9/ 20 18 H IN TA 10 ,6 € SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI Amerikan kustom Ford Fairlane 2d Sedan 1958 Basic Tech: KYTKIN CRUISINGKESÄ 2018 Ford Roadster 1932 Chevrolet Impala SS 1965 Pontiac Firebird Trans Am Coupe 1974
Juhlanumeron mukana kaikki tilaajat saavat ensi vuoden seinäkalenterin, johon keräsimme näyttäviä otoksia rakenteluharrastuksesta eri muodoissaan. Millaista oli rakentelu aikoinaan. Lehti ei vastaa taloudellisesti niistä vahingoista, jotka aiheutuvat mahdollisista ohjeissa olevista painotai muista virheistä. Se on pitkä aika. Jokin yksittäinen muisto, jota et ikinä unohda. Tallennamme puhelut laadun varmistamiseksi ja koulutustarkoituksiin. V8-MAGAZINE 3 Ratin Veekasin seuraavassa numerossa juhlitaan lehden 40-vuotista taivalta. Kertomukset olivat luettuja ja juttuja riitti itse juhlanumeron lisäksi kahteen seuraavaankin lehteen! Nyt uusimme tämän suositun nostalgiateeman. Linney, Heikki Malinen, Jim Maxwell, Kari Mörö, Anders Odeholm, Heikki Parviainen, Juha Peltonen, Pekka Polvinen, Kai Salmio, Matti Saloranta, Joke Simonen, Erik Stigsson, Pekka Vaisto ASIAKASPALVELU Sähköpostiosoite asiakaspalvelu@fokusmedia.fi Puhelin 020 735 4130* *Puhelun hinta lankapuhelinliittymästä soitettuna on 8,35 snt/ puh + 7,02snt/min ja matkapuhelinliittymästä soitettuna 8.35 snt/puh + 17,17 snt/min. KAUPALLINEN JOHTAJA Jaana Lindvall-Harki JULKAISUJOHTAJA Laura Luoma LEVIKKIMYYNTI Johanna Mikkonen MEDIAMYYNTI Sirpa Toivoniemi JULKAISIJA Fokus Media Finland Oy PAINOPAIKKA Kroonpress AS, Tartto 2018 ISSN 0780-2102 V8-Magazine on Aikakauslehtien liiton jäsen. Yhtiöllä on oikeus käyttää tietoja suoramarkkinointiin, etämyyntiin ja markkinatutkimuksiin henkilöstölain mukaisesti. Niitä tuli suoranainen vyöry. Jarmo Markkanen GOOD OLD TIMES Lehti ei vastaa tilaamattoman materiaalin säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Postiosoite V8-Magazine Hämeentie 153 C 00560 Helsinki Sähköpostiosoite v8-toimitus@fokusmedia.fi V8-Marketin sähköpostiosoite v8-market@fokusmedia.fi Facebook-osoite www.facebook.com/V8Magazine TOIMITUS Päätoimittaja Jarmo Markkanen Toimituspäällikkö Petri Laulajainen Ulkoasu Faktor Oy / Kirsi Perimö Avustajat Juha Airio, Bo Bertilsson, Paul Granvik, Hannele Hatanpää, Mikko Isokangas, Harri Jukarainen, Harri Kunnasvuo, Michael Lamm, Peter S. Tai kuinka hankit ensimmäisen jenkkiauton. V8-Magazinen tilaajat ovat Fokus Media Finland Oy:n asiakasrekisterissä. Fiiliksiä cruisailusta. Juuri lukijoilta löytyvät mehukkaimmat tarinat, joita haluamme suuren yleisön koettavaksi. Kuinka ja missä luit ensi kertaa Veekasia. Kerro meille, kuinka Veekasi on vaikuttanut harrastukseesi. Vuosien saatossa lehti on tavoittanut varmasti satojatuhansia ihmisiä, tekisi mieli jopa puhua seitsemän numeroisesta luvusta. Missä lehdellä on ollut tärkeä rooli, niin hyvässä kuin ehkä ”pahassa”. Tarjottu tai tilattu aineisto hyväksytään julkaistavaksi sillä ehdolla, että julkaisija saa korvauksetta käyttää sitä uudelleen lehden tai sen yksittäisen osan uudelleenjulkaisun, yleisölle välittämisen tai muun käytön yhteydessä toteutusja jakelutavasta riippumatta sekä luovuttaa oikeutensa edelleen ja muokata aineistoa hyvän tavan mukaan. Edellisessä synttärinumerossa viisi vuotta sitten pyysimme Veekasin lukijoita lähettämään jenkkiautomuistoja, jotka liittyvät V8-Magazineen ja myös koko harrastukseen. Kalenteri sopii tallin seinälle kuin nenä päähän – vai sanoisiko roddari kuin rullanenä päähän. Laita muutama rivi tekstiä ja kuva tai pari V8-Magazinen toimitukseen joko sähköpostilla osoitteeseen v8-toimitus@fokusmedia.fi (viitteeksi Muisto) tai aivan postissa osoitteeseen V8-Magazine, Hämeentie 153 C, 00560 Helsinki. Tilaaja voi kieltää tietojensa käytön. Ilmoitusasiakas on korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamasta mahdollisesta vahingosta kolmannelle osapuolelle ja/tai lehdelle. Matkaan mahtuu lukemattomia ikimuistoisia hetkiä
KISAJUTUT 62 SAVON MAFIAN WILLYS Esittelyssä tämän vuoden kiihdytyskisoihin valmistunut SPET-ryhmän ’41 Willys, joka kulki kauden aikana Pekka Junnilan ja Burn Beach Racing -teamin toimesta varsin vakuuttavan tuntuisesti. 82 FORD FAIRLANE 2D SEDAN 1958 Oululainen Mika Tapio löysi Amerikasta kustomoidun Ford Fairlanen, jonka maltilliset muutostyöt on tehty menneillä vuosikymmenillä. JARMO MARKKANEN 4 V8-MAGAZINE. 28 HENKILÖKUVASSA JARMO TOLVANEN Jarmo ”Jamppa” Tolvanen on tuttu mies takavuosilta kiihdytyskilpailujen lähettäjän tontilta, minkä lisäksi hän on ehtinyt olla monessa mukana. SISÄLTÖ 9/2018 KANNESSA 16 9/ 20 18 H IN TA 10 ,6 € SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI Amerika n kustom Ford Fairlane 2d Sedan 1958 Basic Tech: KYTKIN CRUISINGKESÄ 2018 Ford Roadster 1932 Chevrolet Impala SS 1965 Pontiac Firebird Trans Am Coupe 1974 KANSIKUVA: HEIKKI MALINEN PIENOISMALLIT 76 KULMIKKAAN KLASSIKON KUSTOMOINTIA Tällä kertaa perehdymme siihen, kuinka kustomoida pienoismallimaailmassa 1958–1960 Ford Thunderbird. Auto teki kuitenkin niin suuren vaikutuksen, että vuonna 2014 Harri löysi kunnostettavaksi ’66 Pontiac Catalina convertiblen. ’11 Chevrolet Camaro RS:n ahtimella varustetun ja 400-hevosvoimaisen paketin muutoskatsastus ei ollut aivan helppo projekti. 88 CHEVROLET IMPALA SS 1965 Hämeenlinnalaisen Riku ”Firestrait” Tulisalmen modernin Camaron LS-moottorin turvin kulkeva ’65 SS Impala on suurelle kansalle tuttu laite massiivisista savupilvistään. 40 HILJAA HYVÄ TULEE Make Wahlroosin ’32 Ford Roadster on ollut työn alla yli kymmenen vuotta. Avustajamme Harri Kunnasvuo osti 90-luvulla ’66 Pontiac Venturan, joka tuli kuitenkin myytyä suhteellisen pian eteenpäin. Lopputulosta tarkasteltaessa vanha sanonta puoltaa paikkaansa. TEKNIIKKAA 36 V6-MOOTTORI V8-VOIMALLA Myös V6-moottorista löytyy potentiaalia. 24 MISTÄ VEEKASI KIRJOITTI ENNEN Luomme katsauksen menneisiin vuosiin ja siihen, mistä V8-Magazine kirjoitti menneillä vuosikymmenillä. ESITTELYSSÄ LISÄKSI 8 PONTIAC CATALINA CONVERTIBLE 1966 Joidenkin automallien viehätys kestää haalistumatta vuosien yli. 16 PONTIACIN VIIMEINEN MUSKELIAUTO Littoislainen Saku Kausela omistaa 455-kuutiotuumaisella isolohkolla varustetun ’74 Pontiac Firebird Trans Am Coupen, josta löytyy tehoa liki 400 hevosvoimaa. 51 PERHEKALLEUS Pietarsaarelainen Jan-Olof Storrank hankki 440-kuutiotuumaisella isolohkolla varustetun ’67 Dodge Coronet Hardtop Coupen yli kolme vuosikymmentä sitten
68 CRUISINGKESÄ 2018 Pääkaupunkiseudun cruisingit, Porvoon Cruising, Nummela Kruising 11.8., Sunny South Cruising Inkoo-Hanko 18.8. KERÄILYKUVAT 48 CHEVROLET IMPALA SS 1965 KERÄILYKUVA: JAPE TIITINEN 50 WILLYS SEDAN DELIVERY NOSTALGIA ALTERED KALENTERIKUVA: PETER S. LINNEY 51 V8-MAGAZINE 5. 62 VAKIOPALSTAT 3 PÄÄKIRJOITUS 6 NAPPILAUKAUS 20 UUTISIA JA ASIAA 46 KALIFORNIA KRUZIN 74 V8-MARKET OSTOJA MYYNTIPALSTA 75 TAPAHTUMAKALENTERI 94 SEURAAVASSA NUMEROSSA 88 56 BASIC TECH – KYTKIN Kolmanteen polkimeen autossa liittyy teknisesti paljon automaattivaihteistosta poikkeavaa, joten käymme läpi hieman kytkimen anatomiaa. Jatkojalostusta saatiin odottaa syksyyn 2017 asti. Tasokas näyttely ja vieraita Amerikasta Billy Gibbonsin johdolla. KAKSIPYÖRÄISET 78 HARLEY-DAVIDSON ELECTRA GLIDE 1976 Carita Ingman hankki Electra Glidensa vuonna 2006, ja sille tehtiin seuraavan talven aikana muutoksia haluttuun suuntaan. VEEKASI KIERTÄÄ 32 JENKKIAUTONÄYTTELY, LAHTI 29.–30.9. Siinä on onnistuneen tapahtuman toimiva konsepti
6 V8-MAGAZINE. Kuvia voi lähettää osoitteeseen v8-toimitus@fokusmedia.fi. Mahdollisuudet paranevat, jos kuvassa on hauska idea, tai se on jollakin muulla tavalla uniikki. Aihekenttään maininta Nappilaukaus. Nappilaukaus TOIMI NÄIN: Nappilaukaus julkaistaan jokaisessa Veekasissa aukeaman kokoisena kuvana. Ideana on, että te lukijat lähetätte V8-Magazinen toimitukseen omia kuvianne, joiden joukosta toimitus valitsee kuhunkin numeroon sopivan kuvan
KUVA: ARTO MALINEN V8-MAGAZINE 7
Aikoinaan hieman sattumalta eteen tulleesta Pontiacista muodostui siinä määrin suosikki, että sellainen oli lopulta hankittava uudelleen tallin täytteeksi. TEKSTI JA KUVAT HARRI KUNNASVUO 8 V8-MAGAZINE. Pontiac Catalina Convertible 1966 Kestosuosikki Joidenkin automallien viehätys kestää haalistumatta vuosien yli
Kestosuosikki V8-MAGAZINE 9
S e miksi joistakin autoista muodostuu suosikkeja, voi joskus olla aika monen sattuman summa. Ennen kotiin paluuta Pontiac jätettiin erääseen rahtifirmaan Suomeen laivausta varten. Erään tällaisen ilmoituksen johdosta tuli kuitenkin soitettua myyjälle. Konttorille mentiin maaliskuun puolella ja kilvet irtosivat ensi yrittämällä. Autojen etsintä tapahtui tuolloin lähinnä erilaisten paikallisten myyntilehtien ilmoitusten kautta. Reissun loppuajan Pontiacilla tuli ajeltua Los Angelesin seutuvilla. Kotona auto vaatii pientä puuhastelua rekisteröintikatsastusta varten. 10 V8-MAGAZINE. Coupe-mallinen Poncho ihastutti ensisilmäyksellä. Kun astelimme taloyhtiön sisäpihalla olevalle parkkipaikalle, katoksen alla pilkotti valkoinen '66 Pontiac Ventura mustalla vinyylikatolla. Sehän meni läpi heittämällä, näin minusta oli tullut Pontiacin omistaja ehkä hieman yllättäenkin. 90-luvun alussa olin Kaliforniassa kaverin kanssa yhdistetyllä lomaja autonhakureissulla. Myyjä oli alkujaan Lontoosta kotoisin oleva hemmo. Auto näytti jotenkin todella hienon näköiseltä jo heti ensi silmäyksellä. Oikea asuinkompleksi löytyi Huntington Beachin alueelta. Onneksi tuolloin oli leuto tammikuu ja sulat tiet. Olihan se hieno kokemus roikottaa luuta omassa autossa suurkaupungin bulevardeilla cruisaillessa. Tällä perusteella oli yleensä vaikea arvioida tarkemmin mitä tarjolla oli todellisuudessa. Luunroikotusta Los Angelesin seutuvilla, Venturalla tuli cruisailtua myös Amerikan bulevardeja. Aikanaan auto saapui tänne Pohjolaan. Aikamme juteltuamme selvisi, että Pontiac oli rahan tarpeen vuoksi myytävä pois. Tulinkin siinä samalla sanoneeksi, että ellei kaverini ole siitä kiinnostunut, minä voisin olla. Poncho oli todella mukava auto ajaa ja maantieajossa se vaikutti olevan jopa varAikoinaan Kaliforniassa, tästä kaikki lähti liikkeelle. Auto oli siis mainiossa käyttökunnossa. Usein nämä ilmoitukset olivat sisällöltään varsin tiivistettyjä, minimissään vain auton merkki, vuosimalli sekä hintapyyntö. Chevrolet-harrastajalle tällainen järjestely kävi hyvin, joten siitä hetkestä lähtien minä olinkin se aktiivisempi ostajaehdokas tällä keikalla. Onnistunut ostos Pontiacin hakureissu tulosatamasta kotiin oli sekin oma seikkailunsa. Hintapyynti oli jo lähtökohdiltaan halpa, mutta koeajolenkin jälkeen piti vielä muodon vuoksi tehdä hieman alempi tarjous. Elämä ei ole pelkkää auringonpaistetta ja ruusuilla tanssimista Amerikassakaan. Kun auto oli vielä lähellä silloista majapaikkaa, lähdettiin sitä katsomaan. Auto tuotiin Suomeen, mutta lamavuosien myllerryksessä siitä jouduttiin luopumaan
Mielikuvissa olin jo suunnitellut erinäisiä toimenpiteitä sen kunnostamiseksi, mutta nyt olikin lähinnä aloitettava sen myynnin suunnittelu. . Koska tallissa oli jo ennestään yksi pidemmälle puunattu harrasteauto, oli tulokkaan kohtaloa mietittävä uudemman kerran. Näiden ominaisuuksien lisäksi kaksiovinen coupe oli mielestäni kaikkiaan todella näyttävän näköinen auto. Näin tapahtui ja Pontiac löysi uuden kodin. V8-MAGAZINE 11. Valitettavasti elämässä tulee eteen tilanteita, joihin ei itse voi vaikuttaa. Viimeistelyssä on haettu tehdasuutta ilmettä. sin bensapihi. Moottori on kunnostettu mekaanisesti täysin ja paukkuja on laitettu myös kosmeettiseen puoleen. Tämä ei ollut mitenkään miellyttävä ajatus, mutta siinä tilanteessa se tuntui ainoalta järkevältä liikkeeltä. Surullisen kuuluisan 90-luvun laman seurauksena työelämän puolella alkoi olla isoja epävarmuustekijöitä ja lopulta töitäkään ei ollut enää kokoaikaisesti. Myös akku on viimeistely ajan hengen mukaisesti
Levyjarrut eivät alun perin kuuluneet suunnitelmiin. Sisätilojen vaatima työmäärä ei sekään ollut aivan vähäinen. Moottori käytiin täysin läpi. Pakon edessä päivitys kuitenkin tehtiin etuakselille, mikä ei käyttömukavuuden kannalta ollut lainkaan huono asia. Rättikatosta ei ollut kuin muutama riekale jäljellä. Projektin puolivälin lähestyessä runko alkoi olla jo melko pitkällä, mutta korin kanssa puuhaa riitti vielä paljon. Puskurit hankittiin uudelleen kromattuina. Tässä etupenkin koesovittelua paikalleen. Niinpä osia pintakäsiteltiin eri tavoin, kaikkea ei vedetty samalla mustalla värillä. Taka-akselin ympäristö sai detaljointia ja myös uutta osaa. Projektivai heita 12 V8-MAGAZINE. Hankintahetkellä Pontiac oli patinoituneessa kunnossa, mutta selkeästi hyvän aihion oloinen. Ei ehkä se mielekkäin vaihe, purkaminen etenee kuitenkin. Auringon paisteessa oli mukava puuhailla asennuksen parissa. Projektin alkuvaiheessa putsailtiin koripeltejä. Rättikaton asennusta tehtiin kesällä 2017. Lämpimänä kesäpäivänä näpertelyä oli mukava tehdä myös ulkona. Detaljointi on itselle mielekäs aihepiiri. Alusta päädyttiin maalaamaan samaan väriin kuin pintapellit. Ehjä pohja ei vaatinut kovin isoja toimenpiteitä ennen värjäystä. Valmis alakerta odottelee nostoa takaisin rungolle. Moottori ei ollut enää lähtökohdiltaan ihan näyttelykelpoinen, toimiva paketti kuitenkin
Peltihommia oli varsin maltillisesti, lattia ja helmat vaativat vain muutaman pienen paikan. Pitipä valokuvaarkistoakin pöyhiä ja etsiä vanhat kuvat esille. Alustaan uusittiin oikeastaan kaikki kulutusosat. Tarkoitus oli jalostaa Catalina mahdollisimman pitkälle sellaiseksi, minkälaisena olisin sen itse ostanut uutena, jos sellainen mahdollisuus olisi ollut. Rättikatosta ei ollut kuin riekaleet jäljellä. Pelleiltään se näytti varsin kelpo yksilöltä, toki maalipinta oli auringon haalistama ja kolhujakin oli kertynyt muutamia. Auto oli kuitenkin käyntikuntoinen ja periaatteessa ajokelpoinen. Haaveissakin on omat prioriteettinsa ja niiden perusteella mielenkiintoisimpia juttuja on pyritty toteuttamaan, kun sellainen mahdollisuus on ollut. Eli köyhyyskapseli näin härmäläisittäin. Myös katon sähköhydraulisen järjestelmän osat uusittiin toimintavarmuuden vuoksi. Osista löytyneitä tehtaan merkintöjä palautettiin myös valmiisiin pintoihin. Tämä tarkoitti käytännössä sitä, että väritys valitaan oman mieltymyksen mukaan ja autoon pyrittiin hankkimaan siitä puuttuvia originaaleja lisävarusteita. Vaikka työt sujuivat pääosin ilman isompia harmeja, aiheutti toinen Tehtaan peruskapseli on mallia koirankuppi, tai ns. . Poncho oli hyvin mieluinen auto omistajalleen, joten ostokosiskelut eivät tuottaneet tulosta. Musta canvas-katto on varustettu lasisella takaikkunalla. Joka tapauksessa Venturan omistaminen jätti jäljen ja haaveen, että tällainen auto olisi kiva omistaa uudelleen vielä jossakin vaiheessa. Vuosia myöhemmin, kun talouspuoli oli jälleen vakaalla pohjalla, soittelin pariinkin otteeseen Pontiacin omistajalle ja tiedustelin olisiko se mahdollista ostaa takaisin. Vaikka tarkoitus ei ollutkaan hankkia uusia projekteja, ketjureaktion ensimmäiset merkit olivat jo ilmassa. Projektin kypsyttelyä Totutusta poiketen Pontiacia ei laitettu saman tien projektiksi, kun se oli saatu omaan talliin. Bremerin Ykä oli tuonut avonaisen Catalinan maahan Kaliforniasta. Poverty hub cap. Itse korin voisi sanoa olleen erinomaisessa kunnossa. V8-MAGAZINE 13. Hiljaiseloa kesti lähes vuoden verran, kunnes aika alkoi olla valmis projektin aloitukselle. Vaikka omalta osalta Pontiacin omistusaika jäi lyhyehköksi, teki auto suuren vaikutuksen. Ensimmäisen tutustumiskäynnin jälkeen asia piti kuitenkin laittaa vielä hautumaan. Metsästys oli oikeastaan varsin tuloksekasta, sillä suurin osa halutuista varusteista onnistuttiin löytämään. Koska detaljointiin liittyvät asiat ovat aina olleet itselle mieluisia juttuja, osia käsiteltiin eri tavoin. Vastaava käsittely suoritettiin myös rungon irto-osille. Lopulta Pontiac-kuume alkoi osoittautua hieman vakavampaa laatua olevaksi, asialle olisi ehkä tehtävä jotain konkreettisempaakin. Catalinassa oli paljon samaa fiilistä kuin Venturassa aikoinaan, vaikka nämä kaksi yksilöä ovatkin eri korimallia. Tämän tavoitteen myötä toivelistalla olevien osien jäljittäminen aloitettiin. Korikin nostettiin pois rungolta. Käytännön työt aloitettiin peltipintojen putsauksella ja auton purkamisella osiin. Vanha suola janottaa Vaikka harrasteautojen suhteen kaikenlaisia haaveita onkin olemassa, ei niiden kaikkien toteuttaminen ole mitenkään aktiivisten toimenpiteiden piirissä. Esimerkiksi valurautaa olevat osat käsiteltiin vastaavalla harmaan sävyä olevalla maalilla. . Toki autoon tutustuttiin perusteellisemmin kaikessa rauhassa ja tehtiin samalla suunnitelmia tulevista kunnostustoimenpiteistä. Syksyllä 2014 elettiin projektien suhteen lähinnä hiljaiseloa. Perheen yhteispäätöksellä todettiin tallissa olevan vielä yhden Pontiacin mentävä tila, joten kaupat sovittiin. Projektin kypsyttelyaikanakaan ei täysin toimettomina oltu. Satunnaisen autojen myynti-ilmoitusten selailun tuloksena silmiin osui parikin vuosimallin '66 Pontiacia. Kromikehät tuovat sentään hieman lisäluksusta. Rungosta riisuttiin kaikki irti ruuvattava osa pois ja puhdistuksen jälkeen se sai mustan värin päällensä. Hieman jo unohtumaan päässeet fiilikset kuuskutosen Pontiacin omistusajoilta palasivat mieleen
Kaikkiaan sisustan kunnostus oli melkoinen urakka kaikkine vaiheineen. Se on edelleen ilo silmälle ja kiva auto ajaa. Keinonahkaa olevan materiaalin väri on Parchment, joka on helmiäishohtoinen sävy. Tämä ei lopulta ollut mitenkään huono asia, tulihan jarruihin selkeä muutos parempaan päin. Sisätilat vaativat perusteellisen läpikäynnin. Pääsääntöisesti hyödynnettiin saatavilla olevia hyvälaatuisia repro-osia. Rätin asennus oli varsin mielenkiintoinen projekti, joka sekin suoritettiin omatoimisesti. Pontiacin tyylikäs optionaalinen sporttiratti tuntui lähestulkoon pakkohankinnalta tähän autoon. Retroradion kautta on mukava soitella musaa cruisailun aikana. Sinänsä on ehkä turhaa luetteloida kaikkia niihin vaihdettuja Sisätilat on kunnostettu täysin. Kiiltäviä osia autoon uusittiin varsin paljon projektin kuluessa. Edellisen kuuskutosen aikana siitä oli haaveiltu tehtävän kullanvärinen mustalla vinyylikatolla. hilppeitä. Todettakoon vain, että tekniikka on nykyisellään uudenveroinen. Pontiacin muotoiluun tuli ihastuttua jo vuosia sitten, eikä mallin kiinnostavuus ole himmentynyt millään tavalla. 14 V8-MAGAZINE. Moottori ja vaihteisto kunnostettiin varsin perusteellisesti. Lisäksi haussa oli erinäisiä lisävarusteita, joilla auton varustetasoa saisi päivitettyä halutulle tasolle. vaurioitunut etupyörännapa melkoisesti vaivaa. Kojelauta vaati myös melkoisesti työtä tullakseen tähän kuntoon. Verhoilujen kanssa ajatustyötä tuli tehtyä varsin pitkään, mikä olisi sopivin värimaailma siihen. Peltipintojen kultasävy löytyi nykyaikaisista värikartoista. Tavoitteena oli saada verhoilut tehdastyylisiksi, joten materiaaliksi vali. Penkit ja verhoilut olivat jo aika väsyneessä kunnossa. Toteutusvaiheeseen asti ei tuolloin päästy, mutta suunnitelma tuntui sopivan varsin mainiosti myös avonaiseen versioon. Kultaa ja mustaa Jo heti auton oston jälkeen oli oikeastaan selkeä visio, millaiseksi auton ulkoinen olemus tulisi tehdä. Ehjää ei laajoista etsinnöistä huolimatta löytynyt, joten varasuunnitelmana ollut päivitys levyjarruihin otettiin käyttöön. Katon suhteen päädyttiin canvas-materiaalia olevaan mustaan riepuun lasisella takaikkunalla
Loppukesästä 2017 sen katsottiin olevan kypsä palaamaan takaisin tien päälle. Ohjauspyöräksi valikoitui lisävarusteena tyrkyllä ollut sporttiratti, jota oli saatavilla uustuotantona. Aihiona tämä yksilö oli mitä mainioin lähtökohta. Pontiacin oma kapselivalikoima ei herättänyt kovinkaan isoja intohimoja, joten vaihtoehtoja perinteisille kokopeittäville kromilätyille piti miettiä. Koirankuppimalliset kapselit näyttivät sitä paremmilta, mitä kauemmin niitä katseli. Nyt kun autoa on päässyt toden teolla ulkoiluttamaan, on mukava todeta, ettei mallin viehätys ole himmentynyt vuosien aikana. Vannepuoli aiheutti pitkäaikaisia mietintäsessioita. Projektin haasteisiin toi helpotusta myös se, että näihin Pontiaceihin tuntuu löytyvän osia varsin mukavasti, muutamin poikkeuksin tosin. Cruisailu-musat voi kuunnella retrosoittimesta, joka asennettiin alkuperäiseen radion paikkaan. V8-MAGAZINE 15. Hyvä Pontiac, parempi mieli Reilun parin vuoden touhuamisen seurauksena Catalina tuli käytyä täysin läpi. Kojelaudan ympäristöä remontoitiin muutoinkin melko paljon. Kaikkiaan oli hauska tehdä tällainen projekti, joka oli tavallaan odottanut toteutustaan jo hieman pidemmän tovin, ollen välillä täysin unohduksissakin. Tarvittavien materiaalien haalimisen jälkeen verhoiluprojekti otti sekin aikaa useamman kuukauden. Lopputuloksena saatiin aikaiseksi uuden veroinen kabiini, jossa on oikein mukava nautiskella Pontiacin kyydistä. Väriksi toivomuslistalla oli saada jotain ulkokuoren kanssa sointuvaa sävyä. Työ aloitettiin penkkien runkojen korjauksella, kaikki täytemateriaali pintojen alla on luonnollisesti uutta. . Mainittakoon sekin, että kaikki verhoilutyöt tehtiin oman perheen yhteistyönä. Ne tuntuivat sopivan myös auton yleiseen olemukseen, joten kierros uusia sellaisia kirjattiin hankintalistalle. Tosin ei ihme, olihan se teknisesti uutta vastaavassa kunnossa. Hyvät asiat pysyvät ja paranevat, senhän tiesi jo vanha sananlaskukin. Musta koettiin hieman liian helpoksi vaihtoehdoksi, eikä se muutenkaan käyttömukavuuden kannalta ole se paras vaihtoehto Suomenkaan kesässä. koitu keinonahka. Useiden näytepalojen vertailun jälkeen valinta kohdistui tehtaan omaan Parchment-väriin, mikä on helmiäishohtoinen vaalea sävy. GM:n orkkikset erikoisvanteet olivat alun perin se mieluisin vaihtoehto, mutta hyvien sellaisten löytäminen on jo hankalampi juttu. Catalinalla on ilo lähteä ajelulle ja auton muotokieli hivelee silmää edelleen. Oli miellyttävää todeta, kuinka hienosti auto toimi ensi metreistä lähtien. Pientä viilattavaa muutaman sadan kilometrin testiajojen perusteella toki ilmeni, mutta niitä sekä joitakin muita pienempiä asioita laitettiin kuntoon seuraavan talven aikana
Pintaruostetta löytyi sitäkin enemmän, mutta sille riitti pelkkä mekaaninen puhdistus. Siihen asennettiin 3,42-välitys, Eatonin levylukko ja Superior-vetoakselit. Siitäkin huolimatta, että konepellin alla lepää liki 400-hevosvoimainen jättipannu. Littoislaisen Saku Kauselan Tulilinnun ulkonäkö puoltaa enemmän hulvatonta hottentottikulttuuria kuin maskuliinista muskelihenkisyyttä. Kokonaisuus kruunattiin läpinäkyvällä perän kannella, minkä läpi näkee helposti, onko taka-akselissa riittävästi voiteluöljyä. Tästä syystä jouduttiin uutta peltiä hitsaamaan myös puskurin ”taakse”. 16 V8-MAGAZINE. Firebirdin takapuskuri on ikään kuin integroitu korin yhteyteen, mikä tarjoaa tavallaan hyvät olosuhteet kosteudelle. Trans Am -versiota työstettiin 10 255 kappaletta, joista vain 4648 autoa varustettiin suurimmalla 455-moottorilla. Vaikka Firebirdiä valmistettiin kaikkiaan 73 729 autoa, ei Sakun Tulilintu ole tästä huolimatta mikään tusina-auto. Ruoste oli päässyt lounastamaan mm. TEKSTI JA KUVAT KAI SALMIO Projektivai heita Saku joutui suorittamaan pienimuotoisen hitsaussession ennen rekisteröintikatsastusta. kuljettajan jalkatiloissa, mutta ei kovin hyvällä nälkähalulla. Määrällisesti eniten tuoretta peltiä jouduttiin hitsaamaan tavaratilaan. Firebirdin 10-pulttinen perä käytiin läpi loimaalaisen Rautakummun toimesta. Pontiac Firebird Trans Am Coupe 1974 70-luvun hengessä Monet pitävät vuoden 1974 Firebirdiä Pontiacin viimeisenä muskeliautona
390-kuutiotuumaisella isolohkolla varustettu full size hankittiin nimenomaan kokonsa takia. Tuolloin raju perän nosto ei parantanut ajettavuutta, mutta katu-uskottavuus nousi sitäkin paremmalle tasolle. Saku uusi pakoputkiston kuluvan vuoden aikana. Näin pistin sinänsä kivan auton kiertoon. Autoon mahtui kerralla enemmän kavereita kuin viisi vuotta aiemmin hankittuun kuvien ”punaiseen paholaiseen”. Autossa oli ostohetkellä vielä punainen matto, mutta Saku vaihtoi sen mustaan. Seitsemän vuotta sitten 2011 Saku suoritti kansiswapin, jolloin vanhat hyvin palvelleet sylinterikannet vaihtuivat jenkkiläisen Butler Performancen 6X-rautakansiin. . – Ostin vuonna 2001 targakattoisen '87 Pontiac Firebird Trans Am GTA:n. Samalla uusittiin myös lattiamatto. Sellaiset hienoudet löytyvät myös kuvien Pontiacista. Esiteltäväksi päätyi tuolloin XL-luokan ylellisyyttä huokuva '64 Ford Galaxie 500 XL 4d hardtop. Ajelin Firebirdillä nelisen vuotta, kunnes vanhempi kalusto alkoi kiinnostaa yhä enenevässä määrin. Ilmanraikastimen ei tarvitse aina olla se perinteinen kuusenmallinen ”vaniljaWunderbaum”, joten Saku on valinnut autoonsa 70-luvun henkeä huokuvan vastineen. Matching numbers -yksilö oli edelleen rekisteröintikatsastamatta. Siinä vaiheessa, kun Tulilintu haettiin pois maalarilta, oli ilo ylimmillään. V8-MAGAZINE 17. Ei ole siis pahitteeksi poiketa kaavasta. Sisätilan äänieristystä lisättiin auton ylimaalauksen yhteydessä 2014. Saku on loihtinut autoonsa vivahteita 70-luvulta, jolloin jenkkiautoilussa nähtiin tietynlaista kapinahenkeä jopa ajo-ominaisuuksien kustannuksella. Auto oli maahantuotu Suomeen 90-luvun alussa. Tässä vaiheessa Fordilla oli ajettu vasta 80 000 orkkismailia. Vaimentimiksi valikoituivat Magnaflown pöntöt. Vanhempi kalusto vei voiton Sakun autoja on nähty viimeksi Veekasissa nelisen vuotta sitten (V8 5/14). Lähdimme kiireellä matkaan, siksi en ehtinyt käydä nostamassa rahoja pankista. Matkan aikana tyhjennettiin sitten pari automaattia, jotta sain kokoon riittävän nipun kahisevaa, naurahtaa Saku, joka lähti reissuun hyvän ystävänsä kera. Sportti oli myynnissä Vaasassa, mihin oli 450 kilometriä. Se oli samalla ensimmäinen jenkkiautoni. Auto maalattiin Rellun punaisella värisävyllä kaarinalaisessa automaalaamossa. Sakun Trans Amista ei ainakaan vielä löydy yliampuvaa peränkorotusta tai ränttätänttä kylkiputkia. Saku hankki ulkoisesti suomiautohenkisen Galaxien netin myynti-ilmoituksen innoittamana 2010. Saku Kausela ja Trans Am ovat kulkeneet yhteistä taivalta vuodesta 2005 lähtien, eikä loppua ole näköpiirissä. Löysin Nettiautosta 13 vuotta vanhemman '74 Trans Amin, joka oli uitettu Suomeen Yhdysvaltojen Minnesotasta. Ulkoista habitusta ruokittiin muun muassa slottivantein ja Back Off -roiskeläpin. Putkisto valmistui kolmen tuuman rosteriputkesta. S akun Firebird erottuu edukseen massasta, sillä tehdasasuisia Tulilintuja on maailma pullollaan
