HOLLYWOODIN HOLLYWOODIN Henkeen Esittelyssä: Esittelyssä: PONTIAC BONNEVILLE SPORT COUPE 1958 PONTIAC BONNEVILLE SPORT COUPE 1958 CHRYSLER NEW YORKER 2D HARDTOP COUPE 1961 CHRYSLER NEW YORKER 2D HARDTOP COUPE 1961 MERCURY COUGAR XR7 2D HARDTOP COUPE 1969 MERCURY COUGAR XR7 2D HARDTOP COUPE 1969 PLYMOUTH BELVEDERE SPORT STATION WAGON 6,1L HEMI 1969 PLYMOUTH BELVEDERE SPORT STATION WAGON 6,1L HEMI 1969 CHEVROLET CAMARO 383 1971 CHEVROLET CAMARO 383 1971 VINTAGEA: VANHAT MCCULLOCH AHTIMET LIONS DRAG STRIP MUSEO SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI 1/ 20 24 H IN TA 12 ,9 € fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media sama leikkaus molemmissa: black sama leikkaus molemmissa: bold Cadillac kustom convertible 1940 Cadillac kustom convertible 1940 Dodge Charger 1969 ja Dodge Charger 1969 ja Plymouth Roadrunner 1968 Plymouth Roadrunner 1968 COYOTE & ROADRUNNER COYOTE & ROADRUNNER GARAGE GARAGE Kansi.indd 1 Kansi.indd 1 3.1.2024 15.35 3.1.2024 15.35
Eniten koeajoja, testejä ja vertailuja. Tilaa omasi: autobild.. /tilaa Ilmoitus_1.indd 2 Ilmoitus_1.indd 2 4.1.2024 12.28 4.1.2024 12.28
Harrasteajoneuvoluokan aika Marko Tuunasen Cadillac kustom toimii hyvänä esimerkkinä hot rodding rakenteluperinteen ja käsityötaidon vaalimisesta. Harrasteauto on auto, jota käytetään kuten harrasteautoa. Yhtiöllä on oikeus käyttää tietoja suoramarkkinointiin, etämyyntiin ja markkinatutkimuksiin henkilöstölain mukaisesti. henkilöautoja. Facebook-osoite www.facebook.com/V8Magazine ASIAKASPALVELU Sähköpostiosoite asiakaspalvelu@fokusmedia. Linney, Heikki Malinen, Jim Maxwell, Kari Mörö, Heikki Parviainen, Juha Peltonen, Pekka Polvinen, Kai Salmio, Matti Saloranta, Joke Simonen, Erik Stigsson, Pekka Vaisto Sähköpostiosoite toimitus@veekasi.. Tarjottu tai tilattu aineisto hyväksytään julkaistavaksi sillä ehdolla, että julkaisija saa korvauksetta käyttää sitä uudelleen lehden tai sen yksittäisen osan uudelleenjulkaisun, yleisölle välittämisen tai muun käytön yhteydessä toteutusja jakelutavasta riippumatta sekä luovuttaa oikeutensa edelleen ja muokata aineistoa hyvän tavan mukaan. Aivan kuten museoneuvoluokka takaa ja määrittelee niiden historiallisen statuksen. Harrastajia on hämmentänyt ELV, End of Life Vehicle, eli ns. Heti mieleen tuli Pekka Vaiston vetämä, FHRA:n joitakin vuosia sitten käynnistämä tavoite harrasteautoluokasta, joka tähänkin kohtaan voisi olla toimiva ratkaisu. Tai jos joku ajaa 2022 Ferrarilla kerran kuussa, niin se voi olla harrasteauto. Lehti ei vastaa taloudellisesti niistä vahingoista, jotka aiheutuvat mahdollisista ohjeissa olevista painotai muista virheistä. Puhelin 020 735 4130* *Puhelun hinta 0,07 €/min + mpm/pvm. Jos haluaa ajaa 1957 Chevyllä joka päivä, niin kyse ei ole enää harrasteajoneuvosta vaan käyttöautosta. romuautodirektiivi, joka koskee mm. comin kanssa tuli jo todennettua, että harrasteajoneuvoa ei voi teknisessä mielessä määritellä vuosimallin, rakentelutyylin, muutosten tai valmistusmaan mukaan. fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media sama leikkaus molemmissa: black sama leikkaus molemmissa: bold TOIMITUS Päätoimittaja Jarmo Markkanen AD Toni Lindström Avustajat Juha Airio, Bo Bertilsson, Paul Granvik, Hannele Hatanpää, Harri Jukarainen, Harri Kunnasvuo, Petri Laulajainen Peter S. V8-Magazinen tilaajat ovat Fokus Media Finland Oy:n asiakasrekisterissä. Myöhemmin, kun harrasteautostatus on saavutettu, päästään neuvottelemaan vaikkapa hyvistä vakuutusehdoista. Jarmo Markkanen jarmo.markkanen@veekasi.. Kaikki kun tuntuu olevan mahdollista tulevaisuudessa, tässä nopeasti muuttuvassa autoympäristössä. Tallennamme puhelut laadun varmistamiseksi ja koulutustarkoituksiin. TOIMITUSJOHTAJA Mikko Saastamoinen KAUPALLINEN JOHTAJA Jaana Lindvall-Harki JULKAISIJA Fokus Media Finland Oy PAINOPAIKKA Poligrã jas grupa M kusala, Riika, Latvia ISSN 0780-2102 V8-Magazine on Aikakausmedia ry:n jäsen Pääkirjoitus.indd 3 Pääkirjoitus.indd 3 4.1.2024 13.13 4.1.2024 13.13. Sillä pystyisi selkeästi todistamaan, ettei kyse ole vain” vanhoista ja saastuttavista” käyttöautoista vaan ajoneuvoista, jotka edustavat kulttuurihistoriallista autoja rakenteluperinnettä. Vaan harrasteajoneuvon määrittelee omistaja, ja status määräytyy käytön mukaan. Tilaaja voi kieltää tietojensa käytön. Puhelun hinta määräytyy soittajan voimassaolevan liittymäsopimuksen mukaisesti. Rakentajille ”romu” voi olla arvokas varaosa-auto tai projektiaihio. Harrasteajoneuvoluokituksen synnyttäminen voi nousta arvoon arvaamattomaan, ja sillä turvataan meidän hot roddingin olemassaolo tapahtui, mitä tahansa. Esitys ei anna selvää vastausta harrasteautojen tilanteeseen tai kuinka romuauto määritellään. Tavoitteena on parantaa tiensä päähän tulleiden, vanhojen ajoneuvojen kierrättämistä ja materiaalien uusiokäyttöä. Aiemmin keskusteluissa Tra. KUVA PEKKA POLVINEN V8-MAGAZINE 3 Lehti ei vastaa tilaamattoman materiaalin säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Käyttörajoitus on ”hinta” statuksesta, museoajoneuvojen tapaan. Ilmoitusasiakas on korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamasta mahdollisesta vahingosta kolmannelle osapuolelle ja/tai lehdelle
76 LIONS DRAG STRIP MUSEUM, LOS ANGELES, KALIFORNIA Museo vaalii Kalifornian yhden kuuluisimman kiihdytysradan perintöä. TEKNIIKKAA 36 VINTAGE SUPERCHARGERS MC CULLOCH 1ST GENERATION Fordin 1932 markkinoille tuoma sivuventtiili V8-moottori tuotti reippaasti enemmän tehoa kuin aiempi nelisylinterinen. Mikä ettei, potkiihan pellin alla moderni Hemi-tekniikka. Tehokkaalla GM crate-moottorilla varustettu Camaro alkaa olla nyt valmis. 24 PLYMOUTH BELVEDERE STATION WAGON 6,1L HEMI 1969 Pötkö-nimellä paremmin tunnetun Plymouth farmarin Mika Patshijew hankki harrastuspelikseen jo 40 vuotta sitten. Näin kävi Tarja Kunnasvuolle, mutta tiedossa oli valtavasti työtä ennen kuin päästiin cruisailemaan omalla Bonnevillella. Reissuauto viihtyy niin tien päällä kuin kiihdytysradalla. INDIANAPOLIS, INDIANA Performance Racing Industry (PRI) Trade Show kokosi yli 40 000 osallistujan ja 1 200 näytteilleasettajan voimin yhteen moottoriurheilun suuret nimet, mukana myös suomalaisia nitrokuskeja. Vaikuttava aikakauden sisustus historiallisine kilpureineen vie kuin suoraan 50-luvun stripille. 8 CADILLAC KUSTOM CONVERTIBLE 1940 HOLLYWOODIN HENKEEN Marko Tuunanen on kiistämättä maamme harrasteauto-osaajien kovinta kärkeä. 30 MERCURY COUGAR XR7 2D HARDTOP COUPE 1969 Yksi 1960-luvulla Suomeen tuoduista muskeliautoista on espoolaisen Jari Forsanderin Cougar, josta löytyy 55 vuoden jälkeen edelleen tehtaan asentama vihainen käärmemoottori. ESITTELYSSÄ 16 DODGE CHARGER 1969 JA PLYMOUTH ROADRUNNER 1968 Coyote & Roadrunner Garagen kaverukset Jari Pirinen ja Juuso Ontero ovat jenkkiautorakentelun tiimellyksessä kuvanneet videoita, joissa ideana on tuoda esiin harrastamisen arkea niin myötäkuin vastamäessä. Yksi heistä oli veneharrastaja nimeltään Robert Paxton McCulloch. SISÄLTÖ 1/2024 KANNESSA 24 48 CHRYSLER NEW YORKER 2D HARDTOP COUPE 1961 Heinolalaisen Timo Pekosen ”Kultaleijona” edustaa mallisarjansa parasta varustelulinjaa ja lukeutuu Moparin siipiaatelistoon 350 hevosvoiman 413 cid Golden Lion V8-moottorilla. Se ei kaikille riittänyt vaan tehoa haluttiin lisää. 54 CHEVROLET CAMARO 383 1971 Kim Döfnäsin rakenteluinto pysyi hyvin yllä, kun talvisin ropattiin ja kesät cruisailtiin. Hänen neliovisesta sedanista kahdeksan vuoden aikana rakentama uniikki kustom kulkee 1930–40-lukujen Hollywoodin tähtien jalanjäljissä. VEEKASI KIERTÄÄ 45 PRI SHOW, 7.–9.12. 68 PONTIAC BONNEVILLE SPORT COUPE 1958 Mahdollisuus oman suosikkiauton hankkimiseen voi tulla eteen aivan yllättäen. HOLLYWOODIN HOLLYWOODIN HOLLYWOODIN HOLLYWOODIN HOLLYWOODIN HOLLYWOODIN HOLLYWOODIN HOLLYWOODIN HOLLYWOODIN HOLLYWOODIN Henkeen Esittelyssä: Esittelyssä: PONTIAC BONNEVILLE SPORT COUPE 1958 PONTIAC BONNEVILLE SPORT COUPE 1958 CHRYSLER NEW YORKER 2D HARDTOP COUPE 1961 CHRYSLER NEW YORKER 2D HARDTOP COUPE 1961 MERCURY COUGAR XR7 2D HARDTOP COUPE 1969 MERCURY COUGAR XR7 2D HARDTOP COUPE 1969 PLYMOUTH BELVEDERE SPORT STATION WAGON 6,1L HEMI 1969 PLYMOUTH BELVEDERE SPORT STATION WAGON 6,1L HEMI 1969 CHEVROLET CAMARO 383 1971 CHEVROLET CAMARO 383 1971 VINTAGEA: VANHAT MCCULLOCH AHTIMET LIONS DRAG STRIP MUSEO SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI 1/ 20 24 H IN TA 12 ,9 € fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media sama leikkaus molemmissa: black sama leikkaus molemmissa: bold Cadillac kustom convertible 1940 Cadillac kustom convertible 1940 HOLLYWOODIN HOLLYWOODIN HOLLYWOODIN HOLLYWOODIN HOLLYWOODIN HOLLYWOODIN HOLLYWOODIN HOLLYWOODIN HOLLYWOODIN HOLLYWOODIN HOLLYWOODIN SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI Dodge Charger 1969 ja Dodge Charger 1969 ja Plymouth Roadrunner 1968 Plymouth Roadrunner 1968 COYOTE & ROADRUNNER COYOTE & ROADRUNNER GARAGE GARAGE Kansi.indd 1 Kansi.indd 1 3.1.2024 15.35 3.1.2024 15.35 K A N S IK U VA P E K K A P O LV IN E N 4 V8-MAGAZINE V8 1 2024.indb 4 V8 1 2024.indb 4 4.1.2024 12.42 4.1.2024 12.42
LUKIJAKILPAILU 46 Äänestä V8-Magazinen 2023 paras kansi, palkintona Kontio WhitePaw Classic valkosivurenkaat! 30 76 VAKIOPALSTAT 3 PÄÄKIRJOITUS 4 SISÄLTÖ 6 NAPPILAUKAUS 22 UUTISIA JA ASIAA 82 TAPAHTUMAKALENTERI 83 SEURAAVASSA NUMEROSSA KERÄILYKUVAT 41 CADILLAC KUSTOM CONVERTIBLE 1940 42 PONTIAC BONNEVILLE SPORT COUPE 1958 V8-MAGAZINE 5 V8 1 2024.indb 5 V8 1 2024.indb 5 4.1.2024 12.42 4.1.2024 12.42. KUSTOMRAMA KORNER 60 MATKALLA SKANDINAVIAAN – LEE A. JAGLAN T-BUCKET 48 vuotta varastoituna ollut Lee A. Car Kits aktiviteetteihin kuuluu vuotuinen, kaikille avoin pienoismallinäyttely BUCK Internationals. Jaglan villi T-Bucket löytyi Kalifornian Haywardista ja vanha hot rod viettää nykyisin eläkepäiviään Norjan korkeilla vuorilla. PIENOISMALLIT 66 BUCK INTERNATIONALS, RUOTSI Pienoismallikerho Builders of U.S
Mahdollisuudet paranevat, jos kuvassa on hauska idea, tai se on jollakin muulla tavalla uniikki. 6 V8-MAGAZINE V8 1 2024.indb 6 V8 1 2024.indb 6 4.1.2024 12.42 4.1.2024 12.42. Nappilaukaus TOIMI NÄIN: Nappilaukaus julkaistaan jokaisessa Veekasissa aukeaman kokoisena kuvana. Aihekenttään maininta Nappilaukaus. Ideana on, että te lukijat lähetätte V8-Magazinen toimitukseen omia kuvianne, joiden joukosta toimitus valitsee kuhunkin numeroon sopivan kuvan. . Kuvia voi lähettää osoitteeseen v8-toimitus@fokusmedia
KUVA MIKA RIEPPO V8-MAGAZINE 7 V8 1 2024.indb 7 V8 1 2024.indb 7 4.1.2024 12.42 4.1.2024 12.42
TEKSTI PEKKA POLVINEN KUVAT PEKKA POLVINEN JA MARKO TUUNANEN, HÄÄKUVAT JAANA AHOLA HOLLYWOODIN HOLLYWOODIN HOLLYWOODIN HOLLYWOODIN HOLLYWOODIN HOLLYWOODIN HOLLYWOODIN Henkeen Caddyn kori muutettiin kaksioviseksi. 8 V8-MAGAZINE Cadillac kustom convertible 1940 V8 1 2024.indb 8 V8 1 2024.indb 8 4.1.2024 12.42 4.1.2024 12.42. Etuovia on jatkettu 22 cm ja korin helmat muokattu saman vuosimallin Lincolnin vastaavia mukaileviksi. Marko Tuunasen neliovisesta sedanista kahdeksan vuoden aikana rakentama uniikki kustom kulkee Clark Gablen ja muiden 1930–40-lukujen Hollywoodin tähtien jalanjäljissä
Tämä oli mahdollista, sillä kyseisen mallisarjan tarjontaan kuului vuonna 1940 myös convertible. Keulalle soviteltiin Mazdan wankel-tekniikkaa, ja turvakaarin vahvistetussa korissa myös alusta päivitettiin. Clark Gable on näistä kuuluisuuksista ehkä tunnetuin. Sopivaa aihiota ei vain löytynyt. Tällä yhdistelmällä paras aika oli 9,75 sekuntia loppunopeuden ollessa 225 km/h. lmitähdillä nähtiin. Anglian kanssa kisailun ohessa alkoi lopulta Amerikan aihiotarjonta näyttää lupaavammalta, ja syksyllä 2014 Michiganista löytyi eBaylla myynnissä ollut hyvin säilynyt 1940 Cadillac sedan, joka saapui Suomeen saman vuoden lopulla. n dokumenteista haettiin varmistus siihen, että kyseisen mallisarjan sedanin saa muuttaa avoautoksi pienillä muutosvaatimuksilla. Inspiraatiota lmitähdiltä Markon mielessä oli pitkään kypsynyt ajatus tehdaskustomin kaltaisesta Hollywood-kustomista, joita 1930ja 1940-luvun . Jos jotain oli tarjolla, niin kaksiovisten ja avojen hinnat olivat sillä tasolla, että hakua keskitettiin lopulta neliovisiin. Osto ja rahtaus menikin kaikin puolin sujuvasti, ja aiemminkin auttanut Rami Sahanen hoiti käytännön järjestelyt mallikkaasti. Myös Greta Garbo ja Erroll Flynn monien muiden tähtien ohella harrastivat nopeita ja näyttäviä autoja. Jo ennen lopullista ostopäätöstä Tra. Kun Ankan hankkiminen takaisin omistukseen tuli mahdolliseksi, sai se aivan uuden elämän Markon käsissä. Gable nähtiin usein niin 1935 mallin uniikin Duesenberg JN avon ratissa Sunset Boulevardilla kuin myöhemmin 1937 vuodesta Packard Darrinien ohjastajana. Gablella oli tiivis yhteistyö ja kemiat kohtasivat Howard Darrinin kanssa, joka muokkasi autot Gablen mieltymysten ja toiveiden mukaisiksi. 1941 Gable hankki Cadillac coupen, joka sekin kiikutettiin koripajalle, jossa se muutettiin kolmeikkunaiseksi coupeksi. Kun sen myynti tuli ajankohtaiseksi, alkoi suunnitelmissa liikkua 1930/40-luvun vaihteen Lincoln Zephyrin tai Cadillacin etsiminen ison meren takaa. Kuviemme 1940 Cadillac on kahdeksan vuoden rakentamisprosessin tulos. Cadillacia edelsi vuonna 2012 valmistunut, toinen palkittu 1955 Cadillac Coupe DeVillen kustom. Tässä välissä Marko ehti kuitenkin toteuttaa yhden pitkän aikavälin suunnitelmistaan. 2012–14 työn alla oli Markon entinen Anglia, jolla hän 80-luvun lopulla ajoi katuautokisoissa. Hän ei useinkaan tyytynyt vakiomalliseen ratkaisuun, vaan miehen ajokit olivat pitkälle personoituja yksilöitä. Monet näistä päätyivät HOLLYWOODIN HOLLYWOODIN Henkeen V8-MAGAZINE 9 V8 1 2024.indb 9 V8 1 2024.indb 9 4.1.2024 12.42 4.1.2024 12.42. Hänellä on silmää ja taitoa persoonallisille ja tyylikkäille toteutuksille, joiden tekniikkapuolen ratkaisut ovat paitsi innovatiivisia niin myös erittäin toimivia. Myös koripaja Bohman & Schwarzt rakensi ainakin yhden upean 1940 Cadillac kustomoidun avon, joka esiteltiin mm. vuoden 1949 Motor Trend -lehden 1930–40-luvun personoituja ja pitkälle räätälöityjä autoja esittelevässä artikkelissa. M arko Tuunanen on kiistämättä maamme harrasteauto-osaajien kovinta kärkeä
lmitähdille tai suoraan MGM-studioiden omistukseen. Tavoite oli Kojelaudan mittareiden kunnostus on tehty tinkimättä ja yksityiskohtiin panostettiin. Seuraavaksi edessä oli ohjaamon mittasuhteiden määrittäminen. Peräpään aikakaudelle tyypillinen iso tavaratilan patti poistettiin – tällä koriin saatiin linjakkuutta. juuri . Alkuperäiset mittarit on sovitettu nykytekniikan kanssa toimiviksi. Toisaalta mitään kiirettä ei pidetty eikä tavoiteaikataulua Cadillacille tehty. Tarkoitus oli rakentaa Cadillacista itselle se viimeinen auto ajan kanssa. Ensimmäinen vaihe oli muuttaa kori kaksioviseksi, mikä tapahtui etuovia jatkamalla 22 cm. Vanhoja kolarikorjauksia sen sijaan löytyi. Hollywoodin tunnelmista ja toteutuksista kumpusivat myös Markon pitkälle viedyt visiot. Niitä esitteli Motor Trend vuoden 1949 lehdessään. Toki rinnalle tuli samoihin aikoihin toinenkin hanke. Projekteja kaksin kappalein Projekti otettiin heti työn alle. Työtä sujuvoitti se, että ruostetta ei juurikaan ollut. Talli ja hankitun 200-vuotiaan koskenrantamökin kunnostus rajoittivat ajankäyttöä. Cadillacia rakennettiin talvisin ja muuta tehtiin kesäisin. 10 V8-MAGAZINE V8 1 2024.indb 10 V8 1 2024.indb 10 4.1.2024 12.42 4.1.2024 12.42. Paitsi tyylin ja muotokielen, tuli myös voimavarojen olla sellaiset, että aito gran turismo -henki on mukana ja ajettavuus olisi riittävä aina Saksan autobahnien nopeuksille. Esimerkiksi toinen etulokasuoja oli siirtynyt kaksi senttiä taaksepäin. Sitten kori leikeltiin siten, Kultaisilla Hollywood-vuosilla kustomoituja koreja tuotettiin monella pajalla. Haave omasta tilavasta tallista alkoi toteutua, mutta vaati melkoisen määrän työtunteja ennen kuin rakentelua päästiin siellä jatkamaan. että katto poistui ja lopulta myös koko korin takaosa
Takakontin kannen muodot syntyivät auton kattopeltiä muokaten. Moottori siirtyi kokonaan etuakselin taakse, näin painojakaumassa päästiin lähelle 50–50 tasoa. Takaosan muodot valmiina. Korimuutos kaksioviseksi tehtiin etuovia pidentämällä 22 senttiä. Myös tulipelti ja kardaanitunneli tehtiin uusiksi. Moottorinohjauksesta vastaa MegaSquirt, jonka säädöistä ja toimivuudesta Marko on hankkinut kokemusta Anglia-kilpurin kanssa ”Ensimmäinen vaihe oli muuttaa kori kaksioviseksi, mikä tapahtui etuovia jatkamalla 22 cm.” Sisustassa on panostettu aikakaudelle soveltuvaan antiikkinahkaan ja värimaailmaan. Sivuikkunoiden kehykset Marko syntyivät rosterista Katetta gran turismo -ajo-ominaisuuksille Runko hiekkapuhallettiin ja maalattiin polyuretaanilla. Voimalinjan tekniikaksi valikoitui kokonaisuus eri aikakausien GM-osista, joita on muokattu ja sovitettu yhteen toimivaksi paketiksi. Takapuskurin ja korin väliin Marko valmisti peitelevyn. Alkuperäisen Cadillacin kahdeksikon kanssa samansuuruinen viiden litran Chevroletista lähtöisin oleva moottori sai kaasari-imusarjaan paikat ruiskusuuttimille. Isä ja poika urakan ääressä, katto on poissa. Takavalot vaihtuivat 1937 Chevroletin valoihin, joihin Marko valmisti omat jalat. Cadillacin rungon etupää muovautui pääosin Camarosta lainatuista komponenteista. Tuulilasiksi Marko kaavaili aluksi Duvallia, mutta rakentelumääräysten takia oli pakko pysyä alkuperäisessä tuulilasin karmissa, joka tosin on nyt aavistuksen matalampi kuin tehtaalta. Alkuperäiset astinlaudat poistettiin, ja tilalle tulivat Lincoln-tyyliset helmat. Renkaina toimivat riittävällä nopeusluokituksella varustetut 215/70–15 vyörenkaat, joista tekstit hiottiin pois ja valkosivut maalattiin kumimaalilla. Samalla niitä muotoiltiin hieman uusiksi, jotta ne istuisivat paremmin uusiin korimuotoihin. Projektivaiheita Hankinta on saapunut Kuusankoskelle. Lähtökohtana toimi neliovinen korimalli. Puskurien kiinnitystä muokattiin siten, että puskurit siirtyivät noin kymmenen senttiä lähemmäksi koria. Levyjarrut löytyvät joka kulmasta ja kokonaisuuteen kuuluu Hydroboost-tehostin. Niin ikään myös takalokasuojien takapäitä jatkettiin alaspäin, jolloin ne tulivat yhtenevään linjaan fendereiden kanssa. Takaosan kansi alkaa muotoutua. Fenderit Marko rakensi suorasta pellistä. Kapselit ovat 1959 Cadillacista 1940 Cadillacin keskivaakunoilla. Tilalle taivuteltiin ja hitsailtiin uusi, joka mahdollisti alustan ja rungon muutokset sekä tukevoitti avoautolle umpikoria vaativampaa rakennetta. Etuistuimen runko muokattiin alkuperäisestä sohvapenkistä siten, että kardaanitunnelille on tilaa ja toisaalta saavutettiin matalampi ajoasento. Rungon takaosaa on kavennettu 20 senttiä ja taka-akselin sijoitus toteutettiin reippaalla kiksauksella ja nelilinkeillä. Korimuutokset erottuvat hyvin, kuten myös vielä korkea, alkuperäinen tuulilasi. Moottori varustettiin Holset HX55 ahtimella. Ilmajousitus kaukosäätimellä on varustettu 20 litran säiliöllä, jonka Marko rakensi rosterista. Taakse on 215-leveiden rinnalle myös vaihtoehtoiset reilusti leveämmät tassut kymmenen tuuman vanteilla. . Rättikatolle Marko rakensi rungon mekanismeineen. alun perin tehdä auto kolmepaikkaiseksi. V8-MAGAZINE 11 V8 1 2024.indb 11 V8 1 2024.indb 11 4.1.2024 12.42 4.1.2024 12.42. Työn alla takaluukku. Koko lattia leikattiin pois. Etulokasuojien takaosia on pudotettu alaspäin siten, että ne jatkavat samassa linjassa korin helmojen kanssa
Taka-akseli on läpikäyty Fordin ysituumainen lukolla ja pitkällä välityksellä. Runko valmiina. puuhatessa. Nelilinkit ja kiksaus tehtynä. Ohjaamossa ripaus kilpa-autoa Kun konepellin alta löytyy voimaa, on tärkeätä, että myös kabiini on ajoon soveltuva tyylistä tinkimättä. Taakse sovitetut ilmapussit. oitiin alkuperäisestä ja sen sekä ovipahProjektivaiheita Lattia ja korotettu kardaanitunneli. ”Jää nähtäväksi ” myhäilee mies kuvaussession tauolla hieman salaperäisesti. Näiden valintojen taustalta löytyy yksi Markon ajatuksista, testata Cadillacin kulkua ja tehoresursseja seisovalla maililla. Penkin runko modi. Vaihteistona toimii prepattu TH-400. Markon itse valmistama rosterinen polttoainetankki. Takapuskurin siirto lähemmäksi koria. Voimanlähde on kuitenkin Chevrolet-lähtöinen viiden litran kahdeksikko. ”Cadillac on mainio ajettava ja istuu hyvin tienpinnassa tiukemmissakin kaarteissa.” Moottorin venttiilikopat on varustettu Cadillac-tekstein. Normiajossa läppä on kiinni, mutta kun tulee tarve ottaa voimaa ulos, avataan läppä ja pakokaasut poistuvat etulokarista. 12 V8-MAGAZINE V8 1 2024.indb 12 V8 1 2024.indb 12 4.1.2024 12.42 4.1.2024 12.42. Ahtimelta lähtee neljän tuuman downpipe, jossa on sähköllä ohjattava läppä
Maskin keskipala ja sivupala on jo tätä kirjoittaessa onnistuttu löytämään. Maski oli tarkoitus lähettää myöhemmin testiosien palauduttua Puolasta. Maalin sävy haettiin 2020 Porschen värikartasta ja se tuntee nimen Adventure Green. V8-MAGAZINE 13 V8 1 2024.indb 13 V8 1 2024.indb 13 4.1.2024 12.42 4.1.2024 12.42. vien verhoiluun on käytetty Saksasta tilattua antiikkinahkaa. Seossuhdemittari ja radio ovat hansikaslokerossa, jonka alle sijoitettiin ilmajousituksen ohjauspaneeli. Kun puskurit ja osat lopulta olivat valmiit, halusi kromaamo reilusti korkeamman korvauksen tehdystä työstä. Markon pieteetillä tekemä työ yksityiskohtiin panostamalla näkyy niin moottoritilassa kuin ohjaamossa. Aikataulu oli kohtuullinen, kuten myös luvatut hinnat, jotka saatiin aihioista lähetettyjen kuvien perusteella. Takakontin kannen muodot syntyivät auton kattopeltiä muokaten. Rattipylväs on 1978 Cadillacin tilttipylväs, johon istutettiin alkuperäinen kunnostettu ratti. Vain maskin osat, joita ei silloin lähetetty Puolaan, ovat edelleen odottamassa aavistuksen parempia aihioita. Sisustus rakennettiin idealla, että suoralta kädeltä mikään modernisointi ei näy eikä vaikutelma alkuperäisyydestä häiriinny. Aikataulu venyi ja auton valmistuminen alkoi huolestuttaa. Rahtikulujen tasaamiseksi puulaatikkoon matkalle Puolaan pakattiin myös harrastajatutun 1956 avo-Pontiacin osia. Muutaman kuukauden odottelun jälkeen osia ei kuulunutkaan takaisin, ja alkoi tiivis sähköpostija puhelinviestittely. Kromien kanssa haasteita Cadillacin kromiosien kanssa on nähty melkoisesti vaivaa. Puskurit ja muutama pikku osa kiiltävistä sinkkipainevaluosista lähetettiin Puolaan kromattavaksi. Katon korkeutta haettiin koeistumalla siten, että Markon poika Teemu, joka oli jo alkuvaiheessa mukana auttelemassa Cadillacin rakentamisessa, istui penkillä ja korkeutta sekä kattolinjaa haettiin pitämällä vatupassia pään päällä. Näillä pysyy penkissä tiukemmassakin ajossa. Onneksi lopputulos oli hyvä. Hankkimalla toiset aihiot kromaukseen voi autoa pitää ajossa, jos vastaava pitkä odottelu on edessä kuten Puolan kokeilu osoitti. Digitaalinen kierroslukumittari vaihtovalolla löytyy tuhkakupin takaa. Toisaalta sinkkivaluosien kanssa on aina myös riski osien vaurioitumisesta kromausprosessissa. Alkuperäiset mittarit on sovitettu nykytekniikan kanssa toimiviksi. Candy-punaiset ja muut vahvat sävyt istuvat ehkä enemmän Marko Tuunanen on tullut tutuksi palkintoja keräävien kustomien rakentajana. Cadillaciin katsastuksessa vaaditut kolmipistevyöt vaihtuivat sävyltään sisustukseen hyvin istuviin nelipistevöihin. Korin hionnan ja maalauksen pohjatyöt Marko teki itse. Sikäläisen kromaamon työn jälki vaikutti referenssikuvissa erittäin korkealuokkaiselta. Taneli Taht vastasi lopullisen pintavärin toteutuksesta rekkamaalaamossa. Sisustan ruskea sävy on Kia Ceedin sävyjä. Verhoilutöissä vierähti aikaa melkoisesti, sillä samaan kokonaisuuteen kuului myös katto ja sen sisäverhoilu. Samaan aikaan alkanut Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan nosti nikkelin ja muiden raaka-aineiden hintoja. Ensimmäisissä testiajoissa tuli haaste penkin olemattomasta sivuttaistuesta. Verhoilutöissä päävastuu oli Markon vävyllä Olli-Pekka Makkosella. lmitähtien persoonallisten ”tehdaskustomien” olemuksesta. Teemu on aika tarkkaan Markon kanssa samoissa mitoissa, joten isän ja pojan yhteiskäyttö onnistuu. Värivalinta on ehdottoman onnistunut, kun sitä peilaa ajatukseen 1930/40-lukujen vaihteen Hollywoodin
Peltipuhdas koppa. Marko ja Cadillac 4 door Sedan. ”Kun tulee tarve ottaa voimaa ulos, avataan läppä ja pakokaasut poistuvat etulokarista.” Teemu ja Laura Tuunasen häissä oli Cadillacin myötä aistittavissa ripaus Hollywoodin entisaikojen glamouria. Kuvaussession päätteeksi Marko näyttää, että kustomillakin voi lähteä liikkeelle renkaat savuten, kunhan turvallisuus on varmistettu. Näyttelypäivän päätteeksi, iltaa vasten Marko käänsi Cadillacin keulan Oulusta kohti Kuusankoskea, ja 530 kilometrin kotimatka taittui kuudessa tunnissa. Oulun näyttely oli samalla kestotesti pidempien reissujen osalta. Markon tuntien asiat eivät yleensä jää pelkkien puheiden tasolle. Ja kyllä nämä valinnat ovat miellyttäneet myös näyttelyiden tuomaristoja ja yleisöä. Heinäkuussa Cadillac oli vuoden tärkeimmässä roolissaan. Helsingin näyttely tuotti komeaksi saldoksi Top 10, Best in Show ja V8-Magazinen pressipalkinto. Näyttävä hääpari keräsi katseita Cadillacin lipuessa kirkolta varsinaiselle juhlapaikalle. Akselistot ja tekniikka sovitettuna runkoon. Takaisin kotitallissa kolmensadan kilometrin reissun saldoa tarkastellessa kiveniskemien osalta tuli pohdittua suunnitelman järkevyyttä”, miettii Marko. Kulutus matka-ajossa reippailla nopeuksilla on varsin maltillinen 14–15 litraa satasella. Riittävän matala ajokorkeus hahmottuu ensikasauksessa. ”Sinne tultiin vielä trailerilla, mutta jo pääsiäisen näyttelyyn Helsingin Messukeskukseen mentiin ajamalla. Hääkuvia katsoessa tahtomattaankin tulee mielikuviin Hollywoodin tähdet ja heidän upeat ajokkinsa. varmaan kanssakulkijat tien päällä katsoneet kahdesti, mitä taustapeiliin oikein ilmaantui. Sama pätee sisustan materiaaleihin ja sävyihin. Ratin taakse ei päässyt bestman vaan sulhanen otti ohjat käsiinsä. Teittinen) Tuunanen vihittiin aviopariksi Kuusankosken kirkossa. Marko kertoo, että Cadillac on mainio ajettava ja istuu hyvin tienpinnassa tiukemmissakin kaarteissa. Näyttelyitä ja edustustehtävä Cadillacin ensiesiintyminen tapahtui viime vuoden helmikuussa Kustom Kulture Showssa Helsingin kaapelitehtaalla. On siinä Projektivaiheita Etuakselisto levyjarruineen paikoillaan. Näissä häissä bestman ei toiminut kuskina vaan virta-avainta käänsi tuore aviomies Teemu. Teemu Tuunanen ja Laura (o.s. Kyllä nelipistevöille on tässä kustomissa tarvetta ja odotamme mielenkiinnolla tuloksia seisovalta maililta. Hinkkaamista riitti ennen lopullista värin ruiskutusta. Ja kuin vakuudeksi kuvauskeikan päätteeksi Marko tarjoaa pienet maistiaiset Cadillacin voimareserveistä ja menohaluista. myöhempien aikojen kustomeihin. 14 V8-MAGAZINE V8 1 2024.indb 14 V8 1 2024.indb 14 4.1.2024 12.42 4.1.2024 12.42. Peltipuhdas koppa. Takakonttiin pakattiin Kustom-luokan ykköspysti ja Best in Show -pokaali. Hinkkaamista riitti ennen lopullista värin ruiskutusta. Huomaa turbon iso välijäähdytin
