihin muotteihin perustuvia variaatiomahdollisuuksia, mikä sinänsä ei ole uutta. Arvaamatta hotellihuoneeseemme saapuu pian myös Moebiuksen pomo Dave Metzner. Mr. art decoa Whiten muodossa, tai pikemminkin muodoissa. of Maryland. . Mies kertoilee vapaamuotoisesti nykyisestä automallien markkinatilanteesta, mikä ei vaikuta erityisen positiiviselta. Niinpä odottelemme tihkusateessa ja seuraamme jonon jatkumista hallin toisellekin seinustalle. Megaluokan tapahtuma Malleja on paljon, tarkemmin katsoen todella paljon. kustomien joukossa. Varsinaisen hyvät ideat ovat vähemmistönä, tiedä sitten lukeutuuko taannoista kantrihittiä mukaileva Two Black Cadillacs niihin. Illallisen jälkeen siirrytään takaisin hotelliin
Homma laajeni kuitenkin suunnitellusta, vaikka tolppiin ei tällä kertaa koskettu. Ford Fairlane 500 2d HT 1957 Kartsa Saarela sai käsiinsä '57 Ford Fairlanen, jolle oli tarkoitus tehdä mild kustom käsittely. TEKSTI JA KUVAT PEKKA POLVINEN Carpediem! 74 V8-MAGAZINE
Eikä kuvien viisseiska ole ensimmäinen kyseisen vuosimallin Fairlane, jota Kartsa on tutkaillut sillä silmällä. Niille kietaistiin pidempiä reissuja ajatellen kapealla valkosivulla varustetut radiaalit perinteisten diagonaalien Carpediem! V8-MAGAZINE 75. Niinhän siinä sitten kävi, että Kartsan käsissä sopivasti jatkojalostunut El Camino päätyi kuviemme '57 Ford Fairlanen omistajalle. Harrasteautoympyröissä se voi tarkoittaa myös sitä, että kun sopiva tarjokas tulee näköpiiriin, siihen kannattaa tarttua. Ensi töikseen mies laittoi alla olleet 17-tuumaiset modernin oloiset viisipuolavanteet eteenpäin, ja alle löytyivät 15-tuumaiset peltivanteet. Se ei jäänyt harmittamaan, sillä jo kertaalleen hyytynyt kauppaneuvottelu toisen Caminon ostajakandidaatin kanssa saikin loppukesästä yhtäkkiä uutta tuulta alleen. Tutkassa on käynyt vuosien varrella myös pari muuta yksilöä Suomen lähialueilta ja hieman etäämmältäkin. Kun viime kesän lopulla miehestä alkoi tuntua siltä, että '72 El Caminon kanssa oli vietetty riittävästi laatuaikaa niin tallissa kuin tien päällä, oli aika löytää jotain hieman vanhempaa ja enemmän oman harrastamisen ytimen alueelle osuvaa kalustoa tilalle. Otsikon ilmaus käännetään usein tartu hetkeen tai tartu tilaisuuteen. Caminon eteenpäin myynnin eri vaiheissa neuvotteluja käytiin mm. Näin teki myös harrastuspiireissä moniosaajana ja näkemyksellisenä kustomrakentajana tunnustettu Kartsa Saarela. Siitä huolimatta kuvien Fordin hankinta oli enemmän sattumaa ja tuota hetkeen tarttumista kuin suunnitelmallisen etsintäprosessin tulosta. . Tyyliltään paketti oli aika kaukana Kartsan mieltymyksistä, mutta mild kustom -aihiona '57 Fairlane 2d ht on kokenut viime vuosina vahvan nousun, vaikka toki se on ollut sitä jo 1950-luvun lopulta lähtien. Mutta paitsi värin vaihto, oli Kartsalla valmiina suunnitelma Fordin varalle. luovuudelle runsaasti tilaa antavasta 1960-luvun Ford Econolinesta. Aivan finaaliin ei näissä keskusteluissa päästy johtuen lähinnä näkemyseroista mahdollisen välirahan suuruudesta ja osin myös sen maksajasta. Kartsa puolestaan kurvasi Tapanilan tallille vahvasti 1980/90-lukujen taitteen trendiväreistä inspiraatiota saaneella lila-valkoisella, 1980-luvun uustuonnin ensi aalloissa maahan tulleella Fairlanella. T ähän alkuun lyhyt kurssi arkipäivän latinaa