Eniten ruostetta löytyi takaluukun lattiasta. Koska tekniikan kunnostukseen ei ollut nyt tarvetta, aikaa säästyi muihin töihin. 10-pulttinen perä käytiin läpi lopulta loimaalaisen Rautakummun toimesta. Erehtyminen on aina inhimillistä, mutta tässä tapauksessa taisi olla sittenkin kyse enemmänkin huumorista, huomauttaa Saku, joka oli ehtinyt aloittaa vastaavat työt saman vuoden aikana. Näihinkin kohteisiin riitti pelkät peltipaikat, muistelee Saku. – Autossa oli jonkin verran hitsattavaa ennen kuin se oli valmis rekisteröintikatsastukseen. Läpinäkyvän kannen olisi voinut ideoida aikanaan jopa tehdas, koska raakaaine kehiteltiin jo 50-luvulla. Taka-akseli piti sen verran kovaa ääntä, että se päätettiin ottaa työn alle seuraavana talvena. Tässä yhteydessä uusittiin käytännössä kaikki osat, vain kuori oli session jälkeen originaali. Korroosiota dusteli olinko asentanut konepellin yhteydessä olevan scoopin väärinpäin. Akseliin asennettiin mm. Ei Tulilinnun turvapuskuri ollut mitenkään silmille hyppivän ruma, mutta edellisvuoteen verrattuna jonkinmoinen tyylirikko. Pikkis toimi muutaman vuoden ajan lähinnä käyttöharrasteautona. 18 V8-MAGAZINE. Auton mukana tulleista aikakorteista oli nähtävissä, että Pontiacilla oli jonkinmoinen kiihdytysmenneisyys. Perän oma kansi jäi jatkohyödyntämättä, kun tilalle laitettiin polykarbonaatti-muovista valmistettu korvike. Eatonin levylukko sekä vakiota kestävämmät Superior-vetoakselit. Lamput, maskiritilät ja muut tilkkeet Saku tilasi suoraan Jenkeistä. Seuraavat viisi vuotta kurvailtiin ilman suurempia ongelmia. Sakulla tämän velvoitteen kuittasi '85 Buick Electra Estate Station Wagon. Sellaiselta ei Firebirdikään välttynyt. Välillä Saku ajeli myös korotetulla '85 Chevrolet Blazerilla, jonka konetilasta löytyi dieselmoottori. Firebird kuskattiin uuteen kotiin trailerilla. Välitykseksi valikoitui 3,42-peräruuvi. Formula-versioon iskettiin vastaavasti stanuna 350:nen ja perus-Firebirdiin vajaapyttyinen 250-kutvonen. Vuonna 1974 amerikkalaisiin autoihin ilmestyi enemmän tai vähemmän rumia turvapuskureita. Ei toki niin paljon, että koko lattia olisi pitänyt uusia. Auto hankittiin 2000-luvun alussa. löytyi lisäksi kuljettajan jalkatiloista, takaosan pitkittäispalkeista ja takahiekkapellistä. . Saku onnistui hankkimaan kotimaasta '70–'73 Firebirdeissä käytetyn keulapalan, jossa oli enemmän röyhkeyttä kuin nössössä originaalissa. Sakun isän USA:sta Suomeen uittama lyhytkoppainen '89 Chevrolet Chevy Van on vuosien aikana toiminut Sakun jokkisautojen vetoautona ja samalla myös liikkuvana työkalupakkina. Trans Amien vakiopatana käytettiin 400:sta (225 hv). Tehoa löytyi 250 nettohevosvoimaa. Kyseessä oli Trans Am, jonka konetila varustettiin tehtaalla 455-kuutiotuumaisella jättimoottorilla. 2010 oli aika suorittaa vanhennusleikkaus, kun alkuperäisestä keulapalasta tuli tallikoriste. Auton mukana tuli iso nippu kuitteja, kuin todisteena rempan suorittamisesta. Lukema ei vakuuta hevosvoimaintoilijoita, mutta suuntaus oli nyt tämä. Moottoritilasta löytyy vuoden 1974 suurin moottorivaihtoehto, 455-kuutiotuumainen ja 250 nettohevosvoimaa vakiona tuottanut isolohko. Doupattu perä Moottorille ei tarvinnut tehdä kuin normaalit huoltotoimenpiteet. 455:nen oli remontoitu jo Yhdysvalloissa. – Rekisteröintikatsastus sujui ongelmitta, mutta pokassa oli jonkin verran pitelemistä, kun vääräleukainen katsuri tieKotialbumis ta Saku siirtyi jenkkiautoilijaksi '87 Pontiac Trans Am GTA:n myötä. Samassa yhteydessä oli kunnostettu myös TH-400-automaattivaihteisto. Ostointo ei kadonnut missään vaiheessa, joten Pontiacista hierottiin kaupat. Pitäähän sitä jokaisen miehen omistaa kerran elämässään piilofarmari. Autojen suorituskyvystä tuli joksikin aikaa laskeva trendi maailmalla ensimmäisen öljykriisin (1973) jälkimainingeissa. Elettiin kevättä 2005. Sakun tavoitteena oli kilvittää auto viimeistään syksyyn mennessä. Isokorinen jenkki löytyy edelleen miehen kotitallista. Kun Saku haluaa kurvailla kavereineen tyylillä, on valinta '64 Ford Galaxie 500 XL 4d hardtop. Ostohetkellä matkamittarissa seisoi karvan yli 100 000 kilometrin lukema
Ennen maalausurakan toteuttamista autoon tehtiin vielä toistamiseen peltihommia. Seuraavan vuoden mallissa oli jo katti, TH-350-vaihteisto ja yksi onneton pakoputki. Ylimaalaus suoritettiin kolmikerroksisella metallivärillä ja sävynä käytettiin Renaultin Rouge Flamea. Kolmannen kerran punaiseksi – Olen pyrkinyt tekemään tarvittavat korjaukset ja muut asiat aina talven synkkinä hetkinä. Näin Trans Am on palannut baanalle jokaisena kesänä yhtä suvea lukuun ottamatta. Maalista oli havaittavissa joko flakea tai mirraa, mutta maali oli jo sen verran auringon polttama, ettei erikoismaalauksesta ollut käytännössä jäljellä enää kuin muisto. Nykyinen värisävy on bongattu Renaultin värikartasta. Uusien kansien ohessa vaihtui myös imusarja, kun Edelbrockin alu-Performer asennettiin paikoilleen. Olemassa olevien katurenkaiden surkean pidon johdosta on toistaiseksi päädytty lähinnä pintakaasun turvin lukemaan 14,009. Tuttu ammattihitsari korjasi pintapuolisia peltejä, kuten A-pilareita, helmoja, ovien alareunoja ja takapyöränkaaria. 455 oli alkujaan melko matalapuristeinen (8,0:1), mutta nyt puristukset ovat suunnilleen 9,5:1 tienoilla. Firebird on nelipaikkainen, mutta istuuhan sitä tarpeen tullen viides matkustaja vielä kardaanitunnelin päällä. Pakopuolelle iskettiin Hookerin peltisarjat. Saku äänieristi hytin kauttaaltaan ennen sisustan kasausta. Tehomittaus antoi tulokseksi 383 hevosvoiman lukeman ja vääntöä löytyi mukavat 740 Newtonmetriä. 13-sekunnin aika olisi arvatenkin todella helppoa korkata slickseillä. ylimaalaus, toteaa Saku. Autossa käytettiin nyt viimeistä kertaa tuplapakoputkistoa ja TH-400-automaattia. Viimeinen ”mohikaani” Saku ei vuosien saatossa ollut tyytyväinen autonsa suorituskykyyn. Saku hoiti alkuvuosien peltityöt vielä omatoimisesti, mutta antoi tällä erää näkyvämpien kohteiden korjaukset peltisepän toteutettavaksi. V8-MAGAZINE 19. 455:nen ei ollut muutenkaan enää stanukoossa siinä vaiheessa, kun auto siirtyi Sakulle. Silloin autolle suoritettiin mm. Kuljettajan penkki ja Trans Amin alkuperäinen ratti oli verhoiltu jo aikaisemmin aidolla nahalla verhoilijamestari Erkki Hakalan toimesta. Näiden myötä parani myös puristussuhde. . Näin hän tilasi talvella 2011 USA:sta Butler Performancen läpikäymät 6X-rautakannet vanhojen orkkiskansien tilalle. Mustaa verhoilukokonaisuutta raikastaa alumiininvärinen mittaristopohja. Saku on käynyt muutaman kerran puikottamassa Firebirdiä myös stripillä. Rattiputken yhteydestä löytyy varvikello ja keskikonsolista 2-kanavainen lambda-mittari. Kuusi vuotta kansien vaihdon jälkeen Saku kävi dynottamassa Tulilintunsa Sporttiautossa. Värivinkin latasi tiskiin ystäväpariskunta Kaarinasta. Kuittien mukaan nokaksi oli vaihtunut COMP Camsin Magnum (270/270). Siinä ehkä suurin yksi syy, miksi perusversiota valmistui yli 16 000 autoa enemmän kuin näyttävämpää Trans Amia. Tämä auto poistui jo tehtaalta punaisena. Samassa yhteydessä uusittiin myös musta kattoverhoilu. Trans Am oli vakiovarustuksella (4446 $) 1111 taalaa kalliimpi vaihtoehto kuin perus-Firebird (3335 $). Originaali vaihteenvalitsin on korvattu B&M:n megashifterillä. '74 Firebird on viimeinen Tulilintu ilman katalysaattoria. Ei siis ihme, että moni pitää '74:sta Tulilintua Pontiacin viimeisenä muskeliautona. Firebird poistui jo tehtaalta punaisena, mutta olemassa oleva maalaus oli ruiskutettu pintaan jälkikäteen jo vuosia sitten
V8-Magazinen Pressipytyn sai tänä vuonna Kauhavan kiihdytysrata ja LSK Business Park. Vaikutukset näkyivät heti. Pasi Korhonen, 2. Super Pro ET-ryhmän SM-sarjan kolme parasta, 1. Drag racingin tulevaisuuteen voi katsoa luottavaisin mielin. Suomen pienoismallirakentajien järjestämässä kilpailussa oli useita ajoneuvoluokkia populaarikulttuurija fantasia-aiheiden lisäksi. Etualalla ovat muhkean Junior Tsemppari pystin vuodeksi haltuunsa saanut Junior Biken mestari Milo Ahonen ja Tornin tunnustuspalkinnon vastaanottanut Toni Erälähde. Henry Korpela. K U V A T H E IK K I M A LI N E N Pienoismalliharrastamisen näyteikkuna Perinteisessä Suuri Snadi -tapahtumassa 6.–7.10. Espoon Otahallissa oli Leikkikalumarkkinoiden ja muun miniatyyrimalliharrastukseen liittyvän lisäksi lauantaina pienoismallien kansainvälinen Nordic Challenge. Pasi Laine, 3. Custom-luokassa Highly Commended -erityismaininnan saivat helsinkiläisen Mikko MM Mäkelän Moebius Models Incorporationin 1:24 -rakennussarjasta kevyesti kustomoima ’54 Hudson Hornet Special sekä Revellin mallista luoma ’48 Cadillac. Kuljettajat saapuivat kiitettävän runsaslukuisesti pokkaamaan palkintonsa. FHRA palkitsi FHRA:n kunniapalkinnon saajat ryhmäpotretissa. Ossi Oikarinen kävi noutamassa Pro Street -ryhmän Suomen mestaruus pystinsä, ja kiirehti vielä seuraavaksi aamuksi F1 studioon Japanin GP:n merkeissä. HANNELE HATANPÄÄ 20 V8-MAGAZINE FHRA:n SM-sarjan palkintojenjako ja kauden 2018 päätösjuhla pidettiin LSK Business Parkissa Kauhavalla 6.10. Jälkimmäisen esikuvana on ollut Foose Designin Eldorod, vaikkakin siihen nähden väritys ja sisustan metalliosat on muutettu toisenlaisiksi. SM-sarjan kilparyhmistä palkittiin perinteiseen tapaan kolme parasta. Maailmanennätysvauhtiin syntyi uusi kiihdytyksen pyhättö. Pohjanmaalla tapahtuu, kun pistetään tapahtumaan. Se loi aivan uutta kipinää harrastajiin ja toi vahvasti positiivista julkisuutta koko lajille monissa medioissa. Mm. Paikalla oli hyvin väkeä ja ilta oli varsin lämminhenkinen. Tämän lisäksi jaettiin joukko erikoispalkintoja, jotka ojennettiin seuraaville: Vuoden toimitsija Simo Rosenberg, Vuoden jäsenkerho GM Cruisers ry, Vuoden Hot Rod Harrastaja Jukka Huhta, Vuoden Team T&A Top Fuel Racing Team, Vuoden Tulokas Pasi Malinen, Vuoden MP-kuljettaja Vesa Lipponen, Vuoden Media-teko Glenn Hägg, Vuoden Drag Race -teko LSK Business Park ja Kauhava työryhmä, Toimistonväen tunnustuspalkinto Ina Baker, Erityistunnustuspalkinto Yrjö Wallius, Erityistunnustuspalkinto Toni Erälähde, Junior Tsemppari Milo Ahonen, V8-Magazinen Pressipytty Kauhavan kiihdytysrata ja LSK Business Park, Puten muistopalkinto Jorma Petra, Per Gästrin muistopalkinto Jaakko Salakari. Per Gästrinin muistopalkinto ojennettiin pitkän uran kiihdytyskilpailujen parissa tehneelle kilpailijalle ja käsittämättömälle moottorien suunnittelijalle ja rakentelijalle, jopa maailman maineeseen yltäneelle "gurulle" Jaska Salakarille.
0–60 mailia arvioidaan sujuvan 4,5 sekuntiin. . Viitteeksi ”Muisto”, tai postitse osoitteeseen V8-Magazine, Hämeentie 153 C, 00560 Helsinki. Jarkko Tähtinen ylsi parhaana jenkkirata-autoilijana neljänneksi Ford Mustangilla 18 sarjapistettä voittajalle hävinneenä. Haastattelut ovat nähtävillä Youtubessa (Valet 2018 MHRF baksätesintervju). ”Takapenkkihaastatteluiden” kysymyksillä selvitettiin mm. . Nimensä mukaisesti menneen ajan moottoriurheilua tallentava ja vaaliva yhdistys järjestää mm. Autot ovat pitkälti samanlaisia, mutta osin paikallisiin tarpeisiin sovitettuja. Avustuksia voivat hakea yksityishenkilöt ja oikeustoimikelpoiset yhteisöt ajoneuvon restaurointikulujen osarahoitukseksi. HARLEY-DAVIDSON Harley-Davidson sähköistyy Muisteloita juhlanumeroon! V8-Magazinen numero 10/2018 on lehden 40-vuotisjuhlanumero, johon peräänkuulutammekin lukijoilta mieleenpainuvinta muistoa, missä V8-Magazine on ollut mukana. Autoliiton toimitusjohtaja Pasi Nieminen kommentoi seuraavasti valtioneuvoston hyväksymää esitystä: ”Yleensähän se menee niin, että polttoaineveroa ja ajoneuvoveroa korotetaan vaalikauden alussa, jotta ihmiset unohtaisivat sen ennen seuraavia vaaleja. Jenkkiautokalusto sijoittui tällä kaudella startanneessa uudessa SM-rataluokassa, Gran Turismossa sarjan keskivaiheille. Vuotuista ajoneuvoveroa kevennetään 50 miljoonalla eurolla vuoden 2020 alussa vuoden 2019 budjettiesityksen mukaan. yli 300 uniikkia HSV:llä tehtyä osaa. . esitelmätilaisuuksia historiallisista moottoriurheiluaiheista jäsenilleen. Ensimmäinen vaihe on valmistunut ja mm. Se perustuu 2017–2019 F-150 Ford Raptoriin. SAHK:ia Ruotsissa vastaava Motorhistoriska Riksförbundet haastatteli pitkin vuotta eri puolueiden poliitikkoja, jotka olivat ehdokkaina naapurimaamme syyskuisissa eduskuntavaaleissa. Tämä HPE700-muunnos tuottaa 705 bruttohevosvoimaa 6200 kierroksella ja vääntää 675 jalkapaunaa 4200 kierroksella. Näiden myöntämisen tausta-ajatuksena on synnyttää Suomeen edustava otos eri liikennemuotojen kansallisesti arvokkaiksi luokitelluista kulkuvälineistä edesauttamalla niiden säilymistä käyttökuntoisina. heidän suhtautumistaan vanhoihin ajoneuvoihin ja niitä koskeviin lakeihin sekä määräyksiin. H-D:n aikomuksena on tarjota kattava moottoripyörävalikoima eri hintaluokissa, voimanlähteissä ja ajotyyleissä ” More Roads to HarleyDavidson” -suunnitelmansa mukaisesti. Aro-yhtymän Autokeskus Konalaan on rakenteilla uusi autotalo. Lisätietoja antaa Museovirasto. Järjestyksessään 26. Moottoriurheiluhistoriallinen Seura juhli 25-vuotisjuhliaan syyskuun lopulla Kaisankodissa Espoossa. . ajotapahtumassa myönnettiin kesällä myös yksi ajomestarin titteli 25 osallistumiskerrasta. Alkuperäiseen verrattuna autossa on erilaiset puskurit edessä ja takana sekä ledivaloin varustettu lavaosan turvakaari. Teksasilainen Hennessey Performance (HPE) on repäissyt jälleen tuomalla markkinoille 300 mailia tunnissa etenevän kuusipyörävetoisen Goliathin uudesta Chevrolet Silverado Trail Boss Z71 -mallista, josta on selviytymislaiteeksi hurjimpiinkin olosuhteisiin. Täällä kehitellään ainakin alussa yrityksen ensimmäistä sähköisten ajoneuvojen linjastoa sekä keskitytään näihin liittyvien akkujen, sähkötyökalujen ja sähköisten koneiden suunnitteluun, kehittämiseen sekä tuotantoon. Mobilia Autokylässä järjestettiin lokakuussa työpaja kulkuvälineiden restaurointiavustusten hakemisesta. Perushinta 37-tuumaisilla renkailla ja 20-tuumaisilla pyörillä etenevällä hurjimuksella on 375 000 dollaria. Supertruck – 2019 Chevrolet Silverado Goliath 6 x 6 H E N N E S S EY V8-MAGAZINE 21. . Osallistumalla Suur-Saimaan Ympäriajoon kymmenesti. Ajonestorin tittelin saa vastaavasti kierrettyään ajoissa Suur-Saimaan 20 kertaa. Chrysler-, Dodgeja Jeep-merkkihuolto on muuttanut jo uusiin tiloihin Ristipellontie 5:een Helsingin Konalassa. HPE tarjoaa myös lisävarusteena 808 stroker-moottorin, Brembon jarrut ja kustomoidun sisustuksen. . Mallistoa laajennetaan vuonna 2022 kevyemmillä ja pienemmillä malleilla, joilla tavoitellaan uusia kuljettajia tarjoamalla ” uudentyyppisiä ajokokemuksia”. Nyt sitten hieman alennettiin toista veroa, jota oli jo aiemmin korotettu”. Tämän vuoden haku on päättymässä 2.11.2018 klo 15.00. Paitsi, että ensi vuonna tulee markkinoille ensimmäinen sähköinen malli Live Wire, niin valmistaja on ilmoittanut perustavansa aivan uuden tutkimusja kehityslaitoksen Kalifornian Piilaaksoon. Tiivistettyä . Uusia Camaroita kootaan Pohjois-Amerikan lisäksi Argentiinassa ja Australiassa. Hennesseyltä on tullut aiemmin tarjolle myös toinen hieman miedompi kuusipyörävetoinen lavaauto, 605-hevosvoimainen Hennessey VelociRaptor 6 x 6. Vuoden loppupuolella avautuva laitos toimii satelliittina H-D:n Wisconsinin tuotekehityslaitokselle ja sinne värvätään parhaillaan sähköisten ajoneuvojen huippuosaajia. Off road -monsterissa vakio 6,2-litraista veekasia on parannettu 2,9-litran ahtimella, joka tuottaa 7 psi:tä ahtopainetta, ja ruostumattomasta teräksestä tehdyllä pakoputkistolla. Australiassa ne myydään HSV Camaroina ja niissä on mm. . . Harley-Davidson panostaa sähköisiin kytkimettömiin moottoripyörämalleihin ja sen tavoitteena on uusimman strategian mukaan ”johtaa sähkömoottoripyöräilyä”. Niitä voi lähettää osoitteeseen v8-toimitus@fokusmedia.fi. Bikes for Veterans ry lahjoitti Kiitos 1939–1944-tuotteita myymällä keräämänsä 6000 euroa syyskuussa Rintamaveteraanien Varsinais-Suomen piiri ry:lle. Miten ajoneuvoksen tittelin saa. Ensimmäistä mallistoa kutsutaan nimellä ” Twist and go”
Museokeskus Vapriikissa on meneillään Marilyn – nainen roolien takana -näyttely, joka jatkuu 2.12. Vuosi myöhemmin rinki on kasvanut kahdella uudella ehdokkaalla, jotka ovat mukana vaikuttamassa seuraaviin kierroksiin. . autoihin liittyvää. Tätä komppaavaa ohjelmaa on luvassa 17.–18.11. Seudulle syntyi turistinähtävyys, joka oli yksi Hostetlerien ajatuksista. Jatkossa perustajajäsenet nimeävät jokainen 3 uutta ehdokasta mukaan Hall Of Fameen. ”Ten most outstanding”-palkittuihin valittiin tänä vuonna suomalaisautoista Aulis Hämeenkorven ’32 Ford Roadster ja Pepe Pitkon ’70 Plymouth Barracuda. . Lahden Jenkkiautonäyttelyn ja X-treme Car Show’n järjestäjät Mikael Forsman ja Kirsi Ojaniemi valitsivat 8 perustajajäsentä X-treme Hall Of Fameen. Poliisi käsitteli asian ajokortitta ajamisena”, kertoo AL:n sivusto. Tammikuussa Hudson-museon johtokunnan enemmistö, joka koostui pääosin kaupunginvaltuuston jäsenistä, päätti olla avaamatta museota ja myydä kaluston – 69 Hudsonia ja Terraplania, Doveria, Essexiä ja Railtonia – sekä esillä olleita kylttejä, bensajakajia ym. pidetyssä huutokaupassa oli myyntiartikkeleita lähes 1200, ajoneuvojen lisäksi paikallismoottoreita, leikkikaluja, emalikylttejä ja muuta rekvisiittaa. High Chapparal -villinlännenkylän automuseon noin 80 autoa ja 120 mopoa sekä moottoripyörää olivat kaupan, joukossa myös amerikkalaisia ajoneuvoja. Se hävisi markkinoilta valmistajan konkurssin myötä. 90-luvulla 43 kappaletta valmistettu ruotsalainen urheiluautomalli JC Indigo 3000 on herätetty henkiin. Kaiken kaikkiaan lokakuun 19.–21. Se taustoittaa mm. Yli 30 vuoden aikana Hudson Motor Car Companyn valmistamien autojen kokoelman kerännyt ja omistanut Eldon Hostetler kuoli vuonna 2016 ja hänen vaimonsa 2017 toukokuussa. Sen sijainti Suomen ja Ruotsin rajalla, mistä ei ole pitkä matka Pohjois-Norjaankaan, tuo tapahtumaan lisäilmettä. Harrastajia tulee kaikista näistä maista. X-treme Hall Of Fame 22 V8-MAGAZINE Maailman suurin ja kalustoltaan erityinen Hudsonmuseo, Hostetler’s Hudson Auto Museum Indianassa on suljettu. 24 ehdokkaasta tehdään äänestys jäsenten kesken ja 2 eniten ääniä saanutta valitaan seuraavana vuonna mukaan X-treme Hall of Fameen. Sunnuntaina ohjelma jatkuu mm. Gene Winfield, George Barris ja Joe Bailon. Päättäjille, viranomaisille, lainsäätäjille ja toimenpiteiden toteuttajille toimitetun strategian pohjana on käytetty SMOTO:n kyselyjä, kannanottoja, statementteja ja tutkimuksia. KVajokorttia tarvitaan, koska ajokorttimme kielet ovat suomi ja ruotsi otsikkoa lukuun ottamatta. "Elvis" Aron & Cool Company, burleskitaiteilijat Miss Nana Violet ja Suzie S. Sopimukseen kuului, että Hudsonit saavat sieltä museon. Maailman kallein Hudson kaupattiin museomenetyksen myötä W O R LD W ID E A U C T IO N E E R S. ”Suomalaisautoilija sai Australiassa 600 euron sakot, kun tällä ei ollut kansainvälistä ajokorttia. Autoliitosta haettava kansainvälinen ajokortti, joka on virallinen käännösasiakirja, vaatii oheensa voimassa olevan kansallisen ajokortin. Wheels Nationals Haparanda/Classic Motor Meet -tapahtumassa Ruotsin puolen Haaparannassa oli jälleen ennätysmäärä kävijöitä keskikesällä. Uusi Indigo 3000R esiteltiin kesäkuussa. Kyseessä on Euroopan ensimmäinen auton rakentajien Hall of Fame, vastaavanlainen alku oli aikoinaan Grand National Roadster Show’ssa, joiden perustajajäseniin kuuluivat mm. Veekasissakin numerossa 5/2017 esitellyllä, kolme ja puoli vuotta sitten valmistuneella autolla on taitettu jo 7000 kilometriä. Maailmanlaajuisesti kiinnostanut huutokauppa tuotti elokuussa kaiken kaikkiaan 7,5 miljoonaa dollaria ja siellä myyntiin tähän mennessä kallein Hudson 1,265 miljoonalla, joka oli NASCAR-legenda Herb Thomasin '52 Hudson Hornet 6 ”Fabulous Hudson Hornet” -kilpuri. järjestetyssä Autot ja Viihde -tapahtumassa lanseerattiin Xtreme Hall Of Fame. Lahden Messukeskuksessa 29.–30.9. . . luokan entisöintidiplomi. Suomen Motoristien (SMOTO) laatimassa moottoroituja kaksipyöräisiä ajoneuvoja koskevassa M2P-strategiassa tuodaan esille parannuksia motoristin vapauden ja turvallisuuden säilyttämiseksi, sekä korjauksia verotukseen ja moottoripyörien sekä mopojen tasavertaiseen kohteluun yhtenä liikennemuodoista. Moottorina on 3-litrainen, yli 300-hevosvoimainen tublaturbotettu V6. Se mukailee vanhaa Indigoa, mutta on modernisoitu tähän päivään. Tiivistettyä . . Suomalainen ajokortti riittää kuitenkin yksistään EU-maissa. Antti Asunmaan ’59 Cadillac Coupe DeVillelle myönnettiin Suomen ajoneuvohistoriallisen keskusliiton tämän vuoden entisöinnin laatukilpailussa 1. . tarpeet moottoripyörien autoveron poistamiseksi ja niillä bussikaistoilla ajamisen sallimiseksi. Harvinainen '55 Hudson Italia myytiin 682 000 dollarilla ja Rippon Brothers -koripajan yksittäiskappaleena tekemä '37 Railton Special Limousine 462 000 dollarilla. Kaupunki myi paikan sijoittajalle Hostetlerien kuoltua. Marilyn-meikki arkeen ja juhlaan -luennolla sekä Vintage-torilla. Paikallispolitiikkaa ja -taloutta sisältäneen veromuutoksen myötä museon kannattavuus laski. Vuosia sitten he lahjoittivat Shipshewanan kaupungille maata, jolle rakennettiin Shipshewana Town Center, rakennuskompleksi, jossa oli konferenssitiloja sekä hotelli. Muotia, Vintage-tori vaatteille ja huonekaluille, musiikkia sekä vielä lauantaipäivän päätteeksi klo 18.00 alkaen 50-luvun teemabileet, joissa esiintyvät mm. Uusi sukupolvi modernisoi Big Bengtin luomaa Ruotsin viidenneksi suurinta huvipuistoa lapsiperheitä silmällä pitäen. saakka. Suurin osa autokokoelmasta lahjoitettiin myöhemmin kaupungille. Perustajajäsenet ovat: Gene Winfield (USA), Billy Gibbons (USA), Jimmy Shine (USA), John D’Agostino (USA), Jarmo Markkanen (V8Magazine), autorakentaja Johan Eriksson (SWE) sekä Mikael Forsman ja Kirsi Ojaniemi. Dynamite
Tämän lisäksi kummankin ryhmän nopeimmat Dodget, James Pranisin '68 Dodge Charger ja Peter Bokedonin '72 Dodge Dart, palkittiin 5000 dollarilla. Yli 250 kustomia ja klassikkoa osallistui show ’n’ shine -näyttelyyn ja lisäksi Dodgen sponssaaman tapahtuman ohjelmassa olivat mm. Autoliitto on ottanut kantaa esitykseen ja ehdottanut enimmäisnopeudeksi 60 km/h mm. Euroopan komissio on jo antanut huomautuksen esityksestä. Historiallinen Woodward Avenue sai kumia pintaansa, vaikka sade päättikin kiihdyttelyilottelun ennen aikojaan. Näihin uppoutuminen käy eräänlaisesta mindfulnessista. Neljättä kertaa järjestetty yksipäiväinen Roadkill Nights teki uuden kävijäennätyksensä Pontiacissa Michiganissa. Viitteeksi ”Talleissa tapahtuu”, tai postitse osoitteeseen V8-Magazine, Hämeentie 153 C, 00560 Helsinki. 128 street legal -kilpailijaa kisasi 30 000 dollarista Small Tire ja Big Tire -ryhmissä. Jos sinulla on rakenteilla mielenkiintoinen projekti, lähetä tarinaa ja kuvia osoitteeseen v8-toimitus@fokusmedia.fi. Vesittyykö kevytautoesitys. K A I S A LM IO. Autontuojat ovat kiitelleet rajausta. Ruotsissa voidaan rakentaa mistä tahansa henkilöautosta tai kuorma-autosta A-traktori, mutta meillä kevytauto rajataan käytännössä uudehkoihin ja samalla hintaviin autoihin. Viereinen Woodward Avenue oli muutettu osittain 1/8-mailin dragstripiksi. Dodge Brothersit tutkailevat show ’n’ shine -näyttelyyn osallistuvaa Joe Attardin ’55 Dodge C-1 -pickupia. Eduskuntaan on tulossa Hallituksen esitys uudesta ajoneuvoluokasta, enimmäisnopeudeltaan 45 kilometriä tunnissa rajoitetuista henkilöautoista, nk. Dodge Top Fuel Dragster -kuljettaja Leah Pritchettin ja Dodge Charger SRT Hellcat Funny Car -kuljettaja Matt Haganin näytöslähdöt. kevytautoista. Yli 44 000 kävijää saapui tapahtuman keskipisteeseen, M1 Concourse -moottoriradalle. Vanhemmistakin autoista löytyy esityksessä ehdotetuilla nopeuksilla turvaominaisuuksia enemmän kuin mopoautoista. Laki tulisi voimaan marraskuussa 2019. Heidän mukaansa ehdotetut lakimuutokset ovat ristiriidassa unionin lainsäädännön kanssa. K U V A T FC A V8-MAGAZINE 23 Jenkkilän normikokoontuminen Roadkill show’n kolmeasataa lähentelevään harrasteautomäärään sopii kaikenlaisia rakentelutyylejä ja entisöintejä. Tosin Ruotsissa nopeus on rajoitettu lukemaan 30 km/h. Onko kohderyhmällä eli nuorisolla ja eläkeläisillä näihin varaa. Talleissa tapahtuu Ensi vuoden ensimmäisissä numeroissa julkaistaan jälleen Talleissa tapahtuu -otsikon alla lukijoiden projekteja. Rankkasade lopetti kisaamisen ja palkintorahoja jaettiin 20 000 dollarin edestä 16 kilpailijan kesken. Tämän hetkisen tiedon mukaan kevytautoksi saisi muuttaa henkilöauton, joka on otettu käyttöön vuoden 2014 jälkeen. liikenteen sujuvuuden vuoksi. Jos nyt ajetaan mopoautoilla, niin pitääkö mennä äärimmäisyyksiin, eli lähes uusiin autoihin vetoamalla turvallisuuteen
Suomessa auto oiottiin, maalattiin ja putsattiin perusteellisesti, minkä jälkeen se sai kakkospalkinnon Classic Car -luokassa FHRA:n näyttelyssä vuonna 1987. Juttusarjaa jatketaan kaikissa vuoden 2018 numeroissa. 30 vuotta sitten 1/89 24 V8-MAGAZINE. Matkamittarissa oli silloin 70 000 mailin lukema, mutta ulkoasultaan auto oli kolhittu. 40 vuotta sitten 1/80 V8-Magazine juhlistaa tänä vuonna 40-vuotista taivaltaan. Auton omisti kuvaushetkellä tamperelainen Ari Leppänen, jolla auto oli ollut vasta muutaman kuukauden ajan. Suomen Lincoln-Mercury -kerhon puhemiehenä ja autojen maahantuojana sekä kauppiaana toiminut Pena toi maahan mielellään juuri Lincolneja, ja hänen henkilökohtaisessa käytössään ollut kuvan yksilö löytyi Coloradosta muutama vuosi ennen jutuntekohetkeä. Uutisia ja asiaa -palstalla oli tunnelmia V8-Magazinen kymppivuotisjuhlista. TEKSTI PETRI LAULAJAINEN ERI VUOSIKYMMENILLÄ Mistä Veekasi kirjoitti (1978 ilmestyi vain yksi numero, niin tällainen aikavirhe sallittakoon) Koska V8-Magazinen ensimmäisinä vuosikymmeninä ilmestyi vain 8 numeroa vuodessa, hyppäämme tässä suoraan vuoteen 1980. Numeron 1/80 kansikuva-autona oli '56 Chrysler Windsor Coupe, joka oli säilynyt todella hyvin alkuperäisessä asussa. Sämpyn-suora oli palsta, jonka välityksellä lukijat saivat seurata kisasirkuksen kuulumisia Pohjoismaiden Pro Stock -mestarin näkökulmasta. Numeron 1/99 kannessa nähtiin Pertti "Pena" Kaijalaisen '58 Lincoln Continental Mark III convertible. Palaamme tämän juttusarjan puitteissa taaksepäin kymmenen vuoden jaksoissa, ja luomme katsauksen siihen, millaisia juttuja ja esittelyitä lehdessä on ollut aikojen saatossa. Katajanokan entisöidyn Wanha satama -makasiinin tiloihin saapui 300 vierasta ja illan kulutukseksi kirjattiin 400 litraa olutta, 200 litraa lonkeroa ja 200 litraa boolia
