DRAGST ER DRAGST ER DRAGST ER DRAGST ER DRAGST ER DRAGST ER DRAGST ER DRAGST ER DRAGST ER DRAGST ER DRAGST ER DRAGST ER DRAGST ER DRAGST ER DRAGST ER DRAGST ER DRAGST ER DRAGST ER Vintage Fabulous X54 ENSIMMÄINEN HYDRAULEILLA VARUSTETTU KUSTOM. Esittelyssä: Ford F100 1956 Buick Super Riviera 1958 Dodge Dart 1962 Dodge Coronet 1968 Plymouth Duster 1972 NÄIN SYNTYI CUSTOM CAR CLUB PORVOO SITTEN! SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI 1/ 20 21 H IN TA 10 ,6 € Ford Thunderbird 2d Hardtop 1963 lukijoiden lukijoiden 40 VUOTTA MATALA LUOTIKEULA SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI LUOTIKEULA LUOTIKEULA. fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media sama leikkaus molemmissa: black sama leikkaus molemmissa: bold DRAGST ER DRAGST ER DRAGST ER Etumoottorinen dragster vie kiihdytyksen juurille
Ruotsissa vastaava muutos on jo tapahtunut ja se on edessä meilläkin ennemmin tai myöhemmin. com on pyytänyt lausuntoja määräysluonnoksesta rekisterikilpien ja siirtomerkkien mitoista ja muista teknisistä ominaisuuksista. Liikenneja viestintävirasto Tra. Niistä saatavat tulot on korvamerkitty liikenneturvallisuustyöhön. TOIMITUS Päätoimittaja Jarmo Markkanen AD Toni Lindström Avustajat Juha Airio, Bo Bertilsson, Paul Granvik, Hannele Hatanpää, Harri Jukarainen, Harri Kunnasvuo, Michael Lamm, Petri Laulajainen, Peter S. Erikoistunnus on siellä ratkaistu nk. Yhtiöllä on oikeus käyttää tietoja suoramarkkinointiin, etämyyntiin ja markkinatutkimuksiin henkilöstölain mukaisesti. Ilmoitusasiakas on korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamasta mahdollisesta vahingosta kolmannelle osapuolelle ja/tai lehdelle. Taustalla on myös mahdollisuus muodostaa erikoiskilpiä nykyistä vapaammin, kun välimerkki ei rajoita. Tässä vaihtoehdossa autolla olisi siis normaali tunnus ABC-123, joka sitten liitettäisiin erikoiskilpeen CHEVY57, joka kiinnitetään autoon. Nykyään riittää, kun käy naapurimaa Ruotsissa, tai miksei monessa muussakin Euroopan maassa. TOIMITUSJOHTAJA Mikko Saastamoinen KAUPALLINEN JOHTAJA Jaana Lindvall-Harki JULKAISIJA Fokus Media Finland Oy PAINOPAIKKA MDM print ISSN 0780-2102 V8-Magazine on Aikakauslehtien liiton jäsen fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media sama leikkaus molemmissa: black sama leikkaus molemmissa: bold. Mahdollisesti erikoiskilvessä voisi olla alareunassa normaali tunnus pienellä fontilla. Ratkaisua käytetään niin ikään Ruotsissa. Muutoksella tulisi valmistautua nykymuotoisten AAA-123 rekisteritunnusten loppumiseen paitsi sallimalla väliviivan tilalle jokin muu merkki, myös kirjainten ja numeroiden erilaiset yhdistelmät autojen rekisteritunnuksissa. V8-Magazinen tilaajat ovat Fokus Media Finland Oy:n asiakasrekisterissä. Auton erikoiskilpi linkittyy viranomaisten rekistereissä aina perusmuotoiseen tunnukseen, millä varmistetaan, etteivät tietojärjestelmät mene sekaisin. Ja tuovathan erikoiskilvet hauskuutta ja väriä liikenteeseen. Linney, Heikki Malinen, Jim Maxwell, Kari Mörö, Anders Odeholm, Heikki Parviainen, Juha Peltonen, Pekka Polvinen, Kai Salmio, Matti Saloranta, Joke Simonen, Erik Stigsson, Pekka Vaisto Sähköpostiosoite v8-toimitus@veekasi. Tarjottu tai tilattu aineisto hyväksytään julkaistavaksi sillä ehdolla, että julkaisija saa korvauksetta käyttää sitä uudelleen lehden tai sen yksittäisen osan uudelleenjulkaisun, yleisölle välittämisen tai muun käytön yhteydessä toteutusja jakelutavasta riippumatta sekä luovuttaa oikeutensa edelleen ja muokata aineistoa hyvän tavan mukaan. Jarmo Markkanen jarmo.markkanen@veekasi.. Esimerkiksi tunnuksen muotoja 1234ABC, A1B2C3D jne. Toimittamassaan ehdotuksessaan FHRA selkeästi esittää kantanaan, että kirjainja numerosarjojen välissä olevasta viivasta pitäisi luopua. Lausuntopyyntö on lähetetty laajalti autoalan toimijoille, mukaan lukien FHRA. KILVITTELYÄ V8-MAGAZINE 3 Lehti ei vastaa tilaamattoman materiaalin säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Tällöin erikoiskilpi voisi olla vaikkapa FORD32 tai 426HEMI. Puhelin 020 735 4130* *Puhelun hinta lankapuhelinliittymästä soitettuna on 8,35 snt/ puh + 7,02 snt/min ja matkapuhelinliittymästä soitettuna 8.35 snt/puh + 17,17 snt/min. Facebook-osoite www.facebook.com/V8Magazine ASIAKASPALVELU Sähköpostiosoite asiakaspalvelu@fokusmedia. Olisihan tässä virastolla myös mainio tilaisuus nuorentaa imagoaan, kun meilläkin siirryttäisiin asiassa kansainväliseen käytäntöön. Fiksulla hinnoittelulla uuden tyyppisten erikoiskilpien myynti varmasti lisääntyisi reippaasti. Ruotsalaisessa erikoiskilvessä voi olla kahdesta seitsemään pitkälti vapaavalintaista merkkiä, ilman väliviivaa. Itse asiassa vapaasti valittava rekisteritunnus on ollut Suomessakin käytössä jo vuodesta 1992 – jos auto on rekisteröity Ahvenanmaalle. Tallennamme puhelut laadun varmistamiseksi ja koulutustarkoituksiin. Amerikassa reissatessa on aina hymyssä suin ihastellut nokkelia, personoituja autojen rekisteritunnuksia. Tilaaja voi kieltää tietojensa käytön. FHRA esitti aikanaan vastaavaa Manner-Suomeen. Taustalla on määräys, joka liittyy hallituksen esitykseen eduskunnalle laiksi ajoneuvolain muuttamisesta. aliastunnuksella. Kilpiasia on jälleen ajankohtainen ja siihen koitetaan kovasti vaikuttaa. Lehti ei vastaa taloudellisesti niistä vahingoista, jotka aiheutuvat mahdollisista ohjeissa olevista painotai muista virheistä
ESITTELYSSÄ 8 FORD F100 1956 Viiden vuoden viikonloput olivat kiinni, kun Mika Pajukoski polkaisi käyntiin Ford F100 -projektin. Matalan luotikeulan kauhtunut ulkoasua tarjoaa mukavan kontrastin timantinhohtoiselle maalaukselle. Villi laite, jossa näkökentän täyttää tehokas V8-moottori ja kuski istuu taka-akselin takana. 71 BUICK SUPER RIVIERA 2D HARDTOP 1958 Superin viidettä sukupolvea edustava 1958 on kaikilla normeilla arvioituna vähintäänkin täysikokoinen auto. DRAGST ER DRAGST ER DRAGST ER DRAGST ER DRAGST ER DRAGST ER DRAGST ER DRAGST ER DRAGST ER DRAGST ER DRAGST ER DRAGST ER DRAGST ER DRAGST ER DRAGST ER DRAGST ER DRAGST ER DRAGST ER Vintage Fabulous X54 ENSIMMÄINEN HYDRAULEILLA VARUSTETTU KUSTOM. 16 FORD THUNDERBIRD 2D HARDTOP 1963 Koristemaalaukseen hurahtanut nuorimies Joni Nurmio taiteili T-Birdin kattoon stailin paneelikokonaisuuden. Esittelyssä: Ford F100 1956 Buick Super Riviera 1958 Dodge Dart 1962 Dodge Coronet 1968 Plymouth Duster 1972 NÄIN SYNTYI CUSTOM CAR CLUB PORVOO SITTEN! SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI 1/ 20 21 H IN TA 10 ,6 € Ford Thunderbird 2d Hardtop 1963 lukijoiden lukijoiden 40 VUOTTA MATALA LUOTIKEULA SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI LUOTIKEULA LUOTIKEULA 4 V8-MAGAZINE. FIREBALL SLINGSHOT Tero Rojola palasi kiihdytyksen juurille ja hankki nostalgisen etumoottori dragsterin. 26 SISÄLTÖ 1/2021 KANNESSA 76 KANSIKUVA: JARMO MARKKANEN 64 PLYMOUTH DUSTER 340 1972 Kent Sandmanin ’72 Plymouth Duster on alkuperäinen 340 tehoversio varustettuna koko joukolla auton muskelista olemusta korostavia optioita. Erikoisempaa pitkälavaista pikkistä liikuttaa ’87 GT Mustangin 302 kone. Harri Honkala kehuu mielihyvää huokuen Buickia ihan täydelliseksi perheautoksi. 76 DODGE DART 330 1962 Kari Saurun kokopunainen Dodge on klooni ratoja terrorisoineesta varttimailiohjuksesta, joka tunnettiin nimellä Max Wedge. KANSIKUVA: JARMO MARKKANEN fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media sama leikkaus molemmissa: black sama leikkaus molemmissa: bold DRAGST ER DRAGST ER DRAGST ER Etumoottorine n dragster vie kiihdytyksen juurille. 52 DODGE CORONET 440 2D HARDTOP 1968 Orkkiskuntoinen Coronet on tuottanut jo yli viiden vuoden ajan mielihyvää omistajalleen kokkolalaiselle Mikko Heikkilälle, joka tykkää autonsa muotoilusta ja sillä ajelusta
LUKIJOIDEN AUTOT 25 Readers Rides -teema tarjoaa mahdollisuuden tuoda oma jenkkiauto kaikkien V8-Magazinen lukijoiden ihasteltavaksi. Samalla mietitään sopivan perävälityksen valintaa. 71 34 CUSTOM CAR CLUB PORVOO Perustajakolmikko muistelee, kuinka yksi maamme vanhimmista jenkkiautokerhoista syntyi. TEKNIIKKAA 45 MODERNI MOOTTORISWAPPI, OSA 3 Projektissa työn alla moottorin ja vaihteiston jäähdytys, kardaani ja pakoputkisto. PIENOISMALLIT 62 JAPANILAISET MALLISARJAT Japanilaisten pienoismallivalmistajien valikoimista löytyy myös 1960-luvun amerikkalaiskalustoa, ja vieläpä suositussa 1:25 mittakaavassa. 40 vuotta 40 vuotta V8-MAGAZINE 5. VAKIOPALSTAT 3 PÄÄKIRJOITUS 4 SISÄLTÖ 6 NAPPILAUKAUS 22 UUTISIA JA ASIAA SEKÄ TUOTEUUTTA 25 TAPAHTUMAKALENTERI 82 SEURAAVASSA NUMEROSSA KERÄILYKUVAT 41 PLYMOUTH DUSTER 340 1972 KALENTERIKUVA: PAUL GRANVIK 42 FORD F100 1956 KERÄILYKUVA: JOKE SIMONEN 56 KUSTOMRAMA KORNER Onko Jim Loguen ’54 Ford maailman ensimmäinen hydrauleilla varustettu kustom
Aihekenttään maininta Nappilaukaus. Mahdollisuudet paranevat, jos kuvassa on hauska idea, tai se on jollakin muulla tavalla uniikki. . Kuvia voi lähettää osoitteeseen v8-toimitus@fokusmedia. 6 V8-MAGAZINE. Ideana on, että te lukijat lähetätte V8-Magazinen toimitukseen omia kuvianne, joiden joukosta toimitus valitsee kuhunkin numeroon sopivan kuvan. Nappilaukaus TOIMI NÄIN: Nappilaukaus julkaistaan jokaisessa Veekasissa aukeaman kokoisena kuvana
KUVA: ANTTI SOININEN V8-MAGAZINE 7
PAREMPAA TEKEMISTÄ PAREMPAA PAREMPAA TEKEMISTÄ TEKEMISTÄ 8 V8-MAGAZINE Ford F100 1956. Kaunis kuin karkki! Mikan Ford F100 ’56 on toisen sukupolven viimeistä vuosikertaa ja harvinaisuutena pitkälavaista mallia. Auton täydelliseen läpikäymiseen ja rakentamiseen kului kaikkiaan viitisen vuotta
Jos vaimo tuumaa, etteikö herralla ole parempaa tekemistä kuin rasvailla polkupyörän ketjuja viikonloppuisin, niin kysymys lienee perusteltu. Auto kävi ja liikkui, jarruista tosin ei ollut tietoakaan. TEKSTI JA KUVAT JOKE SIMONEN E ikö sulla ole parempaa tekemistä, eikö tuo ole aika säälittävää. Noin oli kuulunut rouvan sanat, kun Mika eräänä viikonloppuna istui tallissa rasvailemassa polkupyörän ketjuja. Siitä eteenpäin viiden vuoden viikonloput olivat kiinni siinä paremmassa tekemisessä, kun Mika Pajukoski polkaisi käyntiin Ford F100 -projektin. Ja kun katseli vielä, mitä kaikkea siitä on maailmalla rakennettu, niin valinta oli helppo, pohtii Mika. – Nyt oli sitä vähemmän säälittävää askaretta tallissa tehtäväksi. Pikkis vastasi vaikutelmaa, joka Mikalle syntyi myyntikuvien pohjalta. . – Auton mallissa jokin vaan miellyttää. Mika oli itse asiassa vaimoltaan salaa jo silmäillyt yhden ’56 Ford F100:sen myynti-ilmoitusta autoprojekti mielessään. Noista sanoista projekti sai aloituskipinän, ja seuraavana viikonloppuna lähdettiinkin Joensuuhun katsomaan autoa. Ihan hyödyllistä hommaa sinällään tuokin, joskin vaimo oli ilmeisesti sitä mieltä, että joutoaikaa ja uuden tallin tiloja voisi käyttää tehokkaamminkin. V8-MAGAZINE 9. – Tämä toisen sukupolven viimeinen vuosikerta on ulkonäöltään mielestäni hienompi kuin 1953–55 valmistetut. Tuulilasi on pystysuora panoraamalasi ja ovet ovat hieman erilaiset kuin vanhemmissa. Kuulemma muistutti Autot-elokuvan hinausautoa. Mikan yksilö sattui vielä olemaan erikoisempi pitkälavainen, jollaisia vuonna 1956 valmistui vain noin yksi kuudesta yksilöstä. Martti Askare tunsi virallisesti nimen ’56 Ford F100, tai perheen keskuudessa ”Martti”, kuten Mikan tyttäret ristivät sen nähdessään. Kauppa tapahtui, ja avolava tuli Mikan kotiin Ylivieskaan. Pienet koeajot sai pihapiirissä tehtyä ja V8:n murinalla fiilistä nostatettua. Myös kojelaudasta ja mittaristosta löytyy eroavaisuuksia. Ensimmäinen kuukausi kului Mikalla vain autoa kierrellessä ja suunnitellessa, mitä sille pitäisi tehdä ja mistä alottaisi
Hiekkapuhalluksen jäljiltä konepelti kaipasi korjauspaloja niin pintaansa kuin sisäpeltiin. Samalla Mika muutti sivuikkunat yksiosaisiksi, vaihtoi lasit tummennettuihin ja asensi sähköiset lasinnostimet. ftyltä valmiina sarjana. ksaamisessa. ftyltä ja LMC:ltä Mika hommasi muitakin peltisiä korjausosia, joita löytyi myös hyttiin sisälle. Kaverina laakerin vaihdossa ollut Mikan isä huomasi, että perän hammaspinnat olivat elämää nähneet ja saattaisivat pitää ääntä. Rungon etuosa puolestaan vaati töitä, sillä Chevyn konetta ja laatikkoa varten runkoon oli räkien hitsattu todennäköisesti kaikki mahdolliset ladon takaa löytyneet lattaraudat ja putkenpätkät. Lavan etulaita, pystytolpat ja runkopalkit todettiin uusimista vaativiksi. Takalokasuojista piti vielä korjata ruostevaurioita parin kymmenen sentin matkalta alalaidasta. Samassa yhteydessä toimimattomassa tilassa olleet rumpujarrut heitettiin suosiolla metallinkierrätykseen. Lavan laidat, takalokarit ja rungon takaosa hiekkapuhallettiin kotipihassa. Käsijarrullinen levyjarrusarja oli hieman hakusessa Danan 44 perälle, mutta löytyi lopulta Coloradosta TSM Mfg Co:lta. Auton Chevy 307 vaihteistoineen löysi nopeasti uuden kodin Tervolasta. Tämän ikäisessä autossa käytettiin vielä hieman puuta. Ovien alalaidat ja kulmat menivät myös uusiksi. Hetken pohdittuaan Mika päätti jättää syvennyksen leikkaamatta pois ja sen sijaan taiteili koloon sopivan irrotettavan täytepalan lasikuidusta. Työpaikalla työstettiin uudet osat jousien . Mitat ruutupaperille kirjoitettuna Mika marssi jututtamaan työkavereitaan Premec Oy:lle, jossa uudet osat leikattiin laserilla ja taiteltiin särmäyspuristimella oikeisiin muotoihin. Hiekkapuhallettuun runkoon vedettiin pari kerrosta 2k epoksimaalia omassa tallissa. Lehtijousipakat ja perä purettiin, hiekkapuhallettiin ja pulverimaalattiin. Hieman tuurinkin käydessä keulan korkeus asettui juuri halutulle korkeudella, samaan tasoon perän kanssa. Sittemmin on tullut hankittua englanninpyörä, niin nyt voisi yrittääkin peltipaikan tekoa. Rajallisen tallitilan takia Mika päätyi purkamaan auton vain osin, jolloin sen sai tarvittaessa helposti siirrettyä ulos. Etunavoiksi Mika tilasi kaksi tuumaa pudottavat. Kuskin puolen takalokarissa oli syvennys varapyörälle. Katto näytti kuin siellä olisi pidetty tanssit ja Mikä pääsi jälleen harjoittelemaan tinaamista ja lommojen oikaisua. Rungon etupää ja hytti hiekkapuhallettiin kauttaaltaan siistiksi. Ensin Mika purki lavan ja taka-akselin irti rungosta. Sarjan ohjeissa valistettiin, että jos etuakselia siirtää 1,25 tuumaa eteenpäin, niin renkaat osuisivat paremmin lokarien keskelle. Korvaava tekniikka laitettiin hakuun. Peltihommien helpottamiseksi hytin oviaukkoihin Mika rakensi tuet pitämään muotoa yllä, jotta koppia saattoi turvallisin mielin pyörittää lattian laikkaamisen ”Tähän mennessä olin tullut siihen tulokseen, että Fordissa pitää olla Fordin moottori.” 10 V8-MAGAZINE. – Sarjasta kun ei etukäteen tiennyt, miten se oikeasti asettuu korkeuden puolesta paikoilleen. Samalla tuli harjoiteltua tinausta saumojen ja korjattujen muotojen . Noilla kuitenkin mentiin, ääntäminen jätetiin myöhemmin käytännössä todettavaksi. Keulan vuoro – Tähän mennessä olin tullut siihen tulokseen, että Fordissa pitää olla Fordin moottori. ippaamiseksi akselin alapuolelle, jolloin auto laskeutui takaa tarvittavan määrän, noin arviolta 15 senttiä alkuperäistä alemmaksi. – Olin jo hyvissä ajoin tilannut Mustang II -tyyppisen etuakselin tehostetulla hammastanko-ohjauksella, jotka löytyivät Mid. – On muuten turhauttavaa suojata tallissa joka paikka ja maalauksen jälkeen taas siivota ja moneen kertaan, tuskailee Mika. – Ensimmäinen virhe. Mukana tuli muotoon leikatut rungon vahvikkeet moottorin kiinnikkeiden kohdalle. Osat tehtiin sähkösinkitystä teräksestä ja pintaan vedettiin pulverimaali. Ennen Suomeen tuontia autoon oli Jenkeissä vaihdettu uudet sisäja ulkolokasuojat, joten niihin ei muutamaa lommon oikaisua lukuun ottamatta tarvinnut kiinnittää huomiota. Jälkiviisaana on helppo sanoa, että olisi ollut parempi sittenkin purkaa koko auto, tehdä hiekkapuhallukset ja rungon maalaukset kaikki kerralla. – Pyöreä muoto olisi ehkä siinä vaiheessa ollut liian vaativa homma pellistä tehtäväksi. lmivanerista. Lavan ja rungon välissä olevat palikat olivat jo kelvanneet tupajumeille ruoaksi, ja korvaavat osat syntyivät paksusta . Mid
Pannuhuoneessa makaa ’87 GT Mustangista peräisin oleva 302 yhdessä AOD-laatikon kanssa. Madallus ja vanteet antavat autolle hyvää ryhtiä ja ilmettä. Tyyliin sopivasti Mika valitsi vanteiksi Torq Thrust 2:set 18-tuumaisina. Rempatusta koneesta on kaivettu loputkin villivarsat Edelbrockin imusarjalla ja Holley Sniper EFI-ruiskulla. V8-MAGAZINE 11. Lavan pohja on tummalla mahongilla petsattua koivuvaneria ja kiinnikkeinä käytettiin lentokoneista tuttua kiskoa. Polttoainetankki siirrettiin hytistä taka-akselin taakse ja täyttö tapahtuu lavan pohjaan tuodun korkin kautta. Takalokasuojassa on paikka vararenkaalle, johon Mika päätyi tekemään peitepalan
12 V8-MAGAZINE. Sisustassa musta nahka ja maalipinnan väriset tehosteet toimivat hienosti yhteen
Tuumasta toimeen ja yhteyttä Jukka Kaunisveteen, josta sitten muodostuikin hyvä avunlähde projektin matkalle. Mika purki auton taas osiin ja reippaan pakkelin haistelun jälkeen osat kuorma-autoon ja suunnaksi Kälviä. Jukan nähtyä kuvia Mikan projektista kaverukset sopivat, että pintaväri ruiskutetaan Jukan tiloissa. Löytyi. V8 Marketista löytyi Edelbrockin RPM imusarja ja jäähdytin sekä apulaitteet naapuripitäjästä Konekorjaamo Marjakankaan hyllystä. Alkuperäinen mittari olisi ollut pelastettavissa, mutta kun kerran sähköjen puolesta oli jo lipsuttu modernimpaan Hytistä löytyy modernia elektroniikkaa muun muassa ruiskun ohjaimen ja Digital Dakotan mittariston muodossa. Tekniikka kun oli iskussa ja kiinni rungossa, niputettiin pellit paikoilleen. Lattian suurimmat pellit syntyivät työpaikalla, kun taas hytin kulmiin ja oviaukkoihin löytyi valmiita korjauspaloja. Huolellisessa sovittelussa oli kuitenkin oma hommansa, paljon pientä säätämistä ja ruuvien kiristelyä, että kaikki palikat istuivat mieluisasti paikoillaan. – Auton alkuperäinen väri on ollut taivaansininen, minulle tullessa Ford oli paloauton punainen, Löytyisiköhän seuraava väri Fordin kartoista. Parin viikon kuluttua paluukyyti toi osat kotiin. Tiedä vaikka konehuoneessa pitäisi joskus mahtua tekemään remonttia. Tuoreempaa tekniikkaa Kun erään työreissun junamatkalla tuli puhetta harrastuksista, niin Thomas Widjeskog vihjaisi, että Kälviältä Classic Parkilta kannattaisi kysellä Fordin tekniikan perään. Polttoainetankki on alunperin sijoitettu hyttiin penkin alle, mutta Mika halusi sen kabiinista pois. – Nyt tankki on taka-akselin takana ja täyttöaukko lavan pohjassa. Peltien sovittelun jälkeen alkoi pohjien teko. – Jukalle kerroin, ettei minun tekemille pohjille kannata maalata, mutta yllätyksekseni katolle ja toiselle lokasuojalle ei tarvinnut enää tehdä mitään. Radio on myös nykytuotantoa, retrolla ilmeellä. Asiaa sen isommin selvittämättä väri paljastui kolmikerrosväriksi. jälkeen. Pienen maalausharjoittelun merkeissä hytin sisäosasta tuli komean oranssi. Ovipahvit ja alkuperäisten penkkien rungot käytettiin MG-Verhoilulla, jossa musta nahka oransseilla tehosteilla venyteltiin osien päälle. Tilanteen korjaamiseksi maailmalta löytyi valmis sarja, jossa saranat tulevat konepellin etureunaan ja näin tilaa konehuoneessa ropaamiseen tuli enemmän. Hytin riippuessa kiikussa Mikan oli helppo osua maaliruiskulla tarvittaviin paikkoihin. Etuakselistoon sopivia moottorin kiinnikkeitä ei löytynyt valmiina, joten pahvimallien turvin vauhtia haettiin jälleen kerran Mikan työpaikalta. V8-MAGAZINE 13. Vanerit kiinnitettiin Widniltä löytyneellä lentokonekiskolla, ja lavalle tehtiin myös muutamia pikakiinnitteisiä sidontalenkkejä. – Josko tuolla nyt koskaan raskii mitään kuljettaa. Uusi tankki leikeltiin alumiinista Mikan työpaikalla ja hitsaus annettiin suosiolla ammattilaiselle, joka tekee kerrasta tiivistä saumaa. Lavan pohjan Mika leikkeli koivuvanerista ja lopullinen väri syntyi tumman mahongin väriseksi sävytetyllä venelakalla. Vaihtoehdoiksi valikoitui liuta Ford Focus ST:n värejä ja niistä pisimmän korren veti Electric Orange. Maali häämöttää Viimeisinä hommina oli muutamien peltiosien valmistusta, sähköasennusten viimeistelyä sekä verhoilut. Jo muutaman päivän päästä Mika sai maistiaisia valokuvien muodossa ensimmäisistä maalatuista osista. Jukalta löytyi ’87 GT Mustangin 302 kone ja AOD-laatikko. Jukka kunnosti moottorin ja laatikko käytettiin Seinäjoella täysremontissa. – Alkuun ajatuksissa oli, että autoon tulisi mahdollisimman vähän elektroniikka, mutta jossain vaiheessa Holley Sniper EFI -ruisku alkoi kuulostaa hyvältä idealta. Samalla sai muutaman sentin lisää tilaa hyttiin, kun penkkiä pystyi nyt siirtämään taaksepäin. Alkuperäinen etureunastaan aukeava konepelti jäi aukaistuna varsin matalalle, minkä Mika koki vaikeaksi
Sitten ohjekirjaa lukiessani huomasin, että olisikohan alipainesäätäjän letku voinut mennä väärään reikään. Kiihdyttäessä meno oli nykivää, kone yski, eikä mikään muutu kuten oppivalla ruiskulla kuuluisi tapahtua. Olihan hän koneen rempannutkin. Pikkis oli hiukan oikukas ajettava moottorin käynnin takia, mutta rekisteröinti hoitui hienosti. Siinä se vika kuitenkin on, mihin ei ole täyttä ymmärrystä. Astinlautoihin upotettiin tyylikkäästi Ford-tekstein kirjaillut pakoputkien ulostulot molemmin puolin autoa. Kauheaa pauketta vain piti. Samoja korkkeja oli ollut imusarjan reikien tulppana. Olihan se… Vastoinkäymisten jälkeen kaikki pelasi kuin unelma, eikä Mikaa enää harmittanut päätyminen moderniin ruiskuun. Kyllä isä tiesi. – Kirjaimia varten tehtiin työpaikalla prässityökalu särmäyspuristimelle ja lopputulos on hyvin lähelle alkuperäistä kohokuvioitua. Konepelti on muutettu takareunastaan aukeavaksi, koska touhutilalle voi tulla tarvetta ja alkuperäinen edestä avautuva toteutus osoittautui turhan ahtaaksi. Kunnes 500 kilometrin ajon jälkeen kipinöistä katosi puolet. Alkuperäisistä astinlaudoista oli sen verran jäljellä, että niistä sai otettua mitat, joiden pohjalta syntyivät uudet omatoimisesti suorasta pellistä. Perälautaan puolestaan otettiin mallia netistä, sillä kohokirjaimin kuvioitua lautaa ei pitkälavaiseen ole saatavilla. Tässä vaiheessa kaduin, että tulikin Sniper laitettua. Imusarjan reiän kun tulppasi, niin johan alkoi toimia. Näyttelyjen aika on siis vielä edessä ja aivan varmasti auto saa osakseen huomiota, sillä onhan se lähtökohdaltaan harvinaisempaa Fordin F100-mallistoa, kokonaisuutena näyttävä ja viimeistely huikeaa tasoa. Autosta puuttuivat vielä astinlaudat ja perälauta. Kaunisveden Jukka halusi olla paikalla, kun moottoria käynnistetään ensimmäisen kerran. – Yritin opiskella säätöjä ja selata keskustelupalstoja vihjeiden toivossa. Huomaa erityisen hieno Ford-logoksi naamioitu pakoputken ulostulo. Selkeän syyn paikansi Vieskan Autosähkö virranjakajaan, joka meni takuuvaihtoon, eikä sen koommin auto olekaan temppuillut. Pitkässä mallissa lava on myös hieman korkeampi ja leveämpi kuin lyhytlavaisessa, johon taas kohokuvioituja perälautoja myydään. Pitkälavaiseen ei tarjottu uustuotantona kuin lasikuituisia versioita. Kaasuvivusto vaatii säätöä, sillä läpät aukeavat vain 80 %. – Tällä kertaa, vahingosta viisastuneena, olin varma, että syyllinen löytyy peilistä ja jokin johto on jäänyt irti tai löysälle. Mikasta tuntui, ettei oppiva Sniper-ruisku oikein ota oppiakseen kunnollisia säätöjä. Astinlaudat ovat peltiä ja mallia omavalmisteet, sillä pitkälavaiseen ei ole enää saatavilla kuin lasikuituisia korvikkeita. – Ja se perä ääntää melko miehekkäästi, eli hammaspyöräpari pitää hommata. suuntaan, niin Mika päätyi hankkimaan uuden mittariston Dakota Digitalilta. Yksi olikin jäänyt paikoilleen ylimääräiseen reikään ja kone sammuessaan yskäissyt sen irti. Ruiskun omalla softalla tehdyt asetukset toimivat moitteetta ja pienellä ajoituksen säädöllä moottori alkoi käydä nätisti. Näyttelyissä Mika olisi halunnut autoa käyttää, mutta mennyt kesä sujui tunnetusti tapahtumien peruuntuessa yksi kerrallaan. – Jukan lähdettyä koitin käyttää autoa uudelleen, mutta moottori ei käynyt enää ollenkaan. ”Tiedä vaikka konehuoneessa pitäisi joskus mahtua tekemään remonttia.” 14 V8-MAGAZINE. Auto valmistui keväällä, mutta vielä jäi pientä kolotusta hampaisiin. Säälittäväksi tekemiseksi tätä ei kuitenkaan voi sanoa, kuten polkupyörän ketjujen rasvaus oli, jotka muuten nyt todennäköisimmin ovat aika hyvin ruostuneet paremman tekemisen vuoksi. Emme tiedä, mitä mieltä vaimo on näin jälkikäteen tästä paremmasta tekemisestä. Parempaa tekemistä Lyhyiden testiajojen jälkeen Mika vei Fordin rekisteröitäväksi. Projektin parissa vierähti Mikalla mukavasti viitisen vuotta. Monta iltaa vikaa tutkittuaan Mika huomasi tallin lattialla keltaisen korkin
