MÄNNÄNRENKAAT SELVIYTYJÄ Dodge Coronet R/T HT Coupe 1969. SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI 10 /2 01 7 H IN TA 10 ,6 € Tässä numerossa TEKNIIKKA: SEMA Show SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI 10 /2 01 7 H IN TA 10 ,6 € Tässä numerossa TEKNIIKKA: SEMA Show ´47 Buick Roadmaster, Samun Super Twin Bike, ´37 Chevrolet Business Coupe, ´57 Lincoln, ´66 Ford Mustang..
Veekasi ja jenkkiautoharrastus ovat maassamme aina kulkeneet käsi kädessä. Rakentelutyylit, tieto, osatarjonta ja miksei muotikin ovat muuttuneet. Teimme vastaavan teeman 35-vuotisnumerossa ja suosio suorastaan yllätti, materiaalia tuli valtavasti. Ilmoitusasiakas on korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamasta mahdollisesta vahingosta kolmannelle osapuolelle ja/tai lehdelle. Nyt toivommekin, että te lukijat lähetätte meille toimitukseen kuvia ja tarinoita omista albumien aarteista: sähköpostiosoite on v8-toimitus@fokusmedia.fi. Juhlavuosi aloitetaan jo 2018 ykkösnumerosta ja juhlateema jatkuu joka numerossa aina vuoden viimeiseen numeroon asti, jolloin ilmestyy suuri 40-vuotisjuhlanumero. Tuona aikana roddaus on kasvanut pienen ryhmän tekemisestä valtakunnalliseksi, kaikkien tuntemaksi rakenteluharrastukseksi. MEDIAMYYNTI Jaana Lindvall-Harki Sähköpostiosoite jaana.lindvall-harki@fokusmedia.fi Puhelin 040 582 1416 LEVIKKIMYYNTI Johanna Mikkonen Sähköpostiosoite johanna.mikkonen@fokusmedia.fi JULKAISIJA Fokus Media Finland Oy JULKAISUJOHTAJA Katriina Palo-Närhinen Sähköpostiosoite katriina.palo-narhinen@fokusmedia.fi PAINOPAIKKA PunaMusta Oy, Joensuu ISSN 0780-2102 V8-Magazine on Aikakauslehtien liiton jäsen V8-Magazine täyttää ensi vuonna täydet 40 vuotta. Sähköinen somemaailma on luonut sellaisen mukavan ilmiön, että kätköistä on löytynyt päivän valoon runsaasti, ennen näkemätöntä kuvamateriaalia ja sitä jaetaan mielellään. Se voi olla myös kuvapohjainen kertomus esimerkiksi jostakin tapahtumasta, mikä luo ajankuvaa. Ennen kuin huomasinkaan, niin tunti jos toinen, tai kokonainen päivä, oli vierähtänyt! Autokalusto on rikastunut alkuajoista, jolloin harvinaiset mallit olivat kiven alla. V8-Magazinen tilaajat ovat Fokus Media Finland Oy:n asiakasrekisterissä. Heti ei oikein itsekään ymmärrä, kuinka pitkä aika 40 vuotta on. Ajankulku hahmottui, kun ryhdyin mylläämään vanhoja Veekaseja ja kuva-arkistoa. Linney, Heikki Malinen, Jim Maxwell, Kari Mörö, Anders Odeholm, Heikki Parviainen, Juha Peltonen, Pekka Polvinen, Kai Salmio, Matti Saloranta, Joke Simonen, Erik Stigsson, Pekka Vaisto ASIAKASPALVELU Sähköpostiosoite asiakaspalvelu@fokusmedia.fi Puhelin 020 735 4130* *Puhelun hinta lankapuhelinliittymästä soitettuna on 8,35 snt/ puh + 7,02snt/min ja matkapuhelinliittymästä soitettuna 8.35 snt/puh + 17,17 snt/min. Eli postia tulemaan ja jaetaan jenkkiautomuistoja kaikkien lukijoiden ihasteltaviksi. Joka numerossa on 8 sivua lisää, eli lehti on 96-sivuinen läpi vuoden. Pitkälti lisätila pyhitetään historialle, kuinka tähän päivään ja juhlavuoteen on tultu. Tarjottu tai tilattu aineisto hyväksytään julkaistavaksi sillä ehdolla, että julkaisija saa korvauksetta käyttää sitä uudelleen lehden tai sen yksittäisen osan uudelleenjulkaisun, yleisölle välittämisen tai muun käytön yhteydessä toteutusja jakelutavasta riippumatta sekä luovuttaa oikeutensa edelleen ja muokata aineistoa hyvän tavan mukaan. Tallennamme puhelut laadun varmistamiseksi ja koulutustarkoituksiin. Niinpä ensi vuonna julkaisemme juttuja pitkin vuotta. Tilaaja voi kieltää tietojensa käytön. Toki paperikuvatkin käyvät, mutta niiden lähettämisessä on aina omat riskinsä. Yhtiöllä on oikeus käyttää tietoja suoramarkkinointiin, etämyyntiin ja markkinatutkimuksiin henkilöstölain mukaisesti. 3 V8-MAGAZINE Ratin Lehti ei vastaa tilaamattoman materiaalin säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Postiosoite V8-Magazine Hämeentie 153 C 00560 Helsinki Sähköpostiosoite v8-toimitus@fokusmedia.fi V8-Marketin sähköpostiosoite v8-market@fokusmedia.fi Facebook-osoite www.facebook.com/V8Magazine TOIMITUS Päätoimittaja Jarmo Markkanen Toimituspäällikkö Petri Laulajainen Ulkoasu Faktor Oy / Kirsi Perimö Avustajat Juha Airio, Bo Bertilsson, Paul Granvik, Hannele Hatanpää, Aulis Hämeenkorpi, Mikko Isokangas, Harri Jukarainen, Harri Kunnasvuo, Michael Lamm, Peter S. Lehti ei vastaa taloudellisesti niistä vahingoista, jotka aiheutuvat mahdollisista ohjeissa olevista painotai muista virheistä. Jarmo Markkanen Juhlavuosi tuo mukanaan HISTORIAN HAVINAA. Tätä Veekasi-maailmaa ja harrastuksen monimuotoista kehitystä peilataan ensi vuonna. Intohimo rakenteluun pysynyt kovana läpi vuosien ja vanhoissa jutuissa oli melkoinen fiilis, kun kaikki oli uutta
PIENOISMALLIT 74 LISÄÄ NNL EASTIN TULIAISIA V8-Magazinen pienoismallitoimitus on purkanut lisää massiivisen NNL East -pienoismallinäyttelyn kuvasatoa. KISAJUTUT 38 VIP & FLYING FINNS AMERIKASSA OSA 2 Turnee jatkuu ja tapahtumia riittää. SISÄLTÖ 10/2017 80 LINCOLN PREMIERE CONVERTIBLE 1957 Maunu Toiviaisen siipiautokuume sai liennytystä, kun eBaystä löytyi kohtuukuntoinen ’57 Lincoln Pemiere Convertible. Siitä huolimatta se on oivassa alkuperäiskunnossa, eikä mittariinkaan ole kertynyt kuin reilut 36 000 ajettua mailia. 58 GULF HISTORIC RACE CUP 2017 Historiallisten autojen ratasarja keräsi tänäkin vuonna paljon osallistujia, eikä ihme. 30 PUHDASVERINEN TAIL DRAGGER Vaikka piikkiöläisen Markku Honkasen ’37 Chevrolet Business Coupe luokitellaan mattamustan ulkovärinsä takia monesti linttakulttuurin edustajaksi, on kyseessä todellisuudessa laadukkaasti toteutettu taill dragger -henkinen matalakulkija. KANSIKUVA: PAUL GRANVIK 16 4 V8-MAGAZINE. Kaikki ei suju aina täysin suunnitelmien mukaan. 62 FORD MUSTANG FASTBACK 1966 Rata-ajelut mielessä rakennetun Mustangin kulusta vastaa turbolla ruuditettu 347-kuutiotuumainen Bennet Racing -moottori, josta on jarrutettu tehoa 1063 hevosvoimaa. ESITTELYSSÄ LISÄKSI 8 HUIKEA KUSTOM Petri Terhon ’47 Buick Roadmaster Sedanet Coupe on todellinen rakentajansa taidonnäyte, jossa tarkkaan mietityt muutokset ovat harmoniassa keskenään. 16 CHEVROLET BISCAYNE FLEETMASTER 1961 Mickey ja Tod Larson päättivät rakentaa isälleen kopion hänen aikanaan omistamasta tehdaskilpurista. KANNESSA 8 SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI 10 /2 01 7 H IN TA 10 ,6 € Tässä numerossa TEKNIIKKA: SEMA Show SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI 10 /2 01 7 H IN TA 10 ,6 € Tässä numerossa TEKNIIKKA: SEMA Show ´47 Buick Roadmaster, Samun Super Twin Bike, ´37 Chevrolet Business Coupe, ´57 Lincoln, ´66 Ford Mustang... MÄNNÄNRENKAAT SELVIYTYJÄ Dodge Coronet R/T HT Coupe 1969 116027_.indd 1 17.11.2017 17:08:10 47 DODGE CORONET R/T HT COUPE 1969 Joakim Söderlundin Magnum-moottorilla varustetulla Coronetilla on mittailtu uutena varttimailia. Onhan niiden keskinäisissä mittelöissä sitä takavuosien oikeata kilvanajon henkeä
Vuoden odotetuin tapahtuma antoi jälleen suuntaviivat sille, missä mennään tällä hetkellä rakentelutrendien ja osauutuuksien saralla. TEKNIIKKAA 52 BASIC TECH – MÄNNÄNRENKAAT Männänrenkaat ovat olennainen osa mäntää, ja niillä on monta tehtävää. VEEKASI KIERTÄÄ 24 SEMA SHOW, LAS VEGAS, NEVADA 30.10.–2.11. 68 SAMU KEMPPAISEN SUPER TWIN BIKE Vantaalainen Samu Kemppainen on kilpaillut koko uransa Super Twin Top Fuel -ryhmässä, eikä tie kärkeen ole ollut helppo. 76 NHRA DRAG RACE FINALS, POMONA, KALIFORNIA 9.–12.11. John Force Racing kirjoitti historiaa ottamalla kaksi Pro-ryhmän mestaruutta, jotka ratkesivat vasta finaalikisassa. LINNEY 80 V8-MAGAZINE 5. 68 24 66 TAPAHTUMAKALENTERI 67 V8-MARKET OSTOJA MYYNTIPALSTA 86 SEURAAVASSA NUMEROSSA VAKIOPALSTAT 3 PÄÄKIRJOITUS 6 NAPPILAUKAUS 20 UUTISIA JA ASIAA 42 KALIFORNIA KRUZIN KERÄILYKUVAT 43 BUICK ROADMASTER SEDANET COUPE 1947 44 CADILLAC 2D CLUB COUPE 1947 KERÄILYKUVA: PEKKA POLVINEN KALENTERIKUVA: PETER S
Ideana on, että te lukijat lähetätte V8-Magazinen toimitukseen mahdollisimman isokokoisia omia kuvianne, joiden joukosta toimitus valitsee kuhunkin numeroon sopivan kuvan. Mahdollisuudet paranevat, jos kuvassa on hauska idea, tai se on jollakin muulla tavalla uniikki. Kuvia voi lähettää osoitteeseen v8-toimitus@fokusmedia.fi. 6 V8-MAGAZINE. Nappilaukaus TOIMI NÄIN: Nappilaukaus julkaistaan jokaisessa Veekasissa aukeaman kokoisena kuvana. Aihekenttään maininta Nappilaukaus
KUVA: MANO FORSMAN V8-MAGAZINE 7
Buick Roadmaster Sedanet Coupe 1947 Huikea taidonnäyte 8 V8-MAGAZINE
Sivupeilin varren Petri teki oven sivulistan jatkeeksi, upea yksityiskohta tämäkin. V8-MAGAZINE 9. Auton vihreäsävyiset lasit valmisti Kuttilan Autolasi Petrin tekemien sabluunoiden mukaan. Se voisi aivan hyvin olla konseptiauto, joka GM:n olisi pitänyt rakentaa jo 70 vuotta sitten. TEKSTI JA KUVAT PEKKA POLVINEN Renkaat ovat 31/4 tuuman valkosivuilla varustetut Firestonen diagonaalit kokoa 6,70 x 15". Pölykapselit ovat '51 Buickista. Huikea taidonnäyte Petri Terhon ’47 Buick on todellinen rakentajansa taidonnäyte, missä tarkkaan mietityt muutokset ovat täydellisessä harmoniassa keskenään
Ilmajousituksen paineita voi tarkastella lisämittareista, jotka on sijoitettu siististi kojetaulun alle. Paljon on tullut nähtyä ja koettua, mutta yksi asia on pysynyt. Nopeusmittari on täysin alkuperäinen ja sen vaijeri liitettiin uuteen vaihdelaatikkoon kiinni. Muutama aihio ehti mennä sivu suun, kunnes Teksasista löytyi sopivan hintainen pitkällä akselivälillä oleva '48 Buick Roadmaster Sedanet Coupe. Linjakas ja lentokonemaistakin muotokieltä viestivä korimalli tuli tuotantoon vuodelle 1942, ja siinä oli nähtävissä paljon vuoden 1939 huikean ja ehkä aikakautensa puhuttelevimman konseptiauton, Harley Earlin luoman Buick Y-Jobin oivalluksia. Tätä kirjoittaessa RM Sotheby:n huutokauppaan oli tulossa Chrysler D’Elegance 2-paikkainen konsepticoupe. Alkuperäinen bensamittari ja lämpömittari saivat sisuskalut uudemmista. Varsin tarkkalinjaisissa skisseissä oli luonnostelmia 1947– 1948 Buickista, joka oli saanut aivan uudenlaiset muodot niin avokattoisena kaksipaikkaisena roadsterina kuin siitä jatkettuna muutamana vaihtoehtoisena tutkielmana. Oven kahvat olivat kunnoltaan hämmästyttävän hyvät. Kun kuvasin Petrin '48 Cadillac Sedanette kustomin kolmisen vuotta sitten, ja istuimme Terhojen keittiöpöydän ääressä kirjailemassa faktoja silloisen luomuksen muutoksista, kaivoi Petri istuntomme päätteeksi esiin seuraavan projektin piirrosluonnoksia. Vierailu Petri Terhon luona uuden projektin tiimoilta on aina yhtä säväyttävä ja mieleenpainuva kokemus. Aikansa muotovalio Sopivan aihion etsintä kohdistettiin USA:n markkinoille, sillä kohtuuhintaisia sellaisia olisi tuskin löytynyt lähialueilta. Jo nuo piirrokset antoivat odottaa jotain todella ainutlaatuista kustom-luomusta. L askeskelin tässä yhtenä iltana, että olen tehnyt harrasteautoista artikkeleita jo viidellä eri vuosikymmenellä ja tavannut satoja harrastajia niin Suomessa kuin ulkomailla. Vaikka Buick oli pudottanut vuosimalliin 1946 lyhimmän 119 tuuman akselivälin pois ohjelmasta, oli edelleen lyhempi 123 tuuman akseliväli edullisimpien malliVerhoilun värisävyihin haettiin sointuvuutta valittuun maalisävyyn. Näitä edelleen kehiteltyinä ovat matala yleisilme ja astinlautojen sijaan pitkälle takapyörän aukkoihin ulottuneet etulokasuojien ponttonimaiset Roadmasterja Super-mallisarjojen muodot. Nopeusnäyttö on varsin hyvin kohdallaan uudemmalla vaihdelaatikko/taka-akseliyhdistelmällä. Toinen maailmansota keskeytti tuotannon, mutta korimalli jatkoi pitkälti samanlaisena tuotannon käynnistyessä uudelleen. 10 V8-MAGAZINE. Vaaleasävyinen lattiaverhoilu on arka likaantumiselle, mutta sopii Buickin värimaailmaan ja tuo osaltaan lisää valoa ohjaamoon. Ja kun on tuon '48 Cadillacin lisäksi nähnyt Petrin tyylikkäät ja viimeistellyt '52 Buick, '52 Pontiac ja '52 Chevrolet kustomit, oli näille odotuksille vahvat ulkomaillakin noteeratut perusteet. Jos se ja Petrin Buick olisivat vierekkäin eikä taustoja tiedettäisi, veikkaisin monen valitsevan Petrin Buickin Virgil Exnerin ja Ghian rakentaman luomuksen sijaan. Petri purki ja puhdisti mittaristot
Myös konepellin lukot ovat samaa vuosikertaa. Konepellin saranat ovat 1951 Buickista. Välitys on maantieystävällinen 2,54:1. Petrin valmistama tuulitunneli on tehty varmistamaan riittävä jäähdytys. Ilmajousitetun alustan säätö tapahtuu luonnollisesti paineilmalla magneettiventtiilien kautta. Kuvien Buick on rakennettu kaikkien vaiheiden osalta Petrille ominaisella perusteellisuudella ja viimeistelyllä. Peruskorista irti olleet osat, kuten ovet, luukut, lokasuojat, fenderit jne. sarjojen vaihtoehto, kun taas Roadmasterit tehtiin pisimmällä 129 tuuman akselivälillä. Jarrutehostin on tarvikeosa ja pääsylinteri GM-osa. on kaikki sitruunahapotettu ja pohjustettu epoksiväreillä. Edessä ovat nyt Buick Rivieran jäähdytetyt levyjarrut, jotka on sovitettu alkuperäisiin olkavarsiin Scarebird Inc:n muutossarjalla. Sen sijaan alustan komponentit ovat tuoreemmilta vuosikymmeniltä. Tehostettu simpukkaohjaus on lähtöisin samasta hyötyajoneuvosta. . Peruskori ja runko on hiekkapuhallettu ja maalattu kahteen kertaan epoksilla. 1950-luvun Cadillacista lähtöisin olevan ilmanputsarin alla on Holleyn 2-kurkkuinen kaasutin. Runkoon ei ole tehty merkittäviä muutoksia. Alumiiniset venttiilikopat viimeistelevät siistiä kokonaisuutta. Vaikka Petrin Lahdessa omakotitalon kupeessa sijaitseva talli on kooltaan vain hieman yli 30 neliömetriä, on se kokemuksen ja harjoittelun myötä erittäin järkevästi suunniteltu, sisältäen vaativille muutostöille välttämättömimmät työvälineet, kuten englanninpyörän. Chevy Vanin rattiputki istui mitoiltaan uudelleen sijoiteltuun etupenkkiin ja tiivistunnelmaiseen kabiiniin mainiosti sellaisenaan. Koko auton kattolinja ja takapää on muotoiltu täysin uudelleen, eikä ensisilmäyksellä koskemattomalta näyttävä korin etuosa ole sekään alkuperäiskuosissa. Petrin mukaan auton alkuperäiset saranat ja lukot olivat epävarman oloiset, mutta nyt konepelti toimii ja lukittuu hyvin. Myös ohjaus on tehostettu. V8-MAGAZINE 11. Edessä oli totta kai oikomishommia, mutta ne olivat kuitenkin se helpoin osa-alue, sillä uutta peltiä tultaisiin taivuttelemaan ja hitsailemaan autoon neliökaupalla. Vaikka Petrillä oli valmiit suunnitelmat niin mielessä kuin osittain paperillakin, on Petrin rakentelu yksityiskohtiin paneutuvaa pikkutarkkaa kokeilua, uudelleen tekemistä ja viimeistelyä. Tuoreempi tekniikka Texasin auringon polttama ja kolhiintunut aihio saapui Suomeen vuodenvaihteessa 2014/2015. Tehostetut jarrut ovat kaksipiiriset ja taka-akseli on GM:n 10-pulttinen C-10 pickupin tukivarsilla. Tällainen oli myös Petrin ensisijainen vaihtoehto aihioksi. Muutokset Buickin kohdalla ovat todella radikaaleja
Takapuskurin kävyt on madallettu ja ’49 Oldsmobilen takavalot sekä takaluukun lista ovat paikallaan. Ilmajousituksen asennuksen yhteydessä Petri teki perinteisille iskunvaimentimille kiinnikkeet tukivarsien takapuolelle. Katto oli todella työläs saada symmetriseksi, sillä Petri työskenteli puhtaasti ”silmämitalla” ilman mitään sabluunaa. Kalenterin mukaan tässä on menossa syksy 2016. Tallin sisämitat ovat alle 40 m 2 . Tällä yhdistelmällä Buickin kulku on kaukana vuoden 1947 ajoominaisuuksista, ja nyt linjakas coupe on aidosti nautinnollinen ajettava. Ritilästä lähtevät verhoilun taakse piilotetut ja takakontin reunoissa kulkevat taaksepäin suunnatut putket, jotka kuljettavat ilman pyöräkoteloihin ja sieltä ulos. Myös fenderskirtsit ovat tässä vielä irralliset ja odottamassa pyöränaukon etureunaan tehtyyn uuteen osaan liittämistä. Roadmaster-merkki hattuhyllyn takana on ’52 Buickin konepellin keulamerkki. Kori on vahvan kehikon päällä, jossa on pyörät alla. Kun (vaimon mukaan) melkein asuu tallissa, niin ei paljon ulkoilman säistä tiedä, vai mitä Petri. Takana on kovaa muotojen hakemista, ja tässä on myös etulokasuojan etureuna tehty, mutta fenderiskirttiä ei vielä ole saatu sovitettavaksi. Ylätukivarsissa ovat paikoillaan alkuperäiset sammakkoiskarit. Kori on hiekkapuhallettu ja värjätty. Takalasin kehikko on muotoiltu ja sovitettu ’53 Cadillac limosta, jossa on normaalia pienempi takaikkuna. Nyt ollaan jo pitkällä. Näin alla oleva runko liikkuu alla, joten samalla voi tehdä alustaa tallin etuosassa ja välillä myös työstää koria takaosastaan. 12 V8-MAGAZINE. Buick saapui maahan loppuvuodesta 2014. Alkuperäiset pyöränripustukset, joissa on nyt Scarebird Inc:n muutossarjalla sovitetut Buick Rivieran jäähdytetyt levyjarrut. Alkuperäistä peltiä chopatussa katossa on sen etuosa, kaikkiaan ehkä hieman alle puolenvälin. Tippalista katon etuosasta on käännetty A-pilarin kohdalta tuulilasin suuntaiseksi. Soitin on piilossa alkuperäisen kaiutinritilän takana. DKW:n ratti on sovituksessa ja Chevrolet Vanin rattiputki jo nätisti paikoillaan. Luukun kahva on ’48 Cadillacista ja uudet ovenkahvat ’49 Buickista. Pelleiltään terveessä kabiinissa on vain ohutta Teksasin pintaruostetta. Katto on tässä viimeistelty, tinattu ja hiottu pellille. Tässä ollaan keväässä 2016. Puolen vuoden puuhastelun jälkeen korin linjat alkoivat olla kohdillaan. Hyvältä kuitenkin näyttää. Sen takana näkyy 1960-luvun kuplan etusäleiköstä tehty ritilä, joka jää verhoilun alle. Ainoa mätäpaikka oli bensatankin ympärys, joka jouduttiin tekemään uusiksi. Petri rakensi keskikonsolin alkuperäisen kaiutinkotelon alle saadakseen hiukan säilytystilaa. Kori oli varsin ruosteeton, mutta lommoilla monesta kohdin. Tässä on Volvo Amazonin lasin kehykset muokattu ja madallettu samalla, kun etureunan kaarevuutta on muutettu. Aihio löytyi sinnikkään etsiskelyn tuloksen lopulta Teksasista, noin 450 mailia Houstonista pohjoiseen. Tehostettu simpukka on Classic Chevyn simpukka, jossa on sama booritus kuin alkuperäisessä kääntövarressa. Tällä kabiiniin on saatu tehokas raitisilman kierto. Petrin jo useasti koeteltu ratkaisu kompaktiin talliin on eräänlainen ”korirullakko”. Projektivai heita Tämä kuva on otettu joskus kesällä 2015. Takaluukun muodot alkavat olla valmiit ja etulokasuojan listasta modifioitu keskilista paikoillaan. Takavalojen alkuperäinen vaakamuoto näkyy hyvin vielä niiden jäljiltä olevista aukoista. Buick oli lähes ruosteeton. Saranat ja hattuhylly ovat 1950-luvun Chevroletista. Korin uudet muodot ovat nyt aika lailla valmiit, kuten myös takapyörien aukon fenderit
Jos kuvia katsoessanne ajattelette, että no korin etuosaan ei sittenkään ole taidettu juuri koskea, erehdytte ihan niin kuin kirjoittajakin. Sen keskilista on tehty etulokasuojan listasta ja kahva on lähtöisin '49 Cadillacista. Moni on varmasti Petrin kanssa samaa mieltä, että pystysuunnassa olevat '49 Oldsmobile 98:n takavalot sopivat Buickin uusiin sulaviin linjoihin alkuperäisiä ja vaakasuunnassa olevia paremmin. Katon etuosa on alkueräistä, mutta koko kaartuva takaosa, johon on upotettu '53 Cadillac limon varsin pienikokoinen takaikkunan kehys, on Petrin suorasta pellistä valmistamaa. Tuuletusikkunoiden kehykset on muokattu Volvo Amazonin kehyksistä. V8-MAGAZINE 13. Takavalot näyttävät äkkiseltään alkuperäisiltä, mutta ovat '49 Oldsmobile 98:n takavalot, jotka ovat korissa pystysuunnassa toisin kuin '47 Buickin vaakasuunnassa olevat alkuperäiset. Takaluukun kaarevat muodot ja uudet mitat syntyivät kahdesta isosta pellinkappaleesta, joiden kaarevuutta ja muotoa haettiin vaimo Tarjan lainaamaa verhokiskoa taivuttamalla ja kiinnittämällä se molemmista päistä takaluukun etuja takareunaan. . Sopivalla halkaisijalla ollut embleemi löytyi avaimenperästä. . Takaluukun saranat ja hattuhyllyn aihio ovat lähtöisin 1950-luvun Chevroletista. Paperilla tai tiekoneen ruudulla voi toki hahmotella paljon, mutta vasta käytännössä peltejä taivuttelemalla ja sovittelemalla niin mittasuhteet kuin oikein kaartuvat muodot saa varmisteltua. Uusi kapeKorimuutosten lista on kokonaisuudessaan hengästyttävä. Tätä täydentävät hardtop-malliset ovet, joiden yläpuolella kattoa kiertää niin ikään tippalista. Alkujaan se on ollut TBIruiskulla, mutta Petrille tullessaan jo perinteisellä kaksikurkkuisella Holleylla varustettu. Etuvilkut ovat '54 Buickista ja konepellin muotoja on muutettu leveän keulamerkin poiston jälkeen. Korimuutosten lista on kokonaisuudessaan hengästyttävä. Näin ne antavat tasapainoisemman vaikutelman, kun niistä ei synny pystylinjassa kulkevaa leikkausta pitkiin vaakasuunnan muotoihin, vaan lopputulos on ”perfect flow”. Katon ja takaluukun uudet muodot ja mitat ovat erinomainen esimerkki tästä. Petrin oma selkeä visio, kokemus aiemmista projekteista sekä ennen kaikkea kokeileja korjaa, tai säädä -asenne ovat resepti, jolla hän on aiemminkin varsin nopealla aikataululla saanut paljon aikaan. Moottori on 1980-luvun lopun Camaron 305 cid vinkkeli. Suunnittele, kokeile, korjaa ja viimeistele Petrin kyky nähdä muodot uudelleen on uskomaton. Rekisterikilven yläpuolen kromikeskiöön on upotettu Buick-logo. Taidokkaita muutoksia Fenderskirtsit on tehty yhdeksi palaksi, ja ne ovat alkuperäistä merkittävästi pidemmät ja koko lokasuojan peittävät. Näillä muutoksilla syntyy vaikutelma irrotettavasta avokatosta. Vaihteisto on perusluotettava TH-350-automaatti. Valojen kehysten sovitus vaati perän alaosan uudelleen muotoilua ja jatkamista muutamalla sentillä, jotta kehykset saatiin istumaan koriin samalla kaarevuudella. Tippalista on käännetty kiertämään tuulilasin yläpuolelle ja samalla myös uudelleen muotoillun katon taka-alareunassa on saunaa muistuttava syvennys. Aki Helminen teki fenderien listat ja oikoi sekä kunnosti muut. '47 Buick Roadmaster Sedanet Coupe on jo alkuperäismuodoissaan puhutteleva kokonaisuus, ja sen voimakkaisiin muotoihin koskeminen tuntuu ylivoimaisen vaikealta. Kattoa on chopattu kaksi tuumaa. Näihinkin työvaiheisiin ja tekniikan läpikäyntiin on mennyt jokunen työtunti, mutta se varsinainen henkeäsalpaava lopputulos on mittavien korimuutosten ja yksityiskohtien ilotulitus, jonka osat ovat harmonisesti tasapainossa ja saavat aikaan kuvitelman, että kyseessä voisi olla GM:n oma konseptiauto 1940-luvun lopulta. Tämäkin muutos yhdessä takaluukun uuden muodon kanssa antaa myös takaa katsoen sulavamman vaikutelman korin muotoihin. Takaluukku on lähes kaksi kertaa alkuperäistä pidempi ja alkuperäistä siinä on oikeastaan vain sen alaosan reunat. Alkuperäisen takapuskurin käpyjä on madallettu 3 cm ja niiden takaosia muokattu perän uuteen muotoon paremmin istuvaksi. Ikkunan alapuoliset listan jatkeet Petri teki itse rosterista ja paikallinen yritys teki niihin laserpolttomenetelmällä Roadmaster-tekstit
"Jos ei suoraan istu ja mene oikein, niin sitten säädetään ja korjataan." . Työn tuloksista oli aika nauttia niin kotikaupungin kaduilla kuin pidemmillä reissuilla naapurimaihin kesällä 2017. ampi keulamerkki on '39 Buickista ja konepellin alkuperäiset pokkaukset ovat nyt kapeammat. Ja Petrin tuntien taas muutaman vuoden päästä saamme uutta ihasteltavaa, kunhan tallin nurkassa oleva haasteellinen kaksipyöräinen fuusioprojekti on ensin valmis. Buick ei diagonaalirengastuksestaan huolimatta vetele suuntaan tai toiseen, vaan kulkee nätisti. Ja vaikkei 305 cid kahdeksikko mikään mahtimoottori ole, reagoi se kaasujalkaan mukavasti, ja ohitukset Buickilla sujuvat ripeästi. . Musiikkisoitin on piilotettu tyylikkään itse valmistetun kromatun ritiläkonsolin taakse. Konepellin lista on muotoiltu etulokasuojan listasta ja saranat ovat '51 Buickista. Buickin työstäminen vei Petriltä reilut kaksi vuotta. Mittaristo on alkuperäinen ja huolellisesti purettu sekä läpikäyty. Ja tietenkään tapahtumista ja näyttelyistä ei ilman palkintoa poistuta. Ohjaamon tunnelma on kuitenkin se paras osa matkantekoa. Ja kun kysyn Petriltä, että mikä projektissa oli vaikeinta, mies myhäilee vaatimattomaan tyyliinsä. Mahtava! Se on selvää, että minne Petri Buickin ohjastaakin, saa se huomiota osakseen. Oviverhoilut, hattuhyllyn ja lattiamatot taas tekivät tiimi Tarja & Petri Terho. Mutta auto on nautiskelijan auto myös mutkaisella kesäauringon lämmittämällä asvalttitiellä. 14 V8-MAGAZINE. Se on sekoitus urheiluautomaista olemusta, sekoitus aikamatkaa 1940–1950-lukujen taitteeseen, ja se on ilmavaa tunnelmaa vintage luxury sportcoupe -hengessä. Katon jälkeen korissa ei saanut olla suoraa vaakapintaa, jollainen on usein esimerkiksi 1940–1950-luvun vaihteen takapenkittömissä business coupeissa. Porschen kartasta löytyneen Malachite Green -värin laski pintaan AMK Automaalauksen Ari Pietilä. Jos Buick olisi tällaisen konseptiauton esitellyt 1940-luvun lopussa, olisimme ehkä nähneet myös tuotantoversion. Tämän Buickin muotokieli hipoo täydellisyyttä monessa suhteessa ja juuri linjojen sulava sopusointu ja ”flow” on nostettu ihailtavalle tasolle. Kyllähän tässä vuosien myötä on tietty rutiini ja osaaminenkin tullut, mutta aina sitä joku yllätys tulee. Korin muodoissa Petri haki ennen kaikkea pitkää sulavaa linjaa. Jos ei suoraan istu ja mene oikein, niin sitten säädetään ja korjataan. Penkin ja sisäkaton verhoilut teki Autoverhoomo Customin Mika Volanen. Verhoilu on toteutettu korin värisävyyn tyylikkäästi istuvalla metallinhohtovihreän keinonahan ja vaaleanvihreän uusionahan yhdistelmällä. Suuri yleisö olisi todennäköisesti jo silloin peukuttanut sille yhtä innokkaasti kuin autoharrastajat ja muukin yleisö niin näyttelyissä, Lahden kaduilla kuin vaikka naapurimaiden tapahtumissa, joissa Petrin Buickia on jo saatu ihastella. Kalenteriin mahtuneissa tapahtumissa ja näyttelyissä Buick ei jättänyt kylmäksi sen enempää yleisöä kuin tuomareitakaan. Etulokasuojien pyöränaukkojen etureunat on muotoiltu ryhdikkäämmin kaartuviksi. Värien harmoniaa Korin pohjatyöt ennen maalausta Petri teki mahdollisimman pitkälle itse, mutta loppuvaiheessa apua antoi myös Hanski Kivistö. Konepelti on muotoiltu myös alaosastaan uudelleen, joten se istuu nätimmin puskurin yläosan kanssa. Ohjauspyörän eksoottiset muodot veivät aluksi veikkauksen venemaailmaan, mutta oikea vastaus alkuperäksi on saksalainen 60-luvun DKW! Entä millainen Buick on tien päällä. Mutta kyllä ne aina sitten myös ratkeavat, kun kokeilee. – Mikäs näissä
• Vinyylikatot, rättikatot ja tarvikkeet. • Asennus kuuluu myös meidän palveluun! www.westfix.fi, westfix@netikka.fi Korsnäs Biloch Båtinredning Norrbyvägen 32, 66200 Korsnäs (06) 364 1406 Uurastajantie 1, 60100 Seinäjoki. mm.: – Peltiosat – Kumitiivisteet – Alusta – Tekniikka – Sisusta – Lattiamatot – Puskurit – Race-osat – Kendall öljyt www.sepponiemensivu.fi Seppo Niemensivu, puh. • Autonsuojapeitteet kaikkiin malleihin. Kontit Floridasta viikottain! USA:n sisäiset kuljetukset! Kysy lisää! AUTOT, PYÖRÄT, OSAT USA:STA Tilaa osasi itse tallillemme, maksa vain merirahdista 1851 NW 9th St., Okeechobee, FL 34972, USA/oma nimi amercars@msn.com Soitot suomeksi klo 15.00 jälk. EBAY Osta suoraan ilman välikäsiä! Tapani Iivanainen Usan suunta +1561 632-5154 Seija Iivanainen ’’ +1561 632-5153 Office ’’ 1 803 796 5183 E-mail benzboy@benzboy.com Autoverhoilut kaikkiin USA-autoihin! Automatot, suojamatot brodeerauksella ja tavaratilan matot. Florida auto dealer since 1991 www.amercars.com Myymme, välitämme autot ja moottoripyörät, Ebay jne. 0400 591 428 Ojantie 24, 28130 Pori Automaattivaihteistojen erikoisliike Hiihtotie 7 B, 01280 VANTAA Puh. • Meillä on myös muita autonsisustustarvikkeita. 09-302847 / 050-3305780, fax 09-3401073 e-mail: jaakko.husso@pp.inet.fi www.neonkauppa.fi WWW.BENZBOY.COM EXPORT USA Jo 15 vuoden kokemuksella Konttikuljetukset, lentorahdit ym. (aikaero) +1-561-7623060 / Marco Casagrande Alkuperäisja tarvikeosat amerikkalaisiin automerkkeihin. • Istuinten verhoilut alkuperäisestä materiaalista. V8-MAGAZINE 15 Amer Trading, Inc. AMERIKAN autot, 4X4 Pick upit, moottoripyörät, varaosat, tuning, erikoisvanteet
Suurin osa 409 tehdas autoista oli luonnollisesti malliston yläpään Impala ja Impala SS hardtopja avokorisia malleja. Kaksiovista sedania sai kolmena eri versiona, Standard Sedan, Utility Sedan ja Fleetmaster Sedan. Vuonna 1961 kyseinen pata päätyi vain 142 auton keulille. ”S he´s so fine my four-o-nine”. Malliston alapäästä löytyi kyseisenä mallivuonna Biscayne. TEKSTI JA KUVAT HARRI JUKARAINEN Kunnianosoitus ISÄLLE 16 V8-MAGAZINE. Chevroletin ensimmäisen sukupolven isolohko, legendaarinen hot rod -moottori, jonka tilavuus kasvoi 60-luvun alussa 348 kuutiotuumasta mainittuun 409:ään. Joitakin pelkkiä moottoreita toimitettiin erikseen myös 348:lla kisanneille menestyneille drag race -kuskeille. Kaksi viimeistä halpismallia olivat erilaisten laitosChevrolet Biscayne Fleetmaster 1961 Mickey ja Todd Larson rakensivat isälleen auton, joka on kopio hänen aikanaan omistamastaan harvinaisesta tehdaskilpurista. Se on heidän tapansa osoittaa kunnioitusta isälleen
Hänen täytyi kääntyä paikallisen Salem Speed Shopin puoleen, joka laati kirjeen Chevroletille auton tilaamista varten. Neljänollaysin sisuskalut korvattiin myös tuoreemmilla palikoilla, ja niinpä tehoja löytyy toistasataa heppaa alkuperäisversiota enemmän. Faijalle lahjaksi Mickey Larson on pyörittänyt veljensä kanssa Twins Custom Coaches -nimistä pajaa jo parikymmentä vuotta. Mickey päätti rakentaa veljensä Toddin kanssa isälleen lahjaksi samanlaisen auton, jollaisella tämä oli kisannut drag stripeillä 60ja 70-luvulla. ten käyttöön tarkoitettuja työjuhtia ja riisuttu kaikista mukavuuksista. Olin varmaan jotain kuuden ikäinen, kun hän myi auton 1800 taalalla. Mickey Larson kertoi, että 409-koneella varustettuja Fleetmaster-malleja olisi ollut vain kaksi kappaletta. – Auto oli perheessä monta vuotta, ja isäni muistelee sitä lämmöllä. Perheen elättäminen maksoi. Kumpaakin halpismallia toimitettiin tilastojen mukaan kahdeksikolla alle kaksisataa kappaletta. . Auto tilattiin Oregonin Salemissa sijainneen Capital Chevrolet dealerin kautta. Tästä syystä ne olivat myös puntarilla kevyimpiä. Setä kisasi autolla kolmisen vuotta osallistuen voitokChevyn stuukki on tyypillinen tuon ajan stockkilpureille. Koska kyseessä ei ole matching numbers -alkuperäisauto, on tasavirtalaturi saanut väistyä nykytekniikan tieltä. Pajalla on syntynyt viimeisteltyjä näyttelyautoja ja erilaisia yhtiöiden tilausajoneuvoja. Pyöränaukoista pilkistävät fenderwell pakosuolien päät ja saundit ovat sen mukaiset. Kunnianosoitus V8-MAGAZINE 17. Tilastotietoa siitä, että kuinka monta 409-moottoria päätyi näihin halpismalleihin, ei ole. Mickey Larson on iloinen, kun he saivat rakennettua isälleen kopion autosta, joka oli ollut mieluisin kaikista hänen omistamistaan autoista. Nykyisin toiminta on painottunut raskaan kaluston, kuten rekkavetureiden rakenteluun. Meitä oli yhteensä neljä lasta, eikä isäni tiennyt silloin kuinka erikoinen ja harvinainen auto oli kyseessä. Kyse on ollut siis äärimmäisen harvinaisesta tehdaskilpurista. Sen sijaan vanhan SUN-kiekkamittarin bakeliittinen anturilaatikko on paikallaan. Auton tilasi uutena setäni Allen May
