Ilmoitusasiakas on korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamasta mahdollisesta vahingosta kolmannelle osapuolelle ja/tai lehdelle. Ei ole filmikuluja ja lopputuloksen näkee heti. Ulkomaan matkoilta rahdattiin osia laukut väärällään. Alkuperäisen V8-Magaziinen logon suunnitteli Peksu Mannermaa, joka myös teki sille faceliftin 20-vuotisjuhlan kunniaksi. Tallennamme puhelut laadun varmistamiseksi ja koulutustarkoituksiin. Printatuista tekstipalstoista synnytettiin sivutaitot leikkaa ja liimaa -periaatteella. Yhteydenpito on kenties muuttunut huikeimmin. V8-Magazinen tilaajat ovat Fokus Media Finland Oy:n asiakasrekisterissä. Ulkomailta tilattujen lehtien ilmoituksista näki uusia tuotteita, myytäviä osia, autoja. Samoihin aikoihin, kun Veekasi syntyi, syntyivät myös ensimmäiset osakaupat. Drag racingissä suomalaiset ovat Euroopan ehdotonta eliittiä. Veekasin ykkösnumerossa oli 40 sivua, valtaosa mustavalkoista ja vain 8 värisivua. Linney, Heikki Malinen, Jim Maxwell, Kari Mörö, Anders Odeholm, Heikki Parviainen, Juha Peltonen, Pekka Polvinen, Kai Salmio, Matti Saloranta, Joke Simonen, Erik Stigsson, Pekka Vaisto ASIAKASPALVELU Sähköpostiosoite asiakaspalvelu@fokusmedia.fi Puhelin 020 735 4130* *Puhelun hinta lankapuhelinliittymästä soitettuna on 8,35 snt/ puh + 7,02snt/min ja matkapuhelinliittymästä soitettuna 8.35 snt/puh + 17,17 snt/min. Lehdet olivat pitkälti mustavalkoista nelivärierotteluiden ja -sivujen ollessa todella arvokkaita. Soittaminen ulkomaille, Ruotsiin ja etenkin Amerikkaan maksoi maltaita. Suomi on täynnä toinen toistaan hienompia autoja ja moottoripyöriä. KAUPALLINEN JOHTAJA Jaana Lindvall-Harki JULKAISUJOHTAJA Laura Luoma MEDIAMYYNTI Sirpa Toivoniemi JULKAISIJA Fokus Media Finland Oy PAINOPAIKKA Kroonpress AS, Tartto 2018 ISSN 0780-2102 V8-Magazine on Aikakauslehtien liiton jäsen Perinteet kunniassa. ”Keltaiset pörssit” ja ”auto traderit” olivat kova sana, netti korvasi ne. Harrastus on erittäin elinvoimainen ja rakentelun taso on aivan maailman huippuluokkaa. Alussa jutut naputeltiin kirjoituskoneella sormenpäät ruvella. Puhelimen korvasi joskus 1990-luvun alussa faksi, jonka viestit saattoivat mennä perille tai ei, ja monesti vastauksia sai odotella. Yhtiöllä on oikeus käyttää tietoja suoramarkkinointiin, etämyyntiin ja markkinatutkimuksiin henkilöstölain mukaisesti. Haastavissa olosuhteissa kuvatessa ei koskaan tiennyt lopputuloksesta. Tänään kaikki tapahtuu tietokoneen ääressä. Autot kuskasivat matskuja toimituksen ja painon välillä, joskus iltamyöhään. 40 vuotta sitten se oli aivan mahdotonta. Jarmo Markkanen YKSI EI MUUTU Lehti ei vastaa tilaamattoman materiaalin säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Sama logo on yhä käytössä. Tämän päivän digikamerat tuntuvat itsestään selvyyksiltä. V8-MAGAZINE 3 Ratin 4 vuotta on oikeasti pitkä aika. Päivän kuulumiset vaihdettiin paikallisen huoltsikan kahvilassa. Tilaaja voi kieltää tietojensa käytön. Entä autojen kuvaaminen. Postiosoite V8-Magazine Hämeentie 153 C 00560 Helsinki Sähköpostiosoite v8-toimitus@fokusmedia.fi V8-Marketin sähköpostiosoite v8-market@fokusmedia.fi Facebook-osoite www.facebook.com/V8Magazine TOIMITUS Päätoimittaja Jarmo Markkanen Toimituspäällikkö Petri Laulajainen Ulkoasu Faktor Oy / Kirsi Perimö Avustajat Juha Airio, Bo Bertilsson, Paul Granvik, Hannele Hatanpää, Mikko Isokangas, Harri Jukarainen, Harri Kunnasvuo, Michael Lamm, Peter S. Lehti ei vastaa taloudellisesti niistä vahingoista, jotka aiheutuvat mahdollisista ohjeissa olevista painotai muista virheistä. Jenkkiautoihin liitetty raggari-imago vaihtui vuosikymmenien aikana arvostetuksi rakenteluharrastukseksi. Maailma ympärillä on muuttunut melkoisesti, niin lehden teossa kuin jenkkiautoharrastuksessa. Mutta yksi ei ole muuttunut: Veekasi on edelleen hot rod -harrastuksen sanansaattaja maassamme. Silloin ennen lankapuhelin oli kotona ja töissä, kännyköitä ei tunnettu. Tarjottu tai tilattu aineisto hyväksytään julkaistavaksi sillä ehdolla, että julkaisija saa korvauksetta käyttää sitä uudelleen lehden tai sen yksittäisen osan uudelleenjulkaisun, yleisölle välittämisen tai muun käytön yhteydessä toteutusja jakelutavasta riippumatta sekä luovuttaa oikeutensa edelleen ja muokata aineistoa hyvän tavan mukaan. Maailma on pienentynyt, kun harvinaisenkin osan voi löytää sähköisistä kanavista vaikka toiselta puolen maapalloa. Kun mustavalkokuvista siirryttiin väriaikaan, diafilmi oli kallista ja sitä käytettiin nuukasti. Lainatakseni Kim Petterssonin ensimmäisen numeron pääkirjoituksen loppulausetta: Me pidämme amerikkalaisista autoista, rakentelemme niitä, panemme rahamme niihin ja kirjoitamme niistä. Ilman sähköpostia ja somea tuskin tulee enää toimeen. Veekasi 40 vuotta. Osien hankinta noudatti samaa kaavaa
KANNESSA KANSIKUVA: PAULI PIRSKANEN 34 FORD MUSTANG GRANDE 1971 Haapakoskelainen Timo Luhtinen iski 70ja -80-lukujen taitteessa silmänsä Pieksämäen suunnalla liikkuneeseen Mustangiin ja rakensi myöhemmin autosta näköispainoksen. Tuoreimmat osa uutuudet ja uusimmat rakentelutrendit olivat jälleen pääosassa perinteisessä megatapahtumassa. 8 CHEVROLET NOMAD 1955 Olli Salmen 1955 Nomad valmistui viime kesänä mittavan rakennusrupeaman jäljiltä. 64 PLYMOUTH DUSTER 1970 Mopareita harrastaneessa perheessä kasvanut Jukkis päätti vaalia perinteitä ja hankki kunnostettavaksi projektiksi jääneen ’70 Dusterin KISAJUTUT 46 NHRA DRAG RACE FINALS 14.–17.11., POMONA Amerikan mittava kiihdytyskausi sai päätöksen Pomonassa ajetussa finaalikisassa, missä viimeisetkin mestaruudet selvisivät. SISÄLTÖ 10/2018 VEEKASI KIERTÄÄ 84 SEMA SHOW, LAS VEGAS 30.10–2.11. Rakentelun ohjenuorana oli käytännöllinen ja turvallinen hot rod. MÄKISEN EX-VETTE Tämä ’69 Chevrolet Corvette Stingray tunnetaan yhä Mäkisen Jorman Corvettena, vaikka hän ei ole omistanut autoa vuosikymmeniin. KUUDEN PYÖRÄN KOTI GMC Glenbrook Motor Home 1975 ehti toimia kahden suomalaisen rakennusmiehen asuntona ja toimistona LähiIdässä sekä pihavarastona Virossa, ennen kuin kangasalainen Mikko Heimo pelasti auton takaisin Suomeen ja palautti moottorikodin entiseen loistoonsa. Auto on yhä hengissä. ESITTELYSSÄ LISÄKSI 16 FORD 5W COUPE 1932 Vaasalaiset Poutasten veljekset Ari ja Juha rakensivat tämän tarinan auton eräänlaiseksi väliterapiatyökseen. OLDSMOBILE CUTLASS F-85 1966 V8-Magazinen ensimmäisen julkaistun numeron 1/78 keskiaukeamalla poseerasi tämä Cutlass. 40 VIOLETTIA USVAA Virve Salosen klassiseen tyyliin kustomoitu ’39 Mercury Coupe oli maassamme ensimmäinen lajissaan. Kyseessä oli toinen suuri muutoskierros autolle. KAKSIPYÖRÄISET 80 HARLEY-DAVIDSON FLH 1978 Harri Honkala löysi hyvän aihion ja teki siitä pienin muutoksin mieleisensä chopperin. SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI 10 /2 01 8 H IN TA 10 ,6 € 53 59 68 4 V8-MAGAZINE. Nimekseen se sai Purple Haze
PIENOISMALLIT 78 MENNEISYYDEN MALLIT NYKYAJASSA Vuosien takaiset rakennetut pienoismallit ovat säilyneet tähän päivään saakka, ja ne kuvastavakin hyvin mennyttä aikaa. 16 34 74 TAPAHTUMAKALENTERI 76 V8-MARKET OSTOJA MYYNTIPALSTA 98 SEURAAVASSA NUMEROSSA VAKIOPALSTAT 3 PÄÄKIRJOITUS 6 NAPPILAUKAUS 20 UUTISIA JA ASIAA 48 KALIFORNIA KRUZIN 90 RAMBLER AMERICAN 440 CONVERTIBLE 1966 Ruotsalainen Sven Hansson rakensi 70-luvun lopulla tyrmäävän Ramblerin, jonka maskissa pyöri auton vanne. 24 V8-MAGAZINE 1/78 Tästä kaikki alkoi 40 vuotta sitten. LINNEY V8-MAGAZINE 5. 26 LUKIJAT MUISTELEVAT V8-Magazine on vaikuttanut lehtenä monen harrastajan elämään. Lukijat kertovat mieleenpainuneista muistoista. KERÄILYKUVAT 50 OLDSMOBILE CUTLASS F-85 1966 KERÄILYKUVA: KAI SALMIO 52 FORD COE TRUCK 1940 KALENTERIKUVA: PETER S. Nyt tämä tiettävästi Ruotsin ensimmäinen viranomaisten hyväksymä lowrider on Suomessa avustajamme Kai Salmion omistuksessa. 30 HENKILÖKUVASSA JARMO MARKKANEN Vuodesta 1994 V8-Magazinen päätoimittajana toimineella Jarmo Markkasella on takanaan pitkä ura hot rod -toimittajana
Nappilaukaus 6 V8-MAGAZINE
Ideana on, että te lukijat lähetätte V8-Magazinen toimitukseen omia kuvianne, joiden joukosta toimitus valitsee kuhunkin numeroon sopivan kuvan. Aihekenttään maininta Nappilaukaus. KUVA: MAARIT HEINONEN V8-MAGAZINE 7. Kuvia voi lähettää osoitteeseen v8-toimitus@fokusmedia.fi. Mahdollisuudet paranevat, jos kuvassa on hauska idea, tai se on jollakin muulla tavalla uniikki. TOIMI NÄIN: Nappilaukaus julkaistaan jokaisessa Veekasissa aukeaman kokoisena kuvana
Chevrolet Nomad 1955 Toinenkierros 8 V8-MAGAZINE
Toinenkierros Inkoossa nykyisin asuva Olli Salmi rakensi tämän Nomadin kiihdytyskilpuriksi jo 90-luvun puolivälin kieppeillä, lainaili autoa kisakäyttöön muutamaan eri suuntaan ja aloitti sitten vielä toisen suuren muutoskierroksen. TEKSTI JA KUVAT HEIKKI MALINEN V8-MAGAZINE 9
Juuri näihin aikoihin Olli oli kiireinen toisella suunnalla, nimittäin kiinni kilpahommissa silloisen 1955 ”Nervous Breakdown” Classic Chevy 210 sedaninsa kanssa. Tämän jälkeen Nomadilla oli taas edessään neljän vuoden mittainen huilijakso, kunnes virolainen Lauri Kuriks vuokrasi 7,5 sekunnin tuloksiin asti hyväksytyllä rungolla varustetun auton rullaavana. Yksi aitoon 60-luvun henkeen rakennetun Nomadin tehtävistä on tuottaa omistajalleen hyviä fiiliksiä vaikkapa varttimailin kiihdyttelyn merkeissä. Auton on alun perin vuonna 1986 käynyt Jenkeistä ostamassa helsinkiläinen Ilari Aalto. 10 V8-MAGAZINE. Nomad-kilpuri valmistui vuoden 1999 FHRA:n American Car Show -näyttelyyn. Ollin onneksi hänen mekaanikkonsa osti kilpurin pois, mikä mahdollisti Nomadin nostamisen mukaan isompiin kuvioihin. Projektivai heita Nomad '55 vuonna 1986. Tuolloin yli kolmekymmentä vuotta takaperin Nomad ei ollut enää ihan parhaassa kuosissa, joten siitä ryhdyttiin muuttamaan katukilpurin suuntaan, mutta tästä ei koskaan tullut mitään valmista kalua. Huilia ja kiertolaiselämää Korityöt Nomadin kanssa käynnistyivät syksyllä vuonna 1997 ja pelkästään katon alkuperäisiin muotoihin korjaamisen kanssa hurahti koko talvi. Ollin kilvanajoura päättyi vuoteen 2000 ja juuri siihen kohtaan, jolloin hänen oli tarkoitus aloittaa kilpaileminen uudelleen Nomadin kanssa. Ollin omistukseen Nomad ajautui yhden autokaupan yhteydessä vuonna 1993. Ollilla oli kuitenkin juuri sopivasti tarjolla hieno vastavalmistunut rullaava auto, kun Vesa Raiski sattui vetäisemään pitkät volttisarjat omalla Fordillaan Alastarolla kauden 2001 viimeisen kisan yhteydessä. Silloin Olli halusi oikeastaan vain ottaa suhteellisen huonossa kunnossa olleen auton talteen. Vuoden 1996 kieppeillä Olli päätyi lopputulokseen, että silloinen viisviitonen ei kulkisi yhtään sen kovempaa olemassa olevilla kamoilla. Näin Ollin oli vedettävä tiiminsä kanssa hommat siltä haavaa seis. Lauri ajoi autolla yhden kauden vuonna 2006 ja Nomad palautui Ollille samana syksynä. Joku jenkki oli jo Amerikan aikoina mennyt leikkelemään katosta kaikki mädät tippalistat pois, lätkinyt peltilätkät päälle ja silotellut hurjat määrät kittiä peittämään rujot rypistyksensä. Olli ennätti kilpailla sen kanssa sekä Super Gasettä Outlaw-ryhmissä muun muassa Panuman Jarin Swingeriä vastaan. Nomadin kori rungolla marraskuussa 2009. Omien sanojensa mukaan hän laittoi Nomadin vilttiketjuun odottelemaan parempia päiviä. Raiski vuokrasi Nomadin kaudelle 2002, laittoi siihen kiinni oman tekniikkansa ja voitti autolla Super Gas -ryhmän Nordicmestaruuden. Näin Olli sai ensin purkaa ja siivota kaikki nämä ”jätökset” pois ja peltiseppäkaverinsa Syrjäsen Riston kanssa he korjasivat alkajaisiksi katon reunat tippalistoineen. Kattorempan yhteydessä autoon tehtiin uudet siloiset kyljet ja kori istutettiin Alstonin kisakäyttöä varten rakennetun putkirungon päälle. Näin autosta saatiin taas Nomadin näköinen. Lopputulos arvostettiin siihen aikaan niin korkealle, että Nomadille annettiin peräti neljä eri pokaalia silloisten erilaisten voimassa olleiden palkitsemiskäytäntöjen puitteissa, mukaan lukien arvostettu Wehnyn Muistopalkinto. Ihan ensimmäisen Suomen kesän siihen aikaan väritykseltään valkoinen Nomad nähtiin liikkumassa Kalifornian kilvin varustettuna. Lääkäri ei enää suostunut myöntämään hänelle lisenssiä löydetyn sydänvian takia. Suoraan edestäpäin katsottuna Nomadin oikea olemus ei vielä aukene. Tai esille nostettiin se raakile, mitä Nomad-aihiosta ylipäätään oli enää jäljellä, paljosta käsiin tuntuvasta ei missään tapauksessa ollut kyse. O lli Salmen 1955 Nomadilla on takanaan pitkä ja monia koukeroita sisältävä historia. Katto näissä on muotoilultaan uniikki, ja ennen kuin mihinkään oli ryhdytty, joutui Olli kurkistamaan autoon sisäpuolelle varmistaakseen, että katosta löytyvät ne Nomadille tyypilliset poikittain kulkevat urat. Mutta sitten Ollin kohdalle astui eteen henkilökohtainen pysähdys kilvanajoon. Nomad Inkoossa race-kauden jälkeen
Toisaalta kyseessä oli kuitenkin paperillinen ja kaikki verot aikoinaan maksettu kilpa-auto, jonka olisi voinut saada kilpien väliin. Periaatteessahan tämän olisi pitänyt olla vaikka kuinka helppo homma, mutta se ei mennyt kuin Strömsössä. Huomionarvoista Ollin osien keräilyssä on koko ajan ollut se, että osien on nimenomaan pitänyt olla oikeita alkuperäisiä osia. Olli myöntää osien haalimisen vaatineen omanlaista metsästystaitoa. Esimerkkeinä voidaan mainita Hartolasta Jari Moilasen 1956-mallisesta haettu ja Ollin autosta kokonaan puuttunut tulipelti/kojetaulu -yhdistelmä, mukaan lukien A-pilarit, polkimet ja ovien saranat. Heidän toimesta Nomadiin liittyvä osatarjonta on kasvanut ihan huikeissa määrin. Porilainen Kaj-Erik Nieminen halusi rakentaa 1955-mallisen Classic Chevy -kilpurin ja hänen suuntaansa lähtivät kaikki Nomadista vuonna 2007 puretut kisapalikat, mukaan lukien Alstonin putkirunko. Olli painottaa edelleen, että hän jaksaa vieläkin ihmetellä, kuinka Suomesta löytyi sinnikkään etsimisen avulla kaksioviseen 1955 Classic Chevyyn tarkoitettu kokonainen etusohva. Ensin hän yritti myydä autoa eteenpäin, mutta hintapyynti taisi olla korkeahko. Rintapelti kunnostettu. Lopulta sohva löytyi ihan naapurikylästä herralta, joka oli nostanut sohvan orkkiskiskoineen liiterinnurkkaan halutessaan autoonsa erilliset etupenkit. Vastaavan löytymisen parissa Ollilla hukkaantui sittemmin kokonaiset kolme vuotta, ja lopulta penkki löytyi erään verhoilijan kätköistä. Sieltä Olli on ostellut tähän projektiin vaikeasti saatavia ja Ruosteet pois, oikea puoli ensin. Aikansa asioita pohdittuaan Olli päätti purkaa Nomad-kilpurin ja tähtäimeksi asetettiin auton palauttaminen alkuperäiseksi katuautoksi. Nykyinen takapenkki edustaa vuosimallia 1957, mutta takapenkki näissä Classic Chevyissä on kaikissa kolmessa vuosimallissa samanlainen. Kouvolan suunnalta löytyi edelleen konepelti ja Salosta etusiipiä muutama röykkiö. Tankista Olli on edelleen iloinen, nämä kun ovat näissä farmarimallisissa ihan omanlaisiansa, ja vanhan ruosteisen korjaaminen olisi ollut monta Norttia vaatinutta askartelua. Jari oli myös ostanut samalta Jenkkireissulta uuden bensatankin ja uudet kromipuskurit, jotka Olli onnistui ostamaan hyötykäyttöön. Danchukilta saa tänä päivänä osien puitteissa melkein koko auton. Onnistuneen osamyynnin jäljiltä Olli sai vuorostaan hommattua puuttuneita osia Nomadiin, mutta niitä jäi puuttumaan edelleen paljon. Ollilla on jo pitkään, ihan 80-luvulta alkaen, ollut hyvät yhteydet '55–'57 Classic Chevyjen -osiin keskittyneeseen ja Kalifornian Santa Anassa toimivaan Danchuk-putiikkiin. V8-MAGAZINE 11. . Asiaa edesauttoi sekin, että kilpaosille löytyi hyvä asiakas. Uuden korjauspalan istutus. Uusi alkuperäinen tankki meni nätisti omalle paikalleen ilman mitään ylimääräisiä virityksiä. Mikkelissä asuva Ahosen Jari oli tuonut Amerikasta Sedan Delivery -farmarin, mistä Olli sai autoonsa lattiapellit ja rungon akseleineen. Nomadin alkuperäisen takapenkin Olli kiikutti 90-luvun puolella ihan itse roskalavalle rakentaessaan autosta putkirunkoista kiihdytyskilpuria ja joutuessaan muuttamaan tallista toiseen. Palapeli Taas kerran Ollilla oli edessään tenkkapoo tilanne, eli mitä tehdä Nomadin kanssa. Nomadpalapelistä puuttuneita osia löytyi kuitenkin pikku hiljaa
12 V8-MAGAZINE. Tätä aukkoa ei missään nimessä pidä mennä raiskaamaan. Tästä johtuen Nomadista puuttuneita isompia osia haalittiin kotimaan suunnalta kiireettä runsaat kolmisen vuotta. Sisäpellit valmiit apparinpuolella. puuttuneita osia pikku hiljaa ainakin seitsemän vuoden ajan. Työmäärän osalta Olli myöntää Nomadin olleen ihan älytön savotta. Omasta Nomadistaan Olli halusi tehdä hieman miedomman version, pikemminkin sellaisen, kuin tehdasuudesta autosta olisi rakennettu kiltillä kädellä nätti kokonaisuus. Olli on saanut ympäriltään löytyvältä tukijoukolta apua sellaisissa asioissa, joita hän ei ole itse edes halunnut lähteä yrittämään. Yksi suuri ja merkittävästi lopputulokseen vaikuttanut asia on ollut Ollin ympäriltä löytynyt alan harrastajien verkosto. Rintapelti sävyyn ja lakkaan. Olli päätti tätä autoa aloittaessaan, että kun kerran hänellä oli jo niin monta autoprojektia takanaan, niin kyllä tämäkin tehdään. Vieläpä niin, että kun jotain siellä sai valmiiksi, se purettiin pois paikaltaan pintakäsittelyä varten. Korin peltitöissä hänellä vierähti 2,5 vuotta tyyliin aamulla tallille ja vasta illalla sieltä pois. Sitä paitsi juuri '55 Nomadin takapyörän aukko on eräänlainen prototyyppiversio ja siten erilainen kuin muissa Classic Chevy -malleissa. A-pilarit ja lasinkehys happoväriin. Projektivai heita Projektivai heita . Konehuone kätkee sisälleen vuosimallia 1966 edustavan 396-kuutiotuumaisen High Performance isolohkon, Edelbrockin Tunnel Ram -imusarjalla ja kahdella Carterin nelikurkkuisella 500 cfm kaasarilla varustettuna. Teijan Chevy valmistui vuonna 2010 ja Nomadin rakentaminen käynnistyi heti sen jälkeen, kun tallin lattialta löytyi taas tyhjää tilaa. Vuonna 2007 Ollilla oli kuitenkin meneillään toinen projekti, nimittäin Teija-vaimon '56 Chevrolet 3100 Stepside. Ollin Nomad on vuosimallia '55 ja 60-luvulla näistä Classic Chevyistä alettiin tekemään vahvasti Gasser-tyylisiä kilpureita. Ohjeet, opastus ja vinkit oikeista osaajista ovat olleet omassa arvossaan. Olli on jo aikaisemmin entisöinyt yhden Nomadin ja tämän nykyisen version hän Keulan osat sovituksessa. Mutta Ollilla onkin ollut jo 40 vuoden ajan oma, hänelle kaikki autot viimeistellyt hoviverhoilijansa Kaasisen Uki. Tietty rakentelusuunta Nomad-palapelin kanssa tähtäimeksi asetettiin orkkiskori, runko, akselit ja verhoilut. Hänen kanssaan Olli on kimpassa suunnitellut nämä jutut ja Uki on sitten vielä toteutuksen yhteydessä lyönyt kokonaisuuteen omalla osaavalla silmällä muikean lopputuloksen takaavat pienet lisämausteensa. Mielikuvissa ei ollut mitään ihan täysiveristä Gasseria jäykällä etuakselilla, korkealle nostelulla keulalla ja rajusti auki leikatuilla takalokasuojan aukoilla. Hän haluaa erityisesti painottaa sitä, että kaikkea ei pidä tehdä yksin ja tätä kautta hukata aikaa turhaan harjoitteluun. Kori rungon päälle. Takapenkin sovitusta. Tyylisuunnaksi asetettiin vähän nostalgian suuntaan viittaava kokonaisuus. Nomadin sisätiloja vilkuillessa ei voi muuta kuin ihailla lopputulosta
Voitte olla varmoja siitä, että kun ”Rock-Ola” tekee jotain, sitä tehdään hitaasti kiiruhtaen ja kerralla siistiä! . väksi käyttäen kaksi tuumaa. Kulta vieläpä vaihtaa värisävyään yhtä hyvin auringonpaisteessa kuin kaupunkien iltavalaistuksen alla. Kilpamaailmasta tuttuja perusturvallisuuteen liittyviä juttuja tässä Nomadissa ovat vaihdelaatikon takapalkista löytyvät kardaanilinkit. Tämä valinta edustaa oikeastaan vain tämän päivän turvallisuusajattelua. Tässä Nomadissa on kuitenkin mukana hyvin paljon Ollin omaa osaamista ja ammattitaitoa, ihan peltitöistä alkaen, käsittäen kaikki pintamaalaukset ja avustettuna toteutettu katon flake-maalaus. Toisista autoista osia lainaamalla ja näitä yhdistelemällä oli jo aikoinaan kyse omanlaisestaan kierrätyksestä ja jopa paremmasta turvallisuuden tavoittelusta. Teijan pikkiksen rakenteluprojektia käynnistettäessä oli jo tiedossa Nomad-projektin odottavan seuraavana omaa vuoroaan, ja näistä kahdesta autosta muodostuisi omanlaisensa autoperhe. Niinpä katsottiin parhaaksi ottaa vähän happea ja löydettiin niin ikään lämminsävyinen kullan kanssa hyvin keskenään yhteensopiva tummanvihreä. Olli painottaakin kaiken kromin nousevan hienosti esiin kullan yhteydessä. Myös polttoainepuolen kaikki teräspunosletkuihin liittyvät viennit on tehty niin sanotuilla lentokonepäillä. Lopputuloksen Olli katsoo olevan hänen vahva näkemyksensä edellä mainitusta aiheesta. Ollin mielessä tämä sytytti heti liekin härskin hienona vaihtoehtona. Keulaa on nostettu jousilla ja korotuspaloja hyRunko pyörillä. Kaikki muu kuten kone, vaihteisto ja apulaitteet edustavat 60-luvulla hyvin yleisenä käytäntönä toiminutta linjaa, jossa oli tapana haalia kulloiseenkin tarkoitukseen sopivia osia eri autoista. Keulan osat sovituksessa. Tai kuten Olli itse toteaa, Nomad menee just sen mitä se menee, ja se riittää hänelle! Tarkoitus on, että tyyli kulkee aina etunenässä ja ratin takana olevalla kuskilla ovat fiilikset kohdillaan. Teija sai valita haluamansa värin Ollin hänen eteensä kiikuttamien viiden eri maalatun värimallin joukosta, ja kyseessä oli kulta. Hänen kanssaan Olli suunnitteli kaikki kylkitekstit ja tähtäimenä oli nimenomaan 60-luvun Gassereista tuttu tyylisuunta. Olli halusi rakentaa mielensä mukaisen 60-lukua edustavan kiihdytyskilpurin, jolla voi milloin vain käväistä varttimailin suoralla. Takapäästä löytyvät Fordin ysituumainen perä ja lehtijouset. Teijan pikkiksessä ei ole sama vihreä kuin Ollin Nomadissa, mutta eipä sen koskaan ollutkaan tarkoitus katsoo olevan eräänlainen Imperiumin vastaisku. Ainoa varsinainen hitech-ratkaisu ovat takapäähän asennetut levyjarrut, mutta täytyyhän auton pysähtyä, jos sillä kerran on tarkoitus ajaa. V8-MAGAZINE 13. Nomadin kylkiin Olli valitsi tismalleen saman kullankeltaisen sävyn kuin mitä on Teijan pikkiksessä, mutta sitten Welho’s Customin Jani Huuskonen kehotti valitsemaan 60-luvulla kovana juttuna pidetyn flake-maalatun katon. Mutta sitten kävi niin, että kullanvärisiä autoja alkoi ilmestymään vähän siellä ja täällä. Tuennat takana on siirretty, mutta jousityypit sekä edessä että takana ovat säilyneet alkuperäisinä. Alusta maalattu syyskuun lopussa 2013. Nomad maalaamoon. Ollin Nomadissa on oma etuakseli normaalilla Chevyn levyjarrusarjalla. Auto, jonka hän on kerrankin saanut tehdä ihan oman mielensä mukaiseksi. Ollin 1955 Nomadin ja Teija-vaimon 1957 pikkiksen yhteinen Classic Chevy -perhepotretti. Kojelaudan sisäosat epoxiin. Näin keulapäästä vanteina löytyvät 5 x 15-tuumaiset ET Gasser -pinnavanteet ja takapäästä 10 x15-tuumaiset viisipuolaiset AR TT D kiekot. Tähän päädyttiin, eikä aikaakaan, kun Ollikin innostui kullasta. Saatuaan Nomadin katon valmiiksi Olli on jo moneen kertaan ennättänyt hykerrellä sitä, että eipä mennyt uhratut työtunnit hukkaan. Päätyminen kulta-vihreään värimaailmaan lähti siitä, kun rakkaan vaimon kanssa oli keksitty vaimon pikkikseen vastaavat värisävyt. Varsinaisten teknisten ratkaisujen osalta Olli halusi ehdottomasti pidättäytyä 60-luvulla käytössä olleissa palikoissa. Kulta-vihreä perhe Ulkokuoren viimeisestä silauksesta vastasi Pekka Mannermaa. Flake-vihreä katto tarkoitti yhtä kuin 10 päivän mittaista sessiota, ja vieläpä aamusta iltaan tehtynä. Rengasja vanneasioissa Olli haki edelleen vanhaa Gasser-tyyliä mukailevaa linjaa. Vieläpä ilman, että autolla haettaisiin joka kerta uusia ennätyslukuja. Kaiken muun mukavan lisäksi sekä Teijan pikkis että Ollin Nomad edustavat Chevrolet-taustojensa ja vuosimalliensa puolesta samaa erityisen haluttua '55–'57 Classic Chevy -perhettä
Se oli korjattu jemmaan tallin vintille. Alaosa väriin ja lakkaan. Tohtiiko tuonne kultavihreälle etusohvalle lainkaan istahtaa. Nomadin aito 60-luvun Les Leston -ratti on peräisin Teija-vaimon 50-luvun puuveneestä. Värivalinnat ovat loppujen lopuksi pelkkiä makuasioita. Second Treasure -nimi auton kyljissä perustuu oikeastaan siihen, että Ollilla on ennättänyt olla yksi alkuperäiskuosiin entisöity Nomad, joka itsessään oli omanlaisensa aarre. Kotona Olli oli mittaria ihmetellessään ennättänyt jo pohtimaan, että ei ole Nomadit taitaneet kulkea 180 mailin huippunopeuksia! Sähköjohtojen kanssa Olli on tottunut luottamaan Wire Systemsin valmiisiin 200–300 euron hintaisiin johtosarjoihin sulakkeineen ja releineen. 14 V8-MAGAZINE. Lainalasit Olli palautti Ilarille. HELP-lasipalvelun herrat jeesasivat Ollia tekemällä hänelle kokonaan uudet vanhan Coca-Cola pullon sävyiset vihertävät sivulasit. Tänä päivänä auton kabiinista löytyvät kaikki orkkisnippelit ja -nappelit, sisävalot, sisäkatto, penkit ja matot. Mittaristot Olli osti Nomadiin hyvinkääläiseltä Jari Pyyköltä. Nimen kanssa keskityttiin itse aiheeseen, eli eka Nomad oli hieno auto, mutta siinä ei ollut Ollin mielestä mitään oikeata spirittii! Toisen Nomadinsa Olli katsoi voivansa tehdä juuri haluamallaan tavalla, ja kuviemme auto on hänen näkemyksensä aiheesta. Projektivai heita . Näissä kaikki piuhat on tarkasti merkattu mihin niiden pitää mennä ja Sinkkosen Mikko oli tässä suurena apuna. Nyt vuosikymmenien jälkeen Nomadin alkuperäislaseista oli jäljellä vain takaluukun lasi ja toinen takapään kurvilasi. Ollin mielestä Nomad sopi oivallisella tavalla toteutuskohteeksi siitäkin huolimatta, että kyseessä on monilla tavoin farkkuautojen kuningasmalli, eli juuri sellainen oikea aarre. Ne vietiin Kuttilan lasipajalle, missä niistä tehtiin muotit ja lasit Ollin entisöityyn Nomadiin. Mutta kahden omat juttunsa hallitsevan mestarin jäljiltä lopputulosta ei voi muuta kuin kehua. olla muuta kuin kulta-vihreä. Ollin ensimmäisen entisöidyn Nomad-projektin yhteydessä lasit käytiin lainaamassa juuri tästä kyseisestä autosta 80-luvun lopulla, kun tämä Nomad oli Ilari Aallon omistuksessa. Vasta kotona Olli huomasi nopeusmittarin näyttävän lukemat poikkeuksellisesti kilometreissä. Tämä tuo autoon ihan oman säväyksensä. Kaikki toimii niin kuin pitää ja myös kaikki alkuperäiset listat ovat paikoillaan. Vain orkkista Ennen maalipinnan viimeistelyä näillä nykyisillä kyljistä löytyvillä Pekka Mannermaan teksteillä auto oli tuntunut Ollin mielessä hivenen latuskalta. Tässä paketissa oli mukana radion kajarin etulevystä löytyvä kello ja nopeusmittari. Olli haluaa mieluummin kaiken olevan uutta, eikä hän luota vanhoihin piuhoituksiin tai muiden tekemiin virityksiin. Ilarin aikaisesta katuautoprojektista Olli kävi muutenkin silloin 80-luvun lopulla osFlaken maalaus seuraavaksi. Kuttilasta Olli sai hankittua uuden tuulilasin ja uuden kurvilasin vanhan hajonneen tilalle. Olli on tehnyt molemmat autot vain Teijaa ja itseään varten, eikä hän ole koskaan kuunnellut muiden mielipiteitä värivalinnoista, tai sen kummemmin rakenteluun liittyvistä kelvollisista tyylisuuntauksista. Pienet ympyrät Lasit Nomadiin löytyivät mielenkiintoisen kuvion kautta. Olli muistelee vielä miten tyhjältä Nomad näytti peltivalmiina ja ilman mitään varusteita. Kojelaudan sähköt. Toisen takapään 60 vuotta vanhoista kurvilaseista Olli onnistui halkaisemaan omin kätösin paikalleen asentamisen yhteydessä ja muut olivat vuosien saatossa hukkuneet ties minne. Naisia millään tavoin vähättelemättä Olli haluaa painottaa, että nimivalinnan kohdalla naiset jätettiin tarkoituksella sivuun
PERÄ: Lukolla varustettu Fordin 9-tuumainen 3,91:1-välityksellä ja Traction Barseilla. Black. Menneen kesän kuluessa Olli onnistui vielä hankkimaan traileriin haluamansa renkaat, vanteet ja kapselit. Takaluukku on niin sanottu kaksiosainen simpukka-malli. Chevrolet Nomad 396 cid Gasser 1955 tamassa omasta entisöintiprojektistaan puuttuneita osia. Ollin mielestä Teijan pikkis ja hänen Nomadinsa täydentävät oivalla tavalla toisiaan. Ympyrät voivat olla parhaimmillaan pienet. Nyt koko paketti näyttää siltä kuin parasta silmänruokaa edustavalla yhdistelmällä liikuttaisiin jossain 60-luvulla. KIITOKSET: Hyvästä yhteistyöstä Olli haluaa kiittää seuraavia tahoja: Pekka Vanhanen, Uki Kaasinen, Help Rane, Kuttilan Autolasi, Pete Buchman, Mikko Sinkkonen, Kari B Mikkonen, Wizzzard Mannermaa, Welhos Customs Jani Huuskonen, Sampsa Palos, Auliz, US Parts Rane Raunio, Mike Kairenius, Danchuk Mrs. MOOTTORI: Chevrolet 396 cid High Performance isolohko vuosimallia 1966, Edelbrock Tunnel Ram -imusarja ja kaksi Carter 500 cfm nelikurkkuista kaasutinta. RENKAAT JA VANTEET: Edessä ET Gasser 5 x 15 vanteet ja Cooker Tire renkaat, takana AR TT D 10 x 15 vanteet ja M/T 30 x 12,5/15 renkaat. Takaverhous. VAIHTEISTO: Manuaalikoneistolla ja käännetyllä kaaviolla varustettu Chevroletin TH350-automaatti, B&M Holeshot-turbiini 2500 rpm tartuntanopeudella. JARRUT: Tehostetut kaksipiiriset levyjarrut edessä ja takana. . Vaihdelaatikko täysrempattu. V8-MAGAZINE 15. Kaikki on pellistä ja korjattua, mukaan lukien koko keula, kyljet ja ovet. Vieläpä ilman, että koria tarvitsisi repiä mihinkään suuntaan. 396 kotona heinäkuussa 2016. Kaikki lattiat, sisäosat ja muut osat ovat alkuperäisiä palikoita. Sellaisia, joita ei siihen aikaan saanut edes Danchukilta Amerikasta, mutta jotka olivat jääneet ylimääräisiksi Ilarin projektista. Nomadin kuljetustarpeita varten Olli rakensi vielä oman kuljetustrailerin ja senkin kohdalla värivalinnat olivat etukäteen selvillä. Olli kunnioittaa omaa valmista autoaan hyvin korkealle ja toteaa samaan hengenvetoon, että tuota ei paljon tarvitsisi muuttaa, mikäli sen haluaisi entisöidä museokilvelliseksi autoksi
Veljesten päällimmäinen tavoite oli rakentaa Suomen kylmiin olosuhteisiin moVeljesten rakkaudella rakentama 16 V8-MAGAZINE. Sen suhteen etenemistapa Ford 5W Coupe 1932 Latolöytö on varovaisempi, eli ei mitään oikomisia, koska sitä ollaan palauttamassa alkuperäisen Amerikan aikaisen hot rod -rakentelutyylinsä mukaiseksi. Onhan heillä meneillään Arin kotitalon tallissa toinen saman vuotinen ja samaa korimallia edustava Ford hivenen laajempaa entisöintiä vaativana työnä. Tai ei nyt sentään ihan tismalleen samanlaisesta, mutta eipä paljasteta liikoja tuosta tallin kätköissä olevasta projektista. Tehdessä oppii ja aina voi siinä ohessa vertailla ja katsoa mallia toisesta samanlaisesta. T ämän jutun auton nämä vaasalaisveljekset rakensivat vapaa-ajan ratokseen, tai pikemminkin eräänlaiseksi väliterapiatyökseen. Mutta mikäpä olisikaan harrastajanäkökulmasta katsottuna sen mukavampaa, kuin voida hypätä toisen samanlaisen parista suoraan toisen kimppuun, jos joku homma alkaa toisen kanssa tökkimään
Autoa myyneen vanhemman herrasmiehen suuntaan otettiin veljesten toimesta yhteyttä, ja tätä kautta selvisi auton seisseen pitkään parkkeerattuna jossain ladossa. Tuontitavaraa Veljesten Ford löytyi Kaliforniasta kevättalvella 2017 ja tuli vastaan jenkkiläisenä harrastajasivustona tunnetun HAMB:n kautta. Asiat saatiin kuitenkin järjestykseen ja näin auto saapui uuteen kotimaahansa kesällä 2017. Latolöytö Vaasalaisten Poutasten veljesten Arin ja Juhan autoinnostus tarttui jo kauan sitten isän puuhasteluja seuratessa. Sittemmin lisäintoa aiheen pariin toivat alan lehdet kuten Veekasi, ruotsalainen Colorod ja muut vastaavat julkaisut. TEKSTI JA KUVAT HEIKKI MALINEN nien ihailemiin avoautoihin verrattuna paremmin soveltuva umpiauto, jolla ajokautta voi jatkaa pidemmälle syksyyn. . Kauppaneuvottelujen kohdalla auton omistanut herrasmies oli enemmän kuin skeptinen ostajakandidaattien suhteen, eihän hänellä ollut hajuakaan siitä missä Suomi ylipäätänsä sijaitsee. Ford oli saatu ladosta ulos vasta purkamalla eräs ladon seinistä auki. Veljekset olivat nimenomaan halunneet ostaa vuosilukua 1932 edustavan Henry Fordin nimeä kantavan auton. Yhtenä tärV8-MAGAZINE 17