/tilaa V O I S I H A N S I TÄ H A R R A S TA A VA I K K A P I T S I N N Y P L ÄY S TÄ. Phone. • Meillä on myös muita autonsisustustarvikkeita. Autoverhoilut kaikkiin USA-autoihin! Automatot, suojamatot brodeerauksella ja tavaratilan matot. (05) 3557 289 ja myynti@tradeparts.info WEBSTORE OPEN 24/7 OHJAUKSEN NIVEL SARJA 6164SLK-CP NIVEL SRJ OHJAUKSEN CHEVROLET FS 58-64-raidenivel270,6062DATB TANKO TAKA-ASELI/KORI SÄÄDETTÄVÄ GM C10 60-62 T 88, LEVYJARRUT 6474SWBK-STC5-R LEVYJARRU SARJA chevelle 64-72, camaro 67-69, nova 756,7081SWBK-SC5-R LEVYJARRUSARJA 70-81 F-BODY c5 798,OHJAUSTEHOSTIN PUMPUT/SÄILIÖTHIHNAPYÖRÄT 19-PUMP-H PUMPPU OHJAUSTEHOSTIMEN SAGINAW KIILAURALLA U 139,CP38810 HIHNAPYÖRÄ OHJAUSTEHOSTAJAN CHEVROLET SB 1-U 49,20,19-6969SB SÄILIÖ OHJAUSTEHOSTIMEN 69 CAMARO, NOVA SB 58,MUSTANG II KEULA PALKIT E4954M2-X KEULAPALKKI MUSTANG 2 CHEVY CAR 49-54 290,E4754M2-X KEULAPALKKI MUSTANG 2 CHEVY TRUCK 47-54 290,Classic Performance Products Classic Performance Products OHJAUKSEN OSAT, KEULAN MUUTOS OSAT, OLKAAKSELIT, LEVYJARRU + TEHOSTIN SARJAT Hanki omasi: v8.. • Asennus kuuluu myös meidän palveluun! www.westfix.fi, westfix@netikka.fi Korsnäs Biloch Båtinredning Silverbegsvägen 23, 66200 Korsnäs (06) 364 1406 WWW.BENZBOY.COM EXPORT USA Jo 15 vuoden kokemuksella Konttikuljetukset, lentorahdit ym. AMERIKAN autot, 4X4 Pick upit, moottoripyörät, varaosat, tuning, erikoisvanteet. • Vinyylikatot, rättikatot ja tarvikkeet. • Istuinten verhoilut alkuperäisestä materiaalista. • Autonsuojapeitteet kaikkiin malleihin. EBAY Osta suoraan ilman välikäsiä! Tapani Iivanainen Usan suunta +1561 632-5154 Seija Iivanainen ’’ +1561 632-5153 Office ’’ 1 803 796 5183 E-mail benzboy@benzboy.com SAMALLA LEVITYSKERRALLA KAHTA ERILAISTA VAHAA AJONEUVOSI PINTAAN TUPLAVAHA SOVELTUU MAALI-, MUOVI-, LASIJA METALLIPINNOILLE 03-53 400 53 Ghostwash.com TRADEPARTS.INFO Rapakontie, 49480 SUMMA, Avoinna ma-pe 8.30-17.00
Kauhtunut ulkoasua tarjoaa mukavan kontrastin timantinhohtoiselle maalaukselle. Koristemaalaukseen hurahtanut nuorimies taiteili kattoon stailin paneelikokonaisuuden. Ford Thunderbird 2d Hardtop 1963 Joni Nurmio hankki parisen vuotta sitten ensimmäiseksi jenkikseen Thunderbirdin. TEKSTI JA KUVAT KAI SALMIO KOUKUSSA KOUKUSSA KUSTOMEIHIN 16 V8-MAGAZINE
Tiedustelin hölmöyttäni Jonilta, kenellä hän oli maalauttanut katon ja hattuhyllyn! Olin kuin puulla päähän lyöty, kun kuulin maalauksen olevan Jonin omaa käsialaa. Muuttolintu Yhdysvalloista En tuntenut paraislaista Jonia entuudestaan, vaikka olen seurannut alan taitajia aktiivisesti. Kun auto pudotetaan tonttiin, ei maavarasta voi enää puhua siinä vaiheessa. En osannut yhdistää auton vierellä hengaillutta lippalakkipäistä miestä T-Birdin omistajaksi, saati maalarimestariksi. – Olin digannut pitkään jenkkiautoja V8-MAGAZINE 17. Kokonaisuus oli ”yksinkertaisuudessaan” mykistävä näky kirkkaassa auringonpaisteessa, kun se kimalteli kuin timanttisormus. Fordin kattoa koristanut erikoismaalaus aiheutti melkoisen vau-elämyksen. Jenkkiautoilun pariin oli saatu taas uutta nuorempaa sukupolvea. Ei ollut epäilystäkään, mikä auto keräsi sinä iltana suurimman huomion. Suomeen 80-luvun lopulla tuotu Thunderbird päätyi Jonille parisen vuotta sitten. N äin ensimmäistä kertaa Jonin kädenjälkeä eräässä Kupittaan Ajoneuvoiltamassa
”Ilmapusseihin tai hydrauleihin ei löytynyt enää pelimerkkejä vaan käyttöön otettiin vanhan liiton hyväksi todetut niksit.” Ei voi kuin ihastella silmiä hivelevän kaunista paneelimaalausta, joka on Jonin ensimmäinen tämän mittaluokan taidonnäyte. Pistäkää miehen nimi muistiin. 18 V8-MAGAZINE
Cruisailu-tarmoa olisi eittämättä piisannut vielä pitkäksi aikaa. Kaupat syntyivät muitta mutkitta. Pakoputkistoa nostettiin kauttaaltaan lähemmäs pohjaa, jotta auton pystyi kunnolla tontittamaan. Paikallinen diileri myi auton uutena Seattlessa, kitarasuuruuden Jimi Hendrixin kotikaupungissa. Autosta tehdään erikoismaalatulla katolla varustettu matala kustom. Myöhemmin auto siirtyi Ruotsista Lohjalle, jossa Sassin Harri saattoi projektin maaliin saakka. Juvoselle 2013. Pitkänlinjan jenkkiautoilija ulkoilutti autoa viiden kesän ajan, kunnes se myytiin. Luotikeulaisia Thunderbirdejä (´61-´63) on nähty meillä vuosien kuluessa kustomeina ja lowridereina vain muutamia, kuten muuallakin maailmassa. – Koska hankintahetki ajoittui myöhäiseen syksyyn, en ehtinyt puikottaa autoa kuin viikon päivät, kunnes se laitettiin talviteloille. Luotikeulaiset kustomit Jonin valinta osoitti tiettyä valtavirrasta poikkeamista. Vaikka sydän oli avoin kaikille valmistajille, niin tietty massasta poikkeavuus kiehtoi, avaa Joni mielihalujaan. Suomessa T-Bird vaihtoi omistajaa muutamia kertoja, kunnes se päätyi Kankaanpäästä A. Ukkoslintu oli myynnissä Kaarinassa, jonne oli vain vartin ajomatka Paraisilta. Pitkään ei mies ehtinyt markkinoita tutkailla, kunnes tarjolle ilmaantui kuvien ´63 Thunderbird. Edeltävän omistajan hoteissa Thunderbird toimitti mm. Mutta kyllä luotikeuliakin päätyi kustomeiksi ja lowridereiksi. Kustom-lowrider nähtiin myös Suomessa, Tampereen Hot Rod & Rock Showssa 1997. Kotka-merkkejä löytyy niin ulkokuoresta kuin sisustasta. V8-MAGAZINE 19. Vahvasti viistolla keulalla ja maskilla sekä tuplavaloilla varustettu Thunderbirdin kolmas sukupolvi sai lempinimen Bullet Bird. – Ford oli maahantuotu USA:sta Suomeen 29 vuotta sitten, syksyllä 1989. Ainoa alusta asti lukkoon lyöty asia oli tulevan kohteen rakentelutyyli. ja kustom-kulttuuria, johon sekä kustomit, rodit että lowriderit kuuluivat osana. Poikkeuksellisen alhaalle sijoittuvat takavaimentajat vankistavat matalaa yleisilmettä entisestään. Elettiin marraskuuta 2018. Eipä jää epäselväksi, mistä autosta on kyse. Ajan hampaan purema klassikko siirtyi näin saaristokuntaan. Auto osoittautui mieluisaksi yksilöksi, eikä hintapolitiikka toiminut jarruna. Siitä huolimatta eivät viistokeulat ole nauttineet samanlaista suosiota myöhemmällä iällä kuin Neliölinnut. Joni ei katsonut aiheelliseksi poistaa niitä pelkän sheivaamisen nimissä. Monet muistanevat ehkä parhaiten 90-luvulta kustomvisionääri John D´Agostinon ´61 T-Birdin, nimeltään Firestar (V8 2/97). Eikä sovi unohtaa ruotsinsuomalaisen Keijo Hokkasen ´63 Trasherbirdiä (V8 1/15), jonka katto jäi orkkiskorkeudelle kahdesta edellä mainitusta Thunderbirdistä poiketen. hääauton virkaa. Juuri erilaisuus johti lopulta luotikeulaiseen Ukkoslintuun, jossa on persoonallisuutta roppakaupalla. Autossa oli esimerkiksi ilmatoimiset hydraulit. Bullet Nose -böördejä valmistui perättäisinä vuosina kaikkiaan yli 200 000 autoa, mikä teki siitä edeltävää Square Birdiä (´58-´60) suositumman mallin vajaan 20 000 auton erolla. Hänen aihionaan toimi niin ikään ´61 T-Bird (V8 8/04), josta jalostui kliini Ferrarin punainen kustom. En ollut parisen vuotta sitten hakemassa varsinaisesti luotikeulaista Thunderbirdiä vaan etsin lähinnä hardtop-korillista autoa. Suomessa on vuosien kuluessa kustomoitu ainakin yksi kiilakeula-Thunderbird, ja tekijänä oli kukapa muu kuin auton rakentelun grand old man Kalle Koskivirta. Muuten autoon toteutettiin kymmenittäin pienempiä muutoksia, kuten takaevien jatkokset
Pystyrivoitettu maski on alkuperäinen. Takapenkillä matkustaa tarvittaessa kolmaskin matkalainen, mutta mukavuus ei yllä vierustovereiden tasolle. ”Tiedustelin hölmöyttäni Jonilta, kenellä hän oli maalauttanut katon ja hattuhyllyn!” Joni peukuttaa erityisesti kustomeita, rodeja ja lowridereita sekä vanhempaa prätkäkalustoa. 20 V8-MAGAZINE. Keulaan on saatu ripaus kustom-tatsia pelkällä ”ylimääräisen” puskuriraudan poistolla. Joni valmisti pikakiinnikkeet rekisterikilvelle, ja sen saa helposti poistettua, vaikkapa näin kuvauksen ajaksi. Böördin lisäksi kotitallista löytyy myös 750-kuutioinen ´74 Triumph konepyörä. Sähköikkunat kuuluvat osana auton ylellisyysvarustukseen. Kotka-logot ovat löytäneet tiensä myös penkkeihin. Näyttävä sisusta oli Thunderbirdin tavaramerkki vuodesta toiseen. Keskikonsolin päällä lepää ilmajousituksen kaukosäätöyksikkö. Sivulle taittuva Swing Away -ratti helpottaa pääsyä kuskin jakkaralle, joka säätyy sähköllä
Valmistin telineen kahdelle kompressorille, ilmasäiliölle ja muille komponenteille. Lopuksi kokonaisuus pultattiin kiinni takaluukkuun, osittain varapyörän paikalle. Seuraavaksi oli vuorossa paneelien maalausta. Candynä käytettiin Createxin candy2O:ta, joka on vesipohjaista erikoismaalia. Siinä projektissa oli kädet toisaalta vielä sidottuina, huomauttaa Joni hymyssä suin. Viime talvena oli aika muuttaa Thunderbird entistäkin lowriderimmaksi. Kurssi ammensi lisäpontta maalausharrastukselle. Teoriapuoli hoidettiin Tampereen Aikuiskoulutuskeskuksessa (TAKK). Suurin osa palikoista oli Air Lift Performancen valmistetta. Näillä kaikilla kustomeilla oli yksi yhteinen nimittäjä. Tämän jälkeen tehtiin käsituella välihionta 400-karkeudella, ja sitten koneellisesti 600:lla, jotta teipin rajat saatiin häivytettyä sileiksi. Sain ostettua tallikaveriltani etutolpat, joissa oli palje ja iskunvaimennin samassa paketissa. – Traditionaalisilla madallustoimenpiteillä auton stuukki parani jo huomattavasti lähtötilanteeseen verrattuna. Ennen maalauskurssille osallistumista Joni oli maalannut jokusen pienemmän kohteen, kuten mopojen tankkeja. – En tiedä, olisiko T-Birdiin löytynyt jopa valmiita pussisarjoja, mutta hankin palkeet ja muut tarvikkeet parista eri paikasta. Tämä kokonaisuus päätyi takaluukkuun, asennettuna osittain varapyörän paikalle. Olin aiemmin päässyt toteuttamaan erikoismaalausta osallistuessani Turun Ammattiopistosäätiön (TAO) maalauskurssille. Autoa liikuttaa isolohkoinen 390, jolle tehdas ilmoitti tuoreeltaan 300 hevosvoimaa. Sitä ennen alla olivat peltivanteet pölykapselein, mutta kombo oli kokonaisuuteen kieltämättä hieman pliisu. Suurin osa kuvioista syntyi teippauksella, mutta maalaamisen yhteydessä käytettiin myös sabluunoita. Ilmajousituksen komponenteille valmistui oma teline, jotta takaluukkuun ei tarvinnut porata urakalla reikiä. Nuorimies oli vuosien saatossa perehtynyt myös useampaan maalausoppaaseen, jotka rohkaisivat osaltaan kokeilemaan erilaisia juttuja. Sopivan aihion puuttuminen oli pitänyt luovuuden aisoissa, kunnes se pääsi valloilleen Thunderbirdin kanssa. Ottihan työ pohjatöineen aikaakin 70 tuntia. Iso kiitos tästä työnantajalleni! Candy-maalit ja rajausteipit hankin muualta. Maalasin kurssin aikana opettajani Oldsmobilen, miehen toiveiden mukaisesti. Pohjatöiden jälkeen katto maalattiin akella ja lakalla. Kurssista huolimatta häntä voinee pitää itseoppineena lahjakkaana maalarina. Sain työpaikalta Sikkensin pohjamaalit ja lakat, mikä auttoi maalaustyöhön ryhtymistä. Se on joskus sattumasta kiinni. 13 rullaa rajausteippiä ja 4 litraa lakkaa. Joni hankki ensimmäiseksi maantiehöyläänsä mainiosti istuvat Supremen viispuolavanteet. Lopullinen viimeistely hoitui parilla lakkakerroksella. Oppisopimusajan päätyttyä ei työsopimusta uusittu, mikä oli lopulta hyvä asia. Ilmapusseihin tai hydrauleihin ei löytynyt enää pelimerkkejä vaan käyttöön otettiin vanhan liiton hyväksi todetut niksit. – Olin pitkään haaveillut, että pääsen tekemään erikoismaalauksen johonkin autooni. Pintaan on ruiskutettu ensimmäiset kolme kerrosta viimeistelylakkaa. Takapusseille piti rakentaa kiinnikkeet, jollaisia en löytänyt valmiina. Keulan originaalia muotoa ei muutettu millään tavoin, lukuun ottamatta maskimuutoksia. Ilman auton mukana kulkeutunutta takaikkunan uutta tiivistettä, olisi lasi jäänyt irrottamatta ja hattuhyllyn ilme entiselleen. Urakkaan kului mm. Joni käytti teippaamisessa ”kolmen ämmän” 233+ -teippiä, jota hän hankki Yhdysvalloista. Suunnittelu on kaiken A ja O, ja säästyy turhilta aikaa vieviltä työvaiheilta. Seuraavaksi katseet suunnattiin ilmajousimarkkinoille. Myöhemmin Joni palasi tuttuun työpaikkaan. Maalauskurssista potkua Joni otti Thunderbirdin heti työn alle, vaikka mitään isompia suunnitelmia ei tässä vaiheessa vielä ollut. Teippausurakka on saatu valmiiksi. Ensin tehtiin valmiiksi toinen puoli, minkä jälkeen kuviointi kopioitiin toiselle puolelle. V8-MAGAZINE 21. Tehdas loi yksinkertaisesti sen verran radikaalin paketin, jota on vaikea parantaa. Lisäoppia itänaapurista Ammattiopistossa suoritetun kurssin jälkeen Joni pääsi kaksivuotisella oppisopimuksella K Caaraan, jossa treenattiin maalaustaitoja kolariautojen parissa. Projektivai heita Projektivai heita Moottoritila on käyttökuntoinen, eikä sen siistimiselle ole suunnitelmia. Pinta välihiottiin ennen teippausta, joka aloitettiin keskeltä. Jousitusta voi säädellä joko kaukosäätimellä tai kännykkäsovelluksella, selventää Joni, joka rivien välistä tulkittuna jatkanee luotikeulaisen Ukkoslintunsa jalostusta myös lähitulevaisuudessa. Muutoin auto säästyi toistaiseksi suuremmilta rempoilta, ellei sitten katon ja hattuhyllyn maalausta lasketa sellaiseksi. Etujousista laikattiin kierteitä pois, ja takajousipakat varustettiin parin tuuman paksuisilla laskupaloilla. Yksi asia oli saletti, auto tontitettaisiin keinolla millä hyvänsä. Maalauksen aloittamisesta oli tässä vaiheessa kulunut viisi päivää. Näin Joni pääsi osallistumaan Venäjällä järjestetylle kaksiviikkoiselle kynäruiskukurssille
Vetävillä pyörillä tulee olla slicksit. Piensarjana (72 kpl) ja käsityönä valmistettava, hiilikuituisella monokokilla varustettu auto tulee manuaalilaatikolla ja vanhaan tapaan amerikkalaisella keskimoottorilla. Esikuvana P72-projektissa olleen P70:nen muotoili aikoinaan Peter Brock, joka valvoi korin syntymistä Italiassa. Liikennekatsastusta ja katsastusvarusteita ei vaadita. Yhdysvaltoihin muuttanut De Tomaso Automobili -yritys tuo nyt markkinoille uudelleensyntyneen, ”AAR-missiota” toteuttavan ja ylellisen De Tomason P72 -urheiluauton, jossa on mukana retrosti 60-lukua. Näin syntyi Pierre Cardin Javelin Special Edition -optioverhoilu, joka tilattiin kaikkiaan 4 152 Javeliniin vuosien 1972-73 aikana. Vuonna 1966 Roberto Bussinello kilpaili sillä urheiluautojen MM-kilpailussa, mutta keskeytti eikä autolla ajettu enää koskaan tuon jälkeen. P72:sen prototyyppi on esiintynyt jo Goodwoodissa ja Pebble Beachissa. De Tomaso heräsi räväkästi TEKSTI HANNELE HATANPÄÄ, KUVAT DE TOMASO AUTOMOBILI Perinteikäs vuonna 1959 perustettu De Tomaso eli hiljaiseloa perustajansa kuoleman jälkeen kymmenisen vuotta. Merkin nimissä alkoi kuhista jälleen vuonna 2014, kun sen osti Apollo Automobilin toimitusjohtaja Norman Choi yhdessä hongkongilaisten sijoittajien kanssa. Erinäisten ristiriitojen vuoksi Shelby vetäytyi hankkeesta keskittyen Ford GT40 -kilpailuohjelmaan. Kilparyhmä on perustettu edulliseksi ja hauskaksi tavaksi aloittaa kiihdytysharrastus. Lähtö taDe Tomason vanha kilpaautoprojekti P70 oli kimmokkeena P72:sen luomistyölle. 660Drags tulee hauskaksi tavaksi aloittaa kiihKUVA: JARMO MARKKANEN Cardin Javelin Muotimogulin kädenjälki TEKSTI KAI SALMIO, KUVAT AMERICAN MOTORS CORPORATION 22 V8-MAGAZINE. Varsinaisesti projektin sysäsi liikkeelle Carroll Shelby yhdessä kilpakaverinsa argentiinalaissyntyisen Alejandro de Tomason kanssa, joka loi Vallelunga-kilpuriinsa kevyen ja edistyksellisen alustan (“teräslevyselkäranka” putkimaisen apurungon kanssa). Cardinin uran huippuvuodet ajoittuivat 1960ja 70-luvuille, jolloin myös American Motors Corporation kosiskeli miestä suunnittelemaan muodikkaan sisustuksen AMC Javeliniin. He itse ilmaisevat auton olevan ”modernin ajan aikakone”, joka on tribuutti vuosien 1964–66 De Tomason P70:lle. Samaa AMG:n kilpa-autojen kehityksessä kunnostautuneen HWA:n suunnittelemaa alustaa käytetään Apollo IE -urheiluautossa. Nyt se on vain modernimpi Roushin kehittämä V8. Shelbyn jätettyä P70-proFHRA:n SM-kisojen yhteydessä kilpaillaan tulevalla kaudella uudessa 660Drags-ryhmässä 1/8 maililla. De Tomaso jatkoi auton parissa Italiassa Garrozzeria Ghian avustaessa ja se esiteltiin 1965 Torinon autonäyttelyssä Ghia De Tomaso Sport 5000 -mallina. Samalla madalletaan kynnystä, jos haluaa siirtyä ylempiin SM-ryhmiin. Can Am -luokka mielessä autoon visioitiin Fordin 7-litrainen veekasi, mutta se ei koskaan toteutunut kuten ei viiden kilpa-auton valmistuminenkaan. Heidän tavoitteenaan oli luoda nykyajan Pantera. Vauhdikkaat muodot loi Jowyn Wong. Tuotannon on suunniteltu alkavan 2022 ja hinta sijoittuu 750 000 euron paikkeille. Siitä tehtiin myös Sport 5000 -kisaversio, jonka kuivapaino oli 700 kg paikkeilla ja keskimoottorina pitkittäin sijoitettu Fordin 289-kuutiotuumainen V8. AMC kunnostautui muutenkin muotiwelhojen hyödyntämisessä, sillä vuosien saatossa nähtiin sellaisetkin erikoisuudet, kuten Gucci Edition Hornet Sportabout, Oleg Cassini Edition Matador sekä Levi´s Edition Gremlin ja Jeep. Viime joulukuun lopulla 98-vuotiaana kuollut italialais-ranskalainen muotiguru Pierre Cardin, joka tuli tunnetuksi erityisesti futuristisista avaruusajan vaatteista, jätti kädenjälkensä myös autoteollisuuteen. Se ei koskaan valmistunut alkuperäisen ajatuksenmukaisena kilparadoille, mutta muuntuneena kylläkin Sport 5000 -nimisenä. Yksipäiväiseen jokahenkilön mittelöön voi osallistua katuautolla
Ryhmässä ei saa ajaa kovempaa kuin 6,99 s. Ruotsissa toteutetaan moottoripäiden pääsiäisen kohokohta, Bilsport Performance & Custom Motor Show virtuaalisesti. Maailman vanhin aktiivinen Top Fuel -kuljettaja 63 vuotta kilpaillut Chris ”The Creek” Karamesines ajoi viimeisen kisansa NHRA:n . Ensimmäisenä maaliviivan ylittävä on lähdön voittaja. Viimeinen Pontiac Fiero, joka oli samalla viimeinen auto, joka valmistui Pontiacissa sijaitsevalta GM:n kokoonpanolinjalta huutokaupattiin loppuvuodesta 90 000 dollarilla Pohjois-Carolinassa. Tarkemmat säännöt löytyvät FHRA:n sivustolta. ja mukana on tänäkin vuonna myös Petrol Circus Custom Bike Show. Mobiliassa uusia teemanäyttelyitä Tieliikenteen erikoismuseon Mobilian tämän vuoden näyttelyteema on Koneita ja ihmisiä keskittyen tienpitoon liittyvään kalustoon. De Tomaso tuntee sekä ”rakkautta, että tyytymättömyyttä USA:n autoteollisuuteen. Keskimoottorista ja muovikorista Fieroa valmistettiin 370 167 yksilöä vuosina 1984–1988. Niin ikään huhtikuulle suunniteltu Classic Motoshow siirtyy vuoteen 2022. Helsingin American Car Show oheisnäyttelyineen (Tuning Car Show, Classic Car Show, Custom Truck Show, MC Heaven, Motorsport ja Mopo Tuning) siirtyy pääsiäisestä pidettäväksi 13.–15. Näistä on tuotteistettu myös myyntituotteita museokauppoihin. Vitriineissä voi tutustua urheilullisiin peltiautoihin, jotka ovat Hannu Pekkarisen kokoelmista. Viisseiskan voi koota halutessaan myös alkuperäiseksi. V8-MAGAZINE 23. Hänen ennätyksensä on 3,87 ja 504 km/h. Hän on syntynyt 30-luvun alussa ja aloitti kilpailemisen 50-luvulla. MP 21 -messut toteutetaan poikkeuksellisesti virtuaalisesti 5.–7.2. Tämän V6-moottorisen auton mittarissa oli 582 mailia. 20 cm pitkä. Tähän liittyen Seuran Morjens-lehti toi esiin huomion: ”Kilometrimäärä tarkoittaa noin 80 litraa polttoainetta/vuosi/museoauto.” KUVA HANNELE HATANPÄÄ Revelliltä on tullut ’57 Ford Sedan Gasser 2’n1 -rakennussarja. Myös Autohistoriallinen Seura tutki jäsenkyselyllä 1910–1980 vuosimallisten museoautojen ajokilometrit. Ohjelmaa lähetetään messujen ajan livenä netissä ilmaiseksi. 1950–60-lukujen taitteen kiihdytysautoa kuvaavan muovimallin mittakaava on 1:25 eli malli on n. Kymmenen 1960–80-luvun menevän auton joukossa amerikkalaiskalustoa edustavat Plymouth Road Runner Superbird ja Dodge Dakota Shelby -pickup. Tämä vaikuttaa mm. korroosioon sekä kaapeleiden, herkän elektroniikan, kumin ja nahkaverhoilun kuntoon. Niin mikä AAR-missio. Hallintajärjestelmä ohjaa lämmitystä ja ilmanvaihtoa pitäen sisäilman aina suotuisana. De Tomaso heräsi räväkästi De Tomaso heräsi räväkästi Autokoulussakin voi päästä jenkkiautoilemaan. Vain 0,02 prosentilla kilometrejä kertyi useita tuhansia. Lisätietoja: www.revell.com Gasser-pienoisprojekti mallareille taitteen kiihdytysautoa kuvaavan muovimallin mittaGasser-pienoisprojekti mallareille pahtuu ”pitkällä kuusella”. Lisäksi materiaalit ovat katsottavissa vielä kaksi viikkoa tilaisuuden jälkeen. De Tomaso pyrkii ravistelemaan omahyväisyyttä ja sytyttämään uudelleen pyrkimyksen huippuosaamiseen”. Sisustoja on mukana kaksi – vakio ja Gasser-tyyliin muuteltu. Rakennustasoltaan malli on korkeimmalla asteikossa. Hankkeessa tehdyt mallit ovat nähtävillä nettiosoitteessa: sketchfab.com/Traf. Tutkimus käsitti vuosimallit 1910–1999. Kaapelitehtaan helmikuinen Kustom Kulture Show siirtyy vuodelle 2022. Turun seudun Epic Autokoulun ajokalustossa on manuaalivaihteinen 2,3-litrainen 2020 Ford Mustang. Mobilia osallistui viime vuonna Tra. naaleissa. Muitakin alkuvuoden Helsingin messukeskuksen perinteikkäitä messuja on siirretty myöhäisempään ajankohtaan. Ne kuvataan, esittelyt videoidaan ja yleisö pääsee tutustumaan niihin 5. Finaaliin on valittu ilmoittautumisten perusteella 20 rakennettua moottoripyörää tai mopoa. ikkimuseoiden 3D-hankkeeseen, jossa museot testasivat, miten tuottaa 3D-mallinnoksia museoesineistä järkevin kustannuksin. elokuuta. Toiseksi eniten keräsivät matkamittariin 500–1000 km ja 9 % ei ajanut ollenkaan. Top Alcohol –ryhmässä kilpaillut lapsenlapsensa, Krista Baldwin jatkaa kilpailemista isoisänsä kilpurilla. Saksalainen Klima-Lounge valmistaa älykkäitä autotalleja, joissa on auton säilymisen kannalta otolliset lämpöja ilmankosteusolosuhteet. Jo lokakuussa avautui pienempi Menevää menoa -näyttely Mobilian Autoclym Galleryssä. cMuseumsAssociation KUVA: JARMO MARKKANEN Museoajoneuvojen ajomäärät ovat vähäisiä Museajoneuvoharrastusta eri muodoissaan ei voi rinnastaa normaaliin käyttöliikenteeseen vuotuisten ajokilometrienkään osalta. Tuotemerkki on aloittamassa omin sanoin ”kunnianhimoisen ja historiallisen matkan, jonka se jakaa omistajiensa, harrastajiensa ja tuijoidensa kanssa”. jektin de Tomaso kehitti edelleen alustaa vahvistaen runkoa mielessään tuleva tuotantomalli, De Tomaso Mangusta. Sen perusteella museoautolla ajetaan keskimäärin 777 kilometriä vuodessa. Taustalla ovat pitkittyneen pandemian tuomat vaikeudet tapahtumajärjestämiselle. Suuren kysynnän vuoksi ajoajat sillä ovat kuitenkin kortilla. On tullut aika palauttaa romantiikka, kauneus, intohimo, tyylikkyys sekä ylellinen eleganssi amerikkalaiseen autoteollisuuteen. Valintoja voi tehdä myös tuplakaasareiden tai vakiokaasarin sekä Gassertai vakiopakosarjan välillä. helmikuuta MP 21 -verkkotapahtumassa. Suomen Ajoneuvohistoriallinen Keskusliiton tekemässä kyselyssä suurin osa vastaajista ajoi harrasteajoneuvoillaan 1–500 km vuodessa
FHRA TAMPERE SEUDUN WINTER SWAP MEET, TEIVON RAVIKESKUS, VELODROMINTIE 2, TAMPERE 20.3. HELSINKI CRUISIN’ NIGHT, KAUPPATORI, HELSINKI 2.4. VANTAA CRUISING, HEUREKA, TIKKURILA, VANTAA 21.2. SEINÄJOKI CRUISING, MCDONALDS/ CITYMARKET, SEINÄJOKI 10.4. 6.3. 7.4.) 17.4. 3.2.) 13.2. FINNISH JEEP DRIVERS’ CLUBIN MAASTOAJOPÄIVÄ, KULMAKORPI OFF ROAD PARK, ESPOO (ENNAKKOILM. CLASSIC MOTORSHOW, LAHDEN MESSUKESKUS, LAHTI 30.4. Eduiksi mainitaan mm. Pulstarit tulee valita suositustaulukon mukaan ja ne 5.2. REKOLA CRUISING, SHELL, REKOLA, VANTAA 26.3 MÄNTSÄLÄN PÖRINÄT, CRUISING, JUUSTOPORTTI, MÄNTSÄLÄ 27.3. FRIDAY DRIVE-BY CRUISING, ABC TIKKULA, PORI 5.3. Erikoismaalaus tapahtuu käsityönä ja käyttäen isokiteistä ja kirkasta . PORVOO CRUISING, KUNINKAANPORTTI, PORVOO 24.–25.4. HISTORIC KEURUUN RALLISPRINT (HRS), KEURUU 26.2. HYRYLÄ CRUISING, BURGER KING, HYRYLÄ 9.4. Useimmat mallit ovat tilaustuotteita. ake-mallit pohjautuvat 70-luvun Nava ja DIWS Grand Prix -kypäriin. RADALLE.COM JÄÄRATAPÄIVÄ, HYVINKÄÄN VAUHTIPUISTO, HYVINKÄÄ 13.2. Pulstar Power Sports -versioiden käyttöikä on tätä lyhempi. Iridium-elektrodilla varustetut Pulstar-tulpat on valmistettu toimimaan 160 000 kilometriä normaaleissa käyttöolosuhteissa. Se tuo katukuvaan valkoiset ja mustat, lyhytja pitkähihaiset t-paidat Kustom Boyz sekä Kustom Girlz – Life without a Label -logoilla. Valikoimissa on mm. FRIDAY DRIVE-BY CRUISING, ABC TIKKULA, PORI 5.2. ake. VANTAA CRUISING, HEUREKA, TIKKURILA, VANTAA 26.3. PORVOO CRUISING, KUNINKAANPORTTI, PORVOO 27.3. Poskiosat ovat irrotettavat. HISTORIC KIPARIN SPRINT 30 (HRS), RAUTAVAARA 13.3. Säihkyvä retrokypärä 70-luvun mieleen tuova kullansävyinen ja mustalla liekitetty 70’s Helmetsin Super. HELSINKI CRUISIN’ NIGHT, KAUPPATORI, HELSINKI 6.3. FRIDAY DRIVE-BY CRUISING, ABC TIKKULA, PORI 2.4. RAASEPORI CRUISING, ABC, KARJAA 6.2. huppareita, mukeja ja laukkuja. KAJAANI CRUISING, ABC, KAJAANI 6.3. VANTAA CRUISING, HEUREKA, TIKKURILA, VANTAA 17.–18.4. FINNISH JEEP DRIVERS’ CLUBIN MAASTOAJOPÄIVÄ, KULMAKORPI OFF ROAD PARK, ESPOO (ENNAKKOILM. REKOLA CRUISING, SHELL, REKOLA, VANTAA 27.2. Nykymittapuun mukaan pienikokoisessa kypäTuo t K U V A A JA : 70 ’S Tehosytytystä Pulstarin malliin Amerikkalaisissa Pulstarin lisätehosytytystulpissa on patentoitu, hyvin tehokas kondensaattorielementti, jonka avulla saadaan purkautumaan yli 1 000 000 watin kipinä tavallisesta auton sytytysjärjestelmästä normaalin sytytystulpan alle 50 watin tehon sijaan. akehiukkasta. KUOPION MP-NÄYTTELY, KUOPIO-HALLI, KUOPIO 24.–25.4. ja pulstar.com Vaatteet on mun aatteet Uusi suomalaisomisteinen tuotemerkki on julkaissut Kustom Kulture -vaatemalliston. NUMMELA CRUISING, PRISMA, NUMMELA 20.3. 4–12 % suurempi moottorin vääntömomentti ja 3–7 % enemmän moottoritehoa, 4–7 % parempi polttoainetalous, pienemmät päästöt, nopeampi reagointi kaasuun, jouheampi käynti ja parempi käynnistyvyys. MÄNTSÄLÄN PÖRINÄT, CRUISING, JUUSTOPORTTI, MÄNTSÄLÄ 26.2. Tapahtumia on voitu peruutt aa ja niiden ajankohtaa on voitu siirtää lehden painoon menon jälkeen. RAASEPORI CRUISING, ABC, KARJAA 3.4. sh scales”-malli punaisella kalansuomukuviolla, musta-punainen “Hot Rod scallops” ja Easy Rider -henkinen “Captain America” Super. ake-kypärä “Flames 2020” valmistetaan Italiassa. Lisätietoja: www.kaasutinexpertti.. 27.2) 6.3. Lisätietoja: www.kustomboyz.com ainetalous, pienemmät päästöt, nopeampi reagointi kaasuun, jouheampi käynti ja parempi käynnistyvyys. Pulstarit tulee valita suositustaulukon mukaan ja ne on suunniteltu sekä valmistettu korvaamaan moottorinmukaiset sytytystulpat. JÄRVENPÄÄ CRUISING, ST1, JÄRVENPÄÄ 20.3. 24.2.) 5.3. Valittavissa on myös Micrometric-pikalukko. HISTORIC IISALMI RALLI (HRT, NUOTTI, HTRS, CLASSIC F), IISALMI Tapahtum kalenteri KOONNUT: HANNELE HATANPÄÄ HUOM! COVID-19 määräykset ja suositukset. “Red . NUMMELA CRUISING, PRISMA, NUMMELA 10.4. AHS:N TALVIAJO, ABC HYVINKÄÄ, HYVINKÄÄ (ENNAKKOILM. MÄNTSÄLÄN PÖRINÄT, CRUISING, JUUSTOPORTTI, MÄNTSÄLÄ 30.4. Kypärä on tieliikennehyväksytty (DOT tai ECE), jonka kuori on Pregreg-tekniikalla valettua lasikuitua. FINNISH JEEP DRIVERS’ CLUBIN MAASTOAJOPÄIVÄ, KULMAKORPI OFF ROAD PARK, ESPOO (ENNAKKOILM. RAASEPORI CRUISING, ABC, KARJAA 5.3. ESPOO CRUISING, OTANIEMI FAT LIZARD, ESPOO 9.4. FINNISH JEEP DRIVERS’ CLUBIN MAASTOAJOPÄIVÄ, KULMAKORPI OFF ROAD PARK, ESPOO (ENNAKKOILM. REKOLA CRUISING, SHELL, REKOLA, VANTAA rässä on kolme nepparia mahdollisen lipan tai visiirin kiinnitykseen ja tupla D-lukitus. Painokuvien suunittelusta on vastannut Pekka Wizzzard Mannermaa. Lisätietoja: www.tonupstore.com Lisätietoja: www.kustomboyz.com Viikkokokoontumiset KESKIVIIKKO klo 18.00– Hollola, Matkakeidas klo 17.00–21.00 Hyvinkää, Kauppatori (harrasteajoneuvot) klo 18.00– Riihimäki, Ullan Pakari PERJANTAI klo 20.00– Oulu, Nallikarinranta (harrasteajoneuvot) klo 20.00– Pori, Tiilimäen Neste LAUANTAI klo 17.00– Kaarina, Neste 24 V8-MAGAZINE. 17.3.) 20.3. Super. Korkeaviritteiset moottorit ja vaativa moottoriurheilukäyttö tarvitsee kylmempää lämpöarvoa. KAJAANI CRUISING, ABC, KAJAANI 3.4. Paitojen lisäksi valikoimissa mm. NUMMELA CRUISING, PRISMA/ HIIDENPIRTTI, NUMMELA 20.2. Sisäosan materiaaleina ovat nahka ja kangas. KLAUKKALA CRUISING, TORI, KLAUKKALA 2.4. CAFÉ RACING KERAVA, NESTE, KERAVA 13.3. JÄRVENPÄÄ CRUISING, ST1, JÄRVENPÄÄ 20.2. FVWA MÄKISTARTTI (VW), SYVÄRINLAHDENTIE, NILSIÄ 27.2. Ne ovat myös räätälöitävissä osin omien tarpeiden mukaan. HOT ROD & ROCK SHOW, TAMPEREEN MESSUJA URHEILUKESKUS, TAMPERE 24.4 KLAUKKALA CRUISING, TORI, KLAUKKALA 24.4. CAFÉ RACING KERAVA, NESTE, KERAVA 9.4. JÄRVENPÄÄ CRUISING, ST1, JÄRVENPÄÄ 17.4. HYRYLÄ CRUISING, BURGER KING, HYRYLÄ 12.3. HISTORIC MESIKÄMMEN RALLI (HRT, NUOTTI, HTRS, CLASSIC F), ÄHTÄRI 13.2