Se on tehty 30-luvun kuormaautosta lyhentämällä runkoa ja siirtämällä takapyörät korin alle. Team Hemi koostui Jukka Orasta ja Simo Jorosesta, joiden viimeisin kilpuri oli '71 avo-Barracuda. Kuvassa näkyvä traktori on kuulemma toiminut aikoinaan kulkuneuvona sipoolaisen koululaisen koulumatkoilla. Pera ajeli autolla Modified Standard -ryhmässä ja sen parhaaksi varttimailiajaksi oli jutun tekohetkellä kirjattu Räyskälässä 12.8.1979 ajettu 12,73 sekuntia. Se kulki kauden 1988 kisoissa parhaimmillaan aikaan 11,364 C/ SA-luokassa. Vuosien varrella kilpakalusto vaihtui, mutta voimanlähteenä toimi aina Hemi. Pera Ilmosen '56 Chevrolet 210 2d sedan oli aikoinaan useimmille tuttu kovana kilpurina drag race -radoilla, mutta kauemmin happeningeissa mukana liikkuneelle se oli tullut tutuksi myös upeana katuja näyttelyautona sen elämän eri vaiheissa. Sattumia meiltä ja muualta sisälsi nimensä mukaisesti kameran eteen sattumalta osuneita kohteita. V8-MAGAZINE 25. Jukka Ora aloitti kiihdytyskuljettajan uransa vuonna 1984, jolloin hän debytoi Seinäjoen kisassa. Tämän '50 Triumph 650 cc:n omisti ahvenanmaalaisen Motorklubben Härman'in Jan "Buddha" Danielsson. Vielä vuonna 1981 osa V8-Magazinen sivuista oli mustavalkoisia, kuten tässä Trumppa-chopperista kertovassa yhden sivun jutussa
Veli-Pekka Piikkilän '67 Dodge Dart oli aikoinaan huima laite katuautokahinoissa. Auton voimanlähteenä toimi 0,030 ylikokoon porattu ja Hamptonin 6-71 blowerilla varustettu 340-kuutiotuumainen pikkulohko Hillbornin mekaanisella ruiskulla varustettuna. Säätöhommia oli luvassa omiksi tarpeiksi. Numeron 1/99 kantta koristi '53 Cadillacista rakennettu Marilyniksi ristitty kustom, joka oli miehen kunnianosoitus 50-luvun filmitähdille ja Hollywoodin kulta-ajalle. 50 markan korvausta vastaan ilmoituksen kuvan sai nelivärisenä ja normaalia isommassa koossa. V8-Magazinessa on seurattu alusta lähtien tiiviisti kiihdytysurheilua, mutta myös muut lajit ovat saaneet säännöllisesti palstatilaa. Se oli koko projektin vaikeimmin toteutettava kokonaisuus. Chris Iton Cudan konehuoneeseen oli istutettu peräti 870 hevosvoimaa kehittävä alumiinilohkoinen 572 cid Hemi, jonka voimavarat riittivät vauhdittamaan auton peräti 320 kilometrin tuntinopeuteen. Jutussa oli toisena autona mukana '57 Cadillacista rakennettu kustom, joka kantoi nimeä Cool '57. 26 V8-MAGAZINE. Yksi näistä on Historic Race, jossa on mukana myös runsaasti amerikkalaisvalmisteista kilpakalustoa. Vuonna 1999 netti ei ollut vielä syrjäyttänyt printtituotteita autojen ja varaosien kauppapaikkana, ja niinpä tässäkin numerossa oli peräti 12 sivua V8-Market -ilmoituksia. 20 vuotta sitten 1/99 John D'Agostino on kaikkien hyvin tuntema ja Suomessa lukuisia kertoja vieraillut kustom-muotoilija, jonka autoja on nähty myös V8-Magazinen sivulla. Tämän mahdollisti myös tuulija takalasin kulmien laskeminen parilla tuumalla taaksepäin, minkä lisäksi auton pohjasta tehtiin turbulenssien vähentämiseksi mahdollisimman tasainen. 10 vuotta sitten 9/08 Numeron 9/08 pääjuttuna ja kansikuva-autona oli '71 Plymouth Cuda, jossa moderni osaaminen yhdistyi kunniakkaisiin perinteisin
Artikkelissa SämpyläMercuryn katon choppaus, pari tuumaa pois perehdyimme Timo Herstin opastuksella siihen, miten esimerkkiautomme pätkityt katonpalaset saadaan paikoilleen säälliseen järjestykseen. Runsas kuvitus eri työvaiheista loi hyvän kokonaiskuvan projektin vaativuudesta. Cadillac Sevilleä, Chevrolet Camaroa ja Corvettea, Chrysler Neonia, Stratusta, 300 M:ää, Voyageria, Grand Voyageria, Jeep Wrangleria ja Jeep Cherokeeta virallisten maahantuojien kautta. Suomesta sai siihen aikaan. Kun amerikkalaisten autojen harrastaminen on koko perheen juttu, ovat asiat hyvällä tolalla. Alexin omakätiset terveiset V8-Magazinen lukijoille. V8-MAGAZINE 27. Esittelyssä oli miehen autokalustosta 440-kuutiotuumaisella piristetyllä isolohkolla varustettu '74 Dodge Monaco sekä '91 Pontiac Trans Am GTA. mm. Uudet Jenkit '99 esitteli mielenkiintoisimmat autouutuudet amerikkalaisten autojen saralla. Mika "Sibe" Siveniuksen Amerikan-autoilu sai alkunsa 90-luvun alussa GMC Vanilla, minkä jälkeen autoja ehti olla omistuksessa useampia ennen esittelyssä olleita '49 Chevrolet Fleetline 2d Special DeLuxea ja '52 Chevrolet Styleline 4d Special DeLuxea. Suosittu Aku Ankan piirtäjä Don Rosa vannoo vahvasti vanhojen autojen nimeen. Children of Bodomin nokkamies Alexi Laiho on pesunkestävä amerikkalaisten autojen harrastaja. Miehen autokalustosta esittelyssä oli hänen vuonna 1976 ostamansa '48 Dodge Custom sekä pari vuotta myöhemmin hankittu '38 Nash Lafayette Deluxe
Jamppa on ennättänyt taivaltaa moninaisissa toimitsijatehtävissään yhden jos toisenkin varttimailin. Hän myi auton pois ennen armeijaan menoaan, paiski vielä tehokkaasti ylitöitä ennen hiusmuodin vaihtumista ja tallensi keräämänsä rahat talteen vuoden määräaikaistilille. Siviiliin auetessa Jamppa hankki alkuperäisellä kasikoneella varustetun Plymouth Dusterin, mistä viritysideat lähtivät pikku hiljaa rullaamaan eteenpäin. Vuotta aikaisemmin järjestettyjen ekojen kisojen aikoihin hän ei päässyt lomille armeijasta. Sen rakentelu käynnistyi vuonna 1979 ja silloin hän kuvitteli auton valmistuvan vuoden sisällä. Mansessa Jampalla meni niin hyvin, että hän olisi voittanut kisan, mikäli ei olisi ottanut punavaloa Hitlerin Kosto Volkkaria vastaan. Näin myös Jamppa tuli hankkineeksi ensimmäiseksi omaksi autokseen 1965-mallisen kuutoskoneisen Chevellen, ja tämä kärpäsen puraisu jätti sitten häneen omat jälkensä ja loi elämän suuntaviivat. Keimolan vuoden 1977 kolmansiin kisoihin Jamppa pääsi jo itsekin ajamaan ja eteni siellä muistinsa mukaan semikierroksille asti. A lun alkujaan ”Jamppa” sai ensimmäiset Amerikan autoihin liittyvät vaikutteensa kotinurkiltaan Itä-Helsingistä. Aikansa kilpatouhuja seurattuaan Jamppa hankki kilpuriaihioksi tarkoitetun Valiantprojektin. Tämän kisan jälkeen hänelle aukeni mahdollisuus lähteä Ruotsin Mantorpiin hämmästelemään silloista suuren maailman meininkiä. Valiantin Mopar-tekniikka sai vuorostaan palvella Vegan voimanlähteenä ja Jampan kisailut tällä kombinaatiolla jatkuivat vuoteen 1985. Hommasta ei tullut kerta kaikkiaan yhtään mitään ja debyytti tapahtui ryhmässä Street Altered Tampereen Härmälän kisoissa kesällä 1980. Otolliset olosuhteet tarjosivat tällä suunnalla 70-luvun alussa asuneet Wareliuksen veljekset, Parnilan Eki, Husson Jaska ja useat muut jenkkiautoista innostuneet nuoret miehet. Valiantin kanssa meni vaihtelevan menestyksen saattelemana muutama kausi, minkä jälkeen vuonna 1982 Jamppa rakensi naapurinsa Ojalan Timpan kanssa Chevrolet Vegan. Keimolan kosketus Ensikosketukset kiihdytysajoihin Jamppa sai Keimolassa järjestetyistä toisista kiHenkilökuvassa Jarmo ”Jamppa” Tolvanen RATA-AKTIIVI JA OPPI-ISÄ soista kesällä 1976. Timppa lopetti ajelut melko nopeassa tahdissa ja Jamppa osti Vegan rullaavana ilman tekniikkaa. Melko pian Jamppa joutui kuitenkaan toteamaan, että katuauto ja viritetty katuauto olivat kaksi täysin eri maailmaa. 28 V8-MAGAZINE
Alkuaikoina kuskin roolissa ja sittemmin tiiviisti FHRA:n erilaisissa vaativissa toimitsijatehtävissä. Siinä vaiheessa eteen astui taloprojektin rakentaminen ja tavallisen palkkatyöläisen kukkaron nyöreistä ei löytynyt sen suurempaa joustoa mihinkään muuhun suuntaan. Tähän loppuivat Jampan aktiiviset kilvanajovuodet. Tai kuten Jamppa Herra tontillaan. Ensimmäiset lähettäjän tehtävänsä Jamppa ennätti hoidella pois päiväjärjestyksestä Kauhajoella keväällä 1987 ja hommat saivat jatkoa samana syksynä avatulla Motoparkin ihka uudella radalla. Vaikkakaan ei enää tänä päivänä niin aktiivisesti ainoastaan lähettäjän tehtävissä. Itseasiassa juuri US-Parts osti koko kiinteistön missä FHRA silloin sijaitsi, ja Fyyran toimisto sai siinä yhteydessä luvan jatkaa samassa osoitteessa vielä jonkun aikaa. . V8-MAGAZINE 29. Lähettäjän tehtävissä Jamppa toimi aina 90-luvun puoliväliin asti, kunnes hänet ylennettiin kilpailunjohtajan rooliin. Jarmo ”Jamppa” Tolvanen on liikkunut kymmeniä vuosia mukana kiihdytyskuvioissa. Radan kuivaamisessa käytettävä suihkumoottori on Patrialta ostettu Rolls-Roycen valmistama RM6C. TEKSTI HEIKKI MALINEN, KUVAT HEIKKI MALINEN, JARMO MARKKANEN, PETRI LAULAJAINEN Menestyksen merkeiksi Jampan uralta voidaan laskea Valtterilla yksi SM-pronssi ja Vegalla parit SM-hopeat. Kisapäivät ovat aina pitkiä rypistyksiä, vaikka toki lähettäjällekin suodaan omat taukonsa. Lähettäjä Näihin samoihin aikoihin Jampan työantaja US-Parts ja FHRA:n toimisto sijaitsivat samassa osoitteessa Kotkankadulla Helsingin Alppilassa, ihan siinä Linnanmäen kupeessa. Talo rakennettiin hartiapankin voimin ja kilvanajossakin suurimpana tukijana toimi käytännössä oma tasku. Tässä projektissa Jamppa oli tiiviisti mukana ihan alusta asti useiden yhteistyökumppaneiden ringissä, ja rakentamisen yhteydessä hyödynnettiin paljon vanhasta kuivurista kerättyä kokemusta. Tätä kautta hänen toimenkuvansa eteni pikkuhiljaa vielä monen muun kisapuuhan suuntaan ja vuodesta 2005 alkaen hän on ollut varsin tiiviisti mukana FHRA:n uuden ratakuivurin ympärillä. FHRA:n monitoimimies Martti ”Luppe” Luoso oli vuonna 1987 ryhtynyt houkuttelemaan Jamppaa kisoihin tuomariksi. Lähettäjän tehtävistä Jamppa haluaa vielä mainita sen verran, että niissä hommissa joutuu olemaan koko ajan ihan skarppina pienen stressin ympäröimänä, mutta aika siinä lähtöalueella autojen välissä seistessä kuluu kyllä nopeassa tahdissa. Kyseessä on se Drakenin suihkumoottorilla varustettu Volvo-kuormuri, jolla käydään sateen jäljiltä puhaltelemassa rataa kuivaksi. Tämän uuden kuivurin aikaansaaminen ja rakentaminen täällä Suomessa oli odotettuakin mittavampi vuonna 2005 käynnistynyt savotta. Jampan toimenkuvaan kisoissa liittyy paljon muutakin, kuten radan ennakkovalmisteluita, toimitsijoiden koulutusta ja turvallisuuteen liittyviä asioita. Jamppa hoiti omalla tiukalla, mutta asiallisella tyylillään lähettäjän tehttäviä 80-luvun taitteessa. Kyseessä lienee muuten Suomen tehokkain kuormuri, kun potkua tuosta suihkumoottorista on laskettu irtoavan 35 000 hevosvoimaa. Kuinka ollakaan Jamppa ei päätynyt tuomariksi, pikemminkin hän astui suoraan kisalähettäjän tehtäviin, ja on tavallaan sillä tiellä vielä edelleen
Vierailu järjestyi aivan radan lähellä sijaitsevan NHRA:n pääkonttoriin tutustumisen yhteydessä. Jyrki Aukio löysi ja restauroi Jampan Street Aldered -ryhmän kilpurina 80-luvun alkuvuosina toimineen Valtterin takaisin radalle kesällä 2015 ulkokuoren osalta pitkälti alkuperäiskuosissaan. Ja jos meillä on kymmenen toimitsijaa, heillä on sata. Englannista Jamppa kertoo tuoneensa mukanaan muutaman hyvän radanpreppaukseen liittyvän jutun. 30 V8-MAGAZINE. Tomppa on edelleen Jampan mielestä parhaita hänen tuntemiaan kuskeja, ja hän arvostaa korkealle Tompan luomaa uraa ja nykyistä asemaa ison veden tuolla puolen. Siellä hän kävi Boije Anderssonin, Tomi Patoharjun ja Tapio Väljän kanssa. Naurun saattelemana hän sanoo juuri näiden kahden olleen aikansa pahimmat sankarit. Autot kulkevat siellä vähän kovempaa ja niitä on enemmän, mutta ei se oikeasti sen ihmeempää ole. Kalifornian Pomonassa hän sai mahdollisuuden käväistä vilkaisemassa toisen NHRA-radan puitteita kisatapahtumien ulkopuolella. Lähettäjävuosinaan Jamppa tunsi ja tiesi kaikkien tiimien erilaiset manööverit. Pahimpina näistä Tomi Laine ja norjalainen Skinnen tiimi. Varsinaisista kilpailunjohtajan tehtävistä Jamppa luopui muutama vuosi sitten ja antoi sen myötä nuoremmilleen luvan kantaa suurimman vastuun. Katse taaksepäin Lähettäjän aikoja ja menneitä vuosia taaksepäin katsellessaan Jampalle tulee mieleen joitain kuskeja, jotka yrittivät usein pelata omia pelejänsä lähtövaloissa. Kaikessa on siellä nolla perässä. Tekniikkana toimi Moparin 340 pikkulohko, nelilovinen manuaali ja 8 ¾-tuumainen taka-akseli. Onhan kilpailutilanteessa kuitenkin ihan normaalia se, että muutkin kuin koneet käyvät välillä kuumina ja kovilla kierroksilla. Jonkunlaisia enemmän tai vähemmän kovaäänisiä yhteenottoja on toki uralle mahtunut, mutta nämäkin ovat päätyneet loppujen lopuksi ihan sulassa sovussa. Suomen ratojen ohella Jamppa on ennättänyt vierailla ja hääriä toimitsijatehtävissä Ruotsin molemmilla radoilla Mantorpissa ja Tierpissä sekä Englannin Santa Podissa. Euroopan ulkopuolisista radoista hän vieraili vuonna 1997 opintomatkalla NHRA:n alaisessa Houstonin osakilpailussa. . Mikäli toinen kuski tekee asiat oikein, ei hän saa kärsiä toisen kuskin touhuiluista tai vedätyksistä. Nelikon tehtävät jakautuivat siellä niin, että Jamppa ja Tomi häärivät rataryhmän kanssa, Boije toimi katsastuksen parissa ja Tapsa tutustui ajanottorutiineihin. Jos meillä on kisassa sata kuskia, siellä heitä on tuhat. Ylipäätään kilvanajoon liittyvä kirjoittamaton sääntö on edelleen voimassa. itse toteaa, hänelle pääasia on kilpailijoiden, toimitsijoiden ja katsojien turvallisuus, ja siihen päälle vielä kisojen sujuva eteneminen ja onnettomuuksilta välttyminen. Välillä kuraa on kuulemma tullut korville sen verran, että se ei enää ole tuntunut kivalta. Ei sentään mitään varsinaista politiikkaa, mutta pikemminkin erilaista omien etujen ja omien ryhmien välistä asemien tavoittelua. Jamppa ensiesitteli ’64 Valiant SA-kilpurin 1980 Härmälän kisoissa. Heti jos joku poikkesi vähänkin omasta jutustaan, kiinnitti hän lähettäjänä huomionsa tapahtumien etenemiseen ja ryhtyi miettimään, että mitähän tässä nyt on meneillään. Jamppa on pyrkinyt toimimaan tehtävässään, ei niin tiukkana komentajana, etenkin, kun kisatouhuihin liittyy tänä päivänä paljon erilaista politikointia. Jamppa on ollut alusta alkaen mukana FHRA:n uuden ratakuivurin projektissa, ja hän ajelee sillä edelleen innokkaasti. Amerikan kisatouhujen hän sanoo olevan suurta ja kaunista, mutta ei niistä ympyröistä voi suoraan mitään tänne tuoda. Saksan Hockenheim ja Norjan Gardermoen häneltä ovat vielä tähän päivään mennessä jääneet näkemättä. Hyviä muistoja näistä ajoista on Jampalle jäänyt mieleen runsain määrin ja kuskienkin kanssa on aina onnistuttu puhumaan asiat järjestykseen. Rehdillä pelillä ja tasapuolisesti on mentävä, ja ihan sama ketkä kaksi kuskia siinä lähtöviivalla ovat vierekkäin
Jamppa on myös jaksanut ihmetellä suomalaisten oivaa menestystä useissa eri PMja EM-ryhmissä. Hän on parhaansa mukaan yrittänyt opettaa kaikille toimitsijoille, että ikinä ei saa luovuttaa. Väärät päätökset voivat johtaa onnettomuuksiin ja siksi tämän kanssa on pakko olla tarkkana. 1982 rakennettiin Timo Ojalan Vega, joka myöhemmin siirtyi Jampalle ja keulalle sovitettiin Valtterin tekniikka. Tavallaan malliesimerkki siitä, että Suomessa osataan tehdä huipputason asioita pienillä resursseilla. Jamppa uskoo kahden ensimmäisen Kauhavan kisan herättäneen suurta mielenkiintoa Pohjanmaan suunnalla ja miksei muuallakin, sillä toimihan kaikki hyvin, vaikka molempiin kisoihin liittyi paljon opiskelua. Uusia toimitsijakandidaatteja on myös laitettu aloittamaan varikkoympyröistä ja eteneminen lähtöalueen suuntaan päätöksentekopaikkaan on edennyt näyttöjen kautta. Mistään muualta ei löydy mitään vastaavaa. Räyskälän rata oli ensimmäinen paikka missä baanaa vähän liimattiin. Tähän hänellä on ollut hyvä konsti mitata halukkaiden sitoutumista asioihin. Ulospäin näkymättömän työn määrää on yhtä hyvin kuljettajien kuin ratatoimitsijoiden suunnalla suuri, ja sitä yleisö ei koskaan pääse näkemään. Jos henkilö on ensimmäisen kisaviikonlopun päätteeksi tullut kyselemään koska on seuraavat kisat, on Jamppa tiennyt hänestä löytyvän oikeaa ainesta. Jaska Salakari on Jampan mielestä oiva esimerkki siitä mitä Suomessa pystytään tekemään, ja kuinka hän takoo maailmanluokan aikoja. Hienolta näyttää Jamppa on saanut seurata vuosikymmenien saatossa hyvin läheltä kisatoiminnan siirtymistä Räyskälästä Motoparkkiin sekä useisiin eri paikkoihin ympäri Suomea, ja tietysti hän on ollut mukana kaikki vuodet Alastarolla, ja nyt vielä päässyt näkemään uuden Kauhavan radan mahdollisuudet. Jamppa alkaa ikänsä puolesta olla hyvin liki mahdollista eläkkeelle siirtymistä ja tätä varten hän on jo ennättänyt hankkia hot rod -projektin. Etelän miehille matka voi tuntua pitkältä, mutta monille muille Kauhava on paljon lähempänä. Joillain on ollut ensisijaisena ajatuksena mielessä päästä vain katsomaan ilmaiseksi kisoja. Jos vähänkin on olemassa toivoa, että kisat saadaan onnistumaan ja vietyä kunnialla läpi, silloin on ihan sama mitä kello on. Jamppa on ennättänyt nähdä ja kuulla monenlaisia tarinoita, että miksi joku haluaisi toimitsijaksi kisoihin. Motoparkin radan valmistuminen oli Jampalle yhdenlaisensa kiihdytysajon taivas. Kyseessä on vuosimallia 1947 edustava Ford pickup, jonka hän toivoo valmistuvan Mopar-tekniikalla varustettuna parin vuoden sisällä. Tavallaan Kauhavan betonipohjaisen lähtöalueen pito on Jampan mielestä jo liiankin hyvä, eikä se anna yhtään anteeksi. FHRA:n 2018 syyskokouksen yhteydessä Jamppa sai mahdollisuuden maistella junakyytiä Kauhavan suuntaan, mikä tuntui erittäin mukavalta matkustustavalta. Jamppa muistelee Motoparkin radan olleen vaan jotenkin helppo. Periksi antamaton yrittäminen ja oma kehitystyö ovat olleet Jaskan avaimia menestyksen suuntaan. Tätä kauden tärkeintä kisaa varten osa toimitsijoista siirtyy radalle useita viikkoja aikaisemmin antamaan oman panoksensa talkootöinä ja kelloihin katsomatta. Jampan silmin katsottuna Timon mahtavat lieskat ja kertakaikkisen hieno suoritus tarjosi tulevaisuutta ajatellen paljon viestiä muiden tiimien suuntaan, jotka ovat kiinnostuneita tulemaan maamme uuteen kiihdytysajon pyhättöön. Henkilö on laitettu maalipäähän työntämään autoja, eli paikkaan, mistä ei varmasti näe yhtään lähtöä. Erikseen hän haluaa vielä nostaa esille Lehtimäen Timon huiman 4,3 sekunnin varttimailin repäisyn Kauhavan Yökisan pimeydessä. Nyt sieltä löytyvät nämä ja todistetusti kovan luokan pito. Asia, mikä takuuvarmasti porautui syvälle muistiin paikalla olleiden ihmisten kovalevyille. Ulospäin näkymätöntä työtä ovat niin ikään Nitrokisojen vaatimat ennakkovalmistelut. Parhaimmillaan meillä on ollut peräti viisi samalla kaudella kovia tuloksia takonutta Top Fuel -ryhmän kuskia ja Stock/Super Stockissa on ollut jatkuvalla syötöllä monta kuskia ajamassa isoja kaavioita. Motoparkkiin on pääkaupunkiseudulta reilu kolmen tunnin ajomatka ja Kauhavalle meno vaatii ajassa mitattuna henkilöautokyydillä ainoastaan tunnin enemmän. Ei radalle ole tultu syömään ja nukkumaan, radalle on tultu tekemään kisoja. Kisojen aikatauluihin liittyvien asioiden suhteen Jamppa on aina ollut periksiantamaton. Kisaviikonloppuna yleisö ja tiimit tulevat valmiiseen pöytään, sen kummemmin huomaamatta pöydän kattamista ja tätä kaikkea edeltänyttä mittavaa uurastamista. Toimitsijoiksi Jamppa kertoo hakeutuvan tietynlaisia samaan hiileen puhaltavia ihmisiä. Super Twin Top Fuel -ryhmässä Suomi lienee kilpailijamääriltään väkilukuun suhtautettuna maailman ykkönen, ihan samalla tavalla kuin Suomi on musiikkipuolella raskaan metallin ykkösmaa vastaavalla tavalla laskettuna. . Paikka on kuin ruusuinen uni kaikkine palveluineen, rakennuksineen, hangaareineen, suurkeittiöineen, ja kaupunki on vielä ihan vieressä. Kauhavan Jamppa sanoo hänen mielestään näyttävän ihan pelottavan hienolta. V8-MAGAZINE 31. Toki hän myöntää, että Ruotsin Mantorp oli omanlaisensa kiihdytystaivas jo ennen Savon rataa. Vielä kun betonia olisi saanut pidemmälle asti, mutta näillä mennään mitä siellä on. Niin, siis mikä eläke. Alastaron neljännesmailin saaminen hyvään pitokuntoon tarjosi ihan uudet haasteet ja vaati muutaman vuoden opettelun sekä paljon kilpavetoja. Normaalistihan kaikki moottoriradat rakennetaan keskelle ei mitään. Jampan pitkäaikaisen työnantajan US-Partsin suunnalta kun on kuulemma todettu, että ei täältä kukaan ole eläkkeelle jäämässä. Kesän 2018 kynnyksellä Kauhavalta ei puuttunut mitään muuta kuin varttimailin kilpailumatka ja jarrutusmatka varajarrutusmatkoineen siihen päälle. Kuten vaikkapa Lehtimäen Timon vuosikymmeniä jatkunut ura Opel Kadettista piskuisen nelisylinterisen maailmanennätyksiä takoneen dragsterin kautta Top Fueliin, ja Salakarin sinnikkäs uurastaminen Harrikan selästä nitropyörän sarviin
Per-Arne Johanssonille maistuvat vakiota väkevämmät autot, näin mies on ruudittanut '58 Chevrolet Impala Sport Coupensa mekaanisella ahtimella. Pojtelle Yankee Car Show Top 10 -titteli ja X-tremen Performance-luokan ykköspytty. Charger jakaa vahvasti mielipiteitä, kuten näyttelyharavat yleensä. ZZ Topin laulaja/kitaristi Billy Gibbons on pesunkestävä autoharrastaja, jolle annettiin lahjaksi Teppo ”Sir Henrik” Järven sympaattinen karikatyyriteos. Moottorina autossa on legendaarinen 409. Monet muistanevat Pojten väkevästä '64 Ford Galaxie 500 XL:stä (V8 9/15). Auton omavalmisteaste on kuitenkin niin korkea, että respektiä sateli myös vanhanliiton ukoilta. Mutta näin ei käynyt! Länsinaapuriin matkasivat siis Muscle Carja Show Car -luokkien voittopokaalit sekä ykköspytyt myös parhaasta maalauksesta ja sisustuksesta. 32 V8-MAGAZINE. Näyttelyssä nähtiin jälleen todellisia showstoppereita, kuten ruotsalaisen Johan Erikssonin '68 Dodge Charger RTR (Road/Truck/Race). TEKSTI JA KUVAT KAI SALMIO L ahden Jenkkiautonäyttely on viime vuosien aikana noussut Pohjoismaiden ykkösenä pitkään pidetyn Elmian Custom Motor Show'n todelliseksi haastajaksi, kun tarjontaa katsotaan nimenomaan tähtilasien läpi. Jenkkiautonäyttely, Lahti 29.–30.9. Elmian kattaus on edelleen monipuolisempi, mutta jenkkiautojen suhteen ei Lahti kulje enää kulttitapahtuman perässä. Olisi ollut jonkinlainen oikeusmurha, mikäli autoa ei olisi huomioitu lainkaan palkintojenjakotilaisuudessa. Puntit ovat nyt ikään kuin tasan. Kansainvälinen syyskattau s Lahdessa nähtiin taas kerran monipuolinen kattaus jenkkikalustoa niin Suomesta kuin ulkomailta. Muun muassa USA:n SEMA Show'ssa nähtyä muskeliautoa on odotettu Härmän huudeille kuin kuuta nousevaa. Näyttelyn odotetuin vieras oli eittämättä legendaarisen ZZ TOP -yhtyeen Billy Gibbons, joka tunnetaan myös kovana automiehenä. R/T-versiot tulivat tutuiksi jo tehtaan jäljiltä, mutta Johanin muskelista jalostui matkan aikana uniikki ”kahden ärrän” erikoisuus
Vuoden kustom esitellään myöhemmin lehdessä, so stay tuned. Himotuin pokaali matkasi kuitenkin Päijänteen pohjoisrannalle. Kilpuri pistettiin tulille ennen näyttelyovien sulkemista. Pietarsaarelainen John Löfbacka osaa aina yllättää. Melkoinen möhkäle. V8-MAGAZINE 33. Esa todisti samalla myös sen, ettei nelipyöräisen tarvitse välttämättä olla amerikkalaisvalmisteinen saadakseen kunniaa jenkkiautonäyttelyssä. Näitäkin näkisi mielellään lisää. Arille X-tremen kakkospokaali somistuksesta ja Motorsport-luokkavoitto. Auto palkittiin Projekti-luokan voitolla. Juha Savolaisen ja Timo Heiskasen kimppaomistama '41 Willys Coupe gasser arvostettiin Jenkkiautonäyttelyn Top-kymppiin. Kulkua avittaa metanolilla terästetty Chevroletin 498-isolohkomoottori. Tribuutin omistaa norjalainen Jan Erik Hellem, joka vinkkasi auton olevan mahdollisesti jopa ostettavissa. Vuosikymmeniä sitten Turussakin vaikuttanut '46 Chrysler Windsor kokee muodonmuutoksen Johnin tiimin käsittelyssä. Lahden näyttely ei olisi mitään ilman kansainvälisiä tähtiä. Skandinavian Vintage Dragrace Association (SVDA) toi näytille Ari Minkkisen '31 Tudorin, jolla ajettiin tänä vuonna Kjulan stripillä 7,68 sekunnin ennätys. Teemulle ojennettiin Hot Rodien hopeapytty. Pistonsien Teemu Forsbergin '30 Ford Tudorista jalostettu pikkis on kliini kokonaisuus maalausta myöten. Mies osallistui ties jo moNäyttelyn yksi hienoimmista pitkäkattoisista oli niittylahtelaisen Jukka Miinalaisen '65 Ford Country Sedan. Siinä lähti vaikut korvista yhdeltä sun toiselta. Näköispainos yhdysvaltalaisen Ronnie Soxin '71 Plymouth Cuda Sox & Martin Pro Stockerista vetää hiljaiseksi. On uskomatonta nähdä, miten yli ysikymppinen Gene Winfield jaksaa edelleen painaa töitä kuin nuoret rakentajat konsanaan. Kustom-piireissä arvostusta nauttiva jyväskyläläinen Esa Hytönen toi viime hetkillä näytille hiljan valmistuneen kustominsa. Ronnie voitti aikanaan viisi NHRA-mestaruutta. Eipä muuta kuin pankinjohtajan juttusille. Todellinen namupala, joka ansaitsi Mild Customien kakkospokaalin. . '69 Volvo Amazon nousi kuin varkain yleisön lemmikiksi, näin Esa pokkasi People's Choice -pytyn. Tästä syystä se miellytti kovasti myös allekirjoittanutta
Kävijöiden harmiksi kustomlegendaa ei nähty sorvin äärellä enää sunnuntaina valitettavan tapaturman johdosta. Parkkiksella nähtiin kahden päivän aikana sadoittain kotimaista harrastekalustoa, jotka toimivat ikään kuin näyttelyn jatkumona. Myöhemmin kansaa kohautti '48 Cadillac Series 62 Sedanette alias CadZZilla, jonka rakensi edesmenneen Boyd Coddingtonin tiimi. 34 V8-MAGAZINE. Auton palautti entiseen loistoonsa Micke Fredriksson, joka pokkasi kotiin viemisenä Jenkkiautonäyttelyn Top-kymppi pytyn. Harrasteparkki on tapahtuman eräänlainen suola. Show'n varasti legendaarisen ZZ Top -yhtyeen laulaja/kitaristi Billy Gibbons, joka tunnetaan maailmalla myös autofanaattisuudestaan. . Huikea Amazon nousi yleisön lemmikiksi ja megastara Billy Gibbons valitsi auton myös suosikikseen yhdessä Jimmy Shinen kanssa. Näyttelyssä käyskentelivät viikonlopun aikana jo liki henkilökuntaan kuuluva kustomvisionääri John D´Agostino ja nuoremman polven rakentelija Jimmy Shine. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan, kuka maailmanluokan tähti nähdään Lahdessa ensi syksynä. nennenko kerran choppaus-työnäytökseen, jossa ruotsalaisnuoren '49 Chevroletin katto sai linjakkaammat muodot. Esa Hytösen (vas.) '69 Volvo Amazonista tuli yksi näyttelyn ehdottomista vetonauloista, vaikka auton saapuminen Lahteen ei ollut varmaa vielä viikkoa ennen H-hetkeä. Monet muistanevat Billyn '34 Ford 3-Window Coupen, joka sai lempinimekseen Eliminator samannimisen pitkäsoiton (1983) innoittamana. Historiaa huokuva spektaakkeli esitellään myöhemmin lehdessä. John D´Agostinokin (oik.) kehui Volvoa poikkeukselliseksi kustom-aihioksi ja hyvällä maulla toteutetuksi. Tietty ”tönimiskulttuuri” ei mielestäni kuulu suomalaiseen autotapahtumaan. Megatähden mukana kulki joukko turvamiehiä, joiden käyttäytyminen aiheutti lukuisia huokauksia. Lauantain yksi huippukohdista oli ajokauden päättävä cruising, joka starttasi messukeskuksesta kohti Ace Corneria. Kiistaton suosikkini oli Anders Laken kilpa-autoilija Picko Trobergille rakentama Good Year -mainosrodi, joka debytoi Tukholman Hot Rod Show’ssa 1974.