TRADEPARTS.INFO Rapakontie, 49480 SUMMA, Avoinna ma-pe 8.30-17.00. (05) 3557 289 ja myynti@tradeparts.info WEBSTORE OPEN 24/7 VETOAKSELEITA VETOAKSELEITA EDELLEEN SOPIVAAN EDELLEEN SOPIVAAN HINTAAN HINTAAN DOR630-140 VETOAKSELI GM 10 BOLT65-79 29,53”28spl cam 67-69,n .195,SVL-2022613 VETOAKSELI GM G10-20 8,5” 88-95 30 Spl 33.38” ..............99,5012851AA VETOAKSELI JEEP G CHEROKEE 30spl/31,44” sis laakeri-la ...190,A1-601014 VETOAKSELI CAD ELDORADO 6778 ETU OIK/VAS +TOR ......239,2022589-1 VETOAKSELI A 65-67F-Body 67-69 VENT 71-75 C-CLIP 2 ......149,EV-83 VETOAKSELI SRJ MUSTANG 94-98 5X4,5 31spl 1pr sis la ...............239,PA5775 VETOAKSELI MUSTANG 79-93 ....................................................150,USA21181Y VETOAKSELI MUSTANG 79-93 28spl 29 5/32 5 X4,5” 1kpl ......99,PERÄVÄLITYKSIÄ FORD kysy lisää F880325 PERÄVÄLITYS FORD 8” 3.25:1 ..................................................345,F880340 PERÄVÄLITYS FORD 8” 3.4:1 MOTIVE GEAR ..............................350,F890370 PERÄVÄLITYS FORD 9” 3.7:1 MOTIVE GEAR-KÄYNYT KII ...........397,F888355 PERÄVÄLITYS FORD 8,8 3,55:1 .................................................240,F888373 PERÄVÄLITYS FORD 8,8” 3.73:1 MOTIVE GEAR .........................309,PERÄVÄLITYKSIÄ GM kysy lisää ZOO-180009 PERÄVÄLITYS CHEVY 8,2 4,56:1 10BOLT 65-72 ....................99,G885373 PERÄVÄLITYS GM 8,5” 3.73:1 10BOLT ......................................345,G888342 PERÄVÄLITYS GM 12-Bolt 3.42:1 MOTIVE GEAR H-AUTO .........385,RIC49-0023-1 PERÄVÄLITYS CORVETTE 3.7:1 3 CASE ..............................375,RIC69-0324-1 PERÄVÄLITYS GM 7,5 4,56:1 27spl 3 case ........................309,R VETOAKSELEITA EDELLEEN SOPIVAAN HINTAAN V O I S I H A N S I TÄ H A R R A S TA A VA I K K A P I T S I N N Y P L ÄY S TÄ KAHDEKSAN SY YTÄ ELÄÄ Hanki omasi: v8.. Phone. /tilaa V8 1 2024.indb 15 V8 1 2024.indb 15 4.1.2024 12.42 4.1.2024 12.42
Kaksi puheliasta kaveria tulivat juttuun helposti, ja harjoittelun lisäksi yhteisiin intresseihin kuuluivat amerikkalaiset autot. Alussa oli kuntosali Kaikki alkoi vuonna 2012 kuntosalilla, eli Jari ja Juuso tapasivat harjoittelun merkeissä. Autojen valokuvaus suunniteltiin tehtäväksi kesä-heinäkuun vaihteessa 2023, mutta Juuson auton moottorin valmistuminen viivästyi neljä kuukautta ja pääsimme vasta lokakuussa puuhaamaan kuvausta. Ideana on ollut tuoda videoilla esiin harrastamisen arkea niin myötäkuin vastamäessä. 2014 kesällä autokuumetta Juusolle lähdettiin pahentamaan Chargerilla ja tästä oli tulla ikimuistoinen retki, kun Chargerista etupyörä oli lähteä omille teilleen. Charger tuntui Mopar B-bodyistä tykkäävästä COYOTE & ROADRUNNER GARAGE COYOTE & ROADRUNNER GARAGE Isolohkoiset Moparit nostavat hymyn huulille. Nyt tämä haave on toteutettu. Jari Pirinen ja Juuso Ontero ovat jenkkiautorakentelun tiimellyksessä pyörittäneet myös omaa Facebook-sivustoa ja Youtube-kanavaa vuodesta 2021. Pultit olivat päässeet löystymään ja onneksi asia huomattiin ennen kuin vahinkoa pääsi tapahtumaan. 16 V8-MAGAZINE Dodge Charger 1969 ja Plymouth Roadrunner 1968 V8 1 2024.indb 16 V8 1 2024.indb 16 4.1.2024 12.42 4.1.2024 12.42. TEKSTI KARI MÖRÖ KUVAT KARI MÖRÖ JA BEAUTIFULPHOTOS ANNA NIVA JA WEST COAST PIN UPS MALLIT GINA MISS CYLINDER & LILITH WILDE A rtikkelissa esiintyvät autot ovat ennestään V8:n lukijoille tuttuja, mutta viime vuosina niitä on muokattu huomattavasti. Jarilla oli jo tuolloin Charger ja Juuso aina välillä kyseli, että voisiko päästä tuon auton kyytiin. Kuinka ollakaan kuvaus päivänä satoi räntää lähes vaakatasossa, mutta onneksi saimme KK Kanto Oy:n hallin lainaan kuvauksiin. Juuson 1968 Plymouth Roadrunner esiteltiin 9/2021 ja lupasimme palata aiheeseen, kun auton jalostus on viety loppuun. Draamaa ei tarvitse videoille kirjoittaa, vaan sitä syntyy ihan itsestään sattuu ja tapahtuu -periaatteella. Jarin 1969 Dodge Charger esiteltiin numerossa 8/2020 ja silloin kävi ilmi, että haaveena on saada moottorin päälle 6-71-tyylinen mekaaninen ahdin. Muistan keväällä maininneeni, että olisi kiva, jos tällä kertaa ei tarvitsisi pipo päässä ottaa kuvia Roadrunnerista kuten viimeksi vaan voisi shortseissa peippailla ulkona
Koko etsinnän ajan Jari oli maininnut, että kannattaisi häneltä ostaa 1977 Pontiac Firebird Formula. Muuten näytetään kaikki ilon sekä harmituksen hetket ihan raakana todellisuutena. Kuvaus suoritetaan puhelimella ja materiaalia editoidaan sen verran, että täysin tarpeeton poistetaan. Juuson projektin laajuus oli sitä luokkaa, että läpivienti vaati Wile E. Tässä vaiheessa ei oltu kovin tarkkoja auton suhteen vaan kesän kuluessa Juuso kävi katsomassa paria Plymouth Dusteria, yhtä Corvettea, 1977 Camaroa remmiahtimella sekä useita muita autoja. CRG ensiaskeleet ja kehitys Kuvamateriaalia alkoi pojille kertyä yhä enemmän ja enemmän, mutta julkisesti materiaalia ei jaettu. Tavoitteena on esitellä jenkkiautoharrastusta laidasta laitaan merkistä ja mallista riippumatta. Nimi Coyote & Roadrunner Garage juontaa juurensa siitä, että Juuso osti laatikkoihin pakatun Plymouth Roadrunner projektin, jonka dokumentaatiota kanavalla esitettiin ahkerasti. Kanavalla on tällä hetkellä yli 1 500 seuraajaa ja videoita katsotaan keskimäärin 3–4 000 kertaa. Idea kimppaomistuksesta toimi hyvin ja tämän jälkeen yhteisiä autoja on ollut reilut 10 kappaletta. Kun pojat tulivat mutkattomasti juttuun, niin ajatus yhteisestä autosta tuntui hyvälle. Vähitellen vahvistui ajatus siitä, että olisiko muistakin hauska katsoa näitä kuvia ja videoita. Sopivan hintainen ja kuntoinen 1962 Buick Skylark avo löytyi Kristiinankaupungista vuonna 2017. Firebird ei ensin tuntunut Juusosta houkuttelevalta vaihtoehdolta, mutta loppukesästä Firebird kuitenkin siirtyi Juuson ja hänen isänsä Juhan omistukseen ja on yhä heillä, jatkojalostettuna muun muassa Pontiacin 455 moottorilla. Buick oli kiva auto ja sillä harjoiteltiin yhteisomistamista sekä aloitettiin kuvaaminen, mutta lähinnä projektia dokumentoitiin valokuvilla omaksi iloksi. Kojootti) koetti piirretyissä elokuvissa saada maantiekiitäjää kiinni (Roadrunner). Myöskään mitään ei harjoitella eikä kuvata uusiksi. Lopulta 2021 kuvasekä videomateriaalia alettiin julkaista kaikkien nähtäväksi ensin Facebookissa ja myöhemmin Youtubessa. Kuten varmaan lukijat muistavat, niin Wile E. Jari ja Juuso painottavat sitä, että COYOTE & ROADRUNNER GARAGE COYOTE & ROADRUNNER GARAGE V8-MAGAZINE 17 V8 1 2024.indb 17 V8 1 2024.indb 17 4.1.2024 12.43 4.1.2024 12.43. Parhaimmillaan videot ovat yltäneet jopa 10 000 katsojaan. Alusta asti oli selvää, että mitään käsikirjoitettua draamaa ei tehdä eikä lisätä, koska harrastepuuhissa sitä draamaa tulee tahattomasti, kun asiat alkavat vastustaa ihan varmasti jossakin vaiheessa. Juusosta niin kivalle, että oman amerikkalaisen harrasteauton etsintä alkoi 2015. Coyote (Kelju K. Coyoten sitkeyttä ja periksiantamattomuutta. Auto on siisti ja tekniikaltaan terve sekä hinnoitettu järkevästi kuntoonsa nähden
Kova työ kannatti ja Nallikarin uimarannan parkkipaikalle kertyy keväästä syksyyn säätilanteesta riippuen 50–150 autoa joka perjantai-ilta. Chargerin 440 cid moottoria tehostaa klassinen hot rod ratkaisu: 6/71 remmiahdin. Oulu Cruisingin mainonta polkaistiin käyntiin aggressiivisilla Facebook-julkaisuilla ja tapahtuman seurannalla. Tapahtuma on laajentunut sen verran, että nykyään on rohkaistu kävijöitä julkaisemaan kuvia tapahtumassa olleista autoista Oulu Cruisingin Facebook-sivulla. Kolmessa kuukaudessa Roadrunner kasattiin tieliikennelailliseksi autoksi. Ainoa poikkeus on Juuson Roadrunnerin maalausta esittelevä episodi ”CRG Roadrunnerin maalausprojekti”. Alusta, moottoritila ja sisusta tehtiin viimeisen päälle, eli niihin ei enää jatkossa tarvitsisi koskea. Kori oli päältä joskus muinoin Amerikassa vedetyllä ruiskukittipinnalla. Sattuman oikusta kummallakin on ollut haaveautona B-body Mopar, mutta molemmilta löytyy tallista myös GM F-body autot eli Pontiac Firebirdit sekä yhteisomistuksessa oleva Christine’s Sister. Vastaus kuuluu: ei ole. Petrillä oli ajatuksena saada eloa cruisailuun Oulussa, kun se polki paikallaan. CRG:n kanavan nimikkoauto Plymouth Roadrunner 1968 oli ensiesittelyssään perin karun näköinen ilmestys. Erityistä kiitosta sivuhahmoiksi päässeille/joutuneille annetaan ennakkoluulottomasta heittäytymisestä mukaan menoon. Juuso oli ostanut auton tyhjänä hylsynä ja mukaan tuli laatikkokaupalla osia. kyseessä ei ole pelkkä Mopar-kanava vaan kaikki merkit ja mallit ovat esillä. Eli kaikki tehdään omalla rahalla. Oulu Cruising sivuprojektina Cruising scenen elvyttäminen tuli mukaan yllättäen, kun vuonna 2019 Petri Laukka kysyi Jaria mukaan Oulu Cruising -projektiin. Moottoriksi löytyi valmiiksi tehty 440 cid isolohko, joka oli jäänyt käyttämättä mootMonien seikkailujen karaisema dynamic duo Juuso ja Jari. 18 V8-MAGAZINE V8 1 2024.indb 18 V8 1 2024.indb 18 4.1.2024 12.43 4.1.2024 12.43. Tapahtuma oli kerhoista riippumaton kaikille avoin. Sukellus videoiden sivuhahmoiksi tapahtuu yleensä ihan kylmiltään ilman turhia valmistautumisia. Projektissa on nykyään mukana myös Jukka Tyykiluoto. Kanavalla esiintyy myös lukuisa joukko sivuhahmoja enemmän tai vähemmän säännöllisesti. ”Melkein heti koeajolla värinä muuttui jyrinäksi ja sitten kolinaksi, minkä jälkeen tuli täydellinen hiljaisuus.” Roadrunnerin 440 cid moottorin päällä on tunnel ram -imusarja ja kaksi nelikurkkuista kaasuttajaa. Näitä hahmoja tulee mukaan, kun pojat vierailevat muiden harrastajien talleilla tai sitten poikien tallilla käy vieraita. Kyseessä on siis parkkipaikalla tapahtuva kokoontuminen, jossa ajelun sijaan sosiaalinen kanssakäyminen on etusijalla. Jari näytti asialle vihreätä valoa ja pian hän ehdotti Petrille myös Juuson ottamista mukaan projektiryhmään. Kysymykseen, onko kanavalla vakiosponsoreita. Arvioitu työmäärä oli sen verran iso, että kahdestaan Petri ja Jari eivät asiaa olisi ehtineet kunnolla tekemään vaan tarvittiin lisää työvoimaa. Eikä niitä ole hirveästi kyseltykään, vaikka ne toivottavia olisivat. Alussa jokainen paikalle tullut auto kuvattiin ja kuvat vielä samalle illalle käsiteltiin siisteiksi sekä julkaistiin Facebokissa Oulu Cruising -seinällä
Koneesta jäi käyttökelpoista jäljelle nokka-akseli ja sylinterikannet. Lopputulema oli, että yksi kanki oli karannut omille teilleen ja rikkonut sylinteriputken. Tavoitteena oli saada 550 hevosvoimaa tuottava 440 isolohko, jonka päällä on tunnel ram -imusarja. Tällä välin Juuso ja Jari tekivät polttoainepuolen täysin uusiksi autoon ja viimeistelivät sisustaa erityisesti kojelaudan osalta. www.youtube.com/ @coyoteroadrunnergarage facebook.com/ CoyoteRoadrunnerGarage Gina Miss Cylinder ja Lilith Wilde tunnelmoivat samaan tyyliin kuin alkuperäisessä vuoden 1969 Dodge Charger mainoksessa, joka oli otsikoitu ”Mother warned me…” V8-MAGAZINE 19 V8 1 2024.indb 19 V8 1 2024.indb 19 4.1.2024 12.43 4.1.2024 12.43. Epäilys oli, että voimansiirto voisi ne aiheuttaa. Paljastui, että koneen kasannut henkilö ei ollut vetänyt kiertokangen pultteja oikeaan momenttiin. Alussa auto toimi mainiosti, mutta 500 km ajon jälkeen tuli esille värinöitä. Korille ei ollut tarkoitus tehdä mitään, mutta Jari sattui kysymään tutulta automaalarilta Kalevan Markolta, että voisiko hän käydä katsomassa autoa ja antaa arvion korin siistimisestä. CRG-logosta ja CRG-nettikaupasta. Juuson veljelle Karille monestakin eri avusta CRG-projektissa. Erityiskiitokset CRG:n Roadrunnerin maalausprojektin sponsoreille, eli M.Lidström Tmi (Mia, Marko ja Oskari), maalit Motoral (Mirka) ja Autoväristore. torin rakentajan suunnitelmien vaihtuessa. Kimmo Koskea, joka on vastannut mm. Juuso ja Jari lähtivät asiaa tutkimaan koeajon merkissä. Moottorin tekijäksi valittiin Vato’s Race Engines Seinäjoelta. Aikatauluksi sovittiin tammikuussa 2023 moottoria pajalle vietäessä, että moottori on valmiina toukokuun lopulla 2023. Koska pojilla ei ole tapana jäädä tuleen makaamaan, niin auto haluttiin kevääksi 2023 liikkeelle. Juuso hyväksyi tarjouksen ja sovittiin, että auto on maalattuna koneen asennusta varten toukokuun puolivälin CRG:n KIITOKSET Coyote & Roadrunner Garage kiittää ensinnä kotiväkeä, että harrastaminen on ollut mahdollista, aikaa tähän nimittäin menee. Melkein heti koeajolla värinä muuttui jyrinäksi ja sitten kolinaksi, minkä jälkeen tuli täydellinen hiljaisuus. Koko tarina on katsottavissa Youtubessa nimellä ”CRG Roadrunnerin moottorituho osa 1–3” Pahimman harmituksen haihduttua uusi moottoriaihio löytyi parissa viikossa ja tällä kertaa se päätettiin antaa ammattilaisen tehtäväksi. Juuso ei ollut tästä tietoinen ja ei ollut varannut maalaukseen budjettia. Marko kuitenkin ilmestyi hallille, katsoi Roadrunnerin läpi ja teki tarjouksen. Oulun seudun aktiivisille ajoneuvoharrastajille, Oulu Cruisingin merkeissä! Ja tietenkin V8-Magazine jutun tekoon osallistuneille Kari Mörö, KK Kanto OY, BeautifulPhotos Anna Niva ja West Coast Pin Ups mallit Gina Miss Cylinder & Lilith Wilde
huitteilla. Korkeapuristeinen 440 cid moottori ahtimen kanssa oli ensi alkuun hiukan herkkä lämpenemään, mutta kaudelle 2023 jäähdytystä parannettiin sekä autoon asennettiin vesi-/metanoliruiskutus. Mikä positiivista, niin tavoitteena ollut 550 hevosvoimaa saavutettiin kirkkaasti! Dynamometrissä moottorista mitattiin 572 hv/750 Nm @ 6300 rpm. Toki budjetti ylittyi ja yksityiskohtia hierottiin oikein kunnolla, mutta hyvä siitä tuli. Maalaus onnistui todella hyvin, kun ottaa huomioon lähtökohdan ja budjetin sekä se, että aikataulu piti 100 %. Projekti lähti liikkeelle sillä, että poikien yhteisomistuksessa ollut 1973 Chevrolet El Camino myytiin. Muutos mekaanisesti ahdetuksi Kun Jarin Charger esiteltiin ensi kertaa, puhuttiin jo silloin, että perinteinen GMC 6-71 ahdin pitäisi vielä saada moottorin päälle. Tavoiteaikataulu oli saada Charger esille vuoden 2022 Oulun American Car Show -näyttelyyn. Kuitenkin juttu meni pilkunviilaamiseksi ja osia kerättiin vuosien 2021–22 aikana asennuksen oikeaoppiseksi toteuttamiseksi. Ahdin löytyi huollettuna Ruotsista perin kohtuulliseen hintaan. Moottori vaatii vielä kampiakselin taPontiac Firebirdejä on ollut pojilla useita. Ensimmäinen kimppa-auto oli näpäkkä Buick Special avo 1962. Polttoainepuolta muutettiin siten, että kaikki on mitoitettu 800 hevosvoiman tehoille. Moottorin suhteen Jarilla on ollut pieni huoli, eli vuoden 1969 440 Magnum -moottoria ei haluta rikkoa ja nyt löytynyt 413 cid industrial isolohko korvaavaksi aihioksi 440:lle. 600 tuntia työtä asian suhteen tehtiin, ja Charger oli näyttelyä edeltävänä iltana kello 22.00 valmiina. Saadut rahat käytettiin sekä Jarin Chargeriin että Juuson Roadrunneriin. huoJuuson Roadrunnerin sisusta on harpannut viimeistelyssä aimo askeleen vuoden 2021 asuun verrattuna. 20 V8-MAGAZINE V8 1 2024.indb 20 V8 1 2024.indb 20 4.1.2024 12.43 4.1.2024 12.43. Ajatuksena oli ensin vain ahtaa moottori ja sillä hyvä. Tämä hopean värinen Trans Am on vuosimallia 1977. Projektin aikana puututtiin niin moneen asiaan, että siitä syntyi 23-osainen sarja CRG-kanavalle. kastefan vaihdon, mutta muuten auto on valmiina kesän 2024 karkeloihin. Kaikki oli valmiina tekniikan asennusta varten, mutta rakentajalla oli omia aikatauluhaasteita ja moottori valmistui vasta syyskuussa 2023. Ahtimen asennuksen ja muutoskatsastuksen jälkeen Charger ei ole käynyt dynamometrissä, mutta voimaa tuntuu löytyvän aika mukavasti. Muutoksen jälkeen ei Jarilla ole ollut mitään ongelmia auton toiminnan kanssa. Erityisesti alkuperäinen iso ohjauspyörä ja leveä sohvapenkki ovat tyylikäs valinta. Industrial lohkoa pidetään yhtenä vahvimpana lähtökohtana ja siitä on ajan kanssa tarkoitus rakentaa ahtimen kanssa käytettävä ns. Tämä kertoo pieteetin, millä projekti vietiin eteenpäin
Pojat nauroivat, että tarina on hyvä aloittaa sillä, että Chargerista meinasi irrota etupyörä Juuson ollessa ensimmäisen kerran auton kyydissä vuonna ”Ajatuksena oli ensin vain ahtaa moottori ja sillä hyvä.” Vuoden 2023 löytöjä oli 1969 Dodge Dart 2d ht slant six. Auton tekniikka oli SBC 400 cid + TH-400. 1973 Chevrolet El Camino myytiin Jarin Chargerin ja Juuson Roadrunnerin moottoriprojektien rahoittamiseksi. Jari ehti soittaa Juusolle, että pysähdy! Christine´s Sister nimellä kulkeva 1959 Plymouth Savoy, joka on 1973 Ford Broncon jatketulla rungolla. V8-MAGAZINE 21 V8 1 2024.indb 21 V8 1 2024.indb 21 4.1.2024 12.43 4.1.2024 12.43. Tapahtumasta on tietysti katsottavissa aidot tunnelmat herkin kommentein Coyote and Roadrunner Garagen youtube kanavalla. leton moottori. Sinulta irtoaa rengas! Juuso vastasi, että heti liikenneympyrän jälkeen. Ihan hyvä auto hyytyi kotimatkalla, kun kuutonen antautui, mutta vaihtomoottorilla tämä ongelma ratkesi ja auto on nyt uudella omistajalla. Yhtä äkkiä näytti, että Roadrunnerin vasen takapyörä käyttäytyy oudosti. Moottorina toimii mekaanisesti ahdettu Ford 302. Ympyrä sulkeutuu Kuten pitkin matkaa on todettu, niin Coyote & Roadrunner Garagella sattuu ja tapahtuu. Jarin Chargerissa on moottorin toimintojen seuraamiseksi asennettu AutoMeterin mittaripatteristo. 2014. Takapyörä irtosi liikenneympyrässä. Asialla ei ole mitään kiirettä, mutta Jari naureskeli, että tyypilliseen CRG-tapaan kuitenkin asian kanssa aletaan painia yllättävän nopeasti ja ei olisi ihme, vaikka moottori olisi tehty valmiiksi jo ensi kesälle. Tällä kertaa, kun kuvaukset olivat ohi ja autoja lähdettiin siirtämään pois kuvauspaikalta, niin Jari ajoi Juuson perässä
Muutoinkin suomalaisedustus oli hyvä: Platu Planting ja Eero Kumanto. Sato. Samalla innolla ja pieteetillä kuin jenkkiautoja. Kappaers Kar Klub Japan -kerhon osastolla oikealla Mr. Oman lisämausteensa tuo se, että japanilaiset rakentavat mielellään omia merkkejään. Purple Reign ’51 Mercury kustom (V8 9/2023). Vain päivän kestävä näyttely tekee aikataulusta todella hektisen. Japanilais22 V8-MAGAZINE V8 1 2024.indb 22 V8 1 2024.indb 22 4.1.2024 12.43 4.1.2024 12.43. JAPANIN TULIAISENA VOITTO Yksipäiväinen tapahtuma saavutti uuden rajapyykin, kun yleisömäärässä rikottiin 25 000 kävijää. Japani Best of Show -voiton otti ”Lady Amber” nimetty 1949 Chevrolet Sport Coupe. Mikä hienointa, Jussi Alasalmi voitti kovatasoisessa Custom Paint -kisassa ykköspalkinnon aiheena Shop Signs. Siihen kun vielä yhdistetään persoonallinen luova ote, ammattitaito, niin paikalliset kustomit eivät kalpene Amerikan esikuvilleen. 31. Vastaavaa eksoottista kalustoa ei juuri muualla näe. Kool Garage Fellow’s rakentama 1950 Buick valittiin Kustom-luokan ykköseksi, omistaja Mr. Lisäksi tuttuja ja kavereita on tullut vuosien mittaan useita, kuvailee Jussi pitkällä alan kokemuksellaan. Rakentaminen ajoittuu lauantaiaamusta 6.00–17.00 iltapäivään. Arain 1930 Ford A Coupe voitti Best Rat Rod -palkinnon. Sen jälkeen pidetään kello 19 alkaen tervetulopirskeet, jotka kestävät tasan kaksi tuntia. Näyttelyssä viehättää laatu, erilaiset rakentelutyylit ja kansainvälisyys. Maailman luokan ajoneuvoja oli tuotettu Amerikasta asti, mm. Joukon täydensi Viron Jarmo Nuutre. TEKSTI JARMO MARKKANEN KUVAT JUSSI ALASALMI ten oma rakentelu on viimeistelyltään tarkkaa, jokaista detaljia myöten. Rotta rodit nauttivat maailman laajuista suosiota. Kuvastaa hyvin japanilaista menttaliteettiä. – Eka kerran olin Yokohamassa 2014 ja sen jälkeen vuosittain, paitsi kaksi koronavuotta jäi väliin. Samaan aikaan käynnistyy Ride-in Show ja näyttelykalustoa ajetaan ”kunniakujassa” sisään. Yokohama Hot Rod Custom Show, 3.12. Sunnuntaiaamusta 8.00 aukeavat ovet yleisölle
– Taiteilijan näkökulmasta taso on erittäin korkea, mutta Suomesta ja Euroopasta löytyy montakin tekijää, joiden taso riittäisi keveästi japanilaisten sekaan. JAPANIN TULIAISENA VOITTO JAPANIN TULIAISENA VOITTO FHRA:n SM-kiihdytyssarjan kisakalenteriin vaikuttaa Kauhavan ympäristöluvan tilanne eikä rata ole nyt käytössä. Motor Trend -lehti testasi auton suorituskykyä 400 metrillä ja kellotuksen tulos oli 11,9 s/203,9 km/h. Elokuvassa nähdään myös muita jenkkiautoja. Kun aikaisemmin ensimmäisenä punavalon ottanut on automaattisesti hävinnyt lähdön, jatkossa TruSTART sallii punavalon molemmille kilpailijoille. Japani Pitkänlinjan straippari Alasalmen Jussi pokkasi kyltillään arvokkaan ykköstilan runsaan 50 osanottajan joukosta. Vuosien 1965–1995 rekisterikortit on mikro. KUVA HARRI HONKALA Hyvä esimerkki maukkaasta ja oivaltavasta paikallisesta kustomista on K-Linen rakentama Toyota Publica. Kalenterissa 2024 tähdätään viime vuoden tapaan viiteen kisaan: kolme Motoparkissa ja kaksi, joiden paikat ilmoitetaan myöhemmin. Pysäyttääkseen Hannan lähtivät Dennis ja hänen entinen vaimonsa Tove Camarolla matkalle läpi Ruotsin tuodakseen tyttärensä kotiin. Laiminlyötyään avioliittonsa hän on ollut poissa suurimman osan 16-vuotiaan tyttärensä Hannan elämästä. Dennis päättää aloittaa vastuullisen elämän, mikä keskeytyy nopeasti, kun hänen tyttärensä Hanna aikoo osallistua autokilpailuun uuden poikaystävänsä Charlien kanssa. Pääosissa ovat David Hellenius (Dennis), Elsa Öhrn (Hanna) ja Malin Åkerman (Tove). FordFreak Club of Finland ry on vuonna 1987 rekisteröity yhdistys, ja jäseniä kerhossa on 310 henkeä. Jos molemmat kilpailijat ottavat varaslähdön, vähemmän varastanut kilpailija voittaa lähdön. FHRA ottaa käyttöön kiihdytysajossa Compulinkin TruSTART ominaisuuden. Kortista nähdään, milloin ajoneuvo on poistettu rekisteristä. Kevään autoja käsittelevässä Top Gear Suomi -viihdeohjelmassa juontajakolmikon jäsen, jääkiekkoilijalegenda Teemu Selänne kertoo mm. Kuljetusyrityksen henkilöautolle tai pakettiautolle sakko on vielä kovempi 20 000 euroa ja kuorma-autolle jopa 30 000 euroa. lmattu ja mikro. Joulupäivänä ensi-iltansa saanut ”Viimeinen startti” (One last race) on komediallinen autotoimintaleffa Ruotsista. Ford-Freak Club of Finland valitsi 18.11.2023 pidetyssä syyskokouksessa yksimielisesti Sami ”Sammy” Aholan puheenjohtajaksi, joka jatkaa kuusi vuotta puheenjohtajana ansiokkaasti toimineen Kaj ”Kaitsu” Malmströmin jälkeen vähintään seuraavat kaksi vuotta. Uusi autoleffa ruotsalaisittain FHRA SM-kalenteri ja sääntöuutta 2024 31. Kansallisarkisto kertoo parantaneensa tekoälypohjaisen sisällöntunnistuksen avulla 11,3 miljoonan ajoneuvorekisterikortin käytettävyyttä tietopalvelussaan. Ajoneuvohallintokeskuksen arkistoon kohdistuu vuosittain jopa noin 1 800 tietopyyntöä. Tämä on ensimmäisillä palkkarahoillaan ostama punainen 1961 Lincoln Continental convertible, joka maksoi tuolloin 80 000 markkaa. ”Elokuva on vain ääntä ja ajamista,” sanoo ohjaaja Edward af Sillén. Kortteja tilataan ajoneuvojen uudelleenrekisteröimistä sekä museokatsastuksia varten. mikä on rakkain auto hänen 25 auton kokoelmassaan. TruSTART tasapuolistaa kilpailua nopeamman ja hitaamman indeksin asettaneiden ajoneuvojen välillä pudotusajoissa. SM-kisoja edeltää tuttu testipäivä. Sammyn tavoittaa sähköpostilla sami.ahola@ford-freak.org. Suosittelen. Uuden hakusovelluksen myötä tietopyyntöihin vastaaminen on tehostunut jopa 60 prosenttia. lmikopiot puolestaan digitoitu. Moderni vanha Dodge Daytona Moderni vanha Dodge Daytona V8-MAGAZINE 23 V8 1 2024.indb 23 V8 1 2024.indb 23 4.1.2024 12.43 4.1.2024 12.43. KUVA SF STUDIOS Mopareiden rakentajana kunnostautunut ExoMod-yritys tekee restomod-rakentelutyyliin 807-hevosvoimaisista Dodge Challenger SRT Hellcat Redeye Jailbreak Widebodeista 1969 Dodge Daytonaa muistuttavia D69 Carbon -nimisiä automalleja hiilikuitua korissa käyttäen. Ensimmäisenä lähteneen punavalo ei tule näkyviin, eikä voittajavalo syty ennen kuin molemmat kilpailijat ovat lähteneet viivalta. Yokohama Hot Rod Custom Show, 3.12. Jokaisella kerralla oppii jotain uutta ja on helpompi hahmottaa, millä tasolla itse taiteilijana liikkuu. 395 000 dollarilla (alkaen hinta) muutettu auto on useita satoja kiloja alkuperäistä kevyempi ja ulkomuoto taatusti huomiota herättävä. Se kertoo katukilpalegenda Dennisistä, joka eli elämäänsä lain väärällä puolella. Lisäksi laki sanktioi päästömanipulaatiolaitteiden ja -palvelujen myynnin ja asentamisen, mistä sakko on enintään 30 000 euroa. Lisätietoja: WWW.FHRA.Fi Ensi kesästä alkaen auton pakokaasujen puhdistusjärjestelmien muokkaamisesta voi saada jopa 1 000–3 000 euron liikennevirhemaksun, kun päästömanipulaatioita koskevat uudet säädökset astuvat voimaan. Muutos koskee kaikkia Sportsman-kuusella (full tree) ajavia bracket-ryhmiä. Kustom Kulture Shown 10-vuotisnäyttely järjestetään 10.–11.2.2024 Helsingin Kaapelitehtaalla. Muista tapahtumista mainittakoon suurta suosiota nauttivat kadunmiehen kiihdytyspäivät
Pötköksi nimetystä farkusta kasvoi Street Week -konkari, jonka aikaa nähneen pellin alla potkii moderni Hemi-tekniikka. Eipä parhaat päivänsä nähnyt Plymouth Belvedere STW tiennyt mitä eteen tulee, kun nuori mies nimeltään Mika Patshijew hankki sen harrastuspelikseen 40 vuotta sitten. TEKSTI JA KUVAT JARMO MARKKANEN VANHAT KUVAT MIKA PATSHIJEW The Pötkö The Pötkö 24 V8-MAGAZINE Plymouth Belvedere Sport Station Wagon 6,1L Hemi 1969 V8 1 2024.indb 24 V8 1 2024.indb 24 4.1.2024 12.43 4.1.2024 12.43
Tarina tietää kertoa, että opettaja Esko Jokinen osti Plymouthin 1980 Kukka ja Hautauspalvelu Raimo Lahden pakkohuutokaupasta, joka pidettiin Kuhmoisissa. Kuinka ollakaan samainen mies toimi Tikkurilan ammattikoulussa autopuolen opettajana, kun Mika puolestaan opiskeli hienomekaniikkalinjalla. – Silloin auto oli vaaleansininen ulkoa ja tummansininen sisältä, perusvinyylipenkeillä. Sillä paketilla ajettiin kesä 1985, vielä hauturin peruja olevassa mustassa värityksessä. Mika onnistui hankkimaan myöhemmin Plymouthin alkuperäiset suomikilvet, jotka siinä oli ensirekisteröitäessä. Mutta sen kanssa kävi pieni kolari armeijan auton kanssa. Entinen omistaja naureskelikin, että hullu jätkä, kun möi pois tekniikan, parasta mitä autossa oli. Se oli suht hyvillä varusteilla tilattu: heavy duty -alustalla, kallistuksenvakaajilla edessä ja takana ja järeämmillä takajousilla. Solttupoika oli syyllinen ja sain lopulta mukavasti ns. Tekniikkana 318 V8 ja automaatti. – Alkuperäistä autoa siinä jäi jäljelle vain katto, konepelti, apumiehen puoleinen ovi ja takaovet. Ainoatakaan kuvaa ei autosta löydy alkuvuosilta eikä tarkkaan tiedetä sen vaiheista ennen vuotta 1980. – Helsingissä Vuosaaren silta tunnettiin Reissuvankkuri on rekisteröity kuudelle hengelle. Ylipäätänsä elettiin aikakautta, jolloin katukiihdyttely ja drag racing olivat pinnalla. Jo siinä vaiheessa valveutunut Mika ajatteli itsekseen ”Tuohan on makee ja siihen saa Hemin!” Aikaa vierähti kolme vuotta. Pötkö syntyy Kaupanteosta Mika ajoi Plymouthin kodin kautta Sippoon talliin, semmoinen iso lato, nappasi 318 motin pois ja laittoi tilalle 440:sen, joka taas tuli Mikalle vaihtokaupassa Polski Fiatiin. Lopulta mies sanoi: 5 500 markkaa kertakorvaus. V8-MAGAZINE 25 V8 1 2024.indb 25 V8 1 2024.indb 25 4.1.2024 12.43 4.1.2024 12.43. M ika, paljasjalkainen vantaalainen, näki Plymouthin ensi kertaa 15-vuotiaana Rekolan koulun viereisellä nuorisotalolla, jossa silloinen auton omistaja piti nuorten kerhoa. – Mätähän auto oli kuin faan. Siellä opeteltiin hitsaamaan ja tekemään metallitöitä. – Olin kerinnyt jo ostaa ’64 Fairlanen, jolla ajoin kesän. Siellä farmaria käytettiin ruumisautona. Kaverit olivat huoltsikalla odottamassa Mikaa, jonka saapuessa yksi heistä, Stafu, huusi kovalla äänellä: tuoltahan se musta pötkö tulee! Nimi jäi siitä päivästä elämään. Kyseessä on aito suomiauto, jonka Herttoniemessä toiminut putkiliike tuotti uutena maahan. Päivät kuluivat osien metsästämiseen. korjausrahaa. Takaluukkukin oli aivan mätä eikä niitä täältä löytynyt mistään. Olin Kimmo Tverinin automaalaamossa silloin hommissa ja muistan hyvin, kuinka Valtion vahinkotarkastaja, Atte Mäkinen nimeltään, kiersi autoa toista tuntia. Peltiseppä Julkusen Jussi vaihtoi uudet takasiivet läpiruostuneiden tilalle. Juttu kiersi koululla, että auto olisi myytävänä. Mika osti sitten farkun Eskolta. Hain Autokeskuksesta etulokasuojat, toinen oli ’68 ja ’69 vuosimallia, mutta eihän niissä ollut muuta eroa kuin äärivalo. Lopulta Tanskasen Timo paikallisti Kaliforniasta kelvollisen yksilön ja shippasi sen Suomeen 1986. Muskeliautot ja tehokkaat moottorit puhuttelivat Mikaa alusta asti. Apunorrakin oli liki saman mittainen kuin itse norra. Sen perään pultattiin 727-automaatti. Sopii, totesin ennen kuin mitään ehdin miettiä! Sillä rahalla pääsin ostamaan Plymouthin itselleni, ja parin viikon päästä myin Fordin samaisella 5 500 markalla. Kun peltihommat saatiin jonkinmoiseen kuosiin, vaihtui väriksi 1986 vaaleansininen. Belvedere kastettiin Pötköksi heti kättelyssä, reissulla Hangon Regatassa 1985. Mika innostui, että tuohan täytyy saada jossain vaiheessa itselle