Noi ulkopuoliset kromitkin kerättiin kolmesta, neljästä eri autosta. Terveisin, Juha Mukkala, Kankaanpää Buick Special 1958 4d hardtop Buick, jossa moottorina on 364 Nailhead V8. Se on ollut mun omistuksessa 90-luvun alusta saakka. Pieniä tekniikkamurheita ilmeni pitkän seisonnan jäljiltä, mutta vielä niistä on selvitty. Kiva kärry silti ja tuntuu, että kulku vaan paranee, mitä enemmän sillä ajaa. Kärry keräsi pölyä useammassakin tallissa parikymmentä vuotta, mutta sinä aikana se on käyty perusteellisesti läpi. Kävin auton kokonaan läpi vuosien 2011–19 aikana. Saku Kausela V8-MAGAZINE 25. Sain Dodgeen samat mustapohjaiset kilvet, jotka siinä on olleet siviilikäytössä 60-luvun lopulta saakka. Nelikurkkuinen Carter, peltisarjat, levyt edessä, isot takarummut jne. Värit pitäisi olla aika lailla alkuperäissävyiset, pihalla tosin maalattu, mutta ihan ok siitä tuli. Ehdoton edellytys autoa tilatessa oli lyhyt malli ja 6.2 dieselmoottori. LLuukkiijjooiden iden aut autoott Lukijoiden autot Dodge 440 1963 Dodge aloitti suomiturneen kuutoskoneisena stadin taksina. Risto Ojanen, Helsinki Pätkävani Kuvassa on isäni Amerikasta 1980ja 90-luvun vaihteessa tuottama pätkävani. Just tämän korimallin nelioviseen on ollut aika haaste löytää pisteosia, ympäri maailmaa niitä on haalittu. Timo Tjurin, Hämeenlinna Pontiac Grand Prix 1962 Hei, vuodesta 1996 minulla on ollut Pontiac Grand Prix 1962 2d hardtop, jonka tekniikkana palvelee 389 + Roto Hydramatic (kevyen rakenteen vuoksi sai lempinimen Slim Jim). Ei tehostajia. Yhdeltäkään dealerilta ei moista kummajaista löytynyt, joten auto tehtiin lopulta tehdastilauksena Kanadassa. Pari vuotta auto on nyt ollut taas kilvissä. Siitä lähtien vani on ollut vain kesäkäytössä reissuja kuljetuspelinä. Auto oli välillä viisi vuotta poissa perheestä raksakäytössä, mutta se hankittiin takaisin 2004. Tekniikkana toimii nykyään 440 + 833 manuaali Hurstin lattiakepillä. tavanomaisia tekniikan päivityksiä
26 V8-MAGAZINE Front Engine Dragster Chevy 461
TEKSTI JA KUVAT JARMO MARKKANEN V8-MAGAZINE 27. Tero Rojola palasi kiihdytyksen juurille. Ajofiilis etumoottorisen dragsterin puikoissa on ainutlaatuinen, kun nenän edessä pauhaa tehokas V8 ja kuski istuu taka-akselin takana
”Nämä nostalgiatyyppiset ”räpättimet” ovat juurevina laitteina tietty kiehtoneet aina.” 28 V8-MAGAZINE
ili takoveivit, SRP takomännät • Kannet ProMaxx 317 cc alumiini. Ei, sama sääntö. Scoopin läpät sen sanovat:GO! V8-MAGAZINE 29. Ei voinut… Charlotte. RUNKO • Dave Milam vm. Soitti vielä Houstoniin, että voisko sieltä laivata. – Tongin jenkkipalstoja aikani ja haaviin tarttui etumoottori-dragster New Yorkista. Kun dragsterit syntyivät 50-luvulla, oli moottori edessä, kuten autossa kuuluu. – Kilpuri olis pitäny purkaa ja saada tekniikka eri konttiin. Ei kiitos. Oma ajaminen oli tauolla ja kiersin kisoja Pietilän Arskan kanssa varmaan kymmenisen vuotta rakennellen samalla muita laitteita Harrikoista rodeihin, kertaa Tero. Kevyt auto, jousittamaton taka-akseli, lyhyt akseliväli ja huonosti pitävät sen aikuiset slicksit yhdistettynä kuskin edessä olevaan, yli 2000-hevosvoimaiseen nitromoottoriin, tekivät fuel dragstereista vaarallisia. Chevyn 461-kuutiotuumainen isolohko ProMaxxin alumiinikansilla tuottaa pyöreästi 600 hevosvoimaa. konen, 1931 Tudor rodi Chevyn pikkulohkolla (V8 1/2017) ilmensi omalla tavallaan harrastuksen perinteitä. Kilpureita on ollut puolenkymmentä, mutta nämä nostalgiatyyppiset ”räpättimet” ovat juurevina laitteina tietty kiehtoneet aina. – Kilpuri olis pitäny purkaa ja saada tekniikka eri konttiin. 2,30" imu, 1,88" pako, 119 cc chamber • Nokka-akseli mekaaninen Comp Cams 306s, 0,629" nosto, 260 ast@.050", Comp Cams magnum rullakeinut • Hurricane single plane imusarja, Quick Fuel 950 cfm kaasutin, Aeromotive A2000 bensapumppu • MSD 7AL-3 sytkäboksi, MSD Pro-billet jakaja • Moroso sähköinen vesipumppu VOIMANSIIRTO • Andy Frost racing trans PG vaihteisto, transbrake, 4 000 rpm stall 8" turbiini • Ford 9" perä, 4,29:1 välitys, Strange alumiini Pro klumppi, 35 spline vetarit • Strange Pro jarrut taka-akselilla • Centerline 12" x 15" vanteet, 32" x 14,5" x 15" MT sliksit, Goodyear 17" x 2,5" etuset KIITOKSET! Mekaanikko Mika Myllykangas sekä koko Sirkus Rojolan henkilökunta: Johanna, Toni, Tatu ja Milla. Loppu onkin historiaa. Slingshotien isäksi kutsuttu Mickey Thompson esitteli 1954 Panorama City Specialin, jossa kuski sijoittui takarenkaiden väliin. Oululaisen roddarin katuautopuolen viimeisin projekti, limenvihreä aakkonen, 1931 Tudor rodi Chevyn pikkulohkolla (V8 1/2017) ilmensi omalla tavallaan harrastuksen perinteitä. Niinhän se oli, omin voimin liikkuvaa ajoneuvoa ei laivata ilman titleä, sikäläistä rekisteriotetta. Panu teki kaiken voitavan. Vuonna 1970 lajin suurin legenda Don Garlits testasi Swamp Rat 13 slingshotissa uutta kaksipykäläistä vaihteistoa, kun se lähdössä räjähti, katkaisi auton ja vei osan Big Daddyn oikeasta jalasta. Myyjän kanssa juttu sujui ja Virtasen Panu Cambriamotorsilta alkoi järjestellä kyytejä. Mekaanikko Mika Myllykangas sekä koko Sirkus Rojolan henkilökunta: Johanna, Toni, Tatu ja Milla. Maailma on netin myötä kaikkien näpeissä, joten hankinnan luulisi olevan rutiinijuttu. 20 vuotta olette jaksaneet katsella tätä sekoilua eri laitteiden parissa ilman lakkoja ja ilman palkkaa. Losin satamasta olisi saanut tavarat laivaan, mutta sinne kilpurin roudaaminen ei tullut kuuloonkaan kulujen vuoksi. D ragsterin nimi Fireball Slingshot kertoo etumoottoristen dragstereiden syvimmän olemuksen. Joskus kimmoke paluuseen voi tulla suunnasta, jota ei ennakkoon voi edes aavistella. Mutta kuinka sitten kävikään. etumoottori-dragster “Fireball “Fireball “Fireball Slingshot” Slingshot” Slingshot” – Kiihdytyskisoissa olen kulkenut vuodesta 1982 ja ajoin ekat kisat kaudella 1993. Onneksi ammattimiehellä putkahti mieleen, että hetkinen, muuttuikos Trumpin myötä vuodenvaihteessa jokin näissä shippauksissa ja pirautti kuumaa linjaa New Yorkin satamaan. Sitten tuli myös aika ottaa askel menneisyyteen varttimailin puolella. 20 vuotta olette jaksaneet katsella tätä sekoilua eri laitteiden parissa ilman lakkoja ja ilman palkkaa. Tässä tapauksessa ratkaiseva tekijä oli Kauhavan ratahanke, joka varmistui ja valmistui muutama vuosi sitten. Luvassa olikin iloisia iltoja ja loputonta odottelua moneksi kuukaudeksi. Ei kiitos. Moottori-, vaihteistoja kytkinrikoilla oli vakavat seuraukset. Garlits esitteli auton ja otti heti seuraavana vuonna kaksi voittoa. Turvamääräykset ovat nyt slingshoteissa aivan muuta kuin yli 50 vuotta sitten. Sairaalassa mies kehitteli kenties lajin suurimman innovaation, Top Fuel Dragsterin, jossa moottori on kuljettajan takana. 1994 rautarunko, akseliväli 150", paino 796 kg kuskin kanssa MOOTTORI • Chevy 461 cid, polttoaine 98 oct pumppubensa • GM takoakseli, Eagle H-pro. Pitkänlinjan harrastaja Rojolan Teron vuosiin mahtuu jenkkiauto jos toinenkin, niin kadulle kuin stripille. Slingshot on suomennettuna ritsa ja kuvastaa osuvasti, kuinka kuljettaja istuu takana kuin kivi ritsalla ammuttaessa. Etumoottoriset dragsterit ovat tänä päivänä suuressa suosiossa Vintage Dragseissä ja tuovat tuulahduksen vanhoista ajoista, mutta turvallisesti. reball. Kuninkuusryhmä Top Fuelissa kuskin edessä oli mekaanisesti ahdettu nitromoottori, joilla oli usein tapana hajota ja kilpuri kiiti maaliin kuin tulipallona, . – Kun uusi rata lyhensi mun kisamatkat puoleen, oli se yhtä kuin lopullinen hankintapäätös uudelle kilpurille. Yksi onnettomuus käänsikin koko historian kulun. Myyjä oli onneksi ajantasalla eikä kaupan hieronnasta ehtinyt koitua taloudellista vahinkoa. Sitten tuli myös aika ottaa askel menneisyyteen varttimailin puolella. – No semmostahan näissä takapihan putkikasoissa ei ole edes lännen luvatussa maassa, joten hold your horses
– Muutama päivä ennen laivausta utelin myyjältä, antaisitko nyt viimeinkin tilinumerosi ja ehdit saada punnat tilille ennen laivausta. Ajatuksena oli testata ostosta silmällä pitäen, mitä täytyy muuttaa seuraavaan kesään. Kunnes… – Lapuan tietämillä repes katalysaattori, mutta kaasu pidettiin pohjassa ja vauhti pysyi kuudessa kympissä miehekkään paukkeen säestämänä. Ojamaan Toni riensi hätiin ja toi toisen veturin, että pääsin yöllä kotiin tuliaisten kanssa. Ainakin ilokaasuista halusin eroon. Huittisissa Tero teki pari pientä pika. Kuulostaako liian hyvältä, että kaikki menisi kerrasta putkeen. – Auton taival radoilla meinas loppua alkuunsa, kun etupainoa ei ollut riittävästi ja eturenkaat ei oikein ottaneet rataan maalin päässä eikä autoa voinut ohjata. Rehellisesti voin sanoa, että tolla putkella ajaminen on ihan eri maailmasta, kun roikkuu perällä jousittamattoman vipuvarren päässä! Jotenkin sitä tuntee elävänsä täysillä. No, Ylivieskassa se lysti loppui lopullisesti. Kaikenlaista sakkia näissäkin ympyröissä pyörii. – En ottanut dragsteria edes trailerista ulos vaan tehtiin perustarkistukset kärryssä. Parempi näin, vaikka kiinnostava auto meni sivusuun ja töitäkin ehdittiin jo tehdä sen eteen. Paholaisen peli Auto on rakennettu 1994 UK:ssa Steph Milamille, She Devil Racing on tiimin nimi ja heillä matka jatkui aina TAFC-ryhmään saakka. – Huippukiva myyjä vastaili viesteihin kolmella kanavalla ilman viivettä ja homma puksutti hyvällä sykkeellä eteenpäin. Edellinen omistaja oli ajanut vaparina 9,3 sekuntia ja kaasuilla kasin puolelle. meilläpäin ei oo ollu tapana myydä toisten autoja. Hinta sovittiin sopivaksi. Eikun testaamaan Elettiin elokuuta 2018 ja keula suunnattiin kohti Kauhavan juuri avattua rataa. Tero ei käyttänyt NOSseja ja eka lähtö kulki lupaavasti 9.1, kuten seuraavatkin. Ohjaamista vois verrata katuharjaan, kun kääntelee siitä suttipäästä – jos vaan renkaat sattuu olemaan maassa siinä kohdin. Viimein kotona! Eipä hätäillä, rautaa on maailma täynnä, tuumasi Tero ja suuntasi katseen kohti uusia ”seikkailuja”. Sattuu ja tapahtuu Tässä kohdin piti avata silmät myös Euroopan puolelle ja Tero bongasi brittien nostalgiapalstalta Topolino Altered -projektin, joka vaikutti lupaavalta. – Sitten olikin tämän herkun vuoro. ksiä ja matka jatkui luottavaisin mielin kohti pohjoista. Kamala sotku joka tapauksessa olisi ollut selvitettävänä. Kaikki ei suinkaan sellaisenaan ollut ihan mieleistäni, mutta hyvä aihio perustaltaan kaikin puolin, jatkaa Tero. Hän oli vaan kyllästynyt jatkuvaan kirjeenvaihtoon renkaanpotkijoiden kanssa. Tero päätyi riisumaan ilokaasulaitteet pois, ja päivitti kannet paremmin pakettiin ”Tolla putkella ajaminen on ihan eri maailmasta, kun roikkuu perällä jousittamattoman vipuvarren päässä!” 30 V8-MAGAZINE. Matka satamaan sujui suunnitellusti, mutta paluumatkalla vetoautona toiminut, tai toiminut ja toiminut, Blazer rupesi nykimään jo Loimaan kohdilla. Dave Milam teki hyvää työtä aikanaan, mutta runkoa on toki päivitelty matkan varrella ja nykyinen on tuore 7.5 sekunnin SFI-hyväksytty rautarunko. Vastaus tuli iloiseen sävyyn, että voi hitsi kuule, auton omistaja haki sen eilen väkisin eikä hän voinut mitään. Olisiko saatu vieraita Scotland Yardista. Whatta f.... Järkkäilin itse laivarahdin ja Fiatille kyydin satamaan. Dragster oli ajokuntoinen ja saanut maistaa Santa Podin varttimailia pari suvea aiemmin. Tero herkuttelikin jälkeenpäin ajatuksella, että mitäpä, jos tämä ”helge” olisikin ehtinyt laivata auton Turkuun. Tai siis Turkuun asti, josta Tero lähti ostosta noukkimaan. Mutta suoraanhan tässä lajissa mennäänkin, tai siihen siis pyritään. Ilmoitus oli jo vanhentunut, mutta gentlemanni sanoi kyllä myyvänsä, jos auton haluan. Tällä kertaa hoitui logistiikkaa maaliin asti. Kaikenlaista tapahtuu, kun ei pysy kotosalla. – Mieli oli kyllä korkealla kuin eturengas, kun varmistui, että tästähän saa vielä hyvän lelun
Vasen käsi hapuilee jarruvarjon laukaisukahvaa. Joustavat alalehdet pehmentävät liikettä, ettei auto nouse barsien varaan ja pito häviä. Terolta vaaditaan melkoista akrobatiaa, että ylipäätänsä pääsee sovittautumaan kuskin paikalle. Hyvä kysymys, kun kuski istuu taka-akselin takana! Ratin alta pilkistää mustanuppinen shifteri. Ajossa PG:n vaihdon kakkoselle hoitaa paineilma. Etupyörien peitelevyt blokkaavat ajanottolaitteiden säteet, jotka muutoin menisivät pinnavanteiden läpi. Pitkät wheelie barsit tulevat tarpeeseen, kun kevytkeulainen ja lyhyt akselivälinen dragster tykkää keulia. V8-MAGAZINE 31. Keskisiiven alla näkyy lisäpaino, jolla hallitaan keulimista lähdössä. Häkki on oikeasti ahdas. Ratista löytyy transbraken nappula. Got Balls
Nostalgiahengessä tilaus ois pitäny lähettää kyllä faxilla, kuten harrastuksen alkuaikoina. Paxtonin ahtimella, ja niin syntyi 11 sekan manuaalimalli. Vielä tehtiin pienempiä muutoksia sinne ja tänne sekä laitettiin kilpurin väritys uusiksi. Nykytekniikka vie dragsterin sen enempiä riivaamatta kasin puolelle. – Kyllähän näihin kuuluu perinteinen Roots-ahdin näkyvyyttä blokkaamaan. 1 Eka katu-Valtteri ysärin alusta, 360 cid vei 12 sekan aikoihin. Mikä lie etiäinen tässä oli, mutta nätisti sanottuna hivenen yllätyin löytäessäni sieltä kahden boorin verran vääntyneet vetarit. Onneksi ei katkennut, tuskin oisin ajanut suoraan trailerista kaasu pohjassa kokeilemaan, jos tuon oisin tiennyt….Se perä oli kasattu takaisin niillä rikkinäisillä osilla, melko vaarallinen paikka säästää. – Sekin oli onneksi rivahtanut hinatessa eikä täydestä vauhdista. Laitoin lääkityksen kohdilleen kesän viime kisaan ja meno rauhoittui huomattavasti keulan lisäpunttien kanssa. – Eipä tuo mielestäni muuta kaivannut ja mieleinen tuli. Pisteenä i:n päälle sama teema jatkuu Teron kypärässä. Alkuvuodesta rantautuu ameriikan ammattilaisilta tilaamani 540 cid Merlin IV ja nykyinen moottori on myytävänä. Luultavasti joudun opettelemaan myös periskoopin rakentelua, kun eipä sieltä eteensä näe! Kahden kesän lähdöt ovat olleet vähintäänkin värikkäitä, kun tämä takapainoinen ”ammus” on kimpoillut kuin ritsasta ammuttuna keula pystyssä milloin minnekin. Jenkkireissulta tungin vielä matkalaukkuun uuden jarruvarjon ja MSD 7AL-3 -boksin. Jos ajatellaan kilvanajamista ja tasaisuutta Super Pro ET:n kaltaisessa bracket-ryhmässä. Jotain puuttuu. Polttoaineena säilyy pumppubensa ja ideana myös uutta konetta speksatessa oli vähähuoltoinen bullet proof combo eikä niinkään maksimi viritys. Kaikki on uutta ja ahdinkäyttöön rakennettu, niin jospa se takaisi pitkää ikää. Kahden miehen operaatio on sopivan leppoisaa touhua eikä stressitasoja ole tarkoitus nostaa jatkossakaan. Vintage look -maalaus on täyttä Amerikkaa. Kesän Summer Nationalseissa kellot pysähtyivät lukemiin 8,743 sekuntia. 5 Tätä 5.0 ratsua Tero jalosti mm. 4 2003 ryhmänä oli Super Comp ja koneena tuttu 509 cid. ksua. Yleisö ainakin tykkää! – Hauskaa ja kenties näyttävääkin, muttei kovin . 2 90-luvun loppu viihdyttiin Signetin parissa, 10 sekan 360 cid W5 + pg. – Strangen tilauslomake toiseen käteen ja mittanauha toiseen, sillähän siitä selviää. Ja rahat perään kirjekuoressa. Aika on hyvä ja auto pelittää, mutta Tero tuumaa, että silti jotakin puuttuu. Samassa yhteydessä vaihtuivat myös imusarja ja kaasutin erityyppiseksi. VANHAT KUVAT TERO ROJOLAN ARKISTO 1 2 3 4 5 1994 UK:ssa rakennettua dragsteria kuskasi Steph Milam, She Devil Racing. Ysituumaisesta taka-akselista kerrottiin, että se oli kuulemma vasta rakennettu Robinsonin pajalla uusiksi välityksen hajottua. Teron vanhat kilpurit 32 V8-MAGAZINE. sopivaksi. Räjähdyssuojat ja vyöt olivat ehtaa ysäriä, joten päivitys oli ajankohtainen niillekin. Koska perä sijaitsee tavallaan vähän kriittisessä paikassa kabiinissa… Niin päätin kuitenkin kurkata, että mitä se on syönyt. Tähtilippuväritys on viimeistelty kullatuilla teksteillä ja kilpailunumeroilla. Niinpä Don Hamptonin kiiltävä 8-71 herkku odottelee jo tallissa talven rattoisia rakenteluhetkiä. Vihdoinkin olen minäkin pro. Jarruvarjo pysäyttää tehokkaasti lähes 250 km/h loppunopeuksista. Tavoitteena projektissa on ollut vähäisen huoltotarpeen ”hassutin”, jonka kanssa päästään mekaanikko Mikan kanssa välillä viihtymään varikolle ja muistelemaan menneitä. 3 Super Gas sujui 509 cid sekasikiöllä 2001–2002. Laitoin reikiin pro speksien alumiiniklumpin paksulla pinionilla, pro vetarit ja pro jarrut. Silleen minä sain Currielta perän osat aikanaan ensimmäiseen Valianttiini
Kontit Floridasta viikottain! USA:n sisäiset kuljetukset! Kysy lisää! AUTOT, PYÖRÄT, OSAT USA:STA Tilaa osasi itse tallillemme, maksa vain merirahdista 1851 NW 9th St., Okeechobee, FL 34972, USA/oma nimi amercars@msn.com Soitot suomeksi klo 15.00 jälk. (aikaero) +1-561-7623060 / Marco Casagrande V O I S I H A N S I TÄ H A R R A S TA A VA I K K A P I T S I N N Y P L ÄY S TÄ Hanki omasi: v8.. /tilaa. 09-302847 / 050-3305780, fax 09-3401073 e-mail: jaakko.husso@pp.inet.fi V8 tasapainoitukset / kiertokanget • Nokka-akselien korjaukset / hionnat Moottorin osat / Erikoisöljyt • Runkolinjakorjaukset / muutostyöt Tasohionnat / ryhmät / kannet / imusarjat GT-Motor • Takkatie 13 • 00370 Helsinki • 010 666 2444 Moottorikoneistus Ojala Oy • Hallimestarinkatu 9 • 20780 Kaarina • 010 666 2441 Amer Trading, Inc. Florida auto dealer since 1991 www.amercars.com Myymme, välitämme autot ja moottoripyörät, Ebay jne. Alkuperäisja tarvikeosat amerikkalaisiin automerkkeihin. mm.: – Peltiosat – Kumitiivisteet – Alusta – Tekniikka – Sisusta – Lattiamatot – Puskurit – Race-osat – Kendall öljyt www.sepponiemensivu.fi Seppo Niemensivu, puh. 0400 591 428 Ojantie 24, 28130 Pori Automaattivaihteistojen erikoisliike Hiihtotie 7 B, 01280 VANTAA Puh
Toiminta on tänään vireää ja niin jäseniä kuin autojakin on kerhossa enemmän kuin koskaan. Autot kerääntyivät ”kiitosuoralla” ja nimi tuli siitä, kun Kiitobaari sijaitsi tien päässä näkyvän mäen päällä. Yksittäiset harrastajat alkoivat kokoontua, viettää aikaa yhdessä ja rakentaa autoja samanhenkisten kavereiden Kerhotoiminta oli 80-luvulla aktiivista ja tapahtumiin lähdettiin letkassa. FHRA perustettiin 1972, kiihdytykset alkoivat Keimolassa 1975, ensimmäinen American Car Show järjestettiin Tikkurilan Jäähallissa 1978, V8-Magazine syntyi 1978 jne. TEKSTI JA KUVAT JARMO MARKKANEN, ARKISTOKUVAT CCC PORVOO Yksi maamme vanhimmista jenkkiautokerhoista, Custom Car Club Porvoo ry. 40 VUOTTA MITTARISSA Yksi maamme vanhimmista jenkkiautokerhoista, Custom Car Club Porvoo ry. Jenkkiautoilu levisi kulovalkean lailla ympäri maata. Virallisestihan oli kyseessä Loviisan tie, valtaväylä kaupungista ulos. 34 V8-MAGAZINE Custom Car Club Porvoo. perustettiin 1.2.1981 8 0-luvun taitteessa elettiin historiallista hot roddingin nousukautta, kun uusi harrastus teki läpimurtoaan Suomeen. perustettiin 1.2.1981 eikä ikä 40-vuotiasta kerhoa paina
Juhlakuvaus keräsi mukaan ennätykselliset 74 autoa, kaikki jäsenien kalustoa. Emme ole alkujaan porvoolaisia lainkaan. Perustajat Kimmo Rutila, Timo ”Timppa” Päivärinta ja Risto ”Riku” Hakku, tuolloin nuoret kapinalliset, ovat varttuneet miehen ikään, mutta jenkkiautojen harrastaminen jatkuu kaikilla edelleen aktiivisena! Tapasin perustajakolmikon Hornhattulassa, lähellä kaupungin keskustaa sijaitsevassa kerhotilassa. Cruisers Turku (1978), FHRA Tampereen Seutu (1979), King Street Cruisers Lappeenranta (1979), FHRA Kouvola (1980), Kotka Hot Rodders (1980) ja Street Drivers of Jalasjärvi (1980). ennätykselliset 74 autoa, kaikki jäsenien kalustoa. Sitä seurasivat nopeaan tahtiin American Car Club Jakobstad (1978), U.S. Lisäksi täytyy muistaa samaan aikaan syntyneet merkkikerhot, joista vanhimmat ovat nekin nelikymppisiä. Heräsi ajatus perustaa Porvoon seudulle oma jenkkiautokerho, syntyi Custom Car Club Porvoo. 24/7 auki ollut baari sijaitsi ihanteellisesti valtaväylän varressa, Scan-Auton vieressä. – Itse asiassa olimme ”maalta”, kaikki kolme Askolan suunnalta, kavereita pikkupojasta asti ja kävimme samaa koulua. Kiitobaari muodostui yhdeksi alkuaikojen tärkeimmistä kokoontumispaikoista. Kerhon yhteiskuvaus järjestettiin Kokoniemen ulkoilualueen laskettelurinteen alla, samassa paikassa nyt kolmannen kerran. Konkareilla riitti värikästä tarinaa, ajankuvaa, kuinka kaikki tapahtui. Paikallisia jenkkiautokerhoja perustettiin vauhdilla ja viiden vuoden aikana syntyi kymmenkunta uutta kerhoa! Ensimmäinen ja samalla vanhin paikalliskerho löytyy Hangosta, jossa vuonna 1977 perustettiin Hangö Street Rods. 40 VUOTTA MITTARISSA Kolmas kerta toden sanoo. kanssa. KUVA: LASSE TIKKA V8-MAGAZINE 35. KONKARIT KOOLLA Elettiin 70-luvun puoliväliä, kun kolme koulukaveria innostui ensin kaksipyöräisistä ja pian niiden jälkeen amerikkalaisista autoista. Neljän kympin kerhoon uusimpana liittyy Custom Car Club Porvoo ry. Syntyi kerhotoiminta, joka liittyy edelleen keskeisesti jenkkiautoharrastukseen
Erkki Kokkola, varsinainen kerhoveteraani on ollut ainoana jäsenenä mukana kaikissa kolmessa yhteiskuvauksessa. 36 V8-MAGAZINE. Kerholaisia saatiin tuttuun maisemaan autoineen runsaat 60. Kaj Hägglundin viimeisen päälle hieno '59 Chevrolet Impala 2d HT on harvinainen 348 Tri-Power yksilö. Osaomistajista paikalle tulivat Jonas Wickholm ja Joni Tallberg. Nuorempaa harrastajapolvea edustaa kimppa-auto ’61 Dodge Phoenix. Tom Viitasen ’64 Imperial Crown avomalleja valmistettiin vain alta tuhat kappaletta. Mopar City, ensimmäinen kuvaus tehtiin 1982, jolloin kerho oli vasta vuoden vanha. ’59 Plymouth Belvederen Eki hankki jo vuonna 1974! Ekille järjestyi kuvauksessa kunniapaikka eturivin oikeasta reunasta niin kuin ensimmäisessäkin kuvauksessa. Toisessa kuvauksessa 1996 juhlittiin kerhon 15-vuotista taivalta. Jonas harrastaa jenkkejä toisessa polvessa, ja isä Raimon Ramchargers ’62 Dart on tuttu Veekasinkin sivuilta. Paikalle tuli 41 autoa
