Esittelyssä: OLDSMOBILE CUTLASS 1968, PLYMOUTH SPORT FURY 1963 & PLYMOUTH SAVOY 1963, PONTIAC FIREBIRD AVO 1968, HARLEY-DAVIDSON LOVE CHOPPER Jorkin rodi Jorkin rodi Jorkin rodi Jorkin rodi Jorkin rodi 1932 Ford Roadster 1932 Ford Roadster 1932 Ford Roadster 1932 Ford Roadster 1932 Ford Roadster UUSI UUSI UUSI 9 SIVUA SHOWN UUTUUDET! SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI 10 /2 02 1 H IN TA 10 ,6 € SEMA SEMA FOKUS MEDIA FOKUS MEDIA FOKUS MEDIA FOKUS MEDIA FOKUS MEDIA FOKUS MEDIA FOKUS MEDIA FOKUS MEDIA FOKUS MEDIA FOKUS MEDIA FOKUS MEDIA sama leikkaus molemmissa: black sama leikkaus molemmissa: bold Chevrolet Chevy II 1963 PIKKUKAKKONEN 9 SIVUA SHOWN UUTUUDET! Chevrolet Chevy II 1963
”Rakentaa” voi koneen oman budjetin mukaan. Mitään todella mullistavaa uutta ei nähty. Siellä etsitellään paitsi viimeisimmät roddatut autot ja viriosat niin myös rakentelusuuntaukset. Voisiko sanoa, ei minnekään. Tallennamme puhelut laadun varmistamiseksi ja koulutustarkoituksiin. Valikoima kasvaa vauhdilla, ja hinnoittelu on houkuttelevaa. Perinteiset jenkkirassit burniksineen saivat raikuvat aplodit, EV kohdalla oli hiljaisempaa. Yhtiöllä on oikeus käyttää tietoja suoramarkkinointiin, etämyyntiin ja markkinatutkimuksiin henkilöstölain mukaisesti. Las Vegasin SEMA Show on harrastuksessamme isoin uuden näyttämö. Ne eivät alan porukkaa juuri sytyttäneet, ja taustalla on epäilemättä se, että yritysten täytyy näyttää olevansa ajan hermolla myös tämän tekniikan kanssa. Näyttely viitoittaa, mihin hot roddingin on menossa. Not-listalle kirjataan sähköautot. Ilmoitusasiakas on korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamasta mahdollisesta vahingosta kolmannelle osapuolelle ja/tai lehdelle. FOKUS MEDIA FOKUS MEDIA FOKUS MEDIA FOKUS MEDIA FOKUS MEDIA FOKUS MEDIA FOKUS MEDIA FOKUS MEDIA FOKUS MEDIA FOKUS MEDIA FOKUS MEDIA sama leikkaus molemmissa: black sama leikkaus molemmissa: bold TOIMITUS Päätoimittaja Jarmo Markkanen AD Toni Lindström Avustajat Juha Airio, Bo Bertilsson, Paul Granvik, Hannele Hatanpää, Harri Jukarainen, Harri Kunnasvuo, Petri Laulajainen Peter S. Jenkkiautoharrastus kaikissa muodoissaan on aina voinut hyvin – ja voi jatkossakin! Viesti on kirkas, kun katsoo näyttelyn kokoa, massiivista tarjontaa ja ihmisten hyvää . Positiivisiin huomioihin kuului, että käytävillä liikkui oikein runsaasti nuorempaa väkeä. Hot rodiin kuuluvat V8-moottorin väkevä murina, bensan ja öljyn tuoksu ja ajamisen oma tunnelma. Tarjottu tai tilattu aineisto hyväksytään julkaistavaksi sillä ehdolla, että julkaisija saa korvauksetta käyttää sitä uudelleen lehden tai sen yksittäisen osan uudelleenjulkaisun, yleisölle välittämisen tai muun käytön yhteydessä toteutusja jakelutavasta riippumatta sekä luovuttaa oikeutensa edelleen ja muokata aineistoa hyvän tavan mukaan. Huomiota herätti nurinkurinen Tesla-swappi, jossa sähkömoottorin tilalle sovitettiin LS V8-moottori! Näyttely päättyi after partyyn, kun näyttelykalusto poistui halleista ja ajoi parkkialueelle, kadun varsille kerääntyneiden katsojien ohi. Mielenkiinnon kohteena oli mm. Linney, Heikki Malinen, Jim Maxwell, Kari Mörö, Heikki Parviainen, Juha Peltonen, Pekka Polvinen, Kai Salmio, Matti Saloranta, Joke Simonen, Erik Stigsson, Pekka Vaisto Sähköpostiosoite toimitus@veekasi.. Facebook-osoite www.facebook.com/V8Magazine ASIAKASPALVELU Sähköpostiosoite asiakaspalvelu@fokusmedia.fi Puhelin 020 735 4130* *Puhelun hinta lankapuhelinliittymästä soitettuna on 8,35 snt/ puh + 7,02 snt/min ja matkapuhelinliittymästä soitettuna 8.35 snt/puh + 17,17 snt/min. V8-Magazinen tilaajat ovat Fokus Media Finland Oy:n asiakasrekisterissä. Nykyaika näkyi, ja tehtaan sähköautoja tai sähkömoottorin muunnoksen saaneita harrasteautoja oli esillä useilla ständeillä. What is hot, what is not -listalla ensimmäisenä tulevat mieleen crate-moottorit, joiden suosio vaan kasvaa vuosi vuodelta. Roddarin ei tarvitse olla huolissaan. ilistä. Tilaaja voi kieltää tietojensa käytön. Lehti ei vastaa taloudellisesti niistä vahingoista, jotka aiheutuvat mahdollisista ohjeissa olevista painotai muista virheistä. GM Performancen suurin ja tehokkain crate-moottori, ZZ632 V8 isolohko, joka tuottaa 1004 heppaa! Harrastajien suosikkilistalle kuuluvat edelleen pickupit, isot vanteet, matalat alustat ja tehokkaat jarrut. Rakentajat valitsevat mielellään valmiin, dynotestatun moottorin sen sijaan, että itse rakentavat sen alusta loppuun irtopalikoista. VALTAKUNNASSA KAIKKI HYVIN V8-MAGAZINE 3 Lehti ei vastaa tilaamattoman materiaalin säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Jarmo Markkanen jarmo.markkanen@veekasi.. TOIMITUSJOHTAJA Mikko Saastamoinen KAUPALLINEN JOHTAJA Jaana Lindvall-Harki JULKAISIJA Fokus Media Finland Oy PAINOPAIKKA MDM print ISSN 0780-2102 V8-Magazine on Aikakausmedia ry:n jäsen. Yleisö äänesti käsillään
Sport Fury ja Savoy edustavat isolohkoista Mopar-voimaa, ja tallissa valmistuu vielä yksi ’63 Sport Fury. 76 PONTIAC FIREBIRD 400 CONVERTIBLE 1968 Pietarsaarelaisen Michael Åbonden avomallin 1968 Pontiac Firebird on aito 400-koneinen yksilö, vieläpä matching numbers. ’32 Roadster on täynnä miehen omia ideoita ’34:sen maskista rättikattoon. Harrasteautoja ja -prätkiä syntyy tasaiseen tahtiin, eivätkä ne pölyty tallissa. 26 CHEVROLET CHEVY II NOVA 400 2D HT 1963 Juha Tynjä on pikkuhiljaa rakentanut Chevy ”Kakkostaan” pieteetillä ja hyvillä palikoilla. Tuloksena nähdään rivakka katuauto, jolla Juha kellotti parhaakseen 10,5 sekunnin ajan. SISÄLTÖ 10/2021 KANNESSA 76 KANSIKUVA: JARMO MARKKANEN 70 PAULA’S LOVE CHOPPER H-D EVO SPORTSTER 1200 1996 Anttilan Janne joutui vakavaan prätkäonnettomuuteen. 52 PLYMOUTH SPORT FURY & SAVOY 1963 Juha ”Popsi” Tiili on koukussa kuus-kolmosiin. Paulavaimolla oli tärkeä rooli toipilasaikana, joten tuli Jannen vuoro osoittaa rakkautta rakentamalla Paulalle oma chopper. 8 FORD ROADSTER 1932 JORKIN UUSI RODI Korhosen Jorkki tunnetaan toiminnan miehenä. Esittelyssä: OLDSMOBILE CUTLASS 1968, PLYMOUTH SPORT FURY 1963 & PLYMOUTH SAVOY 1963, PONTIAC FIREBIRD AVO 1968, HARLEY-DAVIDSON LOVE CHOPPER Jorkin rodi Jorkin rodi Jorkin rodi Jorkin rodi Jorkin rodi 1932 Ford Roadster 1932 Ford Roadster 1932 Ford Roadster 1932 Ford Roadster 1932 Ford Roadster UUSI UUSI UUSI 9 SIVUA SHOWN UUTUUDET! SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI 10 /2 02 1 H IN TA 10 ,6 € SEMA SEMA FOKUS MEDIA FOKUS MEDIA FOKUS MEDIA FOKUS MEDIA FOKUS MEDIA FOKUS MEDIA FOKUS MEDIA FOKUS MEDIA FOKUS MEDIA FOKUS MEDIA FOKUS MEDIA sama leikkaus molemmissa: black sama leikkaus molemmissa: bold Chevrolet Chevy II 1963 PIKKUKAKKONEN 9 SIVUA SHOWN UUTUUDET! Chevrolet Chevy II 1963 4 V8-MAGAZINE. Herrojen kuskaaminen loppui, mutta joskus sauhuttelu jatkuu, mistä pitää huolen vahva 468 cid isolohko. ESITTELYSSÄ 16 OLDSMOBILE F-85 4D TOWN SEDAN 1968 Tupakkayhtiön neliovinen edustusauto sai uuden elämän Marko Lehtosen ja Jari Lammin käsissä
60 HAMINA STREET CARS KERHOTALLILLA TAPAHTUU 1988 perustetun kerhon tallissa valmistuu kiinnostavaa kalustoa. SUORASTAAN MAMMUTTIMAINEN! Välivuoden jälkeen pelikaupungin näyttely palasi suurempana kuin koskaan. 16 60 VEEKASI KIERTÄÄ 32 SEMA SHOW, LAS VEGAS, 1.-4.11. 48 JUKKA JOHANSSON JA TRADE PARTS TUPLAMESTARI JA VAUHTIKAUPPIAS JJ juhli neljännesmaililla kahdesti Stock/Super Stockin SM-kultaa ja tänä vuonna haminalaisen speed shop täytti neljännesvuosisadan. PIENOISMALLIT 68 CHRYSLERIN TURBIIBIAUTO Tie jälleenmyyjien promomallista rakennussarjaksi ja lopulta Jo-Hanin joutsenlauluksi. 45 HISTORICA RACE CUP 2021 TIUKKAA VÄÄNTÖÄ KOKO KAUSI Jenkkiautot olivat vahvoilla tämän vuoden HRC-sarjassa, jossa kisattiin täydet kahdeksan osakilpailua. VAKIOPALSTAT 3 PÄÄKIRJOITUS 4 SISÄLTÖ 6 NAPPILAUKAUS 22 UUTISIA JA ASIAA MEILTÄ JA MUUALTA 82 TAPAHTUMAKALENTERI 83 SEURAAVASSA NUMEROSSA KERÄILYKUVAT 41 PLYMOUTH SPORT FURY 1963 42 HARLEY DAVIDSON EVO SPORTSTER 1200 1996 V8-MAGAZINE 5. KUSTOMRAMA KORNER 62 JIM KIERSTEADIN TARINA Nuori rakentaja olisi jäänyt meille ikuisesti tuntemattomaksi, ellei hän olisi selvinnyt palstanpitäjän sukulaiseksi
Aihekenttään maininta Nappilaukaus. 6 V8-MAGAZINE. Ideana on, että te lukijat lähetätte V8-Magazinen toimitukseen omia kuvianne, joiden joukosta toimitus valitsee kuhunkin numeroon sopivan kuvan. Nappilaukaus TOIMI NÄIN: Nappilaukaus julkaistaan jokaisessa Veekasissa aukeaman kokoisena kuvana. Mahdollisuudet paranevat, jos kuvassa on hauska idea, tai se on jollakin muulla tavalla uniikki. Kuvia voi lähettää osoitteeseen v8-toimitus@fokusmedia.fi
KUVA: ANSSI SAARIKKO V8-MAGAZINE 7
Hauska mies. 8 V8-MAGAZINE Ford Roadster 1932. Ylhäällä Amnevillessä järjestettiin Euro Natsit. Mies vierailee ahkerasti harrastajakavereiden talleilla ja kiertää kaikki mahdolliset tapahtumat. 2018 koeponnistettiin juuri valmistunut Crown Victoria ja tarkastettiin alpit. Jorkin mielestä harrasteautot on tehty ajettaviksi. Lemille Mikkelin kautta kulkenut Jorkki on pitkän linjan hemmo harrastuksen piirissä. Uusin rodi henkii omia teitään kulkevan roddarin persoonallista tatsia, kuten edeltäjätkin. TEKSTI JA KUVAT JARMO MARKKANEN, JORKIN ALBUMI K aikki tuntevat Jorkin ja Jorkki tuntee kaikki. REISSUMIEHEN RODI REISSUMIEHEN RODI Korhosen Jorkki on rakentanut vuosikymmenet hienoja harrastepelejä. Ensimmäisenä Jorkin mieleen tulee rodilla 2000 tehty matka, joka lasten kanssa suuntautui Ranskaan. Uusikin rodi on päässyt reissaamisen makuun eikä ollut mokJorkin ensimmäinen rodi esiteltiin V8 5/97 lehdessä. Muutama poiminta päiväkirjasta kertoo matkamiehen vietin. Jorkki kuuluu niihin kavereihin, jotka tekevät autot nielemään pitkää matkaa. Loch Nessissä käytiin uimassa sen kunniaksi, että Jorkki täytti 50 vuotta. Silloin vielä pikkulikat matkustivat takapenkillä. 2010 liikkeellä oltiin vaimo Jaanan sekä Latvan Kaken ja Tuijan kanssa Skotlannissa. Tuttuja syntyy eikä tutustumisessa ole myöskään ollut haittaa, että Jorkki on armoitettu tarinan kertoja, sana on hallussa ja juttu luistaa. Niin Jorkki on aina myös tehnyt
– Vanhemmalla luokkakaverilla oli jo ajokortti 1977 ja Volvo. – Muistan hyvin, kuinka äiti tuli ostomatkan aamulla vielä kysymään: Oletko nyt ihan varma, että ostat sen. Kävimme hakemassa hiekkaa Kobin autiomaasta. – Vuosi oli 2015 ja lähdimme kaveriporukalla motskareilla Mongoliaan. – Olin 13, mutsin veli asui Ruotsissa ja pääsin heidän kanssaan sinne kesäksi lomalle. Jorkin ensimmäinen rakenteluprojekti syntyi. 13-vuotiaan valo jenkkeihin ei vielä syttynyt, mutta kipinä jäi kytemään. Käteisellä tietty, taskut oli täynnä rahaa, eikä kukaan pankkikorteista tiennyt vielä mitään. Rahat käytettiin hyvään tarkoitukseen ja Jorkki osti seinäjokelaisesta liikkeestä ’72 mallin piikki Yamahan. He kiersivät kaikkia autoliikkeitä Jorkki mukanaan. Siltä puolen löytyy huikein matka. Olin varmaan ensimmäinen Harley-Davidsonilla Kobin autiomaan läpi ajanut. – Mulla oli luokkakaverina Veli-Matias . REISSUMIEHEN RODI REISSUMIEHEN RODI REISSUMIEHEN RODI REISSUMIEHEN RODI ”Siinä pihalla purettiin prätkä, että saatiin mahtumaan 144 Volvon peräkonttiin!” V8-MAGAZINE 9. Siinä kohdin rupesi aukeamaan, että tällaisiakin on maailmassa olemassa. Muistan vieläkin sen takakannen: lilla krut paket, piikkinen Jammu esittelyssä. Ajeltiin keskustaa kohti, linjoilla oli autoliike Harri Salo. 70-luvun loppuun kuului opiskelu Seinäjoella, ammattikoulussa sähköpuolella. – Ostin matkalla Seinäjoen rautatieasemalta 4 markkaa 20 penniä maksaneen Motorcycle Newsin, sellaisen sanomalehden muotoisen prätkälehden. Kyllä, tältä tieltä ei ole paluuta! Vastaus tuli nuoren miehen itsevarmuudella. Ensin motskarit Omaa ensimmäistä motskaria Jorkki lähti Helsingistä ostamaan 17-vuotiaana. Eksyimme jo Pitskun jälkeen, kaupunki oli iso maalaispojille! Vaikka ei siellä tuohon aikaan montaa taloa ja risteystä ollut. Kipinä kytee Jorkin reviiri kasvoi jo nuorena maamme rajojen ulkopuolelle. Keväällä 1978 porukassa päätettiin ottaa suunnaksi American Car Show Tikkurilassa, ja pikkuhiljaa jenkkiautot alkoivat kiinnostaa. Retki kesti kuukauden ja matkaa kertyi yhteensä pyöreästi 15 000 kilometriä. Meni pari vuotta ja 15-vuotias Jorkki lähti pohjoista kohti Haapavedelle töihin. Sen kesän tein ihan hemmetisti töitä, ja kaikki rahat säästettiin. Löydettiin kuitenkin perille, ja eikun ostamaan 450 Hondaa. En silloin tajunnut mihin johtaa, kun ostin siellä ekan prätkälehden, MC Nytt. Siinä pihalla purettiin prätkä, että saatiin mahtumaan 144 Volvon peräkonttiin! Kotona Honda laitettiin lopullisesti purkuun, runko ja kaikki irtonainen maalattiin ja puleerattiin hienoon kuntoon. Oikeassa olin ollut ja äiti väärässä. Enon kavereilla oli Camaro ja Mustang. REISSUMIEHEN RODI REISSUMIEHEN RODI siskaan syyskuun lopun pikkupakkasista matkalla Kjulan Dragseihin! Jorkin jenkkiautoharrastusta edelsivät moottoripyörät, jotka ovat koko ajan seuranneet rinnalla mukana
Opiskelun lopulla 1979 Jorkki kuuli, että Vaasan tallilla on amerikkalaisia autoja. Koskivirran Pate oli koeajolla ja istui sellaisen muovilaatikon päällä. ”Näin kun Mikkelin torille kurvasi chopattu Volvo Amazon. 1 ”Juntti” Härkönen muokkaa konepellin takaosaa sopivaksi. Puksu oli iso vaikuttaja siihen, mitä mulla tuleman piti. 1 2 3 4 5 Projektivaiheita – Siellä oli Uutun Markku ja oranssi ’70 Chevelle. Easy riders -. Verhoilija Mika Volanen mallailee. 10 V8-MAGAZINE. Make kysyi 1980 Jorkilta lähtisikö hän Ruotsiin katsomaan pääsiäisenä Tukholman Hot Rod Showta. 3 Rättikaton värkkääminen rodin kaksiosaisen tuulilasin kanssa ei ole helpoimpia hommia. Ihmeteltävää riitti, kuin olisi heittänyt bensaa Jorkin jenkkiautoliekkeihin. Niin meistä tuli kavereita ja olJaguarin kartasta valittiin harmaa väri, joka taittaa punaiseen. Louvers by Tommy Times. Camaro eiku... Ei muuta kuin kumia palamaan. Kaverukset ajoivat tonnisella Datsunilla Naantaliin ja siitä yli. Käytettynä hankitut neljän tuuman droppiakseli ja iskarit ovat kromikylvyn jälkeen kuin uudet. iliksissä lähdettiin jo silloin tien päälle ja reissut ulottuivat Ruotsiin ja Norjaan. Kerran he tilasivat kimpassa hylsysarjoja, Hero-merkkisiä, joissa oli milliset, tuumaiset ja englannin tuumaiset. Huhuja kiersi, että siinä on veekasi.” Viik, lempinimeltään Puksu, paikkakunnan kovia raggareita. Auto tuli torille, ovi auki ja kyytiin. 2 Kolme-nelkun maski on löytänyt paikkansa ja valmiina kuparoituna lähdössä kromaukseen. Mikkelin miehet Mikkeliin muutettiin kesällä 1982 ja peli oli lopullisesti pelattu, olihan kaupunki jo naulattu maamme jenkkiautokartalle erittäin vahvasti, kiitos Koskivirran veljesten. Jarruina toimivat pienet jäähdytetyt levyt. Häneltä tuli tietoa. omaan piikkiin. Tukholman Sveavägenin cruisailut ja hengailut paikallisten jenkkiautoukkojen kanssa tulivat myös tutuiksi. Hommahan passasi. Ottivat mut hyvin porukkaan, pienestä kielimuurista huolimatta. – Näin kun Mikkelin torille kurvasi chopattu Volvo Amazon. Jorkki näyttää, kuinka rättikaton saa yksi ihminen sisältä käsin vedettyä paikoilleen hetkessä. 4 Volvo voimavaunuista vahvin, peränä 31 Dana. 5 Kevät auringossa näkee, minkä väristä maalia tuli sekoiteltua. Hylsyt ovat edelleen mulla käytössä, vuodelta 1979, joskus on tehty aika hyvää. Enempiä ihmettelemättä nuorimies nousi rattaille. Huhuja kiersi, että siinä on veekasi. Noihin aikoihin Jorkki rakensi uudesta kuuspuolikkaasta Jammusta pitkäkeulaisen chopperin. Me oltiin ainoat amiksen oppilaat, joilla oli tili metallipuolen varastoon ja saimme hakea sieltä ”malmia”, mitä sitten työstimme ns. . Mietin, ettei voi olla kenelläkään Amazonissa, ei vaan voi olla. No, mä luulin sitä Camaroksi, enhän tiennyt silloin mitä eroa niillä on. Korjauspalat ovat ruotsalaista valmistetta. Jorkin lasimallit sovitettuna paikoilleen
Mutta voi sitä naurua, jos ei Rämplylään olisi veekasia ruvennut vaihtamaan. Omat peltisepän taidot eivät tuossa kohtaa olleet briljanteimmasta päästä enkä migiä ollut koskaan edes nähnyt. Tekniikkana oli ekan kesän 351 Cleveland, mutta isolohkoa teki mieli. Vicken maalauksen otti hoitaakseen Haapiaisen Tuomo, jolla oli chopattu, kaksioviseksi muutettu ’60 Comet. Kysäisin, josko hänen ´56 Customline Victoria olisi mitenkään ostettavissa. Se oli ensimmäisiä kunnon autoreissuja ja yhdeksän päivän retki, ihan normaalia sen ikäisten toimintaa. Siivet polttelevat Pari kesää kurvailtiin Ramblerilla, mutta Jorkilla nousi jo kova siipiautokuume. – Rämpylä olis varmaan ollut maailman paras auto, kutonen ja automaatti. Koposen veljesten ”yllytyksestä” päädyin mottivalinnassa Mopariin ja 440:stä hakemaan silloisesta American Importista, joka toi niitä Jenkeistä käytettyinä. Keväällä 1983 Jorkki osti ensimmäisen oman jenkin, Rambler Roguen. Jos olis ymmärtänyt pitää sen alkuperäisenä. Pikku-Halinen maalasi autoon liekit tallin pihassa. – Amazonissa oli tuon yhden kesän Chevyn pikkulohko ja TH-350, kun eihän sitä tietenkään katsastettua saanut. Eksoottinen mittaristo on peräisin Hudson Terraplanesta ja käsijarru ’37 Fordista. Ei hän siitä halunnut luopua, mutta vinkkasi, että Fiskis voisi myydä omansa. Kone sorvattiin paikoilleen. . Hommasin 360 V8:n Nykvistin Leolta ensteksi ja seuraavana vuonna haettiin myös Paten Volvoon Letukan pikkulohko. Kaikki Mikkelin alan miehet tunsivat tuolloin jo toisensa, ja apu joka hommaan löytyi ”pihapiiristä”. Helppoa ja hienoa elämää, kun oli paljon saman henkisiä kavereita. tiin ylimmät ystävät loppuun asti. Lähdin Stadin cruisingiin, ja niinhän keskustelun jälkeen syntyi kaupat projektikuntoisesta ’56 2-ovisesta HT Victoriasta. – Eka kesä, 1986, cruisailtiin mattana hiomavärissä, joka maalattiin Karjaportin pesuhallissa Laakson Japin kanssa. Löysin puskaradion kautta pätevän peltisepän, Häkkisen Maurin, ja kuukauden mies teki hommia peltien kanssa. Jorkkki oli samalla tallilla kun Comet chopattiin. Taustapeili on Jorkin ja ”Juntti” Härkösen hengen tuote ja osa keskitolppasysteemiä. – Meillä oli Mikkelissä 1984 näyttely ja siellä törmäsin Pettersonin Kimiin. Paten kanssa 1984 lähdettiin Volvolla Mantorpiin SkoUnoja katsomaan silloisen tyttöystävän ja Paten veljen, Veli Koskivirran kanssa. V8-MAGAZINE 11
Punainen Phaeton Tämä ominaisuus kuuluu epäilemättä kaiTakavalot ovat ’63 Impalan, joiden pohjat Koistisen Asko sorvasi billet-palasta. Jorkin unelma, ’34 Ford muuttui Cossun pajalla avomalliksi, rättikatolla varustetuksi, nelipaikkaiseksi Phaetoniksi. – Auto oli lehden keskiaukeamakuvana ja siitä tekemäni taulu on mulla vieläkin tallessa. Kirkkaan punaista Voorttia liikutti Chevyn pikkulohko kahdella Dellortolla. Moottori on ’86 Ford farmarin 135-heppainen pikkulohkokasi Edelbrockin herkuilla. Parikymmentä vuotta piti hakata päätä seinään ennen kuin uskoi, että ei semmoista autoa ole! Tuloksena tulee joka ominaisuuksiltaan huono auto. Rodi oli toki lokasuojaton. Jorkki näki lehdessä Pulkkisen Jarmon maalaaman ’33 Ford Phaetonin, jonka Boyd Coddington rakensi teksasilaiselle Larry Murraylle. Tuskin se nyt mun keksimä oli, mutta joka tapauksessa. Kaikki yhdessä. Lopullinen punamustamaalaus oli kaikessa selkeydessään erittäin tyylikäs. – Siitä tuli pikkuisen liian hyvä, kun ajattelee mistä lähdettiin. No, siitä lähti ajatus, että tehdään rodista mahdollisimman köykäinen, tehokkaalla motilla – rakennetaan siitä kilpa-auto, reissuauto ja näyttelyauto. Olin koittanut Vickellä ajaa pikkasen kilpaakin. – Myyntiin tuli ’54 Lincoln ja tuumasin, että tuosta lähtee Ranchero syntymään. Viimeistelyssä käytettiin sulassa sovussa niin moderneja billet-heebeleitä kuin tallista löytyneitä vanhoja palikoita. Reissaamisen luksusta oli perässä tuleva pisaramallin vaunu (V8 5/97). 12 V8-MAGAZINE. Hankin jo Löfbackalta toisen Linkin, josta kille rakentajille, että uutta tekee aina mieli ja erilaista kuin edellinen projekti. Vanha Vicke meni kaupaksi ja auton osti Hassisen Harri. . Kojelaudan alta kurkistava lämppäri tuli tarpeeseen Suomen koleissa syyskeleissä. Näkeepä heppujen Amerikassa rakentavan siitä autosta ”kopioita” vieläkin. Jorkilla iski rodi-kuume. Uskaltaa suorastaan sanoa, että se oli edellä aikaansa. VIC-56 Jorkin yksi iso idea, jota hän paljon mietti, oli rakentaa konseptiauto, ’55 Ranchero, jollaista ei ole koskaan ollut
V8-MAGAZINE 13. 15 minuuttia olin ilman! Kyselin Suomesta kaikki ostettavissa olevat 30-luvun vehkeet, ei minkäänlaista, järkihinnalla. Jorkin rodiin ideoima rallimallin sivulasi on näppärästi irrotettava. Racemaisen matala Vicke maalattin tutulla teemalla, sillä erotuksella että musta alaosa sai kaverikseen metskukuparisen yläosan (V8 8/18). – Jos nyt rakentaisikin auton, jossa olisi vain kaksi näistä halutuista ominaisuuksista. ”Parikymmentä vuotta piti hakata päätä seinään ennen kuin uskoi, että ei semmoista autoa ole!” . Yhteys myyjään, mihin voin maksaa. Takaluukun lukitusmekanismi Jorkki rälläköi omassa pajassa rosteriplatasta. – Olin päättänyt, etten enää osta mitään. Hinta oli kohdallaan, mutta… – Olin jo ostanut vaimolle Fastback Mustangin, nyt oli esitettävä köyhää. Jorkilla oli selvä visio mitä autoon tulee ja mikä on sen tyyli. Haluttua osaa lähdettiin metsästämään Ekens Gassers Swappiin Ruotsiin. Jorkki kävi viemässä auton 300 metrin päähän, ja paluumatkalla otettiin jo puhelu Kaliforniaan Klas Forsbergille, löytyisikö mulle mitään. Seurustelu onnistuu liukuluukun kautta. Corvetten C4 eturipustus, Volvon hammastanko-ohjaus, Brembon levyt Bemarista, QA1 coil overit, Borg Warnerin T5 ja Fordin kapea ysituumainen. Aika temppu vuonna 2014. Tässä onkin hyvä aasinsilta vanhasta rodista nykyiseen rodiin. Reissuja näyttelyauto. Vaihdossa meni vanhemmalle tytölle, 15-vuotiaalle Jannille tehty Hemi-moottorinen ’30 Ford Roadster rodi, joka oli papereissa David Brown traktori. Helppo ja mukava auto, jolla kuka vaan voi ajaa eikä tarvitse kikkailla tai pelätä. saan rungon. Suunnitelma muuttui samalla hetkellä, kun Jorkki näki myynnissä Gasser-projektin, kokonaisen ’56 Ford Fairlane Crown Victorian, jollaisesta Jorkki oli aina puhunut. Vain kaksi ominaisuutta Jonkun vuoden ’34 Ford ja Vicke komeilivat vierekkäin kotitallissa, kunnes lähimökkiläinen halusi ostaa rodin ja kaupat käteltiin 2019. Nyt tuon voi jo kertoa, kun rikos on vanhentunut. turha sheivattiin. – Halusin ilman muuta ajettavan, grand touring -auton, joka syö pitkää maantietä. Selvä. Olin ressussa kahden tyttäreni kanssa, ja nuorempi tokaisi yllättäen: mitä siinä kiemurtelet, ostetaan kimppaan se. Kori muutettiin lasikattomalliseksi, eteen sovitettiin ’56 Buickin puskuri ja kaikki Jäähdyttimen pikkukorkki on prätkästä ja pääkallokoriste napattiin tarvikevaihdekepin nupista. Olin haaveillut Rancheron lavan etureunaksi Crown Victorian pantaa. Sellainen Vickestä tuli. Sitten ystäväni, vanha autoentisöijä pääkaupunkiseudulta kertoi, että hänellä on ollut pitkään jemmassa Juupajoen suntion vanha Roadster, poikamiehen auto. Jonkinlainen ”lumipalloefekti” oli vuosien aikana lähtenyt liikkeelle, opiksi otettiin. Jos vaikka lapset jossain kohtaa tulevat ratin taakse. Et mihinkään, tuot rahaa tullessasi, ja niin painelin Ruotsiin 65 000 kruunua käteisenä mukana. Tavoilleen uskollisesti Jorkki käytti rakentelussa luovia ratkaisuja, yhdisteli osia eri autoista ja jos ei mieluista löytynyt, niin tehtiin se itse. Ainakin kahdeksan kertaa kuljin Vicken ohi. Jorkki ei kuulu varsinaisesti period correct -rakentelijoihin vaan ratkaisujen taustalta löytyy aina tietty toiminnallisuuden haku. Potkua tarjosi samaisesta swapista löytynyt Fordin Modular pikkukasi
