PELTIPROJEKTI: RUOSTE POIS KUSTOM KULTURE SHOW DESOTO 1956 DESOTO DESOTO 1956 1956 SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI 2/ 20 20 H IN TA 10 ,6 € Entisoity helmi SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI TEEMA: PLYMOUTH DUSTER 50 VUOTTA
Tilaajaetuna jakelua muutettiin niin, että lehti ilmestyi irtomyyntiin vasta pari päivää myöhemmin. Jarmo Markkanen Aikansa kutakin V8-MAGAZINE 3 Lehti ei vastaa tilaamattoman materiaalin säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Puhelin 020 735 4130* *Puhelun hinta lankapuhelinliittymästä soitettuna on 8,35 snt/ puh + 7,02snt/min ja matkapuhelinliittymästä soitettuna 8.35 snt/puh + 17,17 snt/min. V8-Market on kulkenut tiensä päähän ja niin päädyimme lopettamaan historiallisen palstan. Tätä taustaa vasten kymmenen kertaa vuodessa ilmestyvä lehti on valitettavasti liian hidas. V8-Magazinen tilaajat ovat Fokus Media Finland Oy:n asiakasrekisterissä. Marketilla on ollut keskeinen rooli Veekasin sisällössä. Ilmoitussivujen määrä kasvoi peräti 19 sivuun! Ja osaosio oli vieläpä niin pientä printtiä, että mukaan olisi täytynyt liittää suurennuslasi. Tilaaja voi kieltää tietojensa käytön. Tallennamme puhelut laadun varmistamiseksi ja koulutustarkoituksiin. Ilmoituksen voi jättää koska vaan ja se on heti livenä. Hän, joka sai Veekasin ensimmäisenä käteensä, sai myös etulyöntiaseman myytäviin autoihin ja tarvikkeisiin. V8-Marketin sähköpostiosoite v8-market@fokusmedia. Tässä numerossa V8-Market jättää paperilehdessä jäähyväiset, mutta se löytyy edelleen Overdrive.. Ei vain kuvainnollisesti vaan ihan oikeasti. Isoimmillaan V8-Market oli 90-luvun puolivälissä, kun se muuttui värilliseksi. Facebook-osoite www.facebook.com/V8Magazine TOIMITUS Päätoimittaja Jarmo Markkanen Toimituspäällikkö Petri Laulajainen AD Isma Valkama Avustajat Juha Airio, Bo Bertilsson, Paul Granvik, Hannele Hatanpää, Harri Jukarainen, Harri Kunnasvuo, Peter S. Yhtiöllä on oikeus käyttää tietoja suoramarkkinointiin, etämyyntiin ja markkinatutkimuksiin henkilöstölain mukaisesti. :n sivuilta. Postiosoite V8-Magazine Hämeentie 135 A 00560 Helsinki Sähköpostiosoite v8-toimitus@fokusmedia. Lehti ei vastaa taloudellisesti niistä vahingoista, jotka aiheutuvat mahdollisista ohjeissa olevista painotai muista virheistä. Tämä näkyi meillä jatkuvasti pienenevänä ilmoitusmäärän tippumisena, nyt saimme koottua enää vain puoli sivua. Linney, Heikki Malinen, Jim Maxwell, Kari Mörö, Heikki Parviainen, Juha Peltonen, Pekka Polvinen, Kai Salmio, Matti Saloranta, Joke Simonen, Erik Stigsson, Pekka Vaisto ASIAKASPALVELU Sähköpostiosoite asiakaspalvelu@fokusmedia. Palstan tärkeyttä kuvaa, kuinka lehteä odotettiin ilmestymispäivänä postilaatikon vieressä. V8-Market oli mukana heti ensimmäisestä numerosta alkaen, sivun kokoisena. Ilmoitusasiakas on korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamasta mahdollisesta vahingosta kolmannelle osapuolelle ja/tai lehdelle. JULKAISUJOHTAJA Laura Luoma KAUPALLINEN JOHTAJA Jaana Lindvall-Harki LEVIKKIMYYNTI Riitta Elovaara JULKAISIJA Fokus Media Finland Oy PAINOPAIKKA MDM print ISSN 0780-2102 V8-Magazine on Aikakauslehtien liiton jäsen. Netti on yksinkertaisesti nopea. Tänä päivänä sähköiset kanavat valtaavat alaa. Myös niin autojen kuin osien osto ja myynti on siirtynyt käytännössä kokonaan verkkoon. Palsta oli käyttäjille ilmainen, mikä sekään ei ollut tapana, ja maksutta ilmoituksia julkaisevat kauppalehdet alkoivat yleistyä vasta myöhemmin. Tarjottu tai tilattu aineisto hyväksytään julkaistavaksi sillä ehdolla, että julkaisija saa korvauksetta käyttää sitä uudelleen lehden tai sen yksittäisen osan uudelleenjulkaisun, yleisölle välittämisen tai muun käytön yhteydessä toteutusja jakelutavasta riippumatta sekä luovuttaa oikeutensa edelleen ja muokata aineistoa hyvän tavan mukaan
SISÄLTÖ 2/2020 KANNESSA KANSIKUVA: PAUL GRANVIK PIENOISMALLIT 68 CHEVY KUSTOM 1958 Valmiiksi kustomoitu pienoismalli toimii tarvittaessa hyvänä oman näkemyksen luomisen alustana. Sitä tarjosi kahdeksatta kertaa järjestettävä tapahtuma, jossa oli mukana yli 50 hot rod -taiteilijaa ja käsityöläistä omilla osastoillaan, hienoja autoja ja moottoripyöriä unohtamatta. 30 SIIPIAUTOJEN LUMOISSA 50-lukulaiset siipi-Moparit ovat lähellä seinäjokelaisen Jaakko Kurun sydäntä. 45 BUICK LE SABRE 4D SEDAN 1966 Antti Kourusen alkuperäiskuntoisen yksilön matkamittarissa oli ostohetkellä vain 26 000 mailin lukema. 62 PETROL CIRCUS CUSTOM BIKE SHOW & MP20, HELSINKI 31.1.–2.2. VEEKASI KIERTÄÄ 26 TALLEISSA TAPAHTUU Vierailimme tällä kertaa Kauhajoen, Paraisten, Tammelan ja Teerijärven talleissa. PELTIPROJEKTI: RUOSTE POIS KUSTOM KULTURE SHOW DESOTO 1956 DESOTO DESOTO DESOTO DESOTO DESOTO DESOTO DESOTO DESOTO DESOTO DESOTO DESOTO DESOTO DESOTO DESOTO 1956 1956 1956 1956 1956 1956 1956 1956 1956 1956 1956 1956 1956 1956 1956 1956 1956 1956 SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI 2/ 20 20 H IN TA 10 ,6 € Entisoi ty helmi SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI TEEMA: PLYMOUTH DUSTER 50 VUOTTA 54 72 4 V8-MAGAZINE. Käsityötaito, luovuus ja muotoilu. Moottoripyöräharrastajien ykköstapahtumaan tutustui peräti 55 000 kävijää. 72 FORD ROADSTER 1932 Timo Vihavaisen hienosti viimeistelty ’32 Roadster valittiin viime kevään Helsingin American Car Show’ssa Top Teniin, ja Tampereen Hot Rod & Rock Show’sta heltisi Street Rodien ykköspysti. 64 KUSTOM KULTURE SHOW, HELSINKI 8.–9.2. ESITTELYSSÄ LISÄKSI 8 CHEVROLET CORVETTE CONVERTIBLE 1961 Kokkolalainen Osmo Roukala ajeli siistillä alkuperäiskuntoisella ’61 Corvettellaan reilun kymmenen vuoden ajan sellaisenaan, kunnes päätti muokata sen mieleisekseen. 36 YHDEKSÄN SEKUNNIN NOVA Tämän tarinan ahdettu ’66 Chevrolet Nova kulkee varttimaililla 9 sekunnin aikoja, ja sillä osallistuttiin viime kesän lopussa mm. Siitä pitää huolen kahdella Whipplen Superghargerilla varustettu 509-kuutiotuumainen moottori. Viimeisin projekti ’56 DeSoto Fire. Hot Rod Drag Weekille Amerikassa. 16 PONTIAC LEMANS 1965 Jere Jokisen GTO-tekniikalla varustettu LeMans koottiin 70-luvun järeiden muutosten jälkeen takaisin alkuperäiseen asuunsa. Esillä oli maahantuojien uutuusmalleja sekä rakenneltuja pyöriä. ite Sportsman Hardtop Coupe on varsinaisen eväkauden edeltäjä. 76 CHEVROLET CAMARO Z28 1971 Juha Starckin Camaro on todellinen katukilleri
KERÄILYKUVAT 41 CHEVROLET CAMARO Z28 1971 42 CHEVROLET CORVETTE CONVERTIBLE 1961 8 KALENTERIKUVA: PAUL GRANVIK KERÄILYKUVA: PAUL GRANVIK 16 45 64 V8-MARKET OSTOJA MYYNTIPALSTA 70 TAPAHTUMAKALENTERI 82 SEURAAVASSA NUMEROSSA 3 PÄÄKIRJOITUS 6 NAPPILAUKAUS 22 UUTISIA JA ASIAA VAKIOPALSTAT 36 V8-MAGAZINE 5. TEKNIIKKAA 50 PELLIN MUOKKAUSTA Projekti Cadillacin pintojen puhdistuksen jälkeen oli aika keskittyä ruostevaurioiden korjaamiseen. 54 PLYMOUTH DUSTER 50 VUOTTA Vuosina 1970–1976 tuotannossa olleen Plymouth Dusterin suosio on elänyt vahvana harrastajien parissa jo puolen vuosisadan ajan
Ideana on, että te lukijat lähetätte V8-Magazinen toimitukseen omia kuvianne, joiden joukosta toimitus valitsee kuhunkin numeroon sopivan kuvan. Nappilaukaus TOIMI NÄIN: Nappilaukaus julkaistaan jokaisessa Veekasissa aukeaman kokoisena kuvana. Kuvia voi lähettää osoitteeseen v8-toimitus@fokusmedia. Mahdollisuudet paranevat, jos kuvassa on hauska idea, tai se on jollakin muulla tavalla uniikki. 6 V8-MAGAZINE. . Aihekenttään maininta Nappilaukaus
TOMMI OJANPERÄ V8-MAGAZINE 7
Chevrolet Corvette Convertible 1961 UUDESTISYNTYNYT Kokkolalaisen Osmo Roukalan omistettua tämän hyvässä alkuperäiskunnossa olleen ’61 Chevrolet Corvette Convertiblen reilun vuosikymmenen ajan, päätti hän muokata auton mieleisekseen. TEKSTI JA KUVAT PAUL GRANVIK UUDESTISYNTYNYT UUDESTISYNTYNYT UUDESTISYNTYNYT 8 V8-MAGAZINE. Monien pienten, mutta tarkkaan harkittujen muutosten ansiosta upeasti viimeistelty Vette on kuin uudestisyntynyt
UUDESTISYNTYNYT V etten vaiherikas taival kohti nykyistä kotimaataan käynnistyi kesällä 2006, kun kalajokilainen pitkänlinjan amerikanautoharrastaja Veli-Pekka Lastikka alkoi etsiä uutta rakentelukohdetta. Se kannatti, sillä Sveitsissä asuva Marko antoi vinkin siellä myynnissä olevasta siististä ’56 Convertiblesta, jota lähdettiin tutkimaan tarkemmin. Sattuman satoa V-P:n ja hänen kaverinsa Jarmo Lankilan saavuttua paikan päälle Baseliin osoittautui avo hyväkuntoiseksi, mutta hinta oli liian korkea. Marko tiesi paikallisen Chevrolet Corvette -keräilijän, joka oli kaupannut kuudesta yksilöstä koostuvaa kokoelmaansa jonkin aikaa. V-P:llä oli vaikeuksia pitää innostuksensa kurissa, kun auto paljastui alkuperäiskuntoiseksi vuosimallin ’61 edustajaksi. UUDESTISYNTYNYT UUDESTISYNTYNYT UUDESTISYNTYNYT V8-MAGAZINE 9. Perillä selvisi, että Erich oli myynyt autot yhtä lukuun ottamatta. V-P:n ihan ensimmäinen harrastepeli oli ’56 Chevrolet Bel Air, josta luopuminen oli harmittanut häntä aina. Erichin kertoman mukaan Vette oli myyty Vettessä on vakiovarustukseen kuuluneen manuaalisen rättikaton lisäksi myös optiona tarjottu kovakatto, joille kummallekaan ei tosin ole käyttöä, sillä Osmo ajaa autollaan vain aivan kauneimpina kesäpäivinä. Ahkeran nettiselailun lisäksi V-P hälytti avoa etsimään myös hänen ulkomailla oleskelevat kaverinsa. Nyt hän päätti korjata tuon erheensä ja avomallinen sellainen laitettiin hakuun. Kohtuullisen hintalaatusuhteen omaavat 1955–1957 Classic Chevy Convertiblet eivät kasva puissa, joten sellaista alettiin metsästämään ympäri maailman. V-P soitti Markolle ja tiedusteli, että olisiko samalla suunnalla tarjolla mitään muuta vanhempaa harrastepeliä. Autot omisti 60-vuotias Erich Neuschanded, jonka luo kolmikko lähti saman tien
Tavaratila kunnostettiin uudenveroiseksi maalaamalla se satiininmustaksi, minkä jälkeen sinne asennettiin uudet pahviset sivupaneelit ja uusi alkuperäistä vastaava kumimatto. Konehuoneen siistiminen piti sisällään myös Optiman suurtehoakun siirtämisen vänkärinpuolelle takaluukkuun. Vettessä oli tallella alkuperäinen matching numbers 283-pikkulohko sekä autoon optiolistalta ruksatut nelivaihteinen alumiinikuorinen T-10-manuaali ja Positraction-levylukolla varustettu 10-pulttinen perä, joka piti sisällään todella tiheän 4,56:1-tehdasvälityksen. Jämähtäneiden työsylintereiden irrottamisen jälkeen jarrut saatiin toimintaan ja matka kohti Suomea aloitettiin. Erich itse oli uusinut Vetten sisustan punaisilla tehdastyylisillä uustuotantopäällisillä vain muutamia vuosia aiemmin, minkä vuoksi auton kabiini oli virheettömässä iskussa. Hän oli ostanut auton vuonna 1976, minkä jälkeen sillä oli ajettu vain vajaat 3000 kilometriä. Autoa ei ollut koskaan enemmälti entisöity, mutta ilmeisesti se oli maalattu ensimmäisen omistajan toimesta ei-alkuperäisellä tummansinisen ja hopean yhdistelmällä. uutena Sveitsiin, minkä takia siinä oli kilometrimittari, joka näytti varsin vähäisiä reilun 90 000 lukemia. V-P tiesi, että tämän kuntoiset vuosien 1953–1962 ensimmäisen C1-sukupolven Vettet olivat haluttuja harrastekohteita, ja kun auton hinta oli kohtuullinen, löi hän kättä päälle saman tien ja vieläpä turhia tinkaamatta. lttereiden ja tulppien vaihtamisella, minkä jälkeen kone kehräsi kuin se kuuluisa kissa. Vetten alla vaikuttivat ’70 Chevrolet Camaro Z-28:n lisävarustekiekot, mutta myös alkuperäiset peltivanteet pölykapseleineen olivat yhä tallella ja kuuluivat kauppaan. Työt aloitettiin 283-pikkulohkon öljyjen, . Väri vaihtoon Vette oli seissyt pitkiä aikoja, joten V-P ja Jarmo katsoivat parhaaksi hieman huoltaa sitä paikan päällä. 10 V8-MAGAZINE. Syytä olikin, sillä kaksikko oli päättänyt ajaa auton Suomeen. Vetten vuoden 1961 suurin uudistus oli auton aiemmin pyöreän takaosan muotoileminen alaspäin viistosti laskevaksi ja ankan pyrstöä muistuttavaksi ”Duck tailiksi”, joka säilyi sen tunnuspiirteenä vuoteen 1967 saakka. Pohja tukevine kiinnikerautoineen on kokonaisuudessaan Jarkon tekemä. Seuraavaksi tutkittiin tehostamattomien rumpujarrujen kunto, jotka olivat hyvät, mutta jumissa
Sieltä päästeltiin siltaa pitkin Ruotsin puolelle, mistä seilattiin laivalla Suomeen ja kurvattiin Turun kautta kotiin Kalajoelle. Vaikka Osmo teki kaupat Vettestä suorastaan pikavauhtia, niin mistään hetkellisestä mielenhäiriöstä ei ollut kyse. Amerikasta, mutta ennen kuin kukaan oli ehtinyt mennä niitä tarkemmin tutkimaan, olivat ne löytäneet uuden omistajan. Vaikka auto olikin Osmon haaveiden täyttymys, alkoi siinä ilmetä ajan kuluessa iästä johtuvia käyttöä haittaavia piirteitä. Hän nimittäin ulkoilutti Vetteä ”vain kauniina kesäiltoina” kuten mies itse asian ilmaisee. Sen nykytehot lienevätkin lähempänä 300 hevosvoimaa. Yllättävä avausrepliikki oli sen verran eriskummallinen, että V-P:n oli kysyttävä mitä tämä Osmo Roukalaksi esittäytynyt tyyppi oikein tarkoitti. Osmon suureksi mielihyväksi kaupat syntyivät, ja näin hänen vuosia kestänyt Vette-jahti sai onnellisen päätöksen. uudella imusarja-kaasariyhdistelmällä sekä kärjettömällä sytytyksellä. Kylkien syvennykset maalattiin harmahtavalla valkoisella ja tässä asussa auto esiteltiin V8-Magazinen numerossa 3/2008 kansikuvan kera. Vetten alkuperäinen väri oli vaaleanruskea Fawn Beige. Muutamia kiinnostavia yksilöitä oli löytynyt mm. Ihminen etsii vuosia sitä oikeaa autoa ympäri maailman ja sitten se tuleekin vastaan kotikonnuilla kurvailtaessa, naurahtaa Osmo Vetten löytymiseen johtaneita sattumanvaraisia vaiheita muistellessaan. Sen jälkeen selvisi, että Osmo olisi valmis ostamaan Vetten ja halusi tietää mitä se maksaa. Auto toimi koko reilun 3600 kilometrin matkan kuin kello. Kuivahtaneille renkaille reissu otti kuitenkin sen verran lujille, että ne alkoivat repeilemään kudoksiltaan. Autoa parkkiin ajettaessa paikalle ilmestyi tuntematon mieshenkilö, joka lausui ensi sanoikseen: ”ajat sitten minun autoani”. Leima heltisi ensi yrittämällä ja loppukesä sujui ajellen. Auton tummansinisen ja hopean yhdistelmä ei sointunut V-P:n mielestä auton punaiseen sisustaan ja niinpä hän maalautti auton Volkswagenin värivalikoimasta löytyneellä Signal Red -tulipunaisella. Toisin kuitenkin kävi, sillä summan kuultuaan Osmo ilmoitti saman tien olevansa valmis maksamaan Vettestä kyseisen euromäärän, joten ei siinä auttanut V-P:n kuin lyödä kättä päälle kaupan teon merkiksi. Rakentaja Jarkko Härmälä (vas.) ja omistaja Osmo Roukala ovat tyytyväisiä näyttelyissäkin menestyneeseen miedosti modernisoituun Vetteen, joka valmistui parahiksi hänen 60-vuotisjuhliinsa. Auto toimi hienosti, ja kun kiire ei ollut mihinkään, päättivät V-P ja Jarmo suorittaa ”pienen sivukoukkauksen” Keski-Euroopan kautta. Vette oli hyvässä alkuperäiskunnossa, joten se kaipasi vain kovaa ajoa, tai tässä tapauksessa rauhallista cruisailua, jota se saikin Osmon toimesta seuraavien kesien aikana, tosin suhteellisen säästeliäästi. Osmosta nopeasti eroon päästäkseen V-P ilmoitti Vettelle ns. Talven tullen V-P päätti uusia paikoin hilseilemään alkaneen maalipinnan. Ajat minun autoani Pari viikkoa Vetten valmistumisesta V-P lähti käymään sillä Kalajoen jäähallilla järjestetyillä messuilla. Hän oli nimittäin jo pidemmän aikaa etsinyt eritoten viisysi-Vetteä, koska oli itse syntynyt tuona samana vuotena. Melkoinen synttärilahja! V8-MAGAZINE 11. – On se elämä ihmeellistä. Niiden lisääntyessä ajatus muokata Vet230-hevosvoimainen 283-orgispikkulohko kunnostettiin ja muutettiin toimintavarmemmaksi mm. Koska auto toimi hyvin, vei V-P auton konttorille renkaiden vaihdon jälkeen sellaisenaan. maailmanmarkkinahinnan, jonka uskoi latistavan ostoinnon. Kun Osmo sitten näki V-P:n Vetten koko komeudessaan, päätti hän joustaa vuosimallivaatimuksestaan ja teki yrityksen ostaa auton. Kaksikon reitti kulki lopulta Sveitsin ja Ranskan kautta Luxemburgiin, mistä jatkettiin Saksan ja Belgian läpi Tanskaan
Kesällä 2017 Jarkon tuorein oma tuotos valmistui, ja hän ilmoitti Osmolle, että nyt olisi aikaa. Musta väri sopi Osmon mielestä yhteen myös punaisen sisustan kanssa, joten konsepti oli valmis. testä oman maun mukainen miedosti modernisoitu menopeli alkoi tuntua Osmosta yhä houkuttelevammalta ratkaisulta. Kolme kuukauden kuluttua kaikki tiedot oli saatu kerättyä ja kaksikko istui alas suunnittelemaan tarkemmin peruskunnostamiseksi kaavailtua läpikäymistä. ilirenkailla tekivät vaikutuksen. Se kannatti, sillä perusteellisen puhdistamisen jälkeen niistä tuli uudenveroiset. Jarkko ehdotti moderniin ruiskuveekasiin siirtymistä, mutta Osmo halusi säilyttää voimanlähteenä alkuperäisen 283-kuutiotuumaisen moottorin. Sen seurauksena ajot Vettellä myös vähenivät ja auto viettikin pitkiä aikoja lämpimässä tallissa lepäillen. Mustana makeampi Vetten lisäksi Osmo omistaa muutaman muunkin vanhemman auton. Työkiireiden vuoksi hänellä ei ollut aikaa ottaa autoa itse työn alle, minkä seurauksena homma ei edennyt haaveilua pidemmälle. Kaksikko sopi tapaamisen Osmon tallille, missä oli Dodgen lisäksi säilytyksessä myös hänen Vettensä. Hyvin toimineelle moottorille riittäisi vain huolto ja siistiminen, minkä lisäksi sen toimintaa parannettaisiin kaasuttimen, Kuluneet ja turhan liukkaat kumipolkimet korvattiin Sparcon kisahenkisillä billet-osilla. Scoopin asentamista ei edes harkittu. Alkuperäistä korkeamman alumiini-imusarjan ja kookkaamman kaasarin vuoksi ilmanputsari oli vaihdettava pohjaltaan madallettuun malliin, jotta konepelti saataisiin kiinni. Osmolla ei ollut tarkkaa kuvaa siitä, mitä hän haluaisi autolle tehdä, joten ensin päätettiin selvittää mitä autoon on tarjolla. Sveitsin aikaisen omistajan uusimat sisustan punaiset uustuotantoverhoilut olivat niin hyväkuntoiset, että ne päätettiin säilyttää. Oivempien pito-ominaisuuksiensa lisäksi ne sopivat tyyliltään myös paljon paremmin auton nykyiseen ilmeeseen. Kunnostuksen keskeisin tavoite oli käyttömukavuuden lisääminen. Yksi niistä on alkuperäiskuntoinen ’50 Dodge Business Coupe, jota häntä pyydettiin tuomaan näytille paikalliseen harrasteajoneuvonäyttelyyn keväällä 2012. Kutsun esittäjä oli tapahtuman puuhamiehiin kuulunut Jarkko Härmälä, jolla itselläänkin oli tuolloin vastaavanlainen, mutta vuotta vanhempi rodiksi rakennettu ’49 Dodge Business Coupe. Osmo halusi säilyttää käyttökelpoiset Vetten alkuperäiset osat, joista lähes kaikki kromattiin uudelleen. Niinpä sovittiin, että kun Jarkon kiireet hellittävät, niin hän tulee tutkimaan Osmon Dodgea tarkemmin ja mietittäisiin yhdessä mitä sille voitaisiin tehdä. Niinpä alkuperäisen radion paikalle asennettiin moderni retrosoitin ja kick paneleiksi vaihdettiin kaiuttimien rei’illä varustetut uusioversiot. Osmo oli törmännyt netissä miedosti modernisoidun ’60:sen kuvaan. Kaikki mittarit ja koristeosat irrotettiin, kunnostettiin ja viimeisteltiin uutta vastaaviksi. Customiksikin kutsutaan, on auttanut harrastajatovereitaan aiemminkin. ksailua” etenkin tekniikkapuolensa toimivuuden osalta. Tavoitteena oli myös käyttömukavuuden parantaminen. Periaatteessa vakiokuosiin jätetyn auton upea yksivärinen syvänmusta maalipinta, virheettömästi kiiltävät kromit ja kookkaat alumiinivanteet matalapro. Yhteisen kiinnostuksenkohteen vuoksi kaksikko tutustui tapahtuman aikaan toisiinsa paremmin, jolloin Osmo kertoi Jarkolle oman yksilönsä kaipaavan pientä ”. Jarkko, jonka yhdenmiehen harrastetallia myös Mr J. Näihin lukeutui myös kuskinpuolen taustapeili, jonka muotoilu on sieltä maukkaammasta päästä. 12 V8-MAGAZINE. Edellisen omistajan toimesta punaiseksi värjätty kojelauta maalattiin, minkä lisäksi sen verhoilut uusittiin. Jostain syystä se vei kaiken huomion Dodgen kunnostamisesta ja he päätyivät lopulta pohtimaan Vetten muokkaamista Osmon mielen mukaiseksi miedosti modernisoiduksi menopeliksi
Ja niitähän riitti. Tätä seurasi kaikkien alkuperäisten kromiosien kunnon ja istuvuuden tarkistaminen. Viimeistelytason noston seurauksena suurin osa Vetten alkuperäisistä kiiltoosista kromautettiin uudelleen. imusarjan sekä pakosarjojen uusimisella sekä Hei-sytytyssysteemillä. Niistä löytyikin hienosäätämistä, mutta onneksi ei paljoa. Vetten uudestisyntyminen käynnistyi auton perusteellisella purkamisella, mikä ei vielä tässä vaiheessa pitänyt sisällään korin nostoa pois rungolta. Toimenpiteiden tuloksena nivelten kulmat muodostuivat pienemmiksi, mikä paransi ohjaustuntumaa. Vetten saavuttua maalaamoon tehtiin siellä viimeistelypohjatyöt ja ruiskutettiin vielä yksi kierros pohjaväriä ennen auton maalaamista kiiltävän mustaksi aina sen optioihin kuulunutta kovakattoa myöten. ektillä varustetulla alumiiniversiolla. Holtiton tehostamaton simpukkaperustainen alkuperäisohjaus korvattaisiin tehostetulla hammastangolla ja eteen vaihdettaisiin 11-tuumaiset levyjarrut. Jarrutehostajan mahduttaminen konehuoneeseen vaati puolestaan noin sentin Ennen maalaamoon viemistään auto koekasattiin ja kaikki korin osat sovitettiin tarkasti paikoilleen. Hyvin suunniteltu on puoleksi tehty. Näin asian näkivät myös Jarkko ja Osmo, minkä vuoksi Vette otettiin työn alle vasta kun suurin osa autoon asennettavista osista oli jo valmiiksi hankittuna. Hyvin suunniteltu on puoleksi tehty, tuumi kaksikko itseensä tyytyväisenä ja laittoi kaikki tarvittavat osat samalla kertaa tilaukseen marraskuussa 2017. Kuumalla kelillä ilmenneiden lämpöongelmien eliminoimiseksi alkuperäinen jäähdytin korvattaisiin kookkaammalla sähkö. V-P:n ostettua Vetten päätti hän maalauttaa sen punaiseen sisustaan paremmin sointuvalla puna-valkoisen yhdistelmällä. Orgissähköistä paljastui niin runsaasti palovaurioita, että Vetteen tilattiin täydellinen johtosarja releineen ja liittimineen, jonka asennus oli selkeiden ohjeiden ansiota oletettua helpompi operaatio. Autoa koristi ei-alkuperäinen ja jo hieman kulunut sini-hopea maalipinta, ja sen vanteina vaikuttivat 1970 Chevrolet Camaro Z-28:n lisävarusteversiot. Vette oli Sveitsistä löydettäessä varsin siistissä kunnossa. Tässä vaiheessa auto sai alleen myös kauppaan kuuluneet orgispeltivanteet pölykapseleineen. Kliiniys kunniaan Kolmisen kuukautta kestäneen odottelun jälkeen tilatut tavarat saapuivat Suomeen, minkä jälkeen auto osineen siirrettiin Jarkon talliin. V8-MAGAZINE 13. rmaan uudelleen pinnoitettaviksi. Vanhana kehäkettuna Jarkko tiesi, että autoon hankitut bolt on -osiksi kehutut palikat ovat sitä harvoin käytännössä. Showtasoisen pinnoituksen sai kaikkiaan 34 eri osaa, joihin kuuluivat myös eturekisterikilven kiinnikkeet. Alkuperäiselle manuaalivaihteistolle ja lukkoperälle riittäisi huolto ja siistiminen. Homma ei hoitunut hetkessä, koska auton ovien ja luukkujen saumoista haluttiin siistit ja tasaiset. Etuakseliston tultua puretuiksi sovitettiin runkoon valmiina muutossarjana tilatut konekiinnikkeet, joilla korvattiin alkuperäinen moottorin etuosassa sijainnut kookas ja rumannäköinen kiinnitysratkaisu. Scoopin asentamista ei edes harkittu. Niinpä kaikki uudet osat koesovitettiin paikoilleen. Ongelman ratkaisemiseksi akselin kiinnikkeet uusittiin ja siihen lisättiin kaksi niveltä, joiden ansiosta sarjat päästiin kiertämään, eivätkä ne koskettaneet toisiaan missään asennossa. Niistä 34:ssä havaittiin kulumaa siinä määrin, että ne lähetettiin Ruotsin Eskilstunassa sijaitsevaan Krom-Teknik -. Tarvittavista muokkaamisista työteliäin oli hammastangon ohjausakselin muuttaminen niin, ettei se enää osuisi peltisarjoihin. Alkuperäistä korkeamman alumiini-imusarjan ja kookkaamman kaasarin vuoksi ilmanputsari oli vaihdettava pohjaltaan madallettuun malliin, jotta konepelti saataisiin kiinni