Rakentaminen uudessa kotimiljöössä käynnistyi aika lailla saman tien, ja tässä yhteydessä todettiin melko paljon erilaisia peltivikoja. Todennäköisesti jostain kilpaveneestä lähtöisin oleva Stewart Warnerin mittaristo käsittää kierroslukumittarin. Veljesten kahta samassa pihassa sijaitsevaa tallia katsellessa ei voi olla huomaamatta autoharrastuksen jatkuneen vuoProjektivai heita sikausia. Amerikan jäljiltä runko oli jo modattu tiettyyn kuosiin ja Suomen päässä on tehty viimeinen silaus. Fordin mukana tuli melkein kaikki olennainen, mutta auto oli kolaroitu jossain vaiheessa, minkä takia havaittavissa oli pientä nitkahtamista. 18 V8-MAGAZINE. Onhan kyseessä ollut vain halu päästä nauttimaan kesäisistä kilometreistä, ei niinkään yrittää rakentaa mitään vimpan päälle hienoa ja loppuun asti viimeisteltyä kokonaisuutta. Ensin heillä oli muutama Dodge, Ovet olivat nitkahtaneet jonkun kolhun jäljiltä, mutta ne saatiin kuntoon. Konehuoneesta löytyy vain se mitä tarvitaan mukavan leppoisaan ja huolettomaan cruisailuun ilman hifistelyjä. Ulkokuoren siistit straipit veteli Tampereen näyttelyssä pintaan sikäläinen Timo Lindholm. Fordin kanssa säästyttiin pahemmilta peltitöiltä. Heidän ensimmäinen jenkkinsä oli vuosimallin '30 Dodge, tai pikemminkin vain läjä osia. Luonnollinen jatkumo Ohjaamosta löytyvät mittarit ja ratin veljekset haalivat eri tahoilta pitkän ajan saatossa. Todellisuus selvisi vasta, kun auto oli viety hänen talliinsa. Kori saatiin maalaamosta maaliskuussa 2018, kun lumi peitti vielä maan. Palosen veljekset auttoivat hyvin myös muissa järjestelyissä, mistä heille iso kiitos. Hän laittoi heille kuvia Kaliforniasta ennen auton ostoa. Mihinkään muuhun ei veljeksillä silloin vuonna 2004 ollut varaa. Ilmanputsarin kuoresta täydet pojot! . Lapa kävi veljesten tallissa toteamassa kuinka ovet saisi oikaistua ja totesi kyseessä olevan vain pikku jutun. Jopa niin paljon, että ei voi muuta kuin ihmetellä miten talleissa on ylipäätään riittänyt tilaa työskennellä autojen ympärillä. Sinällään ohjaamon viimeistelyä voi tehdä ajan kuluessa ja muun tekemisen puutteessa. Näin esimerkiksi penkit ovat jotkut vanhat, hiukan racetyyliä mukailevat 50-luvun penkit. Tätä Fordia edeltävien aikaisemmin toteuttamiensa rodien määrää laskeskellessaan veljekset päätyvät jonnekin 7–8 kieppeille. Oli miten tahansa, Lapa sai asiat järjestykseen, peltihommat kuntoon ja ovet toimimaan niin kuin niiden pitää. Suurimmaksi osaksi viat olivat tiedossa etukäteen, koska auton tarkastuksessa veljekset saivat hyvää tukea Palosen Jarmolta. Todettujen vahinkojen jäljiltä veljekset ottivat yhteyttä erinomaisena peltivelhona tunnettuun Lasse ”Lapa” Leponiemeen ja utelivat hänen mahdollisuuksiaan hoidella peltihommelit kuntoon. Auton maahantuonti on monilla tavoin haasteellista. Alun perin veljesten autoharrastaminen lähti käyntiin Volkkareista, mistä he siirtyivät amerikkalaisten autojen kiehtovaan maailmaan. Erilaisia vanhoja amerikkalaisten autojen osia löytyy lattialta, kaikilta työtasoilta, seiniltä ja vajan ylisiltä. Ne ovat osoittautuneet ajossa hivenen pehmeiksi, sillä alun perin ne ovat toimineet jossain silloisessa autossa osana jousitusmukavuutta. Edelleen ohjaamon viimeistely on jätetty tarkoituksella paikoin karuksi. keänä ostokriteerinä toimi choppaamaton originaalikoppainen 5-ikkuna coupe
Autojen rakentaminen on ollut luonnollinen jatkumo tälle kaikelle. He ovat heti valmiita myöntämään, että visuaalinen puoli ei ollut ihan ykkösprioriteettina. Tampereen 2018 näyttelyssä ensiesittelynsä suuremman yleisön edessä saanut auto osui silmiin juuri tämän maukkaan ja totutusta poikkeavan värisävyn johdosta. Brothers in Garage on yhtä kuin veljesten yhteistä laatuaikaa harrastamisen parissa. Käyttöön ja cruisailuun Varsinaisen tekniikan osalta Fordiin valittiin kilometrejä sietävät ja huoltoystävällisyyttä edustavat komponentit ilman hifistelyä. Sopivaksi sävyksi valikoitui lopulta pitkän harkinnan jäljiltä mustikan pinnasta lainattu mattasininen. Siksi kabiini on pidetty toistaiseksi melko simppelinä. . Värivalinnan suhteen veljekset halusivat tuoda esille olevansa oman tien kulkijoita, joten Fordista ei voinut tulla keltaista, punaista, ja vielä vähemmissä määrin tylsääkin tylsempää mielikuvitusta osoittavaa mattamustaa. Ennen autojen astumista mukaan kuvioihin veljekset rakentelivat pikkupojista lähtien autotallissa mitä erilaisempia pikkuromuja, säätämällä pikkuautoja, polkuautoja ja mitä tahansa käsiinsä saivat. Stewart Warner -mittaririvistö kojetauluineen on peräisin jostain vanhasta veneestä. Värivalinnan suhteen veljekset halusivat erottua joukosta, joten pitkän harkinnan jälkeen he päätyivät mustikan siniseen mattapintaan. Moottori on 70-luvun saasteaikakauden vähätehoinen Chevyn pikkulohko, millä pysyy hyvin normiliikenteen tahdissa. Veljekset halusivat nimenomaan rakentaa käytännöllisen ja turvallisen hot rodin. Vaihteistoksi valikoitui Chevyn TH-350-automaatti ja peräpäästä löytyy '57 Chevyn nelilinkkiin ripustettu kymppipulttinen lukoton perä. V8-MAGAZINE 19. Harrastaminen on veljeksille enemmän sosiaalista toimintaa ja heidän linjanaan on ollut omistaa yksi ilta viikossa rakentamiselle asenteella, että harrastamisen pitää olla hauskaa yhdessä tekemistä. Auton sivuikkunoista näkyvät Brothers in Garage -tarrat puhuvat omaa kieltään. Rumat ne vaatteilla koreilee, sanotaan. Puristit sanokoot tähän mitä tahansa. Perä on poimittu ’57 Chevystä. Veljekset ovat sittemmin keskenään ristineet Fordinsa Mustikaksi. Heidän Fordinsa rakentui pikamallinnuksena ja vauhdikkaalla aikataululla. Jarruiksi valikoituivat käyttötarkoituksen mukaan valitut Camaron jäähdytetyt levyt. Niinpä nopeusmittarin paikalla on vain iso rundari. Chevrolet, Chrysler pickup, Tampereen 2014 näyttelyssä nähty '32 Ford roadster ja kaikenlaisia vehkeitä
Ramien toimitusajat vaihtelevat viikosta neljän kuukauteen riippuen siitä onko kyseessä vakiomalli, jota löytyy varastosta, vai halutaanko tehdä räätälöity tehdastilaus. Kojelaudan vakio 8,4-tuumainen kosketusnäyttö sisältää mm. Sen vetokyky on 3500 kiloa. Myymälästä löytyvät tavallisimmat varaosat sekä tarvikkeet. Ram 1500 -mallia saa vain 5,7-litraisella Hemi V8-moottorilla, joka on varustettu sylinterien lepuutusjärjestelmällä. Näyttö on saatavilla myös 12-tuumaisena. Pajan rakentamiin kustomeihin saa halutessa koko hoidon, eli tekniikka, sisustus ja kori muutetaan miksaten vanhaa ja uutta. Lopputuloksista voi olla monta mieltä, mutta ainakin Timeless Kustoms näyttää löytäneen tyylinsä. Etupenkit ovat kuitenkin lähtöisin Pontiac GTO:sta. Esimerkiksi jo vuonna 2014 valmistuneessa Mohsen Rabieen ’59 Chevrolet Impalassa on Corvette ZR1 LS9 6,2-litrainen pikkulohko Lingenfelterin performance-paketilla, kuusivaihteinen Tremec TR6060 -vaihteisto, Art Morrisonin alusta, Brembon 15,5 tuuman hiilikuitujarrulevyt ja Coast Drivelinen nelituumaiset vetoakselit 3,73:1-välityksisessä taka-akselissa, joka on varustettu Detroit Lockerilla. Ram 1500 Laramie Crew Cabissa on autoa moneen lähtöön. Carvistan lisäksi Ramvähittäismyyjänä tulee toimimaan Sport Car Center. Ohjaamoa on modernisoitu. ajotietokoneen, peruutuskameran ja navigaattorin. TEKSTI JA KUVAT HANNELE HATANPÄÄ. Marraskuusta lähtien on 2019 Ram 1500 -mahti-pickupeja saanut virallisen kanavan kautta myös Suomessa. Tästä löytyy niin ikään Art Morrisonin alusta ja Brembon jarrut. Tuoreempi rakennelma on ”Death Star” '54 avo-Corvette. Kuljettajanistuimen muistiin saa useamman lempiajoasennon. Tehoa myllystä irtoaa 395 hevosvoimaa ja vääntöä 410 jalkapaunaa. Sen esittelytiloissa pääsee jo nyt tutustumaan uusiin malleihin. Se tuo myös tilauksesta autoja Euroopasta ja USA:sta. Ulkopuolisetkin saavat käsityksen voimanlähteestä, sillä konepellissä on polykarbonaatista tehty ikkuna, kuten Impalassakin. Se suunnittelee merkkimyymäläänsä Lahteen. Sen ahdettu ZR1 LS9 crate-moottori synnyttää 590 hevosvoimaa. Lohjan Perttilässä sijaitsevassa liikkeessä on myös huoltopuoli ja valikoimissa mm. autoon sopivia lumiauroja. Kosketus tienpintaan hoituu 19-tuumaisilla pyörillä. FA C Modernisointia ajattomalla otteella Fiat Chrysler Automobilesilla on kolme Ram-avolava-autojen virallista Euroopan traderia, joista Klintberg & Way Automotive ja AEC Europe hoitavat Suomeen tulevien autojen eurooppalaisen tyyppikatsastuksen ja muuttavat ne vastaamaan EU:n säädöksiä. Nykyään on harvinaista herkkua, että voi ostaa uuden jenkkiauton merkkiliikkeestä. TIMELESS KUSTOMS FA C Carvistassa on uusien Ramien lisäksi kaupan käytettyjä jenkkiautoja. 20 V8-MAGAZINE Uudet Ram 1500 pickupit Suomeen Kalifornian Camarillossa toimiva Timeless Kustoms on 13 vuotta personoinut jenkkiautoja asiakkaille. Toinen maamme Ram-edustajista on Carvista, jolla on aiempaa kokemusta merkistä. Jos osa menee tilaukseen, se saapuu normaalisti vuorokaudessa keskusvarastolta Ruotsista
Pienellä lisäsummalla takuun voi kasvattaa kolmeen vuoteen. pidettävään pitkät perinteet omaavaan näyttelyynsä nettisivustollaan: www.fhra.fi 8HP90-automaattivaihteisto on 8-vaihteinen. Truck-osaston antia tulevat olemaan näyttävät rekat ja kuljetuskalustot. Näyttelyyn voi tuoda harrasteajoneuvon myös huutokaupattavaksi aiempien vuosien tapaan. Sen tavoitteena on laajentaa mm. marraskuuta, mutta jälki-ilmoittautuminen on edellisvuosien tapaan todennäköisesti mahdollista. Nyt toiset tuulet puhaltavat, uhkana on uusien replikoiden tuotannon loppuminen. Moottorin nimi viittaa vuoden 1964 426 Hemiin, jonka lempinimi oli elefantti. tuomalla autovuokrauskalustoonsa 100 kappaletta Z06 Corvetten erikoismalleja. sähköiseen ahtamiseen sekä autoilun ohjelmistosovelluksiin. Se avataan Tidön linnassa Västeråsin ulkopuolella keväällä 2019. Perinteikäs turboahdinvalmistaja Carrett Motion Inc. Vuonna 2015 presidentti Obama allekirjoitti lain, joka mahdollisti pienten autonvalmistajien tehdä avaimet käteen -replikoita. . Autot ovat Hertzin keltaisia ylimenevin tuplaraidoin ja ahdettua tehoa löytyy 650-hevosvoimaa. Lahden Classic Motorshow’ssa 4.–5.5. Suomen tolkuton autoverotus nostaa henkilöautona tilattavien Ramien hintaa 57 000 eurolla. Yrityskäyttöön tällaisen auton saa ilman arvonlisäveroa, jolloin esim. V8-MAGAZINE 21 . Vaikka tekniikkaa ei voi valita, niin varustelupuolta voidaan räätälöidä. Ohjaamosta on työkalumaisuus kaukana. Matten bei Interlakenissa Sveitsissä. Ratasimulaattoria voi ajaa Steamalustan kautta tietokoneella. . Valmistajan mukaan 400 metriä taittuu täyssähkö-COPO:lla yhdeksään sekuntiin. Hintaa ei ollut ilmoitettu tätä kirjoitettaessa, mutta tehot huomioiden kyse ei varmaankaan ole budjettiluokasta. huipputason esportskilpailuihin. Laramie Crew Cab -kevytkuorma-auton hinta kasvaa 84 900 euroon. FHRA on avannut ilmoittautumisen ajoneuvoille, pienoismalleille, alan yhdistyksille, tiimeille sekä yrityksille Messukeskuksessa 19.– 21.4. Täydellinen asennussetti sisältää vesipumpun, vauhtipyörän, öljypohjan, ahtimen läppärunkoineen, ruiskutusjärjestelmän ja sytytyspuolat. Se on vielä kokeilumalli mutta kiihdytyspuolen sähköautopioneerit Hancock and Lane Racing, jotka ovat rakentaneet GM:n kehittämän auton, jatkavat sen jalostamista. Tavalliselle kuluttajalle hinnan päälle tulee 24 prosentin alv eli esim. Niinpä ne rekisteröidään useimmiten kevytkuormaautoiksi, jolloin niitä koskevat kuorma-autojen nopeusrajoitukset, niissä on rajoitin ja ajajalla tulee olla vähintään C1-ajokortti. Myyntipisteet saavat uuden keskitetyn markkinapaikan kolmoshallista. Tukholman lähellä Sollentunassa sijainnut MC Collection -moottoripyörämuseo on muuttamassa. Hertz juhlisti 100-vuotisiaan mm. Pitkähyttisessä Crew Cabissa on kunnon takapenkki ja aiempaa enemmän tilaa takakabiinissa. Myös monet moottoriurheilutiimit käyttävät sitä harjoitteluun. FC A Tiivistettyä Näyttelyosastot lisääntyvät Helsingissä, kun American Car Show, Tuning Car Show, MC Heaven ja Motorsport -osastot saavat rinnalleen Custom Truck Show’n ja Classic Car Show’n. Studio 397:n luoma simulaattori on eräs todentuntuisimmista, sisältäen useita eri rataluokkia ja -ratoja. Jäällä ajettavan Speed Weekend -huippunopeuskilpailun ilmoittautuminen päättyi 25. Jurvan Botniaringin rata on päässyt yhteen maailman suosituimmista ratasimulaattoreista, rFactor 2:een. Chevrolet näkee autossa drag racing -potentiaalia. Klassikkoauto-osasto toteutetaan ykköshallissa yhteistyössä Suomen ajoneuvohistoriallisen keskusliiton kanssa. SEMA:ssa nähtiin Camaro eCOPO konseptiauto Chevyn 800-volttisella akkupaketilla. Ahdettu norsukone perustuu 426 Hemiin ja siinä on 950 jalkapaunaa vääntöä, 4,125" sylinterin halkaisija ja 4.0" iskunpituus. . Paketti on suunniteltu sopimaan ennen 1976 valmistettuihin katu ja off road -autoihin. Isojoella toimiva yritys valmistaa mittatilauksena suojapeitteet, pressut ja metallikaaret. Virallisen kanavan kautta tuotuihin uusiin Rameihin annetaan vakiona kahden vuoden takuu/100 000 kilometriä. on irtautunut emokonsernistaan Honeywellista ja jatkaa nyt itsenäisenä yrityksenä. . halvempi Laramie maksaa 65 200 ja Longhorn 71 900 euroa. Suomalainen Farmarikate tekee kevyitä polyesterikankaalla verhoiltuja lavakatteita. on luvassa urheilullisuutta, kun teemoina ovat tällä kertaa urheiluautot ja sporttiset moottoripyörät. Norsuvoimaa Moparilta Fiat Chrysler Automobiles (FCA) valmistaa 1000-hevosvoimaisia Hellephant crate-moottoreita vauhdinnälkäisille entusiasteille alkuvuodesta. Valittavana on neljä kattavaa varustelutasoa, Laramie, Limited, Longhorn ja Big Horn. Kokonaispainoa mallilla on 3538 kiloa. . Täysilmajousitettua 4x4 kevytkuorma-autoa voi ajaa joko 2tai 4-vetoisena. Tulevaan European Street Rod Associationin vuotuiseen kokoontumiseen matkaaville pohjoismaisille rodikunnille kertyy kunnon taival, sillä se pidetään 12.–14.7. Uusia järjestelyitä Helsingin näyttelykeväässä HANNELE HATANPÄÄ. Se on varsin ylellinen nahkaverhoiltuine ja jäähdytettyine etupenkkeineen, jotka säätyvät sähköllä. . . Se soveltuu mm. FCA:n markkinointiosasto sekoitti nimeen lisäksi Challengerin huipputehomallin yhteydessä käytettyä Hellcatja Hellcratenimistöä. Näiden harkittu varustelu, monipuoliset ominaisuudet ja moottori huomioiden hinta jää kohtuulliseksi. Myös alennusvaihteisto löytyy. . Kiihdyttely tapahtuu Årsundassa Sandvikenin ulkopuolella helmikuussa. Keskikesän ESRA EuroNats -kokoontumisessa Ruotsissa oli paikalla nelisensataa rodia noin kymmenestä eri maasta. Lisätietoja www.speedweekend.se.
”Tästä autoajelusta on tullut pelkkää positiivista palautetta. . 15 vuotta Teemu ajeli sillä keltaisessa pohjavärissä. Levin kisaan. TV-sarjan FB-sivut löytyvät osoitteesta: www.facebook.com/FlyingFinns-Amerikan-valloitus-1415321598604427/. ja päätyy 24.8. Ikaalisten osakilpailuun. 22 V8-MAGAZINE Katujenkki tien päältä Norjantuliaisina näyttelymenestystä Oslo Motor Show’ssa vieraili yli 40 000 kävijää lokakuun lopussa. Menneisyyteen liittyy sellainenkin tapaus, että autosta varastettiin 80-luvulla kromivanteet sen ollessa parkissa Kehä-Kesoililla Vantaan Tikkurilassa. Tulevalla kaudella käynnistyy kaksi uutta sarjaa. . Tiivistettyä . Vuonna 2007 hän ruiskutti sen V70 Volvon viininpunaiseksi. Lisäksi rantakirppu voitti palkinnon streetcarien parhaasta sisustuksesta. 70-luvusta muistuttavat edelleen mm. Teemu muistelee, että Town Panelin katolla on aikoinaan istuttu katsomassa Räyskälän kiihdytyskisoja. Se koostuu kahdeksasta osakilpailusta, jotka kisataan viitenä eri viikonloppuna. Olisiko tähän vaikuttanut sisätilojen baarivarustus. Pratts’in tuotteita myy esim. Asfalttirallisprint-saralla tapahtuu. Auto on pariin kertaan hiottu pellille ja purettu. Toinen sarjoista on Japan Motors Cup. Botniaringin kiihdytysratahanke etenee. Tulossa on hänen sanoin ”todella futuristinen, cyberpunkmainen ”Blade Runner” pickup truck. Matka oli kuitenkin uskomaton seikkailu, jossa suomalaista sisua ja tuuriakin tarvitaan. Pääpalkintona on Skoda Fabian henkilöauto. Talven jälkeen kaikki ei ollut kohdallaan DeSoton sytytyspuolella. Sarja starttaa 11.5. . Mainetta ja kunniaa USA:ta myöten kerännyt moralaisen Johan Erikssonin '68 RTR Charger putsasi isosti palkintopöytää. Viaksi paikallistui onneksi heti keväällä sytkäboksi, joka korvattiin laadukkaammalla osalla. Kesäviikonloppuisin henkilöautoluokan paksukunolla käydään moikkaamassa isää mukavia paikallisteitä pitkin ja cruisaillaan alan tapahtumiin. 90-luvun puolivälissä hän muutti pääkaupunkiseudulta Pusulaan maaseudulle, missä on tilaa harrastaa kulkupelejä. Museihuset Ljungsbron ulkopuolella oli avoinna 29. . Kauhavalta ja huipentuu 30.–31.8. Kokemusta jenkkiautoista löytyy jo toisessa polvessa, sillä Teemun Matti-isällä on tausta Aroyhtymän entisenä mekaanikkona ja hän on omistanut jo pitkään FC-150 Jeepin ja Fargon. Niinpä 318 cid moottori ja lisäksi kolmilovinen vaihteisto kunnostettiin sekä olka-akselit tapitettiin. Salon seudun ajoneuvoharrastajat ajeluttivat ikäihmisiä loppukesästä. Sisustus on muokattu uuteen kuosiin ja kuuden henkilön autossa on nyt kaksi kolmen istuttavaa penkkiä. Meriittilistaan merkittiin voitot parhaasta maalauksesta, jenkkiautosisustuksesta, konehuoneesta sekä tuomariston valinta jenkkiautoparhaimmistoon. DeSoto on entinen poliisivoimiemme auto (AJU-978). ruotsalainen Verktygsboden. Taka-akseli on henkilöautosta ja tiheä välitys on vaihtunut harvempaan, jolloin vaihdekeppiä ei tarvitse hämmentää niin paljon ja kabiinissa kuulee apukuljettajaakin. Se käynnistyy 10.5. sivuputket ja pienet pyöreät kylkiikkunat. Alaikäisenä piti vain ensin saada isältä lupa sen ostoon. Amsoilin öljyjä ja lisäaineita, Ridetechin alustapalikoita, Moogin ristiniveliä sekä taka-akselin lukkoja ja välityksiä Fordja GMautoihin. Tesla-sähköautotehtailija Elon Musk on väläytellyt yrityksensä tulevia suunnitelmia. . . Edellisellä omistajalla kone oli leikannut kiinni. syyskuuta viimeistä kertaa, koska sille ei ole löytynyt jatkajaa. Kyyditettävät olivat ihanan aurinkoisia ja juttua on riittänyt ajelutuksesta moneen kertaan”, kertoi tempauksen ideoija, ikäkeskus Majakan toiminnanjohtaja Minna Lähdemaa Salon paikallislehdessä. Ajoneuvokalusto käsitti pääasiassa vanhoja veneitä, joista yksi esiteltiin Veekasissakin 5/2012. Valikoimista löytyy mm. Uusi varaosaja tarvikekauppa, Suomen muskeliauto, on aloittanut toimintansa. Ne olivat muiden omistuksessa ja löytävät tiensä omistajilleen, mutta sijoituspaikkaa on vailla eläköityneen museoaktiivin Hans Vaernéusin 5-vuotiaasta lähtien keräämä yli 10 000 leikkiauton ja 90 pienoisjunan sekä 350 vaunun kokoelma. Tuotemerkillä on myös vanhannäköisiä 6ja 12-voltin akkuja. Kuten V8-Magazinen sivuilta saattoi jo lukea, oli koko projekti alusta loppuun saakka varsinainen tuskien taival, eikä vastoinkäymisiltä vältytä. Asvaltti saataneen pintaan vuonna 2020, jolloin myös harjoitusja kilpailutoiminta sekä muu ajoneuvoihin liittyvä toiminta voisi alkaa. Pratts’illa on Glyserin 99 % rubber refresh -niminen tuote, jolla vanhan kumin saa kuin uudeksi. Yli 400 ajoneuvon näyttelyssä palkittiin suomalaisista järjestäjän palkinnolla (halli D) Marco Hämäläisen Steampunk-tyylinen '29 A-Ford sekä Johan Gröndahlin '67 VW Beach Buggy, jonka tuomaristo valitsi streetcarparhaimmistoon. Ilmoittautuminen molempiin sarjoihin on käynnissä. Tämän vuoden pyrkimys on saada FIA-sääntöjenmukaisen radan suunnitelmat ja luvat sille mallille, että rakentaminen voitaisiin aloittaa tulevana vuonna. Uusi TV-sarja Flying Finns V8-Magazinen sivuilla aktiivisesti seurattu VIP&Flying Finns to Drag Week-juttu sarja on saanut oman TV-sarjan AlfaTV-kanavalle. Se esiintyi rakenneltuna V8-Magazinen numerossa 7/1979 Porin näyttelyreportaasissa. Ideana kavereilla on kunnostaa legendaarinen 1967 vuosimallin Plymouth VIP katuauto kilpailukuntoon ja lähteä sillä jenkkeihin Drag Week-kisoihin. Tuolloin Erna Nikkolan omistama ”valkoinen paholainen” tuplaliekit konepellissään oli yleisöäänestyksen kolmonen ja näyttelyraadin mielestä sen sisustus oli erikoisin. Katuradoilla ajettava Hämeen Moottoriseuran masinoima Total Tarmac -harrastesarja koostuu kuudesta kisaviikonlopusta. Kun museorakennuksena toimiva 30-luvun viljamakasiini on saatu tyhjäksi, se tullaan myymään. Pakoputkissa paukkui välillä liekkien kera. Flying Finns – Amerikan valloitus -sarja alkaa AlfaTV:llä torstaina 29.11.2018 klo 21.00 ja jaksojen uusinnat tulevat seuraavana maanantaina klo 18.15. Kun muuta ruuvaamista ei kesän mittaan ilmaantunut, niin kaasutin vaihdettiin Carteriin ajeluiden lomassa. JA N N E U S K A LI. HANNELE HATANPÄÄ 17-kesäinen Teemu Kivistö hankki 60-lukuisen DeSoto D100 Town Panelinsa noin 34 vuotta sitten. Toimitukset tapahtuvat joko postitse, tai tilaaja voi hakea ostoksensa noutopisteestä, joka sijaitsee Helsingin Itä-Pakilassa. Sarjaan kuuluu 10 tunnin mittaista jaksoa, joissa näitä suomalaisia autoharrastajia seurataan kylmästä tallista aurinkoiseen Amerikkaan
ford.fi/uusimustang. Ford Mustang -malliston CO 2 -päästöt 198–277 g/km ja EU-keskikulutus 8,8–12,3 l/100 km (uusi mittaustapa WLTP)
tekemällä siihen uudet kaaret ja pressu. Lehden kannessa komeili rakennusmestari Dick ”Daije” Wikströmin '52 Ford Crestline Sunliner, jonka hän osti melko huonokuntoisena vuonna 1974. TEKSTI PETRI LAULAJAINEN ”S uomi on vihdoin ottanut ratkaisevan harppauksen kohti lievempää kansainvälistä takapajuisuutta. Mantorpin 10-vuotisjuhlakisassa Eki kellotti silloisen ennätyksensä 13,71 sekuntia – ja Dusterilla ajettiin myös kadulla. Peltiseppävelhona tunnettu Eki oli häärännyt amerikkalaisten autojen kanssa iät ja ajat. Dusteria liikutti 340-kuutiotuumainen pikkulohko ja nelilovinen manuaali, jonka nopeasta hämmentämisestä mies sai ansaitun lempinimen. V8-Magazine 1/78 Tästä kaikki alkoi tasan 40 vuotta sitten, kun 1978 joulukuussa ilmestyi kaikkien aikojen ensimmäinen V8-Magazinen numero. Sivuja lehdessä oli 40, joista kahdeksan nelivärisiä, loput mustavalkoisia. 339-kuutiotuumaisella sivuventtiiliveekasilla varustettu auto sai osakseen täydellisen läpikäynnin, minkä yhteydessä sen kattoa madallettiin mm. Maa on saanut oman Hot Rod -lehden nimeltä V8-Magazine.” Näillä sanoilla V8-Magazinen päätoimittaja Kim Petterson aloitti ensimmäisen ilmestyneen V8-Magazinen pääkirjoituksen. Esittelyssä olivat Eki Tuomisen Saab Sonett ja Eki ”Parnelli” Parnilan Stadard-ryhmän Plymouth Duster. Drag Racing on ollut tärkeä osa lehden antia alusta asti. Myös puskureiden tilalle tehtiin muotoilut hiekkapellit. 24 V8-MAGAZINE
V8-MAGAZINE 25. Lehden välissä oli tilauskortti, jonka avulla V8-Magazinen vuosikerran sai tilata 55 markan hintaan vaikka joululahjaksi. Siinä esiteltiin miehen '59 DeSoto kaappiauto, jonka syntyi eläkkeelle passitetusta '59 DeSoto Town Panel -paloautosta. Lukijoilta peräänkuulutettiin ideoita lehden kehittämiseksi jatkossa. Aukkoon muotoiltiin vastaava kattoikkuna tummanvihreästä 5 mm pleksistä. Poliiseille hankittiin vuoden 1952 Helsingin Olympialaisten kunniaksi neljä uutta sivuvaunullista Harrikaa. FHRA lähetti V8-Magazinen numeron 1/78 yllätyslahjana jäsenilleen vuoden kahden viimeisen Takaluukustalehden jäädessä puuttumaan. Moottoriksi Esa asensi 392-kuutiotuumaisen Hemin, jonka pakokaasut poistuivat kahden omatekoisen 100 mm sivuputken kautta. V8-Magazinen ensimmäisestä numerosta lähtien lehdestä saatiin lukea yhdistyksen tapahtumista, ja myös jäsenet saivat lähettää palstalle juttuja ja kuvia, jotka he halusivat nähdä painoasussa. Yhden näistä Hydra-Glide 74” 1952 model F Police -pyöristä omisti aikoinaan Hurriganes-yhtyeen basisti Cisse Häkkinen. Takaluukusta-lehdessä oli myös Romutoriosasto, jossa FHRA:laiset saivat ilmoitella maksutta myytävistä tai kaivatuista autoista ja tavaroista. Sivuihin asennettiin kuplaikkunat ja katto leikattiin pois ohjaamon yläpuolelta. Yksi syy tähän oli se, että V8-Magazinen toimitus koostui suurelta osin samoista henkilöistä kuin Takaluukusta-lehden, ja näin jälkimmäinen lakkasi ajanpuutteen takia ilmestymästä. Takalokasuojiin tehtiin levitykset ja takaovet hitsattiin umpeen. Vuonna 1979 ilmestyi jo kahdeksan numeroa. V8-Magazinessa oli mukana ensimmäisestä numerosta lähtien V8-market, jossa julkaistiin kaikki epäkaupalliset rivi-ilmoitukset maksutta, siis sekä FHRA:laisten että muiden. FHRA News korvasi Takaluukusta-lehden. Esa Salon rakentamia autoja on nähty lehdessä ykkösnumerosta lähtien
Kimillä ja Fiskiksellä oli pilke silmäkulmassa! Lehden kautta sai tutustua myös sellaisiin automalleihin, joihin ei ollut aikaisemmin törmännyt. Autoon jouduttiin vaihtamaan vielä männät ns. Kaksi viimeksi mainittua kaiffaria olivat paikallisia harrastajia. Stadiin avattiin samoihin aikoihin uusi vauhtiputka, josta käytiin noutamassa uudet takarenkaat, sivupeilit ja puuttuvat merkit takalokasuojiin. Takaluukusta -lehteä luettiin suurella innolla. Eräänä päivänä kuulimme kartsalla huhun, jonka mukaan Äänekosken torinkulmalla sijaitsevassa farkkuputiikissa olisi tarjolla suomenkielinen jenkkiautolehti nimeltään V8-Magazine. Jostakin syystä koneremppa ei mennyt ihan putkeen, minkä johdosta kuutospata jouduttiin ottamaan kahdesti työn alle. Peräänkuulutimme lukijoilta mieleen painuneita harrastemuistoja, joihin V8-Magazine liittyy jollain tavalla. Etusohva vaihtui Opel Recordin niskatuellisiin erillisjakkaroihin, joiden väliin tein karvalla päällystetyn keskikonsolin. ’70 Buick Skylark avo oli vasta 10 vuotta vanha auto, kun ostin sen 30 000 kruunulla göteborgilaisesta Autohallenista 1980. Sisustustyöt suoritti hatunnoston arvoisesti äitini. Pinnoitetut eturenkaat aiheuttivat jatkossa hieman päänvaivaa, koska pinnoitteiden ulkokehät lähtivät irti muutamaan otteeseen, kun autolla kurvailtiin täydellä lastilla. Tällä autolla oli enemmän hubaa kuin laki sallii! Letukka vaikuttaa nykyisin tiettävästi Lappeenrannan seudulla. Auto päätyi myöhemmin mm. Jutut suorastaan imaistiin alusta loppuun. Saatiin auto lopulta sinne oppilastyökohteeksi. punainen plyyshisisusta. Autosta maksettiin 500 mummon markkaa. Letukkaa kuolattiin kavereitten kanssa kilpaa, kunnes päätettiin ostaa se kimpassa ystäväni Jussi Yrjölän kanssa. Niitä sitten yritin tavailla kouluruotsilla vaihtelevalla menestyksellä. Nämä julkaisut eivät siihen aikaan juurikaan innostaneet parikymppistä jenkkiautoilijaa. Keijo ”Kepu” Hokkanen, Eskilstuna Kuva on Äänekosken torilta. Lehden tarinat iskostuivat selvästi paremmin pääkoppaan kuin koulun penkillä kaaliin päntätty Kalevala. takuutyönä. Kuvassa lähimpänä oma Skylark, kuvassa näkyy myös Ruotsissa asuneen kaverini Chevrolet Camaro, Sepin LTD ja Jussin Valiant. Moista lehteä oli enemmän kuin kaivattu, sillä kotimaisista autolehdistä Tekniikan Maailma haukkui uudet jenkkiautot kerran vuodessa ja Vauhdin Maailmassa oli enimmäkseen soraa ympärilleen heittäviä vajaamoottorillisia kenkälaatikoita. tarrakäytössä 40-vuotislogo 40-vuotislogon erilaisia käyttötapoja_v2 vuotta vuotta vuotta 40-vuotislogo varjolla Lukijoiden muistoja A rmon vuonna 1976 isä oli lähtenyt Konginkankaalta raksahommiin Ruotsiin. Myöhemmin VM:n tarjonta toki kasvoi jenkkiautojen suhteen. Lehden myötä aukeni uusi maailma, kun kiinnostavista autoista pystyi nyt lukemaan äidinkielellään. Chevy sai uutta väriä pintaansa samassa amiksessa. Huumorilla maustetut ”ratin takaa” -pääkirjoitukset ovat edelleen legenda. Rehtori oli tämän jälkeen jylissyt kovaan ääneen, että Chevy oli sitten viimeinen jenkkiauto, joka tuotiin näihin nurkkiin laitettavaksi. Auto oli varustettu 145 hevosvoimalla ladatulla 235-kuutiotuumaisella Inline Six -kuutospannulla ja 2-alueisella Powerglideautomaatilla. Muutin vielä takaisin Suomeen ja kävin opiskelemassa itseni insinööriksi Turun Tekussa. Hintaan sisältyi uusi maalaus, joten valitsin punaisen candyvärin. Takataskusta löytyi tuore ajokortti, jonka ansiosta kurvailtiin faijan Suomeen jättämällä Mossella kylillä ympäriinsä, ja välillä käytin äitiä kaupassa. Lehti jätti lähtemättömän vaikutuksen ja teki minusta lopullisesti autoholistin. Taustalla näkyy myös farkkuliike, josta hankin ensimmäisen V8-Magazinen. Autossa oli hankintahetkellä mm. Sain töitä Ruotsista ja hankin rättikattoisen '70 Buick Skylarkin. Kolmen vuoden Åbo-keikan jälkeen pistin Buickin myyntiin ja palasin takaisin lätäkön toiselle puolelle, missä autoharrastaminen ei ollut byrokratian kapuloittamaa, kuten Kekkoslandiassa. Chevy oli kuin ulkoavaruudesta, kun olimme tottuneet näkemään päivittäin lähinnä Popedoita ja Kupla-Volkkareita. Suomessa avot olivat siihen aikaan kortilla. 26 V8-MAGAZINE. Lehden selailu innoitti minut lopulta autonhakureissuun länsinaapuriin, missä avoautojen tarjonta oli kotimaata huomattavasti parempi. Sauvon Shellin omistajalle, ja se nähtiin myös teeveessä. Samaan aikaan oli muutama tuttu ammattikoulussa eri linjoilla. Ensimmäinen jenkkiautoni oli ’58 Chevrolet 2d Biscayne, josta maksettiin kaverin kanssa 500 markkaa. Liityimme mukaan FHRA:n toimintaan ja saimme autoon asianKotimainen jenkkiautolehti farkkuputiikista mukaiset tarrat. 40-vuotislogo esim. Naapurin poika oli muuttanut isolle kirkolle Helsinkiin ja ostanut sieltä ruotsalaismiehen Suomeen jättämän kaksiovisen '58 Chevrolet Biscayne tolppamallin, joka päätyi lopulta seisontaan kotikylille. Sillä ”hiilijalanjäljellä” olen edelleen, mutta nyt jo usean jenkkirassin loukussa. Isä tuli aika ajoin lomille kotiin ja toi mukanaan ruotsalaisia jenkkiautolehtiä, kuten Start & Speed -lehtiä ja Power Magazineja