Mitä seuraavaksi. Sillä voisi heittää vaikka pidemmänkin Euroopan sight seeingin. Ne ovat ihan American Racingit. Vicken punamustaa tyylikkäämpää maalausta saa hakea. Jalkatilassa pilkistää lämmityslaitteen kennosto. Koppa saatiin kuosiinsa ruotsalaisilla korjauspaloilla Juhani ”Juntti” Härkösen kanssa. Samalla cowl muutettiin halutuksi. Projekti kunnioittaa Jawan voitokasta historiaa kisassa. Jorkki ei muista, että moista yhdistelmää kukaan olisi aiemmin käyttänyt. – En kyllä olisi saanut itse mitään noin kaunista aikaiseksi. Aika pienihän sitsi on, mutta kyllä sillä aina jätskikiskalle päästään. Tekniikka valittiin nykyisten rakentelumääräysten pohjalta. Ruisku vaihtui Edelbrockin RPM-imusarjaan sekä 600 cfm kaasuttimeen. Moni tykkää, mutta mielestäni se näyttää edestä päin Mikki Hiiren korvilta, ei sillä, ettenkö olisi Aku Ankka -fani. Auto on todellisuudessa 1932 vuosimallia, mutta Jorkilla oli ’34:sen maski roikkunut tallin seinällä jo kymmenisen vuotta. Jorkki on virittänyt pyörän kisaiskuun ja toimii tiimin mekatsuna. Piste. Just ostettu, vielä maalamaton vaunu perässä. Ne saa näppärästi nostettua kokonaisina paikoilleen ja pois. Pitää olla rättikatto Roadstereissa harvemmin nähdään rättikattoa, mutta Jorkin mielestä näillä leveysasteilla se on ehdoton, jos meinaa yhtään reissata. Jorkki on sen todennut kokemuksen kautta ja myös Vickessä sekä edellisessä rodissa oli jo kunnon lämppäri. Näin sain tilaa haluamalleni sohvapenkille, jolloin saan pikkulikankin viereen. Sitä vaan sovittelin ja muotoilin uusiksi, niin kyllä se alkoi toimia. Ei hassumpi varuste rodissa ja Suomen vähälumisessa suvessa. Penkin aihiona toimi ’70 El Caminon sohva. Toiveissa on, että matkasaga jatkuisi Fordin 8 metriä pitkällä Silver Arrowilla, jonka Jorkki on rakentanut uusiksi lattiasta kattoon ja varustanut kaikilla tarvittavilla mukavuuksilla. ”Juntti” piirteli tolpista pahvimalleja ja leikkasi plasmalla rosteripellit, pokat ovat kokonaan miehen käsialaa. Jorkin ideoihin kuuluvat plexiset sivuikkunat, jotka olivat jääneet mieleen rallijutuista. Matkamökki Viimeisimpänä Jorkki on harrastanut isompaa jenkkiä. Tallissa näkyy H-D mantsapyörän vieressä Jawa! Jorkin pikkuveli Jukka osallistuu vuoden 2022 Päijänteen ympäriajoon vuosimallin 2019 Jawa 350 Scramblerlla. Tavarasta alkoi olla pulaa ja otin vanteiksi ensimmäiset, mitä US-Partsin hyllystä löytyi. Moottori on 135-heppainen pikkulohkokasi, jonka luovutti ’86 Ford farmari. Mika ja Jorkki yhdessä ompelivat katon rätin, joka oli Jorkin kolmas ja Mikan eka rättikattoprojekti. Vesisade osuu kyllä kohdalle. – Ostin aihioksi universal rättikaton rungon. – Halusin kaksiosaisen, veemallisen Duvall-tuulilasin. – Koronan takia tai ansiosta rodi valmistui suunniteltua nopeammin. Kaikki verhoilutyöt teki Mika Volanen, joka tikkasi jo aikoinaan Crown Victorian sisustan. 14 V8-MAGAZINE. Loistavasti miehet onnistuivat. VIC-56 James Bondin Casino Royalesta tutun Montenegrolaisen Splendide hotellin edessä, joka todellisuudessa on Grandhotel Pupp Tsekeissä. Jorkki lähestyi ”Junttia”, joka sanoi heti, että tehdään semmonen ite. Avattava pikkuluukku helpottaa seurustelua ulkopuolisten kanssa. Mikään helppo nakki katon rakentaminen ei ollut, mutta Jorkki oli päättänyt, että hänen roadsterissaan on rättikatto. unssa herkässä. Myös rattiputken ja sohvapenkin kohdalla haettiin käytettävyyttä. Ruotsista löytyi sopiva ’67 Mercuryn rattiputki. – Halusin rattikarahkan, en keppiä tielle lattialle. Eivätkä motskarihommatkaan osoita yhtään hiipumisen merkkejä. ”Halusin ilman muuta ajettavan, grand touring -auton, joka syö pitkää maantietä.” . Mulla oli valmis osa mallina, mutta se ei vaan silmääni miellyttänyt. Jotkut piti saada, ettei jää ilman. Halusin vielä mahdollisimman siron eli ei tilttimallia. ’56 2-ovinen hardtop Victoria ensimmäisenä kesänään 1986 hiomavärissä rodimaisin liekein. Kun ajaa pitkää siivua vesisateessa, niin retken jälkeen on
Osallistu arvontaan ja voita Vintage Cars -lahjakortteja! JAOSSA 2 x 100 € JA 1 x 300 € ARVOISET LAHJAKORTIT! Osallistu kilpailuun vastaamalla 15.1.2022 mennessä osoitteessa: overdrive.. /kilpailut/vintagecars Minkä tyyliset jenkkiautot kolahtavat sinuun näistä parhaiten: A 30-luvun rodit B 50-luvun siipijenkit C 60-luvun muskeliautot
Tupakansavun värittämät vuodet ovat jo kauas taakse jäänyttä elämää, mutta siitä huolimatta takarenkaat sauhuavat aina välillä. Kimppasavuttelua Naantalilaisen Marko Lehtosen ja raisiolaisen Jari Lammin kimppaomisteisen Oldsmobilen hankki uutena kotimainen savukefi rma. Tästä huolehtii piristetty isolohko. TEKSTI JA KUVAT KAI SALMIO 16 V8-MAGAZINE Oldsmobile F-85 4d Town Sedan 1968
Jarin kohtasin Turun seudulla 1987, kun aloin liikkua ensimmäisellä jenkilläni, 4-ovisella ´67 Dodge Dartilla. – Ostin Valiantin salaa vanhemmiltani, joten se vietiin kaverin vanhempien talliin. Taksi-Impala Ramcharger vaihtui 1989 283-pikkulohkolliseen ´65 Chevrolet Impala 4d Sedaniin (Street & Race 1/93). Uuden koneen ansiosta Impala jätti peräänsä kaksi mustaa viivaa entistäkin hanakammin. Jarilla oli samaan aikaan ´77 Dodge Ramcharger, jonka mies oli ostanut legendaarisesta raisiolaisesta Granmotorista. Auto purettiin atomeiksi. Hopeanvärisen Chevyn yleellisyyttä Oldsmobilen elämässä on aina ollut läsnä savu. . Yläasteelle siirryttäessä tiemme erkanivat Markon kanssa. Kylillä näkyi siihen aikaan muun muassa Risto Malmin 4-ovinen ´58 Plymouth ”Plymodge” Belvedere (V8 4/82) ja Hannu Mäkisen ´67 Ford Thunderbird (V8 6/81), jonka ulkokuorta komisti Seppo ”Rembrandt” Määttäsen upeat motiivit lehtikultaraameineen. Tutustuin Markoon 70-luvun lopulla, ollessamme luokkakavereita Ihalan koulun ala-asteella. Runko boksattiin ja alusta muutettiin vastaamaan isolohkon voimavaroja. Hänen perheensä muutti toisaalle, ja siellä Marko tutustui Jariin, joka oli meitä kahta vuotta vanhempi. Tässä ollaan hupailemassa Turun Artukaisissa syyskuussa 2007. Ihala on Turun ja Naantalin väissä sijaitsevan Raision suurin kaupunginosa. Peltityöt tehtiin vuokramigillä ja -kaasuilla. Jonkin ajan kuluttua auton voimavaroja kasvatettiin Amerikasta hankitulla tehdasuudella LS-6 454 cid jättimoottorilla, jossa oli ruutia 460 hevosvoimaa. Valtteriin tuli lopulta lähes 50 korjauspalaa! Myöhemmin vajaapyttyinen vaihtui 318-vinkkeliin. Tuumaiset työkalut Ihala tarjosi hyvät eväät jenkkiautohuuman syntymiselle. PG-automaatti ja levylukollinen 12-pulttinen perä olivat osa voimansiirtoa. Kaupunki tunnettiin yläilmoissa risteilevistä betonisista jalankulkusilloistaan, joista päästiin eroon vasta 2000-luvulla. Talkoissa oli mukana myös Marko. Käry kuitenkin kävi, kun faija alkoi kummastelella tuumaisten työkalujen häviämistä korjaamoltaan, naurahtaa Jari. Innostus Amerikan peltiin ammennettiin isältä, joka omisti jokusen rassin ennen Jarin syntymää. V8-MAGAZINE 17. Sitä ennen Jari omisti alkujaan 225-nuhapumppuisen ´65 Plymouth Valiant 2d Sedanin, jonka hän osti 16-vuotiaana Askaisista 500 markalla 1985. O len tuntenut Jarin ja Markon vuosikymmeniä
Jatkuvat työkiireet kuitenkin painoivat hartioilla, joten myin F-85:sen pois vielä saman vuoden aikana. Turkuun auto löysi tiensä Dragsfjärdistä, missä se oli nähty aina 80-lopulta saakka. Pata nostettiin pois ja öljyvuoto korjattiin. Olds oli ehtinyt olla turkulaismiehellä ainoastaan parisen kuukautta, ja sitä ennen toisella turkulaisella puolisen vuotta. – Jarrut pistettiin heti kuntoon. Siksi hän ajoi Oldsin Turun satamassa sijainneeseen talliin. Onneksi mukaan tulleella ystävällä oli vähemmän itsesuojeluvaistoa. Impala lähti myös kiertoon joskus 90-luvun kuluessa. Toisin kuitenkin kävi. Nykyinen keskikäsinojalla varustettu penkki löytyi tuoreemmasta Olds Cutlassista. Ovien määrällä ei enää ollutkaan merkitystä!” 18 V8-MAGAZINE. Auto vaikutti Turussa, mutta myyntiä hoiti Paraisten kiihdytysguru Richard ”Nixxon” Sundblom. Samassa yhteydessä mosa laakeroitiin uudelleen. F-85:seen jossain välissä vaihdettu 455 teki tehtävänsä. Muutaman jenkittömän vuoden aikana harrasteauton virkaa toimitti ´64 Opel Rekord. Oma talli oli siinä vaiheessa vasta hakusessa. Koeajolenkin jälkeen homma oli saletti, vaikka autossa ei löytynyt muita jarruja kuin käsijarru. Näin konepelti värjättiin mustaksi. – Olin päättänyt, että Impalan myynnin jälkeen en hankkisi enää toista 4-ovista jenkkiä. Jari ei kuitenkaan itse uskaltanut ajaa autoa Turkuun. ”F-85:seen jossain välissä vaihdettu 455 teki tehtävänsä. Seuraavana oli vuorossa katsastus. Kesällä 1992 Jari toteutti Impalalla jonkinmoisen Eurooppa-turneen. Auto oli hankittaessa tummansininen, mutta halusin siihen enemmän race-henkisyyttä. Renkaat ovat kooltaan edessä P235/60R15 ja takana P275/60R15. Ovien määrällä ei enää ollutkaan merkitystä! Moottori pelitti, mutta vuosi melkoisesti öljyä. Auton omisti silloin Kurt HerKaverukset sijoittivat konepellin takareunaan mittariarsenaalin. Siinä ne ovat kuin tarjottimella kuskin jakkaralta katsottaessa. Oldsmobilen suomiautostatus taisi sillä hetkellä toimia riittävänä houkuttimena. Super Stock Wheels -vanteet kuuluvat Oldsmobilen omaan tuotantoon. Mittarit löytyvät öljynja bensanpaineelle, veden lämpötilalle ja volttimäärälle. Puhkipalaneet tuhkakupit Oldsmobile nähtiin Veekasissa ensimmäisen kerran lähes 40 vuotta sitten, Paraisten katuautojen esittelyn yhteydessä (V8 7/83). Siitä huolimatta kaupat käteltiin. . Sitten auto siirtyi Paattisille, erään toisen harrastajan talleille. Toukokuussa 1998 oli aika palata jenkkiautoilijaksi, kun kylillä kiersi huhu hiljaisessa myynnissä olleesta kuvien F-85:sta. paransi musta vinyylikatto
Se ei ole mikään yllätys, kun auton omistajana on toiminut aikanaan Suomen Tupakka Oy. Takaovien tuhkakupit ovat pohjistaan puhkipalaneet. – Oldsin ensimmäinen omistaja oli 1930 perustettu Suomen Tupakka Oy, joka toimi niin ikään Helsingissä. Amerikkalaisen mittapuun mukaan 116 tuuman akselivälinen F-85 oli tavallinen perheauto, ja vieläpä edullisimmasta päästä. Siitäkin huolimatta, että tupakan vastainen kampanjointi oli alkanut maailmalla jo 60-luvun puolivälin tienoilla. . USA:ssa edustustehtävät hoidettiin Cadillaceilla, Lincolneilla tai Imperialeilla. Vuosien kuluessa tunnus vaihtui, mutta vanha tunnus otettiin myöhemmin toistamiseen käyttöön. Ei keskikokoisella kansanautolla, mutta Suomessa tilanne oli toki toinen. Vuosina 1972–78 kiesi oli helsinkiläisen Oy Auto-Bil Ab:n omistuksessa, ja haltijana toimi samassa kaupungissa liiketoimintaa toteuttanut Kuljetus Oy So-Hu. Täällä kelpasi rehvastella hieman pienemmälläkin jenkillä. Alkujaan konetilassa majaili 250 hevosvoiman Rocket 350. mansson, jolle auto tuli kesän 1979 aikana. Siitä ei ole tietoa hankittiinko Oldsmobile nimenomaan tehtaan edustusautoksi. 1976 asetetun ”Imusarjan korkeuden takia oli konepeltiin puhkaistava reikä.” Nykyinen moottori on ylikokoon porattu 455, ja kuutiotuumia on nyt hulppeat 468. Oldsmobilessa lienee tupruteltu tiuhaan juuri ensimmäisten vuosien aikana. Tupakkatehtaan menneisyys on helposti havaittavissa autosta vieläkin, sillä takaovien tuhkakupit ovat pohjistaan puhkipalaneet. V8-MAGAZINE 19. Ensirekisteröinti suoritettiin 16.8.1968, jolloin autoon asennettiin BYS-8-kilvet. Tätä ennen F-85 majaili Kuusankoskella, jonne se kulkeutui pääkaupunkiseudulta 1978, myyjänä Helsingin Special-Auto Oy
Hankimme lopulta useamman kohtuuhintaisen BBO-moottorin, joista yhden ehjä lohko saatiin hyödynnettyä. Autossa oli valmiina Nätkinin preppaama TH-350-automaatti, joka pelitti moitteetta. Keith Blackin Sil-O-Lite -männät, Holleyn 400-kaasarit ja 60-luvun henkinen Tunnel Ram -imusarja. Tallipaikka oli tässä vaiheessa siirtynyt Kaarinan Piispanristille. Kaverukset päättivät hankkia tilalle kuitupellin, jota ei tarvinnut raaskia tippaakaan. Sillä värillä auto poistui aikanaan tehtaaltakin. Liikkuvat osat tasapainotettiin keravalaisessa R-Koneistuksessa. Soitin siltä istumalta työkaverilleni, jolle olin auton myynyt. Lohko porautettiin 0,060”ylikokoon. Vaihteisto on ollut vuosien saatossa ehkä heikoin lenkki, jota on korjailtu enemmän kuin kahdesti. Marko harmitteli yllättäen autosta luopumista. F-85:lla kurvailtiin tovi, kunnes kori otettiin työn alle. Näin meistä tuli vanhan sotaratsuni yhteisomistajia, iloitsee Jari. Reikä kuitupeltiin – Oldsin myynnistä ehti vierähtää jokunen vuosi, kun olin nauttimassa miestä väkevämpää Markon kanssa. Imusarjan korkeuden takia oli konepeltiin puhkaistava reikä. Saimme myös taltioitua joitain muita osia. – Kimppa-ajelua toteutettiin seuraavat kaksi vuotta, mutta molempien vauhdinnälkä kaipasi päivitystä. Olds oli kuin oli ostettavissa. 20 V8-MAGAZINE. Olds oli Markon ensimmäinen jenkki, mutta muutoin entuudestaan tuttu. Päätettiin tehdä kimpassa tarjous, joka hyväksyttiin hampaita kiristäen. Visiitti stripille – Menohalut sen kuin kasvoivat. Moottoriin hankittiin uutta osaa kilokaupalla, kuten esim. tupakkalain myötä Suomessakin alettiin puuttua tupakoinnin haittavaikutuksiin. Viimeksi mainittua ei ostettu pelkästään ulkonäöllisistä syistä, vaan hyvien ominaisuuksien johdosta. Mies oli päässyt rassailemaan sitä jo aiemmin. Näin pata otettiin jossakin vaiheessa toistamiseen sorvin äärelle. Sähköpuolta päivitettiin MSD:n sytytys”Vaihteisto on ollut vuosien saatossa ehkä heikoin lenkki, jota on korjailtu enemmän kuin kahdesti.” . Nyt rautakannet korvattiin Edelbrockin RPM-alukansin, ja kaasuttimet vaihtuivat suurempiin Holleyn 660:siin. Löysimme itsemme heti seuraavana arkipäivä Oldsmobilen viereltä. Pohjatöiden jälkeen pintaan ruiskutettiin musta väri. Auto vietiin Turun Saramäestä hankittuun talliin, jossa sille tehtiin jokunen korjaus ennen katsastusta. Lohko toimitettiin koneistamoon, jossa siinä todettiin olevan hiushalkeama runkolaakeripukkien kohdalla. Vaihteisto käytiin läpi ja varustettiin 10-tuumaisella turbiinilla. Näin alkoi korvikelohkon metsästys, mikä ei sujunutkaan kuten Strömsössä
Auto maalattiin jälleen mustaksi kimppatyönä toteutettuna. Albumikuva on Aurajoen rantamilta 90-luvun lopulta, jolloin Jari omisti auton vielä yksin. Penkit ja ovipahvit verhoiltiin uudelleen. Vanhat peltisarjat korvattiin paremmin virtaavin Hooker Super Competition -sarjoin. Uusi penkki oli käytännössä kahden penkin kokonaisuus, yhdessä alas taittuvan keskikäsinojan kanssa. Sisustaa uudistettiin samassa yhteydessä. Vanha sohvapenkki sai väistyä 2-ovisen ´79 Oldsmobile Cutlassin vastaavan tieltä. Polttoainejärjestelmä ja -linjasto uudistui kokonaisuudessaan. Kori päätyi myös uudelleen työn alle. Keväällä 2008 löysimme itsemme Alastaron stripiltä. V8-MAGAZINE 21. Oldsissa oli jossain vaiheessa 80-lukua myös sporttinen takasiipi. Kimppaharrastaminen on mukava vastapaino arjelle, ollen samalla tietynlaista ryhmäterapiaa. Pakoputkisto rakennettiin alusta loppuun uusiksi 3 tuuman ruostumattomasta, jotta veekasi laulaisi riittävän miehekkäästi. Taka-akseliin vaihdettiin teräsvetarit, putkitukivarret ja coiloverit. Turvallisuudesta huolehdittiin kardaanin turvalenkillä. Parhaimmaksi ajaksi kirjattiin 12,1 sekuntia. Kuva on Turun Artukaisista, jossa nähtiin sillä hetkellä myös ruotsalaiskalustoa. komponentein. Ruutia löytyisi kovempaankin menoon, mutta tämä sai sillä erää riittää. – Jarrujakin tuli paranneltua yhtenä vuonna, kun eteen asennettiin Wilwoodin levyjarrusatsi. – Autoon tehtiin muitakin muutoksia, mutta stripillä ei ole sen jälkeen käyty kuin Malmilla, jossa ei pitoa löytynyt käytännössä lainkaan
Bensis on siirron jälkeen sisätiloiltaankin likimain kuvan kunnossa. Auto päätyi Ruotsista Ahvenanmaalle olofsnäsilaisen Ville Lindholmin toimesta 1952. Saarella on pitkät perinteet harrastaeautoilussa, mikä näkyy myös Getan sympaattisessa nostalgiaja moottorimuseossa. voittoa, huomauttaa Anders. Tässä on museon kiistaton helmi! Ainut Eurooppaan uutena tullut ´39 Cadillac Series 60, joka on vaikuttanut Ahvenanmaalla viimeiset 69 vuotta. 22 V8-MAGAZINE. Vastaavalla paketilla saavutettiin 91 vuotta sitten huima 101 mailin nopeus (n. Geta Nostalgi och Motor Museum Geta Nostalgi och Motor Museum NOSTALGIAA NOSTALGIAA ISOLLA SAARELLA ISOLLA SAARELLA Ahvenanmaalaiset jenkit olivat vuosikymmeniä sitten monesti manner-suomalaisten tapahtumien helmiä. Åke Hellström kävi Edoksella ”tankkauttamassa” komean ´68 Chevrolet Chevelle SS:n. Jopa ruosteinen kaasupullokaappi on aitoa kamaa. Projekti pistettiin alulle toukokuussa 2015. Alkuperäinen suunnitelma oli rakentaa ainoastaan talli, josta vuokrattaisiin tallipaikkoja ajoneuvoharrastajille. REO valmisti sekä henkilöautoja että hyötyajoneuvoja vuosina 1905–36, mutta vuoteen 1975 saakka ainoastaan kuormureita. Getan tunnetuin nähtävyys on Geta-vuoret, joilla sijaitsee kansallisromanttisen kauden merkittävimpiin arkkitehteihin kuuluneen Lars Sonckin suunnittelema näkötorni 1930-luvun alusta. non loputtua tehdas fuusioitui osaksi White Motor Companyä, ja myöhemmin osaksi Diamond T Truck -yhtiötä. Ideaa jalostettiin lopulta niin, että paikasta päätettiinkin tehdä museo, jonka kalusto vaihtuisi ajoittain kuten tallivuokralaiset konsanaan. Karl-Erik lahjoitti auton museolle 2018 sillä ehdolla, ettei sitä myydä eteenpäin, eikä sillä tehdä ns. Lopputuksena syntyi eräänlainen pienois-Amerikka getalaisella kosketuksella höystettynä, kuten Jansson asian osuvasti ilmaisee. Monen mutkan kautta erikoisuus päätyi 1974 godbyläisen Karl-Erik Bergholmin talliin. HenkilöautotuotanLegendaarinen Edos Mack -bensis on siirron jälkeen autenttisessa kunnossa niin päältä kuin sisältä. Edos Mackin omistajaveljekset Sven (oik.) ja Åke Karlsson jokunen vuosi sitten. – Vuosien saatossa Cadillac haluttiin ostaa jopa takaisin Yhdysvaltoihin, jolloin Bergholmille tarjottiin muun muassa vaihdossa tehdasuutta Cadillacia, mutta auto jäi jatkossakin Ahvenanmaalle. Getassa oleva REO on tiettävästi ainut hengissä oleva Museon yksi herkuista on ´31 Ford A-roadster, jonka four bangeria on piristetty Roof 101 Cyclone -kannella ja kolmella Stromberg 81 -kaasuttimella. Euroopan ainut Museon yksi autoharvinaisuuksista on ´39 Cadillac Series 60, joka on ainut Eurooppaan tullut yksilö. 163km/h). Museotalkoisiin osallistui lopulta likimain kaikki kylän asukkaat. Museon muista erikoisuuksista voinee mainita muun muassa ´32 REO (Ransom Eli Olds) Flying Cloud, joka on yksi seitsemästä kolmen kruunun maahan uutena tulleista yksilöistä. TEKSTI JA KUVAT KAI SALMIO Ahvenanmaan pohjoispäässä sijaitseva Geta on reilun 500 ihmisen kunta. Auto päätyi Ruotsista saarelle Helsingin kesäolympialaisvuotena 1952. Ensimmäiset autot, moottoripyörät ja mopedit löysivät tiensä museolle vuoden 2016 puolivälin tienoilla. Autoharrastajia ja nostalgian ystäviä kosiskelee parhaiten vuosikymmeniä myöhemmin perustettu Getan nostalgiaja moottorimuseo, joka on kolmikon Anders Janssonin, Ture Anderssonin ja Krister Berntssonin yhteinen ”lapsi”
– Meitä huolestutti aseman kohtalo, koska paikka oli jo eräänlainen instituutio. NHRA-mestaruussarja päättyi marraskuussa historiallisella Pomonan radalla. Se toimii tavallisella 93 oktaanisella pumppubensiinillä. NHRA on luonut uuden kilpailuryhmän ”sillaksi” Factory Stock Showdonin ja Pro Stockin väliin. Asia ei ole kuitenkaan vielä täysin loppuun käsitelty. Ruotsin ympäristönsuojeluviraston epäselvä ohjeistus on johtanut siihen, että Ruotsin tulli ja lääninhallitukset eivät ole voineet erottaa korjauskohdetta jätteestä. GM Performance esitteli tähän mennessä suurimman ja tehokkaimman Crate-moottorin. Kohderyhmää voi miettiä, haluaako joku miljoonia maksavan klassikon ilman alkuperäisiä . Anderson teki kaudella historiaa, kun hänestä tuli Pro Stock -ryhmän voitokkain kuljettaja kautta historian 98 voitollaan ja hän ohitti Warren Johnsonin. Stellantis, johon Dodgekin kuuluu, on ilmoittanut, että 40 prosenttia yhtiön Pohjois-Amerikan myynnistä tulee olemaan täyssähköisiä tai ladattavia hybridejä vuoteen 2030 mennessä, kun taas Euroopassa 70 prosenttia tulee olemaan BEVtai PHEV-autoja. Sen jälkeen sieltä laskettiin korissa bensapumpun avain. Oulun Automuseossa on meneillään ”Tuontisääännöstely loppui, markkinat avautuivat”niminen teemanäyttely. Dodge lopettaa nykyisten Challengerja Charger-mallien tuotannon 2024 mennessä ja korvaa ne uusilla autoilla ja pohjalevyillä. Tämä ZZ632/1000 V8-isolohko on vapaastihengittävä 10,35-litrainen (632 cid) ja kiertää 7 000 rpm. Korimuutokset ovat kiellettyjä ja auton on säilytettävä korin alkuperäiset mitat sekä ulkonäkö. Top Fuelissa Steve Torrence nappasi jo neljännen perättäisen mestaruuden, Funny Carissa titteli oli Ron Cappsin toinen, Pro Stockissa Greg Anderson ajoi viidenteen mestaruuteen ja Pro Stock Bikessa Matt Smithinin mestaruus oli numero viisi. Kampiakselissa ja kiertokangissa käytetään karkaistua terästä, kun taas männissä käytetään karkaistua alumiinia. Tehoa ilmoitetaan löytyvän 1 004 hevosvoimaa ja vääntöä 876 jalkapaunaa. Factory Xryhmän konsepti suunniteltiin tehdaskilpureiden ympärille, ja on tarkoitettu 2019 tai uudemmille autoille kuten COPO Camaro, DragPak Challenger ja Cobra Jet Mustang. Ratkaiseva on minipainoksi määritelty 2 650 paunaa (1202 kg), mikä on liki 1 000 paunaa (454 kg) vähemmän kuin Factory Stock Showdownin kilpureissa. Suurempi iskutilavuus saavutetaan hieman isommalla porauksella ja pidemmällä iskulla. Hyllystä löytyi jopa kanta-asiakkaille nimettyjä öljykannuja, joista oli helppo tarvittaessa suorittaa lisäystä, mikäli öljyn määrä oli jostakin syystä vähentynyt. Maksupuoli hoidettiin vasta seuraavana päivänä. Museon pihalta löytyy Ahvenanmaan tunnetuin 1956 avattu Edos Mack -huoltoasema, joka siirrettiin sinne Maarianhaminasta 2018. Kilpureiden veikataan kiihtyvän kuuden sekunnin puolella, ja innokkaimmat veikkaavat tästä jo tulevaisuuden Pro Stockia. Ja niin siinä lopulta kävi, että rakennus kuskattiin Getaan sisältöineen päivineen, iloisee Anders. Tällä hetkellä ei ole selvää, onko uusi sähköinen muskeliauto Challengerin vai Chargerin korvaaja vai niiden rinnalla myytävä malli. kappale maailmassa, jossa on suora 8-sylinterinen moottori. Chevroletilta kyllä lähtee -moottori KUVA GM PERFORMANCE V8-MAGAZINE 23. Tämän lisäksi se esittelee aikaisin ensi vuonna täyssähköisen ”muskeliautokonseptin”. Chevy sanoo, että moottori on suunniteltu vain kilpailukäyttöön, koska päästörajat ylittynevät joissakin osavaltioissa. Ilmoitimme samassa yhteydessä olevamme kiinnostuneita rakennuksen siirrosta museoalueelle. autojen ja mopojen varaosia, mutta ei kahvia ja makkaraa. Yllätyksiä ei juuri nähty ja kaikki neljän Pro-ryhmän mestarit ovat vanhoja tekijöitä. Ladattava hybridiauto tulee tuotantoon vuoden 2022 loppuun mennessä ja seuraavien kahden vuoden aikana Dodge suunnittelee myös kolmatta merkittävää uutta ajoneuvoa. Superformance, joka valmistaa alkuperäisen näköisiä Cobria ja Ford GT40:siä, on yhteistyössä sähköautoasiantuntija Everrati kanssa sähköistämässä GT40:siä. Moottoripakettina on COPO Camarossa 630 hv Magnuson 2.65-L ahtimella, DragPak Challengerissa 630 hv 3.0-L Whipple ja Mustang Cobra Jetissä 610 hv 3.0-L Whipplellä. Jos tankkaustarve iski myöhään illalla, ei sekään ollut ongelma. Huolsikalta sai henkilökohtaisen tankkauspalvelun lisäksi tilattua esim. Kilpurissa pitää olla manuaalivaihteisto, aina viisivaihteisen asti hyväksytään. Heitit vaan pienen kiven tiettyyn ikkunaa, joka hetken päästä avattiin. GM Performancen vahvistama hinta moottorille on 29 499 dollaria. Tehdaskilpureiden täysi potentiaalia saadaan käyttöön, kun autoissa voi käyttää maksimi 10,5 tuumaa leveitä slicksejä FSS-ryhmän ysituumaisten sijaan. 1959 Dodge pysäytettiin maahantuotaessa Göteborgin satamassa, kun Ruotsin tulli tiedusteli läänin hallintoneuvostolta, onko ajoneuvo katsottava jätteeksi huolimatta useista asiakirjoista, joiden mukaan se oli amerikkalainen ajoneuvo. Huippu saavutetaan 6 600 kierroksella. Pysyvämmässä näyttelyssä on viitisenkymmentä ajoneuvoa, joista vanhimmat ovat 1910-luvulta. Katon ja takalokasuojien tulee olla peltiä. Tall-deck Sportsman Bowtie valurautalohko on sama kuin Chevyn pienemmässä ZZ572-moottorisarjassa. Uusi NHRA Factory X -kiihdytysryhmä KUVA FCA/AUTO IMAGERY, INC. Huoltoaseman omistivat sitä ennen veljekset Sven ja Åke Karlsson, joista ensin mainitun poismenon johdosta aseman toiminta lakkautettiin. hiilikuituisilla ovilla ja keulapalalla. Kilpureiden tulee näyttää tuotantoautoilta. Laihdutusta sallitaan mm. iliksiä. Nyt on onneksi saatu päätös, että Göteborgin vapaasataman tuontiautoja ei pidetä viranomaisten taholta enää jätteinä, vaan pelkkinä autoina. Otimme yhteyttä omistajan veljenpoikaan tiedustellaksemme bensiksen kohtaloa. Legendaarinen bensis Museot ovat aikamatkailua parhaimmillaan. Tarkennuksia tarvitaan ennen kuin historiallisten ajoneuvojen tuonti ja vienti selkeytyy Ruotsissa