Mutta ainahan tuolloin mukaan mahtui kaikenlaista, raggareitakin, tuumaa Riku. Kimmo tarinan mukaan oli ensin vähän niin kuin ralliautoilija. Kuinka teihin silloin suhtauduttiin. Dösiksen ja Torin takana Lundinkadun varressa saattoi olla heti parkissa toistakymmentä autoa. Timo on siinä mielessä porukan ”kuopus”, että eka oma jenkki hankittiin 1988. Se ei ollut varsinaista ryhmäharrastamista, mutta yksittäisiä autoja, siipijenkkejä jne. Ehkä, kuka näitä vanhoja enää tarkkaan muistaa, naureskelee Kimmo. Ne siirtyivät toiselle kadulle, kun jenkkiautot tulivat kaupunkikuvaan. Kiitobaari muodostui suosituksi jenkkiautojen kokoontumispaikaksi. Siinä ihmeteltiin, kuka allekirjoittaa ja nii me sitten laitettiin puumerkit, muistaa Timppa. Miehet harrastavat jenkkejä edelleen aktiivisesti. Parkkikselle oli hyvä kerääntyä kellon ympäri. No onhan siitäkin reippaasti yli 30 vuotta. Lundinkatu on edelleen olemassa, mutta ei enää vanhalta cruising-osuudelta autojen käytössä vaan kävelykatuna. Nykyisin kadut ovat muuttuneet ja linja-autoasemakin on hävinnyt. – Tyypillistä alkuajalle, 80-luvulle oli se, että kaikkiin tapahtumiin lähdettiin porukalla, aina pitkinä autoletkoina. – Olin ensin vuosikaudet ”mopomiehiä” ja meidän varhainen El Camino oli kimppaprojekti, jolla kaikki ajelivat tiiviisti. Pikkasen paikkaa karsastettiin ja ihmiset eivät oikein kävelleet autojen ohi. – Kaikenlaisilla romuilla tuli ajeltua... Kuinka niin pitkälle pääsit, kyseli Kimmo heti. Hänellä oli myös kolmikon ensimmäinen jenkkiauto. – Mulla oli ekana kakskymppisenä Dodge Dart ’65. Lopulta vaihdon 600:sen Kawan parin kesän jälkeen viiskymppiseen nelioviseen Ford Customiin, jota jo roddattiin, liekkimaalaus ja jenkkilippu katossa. Yhteisiä kerhomatkoja tehtiin myös Ahvenanmaalle ja Ruotsiin. Mulla jäi mopojen jälkeen moottoripyörät kokonaan väliin ja siirryin suoraan autoihin, kertoo Riku. Kiiltobaari toimii edelleen samalla nimellä ja samassa paikassa! Kun ovesta astuu sisään, tuntuu kuin siirtyisi kymmeniä vuosia ajassa taaksepäin. IDEA KERHOSTA SYNTYY – Perustamisesta ei jäänyt mieleen paljonkaan, varsinaisesti ikimuistoista. Ajokesän 1980 jälkeen, syksyllä oltiin vaan koolla ja mietittiin, pitäiskö perustaa kerho. Jos vaikka saataisiin jostakin etuja. Hyvinhän me loppujen lopuksi käyttäydyimme. Toinen keskeinen paikka oli Lundinkatu, jossa oli aiemmin koolla lähinnä moottoripyöriä. V8-MAGAZINE 37. No, lopulta paljastui viaksi reikä polttoaineletkussa. Imatran ajoissa tavattiin Lahden porukat ja kaupunki oli aivan sekaisin. Joka puolella oli aina älyttömästi jengiä liikkeellä, kun iltaisinkin kokoonnuttiin Lundinkadulla. Istuin sisällä konehuoneessa ja kaadoin bensaa kaasariin, kun ajelimme pitkin ja poikin Porvoota. Sitten tuli armeija ja oli pakko myydä auto pois, kun nuorella miehellä oli Perustajakolmikko, oikealta lukien Kimmo Rutila, Risto Hakku ja Timo Päivärinta, saapui paikalle komeasti ’62 avo-Caddyn takapenkillä. Koko korttelin väli oli molemmin puolin täynnä autoja, katu oli silloin yksisuuntainen. Kisoista ei kyllä paljon nähty, tarinoi useimmiten kuskin penkille päässyt tai joutunut Kimmo. löytyi, muistelee kolmikko yhteen ääneen. Siitä lähdettiin sitten kaupungille, silloin oikeasti cruisailtiin, kuvailee Kimmo ajan meininkiä. – Innostus oli silloin valtava. Palveluksen jälkeen, 1976, ostettiin heti uudestaan jenkki, ja siitä se on jatkunut. Toimintaahan oli ollut jo paljon aiemmin, ennen meitä, Kokkolan veljekset ajoivat jenkeillä jo 60-luvulla. Aina oltiin matkalla, jos jossakin jotakin tapahtui. – Fordin keulalle oli vaihdettu Mercuryn lättis eikä se oikein käynyt. Se oli vuonna 1975, kun eka Carrols tuli Helsinkiin. Juhannusretkillä oli helpostikin yli 30 autoa letkassa. Alustava miitti pidettiin Kiitobaarissa helmikuussa, ja varsinainen perustaminen tapahtui Kokonniemen laskettelukeskuksen sisätiloissa kesällä, istuimme oven vieren pöydässä. Timppa heittää tähän väliin hauskan tarinan. rahat loppu. Ei aivan oma jenkki, kuuluu Timpan vastaus. Silloin ei vielä ollut moottoritietä ja vanhan Porvoontien varressa Kiitobaari oli ainoa 24/7 auki ollut kuppila. – Ei ilmapiirissä ollut oikeastaan mitään outoa. Samalla osa mopokavereista siirtyi autoihin
OMAT KERHOTILAT Kerhon perustaminen näkyi konkreettisesti siinä, että hankittiin oma kerhotila ja alettiin järjestää näyttelyitä. – Varmaan osui myös yleisesti kohtaan, että pioneerit tulivat tiettyyn ikään ja oli muutakin mielessä. Muistan Tumpin, joka aina torppasi vastustajat ja saikin lopulta porttikiellon peleihin, tulee yksityiskohta Kimmon mieleen. Kaikki oli uutta ja ihmeellistä, väkeä kävi niin maan perusteellisesti! Ensimmäisten näyttelyiden paikkana toimi Rengas-Lampisen tilat, sitten urheiluhalli, Kokonniemen ulkoilualue ja vuosina 1988–93 näyttelyt olivat Porvoon Jäähallilla. – Ja pelattiinhan me kaukalopalloa ja futista. Alkuvuosina kerhossa oli vajaat 50 jäsentä, joilla kaikilla oli auto. Välissä järjestettiin kuitenkin kaikenlaisia tapahtumia, joilla kerättiin rahaa kerhon toimintaan, kuten teinidisco 1995–1996, uuden vuoden bileet, pikkujouluja, kesäkauden avajaiset… HILJAISELOA 1990-luvun loppupuolella iski taantumavaihe ja melkein kymmenen vuotta kerho piti hiljaiseloa. Sen jälkeen tuli pitkä näyttelybreikki aina vuoteen 2016 asti, jolloin näyttelyt pidettiin Porvoon Taidetehtaalla. Näin ei käynyt vain Porvoossa vaan se oli yleisempikin ilmiö, ja lamavuodet verottivat harrastustoimintaa. Mutta sitten Kimmo sai yllytettyä takaisin: osta multa Corvette! No, minähän Rodivalikoimaa edustaa Haajan Hanskin ’31 Ford tuoreemmalla Chevyn pikkulohkolla. 38 V8-MAGAZINE. Siihen aikaan rakentelu tapahtui huonoissa paikoissa, ladoissa ja navetoissa. Itsekin olin parikymmentä vuotta välissä pois, kun perustettiin perhettä, rakennettiin taloa ja kaikkea sellaista. No, eihän siellä ikinä mitään ollutkaan! Silloin tosiaan vietettiin aikaa kimpassa, keskusteltiin, katsottiin videoita ja ylipäätänsä pidettiin hauskaa. Kerhotalliin tuli autopaikkoja, työja oleskelutilat. Rakensimme sinne yläkerrankin ja laitoimme tikkaiden viereen hienosti kyltin, jossa luki lukusali, toimisto, kahvio, keittiö ja mitä kaikkea. Mutta kyllä silloinkin tosiharrastajat touhusivat talleissa omia projektejaan pikkuhiljaa, jatkaa Kimmo. Talvisin kylmässä 20 asteen pakkasissa tehtiin peränvaihtoja, ei tulisi nykyään mieleenkään. – Cruisingiin kun meni, niin melkein sai olla yksin. – Silloin oli hyvä järjestää näyttelyitä. Oikein seurakin oli: Lundinkadun pallo. Alkuaikoina pidettiin näyttely joka vuosi, kuusi vuotta peräkkäin. Kesät liikuttiin ja talvet rakenneltiin. – Kerhotila loppui aika pian. Muistan elävästi, kuinka kerran makasin lumihangessa Camaron vaihdelaatikko vatsan päällä, siitä aski verstaalle korjaukseen ja sama homma pakkasessa, kun se laitettiin takaisin paikalleen, Riku kuvailee NÄYTTELYT ALKAVAT Ensimmäinen näyttely järjestettiin heti seuraavana vuonna 1982. 50-lukua hienoimmillaan, Denny Lindströmin ’58 Buick Special ja Rainer Silanderin ’58 Oldsmobile 88 Dynamic
Kari Koskisen ’65 Mustang GT 289 tekniikalla on säilynyt koskemattomassa alkuperäiskunnossa. Sitä kautta Joni kävi ekassa Custom Car Clubin näyttelyssä jo 1983. Auto tuli luultavasti maahan 1985, ja oli edellisellä omistajalla Reijo Holmlundilla 21 vuotta, jonka aikana hän kävi auton täysin läpi. V8-MAGAZINE 39. Perheeseen kuuluu myös pari uudempaa R/T Challengeria. Vaihtokauppahan siitä syntyi viikon päästä. 49-vuotiaan paljasjalkaisen porvoolaisen kipinä harrastukseen tuli suvun kautta, kun äidin veli oli alkuaikoina kerhon jäsen. Kisalookin ’66 Dodge Chargeria kuskaa Thom Ahlberg. Rekkari sen sanoo. Kerhon vetäjä Jonin oma harrastepeli on näyttävä hardtop farkku ’60 Chrysler New Yorker Town & Country. Nuorta harrastajaa toivotaan ja houkutellaan lisää mukaan. Jonin oma harrastepeli on eksoottinen neliovinen hardtop farkku, jota valmistettiin vain 624 kappaletta kuusipaikkaisena. Sen jälkeen Jonilla onkin ollut vain Mopareita… – Kerhokuvio alkoi 90-luvulla, kun olin hallituksessa. Auto on ollut Karilla vuodesta 1976 asti. 1960 Chrysler New Yorker Town & Countryn tekniikan muodostavat 413 cid V8, nappiautomaatti ja 8 ¾ perä. Merkkiuskollisuus ei tietysti yllätä ketään, kutsutaanhan Porvoota Suomen Mopar Cityksi. Jonille auto siirtyi 2017 valmiiksi läpikäytynä. – Osto meni vähän vahingossa, alkoi avaimien heiluttelusta Ruukki pick nickissä, vaihdetaanko. Ajokortin hän sai 1989 ja heti ostettiin eka jenkki, Dodge stepside. Hiipumisjakson jälkeen tulin takaisin 2008 ja kun nousu käynnistyi, niin olin ensin varapuheenjohtajana ja viimeiset kaksi vuotta olen nyt toiminut puheenjohtajana, muistelee Joni, joka tähtää siihen, että jatkossakin harrastetaan yhdessä, kootaan hyvä porukka ja tehdään mukavia tapahtumia. Frank Enrothin ’70 Dodge Super Bee on erikoinen V Code -malli 440 Six-Packillä ja manuaalilla. Kerhon puheenjohtaja Johnny Wikholm Kerhon nykyinen puheenjohtaja, tuttavallisesti Joni, on itsekin pitkän linjan jenkkiautoharrastaja. Siipi-Moparit ovat aina olleet intohimoni, etenkin farkun korimuotoilu hiveli silmää. Nelisatanen isolohko edustaa uudempaa Mopar-tekniikkaa ja sen jatkona ovat 727 sekä 8 3/4” perä
Kohokohdaksi suunnitellaan syksylle juhlanäyttelyä Back to Roots -teemalla. Kimmo kiihdytti kilpaa 80-luvulla Cudalla Modi. Toinen suosiossa ollut tapaamispaikka oli Kiitobaarin iso parkkis. Loppukaneettina perustajakolmikko kiteyttää: – Harva harrastus on elinikäinen niin kuin tämä. KUVA: RAINER SILANDER 1986 Urheiluhallin näyttelyssä oli esillä Kimmo Rutilan ripeä katu-Cuda 440 moottorilla ja tunnel ramilla. KUVA: KARI KUUSIMURTO ostin, jatkaa Risto, ja samalla Kimmo huikkaa vierestä, nyt olis Camaro myynnissä! UUSI TULEMINEN 2000-luvun lopulla alkoi uusi kasvubuumi ja toiminta käynnistyi vireästi uudelleen. KUVA: RAINER SILANDER Paikallislehdet huomioivat kerhon toiminnan ja kirjoittivat tapahtumista mukavan positiiviseen tyyliin. Patrick Lassaksen akemaalattu ’70 Chevy Impala oli ajan tunnetuimpia customeita. Kerhon jokavuotisista tapahtumista voidaan mainita mm. Tällä hetkellä jäsenmäärä liikkuu mukavasti 130 jäsenen paikkeilla. Näyttelyt tekivät paluun ja jäsenmäärä kääntyi taas nousuun. Hyväntekeväisyys on yksi maininnan arvoinen tekijä kerhon toiminnassa. Varsinainen linkki on siinä, että Cortina entisöidään ja Kimmo on lupautunut kuskiksi tuleviin Vintage Drags -kisoihin. 40 V8-MAGAZINE. Nevada Car & Bike Show järjestettiin yhdessä Cherubs MC:n kanssa, kiittelee kerhon nykyinen puheenjohtaja Johnny Wikholm kaikkia mukana talkoissa olleita. Nevada Car & Bike Show on ilmaistapahtuma, jossa kerätään varoja tärkeisiin kohteisiin. Vuoden 2019 Custom Car Clubin päätapahtuma, jenkkiautonäyttely Taidetehtaalla keräsi mukaan 25 autoa ja kymmenkunta moottoripyörää. Kerhomatkoja tehtiin kotimaan tapahtumien lisäksi myös Ahvenanmaalle, vuosi on 1983. Taustalla ovat Haajan Hanskin Fury ja Kari ”Bingo” Kuusimurron Monaco. KUVA: ERKKI KOKKOLA Kokonniemen ulkoilualue toimi vuoden 1985 ulkoilmanäyttelyn paikkana. Kuten aikaan kuului, niin myöhemmin perää nostettiin, autoon tulivat erikoisvanteet ja kylkiputket. Ensimmäinen näyttely tauon jälkeen Taidetehtaalla 2016 onnistui nappiin ja sai kiitosta kovatasoisesta kalustosta. Cortina oli legendaarinen Beaver Rocker Keimolan ajoilta. Tarjolla on myös erilaista historian havinaa, kun Kimmo, kerhon ensimmäinen puheenjohtaja tekee paluun stripille. Ulkoalueella komeili kiihdytyskalustoa ja Pietilän Arska käytteli alkkis Funny Cariaan. ed Standardissa ja myöhemmin Sleeppareiden sponssaamalla ”Enzio Benzina” Cortinalla Street Alteredissa. Harvoin näkee niin iloisia kasvoja kuin silloin. Kimmo teki Modi ed Standard -kilpuristaan avokattoisen version. – Lahjoitus meni Porvoon nuorisokoti Alva-Talon hyväksi. Etualalla näkyy Hakun Rikun juuri hankkima Plymouth Satellite vielä alkuperäisasussaan. Ylitimme melkein kolminkertaisesti heidän haaveensa. Vuonna 2018 tehtiin kaikkien aikojen ennätys, kun näyttelyssä saatiin kasaan peräti 13 550 euroa. Tänä vuonna seuraa jatkoa ja tapahtumissa juhlavuosi näyttelee keskeistä osaa. Kävijämäärä ylsi reiluun tuhanteen kävijään. 1997–1999 lahjoitettiin tuotto Porvoon sairaalan lastenosastolle. Me kaikki harrastetaan edelleen, nähdään jatkuvasti ja rakennellaan kimpassa. Alta parikymppisestä klopista eläkkeelle. kerhon sisäinen Poker Run, huumorimielinen 402 cm drag race sekä kerhon jäsenistön autoista tehty näyttävä seinäkalenteri
1 2 3 4 5 6 77 9 8 9 10 11 12 13 14 14 10 15 16 17 18 19 20 21 21 11 22 23 24 25 26 27 28 28 12 29 30 31 13 PLYMOUTH DUSTER 340 1972. KUVAAJA PAUL GRANVIK HELMIKUU HELMIKUU MA TI KE TO PE LA SU vk. 1 2 3 4 5 6 77 5 8 9 10 11 12 13 14 14 6 15 16 17 18 19 20 21 21 7 22 23 24 25 26 27 28 28 8 MAALISKUU MAALISKUU MA TI KE TO PE LA SU vk
FORD F100 1956 KUVAAJA JOKE SIMONEN
Mitä kaikkea on hyvä huomioida, että swappi onnistuisi mahdollisemman vaivattomasti. Tämä oli paksuudeltaan lähes kaksinkertainen alkuperäisjäähdyttimeen verrattuna, joten katsottiin, että yksi lisäjäähdytin riittää. Työlistaan kuuluivat mm. KESKIÖSSÄ KARDAANIN TEKO Uusi LT1-moottori ja 8-vaihteinen 8L90-vaihteisto saatiin viime numerossa sovitettua Pontiacin konehuoneeseen. Järjestelmään on kytketty moottorin öljynjäähdytin, jonka kenno sijaitsee alkuperäisen öljypohjan kyljessä. Jälkeenpäin huomattiin, että kennoon olisi ollut hyvä laittaa myös ilmausruuvi. V8-MAGAZINE 45 Projekti: moderni moottoriswap, osa 3. Lukkopeltiin tehtiin aukko lisäjäähdyttimen ilmavirran varmistamiseksi. Se on samasta Camarosta, josta myös moottori tuli. Se jätettäisiin siis pois. Kennoon vaihdettiin letkuliitännät siten, että ne ovat saman halkaisijaiset kuin siihen liitettävien letkujen toiset päät. Pääjäähdyttimen ja tuulettimen valinnassa päädyttiin alkuperäistuotteisiin, Camaron omaan jäähdyttimeen ja siihen sataprosenttisesti sopivaan alkuperäistuulettimeen koteloineen. Moottorin jäähdytys Camarossa 2016 vuodesta eteenpäin käytetään varsin erikoista jäähdytysjärjestelmää. Öljypohja vaihtui ja kenno oli rikki, eikä se olisi Pontiacin rungon ja moottorin väliin mahtunutkaan. Näin voidaan tarvittaessa löytää helpommin uudet letkut. Vanha pikkulohko heivattiin pois 1966 Pontiac Parisiennen nokalta ja tilalle sovitettiin kolariautosta hankittu LT1. Oheislaitteiden asennus alkoi, ja tässä osassa keskitymme moottorin jäähdytysjärjestelmään, kardaaniin ja pakoputkistoon. Työtä on paljon, mutta projekti etenee. Ilmansuotimen kotelo vie tilan pääjäähdyttimen vasemmalta puolelta. Pääjäähdyttimelle tehtiin L-muotoiset teräskannakkeet, ja niihin kiinnitettiin hieman läpivientikumien tyyppiset kumirenkaat, joissa jäähdytin on tuettu sekä alhaalta ja yläreunastaan samalla tapaa kuin alkujaan Camarossa. Autossa on pääjäähdyttimen lisäksi, sen vieressä, kaksi erillistä pienempää lisäjäähdytintä. Tämä helpotti työtä, koska siihen voitiin helposti liittää moottorissa kiinni olleita jäähdytysnesteletkuja, ja puuttuvat pystyttiin tekemään. Oikealle, vanhan akun paikalle, tehtiin vaakatasoon reilunkokoinen 65x190x440 mm lisäjäähdytin linja-auton sisälämppärin kennosta. Kuljettajan puolelle ei lisäjäähdytintä saanut mahtumaan. moottori-vaihteisto-paketin sovitus ja kiinnitys, ohjaussimpukka, ohjaustehostimen pumppu ja letkut, laturi sekä pakosarjat. TEKSTI JA KUVAT MATTI AHOKAS P rojekti käynnistyi V8 8/2020 numerossa punnitsemalla eri vaihtoehtoja korvata perinteinen tekniikka modernimmalla. Työt jatkuvat, katsotaan, kuinka äijien käy. Jäähdytysjärjestelmän paisuntasäiliön saimme ”jälkitoimituksena” moottorin myyjältä. Viime numerossa tartuttiin jo oikeasti työkaluihin
Millainen kardaani tulee sitten tehdä. Jo tämä kertoo, että melkoisesta tuulivoimalasta on kyse. Siitä pitää huolen moottorin ohjausmoduuli (ECM), josta lähtee ohjausvirran johdin tuulettimen moottorille. Tämä jätettiin väliin. Tämä on parasta jättää kokeneen valmistajan huoleksi, joka osaa valita antamiesi perustietojen mukaan oikeat nivelet ja itse kardaaniputken. Tämä on varmasti paras mahdollinen ratkaisu, suositan vahvasti. Vaihteistoöljyn jäähdytys 2017 Camarossa, josta moottori otettiin, oli myös vaihteistoöljyn jäähdyttämä vetopyörästö. Ei koskaan vedä. Näin päätettiin vaihteiston öljynjäähdyttimeksi laittaa syylarin etupuolelle Auto Racingistä 31x87x592 mm kokoinen Setrab öljynjäähdytin noin 45 asteen kulmaan. Tämän vuoksi oli järkevintä tehdä kokonaan uusi kardaani. 46 V8-MAGAZINE. Moottorin mukana tullutta Camaron kardaaniakaan ei voitu käyttää, koska se oli kaksiosainen. Kardaani toimii tärkeänä osana voiman siirtämisestä moottorista tiehen. Sen toisessa Tuulettimen kotelossa on saranoidut läpät, jotka aukeavat ajossa lisäten jäähdyttimen läpi virtaavaa ilmaa. Moottorista saatiin niin ikään lämmityslaitteeseen menevät letkut, jopa saman halkaisijaisina kuin auton omassa lämmityslaitteen kennossa. Ristinivelten valinta Minkä kokoiset nivelet tulee tehokkaaseen autoon valita. Ko-Met Oy:llä Espoossa on hyvä maine laadukkaiden kardaanien valmistamisessa. Omassa autossa ei ole jäähdytettävää perää, eikä Suomessa Nevadan kuumuutta. Tästä automaattiöljy kulki edelleen jäähdyttimen etupuolella vaakasuorassa olevaan erilliseen vaihteiston öljynjäähdyttimeen. Paisuntasäiliö asennettiin moottoriin nähden mahdollisimman samaan paikkaan ja samalle korkeudelle, jossa se on Camarossa ollut. Itse käytlinen ratkaisu, suositan vahvasti. com/how_to_measure.html. Nerokas ratkaisu. Tämä on varmasti paras mahdollinen ratkaisu, suositan vahvasti. Vaihteistoöljyn jäähdyttimelle menevät jäykät teräsputket olivat alkujaan liitetty pikaliittimillä. Tämä on olennainen osa nivelen asennuksessa. Tässä vaihteistossa on ulostuloakseliin kiinnitetty kolmisakarainen laippa, johon on pultattu rättinivelen tapaisella kumikappaleella kaksiosaisen kardaanin etummainen puolisko. Seuraavassa pari linkkiä, joista löytyy monenlaista kardaanija nivelasiaa: www.currieenterprises.com/understanding-u-joints ja www.dennysdriveshaft. 8L90-vaihteiston ulostulo on hyvinkin erilainen kuin mitä amerikkalaisissa autoissa on totuttu näkemään. Itse käyttövirta tulee etusulakerasian vierestä akulta tulevan kaapelin liittimestä. Kuuma öljy lähti vaihteistosta kohti moottorin jäähdytintä. Itse käyttövirta tulee etusulakerasian vierestä akulta tulevan kaapelin liittimestä. GM Performance toimittaa nykyisin samaa vaihteistoa myös perinteisellä liuku-yokella. Kardaanin liukuosa Liukuosa kiinnitettiin kardaaniputken etupäähän, jolloin liukuosan etupäähän hitsattiin haarukkaosa, johon etunivelen toinen puolisko kiinnitettiin. Hiljaa ajettaessa, tai paikoillaan oltaessa läpät ovat kiinni ja tuuletin jäähdyttää koko jäähdyttimen pinta-alaa. Kotelo oli irtonaisena jäähdyttäjän päädyssä ja tuskin olisi kovinkaan paljoa siirtänyt lämpöä jäähdytysnesteeseen. Sen toisessa päädyssä on pieni kotelo, jossa automaattivaihteiston öljyn tulisi jäähtyä, ja johon automaattiöljyputket on kytketty. Tässä swapissa Camaron kaksiosaista kardaania ei käytetty, vaan tehtiin yksiosainen kardaani, jossa liukuosa on etuja takanristinivelten välisessä putkiosassa, sen etupäässä. Kävin kysymässä heiltä apuja. Kardaani Swapissa auton alkuperäisen kardaanin etupää ei käynyt uuteen vaihteistoon. Kytkennässä käytettiin 80A sulaketta kuten alun perinkin. Ristikko-osa tulee aina sijoittaa haarukoihin siten, että voiman tullessa ristikkoon voiman niveleen tuova nivelhaarukka työntää voitelunippaa. Vaihteistoöljyn jäähdytys 2017 Camarossa, josta moottori otettiin, oli myös vaihteistoöljyn jäähdyttämä vetopyörästö. Kardaanin valmistus aloitettiin tekemällä normaalin edessä olevan yoken tilalle kiinnityslaippa vaihteiston ulostuloakselin laippaa vasten. Sieltä kohti taka-akselia, josta öljynkierto palasi takaisin vaihteistoon. Jäähdyttimen tuuletin lähtee moottorin kuumetessa käyntiin nätisti pikkuhiljaa ja pyörintänopeus lisääntyy tarpeen mukaan. Jo tämä kertoo, että melkoisesta tuulivoimalasta on kyse. Tätä putkistoa emme voineet hyödyntää vaan letkuina käytettiin joustavaa, mustaa teräspunosletkua ja AN-liittimiä. Melkoinen matka. Normaalistihan kardaanissa oleva yoke (ristinivelen haarukka) liukuu vaihteiston ulostuloakselilla vaihteiston sisään. Mustat letkut ja liittimet vastasivat paremmin alkuperäistuotteita kuin värikkäät liittimet ja kiiltävät letkut. Kuuma öljy lähti vaihteistosta kohti moottorin jäähdytintä. Tuuletin jää tarvittaessa hetkeksi käyntiin moottorin sammuttua. Usein puhutaan siitä, kuinka paljon hePääjäähdyttimen viereen sijoitetulla lisäjäähdyttimellä varmistettiin moottorin riittävä jäähdytys. Tuuletin jää tarvittaessa hetkeksi käyntiin moottorin sammuttua. Kytkennässä käytettiin 80A sulaketta kuten alun perinkin. Tällöin rasvanipan reikä ei vähennä ristikon kestävyyttä. (ECM), josta lähtee ohjausvirran johdin tuulettimen moottorille
jatkuvan ja 1 850 lb.ft. V8-MAGAZINE 47. Asiaa vahvisti sekin, että Camaron, josta moottori on kotoisin, eturistinivel on numeroltaan 1330. Kardaanin puolelle takanivelen kooksi valittiin sama kuin edessä, eli 1350. Arvoksi valittiin 220 km/h, joka on Tämä jäähdytin riittää normikäytössä varmasti vaihteistoöljyn jäähdyttämiseen. Ne siirtävät voiman, eivät ruuvit. Kisapuolella suurimmat rasitukset ristiniveliin kohdistuvat, kun auto burniksessa siirtyy vedestä kuivalle ja startissa, jos kytkin ei anna yhtään periksi. Tämän kupin halkaisijat ovat hieman pienemmät 1 1/16" = 1,062" = 27,0 mm. Tietysti täytyy myös huomioida nivelien eri valmistusmateriaalit, joten taulukkoja ja tekstejä kannattaa tulkita harkiten. Taka-akselin yokessakin oli alun perin 1330 numeron ”pikkunivel”. Tämä sen vuoksi, että kardaani normaalisti hieman ”lyhenee” jousituksen painuessa ja ”pitenee” jousituksen avautuessa. Vastaavasti takapäästä pinionin (pienen vetopyörän) yoken ristinivelen keskikohdasta, kun pinionin puoleinen ristikko on vaakasuorassa. Kaikkia mahdollisia ristinivelkokoja ei linkissäkään ole listattu, mutta idea selviää. Kuvat helpottavat asiaa. Katurenkaat antavat aina sliksejä helpommin periksi, eikä ristinivel joudu yhtä koville. Kardaanilenkki etupäässä varmistaa, ettei näin käy. vosvoimia minkäkin kokoinen ristinivel kestää. Vaihteistossa itsessään ei ole kierteitä liittimille. yleisnumero ristinivelelle, jossa kaikkien kuppien ulkohalkaisijat ovat 1 3/16" = 1,188" = 30,5 mm. Kardaanin maksimi kierroslukua lähdettiin laskemaan auton suurimmasta nopeudesta. Tällöin taaempi toimii ”sulakkeena”, eikä kardaani etupäästä rikkoontuessaan käänny poikittain auton alle. Nivelelle ilmoitetaan 210 lb.ft jatkuvan ja 2 260 lb.ft hetkellisen kuormituksen kestävyys. GM:n käyttämistä ristinivelistä valittiin kardaanin etuniveleksi, nivelen kummassakin puoliskossa, valmistajien käyttämien standardien mukainen numeroltaan 1350 ristinivel. Mitan perusteella kardaanin pituus mitoitetaan siten, että sille jää noin 20 mm liikuntavara kumpaankin suuntaan. Kullakin nivelvalmistajalla on kuitenkin kaupallisista syistä omat numerointinsa. Kuvassa näkyy myös vaihteiston etuvasemmassa kulmassa sijaitseva öljymäärän tarkistustulppa. Kardaanin pituus Kardaanin valmistamista varten sen pituus mitataan etupäästä vaihteiston kuoren takapäästä ulostulosakselin keskikohdalta sen sivulta. Vahvuuden arvioitiin olevan enemmän kuin riittävän. Tämä on ns. Liitoskappaleessa näkyvät holkit menevät vaihteiston laipan sisään. hetkellisen kuormituksen kestävyys. Jos edellinen teksti oli sekava, niin mene ensimmäisen linkin sivulle. Tässä tapauksessa liukuosa sijoitettiin kardaaniputken etupäähän. Tällöin iskumainen rasitus on reilusti suurempi kuin moottorin vääntömomentti vaihteiston läpi kuljettuaan antaisi ymmärtää. Mitattaessa tulee auton olla pyörillään, ei akselit roikkumassa nosturilla. Näin saadaan itse kardaaniputken pituus, 120 cm eli 47 tuumaa. Joten takaristiniveleksi valittiin muutosnivel 1350/1330. Normaalisti kardaanin etupään yoke joustaa vaihteiston sisään. Yleisesti kannattaa asentaa kardaanin etupäähän vahvempi nivel kuin taakse. Todellisuudessa niveleen kohdistuva vääntömomentti on se, joka saa auton liikkeelle ja rasittaa koko voimansiirtolinjaa kampiakselin päästä aina asfalttiin saakka. Vaihteistoöljyn jäähdytysletkut liitettiin AN-liittimillä vaihteistoon ICT Billetin adapterilla. Kardaanin maksimi kierroslukua lähdettiin laskemaan auton suurimmasta nopeudesta. Arvoksi valittiin 220 km/h, joka on Putken valintakiekko on 6.000 rpm kohdalla. Tämän jälkeen voidaan vaadittava halkaisija tulkita joko putkimateriaalin toimittajan taulukosta tai valintakiekosta. Putkihalkaisijan kasvattamisella estetään kardaanin kiertyminen suuren vääntömomentin vaikutuksesta ja toisaalta putken vaappuminen kovilla kierroksilla. 47 tuuman pituuden kohdalta voidaan lukea, että vaadittava putken halkaisija jäi alle 3,0 tuuman, joka valittiin putken halkaisijaksi. Putken halkaisijan valintaan vaikuttavat ensinnäkin kardaanin pituus ja sen maksimi pyörintäkierrosluku. Samalla määritellään materiaali. sesta ja toisaalta putken vaappuminen kovilla kierroksilla. Ristinivelten koko ilmaistaan standardin mukaisella valmistusnumerolla, joka kertoo laakerikupin ulkohalkaisija ja ristikon kokonaispituuden. Katupeleissä asia on paljon helpompi. Kuvassa etupään osista otetaan mitta itse kardaaniputken pituuden selvittämiseksi. Tälle on ilmoitettu 150 lb.ft. Vaihteiston ulostulolaippaa vasten koneistettiin siihen sopiva liitoshaarukka kardaanin eturistinivelelle. valmistajien yleisesti käyttämiä tyyppinumeroita. Ei ainakaan heikompi. Nämä ovat siis ns. Kardaaniputken paksuus Kardaaniputkimateriaalin ja paksuuden valinta onkin sitten jo monimutkaisempi prosessi, joka kuuluu ammattilaisille. Kardaanin kokonaismitan pituudesta 163 cm vähennettiin liukukappaleen etuhaarukan ja liukukappaleen pituus 36 cm, 2 cm joustovaraa sekä 5 cm takapään ristinivelen kardaanin puoleiselle haarukalle eli yhteensä 43 cm