Lähtöpassin sai myös vänkärinpuolelle kulkenut kookas lämmityslaitteen raitisilman ottoputki. Tehtyjen toimenpiteiden tuloksena Vetten pyöränaukot täyttyivät samalla juuri sopivasti Boyd Coddingtonin 7" x 17" ja 8" x 17"-kokoisilla ”Speedster”-alumiinivanteilla Hankookin 215/45–17 ja 225/40–17 matalaprofiilirenkain. Tässä vaiheessa Vette haettiin Jarkon talliin, missä auton kori irrotettiin ja vietiin saman tien takaisin Opticariin konehuoneen, takaluukun ja pohjan maalaamista varten. Lohko porattiin 0,030" ylikokoon ja kaikki kulutusosat uusittiin vakiokamoilla 9,5:1-puristeisia mäntiä myöten. Öljypohjan tyhjennyspropun aukaisun jälkeen astiaan valui vain litran verran pikimustaa ja ihan tahnamaiseksi muuttunutta mönjää. Vakionoloisen keulan muutoksiin kuuluvat rekisterikilven kiinniketelineen poistaminen sekä maskin pohjan alumiiniritilän maalaaminen kiiltävällä mustalla. 14 V8-MAGAZINE. Niiden istuttua hyvin ryhdyttiin poistamaan vanhoja maalikerroksia. Muskelimaisen lievän etunojan saavuttamiseksi taka-akseliin asennettiin lisäksi 20 mm laskupalat. Etujousia lyhennettiin ensin puolella kierteellä ja sen jälkeen vielä koko kierteellä, minkä jälkeen auto tipahtikin sopivan lähelle maan pintaa. Rungon osineen palattua pinnoituksesta ryhdyttiin alustaa kasaamaan vain uusia vakio-osia käyttäen. Seuraavaksi Vetteä alettiin valmistella maalausta varten sovittamalla irrallaan olleet korin osat paikoilleen. Ne Osmo toi käsimatkatavarana Amerikasta laukussa, joka painoi reilut 23 kiloa! – Lentokenttävirkailijaa hieman hymyilytti, kun hän näki läpivalaisussa matkamuistoni, muttei onneksi puuttunut asiaan, naurahtaa Osmo tuota hieman hermostuttavaakin hetkeä muistellessaan. Se poistettiin ja korvattiin perinteisillä runkopalkin päälle kiinnitettävillä korvakkeilla, jotka hankittiin valmiina sarjana. Sen seurauksena kaikki vähänkään kuluneet osat korvattiin tasokkailla uustuotanto-osilla. kokoisen palan poistamisen kuskinpuolen sisälokasuojasta. Upeasta lopputuloksesta päätellen yhteistyö hänen ja Osmon kanssa toimi kitkattomasti. Ainoa isompi takaisku koettiin, kun hyvin toiminutta 283-pikkulohkoa alettiin huoltaa. . Kesken kasauksen huomattiin kuinka koriväriset etulamppujen kehykset ikään kuin katosivat koriin, joten ne korvattiin vuoden 1960 kromisilla versioilla. Poikkeuksellisen siistin konehuoneen viimeistelevät uusitut ja täysin piilotetut sähköt sekä tavaratilaan siirretty akku. Kun Osmo näki sen, päätti hän unohtaa alkuperäisen ajatuksensa Vetten pelkästä peruskunnostuksesta ja tehdä autosta näyttelytasoisen. Osmo on työskennellyt pitkään venealalla ja hän halusi Vetteensä myös jotain siihen viittaavaa. Jarkko otti sillä välin rungon työn alle. ”Tästä ei selvitä pelkällä öljyjen vaihdolla”, tuumasivat Jarkko ja Osmo, ja kiikuttivat koneen kälviäläiseen Classic Parkiin Jukka Kaunisveden kunnostettavaksi. Kulunut kytkinlevy kuitenkin uusittiin. Kompromisseille kyytiä Hiekkapuhalluksen jälkeen runko paljastui ehjäksi ja ruosteettomaksi. Niinpä runko ja alustan osat viimeisteltiin pulverimaalaamalla ne Blaxar-nimisessä kokkolalaisfirmassa Finnmasterin valmistamissa Husky-veneissä käytetyllä sametinmustalla. Customs. Parin viikon tiiviin niputtamisen tuloksena auto oli valmis, mutta sen ajoasento ei miellyttänyt sen paremmin Jarkkoa kuin Osmoakaan. Kun oli päästy pohjaväriin saakka, niin paljastui muutamia pahoja halkeamia mm. ovista ja etupuskureiden alta etulokasuojista, joiden korjaaminen uskottiin kalajokilaisen lasikuituekspertti Simo Himangan huoleksi. Huokoisella lasikuidulla on taipumusta elää, joten ei toivottujen kuprujen välttämiseksi tuoreen pohjavärin annettiin vetäytyä kaikessa rauhassa ennen varsinaisen pintavärin maalaamista. Jarkon ja Osmon mielestä 283-pikkulohkon etuosassa oleva koneen kiinnikerauta oli ruma. Vette-projektin kantavana ajatuksena oli alusta asti saada siitä kliinin näköinen joka kohdaltaan. Kunnostustöistä vastuun ottaneelle Jarkko Härmälällä on ”yhden miehen harrastekerho” nimeltään Mr J. Paikkaamisten valmistuttua osien annettiin levätä parin kuukauden ajan, ennen kuin Vette kiikutettiin lohtajalaiseen Automaalaamo Opticariin, missä sen korista poistettiin vanha pohjaväri ja ruiskutettiin uusi tilalle. Runko oli valmiina kaunis kuin taideteos. Vette oli alustaltaan turhan korkea, minkä lisäksi lievästi keuliva ”stance” vaivasi heitä siinä määrin, että asialle oli tehtävä jotakin. Kromien häikäisevästä kiillosta ei löydy moitittavaa. Osmon käyttöpelinä toimivan Porsche Panameran ”Black” -kiiltävän mustalla maalatun Vetten palattua Opticarin viimeistelyvärjäyksestä ryhdyttiin sitä kasaamaan, mikä tehtiin huolella ja turhia hätäilemättä vaurioiden välttämiseksi. Tässä vaiheessa kaikki pultit, mutterit ja prikatkin uusittiin sinkatuilla osilla, joiden kiinnittämisen jälkeen niiden näkyviin jääneet kannat suojattiin kirkaslakalla. Tulipellissä sijainnut tuulilasinpyyhkijän moottori puolestaan siirrettiin vänkärinpuolen jalkatilan ”kick panelin” taakse piiloon, minkä lisäksi peitettiin poistetun orgissimpukan seurauksena syntynyt aukko vänkärinpuolen sisälokasuojasta. Muutosten myötä auton konehuone on nyt symmetrisen näköinen kummaltakin puolelta. Boyd Coddingtonin klassiset viisipuolaiset 7"x17" ja 8"x17" ”Speedsterit” Hankookin 215/45–17 ja 225/40–17 renkailla istuvat hyvin modernisoituun ulkonäköön. Samalla myös maski maalattiin mustaksi. Manuaalilaatikko osoittautui niin hyväkuntoiseksi, että sille riitti öljyjen ja tiivisteiden vaihtaminen. – Vaiva kannatti, sillä Vetten stance on meistä täydellinen, toteavat tyytyväiset Jarkko ja Osmo kuin yhdestä suusta. Lukkoperälle riitti niin ikään huoltaminen ja perusteellinen ulkopuolinen siistiminen, joka tehtiin myös koneelle ja laatikolle. Tehdashitsaukset oli tehty kuitenkin sen verran karskilla kädellä, että ne siistittiin ja uusittiin tarvittavilta osiltaan
0400 591 428 Ojantie 24, 28130 Pori Hanki omasi: v8.. AMERIKAN autot, 4X4 Pick upit, moottoripyörät, varaosat, tuning, erikoisvanteet. /tilaa V O I S I H A N S I TÄ H A R R A S TA A VA I K K A P I T S I N N Y P L ÄY S TÄ. amercars@msn.com Soita suomeksi WhatsApp (klo15 jälk.) +1-561-7623060 / Marco Casagrande Alkuperäisja tarvikeosat amerikkalaisiin automerkkeihin. WWW.BENZBOY.COM EXPORT USA Jo 15 vuoden kokemuksella Konttikuljetukset, lentorahdit ym. 1851 NW 9th Street, Okeechobee, FL 34972 Myös USA:n sisäiset kuljetukset. EBAY Osta suoraan ilman välikäsiä! Tapani Iivanainen Usan suunta +1561 632-5154 Seija Iivanainen ’’ +1561 632-5153 Office ’’ 1 803 796 5183 E-mail benzboy@benzboy.com Automaattivaihteistojen erikoisliike Hiihtotie 7 B, 01280 VANTAA Puh. KONTIT Floridasta Vuosaareen Tilaa meille, maksa vain merirahdista! Oma nimi/Amer Trading, Inc. Since 1991 www.amercars.com USA:sta Myymme, välitämme, rahtaamme AUTOT, PYÖRÄT, OSAT, MUU RAHTI Kysy purkaamoltamme käytetyt osat, Chevy LS V8 moottoripaketit. 09-302847 / 050-3305780, fax 09-3401073 e-mail: jaakko.husso@pp.inet.fi V8 tasapainoitukset / kiertokanget • Nokka-akselien korjaukset / hionnat Moottorin osat / Erikoisöljyt • Runkolinjakorjaukset / muutostyöt Tasohionnat / ryhmät / kannet / imusarjat GT-Motor • Takkatie 13 • 00370 Helsinki • 010 666 2444 Moottorikoneistus Ojala Oy • Hallimestarinkatu 9 • 20780 Kaarina • 010 666 2441 Amer Trading, Inc. mm.: – Peltiosat – Kumitiivisteet – Alusta – Tekniikka – Sisusta – Lattiamatot – Puskurit – Race-osat – Kendall öljyt www.sepponiemensivu.fi Seppo Niemensivu, puh
Eteen tulivat pystyt tuplavalot ja kaksiosainen maski. Auton myi Oy Garros-Auto Ab, jonka johtajiin Gösta perimätiedon mukaan kuului. Tästä eteenpäin tehdyn huollon merkiksi revittiin sivu irti huoltokirjasta, jolloin tulevan huollon ajankohta, kilometrimäärä näkyi muistutuksena kirjasen kannessa olevasta aukosta. Luovutustodistukseen kirjattiin päivämäärä 4.12.1972. Suomi-selviytyja 16 V8-MAGAZINE. Monen Pontiacharrastajan mielestä juuri se kaunein korimalli. Pontiac myytiin uutena Loviisaan Gösta Roosille, toimituspäiväksi kirjattiin 28.4.1965. Alkuajoilta löytyy niin alkuperäiset huoltodokumentit, kuvia kuin myös lehtileikkeitä, joista tarina hahmottuu, kuinka kaikki aikanaan tapahtui. Samassa yhteydessä Pontiac LeMansin toinen sukupolvi sai 1965 onnistuneen ulkonäköuudistuksen. Pontiac LeMans 1965 Suomi-selviytyja P ontiac LeMansin kiehtova historia Suomessa on lukijoiden riemuksi mainiosti taltioitu. Perä poikki Seitsemän vuoden jälkeen Pontiac vaihtoi omistajaa päätyen VV-Auton ja UnionHuolto Murtolehdon kautta pääkaupunkiseudulle Paula ja Reino Tyynelän omistukseen. Viimeinen revitty sivu on numero 17 ja siinä kohdin lukema oli 80 000 kilometriä. Noihin aikoihin Pontiac LeMans oli kallis auto ja tavallisen rahvaan ulottumattomissa, mistä kertoo myös ostajan paikallisen Lions Clubin jäsenyys. Pontiacin ensimmäinen rekisteritunnus oli UKD-30. Alkuperäisen Ylläpitohuolto-nimellä kulkeneen vihkosen mukaan viimeinen virallinen myyjän takuuhuolto tehtiin 3.4.1967 ja kyseessä oli 30 000 kilometrin huolto, josta merkkinä olivat tehdyt toimenpiteet ja huoltajan leima
Kansallismuseossa työuransa tehneestä Reinosta kerrotaan, että hän oli hyvä ostamaan mutta huono myymään. Suomi-selviytyja Jere Jokisen GTO-tekniikalla varustetun LeMansin selviytymistarina hakee vertaistaan. Reino muutti vain 10 vuotta vanhan Amerikan auton miellyttämään omia halujaan ja tarpeitaan. Kevennystä syntyi 180 kiloa, minkä 16.9.1974 päivätty Lohjan Kalkkitehdas Oy:n vaakalippu kertoo. Reino oli automies, mutta myös ahkera valokuvaaja, mistä saamme kiittää tässä näkyviä vanhoja rakentelukuvia. TEKSTI JA KUVAT JARMO MARKKANEN rekisteritunnus vaihtui, kun auto siirtyi läänistä toiseen, mikä oli virallinen määräys tuohon aikaan. Yhtenäinen lasikuitukeula oli helppo irrottaa ja nostaa keulalta pois yhtenä palana. Auton alkuperäinen 1600 kilon omapaino pystyttiin tiputtamaan 1420 kiloon. Tapahtumaan liittyy myös hauska episodi, joka käytiin Moottori-lehden lukijasivuilla. Tuttu juttu vielä tänäkin päivänä. Reinon tavoitteena oli auton keventäminen ja käytettävyyden parantaminen. Pontiacin ainutlaatuinen muutos on osoitus suomalaisesta periksiantamattomasta luonteesta, kun jotakin päätetään tehdä, niin se myös tehdään. Kevennys onnistui, mutta ei aivan toivotulla tavalla. Mutta kun auto sentään kävi, ovet toimivat entiseen malliin. 70-luvun järeiden muutosten jälkeen palapeli koottiin takaisin alkuperäiseen asuunsa. Lehden numerossa 10/1975 kirjoitettiin otsikolla ”Roippeet pois”(kts. kuva sivulta 21), kuinka uljas jenkkirauta joutui ketjukolarissa kahden auton mankeloimaksi. Etuja takapään kromiosat särkyivät korjauskelvottomiksi. Siispä vaurioituneet peltiroippeet hitsiselviytyja V8-MAGAZINE 17. LeMansiin tulivat APM-97 kilvet
LeMansin konehuoneessa on tänään GTO:n 389-kuutiotuumainen V8, josta tehdas lupasi 335 hevosvoimaa. Alkuperäistyyliset 17-tuumaiset ”rallivanteet” ovat Camaron SS-keskikupeilla Jere Jokisen lähes kolmeenkymmeneen autoharrastusvuoteen ovat mahtuneet yhtä lailla jenkkiautot kuin Porschet. Moottori maalattiin tyylikkäästi kaksiväriseksi mustalla ja koriin sointuvalla punaisella ilmanputsarissa ja Holleyn rivotetuissa venttiilikopissa. Kojelaudan vanhat tarrat tuovat tuulahduksen menneiltä ajoilta. Musta keinonahkaverhoilu on alkuperäistä LeMansia. Carterin nelikurkkuinen kaasutin vaihdettiin moderniin Holley Sniper EFI polttoaineenruiskutukseen. 18 V8-MAGAZINE. Vuodelle 1965 takavalopaneeli vaihtui näyttävään kromilistaan ja itse valot sijoitettiin korin kulmiin. Tarkkaavainen lukija huomaa, että molemmat erillisistuimet on verhoiltu kuskin penkin verhoilulla: vinokuviointi kulkee samaan suuntaan
Hän ilmoittikin kirjoituksessaan, että kaikki osat ovat ehjiä ja yhä tallessa – tulkaa vaikka kotiin katsomaan. pillillä irti ja päätyaukot umpeen kotitekoisin peltimuotoilun. Vuosien varrella Jere on ollut myös aktiivinen Porsche-harrastaja, omistanut toistakymmentä erilaista Porschea ja toiminut myös Porsche Clubin rata-ajokouluttajana. Finnish Hot Rod Association FHRA oli vasta juuri perustettu muutama vuosi aikaisemmin 1972 ja V8-Magazine syntyi 1978. LeMans on kuudes harrastejenkki ja kolmas Pontiac. Jeren tausta on vahvasti bensantuoksun kyllästämä. Ainutlatuinen toteutus saa tänään harrastajakunnan haukkomaan henkeä, mutta se on kuitenkin pala erikoista autohistoriaa ja ajankuvaa maassamme. Perimätiedon mukaan samoin kävi autovarkaalle. Pontiac poistettiin liikenteestä 20.12.1977. Kirjoitus paljastaa myös hyvin kuinka miehellä oli sana hallussa ja tietty pilke silmäkulmassa. Tarkkaa tietoa syystä ei ole, mutta seisonta-aika venyi lopulta yli 20 vuoteen. Alkuperäinen suomiauto, Lars Borgin omistama 1965 Pontiac GTO joutui autovarkaan anastamaksi syksyllä 1972, ja tällä reissulla varas kohelsi auton siltarumpuun romuttaen sen korjauskelvottomaksi. Reino bongasi surullisen GTO:n tuolloiselta autovahinkokeskukselta ja siirsi autosta tehokkaamman 389-moottorin LeMansiin. Jere tarjosi vaihdossa entisöityä ’39 Ford pikkistään, ja kun välirahasta päästiin yhteisymmärrykseen, vaihtoivat autot omistajaa. Pala autoharrastusta on myös Moottorin pahoittelevan vastauksen kirjoittanut, toimittajan uransa käynnistävä Kai L. Pontiacin nykyinen omistaja, paatunut autoharrastaja Jere Jokinen etsi uutta jenkkiautokohdetta ja bongasi myyntiin tulleen LeMansin. Työ uskottiin Vammalan Moottorikoneistamolle, jonka omistaja Olli Komero on itsekin vannoutunut Pontiac-harrastaja ja armoton jenkkimies. Eläkepäivinään Reino hitsasi poikki sahaamansa peräpään takaisin autoon ja kasasi keulan osat paikoilleen. Asiahan oli kuitenkin toisin ja muutokset oli tehty aivan tarkoituksella. V8-MAGAZINE 19. Saaren asentama liian ”räyhä” nokka-akseli alkoi toimia vasta 3000 rpm kohdalla, joten se sai väistyä ajettavamman Comp Camsin tieltä. ointiin syntyi kokeilusta valmistaa lasikuidusta rallimiesten kuppi-istuin. Veden lämpötilan ja öljyn paineen lisämittarit on pultattu kojelaudan alle. Tässä yhteydessä auto sai uuden maalipinnan. Tehtaalta Sniperin yhdistetty näyttö ja säätöyksikkö piilotettiin tuhkakupin sisälle. Kotipihaan mahtuu tänään myös Jeep Cherokee, kevyt of. Inspiraatio modi. Niin ikään pakoseetit vaihdettiin ja kannet kunnostettiin niin, että moottorille voi syöttää pumppubensaa sellaisenaan. Turvallisinta oli tässä vaiheessa kurkistaa koneen sisälle ja varmistaa tulevien vuosien huolettomat ajokilometrit. Harrastuksessa kiertokulku tuntuu olevan pysyvää. Siinä Reino mm. Haukiputaalla auton sai käsiinsä Holstinmäen Auto Oy:n omistaja, joka katkaisi auton uudestaan ja asensi perän koripenkissä uudelleen paikoilleen siten, että se oli oikeassa asennossa. GTO-tekniikkaa Samoihin aikoihin myös tekniikka vaihtui. Tyynelä oli ylpeä Pontiacin omistaja kutsuen autoaan pyhäksi, kalliiksi, rakkaaksi peltilehmäksi ja häntä selkeästi harmitti Amerikan miehen puskureiden kuvaaminen idioottimaisiksi. Peräpään työjälki ei aivan ollut parasta mahdollista ja hieman vinossakin se oli, mutta yhdessä jälleen! Uudestisyntynyt Tyynelän tuttava, Karkkilalainen Jussi Saari osti auton 24.6.2009 ja rekisteröi ja katsasti sen uudelleen. Moottori säilytettiin pitkälti tehtaan iskussa, onhan se jo alkujaan toiseksi tehokkain versio mitä GTO:hon sai. Ulkokuori alkoi olla valmis, mutta tehtävää autossa vielä kuitenkin riitti. Lohko porattiin ja sisälle laitettiin uudet 0,030 " ylikoon männät. Karkkilasta auto myytiin Kittilään, mistä se kulkeutui Haukiputaalle. perustelee viisi syytä muutokseen: paino, pituus, huoltojen helpottuminen, lasikuitu ei ruostu ja viimeisenä työtovereiden vinoilu: talon pienipalkkaisin mies, ja ajaa suurimmalla autolla. Liekö seisominen ja hetkittäinen käynnistely rikkonut ne. – Viidestä männästä oli ylin männänrengas katkennut. Tyynelä kirjoitti vastineen, joka julkistiin Moottori 2/1976 numerossa. Ruiskumoottori Ensimmäisten ajeluiden aikana huomattiin moottorin huohottavan aavistuksen liikaa. peli, jossa on korotettua alustaa, isompaa rengasta, muutettua jousitusta… – Onpa autointo onnistuttu tartuttamaan vaimoonkin, joka kurvailee varsin pirteällä remmiahdetulla Minillä, hymyilee Jere. Bremer, joka myöhemmin 1979 perusti Mobilistin. Kuten Reino itse totesi: ihmeeksemme jotenkin onnistuimmekin. Nelivaihteista manuaalia hämmennetään Hurstin pallopäisellä klassikkokepillä. Tässä kohdin täytyy muistaa aikaperspektiivi. Eipä moni vielä aavistanut millaisiin mittasuhteisiin jenkkiautoharrastus tulevaisuudessa kasvaisi. Yhtä lailla on ehditty kokeilla moottoripyöriä ja mönkkäreitä. Tästä innostuneena päätin yrittää muotoilla autovanhukseni linjoja. Nostalgiaa edustavat Cyclonen peltisarjat saatiin vielä kertaalleen elvytettyä. Moottori oli hyvässä iskussa ja sillä oli ajettu 83 000 mailia. Eipä siitä kaunista tullut, mutta käyttökelpoinen auto kuitenkin. Pontiacista pidettiin kuitenkin huolta ja autoa ei seisotettu ulkona vaan sisätiloissa. Muutoin moottori oli kuin uusi, kaikki kampiakselin kaulat alkuperäisissä mitoissaan ja Ollikin totesi, ettei ole aikoihin nähnyt näin hienossa kunnossa olevaa alkuperäistä veekasia, tuumaa Jere. Siihen asti auto oli arkikäytössä ja Tyynelät ajoivat autolla kymmenisen tuhatta kilometriä vuodessa. Jussi antoi Pontiaciin omaa inspiraatiota ja personoi LeMansiin kilpuri lookia. Tänä aikana moottoria käyteltiin välillä ja autolla jopa ajeltiin pieniä matkoja pihatiellä
Kuvasta näkyy hyvin takaisin paikoilleen hitsattu takaosa. Alkuperäiset istuimet ja verhoilut olivat ehjät. Sisätiloissa teemana pidettiin autenttisuus. tullessaan GTO 389 cid nelikurkkuisella Carterilla, 77 valunmerkinnällä olevilla sylinterikansilla ja 10:75 puristussuhteella tuotti 335 hevosvoimaa. Vaikka kaikki on tehty alkuperäisyyttä vaalien, niin roddausta edustaa modernin Holley Sniper EFI:n pulttaaminen kaasuttimen tilalle. Vasemmanpuoleinen peltipakosarja halaa kytkimen käyttövivustoa niin, että kummankaan asentaminen yksitellen ei onnistu, vaan molemmat laitetaan hollille, ja ujutetaan samanaikaisesti paikoilleen. Autohan on vähän ajettu ja myös seissyt sisällä isoimman aikaa. Viimeisenä lenkkinä palvelee 8,2 " 10-pulttinen lukollinen BOP-perä 3,55-välityksellä. Joulupukki Jere ja joulun punainen LeMans Tampereen vuosittaisessa Pukki Cruisingissa. Rikkinäiset kohdat toki korjattiin, kuten esimerkiksi suhisevat ikkunan tiivisteet ja puuttuva kattoverhoilu, sekä uudet aurinkolipat asennettiin paikoilleen. Manuaali pitää olla Urheilullisuus jatkuu voimansiirrossa, mikä tarkoittaa kytkintä ja manuaalivaihteistoa sekä lukollista taka-akselia. Kilpuri-lookin valmistumisen yhteydessä poistettiin alkuperäinen musta vinyylikatto. K U V A A JA K A R I K E TO N E N KUVAAJA NESTORI NIEMI 20 V8-MAGAZINE. Nelivaihteinen manuaali on tuttu Muncie, jota hämmennetään autoon kuuluvalla Hurstin pallokahvaisella shifterillä. Käynnistymisen jälkeen ECU hoitaa kaiken säätämisen itse. Elektronisesti ohjattu polttoaineen ruiskutus on nelisuuttiminen malli, jossa itse ohjainyksikkö, ECU, on rakennettu Sniperin sisälle eikä ylimääräisiä johdotuksia tarvita. Katukäyttöön sopiva paketti löytyi Pontiac-harrastajien aarreaitasta Ames Performancesta. Samassa yhteydessä myös peräluukku verhoiltiin. Moottori-kytkin -paketti nostettiin keulalle, mutta kuskin puoleinen pakosarja ei tahtonut mennä paikoilleen helpolla. Pikkuhiljaa sovitellen ja kaikkia pultteja vuorotellen kiristellen homma lopulta onnistuu – kolmen ja puolen tunnin jälkeen, laskee Jere. Hitsaamaton kori Kori oli ihanteellinen, täysin hitsaamaton eikä ruostetta missään. Samassa remontissa päätettiin vaihtaa kytkinasetelma ja levy järeämpiin, ihan varoiksi tulevia ajoja silmällä pitäen. ”Näinä ankeina aikoina on hyvä, että jokin saa kansan hyvälle tuulelle.” Kuten Tyynelä totesi: ”Neljä metriä pitkä, eli auton mittainen.” Ensimmäinen rekisteriote näytti 1965 tällaiselta. Vakiokytkin antautui eräässä perjantai-illan cruisingissa, kun mekaanisen vivuston kytkinhaarukka hajosi vanhuuttaan. Isoin ilmeeseen vaikuttanut muutos olivat race-henkiset 17-tuumaiset Barzetta SuperSport -vanteet, joilla korvattiin Pontiacissa ostohetkellä olleet tyyliin sopimattomat 20-tuumaiset kromivanteet. Valupakosarjojen kanssa ei ongelmia olisi ollut, mutta miksi päästä helpolla kun asiat voi tehdä välillä mahdottoman vaikeastikin. Ajan patina ja kuluneisuus hyväksyttiin eikä muutoksia tehty muutosten vuoksi. Korimuutokset kevensivät autoa 180 kiloa. – Asentaminen onkin operaatio. Ulkopuolelle ei tarvinnut tehdä kuin kunnon putsaus ja vahaus
Kun aloin tutkia mukana tulleita dokumentteja ja kuuntelin Tyynelän leskirouvan kertomuksia, niin silloin vasta oivalsin, minkälaisesta autosta oli kyse, pohtii Jere. Autolla on kurvailtu lumessa ja pakkasessa, onpa sitä aika ajoin seisotettu myös ulkona pakkasessa tallin ollessa muussa käytössä. LeMans menee yhtä vahvasti, olipa kyydissä yksi, kaksi tai vaikkapa viisi henkilöä. – LeMans on cruisingpeli vailla vertaa: lämmin, mukava ajaa ja 80–90 km/h nopeuksissa voi kuunnella aivan rauhassa musiikkia. – Kaiutinpaikkoja mietittäessä vaimolta tulivat selvä ohjeet: jos auto on tähän asti selvinnyt ilman ovipahveihin tehtyjä reikiä, niin et kyllä ole ensimmäinen, joka tekee, taustoittaa Jere. ”Halpa tästä ei tulllut, kun lasikuituhartsia meni 36 kiloa, kovettajaa, maalia…” V8-MAGAZINE 21. Mutta jos tekee mieli tarjota tossun pohjaa, niin pikkupiru on irti, naureskelee Jere. – Ei tämä luonnollisesti ole aito GTO, mutta LeMansin pystyi ostamaan vastaavilla optioilla ja autossa on teknisesti samat palikat kuin GTO:ssa. Auto ja ruisku ovat pelanneet kuin ajatus. Hieno on omistaa pala historiaa. Paukkua moottorissa on sen verran ainakin kuin tehdas lupaa, Jeren varovainen veikkaus liikkuu 370 hv kieppeillä. Juttu Moottori-lehden lukijasivuilla, lehden numerossa 10/1975 kirjoitettiin otsikolla ”Roippeet pois”, kuinka uljas jenkkirauta joutui ketjukolarissa kahden auton mankeloimaksi. Nastarenkaat vaan alle. Ruiskutekniikka muutti auton luonnetta käyttäjäystävällisemmäksi: lähtee hyvin käyntiin ja toimii nikottelematta kaikissa olosuhteissa. Polttoaineen säädöt ovat aina kohdallaan. Cruisingia kesät talvet Pontiacilla on nyt tuupattu menemään vajaat 4000 mailia. – Edellinen Pontiac oli ’57 jonka myyminen oli näin jälkikäteen ajateltuna ehkä virhe joka pitää nyt korjata.” Jere tuumaa. Soittopelejä paranneltiin ja hattuhyllylle upotettiin neljä 9 x 9 kaiutinta. Roddarilla on aina jotakin uutta mielessä ja Jeren mieli halajaa 50-luvun jenkkiä. Harrastepelistä on otettu kaikki ilo irti eikä Pontiac vierasta myöskään talvea. Moderni radio on vielä näkyvissä kojelaudassa, mutta sillekin keksitään huomaamaton paikka tulevaisuudessa