Kauden kohokohta on Ranskan Le Mansin 24 tunnin ajo, mihin Corvette Racing pyrkii saamaan mukaan kaksi Corvette C8.R:ää. naaleissa Toyota esitteli upouuden Funny Car -ryhmän kilpurin korin. Le Mansissa ajavat kolmikko Sims, Milner ja Tandy sekä toisessa autossa Garcia,Taylor ja Catsburg, Toyota GR Supra nitro Funny Car KUVA TOYOTA 24 V8-MAGAZINE. Kuljettajista ei vielä ole kerrottu, mutta debyytti tapahtuu kauden avauskisassa Winternationals, Pomonassa helmikuussa. Farmari liikkuu vikkelästi pikkulohkon voimalla, jonka kruunaa Weiandin 6-71-ahdin. FHRA on linjannut, että turvallisuussyistä kaikki kaiteettomilla radoilla, lentokentillä ajettavien kisojen kilpailumatka on 1/8 maili. Varttimailia pääse edelleen ajamaan virallisilla, kunnon liimaradoilla järjestettävissä Mayhem & Test ’n’ Tune tapahtumissa. Näyttelyn näyttävimpiä jenkkiautoja oli John Lienin ”Alopias”. Toyota Motorsport North American insinöörit ovat kehitelleet ennen näkemättömän virtaviivaiset muodot tuulitunnelissa. Juha Ristimaan rakentama ja Perttu Papusen maalaama Kuljetus Ristimaan 2021 Scania 650S ”Iceman” -rekka voitti Best in Show Truck -palkinnon. Ristimaa on kertonut, että idea rekan teemaan tuli jo vuonna 2018 hänen ollessaan ensimmäistä kertaa katsomassa F1-kilpailua paikan päällä Italian Monzassa. Pomonan NHRA-. Uudistettu siipipro. Tavoitteena on ottaa yhdeksännen kerran luokkavoitto vuodesta 2001 laskien. Heinäkuun Nitro Nationalsien lopullinen tilanne tarkentuu keväällä. KUVA OMS Indian Motorcycle ja No Regrets Tattoo Studios ovat koonneet yhteen maailman taitavimmat tatuoijat luodakseen 31 sensaatiomaista maalausmallia Indian Chie. in. NHRA:ssa usea nimikuski kilpaili viime kaudella Camry-koppaisella Funny Carilla ja merkki on saavuttanut kolme NHRA-mestaruutta FC-ryhmässä. Kesäkuussa testattu ABS-jarrujärjestelmä tulee olemaan käytössä. Tiimit ajattavat molemmissa yhtä Chevrolet Corvette C8.R -kilpuria, joka on alun perin suunniteltu Le Mansin 24 tunnin ajoihin. Chevrolet on voittanut 13 valmistajien mestaruutta IMSA-sarjassa vuodesta 2001 lähtien. Ensi vuonna Corvette Racing siirtyy sarjan GT Le Mans (GTLM) -luokasta uuteen GT Daytona (GTD) PRO -luokkaan. Best in show Amcar -palkinto meni Lasse Skår Hjemaasin ’56 Bel Air Nomadille, joka voitti myös jenkkiautoissa parhaan maalauksen ja sisustuksen palkinnot. WEC-kisakalenterissa odottaa Corvette Racingia joukko uusia ratoja – Monza Italiassa, Fuji Japanissa ja Bahrainissa sekä ennestään tuttu Spa-Francorchamps Belgiassa. Tämän vuoden Corvette Racing -kuljettajat Antonio Garcia, Jordan Taylor ja Nicky Catsburg nähdään IMSA:ssa, kun taas Tommy Milner, Nick Tandy ja Alexander Sims kisaavat WEC:ssä. maaliskuuta. Myöhäissyksyisessä näyttelyssä Oslon ulkopuolella Lilleströmissa valittiin Skandinavian kaunimmaksi autoksi edellisen lehden uutispalstalla nähty PG Tälthin rakentama ”Windviper” Chrysler Windsor. Norjassa rikottiin näyttelyennätys Oslo Motor Show teki yleisöennätyksen. Drag Racingin SM-sarja käsittää viisi osakilpailua, kaksi Motoparkissa ja kolme Kauhavalla. FIA World Endurance Championship -sarjassa Corvette Racingin Chevrolet taistelee GT-valmistaKUVA GENERAL MOTORS Corvette Racing kilpailee ympäri maailmaa 2022 jien maailmanmestaruudesta. Kaikki voittaneen suunnittelun puolesta äänestäneet osallistuvat Indian Motorcycle Chief Art-Bike -moottoripyörän (2022 Indian Motorcycle Chief Darkhorse) arvontaan, jossa on voittajan suunnittelu. ili muuttaa vähän downforcea aikaisemmasta. Uutena kisataan No Prep Challenge. Moottorina on sama 5,5-litrainen . GTD-PRO Corvette C8.R näyttää samanlaiselta kuin GTLM-Corvette. Lisätietoja: imc-x-nr.indianmotorcycle.media FHRA julkaisi alustavan ensi vuoden tapahtumakalenterin. at-plane V8, jossa on tehoa hieman vähemmän kuin GTLM-luokassa. Samana viikonloppuna IMSA-sarja kilpailee Sebringin 20 tunnin ajoissa seuraavana päivänä. Parhaasta mallista on käynnissä nettiäänestys tammikuun loppuun saakka. Flake-maalattu customoitu ’68 Buick Riviera säihkyi varsinkin maalauksellaan. Kausi alkaa Sebringin 1 000 mailin kilpailulla 18. Tehtaan Corvette Racing -kilpatiimit ajavat kokonaisen kauden sekä IMSA WeatherTech SportsCar Championship että FIA World Endurance Championship -sarjassa (WEC). Toyota on tänä päivänä vahva tekijä Amerikan moottoriurheilussa. Suositut Malmin cruisingit jatkuvat. Pääosassa on pääsiäisen American Car Show, joka on kerhon 50-vuotis juhlanäyttely. Siihen tutustui 47 274 kävijää, mikä on 4 000 enemmän kuin edellinen ennätys
Phone. • Istuinten verhoilut alkuperäisestä materiaalista. (05) 3557 289 ja myynti@tradeparts.info WEBSTORE OPEN 24/7 MOPAR 035220ANN JÄÄHDYTIN MOPAR B-BODY CHARGER-BELV66-69 BB AL ............. 7,80,MA9802 TIIVISTE TUULILASIN MOPAR A-BODY 1967-69 AVO ..............................69,LM 30 TIIVISTE ETUOVEN AMC A MX 68-70 JAVEL 68-74 .....................................69,LM 14-T TIIVISTE ETUOVEN FORD TORINO 1970-71 1PR .....................................55,1 9 9 6 2 2 1 VIIMEISET POISTOT SAMALLA LEVITYSKERRALLA KAHTA ERILAISTA VAHAA AJONEUVOSI PINTAAN TUPLAVAHA SOVELTUU MAALI-, MUOVI-, LASIJA METALLIPINNOILLE 03-53 400 53 Ghostwash.com Automaattivaihteistojen erikoisliike Hiihtotie 7 B, 01280 VANTAA Puh. TRADEPARTS.INFO Rapakontie, 49480 SUMMA, Avoinna ma-pe 8.30-17.00. Näin säilytetään V8-moottorin ilme ja äkkiä katsoen konehuone näyttää vakiolta jenkkiautolta. Sähkömoottori asennetaan lohkon sisään ja kaikki kaapeloinnit kulkevat sylinterikansien ja imusarjan alla piilossa. 25,80,F262-1 IKKUNAHARJA SARJA CHEVY TRUCK 1951-55 ................................. • Meillä on myös muita autonsisustustarvikkeita. 8,80,102.00190 JARRUPALA AMC 67-7MOPAR 68-69. • Vinyylikatot, rättikatot ja tarvikkeet. 199,FORD CT15-WH/PC239/26SP RÄTTIKATTO GALAXIE/MERCURY 1967-68 VALK. Sarja sisältää kaikki asennukseen tarvittavat osat. MUO 199,FDU-15220-GT SUMUVALO MUSTANG 1964-68 1KPL SD .....................................11,C5ZZ-7613208-C LISTA KYNNYS MUSTANG 1964-68 AVO RH/LH 1KPL ....... Muutossarjoja löytyy kaikkina tuttuina moottoreina pikkulohko-Chevystä 426 Hemiin. E-Crate moottori KUVAT: WWW.WEBBMOTORWORKS.COM. 09-302847 / 050-3305780, fax 09-3401073 e-mail: jaakko.husso@pp.inet.fi Autoverhoilut kaikkiin USA-autoihin! Automatot, suojamatot brodeerauksella ja tavaratilan matot. • Asennus kuuluu myös meidän palveluun! www.westfix.fi, westfix@netikka.fi Korsnäs Biloch Båtinredning Silverbegsvägen 23, 66200 Korsnäs (06) 364 1406 V O I S I H A N S I TÄ H A R R A S TA A VA I K K A P I T S I N N Y P L ÄY S TÄ Hanki omasi: v8.. 22,50,C9ZZ-6504774-F KEHYS RADION MUSTANG+COUGAR 69-70 OER14482B ..........29,6163BB2-8 JARRUTEHOSTIN CHEVROLET TRUCK 61-63 8” .............................. • Autonsuojapeitteet kaikkiin malleihin. ...............................................29,A1-5473705 J-TEHOSTIN MOPAR B-BODY 71-75 EI P-SYL ............................... Pakettien hinnat vaihtelevat 50-70 000 dollariin. /tilaa Webb Motorworks tarjoaa sähkömoottorin muutossarjoja erikoisella tapaa. 35,80,F610 IKKUNAHARJA SARJA ELITE/TORINO FB/RANCHERO 1972 ........................49,CR1024 TIIVISTE U-KANAALI OVEN LASIN PYSTY ETU GM PICK-U .................... 295,2095609 RELE STARTIN MOPAR A/B-BODY 1962-65 MANUAL TRA .................. 255,TIIVISTEITÄ PW1018 TIIVISTE TUULILASIN 55-59 P-UP EI LISTAA ....................................
PIKKUKAKKONEN PIKKUKAKKONEN PIKKUKAKKONEN PIKKUKAKKONEN PIKKUKAKKONEN PIKKUKAKKONEN PIKKUKAKKONEN PIKKUKAKKONEN PIKKUKAKKONEN PIKKUKAKKONEN PIKKUKAKKONEN PIKKUKAKKONEN PIKKUKAKKONEN PIKKUKAKKONEN PIKKUKAKKONEN PIKKUKAKKONEN PIKKUKAKKONEN PIKKUKAKKONEN PIKKUKAKKONEN PIKKUKAKKONEN Juha Tynjä on kiireettä ja kaikessa rauhassa parannellut valkoisen Chevynsä aina vain parempiin varttimailin vetoihin, eikä panostus ole mennyt hukkaan. TEKSTI JA KUVAT HEIKKI MALINEN ”Nykyisellään moottorin kahta viinakaasaria ruokitaan RE85-polttoaineella.” 26 V8-MAGAZINE Chevrolet Chevy II Nova 400 2d Hardtop 1963
Chevy oli ollut netissä pidempään myytävänä ja hän oli koko kesän vahtinut autoa. Chevyhän oli kuitenkin jo viisi vuotta aikaisemmin ollut niin kiinnostava, että se herätti kuvaajan mielenkiinnon. Kentällä löytyy tilaa ja lääniä vaikka muille jakaa, etenkin varhain aamulla ennen suurinta yleisöryntäystä ja päivän varsinaisen ohjelman käynnistymistä. Tuossa vaiheessa Juha kuulosti empiväiseltä ja ilmoitti lopulta, että eihän auto ole oikein valmis ja mielessä on vielä suunnitelmia sen paranteluun. PIKKUKAKKONEN PIKKUKAKKONEN PIKKUKAKKONEN PIKKUKAKKONEN PIKKUKAKKONEN PIKKUKAKKONEN PIKKUKAKKONEN PIKKUKAKKONEN PIKKUKAKKONEN PIKKUKAKKONEN PIKKUKAKKONEN PIKKUKAKKONEN PIKKUKAKKONEN PIKKUKAKKONEN PIKKUKAKKONEN PIKKUKAKKONEN PIKKUKAKKONEN PIKKUKAKKONEN PIKKUKAKKONEN E nsimmäinen kerran kohtasin Chevyn Vesivehmaalla viitisen vuotta takaperin. Kompakti kokoluokka Kuvauksen yhteydessä Juha alkoi kertoa, mitä kaikkea hän on ensikohtaamisen jälkeen autoonsa tehnyt. V8-MAGAZINE 27. . Loppukaudesta 2020 Juha viimein ilmoitti, että ensi kesänä voitaisiin tehdä pitkään himoitsemasi juttu. Juha haki auton elokuun lopulla 2014 Imatran takaa Puntalasta. Juhan luettelemana paljastui ainakin seuraavaa: kone on uusi, samoin turvakaaret, pitkälti uusi alusta ja perä. Mutta kuten tiedetään, omistajan silmin katsottuna autot eivät juuri koskaan ole täysin valmiita. Vuosimalli 1963 on vasta toinen Chevy ”Kakkosen” elämänkaaressa ja vuotta aikaisempaan sekä kahteen jälkimmäiseen Chevrolet Chevy II suunnitteltiin 60-luvun alussa kompaktiin pikkuautoille tarkoitettuun kokoluokkaan. Elokuun lopulla Juha viimein päätti hakea auton itselleen. Juha on sanojensa mukainen mies, ja pakkasin kameran linsseineen matkaan 2021 heinäkuun viimeisenä viikonloppuna. Eipä tuosta enää enempiä irtoa, ellei sitten jossain vaiheessa tule eteen moottorin vaihto. Lisäksi Juha mainitsi auton nyt olevan siinä muodossa, mihin se saakin jäädä. Kuvauspaikaksi oli sovittu Hyvinkään Lentokenttä ja siellä järjestetty Street Slide -tapahtuma. Ja kyseessä ei ollutkaan ihan lyhyt lista. Valkoinen Chevy tupsahteli eri katuautotapahtumissa vastaan ja jatkoin sitkeään tahtiin utelua, olisiko Chevy kuvausvalmis. Kyselin omistaja Juha Tynjältä lupaa tehdä autosta juttua Veekasiin
verrattuna vain listoissa on pientä eroa. Eikä tätä moottoria ole tarvinnut avata 11 vuoteen. Tämä edusti eräänlaista virstanpylvästä olemalla ensimmäinen nelosmoottorilla tarjottu Chevrolet sitten toisen maailmansodan. Näiden väliin tarjonnasta löytyi vielä kaksi eri suoraa kuutosta ja yksi 283 cid V8-versio. Tehtaan edellinen nelosmoottorinen automalli oli vuosimallin 1928 Chevrolet National. 28 V8-MAGAZINE. Vasta viime talvena 2020–21 auto maalattiin kattoa lukuun ottamatta Juha Tynjän Chevy Novaa ei ole liiemmin kevennetty ja näin paino asettuu edelleen 1476 kilon kohdalle. ”Eipä tuosta enää enempiä irtoa, ellei sitten jossain vaiheessa tule eteen moottorin vaihto.” Konehuoneesta löytyy öljypohjasta imusarjaan ulottuva Chevyn 355-kuutiotuumainen pikkulohko. Riittävän terävällä moottorilla ja oikein valituilla palikoilla sekä Falconilla että Novalla sai tehtyä paljon kiusaa isolohkomoottorein varustettujen mediumtai full-size -kokoluokkaa edustaneiden autojen seassa. Punainen nappi Grant-ratissa on transbrakea varten. Toisen sukupolven 1966–67 mallit muuttuivat koriltaan teräväpiirteisimmiksi niin edestä kuin takaa ja eroavat selkeästi neljän ensimmäisen vuosimallin autoista. Auton alkuperäiset mittarit ovat täysin toimintakuntoiset ja näiden oheen Juha on lisännyt erilaisia mittareita tarpeen mukaan. Pitkään ei tarvinnut odottaa, kunnes erilaiset moottoripäät havaitsivat kompaktien, pienten ja kevyiden autojen tarjoamat mahdollisuudet. Emoyhtiö General Motors kaipasi pienikokoista perusautoa ilman mitään ihmeellisyyksiä tai maata järisyttäviä moottorivaihtoehtoja. . Huolella tehty Juhan omistukseen siirtyessä auto oli peltitöidensä osalta käytännössä valmis, ja myös nykyiset isot pyöräkotelot oli jo rakennettu. Eikä näiden mallien suosio ole sittemmin hälventynyt missään määrin. Chevroletin päällimmäisenä pyrkimyksenä oli tarjota omalle asiakaskunnalleen pitkälti vastaavan kokoinen haastaja hyvän suosion saavuttaneelle Fordin vuonna 1960 esittelemälle ja heti alusta alkaen suoralla 2,4-litraisella kuutoskoneella varustetulle Falconille. Chevy II ensimmäisestä sukupolvesta (1962–65) puhuttaessa vasta vuosimallissa 1965 on erilainen keula ja tuplat takavalot. Halvinta versiota myytiin 2,5-litraisella neloskoneella varustettuna. Vastaavasti Chevy ”Kakkosen” toiseen ääripäähän asettui 327-kuutiotuumainen (5,36 l) veekasi. Kyseessä on amerikkalaisen standardin, silloisen ajattelutavan mukainen kompaktiin pikkuautokokoluokkaan sijoittuva malli, joka suunniteltiin nopeassa tahdissa täyttämään tyhjäksi jäänyt aukko Chevroletin mallistossa
Männät, renkaat, laakerit ja nostajat uusittu sekä lohkon poraus, betonointi ja porttaukset tehty talvella 2011, minkä jälkeen moottori oli ajettu Santalan dynossa ja siihen päälle vielä kaksi kisaa. Auton ulkopuolinen päävirtakatkaisin sijoitettiin oikeaan ja sammutusjärjestelmän katkaisin vasempaan takanurkkaan. Vielä Juhan aikaisista muutoksista mainittakoon lasikuidusta valmistetut konepelti ja etulokarit. V8-MAGAZINE 29. Ensimmäinen omistaja oli Mikkelin suunnalla asuva edellä mainittu Mikko Saarinen. Auton nykypainoksi Juha mainitsee 1476 kiloa ja riisuttuna se todennäköisesti kulkisi kovempaakin, mutta olisiko kokonaisuus sitten enää näin puhuttelevan siisti paketti. . Juuri tuon turvakaariprojektin yhteydessä pellit olivat ottaneet hiukka itseensä eli oven takaa ohuet kylkipellit olivat pullistuneet ulospäin, mutta nämä saatiin takaisin muotoonsa lokasuojan kohdilta painamalla. uudestaan. Ohjelmaan oli kuulunut peltipuhtaaksi puhaltaminen, kaikki mahdolliset peltien korjaukset ja paljon muuta. Vuonna 2017 Juhan toteuttaman turvakaariurakan yhteydessä joitain rungon ja korin jäykkyyteen vaikuttavia takaosan palkkeja oli muutettu. Aiemmin ne olivat jonkin verran ulospäin pullistetut ja ehkä aikaisemman ruotsalaisomistajan Vuonna 2017 uusittujen turvakaarien myötä Novan sallitaan kulkevan aina 8,5 sekunnin tuloksiin asti. Moottori Chevroletin 355 cid pikkulohko imusarjasta öljypohjaan. Varhaisemmasta historiasta tiedetään, että Chevyn hakivat Ruotsista Suomeen Mikko Saarinen ja Simo Niiva vuonna 1998. Santalan dynossa mitattu 642 hv vuonna 2011. Täysin valmiiksi, rekisteriin ja uusittuun valkoiseen kuosiinsa Juho sai auton vasta keväällä 2009. Tekniikka 1963 Chevrolet Chevy II Nova 400 2d Hardtop Alun perin 6-sylinterinen moottori, kovalla laatikolla ja 10-pulttisella 8.2 perällä. Auto on katsastettu mukaan lukien kaikki muutokset, syksyllä 2020 Autopeltiseppä Sairola oikoi kyljet, maalasi auton ja istutti takaluukun paikoilleen, puskurit on uusittu, Pro Street Ky:ltä saatu teknistä apua ja suurin kiitos kuuluu Virenojan Moottorikerholle. ilin veivit ARP:n L-19 pultein, Rossin kevyet pattimännät molyrenkain, puristukset noin 12,5:1, Milodon loiskelevy ja scrapper, Melling Select +10% volyymin öljypumppu, Moroson syvä öljypohja, Tomi Rantakarin porttaamat AFR-eliminator 210 kannet, ARP:n pinnapultit kansissa, Kupariset monilevy kansipahvit, Cranen nokka, ketjujakopää rullapäittäislaakerein, Comp Cams mekaaniset rullanostajat, Pro-työntötangot sekä rosterikeinut, alumiiniset tukitangot keinuilla, alumiiniset venttiilikopat, Tomi Rantakarin suunnittelema ja WD Steelworksin valmistama tunnel ram -imusarja. Voimansiirto ja alusta PTC 8-tuuman mittatilaus 6 000 rpm stall turbiini, vaihteisto Simuna TH-350 manuaalikoneistolla, Ultra Bell SFI-hyväksytty turbiinikotelo, 4-tuumainen alumiinikardaani, kromimoly yoke, Strangen 9-tuumainen perä 4,56:1 välityksin, Pro HD Ultra alumiini case, 35-rihlaiset vetoakselit, Weld-vanteet edessä 3,5 ja takana 10 tuumaa, Hoosier-renkaat edessä 25x3,5-15” ja takana 14,5x28-15”, Doug Headers 2 tuuman pakosarjat, Wilwood-levyjarrut, Aeromotive 1000 bensapumppukamat, polttoaine RE85, edessä Konin kahteen suuntaan säädettävät iskarit, takana Competition Engineering iskarit ja kallistuksen vakaaja, AutoMeter-lisämittarit, JAZ-penkit, Cheetah-shifteri, 8.5 sekunnin aikoihin hyväksytyt kaaret, konepelti ja etulokarit lasikuitua, muutoin täysin peltiauto ja ikkunat lasia, Sparco-sammutusjärjestelmä, kaikki letkut ja liittimet mallia AN, JAZ-turvatankki. Hänen jäljiltään auto siirtyi 2002 Puntalaan, jossa tuore omistaja Juho Suominen pisti auton osiksi ja rakenteli sitä seuraavat seitsemän vuotta. Uusituotanto 1/2 betonoitu lohko 4,030” porauksella, ARP:n pinnapultit runkopukeissa, Eaglen takoakseli 3,48” iskulla, ATI:n Super Damper, H-pro. Sen verran Juha tietää, että molemmat kyljet oli vaihdettu Suomeen tulon jälkeen. Samassa yhteydessä takakyljet ja takaluukun reunat korjattiin
Ruotsista Suomeen muuton jälkeen Novaan tehtiin paljon peltien korjauksia. Nykyisellään moottorin kahta viinakaasaria ruokitaan RE85-polttoaineella. Juhan aikana auton, tai pikemminkin moottorin, erikoisempiin muutoksiin kuuluu käytössä olevan menoveden muuttaminen 2019–20 talvella bensasta viinakäyttöiseksi. RE85-polttoaine laskee vähän tehoja, mutta on hinnaltaan pikkaisen halvempaa ja siten sillä voi ajella muuallakin kuin vain varttimaililla. Poikkeuksellisen tyytyväisen miehen puheelta kuulostaa, kun Juha paljastaa moottorinsa olleen kasassa aina vuodesta 2011 alkaen. silmissä enemmän kisahenkiset. Ravistusta ei huomannut kuin vedon jarrutuksessa, mutta sitten olikin jo myöhäistä; maalissa varvikellossa on 8 200 rpm. Moottorin jatkona on kahdeksan tuumainen PTC:n turbiini, jossa kampiakselin päähän menevä ”ohjainnappula” on kierteellä oleva holkki. Kivinummen Antti korjasi laatikon, keksi pulman ja lukitus saatiin kuntoon eikä enää ongelmia ole ollut. 30 V8-MAGAZINE. Tällä kompensoidaan eripaksuisia vaihteiston ja moottorin välilevyjä, ja saadaan sisäänmenoakseli aina täydelle spoorille. . Imusarja on vaihtunut sitten RauProjektivai heita Projektivai heita Tässä ollaan ajassa kaukana takanapäin. Sunocon kilpabensalla Pikkukakkosta ajettiin pitkään ja yhdessä välissä käytössä oli ollut hinnaltaan paljon halvempi lentokonebensa. Hiekkapuhallus se on kivaa hommaa. Vaihdelaatikoita Juhan käytössä meni aluksi parikin. Aikaisemmin kyseinen moottori palveli parin vuoden verran Porin suunnalla katukisakäytössä erään 1965 Chevellen konehuoneessa. Juha kehuu auton osoittautuneen niin hyväksi, että hänen ei ole tarvinnut muuta kuin muokata Chevyä entistäkin mieleisempään suuntaan. Pätevä pikkulohko Pikkukakkoseensa sopivan moottorin Juha haki Raumalla asuvalta Antti Hautamäeltä, ja aiemmin se oli ollut Vesalaisen Mikkolalla. Moottorille ei ole tarvinnut sen jälkeen tehdä muuta kuin käyttää kannet irti ihan vain tarkistusta varten. 355-kuutiotuumainen pikkulohko tunnettiin tietyissä piireissä ja Juhan kaveri Tumppi oli hyvinkin tuttu voimanlähteen saloista. Keskitysholkki oli päässyt kiertymään auki ja se meni kampuran koloon sisään sillä seurauksella, että turbiini/vetolevypaketti ravisti laatikon rikki. Voimansiirron puolella Strangen 9-tuumainen Pro HD Ultra alumiinicase ja 35-rihlaisin vetarein varustettu perä on pysynyt hyvin nipussa. Koneen pitäisi edelleen toimia moitteettomasti myös pumppubensalla. Mutta ei mitään hyvää ilman jotain huonoa. Kilpabensan ominaisuuksien kanssa Juhan mielestä oli melko lailla tyhmää polttoaineen säilyvyyteen liittyvä jatkuva tankin täyttäminen ja tyhjentäminen. Omistajan painava äänensävy kertoo, ettei moottorin hyvyydestä jäänyt epäilyksen häivääkään
Eri renkaiden kokoja on niitäkin vaihdeltu lähinnä kokeilumielessä, kun renkaita vaihtamalla on yritetty paikata joitain puutteita tai moottorin puutumista. Hiukan rengaspaineita pudottamalla auto alkoi toimia ihan eri malliin. Renkaita ja vanteita Juha on vaihtanut auton alle pariinkin otteeseen. Yksi Juhan spekulaatioista liittyy siihen, että autossa pitäisi nykyisellään ehkä olla tiuhempi perä ja korkeammalla kiinni ottava turbiini. Kunnollisia turvavöitä autossa ei ostohetkellä ollut, mutta nyt on. Nykyinen vaihteisto on Simuna TH-350-automaatti manuaalikoneistolla. Parhaimmillaan Juhan moottorilla oli edellinen omistaja kellottanut vuonna 2011 katuautojen C-ryhmässä 9,8 sekunnin tuloksen varttimaililla. Juha on ollut tyytyväinen Pikkukakkoseensa, mutta ei yhtä Chevyä ilman toista. ”Liian alhaisten rengaspaineiden jäljiltä tunto on ollut lähinnä sitä kuin olisi ajellut pelkillä vanteilla ja siinä vaiheessa Chevylle ei enää ole tahtonut latu riittää.” Novan ulkokuoren valkoinen väritys, kattoa lukuun ottamatta, uusittiin talvella 2020–21. Edessä mennään 25x3,5-15 Hoosiereilla. Impalan moottorin Juha kertoo heräävän heti 3 000 rpm jälkeen. Varttimaililla Novan Weldvanteiden ympärillä takana kontaktista radan pintaan vastaavat Hoosierin 14,5x28-15 pitokumit. Nykyisellään Impala liikkuu hulppean kokoisella mekaanisella ahtimella piristettynä. Tehojen osalta voidaan kertoa, että jo vuonna 2011 moottorista puristettiin ”Sämpy” Santalan dynossa maireat 642 hv lukemat. Liian alhaisten rengaspaineiden jäljiltä tunto on ollut lähinnä sitä kuin olisi ajellut pelkillä vanteilla ja siinä vaiheessa Chevylle ei enää ole tahtonut latu riittää. Kaikki Chevyn alkuperäiset mittarit toimivat myös edelleen. Nykyisellään edestä löytyvät 3,5 tuuman ja takaa 10 tuuman levyiset Weld-vanteet. Siinä sitä on kuskilla riittänyt spekuloimista syihin ja seurauksiin. Näin hänellä onkin joskus pyörinyt mielessään, oliko auton omistaneella Mikko Saarisella ollut yhteisiä kuvioita kaksikon kanssa. Hyvänä muistutuksena asiasta hän mainitsee rekisteriotteesta löytyvän kaikki autoon tehdyt muutokset, kuten turvakaaret, takalokasuojien muutokset, kallistuksenvakaajat ja CalTracsit. Juha osti auton 502-kuutiotumaisella vapaasti hengittävällä isolohko moottorilla. Osa lisämittareista oli jo valmiina paikoillaan, mutta näitä on sittemmin lisäilty aina tarpeen tullen. Kaikkein parhaimmat tulokset Juha on Chevyllä saavuttanut Kauhavalla ja Motoparkissa. Hän on tyhjennellyt renkaitaan aina sitä mukaa kun on tuntunut, että pitoa ei enää ole löytynyt ja silloin on menty lukemiin 0,7 kiloa. Hyvinkäällä Chevyn paras aika oli tullut huonolla loppunopeudella ja paras loppunopeus puolestaan huonolla ajalla. JW Performancen Ultra Bell SFI-hyväksytty bellhousingin puolestaan luvataan kestävän 850 hv tehot. Vertailussa pikkulohkoon ei löydy juuri mitään samanlaista. Liimaradalla parhaimmillaan kellot ovat pysähtyneet 10,5 s aikaan loppunopeudella 206 km/h. Hyvät palikat Koneen ja vaihteiston välistä löytyy PTC:n 8-tuumainen 6 000 rpm turbiini, ja yllättävän hyvin auto on tälläkin mennyt kadulla. Ahdetun isolohkon väännössä, kun vaan on sitä jotain. Juha on vahvasti sitä mieltä, että hänen Pikkukakkonen on edelleen kadulla ajettavissa oleva katuauto. Juha paljastaa omista renkaistaan sen verran, että hän on ajanut kilon paineilla. V8-MAGAZINE 31. Silloin rengas on ottanut rataan koko pinnan leveydeltä ja renkaat eivät ole ole silloin pahemmin rypistyneet sivusta katsottuna. Pitävällä radalla Juha voi laittaa transbrakeen 5 800 rpm ja silloin Chevy oikein jytkäisee liikkeelle. Väriltään Juhan Chevy oli Mikkelin aikoina hyvin lähellä saman vihreä kuin Pöntinen & Räihän Chevy ”Kakkonen”. Hänen harrastetallistaan löytyy nykyisellään myös Jussilan Timon vuosikausia palvellut 1965 Impala. Onhan moottori aikaisemmin ollut kiinni kevyemmässä autossa. Mutta kuten Amerikassa on usein hoettu, more is enough, eli enempi on parempi. Esimerkiksi Malmin radalla hän on aina joutunut lähtemään nollasta ja moottori ei ole näin tahtonut herätä kunnon laukkaan. man aikojen ja nykyisellään moottorin päältä löytyy Tomi Rantakarin suunnittelema ja Loviisassa majapaikkaansa pitävän WD Steelworksin valmistama tunnel ram -imusarja. Sisusta on pysynyt samassa kunnossa koko Juhan omistusajan, lukuun ottamatta etupenkkien vaihtumista matalista kuppipenkeistä nykyisiin JAZ-penkkeihin