Syy moiseen selvisi, kun katsoin taustapeiliin, josta näkyi pelkkää takarenkaiden tuottamaa sankkaa savua. Paul Granvik Faikku ja Veekasi Lukijoiden muistoja Kun ostin Faikun syksyllä 1984, oli auto vastamaalattu metallinhohtosinisellä, ja sen alla pyörivät mustat peltivanteet. Muistan iänpäivän kun istuin ensi kertaa auton ratin taakse, väänsin virtaavainta, ja kun rouheasti käynyt kookas veekasi rämähti käyntiin, pukkasin ykkösen pesään, nostin kytkimen ylös ja polkaisin kaasua vähän reippaammin, minkä jälkeen sitten kovasti ihmettelin miksi se ei liiku mihinkään. Tekniikan Maailmaa, Vauhdin Maailmaa ja Tuulilasia lukien sekä joitain ulkomaalaisia julkaisuja selaillen, sillä kielitaito ei niiden osalta tuolloin vielä riittänyt kuin kuvien katseluun. Eikä ihme, sillä pauhasihan auton konepellin alla piristetty 7-litrainen 428-isolohko, vaihteistona vaikutti miehekäs lattiavalitsimella varustettu nelivaihteinen TopLoader-manuaali ja peränä pomminvarma lukollinen 9-tuumainen. Tämän seurauksena myös ruotsinkielen tunnit alkoivat tuntua paljon kiinnostavimmalta, sillä halusin oppia kielen kunnolla, että voisin lukea jenkeistä kertovia lehtiä, kun niitä ei tuolloin ollut vielä yhtään suomenkielellä. Kun soitin tuohon muistaakseni Keimolassa sijainneeseen ja nykyisin jopa legendaariseksikin katsottavaan firmaan, kävi ilmi, että kyseessä oleva '66 Ford Fairlane GT 428 Hardtop Coupe oli vasta valmistumassa oleva yksilö, jota oli myyjän mukaan tietysti jo kovasti kyseltykin. Faikku kuulosti todelliselta unelmieni täyttymykseltä, joten halusin hetimmiten tietää, kuinka saisin sen itselleni. Muutamia mielenkiintoisia yksilöitä löytyikin, mutta ne olivat joko liian kalliita ('66 Dodge Monaco 383 Hardtop Coupe) tai sitten ne oli ehditty jo ostaa ('69 Oldsmobile 442 Hardtop Coupe), kun otin omistajiin yhteyttä. Ja olihan se, ja mukaanhan se lähti. Kyseiset kulkineet olivat täällä tuolloin todella harvinaisia ja haluttuja, joten tiesin, ettei sen ”oikean” löytyminen tulisi olemaan helppoa. Autot siinä eivät keskimäärin olleet yhtä komeita kuin länsinaapurin julkaisuissa, mutta siinä oli kuitenkin suomalaisia ja suomalaisten harrastajien rakentamia jenkkejä, joka totta kai kiinnosti enemmän kuin mikään muu. Tavoitteenani oli löytää isolohkolla, lattiamanuaalilla ja lukkoperällä varustettu kaksiovinen Hardtop Coupe. Kun tutkin tuota outoa lehteä tarkemmin, kävi ilmi, että kyseessä oli ruotsalainen Start & Speed, jossa oli juttuja pelkästään iäkkäämmistä Amerikan autoista. Silloin eräällä tavalla kehä umpeutuisi niin minun kuin Faikunkin kohdalla, ja vieläpä muistot kultaavalla tavalla. Se konkreettisin muisto V8-Magazineen liittyy kuitenkin ensimmäisen jenkin ja myös ensimmäisen autoni hankintaan. Yli kolme kuukautta kestäneen odottelun jälkeen Faikku oli viimein siinä kunnossa, että sitä voitiin lähteä hakemaan, ja ajamalla tietysti. Kolme vuotta myöhemmin menin taas käymään tutulla kioskilla katsomassa, josko uusi Start & Speed olisi ilmestynyt. Olin taas kerran menossa kioskille ostamaan jotain luettavaa, kun huomasin autolehtiosastolla jonkun uuden aviisin. Merkillä tai mallilla ei ollut väliä, kunhan nuo ”kolme kovaa” löytyisivät autosta. Myyjän mukaan 1000 markan varausmaksulla se onnistuisi, ja kyseinen summa singahtikin liikkeen tilille saman tien. Perä oli tietysti pystyssä ja rumat roiskeläpät ”koristivat” takapyöränaukkoja, eikä taustapeiliäkään voinut komeaksi kehua. Ei ollut, mutta sen sijaan huomasin uuden tuttavuuden autolehtiosastolla. Pääsin ensi kertaa kesätöihin 16–vuotiaana ja neljän suven säästöjen ja runsaiden ylitöiden tekemisen ansiosta markkoja alkoi olla kasassa sen verran, että saatoin ihan tosimielessä ryhtyä etsimään Amerikan autoa. Aluksi ahmin tietoa ns. Ostin lehden ja sitä aikani selailtuani peli oli selvä: minusta oli tullut vankkumaton vanhojen jenkkirautojen kannattaja. Se oli silloin tosi laaja ja joka lehdessä oli aina useampia kiinnostavia autoja tarjolla. ”normaaleista nelipyöräisistä” mm. V8-MAGAZINE 27. M eillä ei ollut kotona autoa ja sen vuoksi varmaankin kiinnostuin niistä jo nuorella iällä. Omistan jokaisen julkaistun Veekasin ja luen sitä edelleen mielenkiinnolla samasta syystä kuin ennenkin: suomalaisista Amerikan autoista suomalaisille. Sieltä pisti silmään joku V8-Magazineksi ristitty aviisi, jonka nimi ja kansikuva kielivät siitä, että kyseessä oli ihan oikeasti suomenkielinen Amerikan auto lehti. Sen jälkeen menetin sydämeni lopullisesti tälle Faikulle, jonka olen nyt omistanut 34 vuoden ajan. Tuossa vaiheessa nimittäin elettiin vuotta 1975 ja minä olin 10-vuotias. V8-Marketin yksityishenkilöiden rivi-ilmoitusten lisäksi katselin silmäkovana myös lehdessä olleiden alan liikkeiden mainoksia, ja sieltä Bre-Vir-auton tarjonnastahan se oikealta tuntunut auto lopulta löytyikin. Ilman Veekasia ei Faikun ja minun tie olisi varmaan koskaan kohdannut, ja siksipä olisikin kiva esitellä auto lehdessä, kun se on taas tien päällä. Niinpä tarkistinkin V8-Marketin tarjonnan ensimmäiseksi, kun uusi lehti tuli taas ulos. Siitä lähtien ”Kasista” tuli suosikkilehteni, jonka uutta numeroa odotin aina kuin kuuta nousevaa. Auto on tällä hetkellä työn alla ja toivon mukaan se valmistuu kevääksi 2020, että pääsisin sillä taas verestämään vanhoja muistoja. Tuohon aikaan eli keväällä 1984 ei ollut nettiä eikä oikeastaan mitään muutakaan paikkaa, missä jenkkejä olisi enemmälti myynnissä Veekasin V8-Marketia lukuun ottamatta
Padan Nova, Nykvistin Pontiac, Hörön Pontiac ja Lääkkösen Mustang...siinä joitain mainitakseni. Tämä Malibu oli 4d sedan ilman tekniikkaa, kun kevarista saadut rahat siihen sijoitin, olisiko ollut 1991–1992. Myös Pekka Leinon Corvette-jatkokertomus oli jotain aivan käsittämätöntä, sillä viimeistelytaso oli aivan jotain muuta mihin oli totuttu. Moi! L aitan muutaman kuvan tuosta ensimmäisestä autostani, joka oli ja on edelleen tuo '67 Chevy Malibu. No itsestä en nyt tiedä ulkoisesti, mutta mieleltä kuitenkin. lauluautonakin, ja hauskaa oli! Kesätyörahoilla siihen piti tietenkin saada 350-kuutiotuumainen kasi ja perään 4 spd manuaali, joita sitten pikkuhiljaa viriteltiin. Sitten tekniikka lainattiin V8-luokan rata Malibuun (431) ja avo sai vaihdossa siitä vakion kuutosen ja 3 spd manuaalin sisuksiinsa, N äin tänään ajateltuna 40 vuotta tuntuu jo ajatuksena pitkältä taipaleelta, ja sitähän se onkin, vaikka sekä minä että lehti ovat pysyneet nuorekkaana. Oli kyllä jo tullut selattua aikaisempia numeroita, mutta omaksi ei ollut tullut ostettua. Lehti kulki mukana ja siihen oli merkattu kynällä muistiin päivämääriä, esimerkiksi Forssan ensimmäinen Pick Nick oli ruksattu jo kuukausia aiemmin muistiin, 7.8.1983, ja sinne mentiin monen auton voimalla. Muisti, se on myös hauska laitos. Alkuaikojen V8-jutuista mieleen ovat jääneet Esa Salon vuosittaiset luomukset, jotka olivat aina komiaa katsottavaa. Auto toimi alkuunsa suoran kuutosen ja manuaalin kera niin käyttö-, harraste-, kuin ns. Ensimmäiset V8-jutut muistuvat mieleen yhä varsin selkeästi, vaikka jotain muita asioita ei tahdo muistaa edes viikon takaa. Siihen mennessä valtaosin lehdet, joissa oli samantapaisia autoja, olivat ruotsalaiset Start&Speed ja Colorod, joissa kuitenkin pääsääntöisesti jutut jäivät kuvien katseluiden varaan. Paremmilla kansilla ym. Auto muutettiin ensin 2d ht -malliksi ja vuonna 1998 avomalliksi keventäen. Terkuin Jarmo Vilen V8-magazine 40 vuotta 28 V8-MAGAZINE. Eivät taitaneet Kimi ja Fiskis aikoinaan edes uskaltaa ajatella, että lehti porskuttaa vielä vuonna 2018 täydellä teholla. auto kulkikin jo 10 sekunnin aikoja, ja parhaimmillaan oltiin Street C -ryhmässä loppupisteissä sijalla 6, 25 autokunnan joukossa. Tuo kyseinen lehti sisälsi jutun Chrysler '56:sta sekä Ilmosen '56 letukasta, ja oli huikea kokemus lukea niistä ihan kotimaisella kielellä. 1994 oltiin ekaa kertaa Motoparkissa kiihdytyspäivillä, aika taisi olla jotain juuri alle 14 sekuntia, ja siitähän se kiihdytyskärpänen puraisi, tietty. Lehti toimi myös siihen aikaan lähes ainoana paikkana mistä löysi tietoa tapahtumista. ralliosilla, sekä super T-10 suorakytkentärattailla ym. Olenkin aina välillä ajatellut, että olisin ollut koulussa menestynyt oppilas, jos kouluaineina olisivat olleet autojutut ja nippelitieto niistä. Myöhemmin tuli rinnalle muitakin julkaisuja, mutta ne eivät ole saaneet mittariin 40 vuotta, mikä on kunnioitettava luku ja pitkä taival. V8-Magazinea tuli luettua heti sen ekoista numeroista lähtien pikkupoikana ja siitähän sai kovasti intoa noihin hienoihin harrasteautoihin. Sittemmin tietysti oli huippua, kun 5/83 lehdessä oli juttua Mustang kerhon ensimmäisestä kokoontumisesta Karviolla ja omakin poni pääsi sivulle. Kyllähän tässä taas tuli paljon muistoja mieleen ja tarvitseekin taas ottaa kansio menneisyydestä tutkittavaksi. Itsellä ei ole jäänyt väliin sen ekan oman 1/80 lehden jälkeen numeroakaan, ja sitä aikaisemmat on tullut hommattua hyllyyn myöhemmin. Ensimmäinen oma V8 oli numero 1/80, jonka ostin Tampereelta, kun olimme vanhempieni kanssa sielläpäin sukuloimassa. Nykypäivänä on nuorempien harrastajien lähes mahdotonta ajatella tilannetta, että oli vain yksi ainoa paikka mistä sai tietoa osista, tapahtumista ym., ja se oli V8-Magazine
Mistä sitten kipinä jenkkiautoihin aikanaan tuli. En olisi villeimmissä päiväunelmissanikaan voinut kuvitella, että tulen itsekin rustaamaan juttuja kotimaisen jenkkiautoilun raamattuun vielä jonakin päivä. On kunnia-asia olla edelleen lehden tilaaja 33 vuoden jälkeen, vaikka olen oikeutettu toki myös ns. vapaakappaleeseen. Joskus harvoin lehti ei ilmestynytkään juuri sinä päivänä kuin oletin ja sekös vasta sapetti nuorta harrastelijan alkua. Hankin Dartin 25.7.1987 forssalaiselta Automaalaus ja myynti Asser Merolta ja se maksoi 9000 markkaa. Terveiset täältä Lappeenrannasta ja kevättä kohti tallin valohoidossa! Jarno Laitinen Olin tavallaan toteuttanut jenkkiautoharrastusta jo pitkään, ennen kuin oli aika hankkia se ensimmäinen oma rassi. Taisi Hannulla olla sinä päivänä hyvinkin raskas kaasujalka, jolla pisti 428:n laulamaan. Lempinimi juonsi juurensa Seppo ”Rembrandt” Määttäseen, joka maalasi autoon neljä kopiota vanhojen mestareiden teoksista. E lettiin 80-luvun alkupuoliskoa, kun 70-luvun lopulla debytoinut V8-Magazine suorastaan räjäytti tajuntani! Taisin bongata aviisin ensimmäistä kertaa paikallisesta Harjulan kyläkaupasta, josta käytiin aikanaan ostamassa myös paikkakunnan parhaat irtsarit, kuten salmiakki-, lakritsi ja sitruunapommit sekä merkkarit. Edesmennyt Thelma-mummini tilasi lehden minulle joululahjaksi kymmenkunta vuotta. Se on jäänyt itselleni jonkinmoiseksi arvoitukseksi. Tänä syksynä päätettiin poikien kanssa, että laitetaan rata-V8 ja manuaali takaisin avokilpuriin, että päästään kouluun sillä tyylikkäästi, ja näin tehtiin. Ihalasta oli kätevä pyöräillä Turkuun bongailemaan katujen varsille pysäköityjä jenkkejä. Muistan monet mukavat pyöräilyreissut entiseen pääkaupunkiin, missä näkyi siihen aikaan yllättävän mukavasti vanhempaa autokalustoa. Voi niitä aikoja! Ne päivät, kun lehti oli bongattavissa Harjulan lehtihyllystä, olivat eittämättä huippuhetkiä. Naapurustossa oli tuolloin muitakin jenkkirasseja, kuten esim. Autossa ei ole koskaan ollut automaattia, eikä tule niin kauan kun se on meidän suvussa. V8-MAGAZINE 29. Kun oli aika siirtyä moottorien rampille, ei mennyt kuin hetki, kun Thunderbird käytännössä katosi horisonttiin. Edessämme ajoi Mäkinen Ukkoslinnullaan. Parissa fillarissani oli kunnon jappisatulat ja apehanger-ohjaustangot. Työn alla on vihdoin toimiva rättikatto (manuaalisesti) sekä vaihteiston preppaus. Kai Salmio, Paimio Veekasi vankisti ajatusmaailmaani ja taas laulettiin, ja ajoinpa sillä yhden talvenkin läpi. Se oli ensin banaaninkeltainen, mutta myöhemmin punainen, mustalla vinyylikaton puolikkaalla varustettuna. Juuri tästä Mäkisestä, joka ilahdutti 70-luvun lopulla kotimaista jenkkiautokulttuuria rakentamallaan huikealla '67 Ford Thunderbirdillä, joka opittiin myöhemmin tuntemaan Rembrandt-Thunderbirdinä (V8 6/81) ympäri valtakuntaa. Talvella sitä siistitään ja viritellään jälkikasvun kanssa tekniikkaa parempaan kuntoon. 4-ovisen '67 Dodge Dartin kulkua avitti 225 Slant-Six kera kovan laatikon. Autolla on kyllä koettu jos jonkinlaisia seikkailuja, ja siihen sekä hienoon ystäväja harrasteporukkaan liittyy tuhansia hienoja ja hauskoja muistoja sekä kokemuksia. On se mukava, kun on jotain, mikä ei mene ainakaan meilläpäin pois muodista: käsityönä valmistetut keveähköt avoautot, kisavireiset veekasit, hammasratasvaihteistot ja AC/DC soittimessa. Yksi tapaus on jäänyt ikuisesti muistilokeroihini. Suoritin lehden haun aina fillaroiden. Liekö innostus syntynyt juuri Moparin istuimella röhnöttäessä, mene ja tiedä. Tämä tiedostamaton unelma toteutui lopulta 1991 numerossa 4. Yhden päivän lisäodotus oli täyttä tuskaa. Eli legendaarinen C290 on tehnyt paluun katuliikenteeseen. Muistan istuneeni isoveljeni edesmenneen kummisedän kauppaneuvos Lauri Kartemon mustan Dodge Coronetin takapenkillä joskus 80-luvun taitteessa. Kaitsun luokse ei ollut matkaa ilmateitse kuin muutama sata metriä. Tätä harrastusta aloin toteuttamaan ennen 80-luvun puoliväliä. Uteliaille paljastettakoon, että ko. Oliko kohtalolla osuutta vai ei, taideauto päätyi talliini yhdeksän vuotta sitten, eli tasan 30 vuotta sen jälkeen, kun olin nähnyt auton ensimmäistä kertaa livenä kylillä. Näky jätti lähtemättömän vaikutuksen nuorukaiseen. Olimme matkalla Turkuun perheen sinisellä ruiskumoottorillisella '73 Saab 99:llä. Asuimme siihen aikaan Raision Ihalassa ja käytännössä vain kiven heiton päässä eräästä Hannu Mäkisestä. Ennen Coronetia Laurilla oli näyttävä '61 DeSoto Diplomat Deluxe 4d, josta tarinoin lehdessä 14 vuotta sitten (V8 2/04). Irtonumeroiden hankinta loppui, kun lehti alkoi tipahtaa suoraan postilaatikkoomme vuodesta 1985 lähtien. fillarit löytyvät edelleen enemmän tai vähemmän purettuina vanhempieni talon välikattotilasta. Lehden tuloa odotettiin kuin kuuta nousevaa, enkä ole päässyt pois tästä nuoruuden olotilasta vielä keski-iälläkään. T-Bird tunnettiin pian myös eurooppalaisen jenkkiautoilun mekassa Ruotsissa, kun se esiteltiin Start & Speed -lehdessä (11/82). Suurin vaikuttaja omalle harrastukselleni on kuitenkin ollut ehdottomasti Veekasi. Kai Hellmanin '73 Dodge Charger. Vilpittömät kiitokseni siis lehden perustajapoppoolle! Toitte elämääni runsaasti iloa, mutta samalla tartutitte minuun ”sairauden”, joka ei ole toistaiseksi parantunut, eikä näytä minkäänlaisia parantumisen merkkejä edelleenkään. Keväällä maalari saa hieman siistiä tuota, ja eiköhän sillä nyt sitten päästä kouluun ja satamaan jätskille heti kun lumet lähtevät. Eli vaikuttaa siltä, että tällä hauskalla harrasteella on jatkumoa täällä ja ”Laitisen Malibuun” on seuraava mekaanikkoja kuskisukupolvi kasvamassa
Samoin tankin ”straipit” tehtiin teipillä. Eikä teknisestikään kaikki mennyt nappiin, kun raivostuttava öljytankin jousikuula-venttiili ei ottanut toimiakseen ja neitsytmatkalla öljyä oli enemmän pyörän päällä kuin moottorin sisällä. Yksipyttyiseen mottiin uusittiin osat, runko ja tankki saivat alkuperäisen mustan värin pintaansa. Laitteiden viimeistely ja näyttävien maalausten taso oli jotakin ennen näkemätöntä. Nitro Funny Careista ei tuohon aikaan ollut kuultukaan ja flippikoriset, ahdetulla tekniikalla olevat kiihdytyskilpurit lähinnä herättivät hämmennystä. Tämä ei ole sattumaa vaan Veekasin synty oli kaiken takana. TEKSTI JARMO MARKKANEN, KUVAT PETRI LAULAJAINEN, JARMO MARKKANEN ajokortti-ikää 1953 Velocette Mac 350 pyörän ostoon. Öljyja polttoainetankin sekä rungon merkit olivat tarroja, jotka jäivät lakan alle. Raksalla kesätöissä hankitut markat laitettiin kaikki kiinni pyörään, joka purettiin osiin ja kaikki käytiin läpi. En tiedä vieläkään miten, mutta niin vain onnistuin tankin Velocette-merkit laittamaan vinksalleen. Silloin vielä kalusto oli pitkälti Harrikoita. Suhde Vauhdin Maailmaan oli syntynyt pikkuhiljaa, kun luokkakaveri ja lapsuudenystävä Juurikkalan Timo pyöritti siellä tuotepalstaa ”Varusteet ja Vempeleet” sekä myöhemmin kirjoitti moottoripyörien koeajoja. Toinen vaikuttavaa tapahtuma oli Keimolan 1975 kiihdytyskisat, joissa radan varressa etenkin Peter Nordströmin Quicksilver Vette teki säväyksen. Näyttelyssä oli esillä hot rodja drag racing -kalustoa aina Amerikasta asti. Valokuvaamista kyllä harrastin vakavalla mielellä, mistä myöhemmin olikin hyötyä. Joka tapauksessa nätit pikkusiivet ja pyöreät takavalot veivät voiton ja kaupat tehtiin. Ensikosketus jenkkiautoharrastukseen Ensimmäinen iso, lähtemättömän jäljen jättänyt tapahtuma oli Picko Trobergin Vauhti '74 Helsingin Jäähallissa. Mutta ennen sitäkin on tapahtunut paljon niin hottentottitoimittajan uralla kuin harrastusrintamalla. Etsinnän jälkeen löytyi 1963 Ford Fairlane veekasilla. Monen käänteen kautta VM halusi jutun koottavista jenkkiautojen 40-vuotislogo esim. Kaveripiirin brittipyöräharrastus johti vuotta ennen Ratin takaa PÄÄTOIMITTAJAN tarina Tässä numerossa V8-Magazine täyttää 40 vuotta. Niin ikään alaan tutustuin Vauhdin Maailman kautta, jossa ahmittiin alan pioneerien Pata Ekmanin kiihdytyskisaraportteja ja kilpuriesittelyjä sekä Pekka Leinon kirjoituksia säännöistä. Tältä taustalta oli selvää, että jenkkiauto oli hankittava heti, kun ajokortti ojennettiin käteen 18-vuotiaana. Näin se usein menee. Mutta annetaan Jarmon itsensä kertoa, kuinka tässä näin kävi. tarrakäytössä 40-vuotislogo 40-vuotislogon erilaisia käyttötapoja_v2 vuotta vuotta vuotta 40-vuotislogo varjolla Rakentelu käynnistyi moottoripyöristä. Tunnelma oli katossaan, kun kasi höpisi miehekkäästi, olihan siihen vaihdettu kookkaampi tuplaputkisto… Sattuma vai kohtalo. Tässä vaiheessa kirjoittaminen ei ollut lainkaan kuvassa mukana, vaan koitin kovasti opiskella, ja mielessä olivat toisenlaiset urasuunnitelmat. Aluksi kaksipyöräiset Mopoikä meni ohi vähän kuin varkain, koska niihin aikoihin oikean moottoripyöräkortin sai jo 16-vuotiaana. Sattuma puuttui peliin ja suunnitelmat saivat uuden käänteen. Väritys oli kieltämättä melko silmiinpistävä vihreä, jonka täydensi kirkkaanpunainen keinonahkasisustus. Ja onhan elämän suola, että aina kaikki on mahdollista. Brittirallit ja Kontio-rallit kuitenkin selvittiin kunnialla. Samaan aikaan myös lehden päätoimittaja viettää 40-vuotis ”taiteilijajuhlaa”. Lähdöt olivat villejä, suorastaan pelottavaa katsottavaa. Ensimmäinen harrastepeli oli 1953 Velocette brittipyörä, joka kunnostettiin kauttaaltaan.. Paikalla oli legendaarinen ChiTown Hustler, aivan sen ajan huippukalustoa.Täällä myös ensimmäisen kerran kuulin FHRA:n olemassa olosta, kun kerholla oli oma osasto näyttelyssä. Juhlavuoden teemaan sopien lienee paikallaan avata historiaa, jonka juuret ulottuvat 70-luvun alkupuolelle. 30 V8-MAGAZINE P isimmän ja tunnetuimman rupeaman Jarmo on tehnyt V8-Magazinen päätoimittajana, vuodesta 1994 alkaen, eli jo 24 vuotta. Neliovisuus ei haitannut ja 221-kuutiotuumaisen pikku-V8:n 145 heppaa tarjosivat riittävän hyvät cruising-kyydit nuorelle miehellä
Jenkkiautoharrastus kasvoi vauhdilla, kuten myös V8-Magazinen lukijamäärä. Kiinnostus amerikkalaisiin autoihin ja niiden rakenteluun suorastaan ryöpsähti kasvuun. Jenkkiautot ja lehtimiestyö vetivät pidemmän korren, virallinen koulutus jäi hankkimatta. Samoin siihen aikaan tunnettiin luokitus Kun ajokortti ojennettiin käteen, niin siirryttiin ekan jenkin rattiin. Hottentottitoimittajan ura urkeni tästä Dodge Polarasta, josta kirjoitin ensimmäisen juttuni Vauhdin Maailmaan loppuvuodesta 1978. Autoesittelyissä Veekasi oli luonnollisesti se ykköspaikka, johon rakentajat halusivat autonsa esiin. Hauska juttu on, että pikkis näkyi tänä kesän ä Malmin tapahtumassa edelleen samoissa väreissä.. Kiirettä piti Varsinaisesti paikallistai merkkikerhoihin en ole kuulunut. Niin ikään Petsku oli ennakkoluulottomasti hyvin ajan hermolla. Etenkin painotus drag racingiin oli fiksu ratkaisu ja siinä VM oli vahvoilla. Hangon katuautokisan synnyttäminen on varmasti paras esimerkki lehden roolista kisapuolella. V8-MAGAZINE 31 . Pata tuli jonkin ajan kuluttua takaisin VM:n toimitussihteeriksi ja hänen kontakteillaan tilanne helpottui. Lehden nimi Street & Race kuvasti sisältökonseptia: juttua kadulle ja kisaan. Hän lähti mukaan perustettuun Veekasiin, jonka ensimmäinen numero, kuten tiedämme, ilmestyi 1978. Grafiikan suunnitteli Petri Hälvä, auton värikkään jujumaalauksen ruiskutti Kari Eloranta ja straippasi Pekka Mannermaa. Street & Race Pro-Ject Pick-Up 1992 Chevrolet Stepside pikkis rakennettiin trendikkääksi pienellä budjetilla. Tämä oli tavallaan seuraus ja syy, taustalla oli V8-Magazine. Rakennetut laitteet olivat talleissa. Mutta tarina jatkui ja seuraavaksi virne suupielessä mies sanoi: Mutta tekisitkö oikean jenkkiauton esittelyn! Leuka loksahti, en uskonut todeksi. Juju oli Aimo Wikmanin maalaama erikoinen, sininen helmiäisväri. Kattojärjestö FHRA:han liityin heti alussa ja 80-luvun alussa toimin myös Takaluukusta -kerholehden päätoimittajana vuosina 1982-83. muovipienoismalleista ja innoissani ryhdyin suunnittelemaan sitä. Mahdollisuus tuli puskista, deadline hengitti jo niskaan ja ulkona oli talvi. Samaan aikaan syntyi Hot Rod -kirja, joka oli oikeastaan looginen jatko lehtikirjoittamiselle. Oli kivaa olla oman onnensa seppä, itsenäistä yrittämistä aiheen parissa, josta tykkää. Elokuu 1992, Alastaron Moottorirata ja Eero Knihtilän tuttu Stock-Pontiac. Pikkuhiljaa sain enemmän palstatilaa ja kirjoitin tiiviimmin juttuja. nokan vaihdolla. 70-luvun iso Dodge Polara kuvattiin nastarenkaissa lumisessa maisemassa. 3000 kappaleen painos myytiin nopeasti. Kirjoittaminen vei kyllä kaiken ajan tavalla tai toisella. Street & Race Varmasti moni muukin näki mahdollisuuden nopeasti kasvaneessa jenkkiautobuumissa ja V8-Magazinen menestyksessä. Alustaan tuli madallussarja, taakse kliini roller pan, erikoisvanteet ja lisäpotkua mm. Kun sopiva kohde löytyi, niin rekkari ruutuvihkoon ja omistajaa jäljittämään. Se ensimmäinen juttu Kaikki alkoi tästä ensimmäisestä Vauhdin Maailmaan tekemästäni amerikanautoesittelystä, joka julkaistiin loppuvuoden numerossa 1978. Tuohon aikaan neliväripainatus oli vielä erittäin kallista ja 192-sivuisen kirjan keskellä oli vain 16 sivun väriosuus. Pari päivää myöhemmin Timppa tuli käymään ja kaatoi kylmää vettä niskaan: ei ne ota juttua. Suosion myötä tarve tiedolle oli ilmiselvää, niinpä päätin kirjoittaa Hot Rod -kirjan, jossa käsiteltiin eri osa-alueiden perusasiota: amerikkalaisen auton historia, drag racingin ryhmät ja kilpailusysteemi sekä virittäminen. 1963 Fairlane, oli pitkälti cruisailulaite. VM:n toimitussihteeri Pata Ekman oli lehden kantava voima jenkkiautojuttujen kirjoittelussa. Tällä tiellä ollaan edelleen, eikä vieläkään ole mikään muuttunut. Vauhdin Maailmaan aukeni paikka hot rod -tekijälle ja tartuin tilaisuuteen. Vaikka kokemus oli vielä vaatimaton, niin varmoin ottein sain vakuutettua päätoimittaja Peter Geitelin ja ryhdyin hommiin. Veekasista muodostui heti alan auktoriteetti ja sen rinnalla Vauhdin Maailma tunnettiin vain moottoriurheilun yleislehtenä. Näimme sopivan markkinaraon haastaa Veekasi pikkasen erilaisïlla painotuksilla: enemmän tekniikkaa, syvällisemmät kisaraportit, Amerikan trendejä. Juttupula oli aluksi todellista. Olihan tilanne haastava eikä alku ollut millään muotoa helppo. Hot Rod -kirja ilmestyi 1983. Kesäillat sujuivatkin autolla ympäri kaupunkia ajellessa ja kiinnostavia juttukohteita bongaillessa. Aimo oli alueen kova nimi ja parhaiten mies tunnetaan Harri ”Hörö” Harangon Pontiac Firebirdin taidokkaasta maalauksesta. Ruksi ikkunassa kertoo lisenssiajosta, jonka seuraukset jatkuvat vielä tänä päivänä. Fiilis meni pakkaselle. 3000 kappaleen painos myytiin nopeasti loppuun. Onnistuin kuitenkin paikallistamaan jenkin, joka ei varsinaisesti ollut hot rod, mutta autosta löytyi kiinnostava yhteys. Aivoriihemme Leppäsen veljekset Timo ja Juha, Matti ”Putte” Hämäläinen, Pasi Mikkonen ja allekirjoittanut päätimme perustaa oman hot rod -lehden
Seuraavaksi oli lisenssin suoritus, kirjallinen koe ja lisenssilähdöt. Mieleen jäänyt iso juttu oli Street & Race -lehden lukijamatka Amerikkaan ja NHRA finaalikisoihin 1986. Ajoa ja etenkin burniksen tekoa harjoiteltiin Eeron työpaikan pihalla. Seuraavana talvena oma kilpuri laitettiin etsintään. Kilpurit rahdattiin Los Angelesiin ja ajoimme neljä kisaa. Uusi, iso kustantaja antoi kunnon mahdollisuudet kehittää ja markkinoida lehteä. Val Hedworth hankki lohkon ja rakensi moottorin uusiksi. Päätös tehtiin isomman ehdoilla ja Street & Race sulautettiin V8-Magazineen, joka oli se vanhin ja perinteisin amerikanautolehti. Kauppakassi muuttui suorituskykyiseksi katulaitteeksi, silloisen mittapuun mukaan: 300+ heppaa ja 14 sekuntia varttimaililla. Tänään Jimmyn kahdeksan sekunnin Chevette on jotain muuta! Omalla kohdallani palasin Ford Angliaja Fiat 600 -seikkailujen kautta jenkkiautokantaan. 32 V8-MAGAZINE Street & Strp -osiin. Aika oli otollinen ja Street & Race myytiin vuonna 1989. Vuorossa oli koeajo, joka jatkuu edelleen. Jukka Johanssonin, Pasi Mikkosen ja Luppe Luoson kanssa käynnistimme projektin nimeltä Millennium Tour 1999–2000. Sanotaan, että ensimmäinen mestaruus on se maukkain. Monesti toisessa esiintyivät eri autot kuin toisessa. Kaikki arvaavat mitä sitten tapahtui. Timo Aartomaan ideoima retki ylitti kaikki odotukset ja mukaan lähti peräti 64 matkalaista! Ilmeisesti harrastus oli juuri sopivassa vaiheessa ja patoutunut jenkkimatkainto purkautui, kun mukaan lähti joukko samanhenkisiä harrastajia. Haaste otettiin vastaan, eikä ympäripuhuminen tosin ollut vaikeaa. Toinen merkkipaalu oli projektiautosarjojen käynnistäminen. Hevostilan rouva oli kuljettanut autolla heinäpaaleja. Ostoretkellä osallistuttiin myös Natikoihin Phoenixissa, Arizonassa, mutta kisa loppui lyhyeen tekniikkarikon takia. ?. Suosittelen kokeilemaan, jos mahdollisuus tulee. Kokemus oli niin upea, että Nova jäi Amerikkaan kolmen muun auton Kanadan puolelta löytyi Rick McKinneyn B/ SA NHRA Record Holder Chevy Nova 396. Mukana oli runsaasti tuttuja nimiä: Anita Mäkelä, Hannu ”Sämpy” Santala, Antti Vaittinen, Antti Kivinummi, Luppe Luoso, Jaska Husso… Pan Amin kanssa tehty lentodiili maksettiin lentolippuvapareina, mikä käynnisti aktiivisen Amerikan juttumatkailun. Yksi säväyttävä kokonaisuus on aina ollut Tapahtumakalenteri, vastaavaa laajuudessaan ei löydy mistään. Piilofarmariboomi oli kuumimmillaan ja olihan se hyödynnettävä. Street & Race sai lisää sivuja ja muuttui pikkuhiljaa kokonaan neliväriseksi. 1995 SM-kultatiimissä oli kuskin lisäksi vaimo Pia ja alkuaikojen kantava mekaanikko Tero-Pekka Lehtonen. Kokemusta hakemaan lähdimme Timsin kanssa Phoenixin kisaan Arizonaan, missä kuitenkin kisa päättyi lohkon säröön. Täydellinen läpikäynti sisälsi 302 motin, uusitun automaatin, uuden verhoilun ja maalauksen. Arvokkain huomionosoitus on FHRA:n jakama Per Gästrinin ikuisesti kiertävä tunnustuspalkinto, jonka vastaanotin 1995. Pitää paikkansa. Tapahtumissa olimme aiempaa isommin läsnä, tavoitimme uusia harrastajia ja levikki nousi tasaisesti. Eero Knihtilän suosiollisella avustuksella sain ajaa kisan hänen 455 Pontiac Trans Am stockerilla. Harrastuspuolen mieliin painuneet kuviot kohdallani liittyvät Veekasi-aikakaudellakin kiihdytykseen. Ylellisempää käyttöautokyytiä saa hakea: farkku lipui pehmeästi, ja siinä oli valtavasti varusteita sekä isot tilat. Veekasi jatkoi monipuolisella, koko harrastuskentän kattavalla sisällöllään: katua ja kisaa, orgista ja roddattua, tekniikkaa ja rakentajia. Siirryin kaupan mukana jatkaen päätoimittajana. Kilpailu sinällään ei ole yhtään huono asia ja pitää tekijät hereillä. Enemmän luettavaa, enemmän näyttävyyttä. Samalla kyllä huomattiin myös markkinajohtajan vahvuus, eikä Veekasin horjuttaminen ollut niin helppoa kuin olimme alussa ajatelleet. Kahta saman alueen lehteä ei oikein ollut järkevää kustantaa, kun Suomen markkina on lopulta melko pieni. Eikun kisaan. Jälkeenpäin ajatellen kaikesta Amerikan henkisyydestään huolimatta se ei oikein istunut suomalaiseen suuhun ja lausuminen sai moninaisia muotoja. Ison talon suojiin 1980-luvulla Sanoman tytäryhtiö Sanomaprint Erikoislehdet nimensä mukaisesti kasvatti määrätietoisesti erikoislehtiensä tuotevalikoimaa. Harmittoman koeajon tulos Tyypillinen huulenheitto kavereiden kesken johti erilaisen jutun tekoon: kyllähän kiihdytyskisoista kirjoittavan on hyvä tietää mistä puhuu. Vuosituhat vaihdettiin lajin kotimaassa Amerikassa. Niinhän siinä kävi ja olin onnellinen Stockerin omistaja. Muodostui jännittävä kilpailuasetelma, kaksi leiriä. Amerikassa asunut Timo Järvinen paikallisti sopivan 1968 B/SA 396 Chevy Novan Kanadasta, British Columbiasta. Veekasin aikakausi alkaa Nimensä Helsinki Media Erikoislehdiksi muuttanut kustantaja jatkoi uusien tuotteiden etsintää ja keväällä 1994 solmittiin V8-Magazinen kauppa. Koko homma hoidettiin alusta loppuun, niin kuin aloittelija tekee. Kiihdytyskipinä oli kytenyt jo pitkään, siitä asti, kun Jokke Hakkarainen antoi Räyskälässä yhdeksän sekunnin kyydityksen Street Altered -Monzallaan. Kaupat sovittiin Rick McKinneyn kanssa ehdolla, että Nova kulkee kauden avauskisassa Pomonassa kymmenen sekunnin puolelle. Kunnian olla lehden eka projekti sai Kim Forsman ja 1975 Mustang Mach 1, jota rakennettiin peräti seitsemässä numerossa 1986. Toin Jenkeistä 1981 Mercury Marquis Colony Park Station Wagonin, joka löytyi San Diegosta. Kiihdytyskärpänen puraisi niin, että ajoin myös kauden viimeisen kisan Motoparkissa Eeron Pontiacilla! Nälkä vaan kasvoi, kun voitin pari kierrosta ja ylsin semifinaaliin
Amerikassa kisaaminen oli niin huippujuttu, että vielä on tekemättömien töiden listalla ajaminen maailman suurimmassa kiihdytyskisassa U.S. Kisapuolella ulkopuolisessa herättää suurta kummastelua, kuinka pahinta kilpakumppania autetaan. Swappilöydöstä koitetaan synnyttää period correct 60-luvun cafe racer. Kuulostaa kuluneelta sanonnalta, mutta yhtä suurta perhettä ollaan. Ja näitä tarinoita ja tärkeitä ihmisiä on kyllä runsaasti lisää, mutta taitaisi palstatila loppua kesken niitä kertoessa. Ja ehtihän Oskari jo ajaa junnudragstereitakin yhdeksän vuotta ja vaimo Pia sekä Eerika muodostivat tiimin! Varmasti olen ollut etuoikeutetussa asemassa, kun on saanut yhdistää työn ja harrastuksen näin tiiviisti ja pitkään. Novan klassinen liekkimaalaus oli Rapa-Ripa Luukan käsialaa. Kisat jos mikä ovat meidän porukan laatuaikaa ja kaikki odottavat innolla kisoihin lähtöä. Oskarille täytyy jollakin konstilla saada oma stocker ja jo etukäteen kihelmöi hetki, kun ajamme eliminaattorissa vastakkain. Katuautopuolella seuraavan projektin 1988 Chevy Camaron tehoa kasvatettiin nokka-akseliswapilla, alukansin, virtaavammin peltisarjoin… Alustaa parannettiin vaihtamalla iskarit, jouset, jäykemmät puslat…tiessä istuva Camaro kykeni porschemaisiin sivuttaiskiihtyvyyksiin. Ja niin testasin Pällin Firebirdiä Alastarolla ja ajoinpa vielä yhden kisan Tierpissä. Itse rakentelun lisäksi hienoa on yhteisöllisyys. ?. Yhdessä kavereitten kanssa vietetään vapaa-aikaa ja kierretään tapahtumia. Pelastukseksi tuli VRV-tiimi eli Vesterisen Peku, Antti Riola ja Uba Wallius, jotka ilmoittivat, että laitat meidän 396-moottorin Novaan! Niin tehtiin, ja pääsin matkaan lainamoottorilla. Millennium Tourille lähtivät Pasi Mikkonen, Luppe Luoso, allekirjoittanut ja Jukka Johansson. Eikä tässä vielä kaikki… Totta kai, ainahan pitää olla haaveita ja haasteita. Tai antavat risuja lehdestä, mikä vaan kertoo, kuinka tärkeä Veekasi on heille. Näin avautui aivan uusi maailma, ja myös löytyi uusi motivaatio. Millennium Tourin kontti piti pakata runsaan viikon päästä ja lähtö näytti kariutuvan. Reipas suomalaiskiihdyttäjien joukko vaihtoi vuosituhannen ajamalla kilpaa Amerikassa. V8-MAGAZINE 33 tullessa kotiin. Korvaamaton apu oli, kun Novan ja kuskin kotipaikka löytyi Chinosta, Kaliforniasta Timsin kotoa. Kisoissa, muissa tapahtumissa mieltä lämmittää, kun lukijat tulevat juttelemaan ja kertomaan omista autoistaan. Selvä. Nationals, Indyssä. 2001 NHRA Arizona Nationalsit ja kaksi Oskaria: C/SA-luokkavoiton pokaali ja Ode-poika viisi kuukautta. Ei oikein työltä ole tuntunutkaan. Crew chiefinä Järvisen Timon kanssa kiersimme kisoja pitkin ja poikin länsirannikkoa melkein kolme vuotta. Nuoren pojankollin haave toteutui. 1999 ajettiin kauden viimeinen kisa Mantorpissa ja Novan 396:sta katkesi kampiakseli. Osaa muuten harmittaa vieläkin. Tuorein projekti on TriBsa, 1953 BSA:n runkoon pultattu Triumphin moottori. Niin ikään on onni, että koko ajan ympärillä on ollut osaavia ja innostuneita ihmisiä, olipa sitten kyseessä harrastustai työelämä. Syy myyntiin oli nykyinen 2002 Pontiac Firebird. Projektiautoihin liittyy hauska nyanssi: poika Oskari sai Camarolla veekasikyydin synnytykseen, kun taas tytär Eerika joutui ”tyytymään” puolimoottorisen PT:n vauhtiin. Sitoutuneisuudesta on jäänyt lähtemättömästi mieleen pari ison hatunnoston arvoista esimerkkiä. Uuden kasvavan tuning-suuntauksen innoittamana käytiin PT Cruiserin kimppuun ja tuloksena oli korisarjoilla muotoiltu, isoilla vanteilla varustettu, uudelleen verhoiltu ja tottakai poppikoneilla sekä telkkarilla viimeistely nykycruiseri, joka muuten vieläkin löytyy kotitallista. Siinä on jälkikasvulle sopiva nuorisoauto. Kaveria jeesataan tekniikan kanssa aina kun on mahdollista. Paras saavutus oli Las Vegasin 2002 semifinaalipaikka, jossa sytytin inhottavan häränsilmän. Mikä on parasta harrastuksessa. Yhteensä kalenteriin tuli 15 ajettua NHRA-kisaa. Joku tietää aina jotakin ja tietoa jaetaan. Kisa kestää yli viikon ja pelkästään Stock-kilpureita on lähemmäksi 200 hakemassa paikkaa 128 auton kaavioon. Oikea kontakti tässä hankinnassa oli Mikkosen Pasi, jolla muuten on entisöitynä Waldon mestaruus-Fairlane. Hyvin palvelleena, 19 kisavuoden jälkeen päätin jo luopua Novasta ja se sai uuden kodin Ruotsista, jossa sillä voitettiin toissa vuonna Ruotsin mestaruus. Olin kovassa seurassa ja kuuluttajakin totesi: semeissä nähdään kolme maailman mestaria ja joku Markkanen Finlandiasta! Toinen kohokohta oli Phoenixin 2001 C/SA-luokkakisan voitto Richie Pauleystä. Vastaavasti kun olin ostanut Waldolta Firebirdin, niin Arto Sulopuisto totesi, ettet voi lähteä Jenkkeihin ajamatta manuaaliautoa. Melkoisen (hullun)rohkeaa antaa oma kilpuri yhtään empimättä kokemattoman käsiin. Kilpakumppanit tekivät riittävän pitkään käännytystyötä ja niin hankin manuaalivaihteisen kilpurin 1987 NHRA Stockmestrari Jim Waldolta. Vaikka seuraavassa lähdössä ajettaisiin vastakkain! Pelin henki on, että ajamalla nämä hommat ratkotaan. Moottoripyörät eivät oikeastaan koskaan hävinneet mielestä. Aivan sanan varsinaisessakin merkityksessä kyseessä on kohdallani perheharrastus. Niin ja katuautopuolella lähellä sydäntä ovat aina olleet street rodit