Suunnitelmana oli myydä vuosittain nelisenkymmentä tällaista Corvette America -nimistä mallia hintaan 35 000 dollaria. Äänestys on ratkennut ja voittajaksi selvisi numero 8, jossa komeili Plymouth Superbird 1970. Monogram on tehnyt Corvette Americasta jopa 1:24-mittakaavaisen pienoismallin, joka julkaistiin vuonna 1980. Muutokset lisäsivät auton painoa noin 227 kiloa. loitunut Corvette neliovisena 40 vuotta sitten. Tulossa seikkailu-Harrika Harley-Davidsonin adventure-tyyppinen uusi Pan America ADV 1250 käväisi esillä Euroopassa Milanon EICMA-messuilla. Lisätietoja Alfamer.. Teos antaa vinkkejä niiden sekä polttoainemittarija huoltoasema-aiheisten leikkikalujen ja pienoismallien keräilyyn. Niinpä voimalinja ja 145-hevosvoimainen 1250 cc 60° V-twin -moottori ovat näkyvissä eivätkä katteen piilossa. Myös Craigslistissa on kaupattu tällaista ”perhe-Vetteä” loppusyksystä hintaan 119 650 dollaria sekä vuonna 2017 275 000 dollarilla. Näiden keräilijä Sami Saari on pureutunut kirjassaan polttoainejakeluun 1910–1960-luvuilla ja laitevalmistajien historiaan esitellen samalla jakelulaitteiden estetiikkaa eri aikakausilta. Niinpä neliovista valmistettiin California Custom Coachilla vain prototyyppi ja viisi asiakasautoa ennen kuin projekti hyllytettiin. Näistä toinen on ollut äskettäin myytävänä NBS Auto Showroom -autokaupassa Kaliforniassa 102 526 dollarilla. Jokainen yksilö vaatii kaksi luovuttaja-Corvettea, koska matkustamosta tuli nelipaikkainen ja katosta kaksoistarga. . Nykypäivänä ainakin kaksi autoyksilöä tiedetään olevan olemassa. Nostalgiaa polttoainemittareista Bensiinipylväästä polttoainemittariin -tietoteos kertoo Suomessa käytössä olleista polttoainepumpuista ja -mittareista sekä niiden valmistajista. TEKSTI HANNELE HATANPÄÄ, KUVAT NBS AUTO SHOWROOM Chevrolet tilasi pasadenalaiselta California Custom Coachilta neliovisen version kolmannen sukupolven Corvettesta testatakseen markkinoita 70-luvun lopulla. Plymouth Superbird 1970 Plymouth Superbird 1970 Plymouth Superbird 1970 Plymouth Plymouth Plymouth Plymouth Superbird 1970 Plymouth Superbird 1970 Plymouth Superbird 1970 Superbird 1970 Superbird 1970 Plymouth Superbird 1970 Plymouth Superbird 1970 Plymouth Superbird 1970 Plymouth Plymouth Plymouth Plymouth Superbird 1970 Plymouth Plymouth Plymouth Plymouth Superbird 1970 Plymouth Plymouth Plymouth Superbird 1970 Plymouth Superbird 1970 Plymouth Superbird 1970 Plymouth Plymouth Plymouth Superbird 1970 Plymouth JENKKI TALVISÄILÖÖN CHEVROLET CHEVELLE 1969 DRAG RACE SM FINALS LAHDEN JENKKIAUTONÄYTTELY CHEVROLET CHEVELLE 1969 CHEVROLET CHEVELLE 1969 SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI 8/ 20 19 H IN TA 10 ,6 € 22 V8-MAGAZINE. Tuotannon pitäisi käynnistyä vielä tänä vuonna. Nostalgiset polttoainemittarit ovat myös suosittu keräilykohde. Neliovinen-Mustang vaikutti aika kummalliselta tullessaan syksyllä markkinoille, mutta tätäkin oudommalta tuntui taatusti urheiluautoksi pro. Vuoden 2019 V8-Magazinen paras kansi Kysyimme lukijoilta 10/2019 numerossa, että mikä on heidän mielestään V8-Magazinen vuoden 2019 paras kansi. H-D:n muotoilujohtajan Brad Richardsin mukaan suunnittelun henkenä oli luoda kaksipyöräinen Jeeppi, josta jo ensi vilkaisulla tietää sen olevan Harley-Davidson. Liikaa oviako. Tuolloin normi-Vetten hinnat alkoivat 13 000 dollarista. HARLEY-DAVIDSON Pidentynyt akseliväli ja lisäovet eivät tehneet hyvää Corvetten cokispullomuotojen jäänteille. Autoja tilattiin kuusi kappaletta. Palkintona olleen V8-Magazinen vuosikerran voitti Miia Bröms Savonlinnasta
Turengin Kevätkarkeloilla, missä on yleisöäänestys suosikkiparista. Nämä kun ovat useimmiten jättäneet viranomaiset taakseen suuritehoisilla urheiluautoillaan. Keskimoottorinen Corvette C8.R depytoi samassa luokassa sijoittuen neljänneksi. Autot ovat osa kaupungin uutta turvallisuusstrategiaa, joka sisältää turvakameroita ja virkamiesten palkankorotuksia. Kymmenen eniten ääniä saanutta ajoneuvoa nähdään toukokuussa Classic Motorshow’ssa, missä kävijät voivat äänestää näistä suosikkiaan. 25.3. eldin rakennettujen autojen kokoelmasta on kymmenen upeaa yksilöä esillä Petersen Automotive -museossa Kaliforniassa. Kevätheilaa etsivät autot deitti-ilmoituksineen sekä ilmoittautumislomake löytyvät nettiosoitteesta: www.janakkala.. Heilaa vailla ovat ’56 Packard Executive Sedan,’47 Federal-paloauto,’32 Chevrolet Confederate Sport Coupe, ‘66 Ford Cortina 1500 GT, ‘55 Messerschmitt KR 200,’71 Honda Monkey, ’70 Volvo P 1800, ’78 Fiat X 1/9, ’52 IFA F8, ’54 Zetor, ’56 Bedford ja ’72 Fiat SL 600. Klassikkoajoneuvojen kevätheilojen etsintä käynnissä Hämeen Mobilistien 12 menopeliä eri vuosikymmeniltä etsii pelkääjän paikalle omaa kevätheilaa. /kevatheila Metallica-kitaristi-laulaja/lauluntekijä James Het. LS Classic -sarja käsittää imusarjoja, serpentiinihihnajärjestelmiä, venttiilikoppia ja jakaja/tulpanjohdot/ sytytyspuola -uudelleensijoitussarjan sekä myös Crate-moottoripaketteja. lähtien osoitteessa classicmotorshow.. Voittajamenopeli saa Fiksupesun. eldin henkilökohtainen valokuvakokoelma, kitaroita ja muita muistoesineitä. Näitä ajoneuvoja voi äänestää 4.3. Lisäksi nähtävillä on Het. Tiimi teki myös matkaennätyksen 833 kierrosta ja yhteensä 2965,48 mailia, vaikka kisa ei ollut heille täysin tekniikkaongelmaton. Chevroletin ensimmäinen polttoaineruiskutuksella varustettu moottori tuli vuoden 1957 Corvetteen ja evoluutio eteni askeleen eteenpäin vuonna 1963. Ne etsivät aikakauteensa, tyyliinsä, muotokieleensä tai ajatusmaailmaansa parhaiten sopivaa daamia. Osastolle sai ilmoittaa vähintään 25-vuotiaan helmensä moposta raskaaseen kalustoon – huippuentisöidystä latolöytöön. 0–100 km/h sujuu valmistajan ilmoituksen mukaan lähes 3 sekunnissa. marraskuuta saakka Bruce Meyerin Family -galleriassa. eld Collection -näyttely on avoinna 1. Kevätheila 2020 palkitaan vuoden aikana käytettävällä kyydityksellä wanhalla autolla ja Aulangon kylpylä -lahjakortilla. Lisätietoja www.lokar.com. CADILLAC Cadillac kolmannen kerran voittoon Daytonan 24 tunnin kisassa Wayne Taylor Racing voitti arvostetun Rolex 24 Daytonan kestävyyskilpailun toisen kerran peräkkäin prototyyppi-luokan Cadillac DPi-V.R:llä. naali käydään 16.5. Historiallisen turistikaupungin, San Miguel de Allenden poliisi on hankkinut kaksi uutta Ford Mustang GT:tä käytettäväksi takaa-ajossa jahdattaessa varkaita, huumekauppiaita ja muita huijareita. Varsinainen . eld kertoo autoista videolla. Kevätheila 2020 -kisaan voi ilmoittautua 31.3. Lähetä myös valokuva itsestäsi kevätheilan roolissa. Esillä ovat mm. Jokaisen auton esillepanossa on dokumentaatiota rakennusprosessista ja Het. GMC esittele toukokuussa tammikuun Super Bowlin mainoksissa nähdyn sähköisen Hummer EV -avolavan. ’32 Ford Roadster ”Black Jack”, ’53 Buick Skylark “Pilvenpiirtäjä”, ’56 Ford F-100 “Str8edge” ja ’36 Auburn “Slow Burn”. Kullekin autolle valitaan oma kevätheila, joka pääsee kisaamaan Kevätheila 2020 -tittelistä. Potkua koneessa on 580 hevosvoimaa 7050 kierroksella, mikä on IMSA-luokan määrittämä tehotaso. 939-kiloisen Cadillacin voimanlähteenä on Cadillac V-Performance, 5,5-litrainen V8. Fordilta Mustang-poliisiautoja ei enää saa, joten nämä V8-Mustangit on muokattu valoilla, sireeneillä, radioilla ja muilla virkamiesten tarvitsemilla varusteilla lainvalvontatehtäviin. Meksikossa käydään hevosvoimasotaa poliisin ja roistojen välillä. Lokar Performancelta on tullut LS Classic -sarja LS-moottorille, josta löytyy tarpeita suorituskykyyn sekä tuomaan LS:ään vanhojen Chevy-pikkulohkojen näköä polttoaineen ruiskutuksen varhaisajoilta. Kuva Lokar Performance LOKAR PERFORMANCE V8-MAGAZINE 23. Finalistit saavat itsestään upean valokuvan menopelin kera. Reclaimed Rust: The James Het. 1950–1970-lukujen ilmettä restomodien LS-moottoriin LS-moottorivaihdot ovat suosittuja, eikä vain Chevyihin. 1000-hevosvoimaisessa (746 kW) Hummerissa on vääntöä noin 1900 Nm. Kolme eniten ääniä kerännyttä palkitaan ja eniten ääniä saanut ajoneuvo on vuoden 2020 Omistajien helmi. Lahden Classic Motorshow’n Omistajien helmet -osasto esittelee yksityishenkilöiden rakkaita ajoneuvoja. Malli tulee myyntiin vuoden 2021 loppupuoliskolla. mennessä. Painoltaan n. saakka. Tehokkain koskaan valmistettu Mustang-tuotantomalli, 760-hevosvoimainen ahdettu 2020 Mustang Shelby GT500 myytiin Barrett-Jacksonian Scottsdalen huutokaupassa 1,1 miljoonalla dollarilla, joka lahjoitettiin hyväntekeväisyyteen. Daytonan-kisassa Mustang Sampling -tiimi sijoittui Cadillac DPi-V.R:llä kolmanneksi. GTLM-luokan voittajamiehistössä ajoi suomalainen Jesse Krohn tuplaturboahdetulla V8-BMW:llä. Valitse mieleisesi menopeli ja kuvaa itsestäsi maksimissaan minuutin esittelyvideo, josta ilmenee minkälainen ja minkä näköinen kevätheila olisit. Lopullisesta valinnasta vastaa tuomaristo. Auto oli valmistenumeroltaan 001 ja se maalattiin Fordilla Green Hornet -värisävyllä, ostohuudon tehneen uuden omistaja haluamalla värillä
Garage Kings Huhtikuussa alkaa uusi sarja Garage Kings Suomi suoratoistopalvelu Dplay+:ssä ja hieman myöhemmin keväällä TV5-kanavalla. FOX40 NEWS 24 V8-MAGAZINE. Frank toimi monesti KKOA:n autonäyttelyiden päätuomarina ja hänet on Hall of Fame -kutsuttu kuudesti. Se oli 48 tuumaa korkea, kadulle laiton liian matalana ja siinä käytettiin Lincolnin, Chevroletin, Kaiserin sekä Fordin osia. ”Lowriding is the only way to go” Pohjois-kalifornialainen kustomoija Frank DeRosa poistui rakentajakaartista 15. Pääsiäisen Bilsport Performance & Custom Motor Show’n kattauksesta löytyy mm. Ilmoittautuminen alkaa 22. Menoa ja pauketta on tulossa taas valkokankaalle, kun Fast & Furious -leffojen uusin nimeltään F9 saapuu elokuvateattereihin kesän korvalla. Jo kolmekymmenvuotisen uran moottoriurheilijana tehnyt Anita Mäkelä kutsuttiin vuoden 2019 lopussa British Drag Racing Hall of Fameen. suomalaisista raaka-aineista jenkkityylisesti valmistettuja pihvija burger-annoksia. Dinerissa järjestetään myös musiikkitapahtumia. Bun. He päätyivät tanssimaan ja tämän jälkeen tanssi jatkui Hayworthin autotallissa hänen kauniiden autojensa ympärillä. Kilpailudebyytiksi on kaavailtu kesäkuun Tierpin EM-kisaa, kunhan ruotsalainen saa ensin suoritettua lisenssiajon toukokuussa Gardermoenissa. Lisätietoja d-experience.se. Veneurheilussa 21-jalkaisella katamariinilla vuonna 2015 maailmanmestaruuden voittanut Veronica Olderin vaihtaa Top Fuel EM-sarjaan kilpurinaan auto, jota ajoi aiemmin Björn Mårtensson. Se on saatavilla PlayStation 4:lle, Xbox One:lle ja Steamiin. hollantilaisen Henk´s Customin huippuviimeistelty ja -detaljoitu ’52 Chevrolet 3100 pickup ja Andreas Berggrenin rakentama chopattu ja muutenkin radikaalisti muunneltu ’69 VW-kupla 1500. Noihin aikoihin hän muotoili uudelleen ’36 Fordin nk. Reissu päättyy Virtasalmelle RADALLE.com Festival Motopark -tapahtumaan, jossa on rata-ajoa lauantaina ja kiihdytystä sunnuntaina. 15 metriä leveä rata löyty Vilhelminan ulkopuolella olevalta järveltä. Säännöt julkaistaan myöhemmin. Samoihin aikoihin julkaistaan sarjaan perustuva konsoli-videopeli, Fast & Furious Crossroads. Osallistua voi joko kaikkiin ajotapahtumiin tai pelkkiin kiihdytysajoihin, mutta kaikkien on ajettava koko roadtrip-reitti checkpointteineen saadakseen hyväksytyn lopputuloksen. Tarjolla on mm. Joker Carin. Yhdeksännessä osassa nähdään tähtinä Vin Diesel, Michelle Rodriguez, Jordana Brewster, Tyrese Gibson, Charlize Theron ja Helen Mirren. Ilmoittautumisohjeet julkaistaan jo aikaisemmin nettiosoitteessa www.trackweek.. Elokuvatähti, jota lehdistö kuvasi 40-luvulla nimellä ”Rakkausjumalatar”, jätti hänelle testamentissa Cadillacin kuollessaan vuonna 1987. Track Week Finland Heinäkuun 22.–26. Viiden päivän matkaan kuuluu yhteensä kolme 1/8-mailin kiihdytyssekä kolme rata-ajotapahtumaa. Ajoneuvojen tulee olla liikennekäytössä, katsastettuja ja tieliikennelaillisia. ajetaan yli 1000 kilometrin Track Week Finland 2020 -roadtrip Turusta Motoparkiin. Saadaanko menopelit valmiiksi. Oman DeRosa Custom Body and Fender -yrityksen hän perusti vuonna 1949 Pittsburghiin. lmikaupungin kulta-aikana. Varastettu Eldorado Kalifornialaisen 109-vuotiaan eläinlääkärin bermudansininen ’56 Cadillac Eldorado varastettiin. Auton historia muistuttaa Hollywood-tarinaa vaikka onkin totta. Kokkolan Rantakadulla on toiminut kohta kolme vuotta 50-luvun amerikkalaistyyliin sisustettu ravintola, Rock’n Roll Diner. 5,7 V8 Hemi Challengereiden nastarenkaissa on 400 nastaa/ rengas, joten jotain pitoakin löytynee jäällä, vaikka tehoa on käytössä 400-hevosvoimaa. Meriittejä valovoimaisella kiihdytyskuljettajalla riittää, kuten neljä Euroopan mestaruutta Top Fuel -ryhmässä ja kaksi Top Methanol Dragstereissa. ll toimi sodan jälkeen stuntmanina Hollywoodissa . Eri autoluokkia on kolme daily drivereista street racereihin, sekä moottoripyöräluokka. Sacramenton poliisi löysi auton, joka oli helppo tunnistaa, sillä Rita Hayworthin nimi on viistetty auton oviin, takaosaan ja moottoritilaan. Hän aloitti kustomoinnin vuonna 1943 työskennellessään Bob Dughilla paikallisessa koripajassa. Vuonna 1992 hän sai Builder of the Year -kunnianosoituksen Oaklandin National Roadster Show´ssa. Paikan alakerrasta löytyy samaan tyyliin sisustettu baaritila yksityisja yritystilaisuuksiin. Tunne on kauhea”. maaliskuuta kello 12.00. Kerran yksissä juhlissa hänen ja näyttelijä Rita Hayworthin katseet kohtasivat. . Sarjassa neljä kotimaista tiimiä rakentaa omaa näyttelyautoaan tämän huhtikuun Helsingin American Car Show’hun. Poikkeuksellista elämäntapaa ohjaa intohimo, jossa autot ja moottorit täyttävät koko elämän. Miten käy tiimin keskinäisten suhteiden paineen alla. ll kertoi poliisille, että ”Kun tuo auto on poissa, osa minusta on poissa. Auton omistaja, kolme purppurasydäntä II maailmansodassa ansainnut Curly Bun. Lähes 89-vuotiaaksi asti Frank DeRosa Custom Cars -yrityksessään työskennelleen DeRosan viimeiseksi kustomoinniksi jäi James Williamsin ’40 Lincoln Zephyr. 50-luvun puolivälissä hän siirtyi tekemään tavallisia korija maalaustöitä, kunnes ollessaan poikansa kanssa vuoden 1978 Oakland Roadster Showssa hän sai inspiraation rakentaa jälleen kustomeja. tammikuuta 92 vuoden ikäisenä. Viime vuonna hän ajoi Chevrolet Novalla Pro Street -ryhmässä. Hänen tunnettuja luomuksiaan ovat mm. Siinä Dodge Chargerilla hypätään kallioilta, on nopeita autoja sekä hävittäjiä, ja jopa rakettimoottorinen Pontiac Fiero. ’51 Ford Convertible, ’51 Mercury ”The King of the Mercs”, ’60 Cadillac ”Sharkmobile (Vendetta)” ja ’66 Buick Riviera ”The Golden Piranha”. Sarjan päähenkilöt ja tiimit julkaistaan myöhemmin. Ruotsissa voi harjoitella jäärata-ajoa Sune Anderssonin D-Experiencen Dodge Challenger SRT -autoilla, joita on kolme kappaletta. Jönköpingin Elmia-messukeskuksessa ovat mukana myös jälleen Nostalgia & Verktygsbodenin restaurointi-show sekä Swap Meet E-hallissa
/tilaa. SAMALLA LEVITYSKERRALLA KAHTA ERILAISTA VAHAA AJONEUVOSI PINTAAN TUPLAVAHA SOVELTUU MAALI-, MUOVI-, LASIJA METALLIPINNOILLE 03-53 400 53 Ghostwash.com V O I S I H A N S I TÄ H A R R A S TA A VA I K K A P I T S I N N Y P L ÄY S TÄ KAHDEKSAN SY YTÄ ELÄÄ Hanki omasi: v8.
26 V8-MAGAZINE 26 V8-MAGAZINE. Takapääty ja puskuri oli kolhittu, maalipinta oli huono ja sisuta rähjäinen. Tätä vaihetta seurasi vuoden verran töitä korin oikomisen ja pohjamaalauksen parissa. Cadi ac Sedan DeVi e Convertible 1960 TEKSTI JA KUVAT PETRI LAULAJAINEN tapahtuu VANHOJEN ELVYTTÄMISTÄ OSA 2 K auhajokelaisella Juhani Ala-Havusella on työnalla ’60 Cadillac-projekti, joka alkoi kolmisen vuotta sitten. Kesällä paikoilleen asennetaan vielä uusi rättikatto, minkä jälkeen läpikäynnin pitäisi olla valmis. Lopulta viime syksynä autoon ruiskutettiin pintaväri. Auto on rekisteröity Suomeen 90-luvun alussa, minkä jälkeen se on ollut kotikylän yrittäjän omistuksessa. hitsailtiin kuntoon. Uuden tuulilasin asennuksen jälkeen ohjelmassa on vielä etupään peltien asennus, kromattujen puskurien ja listojen kasausta sekä sisustan kunnostusta. Vierailimme tällä kertaa Kauhajoella, Tammelassa, Teerijärvellä ja Paraisilla. Lähes 10 vuoden seisonta oli jumittanut jarrut, mutta muuten auto oli ajokuntoinen. Uusia projekteja ja V8-Magazinen perinteinen tallikierros jatkuu tässä numerossa. Auton 390-kuutiotuumainen moottori on remontoitu jo ennen Suomeen tuontia ja Hydra-Matic-vaihteisto toimii hienosti. Penkkien aitoa nahkaa oleva päälliset on uusittu jo aiemmin ja uudet ovipahvit verhoiltiin USA-materiaaleilla. Syksyllä 2017 auto purettiin osiin ja helmat, pyöränkaaret ym
Tuosta toiveesta tuli totta keväällä 2019, kun hän näki tämän nettihuutokaupassa myynnissä olleen yksilön ja onnistui huutamaan sen. vesipumpun, kaasarin, laturin ja kaikkien letkujen uusimisen. Ford Galaxie 500 Hardtop Coupe 1967 N iin ikään Teerijärveläinen Mikael Bexar on haaveillut koko ikänsä omistavansa ’67 Ford Galaxie 500 Hardtop Coupen, jonka linjakas muotoilu on eritoten hänen mieleensä. TEERIJÄRVEN TALLIKIERROS TEKSTI JA KUVAT PAUL GRANVIK. Buick Roadmaster Series 70 sedan 1948 K eväällä 2010 teerijärveläinen André Enlund alkoi etsiä tavanomaista haastavampaa projektia, johon voisi surutta purkaa ylimääräistä rakenteluenergiaansa. Palosta pahiten kärsinyt sisusta purettiin pois, minkä jälkeen kojelauta ja sisäpellit maalattiin Purple Metallic -marjapuuronpunaisella ja viimeisteltiin Metalflake-kirkaslakalla. Penkit ja ovipahvit tullaan verhoilemaan vaalealla ruutukuvioisella nahalla ja sisäkatto peitetään valkoisella pitkällä karvalla. Näihin kuuluvat mm. Kaksikko ihastui myynnissä olleeseen, tulen upeasti patinoimaan autoon heti ensisilmäyksellä, ja teki siitä kaupat pari päivää näyttelyn jälkeen. Ford Tudor rodi 1928 T eerijärveläiset Petri ja Katja Rantala törmäsivät tähän kärventyneeseen ’48 Buick Roadmaster Series 70 sedaniin viime kevään Tampereen Hot Rock & Rock Show’ssa, missä se oli esillä osuvalla ”paloteemaan” tehdyllä osastolla. Rantaloiden tavoitteena on esitellä Buick tässä elvytetyssä asussaan Tampereella 25.–26.4. Lähes kahteen osaan katkennutta alkuperäistä peltikoria piti kasassa vain pari heppausta ja orgisrungolle jo tehdyt muutokset oli toteutettu niin onnettomasti, että ne menivät uusiksi. Auton myyjä, lappeenrantalainen Simo Raskila, oli tuonut sen Amerikasta Suomeen vuotta aikaisemmin ja tehnyt sille pientä kunnostamista. Hetken hakemisen jälkeen netistä löytyi Koskenkorvan suunnalla kaupan ollut ’28 Ford Tudor, josta ei haastetta puuttunut. pidettävässä Hot Rock & Rock Show’ssa, jonne he ovatkin jo ilmoittautuneet. Näihin kuului mm. Runko on nyt kunnostettu sekä vahvistettu. Auton tarkempi entisöintikin on suunnitelmissa sitten joskus, kuten hän itse asian ilmaisee. Joten kutsua odotellessa. Tekniikkana toimii Chevroletin vakio-osilla kasattu 305-kuutiotuumainen pikkulohko ja TH-350-automaatti. Sen jälkeen Mikael ottaa Galaxien taasen ajoon. auton hieman vuotavan bensatankin uusiminen ja toimimattomien mittareiden läpikäyminen. Muutamia puutteita Galaxiessa ilmenikin ja ne laitetaan kuntoon talven aikana. Eteen on sovitettu tehdastyylinen droppiakseli poikittaisine lehtijousineen, ja taakse Volvo 240-sarjalaisen perä nelilinkkeineen ja coilovereineen. V8-MAGAZINE 27 V8-MAGAZINE 27. . Katoltaan 2 ½ tuumaa lasketun ja keskikohdan aukoltaan pellitetyn sekä takalokasuojiltaan 5 cm per puoli levitetyn Tudorin alkuperäinen puinen lattia on korvattu pellistä pokatulla, mutta muilta osin se on tarkoitus jättää alkuperäiseen asuunsa. Karusta ulkonäöstään huolimatta, aiemmin hienossa alkuperäisessä kunnossa olleen MR-hyväksytyn Buickin alkuperäinen 320 cid suora kasikone, kolmivaihteinen manuaali ja lukoton perä toimivat hyvin, ja auto oli muutenkin ajokuntoinen. Täällä siitä oli alettu rakentamaan rodia, mutta huonolla menestyksellä. Keskeneräiseksi jäänyt raakile oli myyty uutena Tanskaan ja sieltä Saksaan, mistä se oli tuotu romuautona Suomeen. Kevyesti kustomoitavan Buickin ”tinarekitatsin” täydentävät gansterilippa, tuplat hakuvalot sekä auton taka-akseliin asennettava AirForcen säädettävä ilmajousitus. Tällä hetkellä tehdään korin viimeistelytöitä, joiden kanssa ei aiota turhia kiirehtiä. Mikael ajelikin voimassa olleen leiman omanneella Galaxiella tyytyväisenä kuluneen kesän ja keräsi siitä kokemuksia. Buickin lasit ja sähköt olivat ottaneet kuumuudesta sen verran itseensä, että ne piti uusia. Senpä vuoksi rodin tarkka valmistumisaikakaan ei ole vielä tiedossa, mikä Andrén vaimoa Ninaa kismittääkin, sillä auton olisi tarkoitus tulla hänen käyttöönsä. Myös auton sähköt ja jarrut oli käyty läpi, jolloin pääsylinteri oli myös vaihdettu. Galaxien alkuperäisen 390-isolohkon huoltaminen, joka piti sisällään mm. Buickia ei aiota entisöidä ja niinpä auton alkuperäinen 6-volttinen sähköjärjestelmä muutettiin samalla moderniksi 12-volttiseksi
Onnistuin nelisen vuotta sitten 2016 löytämään ainoastaan yhden oregonilaisen naisen omistuksessa olleen Mustangin. Väkevä 396-isolohkollinen ’69 Chevrolet Chevelle, joka esitellään myöhemmin lehdessä, ja työn alla oleva 200-kuutiotuumaisella suoralla kuutosella varustettu ´65 Ford Mustang Fastback. Kori otettiin ensimmäiseksi työn alle ja autoon uusittiin lattiat lähes 90-prosenttisesti. Ohjauspyörä kunnostettiin projektin yhteydessä. Sporttiponin konetilaa ei täytä tällä erää vinkkeli, vaan 200 cid L6 -moottori. Samassa yhteydessä uusittiin myös molempien takalokasuojien pintapellit, huomauttaa Tapio. Peltitöihin upposi aikaa suunnilleen 200 tuntia. Mutta eiköhän se ilahduta jälleen kanssa-autoilijoita iloisella 20-luvulla. Peltityöt on saatu päätökseen ja pintaa koristaa pohjamaali. Sepäs ei ollutkaan ihan läpihuutojuttu, koska ne näyttävät olevan selvästi harvinaisempaa herkkua kuin kasiversiolliset ponit. Kuutosen jatkeena toimii manuaalilaatikko, jota hämmennetään keskikonsolin yhteyteen sijoitetusta vaihdekepistä. Maailmassa on muutenkin jo riittävästi ns. Vesi oli päässyt valumaan lattioille C-pilareihin sijoitettujen ritilöiden kautta. Autoa rakennetaan ilman tiukkaa aikataulutusta, joten valmistumisvuodesta ei ole vielä kuin aavistus. Katto on saanut jo lopullisen valkoisen värin pintaansa. Kerrankin voi todeta, että autonmittainen talli! Mikäli Windsorissa olisi paikoillaan puskurit, ei ovea saisi suljettua. perusvärisiä poneja! 28 V8-MAGAZINE 28 V8-MAGAZINE. Tapio on kuvan ponin vasta toinen omistaja. Matching numbers pataa ei valitettavasti voida enää hyödyntää sen huonokuntoisuuden takia muuta kuin ehkä rekvisiittana. Verhoiluissa käytetään väreinä mustaa ja hopeaa. Runko oli hyvässä kunnossa, joten sille riitti pelkkä hiekkapuhallus ja viimeistelymaalaus mustaksi. Näin Arto hankki Ruotsin Eskilstunasta vastaavan korvikemosan, joka oli sitä ennen toiminut ruotsinsuomalaisen harrastajan verstaalla vuosikausia lähinnä kahvihuoneen koristuksena. Tulevaa väriä ei ole vielä kirkossa kuulutettu, koska Tapion mielihalut muuttuvat aika-ajoin projektin kuluessa. Mies oli onnistunut hankkimaan kesällä 2017 Yhdysvaltojen Louisianasta Suomeen maahantuodun 2-ovisen ´57 Chrysler Windsor hardtopin. Kojetaulu on jo viimeistelty ylimaalauksella. Penkit verhoillaan metritavarasta paikkakuntalaisen ompelijan toimesta. TAMMELAN TALLIT TEKSTI JA KUVAT KAI SALMIO Entisöintityö jo hyvä ä vauhdi a K ävimme viimeksi tammelalaisen Arto Hakalan talleilla parisen vuotta sitten. Orkkismaalia on jäljellä haalistuneena muun muassa katossa. Kuvassa on myös rattiputki ja ohjaustehostimen vaihteistoyksikkö, joka painaa liki yhden ”Minin verran”. – Metsästin nimenomaan kuutosella varustettua luiskaperä-Mustangia. Matkustamon lattiat, mukaan lukien takaluukun lattia uusittiin lähes kauttaaltaan. Tehdasväri olisi siinä mielessä ehkä ykkösvaihtoehto, ettei vastaavan värisiä Mustangeja tule vastaan joka korttelinpätkällä. Mutta erityisesti sporttinen 2+2 Fastback varustettuna kuutosella ja manuaalilla on eittämättä eräänlaista eksotiikkaa. Mustalla ja hopealla viimeistelty ratti tulee istumaan mainiosti tulevaan verhoiluun. Vierailuhetkellä oli vuorossa sisäkattoverhoilun asennus. Vastaava 120-hevosvoimainen pata asennettiin vakiona kaikkiin 25.9.1964 jälkeen valmistettuihin vuoden ’65 poneihin. Tapio uusi kaikki jarrupuolen osat ja samassa yhteydessä alustaan asennettiin uudet puslat ja nivelet. Auto oli sisätiloiltaan edelleen kuin pakasta vedetty, mutta takalattiat jouduttiin kuitenkin uusimaan. Ensimmäinen naisomistaja asui Oregonin pääkaupungissa Salemissa. Takapyörän viereltä löytyy auton alkuperäinen rekisteritunnus, joka otettiin käyttöön tuoreeltaan 55 vuotta sitten. Sitä ennen stanuna käytettiin 170-kuutosta (101 hv). Mustang poistui tehtaalta Honey Gold Metallic -sävyisenä. Autossa oli ostohetkellä originaali 354-kuutiotuumainen ja 285-hevosvoimainen veekasi. Syynä oli vedenpoistoputkien hapertuminen. Laukk va poni kuutose a P araislaisen Tapio Kosken kotitallista löytyy kaksi mielenkiintoista jenkkiä. Kojetaulusta löytyy orkkisradio. Auto oli alun perin kokomusta, mutta nyt se maalataan punertavaksi, jolloin se tulee muistuttamaan lähinnä ’58 Chryslerin Tahitian Coral -värisävyä. Monet pitävät fastbackia onnistuneimpana korimallina. Kutvosten konimäärät herättävät sympatiaa, kun väkevimmästä 289 V8-pannusta lohkaistiin sentään jo maireat 271 pollea. Tapiolta löytyy myös kaikki asiakirjat, joista on helppo todeta niukkaakin niukempi omistajahistoria. Väri sekoitetaan itse, joten toista samanlaista ei vastaan tule. Heikossa hapessa olleista penkeistä hyödynnetään vain rungot, kaikki muu uusitaan. Uutta peltiä hitsattiin myös helmoihin etuja takalokasuojat mukaan lukien, sekä pariin muuhunkin kohtaan, kuten pyöränkaariin, etulokasuojien yläosiin ja lampunpohjiin. Kokomusta verhoilu on kiistatta tyylikäs vaihtoehto autoon kuin autoon ja se on 55 vuoden jälkeen uutta vastaavassa kunnossa