Osaltaan ehkä tähän vaikutti myös se, että kun vuoden 1957 Ford Fairlanet aikoinaan esiteltiin, kertoivat mainoslauseet niiden olevan edellisvuoden malleja matalampia, leveämpiä ja pidempiä. Kattolinja oli kaksi tuumaa matalammalla kuin vuoden 1956 malleissa. Ja tottahan se onkin. Kytkentähommia oli tiedossa myös etupäässä. Niiden toimitusaika vain venähti todella pitkäksi, sillä seurantakoodit ja USA:n kuljettajan selvitykset eivät auttaneet niiden paikallistamista enää sen jälkeen, kun myyjä oli lähettänyt ne Kaliforniaan edelleen Suomeen laivattavaksi. pidemmät takajouset. Kuten niin usein näissä hankkeissa käy, niin tässäkin alkuajatusten jälkeen projekti laajeni alkuperäisestä. 76 V8-MAGAZINE. Kartsa oli jo tätä ennen ehtinyt talven pimeinä hetkinä käynnistää suorasta pellistä sellaisten tekemisen. Kartsan normaalista työskentelyotteesta poiketen ensimmäiseksi ei kaivettu esiin rautasahaa kattokorkeuden tiputtamiseksi. Myös takavalot Kartsa otti työn alle. Kartsan mukaan koko etupään johtosarja oli yhtä sekavaa samanvärisillä piuhoilla kyhättyä viidakkoa, josta ei ongelmien osuessa kohdalle olisi ottanut hevillä selvää. Katto kelpasi sellaisenaan Talven aikana olikin sitten edessä aluksi aika vaatimattomaksi mild kustom -käsittelyksi ajateltu rupeama. Voittajarivistöön päätyivät lopulta '61 Buick Electran kapselit, jotka jo tehtaalla varustettiin tyylikkäillä bulleteilla. Niiden muokkaaminen on yksi klassisimmista kustomtrikeistä. Monen harrastajan mielestä ne suorastaan dominoivat vuosimallin keulan vaikutelmaa. Osat löytyivät lopulta muutaman kuukauden kuluttua rahdittajan varastosta. Jo pian ostopäätöksen jälkeen löytyivät USA:sta tehdasuudet Foxcraftin fenderskirtit. Sitten oli vuorossa muutama haastava erä kapselibingoa, sillä Kartsan kokoelmista löytyy melkoinen määrä erilaisia 1940–1960-lukujen kokopeittäviä kapseleita. Tyylitajuisena miehenä ja aiempien 1957-mallien pohdintojen kautta siihen oli toimiva ja melko pitkälle mietitty resepti valmiina. Niiden hinta/laatusuhde oli positiivinen yllätys. Vai ei valoilla ole väliä Keulan ilme oli myös saatava muutettua. Pettymys oli suuri, sillä vastaavia ei näy kovin usein myynnissä, joten hinnat ovat sen mukaisia. Puskurit olivat jo lähes kolmenkymmenen Suomessa olo vuoden aikana menettäneet parhaimman kiiltonsa, joten USA:sta tilattiin uudelleen kromatut etuja takapuskuri. No nyt olivat puolivalmiit skirtsit sitten varalla. . '59 Cadillacin takavalot ovat paljon käytetyt ja moneen 1950ja 1960-luvun malliin yllättävän hyvin istuvat. sijaan. Eteen Kartsa vaihtoi lyhemmät Ford Aerostarin jouset ja taakse madallus toteutettiin kahden tuuman madalluspaloilla. 1961 Buick Electran bullet-kapselit istuvat kokonaisuuteen varsin nätisti. Ehkä eniten ristiriitaisia tunteita 1957 Fordin keulassa herättävät ulkonevat mulkosilmän oloiset ajovalot. Kartsan toteutuksessa lyhtyjä lyhennettiin tuuman verran ja ne asettuvat nätin symmetrisesti kultapohjaiselle taustalle, joka matchaa hyvin sivulistojen saman sävyiseen pintaan. Samalla niin keulaa kuin korin takaosaa pudotettiin pari tuumaa lähemmäksi maanpintaa. eBaysta löytyi kytkentäsarja, joilla vilkut saa päälle kytkettäessä vaeltamaan. Ratkaisuna oli tehdä johtosarja täyHarvinaiset ja uudelleenkromatut sekä toimivat NuVue-hakuvalot peileillä löytyivät USA:n huutokauppatarjonnasta sitkeän etsiskelyn jälkeen. Toki Kartsa halusi autolle vielä matalamman ja linjakkaamman sivuprofiilin. Keulan ilme muuttui myös Kartsan rakentamalla bullet-maskilla, joka syntyi kolmestakymmenestä kahdeksasta kromatusta bulletista. Kokoa 205/70–15 olevat renkaat toimivat hyvin matalamman stuukin kanssa. Uusi runko ja takalattiatilan muotoilu mahdollistivat matalamman muotoilun ja mm. Hienosäätö toteutetaan kuorman mukaan ilmaiskareilla ja niitä varten takakonttiin sijoitetulla pienellä kompressorilla. Halpoja nämä eivät ole enää missään päin maailmaa, mutta uudelleenkromatuissa on koettu lähipiirissä joskus melkoisia pettymyksiäkin. Sellaisenaan niitä ei vanteille kiinnitetty, vaan Kartsa purki ja kunnosti kapselit, jolloin myös bulletit saivat uuden kiillon, ja ne hohtavat nyt alaosastaan kullansävyisinä. Kartsa oli myös vahvasti tällä muutosmyönteisellä linjalla ja ajovalojen kahden tuuman frenchaus toteutettiin käyttämällä 1956 Ford pickupin ajovalokehyksiä