Hieman perävälitysasiaa Camaron alkuperäinen rengaskoko takana Kardaanin suoruuden mittauksen jälkeen putkea kuumennettiin pistemäisesti ja vedellä jäähdyttämällä. Vielä on huomioitava perävälityksen vaikutus, jolloin kardaanin pyörimisnopeudeksi tulee 5 275 rpm (=3,08 x 1 713 rpm) Lukuun lisätään vielä 15 % varmuuskerrointa ja niin päädytään kardaanin maksimi kierrosluvussa n. Laskennassa auton loppunopeus 220 km/h muutetaan arvoksi 3 660 m/min. Valintakiekon mukaan tämä antaa kardaaniputken halkaisijaksi n. Tasapainotus tehtiin hitsaamalla putken päihin tarvittavat lisäpainot. 3,0 tuumaa, ja tällä mentiin. 6 000 rpm. 48 V8-MAGAZINE. Kun renkaan kehämitaksi valmistaja ilmoittaa 2,317 m, niin rengas ja taka-akseli pyörivät 1 713 kierrosta minuutissa (=3 660 m/min jaettuna 2,317 m). Kun kardaani oli painotettu, se puhdistettiin liasta ja rasvasta sekä maalattiin kestävällä maalilla. Näin saadaan pienetkin poikkeamat suoruudessa oikaistua ilman, että putki vaurioituisi. lähes 20 % enemmän kuin Camarolle luvattu varttimailin loppunopeus 116 mph = 185 km/h
GM:llä 12-pulttisen lukon rungot (carrier), menevät välityssuhteen mukaan. Sahauspurseet puhdistettiin ja kardaaniputken takapäähän hitsattiin haarukka takaristiniveltä varten. Kardaanikulmaa pystytään säätämään ensinnäkin oikealla vaihteiston takapään korkeudella. Taka-akselin ylätukivarsien rungonpuoleisen pään säätölevy, osa numero 6. Tässä Pontiacissa oli taka-akselin asento säädettävissä siten, että rungon poikittaispalkin ja ylätukivarsien etupään kiinnityspalojen väliin voidaan asentaa ohuita säätölevyjä. Eroa jää enää noin 5 %. Hankinnaksi tuli Yokonin 3,08:1 välitys ja sille saman valmistajan ns. Etenkin kilpakäytössä, lähtötilanteessa ja kovassa vedossa taka-akseli pyrkii kiertymään siten, että pinion-akseli kiertyy ylöspäin. Ensin pisteillä ja sitten täydellä saumalla. Liukuosat yhdistettiin ja kardaanin etupään nivelhaarukka kohdistettiin tarkasti samansuuntaiseksi kuin takapään ristinivel. Lopuksi liukuosan takaosa hitsattiin kardaaniputkeen. Tätä pyritään ennakoimaan taka-akselin kiinnityksen suuntauksella siten, että pinion-akseli kohdistetaan 1-2 astetta alaspäin vaihteistoon nähden. Liukuosaan merkittiin molempien puolien sijoitus toisiinsa nähden. Näillä voidaan säätää taka-akselin asentoa. Myöskään 2,73 välityksen vaatimaa kakkostyypin lukon carrieria ei tarvikeosana tehdä lainkaan. Vaihteiston ulostuloakselin ja pinionakselin tulee olla samansuuntaiset. Koska tarkoitus oli päästä mahdollisimman lähelle alkuperäistä välityssuhdetta, valittiin harvin saatavissa ollut, 3,08:1 välitys. Kohdistus ei saa muuttua, koska silloin eri päiden ristinivelet eivät enää ole kohdistettu samansuuntaisiksi toisiinsa nähden. Tämä kikkailu johtuu siitä, että 8L90-vaihteiston ohjausmoduuliin (TCM) ei vaan pääse sisään ohjelmoimaan uusia vaihtonopeuksia. Putki sahattiin oikean mittaiseksi ottaen huomioon putkeen liitettävän liukukappaleen pituus. Tämä lisää käyttöikää. Tämä on lähtökohta. ”Kovilla” nivelillä rakennetut 4-linkki tuennat pitävät suuntansa parhaiten. Sen jälkeen liukunivelosan etupäähän hitsattiin kardaanin etupään nivelen takimmainen haarukka. Tämä tarkoittaa, että 3,08 välitys harvenee noin 5 % ja lopullinen laskennallinen perävälitys on noin 2,9:1. Sanotaan, että noin 1 asteen ero olisi hyvä, jotta ristinivelten laakerineulat hieman pyörisivät. Kolmostyyppi sopii välityksille 3,0–4,0:1. Lisäksi taakse valittiin renkaat kokoa 255/60R17, jotka ovat noin 5 % Camaron alkuperäisiä korkeammat. Kuvassa näkyvät kardaanin liukuosan molemmille puolille merkityt kohdistusmerkit. Kardaanikulma Jotta kardaani toimisi parhaalla mahdollisella tavalla, tulee vaihteiston ulostuloakselin ja pinion-akselin olla toisiinsa nähden samansuuntaisia. Lähellä alkuperäistä ollaan. Maksimissaan yhden asteen sisällä. on 275/35R20 ja perävälitys 2,77:1 Eli jokaista takapyörän kierrosta kohden kardaani pyörii 2,77 kierrosta. Tällöin koko nivelakseli pyörii tasaisesti, se on vahvimmillaan, äänetön ja nivelten kestoikä pitkä. Mutta. Tämä tarkoittaa, että vaihteisto vaihtaa etenkin pienillä vaihteilla turhan pienillä nopeuksilla ja turhan terävästi. Pitkittäisjousto 8L90-vaihteistossa on siis kiinteä ulostulon kiinnityskohta. Samalla periaatteella nelostyyppi on tarkoitettu välityssuhteille yli 4,0:1. Vaihteiston ulostuloakselin ja pinionakselin tulee olla samansuuntaiset. Sen vuoksi pitkittäisjousto tehtiin itse kardaaniputkeen, sen etupäähän. Perävälitystä haluttiin muuttaa harvemmaksi, mutta 12-pulttisen perän alkuperäisvälitystä 2,73:1 siihen ei ollut saatavana. V8-MAGAZINE 49. kolmostyypin lukollinen carrier. Välitystä valittaessa ei haettu optimaalista varttimailin välitystä, vaan kadulle sopivaa ”joka paikan” välitystä. Siis kun auto seisoo pyörillään normaalissa ajoasennossa, tulee kuvitteellisten vaihteiston ulostuloakselille sekä taka-akselin pinion-akselille merkittyjen suorien olla saman suuntaisia. Pontiacissa oli alunperin 3,31:1 välitys, Eli moottori pyörii samalla vaihteella ajettaessa lähes 20 % suuremmalla kierrosluvulla. Suurinta kiertyminen on taka-akseleissa, joissa taka-akselin kiinnityksissä käytetään kumiheloja. Tyyppi 2 tarkoittaa välitystä alle 3,0:1. Tällä kompensoidaan rasituksessa tapahtuvaa pinion-akselin kiertymistä ylöspäin ja vaihteiston sekä pinionin akselit ovat silloin parhaiten kohdistettu toisiinsa nähden. Näin saadaan taka-akselia kierrettyä akselinsa ympäri
tehokkaan auton maltillinen murina. Pontiaciin tehtiin aluksi lyhyt testiputkisto, joka loppui jo taka-akselin etupuolella. Seuraavassa Youtube videossa on helpolla esimerkillä näytetty oikean kardaanikulman tärkeys. Alkuperäisten paketin mukana tulleissa pakoputkissa olivat myös katalysaattorit happitunnistimineen. Vasemmalla puolella tilaa löytyy niukemmin ja uusi simpukka, joka on fyysisesti samankokoinen kuin alkuperäinen, oli esteenä kolmossylinterin pakosarjan putkelle. Hetken pähkäiltyämme merkkasimme, mistä kohdista pistäisimme kolmosen putken poikki ja nostaisimme sen kulkemaan simpukan ylitse. Toisaalta uskon, että ainakaan omassa käytössä niihin ei liene tarvetta. Pääasia oli, että saamme rakennettua koeajoputkiston ja moottorin käymään luotettavasti. Kummallekin puolelle jäi yksi katalysaattori. Paavolan Seppo pakosarjan hitsaustöissä. Tältä keraaminen katalysaattori näytti sisältä. Muuta vaihtoehtoa ei ollut. Osa keraamisen katin sisäkaluista oli jo poistunut kennosta. Puoliskoja oli nostettu symmetrisesti hieman alkuperäisestä ylöspäin. H-putki syntyi yhdistämällä putkiston puoliskot joustoliittimellä. Oikea puoli oli kuitenkin hieman alhaalla. Tähänkään emme halunneet vielä keskittyä. Periaatteena oli saada autosta hiljainen, mutta kiihdytettäessä saisi kuulua ns. Toistaiseksi emme halunneet syventyä yksityiskohtiin. Kun vaihteisto ja kardaani olivat paikoillaan, tehtiin autoon 50 V8-MAGAZINE. Kun vaihteisto ja kardaani olivat paikoillaan, tehtiin autoon ”koeajoputkisto”, kunnes auto viedään lopullisen putkiston tekoon Martelius Exhaustille Laitilaan. Putken halkaisijaksi sovittiin 2,5 tuumaa. www.youtube.com/watch?v=gmV4qwLfOMY Pakoputkisto LT1-moottorissa on tehtaalta teräsputkista hitsatut pakosarjat, eikä niihin toistaiseksi ole juurikaan saatavissa pidempiä peltisarjoja. Siellä oli reilusti tilaa sylinterikannesta aina laatikon taakse asti, jonne moottorin mukana tullut putkisto riitti. Oikean puolen pakosarjan kanssa ei ollut mitään ongelmia. Myöhemmin Martelius Exhaustille varattiin aika lopullisen putkiston valmistukseen. Se oli normiajossa hiljainen, mutta reippaammin kiihdytettäessä ääni ei ollut kovinkaan ”sivistynyt”
Koska itse putkisto vaimentimineen on tehty ruostumattomasta teräksestä, on myös kaikkien liittimien ja kannattimienkin materiaalina sama ruostumaton teräs. Näistä vasemman puolen takimmainen oli saanut kolhun ja oli mahdollisesti rikkoutunut, joten se päätettiin poistaa. Polttoainejärjestelmä on suhteellisen yksinkertainen, mutta sähkö... Kaikki liittimet tehtiin myös ruostumattomasta teräksestä, tältä näyttää oikea putkiliitos. Pakoputkiston ollessa takavaimentimia vaille valmiina, tehtiin koekäyttö nosturilla. Resonaattorit on nostettu ylös, jotta ne eivät näy sivulta lainkaan. Paikan päällä sovittiin myös, että oikea ja vasen puoli yhdistettäisiin H-putkella, joka tasaa sylintereistä tulevia painesykäyksiä. Eli pääkanava kulkee rajoittamattomana vaimentimen läpi. Resonaattorin mitoitus lasketaan mm. Suunnittelun tavoitteeksi asetettiin mahdollisimman vapaa virtaus äänitoiveet huomioiden. pakokaasun lämpötilan, sylinteriluvun ja käyntinopeuden perusteella. Sen lisäksi, että resonaattori vaimentaa, niin se myös vahvistaa tiettyjä taajuuksia. Korkeampien taajuuksien taltuttamiseksi etuvaimentimiin suunniteltiin myös absorptiovaimennus. Muuten putkistosta haluttiin alkuperäisen tyyppinen tuplaputkisto, jossa ulostulot ovat takana runkopalkkien ulkopuolella. Materiaaliksi valittiin ruostumaton teräs. Yleensä pahin ”äänivamma” on autoon sisälle resonoiva matalataajuinen kumina. Useimmiten täyskaasukiihdytys tuottaa räyhäkkäämmän sävelen. Pakoputkisto on hyvä esimerkki siitä, että kaikkea ei tarvitse, eikä välttämättä pidä yrittääkään tehdä itse. Kammio kun on vaimentimessa umpikujana lyhyen sivuhaaran päässä. Camaron alkuperäisessä putkistossa käytetään kahta katalysaattoria per puoli. Myös vastaava oikean puolen katalysaattori poistettiin tasapainon vuoksi. Kaasuttelun tuottamien ääniaaltojen perusteella päätettiin, että loppupäähän sijoitettaisiin absorptiovaimentimet vaimentamaan korkeita ääniä. Kuvista näkyy, kuinka yksityiskohtaisesti putkisto voidaan tehdä. Marteliuksella on oikeat työvälineet putkentaivutuskoneineen sekä ammattitaitoiset tekijät. Ne eivät juurikaan vaikuta pakokaasujen virtaukseen. Liitos pakosarjaan kertoo työn jäljestä. Sitä torjumaan tehtiin päävaimentimiin, etuvaimentimiin, Helmholz-resonaattorin periaatteella toimivat kammiot. Seuraavissa numerossa keskitymme sähköja polttoainejärjestelmien suunnitteluun ja tekoon. Rosterivaimentimet valmistettiin juuri tätä autoa varten. Putkiston kiinnitys tehtiin yksinkertaisilla, mutta varmoilla kiinnikkeillä. V8-MAGAZINE 51. Tämän halkaisijainen putkisto ja vaimentimet pystyvät käsittelemään jopa 600 hv tehoisen moottorin pakokaasut. Todella viimeisteltyihin näyttelyautoihin he voivat kuulemma valmistaa putkiston jopa kiillotetusta rosterista
KUVAT JA TEKSTI: HEIKKI MALINEN V uosimallin 1968 Dodge Coronet kuuluu samaan 60ja 70-luvun taitteen Moparin ”Timanttiliigaan”, jonka muita muskeliaikakauden edustajia ovat Dodgen Charger ja Challenger. Jenkkihuutokaupoissa tietyistä yksilöistä tiedetään maksetun miljooniin yltäviä sumYhteinen matka jatkuu 52 V8-MAGAZINE Dodge Coronet 440 2d Hardtop 1968. Reissuja on takana ja reissuja on edessä. Yhteinen Yhteinen matka matka jatkuu jatkuu Yhteinen Yhteinen matka matka jatkuu jatkuu Orkkiskuntoinen Coronet on tuottanut jo yli viiden vuoden ajan mielihyvää omistajalleen kokkolalaiselle Mikko Heikkilälle, joka tykkää autonsa muotoilusta ja sillä ajelusta. Niin ikään yhtä hyvin tunnetaan samaan konserniin kuuluneen Plymouthin sisarmallit Barracuda, Cuda, Superbird, Satellite, GTX ja Road Runner
Viidettä sukupolvea valmistettiin 1965–1970, ja siinäkin jakson puolivälissä tehtiin iso facelift. Osaltaan taustalla olivat Nascar-sarjan parissa saavutettu menestys ja mestaruudet, mutta yhtä hyvin haluttavuus perustui silloiseen laajaan tekniikan valikoimaan. Vuoden 1968 Dodge Coronet ei ole auto pienimmästä päästä, mutta tässä asussa ja stuukissa linjat ovat kohdallaan. Coronet ja sen sisarmalli Plymouth Belvedere jakoivat saman Vuoden 1968 Dodge Coronet ei ole auto pienimmästä päästä, mutta tässä asussa ja stuukissa linjat ovat kohdallaan. Viides sukupolvi Coronet tuli Dodgen mallistoon jo vuonna 1949. Strategiset mitat ilmoitetaan: akseliväli 117 tuumaa (2,97 m) ja kokonaispituus V8-MAGAZINE 53. Coronet poistui mallistosta 1959, mutta muutaman vuoden tauon jälkeen se palasi 1965 keskikokoisena intermediate-size-mallina. Strategiset mitat ilmoitetaan: akseliväli 117 tuumaa (2,97 m) ja kokonaispituus 207 tuumaa (5,25 m). Suomessa Moparin eri automallit ja etenkin muskeliautot ovat aina nauttineet suurta suosiota, eikä näiden palvonnan hiipumisesta ole mitään pelkoa. mia, mikä lienee paras todiste autojen nauttimasta suuresta suosiosta. Toki on täältä myös ostettu yksittäisiä Mopareita Ruotsiin. Sitä markkinoitiin full-size-mallina ja Coronetissa oli aluksi merkin paras varustetaso. Autoja on tuotu muutaman viimeisen vuosikymmenen saatossa paljon lisää ensisijaisesti Amerikan suunnalta kuin myös Ruotsista. Juuri vuoden 1968 Coronetit olivat sukupolven ensimmäiset uudelleen muotoillut mallit. Legendaariset 426-kuutiotuumaisella Hemi-moottorilla varustetut yksilöt edustivat tarjonnan terävintä kärkeä
Sopusuhtaisesti mitoitetut pitkä keula ja perä yhdistyvät nätisti kaksioviseen hardtop-koriin. Niitä valmistettiin yhteensä pyöreästi 103 500 autoa, joista valtaosa oli varustettu V8-moottorilla, noin 95 300 kappaletta. Varma perustekniikka ”Coronetin toimintavarmuus on ollut Mikolle ensisijainen asia.” Viidennen sukupolven Coronetiin oli saatavissa seitsemän moottorivaihtoehtoa. Coronet R/T huippumallia tarjottiin vain 440 cid 375 hv RB V8-moottorilla ja ainoa sen optio oli 426 cid 425 hv Hemi V8, jonka sai myös Super Beehin. Coronet-malleista myydyimmäksi nousi Coronet 440. 54 V8-MAGAZINE. Historia kertoo, että myös kaksi Coronet 440 -autoa myytiin norsumoottorilla. Nätti, linjakas sporttimuotoilu puhuttelee kaikissa versioissaan. Mikon orkkis 318-pikkulohko on toiminut moitteettomasti. Kotimaansa aikaisemmasta ei tiedetä sen enempää kuin, että Coronet oli maalattu uudestaan jo Amerikan suunnalla. Varustetasoja tarjottiin viisi: perus-Coronet, Coronet Deluxe, Coronet 440, Coronet 500, and Coronet R/T. Kaikkinensa Coronet tarjosi täyden korimallivalikoiman kaksija neliovisista malleista, avoon ja farmariin. Dodge esitteli mallivuonna myös Coronet 440 coupeen perustuvan muskelisemman Super Bee -mallin, jossa oli 383 cid 335 hv V8 ja nelilovinen manuaali. Alusta on sekin siistissä kunnossa, vaikkakin omistajan silmissä siellä alkaisi jo näkyä pientä kunnostuksen aihetta. Onhan tuo omalla tavallaan varsin kiehtovaa, kun muistaa auton valmistumisesta kuluneen yli 50 vuotta! Harhaanjohtavasta Coronet 440 mallimerkinnästä huolimatta tekniikka koostuu tehdasalkuperäisestä 230 hv ja 340 lbs-ft väännön tuottavasta 318 kuutiotuuman pikkulohkosta. Esimerkiksi mitään kummempia ruostevaurioiden korjauksia Coronet ei ole kaivannut. Kaksiovisina Coroneteja sai kaikissa muissa paitsi perusversiossa. Orkkis pikkulohkoversio Mikko löysi Coronetin Sipoosta viitisen vuotta sitten, jolloin edellinen omistaja Kimmo Kuortti oli tuonut sen Amerikasta. B-body pohjalevyn. Vuonna 1968 Coronet 440 korimalleja tarjottiin neljä: 4-ovinen sedan, 2-ovinen hardtop ja coupe sekä farmari. Moottorin jatkona on kolmivaihteinen 727-automaatti ja voimansiirron viimeisenä linkkinä löytyy 8 3/4-varttinen lukoton perä. Vuonna 1968 Coronetin laaja moottorivalikoima käsitti peräti seitsemän eri tehoversiota ulottuen 225 cid kuutosesta 318 cid pikkulohkoon ja 383-kuutiotuumaiseen isolohkoon. Suuresta valmistusmäärästä huolimatta kaksiovisia 1968 Coroneteja ei ole kuitenkaan tullut Suomeen ruuhkaksi asti. Vuonna 1968 Dodgen suosituin mallisarja oli juuri Coronet, jota valmistettiin yhteensä runsaat 200 000 autoa eli se edustaa pyöreästi kolmannesta Dodgen koko vuosituotannosta. Kimalainen oli vastine Plymouth Road Runnerille, ja sen valmistus jatkui vuoteen 1971. Mikon Moppe kulkee museokilvissä, mikä sekin kertoo auton olevan hyvin säilynyt ja alkuperäistyylisesti siistikuntoinen yksilö
Hyvin Coronet käy ja kukkuu. Maalipinta myllytettiin ja vahattiin. Mikko ei uskalla millään tavoin mennä sanomaan, kuinka matkamittarin lukemat täsmäävät todellisuuden kanssa yksiin. Sohvapenkki ja rattikarahka edustavat tehtaan peruslinjaa. Hän yksinkertaisesti vaan tykkää autonsa ulkonäöstä ja tällä ajelusta. Retrosoundin mankka on suurin sisustaan liittynyt hankinta. V8-MAGAZINE 55. Peräpäästä pilkistää tuplamallinen efektor-tyylinen pakoputkisto ja alla pyörivät tyylikkäät American Racing -vanteet, joiden ympärille on kietaistu takana kooltaan 275/60R15 ja edessä 235/60/15 Cooper Cobra Radial G/T renkaat. Öljyn vaihtojen yhteydessä ulos on aina tullut ihan asiallisen oloiset öljyt, eikä voiteluainetta kulu normaalista poiketen. Coronetin toimintavarmuus on ollut Mikolle ensisijainen asia. Ikkunat laskevat ja nousevat käsin veivaamalla. vie luotettavasti tapahtumasta toiseen veekasimoottorin säestyksellä. Auto hörähtää aamulla käyntiin töihin lähtiessä ja tällä uskaltaa hyvin mielin suunnata pidemmillekin reissuille. ksausta. Peruslaittoon lasketaan niin ikään sisustan näprääminen, kuten joidenkin ruuvien vaihtoa ja muuta pientä hienosäätöä. Samassa kaupungissa asuvalta Granvikin Paulilta löytyi vieläpä juuri tähän autoon sopiva mankan taustalevy. Mikko ei ole varsinaisesti joutunut tai halunnut ryhtyä rakentamaan Coronetiaan millään tavoin. Kaipaa vaan ajoa Mikko on viiden vuoden aikana tehnyt autolle vain pientä
Alustan maavaran muuttaminen onnistuu kojetaulun katkaisinta kääntämällä.” Todellisuudessa ne eivät olleet säiliöitä vaan niiden sisään oli piilotettu hydraulisylinterit. TEKSTI SONDRE KVIPT -KUSTOMARAMA, KUVAT JIM LOGUE Jim Loguen Fabulous X54 Maailman ensimmäinen hydrauleilla varustettu kustom. Tarina itsessään antoi vähän huomiota auton hydraulialustalle, ja ainoa maininta siitä löytyi moottorikuvan kuvatekstistä. Siitä lähtien keskustelu on käynyt vilkkaana, kumpi autoista oli se ensimmäinen. Kuva Custom Carsin kuvaussessiosta. Tilanne sai uuden käänteen, kun Jim Loguen ’54 Fordin kuvat alkoivat ilmestyä vuosikymmen sitten viestiketjuihin. Ron Aguirren X-Sonic Corvettea pidettiin pitkään maailman ensimmäisenä hydraulista alustaa hyödyntäneenä kustomina. ”Suuret tankit ovat hydraulijärjestelmän säiliöitä. 56 V8-MAGAZINE. Viime vuonna tapasin Jim Loguen Long Beachissä saadakseni taltioitua hänen puolensa tarinasta
Hydraulit Vuonna 1956 Jimille oli käydä huonosti, Ron Aquirren X-Sonic Corvette siinä asussa kuin se valmistui 1960–1961. Etupää oli kasassa kolarin jäljiltä, joten muotoilin sen uusiksi vuonna 1955. Uudenkarhea aihio Jimin isä osti Fordin uutena vuonna 1954, mutta vain vuotta myöhemmin hän kolaroi auton. Tuolloin rakennettiin ensimmäisiä lasikuitukorisia Corvetteja sekä korjauspaneeleita vaurioituneiden tilalle. Verkkomaskin Jim jätti hampaiden taakse, joten niiden läpi ei nähnyt. Jo sitä ennen X-Sonicin uskottiin olevan ensimmäinen hydrauleilla varustettu kustom maailmassa. Jim ei jäänyt ihmettelemään vaan teki oman täyteaineen sekoittamalla lasikuidun hiontapölyä ja epoksia. ’57 Fordin wraparound tuulilasin madaltaminen ei ollut siihen aikaan mikään yksinkertainen toimenpide, joten Jim päätyi upottamaan sen kokonaisena koriin. Isäni oli ammatiltaan huonekalujen verhoilija ja pahvia meille tuli arkkeina. – Kyseessä oli Business Coupe, halvin Ford, jota tarjottiin siihen aikaan. KUVA RON AQUIRRE Chalo Lafuente teki X-Sonicista “The First Car To Be Lifted” -otsikolla jutun Technical Low Rider Magazineen vuonna 1981. Corvettessa hampaita oli 13, mutta Jimin modi. Etuja takapään sekä hydraulien valmistumisen jälkeen vuorossa oli katon poisto. Hammasrivistö Jim sovitti keulaan ’55 Cadillacin bullet-puskurin ’56 Cadillacin crossbaria hyödyntäen, jonka hän asensi puskureiden väliin. Ford oli Jimin ainoa auto, jota hän käytti myös työmatkoihin. Hän aikoi mennä ensin Douglas Aircraftin palvelukseen, mutta GM maksoi tuolloin kaksinkertaista tuntipalkkaa. Jim on vuonna 1958 otetussa kuvassa leikkauspoltin kädessään. Vuonna 1958 otettu rakennusvaihekuva Fordista. J ames “Jim” Logue syntyi 1. Toimenpiteen jälkeen tavaratilaan pääsi, mutta sisäkautta. Jim osti jäänteet suunnittelemansa kustomin aihioksi. Työskentelin tuolloin General Motorsilla South Gatessa, ja Fordin rakentaminen oli harrastukseni. Samalla hän suoristi alkujaan sisäänpäin kaartuvat lokasuojien päät. lokakuuta 1935. Ron kertoo asentaneensa hydraulit auton etuosaan lokakuussa vuonna 1958. – Corvetten tehdasosissa ei esiintynyt vastaavaa ongelmaa, sillä lasikuituosien valmistamisessa käytettiin kankaan sijasta lasipartikkeleista koostuvaa mattoa. Ostin 1955 Mercuryn ajovalokehykset ja hyödynsin muotoilussa paksua harmaata pahvia. Taakse sovitettiin vielä 1949 Buickin kavennettu takapuskuri. Pyysin heitä hidastamaan nopeutta, jotta näkisin kaupan edustalle pysäköidyt valmiit ja asiakasnoutoa odottavat autot. – Tein töitä kokoonpanotehtaassa, jossa kasattiin Pontiaceja, Oldsmobileja ja Buickeja. Ensimmäisessä versiossa oli mustaksi maalattu, neliöreikäinen verkkomaski, joka vaihtui myöhemmin ’56 Corvetten hammasmaskiin. Jim teki ajovalojen taakse myös valojen säätömekanismin ja siihen liittyvät säätönupit, joilla hän sai tarvittaessa säädettyä valot kohdalleen lokasuojien alta. V8-MAGAZINE 57. Hän kuvailee itseään yksinäiseksi sudeksi, jolla on intohimo insinöörityöhön. – George ja Sam Barrisilla oli myymälä Lynwoodissa, ja vanhempani ajoivat usein sen ohi, kun olin lapsi. Nämä upeat 1949–51 Mercuryt innostivat oman auton rakentamiseen, kertoo Jim ensikipinästään. – En koskaan tehnyt mitään luonnoksia, vaan suunnittelin silmämitalla ja rakensin vapaalla kädellä. Lasikuituosien valmistaminen oli siihen aikaan pulmallista, sillä auringon porottaessa pitkään alkoi kankaan kuvio näkyä. Sain niistä idean tehdä omaan autooni lokasuojat lasikuidusta. 1959, kolme kuukautta National Roadster Show’n jälkeen. Jim oli ajanut autolla kolmen vuoden ajan, rakentaen sitä samalla kokonaisuus kerrallaan. Fordin takalokasuojia Jim pidensi 12 tuumaa ja asensi niihin 1956 Lincolnin takavalot. Jim muokkasi auton alkuperäistä tavaratilaa, madalsi sen kantta ja teki luukusta kiinteän. Jim ansaitsi GM:llä kaksi dollaria tunnissa. Kun hän käsitteli osat sekoituksella, niin ongelma poistui. – Kittiä, bondoa ei vielä ollut. Takaosan koristeeksi Jim moldasi vielä ’57 Oldsmobilen hubcabilla koristellun Connie Kitin. Fordista tuli myös kojelauta ja tulipelti. Ensimmäisen kerran hän käytti hydrauleja Custom Car Spectacle -näyttelyssä Long Beachissä 30.–31.5. Jim varttui Long Beachissä, Kaliforniassa ja hän kiinnostui kustomeista nähtyään Barris Kustomsin eteen pysäköidyt autot. kaatiossa peräti 20
Lokasuojat syntyivät lasikuidusta, puskuri oli ’55 Cadillacista, välipala ’56 Cadillacista ja hammasmaski Chevrolet Corvettesta. Käsin tehty, otsikoitiin artikkeli autosta Custom Car Magazinen helmikuun 1959 numerossa. Jim kasvoi Kalifornian Long Beachissä. Kaikki oli valmista niiden osalta vuonna 1957, joten hän aloitti hydraulijousituksen suunnittelun. kun koko kuormallinen puskureita kaatui GM-tehtaalla. KUVA JOE CONTAOI 58 V8-MAGAZINE. Pat Brollier kuvasi Fordin, kun Jim oli armeijassa, joten hänen isänsä junaili kuviot. Siinä missä Citroenin idea oli kasvattaa maavaraa, oli Jimin suunnitelma päinvastainen. California Vehicle Code 24008 teki laittomiksi kaikki autot, joiden yksikään osa oli vanteiden ulkokehän alareunaa matalammalla. Jim sai idean hydrauleihin Citroenista, joka käytti hydropneumaattista alustaa ensimmäisen kerran vuonna 1954 Traction Avantin takapäässä ja vuonna 1955 DS:ssä sekä edessä että takana. Hän lähti juoksemaan ja yksi puskuri osui kyynärpäähän. Onnettomuuden jälkeen Jim vaihtoi työpaikkaa ja siirtyi North American Aviationin palvelukseen koeosastolle. Jim aloitti autonsa rakentamisen keulan uudelleen muotoillulla. “Ilman isääni kukaan ei olisi koskaan tiennyt mitään autostani,”, Jim kertoi minulle puhelimessa vuonna 2017. Jim ajoi Fordillaan kolme vuotta työstäen vuoron perään sen etuja takapäätä. rullaluistimella, jota liikuteltiin alustan alla kepillä. Samana vuonna kuvernööri Brown hyväksyi lain, jonka tarkoitus oli puuttua liikaa alustaltaan madallettuihin autoihin, joita alkoi esiintyä rakentelun suosion myötä kaikkialla Kaliforniassa. Jim muistelee, että välystä testattiin mm. Kiinnostus kustomeihin heräsi, kun hän näki Lynwoodissa sijainnen Barris Kustomsin pihalla juuri valmistuneita autoja