Keijon pitää toimeliaana myös Tudor-rodiprojekti. Näin jarrupääsylinteri ja tehostin on sijoitettu kojetaulun alle. Aihio olisi haluttu myös ostaa pois, mutta emme päässeet yhteisymmärrykseen ostajaehdokkaan kanssa hinnasta, toteaa Keijo hymyssä suin. Arto on osa-aikaeläkkeellä, joten aikaa jää sopivasti myös harrastuksen toteuttamiselle. Kuvassa on myös rattiputki ja ohjaustehostimen vaihteistoyksikkö, joka painaa liki yhden ”Minin verran”. Kun konetilaan isketään vinkkeli, ei ylimääräistä tilaa ole hirmuisesti. Tekniikkamuutoksen myötä Keijo pistää myös sähköt uuteen uskoon. Lattiapellit ja kardaanitunneli parsitaan kasaan vasta sen jälkeen, kun alustatyöt on ensin saatettu . Ohjauspyörä kunnostettiin projektin yhteydessä. F1:sen konetilaan tulee pitkästä aikaa taas kunnon pata, kun ’81 Ford LTD farkusta hyödynnetty 302-kuutiotuumainen V8 ja ylivaihteellinen AOD-automaattivaihteisto löytävät uuden paikkansa pickupin sisuksista. Tuplasti iloa ta i-iltoihin T ammelalaisella Keijo Peipisellä ei ole ainakaan tekemisen puutetta, siitä pitävät huolen ’52 Ford F1 hyötyajoneuvo ja rodiksi rakentuva ’29 Ford Model A Tudor. akeratti viestittää tiettyä hot rodding -henkisyyttä. Autossa oli vaihtohetkellä erilliset jakkarat, jotka korvattiin sohvapenkillä. Jousituksesta ja iskunvaimennuksesta huolehtivat coiloverit. Lincoln edusti luonnollisesti täysin toista ääripäätä kuin kankeahko työjuhta, mutta Keijo on tykästynyt juuri tämän ikäpolven Fordin pikkiksiin, siksi vaihto tuli ylipäätään kysymykseen. Vihreä . Pikkis vaihtui kuutisen vuotta sitten ’70 Lincoln Continental Mark III:seen. Auto oli kuitenkin sen verran hienossa kunnossa, ettei Keijo raaskinut ottaa sitä sorvin äärelle. Katto on pudotettu inhimillisemmälle tasolle ja seuraavaksi on vuorossa ovien choppaus. Tudorin jalostus rodiksi on hyvällä mallilla. Ostohetkellä moottoritilassa ollut Nissanin diesel on jo nostettu pois ja odottaa nyt jatkotoimenpiteitä tallikatoksessa. Etuakselistolta löytyy mm. Tallista löytyy toinenkin vastaava ’29 Tudor, jonka piti ensin toimia aihiona rodiprojektissa. modernit jarrupalikat. Mustalla ja hopealla viimeistelty ratti tulee istumaan mainiosti tulevaan verhoiluun. Tudorin selän takaa löytyy pari projektimoottoria, mutta niitä hyödynnetään vasta joissakin toisissa projekteissa. Kuten kuvasta näkee, on ohjaamo askeettinen. Eivätkä Keijon harrastepelit näihin kieseihin lopu, vaan talleista löytyy muitakin mielenkiintoisia 4ja 2-pyöräisiä kulkupelejä. – Tudoriin on tehty jo mittavat peltityöt ja kattoa on samalla madallettu sopivasti. Pikkis on mahdollisesti tuotu Suomeen Argentiinasta, mutta Keijo ei ole saanut asialle vielä täyttä varmuutta. Tällä projektilla ei ole valmistumisen suhteen mitään aikataulua, vaan hiljaa hyvää tulee, jos tulee. Ohjauspyörä on vielä toistaiseksi mallia old scool. Samasta autosta saatiin myös jarrutehostin, iloitsee Keijo. naaliin. Edes pikkiksen konetilan vallannut 90-lukulainen Nissanin 2,7-litrainen dieselmoottori yhdessä 5-pykäläisen vaihteiston ei toiminut jarruna, koska padan voisi tarvittaessa vaihtaa USA-vinkkeliin. V8-MAGAZINE 29 V8-MAGAZINE 29. Tudorin keulilta löytyy nyt Fordin 289-pikkulohko, mutta se saattaa vaihtua tämän auton alkuperäiseen lättäpäähän. – F-ykköselle ei tarvitse suorittaa peltitöitä, vaan nyt keskitytään tekniikan muutostöihin. Dieselin tilalle tulee Fordin 302-pikkulohko, jonka sain hyödynnettyä hankkimastani ’81 Ford LTD Country Squire farmarista. Takaa löytyy Moparin perä, joka on kiinnitetty nelilinkillä
itea. Näihin lukeutuvat mm. Kun Jaakko alkoi etsiä syksyllä 2017 uutta projektia, oli vaihtoehtoina varsinaista eväkautta edeltävä ’56 DeSoto ja ’60 Chrysler, jossa siivet olivat puolestaan kookkaimmillaan. 30 V8-MAGAZINE. Miehen tuorein tuotos on upea ’56 DeSoto Fire. täydellisesti läpikäydyt ’57 imparial Crown, ’58 Chrysler NewYorker ja kaksi ’59 DeSoto Fire. ite Sporstman, jonka hieno kaksivärimaalaus ja virheettömästi kiiltelevät kromiosat muodostavat karamellin kauniin kokonaisuuden. Korimallin piti olla Hardtop Coupe, koska ne ovat hänen mielestään muotoilullisesti kauneimmat yksilöt. DeSoto Fireflite Sportsman Hardtop Coupe 1956 Seinäjokelainen Jaakko Kuru on rakentanut koko joukon hienosti viimeisteltyjä 1950-lukulaisia siipiautoja. TEKSTI JA KUVAT PAUL GRANVIK J aakon sydäntä lähellä ovat 1950-luvun siipi-Moparit, joita hän on kunnostanut useampia
Viimeisin, mutta ei vähäisin Aikansa netissä surffailtuaan Jaakko törmäsi Hemmings Motorsin sivustolla yksityishenkilön kauppaamaan kohtuukuntoiseen ’56 DeSoto Fire. DeSotot ovat harvinaisia autoja ja niin on myöskin Jaakon yksilö, jota valmistettiin vuonna 1956 tällaisena kaksiovisena Fire. Otettuaan yhteyttä autoa kaupanneeseen Jennifer Davisiin ilmeni, että kyseessä oli perintökalu, joka oli siirtynyt hänen omistukseen 25.8.2016 hänen isänsä Bruce Raidin kuoltua. Bruce oli ostanut paikallislehden rivi-ilmoituksista löytämänsä auton vuonna 2001 Laurence Vavruska -nimiseltä henkilöltä, joka puolestaan oli omistanut sen vuodesta 1994 lähtien. ite Sportsman Hardtop Coupeen, jolla oli ajettu vain reilut 76 000 mailia. Jenniferin tietämys DeSoton historiasta päättyi siihen, mutta auto oli hänen muistinsa mukaan viettänyt koko elämänsä kuivassa ja aurinkoisessa Kaliforniassa, minkä vuoksi ruostetta ei hänen arvionsa mukaan juurikaan löytynyt. Hänen mukaansa yhä täysin räpeltämättömässä iskussa oleva auto oli toki kulunut, mutta se oli katsastettu ja kaikin puolin toimiva peli. ite Hardtop Coupena vähäiset 7479 kappaletta. Jenniferin lähettämiä lisäkuvia DeSotosta tovin tutkittuaan Jaakko päätti ostaa auton siitäkin huolimatta, että sen mitä ilmeisemmin alkuperäinen maalipinta, kromit ja sisusta olivat nähneet parhaat päivänsä. Jennifer kertoi Brucella olleen useita vanhempia autoja, joista DeSoto oli kokoelman viimeisin, muttei missään mielessä vähäisin yksilö. Aihiotahan Jaakko oli kuitenkin etsimässä, joten kaupat autosta tehtiin 2.1.2018. Kalifornian Sacramenton lähellä myynnissä olleessa yksilössä oli yhä tallella sen alkuperäinen 330-kuutiotuumainen Early-Hemi -moottori sekä tehdasasenteinen kaksivaihteinen PowerFlite-nappiautomatti. V8-MAGAZINE 31
Maalipinnan poisto oli urakkana helppo pohjan tehdasmassan, tai pikemminkin pien poistamiseen verrattuna. Mitään vahinkoa ei ollut päässyt tapahtumaan, sillä Early-Hemin hörähdettyä käyntiin, se ei ”tirrannut” nesteitä mistään suunnasta. Toki DeSotossa riitti tekemistä, mutta lähtökohdiltaan se oli toivottua parempi. Hyvin toimineelle Power. Lisäksi vaihdettiin simpukan kulahtaneet stefat ja tiivisteet, minkä jälkeen ratin veivaaminen hoitui taas sujuvasti kaikkiin suuntiin. DeSotoihin vakiona kuulunut tehostettu ohjaus oli takellellut testiajossa vasemmalle käännettäessä siinä määrin, että sen kunto päätettiin tutkia. Hän nimittäin tiesi kokemuksestaan, että Amerikassa ja varsinkaan kuumassa Kaliforniassa ei ole tapana lisätä pakkasnestettä veden sekaan. Auto toimi moitteetta hydraulinostajien pientä naputusta lukuun ottamatta ja korpuiksi kuivuneista tiivisteistä johtuen moottori vuoti nesteitä sieltä täältä, mutta se oli pieni murhe. Lohkon halkeaminen oli ollut lähellä, sillä maaliskuisena hakupäivänä elohopea huiteli lähes parissa kymmenessä pakkasasteessa. Ongelman aiheuttajaksi paljastui simpukan murtunut venttiilin mäntä, joka uusittiin. – Maalia kului kaikkiaan noin 20 litraa, joten ihan hetkessä ei tämäkään homma hoitunut, muistelee Jaakko maalaussavottaa. Lopuksi moottori viimeisteltiin päältä tarkasti alkuperäisasuun tehdasvärein maalaamalla ja uustuotantotarrojen paikoilleen asentamisella. Näin ei ollut käynyt tällä kerralla, joten Jaakkoa ”kylmäsi” kirjaimellisesti kurkata jäähdyttimen sisään. DeSoto jäi sellaisenaan seisomaan ja odottamaan keväisempiä kelejä, sillä Jaakko halusi testata autoa saadakseen selkeämmän kuvan sen vaatimista toimenpiteistä. Se oli osiltaan yllättävänkin hyvä, ja vaihtoon menivät vain etuolka-akseleiden tapit sekä taka-akselin lehtijousien puslat ja iskarit. Hyvä ettei lohko haljennut DeSoton sisällään pitänyt kontti saapui Hämeenlinnaan maaliskuussa ja Jaakko lähti hakemaan sitä trailerin kanssa saman tien. Positiivisia paljastumisia Työt aloitettiin auton perusteellisella purkamisella, mikä ei tosin vielä tässä vaiheessa sisältänyt korin nostamista pois rungolta. Myös autoon optiona tilatut tehostetut, ympäriinsä 12-tuumaiset rumpujarrut havaittiin läpikäynnissä hyväksi. Nuo kohdat Jaakko hiekkapuhallutti paikallisessa alan liikkeessä. Arviot ruosteettomuudesta osoittautuivat oikeaksi, sillä pelleistä löytyi pientä paikattavaa lähinnä tavaratilan lattiasta ja takapellin saumakohdista. Koodiensa mukaan DeSoton alkuperäiseksi osoittautuneen Early-Hemin osittaisen purkamisen jälkeen naputuksen aiheuttajaksi paljastui yksi vaurioitunut keinuvipu ja työntötanko. ltterin vaihtoineen, minkä lisäksi öljyvuodot eliminoitiin stefojen ja tiivisteiden uusimisella. Tämän jälkeen DeSoton kori nostettiin pois rungolta ja vuorossa oli auton pohjan pudistaminen. Etenkin, kun pakkasta oli tuolloin ihan ”kivasti”. Pohjavärin ruiskuttamisen jälkeen Jaakko suojasi koko korin joka paikasta Semi Gloss -puolikiiltävällä mustalla kaksikomponentti epoksimaalilla ennen rungon kimppuun käymistä. Tarvittavat korjauspalat Jaakko pokkasi itse millisestä pellistä, minkä jälkeen hitsaushommat olivat paketissa hänen mittapuunsa mukaan jopa poikkeuksellisen vähällä vaivalla. Vähemmän mielissään Jaakko oli siitä, että auto seisoi ulkona tullihäkissä hangen alla. Enemmän työtä teetti korin peltipuhtaaksi hiominen, minkä Jaakko suoritti täysin käsityönä lukuun ottamatta muutamia hankalia paikkoja, johon hän ei laikalla päässyt. Keinuvivun uusimisen lisäksi myös koneen kaikki hydraulinostajat ja työntötangot vaihdettiin varmuuden vuoksi. Jaakko olikin sopinut ihan kirjallisesti, että auto varastoitaisiin sisälle lämpimään odottamaan noutamista. Automaatti toimi hyvin ja alkuperäinen perä oli äänetön. Alkuperäisen taka-akselin Jaakko purki varmuudeksi ja se osoittautui uutta vastaavaksi. 32 V8-MAGAZINE. Tyhjäksi riisuttu runko paljastui ruosteettomaksi ja muutenkin ehjäksi, joten sille riitti pelkkä hiekkapuhallus, minkä jälkeen se viimeisteltiin pulverimaalaamalla tehdastyylisellä Semi Gloss -puolikiiltävällä mustalla. Auto osoittautui hänen odotustensa mukaiseksi, eikä lommojakaan ollut kuin nimeksi. Kun Jaakko sai DeSoton talliin, päätti hän huvikseen testata veden pakkaskestävyyden, joka oli vähäiset -12 astetta. Se oli tiukassa kuin takiainen, ja lastalla raapien sitä irtosi lattiasta kaksi sangollista ennen kuin ruosteettomaksi paljastunut pohja oli peltipuhdas. Vaihteisto ja taka-akseli viimeisteltiin luonnollisesti koneen kanssa samaan tasoon maalaamalla ne tehdasvärein. Muuten moottorille riittivät perushuollot sekä kaikkien vuotavien tiivisteiden uusiminen aina etuja takapään stefoja myöten. Ilo oli ylimmillään, kun sohjomaiseksi hyytyneestä ”mönjästä” kuulsi hieman vihreää väriä, mikä kieli siitä, että jäätymisen estävää pakkasnestettä oli lisätty ainakin jonkin verran veden sekaan. Niinpä sillekin riitti pelkkä huoltaminen ja pinionin stefan uusiminen. Kolmen viikon kuluttua tiet olivat sen verran sulat, että DeSotoa käytiin ulkoiluttamassa siirtokilpien kera. ite-automaatille tehtiin pelkkä perushuolto öljyjen ja . Se oli osiltaankin täydellinen yhtä puuttuvaa takaikkunalistaa ja vääriä ’60 Buickin pölykapseleita lukuun ottamatta, joten mies oli syystäkin tyytyväinen. Varmuuden vuoksi pääsylinteri sekä letkut ja putket uusittiin alkuperäisosia käyttäen. Positiiviset paljastumiset vain jatkuivat alustaa tarkemmin tutkittaessa. Koska vetoakselit olivat jo valmiiksi irti, vaihdettiin niiden laakerit ja stefat samalla vaivalla
Jaakko hankki ja asensi jälkikäteen vastaavanlaisen peilin myös apukuskin puolelle, mihin sen sai vain optiona. Jaakko asensi autoon optiona tarjolla olleet, ja nyt Marteliuksen valmistamat merkkija mallikohtaiset 2” tuplaputket vaimentimineen. Kuskinpuolen taustapeili lukeutui vakiovarusteisiin, ja sen ”avaruusaikamainen” muotoilu on maukas. Puolikiiltävällä mustalla epoksivärillä maalatun tavaratilan Jaakko viimeisteli uustuotantosivupahveilla ja matolla. DeSoto oli oivassa räpeltämättömässä alkuperäiskunnossa aina lisävarusteisia sävylasejaan myöten. V8-MAGAZINE 33. Alkuperäinen ja upeasti viimeistelty matching numbers 330 Hemi-moottori tuottaa 8,5:1-puristuksilla ja yhdellä nelireikäisellä Carter-kaasuttimella varustettuna 255 hevosvoimaa. Vararengasta koristaa virheettömäksi kunnostettu alkuperäinen kokopeittävä pölykapseli. Jaakon DeSoton mukaisessa perusversiossaan auton ”ilmastointi” koostui tuulilasin alapuolelle sijoitetusta metallisesta luukusta, joka voitiin tarvittaessa aukaista mekaanisesti kojetaulussa olevaa vipua vääntämällä
Komean kultaisen keskiön teksti Power Steering kertoo, että auto varustettu ohjaustehostimella. Siitä tuli niin tehdastekoisen näköinen, että sitä ei erota alkuperäisestä. 34 V8-MAGAZINE. Alkuperäisvärit eivät viehättäneet Korin palauduttua rullaavaksi tehdylle rungolle, vietiin DeSoto maalaamoon. Jaakko päätti vaihtaa värimaailmaa ja kohottaa samalla sisustan tasoa teettämällä verhoilut aidosta nahasta etupenkkien taustoja lukuun ottamatta. Vänkärinpuolen kohoumaan on sijoitettu hansikaslokero ja kookas ritilikkö, jonka takana on piilotettuna kaiutin. Ne löytyivät kaikeksi onneksi varsin nopeasti Ruotsissa sijaitsevan P.G. Auton hymy on virheetön, kiitos peilimäisesti kiiltävien uudelleen kromattujen alkuperäisosien. Auton koko kabiini oli kohtuullisen kulunut eikä sen alkuperäinen vihreä-valkoinen väriyhdistelmäkään sopinut lainkaan yhteen ulkokuoreen kanssa. Auton takaikkunan alareunasta ostettaessa puuttuneen listanpalasen Jaakko teki sen sijaan itse rosterista. Lopulta hän päätyi DeSotoon optiona tarjottuun Color Sweep Two-Tone -kaksivärimaalaukseen siten, että auton pääväriksi tuli Glasuritin valikoimasta löytynyt alkuperäisiin vaihtoehtoihin kuulunut Iridescent Plum -metallinhohtoluumunpunainen. Muhkea kojelauta koostuu kahdesta yhteneväisesti muotoillusta kohoumasta. Myös AM/Radio antenneineen on auton alkuperäisiä tehdasoptioita. DeSotoon uutena tilattuihin lisävarusteisiin lukeutuu erikoinen kojelaudan päällä omassa kotelossaan oleva sähkötoiminen kello, joka on toimiva. Tyylikäs kaksivärimaalaus ulottuu aina alkuperäiseen rattiin saakka, joka on täysin kunnostettu Jaakon toimesta. Larssonin purkaamon osatarjonnasta. Auton alkuperäinen White-perusvalkoinen ei viehättänyt Jaakkoa, ja niinpä hän päätti korvata sen sävykkäämmällä vaihtoehdolla. DeSoton ollessa maalaamossa otettiin siitä irrotettu sisusta työn alle. Alkuperäisen mekaanisesti liikkuvan vakiosohvapenkin runko kunnostettiin ja rikkoutuneet jouset sekä pehmusteet uusittiin ennen kuin se verhoiltiin auton ulkokuoren sävyihin sointuvalla aidolla nahalla. Maukkaan ja onnistuneen maalauksen täydentävät auton virheettömästi kiiltelevät kromit, joista lähes kaikki ovat alkuperäisiä uudelleen pinnoitettuja osia. – Pidin parempana hyödyntää kaikki mahdolliset alkuperäisosat, joita lähti uudelleen kromaukseen peräti 83 kappaletta, kertaa Jaakko. DeSoton konetarjonta koostui kolmesta Early-Hemistä, jotka olivat kaksikurkkuisella kaasuttimella varustettu 330-versio, nelikurkkuisella kaasuttimella varustettu 330-versio ja kahdella nelireikäisellä varustettu 341-versio. Vain DeSoton maskin aukon listojen alaosan kulmapalat olivat niin kehnokuntoiset, että niiden tilalle oli hankittava paremmat yksilöt. Auton renkaat ovat Coker Classicsin alkuperäistä vastaavat ja 3 " valkosivuilla varustetut L78-15 -uustuotanto ristikudokset, jotka kruunaavat komean kokonaisuuden tyylinsopivalla tavalla. Toiseksi väriksi Jaakko valitsi niin ikään DeSoton tehdas-vaihtoehtoihin lukeutuneen Iridescent Lavender -metallinhohtoroosan, jolla maalattiin kylkilistojen välit ja katto. DeSoton upeasti uudistuneen ulkonäön viimeistelevät eBaystä löydetyt alkuperäiset pölykapselit, jotka Jaakko oikoi ja kiillotti, sekä maalasi niiden keskiöt tehdasväreillä
Tavoite oli saada myös kabiinin kaikki värit vastaamaan mahdollisimman tarkasti ulkokuoren sävyjä. Sisustan purun jälkeen haurastuneen orgismaton alta paljastui täysin ehjä lattia, josta ei löytynyt pintaruostettakaan kuin lähinnä nimeksi. Se toi balsamia Jaakon ”kunnostushaavoihin”, ja hyvä niin, sillä hän ja tämä auto on palkintonsa ansainnut. Korissa oli joitakin kohtia, joita oli todella hankala hioa peltipuhtaaksi laikalla, joten Jaakko hiekkapuhallutti ne. Se söi miestä ja nakersi myös Jaakon työmotivaatiota aika ajoin, minkä vuoksi DeSoto valmistui vasta syksyllä 2019 reiluksi puoleksi vuodeksi venähtäneen niputtamisvaiheen jälkeen. Se ei vaatinut osakseen kuin vanhan maalipinnan poistamisen. Ulkokuoren siistiminen nykyiseen virheettömään asuunsa vaatii töitä sitten senkin edestä. Etenkin auton kasausvaiheessa koettiin harmittavia takaiskuja toisensa jälkeen, minkä seurauksena asioita oli tehtävä uusiksi ja joskus useampaan kertaankin ennen kuin kaikki istui, kuten Jaakko halusi. Ostohetkellä puuttuneet takatolppien muoviset ”DeS”-tekstiset keskiöt Jaakko hankki niin ikään uustuotantona australialaiselta George Laurielta. Pitkän pähkäilyn ja näytepalojen tarkastelun jälkeen sopivat sävyt löytyivät ja käytännössä koko auton sisusta lähetettiin Viron Tallinnaan verhoiltavaksi. V8-MAGAZINE 35. Peltitöiden valmistuttua Jaakko nosti korin pois rungolta. Jaakko asensi itse paikoilleen sisustan sekä tilaamansa mallikohtaisen sisäkaton ja lattiamaton, jotka nekin valittiin sävyihin sointuvaksi. Runkoja, jousia ja pehmusteita myöten kunnostettujen etuja takapenkin lisäksi uusittiin myös aurinkolipat, kojetaulun päällinen, kick panelit, hattuhylly sekä ovipahvit ja takasivupaneelit pahvisia pohjiaan myöten. Tässä yhteydessä myös kaikki tiivisteet uusittiin laadukkailla uustuotanto-osilla. Moottori vaati vain yhden keinuvivun sekä kaikkien työntankojen ja nostimien uusimisen. Ehjäksi ja ruoteettomaksi osoittautunut runko hiekkapuhallettiin ja pulverimaalattiin tehdastyylisellä Semi Gloss -puolikiiltävällä mustalla. DeSoto oli ostettaessa aidossa räpeltämättömässä orgiskuosissa ja sitä koristi kulunut alkuperäinen White-valkoinen maalipinta. Pian leimaamisensa jälkeen DeSoto suoritti ensiesiintymisen Vaasassa järjestetyssä West Coast Motor Show’ssa, missä se valittiin kivikovassa ruotsalaisseurassa tämän tasokkaan tapahtuman Top Teniin. Auton ainoat poikkeamat tehdasasusta olivat 1960 Buickin DeLuxe-pölykapselit. Vaikka Jaakko ei ole mikään untuvikko veekasivehkeiden kunnostamisen suhteen, ei tämän auton työstö sujunut kuin tanssi hyvästä lähtökodasta huolimatta. auton tulipelti kokonaisuudessa ja jotkut korin kulmaukset. Näihin kuuluivat mm. Kehys on sen sijaan auton alkuperäinen ja uudelleen kromattu
Työkiireistä johtuen hän ei ole enää remmissä mukana, mutta autoharrastajan sydän sykkii edelleen vahvasti Amerikan autojen suuntaan. Nykyään Chevyn peltien alta löytyvät mekaanisella B&M 250 -ahtimella varustettu Chevyn 350-pikkulohko, tämän jatkona TH-400-automaatti ja peräpäästä lukollinen Fordin 9-tuumainen taka-akseli. Kotimaassa Robert ja hyvä ystävä Gerhard Svetina rakensivat Chevyn kokonaan uusiksi ja vaihtoivat tekniikan. Vuosimalli 1957 on erittäin siisti perheen viikonloppuajeluihin sopiva peli ja toinen 1956 on hiukkasen enempi aikaa ja uurastusta vaativa projekti. Muutaman kaverinsa kanssa hän pyöritti kotipaikkakunnallaan vuosittaista ja useamman sadan auton käsittänyttä omaa jenkkija tuningautonäyttelyään. Kotitallista löytyy kaksi Lincoln Premieriä. Hockenheimissa poksahti Robert lähti uudelle perhelomalle Kaliforniaan vuonna 2009 ja reissulla aikansa automyynti-ilmoituksia tutkailtuaan hän iski silmänsä Pomonassa myynnissä olleeseen 1966 Chevrolet Novaan. Chevrolet Nova 1966 A uton omistajan nimi, Robert Willinger, kielii heti jotakin auton taustasta ja miehen kotipaikka sijaitseekin Itävallan Alppien kupeessa kaupungissa nimeltään Dornbirn. Yksi todiste Robertin intohimosta nähtiin pääsiäisenä 2016 FHRA:n näyttelyssä ja kyseessä oli keltainen upeasti liekkimaalattu 1937 Chevrolet Business Coupe. Nova ja kolmeseiska eivät ole suinkaan Robertin ainoat autot. Hän sai vaimolALPPIMAASTA AHDETTUNA 36 V8-MAGAZINE. Helsingissä näyttelyn Top-Kymppiin nousseen Chevyn Robert oli itse käynyt ostamassa Renosta, Nevadasta 26 vuotta aikaisemmin. Robert on kaikin puolin innokas pitkän linjan autoharrastaja. Ostohetkellä kyseessä oli käyntikuntoinen, pelleiltään kohtuullinen ja silloiselle lomareissulle kelvannut ajopeli, joka lomailun päätteeksi laivattiin kontissa kohti Eurooppaa