Luvatta tehty 40-vuotislogo esim. TEKSTI JA KUVAT HEIKKI MALINEN Keulan ilme joka puhuttelee. Ford Mustang Grande 1971 Haapakoskelainen Timo Luhtinen iski 70ja 80-lukujen taitteessa silmänsä Pieksämäen suunnalla liikkuneeseen Mustangiin ja piti silloin täytenä mahdottomuutena voivansa itse joskus omistaa jotain samanlaista. tarrakäytössä 40-vuotislogo 40-vuotislogon erilaisia käyttötapoja_v2 vuotta vuotta vuotta 40-vuotislogo varjolla 34 V8-MAGAZINE
Timon silmin katsottuna hänen mielenkiintonsa kohde oli värivalintojensa osalta valmiiksi pilattu. Näin suoraan sanottuna, johonkin mikä jo itsessään bling blinginsä osalta loistaa ja hehkuu omalla olemuksellaan maalipintansa merkeissä. V8-MAGAZINE 35. Hänellä ei ollut vielä silloin ajokorttia, eikä sen kummemmin varallisuutta edes havitella mitään vastaavaa. Sopiva beeshinvärisellä vinyylikatolla varustettu yksilö löytyi vihdoin ruotsalaiselta Blocket-nettisivustolta. Mustang pyöri hänen takaraivossaan vuosikymmenien ajan ja sittemmin useampaan eri otteeseen Timo katseli ja etsiskeli vastaavaa aihiota. Tuolloin liki 40 vuotta takaperin Mustangin pintaan Simo Riikosen toimesta sipaistu flakemaalaus ja kuviot olivat kuin jostain toisesta maailmasta. Näky oli sen verran ihmeellinen ja kiehtova, että asia jäi pysyvästi ja syvälle hänen mieleensä. . Myyjä ei nimittäin osannut mitään muuta kuin ruotsinkieltä ja Timon osalta koulun penkiltä opittu pakkoruotsi oli jäänyt unholaan jo aikoja sitten. Osui ja upposi Timon silmissä Jarin Mustang oli siihen aikaan yksinkertaisesti sanottuna maailman hienoin auto. Timo ei käynyt itse paikanpäällä katsomassa autoa, hän vain lähetti rahat Ruotsiin ja järjesti rekan nouTimon esikuvana toiminut Jukaraisen Jarin Grande Pieksämäellä joskus 70–80-lukujen taitteessa. Kaupanteko aloitettiin tammikuussa 2015 ja auto saatiin Suomeen vasta huhtikuun alkupuolella. Kyseessä oli jonkunlaiseen ruskeaan sävyyn joskus 80-luvun alussa mirramaalattu Mustang Grande. Timo päätyi ostamaan auton Ruotsista eikä vielä tässä vaiheessa ollut varma lopputuloksen suunnasta. Tuo aikaisemmin mainittu mirramaalaus oli kuitenkin syy ostopäätökseen, olihan Timolla kaipuu juuri kyseiseen rakentelusuuntaan. A siat voivat kuitenkin muuttua ajan saatossa, ja juuri siksi Timon Mustangiin liittyvä tarina on omalla tavallaan niin mielenkiintoinen. Timo kävi näihin aikoihin koulua Pieksämäellä ja näki Mustangin aina silloin tällöin pyörivän milloin missäkin. Pieksämäkeläistä Jari Jukaraista voi hyvällä syyllä syyttää Timon Mustangista. Jari nimittäin ulkoilutti omaa 1971 Mustang Grandeaan kylänraitilla sen verran tiiviisti ja hankki tällä rutkasti mainetta ja kunniaa useissa eri näyttelyissä. Kaupanteko itsessään osoittautui peräti kolmen kuukauden mittaiseksi projektiksi
Tähän perään Timo maalautti beeshinvärisen vinyylikaton valkoiseksi. Timo ei tietenkään voi olla ihan varma siitä, että onko kyseessä auton alkuperäinen tekniikka, mutta toisaalta mikään seikka ei puhu tätä vastaan. 36 V8-MAGAZINE. Ensitöikseen Timo vaihtoi ohjaamon värimaailman mustavalkoiseksi. Näin hän pääsi tekemään Mustangilla ensimmäiset pikkulenkit. tamaan ja pudottamaan Mustangin Pieksämäelle. Beeshi vinyylikatto sai päällensä valkoisen sävyn. Seuraava askel oli verhoiluttaa penkit oikealla valkoisella nahalla Jäppilässä Päivi Kurosen toimesta, ja vieläpä justiinsa samanlaisilla tikkauksilla kuin Jukaraisen Granden penkeissä oli ollut. Ilokseen hän sai todeta ostaneensa kovapeltisen ja toimivan auton 351-kuutiotuumaisella (5,8 litraa) Cleveland 4Wveekasilla. Tähän päälle vielä maalautettiin kaikki ovipahvit ja kojelauta mustiksi. Projektivai heita . Muita olennaisia herkkuja olivat kolmivaihteinen C6-automaatti ja yhdeksäntuumainen lukkoperä. Sisustan tehdasalkuperäinen väriyhdistelmä. Autoa odotellessa Timo oli ehtinyt useamman kerran miettiä, että mitähän sieltä tulee. Kauppojen hieronnan aikana Timo ei ollut millään ilveellä saanut myyjän suunnalta selville millä tekniikalla auto oli ylipäätään varustettu ja mikä moottori mahtoi piileskellä konepellin alla. Timo Luhtisen Mustang omassa kotipihassa juuri Ruotsista saapuneena. Kovapäinen hirvikoira Ensitöikseen Timo hankki autoon vähän leveämpää rengasta ja muuta oman makunsa mukaista pikkujuttua. Perävälitystä Timo ei ole sen kummemmin vielä ottanut selvittääkseen. Vanhan sentinpaksuisen mirrapinnan alta paljastui tervepeltinen auto
Siinä sitten havaittiin etulokasuojan taittuneen etupyörän takaa oikein kunnolla ja paksun mirrahiukkasmaalauksen lohjenneen isoina päreinä. Vauriot havaittuaan Timo ei voinut muuta kuin ajatella, että justiinsa, tästä ei nyt hyvää tule sitten enää millään ilveellä, ja eihän tätä saa missään korjattua. Koiran omistaja koppaisi hirvikoiran syliinsä ja siinä sitten todettiin koiran saaneen suuhunsa pienen verta vuotaneen tällin, eikä mitään sen kummempaa. Konehuoneesta löytyy 351-kuutiotuumainen 4W Cleveland. Näin jälkikäteen Timo toteaa koiran törmäyksen ja tätä seuranneen tömäyksen tapahtuneen kuin tilauksesta. Vielä vuoden 2015 puolella Timo ennätti ajaa Mustangilla pienen kolarin. Timon makumieltymyksiin sopi paremmin sisätilojen värigenren muuttaminen alkuperäisestä beeshistä sävystä mustavalkoiseksi. Kesällä 2015 Timo ennätti vielä käväistä Pieksämäen Big Wheels -tapahtumassa sentin paksuisella mirrahiukkaskerroksella maalatulla Ruotsin ostoksellaan. V8-MAGAZINE 37. Eräs metsästyskoira pääsi isännältään karkuun lähellä Suonenjokea, ja kuinka ollakaan, tämä koira juoksi metsästä suoraan auton kylkeen Timon ajellessa muina miehinä kaikessa rauhassa. hyppäsi ykskaks yllättäen pystyyn ja ryhtyi juoksemaan ympyrää siinä paikallaan. Koiran omistaja puolestaan kertoi yrittäneensä jo tunnin verran saada koiraansa kiinni. Pian lähti myös tilaus uudesta kattoverhoilusta ja lattiamatoista. Koiran omistaja ja Timo palasivat Mustangin luokse ja auton omistajaa tapahtunut harmitti jo valmiiksi ihan vietävän pal. Nyt koira löytyi asvaltilta elottomana heidän edestään makaamasta. Molemmat lähtivät kävelemään koiraa kohti ja pääsivät siihen ihan lähelle, kun koira jon. Päin auton kylkeä juokseminen ei onneksi ole ollenkaan sama asia kuin jos kovapäinen hirvikoira olisi juossut auton keulan eteen. Tässä vaiheessa Timo kertoi koiran omistajalle hänen koiransa juosseen suoraan päin auton kylkeä, eikä hän siinä tilanteessa ehtinyt tekemään mitään. Törmäyksestä kuului sentään melkoinen tömäys. Timon noustessa autosta tuli koiran omistaja samaan aikaan metsästä ulos. Timo pysäytti Mustangin ja ennätti ajatella, että taisi koiralta lähteä henki. Koira lennähti törmäyksen voimasta korkealle ja tippui maahan. No eipä mennyt kuin lyhyt tovi siinä paikalla, kun mies totesi häneltä löytyvän vakuutuksen koiralleen
Tähän Timo sitten kyseli varovaiseen sävyyn Vilkiltä, että oliko hän koskaan nähnyt kuvia, tai olisiko hänellä mitään muistikuvia Jukaraisen autosta. . Urakka sovittiin kuntoon ja asiat lähtivät etenemään hyvässä tahdissa. Timo lähetti kaikki mahdolliset Jukaraisen auton kuvat ja dokumentit Siuntioon ja soitti vielä Simo Riikoselle. Heti päivän valjetessa Timo soitti Siuntioon ja uteli, oliko autolle ehditty vielä tekemään mitään. Timolle kelpasi vanteiksi vain aidot Cragar SS -mallit. Timo ei suostunut antamaan periksi maalipinnan korjauksen suhteen edes sen jälkeen, kun vakuutus-yhtiön korvaussumma ilmestyi hänen tililleen. Simo Riikonen Tästä asia lähti etenemään siihen malliin, että vakuutusyhtiö lupautui ottamaan asian hoitaakseen koiran voimassa olleen vakuutuksen turvin ja he kertoivat järjestävänsä asiat kuntoon. Timo kertoi häneltä löytyvän jonkun verran kuvia Jukaraisen autosta, ja samaan hengenvetoon hän lupasi kaivaa esiin yhteystiedot Simo Riikosen suuntaan. Vilkki kertoi tietävänsä auton, ja tästä vastauksesta ilahtuneena Timo kysyi, onnistuisiko Vilkiltä vastaavan maalauksen toteuttaminen. Paksu ja kallis maalipinta saattoi lopulta olla perimmäinen syy terveille pelleille. Siuntiossa Mustang vedettiin alkajaisiksi ihan puhtaalle pellille ja se osoittautui poikkeuksellisen tervepeltiseksi yksilöksi. Olihan juuri hänen vastaavanlainen Mustang Grande jättänyt niin mieleenpainuvan pysyvät kuvamuistot Timon ajatusmaailmaan maailman hienoimmasta autosta. Mitäpä jos häneltä löytyisi tietotaitoa tehdä vastaava maalaus kuin Jari Jukaraisen Mustangissa. Tähän ilmoitukseen tyytyväisenä Timo uteli vakuutusyhtiöltä, että mihin hän voisi viedä autonsa maalattavaksi. Timo kävi useammassa lähiseudun maalaamossa näyttämässä autoaan, mutta kaikki maalaamot näyttivät jo kaukaa, että eivät he osaa ja pysty tekemään mitään. Hommaan lähdettäessä kun voisi olla järkevää konsultoida asiasta ja toteutustavoista varsinaisena inspiraationa toimineen alkuperäisen auton maalarin kanssa. Tammikuun pimeinä kylminä pakkasöinä Timo säpsähti yllättäen ja totesi, että pitääpä ottaa yhteyttä Vilkkiin. Timo soitti US-Partsiin jollekin nuoremmalle kaverille ja kyseli löytyykö heiltä sivuputkia. Timo vei Mustangin syksyllä Siuntioon ja siellä sovittiin korjaustoimenpiteiden tapahtuvan edessä odottaneen talven kuluessa. Vilkki tutki auton vahingot ja totesi heidän voivan korjata asiat kuntoon. Timo ei enää muista keneltä hän sai vinkin tästä paikasta. Vilkki ilmoitti asian olevan kunnossa ja heidän tekevän yhtiökumppaninsa kanssa laskelmat kustannuksista. Hän on sattumoisin juuri Suonenjoelta kotoisin, ja vanhempiensa luona kotikonnuillaan käydessään Timo ja Vilkki sopivat tapaamisen. Kaikki penkit verhoiltiin aidolla valkoisella nahalla ja viimeisteltiin samoin tikkauksin kuin Jukaraisen Mustangissa. Simo oli asian ympäriltä todella tohkeissaan ja totesi, että No perkele ja hyvä, tehkää juuri semmoinen! Rohkeasti eteenpäin Riikosen jälkeen Timo ryhtyi miettimään edelleen Pieksämäellä asuvaa ja yrittäjänä siellä toimivaa Jari Jukaraista. Tulosta tuottamattoman etsinnän jäljiltä Timo oli uudestaan yhteydessä vakuutusyhtiöön, ja lopulta siellä sovittiin heidän antavan vahingosta rahallisen korvauksen. Etsintä laajennettiin aina vaan laajemmalle sektorille ja lopulta Siuntion suunnalta löytyi maalaamo nimeltään Welho’s Custom. Mustangin maalauksen valmiiksi saaminen kesti läpi kesän ja se valmistui nippa nappa vasta Big Wheels -tapahtuman kynnyksellä. Kaveri ei todennäköisesti ollut vielä edes syntynyt siihen aikaan, kun sivuputket olivat sitä kuuminta hottia! Lopulta Timo sai haluamansa sivuputket Koskenkorvassa vaikuttavan Jari Mäen Jälkiasennettua soitinta lukuun ottamatta kojetaulu ja keskikonsoli ovat säilyneet alkuperäisinä. Taiteilijalle tuttuun tapaan Vilkki otti jokaiselle taiteilijalle tutun vapauden nimissä oikeuden toteuttaa kylkikirjaimet hieman erilaisella fontilla. Paksu aikaisempi mirramaalaus oli todennäköisesti vedetty uuden uutukaisen auton pintaan melko lailla heti kauppojen jälkeen jossain päin eteläisempää Ruotsia. Timolla ei siinä vaiheessa ollut auton kanssa mitään hoppua ja nouto tulisi tapahtumaan joskus kevätauringon merkeissä. Vakuutusyhtiö vastasi, että eivät he mitään paikkaa tiedä, mutta voisitko itse etsiä jonkun hyvän maalaamon. Maalauksen toteuttaminen ei ollut mikään ihan yksinkertainen asia viedä loppuun asti, ja mikä ilahduttavinta, Simo Riikonen oli vahvasti mukana konsultoimassa asian puitteissa. Vastausta ei tarvinnut odottaa kuin muutaman päivän, minkä jälkeen Timo totesi, nyt tai ei koskaan. Vilkki vastasi saman tien, että kyllä hän siihen pystyy! Näin Timo heitti heti seuraavan kysymyksen, että mitähän semmoinen mahtaisi kustantaa. Tuskinpa auto oli koskaan Ruotsin aikoina toiminut päivittäisessä käytössä. 38 V8-MAGAZINE. Vilkki osoittautui tykkäävän Timon kanssa samasta maalausgenrestä ja totesi samaan hengenvetoon, että maalataan vaikka koko auto uusiksi, jos ei muu auta. Simo ja Vilkki olivat toisiinsa yhteydessä useampaan kertaan toteutuksen menetelmistä ja siitä, mitä kaikkea maalauspinnasta piti löytyä. Vastaus kuului, että ei mitään. Taiteilijan oman peukalonjäljen näkyminen on sittemmin sopinut Timolle vallan mainiosti. Tämä nuori jäppinen puolestaan uteli, että mitkä nämä sivuputket oikein ovat. Soitto maalaamon suuntaan käynnisti uudet tuulet, kun siellä vastasi kaveri nimeltä Vilkki Huuskonen. Tehdään auto ensin valmiiksi ja kysytään vasta sitten”. Haettuaan Mustangin Siuntiosta, oli Timon ihan pakko saada kokonaisuuteen mukaan kuuluvat sivuputket. ”Ei hittolainen, minäpä en aio puhua hänelle mitään. Olisiko hänen kanssaan pitänyt puhua alkavasta projektista, ja entäpä jos hän olisi sattunut kieltämään toteutussuunnitelmat
Tämän kun tietäisi ja auton jostain löytäisi kunnossa missä tahansa. Hänen suunsa levisi korviin asti, ja mieleen tuli kasapäin muistoja menneiltä vanhoilta virkeiltä ajoilta. Lähestulkoon kaikki paikalla olleet tiesivät kuitenkin jotain autosta, eikä vähiten myös siksi, että Simo Riikosesta ja hänen maalaustöistään on ollut Veekasissa useampia eri juttuja. . Siinä sitä sitten riittäisi hämmästelijöillä ja spekuloijilla taas ihmeteltävää pitkäksi aikaa eteenpäin. Onhan kyseessä sentään Pohjanmaan oma Texas-henkinen miniosavaltio ja vahvasti USA-henkinen sekatavarakauppa. Vaikkakin hän on käytännössä ajellut autollaan vain erinäisiä pikkulenkkejä omilta kotikonnuiltaan noin sadan kilometrin säteellä. Toinen oli puolestaan jankannut, että ei voi olla, ja ylipäätään ilmassa oli leijunut mahdoton epäselvyys ja epätodelliselta vaikuttanut hämminki. Yksi oli väittänyt tuon olevan sama auto ja sen vihdoin löytyneen. Näin Mustang oli lopulta valmis kalu loppukesästä 2016. V8-MAGAZINE 39. Pian pihalle astui Jukaraisen vaimo. Tähän Timo vastasi huumorimielessä, että ei ole kyllä vielä tullut eteen. Kyllä joo, kuului hyväksyvä vastaus. Vielä kun joku osaisi kertoa, että mikä mahtaa olla alkuperäisen yksilön kohtalo. Putket värkättiin kiinni Mustangin kylkiin ja sekä vanteet että halutut renkaat olivat Timolla valmiina tallissa odottamassa. Tästä meni vielä jonkun aikaa eteenpäin, kunnes Timo soitti Jukaraiselle uudemman kerran ja kysyi, että haluaisiko tämä nähdä auton. Ihan alkajaisiksi Timo soitti Jukaraiselle, ja sieltä kuului heti alkuun hiukan närkästyneitä kommentteja tyyliin, että olisit sinä nyt voinut hänelle sanoa, tai ainakin kysyä asiasta. Niin sanottuja asiantuntijoita kertyi auton ympärille pilvin pimein ja ihan siihen tahtiin kuin siinä olisi ollut jaossa ilmaisia ämpäreitä. Auton valmistumisen jälkeen Timo ei ole oikeastaan käynyt näyttämässä Mustangiaan juuri muuten kuin 2016 Big Wheels -tapahtumassa, Mikkelin Fun Run:issa ja vuoden 2017 American Car Show’ssa. Mikä olisikaan sen hienompaa kuin saada alkuperäinen Timon unelmien käynnistäjä ja tämän jutun auto yhdessä esille johonkin tapahtumaan. suunnalta. Kaikissa näissä vastaanotto on ollut pitkälti samanlainen spekulaatioiden ilotulitus. Timo on toki valmis myöntämään, että auton ulkoisen olemuksen ja maalipinnan on tarkoitus kääntää päitä missä tahansa liikkuessaan. Timo ei millään tavoin viitsinyt itse puuttua spekulointiin, vaan hän pikemminkin tyytyi seuraamaan yleistä hämminkiä hiukka takavasemmalta. Suuri hämminki Voitte vain kuvitella millaisen hämmästyksen aihe Timon Mustangin ilmestyminen Big Wheels -tapahtumaan oli auton rullatessa sisään tapahtuma-alueelle. Alusta on tietenkin maalattu punaiseksi, perä on Fordin ysituumainen lukolla. Vanteet eivät kuitenkaan olleet aidot Cragar SS -malliset, joten päättäväisenä miehenä Timo etsi ja löysi sellaiset US-Partsista ja asensi ne alkuperäistä tyyliä mukaillen auton alle. Lopulta Timo ajaa hurautti Jukaraisen firman pihaan, missä Jari katseli ja ihmetteli autoa. Tämä kommentti alkoi jo naurattamaan Jukaraista samalla, kun äänensävy muuttui positiivisempaan suuntaan. Tämän kaiken hämmingin jäljiltä oli vielä edessä odottamassa Mustangin paljastus Jari Jukaraisen silmien alla. Hän katseli autoa tovin ja ryhtyi sitten utelemaan, että löytyisikö tuolta penkin jostain välistä häneltä aikoinaan tippunut kaulakoru. Kyselijöitä eri tapahtumien suuntaan on ilmaantunut aina välillä, mutta eipä Timolla tunnu olevan Grandensa kanssa kiire erityisesti mihinkään. Timo vastasi tähän, että sinähän olisit kieltänyt asian. Keskustelun ja väittelyn määrä ei tahtonut ottaa millään ilveellä loppuakseen
Niinpä totesin herralle, että jos hän joskus harkitsee myyvänsä auton, ilmoittaa siitä oitis minulle, Virve toteaa. TEKSTI JA KUVAT HARRI JUKARAINEN sellaiset systeemit. Minulla oli jokin aika sitten sellainen liekitetty '60 El Camino, joka oli ehkä enemmän mieto kustomi. Niitä on nähty jokunen täällä Suomessakin. – Ensin minulla oli tietenkin muskeliautovaihe, mitä seurasi siipiautovaihe ja muut Mercury Coupe 1939 Purple Haze Viisikymmentäluvun taitteen Mercuryt ovat aina kuuluneet harrastetuimpiin kustom-autoihin. No tulihan meille se rodi ja toinenkin jossain vaiheessa. Sen sijaan tämä klassiseen tyyliin toteutettu '39 Mercury kustom oli maassamme ensimmäinen lajissaan. Virven kustom-kuumeilu sai alkunsa jossain tapahtumassa, kun hän jutteli Tomahawkin Unun kanssa illan myöhäisinä tunteina asiasta. Mietin pitkään minkälaisen auton haluaisin, jotta en olisi kohta sitä myymässä, Virve muistelee naureskellen. Aikansa tentattuaan Unu totesi ykskantaan, että Virve tarvitsee kustomin. – Jo silloin, kun en vielä tuntenut tämän auton rakentanutta Jani Huhtamäkeä, oli hänellä mielestäni aika hieno kustomoitu '50 Mercury. Lehtemme sivuillakin esitelty tummanvihreä '50 Mercury oli hyvin nostalgiseen tyyliin rakennettu ja Janin ensimmäinen iso kustomointiprojekti. A uton omistaja Virve Salonen on pitkään jenkkiautoja harrastanut ja aktiivinen toimija FSRA-rodikerhossa. Kun Jani sitten päätti 40 V8-MAGAZINE. Hänellä ja hänen miehellään Jussilla on useampi erityylinen harrastejenkki, mutta jutun '39 Mercury on ensimmäinen todellinen kustom heidän tallissaan. Lisäksi pidemmän päälle siinä oli se vika, että se oli vain kaksipaikkainen
Syksyn korvilla Mercuryt saapuivat koristamaan Janin tonttia. . Omaa firmaa työkseen pyörittävä Jani kävi autojen kimppuun heti työtilanteen salliessa, ja lähes ensimmäiseksi oli suunnitelmissa katon, tai siis kattojen parturointi. Aihioita ei vain niin kovin usein tupsahdellut myyntiin. Mercury teki kauppansa varsin nopeasti ja siirtyi komistamaan naapurimaamme Ruotsin jo muutenkin mittavaa kustom-autojen kantaa. Alkuperäinen Matranga Mercury on tuhoutunut, mutta siitä on rakennettu täydellinen klooni sekä jokunen sen korilinjoja noudattava auto. Alkuperäisasussaan autot näyttävät aivan uskomattoman rumilta, kun vertaa esimerkiksi konsernin halvempiin Fordin nimeä kantaviin coupeihin, Virve sanoo. Purple Haze luopua Mercurysta, oli Virvellä aivan liikaa muita autoja, eikä hän pystynyt lunastamaan puheitaan, koska Jani ei kelpuuttanut vaihdossa mitään. En kuitenkaan lähtenyt kopioimaan choppausta muuten. – Lyhyiden neuvotteluiden jälkeen lyötiin kaupat lukkoon ja molemmat Mercuryt matkasivat kohti Pohjolaa. Mercurymies Elettiin vuoden 2015 kevättä Mercuryn vaihtaessa valtakuntaa. Kesällä tuli kuitenkin muistaakseni Hemmingsin sivuille myynti-ilmoitus kahdesta '39 Mercury Coupesta. Jo hieman huonoon happeen päässeiden muokkaamattomien autojen hinta oli jotenkuten kohtuullinen. Esimerkiksi etuikkunan alareunaa laskin alemmaksi kuin muissa klassisissa Mercuryissa, V8-MAGAZINE 41. Yksi näistä on Kaliforniassa vaikuttavan Kevan Sledgen Mercury, josta on runsaasti kuvia netissä. – Minulla oli jo pidemmän aikaa ollut mielessä rakentaa jossain vaiheessa '39–'40 Mercurysta kustom suurin piirtein samaan tyyliin, kuin Barrisin veljesten pajallaan rakentama Matranga Mercury. – Kopioin sivuikkunalinjan Sledgen Mercurysta, tulostin kuvan luonnolliseen kokoon ja sen jälkeen muokkasin oman makuni mukaiseksi. Kävin itsekin uteliaisuuttani katsastamassa tuoreita tulokkaita. Jani oli eittämättä perehtynyt Mercurya rakentaessaan historiallisiin kustom-autoihin. Oma mielipiteeni on, että harva auto kaipaa muokkausta niin kipeästi kuin juuri 40-luvun taitteen Mercury coupe. Ne olivat myynnissä jopa samalla omistajalla Indianan osavaltiossa
Runko vahvistettiin, takarunkoon tehtiin tarvittavat kiksaukset madallusta varten, sekä muutokset ilmajousitukselle. Ajattelin, että Mercuryn nimeksi sopisi Purple Haze Jimi Hendrixin biisin mukaan. Lopulta väriksi valikoitui värikartasta tumma metallihohtopunainen, joka on ehkä jonkinlainen kompromissi Janin ja Virven aivoituksista. ja eivät ne kattolinjat muutenkaan ole ihan samanlaiset, Jani kertoo. Se on sellainen hyvin tumma purppuranpunainen, jossain valossa lähes musta. Sen jatkorakentaminen odottelee yhä vuoroaan, koska keväällä 2017 hankittu vihreä yksilö pääsi sitä ennen työn alle. Rakentelussa ei suuria tapahtunut kevään ja kesän aikana, koska Janin piti viedä maaliin Mercuryiden ohessa aloittamansa '31 Roadster lättistekniikalla. 7,10–15-diagonaalit leveillä valkosivuilla istuvat pyöränaukkoihin täydellisesti ja takapyörän aukkoihin tehdyt fenderskirtsit korostavat ahterin yhtenäisyyttä. Chevy oli kuitenkin mennyt Janin kaverille ja Jani oli ollut vain noutamassa sitä. 42 V8-MAGAZINE. Muiden työkiireiden vuoksi auto ei edennyt suuremmin alkuvuoden jälkeen. Ainakin, kun rakentaja itse näyttää erot korien välillä. Eli väri tulisi olla jonkun normiauton sävy, jotta mahdollinen korjaus onnistuu ilman mittavaa maalaussessiota. Choppauksen jälkeen alkoi ensin chopatun yksilön alustan rakentelu sekä korin ruostevaurioiden ja muiden mittavien peltitöiden teko. Jäykkä etuakselisto vaihtui Heidtsin erillisripustettuun levyjarrulliseen keulapakettiin. Värillä on väliä Syksyllä 2016 jatkuivat työt Mercury-osastolla. Pilvisellä ilmalla väri on minusta hyvä, mutta auringossa tai vahvassa keinovalossa nämä nykymetallivärien sävyt muuttuvat niin paljon, että väri ei ole lähelläkään alMercury odottaa Janin pihalla purkua ja kirvestä kattoon. – Ihmettelin ääneen, että mistä löytäisin sen mieleisen kustomin. Jani toivotti minut tervetulleeksi Haarajoen tallilleen kylään naureskellen, että olenhan minä luvannut sinulle sen Mercuryn rakentaa. Vihreässä '50 Mercuryssa oli ollut tuoreempi tekniikka sekä ilmajousitus, ja samaa konseptia oli tarkoitus noudattaa myös tässä autossa. Mielestäni myös kaikilla meidän autoilla pitää olla nimi. Kustomia vailla Virve ei ollut unohtanut tarvettaan kustom-autolle. Jos värin valinta ei ole helppoa autoa itselle rakennettaessa, oli Mercuryn väriä valittaessa vielä enemmän neuvottelua ja vääntämistä erilaisten näkemysten sovittamisessa. Tarkkasilmäinen huomaa eroja myös näiden kahden yksilön kesken choppauksen osalta. Yksi iso päätös auton ulkonäön suhteen on tietysti sen väri. Ja oli minulla värin suhteen toinenkin ajatus, käytännöllisempi. Projektivai heita Mercury numero kaksi Janin tallissa choppauksen jälkeen. Jani oli visioinut auton jo varsin pitkälle ja sai jatkaa samoilla linjoilla, kunhan lopputulos vain olisi mieleinen ja myös ajossa toimiva paketti. Kattolinja tuo mieleen itäblokin puolella valmistetun IFA:n. . Autoihin tulee väistämättä kiven iskuja ja naarmuja, kun niitä käytetään. Kun Eestiin puolella myynnissä olleen kustomiksi rakennetun '40 Chevrolet Coupen kuvat ilmaantuivat Janin FB-sivuille, soitti Virve Janille ja tiedusteli, oliko mies ostanut kyseisenkin auton. On Silver Bullet, oli Pikku Musta ja '60 El Camino oli El Bimbo. Tekniikaksi Jani valkkasi Chevyn pikkulohkon ja automaatin sekä Fordin kasituumaisen perän. Siihen asti olin pitänyt lupausta vaan jutusteluna, Virve muistelee Tallivisiitillä asia kirkastui ja sen tuloksena syntyi sopimus, että Jani rakentaa ensimmäisenä työn alle ottamansa Mercuryn Virvelle. Janin mielestä tumman vihreä olisi hyvä väri Mercuryn tyyliseen kustomiin, mutta Virvellä oli toiset mietteet. Jani lupasi myös ottaa huomioon Virven toivomukset rakentelun edetessä. Molemmat Mercuryt riisuttiin tekniikoistaan, puhallettiin ja chopattiin. Mercuryn sivukuva paljastaa sen linjakkaaksi muokatun profiilin. – Tykkäsin kovasti John D`Agostinon '40 Mercury ”Stardustin” väristä. – Ehkä väri olisi saanut olla aavistuksen sinisempään vivahtava, ei silti mikään violetti
Sisustusta varten Jani oli tilannut parikymmentä neliötä ruskeaa nahkaa, joka saavuttuaan osoittautui väriltään rakentajan mielestä liian vaaleaksi. Mercuryn alta löytyvät Goodyearin leveillä valkosivuilla varustetut 7,1–15-tuumaiset ristikudosrenkaat ja tässä yhteydessä lähes pakolliset Sombrero-tyyppiset pölykapselit. Vielä näyttelyviikonloppua edeltävänä viikonloppuna suoritetun koeajoyrityksen yhteydessä Jani totesi, että Suomessa peruskorjattu vaihdelaatikko oli rikki. Auton uudelleenmaalaus kiristi osaltaan Janin aikatauluja, koska auto oli ilmoitettu heinäkuun 2017 Haapsalun näyttelyyn. Vanhat vaatteet Vaikka autoon on valkattu uudempi tekniikka, on ulkoasussa pyritty samaan 1940-luvun lopun tyyliin kuin alkuperäisissä esikuvissakin. Kuvassa näkyy selvästi suurin ero choppauksissa. kuperäistä ideaani, pohdiskelee Virpi. Aikataulu teetti Janille loppumetreillä pitkiä päiviä, eikä vastoinkäymisiltäkään säästytty. Virven mies Jussi sääti vielä auton tietokonetta ennen reissua, koska korvaava aski oli kotoisin painavasta Suburbanista, ja se vaihtoi tosi aikaisin ja rajusti paljon kevyemmässä Mercuryn mittaristo oli varmasti aikanaan erikoisen mallinen, ja sitä se on myös tänä päivänä. Kustomin puskurit ovat Mercuryn puskureita sileämmät ja lähtöisin '42 Fordista. Myös sompailu hoituu tyylikkäästi Mercuryn omalla ratilla, eikä automaatin Gennie shifterikään riitele ulkonäöltään muun kokonaisuuden kanssa. Hauska yksityiskohta verhoilun suhteen löytyy auton verhoillusta takakontista, jonne istutetun ja vanhanmallista matkalaukkua jäljittelevän kannen alle on sijoitettu bensatankki, jolle ei enää löytynyt tilaa orkkispaikalta auton madaltamisen vuoksi. V8-MAGAZINE 43. Ne, sekä kaikki pisteosat ovat uusia tai uudelleen kromattuja. Kengät tekevät miehen ja renkaat auton. Pikaisesti kelvolliselta näyttänyt ensimmäinen yritys näytti Virvestäkin ihan hyvältä, mutta tyytymätön Jani näytti löytämänsä virheet pohjissa ja pinnassa. Takavalot on upotettu takapuskurin käpyihin kliinimmän lopputuloksen aikaansaamiseksi. Janin vihreässä on pitäydytty rakentajaa siteeraten panssariautomaisessa tuulilasissa vanhoja kustomesikuvia mukaillen. – Minulla oli onneksi hyllyssä vähän ajettu sopiva 4L60-aski, kun Mercury numero kakkoseenkin oli tullut haalittua tekniikkaa. . Auton muuttaminen alkuperäisestä tolppamallista rankasti chopatuksi hardtop-tyyppiseksi kustomiksi teetti myös paljon työtä sivuikkunoiden suhteen. Auton kojelaudasta löytyy kunnostettu alkuperäinen mittaristo, jolle jännite on pudotettu muuntimella kuudeksi voltiksi. Lattian alla sijainnut jarrusylinteri polkimineen on korvattu tulipeltiin sijoitetulla kaksipiirisylinterin ja tehostimen käsittävällä poljinpaketilla. Virven ja Janin Mercuryt rintarinnan Malmin Precruisessa kesällä 2017. Loppukiri Kuten aiemmin mainittiin, oli auto ilmoitettu Haapsalun Beauty Car Show'hun heinäkuussa 2017. Jani valmisti ruostumattomasta profiilista kehykset, jotka on lopuksi kiillotettu. Rosteriosat, kuten maskin rivat sekä listat on luonnollisesti kiillotettu. Maalaus aiheutti Janille muutenkin paljon päänvaivaa. Mekanismien toiminta sekä lasit karmeineen oli rakennettava uusiksi. Virven autossa on tuulilasin alareunaa pudotettu. Tämä laatikko toimi ja auto luovutettiin Virvelle keskiviikkoiltana. Vihreä Mercury chopattiin ja madallettiin keväällä ja Jani ajeli kesän ajot autolla muuten orggiskuosissa. Samaisten aikataulukiireiden vuoksi se sai kelvata. Modernimpi rautalohkoinen Chevyn pikkulohko on tehtaan ulkoasussa Holleyn pakosarjoja lukuun ottamatta
Koska auto toimi hienosti, rohkaisi se osallistumaan toukokuussa Norjan Hamarissa järjestettyyn Moldenstuket Show ´n´ Shine -näyttelyyn. Samassa yhteydessä koneeseen lisättiin ilmastoinnin kompressori ja autoon muut siihen liittyvät systeemit. Hauskana juttuna voisi mainita, etten koskaan kummemmin ollut miettinyt Jimin Purple Haze -biisin merkityksiä. Moottori, vaihteisto ja perä purettiin ja kaikki uusimista vaativat osat vaihdettiin sekä puhdistettiin huolellisesti vastaamaan paremmin auton ulkokuorta. Takalokasuojien ja korin väliset saumat on poistettu, kahvat ja takaosan koristeet ovat sheivattu sekä takaluukun alle tehty muotopelti. . – Auto on ajoltaan tosi hyvä. Aika näyttää. Ja tämä vihreä Janin '39 Mercury kustom ei suinkaan ole numero kaksi vaan numero kolme, jonka mies hankki keväällä 2017. Näyttelyalueella oli myös Kutjan kuvasta laadittu iso poseeraus-Mercury. Se myös chopattiin ja madallettiin keväällä. Tekniikan läpikäynti saatiin tehtyä talven aikana ja ensimmäiset reissut suuntautuivat Helsingin ja Tampereen näyttelyihin. Osaan arvostaa sitä varsinkin sen jälkeen, kun ajelin Janin itselle rakentaman Mercury kustomin Haapsalun näyttelyyn tänä kesänä. Meidän ystävyys on kestänyt projektin jälkeenkin ja lupauduin viemään Janin auton Eestiin näytille. Jani kun heittäytyi täysillä toisen rakkaan harrastuksensa lohen perhokalastuksen pariin, ja vietti koko kesän Norjassa. Matka Haapsaluun sujui ilman vastoinkäymisiä ja matkan tuliaisina oli Best Custom -palkinto. Jatkosuunnitelmista omalle Mercurylleen Virve kertoilee vihjailevasti: – Koska ajan autolla paljon, saatan jossain vaiheessa kokeilla rengaskertana vyörenkaita. autossa. Kuluneena kesänä ilmastointi onkin osoittautunut tarpeelliseksi. Olen tosin saanut paljon vastustusta muilta alan hörhöiltä. Rakentelu saatettiin loppuun viime talven aikana. Sieltä irtosi kotiin viemisinä kustomeiden ykköspytty, sanoo Jani. Sen alusta ja ohjaus ovat edelleen alkuperäistyyppiset. . Choppauksen lisäksi koria on muokattu monin tavoin. Norjan reissulla kertyi reilu 1300 huoletonta kilometriä. Takavalot on sijoitettu puskurien käpyihin. Kesällä 2017 oli käyttöä vain lämmityslaitteelle. 44 V8-MAGAZINE. Mutta kun laittelin auton kuvia Instagramiin nimen Purple Haze kera, aloin saamaan erilaisia tajuntaa laajentavien aineiden mainoksia Instagram-tililleni. Laukun, tai oikeammin kannen alta löytyy auton bensatankki täyttökorkkeineen, antureineen ja pumppuineen. Mercury oli näytillä myös syksyn 2017 Jenkkiautonäyttelyssä Lahdessa. Viime kesän Haapsalun näyttelymainokset oli piirtänyt Janne Kutja Virven edellisvuoden custom-voittaja esikuvana. Ja ehkä tuo sisustus saa vielä lisää huomiota. Tekniikka syyniin Auton seistessä Lahdessa hallissa Virve havaitsi sen merkanneen reviiriään, joten he päättivät Jussin kanssa käydä auton voimansiirron läpi talven aikana