Kesällä 1998 alkoi Pötkön elvvytys ajokuntoon. Vaikka huipputehoa tuli vain 80 heppaa lisää ja maksimivääntö pysyi samana, niin huippuvääntöalue laajeni valtavasti. Sen jälkeen käytiin vielä Kauhajoella, kun oikein innostuttiin. Voitin kilpailun kahdesti, vuosina 2007 ja 2008. Pötköön sovitettiin 383-moottori automaatilla. Suunnitteilla oli seuraavaksi kimppaprojekti Toyotalla Competition-ryhmään, mutta runko oli liian ohutta putkea ja suunnitelma hyllytettiin. Yhtään rivakammassa vaihdossa, isommilla kierroksilla eivät synkat pysyneet mukana ja vaihdemissi oli totta. – Tuolta ajalta jäi mieleeni Helsinki Open Street Racing -kisat, joita järjestettiin eri puolilla kaupunkia, useamman osakilpailun sarjana. Oli sama millä kierroksilla vaihtoi. Mika oli jo aikoja sitten ostanut varastoon 400:sen lohkon, ja sellaisesta oli suosittua rakentaa 440-koneen 3,75” lyhytiskuisella kampiakselilla edullinen, kierrosherkkä 452 cid Mopsi-paketti. Ahdin on samankokoinen kuin Hellcatissa, 2,3-litrainen, sama nokka-akseli, pikkasen enemmän puristuksia ja hitunen vähemmän iskutilavuutta. Mulle tuli sarjanumero 32. Onhan pinta jo kokenut kolhuja ja pientä paikkaa on jouduttu ruiskuttamaan. – Sen jälkeen Pötkö rupesikin kulkemaan huomattavasti pirteämmin. Ensimmäinen virallinen FHRA VM Finn Am Street Race ajettiin Hangon lentokentällä 1982. Pari vuotta myöhemmin moottoria fressattiin Edelbrockin Victor-kansilla. Kylillä ensin kokoonnuttiin Tikkurilan Kahvila Tintin edustalla ja myöhemmin siirryttiin Kaupungintalon parkkikselle. – Muutin Ruotsiin 1994 ja olin siellä 1997 asti. Laatikkoon tilattiin Libertyn suorakytkentärattaat, minkä jälkeen pykälät alkoivat mennä päälle. Vaihtelevalla menestyksellä ajettiin Barracudalla kausi 1989–91. Enää ei kahvipöytäjossittelu riittänyt, kun kädessä oli virallinen aikalappu. DOT-katurenkailla ja ilman tasoituksia. Laatikko oli kovilla moottorin kanssa, ja kolme kertaa siitä hajosivat kolmosen rattaat. Siihen aikaan ajettiin paljon lähtöjä ja oppi ajamaan. Siihen ilokaasut päälle, niin vielä pikkasen lisää. 1986 ja 1987 kaudella ajettiin street-kisaa SM-kisojen yhteydessä. Ja innostus jatkui seuraavanakin vuonna. Kytkimen oppi säätämään erilaisille pidoille niin, että sai vaihteiston kestämään. – Samalla kyllästyin lopullisesti automaattiaskeihin, milloin turbiini ei pitänyt tai laatikko luisti. Kävin sillä töissäkin, kun ei ollut muutakaan autoa. epävirallisen kiihdyttelyn kotina, mutta kyllä Vantaallakin harrastettiin sudittelua Tikkurilan maisemissa Kehä-kolmosella. Sen voimin käytiin Kiikalat, Eestin miitti ja pitkin poikin kiihdyteltiin. Autolla kurvailtiin muutama vuosi. 1987 oli talli Vuosaaressa. Samana vuonna Plymouth maalattiin oranssiksi ja sama väri siinä on vieläkin. Tottahan toki Mika oli vuonna 1986 mukana Hangossa kiihdyttämässä Plymouthilla Powermaticin tarrat kyljissä. Vanha tekniikka oli myyty pois ennen Ruotsiin lähtöä ja uusi piti hommata. Tekniikkana toimi 340-pikkulohko kaikki EG-kaudet ja vaihteistona ensin 727 ja myöhemmin Jericon manuaali. Se vaan kuului siihen aikaan, kun Amerikan kulttuuri ja jenkkiautot rantautuivat Suomeen. Kerran sieltä nilkutettiin kotiin peräkärryn kanssa, kun vain vaihteet 1, 2, 4 ja 5 pelasivat. Nyt riitti automaatit Kaudella 1988–89 kaverit saivat puhuttua Mikan lähtemään mukaan Barracuda-projektiin. Pyrkimys on Suomen nopeimmaksi kuuden hengen autoksi! Paras aika 10,4 sekuntia kellotettiin vanhalla moottorilla. Parhaaksi ajaksi jäi 9,74 ja sijoitus SM 3. Myös Haapsalussa. Manuaali tuli tutuksi. Silloin tuli sopivasti markkinoille Tremecin TK600, 5-vaihteinen manuaali, ja sellainen tilattiin. Rekola Hellcat, 6,1-litrainen rautalohkoinen V8 on Dodge Challengerin tehoversio Hellcatin kopio. – Plymouthilla liikuttiin tosi paljon, ja kisojen lisäksi kierrettiin juhannusreissut, Hangon Regatat ja kaikkea. Barracuda myytiin, tilalle ostettiin Toyota Ruotsista, jolla kisattiin 1992–93. Taas rupesi olemaan hauskaa, kun pääsi ”leikkimään” manuaalilla! Pian kuitenkin todettiin, ettei tuossa tarkoituksessa vakioratkaisu pelaa ollenkaan. KUVA HEIKKI MALINEN . 2005 motti käytiin dynottamassa Sämpy Santalalla ja se tuotti runsaat 500 heppaa. Juha Räikköseltä ostettiin rullaavana Modified Standard Barracuda -kilpuri, jolla siirryttiin kisaamaan Econo Gas -ryhmään. 26 V8-MAGAZINE V8 1 2024.indb 26 V8 1 2024.indb 26 4.1.2024 12.43 4.1.2024 12.43. Isobroidi oli Tiksin ”raggareita”, joten oman auton valinta saattoi myös johtua siitä. Aapion Eskolla oli samanmoinen Plymouth, mutta se paloi ja siitä Mika otti keulan apurungon. Mika löytyi ison luokan D, yli 6-litraiset, tuloslistalta sijalta 20 ajalla 14,607 sekuntia. Ei haittaa pieni patina menoa, ovathan ne monien kokemusten jälkiä. Jostain sieltä ensimmäinen kipinä kiihdytyskisaan iski
– Motit täytyy olla juuri sellaisia, että ne kestävät ajaa pitkää matkaa. Ajat ovat parhaimmillaan olleet 6,6 sekunnin luokkaa kasimaililla. Yleisö hurrasi riemuissaan aina, kun voitin uudehkon Corvetten. Haapsalun American Beaty Car Showssa ajettiin aina sunnuntaisin kiihdytyskisa, jonka Mika voitti ja sai komean kotkapalkinnon. Seuraavaksi Tampereella alkoi bensatankki vuotaa, ja kaupasta ostamaan mäntysuopaa. Menomatkalla Riihimäen kohdalla puhkesi takarengas. Eikä sekään riittänyt. Ei vain hyvää 200 metrin aikaa. – Ei kummoinen rata, mutta sopi tuollaiselle vanhalle farmarille, normaalijousituksella varustettu kivireki. Näyttö toimii Holleyn can-väylän kautta ja siihen saa kaikki moottorin tiedot näkyville. V8-MAGAZINE 27 V8 1 2024.indb 27 V8 1 2024.indb 27 4.1.2024 12.43 4.1.2024 12.43. Onneksi ystäväpiiristä löytyy moottorikoneistajaguru Esko Aapio, joka on koneistanut kaikki mahdolliset ja mahdottomat osat mun moottoreissa. Vaikka Pötköllä on tahkottu monenmoista tapahtumaa, niin hatunoston ansaitsee, että aina kisoihin on menty ajamalla. Ja sohvapenkki, totta kai. Muutoin on aina ajettu, Hangosta lähtien. Mika Patshijew ja Pötkö viettävät tänä vuonna 40-vuotisbileitä. Olin kevennyksenä vaihtanut alumiinivanteet, mutta jarrurummussa olikin jäähdytysripa ja vanne otti siitä kiinni eikä kiinnitystasosta. Challengerin shifteri paljastaa uudemman vaihteiston, joka on automaatti, ei kaksivaihteinen vaan 8-vaihteinen. Viime vuoden seikkailu oli jo kuudes. Kun saa tavarat ”tontille”, niin siitä se duuni vasta alkaa. Viimeiset kaksi vuotta on myös nuorin poika Lucas ollut matkassa mukana. Pisimmät ja haastavimmat matkat on taitettu Ruotsin Street Weekissä, johon Mika osallistui ensi kertaa 2017 ja aina apukuskina toimi oma poika Daniel. Kotiin päästiin jossain kohtaa yötä. Vaihdettiin se ja hetken päästä ihmeteltiin kamalasti vipottavaa etupäätä. Matkaa viikon aikana kertyy pyöreästi lähemmäs 2 000 kilometriä: satamasta pelipaikalle ja takaisin sekä eri ratojen välisiä siirtymiä. Mika voi rinta rottingilla tituleerata itseään Super Streetin Pohjoismaiden mestariksi! Hän voitti 2020 kerrasta poikki ajetun yhden kisan PM-sarjan. Köyhän miehen Hellcat Tekniikan kehittelyssä otettiin uusi askel kohti modernia Moparin tekniikkaa, joka tarjosi uudentyyppistä haastetta tietotekniikan tullessa mukaan kuvaan, tehopotentiaalia unohtamatta. Kaiken sovittelu just eikä melkein vie tuhottomasti aikaa ja tuntuu, ettei synny mitään valmista. Mika kuvailee moottoria omaksi rakennelmaksi, köyhän miehen Hellcatiksi, joka ei ole mikään normaali setti vaan jouduttiin yhtä jos toista paikkaa soveltamaan, kuten esimerkiksi hihnapyöräkokonaisuutta. Ja reissuihin mahtuu vaikka ja mitä. Yksi Kauhajoen kisamatka oli järkyttävän ikimuistoinen. Moottori löytyi Ruotsista, Mopar Swedenin Facebookista, jossa myytiin 6,1L V8 Hemiä. Hyvä ettei kokonaan irronnut! Ei kun kotiin hakemaan toisia vanteita. Aina ajamalla Vastapainoa edellä kerrottuun Viron matkailuun toi vuosi 2010. Muhkeiden pyöräkoteloiden ansiosta takapenkki on omaa ”disainia”. Sijoitukset kahtena ensimmäisenä vuonna oli 10 parhaan joukossa. Letku irti ja paluu suoraan vaihteistoon. Itsekin olen jo työn puolesta sopivan tarkka tähän harrastukseen. Mikan mukaan koko auton ainoa plug in -osa, joka toimi suoraan! Kabiinissa vallitse orkkishenkinen tunnelma jykevästä turvakaaresta, näytöstä ja shifteristä huolimatta. Farkulla pystyy cruisailemaan normaalisti, vaikka poweria löytyykin mukavasti. Kauhajoelle, kun päästiin, hajosi startti. – Tunnustan, yhden kerran kisoihin matkattiin trailerilla, Alastaron Veekasi-päiville. Paluumatkalla ihmettelin, kun auton takana näkyi karmea savupilvi! Vaihdelaatikon lauhdutusletku oli mennyt poikki. Varsinkin juniorina sattui, kun ei ollut tietoa ja taitoa eikä muutakaan ymmärrystä – halusi vaan ajaa! Street Week Pötkön matkamittariin on kilsoja kilissyt kuin ennen vanhaan pajatsosta kolikoita. Viidellä stripillä kiihdytetään 1/8 mailin parasta aikaa ja aikojen keskiarvo on lopullinen tulos. – Onneksi ei sentään ollut aina tuommoista
Muutkin viat selvisivät ja korjattiin. Ennen Street Weekille lähtöä oli kaikkea sählinkiä. Nykäsen Janne sattui poikkeamaan ja totesi rauhallisesti: sulla on tällainen uudenlainen veekasi, jossa on kakkonen ykkösen paikalla! Kyllä nolotti. – Viallisesta moottorista pyydettiin 10 000 kruunua, eli noin 1 000 euroa. Mutta runsaasti teetti ylimääräistä sydämentykytystä Pötkö on täyspeltinen auto, muovia ei löydy mistään, ja se painaakin komeat 1 900 kiloa. Männät olivat melkoinen nettilöytö. Hieno BBK Performancen läppärunko osoittautui väljäksi ja uudella Moparin 6,1 orkkis läppärungolla tyhjäkäynti asettui 850 kierrokseen. Pelkästään vaihteisto heilauttaa vaakaa 80 kilolla. Sitä vikaa etsittiin miehissä ja lopulta kaikki purettiin pois. Mikan ei auttanut kuin irrottaa öljypohja ja laakeripukit. Mika rakensi moottoria pari vuotta pieteetillä ja niputteli kaikessa rauhassa. Tulpanjohdot ja sylinterikannen päässä, hankalassa paikassa olevat kondesaattorit vaihdettiin omille paikoilleen. – Pikkasen hirvitti tehdä uutta moottoria, kun edellisestä oli niin pitkä aika. Sain sen ostettua. Ahtimen by-pass kalvoventtiili ei mennyt turvasyistä kokonaan kiinni ja se muutettiin, niin saatiin kunnon ahtopaineet. Häneltä Belvedere siirtyyi Mikalle kolme vuotta myöhemmin 5 500 markalla. – Kiire ei taida olla koskaan hyväksi. Tyhjäkäynnin kanssa oli ongelmia, kun motti kävi 1 200 kierrosta, huohotti pikkasen liikaa ja regulaattorista loppui polttoaineenpaine. Jotenkin hän osaa soittaa perjantain saunailtana! No niin, kyllä voisin ostaa, tähän hintaan, pistä tulemaan. Tajusin, että kondensaattorin maajohto oli jäänyt irti ja se sattumalta ensikäynnistyksessä osui hetken moottoriin! Olin tuplatarkastanut kaikki muut maajohdot, tämä vaan jäi. Tärkeintä oli ajaa motti sisään ja nähdä, että kaikki suurin piirtein toimii. 28 V8-MAGAZINE V8 1 2024.indb 28 V8 1 2024.indb 28 4.1.2024 12.43 4.1.2024 12.43. Autoa liikuttava maksimivääntöalue ulottui 2 600 kierroksesta aina 5 000 kierrokseen asti. Kierrätimme ainoastaan 6 000 kierrokseen asti, ja ahtopainetta oli vain 0,9 baria. Öljyt laskettiin pois, jolloin sen seassa näkyi messinginväristä metallihiukkasta. Yhtenä perjantai-iltana Masi Isohanni soitti ja jutteli, että hänelle on jäänyt ylimääräiseksi ruuviahdin…et haluaisi ostaa. Kaikki oli valmista, käynnistettiin ja motti sammui viiden sekunnin päästä. Sanoin heti, että ostan! Ja puuttuva ahdinkin löytyi kuin itsestään. Vahvistetuilla imusarjantiivisteillä saatiin huohotus kuriin. Moottori valmistui keväällä 2023, mutta ennen ensimmäistä ajokesää käytiin tekemässä viimeiset tune upit Sämpy Santalan dynossa. Jo kovan turneen ajaminen läpi on saavutus. Kolikon toinen puoli, onneksi kyse ei ollut vakavammasta viasta. Samalla huomasin mustan irtopiuhan rintapellin ja moottorin välissä. eBayssä myytiin ”puoli-ilmaiseksi” Rossin männät, jotka olivat BES Racingin Scat Pack -moottoriin tekemät. Opettaja Esko Jokinen osti Plymouthin Kukka ja Hautauspalvelu Raimo Lahden pakkohuutokaupasta vuonna 1980. Kone oli täydellinen, mutta yksi mäntä oli rikki ja kannessa vaurioita. En tiennyt vielä kaikkia tuollaisen moottorin kommervenkkejä, ja se antoi kotiläksyjä. – Akseli Eskolle hiontaan ja alakerta kasaan uusilla laakereilla. Daniel ja Mika tyytyväisinä Street Weekin 2021 maalissa. Osa sieltä, toinen täältä ja loput tehtiin itse. Mika päätti vielä tarkastaa ja huoltaa moottorin. Mutta hyvinhän se dyno meni. Pientä metallimujua oli joka paikassa ja kampiakselin kauloissa näkyi naarmuja. Olin laittanut moottoriin öljynpainetta lohkon kyljissä olevista kierretyistä plugeista ja ilmeisesti silloin oli epäpuhtautta päässyt moottoriin. Moottoria niputtaessa meni mielessä sylinterien parilliset ja parittomat numeroinnit väärin päin ja myös tulpanjohdot. Hupsista… Matka vei takaisin talliin
Melko pahaa kardaanin värinäongelmaa on esiintynyt automaatin kanssa, mutta ei manuaalin. Maantieajossa toimi hyvin, mutta stripillä kiihdytettäessä ei. Välijäähdytin on itsessään ahtimessa, sen lisäksi edessä on moottorin jäähdytin ja vaihteistolle tehtiin myös syylarinsa eli yhteensä kolme. – Vaihteisto toimi ongelmitta, mutta ei Pötkö värjättiin 1986 Kekäläisen pihalla. Tilanteen mukaan vain vaihtaa karttaa, onko tankissa RE85 vai bensa. Ympäristöystävällinen ”viinamoottori”! Värinät vaivaavat Pötkö alkaa olla tekniikaltaan jo sen luokan laite, ettei tekeminen heti lopu. Vääntö tulee heti alhaalta. Weldonin pumppu toimii siirtopumppuna ja edessä on AEM:n paineentekevänä pumppuna keräilysäiliössä. Mutta pystyimme ajamaan Street Weekin läpi ja kaikki muu pelitti hyvin. Ei ole mitään ruuveja, mitä vääntää! Kaikki toimii sähköisesti. Bensalinja, meno-paluu, kulkee taakse sijoitettuun 60 litran alumiinitankkiin, jolloin soppaa riittää pidempäänkin matkantekoon eikä tarvitse koko ajan olla tankilla. Kolmen viikon yrittämisen jälkeen todettiin, että Ruotsin kisa on jo liian lähellä ja moottorin jatkoksi pultattiin vanha uskollinen manuaali. Ruotsissa on kiva ajaa, kun kaikkialta löytyy RE85-polttoainetta. Motti on järjettömän hereä vanhaan moottoriin verrattuna. Mikallakin on selvät suunnitelmat talven ratoksi. Voi pitää kiihdyttäessä kaasun aina pohjassa, tekniikka hoitaa. Hyvä liukkaalle radalle ja nimenomaan katuautolle tarkoitettu, nykyään pakollinenkin lisävaruste. Kevään pakolliseksi luokiteltava matka suuntautuukin Lopelle, ”Suliksen” Loppi Wire napadynoon, jossa pääsee ajamaan opitimit polttoainekartat, ohjelmoimaan moottorin ja vaihteiston purkit yhteensopiviksi. Alkujaan ollut välitys 4,30 vaihdettiin nyt harvempaan 3,63, kun uudessa vaihteistossa on tiuha ykkönen. – Tavoite on selvä, ysin puolelle tällä uudella tekniikalla on päästävä! Vaikka painoakin on tullut lisää, niin tehoa suhteessa enemmän. – Lienee oikeastaan ainoa konsti saada se toimimaan. – Onhan tämä pitkään mukana olleelle ihan hirveetä, kun moottorin ohjaus on elektroninen ja vaihteiston ohjaus on elektja työtä… Tietokoneviritystä Mikan auton aivoina toimii Holley Terminator X Max, jossa on samassa moottorin ohjauksen lisäksi sähköisen kaasupolkimen ja vaihdelaatikon ohjaus. Ja nyt pääsee ahtopainetta kontrolloimaan paljon järkevämmin. Jutun tiedoissa saattaa olla virheitä ja puutteita johtuen omistajan ”dementiasta”. Holleyn setti on näppärä, kun ostaa valmiin piuhasarjan, niin kaikki käy suoraan kiinni Moparin Hempan liittimiin. Ainahan on kiinnostavaa myös nähdä, mitä paketti tuottaa. Haluaisin eri karttoja eri polttoaineilla ajettaessa. Pedaalin taustalla on ajatus tulevaisuudessa rakentaa farkkuun luistonesto. Amerikassa oli yksi kisaaja rakentanut kardaanin niin, että liuku on takapäässä. Suorituskyky vaati eteen Isot ja tehokkaat Wilwoodin 6-mäntäiset levyjarrut 12,2” halkaisijan levyillä. Kun tähän leikkiin on lähtenyt, niin onhan se kokeiltava. Samoin voisi tehdä kartat maksimaaliseen kisa-ajoon ja kevyemmän version leppoisampaan cruisailuun. liukuyoke. HP90-laatikon takapään ulostuloakseli on laipalla ja sen laakeri uusitaan, millä haluan varmistaa, ettei väljää ole. Mikan tarkoitus oli laittaa Street Week -retkelle jo kiinni 8HP90 Hellcatin performance automaatti, nimensä mukaisesti 8-vaihteinen, mutta sen ohjainyksikkö ei halunnutkaan jutella Holleyn boxin kanssa. Työ alkoi kello 18 illalla ja 21.00 oltiin jo kaffella Tiksin Unskalla! Kesällä 1987 kiihdytettiin kaikki mahdolliset kisat ja tutuiksi tulivat niin Hanko, juuri avattu Motopark kuin Kauhajoki. Ferrex oli valmiina pohjina, joten sininen vaan sumutettiin päälle. roninen. Kardaanin keskellä on sitten ns. Sen verran manuaalivivahdetta teen, että laitan rattiin formulatyyppiset ”läpsyttimet”, niin pääsee itsekin jotain touhuamaan. – Hellcatin vaihteisto pitää saada toimimaan ja keskustelemaan Holleyn kanssa. Hannu Hellmanin rakensi turvakaaret ja hän vastasi myös nelilinkin teosta. Taka-akseli on Strangen valmistama Fordin 9-tuumainen. Pelkkää peltiä Aikaa nähnyt ulkoasu pitää sisällään hienoa tekniikkaa. KIITOKSET Mika haluaa kiittää kaikki projektissa mukana olleita, joita mahtuu 40 vuoden rakentelumatkalle paljon! Ilman heidän korvaamatonta panostaan ei koko hommasta olisi tullut mitään. kestänyt uuden motin isompia tehoja ja kytkin alkoi luistaa 4 000 kierroksen jälkeen. V8-MAGAZINE 29 V8 1 2024.indb 29 V8 1 2024.indb 29 4.1.2024 12.43 4.1.2024 12.43
30 V8-MAGAZINE Mercury Cougar XR7 2d Hardtop Coupe 1969 V8 1 2024.indb 30 V8 1 2024.indb 30 4.1.2024 12.43 4.1.2024 12.43. Hän toimi myös Viipurin Autola Oy:n toimitusjohtajana vuosina 1954– 56, hallituksen puheenjohtajana vuodesta 1967 alkaen sekä Suomen Auto Oy:n (Finska Auto Ab) hallituksen jäsenenä vuodesta 1962 lähtien. Spesiaalina oli kilometrimittari, sillä Puuma valmistui Euroopan vientiä varten. Yksi näistä on espoolaisen Jari Forsanderin Cougar, josta löytyy 55 vuoden jälkeen edelleen tehtaan asentama vihainen käärmemoottori. päivä 1968 valmistui Dearborn Assembly Plant -kokoonpanolinjastolta muratinvihreä ´69 Mercury Cougar XR7. Cougar rekisteröitiin 25. Dearbornissa, joka oli osa Ford River Rouge Complex -tehdasta, valmistui suurin osa Cougareista vuosien 1967–73 kuluessa. Auto oli periaatteessa Eeron, vaikka omistajaksi merkittiin yritys. Kansan keskuudessa Koivulehto tunnettiin ehkä parhaiten rallisaavutuksista. Sisustaltaan eurooppalaisvaikutteisen Puuman omistajaksi kirjattiin rakennustarvikkeiden yleistukkukauppa-alalla vaikuttanut helsinkiläinen Rautaja Konetarvike Oy. Poniauto varustettiin muun muassa 335 hevosvoiman 428 Cobra Jet -isolohkolla, Ram Air -ilmanottojärjestelmällä, konepellin scoopilla ja hood pinseillä, Merc-O-Matic -automaattivaihteistolla (C6), lukollisella taka-akselilla (3,25:1), niskatuellisilla erillispenkeillä, keskikonsolilla, sähköikkunoilla, tilttiratilla, tehostajilla, etuakseliston levyjarruilla ja erikoisvanteilla. Ennen toimitusjohtajaksi siirtymistä Eero ehti toimia yrityksen konttoripäällikkönä, varatoimitusjohtajana ja hallituksen jäsenenä. Puuma tuli toimitusjohtaja Eero Koivulehdon käyttöön. Hankirallin ykkönen R-koodin vihreä XR7 saapui Suomeen alkuvuodesta 1969. TEKSTI JA KUVAT KAI SALMIO J oulukuun 11. Eero sai kauppaneuvoksen arvonimen 1983. Koivulehto oli hoitanut myös auton tilausasiat. päivä huhtikuuta AAM-3-tunnuksella. 1960-luvulla tuli Suomeen useampi suorituskykyinen jenkkirauta
PUUMAN JA KOBRAN SYMBIOOSI Hän voitti yhdessä kartturinsa Erkki Haarlan kanssa historian ensimmäisen Hankirallin 1955. Kilpa-autona toimi 50-luvun amerikkalaisvalmisteinen Ford Mainline. Koivulehtojen dynastia Suomen Auto Oy, alkujaan Automobiili Osakeyhtiö, perustettiin 1910-luvulla. Vastaavalla tekniikalla varustettuja R-koodilaisia valmistui samanvärisenä 53 autoa, joista 14:sta oli myös mustat erillispenkit. Kolme näistä varustettiin mustalla vinyylikatolla, jota ei tässä autossa enää ole. Veljekset rakastivat nopeita ja näyttäviä autoja sekä kilvanajoa monessa eri muodossa. Vain viiteen tuli sama 3,25-välityksinen lukkoperä kuin Jarin yksilössä. Myöhemmin hän toimi . Yhtiö keskittyi juuri amerikkalaisiin autoihin, joita koottiin Vallilan tehtailla Pohjois-Helsingissä. 1920-luvun taitteessa Suomen Auto Oy:n tarjonta käsitti Buick-, Oakland-, Puuma värjättiin tehtaalla Dark Ivy Green Metallic -muratinvihreäksi. Autot olivat Eeron ja Yrjön elämässä vahvasti mukana heti syntymästä lähtien. Yrjö sai kauppaneuvoksen arvonimen isoveli Eeroa kolme vuotta myöhemmin 1986. Yritys on samalla osa suomalaisen jenkkiautoilun peruspilaristoa. Valmistumisen jälkeen Yrjö suuntasi kulkunsa Detroitiin, jossa hän suoritti Ford Motor Companyn johtajakurssin 1950–51. Yrjöstä oli tullut isänsä perustaman Suomen Auto Oy:n osakas 1945. Eeron autovalintoihin vaikutti ilmeisesti pikkuveli Yrjö Koivulehto, joka valmistui diplomi-insinööriksi Helsingin Teknillisestä korkeakoulusta 1950. Myymälä ja näyttelytilat sijaitsivat kaupungin ydinkeskustassa, Kaivokadulla. Tehtaassa oli kokoamisja korjaustilat sekä maalaamo. V8-MAGAZINE 31 V8 1 2024.indb 31 V8 1 2024.indb 31 4.1.2024 12.43 4.1.2024 12.43. Sama kuvioi toistui seuraavana vuotena, joten kaksikosta tuli tuplamestari. rman korjausja myyntipäällikkönä, johtokunnan jäsenenä, apulaisja toimitusjohtajana, johtokunnan puheenjohtajana sekä päätoimisena johtokunnan kokoonkutsujana
Faikku on edelleen hyvissä voimissaan. Jaska kävi Menohaluinen Cobra haukkaa raikasta ilmaa scoopin kautta. Puumakaan ei lopulta viihtynyt pitkään Eerolla. Kolme vuotta myöhemmin hän perusti Entisöinti Pulla Oy:n, jota johti aina kuolemaansa saakka 2007. Auto tuli Eero Koivulehdon käyttöön. rmalla oli jenkkiläisen Indianin yksinoikeus Suomessa. Cougarissa on edelleen auton tehdasasenteiset erikoisvanteet, jotka korvattiin kasarilla pinnavanteilla. Kahden vuoden päästä debytoi maailman ensimmäiset talvirenkaat (Kelirenkaat). Vaihtoehtona oli joko Mercury tai arkisempi Ford. Lasten ilo oli ylimmillään, kun jonkin ajan kuluttua Lönnrotinkadulta kuului väkevän veekasin jylinä. Dodgea ja Oaklandia sai myös 2-paikkaisina versioina. Konepellin kiinnipysyminen on varmistettu kahdella hood pinsillä, jotka asennettiin konepeltiin jo tehtaalla. – Pullan jälkipolvi kertoi, miten heidän isä oli lähtenyt autokaupoille. Buick oli kolmanneksi yleisin automerkki 20-luvun Suomessa, T-Fordin ja Chevroletin jälkeen. Scoopista löytyy koneen kuutiotilavuuden ilmaiseva 428-merkki. Ram Air -systeemi huolehtii siitä, että ilma kulkeutuu nimenomaan moottorille, suoraan kaasuttimen neljälle kurkulle. Gummitehdas sulautui Nokia-osakeyhtiöön 1967. Vakioputsarin sijaan koneen päältä löytyy Ram Air -järjestelmä alipainetoimisine läppineen. Faija oli sittenkin päätynyt Cougariin, kertoo Jari Forsander. Ateneum, Helsingin tuomiokirkko, Säätytalo, Fennian talo ja Presidentinlinna sekä ulkomailta mm. Niitä löytyi Dodge, Magirus, Presto ja Vomag -merkkisinä. Seuraavaksi auto siirtyi helsinkiläiselle Jorma Pullalle, joka oli tunnetun kirjailijan ja piirtäjän Armas J. Putsarikoteloa raamittaa kumitiiviste, jolla paketti tiivistyy konepellin reiän ympärille. R-koodin Puuman sisällä ärjyy 428 Cobra Jet -isolohko. Suomen Gummitehdas valmisti ensimmäiset autonrenkaat 1932. Cougarista luovuttiin kuuden vuoden jälkeen 1975. Lava-autot olivat osa tarjontaa. Fairlane ja Cougar olivat hetken samaan aikaan Koivulehdoilla, kunnes Ford siirtyi muovikasseistaan tunnetulle Ky Amerplast Suominen & Co -yhtiölle. Merkin menestys loi uskottavuutta myös Suomen Auto Oy:n rengaskauppaan. Armaksen tunnetuimpia teoksia ovat Ryhmy ja Romppainen -kirjat, jotka toimivat jatkosodan aikana eräänlaisena propagandana. 20-luvun taitteessa pelkästään USA:ssa valmistui reilut 2 miljoonaa autoa, joista yli puoleen asennettiin Goodyearit. Onneksi alkuperäiset kiekot pidettiin kumminkin säilössä. Moskovan Metropol-hotelli ja maailman suurimpiin kuuluvan taideja kulttuurihistoriallisen museon Eremitaašin teatteriosa. Amerikanautoja arvostava Pulla oli koulutukseltaan puuseppä. Isoista autoista Buick oli yleisin. Arvorakennusten entisöijä Myöhemmin Suomen Auto Oy toimi Suomen Oy Ford Ab:n pääkonttorin piirimyyntipisteenä Helsingin Hernesaaressa. Husson ja Parnilan käsittelyyn Cougar oli ajossa reilut kolme vuotta, kunnes se vietiin 70-luvun lopulla työstettäväksi vantaalaiselle Jaakko ”Jaska” Hussolle. Ensimmäiseksi mittavaksi työkohteeksi tuli helsinkiläisen Kämp-hotellin kipsikoristeet. Yritys edusti myös suosittuja amerikkalaisvalmisteisia Goodyear-renkaita. 1966 Jorma perusti antiikkikehysten entisöintiliikkeen. Hän suoritti koristeveistäjän kurssin Taideyliopiston Kuvataideakatemiassa (Ateneum). Jorma oli vastaavasti arvorakennusten entisöijä, tituleeraten itseään taiteilijaksi. Myöhemmin ulkomaisten renkaiden kauppaa hämmensivät kotimaiset renkaat. Pullan nuorin poika. Faikku oli yksi viidestä perättäisen valmistenumeron 500 XL -mallista, joissa oli sama FE-sarjan 390-isolohko (315 hv). 32 V8-MAGAZINE V8 1 2024.indb 32 V8 1 2024.indb 32 4.1.2024 12.43 4.1.2024 12.43. Lumi-Hakkapeliittojen valmistus käynnistyi pari vuotta myöhemmin. Läänin vaihtuessa uudeksi tunnukseksi kirjattiin IH-1. Packard-, Dodgeja Presto-merkkisiä henkilövaunuja. Samalla auto poistettiin rekisteristä. Syyskuussa 1967 Suomen Auto Oy:n omistukseen tuli ´67 Ford Fairlane 500 XL 2d Hardtop, BPA-87-tunnuksella. Suomen Auto Oy ei unohtanut motoristejakaan, kun . Firman entisöintikohteina olivat esim. ”Ammattinimike” löytyi myös Mercuryn rekisteriotteesta