Auton kori on fiksattu grillissä. kaasti muun muassa NHRA:n 1962 Winternationalseihin. Luovutus edessä Veljekset rakentelivat autoa varsinaisten tilaustöiden ohessa, ja valmistumiseen kului seitsemisen vuotta. – Allen May teetätti auton kojelautaan pinstraippaukset pian hankittuaan auton. Isäni Glenn Larson osti auton ja kisasi sillä ympäri länsirannikkoa 70-luvun puoliväliin asti. Muuten samannäköiset autot erottaa toisistaan parhaiten vanteista. Koska autosta puuttuu listoitus, ja kiiltävää on muutenkin minimaalisesti, hoitui se puoli melko vähäisellä vaivalla. Biscaynen kyljet ovat vapaat kaikista koristeista takakulman Biscayne-logoja lukuun ottamatta. Aihio löytyi muutama vuosi sitten Goldendalesta Washingtonin osavaltiosta huoltoaseman pihasta. Se ei näyttänyt enää samanlaiselta. Spartaaninen auto tuli tehtaalta myös ilman lämmitintä, yhdellä häikäisysuojalla, ja ovista puuttuivat käsinojat. Isäni ystävystyi pariskunnan kanssa ja pari vuotta sitten entisöimme heidän autonsa alkuperäiseen kuntoon. . Alkuperäinen löytyy Glenn Larson bongasi netistä jossain vaiheessa myös alkuperäisen autoyksilön, jota he olivat kloonaamassa. Jouduimme lopulta ostamaan kokonaisen auton, josta hyödynsimme vain ehjät kumimatot, Mickey muistelee. Pohjatyöt viimeisteli jo toista kymmentä vuotta KaProjektivai heita Veljesten vanhemmat Glenn ja Shirley Larson viittä vaille valmiin auton edessä. Runkoaisoihin on pultattu kromatut tow barit kuten orgiskilpurissakin. Paras löytämäni ET 1/8 maililta oli 8,29., Mickey kertoo. Projekti liikkeelle Alkuperäisen yksilön löytäminen oli epätodennäköistä ja hinnat matching numbers -auton kohdalla olisivat olleet liian kovia. Itseasiassa kumiset lattiamatot tuottivat paljon enemmän vaivaa, koska niitä ei löydy reprona. Toisaalta niitä saa reproina, eli se ei ollut meille mikään iso juttu. Vaihdelaatikkona on alkuperäisen kaltainen Super T10. Painon säästämiseksi isolohkolla varustetusta autosta puuttuivat molemmat tehostajat. Konetta on myös piristetty muun muassa rullanokalla ja nostajilla. Mädät lattiat vaihdettiin kokonaan uusiin koko matkalta. Alkuperäisessä on maalatut vanteet ,kun tässä päädyimme kromattuihin vanteisiin, jollaiset autossa myös oli jossain vaiheessa isäni kisatessa sillä. Otimme yhteyttä auton omistaneeseen Oregonilaiseen pariskuntaan, ja autojen seistessä vierekkäin straippari Kurt Silva kopio alkuperäisestä kuvion toiseen kojelautaan. Kurt Silva on kopioimassa kojelaudan straippeja alkuperäisestä autosta. Kojelaudan lisämittaripaneeli on sitä vastoin alkuperäisestä autosta ja oli siinä kiinni Pomonan Winternationalsien aikaan. Biscaynen verhoilumateriaalit lähetettiin Oregonilaiselle SMS Auto Fabricsille, joka teki uudet verhoilut vanhojen mallien mukaan. 18 V8-MAGAZINE. Se löytyi setäni ystävän kotoa taltioituna, kertoo Mickey. Siitä on penkitetty noin 600 hevosvoimaa, mutta se on ulospäin alkuperäisen oloinen. Auto Janne Forsvikin maalauskopissa ennen Honduras Maroon pintavärin ruiskuttamista. Siinä oli crossram-tyyppinen imusarja kahdella kaasarilla, uusi maalaus ja kultauksilla tehtyjä tekstejä. Vaihdoimme myös perän Fordin ysituumaiseen, koska autolla on tarkoitus käydä leikkimässä radalla, ja perä oli näiden autojen heikoin lenkki. Vaikka emme tehneet tästä mitään näyttelyautoa, oli tarkoitus tehdä homma kunnolla, jotta auto näyttäisi siltä kuin se olisi näyttänyt dealerilta noudettaessa. Vaikka kyseessä ei olekaan Chevyn kuplakattoinen HT-malli, on se vauhdikkaan näköinen. Kun lähdettiin pidemmille kisareissuille, auto kuskattiin kisapaikalle hinaamalla. Ja juuri noista straipeista se oli helppo tunnistaa. – Kaikki lattiat takakontti mukaan lukien piti vaihtaa. Kuutoskoneella ja kolmivaihteisella manuaalilla varustetussa raadossa oli ruostetta korin lattiassa, mutta se oli muuten yllättävän kolhuton ja suora
Chevyn alusta on viimeistelty alkuperäistyylisesti ja kestää hyvin tarkastelun. V8-MAGAZINE 19. . Hän tulee nauttimaan leikkikalustaan ja käyttää sitä toivottavasti ahkerasti, käyden myös verestämässä muistojaan drag stripillä. – Auto oli näytillä kevään Roadster Show’ssa maalifirman osastolla, vaikka sitä ei ole rakennettu näyttelyitä varten. liforniassa asustellut Janne Forsvik. Janne on tehnyt paljon yhteistyötä veljesten kanssa ja Pomonassa sijaitsevien pajojen välimatkaakin on vain muutama maili. Alun perin vain kaksi tällaista halpismallia on onnistuttu tilaamaan tehtaalta 409-moottorilla. Just plain business. Biscayne Fleetmaster oli alun perin tarkoitettu erilaisten isojen laitosten ja viranomaisten työkaluksi, mutta kisakuskit huomasivat pelkistetyn auton potentiaalin. Ajamme auton kesäksi Oregoniin, jolloin isä saa sen käyttöönsä. Ei koristeellisia verhoiluja, käsinojia, repsikan häikäisysuojia tai edes lämppäriä. Jos SUN-kiekkamittari sekä kojelaudan alla sijaitseva lisämittaripaketti poistettaisiin, ja lattiavalitsin korvattaisiin rattikarahkalla, jäisi jäljelle varsin pelkistetty kojelauta. Kuva vuoden 1964 Winternationalseista Pomonasta, jolloin orgisyksilöllä kisasi vielä ensimmäinen omistaja Allen May. Veljekset ruiskuttivat alkuperäissävy Honduras Maroonin autoon Jannen maalauskopissa
Hyväksymisestä rekisteriin päättää Mobilia asiantuntijalautakunnan esityksen perusteella. So, stay tuned! ”PERJANTAIBURNIKSEN” Näyttävät burnikset ovat eräänlaista hauskanpitoa parhaimmillaan. Lautakuntaan kuuluu harrastajajärjestöjen edustajia ja alan viranomaisia. Kuvat ovat saaneet hyvän vastaanoton ja moni odottaakin malttamattomana viikon aikana, minkälaiset savut heitetään tällä kertaa ilmoille viikonlopun kunniaksi. voittaja hakusessa V8 Summer Meetin burniskisan People´s Choice -voiton korjasi 2016 Mr. Ablodit olivat myös sen mukaiset. Käytännössä tämä tapahtuu antamalla tunnustusta ja taloudellista tukea perinneajoneuvojen säilyttämiseen sekä jakamalla tietoa ajoneuvojen perinnearvojen säilytystavoista ja maamme ajoneuvohistoriasta. Näin uuden vuoden yönä on tarjolla savua sekä ilotulitteiden että burniskuvien muodossa. Piippo, joka käskytti isolohkollista ’68 Plymouth Valiantia. Ohjeet hakemiseen löytyvät Mobilian nettisivustolta (www.mobilia.fi). Rekisteriä ylläpitää Tieliikennemuseo Mobilia yhteistyössä Museoviraston ja ajoneuvohistoriallisten yhdistysten kanssa. päivänä 2018. 20 V8-MAGAZINE Elokuun lopussa valittiin ensimmäiset ajoneuvot perinneajoneuvorekisteriin. V8-Magazine 40 vuotta Vuonna 2018 tulee kuluneeksi 40 vuotta ensimmäisen V8-Magazinen 1/78 julkaisemisesta. Käy siis tykkäämässä Veekasin sivuja ja tiedät, mitä jenkkiautoilussa tapahtuu! Sivut ovat keränneet uusia sivutykkäysiä vuoden aikana jo hulppeat liki 6 000, mikä kertonee osaltaan jenkkiautoilun suosiosta, mutta myös alan pioneerin arvostuksesta. Näyttävästi liekitetty rodi on myös mainio savutuskone. Himoksen 2014 burniskisan hopeatilan arvoisen kuminpolton esitti brutaali ZIL-rottis, joka ilahdutti yleisöä aina renkaan räjähtämiseen saakka. Asiantuntijalautakunta valitsi rekisteriin hakemusten perusteella, sovittuja kriteerejä ja pisteytystä käyttäen neljä varhaista moottoriliikennehistoriaamme edustavaa ajoneuvoa: '14 T Fordin, '11 Opel Torpedon, '14 Rudge Multi moottoripyörän, '20 Rebublic kuorma-auton. Mitä enemmän savua, sen suuremmat suosionosoitukset! TEKSTI JA KUVAT KAI SALMIO Lapualaisen Heath Garagen Tomi Kangas nousi suuren yleisön tietouteen rakentamansa ’28 Ford Tudorin myötä. Museaalisin perustein koottavan rekisterin tavoitteena on tukea yksityisessä omistuksessa olevien, suomalaisen tieliikenteen kulttuurihistorian kannalta merkittävien ajoneuvojen säilymistä. Perinneajoneuvorekisteri käynnistyi Olemme vuoden aikana postanneet facebookissa aina perjantaisin näyttäviä kuminpolttokuvia kera viikonlopputoivotusten. Äänestyspostaus tykitetään ulos vuoden viimeisenä päivänä (31.12.), jotta mukaan saadaan vielä edeltävän perjantain savutuskuva. Perinne tulee jatkumaan myös tulevana 40-vuotisjuhlavuotena, jolloin tulemme julkaisemaan lukijoiden lähettämiä burniskuvia. Monien mielestä jopa hauskinta, mitä voi ylipäätään tehdä housut jalassa. Lisäksi numero 10/2018 on sivumäärältään vieläkin isompi V8-Magazinen 40-vuotisjuhlanumero. Ensi vuonna ennen vuotta 1922–1944 käyttöönotetut ajoneuvot voivat hakea perinneajoneuvorekisteriin. Sujuu se kuminpoltto näyttävältä kustomiltakin! Tässä esimerkkiä näyttää seinäjokelainen Timo ”FleetlineTattoo” Busch ja luiskaperäinen ’50 Chevrolet Fleetline alias ”Lady La Guadalupe”. Suomalaisen käyttöhistorian omaavan laitteen tulee olla tieliikenteessä, kilpakäytössä tai maatyökoneena ollut moottoriajoneuvo tai polkupyörä. Helppoa kun sen osaa.. Lehti on ilmestynyt siitä lähtien tauotta. Hakemuksia käsitellään kaksi kertaa vuodessa. Järjestämme facebookissa eivakavamielisen äänestyksen vuoden ”perjantaiburniksesta”, joten käy äänestämässä omaa suosikkiasi osoitteessa: https://www.facebook.com/V8Magazine/. Äänestysaikaa on viikko ja tulokset julkaistaan naamakirjassa tammikuun 7. Vuoden ”perjantaiburniskuva” julkaistaan yhdessä kahden muun eniten ääniä saaneen kuvan kanssa myös alkavan vuoden toisessa Veekasissa. Juhlistamme lehtemme merkkipaalua kasvattamalla V8-Magazinen jokaisen vuoden 2018 numeron sivumäärää 96 sivuun
Se oli ikäisekseen hyvässä kunnossa. Yksi näistä oli V6 dieselmoottorilla, ja nykyään huhun mukaan tuhoutunut. Vasta kun auto katsastetaan uuden lain voimassaoloaikana, seuraava katsastusaika määräytyy sen perusteella. . Muutos tulee voimaan siirtymäajan jälkeen, eli seuraava katsastus määräytyy vielä edellisen katsastuksen mukaan. Moloney Coachworksin Illinoisissa. Veekasi onnittelee voittajaa! Henkilöja pakettiautojen sekä raskaiden nelipyörien kuten mönkijöiden määräaikaiskatsastusten väli harvenee 20.5.2018 lähtien. Valvonnassa käytetään poliisiautoissa olevia rekisterikilpien automaattisia etäluentalaitteita. Vuonna 1996 tai 1997 Virtasalmen juhannuskisoissa Härkönen oli nähnyt auton rivistössä, jossa oli kaksi muuta vastaavaa Caddy-farmaria. . Edellisellä omistajalla Caddy oli välillä seissyt tallissa, kun sille ei ollut aina käyttöä. Malli kiinnosti jo silloin. Suomeen tuotaessa auto on aikoinaan rekisteröity pakettiautoksi. Modernia Amerikan herkkua Bensalahjakortin voittaja V8-Magazine arpoo jokaisessa numerossa tilaajien kesken 500 euron arvoisen bensalahjakortin. Talven aikana on tarkoitus petrata roikkuvaa kattoverhoilua ja ”varmaankin tehdä jotain pientä hifistelyä”, kertoi Härkönen. V8-MAGAZINE 21 Runsaat kolme kuukautta sitten söderkullalainen Kauko Härkönen löysi myyntipalstalta Pirkanmaalla myynnissä olevan ’85 Cadillac Fleetwood Station Wagonin. sähköpeilit ja -penkki, ilmastointi ja alkeellinen ajotietokone. Ne soveltuvat maksimissaan 40-kiloisille koirille ja ovat varustettu kunnon turvavöillä. Mopar uutuus, Hellcrate-moottori on sama ahdettu 6,2-litrainen Hemi V8, jota käytetään Challenger SRT Hellcatissa. voimansiirron ohjausmoduuli (PCM), happisensorit, sytytyspuolen johdot ja kaasupoljin, maksaa vähän yli 20 000 taalaa. . Katujenkki tien päältä . Tulevaisuuden hankintalistalla on alkuperäistyyppinen takapenkki ja katsastus henkilöautoksi. Pratts-bensiiniasemamerkkiä käytettiin 1910–1925 ja se myytiin sittemmin Standard Oilille, joka muutti nimensä Essoksi 50-luvun alussa. Varusteita luksusfarmarista löytyy normipatteristo, mm. helmikuuta saakka avoinna Design Simo Riikonen – autotaidemaalarin uran viisi vuosikymmentä -teemanäyttely. Värit Cadillac Green, Rockabilly Red sekä verhoilu mukailevat diner-tyylisiä sisustuksia. Cadillacin valmistaja ei ole suoraan tehnyt farmarimalleja, vaan ne ovat koripajojen tuotoksia, kuten mm. Foytin toimesta voittanut punainen ’67 Mark IV. Numeron 9/2017 voittaja on Eino Saukko Koivusta. Ford Performance tarjoaa 2018 Ford GT ’67 Heritage Edition -tribuuttimallin. Alle 10-vuotiaat ajoneuvot on katsastettava ensimmäisen kerran viimeistään neljä vuotta käyttöönottopäivästä, ja sen jälkeen joka toinen vuosi. Fleetwood STW:ssä on Capricen takaluukku ja kattolinja, mutta muuten kori on Fleetwoodin sedania, kuten myös maski, puskurit, valaisimet, sisustus ja tekniikka. Moottori ilman 2195 taalan hintaista lisäpakettia maksaa 19 530 dollaria. Jatkossa katsastuspäivän määrittää edellinen katsastus, ei enää käyttöönottopäivä. D O G S T Y LE R Tiivistettyä. Emil Cedercreutzin museossa Harjavallassa on 25. Harrastekäyttöauton on aika mennä talviteloille, kun suola valtaa tienpinnat. Joulukuun alusta lähtien lisävero voidaan määrätä myös automaattivalvonnan perusteella. Lohjalainen Carvista maahantuo uusia Dodge Ram -kuormaja henkilöautoja suoraan tehtaalta. Halutessa asiakas voi räätälöidä itselleen haluamansa mallin. . Kaupat lyötiin lukkoon. Rekvisiittana on myös taiteilijan kynäruiskuja, maaleja, työkaluja, maalaustelineitä sekä muutamia keskeneräisiksi jääneitä maalauksia. Maantieajossa kulutuslukemat sijoittuvat 10–13 litran välille. Hevosvoimia löytyy 707 ja maksimivääntö on 880 Nm. Nyt on mahdollista saada omaan kärryyn Hellcat-henkeä. Hellcrate on sertifikoitu USA:ssa päästöjen suhteen ennen 1976 valmistettuihin autoihin ja se on optimoitu manuaalivaihteistokäyttöön. Yli 10-vuotiaat ajoneuvot katsastetaan edelleen vuosittain. Amerikassa täydellinen paketti, johon kuuluu mm. Sen esikuvana on vuonna 1967 LeMansissa Dan Gurneyn ja A.J. Takamatkustamossa on silloin vaadittu viiden sentin pehmustuksella oleva kova penkki, joka on verhoiltu muuhun sisustaan sopivaksi. Se esittelee suomalaisen ruiskutaidemaalauksen uranuurtajan töitä laajasti taiteen ja valokuvien kautta. Talviajoakaan ei ollut paljoa kertynyt. Poliisi valvoo liikennekäytöstä poistettuja autoja. Muutoksia katsastusaikoihin Ihmisen parhaalle ystävälle cruisingeihin Saksalainen Dogstyler tarjoaa 50-luvun amerikkalaisiin klassikkoautoihin istuvaa koirankuljetuslaatikkoa. Liikennekäytöstä poistetulla autolla ajamisesta määrätään lisävero, joka on vähintään 1 000 euroa tai viisi kertaa vuotuisen ajoneuvoveron määrä. Nyt Pratts-merkkisiä tuotteita myydään taas ruotsalaisen Verktygsbodenin kautta. Tällöin auton voi katsastaa haluamanaan ajankohtana, millä voi muuttaa seuraavaa katsastusajankohtaa. Valikoimissa on autonhoitotuotteita sekä vanhoihin ajoneuvoihin ulkonäöllisesti istuvia 6-ja 12-volttisia akkuja ja SAE 20W/50 Classic-öljyä. Kenen tekemä kyseinen auto on, on vielä varmistamatta. 4,1-litraisella (HT-4100) ruiskumoottorilla ja automaatilla takavetoinen Cadillac sopii cruisailuun, mutta 80-luvun amerikkalainen ekomoottori ei innosta polkemiseen
. Kainuun Mobilistit ovat vuokranneet 170 neliön suuruisen ajoneuvojen säilytystilan Sotkamosta. Bilweb Auction on göteborgilainen yritys, joka on erikoistunut veteraani-, urheiluja harrasteajoneuvojen myyntiin. Syystuliaisia Norjan mahtinäyttelystä 30 000 neliötä käsittäneessä Oslo Motorshow’ssa tehtiin lokakuussa uusi ennätys – 41 848 kävijää. Autourheilun kansallinen lajiliitto AKK ja Omnia tuovat tarjolle ensi syksynä uuden moottoriurheilualan koulutuksen. . viime kesänä "varjo-Powerina" järjestetty Summer Meet voitaisiin järjestää. ”Eurooppalaisten intohimo Mustangia kohtaan on ollut suurempaa kuin kuvittelimme. Todellinen palkintoharava oli norjalaisen Per Erik Langkaasin ’31 Ford Coupe, joka vei Skandinavias Flotteste Bil, Best In Show sekä People’s Choice -palkinnot. Pitkät jenkkiautoperinteet omaava Hangö Street Rod juhli marraskuussa 40-vuotissynttäreitään. Autoalan perustutkintoon johtava moottoriurheilupainotteinen koulutus tulee mukaan kevään 2018 yhteishakuun. 22 V8-MAGAZINE Tiivistettyä . Heidän nettihuutokaupassaan ruotsalaiset ja kansainväliset asiakkaat voivat ostaa tai myydä kalustoaan, varaosia sekä ajoneuvoaiheisia keräilytavaroita. Jos näin käy, lupaa kaupungin pormestari korvaavan tapahtumapaikan, missä jatkossa esim. Päätapahtuma on Harrikan kotiseudulla Milwaukeessa 29.8.–2.9. FHRA palkitsi. Euroopassa liikkuu huomattavasti enemmän vanhoja ja uusia villihevosia. . Moottoripyörien Best In Show oli kangasalaisen Isto Kotavuopion Indian Omega ja paras chopper helsinkiläisen Markku Leskisen HarleyDavidson Shovelhead. heinäkuuta yksipäiväisenä Oripään lentokentällä. Harley-Davidson täyttää 115 vuotta ja juhlistaa sitä pitkin ensi vuotta. Kerho kokoontuu vapaamuotoisesti joka kuukauden ensimmäinen lauantai. Maamme uusin jenkkiautomerkkikerho lienee Tesla Club Finland. . Suomeenkin rantautunut Amazon Prime -suoratoistopalvelu tarjoaa katseltavaksi alkuperäisten Top Gear -autoiluohjelmatekijöiden, Clarksonin, Mayn ja Hammondin uutta Grand Tour -ohjelmaa. . Sähköiset Teslat kokoontuivat Kirkkonummen Långvikin kokousja kylpylähotellille lokakuussa 25 auton voimin. Espoon Automuseossa on nähtävillä presidenttiemme käytössä ollut panssaroitu ’84 Cadillac Fleetwood. Lisätietoja saa Japilta 040 507 7097. Historic Rally Trophyn yhteydessä ajetaan ensi vuonna Veteraani Rallisarja. . Vastaa ja voit voittaa V8-Magazinen kahden vuoden tilauksen. Västeråsin Johannisbergin lentokentälle suunnitellaan rakennettavan asuntoja. . Euroopan kaduilla liikkuu lähes 30 000 Mustangia”, kertoo Steven Armstrong Fordilta. Lidköpingin kunnanhallituksen työvaliokunta toivottaa Power Big Meetin tervetulleeksi ensi vuonnakin tämän vuoden hyvien kokemuksien myötä. Valmistajan tiedotteen lausahdukseen on laskettu ainoastaan nyt 2010-luvulla eurooppalaisten virallisten maahantuojien kautta myydyt autot. Kjell Gustavsson on jo varannut Hovbyn lentokentän alustavasti ensi heinäkuun 5.–7. html. Malmin lentokentällä pidettiin FHRA:n kauden 2017 palkintojenjako/päätöstilaisuus, jonka yhteydessä luovutettiin kunniapalkintoja kauden aikana ansioituneille seuraavasti: Vuoden toimitsija Nicky Mesiniemi, vuoden journalisti Jent Oy & Mobile TV, vuoden jäsenkerho RR-Team, vuoden hot rod -harrastaja Mikko Wihinen, vuoden team Laura Saksa Racing, vuoden drag bike -tulokas Jenni Pekkarinen, vuoden drag car -tulokas Anna Hassinen, vuoden MPkuljettaja Sami Kallio, vuoden drag-kuljettaja Veli Koivula, vuoden mediateko VIP Team ja Amerikan valloitus, vuoden drag race -teko Jaska Salakari ja 6,010, toimistonväen tunnustuspalkinto Tapio "JoreJore" Jormanainen, junior tsemppari Eemeli Helkkala, V8-Magazinen Pressipytty FHRA & Cruising Pre-Party, Puten muistopalkinto Allan Salmijak, Per Gästrin muistopalkinto Jamppa Tolvanen. O S LO M O TO R S H O W www.v8kilpailu.fi Osallistu netissä SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI 9/ 20 17 H IN TA 10 ,6 € MÄNTIEN ANATOMIA Tässä numerossa Carpe Diem Ford Fairlane 500 2d HT 1957 TEKNIIKKA: ´67 ja ´68 Dodge Dartit, ´57 Chrysler New Yorker, ´69 Chevrolet Camaro SS, ´50 GMC 100 Pickup, ´34 Ford Tudor, Cruisingkesä 2017... Näyttelyn kilpaluokkiin voi hakea lähettämällä yhteystiedot sekä kuvauksen ja kuvan moottoripyörästä osoitteeseen petrol.circus@ pp.inet.fi. Alueella oli sopivasti myös Teslan latausasemia, jotta menovirta oli turvattu. Ammatillinen tutkinto mahdollistaa autourheilijoiden lisäksi uranäkymiä tulevaisuudessa alan pariin. . Palkinnon arvo on 178 euroa. Helsinkiläinen Kuljetus Auvisen 2016 Mercedes-Benz Actros 2663 Low Rider äänestettiin yleisön suosikkirekaksi ja tuomaristo arvotti sen näyttelyn parhaaksi truckiksi. Lisäksi tuomaristo valitsi kajaanilaisen Teppo Näyhän Lexus GS300:sen 2005 streetcarien parhaimmistoon ja lisämeriittinä se palkittiin streetcarien parhaasta sisustuksesta. päiväksi. . Pääsyvaatimuksena on Etai F-ikäkauden (1947–1965) Historickilpa-auto ja 1-ohjaajan vähintään 60 vuoden ikä. Rakennettujen moottoripyörien näyttely Petrol Circus Custom Bike Show järjestetään jälleen MP18moottoripyörämessuilla Helsingissä. . . Lisätietoja juhlakokoontumisesta saa nettiosoitteesta: motorcycles.harleydavidson.com/fi/fi/milwaukee-115th. . Do-Dadit järjestävät Vintage Drags & Kustom Show’n ensi vuonna 28. . . Osallistu ja voita! Pitää olla veekasi! Onko sinulla, kyllä vai ei. Truck Masters -automaahantuoja/-kauppa Vantaalla tarjoaa asiakkailleen kahden päivän koulutuksella lisämaksusta henkilöauton ajokortin päivityksen C1-luokan kevytkuorma-auton ajokortiksi
presco.nland -Vakioputkistot-Virtaavat viritysputkistot-Peltisarjat-Taivutukset mallin mukaan-Räätälöinnit suoraan autoon-Räätälöidyt vaimentajat-Myös tuurnataivutus ja RST-Katalysaattorit-Keraamiset pinnoitteet-Pinnoitustyöt kaikkiin osiinMARTELIUS-EXHAUST OY 02-856 616 www.martelius.com PAKOPUTKET USA-AUTOIHIN 40-LUVULTA ALKAEN EVANS – Vedetön jäähdytysneste, ei ruostuta, ei tarvitse vaihtaa, myrkytön, kiehumispiste 180°C PULSTAR – Pulssisytyttimet sytytystulppien tilalle, pienempi kulutus, parempi teho, pienemmät päästöt MILLERS NANODRIVE – Nanopartikkelein tehostetut moottorija vaihteistoöljyt, pienempi kitka, paremp i teho RESURS – Kuluneen moottorin ja vaihteiston kunnostus aineet antavat uu tta metallipin taa osia purkamatta MC 1000 – Metallia pinnoittava vaseliini pidentää pyöränlaakerien ja voideltavien nivelten ikää Tilaa tuloksia antavat tuotteet: www.kaasutinexpertti.?. ÖLJYPOHJAT-MOOTTORINPULTIT-LOISKELEVYT, ÖLYPUMPUN KÄYTTÖAKSELIT… Crankshafts Crankshafts R KAIKKEA MITÄ TARVITSET AUTOOSI! KAIKKEA MITÄ TRADE PARTSISTA SYLINTERINKANNET-OSAT, ILMANSUODATTIMET, VENTTIILIKOPAT... STROKER SARJAT, KAMPIAKSELIT, VEIVIT, DAMPTERIT... V8-MAGAZINE 23 TRADEPARTS.INFO Rapakontie, 49480 SUMMA Avoinna arkisin 8.30-17.00. Phone. FORD 9-8” OSAT LEVY/ RUMPUJARRUT JARRUT-PERÄ... 03-53 400 53 laatukemikaalit.. INTERIOR & EXTERIOR DETAILING MASTER D?taile. D?eams presco.. info @presco.. (05) 3557 289 ja myynti@tradeparts.info STORE OPEN 24/7 ENTERPRISES R I N C
Moottorina on alumiininen 540-kuutiotuumainen Hemi 8-71 ahtimella ja Retrotechin polttoaineenruiskutuksella varustettuna. Lisäksi autossa on kromia ja detaljeja yllin kyllin. Myös osauutuudet olivat perinteiseen tapaan tärkeä osa tapahtuman antia. TEKSTI JA KUVAT JIM MAXWELL RETRO oli nouseva trendi Dana ja Lorne Hinkle rakensivat tämän ’30 Ford Model A Tudor Sedanin poikiensa avustuksella kymmenessä vuodessa. Kyseessä on eittämättä tämän vuotisen SEMAN:n eniten mielenkiintoa herättänyt auto. 24 V8-MAGAZINE. Esillä oli lukuisia muskeliaikakauden ikoneita, joiden kulkuja käsittelyominaisuuksia oli paranneltu moderneilla tekniikkaratkaisuilla. Retro oli vahvasti mukana tämän kertaisessa SEMA Show’ssa Las Vegasissa. Auton huimasta maalauksesta vastasi Pete ”Hot Dog” Finlan. SEMA Show, Las Vegas 30.10.–2.11
Moottorina on Ardun-kantinen flathead. Auton vuosimalli on sama kuin koulun perustamisvuosi ja vihreä on myös koulun väri. Pure Vision on tunnettu huimista autorakennelmistaan. Yksi suosituimmista osioista oli kasvussa oleva BOTP, mikä on lyhennen SEMA:n Battle of the Builders -kilpailusta. V8-MAGAZINE 25. Myös autovalmistajat kuten General Motors, Ford ja Mopar olivat kukin pystyttäneet jättimäiset näyttelyalueet, joissa he esittelivät showautoja ja moottoreita. Tämä ’66 Chevrolet C-10 on rakennettu Western Iowa Tech Community Collegen 20 opiskelijan voimin. Sen moottorina toimii Borlan ruiskulla varustettu 521-kuutiotuumainen ”Boss 9” Ford Hemi, joka on Pro Stock -moottoreiden rakentajana kunnostautuneen Jon Kaaserin tekemä. Konepeitossa on muovinen kupla, jonka läpi voi ihailla moottoria. Oiva vaihtoehto niille, jotka haluavat rakentaa alumiinilohkoisen moottorin. Moparin uutuuksiin lukeutui Gen III Hemi alumiininen race-lohko, jonka vesikanavat on suunniteltu uudelleen jäähdytyksen parantamiseksi. lyhennetty. Kidnig teki ’58 Lincoln Continental Mark III:sesta uniikin kustomin, jonka keulalla on Ryan Falconer V12-moottori kahdella ahtimella varustettuna. Tällä kertaa Steve Strope toi ARP:n osastolle näytille ”Shooting Brake” ’57 Ford Ranch Wagonin. Autossa on Art Morrisonin runko, ja Evod-vanteet on suunniteltu varta vasten kokonaisuuteen istuviksi. Edellä mainittujen lisäksi mukana oli runsaasti uudempia ja jopa ihan uusia yrityksiä esittelemässä tuotantoaan. Auton väri kantaa nimeä ”Washington Blue” ja kattoa on chopattu peräti kuusi tuumaa. Se tarjosi nähtäville uusimmat osat ja trendit. Lisäksi nostajien reiät ovat avattavissa 1,060 tuuman kokoon. Siinä on muutoksia korissa ja lavassa, jota on mm. Jos hallien sisällä oli paljon mielenkiintoisia autoja, löytyi niitä lisää parkkeerattuna hallien ulkopuolelle ja kulkuväylien varrelle. Hytin takana sijaitsee kaksi turboa, kiitos sponsorina toimineen Precision Turbon. . Ted Hubbardin ’30 Ford Model A Coupe valmistui CAL Automotive Creations shopista ja sijoittui 12 parhaan joukkoon Battle of the Builders -kilpailussa. Siitä vastasi Ford Motor Motor Companyn driftailunäytös. N äyttelyn päähalliin astuessa SEMA:n vanhimmat jäsenet (Edelbrock, Moon Equipment, Hurst, B&M, Hedman Hedders ja Holley) olivat pystyttäneet osastonsa hallin etuosaan. Renkaiden savuakaan ei puuttunut. Ensi vuoden päivämäärä on jo lyöty lukkoon, ja SEMA:n merkeissä kokoonnutaan seuraavan kerran 30.10.–2.11.2018. Art Morrisionin runkoa on modifioitu radikaalisti, joten vaikka auto näyttää ulkoisesti miedolta, kulkee se kuin kiihdytysauto konsanaan. Kun tähän lisätään vielä vanneja rengasvalmistajat, oli läpikäytävänä sellainen kattaus, ettei neljä päivää tahtonut riittää kaiken mielenkiintoisen näkemiseen
Zero-to 60 Designs toi näytille osaamisaluettaan hyvin kuvastavan 2017 Mustan GT:n, jota oli modifioitu ulkoisesti. Wed Adkins on onnistunut tässä neljä tuumaa chopatussa ja grafiikoin sekä kaksivärimaalauksella toteutetussa yksilössään. 5,3-litraista LS-moottoria on ruuditettu Twin TorqStorm ahdinjärjestelmällä ja Roadster Shopin runko on varustettu erillisripustuksilla. ’32 Ford Coupeja on rakennettu aikojen saatossa sellainen määrä, että tarvitaan jotain uniikkia erottuakseen muista. SEMA:ssa nähtiin hiilikuidusta tehty täydellinen kopio alkuperäisestä sillä poikkeuksella, että moottorina toimii Cadillacin Northstar V8 asennettuna poikittain takapenkin taakse. Tässä tapauksessa Ford GT:n muotoilullisia elementtejä on yhdistelty toimivasti Mustangiin. Auto oli saanut nimen GTT, mikä on lyhennys sanoista Gran Turismo Tribute. www.wilwespaintworks.com. Sema Show... Rob Ida ja hänen isänsä Bob alkoivat rakentaa Tucker replicoita vuonna 2001, ja he ovat tehneet niitä asiakkaille muutamia. 26 V8-MAGAZINE. Patinaa huokuva ulkoasu oli teemana, kun Classic Car Studio’s Speed Shopin porukka otti kohteeksi ’62 Chrysler 300:sen ja asensi siihen Ride Techin alustan, sekä konetilaan toisen sukupolven Viperista lähtöisin olevan 8,0-litraisen V10moottorin
V8-MAGAZINE 27. Maavara on riittävä myös ajeluihin pääteiden ulkopuolella. Fordin näyttelyalueella roikkui lisenssoitu ’65 Mustang Fastbackin reprotuotantoa oleva kori, jonka tarkoituksena oli visualisoida sitä, että mikä voi toimia nykyään autoksi paperilta -projektin lähtökohtana. Voimanlähteenä toimii moderni Moparin Hemi ja sisältä löytyvät kaikki modernin truckin mukavuudet. Kun Ring Brothers aloitti tämän ’69 Dodge Chargerin rakentamisen, he halusivat mukaan kolme asiaa, jotka olivat suosittuja silloin, kun auto oli uusi. Esillä oli myös pienempiä detaljeja. Tässä yksilössä on lisäksi vihreäksi maalatut HRE-alumiinivanteet, moderni 6,4-litrainen Hemi ja DSC-alusta. Kori itsessään nielaisi peräti 4700 työtuntia. www.dynacorbodies.com Tämä crew cabiksi venytetty Dodge Power Wagon saapui paikalle Arizonasta (www.desertpowerwagons.com). Dog Fish kapselit, vinyylikaton ja tumman vihreän maalauksen
Auton voimanlähteenä toimivat Chryslerin Hemi-pohjaiset moottorit. Edelbrock promosi omaa Chevroletin pikkulohkoon tarkoitettua E-Force 122 -ahdinta, jonka avulla moottorista saadaan irti 507 hevosvoiman tehoa ja 487 lbs.-ft. Pituutta aerodynaamisella nopeusautolla on lähes kymmenen metriä. Danny Thompson toi näytille Challenger 2 streamlinerinsa, jolla hän on ajanut Bonnevillessä 435 mailin nopeuden. Chopattu ja tontitettu ’50 Cadillac ei ole niitä yleisimpiä näkyjä, mutta tämän kaltaista tulee tuskin toista vastaan. 28 V8-MAGAZINE. Voimanlähteenä Defiantnimen saaneessa autossa on Moparin 6,2-litrainen Hellcat Hemi Whipplen ahtimella varustettuna. Vaihteisto on Chevroletin 4L80E-automaatti ja perä Chevyn 12-pulttinen. Kanadalaisen Hot Rod Restos -firman Rod Nielsen rakensi tämän Nightmareksi nimeämänsä auton, jonka moottorina toimii tuplaturbotettu ja ilokaasutettu Cumminsin 5,9-litrainen diesel. 5 psi:n paineella (350 cid moottori 9,5:1-puristuksilla). Ring Brothersin (Jim ja Mike Ring) ovat rakentaneet AMC Javelinista ”AMX”-version. Auto on elvytetty hänen isänsä Fordin voimin liikkuvasta Autolite Specialista, jolla hän ajoi 60-luvulla. HRE-vanteet ja BASF Jasop Gold -maalaus viimeistelevät kokonaisuuden. Puskureiden ja listojen kuparointi kruunaa kokonaisuuden. Kuvan moottorista löytyvät myös Edelbrockin alumiinikannet, -venttiilikopat sekä kaasutin. Alusta koostuu Camaropohjaisesta Detroit Speed -etupäästä ja Ring Brothersin nelilinkitetystä takapäästä. Sema Show..