Autossa olisi hyvinkin ainesta ”Hot Wheels” -autoksi, sen verran paljon on muskeliin isketty näyttävyyttä monessa suhteessa. Eniten ennakkohypetystä saanut '68 Dodge Charger RTR on todellinen käsityön taidonnäyte. Vain tuulilasiaukko oli peitettynä pleksilasilla. Manniset nappasivat Truck-luokan hopeapokaalin. Edellisessä lehdessä esitelty Lennart Zackrissonin '57 Ford Fairlane 500 ”Golden Arrow” sai vierelleen originaalikuntoisen yksilön. Chopattavana oli tällä erää '49 Chevrolet Business Coupe, jonka omistaa 23-vuotias ruotsalainen Qvintus Brusefät Ån. Lemiläisen Tatu Kouvon rakentamisessa on asennetta. Petri ja Jari Mannisen '75 Dodge Bighorn CNT-950 on vähintään vaikuttava näky. Haminalaisen Juha Tiilen '49 HarleyDavidson kopteri miellytti omaa silmääni. Respektiä Qvintukselle, joka ajoi Chevyn kotiinsa lähelle Jönköpingiä. Auton rakentelusta vastaa Johan Erikssonin tiimi. Jenkkirekat ovat takuuvarma yleisömagneetti. Grand old man John Winfield valitsi suosikikseen Chargerin. Konepyörät olivat näyttelyssä vähemmistönä, mutta komeita fillareita oli silti näytillä. Zacke sai hyllynkoristeita myös Lahdesta, kun mukaan matkasi Customien ykköspokaali ja John D´Agostinon upea Crystal Awards of Elegance -pokaali. Näin miehelle ojennettiin järjestäjien asennepalkinto '30 A-Ford Tudorin ja '76 Chevrolet Chevy Van G10:n myötä. V8-MAGAZINE 35. Näihin ei kyllästy koskaan. Hottentottihenkisyyttä on alkanut näkyä jälleen myös vaneissa, mikä on enemmän kuin tervetullutta. Matkaa kertyi jokunen sata kilometriä. Qvintus vastasi designista ja 91-vuotias Gene Winfield toimi mentorina oppipojalle
Ahtimella varustetun, 400-heppaisen paketin muutoskatsastus ei ollutkaan aivan helppo projekti. Chevrolet Camaro RS 2011 V6-moottori V 8-VOIMALLA Nykypäivän Amerikan V6-moottorissa on potentiaalia enemmän kuin moni arvaa. TEKSTI JARMO MARKKANEN, KUVAT KAI SUILO 36 V8-MAGAZINE
Malliston SS-tehoversio 6,2 litran V8 puski 420 hevosvoimaa, automaatilla 400 heppaa. V6-moottori V 8-VOIMALLA Testiyksilö, avomallin 2011 Chevy Camaro RS on alkujaan varustettu 3,6-litraisella V6-moottorilla, joka tuotti 312 hevosvoimaa. Vortecin V-3 keskipakoahdin istuu konehuoneeseen niin kuin se olisi aina ollut siellä. V8-MAGAZINE 37
– Samassa yhteydessä autoon päivitettiin ZL-1 mallin jarrusarjat eteen ja taakse. Ennen mittaukseen menoa ohjelma säädettiin toimivaksi koko käyntija mittauskierrosalueella yli 6000 kierrokseen asti. Pian alkoi ilmamassamittarin heikko johtoliitos temppuilla, moottori kävi nykien ja epätasaisesti. Camaron säännellyt pakokaasupäästöt mitattiin EU-tyyppihyväksymismenettelyn mukaisesti ajoneuvon muutoskatsastusta Camaro ajotilassa temperoitumassa ja valmiina mittaukseen. Asennuksen jälkeen tehtiin koeajo ja kaikki pelitti toivotun tuntuisesti. Kaitsu teki ahtimen asennuksen kaikkine aputarvikkeineen ja tekniikka laitettiin kuntoon. Vaatimukset olivat selvät, mutta myös tiukat. Siirryttiin seuraavaan vaiheeseen, kuinka Camaro saadaan muutoskatsastettua. Vertailuajoneuvoksi tuli SS Camaro, jota rakennetun yksilön tulee vastata. Työ otti pyöreästi pari päivää, ja sisälsi ohjelmamuutoksen, kertoo Arto. Vortecin V-3 keskipakoahdin sovitettiin konehuoneeseen, välijäähdytin, peltisarjat ja pienet katalysaattorit pultattiin paikoilleen. Virallisen dynamometrimittauksen pöytäkirjasta tulee selvitä teho, vääntö, ahtopaine ja tässä tapauksessa ahtimen välityssuhde, välijäähdyttimen koko, ahtimen merkki sekä malli. Autoa ei saada suoraan kilpiin. Pyörädynamometrissä päästiin lukemiin, jotka yhtä hyvin olisivat voineet tulla V8-moottorista: 423 hevosvoimaa! Kuten asiaan kuuluu, niin ei homma näin helpolla voinut sujua. Jousitus, jarrut, tukivarsija ohjauslaitteet ovat varaosanumeroiltaan samat kuin jutun V6 Camarossa. Tuntumien lisäksi haluttiin nähdä onnistuminen tehomittauksella. Muutoskatsastus Katsastusasemalta lähdettiin kysymään neuvoa, kuinka toimitaan muutoskatsastuksen osalta. Alku oli helppo, mutta matkan varrella alkoi synkkiä pilviä kasaantua projektin ylle. Takapyörädynotus sai suupielet hymyyn, kun näytössä luki veekasimaiset teholukemat. 38 V8-MAGAZINE. K ai Suilo tilasi ahdinsarjan netin kautta. VTT Projekti oli muutoin selkeä, mutta osoitus päästötasosta osoittautui hankalaksi. Päästötason osoitukseen tarvitaan hyväksytyn tutkimuslaitoksen todistus aiheesta. Ahtimelta imusarjaan kulkeva paksu putki sulautuu konehuoneeseen ja näyttää aivan tehdasasennukselta. Tämä on Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy:n ajoneuvolaboratoriossa Espoossa. Hän kiinnostui asiasta ja mittaus saatiin sovittua, avaa Arto taustoja ja jatkaa: Varmuuden vuoksi, mikäli softaa joutuisi muokkaamaan mittauksen kuluessa, niin otin myös yhteyttä Rasmus Speed Toni Ruokoseen, joka on paneutunut GM suorasuihkutus moottoreiden tietokoneen ohjelmointeihin ja ahdinmaailmaan. – Ohjeet olivat hyvät, kaikki osat sopivat paikoilleen ongelmitta eikä mitään lisätarvikkeita tarvinnut ostaa, kiittelee Kaitsu. Veekasimaiset tehot Kiinni haasteeseen kävi rakenteluja kiihdytyskuvioista tuttu Arto Sulopuisto. IPF Tuningin täydellinen sarja Vortecin ahtimella oli oikeasti pulttaa kiinni -paketti. Sillä seurauksella, että pikkukatit rikkoutuivat ja käytön aikaisen päästömittauksen raja-arvot ylittyivät reippaasti. Suomesta löytyi yksi yritys, joka pystyy mittaamaan direktiivin mukaisen päästötason. Niin ikään myöhemmin tarvittiin faktaa mustaa valkoisella. Tässä ajoneuvossa piti saavuttaa Euro 5 normi. Vaihto alkuperäisiin pakosarjoihin ja katalysaattoreihin toimi korjauksena ja mittaustulokset olivat sen jälkeen ok. – Härkää sarvista ja soitto Juhani Laurikolle, joka on VTT:n päästömittauslaboratorion johtava tutkija. Tehon tuotto pätki ja polttoainetta kului paljon. Nimittäin samalla paljastui, ettei tuoteselostetta ollut luettu tarpeeksi huolella: sarjalla ei ole USA-päästötason hyväksyntää, CARB. Mikä neuvoksi
Ensimmäinen varsinainen mittausajo tuotti toivotun tuloksen. Mittauksilla tuli osoittaa, että tutkittava ajoneuvo täyttää tältä osin tieliikennekäyttöön rekisteröitävän M1-luokan ajoneuvolle säädetyt vaatimukset siten, kun ne on asetettu ns. Se tehtiin ennen mittausta menetelmäkuvauksen mukaisesti ajamalla dynamometrin asetusarvojen määrittämisen jälkeen kokonainen testisykli. ”Target Coefficients” avulla. Kohti katsastusta Hyväksytyn päästömittauslapun kanssa voi seuraavaksi mennä hyvin mielin katsastukseen, jossa Camaro muutoskatsastetaan. Samassa taulukossa on myös esitetty Euro 5-tason mukaiset raja-arvot, sekä kertoimella 0.7 korjatut raja-arvot, jotka tulee alittaa, jotta yksi mittauskerta on riittävä. – Yhteistyö kaikkien tahojen kanssa sujui hienosti, ei näitä juttuja kannata pelätä, muistuttaa Arto tyytyväisenä eikä suotta, onnistuihan nyt sellainen projekti, joka tuntui alkujaan täysin mahdottomalta. Sarjaan kuului myös isompi huohotinsäiliö, joka sijoitettiin niin ikään nätisti piiloon keulapalan taakse.Suoritetun tyyppi 1-kokeen mukaisen mittauksen tulokset olivat riittävät alittamaan Euro 5-normin. Hyväksytty! Koko dynomittaussession aikana ei tarvinnut mitään muuttaa tai säätää. Välijäähdytin sijoitettiin syylarin eteen, toimivaan paikkaan ja nätisti piiloon. Tätä voi käyttää verrokkina eikä autoa ole yksilöity, mikä sarja on kyseessä. V8-MAGAZINE 39. Imuilma otetaan keulapalan takaa, etupyörän edestä kuljettajan puolelta. Mittaustulos . Mittaukset suoritettiin Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy:n ajoneuvolaboratoriossa, joka on FINAS-Akkreditoinnissa mainittu suorituspaikka. Dynamometrin asetusarvot ja niistä syntyvät vastusarvot määritettiin koeauton tyyppiselle autolle U.S.EPA:n tietokannasta löytyvien ns. Ajo alitti selkeästi Euro 5 -normin vaatimukset. Tarkistusmittaus toisti tuloksen ja lukemat menivät 70 % arvoikkunaan. varten, joka on tarpeen, sillä ajoneuvoon on asennettu ahdinjärjestelmä, jolla ei ole valmistajan hyväksymistä. Mittaukseen liittyvä ajokoe suoritettiin VTT:n alustadynamometrillä ja ajo-ohjelmana käytettiin NEDC-ajosykliä, joka on edellä mainitun säädöksen mukainen ajoohjelma autoille mallivuoteen 2017 asti. Sen jälkeen annettiin ajoneuvon temperoitua ajoKomponentti Euro 5 Euro 5 Tulos PASS/ raja-arvo raja-arvo x 0.70 (mg/km) FAIL (mg/km) (mg/km) Hiilimonoksidi (CO) 1000 700 152 PASS Kokonaishiilivedyt (THC) 100 70 41 PASS Typen oksidit (NOx) 60 42 20 PASS Hiilidioksidi (CO 2 ) 257 g/km tilassa vähintään 12 tunnin ajan. Esimerkkitapaus mahdollistaa vastaavanlaisen projektin. Lämpötilan pitää olla mittaushetkellä ajotilassa 2026 astetta. Vuosimallien 2010–2015 autoissa on esimerkiksi sama moottorinohjauksen tietokone. Kun tulos osuu 70 prosentin sisään vaadituista arvoista, niin tulos on hyväksyttävä. Kirkkaasti läpi Itse mittaussessio alkaa ajoneuvon esivalmistelulla. Vielä tehtiin backup -ajoa, jota ennen jälleen jäähdyteltiin vaatimusten mukaisesti vähintään 12 tuntia. Euro 5-säädöksissä
Ford Roadster 1932 Pitkään kypsytelty 40 V8-MAGAZINE
Wahlroosin Maken '32 roadster on ollut työn alla yli kymmenen vuotta. TEKSTI JA KUVAT HARRI JUKARAINEN V8-MAGAZINE 41. Lopputuloksen perusteella vanha sanonta, hiljaa hyvä tulee, puoltaa paikkaansa. Pitkään kypsytelty Toiset rakentavat auton talvessa, toisilla projektit eivät valmistu koskaan
Monet asiat ovat selkiytyneet ajan mittaan, mutta olen aina halunnut pitää sen mahdollisimman pelkistettynä, yksinkerVelipoika Warren ´30 Tudor vuoden 2009 DoDads cruisingin tauolla. Välillä oli inspiraatio loppu, välillä rahat ja vapaa-aika. Kun Salmen Ollin rakentama hieno '55 Nomad tuli tyrkylle, alettiin siitä hieromaan kauppoja silloisen omistajan kanssa. Cruisingeissa Lepakon kulmilla vierailtiin ahkerasti vaikka alla ei vielä mitään jenkkikalustoa ollutkaan. Vaikka monet nyt nähtävät hienot detaljit tietenkin puuttuivat, oli jalostamaton hiboy-stuukki pätkittyine runkoaisoineen jo nähtävissä. Kävin kurkkaamassa Maken projektia kesällä 2009. Sitten mun broidi Mika, myöskin Warreksi haukuttu, hommasi '30 Tudorin ja rakensi sen hot rodiksi. – Ensimmäisen jenkin hommasin 90-luvun alkupuolella. Ei olisi vaan paukut riittäneet. Nomad siirtyi mulle ja Bel Air meni vaihdossa. Myös Warren Tudor nähtiin samana kesänä uudessa räväkässä kuosissa. Vaikka hienosti kunnostettu Classic Chevy oli monella tapaa autoharrastuksen toiveiden täyttymys, oli rodikärpänen päässyt jo puraisemaan. – En varmaankaan ikinä olisi voinut ostaa tuollaista autoa valmiina. Suhteellisen alkuperäiskuntoinen, ja sellaisena se pidettiinkin. Kyllä mä siinä vaiheessa jo tiesin, että jonain päivänä hommaan itselleni '32 roadsterin, joka rakennetaan hiboy-tyyliin, Make muistelee. Tuolloin jo pyörilleen kasattu projekti näytti kieltämättä lupaavalta. Sopiva projekti löytyikin ja se roudattiin Warren talliin, koska Makella ei ollut rakenteluun sopivaa mestaa. Se oli neliovinen '55 Chevy Bel Air. Mutta noin, pikku hiljaa vuosien varrelle ripoteltuna se onnistuu, ja saa juuri myös sen tyylisen kun itse haluaa. Noihin vuosiin mahtuu myös pari reissua Kaliforniaan, mistä löytyi lomailun ohessa mukavasti osia. M ake muistelee jenkkiautokuumeen iskeneen jo pikkupoikana. – Kun käytiin Ruotsin puolella ja näki livenä sitä kaikkea rodikalustoa esimerkiksi Kungsgatanilla, jäihän se väkisinkin kytemään takaraivoon. Välillä meni kolmekin vuotta, ettei oikeastaan tapahtunut mitään. Pelkistetty tyyli Alkuinnostuksen jälkeen ei rakentelu välttämättä edennyt lainkaan ihan käytännön syidenkin takia. 42 V8-MAGAZINE. Mulle oli alun perin selvää, että autosta tulee kiiltävän musta Hiboy Duvall -tyyppisellä tuulilasilla. Alkuun innostus oli kova ja veljekset rakensivat rodejaan Warren tallissa. Näyttävä laite keräsi ihmettelijöitä ympärilleen
Takahelman alle muokattu rolled pan kätkee viistotut rungon päät. Kyse on vain siitä kenellä on ollut oikeus käyttää Ford-tuotenimeä. Auton tyylisuunta on aikalailla lähellä länsirannikon meininkiä 40–50-lukujen taitteessa, mutta auto ei ole osiltaan period correct, eli uudempia osia on käytetty surutta, kunhan ne istuvat kokonaisuuteen, eli eivät pompsahda silmille. Make ei pyrkinyt rakentamaan autosta myöskään mitään kloonia, mutta vaikutteita on varmasti havaittavissa kuuluisasta Doane Spencerin roadsterista, mitä mies diggailee kovasti. Näiden tarviketehtailija ei ole oikeutta omannut. – Tämä tapahtui 2012 ennen Turku Kustomia. V8-MAGAZINE 43. Selkeä kliini linja on nähtävissä myös takavinkkelistä. Saarelan Kartsa oli ajellut jo muutaman vuoden '49 Buickista rakennetulla Sledanette Kustomillaan ja totesi, että Ruotsista löytyisi mahdollinen ostaja autolle. Less is more, Make toteaa. Siitä lähti sitten asiat rullaamaan ja loppupelissä Nomad päätyi Kartsalle ja Sledanette Kojelaudan vaihtaminen tuoreempaan 30–40-luvun vaihteen kojelautaan oli aikoinaan varsin yleinen kikka. Sanoin ettei nyt myisi autoa lahden taakse. . ’50 Pontiacin simppelit takavalot on sijoitettu juuri oikeaan kohtaan takapaneelissa. Pölärivalmistaja ei ole kärsinyt lukihäiriöstä. Rodit ja kustomit niputetaan yleensä samaan karsinaan ja siihen liittyy myös seuraava tarinamme sivujuonne. taisena. Rungon typistetyt etupäät on muokattu osaksi kokonaisuutta ja ne toimivat ner fbar-puskuriraudan sekä valaisimien kiinnityspisteenä. Vasta Fordin ´33-mallista eteenpäin löytyi kojelaudasta esimerkiksi hanskalokero kaikista malleista, tuhkakupista nyt puhumattakaan. Takaluukun louver-jako toistuu rolled panissa
Jarruina ovat Fordin 40-luvun nestejarrut molemmilla akseleilla. – Broidilla oli paljon duunia varsinkin ovien sovittamisessa, jotta saumat ja kaarevuus olisivat sopineet muuhun kylkilinjaan. Penkin taakse sijoitettu bensatankki on jostain 40-luvun Fordin pickupista. Kromikylvyssä käytettyyn dropattuun etuakseliin on porattu kevennysreikiä. Hän myös pyöräytti takahelman alle rolled panin toivomusteni mukaan teettämääni louveroitua aihiota hyödyntäen. Limeworksin rosteri rattiputki on koplattu parin nivelen kautta simpukkaan. Warre ideoi ja kaiversi alumiiniin tuollaiset siivet niiden tilalle ja tuohan ne vähän erilaista ilmettä kojelautaan. 44 V8-MAGAZINE. Powergen laturi, Malloryn jakaja sekä välitysstartti ovat kaikki uudempia tarvikeosia. Koska luukun pintapelti on kaareva kahteen suuntaan, ei louvereiden prässääminen suoraan peltiin olisi ollut järkevää. – Saarelan Kartsa muokkasi cowlin Duvalille sopivaksi sekä sovitti ´39 Fordin kojelaudan orgiksen tilalle. No tuli taas vaihtelua harrastukseen, vaikka eipä auton vaihto roadsterin rakentelua millään tapaa edistänyt. Tätä lättiskonetta kehtaa näyttää. mulle. Myös rosterinen nerf bar on Warren värkkäämä. Etupalkki on nostettu A-mallin mukaan ja takapalkki muokattu 30-luvun lopun suoralle poikittaisjouselle. Menon pehmentämiseksi on etujousi vaihdettu monoleaf-tyyppiseksi ja joka nurkkaan on asennettu putki-iskarit. Konepellin kiinnikehakasille on tehty asialliset rosterikiinnikkeet. Eddie Meyerin pisaramallinen imusarja sopii vielä näillä vermeillä nippa nappa konepellin alle. Kahdella Stromberg-kaasarilla varustettu korkea Thickstun-imusarja on alumiinia, vaikka onkin maalattu mustaksi. Eddie Meyerin 21-pulttiset alumiinikannet ovat tarttuneet mukaan Kalifornian matkalta. Paranneltu perustus Roadsterin runkoaisat on boxattu koko matkaltaan. Etutuentana on käytetty hairpin-tankoja. Rempattu ja toimiva kello löytyi Suomesta, mutta sen sivuille kuuluvia listanpätkiä en vain onnistunut löytämään. Komeutta koristavat muun muassa Thickstunin imusarja kahdella 97 Strombergilla sekä Eddie Meyer -kannet ja -ilmanputsari. Fordin 30-luvun lopun perä on varustettu avokardaani adapterilla ja pitkittäisten V-tukitankojen etupäät tuettu nivelillä rungon sivuille. Kaksipiirinen Mustangin pääsylinteri on lattian alla rungossa ja ohjaussimpukka on mallia Vega, eli poikittaisohjausvarrelle tarkoitettu. Venttiilikoneistoa piiskaa tätä nykyä jyrkähkö Iskyn 400 Junior nokka. Pellin muokkausta Make haluaa korostaa, että iso osa muutostöistä ja rakentamisesta muutenkin on velipojan käsien jäljiltä. Vanteet ovat 40-luvun Fordin 16-tuumaiset ja leveydeltään 7,50ja 5,50-tuumaiset Firestonen ristikudosrenkailla. Teetin sen Kotkassa Turan Lassella, joka prässäsi siihen louversit, ja sen lisäksi takaluukkuun. Rosteri nerf bar, hairpintuennat, kromattu etuakseli ja Duvall-lasinkehys sekä pienet pisteosat luovat riittävän kontrastin roadsterin mustalle väritykselle. Peltihommia on toki teetetty muillakin. Päät on täytetty ja muokattu. Takapäät on viistottu siten, että ne eivät erotu rolled panin takaa. – Kolmeysin kojelauta on De Luxe -mallista ja siinä on kellon mesta hanskalokeron kannessa. Fordin 21 pulttisen lättiksen perään on asennettu C4-automaatti valmiilla adapterilla. Samalla sitä on myös nostettu, tai paremminkin oikaistu madaltamistarkoituksessa. 221-kuutiotuumainen sivuventtiili veekasi on rempattu ja piristetty erilaisin viritysosin. Keskipalkki eli K-palkki on korvattu '34-mallin tyylisellä reikäporatulla X-keskiristikolla. Niinpä Lasse irrotti takaluukun pintapellin, prässäsi louversit siihen ja hitsasi sen takaisin luukun sisärakenteeseen, muistelee Make ja jatkaa. Aisojen päistä on katkaistu reilut pätkät sekä edestä että takaa. . Iso osa muutoksista on velipojan käsien jäljiltä. Fentonin valupakosarjat ovat alkuperäisiä paremmin virtaavat. Etupäät on muokattu osaksi nerf bar -puskurin ja lamppuraudan kiinnikkeitä
Guiden etulamput ostin muistaakseni serkultani. . Tallista löytyy edelleen myös aiemmin mainittu Sledanette, joten kalustoa riittää hieman epävarmemmallekin kelille. Roadster kesä Tätä kirjoittaessa vettä piiskaa taivaan täydeltä ja sienibongareilla riittää riemua. Siksi näissä lukee Fooo. Loput sivupaneelit ja matot ovat taas broidin tekemiä Ukin toimittamista materiaaleista. Täytyy vain toivoa, että myös Warre intoutuisi kaivamaan Tudorinsa naftaliinista. Penkin ja ovipaneelit on verhoillut Kaasisen Uki. – Maalaus teetettiin Kari B Mikkosella. Koko projektin ajan tätä on työstetty broidin tallissa, kun mulla ei ole ollut himan yhteydessä tallia ennen tätä vuotta. Mutta niin se usein on, ennen kuin lastentaudit on karsittu ja säädöt hiottu kohdalleen. Viimeistelyä Kuten aiemmin mainittiin, ei rakentelu suinkaan edennyt yhtä kyytiä, mutta viime vuoden lopulla veljeksiltä löytyi taas uutta virtaa. Tässä mennään saman syksyn Harvest Runissa sadekuuron jälkeisissä tunnelmissa. Siisti työnjälki jatkuu myös auton alustassa. Tää proggis on venynyt niin pitkäksi, ettei kaikkia juttuja vaan voi muistaa. Saarelan Kartsan kustom Sledanette päätyi vaihtokaupan myötä Makelle kesällä 2012. Varottavia esimerkkejä riittää tarpeeksi. Käytännössä me painettiin hommia joulukuulta huhtikuulle ja alkoihan sitä jälkeäkin syntyä. Warre bongasi nämä eBaylta. V8-MAGAZINE 45. – Pölykapselit eivät ole kiinalaista uustuotantoa vaan vanhat tarvikekapselit 50-luvulta. Mutta kulunut kesä on ollut harvinaisen hieno ja ajokelejä on riittänyt roadsterille runsaasti. Musta väri on vaativa, mutta olen varsin tyytyväinen lopputulokseen. Ford tekstiä ei saanut käyttää kuin Ford. – Päätettiin Warren kanssa, että tämä työmaa on vietävä lopulta niin sanotusti maaliin, ettei tästä tule ikuisuusprojekti. Roadster pääsi ekan kerran omaan talliin vasta kun rekisterikilvet oli jo kiinni. Pientä vastoinkäymistäkin on Makella riittänyt. Sen verran säväyttävä laite on kyseessä, ja sekin oli radalla viime kerran kai vuonna 2009
1965 CHEVROLET IMPALA SS
1933 WILLYS SEDAN DELIVERY NOSTALGIA ALTERED Omistaja Gregory Rupp, Kalifornia . Linney. Malli Anna Christensen . Kuvaaja Peter S
MARRASKuu MA TI KE TO PE LA SU vk 1 2 3 4 44 5 6 7 8 9 10 11 45 12 13 14 15 16 17 18 46 19 20 21 22 23 24 25 47 26 27 28 29 30 48 V8 O jouluKuu MA TI KE TO PE LA SU vk 1 2 48 3 4 5 6 7 8 9 49 10 11 12 13 14 15 16 50 17 18 19 20 21 22 23 51 24 25 26 27 28 29 30 52 31 1 V8 O
Alkujaan kyseessä oli nelisylinterinen, kahdella kannen yläpuolisella nokka-akselilla ja neljällä venttiilillä per sylinteri varustettu 151-kuutiotuumainen (2,4 litraa) moottori, jonka koko kasvoi myöhemmin jopa 251-kuutiotuumaan (4,1 litraa). Putiikissa pyörähtämisessä saattaa vierähtää tunteja, koska sieltä saattaa löytää osia, joita ei koskaan tiennyt tarvitsevansa.. Early Ford Shop puolestaan on keskittynyt käytettyjen osien myyntiin, joita löytyy A-malleista aina 50-luvun pickupeihin. Museo muuttaa näyttelyitä muutaman kerran vuodessa, joten aina on tarjolla uutta nähtävää. Museolla on kerran kuukaudessa keskiviikkoiltaisin hot rod meet, johon saapuu väkeä autoineen pitkänkin matkan päästä. Nykyään Offy-moottoreita näkee jopa rodeissa, ja myös monissa entisöidyissä Vintage Sprintja Midget race -autoissa on kyseinen voimanlähde. Moottorityypillä voitettiin Indy 500 peräti 27 kertaa. takaswingin läpi muutaman millimetrin reiän jarruputkia varten, koska pystyi siihen. Jenkkikirjeenvaihtajamme Bo Bertilsson kokosi viimeisimmät kuulumiset Atlantin takaa. Moottorin ominaisuudet mahdollistivat jopa 15:1-puristussuhteen ja tehoa padasta saatiin irti 420 hevosvoimaa. Rod & Custom, Car Craft ja Roding & Restyling printattiin pienempään kokoon, ja vasta 60-luvun alkupuolella ne päivittyivät täysikokoisiksi. NHRA museo Los Angelesissa vierailevien kannattaa käydä ehdottomasti tutustumassa Pomonan Fairplex groundissa sijaitsevaan NHRA museoon, missä on pysyvä vanhoista kiihdytyskilpureista ja Bonneville-autoista koostuva näyttely. Nykyään niitä on jäljellä käytännössä vain kaksi, C.W. Jonnien ja Richien seikkailu Jonnie Lindberg nähdään yleensä viikonloppuisin Jim Headin kolmen sekunnin aikoja kulkevan nitro funny carin ohjaimissa. Boyd Coddington. Niiden hintalappu oli 50 000 dollaria ilman johdotuksia ja maalausta. Richie omistaa kuvan katuautoksi rakennetun '57 Chevy Wagonin, ja niinpä kaverukset päättivät sovittaa siihen kookkaamman moottorin ja osallistua Drag Weekille. Näin auto kulki vaivatta siirtymätaipaleet, ja kisoissa parhaaksi ajaksi saatiin 6,98/345 km/h. Hän porasi mm. Kisatouhuissa on myös hänen ystävänsä Richie Crampton, joka ajaa Top Fuel -ryhmässä. 46 V8-MAGAZINE Offy-moottori Monet ovat saattaneet nähdä kuvia Offy-moottoreista, mutta eivät tiedä siitä sen enempää. Useimmat hänen rakentamansa funny carit ovat nykyään entisöityjä ja sieltä kalleimmasta päästä. Little John halusi tehdä hommat vaikeimman kautta, ja niinpä lukuisia pyörän osia CNC-koneistettiin billetistä. ”Little John” Buttera John Buttera oli ”rakentajien rakentaja”, joka teki trendikkäitä hot rodeja ja aloitti niiden lisäksi koko billet-boomin, josta hankki leipänsä myöhemmin mm. Moss Orangessa ja Early Ford Store San Dimasissa. Lisäksi tarjolla on myös uutta tavaraa. Nykyään 50-luvun pienikokoiset lehdet ovat keräilytavaraa, ja niitä on myynnissä mm. Autoon asennettiin Jonnien alkkis funny car -moottori. Tähän vaikutti osaltaan se, että rahan tekeminen mainoksilla oli hankalaa, koska kaikki oli niin pientä. Vanhat lehdet hinnoissaan Hot Rod -alan lehtien alkuaikoina useimmat niistä painettiin A5-kokoisena, joka on kooltaan puolet nykyisin vallalla olevasta A4-koosta. Fred Offenhauser aloitti aikoinaan kyseisten moottoreiden valmistamisen venekäyttöön, ja 30-luvulla niitä jalostettiin kilpakäyttöön autoihin. Bob Draken tuotteita. useita voittokelpoisia Funny Careja ja Indy-kilpureita. Kisojen siirtymätaipaleen ajaksi moottorista poistettiin ahtimen hihna ja imusarjan burst panelin reikään kiinnitettiin EFI throttle body. Buttera rakensi 70-luvulla mm. Little John myi kaikki pyörät keräilijöille ja HarleyDavidson teki hänen kanssaan sopimuksen muutaman Harleyn futuristisen pyörän rakentamisesta. Koko swingi syntyi yhdestä palasta ja jarrukaliperit olivat osa etuhaarukkaa ja takaswingiä. Myös suurin osa lehdistä myytiin siihen aikaan lehtiständeistä, ja asiakkaat havaitsivat kookkaamman lehden helpommin. Hinta on kuitenkin vähintään kymmenkertainen verrattuna siihen, mitä ne maksoivat aikoinaan. swap meeteissä. 80-luvun lopussa hän puolestaan rakensi 12 erikoista uusiin Harley-Davidsonin moottoreihin pohjautuvaa moottoripyörää. Ensin mainittu myy pääasiassa uustuotantoa olevia replikaosia, kuten mm. Mm. Early Ford Store Los Angelesin alueella on toiminut lukuisia vanhoja Ford-liikkeitä, mutta monet niistä ovat lopettaneet
. Näin oli asianlaita opiskelevan Jannenkin kohdalla, ja niinpä pääpaino etsinnässä pantiin ns. V8-MAGAZINE 51. Janne tuumi veekasissa olevan voimaa ihan toisella tavalla, ja ryhtyi metsästämään sellaista. Sitä halvempia olivat ”köyhin” Coronet ja Coronet DeLuxe. Hetken hakemisen jälkeen Janne äkkäsi paikallisen autoliikkeen pihassa kököttävän '66 Dodge Dart 270:sen, joka oli pyörinyt Pietarsaaren katukuvassa useamman PERHEKALLEUS Priima Coronet 440 edusti Dodgen keskihintaluokan tarjontaa. Poikkeuksellinen peruspirssi Tuohon aikaan veekasilla varustetut jenkit olivat Suomessa kohtuullisen harvinaista herkkua etenkin, jos rahavarat olivat vähäiset. J anne on pitkänlinjan amerikkalaisten autojen harrastaja, joka kiinnostui jenkeistä 1970-luvun loppupuolella samanhenkisen kaveripiirin innoittamana. TEKSTI JA KUVAT PAUL GRANVIK vielä tuossa vaiheessa puhua, sillä kulku oli molemmissa varsin laiskanpuoleista. ”peruspirssin” löytämiseen. Tämä tarkoitti käytännössä täällä tuolloin suhteellisen yleistä Plymouth Valiantia tai Dodge Dartia. Mistään vauhdinhurmasta ei voinut tosin Dodge Coronet 440 Hardtop Coupe 1967 Pietarsaarelainen Jan-Olof ”Janne” Storrank hankki hienon '67 Dodge Coronet 440 Hardtop Coupensa yli kolme vuosikymmentä sitten. Nykyisin oivassa alkuperäiskunnossa olevasta autosta on muodostunut ajan kuluessa eräänlainen perhekalleus, jota vaalitaan suurella rakkaudella. Tuolloin teini-ikäinen Janne purki pahimpia ajohalujaan ensin kevarilla kaahaillen ja ajokortin saatuaan Kuplalla kurvaillen. Dodgen lisäksi hän omistaa kesäksi 2019 valmistuvan '69 Plymouth Satellite Hardtop Coupe 440:sen, jonka jälkeen työn alle otetaan '72 Plymouth Road Runner GTX. Kallein Coronet 500 oli vauraimmin varusteltu luksusmalli ja Coronet R/T taas muskelisin vaihtoehto. Oli sattumaa, että Jannesta tuli Moparmies, mutta sitä hän pitää pelkästään positiivisena asiana