34 tuotantovuoden (1967–97/1999–2002) aikana valmistui liki 3 miljoonaa Cougaria (2 972 784). Mercuryn historiassa (1938–2011) ei yhdenkään toisen mallin myötä koettu vastaavaa ensiesittelyvuoden menestystä kuin Cougarin osalta koettiin 1967. Flanaganeita kaupattiin pian yli 150 jälleenmyyntipisteessä. Marquis oli myös Mercuryn viimeinen tuotantomalli ennen merkin hautaamista. Matkamittariin oli kertynyt 44 vuoden perioodilla maltilliset 70 500 kilometriä. Jari bongasi auton myynti-ilmoituksen Huutokaupat.comista, jossa ”Jorma antoi Karille 500 markkaa kahisevaa polttoaineeseen, jota paloi parhaimmillaan 37 litraa satasella.” V8-MAGAZINE 33 V8 1 2024.indb 33 V8 1 2024.indb 33 4.1.2024 12.44 4.1.2024 12.44. Yli 7 000 silmäparin edessä Eki ajoi päivän seitsemänneksi nopeimman ajan 13,789 sekuntia. Puuma pitää hallussaan myös toista merkittävää meriittiä. Eki toimi Pullan yrityksessä työnjohtajana. Boss 302 oli erikoisuus Eliminatorille. Muutosten jälkeen koko auto ylimaalattiin jälleen vihreäksi. takaspoilerilla ja vinyylikatto muuttui puolivinyyliksi. ´69 Cougar oli edeltäviä malleja pidempi ja leveämpi, mutta akseliväliltään yhtäläinen ´67-´68-mallien kanssa. Eero käytti taiteilijanimeä Jouko ”Joke” Linnamaan vetämien Beavers Hard Rock Circus -mainoskiertueiden yhteydessä. Puumaa säilytettiin monessa eri paikassa, kunnes Pulla hankki vihtiläisen Olkkalan kartanon 1997 ja entisöi sen lattiasta kattoon. Tarjonta sisälsi myös 428 Super Cobra Jetin. Niitä kuskasivat ”Dyno Don” Nicholson ja ”Fast Eddie” Schartman. Samalla autoon haettiin tiettyä shelbymäisyyttä. Toisaalta, kahteen tavalliseen hardtop Cougariin sovitettiin Boss 429 ”killerkoneet”, mutta nämä autot olivatkin stripillä nähtyjä tehdaskilpureita. Puumaa tarjottiin perustason hardtopina ja avona sekä XR7-sarjalaisena samoilla koreilla. Alkuperäisetkiekot vaihtuivat vielä spinnerillisiin pinnavanteisiin. Cougar sai tallipaikan kartanon tiluksilta. Sitä ennen hän työskenteli parikymmentä vuotta pläkkärinä Bernerillä. XR7 huutokaupassa Jorma Pullan toisesta avioliitosta syntynyt Laura-tytär paljasti Jarille, kuinka isän veljen vävy Kari Tapanainen ajelutti heitä toisinaan Cougarilla ympäriinsä. Cougarin moottorivalikoima oli sopivan monipuolinen. Ainoastaan isokorinen Grand Marquis oli tuotanto-ohjelmassa pidempään, peräti 36 vuotta (1975–2011). Parnila toteutti Cougariin tarvittavat korityöt. Niskanen perusti Flanagan Company -nimisen tukkuyrityksen 1979 toimittuaan sitä ennen Beavers Oy:n Matti Majavan oikeana kätenä. Olkkala oli Pullan kuolinpesällä vuoteen 2009 saakka. Samalla hänestä tuli periaatteessa auton kolmas omistaja, ellei mukaan lasketa Pullan konkurssipesää. Mallivuoden erikoisuutena esiteltiin huhtikuussa 1969 Eliminator, joka oli vastine Fordin Mustang Mach ”ykköselle” ja Boss 302:lle. Ajovalot sijoitettiin edelleen piiloon alipainetoimisten luukkujen taakse. Perusavoa työstettiin pikkuisen enemmän (5 796). Erityisesti 70-luku ja kasarin alku olivat kotimaisten farkkumerkkien kulta-aikaa, eikä yksistään jenkkiautopiireissä. Tavallinen hardtop oli suosituin malli (66 331 kpl), ja vähiten valmistui XR7-avoa (4 024). Eki voitti 340 Plymouth Dusterilla Standard-ryhmän Suomen mestaruuden 1980, ja perään mies kuittasi 1982 Modi. Rakentelun jälkeen auto kilvitettiin toistamiseen, nyt tunnukseksi tuli NAL-51. moottoria. Jaska lukeutuu kotimaisen kiihdytysautoilun pioneereihin ja hän voitti Street Altred -ryhmän Suomen mestaruuden 1979 sekä Modi. ed Standard -mestaruuden. XR7 siirtyi Forsanderille heinäkuussa 2013. Ainoastaan 504 yksilöä varustettiin 428-4V CJ Ram Air -tekniikalla, näistä 365 automaatilla ja loput 139 manuaalilla. XR7 ei juurikaan erottunut ulkoisesti perusmallista, ellei kyse ollut Cobra Jet tai Super Cobra Jet -versioista. Maalaustyöt suoritti 1978 toimintansa aloittanut helsinkiläinen Air-Maal Oy. Jorma antoi Karille 500 markkaa kahisevaa polttoaineeseen, jota paloi parhaimmillaan 37 litraa satasella. Sisusta oli kumminkin XR7:ssa ylellisempi. Korilisäyksestä huolimatta valmistuskäyrä laski tuotantomäärän ollessa vuotta aiemmin vielä 113 720 ja debyyttivuotena peräti 150 893. Cougareita valmistettiin kaikkiaan 100 085 autoa, mutta joissakin lähteissä lukema on 16 autoa pienempi. Katukisaa Hangossa Parnila osallistui Cougarilla Hangossa 24.7.1982 järjestettyyn VM Finn Am Street Race -katuautokilpailuun. Joissakin vanhoissa myyntimateriaaleissa mainitaan myös Boss 429, mutta yhteenkään Eliminatoriin ei asennettu ko. Cougarin menneisyyteen liittyy myös toinen kiihdytysautoilun grand old man, Erkki ”Eki” Parnila, joka osallistui 70-luvulla tiettävästi kaikkiin kotimaisiin drag race -kisoihin. ed Standard -ryhmän mestaruuden 1983. Myös puskurit ruiskutettiin korin värisiksi. Aika oikeutti D-luokan (yli 6 000 cc) kuudenneksi. Farkkumerkin taustalta löytyi Eero Niskanen alias David Flanagan. 428 CJ:n lisäksi tarjottiin 351-pikkulohkoa joko 2-kurkkuisella (250 hv) tai 4-reikäisellä kaasuttimella (290 hv), 390-isolohkoa (320 hv) sekä mallivuoden kuluessa valikoimaan lisättyä 302-pikkulohkoa (290 hv). Tämä oli ensimmäinen vuosi, kun poniautoa sai myös avona. Suurempi luku on saatu Marti Reportista, jonka Forsander tilasi Jenkeistä. Mercuryllä oli kisassa jopa sponsori, ja auton kylkiä komistivat isokokoiset Flanagan-tarrat. ”Hangon pienlentokentän pito-ominaisuudet olivat ”hanurista”, eikä Puuman katurenkaatkaan olleet parhaimmasta päästä”, Eki muistelee. Kunkkuluokan voiton korjasi Jouko ”Jokke” Hakkarainen ´71 Plymouth 426 Hemi Road Runnerilla (13,065 s) ennen toiseksi kiilannutta Jorma Mäkistä 439-pataisella ´69 Chevrolet Corvettella (13,067 s). Kevyemmällä kaasujalalla päästiin alle 20 litran lukemiin. Olkkalan juuret juontuvat aina 1300-luvulle saakka, ja nykyinen päärakennus valmistui 1845. VIIMEINEN 60-LUKULAINEN PUUMA läpi moottorin, vaihteiston, perän ja jarrut. Auton korkeus pieneni aiemmilta vuosilta. Se oli Mercyryn eniten myyty malli kautta aikain. Mercury varustettiin mm. Esittelyauton mukaista XR7 hardtopia tuli tehtaalta kaikkiaan 23 914 kappaletta. Eliminatorin sai millä tahansa kasilla, 351-4V Windsorin toimiessa vakiopatana
Huomaa kojarissa oleva Puuman pää, joka löysi paikkansa jo vuosia sitten. Pyöreät mittarit viestittävät vastaavasti sporttisuutta. Jari kertoi tavoitteekseen palauttaa Puuma takaisin tehdasasuun, josta Parnila oli mielissään. Etupuskurin alatasolle sijoittuvat puskurikävyt saatiin ostettua kogressiedustaja Kenneth Guggerilta USA:sta. Palikoista osa kävi kromikylpemässä Loimaalla, kuten peruutusvalojen kehykset. Parnila suostui ottamaan auton työn alle, josta olen hänelle suuresti kiitollinen. Jari nimeää Ekin yhdeksi nuoruutensa idoliksi. Maalauksen hoiti tälläkin kertaa AirMaal, kuten vuosikymmeniä sitten. – Matkustamolle riitti perusteellinen puhdistus, lattiamaton uusimista lukuun ottamatta. suoritti peltiosien sovituksia ennen maalausta ja hoiti auton kasaamisen maalausurakan jälken. Olihan auto hänelle entuudestaan tuttu kohde. 34 V8-MAGAZINE V8 1 2024.indb 34 V8 1 2024.indb 34 4.1.2024 12.44 4.1.2024 12.44. Osoitan isot kiiEtupenkit ovat ajan kuluessa patinoituneet tyylikkäästi. Sitten alkoi piinallinen odotus, hyväksyttäisiinkö tarjoustani sittenkään. Jari Forsanderia lykästi kymmenkunta vuotta sitten, kun hän sai hankittua palan kotimaista hot roddingin historiaa. Puuman kotiuduttua uuteen kotitalliin, Jari löysi hansikaslokeroista nipun asiapapereita, joista löytyi myös Parnilan nimi. Fordit olivat niin ikään edullisempia, lukuun ottamatta erikoismalleja: Mach I, Boss 302 ja Boss 429. Puujäljitelmät tuovat kabiiniin ylellisyyden tuntua. Mussea työstettiin lähes kolminkertainen määrä, vaikka Cougarit olivat paremmin varusteltuja ja ylellisemmän oloisia. sitä myi konkurssipesä. kaasuttimen vaihdon merkeissä. Forsander päätti ottaa yhteyttä Parnilaan, joka pyysi häntä käymään hankintoineen luonaan. Samassa yhteydessä oli suoritettu pientä elvytystä mm. Ilo oli suuri, kun pesää edustanut meklari soitti ilmoittaakseen tarjouksen hyväksymisestä, vaikka autosta oli toivottu suurempaa summaa. Ilmeisesti ne poistettiin siinä yhteydessä, kun puskurit maalattiin korinvärisiksi. Auto kaipasi päivittämistä. – Phil varmisti, että kyse oli aidosta R-koodin 428 CJ Cougarista. Jostain syystä orkkikset olivat jääneet matkan varrelle. Tarkistuksen jälkeen oli turvallisempaa jättää tarjous, joka olikin lopulta suurin. peltitöitä ja ylimaalaus. Samalla hän ohjeisti Jaria, kuinka auton muu kunnostustyö tulisi tehdä. Eki tiedusteli auton jatkosuunnitelmista. Ilman Parnilaa lopputulos olisi voinut olla toisenlainen. Autoon hankittiin jokunen uusi pisteosa. Penkit olivat patinoituneet, mutta ikä saakin näkyä vanhassa autossa eikä verhoiluja uusittu. Puuma oli ennen myyntiin laittoa rekisteröity kolmannen kerran, uudella CSY-70-tunnuksella. Tiedossa olisi mm. Jari on periaatteessa vasta auton kolmas omistaja, kun mukaan ei lasketa Pullan kuolinpesää. Eki Cougar jäi Mustang-serkkunsa varjoon, mistä kertovat myös valmistusmäärät. Tällä erää Eki tivasi, kuinka aion nyt toimia auton kunnostuksen suhteen. Jarin ystävä Popo kävi läpi korroosiotyöt. Fillaroiden Räyskälään Cougarin kunnostukselle ei sovittu mitään aikataulua. Ennen huutokaupan päättymistä Jari otti yhteyttä yhdysvaltalaiseen Phil Parcellsiin, joka vaikuttaa Cougar Club of America -kerhossa. – Olimme toistamiseen yhteyksissä jonkin ajan päästä. Ilmoituksessa ei ollut lainkaan hintavarausta, eikä mainintaa myynnistä eniten tarjoavalle
Poljimme munamankeleilla Länsi-Helsingin Haagasta Räyskälään, jonne kertyi matkaa reilut 80 kilometriä suuntaansa. ”Ohjaako sinun autoasi teiden ritari?” -slogan oli osa mainoskampanjaa. KUVA JUKKA ERIKSSON Takaikkunan tarra vie ajatukset vuoteen 1986. Jarin kiinnostus jenkkiautoiluun syntyi jo varhaisella iällä, eikä kiintymyksessä ole havaittavissa taantumista. Pistettiin kisa-alueelle teltta pystyyn ja nautittiin viikonlopusta koko rahan edestä. Sillä viestitettiin muille, että tässä kulkee liikenteessä hyvin käyttäytyvä kuski. KUVA EKI PARNILA Puuma nähtiin myös Porkkalankadun Unionilla 80-luvun alkupuoliskolla. Parhaimmaksi ajaksi kirjattiin 13,789 sekuntia, todella huonolla rengaspidolla ajettuna. – Kävin kavereideni kanssa katsomassa ainakin kerran myös legendaarisia Räyskälän kisoja. Päivän vikkelin oli 750-kuutioinen Kawasaki (11,16 s), puikoissa Jorma Päivärinta. Oli ne vaan tavattoman hienoja aikoja, haikailee Jari. ”Matkamittariin oli kertynyt 44 vuoden perioodilla maltilliset 70 500 kilometriä.” Eki Parnila kuskasi Cougaria Hangon katuautokisassa heinäkuussa 1982. Tapahtuma-alueelle mentiin aidan ylitse pummilla. tokset Ekin ja Popon lisäksi Samuli Hurmerinnalle, jonka hallissa Puumaa säilytettiin usean vuoden ajan. Hätäisin jenkki oli vastaavasti Kaj Svenssonin Hemi ´67 Dodge Charger (14,89 s). Cougarin lisäksi tallista löytyy myös ´05 Chevrolet Corvette C6 avo, jolla on ilo kurvailla kesäpäivänä vain taivas kattona, muista harrastepeleistä puhumattakaan. Huomaa erikoinen puolivinyylikatto, pinnavanteet ja takaspoileri, jotka toteutettiin Jorma Pullan omistusaikana. Cruising-ilta on vielä tässä vaiheessa nuori. Autoilijoiden ajokäyttäytymistä parantavaksi tarkoitetun kampanjan tunnus oli sydänrattitarra. Nopein nelipyöräinen oli lehtimoguli Urpo Lahtisen ´69 Mercedes-Benz 300 SEL 6.3 Waxenberger (14,42 s). Forsander oli mukana katsojana Keimolan moottoriradalla Suomen ensimmäisessä kiihdytyskilpailussa, jonka järjesti 1975 Finnish Hot Rod Association (FHRA). V8-MAGAZINE 35 V8 1 2024.indb 35 V8 1 2024.indb 35 4.1.2024 12.44 4.1.2024 12.44
V8-moottorilla varustetut autot menivät kalliimmasta hinnasta huolimatta paremmin kaupaksi, eli tarvetta ja kysyntää oli tälle isolle edistysaskeleelle. Hän tiesi, että tästä uudesta V8-moottorista saisi hyvän ja kysytyn moottorin veneja meriteollisuuteen, jos siinä olisi enemmän vääntöä ja tehoa. V8-MAGAZINE 37 V8 1 2024.indb 37 V8 1 2024.indb 37 4.1.2024 12.44 4.1.2024 12.44. Otollinen lähtökohta Ford . Mutta oli ihmisiä, joille tämäkään edistysaskel ei riittänyt vaan vääntöä ja tehoa haluttiin lisää. athead oli oivallinen moottori ahtamiseen. Tietenkin oli ihmisiä, joille tämäkään edistysaskel ei riittänyt vaan vääntöä ja tehoa haluttiin lisää. Jo 20-luvun lopulla ja 30-luvun alussa huomion herätti suorituskyky ja siihen oli vain yksi lääke: ahtaminen. Flathead-moottorin imukanavat olivat huonosti virtaavat, joten vajaatäyttöä tuli tästäkin syystä. TEKSTI JA KUVAT AULIS HÄMEENKORPI F ordin 1932 markkinoille tuoma sivuventtiili V8-moottori oli iso edistysaskel amerikkalaisten kansanautojen tekniikan kehittymisessä. Ensinnäkin puristussuhde on matala, joka sallii lisäseoksen ahtamisen sylintereihin. McCulloch 1st generation McCulloch 1st generation Fordin 1932 markkinoille tuoma sivuventtiili V8-moottori tuotti reippaasti enemmän tehoa kuin aiempi nelisylinterinen. Tämmöiseen matalapuristeiseen perusmoottoriin voi hyvin asentaa ahtimen ilman, että muuttaa moottoria. Vaikka se oli iskutilavuudeltaan vain 10 % suurempi kuin edeltäjänsä 4-sylinterinen sivuventtiilikone, tuotti se 62 % enemmän tehoa. Yksi heistä oli veneharrastaja nimeltään Robert Paxton McCulloch. Koska Fordin V8-moottorin sylinterit olivat aika kapeassa V-asennossa, se ei vaatinut paljoa enemmän tilaa kuin 4-sylinterinen moottori. Mies nimeltä Robert Paxton McCulloch oli veneharrastaja. Ahdettu moottori kehittää vähemmän sylinteripainetta kuin M-40 ahdin + 2 x 2 bbl kaasuttimet asennettuna 1932 Fordin keulalle. Yli puolet lisää tehoa ja melkein puolet enemmän vääntöä toi käyttömukavuutta ja joustavuutta ajamiseen
6,3:1-puristussuhteen 221 cid V8 . Tähän ongelmaan McCulloch halusi puuttua. Uudemmissa M-39 ja M-40 keskipakoahtimissa kulmavaihteen välitys on lähempänä 7:1. Tehokin kasvoi jopa 135 hevosvoimaan. Ovat erittäin hyvin tehtyjä. Olen asentanut öljynpaineputkeen messinkisen venttiilin, jolla voi kuristaa öljynkiertoa. Laakereissa menee hienosti tehdyt öljyurat ristiin. Ahdin tekee moottorista vähemmän herkän, kun moottoria käytetään eri ilmanalassa, matalalla tai korkealla ohuemmassa ilmassa. Ehkä siksi, että vanhat öljyt ja öljypumput eivät tuottaneet niin paljon volyymia ja painetta, joten varmistettiin, ettei ahtimeen mene liikaa painetta ja alakerran laakerointi kärsi. Eli jokaisella kampiakselin kierroksella ahdin pyörii 6 kierrosta. Tämän venttiilin asensin sen jälkeen, kun olin lukenut monia ohjeita. McCulloch jarrutti moottoridynossa 85 hv moottorista 125 hv. vapaasti hengittävä kone, joka tuottaa saman tehon. McCulloch M-36/M-37 Ensimmäisen sukupolven McCulloch-ahdin valmistui vuoden 1936 ja 1937 Ford-moottoreihin. Ahdinkotelon alla on kulmavaihde, joka on välitetty. athead-moottori muuttui bolt on -asentamisen jälkeen noin 280-kuutiotuumaiseksi ja 8,5:1-puristussuhteiseksi. Huomasin, että näille ahtimen laakereille saa pistää täyden paineen, kunhan öljyn paluupuoli nostajakammioon ja öljypohjaan on riittävä eikä öljy jää oleilemaan ahtimeen. Puristussuhdetta pitäisi saada kasvatettua juuri kierroksilla, eli silloin kun tehoa ja vääntöä tarvitaan lisää. Seuraavissa 1939 markkinoille tulleissa M-39 ja M-40 ahtimissa oli vielä isompi välityssuhde, joten niitä pyöritettiin 25 % isommalla kierrosnopeudella verrattuna ensimmäisiin M-36 ahtimiin. Siipipyörää imupesässä pyöritetään niin suurella nopeudella, että se paineistaa läpivirtaavan ilman keskipakovoimalla. McCulloch-ahtimissa on jonkinlainen öljynpoistoventtiili, joka pitää tietyn määrän M-40 McCulloch-ahtimella varustettu moottori on komean korkuinen paketti (110 cm). Tarkoitus on, että moottorista otetaan öljynpaine ahtimeen. 5-7psi ahtopaine saavutettiin, kun moottori oli ihan uusi ja vähän ajettu. rakentanut Lycoming-moottoreille. Ne tuottivatkin enemmän painetta, olihan Ford ja Mercury perusmoottoritkin isompia ja perustehokin oli korkeampi. Robert McCulloch oli mieltynyt keskipakoahtamiseen (centrifugal), jonka Schwitzer-Cummins oli 38 V8-MAGAZINE V8 1 2024.indb 38 V8 1 2024.indb 38 4.1.2024 12.44 4.1.2024 12.44. Lisäksi hihnapyörillä tulee vähän lisää pyörimissuhdetta. Uudet tämän päivän öljyt ja hi-vol pumput ovat niin hyviä, että ei ole pelkoa siitä, etteikö öljynpainetta riittäisi alakerran kiertokangenja runkolaakereille. Vapaasti hengittävässä koneessa täytetään tyhjiö, joka syntyy, kun mäntä laskeutuu imutahdissa alas kohti alakuolokohtaa. Isommat 239 cid 6,3:1-puristeiset koneet muuttuivat M-39 tai M-40 ahtimilla vastaamaan 310 cid 8,2:1-puristeista moottoria. Ahtamalla saadaan tuo sama iskutilavuus parempaan hyötysuhteeseen, kun ilmaa on saatu imutahdissa työnnettyä sylinteriin enemmän. Hyvää oli se, että moottorin koko oli kasvanut eli iskutilavuus oli kasvanut. Yksi tärkeä asiakasryhmä oli kuorma-autoilijat, jotka kaipasivat lisää tehoa ja vääntöä. Paine syntyy, kun puristustahdilla mäntä puristaa imulla aikaansaadun seoksen alakuolokohdasta yläkuolokohtaan. Pakeliittihampaat kulmavaihteessa ja erittäin pienillä välyksillä olevat liukulaakerit akseleilla. Se voitiin asentaa suoraan Fordin oman valurautaimusarjan päälle, mikä helpotti ahtimien myyntiä. Ensimmäiset McCullochin keskipakoahtimet eivät kovin isoja tehoja tuottaneet. Keskipakoahdin on kuin pakokaasuahtimen eli turbon imupesä, jota ei pyöritetä pakokaasulla vaan välitetyllä mekaanisella vedolla. Niitä oli käytössä tehokkaissa Auburn Speedster -autoissa. McCulloch oli hyvin tietoinen sen aikaisista ahdinmoottoreista. Täyttöaste ei ole ainakaan näissä vanhoissa hyvin matalapuristussuhteisissa koneissa hyvä, joten koneen tuottama teho on hyvin maltillinen. 6:1. Olen purkanut ja tarkistanut pari tämmöistä ahdinta. Vanhemmissa M-36 ja M-37 ahtimissa välitys on n
Yleensähän ahtimella virittäessä pyritään imuilman jäähdyttämiseen, mutta se on yleensä tarpeellista vasta ahtopaineen noustessa yli 7 psi. Lämmin imuilma pitää polttoaineseoksen suspendoituneena eli hienoksi sumutettuna sumuna, joka taas palaa helpommin ja parantaa palamistehokkuutta kiihdyttämällä palamisnopeutta. Itse olen sorvannut kaksiuraisen kampiakselipyörän. Asennus oli helppoa kenelle vain autoasentajalle. Se estää kaasuttimen/kaasuttimien jäätymisen. Vesipumpun hihnapyörinä olen käyttänyt truck-mallin pumppuja, joita Ford teki 1936–38. Sivuventtiili-V8 Ford/Mercury koneissahan on vesipumput molemmilla puolilla (LH, RH) moottorilohkoa, koska moottorilohkon vesitilat eivät ole yhteydessä toisiinsa. KeskipakoahM-40 “edistyneempi versio” avattuna ja menossa kunnostukseen. Näissä vesipumpuissa on kaksiuraiset hihnapyörät. Yleisiä ohjeita ja muutoksia 1936–37 ahtimet asennettiin alkuperäisen valurautaimusarjan päälle. Toki eivät ole kaasuttimet jäätyneet, mutta hieno kuura on kaasareissa, kun kesällä matka-ajosta pysähtyy kaf. M-36 eli ensimmäinen keskipakoahdin, ja kotelo avattuna rakenne selviää. Omissa laitteissani en ole käyttänyt ahtimen lämmittämistä. Alkuperäinen laturi siirretään alkuperäiseltä paikalta imusarjan päältä toisen sylinterinkannen päälle peräpää eteenpäin. Nykyään se onkin helppoa, kun kaikkia tämänkaltaisia viritysosia on hyvin tarjolla. Floridassa Don Garlits Museum of Drag Racingissä esillä ollut moottori tuotti McCulloch-ahtimella ja sylinterikansilla 124 heppaa, jollaisiin lukuihin ei tuohon aikaan muutoin päästy. Alun perin kampiakselilla ja vesipumpuissa on yksiurainen kiilahihnapyörä. Toki nämä vanhat pyörät aina vuotavat, mutta pumpun voi purkaa ja vaihtaa vesipumpun laakerin. shimmaamalla. tauolle. seoksen käyttäytymisen vuoksi. Niihin paineisiin ei näillä esihistoriallisilla keskipakoahtimilla päästä. Ahdinkotelon sivusta löytyvät ulostulot, joihin voi liittää moottorin ylävesiletkusta veden kierron. McCulloch halusi, että ahdinta asennettaessa poistetaan alkuperäiset hihnapyörät ja asennetaan heidän kolmeuraiset. M-39, M-40 ahtimissa laturi siirtyi oikein päin vasemmanpuoleisen kannen päälle sivuun. Lämmitetty imuilma Robert McCulloch ajatteli, että lämmitetty imuilma on hyvä idea maantiemoottorissa. öljyä sisällä ja päästää ohivirtauksena liian pihalle. Alkuperäinen imusarja jätettiin paikoilleen, vain V8-MAGAZINE 39 V8 1 2024.indb 39 V8 1 2024.indb 39 4.1.2024 12.44 4.1.2024 12.44. Luotan enemmän siihen, että jos liukulaakerivälys moottorin alakerrassa ja ahtimessa ovat kohdallaan, voi niihin pistää täyden paineen kaikille laakereille kaikilla kierrosnopeuksilla. dettuja moottoreita käytetään myös alkuperäistä suuremmilla pyörimisnopeuksilla, joten McCulloch suositteli vaihtamaan venttiilinjouset 25 % jäykemmiksi kuin vakiona. Kaksi hihnaa pyörittää ahdinta sekä vesipumppuja ja kolmas hihna tuuletinta. M-36, M-37 ahtimissa tasavirtalaturin hihnapyörä on ahtimen jälkeen. Venttiilinjouset Imuventtiileille suuremmalla nopeudella pakotetut imuvirtaukset pyrkivät ylikuormittamaan venttiilinjousia. Hihnapyörät McCulloch teki omat hihnapyörät kampiakselille ja vesipumpuille. Pitopinnat pitää koneistaa ja asentaa uudet hiilitiivisteet, näissä pumpuissa ei ole normaalia akselitiivistettä. En luottaisi, että kyseinen venttiili välttämättä toimii. Lähes 90 vuotta vanha keskipakoahdin pyörii jopa 30 000 rpm, joten voitelu ja tasapainotus pitää olla kunnossa. Herra McCulloch totesi, että alle 7 psi paineen keskipakoahtimissa on hyötyä siitä, että roottorikoteloa esilämmitetään. Aikoinaan jousijutut piti kehitellä muiden koneiden jousista tai esim. Näissä lämmitysversioissa on vuosittain eroavaisuuksia ja lisäksi niitä muuteltiin riippuen siitä, onko Fordin vai Mercuryn moottoriin tarkoitettu ahdinpaketti. Saadaan enemmän tehoa juuri em
Missä ahtimia käytettiin. Silloin ahtimien käyttö kilpa-autoissa lisääntyi huimasti ja mukaan tulivat urheiluautot, joissa näitä paxtoneita oli jo ensiasennettunakin. Kaasutin siirtyi ahtimen päälle ja laturi käännettiin sylinterinkannen päälle. athead -moottoreita, pitää kaasuttimia olla enemmän kuin yksi, jotta seosta saadaan tarpeeksi ahtimen imettäväksi. McCulloch suositteli myös moottorista tulevan imusarjan pakokaasulämmityksen tukkimista. 22 asteen kokonaisennakko oli hyvä tiputtaa 16–18 asteeseen ennen yläkuolokohtaa. Nykyään kun tehdään isompia big bore long stroke . Uudemmissa imusarjoissa ei enää ollut näitä lämmityskanavia. Nämä jouset olivat alkuperäisiä jäykempiä, jolloin saatiin hidastettua kokonaisennakon saavuttamista ja vähennettiin detonoinnin vaaraa pienemmillä imusarjapaineilla. Historiaa Paxton-ahtimien historia alkaa McCulloch Motor Company -yrityksestä 30-luvulta ja varsinkin sen perustajasta Robert Paxton McCullochista, joka kehitti ensimmäisen remmivetoisen keskipakoahtimen 1936–37 Fordin V8-moottoreihin. Pienin malli tuntee nimen Stromberg 81, ja siihen kuuluvat pienimmät kurkut. Normaalikokoisessa koneessa tästä ei ole hyötyä. Nykyään sama kaasutin, 90 vuotta myöhemmin, on Edelbrock 94. harvinaiset Thicstun alumiinikannet. McCulloch viittasi 1937 asennusoppaassa vain 48-sarjan Stromberg-kaasuttimeen. Vuonna 1957 Paxton Products esitteli ensimmäisen korkean suorituskyvyn kilpa-ahtimen, joka paransi moottorin tehoa huomattavasti enemmän kuin edelliset ahtimet. Paxton Engineering muuttui nopeasti Paxton Products -nimiseksi. M38–M40 malleissa oli jousikuormitteinen hihnankiristin kiinteänä osana imusarjaa. No, tietenkin kilpakäytössä, jos vain oli niin paljon täpäkkää (massia, hynää), että sai tuommoisen kalliin paketin irti. Alun perin pakoputket näissä varhaisissa sivuventtiili V8-moottoreissa menevät yhdellä putkella taakse asti. 1936 vuoden myyntiesite kertoo kaiken, mitä saat sijoittaessasi ahtimeen: 38 % enemmän tehoa, enemmän maileja gallonalla, miellyttävän sutjakkaa ajoa ja pidempää ikää moottorille! Ahtaminen kiihdyttää pala1936–37 vuosien ahdin asennettiin suoraan alkuperäisen valurautaisen imusarjan päälle ”bolt on” meiningillä. kaasutin sekä laturi irrotettiin ja ahdin asennettiin tilalle. M-40 ahdin ja Italmeccanica 4000 ahdin odottamassa ”parempia päiviä”. Suuri käyttäjäryhmä olivat kaupparatsut, joiden piti päästä business coupe Fordilla, Mercuryllä lujempaa ”coast to coast” tyylisesti. Kaasutin vain nousee paikaltaan ylemmäs ahtimen päälle. aatio-oikaistuna tämän päivän hinnaksi tulee reilu 250 USD. Nopeat syövät hitaat… Ehkä kuitenkin suurin käyttäjäryhmä näille ensimmäisille keskipakoahtimille olivat kuorma-autoilijat, joille tehon ja väännön nousu tuli tarpeeseen. Se on usein sopivin ja helpoin säädettävä vapaastihengittävässä koneessa, jos kaasuttimia käytetään useita. Moni muistaa 50-luvun Ford Thunderbirdit, joissa uudemman malliset VS-sarjan keskipakoahtimet olivat menestys. Pitää muistaa, että tuon ajan bensat olivat hyvin matalaoktaanisia, joten riski detonoinnille oli suuri. Siinä käytetään edelleen samoja suuttimia ja power valveja. Muita muutoksia ei tarvitsisi tehdä polttoainepuolella. Stromberg-kaasuttimissa 48-sarjan kaksikurkkuinen on suurin virtaukseltaan. Kuormat kasvoivat ja kun oli lisää vääntöä, pystyi siirtämään isompaa lastia jne. Suositus oli, että yksipakoputkijärjestelmä muutettaisiin samalla tuplapakoputkistoksi, jossa on kaksi äänenvaimenninta. In. athead-moottoreissa on hyvin tasainen ja suora palotila, joten matala ennakko on jo vakiona OK. Tunnetuin Stromberg 97 on 15/16” kokoisilla ventureilla ja virtaus 150 cfm. Vuonna 1950 McCulloch aloitti Paxton Engineeringin kehittääkseen uusia tuotelinjoja mukaan lukien pumput ja uuden tyyppinen keskipakoahdin. 1970-luvun energiakriisin aikana Paxton oli edelläkävijä. Teollisuudessa puhaltimia ohjasi sähkömoottorija hihnapyöräjärjestelmä, joka tuotti huomattavia määriä ilmavirtausta minimaalisella energiakulutuksella. Peruskaasuttimen tilalla voi käyttää myös Y-haaraa (Y-sling) ja kahta kaasutinta. Ahtaminen kiihdyttää palamisnopeutta, joten alkuperäinen n. Vuosien 1936–37 ahdinpaketeissa oli hihnankiristin mukana irtonaisena ja se asennettiin jakopään koppaan niin, että se painoi hihnoja sisältä ulos päin. Kirjatiedon mukaan McCulloch tarjosi myös omia jousia virranjakajaan. 40 V8-MAGAZINE V8 1 2024.indb 40 V8 1 2024.indb 40 4.1.2024 12.44 4.1.2024 12.44. Se suositteli #47 suuttimia merenpinnan tasolla ja #45 korkeammalla ilmanalalla. Toisaalta . McCulloch tarjosi ”exhaust kittiä” hintaan 14,95 USD, jossa oli kaikki tarvittavat osat muutostyöhön. Fordin omat kaasuttimet tunnetaan numerolla 94. Siinä kiristinrulla painoi hihnoja selästä sisään päin. Nämä ovat myös yhteensopivia Holleyn kaasuttimien kanssa. M-36 ahdin ja muuta athead ”speed” osaa, mm. Myöhemmin sotien jälkeen 50-luvulla McCulloch ahtimien ulkonäkö muuttui ja ne asennettiin nykyisten keskipakoahtimien tapaan irralleen moottorista ja pyöritettiin omalla hihnalla. M38–M40 (1938–1940) ahtimet taas puolestaan sisälsivät oman imusarjan, jolloin ahdinta asennettaessa poistettiin vanha alkuperäinen imusarja. Kaupallisissa ja teollisissa sovellutuksissa hän hyödynsi keskipakopuhaltimen energiatehokasta ilmansyöttötekniikkaa, jota käytettiin kilpa-ahtimissakin. Siinä on 1 1/32” kokoiset venturit ja virtaus on 175 cfm
1 2 3 4 5 6 77 1 8 9 10 11 12 13 14 14 2 15 16 17 18 19 20 21 21 3 22 23 24 25 26 27 28 28 4 29 30 31 5 HELMIKUU 2024 HELMIKUU 2024 MA TI KE TO PE LA SU vk. TAMMIKUU 2024 TAMMIKUU 2024 MA TI KE TO PE LA SU vk. 1 2 3 44 5 5 6 7 8 9 10 11 11 6 12 13 14 15 16 17 18 18 7 19 20 21 22 23 24 25 25 8 26 27 28 29 9 V8 1 2024.indb 41 V8 1 2024.indb 41 4.1.2024 12.44 4.1.2024 12.44