sin uusiksi, ja siihenkin Kartsalla alkoi olla jo rutiinia aiemmista projekteista. Tuo päällimmäisin lila irtosi isoina hiutaleina vähän reippaammalla painepesurikäsittelyllä. Mutta siisti ja hyvin toimiva perusversio 312:sta ajaa loistavasti asian miedossa vanhan koulukunnan kustomissa, jollainen Kartsalla oli tarkoituksenakin toteuttaa tästä erikoisen lilalla masennetusta ja vähän linjattomaksi koetusta ”aihiosta”. Radio on Auna-merkkinen retrotuote, joka on osoittautunut hintalaatusuhteeltaan varsin mainioksi. Öljynpaine, lämpötila ja volttimittari istuvat siististi vieressä olevan, takana olevien ilmaiskareiden säätökytkinten vieressä. Suomessa Ford oli ilmeisesti ehtinyt saada jo pari kerrosta maalia alaosaansa. Nämä leikeltiin pois ja tilalle Kartsa hitsaili uutta peltiä. Tämän jälkeen toki olivat vuorossa perusteelliset pohjatyöt, jotka tallin luottomaalari Kari B. Viime mainitussa hevosvoimamäärä oli tiukimmassa paketissa hulppeat 340. Ainoat toimenpiteitä vaativat ruostekohdat löytyivät toisen pyöräaukon reunasta ja takapuskurin takaa. Moottorissa tuntui kaikki olevan hyvin iskussa eikä vuotoja tai sivuääniä ollut havaittavissa. Foxcraftin Cruiser skirtit ja Kartsan lyhennetyillä 1959 Cadillaclinsseillä varustamat takavalot antavat tälle kustomille mukavan lisäripauksen 50-luvun lopun Space Age -henkeä. Toki vuonna 1957 Ford tarjoili optiolistalla ruudikkaampiakin yhdistelmiä, vaikkapa kahdella nelikurkkuisella ja jopa McCulloch-ahdettuna versiona yhdellä nelikurkkuisella. V8-MAGAZINE 77. Tallimuutto takarajana Projekti oli tarve pitää suhteellisen hyvin rajattuna myös siitä syystä, että Tomahawk Town -talliyhteisöllä oli keväällä . Mittaristoa on täydennetty klassisella Moonin kolmen mittarin paneelilla. Terve lähtökohta Työtä nopeutti ja helpotti se, että kori oli kokonaisuudessaan varsin terve. Kartsa lisäsi niille oman pienen kompressorin tavaratilaan. Kaikki tehtaan tähän 312 cid orkkis Y-block -moottoriin lupaamat 245 hevosvoimaa tuntuivat olevan tallessa. Vanhan maalin osalta Kartsa päätyi osin ajanpuutteenkin vuoksi ratkaisuun, jossa ihan koko koria ei käyty läpi, vaan edettiin kevyemmällä kaavalla, jossa vain haalean lilan värinen alaosa saisi uuden maalipinnan. Mikkonen viimeisteli ja laski lopuksi pintaan helmiäissävyn, joka elää vahvasti saatavilla olevan valon määrän mukaan aina syvän kuparinhohtoisesta melko tummaan kaakaonruskeaan sävyyn
Vaikka Kartsan mielessä siintää jo ajatus seuraavasta projektista, on Fairlane nähty kuluneena kesänä ja syksynä tiiviisti tien päällä. Kesällä Ford ja Kartsa sekä usein myös Kartsan nuorimmainen, viisi vuotta nyt joulukuussa täyttävä Eetu on nähty cruisingeissa. Koskapa Kartsan varsinainen täysprojekti on jo 1950-luvulla USA:ssa kustomiksi rakennettu '41 Ford convertible, oli tämä '57 Fairlane saatava ajovalmiiksi ennen kevään muuttoruljanssin alkua. 312-kuutiotuumaisen Y-lohkon jatkeena on luotettavasti toimiva Ford-O-Maticautomaatti. . . Amerikassa uudelleenkromatut ja erittäin halutut NuVue-hakuvalopeilit ovat toimivat. Kartsa vaihtoi vanhojen polttimoiden tilalle hieman tehokkaammat valonlähteet. Kuvien ottamisen jälkeen Kartsa päivitti jarrut kaksipiirisiksi. Perinteikäs 1920-luvun vanha tapettitehtaan kiinteistö oli saanut purkupäätöksen. Rivoitetut alumiiniset Offenhauserventtiilikopat ovat nostalgiahenkisen rakentajan varmoja valintoja. Ulkonevat silmäluomet on leikattu ja kauneuskirurgi Saarela on tässä sovittamassa lampun kehyksen pohjia aiempaa kaksi tuumaa lähemmäksi maskia. Muutoksen entiseen huomaisi parhaiten, jos vieressä olisi alkuperäinen vastaava. Se myös selittää korokeistuimen etupenkillä. 