V8-MAGAZINE 29. Quarter Mile Foundation on järjestö, joka on omistautunut drag racing -historian dokumentointiin. maalaus ja sisusta. Sen on toteuttanut Kaliforniassa Portervillessa toimiva Stone Color Studio. Myöhemmin hän löysi samanlaisen ja teki siitä täydellisen replican omastaan. Tämän kustomoidun ’36 Ford pickupin rakentamisessa on käytetty antaumuksella perinteisiä hot rod -kikkoja. Gene Schwartz kilpaili menneinä vuosina ’52 Chevyllä, joka tuhoutui vuonna 1965 onnettomuudessa. Indasa USA:n osastolla oli tämä Stone Goldiksi nimetty ’35 Ford Coupe, jonka maalaus oli huikea. Heidän osastollaan oli esillä E/Gas ’52 Chevrolet hardtop. Yksi erikoisuus on irrotettava katto. Tätä ’63 Rambler-farmaria on levennetty 80-tuumaiseksi ja siihen on vaihdettu Camaron keula ja takaripustukset sekä 5,3-litrainen LS -moottori. Auton minimipaino oli 292-kuutiotuumaisella pikkulohkolla 1458 kg. Vanteet ovat 18-tuumaiset. Auto oli esillä Spectren osastolla ja sillä ajetaan kaudella 2018 aurocross-kilpailuissa. SEMA on kuuluisa siitä, että sieltä löytää helposti ideoita tuleviin projekteihin. Moottorina toimii asiaankuuluvasti 50’s Hemi. Auton omistaja Bob Lopez on tehnyt suurimman osan muutostöistä itse, ja niihin lukeutuu mm
Näin kuupasta jalostui puhdasverinen taill dragger -tyylisuunnan maantiehöylä. Chevrolet Business Coupe 1937 Mustanpuhuvasta Chevystä piti alun perin tulla 60-luvun gasser-henkinen rodi, mutta viranomaiset olivat asiasta toista mieltä. TEKSTI JA KUVAT KAI SALMIO Gasserin korvike 30 V8-MAGAZINE
– Elettiin vuotta 2011, kun Business Coupe löytyi netti-ilmoituksen välityksellä Georgian osavaltion Savannahista. Maskin leukapellin molemmilta puolilta löytyy pieni prätkävilkku. . Jo toinen Business Coupe Monet muistanevat Skippyn ”taksinkeltaisen” '37 Chevy Business Coupen (V8 5/01), jonka etuja takapäätä koristivat mustapohjaiset MR-kilvet. Jutun otsikossa konepyörää tituleerattiin ”pikkupojan päiväuneksi”, mutta se oli takuuvarmasti myös vähän vanhemmankin miesväen makuun. Hallitseva yksityiskohta on aito Fultonin alumiininen gangsterilippa. Yhdysvaltalaisen viulunsoitonopettajan tuoreeltaan hankkima Chevy oli rakennettu gasser-henkiseksi rodiksi, ollen valmistuttuaan yksi ensimmäisistä tämän genren edustajista Suomessa. En toki ollut hankkimassa Musta auto on aina edustava kiiltoasteesta huolimatta. Moottoripyörästä luovuttiin myöhemmin uuden rodiprojektin rahoittamiseksi. V8-MAGAZINE 31. Näyttävä auto päätyi aviisin kansikuvaksi 16 vuotta sitten. Ajolyhdyt on hyödynnetty 30-lukulaisesta Chevy pickupista. korvike P iikkiöläisen Markku Honkasen '37 Chevrolet Business Coupe herättää ensinäkemältä ristiriitaisia tunteita. Näin kuvien taill dragger lienee saanut edes jonkinmoisen kipinän maalaukseensa juuri trikeltä. Syynä on mattamusta väri, jonka perusteella monet luokittelevat Chevyn kuin automaattisesti linttakulttuurin edustajaksi, tai vähintään raggariautoksi. Lähempi tarkastelu osoittaa, että kyseessä on laadukkaasti rakennettu taill dragger -henkinen matalakulkija, jonka on rakentanut lehden sivuilta tutuksi tullut uuraislainen Kimmo ”Skippy” Jokinen. Itärannikolta löytynee harvoin ruosteettomia aihiota, joten tiedossa oli ainakin mittavat peltihommat. MR-kilpien salaisuus oli siinä, että ennen Skippylle tuloa auto oli tosiaan ollut museorekisteröitynä. Prätkän yleisilmettä hallitsi niin ikään mattamusta väritys. Siinä vaiheessa kun sitä oltiin rekisteröimässä uudelleen, vanhat MR-alkuiset kilvet sattuivat olemaan sopivasti vapaana, joten olihan ne palautettava pussihousuväen kiusaksi gasseriin. Moni saattoi erehdyksissään luulla gasseria museoautoksi, mutta totuus oli jotain aivan muuta. Kuinka väärässä he ovatkaan! Markun samettisen ulkoasun omaava kolkytlukulainen on kaikkea muuta kuin lintta, eikä Markkuakaan voi oikein raggariksi kutsua. Smoothievanteita on paranneltu kustom-henkisillä bulletpölykapseleilla. Viisi vuotta myöhemmin Skippy ilahdutti jälleen lehden lukijoita, kun aviisissa esiteltiin miehen puolessa vuodessa rakentama huima kolmipyöräinen '77 Harley-Davidson Glide Trike (V8 5/06)
Alla olivat kisahenkiset slottivanteet ja molemmat puskurit oli heivattu mäelle. valmista autoa, joten tuleva hitsaussavotta ei pelottanut lainkaan, olihan näitä aihioita parsittu ennenkin kasaan. Skippy ei ollut tällä erää etsimässä juuri '37 Chevroletia, vaan katseet olivat avoinna mille tahansa kiinnostavalle kohteelle. Monista yksityiskohdista oli nähtävissä, että autolla oli takanaan jonkinmoinen suoranajohistoria. Mattapunainen Chevy saapui Suomeen muutaman kuukauden kuluttua. Kolmeseiska Letukkaan päätyminen jo toistamiseen oli vain puhdas sattuma. Chevyllä oli tiettävästi osallistuttu paikal. Konepeltien sivuosiin oli lätkäisty Streetrod-merkit. Otin yhteyttä itärannikolla vaikuttavaan yritykseen, joka lopulta huolehti auton ostosta ja kontituksesta Suomeen, muistelee Skippy. 32 V8-MAGAZINE. Autossa oli jo valmiiksi ripaus gasseria muun muassa stuukin suhteen
ylemmälle tasolle, jolloin peräpää laskee lähemmäs tonttia, selventää Skippy. Aihio otettiin nopeasti työn alle. Näitä peltejä olivat mm. Takaluukun kannen alaosassa käytettiin Kupla-Volkkarin katosta muokattua korjauspalaa. Ulkopuolisten apua tarvittiin ainoastaan koneistusten ja ikkunoiden suhteen. Auto oli käyntikuntoinen, mutta ei kuitenkaan ajoon sopiva. Kardaani oli saatava myös korkeammalle tasolle, koska tulisin projektin aikana suorittamaan rungon takaosalle notchauksen. V8-MAGAZINE 33. Purkuvaiheen aikana todettiin, että ruoste oli lounastanut erinomaisella ruokahalulla jo pidempään. Kaikkia peltikorjauksia ei sentään tarvinnut tehdä suorasta pellistä, sillä osa korjauspaloista saatiin hankittua Yhdysvalloista. helmat ja ovien alaosat. Ei kulunut kuin hetki, kun Chevy oli jo purettu Muikean kokoiset fenderit ovat kauttaaltaan Skippyn käsialaa. Vanhaa valua oleva SF-kilpi antaa autolle sopivasti nostalgiahenkeä. Kaikki pellit tulisi näin uusia kauttaaltaan muutaman kymmenen sentin matkalta alhaalta ylöspäin. . osiksi. Mutta kun maalaa itse, niin ei ole matkan varrella niin vaarallista muuttaa lisiin katukahinoihin, mutta ei sen vakavamielisempään aktiivikisailuun. Ilmapalkeet ja rungon notchaus – Chevystä oli alun perin tarkoitus rakentaa gasseri, mutta Trafin insinöörit eivät näyttäneet vihreätä valoa suunnitelmilleni. Rakensin samassa yhteydessä kardaanitunnelin, jollaista ei tässä autossa ollut alun perin lainkaan. Tämän jälkeen syntyi ajatus taill draggerista, joten pilviin nostamisen sijaan auto tultaisiin nyt tontittamaan ikään kuin kostoksi, huomauttaa Skippy. Konetilasta löytyi Chevroletin oma moderni 350-pikkulohko peltisarjoineen. – Ruiskutin korin ensin kiiltävällä mustalla, mutta lopputulos ei miellyttänyt silmääni. Takaluukun kahva ja ovenkahvat ovat alun perin tarkoitettu traktoreihin. Runko oli kohtuullisessa kunnossa, mikä ei sinänsä ollut yllätys. Eniten sitä löytyi ovien ja lokasuojien alaosista, kynnyskoteloista, helmoista ja lattiasta. Toimenpiteellä saadaan taka-akseli sijoitettua ns. Kun peltisavotta oli viety finaaliin, kori ja luukut maalattiin sekä sisäettä ulkopuolelta epoksipohjamaalilla. – Tein lattian kokonaan uusiksi tukirakenteita myöten. Takavalot ovat ehtaa ’37 Chevyä. Vanhaa lattiapeltiä voitiin hyödyntää ainoastaan takaluukun osalta. Jäykkä etuakseli yhdessä pitkittäisten lehtijousien kanssa oli jonkinmoinen punainen vaate Liikenteen turvallisuusvirastolle, joten ideat oli yksinkertaisesti paiskottava romukoppaan. Tämä aiheutti luonnollisesti lisätöitä
Lattiapellit uusittiin kauttaaltaan. Lattiaan oli tehtävä myös kardaanitunneli, jonka kaaret näkyvät kuvassa. Skippy valmisti ensin toisenlaiset koneen korvakkeet, joissa kumityynyt olivat lähempänä runkoa. Alun perin autossa oli perinteinen kangasverhoilu sisäkatossa. Samassa yhteydessä Skippy rakensi kardaanitunnelin, jollaista ei alun perin ollut lainkaan. Maskin yläosan erikoisenmallinen koristelista uupui autosta, joten Skippy valmisti sellaisen pellistä. Samalla saatiin tärinä eliminoitua. Toimenpide oli osa auton tontitusta. Tästä aiheutui liiaksi tärinää, joten hän valmisti toiset versiot, joissa kumit ovat lähempänä moottoria. Jarrutyöt on myös saatettu finaaliin tässä vaiheessa. Heidtsin Mustang II -tyyppinen eturipustus on löytänyt paikkansa. Kumityynyt on alun perin tarkoitettu ’62–’67 Chevy Novaan. Vanhat ruostuneet lattiapellit sekä tukirakenteet on poistettu ja tilalle on hitsattu uudet korin tukirakenteet huonekaluputkesta. Kiinnikkeet ovat myös miehen omavalmistetta. Projektivai heita 34 V8-MAGAZINE. Massiiviset fender skirtsit ovat Skippyn käsialaa. Vanhoista osista hyödynnettiin vain kampiakseli ja kiertokanget. Uudet helmapellit ovat löytäneet myös paikkansa. Näin Skippy valmisti korvikkeet pellistä. Kattoon on asennettu äänieristeet ja omavalmisteiset kaaret niin ikään omavalmisteisille peltipaneeleille, jotka verhoiltiin kankaalla. Akseli on tuettu nelilinkillä. Keulilta löytyi näyttävä naisfiguuri, jota ei jatkohyödynnetty. Business Coupeen uusittiin lähes kaikki kuvassa näkyvät peltiosat, vain takaluukun pohja on auton alkuperäinen. Ilmapussit ovat mallia Dominator D2500, iskarit napattiin Jeep CJ7:sta. Matalakiiturissa ei kardaaniin sopinut sijaita lattiatasoa alempana, kuten orkkiksessa. Lohkolle ja kannelle suoritettiin täyskoneistus. Penkit hyödynnettiin ”väyrysmallin” Mersusta. Autossa oli eittämättä gasser-henkisyyttä. Tässä vaiheessa on koriin ehditty ruiskuttaa jo epoksipohjamaali. Aihio hyödynnettiin Kupla-Volkkarista. Takarunkoon tehtiin notchaus, jotta 60-luvun lopun Oldsmobile Cutlassin taka-akseli voitiin asentaa lähemmäs koria. 250-kutvoselle suoritettiin täysremontti. Paketti käsitti kaikki palikat etupään osalta, joten Skippyn tehtäväksi jäi lähinnä asennustyö. Toimenpiteellä oli tarkoitus pudottaa peräosa tonttiin. Viimeistely hoidettiin listoilla. Sopivat pellinpalat hyödynnettiin Kupla-Volkkarista. Jakkaroiden reunaosat olivat muoviset, mutta eihän sellaisia voinut käyttää tällaisessa klassikossa. Business Coupe oli hankintahetkellä vielä mattapunainen, joten lieneekö nykyinen mattamusta ulkoasu saanut inspiraationsa saapumisasusta
Sopiva pannu löytyi kaverilta, joka oli hankkinut suoria kuutosia aikanaan useampia. Chevyssä on poikkeuksellisen erikoinen verhoilukombinaatio, joka on Skippyn vaimon käsialaa. Kolmeseiskan menoa avitti jo uutena L216, josta kutiteltiin mukavat 85 konia. Samoja kankaita käytettiin kauttaaltaan kabiinissa sisäkattoverhoilua lukuun ottamatta. Jotta tontitettu peräosa ei aiheuttaisi ajossa harmia, perän yhteyteen asennettiin Lowtoysin ilmapussit. Kokonaisuus on hieno yksityiskohta, mikä jää monelta näkemättä sijoituspaikkansa johdosta. Sisäkaton verhoilu on täysin Skippyn omaa designia, jonka perustana toimivat omavalmisteiset kattokaaret. Sisustus on eittämättä tämän auton yksi erikoisuus. Seuraavaksi ruiskutin puolihimmeällä mustalla, ja nyt kokonaisuus näytti jo hyvältä, iloitsee Skippy. . Jarrutehostajaksi ja pääsylinteriksi valikoituivat GM-valmisteet ('68–'72). mielipidettään kiiltoasteen suhteen. Vaihteistoksi valikoitui GM:n kolmialueinen Turbo-Hydramatic 350 -automaatti. Skippy hankki IKH:lta tarvikelämppärin, jolle rakensi oman kotelon kojetaulun alle. Tässä projektissa tarvittiin ulkopuolisten apua ainoastaan koneistusten ja ikkunoiden suhteen. Ilmapussien säätönamikka asennettiin kojetaulun yhteyteen yhdessä painemittarin kanssa. Kojetaulun keskeltä löytyvä tuhkakuppi on hyödynnetty Opelin C-Kadettista. Kotelo sijoitettiin rintapeltiin ja piilotettiin jauhesammuttimesta valmistetun suojakuoren taakse. Kompressori ja Skippyn jauhesammuttimesta valmistama ilmasäiliö sijoitettiin takaboksiin. Helpoin tie olisi ollut päätyä makkaratoppaukselliseen vinyyliverhoiluun. Varapyörä pusseineen on sijoitettu jakkaroiden taakse. Samaan tilaan iskettiin myös Saab 900:sen bensatankki ja akku. Verhoilussa miellyttää erityisesti sen poikkeavuus massasta. Runkoon ei tarvinnut tehdä sen suurempia korjauksia, mutta muutoksia sitäkin enemmän. Tuulilasin pyyhkijäksi kelpuutettiin VW Transporterin moottori ja vivustot napattiin vanhemmasta Volkkaripakusta. Rattiputken pidikkeenä toimii kiertokanki. Konimäärällä ei juuri mässäilty 70-luvun alussa, mutta reilut sata hummaa on aivan riittävä määrä taill draggerille, jonka luonteeseen kuuluu tyylikäs lipuminen kylillä. Jarruja seisontajarrupolkimet napattiin GM-farkusta. Alkuperäisistä eturipustuksista luovuttiin, kun tilalle asennettiin levyjarrullinen Heidtsin Mustang II -tyypinen eturipustus, joka sisälsi myös modernin hammastanko-ohjauksen. . Väyrysmallin Mersusta hyödynnetyt penkit verhoiltiin Skippyn vaimon toimesta erittäin rohkeakuosisella kankaalla yhdessä neutraalimman kankaan kera. NiiKolmipuolainen nostalgiaratti on Moonin valmistetta ja mittarit VDO:n. Ikkunoiden asennus hoidettiin luonnollisesti itse, mutta niiden valmistukseen ei sentään löytynyt välineistöä kotitallista. Rattiakseli oli alun perin 70-luvun Chevy Vanissa. Skippyn hankkima pata oli alun perin majaillut tiettävästi '73 Chevrolet Camaron sisuksissa, joten tästä kolmannen sukupolven ('62–'90) 250-kuutiotuumaisesta moottorista lohkaistiin tuoreeltaan 100 hevosvoimaa. Tekniikkapuolella päädyttiin nyt vähempisylinteriseen suoraan kuutoseen. Kutvonen syrjäytti vinkkelin Chevyssä ei ollut ostohetkellä lainkaan lämmityslaitetta, jollaiselle on tarvetta näillä leveysasteilla myös kesäisin. V8-MAGAZINE 35. Suojuksen tarkoitus on samalla ohjata lämmin ilma tulipellin kautta jalkatilaan. Takarungolle suoritettiin mataluutta lisäävä notchaus ja Oldsmobilesta hyödynnetyn taka-akselin kiinnitys hoidettiin nelilinkillä
Markku halusi tietyllä tavalla avartaa maailmankatsomustaan, tästä syystä ei hankintalistalta löytynyt tällä kertaa muita vaihtoehtoja kuin vanha jenkkiauto. Nettiautossa ollut ilmoitus herätti suurta mielenkiintoa Markussa, jolta löytyi kotitallista jo entuudestaan peräti kuusi harrasteajoneuvoa, esimerkiksi '57 ja '73 Mercedes-Benzit. Rochester BC -kaasutin jäi aikanaan ylimääräiseksi Skippyn ’61 Impalasta. Markku oli etsimässä harrasteautoa samaan aikaan lokakuussa, kun Skippy oli luopumassa omastaan. . 36 V8-MAGAZINE. Tallista löytyi kuvaushetkellä myös '90 Chevrolet Sportside 5,7 4x4 pikkis, jota Markku käyttää lähinnä varaosien hakureissuilla. Soitin Kimmolle heti seuraavana päivänä ja keskustelun jälkeen löimme kuvainnollisesti kättä päälle kaupan syntymisen merkiksi. Emme päässeet kauppoihin vielä ensimmäisellä kerralla, joten kotiin palattiin tyhjin käsin. Lienee jonkinmoinen Skippyn tavaramerkki! Electrakin ehti jo jatkaa matkaansa Skippyn laanilta kohti uusia seikkailuja. Markku kehuu antaumuksella Business Coupea, todeten kouluarvosanoilla kympin olevan liian pieni luku ilmaisemaan hänen tyytyväisyyttään hankintaansa kohtaan. – Myyntikuvat koukuttivat välittömästi, joten auto oli nähtävä ehdottomasti livenä. Paneelien kiinnitys hoidettiin omatekoisilla kaarilistoilla. . den väleihin iskettiin ohuesta pellistä muokatut paneelit, jotka oli sitä ennen verhoiltu kankaalla ja äänieristetty kääntöpuolelta. Tämä rakentaja ei osaa levätä laakereillaan, joten mies suorittaa nyt talven aikana elvytyssession '31 Ford pikkikselle. Ei sen aina tarvitse olla vinkkeli saadakseen katu-uskottavuutta! Kulkua avittaa 70-luvun alun 250-kuutiotuumainen nuhapumppu, jonka perässä toimittaa virkaansa TH-350-automaattivaihteisto. Vain päivää myöhemmin olin jo junan kyydissä kohti Uuraista, mistä kotimatka sujui Chevyllä kurvaillen, muistelee Markku ikimuistoista päivää. Jenkkirassi johtotähtien seuraksi Skippy laittoi Business Coupen myyntiin syksyllä 2015. Viininpunaiseen valkokatolliseen Buickiin tuli Chevyn ohessa massasta poikkeava sisustus. StP:n eriste ei välttämättä edes kaipaa verhoilua peitokseen. Business Coupe ei ollut Markun ensimmäinen jenkkiauto, koska mies oli jo 80-luvulla omistanut '88 Chevrolet Chevy Vanin. Chevrolet oli paikan päällä nähtynä vieläkin komeampi, joten oli aika aloittaa hintaneuvottelut. Pihalla odotti jo valmiina seuraava projekti, flat top -katollinen '59 Buick Electra 4d ht, jonka parissa mies tulisi viihtymään seuraavat kaksi vuotta. Lattiamatto valmistui myös omakätisesti. Skippylle siis kymmenen pistettä ja se tunnetun rääkkyjän merkki! Takaboksista löytyy Saab 900:sen polttoainetankki, jauhesammuttimesta rakennettu takapussien ilmasäiliö, Viairin 480C -kompressori, akku sekä sopivan järeä alkusammutin
Viime numerossa kerroimme kuinka tiimi oli päässyt auton kanssa Amerikkaan, tehnyt tekniikkaan tarvittavat muutokset ja päässyt tekemään vielä muutaman onnistuneen testivedon paikallisilla radoilla. TEKSTI JA KUVAT VIP & FLYING FINNS TAPAHTUU SATTUU ja luja kisaan, tavaroiden järjestelyä/pakkausta, sisävalojen asennusta Vippiin ja mahdollisten tarvikkeiden hankintaa kisaviikkoa ajatellen. Reissupäivä 8 Kolme päivää ennen kilpailun alkamista oli torstai ja ohjelmassa oli ennakkovalmisteSuomalainen VIP & Flying Finns kilpatiimi Amerikan 2017 Drag Weekille. Huomasimme myös, että ahtopaineen ohjauksen CO 2 pullo oli tyhjentynyt hajoamisen myötä. Asuntotraileri ei luonnollisesti ole mitään luksusta, mutta toimii ja oli sisustaltaan varmaan siistimpi kuin useampi vuokrakämppä Suomessa. Tyttärelle, hänen miehelleen sekä heidän lapselleen oli ostettu vanhempien tontille jenkeissä hyvin suosittu ”asuntotraileri”, joka oli kooltaan varmaan sata neliötä. Saimme käyttää heidän tilojaan ja työkalujaan, minkä lisäksi saimme majoittua heidän tyttärensä tulevassa talossa. Päivä 9 Perjantaina aamupäivästä puuhailtiin rennosti vielä samoja juttuja Tepeneillä, jotka oikeasti olivat aivan uskomatonta väkeä. Nyt vuorossa oli Drag Weekin varsinainen aloitus, mikä ei käynnistynyt täysin ongelmitta. O nnistuneiden testivetojen pohjalta koko tiimi valmistautui varsin positiivisin fiiliksin itse Drag Week -kilpailuun. Tämä oli helpoin tapa selvittää uteliaille kysyjille mistä olimme ja mitä Amerikassa oikein teimme. Teetimme samalla paikallisella pikapainolla VIP-fanipostikortteja, jossa oli auton kuva ja facebook-sivujemme osoite. Osa 2. Kortteja teetettiin noin 700 kpl ja tiettävästi kaikki jaettiin reissun aikana tiimistä kiinnostuneille. Pitkä siirtymä meni samaa kaavaa kuin aikaisemmatkin, eli huonoa musaa ja vielä huonompia juttuja kertoillen. Iltapäivällä lähdimme siirtymään kohti kisan aloituspaikkaa eli Cordovaa. Ympäri kyliä ja lähikaupunkeja etsittiin uutta pulloa, ja lopulta ainoa vaihtoehto oli asentaa uusi ja fyysisesti isompi pullo vanhan tilalle ja rakentaa sille sopivat kiinnikkeet. 38 V8-MAGAZINE. Tämä oli kuulemma maksanut ainoastaan tonnin ja tietenkin sen siirto siihen päälle
Kansi oli huonossa kunnossa, mutta mäntä onneksi käyttökelpoinen johtuen pitkälti siitä, että venttiilin lautanen oli lentänyt poikittain kanavaan ja jumittunut sinne. Anthony ymmärsi hätämme ja lupasi korjata kannen vuorokauden sisään ja sovittaa siihen vielä venttiilin varakansista. Joka tapauksessa aika oli 8,3 sekuntia, loppari putosi selkeästi edellisestä vedosta, ja jokainen väliaikakin oli edellisestä huonompi. Varikolla tehtiin koneen tarkistus. Äijä vain tokaisi ”tuokaa se ensi perjantaina takaisin.” Aika uskomatonta touhua, sillä eihän kaveri tuntenut meitä mitenkään. Lisää ahtoa koneeseen ja seuraava lähtö ihan jees, mutta jotenkin vetoa ei ollut odotetusti, ja ns. Aikainen Vippilintu madon nappaa, kärry auton perään ja työntäen koko paketti katsastusjonoon. Tätä tuskaillessa ja pieni paine jokaisen tiimiläisen kalsareissa päättyi onneksi siihen, että paikalla sattui olemaan kisaamassa dragsterilla paikallinen stara Anthony Layne, jolla oli oma koneistamo ja korjaamo 20 minuutin ajomatkan päässä radalta. Eli oli mahdollista, että jos mottia ei saada kuntoon ennen leimahetkeä, niin meidän kisa on taputeltu heti alkuun. F…., pakoventtiili poikki! Ei muuta kuin purkuhommiin. Katkennut pakoventtiilin lautanen jymähti jumiin pakokanavaan. Janne ilmoitti auton käyvä vähän erikoisesti ja päätti jättää sen radan päähän odottamaan hinausta. Ensimmäisen kisapäivän ja onnistuneen vedon päätteeksi Vippiä työstetään hymyssä suin siirtymäkuntoon. Päivä 10 Lauantaina nousimme taas tavalliseen tapaan aikaisin kello kuuden jälkeen aamupalalle ja siitä suoraan vanilla, Vippi trailerilla läheiselle Cordova International Raceway -radalle. Tarkoituksemme oli vuokrata kisaviikolle kuvaajille vielä erikseen joku vania pienempi kakkosvuokra-auto, mutta tämän mennessä reisille ilmoitti sama Anthony, että hän voi antaa oman ”O.J. V8-MAGAZINE 39. Nostimme lähtökierroksia ja ekalla vedolla tuntuikin, että nyt työntää hyvin. Yksi venttiilivälys oli nollassa, keinuvipu pois, ja varsi sen kuin vain nousi mukana. Simpsonin”-tyylisen vanhan citymaasturinsa meille käyttöön. Ajaksi tasan 8,0 sekuntia. raivo vedosta puuttui kokonaan. Tämä ei ollut kyllä ennakkoon suunnitelmissa.., siis työntää autoa katsastukseen, kun moottorista puuttuu puolet osista. Toinen tieto oli sellainen, että auton pitää katsastuksessa olla kärry perässä ajokuntoinen, ja toinen tieto oli se, että autoa saa katsastuksessa työntää kärry perässä. Mukana oli myös käytetyt, mutta juuri huolletut varakannet, jotka tilattiin suoraan Amerikassa sisäisesti, mutta ne eivät sitten sopineetkaan ”bolt on”-tyyliin. Niinpä meillä oli hyvin aikaa purkaa kamoja ja valmistautua viimeisiin testivetoihin ennen Drag Weekin alkamista. Luulimme testiajojen alkavan jonkun ilmoituksen mukaan klo.10.00, mutta perillä selvisi, että ne alkavat vasta klo 13.00. . Päivä 11 Sunnuntaiaamu oli aika kuumottava, sillä olimme saaneet kahta eri tietoa DW-katsastuspäivästä. Nimittäin imusarja ei sopinut suoraan ja paketti olisi vaatinut pidemmät työntötangot
Hän nimittäin kävi vetämässä paikan päällä parit nopeat näytösvedot, mutta kelloja ei silloin saanut laittaa päälle... Ei tuntunut amerikkalaisia juuri hetkauttavan. Päivä 12 Maanantaina oli pitkään odotettu H-hetki! Aamulla takaisin hotellilta kisapaikalle ja Vippi kuskin kera lineuppiin. Mieti, että 400 autoa, joissa suurimmassa osassa oli kärry perässä, muodostaa aikamoisen letkan. Samalla ilmeni uusi sähkövika, kun auto ei suostunut enää sammumaan virta-avaimesta. Onhan auto niin aussimaisen Mad Max -henkinen kuin vain mahdollista. 40 V8-MAGAZINE. Voitte kuvitella pällistelijöiden määrää Vipin ympärillä, kun konepelti katolla ihmiset pääsivät näkemään miten meiltä puuttui katsastusjonossa puolet moottorista. Silti ajaksi tuli 8,08 sekuntia. Yksi teoria oli se, että auto oli juuri päässyt mukaan Street Outlawsin 10. Meillä kävi tavallaan tuuri, kun saimme säälistä työntää Vipin jonon puolivälistä letkaan. Tosin auton omistaja Harry Haul ei suostunut kisan jälkeen ottamaan Uskalin haastetta headsup-kisasta VIPiä vastaan, vaikka VIPistä puuttui jo silloin ykkösvaihde. Näin autosta saatiin savut ulos ja Janne kävi vielä Sakun kanssa läheisellä tien pätkällä kokeilemassa kuinka pelit rokkaa, vaikka alla olivatkin pelkät slicksit, pakoputkisto irti ja wheeliebarsit kiinni. Auto kulkee korkeita seiskoja tupla turbojen ja isolohkon voimin. Se ei haitannut heitä, sillä virallinen kanta oli se, ettei auton tarvitse käydä ennen maanantain vetoja. Itse auton kisakatsastus suoritettiin hyväksytysti, vaikka moottorista puuttuu puolet osista. Ajot alkoivat jo kahdeksalta, mutta kun kaikilla oli sama ajatus päästä nopeasti vetämään yksi hyvä veto, kamat kasaan ja tien päälle niin nopeasti kuin mahdollista, olivat jonot sen mukaisia. . Se meni kaikin puolin nappiin varovasti miedoilla säädöillä, lukuun ottamatta sitä, että noin 300 metrin kohdalla kaasuvaijerin kiinnitys löystyi ja kaasuläppä sulkeutui omin voimin, vaikka kuskilla oli lappu lattiassa. Erikoinen ongelma, Auton ympärillä suomalaisia faneja, jotka olivat tulleet upeasti kannustamaan maapallon toiselta puolta saakka. Valokatsurina muuten toimi kanadalainen Matt Blasco, joka ajaa itse Dirty Dart nimistä Swingeriä. Tappokatkaisimesta se kuitenkin saatiin sammumaan, ja käyntiin auto saatiin aina avaimesta. Aussien tupla turbo Chevelle teki jo viime vuonna jonkin sortin mediahuorauksen maailman ennätyksen, eikä suotta. Vinkki kuinka saadaan DW-järjestäjät ja kilpakumppanit kiinnostumaan Suomi-tiimistä jo ennen kisan alkua. Vanhan liiton katsuri pyöritteli FIA:n kuvallista kirjastokorttia ja oli vahvasti sitä mieltä, ettei sillä ole mitään arvoa Amerikan Drag Race -radoilla. Parin tunnin jonotuksen jälkeen oli vihdoin ensimmäisen vetomme vuoro. kauden kuvauksiin, eikä auton suorituskykyä olisi haluttu paljastaa. Jeff Lutz ei osallistunut tänä vuonna Drag Weekiin, vaikka hänen juuri valmistunut ’57 Chevy oli varsin valmiin oloinen. Iltapäivän aikana korjattu kansikin saapui varikolle, minkä jälkeen Mikkis ja Seppo pajoittivat motin kasaan. Lisenssin kanssa oli myös pientä ongelmaa, sillä he eivät olleet kuulletkaan FIA:sta, jonka kansainvälinen lisenssi Jannella on (tähän piti vielä erikseen hakea erityislääkärin todistukset ja tietenkin maksaa kunnon korvaus kansainvälisestä lisenssistä). Puhuttiin varmaan kilometrin pituisesta jonosta, eli pitkä päivä kaikille sen peräpäässä oleville. Katsastuksessa aloitettiin valojen zekkauksella, joiden piti olla ainakin ne varmasti toimiva juttu. Säädöt vaikuttivat olevan ok ja Vipistä tuntui löytyvän kadullakin menohaluja ja pitoja niin paljon, että molempia kyytiläisiä hymyilytti. Onneksi lehmän ääntä matkiva töötti vei valojen tarkastajan huomion, ja tästä päästiin eteenpäin lupaamalla tarkistaa valo-ongelma heti varikolla. DW-henkeen tällä sai jo hienosti ensimmäiset Roadkill-uskottavuuspisteet niin järjestäjiltä kuin kanssakilpailijoilta. Katsastusjono oli aivan käsittämättömän pitkä. No kappas, eiväthän nekään juuri silloin toimineet moitteettomasti. Lopulta asia selvisi ja lupa kisaamiseen saatiin, kun ajokamatkin todettiin vielä oikeanlaisiksi