Ja niinhän Janne sitten tekikin. Kun ladon ovet aukesivat, meni Janne mykäksi ihastuksesta, sillä auto oli juuri sellainen kuin tupakaveri oli kertonut, ja itse asiassa enemmänkin. Kun tuo kauan kaivattu vapaa viimein koitti, otti Janne tupakaverinsa kanssa saman tien suunnaksi Munsalan ja mysteeriDodgen. Eipä siinä auttanut muuta kuin talsia takaisin liikkeeseen ja kertoa myyjälle mitä oli tapahtunut. 52 V8-MAGAZINE. Jannen hämmästykseksi mies ei hermostunut, vaan totesi tyynen rauhallisesti: ”Taisit nyt sitten ostaa itsellesi auton”. Etupuskuri on takapuskurin tapaan USA:sta uudelleen kromattuna hankittu osa. Niinpä hän sopikin tupakaverinsa kanssa, että he lähtisivät heti seuraavalla lomalla selvittämään onko Dodge ihan oikeastikin olemassa. Vinkki kuulosti vähintäänkin uskomattomalta, sillä tuohon maailman aikaan tällaiset autot olivat harvinaisempia kuin kanan hampaat, minkä vuoksi se alkoi kiinnostaa Jannea ihan tosissaan. Jannen astuttua armeijan harmaisiin Uudenmaan Prikaatissa kesällä 1982 hänen tupakaverinsa kertoi tietävänsä Pietarsaaren lähellä sijaitsevassa Munsalassa ladossa majaansa pitävästä siististä kaksiovisesta Dodge Coronet Hardtop Coupesta, jossa oli kuulemma kookas moottorikin. Yllätys oli melkoinen, kun selvisi, että niitä oli valmistettu vähäiset 109 kappaletta! – Dart oli ja tulee melko varmasti myös olemaan harvinaisin auto, jonka olen koskaan omistanut, toteaa Janne hieman harmissaan tästä poikkeuksellisesta peruspirssistä, jonka nykytila on hänelle täysi arvoitus. Vaikka sydän takoi tuhatta ja sataa innostuksesta, yritti hän pitää pokkansa tiedustellessaan auton tuolloin omistaneelta veljeskaksikolta, että olisiko se mahdollisesti ostettavissa. Ja paloihan se, mutta niin paloi myös Dartin hento lukoton 7 1/4 -tuumainen taka-akseli, joka laukesi saman tien ja ”lensi nanosekunnissa Mopar-taivaaseen”, kuten Janne asian ilmaisee. Dart tuntui Jannesta kaikin puolin passelilta peliltä, joten ei muuta kuin seuraavaksi liikkeeseen koeajoa kyselemään. Intoa oli Jannella lopulta ehkä hieman liikaakin, sillä testilenkin edetessä hänen oli kokeiltava miten se kumi palaa kasin voimalla. Auto toimi Jannen kesäisenä käyttöpelinä seuraavan parin suven ajan, eikä sille tarvinnut tehdä yhtä laatikon laakerinvaihtoa lukuun ottamatta muita isompia toimenpiteitä. Vinkki vailla vertaa Näin mentiin kolmen vuoden ajan, kunnes jotain parempaa tuli tarjolle melko yllättävissäkin yhteyksissä. Janne nimittäin selvitti muutamia vuosia sitten kuinka monta tällaista Dartia tehtiin tällä tekniikalla varustettuna. Dartin siirryttyä Jannen omistukseen kesällä 1981 korjattiin paukahtanut perä saman tien, minkä jälkeen muuten oivasti toiminut ja kohtuusiisti auto otettiin ajoon. Hetken asiaa pohdittuaan kaksikko totesi voivansa luopua Dodgesta sopivaa summaa Dodgessa ovat tallella alkuperäiset mustapohjaiset YPU41-tunnukset, jotka se sai tultuaan muuttoautona Suomeen vuonna 1972. Myös Janne oli nähnyt ja ennen kaikkea kuullut auton, joten hän tiesi, että siinä oli voimanlähteenä ehdoksi asetettu veekasi. Kyseessä oli Dodge Coronet 440 Hardtop Coupe vuosimallia 1967, joka oli varustettu sillä uumoilulla 383-kuutiotuumaisella isolohkolla. Niinhän sitä sanotaan, että tieto lisää tuskaa, ja sitä se todellakin teki Jannelle tämän Dartin kohdalla. Se sopi myyjälle, joka luovutti auton avaimet intoa puhkuneelle Jannelle. – Meno Dartilla oli varsin huoletonta, kunhan muisti varoa perää, kertaa vahingosta viisastunut Janne aikaansa auton kanssa, joka osoittautui myöhemmin melkoiseksi erikoisuudeksi. Janne halusi Dodgen heti. vuoden. – Tuohon maailman aikaan puskaradion tiedot pitivät tosi harvoin paikkaansa, mutta tällä kertaa huhupuheet osoittautuivat enemmän kuin oikeaan osuneeksi, muistelee Janne hetkeä, jolloin hän näki pienenä ihmeenä pitämänsä Dodgen ensi kertaa omin silmin. Seuraavana kesänä Dart maalattiin ja siitä poistettiin ostohetkellä olleet ”harhaanjohtavat” GT-merkit. . Jannen mentyä tutkimaan tätä aitoa neliovista Suomi-sedania tarkemmin ilmeni, että autossa oli 273-pikkulohkon lisäksi myös tehdasasenteinen nelivaihteinen lattiamanuaali, mikä nosti auton kiinnostavuutta Jannen silmissä etisestään
Jannen komea Dodge ei ole mikään ”tusina tavara” myöskään valmistusmääränsä puolesta, sillä tällaisia autoja on valmistettu 383-isolohkolla ja TF 727 -automaatilla varustettuna vain vähäiset 1174 kappaletta. Jannen Dodge on myyty uutena USA:ssa suomalaiset sukujuuret omaavalle henkilölle. ”julkisesti kaupan”, minkä vuoksi se oli yhä tallella. Auto oli silloin yhä alkuperäisessä asussa ja varsin hienokuntoinen. Kaupat syntyivät lopulta kesällä 1984. Veljekset eivät olleet ajaneet autolla ihmeemmin, ja sen siirtyessä Jannelle matkamittari näyttikin vähäisiä reilun 26 000 mailin lukemia. Häneltä auton ostivat edellä mainitut veljekset, joiden toimesta se maalattiin uudelleen alkuperäisellä tummanruskealla Dark Brown Metallic -metallinhohtovärillä ja hapertunut tuplaputkisto uusittiin. Liekö ”härmälandiamme” öljykriisin aikaiset ankeat elinolosuhteet ja karut talviset kelit olleet syynä siihen, ettei mies ihmeemmin viihtynyt esi-isiensä maassa, vaan palasi jo reilun vuoden päästä aurinkoiseen Kaliforniaan ja pisti Dodgen myyntiin. Onni asiassa oli se, että auto ei ollut koskaan ns. Kookas ilmanputsarikotelo on tehdasasenteinen. Vuoden kestäneen sitkeän säästämisen, Dartin myynnistä saatujen tulojen ja pienen pankkilainan ansiosta tarvittava määrä tuohia saatiin kasaan ja Dodgea voitiinkin lähteä hakemaan. Vuonna 1967 Coronet 440 oli Dodgen suosituin malli. Hän lupasi veljeksille palata asiaan, kun saa taloutensa paremmalle tolalle. Syynä moiseen lieDodgen kunnostettu ja alkuperäinen 383-kuutiotuumainen isolohko tuottaa 10,25:1-puristuksilla sekä nelireikäisellä Carter 625 cfm -vakuumikaasarilla kunnioitettavat 330 hevosvoimaa. – Liekö asiaan vaikuttanut auton ensimmäisen omistajan suomalaisuus ja suomalaisuuteen usein liittyvä tietty vaatimattomuus, pohtii Janne syitä Dodgen perin köyhäksikin katsottavaa varustetasoon. Hän osti 5.12.1966 valmistuneen auton Kalifornian Palo Altossa sijainneelta Dodge dealerilta. Sitä valmistettiin eri versioissaan huimat 106 368 kappaletta, joista Janne yksilön kaltaisia linjakkaita kaksiovisia Hardtop Coupeja oli 38 551. Hillittyä hotroddausta Dodgen ensimmäinen omistaja oli ilmeisen mieltynyt autoonsa, sillä hän toi sen mukanaan muuttaessaan takaisin Suomeen vuonna 1972. Jannen ostaessa Dodgen oli se verrattain hyvässä kunnossa, tosin maalipinta oli tuoreudesta huolimatta halkeillut jo useammasta kohtaa. vastaan, jossa ei sitten olisi tinkausvaraa. Siviiliin pääsyn koitettua Janne sai heti töitä ja ryhtyi saman tien venyttämään pennejä. . V8-MAGAZINE 53. Kyseisen osavaltion määräysten mukaisella Cleaner Air Package eli CAP-ilmankierrolla (jossa kampikammion huohotus ohjattiin takaisin koneeseen) varustettuun Dodgeen ei sen ensimmäinen omistaja ollut ruksaillut juuri lisävarusteita, sillä ainoat optiot olivat jo mainittu 383-pannu ja ohjaustehostin. Ja mikä tärkeintä, veljekset eivät olleet myöskään pyörtäneen päätöstään myydä Dodge ensikäynnillä sovittuun hintaan. Pyynti oli hurja, ja kun armeijan päivärahakaan ei tunnetusti huimaa päätä, oli Jannen haudattava haaveet auton hankinnasta. Myös alkuperäiset ristikudosrenkaat olivat vaihtokunnossa, joten niiden tilalle kaksikko hankki pakettiautokäyttöön tarkoitetut renkaat, joiden ajo-ominaisuudet ja nopeusluokka olivat tehokkaalle Dodgelle kaikkea muuta kuin passelit
Lukottomalle perälle suoritetiin huolto öljyjen, stefojen ja tiivisteiden vaihtoineen. Priimasti pykältänyt TF 727-automaatti osoittautui purkamisen jälkeen niin hyväksi, ettei sille olisi tarvinnut tehdä mitään, mutta Janne päätti kunnostaa sen varmuuden vuoksi. Tässä yhteydessä alusta, tehostettu optio-ohjaus ja tehostamattomat, ympäriinsä 10-tuumaiset rumpujarrut käytiin niin ikään läpi ja uusittiin vakio-osia käyttäen. Näillä eväillä mentiin ostoa seurannut suvi, mutta talven tullen Janne otti Dodgen työn alle pääasiassa ankean maalipintansa takia. Pohjatöiden teossa ei paljon aikaa sitten palanutkaan ja niiden valmistuttua Dodge maalattiin alkuperäisvärillään. Vaikka Dodgea oli käytetty suhteellisen säästeliäästi ja säilytetty aina lämpimässä tallissa, oli sen nyt jo yli 20 vuotta vanha maalipinta nähnyt parhaat päivänsä. . Mitään varsinaisia viritystoimenpiteitä ei myöskään tehty nokkaa lukuun ottamatta, jollaiseksi vaihdettiin vakiota häijympinostoinen hydrauliversio kilkkeineen. Myös muutamia ruostekukkia oli ilmaantunut, joten edessä oli taas kerran korin peltipuhtaaksi hiominen. – Pidän vinyylikatoista ja siksi päätin asentaa sellaisen myös Dodgeen, vaikka autossa ei sitä ollutkaan sen rullatessa ulos tehtaan tuotantolinjalta, perustelee Janne tarkkaan tehdasasuun tekemäänsä pientä poikkeamaa. Dodgen uudistuneen ja hillityn ”hot rod” -ilmeen täydensivät auton alle asennetut Cragarin kisatyyliset kromivanteet vakiota vankemmilla renkailla varustettuna. Vuotta myöhemmin auton pellin alla jyrisi jo legendaarinen 426 Hemi, jota hän käytti voimanlähteenä myös Competitionryhmän '88 Plymouth Arrowissaan ja myöhemmin Pro Modified -ryhmän '57 Chrysler Coupessaan. Pohjatöiden valmistuttua auto maalattiin nyt siis jo kolmannen kerran alkuperäisvärillään, minkä lisäksi se sai koristeeksi tehdasasusta poiketen mustan optiovinyylikaton asianmukaisien listoineen. Plussaa oli myös auton kromien hieno kiilto ja alkuperäisen Copper Brown -vinyylisisustan siisti kunto. Dodgen pohja ja takaluukun lattia ovat alkuperäisiä osia, joita ei ole koskaan tarvinnut hitsata, kiitos paksun tehdasmassan. Tästä yhdistelmästä tuli myös Jannen tavaramerkki, mistä hänellä on erityisen paljon tietämystä. nee ollut se, että auton alkuperäismaali oli ilmeisesti reagoinut Suomessa tehdyn ylimaalauksen kanssa. Lisäksi tehtiin muutamia ajanhenkeen kuuluvia ”pakollisia parannuksia” penslaamalla akselistot yhdessä koneen kanssa punaisella ja valkoisella värillä sekä nostamalla peräpäätä tuohon aikaan supersuosituilla Hi Jackers -ilmaiskareilla. Mutta sitten hän joutui Drag Race -kärpäsen puremaksi ja varttimailin mittailu vei miehen mennessään. Kiitos tehdasmassan ja asianmukaisen säilytyksen Dodge oli siltä osin täysin ehjä, toteaa Janne tyytyväisenä. Jannen suureksi mielihyväksi se osoittautui lähes ruostevapaaksi, mitä voidaan pitää pienenä ihmeenä Suomessa pitkään olleesta vanhasta autosta puhuttaessa. Korroosiot osoittautuivat kuitenkin kohtuuvähäiseksi, sillä uutta peltiä oli pantava vain etulokasuojien alaosiin sekä tuulilasin ja takalasin alareunoihin. Savuttanut 383-kone osoittautui sen verran kuluneeksi, että lohko porattiin 0,030" ylikokokoon. – On aika harvinaista, että Suomessa pitkään olleen auton pohjaa ei tarvitse hitsata. Tosin viimeksi mainitussa varttimailerissa Hemin polttoaineena toimi metanoli ja moottori oli varustettu remmiahtimella. Kun Janne päätti oman kisauransa syksyllä 1997, tarjottiin hänelle heti mekaanikon paikkaa vastaavaa voimanlähdettä käyttävästä kisatiimistä, millä tiellä hän on vielä tänäkin päivänä. Lommojakaan autosta ei juuri löytynyt, vain yksi painuma kuskinovesta. Auton alusta käytiin myös läpi ja uusittiin pääasiassa alkuperäisosia käyttäen. SM-tasollakin tapahtunut kisailu käynnistyi kesällä 1987 Econo Gas -ryhmään rakennetulla 440-kuutiotuumaisella isolohkolla ladatulla '64 Plymouth ”ValiDartilla” eli Valiantilla, jossa oli Dartin lasikuitukeula. Ruostetta ei osiltaan täydellisestä Dodgesta kuitenkaan juurikaan löytynyt, mikä oli iso plussa. – Vain pari ihan pikkuista paikkaa jouduin Dodgeen laittamaan, arvioi Janne tuolloin tehtyjen peltitöiden määrää. Tulevaisuus turvattu Kiihdytyskisailun lisäksi Jannen perhe kasvoi kahdella lapsella ja omakotitalokin pykättiin pystyyn tuossa vuosituhannen vaihteessa, minkä seurauksena ajot Dodgella jäivät varsin vähäisiksi. Muilta osin moottorin kohdalla selvittiin pelkällä kulutusosien uusimisella ja päällyspuolisella siistimisellä. Coronet valmistui tähän asuunsa kesäksi 1985, minkä jälkeen se toimi Janne kesäisenä käyttöpelinä parin seuraavan suven ajan. Dodgen toinen kunnostus käynnistyi auton tekniikkapuolen irrottamisella ja läpikäymisellä. 54 V8-MAGAZINE. Myös kannet käytiin läpi, mutta niille riittivät pelkät venttiilityöt ja ohjureiden uusiminen. Kadonneen orgismaton tilalle Janne asensi alkuperäistä vastaavan uustuotantoversion. Samalla myös kaikki auton alustan ”hot rod” -aikaiset jäänteet poistettiin laskemalla perä perustasolle ja ruiskuttamalla entiset punaiset ja valkoiset osat tehdastyylisellä puolikiiltävällä mustalla. Dodgen kunnostustyöt käynnistyivät koko korin peltipuhtaaksi hiomisella. Männiksi tulivat vakiota vastaavat 10,25:1-puristeiset mukit renkaineen. Auto seisoikin pitkiä aikoja tallissa pölyä keräämässä, kunnes kesällä 2009 Janne päätti ottaa sen taas työn alle palauttaakseen sen alkuperäisempään asuunsa. Dodgen ajo-ominaisuuksia kohennettiin lisäksi asentamalla etupäähän R/T-mallin mukainen kallistuksenvakaaja. Dodgen matching numbers -osiksi osoittautuneet 383-isolohko, TF 727-rattiautomaatti ja 3,23:1-vakiovälityksellä varustettu lukoton 8 ¾"-taka-akseli toimivat niin hyvin, että voimassa olevan leiman omannut auto otettiin ajoon saman tien
Dodgen istuinten tyylikkäät Copper Brown -kuparinruskeat vinyyliverhoilut Janne uusi itse Legendary Auto Interiorsin mallikohtaisilla tuotteilla pehmusteineen. Sisustan osalta toimenpiteet pitivät sisällään Amerikassa kunnostetun kojetaulun vaihtamisen kuluneen alkuperäisosan tilalle, istuinten Copper Brown -vinyyliverhoilujen ja lattiamaton uusimisen Legendary Auto Interiorsin mallikohtaisilla tuotteilla sekä kaikkien tiivisteiden uusimisen. Autoa ei ole kuitenkaan pidetty missään pumpulissa, vaan sillä on ajettu kesäisin useita tuhansia kilometrejä niin Jannen kuin hänen Annvaimonsakin toimesta. Renkaiksi kietaistiin kapeilla valkosivuilla varustetut 205/75–14 Vitourit. . Janne tykkää vinyylikatoista, ja niinpä hän asensikin autoon mustan sellaisen toisen kunnostuskerran yhteydessä. V8-MAGAZINE 55. Dodgen tullessa tehtaalta oli se yksivärinen Dark Brown Metallic -metallinhohtotummanruskea. Myös tytär Malena tykkää autosta siinä määrin, että he ovatkin jo yhdessä Tonyn kanssa ilmoittaneet, ettei sitä saa koskaan myydä. Näyttääkin siis siltä, että Dodgen tulevaisuus on turvattu ja se tulee säilymään Storrankin perheessä vielä pitkään, mistä Janne on enemmän kuin mielissään. Sisustan peltiosien Copper Metallic -kuparinruskea sävy on niin ikään tehtaalta lähtöisin ja puunaamisen jälkeen pinnoiltaan hämmästyttävän hyvin säilynyt. Selkänojien medaljongit ovat alkuperäiset. Dodge valmistui nykyiseen alkuperäisempään asuunsa yli kahdeksan vuotta sitten, mutta siitä huolimatta se on yhä vastavalmistuneen näköinen. Dodgen ulkonäön viimeistelevät komeasti kiiltelevät kromiosat, joista osa on huolella kunnostettuja alkuperäisosia ja osa laadukkaita uustuotanto-osia, kuten etuja takapuskuri sekä takavalojen linssit. Myös Jannen lapset ovat innoissaan Dodgesta, ja etenkin Tony-poika on vanhempiensa tapaan pitänyt sillä hauskaa kavereiden kanssa jo useamman suven ajan. Oivassa kunnossa olleille alkuperäisille kojelaudan päälliselle, ovipahveille ja takasivupaneeleille riitti perusteellinen puhdistus, minkä jälkeen myös ne olivat uudenveroiset. Pieni poikkeama tehdasasuun tehtiin myös vanteiden osalta, kun orgispeltiversioiden ja kokopeittävien pölykapseleiden sijasta Dodgen alle asennettiin optiona tarjolla olleet 5 ½ x 14 ja 6 x 14 -tuumaiset Magnum 500:set, jotka varustettiin trim ringeillä. Kaupan päälle saatiin autosta alun perin puuttunut optiokello, joka myös toimii. Dodgen alkuperäinen kojetaulu oli heikossa hapessa ja sen tilalle hankittiin USA:sta löydetty ja siellä kunnostettu osa, joka on yhä virheetön
Kytkimen kierrosluvun noustessa niiden aikaansaama keskipakovoima välittyy levyä puristavaksi voimaksi, jolloin kytkimen pito paranee. Moottorin vääntömomentti ratkaisee rasituksen Kytkin siirtää moottorin koko vääntömomentin vaihteistolle ja kytkimen kyky suoriutua urakasta riippuu muutamasta seikasta. Momentinsiirtokykyyn vaikuttavat luonnollisesti kytkinlevyn kitkakerroin ja paineasetelman puristusvoiman aikaansaama paine kytkinlevyn pintaan. Myös vauhtipyörää voidaan pitää kytkimen osana, sillä vauhtipyörässä on toinen kytkimen kitkapinnoista. Kilpakytkimet myydäänkin usein pakettina, johon kuuluu myös vauhtipyörä. Kytkin koostuu kytkinlevystä, paineasetelmasta ja kytkimen irrotusmekanismista. Basic tech Basic tech K ytkin on toiminnaltaan lähes kaikille tuttu ainakin autokoulusta. 56 V8-MAGAZINE. Normaalissa yksilevyisessä kytkimessä on kitkapinta molemmin puolin, eli silloin puhutaan kahdesta kitkapinnasta. Jos moottorin vääntömomenttia siis kasvatetaan, saattaa olla tarpeellista muuttaa jotain edellä mainituista seikoista, jotta kytkin ei alkaisi luistaa. Jos kytkimeen halutaan suuri levyn puristusvoima ilman, että kytkimen käyttö on raskasta, voidaan käyttää hyväksi jousiin laitettavia keskipakopainoja. Myös kytkinlevyjen kitkapintojen lukumäärä ja kytkinlevyjen halkaisijat vaikuttavat suoraan siihen, miten paljon momenttia kytkin pystyy välittämään eteenpäin. Jos ei halua ajokorttiinsa merkintää ”oikeuttaa ajamaan vain automaattivaihteista autoa”, on kytkimen käyttö opeteltava ajokokeeseen mennessä. Useimmille kytkin on tuttu myös komponenttina, sillä kytkinlevy on kuluva osa ja sen vaihdossa harrastaja tutustuu kytkimeen melko hyvin
Levymateriaalin lämmönkesto Kytkinlevyn kitkakerroin on yksi ratkaiseva seikka, joka vaikuttaa momentinsiirtokykyyn. Hieman miedomman virityksen ollessa kyseessä saatetaan selvitä muuten vakiokytkimellä, kunhan siihen vaihtaa tällaisen ”heavy duty” kytkinlevyn, jonka metallipitoisuus on suurempi. Samalla levyn kitkakerroin yleensä kasvaa hieman, joten kytkimen kiinnitarttuminen voi muuttua yllättävämmäksi ja kytPalakytkimessä ei levyn koko pinta ole kitkamateriaalia, vaan se on jaettu segmentteihin, joista vain osa on pinnoitettu. Orgaanisissa levyissä on mukana myös erilaisia kumimateriaaleja, liimoja ja metalleja tai metallioksideja. Kytkimen toistuva käyttäminen cruisaillessa tai luistattaminen kytkimen nostovaiheessa saattaa kuumentaa kytkintä niin, että se alkaa luistaa. Ennen lujaksi ja hyvin lämpöä kestäväksi mielletty asbesti on tietenkin nykyään kielletty. Toki keraamisilla ja metalliseosteisilla levymateriaaleilla saadaan halutessa kylmänkin kytkinlevyn kitkakerroin tuplattua tavalliseen levyyn nähden. Normaalissa kylmässä kytkinlevyssä on kitkakerroin yleensä riittävän hyvä, mutta useimmiten kitkakerroin huononee nopeasti levyn lämpötilan noustessa. Näin levyn pintaan saadaan suurempi pintapaine ja kitkavoima kasvaa. Siispä kytkinlevyn materiaalin vaihtamisella pyritäänkin yleensä parantamaan lämmönkesto-ominaisuuksia, eli kitkakertoimen säilymistä kuumana. KOLMEN POLKIMEN Yleensä amerikkalaiset harrasteautot on totuttu näkemään automaattivaihteisena, mutta osalla harrastajista on kuitenkin vankka mielipide siitä, että oikeassa autossa on kolme poljinta. TEKSTI JA KUVAT HEIKKI PARVIAINEN Kytkin joutuu erittäin koville silloin, jos auto on painava ja siinä on suuri vääntömomentti. Kolmanteen polkimeen liittyy teknisesti paljon automaattivaihteisesta poikkeavaa, joten läpikäydään hieman kytkimen anatomiaa. Moottorin teho itsessään ei rasita kytkintä, jos se tulee vasta korkealla kierrosluvulla, mutta jos tehoa aikaansaadaan paljon matalilla kierroksilla esimerkiksi mekaanisen ahtamisen avulla, merkitsee se suurta vääntömomenttia ja siten kovaa vaatimusta kytkimelle. Normaalisti levyt ovat niin sanotusti orgaanisia, eli niissä on mukana luonnonmateriaaleja, kuten selluloosaa. Kytkinlevyssä voi olla myös erilaiset pinnat eri puolilla levyä. . kerho V8-MAGAZINE 57. Metalliyhdisteiden lisääminen orgaanisiin levyihin lisää niiden lämmönkestoa. Näin kytkimen momentinsiirtokykyä voidaan hieman nostaa ilman, että kytkimen käytön pehmeys kärsii. Mitä tiheämmät välitykset, sen helpommalla kytkin selviytyy. Lisäksi niihin on lujitusmielessä lisätty usein mineraalivilloja tai lasikuituja, jolloin niiden mekaaninen kestävyys paranee, joten ne kestävät suurempien kierroslukujen keskipakovoimia. Ei kitkakerrointa sinänsä. Painon ja vääntömomentin lisäksi myös vaihteiston ja perän välityssuhteet vaikuttavat kytkimen rasituksiin
Kytkintä kiinni laitettaessa on varmistettava, että kaikki tarvittavat ohjaintapit ja pultit ovat omilla paikoillaan. Kytkinlevyssä voi olla myös erilaiset pinnat eri puolilla levyä. O . Halkaisijan kasvattaminen lisää hitautta Kytkimen välityskykyä voidaan parantaa myös kytkimen halkaisijaa kasvattamalla. Kytkimen keskitystyökalun avulla kytkinlevy keskitetään paikalleen siksi ajaksi, kun paineasetelman pultteja kiristetään. Toki orgaanisella levylläkin pärjää pitkälle, jos kytkimen painetta tai levyjen lukumäärää muuttaa, mutta usein edetään vaihtamalla itse levyn materiaali paremmin lämpöä kestävään. Sintratuilla kytkinlevyillä on mahdollista saada erittäin korkeat kitkakertoimet, joten niiden avulla voidaan välittää suuria vääntömomentteja. Yleensä tasainen puoli tulee vauhtipyörään päin ja keskiön ulkoneva osa paineasetelmaan päin. Yksi vaihtoehto levymateriaaliksi ihan katukäyttöön voisi olla Kevlar. Pienikin epätasapaino on erittäin merkittävä, kun se on kampiakselin takapäässä ja kehällä kaukana akselin keskipisteestä. Joka segmentissä ei ole kitkamateriaalia, joten pintaan kohdistuva paine on suurempi ja momentinvälityskyky siten parempi. Toisaalta sopivasti seostettuja sintterikytkimiä voidaan luistattaa runsaasti, mikä on tarpeellinen ominaisuus kiihdytysautojen kytkimissä, kun kytkimen luistolla halutaan estää takapyöriä sutimasta. Lämpötila ei kuitenKytkinlevyyn saattaa olla merkittynä se, kummin päin levy paikalleen laitetaan. Tarkasta aina levyn keskellä olevien urien kunto samoin kuin kytkinakselin uritus. Näin levy on varmasti keskellä vauhtipyörää ja kytkinakseli liukuu helposti levyn läpi silmälaakeriin vaihteistoa paikalleen asennettaessa. 58 V8-MAGAZINE. Kiihdytysautojen monilevykytkimet huolletaan jokaisen 400 metrin jälkeen ja säädetään uudestaan tiedonkeruusta saadun palautteen perusteella, jotta radan pito-ominaisuudet voidaan käyttää mahdollisimman tarkasti hyväksi. kaan ole materiaalin sulamispistettä korkeampi, joten kyse ei ole sulattamisesta, vaan jauheen rakeet kylmähitsautuvat toisiinsa. Sintterilevyt kovimpaan käyttöön Jos välitettävä vääntömomentti edelleen kasvaa niin, ettei sitä pysty orgaanisilla tai Kevlarista valmistetuilla levyillä hallitsemaan, on siirryttävä sintterilevyihin. Vaikka kevlarin sanotaankin sopivan normaaliliikenteeseen, tekee sen hieman suurempi kitkakerroin kytkimestä aggressiivisemman, joka voi ilmetä kytkimen ravistuksena kytkintä nostettaessa. Kun kytkimen rasitus kasvaa, saattaa olla tarpeellista vaihtaa levymateriaalia pois orgaanisesta. Sintterikytkimessä voidaan käyttää materiaalina rautaa, kuparia, pronssia, hiiltä ja montaa muutakin materiaali, joiden sopivilla suhteilla aikaansaadaan halutut ominaisuudet. Toki kitkakerroin on vain aavistuksen orgaanisia materiaaleja suurempi, joten Kevlar vaatii melko suuren puristusvoiman voidakseen välittää suuren vääntömomentin. Toisella puolella voi olla täysimittainen orgaanista materiaalia oleva pinta käyttömukavuuden parantamiseksi ja toisella puolella on kitkapinta, joka on jaettu pienempiin segmentteihin paremman kitkavoiman aikaansaamiseksi. Normaalikäytössä sintterikytkimet eivät aggressiivisen käytöksensä vuoksi ole oikein käyttökelpoisia. Niiden käyttö on kuitenkin rajoittunut joihinkin tiettyihin kilpa-autoihin, kuten formuloihin, joten niiden markkinat ovat marginaaliset. Kun kitkapinnan halkaisija kasvaa, pystytään samalla kitkavoimalla välittämään suurempi vääntömomentti kytkimen läpi. Mikäli levyä yrittää asentaa väärin päin, on seurauksena usein levyn taipuminen. Lekin saattaa ravistaa. Se on yksi kauppanimi aramidikuidulle ja sitä käytetään myös kytkinlevyissä. Sintterilevyt ovat saaneet nimensä valmistustekniikasta, eli ne on tehty sintraamalla pulverimaista materiaalia korkeassa lämpötilassa ja paineessa, jolloin materiaalista tulee kiinteää. Segmenttipuolen kitkamateriaali voi olla samanlaista tai erilaista kuin toisen puolen täysimittaisessa levypinnassa. Rasvaa kytkinakseli käyttäen rasvaa hyvin kohtuudella, jotta sitä ei lentäisi kytkimen kitkapinnoille. Jos urissa on naarmuja tai kolhuja, kytkin ei välttämättä irrota kunnolla. Sintrattu rauta on se materiaali, joka antaa levyille kaikkein kestävimmät ominaisuudet, ja kovimpien kiihdytysautojen monilevykytkimien levyt sisältävät paljon sintrattua rautaa. Mikäli joku pultti tai tappi puuttuu, vaikuttaa se moottorin tasapainotukseen aivan samoin kuin epätasapaino kampiakselilla. Näitä osittaisen kitkasegmentin omaavia levyjä kutsutaan usein palakytkimiksi. Näiden lisäksi on olemassa hiilikuitukomposiittikytkimiä, jossa levyn lisäksi vauhtipyörän pinta ja paineasetelma ovat hiiltä. Usein kytkinkeskiössä on vahvat jouset. Niiden tehtävänä on pehmentää kytkimen nostossa syntyvää iskua ja vähentää vääntövärähtelyiden johtumista vaihteistoon. Jos metalliyhdisteitä on tavallista enemmän, kutsutaan levyä usein nimellä ”semi metallic”