Ajan hengen vaikutusta ei voinut välttää. KUUTIOTUUMASTA TOIMEEN! Las Vegasin laajennetun messukeskuksen tiloissa koettiin jälleen silmittömän jännittäviä hetkiä. Legacy EV esitteli 1971 Chevrolet C10:n Ajan hengen vaikutusta ei voinut välttää. TEKSTI JA KUVAT JAMES MAXWELL Kaikkien neljän SEMA-messupäivän aikana esiteltiin driftaamista sekä perinteisiä burnouteja! Fordin Mustangit tekivät kunniakkaasti asiansa, mutta tämä nelivetoinen uusi Bronco viihdytti yleisöä kaikessa loistossaan kenties eniten. Muutos sisälsi Legacy 3.1 -järjestelmän: kaksi Hyper9korkeajännitesähkömoottoria, Teslan akkumoduulit sekä Thunderstruck-akunhallintajärjestelmän. Legacy EV esitteli 1971 Chevrolet C10:n 32 V8-MAGAZINE SEMA Show 2021, Las Vegas. Legacy EV esitteli 1971 Chevrolet C10:n konvertoituna sähköautoksi. Yksi välivuosi kasvatti tarjonnan ja kiinnostuksen ennätyslukemiin. Voima välittyy tiehen Torque Trends -automaattivaihteiston, 12-pulttisen perän ja American Racingin 20-tuumaisten Salt Flats -suola-aavikkorenkaiden kautta tiehen. Ajan hengen vaikutusta ei voinut välttää
Tänä vuonna paikalla vieraili yli 100 000 ihmistä, mikä saattaa kuulostaa hieman vähäiseltä verrattuna pandemiaa edeltävään aikaan, mutta kun otetaan huomioon lisälattiapinta-ala sekä pitkä kävelymatka uuteen West Halliin, osaa tarkastella asiaa uudesta näkökulmasta. Huikea luku joka tapauksessa, kun vielä muistetaan, ettei kyseessä ole yleisötapahtuma vaan alan ammattilaisille tarkoitettu ”tapaaminen”. marraskuuta 2022. Alex Taylor esitteli Isky Racing Cams’in osastolla huikeaa 1XX Proof -nimistä '55 Chevyä, jolla on kiihdytetty 7,40 sekuntiin varttimaililla, loppunopeuden ollessa yli 305 km/h. V8-MAGAZINE 33. Se takaa LVCC säilymisen yhtenä maailman vilkkaimmista näyttelykeskuksista. www.semashow.com Las Vegas Convention Center teki valtavan laajennuksen, West Hall, joka näkyy kauas Stripille asti. Moottorina pauhaa 509 cid turboahdettu isolohko. SEMA Showssa on arviolta 36 kilometriä näyttelysaarekkeita, käytäviä, kävelyteitä ja liukuportaita, joten show-kokemus on sellainen, joka jokaisen pitäisi ehdottomasti kokea. SEMA oli täynnä optimismia ja mahtavaa verkostoitumista, autoihin liittyviä keskusteluja sekä jokaisessa kulmassa tapahtuvaa toimintaa – tiesitkö muuten, että SEMA Showssa on sisätilaa noin 427 354 m 2 sekä ulkotilaa vastaavasti noin 204 386 m 2 ! Ensi vuoden näyttely järjestetään 2.–5. Suuremmat tilat ja uusi läntinen näyttelyhalli terästivät SEMA Show’ta entisestään. Vaikka sieltä täältä puuttuikin muutamia osastoja ja näyttelykohteita, SEMA oli pääosin aivan edellisvuosien tapaan täynnä upeita autoja, kuumia uusia tuotteita, hyvännäköisiä esittelijäleidejä sekä runsaasti kimallusta kaikkialla, mihin silmänsä asetti. Ja ellei ole mahdollisuutta olla paikalla kaikkia neljää päivää, jää takuuvarmasti paitsi monista esityksistä ja tarjouksista. Jotkut asiat eivät vain koskaan mene pois muodista! Tietyissä osissa esittelyalueita oli nykytyyliin sähköautoja, mutta onneksi polttomoottorit elävät ja voivat hyvin kaikessa SEMA:aan liittyvässä, mukaan lukien hot rodit, muskeliautot, pickupit, maasturit, kilpurit, GM:n, Fordin ja Moparin tuotteet, vanhat mallit sekä yksittäiset konseptiautot. KUUTIOTUUMASTA TOIMEEN! K oska SEMA Show’ta ei kyetty vuonna 2020 sattuneesta syystä järjestämään, autoteollisuuden jälkimarkkinat olivat äärimmäisen innoissaan tämän vuoden tapahtumasta. Las Vegasin kongressikeskuksen suuren laajennusosan eli uuden, supernykyaikaisen West Hallin myötä SEMA:sta muodostui tällä kertaa suurempi kuin koskaan aiemmin
KILPA-AUTOJA NÄYTTEILLÄ 34 V8-MAGAZINE. SEMA Showssa ei todellakaan esiintynyt pulaa kiihdytyskalustosta! Nelinkertaisen NHRA-mestarin, Erica Endersin Pro Stock Camaro juontuu Elite Motorsportsin leiristä, ja Don Shumacher Racingin NHRA-tuplamestari Matt Haganin Funny Car kulkee Mopar Direct Connection -tuella. Suuri uutinen kuultiin, kun Stellantis ilmoitti vuonna 1987 poistuneen Direct Connection -brändin suorittavan paluun; nimenähän oli tässä välillä Mopar Performance. Kovasti suosittua vintage dragsiä edusti Dave ja Linda Houghin ”Nanook” Fuel Altered. Vapaasti hengittävästä isolohkosta riistetään hurjat 1 004 hevosvoimaa – vieläpä 93-oktaanisella bensiinillä. Autokonserni Stellantis oli Mopar-osastoineen tuttuun tapaan paikalla. Chevroletin ja Hooniganin ensimmäisenä yhteistyökohteena on kolmannen sukupolven 1988 Camaro -projektiauto varustettuna tuliterällä ZZ632 crate-moottorilla. Kuvassa pieni osa valmistajan tarjoamista herkuista nykyaikaisten Mopar-muskeliautojen ostajille. Autossa on Heidts-jousitus, Baer-jarrut, 4-vaihteinen Jerico-vaihteisto sekä American Racingin F503-vanteet
Trad Ronfeldt rakensi kuvan 1951 Chevrolet 3100 pickupin räätälintyönä WD40:lle. Yksilön valkoisille vanteille oli kietaistu Michelinin renkaat. Tuotto menee SEMA Cares -hyväntekeväisyysjärjestölle. Sen konehuoneessa lymyää 383-kuutiotuumainen Chevroletin stroukattu pikkulohko-V8. Kun 3,0-litraisen ahtimen ahtopaine oli 1,03 bar, moottori väänsi jarrupenkissä 1 288 Nm ja pusersi 1 000 hevosvoimaa. Messukeskuksen ulkopuolella oli esillä tämän kaksisävysinisen Ford Mk II:n kaltaista silmänruokaa. Kuvan 1974-mallinen syntyi Cool Hand Customsissa, ja sen tekniikka päivitettiin Gen III Hemillä. Maalipinta edustaa taidokkaasti toteutettua patinaa, ja sisätiloissa on nahkaverhoillut istuimet. Autossa on joka kulmassa Ridetechin säädettävät coil overit, täysimittainen turvakehikko sekä nahkaverhoilu. Plymouth Dusterista on tullut yhä suositumpi valinta rakentajien keskuudessa. Hellrunner-niminen 1973 Plymouth Roadrunner rakensi Jems Classics ja auto on nykyään varustettu Moparin crate-Hemi-V8:lla, Strange Engineeringin S-trac-erillistakajousituksella sekä C5 Corvetten takarungolla. Trucki debytoi kuluvan vuoden SEMA Showssa. V8-MAGAZINE 35. Ford Motor Company oli SEMA:ssa tänä vuonna todella hyvin edustettuna. Kori on mahdollisimman alkuperäinen, juuri niin kuin äiti Mopar tarkoitti... Autossa on erikoisvalmisteinen lava sekä takana kaksi akselia. Yksilö tullaan myymään alkuvuodesta 2022 nettiosoitteessa www.bringatrailer.com
36 V8-MAGAZINE. Sen erityispiirteisiin lukeutuvat modernin ilmeen tuova liimatuulilasi, upotetut, korin värisiksi maalatut etuja takapuskurit, merkkien poisto... Jep: kyllä siellä on moottorikin – GM:n LS3 V8 Holley Sniperpolttoaineen ruiskutuksella. Vintage-avolavat ovat suosittuja rakennuskohteita. Tämä '59 Chevrolet Apache saapui näytteille Luis Mirandan pajalta Floridasta. Lahjakkaan taiteilijan, Tom Fritzin, viimeisin työ oli komeasti esillä SEMA:n Art Walk -osastolla. Nimi juontuu autoon konvertoidusta äänettömästä sähkömoottorista. Alusta on peräisin ylellisestä, pistokeladattavasta Karma Revero hybridi-sedanista, ja hiilikuituisen etupellin alla on kaiken varalta turboahdettu 3-sylinterinen BMW-moottori. Vanhoista tutuista töistä sai tapahtumassa ostaa printtejä. Alun pitäen ruosteinen 1963 Buick Electra 225 on James Marsdenin ainutlaatuinen cruiseri nimeltään Peaceful
Autossa on Fikse-vanteet, ja takaloksuja on levitetty rajusti, jotta takapyörät mahtuvat pyörimään. Ilmanvaihtoaukot ovat toimivia! Katon madalluksen yhteydessä A-pilareiden kallistuskulmaa muutettiin. Vaikka jotkut saattavat kyseenalaistaa tämän 1971 Camaro Rally Sportin ilmanvirtausta rajoittavan jäähdytinsäleikön, Eddie Motorsports’in Ed Borges teki kaikkensa luodessaan Pro Touring -tyylisen toisen sukupolven F-Body-yksilönsä. Teräksisen, 2-tuumaisen Cowl Induction -konepellin alla väijyy ZZ502 crate-moottori varustettuna Holleyn 750 cfm -tuplapumpulla, eli kyseessä on läpikotaisin vanhan koulukunnan toteutus. Kuvan yksilö sai Willie B:ltä ainutlaatuisen ”Project Sick Six Six” -käsittelyn, johon sisältyvät Heidts’in keulan erillisjousitus sekä ja Pro-G:n valmistama erillisjousitettu takajousitus. PPG:n Citrus Green Metallic -metallivärillä maalattu Camaro on sekä äänekäs että huomiota herättävä. Vanteet ovat etuja taka-akselilla eri kokoiset, 20ja 21-tuumaiset. Varsinaisia työtunteja kului noin 1 671, joista lähes 300 käytettiin maalaamiseen! Brad ja Doug DeBerti North Carolinasta rakensivat HP Tuners’in avustuksella viattoman näköisestä 1965 Chevrolet C10 pickupista C10Slayer-nimisen 6-pyöräisen ajoneuvon. Halkaisijaltaan 20-tuumaiset koneistetut Govad Wheels -vanteet antavat autolle hyvin ”Hot Wheels-mäisen” ulkonäön. 1 000-hevosvoimaisen LSX 376 -moottorin (Whipple-remmiahdin ja 12 suuttimen EFI) teho välittyy molemmille taka-akseleille, ja tällä laitteella tehdään takuuvarmasti pähkähulluja burnouteja vuoden 2022 Hot Rod Power Tourilla! 1966-67 Chargereita näkee harvemmin rakennettuina. Auto on maalattu Sherwin Williamsin Torch Red -punaiseksi, ja siinä on hiilikuituiset etuja takaspoilerit. Avolavassa on kaksi customoitua taka-akselia, jotka liitettiin varta vasten rakennettuun 2x4-tuumaiseen alustaan. V8-MAGAZINE 37. Nykyisin Charger on vakavasti otettava katseenvangitsija 3,5 vuotta kestäneiden muutostöiden ansiosta. Rakentaminen vei pari vuotta ja auto debytoi nyt SEMA:ssa. Alla vierivät 8,5 ja 10 tuuman levyiset, halkaisijaltaan 18-tuumaiset Boze Tach -vanteet. Extreme Auto Restoration rakensi kuvan '69 RS Camaro -ragtopin. Two Guys Garagen rakentamaa yksilöä pidettiin yhdeksän vuoden rakentamisen alkuvaiheessa ”rumana ankanpoikasena”
No, alla ovat 24-tuumaiset, leveydeltään 10-tuumaiset kullatut Daytonit. RTech Fabrications’in luoma The Bulldog on jotain, jollaista Chevroletilla ei koskaan ollut tarjota! Auto perustuu ison C50-sarjan Chevrolet kuorma-auton runkoon. 3,75 tuuman korkuinen kaasutin on tilavuudeltaan 650 cfm, ja se sopii kaikkiin 4150 ja 4500 koon laipoilla varustettuihin imusarjoihin ilman sovitinlevyä. Teemana on jättikokoinen K5 Blazer, johon monet komponenteista valmistettiin räätälintyönä, mukaan lukien takalokasuojien reunalistat, jotka muotoiltiin uudelleen etulokasuojien reunalistoista. Rakentamisesta vastasi Extreme Auto Restorations Georgiasta. Edelbrock on nykyisin Edelbrock Group, johon kuuluvat Comp Cams, FAST (Fuel, Air, Spark, Technology), TCI sekä Russell. Virheetön kori maalattiin Sherwin Williamsin Untra 7000 Velvet Red Pearl -helmiäispunaisella, jonka lisäksi kaikki listat joko kullattiin tai kromattiin. Ohjaus päivitettiin hammastankotyyppiseksi, ja siihen ympättiin räätälöity sähköinen ohjaustehostin. Teho löytyy 427 cid LSX crate-moottorista, joka on varustettu Fuel Techin FT6000-polttoaineen ruiskutusjärjestelmällä. Potkua saadaan isosta 5,9-litraisesta Cumminsin rivikuutos-turbodieselistä. Kookkaat Curtis Speed Equipment -vanteet varustettuina punakylkiviivaisin Nitto NT05 -renkain ovat tässä Flat Out Autos -yhtiön rakentamassa '67 Corvettessa ensimmäisiä pikku vihjeitä siitä, ettei kyseessä ole mikään entisöity stocker! Autossa on Coffman-alusta C6 Corvetten jousituskomponentein, sekä nykyaikaista 5,7 litran V8-paukkua, jota täydentää nostalginen LS Classics Tri-Power -imusarja sekä ja vanhoja isolohkokasin venttiilikoppia. 38 V8-MAGAZINE. Perinteinen 1971 Impala Convertible rakennettiin 22 kuukaudessa. Äskettäin lanseerattu VRS-4150 Race and Performance Carburetor -kaasutin käy suoraan korvaamaan Holley-kaasuttimet nykyajan kohennuksin. Entäpä vannekoko. Tehdasilmeen antamiseksi koriväreinä ovat Orca Yellow -keltainen sekä valkoinen, aivan kuten 1967-72 Chevrolet pickupiin tai Blazeriin olisi ollut mahdollista aikoinaan tilata. Lopputuloksena saatiin miellyttävä sekoitus uutta ja vanhaa. Lisäksi Vettessä on Tremecin 6-portainen T56-manuaalivaihteisto sekä takaosan apurunko
Aces Fuel Injectionin Kill Shot on itsesäätyvä polttoaineen ruiskutusjärjestelmä, jossa on 4150-laippa (Holleyn nelikurkkuinen), Boschin laajakaistainen LSU 4.9 -happianturi, kaksivaiheinen FAN-ohjaus ja integroitu sytytyksen ajoituksen ohjaus kelaohjaimella. Chevellen rustasi Mike Goldman Customs Shop. Tyylikkäät etuja takapuskurit antavat sille tasapainoisen ulkonäön. V8-MAGAZINE 39. Kun otetaan 1965 Chevelle ja asennetaan siihen ovelaan tapaan 1966-67 GM:n chopattu Flying Buttress -katto, niin tiedetään tarkasteltavan autoa, johon on uhrattu paljon ajatuksia ja suunnittelua. Ne on suunniteltu akseliin kiinnitetyille keinuvivuille ja 7/16 työntötangoille. Moparien ystäville merkitsi todellista juhlahetkeä Heidts’in julkistaessa taka-akseliston erillisjousituksen 1970-74 Plymouth Barracudaan sekä 1970-74 Dodge Challengeriin. Chevroletilta saa kansia sekä tyhjinä että täydellisinä, valmiiksi koottuina. On epätodennäköistä, että Kaiser Jeepin insinöörit ja suunnittelijat olisivat vuonna 1965 ikinä kuvitelleet, että heidän maasturiinsa sovitettaisiin jonain kauniina päivänä Hemi V8! Oheinen perinteinen Wagoneer oli aikoinaan joka paikan höylä. Kannet on suunniteltu nimenomaan suuria iskutilavuuksia varten. NHRA:n Pro Stock -teknologialla oli paljon tekemistä Chevroletin uusien alumiinisten RX-X Spread Port -isolohkosylinterikansien kanssa, joissa on suorat, hyvin virtaavat kanavat. Saatavana mustana keramiikan värisenä, kultaisena sekä kiiltävänä. Nykymuodossaan se sopii paremmin rata-ajoon. Kyseessä on laadukasta suunnittelua äärimmäisen resto-mod E-Bodyn luomiseksi. Pois tieltä, suuren luokan putkityöt meneillään! Hurja Nova www.jmdtubes.com-osastolla. Mukana seuraa kannettavaan tietokoneeseen syötettävä ohjelmisto
Kyseessä oli eräs ainutlaatuisista ajoneuvoista, jotka osallistuivat auringonlaskun jälkeiseen hauskanpitoon. SEMA Ignited After Party on täynnä autoja ja ihmisiä, musiikkia ja hauskanpitoa. Chris Pulley toi näytille ”Da Short Bus” -nimetyn bussin Teksasin Richmondista. 1957 Ford V500 -koulubussin omistaja rakensi ajoneuvonsa murtaakseen vammaisiin kohdistuvia stereotypioita. 40 V8-MAGAZINE
HARLEY-DAVIDSON EVO SPORTSTER 1200 1996 KUVA JOKE SIMONEN
PLYMOUTH SPORT FURY 1963 KUVA JARMO MARKKANEN
Pitkään taukoa kilpailemisesta pitänyt Robert ”Roope” Lappalainen kilpaili puolet ratakaudesta Juha Liukkosen ’70 1/2 Camarolla. Toisessa lähdössä ykköstilalle vaihtui Jukka Rytiniemi. TEKSTI JA KUVAT HANNELE HATANPÄÄ K isaviikonloppuina ajettiin aina kaksi osakilpailua kussakin luokassa. Kymiringin fi naalilähdöissä lähikisaa tarjosivat Mustang HT:llä Christian Aspenström ja Shelby GT350:llä Jyri Rekonen. Taattua vääntöä koko ratakausi Historic Race Cupissa kilpailtiin kahdeksan osakilpailun täysi ratasarja. Kaikki neljä viikonloppua kamppailtiin eri radoilla: Motopark Virtasalmi, Botniaring Jurva, Ahvenisto Hämeenlinna ja Kymiring Kausala. Haltechin moottorinohjainlaite oli syksyyn saakka läpikäytävänä Australiassa. Roadsport A:ssa Tomi Heinonen sijoittui sarjakolmoseksi BMW 1502:lla. Kahden kauppa V8-Roadsporteissa ’64 Chevrolet Chevy II:lla kilpaileva Jukka Rytiniemi aloitti kisakauden vahvasti kahdella Roadsport V8 -luokan voitolla 29.30.5. Motoparkissa Ari Mikkolan tuodessa ’84 Camaronsa toisena maaliin. V8-MAGAZINE 45 Gulf Historic Race Cup 2021. Jukka Rytikankaan Chevy II:n alkuperäinen 6-kone on vaihtunut 500-hevosvoimaiseen veekasiin ja pari ovea on vähentynyt matkan varrella. Ari Mikkola voitti ensimmäisen lähdön 525-hevosvoimaisella Camarollaan. V8-moottoriset historic-ratakilpurit ylsivät kokonaiskilpailuvoittoihin ja myös V8 Roadsport -luokassa nähtiin vakuuttavaa menoa. Lauantain neljäs, Markus Vuori oli ’89 Mustang GT:llä vuorostaan sunnuntaina kolmas, vaikka ohitustilanteen kosketus Jami Saarnivaaran BMW:n kanssa toikin kisan jälkeistä peltihommaa. Kaasupolkimen toiminnassa oli häiriötä molempina päivinä ja moottorikin putosi välillä tyhjäkäynnille. Historic F/A -luokan sarjakakkonen, Juha Liukkonen oli lyömätön kauden käynnistyessä. Botniaringin kisaviikonlopun helteessä 3.–4.7. Vuoren kausi päättyi kuitenkin Motoparkkiin. Hän ajoi lauantaina kolmanneksi, mutta sunnuntaina kisa keskeytyi tekniikkavikaan. Ahvenistolla Ari Mikkola pääsi Camarolla tasapisteisiin, mutta Kymiringillä Rytikangas ajoi mestariksi. ”Roope” Lappalainen oli ensin kolmas ja sitten neljäs tosin saaden . Lauantaina lähdössä rikkoutunut laturi vahingoitti mahdollisesti moottorinohjainlaitetta
Hän ajoi ruutulipulle ensimmäisenä, mutta aikasakko pudotti hänet luokkansa kakkoseksi ja Falcon-kuljettaja Raimo Kesseli nousi voittajaksi. Snabb sai huonon lähdön ja haki ohitusta Falconilla kilpailevasta Juha Liukkosesta. 30 asteen kuumuus ja +51 celsiusasteinen asvaltti ”sulatti renkaat” normaalia nopeammin kauden puolivälin taittuessa Botniaringillä. Aika-ajojen kolmanneksi nopein V8-kuljettaja, Juha Liukkonen joutui jäämään pois kisalähdöistä Camaron starttikehän irrottua edellisenä päivänä. Toiseksi viimeisestä kurvissa Eerola joutui myöntymään ja Snabb kaasutti ruutulippulle ensimmäisenä. Radalla nähtiin ennennäkemättömiäkin kilpureita. naaliviikonloppuna Kymiringillä. Historic F/A:ssa lauantaina paalupaikalta ’64 Ford Falcon Sprintillä lähtenyt Snabb johti kisaa maaliin saakka. Roope Lappalainen sijoittui lopulta sarjassa kolmanneksi. Kesseli pysyi Falconillaan pitkän matkaa hänen vauhdissaan, mutta moottorin pahenevasta äänestä saattoi radan varreltakin aavistella, että ongelmia on syntymässä. Liukkonen oli luokkansa kakkonen. Petri Rautio ohjasi 5,8-litraisen 928 Porschensa kolmanneksi. Mika Kerojoki kilpaili ensimmäistä kertaa Botniaringillä Ford Falconilla V8-luokassa. Kolmostila meni Jukka Eerolalle. veti jälleen Ahvenistolle eniten kilpa-autoja, osanottajia sekä yleisöä. Hän kuroi lopulta välimatkan umpeen kierros kierrokselta. Kilpureita nähtiin 177 kappaletta ja varikko pullisteli kalustosta. Sunnuntain kisassa Eerola pääsi karkuun. Historic F/A:ssa ennätysmäärä jenkkiautoja Kauden aikana F/A-luokassa kilpaili kahdeksan jenkkiautoa, joista kuusi oli Fordeja ja kaksi Moparia. Motoparkissa ikäkauden F Historic erikoisvakioja GTS -autojen suurimmassa kuutiotilavuusluokassa A:ssa Juha Liukkonen ajoi viikonlopun molempien lähtöjen voittoon ’64 Ford Falconilla Harri Ukkosen tullessa maaliin toisena Plymouth Barracudalla. Rautio oli toinen. Ukkonen oli kolmas. Hän oli ainoa, joka lähti Apparan ensimmäiseen lähtöön normaali renkailla sadekelillä. Jukka Eerola sijoittui toiseksi ja Harri Ukkonen oli lähdön kolmas. Tämäkään ei menoa haitannut vaan voitto tuli molempina päivinä. Hänen ajamansa Ford Falcon debytoi ensimmäistä kertaa V8-luokassa. V8-luokassa käytiin mestaruudesta taistoa vielä syyskuun alussa . USA:n Trans Am -sarjassa ja Camaro Cupissa aiemmin kilpaillut ”Roope” Lappalainen ajoi V8-luokan sarjakolmoseksi Camarolla. Vauhti hiipui, mutta Kesseli pääsi maaliin viidentenä. Juha Liukkonen palasi Camaronsa puikkoihin. Henry Snabb ylsi neljään voittoon kilpaillen kahdessa eri luokassa. Keli oli raskas niin autoille kuin kuljettajille. Aivan kisaviikonlopun alla Falconiin oli asennettu uusi moottori ja se toimi laakista hyvin. Ari Mikkola voitti ensimmäisen koitoksen Camarollaan Jukka Rytiniemen ollessa toinen. kolmossijan oikeuttamat pisteet, sillä sarjan ulkopuolella kilpaillut Mika Kerojoki oli kolmas. Camaro-kuljettaja Juha Räisänen joutui keskeyttämään viikonlopun tekniikkavikaan. Toisessa lähdössä Rytiniemi voitti ja Mikkola keskeytti toiseksi viimeisellä kierroksella. Vuoden päätapahtuma, Historic Grand Race 21.–22.8. Ensimmäisessä lähdössä Jussi Itävuori oli 911 Porschella kolmas, kun taas tuolloin keskeyttämään joutunut Jukka Eerola oli toisen startin kolmas ’65 Shelby GT350:llä. 46 V8-MAGAZINE. . Roadsport A-luokan mestari Jami Saarnivaara kyttää takana BMW 2002:lla ohituspaikkaa. Ari Mikkola onnistui pitämään lopulta Chevy II:lla kierrosennätykseensäkin yltäneen Jukka Rytiniemen takanaan. ”Jopa moottorin lämmöt pysyivät kurissa, vaikka välillä käytiin mittarin mukaan 120 asteessa”, kertoi Henry Snabb kisan jälkeen. Historic Grand Racen ensimmäisessä F/A-luokan mittelössä Ahvenistolla Juha Liukkonen lähti liian hätäisesti matkaan Falconilla Sprintillä saaden 15 sekunnin rangaistuksen varaslähdöstä. Mikkolan kisasaalis oli kaksi kakkostilaa Rytinimen ollessa kahdesti kolmas. Harrasteajoneuvoparkkikin täyttyi entiseen malliin. Sunnuntaina lähdössä oli Eerolan vuoro voittaa
naaleihin mentäessä mestaruuksia oli vielä jaossa Kymiringillä. Paalulta startannut Kesseli piti kuitenkin vauhtia yllä ja oli lopulta toinen. Tulokset nostivat hänet F/A-luokan sarjan kolmannelta sijalta mestaruuteen. Sarjan . Vain osan kautta ajanut Jyri Rekonen oli kolmas Shelby GT 350:llä Liukkosen Falconin antaessa painetta. toric erikoisvakio/GTS -autojen G/A-luokassa ’69 Ford Mustang Bossilla. Belgian Span kuuden tunnin historic-kisan peruunnuttua kotimaan kilpailut alkoivat kiinnostaa. Luokan kakkossijat menivät Marko Kokolle ja kolmossijat Kadett-ohjaaja Jorma Peltokoskelle. Kymriringillä Snabb tehtaili lähes puolentoista sekunnin kaulalla paalupaikan’69 Boss Mustangilla, kun aika-ajojen kakkonen oli H/A-luokassa kilpaileva Mika Mansukoski ’75 Porsche Carrera RS:llä. Raimo Kesseli väläytteli loistosijoituksia Falconilla sijoittuen ratasarjan neljänneksi. Harri Ukkonen ei kilpaillut . naaleissa. Mestaruuteen Shelby-Mustangilla ajanut Eerola oli palkintopallilla jokaisessa kisassa yhtä keskeytystä lukuun ottamatta. Eerola piti 18 vuotta taukoa kilparadoilta, kunnes viime vuonna siirtyi historic-luokaan. Kilpailutilanteessa hän osui Liukkosen Falconin takalokasuojaan ja -vanteeseen, mikä väänsi pyörää siten, että se oli yhden mutterin varassa maaliin tultaessa. Historic Kymi Racen lauantain kilpailussa Raimo Kesseli ajoi ylimääräisen järjestelykierroksen ennen lähtöä, mikä lisäsi loppuaikaan 10 sekuntia sakkoa. Ahvenistolla Snabb oli aika-ajojen ykkönen ja ylivoimaisuus jatkui kilpalähdöissä molempina päivinä. Boss-ylivoimaa Historic G/A:ssa Henry Snabb kilpaili F/A-luokan lisäksi HisBotniaringin ykkönen, Henry Snabb kuroi Falconilla umpeen useiksi sekunneiksi venähtäneen välimatkan Jukka Eerolaan sunnuntain lähdössä. Henry Snabb karkasi kuivalla kelillä muilta Boss Mustangilla. Lauantain kisan nopein kierrosaika oikeutti sunnuntain paalupaikkaan. Jari Tabell kilpaili kahtena viikonloppuna Dodge Dartilla sijoittuen sarjassa viidenneksi. Heikki Välikoski voitti Lotus Cortinalla kaikki F/C-luokkansa kilpalähdöt ja mestaruuden. Jukka Eerola voitti molemmat lähdöt ’65 Shelby Mustangillaan. Kauden viimeisessä G/A:n lähdössä Kesseli oli jälleen kakkonen. Sunnuntaina Kesseli oli toistamiseen toinen. Iiro Mäkinen sai viisi sekuntia reunaviivan ylityksistä lisäaikaan ja oli lopulta kisan kolmas. Sarjan kolmastila oli jo ansaittu. Gulf Historic Race Cup 2021 -pistetaulukko: www.historicrace.fi/cup/ V8-MAGAZINE 47. Ahvenistolla takana väijyvää Barracudaa ajanut Harri Ukkonen oli sarjassa kolmas viidellä palkintosijoituksella. Motoparkissa hän ei ollut mukana vaan voiton vei Marko Kokko Datsun 1800 SSS:llä. Botniaringiltä lähtien Snabb ja Boss kulkivat voitosta voittoon ja sarjamestaruuteen. Liukkonen sijoittui sarjan toiseksi ainoastaan yhdellä pisteellä mestaruuden hävinneenä. Raimo Kesseli ja Camaro SS roikkuivat G/A-luokasta pisimpään kannoilla. Liukkonen ajoi kolmanneksi oudosti käyttäytyneellä autolla. Sarjassa G/A:n toinen oli Marko Kokko Datsunilla ja kolmas Jorma Peltokoski Kadettilla. Span kisakin lopulta toteutui, sillä syys-lokakuun vaihteessa hän yhdessä Raimo Niemen kanssa ajoivat GT350:llä sijoittuen 34. yli 80 kilpailijan joukosta. Snabbin voittaessa luokkansa ’67 SS Camarolla ajanut Raimo Kesseli oli toinen ennen Iiro Mäkisen ’72 BMW 2002:sta