Myös Ron Aquirre käytti samaa rmaa. Jim voitti tapahtumassa ensimmäistä kertaa jaetun Glyde Giraldo Memorial Awardin. Jim käytti hydraulipumppua sähkömoottorilla, koska hän halusi korkeuden olevan säädettävissä myös näyttelyissä. maastoajoa varten. En voinut ostaa konepellin läpi tulevia hydraulisylintereitä, joten jouduin soveltamaan kaiken käyttötarpeeni mukaan. Kun lisää ilmaa palkeisiin, jäykistyy jousitus. Pyöreisiin kahvoihin pulttasin keskelle venttiilille menevän tangon ja sain ohjattua sitä pyörittämällä. – Hitsasin päälle ison pyöreän sylinterin, jonka sisällä olivat jousi ja hydraulisylinteri. ’49 Buickin puskuri on puolestaan yhdistetty ’56 Lincolnin pakoputken ulostuloihin. Etupään kohdalla Jim kohtasi ongelmia, kun etujouset menivät yläasentoon. Hydraulien käyttö suoraan lehtijousien kanssa ei olisi onnistunut, joten päädyin tällaiseen ratkaisuun tavaratilassa. Jimin Fordin kori oli sama kuin ’52-mallissa. Niin hän osti palaneen ’57 Ford Convertiblen ja otti siitä tuulilasin, kojetaulun sekä tulipellin. Nuoren miehen budjetti oli tiukka ja hän osti kaiken käytettynä. Halusin ajaa autolla alusta vakiona, mutta tarvittaessa sen niin matalaksi kuin mahdollista. Painesäiliö sijaitsi jäähdyttimen edessä, koska halkaisijaltaan noin 3-tuumaisten sylinterien toiminta ei vaatinut paljoa nestettä. Jousipakan yläpuolella käytin ilmapalkeiden lisäksi myös hydrauleja. Idean hydrauliikan hyödyntämisestä Jim sai Citroenista, joka esitteli hydropneumaattisen jousituksen ensimmäisen kerran vuonna 1954 Traction Avantin takajousituksessa. Katto pois Hydraulien valmistumisen jälkeen Jim päätti leikata auton katon irti. Minun oli saranoitava ne ylösnousun aikaisen kulmamuutoksen takia. Myös konepeitto avautui hydraulisesti. Olihan kyseessä mekaaniset hydrauliventtiilt. Auton takaosa on yhtenäinen kokonaisuus, jossa kaikki saumat on täytetty. Säännöt sanoivat, että akun kengät piti irrottaa turvallisuuden takia konehuoneesta, mutta hänellä oli lokasuojan sisässä piilossa toinen akku, jonka avulla hän sai järjestelmän toimimaan. Otin kaksi alinta, jäykintä lehteä pois. Haalistunut kuva autosta National Roadster Show’ssa, jossa se teki ensiesiintymisensä suuren yleisön edessä helmikuussa 1959. Tein ohjuriputket, laakeroin liikkeet. Jos autoa nostettiin tietyssä kulmassa, kuten toinen puoli jalkakäytävällä, ei etupään nousu tapahtunut tasaisesti, takapäässä vastaavaa ongelmaa ei ollut. Minulla ei ollut rahaa, joten hyödynsin käytettyjen sotatarvikkeiden ylijäämäkaupan Palley Supply Companyn aiheen kirjallisuutta ja hankin niiden ohjeiden pohjalta sopivat hydrauliosat. Palleys-hydrauleissa oli venttiili, joka tasasi nesteen kummallekin puolelle. Takana hydrauleissa oli suurempi iskunpituus ja Jim pystyi nostamaan auton takapuskurin korkeammalle kuin mitä se oli vakiona. Minä puolestani tein hivenen käänteistä suunnittelua madalluksen nimissä. Konepellistä Jim leikkasi keskiosan pois ja madalsi sitä. Siipiä on jatkettu 12 tuumaa ennen ’56 Lincolnin takavalojen sovittamista. Muodoltaan säiliö muistutti lähinnä matkalaukkua. Järjestelmä toimi hitaammin, mutta oli ok. Kokonaisuus toimikin hyvin. Kekseliäänä kaverina hän asensi lasin sellaisenaan upottaen sen alareunan korirakenteisiin. Hän myös kunnosti auton moottorin ja varusti sen kolmen kaasuttimen imusarjalla. – Citroen käytti hydrauliikkaa auton maavaran kasvattamiseen mm. Saranat hän teki itse, koska alkuperäiset eivät toimineet hydraulipumpun kanssa. Sen jälkeen hän leikkasi eteen taskut, joihin etujouset sopivat. Konepellin takaosaan hän sijoitti ’66 Mercuryn kromihampailla koristellun scoopin. – Minulla ei ollut varaa kuin kahteen akkuun. Leikkelin tavaratilan pohjan ennen kuin asensin sinne ylikokoiset lehdet, joiden ja rungon välissä olivat kierrejousin varustetut ilmapalkeet. Jim muokkasi runkoa, korotti sitä akselistojen kohdalta. Armeija sotki kuvioita Autoa rakennettiin aikomuksena viedä se Jim hankki kaikki hydraulijärjestelmänsä osat Palley Supply Companyltä. Hänen isänsä oli ostanut uuden ’57 Ford Rancheron, jonka tuulilasin istuvuutta omaansa Jim mittaili ahkerasti. Ilmapumppujen sähkömoottorit olivat 24-volttisia, mutta Jim käytti 12-volttisia. Lasin madallus kävi mielessä, mutta se oli siihen aikaan vaikea tehtävä. Vuosimallin 1954 Fordissa oli pallonivelet ja kansiventtiilimoottori, eikä hän olisi voinut asentaa hydrauleja eteen, jos tämä kori olisi ollut aikaisemmalla rungolla. Omaperäinen ratkaisu – Useimmissa autoissa oli siihen aikaan lehtijouset takana, niin myös omassani. – Kun työskentelin ensimmäisiä kertoja hydraulien parissa, en tiennyt mitään ylipainetapauksissa nestettä takaisin ohjaavista varoventtiileistä. Ensimmäinen nelipyörätoteutus oli puolestaan vuonna 1955 Citroen DS:ssä. Jim hankki kaikki hydraulijärjestelmänsä V8-MAGAZINE 59. Olin varmaan onnekas, kun käytin vain 12 voltin järjestelmää. Näin sain madallettua ja korotettua auton maavaraa kojetaulusta käsin. – Tein kaikki katkaisijat, kahvat ja vivut itse. Jousi menee ylös hydrauliikan ollessa yläasennossa. Wraparound tuulilasit olivat ilmestyneet uusiin autoihin, joten hän halusi sellaisen. Edessä ei päästy kuin vakiokorkeuteen ja alas niin, että matalin kohta, runko poikkipalkki osui melkein maahan
Näyttelyssä Jimin auto keräsi huomiota, koska se poikkesi toteutuksellaan totutusta. Tässä vaiheessa auto oli päällisin puolin valmis, mutta monta yllättävää pikkujuttua jouduttiin vielä ratkomaan. Hänen isänsä kuskasi auton sinne Oaklandin National Roadster Show’hun vientiä varten. Hiekkapaperin jäljet hävitin erilaisilla yhdisteillä ja viimeistelin pinnan maissitärkkelyksellä, joka oli muita aineita hienompaa. Kaikki autot olivat jo paikoillaan sisällä, mutta kun autoni peite poistettiin, tekivät muut tilaa, jotta sain siirrettyä sen hallin etualalle. Tuulilasin madaltamisen jälkeen Jim madalsi myös rattiputkea. Isäni veti traileria ’58 Dodge Royal Lancerilla, jonka kyydissä oli viisi henkilöä. Auto tuli perjantaina ja näyttely alkoi seuraavana päivänä. Minut kuitenkin värvättiin palvelukseen päivä ennen syntymäpäivääni 1.10.1958. Olin silloin 22-vuotias, ja niihin aikoihin 23-vuotiaita ei enää värvätty palvelukseen. 60 V8-MAGAZINE. Isäni oli myös kylttimaalari, joten hän tekaisi minulle muutamia tauluja näyttelyitä varten. Jim esittelee ylpeänä palkintoa, jonka hän voitti vuoden 1959 Renegades Long Beach Rod & Custom Motoramasta. – Käytin autoa kotiutumisen jälkeen, mutta en rakentanut sitä. Vuokrasimme kuskaukseen trailerin, mutta autoa ei saatu sovitettua kyytiin kunnolla. Isäni vastasi verhoiluista, ja minä puolestaan maalauksesta ja muista töistä penkkejä lukuun ottamatta, jotka verhoiltiin valkoisen ja kullan yhdistelmänä boltavew-materiaalilla. Seuraavalla viikolla Jim matkusti junalla El Pasossa sijaitsevaan armeijan Fort Bliss -tukikohtaan, joten hän ei päässyt mukaan palkintojenjakoon. Oakland Roadster Show’hun helmikuussa 1959. Tuotaessa auto oli peitelty, mutta palveluspaikkani kaverit tunnistivat sen heti Fordikseni mataluuden takia. Matkasimme kahdella autolla, ja vanhempani kuskasivat Fordini takaisin kotiin. Jim voitti autollaan ensimmäistä kertaa jaetun Glyde Giraldo Memorial Awardin. – En ollut ehtinyt viimeistellä autoa. Niihin aikoihin ainoastaan Corvettessa ja Thunderbirdissä oli vastaavantyyppiset erillisistuimet. Konehuoneessa ovat säilyneet metalliset lieriöt, joiden sisään kierrejousien ja hydraulien rakenne sijoitettiin. Lyhyt uutinen Jimin palkinnon voitosta National Roadster Show’ssa julkaistiin paikallisessa Long Beach sanomalehdessä. Jim palveli Fort Ordissa, joka oli Monterey Bayssä, Kaliforniassa sijaitseva armeijan tukikohta, josta oli matkaa 350 mailia Long Beachiin. Pat Brollier kuvasi auton Custom Car Magazineen Jimin ollessa armeijassa. Istuin auton takana katsellen sitä, kun huomasin moottoripyöräpoliisin pysäköineen odottamaan noin kymmeJimin Ford näkyy Jerry Angolikin ’55 Thunderbirdin taustalla Custom Carsin heinäkuun 1959 numeron kansikuvassa, joka on otettu National Roadster Show’sta. Lehtijuttu toi julkisuutta Jimin isä tunsi National Roadster Show’ta pyörittävän kaverin, jonka avustuksella Jim sai autonsa kuviin ja lehtijuttuihin. Matkalla trailerista puhkesi rengas, mutta onneksi erään huoltamon takapihalta löytyi sopiva ehjä rengas. Siellä sain kutsun Las Vegasin Rod & Custom Autoramaan yhdessä George Barrisin ja muiden kavereiden kanssa. Hän vapautui armeijasta vuonna 1960 ja noin vuoden kuluttua siitä hän ”pysäköi” auton lopullisesti. Suunnittelin autoon myös liekkejä, mutta ne jäivät tekemättä. Jim vaihtoi työpaikkaa suunnitteluosastolta, ja hän ehti toimia uudessa työssä vain muutaman kuukauden ennen palvelukseen astumista. Liikenevän vapaa-ajan hän käytti autonsa maalaukseen. Jotkut kaverit halusivat tulla mukaan auttamaan, joten pudistimme ja kiillotimme auton porukalla. Hänen äitinsä lensi paikalle Long Beachistä, ja isä olikin jo siellä, koska auto täytyi vielä kuskata kotiin. National Roadster Show’n jälkeen Jim asensi autoon ’58 Chevrolet Impalan rosteriset helmapellit. Isäni kertoi, että kotimatkalla poliisit olivat pysäyttäneet hänet eturekisterikilven puutteen takia. – Auton pintaan tuli 40 hienoa lakkakerrosta, jotka vesihioin 600-karkeuden paperilla. Sinä aikana vein auton vain kahteen näyttelyyn. Niihin aikoihin pyöri tv-sarja nimeltä Fabulous 52, josta nimiväännös juontuu. Se oli hienointa, jota siihen aikaan sai. Isäni antoi idean X:n lisäämisestä, joten autosta tuli Fabulous X54. Kyseessä oli toinen näyttelyistä, joihin Jim vei auton itse ollessaan lomalla armeijasta.. – Monet luulivat, että olin tehnyt auton Packardista, vaikka se todellisuudessa oli Fordin halvin malli, Mainline Business Coupe Six. – Isäni teki kaiken, koska minä olin kiinni kaksi vuotta armeijassa. Hän joutui oikeuteen, mutta jäi ilman tuomiota, koska oli siirtänyt takakilven eteen ja ottanut autosta Polaroid-kuvan todistaakseen, että kilpi oli ollut paikallaan. Niinpä ajoin sen perille. Toinen niistä oli Renegades Long Beach Motorama. – Leikattuani katon pois, päätin auton valmistuvan näyttelyyn. Näin toimittiin, koska muutoin ohjauspyörä olisi noussut tuulilasin yläpuolelle! Madaltamisen jälkeen ratin alaosa osui kuskin penkkiin eikä jalkatilaa ollut, joten penkin madaltaminen lattiatasoon jäi ainoaksi vaihtoehdoksi. Kerran olin pysäköinyt auton isäni talon nurmikolle ja laskenut sen tonttiin. Madalletut etupenkit Jim suunnitteli ja teki itse. – Minulla ei ollut aikaa takapenkin rakentamiseen. Onneksi isäni kuskasi auton trailerilla. Jouduimme ajamaan yhdistelmällä varovaista vauhtia ja saavuimme perille kello 3 aamulla. Niin ristin autoni X54, mutta näyttelyissä kutsuimme sitä nimellä Fabulous 54. Kojetaulun sähköpiuhoja oli vetämättä, joten valot ja tuulilasinpyyhkijät eivät toimineet
Näyttelykyltti on peräisin vuoden 1959 National Roadster Show’sta. Tein sen aiemmin kuin syntyi meksikolaisten lowriding, mutta itse asiassa sekin oli eteläkalifornialainen juttu. Kun tapasin Jimin vuosi sitten, käväisimme Bryanin luona vilkaisemassa autoa. Jonkin ajan kuluttua auto ruostui ja muovisosat irtosivat. Poliisi seisoi kädet lanteilla ja kasvoillaan ilme, joka ei unohdu. Kun hän ei nähnyt, nostin auton normaalia korkeammalle ja lähdin liikkeelle. rmaa. V8-MAGAZINE 61. Ron Aqiurre sanoo, että hän asensi PortA-Power työkalun hydraulit X-Sonic Corvettensa etupäähän viimeistään lokakuussa 1958. – Tein tutuille paljon osia, koska heillä ei ollut rahaa ostaa uusia mäntiä ja muita sen kaltaisia osia. – Olin niin kiireinen siihen aikaan, että viimeistely ja näyttelyt jäivät. Autoin lukuisia ihmisiä, mikä oli ehkä syynä siihen, etten koskaan rakentanut toista autoa. Jim oli 24-vuotias voittaessaan palkintoja. Vuonna 1967 hän sai työpaikan Long Beachissä sijaitsevasta Douglas Aircraft Companystä, jossa hän työskenteli 31-vuotiaasta 80-vuotiaaksi. Pidin siitä kovasti, ja meillä oli tuhansia koneita työstettävänä. Niinpä jouduin oikeuteen! Elämä muuttui Armeijan jälkeen Jim sai töitä, meni naimisiin, hankki talon, eikä koskaan saanut viimeisteltyä kustomiaan. over House of Style . – Sähkömoottorin ja yhden akun varassa oleva korkeudensäätö teki lopulta tenän, ja kerran en saanut nostettua ajokorkeutta. – Kerroin Andylle, että hänen kannattaa nostaa ruostunut kori paikoiltaan ja käyttää projektissa toista, vähemmän ruostunutta koria. Bryanin tarkoituksena on entisöidä Fabulous X54 alkuperäiseen vuoden 1958 asuunsa. Se olisi paljon kätevämpää toiminnan kannalta. Asioita tapahtui ja elämäni muuttui. Poliisit olivat usein Jimin kintereillä auton liiallisen mataluuden takia. Se ensimmäinen Jim uskoo, että hänen autonsa oli ensimmäinen hydrauleilla varustettu, jossa ajatuksena oli alustan madaltaminen, ei korottaminen. Ilman Jimin isää auton tarina olisi voinut olla toisenlainen, eikä maailman ensimmäinen hydrauleilla varustettu kustom olisi koskaan tullut yleiseen tietoisuuteen. Halusin, että kaikki kulmat olivat säädettävät, joten pystyin madaltamaan ja korottamaan koko autoa. Jim päätti soittaa Andy Lodille ja tiedusteli, olisiko hän halukas ostamaan kustomin. Armeijassa Jim työskenteli ajoneuvojen parissa ja oppi paljon. Ford oli ensimmäinen ja viimeinen kustom, jonka Jim rakensi. Vuonna 1968 hydrauleilla varustetuista autoista kiinnostunut Andy aikoi entisöidä Fordin, joten Jim antoi hänelle lisäksi muutaman kaksiovisen ’56 Ford hardtopin varaosa-autoiksi projektia varten, koska niissä oli sama alusta. Tässä viime vuonna otetussa kuvassa Jim ja Bryan ovat Fordin äärellä. Jimin Ford puolestaan oli pääosiltaan valmis 1.10.1958 mennessä, ja hydraulit olivat jo toiminnassa ennen kuin Jim leikkasi auton katon irti ja asensi ’57 Fordin tuulilasin paikoilleen. Jim säilytti autoaan isänsä . Jimin Ford oli mukana kohtauksessa elokuvassa The Time Machine (1960). Jos olisin saanut pojan, olisin ehkä viimeistellyt auton hänelle, mutta sain kolme tytärtä. Auto on edelleen täydellinen ja koskematon. Hän ei halunnut, että auton nykykunnosta julkaistaan kuvia, mutta tarkoituksena on entisöidä se täsmälleen siihen asuun, kuin Fabulous X54 oli vuonna 1958 valmistuttuaan. rman tiloissa, kunnes supermarket eräänä päivänä nielaisi puolet korttelista. Kustom on edelleen täydellinen. – Olin onnekas, että sain armeija-aikana auton siihen kuntoon, että osallistuin National Roadster Show’hun. nen auton mitan päähän. – Minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin suojata auto ja siirtää se ulkosäilytykseen isäni ’37 Hudson Terraplane pickupin viereen. – Fiksasin ja kunnostin koneita tehtaalla. Barris madalsi alustoja jousia lämmittämällä jo, kun olin lapsi. Luulen, että olen ensimmäinen, joka sai kokonaisuuden toimimaan. Tämä kuva on otettu joulukuussa 2017, jolloin Jim oli 82-vuotias. – En usko, että kukaan teki vastaavaa ennen minua. Kolme alkuperäistä rengasta on tallella ja samat hydraulit ovat olleet paikallaan vuodesta jo vuodesta 1957. Andy oli yrittänyt ostaa autoa jo useita kertoja vuosien aikana, joten hän tarttui tilaisuuteen. Auto oli ajettava, mutta siinä ei ollut radiota eivätkä kojetaulun valot toimineet. Fabulous X54 oli mukana vain neljässä näyttelyssä valmistumisensa jälkeen. Työlästä, mutta niin hauskaa. Metro Goldwyn Mayer kuvasi paljon kohtauksia, joissa Ford oli mukana, mutta elokuvaan jäi vain tämä, missä Robert Taylor pysäyttää aikakoneen vuoteen 1966. Vuoden 2000 paikkeilla kaupunki vaati Jimiä siirtämään Fordinsa ja lukuisia muita autoja, joita hän säilöi ulkosalla. Seitsemän lapsen perhe vei kuitenkin Andyn ajan, joten hän myi auton vuonna 2015 Bryan Robinsonille, joka pyörittää kustom-maalauksiin erikoistunutta Bell. Jimin auto on kuvassa tyttö vierellään kohtauksessa juuri ennen ydiniskua kaupunkiin. Jim esittelee autoonsa liittyviä ja säilyttämiään muistoja. Jotkut puhuvat Corvettesta, mutta en tiedä mikä Corvette oli kyseessä ja milloin. Jos rakentaisin auton nykyään, käyttäisin ehdottomasti hihnavetoista hydraulipumppua akkutoimisen sijaan
Ensin ei ollut tietoa, että MPC julkaisi siitä vuonna 1970 ns. MPC muokkasi Mercuryn rakennussarjan myöhemmin kahdeksikin erilaiseksi kilpa-autoksi, jotka eivät ole yhtä harvinaisia (lue: kalliita) kuin originaali. Ne ovat kuitenkin puhtaita kilpa-autoja, ilman vakiomallista sisustusta, alustaa tai muitakaan detaljeja. Asia onnistui vasta 2000-luvulla. Tuon aikaisilta suomalaisilta autolehdiltä ei ymmärtämystä amerikkalaisautoille herunut, ylimuotoiltuja tai ei. Vieläpä kohtuuhinnalla, kun malli oli kehnosti raAlussa oli joukko 1970 Cyclonen osia. Takavaloja oli vain kolme, riittävästi hartsikopiointiin. vuosikertasarjan. Takahelma puuttui, mutta Torinon vastaava osa on samantapainen ja se sovitettiin Mercuryn koriin. Cyclone lienee alunperin rakennettu pace cariksi. Punaisen korin mukana tuli muutakin sälää kuten viininpunaisia sisustuksen osia (ei kuvassa), ilmeisesti rakennussarjan muista versioista. Väite oli sinällään mieleenpainuva, mutta siitä, mikä on onnistunutta muotoilua ja mikä muotoilun merkitys on Cyclonen kaltaisille autoille, voidaan olla montaa mieltä. 62 V8-MAGAZINE. Riittävän pitkän metsästämisen jälkeen koriltaan lähes tärväämätön Cyclone lopulta tarttui haaviin. Lämmityslaitteen ilmanottoritilä kopioitiin Torinosta. Iva ei kuitenkaan osunut pienoistoimittajaan, vaan Mercury teki sellaisen vaikutuksen, että autosta oli pakko rakentaa pienoismalli. Pienoistoimittaja luki aikoinaan TM 20/1969 numerosta yllä olevan ylimuotoilusitaatin ja virke ankkuroitui pysyvästi mieleen. Myöhemmin siksi, että Cyclonen kaltaisten alkuperäissarjojen hinnat kohosivat jo 1980-luvulla saavuttamattomalle tasolle. Cyclonen rakentaminen pienoismalliksi eli vuosikaudet vain kaukaisena haaveena. TEKSTI JA KUVAT JUHA AIRIO J oskus tärkeät ja ehdottomasti muistettavat asiat eivät jää mieleen mitenkään, kun taas asiat, joiden tarpeellisuus on vähintäänkin kyseenalainen, iskostuvat ajatuksiin loppuiäksi. Kiinteä konepelti irrotettiin korista ja sen alapinnan tukirakenteet koostettiin muovisuiroista. 1970 MERCURY CYCLONE GT Tekniikan Maailman vuosien takainen kommentti ”Mercury Montego Cyclone GT on sitä vanhaa ylimuotoiltua jenkkityyliä, josta muut mallit vähitellen ovat pääsemässä eroon” oli mitä ilmeisimmin tarkoitettu kritiikiksi amerikkalaisautojen muotoilusta
Moniin osiin tehtiin muutoksia ja jo senkin takia, että rakennettiin Cyclonen GT-malli. Joillekin rakentajille projekti alkaa laatikon avaamisesta, toisille ensimmäisten osien yhteen liimaamisesta. Jos Mercuryn tapauksessa kelpuutetaan aloittamisajankohdaksi TM:n kuvan näkeminen ja halu toteuttaa auto pienoismallina, on kyseessä pienoistoimituksen pitkäkestoisin mallailurupeama. Samalla korjattiin pisaralistat ja tasoiteltiin vanhoja liimajälkiä. Torinon 429 korvattiin Amt:n sarjasta muokatulla 351:llä, mutta lähes kaikki muu konehuoneessa tuli Fordista. V8-MAGAZINE 63. TM:n kuvassa oli pienillä kapseleilla varustetut peltivanteet, jollaisia ei tiettävästi löydy mistään rakennussarjasta. Jos Mercuryn tapauksessa kelpuutetaan aloittamisajankohdaksi TM:n kuvan näkeminen ja halu toteuttaa auto pienoismallina, on kyseessä pienoistoimituksen pitkäkestoisin mallailurupeama. Viininpunaisista osista ei saanut harsittua kokoon koko sisustusta, joten Torinon palikat otettiin avuksi. Pohdittavaksi jää, oliko lopettamisen syynä Mercuryjen ylimuotoilu vai peräti päinvastoin. Korin takaisin vakioksi muuttaminen vaatisi kuitenkin runsaamman panostuksen. Kun Revellogram julkaisi uuden 1970 Ford Torinon sarjan, josta Mercuryyn voisi hyödyntää monet puuttuvat palikat, olivat edellytykset projektille lopulta kasassa. Kokonaisuutena projekti oli kohtuullisen kivuton, sen jälkeen kun tarvittavat osat olivat lopulta koossa. Käytännössä projekti sisälsi ensin kertaalleen rakennetun mallin purkamista ja korjauksia. Erityisen hyödyllisiksi osoittautuivat lukuisat konehuoneen tarrat ja tekstit. Sen kuluessa jopa automerkki Mercury ehdittiin lopettaa. Vanhaksi tyyliksi, josta olisi vähitellen päästävä eroon. Pohjamaalauksilla korjattiin korin virheitä. Turvavöiden soljet, virta-avain ja lattian irtokarvat ovat aftermarket-tavaraa, mittaritaulut kooste ylijääneiltä siirtokuva-arkeilta. Puuttuvien osakokonaisuuksien lisäämisessä hyödynnettiin pääasiassa Revellogramin 1970 Ford Torinon rakennussarjaa. Mikään yhden illan rakenteluprojekti tällainen ei lähtökohtaisesti voi olla. GT-mallin kylkilistoitus tehtiin Plastructin 0,4 mm Suurin osa moottorin osista otettiin AMT:n 1967 Cyclonesta, myös muutama Torinon sarjan osa (valkoisia) hyödynnettiin. Joistain puuttuneista detaljeista kuten takavalot, tehtiin silikonimuotit ja valettiin hartsikopiot. Kahden eri rakennussarjan osien yhdistäminenkään ei tuottanut suurempia ongelmia, kuten käy joskus, vaikka osien pitäisi olla vaihtokelpoisia. Alusta on pieniä lisädetaljointeja lukuun ottamatta Torinon sarjasta ja esittää alustaltaan massattua autoa, joten primeria ja korinvärisiä maalisumualueita ei toteutettu. Ne koostettiin AMT:n 1969 Torinon kapseleista sekä varaosalaatikon viisislottisista peltivanteista ynnä kromikehistä. Joistain puuttuneista detaljeista kuten takavalot, tehtiin silikonimuotit ja valettiin hartsikopiot. Vanhaksi tyyliksi, josta olisi vähitellen päästävä eroon. Mikään yhden illan rakenteluprojekti tällainen ei lähtökohtaisesti voi olla. GT-mallin kylkilistoitus tehtiin Plastructin 0,4 mm suirosta. Pohdittavaksi jää, oliko lopettamisen syynä Mercuryjen ylimuotoilu vai peräti päinvastoin. Scale Motorsportin houndstooth -siirtokuva on kuvioltaan aavistuksen kookas ja peittää yläviistosta katsoen penkkien toppaukset. Promokuvan auto oli Cyclonen GT-versio, mikä huomioitiin lisäämällä kyljen listoitus. TM:n kuvassa oli pienillä kapseleilla varustetut peltivanteet, jollaisia ei tiettävästi löydy mistään rakennussarjasta. Samalla pohjalevyä työstettiin niin, että se saatiin sopimaan Mercuryn alle. Konehuoneen alue paloja jäähdytinseinämineen otettiin Revellogramin Torinosta. Kahden eri rakennussarjan osien yhdistäminenkään ei tuottanut suurempia ongelmia, kuten käy joskus, vaikka osien pitäisi olla vaihtokelpoisia. Detaljeja paranneltiin paikoittain. tässä toimi AMT:n 1967 Cyclone. Toimituksen havaintojen mukaan tavallisiin eurooppalaisiin ja aasialaisiin käyttöautoihin on 1990-luvun minimalismin jälkeen tullut ylimääräisiä muotoja, jotka voisi tulkita ylimuotoiluksi. Jottei punainen sävy tulisi läpi, pohjamaalaus viimeisteltiin 2-komponenttisella happomaalilla, joka toimii eristekerroksena. Toimituksen havaintojen mukaan tavallisiin eurooppalaisiin ja aasialaisiin käyttöautoihin on 1990-luvun minimalismin jälkeen tullut ylimääräisiä muotoja, jotka voisi tulkita ylimuotoiluksi. kennettu ja puutteellinen eikä alkuperäislaatikkoakaan tullut mukana. Ne koostettiin AMT:n 1969 Torinon kapseleista sekä varaosalaatikon viisislottisista peltivanteista ynnä kromikehistä. Vastaavat muutokset tehtiin myös sisustukseen tai siis käytännössä niihin muutamiin Cyclonen osiin, jotka olivat käytettävissä Torinon osien lisäksi. Sen kuluessa jopa automerkki Mercury ehdittiin lopettaa. Torinon moottori korvattiin myös GT-malliin sopivammalla ja lähtökohtana tässä toimi AMT:n 1967 Cyclone. Joillekin rakentajille projekti alkaa laatikon avaamisesta, toisille ensimmäisten osien yhteen liimaamisesta. Pienoistoimituksen mielessä pyöri juuri se TM:n vuosientakaisen mustavalkokuvan mukainen ”ylimuotoiltu” versio, joka pitäisi rakentaa hankituista palikoista. Kokonaisuutena projekti oli kohtuullisen kivuton, sen jälkeen kun tarvittavat osat olivat lopulta koossa. Lähes samaan lopputulokseen saattaisi päästä halvemmalla käyttämällä lähtökohtana Model Kingin uudelleenjulkaisemaa Cyclonen NASCAR-versiota
TEKSTI JA KUVAT PAUL GRANVIK 64 V8-MAGAZINE Plymouth Duster 340 1972. PÖLLYTTÄJÄ PÖLLYTTÄJÄ PAREMMASTA PAREMMASTA PÄÄSTÄ PÄÄSTÄ PÖLLYTTÄJÄ PÖLLYTTÄJÄ PAREMMASTA PAREMMASTA PÄÄSTÄ PÄÄSTÄ Kent Sandmanin ’72 Plymouth Duster on paitsi alkuperäinen 340-tehoversio, niin siinä on myös koko joukko auton muskelista olemusta korostavia optioita
PÖLLYTTÄJÄ PÖLLYTTÄJÄ PAREMMASTA PAREMMASTA PÄÄSTÄ PÄÄSTÄ PÖLLYTTÄJÄ PÖLLYTTÄJÄ PAREMMASTA PAREMMASTA PÄÄSTÄ PÄÄSTÄ V8-MAGAZINE 65
Lyhyen testilenkin jälkeen George vakuuttui auton kunnosta ja kulkupuolesta niin, että teki kaupat siitä saman tien. Siivouksen edetessä vastaan tuli viimein myös Duster, johon Rodney ihastui ensisilmäyksellä. Tietovisalla tienattu Alun perinkin tehokkaalla 340-pikkulohkolla varustettu, aito H-koodin Duster valmistui Dodgen Michiganin Hamtramckin tehtaalta loppuvuonna 1971. Hän löysi Kalifornian Pasadenassa sijainneen Chrysler/ Plymouthia edustaneen Harger Haldeman -autoliikkeen vaihtoautovalikoimasta uudenveroisen Dusterin. Keittävällä autolla ei ollut kiva ajella arkiajoja ja niin George laittoi sen seisomaan talonsa ulkokatokseen vuoden 1978 lopulla. Duster on todennäköisesti poistettu rekisteristä jossakin vaiheessa, minkä seurauksena tiedot auton uutena ostaneessa henkilöstä ovat oletettavasti samalla tuhoutuneet. Näin on asia korsnäsistä kotoisin olevan Kentin Dusterin kohdalla, jonka pitkä taival kohti nykyistä kotimaataan kävi monen mutkan kautta ja vaati osakseen onnekkaita yhteensattumia. Koneen ylikuumenemisoireita hän korjautti useampaan otteeseen, mutta huonolla menestyksellä. George eteni niin pitkälle, että hän ehti tienata 30 000 dollaria ennen kuin tippui jatkosta. Georgen kuultua ihastumisesta päätti hän lahjoittaa parhaat päi”Mies lähti töiden perässä Ohioon ja laittoi auton tiukasti lukkojen taakse turvaan, jotteivät sukulaiset pääsisi siihen käsiksi.” Duster 340 oli tarjonnan muskelimalli, jota valmistettiin vuonna 1972 vain 15 681 kappaletta. Hemi Orangella maalatun moottorin viimeistelee peltinen origisilmanputsari ja Mopar Performancen klassiset venttiilikopat. Auto myytiin uutena Kaliforniaan, mutta sen ensimmäistä omistajaa ei ole yrityksistä huolimatta saatu selvitettyä. Ei pöllömpi vaivanpalkka Tässä vaiheessa Dusterin elämään astui Georgen kaveri Rodney Litreal, joka tarjoutui tyhjäämään katoksen pientä korvausta vastaan. Rojuja pursuava katos ei ollut kaunis näky, ja George alkoi vakavasti harkita sen tyhjentämistä. Dusterin konehuoneessa lepää piristetty 340-pikkulohko, joka on peräisin vuodelta 1970. Summa oli suuri tuohon aikaan, ja osan rahoista George halusi käyttää kunnon auton hankkimiseen. 66 V8-MAGAZINE. Auton tunnuspiirteisiin kuului koko kyljen pituinen teippi, jonka saattoi saada vain mustana tai valkoisena. Ensimmäisellä omistajalla Duster oli vain vuoden verran, kun sen hankki niin ikään kalifornialainen George Fredricks epätavallisin keinoin. Pääasia, että tämä Pöllyttäjä löysi tiensä Suomeen ja maamme muskeli-Mopar kanta kasvoi taas yhdellä oivalla yksiöllä. E rikoismallin autoilla on usein myös erikoisilaatuinen historia. Ajan kuluessa katos täyttyi säilytettävästä tavarasta lopulta ääriään myöten. Ilmeisen terävänä kaverina George osallistui maailman suosituimmaksi mainittuun televisiovisaan nimeltä Jeopardy. Georgen päästeltyä Dusterilla tyytyväisenä muutaman vuoden alkoi 340:ssä ilmetä vakavia lämpöongelmia