Samalla promottiin tulevaa neljän osakilpailun NHRA-sarjaa. Suomalaisittain tarjottiin kuumia uutisia Top Fuel -rintamalla. PRI:llä on tärkeä asema valmistajien suosimana foorumina uusien kilpatuotteiden esittelylle. Charlotte NHRA Carolina Nationals Top Fuel-moottoripyörät ajavat 1 000 jalan matkalla, aivan kuten Top Fuel -autotkin. 17.–19.5. Brainerd Lucas Oil NHRA Nationals 20.–22.9. Sarjaan kuuluu neljä kilpailua: Chicago, Virginia, Brainerd ja Charlotte. Top Fuel Dragster -ryhmän hallitseva Euroopan mestari Ida Zetterström ilmoitti osallistuvansa JCM Racing -tiimin kanssa viiteen NHRA-kisaan vuonna 2024. Chicago NHRA Route 66 Nationals 21.–23.6. KUVA TIM HAILEY NHRA:n pressitilaisuudessa Ida Zetterström ja tiimiomistaja Joe Maynard julkistivat yhteistyön tulevalle kaudelle, joka käsittää ainakin viisi kisaa. NHRA:n virkailija totesi, että ryhmän on uudistuttava, ja HarsH V28 näyttää tietä. Tässä oli myös varsinainen syy Fuel Expressin läsnäoloon paikalla. Jos kaikki sujuu suunnitellusti, niin 2025 tähtäin on koko mestaruussarjan ajamisessa. Top Fuel Motorcyclen puolella varsinainen uutispommi oli tiedossa jo hieman ennen näyttelyä – NHRA ottaa ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1984 Top Fuel Motorcycle -ryhmän takaisin ohjelmaansa. Indianapolis, Indiana V8 1 2024.indb 45 V8 1 2024.indb 45 4.1.2024 12.44 4.1.2024 12.44. Fuel Tech USA:n osastolla Elmeri Salakarin Top Fuel Bike oli keskipisteenä keskusteltaessa uudesta sääntökirjasta. KUVA IDA ZETTERSTRÖM DRAG RACING V8-MAGAZINE 45 PRI-messut, 7.–9.12. Suomi otsikoissa Olimme liikkeellä Fuel Express -teamin kanssa, joten suurin mielenkiintomme kohdistui luonnollisesti kirjaimiin TF! Siispä uutisiin. ”Tämän pyörän tiedot pitää siirtää sääntökirjaan.” kommentoi NHRA:n edustaja. Elmeri Salakari edustaa uutta, nuorta kuljettajapolvea ja on kuin luonnostaan tiimin keulakuva. K U V A P E R FO R M A N C E R A C IN G IN D U S T R Y Elmeri ja Jaska Salakari esittelivät Fuel Techin osastolla tämän päivän Top Fuel Motorcyclen. Kilpailukyvyn varmistamiseksi Elmerille rakennetaan uusi pyörä tulevaa sarjaa varten. Sarjan toteutumisesta menee suuri kiitos CycleDrag-nettikanavaa ylläpitävälle suomalaissyntyiselle Jack Korpelalle, joka aloitti asian lobbaamisen NHRA:n päin viitisen vuotta sitten. Toistaiseksi Ahvenanmaalla majaileva Zetterström kilpailee myös EM-sarjassa. Shown näyttämönä toimivat kaupungin keskustassa sijaitsevat Indiana Convention Center ja Lucas Oil Stadium. Asiantuntijoiden vetämät seminaarit ja työpajat tarjosivat uutta näkemystä tiiminhallinnasta ja sponsorivuorovaikutuksesta aerodynamiikkaan sekä moottorin, voimansiirron ja alustan tekniikoihin. TEKSTI HEIKKI J SALMINEN K erran vuodessa järjestettävä tapahtuma on kotiutunut Indianapolikseen, keskelle Amerikan moottoriurheilun vahvinta aluetta. NITROA ILMASSA Performance Racing Industry (PRI) Trade Show kokosi yli 40 000 osallistujan ja 1 200 näytteilleasettajan voimin yhteen moottoriurheilun suuret nimet, niin osavalmistajat kuin kuskikuuluisuudet. Useampi HarsH-moottoripyörä tulee esiintymään sarjassa. Virginia NHRA Nationals, Richmond 15.–18.8. Esillä ollut HarsH V28 toimitettiin näyttelyn jälkeen Billy Voselle, joka aikoo ajaa sillä NHRA-sarjassa. Verkostoitumismahdollisuuksia oli runsaasti, mikä tuki yhteyksien luomista alan ammattilaisten, insinöörien ja tiimien välillä
Nostalgisen leveä valkosivu on unohtumaton klassikko. Katso kokovalikoima: www.kontiorenkaat.. /kilpailut/paraskansi Kontio WhitePaw Classic huokuu arvokkuutta ja luksusta. Menneiden vuosikymmenten ajatonta lumoa ja kauneutta. Korkealaatuinen ja elegantti. 1/2023 6/2023 2/2023 7/2023 3/2023 8/2023 4/2023 9/2023 5/2023 10/2023 Osallistu: overdrive.. /whitepaw-classic VOITA PREMIUMVALKOSIVURENGASSARJA klassista tyylikkyyttä ja ylellisyyttä ARVO JOPA 1000 €! Valitse paras kansi ja voita Kontio-renkaat! V8 1 2024.indb 46 V8 1 2024.indb 46 4.1.2024 12.44 4.1.2024 12.44
Korkealaatuinen ja elegantti. 1/2023 6/2023 2/2023 7/2023 3/2023 8/2023 4/2023 9/2023 5/2023 10/2023 Osallistu: overdrive.. Nostalgisen leveä valkosivu on unohtumaton klassikko. Menneiden vuosikymmenten ajatonta lumoa ja kauneutta. Katso kokovalikoima: www.kontiorenkaat.. /whitepaw-classic VOITA PREMIUMVALKOSIVURENGASSARJA klassista tyylikkyyttä ja ylellisyyttä ARVO JOPA 1000 €! Valitse paras kansi ja voita Kontio-renkaat! V8 1 2024.indb 47 V8 1 2024.indb 47 4.1.2024 12.44 4.1.2024 12.44. /kilpailut/paraskansi Kontio WhitePaw Classic huokuu arvokkuutta ja luksusta
TEKSTI JA KUVAT HEIKKI MALINEN T imon alkuperäisenä ajatuksena oli löytää Ruotsista hyväkuntoinen ja oman syntymävuoden 1960 Chrysler 300. Syntymävuotta vuodella tuoreempi New Yorker sai nyt luvan kelvata erityisesti hienojen siipiensä ansiosta. Myynti-ilmoituksen nähtyään Timo soitteli lahden toisella puolella Stenungsundissa asuvalle Timo Laitiselle ja pyysi häntä käymään tarkistamassa auton kunnon. Varsinaista hoppua ei Pekosen Timolla ollut saada autoa itselleen, sillä Chryslerin polttoainetankki oli osoittautunut kunnoltaan rapeaksi kuin kroissantti. Mikäli kaikki osuisi kohdilleen, hän hoitaisi myös maksut ja paperityöt kuntoon. Jutun 1961 Chrysler New Yorker 2-ovinen hardtop ponnahti Ruotsista esiin toukokuussa 2019. Alkajaisiksi Timot ajelivat Chryslerillä muutaman päivän länsirannikon maiKultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona Kultale ona 48 V8-MAGAZINE Chrysler New Yorker 2d Hardtop Coupe 1961 V8 1 2024.indb 48 V8 1 2024.indb 48 4.1.2024 12.45 4.1.2024 12.45. Elettiin kesän alkukuukausia, ja yhteistuumiin tehtiin päätös treffeistä Lidköpingin Power Big Meetin ympärille. Työ oli varsin helppo homma rosterialan ammattilaiselle, vaikka uudesta tehtiin tarkka kopio vanhasta alkuperäisestä tankista. Power Big Meetja Västeråsin Summer Meet -tapahtumia edeltävän viikon alussa Timo lensi Stenungsundiin Göteborgin kupeeseen. Ruotsin Timo on käsistään kuitenkin sen verran taitava, että hän teki vapaa-aikanaan rosterista uuden. Timon tallissa asustaa jo entuudestaan syntymävuotta edustava Cadillac Eldorado Seville. Kaima suoritti hänelle asetetut velvoitteet, teki kaupat ja haki auton kotinurkilleen Göteborgiin. Tarjolla olleet yksilöt osoittautuivat kunnoiltaan niin heikoiksi ja valmiit autot niin kalliiksi, että tästä haaveesta oli yksinkertaisesti pakko luopua. Heinolalaisen Timo Pekosen Chrysler edustaa mallisarjansa parasta varustelulinjaa ja lukeutuu Moparin siipiaatelistoon 350 hevosvoiman 413 cid Golden Lion V8-moottorilla
Timon 1960 Cadillac on jo valkoinen eikä se väri häntä innostanut. Ennen maalaukseen ryhtymistä oli pakko aloittaa työt helmojen ja pyöränkaarien ruostevaurioista. Timo Pekosen Chrysler oli ostettaessa ulkopinnoiltaan patinakuorinen valkoinen ja uutta maalausta pohdittaessa päädyttiin nykyiseen kaksiväriseen vaihtoehtoon, mutta tehtaan alkuperäissävyjä mukaillen. Luotettava palvelija tarjosi ajomukavuutta painonappiautomaatilla, tehostetulla ohjauksella, tehostetuin jarruin ja ohjaamosta käsin säädettävällä sivupeilillä. New Yorkerin varustelutaso edusti kattavasti erilaisia hienouksia. Työn karkaamista V8-MAGAZINE 49 V8 1 2024.indb 49 V8 1 2024.indb 49 4.1.2024 12.45 4.1.2024 12.45. Kuin sokerina pohjalla tehdas kehotti maistelemaan New Yorkerin kyytiä ja vertaamaan sitä mihin tahansa kuljettajan tuntemaan autoon. Auto toimi moitteetta läpi kesän ja tarkoitus oli vain saattaa auto katsastuskuntoon. Ylellistä kyytiä Chryslerin vuoden 1961 malliston lippulaiva New Yorkerin esitteissä tehdas ylisti auton ominaisuuksia seuraavaan tyyliin. Kaveruksilla oli saman reissun yhteydessä tarkoituksena ajaa vielä Västeråsiin Tukholmaan, ja yhteisen laivamatkan jälkeen kaima jäi Suomeen lomille. Tarkoituksena oli selvittää, mitä auto on elämänsä aikana syönyt ja nouseeko esille luotettavuuteen viittaavia ongelmia. Autosta kehuttiin löytyvän kaikki sen aikaiset hienoudet, mitkä ylipäätään autoteollisuuden parista oli löydettävissä. Kotimaassa Timo ajeli Chryslerillä koko kesän, katseli ja kuulosteli hankintaansa puolelta jos toiselta. Taideteoksena niin täydellinen, että auton kauneutta ei tarvitse erikseen korostaa liialla kromilla. ”Tulette huomaamaan, miksi kyseessä on ylipäätään ehdottomasti hienoin Chrysler.” Timon ostama auto oli väriltään enempi patinapintainen, vaikkakin alkuperäistä ulkokuoren valkoista väriä löytyi edelleen paikoittain. semissa ja kävivät tutustumassa sikäläiseen kauniiseen saaristoon. Niin Chryslerin suunnitelmiin liitettiin ajatus värityksen vaihdosta, mutta kuitenkin toteutettuna alkuperäisin sävyin. Kuljettajan käytössä olevaa listaa voidaan jatkaa vielä säädettävällä peruutuspeilillä, painonapein ohjatulla ilmastoinnilla, keskuslukituksella, sähköisellä kellolla, painonapein toimivalla lämmityslaitteella, Auto-Pilot vakionopeuden säätimellä ja radiolla. Perusteellisen pohdinnan jälkeen päädyttiin nykyiseen metallinhohtoiseen siniseen yhdistettynä helmiäisen valkoiseen kattoon. Matka heinäkuiseen Lidköpingin Powerin suuntaan toteutettiin niin, että Timo P ajeli uutukaisellaan ja Timo L tuli omalla autollaan perässä. Havitellun värimuutoksen myötä homma alkoi paisua suurempiin mittasuhteisiin. Pyörillä oleva olohuone hemmottelee kyydissä olevia samoilla ylellisillä verhoilumateriaaleilla, mukavilla pehmusteilla ja paksuilla matoilla, jotka löytyvät varakkaamman väestön kodeista
Toisen Timo haluaa pitää varalla, mikäli autoon asennettu sattuisi putoamaan, tai voi hän tuon toisen ylimääräisen myydäkin, jos joku sellaista kaipaa. Ruostevaurioiden korjaamisen jälkeen auto hiottiin täysin peltipuhtaaksi, tehtiin pohjat ja vedettiin epoksit. Tässä odotus venyi marraskuussa 2021 tehdyn tilauksen jälkeen aina kesäkuulle 2022. Sen jälkeen epoksimaali ja hionta kevyesti mataksi. Mutta minkäs teet, kun puuttuva osa tulee vastaan. Puuttuvia osia etsiskeltiin Amerikasta, ja SMS Fabricsilta tilattiin alkuperäiset verhoilukankaat. Vanhoihin Mopareihin liittyvien koristelistojen ja -osien hintapyynnöt liikkuvat ihan omissa sfääreissään ja onnellinen olkoon hän, joka sellaisen onnistuu löytämään kohtuuhintaan. Helmalistoja Timo etsi kissojen ja koirien kanssa Suomesta, Ruotsista ja Amerikasta, siinä sen kummemmin onnistumatta. Ei toimi, toimii Ensimmäisen kesän ajelut paljastivat perän stefan vuotavan. Puuttuvien osien metsästystä Chrysler jätettiin vähäksi ajaksi lepäämään, ja seuraavaksi tarkoituksena oli kunnostaa paljon muuta autoon liittyvää. Chryslerin 50ja 60-lukujen taitteen kalleimmista malleista löytyi aina poikkeuksellisen upein kuvion varustetut verhoilumateriaalit. Myös kaikki polttoainelinjat uusittiin, samoin vesiletkut pääpiirteittäin. Kojetaulun pyöreää mittaristoa ympäröi yhteensä 15 eri toimintoihin liittyvää painonappulaa. Pakoputkistosta tehtiin huomio takimmaisen vaimentimen helinästä. Tämän Timo onnistui löytämään Västeråsin swappikentältä hintaan 4 000 Skr. Silmiinpistävää kimallusta unohtamatta. Musta pohjaväri antaa omanlaistaan syvyyttä ”kromille” ja lopuksi tuplakerros kromihopeamaalia. Autosta puuttui jo ostohetkellä takalokasuojaan kuuluva kultainen nelisakarainen koristetähti, jonka molemmin puolin on viisi kromikoristetta. Itse asiassa hän joutui ostamaan näitä kaksi, koska myyjä ei halunnut luopua pelkästään yhdestä. ”Chryslerin polttoainetankki oli osoittautunut kunnoltaan rapeaksi kuin kroissantti.” 50 V8-MAGAZINE V8 1 2024.indb 50 V8 1 2024.indb 50 4.1.2024 12.45 4.1.2024 12.45. 1 2 5 3 4 Projektivaihteita käsistä kuvastaa hyvin, että pelkästään auton peltitöihin upposi 440 tuntia. Vanhat listat maalattiin nykymenetelmin. Elimäellä sijaitsevalta Verhoomo Riihiluomalta löytyi Moparin alkuperäistä metallinhohtoväristä keinonahkaa, ja Orimattilan verhoomolla oli valmius toteuttaa kaikki sisustaan liittyvät verhoilut. Listojen sinkkipainevalulla on tapana haTakakyljessä näkyvien pystysuorien koristeiden välistä puuttuneen kultaisen koristeen Timo onnistui löytämään Västeråsin swappialueelta. Ensin ne oikaistiin lommoista, hiottiin 400 paperilla mattapintaisen sileiksi ja kitattiin syöpymät pois. Tästä voidaan myös tehdä johtopäätös Timon vaatimustasosta: jotain vähän sinnepäin, ei hänelle kelpaa, vain priima on ok. Helmoista 10 cm ylöspäin kaikki on uutta peltiä. Viimeistelynä vielä kaksinkertainen kirkas akryylilakka pintaan. Uudet ikkunatiivisteet löytyivät Ruotsista, ja Jenkeistä loput, mitä lähinaapurista ei ollut saatavilla. Tämä on varsin yleinen seuraus pitkästä seisonnasta ja vaimentimen sisälle kertyneestä ruosteesta. Niin ikään vetoakselien stefat ja jarrut jarrukenkineen ja putkineen kaipasivat täydellistä huoltoa. Ainoastaan yksittäiskappaleen valmistaminen venyi syystä tai toisesta. Osia ei juurikaan tarjota uustuotantona, ja niin harvinaisuuksista pyydetään sen mukaista, korkeaa hintaa. Kankaiden toimitus haukkasi kalenterista peräti 11 kuukautta ja vielä niin, että vasta tuon 11 kuukauden odottelun jälkeen Timolle lähetettiin pieni mallikappale varustettuna kysymyksellä, tätäkö sinä halusit. Vaikka värisävyltään lopputulos ei ole ihan alkuperäinen, niin saavat Timon silmissä luvan kelvata parempien puutteessa. Silloin on likipitäen pakko kaivaa syvältä taskunpohjalta, sillä toista mahdollisuutta ei ehkä tule vastaan. Kojelaudan kuori päällysteineen jouduttiin teettämään Ruotsissa SK-Autolinessa
6 Kyllä tästä vielä hyvä ovi tulee. Mutta kun yön jälkeen saavuttiin Tukholmaan, toimivat kaikki mittarit! Mittariston toimimattomuudessa taisi kyseessä olla ennemminkin puhtaasti käytön puute. Sen sijaan latausja öljynpainemittarit eivät osoittaneet mitään elonmerkkejä. Chryslerin upeasti muotoiltu elektroluminenssi Astra-Dome-mittaristo oli ostettaessa mykkänä. pettua ja tuohon ei ole vielä löytynyt sopivaa lääkettä. Chrysler oli tullut aikaisemmalle Ruotsin Malungsforsissa asuneelle omistajalle Jenkeistä vuonna 2009. Kun autonhakureissulla lähdettiin ajelemaan Göteborgista toimivat nopeusja matkamittarit, mutta ei yksikään erillisistä pikkumittareista. tettiin moottorin kullanvärisillä venttiilikopilla ja ilmanputsarikotelolla sekä korin detaljeilla ja pölykapseleilla. Maskin muodot lainattiin Chryslerin 1961 300F sisarmallin suunnalta. Kovasti töitä teettämällä voisi olla toinen ratkaisu, mutta sitä ei nyt tässä tapauksessa pidetty järkevänä. Auton ensikatsastus oli tapahtunut Ruotsissa vasta vuonna 2014, ja mitä ilmeisimmin autolla ei kilvityksen jälkeen ole sen suuremmin ajeltu. Vuosimallin 1961 New Yorker piti myös ensimmäistä kertaa sisällään vaihtovirtalaturin. 3 Helpottaa suuresti, jos jäljellä on jotain alkuperäistä, mistä hakea oikeita muotoja. Kuinka ollakaan, aikansa valokatkaisijaa pyöriteltyään, olivat mittariston vihreät . Syyksi tähän arveltiin erikoista pallonmuotoisen mittariston rakennetta, ja moni varoitteli jo etukäteen purkamisen osoittautuvan varsin työlääksi tehtäväksi. Perillä Lidköpingissä sekä bensaettä lämpömittari heräsivät horroksestaan. Nimi markkinoi New Yorkeria ”leijonasieluisena autona, joka vie uuteen seikkailuun”. Myyntiin ruotsalaisherra Nils Walfridsson laittoi autonsa harmillisen sokeutumisen takia. Teemaa vahvisHienoinen pölypinta 413 cid isolohkon ympärillä kertoo auton kohtaloksi osuneen muun kuin vain talliin piilottamisen. 4 Kuskin oven rapea vasen alareuna. uorivalot yllättäen heränneet palamaan. 5 Korjattu pintapelti etupyörän takaa. 2 Takapyörän edustan kotelot ja helmat korjattiin niin hyvin, että kukaan ei voi sanoa niihin kosketun. 7 Maalinpoistoaine helpottaa vanhan maalipinnan rapsuttelussa. 5 6 7 Vahvasti kustom-henkiset, päällekkäiset ja vinoon asetetut etuvalot hallitsevat 1961–62 mallien keulaa. Kultaleijona New Yorker -sarjassa kaikkien korimallien konehuoneessa on yhdellä nelikurkkuisella Rochesterin kaasuttimella varustettu, 350 hv (4 600 rpm) tehoinen 413 cid Golden Lion RB isolohko. Golden Lionin ominaista kultaväriä näkyy venakopissa ja ilmaputsarikotelossa. Tasavirtalaturi jäi samalla pois tuotannosta, vaikka saman V8-MAGAZINE 51 V8 1 2024.indb 51 V8 1 2024.indb 51 4.1.2024 12.45 4.1.2024 12.45. 1 Timon maalipinnaltaan patinoitunut ”Kultaleijona” hiukan puleeratussa kuosissaan 2019 Power Big Meetissä. Timoa neuvottiin varaamaan kolmesta neljään päivään mittarin avaamiseen rakenteiden haureuden takia
Timo ei ole häärinyt auton ympärillä itsekseen. Lattiapeltejä ei ole koskaan uusittu, minkä todistaa hitsaamaton pohja. Juha viihtyy ja tykkää, kun töitä tehdään erilaisten autojen parissa. Chrysler oli jo lähtökohtana suoraja kovapeltinen yksilö. Voimanlähteen jatkona löytyy nappikäyttöinen 727-automaatti. Kolme ja puoli vuotta Auton mukana Timo sai ”Kultaleijonaan” kuuluvat erityiset kultaisella keskiöllä varustetut pyörän kapselit. Takapyörän aukkojen etuosat on korjattu molemmin puolin ja siellä on ikävästi kolme peltiä päällekkäin. Hän on purkanut, rassannut ja huoltanut kuntoon kaikki palikat startista alkaen, kun taas Timon varsinaiseksi rooliksi jäi pitkälti koko urakan rahoittaminen. Auton kyljistä ei ole havaittavissa mitään loimuilua, mikä käy hyvin esiin sinisiä kylkiä vastavalossa tutkiskellessa. rmansa työntekijänä kahdeksan vuotta toiminut heinolalainen Juha Heinonen. Kardaanijarrun ansiosta varsinaista käsijarrutoimintaa ei takapyörissä ole. Maalauksen onnistumisesta Timo haluaa osoittaa erityiset kiitokset Lahdessa toimivan JL Autohoidon Jarmo Lappalaiselle. Korin alareunoja ei kukaan pysty sanomaan uudestaan tehdyiksi. Pari kolme ”Tänä päivänä ikkunoiden veivaaminen onnistuu vaikka kolmivuotiaalta lapselta.” Takaluukun koriste ilmentää aikansa näyttäviä yksityiskohtia. Peltejä varten tehtiin aina ensin pahvisapluunat, minkä jälkeen leikeltiin ja muokattiin varsinaiset korjauspalat. Myös etukulmat ja pyöränkaaret on korjattu. Pohjatöiden yhteydessä kittiä ei käytetty sen enempää kuin 4–5 kiloa. Moparin vakioperä sisältää tallissa käsitoimin pyöriteltynä arviolta 2,73:1 aavikkovälityksen. Polttoaineen kulutuksen osalta moottori on osoittautunut hyvinkin siedettäväksi 15 litraa satasella lukemineen. Päällimmäinen osa tästä on kaksimillistä, sisempänä välipelti ja vielä pintapelti. Osittain lommoiset kapselit toki jouduttiin oikomaan ja kiillottamaan käsin Suomessa. Suurena apuna on kaikessa ollut oman . Kaikki muu aika projektin ympärillä on mennyt viimeistelyn merkeissä. Juha teki Chryslerissä kaikki vaaditut hitsaukset ja kasasi auton pitkälti yksinään. Työnjälki on ehdottomasti ollut hintansa väärti. New Yorkerin Golden Lion -teemaan kuuluvia, kullanvärisellä keskiöllä varustettuja pölykapseleita ei muissa saman aikakauden Chryslereissä käytetty. Timo laskeskelee auton rakenteluun uponneen 1 200 työtuntia, joista kolmanneksen ottivat pelkästään peltityöt. viikkoa paiskitaan tavis autojen parissa, minkä jälkeen ne siirretään sivummalle ja kaivetaan esiin jenkkiauto. 52 V8-MAGAZINE V8 1 2024.indb 52 V8 1 2024.indb 52 4.1.2024 12.45 4.1.2024 12.45. Kuulostaa mukavan mielekkäältä vaihtelulta. Kapselien lommojen naputtelut kuuluivat Juhan vuoden Newportissa sitä vielä käytettiin
Vuosimallien 1957–59 kohdalla siivet alkoivat etuovien takaa, kun vuosina 1960–61 siivet saivat alkunsa edempänä etuovien tuuletusikkunoiden alapuolelta. Hakureissulla ikkunoita ei jaksanut veivata sen kummemmin ylös eikä alas edes kaksin käsin. Enimmäkseen kaupankäynti on vuodesta 1992 alkaen liikkunut normiautojen ympärillä, vaikkakin aikojen alussa hän toi Amerikasta jenkkiautoja maahan. Timon autokaunottaren rakenteluprojekti kaikkine haasteineen, helmikuussa 2023 toteutettu museokatsastus mukaan lukien, otti kolme ja puoli vuotta. Kauniisti takapäästään ulospäin taittuvat ja pitkältä edestä alkavat teräväpäiset siivet ovat New Yorkerin muotoilun kantavia voimia. Auton lasit on hiottu täällä priimakuntoon ja esimerkiksi kaikki ikkunannostajat irrotettiin tarkistusta varten. Liialla kromilla ja kimalluksella leikkiminen sai jäädä maukkaasti toteutetun muotoilun varjoon. Kultainen leijona on muistutus auton väkevästä moottorista. Perusteellisesti toteutettu työnjälki ulottuu takaluukkuun asti. Tänä päivänä ikkunoiden veivaaminen onnistuu vaikka kolmivuotiaalta lapselta. työsarkaan, samoin korin pahasti vääntyilleiden kattolistojen suoristaminen puisen alustan päällä, tarkoituksena välttää naarmuuntuminen. Kuudetta sukupolvea edustava vuoden 1961 Chrysler New Yorker on viimeisin Virgil Exnerin Forward Look -tyyliä edustaneista autoista. Timo on tehnyt autokauppaa peräti 35 vuoden ajan. Timo iloitsee sähkölasien puutteesta omassa autossaan, sillä nämä ovat useissa yhteyksissä osoittautuneet tämän ikäisissä Mopareissa suureksi ongelmakohdaksi. V8-MAGAZINE 53 V8 1 2024.indb 53 V8 1 2024.indb 53 4.1.2024 12.45 4.1.2024 12.45. Valmistusmäärissä mitattuna 1961 Chrysler New Yorker 2d Hardtop Coupea on tehty vain 2 541 kappaletta, kun mallisarjan koko tuotanto oli 20 399 autoa. Auton vanteet kuuluivat kauppaan ja niiden ympärille on kääritty 75 mm miljonäärivalkosivuilla varustetut Kontion 225/75-14-renkaat. Ohjaamosta käsin säädettävä ainoa sivupeili on muotoilullinen taideteos jo sellaisenaan. Vuotta myöhemmin siivet leikattiin kokonaisuudessaan pois. Vastaavia takaluukun pokkauksia on sittemmin nähty Cross ren, Sebringin ja Aspen Suvin pinnoilla. Timon omaan työsarkaan kuului kaikkien listojen, puskureiden ja muiden osien kiillottaminen, osa hoitui koneellisesti ja loput käsin. Niihin sorvattiin kokonaan uudet ikkunannostajien muovihelat kulutusmuoviaihiosta, jota yleisesti käytetään liukuhihnojen yhteydessä
Heillä oli kolmen kaverin kimppa-autona, kun ei ollut varaa ostaa omaa, ’55 Chevy kuutoskoneella. Sopivasti vielä työmaalla kaveri rakenteli GT Dartia. 1996 Kim innostui niin, että lähti ensi kertaa Porin lentokentälle katsomaan kiihdytyskisoja. Tampereen näyttely tuli myös pian tutuksi. Mikä juuri noista Camaroista teki niin erilaisen. Jutun juoni alkoi selvitä. Kim seuraili ruuvaamista ja höpisi asioista hänen kanssaan. – Ensin pyöreät takavalot niin kuin Corvettessa, mutta silti ei Vette. Se, että isä oli niin kiinnostunut amerikkalaisista autoista, juontuu siitä, että hän asui ruotsinkielisellä Pohjanmaalla ja siellä oli jo aktiivista jenkkiautoharrastamista. Kun pääsin kärryille, niin RS oli se versio, jonka haluan. Viisaana miehenä Kim jätti sanomatta. HITAASTI KIIRUHTAEN ” Mitä sä tommosen auton ostit?” kyseli Kimin isäukko aikoinaan Camaron ensi kertaa nähdessään. Uudempia oli paljonkin tar54 V8-MAGAZINE Chevrolet Camaro 383 1971 V8 1 2024.indb 54 V8 1 2024.indb 54 4.1.2024 12.45 4.1.2024 12.45. – Silloin tosiaan tiesin paitsi kaikki automerkit niin myös vuosimallit. Sitten porukka hajosi, kun vanhempani muuttivat työn perässä Poriin 70-luvun alussa. Terävä keula on hauska ja vale ”split bumperit”. Jonkun hämärän valokuvan joskus olen nähnyt, jossa viisvitonen oli Teerijärven raitilla. Enemmän ihastuin malliin kuin merkkiin. Kimillä oli kielenpäällä jo valmis vastaus ”Ihan oma syysi, kun innostit niitä tunnistamaan ja ihmettelit pojankoltiaiselta, kuinka voit tietää kaikki jenkkiautot”. Aloin selailla alan lehtiä, tutustua autoihin ja tarjontaan. Camaro, juuri 1970–73 vuosilta, sattui silmään, kun ajattelin, etteipä tommoisia paljon ole. – Siinä ajattelin, että perhana, nyt kun on sen verran päässyt omilleen, niin ostetaan jenkki! En ollut mikään GMfriikki, vaikka jotenkin ne mulla ovat sattuneet kohdalle. Pitää olla Camaro Vuodet vierivät, ja jenkkiautot olivat koko ajan taustalla mielessä, mistä Porin vahva amerikanautokalusto piti huolen. Sillä parikymppiset pojat ajelivat jonkun vuoden ja vaihtoivat ’52 Mercuryyn, jossa oli lättäpääveekasi
Suuret oli suunnitelmat, mutta… Ensimmäisen talven aikana oikeastaan käytiin vain lattia lävitse. Nyt makoisa muskeliauto alkaa olla valmis ja kauttaaltaan läpikäyty. Jenkkiautokulttuuri oli jo kotiutunut Poriin eikä pulaan korjaamisen kanssa jäisi, kun alueella vaikuttivat jo silloin tutut tekijät Seppo Niemensivu, Pasi Mahlamäki ja kumppanit. Myyjä osoittautui Camaro-harrastajaksi ja hän oli pelannut paljon jenkkiautojen kanssa. Elettiin vuoden 1999 maaliskuuta ja lehti-ilmoituksen perusteella Lohjalta viimein tärppäsi. Lohko on vuodelta 1985 ja sylinterikannet 1987 vuosimallia. Semmoinen vaan piti saada. – Niin kuin myyjäkin epäili, ei moottori ollut auton alkuperäinen vaan semmoinen kootut teokset. Tuli talvi 1999–2000. Myyjä itse osti sen Ruotsista vuotta aiemmin. TEKSTI JA KUVAT JARMO MARKKANEN PROJEKTIKUVAT KIM DÖFNÄS jolla ja kaverit eivät ymmärtäneet, miksen osta sellaista. Alkoi odotettua tiukempi Camaron metsästys, kun juuri haluttua autoa olikin yllättävän vähän myynnissä. Yleisvaikutelmaa voi kuvailla siistiksi, mutta esimerkiksi konehuone oli hirveän näköinen. Into pysyi hyvin yllä, kun talvisin ropattiin ja kesät cruisailtiin. – Lehdet, kasit ja kaikki, oli luettu hiirenkorville. Enää oli vain yksi pulma, miten Camaro saadaan Poriin keskellä umpitalvea. Sieltä täältä löytyi ruostetta. Harrastukseen oli helppo lähteä mukaan. Peltitöiden kimppuun Kukapa ei muistaisi ensimmäistä omaa jenkkiautoa, ja kun sen rattiin pääsi, niin pois ei halunnut sitten millään! Kimin kohdalla ei nähty poikkeusta. Työkaveri GT Dartin omistajan kanssa lähdettiin tarkastamaan autoa, joka osoittautui sopivaksi ja käteiskauppa lyötiin lukkoon siltä seisomalta. Lattialle oli vuotanut vettä ja matot olivat aivan märät. Pitkäaikaisprojekti alkoikin jo 1999. Asia oli selvä eikä vaihtoehtoja yksinkertaisesti ollut. – Ensimmäinen kesä 1999 ajeltiin paljon. Niin eikös tämmöistä kuulu ruveta remppaamaan ja laittamaan talvella. Tekniikkana toimi perushelppo 350 cid pikkulohko ja TH-350-automaatti. – Camaro oli seissyt talven pihalla ja oli ajokelpoinen, ei kuitenkaan mikään helmi. Ne eivät vaan istuneet silmään – pitää olla tommoinen, mielellään RS-keulainen. ”En halua harrastuksesta stressiä, ja tein Camaroa pala kerrallaan, ilman aikataulua” toteaa Kim Döfnäs. Varmaan enemmän kuin tuolla autolla olen koskaan tähän päivään mennessä ajanut! Camaro oli käyttökunnossa ja sillä pystyi ajamaan, mutta pikkuhiljaa ilmassa näkyivät merkit, että jotakin täytyisi ruveta tekemään. Camaro maksoi silloin 35 000 markkaa eivätkä ne olleet vielä silloin hirmu kalliita, toisin kuin tänä päivänä. Kovalla innolla kaverin talliin ja Camaron kimppuun. Niin kuin aina sanon, niin silloin oli intoa enemmän kuin ymmärrystä. Kaikki vanha V8-MAGAZINE 55 V8 1 2024.indb 55 V8 1 2024.indb 55 4.1.2024 12.45 4.1.2024 12.45. Tuo nyt oli tuon hintainen. Ruotsiin Camaro oli ilmeisesti tuotu muuttoautona 70-luvun alkupuolella, ja turvavöissäkin leimassa luki 1976