Tänä vuonna Trade Parts saavutti kunnioitettavan 25 vuoden rajapyykin. 48 V8-MAGAZINE Vierailimme Jukka Johansson ja Trade Parts. VARTTIMAILILTA VAUHTIKAUPPIAAKSI Jukka Johanssonin pitkään jenkkiautouraan mahtuu kaksi Stock/Super Stock -ryhmän Suomen mestaruutta ja oman speed shopin perustaminen. TEKSTI JA KUVAT JARMO MARKKANEN Pitkän matkan on JJ kulkenut jenkkiautoilun tiellä mopoikäisen pojan haaveesta alan arvostetuksi ammattilaiseksi
Jukka, Juha Viitala ja Juha Tiili ovat tunteneet toisensa ja rakentaneet jenkkipelejä ennen kuin ajokortti on ollut kenelläkään heistä edes taskussa. Tässä olisi voinut käydä toisinkin. . Se ei ollut olevinaan hyvä ja siitä piti muuttaa moottori ja vaihdelaatikko. Eliminator Racing Kopla Viitala-Tiili-Johansson sai idean, jolla oli kauaskantoiset seuraukset. Annoimme Leppäsen veljeksille tehtäväksi etsiä Amerikasta erikoinen isolohko Mopar tai Ford. H arrastus alkoi, kun Jukan velipoika hommasi ’63 Fairlanen. Olin toki jo vuoden päivät tehnyt pohjaja taustatyötä kaikessa hiljaisuudessa. Sitä vaan teki kaikkea intona, naureskelee JJ. Mestaruus tuli tosi hyvään saumaan, käytännössä samana vuonna kuin . Runsaan kymmenen kisavuoden aikana Jukan ´70 Mercury Cougar Eliminatorille tekemä kehitystyö näkyi huimana tulosparannuksena: ostohetken 11,82 s/182 km/h ajasta nipistettiin yli sekunti pois, 10,78 s/198 km/h. Jukan ensimmäinen myymälä sijaitsi Haminan kerhon tiloissa. Mopot myytiin pois 16-vuotiaana ja sitten piti saada oma auto. – Eikä pidä unohtaa, että olihan meidän neljän vesselin Millennium Tour Amerikkaan vuosituhannen vaihteessa yksi kilpailemisen kohokohtia. Autoa rassattiin 18 ikävuoteen saakka. Vielä silloin ei edes ollut nosturia ja kaikki remontit tehtiin lattialla. rma perustettiin. Hauskaa on, että miehet touhuavat edelleen enemmän tai vähemmän kimpassa, edelleen jenkkiautojen parissa. Eliminator Racingin voitokas ura huipentui kaudella 1996 saavutettuun ensimmäiseen Suomen mestaruuteen. Ilman kaveripiiriä kaikki olisi voinut jäädä tapahtumatta. Alkuperäinen ajatus oli, että teen enemmän osakauppaa, mutta sitten tulikin enemmän korjaamotoiminta mukaan. Meitä oli vajaa kymmenkunta kaveria ja kaikki ruvettiin puuhaamaan innolla uutta kerhoa. Firma syntyy Pari vuotta Jukalla oli jo kytenyt ajatus oman . Silloin myös kerhoajatus nousi pinnalle. – Kaikki halusivat aina jotakin ja niin hommasin heille osia. – Tultiin juuri 18 vuoden ikään ja polte oli kamala, nyt se oma, kunnon jenkki pitää saada. Silloinhan ei tiennyt yhtään mistään yhtään mitään. – Hankittiin neliovinen ’62 Galaxie, joka ei koskaan kylänraittia pidemmälle päässyt. Varastossa tilaa löytyy noin 600 neliötä. – Kisaa seurattiin mukavassa viihteessä ja paluumatkalla päätettiin, että hommataan oma kilpuri! Kilpurin hankinnassa selvisi hauska sattuma näin jälkeen päin. Se oli hienoa aikaa. Omat työt koneistajana loppuivat hieman pahaan aikaan 1991, mutta 1992/93 sain töitä metallimiehenä paikallisesta lasiliikkeestä ja muutama vuosi menikin mukavasti: talvet tehtiin aina töitä ja kesät vaan ajettiin kilpaa. Olen mukana miettimässä asioita, mutta käytännön hommiin ei aika valitettavasti riitä. Jossain vaiheessa mut äänestettiin kerhon puheenjohtajaksi, jota olen ollut tähän päivään asti. Päästä ajamaan lajin kotimaassa ja vielä useampikin kisa. Toiminta on kääntynyt selkeästi pois korjaamotoiminnasta osakauppaan, jonka osuus yrityksen myynnistä on jo 80 prosenttia. Kerhotoiminta saatiin jaloilleen ja Hamina Street Cars perustettiin virallisesti. Elettiin vuotta 1988. Ostin ’65 Mustangin. Tieto ja tunnettuus levisivät mukavasti, mikä auttoi alkua. Siihen aikaan Jukka oli mopoiässä. Miehet päättivät lähteä katsomaan Alastaron kiihdytysradan avajaiskisaa 1990. rman perustamisesta. Sen turneen kyllä muistaa lopun ikää. Ensimmäiset kiihdytyskisat kolmikko seurasi jo 80-luvun alussa Räyskälässä. – Paikka oli aina liian pieni ja tavarat levällään eri paikoissa. Päätettiin pistää vauhtia toimintaan ja niin syntyi Trade Parts 1996. V8-MAGAZINE 49. Perustetaan kerho Samoihin aikoihin osui jo kerran synnytetyn Haminan jenkkiautokerhon alamäki, joka haluttiin pysäyttää. Pikkuhiljaa alkoi kehittyä ajatus, että tarvitaan oma toimiva kerho. Kaikki lämpiää vihreällä energialla, maalämmöllä. Kävi ilmi, että Jim Waldo oli kiinnostunut jo aiemmin Cougarista, ja Mikkosen Pasi antoi vinkin Leppäsille. Kerho elää omaa elämäänsä siinä rinnalla. – Popsia alkoi hiljakseen kiinnostaa enemmän Harrikat ja Viitalan kanssa jatkettiin kahdestaan
Kavereita lähtee, kun sitä vähiten odottaa ja yhtenä hetkenä huomasin olevani ainoa työntekijä. Varaston laajennus Osakauppa kasvoi nopeasti ja painopiste siirtyi siihen. 2007 Jukka alkoi jäädä kokonaan pois korjaamotoiminnan puolelta. Onni on ollut, että asutaan Venäjän naapurissa. Kun kaikki saatiin toimimaan, niin tuli tämä kaikkien tietämä viimeinen vaihe, korona. 1995 Ruotsin Piteåssa suomalaiset putsasivat pöydän Ruotsin mestaruus -kisassa: Pasi Mikkonen kultaa, Uba Wallius hopeaa ja Jukka pronssia. Nyt kun nettikauppa on jo vähän toiminut, niin on taas aika ”räjäyttää” se ja tehdä uusiksi. Jukka nappasi urallaan kaksi Suomen mestaruutta, 1996 ja 2002. Trade Partsin ensimmäinen myymälä sijaitsi Haminan kerhotallissa. Perushuolto on jäänyt jo taka-alalle. Tällä hetkellä Trade Parts työllistää kolme henkeä. Tuli tilaus viikossa, ja huippukohta oli, kun tuli seuraavaksi kaksi. – Nopeasti huomasi, että myynnin kasvattaminen ei ole ainoa autuaaksi tekevä asia. – Mustangit eivät ole niin suuressa roolissa osakaupan puolella kuin ennen ja rinnalle ovat tulleet myös Moparit ja GM-autot. Kun puitteet saatiin kuntoon, lähti toiminta kasvamaan. Jukka otti kolmannen ison stepin ja rakensi lisää varastotilaa nykyisen yhteyteen. rmalta ja siihen täytyy keskittyä satasella, jos mielii tulosta saada. Täällä maaseudulla on paljon vanhoja 80-90-lukujen amerikkalaisia autoja, pitkien etäisyyksien takia. – Se oli pitkä tie. rmaan. Lisää tilaa tarvittiin ja sitä saatiin käyttöön 2002, kun Trade Partsille rakennettiin oma 300 neliön halli, kerhotilan jatkoksi. Meni lähemmäksi kaksi vuotta ennen kuin se antoi oikeastaan yhtään mitään. Olin mukana Tommin ja Anitan Top Fuel -tiimissä, mutta jokusen kauden jälkeen totesin, ettei se ole taloudellisesti mahdollista. Meitä oli parhaimmillaan neljä, viisi henkeä töissä. Mutta sitten kaikki kääntyikin toisin päin ja olimme onnellisesti niitä, jotka kuitenkin kaikesta huolimatta putosivat jaloilleen. 50 V8-MAGAZINE. Silloin pääsin palkkaamaan ensimmäisen työntekijän. Ongelmat vaan kasvattivat ja eteenpäin puskettiin. – Toinen Suomen mestaruus 2002 tuli sekin sillä tavalla nappikohtaan, että se toi huomiota ja sen myötä uskalsi taas ottaa seuraavan askeleen. Myös aina odotti seuraavasta vuodesta samanlaista hyvää, mutta ikinä ei käynyt niin. Vuodet eivät ole veljeksiä keskenään, aina joku muuttuu tai yllättää. Varaosamyyntiin laitettiin iso vaihde päälle. Ne toivat tasaisen asiakaskunnan. Mustangeista Mopareihin Alussa Trade Parts tunnettiin Ford-harrastajien omana paikkana, olihan JJ aloittanut harrastamisen FoMoCo-tuotteilla. – Yrityksen pyörittämiseen kuuluvat, vaikkei haluaisikaan, myös monenlaiset henkilöstöasiat, jotka tuovat omat haasteensa. Jukalla tuli aika lopettaa oma aktiiviura, mutta kisatoiminnasta ei kuitenkaan jääty kokonaan sivuun. Oli hauskaa niin kauan kuin oli, mutta se vei yksinkertaisesti aivan liikaa aikaa . PikKorjaamopuolella työskentelee yksi asentaja. Saku Kippo on ollut asentajana vuodesta 2003 ja Teknillistä koulua käyneenä hän toi selkeän parannuksen korjaamon puolelle autojen uudistuessa 2000-luvun puolella. 2000-luvun puoliväliin asti yrityksen toiminta kasvoi tasaisesti, jolloin tuli ensimmäinen notkahdus. Vuosikymmenen alussa alkoi taas kaikki hiljakseen nousta, toiminta ja myynti kasvoivat. Pitkäaikaiset asiakkaat työllistävät niin, ettei mittaviin täysrestaurointeihin jää aikaa. – Ensin tuntui, ettei tässä tarvitse vuoden päästä tehdä enää mitään. Nettikaupan aika Isoihin asioihin lukeutuu myös nykyaikaan kuuluvan nettikaupan käynnistäminen 2010-luvun alkupuolella. Pian toisen. Kaikki alkoi neliovisesta ’62 Galaxiesta jo ennen ajkokortti-ikää. Tuntuu, ettei saitti ole koskaan valmis. Mutta olihan se tiukkaa, kaikki mitä tuli, niin sijoitettiin . Jukan lisäksi varaston puolella ja apumyyjänä aloitti 2015 Lassi Vainio, jonka autoalan koulutus auttoi paljon osien sopivuuden ymmärtämisessä. Ensimmäistä onnittelemassa Super Martti, liekö yrittämässä JJ:n kultamitalin ostoa. Sitten taas paiskittiin kaksitoista tuntista päivää. – Sami ja Jake-setä houkuttelivat, että lähde mukaan nitroon. Vanit ja pickupit liikkuvat edelleen ja vaativat korjausta. Tilaa oli niukalti ja tavarat levällään. Vuosien saatossa oppi järkevän toiminnan tason
Amerikka jäi valloittamatta, mutta hauskaa oli senkin edestä. – Pienen toimijan on oltava ketterä ja luotava omat vahvuutensa. Teksasista löytynyt stick shift ’70 428 CJ Mercury Cougar pysäytti kellot parhaimmillaan kovaan aikaan 10,78 s/198 km/h. Yksinkertaisesti tavara ei liiku eikä sitä saa. Entä tulevaisuus. Toimitusajat ovat pidentyneet. investoitu peltiosiin. Harrastus voi hyvin, kyse on vaan maailman tilanteesta. Maahantuonti ja myynti lähti hyvin käyntiin, mutta valmistaja kärysi hyväksynnöistä ja koko homma loppui. Vaikka siitä on aikaa, niin tuntuu kuin olisi tapahtunut eilen ja vieläkin kirvelee… Nitrohomman loputtua 2015 on pitkälti keskitytty laatuun ja palveluun. Suurin mielihyvä tulee, kun asiakas on tyytyväinen. paikallisia toimijoita. Amerikan suhteet ovat ensiarvoisen tärkeät ja siellä on monta henkilöä, joita ilman ei tule toimeen, niin suomalisia kuin Käytettyjä osia löytyy ja on saatavilla edelleen, jos vaan malttaa odottaa. kikset ylipäätänsä ovat aina olleet rakentelijoiden suosiossa. Classic Industriesin kanssa on tärkeä, ja viime vuosina on mm. V8-MAGAZINE 51. Tässä kohdin on auttanut oma harrastus, ja kantapään kautta oppi ajattelemaan oikein. Suurin kiitos toiminnasta kuuluu tietysti kaikille asiakkaille. Yleisesti on tilannetta vaikea ennustaa. Tuntuu, että nyt mennään muutama vuosi tällaisella tasaisella sykkeellä. Meille sopimus esim. Ensimmäisten joukossa on pystynyt raivaamaan markkinaa uusien tuotteiden kanssa. – Nettikauppaan panostetaan, saitti pitää saada selkeämmäksi ja helpoksi käyttää. Harmi sinälleen, kun autoja rakennetaan paljon, isojakin projekteja. – Jos taas ajattelee taipaleen isointa ”. – Koko matka on ollut opettelua ja monta virhettä on tullut tehtyä, kun ei ole kaupallista taustaa. pactin turvavarusteet. Se on siinä. Teemme joka kaupan loppuun asti oli se kuinka pieni vaan. Kontti on pakattu kilpureita täyteen ja retki alkakoon, Millennium Tour 1999-2001. Ajatukseen kuuluu auttaa ostajaa ja tarjota koko ketju, mitä hänen rakentelussa tarvitaan eikä vain myydä yhtä osaa. oppia”, niin se oli kiihdytyspuolen ImVuonna 2002 Jukka muutti omiin, isoihin tiloihin ja kaikki alkoi näyttää oikealta speed shopilta
Tai kaksi oikeastaan, toinen oli Valiant. Popsin into hankkia jenkkiras52 V8-MAGAZINE Plymouth Sport Fury & Savoy 1963. Juha ”Popsi” Tiilin tarina vahvistaa säännön. Koukussa Kuus-Kolmosiin Haminalainen Juha Tiili on ehtinyt harrastaa niin kaksikuin nelipyöräisiä jenkkilaitteita iät ja ajat. Vaikka minkälaisia autoja, erikoisia malleja alkoi näkyä liikenteessä. 17-vuotiaana ostin ensimmäisen Dartin. Ei siinä sen ihmeempiä, aina piti saada uutta ja tässä nyt ollaan 40 vuotta myöhemmin, kertaa Popsi. Niissä ensisilmäyksellä alkuperäishenkinen koppa kätkee sisälleen uudemman, melkoisen vahvan tekniikan. Viimeisimpänä kiinnostuksen kohteena ovat 1963 Plymouthit, joita tallissa komeilee tällä hetkellä kolme kappaletta. – Näin 4/79 Veekasin kioskilla, se herätti. TEKSTI JA KUVAT JARMO MARKKANEN V eekasia lukiessa toteaa nopeasti, että roddauksessa on kyseessä ikuinen harrastus, oikeammin elämäntapa. Siitä lähti ”hulluus”. Ostin lehden ja sen jälkeen mikään ei ollut niin kuin ennen. Sitten käynnistyi uustuonti
Mutta kaikkea on aina kokeiltu, rodejakin. Aika vaan tuppaa loppumaan eikä kaikkea vaan voi olla tai pitää. – Ensimmäinen hienompi autoni oli suomiauto, ’60 Plymouth Fury. Miten voikin auto olla hieno ajaa! Loistoauto ja harppaus vaikkapa isokorisesta Plymouthista on iso. Koukussa Kuus-Kolmosiin . V8-MAGAZINE 53. – Rodeissa on samaa aitoa menemisen meininkiä kuin Harrikoissa, niin silloin mun valinta kääntyy kuitenkin pyörään ja lähden kopterilla mieluummin liikkeelle. Mun mielestä niitä on mukava aina rakentaa ja ajaa. seja vaan kasvoi, kun mahdollisuudet avautuivat aivan toisella tapaa kuin ennen. Hankintoihin mahtuu hienoja, erikoisia malleja, mutta niin vain mies on raaskinut niistä luopua. Onhan se hienoa, jos kaikenlaisia autoja on, mutta eipä kaikilla niillä silloin ehdi oikein edes ajaa. Kaikkiruokainen Jenkkiautoja on Popsin käsien kautta kulkenut paljon, mutta niitä ei kuitenkaan ole vaihdettu kuin liukuhihnalta. Omistukseen on mahtunut koko skaala: Shovel, Pannu, Evo ja onpa muutama Knucklekin tullut rakennettua. Sen jälkeen on aina ollut jenkkiautoja. Ainoa hiljaisempi jakso tuli väliin, kun alkoi moottoripyöräkausi, mutta silloinkin koko ajan löytyi tallista joku amerikanauto. Vaikka Popsi ilmoittautuu jenkkiautojen suhteen kaikkiruokaiseksi, niin suosikkikausi vuosimalleiltaan asettuu kuitenkin 50-luvun puolivälistä 70-luvun puoliväliin. loso. – Ei saa uusia, jos ei luovu vanhasta. Mulla oli jenkeistä tuotu, hyvin tehty ’39 Ford Coupe rodi, joka jäi kieltämättä pikkasen kummittelemaan takaraivoon… Toisenlainen oma hieno kokemus, joka teki vaikutuksen, oli ’62 Imperial. On hauskaa etsiä osia ja saada auto takaisin henkiin. Popsin ”taudin” kuva on pahanlainen, eikä mies pääse eroon myöskään Harrikoista. a harrastamisessa on harvinaisen selvä. Popsin . Pisimmillään erityisen kiinnostava auto on ehtinyt olla miehellä kymmenisenkin vuotta
Orkkisilmeestä poiketen alumiinipaneeliin sovitettiin lisäinfoa antavat AutoMeterin mittarit. Mahtuipa väliin jopa rekkahommaa. Indyn venttiilikopat ovat pikantti detalji. Silloin oli myytävä kaikki autot ja tehtävä töitä, että sai rahaa säästöön ja hankittua H-D:n. Plymouthin mallistossa Fury pienentyi 1962-64 midsize-luokkaan, B-body, ja sen paras varustetaso nimettiin Sport Furyksi, jota sai kaksiovisena hardtopina ja avomallina. Choppereihin vaan takaisin. B&M:n shifterin takaa näkyvä vaihtovalo paljastaa rivakat menohalut. Siinä on yksi mun harrastamisen hankaluus. Sitten ryhdyn arpomaan, mistä vanhoista raskisi luopua. . Mutta ei sillä oikein kioskille viitsinyt lähteä! – Päätän joka kerta, että ostan jenkeistä auton ja myyn eteenpäin. Totesin, että se on mulle aivan liian helppoa ja kivaa. Välillä on ollut autohomma hiljaisempaa ja pyörät päällä, välillä taas toisinpäin. Tyyliltään perinteinen chopper on kuulunut miehen kalustoon nyt kolmisen vuotta ja sillä reissataan paljon. Radio ja lämmityslaite eivät kuulu varustukseen. – Aina olen ajanut motskareilla, jo ennen mopoikää. Räyhäkän 440 katumoottorin näkyvimmät palikat ovat Edelbrockin alumiinikannet ja imusarja Holleyn 800 tuplapumpulla. Ostin 2015 uuden Street Gliden, jossa oli navigaattori, stereot ja kaikki herkut. Vähemmän kuitenkin 2000-luvun Harrikoita. Mutta eihän se ikinä onnistu, aina huomaan, että auto onkin tulossa itselle! En edes halua ostaa autoa, jos se ei itseäni kiinnosta, vaikka olisi kuinka kannattava kauppanäkymä. Kiihdytyskipinä syttyy Retki Alastaron radan avajaiskisaan vuonna 1990 muodostui ”kohtalokkaaksi”. 54 V8-MAGAZINE. Näyttävään Sport Furyn sisustaan kuuluvat punavalkoiset, erilliset istuimet ja niihin sointuvat oviverhoilut. Yritin elää ilman chopperia, en pystynyt! On kokeiltu. Ulkoasussa tunnusomaista ovat kylkilistat. Pitkäkeulan rakensi Veli Koskivirta ja pyörän Popsi muutti mieleisekseen. Tällä hetkellä Popsilta löytyy Evo-tekniikkainen kopteri. Yritin sillä ajella, kaksi vuotta onnistuin. Halusin ehdottomasti Harley-Davidsonin. Peterbilt oli kiva rakentaa, ja käydä sunnuntaiajolla tai mennä tapahtumiin kaikki valot päällä
Savoyta myytiin katuautona, mutta se oli varustettu kiehtovalla Popsi on vahvasti sisällä kopteriharrastuksessa ja rakentaa Harrikoita myös muille. Asia jäi myöhemmin loppujen lopuksi kovasti kenkuttamaan Popsia, että hyvä homma oli pakko lopettaa. Furyn pinta oli auringon paisteessa kärvähtänyt. Niin ikään radiota tai minkäänmoisia stereoita ei ole. Isoin korjaustyö oli maalaus. Kuitteja löytyi vino pino kaikesta, ostetuista osista. Voimansiirto jatkaa samaa race-henkistä linjaa: prepattu 727 automaatti shift kitillä, TCI:n 3400 rpm stall speedin turbiini ja B&M shifter. Sanoin vielä Jukalle, että sinähän olet kuski ja sun pitää sitten ajaa sillä! Tähän tarpeeseen kontissa seilasi pian Suomeen 1963 Plymouth Savoy. – Kun sitten hommasin jutun punaisen Sport Furyn, niin mulla tuli hirveä himo, että voisi hankkia jonkun toisen, enemmän kisatyylisen pelin. Viattoman alkuperäiseltä näyttävä Sport Fury edustaa kuitenkin klassisen tyylin muskeliautoa, kunnon ränttätänttä katurassia. Viimeisenä lenkkinä palvelevat Chryslerin 8 ¾ lukollinen taka-akseli 4,10-välityksellä, Moserin 35-rihlaiset vetoakselit ja Weld Wheelsit. Puutoslistalle kuului myös lämmityslaite, kun sille ei aavikolla juuri nähty tarvetta. Kyseessä oli puhdas nettilöytö, ja tarjouskaupan jälkeen auto otti suunnaksi Haminan, jonne se saapui keväällä 2020. Tuoreemmasta tekniikasta vastaa tehokas, iso ja vääntävä 440 cid V8, joka on rakennettu perinteisin viritysopein. Muutoin tehtiin vain pieniä korjauksia, kuten sähköhommia, tiivisteitä ja uudet renkaat. ”Yritin elää ilman chopperia, en pystynyt! On kokeiltu.” V8-MAGAZINE 55. Nykyisenä Popsin reissupyöränä palvelee pitkäkeulainen Evolution chopper. Plymouth oli ollut omistajalla reilut kymmenen vuotta ja mies rakensi autoa pikkuhiljaa, kohta kerrallaan. Mies ei käynyt pitkiin aikoihin kisoissakaan. – Yleensä en osta näin valmista autoa, mutta se vain sytytti ja hinta-laatu-suhde oli kohdallaan. Alustan toiminta on uskottu takana uusille Hemi-mallin lehtijousille, hi-pef iskunvaimentimille ja edessä 90/10 drag-mallin iskareille. Edessä myös kaikki puslat vaihdettiin uretaanisiin. Kaikki tekniikka oli käyty läpi, alusta kunnostettu kokonaisuudessaan, pohja hiekkapuhallettu ja maalattu. Juha oli vielä mukana tiimissä, mutta itse lopetin. Urheilullinen Sport Fury Furya myi Robert Broohart Arizonassa, Lake Havasussa. – Eikä tarvitakaan, ”musiikki” tulee ihan muualta! Vielä urheilullisempi Savoy Tuorein Amerikan tulokas tallissa on Savoy ja se löytyi viime talvena 2020 Floridasta, Meksikon lahden puolelta, Apollo Beachiltä Daniel Geneveseltä. . Mulla oli silloin pyöräkerho ja ihan pienet lapset, niin näin täytyi toimia. Tässäkin autossa oli se jokin, mikä sai Popsin kiinnostuksen heräämään. Jonkun vuoden päästä me Juhan kanssa luovutimme omat osuutemme Jukalle, joka jatkoi kisaamista hyvällä menestyksellä. – Suuressa viisaudessa päätimme Johanssonin Jukan Ja Viitalan Juhan kanssa perustaa oman kisatiimin! Ja myös perustimme, Eliminator Racingin ja kilpuriksi tuli Stock-ryhmän Mercury Cougar Eliminator. Paketistä löytyvät: Edelbrockin alukannet, Eaglen kiertokanget, SRP männät, 10,3 puristussuhde, Comp Camsin nokka, 800 cfm Holleyn tuplapumppukaasutin, Hookerin keraamisesti pinnoitetut headersit, BHJ damper ja BE COOL alumiininen jäähdytin
– En tiedä miten suhtautua tuohon tietoon. Juha Tiilin Savoy on rakennettu modernisti, mutta 60-luvun kisanostalgiaa kunnioittaen. – Paikallinen rahtaaminen meinasi olla hankala, kun kaupassa tuli paljon osia mukana. Turvakehikko oli jo paikoillaan. tehdaskilpuri oli aikakauden Super Stock -kisoissa vaikeasti voitettavissa. Kabiini edustaa täyttä racea: turvakehikko, kuppipenkit, iso rundari kuskin näkökentässä, lisämittarit öljynpaineelle ja veden lämmölle sekä isot vaihtovalo ja öljynpaineen varoitusvalo. Kun Savoy lopulta saatiin kotimaahan ja purettiin, niin kieli keskellä katsottiin, mitä tuli ostettua. Eipä tullut mieleen rakennettaessa. On vaikea selvittää tai todentaa, onko auto vaiko ei ole sitä. Myyjän selvityksen ja valmistenumeron mukaan kyseessä olisi alkuperäinen 383 factory car. Sekavin tuntein tehdyn tarkastuksen jälkeen huokaistiin, Savoy oli jees! Siinä oli raaserihenkeä ja ajattelussa tiettyä amerikkalaisuutta, kun kaikki ei ole niin justiinsa tällaisessa katuautossa. Katuajosta kertoivat mukana tulleet kapeat ristikudosrenkaat ja katupakoputkisto. Tarkka lukija voi ihmetellä, mihin virtakatkaisin on kadonnut. . Pikkuviat laitettiin kuntoon, konehuonetta maalattiin ja korjattiin starttion”On hauskaa etsiä osia ja saada auto takaisin henkiin.” 1963 Plymouth Savoyhin optiona saadulla 426 Max Wedge -tekniikalla ns. Alkuperäinen omistaja ja auton rakentaja pyöritti omaa speed shopia ja ajoi tiiviisti bracket-kisoja, etenkin monia Mopar Nationalseja ja Super Stockin nostalgiakahinoita. Monet rekkakuskit ottaisivat mielellään vain auton. 56 V8-MAGAZINE. Käsijarru puuttui, tallella oli vain poljin lattiasta. tekniikalla ja kisahistorialla. Sähköt kyllä pelasivat, mutta niitä ei oltu mitenkään hienosti vedetty. Värityskin on oma variaatio Dandy Dick Landyn Super Stock Dartista. Se jouduttiin siirtämään, kun kuski ensimmäisen kerran laitettiin tiukasti vöihin eikä hän ylettynytkään siihen. Ja löytyikö mukana kaikki luvatut tavarat
– Pitkään sitä mietittiin. iliksiä. Teemaa varioin oman maun mukaan, ja tällainen siitä tuli. Sain idean legendaarisen Dick Landyn 1966 Dartista, jossa oli kaksivärimaalaus, hopea auto oransseilla kyljillä. V8-MAGAZINE 57. Tarkoituksena on vielä jossakin vaiheessa lisätä aikakauden sponssija osavalmistajatarroja. Tekniikan puolella ei ollut mitään ihmeellisempää tehtävää, virranjakajaa rassattiin. Moottori on rakennettu 426 Max Wedgen hengessä venttiilikoppineen ja imusarjoineen, mutta todellisuudessa monsterista löytyy kuutiotuumia 505 ja vääntöä sen mukaisesti. Orkkisjutut ei istu millään kilpuriin ja värityksessä halusin ilmentää 60-luvun kiihdytys. Savoy oli tullessaan yksivärinen hopea ja Popsi päätti, että jotakin näyttävämpää piti keksiä. Matalat kympin ajat kuulostavat kivalta katuautolle. Moottori säilyi täysin Amerikan jäljiltä eikä sitä vieläkään ole avattu, menneen ajokesän jälkeen. gelma uusimalla turbiinin starttikehä.