Mutta yhtä hyvin auto viihtyi varttimailin kiihdytyksissä, joista paras aikakortti kertoi tulokseksi 11,4 sekuntia. Aika on varsin kelpo 408-kuutiotuumaiseksi stroukatusta 350 Chevyn pikkulohkosta 150 hv ilokaasusatsin avustuksella. Alkajaisiksi Robert hankki tehdasuuden 572-kuutiotuumaisen isolohkon ja välijäähdyttimellä varustetun 10-71 BDS -ahtimen. Tästä tapahtumasta alkoi pohdinta, mitä auton kanssa tapahtuisi seuraavaksi. Omistaja kertoi käyttäneensä Novaa enimmäkseen cruising-tapahtumia kierrellen. ”Alkajaisiksi Robert hankki tehdasuuden 572-kuutiotuumaisen isolohkon ja välijäähdyttimellä va-rustetun 10-71 BDS -ahtimen.” V8-MAGAZINE 37. Kaupat syntyivät ja auto laitettiin kontissa kohti Eurooppaa. Hockenheimiin matkalla parhaaksi tulokseksi Robert kellotti 11,7 sekunnin ajan, mutta samassa yhteydessä jenkkimotti laukesi. Eikä tässä vielä kaikki. Robert irrotti autosta koko sisustuksen ja kaiken auton alustasta. Monet näyttelyvieraat uskoivat auton tulleen Helsinkiin länsinaapurin suunnalta Ruotsista, joten nyt on oiva hetki selvittää asian oikea laita. Itse asiassa koko auto Itävallan tyyliin Robertin talossa tallit ja asunto-osa on rakennettu pihapiirissä yhteen ja näin autot ovat aina lähellä. Moottorin jatkona Novasta löytyi manuaalikoneistoinen TH-250-automaatti ja vahvistettu kymppipulttinen lukkoperä. Kaikki uusiksi Koneen poksahtaminen mahdollisti ajatusten siirtämisen kohti uusia tavoitteita, mikä johtikin isompaan savottaan. . Lattiapellit hiottiin kokonaisuudessaan peltipuhtaiksi ja korjattiin pienet pehmeät paikat. TEKSTI JA KUVAT HEIKKI MALINEN taan luvan lähteä katsomaan autoa ja vieläpä ihan ostohousut jalassa. Robert ennätti tehdä Novalla yhden kisareissun Italiaan ja toisen Saksaan. FHRA:n 40-vuotisnäyttelyn yhteydessä nähtiin paljon mielenkiintoa herättänyt sininen Chevrolet Nova. Samassa yhteydessä Novan etupäähän tuli kokonaan uusi etuakselisto tuhdimpien levyjarrujen ja muiden asiallisten vermeiden kera
Tämä silloin kun mukaan ei lasketa muutamaa 2 ja 4 tunnin mittaista ”välikuolemaa” etukäteen varatuissa majapaikoissa. Vaikkakin tienpäällä isoa ahdettua 572 cid moottoria jouduttiin eräänäkin siirtymäpäivänä jäähdyttelemään tienposkessa peräti 11 kertaa vain 60 kilometrin osuudella ja iltapäivällä vallinneissa 37 celsiusasteen lämpötiloissa. . Auton kasaamisvaiheessa uusittiin sähköt, alkuperäinen runko vahvistettiin ja entinen ujohko turvakaari tehtiin käytännössä täysin uusiksi. Nykyinen paketti konehuoneessa antaa tehoa hyvän matkaa yli 1000 hevosvoimaa. Juttumme yksilö lähti aikoinaan GM:n tehtaalta vaaleansiniseen metalliväriin maalattuna ja saman sävyisellä verhoilulla varustettuna. Moottorin puristukset ovat ahdinkäyttöön sopivat 8:1 ja näin Nova kulkee nätisti pumppubensalla eikä takuulla puudu edes korkealla alppimaisemissa. Robert kertoo nämä auton menneisyyteen liittyvät asiat aina pienoisen naurunremakan saattelemana. Stall speed on tasolla 2800 rpm, joka sopii nimenomaan ahdetulle moottorille. Tekniikkapuolen varustelistalta löytyivät rattikarahka ja matkalaukkumallin kuusisylinterinen moottori. Vanha matkalaukkuauto Robertin Novassa on pitkälti täysin alkuperäinen sisusta, eli tehtaalta tullut sohva edessä ja takana, vieläpä orkkisverhoiluineen. Robert halusi näin matalan stall speedin, sillä Novan ahdettu moottori saa ajoittain happea muuallakin kuin vain varttimaililla. Ennen reissua Robert ja tapahtumassa kanssamatkustajina toimineet Benjamin-poika ja Robertin veli ennättivät tehdä autoon tärkeimmät huoltoja päivitystoimenpiteet. ”Parhaimman aikakortin lukemiksi kirjattiin 9,55 sekuntia ja 229 km/h ekalta päivältä Virginia Mo-torsport Parkin radalta.” 38 V8-MAGAZINE. Kokonaisuudessaan Robert piti kyseistä reissua aivan huikeana elämyksenä, vaikkakin yöunet jäivät ajoittain liki nollaan. Tämän päätteeksi kaikkiin pintoihin vedettiin nykyinen alkuperäinen Chevroletin vaaleansininen nätti metallihohtoväri. Pakoputkisto rakennettiin sekä kiihdytysajo että normi katuajo mielessä. Mikä lie aikoinaan tämän Chevy ”Kakkosen” suorityskyky ollut, sitä voi vain arvailla. Nykyisellään moneen eri suuntaan jatkuva ja autoa tukevoittava “häkki” hyväksyttiin viimeisimmän Hockenheimissä tehdyn katsastuksen yhteydessä aina 8 sekunnin tuloslukemiin asti. Näiden avulla pakokaasut ohjautuvat pakosarjojen jälkeen suoraan pihan puolelle eivätkä kulje läpi koko pakoputkiston ja äänenvaimentimien. Moottorin jatkoksi asennettiin Transmissions Specialtiesilta ostettu 1500 hv tehot sietävä Powerglide-vaihteisto transbrakella ja Northstar-turbiinilla. Amerikan elämys Loppukesästä 2019 Robert onnistui vihdoin toteuttamaan monivuotisen suuren haavensa ja laivasi Novan Amerikkaan tarkoituksenaan osallistua Hot Rod Drag Weekille. Turvakehikon hitsaus ei ollut mikään ihan helpoin nakki, sillä koko auto oli maalattu jo uusiin väreihin. Putkistosta löytyvät napin painalluksella aukenevat läpät. Viimeinen yö sujui unettomana erään bensa-aseman pihapiirissä. Edestä ja takaa löytyvät kevyet Centerlinen vanteet. putsattiin ja pellit tarkastettiin. Taakse Robert hankki Chris Alstonin valmistaman 3,70:1 välityksin varustetun Fordin 9-tuumaisen perän ja tähän kuuluvan Novaan tarkoitetun nelilinkkiripustuksen. Hitsipillin ja hitsistä kehittyvien lämpötilojen kanssa sai olla äärimmäisen tarkkana. Viimeisen siirtymäpäivän iltana puolestaan auton elektroniikka kärsi pahasti kosteuden aiheuttamista häiriöistä. Itse viisipäiväisen kisan haasteista Willingerit selvisivät kunnialla läpi. Jotain muutosta entiseen on takuuvarmasti tullut kaikkien vuosien saatossa, sillä nykytekniikalla varttimaili on sujunut tulosluiskan tarjoamien lukujen 9,4 sekuntia ja 231 km/h merkeissä. Siinä lepää hyvän matkaa yli 1000 hv tuottava mekaanisesti ahdettu 572-kuutiotuumainen voimalaitos
Stuukki on juuri kohdillaan ja takarenkaat ovat kokoa, mitä alle mahtuu ilman suurempi muutoksia. ed Power Adder kaikkiaan 17 kuljettajan joukossa. Kojetaulun mittaristo ei ole ihan alkuperäinen. Amerikan reissun jäljiltä auto palasi takaisin Itävaltaan vielä hyvissä ajoin ennen joulua 2019. V8-MAGAZINE 39. Novalla kisattiin Drag Weekillä ryhmässä Modi. Ahdettu 572 cid isolohko ja peräkärry yhdistelmä kaipasi Drag Weekillä ajoittaisia jäähdyttelytaukoja tienposkessa. Takaluukusta löytyy kaikki olennainen. Varttimailin mittelöt ja kisaan liittyvät 1300 km siirtymäpätkät kotitekoinen Nova selvitti ilman mitään kolhuja ja ihmeempiä moottorin tai voimansiirron tekniikkamurheita. Kuinka moni suomalainen on ylittänyt Itävallan ja Italian väliset alpit matkalla Italian kiihdytyskisoihin. Alkuperäinen sohvapenkki verhoiluineen on oivallinen muistutus auton alkuajoilta, mutta rattikarahkaa ei enää löydy. Koko Drag Weekin keskiarvoksi tuli viideltä päivältä 10,41 sekuntia ja 198 km/h. Parhaimman aikakortin lukemiksi kirjattiin 9,55 sekuntia ja 229 km/h ekalta päivältä Virginia Motorsport Parkin radalta. Tässä porukassa Willingerit ylsivät oman ryhmänsä lopputuloksissa sijalle yhdeksän
Mitä saadaan, kun yhdistetään maailman suurimman autolehden resurssit ja Suomen osaavimmat autoalan toimittajat. Valitse paras. Tilaa omasi nyt autobild.. Saksan suurimman autolehden tekijät ovat yllättäen suomalaisia. Älä tyydy keskitasoiseen. /tilaa. Auto Bild on Suomen pätevin autolehti, josta löydät uusimmat autot, kattavimmat testit ja paljon tietoa päätöksenteon tueksi
huhtikuu maaliskuu MA TI KE TO PE LA SU vk 4 1 9 2 3 4 5 6 7 8 10 9 10 11 12 13 14 15 11 16 17 18 19 20 21 22 12 23 24 25 26 27 28 29 13 30 31 14 MA TI KE TO PE LA SU vk 1 2 2 4 5 14 6 7 8 9 10 11 12 15 13 14 15 16 17 18 19 16 20 21 22 23 24 25 26 17 27 28 29 30 18
PAUL GRANVIK CHEVROLET CORVETTE CONVERTIBLE 1961
. Kuvaaja Joke Simonen CHEVROLET CAMARO Z28 1971
Rollert. Tuotantomäärä laski yli 40 prosentilla, kun kokoonpanolinjastolta rullasi vain reilut 200 000 autoa. Vuoden 1958 lippulaivaa Limitediä ei myöskään nähty enää vuotta myöhemmin tuotanto-ohjelmassa. Tehdas esitteli vuonna 1958 näyttävän malliston, jossa käytettiin kromia enemmän koskaan. TEKSTI JA KUVAT KAI SALMIO B uick LeSabre on mainio esimerkki autosta, jonka nimen taustalta löytyy jopa dramatiikkaa. Niinpä johto vaihtui ja uudeksi pääjohtajaksi nimitettiin Edward D. LeSabre -nimeä ei kuitenkaan keksitty tyhjästä, vaan tehdas hyödynsi jo saman vuosikymmenen alussa ideoitua nimeä. Oli paikallaan puhua jopa murhenäytelmästä. a, vaan tehdas toteutti kivenkovat toimenpiteet, joilla tuotantoluvut saadaan nostettua takaisin edes siedettävälle tasolle. Uusi mallisarja sai nimensä ’51 General Motors LeSabre -konseptiautolta, jota on monissa yhteyksissä kutsuttu yhdeksi 50-luvun merkityksellisimmistä showautoista. Autonvalmistuskulttuuri oli kuin joukkuepeliä, jossa valmentaja sai lähteä, kun joukkue ei saavuttanut asetettuja tavoitteita. Buickilla ei jääty surkuttelemaan katastro. Buick LeSabre 4d Sedan 1966 SHOW AUTON INNOITTAMANA LeSabre-mallisarja debytoi 50-luvun viimeisenä vuotena. Tilalle tulivat uudet mallisarjat LeSabre, Invicta, Electra ja Electra 225. Ilman 50-luvun lopun kriisiä, ei LeSabrea olisi nähty kenties koskaan Buickin tuotevalikoimassa. V8-MAGAZINE 45. Sen erikoisuutta olivat muun muassa sivuille taittuva (wrap-around) tuulilasi ja kunnon takaevät, joiden on LeSabren maskikokonaisuus on varsin hillitty kokonaisuus, jota ei ole koristeltu mallisarjatekstein tai muilla ornamenteilla. Buick-divisioona oli 50-luvun lopulla kriisissä. Seitsemän vuotta debyyttinsä jälkeen mallisto ei käsittänyt enää perheystävällisiä farmariautoja, mutta käytännöllisiä neliovisia tarjottiin edelleen, kuten Antti Kourusen 1966 vuosimallin alkuperäiskuntoinen yksilö. Buick ei varsinaisesti ollut joka miehen auto, mikäli asiaa tarkasteltiin hintapolitiikan näkökulmasta. Jostain syystä uudistukset eivät kosiskelleet kansaa riittävästi myynnin suorastaan romahtaessa. Edellisvuonna päästiin yli 400 000 auton valmistusmäärään. Nimi konseptiautolta Buick oli ollut kohtuullisen suosittu tuote jo pitkään, vaikka sen menestys ei toki yltänyt lähellekään samalle tasolle kuin kaiken kansan Chevrolet. Lopulta tehdas päätti uudistaa koko mallistonsa, eikä pelkästään muotoilua. Tämä tarkoitti käytännössä sitä, että muutaman vuosikymmenen ajan enemmän tai vähemmän menestyksekkäästi mainetta niittäneet mallisarjat Special, Century, Super ja Roadmaster lopetettiin
– Eräänä aamupäivänä huomasin ilokseni myynnissä originaalikuntoisen ja vähän ajetun ’66 Buick LeSabren. Pääsimme kohteeseen vasta yhdeksän aikaan illalla, mutta pimeys ei haitannut, sillä Buickia säilytettiin hyvin valaistussa tallissa, muistelee Antti. Konseptiauto oli ollut muotoiluosaston johtajan Harley Earlin radikaali idea, mutta erittäin hyvä sellainen. iliksellä ja Buick pelitti kuin sveitsiläinen kello. Buick ei ehtinyt olla myynnissä kuin päivän ajan. Vasta sisäänajettu Antin tavoitteena oli löytää tilava reissureki, jolla pääsisi kavereitten kanssa ajelemaan ympäriinsä. Tuotantoa pystyttiin kuitenkin kasvattamaan 43 589 autolla (240 659), mikä loi uskoa tulevaan. Olin yhteydessä Janneen puhelimitse ja hän kertoi, että Caprice toimi muutaman kerran myös Hurriganesin keikka-autona. Buickilla oli tehty todistettavasti oikeat ratkaisut! – Olin kesällä 2018 etsimässä uutta kohdetta myytyäni aikaisemman harrasteautoni. Nyt koru roikkuu nykyisen LeSabren taustapelistä. Special oli menestys. Autoon tutustuttiin pieteetillä ja koeajolenkki vahvisti päätöksen. Takarenkaat ovat vakiota selvästi leveämmät, kooltaan 275/55R17. Buickin jälleenmyyjät olivat kaupanneet saksalaisia Opeleita hyvällä menestyksellä, joten Buickin kompaktille oli selvästi kysyntää. Luovuin neliovisesta ’84 Chevrolet Caprice Classic sedanista, jonka oli aikanaan omistanut myös Hurriganesista tuttu kitaristi Janne Louhivuori. Pyynti oli hilattu jo valmiiksi sopivalle tasolle. Autossa olivat istuneet sellaiset Suomi-legendat kuten Remu Aaltonen ja Cisse Häkkinen, toteaa Antti, joka löysi aikanaan autosta kaulakorun, joka saattoi kuulua jollekin Hurriganesin silloisista jäsenistä. Auto ei ollut fyysisiltä mitoiltaan enää yhtä kookas kuin LeSabre, sijoittuen lähinnä kompaktien ja keskikokoisten autojen välimaastoon. Sovimme, että tulen kavereideni kanssa vielä saman päivän aikana käymään Lapualla. Seuraavana aamuna Antti pääsi tutustumaan hankintaansa ensimmäistä kertaa päivänvalossa, jossa LeSabre näytti entistä paremmalta. Oviakin oli juuri sopiva määrä. Takalasista löytyvän tarran sanoma on yksiselitteinen: tätä autoa ei pestä kuin käsin eikä silitysraudan käyttö ole toivottavaa. Antti oli suorastaan myyty mies, joten kaupat lyötiin lukkoon ilman huutokauppakeisarimaista tinkaus show’ta. kerrottu toimineen yhtenä esikuvana amerikkalaisen autoteollisuuden 50-luvun loppupuoliskon siipiautovillitykselle. Kaverukset kävivät katsomassa liki kymmentä autoa. Otin siltä istumalta yhteyttä auton myyjään. Autoon löytyvät myös alkuperäiset peltivanteet pilleripölykapseleineen, mutta Antti halusi Buickiin enemmän katuautohenkisyyttä 17-tuumaisilla American Racingin Torq Thrust -viispuolavanteilla. Kotimatka sujui syksyn tihkusateesta huolimatta hyvällä . Special asemoitiin ostajille edullisemmaksi vaihtoehdoksi kuin LeSabre, joka säilytettiin edelleen isokorisena mallina. Hän oli hankkinut Chevyn vain pari vuotta vanhana. Kyseeseen tuli joku käytännöllinen neliovinen malli, mutta sopivaa aihiota ei vaan tuntunut löytyvän. Buickilla oli ajettu ostohetkellä ainoastaan reilut 26 000 mailia. Special palautettiin tuotantoon jo parin vuoden jälkeen 1961. Louhivuoren Letukka Luvut olivat jälleen positiivisempaa luettavaa vuoden 1959 jälkeen, vaikka valmistusmäärässä jäätiin edelleen alle 300 000 auton (284 248). Antin omistusaikana mittarin lukema on kasvanut muutamalla tuhannella maililla. LeSabre korvasi vuodesta 1936 tuotannossa olleen Specialin, mutta vain hetkeksi. 46 V8-MAGAZINE. Sen myyntiluvut ylittivät saman konsernin Oldsmobile F-85:sen ja vuotta myöhemmin vielä Pontiac Tempestin myynnin. Etusijalla olivat GM:n isokoriset mallit, mutta tarkistivat myös pari Moparia
V8-MAGAZINE 47. Edellinen omistaja oli elvyttänyt mm. Autossa ei ole sähköikkunoita, joten ikkunat aukaistaan perinteiseen tapaan veivaamalla. Buickissa on edelleen tehtaan asentama 340-kuutiotuumainen V8. Ainoat ruostekohdat löytyivät etulokasuojien alareunoista ja pikkupilkkuja näkyi listojen läheisyydestä. Toinen veivi on pientä tuuletusikkunaa varten. Lokarit putsattiin perusteellisesti myös sisäpuolelta ja ne ruostesuojattiin. jarrupuolta ennen katsastusta kotimaisiin kilpiin, koska auto oli ilmeisesti seissyt tallissa useita vuosia ennen Suomeen laivausta. Moottori oli niin hyvässä iskussa, että se kaipasi tarkistuksen jälkeen vain maalauksen punaiseksi. Antin Buickissa ei varusteilla herkutella. Auton ensimmäisellä michiganilaisella omistajapariskunnalla ei ollut jälkikasvua, mikä selittänee penkin loistavan kunnon. – Kun lokarit olisi voitu jo asentaa takaisin paikoilleen, heräsi ajatus etuosan Buickissa on edelleen alkuperäiset verhoilut ja takapenkkikin näyttää siltä kuin siinä ei olisi istuttu ikinä. Moottori ei uutta häpeä Ensimmäisinä töinä Buickista irrotettiin konepelti ja etulokasuojat, joiden alaosiin hitsattiin pienehköt palaset uutta peltiä. Buickin matkamittarissa oli vähäiset 26 000 orkkismailia. Autosta löytyvät sentään molemmat tehostajat ja kojetaulun yhteydestä erikoinen nopeusvaroitin, jonka yksi osanen eli keltaisella pallolla varustettu viisari sijaitsee nopeusmittarissa. Kori oli suhteellisen hyvässä kunnossa. Aluksi oli suunnitelmissa ainoastaan ruostevikojen korjaus, mutta nälkä kasvoi lopulta projektin edetessä. Kaikkien ovien ikkunamekanismit puhdistettiin ja rasvattiin. Yksityiskohdat viimeistelevät kokonaisuuden. Sivupeilissä komeilee merkin logo
Eipä siinä lopulta kulunut kuin silmänräpäys, kun moottori oli jo nostettu pois paikoiltaan, kertoo Antti. siistimisestä kauttaaltaan. Imusarja vaihtui vielä kuvan ottamisen jälkeen nelireikäiseen versioon. Buickiin asennettiin tehtaalla 220 hevosvoiman 340-kuutiotuumainen V8, joka oli ainoa moottorivaihtoehto LeSabreen. LeSabre oli hankintahetkellä ryhdikäs, mutta aavistuksen kauhtuneessa kunnossa. Moottori käynnistyi ongelmitta ensimmäistä kertaa kunnostuksen jälkeen. Alkuperäinen moottori taidettiin nostaa nyt ensimmäistä kertaa pois konetilasta kautta auton historian. Antti esittää kiitoksensa: Pääksynpaja, Jussi Heikkilä (maalaus), Lauri Heikkilä, Joonas Hahko, Jouni Gustafsson (Rengas JG), Kalle Pelli, Olli Takala, Eero Taranto (Rockdale Motors Finland Ltd), Teemu Rekikoski (Triangle Motors Co) ja Sannalle erityiskiitos kärsivällisyydestä. Kori oli erinomaisessa kunnossa, koska pientä paikattavaa löytyi ainoastaan molempien etulokasuojien alanurkista. 4-ovinen LeSabre sedan oli suosituin malli, jota työstettiin 39 146 autoa. Uusin myös vesija polttoainepumpun ja apulaitteet käytiin läpi samassa yhteydessä. 48 V8-MAGAZINE. – Moottori oli hyvässä iskussa, joten sille ei tehty kummempia toimenpiteitä. Toiseksi suosituin oli niin ikään moniovinen LeSabre Custom sedan (25 932). Kaksinopeuksinen Super Turbine 300 -automaattivaihteistollekaan (ST300) ei tarvinnut tehdä muuta kuin vaihtaa öljyt ja suodatin. Sylinterit tarkastettiin endoskoopilla ja niissä näkyi vielä tehtaan hoonausjäljet. Maalipinta oli alkuperäinen ja matkamittarissa maileja lähinnä sisäänajoa vastaava määrä. Puhdistettu ja pesty moottori maalattiin punaiseksi. Kuva on otettu Yhdysvalloista ennen auton Suomeen päätymistä. Auton molemmista takakulmista löytyy tyylikkäällä fontilla toteutetut LeSabre-merkit. Antin Buickissa on edelleen tehtaan matching numbers -moottori. Imusarjan irrottamisen jälkeen oli ilo todeta, ettei nostajalaaksossakaan näkynyt minkäänlaisia mönjiä, vaan osat kiiltelivät puhtauttaan, huomauttaa Antti ja jatkaa: Autossa oli alun perin 2-kurkkuinen kaasutin, mutta hankin Jenkeistä nelikurkkuiselle tarkoitetun imusarjan ja US-Partsista Edelbrockin nelireikäisen kaasarin. Irrotin yhden runkolaakeripukin sekä kiertokangen laakeripukin, ja kaikki näytti uutta vastaavalta. Auton nykyinen originaalia muistuttava värisävy napattiin Daewoon värikartasta (Light Evergreen). Jäähdytin vaihtui vakiota tehokkaampaan alumiiniversioon. LeSabre -mallisarja lanseerattiin vuodeksi 1959, jolloin se korvasi pitkään tuotannossa olleen Specialin. Hyväkuntoisellen rungolle tehtiin vain perusteellinen puhdistus, minkä jälkeen viimeistely hoidettiin POR15 Chassis Coat Black -maalilla. LeSabreja valmistui vuoden aikana kaikkiaan 142 399 autoa seitsemällä eri kategorialla tarjottuna. Kaikki kumiosat ja letkut uusittiin. Moottoritila ja moottori olivat saaneet yllensä vuosien pölyt ja rasvat, joten perusteelliselle puhdistukselle oli tarvetta. Lokasuojat putsattiin sisäpuolelta ja ruostesuojattiin. Tuntui jotenkin härskiltä ajatukselta laittaa viimeisen päälle kunnostetut lokasuojat nuhruiseen ja likaiseen kokonaisuuteen. Tuulilasi halkesi poisoton yhteydessä, uusi lasi löytyi Kuttilan Autolasista. Mallisto käsitti myös avon, joita valmistui maltilliset 4994 kappaletta
Fiilikset jälleen kerran katossa, kun kori oli saanut ylleen uuden näyttävän maalauksen lakkakerroksi neen. Molemmat puskurit olivat säilyneet lähes virheettömässä kunnossa. Kaikki ovet, konepelti ja takaluukun kansi maalattiin irrallisina. Lokasuojat putsattiin sisäpuolelta ja ruostesuojattiin. Kernen Buick -niminen jälleenmyyntipiste sijaitsi Michiganin osavaltion Ithacassa, joka on alle 3000 asukkaan kaupunki. Takapuskurista löytyy auton uutena myyneen liikkeen mainostarra. Kori on hetki sitten pohjamaalattu. Kori oli erinomaisessa kunnossa, koska pientä paikattavaa löytyi ainoastaan molempien etulokasuojien alanurkista. Antti päätti kuitenkin hiekkapuhaltaa ne kääntöpuolelta ja viimeistellä maalaamalla, vaikka pinta jääkin näkymättömiin. Kuvassa osat juuri pohjamaalattuina. V8-MAGAZINE 49. Kopasta ei löytynyt pohjatöiden yhteydessä lainkaan ”bondoa”, joten autoa ei liene kolaroitu koskaan
Helmapeltien korjauspaloja ei kuitenkaan voinut mieltää käyttökelpoiseksi aivan sellaisenaan. Ennemminkin ne olivat lähinnä hyvät lähtökohdat, sillä ne oli taiteltu muotoonsa suorasta pellistä ilman päätyjä. Kotelomainen rakenne ja sen vedenpoistoreiät ovat varmasti toimineet alkuun. Maalarinteipin avulla määriteltiin rajat, mistä kohtaa huono osuus leikataan pois. Korjauspalojen mietintää Valmiita korjauspeltejä projektiautoon on saatavilla melko vähän. Peltityökalut esille ja hommiin siis. Kyseessä on reilun oven mittainen muotoonsa taiteltu osa. Helmapeltejä tutkittaessa vauriot rajoittuivat vain pintapeltien osalle ja sisemmät pellit näyttivät olevan hyvässä kunnossa. Ajan myötä koteloon kertyvä moska tekee kuitenkin tuhojaan. 50 V8-MAGAZINE. Oikeastaan ainoa ulkopuolinen peltiosa on juurikin helmojen korjaukseen tarkoitettu. Sisätilaan päässyt vesi oli kostuttanut matot ja hauduttanut peltiin jo pari läpireikää. Etulokasuojien alareunat ovat tämän ikäisissä autoissa oikeastaan järjestään enemmän tai vähemmän uudelleen pellityksen tarpeessa. Ne tuntuivat varsin kohtuuhintaisilta, joten sellaiset laitettiin tilaukseen jo hyvissä ajoin ennen projektin aloitusta. Lisäksi autossa oleva helman etuosa oli alaosastaan hieman leveämpi kuin loppuosa. Takaikkunan alla oli myös kapea soiro jota ruoste oli päässyt puraisemaan. Hantin puoli oli päässyt pahempaan kuntoon ja toiseltakin puolelta löytyi pientä reikää sen verran, että sinne oli muotoiltava kohtuullisen kokoinen korjauspelti. OPERAATIO PELTIPROJEKTI Cadillacin pintojen puhdistuksen jälkeen oli aika keskittyä löytyneiden ruostevaurioiden korjaamiseen. TEKSTI JA KUVAT HARRI KUNNASVUO P uhtaita peltipintoja tutkittaessa ulkopuoliset vauriot löytyivät pääosin odotetusti helmapelleistä. Tämä oli aiheuttanut hieman oheisvaurioita, sillä vesi oli päässyt luikertelemaan sen kautta sisätiloihin aiheuttaen myös lattiapelteihin vaurioita. Henkisesti osan vaatimiin muokkauksiin oli jo varauduttu ennakolta, joten siinä OPERAATIO Lähtötilanteessa kiireellisintä huomiota vaatinut kohta löytyi takapenkin jalkatilasta. Korin helmarakenteissa oli näkyvissä muutama reikä ja pari pientä kolhua. Lattiaa koputeltiin ja pääteltiin missä asti tervettä peltiä on. Korjauspalassa ei tätä levennystä ollut. Kun etulokarit oli purettu pois autosta, nähtiin helmojen etupäätyjen olevan jo aika hötöä. Korjattavaa siis löytyi sieltä täältä, mutta kaikkiaan korjaustarpeet olivat suhteellisen maltillisia, varsinkin ottaen huomioon auton iän ja aiemmat olosuhteet, missä se on majaillut oman tietämyksen perusteella. Syynä on niiden rakenne, joten pintapellin taustapuolelle tehdyt jäykisteet luovat otolliset olosuhteet ruosteen kehittymiselle. Takapyörän aukkojen etupuolella löytyi myös korjattavaa
Osa vaati hieman trimmausta ja muokkausta, mutta löysi lopulta paikkansa ihan mallikkaasti. V8-MAGAZINE 51. Niin tälläkin kertaa, vaurioitunut kohta on jo leikattu irti. mielessä sen mahdolliset puutteet eivät aiheuttaneet sen kummempia kärsimyksiä. Ehkäpä hankalin kohta oli takapyörän aukon kulmapala. Uudesta pellistä muotoiltiin korjauspala, joka heftailtiin paikalleen. Meneillään on vertailua muokatun ja muokkaamattoman helman etupäädyn välillä. Niinpä harkinnan jälkeen tarvittavat lattiapellit päätettiin muokata omatoimisesti. Helmapelteihin hankittiin valmiit korjauspalat, sellaiset kun oli saatavilla kohtuuhintaan. Lukkopihdit olivat hyvä apu koesovituksessa. Etulokareiden alakulmat ovat takuuvarma ongelmapaikka. Ei siis sellaisia osia, joista olisi valmis maksamaan pyydettyjä summia rahaa. . Muut korin ulkopuoliset korjauspalat olikin sitten luotava omatoimisesti. Lattian suhteen joitakin niin sanotusti valmiita peltejä oli saatavissa, mutta ne vaikuttivat löydettyjen kommenttien perusteella varsin raakileilta. Helmojen etupäädyt olivat murentuneet huonoon kuntoon. Uudet oli muokattava suorasta pellistä omatoimisesti, sillä valmiita paloja ei ole saatavilla. Puuttuva päätypala on hitsattu kiinni ja alaosan levennys on tehty vastaamaan korin muotoja. Sinänsä myös takaikkunan alle tuleva peltisoiro vaikutti myös hieman työteliäältä, olihan siinä muotoa ja kaarevuutta. Rautakaupasta haettiin muutama levy uutta peltiä ja korjausprojekti oli sen jälkeen valmis alkamaan. Helmapeltejä sai sovitella melkoisen monta kertaa työn edetessä