Onneksi asiaan auttoi sähköjen kääntö virta-avaimella veke ja vauhdissa starttaus. Tapahtumia riittää totuttuun tapaan. Jostain kuitenkin sumutti öljyä tuulilasiin niin voimakkaasti, että pelkääjän puolelta ei oikeastaan nähnyt enää ulos. Lähtövalmiudessa olimme puolen päivän jälkeen. Auton kulutus pyöri matkan aikana lukemissa 35–40 litraa sadalla. Onneksi uusi korkki löytyi matkan varrella olleesta NAPA:n varaosaliikkeestä, ja taas matka jatkui. Janne vaihtoi slicksit katurenkaisiin, irrotti wheelibarsit, purki jarruvarjon ja muutti kisabensahanan/ polttoainepumpun katubensalle/pumpulle. Niinpä pieniä lämpöongelmia oli koko ajan, mutta matka jatkui ja maileja taittui. Tämän lisäksi koko DW-seurakunta kuitenkin ajaa samaa reittiä, eli jollain oli kuitenkin koordinaatit hallussa. Muuten meininki olikin sitten varsin Amerikkaa, aurinko paistoi, V8 jylisi ja kaistaviivat vilisivät auton vierestä. Epäonneksemme Amerikasta hankittu halpis kännykkä ei ollut hirveän innoissaan google mapsista, sillä se ei halunnut pitää kyseistä ohjelmaa päällä. Tämä toimi hienosti, ja soppa pääsi loppumaan vain kerran, juuri ennen yhtä kuumottavan isoa ja kapeaa siltaa. Kiukuttelevan luurin lisäksi varalla ollut navigaattorikin päätti olla toimimatta heti ensimmäisen isomman risteyksen jälkeen, joten Jyrkin oli perehdyttävä vanhan koulukunnan paperiohjeisiin, jotka olivat onneksi varsin selkeät. Vuoden 2018 ensimmäisessä numerossa selviää, että miten loppureissu sujui. Samaan syssyyn syylärin korkkikin alkoi vuotaa sujuvasti, mikä 220 F lämpöjen kanssa tiesi useita vesitankkaustaukoja. Loppumatka painettiin noin 70 mph matkavauhtia motarilla ja ennakkoon varattuun hotelliin pääsimme perille noin puoli yhdeksän aikoihin, missä oli vastassa hienosti suomalaisia kannattajia. Onneksi kilpailupäällikkö löytyi isolta kisaalueelta, eikä katsastussessiota tarvinnut uusia. Tämä oli todella upeata! Flying Finns ja uskomaton Teppenin perhe, jonka avustuksella VIP saatiin kisakuntoon ja tiimiläiset katon alle. Lämmöt saatiin onneksi kuriin, ja kun aurinkokin alkoi laskeutua, putosi lämpötila sopivasti vähän alhaisemmaksi. Simo Patoharjun avulla saatiin myös VP-racing fuel -yritys mukaan tukemaan suomalaista VIP-tiimiä. Olimme ottaneet sen taktiikan, että täytämme tankin VP:n kannusta aina pysähdyttäessä. PROJEKTISSA MUKANA: V8-Magazine, NCC Cruisers, Santala Racing, R-Motorsport, Kari T. Mutta nyt oli ensimmäiselle siirtymälle lähdön aika, joten kärry perään ja baanalle 267 mailin etapille muu muu tööttiä kanssakilpailijoille ja paikalle saapuneille suomalaisfaneille soitellen. Tämä ei tuossa vaiheessa juurikaan haitannut, sillä olimme pitkän siirtymän osalta jo hienosti voiton puolella. Tosin noin sata metriä varikon portin jälkeen auto sammui lennosta, ei ole todellista. Jeffery Lutz (Jeff Lutzin poika) osallistui Drag Weekkiin takavetoisella Civicillä, jota on päivitetty letukan pikkulohkolla ja tupla turboilla. Aikaa episodissa vierähti tunti poikineen, ja vasta sen jälkeen pääsimme laittamaan autoa kuntoon. jota ei haluttu jäädä enää ihmettelemään Cordovaan. Hyvönen, RIM'S Works Oy, HelpLasi Oy, Hemiva, Helsinki Automatic Center, Jettaset, MilSafarit, Tip Top Auto Oy, Car Paint Center, Putkivisio, Vaahtoeriste.fi, East Weld Oy, Samux, Professional Motor, Autotuksa, Teemu Naskali #73 Think Twice Drift, Maalaamo Kanto, Kuljetus Laakso, Led Room, TH Matic, Woodeko, Royal Purple, KKD Racing, KS-Rahti, US Trading Jusu, Race Automotive Rami, Chambia Motors Panu Virtanen, KL-Rengas, VP-Racing Fuel. Parin tunnin ongelmattoman ajon jälkeen huomasimme lämpöjen nousevan tavallista korkeammalle, joten vetäisimme lähimmälle huoltoasemalle tutkimaan vikaa. Kahdesta autossa olevasta flektistä isompi jäähdyttimen flekti kiukutteli alkuun, ja mykistyi sen jälkeen kokonaan. Uutena juttuna reititykseen oli se, että Hot Rod magazine oli tehnyt yhteistyötä google mapsin kanssa, ja sitä kautta oli myös mahdollista seurata reittiä GPS-linkkien avulla. Jyrki puolestaan kiinnitti pakoputkiston ja vaihtoi ilmanputsareita ahtimelle tehtyjen skuuppien tilalle. Näin emme joutuneet tekemään ensimmäistä pit stoppia jo näköetäisyydellä kisapaikasta. . Nyt oli jo tekemisen meininkiä, ja yhdistelmämme alkoi viimeistään herättämään huomiota. Kun Janne vei aikakorttia kilpailutoimistoon, jota vastaan piti saada reittiohjeet, ilmeni, että Uskalin ja Vipin kaikki tiedot olivat kadonneet heidän järjestelmistä. V8-MAGAZINE 41. Tätä ennen olimme kuitenkin löytäneet ensimmäisen checkpoitin, jotka ovat siis pakollisia pisteitä, joissa jokaisen autokunnan pitää ottaa autoistaan kuvat, jotka sitten seuravana päivänä näytetään kisatoimiston tiskillä aikakortin yhteydessä. Noin 7 tunnin ajon jälkeen lämmöt olivat koko ajan vähän liian korkeat, minkä johdosta päätimme kokeilla vanhaa aussien kikkaa, eli nostaa konepeiton katolle ja vetää se härskisti liinoilla kiinni
1947 BUICK ROADMASTER SEDANET COUPE
Malli Ellie Jones . Linney. Kuvaaja Peter S. 1947 CADILLAC Omistaja Brian Egan
TammIKuu MA TI KE TO PE LA SU vk 1 2 3 4 5 6 7 1 8 9 10 11 12 13 14 2 15 16 17 18 19 20 21 3 22 23 24 25 26 27 28 4 29 30 31 5 V8 O JouluKuu MA TI KE TO PE LA SU vk 1 2 3 48 4 5 6 7 8 9 10 49 11 12 13 14 15 16 17 50 18 19 20 21 22 23 24 51 25 26 27 28 29 30 31 52 V8 O
Tom elää nykyään Teksasissa ja on edelleen aktiivinen harrastuksensa parissa. Joka kevät toukokuussa Chinossa on suuri lentonäytös, johon osallistuu koneita myös muista osavaltioista. Petersen myi 30–40 lehteä käsittäneen julkaisuyhtiönsä 15 vuotta sitten 800 miljoonalla dollarilla. Museo löytyy Wilshire Bulevardilta Hollywoodista, ei kovin kaukana Rode Drivesta. Tuottoja hän sijoitti omaan museoon. Hän on ollut aktiivinen niin drag racingin kuin hot rodien parissa. Koneiden kirjo kattaa kalustoa ensimmäisen maailmansodan aikaisista koneista täysin uusiin hävittäjiin. Jenkkikirjeenvaihtajamme Bo Bertilsson kokosi viimeisimmät kuulumiset Atlantin takaa. Kuten kerroimme aiemmin, hän on ollut finaalissa kahdesti, mutta ei ole voittanut. Kolmepäiväinen tapahtuma on toiminnantäyteinen ja se tarjoaa lisäksi suuren swap meetin. Mittava ilmailushow 42 V8-MAGAZINE Edelleen yksi parhaista Pomona Swap Meet on tunnetuin Los Angelesin alueen swapeista, mutta sieltä on todella vaikea löytää nykyään esimerkiksi vanhempia hot rod/viritysosia. Siellä näkee enemmän nostalgisia koneita kuin missään muualla, ja lisäksi kentällä on Planes of fame -museo, joka käsittää muutaman hangaarin täynnä harvinaisia koneita. Jonnien veli Johan on ajanut alkoholi Funny Carilla joissakin NHRA:n tapahtumissa, ja myös voittanut muutamia kisoja. Todellinen taivas nostalgia drag racingistä pitäville. Asuessaan alueella oli luonnollista, että hän vei hot rodejansa näytille Grand National Roadster Show’hun. Hot Rod legenda Tom Pruffer on pitkäaikainen hot roddari, joka asui San Franciscon ympäristössä pohjoisemmassa Kaliforniassa. Silloin on mahdollista nähdä mm. US-Nationalseissa hän lajitteli ykköseksi uudella ennätyksellään 5,398 sekuntia, mutta menetti pidon toisella pudotuskierroksella.. Eteläisessä Kaliforniassa Los Angelesista itään sijaitseva Chinon lentokenttä on yksi merkittävimmistä paikoista maailmassa, kun on kyse entisöidyistä lentokoneista. P-51 Mustangeja enemmän kuin missään muualla. Vaikka kisoja ajetaan myös muualla, tarjoaa Bakersfield mahdollisuuden etumoottorisilla viiden sekunnin Top Fuelereilla, ja jopa Funny Careilla kisaamiseen, mikä ei aivan joka radalla onnistu. Pisteitä on kertynyt pudotuslähtöjä voittamalla. 26 vuoden aikana hän vei paikalle 26 erilaista rodia, mikä on eräänlainen ennätys. Long Beach Hi-Performance swapista niitä puolestaan vielä löytää, ja siellä on myös myynnissä enemmän 50–60-lukujen autoja, pickupeja ja rodeja kunnolliseen hintaan. Hot Rod Reunion Reilut 25 vuotta sitten Nostalgia Racing tuli NHRA:n ohjelmaan, jolloin Bakersfieldin kisa sai nimen ”The California Hot Rod Reunion”. Petersenin museo Los Angelesiin suuntautuvalla matkalla kannattaa käväistä ehdottomasti Petersenin museossa. Swap pidetään Veterans Memorial Stadiumilla lähellä Long Beachin lentokenttää joka kuukauden toinen sunnuntai, ja paikalla on yleensä yli 600 myyjää. Tom oli mukana drag racingissa etumoottoristen Top Fuel dragstereiden aikaan, ja kun ne korvattiin aikoinaan takamoottorisilla, hän ja Brian Burnett aloittivat nostalgia drag racing -toiminnan Fremontin kiihdytysradalla. Ensimmäinen aika on jopa nopeampi kuin Top Fuel -ennätys Euroopassa. Rakennuksessa on kolme tasoa sekä maanalainen parkkihalli satoine harrasteautoineen, joita myös esitellään toisinaan. Pete Petersen aloitti lehtien tekemisen 40-luvun lopulla, ja näihin lukeutuu myös ikoninen Hot Rod Magazine, joka levitti hot rod -skenen tietoisuuttaa ympäri maailman. Hänellä oli myös Hollywoodissa kuuluisa ravintola Scandinavia, jonka hän myös myi. Huimaa kyytiä Funny Carilla Ruotsalainen Jonnie Lindberg on tehnyt todella hyvää työtä tulokaskaudellaan NHRA:n Funny Careissa, ja mies olikin kevään aikana Top 10 joukossa pisteissä. Syyskuun ensimmäisellä viikolla ajetuissa US-Nationalseissa Jonnie lajitteli seitsemänneksi ajalla 3,865, ja ajoi lisäksi ajan 3,88. Monet autoharrastajat pitävät myös vanhoista lentokoneista, joten tätä tapahtumaa ei kannata missata. Hyvin pian sen jälkeen nostalgia racing levisi muualle Amerikkaan ja myös sen rajojen ulkopuolelle
Remontin yhteydessä pannu myös siistittiin päältä päin. Räpeltämätön V8-MAGAZINE 47. . Alkuaikojen kova käyttö ei autossa kuitenkaan näy, sillä se on edelleen monilta osiltaan oivassa räpeltämättömässä alkuperäiskuosissa. TEKSTI JA KUVAT PAUL GRANVIK Konehuoneessa majailee sen alkuperäinen ja täysin läpikäyty 440 Magnum -isolohko, joka tuottaa tehdasiskussakin kunnioitettavat 375 hevosvoimaa. Dodge Coronet R/T HT Coupe 1969 RUUTIPAKKAUS Larsmolaisen Joakim Söderlundin komea ja 440-kuutiotuumaisella Magnum-moottorilla varustettu '69 Dodge Coronet R/T on ostettu uutena varttimailia mittailemaan
Lapsuuden haave muskeli-Moparin omistamisesta säilyi kuitenkin muuttumattomana. Hätä keinon keksii, tuumi hän, ja ryhtyi poimimaan myyntimielessä puolukoita. Auto menikin pian myyntiin, ja sen tilalle hän hankki '65 Plymouth Fury III 4d hardtopin, joka oli varustettu kaivatulla veekasivoimalla vakion 318-pikkulohkon muodossa. J oakimia ovat kiinnostaneet vanhat autot, mopot ja moottoripyörät ihan pienestä pitäen. Joakim oli tuolloin 16-vuotias, ja täysiikäisyyttä odotellessa hän paranteli autoa pikkuhiljaa aina, kun varat antoivat myöten. Aikansa erilaisia kaksipyöräisiä nykerreltyään hän innostui 10-vuotiaana pojannassikkana nelipyöräisistä, ja erityisesti amerikkalaista alkuperää olevista sellaisista. Saatuaan ajokortin Valiant olikin jo varsin siisti ja hyvin toimiva, mutta kovin muskeliseksi sen kulkua ei voinut kehua. Ahkeruus tuotti lopulta tulosta ja hän sai marjarahoillaan hankittua suoralla kuutosella ja kolmilovisella rattimanuaalilla varustetun käyttökuntoisen '64 Plymouth Valiantin. – Suosikkejani olivat mahdollisimman isomoottoriset, vuosina 1968–1970 valmistetut muskeli-Moparit, joiden lisäksi pidin rodiksi rakennetuista 1932 Fordeista, muistelee Joakim silloisia ja myös nykyisiä innostuksensa kohteita. Seuraavina vuosina Joakimin harrastekalusto vaihtui tasaiseen tahtiin ja myös muitakin kuin Mopareita tuli kokeiltua. Hänen nähtyä ”veekasivalon” elettiin 1970-luvun loppua, jolloin kyseisistä kulkupeleistä ei voinut Suomessa kuin korkeintaan haaveilla, joten Joakimin oli keksittävä jotain muuta jenkkiautokuumeensa liennyttäjäksi. Mutkien kautta maaliin Joakimin into oli siis kova, mutta teini-ikäisen tuloilla jenkin hankinta ei tuntunut kovinkaan todennäköiseltä. Näin mentiin aina kevääseen 2001 saakka, Coronetissa on R/T:n optioihin kuulunut N96-koodin mukainen ja Ramcharger-ilmanotolla varustettu konepelti, jonka tuplat scoopit voidaan tarvittaessa avata kojelaudan alla olevasta vivusta vetäisemällä. 48 V8-MAGAZINE
Suomessa näitä nelipyöräisiä lienee kourallisen verran, joten kyseessä on melkoinen erikoisuus. Halutuimman vuosimallin lisäksi tämän old skool -tyyliin tehdyn Deucen tuli olla aito peltikorinen yksilö, joka olisi lisäksi varustettu mahdollisimman isolla moottorilla. Toisin kuitenkin kävi, sillä Joakimin kerrottua asiasta amerikkalaisia autoja niin ikään harrastavalle kaverilleen Timo Pryylille, antoi hän vinkin hänelle tarjotusta '69 Dodge Coronet R/T hardtop coupesta. jolloin hän ryhtyi etsimään vuosina 1968– 1970 valmistettua B-bodya. – Manuaali olisi myös kiva, pohti Joakim, mutta miksikään ehdottomaksi ehdoksi hän ei nelilovista laatikkoa kuitenkaan laittanut. Toivelistalle ylimmäksi Joakim asetti Dodge Chargerin, Coronetin tai Super Been löytämisen, joiden lisäksi häntä kiinnosti myös Plymouthin GTX tai Road Runner. Myös rodin osalta Joakimin kriteerit olivat kovat. Road Runnerissahan ei ollut sitä isointa mahdollista moottoria, minkä vuoksi auto sai muutaman vuoden päästä uuden omistajan, kun Joakim halusi toteuttaa 1932 Ford rodi-haaveensa. Lidköpingissä majaillut hyvässä alkuperäiskunnossa ollut auto oli paitsi aito avo, niin myös ehta matching numbers -yksilö. – Vähän mutkien kauttahan siinä mentiin, mutta pääasia, että maaliin päästiin ja toiveeni rodista viimein toteutui, toteaa tyytyväinen Joakim, joka omistaa auton vielä tänäkin päivänä. Tehtävänä oli kookkaimmalla 440-kuutiotuumaisella isolohkolla ladatun matching numbers -yksilön paikallistaminen. Yli kolme vuotta kestäneen hartaan hakemisen jälkeen viimein tärppäsi, kun Joakim osti ruotsalaisessa Blocketissa myynnissä olleen '70 Plymouth Road Runner 383 convertiblen (V8 2/2006). Tuo tyhjä tunne vaivasi lopulta siinä määrin, että hän aloitti syksyllä 2012 toiveidensa B-bodyn metsästämisen ilman kompromisseja. Timon saamien tietojen mukaan tämä USA:n Wisconsinissa kauVuoden 1969 Coronet R/T Hardtop coupe on harvinainen auto, sillä sitä valmistettiin vain 6518 kappaletta. Tällaisia ei tule joka päivä vastaan, mutta hetken hakemisen jälkeen haaviin tarttui Suomesta löytynyt 5-Window Coupe, joka oli kaiken lisäksi varustettu 331-kuutiotuumaisella Early Hemillä. V8-MAGAZINE 49. Näin toteutui toinenkin hänen lapsuuden aikaisista autohaaveista, ja tällä kertaa vieläpä parhaalla mahdollisella tavalla. Näin toteutui ensimmäinen Joakimin lapsuuden aikaisista autohaaveista, vaikkakaan ei täysin hänen toivomallaan tavalla. Sen tilalle hän hankki saman vuotisen, niin ikään old skool -tyylisen Roadsterin, jonka voimanlähteenä vaikutti Chevyn legendaarinen 348-kuutiotuumainen isolohko. . Aikansa autolla kurvailtuaan Joakim tuli kuitenkin siihen tulokseen, ettei ole avon voittanutta, ja myi Coupen pois. Joakim varautui edellisen B-body-etsinnän perusteella siihen, että kyttäily voi kestää pitkään. Valioluokan varttimaileri Roadsterista huolimatta oli Joakimin tallissa ja sydämessä yhä muskeli-Moparin mentävä aukko
pan ollut auto oli siistikuntoinen, ja siinä piti oleman yhä tallella sen alkuperäinen tekniikka aina 440 Magnum -isolohkoa, TF 727 -automaattia ja 8¾-lukkoperää myöten. Tiiviin sähköpostittelun tuloksena selvisi, että Coronet oli todellakin paitsi aito R/T-muskelimalli, niin myös ehta matching numbers -yksilö, jolla oli ajettu vain reilut 36 000 mailia! Syynä mataliin mittarilukemiin lienee se, että auto oli ostettu uutena kiihdytyskäyttöön, ja se olikin viettänyt ensimmäiset vuotensa lähinnä varttimailia mittaillen. Auton piti olla täysin ajokuntoinen, ja kun matkaakin kertyi vain vajaat 50 kilometriä, päätti Joakim Coronetissa on perusversion mittaristo, joka R/T:ssä kuitenkin eroaa muista ns. 50 V8-MAGAZINE. Akin mukaan auto oli edelleen siistikuntoinen, ja hän suositteli sen hankkimista täysin sydämin. Coronetin varttimailin mittaaminen oli päättynyt 1990-luvun alkupuolella, jolloin autoa oli myös hieman kunnostettu mm. ”perhemalleista” siten, että tavanomaisen 120 mailin sijaan nopeusmittarin asteikko ulottuu 150 mailiin saakka. Väljää väärissä paikoissa Coronet saapui Suomeen ja läheiseen Alaveteliin heinäkuussa 2013. poistamalla erilaiset kisaviritykset ja maalaamalla se uudestaan alkuperäisellä T5 Copper Metallic -metallinhohtokuparilla. . – Ei tällaisia kyllä joka päivä vastaan tule, totesi Joakim, ja osti Coronetin, vaikkei siinä sitä toivottua manuaalia ollutkaan. Coronet kuulosti niin kiinnostavalta yksilöltä, että Joakim pyysikin Timolta välittäjänä toimineen Aki Poikosen yhteystiedot kysyäkseen häneltä lisätietoja. Sen sijaan siitä löytyi N96-option mukainen Ramcharger-ilmanotolla varustettu konepelti tupline toimivine scooppeineen, mikä sekin puhui vahvasti auton kiihdyttelyhistorian puolesta. Pientä ajan patinaa on havaittavissa lähinnä vain kuskin penkin verhoilussa ja lattiamatossa. Myös Coronetin varustetaso kieli tästä, sillä autossa ei ollut tehoja syöviä ohjausja jarrutehostajia. Coronetia kauppasi suuren kokoelman omistanut yksityishenkilö, joka oli päättänyt luopua siitä pitkälti tilanpuutteen vuoksi. Tuntuu uskomattomalta, että Coronetin hienokuntoinen sisusta on täysin tehdasasussaan
Niinhän sitä sanotaan, että auto on alkuperäinen vain kerran, eikä kunnostamalla voida saavuttaa samaa autenttisuutta, vaikka työt tehtäisiinkin tehdastyyliä pilkun tarkasti noudattaen. optiovinyylikatto, kaikki kromit ja koko sisusta ovat alkuperäisiä tehdasasenteisia osia, sillä niin siistissä kunnossa ne edelleenkin ovat. Matka ei ollut onneksi pitkä, eikä moottorin epämääräinen ääni pahentunut sen aikana. hakea sen kotiin ajamalla. Samasta syystä hän ei lähde myöskään vaihtamaan Coronetin klassisia Cragar S&S -tarvikevanteita, koska ne ovat olleet auton alla oletettavasti jo kisa-ajoista lähtien, ja ovat siten oleellinen osa sen historiaa. – Kanavia oli vähän siistitty, mutta niitä ei oltu varsinaisesti portattu, joten Coronetilla lienee kisattu aikoinaan Stock-vakioryhmässä, jossa kansiin ei saa juuri kajota, arvelee Joakim aivan aiheestakin. Autoon asennettiin jo sen kisauran aikana Cragarin 6½"x15"ja 10"x15"-kokoiset spinnereillä varustetut S&Skromikiekot. Hänen nähtyään Coronetin osoittautui auto ulkonäöltään pitkälti odotetun kaltaiseksi hyvässä alkuperäiskunnossa olevaksi yksilöksi, mikä nostikin hymyn huulille. Ei ihme, että kone piti kolinaa. Sitä katsellessa ei nimittäin ihan heti uskoisi, että mm. Tosin ei se myöskään parantunut edes nokka-akselin ja hydraulisten nostajien vaihdon jälkeen. Tilanne ei juuri naurattanut, mutta kun traileria ei ollut otettu mukaan, niin ei siinä auttanut kuin ajaa Coronet kotiin omilla voimillaan, vaikka pannu pahalta kuulostikin. Myös auton kaikki pellit ovat alkuperäiset ja hitsaamattomat. Myös äänten aiheuttaja saatiin selville, sillä 0,040"-ylikokoon porattu matching numbers -lohko piti sisällään 0,030"-kokoiset, ei-alkuperäiset 11,2:1-puristeiset kisamännät. Hän arvostaa aitoa alkuperäisyyttä, minkä vuoksi auton pienet kauneusvirheet eivät häntä häiritse, vaan pikemminkin päinvastoin. Vaikka Coronetissa näkyykin vähän elämisen merkkejä, ei Joakimilla ole aikomustakaan lähteä entisöimään sitä joka kohdaltaan tarkasti. Autossa ostettaessa olleet Mickey Thompsonin Indy Profile -renkaat olivat niin karmeat ajattavat, että Joakim korvasi ne ensi töikseen 225/70–15 ja 255/70–15 Hercules-renkailla. Tämä harmitti Joakimia siinä määrin, että auto jäi seisomaan sellaisenaan syksyyn saakka, jolloin hän laittoi 440:sen lihoiksi yhdessä kaverinsa Janne Storrankin kanssa. Kulahtanut kampiakseli vaihdettiin uuteen ja kaikki laakerit uusittiin. Alkuperäisistä hi-perf-valusarjoista, tehdastyylisestä X-yhdysputkesta ja tarvikevaimentimesta koostuva 2½" tuplaputkisto oli niin priima, että se kelpasi käyttöön sellaisena. – Sen jälkeen olisi tarkoitus vain ajaa Coronetilla aina kun siltä tuntuu, valottaa Joakim autoon liittyviä tulevaisuuden suunnitelmiaan. Se kuitenkin hyytyi, kun myyjän mukaan kunnostettu 440-kone käynnistettiin, sillä se kolisi melkoisesti. Comp Camsin tehdasarvot omaava hydraulinokka-akseli oli oivassa kunnossa, mutta sen väsähtäneen oloiset venttiilin jouset menivät vaihtoon. Tästä Joakimin Coronet on mitä mainioin esimerkki, ja sen vuoksi tämä ”aikakapseli” onkin parhaimmillaan juuri sellaisenaan kuin se nyt on. Tässä yhteydessä myös perän laakerit ja vakiot tehostamattomat 11-tuumaiset rumpujarrut uusittiin täydellisesti. Ja se on ”jääkylmä tosiasia”, minkä legendaarinen karvalakkitoimittaja Hannu Karpokin jo tietää. Kestävän Sure Grip -optiolukon omanneen perän purkamisen jälkeen selvisi, että se oli varustettu Moparin 3,55:1-optiovälityksellä, joka korvattiin käyttäjäystävällisemmillä 3,23:1-vakiorattailla. Entisöinti ei innosta Roadster rodillaan Joakim sai purettua pahimpia ajopaineitaan, joten Coronetia tehtiin hitaasti ja huolella. Moottorin purkamisen jälkeen paljastui, että kone oli mitä ilmeisimmin aikoinaan kyllä kunnostettu, mutta työt oli tehty hutiloiden. Samasta syystä sytytyssysteemiksi vaihdettiin Mopar Performancen kärjetön versio. Niin ikään matching numbers -osaksi osoittautuneelle terävästi toimineelle TF 727 -automaatille tehtiin pelkkä huolto öljyjen, filtterin ja tiivisteen vaihtoineen. Selvää oli, että 440:nen vaati osakseen täydellisen läpi käymisen, minkä se sitten saikin Moparin isolohkot hyvin tuntevan Jannen toimesta. Toimintavarmuuden takaamiseksi alkuperäisen hi-Perf-valurautaimusarjan päälle pultattiin Edelbrockin uusi 750 cfm kaasari. Vain reilut 36 000 mailia ajettu Coronet on säilynyt hämmästyttävän hyvin aina alkuperäisiä kromiosiaan ja optio vinyylikattoaan myöten. V8-MAGAZINE 51. Eikä tässä vielä kaikki, sillä myös alkuperäinen kaksipulttinen hi-perf-takokampiakseli oli kulunut väljäksi. Vaurioiden korjaamiseksi sylintereiltään kulunut lohko kairattiin 0,060" ylikokoon ja männiksi vaihdettiin alkuperäistyyliset 10,1:1-puristeiset valuversiot renkaineen. Joakimin tarkoituksena on säilyttää Coronet nykyisessä ajan hieman patinoimassa asussa, eikä vähiten sen vuoksi, että aika on käsitellyt tätä autoa harvinaisen helläkätisesti. R/T:n herrasmiesmuskelimaisuuden korostamiseksi auton kojelauta, optio lattiakonsoli ja ovipaneelit saivat koristeekseen jalopuuteippaukset, jotka ovat säilyneet Joakimin yksilössä hämmästyttävän hyvin. Hänen ajatuksenaan oli kuitenkin ajaa autolla pääsääntöisesti rauhalliseen tahtiin, joten tehdasasenteinen 8¾-tuumainen taka-akseli katsottiin parhaaksi pistää palasiksi ja selvittää, että pitikö tuo päätelmä paikkansa. Turhaa kiirettä ei pidetty, ja auto valmistui nykyiseen teknisesti moitteettomasti toimivaan asuunsa kesäksi 2016. Kolinan lisäksi Joakim oli pannut Coronetin hakumatkalla merkille koneen kohtuullisen korkeat kierrokset maantievauhdissa, mikä viittasi vakiota selvästi tiheämpään ja kiihtyvyyttä kohentavaan välitykseen. . Alkuperäisille 906-koodin hi-perfrautakansille riitti vain tehdasasenteisten 2,08"/1,74" -venttiilien hionta. Välityksen lisäksi Coronetin kisahistoriaa tukivat myös taka-akseliin asennetut ja painonsiirtymistä edesauttavat reaktiotangot, jotka olivat sekä rumat että turhat, joten ne poistettiin ja niiden jäljet siistittiin. Tuon jälkeen autossa ei ole ilmennyt mitään merkittäviä ongelmia, ja Joakim onkin kaavaillut katsastavansa sen kesäksi 2018
Toiseksi männänrenkaiden on kaavittava ylimääräinen öljy sylinterinseinämiltä, jotta se ei pääse palamaan palotilassa huonontaen varsinaista polttoaineen palamista ja karstoittaen moottoria. 1,5–1,5–3 mm on yleinen vaihtoehto nykyisissä amerikkalaisissa tuotantomoottoreissa. 52 V8-MAGAZINE Basic tech Basic tech M ännänrenkailla on kolme tehtävää. Alemman puristusrenkaan tehtätärkeät tehtävät Kaikki tietävät, että männänrenkaiden tehtävänä on estää sylinteripaineen karkaaminen kampikammioon. Mikäli vanhaan moottoriin on vaihtamassa afMännänrenkaiden ponnevoima kasvattaa renkaiden halkaisijaa huomattavasti itse männän halkaisijaa suuremmaksi. Se on myös turhan painava, joten on ollut syytä mennä ohuempiin renkaisiin ja samalla myös niiden mitat ovat muuttuneet tuumaisista metrisen järjestelmän mukaisiksi. Harvempi muistaa sen, että renkaiden tehtävänä on myös kaapia öljyä ja siirtää lämpöä männästä pois. Päävastuun öljyn kaapimisesta ottaa tietenkin öljyrengas, mutta myös alemmalla puristusrenkaalla on merkittävä vaikutus öljynkaavinnan tehokkuuteen. Mitä uudempi moottori, sitä enemmän rengas ottaa vastuuta öljynkaavinnasta. MÄNNÄNRENKAIDEN. Myös rengaskoko 1/16– 1/16–3/16 on yleisesti käytetty, mikäli pitäydytään tuumaisessa järjestelmässä. Vuosien varrella on huomattu, että vaikka korkea rengas siirtääkin hyvin lämpöä, kuluttaa se tarpeettomasti tehoa, eikä tiivistä tehokkaasti. Lämmönsiirto on tehtävä, johon kaikki männänrenkaat osallistuvat, mutta luonnollisesti päävastuu kuuluu lähimpänä palotilaa olevalle ylimmälle puristusrenkaalle. Ensinnäkin niiden on estettävä ohipuhallus palotilasta kampikammioon, ja se on pääasiassa ylimmän männänrenkaan tehtävä. Vanhoissa harrastejenkeissä on todennäköisesti ollut uutena männänrengaskombinaatio, joka sisältää 5/64–5/64–3/16-renkaat, eli puristusrenkaat olivat korkeudeltaan 5/64 tuumaa ja öljyrengas 3/16 tuumaa. TEKSTI JA KUVAT HEIKKI PARVIAINEN västä on jopa 85 % öljynkaavintaa ja vain 15 % tiivistämistä. Korkeudet ovat siis milleissä ilmaistuna 2 mm ja 4,8 mm. Renkaiden on kuitenkin mahduttava kokonaisuudessaan rengasuriinsa, eli puristettaessa renkaiden halkaisija on saatava yhtä pieneksi kuin männän halkaisijakin