Siis todellinen unelmaprojekti, joten ei ihme, että Kent innostui tosissaan. Näin mentiin seuraavat kolme vuotta, kunnes Rodney tuli siihen tulokseen, ettei hänellä taida olla koskaan aikaa taikka rahaa laittaa Dusteria kuntoon. Vaatimuksena tehoversio Kent Sandman on aina pitänyt Dusterien muotoilusta ja hän oli sellaista jo jonkin aikaa etsinyt Mopar-kokoelmaansa täydentämään. Kaksikon lyötyä koneen ”lihoiksi” kohtasi heitä ei-toivottu näky: rajun ylikuumenemisen seurauksena yhden männän tappi oli irronnut ja iskeytynyt voimalla sylinterin seinään rikkoen orgislohkon. Varsinkaan sen jälkeen, kun Steve vakuutti sen päätyvän hyvään kotiin. Mies lähti töiden perässä Ohioon ja laittoi auton tiukasti lukkojen taakse turvaan, jotteivät sukulaiset pääsisi siihen käsiksi. Ajot loppuivat kuitenkin lyhyeen, kun Georgen kertomat moottorin lämpöongelmat palasivat entistäkin pahempina. Dusterin aiemmin täysin suorissa pintapelleissä oli nyt ikäviä kolhuja siellä täällä, mikä harmitti Rodneytä eikä edes ihan vähänkään. Hän antoi auton käyttöön myös siskolleen, mutta kolhimisten jälkeen lainailut loppuivat lyhyeen. Vahinko oli kuitenkin jo tapahtunut. Ongelman selvittämiseksi Rodney päätti purkaa pannun yhdessä automekaanikkokaverinsa John Oropezon kanssa. Steven 1972 Duster oli reilut 88 000 mailia ajettu ja maalaustaan myöten täysin alkuperäisessä kuosissa. Niin hän otti yhteyttä hyvään ystäväänsä, kalifornialaiseen Steve Albuun ja kysyi, kiinnostaisiko tätä hankkia kokoelmaansa yksi erikoinen muskeli-Mopar lisää. Vaikka Duster oli Rodneylle yhä rakas, niin hänellä ei ollut mitään auton myymistä vastaa. Mikä tahansa ei kuitenkaan kelvannut, vaan hankittavan Pöllyttäjän tuli olla aito 340-tehoversio ja mielellään alkuperäiskunnossa. Kent kunnosti Dusterin kaikki alkuperäismittarit sekä uusi kojelaudan päällisen ja puujäljitelmäteippaukset. vänsä nähneen auton vaivanpalkaksi Rodneylle, joka meni avokätisestä eleestä onnesta mykkyräiseksi. Tai niin Kent luuli, sillä kerrottuaan asiasta Stevelle mies ilmoitti omistavansa yhden, jonka myymistä hän voisi harkita. Alaosan ritiliköt paljastavat, että autossa on ollut optioilmastointi, jonka Kent kuitenkin poisti turhana. Pientä piristämistä tehtiin korvaamalla vakio 274/284-asteinen ja 0,430"/0,445"-nostoinen HiPerf-hydraulinokka vastaavanlaisella, hieman häijymmät arvot omaavalla versiolla. Alkuperäinen valkoinen maalipinta oli kulahtanut, ruostekukkaa näkyi siellä täällä eikä Duster ollut myöskään teknisesti toimiva. 340:n remontointi onnistui lopulta jopa yli odotusten, sillä lämpöongelmien katoamisen lisäksi pannuun tuli ihan uutta puhtia. Alkuperäisen moottorin kannet, nelireikäinen imusarja ja kaasari pultattiin paikoilleen vanhemman lohkon päälle. Sanotaan, että työ tekijäänsä kiittää, ja Rodneyn kohdalla näin kävi vieläpä korkojen kera! Duster siirtyi Rodneyn omistukseen 1984, jolloin se oli vuosien ulkosäilytyksen seurauksena surkea näky. Rodneyn otti rakkaan Dusterinsa mukaan muuttaessaan asumaan sukulaistensa luo Arizonaan. Tilalle löytyi onnekkaasti tehovuoden 1970 hyväkuntoinen 340-lohko, jonka kunnostuksesta selvittiin kulutusosien uusimisella. Kun Kentin kertoi olevansa kiinnostunut ostamaan Dusterin, ilmoitti Steve ottavansa yhteyttä auton edelliseen omistajaan. V8-MAGAZINE 67. Dusterin takapenkki on tehdasasenteinen osa, joka verhoiltiin uudelleen etupenkkien tapaan alkuperäistä vastaavalla vinyylimateriaalilla. Näitä Dustereita valmistettiin vain vähän ja kun ne olivat aikoinaan haluttuja kilpuriaihioiksi, niin Kent tiesi, ettei orgiskuosisen löytäminen olisi helppoa. Duster pärjäsi Rodneyn mukaan mainiosti epävirallisissa liikennevalomittelöissä, ja huippujakin auto kelasi lähemmäs 140 mailia eli reilut 220 kilsaa tunnissa. Pakertamisen jälkeen Rodney sai auton ajokuntoon. Etuja takaturvavyöt olivat optioita. Dusterin vuodelta 1970 peräisin oleva 340-pikkulohko sekä sen alkuperäiset TF 727-optioautomaatti ja lukoton 3,23:1-välityksellä varustettu 8 ¾" taka-akseli toimivat moitteetta. Kiinnostihan se, ja niin entuudestaan tuttu auto siirtyi Steven omistukseen vuonna 2000. Steve halusi varmistaa, ettei Rodney ollut enää kiinnostunut autosta ja että sen myyminen sopisi myös hänelle. Bensatankki ja -linjat uusittiin varmuuden vuoksi. Kentistä tuli Dusterin omistaja syksyllä Alkuperäinen sohvapenkki sopi Kentistä huonosti tehoversioiseen vehkeeseen ja tilalle tulivat erilliset Bucket Seats -optioistuimet
68 V8-MAGAZINE. – Tuntui jotenkin passelilta maalata 340 oranssilla, kun se oli nyt käytännössä kokonaan vuoden 1970 osilla kasattu, perustelee Kent, joka arvioi pannusta löytyvän puhtia nykyversiossaan reilut 300 heppaa. Vaisu väri vaihtoon Helmikuussa 2016 kotiutunut Duster osoittautui juuri sellaiseksi kuin Steve oli kertonut. Rodneyn arviot moottorilla ajetuista 10 000 mailista näyttivät pitävän paikkansa, sillä kansien ja öljypohjan irrottamisen jälkeen se osoittautui sisuskaluiltaan uutta vastaavaksi. Pöllyttäjän tunnuspiirteisiin lukeutui lisäksi hauska silmät omannut pyörremyrskyhahmo, joka ristittiin Twisteriksi. Tähän mennessäkin suotuisissa merkeissä sujuneiden Duster-kauppojen päätteeksi Steve lupasi korjauttaa auton vähäiset ruostevauriot ja oikaisuttaa korin lukuisat pienet lommot – vieläpä samaan hintaan. Dusterin alkuperäinen Spinnaker White -perusvalkoinen tuntui Kentistä tällaiseen muskelimalliin turhan vaisulta väriltä, joten muuta oli keksittävä. – Huvittavinta asiassa oli se, että olin nähnyt Dusterin lukuisia kertoja muiden Steveltä ostamieni autojen kuvissa taustalla. Konepellin tuplat uustuotanto-optioscoopit tehtiin tehtaan tapaan toimiviksi poraamalla konepeltiin pyöreät 4” reiät. Teknisesti täysin toimiva ja koriltaan asiallisesti kunnostettu ehta 340-yksilö, joka vaatisi enää lähinnä maalaamisen. Dusterissa on halvemman hintaluokan muskeliautoksi varsin mukavasti lisävarusteita, joihin kuuluvat myös konepellin kiinnipitävät Hood Pins -pikalukitukset ja etulokasuojien kromatut vilkkuvalojen indikaattorit. Koritöiden valmistuttua John hioi Dusterin käsin peltipuhtaaksi ja ruiskasi sen suojaavalla harmaalla pohjavärillä ennen kuin auto kaikkine Steven hankkimine osineen laitettiin laivaan ja kohti Suomea. Jostain syystä kuvittelin aina sen vakioversioksi enkä kiinnittänyt siihen enempää huomiota, naurahtaa Kent tätä muistellessaan. Steve oli sen tehnyt, mitä mies itse ei enää edes muistanut. Eikä tässä kaikki. Johnin teki orgiskonepeltiin myös kaksi halkaisijaltaan neljän tuuman suuruista aukkoa Kentin toivomille ja Steven hommaamille autoon optiona tilattavissa olleille tuplille scoopeille, joista saatiin näin toimivat. Moottori maalattiin vuonna 1970 käytetyllä Hemi Orange -oranssilla alkuperäisen Blue-vaaleansinisen sijasta. Valkoisena Duster ei varmistakaan olisi näin ”vakuuttavan” näköinen, ja Kentin alkuperäisestä poikkeavan värivalinta osui kohdalleen. Upean lopputuloksen kruunaavat mattamustalla ruiskutettu konepelti keskikohdan Ladder Stripe -optioraidalla koristeltuna sekä 340-versioon vakiona kuuluneet kylkien ja takapaneelin niin ikään mattamustat teippaukset koneen koosta kertovine tarroineen. Oletettavasti se olisi edelleenkin uudenveroisessa kunnossa, ja Kyljen raidan ohella Dusterin koristukseen kuului koneen koosta kertova 340-tarra. Rodney kertoi kunnostuksen tapahtuneen vuonna 1993, minkä jälkeen vaihteistolla oli ajettu kolmisen tuhatta mailia. 2015, mistä kaikki kaupan osapuolet olivat enemmän kuin tyytyväisiä. Kent purki Dusterin ensi töikseen täysin palasiksi, ja vei tekniikaltaan, sisustaltaan ja koristeosiltaan riisutun auton kaverinsa luo maalattavaksi. Kent tykkää Plymoutheihin ja Dodgeihin vuosina 1970– 1971 lisävarusteena saaduista High Impact Colors -väreistä niiden vahvojen sävyjen vuoksi. Tarkistamisen lisäksi kansien poistolle oli Kentillä toinenkin syy, sillä hän halusi vaihtaa niihin vuoden 1970 10,5:1-puristeisen 340-version 2,02" imuventtiilit vuonna 1972 käytettyjen 1,88"-kokoisten tilalle. Näistä ”Korkean Vaikutuksen Väreistä” Kentin silmiä miellytti erityisesti vuonna 1971 Plymoutheihin tarjolle tullut, nimeä myöten sähäkkä Sassy Grass Green -vihreä, jolla Duster myös maalattiin. Täydentääkseen vanhentamisoperaation Kent pulttasi moottoriin häneltä jo valmiiksi löytyneen, niin ikään vuodelta 1970 peräisin olevan Moparin kaksitasovalurautaimusarjan ja vaihtoi kaasariksi Holleyn 650 cfm tuplapumpun. Maalauksen aikana päätti Kent tutkia 340-moottorin kunnon, sillä olihan Rodneyn ja Johnin tekemästä rempasta kulunut aikaa jo lähes 30 vuotta. Dusterin matching numbers TF 727-automaatti oli Rodneyn mukaan niin ikään kunnostettu pian koneen läpi käymisen jälkeen. Pakoventtiilit olivat kumpanakin vuotena 1,60 tuumaa, joten ne asennettiin takaisin paikoilleen kansien tultua kunnostetuiksi. Taisi Kent olla heistä kuitenkin se kaikkein tyytyväisin, kun hankalaksi arvioitu haave toteutui lopulta kuin itsestään. Työt Steve antoi paikallista autokorjaamoa pyörittävän hyvän ystävänsä John Jonesin huoleksi, joka uusi takaluukun pehmentyneen varapyöränkotelonsyvennyksen sekä paikkasi etulokasuojien päältä, takalokasuojien alaosista ja kuskinpuolen jalkatilasta löytyneet reiät
Kojetaulun Kent kävi täysin läpi kunnostamalla mittarit sekä uusimalla päällisen ja koristepaneeleiden puujäljitelmäteippaukset uustuotantotavaralla. Duster maalattiin joka paikasta Sassy Grass Green-vihreällä, joka kuului tehdaslisävarusteina tarjottuihin High Impact Color -värivaihtoehtoihin. Viimeisiin vaiheisiin kuului Hemi Orange -oranssilla maalatun 340-pikkulohkon palauttaminen pannuhuoneeseen. Takaluukun osalta selvittiin maton vaihtamisella. Rodneyn näkemystä tuki myös Steve, joka kehui sen pykältävän terävästi. On se hieno! ”Siis todellinen unelmaprojekti, joten ei ihme, että Kent innostui tosissaan.” V8-MAGAZINE 69. Uustuotanto-osia ovat myös ovipahvit, takasivupaneelit, hattuhylly, lattiamatto ja sisäkatto sekä kyynärnojat, ovenkahvat ja ikkunaveivit. lttereiden ja öljyjen vaihtoineen. Penkkien rungot ja jouset kunnostettiin sekä uusittiin niiden pehmusteet. Työt aloitettiin auton alustan osien tarkastuksen omaisella läpikäymisellä. Dusterin tuli maahan toimivana ja orkkis valkoisessa konehuoneessa lepäsi vuodelta 1970 peräisin ollut 340-pikkulohko ja optioilmastointikin oli paikoillaan. Duster oli tehtaalta tullessaan varustettu vakiolla perhepirssimäisellä etusohvapenkillä, jonka Kent päätti korvata muskelimalliseen autoon paremmin passeleilla erillisillä Bucket Seat -optioetuistuimilla. Steven aikoinaan tekemät arviot Dusterin tekniikkapuolen toimivuudesta olivat oikeaan osuneet. Myös niiden kohdalla koettiin miellyttäviä yllätyksiä, sillä tehdasasenteiset 0,87" Heavy Duty -vääntösauvat, Heavy Duty -iskarit, tuumainen etuvakaaja ja 6-lehtiset takajousipakat sekä kaikki puslat ja nivelet olivat niin hyväkuntoiset, että pienen siistimisen jälkeen ne kelpasivat takaisin käyttöön. Kunnoltaan moitteettomiksi osoittautuivat niin ikään Dusteriin optiona tilattu tiheävälitteinen (3,5 kierrosta laidasta laitaan) tehostettu ohjaus ja lisävarusteisiin kuuluneet tehostetut 10,8" etulevyjarrut ja 10,0" takarummut. Huoltamisella selvittiin myös priimaksi paljastuneen matching numbers 8 ¾"-perän kohdalla. Kaikki tarvittavat uudet osat täyttivät kabiinin kiitettävästi. Eikä syyttä, olihan hän sen rempannut! Turhaan ei Steve itseään kehunut, sillä Kentin avaamalle laatikolle riitti huoltojen teko tiivisteiden, . Dusterin tultua maahan siinä oli jo valmiina halutut erilliset etuistuimet, jotka Kent verhoilutti alkuperäistä vastaavalla mustalla vinyylillä yhdessä takaistuimen kanssa. Niiden hankkimisen oli jo Amerikassa hoitanut Steve, jonka löytämät vuoden 1970 versiot kiskoineen John sovitti paikoilleen. Kooli kompakti Dusterin palattua maalarilta ryhtyi Kent sitä kasaamaan. Dusterin ulkokuori kasattiin niin ikään pääsiassa uusia osia käyttäen ja auto valmistui nykyiseen muskelimaisemmaksi muuttuneeseen asuunsa kevääksi 2019, jolloin se ensin MR-hyväksyttiin ja Ennen Suomeen lähettämistä Dusterin peltityöt tehtiin valmiiksi ja kori ruiskattiin suojaavalla pohjavärillä
Hakemisen jälkeen löytyi hienokuntoipaktin ”kooliusaste” noussut tasolle, josta Plymouthinkin olisi ylpeä. Tosin hänen parannustensa ansiosta on tämän kompaktin ”kooliusaste” noussut tasolle, josta Plymouthinkin olisi ylpeä. Autossa on tallella matching numbers TF 727 -automaatti ja 8 ¾" -lukkoperä, mutta moottori puuttuu. ”Itse tekemällä saa sellaisen kuin haluaa”, summaa Kent rakentelu. Tuorein Kentin ja Steven yhteistyön hedelmä on karukuntoinen ’71 Dodge Charger R/T 440, josta he tekivät kaupat syksyllä 2020. Pakoputkien päät ovat uustuotantoa, mutta takapuskuri on uudelleen kromattu alkuperäisosa. Onnekas yhteydenotto Chrysler 300 Club of American puheenjohtajan kautta ja yhteydenoton jälkeen selvisivät Hurstin taustat. Myös Kent on ollut tyytyväinen Pöllyttäjäänsä ja auton alkuperäisasuun tekemiinsä muutamiin muutoksiin, joiden ansiosta sen ulkonäkö koheni hänestä ihan kivasti. Sähköpostittelun edetessä ilmeni, että Steve omisti peräti 60-70 Moparia! Osasta hän olisi valmis luopumaan, koska korkean yli 70 vuoden ikänsä vuoksi hän ei ehtisi niitä kaikkia kuitenkaan kunnostamaan. myöhemmin katsastettiin Suomeen kilpiin kiitosten kera. Kent omistaa etummaisen aidon vain 485 kappaletta tehdyn ’70 Chrysler 300 Hurst 440 Hardtop Coupen ja taaimmaisen ’70 Chrysler 300 440 Convertiblen. loso. Onnekas yhteydenotto Amerikan autot ovat kiinnostaneet Kentiä niin kauan kuin hän jaksaa muistaa. Jotain miehen tekemän työn tasosta kertoo, että ne kaikki ovat saaneet MR-hyväksynnän ja vieläpä kiitosten kera. Keskellä oleva vain 375 kappaletta valmistettu aito ’71 Plymouth Sport Fury GT Hardtop Coupe 440 kuuluu Kentin isälle Rogerille, joka innostui Mopareista poikansa kalustoa aikansa ihasteltuaan. Dusteria mainostettiin aikoinaan Cool Compactina, jollainen Kentin priimakuntoinen Pöllyttäjä varmasti on. Nykyisin Kentin kalusto koostuu kuudesta MR-rekisteröidystä Pentastar-tuotteesta joista useimmat hän on hankkinut hyvän ystävänsä, Kalifornian Los Angelesissa asuvan Mopar-keräilijän Steve Albun kokoelmasta. Tähän mennessä siksi, että kaksikon Moparyhteistyö sai viime syksynä jatkoa, kun Kent hankki Steveltä aidon ’71 Dodge Charger R/T 440:n. Kent suosiikin hyvin pitkälti koskemattomassa tehdaskuosissa olevia aihioita, joiden löytäminen kohtuuhintaisina ei ole nykyisin helppoa. Paluuta ei enää ollut, ja Kentistä tuli vankkumaton Mopar-tuotteiden kannattaja. 300 Hurst esiteltiin Veekasissa 9/2009 ja Sport Fury GT 1/2012. Special thanks to Steve, John and Rodney for the help and support. Samalla paljastui, että Stevellä oli tallella auton matching numbers 440 TNT -isolohko ja Heavy Duty -version TF 727 -automaatti, jotka hän oli valmis myymään Kentille. Ei siis ihme, kun Kent ryhtyi vuonna 1999 etsimään ensimmäistä harrastepeliä, asetti hän tavoitteeksi tehoversion Moparin. Kentin Mopar-kokoelma on komeaa katseltavaa ja hän on pitkälti itse kunnostanut autot nykyiseen loistoonsa. ”Ihan kivasti” Duster myös liikahtaa, sillä piristetty 340-pikkulohko vastaa Kentin mukaan kaasun käyttöön sellaisella terhakkuudelle, että autolle uutena kellotetut korkeat 13-varttimailiajat tuntuvat täysin realistiselta. Auto tulee Suomeen kevään aikana. Tällä tiellä mies on tänäkin päivänä mitä suuremmassa määrin. Aidon Road/Track-tehoversion entisöinti tulee olemaan vaativa ja aikaa vievä urakka. Etenkin Moparit ja vieläpä muskelimallit ovat olleet alusta lähtien hänen sydäntänsä erityisen lähellä. Mutta onneksi Stevellä niitä näyttää riittävän, mitä Kent ei luonnollisesti laita lainkaan pahakseen… Amerikan autot ovat kiinnostaneet Kentiä niin kauan kuin hän jaksaa muistaa. 340-tehoversioon kuului vakiona takapaneelin mustat teippaukset ja kromatuilla ulostuloilla varustettu 2" tuplaputkisto. Se ei Kentiä haittaa, sillä hänelle on tallissaan jo valmiina sopiva 440-isolohko. Keskeisellä sijalla on palauttaa autot mahdollisimman tarkasti alkuperäiseen asuunsa. ansa. 70 V8-MAGAZINE. Papereista kävi ilmi, että auton viimeinen Amerikan aikainen omistaja oli ollut Steve. Kent on ostanut tähän mennessä Steveltä ’71 Plymouth Road Runner 383:n, ’70 Chrysler 300 Convertible 440:n ja tämän jutun ’72 Plymouth 340 Dusterin. Ei siis ihme, kun Kent ryhtyi vuonna 1999 etsimään ensimmäistä harrastepeliä, asetti hän tavoitteeksi tehoversion Moparin. Special thanks to Steve, John and Rodney for the help and support. Kent tutustui Steveen täysin sattumalta, kun hän ryhtyi selvittämään vuonna 2006 Ruotsista hankkimaansa ’70 Chrysler 300 Hurst Hardtop Coupen historiaa. Hakemisen jälkeen löytyi hienokuntoinen ’72 Plymouth Cuda 340, joka näytti hyvältä ja kulki kivasti. Kentin harrastamiselle on ollut alusta lähtien ominaista hankittujen autojen huolellinen kunnostaminen, joihin liittyvät työt hän tekee pääosaltaan itse. Kent sai selvitettyä sähköpostiosoitteen Muskelimallien lisäksi Kentin erityisenä kiinnostuksen kohteena ovat täyskokoiset C-Bodyt. Etenkin Moparit ja vieläpä muskelimallit ovat olleet alusta lähtien hänen sydäntänsä erityisen lähellä
Oulussa asuva Harri Honkala hankki omansa Michiganin osavaltiosta alkuvuodesta 2017 ja Buick saapui Suomeen samana keväänä. Reipashenkisenä kaverina Harri oli lenV8-MAGAZINE 71. Polkaisemalla käynnistys oli ollut Harrille ihan uusi juttu. Tovin siinä manailtuaan Harri ryhtyi penkomaan autoa ja löysi takajalkatilasta lapun, jossa luki ”Push pedal!” eli paina K enellekään ei liene yllätys, että useimmat Suomen viiskytlukulaisista edustavat myöhemmässä vaiheessa maahan tuotua kalustoa. Mies mietti, että ei saakeli, mikä tässä on. Buick Super Riviera 2d Hardtop 1958 Superin viidettä sukupolvea edustava 1958 on kaikilla normeilla arvioituna vähintäänkin täysikokoinen auto, ja aavistuksen verran madallettuna Buickin mittasuhteet kasvavat entisestään. TEKSTI JA KUVAT HEIKKI MALINEN linjakkaasti linjakkaasti linjakkaasti linjakkaasti linjakkaasti linjakkaasti massiivinen massiivinen massiivinen massiivinen massiivinen massiivinen tänyt Helsinkiin, käynyt itse noutamassa auton Vantaalta ja tehnyt kotimatkalla koukkauksen ensin Turkuun ja sieltä vielä Luvian Anchors & Motors -tapahtumaan. Hallissa Harri käänteli virta-avainta, mutta mitään ei tapahtunut. Vantaalta Buickia noudettaessa hänelle vain lyötiin avaimet käteen eikä auton halliin ajanut henkilö ollut tietenkään paikalla. Viikonloppu Luvialla ja kotimatka Ouluun sujui ilman kummempia selkkauksia
Joka tapauksessa hauskoja ja humoristisia autoharrastajan kohdalle osuneita juttuja näin jälkikäteen ajateltuna. Keräilijältä ostettu Useita moottoripyöriä Suomeen kaveripiireilleen järjestellyt Sami Minkkinen oli hoidellut Amerikan päässä tarvittavat toimenpiteet. Jonkun ajan kotimaan tarjontaa tutkittuaan ja pohdittuaan mahdollisia vaihtomahdollisuuksia, ei mikään ollut natsannut. Edellisestä autostaan, Chevrolet 1964 Fleetside pickupista, Harri luopui vuonna 2016 tyttären syntymän ja koiran takia, sillä yksi penkkirivi alkoi käydä kuljetuskapasiteetiltaan enempi kuin ahtaan puoleiseksi. Lämmityslaitteen puuttuminen oli osoit”Nykyistä Buickia Harri kehuu mielihyvää huokuen ihan täydelliseksi perheautoksi.” Konehuoneesta löytyy alkuperäinen 364-kuutiotuumainen Buickin Nailhead V8, joka tuotti nelikurkkuisella kaasuttimella 300 hevosvoimaa. Eräänä päivänä Sami oli lähtenyt katsomaan samanikäistä Pontiacia, mutta pysähtyi jo menomatkalla vilkaisemaan jutun Buickia. Aluksi Harri ja Sami tekivät kummatkin omilla tahoillaan etsintää mahdollisesta kiinnostavasta kohteesta. Harri patisti kuitenkin Samia vielä käymään vilkaisemassa Pontiacia. Auton täytyisi tarjota yhtä lailla paljon tilaa tavaroille kuin myös väljät tilat matkustamon puolella. Harrin tehtävänä oli karkeampi haku, ja Sami Jenkeissä kävi tutustumassa lähemmin potentiaalisiin kohteisiin. Mikäli tämä olisi osoittautunut yhtä hyväksi kuin Buick, olisi Harri ehkä päätynyt Pontiaciin. Buickia myi autokeräilijä, jonka yhdessä pitkässä hallissa kaupat syntyivät. poljinta! Asiaan suurempaa huomiota kiinnittämättä, hän oli nakannut lapun syrjään ja ryhtynyt tutkimaan sähköjohtoja. Kappas vaan, moottori heräsi välittömästi eloon! Harrin silloista . Push pedal -ohje palasi ajatuksiin ja hän otti uudestaan lapun käteen, laittoi virrat päälle ja painoi kaasupoljinta. Mahdollisimman iso sen pitäisi olla. ilistä ei voi sanoin kuvailla. Nykyistä Buickia Harri kehuu mielihyvää huokuen ihan täydelliseksi perheautoksi. 72 V8-MAGAZINE. Auton koko nousi lopulta ratkaisevaan asemaan. Samassa yhteydessä hän oli ymmärtänyt, että nyt tarvitsee tehdä nopeita peliliikkeitä. Harrin mielestä kyseessä on hyvä ja täysin hänen odotuksensa täyttänyt yksilö. Pelkona oli nimittäin ajautuminen tilanteeseen ilman ensimmäistäkään pihapiiriin kuuluvaa jenkkiautoa. Hyvin pian häneltä tuli Ouluun ilmoitus, että tämä Buick taitaa olla juuri se, minkä sinä haluaisit. Hakusessa oli ollut vain ja ainoastaan 50-lukua edustava auto ja jopa vielä pyöreämmät posket omaava 50-luvun alkupuolen vaihtoehto kuin mitä hänen nykyinen Buick edustaa
Kaikille oli löytynyt ongelmitta tilaa. Buickin peräpään alumiiniset poikittaiset koristelistat saavat kauempaa katsottuna auton näyttävän maalipinnaltaan hämäävästi sinivalkoiselta. Erään Haaparannan reissun yhteydessä liikkeellä oltiin tuttavapariskunnan kanssa, tyyliin neljä aikuista, neljä lasta ja vielä kahdet lastenrattaat takakontissa. Harri on uusinut autoon yhtä sun toista ja ihan rengastuksesta alkaen. Vanhempi tyttäristä ymmärtää cruisailun päälle ja on aina innolla lähdössä kyytiin. Jopa omalla tavallaan yliammutun suurta ja näyttävää, mutta juuri siksi niin monin tavoin kiehtovaa. Paikanpäältä saatiin hommattua kaikki tarvittavat jutut, monet osista uusina vanhoissa tehdaspakkauksissaan ja osa käytettyinä. Nykyisellään alla pyörivät valkosivuilla varustetut Coker Classic -renkaat kooltaan 225/75R15 ja uudet kapselit. Tässä Buickissa kaikki on suurta. Jousitusasennon hän sääti mieleisekseen ottamalla etupäästä muutaman jousikierroksen pois. Kesän 2017 jälkeen Harri perheineen, kahden lapsen ja koiran kanssa on liikkunut Buickilla hyvissä määrin. Lukuisten verkossa tehtyjen tutkiskelujen jäljiltä löytyi jenkkikaverin kommentti, että 1978 Chevrolet El Caminon takajouset sopivat suoraan paikalleen ja operaation V8-MAGAZINE 73. Ajatelkaapa, kuinka tyylikkäästi aikoinaan osattiin saattaa sulavasti yhteen näin moneen suuntaan ja kulmaan taittuvat muodot ja linjat. Takapään kohdalla Harri oli aikansa tutkiskellut erilaisia keskustelupalstoja ja jossain vaiheessa jopa pohtinut ilmapusseja. Tuttavapariskunta ei lukeudu suoranaisesti autoharrastajiin ja he olivat etukäteen hiukan epäilleet, mitenkä kaikki voisivat mahtua mukaan… Halpa madalluskonsti Ajelin kuvauspaikalle Buickin takana ja kiinnitin erityisesti huomiota Buickin ratin kokoon. tautunut ainoaksi varsinaiseksi puutteeksi, mutta nopea apu löytyi Alavieskasta Konekorjaamo Marjakankaan suunnalta. Ratin yläreuna nousi Harrin hartioiden yläpuolelle, eikä hän ole kooltaan mikään Mikki Hiiri. Kabiini on todella tilava, ja sohvapenkki edessä tarjoaa mojovat olot kolmelle aikuiselle
Kojetaulu on alkuperäisessä kuosissaan ja ratti on kooltaan, sanotaanko vaikka riittävän iso. Varovaisen ajokorkeuden pudotuksen jäljiltä Harri Honkalan 1958 Buick Super näyttää vielä alkuperäistä 5,5 metrin mittaa pidemmältä. jäljiltä perä tippuu juuri nätille tasolle. Hillityt straipit Muita Harrin Buickiin lisäämiä yksityiskohtia edustavat kaksi kappaletta dummy spotlight -hakuvaloja ja lake pipes -sivuputket. Tyylikkään hillityistä straippiraidoista on vastannut Tampereen kupeessa RP Signs -pajaansa pyörittävä Pajuojan Ripa. Takapenkki tarjoaa muhkean väljät tilat kolmelle aikuiselle. Harri laittoi heti kommentoijalle viestin, että viitsitkö napata kuvat omasta 1958 Buickistasi, niin näen, mihin asentoon auto asettuu. Kuvat nähtyään Harri totesi, että se on siinä ja meni tyytyväisin mielin tilaamaan 40 euron hintaiset Chevyn jouset. 74 V8-MAGAZINE