Steve Torrence nousi lajittelun kakkospaikalta finaaliin, jossa teksasilainen otti holeshot-voiton paremman reaktion ansiosta huonommalla ajalla Tony Schumacherista, 3,702 – 3,700. 6,510 ajalla. 46 V8-MAGAZINE NHRA Auto Club Finals, Pomona, Kalifornia VOITOKKAAT MESTARIT NHRA-mestaruusarjan finaalikisassa tehtiin monenlaista historiaa, kun kaikkien neljän Pro-ryhmän voittoon ajoivat tuoreet mestarit! Ensimmäistä kertaa lajin historiassa. 100 voittoa Sportsman-ryhmissä Compin voittaja David Rampy saavutti vasta neljäntenä kilpaiJ.R. Lajittelun ykkönen oli Jeg Coughlin Jr. Leah Pritchet 3,631 oli lajittelun ykkönen Nuorin mestari Pro Stockissa Tanner Gray tarvitsi mestaruuden varmistamiseen lajitteluajan ja paikka kaaviossa lohkesi varmasti. Todd ajoi uransa ensimmäiseen Funny Car -mestaruuteen.. Todd ennen hallitsevaa mestaria Robert Hightia. Paalulla oli Ron Capps 3,848 Pro Stock Bikessa nähtiin tiukin mestaruustaisto. TEKSTI JA KUVAT ROGER GORRINGE N HRA:n 24 kisan kausi huipentuu kuuden viimeisen kisan Countdown-osioon, jossa kymmenen eniten pisteitä siihen mennessä kerännyttä kuljettajaa ratkaisevat mestaruuden. pääsi heti juhlimaan mestaruutta, mutta jatkoi etenemistä kaaviossa finaaliin ja voitti siinä Tommy Johnson Jr:n, 3,872 – 3,889. Mestaruus ratkesi ensimmäisellä pudotuskierroksella, kun Hight yllättäen hävisi lähtönsä pidon menetykseen. Tahti jatkui Pomonassa. Lajittelun kuudennelta sijalta Tanner ajoi finaaliin ja voitti Tomi Laineen kipparoiman tiimin Drew Skillmanin, joka sytytti niukan 0,002 sekunnin punavalon. Näin kolmannen polven kilpailijasta tuli NHRA:n historian nuorin mestari 19 vuoden iässä. Matt Smith ratkaisi tittelin itselleen vasta finaalissa, jossa hän voitti hallitsevan mestarin Eddie Krawiecin, 6,765 – 6,812. J.R. Torrence kirjoitti historia ja oli ensimmäinen kuski, joka on voittanut kaikki kuusi Countdown-kisaa. Kumpikin otti saman 0,026 reaktion. Hyvää reaktiota oli yritettävä, kun Tanner ajoi 0,010 valon ja 6,519 ajan. Pomonaan tultaessa Top Fuelin-mestaruus oli ratkennut ylivoimaisesti Steve Torrencelle, joka oli ottanut huimat viisi Countdown-kisan voittoa. Ensi kaudella Pro Stockit kisaavat 18 osakilpailussa, minkä tarkoituksena on hillitä kuluja ja nostaa kilpailijamääriä. Funny Carin pistejohdossa oli J.R
2758 Jeg Coughlin Jr.............. Sean Bellemeur Competition .................... Top Fuel Steve Torrence ................ Voittolistan kärjessä ovat: John Force 149, Frank Manzo 105 ja David Fletcher 104 voittoa. Ron Hope ja Rat Trap ylitti keskiviivan puolivälissä rataa ja Brian Hopen Pure Hell kiihdyttii voittoon matalalla kuuden sekunnin ajalla.. 2532 Tommy Johnson Jr ........ Frank Aragona Jr Super Stock .................... 2900 Tony Schumacher .......... 2573 Funny Car J.R. Todd ......................... 2536 Sportsman mestarit Top Alcohol Dragster ..... Villiä nostalgiaa on tarjolla, kun AA/FA, ahdetut Fuel Alterdit kisaavat. Justin Lamb Stock ............................... 2726 Robert Hight ................... V8-MAGAZINE 47 . 2666 Eddie Krawiec ................ Pro Stock -mestari Tanner Gray voitti kaudella kahdeksan kisaa. 2559 Pro Srock Bike Matt Smith ...................... 2596 Clay Millican ................... Steve Torrence kuittasi Top Fuel -mestaruuden ylivoimaisesti ja voitti 11 kilpailua, eli lähes puolet ajetuista kisoista. Devin Isenhower lijana maagisen 100 voiton merkkipaaluun. 2519 NHRA MESTARUUSPISTEET 2018 Pro Stock Tanner Gray .................... Jeff Taylor keuli FS/B COPO Camarollaan Stockin kauden kolmanteen voittoon lajittelun paikalta 41. 2627 Hector Arana Jr .............. Joey Severance Top Alchol Funny Car..... Pomonassa lisäksi voittoon ajoivat James Stevens (TAD), Shane Westerfield (TAFC), Steve Wann (Super Stock), Chad Webber (SC) ja Roger Kato (SG). Brian McClanahan Super Comp ................... Steve Williams Super Gas ....................... 2571 Drew Skillman ................ Nuorukainen siirtyy ensi kaudella NASCAR-ratasarjaan. Matt Smith hallitsi Pomonassa Pro Stock Biken kisaa, mies oli lajittelun ykkönen 6,754 ajalla, voitti ja varmisti kolmannen mestaruutensa
1966 OLDSMOBILE CUTLASS F-85
Malli Cindy Shaw . Linney. Kuvaaja Peter S. 1940 FORD COE (CAB OVER ENGINE) TRUCK Omistaja Barry Weiss
TAMMIKuu MA TI KE TO PE LA SU vk 1 2 3 4 5 6 1 7 8 9 10 11 12 13 2 14 15 16 17 18 19 20 3 21 22 23 24 25 26 27 4 28 29 30 31 5 V8 O jouluKuu MA TI KE TO PE LA SU vk 1 2 48 3 4 5 6 7 8 9 49 10 11 12 13 14 15 16 50 17 18 19 20 21 22 23 51 24 25 26 27 28 29 30 52 31 1 V8 O
Auton ostanut keräilijä halusi, että auto palautetaan alkuperäisen ”Kookie”-yksilön näköiseksi sinisellä candy-maalauksella, hillitysti liekitettynä ja punaisella vinyylisisustalla varustettuna. Paikka sijiaitsee Huntington Beachilla. Kaksi täydellistä ahdettua ja alumiinista Ardunia myytiin mm. Lil Daddy Roth Dennis Roth on yksi yhä elossa olevasta kolmesta Rothin veljeksestä (heitä oli alkujaan viisi). Hän on myös tehnyt sarjan pieniä kirjoja erilaisten osien kunnostamisesta, jota hän kutsuu ”Let me help you” -sarjaksi. 48 V8-MAGAZINE Tarina T-Birdistä Heintzelmanin perhe osti vuonna 1958 '56 T-Birdin 1000 dollarilla ja perheen äiti ajoi sillä töihin 30 vuoden ajan. Tavoitteena on, että auto on valmiina esillä tammikuussa 2019 järjestettävässä Grand National Roadster Show’ssa. Yhä voimissaan Vuosia sitten se kantoi nimeä Donuts Derelicts, mutta kun se myytiin viisi vuotta sitten, vaihtui nimeksi Adams Donuts. resto-rodin rakentamisesta. Putkiranteinen maski, tuck’n’roll sisustus ja 14x6-tuumaiset chrome reversed vanteet valkosivurenkailla varustettuna kruunasivat kokonaisuuden. H&H Engines Yksi tunnetuimpia nelisylinterisiäja flathead-moottoreita rakentava paja on La Cresentassa Kaliforniassa toimiva H&H Engines. perusti kymmenisen vuotta sitten Roth Flake maalituoteperheen, joka on kasvanut vuosien saatossa suuriin mittoihin. Sen jälkeen autosta huolehti poika Andy, joka totesi sen vaativan osakseen täyden entisöinnin. Grabowski T-bucket Kuten aikaisemmin raportoitiin, legendaarinen Norm Grabowskin ”Kookie” T-bucket myytiin huutokaupassa peräti 440 000 dollarin hintaan. Heillä on takapihalla sadoittain vanhoja lohkoja, joita he käyttävät rakentaessaan moottoreita asiakkaille USA:han ja muualle maailmaan. Jenkkikirjeenvaihtajamme Bo Bertilsson kokosi viimeisimmät kuulumiset Atlantin takaa. Kyseessä on yksi parhaista koskaan tehdyistä kirjoista hot roddareille, jotka haluavat parannella vanhaa Model-A:ta. Hintaan vaikuttivat kohottavasti auton historia TV-show’ssa sekä se, että kyseessä oli ensimmäinen kahdestakolmesta yhä olemassa olevasta autosta, jotka käytännössä loivat koko T-bucket trendin. Vuosien aikana mm. Dennis suunnittelee myös t-paitoja. Jos omistat ajokuntoisen ja 25 vuotta sitten kunnostetun Model-A:n, on se oiva kohde resto-rod-projektiksi. Nykyään pajaa pyörittävät Mike ja veljensä Max Herman ovat kolmannen sukupolven moottorinrakentajia. Myös useat kuuluisat autonrakentajat, Chip Foose mukaan lukien, ajoivat autonsa Donutsiin lauantaiaamuisin, ja alue oli yleensä täynnä jo 6.30–7.00 aamulla. Nyt hän on tehnyt myös suuremman kirjan aiheesta ”How to hot rod your Model-A, joka sisältää kaiken tiedon, mitä tarvitaan flathead Mode-A:n rakentamiseksi. Ruotsiin tänä vuonna. Long Beachissa Kaliforniassa toimivan Sultans Kustom Clubin jäsenenä hän päätti suorittaa autolle perinteisen mildkustomoinnin ja ryhtyi toimeen. Tardelin uusi kirja Vern Tardel on yksi nostalgia hot rodien suurista nimistä ja hänellä on paljon tietoutta vanhoista osista sekä mm. Jopa cartoon-tyylisten kanssa voi olla ongelmia. ”Big Daddy” Ed Roth menehtyi vuonna 2002. Auton etuvaloiksi vaihtuivat '56 Oldsmobilen valonheittimet ja takavalot napattiin '55 Mercurystä. Lisää yrityksestä löytyy osoitteesta www.flatheads-forever.com. Veljeksistä Dennis ”Lil Daddy” Roth on aktiivisin, mitä tulee Roth-juttuihin. Se on toiminut jo 20–30 vuoden ajan harrasteautojen kokoontumispaikkana Orange Countyssa. Kirjassa on listattu kaikki tarvittavat osat, annettu ohjeet rungon, ohjauksen, alustanosien, ohjauksen, jarrujen, ja sähköpuolen vaihtamiseen sekä moottorin asentamiseen. Kuusi vuotta valmistumisensa jälkeen auto syttyi epäonneksi tuleen ja paloi maan tasalle. Hän vaihtoi autoon levyjarrut, dropatut spindlet ja kunnostetun 60-luvun loppupuolen 289-kuutiotuumaisen pikkulohkon sekä C4-vaihteiston. Dennis kiertää paljon suurissa tapahtumissa myymässä tuotteittaan, toisinaan jopa Amerikan ulkopuolella. Vakioihin flathead-moottoreihin H&H:n valikoimasta löytyy mm. Chryslerin concept-osaston väki toi sinne näytille uudet concept-carinsa ennen show-kierroksia nähdäkseen, miten harrastajat suhtautuivat niihin. Auto vietiin San Franciscossa toimivan Roy Brizio Street Rodsin hoteisiin, missä se entisöidään perusteellisen dokumentoinnin kera, millainen auto oli ennen ja jälkeen entisöintiä. Uudet alumiinilohkotja kannet sekä S.CoT-ahtimet mahdollistavat myös täydellisen nostalgiamoottorin rakentamisen, vaikkakin niille kertyy hintaa. Hän totesikin meille, että tunnistettavilla autoilla, kuten Chevrolet Chevelle varustetut paidat ovat herkkä aihe, ja niitä on aikoinaan jopa takavarikoitu häneltä. Barry Navarron imusarjoja ja kansia. Hän mm. Traditio on edelleen voimissaan, ja mikä olisikaan parempi tapa aloittaa lauantai kuin kierrellä katsomassa hienoja autoja kupponen kahvia ja donitsi käsissä. Tällöin kirja on erinomainen investointi.
J ämsässä asuva Veli-Pekka Kiiski osti vuonna 2004 Porista suomalaista Hot Rodding historiaa. Tälle väitteelle ei ole aukotonta faktapohjaa, mutta se kertoo maamme Corvette kannasta 1980-luvun alussa. Myöhemmin Flintsbachit auttoivat osahankinnoissa, eli heillä oli hyvät kanavat saada alkuperäistä GMosaa sopivaan hintaan. Muutaman vaikeuden jälkeen moottori tehtiin uusiksi ja 11:1-puristeisesta ja 439-kuutiotuumaiseksi kasvatetusta moottorista otettiin voimaa noin 500 hevosvoimaa. Vuonna 1983 korvattiin 439-kuutiotuuChevrolet Corvette Stingray 1969 1982 VM Finn Am Street Race tapahtumassa Mäkinen oli toiseksi nopein koko kisassa. Tämä 1969 Corvette Stingray tunnetaan yhä Mäkisen Jorman Corvettena, vaikka Jorma ei ole omistanut autoa vuosikymmeniin. Jorma kuitenkin teki tuon huiman päätöksen ja osti valkoisen 1969 isolohko Corvetten Fairfieldistä koulukaverinsa Tuomas Kuritun vaihto-oppilasperheeltä. Etualalla Corvette, joka on suomalaisen Corvetteharrastuksen kulmakivi. Corvetteja oli muutamia ja viimeinen maahantuojan kautta tullut oli hopean värinen yksittäiskappale vuosimallia 1979. Jorman mukaan Patrik Lindqvistin tekemät sylinterikannet olivat 439-moottorin sielu, koska ne toimivat erittäin hyvin. Auton saama maine Isolohkolla varustetun '69 Corvetten os40-vuotislogo esim. Iowasta Corvetteen tuli toinen moottori, joka oli haluttu 427 cid versio. TEKSTI JA KUVAT KARI MÖRÖ taminen USA:sta oli vuonna 1980 niin absurdi ajatus, että sitä ei yleensä pidetty mitenkään muuten mahdollisena kuin muuttamalla vuodeksi ulkomaille töihin ja tuomalla auto muuttoautona. Auto on 1969 Chevrolet Corvette Stingray. Edellinen virallisesti maahantuotu yksilö saattaa olla punainen 1966 isolohko Coupe. Jorma ei tyytynyt siihen, että olisi vain ajellut Corvettella. Auton myyjä Mr Flintsbach ajoi Corvetten Iowasta New Yorkin satamaan ja auto oli toiminut 1700 km matkan moitteetta. Voima siirrettiin tiehen Doug Nashin viisivaihteisella manuaalilla ja perävälitys oli 3,08:1. Hän ei onneksi lähtenyt ihan hulluttelemaan ulkonäön suhteen, vaan pysyi suhteellisen ajattomassa ratkaisussa. Taustalla myhäilee tyytyväisenä auton omistaja Veli-Pekka.. Näin säästyi autoverolta, joka oli iso summa rahaa. Yleensä nämä ovat nousseet julkisuuteen ennen uustuonnin alkamista 1980-luvun lopulla. Aika ¼-maililla oli 13,067. Auto identifioituu Mäkiseen voimakkaasti lähinnä siksi, koska urheiluautoja ei Suomessa ollut nykyiseen kantaan verrattuna kuin kourallinen. Tavoitteena oli, että auton on oltava ulkonäkönsä mukaan nopea, ja voiman pitää siirtyä tiehen mahdollisimman tehokkaasti. Sen toi maahan vuonna 1980 Jorma Mäkinen niminen harrastaja. V8-MAGAZINE 53 . tarrakäytössä 40-vuotislogo 40-vuotislogon erilaisia käyttötapoja_v2 vuotta vuotta vuotta 40-vuotislogo varjolla Mäkisen ex-Vette Jotkut autot tunnetaan vuosikymmenten jälkeen edellisen omistajan nimellä. Moottoripuolella oli aluksi ongelmia, koska luvattu 400-hevosvoimainen 427 cid isolohko paljastui 200-hevosvoimaiseksi 402 cid versioksi
54 V8-MAGAZINE maiseksi porattu moottori 454 cid LS6:lla Mäkisen toimesta. ?. Nyt 2018 keskustellessamme aiheesta Jorma totesi, että Corvette oli hauskempi ajaa 427-pohjaisella 8000 rpm kiertävällä moottorilla kuin maltillisemmin kiertävällä 454:lla. Kiihdyttelyyn auto oli hyvä, mutta keulapainoinen isolohko ei ollut Ahveniston moottoriradalla Hangon katuautokisoissa vuonna 1982, kiitos kuvalainasta Pekka J Lampiselle. Lisäksi se oli esillä useissa näyttelyissä ja lehdissä. Auton ulkoasusta on ollut jo rakennusvaiheessa selkeä näkemys. Legendaarinen maine oli lähes itsestään selvyys 1980-luvun Suomessa, sillä auto oli erittäin nopea ja sillä ajettiin sekä kadulla että kisoissa. Lopuksi Corvetten pintaan vedettiin Wikmanin automaalaamossa hopealle pohjalle punainen Standoxin valmistama candy. Auto oli erittäin näyttävä, mutta vielä jopa tämän päivän standardeilla juuri ja juuri riittävän hillitty ollakseen ajattoman tyylikäs. Tehtaan ZL1 Corvetten ulkoisia elementtejä autossa ovat esimerkiksi Ecklersin toimittamat GM:n kisatyyliset levikkeet ja L88-scoopilla varustettu konepeitto. Uudet omistajat Mäkisen omistajakausi kesti vuoteen 1984. Vanteiksi valikoituivat eteen 8" ja taakse 10" leveät Centerlinet. Tähän vaikuttaa Jorman tekemä linjaus värien kanssa, eli autossa on vain punaisia tai metallin värisiä osia. Anna Maria kävi autolla Hangon katuautokisoissa vuonna 1990 ja harrasti muutenkin aktiivisesti Corvettekuvioita muun muassa toimimalla Corvette Clubin sihteerinä. Tuo maine on yhä säilynyt autolla, ja silloin tarttunut nimitys ”Mäkisen Corvette” on yhä se, millä auto tunnetaan yleisesti. Auto oli ensin pääkaupunkiseudulla ja sitten Tampereella, kunnes Anna Maria Pajarinen osti Corvetten Vantaalle vuonna 1989. Vuonna 1982 VM:ssä ollut esittely Vettestä on jättänyt muistijäljen moneen harrastajaan ja harrastajanalkuun. Huomionarvoista on, että erittäin nopea tarkoitti vuonna 1982 varttimaililla 12 ja 13 sekunnin aikoja
Vuonna 1996 auto päätyi Joni Kiuruselle. Tällä ratkaisulla Joni sai Vetteen eteen 275/40R17 ja taakse 335/35R17 renkaat. Auto on lähtenyt tehtaalta Muncien nelipykäläisellä manuaalivaihteistolla, joka on korvattu Suomessa Doug Nashin viisivaihteisella manuaalilla. Uudet vanteet Joni tilasi mittojen mukaan USA:sta PS Engineeringiltä vuonna 1998. V8-MAGAZINE 55 kään vaaleanharmaata väriä vasten, se näkyy heti, ja ongelmaan pystytään puuttumaan nopeasti. ?. Aika ¼-maililla oli tuolloin 12,651. Onneksi tuolloin tuli tuhlattua sentään yksi kallisarvoinen dia, vaikka kunnollista kuvaa ei ollut mahdollista saada. Etujouset ovat puolestaan jäykät 600 lbs kierrejouset ja kallistuksenvakaaja on Herb Adamsin alumiininen versio uniball-päillä. Joni on tunnettu siitä, että hänellä on hienosti viimeisteltyjä ja nopeita autoja. Kun moottori oli pois konetilasta, niin nämä alueet vaaleanharmaalla sävyllä. Moottoritilan viimeistelyä 1990-luvun lopulla Jonin toimesta. Kyseinen muutos ei olisi ihmeellinen vuonna 2018, mutta vuonna 1998 se oli uraauurtavaa ajattelua. Auton alustaa on muokattu Jonin toimesta. Perusidea oli saada voimakkaaseen autoon mahdollisimman paljon kumia. Huomaa alumiinista tehty paisuntasäiliö ja lämmityslaitteen kotelo. Moottoria ei jätetty aivan tehtaan viritysasteeseen, vaan siitä haettiin esiin lisää voimaa Pekka Leinon V8-Magazineen kirjoittamien moottorin viritystä käsittelevien artikkelien perusteella. Ajo-ominaisuuksien parantaminen on ollut muutenkin tiukasti mielessä, koska takajousi on vaihdettu Dick Guldstrandin komposiittijouseen. Hangon katuautokisoissa Corvette oli nopein auto. Jonilla ei ollut tarkkaa tietoa paikallaan olevan moottorin kunnosta, joten hän korvasi sen tehdasuudella 454 cid LS6:lla. Ennakkoluulottomasta ideoinnista kertoo myös se, että C4 Corvetten 3,5" paksut alumiiniset vetoakselit on lyhennetty ja sovitettu C3 Corvetten mittoihin. Ensimmäisen kerran allekirjoittanut näki auton Helsingissä näyttelyssä vuonna 1984. Mainoskyltti Corvetten katolla tuntui pilaavan koko auton. Nämä autot ovat useimmiten Corvetteja, eli Mäkisen Corvette oli päätynyt hyvään kotiin. Tämä on ollut erittäin vakavahenkistä suhtautumista ajoominaisuuksiin 1990-luvun Suomessa. Tilaus piti hoitaa puhelimitse, koska kyseinen firma ei käyttänyt tuolloin sähköpostia tai faxia. Kun moottori oli tehty nyt voimakkaammaksi, vanha Doug Nash manuaali korvattiin uudella vahvemmalla Doug Nashin viisivaihteisella manuaalilla. Sama vaihteisto on yhä autossa paikallaan ja se toimii moitteettomasti. Siihen on uusittu puslat ja takatukivarret on vaihdettu offset-mallisiin leveämpien renkaiden mahduttamiseksi taakse. American Car Show, Helsinki 1984. Sisustaa oli muokattu uusilla ehjillä ovipaneeleilla, viininpunaiset plyyssillä päällystetyt istuimet oli korvattu Momon kuppipenkeillä ja keskikonsolin pikkumittarit oli korvattu Autometerin mittareilla. Auto oli käsittämättömän vaikuttava ja täydellisen saavuttamaton kaikilla mittaAnna Marian mukaan ihan paras valinta. Idea on kopioitu kilpa-autoista, eli jos jotakin sattuu vuotamaan edes vähänPyöränaukkojen levikkeet ovat todella leveät ja tarpeelliset 335 mm leveiden takarenkaiden kanssa. Edessä vannekoko on 9,5 x 17 tuumaa ja takana 12,5 x 17 tuumaa. Samalla päästiin 1990-luvun amerikkalaisen superauton Dodge Viperin kanssa samaan rengaskokoon
Moottori vain ei toiminut oikein. Joni mainitsi, että hän oli hyvin tyytyväinen autoon. 56 V8-MAGAZINE puilla. Vaikka punainen candy ei enää korista pintaa, on auto helposti tunnistettavissa Mäkisen entisenä tunnetuksi Corvetteksi. Moottoritien rampissa leveät takarenkaat sai piirtämään kaasua painamalla vaivatta viivaa vielä kolmosella. Keskikonsolin pienet mittarit on korvattu tarkemmilla ja helppolukuisemmilla Autometerin Pro-Compeilla. Puuratti on peräisin 1980-luvulta, ja se on ollut autossa Mäkisen ajoista lähtien. Samassa keskustelussa kävi ilmi, että Corvette olisi myytävänä, mutta eihän tietenkään rahaa ole silloin irtonaisena, kun jotakin tämän kaltaista tulee tarjolle. Voimaa, tyyliä ja legendaarinen maine, kaikki samassa paketissa, seisoi edessäni tallissa. Jonin tekemät muutokset olivat vieneet autoa oikeaan suuntaan. Anna Maria hangon katuautokisoissa Corvettella vuonna 1990. Tässä vaiheessa Corvette sai pintaansa uuden hehkuvan punaisen värin. Candy oli hiukan haalistunut, mutta silti syvä väriefekti oli olemassa. Kun auto oli mukana Corvette Clubin meetissä Yyterissä vuonna 2004, VeliPekka Kiiski näki auton ja päätyi keskustelemaan Ilpo Salmisen kanssa. Tämä haveri oli aiheuttanut mäntään jäljen ja kiertokangen laakerit olivat punaisena Sisusta on pelkkää businesta. Annettuihin spekseihin verrattuna voimaa ei ollut tallella niin paljoa kuin pitäisi olla. Nyt nämä neulat olivat päätyneet öljypohjaan asti. Venttiilinnostaja oli jossain vaiheessa pettänyt ja vanha nostaja oli sylkäissyt laakerinneulat ulos. Seuraavan kerran näin auton Jonin tallissa vuonna 2001 ja ulkoisesti auto oli yhä samassa asussa kuin lähes 20 vuotta aikaisemmin. Mäkisen Corvette päätyi Jonilta Vantaalle Kimmo Mattilalle. Neuvottelujen jälkeen hinta saatiin molempia osapuolia tyydyttävälle tasolle ja Veli Pekasta tuli uusi omistaja vuonna 2004. Diagnoosi oli selvä, kun moottori oli avattu. Vantaalta Corvette jatkoi matkaa Poriin Ilpo Salmisen omistukseen. Keskustelu päätyi vääjäämättä kysymyksen: ”Onko auto myytävänä?” ja vastaus oli ”Kyllä.” Veli-Pekka kävi suorittamassa koeajon ja totesi, että kaikki ei ole kohdallaan. ?. Väri ei ollut enää candy punainen, mutta huiman syvä kiilto värissä on. Hoitotoimenpiteet aloitettiin kaivamalla 454:nen keulalta pois joulupäivänä 2004. Pääsääntöisesti auto vietti suhteellisen hiljaista eloa julkisuuden suhteen ja se nähtiin kerran Helsingissä American Car Show’ssa. H-D Centerin Corvette-näyttelyssä Hernesaaressa, kun Corvette oli Anna Marian omistuksessa. Jämsän vuodet Veli-Pekalla oli nyt tallissa kappale suomalaisen hot roddingin historiaa, mutta ei ihan täysin terveenä
Ajanhammas ei ole päässyt puremaan selkeään tyyliin. Eihän sitä koskaan tiedä, jos vanha sotaratsu pääsee kisoihin verryttelemään vanhoja muistoja. Usein kerrotaan auton sylkeneen sivuputkesta katsastuskonttorin hallin lattialle metrisen koivuhalon. Pikkutarkka viimeistely on näkyvissä esimerkiksi konepeiton lukoissa. Veli Pekalla on ollut ajatuksena tehdä LS7henkinen moottori, eli erittäin kisatyylinen voimavaroiltaan. ?. Kun keskustelimme Veli-Pekan kanssa auton käytöstä, niin lähinnä kauniina kesäpäivinä Corvette saa nähdä keski-suomalaista maantietä sivuputket ärjyen. öljynkiertohäiriön takia. Kaasutin vaati normaalia enemmän keskittymistä, mutta kun se saatiin säätöihin, niin auto alkoi toimia kunnolla. Esimerkiksi HEI-jakaja ei pysynyt mukana menossa, vaan käyrä meni suoraksi kierroksilla. Kyllä kannatti, eli dynamometrissä saatiin lukemiksi 550 hv/750 Nm @6500 rpm. Mestarina on ollut Rosteri-Arskana tunnettu Ari Jurvainen. Putkissa on erikoisuutena kuusiokoloruuveilla kiinnitetyt irrotettavat loppukäyrät. Moottorissa olisi potentiaalia kirkua vielä kovemmilla kierroksilla, mutta Veli-Pekka halusi rajoittaa maksimikierrokset tuohon lukemaan. Toki 11,87:1-puristuksilla joudutaan käyttämään VP Racing Fuel octane boosteria. Veli-Pekan käytössä Corvette ei ole enää päätynyt drag stripille, vaan se on viettänyt kisatoiminasta eläkepäivä. Putkista tehtiin useammat eri versiot ja lopulta saatiin aikaan sellainen putkisto, jonka äänimaailma oli Jonin ajatuksen mukainen. Ikoniset hain kidukset syvän punaisessa pinnassa ja Stingray-merkki kertovat mistä on kyse. Insinööri oli kovasti ihmetellyt, että mikä Corvettelle tuli, kun se yhdellä polkaisulla muuttui yllättäen kovin äänekkääksi. V8-MAGAZINE 57 Alkuperäisten sivuputkikoteloiden sisällä olevat putket ovat kotimaista 1990-luvun tuotantoa. Ideana oli se, että tarvittaessa loppuosa otettiin irti ja putkeen lyötiin sisään puutappi, ja loppukäyrä takaisin kiinni. Sylinterikannet ovat yhä Mäkisen ajoilta periytyvät 990 Hi-Po kannet. Kiitos hauskoista keskusteluhetkistä, tiedoista ja valokuvista Jorma Mäkiselle, Anna Maria Pajariselle, Joni Kiuruselle ja Veli-Pekka Kiiskelle. Apulaitteet on tuotu mahdollisimman lähelle lohkoa ja asemoitu symmetrisesti. Tälläkin kertaa jouduttiin tekemään pari harjoituskierrosta. Moottoritilan Veli-Pekka jätti visuaalisesti siihen tilaan mihin Joni sen teki 1990-luvulla. Tämän kaltainen moottori ei yleensä lähde toimimaan ihan perussäädöillä. Auto on kokonaisuutena edelleen hyvin samanhenkinen kuin vuonna 1982 lehtikuvissa. Käyttökelpoista moottorin liikkuvista osista olivat nokkaakseli ja kampiakseli. Tämän kaltaisen artikkelin tekeminen ei onnistu ilman auton eri vaiheissa omistaneiden ihmisten yhteistyötä. Uudella MSD 6AL sytytysboxilla ongelma saatiin ratkaistua. Tämän jälkeen liikkuvat osat tasapainotettiin ja moottori koottiin. Esimerkiksi laturin runko on täytehitsattu ja jyrsitty uuteen muotoon Jonin toiveiden mukaan 1990-luvulla. Tämä hyvin suomalais-ugrilainen katsastusvarustus lensi ulos putken sisältä katsastuskonttorin lattialle toisesta putkesta. Tarina on vuosien saatossa lähtenyt elämään omaa elämää. Puutapin tehtävä oli ohjata pakokaasut tehokkaasti vaimenninvillojen läpi. Useita yksityiskohtia on muutettu eri omistajien toimesta aina vain tarkemmin viimeisteltyä kokonaisuutta kohti. Moottorin lohko puhdistettiin sisältä huolellisesti ja sen jälkeen se porattiin 461-kuutiotuumaiseksi. Kannattiko kaikki tämä
(03) 318 5440, 3128 5426 Fax (03) 318 4123 usaosat@soinicarparts.net www.soinicarparts.net www.skinnars.com ••• USA AUTOKORJAAMO JA VARAOSAMYYNTI ••• ÖLJYT • AUTOMAALIT • VARAOSAT • PAKOPUTKISTOT DuPont Automotive Finishes Myllärinkatu 15, 65100 VAASA Puh. Florida auto dealer since 1991 www.amercars.com Myymme, välitämme autot ja moottoripyörät, Ebay jne. 129€ USA AUTOJEN VARAOSAT JA HUOLLOT Polunmäenkatu 46 33720 TAMPERE Puh. 09-888 1516 WWW.BENZBOY.COM EXPORT USA Jo 15 vuoden kokemuksella Konttikuljetukset, lentorahdit ym. (aikaero) +1-561-7623060 / Marco Casagrande Automaattivaihteistojen erikoisliike Hiihtotie 7 B, 01280 VANTAA Puh. AMERIKAN autot, 4X4 Pick upit, moottoripyörät, varaosat, tuning, erikoisvanteet. • Autonsuojapeitteet kaikkiin malleihin. • Asennus kuuluu myös meidän palveluun! www.westfix.fi, westfix@netikka.fi Korsnäs Biloch Båtinredning Norrbyvägen 32, 66200 Korsnäs (06) 364 1406 V8-MAGAZINE 1/05 29 Somero Shop Joensuuntie 47 02-7483 984 Ma-Pe 11-19, La 10-15 Tampere Shop Aleksiskivenkatu 28 03-2235 984 Ti-Pe 11-19, La 10-15 Lahti aukeaa pian! Seuraa ilmoittelua! E H R H EA T V A E E N L . • Istuinten verhoilut alkuperäisestä materiaalista. Kontit Floridasta viikottain! USA:n sisäiset kuljetukset! Kysy lisää! AUTOT, PYÖRÄT, OSAT USA:STA Tilaa osasi itse tallillemme, maksa vain merirahdista 1851 NW 9th St., Okeechobee, FL 34972, USA/oma nimi amercars@msn.com Soitot suomeksi klo 15.00 jälk. . c w om w w Lohja Shop Suurlohjankatu 1 019-321 984 Ti-Pe 11-19, La 10-15 Helsinki Shop Pohj.Rautatiekatu 15 09-4361 984 Rottatakkeja nurkat pullollaan alk. 58 V8-MAGAZINE Alkuperäiset USA-materiaalit Kaikki alaan liittyvät verhoilutyöt TAPIOLAN AUTOVERHOILU OY Niittykatu 3, 02200 ESPOO Puh. 02-762 2840 Nettikauppa www.uscenter.fi SINCE 1978 SINCE 1978 V8M0501, s29 19.1.2005 07:35 Sivu 29 Amer Trading, Inc. EBAY Osta suoraan ilman välikäsiä! Tapani Iivanainen Usan suunta +1561 632-5154 Seija Iivanainen ’’ +1561 632-5153 Office ’’ 1 803 796 5183 E-mail benzboy@benzboy.com Autoverhoilut kaikkiin USA-autoihin! Automatot, suojamatot brodeerauksella ja tavaratilan matot. • Vinyylikatot, rättikatot ja tarvikkeet. • Meillä on myös muita autonsisustustarvikkeita. 06-319 8600, fax 06-319 8601 Lindman Racing Chevrolet, Ford, Mopar, Oldsmobile, Pontiac, Buick Chevrolet 305 bare shortblock osina 499,350 shortblock, uusi, koottuna 1799,377 bare shortblock, uusi, osina sis. 09-302847 / 050-3305780, fax 09-3401073 e-mail: jaakko.husso@pp.inet.fi. damper ja vetolevy 2199,Chevrolet Vortec sylinterikannet 699,Moottoreita, lohkoja, kansia, automaatteja, taka-akseleita ja muuta tekniikkaa Soita ja pyydä tarjous 09-805 1314 ilt. Lamminkatu 11, LOIMAA, puh
Kuminpolttokuva kolahti 40-vuotisjuhlanumeron keräilykuva on järjestyksessään 347., mikäli mukaan lasketaan vain irtonumeroina myydyt joulukuun '85 Cruisin´ Extra, toukokuussa '86 ilmestynyt 60´s Extra, joulukuun '86 Show & Go Extra ja toukokuussa '87 julkaistu 50´s Extra. V8-MAGAZINE 59. tarrakäytössä 40-vuotislogo 40-vuotislogon erilaisia käyttötapoja_v2 vuotta vuotta vuotta 40-vuotislogo varjolla M oniko tunnustaa kiinnittäneensä Veekasin keskiaukeamakuvan tallin tai kodin seinälle. täydelliseksi. Mikäli kysymyksen esittää pitkänlinjan jenkkiautoilijalle, vastaus lienee päivänselvä asia. Muutoksen tuulet puhalsivat jälleen 80-luvun puolivälissä, kun numerosta 4/85 lähtien oli seinälle valittavissa kaksipuolisesta keräilykuvasta se mieluisampi vaihtoehto. Kuvan kääntöpuolta hyödynnettiin aluksi varsinaisille jutuille tai mainoksille, mutta ensimmäisen kokonaisen vuosikerran (1979) viimeisestä numerosta lähtien kääntöpuoli jätettiin blankoksi. Mikäli kaikki keräilykuvat kiinnitettäisiin seinälle yhdeksi kokonaisuudeksi, vaatisi se tilaa hulppeat 49,9 m²! Veekasi ilmestyi vuoden 2008 alkuun saakka kahdeksasti vuodessa. Extroissa oli myös keskiaukeamakuvat, tosin Show & Go Extran kuvassa oli lisänä pienehkö tekstilaatikko. Terhakalla katuautolla oli kunnia päätyä ensimmäisen keskiaukeamakuvan malliksi. 40 vuotta sitten ilmestyneen debyyttinumeron (V8 1/78) keskiaukeamalle päätyi kuvien '66 Oldsmobile Cutlass F-85, jonka omisti sillä hetkellä kauniaislainen Peter Westerlund. Uudistus palveli lukijoita, kun lehti jäi kuvan irrottamisesta huolimatta sisällöltään edelleen ns. Tämä on helppo todeta vieraillessaan jenkkiautoilijoiden talleissa ympäri Härmää. . Kuva oli alusta lähtien värikuva, vaikka ensimmäisinä vuosina suosittiin kustannussyistä mustavalkosivuja. Samalla keräilykuvien määrä kasvoi kahdella vuositasolla. Eräänlainen meriitti sekin! TEKSTI JA KUVAT KAI SALMIO 40-vuotislogo esim. Keräilykuvat komistivat aikanaan myös monien kimppatallien koruttomia seiniä, eikä kuvien suosio ole vuosien saatossa juuri laimentunut. Oldsmobile Cutlass F-85 1966 Keskiaukeamalta PARRASVALOIHIN Kuopiolaisen Timo Pakarisen pirteän värinen Cutlass on monille tuttu auto kautta aikain ensimmäisestä Veekasista. Tämän jälkeen lehti on tipahtanut postilaatikkoon peräti 10 kertaa vuodessa. Numerosta 5/94 alkaen kääntöpuoli hyödynnettiin kalenterille
Projektivai heita 60 V8-MAGAZINE. Oldsmobile oli vielä musta, kun Timo hankki auton talliinsa. Timo uusi lattiamaton kunnostuksen yhteydessä, kuten myös kaikki tiivisteet. 454-isolohkopata nappaa toki oman tilansa konehuoneesta. Kunnostuksen yhteydessä rintapelti ja alustan osat saivat pintaansa mustaa maalia. Ykkösnumeron aikaan Oldsissa oli vielä valkoinen Grantin ”kumiratti”, kehältään pienempi kuin nykyinen saman valmistajan puolaratti. Verhoilusta vastasi Autoverhoomo Pellinen. Maalikerrosten välistä löytyi myös sininen väri, mikä koristi autoa aikanaan, kun se esiteltiin lehdessä vuosikymmeniä sitten. Vaikka Oldsin moottoritila on käytännössä tilava kokonaisuus, oli peltisarjojen asentamisessa omat pikku niksinsä, kuten kuvastakin näkee. Samalla toteutui miehen eräänlainen nuoruuden unelma. Maalaus oli kulahtaneessa kunnossa, joten tiedossa olisi myös ylimaalaus. Kojetaulun vasemmassa päädyssä olevat katkaisijat ja merkkivalo löytyivät autosta jo vuosikymmeniä sitten, mutta keskelle sijoitetut kolme vaaleapohjaista lisämittaria eivät olleet paikoillaan vielä siihen aikaan. Timo poisti monet maalikerrokset, mutta antoi pohjatyöt ja ylimaalauksen toteutettaviksi ammattimaalarille. Lienee tehty aikanaan kestävästä plyyshistä ja keinonahasta. Kaksisävyinen verhoilu on edelleen samoissa kuoseissa kuin vuosikymmeniä sitten
Koneswappia tiuhaan – Sain hankittua Oldsmobilen 2016. Tutustuin autoon paremmin jo 12 vuotta aikaisemmin 2004, jolloin auto oli vielä Antin sukulaismiehen Arto Miettisen omistuksessa. Ensimmäisen keräilykuvan Cutlassin omistaa nykyisin kuopiolainen Timo Pakarinen, joka näki autosta kuvan ensimmäisen kerran jo vuosikymmeniä sitten, ei kuitenkaan Veekasin debyytistä. Eipä tiennyt Timo-poika siinä vaiheessa, että ”rakkautta ensisilmäyksellä” -kohde vaikuttaisi myöhemmin omassa tallissa. Sama tekniikka löytyi edelleen konetilasta, kun auto siirtyi Peterille. Antille auto siirtyi elokuussa 2007. Mies ehti taivaltaa CutlasTähän konetilaan ei saanut edes uutena nykyistä 454-kuutiotuumaista LS6-jättimoottoria, sillä kyse on saman konsernin Chevrolet-tuotteesta, joka debytoi Letukoissakin vasta 70-luvun taitteessa. . Hän palautti auton takaisin baanalle katu-uskottavampana kuin koskaan, perännostoineen ja kylkiputkineen, tietää Timo kehua. V8-MAGAZINE 61. Oldsilla on ollut vuosien saatossa useampi omistaja, mutta alun perin sitä kuskasi porvoolainen johtaja, joka myös kolaroi autoa. Näin auto pistettiin kiertoon 1975, jolloin estradille marssi Peter Westerlund. Oldsin liki vastaavankokoinen 455-pannu lanseerattiin kaksi vuotta aiemmin 1968. Nuorimies tutustui lehden nykyisen päätoimittajan Jarmo Markkasen 1983 julkaistuun Hot Rod -kirjaan, jonka sivulla 119 komeili näyttävä Cutlassin kuminpolttokuva. Seuraava omistaja aloitti kunnostustyöt, kunnes oli aika siirtyä armeijan harmaisiin. Toivalalainen Antti Miettinen soitti ja ilmoitti Cutlassin olevan nyt ostettavissa. Oldsmobilessa oli alun perin 330-kuutiotuumainen vinkkeli, jonka turvin ei tarvinnut jäädä kaiken maailman kinnereiden jalkoihin liikennevalokiihdyttelyissä. Tämä näky jätti lähtemättömän vaikutuksen nuorukaiseen.