Perinteisesti on käytetty harmaatai pallografiittivalurautarenkaita, mutta parempien lujuusja kulumisenestoominaisuuksien johdosta teräsrenkaat ovat syrjäyttäneet ne erityisesti ylimmän männänrenkaan tapauksessa. Ohuemmilla renkailla saavutetaan sama pintapaine sylinteriä vasten pienemmällä renkaan ponnevoimalla, joten ohuella renkaalla on huomattavasti pienemmät kitkahäviöt kuin paksulla renkaalla. Männänrenkaissa käytetään usein pinnoitteita tai lämpökäsittelyitä, jotka parantavat niiden toimintaa ja vähentävät kulumista. Siksi paisuntajousen päät on usein maalattu kahdella eri värillä, jotka molemmat on oltava nähtävissä, kun rengas on paikallaan. 5 termarket-mäntiä, saattavat nekin olla hyvin ohuilla renkailla varustetut. Alemmassa puristusrenkaassa myös sylinteriä vasten tuleva pinta on usein kartiomainen, jotta se kaapii öljyä hyvin. Molybdeeni on perinteinen liukas ja hyvin kuumuutta kestävä pinnoite, joka nykyisin ammutaan renkaan pintaan plasman muodossa. Osaa rengastyypeistä käytetään yleisesti vain ylempänä tai alempana renkaana, mutta osa toimii kumpana vain. Silloin renkaan päällä oleva sylinteripaine kohdistuu myös L-kirjaimen pystyosaan puristaen rengasta tiukemmin sylinterinseinämää vasten. Dykes-rengasta on käytetty myös vapaasti hengittävissä pro stock -autoissa 90 luvun alkupuolella, mutta moottorin kierrosluvun nousun myötä siitä on luovuttu. Myös materiaalin on oltava hyvin lämpöä kestävä. Molybdeeni on myös hieman huokoista, jolloin se pystyy imemään öljyä itseensä, varmistaen myös ylimmän männänrenkaan voitelun. Kapea kontaktipinta kylläkin kuluu leveämmäksi, mutta usein vasta 150 000 kilometrin jälkeen kartiokkuus on kulunut kokonaan pois. Joissain tapauksissa renkaan sisemmässä yläkulmassa on viiste, joka aikaansaa renkaan ulkoreunan kiertymisen tietyissä vaiheissa työkiertoa ylöspäin, ja siten paremman tiivistyksen. Sivuvälyksen säilyminen on tärkeää, jotta rengas pääsee liikkumaan urassaan ja poistaa tehokkaasti lämpöä. Kiihdytysautokäytössä saatetaan ahdetuissa moottoreissa käyttää myös ns. Käytössä on esimerkiksi volframitai titaaninitridipinnoitteita, mutta myös paljon muita pinnoitteita on saatavilla. Männänrenkaiden sivuvälys eli kylkivälys mitataan rakotulkilla renkaan ja uran välistä. Kakkosrenkaana on usein malli, joka on viistottu sisemmästä alakulmastaan. Silloin öljyrenkaan alapuolella käytetään erillistä tukirengasta, eli support railia. Joissain erikoissovellutuksissa, kuten pro stocktai nascar-kilpa-autoissa saatetaan käyttää teräksisiä männänrenkaita, joissa on hyvinkin eksoottisia pinnoitteita. Teräksestä on mahdollista tehdä ohuempia männänrenkaita, jolloin niiden massan hitaudesta johtuva värähtelytaipumus on vähäisempi. Renkaan muoto Ylin rengas on yleensä muodoltaan joko suorakaiteen muotoinen tai liukupinnaltaan hieman tynnyrimäinen. Mikäli moottorista otetaan enemmän tehoa, on syytä siirtyä joko teräksisiin renkaisiin tai käyttää nitrattuja valurautarenkaita. V8-MAGAZINE 53 . Suuri puristusvoima aiheuttaa kuitenkin nopeaa renkaan ja sylinterin kulumista ja tämä yhdessä painavan renkaan kanssa rajoittaa sen käyttöä vain erityissovellutuksiin. dykes-rengasta, joka on L-kirjaimen muotoinen. Se pitää öljyrenkaan ryhdissä ja estää sitä vaurioitumasta. Alemman puristusrenkaan materiaalina tavallinen harmaavalurauta toimii yleensä hyvin, koska renkaaseen ei kohdistu niin suurta lämpörasitusta. Ylempi puristusrengas Alempi puristusrengas Katkosraoton L-rengas Yläreunasta Tynnyrimäinen viistetty (bevel) Katkosraoton Kartiomainen Alareunasta viistottu Kynsirengas liukupinta kartiorengas Sy lin te rin se in ä. Niiden kitkahäviöt ovat minimaalisen pienet, mutta korkea hinta rajoittaa niiden käyttöä. Myös kovakromausta käytetään renkaiden pinnoitteena. Viistous alakulmassa aikaansaa renkaan ulkoKolmiosaisen öljyrenkaan paisuntajousten päät eivät saa olla päällekkäin, jotta kaavintasärmät mahtuvat painumaan rengasuraan. Nitraus on lämpökäsittelymenetelmä, jossa kuumuuden ja oikeanlaisen kaasuympäristön avulla saadaan männänrenkaan pintaan ohut, mutta erittäin hyvin kulutusta kestävä pintakerros. Materiaalivaihtoehdot Materiaalina männänrenkaissa käytetään harmaavalurautaa, pallografiittivalurautaa tai terästä. Männänrenkaille on olemassa useita eri vaihtoehtoja ja ne toimivat hieman eri tavalla. Jos käytetään pitkää kiertokankea ja vastaavasti matalaa mäntää, saattaa öljyrengasura yltää männäntapin alueelle saakka. Mikäli moottoria ahdetaan tai siinä käytetään ilokaasua, niin silloin sekä paine, että lämpörasitus kasvavat, joten renkaiksi on syytä valita paksumpi vaihtoehto
Jotta kaasunpaine pääsee renkaan taakse, täytyy renkaalla olla sopivat välykset. Sopiva katkosraon mitta riippuu käyttötarkoituksesta ja perussääntö on, että mitä kuumempi rengas on, sitä suuremman katkosraon se vaatii. . Liian suuri rako lisää ohipuhallusta, mutta paljon vaarallisempi on liian pieni katkosrako, jonka seurauksena sylinteri leikkaa todennäköisesti kiinni. Käyttökohde Ylempi Alempi Öljyrenkaan puristusrengas puristusrengas kaavintasärmä Vapaasti hengittävä katuauto Bore x 0.0045" Bore x 0.0040" Min 0.015" Vapaasti hengittävä kiihdytysauto Bore x 0.0050" Bore x 0.0060" Min 0.015" alle 200 hv ilokaasujärjestelmä Bore x 0.0060" Bore x 0.0050" Min 0.015" yli 200 hv ilokaasujärjestelmä Bore x 0.0070" Bore x 0.0070" Min 0.015" alle 1 bar ahtopaine Bore x 0.0060" Bore x 0.0050" Min 0.015" yli 1 bar ahtopaine Bore x 0.0070" Bore x 0.0070" Min 0.015" turboahdettu dieselmoottori Bore x 0.0060" Bore x 0.0055" Min 0.015". Renkaan yläpuoli on useimmiten merkitty pisteellä tai ”top”-merkinnällä. Mikäli ei ole vaihtamassa mäntiä, saattavat yksiosaiset renkaat ollakin ainoa tyyppi, joka vanhoihin männänrengasuriin käy. Öljyrengas on usein tarvikesarjoissa tehty kolmesta osasta, jossa ylimpänä ja alimpana ovat raapereunukset ja niiden välissä on erillinen paisuntajousi, joka pitää raaperenkaat paikoillaan ja painaa niitä kohti sylinterinseinämää. Usein korkeakierroslukuiset moottorit hukkaavat tehoa yläkierroksilla johtuen siitä, että männänrenkaat eivät puristustahdilla pysy kaasunpaineen vaikutuksesta huolimatta rengasuran alareunassa, vaan nousevat värähdellen ylös estäen samalla Männänrenkaan katkosraon eli ring gapin mittaaminen on yksi tärkeimmistä moottorin kokoamisen tarkastuksista. Kynsi aikaansaa samanlaisen renkaan taipumisen kuin viistouskin, joten kynsirenkaiden takakulmaa ei yleensä ole viistottu. Työtahdin aikana sylinteripaine pitää renkaan uran alareunassa, jolloin taipumista ei tapahdu ja rengas kaapii tehokkaasti öljyä. Mikäli paine ei pääse renkaan taakse, heikkenee tiivistys eikä rengas toimi toivotusti. Suuri paine kuluttaa rengasta ja sylinteriä voimakkaasti. Rengas on erittäin painava, joten se soveltuu parhaiten matalakierroksisiin ahdettuihin moottoreihin. Kynsirengas on yleisin käytössä oleva rengastyyppi nykypäivän eurooppalaisissa ja japanilaisissa autoissa, mutta harrasteautoissa niitä on harvemmin ollut uutena. Kaikkein suurimman paineen renkaan taakse saa käyttämällä L-muotoista dykes-rengasta. Vielä paremman öljynkaavinnan saa kynsirenkaalla, jota myös napier-renkaaksi kutsutaan. Männänrenkaiden katkosrako eli ring gap on tärkeä sovittaa oikeanlaiseksi. Toki sellaiset on saatettu ajan kuluessa niihinkin vaihtaa. Vähänkin vanhemmassa harrastejenkissä on kuitenkin todennäköisesti ollut uutena perinteinen yksiosainen öljyrengas, ja kyllä sellaisia on edelleen autoihin saatavana. Kylkivälyksen suuruus on yleensä yhdestä kolmeen tuhannesosatuumaan. 54 V8-MAGAZINE reunan taipumisen alaspäin muilla tahdeilla kuin työtahdilla, jolloin terävä reunus ei kulu niin paljon. Koska renkaat ovat epäsymmetrisiä, on erittäin tärkeää, että ne tulevat uriinsa oikein päin ja jokainen rengas sille tarkoitettuun uraan. Renkaan kylkivälys on helppo mitata rakotulkilla. Renkaissa on yleensä merkinnät, joissa kerrotaan kumpi puoli tulee ylöspäin, ja onko kyse ylemmästä vai alemmasta puristusrenkaasta. Kaikkein pieniponnevoimaisimmat öljyrenkaat vaativat alipainepumppua, joka pitää kampikammion paineen matalana ja estää liian öljyroiskeen sylinterinseinämille. Kaasunpaine renkaan takana Ylin männänrengas tarvitsee kaasunpainetta taakseen tiivistääkseen kunnolla. Mikäli käytetään joitain erikoisempia, esimerkiksi timanttiläpättyjä renkaita, sallivat ne pienemmän välyksen, sillä pinnanlaatu on tasaisempi. Siinä on alakulmassa terävä kynsimäinen alue, jonka takana on tilaa seinämältä kaavitulle öljylle
Renkaissa on oltava välykset myös siksi, että palamispaine pääsee renkaan taakse. Renkaan liikkuminen on kuitenkin varmistettava, jotta sen kyky siirtää lämpöä pois ei esty. Ahdetut moottorit vaativat kaikkein suurimKiihdytysautokäytössä voidaan männänlakeen porata pienet reiät, eli gas portit, joiden kautta palamispaine pääsee männänrenkaan taakse painamaan rengasta tiiviimmin sylinteriä vasten. Niissä on usein mukana mittakello, jonka avulla voi helposti hioa sopivan siivun pois. V8-MAGAZINE 55 paineen pääsyn renkaan taakse. Sen sijaan viritetymmässä korkeakierroksisessa moottorissa alemman renkaan katkosrako saattaa olla huomattavasti ylintä suurempi. Vaakasuorat gas portit ovat yleensä Dkirjaimen muotoisia ja ne on koneistettu ylimmän männänrenkaan rengasuran yläpuolelle. Vakiomoottoreissa alemman puristusrenkaan katkosrako on usein sama tai hieman pienempi kuin ylimmän renkaan. Tämä on estettävissä käyttämällä kevyempiä männänrenkaita, tai kilpakäytössä myös käyttämällä niin sanottuja gas portteja. Gas portit mahdollistavat pienemmän männänrenkaan kylkivälyksen, joten rengas tukeutuu uraansa paremmin ja sen tiivistys on tehokkaampaa. Pystysuorien kanavien lisäksi voidaan käyttää rengasuran yläosassa olevia vaakasuoria kanavia, jotka eivät tukkeudu niin helposti. Katkosraon sovittamiseksi on tehty erityisiä sähkökäyttöisiä hiomakoneita. Ylipaine renkaiden välissä vaikuttaa erityisesti ylimmän renkaan tiivistyskykyyn ja liika paine huonontaa tiiveyttä huomattavasti enemmän kuin hieman liian suuri katkosrako. Se johtuu siitä, että rengas on kylmempi ja alemmankin renkaan vaikutus koko moottorin tiiveyteen on merkittävä. Välys on siksi tärkeä, että sylinteri männänrenkaan ympärillä ei lämpene yhtä paljon kuin itse rengas, ja lämpölaajenemisen johdosta männänrenkaan päät lähenevät toisiaan. Katkosraosta on huomioitava, että sen tarve riippuu mäntien ja renkaiden lämpötilasta, eli mitä rasitetumpi moottori, sen suuremman katkosraon se vaatii. Siksi, että tarpeettoman suuri katkosrako lisää ohipuhallusta, eli palamispaine pääsee katkosraon kautta männänrenkaan alapuolelle. Myös renkaan takana on oltava välys, jotta paine pääsee puristamaan rengasta vasten sylinteriä, ja tietenkin myös siksi, ettei tila lopu kesken alumiinimännän lämmetessä. Koska reiät ovat hyvin pienet, tukkeutuvat ne helposti karstasta. Miksi katkosrakoa ei sitten vain tehdä kerralla niin suureksi, että varmasti riittää. ?. Ne sopivatkin lähinnä kiihdytysautokäyttöön, jossa moottorin kunnostusväli on lyhyt. Erittäin tärkeä mittauskohde on männänrenkaan päiden katkosrako, eli ring gap. Jos välys loppuu kesken, ottavat päät toisiinsa kiinni ja männänrengas työntyy ulospäin sylinteriä vasten leikaten kiinni. Ohipuhallus on kuitenkin huomattavasti pienempi paha kuin kiinnileikkaaminen, joten katkosraot kannattaa viilata mieluummin yläkanttiin kuin alakanttiin. Pystysuorat gas portit porataan männän laesta renkaan taakse rengasuraan. Uria pitkin paine pääsee männänrenkaan päältä sen taakse myös silloin, kun rengas nojaa rengasuran yläosaan. Jos on huolissaan ohipuhalluksesta, voi siirtyä katkosraottomiin ”Gapless”-männänrenkaisiin. Konstruktiossa tavallisen puristusrenkaan alapuolelle laitetaan samaan männänrengasuraan toinen ohuempi rengas ja renkaiden katkosraot suunnataan siten, että ne osuvat 180 asteen päähän toisistaan. Lisäsyvyyttä on oltava vähintään 5–7 tuhannesosatuumaa, mutta välys voi olla paljon suurempikin. Varmistu siis, että rengasura männässä on syvempi kuin renkaan säteensuuntainen mitta. Kello helpottaa erityisesti, kun hioo eri materiaaleista tehtyjä renkaita, jolloin materiaalin kovuus vaikuttaa paljon hiomisnopeuteen. Gas port voi olla pystysuora tai vaakasuora. Paine työntää rengasta kohti sylinterinseinämää ja parantaa sen tiiveyttä. Tämä siksi, että renkaan osuus tiivistämisestä on pienempi, ja suuremmalla katkosraolla estetään ylipaineen jääminen renkaiden väliseen tilaan
Varmistu erityisesti, ettei katkosrako ring gap ole liian tiukka, jotta sylinteri ei leikkaa kiinni. Eikä edes ensimmäisen lämmityskäytön jälkeen, joten asennolla on vaikutusta vain käynnistyshetkeen. Katkosrakojen valinnassa onkin aina syytä pitäytyä rengasvalmistajien ohjearvoissa. 3. 56 V8-MAGAZINE 1. 4. Siksi niistä käytetään joidenkin valmistajien taholta nimitystä anti-detonation grooves ja toiset kutsuvat niitä nimellä contact reduction grooves. Älä taivuta renkaita aksiaalisuunnassa, vaan käytä tarvittaessa männänrengaspihtejä. Isompi ura puristusrenkaiden välissä on paineentasaamista varten, jotta ylimmän renkaan tiivistyskykyä ei menetetä. Hiottaessa on muistettava, että hionta on tehtävä suorassa kulmassa ja vain renkaan toisesta päästä. Näissä tapauksissa männänrengasvalmistaja on tehnyt männänrenkaat hieman ylipitkiksi ja renkaiden päästä on hiottava materiaalia pois. 5. . Mikäli samalla männänhalkaisijalla olevia moottoreita rakentelee hieman useammin, kannattaa hankkia männänrengaskartio, jonka avulla mäntä on nopea pujottaa yläkautta sylinteriin. 2. VINKKIÄ: 5 mat katkosraot, mutta jo ilokaasujärjestelmän käyttäminen vaatii lisävälystä. Hoonauta sylinterit koneistamossa samalla, kun vaihdat renkaat. Puhdista käytettyjen mäntien männänrengasurat huolella ja varmistu, että renkaat liikkuvat urissaan takertelematta. Renkaiden katkosrako on syytä aina tarkastaa, mutta joissain tapauksissa se on hiottava itse myös oikeansuuruiseksi. Uralla on merkitystä erityisesti ylimmän männänrenkaan haitallisen värähtelyn vähentäjänä. Toisaalta niiden tehtävänä on pienentää kontaktipintaa, joka männänrenkaiden yläpuolisella männänosalla on sylinterinseinämää vasten. Osa moottorinrakentajista valitseekin ensin männänrenkaat ja vasta sen jälkeen niihin sopivat männät. Männänrengasalueella on usein pieniä ja suurempiakin uria. Urat ovat molemmissa tapauksissa kuitenkin samanlaiset ja niiden tehosta ollaan moottorinrakentajien keskuudessa montaa mieltä. Se on nimeltään accumulation groove ja sen tehtävänä on madaltaa ohipuhalluskaasujen painetta männänrenkaiden välissä, jotta renkaiden tiivistys ei kärsi. Männänrenkailla on näennäisestä yksinkertaisuudestaan huolimatta erittäin suuri vaikutus moottorin toimintaan. Jos sylinteriin on syntynyt kulumisolake, on sylinterit porattava ylikokoon. Mittaa kaikki rengasvälykset. Männän sylinteriin työntämisen helpottamiseksi on parempi käyttää säädettävän männänrengaspuristimen sijasta oikean kokoista männänrengaskartiota. Moottorin etupää Männäntapin keskilinja Ylemmän puristusrenkaan katkosrako Öljyrenkaan paisuntajousen katkosrakoalue Öljyrenkaan alemman kaavintasärmän katkosrako Öljyrenkaan ylemmän kaavintasärmän katkosrako Alemman puristusrenkaan katkosrako. Varmista, että kolmiosaisen öljyrenkaan paisuntajousen päät eivät mene päällekkäin. Syynä se, että ahdetuissa moottoreissa alempi puristusrengas osallistuu tiivistämiseen huomattavasti enemmän kuin vapaasti hengittävässä moottorissa. Tällaisen työkalun kanssa onkin työskenneltävä erityisen huolellisesti. Laita renkaat oikein päin. Usein yläpuoli on merkitty pisteellä tai ”top” merkinnällä. Mikäli käyttää yleismallista männänrengaspuristinta, on oltava huolellinen etteivät renkaat pääse avautumaan juuri ennen kuin ne uppoaisivat sylinteriin. . Tavalliselle harrastajalle männät ja renkaat tulevat useimmiten yhtenä pakettina, mutta niiden ominaisuuksiin ja erityisesti asennusohjeisiin on syytä perehtyä huolellisesti, jotta niiden koko potentiaali saadaan käyttöön. Niillä on kaksi tehtävää; Ensinäkin ne vaimentavat nakutuksesta johtuvia paineaaltoja, jotka muuten vahingoittaisivat männänrengasaluetta. Hionta on myös viimeisteltävä pienellä viilalla, jotta renkaan kulmaan ei jää purseita. Myös puristusrenkaiden välissä voi olla yksi suurempi, usein muodoltaan Utai Vmuotoinen ura. Osa uskoo niiden toimintaan, mutta toisten mielestä ne eivät pelasta ylikuumentunutta tai nakuttavaa moottoria. Renkaat kuitenkin kiertyvät männän ympärillä 5–15 rpm nopeudella, joten ne eivät ole samassa asennossa seuraavan kerran moottoria avattaessa. Pienet urat männän pinnassa ovat kontaktipinta-alan pienentämiseksi ja nakutuksesta syntyvien paineaaltojen vaimentamiseksi. Molemmat värimerkit on oltava näkyvissä. Moottoria kootessa laitetaan renkaiden päät tiettyihin asentoihin, jotta ensikäynnistyksessä ohipuhallus olisi mahdollisimman vähäistä. Ahdetuista moottoreista on huomioitava, että niissä ylemmän ja alemman puristusrenkaan katkosraot ovat melko samansuuruiset. Urat männänrengasalueella Männänrenkaiden yläpuolella näkee usein matalia uria. Alumiinisen männänrengaskartion pinnan on oltava eloksoitu, jotta männänrenkaat eivät irrota pinnasta alumiinia, joka sitten jäisi rengasuriin. Uusi rengas katkeaa nopeasti, mikäli sitä käytetään kuluneessa sylinterissä
Ford F100 Ranger Styleside '69 . Arvomme vuonna 2017 V8-Magazinen tilaajien kesken 500 €:n bensalahjakortin aina lehden ilmestyessä. DeSoto Firedome Convertible '57 . Mielitkö tien päälle. Pontiac Catalina 2+2 '65 . Buick Special '57 . Dodge Coronet 500 Convertible '69 PAL.VKO 2017-03 1 6 1 6 4 1 4 8 8 9 7 2 5 90 07 20 -1 61 Arvomme kaikkien tilaajien kesken 500 € :n arvoisen bensalahjakortin! V8-Magazinen tilaajana olet automaattisesti mukana arvonnassa. Voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti. Kannattaa olla V8-Magazinen tilaaja Mukavia lukuhetkiä jatkossakin, toivottaa V8-Magazinen toimitus SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI 10 /2 01 6 H IN TA 10 ,6 € SEMA SHOW 2016 Ford Torino GT Sportsroof 1971 . Arvo mme bens alahja kortt eja 5 000 €:n edes tä vuon na 2017!
Edellinen kilpa-Falcon myytiin USA:han ja uusi omistaja on osallistunut sillä mm. Muuten koko kausi pärjättiin öljyjen vaihdolla sekä yhdellä Grand Racessa tehdyllä korjauksella. Toisessa startissa sateen kyllästämällä radalla tehoreserviä ei samalla tavalla päässyt hyödyntämään ja hänen edelleen kipusivat voiton vienyt Juha Liukkonen Falconilla ja lähdön kakkonen Pietilä. Pohjoismaiden nopein Falcon Suuritilavuuksisimman, vanhimman F-ikäluokan Historic-sarjamestaruuden vei toisena vuonna peräkkäin vihtiläinen Henry Snabb '64 Ford Falcon Sprintillä. Hämeenlinnan Ahveniston radan viidettäkymmenettä olemassaolon vuotta juhlistanut Historic Grand Race onnistui yli odotusten, vaikka silloinkin toinen kisapäivistä oli sateinen. Katsojia ja kilpailijoita oli paikalla kauden ennätysmäärä. Meksikossa legendaariseen Carrera Panamericanaan. Moottorien kuorolaulua '64 Ford Falcon Sprintillä on kilpailukykyinen luokitus Historiciin. Tällä kaudella mittaa otti toisistaan 570 kilpailijaa, joista puolet osallistui myös sarjaan. Vauhti oli tallella. Snabbin kilpuri on ollut alusta saakka luotettava ja sillä on yhdeksän luokkavoittoa kahdelta kisakaudelta sekä tältä kesäkuulta myös kaksi kovassa veekasiseurassa otettua voittoa Ruotsin Velodromloppetista. Reissun jälkeen Snabbin Falconin sähköflekti vaihdettiin toiselle puolelle, koska lämpimässä säässä ajetut kisat Gelleråsenin radalla saivat jäähdytysveden lämmön nousemaan lähes tappiin. Gulf Historic Race Cup 2017 RADALLA Historiallisten rata-autojen Historic Race Cup on yksi Suomen vetävimmistä moottoriurheilusarjoista. TEKSTI JA KUVAT HANNELE HATANPÄÄ S arja koostui Kemoran, Botniaringin, Ahveniston ja Motoparkin kisaviikonlopuista, joissa ajettiin aina aika-ajot ja tuplalähdöt. Harri Ukkonen palasi kehiin ja kilpaili Barracudalla Ahvenistolla sekä Motoparkissa. Snabbilla on aiempia mestaruuksia ja muutenkin runsaasti kokemusta historic-, harrasteja endurance-kisoista, joten kelpo kilpurin ratissa saattaa tulosta odottaa. Lisäksi viikonlopun arvovieraina oli hyvä joukko avajaisvuonna 1967 kilpailleita ja järjestelytehtävissä olleita konkareita. He osallistuivat myös tauko-ohjelmana olleeseen juhlaparaatiin, jotkut jopa vanhoilla kilpa-autoillaan. 58 V8-MAGAZINE. Tapahtuman lyhyemmässä kisassa tuli jopa kaksoisvoitto suomalais-Falconeille Juha Liukkosen sijoittuessa toiseksi. Yli puolet lähdöistä ajettiin märällä radalla, joten liukkaita kelejä riitti. Se on saman tiimin kolmas historiallisten kilpaautojen FIA K-liitteen mukaisesti rakentama rata-Falcon, joten tietotaitoa on ehtinyt kertyä roppakaupalla testeistä ja tositoimista. Ensimmäisessä lähdössä ruutulippu liehui ensimmäisenä Snabille Markku Pietilän '64 BMW 1800Ti:n ja Jonni Enqvistin Valiantin ottaessa muut palkintosijoitukset. Aika-ajojen nopein kellotus vei paalupaikalle. Sen mahdollistaman rakentamisen onnistuessa ja oikean kuljettajan, kuten mestaruuteen ajaneen Henry Snabbin käsissä syntyy tulosta. Kemorasta käynnistynyt kausi alkoi Snabbilla lupaavasti
Jarmo Kerola Renault RS8 Gordini '70 51 3. Markku Äijö Ford Escort RS 2000 '75 13 4. Historic Erikoisvakio/GTS G/A:ssa oli yksinäistä, vaikka usean luokan lähdössä riitti kilpailutapahtumia. Juha-Matti Riikonen BMW 2002ti '72 73 2. Antti Jaakkola Opel Ascona B 36 2. Ohituspaikkaa kyttäävä '69 Escort GT -kuljettaja Kai Reunanen sijoittui G/D:n sarjakolmoseksi. Ari Suominen Ford Escort 1600 Sport '75 27 7. Taakse jäivät kokonaiskisassa kahdesti aina kovat, vuoden tauon jälkeen radalle palannut Harri Ukkonen '65 Barracudalla ja Suomen lisenssillä ajava maineikas ruotsalaiskuljettaja Tommy Brorsson '63 Lotus Cortinalla. Jussi Lahtinen Ford Escort 1300 GT '71 47 5. Kolmoselle kuuluvat sarjapisteet menivät lähtöjen luokkanelosille Pietilälle ja Rekoselle, koska Brorsson ei osallistunut sarjaan. Jarkko Saastamoinen Fiat Abarth Berlina Corsa '71 34 6. Niissä voitot vei Jyri Rekonen Shelby GT350:llä, Falcon-Liukkosen ollessa kahdesti kakkonen. Henrik Weiner Ford Cortina GT '63 6 Historic Erikoisvakio/GTS F/D ja E-G1/E 1. Jonni Enqvist Plymouth Valiant '65 19 7. Kai Reunanen Ford Escort 1300 GT '69 51 4. Mika Mansukoski Porsche 911 3.0 RSR '75 60 3. Jari Harju Ford Escort 1300 GT '69 14 7. Raimo Kesseli Chevrolet Camaro SS '67 6 3. Jukka Aromaa Saab 99 EMS '78 15 3. Göran Sand Ford Cortina 1500 GT '65 25 4. Jukka Huhta Cadillac Series 61 '50 11 Historic Erikoisvakio/GTS F/C 1. Historic Grand Race Ahvenistolla toi eteen kauden ainoan tekniikkaongelman. Antero Mannila Volvo 122 '64 6 10. Jyri Rekonen Ford Shelby GT 350 '65 44 3. Ossi Lehtimäki Opel Ascona A'71 31 5. . Urakoiminen kaikkien takaa ykköseksi teki kisasta kauden kohokohdan Snabbille, jolle meni Myös Grand Racen kakkoslähdön voitto. V8-MAGAZINE 59. Paavo Kolu rakensi uuden C4 Corvetten ja vanha kilpa-Vette sai toimia osaluovuttajana. Korjauksen jälkeen Falcon saatiin kuitenkin viivalle. Hänellä on tekeillä myös Lotus Cortina historicluokkaan. V8-luokan sarjamestari, Janne Piirainen ja C4R Corvette -tiimi eivät antaneet periksi, vaikka tummia pilviä ilmaantuikin kahdesti tekniikkapuolelle. Hän ajoi ensin aika-ajoissa ykköseksi Barracuda-kuljettaja Ukkosen ja '65 Shelby GT350 -kuljettaja Jyri Rekosen ajaessa kakkosja kolmosruutuihin, ja sitten kokonaiskilpailuvoitot molemmissa lähdöissä, kakkossijojen mennessä tasaisen varmasti ajaneelle Ukkoselle. Heikki Viljanen Porsche Carrera RS 49 4. Simon Weiner Ford Anglia Super '65 6 Historic Erikoisvakio/GTS G/A 1. Markku Eerola Ford Escort RS2000 '69 15 9. Reijo Enberg Fiat 128 Coupe S 1300 '74 3 Historic Erikoisvakio/GTS I 1. Finaalikisassa Motoparkissa Snabb teki selvää jälkeä. Tungosta Aja V8-luokassa Ahvenistolla. Teemu Lintamo Alfa Romeo Alfetta GTV 2.0 '79 Seuraavat kaksi osakilpailua Borniaringillä jäivät väliin. Matti Juvonen BMW 2002 '75 26 8. Henrik Weiner Ford Anglia Super '64 50 2. Petri Marttila Ford Cortina Lotus '66 44 2. Jukka Rytiniemi osallistui Chevy II:lla kaikkiin kauden kisoihin ja otti Kemoralla maukkaat voitot. Antti Jaakkola Opel Commodore '76 4 11. Juha Liukkonen Ford Falcon Futura Sprint '64 24 6. Markku Pietilä BMW 1800 TI '64 44 4. Juha Laaksonen Volkswagen Golf 16 S '81 9 5. Jukka Selenius Morris Cooper S '64 6 4. Ari Oksala Ford Escort 1300 GT '71 75 2. Harri Ukkonen Plymouth Barracuda '65 32 5. Jari Tabell Dodge Dart '66 6 2. Markus Weckström Ford Escort 1300 GT '68 12 Historic Erikoisvakio/GTS H 1. Tero Mikkonen Ford Escort 1300 GT '70 12 8. Samuel Dahl Ford Cortina Lotus '65 41 3. Talven aikana Jyri Rekosen tekemää Falconin moottoria huolletaan ja myös vaihteisto tarkistetaan. Ilman aika-ajotulosta lähtöpaikkana oli takarivi. Snabb tähtää ensi kauteen tutuin eväin. Aika-ajo keskeytyi Snabbin osalta jo alkuunsa, koska keinuvipu petti. Tällä hetkellä kori puhtaana seuraavaa rakenteluvaihetta odotellut Englannin Ford valmistuu joskus tulevaisuudessa. Kim Vestman Ford Cortina 1500 GT '65 12 5. Velodromloppetin lähes parinkymmenen V8kilpurin lähdöt ovat houkuttelevia. Kolmossijat menivät ensimmäisessä startissa BMWPietilälle. Jari Kuljunlahti Ford Cortina 1600 GT '70 42 Historic Erikoisvakio/GTS G/D 1. Grand Racessa '64 Dartilla kilpaillut Jari Tabell keräsi '67 Camarolla Motoparkissa ajaneen Raimo Kesselin kanssa saman verran sarjapisteitä. Gulf Historic Race Cup 2017 Historic Erikoisvakio/GTS F/A ja F/B 1. Henry Snabb Ford Falcon '64 54 2. Ulkomaillakin on taas tarkoitus ajaa ainakin yksi kisa, mm. Vain Motoparkin aika-ajo ja toinen lähdöistä jäivät ajamatta. Tarmo Laitinen Datsun 1800 SSS '71 Historic Erikoisvakio/GTS G/C 1. Timo Rantanen Opel Kadett GT/E '75 30 6. Jukka-Pekka Kerola Ford Anglia Super '65 44 3. Luokan kolmossijat vei Rekonen
Sami Lintunen Reynard 923 F4 8 Roadsport A 1. Kari Erkintalo Mini 1275 GT '71 16 9. Jari-Pekka Haapasalo Ford Escort RS2000 12 Historic Formula B 1. Sami Lintunen Datsun 100A X-1 '74 16 noni. Nopeimman V8-kierrosajan kellottanut Rytiniemi piti pintansa myös kakkosstartissa. Paavo Kolu toi uuden '87 Vettensä ruutulipulle toisena, Camaroluotsi Mikkola oli kolmas ja Piirainen neljäs. Lähdöissä sade koveni ja näkyvyys huoHistoric Vakio/GT G-H1/r1A ja G-H1/r1C 1. Sami Liljedahl Ford Escort Mk 1 Twin Cam '63 63 2. Sami Salo Ford Escort RS2000 '74 36 5. Juha Rajavuori Lada 1500 S Turbo '74 60 2. Mika Karpiola Ford Capri 3000 GT '69 14 8. Pasi Tervola Toyota Starlet 1.4T 20V '81 17 8. Rolle Bergholm Dallara F396 F4 '96 25 7. Kuljettaja: Janne Piirainen. Kari Olkinuora Autodynamics FV '68 27 5. Gulf Historic Race Cup 2017 Ari Mikkola ja '87 Camaro veivät finaalin ykköspystit Kokkolaan ja sijoittuivat V8luokan kakkoseksi sarjassa. Markku Tuikka VW Kupla 1303 '74 26 6. Jan-Erik Saarela Opel Manta A SR 53 2. Juha Karkkula Volvo 242 '79 6 13. Jami Saarnivaara BMW 2002 '71 57 4. Maurits Vanhatalo Renault 5 Maxi 7 10. Vaihteisto: ZF6. Jari Junnila Lada 1300 '85 24 8. Tarjolla olikin entistä kovempaa vastusta. Risto Tonteri Dallara F394 F4 '94 21 8. Janica Kero Van Diemen RF84 FF '84 36 Historic Formula F 1. Hän lähti kisaan luokan parhaalta paikalta ajaen tasaisen varmasti maaliin. Harri Helminen Volvo 142 '70 18 3. Juhapekka Hietanen Ford Escort Mk 2 '75 29 7. Mika-Juhani Isokangas Opel Kadett c City '74 47 5. Risto Laine Sunbeam Avenger 1600 GT '75 16 7. Torsti Päivinen Triumph Dolomite Sprint '78 13 10. Tomi Heinonen BMW 1502 '76 15 12. Kari Kukkola Volvo 242 '83 23 9. Hannu Ruohonen Datsun 160 J SSS '73 39 4. Tero Marttila BMW E30 '86 Roadsport B 1. Moottori: GM Performance LS3 Crate 376 cid, teho 515 hv. Kim Petterson RPB FV '67 8 Historic Formula C ja D 1. – Mukavaa vaihtelua kilpailemiseen toi se, että joka kisaviikonloppu oli eri voittaja, kertoo Piirainen. Matti Lahtinen Ford Escort '71 18 11. Simo Kohonen Veemax II '67 59 2. Aikaajossa Piirainen ansaitsi luokan piikkipaikan ensimmäiseen lähtöön. Jarrut: 2004 NASCAR Alcon -levyt. Piirainen sijoittui toiseksi. Jorma Peltokoski Opel Kadett B 1900 '69 48 3. Pakosarjat ja -putkisto: Omatekoiset peltisarjat ja pakoputkisto, joka on sijoitettu apukuljettajan puolelle, ulostulo takarenkaan edessä. Arto Hietavala Ford Escort Mk 1 '73 43 6. 60 V8-MAGAZINE. Kaasutin: Holley 770. Vesa Liukkonen Apal Mk1 FV '66 25 6. Tänä vuonna saldona oli luokkakolmonen. Pekka Salenius Opel Ascona i2000 '81 65 3. Tomi Auranen Fiat Uno '88 38 2. Piiraisen sai ennen seuraavan päivän toista kisalähtöä Vetten varaperän LahChevrolet Corvette C4R 1984 Kilpailuluokka: Roadsport V8. Otso Tavaila Reynard 923 F4 '92 53 3 Pekka Rinne Dallara F394 F4 '94 52 4. Urheiluauto sanan varsinaisessa merkityksessä '84 Chevrolet Corvette C4R:llä kilpaileva Janne Piirainen otti seitsemännen Roadsport V8 -kauden päätteeksi viidennen sarjamestaruutensa. Parivaljakon kilpailukyky oli tallella, vaikka Vetteen ei ole pariin vuoteen tehty juurikaan muutoksia. Bengt Wiik Alfa Romeo Alfetta GTV'75 47 4. Tihkusateisessa aika-ajossa V8-luokan paras oli Corvette-kuljettaja Mika Kurkipää, Piiraisen ollessa kakkonen. Henrik Koivumaa Volkswagen Golf 17 GTI '81 26 6. Taka-akseli: Dana 44HD Torsen-tyyppisellä kitkalukolla, välitys 3,43:1. Peter Westerholm BMW 323i '80 25 8. Mika Hirvonen Dallara F394 F4 '94 77 2. Kemorassa tehokkaimmat autot eivät päässeet käyttämään koko potentiaaliaan vedestä lainehtivalla radalla. Seppo Rehakka Austro V '67 28 4. . Taka-akseli kuitenkin antautui. Juha Liukkonen pistää kampoihin '70 ½ Camarolla vuosi vuoden jälkeen. Juha Paakkanen Reynard F4 903 F4 '90 43 6. Mikko Nummisto Ford Escort RS 2000 '68 61 3. Heikki Mattila Opel Commodore A '69 60 3. Ari Rajamäki Ford Capri RS 2600 '74 21 10. Vesa Mäkelä Ford Escort RS2000 '70 5 Roadsport C 1. Peter Hasselgren RPB FV '68 40 3. Tiimi: Masi Rauhamäki, Arto Kivimäki. Mikkola oli kolmas ajourakan jälkeen. Voiton vei selvästi sadekeliekspertti Jukka Rytiniemi '64 Chevy II:lla, Ari Mikkola oli kakkonen '87 Camarolla ja 360 asteen piruetin heti startin jälkeisen kurvin ulostulossa tehnyt Piirainen kolmonen. Jyrki Lahti Porsche 924 GTR '80 31 5. Juha Kuussaari Austro V '67 13 8. Marko Laiho Vauxhall Chevette 2600 '76 18 7. Jousitus: Kierrejouset ja Konin nesteiskarit, coiloverit. Sanna Laine Autodynamics FV '67 19 7. Juha Marttila Dallara F394 F4 '94 8 9. Kilpailupaino: 1235 kg. Ari Jokinen Toyota Starlet '79 60 4. Krister Björkroth BMW 3.0 CS '72 25 7. Petri Salonen Dallara F394 F4 '94 50 5. Eero Virtanen Volvo 142 S '69 29 6. Osa kilpakumppaneista oli panostanut kauteen tekniikkamuutoksin ja jopa rakentamalla toisen auton. Juha Ajanko Ford Escort RS2000 '76 77 2. Teemu Koivisto Mercedes Benz 280CE '80 38 5. Tänä kesänä harvinainen kuuma sää osui Botniaringin kisaviikonloppuun. Vanteet ja renkaat: C5 Corvetten vakiovanteet, Kumho 225/45x17" sekä 245/40x17". Sune Häggblom BMW E30 '92 10 9. Richard Björkroth BMW 2002 tii '72 9 Historic Vakio/GT H2-I/r1 1. Kolun kanssa saman kilpa-Corvetten kaudella jakanut Jukka Sjöstedt oli tällä kertaa kuitenkin lyömätön