Konehuone oli monikirjavassa värityksessään vallan kauhea. Vaihdelaatikossa alkoivat tunnit olla täynnä ja se rempattiin. Ruma L88 scooppi oli huonosti pakkeloitu konepeltiin, alle sovitetu Mangelsin kromivanteet ja sisusta vaan lätkitty kasaan. Itse asiassa sama putkisto on Camarossa edelleen. Projektivaiheita putsattiin ja hiekkapuhallettiin, mikä pystyttiin. Klassiset SS/RS-raidat istuvat mainiosti Camaron sinihopeaan väriin. Kaikki riisuttiin pois. Mutta vain näyttää, sillä GM Performancen 383 cid pikkulohko tuottaa 750 cfm Holleyllä 425 heppaa. Mutta sillä pääsi alkuun. Tarkistettaessa kaikki näytti hyvältä ja vain nostajat vaihdoin. Kim hankki omakotitalon, jossa oli viimeinkin jenkin mentävä autotalli. Chevyn oranssilla viimeistelty pikkulohko istutettiin paikoilleen. Nyt Kim pääsi huolella käymään läpi alustaa. Kaikki nivelet ja puslat uusittiin, eturipustus kunnostettiin, jouset olivat irti jne. Mekaanisella puolella ei tehty mitään, mutta peltipuoli saatiin kuntoon ja vedet pysyivät oikealla puolella autoa. ”En tästä museoautoa tehnyt, mutta halusin kumminkin alkuperäisen tehdasilmeen, oman maun mukaisella ripauksella lisättynä. Pisteenä i:n päälle sovitettiin kabiiniin uusi lattiamatto. Kansiin pultattiin uudet peltisarjat ja niiden jatkoksi paikallinen vanhan polven peltiseppä taituroi pakoputket. Samalla se rauhoitti rakentelutilannetta. Kim hinkkasi koko korin peltikirkkaaksi lähes kahden kuukauden savotassa. Samoin viihtyvyys sisällä koheni kummasti. Sitten alkoi kevät jo puskea päälle ja Camaroa piti ryhtyä kiireen vilkkaa laittamaan takaisin päin kasaan. Rakenneltaessa suurta ihmettelyä synnytti, kuinka auto oli ylipäätään mennyt läpi katsastuksesta. Taiteilin näiden kahden ”aatteen” välillä.” Konehuoneen ilme näyttää nopeasti katsottuna kuin tehtaalta tulleelta. Pahimmiksi osoittautuivat jalkatilat, ja myös takakontti oli täynnä pientä reikää. Käyttöautoksi hankin ensimmäistä kertaa jenkin, Chevy Silverado pikkiksen diesel V8:lla ja se vähän tyydytti ajonälkää amerikanautolla. Värityksestä löytyi niin punaista, sinistä kuin mustaa. Konehuone hinkattiin peltikirkkaaksi ja maalattiin. Moottori nostettiin pois konehuoneesta. Vanhat putket sojottivat kuin kottikärryn asiat ja nyt ne vedetKim osti Camaron ajettavassa kunnossa ja joku muu olisi voinut ajella sillä pidempäänkin. Konehuone kuntoon Kesällä 2000 tapahtui paljon muutakin kuin vain cruisailua. Kim irrotti myös taka-akselin, että sai sen kunnolla tarkistettua. Läpimätä pohja ei ollut, mutta uutta peltiä jouduttiin hitsaamaan sinne tänne. – Eihän motti mikään tehokas ollut, mutta kävi ja kukkui. Projektin seuraavana vaiheena irrotettiin kaikki keulalta. Onnen päivä koitti, kun Camaro ajettiin omaan talliin. 56 V8-MAGAZINE V8 1 2024.indb 56 V8 1 2024.indb 56 4.1.2024 12.45 4.1.2024 12.45. Ensimmäinen talvi menikin kokonaan harrastaessa. Korjauksen valmistuttua pintaan laitettiin epoksimaali. Sähköjohtojen viidakko oli kamala. Kesällä piti päästä ajamaan ja tapahtumiin. – Räyhäkkäät soundit olivat musiikkia korville. Konehuone oli Ruotsin peruja ja varsin railakkaasti aikoinaan maalattu. Camaron tyylittömät tarvikepenkit saivat myös lähteä ja tilalle Hämeenlinnasta löytyivät orkkishenkiset, saman vuotisen Pontiac Firebirdin istuimet, jotka verhoiltiin uudelleen mustalla keinonahalla. – No siitä tulikin kahden vuoden projekti! Onneksi oli oma talli ja Camaro sai seisoa rauhassa
Tässä kohtaa vielä puuttui melkoisesti pisteosia, ja niiden keruu oli oma savottansa. Plussana myös, että tuollaista väritystä ei tuolloin vastaan juuri tullut. Kim voi tyytyväisin mielin istua täysin läpikäymänsä Camaron rattiin. Tutun autosähkömiehen kanssa otettiin härkää sarvista kiinni eikä tilattu valmista johtosarjaa. Hän teki siitä muotin ja valoi uuden yhtenäisen nokkaosan, joka on paitsi siisti niin myös alkuperäistä kevyempi. – Mukava puuhastella omaan rauhalliseen tahtiin, kun talli oli kotona. Näin rakentamisesta ei tullut koskaan stressiä ja sitten kun vihdoin viimein pääsi ajamaan, niin siitä nautti. Syynä, että hän halusi Camaroon perinteiset RS/SS-raidat. Kahdesta palasta tehty etupuskuri ja niiden välissä olevan maskin uretaanimuovinen, joustava kehys on näiden Camaroiden murheenkryyni. Yks kaks huomaa, että pari kolme tuntia on mennyt! Maalaus mietityttää Kevään 2002 koittaessa Camaroa oli hauska näyttää cruisingeissa. V8-MAGAZINE 57 V8 1 2024.indb 57 V8 1 2024.indb 57 4.1.2024 12.45 4.1.2024 12.45. Hän myös teki raidat 3M teipin avulla ja ohjeilla, jotka löysin netistä, GM alkuperäisten mittojen mukaan. tiin niin kuin kuuluu lehtijousen ja tankin välistä. Sitten raidat vesihiottiin, etteivät ne jääneet koholle ennen lopullista lakkapintaa, jota ruiskutettiin muistaakseni kuusi kerrosta. Sitä maalia oli sitten kyllä aika paljon, pakkelia ja kaikkea. Floridalaisessa shopissa näytti olevan paljon haluttuja palikoita: listoja, ovipahveja, sisämattoja, takaspoileri… Sopivasti kaveri toi sieltä veneen ja Kimin osat Sisätilat verhoiltiin uudestaan alkuperäistä tyyliä noudattaen. Kaikki konehuoneen ja takaluukun sähköt vedettiin uudestaan metritavarasta kohde ja piuha kerrallaan, nätisti juottaen alkuperäisestä sulakerasiasta liikkeelle lähtien. Elokuussa tapahtui sitten sellaista, millä oli kauaskantoiset seuraukset, vaikkei sitä silloin tiedetty. Eivät olleet kenenkään tiellä. – Kävin Porin lentokentällä ensimmäistä kertaa kokeilemassa varttimailin kiihdyttelyä. Kiikutin hänelle keulapalan, joka lähtee kokonaisena irti lamppuineen. – Pitkän prosessin jälkeen Audin värikartasta valikoitui sinertävän hopea, joka taittaa siniseen. Ensin sama mies teki hyvät peltityöt kuin pakoputketkin. Camaro kävi maalarilla, joka teki pohjat sekä maalauksen. Tiesin, että Camarossa oli aavikkoperä, noin 2,51-välitys, ja auto kulki katurenkailla 16,35 sekunnin aikaan vaatimattomalla 136 km/h loppunopeudella. Hioin tallissa koko auton peltikirkkaaksi. Uuden värin valinta teetti aivojumppaa eikä Kim kelpuuttanut kumpaakaan siinä ollutta väriä. – Vaimon serkku sattui valmistamaan kaikenlaisia levikkeitä. Onneksi mitään pahoja juttuja ei löytynyt. Ei ollut mikään raketti, mutta tulipa kokeiltua. Camaro kasaan ja kesästä 2003 nauttimaan tien päälle. Orkkis kojetaulu sai kaverikseen AutoMeterin kierroslukumittarin sekä keskikonsoli vedenlämpöja öljynpainemittarit. Myöskään valkoinen ei toiminut raidoissa, kun kontrasti kasvoi liian ”kovaksi” noihin väreihin. Monesti lähden vain joku arki-ilta ajelemaan pikkuteitä Satakunnan maisemissa. Vesiletkut uusittiin, sisälokasuojat maalattiin ja muutoinkin kaikki tehtiin sen näköiseksi kuin tehdas oli ne ajatellut. Nettisurffailun päätteeksi hopeanharmaa näytti herkulliselta mustien raitojen kanssa. Alkuperäinen väri oli ollut joku tummanpunainen, mulle auto tuli sinisenä. Tosin maskin kehys ei toimi enää puskurin osana. Pienistä ei lannistuttu, kesä ajeltiin ja talven tullen alkoi taas harrastaminen. Mihinkään ei ollut kiire ja osat sekä työkalut sai aina jättää sijoilleen odottamaan. – Camaro tuli kotiin, ja laitoin aivot narikkaa kahdeksi kuukaudeksi. Paljon oli jo tehty, mutta vielä vuoroon tuli kori. Tuntui porukkakin tykkäävän, vaikka ulkoasu oli yhä semmoinen ja tämmöinen
– Olin tässä välillä miettinyt, josko alkaisi itse rakentaa 350-moottoria. Pikkulohkoon päätymiseen vaikutti eniten se, että Camaro oli saatu rakennettua alustaltaan oikein nätiksi ajettavaksi mutkatiellä. Sama koskee mittaristoa, jonne valitsin sporttiset AutoMeterin mittarit enkä orkkista osaa. Se muutti autoa paremmaksi ja ripeämmäksi, minkä kyllä myös huomasi. Olin jo katsellut tyhjän lohkon, melkein ostanutKim ajoi Camarolla drag race -lisenssin ja ensimmäiset kisansa. Ja joka tapauksessa kin. Kova homma, että saa juuri mieluisan ja mukavan moottorin. Hetken kuluttua ostin valmiin ZZ383 GM Performancen moottorin US-Partsista. – Siihen meni isoin budjetti, mutta ostin kuitenkin nuo nykyiset Camaron alla olevat American Racingin vanteet ja uudet renkaat. Tehokas ja vääntävä paketti tuotti 425 hv ja 449 lb-ft. Isolohko olisi tehnyt autosta selmahtuivat konttiin matkaan mukaan 2004– 05. – En halunnut käyttää korkeampaa imusarjaa, jolloin olisi tarvittu cowl hood -scooppipelti. Tässä yksilössä ei ollut alkujaankaan esimerkiksi kiekkamittaria. Muistona vanhoista ajoista hän halusi säilyttää kilpailunumeron ja katsastustarrat. Potkua lisää Vuonna 2008, rakentelu luonnostaan hiljeni, kun Camaro alkoi olla valmis. keästi keulapainoisemman, ja olisiko Camaro sen jälkeen yhtä tasapainoinen ajo-ominaisuuksiltaan. Rakentelu on aina Kimiä kiinnostanut, ja kisoja käytiin koko ajan ahkerasti katsomassa. Ulkoasu alkoi olla valmis, kun sama Camaron maalari ruiskutti kolmeosaisen takaspoilerin. Edelleen autossa oli sama moottori, mutta vaihdoin tiuhemman perävälityksen 3,23. Pidin kiinni päättämästäni ja tavoittelemastani orkkis ulkonäöstä. Taiteilin näiden kahden ”aatteen” välillä. Toimettomaksi Kim ei jäänyt, kun muuta puuhaa riitti omiksi tarpeiksi, kuten taloremppaa. Jokainen sitä ”harrastanut” tietää, ettei se valmistu ikinä, jos koskaan. 58 V8-MAGAZINE V8 1 2024.indb 58 V8 1 2024.indb 58 4.1.2024 12.45 4.1.2024 12.45. – En tästä museoautoa tehnyt, mutta halusin kumminkin alkuperäisen tehdasilmeen, oman maun mukaisella ripauksella lisättynä. Niin päädyin, että pidetään rahat taskussa. Sitten joku sanoi, että ensimmäistä konetta tehdessä on paljon mietittävää, nokka-akselivaihtoehtoja ynnä muuta. Menetin siinä paperien mukaan 25 heppaa, mutta nyt moottori kaikkinensa mahtuu juuri konepellin alle. Kuuden vuoden takainen kiihdytyskokeilu oli syöpynyt mieliin vahvasti – jos jonain päivänä vielä… Päivä koitti 2014
– Kyllä edelleen pystyi hyvin kurvailemaan pikkuteitä pitkin. Vielä uudet takajouset. Halusin pitää edelleen katuauton, jolla voi käydä maitokaupassa ja jonka voi huoletta antaa kenen vaan ajettavaksi. Kimin tarinaa on hauska kuunnella, kuulostaa jotenkin niin tutulta. Lopputuloksena oli puhdasverinen drag race -alusta. Kivinummen Antti kävi myös vaihteiston läpi. ”Viimein Alastarolla oma aikatavoite täyttyi komeasti, ja Camaro pysäytti M/T katuslickseillä kellot lukemiin 13,11 sekuntia loppunopeudella 169 km/h!” V8-MAGAZINE 59 V8 1 2024.indb 59 V8 1 2024.indb 59 4.1.2024 12.45 4.1.2024 12.45. Kilpuri tyydyttää ropaamisinnon tänä päivänä. Sitten Cal Tracksit. Hyvin palvellut Camaro sai jäädä sinälleen. Parhaassa aikakortissa luki 14,09 sekuntia. Kun muutokset alkoivat olla alueella, oli seuraavana kesänä 2015 suorastaan pakko käydä koittamassa Camaron varttimailin kunto. Samaan aikaan tuttuja WCSC-kavereita alkoi myös ajaa Fyyran kisoissa, ja varsinainen drag racing kiinnosti pikkuhiljaa entistä enemmän. Toisaalta ajan myötä painopiste on muuttunut ja nyt toivoo, ettei Camarolle tarvitsisi tehdä mitään muuta kuin laittaa bensaa tankkiin. West Coast Street Cupia kierrettiin ahkerasti vuodet 2016 ja 2017. – Kaiken työn jälkeen, mitä olin tehnyt Camaroon, ei sen deletoiminen kiinnostanut pätkääkään. Alustaan päivitettiin uudet takajouset. – Silloin oli tietysti tarkoitus vaan ajaa West Coast Street Cupia, jota olin seurannut. Kim kiihdytti Porissa kaksi kisaa ja suoritti samalla virallisen kiihdytyslisenssin. Vastasin, että ne kisat on just tänään ja silloin täytyy mennä. Kim kävi samaa pohdintaa kuin moottorinkin kanssa: ostaako melko valmiita paketteja vai alkaako rakentaa nollasta. Sillä on edelleen nautinto ajaa ja sen alkuperäinen ajatus omistaa jenkki pysyy. Vastaavasti maantiellä satasen vauhdissa moottori ei liikoja ”huuda”. – Toki sitten kävin Porin lentokentällä koittamassa. – Ei Camarokaan vielä ihan valmis ole! Alkuperäinen tasauspyörästön lukko alkoi oireilla, ja uusi Strangen levylukko odottaa hyllyssä vaihtoa. – Tiesin, ettei itselläni ollut mitään mahdollisuuksia eikä siitä ikinä tule mitään, jos aloitan tyhjästä. Drag racingia seuraavat tietävät hyvin, mikä seuraava vaihe oli ja mihin se johti. motissa on järkyttävästi enemmän potkua kuin vanhassa! Pirulle pikkusormi Lopputuloksena oli paketti, joka uhkuu voimantunnetta eikä kuitenkaan kuulosta liikaa ”ränttätäntältä”. Joo, löi takarenkaat tyhjää ja kaikkea, mutta kuitenkin… Siis takaisin talliin. Olihan selvitettävä tekniikan vaihdon vaikutus. Mites sitten kävikään. Seuraavana askeleena Kim kävi myös muutamassa FHRA:n kisassa. Se ilo on säädettävissä iskareissa, kun voi tiukentaa tai löysätä riippuen missä ajelee. Kim voitti kirkkaan oranssilla Chevellellä SPET-ryhmän Suomen mestaruuden 2023. Tommoinen kiva sarja, jossa Porissa on pari kisaa. Samalla Kim luki sääntökirjaa ja totesi, että katuslicksien ja oikeiden drag-slicksien kanssa vaadittiin teräsvetoakselit. Mikä ettei, miksi mennä tälleen, kun voisi mennä lujempaakin. Samasta syystä sen myyminenkään ei käynyt edes mielessä. Kimin itselleen esittämään kysymykseen vastauksen tiesi jokainen ääneen sanomattakin. Mutta se on taas eri tarinan aihe. Se oli juuri mun 40-vuotis syntymäpäivä ja herätti ihmetystä, että pitääkö sinne just nyt lähteä. Päädyin ostamaan Fordin Econolinen ja perään sain kaverilta lainaksi trailerin. Lapasesta lähti, olihan Kalajoella kisa, Seinäjoella ja Vaasassakin kisataan… Mitä jos Camaro hajoaa. Edessä oli ratkaisevan päätöksen paikka, joka oli tehtävä siinä kohtaa. Niin perään tulivat Strangen teräsvetarit. Myönnän, tässä kohtaa iski vauhdin kärpänen! Aiemmin en ollut miettinyt asioita yhtään, mutta nyt pyöri päässä, että olishan sen pitänyt mennä 13 puolelle. Ovat pitkiä matkoja ajellakin, ja olen mukavuuden haluisempi kuin Marko Oranen. Viimein Alastarolla oma aikatavoite täyttyi komeasti, ja Camaro pysäytti M/T katuslickseillä kellot lukemiin 13,11 sekuntia loppunopeudella 169 km/h! Kun vielä muistaa, että Camarossa on 3,23-perävälitys. Ratkaisu oli lopulta helppo ja lähdin katselemaan seuraava vaihetta. Ja vielä QA1 säädettävät iskunvaimentimet
Vastaavanlaisia rodeja nähtiin yhtä lailla rodinäyttelyissä, kaduilla, Bob’s Big Boy -pikaruokaketjun parkkialueilla, kiihdytyskisoissa, hot rod -lehdissä ja muissakin aviiseissa, TV:ssä ja jopa elokuvissa! 60 V8-MAGAZINE Norjalaiset harrastajat ovat V8 1 2024.indb 60 V8 1 2024.indb 60 4.1.2024 12.46 4.1.2024 12.46. Nyt suuntaamme Pohjois-Kalifornian Haywardiin ja tutustumme Lee A. Norjalaiset harrastajat ovat innostuneet hankkimaan Amerikasta historiallisia kustomeita ja hot rodeja. SONDRE KVIPT KUSTOMRAMA KUVAT JON AKSEL LIER JA SONDRE KVIPT Norminin Kookie Kar iski tajuntaan joka puolella Yhdysvaltoja kulovalkean tavoin vuoden 1957 vaiheilla. SONDRE KVIPT KUSTOMRAMA KUVAT JON AKSEL LIER JA SONDRE KVIPT Matkalla Skandinaviaan – Lee A. Vuosikymmenien varastoinnista esiin tullut vanha hot rod viettää nykyisin eläkepäiviään Norjan korkeilla vuorilla. Jaglan Wild T-Bucketiin. V8 4/2021 Kustomramassa esittelimme Gil Ayalan Etelä-Kaliforniassa rakennetun Wild T-Birdin. Jaglan T-Bucket 48 vuotta jemmassa Normin T-Bucketin Lightning Bug -versio keräsi kansallista tunnustusta, kun auto esiteltiin Hot Rod Magazinen lokakuun 1955 numeron kannessa
Kyseinen T-Bucket-versio esiintyi säännöllisesti kuuluisassa TV-sarjassa 77 Sunset Strip, nimellä Kookie Kar. Tommyn tiedustellessa Normilta, antaisiko tämä hänen mittailla omaa rodiaan, Norm käski Tommya painumaan niin pitkälle kuin pippuri kasvaa. Normin T-Bucketin ensimmäinen, neutraalin mustaksi maalattu versio kiinnitti Hot Rod Magazinen huomion sillä seurauksella, että auto päätyi lehden lokakuun 1955 numeron kanteen. Ei tiedetä, miltä auto näytti siinä vaiheessa, kun Lee sai sen, mutta vuoteen 1961 mennessä rodissa oli kirkkaan punainen ’30 Ford A:n runko ja ’53 Dodgen Hemi V8. Leen kuoltua, hänen tyttärensä päätti myydä vanhan hot rodin osana isänsä omaisuutta, ja se laitettiin eBaylle Normin Kookie Kar on edelleen suosittu amerikkalaisten nykynuorten keskuudessa. Kuvan yksilö bongattiin Teksasin Austinissa vuonna 2010. Ohjaamoa ja pientä lavaa varten ommeltiin soveltuvat tonneau-suojapeitteet. Moottoria viritettiin Offenhauser-imusarjan ja yhden nelikurkkuisen kaasuttimen avulla. Lightning Bug -versio Normin T-Bucketista esiintyi hetken Ford Television Theatressa. T -Bucket-villitys alkoi Etelä-Kaliforniassa 1950-luvun puolivälissä, kun Hollywood-näyttelijä Norm Grabowskin Lightning Bug teki ihmisiin järisyttävän vaikutuksen. V8-MAGAZINE 61 V8 1 2024.indb 61 V8 1 2024.indb 61 4.1.2024 12.46 4.1.2024 12.46. Niinpä Ivo otti ohjat omiin käsiinsä: hän hiipi salaa Grabowskin autotalliin ja suoritti siellä kaikki kriittiset mittaukset oman versionsa rakentamiseen. Lee ideoi valkoiseen T-Bucketiin yhteensopivan laskostetun verhoilun ja punaiset matot. Vuosien varrella mallista on rakennettu useita klooneja. Lee menehtyi 70-vuotiaana, 20. V8 linkittyi 3-portaiseen manuaalivaihteistoon, kun taas perä juontui Dodge Coronetista. kesäkuuta 2012, taisteltuaan keuhkosyöpää vastaan. Ivon T-Bucket esiintyi useissa elokuvissa, kuten Dragstrip Girl, The Ghost of Dragstrip Hollow, sekä The Choppers. Grabowskin hot rod esiteltiin tässä vaiheessa teini-ikäisille kaikkialla Yhdysvalloissa, ja auto aloitti T-Bucket-villityksen, joka levisi kulovalkean tavoin koko mantereen halki. Saattaa kuulostaa hullulta, mutta Buzz kertoi, että 1950-luvulla oli lähes mahdotonta löytää ’23 Ford T Roadsterin koreja. Vuonna 1960, jolloin Lee oli 18-vuotias, hän sai vanhemmiltaan valmistujaislahjaksi ’23 Ford T-Bucketin. Rodissa oli myös ’39 Fordin takavalot ja Yankee-merkkiset ajovaloumpiot. ”TV” Tommy Eräs heistä, jotka hämmästyivät Normin uraauurtavasta luomuksesta, oli muuan toinen nuori Hollywood-näyttelijä, ”TV” Tommy Ivo, niin ikään kilpa-ajaja ja autonrakentaja. Rodi niitti kansallista tunnustusta päästessään Hot Rod Magazinen elokuun 1957 numeron kanteen. Tommy rakensi itselleen T-Bucketin, josta tuli melkein yhtä suosittu kuin alkuperäisestä. Niitä oli toki edelleen olemassa, mutta koska siihen aikaan ei vielä ollut käyttää apukeinona Hemmingsiä tai nettiä, niitä oli lähes mahdotonta paikallistaa: ”Vain onnekkaimmilla roddareilla oli sellainen hallussaan, eivätkä he halunneet myydä omiaan.” Valmistujaislahjaksi ’23 Ford T-Bucket Lee Anton Jagla oli tavallinen High Schoolia käyvä nuorukainen Pohjois-Kalifornian Haywardista. Etelä-Kalifornian Redondo Beachissä asunut 24-vuotias Buzz Pitzen osti vuonna 1959 ensimmäisen koskaan valmistetun lasikuituisen T-Bucket-korin. Norm Grabowskin tavoin ”TV” Tommy Ivo oli urallaan eteenpäin pyrkivä nuori Hollywood-näyttelijä. Dropatun etuakseliston avulla keula saatiin lähemmäs maan pintaa. Pian sen jälkeen auto laitettiin ”koipussiin”, jossa se vietti lukkojen takana seuraavat 48 vuotta, koska Leen aika vierähti oman yrityksensä, Jagla Machinery Companyn, johtamisessa. Sitten, kun Tommy Ivon näkemys Grabowskin trendejä luovasta T-Bucketista valmistui, siitä tuli melkein yhtä suosittu kuin esikuvastaan. Valmistuttuaan yliopistosta vuonna 1965, Lee osti auton vanhemmiltaan. Vuoden 1957 tienoilla Norm maalasi rodin metallinhohtosiniseksi, kuuman liekkimaalauksen nuoleskellessa korin kylkiä. Varastointiin 48 vuodeksi! Lee kilpaili T-Fordilla ollessaan Haywardissa ja Cal Poly Universityssä, San Luis Obispossa vuosina 1960–1964, ja kuului kampuksella sijaitseviin Roadsters Turtles -autokerhoon ja Hayward V-Eights -rodikerhoon
vuonna 2014. Moottori käynnistyi ja kävi kyllä mainiosti, mutta jarrut olivat häipyneet. Michiganista kotoisin ollut teini-ikäinen Dick Bailey otti T-Bucketista kylmät tyypit vuoden 1960 lopulla, Ohion Columbuksessa järjestetyssä hot rod -näyttelyssä. Jim maalasi auton helmenvalkoiseksi punaisin candy-lieskoin, ennen kuin lähetti auton näyttelykierrokselle yhdessä Barris Kustoms’in rakentaman Golden Saharan kanssa. Auto saapui Norjaan lokakuussa 2014. KUVA BUZZ PITZENIN LUVALLA. Kyseessä ei ollut T-Bucket, mutta melko varmasti myös T-Bucket kärpänen puraisi häntä. Itse asiassa auto laitettiin varastoon ennen tyttären syntymää: ”Koska isäni oli sekä autohullu, koneistaja että insinööri, olen varma, että rodissa näkemäsi yksityiskohdat ovat enimmäkseen hänen käsialaansa”, tytär kertoi Jon Akselille. Minulla ei toki ole mitään lättäpääkahdeksikkoja vastaan, mutta niistä on vain tullut viime vuosina suhteellisen yleisiä. Auto debytoi kaksi vuotta myöhemmin nimellä Excaliber. Siihen asennettu pikku-Hemi ei tehnyt rodista yhtään vähemmän toivottavaa. Pieni roadster teki häneen valtavan vaikutuksen, ja niinpä hän päätti rakentaa alle vuotta myöhemmin oman T-Bucketin. Ennen kuin Jon Aksel saattoi viedä Jagla T-Bucketin ensimmäiselle ajolenkille Norjassa, hänen piti vaihtaa vanhat renkaat uusiin sekä käydä läpi tekniikka. Rodi valmistui vuonna 1960, ja päätyi Hot Rod Magazinen kesäkuun 1962 numeron kanteen nimellä Glass Image. Leen tytär kertoi Jonille uskovansa isänsä rakentaneen suurimman osan rodista, mutta tytär ei voinut itse vahvistaa asiaa, koska ei ollut syntynyt vielä silloin. Vanhassa valokuvassa olevan näyttelykyltin mukaan autossa oli 1953-mallinen Hemi V8. Joskus vuosien 1953 ja 1965 välillä rodiin vaihdettiin 1953-mallinen 241 cid Dodgen pikku-Hemi ja 1948 tai sitä vanhemman Oldsmobilen perä. Buzz Pitzen osti vuonna 1959 ensimmäisen koskaan valmistetun lasikuituisen T-Bucketkorin. Muitakin Ed Roth päätti vuonna 1957 rakentaa villin lasikuitukorisen hot rodin. KUVAT DAVE JENKINS 62 V8-MAGAZINE V8 1 2024.indb 62 V8 1 2024.indb 62 4.1.2024 12.46 4.1.2024 12.46. Norjan Tønsbergissä asuva Jon Aksel Lier bongasi auton, ihastui siihen ja päätti jättää tarjouksen tuosta vanhasta jalokivestä. Hän tilasi eteen Firestonen 5.60 x 15 -kokoiset ristikudosrenkaat, kun puolestaan taakse asennettiin 7.10 x 15 taakse, vastaavanlaiset kuin vanhat ja hapertuneet halpisristikudosrenkaat, jotka rodissa oli ostohetkellä alla. ”Koska olen aina ollut legendaarisen Ed Iskenderian Model T:n fani, sydämeni jätti väliin pari lyöntiä törmätessäni tähän koskemattomaan hot rodiin, jota mainostettiin myytäväksi – vieläpä kohtuulliseen hintaan. Pidin myös siitä, että auton rakensi aikoinaan aivan tavallinen nuori, vieläpä teinibudjetilla!” 241 cid Baby Hemi Huutokaupan päätyttyä Jon Aksel päätyi historiallisen hot rodin uudeksi huoltajaksi. Jim “Street” Skonzakes, Ohion Daytonista, osti Kookie T:n Norm Grabowskilta vuonna 1959. Nykyään se tunnetaan nimellä Outlaw (lainsuojaton)
KUVA HÅKAN LINDELL Varhainen valokuva Leen T-Bucketista otettiin ennen toukokuuta 1961. jokavuotinen Coupe Devils Rod and Kustom Bonanza -tapahtuma. komponentteja, kuten puslat, jäähdytysletkut ja vastaavat kulutusosat, jouduttiin vaihtamaan, ennen kuin auto pääsi jälleen tielle vuosikymmenten uinumisensa jälkeen. Jon Aksel piti näkemästään ja päätti lähteä tarjouskilpailuun. Tuolloin yksi Ruotsin tunnetummista rodirakentajista, Bosse ”Gamen” Sandberg, toi T-Bucket-trendin rapakon takaa. Kyseessä oli 7. Vanha hot rod tuotiin Jon Akselin autotalliin Lårdaliin, missä hän vietti talven autoa työstäen, ja valmistellen sitä vuoden 2015 kesää varten. Gamenin Purple Passion esiteltiin ensimmäisessä vuotuisessa Tukholman Hot Rod Show'ssa ja erikoismaalauksen pääosissa olivat Burgundy Candy ja Silver Metal ake. Lee oli Hayward V-Eights -autokerhon jäsen. Kyseessä on jälleen yksi upea lisä Norjan kasvavaan rodikulttuuriin. Kuvassa Lee isäpuolensa ja T-Bucketin kanssa. Myös vanha kalifornialainen High Schoolin aikainen kustom löysi tiensä takavuosina Norjaan. Leen vanha hot rod sellaisena kuin se oli mennessään myyntiin eBayllä, vuonna 2014. Kyltin perusteella tässä versiossa oli ’56 Dodgen Hemi V8. Jon Akselin T-Ford Tom Carrollin ’49 Chevrolet Coupen vieressä, Coupe Devils Rod and Kustom Bonanza -tapahtumassa. Vanha hot rod saapui Norjan maaperälle lokakuussa 2014. Lee äitinsä kanssa T-Bucketin vierellä. Kuvassa T-Bucket näyttää vastamaalatulta, eikä siinä ole sisustusta. V8-MAGAZINE 63 V8 1 2024.indb 63 V8 1 2024.indb 63 4.1.2024 12.46 4.1.2024 12.46. Vuoteen 1965 mennessä T-Bucket-villitys saavutti myös Skandinavian. Oheinen vanha kerholaatta tuli rodin mukana, Jon Akselin ostaessa auton. Autoon vaihdettiin T-Fordia lujarakenteisempi A-Fordin runko. Toukokuussa 2015 auto esiintyi ensimmäisen kerran julkisesti Atlantin tällä puolella
Jaglan vanhalla hot rodilla Blakerin hevoskilparadalla. 64 V8-MAGAZINE V8 1 2024.indb 64 V8 1 2024.indb 64 4.1.2024 12.46 4.1.2024 12.46. Jon Aksel pitämässä hauskaa Lee A
Kyseessä ei ole välttämättä vahinko, vaan todennäköisesti menettelyllä varmistetaan se, että kun tilat ovat rajatut, ei haluta liikaa osallistujia. 1962 Ford Thunderbird on luksuskupee, kun taas Ranchero puhdas työväline. Kun taas todennäköisyys löytää harvinaisiakin 1:25 -autosarjoja oli niin suuri, että yksi sellainen tarttui toimituksenkin matkaan. Järjestelyllä saadaan kenties myös enemmän esille kerhon pääasiallista kiinnostuskohdetta, amerikkalaisten autojen pienoismalleja, eikä pöydille eksy kohtuutonta määrää satunnaisia moderneja eurooppalaisia ja aasialaisia kilpa-autoja tai sotilaskalustoa. Tilat eivät ole jättisuuret, mutta tungosta ei sentään saatu aikaiseksi. Sisäänlämpiävyyden sijaan voisi puhua oikean kohdeyleisön varmistamisesta. Amt:n retrojulkaisu 1963 Nova farmarista on osoittautunut rakentajien suursuosikiksi. Myös näyttelyn yhteydessä järjestetyn swapin tarjonta oli amerikkalaisautopainotteinen, montaa leko-sarjaa ei pöydillä näkynyt. tankit ja lentokoneet kilpailevat keskenään Whatever-luokassa. Niitä oli pöydillä joka lähtöön. Epätodennäköinen kombinaatio, mutta Anders Lord on saanut yllättävän yhdistelmänsä toimimaan. Nyt Volkkari edusti muita autoja, oli siis luokassa Other cars. Volkkareihin tarjolla olleista varusteista ei kukaan liene täysin perillä. Tapahtuma säilyy katsojaystävällisenä niille, jotka ovat paikalle osanneet. Jälkimmäiset eivät ole poissuljettuja, mutta erilaisille sotka-malleille ei ole omia luokkia, vaan esim. Yhteisön aktiviteetteihin kuuluu vuotuinen, kaikille avoin pienoismallinäyttely BUCK Internationals. Tarkemmat koordinaatit olivat paikallisen koulun juhlasalin ja käytävätilojen rajaamassa kokonaisuudessa. Kun Rune Ryland on camperin junakeulansa päälle lisännyt ja ilmeisesti itse rakentanutkin, voinee lopputuotteen katsoa sopivan useampaankin kilpaluokkaan. Car Kits. Etukäteistiedotus näyttelystä oli BUCK:lle jo normiksi muodostuneeseen tapaan minimaalista, ja tietojen esiin kaivaminen osoittautui haasteelliseksi. Isoilla kirjaimilla kirjoitettuna termi tarkoittaa vakiintuneen merkityksensä ohella myös ruotsalaista pienoismallikerhoa, Builders of U.S. TEKSTI JA KUVAT JUHA AIRIO V uoden 2023 näyttelypaikkakuntana toimi Göteborgin välittömässä läheisyydessä sijaitseva Mölnlycke. Customguru Roger Nordhagenin minivanille ei ehkä ole todellisuudessa esikuvaa, mutta pitkäkatto on konseptina vähintäänkin huomionarvoinen. Kuplakatosta vastaa Johan Hedström. 66 V8-MAGAZINE BUCK Internationals, 28.10.2023 Ruotsi V8 1 2024.indb 66 V8 1 2024.indb 66 4.1.2024 12.46 4.1.2024 12.46. MALLEJA MÖLNLYCKESSÄ Sana buck lienee useimmille tuttu. Tai kilpailisivat, käytännössä niitä ei edes ollut kilpailun edellyttämää määrää. Näyttelyesineiden lukumäärä oli muuHemejä ja remmiahtimia, kapeita, leveitä, korkeita, matalia ja kuviollisia sekä kuviottomia renkaita, läskilokareita tai lokasuojia ei ollenkaan, selkäeviä, candykeltaista, akeviolettia ja oranssia – siinä rodiluokka pähkinänkuoressa