Buick oli siellä esiteltävänä ja Ripa sai Harrin omien sanojen mukaan toimia hänen somisteenaan näyttelykarsinassa Buickin keulaan raitoja vedellessään. Samin kuvissa väritys näytti hieman kulahtaneelta ja Harri oli jo ennättänyt miettiä, millä värin saisi Suomessa hierottua kuntoon. Auton sisustan verhoilut oli ennätetty uusia juuri ennen kauppoja. Näin takakontti sai raitansa kesällä 2017. Kului pari vuotta, kunnes Ripa tuli Oulun American Car Show -näyttelyyn. Samin Amerikan auringon alla ottamissa valokuvissa auton sininen väritys oli näyttänyt aivan erilaiselta. Lopputulos ei saanut hyppiä silmille, mutta joka sulautuisi nätisti kokonaisuuteen. Miten tahansa, väritys on todella hieno ja esimerkiksi peräpäästä löytyvien valtavankokoisten pitkittäisten alumiinilistojen kanssa auto näyttääkin erehdyttävästi kaksiväriseltä sinivalkoiselta. Harri ei ole sen kummemmin niitä tutkinut, mutta epäilee hyväkuntoisten lasien tulleen jossain vaiheessa uusituiksi. Rypyt saattavat toki nousta esiin, jos ratin takana ryhtyy ottamaan itsestään sel. Auton kokosinistä teemaa mietiskellessään ja asioita aikansa tutkittuaan Hometown Buick -nettisivustolta päätyi Harri lopputulokseen, että nykyinen sininen metallihohto ei ole tehtaan alkuperäinen värisävy. Vantaan hallissa Harri ei voinut muuta kuin todeta sinisen oikein hyväksi. 1958 Buickin kokonaispituudeksi ilmoitetaan 5,56 metriä ja leveydeksi 2,02 metriä, kuivapaino asettuu aavistuksen verran 2 000 kg yläpuolelle. Auton lasit ympäriinsä ovat Amerikan peruja. Tamperelainen Ripa Pajuoja taiteili siistit peräpään straipit kesällä 2017. Kun Harri sai Luvian tapahtumassa ihaillen seurata straipparin työskentelyä, päätti mies kysäistä Ripalta jotain kesyä takakontin kanteen ja samalla raitoihin sopivia värivaihtoehtoja. Tekniikkana on alkuperäistä Buickia: 364 cid Nailhead-moottori, kaksivaihteinen Dyna. e-kuvia. Harri myöntää, että hän ei tykkää perinteisistä straipeista. ”Kuvat nähtyään Harri totesi, että se on siinä ja meni tyytyväisin mielin tilaamaan 40 euron hintaiset Chevyn jouset.” V8-MAGAZINE 75. Kyseessä on mitoiltaan isompaa full-size-kokoa edustava auto, joka Harrin tapauksessa hitusen verran laskettuna versiona on kaikessa massiivisuudessaan sulavalinjainen kokonaisuus. Ainoa kauneusvirhe on pikkuisen rutussa oleva kattoverhoilu, joka ei sieltä erikseen ulospäin näy. Uudessa kotimaassa maalipinnalle ei ole tehty muuta kuin putsaus ja vetäisty päälle kestopinnoite. ow-automaatti ja orkkis voimansiirto
Auton kohdatessaan näkee punaista, kirjaimellisesti. Punainen sävy jatkuu sisustuksessa ja laseissa. MAD MAX WEDGE TEKSTI JA KUVAT HARRI JUKARAINEN 76 V8-MAGAZINE Dodge Dart 330 1962. Dodgen näyttävyyttä lisää vielä räväkkä väritys. Uusin tuotos on klooni ratoja terrorisoineesta varttimailiohjuksesta, joka tunnettiin nimellä Max Wedge. KOKOPUNAINEN KOKOPUNAINEN Kari Sauru, pesunkestävä Mopar-mies on rakentanut autoja vuodesta 1973 lähtien
Seuraavana vuonna sen korvasi RB-lohko (Raised Block), joka taas oli kehitetty vuotta aiemmin esitellystä B-isolohkosta dekkikorkeutta kasvattamalla. Vuodelle 1963 tilavuutta kasvatettiin isommalla porauksella 426 kuutiotuumaan, juuri sopivasti, kun NHRA:n vakioautoryhmien säännöissä moottorin iskutilavuuden ylärajaksi määriteltiin 427,2 kuutiotuumaa. Long ram -versiossa kaasuttimet sijoitettiin venttiilikoppien ulkopuolelle ulottuviin erikoispitkiin imukanaviin. Perinteisemmän oloisessa cross ram -imusarjassa kaasarit sijoittuivat sen vastakkaisiin kulmiin. Vuonna 1962 Chrysler-konserni tarjosi cross ram -imusarjalla varustettua 413 cid isolohkon hipo-versiota halvimpien Dodgeja Plymouth -mallisarjojen uusiin B-koppaisiin malleihin. Kahtena seuraavana vuonna moottoriin sai tehokkaimmat tuplakaasariversiot kahdella erikoisella imusarjaratkaisulla. Kari on rakentanut vuosien saatossa monta erikoista Mopar-autoa, joita vauhditti isolohko, usein jopa legendaarinen Hemi. 410 hevosvoimaa kevyessä Dartin kopassa tarjosi markkinoiden parhaan tuotantoauton tehopainosuhteen. Näitä Maximum Performance Wedge, eli lyhyesti Max Wedge, autoja markkinoitiin Dodgena Ram Charger 413 ja Plymouthina Super Stock 413 paketilla. Vuosien 1962–64 Max Wedget olivat hyvin kilpailukykyisiä kiihdytysradoilla eri Stock-ryhmissä ja edelleen niitä näkee menestyksekkäästi stripillä. Kiilamaisilla palotiloilla varustettua 413 kuutiotuuman moottoria markkinoitiin nimellä Golden Lion. Mistä idea Mad Wedge -kloonin rakentamiseen juontaa. Miksi Max Wedge. – Olen aina pyrkinyt löytämään omia erikoisia laitteita, jotka eivät ole samanlaisia V8-MAGAZINE 77. Kuten varsinkin Plymouthin nimestä voi päätellä, oli tähtäin etupäässä kilparadoille suunnatuissa autoissa. C hryslerin legendaarisen Early Hemin tuotanto loppui 1958
Toisin kuin täysin ehjässä HT-mallissa. Kun tuulilasi on rikki, keulan pellit ruosteessa ja sisustus riekaleina ja puutteellinen, on kokonaisvaikutelma masentava. Mutta pohjaa lukuun ottamatta koppa ei ollut pahasti ruosteinen tai kolaroitu. Painoin nappia ja siitähän tämä projekti starttasi. Ne ei vaan ole mun juttu. Potilas grilliin Kun aihiot saatiin tontille, näytti kaksiovinen juuri niin surkealta kuin kuvista oli voinut päätelläkin. 60-luvun alun B-koppainen on jo pitkään kummitellut mielessä. Lattioita ja kontin pohjaa ei olisi tarvinnut kokonaan vaihtaa. Puskurit ja lampunkehykset ynnä muuta kiiltävää jäi Amerikan puolelle kromattavaksi ja loput lastattiin konttiin. Pohja sekä tolpat hiekkapuhallettiin ja isot koripinnat hiottiin käsin pellille. Mutta jos ei Mopareita nyt muutenkaan puissa kasva, alkavat juuri kaksiovitolpat olla tosi vaikeita löytää. Kai vaan oli sellaisen aika, vastaa Kari. ilistä paremmaksi. Kori kiinnitettiin grilliin. Yksi syy on korin jäykkyys. Kyllä mun mielestä E-bodyt ja Chargerit ovat hienoja, mutta monet haluavat sellaisen. Neliovisesta saatiin kaikki keulan pellit, kontin kansi ja kasikoneelle tarvittava eturunko. Vaihdevivun siirtyminen rattiputkesta lattialle paljastaa auton muuttuneen luonteen. – Halusin nimenomaan tolppamallin, en hardtopia. – Tiesin, että auto oli tehtävä kokonaan ja siinä oli paljon duunia. Tulee siistiä jälkeä. Ajetta”Kari ei lähtenyt orjallisesti kloonaamaan Mad Wedgeä 60-luvun reseptillä.” Punaisen sävyn hallitsema kabiini on pelkistetty. – Halusin nimenomaan kaksiovisen tolppamallin, Dodgen tai Plymouthin. Häikäisysuoja löytyy vain kuskin puolella. Se oli tosi lohduttoman näköinen, mutta mukana seurasi neliovinen varaosa-auto kasikoneen alustalla. Mutta kun uudet hyvin istuvat pellit löytyivät, niin tietysti kaikki vaihdettiin. Orkkistyyliin omilla mausteilla Kari ei lähtenyt orjallisesti kloonaamaan Mad Wedgeä 60-luvun reseptillä. Mutta tarkemmassa puntaroinnissa osoittautui ostos kuitenkin ensi. Tähän ei tullut mitään rungon yhdistäjiä, mutta varmuuden vuoksi palkkien ja lattian kaikki hitsisaumat tehtiin täydellä saumalla. AMD:ltä löytyi 1962–65 B-bodyyn lattia sekä takakontin pohja, ja laitoin molemmat tilaukseen. 78 V8-MAGAZINE. Kaksiovisen ovet ja takakyljet eivät onneksi vaatineet mitään isompaa työtä. kuin muilla. Hurstin shifterillä valitaan välitykset, joilla väkevästi vääntävän isolohkon tehot välitetään takapyörille. Kun valmis auto on nosturilla, niin ei ainakaan silmällä näe, että oven raot muuttuisivat. Tämä kuutoskoneinen halvinta mallin sarjaa edustava Dart 330 tuli myyntiin eBayhin
Vaikka esimerkiksi E-bodyt puuttuivat lähes kokonaan, niin tontilla oli kuitenkin muutama hienosti rakennettu Max Wedge -auto. – Kone käytettiin Sämpyllä dynossa. Kannet ovat tehtaan rautakannet, jotka Samuli porttasi samaan tyyliin kuin noissa vanhoissakin Max Wedgeissa. Mekaanisen tuulettimen sijaan autoon sovitettiin pari sähkö. Uustuotantoa olevat Max Wedge -valusarjat haukkaavat aimo palan konehuoneesta, mutta poistavat pakokaasut tehokkaasti. Tehtaan linjoilla Autossa olevaa tekniikkaa ei saanut vielä ´62-malliin. Imusarja on alkuperäinen cross ram 60-luvulta, ja kaasuttimina seosta syöttävät kaksi nelikurkkuista 625 Carteria tehtaan reseptin mukaan. Konehuoneessa huomio kiinnittyy kookkaaseen cross ram -tuplakaasariimusarjaan, jonka pitkät runnerit tuottavat mahtavan alaväännön. Max Wedge -pakosarjat ovat uustuotantoa. Less is more. Takomännät ovat alkuperäisiä kevyemmät ja venakoneisto on orkkistyyliin mekaaninen, mutta rullanostajilla. Kerrassaan onnistunut näkemys 60-luvun varttimailiraaserista. Tehostimelle ei ollut tilaa, mutta hyvin jarrut pelaavat ilmankin Partsista löytyneellä kaksipiirisellä pääsylinterillä. Manuaalimieheksi Vaihteiston valinnassa Kari päätyi manuaaliin, vaikka on suosinut aina automaatteja niiden mukavuuden takia. Kytkin on nestetoiminen painelaakerin yhteydessä olevalla työsylinterillä. Ja sama ajattelu jatkuu. Kipinän jakelu hoituu MSD:n elektronisella jakajalla, joka on poikkeus alkuperäistekniikasta. – Joo, mulla sattui olemaan hyvä 426-lohko eli siitä aloitettiin Samuli Hurmerinnan kanssa motin rakentaminen. Jorosen Simo remppasi mulle nelivaihteisen A-833 laatikon, joka itse asiassa kehitettiin kestämään Max Wedge -autojen suuret tehot ja vääntö. Tehoa löytyi 461 kaakkia noin viidellä tuhannella kierroksella, mutta vääntökäyrä oli aivan tautinen. Puristus jää noilla kilkkeillä johonkin yhdentoista pintaan eli pumppubensalla pystyy vielä ajelemaan. ektiä. Toimiihan nekin, mutta halusin levyt joka nurkkaan. Perussarjan Dart 330 on listoiltaan kevyt erityisesti takaosan suhteen, mikä antaa autolle kilpurimaisempaa luonnetta. – Kun ajattelee tollaista yli neljäsataa heppasta autoa, jossa on vääntöä kuin pienessä kylässä ja sen ajan rumpujarruja. vuuden ja turvallisuuden suhteen tehtiin myönnytyksiä modernimman tekniikan suuntaan. Niitä tarkemmin tutkiessani huomasin, että kaikissa oli manuaalilaatikko. Jos katolla olisi kypärä ja Karilla ajohaalari, voisi kyseessä olla 60-luvun kisakuskin promokuva sponsoreita varten. Mopareja näkyi nuukasti kuten yleensäkin. Silloin päätin, että sellainen tulee minunkin autooni. – Oltiin vaimon kanssa Arizonan Phoenixissa pari vuotta sitten isossa tapahtumassa. Mutta myös 60-luvun kisakuskit päivittivät käytännössä uusia autojaan sitä mukaa, kun parempia palikoita oli tarjolla. Jo alta kahdentuhannen löytyi 590 Nm maksimin ollessa 610 Nm. Myös Petri Hälvän suunnittelemat teippaukset ovat juuri sopivan hillityt ja oikeassa paikassa. V8-MAGAZINE 79
– Laitoin sellaiset tilaukseen jo vuosi sitten, mutta ei niitä kuulunut. tarroja lokasuojaan. Kaksiovisen sivuikkunat olivat onneksi ehjät ja takalasi tuli neliovisesta. Se oli mielestäni niin härski, että kolahti. Hän valkkasi orgisten 14-tuumaisten sijaan 15-tuumaiset. – Halusin autoon kisailmettä, mutta en mitään Hurst yms. – Sisustuksesta halusin myös punaisen. Punaista punaiselle Auton väri ei ole ihan suoraan Dodgen tehdassävy vaan maalarimestarin omasta hatustaan taikoma punainen. Petrihän suunnitteli mun Nascar-tyyliseen ´59 Dodgeenkin gra. Ongelmaksi muodostui, ettei punaista kalvoa saanut Euroopasta ja sitä jouduttiin tilaamaan jenkeistä. Tapio Ikävalkon alumiinista valmistama alkuperäistyyppinen scooppi vangitsee katseen. Näistä tuli just sopivat ja sellaiset 60-luvun tyyliset kuin hain. 80 V8-MAGAZINE. Istahdin ”Voimakkaasti sävytetyistä sivuja takalaseista ulos katseltaessa saa aika värittyneen kuvan ympäröivän maailman näkymistä.” Katsoipa autoa mistä vinkkelistä tahansa, on muotoilu varsin villi, vaikka massiivisten siipien kausi onkin jo ohi. Taittuvaselkänojainen etusohva täytyi löytää puuttuvan tilalle, koska tällaiseen perusmalliin ei tietenkään missään tapauksessa voi laittaa erillisjakkaroita. Kari ei hötkyillyt penkkien verhoilujen kanssa, koska näyttelytkin tuntuivat peruuntuvan. Olli Korkka Nurmijärveltä toteutti teippaukset Petrin suunnitelmien mukaan. ikat, jotka tosin tehtiin maalaamalla. Jore Pitäjänmäeltä tikkasi penkit kuntoon kaikessa kiireessä punaisesta, ihan passelista metrikamasta. Peltivannemies Kari tilasi autoon uudet Mopar Performancen peltivanteet, joista hänellä on hyvät kokemukset. Sen onneksi bongasin Suomesta. Ne kankaanpalatkin tuli tietysti kohta penkkien valmistuttua. Voimakkaasti sävytetyistä sivuja takalaseista ulos katseltaessa saa aika värittyneen kuvan ympäröivän maailman näkymistä. Sillä voi ajella vielä maantienopeuksia ilman, että kierrokset ja meteli kasvavat puuduttavaksi. Punainen kattoverhous ja matot laitettiin tilaukseen. – Sain kutsun Malmin syksyn näyttelyyn ja päätin, että homma täytyy ratkaista jotenkin. Perä on pomminvarma Dana 60 harvimmalla siihen saatavalla 3,54-välityksellä. Kesä kurvailtiin sitten meksikoviltit penkkien peittona. Tuulilasi tilattiin Kuttilasta. Tässä tuli taas yksi ongelma, kun 15-tuumaisissa on alkuperäistä pienempi pillerikapselin kiinnitys, eli sama kuin A-bodyn pikkupillereissä. Samoin SMS Autofabricsilta punaisia mallipaloja penkin kankaisiin. – Idea yhdistelmästä tuli itse asiassa jostakin youtuben videopätkästä, jossa punaisessa B-kopan kilpurissa oli punaiseksi sävytetyt lasit. Auto alkoi olla ajokunnossa kevään korvilla. Koronakuviot vai mikä lie, mutta mallipaloja ei vain näkynyt eikä kuulunut. Sitä lukuun ottamatta lasit on sävytetty punaiseksi kalvottamalla. Otin yhteyttä Hälvän Petriin, jonka kanssa ollaan frendejä jo ihan lapsuudesta
Huhujen mukaan myös joihinkin normi peltiosilla varustettuihin yksilöihin olisi toimitettu scooppi. Eli niin kuin faija tapasi sanoa: on kiva ihailla kättensä töitä. Edelleen mä sudittelin nilkka suorana ykkösen ja kakkosen läpi eli 60 jalan ajat oli ihan sairaan huonoja. Takakontti näyttää niin simppeliltä kuin perusmallisarjalaisessa kuuluukin. – Yksi Suomen parhaimmista peltisepistä, Tapio Ikävalko, taivutteli mulle alumiinista alkuperäisen kaltaisen Max Wedge -scoopin. – Olen kyllä tosi tyytyväinen lopputulokseen. Mopar Performancen 6ja 8-tuumaisille peltivanteille pyöräytetyt 205/75-R15 ja 275/60-R15 renkaat korostavat kilpurimaista etunojaa. Ensin Malmilla kokeillessa suditeltiin ykkönen ja kakkonen läpi, kolmosella ja nelosella alkoi sitten kytkin luistaa. V8-MAGAZINE 81. Vain akun läsnäolo kielii, että nokalla alun perin majaillut Slant Six on siirretty vilttiketjuun. Ihan vaan siksi, ettei synny mielikuvaa, että ne vain olivat paikallaan autoa maalatessa. Kari ei ole aikaisemmin kisannut manuaaliaskisella autolla, joten homma meni kaikin puolin harjoitteluksi. Se ei ole pelkästään scooppi, se on taideteos! Alumiiniset Max Wedge -scoopit toimitettiin alumiinisilla keulan komponenteilla varustettujen autojen yhteydessä vuosina 1963–64. – Pakoputket pokkailin ja tein kolmetuumaisesta rööristä. – Vaikka ajaminen on hauskaa, niin enemmän olen kuitenkin rakentelija. Olen tilannut jenkeistä Max Wedge -tyyppisen pakoputkiston ja lisäksi mulla on sähköiset läpät, joilla saa suorat ulostulot härskisti auton sivulle. Jenkeistä hommattu ´62 neliovinen Valiant, josta tulee hieno käyttöauto. Saurun ja kumppaneiden käsien taitoa arvostettiin myös kauden ainoaksi jääneessä FHRA:n Malmin näyttelyssä syyskuussa. – Vaihdoin vakiotyyppisen levyn McLeodin tuplalevyiseen kisakytkimeen. Niin ja, seuraava projektikin pyörii jo grillissä. Siinä on itse asiassa tämän Dartin nokalla ollut Slant Six, joka on rempattu ja jatkona Jorosen Simon rakentama automaatti. Se toimi hienosti, kun kävin Vesivehmaalla testaamassa. Nelosen voi heittää pesään neljänkympin vauhdissa, eikä tarvitse koko ajan vaihdekeppiä vatkata. Hommaa pitäs oikeasti treenata, jos haluais parempia aikoja. Ville on tosi taitava kaveri. kerran kesken duunipäivän välipalalle tietsikan ääreen. Verhoilut on tehty ja kromit valmiina. Cross ramilla varustetun isolohkon huima alavääntö sysää autoa jo melkein tyhjäkäynniltä. Ja on autoa käyty radallakin kiusaamassa. Auto on kuitenkin kadulle tehty, mutta kivahan se on joskus vähän leikkiä. Ja vain pari minuuttia aikaisemmin oli joku laittanut sellaiset myyntiin. Täytyy vaihtaa ne sitten paikalle, jos putket joskus tontille ilmestyvät. Tällä tekniikalla auto on aivan mielettömän kliffa ajettava. Hauska ajettava Kari on kurvaillut kesän aikana Dartilla ahkerasti ja se on ollut tuttu näky kaikissa pääkaupunkiseudun ja Porvoon cruisingeissa. Mutta sehän onkin toinen tarina. Auto rankattiin ansaitusti Top kymppiin. Klikkasin kiireesti kapselit itselleni. Alumiinilla haettiin tietysti keveyttä. Vaikka vanteet ovat korin sävyiset, on niihin ruiskutettu mattalakka. Löytyy mulla pajalla toki apukäsiäkin. Korpisalon Ville on ollut jo viisi vuotta mulla duunissa ja opissa
Astumme Renegades järjesti 4.6.1957 toisen vuosittaisen näyttelynsä Renecade Show. Astumme tapahtuman alkuperäisin kuvin. Pro Touring Camaro Pro Touring Camaro Menohaluja uhkuva, pietarsaarelaisen Timo Pryylin ’69 SS Camaro rakennettiin Pro Touring -tyyliin. Astumme aikakoneeseen, ja näyttelyrepparimme esittelee tapahtuman alkuperäisin kuvin. 2/2021 ilmestyy helmikuussa, viikolla 8 M oriprojekti jatkuu, osa 4 Pol oainejärjestelmän h st t Swapin alkumetreillä oli jo selvää, että uusi tekniikka toi mukanaan polttoaineen ruiskutuksen. Chevy Stepside 1965 Chevy Stepside 1965 Kerkkoolaisen Arto Häkkilän 1965 Chevy Stepside ilmestyi elokuiseen Porvoon cruisingiin kuin puskista ja veti väkeä ympärilleen magneetin lailla. Astumme Renegades järjesti 4.6.1957 toisen vuosittaisen aikakoneeseen, ja näyttelyrepparimme esittelee näyttelynsä Renecade Show. Kustomrama Korner Long Beach Car Club Renecade Show 1957 Kalifornian kuuluisimpiin hot rod -kerhoihin kuulunut Renegades järjesti 4.6.1957 toisen vuosittaisen näyttelynsä Renecade Show. Astumme aikakoneeseen, ja näyttelyrepparimme esittelee näyttelynsä Renecade Show. Viimeisen päälle viimeistellystä autosta löytyy kasapäin näkyviä ja näkymättömiä muutoksia ja taatusti erilaisia teknisiä ratkaisuja. Kustomrama Korner Kustomrama Korner Long Beach Car Club Long Beach Car Club Renecade Show 1957 Renecade Show 1957 Long Beach Car Club Renecade Show 1957 Long Beach Car Club Renecade Show 1957 Kalifornian kuuluisimpiin hot rod -kerhoihin kuulunut Renegades järjesti 4.6.1957 toisen vuosittaisen Kalifornian kuuluisimpiin hot rod -kerhoihin kuulunut Renegades järjesti 4.6.1957 toisen vuosittaisen Kalifornian kuuluisimpiin hot rod -kerhoihin kuulunut näyttelynsä Renecade Show. aikakoneeseen, ja näyttelyrepparimme esittelee tapahtuman alkuperäisin kuvin. Käymme läpi ruiskun toimintaa sekä polttoainepumpun ja -tankin asennuksen vaatimuksia. Klassinen koppa pitää sisällään LS3 ruiskuveekasin ja 6-vaihteisen manuaalin. 1969 Mustang 1969 Mustang Sportr f 427 Sportr f 427 Nopeasti katsottuna Mustang vaikuttaa entisöidyltä, mutta tarkempi tutkimus paljastaa tarkasti harkittuja yksityiskohtia, jotka on toteutettu tyylillisesti kuin Fordin insinöörien kynästä vuonna 1969. aikakoneeseen, ja näyttelyrepparimme esittelee 82 V8-MAGAZINE
KATSO TARJOUS: www.gti.. /tilaa • Tuoreita näkökulmia autoesi elyihin • Mielenkiintoisia henkilökuvia • Uusia tekniikka-artikkeleita • Tapahtumarapor eja ympäri maailman JA PALJON MUUTA! HARRASTAJILTA HARRASTAJILLE!
SH.13990. 9490. 8990 . 600 LTX EPS LED OHJAUSTEHOSTIMELLA MAX PITKÄRUNKOINEN! MADE IN TAIWAN VUODEN TAKUU! 4x4 Finman V-aura Hydrauliikalla 1 sylinterillä 1990 . SH. +tk SH.11490?+tk Tilausnro 11018 Rahoituksella alk. ISO UUTUUS! 2021 Takuu 2 v. Jousitus on pehmeä ja antaa mukavat kyydit myös päällystämättömillä teillä. +tk 8990 . Rahoituksella alk. Tilausnro 11007 Tilausnro 11006 1000 BLADE EDUN ARVO 2490. 8990?+tk 4x4 SPECIAL 550 EFI EDITION FULL LED ERIKOISVARUSTELTU 7790 . Alumiinivanteet! 4x4 Isoin maavara 30,5 cm Vetokyky yli 920 kg 26" Testivoittajarenkaat ym. 179?/kk. 4x4 11990 . 9790?+tk Tilausnro 11017 Rahoituksella alk. +tk . Rally USA 3000 sähkömopossa on markkinoiden isoimmat sisätilat kuskille ja matkustajalle sekä laajin toimintasäde 150km / latauksella. 169?/kk. 4x4 11990 . Alumiinivanteet! 4x4 Isoin maavara 30,5 cm Vetokyky yli 920 kg 26" Testivoittajarenkaat ym. +tk 5990 Tilausnro 11010 Rahoituksella alk. MADE IN TAIWAN VUODEN TAKUU! Finman V-aura + 800. EFI SH. EFI EPS LED 26" MAXXIS BIG HORN Testivoittajarenkaat. 179?/kk. Tilausnro 11008 600 8290 . SH. 169?/kk. Jaloilla ei ole mitään toimintoa! Täysautomaatti, pakki Autoissakin käytetyt HUIPPULithium LiFePO 100 Ah AKUT, teho 6,4 Kw, 64 V Max. +tk Ohjaustehostimella 550 EFI+EPS SH. +tk 8990 . Tehokas 3Kw moottorl Vertaa: Hinta/laatusuhde, vetokyky, maavara, renkaat, ajettavuus, ym. EFI SH. Isoin kauppakassi jolla saa ajaa ilman ajokorttia! Otamme vaihdossa autoja. 199?/kk. Kattava vakiovarustelista nahkaverhoilun lisäksi kattoluukku, radio, lämmityslaite, keskuslukko, sähköikkunat, peruutuskamera, automaattisesti syttyvät LED ajovalot edessä ja takana. +tk 5990 Tilausnro 11010 Rahoituksella alk. +tk Rahoituksella alk. 149?/kk. Tilausnro 11009 Kaikki mallit 2-paikkaisia. EDUN ARVO 2990. EFI EPS LED 26" MAXXIS BIG HORN Testivoittajarenkaat. Lisävarusteet: nastarenkaat, vetokoukku, peräkärry, akkulämmitin, suojapeite. Rally USA 3000 sähkömopossa on markkinoiden isoimmat sisätilat kuskille ja matkustajalle sekä laajin toimintasäde 150km / latauksella. 159?/kk. Jousitus on pehmeä ja antaa mukavat kyydit myös päällystämättömillä teillä. Rahoituksella alk. nopeus: 40 km/h Rekisteröity: 2 hengelle Paino: 320 kg Kantavuus: 190 kg Värit: Metallipunainen ja sininen 9-ERI ASENTOA Tilausnro 15110 550 EFI EDUN ARVO 2990. Rahoituksella alk. 7290 . +tk Rahoituksella alk. Lisävarusteet: nastarenkaat, vetokoukku, peräkärry, akkulämmitin, suojapeite. Kaasukahva oikealla kädellä ja jarrut sarvien kahvoissa. 179?/kk. 8990. +tk Rahoituksella alk. 149?/kk. 159?/kk. EDUN ARVO 3050. +tk 4x4 +tk 6790 . 8990 . 2 sylinterillä 2490 . +tk TASAUSPYÖRÄSTÖ! LTX EPS LED (10490?) Tilausnro 11019 +tk 7490 . SH.13990. +tk Tilausnro 11011 OHJAUSTEHOSTIN EPS SH. tai s-postilla: myynti@rally.fi 09 595 510 040 553 2428 tai netistä www.rally.fi sivuilta. +tk Rahoituksella alk. +tk 4x4 +tk 6790 . Tilausnro 11009 Kaikki mallit 2-paikkaisia. 179?/kk. Tilausnro 11007 Tilausnro 11006 1000 BLADE EDUN ARVO 2490. Ohjaustehostimella EPS LED Rahoituksella alk. Black Edition MAX 550 4x4 +tk 6990 . 149?/kk. 8490. EDUN ARVO 3050. ISO UUTUUS! 2021 Takuu 2 v. +tk Rahoituksella alk. Rahoituksella alk. 169?/kk. 600 LTX EPS LED OHJAUSTEHOSTIMELLA MAX PITKÄRUNKOINEN! MADE IN TAIWAN VUODEN TAKUU! 4x4 Finman V-aura Hydrauliikalla 1 sylinterillä 1990 . Tilausnro 11008 600 8290 . Kattava vakiovarustelista nahkaverhoilun lisäksi kattoluukku, radio, lämmityslaite, keskuslukko, sähköikkunat, peruutuskamera, automaattisesti syttyvät LED ajovalot edessä ja takana. +tk Ohjaustehostimella 550 EFI+EPS SH. Kaasukahva oikealla kädellä ja jarrut sarvien kahvoissa. MADE IN TAIWAN VUODEN TAKUU! Finman V-aura + 800. Ohjaustehostimella EPS LED Rahoituksella alk. 2 sylinterillä 2490 . 169?/kk. 8490. SH. TILAA HETI OMASI! NOPEAT TOIMITUKSET RAHDILLA KOKO MAAHAN KOTIIN ASTI! Tilaukset ja tiedustelut puh. ajomatka jopa 150 km latauksella! Pikalataus 2,5h 16A sulake Lataus 10A sulake (normaali pistorasia) Max. Jaloilla ei ole mitään toimintoa! Täysautomaatti, pakki Autoissakin käytetyt HUIPPULithium LiFePO 100 Ah AKUT, teho 6,4 Kw, 64 V Max. 9790?+tk Tilausnro 11017 Rahoituksella alk. 169?/kk. +tk Tilausnro 11011 OHJAUSTEHOSTIN EPS SH. Kaikkiin VINSSI JA PERÄVAUNUPISTOKE KAUPANPÄÄLLE! SAA AJAA TIELLÄ! Rahoituksella alk. +tk Rahoituksella alk. TGB+FINMAN V-AURA PARASTA LUMITÖIHIN! TILAA ESITE! MODULARBOX OY MODULARBOX OY MODULARBOX OY Kartanonherrantie 9, 02920 ESPOO kehä III M Ö N K I JÄ C E N T E R M Ö N K I JÄ C E N T E R M Ö N K I JÄ C E N T E R Avoinna: Ark.10-17, la 10-13 MEILLÄ TAKUU, VARAOSAT JA HUOLTO PELAA -VARMASTI! SUOMESSA YLI 150 HUOLTOPISTETTÄ. Tehokas 3Kw moottorl Vertaa: Hinta/laatusuhde, vetokyky, maavara, renkaat, ajettavuus, ym. MAX KATSO ESITTELYVIDEOT www.rally.fi Otamme vaihdossa mönkijät, mp:t ym. TGB+FINMAN V-AURA PARASTA LUMITÖIHIN! TILAA ESITE! MODULARBOX OY MODULARBOX OY MODULARBOX OY Kartanonherrantie 9, 02920 ESPOO kehä III M Ö N K I JÄ C E N T E R M Ö N K I JÄ C E N T E R M Ö N K I JÄ C E N T E R Avoinna: Ark.10-17, la 10-13 MEILLÄ TAKUU, VARAOSAT JA HUOLTO PELAA -VARMASTI! SUOMESSA YLI 150 HUOLTOPISTETTÄ. EDUN ARVO 2990. tai s-postilla: myynti@rally.fi 09 595 510 040 553 2428 tai netistä www.rally.fi sivuilta Kaikkiin VINSSI JA PERÄVAUNUPISTOKE KAUPANPÄÄLLE! SAA AJAA TIELLÄ! Rahoituksella alk. 7290 . 8990. +tk SH.11490?+tk Tilausnro 11018 Rahoituksella alk. Isoin kauppakassi jolla saa ajaa ilman ajokorttia! Otamme vaihdossa autoja. 149?/kk. 9490. ajomatka jopa 150 km latauksella! Pikalataus 2,5h 16A sulake Lataus 10A sulake (normaali pistorasia) Max. +tk TASAUSPYÖRÄSTÖ! LTX EPS LED (10490?) Tilausnro 11019 +tk 7490 . 169?/kk. nopeus: 40 km/h Rekisteröity: 2 hengelle Paino: 320 kg Kantavuus: 190 kg Värit: Metallipunainen ja sininen 9-ERI ASENTOA Tilausnro 15110 550 EFI EDUN ARVO 2990. +tk . Black Edition MAX 550 4x4 +tk 6990 . SH. 179?/kk. MAX KATSO ESITTELYVIDEOT www.rally.fi Otamme vaihdossa mönkijät, mp:t ym. TILAA HETI OMASI! NOPEAT TOIMITUKSET RAHDILLA KOKO MAAHAN KOTIIN ASTI! Tilaukset ja tiedustelut puh. 8990?+tk 4x4 SPECIAL 550 EFI EDITION FULL LED ERIKOISVARUSTELTU 7790 . 179?/kk. 199?/kk