1956 Fordin ajovalon kehykset ovat perinteinen kustomkikka 1957 Fordien mulkosilmäisyyden hoitoon. Mutta tällainen hienovarainen muutos, jota tavallisen kadunmiehen on vaikea nähdä, on monen harrastajan mielestä kustomien ihastelun ja tarkastelun parasta antia. Kysymykseen mitä seuraavaksi, Kartsa vastaa: – Nyt on kyllä paha rodikuume päällä! Eli jos taas sopivasti joku oivaltaa vuorostaan tarttua tilaisuuteen Fairlanen suhteen, on ennen Kartsan neljäykkösen avoFordin valmistumista seuraava ajopeli todennäköisesti jotain 30-luvulta. Projektivai heita 2017 edessä pakkomuutto uusiin tiloihin. Kartsan Fairlane valmistui nykyasuunsa sopivasti juuri ennen kevään tallimuuttoa, ja sitä sai myös ihailla viime pääsiäisen FHRA:n American Car Show 40 -vuotisjuhlanäyttelyssä. Samalla se on mainio esimerkki siitä, miten muutamilla klassisilla kustomkikoilla ja hallituilla muilla muutoksilla hieman väsähtänyt ja ehkä rakentelutyyliltään linjatonkin harrasteauto asettuu tyylikkäästi edustamaan mild kustom -lähestymistapaa. 78 V8-MAGAZINE. Tämä oli ehkä hyväkin deadline projektille, joka eteni tiukassa aikataulussaan mallikkaasti
OH LET’S GO NO SUOMEN SUOSITUINTA MUSIIKKIA. RADIOSUOMIROCK.FI
Chrysler New Yorker 2d Convertible 1957 SIIVEKÄS LIPPULAIVA 80 V8-MAGAZINE
Chryslerin arvokkaimpana pitämäänsä mallinimeä edustava New Yorker ei ole ihan jokapäiväinen näky Suomessa etenkään silloin, kun puhutaan 50-luvun loppupuolen avomallien määristä. TEKSTI JA KUVAT HEIKKI MALINEN SIIVEKÄS LIPPULAIVA V8-MAGAZINE 81
Tästä eteenpäin kaverusten matka jatkui New Yorkerin kyydissä pikkuhiljaa kohti Miamia. Auton mukana seurasi kauhea nippu luovareita ja rekisteriotteessa omistajana luki Ellen Hagert. Amerikkaan autokaupoille Vuonna 1986 Jarmon vaimon veli ja silloin vuosimallin '65 Mercury Comet Calienten omistanut Risto Kangas kuuli Jarmon ja kavereiden olevan lähdössä Amerikkaan. Tämä keltainen siivekäs '57 New Yorker löytyi Phoenixistä, Arizonasta. Heti kauppojen jälkeen uudella ostoksella ja vuokra-autolla ajettiin satakunta kilometriä Tucsoniin. Aavikkomaisemissa vuoriston kupeessa ukkoset ja salamat jäävät usein vain vuorten päälle, mistä jenkkiherra oli hyvin tietoinen. Phoenixissa riehui jumalaton ukonilma, jolloin Jarmo kysyi myyjältä pitäisikö katto vetää päälle. Maisteltuaan avoautoilua sekä jenkkireissun yhteydessä, että Seinäjoen suunnalla Riston kyydissä, Jarmolle iski päälle ihan tavaton avokuume, ja näin hän päätyi liki pakosta myymään Irwinin entisen Thunderbirdin pois. Miamissa New Yorker lastattiin konttiin ja paria kuukautta myöhemmin se oli Suomessa. Auto ostettiin Ristoa varten, mutta jostain syystä auto kirjattiin Suomessa Jarmon nimiin, ja hänen nimissään se myös pysyi. Mercury vaihtui puolestaan Irwin Goodmanin käytössä olleeseen '67 Ford Thunderbirdiin, jonka kohtaloksi osui oleminen osiksi purettuna 4,5 vuotta. Silloinen koeajo myöhään illalla ja katto alhaalla jäi Jarmolle erityisesti mieleen. Ensimmäinen jenkki oli musta neliovinen '65 Chrysler New Yorker, joka oli vanha Metsäliiton edustusauto. Jarmo vaihtoi 18-vuotiaana hankkimansa New Yorkerin sittemmin paljon siistimpään '67 New Yorkeriin, ja sen vuorostaan Remu Aaltosen Leif-pikkuveljen kanssa '65 GT Mustangiin. S einäjokelainen, mutta nykyisin Valkeakoskella asuva Jarmo Rautanen aloitti pitkään jatkuneen ajoneuvoharrastuksensa