Syynä oli luultavasti eräänlainen kasvojen menetys, kun suurella mediahuomiolla viime keväänä mainostettu tanskalainen custom/hot rod -painotteinen pienoismallitapahtuma jouduttiin organisatorisista ongelmista johtuen perumaan. Saattaa nimittäin paljastua, että aluksi yksiväriseltä vaikuttanut candyvihreä 1958 Impala sisältääkin häive/kuviomaalauksen. Todennäköisesti itse toteutettuna, aftermarket-tuotteita on AMC:n autoihin tarjolla kovin kitsaasti. Svendsenin Land Roverin konepellin alle, osittain läpikin. 1959 Elkyssä on sitä paitsi oivallinen häive/ akemaalaus. Näistä pienistä takapakeista huolimatta katsottavaa riitti, vaikkei mitään ennätyksiä mallien tai rakentajien lukumäärän suhteen tehtykään. Klassiset Chevyt ja muskeliautot ovat hienoja, mutta totuuden nimessä niitä näkee liiankin usein. Aina ahkeralta Jimmi Widelliltä nähtiin nyt kahdeksan työnäytettä. Näiden autojen vuosimalli kirjataan usein luvuksi 1970 ja puoli, kyseessä ovat siis kakkossukupolven Camaro ja Firebird. tamaa vajaa 300, mikä on kiitettävä luku käytännössä paljolti amerikkalaiskalustoon keskittyviä automalleja sisältävässä tapahtumassa. Capital City Modelers/Mats Stråhle +46735816979 V8-MAGAZINE 67 BUCK Internationals, 28.10.2023 Ruotsi V8 1 2024.indb 67 V8 1 2024.indb 67 4.1.2024 12.46 4.1.2024 12.46. Kävisikö Stian Sörbyn kuvitteellisen avolavan nimeksi Novelmino. Se, mikä kiinnitti huomion, oli muiden pohjoismaiden ohueksi jäänyt edustus. Teemaluokka oli nimeltään 68. Muskeliaikakauden Torinossa on tyylipuhdas Larry Watson -häivemaalaus, keskiviivan vaaleampaa raitaa myöten. Buickin ajovalot, muokattu maski, hilettä, kuviomaalausta, scallopeja, jousituksen madallus ja tuck ’n’ roll -toppausta pyöränaukoissa. Mitään puolittaista Tor Hågensenin malleissa ei vuosikerran ohella ole, moderniin tyyliin muokattuja klassikoita street machine -luokasta. Pienoismallitapahtumakalenteri 10.2. Ennakkoluulotonta lähestymistapaa ei voi kuin ihailla. Malleja kannattaa katsoa myös muuten kuin tavanomaisesti etuviistosta. Se ei kuitenkaan ole Tobias Magnussonin Dodge Dart, jolla on ilmeisesti yhteys miehen omistamiin täyskokoisiin autoihin. 6-pyöräisiä kilpa-autoja näkyi lyhytaikaisesti formula ykkösissä, joiden tapaan Anders Magnorin 1948 Fordissa on myös jättisiipi. Suomalaisedustus jäi kahteen rakentajaan. Näyttää maskin ja kopan perusteella Bugatilta. Kasper Svenssonin 1951 Cheva on chopattu ja muokattu tavalla, jonka voi kuvitella jalostuvan kilpailukykyiseksi myös varsinaisessa custom-luokassa kunhan tekniikka hieman hioutuu lisämallien myötä. Laatu ei määrästä kärsi – olisiko peräti niin, että lisää ideoita versoo jokaisen uuden projektin myötä. Malli oli kuitenkin sujuvasti street rod -luokassa, muutaman yhtä kontroversaalin rakennelman joukossa. CCM OPEN Soldathemmet Livgardet, Granhammarsvägen 1, Kungsängen, Ruotsi, järj. Maaliruiskun varressa Anders Magnor, toimitukselle uusi tuttavuus. Norjalaisia harrastajia oli paikalla malleineen vain kourallinen ja vielä vähäisempänä joukkona olivat tanskalaiset, joilla aiempina vuosina on ollut jopa oma näyttelypöytänsä. Tapahtuma lunasti kiitettävästi etukäteisodotukset. Jos Chevrolet olisi Ford Rancheron tapaan siirtänyt El Caminon kompaktiautojen kokoluokkaan, olisi avolava perustunut Chevellen sijaan Novaan. Veekasi taitaa olla päätynyt myös Jörn B. Brittiläisissä Rovereissa pitkään käytetty alumiininen veekasi oli Buickin suunnittelua. Melko kattava määrittely customoinnista yleensä, ja Marcus Lönnströmin 1957 Chevy pickupista erityisesti. Lantikan maastoominaisuudet näyttäisivät hivenen heikentyneen jousitusmuutosten takia, kai sillä sentään pääsisi vielä lainelautailemaan. Roger Nordhagen ei tyytynyt pelkästään erikoismaalaukseen, vaan hän myös choppasi katon eikä sisustuksessakaan vakiopalikoita näy. Muut yhteydet mihinkään olemassa olevaan loppuvatkin pitkälti siihen. Tämän päivän junnut ovat harrastuksen tulevaisuus. Sitä paitsi Stian Sörbyn mallin uskottavuutta parantaa lisädetaljointi. Ainutkertaisia ahaaoivalluksia numerosarjaan liittyen ei näkynyt, joskin toimitus kuuli mallista, joka on maalattu 68 kertaan. Perinteiset kikat toimivat myös 1960-luvun lopun fastbackissa. Rakentaja Juno Liljeqvistin iästä tai rakenteluhistoriasta ei ole tietoa, mutta on hienoa saada uusia lähestymiskulmia rodiharrastukseenkin. 1974 AMC Matador ei kärsi vastaavanlaisesta in aatiosta
Tiedossa oli kuitenkin kovien päätösten tekemistä ja valtavasti työtä ennen kuin cruisailut oman Bonnevillen kanssa olisivat todellisuutta. Toisinaan mahdollisuus oman suosikkiauton hankkimiseen voi tulla eteen aivan yllättäen. TEKSTI JA KUVAT HARRI KUNNASVUO TÄHTIRISTEILIJÄ TÄHTIRISTEILIJÄ 68 V8-MAGAZINE Pontiac Bonneville Sport Coupe 1958 V8 1 2024.indb 68 V8 1 2024.indb 68 4.1.2024 12.46 4.1.2024 12.46
Aurinkoisen kesäpäivän ajelut tosin korjasivat mielialaa aina paremmaksi, eikä varsinaisia luopumisaikeita ollut. Vaikka Pontiac oli edelleenkin mieluinen, ei se joka hetki samanlaisia . Kipinä Pontiacin omistamiseen alkoi jo tuosta hetkestä, mutta haave toteutui vasta vuosien jälkeen. Kyseinen yksilö oli tuttu muutaman vuoden takaa, ja Tarja oli nähnyt sen livenä Bremerin Ykän tallissa. Tyylikäs auto veti puoleensa magneetin lailla aina kun sellaisen näki. iliksiä tarjonnut kuin joskus aiemmin. Projektin suuret linjat Kun talliin ilmestyy uusi ja mieluinen auto, antaa se kummasti lisää virtaa harrastamiseen. 1958 Bonneville oli tullut tutuksi malliksi erityisesti Ruotsin tapahtumissa vierailtaessa. Ykän kanssa sovittiin tapaaminen ja auton silloista kuntoa käytiin tarkastelemassa paikan päällä. Jopa siinä määrin, että viiskasin omistamisesta saattoi silloin tällöin haaveillakin. T arja Kunnasvuon Pontiac-fanitus alkoi, kun hän pääsi ajamaan vuoden ’66 Ventura coupella. Myyntiesitteestä bongattu Starmist Silverin ja Mallard Turquoisen väriyhdistelmä sopii ”Miss Megille” kuin nenä päähän. Ensin Bonnevilleen tutustuttiin tarkemmin ja tietty . Ventura oli mukava reissuauto ja sillä tehtiin monet matkat aina Ruotsia myöten. Autolla ajettiin ahkerasti, ja talvikaudet vietettiin tallissa parannuksia tehden. Venturan luopumiskipuilut hoituivat Bonnevillen ostoa harkittaessa. Saatu vinkki koski juuri vuoden 1958 Bonneville Coupea, joten tieto aiheutti hyvin syvällisiä pohdiskeluja autoharrastuksen tulevasta suunnasta. Päätöksen aika 2020-luvun häämöttäessä omistusvuosia oli kertynyt lähemmäs 17 vuotta. Eräästä tapahtumasta hankittiin ’58 Pontiacin alkuperäinen myyntiesite, jota oli mukava selailla haaveilun lomassa. Kaupat neuvoteltiin maaliin, ja Bonneville saapui uuteen kotiinsa syyskuun lopussa 2020. Sattumalta korviin kantautunut tieto Suomessa myynnissä olevasta ’58 Pontiacista sai kuitenkin harkitsemaan asioita uudemman kerran. Oli tehtävä kovia päätöksiä, mutta aika tuntui oikealta näin ison muutoksen tekemiseen. Pitkien mietintöjen jälkeen oli selvää, että Venturasta olisi luovuttava, mikäli Bonnevillen haluaisi hankkia. ilisteltiin uutta hankintaa. Projektin suuntaviivoja ja tavoitteita ’58 Pontiac Bonneville on kuulunut Tarjan suosikkiautoihin jo pitkän aikaa. Ensimmäinen oma jenkkiauto oli myös Ventura coupe, tosin pari vuotta nuorempi ’68 malli. Bonneville oli herättänyt ostohaluja jo ensinäkemällä, mutta auto ei tuolloin ollut myynnissä. V8-MAGAZINE 69 V8 1 2024.indb 69 V8 1 2024.indb 69 4.1.2024 12.46 4.1.2024 12.46. Ensimmäinen kerta jenkkiauton ratin takana oli hieno kokemus jo itsessään, mutta sen lisäksi autokin oli Tarjan silmissä todella upean näköinen. Vuosien mittaan Pontiac jalostui omia toiveita vastaavaksi
70 V8-MAGAZINE V8 1 2024.indb 70 V8 1 2024.indb 70 4.1.2024 12.46 4.1.2024 12.46. Vanhat verhoilujen riekaleet poistettiin aluksi penkeistä samoin kuin pehmikkeet. Väriteema haettiin tehtaan manuaalista ja materiaalit onnistuttiin hankkimaan paikallisen kangasliikkeen kautta. Osien metsästystä kesti koko projektin ajan, jopa vielä siinäkin vaiheessa, kun auto oli jo saatu tien päälle. hahmoteltiin. Viime mainitun kautta löydettiin tavanomaisempien hankintojen lisäksi nipullinen NOS-osia sekä vanhaa reprotuotantoa olevat käyttämättömät helmalistat pahasti rutattujen originaalien tilalle. Tämä ei sinänsä tainnut olla mikään iso yllätys kenellekään projektia seuranneelle. ’58 Pontiacin kojelauta hakee vertaistaan. Pintavärityksessä erityisesti Starmist Silver -hopea yhdistettynä Mallard Turquoisen tummansiniseen sävyyn tuntui kaikista mieluisimmalta vaihtoehdolta. Näin Tarja pääsi työstämään Bonnen uusia verhoiluja kunnon välineillä. Auton värimaailmaa oli jo aikoinaan visioitu Pontiacin myyntiesitettä lukemalla. Penkkien runkojen putsauksen jälkeen ne maalattiin. Samalla ajatukset tulevan kesän ajeluista haudattiin, ja projekti lähti laajenemaan koko auton kattavaksi entisöinniksi. ”Dealer album”. Tekniikassa tiedettiin olevan työtä, mutta alkuvaiheessa oli ajatuksena vain korjailla muun muassa etuakseliston väljät nivelet. Iso verhoilutyö Projekti polkaistiin käyntiin jo muutama päivä auton saapumisesta omaan talliin. Auton sisusta oli sen verran repaleisessa kunnossa, että sen eteen oli ainakin tehtävä korjaavia toimenpiteitä. Paikallisen kangasliikkeen avulla saatiin hankittua halutuissa sävyissä olevaa keinonahkaa verhoilujen tekemiseksi. Alkuperäiset pintaverhoilut ratkottiin saumoistaan osiin, joista saatiin mallit uuTarja teki itse massiivisen määrän työtä sisätilojen verhoilujen kanssa. Työkalujen suhteen hankintalistalle päätyi pitkään mielessä ollut teollisuusompelukoneen ostaminen. Tuosta oli hyvä jatkaa uusien pehmikkeiden rakentamisella runkojen päälle. Parin kuukauden touhuamisen jälkeen oli selvää, että tekniikka kannattaa käydä hieman laajemmin läpi ja tehdä minimissään perusteellinen tarkistus, huolto ja tiivistysremppa. ”Osa pehmikkeistä kirjaimellisesti mureni käsiin niitä irrotettaessa, osittain ne olivat jo hävinneet pölyksi vuosien varrella.” Bonnevillen kylkilistojen muodostama rakettisiluetti tulee tästä katselukulmasta hyvin esiin. Osa pehmikkeistä kirjaimellisesti mureni käsiin niitä irrotettaessa, osittain ne olivat jo hävinneet pölyksi vuosien varrella. Sisätiloista ruuvailtiin irti listoja ja Tarja aloitti verhoilujen parissa työskentelyn. Mainitun tähtisumuhopean kanssa tarjolla oli yhtenä vaihtoehtona kaksisävyinen hopeanharmaa nahkaverhoilu, joka istui juuri sopivasti myös omaan makuumme. On sanottava, että eBay oli korvaamaton apu monen hankalan osan löytämisessä. Uskomattoman hieno kokonaisuus. Jo heti alkuvaiheessa lähdettiin kartoittamaan Bonnevillen tarvitsemia osia. Osatarpeet eivät rajoittuneet pelkästään teknisiin palikoihin, vaan myös kaikenlaista koristeosaa ynnä muuta kilkettä oli tarpeen etsiä. Näiden avulla oli mukava suunnitella oman auton verhoiluja. Osia hankittiin niin kotimaisilta . Pian auton oston jälkeen yksi netin kautta tehdyistä löydöistä oli alkuperäinen ns. Samoin korin helmoissa oli havaittavissa hieman ruostevaivaa, jotka haluttiin korjata. Tuosta opuksesta löytyvät mallit alkuperäisiin pintaväreihin sekä käytettyihin kangasja nahkaverhoiluihin. rmoilta kuin Amerikasta, ja eBayn tarjontaa seurattiin jatkuvasti
Tyylinmukaisuus on säilytetty myös akussa, joka naamioitiin näyttämään ikäistään vanhemmalta. Bonnen takavalot ovat esimerkki ajasta, jolloin kaikki avaruusmatkailuun liittyvä oli kovin pop. Ovipahvien runsas listoitus teetti sekin melkoisesti työtä, jotta listat tulivat asemoiduiksi oikeisiin paikkoihinsa. Myös sivuverhoiluihin tuli kaksivärinen teema. den tekoa varten. Tosin johtuen verhoilujen huonosta kunnosta, kaikista paloista ei saanut edes aavistustakaan, miltä se oli joskus ehjänä näyttänyt. Penkkien kuviointi on oikeastaan aika mutkikas ja Tarja käytti työhön runsaasti aikaa ja vaivaa. Moottoritilaa on pyritty detaljoimaan mahdollisimman paljon tehdasuuden näköiseksi. Kyynärnoja keskellä jakaa penkin ikään kuin erillispenkeiksi. Pala palalta kokonaisuus alkoi hahmottua, kunnes valmiit pintaverhoilut päästiin lopulta kiinnittämään penkkeihin. Moottoritilan kunnostuksessa on käytetty aikaa ja vaivaa hieman enemmän. Kattoverhoilu pingotettiin V8-MAGAZINE 71 V8 1 2024.indb 71 V8 1 2024.indb 71 4.1.2024 12.46 4.1.2024 12.46. Oviverhoilun kulmassa oleva alkuperäinen krominkiiltoinen materiaali irrotettiin hellävaroin vanhoista pahveista. Sivuverhoilujen pahvit tehtiin uudesta materiaalista ja luonnollisesti pintaverhoilut uusittiin alkuperäisen mallin mukaisesti. Näiden toimitusaika tosin venyi useamman kuukauden mittaiseksi. Pontiacin 370 kone kuljettaa autoa varsin pirteästi. Tarkkaa mittailua ja sovittamista lisäsi vielä sekin, etteivät verhoilut tehtaan jäljiltäkään ole ihan sataprosenttisen tarkasti ja symmetrisesti tehtyjä. Kaavoja pitikin säätää omatoimisesti, jotta saavutettaisiin haluttu lopputulos. Takapenkilläkin on sporttista ilistä. Lattiamatto ja kattoverhoilu tilattiin valmiina settinä, kun sellainen mahdollisuus kerran oli olemassa. Retrolook laturi nykyaikaisilla tehoilla oli oikea valinta tähän autoon. Konepellin saranatkin keltapassivoitiin tehdasuuteen ilmeeseen. Se onnistuttiin pelastamaan ja käytettyä uudelleen
Nopeusmittarin vasemmalla puolella on erikoinen ”Safeguard” nopeusvaroitin. Myöhemmässä vaiheessa auton USA-vuosina akselistolle oli jonkinlaista remonttia tehty. Soppaa sekoittaa vielä sekin, että ilmajousitus oli hyvin ongelmallinen jo uutena, ja moniin autoihin on vaihdettu rautajouset tilalle. Nykypäivän harrastajalle yhden vuoden erikoisuudet voivat tuoda odottamattomia haasteita kunnostustyön kuluessa. Toisinaan muutos on tehty auton ollessa vielä uudehko, kun omistaja kyllästyi ilma-alustan bugeihin. Alustan osissa on eroja riippuen siitä, onko se alun perin ollut ilmavai rautajousilla. oli varustettu uutena ilmajousituksella. Näin oli jonkinlainen tuntuma, mitä odottaa. Yleisesti ottaen tilanne näytti varsin positiiviselta, mutta pari juttua sai hieman mietteliääksi, mikä todellinen saatavuus on. Sen verta tasaisen likaisia kaikki alustan komponentit olivat. Autot muuttuivat ulkoisesti varsin paljon edellisvuodesta ja toisaalta viisysit perustuivat täysin uuteen korityyppiin. Alustasta löytyi vielä jäljellä muistona ilmajousituksen tasoventtiilejä sekä linjastoja. Yleiskäyttöisiä osia oli, mutta kukin GM:n divisioona halusi touhuta pitkälti omillaan teknisten ratkaisujen ja muotoilun parissa. Näyttävät pedaalit. Vaikka puhutaan saman konsernin viiden automerkin osista, oli niiden yhteiskäyttö tuohon aikaan eri merkkien kesken vielä ”Juuri ’58 malli tuntui olevan väliinputoaja, johon uutta osaa ei saanut tai luettelot eivät tunteneet.” Takapenkin selkänojan kaiutinkotelon muotoilussa ei ole ujosteltu. Ehkäpä isoin huolenaihe Bonnevillessä liittyi faktaan, että auto paikalleen omatoimisesti ja lopputuloksena saatiin sisäkattoon näyttävä hopeinen tähtitaivas. Projektissa siirryttiin tutkailemaan aika lailla lapsenkengissä. Materiaalin pinta kun on prässätty täyteen pieniä tähtiä! Yhden vuoden erikoisuudet General Motorsin vuoden 1958 mallistoa voi kutsua varsin hyvin ”yhden vuoden erikoisuudeksi”. Kojelaudasta löytyvät ihan oikeat mittarit eri toimintojen seuraamiseen. 72 V8-MAGAZINE V8 1 2024.indb 72 V8 1 2024.indb 72 4.1.2024 12.46 4.1.2024 12.46. Bonnevillen ostopäätöstä harkittaessa selailimme eri toimittajien katalogeja sekä sivustoja, jotta tulisi kuva Pontiacin varaosien saatavuudesta. Sinänsä ihan kylmiltään ei hypätty vuoden 1958 autohaasteiden pariin, koska tallissa on puuhattu muutaman viiskasin parissa jo aiemmin. Swappi on tehty tämänkin yksilön kohdalla, ja kaikesta päätellen jo hyvin kauan sitten. Kuulostaa ehkä hienolta ja eksoottiselta, mutta asiassa on toinenkin puoli. Teknisesti muutokset eivät olleet aivan yhtä dramaattisia, mutta toki joka vuosi asioita viilattiin suuntaan jos toiseenkin. Vaikka tänä päivänä tekniikan varaosia tuntuu löytyvän uutena kattavasti, on kuitenkin aina jokin kohta, johon uutta osaa ei olekaan saatavilla. Jopa polkimet ovat ”kustomoituja” Bonnevillessa
Takaisin tien päälle Alkuvuodesta 2022 päästiin Bonnevilleä kasaamaan hiljalleen takaisin nippuun. Mallien perusteella teetettiin lopulliset versiot. Tekniikan kanssa puuhaa riitti myös monella tapaa, jotta auton saisi oikeasti ajokuntoiseksi. Alkuperäinen jäähdytin oli melkoisen kärsinyt, ja kennostosta puuttui jopa muutama palanen. Listoitus ja tikkaukset jatkuvat takasivuihin, jotka oli tietenkin saatava kohdistettua ovien verhoiluun. Yllättäen ongelmaksi muodostui, ettei lähtöputkiin pakosarjalta vaimentajalle löytynyt valmista kaavaa. Pinnoitus teetettiin Loimaan kromauksessa, iso kiitos Juuso Malkalle Pontiacin hyväksi tehdystä työstä! Tämän lisäksi Bonnessa oli muutaman ison pahvilaatikon edestä tavaraa, jotka sinkattiin uudelleen tehdasuuden ilmeen aikaansaamiseksi. Pallonivelet ja suurin osa etuakselille tarvittavista osista oli helposti saatavilla, mutta korvaavan tukivarren ja parin puslan löytäminen olikin useamman kuukauden työn ja etsinnän tulos. Airride-tukivarteen oli sekoitettu normialustaisen auton osia, jotka eivät sinne todellakaan kuulu tai sovi! Nyt ainakin selvisi, mistä klappi johtui. Moottorin ja vaihteiston ihmettely lykättiin myöhempään ajankohtaan, sillä päänvaivaa ja rahareikää riitti projektissa muutenkin. Sinkkaamossa käytetiin normaalien pulttien ja muun pikkutavaran lisäksi mm. Kone maalattiin ulkoisesti alkuperäiseen turkoosin vihreään sävyyn, jota käytettiin vain tämän vuoden Pontiaceissa. Seuraavien kuukausien aikana töitä tehtiin korin ja tekniikan osalta hyvin kattavasti. Bonnevillestä kerättiin melkoinen kasa osia, joiden katsottiin vaativan uuden kromipinnan. Yläkulman krominhohtoinen alue saatiin onneksi pelastettua vanhoista verhoiluista. Etukäteen tiedossa oli pallonivelien huono kunto ja toisen ylätukivarren välys. Lisää näyttäviä yksityiskohtia, katon verhoilu on täynnä pieniä tähtiä! V8-MAGAZINE 73 V8 1 2024.indb 73 V8 1 2024.indb 73 4.1.2024 12.46 4.1.2024 12.46. Alkuperäinen tehostin ja pääsylinteri kokonaisuus rempattiin. Työmaata siellä täällä Päätöksen synnyttyä Bonnevillen perusteellisemmasta läpikäynnistä purkautui loputkin autosta osiksi pikkuhiljaa. Alustan irto-osien kunnostus tapahtui verkkaisemmalla vauhdilla, mutta marraskuun tienoilla oltiin siinä pisteessä, että koppa voitiin palauttaa takaisin rungon päälle. Osittain uusittuja apulaitteita sovitettiin paikalleen. Korin helmoista löytyneet ruostesyöpymät korjattiin projektin alkuvaiheessa. Korin nostosta neljää päivää myöhemmin runko oli jo valmiiksi maalattuna. Moottoriin uusittiin kuitenkin oleelliset saatavilla olleet jutut. Puhdistuksen ja tärkeimpien tiivisteiden vaihdon jälkeen se kelpuutettiin sellaisenaan tässä vaiheessa. Moottorin palauttaminen käyntikuntoiseksi ei sujunut aivan ongelmitta. Moottori haluttiin purkaa tarkastusta varten ennen isompia päätöksiä suuntaan tai toiseen. Saatavilla olevat putket hankittiin ja asennettiin paikalleen, minkä jälkeen irtoputkista tehtiin ensin mallit puuttuvalle pätkälle. konepellin saranat ja puskurien kiinnitysraudat. Runko puhdistettiin ja maalattiin ennätysvauhtia. Muutaman muunkin osan kanssa käytiin samanlaista painia ja pään raapimista, kun juuri ’58 malli tuntui olevan väliinputoaja, johon uutta osaa ei saanut tai luettelot eivät tunteneet. Toinen ylätukivarsi oli jo aiemmin vaihdettu rautajousimalliin, joten tehtäväksi muodostui etsiä toiselle puolelle samanlainen. Koneen ympärillä tehtiin paljon töitä vuoden mittaan. Moottori oli käyntikuntoinen auton ostohetkellä ja se tuntui käyvän ihan kohtuullisen nätisti. Sitkeällä työllä ja ahkeralla etsimisellä ongelmalliset tapaukset onnistuttiin kuitenkin ratkomaan tavalla tai toisella. Lukuisten kontaktien jälkeen oikea osa löytyi Kaliforniasta, vieläpä erinomaisessa kunnossa. Jotta tarina ei menisi liiaksi pelkästään hankaluuksista kertomiseen, on todettava, että reprona sai hankittua monta harvinaisempaa osaa, vaikka ’58 Pontiac ei sellainen massaharrastuskohde olekaan. Kori nostettiin alkusyksystä 2021 pois rungolta, ja alusta purettiin täysin osiksi. Yksi Bonneville-mallin erikoisuuksista, takaluukun kanteen prässätyt kuviot. Lisäksi lohkon vesiproput vetivät paikoitellen viimeisiään. Jarruputket tehtiin uudesta tavarasta. Samaa linjaa noudatettiin myös vaihteiston kanssa. Alustan kulutusosat uusittiin aika lailla täydellisesti rungon kokoamisvaiheessa. Esimerkiksi pakoputkisto uusittiin täysin alusta loppuun. Täysremonttia harkittiin, mutta hieman yllättäen ilmeni, ettei ylikokomäntiä ollutkaan saatavilla, ainakaan juuri tuolla hetkellä. Kun osia oli saatu pois tieltä ja päästiin käsiksi ylätukivarteen, oli melkoinen yllätys huomata, millainen viritelmä tukivarren sisempään kiinnitykseen oli tehty. Purun ja pesun jälkeen se osoittautui kunnoltaan kohtuulliseksi. Oma mallikohtaisen tietämyksen kasvu helpotti myös asioiden pähkäilyä, kun esimerkiksi havaittiin soveltuvan osan löytyvän toisesta vuosimallista tai GM:n merkistä. Jarruihin hankittiin uutena lähes kaikki osat rumpuja myöten. Yksi suuri ponnistus 50-luvun autossa on kiiltävien osien kunnostaminen. etuakselistoa tarkemmin. Luonnollisesti Ovipahvi oli oikeastaan varsin monimutkainen uudelleen luotava kaikkine listoineen. Tiivisteet olivat tosin jo entiset, sillä öljyä oli vuotanut monesta saumasta. Toki tässäkin vaiheessa oli tarve kunnostella vielä erinäisiä komponentteja ja hankkia tarvittavia osia. Koppa putsattiin pellille asti, ja kesän aikana tehtiin töitä värjäyksen kanssa. Kaiken tehdyn näpräilyn luettelemiseen ei palstatila riitä, mutta mainitaan ohessa muutamia isotöisimpiä. Ennen korin ja rungon yhdistämistä myös alustalevy oli maalattu uudelleen
Teiden kuivumista odoteltiin hartaasti ja ensimmäinen varsinainen ajelu maantiellä suuntautui katsastuskonttorille rekisteröintikatsastusta varten. Lisähinnasta koneen päälle olisi saanut Tri-Power-kaasutinjärjestelmän taikka ruiskun. Pari päivää tuon jälkeen Bonneville teki ”virallisen” ensiesiintymisensä Nummelan cruising-illassa. Rungon eri komponentit kunnosteltiin samaan putkeen. Valitettavasti pari odottamatonta teknistä murhetta aiheutti kiusaa ja tarvittavien osien saapuminen otti sen verran aikaa, että puolet kesästä meni ajeluiden puolesta ohi. Korin nostosta rungolta, neljä päivää myöhemmin oltiin jo tässä vaiheessa. Kauempaa katsottuna listoituksen rakettiteema tulee paremmin esiin, ja listojen muodostama siluetti esittää 50-luvun näkemystä avaruuskulkineesta. Sitähän se olikin, mutta kyllä matkan varrelle mahtui paljon haasteitakin. Kulutusosat on uusittu ja pinnat siistitty. Projektivaiheita jäähdytin kennotettiin uudelleen. Historian kirjat kertovat Coupen valmistusmäärän jääneen 9 144 kappaleeseen. Viiskasi Bonnevillea voi pitää erityisenä autona monella tapaa. Kojelaudasta löytyy alkuperäinen säädettävä nopeusvaroitin. Vaihteisto on neliportainen automaatti. Sisätiloissa kojelauta on hämmästyttävän upea kokonaisuus. Lyhyt katsaus Bonnevillen spekseihin kertoo moottorin olevan nelikurkkuinen, 370-kuutiotuumainen veekasi. Projektissa ollaan viimein siinä pisteessä, että osia saadaan jo niputtaa takaisin paikalleen. Kevään tullessa Pontiac esiteltiin museotarkastajille ja lopputuloksena oli hyväksytty päätös. Työ eteni varsin vauhdikkaasti. Näin ison projektin jälkeen on yleensä odotettavissa jonkinlaisia lastentauteja, jotka kuuluvat pelin henkeen. Seuraavan talven ajaksi riitti vielä puuhaa ympäri autoa, esimerkiksi koko sisustan loppuasennus paikalleen. Muotoiltu peltinen hattuhylly ja sporttisempi takapenkki kyynärnojineen ovat nekin jotain, mikä ei ole aivan tyypillistä tuon ajan jenkkiautoissa. Esimerkiksi lokasuojien koristeet, takaluukun kanteen prässätyt kuviot sekä kyljen leveät rakettilistat. Tulipeltiin lisättiin sieltä löytyneitä tehtaan merkintöjä mahdollisimman tarkasti kopioituna. Rungon etuosasta on jo pahimmat likakerrostumat kaavittu pois. Ensimmäinen testiajo saatiin suoritettua syksyllä kotipiirissä. Ensimmäisiä kiiltäviä osiakin ruuvataan jo kiinni. Se erityisempi Pontiac Mallivuonna 1958 Bonneville oli saatavilla vain kahdessa eri versiossa, jutun aiheena olevana Sport Coupena taikka avomallisena. ilikset kasvoivat kilometri kilometriltä uutta perheenjäsentä kohtaan. Tarjan omin sanoin, hän on nykyisin ”bonnellisempi” joka kerta istahtaessaan oman harrasteautonsa penkille! Tarja on laittanut ison määrän omaa työtä Bonnevillen kunnostamiseksi, joten autosta tuli sitä myötä vielä erityisempi omistajalleen. Kunnostettuja tukivarsia mallaillaan paikalleen. Coupe-mallin kori voi näyttää osittain tutulta ainakin Chevy-harrastajille. Pontiacista sinkattiin ja keltapassivoitiin muutaman ison pahvilaatikon edestä tavaraa. Tästä lähdettiin liikkeelle ja auto vaikutti aivan kelpo aihiolta. Tekemistä jäi varmasti tulevillekin vuosille, mutta nyt on aika laskea sivuikkunat alas ja suunnata kromikeula kohti cruising-reittiä. Elämässä tulee kuitenkin vastaan yllättäviä mahdollisuuksia ja siinä kohtaahan kyse on siitä, uskaltaako hypätä mukaan. Mutta sinä aikana, mitä ratin takana ehdittiin viet74 V8-MAGAZINE V8 1 2024.indb 74 V8 1 2024.indb 74 4.1.2024 12.46 4.1.2024 12.46. Siihen löytyy luonnollinen selitys, sillä matkustamon ympärillä olevat ulkoiset pellit ja muutamat osat ovat identtiset ’58 Impalan kanssa. Runko on tuotu irrotuksen jälkeen ulos puhdistusta varten. Toukokuussa 2023 Pontiaciin ruuvattiin kotimaiset rekisterikilvet paikalleen. Ulkoisesti se on matalampi kuin muut mallisiskot ja koristelussakin on yksityiskohtia, jotka löytyvät vain Bonnevillesta. Tarjan Bonne valmistui Southgaten tehtaalla Los Angelesissa. ilis oli varsin hyvä, olihan projektin kuluessa kohdattu haasteita jopa keskimääräistä enemmän. tää, positiiviset . Tarjalla oli Venturan omistusaikana vahva mielipide, ettei siitä luovuta koskaan. Kesäkuukausien aikana projektin tahti hidastui hieman muiden juttujen vuoksi, mutta syksyllä päästiin taas vauhtiin. Tuossa kohtaa . Ehkäpä jännin ja odotetuin hetki oli se, kun Bonneville päästiin herättämään taas henkiin. Tässä takapuskurin kiinnitysraudat uudessa asussaan. Aiemmin mainittu ilmajousitus oli autossa uutena, mutta nyt siis korvattu rautajousin. Erinäiset pikkuosat ovat käyneet sinkkaamon käsittelyssä ja tuovat mukavasti lisää ilmettä kokonaisuuteen. Vaikka päätös oli vaikea, mukaan loikattiin ja harrastuksen saama uusi suunta ei ole mitenkään harmittanut. Bonnessa on ohjausja jarrutehostimet sekä sähkötoimiset ikkunat värilaseilla. Kaikkiaan Pontiacin elvytysprosessi oli varsin työläs ja haastava, mutta auto saatiin tien päälle sellaisessa kuosissa, joka miellyttää itseä
09-302847 / 050-3305780, fax 09-3401073 e-mail: jaakko.husso@pp.inet.fi Alkuperäisja tarvikeosat amerikkalaisiin automerkkeihin. /tilaa V8 1 2024.indb 75 V8 1 2024.indb 75 4.1.2024 12.46 4.1.2024 12.46. Automaattivaihteistojen erikoisliike Hiihtotie 7 B, 01280 VANTAA Puh. mm.: – Peltiosat – Kumitiivisteet – Alusta – Tekniikka – Sisusta – Lattiamatot – Puskurit – Race-osat – Kendall öljyt www.sepponiemensivu.fi Seppo Niemensivu, puh. 0400 591 428 Ojantie 24, 28130 Pori VARAOSAT JA TARVIKKEET AMERIKKALAISIIN AUTOIHIN TULE MYYMÄLÄÄN SALITUNKATU 3, SALO TAI TILAA VERKKOKAUPASTA: www.jenkkiosat.com myynti@jenkkiosat.com 045-202 1536 westfix@netikka.fi www.westfix.fi Rättikatot Vinyylikatot Automatot Istuinten verhoilu Ovipahvit Sisäkatot Suojamatot Tavaratilan matot Kumilistat Suojapeitteet ALE 30% ! 050-369 6393 Silverbergvägen 23 66200 Korsnäs Istuinten verhoilu ASENNUS KUULUU MYÖS MEIDÄN PALVELUUN! Vinyylikatot USA-AUTOIHIN V O I S I H A N S I TÄ H A R R A S TA A VA I K K A P I T S I N N Y P L ÄY S TÄ Hanki omasi: v8.
Museo vaalii Kalifornian yhden kuuluisimman kiihdytysradan perintöä. Vaikka legendaarinen rata on aikoja sitten hävinnyt, niin sen historia ei unohdu koskaan. Kaikki on siellä! RATOJEN SANKAREILLE RATOJEN SANKAREILLE RATOJEN SANKAREILLE RATOJEN SANKAREILLE RATOJEN SANKAREILLE RATOJEN SANKAREILLE RATOJEN SANKAREILLE KUNNIANOSOITUS 76 V8-MAGAZINE Lions Drag Strip Museum, Los Angeles, Kalifornia V8 1 2024.indb 76 V8 1 2024.indb 76 4.1.2024 12.46 4.1.2024 12.46. Vaikuttava aikakauden sisustus historiallisine kilpureineen vie kuin suoraan 50-luvun stripille. TEKSTI JA KUVAT STEPHAN SZANTAI RATOJEN SANKAREILLE Mustaa viivaa radassa, joulukuusi, toimitsijarakennus lineupin yläpuolella, väkijoukko katsomoissa..