Autorivistössä Popsin tallissa komeilee kolmas 1963 vuosimallin Mopar, Sport Fury sekin. Amerikassa parhaat ajat olivat 10,3 sekunnissa, eli ihan linjassa meidän aikojen kanssa. – Viime kesän hommat olivat hauskoja, vaikka vasta päästiin vähän kokeilemaan. Sen verran ensi kesästä on mietitty, että kyllä ajetaan. Virtasalmella Popsi ja Viitalan Juha eivät meinanneet uskoa silmiään näyttötaulua katsoessaan ja kyselivät toisiltaan, näitkö saman kuin minä. Dynamic Racing Transmission valmisti 727 automaatin ja 8,5 tuuman turbiinin 5 000 kierroksen stallilla. Sen päällä komeilee kaksi 1407 Edelbrockin Performer nelikurkkuista kaasutinta. Moottorin lähtökohdaksi otettiin 426 korkea RB-lohko, joka porattiin ylikokoon ja iskua pidennettiin stroker kitillä, jolloin iskutilavuus saatiin kasvatettua mukavasti 505 kuutiotuumaan! 10,5-puristeiset männät tulivat Iconin valikoimasta ja varustettiin Childs & Albertin männänrenkailla. Savoy on pelannut hyvin sellaisenaan kuin tulikin, ostos oli mitä myyjä lupasi. ”Savoystä löytyi vanhoja aikalappuja ympäri autoa, maton alle tungettuna.” runnerit ja esikuvansa mukaisesti irrotettava yläosa. Mikään ei voi roddaria kiinnostaa enempään kuin tehtaan insinöörien prototyypit, jotka menivät kilpakäyttöön eivätkä koskaan päässeet tuotantoautoihin. Luonteeltaan mies on sellainen, että hän syttyy helposti jonkun laitteen nähdessään, tuon mä haluan, ja sitten toimitaan. – Savoystä löytyi vanhoja aikalappuja ympäri autoa, maton alle tungettuna. Kolmas kolmonen Jos kaksi on hyvä, niin kolme on parempi. Jos oli Sport Fury kisavaikutteinen tekniikaltaan, niin Savoyn kanssa mentiin vielä askel pidemmälle. Kovinkaan paljon asioita ei etukäteen suunnitella, ne vaan tapahtuvat, kun ovat tapahtuakseen. Comp Camsin rullanokka-akselin arvot jäivät salaisuudeksi ja venttiilikoneiston viimeistelevät kromimoly työntötangot, roller keinuvivut ja Comp Camsin venttiilijouset. No, kuntoonhan tämäkin on laitettava. Plymouth tuli Suomeen jo 1991 ja nelisen vuotta myöhemmin sitä alettiin rakentaa. . Uutta juttua makustellaan ensin ilman varsinaista ajatusta, kaikki etenee tapauskohtaisesti. Sytkäpuoli hoituu MSD:n tuotteilla. Herkkuja edustavat Indy 440 EZ alumiiniset sylinterikannet, jotka noudattavat alkuperäistä designia ja imukanavien (270 cc) päät on muotoiltu sopimaan Max Wedge -imusarjan kanssa. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, niin tämän numeron ilmestyessä on jo jotakin uutta taas meneillään! 1968 HEMI-Mopareista tuttu ämpärinkokoinen scooppi tekee vaikutuksen, ja on myös toimiva. Niin ikään pakokanavat ja työntötangot ovat stock-paikassa. Kansien kanavia on portattu ja täydellinen seetityö tehty. Autoa on käyty läpi ja talven aikana orkkis 361 vaihtuu 440-moottoriin. – Siinä kävi niin, ettei punainen Sport Fury oli vasta tulossa ja ajattelin ostaa, kun ei noita liikaa ole tarjolla. Yksi sellainen on 1963 426 Max Wedgen, Dodge Ramchargerissa ja Plymouth Super Stockissa käytetty, massiivinen useamman kaasuttimen imusarja. Venttiilikoot ovat 2,19” ja 1,81”. Moparin vahvasta 8.75 taka-akselista löytyy 4,30 peräruuvi. 58 V8-MAGAZINE. Kuten edellisestä näkee, niin tulevaisuuden rakentelusta Popsi ei uskalla mitään varmaa sanoa. naalikisan testipäivillä. Punainen osoittautui tosihyväksi enkä enää tiennyt, mitä kullanvärisellä teen. Indyn valmistamassa 440 Cross-ram Max Wedge -imusarjassa on 9,5 tuumaa pitkät Ei kahta ilman kolmatta, kuus-kolmosten rivistö on vaikuttava. Missä ja mitä, niin on vielä työn alla. Oikein kumpikin näki ja kauden paras tulos 10,47 sekuntia sai kaikkien hymyn huulille. Hyvin virtaava, imupulssien ansiosta jopa pientä ahtoefektiä tuottava paketti painaa 10 kiloa. Auto löytyi katukisaa hurjalla seitsemän sekunnin Valiantilla ajavalta Kari Hermuselta. Ratin taakse istutettiin vanha konkari Jukka Johansson, joka ajoi Malmin Street Dragseissä ja Motoparkin
AMERIKAN autot, 4X4 Pick upit, moottoripyörät, varaosat, tuning, erikoisvanteet. Florida auto dealer since 1991 www.amercars.com Myymme, välitämme autot ja moottoripyörät, Ebay jne. (aikaero) +1-561-7623060 / Marco Casagrande Alkuperäisja tarvikeosat amerikkalaisiin automerkkeihin. /tilaa V O I S I H A N S I TÄ H A R R A S TA A VA I K K A P I T S I N N Y P L ÄY S TÄ V O I S I H A N S I TÄ H A R R A S TA A VA I K K A P I T S I N N Y P L ÄY S TÄ Hanki omasi: v8.. EBAY Osta suoraan ilman välikäsiä! Tapani Iivanainen Usan suunta +1561 632-5154 Seija Iivanainen ’’ +1561 632-5153 Office ’’ 1 803 796 5183 E-mail benzboy@benzboy.com Hanki omasi: v8.. Amer Trading, Inc. Seppo Niemensivu, puh. /tilaa. mm.: – Peltiosat – Kumitiivisteet – Alusta – Tekniikka – Sisusta – Lattiamatot – Puskurit – Race-osat – Kendall öljyt www.sepponiemensivu.. 0400 591 428 Ojantie 24, 28130 Pori WWW.BENZBOY.COM EXPORT USA Jo 15 vuoden kokemuksella Konttikuljetukset, lentorahdit ym. Kontit Floridasta viikottain! USA:n sisäiset kuljetukset! Kysy lisää! AUTOT, PYÖRÄT, OSAT USA:STA Tilaa osasi itse tallillemme, maksa vain merirahdista 1851 NW 9th St., Okeechobee, FL 34972, USA/oma nimi amercars@msn.com Soitot suomeksi klo 15.00 jälk
600 neliön hallista löytyy paikka pyöreästi parille kymmenelle autolle, ja pienessä yläkerrassa sijaitsee seurustelutila. HAMINAN HAMINAN HAMINAN HAMINAN HAMINAN KATUAUTOT KATUAUTOT KATUAUTOT KATUAUTOT Hamina Street Cars perustettiin 1988. rockabilly bändi Whistle Bait. Jäsenmäärä kasvoi parhaimmillaan noin 160:een ja nyt se liikkuu 75 jäsenen tiimoilla, mikä nykypäivänä on varsin mukava luku, tämän kokoisella paikkakunnalla. Tallin katolla vilkkuu yön ainoa valokpilkku. Hamina Street Cars ja Trade Parts sijaitsevat peräkkäisissä halleissa, eikä Tiilin Juhankaan talli ole kuin kiven heiton päässä pikkutien toisella puolella. Vielä kun muistetaan, että Haminaan tuli oma Harley-Davidson talli, jonne osa jäsenistä siirtyi. 346 cid/135 hv orgismoottorin jatkona on T5-vaihteisto. Väkeä kokoontui runsain mitoin, kun parhaina iltoina esitettiin live-musiikkia ja soittamassa nähtiin mm. Kerhon perustamisen aikoihin toiminta oli 60 V8-MAGAZINE. Kipon Sakun hyvin alkuperäiskuntoinen, herkullisesti patinoitunut ja osiltaan täydellinen’38 Cadillac 60-sarjan Coupe, jossa ensimmäisenä katse kiinnittyy hulppeaan maskiin. TEKSTI JA KUVAT JARMO MARKKANEN H aminan jenkkiautoharrastuksen ydin tuntuu sijoittuvan paikkaan nimeltä Summa. Kerhon toiminta keskittyy omalle kerhotallille, jossa on työn alla parisenkymmentä autoa. Tilanne on hyvä, sillä iso kerhotila on oma ja siellä alivuokralaisia. Vuosien varrella kerho on järjestänyt muutamat näyttelyt Bastionissa, mutta pitkälti toiminta painottuu kerhotallille ja siellä tapahtuvat isoimmat asiat. Ensimmäisiä cruisingeja pidettiin paikallisen K-Marketin pihalla. Kerhon perustamisen aikoihin toiminta oli aktiivista
Pilttuu on pala historiaa, sillä samassa paikassa toimi Traden Partsin ensimmäinen myymälä. Isä-poika-projektina on käyty läpi Vainion Petrin ’57 Cadillac Fleetwoodin alkuperäistekniikka. Sopivan ajokorkeuden tuo ilmajousitus. Suuret peltityöt ja maalauksen läpikäynyt Lauri Hanskin ’69 Mustang Fastback. Vieressä pilkistää miehen projekti, sotamallin ’43 Willys Jeep MB alkuperäisellä 134 cid Go Devil -nelosmoottorilla, joka tuotti 60 heppaa. Peitteen alta pilkistää kauden uutuuksiin kuuluva Kai Mattilan ’64 Chevy Nova STW tuore punamusta väri pinnassaan. Lowrider vaikutteisessa Timo Kaartisen ’63 Impalan sinisen täydentää katon kultaväri, jossa on näyttävästi fl akea. Muskelisen farkun kyydistä vastaavat vastavalmistunut 383 stroukki pikkulohko, TH200R4 ja Ford 9” taka-akseli. Melkoisilta peltitöiltään kohta valmis ’66 Cadillac on Timo Vanha Eskolan ja Petri Malmin yhteisprojekti, jossa autoon tulee lisäksi ilmajousitus. Taustalla näkyvät Martti Lähteenmäen ’55 Mercury ja Martti Toukovalkaman ’58 Cadillac. Tekniikan puolelta löytyvät pirteä 360 ja 904 automaatti. Pirteästä tekniikasta vastaa alukantinen 351W, jonka jatkona on Tremecin T5 ja Fordin 9-tuumainen lukkoperä. V8-MAGAZINE 61. Parkon Antin ’57 off road Jeep Buickin 3,8 kutosella ja TH-350-automaatilla. Sporttinen punainen istuu Hannu Tuutin juuri maalaamosta tulleeseen Plymouth Dusteriin
62 V8-MAGAZINE. Kuvassa 1929 Ford Roadster, jonka Jim rakensi vuonna 1939 ollessaan 16-vuotias. Internetin ansiosta ei kestänyt kauan, ennen kuin hän oli löytänyt osan pitkään kadoksissa olevista sukulaisistaan. En minäkään olisi kuullut, ellei veljeni olisi alkanut tutkia esi-isiämme, jotka lähtivät Norjasta Yhdysvaltoihin, mahdollisuuksien maahan. Yritin epätoivoisesti saada yhteyttä veljenpoikaan, siinä valitettavasti onnistumatta. ”Jim oli yksi heistä. Roadster on pysäköitynä Mercuryn viereen, ja kuten näkyy, siinä on 1942 Packard Clipperin jäähdytinsäleikkö. ”Koskaan ei tiedä, millaista tietoa saattaa nousta esiin”, Olav kertoi törmätessään tämänkertaiseen hämmästyttävään tarinaan melkein vuosikymmen sitten. Niinpä kirjoitin tiedot muistiin ja latasin kuvat Kustomramaan toivoen jonkun Jim Kiersteadin tarina Yllättävät sukujuuret Jim tutustui autoihin jo varhaisella iällä. Auton tuulilasi oli madallettu ja konepellistä sheivattiin kaikki koristeet. Mielenkiintoinen seikka Jimiin liittyen oli se, että muuan 1939 Mercury ilmestyi Googleen kirjoittaessani hänen nimensä hakukenttään. Sukututkimus on vanhojen autojen ohella pikkuveljeni Olavin intohimo. Ja aivan erityisesti siirtolaispohjaisten amerikkalaisten sukulaisten juurien tutkiminen. Autossa oli myös tarvikeajovalot sekä kiinteät konepellin sivut. TEKSTI SONDRE JA OLAV KVIPT – KUSTOMRAMA KUVAT TIM PULLIAM JA CINDY WILLIAMS O let tuskin koskaan kuullut Jim Kiersteadista. Monet norjalaiset perheet muuttivat meren toiselle puolelle, ja samoin teki meidän perheemme. Liittyessään vuonna 1942 laivastoon Jim ajoi kuvan 1937 Ford De Luxe Convertiblella, jonka hän omisti yhdessä veljensä Robertin kanssa. Jimin Mercury ei ollut mikään vakio 1939 Mercury, vaan ihka aito kustom! Napauttaessani kuvaa siirryin Jimin veljenpojan kirjoittamaan blogiin. Olav päätti jäljittää heidät
Choppaus suoritettiin niinkin varhain kuin vuonna 1945. ”Jim oli onnekas saadessaan varttua maailman parhaassa paikassa – vieläpä parhaaseen aikaan! Ja mikä tärkeintä, hän oli veljensä tavoin kiinnostunut autoista. Omistaja ajeli yleensä jonkin aikaa pohjavärisellä autolla, jotta kaikki pintavirheet saatiin hiottua ennen lopullisen maalipinnan ruiskuttamista. päivänä 1923 syntynyt Jim oli vanhin neljästä veljeksestä. Juuri täällä Sam ja Jim tekivät suurimman osan Mercuryn kustomointitöistä. Fender skirtsit vaikuttavat olleen 1941 Fordin pitkänmallisia.” Olavin kysyessä George Barrisilta tietoja Jimin autosta, tämä kertoi, että hän ja Sam tekivät aina autoon harmaan primer-kerroksen auton ollessa työn alla ja maalasivat sitten sen päälle valkoista, kun kaikki korimuutokset oli tehty. Jim halusi autonsa olevan mahdollisimman sileäpintaisen, joten kaikki kromilistat sheivattiin. Ruotsalainen kilpa-autoilun pioneeri Lindskog ottamassa kylmiä tyyppejä Balchin liikkeen edessä. Liikkeen omistaja Johnny Balch oli Jimin ystävä, joten hän antoi heidän oleskella siellä niin paljon kuin halusivat sekä käyttää hänen työkalujaan. Roteva Jim oli sukellusvenejoukkojen nyrkkeilymestari. He maksoivat sen 1 000 dollarin seteleillä. Johnny Balch ja Balch Garagen porukka olivat toisen maailmansodan jälkeen vahvasti tekemisissä myös midget-kilpurien kanssa. Tuona aikana hän tutustui Sam Barrisiin, vanhimpaan kuuluisista Barrisin veljeksistä. Jim ansaitsi puuseppänä paljon kahisevaa.” Harold auttoi mahdollisimman paljon Jimiä ja Samia auton parissa. Johnnysta tuli myöhemmin kuuluisa kyvyistään rakentaa ja kilpailla midget-kilpureilla. Kaikki työt tehtiin iltaisin ja yöaikaan. Kohtalokas kolari joulukuussa 1947 Jim meni vuonna 1946 naimisiin Inglewoodista kotoisin olevan Helen Johnsonin kanssa. Balch Garage osoitteessa 9331 South Vermont Street. ”Harold Johnson, Jimin vaimon veli, muisti menneensä Samin ja Jimin kanssa noutamaan kyseistä autoa. Haroldin kertoi George Barrisin käyneen usein katsomassa, mutta Harold ei koskaan nähnyt Georgen tekevän mitään Jimin autolle. Urheilullisen ja eksoottisen ulkonäön saavuttamiseksi Jim ja Sam irrottivat autosta astinlaudat, käänsivät ne pystysuuntaisiksi ja hitsasivat ne helmalevyiksi. ”Kuvia tarkastellessa vaikuttaa siltä, että Jim käytti 1941 Chevroletin etupuskuria sekä edessä että takana. Haroldin mukaan suurin osa työstä tehtiin Balchin autotallissa, vain muutaman korttelin päässä Jimin talosta. Jim ja Helen, joita kuvailtiin mukavaksi Jimin kaveri poseeraamassa Jimin Mercuryn vierellä. Jim rakensi 16-vuotiaana, vuonna 1939 ensimmäisen hot rodinsa, 1929 Ford Model A Roadsterin. Roadster oli totta kai lokasuojaton, ja siinä oli madallettu tuulilasi, 1932-mallin jäähdytinsäleikkö, mustakylkiset renkaat sekä sivuventtiili-V8.” Toisen maailmansodan syttyessä Jim värvättiin laivastoon, tarkemmin sanottuna sukellusvenelaivastoon. Vuodelle 1945 päivätty valokuva on otettu ennen kuin Sam Barris choppasi Mercuryn katon. Jimistä ja Samista tuli ystäviä, ja sodan päätyttyä Jim osti tummanvihreän 1939 Mercury Coupen. Perhe asui pienessä talossa Etelä-Kalifornian Inglewoodissa, osoitteessa 909 West 85th Street. Ensimmäinen Barrisin choppaama 1939-40 Mercury. V8-MAGAZINE 63. Haroldin mukaan Sam teki tinausja hitsaustyöt, kun taas Jim ja Harold hoitivat kaiken muun, kuten viilaamisen ja hionnan. Tuulilasia ei korotettu, joten toteutus näytti jokseenkin samalta kuin Johnny Zaron ja Al Andrilin kuuluisissa 1940 Mercuryissa. Kuvanottovaiheessa autolle oli tehty vasta korityöt. Kansasista kotoisin ollut Helen oli syntyjään ruotsalainen, mutta hänen perheensä muutti 1930-luvulla Kaliforniaan. Toukokuun 30. Jim Kiersteadin tarina näkevän ne ja antavan minulle lisätietoja – sekä kuvia Jimistä ja tämän kustomista.” Sukellusvenelaivastossa Olav sai ancestry.com -sivuston kautta selville Jimin syntymäajan, hänen ja hänen perheensä asuinpaikan, sekä paikan, jossa Jim menehtyi. Huomaa Lorraine 37 -hakuvalot sekä Hollywood Flipper -pölykapselit. Jimin Mercury oli todennäköisesti ensimmäinen 1939-40 -mallinen Mercury, jonka katon Sam choppasi, ja se toteutus näytti tyrmäävän upealta
64 V8-MAGAZINE. Olen myös kysynyt useilta muilta ihmisiltä, jotka viettivät aikaa Barrisin shopissa, kuten Jack Stewartilta ja George Barrisilta, mutta nämä eivät muistaneet Jimiä.” Vuonna 2013 Olav meni kouluun Yhdysvalloissa ja opiskeli Kaliforniassa. El Segundo Boulevardin ja Rosecrans Avenuen risteyksessä Jim näki Duesenbergin suuntaavan omaa autoaan kohden. mis, ja Jimin Mercury tarvitsi vain maalia Meidän oli katsottava kahdesti törmätessämme tähän Robert Genatin kokoelmaan kuuluvaan valokuvaan. Reissusta suunniteltiin ensimmäistä pitkää ajomatkaa uudella kustomilla. Jimin auto romuttui, ja Jim julistettiin sairaalaan kuljetuksen jälkeen kuolleeksi. Don Coxin ottamassa kuvassa näkyy Jimin Mercuryn katto, jota chopataan parhaillaan Barrisin liikkeessä, osoitteessa 7674 Compton Avenue! Jimin Mercury oli todennäköisesti ensimmäinen Samin choppaama 1939-40 Mercury – mitäs siitä sanotte. ”Jimin ja Haroldin piti ajaa puunatulla, juuri valmistuneella kustomilla Renoon viikonloppuna 6. Konepellin tunnukset poistettiin keulan listojen kanssa. aviopariksi, menivät usein ulos tanssimaan jitterbugia. Hän jätti jälkeensä kahden kuukauden ikäisen poikansa, vasta naimisiin menneen vaimonsa, veljensä, vanhempansa sekä melkein valmiin omakotitalonsa.” Koska kolarista on kulunut pian 75 vuotta, Olavin on ollut vaikea löytää enää ihmisiä, jotka tunsivat Jimin siihen aikaan. joulukuuta 1947. Vallitsi kuitenkin sade Jimin ajaessa etelään pitkin Sepulveda Boulevardia. Vuotta myöhemmin, syksyllä 1947, heille syntyi Tim-niminen poika, minkä jälkeen maailma hymyili heille. ”Olen saanut paljon tietoa Jimin langolta, Haroldilta, joka työskenteli heidän kanssaan kustomin parissa. Heidän talonsa oli melkein valmis, ja Jimin Mercury tarvitsi vain maalia ylleen. Auton ylittäessä kaksoisviivan se osui Jimin kustomin vasempaan etulokasuojaan. Helen ei kuitenkaan pitänyt tuohon aikaan Hollywoodin leffojen liiketoiminnasta ja niinpä pari hylkäsi tarjouksen. Jimin veli Robert omisti kliinin 1941 Mercuryn, jonka Barris kustomoi vuonna 1948. Bobin chopatussa avoautossa oli valkoinen pehmustettu katto. Jimillä oli kaunis vaimo, vastasyntynyt poika sekä hyvä työpaikka. Dick ajoi chopatulla 1940 Mercurylla, jossa oli Carson Top -katto. Joulukuussa 1947 auto valmistui lopulta kiiltävän mustana. Harold oli Kalifornian Redondo Beachillä Dick Owensin kanssa – jälkimmäinen oli kova kaveri, joka taisteli toisessa maailmansodassa japanilaisia vastaan Tyynellämerellä, Guadalcanalin taistelussa. He olivat siinä ilmeisen hyviä, että Hollywoodin elokuva-alan headhunterit löysivät heidät ja halusivat heidän esiintyvän leffassa. Tuohon aikaan hän asui Kalifornian LynwooJim keskeneräisen kustominsa vierellä. Kylkilistat poistettiin, mutta ovenkahvat säilytettiin. Takalokasuojiin asennettiin lisävarusteiset, metalliset kiveniskusuojat
Avioerot eivät olleet tuohon aikaan tavallisia, eikä Joyce näin ollen ollut unohtanut sitä.” Klooni syntyy Norjassa! Toinen sen aikainen todistaja, jonka Olav onnistui jäljittämään, oli Jimin veljen Robertin vaimo. Harold muisti kyseisen matkan Jimin kanssa, istuessaan Mercuryn takapenkillä. Kuva otettiin alkuvuodesta 1947, jolloin auto oli maalattu valkoisella primerilla. ”Hän kykeni myös kertomaan minulle Robertin olleen Samin ystävän, ja että Robert omisti kerran Barrisin kustomoiman 1941 Mercuryn varustettuna Carson Top -katolla. dissa ja työskenteli Brad Mastersonin kanssa vanhassa Barrisin liikkeessä. Kuva Jimistä ja hänen ruotsalaisesta vaimostaan, Helen Johnsonista. Huomaa olutpullo Buickin edessä. Harold kertoi Jimin yrittäneen saada kuvan autosta, joten hän laittoi pullon maahan ja sanoi: ”Jos joku tulee minun ja pullon väliin, potkaisen häntä perseeseen.” V8-MAGAZINE 65. Jimin Mercury välittömästi katon choppaamisen jälkeen. Sikäli kuin tiedämme, kyseessä on vanhin valokuva George Barrisin 1941 Buick Roadmasterista, kustomista, joka nosti Barrisin veljesten maineen vauhtiin kustom-autojen rakentajina. Valokuvassa näkyvät asennetut 1941 Fordin pitkät fender skirtit, 1941 Chevroletin puskurit sekä tarvikeajovalot. Haroldin mukaan oikean muodon saamiseksi käytettiin runsaasti koritinaa. Jim ajoi Mercuryllaan ja Sam otti alleen Georgen 1941 Buickin. Kojelauta oli täysin kromattu. Tutkiessani Jimin taustaa huomasin Jimin menneen naimisiin vuonna 1944, ja eronneen myöhemmin vuonna 1945. Ja Joyce todella muisti Jimin! ”Voi kyllä, minä muistan hänet!” Joyce totesi. A-pilarit on viimeistelty ja lasit on asennettu paikoilleen. ”Hän oli se, jolle tuli avioero.” Ja Joyce oli oikeassa. Näkee selvästi, kuinka katon takatolpat valmistettiin. Vuosi 1947 El Miragen suolajärvellä. Istuimet oli ommeltu tummanvärisestä kankaasta valkoisin terenauhoin. Robertin avoauto oli chopattu, ja siinä oli valkoinen Toinen Balch Garagen ulkopuolella otettu kuva. rmassa, sai Brad idean soittaa Sam Barrisin leskelle Joycelle selvittääkseen, muistaisiko tämä Jimin. ”Kun työskentelin Bradin kanssa Masterson Kustoms -. Kuvassa näkyy myös, kuinka astinlaudat on käännetty helmapaneeleiksi. Tässä istuimet on suojattu huopien avulla. Suolaa roiskui sen verran runsaasti, että autoista oli lähes mahdotonta saada onnistunutta kuvaa
Historian säilyttämistä! Valokuva Olavista Meksikosta löytyneen 1939 Mercuryn vierellä. Valokuvat, jotka ovat olleet tärkeitä Jim Kiersteadin kustomin näköispainoksen rakentamisessa. Autossa oli Flipper-pölykapselit ja mustakylkiset renkaat. Kuva otettiin vuonna 2016 samana päivänä, jolloin auto vihdoin rantautui Norjaan. Haroldin Ford oli tyypillinen mild custom, jollaisia lipui tuohon aikaan Los Angelesin kaduilla. Häneen osuneessa Duesenbergissa ainoastaan taipui puskuri. Haroldin mukaan Mercury hinattiin Balch Garageen, mutta hän ei tiennyt, mitä autolle sen jälkeen tapahtui. Kolhittu 1939 Mercury Coupe paikannettiin Meksikosta, josta se ostettiin ja lähetettiin Norjaan, missä Olav on hyvässä vauhdissa tekemässä historiaa. Valitettavasti Harold poistui joukostamme vuonna 2017. Dick Owens katselee Jimin autoa. pehmustettu katto. Lupaamme palata täyden tarinan merkeissä liittyen Olavin Mercuryyn, kunhan auto valmistuu. Valitettavasti kustom tuhoutui vain viikko sen jälkeen, kun se oli viimeistelty kiiltävän mustalla maalilla. Jim ajoi siihen aikaan katukisoja Mercuryllaan eri puolilla Los Angelesia. Mickey ja Jim keskustelivat samaisena päivänä, jolloin Jim menehtyi onnettomuudessa. Hänen intohimonsa autoihin ei kuitenkaan koskaan kadonnut, ja hän työskenteli rakkaiden autojensa parissa viimeiseen asti. Silmäys Olavin kunnianosoituksena rakentamaan kustomiin syksyllä 2021. Itse autoa madallettiin ylt’ympäri, kuitenkin enemmän takaosasta oikean ”stancen” saamiseksi.” Olav ihastui tutkimustyönsä aikana todella Jimin ’39 Mercuryyn, joten hän päätti kloonata sen ja ikään kuin palauttaa sen kuolleista. Kuva Jimin langosta, Harold Johnsonista, 1938 Fordin ratin takana. Huhujen mukaan auton katto olisi löytänyt tiensä Johnny Zaron tai Al Andrilin Mercuryyn, mutta asiaa on vaikea todentaa. Kustomissa oli Mickey Thompsonin virittämä sivuventtili-V8. Konepellin tunnukset sekä muut keulan listat poistettiin. Siihen asti voit nauttia muutama kuukausi sitten otetuista kuvista, jotka antavat esimakua tulevasta. Toivotaan siis, että lisää kuvia ilmaantuisi tulevaisuudessa. Suurin osa tiedoista, jotka meillä on Jimistä ja hänen Mercurystaan, ovat peräisin Haroldilta. Jimin Mercury tuhoutui traagisen kolarin seurauksena. Jimin poika Tim väittää nähneensä yhden valokuvan autosta mustana ja valmiina. Olavin muuttaessa vuonna 2013 Kaliforniaan, hän tapasi Jimin pojan sekä pojanpojan, jotka toimittivat hänelle tässä artikkelissa hyödynnetyt upeat valokuvat. Kylkilistat sheivattiin, mutta ovenkahvat jätettiin sikseen. Lupaamme palata tulevassa Kustomrama Kornerin jutussa tuohon autoon. Dick omisti chopatun, Carson Top -kangaskatolla varustetun 1940 Mercuryn. Takalokasuojiin lisättiin lisävarusteiset suojat lenteleviä kiviä vastaan. Takalokasuojat tinattiin ja astinlaudat irrotettiin. Hän halusi autonsa näyttävän 1940 Fordilta, joten keula uudistettiin asentamalla tarvikeajovalot, 1946 Fordin puskuri sekä 1940 Fordin konepelti. 66 V8-MAGAZINE
maailma 29,90 €/4 nroa, Koti ja keittiö 29,90 €/6 nroa, Pelit 29,90 €/6 nroa, V8-Magazine 29,90 €/5 nroa. Tilaussivuilta löydät myös määräaikaisia tilausvaihtoehtoja. Anna lehti lahjaksi! Tilaa kätevästi: fokusmediatilaus.. Tilausehdot: www.fokusmedia.. Meiltä löydät sopivan lahjan niin äidille, vaarille, siskolle kuin kummipojallekin. Tilaajan yhteystietoja voidaan käyttää suoramarkkinointiin henkilötietolain mukaisesti. /ehdot-ja-luvat Lehdet alk. Tarjoukset ovat voimassa 31.12.2021 saakka ja ne koskevat uusia, Suomeen toimitettavia tilauksia. /joulu Tilausjaksot alkaen: Antiikki & Design 32,90 €/5 nroa, Auto Bild Suomi 36,90 €/8 nroa, Fit 29,90 €/5 nroa, GTi-Magazine 29,90 €/5 nroa, Hi. 29 90 +lahja! 6 kk. Edellämainitut tilaukset ovat jatkuvia ja tarjoushintaisen jakson jälkeen ne jatkuvat kulloinkin voimassa olevaan tilaushintaan