syntymäkaupungissaan nuorena miehenä moottoripyörien sarvissa, mutta siirtyi heti ajokortin hankittuaan amerikkalaisten autojen pariin. Tällä kertaa alle vaihtui '67 Mercury Cougar, jonka ratissa viihdyttiin vähän toista vuotta. Nyt kannattaa huomioida yksi erityinen seikka. Jarmo ajeli Mustangilla parisen vuotta ja meni taas tekemään vaihtokauppoja Leifin luokse. Tai pikemminkin sanottuna ei niin hiljaa, sillä konttilaivan lähtöaikataulu painoi päälle ja meno jatkui yötä päivää. Tähän myyjä vastasi, että ei tule vettä, ja hänen tietonsa pitivät kutinsa. Samainen auto esiteltiin Veekasin numerossa 3/1986. '57 Chrysler New Yorker avoa valmistettiin yhteensä 1049 kappaletta, kun sinä 82 V8-MAGAZINE. Risto ilmoitti hetimiten, että tuokaa hänelle samalla joku auto
Alppien ylityksiä autolla on tehty useamman kerran. Jarmon yksilössä oli sähköikkunat ja ilmastointi, joita Ristolla siinä vaiheessa käytössä olleessa '57 New Yorkerissa ei ollut. vuonna valmistettujen eri korimalleja edustavien New Yorkereiden kokonaismääräksi ilmoitetaan 34 620 yksilöä. Kaverukset olivat toki jo useampana aiempana vuonna vierailleet silloisilla autoillaan Ruotsin Mantorpissa katsomassa kiihdytyskisoja. Ei sähköikkunoita Seuraavana talvena suuntasi kaveriporukka uudestaan Amerikkaan, mistä he toivat '58 Chrysler Imperial Crown Convertiblen. Ajelut ovat olleet parhaimmillaan suuria nautintoja. Ylöspäin kipuamisen kohdalla voima ei ole loppunut kesken, mutta alamäkien serpentiinit ovat tuoneet oman haasteensa pehmenevän jarrupolkimen myötä. Useimmiten vielä ilmansuuntiin, missä on voinut nauttia auton arvolle ja olemukselle parhaiten sopivista +25°C lämpötiloista katto alhaalla. Jarmo osaa toki kertoa, että katto alhaalla 160 km/h ylittäviä lukemia ei kannata edes tavoitella, sillä siinä vaiheessa lattiamatot ja hiekka nousevat silmille auton sisälle muodostuvien pyörteiden johdosta. Jarmo kertoo ajaneensa autolla yli 100 000 kilometriä. Hän on kierrellyt vaimonsa kanssa paljon eri tapahtumissa ja kesälomareissuilla, mutta ei niinkään paljoa Suomessa. Vaihto tapahtui vuonna 1988, ja käyttövuosia Jarmolle on kertynyt sen jälkeen auton kanssa pikaisesti laskettuna 29. Jarmon omat työtehtävät maailman eri kolkissa ovat toki syöneet jonkun verran tilaa hänen vuosittaisesta ajokalenteristaan, mutta silloin kun autolla on menty, on sillä vedetty pitkiä hienoja reissuja. V8-MAGAZINE 83. Ruotsista Jarmo kertoo löytyvän kymmenkunta vastaavaa autoa. Menneenä kylmän viileänä kesänä Jarmo, vaimo ja New Yorker on nähty liikkuvan ainakin Power Big Meetissä Lid. Jo vuonna 1986 Risto ja Jarmo ajoivat molemmat omilla autoillaan Ruotsiin Power Meet:iin Lidköpingin lähellä sijaitsevalle Kinnekulleringille. Hyvänä matkavauhtina Jarmo pitää 110 km/h lukemia, etenkin, kun hänen autossaan on ylivaihteeton kolmevaihteinen automaatti. Alkuvuodesta 1957 esitellyistä New Yorkereista löytyi vain yhden ajovalot, kun loppuvuodesta keulalle ilmestyivät tuplat valot. Haastava tiestö Jokainen vähänkin amerikkalaisista autoista tietävä varmaan ymmärtää, että nämä Alppien ylitykset eivät aina ole ihan lastenleikkiä keulapainoisilla ja rumpujarruin varustetuilla autoilla. Jarmo ehti ajaa sillä vain vuoden, kun Risto ehdotti autojen vaihtoa. Jarmo kertookin, että alastulojen kanssa on syytä olla tarkkana, ja viimeistään silloin on muistunut mieleen, että hänen autonsa edustaa vuosimallia 1957. '57 Chrysler NewYorker Convertiblella matkakohteina ovat olleet yhtä hyvin Monaco, kuin Ranskan Riviera ja Espanjan rannikkomaisemat