Helman etupääty rakennettiin uudesta pellistä itse. Kaikkiaan osaa sovitettiin paikalleen aika monta kertaa työn edetessä. Maalarinteippiä käytettiin apuna, kun leikkausrajoja merkkailtiin peltiin. Valitettavasti vaurioituneita lattiapeltejä poistettaessa joutui osittain leikkelemään myös tervettä peltiä pois tieltä. Kun vaurioitunut pelti oli poistettu, sen pohjalta aloitettiin muokkaamaan uutta korvaavaa peltiä. Vuosien kulutus on tehnyt tehtävänsä, ruostetta ja kolhua riittää korjattavaksi. Ensin oli kuitenkin poistettava tiettyjä tukirakenteita pois tieltä. Lattiapelleissä olevien jäykistepokkauksien paikat kopioitiin pahvimallin kanssa uuteen peltiin ja uudet pokkaukset ajettiin sikkikoneen kanssa Ei vain fyysistä raatamista Korjauspeltien tekeminen vaati melkoisesti myös ajatustyötä. Helmoihin leikattiin pari viiltoa veden poistoaukoiksi. Toisinaan tehdyt muokkaukset oli parempi tehdä tieOnneksi helmojen sisäpuoliset rakenteet olivat hyvässä kunnossa. Asioiden hahmottuessa päästiin käsiksi varsinaiseen asiaan ja vanha pelti poistettiin korista. Varsinkin takajalkapeltien päällä oli tukirakenteita pellin päällä, jotka oli poistettava väliaikaisesti. Pellin vääntelyä ja muokkausta Korjaustyö päädyttiin tekemään kohta kerrallaan helmapelleistä aloittaen. Ne putsattiin ja päälle vedettiin hieman maalia suojaksi. Leikkauksen jälkeen peltiä taivuteltiin hieman alkuperäisen esikuvan mukaisesti. Sovitus meneillään, näyttää jo tässäkin vaiheessa paljon paremmalta. Mikäli mahdollista, uusi osa tehtiin ensin jotakuinkin valmiiksi ja sitä mallattiin korjattavan kohdan päälle, kun määriteltiin mistä kohtaa vaurioitunut pala pitää leikata pois. Tässä kulmassa oli muutamia pieniä reikiä. Korin vaatimia uusia paloja työstettäessä paperista tehtiin monesti jonkinlainen sapluuna, jonka perusteella uutta osaa aloitettiin tekemään. Kulmaan tehdyn korjauspalan koesovittelua. Toinenkin takajalkatila oli päässyt rapistumaan ja se oli vaihdettava. Uutta peltiä soviteltiin paikalleen ja siihen tehtiin merkintöjä mistä sitä pitää trimmata tai muokata sopiakseen paremmin paikalleen. Lattiapeltien kanssa edettiin toisella tapaa. Oli parempi poistaa hieman isompi pala saman tien, jotta kaikki ongelmat tulee korjattua yhdellä kertaa. Tästä leikattiin kaikki huono pois ja korvattiin täysin uusilla osilla. Helman etupäätä jouduttiin hieman muokkaamaan leveämmäksi. 52 V8-MAGAZINE. Ennen muita toimenpiteitä niitä mallailtiin paikalleen ja suunniteltiin mistä vanha leikataan irti. Ensin tutkittiin vauriokohta ja määriteltiin kuinka paljon peltiä joutuu leikkaamaan pois. Kuten todettua, valmiit korjauspellit vaativat hieman muokkausta ollakseen käyttökelpoiset. Samoin alapinnalle tehtiin viillot vedenpoistoaukkoja varten, jotka muotoiltiin lievästi. Onneksi ruostuneista päädyistä sai vielä hieman mallia. Tehtyjen pienien leikkausten tai muokkausten jälkeen osa alkoi löytämään paikkansa halutulla tavalla
Peltivaiheeseen käytettyihin työtunteihin ei pidetty mitään tarkempaa kirjanpitoa. Muutama tunti töitä ja tilanne näytti hieman selkeämmältä. Paikoitellen tämä vaihe oli melko hidasta, sillä samalla piti suunnitella ja merkitä mitä kohtaa osasta pitää seuraavaksi muokata. Tämän sapluunan avulla oli helppo merkitä uuteen peltiin jäykisteiden oikeat paikat. Taivuteltuja peltejä muokattiin sopivaan muotoon kutistusja venytyskoneen avulla. Lattian korjauspellin työstäminen on hyvässä vauhdissa ja sikkikoneen kanssa ajettiin jäykisteet peltiin. Hiukan primeria päälle suojaksi ja on aika siirtyä projektissa eteenpäin. Osia sovitettiin tulevaan paikkaansa tiuhaan tahtiin. Peltiin on kopioitu pahvimallin avulla kohdat, johon jäykiste on tehtävä. V8-MAGAZINE 53. Erityisesti lattiapeltien melko monimutkaiset muodot aiheuttivat myös omat lisähaasteensa. tyssä järjestyksessä. Lattiassa olevien jäykistepokkausten paikat ja koot kopioitiin pahvisoirojen avulla. Ennen tätä vaihetta peltiin oli tehty jo etureunan taitos. Tältä erää isoimmat korjaukset on nyt tehtynä, mutta kunhan projekti vielä etenee, jotain loppuviimeistelyä on vielä tiedossa. Kyseessä oli kuitenkin varsin paljon aikaa vaativa työvaihe. Tunteja on käytetty jo melkoisesti, mutta siellä se valmis korjauspelti on nyt paikallaan. Nyt on kuitenkin aika siirtyä eteenpäin ja tehdä vaihteeksi muita asioita projektin hyväksi. Seuraavaksi voisi jo alkaa valmistelemaan maalauksen pohjatöitä. Näin osa edistyi pieni pala kerrallaan kohti valmista tuotosta. Jotain viimeistelyä on vielä edessä, mutta lattia on taas terveellä pohjalla. Takapenkin alapuolisessa pellissä oli myös sen verran ruostevaurioita, että se päädyttiin tekemään uudelleen. Lattiakorjaukset alkavat olla nyt tältä erää tehtynä. Nyt vain seuraavaksi uuden korjauspalan tekoon. Jäljellä on vielä joidenkin tukirakenteiden tekeminen, tai palauttaminen takaisin pellin päälle
Tästä huolimatta Dusteriksi ristitty auto näyttäisi täysin uudelta, ei vain lämmitetyltä Valiantilta. Sisusta edusti perinteistä Valiantia, ja paljon sporttisempi vaikutelma syntyi, kun sohvapenkin tilalle tilasi optiKESTOSUOSIKKI 54 V8-MAGAZINE. Katto ja kaarevat sivulasti erottivat auton täydellisesti Valiant-mallista. Osa muotoiluosastosta työskenteli samanaikaisesti vuoden 1970 E-Body Barracudan parissa. Budjetti ei mahdollistanut leveämmän taka-akselin suunnittelua, ja niinpä jouduttiin käyttämään Valiantin versiota. Seuraavaksi PPG /Pittsburgh Plate Glass -lasitehdas sai tehtäväksi kaarevien 45 tuuman säteisten sivulasien valmistuksen. Modernia ilmettä toivat takavalot, jotka asennettiin vaakatasoon kehyksettömissä upotuksissa. TEKSTI JA KUVAT JAMES MAXWELL C hrysler Corporationin Plymouth Divisioona antoi 60-luvun lopulla muotoiluosastolleen tehtävän luoda markkinoille tiukan 15 miljoonan dollarin budjetin puitteissa jotakin uutta ja jännittävää. Hieman ulospäin pullistetut takalokasuojat loivat vaikutelman, että vanteet renkaineen sijaitsivat parisen tuumaa liian sisällä. Dusterissa säilytettiin kuitenkin Valiantin etulokasuojat, konepelti, etupuskuri ja vuoden 1970 maskin muotoilu. Valiant oli osoittautunut menestyksesi kompaktien autojen segmentissä, mutta siitä ei ollut sporttiseksi edustajaksi. Kuutosesta kasiin Perus Dusteria sai 198 cid ja 225 cid slant six -kutosmoottoreilla, minkä lisäksi tarjolla oli 318-kuutiotuumainen ja 230-hevosvoimainen veekasi kaksikurkkuisella kaasuttimella. Vakiovaihteistona myydyn kolmevaihteisen manuaalin tilalle pystyi valitsemaan myös kolmepykäläisen Torqueflite -automaatin. Takalasi puolestaan upotettiin täydentämään muotoilua ja sulautumaan kookkaaseen tavaratilan kanteen. Niinpä raideleveys oli edessä 57,4 tuumaa ja takana 55,6 tuumaa. Keveys, onnistunut muotoilu ja potentiaaliset moottorit tekivät autosta aidon pienemmän budjetin muskelin. Yhtiön johto tuumi, että uusi auto sopisi hyvin sen ja Valiantin väliin. Dusterin muotoilu oli jotain sellaista, mitä Plymouth ei ollut tarjonnut aikaisemmin, erityisesti tarkasteltaessa autoa sivusta ja takaa. Muilta osin auto muotoiltiin sporttiseksi kompaktiksi. Sivulaseissa ei ollut lainkaan tuuletusikkunoita, ja takalasit avautuivat kustannusten säästön takia ulospäin raolleen. Yrityksen johto halusi mallin, joka toisi lisää asiakkaita diilereiden tiloihin. Tuulilasia oli kallistettu taaksepäin perus Valiantia enemmän. Sivulasit olivat hardtop-tyyliset ilman kehyksiä. Kokonaisuus täydensi oivallisesti korin. Studion seinien sisällä ponnisteltiin täysikokoisen savimallin parissa, johon veistettiin semi-fastback -tyylinen katto, jossa c-pilari yhdistettiin onnistuneesti takalokasuojiin. Plymouth Duster 50 vuotta Plymouth Duster tuli myyntiin 50 vuotta sitten vuonna 1970. Autojen valmistus loppui vuoteen 1976, mutta niiden suosio on elänyt vahvana harrastajien parissa jo puolen vuosisadan ajan. Myös ovien lasinnostomekanismit suunniteltiin uusiksi, koska vakiot oli tehty 90 tuuman säteisille ikkunoille. Suunnitteluteamissa olivat mukana Gene Weiss, Neil Walling ja Milt Antonick, jotka päätyivät käyttämään rajallisen budjetin takia projektissa Valiantin 108 tuuman akseliväliä. Auton kylkilinjaa puolestaan korotettiin takapyörän aukkojen kohdalla, mikä täydensi onnistuneen ilmeen
Siinä oli paikallaan Slant-Six kuutonen ja Torque. Valiantin peruja olivat myös quarter-paneeleiden sisärakenteet sekä ovien alaosat. Taottu kampiakseli, high performance nokka-akseli, tuplarattainen jakopää, nelikurkkuinen Carter AVS -kaasutin, kaksitasoinen imusarja, 2 ¼-tuumainen tuplaputkisto ja 8 ¾ perä sekä 275 hevosvoiman tehot tekivät paketista suorituskykyisen. Muita auton performance-ratkaisuja olivat heavy-duty alusta, edessä levyjarrut ja 0,87-tuumaiset vääntösauvat, kuusilehtiset jousipakat takana, 5,5-tuumaiset Rallye-vanteet sekä kierroslukumittarin sisältävä Rallye-mittaristo. ona tarjolla olleet erillisistuimet, keskikonsolin ja kolmipuolaisen ohjauspyörän. Hyvin virtaavat kannet oli varustettu 2,02-tuumaisilla imuventtiileillä ja 1,60-tuumaisilla pakoventtiileillä. Sen akseliväli oli kuitenkin samaiset 108 tuumaa. Kokomusta maski oli vakio, ja optiona autoon sai mustat V8-MAGAZINE 55. Itsekantavalla korirakenteella varustettu Plymouth Duster muotoiltiin takaosaltaan aivan uusiksi Valiant-mallistoon verrattuna. Moottorit maalattiin tehtaalla Hemi Orangella. ite-automaatti Katon muotoilun ansiosta tavaratila on todella suuri, ja tilavuudeltaan peräti 15,9 kuutiojalkaa. Tämä halkaistu Duster kiersi autonäyttelyitä vuonna 1970. Se toi hyviin esiin korin fastback-muotoilun ja matkustamon tilavuuden. A4-manuaalivaihteisto Hurstin shifterillä oli optio, kuten myös Pistol Grip -shifterin kahva. Vararengas sijoitettiin tavaratilan alle. 340-kuutiotuumaisen pikkulohkon strategiset mitat kirjattiin 4,040 tuuman poraus ja 3,310 tuuman iskunpituus sekä 10,5:1-puristussuhde. Duster 340 puolestaan kosiskeli tehonnälkäisempää ostajakuntaa
Päästömääräysten takia moottoreiden puristussuhdetta pudotettiin, mikä tarkoitti 340-kuutiotuumaisen pikkulohkon kohdalla lukemaa 8,5:1. kultaiset straipit kyljissä ja takaosassa, täysikokoiset pölykapselit ja valkosivurenkaat. Puskureiden koko kasvoi ja ne varustettiin kookkailla törmäyskumeilla. Siirtyminen nettohevosvoimiin Vuonna 1972 Dusterin takavalot muuttuivat leveämmiksi. Maski oli värjätty lisäksi hopeaksi. Jotkut asiakkaat olivat antaneet palautetta, että ’70-mallien kansi vääntyi helposti luukkua sulkiessa. Silmillä varustettu pölypyörrelogo oli varsin pian suosittu näky Amerikan valtateillä. Moottoreiden tehoilmaisussa siirryttiin bruttohevosvoimista nettohevosvoimiin, mikä antoi realistisemman kuvan voimavaroista, sillä mittaus suoritettiin dynamometrissä apulaitteet paikallaan. Ensimmäisenä vuonna Dusterissa oli pienet Valiant-merkit, jotka poistuivat seuraavaksi vuodeksi. sivuteippaukset ja takaosan 340 teippauksen. Mallivuonna 1973 uudet turvapuskurimääräykset johtivat ulkonäkömuutoksiin. Nostoa nokassa oli 0,430/0,445 tuumaa. 56 V8-MAGAZINE. Duster-logo on yksi tunnetuimmista autoteollisuuden saralla. Plymouth promosi Dusteria kutsumalla sitä ”Viileäksi kompaktiksi”. Tehtaan promoissa autoa kutsuttiin ensimmäiseksi superedulliseksi supercariksi. Lisäksi sytytys vaihtui elektroniseksi. 340:sen uudessa kaasuttimessa, Carterin Thermo-Quadissa oli 1,38-tuumainen primääripuoli ja 2,25-tuumainen toisiopuoli. Tämä tehtaan sisustakuva esittelee vain perusasioita, penkit ja niskatuet, mutta kuorrutettuna naisellisella kosketuksella. ’71 Dusterit näyttivät samalta kuin ’70-mallit, lukuun ottamatta 340-mallia, joka sai uuden pystyrivoitetun maskin. Myös takavaloja suurennettiin. Duster osoittautui ensimmäisenä mallivuonna 1970 todelliseksi menestykseksi, sillä autoja myytiin kyseisen vuoden loppuun mennessä peräti 217 192 kappaletta. Puolivälissä vuotta 1970 esiteltiin Gold Duster premium edition, joka piti sisällään mm. Konepelti sekä maski saivat faceliftin ja ajovalot sijaitsivat erillisissä kehyksissä. Iso osa Duster-pakettia oli ”Tasmanian Devil” -tyylinen hahmo, jonka Plymouthin suunnittelijat loivat onnistuneesti. 1971 oli tarjolla myös Duster Twister, joka oli käytännössä ”all show” and ”no go” -malli. Plymouth Dusterin perushinta vuonna 1970 oli 2172 dollaria. Varttimaili 14 sekuntiin vakiona Duster 340:sen ensiesittelyn aikoihin Super Stock & Drag Illustrated Magazine testasi nelivaihteisella manuaalilla ja 3,91:1-perävälityksellä varustettua yksilöä stripillä ja kellotti ajaksi 14,09 sekuntia 160,56 kilometrin loppunopeudella. Mallin erikoisuutena oli myös osittainen auton väriin sävytetty vinyylikatto. 340-kuutiotuumainen moottori kehitti 275 hevosvoimaa. 1970 Duster 340 oli kompakti ja suorituskykyinen auto. Se oli varustettu kaksikärkijakajalla ja nokkaakselilla, jossa imupuolella asteita oli 274 ja pakopuolella 284, overlapin ollessa 52 astetta. Muita malleja prameampaan sisustaan kuuluivat sävytetyt matot ja kirkkaat listat. Puolivälissä mallivuotta tavaratilan kansi korvattiin versiolla, jossa oli keskellä rakennetta vahvistava vekki. 1971 nähtiin vain minimaalisia muutoksia, jotka kohdistuivat pääosin ilmoitettujen hevosvoimamäärien vähenemiseen uusien päästöstandardien takia. Siitä tulikin divisioonan myydyin auto 192 375 yksilöllä, minkä lisäksi myytiin 24 817 Duster 340 -mallia. Dusteria valmistettiin neljässä Chryslerin tehtaassa: Hamtrackissa Michiganissa, Commercessä Kaliforniassa, Fentonissa Missourissa ja Windsorissa Ontariossa Kanadassa. Elektroninen sytytys tuli vakioksi kaikkiin moottoreihin
V8-MAGAZINE 57. Kuvan auto on varustettu harvinaisella optiolla, V3X fold-back canvas sunroo. Duster 340 sai vuonna 1971 uuden pystyrivoitetun maskin ja konepeltiin kisatyyliset hood-pinnit. itella ja 3,91:1-välityksellä varustetusta autosta poistettiin ilmanpuhdistinsysteemi, eturenkaiden ilmanpainetta nostettiin ja E70 Polyglass takarenkaat lämmitettiin ennen ajoa. Optioihin kuului 340-teippaus kookkaalla Wedge-tekstillä konepellin kuskin puoleiseen osaan. Polttoainetalous oli avainsana 70-luvun puolivälin paikkeilla Amerikassa. Vuonna 1971 Duster 340 sai yksilöllisen maskin, josta saa nykyään pulittaa ison summan. 3500 Chrysler/Plymouth dealeria pitivät erinomaisena auton kattavaa optiovalikoimaa, josta löytyi lisävarusteita levyjarruista nauhoittavaan Stereo kasettisoittimeen. Tulos oli 13,9 sekuntia loppunopeudella 162 km/h. Vaihdot tehtiin manuaalisesti 5000 kierroksen kohdalla ja maalissa moottori kiersi 5900. Dusterista tuli debyyttivuoteenaan suosittu, ja se tehtiin kaikkien tietäväksi mainosten välityksellä. lla, joka oli saatavissa yhdessä American Sunroof -kattoluukun kanssa. Speed & Supercar testasi ’71 Duster 340:sen suorituskykyä Englishtownin Raceway Parkissa New Jerseyssä. Heavy-duty vääntösauvat, heavy-duty takajouset, etuvakaaja, High-Control iskarit, 3,21:1-perävälitys, tuplaputkisto ja elektroninen sytytys lukeutuivat kaikki 2800 dollarin myyntihintaan. Torgue. Moottorin puristussuhdetta madallettiin lukemaan 10,3:1, mikä laski hevosvoimamäärän lukemaan 230. Uusina väreinä tarjottiin Sassy Grass Green (kuvassa), Tor-Red, In-Violet sekä Lemon Twist. ’75 Gold Dusteriin sai optiona Fuel Pacer -systeemin, joka informoi kuljettajalle imusarjan paineista. 1973 oli Duster 340:sen viimeinen tuotantovuosi. Vuonna 1971 tarjolle tuli Duster Twister, joka omasi 340:sen tapaan sporttisen ulkonäön, mutta piti sisällään vakion kuutostai kasimallin moottorin. Kun kuski polkaisi kaasupedaalia kovemmin, syttyi kuskin puoleiseen lokasuojan päällä sijaitsevaan vilkkukoteloon sijoitettu varoitusvalo
Tehostetut levyjarrut edessä kuuluivat autoon vakiona ja tehoa moottori kehitti 8,5:1-puristeisena ja pienemmillä 1,8-tuumaisilla imuventtiileillä 240 hevosvoimaa. Voimanlähteenä toimi Ramchargerin 426 Hemi. Näin käytössä oli lähes kaksi metriä verhoiltua kuljetustilaa. Vuosi oli myös viimeinen Gold Dusterille. Viimeinen mallivuosi Vuonna 1976 tarjolla oli 50,6 dollarin hintainen ”Feather Duster” -optio (225 cid moottori), joka vähensi auton painoa mm. 1973 oli myös viimeinen vuosi 340 Dusterille, joka oli saatavissa Hurstin shifterillä varustetulla nelivaihteisella manuaalilla, 3,55:1-perävälityksellä, Sure-Grip-lukolla, 14 x 5,5, -tuumaisilla Rallye Wheels -vanteilla, erillisistuimilla ja molemminpuolisilla sivupeileillä. 360:nen moottorivaihtoehdoksi Vuonna 1974 360-kuutiotuumainen pikkulohko korvasi 340:sen, ja suurempi iskutilavuus kasvatti moottoritehon 245 hevosvoimaan. Vaikka Dusterin tuotanto päättyi vuoteen 1976, Direct Connection performance division esitteli vuoden 1980 kataloginsa kannessa drag race Dusterin, joka markkinoi Moparin Purple Shaft Kit -nokka-akseleita B ja RB isolohkomoottoreihin. Tästä huolimatta tehovuodet olivat takanapäin, kiitos saastemääräysten laskeman puristussuhteen ja laimeamman nokka-akselin. Perus Dusterin 225 cid slant six -kuutosmoottori tuotti 90 hevosvoimaa ja auto painoi 1347 kiloa. Vuoden myynti putosi 120 131 yksilöön. . Hänellä oli pitkäaikainen yhteistyökuvio Valley Head Servicen kanssa. Tom McEwen kilpaili vuodesta 1970 Hot Wheels Teamissa Wildfireksi kutsutun kumppanuusohjelman puitteissa Don Prudhommen kanssa. Hän oli ensimmäinen nainen, joka sai nitroautolla kilpailemiseen oikeuttavan NHRA-lisenssin. 58 V8-MAGAZINE. Vuoden 1973 tarjontaan lisättiin Space Duster, joka tarjosi muhkean kuljetuskapasiteetin. Hänet tunnettiin nimellä Miss STP, mikä oli seurausta hänen ystävyydestään Andy Granatellin kanssa. Lasikuituinen replica-kori muistutti alkuperäistä Dusteria. 1975 Dusterit olivat pieniä muutoksia lukuun ottamatta edellisvuoden mallien kaltaisia. Motorsport Hall of Famen jäsen Paula Murphy kilpaili aikoinaan tällä Duster ’71 nitro Funny Carilla. Pientä toivoa suorituskykyyn toivat vielä tarjotut nelivaihteinen manuaali ja 3,91:1-perävälitys. Etelä-Kalifornialainen ”Fearless Fred” Goeske kilpaili Duster-korisella Funny Carilla, jonka voimanlähteenä toimi 426 Hemi. Painon säästöä syntyi kaikkiaan 84,8 kiloa. sisäosiltaan alumiinisella konepellillä, puskurin kiinnikkeillä, tavaratilan kannen paneeleilla, imusarjalla ja manuaalisen nelivaihteisen A833 ylivaihdelaatikon kiinnikkeillä. Niistä 1421 oli viimeistä kertaa valmistettuja Duster 360 -malleja. Levyjarrulliset Dusterit varustettiin vuonna 1975 4,5 tuuman pulttijaolla olevilla vanteilla, kun siihen asti A-bodyissä oli käytetty neljän tuuman pulttijakoa. Mongoose – Snake vastakkainasettelut nauttivat radoilla yleisön suurta suosiota. Uusi malli oli Plymouth Duster Custom, joka oli varustettu ylellisemmällä sisustalla. Siinä takapenkin selkänoja kääntyi eteenpäin tasaiseksi, ja väliseinä samalla taaksepäin. Auton paino myös kasvoi 68 kilolla, turvapuskurien, ovien törmäyssuojauksen ja lisääntyneen äänieristyksen takia
Erikoismallissa oli 2,94:1-perävälitys, kalibroitu yksikurkkuinen kaasutin, uusilla ennakkokäyrillä varustettu sytytysjärjestelmä sekä hyvin virtaava pakoputkisto. Dusterin myynti tipahti 34 581 yksilöön. ’75 Duster 360:nen oli saatavissa uudella erottuvammalla kylkiteippauksella varustettuna. Polttoainetaloudeksi ilmoitettiin 36 mpg maantiellä ja 24 mpg kaupungissa. Auto painoi 1503 kiloa ja sitä sai vain automaatilla varustettuna. Lokakuussa 1975 Lilly ajoi autolla 11,30/190,3 km/h NHRA:n 280 hv kategoriassa. Torguefliteautomaatti 9-tuumaisella Turbo-Action turbiinilla ja 5,38:1 perävälitys hoitivat voimansiirron. Perus Duster ja siitä poikkeavilla sivuja takaosan teippauksilla varustettu ”Silver Duster” olivat myös saatavilla. Menestynyt malli Muutamia vuosia myöhemmin alkuperäisen Plymouth studion suunnittelija Fred Schimmel esitti yhteenvedon Dusterista sen myyntihistorian kannalta. Chrysler Corporationin tehdas Pro Stocker oli vuonna 1973 tämä Don Carltonin ajama ”Mopar Missile”, joka tunnettiin aiemmin nimellä Motown Missile, kuten Dodge Challenger ja Plymouth Barracuda. Dusterin moottorivaihtoina tarjottiin 225-kuutiotuumainen kuutonen ja 318-kuutiotuumainen veekasi. Kyseessä oli Dusterin viimeinen tuotantovuosi, ja samaan aikaan esiteltiin sen rinnalle uusi Plymouth Volare. Autossa oli jo tietojen tallennin, jonka sensorit seurasivat kahdeksaa eri kohdetta. Moottori kehitti nelikurkkuisella kaasuttimella 360 hevosvoimaa. . Judy ”Miss Mighty Mopar” Lilly kilpaili ’74 Duster tehdas Super Stockerilla, jonka 360 piti sisällään: Venolian männät, 0,620 tuuman nostoisen Cam Dynamicsin nokka-akselin, Offenhauserin dual port -imusarjan, 850 cfm Carter Thermo-Quad kaasuttimen, Hookerin 1 7/8 -tuumaiset pakosarjat ja Accelin sytytysjärjestelmän. Auton rakensivat Chryslerin insinöörit ja sitä käytettiin Mopar Performance Partsin, sittemmin Direct Conncetionin teho-osien testialustana. Koska Duster 360 -pakettia ei ollut enää tarjolla, sai 360 cid moottorin tilattua 392 dollarin lisähintaan automaattivaihteiston kera. V8-MAGAZINE 59. Sox & Martin rakensi 70-luvun puolivälissä tiimikaveri Herb McCandlessille Pro Stock Dusterin, jolla hän nappasi arvostetuimman kilpailun, Indianapolisin U.S.Nationalsin voiton
1971–1976 DODGE DEMONIN/SPORTIN MYYNTIMÄÄRÄ OLI PUOLESTAAN 322 319 KAPPALETTA. KORIMALLIN KOKONAISTUOTANTO YHTEENSÄ OLI NÄIN OLLEN 1 655 165 KAPPALETTA. Dustereiden hintakehitys on kääntynyt kasvuun niin Suomessa kuin ulkomailla, ja edullisia projekteja tulee nykyään harvemmin vastaan. Suomessa myytiin uutena noin 500 Plymouth Dusteria, minkä lisäksi tuontia on tapahtunut ulkomailta. Seitsemän vuoden aikana auto sai osakseen vain muutamia muutoksia, eikä kysymystäkään, etteikö kyseessä olisi ollut todellinen menestys.” Nykyään Plymouth Dusterit ovat suosittuja harrastekohteita, ja niistä rakennellaan tehokkaita ja suorituskykyisiä autoja. Dusterin suunnittelutyö kesti kokonaisuudessaan kuusi viikkoa, mikä on todella vähän. Osatarjontaa on paljon aina täydellisiin Crate-moottoreihin asti, ja vääntösauvajousituksen korvaavat alustapaketit nostavat auton ajettavuuden tehokkaiden levyjarrujen kera aivan uudelle tasolle alkuperäisiin yksilöihin verrattuna. Dustereita on nähty myös kiitettävästi kiihdytyssuorilla, ja entisaikojen Pro Stock Dusterit ovat täyttä nostalgiaa. Dusterin suunnittelutyö kesti kokonaisuudessaan kuusi viikkoa, mikä on todella vähän. Sitä ostettiin hyvin, vaikka auton ajateltiin aluksi olevan vain lämmitelty Valiant. Plymouth Duster 1970–1976 PLYMOUTH DUSTERIN MYYNTIMÄÄRÄ OLI KOKONAISUUDESSAAN 1 322 846 YKSILÖÄ. ”Perus Valiantista sporttisempaan asuun muotoiltu Duster osoittautui menestykseksi. ”Perus Valiantista sporttisempaan asuun muotoiltu Duster osoittautui menestykseksi. Sitä ostettiin hyvin, vaikka auton ajateltiin aluksi olevan vain lämmitelty Valiant. 60 V8-MAGAZINE. Seitsemän vuoden aikana auto sai osakseen vain muutamia muutoksia, eikä kysymystäkään, etteikö kyseessä olisi ollut Nykyään Plymouth Dusterit ovat suosittuja harrastekohteita, ja niistä rakennellaan tehokkaita ja suorituskykyisiä autoja