Jukka Rytiniemi Chevrolet Chevy II '64 53 5. Kim Mattsson Austin Mini 1000 '72 10 13. Sjöstedt otti voiton toistamiseen. Anna Hyrske Subaru Sport '90 7 SS1300 1. Ronnie Westman Honda Civic '90 47 4. Tomi Oikarinen Subaru Sport '90 44 5. Jari Perälä Locost Yamaha '16 15 10. Tomi Mäkinen Locost Yamaha R1 '12 10 11. Rauli Rönkkö Locost Yamaha FZS '11 3 12. Jarrut: Edessä jäähdytetyt levyt, takana 12" rummut. Tapio Koskela Locost Honda '15 33 8. Sami Hirvonen BMW E36 M3 '91 45 5. Sami Hyrske Subaru Sport '90 49 4. Mikkola veti lopulta pisimmän korren. Aurinko tuli esiin sunnuntain kisaan ja Piiraisen Corvetten jälkeen sijoitukset menivät Camaroille, Liukkoselle ja Mikkolalle. Jukka Huhdan kisojen vanhin auto '50 Cadillac Series 61 nähtiin viivalla ainoastaan Historic Grand Racessa. Jarno Ekonoja Mini 1000 '80 28 7. Markku Hannula BMW E36 M3 '95 77 2. Ari Mikkola Chevrolet Camaro '87 56 3. Kimmo Laaksonen Locost Suzuki 2 Mini 1000 1. Moottori: 289 cid, teho 405 hv. Petri Hohtari Mini 1000 '70 16 10. Matti Riekkola Austin Mini '88 1 20. Vaikka perävälitykset eivät olleet ihanteelliset ja käyntikin pätki ajoittain kuumuudessa, ajoi Piirainen kisan toisena maaliin. Ismo Penttilä Mercedes-Benz 190E '87 30 9. Ele Hyrske Austin Cooper S desta Pohjanmaalle. Arto Tuominen Opel Kadett E GSI 2.0 16V '89 27 6. Mikko Nieminen BMW M3 -3.2 E36 '93 31 8. Pakosarjat ja -putkisto: Otavan teräsmiehen luokitustodistuksen mukaan tehdyt peltisarjat ja pakoputkisto. Kaikkia oikeita osia ei ollut, mutta moottori saatiin käyntiin ja tärkeintä sarjapisteiden kannalta oli se, että auto tulisi maaliin yhdessä lähdössä. Jukka Inkiläinen Mini 1000 '78 28 8. Ari-Pekka Sillanpää Morris Mini 1000 '73 61 3. Tomi Jutila Locost Yamaha FZ1 '12 70 2. . Tiimi: Helge Snabb, Jussi Järvinen, Seppo Grönroos. Jyri Hollmén BMC Mini '65 46 3. Jani Kaljunen Mini 1000 6 17. Johan Nevanperä BMW 320i E36 '93 38 5. Ele Hyrske Subaru Sport '90 58 3. Ilkka Jutila Sunbeam Stiletto '72 29 4. Ahvenistolla Piiraisella meni kaikki nappiin, saaliina luokan paras aika-ajoaika ja kirkkaasti molempien lähtöjen luokkavoitot. Janne Piirainen Chevrolet Corvette C4R '84 61 2. Ensi kauteen suunnataan kuitenkin näillä näkymin tutulla C4R ”sota-aluksella”, joka saanee jotain uusia kujeita osakseen. Mika Kurkipää Chevrolet Corvette '85 11 Roadsport 2A 1. Jukka Sjöstedt Chervolet Corvette C4 22 7. Petri Kyntäjä Locost Super Seven 27 9. Kauden päätös Motoparkissa oli harmaa paitsi sadekelien myös Piiraisen kannalta. Petteri Uljas Ford Mustang HT '67 20 8. Timo Mckeown Morris Mini 1000 '69 8 15. Paavo Kolu Chevrolet Corvette C4 '87 31 6. Tommi Leino BMW 318 is '91 51 4. Petri Manninen BMW M3 -3.2 E36 '97 42 6. Sune Häggblom Volvo 940 '92 13 Roadsport 2B 1. Kaasutin: Holley HP 4V Vaihteisto: 4-vaihteinen Toploader. Liukkonen oli tuplasti toinen ja Rytiniemi kolmas. Kuljettaja: Henry Snabb. Kauden viimeisessä kisassa Vette kävi vajavaisesti, mutta nilkutti maaliin suunnitelmien mukaan varmistaen mestaruuden. Thomas Granbacka BMW325i E36 34 7. Rytikangas, Liukkonen ja Mikkola kävivät kovaa kisaa kolmannesta sijasta. Kalle Merisalo Locost Seven '09 59 4. Kari-Tuomas Pietilä Subaru Sport '90 43 6. Niko Hirvonen Rover Mini Cooper '94 49 6. Jouni Eskola Morris Mini '80 58 4. Tero Ståhl BMW 325i E36 '91 53 3. V8-MAGAZINE 61. Jari Lahti Austin Mini 1000 '76 14 11. Mekaanikko-Juhalla vahvistetun tiimin iltapuhde peräremontin merkeissä onnistui. Piiraisen Historic-luokkaan syntyvä Corvette on edennyt jo varsin pitkälle. Tuukka Kovanen Fiat Tipo '93 Subaru Sport 1 Tony Svensson Subaru Sport '90 75 2. Kilpailupaino: 1060 kg. Petri Isokangas Opel Calibra 16V '92 57 3. Esa Mäkynen Morris Mini 1000 '70 1 19. Janne Paulanto BMW 320i '99 59 2. Liukkonen oli kakkonen ja Kolu kolmas Mikkosen jäädessä tiukan kolmikon taistossa neljänneksi. Vanteet ja renkaat: Minilite-vanteet, Dunlop Vintage Racing CR65 5,5x15". Sami Inkiläinen Morris Mini '75 65 2. Marko Talvitie Locost Yamaha R1 '12 34 6. Jukka Ello Locost Yamaha R1 '15 45 5. Heikki Heikkilä Simca Rallye3 '78 54 2. Risto Pohjankunnas Simca Rallye 2 '70 12 Locost 1. Corvetten moottori räjähti. Botniaringiltä hän otti voitot kotiin Shelby GT350:llä. Dan Nordström Subaru Sport '90 17 7. Jousitus: Kierrejouset ja Konin nesteiskarit, lehtijouset, joissa taka-akselin kiertymisen estämiseksi pakassa viisi lehteä eteenpäin ja kolme taaksepäin. Roadsport V8 1. Teemu Taipale Mini 1000 '72 3 18. Ford Falcon Sprint 1964 Gulf Historic Race Cup 2017 Vain Kemoran lähdöt eivät kuuluneet luokkansa sarjakakkosen Jyri Rekosen kisaohjelmaan. Petri Armivesi Morris Mini 1000 '68 8 14. Gustav Kortell Honda Civic '90 25 7. Mikkola keräsi V8-luokan maksimipisteet Motoparkista. Auto pakattiin trailerille ja otettiin suunta kohti Lahden kotitallia ja remonttia. Timo Välimäki Morris Mini 1000 13 12. Taka-akseli: 8" TrueTrac Torsentyyppisellä kitkalukolla, välitykset 4,11:1 ja 3,5:1. Luokitustodistus nr: 1250. Teemu Hartus Mini 1000 '76 57 5. Janne Huupponen Mini 1000 '68 27 9. Ari Paulasaari Austin Mini 1000 '74 7 16. Jyri Kellosalo Locost Mazda 1.8 16v '05 64 3. Ensimmäinen kisa ajettiin osittain kostealla radalla. Kilpailuluokka: Historic Erikoisvakio/GTS F/A (FIA Historic Touring Cars TC 15). Mika Lindqvist Locost Opel '08 34 7. Juha Liukkonen Chevrolet Camaro '70 1/2 56 4
Puolisen miljoo62 V8-MAGAZINE. Onneksi työmatka ei ole yhtään sen pidempi kuin muutamia askeleita kotiovelta, sillä sekä hänen autokorjaamonsa että autonmaalauskammionsa löytyvät kaikki entisen maatalon pihapiiristä. Kyseessä on tehdasalkuperäinen 1967 Shelby GT500, ja vielä sillä suuresti ihaillulla 428-kuutiotuumaisella Police Interceptor -moottorilla. Kaiken muun hyvän lisämausteena tämä vanha maatalo sijaitsee luonnonkauniissa miljöössä ja sinne johtava soratie kulkee muutaman kymmenen kilometrin verran kiemurrellen ylöspäin tunturin rinnettä. Kyseinen auto on kuin onkin aikoinaan myyty uutena Norjassa. Ihan ensimmäisenä silmien eteen tulee 1967 vuosimallin metallinhohtosininen tuplaturboin varustettu Mustang Fastback, heti perään vastavalmistunut hieno sivuventtiilimoottorinen 1932 Ford Roadster, tämän jutun valkoinen 1966 Mustang Fastback ja muutama muu Fordtuote pihapiiristä taivaan alta. Ford Mustang Fastback 1966 Sekaisin Fordeista Autojen rakentaminen vaatii tekijältään ajan ja energian lisäksi paikan, missä toteuttaa projektinsa. Yksi kadehdittavan osaava ja asiaan paneutunut Fordfanaatikko löytyy Brumunddalin seudulta Norjasta. Muistakaa toki varoa peuroja mennessänne tuohon suuntaan asioille, sillä niitä sillä alueella riittää vaikka muille jakaa. – Mieheni hakeutuu kotiin tullessaan lempinojatuoliinsa, eikä sitten kulu montaa minuuttia, kunnes hän simahtaa unten maille, Linen kertoo. Voisiko tilanne olla enää juurikaan parempi autoharrastajan näkökulmasta katsottuna. Eikä suinkaan pidä jättää ilman huomiota kokoelman hiottua jalokiveä. Eipä juurikaan, sillä autokorjaamopuoli löytyy suuren vanhan navetan sisätiloista, maalauskammio uudisrakennuksesta ja vielä muita tarpeellisia tiloja omasta pihapiiristä. Arvatkaa vaan minkä arvoinen tämä jalokivi on tänä päivänä. Ford poikineen Ford-fanaatikon leiman ymmärtää välittömästi astuttaessa Geir Arildin korjaamolle ja autotalleihin. TEKSTI JA KUVAT HEIKKI MALINEN K eskusteltaessa asiasta rouva Linen Haugenin kanssa, selviää hyvin pian kuinka paljon Geir Arild Haugen tekee töitä autojen kanssa siinä välissä, kun hän ei ole ansaitsemassa päivittäistä elantoaan omistamansa Haugen Bilservice As:n tiloissa
Takalasin yläreunassa sijaitsee ylimääräinen jäähdytysaukko. . Sain nähdä valmiiksi maalatun ja tekniikkansa osalta valmiin auton, josta vain sähkötyöt ja muutama muu detalji puuttui. Käyntini yhteydessä erään tallinosturin päältä löytyi vielä Mark 1-koppainen RS2000 Ford Escort. – Miten ihmeessä te suomalaiset olette kaikki niin hyviä useimmissa moottoriurheilulajeissa. Hänellä tuntuukin olevan autonrakenteluun liittyvää energia yllin kyllin, tähän päälle vielä osaamista ja oikeat vaadittavat työkalut. Kahvitaukomme aikana hän nostaa esiin yhden häntä askarruttavan kysymyksen. Haluan tehdä niistä juuri omien mieltymysteni mukaisia, toteaa Geir Arild. Hän tyytyy leveän hymyn saattelemana antamaani vastaukseen, eikä kysele asiasta sen enempiä. Herralla on tallissaan meneillään hieno 1954 Ford F100projekti. Se oli varustettu juuri oikealla tavalla toteutetuilla lokasuojan levityksillä ja viimeisen päälle hyvällä tekniikalla. Geir Arildin tilanne on erityisen hyvä, sillä väsähtäessään hetkittäin jonkun projektinsa ympärillä, voi hän siirtyä vain muutamalla askeleella seuraavan auton kimppuun. Vastaukseksi annan sen perinteisen selityksen, että nämä taidot ja suomalaisen sisun perimme äidinmaidon mukana. Eikä tässä vielä kaikki. Mutta kuvia en saanut lupaa ottaa. Auton runko on sekin poikkeuksellisen taitavasti tehty. – Minulle parasta laatuaikaa edustaa autojen parissa touhuaminen. Tätä autoa on hierottu kuin Iisakin kirkkoa, ja tästä ajasta suurin osa on hukkunut korin peltien muutostöihin sekä maalipinnan viimeistelyyn. Geir Arild Haugenin 1966 Fastback on rakennettu ensisijaisesti ratapäiviä varten. Hänelle autojen parissa puuhasteleminen on yhtä kuin muille ihmisille vapaaajan huvitukset ja muut kaiken päiväiset riennot. Mutta moottoriurheilu kaikkeudessaan häntä ilmiselvästi kiinnostaa, ja tämä myös johti näillä sivuilla nähtävän Fastbackin syntyyn. Tämän auton pitäisi valmistua syksyn kuluessa, ja voin luvata teille hyvät lukijat, että kyseessä on jotain aivan poikkeuksellisen hienoa. Sekaisin Fordeista naa euroa ja siitä ylöspäin on melko hyvin osuva veikkaus. V8-MAGAZINE 63
Omistajan kertoman mukaan Fastback on ensisijaisesti rakennettu rata-ajelut mielessä, mutta hänen pitkien työpäivien kera tuppaa jäämään liian vähän mahdollisuuksia osallistua niihin. Tässä yhteydessä hän niittasi lokasuojiin itse pellistä tekemänsä levitykset ja teki myös joitain muita pieniä oleellisia juttuja. Nykyvaihteisto on yli 1000 hv tehot sietävä C4 Dynamic Racing Mighty-Mighty. Kohti ratakuosia Ostohetkellä auto ei suinkaan ollut nykykunnossa. Hymyssä suin Geir Arild vielä painottaa, että taka-akselin elämä ei ole helppoa, mutta toivoo sen kuitenkin sietävän kaiken saamansa piiskan. Tarkoituksena oli keskittyä enemmän ratatouhuihin kuin mihinkään muuhun. Tätä puhelua seurasi muutaman päivän odottelu, kunnes puhelin soi, ja sieltä annettiin ilahduttavan positiivinen vastaus, että saat ostaa haluamasi Fastbackin. Taka-akseli on ripustettu paikoilleen Martz Chassis -pajan toimittamaan nelilinkkiin. Riittää hyvin ratapäiville. Näin myös Fastback jatkojalostui ajan myötä koko ajan parempaan suuntaan. 64 V8-MAGAZINE. Hän kertoo ostaneensa auton Gjøvikistä lehdessä näkemänsä myynti-ilmoituksen perusteella. Ei mitään nykyisen oloista, mutta kuitenkin rataajoon sopiva. Taka-akselin jäähdytys ei ole turhake tässä autossa. Ohjaustehostin on ostettu Randals Rack and Pinion -pajan suunnalta. Etupään ripustus on hoidettu RRS-tolpin, Globar West -tukivarsin ja Caster-tuin samalta pajalta. Kyseessä on True Track -lukolla ja 31-splines vetarein varustettu Fordin ysituumainen perä. Ensialkuun hän ohitti ilmoituksen kuin ohimennen, mutta soitti jokunen päivä myöhemmin annettuun numeroon. Tähän perään Geir Arild ilmoitti, että jos ostajalta ei löydy rahaa, hän voisi lunastaa auton. Muita konehuoneen herkkuja ovat Trick Flow -kannet, Victor Jr EFI -imusarja, Pectel SQ6 -ruisku ja yksi Turbonetixin valmistama 88 mm ”hiustenkuivaaja”. Auto ei kuitenkaan ole mikään outolintu edes varttimalin mittelöissä, ja Fastbackille onkin parhaimmillaan mitattu katuslicksein varustettuna kunnioitusta herättävä 9,5 sekunnin aika yli 230 km/h loppunopeudella. Näin tilalle oli hommattava paremmin harrastuksiin soveltuva aski. Samoihin aikoihin muutama hänen tuttavistaan oli aloittanut ratatouhut, mikä kiehtoi häntä suuresti. . Geir Arildilla ei tahdo riittää kärsivällisyyttä istua paikoillaan lineupissa odottaHienosti tehty peltinen konepelti peltisellä scoopilla. Aloittaessaan auton rakentamista ei Geird Arild osannut kuvitella kuinka hieno siitä lopulta syntyy. Tehoa tästä paketista on jarrutettu 1063 hv ja vääntöä 955 jalkapaunaa. 1063-hevosvoimainen voimanpesä Tänä päivänä konehuoneesta löytyy Dartin lohkon ympärille rakennettu viisilitrainen Bennet Racing -moottori, jossa on porauksen kanssa kuutiotuumia 347. Ihan alkajaisiksi autossa oli kiinni enemmän kiihdyttelyyn tarkoitettu vaihteisto, joka sanoi työsopimuksensa irti eräillä Vålerin radalla järjestetyillä ratapäivillä. Konehuoneesta löytyi alkuperäinen 289-kuutiotuumainen Windsor ja sen jatkona vakiot voimansiirtopalikat. Alkuperäinen tarkoitus oli rakentaa Fastbackista vain omien mieltymysten mukainen ja hivenen karu ajopeli. Sieltä vastaukseksi kuului, että autolle oli jo ilmaantunut ostaja samasta kaupungista
Sieltä löytyy varsin tukeva turvakehikko, eikä kukaan voi olla huomaamatta kymmentä eri AutoMeter SportComp -mittaria. Ulkokuoreltaan Fastback on juuri niin tyylikäs kuin se voi olla, ja samaa voi sanoa sisätiloista. Myös takalasit on niitattu peltipaloin umpeen. Konepelti scooppinsa kera on sekin pellistä ja tämän yhteydestä löytyy vielä kuusi ylimääräistä jäähdytyssäleikköä. Tämä maistui hänelle paremmin kuin hyvin. Aivan ensimmäisenä huomio kiinnittyy paikoilleen niitattuihin lokasuojien peltisiin levityksiin. Siellä hän ennätti ajaa peräti kymmenen aika-ajovetoa ennen kuin vasta kello 17.00 aikaan käynnistyi varsinainen eliminaattori. Ohjaamon puolelta löytyy myös itse tehty vaihteiston peittävä keskikonsoli päävirtakatkasijoineen ja sammutusjärjestelmän manuaalinen laukaisukytkin. Ylös ne nostetaan hihnasta vetämällä ja lukitsemalla hihnat takaisin paikoilleen. V8-MAGAZINE 65. . Auton ulkonäöstä ei löydy mitään valittamisen sijaa, ja linjoja tutkiessa löytyy useita kilvanajoon ja käyttötarkoitukseen liittyviä upeita yksityiskohtia. Nuovafiman ahtopainekello. Mikäli joku muukin on samaa mieltä siitä, että Geir Arild on onnistunut rakentamaan varsin hienon auton, silloin teidän pitää huomioida vielä yksi asia. massa isojen tapahtumien yhteydessä. Esimerkiksi akryylisen takalasin yläreunasta löytyy ohjaamon viilennystä helpottava jäähdytysaukko. Rengasvalinta edessä osui 255/40R18 Lexani LX Twenty -kumeihin ja takana pyörivät 285/35R18 rinkulat. Tämä auto on tehty puhtaasti rata-ajo mielessä. Hän kertoo yhden kerran käyneensä Ruotsin Rättvikissä jossain pienemmässä kisassa. Sivuikkunat laskeutuvat alas irrottamalla mustat hihnat lukituksistaan. Ovipaneelit on valmistettu alumiinista, ja kuten huomaatte, ovissa on vain ovenavauskahvat. Täyttä racea Ensinäkemällä tämä Fastback herätti minussa ajatuksen suoraan viikon mittaiselta La Carrera PanAmericana maantiekilpailun lähtöviivalta poimitusta kilpurista. Tärkeiden vermeiden joukkoon mahtuu Wilwoodin käsijarrukahva jarrubalanssin säätömahdollisuuksineen, pari kappaletta Cobra Monaco S -etupenkkejä ja Sparcon nelipistevyöt. Tässä yhteydessä voidaan paljastaa kyseessä olevan Fastbackin toinen elämä. Onko kukaan lukija ennättänyt huomioida ovissa olevaa numerosarjaa ja tämän yhteydessä olevaa tekstiä Back from Hell. Geir Arild on kertaalleen ennättänyt ajaa auton täystuhon partaalle eräillä ratapäivillä ja tämän jälkeen rakentaa sen kokonaan uusiksi. Heja Norge! Konehuoneen puolelta löytyy 347-kuutiotuumainen pikkulohko ja yksi 88 mm turboahdin. Useimmat lukijat taitavat nähdä Fastbackin Historic-kisoissa mittelemässä nopeuttaan muiden nopeiden vanhusten joukossa. Herran toinen jalka on amputoitu vuosia sitten ja hän kävelee kyynärsauvojen kanssa. Tämä jos mikä korostaa herran energiatasoa ja sitoutumista tekemisiin aivan uudella tasolla. Turboauton tärkein instrumentti on Nuovafiman valmistama ahtopainekello. Vanteet ympäriinsä ovat 18-tuumaiset ja kahdeksan puolaiset E/T:t. Geir Arild on omin kätösin ja omassa kotitallissa muokannut korin ja rungon haluamaansa muotoon
Wednesday Night Street Legal Drags, Sacramento, Kalifornia 15.–18.2. Western Street Rod Nationals, Bakersfield, Kalifornia 27.–29.4. JYVÄSKYLÄN ROMPEPÄIVÄ (MP, MOPO) Jyväskylän Paviljonki: Keski-Suomen Konepyöräseura, jklrompepaiva@konepyoraseura.fi, 045 6392956 (klo 17 jälk.) 13.1. Moon Bike Show, Avesta, Ruotsi 7.4. Mopar Super Swap, Melbourne, Florida 14.1. NHRA Four-Wide Nationals, Concord, Pohjois-Carolina Cruisingit Karjaa (ABC) 5.1. Sacramento Autorama, Sacramento, Kalifornia 18.2. Sunday Cars and Coffee Event, Carmichael, Kalifornia 11.3. American Car Show, Bermuda Dunes, Kalifornia 10.12. WINTER SWAP MEET Teivon Ravikeskus, Tampere: FHRA Tampereen Seutu 040 062 3276, office@fhra-tre.net, myyntipaikat 040 073 5727 30.3.–1.4. Stockholm Lifestyle Motor Show, Tukholma, Ruotsi 27.1. Thursday Night Thunder NHRA, Irwindale, Kalifornia 28.12. Lauderdale, Florida 5.–14.1. Kerava (Motorest) 8.12. Hot Rods and Hatters Annual Car Show Festival, Lockhart, Teksas 7.2. Sunday Cars and Coffee Event, Carmichael, Kalifornia 10.12. Automobilia Auction Two Day Auction, Exeter, Kalifornia 26.–28.1. So-Cal Cycle Swap Meet, Long Beach, Kalifornia Pohjois-Amerikka 2018 1.1. NHRA Summit ET Racing Series, Sacramento, Kalifornia 14.–28.1. Stumpemarked, Herning, Tanska 7.4. MOTORISTIN JOULUPUURO JA JOULUPUOTI Vehoniemen Automuseo, Vehoniemenharjuntie 92, Kaivanto, Kangasala 16.–17.12. Pomona Classic Car Show, Pomona, Kalifornia 4.3. Florida Mopar Nationals, Davie, Florida 9.–11.3. Grand National Roadster Show, Pomona, Kalifornia 28.1. Wheels & Waves, Malibu, Kalifornia 21.12. Mecum Auction, Los Angeles, Kalifornia 16.–20.2. Oulu (Limingantullin ABC/Kaakkurin TB) 29.12. PIENOISMALLIPÄIVÄ Tampereen Kauppaoppilaitos, Tampere: FHRA Tampereen Seutu 040 062 3276, myyntipaikat 0400 833 841 4.3. Lauderdale Beach Collector Car Auction, Ft. So-Cal Cycle Swap Meet, Long Beach, Kalifornia 27.–29.4. Pori (ABC Tikkula) 5.1. Winter Florida AutoFest by Carlisle, Lakeland, Florida 25.2. Pomona Classic Car Show, Pomona, Kalifornia 19.–21.1. Thursday Night Thunder NHRA, Irwindale, Kalifornia 17.12. Classic Cars and Customs Spring Meet, Huddinge, Ruotsi 12.–13.5. Super Cruise Car Show, Bakersfield, Kalifornia 10.–11.3. So-Cal Cycle Swap Meet, Long Beach, Kalifornia 1.–4.3. JYVÄSKYLÄN PIENOISMALLITAPAHTUMA Suomen Ilmavoimamuseo, Tikkakoskentie 125, Tikkakoski: Jyväskylän alueen mallarit, myyntipaikat ville.siltanen@ilmavoimamuseo.fi (ennakkoilm. Winter Extravaganza-Sumter Swap Meet, Bushnell, Florida 11.2. NHRA ET Bracket Racing, Sacramento, Kalifornia 23.–25.2. North American International Auto Show, Detroit, Michigan 17.1. Sepring Vintage Classic (race), Sepring, Florida 2.–4.3. HOT ROD & ROCK SHOW Tampereen Messuja Urheilukeskus: FHRA Tampereen Seutu 040 062 3276, office@fhra-tre.net, myyntipaikat 0400 730 294 21.4. Celebration of Cars Show (tema Firebird, Camaro), Melbourne, Florida 4.3. Road Atlanta Grand Prix, Braselton, Georgia 30.–31.3. Veteranmarknad, Howmantorp, Ruotsi 10.3. AMERICAN CAR SHOW, TUNING CAR SHOW, MC HEAVEN & MOTORSPORT Messukeskus, Messuaukio 1, Helsinki: Finnish Hot Rod Association 020 743 0750, info@fhra.fi 14.–15.4. HISTORIC RALLY TROPHY – AUTOPIRTTI RALLI Ähtäri: Alavuden UA 10.–11.2. Antique Automobile Show, Vero Beach, Florida 17.3. Goodguys All American Get-Together, Pleasanton, Kalifornia 25.3. Wednesday Night Street Legal Drags, Sacramento, Kalifornia 8.–11.2. Sumter Swap Meet, Bushnell, Florida 7.1. Snösvängen, Norrköping, Ruotsi 26.–29.1. Sunday Cars and Coffee Event, Carmichael, Kalifornia 11.2. The Classic Auto Show LA, Los Angeles, Kalifornia 26.–28.1. New Years Day Drags, Sacramento, Kalifornia 5.–7.1. NVK vårmarked, Ekeberg/Oslo, Norja 5.5. Mecum Auction, Houston, Teksas 6.–8.4. Seinäjoki (McDonalds/Citymarket) 13.4., 11.5. INTERNATIONELLA LEKSAKS & NOSTALGIMARKNAD Idrottens Hus, Mellersta Stenbocksgatan, Helsingborg: +46 70 524 3453, leksaksmarknaden@telia.com 17.–18.3. NSRA Southeast Street Rod Nationals, Tampa, Kalifornia 13.–15.4. Mecum Auction, Kissimmee, Florida 7.1. Spring Carlisle, Carlisle, Pennsylvania 19.–22.4. CarMax Auction, Bakersfield, Kalifornia 14.12. Festival Marketplace Holiday Car Show, Pompano Beach, Florida 13.12. FJDC KULMAKORPI OFF ROAD PARK AJOPÄIVÄ (MAASTOHENKILÖJA PAKETTIAUTOT) Kulmakorpi Off Road Park, Kulmakorventie, Espoo: Kulmakorpi Off Road Park, Finnish Jeep Drivers’ Club, hallitus@fjdc.org Kotimaa 2018 6.1. Mooneyes X-mas Party Show & Drag, Irwindale, Kalifornia 9.12. HISTORIC RALLY TROPHY – LAMMI RALLI Lammi / Tuulos: Lammin UA 2.–4.2. Woodies in the Valley, Central Valley, Kalifornia 9.–18.3. So-Cal Cycle Swap Meet, Long Beach, Kalifornia 2.–3.2. Zephyrhills Auto Events, Zephyrhills, Florida 16.–20.2. Sunday Cars and Coffee Event, Carmichael, Kalifornia 7.1. Hi-Performance Swap Meet, Long Beach, Kalifornia 12.–13.1. KOONNUT: HANNELE HATANPÄÄ Tapahtumakalenteri Kotimaa 2017 9.12. Daytona Bike Week, Daytona Beach, Florida 10.–11.3. Porvoo (Kuninkaanportti Vepsäläinen) 30.12. The Big Country Swap Meet, Abilene, Teksas 30.–31.3. Southwest Street Rod Nationals, Oklahoma City, Oklahoma 15.4. Viva Las Vegas, Las Vegas, Nevada 20.–22.4. Cats in The Park, Marina, Kalifornia 24.–25.3. TURKU AUTOSALOON Turun Messuja kongressikeskus, Messukentänkatu 9-13, Turku: 050 316 5029 Muut Pohjoismaat 2018 13.1. Goodguys Del Mar Nationals, Del Mar, Kalifornia 5.–7.4. Veteranoch prylmarknad, Höör, Ruotsi 5.5. OLD TOY SWAP -LEIKKIKALUMARKKINAT Turun Messuja Kongressikeskus: Märklin Club of Finland, 040 071 5055, mcof@phnet.fi 66 V8-MAGAZINE. KUSTOM KULTURE SHOW Kaapelitehdas, Helsinki: 040 511 6276, platu@kustomkulture.fi 3.–4.3. NHRA ET Bracket Racing, Sacramento, Kalifornia 15.–18.3. Denso Spark Plugs NHRA Nationals, Las Vegas, Nevada 6.–8.4. Ft. Gärdesloppet – Prins Bertil Memorial, Tukholma, Ruotsi Pohjois-Amerikka 2017 7.12. NHRA Winternationals Drag Racing, Pomona, Kalifornia 9.–11.2. JOULUKIMARA – VINTAGE POP UP -TAPAHTUMA Tyynenmerenkatu 6, Helsinki: Weird Antiques 040 081 9773, 040 043 5315 30.12. Hi-Performance Swap Meet, Long Beach, Kalifornia 14.2. Amalie Motor Oil NHRA Gatornationals, Gainesville, Florida 17.3. Test & Tune Nostalgia Drag Racing, Bakersfield, Kalifornia 16.–17.2. Viikkokokoontumiset Mikkeli (Pitkäjärven ABC) Torstai Riihimäki (Ullan Pakari) Keskiviikko Pienoismallit 2018 27.1. Thursday Night Thunder NHRA, Irwindale, Kalifornia 9.12. MOTORSHOW Karhuhalli, Urheilutie 1, Pori: Satakunnan Messut, 045 677 8417 17.3. So-Cal Cycle Swap Meet, Long Beach, Kalifornia 28.–31.3. NHRA Spring Nationals, Baytown, Teksas 22.4. Long Beach Hi-Po Swap Meet, Long Beach, Kalifornia 10.12. Hi-Performance Swap Meet, Long Beach, Kalifornia 11.3. DAK vårmarknad, Falun, Ruotsi 5.5. Cavalcade of Cars, Hamburg, New York 3.3. Thursday Night Thunder NHRA, Irwindale, Kalifornia 31.12. Automania by Carlisle, Allentown, Pennsylvania 20.–21.1. MP18 – MOOTTORIPYÖRÄNÄYTTELY, PETROL CIRCUS Messukeskus, Messuaukio 1, Helsinki: 040 450 3250, asiakaspal velu@messukeskus.com 10.2. Corvette Chevy Expo, Galveston, Teksas 11.3. Show ‘n’ Shine, Hamar, Norja 20.5. Pomona Classic Car Show, Pomona, Kalifornia 18.–22.4. Tietoja tulevista alan tapahtumista kannattaa lähettää osoitteeseen V8-MAGAZINE/ Tapahtumakalenteri, Hämeentie 153 C, 00560 Helsinki, tai sähköpostiosoitteella v8-toimitus@fokusmedia.fi Päivämääriin saattaa tulla muutoksia, eikä V8-Magazine vastaa tietojen paikkansapitävyydestä. BOTNIA SWAP MEET Ravirata, Seinäjoki: 040 066 1999 20.1. Nummela (Prisma) 9.12. NHRA Arizona Nationals, Chandler, Arizona 23.–25.2. pienoismallit.net 25.1.) 3.3. FJDC KULMAKORPI OFF ROAD PARK AJOPÄIVÄ (MAASTOHENKILÖJA PAKETTIAUTOT) Kulmakorpi Off Road Park, Kulmakorventie, Espoo: Kulmakorpi Off Road Park, hallitus@fjdc.org, Finnish Jeep Drivers’ Club 9.12