Tiivisteet ja vastaavat osat ovat kuivuneet ajan myötä, mutta niitä on vaihdettu aina tarpeen mukaan, eikä niiden saatavuuden kanssa ole koskaan ollut mitään ongelmia. Onnellinen on hän, joka omistaa näin komeat siivet ja kromivarustuksen. Autolla on painoa kokonaisuudessaan peräti 2040 kiloa. Phoenix ja Arizona ovat amerikkalaisten kromihiuksisten eläkeläisten suosikkikohteita nimenomaan lämpimän ja kuivan ilmastonsa puolesta. NOSosia, kuten kylkilistoja, hän on kuitenkin ostanut hinnalla millä hyvänsä. Puskureita Jarmo on tilaillut yhdessä kavereidensa kanssa Arizonassa sijaitsevalta Chromeguy-putiikilta. Vasta miedon kevyet taivuttelut ja vääntelyt ovat tuottaneet tulosta. Jarmon avo-auton kyytejä aikansa maisteltuaan myös Maunuun iski avokuume, joten sellainen oli sitten pakko saada. Tämän auton avokatto on kokonaisuudessaan yksi kaikkein suurimmista, ja kattoa ei ihan joka mies paikalleen pingota, ainakaan oikealla tavalla! 84 V8-MAGAZINE. Kasaamisen yhteydessä eri palasia on saanut käännellä pöydällä useaan kertaan varoen samalla naarmuja ja kolhuja. tänyt joko katoksessa tai tallissa. Etenkin Chryslerin avoilla on ollut tapana olla täysin läpiruostuneita. Jarmolla oli uudessa kotikaupungissaan hyvä ja tilava talli, joten Maunu sai omalle autolleen, silloiselle 1971 Lincoln Continental 2d hardtopille tallipaikan samasta osoitteesta. Ylätukivarsien puslia hän on niin ikään joutunut vaihtelemaan harvakseltaan, sillä nämä ovat olleet melko kovassa rasituksessa. Mitoiltaan tämä viidettä sukupolvea edustava New Yorker ei ole sieltä ihan pienimmästä päästä, sillä akseliväli on 3,2 metriä ja kokonaispituus peräti 5,55 metriä. Ikkunoiden on toimittava siten kuin ne olisivat tehdasasenteiset, joten työsarkaa riittää. Chryslerissä puskurirakenne on kerrosmaista, joten näiden kasaaminen on osoittautunut ihan omaksi haasteekseen. Jarmolla on myös hyvät yhteydet ruotsalaisten Mopar-siipiautoharrastajien suuntaan. Usein puskureista on löytynyt joitain hakkuujälkiä, ja on ihan varmaa, että valmistaja ei ole missään vaiheessa sovitellut puskureiden palasia yhteen nippuun. Avokaton päällyksen vaihtoi Tapiolan Autoverhoilu ensimmäisen kerran jo Takaluukku nielee helposti yhden jos toisenkin kapsakin. Vuonna 1986 Jarmo muutti töiden perässä Seinäjoelta Valkeakoskelle, ja heti perään Jarmon hyvä kaveri Toiviaisen Maunu muutti niin ikään töiden perässä Jalasjärveltä Tampereelle. Etenkin etupään niveliä on jouduttu vaihtelemaan autoon useamman kerran. Hänen New Yorkerinsa ei ole ollut mistään kohdin ruosteessa, mikä kylläkin selittyy pitkälti auton entisen kotipaikan Phoenixin ilmastoolosuhteista. Monista muista Chryslereistä Jarmolla ei ole yhtä hyvää sanottavaa sen kummemmin ruosteen kuin työnlaadun suhteen. Eräs parhaista tutuista on Åsarpissa Falköpingin lähellä asuva asuva Carlo Notaro. Omaansa Jarmo on koko ajan säilyt. Autosta ei ole koskaan puuttunut mitään vaikeasti saatavilla olevia pisteosia ja huoltovarmuuden on taannut se, että 70-luvun Moparien kulutusosat ja nivelet käyvät hänen viisseiskaansa aivan heittämällä. Ainakin siihen pisteeseen asti, kunnes hän havaitsi, että hänen autoonsa ei pidä laittaa mitään Taiwanissa tehtyjä niveliä. Nämä ovat olleet melkoisen varmasti Meksikossa kromattuja. Siitä huolimatta puskurit ovat osoittautuneet ihan kohtuuhintaisiksi ja hyvälaatuisiksi. Aikansa myytäviä autoja etsittyään hän löysi haluamansa, ja mallimerkinnältään se on Lincoln Pemiere. köpingissä, Västerås Summer Meetissä ja Haapsalun American Beauty Car Show'n liepeillä, ja tietysti aina katto alhaalla. Carlolta Jarmo on myös ostanut täydellisen sähköikkunasarjan, joka olisi tarkoitus asentaa hänen autoonsa tulevan talven aikana. Siellä on vierailtu usein ostoksilla ja ihailemassa sikäläisiä siipiautoja. Osia löytyy Omasta Chrysleristään Jarmo osaa kertoa häntä itseäänkin hämmästyttävän tosiasian. Maunu kuitenkin ilmoitti haluavansa vain ja ainoastaan siipi-Lincolnin, ja vuosimallia 1957