Tuotantovälineet siirtyivät 1990-luvulla SeVillelle, jolloin turbiiniauto (pronssinvärinen ja valkoinen, myös mustasta ja kokonaan kromatusta on huhuja) julkaistiin promoina viimeistä kertaa. 68 V8-MAGAZINE. Jälleenmyyjien lisäksi turbiiniautoa jaettiin PR-mielessä avokätisesti lehtien toimituksiin, TV-asemille ja muillekin sopiville tahoille. Turbiiniauton 1:25 pienoismallin historiasta on perillä harvempi, vaikka monet ovat Jo-Hanin rakennussarjan nähneet, ehkä rakentaneetkin. Turbiiniautosta ei sellaista tullut, mutta Jo-Han julkaisi promomallin uudelleen 1970-luvun lopulla valkoisessa laatikossa X-El-divisioonansa kautta. Turbine Caria ei myyty asiakkaille, mutta pro. Mukana tulivat normaaliin tapaan kromiosat ja poikkeuksellisen hyvin detaljoidut vinyylirenkaat kapein valkosivuin. Promot toimitettiin yleensä valkoisissa laatikoissa, mutta turbiiniauto sai oman, tyylikkäillä kuvilla varustetun pakkauksen. Suoraan Chrysler panosti turbiiniauton markkinointiin täysillä. TURBIINIAUTO Jälleenmyyjien promomallista rakennussarjaksi ja lopulta Jo-Hanin joutsenlauluksi Chryslerin Turbine Carin tietävät useimmat amerikkalaisia autoja harrastaneet. Se ei perustunut ajan käytännön mukaisesti promoon vaan oli eri suunnittelua ja ajankohtaan nähden uraauurtava aukeavine luukkuineen, ovineen ja jopa erillisine etulokasuojineen. Muotit olivat jo hieman kärsineet, mutta kokonaisuutena uusintajulkaisu oli lähellä originaalia. Tarina ei kuitenkaan lopu tähän. Promomallit julkaistiin vuosikohtaisina, ja muotit muokattiin normaalisti esittämään seuraavaa vuosimallia. Tutun paperimateriaalin lisäksi tilattiin Jo-Hanilta 1:25 promomalli, jonka pakkauksen kuvitus mukaili esitettä. Myös sisustus ja alusta olivat nekin normia paremmin detaljoituja. TEKSTI JA KUVAT JUHA AIRIO 1 960-luvulla useimmista uusista automalleista tehtiin muoviset, valmiiksi maalatut ja kootut 1:25 mittakaavaiset ns. On ilmeistä, että turbiiniauton promomalleja valmistettiin enemmän kuin aikakauden tavanomaisia vuosikertapromoja. Samaan aikaan alkuperäisen promon kanssa Jo-Han julkaisi turbiiniautosta rakennussarjan. Katto oli maalattu mattamustalla. promomallit, joita jaettiin jälleenmyyjien kautta ostajakandidaateille. ilinkohottaminen ja yleinen myynninedistäminen koettiin Chryslerillä niin tärkeäksi, että Jo-Hanin kanssa tehtiin sopimus turbiiniauton promomallien valmistuksesta. Sarjan lisäksi turbiiniautosta valmistettiin myös promomalli, joka varsinkin originaalipakkauksessaan on rakennussarjaa harvinaisempi. Elokuvassa The Lively Set (1964) ”esiintyi” valkoinen Turbine Car ja myös sen tuotantoyhtiö tilasi pienen n. 500 kpl erän vastaavia myynninedistämismalleja Jo-Hanilta. Itse auto edusti mittasuhteiltaan ja yksityiskohdiltaan suurin piirtein parasta mitä tuohon aikaan promomallien joukossa oli olemassa. Auto oli valettu ruskeaan muoviin ja korin osat oli lisäksi lakattu pronssinvärisellä hilelakalla
Keulakoriste tuli alun perin erillisenä osana – kokonaan puuttuva tai rikkoutunut koriste on yleinen ongelma. Sisältö ei juuri muuttunut, laatikko kylläkin. Pohjassa luki auton tyyppiä selventävä kohokirjoitus. Saatavuus tyssäsi kuitenkin heti alkuunsa ja joutsenlaulu oli laulettu. Rakennusohje löytyi laatikon kyljestä. Kun vielä korin rakenne muistutti oikeaa autoa, muodostui rakentaminen vähintäänkin haasteelliseksi. Vaikka Jo-Hanin omistus ja luultavasti pääosin muotitkin siirtyivät Okeylle, eivät useimmat enää olleet käyttökelpoisia. Spaulding ilmeisesti myi varastossa olleen tavaran uusissa pakkauksissa, mutta mitään uutta ei syntynyt. Niinpä rakennettuja näkeekin vain harvakseltaan. Promo julkaistiin uusiksi, nyt yksinkertaistettuna rakennussarjana. Turbiiniautosta lähes 40 vuoden aikana tuotettu 1:25 materiaali on mittava: perinteinen rakennussarja eri versioinaan, valmiiksi koottu promomalli alkuperäisenä ja uusintajulkaisuina sekä lopulta vielä yksinkertaistettu rakennussarja. Kuten promo, myös rakennussarja julkaistiin uudelleen. Promomalli julkaistiin alun perin hienosti kuvitetussa laatikossa, kun taas elokuvaversio sekä uusintajulkaisut saivat tyytyä valkoiseen peruslaatikkoon – päädyssä näkyi ensin pelkkä laatikon sisältöä osoittava leima, myöhemmin myös SeVillen tarra. Mr. Jo-Hanin Gold Cup-sarjassa laatikon reunoja myötäilevät FramePak-valurangat oli suunniteltu päällekkäin ladottaviksi ja osia löytyi runsaasti. Paljon pursetta ja pehmenneitä detaljeja sekä kyseenalainen osien yhteensopivuus. Turbine Carin rakennussarja ilmeisesti kuitenkaan ei, ainoastaan promon muotit, jotka alkoivat olla elinkaarensa lopussa. Jyväskylän alueen mallarit ja Suomen Ilmavoimamuseo 12.2.2022 CCM Open 28, Soldathemmet vid Livgardet Kungsängen/Tukholma, Ruotsi, järj Capital City Modelers, Nils Hillegren, bnhillegren@hotmail.com laatikosta pystyi rakentamaan poikkeuksellisen realistisen mallin. Katto maalattiin mattamustalla ja helmat hopealla, muilta osin promo oli maalaamaton. Rakennussarja ei, valitettavasti – muotit alkoivat kulua eikä niitä korjattu, tuskin huollettiinkaan. Useimmissa uusintajulkaisuissa alusta on ruuvien sijaan kiinni muovitapeilla. Konkurssien jälkeen Jo-Han siirtyi Okey Spauldingille. Auto oli laatikossa käärittynä silkkipaperiin hankautumien estämiseksi. Myöskään kaikki oikeudet tuotenimiin eivät tulleet mukana. V8-MAGAZINE 69. Turbiiniauton rakennussarjoja ja promoja ehdittiin valmistaa lähes 40 vuoden ajan, joten varsinkaan uusintajulkaisut eivät ole erityisen harvinaisia. Kuinka lähellä efekti on esikuvan värisävyä, riippuu valaistuksesta ja katselukulmasta. Laatikko meni jälleen uusiksi. Siirtokuva-arkkiin sisältyivät myös elokuva-autoa mukailevat siniset ralliraidat. Pienoismallien tapahtumakalenteri 29.1.2022 Jyväskylän pienoismallitapahtuma, Suomen Ilmavoimamuseo, Tikkakoskentie 125, Tikkakoski, järj. Pienoistoimittaja sai sarjan melko tuoreeltaan lahjaksi, eikä malli koskaan valmistunut, vaikka rakennuskokemusta oli jo 1:72 lentokoneista. Jos osasi. Tällaisella versiolla jatkettiin 1990-luvulle, loppuvaiheessa SeVillen johdolla. Ruskeasta muovista valetun korin pintaan ruiskutettiin tehtaalla ohut pronssinvärisiä hileitä sisältävä lakka. Niistä on mahdollista edelleen nauttia keräilyja rakentelukohteina. Seuraava versio on 1980-luvulta. Alusta oli ajankohtaan nähden kohtuullisen hyvin detaljoitu. EZ-Build Kit -sarjasta käy ilmi, että promon ja normirakennussarjan osat erosivat toisistaan varsin paljon. Jo-Han on edelleen olemassa nimellä Johan, mutta loppu tuli käytännössä tässä vaiheessa. Yksityiskohtia tarkemmin katsomatta eroa originaalin ja varhaisen uusintajulkaisun välillä on vaikea havaita. Ensimmäinen kierros oli joskus 1960ja 70-lukujen vaihteessa. Mainoslehtisen malleja oli saatavilla rajoitetusti, jos ollenkaan
Jalan amputaatio muutti monta asiaa, mutta prätkät eivät suinkaan unohtuneet, päinvastoin tahti kiihtyi. Paula-vaimolla oli tärkeä rooli toipilasaikana, joten nyt tuli Jannen vuoro osoittaa rakkautta takaisin. Elämän suuret mullistukset laittavat asioiden tärkeysjärjestyksen uusiksi. Näin kävi Anttilan Jannelle vakavan prätkäonnettomuuden jälkeen. TEKSTI JA KUVAT JOKE SIMONEN Paula’s chopper with love Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper Paula’s chopper with love with love with love with love with love with love with love with love with love with love with love with love with love with love with love with love with love with love with love with love with love with love with love with love with love with love with love with love with love with love with love with love with love with love with love with love with love with love with love with love with love with love with love with love with love with love with love with love with love with love with love with love with love with love with love with love with love with love with love with love with love with love with love with love with love with love with love with love with love with love with love with love with love with love with love with love with love with love with love with love with love with love with love with love with love with love with love with love with love with love with love with love with love with love with love with love with love with love with love with love with love with love with love with love with love with love with love with love with love with love with love with love with love with love with love 70 V8-MAGAZINE Harley-Davidson Evo Sportster 1200 1996
Toteutukset eivät ole jääneet huomaamatta myöskään ulkomailla. Paljon pisteosia, kuten valojen kuoret, kytkinkoppien kannet ynnä muuta Janne valmistaa alumiinista valaen. Tämä syntyi motoristiperheessä parhaalla mahdollisella tavalla, eli rakentamalla Paulalle oma täysiverinen chopperi. Kaikkia Jannen pyöriä yhdistää persoonallinen näkemys, yksityiskohtien määrä, suuri omankäden osuus työssä ja tinkimätön viimeistely. Ihan poikasena polkupyörään kyhäiltiin pitkää etuhaarukkaa ja korkeaa selkänojaa. Pääsääntöisesti moottori, vaihteisto ja renkaat ovat valmistavaraa, eivätkä nekään aina jää koskemattomiksi. Tyhjästä rakennettuja pyöriä syntyy yksi tai kaksikin vuodessa. Epäilemättä jenkkiautopiireissäkin mies tiedetään, kun samoissa näyttelyissä liikutaan. Käännekohta Jannella kaksipyöräiset ovat olleet osa elämää jo junnusta alkaen. Kaupasta ostettua Janne käyttää hyvin vähän. Springer-keulat, joihin Janne näyttää olevan tykästynyt, syntyvät nekin omin käsin omassa verstaassa. Sorvikin suoltaa holkkeja, puslia, akseleita sitä mukaa kun tarvetta ilmenee. V8-MAGAZINE 71. Polkupyörien jatkeeksi tulivat moottorilliset Janne halusi antaa Paula vaimolle vastavuoroisen rakkaudenosoituksen ja kukkia, jotka tosin tulivat erilaisessa muodossa. Kaikki alkaa, kuten Janne asian ilmaisee, “potkuriasteelta”, eli rungosta ei ole muuta kuin moottorin kehtoputket ja emäputki, jonka ympärille aletaan omaa visiota ammentaa. Laiskottelusta miestä ei käy moittiminen, sillä rakentelutahti tuon tasoisille pyörille on uskomaton. Onpa vanteitakin tehty itse. H arrikkaja erityisesti chopper-piireissä Janne Anttila on tuttu mies monelle kanssaharrastajalle. . Janne on vuosien varrella kiertänyt ahkerasti näyttelyitä rakentamillaan pyörillä eikä liene liioiteltua sanoa, että aina kotiin on palattu pokaali sivulaukussa
Välillä tallissa apukätenä toimien. Samoin käynnistyskiksi täytyi vaihtaa sähköstarttiin. ”Vuosien varrella on kulunut paljon tunteja tallissa, jokainen niistä pois Paulan kanssa vietetystä yhteisestä ajasta.” . Talliin piti päästä parantelemaan makuuhaavoja. Sitten tulivat kuvioihin Harrikat. – Jalka jäi auton ja pyörän väliin ja lensin konepellin yli päin liikenteenjakajaa. Sitten tuli vielä Shovel, johon Janne alkoi toteuttaa omia aivoituksiaan, kuten +16-tuumainen Springer-keula. Motiivimaalaukset ovat Matti Moliisin käsialaa. Osien keräily ja remonttien teko tien poskissa tulivat tutuiksi. Crossia ajettiin oikein kilpaakin. Paula kärräsi pyörätuolissa olevaa Jannea talliin ja takaisin. – Lähdin käymään Shovelilla pienellä sunnuntaiajelulla lähiseudulla. Uuden ajan alku – Minut passitettiin pyörätuolissa kotiin. Kolmion takaa loikkasi eteen auto niin yllättäen, ettei Janne ehtinyt hipaistakaan jarruun. Siihen Janne ideoi tarakan, joka yksinkertaisesti vain lasketaan paikoilleen ja jossa voi vaikka kyytiläinenkin matkustaa. Syntyi yksi pyörä, toinenkin. Ja tallissahan alkoi tapahtua. Kuulemma huoltoaseman pöydässä oli kommentoitu, että lensipä ukko korkealle ja että varmasti kuoli. Jannen mielikin kirkastui. Sairaanhoitajana työskentelevä Paula oli muutoinkin kullanarvoinen esimerkiksi siteiden vaihdossa. Näyttäviä pyöriä rakentui verkalleen Chopper soveltuu matkaajoon hienosti sissybarin turvin, johon saa kiinniteltyä tarvittavat reissupussukat. Heti kun talo oli asuttavassa kunnossa, hankittiin pihaan Dyna, joka vaihtui Fatboyhin. Vauhtia oli 60 kilometriä tunnissa. Leuka ja sääri kasattiin ruuveilla ja levyillä, mutta jalkaterä oli vaikeampi tapaus. Mies vietiin pikana Oulun Yliopistolliseen sairaalaan. Tässä kohtaa Paula-vaimon rooli nousi esiin. Ei kuollut Janne, eikä menettänyt edes tajuntaansa, vaikka polven alapuolelta menivät luut poikki, jalkapöytä ja kantapää murskautuivat, murtumia tuli vähän sinne sun tänne. vehkeet. Jannen rakentamissa pyörissä on proteesijalalla ajamista helpottavia toteutuksia. Ensimmäinen iso prätkä oli CX500 Honda, joka koki muokkauksia, joita ei voi Jannen omien sanojen mukaan pitää millään asteikolla järkevinä. Enhän minä malttanut aloillani pysyä, vaikka töihin ei ollutkaan asiaa. Täysin pensseleillä tehtyihin maalauksiin ohjeet kuuluivat: räiskyviä värejä, rauhaa ja rakkautta, eikä kukkia sovi unohtaa. – Sain annettua Hondan vaihdossa yhteen Rautapäähän, kun muuhun ei silloin rahat riittäneet, täsmentää Janne. Tuo reissu meinasi koitua viimeiseksi. Rautapää opetti tavoille. Korkki on Jannen omaa käsialaa. Vaihteiden vaihto tapahtuu joko varpailla tai kantapäällä polkemalla. Pyörä sai lähteä taloprojektin tieltä. Paula oli sitä mieltä, että Jannen mielenterveyden kannalta oli tärkeä päästä tekemään mieluisia hommia, korvien välistä se toipuminen alkaa. Sopiva tankki syntyi kätevästi alkuperäistä kaventamalla. 72 V8-MAGAZINE. Jalkaterä saatiin näennäisesti kuntoon selästä otetulla lihassiirteellä ja pitkän sairaalareissun jälkeen alkoi vielä pidempi toipuminen
– Vuosien varrella on kulunut paljon tunteja tallissa, jokainen niistä pois Paulan kanssa vietetystä yhteisestä ajasta. Pari verenmyrkytystäkin ehti tulla ja leikkauksia kolmatta kymmentä. Paula on myös prätkäihmisiä ja reissuja on tehty yhdessä molemmat omilla pyörillään, Paula ajopyörällään Nighsterillä ja Janne milloin milläkin rakentamallaan chopperilla, ajettavaksi kun nekin on aina tehty. Ja niin tehtiin. Homma alkoi tyhjentämällä runko puhtaaksi ja hahmottelemalla tallin seinään 1:1 mittasuhteella oleva mallikuva. Polkupyörälenkiltäkin mies yllätettiin. Motoristit eivät juuri lumesta perusta, ja lumityöt kuuluvat maailman inhottavimpien asioiden listalle, mutta niin vain näkyi Jannen kasvoilta hymy lumikolaa pukatessa. Myös Instagramiin Janne kirjoittelee tekemisistään samalla nimimerkillä. Runko mitoitettiin ja hitsattiin hydrauliputkesta Yksityiskohtia löytyy Jannen pyöristä aina ja paljon. Elo oli yhtä tuskaa ja jatkuvaa toipumista jostain. Tulehdusta seurasi aina seuraava tulehdus. – Tarkoitus oli tehdä siitä Paulan mitoille passeli täysiverinen pitkäkeulainen chopper jäykällä perällä. . Ja toipumisessa Paulan apu oli mahdottoman suuri. Jalan amputaation jälkeen Janne otti käyttöön nimimerkin Woodleg Choppers, jollainen teksti koristaa jokaista pyörää. Ja taas alkoi yksi toipuminen ja kävelyn opettelu. Nyt olisi minun aikani osoittaa vastavuoroisesti rakkautta. V8-MAGAZINE 73. Ei pelkästään hyvän toipumisen merkiksi, mutta myös harrastuksen rahoittamiseksi. Vedetään polven alta poikki, niin kuin lääkäri oli varovaisesti jo ehdotellut. Titaaninen proteesi soviteltiin tilalle. Paulalla oli toisena pyöränä Sportster, jonka Janne päätti ottaa työn alle ja rakentaa Paulalle oman chopperin, love chopperin. Janne on huomannut sen hyväksi tavaksi hahmotella linjat ja katsoa keulakulmat suunnilleen. Pyörien parissa touhuilu jatkui ja seuraava pyörä oli taas entistä ällistyttävämpi. Elämä oli hyvällä mallilla ottaen huomioon, millaisesta rytäkästä Janne selvisi. Monet osat on tehty alumiinista hiekkamuottiin valamalla. Keula kasaantui rutiinilla, vastaavia kun Janne oli jo muutamia ehtinyt tehdä. Suunnitelmiin kuului myös toteuttaa Springer-keula metritavarasta itse työstettynä. muutama kappale ja näyttelyissä kierreltiin. – Kolmen vuoden toipilaana olon jälkeen päätin, ettei tule hittojakaan tuon jalan kanssa. Proteesijalan myötä Janne otti käyttöön omaksi nimimerkikseen Woodleg Choppers, jollainen löytyy kaikista Jannen rakentamista pyöristä jostain valuosasta. Suurin ongelma oli siirre, joka pienennysleikkauksista huolimatta oli valtavan suuri. Ja tuttuun tapaan muilta osin mahdollisimman suurella oman työn osuudella ja riittävällä määrällä yksityiskohtia varustaen. Toipuminen lähti sujumaan nyt huikealla vauhdilla. Uusi lehti oli kääntynyt elämänkirjassa. Kävely alkoi luonnistua ja kohta somesta saatiin ihmetellä, kun Anttilan poika hilpaisi juoksuksi, noin mallin vuoksi. Nurkassa odottivat 25 mm teräslevystä leikatut siivut, joista muodostui väännellen ja jyrsien keulan I-beam tyyliset takajalat. Jalka ei vaan ottanut toipuakseen toivotulla tavalla. Omaa valmistetta löytyy Springerkeulasta alkaen. Kun keula oli koossa, mallattiin paloiteltu runko ja keula runkojigiin. Se oli oikeastaan aika helppo päätös loppupeleissä. Love chopper Työelämäänkin Janne pystyi palaamaan toipilaskauden jälkeen. Lihassiirre alkoi elää omaa elämäänsä ja kasvoi sellaisiin mittoihin, ettei tekemälläkään saanut enää sopivaa kenkää. Jannen rakennusideologiaan kuuluu, että omantyön osuus on mahdollisimman suuri
– Itsehän sen sinne piilotin, tankin alle, ”Ja katsastuskin meni muuten hienosti, mutta runkonumeroa ei löytynyt enää mistään. Toki siihen omavalmiste korkki piti askarrella. – Hyvälinjainen tankki syntyi alkuperäisestä vain kevyesti sitä kaventamalla. Renkaiksi eteen tuli 21-tuumainen ja taakse old school -henkisesti 16-tuumainen. Jotta yleiselle tielle tai yhteisille reissuille olisi asiaa, pyörä piti vielä saada kilpiin, eli käyttää jarruja käsittelykokeessa sekä katsastaa. Ohjaustanko lukeutuu normaalijuttuihin tehdä itse, sillä silloin sen mitoitus sattuu just eikä melkein mukavuusalueelle. Ja räiskyviä värejä. Säikähdin, että tulikohan se sittenkään siirrettyä.” . Matti tosin itse epäili kättensä jälkeä, sillä teema ei hänen mukaansa ollut hänelle ominaisin. Jalkakontrolleja Janne ei nyt lähtenyt viemään eteen kuten tavallisesti, sillä Paulan täytyi ylettää tapeille ongelmitta. – Jarruja käsittelykokeessa ei mitään ihmeellistä ollutkaan, tiesin pyörän toimivan kaikin puolin. Tuo on helppo ymmärtää, sillä lakisääteiset vilkut, katkaisijat ja muut vipstaakit tursuavine johtoineen eivät ole kaunistus puhtaita linjoja etsivälle. Kukkia voi aina antaa yllätyksenä. – Valuhommat on mieluista puuhaa, niin tähänkin piti niitä tehdä. Mallit syntyvät kätevästi koivusta, sitä täällä maalla riittää. Naiselle kun pyörää tehtiin, niin sähköstartti oli luonteva valinta. – Noilla maalausohjeilla Matin käsissä syntyi pelkällä pensselillä maalattuna kultaista 60-lukua mukaileva värikäs teema, johon riittävän paksun kerroksen lakkaa ruiskutti Jussi Himanka. Paulan reissupyörä Turvallisuutta ja helppohallintaista pyörää painottaen molempiin päihin pyörää Janne halusi levyjarrut. 74 V8-MAGAZINE. Siihen Janne keksi näppärän pikakiinnitteisen tarakan ehkäisemään sitä, että reissupussukat hankaisivat takalokarin tulevan maalauksen piloille. Monesti stuukiin sopivan tankin löytäminen on vaivalloista, tekeminenkin työlästä. Paikat kuitenkin löytyivät kaikille palikoille ja johdotkin saivat reittinsä katseilta piilossa. Kukkia rakkaalle Kaikki osat saatiin tehtyä tai hommattua, sovitettua paikoilleen ja testattua toimivaksi. Ja siksikin, että vaikka Janne tykkäsi aikaisemmin potkia pyöränsä käyntiin kiksistä, niin proteesijalan kanssa se oli nykyisellään jokseenkin työlästä. uuteen kuosiinsa, ja keulakulmat varmistettiin kohdalleen hyväksi koettuun kymmenen sentin jättöön. Toteutus on mukavan huomaamaton, sillä mustana akku mustan nahkalaukun vieressä ei liiaksi hypi silmille. Öljysäiliö syntyi suorasta pellistä tekemällä. Rungon Janne käytti hyväksyttävänä ja runkonumeron siirrossa, koska Jannen rakenteluperiaatteisiin kuuluu, että kaikki muutokset pitää olla laillisia ja virallisesti papereissa. Sitten oli ensimmäisten kunnon starttailuiden ja koeajojen aika. Isompaa vaihdetta kantapäällä polkien, pienenpää varpailla. Loistava suoritus Matilta, sillä maalaus palkittiin Kustom Kulture Show:ssa. Tällä kertaa ratkaisu oli helppo. Ajatellen myös sitä, että Janne itse joutuisi joskus ajamaan pyörää, ainakin koeajon verran, vaihdevivun Janne toteutti niin, että vaihteita pystyy vaihtamaan pelkästään polkemalla. Loput sai Matti taiteilijasieluna keksiä itse. Kun pyörä täytti oikean chopperin mitat ja muodot näyttäen hyvältä myös Jannen omaan kriittiseen silmään, jouti se taas purettavaksi maalausta varten. Myös rauhaa ja rakkautta saisi olla. Puumalleja hyödyntäen tehdään hiekkamuotit, joihin varsinainen valu tehdään. Säikähdin, että tulikohan se sittenkään siirrettyä. Reissupyörään kuuluu sissybar, joka syntyi tukevasta rosteritangosta. Ja katsastuskin meni muuten hienosti, mutta runkonumeroa ei löytynyt enää mistään. Puusta syntyivät mallit etuja takavaloille, kytkinkopalle, vaihdelaatikon päätyyn ja ilmanputsariin. Varovainen koeajo osoitti, että tekniikka pelasi hienosti ja pyörä oli vaivaton ajettava. Kumpikin, katsuri tai Janne, etsivät sitä joka paikasta ja moneen kertaan. Pientä suutinjumppaa kaivattiin, ennen kuin pyörä kävi yskimättä. Paulan mitoilla tietenkin. Janne päätyi suosiolla tuomaan akun pyörän sivulle, jolloin muut pakolliset sähköhilut saattoi sijoittaa öljysäiliön alle koteloituna akun taakse piiloon. Jalkatapit saivat jäädä tällä erää omille paikoilleen. Kiinnikkeet syntyivät omin avuin ja koristeeksi alumiinista itse valettu somiste. Koneelle ennen viimeistä kokoonpanoa Janne teki vielä perushuollon, vaihteli tarvittavat tiivisteet ja laitteli jotain pieniä kosmeettisia juttuja kuntoon. Sähköstartillisissa pyörissä ongelmana on suuren akun sijoitus. Sähkötöitä Janne tunnustautuu inhoavansa. Sitten Jannella välähti. – Paula ei ehkä räväkkäotteisena naisena ole kukkaistyttönen sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta halusin silti antaa kukkia. Runko ja keula käytettiin pulverimaalauksessa ja muiden peltiosien maalauksen sai hoitaakseen Jannen hyvä ystävä ja luottomaalari Matti Moliis. Sittenpä vuorossa oli jälleen pyörän kasaus. Näin siksi, että juuri vasen jalka on amputoitu ja proteesijalalla vaihteiden vaihto isompaan ei oikein onnistu jalkaa nostamalla
ilikset pyörästä. Nighster on silti edelleen vahvoissa asemissa reissuun lähtiessä. Olisi Paula tietysti jossain vaiheessa huomannutkin, että nyt on pyörä kadoksissa ja jotain hämäJanne on palannut takaisin työelämään kolarin ja vuosia kestäneen toipumisjakson jälkeen. Suomalainen mies ei pussaa eikä puhu, varsinkaan karskin äijän suuhun vaikeasti sopivia vaaleanpunaisia ja pörröisiä tunne-elämän ilmaisuja, joten helpompi on osoittaa rakkautta teoilla. Tuli Paulan vuoro testata chopperia. Aidosti Paula kuitenkin ilahtui nähdessään pyörän nipussa, ja kukat lämmittivät mieltä. Pyöriä syntyy ällistyttävää tahtia Jannen tallissa, yksi, joskus parikin vuodessa V8-MAGAZINE 75. Sittemmin tanko vaihtui paremmin Paulan käteen istuvaksi. rää on tekeillä, jos talliinkaan ei saa yhtäkkiä mennä. Mikä olisikaan osuvampi tapa osoittaa kiitollisuutta ja rakkautta prätkäperheessä, kuin rakentaa tuota ilmentävä chopper. Liekö orastavaa dementiaa vai liian monta projektia mielessä. Nykyisin pyörästä löytyy muitakin pieniä parannuksia, ja esimerkiksi pientä öljytilavuutta kompensoimaan lisättiin öljynjäähdytin. Yllätys puolin ja toisin. Jännitystä oli ilmassa, kun Janne pääsisi kuulemaan Paulan ensimmäiset . No aivan puhtaana yllätyksenä chopper ei tietenkään Paulalle tullut. Eihän toisen pyörää nyt kysymättä voi mennä paloiksi laittamaan, tai ainakin kovaäänistä sanomista siitä olisi seurannut. Paula on sittemmin totutellut choppereiden antamiin kyyteihin, kun kuulemma Nightster on alkanut näyttää kovin lyhyeltä Paulankin silmissä. Eipä se tullut Jannellekaan yllätyksenä, että palaute ei ollut ylistyssanojen riemuvoitto. Onhan tuollainen pitkäkeulainen ja jäykkäperäinen chopper tunnetusti aivan eri maasta kuin lyhyt Nighster, jollaisella Paula on tottunut reissut ajamaan. Paula vaimolla oli merkittävä rooli toipumisessa. Oliko nyt Jannen vuoro yllättyä. Nyt jälkikäteen täytyy toki huomioida, että ensimmäisillä ajoilla tankona oli kuvista poiketen kapeat pukin sarvet. – Tulipahan kerrankin annettua kukkia! peitelevyn taakse jemmaan