Mustan alta paljastui myös sininen väri. Myöhemmin 455:nen sai siirtyä eläkkeelle, kun keulalle laskettiin saman konsernin Chevroletin valmistama väkevä 454 LS6 -isolohko (7,4 l). spesiaalikannet. Autossa oli orkkis 10-pulttinen lukkoperä, mutta harvahkolla välityksellä (3,23:1). Ulkokuori oli nähnyt parhaat päivänsä. Näillä eväillä kellotettiin parhaimmillaan 14,05 sekunnin aika Keimolassa 1978. Aikakortteihin kirjautui kohtuullisia 15 sekunnin aikoja. Vaihteistona toimii TH-400:nen manuaalikoneistolla ja käännetyllä kaaviolla, yhdessä 3500 stall speedin turbiinin kanssa. Auto jäi tämän jälkeen telakalle pitkäksi aikaa. Autossa oli 440-isolohkomoottori. ”Iisakin kirkko” ei tuntunut valmistuvan, joten Antti antoi lopulta periksi. Antti ehti ulkoiluttaa autoa ainoastaan muutaman päivän, kunnes sähkövika keskeytti ajot. Menovettä ruokkii Holleyn 850 -tuplapumppukaasari. Vanha jenkkiauto on hyvä vastapaino moderneille autoille, joita mies korjailee päivisin. Takalasi on kuin piilotettu taaksepäin venytetyn pilarin taakse, kun tilannetta tarkastelee sivultapäin. Peräruuvin vaihto tiheämpään olisi arvatenkin siivittänyt ”miekan” maireampiin 13-sekunnin aikoihin. Oldsin C-pilarin muotokieli on jälleen mainio esimerkki 60-luvun amerikkalaisesta innovatiivisuudesta. Alustan puslat Timo vaihtoi uretaanisiin. 62 V8-MAGAZINE. Moottori on juuri sopivasti katukiukkuinen. '39 Ford rodia, rättikattoista '66 Oldsmobile 98:a ja flattop-katollista '60 Olds Super 88 Holiday Sport Sedania. Värivalinta oli pitkään kysymysmerkki. Letukan tekniikka avitti Cutlassia lopulta stripillä mataliin 12-sekunnin aikoihin. Vaihtoehtona oli maalauttaa auto jälleen siniseksi. silla vain reilut 5000 kilometriä, kunnes pata sanoi kaput. Oli aika olla katujen kunkku. 454:nen oli kiinnitettynä moottoripukkiin. – Moottorille suoritettiin lähinnä rengastus ja laakerointi, poraukselle ei ollut tarvetta. Voi niitä aikoja, jolloin jenkkien alustat olivat vielä jonkinmoista elämysmatkailua parhaimmillaan. Paketti sisältää mm. Jättiksen kaveriksi hankittiin vielä Munchie M-21 -manuaali. . Olds oli tarkoitus käydä läpi kauttaaltaan, mutta projekti eteni verkkaisesti. takomännät ja muita mukavia palikoita. Alustasta löytyi edelleen sekalainen seurakunta värejä, mutta ne saivat jäädä paikoilleen muistona auton menneisyydestä. Nykyisin suositaan enemmän vain yksivärisyyttä, mutta onneksi tätäkin trendiä rikkovat edelleen hottentotti-kulttuurin nimeen vannovat nostalgiahörhöt. Ongelma ratkesi, kun liikennevaloissa vierelle ajoi tuoreehko Skoda Octavia RS, kera vihreän habituksen. Lasiin kiinnitetty nostalgiatarra kertonee Timonkin ajatusmaailmasta, Veekasi sen olla pitää! Vaikka auton ulkoasu ei nykyään puolla menneitä aikoja, löytyy alustasta edelleen vuosikymmenten takainen värimaailma. . Myöhemmin Timo puikotti mm. Timo poisti itse maalit korista. Cutlassin väkevin optiomoottori oli kuluvana vuotena 330-vinkkeli, josta löytyi parhaimmillaan tehoa 320 hevosvoimaa. Näin auto siirtyi Timolle käytännössä osiksi purettuna. Ei huono vaihtoehto sekään! Timosta tuli jenkkiautoilija neliovisen '65 Chrysler New Yorkerin myötä 90-luvun lopulla, jolloin taskussa oli vielä melko tuore ajokortti. Timo puki autokorjaamon haalarit päälleen ensimmäisen kerran jo 15-vuotiaana ja sillä tiellä mies on edelleen. Viritysastetta nostettiin läpikäynnin yhteydessä ja GM Performance -rautakansien palotiloja muotoiltiin uuteen uskoon. Siinä oli mm. Värisävy napattiin lopulta Skodan värikartasta. Tämän ikäisessä Oldsissa oli jo sopivasti muskelihenkisyyttä, vaikka parhaimmat muskelivuodet olivat vasta edessäpäin uusine korimalleineen. Koneesta löytyy puristuksia nyt 11,4:1. Oli sitä muskelia jo siinäkin. Peter hankki tilalle vastaavan moottorin ja vieraili tämän tekniikan kera myös Keimolan stripillä 1976. Nälkä kasvoi syödessä, joten pikkupannu sai kyytiä, kun tilalle iskettiin veneilykäytössä ollut marinoitu 455-kuutiotuumainen jättipata (7,5 l). Väribongaus tien päältä Ilmassa oli aikanaan epäonnea, kun Cutlass siirtyi Antin omistukseen 11 vuotta sitten. Moniko muistaa nämä vedot. Autoon uusittiin myös kaikki sähköt Painless Performance Productsin johtosarjalla, muistelee Timo. Urakan jälkeen Cutlass toimitettiin karttulalaiselle Tumppi´s Garagelle, missä hoidettiin pohjatyöt ja ylimaalaus
Tämän piti tapahtua ennen 30 ikävuoden täyttymistä. Suurin syyllinen tuohon lienee hänen isänsä yli 30 vuotta omistama '68 Dodge Coronet. Löytyi keskeneräiseksi projektiksi jäänyt ‘70 Duster, joka osoittautui liian hyväksi lähtökohdaksi sivuuttaa. Myynti-ilmoitus oli kuitenkin sen verran houkutteleva, että Jukkikselta menivät yöunet. Parin valvotun yön jälkeen projektikuntoisesta autosta piti alkaa tiedustelemaan tarkemmin, ja lopulta sitä piti lähteä katsomaan. – Aika ei ehkä silloinkaan ollut sopivin mahdollinen, tai ainakaan auton hankinta ei ollut päällimmäisenä mielessä. Plymouth Duster 1970 Loppuun saat eltu Mopareita harrastaneessa perheessä kasvaneelle Jukkikselle oli muodostunut selväksi, että jonain päivänä hänelläkin on sellainen. Olimme juuri hankkineet omakotitalon, esikoistytär oli vasta 5-vuotias ja uutta jälkikasvua oli tuloillaan, kertoo Jukkis. TEKSTI JA KUVAT JOKE SIMONEN E rityisesti 60ja 70-luvun taitteen Moparit ovat aina kiinnostaneet Jukka-Pekka ”Jukkis” Patrikaista. Oliko sitten ajan sopimattomuus vai sopivan aihion löytymättömyys syyllinen, mutta Moparin hankinta vain pitkittyi, kunnes eräänä päivänä Nettiautoon ilmestyi myyntiin keskeneräiseksi projektiksi unohtunut '71 Duster. Yllättävän hyvä Jukkis otti mukaan Mopareihin vihkiytyneen isänsä Pekan ja reissuun lähdettiin Jukkiksen Chevy Vanilla traileri varmuudeksi pe64 V8-MAGAZINE. Jukkis kasvoi siis käytännössä Mopareiden ympäröimänä isänsä harrastuksesta johtuen, ja niinpä oli selvää, että hänellä olisi oltava jonain päivänä oma Mopar
Kotona tietysti piti heti pihatiellä käydä suorittamassa pieni koeajo, minkä jälkeen auto ajettiin talliin tarkempaan syyniin. Perillä ensisilmäys autoon antoi vaikutelman, että projekti saattaisi olla helpostikin loppuun vietävissä. Moottorina oli rempattu ja maltillisesti piristetty 360-kuutiotuumainen pikkulohko, joka lähti jopa avaimesta käyntiin. Jarrut oli varustettu tehostajalla ja edestä löytyvät levyjarrut ja takaa rummut. Imatralla piti olla aamulla, joten matkaan Kajaanista lähdettiin aamuyöstä. . Eikä se uni tietenkään tullut, joten samoilla silmillä painettiin sitten 41 tuntia. Kotosalla Kaupat syntyivät, irto-osia otetiin kyytiin Chevyn peräkontti täyteen ja Duster ajettiin trailerille. Ajoituslampun löytymisen jälkeen lopahti kuitenkin bensa, joten sitä piti kipaista hakemaan huoltoasemalta lisää. Loppuun saat eltu rässä. Yläkerrasta puolestaan löytyivät vanhemman malliset kannet isommilla venttiileillä ja Crane Camsin HMV-278-2 nokka-akseli. Loppu viimein pätkivään käyntiin löytyi syyllinen muutamasta rikkinäisestä sytytystulpasta. V8-MAGAZINE 65. Pellin alla karjahtelee 360-kuutiotuumainen pikkulohko, jota on kirrattu maltillisesti muun muassa Crane Camsin nokalla, Mopar Performancen imusarjalla, Holleyn 600 cfm kaasarilla ja peltipakosarjoilla. Vähän yskien kylläkin ja vajailla pytyillä, jota hetimmiten koitetiin labrata, ettei siltä sektorilta löytyisi suurempia yllätyksiä. Peränä puolestaan oli lukolla varustettu 3,21-välitteinen 8 1/4". Alakerran liikkuvista ei ollut tarkempaa tietoa, eikä Jukkiksella ollut edes tarvetta selvittää asiaa sen tarkemmin, koska ylimääräisiä ääniä ei kuulunut ja puristuksia tuntui olevan normaalia enemmän. Koneen jatkona on vahvistettu TF 904 -automaatti 2200 rpm stallin turbiinilla. Tekniikkaan ei siis tarvinnut kajota muuten kuin öljyt vaihtamalla ja asentamalla kaasarin päälle uusi K&N ilmansuodatin. Vaikutti siltä, että projektia ei olisi tehtäväksi muuta kuin saatella maalaus loppuun ja metsästää jostain ainoat puuttuvat osat, tuulilasin ja takalasin tiiviste sekä lattiamatto. Peltityöt oli tehty, pohja massattu ja korikin jo maalattu keulaa lukuun ottamatta. Renkaille voiman jakelee lukollinen 8 1/4 -tuumainen perä. Ilmettä piristävät kromiset Keystone Raider vanteet vapautuivat sopivasti Pekka-isän Coronetista. Havaituista puutteista Jukkis laittoi tilaukseen lattiamaton sekä ikkunoiden tiivisteet, ja alkoi kasamaan autoa loppuun. Vaihteisto oli rempattu ja vahvistettu TF 904 uudella 2200 rpm stallin turbiinilla varustettuna. Mopar Performance M1 -yksitasoimusarjan jatkona oli Holleyn 600 cfm kaasari, jota ruokki Carterin sähköinen pumppu. VIN-koodin tarkastelu selvensi, että vaikka Duster oli myyty '71-mallisena, niin todellisuudessa se oli '70. Tekniikaksi keu"Ensisilmäyksellä auto vaikutti helpolta projektilta..." lille oli nostettu tuoreempi '78-vuotinen 360 cid, joka kertoman mukaan oli porattu 0,30 ylikokoon
Kun aloin etsimään peltisiä lokareita, niin niitä ei meinannut löytää mistään. Kouvolan reissuja Jukkis ruiskutteli pohjaan vähän lisää massaa, putsaili palkit ja kotelot ja ruiskutti niihin suoja-aineet. Lopulta alkoivat kaikki osat olla nipussa. Keulan peltien kasaamisen jälkeen Jukkis alkoi miettimään parempien puskureiden hankintaa, sillä auton mukana tulleet olivat aika kolhitut, toinen taisi olla mustaksi maalattu. Jukkiksen ukki Pentti otti peltityöt hoitaakseen. Myyjä kuitenkin kertoi, että olisi hänellä uudetkin, mutta niistä pitäisi jo saada rahaa. Tai jos löytyi, niin hinta oli todella kova, Jukkis muistelee. Sitä menikin sitten yllättävän paljon." . Kouvolasta sattui Facebook-ryhmän kautta löytymään kohtuuhintaiset ja hyväkuntoisiksi kehutut Valiantin lokasuojat. – Kaupat tehtiin, koska muitakaan ei tuntunut löytyvän. – Halusin varmistaa, että puskurit ovat koskemattomat, ja ne olivatkin. Mutta heti niistä huomasi, että hiekkapuhallusta ja uutta peltiä nekin kaipasivat. 66 V8-MAGAZINE. Jukkis otti jälleen kerran suunnaksi Kouvolan, jonne koko projektin aikana tuli tehtyä kolmekin reissua. Akku oli siirretty peräkonttiin, mutta Jukkis halusi sen takaisin konehuoneeseen, sillä kontissa oli muutenkin jo tila vähissä sinne sijoitetun JAZ:n 60-litraisen turvatankin vuoksi. Sitä menikin sitten yllättävän paljon. Auton ollessa edelleen sisustoiltaan purettuna hytti ja peräkontti maalattiin mustaksi, minkä jatkoksi alkoi keulan ulkoisten osien maalauksen suunnittelu. Keulan osia odotellessa oli hyvää aikaa käydä sähköt läpi, ja kaikki sähkölaitteet heräsivät eloon parilla sulakkeen vaihdolla. – Autossa olleet lasikuituiset lokarit eivät olleet omaan mieleen, joten myin ne pois, kuten myös lasikuituiset puskurit ja konepeiton. "Heti niistä huomasi, että hiekkapuhallusta ja uutta peltiä nekin kaipasivat. Sovittelujen ja tinailujen jälkeen keulan osat, mukaan lukien auton mukana tullut peltinen konepeitto, toimitettiin Kajaanin automaalareille viimeisteltäväksi. Overdrivellä oli ilmoitus käytetyistä puskureista, mutta kuvien perusteella niidenkään kunto ei vakuuttanut. Jukkiksella ei ole tapana ostaa sikaa säkissä, joten mies kipaisi mutkan Kouvolaan katsomaan lokareita. Hinta tosin oli samaa luokkaa kuin Jenkkilästä itse tilaamalla saisi, mutta kuitenkin Suomen markkinoita halvemmat, Jukkis muistelee. Etusohvapenkki on vaihdettu sporttijakkaroihin ja yhtäläisen ilmeen vuoksi takapenkki on muotoiltu ja verhoiltu noudattamaan samaa tyyliä. Laadukkaan lopputuloksen viimeistelemiseksi Jukkis uusi vielä kaikki loputkin koSisusta on saanut modernimpaa ilmettä
Ajot Dusterilla eivät siis ole katkenneet, ja hauskaakin se on antanut, mutta hauskemmat päivät ovat vielä edessä. Duster till dawn Seurannut sydäntalvi vierähti Jukkikselta polvileikkauksesta toipuessa, joten keväällä alkoi poltto, että kyllä nyt jotain uuttakin pitää saada aikaiseksi ennen seuraavan ajokauden alkua. Keulan puslat vaihdettiin Energyn valmisteisiin ja samalla myös iskunvaimentimet Konin jäykkyyssäädettäviin, joiden myötä auton käytös ja ajettavuus saivat roiman parannuksen. Ohittamalla vastus matka pääsi taas jatkumaan, mutta tapahtuma kylläkin ehti mennä sivu suun. Pirteä väri on hieman yllätykseksi auton alkuperäinen. Eteen löytyivät FK:n valmistamat sporttijakkarat ja ilmeen yhtenäistämiseksi Jukkis käytti takapenkin muotoiltavana ja verhoiltavana etupenkkien kanssa samantyyliseksi. Konehuoneen maalaaminen korin väriseksi on myös toimenpidelistalla. Sen isompiin päivityksiin ei ollut enää aikaa kevään sarastaessa, jos ei tarvettakaan. Ongelmia tuottivat lähinnä vain liian lähelle maata tulevat Flowtechin peltipakosarjat ja niiden jatkeena oleva 2,5 tuuman putkisto. V8-MAGAZINE 67. Isompaa remontin tarvetta ei ollut, joten oli hyvä syy tehdä joitain asioita paremmaksi. Apukuskin puolella selvittiin yhden lommon lyömisellä, kuskin puolelta piti paloitella reilummin, vaikka paikoillaan on vielä alkuperäinen ohjaussimpukka. Duster on käyty täysin läpi kuluneen kahdeksan vuoden aikana, vaikkakin parissa eri käsissä. Auton mukana tulleet Grantin ratti ja Hurstin Promatic 2 -shifteri kelpasivat edelleen. Tuppasi raapimaan vähän joka paikassa. Projektin valmistumisen viivästyminen suunnitellusta johtui pitkälti takalasin tiivisteen heikosta saatavuudesta. Auto on rekisteröity viisipaikkaiseksi, joten Jukkis alkoi etsimään kulahtaneen etusohvapenkin tilalle erillispenkkejä. Myös sisusta tuntui kaipaavan jotain piristystä. Ainoa Dusterin tekemä oikku sattui Sotkamon Poker Run -reissulla kohtalokkaasti kirkon pihaan. Jukkis kierteli Dusterilla muutamia lähialueen tapahtumia ja auto vaikutti toimivan. Kadulle päästyä alkoi mahdollisten ongelmakohtien esiin ajaminen. rin tiivisteet, ovenkahvat, lukot, tuulilasin ja peilit. Leima heltisi ongelmitta, olihan auto käyty viimeisen kahdeksan vuoden aikana kauttaaltaan läpi. Auto kieltäytyi käynnistymästä ja syyksi paljastui puolan kärähtänyt etuvastus. Hienoa säätöä Jukkis oli asettanut auton valmistumiselle tavoitteen keväälle, mutta auton kanssa päästiin konttorille vasta heinäkuussa takalasin tiivisteen vaikean saatavuuden takia. Ensimmäiseksi lämmöt meinasivat karkailla siitäkin huolimatta, että keulalla oli Griffinin alusyyläri. . Oma lupauskin tuli lunastettua Moparin hankinnasta samalla, kun Duster-projekti saateltiin loppuun, ja vähän pidemmällekin. Jukkiksella onkin nyt seuraavaksi suunnitelmissa remontoida kone ja kaivaa lisää voimaa ulos. Muita näkyviä päivityksiä oli muun muassa hattuhyllyn verhoilu. Leima lappuun ja baanalle. – Ei nekään ihan heittämällä menneet paikoilleen. Jukkiksen isä vaihtoi sopivasti Coronettiinsa 18-tuumaiset vanteet, joten Jukkis lunasti yli jääneet 14-tuumaiset Keystone Raiderit. Ongelma poistui vaihtamalla termostatti lämpötilaltaan matalampiasteiseen. Kesän mittaan vaihteistossa ilmeni pieniä ongelmia kaupungissa ajaessa ja koneesta alkoi kuulua sinne kuulumattomia sivuääniä. Jukkis nosti koneen ja laatikon pois ja laittoi tilalle väliaikaisesti 318 cid koneen TF 904 -laatikolla. – Suuri kiitos kuuluu isäukolle, joka oli pirun suureksi avuksi koko projektin ajan, toteaa Jukkis. Samalle syksylle Jukkis pilkkoi vielä putkiston ajonautinnon maksimoimiseksi, pakosarjat vaihtuivat lyhempiin rosterisiin ja loppuputkisto tehtiin uusiksi rosterista x-putkella ja yksillä Raptorin vaimentimilla varustettuna. Duster on nyt ollut Jukkiksella pari vuotta ja siihen asetettuun kolmenkymmenen ikävuoden takarajaankin on vielä pari vuotta matkaa
Kangasalalainen Mikko Heimo pelasti auton takaisin Suomeen ja palautti moottorikodin entiseen loistoonsa. Vuosikymmeniä myöhemmin se päätyi kesämökin pihavarastoksi Viroon. tarrakäytössä 40-vuotislogo 40-vuotislogon erilaisia käyttötapoja_v2 vuotta vuotta vuotta 40-vuotislogo varjolla koti 68 V8-MAGAZINE. TEKSTI JA KUVAT KAI SALMIO 40-vuotislogo esim. GMC Glenbrook Motor Home 1975 KUUDEN PYÖRÄN Sympaattinen GMC-matkailuauto toimi tuoreeltaan kahden suomalaisen rakennusmiehen asuntona ja toimistona Lähi-idässä
GMC on vieraillut Veekasissa viimeksi 37 vuotta sitten (V8 1/81). Hinta vastaa nykyrahassa reilun 400 000 euron . Motor Home kuului yli 3500-kiloisena verovapauden piiriin. Kuljettaja ei voi muuta kuin kiittää lähes esteetöntä näkymää eteen ja sivuille. Aikataulutus menee reisille, joten kuvaus jää suorittamatta. Yritys rakensi peltikaarihalleja Lähi-idässä. Massiivinen Motor Home lienee myös tarkastajalle eräänlainen huippuhetki, sillä vastaavia erikoisautoja ei ole liiaksi tyrkyllä museoitavaksi. Tätä hetkeä kannatti odottaa. Akvaariomainen henki jatkuu yhdistetyssä keittiöja oleskelutilassa. Autossa on tunnelma kuin akvaariossa, sillä panoraama-tyyppinen tuulilasi on kooltaan kuin jalkapallokenttä, sivulasien kasvattaessa ikkunapinta-alaa entisestään. O len vuosien saatossa matkustanut jos jonkinmoisen jenkkiauton kyydissä. Matkailuauto tuli uutena Yhdysvalloista Suomeen, mutta vain hetkeksi. Samaan hintaan olisi saanut verollisena neljä S-sarjan Mersua. Syyskuun epävakainen sää näyttää kyntensä, auringon piiloutuessa paksujen pilvilauttojen taakse. Tapaan Mikon seuraavan kerran vasta kuluvan vuoden heinäkuussa, jolloin kuvaus purkitetaan upeassa suvisäässä. Määränpäänä oli Irak, missä autoa oli tarkoitus käyttää kahden miehen kimppayrityksen konttorina ja asuntona. Maahantuojana toimi Nikolajeff Oy, jonka kautta erikoisuus tilattiin USA:sta. Yksi mieleenpainuvimmista kokemuksista on ollut istua kangasalalaisen Mikko Heimon huikean '75 GMC Glenbrook Motor Homen pehmeällä vänkärin jakkaralla. Olen kuitenkin taas yhtä ikimuistoista kokemusta rikkaampi. Illan hämäryys alkaa samalla vallata tienoot. V8-MAGAZINE 69. Tämä on elämysmatkailua parhaimmillaan. Vain paksulompakkoiselle Olemme matkalla museotarkastukseen, minkä jälkeen matkailuauto ikuistetaan kameran muistikortille. Suurten ikkunoiden ansiosta ympärillä oleva luonto sulautuu osaksi uniikkia kokonaisuutta. Lompakon tuli olla paksu, koska auton verovapaa hinta oli huimat 200 000 markkaa. Härmästä löytyy tiettävästi vain kaksi muuta jälkituontiautoa
Mikko päätyi kuin vahingossa GMC Motor Home -kerhon sivuille. Ylläpitäjänä toimi Postija lennätinlaitos. Jossakin vaiheessa sen omistajaksi tuli yksistään toinen alkuperäisomistajista. Kuva on napattu Irakista, missä Motor Home toimi vuoden päivät asuntona ja konttorina. Matkaradio istuu mukavasti ajan henkeen. Istuimet voi tarvittaessa kääntää kohti oleskelutilaa. Autossa on nukkumatilat kuudelle henkilölle. ARP oli kautta aikain ensimmäinen julkinen matkapuhelinverkko. Toisella kyljellä olevasta sohvasta tulee illaksi näppärä kerrossänky. Autolla reissattiin tiuhaan ympäri Eurooppaa. Kojelaudassa on autoradiopuhelin perinteisellä luurilla varustettuna. investointia. Hän ei ollut aikaisemmin perehtynyt GMC:n asuntoauOhjaamo sijoittuu pari porrasta ylemmäksi. Mikko modernisoi luurin, joten siitä löytyy nykyään handsfreetoiminto. Kuljettajalla on erinomainen näkyvyys niin eteen kuin sivuille suuren ikkunapinta-alan ansiosta. Aloin siis tuumailla henkilöautolle muita vaihtoehtoja. Mikko halusi autoon myös perinteisen LA-puhelimen, joka sijoitettiin tuulilasin yläpuolelle. Hän vei auton kesämökilleen Viron Hiidenmaan saareen. Moottori ja voimansiirto Oldsista – Perimmäinen syy matkailuauton hankintaan liittyy lapsiin, jotka olivat tympääntyneet reissaamaan tavallisen auton kyydissä. Huomaa väliaikainen rekisterikilpi, jollainen lienee ollut pakollinen varuste liikkumiselle Lähi-idässä. Ajatuksissa oli matkailukäyttöön sopiva kohde, mutta tiettyä merkkiä tai mallia ei siinä vaiheessa ollut mielessä, muistelee Mikko yhdeksän vuoden takaista aikaa. Vuoden palveluksen jälkeen GMC kotiutui Suomeen, toimien jatkossa kahden perheen matkailuautona seuraavat vuosikymmenet. Reissuista jäi muistoksi maaja paikkakuntatarroja auton takasivulasiin. Kaasuja jarrupoljin on sijoitettu omaan erilliseen syvennykseen. Ryhdyin surffaamaan netissä löytääkseni jotakin mielenkiintoista. Pöytätaso voidaan laskea alas, jolloin siitä muodostuu sohvien kera parisänky. Mikko ei muistanut, että Veekasissa (V8 1/81) esiteltiin aikanaan vastaava matkailuauto. Asuntoautolla reissattiin vuosien saatossa rutkasti ulkomailla. Eipä ihme, ettei erikoisajoneuvoja juurikaan näkynyt maanteillämme 70-luvulla. 70 V8-MAGAZINE. . Motor Home oli aktiivikäytössä aina vuoteen 2007 saakka
Mikon autossa on pidempi akseliväli, mikä mahdollisti asiakkaalle peräti 11 sisustaratkaisua. Lyhempään niitä oli valittavissa vain neljä. Keittiön ja takatilan välimaastossa sijaitsee sähköinen vesivessa ja suihku. tajaan, joka kertoi auton olevan kesämökillään Virossa, toteaa Mikko. Urakka oli melkoinen valtavasta pinta-alasta johtuen. Vaikka olin aikanaan ahminut lähes kaikki ilmestyneet Kasit, tästä autosta ei ollut jäänyt minulle mitään muistikuvaa. Ne taasen olisivat vaikuttaneet jopa auton ulkonäköön, kun kattoa olisi jouduttu nostamaan korkeammalle tasolle kunnollisen sisätilakorkeuden säilyttämiseksi. GMC toimi löytöhetkellä pihavarastona Virossa. Mikko on hetki sitten saanut asennettua värikästä lattiamattoa kaapiston sokkeliin. Korin pohjatyöt suoritettiin ulkona katoksen alla. Mikko käänsi katseensa heti GMC-matkailuautojen kotimaahan, tarjonnan ollessa suppea Euroopassa. Tässä oltiin jo voiton puolella sisustatöiden suhteen. Näin nekään eivät varastaneet tilaa matkustamosta. Seinälevytkin ovat löytäneet jo paikkansa, mutta sisäkatto on toistaiseksi vielä auki. Projektivai heita . Samassa yhteydessä selviteltiin käytännön järjestelyjä ja rahtikuluja. Motor Homet varustettiin etuvetoisen Oldsmobile Toronadon 7,5-litraisella 455 cid V8 moottorilla (350 hv), yhdessä Turbo-Hydramatic 425 -automaattivaihteiston ja Oldsin vetoakseliston (Unified Powerplant Package) kanssa. Ei ole Mikkoa kadehtiminen. Hän lähti tutustumaan autoon paikan päälle. Motor Homea sai kuusipyöräisenä kahdella eri akselivälillä, 140(3,6 m) tai 160-tuumaisena (4,1 m). Pihavarastona Hiidenmaalla Motor Homen hankinta nousi nyt ykkösprioriteetiksi. Motor Homen kohtalona oli päätyä pihavarastoksi. Kuva on vuodelta 2010. Aluksi ne tunnettiin työnimellä TVS-4 (Travel Vehicle Streamlined). toihin, joiden valmistus poikkesi kilpailijoista. Autot olivat kooltaan joko 23(7,0 m) tai 26-jalkaisia (7,9 m). Kokolattiamatto on lämmin ja mukavan pehmeä alusta jaloille. Kokonsa puolesta se soveltui toki myös eläkevirkaan. – Olin keskustelemassa aiheesta erään pitkänlinjan harrastajan kanssa. Päätin selvittää auton kohtalon, mikä oli lopulta läpihuutojuttu. Hän haki arkistoista 80-luvun alun Veekasin, jossa esiteltiin vastaava Motor Home. GM:llä haluttiin olla edelläkävijöitä, siksi valmistus hoidettaisiin kokonaan omalla tehtaalla. Autosta löytyy myös keskuspölynimuri. Seuraavan kahLattiat olivat erinomaisessa kunnossa, eikä kosteusvaurioita löytynyt lainkaan. Perinteisesti autotehtaat valmistivat vain hyötyajoneuvojen alustat, minkä jälkeen estradille marssivat koritöihin erikoistuneet pajat. Vanteet olivat kooltaan 16,5-tuumaiset ja niiden kiinnitys hoidettiin 8 pultilla. Auton takaosa on kuin pieni yksiö, jossa mahtuu punkkaamaan kaksi väsynyttä matkalaista. Tämä taas tarkoitti sitä, että kohteen tulisi olla vähintään ajokuntoinen. Akseliväli mitattiin etuakselistosta paripyörien keskikohtaan. Vihreäsävyinen sisusta oli myös vaihtoehtona jo tuoreeltaan. Pyörännavat olivat tähän käyttöön liian pienet, joten tilalle asennettiin raskaan kaluston navat. Kansirahti olisi ainoa vaihtoehto maahantuonnille. Näin Motor Home -kiitokotien suunnitelmat paljastettiin kansalle helmikuussa 1972. Etuveto mahdollisti matkustamon lattiatason sijoittamisen mahdollisimman alhaiselle tasolle, ilman epämukavia kynnyksiä tai lattiakorotuksia. Valkoisuus luo tilaan avaruutta. Ensivaikutelma ei ollut ruusuinen, mutta Mikko näki autossa potentiaalia. Valmiit tuotteet lanseerattiin markkinoille vuosimallina 1973. Sama tekniikka löytyi myös Cadillac Eldoradosta. Leveydeltään (2,4 m) ja korkeudeltaan (2,7 m) ne olivat yhtäläisiä. Autossa ei ollut poikittaisia taka-akseleita, vaan vapaasti pyörivät paripyörät niputettiin toisiinsa tukivarsilla ja ilmajousituksella. V8-MAGAZINE 71. Sillä erää Virosta poistuttiin häntä koipien välissä. Sain hetkessä yhteyden omisAutossa oli alun perin tumma sisustus, mutta Mikko muutti värimaailman raikkaammaksi. Hän esitti tarjouksen, jonka kuultuaan omistaja marssi mitään sanomatta takaisin mökkiinsä
Tätä edeltävä aika kului mm. Raskaan kaluston pesuhalli sai toimia maalaamona yhden viikonlopun ajan. bilian kanssa. . suunnittelussa ja valmistelussa. Kaksi maalaria ruiskutti auton kerralla valkoiseksi. Sisustatyöt ottivat aikaa, kun työ tehtiin pieteetillä. Maalikauppias nauroi todeten, ettei ollut ennen myynyt automaalia 9 litran astioissa, hymyilee Mikko. Hippimäinen vihreä on 70-lukua parhaimmillaan. – Tilapäinen maalaamo valmistui lopulta Kangasalle yhteistyössä Destian ja MoMoottoriluukku sijoittuu etujakkaroiden väliin. Korvikepannu asennettiin paikoilleen vuosia sitten paraislaisessa Nyström Racingissa. Kaapistojen runko-osat ja ovet ovat saaneet pintaansa uudet maalit. Myyjä ajoi GMC:n kotikuntaansa, mistä Mikko haki sen juhannuksena 2010. Harrastus kulkeutui isältä pojalle. Ikkunoiden paikoilleen asennus oli oma savottansa, mutta siitäkin selvittiin voittajina. Veekasi toivottaa kuuden pyörän kodille kepeitä jatkokilometrejä! Takasivuikkunasta löytyy muistotarroja monilta reissuilta. . Seuraavana vuotena olivat vuorossa korin pohjatyöt, jotka nielivät massiivisen pinta-alan johdosta rutkasti aikaa ja hikeä. Eniten Mikkoa ilahdutti kuitenkin kansan positiivinen vastaanotto. Sisustan kokoaminen sujuikin jo rutiinilla. Valmista autoa käytettiin useammassa näyttelyssä, joista pokattiin kotiin viemisenä useampia hyllynkoristeita. Luukun alta kurkkaa Oldsin 455-jättipannu, joka ei ole alkuperäinen. Suuri osa on haalistunut, mutta ne ovat saaneet jäädä siitä huolimatta paikoilleen. Varsinainen maalaustyö ajoitettiin vuodelle 2016. Ostajakunnan rajallisuudesta johtuen auto ehti olla myynnissä vuoden päivät, kunnes tärppäsi. Osa harrastajista oli sitä mieltä, että auto tulisi säilyttää lähes sellaisenaan. Vihreä syrjäytti ruskean Sisusta oli värimaailmaltaan synkkä tummine kaapistoineen. päivänä. Näin pääväreiksi valikoituivat vihreä ja valkoinen. Siksi Mikko päätyi laittamaan autonsa myyntiin sekä Suomeen että Ruotsiin. Ulkokuori viimeisteltiin vihreällä maalilla. Matkustamon sisustustöiden aloittaminen ajoittuu vuoteen 2014. Mikko halusi kunnostuksen yhteydessä raikastaa koko auton habitusta. Autoon on lisätty ripaus hot rod -henkeä tassumaisella pakoputkenpäällä. Vihreään päädyttiin lähinnä siksi, että Mikko vaan sattui löytämään alkuperäisen tapaista vihreää lattiamattoa. 70-luvun henkeen pukeutunut Mikko teki kulttuuriteon palauttaessaan Motor Homen entiseen loistoonsa. Sairaus on kotikasvatuksen tulosta, heittää Mikko hymyssä suin. Kesän aikana Mikko osallistui tuoreella hankinnallaan muutamiin suvitapahtumiin. 72 V8-MAGAZINE. Uudet tuulet alkoivat arvaamatta puhaltaa. Motor Home kuluttaa satasella ajotavasta riippuen 23–30 litraa. Autosta löytyy kaksi bensatankkia, yhteistilavuudeltaan 190 litraa. Koria oli kuitenkin paikkamaalailtu sieltä täältä ja sisusta oli nähnyt parhaat päivänsä. Mikkoa hämmästytti automaalaamoiden nuiva suhtautuminen maalausprojektiin. Myöhemmissä malleissa käytettiin Oldsin 403:sta (7,0 l). den kuukauden ajan Mikko soitti parin viikon välein auton omistajalle, kunnes väsytystaitelu tuotti tulosta. Myynti-ilmoituksessa ollut lause enteili jo tulevaa: ”Nyt sinulla on mahdollisuus hankkia pala historiaa, ennen kuin joku toinen ostaa sen ulkomaille”. Yleisilme sai arvosanaksi vain välttävän, joten Mikko päätyi ratkaisussaan perusteelliseen läpikäyntiin. Tässä vaiheessa omistaja hyväksyi Mikon tarjouksen. Mikko on ikänsä puuhastellut jenkkiautojen parissa. Ja ulkomaille se lopulta päätyi, kun saksalainen ostaja vei GMC:n pois maasta lokakuun 24