Äänenlaatu ei ole autossa paras mahdollinen, mutta levari on hieno ehoste. Konehuoneessa kehrää 325 hv tehot tuottava massiivinen 6,4-litrainen Hemi. Fire Power Konehuoneen puolella kaikki on alkuperäistä. Jarmon mielestä kaikki 1957 Chryslerin sekä kovakattoiset että avot ovat tervetulleita. Kojetauluun hankittiin lisävarusteena 60-luvun levysoitin, joka toimii auton radion ja kovaäänisten kautta. Kojetaulusta löytyy musiikkivaihtoehtoja monen tarpeisiin, Philipsin 60-luvun alkupuolen levarin musiikki kuuluu Chyslerin oman radion kautta. Myös se pyörii moottorin ohella painon osalta raskaimmassa sarjassa. Tämä ahvenanmaalaisomisteinen New Yorker myytiin aikoja sitten eteenpäin Ruotsiin. Ajohimot paistavat ilmiselvästi miehestä läpi, hän kun päättää keskustelumme lausahdukseen, mitähän sitä ensi vuonna tekisi. . Vihreäksi sävytetyt sivulasit istuvat mainiosti yhteen keltaisen ja valkoisen kanssa. Tällä haavaa Jarmo ja hänen Haapsalussa näkemänsä joensuulaisen Karvisen 1957 Chrysler taitavat olla ainoat viisseiska avojen omistajat Suomessa, ellei joku ole kaikessa hiljaisuudessa tuottanut suuremmalta yleisöltä salassa vastaavaa autoa jonnekin tallinsa kätköihin. Omaan siipiavojengiinsä Jarmo kertoo kuuluvan viisi hengenheimolaista. Järjestetäänkö Power Big Meet vielä uudestaan Lidköpingissä ja mikä mahtaa olla Västeråsin Summer Meetin tilanne. Jarmon omin sanoin moottori on aivan mahtava. Hyvin tehtynä katto ei pullistele eikä läpätä tuulenvirtojen tahdissa. Suomessa on aikoinaan ollut toinen samanlainen ja täällä Veekasissakin esitelty avo. Eihän tämän kaltaisia ovipahveja enää tehdä. V8-MAGAZINE 85. Jonnekinhan sitä on taas mentävä, ja tietty katto alhaalla. Levyt eivät lopu ihan heti kesken, sillä Jarmolla on kotona jukeboksi ja paljon vanhoja levyjä. Mieluiten toki jonnekin kauas, sillä Jarmo kertoo tykkäävänsä pitkistä ajomatkoista. Valmiin kattomateriaalin Jarmo on aina hommannut itse, mutta asennuksen hän on jättänyt ammattilaiselle. Nämä ovat Risto Lapualta, Maunu Tampereelta, Jari Valkeakoskelta ja Markus Koskenkorvalta. Sen jatkona on '57 Chryslerin yhteydessä esitelty kolmevaihteinen TorqueFlite-automaatti, jota käskytetään painonapeilla. Päällä ollessaan se täydentää samalla hienolla tavalla auton linjoja. Moottori on 325 hv tehot omaava 392-kuutiotuumainen Fire Power Hemi (6,4 litraa), joka oli valmistusvuotenaan tilavuudeltaan suurin vakiomoottori amerikkalaisten autonvalmistajien tarjonnassa. vuonna 1990, ja nykyinenkin on ennättänyt olla paikallaan reilut 6–7 vuotta
Kyse on kuitenkin näyttelyviimeistellystä luiskaperästä, jonka ajomukavuutta on lisätty mm. ilmajousituksella. Dodge Coronet R/T 1969 Larsmolaisen Joakim Söderlundin '69 Coronet R/T on vanha kisaratsu, mitä ei sen hienosta alkuperäiskunnosta heti uskoisi. Alkuaikojen varttimailimittailuista huolimatta vain reilut 36 000 mailia ajettu auto on komeassa ja räpeltämättömässä alkuperäiskunnossa. Lopputuloksen nähtyään ei voi olla aivan väärässä, jos mielessään kuvittelee tämän 1947 Buick-kustomin samaan rivistöön Harley Earlin 1938 Buick Y-Jobin ja erityisesti 1940/50 luvun vaihteen GM-konseptiautojen kanssa. V8-Magazinen tilaajille lehden mukana 40-VUOTISJUHLAKALENTER I 2018! SEMA Show Uudet osat ja rakentelutrendit Paljon muuta Basic Tech – männänrenkaat, NHRA Drag Race Finals, Historic-kausi 2017, VIP Flying Finns Amerikan turnee osa 2…. 10/2017 ilmestyy JOULUkuussa viikolla 49 Taideteos konseptiautojen hengessä Petri Terhon huikea 1947 Buick Roadmaster on suorastaan hengästyttävä osoitus rakentajansa tyylitajusta ja näkemyksellisistä kyvyistä toteuttaa lähtökohdiltaan erittäin vaativa ja loppuun asti viimeistelty kokonaisuus. Mattamusta kuuppa Piikkiöläisen Markku Honkasen '37 Chevrolet Business Coupen mattamusta ulkokuori saattaa siivittää monen ajatukset ensin linttakulttuuriin, jossa mattamusta väri on eräänlainen peruspilari