Vuonna 1971 hän kilpaili tällä potentiaalisella Dusterilla NHRA:n ja AHRA:n alaisissa kisoissa. John ja Denny Laube (HDK-Suspension) ostivat auton eBaystä ja palauttivat sen entisaikojen kuntoon sillä poikkeuksella, että nykyään moottorina on 500-kuutiotuumainen Hemi. Auton rakensi Ron Butler, ja siinä oli NHRA:n sääntöjen mukaisesti kokonaan teräksinen kori. Kaksikärkijakaja kampiakselitunnistimilla, Weiandin magnesium Tunnel Ram imusarja, kaksi Holley 4500 -kaasutinta ja alumiinisella casella varustettu nelivaihteinen A-833 manuaali sekä Dana 60 -perä avittivat auton parhaimmillaan 9,65 sekunnin varttimailiaikaan 228,5 kilometrin loppunopeudella laillisessa kunnossa. Auton voimanlähteenä toimi 396 cid Hemi. V8-MAGAZINE 61. Auto oli aikansa nopein Pro Stocker, sillä NHRA-ennätys kirjattiin sen nimiin heinäkuussa 1971 ajalla 9,57 sekuntia loppunopeudella 233 km/h. ed Production -luokkaan. The California Flash oli Butch Lealin lempinimi. Kyseessä oli Mopar Divisioonan promoauto, jonka tarkoitus oli esitellä jälkiasennettujen osien toimivuutta. DIRECT CONNECTION KANSIAUTO M oparin Direct Connection Special Parts Catalogin kannessa komeili 1975 Butch Leal Duster, joka rakennettiin aikoinaan B/Modi
Hintaa sillä on 38 974 euroa. 62 V8-MAGAZINE. Miss MP20 -kisan voitti turkulainen Jenna Lehtimäki ja MPRock bändikisan voiton nappasi raahelainen Hazy Tribe. Pyörän lähtöhinta on 27 524 euroa. Sähkökäyttöinen Harley-Davidson LiveWire keräsi ansaittua huomiota. Petrol Circus Custom Bike Show & MP20-messut, Raiza Raition Evillusion Gen 7 sijoittui Custom-luokassa kolmanneksi. Peräti 55 000 kävijää vieraili kolmen päivän aikana Helsingin Messukeskusen tiloissa, missä oli mahdollisuus myös pyörien koeajoon. TEKSTI JA KUVAT PETRI LAULAJAINEN H arley-Davidsonin kovin uutuus oli uusi täysisähköinen LiveWire, joka on saapunut myyntiin myös Suomessa. Lisäksi Scoutista on julkaistu 100th Anniversary Edition, jonka lähtöhinta on 19 790 euroa. Nuori Rakentaja -palkinnon nappasi ’54 IFA Bobberillaan Eetu Piensalmi. Taustalla on miehen ’02 Harley-Davidson Road Kingistä taituroima ”Evilking”. 15,5 kWh akulla varustetun pyörän toimintasäde on 158 km ja tehoa pyörä tuottaa 105 hevosvoimaa, parhaan väännön ollessa 116 Nm. Petrol Circus Custom Bike Show & MP20-messut, Helsinki 31.1.–2.2. Indianin Spring. Yhtiön ekelogisemman innovaation omistajaksi pääsee 38 974 eurolla. eld-, Chieftain ja Roadmaster -malleista seitsemän on varustettu uudella ja odotetulla 116 Thunder Stroke -moottorilla (1890 cc), joka tarjoaa käyttöön peräti 168 Nm väännön. KAKSIPYÖRÄISTEN PARATIISI MP-näyttely sisältää uutuuspyörien lisäksi Petrol Circus Custom Bike Show’n. Softail malliston Lowrider S puolestaan on saanut 114-kuutiotuumaisen (1868 cc) moottorin. Rakennettujen pyörien Petrol Circus Custom Bike Show’ssa oli mukana neljä eri arvostelukategoriaa, Custom, Street, Classic sekä Open. Tuomaristo valitsi näyttelyn parhaaksi pyöräksi Ville Lensun Turbo Monkeyn, joka voitti myös Open-luokan
Indianin osastolla riitti kuhinaa. Saksalaisen Ruff Cyclesin kustomoidut sähköpyörät poikkeavat massasta edukseen. Muutoksien kirjo on mittava, ja varsinkin pakoputkistossa on riittänyt hommia. Street-luokan ykköseksi rankattiin Santtu Niemen V-Rodista muokkaaman T-Rod. Esa Polvisen neljällä turboahtimella varustettu V8-Trike on huima ilmestys, mistä huolimatta se on rekisteröity tieliikenteeseen. Prince of India -nimen saaneessa pyörässä käsityötä ovat mm. KAKSIPYÖRÄISTEN PARATIISI Ville Lensun turboahtimella varustettu Monkey upposi niin yleisöön kuin tuomaristoon. vanteet, runko, tanko, sissybar, pakoputki etc. Kuvan Scoutin omistajaksi pääsee halvimmillaan 17 990 euron hintaan. Tupa täyttyi jo heti perjantaiaamuna näyttelyvieraista ja mm. Hintaa pyörällä on 5690 euroa. Pyörä oli myös tuomariston valinta. ja tuomariston erityismaininta. Yksi näyttelyn erikoisimmista pyöristä oli Matias Nygårdin All in Cafe Racer, jossa 125-kuutiotuumainen nelitahtimoottori on saanut kahden kaasuttimen lisäksi turboahtimen, mekaanisen ahtimen sekä ilokaasujärjestelmän. V8-MAGAZINE 63. Kuvan The Ruffianin kulusta vastaa peräti 74 Nm vääntömomentin omaava Bosch Performance CX -moottori, jonka voimanlähteenä on 500Wh akku. Custom-pyörien ykkönen oli Janne Anttilan ’07 Royal Enfield Bullet. Classic 2
Jokaiselle jotakin Osana KKShow’ta järjestettiin myös Vintage & Swap -myyntitapahtuma, missä yritykset ja harrastajat myivät persoonallisia ja nostalgisia tavaroita, kirjon ollessa vaatteista autoihin ja moottoripyöriin liittyviin osiin. Auto valmistui näyttelyyn, ja se oli ansaitusti myös Dan Collinsin valinta näyttelyn hienoimmaksi ajoneuvoksi. n ’52 Buick kustomin kanssa. Timo Herstin irrotettavalla katolla varustettu ’38 Buick kustom on ollut miehen omistuksessa jo yli 10 vuotta. Illan päätti Marjo Leinonen & PubliCans. Lauantai-iltana päälavalla järjestettiin jokavuotinen hyväntekeväisyyshuutokauppa, johon taiteilijat olivat lahjoittaneet kustom kulttuuri -henkisiä teoksiaan yleisön huudettavaksi. Huutokauppa tuotti 5750 euroa, mikä oli uusi ennätys. Näyttelykävijät saivat seurata heidän työskentelyään osastoilla, ja halutessaan myös ostaa artistien töitä. Mukana oli myös useita tatuointiartisteja, jotka loihtivat halukkaille kuvia paikan päällä. Bileet jatkuivat lauantaina klo 02.00 saakka, ja päälavalla nähtiin mm. Yleisö valitsi suosikikseen Sanna Niemeläisen ’56 Chevrolet Stepsiden, jonka on rakentanut Tero’s Garage. n ’52 Buick Kustom saivat lisäksi Tomahawk Townin kerhopalkinnon. Avustuksen kohteena oli tällä kertaa lasten ja nuorten hyvinvoinnin sekä terveyden eteen töitä tekevä järjestö KÄSITYÖTÄ KÄSITYÖTÄ YLI RAJOJEN Hope ry. Se ja vierellä oleva Marko Stjerbakof. TEKSTI JA KUVAT PETRI LAULAJAINEN K ustom Kulture Show tarjosi kattavan läpileikkauksen kustom-kulttuuriin. 64 V8-MAGAZINE. Lennart Zacrissonin ’32 Ford Roadster edustaa ruotsalaista rodirakentamista parhaimmillaan. Tomahawk Town antoi myös kerhopalkintonsa kaksikolle, mistä muistona luovutettiin kehystetty kirves. Toisena bändinä esiintyi Fat Chance ja puolenyön aikaan tarjolla oli burleskia Shangri-La Rubies duon esittämänä. Moottoripyörien ja autojen rakentajana tunnettu Old Gold Garagen Dan Collins valitsi näyttelyn omaksi suosikikseen Timo Herstin ’38 Buick kustomin, joka oli esillä Recyclers osastolla yhdessä Marko Stjerbakof. Kustom Kulture Show, Helsinki 8.–9.2 KÄSITYÖTÄ Kahdeksatta kertaa järjestetyssä Kustom Kulture Show’ssa oli mukana yli 50 hot rod -taiteilijaa, minkä lisäksi esiteltiin uutuuksia niin autojen kuin moottoripyörien saralta. Kustom Kulture Show on saanut suurta mainetta ulkomailla, ja siitä onkin muodostunut maamme tärkein kyseisen alakulttuurin tapahtuma, johon maailman huipputaiteilijat saapuvat mielellään. Taiteilijoita oli paikalla kaikkiaan neljästätoista maasta Japania, Australiaa ja USA:ta myöten. tanskalainencountry/folk-muusikko J-Tex yhdessä basisti Frank Borgaardin kanssa sekä helsinkiläinen fuusiotanssiryhmä Yilan Kabiles miekkoineen
Amerikkalainen ja maailmalla tunnettu pinstripe-taiteilija Hot Rod Jen on loihtinut straippeja taulujen lisäksi lukuisiin autoihin ja moottoripyöriin. Hollantilaisen El Capitano Pinstripingin Jan Duinkerken esitteli osastollaan upeita ja persoonallisia töitään. Haaparantalaisen Lauri Harrin ahdettu ’32 rodi oli teemoitettu Bonneville-henkiseksi. Attitude Award -palkinto meni John Löfbackan Lincoln-projektille, joka oli esillä peltipaljaana. V8-MAGAZINE 65
Kovatasoisen Lowbrow Art Challenge -taidekilpailun aiheena oli tällä kertaa WC-istuimen kansi. Craftmanship Award palkinnon sai ruotsalainen Peter Forsberg steampunk-henkisellä Aerium-pyörällään. Puolalaisen Radek Nowakowskin auton ja moottoripyörän osista rakentamat valaisimet olivat huikean hienoja, ja tietysti siihen suhteutettuna myös hintavia. Saksalaisen Dirk Behlaun ohjaama road movie Squeezed Up sai maailman ensi-iltansa KKShow’ssa. Tuomaristo valitsi voittajaksi japanilaisen Boon luomuksen. Pasi Tuomisen Marque de Sade on kustom-kulttuuria parhaimmillaan. Ennen elokuvan esittämistä Pekka Mannermaa haastatteli tekijöitä. tämä huikeat koristelut pintaansa saanut Harley-Davidson chopper. 66 V8-MAGAZINE. Aliens MC Award -palkinnon sai Upi’s Garage, jonka osastolla nähtiin mm. Kokkolalaisen Peter Forströmin liekitetty ’49 Dodge Wayfarer Business Coupe edusti kotimaista kustom-tarjontaa. Tomahawk Town’in osastolla komeili Kari Saarelan ’29 Ford Tudor. Se kertoo kahden kaveruksen rodeilla suorittamasta 10 päivän reissusta USA:ssa. Dare to be different -palkinto ja Recyclers Choice lämmittivät varmasti rakentajan mieltä. Myös oikeahenkinen hiustenleikkuu oli saatavilla vaihtelevassa palvelutarjonnassa
Kysy auton sijainnista ja näytöstä 040 554 4358 autoharri@hotmail.com. Ilmaisella V8-MARKET-palstalla lukijamme voivat myydä ja ostaa kaikkea harrastukseen liittyvää. Tällä voi ajaa Ivalosta Helsinkiin vaikka joka päivä, eikä vie enempää kuin normi harrasteauto. 1 kpl PORSCHE 991 911 CARRERA S 3.8 PDK automaattivaihdelaatikko, 2 kpl Chevrolet Performance R0X SB2.2 NASCAR Aluminum Cylinder Head, 8 kpl Diamond Pistons #53002 modern hemi street/strip Dome 3,947 bore, 1 kpl Dodge R5 Roller at tappet camshaft 5193690664, 8 kpl T&D Rocker arms + stands, 8 kpl Capricorn männän setti, 8 kpl kiertokanki H beam Bronze Bus 6.125 2.100 .927, 8 kpl kiertokanki T&D Rocker, 2 kpl kaasari Delort DRLA48, 1 kpl kytkinasetelmasetti, 2 kpl äänenvaimennin 14-6355 180 mm, 2 kpl kampiakseli, 1 kpl turbo e117-TC-GT45, 1 kpl SPC Bryant Billet Stroke 3.250, 2 laatikkoa venttiileitä, 1 kpl Pakosarjasetti, 15 kpl venttiilijousia Manley 22449-16 1.550”, 7 kpl T&D Rocker keinuvipuja, 8 kpl kiertokanki 61P1A175b 688/1, 7 kpl T&D Rocker keinuvipuja RAA 40259, 1 kpl Carter bensapumppu elektroninen, 3 laatikkoa venttiiliohjureita, 1 kpl katalysaattori, 1 kpl bensasuodatin, 1 kpl skootterin kampiakseli, 2 pkt turvavöitä Impact Racing, 2 kpl etuvalaisin umpioineen, 2 kpl Barzetta 17” vanteet, 2 kpl 205/55/R17 kesärenkaat + Sitten vielä jotain pikkusälää. 8,2 m pitkä. • Asennus kuuluu myös meidän palveluun! www.westfix.fi, westfix@netikka.fi Korsnäs Biloch Båtinredning Norrbyvägen 32, 66200 Korsnäs (06) 364 1406 Su 1.3.2020 klo 8-15 Turun Messukeskus Ajoneuvoharrastusja keräilytapahtuma Turun Seudun Mobilistit ry www.tsmry.. Tekniikka toimii. Jääkaappi, pakastekaappi, hella, uuni, suihku, pieni kylpyamme. Oma massa 4680 kg. Alkuperäinen koskematon. Ajettu 124 265 miles = 199 321 km. Ajoin 200 kilometrin ”koeajon” ja tämä toimii tekniikaltaan todella hyvin. Kulkee tosi pehmeästi noin 85 km/h vauhdissa. Tilaa on varattu AINOASTAAN YKSITYISHENKILÖIDEN ilmoituksille. Kone ja laatikko tehtaan jäljiltä. Istumapaikat 8:lle. Joonas Puolakka 046 967 9957. Turn key -valmiina myydään, hinta: 22 000 €. Ei laske alleen. /tilaa V O I S I H A N S I TÄ H A R R A S TA A VA I K K A P I T S I N N Y P L ÄY S TÄ. Ei entinen vuokra-auto. Kaikki sivuikkunat (6 kpl) avattavia liukuikkunoita ja niissä tehdasasennetut hyttysverkot.Ohjaamon ovien ja tuulilasin yläpuolella on kiskoilla kulkeva paksu verho. Kaksi kattoluukkua. GM LS1 täysalsa e. Tummat lasit. • Meillä on myös muita autonsisustustarvikkeita. -moottori, pyörivät tasapainoitettu takokamoilla ja h-pro iliveiveillä, portatut kannet, ahdin nokka, tuottaa mukavat 800 hv ja enemmänkin, jos polttoaine sopiva. 6,2 Diesel + automaatti. Hintaan kuuluu Holleyn moottorin ja vaihteiston ohjaimet, välijäähdytin ja apulaitteet, kaikki uutta. Jos hienommin kulkeva vastaava löytyy, niin se on ihme. Tässä voi asua. Uusi jarrupääsylinteri ja uudet jarruletkut edessä. Laadukasta tavaraa myynnissä, suurin osa täysin käyttämätöntä ja suoraan paketissa. • Vinyylikatot, rättikatot ja tarvikkeet. V8-MARKET Matkailuauto Chevrolet Southwind 1983. MYYDÄÄN GM MYYDÄÄN Osat ja tarvikkeet Autoverhoilut kaikkiin USA-autoihin! Automatot, suojamatot brodeerauksella ja tavaratilan matot. 044 536 6307. 5 makuupaikkaa. C-kortti. • Autonsuojapeitteet kaikkiin malleihin. Täysin rutikuiva asfaltti ajon jälkeen. Ei tupakoitu. Suurin kokomassa 5584 kg. Rullaverhot kaikissa ikkunoissa ja kylkiovessa. Taitaa olla jo museorekisteri-iässä. EI VAIHTOA. • Istuinten verhoilut alkuperäisestä materiaalista. Myyntipaikkavaraukset: puh.(02) 238 5775 Turun Messukeskus Turun Messukeskus Turun Messukeskus Turun Messukeskus Turun Messukeskus Turun Messukeskus Turun Messukeskus Turun Messukeskus Liput 8,(+ messukeskuksen parkkimaksu 6,-) KAHDEKSAN SY YTÄ ELÄÄ Hanki omasi: v8.. Erittäin hienokuntoinen 36 vuotta vanha. Hienossa kunnossa. Ei vuoda vettä, ei öljyä, ei automaattiöljyä. Löytyy myös LS3-moottoreita 700–1200 hv väliltä. Kesä lähestyy! Alkuperäiskuntoinen tilava nostalgia matkailuauto. Luotettavaa menoa. Ei eläimiä
Alustaan, konehuoneeseen ja sisustukseen pätivät samat tosiasiat: rikkinäistä, mutta korjattavissa. Purkaminen ei aiheuttanut pahempaa lisätuhoa. Ne ovat ilmeisesti Revellogramin 1959 Impalan ensipainoksesta, mikä tukee arviota mallin rakennusajankohdasta. Kuinka oikeutettua toisen rakentajan työn entisöinti ja varsinkin stilisointi on, jää pohdittavaksi. Perinteisiä korimuutoksia ja AMT:n vanhoja kustom-osia, mutta myös jotain, jonka voi tulkita orastavaksi hi-techiksi. Avattu takaluukku ja kylkiscooppien muoto kuuluvat teemaan. Maalipinta oli kärsinyt, mutta ehkä pelastettavissa, väri sinällään oli hyvä. Mallit eivät olleet aivan tuoreita, tyylistä ja muovin väristä päätellen 1990-luvulta. Jousitusta madallettiin, ja lisää se madaltui kun AMT:n Firestonet korvattiin matalammilla Pirelleillä, jotka eivät kuitenkaan edusta aivan nykyistä kuminauhapro. On pidettävä mielessä, että malli oli rikkinäinen ja sellaisena myyty, ei valmis vitriinintäyte. Kori saatiin elvytettyä kohtuullisesti, joskaan ei ymmärrettävästi aivan nykypäivän vaatimustasoon. Ei siis mitään todellista vuosikertatavaraa tai ainutkertaista, joka olisi säilytettävä sellaisenaan. Paketti tuli välikäden kautta, eikä rakentaja tai rakennusajankohta ole tiedossa. ilia. Erityisesti keulan muodot ajovaloineen sekä takaosan siivet edustavat yhteistä muotokieltä. Kokonaisuus tuntui kiehtovalta ja syntyi ajatus korjaamisesta, ilman että autoa kuitenkaan purettaisiin alkutekijöihinsä ja maalattaisiin uudelleen. Kunnia korimuutoksista kuuluu edelleen alkuperäisrakentajalle. Arveluttavia piirteitä olivat huonosti istuvat ovet ja avattu takaluukku, mutta itse tehdyt metallisaranat toimivat yhä. Chevyn käyttäminen vain osienluovuttajaksi ei tuntunut täysin perustellulta. 68 V8-MAGAZINE. Chevy kustom 1958 Useita osia oli irronnut, A-pilarit poikki ja kokonaisuus nuhruinen. Kaupan on yleensä raatokuntoisia, keskenjääneitä tai epäonnistuneita projekteja. Pohjalevy jätettiin oranssiin väriinsä. Vanteiksi tuli AMT:n 1966 Olds 442:n tyylinmukaiset billet-pyörät. Moottorissa oli joitain kokonaisilmettä häiritseviä osia, jotka korvattiin paremmilla, mutta perusasioihin ei puututtu. TEKSTI JA KUVAT JUHA AIRIO T aloudelliset seikat eivät pakota pienoismalliprojektin myyntiin uuden tieltä. Kunto ei aiheuttanut varsinaisia hurraa-huutoja, mutta lähempi katsanto paljasti, että vaikka osia oli rikkoontunut, kori oli edelleen kohtuullinen, huolimatta A-pilareiden katkeamisesta. Valmiiksi kustomoitu Kokoelman 1958 Chevy oli kustomoitu samaan tyyliin kuin kuuluisa LimelighterChevy tai ranskalainen Karrément Kustom. Oliko projekti järkevä tai edes perusteltavissa selvinnee, kun lopputulos esitellään omana juttunaan. Kattoa oli chopattu maltillisesti. Elvytyksessä Chevyyn voisi vielä lisätä ysärivaikutteita valittuihin kohteisiin. Alustan osista paljastui purkaessa tummansinistä muovia. Rakennettuja pienoismalleja päätyy kuitenkin myytäväksi. Kannustimena hankintaan on varaosien tarve, erityisesti jos rakennussarja on harvinainen. okkaus sekä teemaan sopivat kaiuttimet ja vahvistin. Oranssinvärinen kustom päätyi toimitukselle osana muutaman vanhan sarjan, irto-osien sekä enemmän tai vähemmän onnistuneesti rakennettujen mallien kokonaisuutta. Sisustuksen toimenpiteet olivat tyylillisesti koria suuremmat, koska osa komponenteista vaihdettiin tarkoituksella ysärihenkisemmiksi. Takaluukkuun lisättiin . Ysärityyyli Impalan tyyli oli 1990-luvulla USA:ssa suosittu. AMT:n 1958 Chevy ei ole sellainen. Olisiko Chevy kuitenkin elvytettävissä. Mistä nyt on kysymys. TOINEN KIERROS Epäilyttävästi samannäköinen, joskin erivärinen radikaalisti kustomoitu 1958 Impala oli pienoismallipalstan aiheena jo noin vuosi sitten. Työpanosta ajatellen Impalan korjaaminen vaati vain murto-osan normiprojektista
Korjattu moottori ei periaatteessa eroa lähtötilanteesta. Uudelleenkiillotettu lopputulos ei ole virheetön, joten maalipinta näyttää kuvissa paremmalta kuin luonnossa, kun kiinteä katselukulma ei paljasta pilveilyä. Chevyn 409 oli suttuinen kuten muukin auto. Ovipahvit käytettiin uudelleen. Jäähdytinseinämää madallettiin konepellin istuvuuden parantamiseksi. Yksityiskohtia oli lisätty, mutta osa oli ulkona skaalasta tai muuten kyseenalaisia. Renkaiden, baby moon -kapseleiden ja levyjarrujen välillä vallitsi tyylillinen ristiriita. Uudet lasit leikattiin 0,25 mm PVC-levystä. Ratkaisu oli poistaa materiaalia sisäreunoilta ja liimata ovet kiinteiksi, muussa tapauksessa olisi jouduttu maalaushommiin. Pyöräntuennat korjattiin ja maalattiin. Pohjamaalaus oli tehty ilmeisen huolella ja oikeilla kemikaaleilla. Alumiiniputkesta tehdyt lampunkehykset siistittiin. Istuvuutta ei saatu täydelliseksi näinkään. Lattia oli flokattu. V8-MAGAZINE 69. Pinta kiillotettiin ja vahattiin varovasti alueilla, joilla virheet osuivat ikävimmin silmään. Lattiassa oli jälkiä mustasta flokkauksesta. Irtonainen takaluukku teipattiin paikalleen antamaan korille tukevuutta. Mallia purettiin vain sen verran kuin korjaaminen edellytti. Ovet eivät pysyneet kiinni, mikä johtui sarjan alun perinkin huonon sovituksen lisäksi maalin kerääntymisestä. Tuulilasi oli valmiiksi irti ja sälöinen takalasi poistettiin, varoen katkaisemasta takaluukun ja ikkunan välistä kaistaletta. Vanteet korvatiin 1990-luvun billeteillä ja alkuperäisten vanteiden ulkopuolikkaat käännettiin sisäpuolelle. Sisustukseen oli käytetty AMT:n 1957 Fordin kustom-penkkejä. Takavalot irrotettiin sisäpuolelta painamalla. Foilit (ilmeisesti vaikeakäyttöistä ja tiukasti paikallaan istuvaa Model Masterin tuotetta) poistettiin, minkä jälkeen A-pilarit korjattiin pikaliimalla. Avattuun takaluukkuun oli rakennettu tila varapyörälle. Maali vaikutti emalilta, ei paikkamaalilta tai Tamiyan spraylta, vaikka värisävy siihen viittaisikin. Irrotetut yleiskomponentit korvattaisiin, koska korjaaminen olisi työläämpää. Pyöreät linssit eivät ole järin persoonalliset. Osia on uudelleenmaalattu ja korvattu realistisemmilla. Ilman maalipinnan elvyttämistä ei korjaus onnistuisi. Saumat hiottiin vahingoittamatta näkyvää maalipintaa. Etuosa oli päällystetty ohuella metallilevyllä jäljittelemään modernia bensasäiliötä. Keskikonsoliin, ”kojelautaan” ja ohjausputkeen oli järkevintä käyttää uusia osia, etenkin kun nämä maalattaisiin nyt samantapaisella oranssisävyllä kuin muu sisustus. Takapenkin alue oli rakennettu kokonaan uusiksi, samoin ovipahvit, mikä lienee ollut melkoinen urakka. Sivuikkuna-aukon yläosan kaarimuotoa korostettiin poistamalla tiivisteen alueelta materiaalia; enemmän tyylikuin tekninen korjaus. Laturin tukirauta on syövyteosa, ja se antaa hämäysmielessä hi-tech-ilmettä. Putkimaski vaihdettaisiin muodoltaan täsmällisempään ja tiheämmin rivoitettuun. 1990-luvun hengessä penkit korvattiin moderneimmilla. Värimaailma ei täysin auennut toimitukselle, oliko oranssi väri loppunut kesken. Sisäkatosta poistettiin ejektorin jäljet. Eteen lisättiin aftermarket-levyt, puristimet ovat alkuperäiset. Toisen puolen akselistot olivat murtuneet ja osia oli irti. Konehuone oli pelkistetty
KEURUUN AJO (MUSEOIKÄISET AUTOT & MP:T) Megamarket, Keuruu (lähtökokoontuminen alk. KAUHAJOKI CAR SHOW Saiedu Suupohjan ammattioppilaitos, Oppitie 4, Kauhajoki: LC Kauhajoki–aro, Korpela 040 086 4371 9.5. PROMILLERALLI (H-D) Vihtijärvi –: Two Pistons MC 9.5. 040 058 7481 Martikainen, acc.oulu@gmail.com 2.5. WINTER SWAP MEET Teivon Ravikeskus, Tampere: FHRA Tampereen seutu 040 062 3276, myyntip. H-DCF TALVIRALLI (H-D, BUELL) Isovalkeinen, Kuopio: Harley-Davidson Club Finland 7.–8.3. RADALLE.COM AHVENISTO Ahveniston moottorirata, Poltinahontie 47, Hämeenlinna: Radalla.com 9.5. VETKUN KEVÄTPÄIVÄNTASAUSKEIKKA Haapavesi – Ruovesi – Teiskon Muurikka: Veteraanikuorma-autoseura 4.4. TALVIAJOT KESKI-UUDELLAMAALLA Teboil Sveitsinhovi (lähtö klo 10.00/maali), Mäkikuumolantie 1, Hyvinkää: Autohistoriallinen Seura, satu.danielsson@autohistoriallinenseura. kulmakorpi@fjdc.org), hallitus@fjdc.org 4.–5.4. MP-RATA-AJOHARJOITTELU (MP) Alastaro Circuit, Jarno Saarisentie, Virttaa: Paronin Pojat 21.5. KOONNUT: HANNELE HATANPÄÄ Tapahtumakalenteri Kotimaa 28.2.–1.3. FHRA CRUISING PRE-PARTY Helsinki-Malmin lentoasema, Helsinki: Finnish Hot Rod Association 020 743 0750, info@fhra. MOTORISTIN YÖKAHVILA Vehoniemen Automuseo, Vehoniemenharjuntie 92, Kangasala: Vehoniemen Automuseo 1.5. kulmakorpi@fjdc.org), hallitus@fjdc.org 21.–22.3. VAPAAMUOTOINEN KAIKENLAISTEN HARRASTEAJONEUVOJEN TAPAAMINEN ABC/S-Market, p-alue, Alajärvi (klo 19.00 alk.) 1.5. TOMAHAWK TOWN ROD & KUSTOM SWAP Kaasutintie 17, Tattarisuo, Helsinki: Tomahawk Town, Unu 050 353 1077, tomahawktown@gmail.com 18.4. 1.5. CLASSIC CAR AUCTION – HARRASTEJA KLASSIKKOAJONEUVOJEN HUUTOKAUPPA JA AVOIMET OVET Triangle Motor Co., Alastaron Teollisuustie 13, Alastaro: Triangle Motor Co., Paunonen 040 900 6030, r.paunonen@trianglemotor.com 9.5. FINNISH JEEP DRIVERS’ CLUBIN MAASTOAJOPÄIVÄT Kulmakorpi Off Road Park, Espoo: Kulmakorpi Off Road Park (ennakkoilm. ROMPETORI JA HARRASTEPARKKI Zoolandian p-alue, Eläintarhantie, Lieto: Ajoneuvoharrastelijat, Liedon Mobilistit 040 037 3737 1.5. MOTOR SHOW PORI Karhuhalli, Urheilutie 1, Pori: Satakunnan Messut 1.3. AMERICAN CAR SHOW, CLASSIC CAR SHOW, CUSTOM TRUCK SHOW, TUNING CAR SHOW, MC HEAVEN, MOTORSPORT & FHRA AUCTION Helsingin messukeskus, Messuaukio, Helsinki: Finnish Hot Rod Association 020 743 0750, info@fhra. KORIAN MOBIILIHALLIN AVOIMET OVET JA AJOKAUDEN AVAUS Tallitie 3, Koria: Kymen Automobiilikerho 30.4. 1.4. 21.4. 17.3. ISO LÄNSI-UUSIMAA CRUISE Muotiputiikki Helmi, Joensuuntie 47, Somero – Paloniemen talli, Lohja 10.5 PÄLKÄNE TT (VETERAANIKILPAMP) Pälkäne 13.5. VMPK KEVÄTROMPEPÄIVÄ Teivon ravikeskus, Velodromintie 2, Tampere: Veteraanimoottoripyöräklubi/Mansen Masinistit, myyntip. NAISEN AUTOPÄIVÄ Kerhohalli, Autokallentie 5, Orimattila: Päijät-Hämeen Mobilistit 14.3. PÄRTSÄREIDEN PERINTEINEN TALVIAJO (VETERAANIMP/-MOPOT) Tattarisuon mikroautorata, Tattarisuontie 32–34, Helsinki: Stadin Pärtsärit, Tukiainen 040 759 7716 29.2.–1.3. CLASSIC TOUR -MATKAILUAJO (VM 1950–89) Tori, Lahti – Nastola – Mobilistien kerhotalo, Orimattila – Messukeskus, Lahti: PäijätHämeen Mobilistit, Vähälä 040 555 9265 2.–3.5. SÄKYLÄ KUUKAUSICRUISING Kahvila Tauko, Säkylä (lähtökokoontuminen klo 18) 18.4. 20.2.), Danielsson ilt. KIPARIN SPRINT (HISTORIC RALLY SPRINT) Rautavaara: Rautavaaran Urheiluautoilijat 14.3. KESKI-SUOMEN MP-NÄYTTELY Hipposhalli, Jyväskylä: Jyväskylän Moottoriklubi jmk@jmkmc. DRAG RACE (SM) LSK Business Park, Kauhava: Finnish Hot Rod Association 020 743 0750, info@fhra. , Brummer 040 031 7082 29.2. RANTARUISINKI Tavaratalo Fiilismarket, Ojanpellontie 7, Humppila (klo 16.00) – Ravintola Loimiranta, Satakunnantie 1, Loimaa: Blacksmith Street Garage, Ravintola Loimiranta 1.