Tuo toive toteutui pian ajokortin saamisen jälkeen, kun Michael osti kolaroidun ’64 Dodge 440 Sedan 383 kesällä 1980. Aito suomiyksilö oli entinen edustusauto, joka sai kunnostuksesa kaikki tuon aikakauden kuumimmat kustomointikikat: sininen metal. Vaikka Dodge oli silloisen mittapuun mukaan varsin mellevä menopeli, niin jotain siitä Michaelin mielestä kuitenkin puuttui tai siinä oli pikemminkin jotain liikaa. Hän päätti kymmenen vanhana hankkia sellaisen heti, kun se olisi mahdollista. PARHAIMMISTOA PARHAIMMISTOA P itkänlinjan amerikanautoharrastajiin kuuluva Michael on ollut kiinnostunut jenkkiautoista jo pienestä pitäen. Kuten monen muunkin kohdalla tekivät jenkkien upea ulkonäkö ja veekasien voimaauhkuvat pakoäänet lähtemättömän vaikutuksen polvenkorkuiseen poikaan. ake-maalaus, valkoiseksi ruiskattu alusta, tuplat taka-antennit ja huima perän nosto. Tuo liikaa oli auton ovien määrä eikä sen kova kattokaan häntä kauheasti innostanut… Niin mies pisti Moparin myyntiin ja ryhtyi etsimään kaksiovista convertiblea, vieläpä mahdollisimman isolla moottorilla. Merta edemmäksi kalaan Muskelimalliset avoversiot olivat tuoPONY CARIEN PONY CARIEN 76 V8-MAGAZINE Pontiac Firebird 400 Convertible 1968
Kahden viikon kotiutumisjakson jälkeen hän ryhtyi toteuttamaan muuton päätarkoitusta eli avomuskelin metsästystä. Michael on aina pitänyt pony careista ja eritoten Tulilinnuista, jotka ovat hänen mielestään muotoilullisesti onnistuneimmat. Paikallisten lehtien autoliikkeiden ilmoituksia aikansa tutkailtuaan törmäsi Michael tukholmalaisessa Bilgaragetissa tarjolla olleeseen ’68 Pontiac Firebird Convertibleen, jonka varustukseen kuului toivottu tehokas 400-kone. TEKSTI JA KUVAT PAUL GRANVIK Firebirdin tehdasoptioihin kuulunut sävytetty orgistuulilasi on vaihdettu. Michael lähti autoa tarkemmin tutkimaan. Parin vuoden tyytyväisen päästelyn jälkeen Firebirdin korissa ripeää vauhtia lisääntyneet ruostekuprut alkoivat vaivata Michaelia ja hän päätti maalauttaa sen V8-MAGAZINE 77. Ratkaisua avitti se, että miehen äidinkieli on ruotsi ja lisäksi hänellä oli työpaikkakin jo tiedossa. Kaikki kumitiivisteet uusittiin. Auto on myös vauraasti varusteltu, ja edustaa kuuskytluvun muskeliautoa komeimmillaan. Tämän tiesi myös Michael, ja hän lähti merta edemmäksi kalaan. USA:sta Ruotsiin vuonna 1975 tuotu Candy-punaiseksi maalattu, kookkailla kromivanteilla ja leveillä läskeillä varustettu auto näytti hänestä tosi hyvältä. hon maailmaan aikaan meillä harvinaisempia kuin ne kuuluisat kanan hampaat. Michael muutti Ruotsiin, jossa amerikkalaisten autojen tarjonta oli meikäläiseen verrattuna moninkertainen. Michael saapui Tukholman lähellä sijaitsevaan Tyresöön kesällä 1986. Muut lasit ovat auton alkuperäiset kirkkaat versiot ja harvinaisen hyvin säilyneet. . Voimallisissa merkeissä sujuneen testilenkin jälkeen Michael oli niin innoissaan Firebirdistä, että hän teki kaupat siitä saman tien. Pietarsaarelaisen Michael Åbonden 1968 Pontiac Firebird Convertible on aito 400-koneinen yksilö, vieläpä matching numbers
nut 10-pulttinen perä 3,36:1-välityksineen ja Safe-T-Track-optiolukkoineen oli oivassa iskussa, ja vaati vain vetoakseleiden laakereiden vaihdon ja perushuollon öljyjen ja tiivisteiden uusimisineen. Michael ei halunnut maalauttaa Firebirdiä tällä oudolla oranssilla, vaan valitsi väriksi auton alkuperäisiin vaihtoehtoihin kuuluneen ”Flambeau Burgundy Red”-metallinhohtoviininpunaisen, johon hän ihastui heti ensisilmäyksellä. Lattia oli täysin laho ja se menisi kokonaisuudessaan vaihtoon. Michaelin suureksi helpotukseksi Firebirdin etuapurungosta ei ruostetta tai muitakaan vaurioita löytynyt. Michael asensi valmiiksi kasatun etuapurungon ja taka-akselin ripustuksineen takaisin paikoilleen, ja vei auton maalaamoon pintaväriä saamaan. Pölyn laskeuduttua koettiin melkoinen pettymys, kun tuolloin vain 20 vuotta vanhasta autosta paljastui ruostevaurioita yllättävän paljon. Syksyllä huolimaton kanssa-autoilija törmäsi Firebirdiin ja sen vänkärinpuolen kylki vaurioitui käytännössä koko matkaltaan. Kesäksi 1988 auto tuli ulkonäöltään taas priimaan kuntoon ja Michael kurvaili sillä entistäkin tyytyväisempänä. ”Voimallisissa merkeissä sujuneen testilenkin jälkeen Michael oli niin innoissaan Firebirdistä, että hän teki kaupat siitä saman tien.” . 78 V8-MAGAZINE. Onnea ei kuitenkaan kestänyt kuin muutaman kuukauden ajan. Orgistyyppikilven tiedoista kävi ilmi, että Tulilintu oli poikkeuksellisen runsaasti lisävarusteltu ja auton ensimmäinen omistaja oli erikoistilannut sen ”Omaha Orange”-oranssin värisenä. Värivalinta innosti entisöintiin Projektin alkaessa Michael ei suunnitellut palauttavansa Firebirdiä alkuperäiseen asuun. Tällä N-koodin maukkaalla sävyllä Michael ruiskautti Tuuudestaan samaisella punaisella Candyllä. Odotettua työFirebirdissä on musta Custom Interior -optiosisusta, joka käsitti äveriäämmät istuinten vinyyliverhoilut koristeellisempine tikkauksineen sekä vakioita näyttävämmän näköiset ovipahvit ja takasivupaneelit. Firebirdin toimittanut dealeri oli sitten toteuttanut tuon toiveen ja maalannut auton sen mukana tulleella oranssilla. rma edustusautokseen ja halunnut, että se maalataan yrityksen väreihin sointuvaksi. Oudoksi asian tekee se, että Michaelin tutkimusten mukaan kyseistä sävyä ei ollut edes saatavilla Firebirdiin vuonna 1968! Hänen arvauksensa on, että Tulilinnun oli tilannut uutena joku . Sille riitti hiekkapuhallus ja maalaaminen tehdastyylisellä puolikiiltävällä mustalla. Tähän vahvasti viittaa Firebirdin alkuperäisessä Build Sheetissä värin kohdalla oleva ”Special”-merkintä ja sen alaosasta löytyvä teksti: ”Omaha Orange – ship uncut quart of above color with unit”. Lattiaan Michael tilasi uudet korjauspalat Amerikasta, mutta hyvät käytetyt takalokasuojat hän vaihtoi varaosa-autoksi hankitusta, ruotsalaiselta romuttamolta löydetystä keulakolaroidusta ’68 Firebird 400 Hardtop Coupesta. Tulilinnun alustan kaikki puslat ja nivelet sekä etukierrejouset ja takalehtijouset nesteiskareineen uusittiin 400-tehoversioon vakiona kuuluneilla Heavy Duty -osilla sekä käytiin läpi auton alkuperäislisävarusteisiin kuuluneet, tehostetut 11” etulevyjarrut ja 9,5” takarummut. Michael hankki koko joukon Firebirdeistä kertovia opuksia, joiden avulla auton ”salaisuudet” saatiin avattua yksi toisensa jälkeen. Itse asiassa hänellä ei ollut kovinkaan tarkkaa kuvaa siitä, miltä Tulilinnun tulisi näyttää valmiina. läämpien peltitöiden valmistuttua koko kori irto-osineen maalattiin sisäja ulkopinnoiltaan suojaavalla sinkkivärillä, minkä jälkeen otettiin alusta työn alle. Töiden edetessä auton koodit alkoivat kuitenkin kiinnostaa ja hän halusi selvittää, millainen se oli oikein ollut tehtaalta tullessaan. Ruostelöydöt yllättivät Perusteellisesti purettu kori irto-osineen hiekkapuhallettiin. Pahoin pehmenneet olivat myös kummatkin takalokasuojat, jotka päätettiin korvata parempikuntoisilla osilla. Koodiensa perusteella Firebirdin matching numbers -palikaksi paljastuKojelaudan keskellä ja päissä sijaitsevat ritiliköt paljastavat, että Firebird varustettiin jo tehtaalla Custom Air Condition -optioilmastoinnilla. Auton tehdasasenteisiin optioihin lukeutunut, tehostettu tiheävälitteinen ohjaus kunnostettiin. Kaikeksi onneksi henkilövahingoilta vältyttiin, mutta Tulilintu sai niin pahasti siipeensä, että Michael päätti ottaa sen täydellisen läpikäynnin kohteeksi. Lisäksi pieniä korroosiopaikkoja löytyi ovien alaosista sekä tuulilasin karmista. Myös painonappitoiminen AM/FMradio on lisävaruste. Työtä se teetti, mutta vaivannäkö kannatti
Hyvin virtaava 2 ½” tuplaputkisto kuului niin ikään tällaisen Firebirdin peruspakettiin kuten myös erilliset etuistuimet, kolmivaihteinen manuaalia lattiashifterillä, Heavy Duty -alusta, tuplilla ei-toimivilla scoopeilla varustettu konepelti, helmojen listat ja pyöränaukkojen listat. Sen kaksipulttiselle lohkolle riitti sylintereiden hoonaus ja männänrenkaiden vaihto sekä kulutusosien uusiminen aina hydraulista nokka-akselia myöten. Näin ei ole asia Michaelin Firebirdin kohdalla. Vaihteiston perushuollon sekä öljyjen ja tiivisteiden vaihdon jälkeen Firebirdin tekniikka oli käyty täysin läpi, minkä yhteydessä se oli palautettu tarkasti alkuperäiseen asuunsa myöskin päällisin puolin. Sisustaa on paranneltu täydellisellä Rally Gauge Cluster -mittaristolla, DeLuxe Style Steering Wheel -ratilla tilttitoimintoineen, vakiota äveriäämmällä mustalla Custom-vinyylisisustalla, Custom Air Condition -ilmastoinnilla, AM/FM-radiolla antenneineen ja lattiakonsolilla. Alkuperäisen 400-tehoversion vakiovarusteisiin kuuluivat 6,6-litraisen koneen koristeeksi pultatut kromiset ilmanputsari, venttiilikopat ja öljykorkki. Ajossa kummatkin toimivat moitteettomasti, mutta tästä huolimatta päätti Michael purkaa ne palasiksi ”ihan vain oman mielenrauhani vuoksi”, kuten mies itse asian ilmaisee. Pontiacin omat Firebirdistä 6 x 14” Rally II Wheels -orgispeltivanteet Michael löysi Ruotsista hyväkuntoisina käytettyinä. Lisävarusteissakin löytyy Muskelimallit olivat usein varusteiltaan köyhimmästä päästä, koska optiot lisäsivät paitsi hintaa niin myös painoa. Se taas söi suorituskykyä, mikä oli näissä autoissa aikoinaan yleensä tärkein syy ostamiseen. Auton ulkopuolen näyttävyyttä on lisätty konepeltiin sijoitetulla Hood Mounted Tachometer -kierroslukumittarilla, komeilla 6 x 14”-kokoisilla Rally II Wheels -peltivanteilla trim ringeineen ja tuplilla kromatuilla pakoputkien päillä. Näihin alkuperäispoikkeamiin kuuluivat mm. Malloryn kärjettömän sytytyksen asennus ja alkuperäisen nelireikäisen Rochesterin QuadraJet -kaasarin korvaaminen Holleyn 750cfm -vakuumiversiolla. Alkuperäistä vastaavat 10,75:1-puristeiset männät olivat sen sijaan niin hyvät, että ne voitiin hyödyntää sellaisenaan. Kyydissä olevien viihtyvyyttä lisäävät vielä kuskinpuolen sähkösäätoinen Bucket Seat -erillisistuin, sähkötoimiset Ensimmäisen sukupolven 1967-69 Firebirdien tunnuspiirteisiin kuuluvat kapeat kaksiosaiset suorakaiteen muotoiset päällekkäin sijoitetut takavalot. – Väri tosiasiassa innosti minut entisöimään Firebirdin myös muutenkin, muistelee Michael hetkeä, jolloin hän päätti palauttaa auton tarkasti tehdasasuunsa. Vakiona vakuuttavat 330 heppaa tuottavaa YT-koodin moottoria Michael ei katsonut tarpeelliseksi lähteä virittelemään, mutta muutamia pieniä käyttövarmuutta lisääviä toimenpiteitä hän päätti sille tehdä. Purkamisen jälkeen loota todettiin sisuskaluiltaan uudenveroiseksi. V8-MAGAZINE 79. Michelin arviot koneen kunnosta osuivat oikeaan. Lisää miellyttäviä yllätyksiä saatiin, kun niin ikään tehdasasenteisiksi paljastuneista valurautakansista löytyi vielä merkintä #16. Siinä tehokkainta päätä edustava tekniikka yhdistyy varsin hurjaan määrään lisävarusteita, mitkä tekevät tästä vähäiset 11 151 kappaletta valmistetusta autosta todellisen erikoisuuden. Jos oli Firebird koneensa osalta täyttä tavaraa, niin samaa voitiin sanoa lisävarusteena tilatusta kolmivaihteisesta TH-400-automaatista. . Firebirdin alkuperäisessä matching numbers 400-moottorissa on tallella sen tehdasasenteisiin koristuksiin kuuluneet kromatut ilmanputsari, venttiilikopat ja öljykorkki. Michaelin tutkittua asiaa tarkemmin selvisi, että kyseiset kannet ovat eräänlaiset Hi Perf -versiot, jotka varustettiin vakiona tavanomaista kookkaimmilla 2,11”/1,77” halkaisijan venttiileillä. Tulilinnun uutena tilannut henkilö on halunnut selvästikin nauttia sen kovasta kulusta tyylillä. Auton vakiovanteina vaikuttivat 6 x 14” pölykapseliset peltiversiot, joille oli kietaistu Firestonen kapeilla punasivuilla varustetut F70 x 14” Red Line Wide Oval -ristikudosrenkaat. Ne kaikki ovat tallella myös hänen autossaan ja vieläpä tehdasasenteisina. Tekniikaltaan täyttä tavaraa Myös moottorin ja vaihdelaatikon koodien kanssa koettiin miellyttävä yllätys, kun sen 400-moottori ja TH-400-automaatti osoittautuivat tehdasasenteisiksi matching numbers -osiksi. Renkaat ovat Super Sportin modernit 205/70-14 ja 215/70-14 vyörenkaat. Michaelin Firebirdin tekniikkapuolelle tilattuihin peruspaketin kohennuksiin kuuluvat TH-400-automaatin Safe-T-Track -lukolla varustetun 10-pulttisen perän lisäksi ohjausja jarrutehostimet ja 11” etulevyt. Kyseinen laatikko edusti Tulilinnun vaihteistotarjonnan vahvinta päätä. lilinnun keväällä 1993 eikä ole katunut valintaansa kertaakaan. Kansissa ei ollut varsinaista vikaa, mutta myös ne kunnostettiin täysin tehdasosia käyttäen
. Aina sattuu ja tapahtuu Firebirdin palattua maalaamosta Michael aloitti kasaamisen uusilla tai uudenveroiseksi kunnostetuilla osilla. Hienon DeLuxe Style Steering Wheeloptioratin korkeutta voidaan säätää niin ikään lisävarusteisella tiltti-toiminnolla. Tehdasasenteisissa lisävarusteissa siis löytyy, ja mikä parasta, ne kaikki ovat tallella tässä poikkeuksellisen täydellisesti pakatussa Tulilinnussa. Muiden kohdalla selvittiin orgisosien perusteellisella puhdistamisella, joihin kuuluivat mm. Ajan kuluessa Tulilinnusta on tullut hänelle se ainut ja oikea, josta luopumista mies ei edes harkitse. erillisten etuistuinten mustat vinyyliverhoilut, kummatkin ovipahvit ja lattiamatto. Kyseessä on auton tehdasasenteinen osa ja se toimii edelleenkin moitteetta! Michael osti Firebirdin reilut 35 vuotta sitten. Auton optioihin kuuluu myös täydellinen Rally Gauge Cluster -mittaristo, joka on kunnostettu. 80 V8-MAGAZINE. Sisustasta uusittiin alkuperäistä vastaavilla uustuotanto-osilla mm. Sen jälkeen auto vielä leimattiin ennen kuin se tuotiin muuttoautona Suo”Oudoksi asian tekee se, että Michaelin tutkimusten mukaan kyseistä sävyä ei ollut edes saatavilla Firebirdiin vuonna 1968!” Lisävarusteista ehkä erikoisin on konepellin kierroslukumittari, jonka punainen alue alkaa 5 000 varvin kohdalla. Kolmen vuoden huolella ja hätäilemättä suoritetun niputtamisen seurauksena Tulilintu valmistui vasta kesäksi 1996. mittaristo, kojelaudan päällinen, kojelaudan ja lattiakonsolin puukoristeet sekä takasivupaneelit ja takapenkki. lasit, rättikatto ja kaukosäätöisesti sähkösolenoidin avulla avattava takaluukun kansi. Ulkokuoressa vaihtolistalle joutuivat etuja takapuskuri, helman ja pyöränaukkojen listat sekä tehdasvärinen musta rättikatto
V8-MAGAZINE 81. Tässä autossa alun perinkin olleen mustan rätin lisäksi värivalikoimaan kuuluivat valkoinen (white), tummanvihreä (teal) ja kulta (gold). Michaelin ensimmäinen jenkki oli kolaroituna hankittu ’64 Dodge 440 Sedan, jonka hän korjasi ja koristeli kaikilla tuon ajan suosituilla kustom-kikoilla, kuten näyttävällä sinisellä hilemaalauksella. Kun Michael osti Firebirdin, oli auto hänelle vain kauan kaivattu avomuskeli. Takahiekkapellin ja takaluukun kannen kohdalla riitti oikaisu. Michaelin ja Firebirdin onnellinen yhteiselo koki kolahduksen elokuussa 2020, jolloin auton perään ajettiin. Optio on myöskin lattiakonsoli, jonka puukoristeet ovat kojelaudan tapaan tehdasenteiset. Kokonaisuuden kruunaa kannen kromattu Tulilintu-merkki. Ajelut alkoivat uudessa kotimaassa, tosin tietä Tulilintunäki vain kesäisin ja ainoastaan aivan kauneimmilla suvisäillä. Törmäyksen tuloksena kuskinpuolen takakulma painui pahoin kasaan ja näytti uhkaavasti siltä, että apurunko saattaisi olla vaurioitunut. Firebirdin pelkistetyn takapaneelin keskellä olevan luukun taakse on siististi piilotettuna bensatankin korkki täyttöputkineen. Firebirdeihin vakiona kuuluneista erillisistä Bucket Seat -etuistuimista kuskinpuoleinen on lisävarustettu sähkösäädöllä. Michaelin Firebirdiin on tilattu optiona sähkötoiminen katto, joka on uusittu. Ja miksi luopuisikaan. ”Aina sattuu ja tapahtuu” toteaa Michael tuosta onnettomuudesta, josta kuitenkin selvittiin lopulta varsin vähäisin vaurioin. Onneksi näin ei ollut vaan tapahtuneesta selvittiin pintapeltien uusimisella: kuskinpuolen takalokasuoja, takavalo, takapaneeli ja takapuskuri. Kuten arvata saattaa Firebirdin maahantuontikatsastus muodostui läpihuutojutuksi. Osien maalauksen jälkeen koko auto vielä ylilakattiin kahteen kertaan, minkä jälkeen kolari oli enää vain ikävä muisto. Näin upeasti entisöidyt, alkuperäiset avomalliset 400-tehoversion Tulilinnut ovat nykyisin harvinaista herkkua niin meillä kuin muuallakin. Aikaa myöten ja auton erikoisuuden selvittyä on siitä tullut hänelle se ainut oikea, josta mies ei aio luopua nyt eikä tulevaisuudessa. meen vuotta myöhemmin. Eikä vähiten tällaisella lisävarustearsenaalilla ladattuna
AJONEUVOT) Keski-Suomi: Keski-Suomen Mobilistit 12.2. MCC OPEN Maskutalo, Seurantalontie 2, Masku: Kurittulan Pienoismallikerho, Huolin Pienoismallikerho, Maskun-Ruskon-Vahdon 4H, Turun 4H, kurittulanpienoismallikerho@gmail.com Pohjoismaat ja Viro 29.1. Drag Race (EDRS), Vårgårda, Ruotso 28.5. fi , myyntip. Tampere (Motor Power) 26.3., 30.4., 28.5. KUSTOM KULTURE SHOW Kaapelitehdas, Tallberginkatu 1, Helsinki: Planting 040 039 1616, platu@kustomkulture.fi 5.–6.3. FHRA STREET RACE & NO PREP CHALLENGE LSK Business Park, Loppusuora 22, Kauhava: Finnish Hot Rod Association 020 743 0750, info@fhra.fi 27.5. FHRA DRAG RACE (SM, EDRS) LSK Business Park, Loppusuora 22, Kauhava: Finnish Hot Rod Association 020 743 0750, info@fhra.fi 28.5. Kerava (Neste) 14.1., 11.2., 11.3., 8.4., 13.5. Kajaani (ABC) 1.1., 5.2., 5.3., 2.4., 7.5. Veteranoch prylmarknad, Höör, Ruotsi 7.–8.5. 040 073 5727 2.4. Vinterrallyt Kalldrage, Uumaja, Ruotsi 12.3. Cruisingit K U V A H A N N E LE H A TA N PÄ Ä Tietoja tulevista alan tapahtumista kannattaa lähettää sähköpostiosoitteella toimitus@veekasi.fi Päivämääriin saattaa tulla muutoksia, eikä V8-Magazine vastaa tietojen paikkansapitävyydestä. lappalainen@ilmavoimamuseo.fi 5.3. Motortræf & stumpemarked, Grenå, Tanska 7.5. RHK Historic Meeting (race), Kinnekulle, Ruotsi 20.–22.5. Uddevalla Veteranfordonsmarknad, Uddevalla, Ruotsi 30.4. Raasepori (Karjaan ABC) 7.1., 4.2., 4.3., 1.4., 6.5. Mälardalen Open, Kjula Dragway, Ruotsi HUOM! COVID-19 määräykset ja suositukset. AMERICAN CAR SHOW, TUNING CAR SHOW; CLASSIC CAR SHOW, CUSTOM TRUCK SHOW, MC HEAVEN, MOTORSPORT Messukeskus, Messuaukio 1, Itä-Pasila, Helsinki: Finnish Hot Rod Association 020 743 0750, info@fhra.fi 30.–1.5. Moon Bike Show, Avesta, Ruotsi 9.4. petri.niemenmaa@rloevents.fi 6.5. Aars Stumpemarked, Aars, Tanska 23.4. 040 083 3841 22.–24.4. Porvoo (Kuninkaanportti) 25.12., 29.1., 26.2., 26.3., 30.4., 28.5. En dag på strippen, Emmaboda, Ruotsi 14.–15.5. Viikkokokoontumiset Hollola (Kukonlinna) Keskiviikko klo 18.00– Kaarina (Neste) Lauantai klo 17.00– Oulu (Nallikarinranta) Perjantai klo 20.00– Pori (Tiilimäen Neste) Perjantai klo 20.00– Riihimäki (Ullan Pakari) Keskiviikko klo 18.00– Siuntio (Naapurissa-kahvila) Parittomat tiistait klo 17–20 Vaasa (Kivihaan ABC) Perjantai klo 19.00 KOONNU T: HANNEL E HATANP ÄÄ 82 V8-MAGAZINE. CLASSIC MOTOR SHOW Lahden Messukeskus, Salpausselänkatu 7, Lahti: RLO Events Oy, toimisto@rloevents. WINTER SWAP MEET Teivon Ravikeskus, Tampere: FHRA Tampereen seutu 040 062 3276, myyntip. Tjolöholm Classic Motor, Fjärås kyrkby, Ruotsi 27.–29.5. Helsinki (kauppatori) 4.3., 1.4., 6.5. AMERICAN CAR SHOW OULU Ouluhalli, Ouluhallintie 20, Oulu: Tapio 040 068 6159, yritysmyyntip. Järvenpää (ST1) 18.12., 15.1., 19.2., 19.3., 16.4., 21.5. JYVÄSKYLÄN PIENOISMALLITAPAHTUMA Suomen Ilmavoimamuseo, Tikkakoskentie 125, Tikkakoski: Jyväskylän alueen mallarit, Suomen Ilmavoimamuseo, antti. MP 22 MOOTTORIPYÖRÄMESSUT JA PETROL CIRCUS CUSTOM BIKE SHOW Messukeskus, Messuaukio 1, Itä-Pasila, Helsinki: Messukeskus, Tekninen kauppa, 040 450 3250 5.2 TALWIAJOT (YLI 30 V. MHS Snösvängen, Täby, Ruotsi 29.1. Hyrylä (Burger King) 1.1., 5.2., 5.3., 2.4., 7.5. Cruisingit Espoo (Fat Lizard) 11.3., 8.4., 13.5. Drag Race (EDRS), Tallhed, Ruotsi 20.–22.5. FHRA CRUISING PRE-PARTY Helsinki-Malmin lentokenttä, Helsinki: Finnish Hot Rod Association 020 743 0750, info@fhra.fi 7.–8.5. Vantaa (Rekolan Shell) 31.12., 28.1., 25.2., 25.3., 29.4., 27.5. Tapahtumia on voitu peruutt aa ja niiden ajankohtaa on voitu siirtää lehden painoon menon jälkeen. 040 073 0294 15.–17.4. RADALLE.COM HYVINKÄÄ Vauhtipuisto, Hyvinkää: Radalla.com 12.–13.2. Arosmarknaden, Västerås, Ruotsi 7.5. PIENOISMALLIPÄIVÄ Tredu Tampereen Kauppaoppilaitos: FHRA Tampereen Seutu, 040 062 3276, myyntip. Nummela (Prisma) 8.1., 12.2., 12.3., 9.4., 14.5. JYVÄSKYLÄN ROMPEPÄIVÄ (MP, MOPO) Jyväkylän Paviljonki, Jyväskylä: Konepyöräseura 4.–6.2. MOTOR SHOW -MESSUT Karhuhalli, Urheilutie 1, Pori: Satakunnan viikko: Oras 040 040 8263, ella.oras@ satakunnanviikko.fi , Haanpää 045 677 8417 11.–13.3. SUURI SNADI – OLD TOY SWAP Tampereen Messuja Urheilukeskus, Ilmailunkatu 20, Tampere: Tampereen Messut 21.5. Lahti 12.2., 9.4., 14.5. Veteranoch prylmarknad, Torsby, Ruotsi 14.5. Doorslammers Yankee Car Club Spring Meet, Kirkenær, Norja 7.5. Stjørdal Motorshow, Malvik, Norja 14.5. DAK-marknaden, Falun, Ruotsi 15.–18.4. Vantaa (Tikkurilan Heureka) 17.12., 21.1., 18.2., 18.3., 15.4., 20.5. Pori (ABC Tikkula) 7.1., 4.2., 4.3., 1.4., 6.5. FHRA STREET MAYHEM & TEST N’TUNE LSK Business Park, Loppusuora 22, Kauhava: Finnish Hot Rod Association 020 743 0750, info@fhra.fi 28.–29.5. Veteranmarknad, Sundsvall, Ruotsi 28.–29.5. Martikainen 040 058 7481 14.–15.5. WALTIKKA CRUISING Hotelli Waltikka, Hakalantie 6, Valkeakoski Pienoismallit ja polkuautot 2022 29.1. Drag Race (EDRS), Gardermoen, Norja 22.5. H-DCF TALVIRALLI Harley-Davidson Club Finland 19.3. HOT ROD & ROCK SHOW Tampereen Messuja Urheilukeskus, Ilmailunkatu 20, Tampere: FHRA Tampereen Seutu 040 062 3276, offi ce@fhra-tre.net, myyntip. Jyväskylä (ABC Keljonkangas) 11.3., 8.4., 13.5. Stumpemarked, Herning, Tanska 9.4. Mäntsälä (Juustoportti) 31.12., 28.1., 25.2., 25.3., 29.4., 27.5. BTS Vårmarknad, Köping, Ruotsi 22.4. Tapahtumakalenteri Kotimaa 2022 15.1. FHRA MEGA SWAP Helsinki-Malmin lentokenttä, Helsinki: Finnish Hot Rod Association 020 743 0750, info@fhra.fi 2.–3.4. Bilsport Perfoemance & Custom Motorshow Elmia, Jönköping, Ruotsi 9.4. Veteranmarknad, Hovmantorp, Ruotsi 5.3. PÄIJÄT-HÄMEEN ROMPEMARKKINAT Jokimaan ravirata, Jokimaankatu, Lahti: Päijät-Hämeen Mobilistit 21.5
Autovalintaa voi kutsua suvun perinteeksi, onhan isä Tom Hangö Street Rods -kerhon perustajajäsen. Ahdettu LS tuottaa ysin aikoja takuuvarmasti. LEMPÄÄLÄN LEMPÄÄLÄN JENKKIAUTOT JENKKIAUTOT Kävimme kyläilemässä, mitä kuuluu 25 vuotta täyttäneelle Vehicle ry. Chevrolet Chevell e Chevrolet Chevell e SS 454 1972 SS 454 1972 HARRASTUS HARRASTUS KULKEE SUVUSSA KULKEE SUVUSSA Tommy Frömanin 1972 Chevelle lähti tehtaalta alkuperäisenä SS-mallina, mutta pikkulohko on vaihtunut vääntävämpään isolohkoon. Vehicle ry. Vehicle ry. kerholle Lempäälässä. V8-MAGAZINE 83. Dodge Dart tuplaturbo Dodge Dart tuplaturbo MUSTAN LISTAN MUSTAN LISTAN YKKÖNEN YKKÖNEN Neliovisen Dartin ulkoasuun ei Toni Nurminen ole turhaan aikaa käyttänyt, mutta senkin edestä tekniikkaan. Cadill ac Kustom 1959 Cadill ac Kustom 1959 MATALA! Pörstin Villen kolme tuuma chopatusta ja muutenkin matalasta Cadystä tykkäävät kaikki vaarista rokkistaraan. 1/2022 ilmestyy tammikuussa, viikko 3