L os Angelesin alueella on useita suuria autokokoelmia, joista yksi vaikuttavimmista kuuluu Rick Lorenzenille. kilpaile Lionsin radalla”. Del Amo Blvd Rancho Dominguez CA 90221 www.thelionsdragstrip.com ”Drive the Highways… Race at Lions” oli vuosien 1955–72 radan motto. Museon missio on kunnioittaa Etelä-Kalifornian autokulttuurin ja drag race -kilpailijoiden perintöä sekä säilyttää historia tuleville sukupolville. Hänen pyhättönsä keskittyy ennen kaikkea amerikkalaisiin autoihin, ja Rickin kokoelmaan kuuluu noin 80 historiallista automallia, mukaan lukien 35 Willystä! Tämä laivasto sijaitsee kauniisti sisustetussa rakennuksessa, joka laajenee jatkuvasti. Vaikka V8-MAGAZINE 77 V8 1 2024.indb 77 V8 1 2024.indb 77 4.1.2024 12.46 4.1.2024 12.46. Tavoitteena oli taistella rehottavaa katukilpailua vastaan tarjoten nuorisolle ”leikkipaikan”, mistä johtuukin sen motto: ”Aja moottoriteillä... Sisätiloissa käännetään kellot taaksepäin vuoteen 1955, jolloin Lions Drag Stripin portit avautuivat. Paikka, joka sijaitsee lähellä Long Beachia Kaliforniassa, syntyi yhdeksän Lions Club -osaston ansiosta, jotka keräsivät tarvittavat 45 000 dollaria radan rakentamisen aloittamiseen. RATOJEN SANKAREILLE RATOJEN SANKAREILLE LIONS DRAG STRIP MUSEUM Vain ajanvarauksella 2790 E. Itse asiassa Rick avasi vuonna 2019 toisen tilan museolle, jonka teema on Lions Drag Strip, legendaarinen neljännesmailin rata Los Angelesissa
”Halusin luoda omat vanhat kokemukseni uudelleen miniatyyrimuodossa olevan Lions Drag Stripin avulla. Ratoja kiersi replikakilpuri, joka oli uusinta turvateknologiaa ja kulki kuuden sekunnin aikoja. 78 V8-MAGAZINE V8 1 2024.indb 78 V8 1 2024.indb 78 4.1.2024 12.47 4.1.2024 12.47. Alkuperäinen yksilö tuhoutui 1969 trailerionnettomuudessa. Tämä tapahtui 1964 ahdetulla Chevyn pikkulohkolla. Winged Express, Pure Hell, Pure Heaven II – mikä kolmikko Fuel Altered roadstereita! Pure Heaven II oli aikansa menestyneimpiä AA/FA-kilpureita, jolla Leon Fitzgerald kilpaili 1966–69. Tilanne muuttui, kun radan toiminnan vetäjäksi tuli moottoripää nimeltään Mickey Thompson, minkä jälkeen pystyttiin ajamaan myös lauantai-iltaisin. Hän ei koskaan Rich Guascon Pure Hell oli historian ensimmäinen AA/Fuel Altered, joka ylitti 180 mph (290 km/h) loppunopeuden ja alitti 8,50 sekuntia varttimaililla, kuljettajanaan Dale ”Snail” Emery. Edesmennyt Boyd Penington teki parhaat suoritukset, 9,00 s ja 272 km/h, ”Smog Rat” AF/R roadsterilla, joka perustui pieneen vuoden 1932 Bantam-koriin ja 354 cid Chrysler Hemiin. 2005 Leon nimettiin NHRA Hall of Fameen. Iltakisat olivat tuohon aikaan suuressa suosiossa. Pian sen jälkeen rata-alue raivattiin sileäksi, ja läheisen sataman ulkomaan liikenteen rahtikontit täyttivät alueen. Se saa minut tuntemaan oloni onnelliseksi.” Vaikka Rick ei koskaan kilpaillutkaan aivan huipulla, hän piti ”ruohonjuuritason hauskaa” ystävänsä omistaman, ei niin kovin luotettavan Model A kanssa 50-luvun lopulla. ensimmäinen tapahtuma keräsi hienosti 15 000 kävijää, kamppailivat järjestäjät taloudellisista ongelmista ja rata oli parin vuoden ajan auki vain sunnuntaisin. Oma kilpuri pyöri mielessä ja hän osti vuonna 1960 ’41 Willys Coupen, jonka inspiraationa toimi kuuluisa Stone, Woods & Cook Gasser. Ennätysautolla kilpailtiin 1962–64. Kolmen vuoden rakentamisen tuloksena se valmistui 1992. 1967 moottoriksi vaihtui 392 Chrysler ja NHRA Winternationalseissa syntyi uusi loppariennätys 207 mph (333 km/h). Viimeinen kilpailu järjestettiin 2.12.1972. Lasikuituisella Bantam-korilla ja ahdetulla nitro Chevy isolohkolla se kulki seitsemän sekunnin puolelle 1969 ja voitti seitsemän National-kisaa putkeen. ”Ihailen ihmisiä, jotka kilpailivat siellä ja tapasin monia heistä; museo on kunnianosoitus näille ratojen sankareille”, Lorenzen pohtii
Lähes 60 vuoden jälkeen Doug omistaa edelleen kilpurin, joka löytyy miehen tallista täysin toimintakuntoisena. Kenny Youngblood, Yvonne Mecialis ja muut taiteilijat ansaitsevat ison hatunniston upeista seinämaalauksista. Judy Thompson, Mickey Thompsonin ensimmäinen vaimo, toimitti monia vintage-valokuvia ja ensimmäisen Team Riekerin lyhytakselivälinen 1933 Willys, jonka lasikuituisen ippikeulan alta löytyy ahdettu 392 cid Hemi, aikansa menestyksekkäin moottori. Halli on jaettu osiin, jotka juhlivat kolmea kilpa-aikakautta: 1955–62, 1962–67 ja 1967–72. Näyttelyn kiehtoviin puoliin kuuluvat seinämaalaukset, jotka ovat kilpa-autotaiteilija Kenny Youngbloodin johtaman tuotantotiimin käsialaa. Yhdessä kyltissä luetellaan yhdeksän Lions Clubia, jotka radan perustivat. V8-MAGAZINE 79 V8 1 2024.indb 79 V8 1 2024.indb 79 4.1.2024 12.47 4.1.2024 12.47. Jännitystä on ilmassa ja katsojien sormet hakeutuvat korviin nitron paukkuessa! Marcellus & Borsch Winged Express kuului ryhmänsä villeimpiin laitteisiin. Nyttemmin auto on restauroitu alkuperäiseen asuunsa. 1965 National-kisoja oli vain neljä, mutta match racea ajettiin joka viikonloppu. Autot ovat aina olleet iso osa Etelä-Kaliforniaa, ja autokauppiaat sponsoroivatkin mielellään drag racingia. Esiin täytyy nostaa myös taiteilija Yvonne Mecialis, joka vietti puolitoista vuotta Youngbloodin kanssa maalausten parissa. Esillä on suuri määrä alkuperäisiä muistoesineitä, mukaan lukien käsin kirjoitetut aikakortit ja tulosliuskat. Varsinkin, kun alat tutkia esimerkiksi katsomoita. William ”Wild Willie” Borsch rikkoi ensimmäisenä 200 mph loppunopeuden Irwindalen radalla syyskuussa 1967 luvuin 7,91 s ja 200,44 mph (322,58 km/h). Butch Leal kilpaili ’62 Chevy Biscayne 409 cid/409 hv tehdaskilpurilla 1962 ennen kuin myi sen Tom ja Linda Jacobsonille vuonna 1963. ”Laitamme vielä muutaman tutun katsojan lisää, ja he näyttävät samalta kuin silloin joskus. Pala historiaa on Lionsilla nähty mittelö Don ”Snake” Prudhommea vastaan, jonka Mongoose voitti hole shotilla, parempi reaktio ja huonompi aika, 7,82–7,56! Woody Gilmoren runkoon oli sovitettu ahdettu Chrysler 392. Huomio kannattaa kiinnittää vertaansa vailla oleviin yksityiskohtiin. Poimimme niihin mallin vanhoista, tuolloin otetuista valokuvista yrittäen tehdä näkymästä mahdollisimman autenttisen.” Vanhaan tyyliin maalatut kyltit sekoittuvat saumattomasti alkuperäisten taulujen kanssa luoden nostalgisen kokonaisuuden. Kiinnitimme paljon huomiota yksityiskohtiin, kuten väkijoukon käyttämät T-paidat. Plymouth Center Downeyn johtaja Lou Baney omisti Yeakel Plymouth Special AA/FD dragsterin ja kuskiksi tuli nuorukainen Tom ”Mongoose” McEwen. Doug Robinsonin kuuluisa ”Horsepower Engineering” nitroDragster oli yksi 75:stä Top Fuelerista, jotka osallistuivat 1965 NHRA Winternationals -kilpailuun. Kilpuri seisoi 20 vuotta säilössä, kun Tom siirtyi kisaamaan Pro Stockja Pro Mod -ryhmiin. Willys on hänellä edelleen eikä siihen ole koskettu vuoden 1964 jälkeen! Rick omistaa kourallisen museossa esillä olevista ajoneuvoista, mutta hän huomauttaa nopeasti, että monet muut on lahjoitettu tai lainassa. Siivekäs amme kellotti ensimmäisenä AA/Fuel Alteredina 8 sekunnin puolelle, kuten myös ensimmäisen 7 sekunnin ajan. ”Jotkut kuvan ihmiset ovat hyvin tunnettuja, mukaan lukien ”old timerit”, jotka kilpailivat radalla aikoinaan”, lisää Rick. Tom, Wilmingtonin GM-kauppiaan varaosapäällikkö, ajoi ”Old Blue” Chevyllä NHRA and AHRA kisoja Hayden Prof ttin väreissä. saanut projektia täysin valmiiksi. ”Villi Ville” ajoi kilpurilla 10 vuotta ja voitti NHRA Winternationalsit 1967 ja 1968
Legenda nimeltään Jack Chrisman aloitti maineikkaan uransa 50-luvulla '29 Model A Sedanilla, jossa oli Flathead-V8. John Peters huudatti yleisöä kaksimoottorisella Gas Dragsterilla ”Freight Train”. Hugh Tuckerilla oli yksi nopeimmista Street Roadster -ryhmän autoista 60-luvulla. Vasemmalla näkyy ”Antique Doll”, ensimmäinen dragster, joka ylitti 150 mph polttoaineena bensiini. Edin seuraava Hemi-moottorinen Jeep AA/FC oli ”Holy Toledo” 1968 ja hän nousi matalia seiskoja kulkeneella ”keltaisella tiiliskivellä” valtaisaan suosioon kotiradallaan Lions Drag Stripillä. Paras aika 9,25 s kirjattiin 1966. Menosta vastasi kaksi 6–71 blowerilla varustettua SB Chevyä. Hugh Tuckerilla oli yksi nopeimmista Street Roadster -ryhmän autoista 60-luvulla. 80 V8-MAGAZINE V8 1 2024.indb 80 V8 1 2024.indb 80 4.1.2024 12.47 4.1.2024 12.47. Hän myi auton 1956 Dragster-projektin alta. ”Tavarajuna” kuului bensakäyttöisten kilpureiden kärkeen ja meriittilista on pitkä: ensimmäinen 180, 190 ja 200 mph loppunopeuden bensalla ylittänyt sekä ensimmäinen 7 ja 6 sekunnin ajan neljännesmaililla kiihdyttänyt. Vasemmanpuoleinen on peräisin keskeneräisestä projektista vuodelta 1972. Oikeanpuoleinen paljas runko on kopio 60-luvun puolivälin ja 70-luvun alun etumoottorimallista, joka kertoo, millaisilla autoilla kilpailtiin Top Fuelin aktiivisimmalla aikakaudella. Niin hän siirtyi AHRA-kisoihin ja sitoutumattomille radoille. Ed Lenarth rakensi ensimmäisen Jeep-korisen nitro Funny Carinsa ”Seacret Weapon” 1966, mutta seuraavana vuonna NHRA kielsi Jeepit ja pickupit AA/FC-ryhmästä. Hugh voitti viisi National Championship Eliminator -titteliä ja kuusi vuotta peräkkäin niin NHRA Nationalsit Indyssä kuin Winternationalsit Pomonassa.'28 Chevyn motivaatiosta vastasi vuosina 1962–65 Olds 475 cid V8 ja 1966–76 vuoden 1956 Chrysler 430 Hemi, joka GMC 6-71 ahtimella ja bensalla tuotti 1 000 hv. Vuonna 1954 lättis korvattiin 331 Hemillä ja Jack siirtyi kisaamaan A/Fuel-ryhmään
”Swindler II” kaudella 1962 kilpaili A/GS-luokassa ja kellotti sen enkaksi 10,25 sekuntia. Polttoaineena käytettiin bensiiniä, koska elettiin NHRA:n nitrokiellon aikaa. Edelleen sitä koristaa hieman kulunut pohjamaali eikä auto ole muuttunut sen jälkeen, kun hän parkkeerasi sen vuonna 1964! Rick on Lionsin ihailija lapsuudesta asti, ja avasi museon yksityisautokokoelmansa viereen. Runkoon sovitettiin poikittain blowerilla varustettu 456 cid Chrysler. Ensimmäiset ovat steitsissä ylös ripustetun joulukuusen juurella. peräinen Jack Chrisman 1929 Ford Model A lainassa Chrismanin perheeltä. Lasivitriinit on omistettu Lions-sankareille, kuten Lou Baneylle ja Roland Leongille. ”Sidewinder I” oli Paul Nicolinin ja Harry Duncanin kehittelemä konsepti. ”Sidewinder II”/”5 Cycle Special” kuskiksi tuli Jack Chrisman ja menestynyt kilpuri kulki matalia 9 sekunnin. Kun Rickiltä kysytään hänen suosikkiautoaan museossa, hän vastaa heti silmää räpäyttämättä: ”The Stone, Woods & Cook ”Swindler II” Willys. Mutta kannattaa huomioida, että se on avoinna vain keskiviikkoiltapäivisin sopimuksen mukaan. Levyn taakse sovitettiin rinnakkain kaksi stroukattua 283 Chevyn moottoria 4–71 blowerilla ja Hilbornin ruiskulla. Autolla kilpailtiin usean kuljettajan voimin 1965–67 ja parhaaksi noteeraukseksi kirjattiin 8,70 s lopunopeudella 187 mph (300 km/h). Huomaa joulukuusen edessä maineikkaat Pure Hell ja Winged Express AA/Fuel Altered, jotka on varustettu korkealle asennetuilla, ahdetuilla nitro V8:lla. Jotkut ovat alkuperäisiä Lions-radan kilpureita, toiset taas muita tarkkoja aikakauden edustajia. Mieleen painuvin lienee kuitenkin museoon uudelleen luotu Lionsin lähtöalue, jossa tusina kilpuria jonottaa lineupissa omaa vuoroaan, starttaamaan kuvitteelliselle varttimailin repäisylle. Kuten arvata saattaa, museossa on takkeja, joiden eteen moni kävijä olisi valmis tekemään mitä vaan. Siinä on Hilbornin ruiskutettu 394 cid Olds V8. Oikealla näkyvä Stone, Woods & Cook ’41 Willys hallitsi 60-luvun ”Gasser-sotaa”. Osa edustaa 1950-luvun paikallisia klubeja, kuten Renegades ja Vulcan. Joe Mailliard osti auton 1959, venytti akselivälin 108 tuumaan ja alensi moottorin painopistettä, mutta toisioveto oli edelleen ketjulla. Näkymä on Tommy Naccaraton ansiota. Sisustus sisältää jopa kolmen kaistan yli kulkevan toimitsijarakennuksen ja lisää tilanteeseen liittyviä maalattuja ihmisiä, kuten kuuluttaja. Lisänopeuksien metsästyksessä keksittiin toinen toistaan villimpiä ratkaisuja. V8-MAGAZINE 81 V8 1 2024.indb 81 V8 1 2024.indb 81 4.1.2024 12.47 4.1.2024 12.47. Kaksimoottorisen Triumph drag biken lisäksi maisemaan kuuluu noin 30 autoa. Dragster rakennettiin 1958. Rick Lorenzen omistaa '41 Willysin, jonka hän osti vuonna 1960 65 dollarilla. Ed Roth straippasi tekstit Joe Thomasin omistamaan Beaver Hunter 1, AA/Fuel Alterediin, jossa tekniikkana oli ahdettu 392 cid Hemi. Ahtimella, Hillborn ruiskulla 425 cid Olds V8 tuotti 600 heppaa. Rick Lorenzenin, tyttärensä Tami Lorenzen-Fanselow'n, Rob Marchesen (johtaja) ja Amanda Curreyn (assistentti) johdolla Lions Drag Strip -museo on saanut aikaan melkoista vilinää ja kiinnostusta. Tudor, jolla kilpailtiin Lionsissa 50-luvulla, ja auto noteerasi silloin kovia 200 km/h loppunopeuksia 331 Hemillä. Toinen ”heikko kohtani” on oma musta Red Red Wine 1950 Oldsmobile 88. Muilla vitriineillä on jokaisella oma teemansa: Mickey Thompson, Art Chrisman, Don Prudhomme, Hawaiian Team, Moon-tuotteet jne. Se inspiroi minua ostamaan ensimmäisen Willysini. Tee itsellesi palvelus, jos olet Los Angelesissa... Kuten monilla muillakin radoilla ympäri maata, oli myös Lionsilla oma luokka Flathead-moottorisille dragstereille, kuten Rick Lorenzenin omistama Iron Horse. Käy tutustumassa tähän upeaan näyttelyyn – et tule katumaan sitä. 10 vuoden aikakortit, joista näkyy jokainen siihen mennessä Lionsilla ajettu lähtö! Yksi näyttelyvitriini on omistettu 12 kuljettajalle, jotka kuolivat kilpailuissa. Kilpurivalikoima sisältää myös useita Funny Careja ja etumoottorisia dragstereita. Loisto laite!” Hän on myös oikeutetusti ylpeä siitä, että hänellä on museossaan alkuVuonna 1958 rakennettu Howard Johansenin ”Howard Cams Twin Bear ”käytti vanerilevyä omaperäisenä aerodynaamisena ratkaisuna. Lähdön mustat rengasjäljet kertovat kovasta yrityksestä ja sudittelusta. Useat pitkään toimineet kerhot, kuten paikalliset Renegades ja Vulcan, lainasivat myös takkejaan ja muistoesineitä museoon
WEST COAST MUSCLE CAR CLUB CAR & TRUCK SHOW, NAPLES, FLORIDA 2.–4.2. VILPPULAN HISTORIC TALVIRALLI (HRT) Vilppula: European Speed and Rally Club 2.3. WINTER CLASSIC MOPAR SWAP MEET, COLUMBUS, OHIO 24.2. RHK HISTORIC RACE, KINNEKULLE Pohjois-Amerikka 19.–20.1. RIVERSIDE CRUISING Salon seutu: Riverside Cruisers 28.5. RALLISPRINT MÄNTYHARJU (HRS) Mäntyharju: Mäntyharjun moottorikerho 24.2. DETROIT AUTORAMA, HUNTINGTON/ DETROIT, MICHIGAN 1.–10.3. SWEETWATER LIONS CLUB CRUISE & CAR SHOW, SWEETWATER, TEKSAS 15.–17.3. JUHLA-AJO Lähtökokoontuminen klo 9.00 Hotelli Gustavelund, Tuusula – Hirvihaara, Mäntsälä – Hotelli Gustavelund, Tuusula: Autohistoriallinen Seura (ennakkoilm. MUSTANG 60TH ANNIVERSARY CELEBRATION, BIRMINGHAM, ALABAMA 12.–14.4. NSRA STREET ROD NATIONALS SOUTH, KNOXVILLE, TENNESSEE 3.–5.5. CLASSIC CAR CRUISE PARADE Helsinki 25.5. Pori (ABC Tikkula) 2.2., 1.3., 5.4., 3.5. RM SOTHEBY’S ARIZONA, PHOENIX, ARIZONA 27.1. FLORIDA 27.1. satu.danielsson@autohistoriallinenseura. Nummela (Hiidenpirtti) 10.2., 9.3., 13.4., 11.5. PERSÅKERS VINTER SWAP, ÅKERS STYCKEBRUK, RUOTSI 10.2. Helsinki (kauppatori) 2.2., 1.3., 5.4., 3.5. AMERICAN STREET MEET, ØLSTYKKE, TANSKA 7.–9.5. 24.2. DRIVE IN VAGNSHALLEN Vaunuhalli, Bennäs/Pietarsaari: Jakobstadsnejdens Veteranbilssällskap 19.5. ROCKABILLAQUE FLORIDA CLASSIC CAR & VINTAGE BIKE SHOW, IMMOKALEE, FLORIDA 24.1. MP-MESSUT 2024 JA PETROL CIRCUS CUSTOM BIKE SHOW Helsingin Messukeskus, Itä-Pasila, Helsinki 3.2. POMONA SWAP MEET, POMONA, KALIFORNIA 7.–10.3. CUSTOM MOTOR SHOW, JÖNKÖPING, RUOTSI 2.–4.5. SACRAMENTO AUTORAMA, SACRAMENTO, KALIFORNIA 5.5. GOODGUYS LONE STAR NATIONALS, FORT WORTH, TEKSAS 26.–28.4. GOODGUYS NORTH CAROLINA NATIONALS, RALEIGH, POHJOIS-CAROLINA 19.–21.4. ) 2.3. PÄIJÄT-HÄMEEN ROMPEMARKKINAT Jokimaan ravirata, Lahti: Päijät-Hämeen Mobilistit 18.5. Mäntsälä (Juustoportti) 26.1., 23.2., 29.3., 26.4., 31.5. TALVIPÄRINÄÄ SEUTULASSA Seutula, Vantaa: VMPK Stadin Pärtsärit 2.3. Tietoja tulevista alan tapahtumista kannattaa lähettää sähköpostiosoitteella toimitus@veekasi.fi Päivämääriin saattaa tulla muutoksia, eikä V8-Magazine vastaa tietojen paikkansapitävyydestä. TCC VÅRMARKNAD, TÖCKSFORS, RUOTSI 23.3. GOODGUYS DEL MAR NATIONALS, DEL MAR, KALIFORNIA 5.–7.4. VETERAANIRALLI (VETERAANIMP JA -MOPO) Hotelli Keurusselkä, Keuruu: VMPK Jyväskylän Aluekerho Pohjoismaat ja Viro 20.1. FASTIQUES ROD AND CUSTOM SPRING SWAP MEET AND CRUISE-IN, OWENSVILLE, OHIO 26.–28.4. NSRA WESTERN STREET ROD NATIONALS, BAKERSFIELD, KALIFORNIA 27.–30.4. O’REILLY AUTO PARTS ROD & CUSTOM CAR SHOW, MONTICELLO, IOWA 1.–3.3. SCTA LANDSPEED RACE, EL MIRAGE, KALIFORNIA 24.–26.5. Kerava (Neste) 9.2., 8.3., 12.4., 10.5. FRC (V8 THUNDER) Kemora, Veteli 27.5. KUSTOM KULTURE SHOW Kaapelitehdas, Helsinki: Marco Planting 17.2. CHARLES, ILLINOIS 18.2. MOTOR CAR EXHIBITION “RODS & CUSTOMS”, VERO BEACH, FLORIDA 16.–18.2. WEST COAST MUSCLE CAR CLUBS BENEFIT CAR & TRUCK SHOW, NAPLES, FLORIDA 27.1. 24.4. H-DCF TALVIRALLI Hotelli Siuntio, Siuntio: Harley-Davidson Club Finland 23.3. GÄRDESLOPPET, TUKHOLMA 31.5.–2.6. HISTORIC-RALLI (HRT, RT) Mikkeli: Mikkelin UA 27.1. GOODGUYS ALL AMERICAN GET-TOGETHER, PLEANSATON, KALIFORNIA 5.–7.4. HAGERTY CAR & CAFFEINE CAR SHOW AT SEBRING SPEED TOUR, SEBRING, FLORIDA 24.–25.2. HOT ROD & ROCK SHOW Tampereenn Messuja Urheilukeskus, Tampere: FHRA Tampereen Seutu 1.5. MECUM LAS VEGAS MOTORCYCLES AUCTION, LAS VEGAS, NEVADA 25.1. CAFFEINE AND CHROME INDIANAPOLIS, INDIANA 27.1. NHRA FOUR-WIDE NATIONALS, LAS VEGAS, ARIZONA 14.4. AHS TALVIAJOT Lähtökokoontuminen klo 9.00 Vanha Unkka, Tuusula – Kerava – Söderkulla – Sipoo – Paippinen – Tuusula: Autohistoriallinen Seura (ennakkoilm. LUCAS OIL NHRA WINTERNATIONALS, POMONA, KALIFORNIA 23.–24.3. TEST & TUNE, SUNDSVALL RACEWAY, RUOTSI 25.–26.5. AUTOMANIA (SWAP), ALLENTOWN, PENNSYLVANIA 20.1. NSRA STREET ROD NATIONALS EAST, YORK, PENNSYLVANIA Cruisingit Heinola (VR) 6.4., 4.5. V8 THUNDER CARS, ANDERSTORP, RUOTSI 10.–11.5. Hyrylä (Burger King) 3.2., 2.3., 6.4., 4.5. CLASSIC, MUSCLE, ANTIQUE CAR, TRUCK AND MOTORCYCLE SHOW, HAWTHORNE, FLORIDA 17.–19.2. Kajaani (ABC) 3.2., 2.3., 6.4., 4.5. WINTER SWAP MEET Teivon Ravikeskus, Tampere: FHRA Tampereen Seutu 29.–31.3. KUNINKAANTIEAJO Mobiilihalli, Koria (lähtö): Kymen Automobiilikerho (ennakkoilm.) 25.–26.5. HOT CARS & SHILI, NORTH PALM BEACH. TALWIAJO Lähtö klo 9.30 (pitkä reitti) Riipisen tila, Laukaa ja klo 10.00 (lyhyt reitti) Koskensaaren naulatehdas, Kintaus: Keski-Suomen Mobilistit (ennakkoilm. HAGERTY CARS & CAFFEINE CAR SHOW AT SONOMA RACEWAY SPEEDTOUR, SONOMA, KALIFORNIA 20.4. BUG RUN (VW), MANTORP, RUOTSI 25.–26.5. INDIANMARKNADEN, ENKÖPING, RUOTSI 9.3. NHRA GATORNATIONALS, GAINESVILLE, FLORIDA 8.–9.3. Vantaa (Tikkurilan Heureka) 19.1., 16.2., 15.3., 19.4., 17.5. TALVIROMPETORI Konepajahalli, Karkkila: Luoti Racing 3.2. Tietoja tulevista alan tapahtumista kannattaa lähettää sähköpostiosoitteella Tapahtumakalenteri Kotimaa 20.1. GERBER COLLISION & GLASS ROUTE 66 NHRA NATIONALS, ELWOOD, ILLINOIS 17.–19.5. KEVÄT-RESTAURANTA ROMPETORI Mobilian tiemestaritukikohta Kisaranta, Kangasala: Tampereen Seudun Mobilistit 17.–18.5. COUNTS CAR AND CYCLE SHOW, RAPID CITY, ETELÄ-DAKOTA 17.2. VAPPUCRUISING Pietarsaari: Jakobstadsnejdens Veteranbilssällskap 4.5. CLASSIC TOUR Lahti: Päijät-Hämeen Mobilistit 4.–5.5. TESTAA & RASSAA Kiikalan lentokeskus, Suomusjärvi: Riverside Cruisers 24.5. TEST & TUNE, GELLERÅSEN/KARLSKOGA, RUOTSI 28.3.–1.4. Vantaa (Rekolan Shell) 26.1., 23.2., 29.3., 26.4., 31.5. ILTA-AJELU Mobiilihalli, Koria (lähtö): Kymen Automobiilikerho 2.–4.8. STUMPEMARKED, HERNING, TANSKA 27.4. DAYTONA BEACH BIKE WEEK, DAYTONA BEACH, FLORIDA 3.3. Porvoo (Kuninkaanportti) 27.1., 24.2., 30.3., 27.4., 25.5. MOPAR NIGHT, BOCA RATON, FLORIDA 24.2. AMERICAN CAR SHOW, MC HEAVEN, TUNING CAR SHOW, MOTORSPORT, CLASSIC CAR SHOW, CUSTOM TRUCK SHOW, MOPO TUNING Helsingin Messukeskus, Itä-Pasila, Helsinki: Finnish Hot Rod Association 22.4. EARLY BIRD SWAP MEET, PUYALLUP, WASHINGTON 18.2. GOODGUYS NASHVILLE NATIONALS, LEBANON, TENNESSEE 18.–19.5. O.K. CARLISLE FORD NATIONALS, CARLISLE, PENNSYLVANIA 31.5.–2.6. Klaukkala (Jäähalli) 27.1., 24.2., 30.3., 27.4., 25.5. TIMEWINDER NOSTALGIFESTIVAL, HUNDESTED, TANSKA 25.5. TEST N’ TUNE, GARDERMOEN RACEWAY, NORJA 26.5. MOTORSHOW Karhuhalli, Pori: Satakunnan Messut 9.–10.3. NHRA ARIZONA NATIONALS, PHOENIX, ARIZONA 5.–7.4. CIRCLE K NHRA FOUR-WIDE NATIONALS, CHARLOTTE, POHJOIS-CAROLINA 26.–28.4. GRAND NATIONAL ROADSTER SHOW, POMONA, KALIFORNIA 3.2. NSRA MID-AMERICA STREET ROD NATIONALS, SPRINGFIELD, MISSOURI 31.5.–2.6. CAFFEINE AND CHROME, TAMPA, FLORIDA 27.–28.1. MÄLARDALEN OPEN, KJULA DRAGWAY SEGELTORP, RUOTSI 18.–20.5. KIIHDYTYSAJON TESTIPÄIVÄ Motopark, Virtasalmi: Finnish Hot Rod Association 24.–26.5. KIURUVESI SPRINT SM (HRS)I Kiuruvesi 2.–3.3. SPRING MEET, OSTERSUND, RUOTSI 18.–19.5. SWAP MEET CAR PARTS & AUTOMOBILE, PECONIC, NEW YORK 24.2. DIXIE CAR MEET, TYSTBERGA, RUOTSI 25.–26.5. kstalwiajot@gmail.com) 10.–11.2. BUICK, OLDS, PONTIAC CADILLAC SWAP MEET & CAR CORRAL, ST. ITÄHARJUN AJOT Turku: Itäharjun Ajot 20.5. CCOF GOES ON ICE (JENKKIAUTOT) Harviala Ice Range, Harviala/Hämeenlinna: Cadillac Club of Finland 18.2. HARRASTEAJONEUVOJEN AJOKAUDEN AVAUS Metsämäen ravirata, Turku: Kobra CC, Suomen Tiepalvelumiesliitto, Mikaelin seurakunta 11.5. VINTAGE TRUCKS OF FLORIDA WINTER NATIONAL TRUCK SHOW, BUSHNELL, FLORIDA 19.–21.1. VÅRGÅRDA NATIONALS, VÅRGÅRDA DRAGWAY, RUOTSI 18.5. satu.danielsson@autohistoriallinenseura. Viikkokokoontumiset Hollola (Kukonlinna) Keskiviikko klo 18.00– Kaarina (Neste/Hesburger) Lauantai klo 17.00– Oulu (Nallikarinranta) Perjantai klo 20.00– Pori (Tiilimäen Neste) Perjantai klo 20.00– (ei kk:n 1. CAFFEINE AND CHROME, LAUDERDALE, FLORIDA 27.1. HELATORSTAIAJOT – AHS:N 60 V. VAN HÄJYYT (VAN, TRUCK) Parra, Teuva 25.5. KIIHDYTYSAJON SM-OSAKILPAILU Motopark, Virtasalmi: Finnish Hot Rod Association 25.–26.5. CLASSIC MOTOR MARKNAS, VÄSTERÅS, RUOTSI 6.4. Järvenpää (ST1) 20.1., 17.2., 16.3., 20.4., 18.5. POMONA SWAP MEET, POMONA, KALIFORNIA 19.–21.4. IRON CITY ROD & CUSTOMS CAR SHOW & OPEN HOUSE, PUNTA GORDA, FLORIDA 10.2. pe) Raisio (Bilteman kahvio) Keskiviikko Riihimäki (Ullan Pakari) Keskiviikko klo 18.00–20.0 Vaasa (Kivihaan ABC) Perjantai klo 19.00– Vääksy (Jokiranta) Torstai klo 16.00–19.00 KOONNU T: HANNEL E HATANP ÄÄ 82 V8-MAGAZINE V8 1 2024.indb 82 V8 1 2024.indb 82 4.1.2024 12.47 4.1.2024 12.47. LA JOLLA CONCOURS D’ELEGANCE & LA JOLLA MOTOR CAR CLASSIC AT THE CONCOURS, LA JOLLA, KALIFORNIA 20.4. GOODGUYS SPRING NATIONALS, SCOTTSDALE, ARIZONA 21.–24.3. CLASSIC CHEVYS SOUTHERN CALIFORNIA CAR SHOW, CHATSWORTH, KALIFORNIA 17.–19.5. AUTO HISTORIC RALLI (HRT, NEAFP) Kouvola: Kouvolan Seudun AU 18.5. KORIAN MOBIILIHALLIN AVOIMET OVET JA AJOKAUDEN AVAUS Mobiilihalli, Koria: Kymen Automobiilikerho 27.–28.4. CLASSIC MOTORSHOW Lahden messukeskus, Lahti: RLO Events 9.5. STREET OUTLAW – KIIHDYTYSPÄIVÄ Pudasjärven lentokenttä: Taivalkosken Moottorikerho 18.5. VIVA LAS VEGAS ROCKABILLY WEEKEND AND CAR SHOW, LAS VEGAS, NEVADA 3.–4.5. Raasepori (Karjaan ABC) 2.2., 1.3., 5.4., 3.5. NHRA NEW ENGLAND NATIONALS, EPPING, NEW HAMPSHIRE 31.5.–2.6. BOTNIA SWAP MEET Ravirata, Seinäjoki: Classic Car Club 2.–4.2. ) 9.5
V8-MAGAZINE 83 SeuraavaNro.indd 83 SeuraavaNro.indd 83 4.1.2024 12.28 4.1.2024 12.28. Dodge Monaco Dodge Monaco 2d Hardtop 1970 2d Hardtop 1970 Palapeli Palapeli Monacon tyhjä kori, akselit irti ja sisusta osittain purettuna, tuotiin Lahden suunnalla asuvan Raimo Saukon pihaan ja siitä käynnistyi kärsivällisyyttä vaativa palapeli. 2/2024 ilmestyy viikolla 8 Pontiac Chieftain Pontiac Chieftain Safari STW 1958 Safari STW 1958 KULUNUT VAIN KUORELTAAN Pietarsaarelaisen Tomas Sundqvistin erikoisen 1958 Pontiac Chieftain Safari Station Wagonin kauhtunut ulkonäkö pettää. Chevrolet Bel Air Chevrolet Bel Air 4d Hartop 1956 4d Hartop 1956 Kaikki tykkää Kaikki tykkää Jaska Muukkosen vuosien aikana täysin läpikäymä Classic Chevy hurmasi tapahtumissa niin yleisön kuin tuomarit. Auton kuluneet kuoret kätkevät nimittäin sisäänsä modernin ruiskutekniikan, ajettavaksi tehdyn alustan ja täydellisesti uusitun sisustan. Otimme selvää, vieläkö kaasuttimelle on tilaa nykyajan EFI-maailmassa. Tekniikkaa Tekniikkaa Kaasutin Kaasutin tähän päivään tähän päivään Edelbrock esitteli uuden sukupolven nelikurkkuisen performance kaasuttimen VRS-4150, joka on varustettu ennen näkemättömillä säätömahdollisuuksilla. Sokerina pohjalla oli syksyn viimeisessä näyttelyssä ojennettu Amerikan vieraan Dave Shuten erikoispalkinto ja Peoples Choice