3-8 kW Paloaika 11-28 h Hyötysuhde 89 % Säiliön koko 20 kg Irroitettava tuhkaastia Mitat 620x970x340 mm Ylläpitotermostaatti Loistava lämmönlähde esimerkiksi autotalliin! 995 € Varustettu apukädellä ja kääntyvällä puomilla! 1995 € SUORAAN MAAHANTUOJALTA MIKSI MAKSAISIT LIIKAA. WWW.KONE-GLANS.FI. TILAA HELPOSTI NETISTÄ WWW.KONE-GLANS.FI JOENSUUNKATU 10, 24100 SALO | PUH. 040 300 1050 MYYMÄLÄ AVOINNA MA-TO 09-17, PE 09-18, LA 09-14 TASAPAINOTUSKONE ZH810A Moottori 200 W / 230 V Vanteen koko 10"-24" Vanteen keskireikä 40-135 mm Tasapainottamistarkkuus 1 g Tasapainottamisnopeus 200 RPM AJONEUVONOSTURI K2800 Nostoteho 2800 kg Nostokorkeus 1200 mm Työtaso ala-asennossa 96 mm Työtason pituus 1680 mm Kokonaispituus 2200 mm Leveys säädettävä 1080-1280 mm Käyttöjännite 380 V Siirrettävä saksimallinen nosturi 1695 € TYÖKALUSARJA ALUMIINISALKUSSA, 187 OSAA 99 € PAINEILMAKOMPRESSORI LUOWEI LW 3007 40 L säiliö Tuotto 265 L/min Maksimi paine 8 bar Automaattikykin ylipainesuojalla Moottori 230V / 2,2 kW kaksisylinterinen Paino 36 kg Kaupan päälle ilmatyökalusarja! 199 € VAIHTEISTONOSTIN Nostokyky 500 kg Nosto jalkakytkimen kautta Lasku käsikytkimellä 179 € RENGASKONE 620F Käyttöjännite 380 V Puoliautomaattinen sivulle kääntyvä puomi Kahteen suuntaan pyörivä asennuspöytä Paineilmatoiminen palteenirroitin, puristusvoima 2500 kg Ulkopuolinen kiinnitys 10 "-18" Sisäpuolinen kiinnitys 12"-22" 1099 € RENGASKONE ZH650R Käyttöjännite 380 V Renkaan maksimihalkaisija 41" (1040 mm) Paineilmatoiminen palteenirroitin, puristusvoima 2500 kg Ulkopuolinen kiinnitys 10"-21" Sisäpuolinen kiinnitys 12"-24" Käyttöpaine 8-10 bar 899 € AJONEUVONOSTURI F3000 Nostoteho 3000 kg Korkeus ala-asennossa 105 mm Nostokorkeus 1900 mm Nostoaika 50 s Nostopöydän pituus 1450 mm Saksen leveys 635 mm AJONEUVONOSTURI B4000 Nostoteho 4000 kg Nostokorkeus 1900 mm Kokonaiskorkeus 2882 mm Tolppien väli 2770 mm Asennusleveys 3380 mm Käyttöjännite 380 V Turvalukot 3290 € Tukeva tolppanosturi! 1795 € GLANSPOWER CR 08 PELLETTITAKKA Ominaisteho n
NHRA Spring Nationals, Houston, Teksas 14.4. Pomona Swap Meet & Classic Car Show, Fairplex/Pomona, Kalifornia 14.4. Spring Carlisle – Collector Car Swap Meet, Corral & Auction, Carlisle, Pennsylvania 26.–28.4. Stockholm Lifestyle Motor Show, Älvsjö/Tukholma, Ruotsi 30.3. AACA Ontelaunee Regions Swap Meet & Car Corral, Hamburg, Pennsylvania 8.–10.3. Mecum Auctions, Kissimmee, Florida 6.1. Monroe Auto Swap Meet, Monroe, Michigan 18.–20.4. AMERICAN CAR SHOW MODEL CAR CONTEST Messukeskus, Messuaukio 1/ Ratapihantie 17, Itä-Pasila/Helsinki Viikkokokoontumisia Mikkeli (Pitkäjärven ABC) Torstai Pori (Tiilimäen Neste) Perjantai Riihimäki (Ullan Pakari) Keskiviikko Ylöjärvi (Juustoportti) Maanantai 74 V8-MAGAZINE. FHRA AUCTION Messukeskus, Messuaukio 1/ Ratapihantie 17, Itä-Pasila/Helsinki Muut Pohjoismaat 1.–2.12. Galen i huvet MC Swap Meet, Sjuntorp, Ruotsi 9.2. Cars and Coffee, Coral Springs, Florida 29.12. KUSTOM KULTURE SHOW, VINTAGE & SWAP Kaapelitehdas, Helsinki 2.3. Western Street Rod Nationals, Bakersfield, Kalifornia 28.4. Amalie Motor Oil NHRA Gatornationals, Gainesville, Florida 15.–17.3. So-Cal Cycle Swap Meet, Long Beach, Kalifornia Pienoismallit 8.12. Southeast Street Rod Nationals, Tampa, Florida 5.–7.4. Caffeine and Chrome, Houston, Teksas 30.12. The Petersen Automotive Museum Auction, Los Angeles, Kalifornia 9.12. , 25.1., 22.2., 29.3., 26.4. Lone Star Nationals, Fort Worth, Teksas 8.–17.3. NGK Spark Plugs NHRA Four-Wide Nationals, Charlotte, Pohjois-Carolina 26.–28.4. MOTORISTIN JOULUPUURO Vehoniemen Automuseo, Vehoniemenharjuntie 92, Kangasala: Vehoniemen Automuseo 8.–9.12. Stumpemarked, Herning, Tanska 13.4. Ft. Goodguys North Carolina Nationals, Raleigh, Pohjois-Carolina 26.–28.4. Lauderdale Beach Collector Car Auction, Ft. NHRA Arizona Nationals, Phoenix, Arizona 24.2. Vantaa (Heureka) 15.3., 19.4. Spring Nationals, Scottsdale, Arizona 16.3. Seinäjoki (Mc Donalds/Citymarket) 12.4. HISTORIC RALLI – PERUNKARALLI Laukaa. San Diego International Auto Show, San Diego, Kalifornia 29.12. Kerava (Neste) 14.12., 11.1., 8.2., 8.3., 12.4. FVWA PIRKANMAAN VOLKKARIHARRASTAJIEN TALVI-SWAP (VW) Linnainmaan City-Marketin p-halli, Mäentakusenkatu 1, Tampere 26.1. Pomona Swap Meet & Classic Car Show, Fairplex/Pomona, Kalifornia 3.3. Road Atlanta Grand Prix (Vintage Racing), Btaselton, Georgia 30.–31.3. Pori (ABC Tikkula) 7.12., 4.1, 1.2., 1.3., 5.4. MC Mässan, Solna/Tukholma, Ruotsi 2.2. Sumter Swap Meet, Bushnell, Florida 12.–20.1. Motor Car Exhibition – Chevrolet Corvette, Vero Beach, Florida 10.2. Mecum Auctions (MC), Las Vegas, Nevada 25.–27.1. Cars and Coffee, Lake Mary, Florida 29.12. Klaukkala (tori) 29.12., 26.1., 23.2., 30.3., 27.4. VEHONIEMEN JOULUMYYJÄISET Vehoniemen Automuseo, Vehoniemenharjuntie 92, Kangasala: Vehoniemen Automuseo 29.12. SWFL Fall Nationals Car Show, Fort Myers, Florida 8.12. Mecum Auctions, Los Angeles, Kalifornia 15.–17.2. Nummela (Koisjärven Hiidenpirtti) 8.12., 12.1., 9.2., 9.3. Moon Bike Show, Avesta, Ruotsi 28.–31.3. Cars and Coffee, Ruskin, Florida 29.12. Tapahtumakalenteri Kotimaa 8.12. Goodguys All American Get-Together, Pleasanton, Kalifornia 4.–6.4. Tietoja tulevista alan tapahtumista kannattaa lähettää osoitteeseen V8-MAGAZINE/ Tapahtumakalenteri, Hämeentie 153 C, 00560 Helsinki, tai sähköpostiosoitteella v8-toimitus@fokusmedia.fi Päivämääriin saattaa tulla muutoksia, eikä V8-Magazine vastaa tietojen paikkansapitävyydestä. Hi-Performance Swap Meet, Lonf Beach, Kalifornia 27.–31.12. alk. So-Cal Cycle Swap Meet, Long Beach, Kalifornia 7.–10.2. Rio Linda FFA Car Sho, Rio Linda, Kalifornia 3.3. Snösvängen (historika fordon), Visby, Gotlanti, Ruotsi 12.1. Barrett-Jackson Auction Palm Beach, Palm Beach, Kalifornia 12.4. HISTORIC RALLI – SEURAHUONE RALLI Savonlinna 26.1. kulmakorpi@saunalahti.fi) 8.12. FJDC:N AJOPÄIVÄ (MAASTOHENKILÖ-, PAKETTIAUTOT, MÖNKKÄRIT) Kulmakorpi Off Road Park, Espoo: Finnish Jeep Drivers’ Club (ennakkoilm. Goodguys Meguiar’s Del Mar Nationals, Del Mar, Kalifornia 5.–7.4. Mopar Super Swap, Melbourne, Florida 8.–10.2. Sebring Vintage Classic Race, Sepring, Florida 2.3. Kaiser Car Meet (yli 25 v. Florida Mopar Nationals (Mopar, Jeep, AMC), Davie, Florida 3.3. Daytona Bike Week, Daytona Beach, Florida 14.–17.3. FJDC:N AJOPÄIVÄ (MAASTOHENKILÖ-, PAKETTIAUTOT, MÖNKKÄRIT) Kulmakorpi Off Road Park, Espoo: Finnish Jeep Drivers’ Club (ennakkoilm. Costa Mesa, Kalifornia 16.3. Kajaani (ABC) 5.1., 2.2., 2.3., 6.4. So-Cal Cycle Swap Meet, Long Beach, Kalifornia 28.2.–3.3. Earhart Productions Winter Traders Village, Grand Prairie, Teksas 25.–27.1. Lauderdale, Florida 17.2. Uddevalla Veteranmarknad, Uddevalla, Ruotsi Pohjois-Amerikka 8.12. Sacramento Autorama, Sacramento, Kalifornia 15.–16.2. Denso Spark Plugs NHRA Four-Wide Nationals, Las Vegas, Nevada 7.4. The Classic Auto Show. JYVÄSKYLÄN ROMPEPÄIVÄ (MP) Jyväskylän paviljonki, Jyväskylä: Keski-Suomen Konepyöräseura 045 639 2956, jklrompepaiva@konepyoraseura.fi 26.1. AMERICAN CAR SHOW, TUNING CAR SHOW, CUSTOM TRUCK SHOW, CLASSIC CAR SHOW, MC HEAVEN & MOTORSPORT Messukeskus, Messuaukio 1/ Ratapihantie 17, Itä-Pasila/Helsinki: Finnish Hot Rod Association, fhra@fhra.fi 21.4. Winter AutoFest Lakeland Sun ’n’ Fun by Carlisle, Lakeland, Florida 22.–24.2. Pomona Swap Meet & Classic Car Show, Fairplex/Pomona, Kalifornia 18.–20.1. BOTNIA SWAP MEET Seinäjoki: Classic Car Club 1.2.–3.2. AACA Winter Meet, Ocala, Florida 22.–24.2. Laukaan Moottorimiehet 9.–10.2. HELSINGBORGS INTERNATIONELLA LEKSAKSOCH NOSTALGIMARKNAD Idrottens Hus, Mellersta Stenbocksgatan, Helsingborg, Ruotsi: Andersson +46 705 24 34 53, leksaksmarknaden@telia.com 19.–21.4. KOONNUT: HANNELE HATANPÄÄ Cruisingit 2019 Helsinki (Kauppatori) 5.4. SEINÄJOEN PIENOISMALLINÄYTTELY 2019 Seinäjoki Areenan B-halli, Kirkkokatu 23, Seinäjoki: Seinäjoen lennokkikerho RC-AirClub, 050 506 2755, tomi.kohtanen@gmail.com 3.3. Indoor Automotive Flea Market, Rochester, New York 11.–13.4. Marco Island Car Show, Marco Island, Florida 21.–23.2. Porvoo (Kuninkaanportti) 30.3., 27.4. Zephyrhills Auto Event & Swap Meet, Zephyrhills, Florida 15.–17.2. Sebastian Elks Car & Bike Show, Sebastian, Florida 14.–17.2. Socal Historic Sports Car Festival, Fontana, Kalifornia 26.–28.4. Viva Las Vegas Rockabilly Weekend, Las Vegas, Nevada 24.–28.4. Winter Extravaganza Sumter Swap Meet, Bushnell, Florida 9.2. Gasparilla Concours d’Elegance, Tampa, Florida 12.–14.4. MAALISSAALIS-ROMPETORI Kauppakeskus Tuulonen, Tuulos / Hämeenlinna: VMPK Kanta-Hämeen aluekerho Kantamotoristit, myyntipaikat 15.12. Barrett-Jackson Scottsdale Auction, Scottsdale, Arizona 13.1. MALLISTON PIENOISKISA Mallisto, Rautatienkatu 16 (sisäpiha), Lahti: Mallisto & Highlight Model Studio Pienoismallit 2019 9.2. So-Cal Cycle Swap Meet, Long Beach, Kalifornia Pohjois-Amerikka 2019 3.–13.1. Snösvängen vinterrally för veteranmotorcyklar, Norrköping, Ruotsi 25.–27.1. MP 19 MOOTTORIPYÖRÄMESSUT JA PETROL CIRCUS Messukeskus, Messuaukio 1/ Ratapihantie 17, Itä-Pasila/Helsinki 9.2. So-Cal Cycle Swap Meet, Long Beach, Kalifornia 28.–31.3. Bilsport Motor Show, Malmö, Ruotsi Muut Pohjoismaat 2019 6.1. Classic Motor Marknad, Västerås, Ruotsi 30.3. Antique Automobile Show, Vero Beach, Florida 24.3. Mäntsälä (Juustoportti) 28.12. ajoneuvot), Sarasota, Florida 27.1. Seppo 040 505 9896, kantamotoristit@gmail.com 19.–21.4. Lucas Oil NHRA Winternationals Drag Racing, Pomona, Kalifornia 8.–9.2. Indian marknad (Strul MCC), Enköping, Ruotsi 9.3. Auto Mania Swap Meet, Allentown by Carlisle, Pennsylvania 19.–20.1. TALVICRUISING JA BILEET Ahvenanmaa: Oldtime Cruisers, kristian.sandell@åland.net 10.3. Mecum Auctions, Houston, Teksas 5.–7.4. Grand National Roadster Show, Pomona, Kalifornia 27.1. Raasepori (Karjaan ABC) 7.12., 4.1, 1.2., 1.3., 5.4. AACA South Florida Region’s Art Deco Weekend Classic Car Fest, Miami, Florida 22.–27.1. kulmakorpi@saunalahti.fi) Kotimaa 2019 12.1
0400 591 428 Ojantie 24, 28130 Pori -Vakioputkistot-Virtaavat viritysputkistot-Peltisarjat-Taivutukset mallin mukaan-Räätälöinnit suoraan autoon-Räätälöidyt vaimentajat-Myös tuurnataivutus ja RST-Katalysaattorit-Keraamiset pinnoitteet-Pinnoitustyöt kaikkiin osiinMARTELIUS-EXHAUST OY 02-856 616 www.martelius.com PAKOPUTKET USA-AUTOIHIN 40-LUVULTA ALKAEN V8 tasapainoitukset / kiertokanget • Nokka-akselien korjaukset / hionnat Moottorin osat / Erikoisöljyt • Runkolinjakorjaukset / muutostyöt Tasohionnat / ryhmät / kannet / imusarjat GT-Motor • Takkatie 13 • 00370 Helsinki • 010 666 2444 Moottorikoneistus Ojala Oy • Hallimestarinkatu 9 • 20780 Kaarina • 010 666 2441. mm.: – Peltiosat – Kumitiivisteet – Alusta – Tekniikka – Sisusta – Lattiamatot – Puskurit – Race-osat – Kendall öljyt www.sepponiemensivu.fi Seppo Niemensivu, puh. V8-MAGAZINE 75 (03) 514 3445 vammalan@moottorikoneistamo.com www.moottorikoneistamo.com Pesurinkatu 7, 38200 Sastamala Alkuperäisja tarvikeosat amerikkalaisiin automerkkeihin
Keskuslukitus. Mukana talvi-, kesäja vararenkaat vanteineen sekä erillinen suojakaukalo tavaratilaan. V8-MARKETIN YHTEYSTIEDOT Postiosoite V8-Market/V8-Magazine, Hämeentie 153 C, 00560 Helsinki Sähköposti v8-market@fokusmedia.fi KAUPALLISET ILMOITUKSET: Hansanova Oy, puh. TEE ILMOITUS Lähetä ilmoitus kirjallisena tikkukirjaimin tai koneella kirjoitettuna. Ajettu 280 000 km. V8-MARKET MYYDÄÄN MOPAR Erittäin ajokuntoinen, tyylikäs ja siisti bensakäyttöinen Chrysler Grand Voyager LE 3,3, vuosimalli 1998. Kahdet avaimet kauko-ohjaimilla. Ollut perhekäytössä ja huollettu säännöllisesti. Vantaa (Askisto). Olisi kiva palauttaa T-Bird sen ns. Hinta 2900 €. Sähköpostissa kirjoita ilmoitusteksti viestikenttään ja aiheeksi sen osaston nimi. kotiaskistosta@gmail.com. T-Birdissä oli vielä sen valmistushetkellä ja Veekasissa (V8 6/81) esittelyn aikana sivuputket paikoillaan. Lisätietoa: Pekka Pajunen p. Hinta yhteensä 120 €. 0400 442 616, pekka.pajunen@hansanova.fi. 050 501 0621 Vantaa. Yhden ilmoituksen maksimimerkkimäärä on 1000. Osia Pontiac Bonneville 2d ht V8 1962: Radio, kojetaulu, rattitangon kromattu alaosa, mittaristo, lämmittimen säätövivusto, sähkösohvan katkaisijakokonaisuus, takapenkkiläisten sivupaneeleihin kuuluvat hienokuntoiset metallilistat, takapenkin selkänojan keskelle kuuluva kovaääniskalteri + kovaääninen, maskit, vilkkurele, listat maskien päälle, etuvalojen asennustelineet + lamput, pyyhkijän moottori + pissapojan pumppu, pissapojan säiliö + alkuperäinen kumiletku/kiinitysruuvit, laturi + säätökiinnike, ohjaustehostajan pumppu, ohjaustehostajan ja pumpun väliin kuuluva PAINAVA välipala, rengasrauta +++. Hinta 135 000 euroa. Puh. Taloyhtiössä maalämpö ja puulämmitteinen sauna. 044 985 5123/Merja. ILMOITUKSEN KUVA Kuvia julkaistaan mahdollisuuksien mukaan 1 kuva/ilmoitus. Katsastettu 5/18. Sähköpostitse liitteenä lähetettävän kuvan tulee olla JPG-muodossa, leveydeltään vähintään 6 cm ja resoluutioltaan 300 dpi. Tilava, tyylikäs ja turvallinen perheauto, jota on erittäin mukava ajaa. 7-paikkainen. 040 554 4358 Helsinki, ei tekstiviestejä. Automaattivaihteet. Puhelimitse emme vastaanota ilmoituksia. Yhteydenotot osoitteeseen: backoffmedia@gmail.com. (09) 670 375, 0400 442 616 ILMOITUSOHJEET Ilmaisella V8-MARKET-palstalla lukijamme voivat myydä ja ostaa kaikkea harrastukseen liittyvää. ensimmäiseen hottentottiasuun. MYYDÄÄN OSAT JA TARVIKKEET Chevy 6-pultt. Hinta yhteensä 260 €. Kuvaa ei palauteta. Muista suuntanumero puhelinnumeroon ja kännykkänumeroissa mainitse paikkakunta. 044 946 5734 Lapua. Merkitse myös osasto, jossa toivot sen julkaistavaksi. Takapenkit voi poistaa ja saada näin melkein pakettiauton tavaratila. Ilmoitus julkaistaan seuraavaksi ilmestyvässä lehdessä, mutta jos se ei siihen ehtinyt tai mahtunut, laitamme sen automaattisesti sitä seuraavaan numeroon. Kaikki vinkit ovat myös tervetulleita. ETSINTÄKUULUTUS! Missä on '67 Rembrandt-Thunderbirdin kylkiputket. SEKALAISTA HARRASTAJAN UNELMA! Saunallinen asunto 42 m 2 , josta pääsy suoraan 2 auton autotalliin 36 m 2 . Kaikki sähköiset toiminnot toimivat (ikkunat, ovien lukitus yms). 050 501 0621 Vantaa. Tilaa on varattu AINOASTAAN YKSITYISHENKILÖIDEN ilmoituksille. Nämä poistettiin autosta melko pian. 76 V8-MAGAZINE. Chevroletin nastarenkaat 4 kpl, koko 225/70–15 c Nokia. Myydään tarpeettomana edullisesti 250 €. Lowrider renkaita 3 kpl 5,20–13", pintaa 5–7 mm. Merkitse kuvan taakse ilmoituksessa oleva nimi ja puhelinnumero. vanteita 2 kpl uusilla 225/70r15" maxxisrenkailla. Väri musta, tummennetut lasit, (lämmitettävä tuulilasi vaihdettu 5/18). Harmaat nahkapenkit, vetokoukku, 2-zone lämmitysja ilmastointilaitteet. BUICK RIVIERA 1963 huippuhieno takapuskuri +++. On liikkunut huhuja, että kylkiputket olisivat edelleen tallessa, ja nyt tiettävästi koristeena jonkun tallin seinällä
(05) 3557 289 ja myynti@tradeparts.info STORE OPEN 24/7 PCE265.1028 JAKOPÄÄN KOPPA FORD SB 289, 302, 351W 1966-80 Alumiini 69,PCE265.1033 JAKOPÄÄN KOPPA CHEVY SB 350 ALUMIINI, KIILTÄVÄ 47,FORD & GM KONEEN OSAT VARASTOSTA PCE281.1556 SYLTERINKANSI FORD SB 289, 302, 351W 190CC/62CC 2,02” 320,EXTERIOR & INTERIOR DETAILING MASTER D?taile. 03-53 400 53 laatukemikaalit.. THE. V8-MAGAZINE 77 TRADEPARTS.INFO Rapakontie, 49480 SUMMA Avoinna arkisin 8.30-17.00. info @presco.. Phone. presco.nland GOOD DEMAND STUFF . D?eams presco.
40-vuotislogo esim. Samalla syntyi mahdollisuus luoda katsaus suomalaiseen automallailuhistoriaan. Monogramin vanhan sotaratsun Quicksilverin Pekka on kustomoinut lähes tunnistamattomaksi. Vuosien varrella rakentajat ovat ehkä menettäneet kiinnostuksensa autotai pienoismalliharrastukseen, vanhat mallit kadonneet matkan varrella tai ainaNYKYAJASSA Juha Pihkasen luomusta ei paraskaan GM-harrastaja enää tunnista 1939 Chevyksi. Pähkinänkuoreen äärimmäisesti tiivistäen suomalaisen automallailun voi todeta seuranneen 1:1 amerikkalaisten autojen rakentelun kehitystä Suomessa, 2000-luvulla Skylleistä versoneiden tunereiden ja vastaavien rakentelusuuntausten esiinmarssiin asti. Osaava rakentaja hallitsee teknisesti eri tyylisuunnat, mutta myös jälkimmäisen, kutsutaan sitä vaikka ei-pussihousumallailuksi, julkinen esilläolo kotimaisessa laajalevikkisessä autolehdessä on helpottanut erilaisten lähestymistapojen ymmärtämistä ja hyväksymistä. Autopienoismalliharrastuksessa tapahtunutta kehitystä viimeisten 40 vuoden ajalta voi olla vaikea hahmottaa asioita pelkästään nykypäivän näkövinkkelistä katsoen. Pekka Mannermaa toimi Henkan (Henry Hammar) ja Södiksen (Jan Söderström) ohella Veekasin alkutaipaleen pienoistoimittajana. Vastaavaa ennakkoluulottomuutta peräänkuulutetaan 2000-luvulla. TEKSTI JA KUVAT JUHA AIRIO V aikka muovisia pienoismalleja rakennettaessa rakentelutekniikat ja materiaalit ovat pitkälti kohteesta riippumattomia, automallien rakentaminen eroaa ideologisesti esim. Vanhat mallit esillä Viime kevään Nostalgia Car Show'hun koottiin suomalaista hot roddingia ajoilta, jolloin American Car Show järjestettiin Nordenskiöldinkadun jäähallissa. Noilta ajoilta on Pekan 1960 Chevy, johon maalattu lehden logo löytyy stilisoituna tämänkin numeron kannesta. Lehteen lähes alusta pitäen kuuluneen pienoismallipalstan merkitys harrastuksen yleisessä hyväksymisessä 1970ja 1980-luvuilla, esiintuonnissa laajemmille harrastajajoukoille 1990-luvulla ja lopullisessa vakiinnuttamisessa 2000-luvulla on kuitenkin ollut oleellinen. tarrakäytössä 40-vuotislogo 40-vuotislogon erilaisia käyttötapoja_v2 vuotta vuotta vuotta 40-vuotislogo varjolla. sotilaskalustosta periaatteessa samoin kuin mobilismi eroaa hot roddingista. Näyttelyyn pyydettiin malleja pääasiassa rakentajilta, joiden töitä nähtiin aikoinaan FHRA Model Car Contestissa. 78 V8-MAGAZINE Menneisyyden mallit Amerikkalaisten autojen muovisia pienoismalleja on Suomessa rakennettu jo paljon ennen V8-Magazinea. Myös itse mallailu on muuttunut Veekasin olemassaolon aikana. Lokinsiipiovet olivat 1980-luvun kustomeissa erityisesti ruotsalaisten suosimia, mutta tässä on suurin piirtein kaikki muutkin mahdolliset, osin mahdottomatkin muutokset. Tämäkin harrastus kun on mallien rakentamisen lisäksi myös heijastumaa yhteiskunnan muutoksesta, 1970-luvun kapinallisista nuorisoideologioista (joihin nimenomaan amerikkalaisten autojen pienoismallien rakentaminen tuolloin kuului, vaikkei asiaa erikseen ole minnekään kirjattukaan) nykypäivän lukemattomiin alakulttuureihin, joista osaa ei olisi ymmärretty saati hyväksytty 1970-luvun YYASuomessa. Asia on taatusti tuttu tuon ajan itse kokeneille
Johdotukset ovat itse tehtyjä, detaljointia helpottavat aftermarket-tuotteet tulivat laajemmin käyttöön vasta 1990-luvulla. Pasi Lankisen reseptin mukaisia malleja on rakennettu vuosien kuluessa kasapäin. Nykyään ei autolle annettaisi nimeksi persikkaa, mutta Jarkko Antikaisen rodi edustaakin mennyttä monokromaattista maailmankuvaa, kenties useammassakin mielessä.. Kasarija ysärityylit ovat nekin jo nostalgiaa. Mallailu, niin kuin muukin historia, realisoituu parhaiten kokemalla historiaan kuuluvat tapahtumat, tässä siis menneisyyden pienoismallit, itse. Kenties länsisuomalaiset altistuivat muuta maata voimakkaammin ruotsalaisvaikutteille aikana, jolloin ideat tulivat jostain muualta kuin netistä. Aikoinaan Suomessa niin suosittu Johan on mallivalmistajana painumassa unholaan, samalla katoaa monen Veekasin alkuaikojen rakentajan mahdollisuus hankkia uudelleen kertaalleen hukatut mallinsa. Korotettu jousitus, valkoiset sisälokasuojat, vihreä runko, remmiahdin, flakemaalaus ja nopat. Ankaran jäljityksen tuloksena tavoitettiin kuitenkin joukko 1980ja 1990-lukujen rakentajia niin, että pöydille saatiin kattava kokonaisuus menneisyyttä myös pienoismallien muodossa. Menneisyyden mallit kin yhteystiedot ovat muuttuneet. Kai Aulankosken AWB Nova voisi ainakin periaatteessa olla rakennettu tällä vuosituhannella, kun nostalgiset kilpurit paistattelevat jälleen suosiossa. Rodit maalattiin pastellisävyillä yksityiskohtia myöten, kun pelkistäminen meni äärimmäisyyksiin. Jyrki Hongan 1955 Chevyssä on aikaa ilmentävä etunoja, mutta myös korimuutoksia, joiden tyyli viittaa läntiseen naapurimaahamme. Pienoistoimitus kiittää rakentajia, jotka osoittivat siviilirohkeutta tuoda töitään vuosien tauon jälkeen nähtäväksi. Kilpa-autot eivät ikäänny samoin kuin rodit tai kustomit. Tapani Rauramon puukylki-Edsel lienee ensimmäisiä American Car Show'ssa nähtyjä hartsimalleja. 1980-luvulla markkinoille tulivat hartsisarjat, aluksi kopioina vanhoista vuosikertasarjoista, myöhemmin myös konversioina ja detaljointiosina. Rakennussarjana kyseenalainen Monogramin 1966 Malibu on eri inkarnaatioissaan lähes jokaiselle mallarille tuttu. Vanhojen mallien tekninen arviointi ei ole oikea lähestymistapa, vaan kulunut aika näkyy paremmin tyylisuuntauksissa. Aika on armoton muoville, kitille, maaleille ja muille materiaaleille. Rakenteluhetkellä trendien harjalla ratsastava malli näyttää muutaman vuoden kuluttua armottoman ikääntyneeltä, mutta vuosikymmenten kuluttua voidaan arvostaa ajankuvaa ja nauttia jostain sellaisesta, jota nykyään ei tapaa, ainakin niiden suuntausten osalta jotka eivät (vielä) ole tulleet uudelleen muotiin. Heikki Heinon versio on flippikeulineen melko suoraan laatikosta, maalausteema paljastaa rakennusajankohdan. Todellista ajankuvaa näennäisen historian toistamisen sijaan. Nyky-kustomoijat eivät kenties allekirjoittaisi kaikkia Tuomas Paasivirran 1953 Chevyn muutoksia, mutta mallailua aktiivisesti viimeiset 40 vuotta harrastaneiden kannalta kaikki on niin kuin pitää. Perä pystyssä kulkeva, mutta koriltaan vakio Tuomas Seppälän Dodge peilaa rakenteluajankohtaansa. V8-MAGAZINE 79 . Onneksi edes tämä yksilö on säilynyt. Mikä mahdollisesti tekniikassa joskus menetettiin, korvautui villeillä NYKYAJASSA ideoilla, jotka nykyään lähes pakollisen periodikorrektisuuden nimessä ovat jääneet ikävästi paitsioon
Harley-Davidson FLH 1978 Dark Anchor Oman näköinen CHOPPER 80 V8-MAGAZINE
Kuulostaa hyvältä chopper-reseptiltä. Tämä kuva on vankka todiste siitä. Sellainen on palkitsevaa puuhaa. Oululainen Harri Honkala löysi hyvän aihion ja teki siitä pienin muutoksin mieleisensä chopperin. V8-MAGAZINE 81. Rungossa on noin neljä tuumaa stretsiä ylöspäin ja keulaputket ovat 22 tuumaa alkuperäisiä pidemmät. TEKSTI JA KUVAT MIKKO ISOKANGAS Kovin paljon en liioittele jos väitän, että viime kesä oli vuosisadan chopper-kesä
Seitsemänasteiset T-kappaleet pitävät paikallaan 22 tuumaa alkuperäistä pidempiä keulaputkia. Moottorin sisältä paljastui kaikenlaista puutetta, kuten puuttuva öljypumpun paluupuolen kiila. Sille riitti hiekkapuhallus ja maalaus. Elettiin vuotta 2016. Perusremontoinnin ja puutteiden korjauksen lisäksi motti sai osakseen Wisecon takomännät, Andrewsin virinokan, Jim'sin nostajat sekä S&S:n kiertokanget. Silkkoa sisällä Jos ei nyt aivan, niin hieman kuitenkin. Sillä pärjää vakiokokoisilla moottoreilla varsin pitkälle virityksiin ja toiminta on miellyttävää koko kierrosalueella. Kaasutin sen sijaan vaihdettiin modernimpaan muuttuvakurkkuiseen Keihin CV:hen. Moottorin remontoinnista vastasi Markus Honkala KummuntieChoppersilta, Kärsämäeltä. Harrasteajoneuvohankintojen ollessa kyseessä on tyypillisempää, että kuljetus järjestetään ennen kuin myyjälle on edes soitettu, ja laitetta lähdetään hakemaan sitä näkemättä, vaikka yötä myöten. Aineksia merkittävämpiinkin murheisiin oli. Mummorauta eli etuhaarukan jäykiste on pitkässä chopperissa lähes välttämätön. Merillä työskennellyt Harri oli menossa laivalle Porvooseen, muttei sillä kierroksella vielä ehtinyt katsomaan pyörää. Seuraavalla kerralla aikataulut natsasivat ja Harri kävi katsastamassa kulkineen. Kaupan päälle syntyy viimeistelty vaikutelma. Laivan saavuttua kotisatamaansa Porvooseen pääsi pyöränostaja kollegansa kyydissä pakua noutamaan, ajoi sillä hakemaan pyörän, ja edelleen tuoreen hankintansa kanssa kotiin. Kuutiotilavuutta ei ole kasvatettu alkuperäisestä 1200:sta. Verkosto toimikin ja tieto Sipoossa myytävästä Shovelheadista saavutti aikanaan Harrin. Kauan ei Shovel-chopper ehtinyt tallissa seistä, kun sitä jo purettiin palasiksi. Sipoossa käytiin jo koeajollakin ja kaupat päätettiin tehdä. Kerrostalon alakerran tallissa seissyttä pyörää ei enää kehdannut käynnistellä, joten kaupat jäivät vielä tekemättä. Lepattavat vaijerit on helppo pitää kurissa. Nimen lienevät antaneet ne rehvakkaat, jotka eivät kuitenkaan ole chopperilla ajaneet. Harrin Softail Rocker oli niin rakennettu, ettei mallia enää tunnistanut, eikä uutta hankintaakaan aiottu jättää ennalleen, vaikka se päällisin puolin hyvässä chopper-kuosissa jo olikin. Rallista palattua ja chopperia kotitallissa korjatessa kävi ilmi, että taEtujarrun japanilaistaustainen pääsylinteri on toiminnan näkökulmasta äärimmäisessä asennossa, eli ei aivan haukkaa ilmaa. Ainakin sen, että Harri on liikkeissään hämmästyttävän harkitsevainen. K averitkin sen tiesivät, että Harri etsi uutta harrastemoottoripyörää, ja senkin, että pyörän tulisi olla saman merkkinen, mutta vanhempi kuin silloinen Softail Harley. Matka tyssäsi lähempänä lähtöpistettä kuin määränpäätä ja reissu saatiin pelastettua käymällä kotona vaihtamassa pyörä tuoreempaan. Aivan olennaisesti chopperin olemukseen vaikuttavat sissybarin eli hoijakan sekä sen pään taitoksen kulma. Aivan normaalia kulumista on se, että latauksen jännitteensäädin antaa jossain vaiheessa periksi ja akkukin antautuu. Mitä tästä tarinasta opimme. Välillä Shovel ehti jo kadota myynnistäkin, mutta kolmas kerta sanoi toden. Runko oli mittoihinsa ja jäykkäperäiseksi muuteltu sekä taidolla kokoon hitsattu VT-Cyclen toimesta Liedossa. CV oli Harrikoiden ensiasennuskaasutin ennen polttoaineenruiskutuksen aikaa ja nykyään arvostettu "virikaasutin" vanhempiin vehkeisiin. Raameihin ei ollut tarpeen kajota. Pieleen on helppo mennä, mutta tässä on onnistuttu. Sanomattakin on selvää, että näillä eväillä käsissä on selkeä chopper. Myyjä tuskin näistä vajaavaisuuksista tiesi, sillä moottori oli toiminut hyvällä onnella hänen käytössään. Nouto hoitui siten, että Harrin ollessa palaamassa meriltä pyysi hän kaveriaan toimittamaan vanhempiensa kenkäkaupan pakettiauton autojunalla Helsinkiin. Tankin hillityt kuviot taiteili Raiza Rautio. Molemmat hankaluudet sattuivat Harrille ja chopperille samalla Poronpurijaisreissulla. 82 V8-MAGAZINE
Olo on voittajan. Sen verran mukavasti tapahtumassa vieraili väkeä, että ensi kesänä tavataan taas merenkulkuhistoriaa omaavalla Luvialla. Shovelhead-chopper ja lämmin kesäilta saavat miehen hymyilemään. Malli on mieluinen ja se tuottaa mukavan ajoasennon – Ihan symmetrinen se ei ole, nauraa Harri, mutta siksi sympaattinen. Viiden ja puolen tuuman takavanteella pyörii rengas kooltaan 185/65–15. Ne olivat nimittäin pyörässä kiinni sitä hankittaessa. Vailla ongelmia ja kaikin puolin menestyksekkäästi sujui viimekesäinen reissu Luvialle, Varsinais-Suomeen. Kuluvana rakentelukautena saa chopper olla rauhassa. Tässä täyttyy vaatimuksista toinen. Toiveissa oli jotain hopeista, harmaata, mustaa sekä valkoista, jotakin tai kaikkia, sekä paneeleita. Päältä kaunis Turussa toimiva Bike Fellows oli nykyään oululaiselle Harrille tuttu paikka ajalta, kun hän asui kaupungissa ja sen naapurissa Naantalissa. . Ensi kesänä pääsee kurvailemaan tyylillä, kahdella tai neljällä pyörällä. Raiza tunnetaan rakentamistaan pyöristä ja niiden maalauksista. Harrin kerho, alun perin pelkästään merimiehistä koostunut Seadogs MC järjesti siellä ensimmäisen Anchors & Motors -ajoneuvokulttuuritapahtuman. Ensimmäisessä "chopper-laissa" vuodelta 1992 moottoripyörässä käytettävältä autonrenkaalta vaadittiin pyöreäolkaisuutta sekä kuvion symmetrisyyttä. Me pohjoismaalaiset helposti unohdamme, että ratasjarruja on muitakin kuin ISR:n ja Tollen. Tämän valmistaja on tuntematon, mutta toiminta moitteetonta. Lopputulos on sopivasti sekä Harrin toiveiden että taiteilijan vapauden mukainen. Harri pyysi Raizaa maalaamaan chopperinsa tankin. Hillittykin se on, ainakin Raizan asteikolla. V8-MAGAZINE 83. Sissybaria pitkin kiipeävästä toppauksesta pitää erityisesti puoliso Jenny, vaikka enimmäkseen omalla motskarillaan ajeleekin. Jalkahallitsimet eivät ehkä ole kaikkein muodikkaimmat, mutta tukevat ja kustannustehokkaat. Harri hankki harrasteautokseen Buickin vuodelta 1958, ja vaikka hyväkuntoinen onkin, kaipaa se pientä parantelua ja viimeistelyä. Aiemman omistajan vääntämä tai väännättämä ohjaustanko sai jäädä paikalleen. Mukaan mahtuvat kaikki rodeista mobiileihin ja klassikoista choppereihin, sekä tietenkin niiden omistajat ja sellaisten ystävät. Tyylikkääseen samiakkikuvioon tikattu penkki on edellisen omistajan ajalta ja se jatkoi tehtävässään muokattuna hieman aiempaa kapeammaksi. Se chopperin toinen peltiosa eli takalokkari on yksivärinen musta. Täydellinen romahdus odotti kulman, tai yhden rallireissun takana. kavanteen pinnaus oli tehty päin prinkkalaa ja muutama puola oli jo katkennut. Fellowsilla tuli piipahdettua usein ja tutuksi tuli myymälää pyörittävä Raiza Rautio