Kytkimen halkaisijan pienentämisellä on sama vaikutus kuin vauhtipyörän keventämiselläkin, eli hitausmomentti pienenee. Jäykemmässä asetelmassa on se huono puoli, että kytkimen käyttöön tarvitaan enemmän voimaa. Silloin kytkinlevyä puristava voima ei ole vakio, vaan kohoaa progressiivisesti moottorin kierrosluvun kasvaessa. Auto saattaa tällöin ryömiä lähtövaloissa ja seurauksena on punavalo. Kytkinpolkimelta tuleva voima siirretään pyörivään paineasetelmaan painelaakerin avulla. Hitausmomentti hidastaa moottorin kiihtyvyyttä ja samalla myös auton kiihtyvyyttä. V8-MAGAZINE 59. . Joissain paineasetelmissa on perinteiset kierrejouset ja niiden tilalle voidaan vaihtaa jäykemmät jouset, jolloin puristusvoima kasvaa. Tämä on yksi syy, miksi kiihdytysautoissa käytetään mahdollisimman pienihalkaisijaisia vauhtipyöriä ja kytkimiä. Keskipakopainot lisäävät kytkimen puristusvoimaa moottorin ollessa maksimivääntömomentin kierroslukualueella ilman, että kytkin on joutokäynnillä liian raskaskäyttöinen. Kytkimen kitkapintojen lisääminen on sitten se viimeinen keino lisätä kytkimen vääntömomenttikapasiteettia. Paineasetelman hitauden lisäämisellä on sama vaikutus kuin vauhtipyörän hitauden lisäämisellä. Kiihdytyskäytössä levyjä voi olla hyvinkin suuri määrä, mutta normaalisti tyydytään kaksilevyiseen kytkimeen, jossa levyjen välissä on kelluva, paineasetelman mukana pyörivä kitkapinta, eli floater. Kulunut painelaakeri ilmoittaa itsestään kahinana, joka kuuluu kytkintä painettaessa, mutta vaikka painelaakeri ei ääntäisikään, vaihdetaan se yleensä kytkinremontin yhteydessä ihan vain varmuuden vuoksi. Onneksi jäykempiä asetelmia löytyy tarvikekaupasta lähes kaikkiin automalleihin, joten hieman vakiota suurempi momentti on välitettävissä eteenpäin helposti ja melko huokeasti ostamalla vain toisenlainen paineasetelma. Jos autolla lähdetään liikkeelle kovilla kierroksilla, kuten kovassa kiihdytyksessä yleensä tehdään, saattavat keskipakopainot aiheuttaa ongelmia. Niiden voima voi olla kierroksia nostettaessa niin suuri, että kuljettaja ei enää jaksa painaa kytkintä pohjaan, vaan kytkin painaa väkisin polkimen ylös ja auto lähtee liikkeelle ennen aikojaan. Painavassa autossa on hyvä olla suurihitauksinen vauhtipyörä, jotta auto jaksaa lähteä hyvin liikkeelle kytkintä nostettaessa, mutta kevyessä, tiheällä välityksellä varustetussa autossa turhan suuresta hitaudesta on haittaa. Yksi tapa helpottaa kytkimen käyttöä on valita kytkin, jossa puristusvoimaa lisätään keskipakopainojen avulla. Alumiinisissa vauhtipyörissä on tietenkin myös vaihdettavat teräksiset kitkapinnat. Lautasjousella tilanne ei ole aivan sama, mutta myös siinä reilu jousivoiman nostaminen tuntuu kytkinjalan pohkeessa. Joissain tapauksissa vauhtipyörä/kytkin yhdistelmällä voi olla niin suuri hitausmomentti, että kytkimen nostamisen jälkeen auto alkaa sutia, kun vauhtipyörään varastoitunut energia ei pysty välittymään asfalttiin. Näin varmistetaan osien kiinni pysyminen ja kytkinlevyn tasainen puristusvoima. Irrotushaarukan tukipiste voi myös olla säädettävissä. Sen seurauksena moottorin kierrosluku nousee nopeammin, eikä vauhtipyörään varastoidu turhaa energiaa. Kitkapinnan kuluessa ei koko vauhtipyörää tarvitse koneistaa, vaan selviää pelkän kitkapinnan vaihdolla. Laakeri on toiminnassa vain kytkintä painettaessa tai kytkimen luistaessa. Kitkapintoja saadaan lisää, kun käytetään monilevykytkintä. Pintapaine nousee sekä pinta-alaa pienentämällä, että paineasetelman jousivoimaa kasvattamalla. Tällaiset asetelmat ovat vain hyvin harvoin käytössä, joten useimmiten on vaihdettava koko asetelma uuteen, jossa on alkuperäistä jäykempi lautasjousi. vyn halkaisijaa ei vain yleensä pysty kasvattamaan ilman, että myös paineasetelman halkaisija kasvaa merkittävästi, ja se taas lisää kytkimen hitausmomenttia. Kampiakselin sisässä oleva silmälaakeri tukee kytkinakselin etupäätä. Mikäli moottoriin vaihtaa uuden vauhtipyörän, on mahdollista valita sellainen, jossa kitkapinta on erikseen uusittavissa. Jousivoiman nosto rasittaa kytkinjalkaa Kytkimen kitkavoimaa voidaan kasvattaa kitkakertoimen lisäksi pintojen pintapainetta nostamalla. Silloin haarukka saadaan aina optimaaliseen asentoon ja kytkimen käyttö on kevyttä ja täsmällistä. Keskipakopainot ovat tuttuja kiihdytysautojen kierrejousikytkimien kytkinkäpälistä, mutta on olemassa myös lautasjousilla varustettuja kytkimiä, joissa on mukana puristusvoimaa lisäävät painot. Kierrejousiasetelmassa poljinvoima kasvaa samassa suhteessa jousivoimaan nähden. Laakeri voi olla pelkkä holkki, tai sitten se on neulatai rullalaakeri. Useamman levyn kanssa voidaan kytkimen puristusvoimaa pienentää, joten Vauhtipyörän ja paineasetelman pultteihin kannattaa laittaa ruuvilukitetta ja kiristää ne ristiin momenttiavainta käyttäen
Mikäli vauhtipyörän kitkapinnan tyytyy vain koneistamaan, on muistettava sipaista saman paksuinen lastu myös vauhtipyörässä olevasta paineasetelman tukipinnasta, jotta kytkinlevyn puristusvoima säilyy entisellään. 60 V8-MAGAZINE. Sen pintaa käytetään myös kytkimen kitkapintana ja kytkinremontin yhteydessä voi olla tarpeellista vaihtaa vauhtipyörä, tai ainakin koneistaa pinta. Hydraulisella järjestelmällä osien sijainti on helpommin valittavissa ja järjestelmään saadaan haluttu välityssuhde helposti pääja työsylinterin mäntien pintaalojen avulla. Vaihtoa puoltaa se, että samalla voi valita kevyemmän ja kestävämmän vauhtipyörän. Näin kytkimelle saadaan huolettomia kilometrejä seuraavaa kytkinremonttia odotellessa. Tärkeät kytkimen toimilaitteet Moottorin vauhtipyörä on hyvin oleellinen osa kytkimen toiminnan kannalta. Varo rasvaamasta kytkinakselin uria liikaa. 4. Mikäli autolla aikoo ajaa kilpaa, on huomioitava, että monissa kilpaluokissa on osien oltava SFI hyväksyttyjä. Kytkimen painaminen vaatii sitten vielä jotain toimilaitteita, jotka koostuvat mahdollisista vaijereista ja nivelistä, sekä niiden välisistä tangoista. Kytkimen avaamisen työläys ja osien edullinen hinta aikaansaavat sen, että kun kerran kytkimen on avannut, vaihdetaan samalla kaikki sen kuluvat osat. Huonona puolena on tietysti hinta, joka on korkeampi kuin huomattavasti yksinkertaisemmalla yksilevyisellä kytkimellä. Kiihdytyskäytössä ollaankin tultu suurista yksilevykytkimistä pienihalkaisijaisiin monilevykytkimiin. Harrasteautossa laakerin vaihtotarpeen saattaa havaita kahinasta, joka kuuluu kytkintä painettaessa. 5. Kaksilevyiset kytkimet vaativat aksiaalisuunnassa hieman yksilevyistä enemmän tilaa. Uusi kytkinlevy ei sinänsä vaadi mitään ihmeellistä sisäänajoa, mutta ensimmäiset sadat kilometrit kannattaa olla rasittamatta orgaanista levyä liikaa, jotta se ei ylikuumene. Rasva aiheuttaa luistoa ja tuhoaa kitkapinnat. Varmista, että kytkinlevy/kytkinlevyt tulevat oikein päin. Joissain monilevykytkimissä floater saattaa pitää ääntä, eli kolista kytkintä painettaessa, mutta katukäyttöön tarkoitetuissa malleissa tätä vaivaa ei yleensä ole. Raskas auto vaatii painavan vauhtipyörän ja kytkimen, jotta auto lähtee jouhevasti liikkeelle. kytkimen käyttäminen on kevyttä. Vauhtipyörien lisäksi myös kytkimistä löytyy usein SFI-hyväksyntätarra. Käytä ruuvilukitetta ja kiristä vauhtipyörän sekä paineasetelman pultit ristiin momenttiavainta käyttäen. 1. Harrasteja käyttöautoissa painelaakeri ja mahdollisesti silmälaakerikin vaihdetaan yleensä samalla, kun kytkinlevy uusitaan, mutta kilpakäytössä, jossa kytkin otetaan auki 400 metrin välein, vaihdetaan laakerit tietenkin vain tarvittaessa. Vakiokytkinlevyt eivät kestä hyvin lämpöä, eivätkä suuria keskipakovoimia. Sellainen on tarpeellinen, mikäli moottorin kierroslukualuetta nostetaan ylöspäin ja vauhtipyörään kohdistuva keskipakovoima kasvaa. Kumpikin laakeri on käytössä vain kytkintä painettaessa, joten niiden käyttöikä on kilometreissä todella paljon. Muista käyttää kytkimen keskitystyökalua asennuksen aikana. Pienimmillään monilevykytkimien levyjen halkaisijat ovat vain reilut kuusi tuumaa. VINKKIÄ 5 . 3. Kytkin ei välttämättä ole varustettu lautasjousella, vaan siinä voi olla useita kierrejousia. Myös käyttölaitteet joutuvat kovalle rasitukselle, mikäli kytkimen jousivoimaa lisätään. Puhdista kytkimen kitkapinnat brake cleanerilla varastorasvasta ennen kytkimen kiinnilaittoa. Kytkin on siis rakenteeltaan melko yksinkertainen ja toimiessaan hyvin, sen olemassaolo melkeinpä unohdetaan. Kahden levyn takia kytkimestä tulee helposti aksiaalisuunnassa hieman yksilevyistä paksumpi. 2. Rakenne ei ole normaalissa harrasteautossa kovin yleinen, mutta kiihdytysautojen kytkimissä se on paljon käytetty, sillä jousivoiman säätöön on mahdollista vaikuttaa jousen esikiristystä muuttamalla. Kytkintä hankittaessa on myös huomioitava kytkimen vaatima tilantarve, jotta se mahtuu pyörimään kytkinkopassa. Yleensä kytkin on mahdotonta kasata levyt väärin päin, mutta uuden kytkimen saattaa saada rikottua sitä yrittäessään. Kytkimen levyjen määrän lisäämisellä voidaan myös saada se etu, että kytkimen halkaisijaa ja siten hitausmomenttia voidaan pienentää. Kevyellä autolla kevyt vauhtipyörä sallii moottorin hyvän kiihtymisen ja estää tarpeettoman sutimisen liikkeelle lähdettäessä. Silloin osien elinikä on todennäköisesti vakiota lyhempi. Kytkin voi olla myös hydraulikäyttöinen, eli kytkinpolkimella painetaan pääsylinterin mäntää ja voima välittyy nesteen avulla työsylinterin männälle. Kytkimen toimimattomuuden huomaakin sitten joko kytkimen luistamisena tai ääntelynä, jolloin usein toimenpiteenä on täysremontti. Eli ei heti toistuvia kovia kiihdytyksiä uuden levyn kanssa. Kytkinkokonaisuuteen kuuluvat vielä painelaakeri, silmälaakeri ja kytkimen käyttölaitteet. Mutta jos sellainen paikalleen mahtuu, saadaan välitettyä erittäin suuria momentteja ilman, että kytkimen käyttövoima kasvaa kohtuuttomaksi. Kytkinremonttien välissä on vielä muistettava säätää kytkinpolkimen vapaaliike tai joissain rakenteissa polkimen korkeus. Näin varmistat kiinnipysymisen ja kytkinlevyn tasaisen puristuksen. Moottorin suorituskykyä ja käyttökierroslukualuetta nostettaessa saattaa jossain vaiheessa olla tarvetta siirtyä kestävämpään levymateriaaliin. Käyttölaitteiden toiminta on syytä tarkastaa ja vaihtaa kaikki kuluneet osat samalla, kun kytkimen ottaa auki.
09-302847 / 050-3305780, fax 09-3401073 e-mail: jaakko.husso@pp.inet.fi EXTERIOR & INTERIOR DETAILING MASTER D?taile. presco.nland since 1978 Tilaa lehti: fokusmediatilaus.fi/v8. info @presco.. (aikaero) +1-561-7623060 / Marco Casagrande WWW.BENZBOY.COM EXPORT USA Jo 15 vuoden kokemuksella Konttikuljetukset, lentorahdit ym. EBAY Osta suoraan ilman välikäsiä! Tapani Iivanainen Usan suunta +1561 632-5154 Seija Iivanainen ’’ +1561 632-5153 Office ’’ 1 803 796 5183 E-mail benzboy@benzboy.com Automaattivaihteistojen erikoisliike Hiihtotie 7 B, 01280 VANTAA Puh. D?eams presco.. Florida auto dealer since 1991 www.amercars.com Myymme, välitämme autot ja moottoripyörät, Ebay jne. Kontit Floridasta viikottain! USA:n sisäiset kuljetukset! Kysy lisää! AUTOT, PYÖRÄT, OSAT USA:STA Tilaa osasi itse tallillemme, maksa vain merirahdista 1851 NW 9th St., Okeechobee, FL 34972, USA/oma nimi amercars@msn.com Soitot suomeksi klo 15.00 jälk. V8-MAGAZINE 61 Amer Trading, Inc. AMERIKAN autot, 4X4 Pick upit, moottoripyörät, varaosat, tuning, erikoisvanteet. 03-53 400 53 laatukemikaalit.
Hän voitti silloisella 1966 Chevrolet Novallaan mestaruudet vuosina 1996 ja 1998, vuonna 1997 hän jäi loppupisteissä kakkoseksi. Pitkään valmistumisajanjaksoon liittyy omat käänteensä. Joidenkin suomalaisten kisakuskien korviin hänen nimensä saattaa kuulostaa tutulta, eikä syyttä. Sinällään juuri tämän Willyksen valmistuminen ajokelpoiseksi putkirunkoiseksi kilpuriksi on kestänyt melko pitkän ajanjakson. Peterin lopetettua oman uransa, oli Vesa Raiskin aika nousta saman ryhmän willys Savon Mafian 62 V8-MAGAZINE. Auton alkuperäinen rakentaja Peter ”Mora” Johansson sai kutsumanimensä teroitettuaan Mora-puukon ensimmäisellä työpaikallaan Nyköpingissä. TEKSTI JA KUVAT HEIKKI MALINEN O lkoonkin että Pekan Willys on lasikuitukorinen, ovat tämän auton korimuodot aina asiallisen puhuttelevat yhtä hyvin varttimaililla kuin rekisterikilpien välissä katuliikenteessä. Willys 496 cid 1941, SPET-kilpuri Kauden 2018 kynnyksellä kisakuntoon valmistunut musta ja nostalgiset ulkomuodot omaava Willys on kulkenut Pekka Junnisen ja BurnBeach Racing -tiimin toimesta varttimailin kisoissa varsin vakuuttavin ottein. Peter kilpaili useamman vuoden ajan hyvällä menestyksellä Super Gas -ryhmässä. Valmista kalua tuli nimittäin vasta keväällä 2018, ja kuitenkin ensimmäisiä osia tätä autoa varten on ryhdytty valmistamaan niinkin aikaisin kuin vuonna 1999
Kyseisen hyväksynnän kautta Willyksellä olisi voinut kilpailla useammassa eri ryhmässä ja erilaisilla tekniikkavaihtoehdoilla. Ilmoituksen perusteella Pekka sai useita tarjouksia eri suunnilta ja myös Nixxon soitti hänelle Willyksestä. Vuonna 2005 Peterin kaveri osti projektin kaikkine osineen, mutta sillä ehdolla, että Peter suostuisi rakentamaan auton ostajalleen valmiiksi asti. Vielä samana vuonna Peter teki rullaavassa kunnossa olleesta keskeneräisestä autosta vaihtokaupat Suomesta löytyneeseen 29-jalkaiseen Fountain Fever -muskeliveneeseen. Näin Pekka ei kyennyt hankkimaan autoa siinä vaiheessa. Automerkillä ei ollut väliä, eikä Pekalla ollut halua auton ostamiseen ulkomailta, saati sitten sellaisen rakentamiseen itse. Syystä tai toisesta Willyksen valmistuminen eteni varsin verkkaisessa tahdissa V8-MAGAZINE 63. ja sai taas omat käänteensä Peterin kaverin menehdyttyä. Putkirunkoautoja oli tarjolla muutamia, mutta Pekan mielissä poltteli joku persoonallisempi automalli. Tässä vaiheessa vuonna 2015 Peter osti edelleen keskeneräisen projektin takaisin. Pekka meni vielä saman vuoden toukokuussa 2015 ostamaan Tukiaiselta Gestraniuksen Kristianin Camaroon aikaisemmin kuuluneet moottorin ja vaihteiston, jotka sovitettiin vain pari viikkoa ostopäivän jälkeen kukkulan kunkuksi. Pekka oli toki kuullut Nixxonin nimen joskus aikaisemmin. Ei nyt sentään ihan päittäin, sillä kruunuja jouduttiin kaupan yhteydessä siirtämään Suomen suuntaan. Peterin silloiseen 1966 Novaan oli vaihdettu 1967 keula ja kyseinen auto on edelleen tänä päivänä mukana kisakuvioissa ja kulkee ryhmässä Super Comp Umeåssa asuvan ”Bagarn:in” käskyttämänä. Willys kiinnosti Pekkaa melkoisen paljon, mutta auto oli edelleen pahasti keskeneräinen, ja sillä haavaa tuolloinen hintapyyntikin tuntui hivenen pitkältä. Peterin alkuperäisenä tarkoituksena oli rakentaa Willys nimenomaan hänen omaksi uudeksi varttimailin kilpuriksi ja 7,50 sekunnin aikoihin asti riittävällä SFIhyväksytyllä putkirungolla. Peter teki hyvää työtä korin kanssa. . Junnisen Pekkaan oli vuonna 2014 iskenyt vakavanpuoleisempi kiihdytyskärpänen, minkä jäljiltä hän oli kevään 2015 puolella laittanut Overdrive-palstalle ostoilmoituksen kiihdytysautosta. Kaupassa välittäjänä toimi Richard ”Nixxon” Sundblom. Haussa putkirunkoinen kilpuri Auton ympäriltä käytiin pitkä puhelu, vaikka kumpikaan osapuoli ei varsinaisesti edes tuntenut toisiaan. Kaj-Erik Niemisen mattamustaa 1955 Chevyä Pekka oli ennättänyt ihailla varikolla useamman kerran ja samalla ajatellut, että tuollaisen hän voisi tehdä, jos hän joskus syttyisi autoa rakentamaan. Hänen jäljiltään takalokasuojia levennettiin nykyisiin muotoihinsa ja etuloksuja nostettiin kolmisen tuumaa. Alun perin kilpa-autokauppoja havitellessaan Pekan haaveissa oli siintänyt muskeliauton hankkiminen. Pekan ensimmäiseksi kiihdytysautoksi osui sitten Supo Laitisen rullaavana Tukiaisen Jussilta ostama Chevy Nova. Vaihtui muskeliveneeseen Asiat lähtivät etenemään hissun kissun ja erilaisia osia oli haalittu kasaan milloin mistäkin
Kahdeksasta testilähdöstä kaksi ensimmäistä muuten ajettiin yön pimeydessä ilman ajanottolaitteita ja vasta öisen usvan kasteltua kentän katsottiin parhaaksi lopettaa. TIIMI: Kuljettaja Pekka Junninen, tallipäällikkö Kari ”Supo” Laitinen, päämekaanikko Teemu Kärnä, mekaanikko Jouni Vertanen, mekaanikko Jani Taskinen YHTEISTYÖKUMPPANIT 2018: Antin Konehuolto, Tampereen Rakennustyömaapalvelu, Kuljetus J Tiusanen Oy, Hojo-Matkat, Suomen Kiinteistöhuolto, Shell Outokumpu, Outokummun Varaosa, Norppatex, HS Autoworks, Kolmisopen Autohuolto Oy, Metallityö Mutanen, Valkor-Huolto Oy, JK Kustoms, Cycle House Kuopio, Työkalupalvelu, Matin ja Liisan Asema, Autokatsastajat Kuopio, Autoväri Hirvonen, Itkonniemen Hot Rottarit, Point-S Kuopio, Autotalo Hartikainen, PPG – automaalit RAKENTAMINEN 2017–2018: Teemu Kärnä (maalaus ja joka paikan höylä), Supo Laitinen (osien hankinta), Aki Hiltunen (TIG-hitsaukset), Jaakko Holopainen (sähköt), Pasi Korhonen (moottori), Keijo Venäläinen (moottori), Jani Taskinen (särötarkastukset), Eero Karttunen (vaihteisto). Kauden 2016 avanneesta Alastaron kisasta alkaen Pekka oli Novan kanssa mukana Pro ET-ryhmän tositoimissa. Noviisikaudellaan hän osallistui viiteen SM-osakilpailuun ja jätti tarkoituksella Kalajoen kisan ajamatta Nitrokisoissa tapahtuneen perän hajoamisen jäljiltä. Willys 1941 Super Pro ET MOOTTORI: Chevy stroukattu 454 -> 496 cid. Samana kesänä Supo ilmoitti lopettavansa oman kilpauransa kauden päättyessä. Parhaaksi ajaksi tuli 9,75 sekunnin veto. TCI-turbiini, stall 5500 rpm, transbrake. Auton vaihto Kaudella 2017 Pekka ajoi Novalla kaikki kuusi SM-osakilpailua ja Kalajoen kisan ymKokonaan pois nostettavissa oleva keulapala nopeuttaa huoltotoimenpiteitä. . Saman kesän Nitrokisojen jälkeen Nova alkoi olla valmiina ensimmäisiin Pudasjärven suunnalla tapahtuneisiin testeihin, ja siinä vaiheessa Pekka oli ennättänyt ilmoittaa Supolle halustaan ostaa auto. Pudasjärvellä Pekka ahkeroi kahdessa päivässä yhteensä 8 lähtöä, mukaan lukien elämänsä ensimmäiset muutamat burnikset kisapuitteissa. TAKA-AKSELI: Strange 9,5” light weight case, välitys 4,1:1, spool, vetoakselit Mark Williams 40-rihlaiset, kardaani 3” Strangen osat, valmistaja Konekorjaus Heikkinen. Valppaat lukijat ovat varmasti havainneet, että Supo Laitinen linkittyy vahvasti Pekan kisakuvioihin. Novan runkoaisojen väliin. Konepeiton alta paljastuu 454-isolohkosta 496-kuutiotuumaiseksi stroukattu Bracket-moottori. 64 V8-MAGAZINE. Tässä ollaan sovittamassa Pekan aikaisemman Novan keulalta tuttua isolohkoa Willyksen keulalle. Teho: 780 hv, vääntö: 647 lb ft, AFR 315 CNC -sylinterinkannet, Ross 13,5:1 -männät, 4340-kampiakseli, isku 4,25”. Pekan tiimiin kuuluva Teemu Kärnä vastasi korin pohjatöistä ja maalauksesta. Tässä vaiheessa Pekka sopi suulliset kaupat Supon tiimin kuljetuskalustona toimineesta bussista ja rahat tästä kaupasta vaihtoivat omistajaa samana syksynä. Jarrut Wilwood, 4 x levyt. VAIHTEISTO: Powerglide Full Race. OMISTAJA: Pekka Junninen Outokumpu, BurnBeach Racing (Paloranta on Pekan kotikylä). Vieläpä sellaisia, että tohdin hyvällä syyllä ja positiiviseen sävyyn omatoimisesti nimittää tätä joukkoa kiihdytysajon parissa menestyväksi Savon Mafiaksi. CAT-kiertokanget, H-profiili, COMP CAMS rullanokka ja rullakeinut, Jesel-hihnajakopää, Edelbrock Super Victor Jr -imusarja CNC portattu (Reher Morrison), Holley 1050 Dominator, MSD Crank Trigger, MSD Digital -sytkä, Weiandin sähköinen vesipumppu. Kuopion suunnalta, tai pikemminkin kyseisen kaupungin ympäristöstä Pekan tekemisiin liittyy vielä monta muuta nimeä
Novaa hommatessaan Pekan suunnitelmissa oli ajaa sillä vain pari kesää, ja hankkia sen jälkeen putkirunkoauto, jos mahdollista. Kalajoen kisalauantai ajettiin helteisissä merkeissä. Keskeneräinen Willys näytti sen verran hyvältä, että hän soitti jo seuraavana päivänä Karille ja ilmoitti haluistaan tehdä kaupat. Seuraavana lauantaina Savon Mafian konkkaronkka kävi hakemassa Willyksen uuteen osoitteeseen. Simpsonin jarruvarjoa varten löytyy oma siisti paikka takaluukun kannesta. Mutta sitten marraskuun puolivälin hujakoilla hommat käynnistyivät Willyksen sähkökaavion tekemisellä, missä toimi suurena apuna Jaakko Holopainen. Tämän putkirungossa oli jo entuudestaan valmiina Chevyn isolohkon ja kyseisen vaihteiston vaatimat kiinnikkeet, vaikkakin lopullinen sovittelu vaati vielä paljon pientä hienosäätöä suuntaan jos toiseen. Kolin Kari oli ostanut Willyksen Nixxonilta vuonna 2015 ja Pekka tiimiläisineen käväisi katsomassa autoa hänen Iitissä sijainneessa tallissa. V8-MAGAZINE 65. Projekti käyntiin Heti samana päivänä Novan keulilta pois nostettua Chevyn 454-isolohkosta 496-kuutiotuumaiseksi stroukattua voimanlähdettä ja Powerglide-vaihteistoa käytiin pikapikaa sovittelemassa Willyksen keulille. Loimaalainen Salosen Matti tuli finaalikisaan katsomaan Novaa ja kävi vain pari viikkoa myöhemmin hakemassa rullaavana kaupitellun auton. Pekka ajeli vain aamupäivän lajittelulähdöt ja iltapäivästä hän ja Supo tutkivat Willyksen myyntiin laittaneen Kari Kolin heille lähettämiä kuvia. Novaa oli jo varovasti kaupiteltu Raceromutorin puitteissa ennen kyseisen kauden finaalia, tai pikemminkin sitä oli vähän jo kyselty niiden tahojen suunnalta, jotka olivat olleet tietoisia Willys-kaupoista. . Kausi 2017 oli vasta hiljattain saatu päätökseen, joten yhdessä tuumin tiimin kanssa tehtiin päätös runsaan parin kuukauden mittaisesta lepotauosta ruuvaamisrintamalla. Näin putkirungolle saatiin se jo Peterin aikoinaan havittelema 7,5 sekunnin ajat salliva SFI-hyväksyntä. Pekka meni voittamaan Kalajoen kisan, ja suunnitelmat olivat sitä myöten selvät. Tästä eteenpäin Willyksen parissa puskettiin tiiviisti hommia seuraavien viiden kuukauden viikonloput ja auton Vaihteisto on mallia Powergilde Fullrace ja TCIturbiinista löytyy 5500 r/min stallspeed. Pekka totesi tiimiläisilleen, että jo seuraavan päivän eliminaattorissa tulee voitto, ostaa hän Willys-projektin. pärillä hän ja Supo olivat yhteyksissä toisiinsa hiljaiseen myyntiin ilmestyneen 1941 Willyksen puitteissa. Tätä seuraavana viikonloppuna tallissa paneuduttiin runkohommiin muutamien ajankohtaisten muutosten myötä
Teemu Kärnä on sattumoisin ammatiltaan automaalari, ja hän alkoi vihjailemaan, että eiköhän me nyt kuitenkin tämä maalata uusiksi. Nova oli Pekan perstuntumalla koettuna rajumpi lähtijä, vaikka 60-jalan aika tällä oli reilusti huonompi. Tämä kuvio sopi Teemulle hyvin, ja näin Pekka ja Teemu ovat vastanneet suurimmista työtunneista Willyksen ympärillä. Nyt on kuulemma ihan hyvä, vaikka kuskin jalat ovatkin vähän koukussa. Willys puolestaan on kuin ritsalla ampuisi, se vain lähtee ja tarjoaa tasaisemman kyydin. 66 V8-MAGAZINE. Pekan tallissa koko auto purettiin, kaikki mahdolliset osat tarkastettiin ja siihen tehtiin vielä tiimin haluamat muutokset. Ja niinhän siinä sitten kävi. Pekan Willyksen moottori on muuten alun perin Antti Kivinummen Konica-Angliaa varten rakentama. huhtikuuta 2018. Bracket-voimanpesä Moottori käytettiin särötarkastuksessa kampiakseli ja kiertokanget mukaan lukien ja siihen vaihdettiin tietty määrä kuluvia osia kuten laakerit, venttiilijouset ja muuta vastaavaa. Teemu kävi ammattimiehen otteella ja tarkalla silmällä korin läpi ja uuden maalipinnan hän vetäisi päälle Autotalo Hartikaisen maalaamossa Kuopiossa vasta kevään korvilla. Tiimi ei katsonut tarpeelliseksi vaihtaa männänrenkaita, eikä lohkoon tehty sen kummemmin mitään hoonausta. Supo puolestaan hommaili projektiin osia sen minkä kerkesi. Motoparkin avauskisassa tiimillä oli luonnollisesti hieman alustajumppaa uuden auton kanssa ja Pekka oli jo pahimmillaan pelännyt alustahommien kohdilleen säätämisen kanssa menevän pitkälle kesän loppua kohti. Kyseessä on kuitenkin matalaviritteinen bracket-voimanpesä. Nova oli peltilattiallinen auto ja Willys on puolestaan putkirunkoinen ja alun perin kilpuriksi rakennettu. Hienosti rakennetun kopan alta paljastuu putkirunko. Tältä kaksikolta saatiin myös tukku kullanarvoisia neuvoja moneen muuhun osa-alueeseen. Pekka voi vahvistaa Teemun viime talvena viettäneen enemmän viikonloppuja Junnisen suunnalla Outokummussa kuin omassa kodissaan. . Moottorin tarkistuskierroksen yhteydessä oman osansa huolenpidosta saivat vielä vaihteisto ja Strangen 9,5-tuumaiseen perään vaihdettiin uusi 4,1:1-välitys. Willyksen kori oli jo edellisen omistajan toimesta maalattu Suomessa mattamustaksi, ja tämän osalta Pekka oli ollut vähän sitä mieltä, että ei tuota ennätä kaudelle 2018 maalaamaan uudestaan. Peltilattia-autolla oli kuulemma tapana vähän reuhtoa, vaikka kulki todella siististi ja suoraan. Vertailussa vanha kilpuri vastaan uusi Pekka toteaa Novan menneen parhaimmillaan 9,43 sekunnin ajan ja 230 km/h loppunopeutta, kun taas Willys 8,92/248 km/h. näyttelydebyytti tapahtui Tampereella 13. Pitkään ja voitokkaasti Mustangillaan kilpaillut Korhosen Pasi ja hänen mekaanikkonsa Venäläisen Keijo toimivat isona apuna Pekan moottorin ympärillä. Auton kilpailukuntoon saattamisen ympärillä riitti monenlaista jumppaa kiinnikkeiden sijoittelun ja sähköjen parissa. Rakentelun puitteissa Teemu Kärnä toimi pääasiallisena joka paikan höylänä, toimien mukana melkein kaikissa työvaiheissa ja vastaten sittemmin vielä Willyksen maalauksesta. Pekka oli jo ennen autokauppoja udellut Teemu Kärnän mielenkiintoa lähteä mukaan hänen tiimin mekaanikkohommiin, jos talliin tulisi uusi auto. Ei liiemmälti tilaa Willyksen ohjaamo on turvakaarien mahduttamisen jäljiltä loppujen lopuksi melkoisen pieni, joten Pekalla riitti miettimistä löytää sieltä 180 cm mittaiselle vartalolleen edes kohtuullinen istuma-asento. Ohivuotomittaukset ennen koneen purkua näyttivät niin hyviä lukemia, että tässä yhteydessä säästettiin sekä aikaa että vaivaa. Sittemmin moottori on kulkenut muutamalla eri omistajalla, mutta kaikki ovat pitäneet siitä hyvää huolta
Pekka muisteleekin näitä kolmenkymmenen vuoden takaisia aikoja hiukka kummallisina siksi, että muille tuli Aku Ankka ja hänelle Veekasi. Runsaasta työhönsä liittyvästä teoriapuolesta huolimatta Pekka on aina tykännyt omasta tekemisestä, ja näin on päivänselvä, että hänen Willyksessä on mukana omaa suunnittelua, omia ratkaisuja ja itse koneistettuja osia. Huomionarvoista on sekin, että Pekka ei ole missään vaiheessa ollut mikään vain yhteen merkkiin kiintynyt merkkifriikki. Autosta löytyy myös konetekniikan opiskelijoiden koneistusja hitsausosaamista. Ilman heitä ei olisi ajettu metriäkään! Kauhavan avajaiskisa oli Savon Mafian juhlaa Pasi Korhosen vietyä voiton ja punapaitaisen Pekan jäätyä kakkoseksi. Tätä ennen hän oli jo ennättänyt ostaa pari irtonumeroa divarista. . Supo Laitinen siirtyi oman kisauransa jälkeen Savon Mafian kisakonsultin rooliin ja avustaa Pekkaa aina lähtövalmisteluissa. Vuoden 2018 alusta alkaen Pekka on toiminut koko Pohjois-Karjalan alueen koneja metallialan koulutuspäällikkönä. TIG-hitsauksista on vastannut Aki Hiltunen. V8-MAGAZINE 67. Näiden ohjeiden avulla seuraavan Alastaron kisan yhteydessä Willys nousi aina finaalilähtöön asti ja hävisi siellä hiuksenhienosti Pasi Korhosen Mustangia vastaan. Rohkein ottein ja käytännön osaajana Pekka laati hakemuksen ja viihtyi sitten 14 vuotta koneja metallilinjan opettajana. Tavoitteet Pekan tallissa oli heti alusta alkaen asetettu korkealle tasolle kaikessa tekemisessä, mutta luonnollisesti turvallisuus ja toimivuus kulkivat aina etusijalla. Sen ohessa hän kävi vielä koneinsinöörin opinnot ja hankki opettajan pätevyyden. Niinpä oli luonnollista jatkaa ammattikouluun automekaanikoksi. Pekka haluaa näin lopuksi vielä erikseen kiittää kaikkia Willys-projektiin osallistuneita tahoja, omaa tiimiään, sekä kaikkia yhteistyökumppaneitaan. Kerrotaanpa tässä vielä yksi muisto Pekan nuoruusvuosilta. Näissä hommissa hän joutui käymään paikallisella ammattikoululla aina välillä teettämässä jotain, ja siellä hänet oli muistettu opettajan paikan auetessa. Ollessaan yksitoistavuotiaana koulussa viidennellä luokalla, oli Pekka kysynyt äidiltään, että voisiko äiti tilata hänelle V8-Magazinen. Hän teki jonkun aikaa näitä hommia ja hakeutui CNC-koneistaja kurssille. Parhaimmillaan hänellä on ollut yhtäaikaisesti jopa viisi jenkkiä, mutta tällä haavaa hänellä on vain kisapeli Willys ja kaverinsa kanssa pitkään puoliksi omistama patinoitunut 1951 Cadillac. Amerikan autoihin liittyvä harrastus tuli mukaan työn sivussa ja Willys on tällä haavaa hänelle jo kahdeksastoista jenkkiauto. Ollessaan kolme-nelivuotias Pekka sai pienen peltisen työkalupakin, joka hänellä on edelleen hyvässä tallessa. Tämän jäljiltä hän pääsi töihin paikalliseen hienomekaaniseen firmaan ja viihtyi siellä seitsemän vuotta mielenkiintoisissa koneistajan hommissa. Pitää olla veekasi Pekkaa on pienestä pojasta asti kiinnostanut kaikki tekniikka, kuten traktorit, koneet, autot ja mopot. Vuodesta 1988 alkaen on lehti sittemmin tullut Pekan postilaatikkoon. Top Doorslammer -mekaanikko Niko Putkinen antoi tiimille ohjeet linkkikartan tekoon sekä ylipäätään linkkien toimintaan. Seitsemänvuotiaana hän oli jo opetellut hitsaamisen alkeet ja mukana oli ainainen halua oppia koko ajan jotain uutta. Willys-projekti oli Peterin jäljiltä Ruotsissa tehty jo niin hienoksi, että Pekka katsoi kaiken muunkin vaativan hienoa viimeistelyjälkeä