MYYDÄÄN OSAT JA TARVIKKEET Ford Cleveland 351 2V -moottori. Merkitse myös osasto, jossa toivot sen julkaistavaksi. '79. roller nokka, portatut worldin 350 cc kannet, 2 kpl whipplen 3,3 L ahdinta ja välijäähdytin, Atin dampperi, tupla kiilaurat, suorasytkät, 16 x suuttimia. TEE ILMOITUS Lähetä ilmoitus kirjallisena tikkukirjaimin tai koneella kirjoitettuna. (09) 670 375, 0400 442 616 ILMOITUSOHJEET Ilmaisella V8-MARKET-palstalla lukijamme voivat myydä ja ostaa kaikkea harrastukseen liittyvää. V8-MARKETIN YHTEYSTIEDOT Postiosoite V8-Market/V8-Magazine, Hämeentie 153 C, 00560 Helsinki Sähköposti v8-market@fokusmedia.fi KAUPALLISET ILMOITUKSET: Hansanova Oy, puh. P. Pölykapselit 14" yht. Muista suuntanumero puhelinnumeroon ja kännykkänumeroissa mainitse paikkakunta. Laturi ja startti puuttuvat, irrotettu käyvänä Ford Torino GT:stä vm. Karvia. Tarjoa 050 587 8058 Eura. Tekniikka 360+904. 0400 966 690 Kouvola. Sähköpostitse liitteenä lähetettävän kuvan tulee olla JPG-muodossa, leveydeltään vähintään 6 cm ja resoluutioltaan 300 dpi. since 1978 V8-MAGAZINE 67 GMC 15" pölykapselit, chevy pillerit (kahdesta maali kulunut, mutta voi maalata) 100 €/sarja. Tällä voi ajaa vaikka Ivalosta Helsinkiin joka viikko, eli todellinen katumoottori! Hinta 29 000 €. Sähköpostissa kirjoita ilmoitusteksti viestikenttään ja aiheeksi sen osaston nimi. '71. 110 €. Nyt tilaisuus saada puuttuvia numeroita kokoelmiin! H. Täydelliset takavalot pohjineen päivineen, siistikuntoiset yht. Kuvaa ei palauteta. 540 BBC 2 x whipple 3,3 L ahtimilla. Takaveto. 040 707 2947 tai 0458588249@netti.fi. H. Impala '66 osia. 140 €. Pölykapselit: Chevrolet Impala '65 14". Siistit, hinta yht. 850 € P. 050-501 0621 Vantaa. Yhden ilmoituksen maksimimerkkimäärä on 1000. Worldin lohkoon tehty, eaglen pyörivät, Steve Morrisin custom hyd. Ostan V8-Magazinen sinisiä säilytyskansioita 5 kappaletta. 8/90, 7/91, 1/92, 2/93, 2,3/94, 8/96, 7/97, 3/98, 1,2,3,4,6,7,8/99, 1/00, 4,6/01, 7/02, 1/12, 4,8/13. 4500 €. 044 536 6307. 100 €. 050 501 0621 Vantaa. Ilmoitus julkaistaan seuraavaksi ilmestyvässä lehdessä, mutta jos se ei siihen ehtinyt tai mahtunut, laitamme sen automaattisesti sitä seuraavaan numeroon. Tilaa on varattu AINOASTAAN YKSITYISHENKILÖIDEN ilmoituksille. 1 €.+pk./kpl. Puhelimitse emme vastaanota ilmoituksia. 050 501 0621 Vantaa.. Merkitse kuvan taakse ilmoituksessa oleva nimi ja puhelinnumero. V8-MARKET MYYDÄÄN MOPAR Chrysler Le Baron 2d. SEKALAISTA Myydään V8-Magazinen hajanumeroita. ILMOITUKSEN KUVA Kuvia julkaistaan mahdollisuuksien mukaan 1 kuva/ilmoitus. 040 531 6772 Tuusula. Aivan kaikissa ei keskiaukeama tallessa. Ajamaton, tehoja 1000–1500 hv riippuen hihnapyöristä ja vääntöä enemmän kuin 99 % ihmisistä ikinä tarvii
Menestys ei kuitenkaan tässäkään tapauksessa ole tullut helpolla. Samu Kemppainen Nitromotoristi Suomessa on varmasti väkilukuun suhteutettuna eniten maailmassa nitrokäyttöisiä kiihdytyspyöriä, ja Samu Kemppainen on yksi menestyneimpiä suomalaisia nitropyöräkuskeja. TEKSTI PASI UPONEN, KUVAT HEIKKI MALINEN 68 V8-MAGAZINE
KUVA: PASI UPONEN V8-MAGAZINE 69
Samun ja Kaitsun yhteistyö poiki nipun mitaleja ja ennätyksiä. Hän käyttää pyörässään aina 100-prosenttista nitroa. Vuonna 2014 Samu nappasi siinä Euroopan mestaruuden ja on poiminut uransa aikana EM-tasolla myös kaksi hopeapyttyä sekä yhden pronssisen. Kyse oli lähinnä hauskanpidosta ja jenkkiautojen ihailusta. Samu oli jo niin syvällä lajissa, että lähti heti mukaan remmiin mekaanikoksi. Näihin mestaruuksiin tarvittu ilmiömäinen ajotaito ei kuitenkaan ole alun perin tullut kiihdytysradoilta, vaan taustalla on jotain aivan muuta. Silloin tutustuin lajiin ja myös kuskeihin paremmin, kertoilee Samu. Yksi kausi meni Twiniä ruuvatessa. Ensitutustuminen drag racingiin Ensimmäiset kiihdytyskisat Samu kiersi jo 90-luvun alussa, mutta silloin mielessä olivat aivan muut asiat kuin ajat, ryhmät ja oma osallistuminen. Patsasteltiin siellä koko päivä ja seurattiin tarkasti kisoja. 390-kiloinen nitropyörä on värinöille huomattavasti herkempi kuin nelipyöräinen kiihdytysauto Polttoainetta yli 1000-hevosvoimaiseen nitrokoneeseen syöttää Watermanin 19 gal/min tuottava mekaaninen Lil Bertha -pumppu. Plan Beessä hän oli mukana heti ensimmäisestä keikasta lähtien, joka oli niinkin nimekkäällä areenalla kuin Orimattilan mikroautoradalla. Tämä joskus virheellisesti nitro-Harrikoiksikin kutsuttu ryhmä on siis kaksisylinterisille nitrokäyttöisille moottoripyörille tarkoitettu ryhmä. Samu lähtikin samana syksynä DBTeam Selkämaan mukaan Santa Podin EMfinaaliin, ja siellä hän löysi itsensä pian varikolta ruuvaamasta Kaitsun Twiniä. Kaverin laikka-avon kyydissä hän kävi katsomassa klassiset Motoparkin juhannuskisat ja joitakin kadunmiehen kiihdytystapahtumia. – Kun faija osti minulle sen nelisatasen, olin itsekin sitä mieltä, että enhän minä tuollaisella hirmulla voi lähteä vetämään. Suurelle yleisölle Samun ajotaidot selvisivät vasta vähän myöhemmin, kun hän tuli parrasvaloihin 90-luvun lopussa legendaarisen Plan Bee -stunttiryhmän riveissä. Pohjoismaiden mestaruuden Samu on vienyt kolmesti. Samu siirtyi Kaitsun mekaanikkona myös Top Fuel Bikeen vuonna 2008. Tämän jälkeen Kaitsu päätti palata takaisin Super Pro Street Bike -ryhmään. Yhdessä vedossa Samun pyörä syö 12?14 litraa nitroa. Harrastus alkoi varhain nelivuotiaana isän menopelillä, mutta mökkimopo suureni nopeasti, kun Samu sai isältään jo 7-vuotiaana Suzukin nelisatasen crossipyörän. En muuten ollut kauhean iloinen, kun myöhemmin 15-vuotiaana lailliseen mopoikään tultuani sain Helkama Raisun. Yhdellä vetävällä pyörällä varustettu n. – Oikeasti laji alkoi kiinnostamaan 2000-luvun alussa Alastarossa, kun olimme siellä kisoissa Plan Been kanssa esiintymässä. Niiden tasapainotus on joskus täysin mahdotonta, ja kuski saa olla onnellinen, jos rengas on edes pyöreä. Myöhemmin Samu käväisi voittamassa saman kilpailun Nitro Twinillään. Säädöt tehdään pääosin sytytyksen ajoituksella ja kytkimellä. Isommillekin areenoille Plan Bee aikanaan ehti ja parhaimmillaan ryhmä esiintyi muun muassa Hockenheimin NitrOlympix Drag Racing -kisoissa lähes 100 000 -päiselle yleisölle. 70 V8-MAGAZINE. Nitropyörien iso ongelma on juuri nämä alun perin autoihin tarkoitetut slicksit. Kaitsu ilmoittautui Superilla Top Fuel Bike -ryhmään, ja siellä sitten oltiin ajamassa isojen Samu lämmittää 31/14-15 Mickey Thompsonin slicksiä Tierpissä. Pohja ajotaidolle Kuten niin monet muutkin nuoret motoristin alut 70-luvulla, myös Samu aloitti pärinätouhut perinteisellä pappamopolla. Samu tutustui Alastarolla myös Selkämaan Kaitsuun, joka oli ostanut Salakarin Jaskan Nitro-Twinin, ja oli niihin aikoihin ainoa tosissaan EM-sarjaa kiertävä pyöräkuski. Samaan aikaan Samu harjoitteli myös motocrossia perinteisellä Ruskeasannan radalla ja käskytti moottorikelkkoja Lapissa mummonsa luona. – Mekaanikkoajoista Mantorpin Veidec Festival 2006 on jäänyt mieleen. Oli pikkuinen takapakki, naureskelee Samu. Lopulta hän liittyikin mukaan Selkämaan tiimiin. V antaalainen Samu Kemppainen on koko uransa ajan kilpaillut samassa ryhmässä, eli Super Twin Top Fuelissa. Siihen faija vastasi tylysti: ”Olet kuitenkin kohta vinkumassa isompaa, joten anna mennä vaan!” Sillä nelisatasella minä sitten ajelin mökillä vuosikaudet ja opettelin ajohommia
Homma siis jatkui, kertaa Samu uransa alkua. Kyllä vaimoni Ina siitä sitten ajan kanssa leppyi ja on tosiasiassa ollut hienosti aina tukena ja mukana tiimin hommissa, kiittelee Samu vaimoaan. Etualalla on timerboxi, jolla ohjataan mm. Löin sitten ensimmäisen kerran kaasun auki ja kaikki räjähti. Tiimin nimi Skullracing on itse asiassa yläasteen historianopettajalta saatu lempi/haukkumanimi. Lopulta päästiin jopa semiin asti. Nousu huipulle Kaudelle 2011 Samu lähti siis uudella pyörällä ja suurin odotuksin. Parhaimmillaan hän kuittasi EM:ssä kuudennen sijan vuonna 2009 ja kovimmaksi ajaksi jäi 7,01 sekuntia. Tällä pyörällä Samu ajoi kaksi kautta. Voimaa paketista lähtee jonkin verran yli 1000 hv. Olimme nimittäin juuri hakeneet lainan talon laajennusta varten ja käytin ne rahat uuteen pyörään. Pyörä oli moderni, mutta samalla klassinen V-Twin. Ainoa ongelma oli ketjujen venyminen. Onneksi apuun tuli taas Nate Cagnon, joka oli vaihtamassa V60-koneeseen, ja hänellä oli vanha PRP:n kone myynnissä. Oli muuten himassa muutaman viikon ajan aika jäätävän hiljaista, kun ilmoitin, että lähden ylihuomenna hakemaan meidän talonlaajennusrahoilla uutta nitropyörää Kanadasta. Se tuli sitten meidän varikkopilttuuseen ihmettelemään: ”Miten ihmeessä te tuuppaatte tuolla katupyörällä ja 8,5 tuuman slicksillä tuollaisia aikoja?” Kisa meni muutenkin hienosti. Hockenheimin varikolla Samu tekikin kaupat omasta pyörästä puhelimitse kanadalaisen Nate Cagnonin kanssa. Junnu oli pongannut sen AHDR:n sivuilta, ja itse olin nähnyt pyörästä vaan muutaman kuvan ja saanut sen tekniset tiedot. Kaitsun tiimissä EM-sarjaa kiertäessä mielessä oli vahvistunut ajatus myös siitä, että nitrokäyttöinen sen omankin pyörän pitää olla. Keli oli todella kylmä eikä pitoa löytynyt. Keväällä 2009 Samulla oli sitten kova polte viivalle ja hän päätti lähteä Motoparkin SMavaukseen testaamaan. Se oli hyvä pyörä opetella, pieni ja kevyt. Talven aikana tiimi purki koneen ja laittoi sisään kaikki uudet osat, jotka oli saatu Natelta kaupassa mukana. Kohtuullisen kokoiset mukit ovat kyseessä, sillä kasikoneessa vastaavat mitat tuottaisivat jo 784-kuutiotuumaisen moottorin. Kuutosen pyörä se oli, mutta silloin emme osanneet vielä ottaa siitä kaikkea irti, Samu muistelee. Kerroin reilusti Natelle, että ei minulla nyt kauden alussa olisi sijoittaa kovin isoja rahoja hommaan. V8-MAGAZINE 71. Tällaiset moottorit tekivät tuloaan rapakon takanakin. Samun konttorissa on taustalla RacePak V300SD:hen kytketty näyttö. Lisäksi sain vähän tietoa, mitä se oli parhaimmillaan Atlantin takana mennyt, mutta siinä kaikki. Moottorin muut mitat ovat kuin kuutiossa, isku on 5" ja poraus sama 5". Tilavuutta siis löytyy 196 kuutiotuumaa. Suurin muutos oli sylinterikulman muuttuminen perinteisestä 45-asteesta V-Rod -tyyliseksi eli 60-asteiseksi. – Tiesin, että Nate on myymässä huippunopeaa V60:stään, ja kaupat tehtiinkin nopeasti, mutta himassa en uskaltanut puhua asiasta mitään. JA R M O M A R K K A N E N Pääkallot ovat aina olleet Samun tavaramerkki. Niitä hemputellaan perinteisten työntötankojen avulla. Aioimme ensin korjata koneen, mutta kun kampiakselin limputkin olivat murtuneet, niin meinasi koko homma loppua siihen. EM-sarjan avasi Unkarin osakilpailu, mihin tiimi sai kovan luokan taustatuen, kun pyörän rakentaja ja kehittäjä, todella kokenut nitromies Ron Houniet tuli mukaan . poikien ahdettujen nitronelareiden seassa! Lyötiin vaan kylmiltään Kaitsun Superiin wheelie barsit perään ja viivalle. Kallot ovat seuranneet häntä jo mopoajoista asti. Samassa kisassa oli itse Korry Hogan mukana jelppimässä Rikard Gustafssonia. Kaitsu pamautti sitten lajittelussa 7,50 sekunnin ajan ja me oltiin seitsemäntenä ja mukana kaaviossa. – Oli kauhea himo ajamaan ja varoitteluista huolimatta menin heti lauantaiaamuna viivalle. Lopulta 2010 Santa Podin finaalikisassa kuppi täyttyi seiskan ajoista. Kun laitettiin kepit perään, niin ketjut alkoivat venymään. Siinä oli Bill Furryn eli OCR:n tekemä runko ja 160-kuutiotuumainen Hammer-kone. – Ostettiin pyörä vähän kuin sika säkissä. Kokeneemmat kilpakumppanit varoittelivat: ”Älä mene kevätkisaan, siellä on liian liukasta ja hajotat vehkeet." Salakarin Jaska vielä vannotti: ”Älä ainakaan mene lauantaina ensimmäisenä viivalle!” Miten sitten kävikään. Samalla tekniikalla Samu kilpailee vieläkin, tosin moneen kertaan päivitettynä. Venttiileitä koneessa on kuitenkin vain kaksi per hattu ja kooltaan ne ovat imu 2,5" ja pako 2,1". Itse puikkoihin ja suoraan nitroihin Kaudella 2008 Samulla oli kova kuume omaan pyörään ja polte siirtyä itse kuskin jakkaralle oli iso. Samu veteli sutimisesta huolimatta varmoja 8,1 sekunnin vetoja ja näytöt riittivät lisenssiin. Hän tuli sitten hinnassa vastaan ja antoi vielä sellaiset maksuehdot, että pystyin hankkimaan koneen. kytkimen lock-upin laukaisua, polttoaineen lisäsyöttöä ja mahdollista lopun laihennusta sekä kakkosvaihdetta. Lisenssin Super Twin Top Fuel -ryhmään Samu ajoi ensimmäisellä yrittämällä Alastaron SM-finaaleissa 2008. Jouduttiin joka lähtöön vaihtamaan uudet, koska ei löydetty siihen hätään kestävämpiä, naureskelee Samu. Ihan kaikki, nokkia myöten! Kyllä rankaisi malttamattomuudesta kovalla kädellä
Opetusta tarvittiinkin, sillä kaikki oli uutta. D B -T E A M S E LK Ä M A A Vuonna 2009 räjähteli. Satsaus kannatti, sillä kauden lopussa Samu pokkasi ykköspytyn tässä jopa 18 kilpailijaa keränneessä sarjassa. ja Kai Selkämaa vuonna 2002 Alastarossa. Kaudella 2013 Samu paransi taas EM-sijoitustaan. Koko kausibudjetti suli yhteen lähtöön. Ensimmäinen voitto tuli komeasti kotiyleisön edessä Alastarossa ja kauden toinen voitto Santa Podin finaalikisassa varmisti Samulle EMhopean. Samun hyvä ystävä ja pyörän entinen omistaja Nate Cagnon päätti tulla Kanadasta Euroopan puolelle ajamaan. Loppukaudesta näkivät ne kauan odotetut kuutosetkin päivänvalon, ja Santa Podin EM-finaalissa Samu paukutteli jo 6,7 sekunnin aikoja. Pudotusrundeilla tuli kuitenkin takkiin kokenutta Roel Koedamia vastaan. Seuraava kausi toi mukanaan heti mielenkiintoisen yllätyksen. Lopulta viimeisellä lajittelurundilla kiertokangen katkeaminen ja öljypalo lopettivat leikin kesken. D B -T E A M S E LK Ä M A A T IM O M U IL U . Samu vas. Myös ensimmäiset osakilpailuvoitot kirjattiin nyt meriittilistaan. Voima takarenkaalle välitetään 5 tuumaa leveän ensiövetohihnan kautta Libertyn keskipakokytkimelle. Niiden päällä istuvat hyvin perinteiset kaksiventtiilikannet. Seuraava veto ja sitten mossahti. Samun mukaan kauteen satsattiin niin paljon kuin vain kahden työssäkäyvän ihmisen perhe ikinä voi. Käytännössä kauden 2012 Samu kiersikin Naten kanssa EM-sarjaa tiimikavereina. Samu nousi kuitenkin tästäkin vastoinkäymisestä ja oli taas viivalla kotimaan osakilpailussa Alastarossa. olivat kaikki romuna. Lajittelussa uudella pyörällä tuli heti hieno kolmas sija ajalla 7,12 sekuntia. Esimerkiksi säätöjen kannalta oleelliset tekijät, kuten kytkin ja soppajärjestelmä olivat aivan erilaiset kuin vanhassa pyörässä. Tulostakin syntyi. Ensimmäisen kerran tiimillä oli varaosiakin niin paljon, että motti pystyttiin purkamaan joka kisan jälkeen ja kasaamaan se uusilla osilla. – Vuokrapyörä oli lähinnä osista koottu raakile ja ihan ruuvaamiseksi se meni. Kenellekään ei vaan tullut mieleen, että uudessa V60-padassa oli varmaan 500 heppaa enemmän kuin vanhassa PRP:ssä, joten mettään mentiin ja rajusti. Kipinöitä antaa kaksi tulppaa per sylinteri, ja riittävästä virrasta ja sytytyksen ohjauksesta vastaa MSD:n laitteisto. Edelleenkin Samu on ainoa suomalainen STTF-ryhmän mestari. Siinä sitten seisottiin varikolla romukasan vieressä, jossa oli kiinni kaikki talon laajennusrahat ja paljon muutakin. Saatiin kone uudestaan nippuun ja otettiin reilusti pois kytkimestä, mutta ulkona oltiin vieläkin. Kannet, pytyt, männät, kiertokanget yms. Molemmat kiertokanget menivät poikki ja pytyistä ulos! Koko tiimi oli lähtenyt kisaan suurin odotuksin ajatuksella, että nyt niitä kuutosia alkaa sataa. Kaksi vetoa meni savuiksi ja sitten katkesi kiertokanki. Sylinterit ovat kotimaisia, ylöjärveläisen Carpino Oy:n valmistetta. Laatikkona toimii paineilmaohjattu kaksivaihteinen B/J Big Boy -planeettapyörävaihteisto. Hauskaa kuitenkin oli ja kansTästä kaikki alkoi. 72 V8-MAGAZINE. Kytkimessä on 9 kappaletta Barnettin 6,5 tuuman levyjä ja 8 välilevyä. Kaudella 2015 Samu keskittyi uuteen PM-sarjaan eli EDRS Pro -sarjaan. Nate nappasi mestaruuden ja Samu otti EM-pronssia. Mestaruudet ja kauden 2017 pettymys Kauteen 2014 panostettiin lujasti. Se oli katastrofi ja taas oli harrastuksen loppu lähellä, huokailee Samu. Kunmadarasin rata oli liukas ja Hounietin säätöapu tuli tarpeeseen. Tiimi pakkasi tavaransa ja lähti seuraavaan osakilpailuun Tierpin radalle Ruotsiin. Ja lisää oli tulossa. opettamaan uuden pyörän saloja. Vuodesta 2014 tulikin sitten ikimuistoinen Samun voittaessa himoitun STTF-ryhmän Euroopan mestaruuden ja lisäksi samana vuonna perheeseen syntyi reipas poika. Samalla kaudella Samu ajoi myös debyyttinsä rapakon takana, kun hän heinäkuussa lajitteli kaavioon vuokrapyörällä Edmontonin kilpailussa Kanadassa. – Tierpissä oli todella kova pito ja me laitettiin koneeseen löylyä samalla lailla kuin vanhaan PRP:n koneeseen. Samun Plan Bee tyylinäyte
Runko on alun perin OCR:n Bill Furrin käsialaa, mutta sitä on Suomessa vahvistettu ja levitetty Samun tiimin ja Tami Branderin yhteistyöllä. Paineilmaohjattu B/J planeettapyörävaihteisto. Budjettisyistä liikkeellä oltiin käytetyistä osista kootulla paketilla, ja kun vielä kytkin meni kauden aluksi uusiin puihin, olivat säädötkin hukassa. Kaksiportainen lock-up. Jarrut Suzuki GSX-R1000 radial. Slicksi Mickey Thompson 31/14-15. Imuventtiili 2,5 tuumaa ja pakoventtiili 2,1 tuumaa. 2013 & 2016, EM 3. Puristussuhde 12,0:1. Sytytysjärjestelmä elektroninen MSD. V8-MAGAZINE 73. Max kierrokset 4500-5000 rpm. Legendaarinen yhdysvaltalaiskiihdyttäjä Jay Turner on napannut tällä samaisella rungolla uransa ensimmäisen voiton jo 2000-luvun alussa. Kaksi venttiiliä/ sylinteri. Sylinterikulma 60 astetta. Samun pyörän runko ei ole mikään uusi. Yhteistyökumppanit: Carpino Oy, ST-Koneistus Oy, Brandt-Polaris Oy / Indian Motorcycle, Oy Brandt Ab, JTI Asennus Oy, Kuljetus Wikholm Oy, Bike World Oy, City-Miksa Oy, Asennuspalvelu TJP Oy, Jarkan Maansiirto Oy, Maanrakennusliike Siitonen Oy, Mäntyharjun LVI Oy, Hämeen BR Rakennus oy, K Transport & Service Oy, Ortho-Sci Oy, Swegjut AB, KELE Design Oy, FAW D-sign Oy. Ihan hyvä muisto jäi, kertoo Samu. Etuhaarukka WP / Suzuki usd. Lisäksi tiimi otti riskejä, kun haussa oli 6,3 sekunnin aika. Nokkaakselit (4 kpl) lohkossa, työntötangot. Tiedonkeruu RacePak V300SD. Takavanne PM, leveys 12,5 tuumaa. Kytkin tiimin itse modifioima Liberty keskipakokytkin. Sylinterit Carpino Oy, Ylöjärvi. Vaikka se ei tuottanut tällä kertaa tulosta, niin ei se kuitenkaan ajohaluja vienyt. . Jopa sillä riskillä, että kilpailujen voitot karkaavat käsistä. Rahoituksestahan kaikki riippuu. Jos saadaan budjetti kuntoon, niin kyllä sekä EMettä EDRS-sarja kiinnostavat. 2012, Pohjoimaiden mestari 2012, 2015 & 2016, Mosten Race Dayn voitto 2012 & 2014 Paras 1/8 mailin aika: 4,22 s Paras 1/4 mailin aika: 6,483 s Paras loppunopeus: 359,65 km/h SKULLRACING: Samu Kemppainen, Mika Sjöstedt, Mikko Haapalainen, Erkki Heinämäki, Esko Salin, Jani Pitkänen, Simo Hokkanen, Ina Baker, Mia Sjöstedt, Sanna Sinisalo, Tane Tammela, Katja Kemppainen. Polttoaine 100 % nitrometaani CH3NO2. Vahvistettu ja levitetty Skullracing ja Tami Brander. Näillä näkymin ainakin Suomi ja Ruotsi ajetaan, toteaa Samu lopuksi. Kannet UPM (U.S.) ja UNIK-Racing (Swe). Voimansiirto: Ensiöveto 5 tuumaa leveällä hammashihnalla. Vuosi 2016 päättyi lopulta konetuhoon ja Euroopan mestaruuden menetykseen viimeisessä kilpailussa. Yksi himoittu merkkipaalu vain jäi kaudella 2015 puuttumaan, eli 6,4 sekunnin aika. – Ensi kausi on vielä hiukan auki. Polttoainepumppu mekaaninen Waterman, tuotto 19 gal/min. sakilpailijat olivat avuliaita ja mukavia. Akseliväli 93 tuumaa. Kilpailuluokka: Super Twin Top Fuel Saavutukset: Euroopan mestari 2014, EM 2. 9 kpl Barnettin 6,5 tuumaisia kytkinlevyjä ja 8 kpl teräksisiä välilevyjä. Mekaaninen polttoaineen ruiskutus, kaksi injektoria, 4 kpl suuttimia. Isku 5 tuumaa, poraus 5 tuumaa. Kuutiotilavuus 196 cid. Myös kausi 2017 ahdisti. Teho 1000+ hv. Sen Samu kuitenkin saavutti jo seuraavalla kaudella. Runko: OCR / Bill Furr. 2 vaihdetta. Tierpin EDRS:n finaalikisassa hän pamautti taululle omat ennätyslukemansa eli 6,483/352,71 km/h, uusien samalla myös Pohjoismaiden mestaruutensa. Paino: 390 kg CARPINO SUPER TWIN: SAMU KEMPPAINEN: Syntymävuosi: 1974 Kotipaikka: Vantaa Perhesuhteet: Naimisissa, yksi lapsi. Kaksi tulppaa/ sylinteri. Ketjuveto. Kaksisylinterinen V-kone. Moottori: Fast Lane Racing / Ron Houniet Nitro V60
Näitä konkareita näkyy edelleen tapahtumissa, ja harrastajien keski-ikä lienee yli viiden kympin, vaikka mukana on myös nuorempia rakentajia. AMT 1962 Rancherosta (?) muokattu radikaali fastback, scallopit lienevät siirtokuvia. TULIAISET Toimitus vieraili keväällä USA:ssa NNL East -pienoismallinäyttelyssä, ja matkan tapahtumat esitettiin jo viime numerossa pikakelauksena. Rakentajien ikä näkyy myös malleissa, joihin ei enää yritetä lisätä pikku detaljeja näön ja lihaskoordinaation heikennyttyä. TEKSTI JA KUVAT JUHA AIRIO P ienoismalliharrastuksella on USA:ssa pitkät perinteet ja mukana on yhä porukkaa harrastuksen kulta-ajalta 1960-luvulta. Viime vuosikymmenen modernit kustomit kolahtivat ilmeisen lujaa osalle rakentajista. Miten pitäisi suhtautua Cadillaciin, jossa on moderni katto ynnä billet-detaljeja, mutta pitsimaalaus ja fender skirtsit. Paitsi NNL. Näyttelyt ovat yleensä myös kilpailuja. ikkunalistat jätetty detaljoimatta. Seurauksena on ristiriitaisia lopputuloksia, joissa on sorvaamalla tehtyjä alumiiniosia ja upea maalipinta, mutta esim. Järkevää toimintaa luopumisen sijaan, puuttuva detalji ei näytä yhtä pahalta kuin epäsiisti. National Nameless Luminaries sai alkunsa vuosikymmenet sitten, ja alkuperäinen ajatus oli näyttely kilpailun sijaan. 1960-luvun Charger-konseptiauton muutokset verrattuna vakio-Chargeriin ovat yksityiskohtaisesti listattuna kattavat. Näyttelystä ei tarttunut mukaan konkreettisia tuliaisia, mutta massiivinen tapahtuma tarjosi paljon koettavaa sekä herätti erinäisiä ajatuksia. NNL Eastin 74 V8-MAGAZINE. Bombeja ei ollut NNL:ssä ruuhkaksi asti, vaikka AMT:n 1937 Chevyn tyyliset, matalalla kulkevat ajoneuvot low riderien historiaan oleellisesti kuuluvatkin. Myös flake oli suosiossa, kuten etualan Studen lokasuoja osoittaa
Luokat näyttelyssä kuitenkin olivat, ja mallien asettelu pöydille vastaavasti. Periodikustomit, todelliset, tai retrotyyliin tehdyt uudet rakennelmat ovat kiintoisia, vaikkakin tiettyjen ajalle tyypillisten detaljien, kuten eloksoitujen pintojen toteuttaminen skaalassa voi olla haasteellista. Luokkajaon yllätys oli sport compact -kategoria, joka käytännössä vastasi tuner-luokkaa. Ei korimuutoksia, ellei sellaisiksi lasketa ovenkahvojen ja listojen poistoa sekä puskureiden vaihtamista. Taustan malli edustaa NNL Eastissa huomattavasti suositumpaa radikaalia lähestymistapaa. Periodikorrekti tyyli syntyy muutenkin kuin isoilla korimuutoksilla ja miellyttää useimpia katsojia, mikä ei tosin aina ole kustomin päätarkoitus. Varsinkin kustom-mallien joukossa oli myös omituisuuksia, joiden idea jäi toimitukselta ymmärtämättä. Runsaudenpula ei ole huono asia, on vain osattava tehdä valintoja. Jousituksen lasku ja uusi rengastus riittää. . Nähtävästi melkoisen suoraan AMT:n osista syntynyt Galaxie. Sand Piper kuului 1960-luvulla Hawkin tuotantoon. Kenties kyse on tulevaisuuden trendeistä. Näyttelymalleja notkuvat pöydät tarjosivat muutamia huippuesityksiä, hyviä malleja oli paljon ja keskinkertaisia vielä enemmän, rimanalituksia unohtamatta. V8-MAGAZINE 75. Kuusikymppisen Lincolnin tunnistaa vielä helposti, vaikka muutoksia on runsaasti. Näyttelyt poikkeavat toisistaan, ja NNL East on näyttelynä ehkä liiankin suuri ollakseen vain yksipäiväinen. Nytkin jaettiin muutama rajattuun kohdevalintaan liittyvä palkinto sekä junioripalkintoja. Osallistujat olivat muita nuorempia ja englannin lisäksi espanjankieli tuntui olevan käytössä. Pelkistetyt mallit eivät olleet kaupallinen menestys, mutta ovat mainioita ajankuvia ennakkoluulottomuudessaan. Scallopit toimivat myös pyöreiden muotojen kanssa. NNL-näyttelyitä järjestetään nykyään eri puolilla maailmaa ja periaatteesta on hiukan lipsuttu. Taustan pickupin lokasuojatoteutus edustaa peräänkuulutettua ennakkoluulottomuutta. Asia helpottaa kokonaisuuden jäsentämistä massiivisessa tapahtumassa, minkä keskieurooppalaiset tapahtumatkin voisivat jotenkin huomioida. Pontiacin korimuutokset ovat hillittyjä ja pääpaino on keltaisessa candy-maalauksessa. 1951 Chevyn työnjälki ei ole virheetön, mutta lopputulos toimii kokonaisuutena. Sellainen toiselle mantereelle matkustaminen pienoismallien ehdoilla oli tietysti alun perinkin. Toimituksen edellinen Amerikan matka suuntautui GSL-näyttelyyn Salt Lake Cityssä. Curbside-mallit olivat suosittuja luokissa, joissa ideointi on huippudetaljointia oleellisempaa
Kaikkien neljän Proryhmän mestaruudet olivat vielä ratkaisematta finaalikisaan tultaessa, 23 ajetun kisan jälkeen! Forcen double-upin lisäksi Pro Stockin ennakkoveikkailut käänsi päälaelleen Bo Butner, joka ajoi uransa ensimmäiseen NHRA Pro-mestaruuteen. 76 V8-MAGAZINE. Forcen tupla Kauden viimeisessä NHRA-kisassa John Force Racing kirjoitti historiaa ottamalla kaksi Pro-ryhmän mestaruutta. P omonan finaalien 53 vuoden historiaan mahtuu dramaattisia vaiheita, mutta tämän vuoden kisa oli yksi jännittävimmistä. Auto Club NHRA Finals, Pomona, Kalifornia 9.–12.11. TEKSTI JA KUVAT ROGER GORRINGE Brittany Force voitti sekä kisan että mestaruuden. Samalla tehtiin harvinaista historiaa, kun Brittanysta tuli toinen Top Fuel Dragsterien naismestari. Pro Stock Motorcyclen mestariksi kruunattiin Eddie Krawieck jo neljännen kerran. Robert Hight voitti Funny Carit ja tunteiden täyttämän viikonlopun täydensi tytär Brittany Forcen Top Fuel -mestaruus. Ensimmäinen oli legendaarinen Shirley ”Cha-Cha” Muldowney, joka voitti peräti kolme mestaruutta vuosina 1977, 1980 ja 1982