TEKSTI JA KUVAT JAMES MAXWELL Tämän Extreme Thunder hot rodin rakennustyöt aloitti Boyd Goddington ja viimeisteli hot rod -rakentaja Jordan Quintal. . Uusien tuotteiden show-alue oli jaettu eri osastoihin, joita olivat Racing & Performance, Hot Rod Alley, Wheels & Tires, Restyling and Car Care Accessories, Mobile Electronics ja Restoration Marketplace. Renkaita oli esillä paljon eri valmistajilta. Perjantai-iltana ulkona oli driftingnäytöksiä ja muuta nähtävää, mikä ei mahtunut hallien sisään. www.schbeckracing.com. Autossa on Marcel Delayn valmistama teräskori, Charlie Huttonin toteuttama maalaus (PPG) ja Ewodin vanteet. mahdollisuus osallistua NHRA-aamiaiselle, minkä yhteydessä sai kuulla kisatarinoita Joe Amatolta, John Forcelta, Don Prudhommelta ja Kenny Bernsteiniilta. Ensi vuonna SEMA Show järjestetään 5.–8.11. Kuvassa Good Yearin autenttisia retrorenkaita. Battle of the Builders -kilpailun voitti tänä vuonna Kyle Tuckers madalletulla '69 Camarollaan. Lisäksi tarjolla oli neljän päivän aikana seminaareja, 3D-tulostusnäytöksiä, driftailu-näytöksiä parkkialueella sekä tietysti todella paljon show-autoja näytteilleasettajien osastoilla. SEMA 2018, Las Vegas 30.10.–2.11. 4,9 tuuman porauksella ja 6,00 tuuman iskunpituudella kokonaistilavuudeksi on saatu huimat 904 kuutiotuumaa. Auton varsinainen erikoisuus on Schubeck Racing DOHC-moottori (”Gentleman Joe” Schubeck), josta löytyy neljä venttiiliä per sylinteri. Laantumisen merkkejä ei ole näköpiirissä, vaan nähtävää riittää vuodesta toiseen niin paljon, että päivät kaiken näkemiseen tuppaavat loppumaan kesken. MEGAPALJO N KAIKKEA 84 V8-MAGAZINE. Jos halusi nähdä kaiken, oli kuljettava todella ripeästi. SEMA Show on yksi syksyn kohokohdista harrasteautoilun ja osamarkkinoiden saralla. D rag Race -faneille tarjoutui mm
Toisen sukupolven Camaroiden suosio kasvaa jatkuvasti. Ford Flathead V8 oli hyvä kontrasti SEMA:ssa Hellcat, Coyote ja GM LS-sarjan moottoreiden joukossa. Beth Hazelwood osti vuonna 1974 tämän Plymouth Dusterin uutena 340-kuutiotuumaisella moottorilla varustettuna ja kilpaili sillä NHRA Stock Eliminatorissa. Parhaimmillaan auto kulki 11,20 sekunnin aikoja. Auton yleisilme on matala ja mm. Tästä yksilöstä löytyivät mm. Tämän yksilön teki Big Fish Customs, ja muutoksiin lukeutuvat mm. Auton on rakentanut Dale Moesch Hot Rod Conceptista. takaosan sivupaneeleiden pullistukset, uniikki takaspoileri, upotetut takavalot ja sävytetyt lasit. Vanteet ja auton maski oli valmistettu billetistä ja lava oli jätetty korottamatta, joten taka-akseli oli löytänyt paikkansa lavan päältä. ovia on lyhennetty kolme tuumaa. Hurricane Katrina iski hänen asuin seudulleen, ja auton osat katosivat sen mukana. Vuosien kisailun jälkeen hän purki auton talliin odottamaan kunnostusta. Beth nimesi autonsa Kasperiksi ystävällisen kummituksen mukaan. ”Cactus Runner” on nelivetoiseksi modifioitu 2012 Dodge Challenger, jonka voimanlähteenä toimii Vortecin superchargerilla ruuditettu 392-kuutiotuumainen Hemi. Jason Graham Hot Rodin '34 Ford pickup oli yksi tämän kertaisen tapahtuman huikeimmista autoista. V8-MAGAZINE 85. Maskia on nostettu 1,5 tuumalla ja kallistettu kolme tuumaa taaksepäin. Dana ja Marge Elrodin '36 Ford Roadsterin voimanlähteenä toimii polttoaineenruiskutuksella varustettu early Chrysler Hemi. Auto sai uuden elämän Goolsby Customsin käsittelyssä, ja sen keulalle istutettiin Hellcat Hemi. Konehuoneessa on LSX-voimala ja auton alusta on lähtöisin Roadster Shopista. Lokasuojia on puolestaan korotettu kaksi tuumaa. Auto on valmis Baja-kahinoihin sekä yöllä että päivällä. Karkeakuvioisilla renkailla on kokoa huimat 35 tuumaa ja keulaan on lisätty ekstra valoja. Moottorina toimii Fordin 347-kuutiotuumainen pikkulohko 8-stack Inglese EFI:llä varustettuna. Offenhauserin kannet, GMC 4-71 ahdin ja Hillbornin polttoaineen ruiskustusjärjestelmä
SEMA:n tarjonnassa ei ollut tällä kertaa puutetta Camaro-kiihdytysautoista. Tämän yksilön voimanlähteenä on tuplaturbotettu V6-moottori, josta löytyy spesiaali Ford Performancen imusarja. Putkirunkorakenteen ansiosta peräti 10 000 rpm kiertävä 400-kuutiotuumainen LS race -moottori on sijoitettu mahdollisimman taakse auton painojakauman maksimoimiseksi. Tämän Prochargerilla varustetun Pro Modin keulaa on pidennetty tuntuvasti edun saamiseksi maalikennoissa. Gasser-lookia parhaimmillaan. Moottoritila näytti pikemminkin käärmeenpesältä. Kun hän oli teini-ikäinen, hänen isänsä omisti ’77 F-150:sen, jolla Ken tekaisi ensimmäisen burniksensa. 86 V8-MAGAZINE. Ken kertoi kasvaneensa Ford truck -perheessä. Punaisella metalliflakevärillä maalattu ”Cherry Bomb” ’57 Chevrolet sedan flippikeulalla ja 8-71-ahtimella varustetulla Chevyn isolohkolla. Niinpä hän halusi vastaavan auton itselleen. Raideväli on mittava ja auto on kotonaan radalla. Näyttelyn ulkopuolelta löytyi Ken Blockin uusi ”Hoonitruck”, jonka Gymkahana Ten rakensi ’77 Ford F-150:sestä. Riley Stairsin ’70 Pontiac Trans Am oli huima ilmestys
Yksi tämä vuoden trendeistä SEMA:ssa oli varhaisempien rakennettujen pickupien määrän kasvu. Kiihdytyskilpurin tehdasmalli Camarosta Hedman Heddersin omistajan Bob Heddersin poika Kenny kilpaili vuonna 1972 yrityksen nimissä olevalla Pro Stock Ford Maverickilla, jonka voimanlähteenä toimi Earl Waden rakentama 427 SOHC ”Cammer”. Ostajien rekisteröityminen on avoinna Chevroletin nettisivustolla. Perus-Camaroa kolme kertaa kalliimmissa COPO’issa oli voimanlähteenä täysalumiininen ZL1 427. Pickupien joukosta löytyi myös tämä Studebaker, jonka kohdalla omistaja oli jättänyt patinateeman väliin ja keskittynyt yksityiskohtiin. Moottorivaihtoehtoja on kolme – LSX-pohjaiset 427 cid kisakone ja 350 cid 2,65-litraisella Magnusonin ahtimella sekä LT-pohjainen 302 cid. kromiset venttiilikopat, oranssinen moottorin lohko ja musta high-rise-imusarja. Homma ei ollut ihan läpihuutojuttu, vaan se vaati GM:n suostuttelua. COPO Camaro -ohjelma syntyi vuonna 1969, kun illinoisilainen Chevrolet-diileri Fred Gibb hyödynsi GM:n sisäistä erikoistilausmahdollisuutta (Central Office Production Oder). Camaroihin tilattiin varustus, joka teki niistä kilpailukykyisiä Stock Eliminator -kiihdytysryhmään. Eatonin näyttelyalueella oli esillä Magnusson Supercharger Camaro SS -projektiauto. Auton entisöijänä toimi Hedmanin työntekijä Alex George ja autolla ajettiin menestyksekkäästi NHRA Hot Rod Reunion -tapahtumassa ennen esilläoloa SEMA:ssa. Koria oli pudotettu alaspäin aftermarket-runkoon nähden ja kookkaille renkaille oli tehty tilaa mm. Nyt auto oli entisöitynä esillä Hedmanin osastolla. Autossa oli kaikki sen ajan Pro Stockerin jutut, vaikka se näyttikin ulkoisesti Maverickilta. GM esitteli 50-vuotisjuhlamallin COPO Camarosta, joka tulee myyntiin 2019. Tämä '60 Chevrolet C10 pickup oli varustettu oikeanpuoleisella ohjauksella. pyöräkoteloiden korotuksella takana. Viitteenä COPO Camaroiden kiihdytyskilpailuhistoriaan Anniversary Blue -värisiä kisaversiota valmistetaan vain 69 yksilöä ja uutukaisessa on mm. www.magnusonsuperghargers.com. TEKSTI HANNELE HATANPÄÄ V8-MAGAZINE 87. Konepeiton läpi näkyvä ahdin on suurin, mitä yhtiö on koskaan valmistanut. Onneksi Z28 Camaroista vastuussa ollut Vince Piggins lämpeni hankkeelle ja ohjelma sai hyväksynnän. Niiden valmistusmäärä jäi 69 kappaleeseen. Sen TVS2650-ahtimella varustettu 416-kuutiotuumainen LT1-moottori tuottaa tehoa huimat 1153 hevosvoimaa
Mike Burroughsin ‘31 Ford A Truck komisti H&R:n osastoa. Ruiskutettu pikkulohko, Fenderwell-pakosarjat, turvakaari ja ladder barit kuuluvat asiaan. Tämä Edsel on valmistunut Alloway’s Hot Rod Shopista ja sen voimanlähteenä toimii Roush Racingin superchargerilla ruuditettu Coyote-moottori. 88 V8-MAGAZINE. Se on varustettu H&R:n coilovereilla, minkä lisäksi autosta löytyy putkesta tehty kisarunko, kisa-alusta, IMSA DPI vanteet sekä VMP-superchargerilla ja Robert Chavezin valmistamilla Vibrant Performance -pakosarjoilla varustettu Coyote V8. Aito '68 Mustang Cobra Jet 428 cid, joita tehtiin aikoinaan NHRA S/S -kahinoihin. Paikallisen Las Vegas ”Count Kustomsin” '55 Chevrolet 2d sedan oli rakennettu vanhojen kiihdytysautojen hengessä. Auto sijaitsi Kolor Boothin osastolla, ja se olikin saanut pintaansa melkoisen värikavalkadin koristelujen kera
Laaja valikoima Euroopan parhailta valmistajilta. Uutuus: National-jarrupalat Jos isäntä käyttäisi Stormforce -autopeitettä ei tarvisi istua takapuoli jäässä odottamassa lähtöä. V8-MAGAZINE 89 • Hengittävä • Kestävä • Mallikohtainen • Takuu Mahdollisesti maailman parhaat autopeitteet ulkoja sisäkäyttöön National Performance -jarrulevyt yli 4500 automalliin. Ylivoimaisesti markkinoiden suurin valikoima reijitysja uritusmalleja. 10-vuotias TuningStudio.fi onnittelee nelikymppistä Veekasia!. Vaihtomoottorit Euroja JDM-autoihin
tarrakäytössä 40-vuotislogo 40-vuotislogon erilaisia käyttötapoja_v2 vuotta vuotta vuotta 40-vuotislogo varjolla kummajainen Hanssonin 90 V8-MAGAZINE. TEKSTI JA KUVAT KAI SALMIO 40-vuotislogo esim. Rambler American 440 Convertible 1966 Sven Hansson kohautti kustom-maailmaa 1970-luvun lopulla tuodessaan parrasvaloihin tyrmäävän Ramblerin, jonka maskissa pyöri auton vanne! Jatkojalostuksen myötä autosta tuli tiettävästi Ruotsin kautta aikain ensimmäinen viranomaisten hyväksymä aito lowrider. Raus-Ramblerina tunnettu luonnonoikku siirtyi Härmään pari vuotta sitten pienen onnenkantamoisen myötä
hyvinä aikoina. V8-MAGAZINE 91. kummajainen Rambler on saanut oikeutetusti ”Kings of Custom Skandinavia” -tittelin. Niillä pitää olla myös ns. Näitä tarroja pitäisi löytyä ainoastaan niistä pohjoismaisista kustomeista, jotka on rakennettu ns. tiedotettu historia plakkarissa
Kuvien Rambler kuitenkin janoaa julkisuutta, jonka se on eittämättä ansainnut. Tuolloin Lasse otti esille kännykkänsä ja näytti kuvan omistamastaan Raus-Ramblerista. Lasse näytti idealle vihreätä valoa, mutta leikkimielinen kaupanteko keskeytyi, kun seuraava kuvauskohde odotti ”purkittamista”. Vettä löytyi valmiiksi omasta takaa. Lähtöselvitykseen ajo tuntui seikkailulta, koska auto oli katsastettu viimeksi 8 vuotta sitten ja moottorin sylinterikannen päädystä uupui vesiprikka. Vetoautona toimineen pakun kylkeen oli kiinnitetty lakana, johon oli maalattu isoin kirjaimin Paimion Paroni. En meinannut pysyä housuissani, sillä American on minulle kuin Graalin malja! Ehdotin välittömästi auton kuvausta, mikä sopikin Lasselle. Hymystä huolimatta ilmassa oli samalla haikeutta, sillä Polara oli myös erittäin kiinnostava ja harvinainen kohde Suomessa. Erikoisuus rakennettiin jo vuosikymmeniä sitten, mutta se ei ole päätynyt aikaisemmin esiteltäväksi Härmässä. Minua ja viimeksi mainittua yhdistää suuri intohimo vanhoihin Ruotsi-kustomeihin ja muuhun hottentottikalustoon. Vannelotosta jättipotti Pari viikkoa myöhemmin löysin itseni jälleen laivalta, joka saapui Tukholmaan aamusumun aikaan. Autossa ei ollut vaihtohetkellä kotkaa flipin koristeena. Jenkkiautoilijat ovat kuin yhtä suurta perhettä. Seuraavana aamuna lähdin Eskilstunasta tien päälle kukon laulun aikaan, vaikka sade latisti tunnelmaa. Näkisin komeudet mieluummin Suomessa, koska siipiveikoilla on valtava merkitys kotimaiselle jenkkiautokulttuurille. Ystäväni löysi yllättäen auton lattialta kumiprikan, jolla vuoto saatiin korjattua väliaikaisesti. Vertailukohteena käytettiin uutta 418-hevosvomaista Ford Mustang 5.0 V8 GT A6 convertibleä, arvoltaan 85 730 euroa! Autoveroa tuli maksettavaksi nelisen kymppiä. Sellainen löytyi eBaystä. Satamassa oli vastassa odottamaton seurue, johon kuului muutama pitkänlinjan jenkkiautoilija ja pari muuta autoharrastajaa. Kiitos Pertti Peltolalle matkaseurasta. Rambler ajettiin pihalle moottorin huutaessa kuolemaa kaasutinvian johdosta. Ilmoitin samassa yhteydessä, että minun pitäisi ensin myydä pois vuotta aiemmin Ruotsista hankkimani ’68 Dodge Polara STW. Mutta saapuessani Sandvikeniin, aurinko toivotti lämpimästi tervetulleeksi. Elvingin lisäksi meidät vastaanotti pitkänlinjan jenkkiautoilija Lasse Lindahl ja tunnettu nostalgiapersoona Ola Persson. Sven ei kulkenut valtavirran viitoittamaa tietä, siksi miehen käsien kautta ei syntynyt traditionaalisia kustomeita, kuten esim. Ramblerin maahantulokatsastus sujui huomautuksitta. Kuvauksen jälkeen menimme käymään Zacken ystävän, Elving Långdahlin tiluksille. Tunnelma oli niin hyvä, että vapautin kapinahenkeni ja ajoin Ramblerin Aurajoen rannalle, missä auto lastatattiin myöhemmin trailerille. Sinä aikana kävin matkakumppanini kanssa suorittamassa lisätutustumista uuteen hankintaan. Vastaavan kotkan iski keulille aikanaan myös Sven, joten sen palautuminen flippiin oli kait samalla eräänlainen konservointitoimenpide. Paperisodan jälkeen heitin hyvästit farkulle, jolle olisi löytynyt myös käyttöä. Juhlallisen vastaanoton olisi kruunannut ilotulitus. T odetaan näin aluksi, että suhtaudun omien autojen esittelyyn suurella varauksella. Vastaus saapui parissa päivässä. Lasse ehdotti autojen vaihtoa päittäin, joten homma oli sillä selvä. Toin esille kiinnostukseni 80-luvun taitteen tienoilla rakennettuun kalustoon. Olin kuvannut Lennart Zackrissonin huiman Kryptonite-roadsterin. Heitin ilmoille ajatuksen siitä, että veisin Ramblerin Suomeen kuin kostona Esan autojen ”Ruotsi-kohtalolle”. Juttu on samalla kunnianosoitus amerikkalaistuneelle Sven Hanssonille, jonka innovatiivisuudesta voisi moni nykyrakentaja ottaa mallia. taildraggereita, joilla kosiskellaan suuria massoja. Siinä vaiheessa ymmärsin, että kyse on jonkinmoisesta tapauksesta! Suomeen ei tiettävästi ole aikaisemmin tuotu vastaavaa Swedu-showstopperia. Laivaan päästiin lopulta ilman suuria ongelmia. Seikkailu sai arvoisensa päätöksen. Sataman vastaanotto oli ikimuistoinen. Tästä syystä hollolalaisen Esa Salon 80-luvun alussa rakentamat neljä eväautoa siirtyivät ruotsalaistuneen Tommy ”Tiger” Björkin kuoltua juuri Olalle. Lasse oli ehtinyt ajaa Ramblerin alas trailerilta, joten pääsin ajamaan Polaran suoraan trailerille. 92 V8-MAGAZINE. Niiden akilleenkantapää on usein omaleimaisuuden puute. Läpänheittoa oikealla hetkellä Palataan hetkeksi elokuun puoliväliin 2016. Autoverotuspäätöstä odotettiin päivän alle 6 viikkoa. Laiva pysähtyi Ahvenanmaalle. Kotiuduttuani lähetin Lasselle sähköpostia, jossa kerroin aidosta kiinnostuksestani Rambleria kohtaan. Rambler vaihtui ’68 Dodge Polara Station Wagoniin, jonka olin hankkinut Ruotsista vuotta aiemmin. päivänä 2016. Katsastus suoritettiin syyskuun 26. Olotila muuttui ristiriitaiseksi, kun näin yllättäen Elvingin tallissa kaksi Esan kulttiautoa. Nyt se matkasi Lassen mukana Sandvikeniin
Kaasutinvika selvisi, sillä Holleyn toisiopuolen läpät olivat käytännössä irti akselista. Takaluukun kantta koristeltiin naismotiivilla 1988. Kaikesta näki, että auto oli ollut hunningolla viimeiset vuodet. Terje kertoi, että motiivin sensuelli ranskalaisnainen bongattiin pehmopornolehdestä. V8-MAGAZINE 93. Ajanhammas on purrut alustaa, mutta tällaisesta säilymöstä saakin näkyä eletty elämä. Erillisjousitettu taka-akseli on Jaguar XJ6:sta. Niistä oli päästävä eroon. Auto ei ollut tuolloin enää Svenin omistuksessa. ’67 Rembrandt-Thunderbird, joka rakennettiin myös 70-luvun lopulla. Hopeista alustaa raikastavat punaiset tehostemotiivit. Raus-Rablerin tallikaveri on mm. Alla olleet American Racingin Torq Thrust -vanteet eivät puoltaneet ajanhenkeä. Vasta seuraavana päivänä pääsin kunnolla tutustumaan Rambleriin. Aloin metsästämään Keystonen SunSpoke III -”valeAlustasta löytyy Per Dahlin luontoaiheinen kynäruiskuteos ”Kaksi joutsenta”. Sen keskeltä löytyy aitoa kultaa. Lienee ollut kova sana aikanaan autonrakentelussa. Ruiskunukkausta löytyy myös takaboksista. Vika korjaantui, kun tilalle iskettiin ehjä Hollikka. Perusteellisen siivouksen aikana keräsin autosta mm. Kaasarista löytyi muutakin sanottavaa. Maalarina toimi tunnettu ruotsalainen kynäruiskutaiteilija Terje Aspmo, alun perin norski. Kannen sisäpuolelta löytyy myös plyyshiä ja pieniä peilejä, jotka on raamitettu ”hörhelöillä”. pussillisen vanhaa sanomalehtijätettä, joka toimi hiirenpesänä. Polttoainetankki on piilotettu peilin alle takaluukussa. . Kiitokset laina-Holleystä Slope Servicelle, palautetaan sopivalla hetkellä! Muuten American toimi mukavasti. Back Off Garagessa viettää eläkepäiviään kaksi hottentottia
Ewingin viskipullo saa toimia nyt korvikkeena. Niiden valmistus lopetettiin vuosia sitten. Sven sai vuosisadan idean maskissa pyörivästä vanteesta. Bo Bertilsson, joka toimii nykyään Veekasin jenkkikirjeenvaihtajana. Tuolloin auto päätyi Colorod Magazineen. Iso kiitos Seijalle salamannopeasta reagoinnista, olet enkeli! Kyse on enemmän kuin lottovoitosta, olen onnellinen. Jokaista kulmaa voidaan näin säädellä erikseen omasta katkaisijasta. Ilmoitin Pyörimisen mahdollistaa sähkömoottori. Punaista ja sinistä plyyshiä sen olla pitää! Eipä voisi olla verhoilu juurikaan pornahtavampi. Melkoinen saavutus yhdestä tapahtumasta. Sven ruiskutti pintaan hopeaja punasävyistä flakea. Sven nappasi tällä versiolla Mantorpin Summer Meetistä 1980 People´s Choice -sarjasta kolmospytyn ja Fulaste Bil -sarjasta eli ”rumin auto” -luokasta kakkospytyn. Yksityiskohta, joka kunnioittaa vanhoja Ruotsi-kustomeja. Keskikonsolista löytyy AMC:n Shift-Command -shifteri ja namikat etummaisille sähköikkunoille. Yhteydenotostani Seijaan kului vain reilu tunti. Auto saadaan siis kuuteen eri asentoon ja hauskuus on enemmän kuin taattu! Kuvista näkee myös, kuinka pakoputki kulkee takalokasuojan sisäpuolella. 94 V8-MAGAZINE. Sven ideoi kaksiosaisen maskin, jossa on viitteitä putkimaskiin. Lähetin ilmoituksessa olevaan e-mailiin kaikkiaan kolme viestiä saamatta vastausta. Namikat voidaan lukita ajon ajaksi kuljettajan penkin vierellä sijaitsevasta virtalukosta. 5-puolavanteen ympärille kietaistiin B.F. Suurimman muutoksen kokivat neljä lokasuojaa, joita pullistettiin ulospäin. Viimeistely hoiasiasta Etelä-Carolinassa vaikuttavan Benzboyn Seija Iivanaiselle. Moderni poppikone tulee jatkossa vaihtumaan C-kasettisoittimeen. Sven asensi perän yhteyteen ilmaiskarit, jotka antoivat jo viitteitä tulevasta. Boksin perälle sijoitettiin vielä peili. Lainaosia kolmesta eri autosta Raus-Ramblerin tarina alkoi 1976, kun Sven hankki auton 500 kruunulla. Niiden takana olevista keinuvipukatkaisijoista hallitaan auton kulkuasentoa. Autoa oli siis personoitava isolla kädellä. Sven ei ollut viinamäen miehiä, vaikka asetti hansikaslokeroon viskikarahvin ja kanteen kaksi viskilasia. Neito sai puhelimitse yhteyden myyjään, joka kertoi vanteiden olevan edelleen kaupan. Keulasta muodostui kuin varkain puhuttelevin kokonaisuus. Goodrichin ”Space Saver Spare” -vararengas. Sivupaneeleista löytyvät takaikkunoiden sähkönamikat. Takakylkiin ideoitiin vielä toimivat scoopit. . Maskin alaosaan sijoitettiin leveä rosterilista ja etuspoileri. Raus-Ramblerin ensimmäinen versio nähtiin 70-luvun loppupuoliskolla. Alkuperäinen karahvi on jäänyt matkan varrelle, näin legendaarisen J.R. nelitoiminen. Sven sai hyödynnettyä monia osia '70 AMC Javelinista, kuten rattipylvään, kojetaulun, etuakselistot, kardaanin, 390-vinkkelin, automaattivaihteiston shiftereineen sekä konepellin scoopin ja takapenkin. Ei puutu kuin punaiset lyhdyt. Etelävaltioiden lippu kuvastaa enemmänkin rockabilly-henkeä kuin tietynlaista kapinallisuutta. Takaboksin kanteen ruuvattiin 50-luvun lopun Rambler-irtokirjaimet ja hullunkuriset kahvat. Satuin bongaamaan vahingossa vanhan Graigslist-ilmoituksen, jossa kaupattiin lähes käyttämätöntä vannesarjaa. Seija osti vanteet puhelun aikana. Konetilassa oli alkuperäinen 199-kuutiotuumainen kutvonen ja 3-vaihteinen manuaali. Lokasuojien päihin iskettiin '62 Chrysler New Yorkerin tuplavaloparit, ja esikuvansa mukaan vinosti. Erillisjakkarat napattiin vastaavasti 2-paikkaisesta AMX:stä. Americanin ulkonäkö ei miellyttänyt Sveniä, se oli liian laatikkomainen. Lehteä toimitti mm. pinnavanteita”, jollaiset Sven asensi autoon. Huomaa söpö shifteripussukka. Rämpylän hydraulijärjestelmä on ns. Kyllä kelpaa matkustajien loikoilla muhkeasti topatulla takapenkillä. Niiden myötä autoon saatiin kaivattua pyöreyttä. Takapaneeliin sijoitettiin '74 Mercury Cougarin vaeltavalla vilkulla varustetut takavalot. Hanttarin jalkatilasta kurkkaa alkusammutin, jota on myös koristeltu. Sufletin peite on myös topattu ja varustettu asiaankuuluvin hörhelöin
Suunnitelmissa oli puhdasverinen lowrider. Perän osia pintakäsiteltiin kromauttamalla, kultaamalla ja kiillottamalla. Päivitysprojekti maksoi kaikkineen 25 000 kruunua. Hydraulijärjestelmän uudet venttiilit kustansivat 5000 kruunua. dettiin kylkimotiivein Svenin tunteman taidemaalari Per Dahlin toimesta. Sven suoritti maalaukset itse. Intoa löytyi taas rutkasti, joten pikkuseikan ei annettu häiritä harrastusta. Työtunteja kertyy reilut 1500. Asian kiteyttää osuvasti pappi Richard Berggren, joka omisti auton myöhemmin tulevaisuudessa. Ajokorkeutta hallitaan sylintereihin pumpatun nesteen määrällä. Konepeltiin maalattiin vielä omintakeinen liekitys. Flippi helpottaa huoltotoimenpiteitä, mutta vie samalla työtilaa moottoritilan etuosasta. Sven maalasi vielä neljä Lift-tekstiä osoittaakseen paikat, mistä autoa voi nostaa nosturilla. Eksotiikkaa oli tiedossa lisää, kun Sven hyödynsi Jaguar XJ6:sta erillisjousitetun taka-akselin. Moottoritilassa on AMC:n 304-kuutiotuumainen vinkkeli, joka asennettiin paikoilleen 80-luvun alussa. Richard totesi vaimolleen rälläköivänsä Dahlin teoksen irti pohjasta, mikäli heidän taloutensa on jonakin päivänä kuralla. Autokummajainen näki päivänvalon, halleluja! Citikan hydraulit ja Puuman perä Sven ei ehtinyt nauttia pitkään erikoisuudesta, kun oli aika suorittaa jatkojalostusta syksyllä 1980. . Showauto viimeisteltiin Keystonen Sun Spoke III -vantein ja B.F. Pornahtavaa plyyshiä Sisusta verhoiltiin kauttaaltaan, tällä erää punaisella ja vaalealla kankaalla. Flipin sähköinen lukitusmekanismi on osa innovatiivisuutta. Auto debytoi SHRA Helsingborin näytFlippikeulan sisäpuolelta löytyy ruiskunukkaa ja rosteripelti, joka toimii kuin peili konsanaan. Molempien akselistojen kromaukset nappasivat budjetista 6000 kruunua. Maailmasta ei taida löytyä toista autoa, jonka keulilla pyörii auton vanne! Vannetta pyörittää rullalla varustettu sähkömoottori. Toinen jalka oli murtunut kolmesta kohdasta. Moottori vaihtui '72 AMC:n 304-vinkkeliin ja vaihteisto Chryslerin TF 727 -automaattiin. Molemmat kokonaisuudet kunnostettiin pieteetillä. Goodrichin Radial T/A -tekstirenkain. Tässä kohtaa lienee paikallaan todeta, ettei Per ole sunnuntaimaalari, vaan nauttii arvostusta kansan keskuudessa. Citikoilla ajaneet tietävät kuinka mahtavasta jousituksesta on kyse. Pyöriminen saatiin elvytettyä ilmastointiteipillä, koska rulla oli niin kulunut. Sven puhdisti pohjan ja maalasi sen hopealla mirraflakella. Sven hankkii romuttamolta 800 kruunun hintaan '72 Citroën 2000 GS:n kaasunestejousituksen. Lopputulos hiveli silmiä! Kokonaisuutta piristettiin vielä sinihopein raidoituksin ja takaluukun kansikoristein. Rämpylä kiinnitettiin autogrilliin. Vanteiden irralliset pinnakorit kultautettiin. V8-MAGAZINE 95. Korkeapainepumppu luo järjestelmään paineen (180 kg/cm²), joka välittyy putkia myöten ja venttiilien avustuksella hydraulisylintereihin. Järjestelmä oli käytössä peräti 60 vuotta, aina näihin päiviin asti. Kekseliästä! Alustan viimeisteli jälleen Per Dahl, joka kynäruiskutaiteili takaluukun pohjaan joutsenteoksen. Tehosteväriksi valikoitui punainen, jolla värjättiin pohjapeltien prässikohdat. Alussa työt sujuivat verkkaisesti, sillä Sven istui motocross-tapaturman takia rullatuolissa. Varsinaisen jousituksen hoitavat sylinterien yhteydessä olevat kaasulla paineistetut jousipallot nesteen kera. Offenhauserin rivoitetuista venakopista ja myös muista osista löytyy Svenin ideoimaa sinistä krakelointimaalausta. Sitä ennen mies ehti valmistaa flippikeulan lasikuidusta. Summa tuntuu pieneltä, mutta ei ollut sitä neljä vuosikymmentä sitten. Koriin ruiskutettiin hopeaa, hopeahilettä ja punaista candylakkaa
Duett-runkoisen Amazonin kattoa chopattiin ja koria sektioitiin. Matka jatkui nyt Kaliforniaan, mutta tytär muutti takaisin Ruotsiin joidenkin vuosien jälkeen. ”kustomtehdas”. Vanhat plyyshit löytyvät edelleen osittain sinisten plyyshien alta. Maailmanluokan kustomilla pokattiin mm. Martina osallistui myös itse pikkiksen rakentamiseen. Pokaaleja rohmuttiin urakalla useamman kustomin ja muutaman rodin voimin. Perhe oli aktiivisesti mukana Svenin harrastuksessa. . VM:n tuotteliaimpiin avustajiin lukeutui siihen aikaan muuan Jarmo Markkanen, joka vastasi lehden hot-rod tarjonnasta. It takes two to build a tractor! Tämän ”mopoauton” etuakselistolle iskettiin myös Citroënin kaasunestejousitus. Konetilasta löytyi 302-kuutiotuumainen vinkkeli ja sen perästä kaksi (!) C4automaattia. Hanssonien kirjahyllyyn alkoi kertyä pokaaleja 80-luvun taitteesta alkaen, eikä pokaalisateelle tullut loppua kuin vasta 80-luvun lopulla, jolloin perhe muutti Yhdysvaltoihin. Sven rakensi tyttärelleen huiman targakattoisen A-traktorin ’74 Ford Rancherosta. Kesän aikana kummajainen nähtiin monissa muissa tapahtumissa. ”Sveriges Snyggaste Bil 1983” -titteli. Nyt kabiini verhoiltiin punaisella ja kullansävyisellä plyyshillä runsaine toppauksineen ja hörhelöineen. Näin '66 Volvo Amazonista ja '74 Ford Rancherosta jalostuivat länsinaapurin hienoimmat ”mopoautot”. Kertonee osaltaan auton suosiosta. 96 V8-MAGAZINE. Raus-Ramblerin ohessa työstettiin jälkikasvulle komeita A-traktoreita. Auto päätyi jopa pornolehteen! Eikä ihme, sillä symppis on samalla melkoinen seksipommi. Siinä vaiheessa oli upea punainen plyyshisisusta vaihtunut mustaan liekitettyyn nahkaan. Madax on yksi Ruotsin brutaaleimmista A-traktoreista kautta aikain. Takaikkuna on muovia. Omaan silmääni sininen sopii paremmin ulkokuoreen nähden kuin kultaisena. Svenin huikea lokinsiipiovilla varustettu ’51 Lincon Cosmopolitan päätyi myös Vauhdin Maailman jättijulisteeseen. Vuosien kuluttua Berggren vaihtoi vaimonsa kanssa kultaplyyshien tilalle sinistä plyyshiä. Raus-Rambler huomioitiin aikanaan monessa ruotsalaisessa julkaisussa. Auton myötä miehen taidot opittiin tuntemaan myös Yhdysvalloissa. Olemassa oleva ei puoltanut riittävästi showauto-henkisyyttä. Toimituksessa istui vastaavasti eräs Pata Ekman. 80-luvun lopulla oli aika pistää pillit pussiin ja sulkea Rauvägen 16:ssa sijainnut Americanin valkoinen rättikatto toimii sähköisesti, kuten myös kaikki sivuikkunat. Lincoln seurasi miestä Yhdysvaltoihin ja päätyi vuosikymmeniä myöhemmin huudettavaksi BarrettJacksonille. Svenin Ingemar-pojalle valmistui samaan aikaan huikea ’66 Volvo Amazon ”Madax” A-traktori, varustettuna flippikeulalla, AMC:n 390-vinkkelillä, Rämpylän kavennetulla perällä, Borg Warnerin M12 automaatilla + Volvon vaihteistolla ja etuakseliston Citroënin kaasunestejousituksella. Svenin autot olivat järjestään punaisia, minkä johdosta syntyi käsite: ”Hanssons-röda”. Eipä ymmärtänyt jenkkiomistaja kiehtovaa plyyshikulttuuria. telyssä, mistä Sven sai kotiin viemisenä kolme pyttyä. Sesongin jälkeen oli aika suorittaa päivitystä sisustukselle. . Näiden jälkeen oli aika räjäyttää pankki, kun Sven marssitti parrasvaloihin rakentamansa '51 Lincoln Cosmopolitanin, jonka erikoisuus oli lokinsiipiovet
2019. ikäpoikkeusluvan avulla. Perusteelliseksikin katsottava evoluutio ei ole sitä kuitenkaan pahentanut, vaan pikemminkin päinvastoin. 17-vuotias Olavi Vainio on yksi niistä nuorista, jotka ovat saaneet ajokortin jo 17-vuotiaana ns. 2016 Ford Mustang Cobra Jet FSS/E Päättyneen kauden koviin uutuuksiin kuului Jarmo Rölli Grönmanin matalia ysejä kulkenut Factory Stocker. Multilahjakas putkimies Pylkönmäkeläinen Pasi Tuominen on noussut ennätysajassa kotimaisten hot rod -taiteilijoiden eliittiin. 1/2019 ilmestyy TAMMIkuussa viikolla 4 AmaZZonista vuoden kustom Jyväskyläläinen Esa Hytönen räjäytti pankin tuodessaan hiljan valmistuneen AmaZZon kustominsa Lahden Jenkkiautonäyttelyyn, missä megastara Billy ”ZZ-Top” Gibbons valitsi auton suosikikseen. Eipä ole epäselvää, kuka on katujen kunkku mopopoikien keskuudessa. Auto onkin muuttanut olomuotoaan kuin kameleontti, eikä sen alkuperäisestä asusta ole juuri enää mitään jäljellä. UUDET JENKIT JA MOOTTORIPYÖRÄT Kameleonttimaista meininkiä Muhoslaisten Veli-Matti ja Irene Backmanin '38 GMC pickup on kokenut kaikenlaista pitkän ja poikkeuksellisen polveilevan elinkaarensa aikana. Barracudasta mopon korvike Ei riemulla rajaa, kun kasilla ajaa! Varsinkin alaikäisenä. Monitaiturilta sujuu kuvataiteen lisäksi myös autojen rakentelu, näin kotitallista löytyy itse rakennettu '38 Plymouth Six rodi, jonka menoa avittaa Chevyn 305-pikkulohko. Nyt Olavi kurvailee kartsalla 13-vuotiaana hankkimallaan '65 Plymouth Barracudalla. Esa nappasi myös himoitun People´s Choice -pytyn, vaikka näyttelyssä oli yleisöä kosiskelevia huippukustomeita myös länsinaapurista