Väkeä nähtiin liikkeellä kaikkien aikojen ennätysmäärä niin Helsingissä kuin Tikkurilassa. Äkkiä voisi luulla, että näissä tapahtumissa jaetaan ilmaisia ämpäreitä. Kauppatori 68 V8-MAGAZINE. Kake Latva ei pelkää käyttää rakentamiaan autoja. Kauppatori muuttui entistäkin ahtaammaksi ja Tikkurilassa loppui tila kesken. Loistavat keliolosuhteet vaikuttivat pääkaupunkiseudun cruisingeihin positiivisesti. Amerikasta poiketen meillä täällä Suomessa on erikoisuutena nämä valoisat kesäillat, jotka omalla tavallaan tuovat omanlaisensa eksotiikan harrastuksemme pariin. TEKSTI JA KUVAT HEIKKI MALINEN E i ollut pelkästään yhden kerran, kun menneen kesän autotapahtumissa korville kantautui kommenttia, että onhan tämä ihan Amerikkaa. Helsinki, Vantaa, Nummela, Inkoo-Hanko, Porvoo Cruisingkesä Poikkeuksellisen auringontäytteinen kesä tarjosi mitä otollisimmat olosuhteet nauttia autoharrastuksesta liki ehtaan Kalifornian malliin. Hyvin pitkälti sitä kesä olikin lämpötiloiltaan. Pääkaupunkiseudun cruisingit Esimerkiksi FHRA:n Pre-Cruisingit Malmilla vetivät kesäkuun tapahtumaa lukuun ottamatta paikalle hyvän matkaa yli tuhat autoa
Tikkurila V8-MAGAZINE 69. Mistä näitä 50-luvun lopun siipikaunottaria oikein ilmestyy. Cruisingkesä 2018 Tämä alkuperäinen isolohko Dart GTS nähtiin ahkerasti mukana kaikissa katukiihdyttelyissä ja vielä liki jokaisessa cruisingissa. Hyvin pitkälle pelkistetty Ford-pikkis näkyi ahkerasti liikenteessä muulloinkin kuin vain tapahtumien yhteydessä. Jos ei cruisingpaikalla ole minkään sortin ”cateringpalveluita”, ei mene kauaa kun ne sinne löytyvät
Vaikea tästä olisi valita. 70 V8-MAGAZINE. Maavara on näille kavereille pelkkä käsite. Malmi Syyskuisen illan auringonlaskun taika korostaa tämän Fairlanen olemusta. Ahdin määrää tahdin, tässä tapauksessa kahden Moparin kohdalla
Hienot Mopar-rivistöt ovat ominaisia Porvoon cruisingille. Tämä ’65 Dodge Dart GT HT on saanut vihertävään maalipintaansa hillityn liekkikuvioinnin. Satoi tai paistoi Porvoossa cruisaillaan joka kuukauden viimeisenä lauantaina, ja silloin kaupungin katukuva täyttyy amerikkalaisesta harrastekalustosta, jota saapuu paikalle myös lähikunnista. Porvoon Cruising 30.6. V8-MAGAZINE 71. Ei mikään sämpylä, vaan mitoiltaan pikemminkin jo vanha kunnon ranskanleipä. Persoonallisesti kustomoitu ’59 Mercury Monterey. Mitäs sulla on etupellin alla. Pirteällä väritysteemalla varustettu ’58 Chevrolet Brookwood farkku kulkee säädettävän jousituksensa ansiosta tarvittaessa huomattavan lähellä maan pintaa. Pasi Kolehmaisen oranssin Chargerin konepellin alta löytyy uusi 392 Hemi. Uskollisimmat cruisailijat löytävät tiensä paikalle toistuvista sadekuuroista huolimatta. TEKSTI JA KUVAT KIRSI PERIMÖ K uninkaanportin Ruiskumestarinkadulle alkaa lipua autoja tasaiseen tahtiin kellon lähestyessä ilta kuutta, ja varsin nopeasti kyseinen parkkialue täyttyy ääriään myöten kelin ollessa vaihteleva. Vaikka Porvoon seutu on tunnettu Mopar-kylläisestä kalustosta, on paikalla yleensä myös runsaasti muiden merkkien edustajia
80. Cruisingiin olivat tervetulleita kaikki vanhat ajoneuvot, mutta perinteiseen tapaan kalusto koostui lähinnä jenkkiautoista. ’81 Chevrolet Corvette ei sporttisuudestaan huolimatta ollut uutena katutykki, koska ainoa moottorivaihtoehto oli 190 nettohevosvoiman 350-pikkulohko. 72 V8-MAGAZINE. Ennätyshelteinen kesä muuttui hieman epävakaiseksi juuri ennen viikonloppua, mutta sade pysyi kuitenkin poissa huudeilta. komea Buick-kavalkadi, etunenässä vihreä ’55 Special 2d sedan. Mustaa viivaa syntyi oikein urakalla ja kansa nautti näkemästään. Cruising-letka on juuri saapumassa idylliseen Tammisaareen. Tässä huilataan hetki Tammisaaressa. TEKSTI JA KUVAT KAI SALMIO C ruisingin järjesti jo neljättä kertaa Hangö Streets Rods, joka täytti 40 vuotta viime vuoden lopulla. oranssi ’67 Chevrolet Chevelle laikka-avo. Kun massiivinen ’70 Chevrolet Impala pudotetaan tonttiin, ei helmojen alle mahdu edes oluttölkkiä pystyyn. Tämän Vetten ulkokuori viestittää kuitenkin piilevistä voimavaroista. Seuraavaksi päämääräksi otettiin idyllinen Tammisaari, jossa vietettiin vain puolen tunnin huili. Polttokarkeloihin osallistui mm. HSR on Finnish Hot Rod Associationin vanhimpia jäsenkerhoja, jossa on jäseniä n. Näin aurinkoiseksi mainostettu SSC saatiin kurvailtua läpi kohtuullisessa suvisäässä. HSR:n kerhotilojen edustalla nähtiin useita burniksia. Cruisailua ja kuminpolttoa Viimeisenä päämääränä olivat HSR:n kerhotilat Hangossa, jossa muutamat jenkkiautoilijat intoutuivat esittelemään autonsa kuminpoltto-ominaisuuksia. Cruising starttasi Inkoosta 13 pintaan kohti Karjaata, jossa oli ensimmäinen reilun tunnin mittainen tauko. Letkassa nähtiin mm. etuspoilerilla varustettu perhemallin ’75 Dodge Dart. Sunny South Cruising, Inkoo-Hanko 18.8. Cruisingiin osallistui tänä vuonna satakunta autokuntaa, mukana mm
Rodikalustoakin oli liikekannalla. Tyypilliseen tapaan paikallisella, länsiuusimaalaisella ajokalustolla oli vahvin osanotto elokuussa. Cruisingit jatkuvat ympäri vuoden, mutta talven tullessa siirrytään sisätiloihin kuuman kupin ääreen. Nummela Kruising 11.8. Maltillisesti flakemaalattu ja perä ylhäällä kulkeva ’66 Bonneville vaalii ”hottentottiperinteitä”. TEKSTI JA KUVAT HANNELE HATANPÄÄ Lohjalainen Pekka Lukumies saapui cruisingiin suomi-Cometillaan Kiikalan Burnout Party’n kautta. 17. Iltabileissä jaettiin Vicke Wikholmin ideoimat persoonalliset palkinnot. Ryhdikäs ’73 Plymouth Valiant Scamp oli hankittu Karkkilaan kuukauden alkupuolella Tuusulasta. Näin myös Tammisaaressa nähtiin modernilla pikkulohkolla varustettu ’28 Chevrolet Roadster. Myöhemmin menojalka vipatti, kun estradille astui Danny T & The Sirens suoraan Pohjanmaalta. Tänä vuonna osa porukasta cruisaili vielä vapaamuotoisesti illan päätteeksi Kahvila-Ravintola Hiidenpirttiin, joka sijaitsee rantamaisemissa nipin napin Lohjan puolella Koisjärvellä. Mustilla peltivanteilla varustettu ’69 Plymouth Sport Satellite hardtop edusti cruisingissa muskeliaikakautta parhaimmillaan. V8-MAGAZINE 73. kesä cruisingin merkeissä Jenkkiharrastajat ovat kokoontuneet Vihdin Nummelassa sulana kautena joka kuukauden toinen lauantai-ilta jo 17 vuotta Prisman parkkipaikalla. Niitä pokkasivat pitkänmatkalaisin sekä yleisön ja järjestäjien suosikit. Otalampelaisen Ponchon myllynä on 389-kuutiotuumainen veekasi
Sähköpostitse liitteenä lähetettävän kuvan tulee olla JPG-muodossa, leveydeltään vähintään 6 cm ja resoluutioltaan 300 dpi. ILMOITUKSEN KUVA Kuvia julkaistaan mahdollisuuksien mukaan 1 kuva/ilmoitus. GM-aluvanteet, merkki TSW 7J–15. Hinta 50 €. Original 5/16" ja 3/8". Sähköpostissa kirjoita ilmoitusteksti viestikenttään ja aiheeksi sen osaston nimi. Kaupanpäälle renkaat (Nokian Hakka) 205/70–15, joilla ajaa kesän. Ajettu vain 66 000 mailia. Sopii mm. Tänä kesänä Kaliforniasta tullut ruosteeton yksilö. MYYDÄÄN OSAT JA TARVIKKEET Cadillac alkuperäiset ruuvit ja prikat. 2001. Heti ajoon. 040 324 8292 Parkano. Mercury Grand Marquis 2003. OSTETAAN Owners manual-Lincoln Continental MK IV ‘76. Hinta 140 €. Keskireikä 70,3. V8-MARKETIN YHTEYSTIEDOT Postiosoite V8-Market/V8-Magazine, Hämeentie 153 C, 00560 Helsinki Sähköposti v8-market@fokusmedia.fi KAUPALLISET ILMOITUKSET: Hansanova Oy, puh. 8000 €. Soita 050 532 1642 Helsinki.. +46 706 922 353. Mainitse kännykkänumeron yhteydessä paikkakunta. Pulttijako 5–115, ET 35–42. GM TH-400-automaatin standardi turbiini, ajettu n. TEE ILMOITUS Lähetä ilmoitus kirjallisena tikkukirjaimin tai koneella kirjoitettuna. Soita 040 556 6569 Tampere. Myydään nopeasti taxfree, hp. Kaliforniasta tänä kesänä tullut ruosteeton harvinaisuus. V8-MARKET MYYDÄÄN FOMOCO Ford F-150 Harley Davidson Edition vm. Hinta 14 600 €. Soita 040 556 6569 Tampere. Katsastettu, vain autovero-ostajalle. Tilaa on varattu AINOASTAAN YKSITYISHENKILÖIDEN ilmoituksille. . Ilmoitus julkaistaan seuraavaksi ilmestyvässä lehdessä, mutta jos se ei siihen ehtinyt tai mahtunut, laitamme sen automaattisesti sitä seuraavaan numeroon. (09) 670 375, 0400 442 616 Myydään autoja M AMC/JEEP M FOMOCO Ford, Mercury, Lincoln, Edsel M GM Chevrolet, Buick, Cadillac, Pontiac, GMC, Hummer, Oldsmobile M MOPAR Chrysler, Dodge, Plymouth, Imperial M MUUT JENKKIAUTOT M MUUT AUTOT (ei amerikkalaiset) M KILPURIT JA KALUSTOT Myydään moottoripyöriä M HARLEY-DAVIDSON M MUUT MOOTTORIPYÖRÄT Muut M MYYDÄÄN OSAT & TARVIKKEET M MYYDÄÄN PIENOISMALLIT/LELUT M OSTETAAN AMERIKKALAISET/MUUT M VAIHDETAAN M SEKALAISTA LAITA RASTI (X) OIKEAAN OSASTOON: Päiväys: _____/_____ 20_____ Puh. (09) 670 375, 0400 442 616 ILMOITAN V8-MARKETISSA V8-MARKET Lähettäjän nimi, osoite ja puhelinnumero: Lähetän valokuvan M kyllä M ei M Olen tilaaja M irtonumeron lukija Nimija osoitetietoja voidaan käyttää suoramarkkinointiin. Merkitse kuvan taakse ilmoituksessa oleva nimi ja puhelinnumero. Merkitse myös osasto, jossa toivot sen julkaistavaksi. Ilmoituksen teksti ILMOITUSOHJEET Ilmaisella V8-MARKET-palstalla lukijamme voivat myydä ja ostaa kaikkea harrastukseen liittyvää. Korrektia entisöintiä varten, pintakäsitellyt. Puhelimitse emme vastaanota ilmoituksia. Kuvaa ei palauteta. Vanteissa on pulttikehän päällä irrotettava ja lukittava keskiö alumiinimutterilla, johon avain. mano.forsman@o-vik.com. Muista suuntanumero puhelinnumeroon ja kännykkänumeroissa mainitse paikkakunta. 60 000 km. ILMOITUKSET YRITYKSILLE Hansanova Oy, puh. Yhden ilmoituksen maksimimerkkimäärä on 1000. Chevy Lumina, Transport, Alero, Cadillac Seville, STS, CTS, Allante, Opel Antara, Chevy Captiva
Mäntsälä (Juustoportti) 30.11., 28.12. FJDC:N AJOPÄIVÄ (MAASTOHENKILÖ-, PAKETTIAUTOT, MÖNKKÄRIT) Kulmakorpi Off Road Park, Espoo: Finnish Jeep Drivers’ Club (ennakkoilm. Midnight Mayhem Drag Racing, Las Vegas, Nevada 30.11.–2.12. FORSSAN MP-ROMPETORI Torikeskus, Forssa: Alueen kerhot 3.11. Ponies under the Palms (Mustang, Ford), Lakewood Ranch, Florida 18.11. Hilton Head Island Concours d’Elegance & Motoring Festival, Hilton Head Island, Etelä-Carolina 3.11. Raasepori (Karjaan ABC) 2.11., 7.12. Zephyrhills AutoEvent, Zephyrhills, Florida 10.11. Auto Club NHRA Finals, Pomona, Kalifornia 8.–11.11. San Diego International Auto Show, San Diego, Kalifornia 29.12. Hot Rod & Race Car Parts Swap Meet, Sacramento, Kalifornia 4.11. MCC OPEN Maskutalo, Seurantalontie 2, Masku: Maskun-Ruskon-Vahdon 4H-yhdistyksen Kurittulan pienoismallikerho, kurittulanpienoismallikerho@gmail.com 2.12. FJDC:N AJOPÄIVÄ (MAASTOHENKILÖ-, PAKETTIAUTOT, MÖNKKÄRIT) Kulmakorpi Off Road Park, Espoo: Finnish Jeep Drivers’ Club (ennakkoilm. SCTA Land Speed Race, El Mirage Dry Lake, San Bernardino County, Kalifornia 10.–11.11. KOONNUT: HANNELE HATANPÄÄ Cruisingit Espoo (Tietotie 1, Otaniemi) 9.11. MOTORISTIN JOULUPUURO Vehoniemen Automuseo, Vehoniemenharjuntie 92, Kangasala: Vehoniemen Automuseo 8.–9.12. Mecum Auction Las Vegas Fall, Las Vegas, Nevada 15.–17.11. Los Angeles Auto Show, Los Angeles, Kalifornia 2.12. Pomona Swap Meet & Classic Car Show, Fairplex / Pomona, Kalifornia 2.12. Goodguys Southwest Nationals, Scottsdale, Arizona 16.–18.11. So-Cal Cycle Swap Meet, Long Beach, Kalifornia Pohjois-Amerikka 2019 31.1. Klaukkala (tori) 24.11., 29.12. Porvoo (Kuninkaanportti Vepsäläinen) 24.11. Mustang, Shelby & Ford Roundup, Tampa, Florida 3.11. Hi-Performance Swap Meet, Lonf Beach, Kalifornia 27.–31.12. Albany Car Show, Albany, New York 2.–4.11. Drag Racing NHRA Division 7 East Regional, Las Vegas, Nevada 2.–3.11. Hot Rod Happening, Long Beach, Kalifornia 21.–22.11. Helsinki (Kauppatori) 2.11. Annual Day of the Dead Car Show, Jurupa Valley, Kalifornia 4.11. Pori (ABC Tikkula) 2.11., 7.12. AUTOKORJAAMOMESSUT Messukeskus, Messuaukio 1/Ratapihantie 17, Helsinki 9.–11.11. Long Beach Motorcycle Show, Long Beach, Kalifornia 17.–18.11. VEHONIEMEN JOULUMYYJÄISET Vehoniemen Automuseo, Vehoniemenharjuntie 92, Kangasala: Vehoniemen Automuseo 29.12. Kajaani (ABC) 3.11., 1.12. ISÄNPÄIVÄN ROMPETORI Lohjan City-Marketin p-halli, Ojamonharjuntie 61, Lohja: Stadin Pärtsärit VMPK, Lankinen 040 076 1808 17.11. Hagerty Show & Shine CoTA, Austin, Teksas 3.11. So-Cal Cycle Swap Meet, Long Beach, Kalifornia 30.11. X-mas Cruise and the Beach Car Show, Redondo Beach, Kalifornia 1.12. Bracket Nationals Drag Racing, Las Vegas, Nevada 22.–25.11. Hot Rods at the Beach, Santa Cruz, Kalifornia 3.11. Hi-Performance Swap Meet, Long Beach, Kalifornia 11.11. MC-Mässan, Tukholma, Ruotsi Pohjois-Amerikka 30.10.–2.11. Nummela (Prisma/Hiidenpirtti) 10.11., 8.12. kulmakorpi@saunalahti.fi) 24.11. Cars and Coffee, Coral Springs, Florida 30.12. Kerava (Neste) 9.11., 14.12. Pomona Swap Meet & Classic Car Show, Fairplex / Pomona, Kalifornia 18.–20.1. LA Auto Show, Los Angeles, Kalifornia 1.12. FVWA PIRKANMAAN VOLKKARIHARRASTAJIEN TALVI-SWAP (VW) Linnainmaan City-Marketin p-halli, Mäentakusenkatu 1, Tampere Muut Pohjoismaat 10.11. Fall Fling Car Show, Brooksville, Florida 15.11. Irwindale Car Show, Irwindale, Kalifornia 18.11. Guitars N’ Cars, Houston, Teksas 1.12. kulmakorpi@saunalahti.fi) Kotimaa 2019 12.1. SEMA Show, Las Vegas, Nevada 1.–4.11. FJDC:N AJOPÄIVÄ (MAASTOHENKILÖ-, PAKETTIAUTOT, MÖNKKÄRIT) Kulmakorpi Off Road Park, Espoo: Finnish Jeep Drivers’ Club (ennakkoilm. Performance Plus Car Show, Long Beach, Kalifornia 11.11. San Francisco International Auto Show, San Francisco, Kalifornia 18.11. Bakersfield Gas Bash & Collectibles (Petroliana), Bakersfield 1.–9.12. New York Motorcycle Show, New York, New York 30.11.–9.12. Mega Mopar Action Series, Bakersfield, Kalifornia 4.11. JYVÄSKYLÄN ROMPEPÄIVÄ (MP) Jyväskylän paviljonki, Jyväskylä: Keski-Suomen Konepyöräseura 045 639 2956, jklrompepaiva@konepyoraseura.fi 26.1. MALLISTON PIENOISKISA Mallisto, Rautatienkatu 16 (sisäpiha), Lahti: Mallisto & Highlight Model Studio V8-MAGAZINE 75. Cruisin La Verne Holiday Car Show, La Verne, Kalifornia 24.11. SVRA U.S. Saturday Ccuise in, Fort Meade, Florida 10.–11.11. Vintage Nationa Championship Race, Austin, Teksas 1.–4.11. Laughlin River Lodge Classic Car Show, Laughlin, Nevada 2.–4.11. AUTO 2018 Messukeskus, Messuaukio 1/Ratapihantie 17, Helsinki: 040 450 3250, asiakaspalvelu@messukeskus.com 11.11. SWFL Fall Nationals Car Show, Fort Myers, Florida 9.12. Auto Mania Swap Meet, Allentown by Carlisle, Pennsylvania H A N N E LE H A TA N PÄ Ä Viikkokokoontumisia Mikkeli (Pitkäjärven ABC) Torstai Pori (Tiilimäen Neste) Perjantai Riihimäki (Ullan Pakari) Keskiviikko Ylöjärvi (Juustoportti) Maanantai Pienoismallit 31.11. TAMPERE CRUISING Nuutisarankatu 35 Pirkkala (kokoontuminen klo 18, lähtö klo 19.30 – American Diner, Lielahti / Tampere 8.12. Cars and Coffee, Coral Springs, Florida 25.11. Lone Star Rally (MC), Galveston, Teksas 1.–4.11. DANSK LEGETØJSMARKED Frederiksberg hallen, hal 4, Jens Jessens Vej 16, Frederiksberg 8.12. Vantaa (Heureka) 16.11. WALKKA H-D JA BRITTI SYYS-SWAP Walkka MC, Linnanherrankuja 3, Helsinki: Walkka MC 9.–10.11. Swap Meet (MC), Hindås, Rotundan 24.11. Hyrylä (Burger King) 3.11. Bilsport Motor Show, Malmö, Ruotsi Muut Pohjoismaat 2019 25.1. Cars and Coffee, Lake Mary, Florida 29.12. Sumter Swap Meet, Bushnell, Florida 8.–11.11. Riverside County Classic Car Show, Indio, Kalifornia 1.12. Daytona Turkey Run, Daytone Beach, Florida 24.11. Vantaa (Rekola) 30.11. kulmakorpi@saunalahti.fi) 8.12. Tapahtumakalenteri Kotimaa 3.11. Cruising for The Cause, Palm Desert, Kalifornia 17.–25.11. Leake Collector Car Show & Auction Dallas, Dallas, Teksas 16.–18.11. Sumter Swap Meet, Bushnell, Florida 8.12. Goodguys Autumn Ger-Together, Pleasanton, Kalifornia 11.11. Menards Chevy Show Auto & Manufacturer Cup, Bakersfield, Kalifornia 3.–4.11. Classic Motor Marknad, Västerås, Ruotsi 1.–2.12. Tietoja tulevista alan tapahtumista kannattaa lähettää osoitteeseen V8-MAGAZINE/ Tapahtumakalenteri, Hämeentie 153 C, 00560 Helsinki, tai sähköpostiosoitteella v8-toimitus@fokusmedia.fi Päivämääriin saattaa tulla muutoksia, eikä V8-Magazine vastaa tietojen paikkansapitävyydestä
76 V8-MAGAZINE. TEKSTI JA KUVAT JUHA AIRIO derbirdiä etsiessä ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan, ruotsalaisen Bo Sandbergin 1960-luvulla rakentamaa Surfin' Birdiä oli vaikea enää edes tunnistaa T-Birdiksi. Voimakkaat muodot ovat samalla kuin luotuja paneelimaalauksiin. V uosien 1958–1960 Ford Thunderbirdiä kutsutaan squarebirdiksi. Lähes mittakaavamukaisista paneelimaalauksista on kuitenkin useita esimerkkejä. Muotojen korostus Muunlaista kuin Watsonin tyyliä haettaessa saattaa auton omien muotojen korosKulmikkaan klassikon 1958–1960 Thunderbirdin muodot ovat voimakkaat, eikä mieto kustomointi välttämättä heti edes paljastu. Joel Laforet on rakentanut useita Watson-tyylisiä Ukkoslintuja, joissa pääpaino on maalauksella. Paneelimaalaukset ovat näyttäviä, eikä onnistuneeseen lopputulokseen ole oikotietä. Korimuutosten kohteeksi ovat lisäksi joutuneet ajovalojen kehykset, scoop ja valoja reunustavat prässäykset. Malli on myös palanen toimituksen mallailuhistoriaa hämärältä 1970-luvulta. Siitäkään huolimatta, että AMT:n vuosikertasarjoissa tuli valikoima kustom-palikoita. Tommie Gullberg on jalostanut Ukkoslinnun alkuperäismuotoja pieteetillä. Squarebird on muotoilultaan aikansa edustaja, pienet peräevät ja lukemattomia prässäyksiä, mikä saattaa olla kustomoinnin kannalta haastavaa. Maininnan arvoinen on myös Erik Olijnsman Squarebird, jonka maalausteemoissa ei ole noudatettu orjallisesti Watsonin trendejä, vaan kuvioita on luotu muutenkin kuin auton omista muodoista. Auroralla oli 1:32-mittakaavainen varsin radikaali esitys asiasta, mutta mielenkiintoisin suoraan laatikosta -kustom on Monogramin 1958 TBird, johon sisältyy kuusikymmenluvulle tyypillinen kuplakattokin. Sarjasta rakentui levein renkain perä korkealla kulkeva ja sivuputkin varusteltu Suomi-kustom, jonka sunset red -maalipinta pensselöitiin suoraan Humbrolin purkista. Radikaalimpaa ThunSquarebird KUSTOMOINTIA Tällä kertaa perehdymme siihen, kuinka kustomoida pienoismallimaailmassa 1958–1960 Ford Thunderbird. Toteutus vaatii runsaasti teippauksia ja pienikokoisten häivytysten maalaaminen huolellisuutta. Etupuskuria on yksinkertaistettu ja maski on upotettu syvemmälle. Kustom-osia laatikosta Mallarit ovat kustomoineet Ukkoslintuja siinä missä muitakin rakennussarjoja, mutta historian lehdille pysyvästi päätyneitä yksilöitä ei juuri ole. Jos halutaan tutustua tyylinmukaisemmin kustomoituihin Squarebirdeihin, kannattaa kääntää katse keski-Eurooppaan. Tunnetuin esimerkki on Larry Watsonin heti uutena maalaama Ukkoslintu. Nimi viittaa kulmikkaisiin muotoihin, kenties myös nelipaikkaisuuteen
Kattoa voisi chopata Tommie Gullbergin esimerkin mukaisesti vain sen verran, että asian oikea laita varmistuu vain vertaamalla alkuperäiseen. Mainitsematta on vielä Squarebirdin osien, erityisesti puskuri/maskikokonaisuuden hyödyntäminen muiden autojen kustomoinnissa, mutta tässä mennään jo varsinaisen aiheen ulkopuolelle. 1970-luvun karkeat Suomi-kustomit olivat lähinnä street machineja, kun eri rakennustyylejä ei vielä oivallettu. Sisustuksen kustomointiin riittävät pienemmät muutokset, kuten ohjauspyörän vaihtamien ja uusi värimaailma. Ovien kulmat on pyöristetty jo tehtaalla. Joel Laforetin toisessa Squarebirdissä on sama paneeliteema kuin Watsonilla, mutta värit ovat toiset ja mukana on mietoa kustomointiakin. Takapuskurin nurkkiin lisätyt antennit luovat konseptiautohenkeä. Kyljissä on vielä Watsonin vaikutusta, mutta konepellin, katon ja takaluukun osalta Erik Olijnsma on toiminut omilla ehdoillaan. Jottei kokonaisuus yksinkertaistuisi liikaa, voi lisätä detaljeja, joita Tommien mallissa ovat takapuskuriin upotetut antennit. taminen olla oikeampi lähestymistapa kuin täysin uusien muotojen luominen. Ukkoslinnun takaosan muotoilu terävöityy, kun alkuperäiset takavalojen linssit korvataan bullet-tyylisillä. Katon madallus on kulmikkaassa siipiautossa riskialtis muutos, koska liian suuri siivu tekee kokonaisuudesta lättänän. Tommie Gullbergin käyttämiä Dodge Lancer -kapseleita saa Pegasukselta, samoin valkosivurenkaita, mutta tässä rakentajalla on vapaat kädet. Squarebird oli ensimmäisiä AMT:n rakennussarjoja, joissa on avautuva konepelti ja moottori. . Valmiiksi kustom-henkinen sisusta Squarebirdin sisustus on sinällään kustom-henkinen massiivisine keskikonsoleineen ja tuck ’n’ roll -toppauksineen, joten sitä on vaikea radikaalisti parannella. Pääpaino on luovilla ideoilla, olivatpa ne sitten maalauksia tai korimuutoksia. Yleinen madallus on osa kokonaisuutta, sopivien renkaiden ja pölykapseleiden kera. Sopiva uusi värimaailma ja pienemmät muutokset, kuten ratin ja vaihteenvalitsimen vaihtaminen, voisivat olla toimenpidelistalla. Massiivisen takapuskurin ja takavalojen tilanne on vastaava kuin keulassa. Pelkistäminen on avainsana ja toimenpiteeksi voi riittää valojen linssien korvaaminen bullet-tyylisillä. Joel Laforetin T-Birdin maalausteema toistaa Watsonin ajatuksia, mutta värimaailma on eri. Kustomoinnissa on tarpeetonta panostaa liikaa tekniikkaan ja alustaan. V8-MAGAZINE 77. Keltaruskea väritys poikkeaa Watsonin käyttämistä. Näennäisesti hillitystä kustomoinnista esimerkki on ruotsalaisen Tommie Gullbergin Ukkoslintu. Konehuone on kustomissa vähemmän kriittinen, alun perin pelkistetty detaljointi paranee muiden sarjojen kromiosilla. Ilme siistiytyy huomattavasti poistamalla massiivisesta etupuskurikonaisuudesta pystykoristeet ja upottamalla maski syvemmälle. Klassisia kustomointitoimenpiteitä ovat ajovalojen kehysten frenchaus koriin sekä konepellin scoopin kromikoristeiden poisto ja uudelleenmuotoilu. Työmäärä kaikkine teippauksineen on ollut melkoinen. Detaljoinnissa auttaa AMT:n uudempaa teknologiaa edustava 1962 T-Bird, jonka tekniikka ja alusta voidaan sovittaa vanhemman korin alle. Kromilistojen ja ovenkahvojen parturointi on ilmeinen toimenpide ja rauhoittaa Squarebirdinkin yleisilmettä. Katon mietoa choppausta ei asiaa tietämättä edes huomaa, kenties ei myöskään siipien terävöittämistä. Fenderskirtien poisto keventää sivukuvaa, samoin kromien vähentäminen. Monogramin Thunderbird on rakennussarjana kiitettävä, mutta avautuvat ovet ovat kustomoinnissa hankalat, samoin kenties 1:24 -mittakaava. Muutokset on suoritettu lähes esimerkinomaisesti siten, että nopealla vilkaisulla auto näyttää vakiolta, mutta tarkempi tutustuminen paljastaa lukemattomia kokonaisuutta täydentäviä ja niihin saumattomasti sopivia muutoksia. Metallivärien käyttö paneelimaalauksissa lisää vaikeusastetta. Tärkeintä on, että myös Squarebirdejä kustomoidaan! Olivier Beuffen Thunderbird on niin lähellä Larry Watsonin ukkoslinnun kakkosversiota kuin voi kohtuudella vaatia. Korin prässäykset määrittelevät paneelimaalausten muodot. Amerikkalaisrakentaja on poistanut Squarebirdin peräevät ja yhdistänyt kokonaisuuteen 1960 Fordin ohjaamon ja 1961 Dodgen keulan. Toimitus on jopa käyttänyt T-Birdin penkkejä sellaisenaan moneen muuhun kustomiin. Perinteisessä 1:25 -skaalassa voi hyödyntää AMT:n kustom-osia, mutta tällöin on turvauduttava Tommie Gullbergin tavoin vanhoihin AMT:n sarjoihin tai niiden hartsikopiohin, joita on kohtuullisesti liikkeellä. Tekniikan muutostyöt eivät ole välttämättömiä, kenties eivät järkeviäkään, kun puhutaan Squarebirdin kustomoinnista. Sama koskee siipiä, mutta käänteisesti: miedolla siipien korottamisella ja terävöittämisellä auton perusmuotoilu korostuu ilman, että peräevät näyttävät ylimääräisiltä koristeilta
Harley-Davidson Electra Glide 1976 VAIN ÖLJYT 78 V8-MAGAZINE
Yksi asia johtaa toiseen. Pienestä tulee iso. Kuulostaa ajoneuvoharrastuksen ytimeltä. Remontti muuttuu rakenteluksi. TEKSTI JA KUVAT MIKKO ISOKANGAS VAIN ÖLJYT piti vaihtaa V8-MAGAZINE 79