Huidankeidas Satakunnan suoluonto yllättää rikkaudellaan Kenian ruusutehtaat Lähikaupan kukkakimput kootaan Itä-Afrikassa TAHITI G TO U KO – KE SÄ KU U 5– 6/ 20 17 Touko–kesäku u 5–6/2017 • 12,90 € • www.geo-lehti .fi U U S I I K K U N A M A A I L M A A N g MYRSKYN RATSASTAJAT Teahupoon superaalto houkuttelee hurjapäitä MITEN POLYNESIA ASUTETTIIN. Esi-isät saapuivat Kaakkois-Aasiast a KORALLIT VÄSYVÄT Veden lämpeneminen uhkaa laguuneja Unelmien saaret ja vaarallinen aalto Leif Schulman: Matka antoi nuorille oppia loppuelämäksi RA NS KA N PO LYN ESI A · Pla ne ett a 9 · US A:n ja M ek sik on raja · Ru usu ntu ota nto Ke nia ssa · Su om i 10 vu ott a: Hu ida nk eid as Seis – vain yksi halaus! Raportti USA:n ja Meksikon rajalta 1 7 5 6 41 48 82 46 59 58 P A L .V K O 2 1 7 -2 7 246 595 -17 -05 5 vinkkiä HOPEAN HOITOON Teemana kunnostu s Vierailulla Rakkaude lla vaalittu talo Raumalla Design Suomalain en filigraanila si MUSEONJO HTAJA PILVI KALHAMA ”Aarteeni on itse verhoilem ani jugendtuo li.” LÄÄKÄRI SAULI SIEKKINEN ”Nuutajär ven kartanon pysähtyn yt aika kiehtoi.” PERINN EMAALIT KUNNIA AN! PE RIN N EM AA LIT FIL IG RA AN ILA SI KU ST AV ILA ISU U S 9/2017 Hinta 12,50 € AN TII KK I & D ES IG N 163 9/2 017 KERÄILY • SISUSTUS • ANTIIKKI • DESIGN • VINTAGE • TAIDE Katso hinnat ja tee tilaus osoitteessa joululahjalehti.fi LUKUILOA KOKO VUODEKSI! KAIKKI LEHDET –40% PAL.VKO 2017-49 1 7 9 6 4 1 4 8 8 9 7 2 5 90 07 20 -1 70 9. ANNA JOULULAHJAKSI LEHTITILAUS! 9 | 201 7 • ww w.a utob ild.fi H in ta 7, 20 Hyö ty PAK KAA OIK EIN Kaik ki tava rat turv allis esti mu kaa n PER ÄKÄ RRY N pyö rän laak erin huo lto ja vaih to KOE AJO SSA : Volv o XC6 · Ope l Cros slan d X · Toy ota Priu s PHV · Fiat Tipo STW KÄY TET TY: KUI NKA ETU VET OIN EN NIS SAN QAS HQA I KES TÄÄ VUO SIA . fok us med ia fok us med ia fok us med ia fok us med ia fok us med ia fok us med ia fok us med ia fok us med ia fok us med ia fok us med ia fok us med ia sama leikk aus mole mmi ssa: black sama leikk aus mole mmi ssa: bold SUV -ve rtai lus sa nel ive tom alli t Uus i Ma zda CX5 HAA STA A KOV AT KIL PAI LIJA T Uud enk aup ung in aut om use o AUT OKA UPU NGI N AA RTE ET Kia Spo rtag e Pik kub uss i Me rce des -Be nz V 220 d VW Tig uan Ma zda CX5 Nis san Qas hqa i 100 000 KM :N KES TOT EST ISS Ä 8/20 17 | Hinta 10,60 € Audi A6 Avan t 2.0T ‘99 Hon da Civic 1.5 seda n ‘96 Niss an 200 SX S13 ‘91 Toyo ta Alte zza RS20 Z-Ed ition ‘99 Volk swag en Cadd y 1.9 TDI ‘85 Klas sikk o 830 hv 2JZmoo ttori lla Volv o PV4 44 3,4 2JZ ‘53 Klas sikk o 830 hv 2JZmoo ttori lla GTityttö Paula Toyo ta Gran via 3.0 TD ‘97 SUP ERM ATA LA LUK SUS -HIA CE kään tää päät TAPA HTUM IA: EC Car Show , Fitted Fest, Herkk o Cruis ing, KTCE 2017, OCF Summ er Party , Radal le.com Festiv al, Vauht iajot, Waas a Cruis ing 2017 Toyo ta Gran via 3.0 TD ‘97 SUP ERM ATA LA LUK SUS -HIA CE kään tää päät 11272 6_.in dd 1 18.8.2 017 13:40 :33 SUOM EN SUU RIN JENK KIAU TOLE HTI 7/ 20 17 HI N TA 10 ,6 € ´31 Ford Deuce, ´62 Chevy Pickup, ´70 SS Chevelle, ´70 Dodge Monaco, Paljon tapahtum ia ja kisoja! Tässä numerossa PULTT IEN JA KIERT EIDEN SALAT TEKN IIKKA : NEW YORK Oldsmo bile 98 Sedan 1951 Do ll Planeetta 9 Kiertääkö Aurinkoa tuntematon jätti