käänsi lähdön edukseen Beckmanista. Avauskierrokselta kannattaa mainita, että Tomi ja Drew ovat loistavassa iskussa ensi kauteen: Skillman ajoi kisan kovimman ajan 6,542. Lajittelussa Camaro esiintyi Highway Patrol teemavärityksessä. – Meillä on sama tiimi kuin edellisessäkin mestaruudessa. Anderson 6,541 ja Line 6,546 lajittelivat kärkeen. Kauden ylivoimaisin ammattilaisryhmien mestari oli Eddie Krawieck, joka voitti kauden aikana seitsemän kilpailua ja otti viisi paalupaikkaa. Eliminaattorin toisella kierroksella alkoivat ratkaisut. Hight sai vastaansa Tim Wilkersonin, lajittelun kakkosen. Pulmien sävyttämä lajittelu toi Hightille 15. Finaalin Hight ajoi vara-autolla, kun semissä Camaro ajautui pitkäksi jarrutusalueen hiekalle. Torrence löytyi sijalta viisi 3,719 ja Kalitta sijalta seitsemän 3,738 ajalla. Ensimmäisessä semifinaalissa Butner Voitti monen yllätykseksi 6,551 vedolla Andersonin, 6,564. Hallitseva mestari Jason Line oli myös mukana kultakamppailussa. JFR-tiimin kuskilla on nyt 41 kilpailuvoittoa, joista neljä tältä kaudelta. . Hieman yllättäen Butner löytyi sijalta viisi, tosin erot ovat tänä päivänä äärettömän pienet, 6,559. Robert Hight voitti semissä tiimikaveri Courtney Forcen. Pudotuskisa noudatti tuttua kaava: semifinaaleihin selvisivät KB-kolmikko ja Tanner Gray. Harley-Davidson-kuski ajoi paalupaikalle, 6,781 sekuntia. Torrence hävisi niukasti Antron Brownille luvuin, 3,691 – 3,695, ja mestaruustoiveet menivät. Del Worsham lähti matkaan paremmalla reaktiolla eikä Capps saanut kiinni Chargerin tiputtaessa sylintereitä pois pelistä. Finaalin juoni oli selvä: jos Butner voittaa, vie hän mestaruuden Andersonin nenän edestä. KB Racing on uskomaton: vuokrasin auton ja moottorin, sain mestaritason kaluston, riemuitsi Butner. Crew chief Jimmy Prock sai kaiken kohdalleen sunnuntain ensimmäiseen lähtöön, kehui Hight tiimin motivaatiota. V8-MAGAZINE 77. Greg Anderson johti Bo Butneria 40 pisteellä, käytännössä kahdella kierroksella. tilan, ajalla 4,132. Esimakua tulevasta saatiin lajittelussa, kun Brittany ajoi paalupaikalle ajalla 3,667 sekuntia ja loppunopeudella 330,31 mph (531 km/h). Ensimmäisessä semifinaalissa Kalitta tippui 0,007 sekunnilla tiimikaveri Shawn Langdonille ja mestaruus varmistui Forcelle! Brittanyn keskittyminen ei herpaantunut ja hän voitti semissä Brownin ja sinetiksi finaalissa Langdonin, vieläpä eliminaattorin kovimmalla ajalla 3,668 sekuntia. – Tuntuu aivan uskomattomalta. Kaikki uskovat omaan tekemiseen, vaikka olemme taistelleet ongelmissa pari kautta eikä lajittelukaan mennyt niin kuin piti. Hight savutti renkaita jo 60 jalan kohdalla ja Johnson Jr. Huikeassa finaalissa Gray pääsi etumatkaan reaktioedulla 0,022 – 0,051, mutta niin vain Butner sai kiinni maalikennoilla ja ajoi voittoon, 6,554 – 6,653! – Koskaan ei pidä luovuttaa. Kiitos kuuluu tiimille ja etenkin kaksi vuotta meitä konsultoineelle Alan Johnsonille sekä tietysti isälle, riemuitsi Brittany lehdistötilaisuudessa. Capps löytyi ruudusta kuusi ja paalupaikalle ajoi Jack Beckman, rataennätyksellä 3,835. Tomi Laineen kipparoimana Drew Skillman oli kolmas. Funny Car -ryhmässä Robert Hight ylsi uransa toiseen mestaruuteen, ensimmäinen tuli 2009. Toinen semi oli puolestaan DSR-tiimin mittelö, jossa Tommy Johnson Jr. Tiimikaveri Andrew Hines lajitteli kakkoseksi, 6,799. Robert Cruzen otti arvokkaan päänahan voittamalla hallitsevan mestarin Jimmy DeFrankin. Harmillisesti Jim Headin tiimi ja ruotsalaiskuski Jonnie Lindberg karsiutuivat kaaviosta, lajittelun 17. Force ja Kalitta voittivat lähtönsä. kuittasi kauden toisen voittonsa. Pro Stock – Bo Butner Ken Blackin KB Racing on hallinnut kautta ja tiimin kolme kuskia taistelivat keskenään mestaruudesta. Toisessa parissa Gray meni jatkoon Linen sytyttäessä 0,007 punavalon. Capps oli pakkovoiton edessä, mikäli mieli uusia mestaruuden. Super Stockin finaalissa kohtasivat kaksi 2010 Chevy Cobaltia. Forcen tupla Top Fuel – Brittany Force Kolmella kuskilla oli mahdollisuus mestaruuteen: Brittany Force johti pisteissä kierroksella Steve Torrencea, mutta Doug Kalittan toiveet olivat pitkälti muiden käsissä. Pro Stock Motorcycle – Eddie Krawieck Krawieck ratkaisi mestaruuden varhaisessa vaiheessa, lajittelemalla mukaan sunnuntain kaavioon. Funny Car – Robert Hight Mestaruus oli kahden tiimin ja kahden kuskin kamppailu: John Force Racingin Robert Hight johti pisteissä 15 lajittelupisteellä (yksi kierros on 30 pistettä) Don Schumacher Racingin Ron Cappsia. Wilkersonin Mustang menetti heti lähdössä pidon ja voiton sinetiksi Hight ajoi täydellisen 3,839 vedon. Jännitysnäytelmä käynnistyi jo pudotuskisan avauskierroksella. Meillä oli kauden aikana vaikeuksia ja Countdowniin tulimme pisteissä vasta kuudentena
78 V8-MAGAZINE. Voitto oli Hinesin kauden ensimmäinen, mutta sitäkin tärkeämpi, ja vei kuskin yhteispisteissä toiseksi. Saavutus on huikea, sillä hän on NHRA historiassa vasta kolmas tuplamestaruuteen samana kautena yltänyt kuljettaja. Mestaruutta juhli Joey Severance. Top Alcohol Funny Carien finaalissa John Lombardo Jr. Historian kolmanneksi menestyksekkäin kilpailija otti NHRA-voittonsa numero 102! . Julie ajoi Randy Meyer Racingin huippukalustolla ja tulosta syntyi: lajittelun ykkönen 5,115 ajalla, joka on ryhmän kolmanneksi nopein kautta historian! Eliminaattorissa Julie eteni finaaliin, mutta Chawn Cowie veti pidemmän korren, 5,272 – 5,481. Top Alcohol Funny Carissa Amerikkaa kiertänyt Ruotsin Ulf Leanders voitti kaksi viikkoa aiemmin Las Vegasin natikat. Super Compin finaalissa Bobby Dye Jr.ajoi varman paketin (0,022 reaktio ja aika 8,904) voittaen breakoutin tehneenTanner Theobaldin (reaktio 0,024 ja aika 8,884). Fletcher voitti Tom Mettlerin puolella auton mitalla, ajat 8,022 (–0,538) vastaan 7,399 (–0,511). Super Gasin finaali ratkesi Mike Wiblishouserin 0,015 varaslähtöön ja Steve Parsons voitti. Super Stockin paalupaikan nappasi Ray Skillman Factory Stock Mustangilla FSS/D, ajalla 8,736, joka alittaa indeksin 1,164 sekunnilla. Stockin finaalissa Austin Williams ajoi melko nappiajon, 0,025 sekunnin reaktio ja suoraan dial in -aikaan 11,080! Runnerup Chris Stephenson huonommalla 0,045 lampulla ajoi 0,020 alle. – Vaihdoimme kesken kautta V-Rodit Street Rod -malleihin ja sehän teettikin päänvaivaa. Kun kausi alkoi, ei Bo Butnerilla ollut yhtään Pro Stock -voittoa. Mestaruuden pokkasi Austin Williams. Mutta tiimityöllä asia ratkaistiin: crew chief Matt Hines hoitaa pyörien rungot, Andrew tekee kaikki moottorit ja minä touhuan siinä välissä, kertoo Krawieck. Sportsman Competitionin lajittelukärjestä löytyi Brian Hyerstay G/D VW-putkellaan 8,723, joka alittaa indeksin 0,757 sekunnilla. Eliminaattorissa kokemus oli poikaa, kun finaaliin nousi Dan Fletcher lajittelun 11. Kun kausi päättyi, niin taskussa oli viisi voittoa ja mestaruus. Voittajaksi ajoi 29. Pudotuskisaa hallitsivat samaiset kaverit ja he ottivat finaalissa mittaa tosistaan. Kisa oli John Lombardo Jr:n, joka oli lajittelun ykkönen 5,409 ajalla ja voitti finaalissa Annie Whiteleyn, Mestariksi ajoi Shane Westerfield. Voiton avain oli 0,007 reaktio Jimmyn 0,046 vastaan ja sinetiksi hän ajoi myös lähemmäksi dial-aikaa, 9,344 (9,33). juhli mestarina. Ei edes Krawieckin 0,005 sekunnin reaktio auttanut, kun Hinesin Harrikasta löytyi enemmän potkua viemään voittoon, 6,856 – 6,930. Mestari on ammatikseen kilpaileva David Rampy, jolla on Comp-tittelien lisäksi mestaruudet Super Compissa ja Super Gasissä. Bo on pitkän linjan Sportsman racer ja Compin mestari 2006. sijalta. Lisenssilähtöjen ja Las Vegasin kisan jälkeen siirryttiin Pomonaan. kukisti Annie Whiteleyn. . Vance & Hines Harley-Davidson -tiimillä on nyt yhteen yhdeksän mestaruutta, kun Andrew on voittanut viisi. Top Alcohol Top Alcohol Dragstereissa nähtiin pohjoismaista väriä, kun norjalaisen Top Fuel -kuskin Thomas Nataasin 20-vuotias tytär Julie debytoi alkkisryhmässä. Stock ja Super Stockin mestaruudet otti Justin Lamb. John Labbous Jr. lajittelupaikalta Robert Cruzen, joka finaalissa otti voiton Jimmy DeFrankista. Dan Fletcher kuskasi Braun Racingin C/ EA 2008 Chevy Cobaltin Competitionin voittoon. Pomonassa Ulf lajitteli kolmanneksi 5,482 sekunnin vedolla, mutta nukahti lähdössä toisella kierroksella Terry Ruckmania vastaan. Skillmanit kilpailevat kolmessa sukupolvessa ja Drew Skillman on Rayn pojanpoika
VIINA HAUTA TERVA SUOMEN SUOSITUINTA MUSIIKKIA. RADIOSUOMIROCK.FI
Tässä yhteydessä pitää myös huomauttaa lukijoita sen verran, että älkää erehtykö kutsumaan vuosimallien 1956– 1957 Continental Mark II autoja Lincolneiksi. Näistä tuontiautoista etenkin nämä 50-luvun edustajat vaikuttivat suorastaan ihmeellisiltä. Hänellä oli jo ennen tätä Premieriä ollut omistuksessaan 1971 Lincoln Continental 2d hardtop, joten siivekäs 50-luvun Lincoln tuntui hänestä johdonmukaisen selkeältä ratkaisulta. Ford konserni perusti juuri näihin Oman aikansa 80 V8-MAGAZINE. Auto oli myynnissä Iowan Cedars Rapids -nimisellä paikkakunnalla ja sellaisella automyyjällä kuin Duffy’s Collectible Cars, Inc. Niinpä katseet oli suunnattava internetin laajaan tarjontaan. Maunu kertoo hyvin muistavansa kuinka heillä oli kavereiden kanssa ollut erilaisia autoja jo aikaisemmin, kun sitten muutamat heistä kävivät Amerikan suunnalta hakemassa avoautoja. Ihan vain kuvien perusteella tämä eBay-löytö on tänne Suomeen ostettu syyskuussa 2006, vakuuttelee Maunu. Vuonna 1956 esitelty Premiere oli vuosina 1956–1957 hienointa mitä Lincolnilla oli ylipäätään tarjota kovasti kilpailuilla 50-luvun loppupuolen luksusautomarkkinoilla. – Ennätin etsiä tällaista viisseiskaa eBaystä hyvän tovin, kunnes mainio kaverini Jarmo Rautanen soitti minulle ja kertoi, että nyt sinne on ilmestynyt havittelemani yksilö. Siinä sitten hissun kissun virisivät myös Maunun omat ajatukset avoautojen suuntaan. Edellä mainittua Rautasen Jarmoa kohti voi tavallaan osoittaa syyttävän sormen sen suhteen, että Maunusta ylipäätään tuli avoautoilija. Lincoln Premiere Convertible 1957 LUKSUSTA T ämän aikakauden avoautoista ei täällä Suomessa ole koskaan ollut ylitarjontaa, ja enemmistö olemassa olevista edustaa uustuontia etupäässä Amerikan suunnalta
TEKSTI JA KUVAT HEIKKI MALINEN aikoihin ihan oman Continental Divisioonan kyseisiä äärimmäistä jenkkiluksusta edustavia autojaan varten ja näistä ei Lincolnin logoja, tai edes mainintaa Lincolneista löydy mistään. . Tämä oli ensimmäisen talven hommia, ja se toteutettiin nostamatta koria pois rungolta. Automerkin kohdalla ei katseltu muita vaihtoehtoja kuin Lincolnia, ja näin toiveena olleet isot siivet johtivat vain yhteen suuntaan. Niinpä kori oli stabiloitava nopeassa tahdissa. Ajelinkin sillä sitten koko kesän 2007, Maunu kertoo. Homma saatiin kunnialla päätökseen, ja sain ensimmäisen mahdollisuuden ajella omalla avolla. – Purimme lahoja koteloita pois yksitellen ja yritimme samalla tukea koria niin, ettei mitään vahinkoja sattunut. Ihan ajokelpoinen Maunu totesi melko nopeasti Premieren saavuttua Suomeen, että sen ulkokuori oli yllättävän hyvässä kunnossa. Siipikuumeen iskettyä mieheen ei Maunu Toiviainen mahtanut muuta kuin ryhtyä etsimään omaa avoautoa. Maunu teki piirustukset ja Ylisen Jari nikkaroi niiden mukaan tarvittavat kotelot, jotka hitsattiin kiinni ja pultattiin kori paikoilleen. Auton keskiosassa korin kiinnikkeinä toimivat kotelot sen sijaan osoittautuivat lahoiksi. V8-MAGAZINE 81. Auto toimi sen verran hyvin, että sillä käytiin kesän aikana myös Västeråsin PoMaunun Premiere on varustettuna optiona saatavana olleella ajovalojen automaattisella himmennystoiminnolla
Työkaluksi synnytettiin FIA:n Drag Racing Commission, jossa toimin Suomen edustajana komitean ensimmäiset vuodet. Firmat kuten McDonnell Douglas, Boeing, Lockheed Martin jne. Konehuoneessa on 368-kuutiotuumainen Y-lohko V8. R-kioskin kautta saattoi tilata maailmalta mitä ihmeellisimpiä aviiseja, joten tilaus sisään ja muutaman kuukauden odottelun jälkeen ensimmäinen Hot Rod kolahti postilaatikkoon. jäsenmäärää ei ole milloinkaan haluttu maksimoida, vaan pyrittiin varmistamaan kerhon yhtenäisyys tiukalla menettelyllä jäsenvalinnoissa. Sellainen löytyi Iowan Cedar Rapids:ista elokuussa 2006. SM-osakilpailun FHRA:lle. Suorituspaikoista oli tuohon aikaan huutava pula ja niitä etsittiin kiivaasti eri puolella Suomea. Tavoitteessa taidettiin onnistua, sillä tällä hetkellä kerhon jäsenmäärä on 31 henkilöä, joista 22 on ollut jäsenenä alusta asti. Mittavaa kilpailu-uraa siitä ei syntynyt, mutta jotain kokemusta kertyi tulevia toimitsija-aikoja varten. Jatkossa olikin sitten vuosia, jolloin olin USA:ssa enemmän aikaa kuin Suomessa. Niin erilaiselta maailma näytti Kekkos-Suomen ulkopuolella. Maunun oma tarina Harrastukseni alkujuuret juontavat kauas 1970 luvulle. Kerhon toimintaidea poikkesi jonkin verran muista alan kerhoista, mm. Myös Motoparkissa alkoi tapahtua 1987 alkaen ja minulle kävi FHRA:lta kutsu toimitsijatehtäviin. Suomessa ja muuallakin Euroopassa elettiin Drag Racingin kultaisia vuosia, ja jopa NHRA kiinnostui lajin maailmanlaajuisesta kehittämisestä. Myös kaveripiirissä alkoi yhä useammalla olla jenkkikalustoa, joten oman kerhon perustaminen alkoi itää mielessä, ja niinpä olin vuonna 1980 perustamassa kerhoa nimeltä Street Drivers ry Etelä-Pohjanmaan alueelle. Perhekin perustettiin Sarin kanssa jossain välissä ja syntyivät pojat Mikko ja Markus. tulivat tutuiksi, kuten myös se, miten eri tavalla asioita voidaan tehdä suurvallassa, tapauksesta riippuen hyvin tai huonosti. 90-luvun alkuvuosina elin toimitsijaja järjestöihmisenä kiireisimpiä aikoja, ja kun sitten työelämässä Ilmavoimien F-18 Hornet hankinnan myötä tuli mahdollisuus muutokseen, sai järjestötoiminta väistyä, ja seurasi muutto Seinäjoelta Tampereelle. Opinnot Tekussa olivat vielä kesken, mutta kesäansioita, opintolainaa ja rohkeutta riitti 1965 Ford Mustangin ostoon. Sain mahdollisuuden rakentaa kilpailuorganisaation uuteen paikkaan ”puhtaalta pöydältä” ja myös toteuttaa sitä kilpailujen johtajana Alastaron alkuvuosina. 82 V8-MAGAZINE. Olin jossain saanut nähdä lehden nimeltä Hot Rod Magazine, eikä sen jälkeen ollut paluuta. Ensimmäisen jenkkiauton hankin vuonna 1979. 2000-luvulle tultaessa alkoivat pahimmat ruuhkavuodet olla takanapäin ja vanha tavoite omistaa 50-luvun avoauto alkoi muistutella olemassaolostaan. Harrasteautoilu oli 1971 Lincoln Continentalin varassa, joka onneksi odotti nappikunnossa käyttäjäänsä Valkeakosken tallissa, muuhun kun ei juuri olisi aika riittänyt. Hyvinä kesinä ajoitukset onnistuivat niin, että päästiin osallistumaan Västeråsin Power Meet:iin. Kiihdytyskilpailuja käytiin tietty seuraamassa ja vähän ajamassakin Räyskälässä, itsekin ajoin 80-luvulla Stocklisenssin 1970 Plymouth Road Runnerilla. Jos auton merkin pitää olla Lincoln, ja jos siinä vielä halutaan olevan siivet, niin valintamielessä on maalannut itsensä aika lailla nurkkaan, koska vaihtoehtoja on tasan yksi: 1957 Lincoln Premiere. Yksi asia johti toiseen, ja sittemmin olin jäsen FHRA:n johtokunnassa, kun Alastaron rataa synnytettiin. Ensimmäinen katuautokisa järjestettiin vuonna 1984 ja jatkossa järjestimme mm. Meillä oli ollut pitkään kiikarissa Kauhajoen Lamminmaan lentokenttä, ja lopulta onnistuimme saamaan sopimuksen sen käytöstä kilpailutarkoituksiin
WA = Wayne, Michigan assembly plant. Nykyiset levyjarrut jarrusatuloineen ovat jonkun tuotannossa olevan auton osia, mutta merkkiä ei Maunu osaa sanoa. Power Antenna. Vanteiden pulttijaoksi oli jenkkikauppiaan suunnalla sentään askarreltu Maunun haluamat mitat. White sidewall tires. Verhoilussa oli alun perin nähtävissä kahta eri sävyä, mutta uudelleen verhoilun myötä kokonaisuus näyttää pitkälti yksiväriseltä. 01 = Presidential Black. 729 = blue leather interior. Toimenpiteiden jälkeen tekniikka on ollut luotettavassa kunnossa. A4 = scheduled for production on January 4, 1957. Näistä kahdesta hän yhdisteli parhaat palat yhteen ja asensi tämän nykyiselle paikalleen vasta auton ylimaalauksen jälkeen. Tämän Maunu oli ennättänyt hankkia vuosia aikaisemmin, ja itse asiassa peräti kaksin kappalein. Pysähtyy lopulta Ensimmäiset vuodet Maunu taisteli alkuperäisten rumpujarrujen ja toivottoman Bendix Threadle Vac -alipainetoimisen tehostimen kanssa, mutta nykyisin nurkista löytyvät levyt. Lincolnin alkuperäinen jarrutehostin on kuusituumainen, eikä tilaa ole juuri isommalle. Tässä vaiheessa auton ulkokuori vedettiin peltipuhtaaksi ja siitä korjattiin kaikki tiedossa olleet ruostevauriot. Varsinainen auton maalaus toteutettiin Virossa ja kyseessä on sama paikka, missä kaverin New Yorker oli maalattu muutama talvi takaperin. Ne Maunu löysi netistä, ja jarrut myyneen putiikin ilmoituksen mukaan ne olivat juuri Premieriin suunnitellut Bolt On -versiot. Auto lähti jo tehtaalta ulkokuoren mustalla President Black -maalipinnalla, sinisellä verhoilulla ja joillakin sinisiksi maalatuilla detaljeilla varustettuna. Kuskin puoleisen etulokasuojan päältä löytyvä hakuvalo-peili on tehtaan alkuperäinen optiolistalta ruksattavissa ollut varuste. VALMISTUSNUMERO 57WA32358L BAJ76B-01-729-A4-C12: 57 = 1957. Toinen lokasuojan kaari takana oli joskus aikoinaan tehty Amerikassa pakkelista, mutta Maunulla oli tehtynä siihen korjauspala. Hitaasti kiiruhtaen Maunu teetätti autoonsa uudet verhoilut nelisen vuotta sitten Tallinnassa Tuningstyle Ou:n verhoilupajalla. Maunu sai hankittua 7-tuumaisen tehostimen, jonka mukana tuli joku pääsylinteri. Vaihteisto puolestaan lähti peruskunnostettavaksi Pekka Nätkinille Poriin. 012 = rotation number (production sequence). Lokasuojien etunurkilla on taipumus kaikissa vastaavissa Lincolneissa ruostua puhki niissä olevien taskujen myötä. BAJ76B = Lincoln Premiere Convertible body style code. Pääsylinterin vaihto toiseen korjasi kuitenkin asian. Ulkokuoren osalta Maunu on ennättänyt tehdä autoonsa jonkun verran erilaisia toimenpiteitä. Ne menivätkin paikoilleen, kuten myyjä oli luvannut. Lincoln Pemiere Convertible 1957 . OPTIOT (NÄITÄ EI AUTOSSA OLE): Keskuslukitus + varoitusvalo (kamppeet on, asennusta vailla), Tissue Dispenser (asennusta vailla), turvavyöt edessä ja takana, valaistu kompassi taustapeilin varressa. wer Big Meetissä. 32358 = the 31.358th Lincoln scheduled for production at Wayne for the model year (the first was 1001). PERUSTIETOJA & VARUSTEITA: Valmistettu 3676 kpl, moottori 368 cid, 300 hv, 415 ft-lb, Turbo-Drive Automatic Transmission, 3 speed. Ne Maunu korjautti jo vuosia vuosia sitten, ja niillä mentiin aina talven 2016–2017 kynnykselle asti. V8-MAGAZINE 83. L = Lincoln car line. Syksyllä parantelun kohteeksi otettiin jarrut ja auton 368-kuutiotuumainen ja 300 hevosvoimaa sekä 415 jalkapaunan väännön tuottava moottori remontoitiin. Power vent windows (oma lisäys, alkuperäiset kytkimet ja moottori/vaihde, johtosarjat omavalmiste). Kaksi lämmityslaitetta (dual control heat),* Heating, termostaattiohjattu, sijaitsee lattian alla, puhaltaa etupenkin alta eteen ja taakse, * Defrosting, sijaitsee moottoritilassa, puhaltaa tuulilasille. Multi Luber push-button lubrication. OPTIOT (NÄMÄ ON): Alun perin Directed Power differential, toistaiseksi alla on peruskorjattu vakioperä, välitys 3,07. Kromija pisteosia ei autosta ole varsinaisesti puuttunut, mutta niitä on sittemmin vaihdeltu jonkin verran. Power brakes, green tinted class, power windows, tankki 20 gal. Kymmenen vuotta sitten hän oli hankkinut myös tehtaan alkuperäiset kynnyskotelot, jotka vaihdettiin nyt aiemmin korjattujen tilalle. Curb Signals. Automatic Headlight Dimmer. Näillä eväin autoon ei kuitenkaan saatu aikaiseksi hyviä jarruja. . Spotlight. 6-way power seat (Premiere:ssä on vakiona 4-way power seat)
– Olen ajellut autolla melko tarkasti joka kesä noin 2500 mailia, joinain kesinä myös kolmosella alkavia lukemia. Lisälehdillä saadaan myös vähennettyä korin suuntaan kohdistuvia rasituksia. Maunu haki Kaijalaisen Penalta vakioperän, joka on nyt kunnostettuna Premieren alla. Tällä haavaa Premieren takapäästä löytyy kaverilta haettu lukoton perä. 84 V8-MAGAZINE. Sinänsä Fordin kanta juuri näihin kartiolukollisiin lukkoperiin on aina ollut se, että niitä ei kannata korjata, eikä heidän suunnaltaan ole annettu korjaamiseen liittyen mitään ohjetta. Premieren valkoinen katto ei ole Maunun mukaan täysin hyvä, mutta tulevana Projektivai heita Vanhojen poisruostuneiden koripalkkien tilalle Maunu suunnitteli ja teki piirustukset joiden pohjalta kaveri valmisti palkit. Alkuperäisen perän kartiolukko odottaa kunnostusta. Vajaat kaksi kuukautta myöhemmin moottori ja vaihteisto olivat kunnostettuina matkalla takaisin konehuoneeseen. Ennen sen paikoilleen asentamista kaikki puskurin kiinnikkeet tarkistettiin, maalattiin ja kaikki puskurin valoihin liittyvät sähköt uusittiin. Kannustimena on toiminut ajatus, että jos sen on ihminen tehnyt, sen voi myös ihminen korjata. Alkuperäiset rumpujarrut on korvattu tuntemattomaksi jääneen valmistajan levyillä. . Niiden tarkoitus on vakavoittaa takapään käyttäytymistä silloin, kun ajossa on paljon kuormaa ja isot ylitykset taka-akselilta. Etupuskurin Maunu hankki vuosia sitten omaan siipiavojengiinsä kuuluvien kavereiden kanssa yhteistilauksena Amerikasta. Takapäähän on vaihdettu ilmaiskarit ja tulevan talven suunnitelmiin kuuluu vielä lisälehtien asennus. Joka vuosi on käyty Ruotsissa ja välillä Pohjanmaalla, mistä olemme vaimoni kanssa molemmat kotoisin. Ford on vaan yksiselitteisesti todennut, että yksittäisiä korjauspaloja ei ole kaupan, joten ostakaa koko lukkomurikka sieltä mistä haluatte. Maunun ajatuksissa on kuitenkin alkuperäisen lukkoperän kunnostaminen, ja niinpä hän on ostanut jonkun perään kuuluvan rattaan talteen, kun sellainen on ilmaantunut tarjolle. Kesällä 2017 kävimme Pietarsaaressa edestakaisin, ja näin sain mittariin taas yli 3000 mailia. Takapuskurin hän puolestaan löysi omien hakujensa perusteella. Ensimmäisenä kesänä Maunu pyrki tutustumaan Lincolnin tekniikkaan ratin takaa, ja näin toisen talven kohdalla oli edessä tekniikan nosto pois paikoiltaan. Lukkoperä autossa on ollut vakiona, mutta sen kartiolukko on hajonnut ajan saatossa. Muita pienempiä osia on lähetetty eteenpäin Orivedellä asuvan Konttijärven Karin suuntaan, joka puolestaan on lähetellyt osat kromattavaksi ulkomaille. Varsinaisia uudelleen kromattuja osia autossa ovat lampunkehykset, jotkut ovenkahvat ja muut pienemmät osat. Lincolninsa korjaustoimenpiteiden kanssa Maunu on edennyt hitaasti kiiruhtaen, sillä tavoitteena on aina ollut mahdollisuus kyetä ajelemaan autolla joka kesä. Puskurin kävyt kromattiin uudestaan Loimaalla vasta viime talvena. Alustan osalta Maunu katsoo autonsa olleen melko hyvä, vaikkakin noita korin kiinnityskoteloita jouduttiin uusimaan, ja samassa yhteydessä lattiasta löytyi jonkun verran korjattavaa. Kymmenkunnan omistusvuoden aikana ajokilometrejä onkin kertynyt matkamittariin vuosittain. Pelkästään ilmaiskarein kompensoimalla olisi väärä paikka hakea parannusta
Keväällä 2017 hän ennätti vaihtaa ensimmäiset kaksi tuulilasin etukaarien tiivistettä. Näin ikkunoiden ja katon rakoihin kohdistuvat ilmavirrat pysyvät ulkona. Kaikki muut tiivisteet hänellä on olemassa ja näiden vaihdon yhteydessä hän tietää joutuvansa aloittamaan armottoman säätötyön, sillä katosta ei muuten tule tiivistä. V8-MAGAZINE 85. . Usein tienpäällä näkee avoautoja ajelemassa katot pullistellen ties minkälaisiin muotoihin. Heidän suurin huolensa on, että koska ja missä sähkö loppuu. Syy löytyi tankista, josta Maunu valutti pois melkein puoli ämpärillistä ruostesakkaa. Tähän Maunu toteaa ensimmäiseksi lääkkeeksi kokonaan uudet, pehmeät ja kunnolla kiinni ottavat tiivisteet. Penkkien uudelleen verhoilu teetettiin Tallinnassa nelisen vuotta takaperin. Sen sai kuitenkin elvytettyä käyttökuntoiseksi sitruunahapolla ja tankin selaerilla. Hakuvalo-peilin Maunu kasasi kahdesta erillisestä yksilöstä ja asensi sen paikoilleen vasta talvella 2016–2017 tehdyn korin ylimaalauksen jäljiltä. talvena hänen olisi tarkoitus vaihtaa loputkin katon kumitiivisteet. Se ei vuoda muualta kuin katon ikkunoiden saumoista. Tankin putsausta Eräs auton tekniikkaan liittyvistä ja huolenpitoa kaivanneista alkuaikojen asioista oli tukkoon mennyt kaasari. Vanhojen autojen omistamiseen liittyy tosiaan erilaisia huolia ja haasteita, mutta ajatelkaapa vaan ihan modernimpien sähköautojen omistajia. Siitä löytyy optiolistalta jo alun perin ruksattu ja oikeanpuoleiseen etupuskuriin kiinnitetty Curb Signal, jonka tarkoituksena on varoittaa vaikkapa korkeista kanttikivistä. Teoriassa ihan yhtä hyvä apuväline kuin nykyiset peruutustutkat, mutta eivät nämäkään ole mikään tae siitä, etteikö osumia voisi syntyä. Katto on edelleen sama, mikä autossa oli paikallaan ostohetkellä syksyllä 2006. Maunun vaimo Sari pitää autosta ja myös pyörittelee sitä onnistuneesti
1/2018 ilmestyy Tammikuussa viikolla 3 Komeaksi kloonattu Pietarsaarelaisen Mikael Vainionpään '69 Chevrolet Chevelle oli tehtaalta tullessaan pikkulohkoinen perusversio. Vuosien saatossa autosta on muokkautunut SS-muskelimallin mukainen ja 396-kuutiotuumaisella isolohkolla ladattu menopeli, jonka komea viimeistely ulottuu yksityiskohtiin saakka. Nimensä mukaisesti se etenee Cadillacin 331-kuutiotuumaisen veekasin voimin. ...ja paljon muuta: Basic Tech – nokka-akseli, Uudet jenkit ja moottoripyörät, V8-Magazine vuosia sitten…. Ford Cabriolet 1931 Jaska Velinin 331 Eldorodiksi nimeämä huikea rodi on detaljirikkaudessaan kuin koru. Reilun viiden vuoden tiiviin työskentelyn tuloksena avosta muokkautui hänen toiveidensa mukainen ”Tulilintu”, joka on viimeistelty hienosti kauttaaltaan. Toiveiden Tulilintu Kokkolalainen Jarmo Hietala hankki ensimmäiseksi jenkikseen kovia kokeneen '68 Pontiac Firebird 350 Convertiblen
ANNA JOULULAHJAKSI LEHTITILAUS! 9 | 201 7 • ww w.a utob ild.fi H in ta 7, 20 Hyö ty PAK KAA OIK EIN Kaik ki tava rat turv allis esti mu kaa n PER ÄKÄ RRY N pyö rän laak erin huo lto ja vaih to KOE AJO SSA : Volv o XC6 · Ope l Cros slan d X · Toy ota Priu s PHV · Fiat Tipo STW KÄY TET TY: KUI NKA ETU VET OIN EN NIS SAN QAS HQA I KES TÄÄ VUO SIA . Esi-isät saapuivat Kaakkois-Aasiast a KORALLIT VÄSYVÄT Veden lämpeneminen uhkaa laguuneja Unelmien saaret ja vaarallinen aalto Leif Schulman: Matka antoi nuorille oppia loppuelämäksi RA NS KA N PO LYN ESI A · Pla ne ett a 9 · US A:n ja M ek sik on raja · Ru usu ntu ota nto Ke nia ssa · Su om i 10 vu ott a: Hu ida nk eid as Seis – vain yksi halaus! Raportti USA:n ja Meksikon rajalta 1 7 5 6 41 48 82 46 59 58 P A L .V K O 2 1 7 -2 7 246 595 -17 -05 5 vinkkiä HOPEAN HOITOON Teemana kunnostu s Vierailulla Rakkaude lla vaalittu talo Raumalla Design Suomalain en filigraanila si MUSEONJO HTAJA PILVI KALHAMA ”Aarteeni on itse verhoilem ani jugendtuo li.” LÄÄKÄRI SAULI SIEKKINEN ”Nuutajär ven kartanon pysähtyn yt aika kiehtoi.” PERINN EMAALIT KUNNIA AN! PE RIN N EM AA LIT FIL IG RA AN ILA SI KU ST AV ILA ISU U S 9/2017 Hinta 12,50 € AN TII KK I & D ES IG N 163 9/2 017 KERÄILY • SISUSTUS • ANTIIKKI • DESIGN • VINTAGE • TAIDE Katso hinnat ja tee tilaus osoitteessa joululahjalehti.fi LUKUILOA KOKO VUODEKSI! KAIKKI LEHDET –40%. Huidankeidas Satakunnan suoluonto yllättää rikkaudellaan Kenian ruusutehtaat Lähikaupan kukkakimput kootaan Itä-Afrikassa TAHITI G TO U KO – KE SÄ KU U 5– 6/ 20 17 Touko–kesäku u 5–6/2017 • 12,90 € • www.geo-lehti .fi U U S I I K K U N A M A A I L M A A N g MYRSKYN RATSASTAJAT Teahupoon superaalto houkuttelee hurjapäitä MITEN POLYNESIA ASUTETTIIN. fok us med ia fok us med ia fok us med ia fok us med ia fok us med ia fok us med ia fok us med ia fok us med ia fok us med ia fok us med ia fok us med ia sama leikk aus mole mmi ssa: black sama leikk aus mole mmi ssa: bold SUV -ve rtai lus sa nel ive tom alli t Uus i Ma zda CX5 HAA STA A KOV AT KIL PAI LIJA T Uud enk aup ung in aut om use o AUT OKA UPU NGI N AA RTE ET Kia Spo rtag e Pik kub uss i Me rce des -Be nz V 220 d VW Tig uan Ma zda CX5 Nis san Qas hqa i 100 000 KM :N KES TOT EST ISS Ä 8/20 17 | Hinta 10,60 € Audi A6 Avan t 2.0T ‘99 Hon da Civic 1.5 seda n ‘96 Niss an 200 SX S13 ‘91 Toyo ta Alte zza RS20 Z-Ed ition ‘99 Volk swag en Cadd y 1.9 TDI ‘85 Klas sikk o 830 hv 2JZmoo ttori lla Volv o PV4 44 3,4 2JZ ‘53 Klas sikk o 830 hv 2JZmoo ttori lla GTityttö Paula Toyo ta Gran via 3.0 TD ‘97 SUP ERM ATA LA LUK SUS -HIA CE kään tää päät TAPA HTUM IA: EC Car Show , Fitted Fest, Herkk o Cruis ing, KTCE 2017, OCF Summ er Party , Radal le.com Festiv al, Vauht iajot, Waas a Cruis ing 2017 Toyo ta Gran via 3.0 TD ‘97 SUP ERM ATA LA LUK SUS -HIA CE kään tää päät 11272 6_.in dd 1 18.8.2 017 13:40 :33 SUOM EN SUU RIN JENK KIAU TOLE HTI 7/ 20 17 HI N TA 10 ,6 € ´31 Ford Deuce, ´62 Chevy Pickup, ´70 SS Chevelle, ´70 Dodge Monaco, Paljon tapahtum ia ja kisoja! Tässä numerossa PULTT IEN JA KIERT EIDEN SALAT TEKN IIKKA : NEW YORK Oldsmo bile 98 Sedan 1951 Do ll Planeetta 9 Kiertääkö Aurinkoa tuntematon jätti