Alkuperäiset isot lokasuojat napattiin pois ja etupää jätettiin vaille loksua. Pakoputkenpäitä on moni pähkäillyt. Ekaksi omaksi pyöräksi valikoitui Harley Sportster 883. Molemmat ovat rakkaita harrastuksia. Uusi ilme Lopulta lupa heltisi syksyllä 2017. Perinteisen kaavan mukaan pyörä kuitenkin purettiin syksyllä ja talven aikana tehtiin muutoksia haluttuun suuntaan, sekä remontoitiin moottori ja vaihdelaatikko. Sillä oli hyvä aloittaa harrastus ja jatkaakin aika pitkälle. Electran ruskean värin nappasi tuttu ammattilainen laitteellaan Caritan talvitakista. Electrasta tuli matala, luotettava, ferrarinvihreä ja mukava. Lasse on syntynyt ja asunut pitkään Saksassa, joten hän on siellä ja sikäläisillä ajoneuvojen myyntisivustoilla kuin kotonaan. norsunkorvapenkki, eli Harleyn alkuperäinen ja isokokoinen yhdenistuttava satula. Lisävarustelistalta löytyi tämäkin tangonpätkä. Taakse Lasse muokkasi siron kurakaaren Harleyn Fat Boy -mallin etulokkarista. Nykyinen puoliso Lasse Lemberg oli jo mukana kuvioissa ja Carita oli pärtsäillyt tovin Lassen Harleylla silloiseen pihapiiriin Somerolla kuuluneessa makasiinissa eli isossa varastossa. Kahdeksankymmentäluvun puolivälissä Caritan Ruotsiin muuttanut sisko tuli käymään kotona poikaystävänsä kanssa. Istuimeksi vaihtui nimittäin ns. Sitä lähdettiin noutamaan sekä piipahtamaan samalla tutuille seuduille. Se suojaa ensiövetokoppaa kovasti kurvailtaessa. Ne ovat luovalla tavalla asennetut, pykälää isompiin rööreihin tarkoitetut vaimenninhuilut. Sportster ei ole mikään pieni motskari. Caritan pyörän nykyinen etulamppu on Puolikuun malliset astinlaudat sekä jarrupoljin ovat pyörää vanhempaa mallia. Se on saanut lempinimen lehmänpää. Taikka oikeastaan erityistä vastarintaa ei ilmennyt, kun se minkä piti olla pelkkä öljynvaihto talvisäilytystä varten, laajenikin varsin mittavaksi rakentelutoiminnaksi. Vuonna 2003 tuli aika toteuttaa suunnitelma. Laite teki pikkusiskoon lähtemättömän vaikutuksen ja päätös oli selvä: jonain päivänä Carita hankkisi vielä oman moottoripyörän. Väriltään musta ostos osoittautui hyväksi, eikä sille tehty ensimmäisenä kesänä mitään. 80 V8-MAGAZINE. Ajoneuvona pariskunnalla oli ehta swedish style -chopper. Lassen sormet syyhysivät kyllä rakentamaan pyörää edelleen, mutta lupaa ei tullut. C arita Ingman sai motorismin isältään verenperintönä. Samanlaisesta laitteesta napattiin myös keulaan toiset T-kappaleet sekä niitä peittävät sirot pellit. Vuoden 1976 Electran ajovalon ympärillä on alun perin paljon massiivisempi alumiininen kotelointi. Aikansa kutakin, ajatteli kohta kuitenkin Carita, ja isomman sekä vanhemman pyörän etsinnät aloitettiin. Lisävarusteeksi sai aikanaan ruksia kengänkantaa pakoputkelta suojaavan pellinpalan. Silloin kun Carita ei ratsasta Shovelillaan Someron maisemissa, tekee hän sen oikealla hevosella. Legendaariseen Primulan jengiin kuulunut faija ajoi aikanaan rallia ja speedwaytä sekä touhusi muutenkin moottoriurheilun maailmassa. Vuonna 2006 löytyikin tämä vuoden 1976 Electra Glide Bamberg-nimisestä kaupungista. Isän mukana kierrettiin katsomassa autokilpailuja ja hänen tietämättään kokeiltiin kavereiden mopoja silloisen kotipaikan Stadin kaduilla ennen ”ikää”. Maalin päälle ruiskutettiin puolikiiltävä lakka. Samalla jäi historiaan pyörän lempinimi ”Pieni vihreä”. Tähän tapaan mentiin seuraavat kymmenen vuotta
Tämän viimeisimmän Electran version retrorenkaiden ajettavuus on Caritan mukaan kaikkein paras. Toki tuohon lokkarin ja rungon väliin olisi voinut sorvata holkin, mutta muutama prikka tuntui sillä hetkellä hauskemmalta ratkaisulta. Näyttää ovelalta ja herättää keskustelua. Välillä oli pakko pysähtyä sillan alle tai vain tienvarteen, kun ei eteensä nähnyt. Renkaat vaihdettiin Shinko-merkkisiin, vanhanmallisella kuviolla ja profiililla varustettuihin. Niinkin on käynyt, että pyörä on pysynyt ehjänä, mutta kuljettaja on kärsinyt. Niin mieluisa, että vaihtaminen ei tule kysymykseen. Onneksi väri kului aikanaan pois ja Carita kehtasi taas esiintyä ihmisten ilmoilla shortseissakin. Alla olleet olivat kertakaikkisen vanhat, kovat ja kulmikkaat, ja laittoivat ankarasti vastaan, kun pyörää kallisti kaarteisiin. Toiseen suuntaan autollaan matkannut vanhempi herrasmiesmotoristi huomasi Caritan sekä kaverinsa pulan ja kääntyi seuraavasta liittymästä takaisin auttamaan. Kerran katkesi kytkinvaijeri moottoritiellä Lahden lähettyvillä. Tuoreeltaan kesällä 2006 uusi hankinta tuntui hankalan jäykältä ajettavalta. Sääennuste lupasi sadekuuroja, joten kurahaalarit olivat mukana. Ehkä hana unohtuu harvemmin kiinni. Se oli mukavan ruskea. Käynnistysnappi siivottiin pois ohjaustangosta tankin alle bensahanan viereen. Vettyneet nahkahousut olivat värjänneet jalat kauttaaltaan sinisiksi. Lukuisia kiiltäviä osia pulverimaalattiin mustaksi. Mukavan pyöreiltä ne näyttävätkin. Täysin vedenpitävää motoristin sadeasua kun ei ole keksitty, oltiin perillä päältä ja alta likomärkiä. Niistä on selvitty auttavaisten lähimmäisten, huumorin ja uusien renkaiden avulla. Mitään ei kuitenkaan löytynyt, runkokin todettiin mittauksin aivan suoraksi. Pakoputket Lasse taivutteli itse ja keksi niiden päihin paljon mielenkiintoa herättävän ratkaisun. Vastustaakin Vaikka Shovel on palvellut ikäänsä nähden hyvin vaivatta, on toki sattumuksiakin matkan varrelle mahtunut. Electran nykyinen kuosi on omistajalleen mieluisa, kuten oli myös edellinen, ja koko pyörä muutenkin. Vaijeri saatiin korjattua, mutta se lyheni sen verran, että kääntösäde oikealle kasvoi merkittävästi. Tätä tahtia pyörän ulkomuoto muuttuu seuraavan kerran vuonna 2029. V8-MAGAZINE 81. Uudet renkaat toivat lopulta helpotuksen hankalaan ajettavuuteen. Syytä kurvailun kankeuteen etsittiin niin kissojen ja koirien kuin asioita tuntevienkin kanssa. ”jostain traktorista”, eikä kyseessä ole ensimmäinen moottoripyörään asennettu työkoneen valaisin. Iso norsunkorvapenkki vaihdettiin pieneen ja halpaan, mutta Caritan mukaan erittäin mukavaan istuimeen. . Matka tyssäsi tukalaan paikkaan, motarin vasemmanpuolimmaisen kaistan pientareelle. Jo Tammelassa, kahdenkymmenen kilometrin päässä kotoa alkoi sataa, ja sitä kestikin sitten koko matkan. Kahden tuuman putkelle tarkoitetut äänenvaimenninhuilut on asennettu väärinpäin astetta ohuempien röörien ulkopuolelle. Uusi väri valikoitui Caritan hankkiman talvitakin mukaan. Erään kerran oli tarkoitus ajaa päivän aikana kuudensadan kilometrin matka Somerolta Itä-Suomeen
Mutta eihän hienoksi osoittautunutta vanhaa kustomia raaskittu laittaa menemään eteenpäin. TEKSTI JA KUVAT HEIKKI MALINEN Aito 82 V8-MAGAZINE. Ford Fairlane 2d Sedan 1958 AMERIKAN KUSTOM Nettilöytönä ostettu Ford hankittiin kontintäytteeksi ja auto oli tarkoitus myydä heti Suomeen rantautumisen jälkeen
Aikansa myyjän kanssa keskusteltuaan Mika pääsi yhteisymmärrykseen myyntihinOrkkispeilin vierestä löytyy vanhaa lasia. Mika seuraili Fairlanen myynti-ilmoitusta runsaan viikon ja tuumasi Pirittapuolisolleen, että se on ehdottomasti kiinnostava peli, jos saadaan hintaa yhtään alas. . V8-MAGAZINE 83. Näin Mika otti yhteyttä myyjään ja uteli, olisiko hinnassa mitään tinkivaraa. Maarahdin hinta Amerikassa kuitenkin arvelutti hiukan, sillä Chicagon ja Floridan väliin mahtuu aika monta mailia. Tähtäimeksi oli vaihtoehtoisesti asetettu joku 60-luvulla rakennettu vanha rodi tai vanhempi kustom samalta aikakaudelta. O ululainen Mika Tapio oli autonhakureissulla Floridassa yllättäen sen tilanteen edessä, että hänen piti löytää jotain lisätäytettä 40 jalan konttiin lastaamansa vuosimallia '67 olevan Chevrolet Biscayne farmarin seuraksi. Näissä vaan tuppasi hintapyyntö nousemaan niin korkealle tasolle, että kädet oli suosiolla nostettava pystyyn. Mutta eipä Fairlanen ostajalta löytynytkään rahaa enää siinä vaiheessa, kun kaupparahat piti lyödä myyjälle käteen. Kahden auton loukussa Kaupankäyntiin liittyy vielä sellainenkin tosiasia, että myyjä oli jo kertaalleen ennättänyt tehdä kaupat Fairlanesta, ja oli tästä innostuneena ostanut ' 50 Mercuryn. Myyjä tokaisi vielä, että mikäli Fairlane ei sattuisi menemään kaupaksi marraskuussa 2017, voisi hän hyvin odotella kaupankäynnin kanssa parempia myyntinäkymiä kesältä 2018. Herra Forest Back kertoi tekniikan osalta vaihtaneensa autoon tuoreemman 390 cid moottorin, kolmivaihteisen manuaalin, ysituumaisen perän, hammastanko-ohjauksen ja vielä laitattanut penkkien verhoilut uusiksi. Fairlanen myyjä ilmoitti Mikalle suoraan olevansa kahden auton loukussa ja olevansa valmis myymään auton paljon halvemmalla kuin mitä se oli tullut hänelle maksamaan. Mika oli ennättänyt olla Amerikassa jo sen verran pitkään, että edessä häämötti kotiinlähtö ja kontti oli kuitenkin ennätettävä saada pakattua ja lähtemään kohti Suomea. Hänellä oli ollut kiikarissa muutama auto, kuten nenän edestä pikavauhdilla myyty kustomoitu '49 Cadillac. Näin Ford jäi seisomaan kotipihaan. Sitten Chicagosta Illinoisin osavaltiosta oli nettiin ilmestynyt myyntiin tämä vahvasti kustom-henkinen '58 Fairlane, ja vieläpä kohtuullisen kiinnostavaan hintaan. Ei yhtään kuului vastaus, sillä myyjä oli jo ennättänyt pudottamaan pyyntihinnasta kokonaiset neljä tonnia
Mika kertoo nähneensä monen ostajan astuneen varsinaiseen miinan kaupFairlanen keulalla oli vuotta aiemmin vain yhdet ajovalot, mutta viiskasista löytyy tuplat. Oulussa autoa leimalle vietäessä nasta ja myyntiin liittyneistä ehdoista. Konehuoneeseen on jälkikäteen vaihdettu tuoreempi 60-luvun 390 cid isolohko. Tallissa tehtyjen jatkotutkimusten perusteella mielikuvat Fairlanesta muuttuivat koko ajan vain kiinnostavampaan suuntaan. Saatuaan Fairlanen uuteen kotitalliin Ouluun oli Mika enemmän kuin innoissaan ostoksensa ympärillä, sillä auto vaikutti ensisilmäyksellä paremmalta kuin hän oli odottanut. pojensa kanssa ja itselleenkin kulkeutuneen varomattomuuden jäljiltä jonkun pahan pommin. Tässä pitää vielä painottaa sitäkin tosiasiaa, että Mika ei juurikaan ole suostunut ostamaan Amerikan suunnalta autoja pystymättä itse ensin näkemään ja tarkistamaan autojen kuntoa. Fairlanen kanssa hän teki poikkeuksen ja osti auton vain muutaman netissä nähdyn valokuvan ja uskottavilta kuulostaneiden myyntipuheiden perusteella. . 84 V8-MAGAZINE. Ostettuaan kaiken kaikkiaan varsin suuren määrän autoja Amerikan ja Kanadan suunnalta Mika osaa kertoa, että omin silmin näkemättä ostettujen autokauppojen jäljiltä varsinainen kaupantekoon liittyvä onnistumisprosentti on yleensä ollut hyvin pieni. Pitopeli Auton alustan osalta pohjasta löytyi pienet korjausta kaivanneet ruosteiset paikat takapyörien edestä, mutta ne oli helppo korjata
toinen korjausta kaivannut toimenpide oli jarrujen perusteellinen läpikäynti ja huonoksi menneiden jarruletkujen ja jarrupalojen uusiminen. . V8-MAGAZINE 85. Etelämpänä Ruotsissa hienoja kustom-rakennelmia on osattu tehdä jo vuosikymmeniä takaperin 60ja 70-luvuista alkaen, mutta Kojetaulu on rattia ja väritystä lukuun ottamatta alkuperäinen. Mika oli vihdoin tajunnut, että ei näitä vanhoja kustom-autoja löydy sen kummemmin Pohjois-Suomesta kuin edes Ruotsista samoilta leveysasteilta. Ride in Oulu Meet:iin, Haaparannan Wheels-tapahtumaan ja Kukkolakosken suuntaan tehtyjen vierailujen jäljiltä, ja kaikista tapahtumista saadun runsaan positiivisen kannustavan palautteen ansiosta autoon liittyvät myyntihaaveet kuopattiin. Kaikin puolin siisti sisusta kaipaa vain kattoverhoilun uusimista. Vasta-auringon suunnalta katsottaessa Mika Tapion Fairlanen kylkikuviot heräävät omaan loistoonsa
Fairlanen menneisyydestä Mika ja Piritta ovat onnistuneet selvittämään hyvin vähän. . Auton maalipintakin on ajan saatossa saanut osakseen joitain hyvin pieniä kolhuja ja naarmuja, mutta ei sentään silmiinpistävän häiritseviä. Takapäässä on pidättäydytty niin ikään alkuperäisissä takavaloissa. Backin Chicagoon muuttanut Forest-poika lunasti auton ja hänen kanssaan Mika teki siitä kaupat. Suomessa osaaminen on ollut lähinnä ääriharvinaista muutamaa satunnaista yksilöä lukuun ottamatta. Vastaavat yksittäiset bulletit löytyvät kaikista neljästä takavalosta. Ihan päällimmäisenä mielessä kiiluu kankean manuaalilaatikon vaihtaminen automaattiin paremman ajomukavuuden tavoittelun merkeissä. Maltilla ja hyvällä maulla kustomoidussa ja orkkikset korimuotonsa säilyttäneessä autossa on edelleen säilytetty alkuperäiset etuja takapuskurit sekä kylkikromit. Edelleen hienovaraista kustomointilinjaa edustavat tuulilasin eteen molemmin puolin asennetut dummy-hakuvalot. Eri puolilta autosta löytyvistä kromiosista löytyy oikeaoppista ajan hampaan mukaista kevyttä patinaa, mutta ei mitään hälyttävää ja ruostumiseen viittaavaa. Backin vaimo kuitenkin menehtyi ja leskeksi jäänyt herra päätti myydä auton eteenpäin. Sen lisäksi on tarkoitus tehdä vain jotain pientä varovaista siistimistä, kuten esimerkiksi kattoverhoilun vaihtaminen ja uusien valkosivurenkaiden hankkiminen. Takaluukun lattiapelti on vanha, vaan ei ruosteen raiskaamaa. . 86 V8-MAGAZINE. Myyjä oli omistanut Fairlanen viitisentoista vuotta ja varsinaiset kustomointiin liittyneet jutut siihen oli tehty ennen hänen aikaansa. Mitä sitä sen enempää hyvää mennä muuttelemaan, kuvien mukaisessa kuosissa auto herättää jo ihan riittävän paljon mielenkiintoa. Tänä päivänä jo 80-vuoden ikään yltänyt herra Back oli ostanut auton vaimolleen lahjaksi ja tarkoituksena oli ollut entisöidä se alkuperäiseen loistoonsa. Keulan osalta maski on laitettu uusiksi poistamalla maskin halki keskellä kulkenut kromi-lista ja lisäämällä uutta lookia 36 kromatulla bulletilla. Alkuperäisiin takavaloihin on lisätty samanlaiset bulletit kuin maskiin. Maltillisia muutoksia Huomionarvoinen seikka tässä Fairlanessa on vaikkapa alkuperäiseen korkeuteen jätetty katto. Vanhan kustomin erottaa niin ikään myös ajan hengen mukaisista vanhoista nippeleistä ja nappeleista, verrattuna kaikkeen nykyään tarjolla olevaan uuden kiiltävään, uustuotantoa edustavaan ja silmämääräisesti virheettömään tavaraan. Tiedossa on joka tapauksessa, että auton osti alun perin autoharrastuksesta innostunut Backin perhe Ohion osavaltiosta. Backin perhetuttu ja hyvä ystävä Ohiosta, Darrell Uzzell, oli jo muutama vuosikymmen takaperin tehnyt kaikki auton kustomointiin ja muuhun rakenteluun liittyvät muutokset, kuten ulkokuoren maalaus kuvioineen, maski, sidepipesit ja takavalojen kromikoristeet. Etupäässä on alkuperäiset vuonna 1958 keulalle ilmestyneet tuplat ajovalot, vuotta aikaisemmin keulalta löytyi vain yhdet valot. Valpas silmä osaa erottaa vanhan ja aidon patinan omaavan kustomin tuoreesta uutta kromia pursuilevasta rakennelmasta. Sitä paitsi Mikan Fairlane on ehta vanha Amerikan kustom, mikä käy hyvin selville auton ulkoisesta olemuksesta. Mikalla ja Pirittalla on kesällä kertyneiden kilometrien jäljiltä valmiina joitain suunnitelmia auton varalle. Joku varmasti jaksaa inttää, että tämä olisi pitänyt chopata, mutta miksi
mm.: – Peltiosat – Kumitiivisteet – Alusta – Tekniikka – Sisusta – Lattiamatot – Puskurit – Race-osat – Kendall öljyt www.sepponiemensivu.fi Seppo Niemensivu, puh. • Autonsuojapeitteet kaikkiin malleihin. V8-MAGAZINE 87 -Vakioputkistot-Virtaavat viritysputkistot-Peltisarjat-Taivutukset mallin mukaan-Räätälöinnit suoraan autoon-Räätälöidyt vaimentajat-Myös tuurnataivutus ja RST-Katalysaattorit-Keraamiset pinnoitteet-Pinnoitustyöt kaikkiin osiinMARTELIUS-EXHAUST OY 02-856 616 www.martelius.com PAKOPUTKET USA-AUTOIHIN 40-LUVULTA ALKAEN Alkuperäisja tarvikeosat amerikkalaisiin automerkkeihin. • Istuinten verhoilut alkuperäisestä materiaalista. • Asennus kuuluu myös meidän palveluun! www.westfix.fi, westfix@netikka.fi Korsnäs Biloch Båtinredning Norrbyvägen 32, 66200 Korsnäs (06) 364 1406. • Meillä on myös muita autonsisustustarvikkeita. • Vinyylikatot, rättikatot ja tarvikkeet. 0400 591 428 Ojantie 24, 28130 Pori Autoverhoilut kaikkiin USA-autoihin! Automatot, suojamatot brodeerauksella ja tavaratilan matot
Usein jutulle tulevien ihmisten kanssa keskustelu kääntyy etulokareissa oleviin 283-merkkeihin. TEKSTI JA KUVAT JAPE TIITINEN 88 V8-MAGAZINE. Ei taida olla tuo pata tallella, kun takaposkissa kasvaa noin tukeva parta.” Tässä hän oli aivan oikeassa. Kuten eräs herrasmies taannoin jo totesi: ”Ei aivan kuulosta 283:lta. Chevrolet Impala SS 1965 KUMIPARRAN HATTARATEHDAS Hämeenlinnalaisen Riku ”Firestrait” Tulisalmen LS-swapattu '65 SS Impala on suurelle kansalle tuttu laite massiivisista savupilvistään, joita se jättää jälkeensä kulkiessaan
KUMIPARRAN HATTARATEHDAS V8-MAGAZINE 89
Alun perin oli tarkoitus vaihtaa LS-moottori ja joku nykyaikainen automaattivaihteisto sisään ja pysytellä muutoksien suhteen kohtuudessa. Samoin sisusta oli kohtuullisen alkuperäinen, mutta penkinpäälliset oli uusittu jossakin vaiheessa mallikohtaisella sarjalla. Tontille alkoi tippua tavaraa Amerikasta, muun muassa juurikin se LS–moottori, joka tupsahti hallille kuolattavaksi. Autossa oli alkuperäinen matching numbers -tekniikka. – Oli heti selvää, että tuon uuden shifterin jätän kyllä pois, koska halusin pitää sisustan mahdollisimman alkuperäisen näköisenä, Riku kertoo. R iku hankki Impalan vuoden 2015 toukokuun lopulla. Satiininen Artesian Turquoise puhutteli ja korimalli oli kyllä viimeisen päälle mieleinen pyöreine takavaloineen. Periaatteessa auto olisi ollut hyvin pienillä muutoksilla laitettavissa museorekisteriin, mutta Rikun suunnitelmat olivat menossa aivan eri suuntaan. Sitten tuli 6L80e-automaattilaatikko shiftereineen vuoden '13 Camarosta. 283-kuutiotuumainen pannu ja 2-lovinen powerglide-automaatti. Tehtaalta lähtiessä tässäkin on ollut kiiltävä lakka pinnassa. ”Bolt-on” pussit – Jossain kohtaa syksyllä tuli mieleen, että tähän muuten työnnetään pussitkin alle. Ensimmäinen kesä meni koskemattomalla tekniikalla ja suunnitelmat talven varalle kasautuivat odottelemaan. Tähänkin malliin sai sellaisen asennussarjan, joka sitten tehtiin paikan päällä uusiksi. Dakota Digitalin analogityylinen moderni mittaristo välittää kuljettajalle informaatiota paljon vakiomittaristoa enemmän. Tuumasta toimeen ja osat tilaukseen. Freesistä Retro Soundin grammarista annamme lisäpisteet. 90 V8-MAGAZINE
Se ei ehtinyt kuitenkaan pyörimään alla kuin vajaat pari kuukautta ennen antautumistaan. Joskus se oli sitä, että kun muksut saatiin nukkumaan, niin lähdin hallille laittamaan osia uuniin ja maalaukseen. Vanha mittaristo heivattiin mäelle ja tilalle laitettiin Dakota Digitalin analogityylinen moderni paketti. Moottori avattiin tarkastusta varten ja siinä samalla pääsi näppärästi vaihtamaan hieman sisuskaluja. Uusi Strangen kilkkeillä tehty perä sai tällä kertaa korin värisen pinnan ja ehkä se sieltä jostain kulmasta erottuu edukseen. Bensatankki on Aeromotive Inciltä ja periaatteessa ulkoisesti samanlainen kuin alkuperäinen. Tuo 6L80e on sen verran Powerglidea isompi ulkoisilta mitoiltaan, että kardaanitunnelia joutui modaamaan about 50 mm ylös ja sivuille alkupäästään. Samalla laitettiin Quick Time Performansen Low Profile Cut-Offit lisämökän toivossa. Sisustassa sitä ei edelleenkään juuri huomaa ja alkuperäinen shifteri on paikoillaan. Tähän olen kyllä ollut aika tyytyväinen, jos vertaa lähtötilanteeseen, toteaa Riku. Ensimmäisenä keväänä kävi myös selväksi, ettei vanha pikkulohkon onneton syyläri riitä, joten tilalle hankittiin vahva Ihan heti en muista autotapahtumaa tai cruisingia, joissa ei olisi tullut rankaistua renkaita. Sisustaan tuli myös muutamia muutoksia. Oli pakko hankkia Impalalle konttiin oma mutterimopo nopeita vaihtoja varten. Päädyin Pontiac GTO:n sähköjakkaroihin ja pistin jenkkilästä tilaten 2004 purkupenkit. Moottorin osista korin väriin maalattiin mm. pientä. Imupuolelle vaihdettiin Fast LSXR 102 mm imusarja ja siihen eteen BBK 102 mm e-throttle läppärunko. Rikun kaveri ehti hieman aikaisemmin sanomaan, että ei pidä ehjää alkaa vaihtamaan. Vaihdelaatikon maalasin mustaksi ja laatikon öljypohjan korin väriin. vesipumppu, jakopään koppa, imuputki, läppärunko, imusarja, öljypohja ym. Taakse vaihdettiin myös Wilwoodin levysetti tässä yhteydessä. Komea se oli hopeisenakin, mutta täräytin sen myös korin väriin, toteaa monitaitoinen Riku. Pakopuoli tehtiin myös kokonaan uusiksi. Sankoista savupilvistään tunnettu Riku ei epäröi tuhota sarjaa renkaita photoshootin merkeissä. V8-MAGAZINE 91. Pakosarjat pinnoitettiin Marteliuksen keraamisella mustalla pinnoitteella. Väylät kuntoon Alkuperäisen taka-akselin Riku hiekkapuhallutti kaikkien alustan osien kanssa ja maalasi ne mustiksi. Oman tien maalari Automaalaamo löytyy ns. Vakiot etupenkit on korvattu valkoisella lehmällä verhoilluilla Pontiac GTO:n sähköjakkaroilla, joista on poistettu niskatuet. – Etupenkit olivat jo sen verran huonot rungoiltaan, että halusin tilalle jotain parempaa. . Alkoi olla hieman rasittavaa väännellä muttereita ristikkoavaimella, kun kumin sulattamisesta alkoi tulla tapa. Tämän kanssa on paljon mahdollisuuksia ja infoa saa valikoista ihan kiitettävästi ilman läppäriäkin. ”Joissakin tapauksissa saattaa vaatia hieman metallitöitä”, taisi olla maininta tuossa. – Itse en maalaa mitään ulkopuolisille, mutta nämä omat Impalan osat olen aika pitkälti itse työntänyt väriin. Pari vannetta tilasin Summitilta lisää ja nyt onkin aina toinen kierros uusia renkaita vaihtovalmiina kontissa. Uusi takaakseli kaikkinensa oli jo odottamassa sopivaa hetkeä asennukselle. No eipä otettu ehjänä pois. ”oman katon alta”, kun Rikun veljellä on maalaamo Hämeenlinnassa. Pakosarjoiksi tulivat Hooker Headersin puolipitkät, joiden jatkeeksi tehtiin putkisto. Valkoista lehmää ja mutterimopoja – Vanteita katselin vaikka kuinka paljon, mutta Bossin 338:t osuivat sopivasti silmään, ja hyvin ne omasta mielestä tuohon istuvatkin. Punaiset istuimet vein Design Eugenille verhoiltavaksi valkoisella lehmällä. Venttiilijouset, retainerit, double timing roller set ja nokka-akseli päivitettiin myös parempiin
Savumerkkejä ja pilviharsoja Kolmeen vuoteen mahtuu lukemattomia reissuja ja remontteja tien päällä. alumiinikenno paisarin kera. Siitä tulikin kasa uusia ongelmia, kun 6L80e olisi kaivannut rinnalleen GM-väylätietoa. Onneksi väliin löytyi tuollainen purkki, joka toimii ”tulkkina” ECM:n ja laatikon sisällä olevan TCM-yksikön välillä. Siinä oli harmillisen paljon pieniä ongelmia, joita ei saatu painittua nurin. Suurimmat muutokset auton osalta ovatkin tässä. Tässä tapauksessa ei tarvinnut kuin ottaa moottori pois ja modata Autokraftin öljypohjaa, ennen kuin se mahtui paikoilleen. Kesä ajeltiin alkuperäisellä moottorinohjauksella. Patti sidottiin kuormaliinoilla etupalkin ympäri tiukasti kiinni, että retkikunta pääsi kotiin. Camaron nykyaikainen LSpata on kuin kotonaan Impalan keulalla. Lisäksi oli hankittava EfiLive muun muassa laatikon nopeuspisteiden säätöä varten. Tästä syystä savumerkkien teko jäi Alkuperäisen moottorin 283-merkit on jätetty etulokasuojiin hämäämään kanssaharrastajia. Himoksella pääsin ensimmäistä kertaa tänä vuonna skabailemaan omalla autolla, ja toisen sijan arvoisesti paloi sielläkin, toteaa Riku virne kasvoillaan. Linnacruisingissa Hämeenlinnassa viime vuonna tuli toinen sija burniksissa, kuten myös tänä vuonna. Koeajoreissuilla keiteltiin vesiä oikein urakalla Hämeenlinnan keskustan kaduilla. Nyt on aika vahvat työkalut säätämiseen. – Olen pyrkinyt polttamaan rengasta omaksi ja muiden iloksi mahdollisimman paljon. . Tämän jälkeen Riku on ajellut aurinkoisina päivinä iloisena syntyneitä pilviverhoja karkuun. Keväällä puolestaan vaihdettiin Flaming Riverin hammastankosetti rattiakseleineen vanhan simpukan tilalle. Tästä syystä seuraavana keväänä laitettiin uusi aftermarket ECM tilalle. Viime vuonna moottorinohjaus vaihtui Link G4+ Extremeen ja tiedonsiirto vaihdelaatikon kanssa oli aivan hukassa sen kanssa. 92 V8-MAGAZINE. Viime kesänä Pärnussa korkkasivat moottorin kannakekumit ja pannu oli käytännössä vaihdelaatikolla kiinni autossa. Vaikeuksien kautta kuntoon, että saatiin taas kumi palamaan. Alkuperäinen pikkulohkon onnettoman pieni syyläri on korvattu vahvalla alumiinikennolla paisarin kera. Sekin oli Amerikan Joen mielestä kuvien kera ”bolt on” -tyylinen paketti. Eli ihan perusnopea parinkymmenen minuutin homma
Silloin katseltiin trafilta, että mikä näiden tilanne on, ja yllätykseksi näkyivät olevan vapaana. Riku on haalinut varastoon pikkuhiljaa tuoreempia ”new old stock” ja jälkituotantokromiosia. Yhdessä meneminen ja tekeminen, se on jotain ainutlaatuista. Sisusta kaipaa vielä viimeistelyä, mutta eiköhän sillekin löydy vielä sopiva aika savupilvien teon lomassa. Samalla tapaa omaa kaveriporukkaa ja pienemmillekin on ihmeteltävää. Muistan nähneeni juuri nämä kilvet muutamia vuosia takaperin jossain Volvon XC90:ssä tai vastaavassa. Parasta tässä hommassa on, kun muksutkin ovat ihan täysillä menossa mukana. Keväällä kavereiden kanssa tuli puheeksi kaikenlaiset erikoiskilvet. V8-MAGAZINE 93. . Parasta tässä hommassa on, kun muksutkin ovat ihan täysillä menossa mukana. Hämeenlinnassa on kuukausittain useampia lyhytkestoisia alkuillan miittejä, joihin on lähdetty jälkikasvun kanssa kahville ja jäätelöille. Piste iin päälle – Impala sai viimein FIR-3 kilvet tänä vuonna. Olen pienestä pitäen käyttänyt ”firestrait”-nimimerkkiä joka paikassa, joten se oli kohtuullisen luonnollinen valinta. Oli lauantai ja taisin laittaa hakemuksen kilvistä Trafille heti maanantaina. hyvin vähäiseksi alkukesästä. Yhdessä meneminen ja tekeminen, se on jotain ainutlaatuista. – Ihan heti en muista autotapahtumaa tai cruisingia, joissa ei olisi tullut rankaistua renkaita. Onneksi ohjainlaitteet saatiin pian keskustelemaan samaa kieltä ja kausi pääsi jatkumaan tutuissa pilvisissä merkeissä. Auto ei ole vielä läheskään valmis
Autoa ulkoiluttaa nykyisin kuopiolainen Timo Pakarinen, joka mm. Rankasti rakennetun avon silmiinpistävin yksityiskohta on maskiin upotettu vanne, joka pyörii sähkömoottorin avustamana. 10/2018 ilmestyy JOULUkuussa viikolla 49 Hanssonin autokummajainen Ruotsalainen Sven Hansson nousi kustomväen tietoisuuteen viimeistään siinä vaiheessa, kun miehen huimasta '66 Rambler American 440 Convertiblesta nähtiin ensimmäinen versio 70-luvun loppupuoliskolla. Suuresta ikkunapinta-alastaan tunnettu aikakapseli nähtiin lehdessä ensimmäisen kerran 37 vuotta sitten, mutta nyt näemme päivitetyn version Virossa varastonakin toimineesta komeudesta. Erikoisuus on nykyisin Suomessa, avustajamme omistuksessa. Lisäksi mm.: Mitä V8-Magazinen numero 1/78 sisälsi, lukijoiden mieliinpainuvimmat muistot V8-Magazinen parissa, SEMA Show 2018, NHRA Finals… V8-Magazinen 40-vuotisjuhlanumero Since 1978!. Nyt auto on saanut osakseen toisen suuren muutoskierroksen. Akvaariomaista matkustelua Kun reissujalkaa alkaa vipattamaan, kangasalalainen Mikko Heimo hyppää kunnostamansa '75 GMC Glenbrook Motor Home -asuntoauton puikkoihin ja suuntaa auton keulan kohti uusia seikkailuja. Auto on kuin uudelleen syntynyt! Chevrolet Nomad 1955 Olli Salmen Nomad toimi kiihdytyskilpurina 90-luvun puolivälin kieppeillä. maalautti auton pirteällä värisävyllä. Keräilykuvasta tunnetuksi Veekasin ensimmäisen numeron ilmestymisestä on kulunut tasan 40 vuotta, mutta siitä huolimatta debyyttinumeron keräilykuvasta tuttu '66 Oldsmobile Cutlass F-85 on edelleen hyvissä voimissaan
2019 Kalenter i 20 19 .in dd 1 10 .1 0.2 01 8 12 :4 8:3 4 Varmista omasi ja TILAA LEHTI osoitteesta: www.fokusmediatilaus.fi/v8 Veekasin Vuosikalenteri 2019 V8-Magazinen tilaajat saavat lehden 40-vuotisjuhlanumeron 10/2018 mukana ensi vuoden seinäkalenterin.
Katso tarjous! • TESTIT • KOEAJOT • HYÖTYVINKIT • KÄYTETYT AUTOT • fokusm ediatilau s.fi/auto Autobild_210x262mm_10_2018.indd 1 8.10.2018 9.48.08