–2.5. 040 073 5727 28.–29.3. AMERICAN CAR SHOW OULU Ouluhalli, Oulu: American Car Club Oulu, ajoneuvot 040 068 6159 Tapio, myyntip. THE 50’S SUMMER FESTIVAL Haikan lava, Pirkkala: Leppänen 040 552 9032, juha.a.leppanen@gmail.com 16.5. (ennakkoilm. SWAP MEET – ÄIJÄNSUON MARKKINAT Harjoitushallin piha, Äijänsuo, Teollisuuskatu 19, Rauma: Rauman Seudun Mobilistit, myyntip. VANHAN KALUSTON 3. KANGASALA CLASSIC CARS Kangasala: Vehoniemen Automuseo, Vehoniemenharjuntie 92, Kangasala: Vehoniemen Automuseo 050 365 7023 16.5. kulmakorpi@fjdc.org), hallitus@fjdc.org 25.4. MAALISSAALIS ROMPETORI (MP, MOPO, PIENKONE) Kauppakeskus Tuulonen, valtatie 10 ja 12 risteys, Tuulos: VMPK Kanta-Hämeen aluekerho, Kantamotoristit, Palm 040 777 8899, hannu.palm@gmail.com 8.3. AMERICAN CAR SHOW KOKKOLA Urheilutalo, Vapaudentie 1, Kokkola: American Car Drivers Kokkola, Strömsholm ilt. MOPOTSHOW Hyvärilän Nuoriso ja matkailukeskus, Nurmes: Warjo MC, Roadwolf MC, Spankhill MC 16.–17.5. FINNISH JEEP DRIVERS’ CLUBIN MAASTOAJOPÄIVÄT Kulmakorpi Off Road Park, Espoo: Kulmakorpi Off Road Park (ennakkoilm. CLASSIC MOTORSHOW Lahden Messukeskus, Salpausselänkatu 7, Lahti: RLO Events Oy 3.5. RADALLE.COM JÄÄRATAPÄIVÄ Josemora, Joutsa: Radalle.com 7.3. Viikkokokoontumisia Hollola (Matkakeidas) Keskiviikko Mikkeli (Pitkäjärven ABC) Torstai Oulu (Nallikarinranta) Perjantai Pori (Tiilimäen Neste) Perjantai Riihimäki (Ullan Pakari) Keskiviikko Vääksy (Vintage Rusty Cafe) Torstai 70 V8-MAGAZINE. KUOPION MP-NÄYTTELY Kuopio-halli, Kuopio: Kuopion Moottoripyöräclubi, jarmo.korhonen@pp2.inet. AVOIMET OVET ANTIN AUTOMUSEOLLA Antin Automuseo, Vesivehmaantie 308, Vesivehmaa: Antin Automuseo 15.4. ilt. VAPPUCRUISING Moottoripyörämuseo, Lahti 1.5. SPEEDHOOKED SEASON OPENING Tiemestarinkatu 2, Porvoo: SpeedHooked 18.4. klo 10) – Hallinportin Ilmailumuseo – Ouninpohja – Pomona, Jämsä: Suur-Jämsän Moottoriklupi, Muhonen 040 060 2421 21.3. 044 098 9099 18.–19.4. 040 073 0294 26.4. VAPPU-CRUISING (VAN, TRUCK) Ikean p-alue, Raisio (klo 11.00) – Turku: Minna 044 579 0948 1.5. FINNISH JEEP DRIVERS’ CLUBIN MAASTOAJOPÄIVÄT Kulmakorpi Off Road Park, Espoo: Kulmakorpi Off Road Park (ennakkoilm. VAPPUAJO Seinäjoki – Virrat: Seinäjoen Seudun Mobilistit 1.5. FINNISH JEEP DRIVERS’ CLUBIN MAASTOAJOPÄIVÄT Kulmakorpi Off Road Park, Espoo: Kulmakorpi Off Road Park (ennakkoilm. VMPK VETERAANIN TALVIRALLI Vesijako, Padasjoki: Veteraanimoottoripyöräklubi/ Päijät-Hämeen aluekerho, 040 737 3435 (ennakkoilm.) 28.3. V8 THUNDER, GRAN TURISMO (RATA-SM KILPAILU) Ahveniston moottorirata, Poltinahontie 47, Hämeenlinna: AAU 17.5. HISTORIC EM TASANOPEUS-KARSINTA Heinola 25.4. ITÄHARJUN AJOT – JARNO SAARISEN MUISTOAJO Itäharju, Turku: 050 326 8886, info@itaharjunajot. MÄNTSÄLÄ HISTORIC RALLI (HRT) Mäntsälä: Mäntsälän Moottorikerho 16.5. –8.3. KEVÄTSAWUTUS Parolan Panssarimuseo, Hattulantie 334, Parola: Parolan Panssarimuseo, Panssarikilta, Hämeen Mobilistit 1.5. ÄIJÄLÄN RAUTALANKALAUANTAI JA CRUISING Äijälän Seurantalo, Äijäläntie 1105, Laukaa: Studio Kolunpohja, Äijälän Kyläseura, Rautalankaorkesteri Galaxie 25.–26.4. 044 501 0064 27.4. 050 571 5266, hans.brummer@autohistoriallinenseura. SYÖKERIN SAUHUT JA NUMMITUVAN ROMPEET (TEEMA TYÖKONEET) Nummutupa ja Syökerin tupa, Lopentie 1616 ja Karkkilantie 8, Vihtijärvi: Nyman 040 750 7337, rennox@hotmail.com, rompetori Hampori 040 591 7948, hhampori@gmail.com 25.4. 050 501 0119 18.4. MÄKISTARTTI (VW) Nilsiä: FVWA Ylä-Savo 29.2. 10.–12.4. , 044 210 6003, juha.a.timonen@gmail.com 040 092 2247 19.4. ESPOON PERINTEINEN VW & VINTAGE ROMPETORI Espoon Automuseo, Bodomintie 35, Espoo: Kaitsu 040 511 3505, Tomi 044 507 7728, Sebu 050 051 4033 9.5. 16.5. 11.–12.4. VAPPUAJO Riihimäki 1.5. PÄIJÄT-HÄMEEN ROMPEMARKKINAT Jokimaan ravirata, Jokimaankatu, Lahti: PäijätHämeen Mobilistit, Pikkarainen 040 728 2375 16.–17.5. Tietoja tulevista alan tapahtumista kannattaa lähettää osoitteeseen V8-MAGAZINE/ Tapahtumakalenteri, Hämeentie 153 C, 00560 Helsinki, tai sähköpostiosoitteella v8-toimitus@fokusmedia.fi Päivämääriin saattaa tulla muutoksia, eikä V8-Magazine vastaa tietojen paikkansapitävyydestä. HOT ROD & ROCK SHOW Tampereen Messuja Urheilukeskus Pirkkahalli, Tampere: FHRA Tampereen seutu 040 062 3276, myyntip. SÄKYLÄ KUUKAUSICRUISING Kahvila Tauko, Säkylä (lähtökokoontuminen klo 18) 15.–16.5. OLDTIME CRUISERS VINTERCRUISING Emkarbyvägen 223, Jomala, Ahvenanmaa (kokoontuminen klo 17.30): Oldtime Cruisers 7. 12.5. MOBILIAN VAPPU Mobilia, Kustaa Kolmannen tie 75, Kangasala: Mobilia 1.5. CCOF AJOKAUDEN ALOITUS Tori, Lahti: Cadillac Club of Finland 18.–19.4. KYLÄPUODIN PERINTEISET VAPPUAJELUT Mommilan Kyläpuoti, Kordelinintie 64, Mommila, Hietoinen (klo 11.00 alk.): Mommilan Kyläpuoti 1.5. ROMPETORI (AUTO, MOPO, MP, ANTIIKKI, VANHA TAVARA) Pilvenmäen ravirata, Pilvenmäentie, Forssa: Lions Club Forssa 050 590 9080, timotuominen10@gmail.com 16.5. TALVI-HEIKKI Turun Messukeskus, Messukentänkatu 9-13, Turku: Turun Seudun Mobilistit 7.3. kulmakorpi@fjdc.org), hallitus@fjdc.org 16.5. FJDC TALVITREFFIT Valkeakoski: Finnish Jeep Drivers’ Club, hallitus@fjdc.org 8.3. AJOKAUDEN AVAJAISET JA VAPPUAJO Pori: Satakunnan Mobilistit 1.5
Big Country Swap Meet, Abilene, Teksas 27.–29.3. Richland Hills Rockin Wheels Classic Car Show, Richland Hills , Teksas 26.4. NORDIC CLASSIC MC RACE (NO, NC) Botniaring, Kauhajoentie 688, Jurva 23.5. , 040 066 4841, timi@mamasclassics. NSRA Western Street Rod Nationals, Bakers eld, Kalifornia 24.–26.4. Power Vårmarknad, Lidköping, Ruotsi 4.4. SWAP & MEET Ravirata, Hevosmiehentie 1, Kouvola: FHRA Kouvola Club 23.5. Gooding & Company Amelia Island Auction, Amelia Island, Florida 6.–8.3. Venice Florida Corvettes – Annual Vette Together, Venice, Florida 15.3. Sumter Swap Meets, Bushnell, Florida 5.–8.3. Funny Car Fever Nostalgia Drag Racing, Sacramento, Kalifornia 5.4. Gasparilla Concours dÉlegance,Tampa, Florida 18.4. Vero Beach Antique Automobile Show, Vero Beach, Florida 21.3. 24.5. Swap Meet, Holbaek, Tanska Pohjois-Amerikka 27.2.–1.3. Aars Stumpemarked, Aars, Tanska 18.–19.4. Amalie Motor Oil NHRA Gatornationals, Gainesville, Florida 13.3. Kalldrage, Uumaja, Ruotsi 29.2. Kajaani (ABC) 7.3., 4.4., 2.5., 6.6. AMERIKANRAUTA KIIHDYTYSTAPAHTUMA Vesivehmaan lentokenttä: Finnish Hot Rod Association 020 743 0750, info@fhra. Ford-träff hos PG Larsson Bildelar, Tibro, Ruotsi 26.4. RM Sotheby´s Auction, Amelia Island, Florida 6.3. Porvoo (Kuninkaanportti) 25.4., 30.5., 27.6. Raasepori (Karjaan ABC) 6.3., 3.4., 1.5., 5.6. Caffeine and Chrome, Coral Springs, Florida 28.3. California Truck Invasion, San Bernardino, Kalifornia 12.4. Spring Carlisle, Carlisle, Pennsylvania 24.–26.4. FMOC SLALOM CUP Verstas, Nakkila: Ford Mustang Owners’ Club of Finland 24.5. AutoRama, Salt Lake City, Utah 13.–15.3. stellberg@gmail.com, 040 079 4681 18.–19.4. NASCAR, Atlanta, Georgia 17.3. NASCAR, Phoenix, Arizona 12.–15.3. Caffeine and Chrome, Coral Springs, Florida 25.4. Hi-Performance Swap Meet, Long Beach, Kalifornia 8.3. Kerava (Neste) 10.4., 8.5., 12.6. GÖTEBORGS LEKSAKS& VINTAGEMÄSSA Aktiviten Sporthall, Frejagatan 1, Mölndal, Ruotsi: Toys & Vintage, Henrikson +46 708 293 042 10.-12.4. Vantaa (Tikkurilan Heureka) 20.3., 17.4., 15.5., 19.6. Mid Sweden Swap, Gnarp, Ruotsi 7.3. HELAMIITINKI Kirjuriluoto, Pori: Satakunnan Mobilistit 23.–24.5. Färnsjörepan 402 m (veteraaniajoneuvot ennen 1969, USA-autot ennen 1973), Filipstad, Ruotsi 14.3. HELATORSTAIAJOT Scandic Siuntio (lähtö/maali), Lepopirtintie 80, Siuntio: Autohistoriallinen Seura, reittimestari Lemström 050 320 8484, satu.danielsson@autohistoriallinenseura. Glåmdalsmarkedet, Kongsvinger, Norja 25.4. NASCAR, Homestead-Miami, Florida 26.–29.3. NASCAR, Fort Worth, Teksas 30.3.–3.4. Caffeine and Chrome, Ruskin, Florida 25.4. Nummela (Prisma/Hiidenpirtti) 14.3., 11.4., 9.5., 13.6. RADALLE.COM PESÄMÄKI, DRIFITING RACE Pesämäen Moottoriurheilukeskus, Vanha Maantie 237, Honkajoki: Radalle.com 23.–24.5. SVRA Trans Am Speedfest , Monterey, Kalifornia 2.–4.4. Corvette Chevy Expo, Galveston, Teksas 14.–15.3. Veteranmarknad, Nossebro, Ruotsi 25.4. ROCK & MOTOR WEEKEND SawoHouse Boutique Hotel, Tarhakuja 1, Kuopio 22.–24.5. LEKSAKS OCH NOSTALGIAMARKNADEN Friidrottshallen, Helsingford, Ruotsi: Andersson +46 70 524 3453, leksaksmarknaden@telia.com 14.–15.3. Lahti (Ace Corner) 9.5., 13.6. Detroit AutoRama, Detroit, Michigan 28.2.–1.3. SPORTSCAR BREAKFAST CLUB Gustavelund, Kirkkotie 36, Tuusula 23.5. Freeman’s Super Sunday Swap, Indianapolis, Indiana 29.3. Moon Bike Show, Avesta, Ruotsi 7.3. Daytona Bike Week, Daytona Beach, Florida 8.3. Hagerty Show & Shine, Sebring, Florida 29.2.–1.3. (ennakkoilm.) 23.–24.5. –7.3. JR’s Drive-In Cruise Night, Santa Maria, Kalifornia 11.4. Super Sunday Swap Meet, Indianapolis, Indiana 28.3. Peedee Roundup – Mustang & All Ford, Florence, Etelä-Carolina 28.3. Swap Meet and Sunday Car Show, New Braunfels, Teksas 25.4. Bif Barn Classic Car Shoew, Menifee, Kalifornia 25.4. Speed Weekend on Ice (varapäivä 1.3.), Årsunda , Ruotsi 29.2. Goodguys Spring Lone Star Nationals, Fort Worth, Teksas 13.–15.3. Woodies in the Valley, Central Valley, Kalifornia 14.3. JINX RUN (MP) Vartiokylän TB, Helsinki (klo 12.00) – Seo, Pornainen – Neste Myllykukko, Nurmijärvi – Camping Oittaa, Espoo: Jinx Crow MC Helsinki, Pete 040 031 5975, jinxrun@gmail.com 23.-24.5. VANHIS CRUISING FESTIVAL Vanhankylänniemi, Järvenpää: Old Spark Garage, TQ-Tuning, info@oldsparkgarage.com 23.–24.5. Florida Mopar National Car Show, Florida 8.3. Veteranmarknad, Sundsvall, Ruotsi 10.–13.4. Goodguys North Carolina Nationals, Raleigh, Pohjois-Carolina 24.–26.4. Pienoismallit 29.2. Goodguys Spring Nationals, Scottsdale, Arizona 20.–22.3. Caffeine and Chrome, Lake Mary, Florida 28.3. IISALMEN ROMPEPÄIVÄT Luuniemen tapahtumakenttä, Luuniemenkatu 3, Iisalmi: SA-HK Savon kerho 017 282 0550, 044 088 3988, 040 776 6263, sa-hk.savonkerho@dnainternet.net 22. Good Vibrations March Meet, Bakers eld, Kalifornia 5.–8.3. Klaukkala (tori) 25.4., 30.5., 27.6. DAK-vårmarknaden, Falun, Ruotsi 10.4. JR’s Drive-In Cruise Night, Santa Maria, Kalifornia 13.–15.3. Pori (ABC Tikkula) 6.3., 3.4., 1.5., 5.6. World of Wheels, Boston, Massachusets 21.3. 050 571 5266 22.–24.5. SHRA Karlstads Swapmeet, Karlstad, Ruotsi 21.–22.3. Bollnäs Motorrevy, Bollnäs, Ruotsi 24.–25.4. MotorCars on Main Street, Coronado, Kalifornia Viikkokokoontumisia Hollola (Matkakeidas) Keskiviikko Mikkeli (Pitkäjärven ABC) Torstai Oulu (Nallikarinranta) Perjantai Pori (Tiilimäen Neste) Perjantai Riihimäki (Ullan Pakari) Keskiviikko Vääksy (Vintage Rusty Cafe) Torstai Cruisingit Alajärvi (ABC/S-Market) 1.5., 5.6. Stumpemarked, Herning, Tanska 4.4. V8-MAGAZINE 71. 5.4. Pomona Swap Meet & Classic Car Show, Pomona, Kalifornia 22.–26.4. Bilmesse & brugtmarked, Fredericia, Tanska 28.3. Traders Village auto Swap Meet, Houston, Teksas 15.3. Portland Swap Meet, Portland, Oregon 3.–5.4. VANHAT LELUT JA NUKKEKOTIJA NUKKEMESSUT AKK Arcada, Jan-Magnus Janssonin aukio 1, Arabanranta, Helsinki: Modeltoys.net, pekka. Huntington Beach Cruisers Car Show, Huntington Beach, Kalifornia 22.3. SUVIAJOT Luuniemen tapahtumakenttä, Luuniemenkatu 3, Iisalmi (lähtö klo 10.00): SA-HK Savon kerho 017 282 0550, 044 088 3988, 040 776 6263, sa-hk.savonkerho@dnainternet.net 23.5. –23.5. 6.6. Lone Star Round Up, Austin, Teksas 17.–19.4. Hi-Performance Swap Meet, Long Beach, Kalifornia 16.–18.4. LEIKKIKALUMARKKINAT, TURUN TAIDEJA ANTIIKKIMESSUT Turun Messukeskus, Messukentänkatu 9-13, Turku: Rinne 040 071 5055, mcof@phnet. ROMPETORI Auran Nuortentalo, Aura: Auranmaan mopedija ajoneuvoharrastajat, myyntip. Espoo (Otaniemi FAT Lizard) 10.4., 8.5., 12.6. Helsinki (Kauppatori) 3.4., 1.5., 5.6. Pomona Swap Meet & Classic Car Show, Pomona, Kalifornia 1.3. LEIKKIKALUMARKKINAT JA SUURI SNADI Tampereen Messuja Urheilukeskus, Ilmailunkatu 20, Tampere: Rinne 040 071 5055, mcof@phnet. NASCAR, Richmond, Virginia 19.4. Vårmarknad, Köping, Ruotsi 18.4. NASCAR, Fontana, Kalifornia 1.3. RM Sotheby’s Auction, Palm Beach, Florida 20.–22.3. (1.3. , Danielsson ilt. Sepring Vintage Classic (race), Sebring, Florida 28.2.–1.3. Caffeine and Chrome, Ruskin, Florida 29.3. ON THE ROAD #25 Nieuwe sporthal, Vlamingveld 40, Jabbeke, Belgia 14.–15.3. Denso Spark Plugs NHRA Four-Wide Nationals, Las Vegas, Nevada 3.–5.4. VARA Spring Mountain Classic, Pahrump, Nevada 4.–5.4. Doheny Wood (Woodies), Doheny State Beach, Kalifornia 25.4. Veteranmarknad, Charlottenberg, Ruotsi 18.4. MAMA’S CLASSICS Vaihmalan Hovi, Lempäälä: 040 040 3242, juha@mamasclassics. Road Atlanta Grand Prix, Braselton, Georgia 27.–28.3. World of Wheels, Omaha, Nebraska 13.–15.3. Swap Meet & Car Show, Greenville, Teksas 2.–5.3. World of Wheels, Winnipeg, Kanada 28.–29.3. Viva Las Vegas, Las Vegas, Nevada 10.4. Caffeine and Chrome, Lake Mary, Florida 25.4. Bilsport Performance & Custom Motor Show, Jönköping, Ruotsi 13.4. NASCAR Whelen All-American Race Serie, Orwindale, Kalifornia 14.–15.3. FMOC KEVÄTRATAPÄIVÄ JA SLALOM CUP Botniaring, Kauhajoentie 688, Jurva: Ford Mustang Owners’ Club of Finland Muut Pohjoismaat 28.–29.2. Petaluma Swap Meet, Petaluma, Kalifornia 20.–21.3. Mopar Express Lane NHRA Spring Nationals, Baytown, Teksas 17.–19.4. Gasoline Mega Swap and Car Show, Karineholm, Ruotsi 7.3. Classic Motor Marknad, Västerås, Ruotsi 28.3. Mecum Auctions, Houston, Teksas 2.–4.4. PIENOISMALLIPÄIVÄ Tredu Tampereen Kauppaoppilaitos, Tampere: FHRA Tampereen Seutu 040 062 3276, myyntip. NGK Spark Plugs NHRA Four-Wide Nationals, Concord, Pohjois-Carolina 24.–26.4. Vantaa (Rekolan Shell) 24.4., 29.5., 26.6. Sumter Swap Meets, Bushnell, Florida 9.–12.4. Amelia Island Concours d’Elegance, Fernandina Beach, Florida 6. Kyana Swap Meet, Louisville, Kentucky 1.3. VALTAKUNNALLISET PIENOISMALLIPÄIVÄT Vehoniemen Automuseo, Vehoniemenharjuntie 92, Kangasala: Pienoismallikeräilijärekisteri, Vehoniemen Automuseo 21.5. Viksta veteranmarknad, Uppsala, Ruotsi 25.4. Mäntsälä (Juustoportti) 24.4., 29.5., 26.6., 31.7., 28.8., 25.9. AACA Swap Meet and Car Corral, Woodstown, New Jersey 22.3. Palm Beach Car Swap and Car Show Meets, West Palm Beach, Florida 29.2. Barrett-Jackson Car Auction, West Palm Beach, Florida 17.–18.4. Racewars Fontana – Car Show & Drag Racing, Fontana, Kalifornia 8.3. 040 083 3841 1.3. Hyrylä (Burger King) 4.4., 2.5., 6.6. DRIVE IN -NÄYTTELY (TEEMANA KILPA-AJONEUVOT) Vaunuhalli, Bennäsvägen 300 Pedersöre: Jakobstadsnejdens veteranbilssällskap, Nyman 050 562 2331, penyman52@gmail.com 31.5. Chicago World of Wheels, Chicago, Illinois 6.–15.3. Sønderjysk Stumpemarked (MP, mopot), Rødekro, Tanska 4.4. Southeastern Spring National, Charlotte, Pohjois-Carolina 3.–5.4. Goodguys All American Get-Together, Pleasanton, Kalifornia 29.3. VW-OPEN (1/4 MILE) -HARRASTEAJONEUVOTAPAHTUMA Kiikalan lentokenttä, Oinasjärventie 469, Salo: 040 065 7728, jussi.jyranko@gmail.com 23.–24.5. Goodguys Del Mar Nationals, Del Mar, Kalifornia 3.–4.4. FHRA AMERICAN CAR MODEL CAR SHOW Helsingin Messukeskus, Messuaukio 1, Helsinki 18.4. Ferris FFA Show and Shine, Ferris, Teksas 19.4. NSRA Southeast Street Rod Nationals, Tampa, Florida 3.–5.4. alkaen) 044 255 8822 24.5. Packards in Paradise Concours, Newport Beach, Kalifornia 14.–15.3
Siitä lähti inspiraatio pellin muokkaukseen. 72 V8-MAGAZINE. Tämä ei silti tarkoita, että rakentelutaitoja opeteltiin projektin kuluessa. Mutta ehkä kaipasin jotain simppelimpää ja perinteisempää. TEKSTI JA KUVAT HARRI JUKARAINEN P alkittujen uutuusrodien rakentelijoista voi usein käyttää termiä ”pitkän linjan jenkkiautoharrastaja”. Opettajana toimi tuolloin Kalle Koskivirta, jonka projektit ovat varmasti tuttuja monelle lukijalle. Mutta eipä tuo Timoa haitannut, koska mies tiesi, että kaiken pystyy tekemään. Kaipa silläkin on vaikutusta, kun tuli nassikkana katseltua naapurustossa Malmilla Nissisen Sepon roditouhuja, avaa Timoa taustoja. Silti ne vielä sopivat tavallisen kaverin budjetille, varsinkin projektikuntoisena. Ennen tätä roadsteria aloitin toisenkin rodiprojektin, joka on jo aika pitkällä. Opiskelu jatkui autoinsinööriksi ja tätä nykyä Timo opettaa itse korinkorjausta ammattioppilaitoksessa. En tosiaankaan ole varsinaisesti mikään jenkkiautoharrastaja. – Ja niihin liittyy vahvasti juuri rakentaminen, pellinmuokkaus ja omat ratkaisut. Kaikki erikoiset autot kiinnostavat. Angliaa seurasi kuplavolkkari ja monet muut. Mutta rodit ovat sopivan kokoisia ja erikoisia. Kyseinen roadster on ensimmäinen miehen rakentama jenkkiauto. – Kyllähän ne ihan hyvistä harjoitushommista kävivät. Aihio tuli jenkeistä itärannikolta reilu viisi vuotta sitten ja se oli todella lohduton läjä. Päinvastoin. Rodi Timon ensimmäinen oma projekti oli Anglia, jonka hän entisöi ja museokatsasti ennen kuin sai ajokortin. Timon osalta asiat ovat toisin. Mies on rakennellut autoa kaikessa hiljaisuudessa. Taitoja syvennettiin itseopiskelun kautta, omassa tallissa harrastaen ja tarvittavaa työkaluvalikoimaa ajan mittaa kartuttaen. Metallintyöstäminen on ollut kuvioissa mukana teini-iästä lähtien ja Timo valmistui 2003 auton korikorjaajaksi. Ford Roadster 1932 ROSTERIA JA SUKLAATA Timo Vihavaisen hienosti viimeistellyn ’32 roadsterin esiintyminen viime kevään näyttelyissä tuli monelle rodiskeneä seuranneelle yllätyksenä
En ollut siihen tyytyväinen ja valmistin tukevamman rosterista. Lisäksi kaikki pultit, mutterit ja kiinnikkeet ovat rosteria tai kiillotettua alumiinia ja monet itse tehtyjä, koska valmiita ei ollut saatavilla. Sen jouduin tekemään pala palalta ja monet mitoista kävin vakoilemassa verhoilija Jyrki Halosen sekä Nissisen roadstereista, kuvailee Timo työmaata. – Aloitin korihommat lainaamalla Nissiseltä maskia, tulipeltiä sekä bensatankkia, jotka olivat ehjiä ja mitoissaan. Rosteria olla pitää Autoa tarkemmin tutkittaessa huomaa, että monet osista eivät ole alkuperäisiä eivätkä niin sanottuja katalogiosia. – Alumiinisia venakoppiakin mulla oli useampi pari. – Korin jämät olivat niin huonot, ettei joka paneelin elvyttämisessä olisi ollut mitään järkeä. Kun kävin Kaliforniassa tutustumassa autorakenteluun, oli minulla mukana pitkä ostoslista. ilipalkilla. Suurimman osan sain hommattua, mutta joitakin erikoisempia jouduin tekemään pidemmistä aihioista. Timo boksasi runkoaisat ja rakensi puuttuneen K-palkin tilalle levystä keskiristikon sekä korvasi takapalkin jäänteet pro. Kun ryhdyin kiillottamaan ”Silti ne vielä sopivat tavallisen kaverin budjetille, varsinkin projektikuntoisena.” ”Kun ryhdyin kiillottamaan niitä huomasi, että valu oli monesti kuin reikäjuustoa.” V8-MAGAZINE 73. – Tulihan noita luettelo-osiakin tilattua, mutta esimerkiksi jarrupoljinsetti ei vaan ollut mielestäni hyvä ja tein senkin lopulta itse. Rakentelun alussa Timo päätti, että kaikki pultit, mutterit, ruuvit ja prikat pitää olla rosteria ja sen lisäksi tuumaisia. – Suomessa niitä on aika vaikea tuumaisina hankkia. ROSTERIA JA SUKLAATA Mittoja naapurista Rungon rakentelua helpotti se, että siihen on saatavissa tarkat mittakuvat eikä kaikkea tarvitse käydä mittailemassa toisista autoista. Tilasin myös takaluukun mekanismin, joka pitää sen ylhäällä. Niiden tekemiseen menee huomattavasti vähemmän aikaa, jos tietää mitä tekee. Ihan hauska idea, mutta toteuttaminen osoittautuikin hankalammaksi kuin aluksi kuviteltiin. Samasta materiaalista syntyivät myös takaluukun saranat. Etupalkki on alkuperäistyyppinen uustuotantopalkki. Kaikki pultit ja mutterit on tietenkin hiottu ja kiillotettu, vaikka iso osa ei ole edes missään näkyvässä paikassa. Usein onkin helpompi korvata huonoja osia kokonaan uusilla. Ja kiillotettua alumiinia löytyy myös jonkin verran. Kun sain ne valmiiksi, jatkoin vasta muun korin kimppuun
– Kaikki jarruputket ovat rosteria. Hän harkitsi ohjausvarsien ja tukitankojen valmistamista. Eihän sitä tässäkään näy, mutta Timon sille tekemä kuori kyllä kerää huomiota. Speedwayn rosterisille pukinsarville ei tarvinnut tehdä mitään, mutta pakoputket Timo väänsi rosterista vaimentimet mukaan lukien. Rodin mottina palvelee Chevyn pikkulohko. Omavalmisteisessa mittaripaneelissa komeilevat Auto Meterin mittarit. Etujarruina ovat SoCalin rumpucovereiden sisään piilotetut levyt. Alumiiniset sivupaneelit, säätönupit sekä onnistunut verhoilu vievät ajatukset johonkin tyyriimpään urheiluautoon. Parhaat aihiot olivat alkuperäiset Cal Customit, joita niitäkin piti aluksi ihan karkealla viilalla suoristaa. Timo viihtyy tallissa, mutta valmiilla roadsterilla ajelu tuulettaa pääkoppaa mukavasti. Perinteiset akselistot Etuakselisto on toteutettu perinteiseen tyyliin jäykällä, neljä tuumaa dropatulla palkkiakselilla. Materiaalit olisivat kuitenkin maksaneet reilusti enemmän kuin valmiina ostetut tuotteet. niitä huomasi, että valu oli monesti kuin reikäjuustoa. Lamput ovat Timon itse tekemät. Alkuperäiset etulamput olivat Timolle oikeaa materiaalia, mutta mies haEipä näiden jakkaroiden alkuperää enää tunnista. Mukana olleisiin akseleihin käyviä laakeripesiä ei löytynyt ja lopulta jouduttiin ostamaan uudet vetarit laakereineen. Pelkästään koppien tekemiseen meni kolmetoista tuntia per puoli, laskeskelee Timo. Myös liittimet, joista suurimman osan tein. Kaikki ohjausvarret, tukitangot ja kiinnikkeet Timo hankki rosterisena. Kiillotetun jarrukilven takaa löytyvät itse asiassa levyjarrut, joiden päällä on Buickin rumpua muistuttava kuori. Myös takaluukku on kokonaan verhoiltu. Lisää omaa osatuotantoa Aihion mukana ei tullut minkäänlaisia lamppuja. Kabiinissa on ehkä ripaus urheiluautohenkeä. Niin vähän niistä on alkuperäistä jäljellä. Fordin ysituumaisen Timo hankki aihiona, jonka hän kavensi autoon sopivaksi. Saranat, ylläpitomekanismi sekä lukkosalvat ovat Timon käsialaa. Timon takavaloille tekemät jalat sulautuvat hienosti korin muotoihin. 74 V8-MAGAZINE. Moottorin jatkeena on TH-700 ylivaihdeaski. Case on lukollinen harvahkolla 3,00:1 välityksellä. Töötti piilotetaan usein pois näkyvistä
lusi hieman toisen tyyliset lyhdyt. Konehuoneen puolella on myös panostettu kiiltävään. Alumiininen pahka tulipellissä kätkee sisäänsä torven. Takavalojen kiinnikkeet muokkasin rosterista siten, että ne seurailevat korin alaosan muotoja. Kattoa autoon ei ole tarkoitusta näillä näkymin laittaa. Suklaata pintaan Väriksi Timo valitsi maitosuklaan ruskean sävyn, joka on sopivan vanhahtava ja kuitenkin erilainen. Kiillotettu pakoputkisto on tehty 2,5 tuuman putkesta ja kulkee koko matkan runkoaisojen sisäpuolella pois näkyvistä. Vilkut ostin valmiina, mutta kupuihin sovituksessa niitäkin täytyi hieman muokata. Sorvasin selkänojan säätönupit alumiinista ja kokonaisuus on viimeistelty rosterisilla kupumuttereilla. Kynnyslistat syntyivät niin ikään omissa käsissä. – Lampun potat muotoutuivat pellistä ja alumiinilevystä sorvasin niihin sopivat kehät. ilis roadsterin puikoissa ollut paras palkinto isosta urakasta. Kromatut Strombergit, rosteriset bensalinjat, pakosarjat ja ohjausakselit nivelineen vain esimerkkinä mainittakoon. Muokkasin sen muistuttamaan vanhoja öljynsuodatin purkkeja. Ysituumainen takaakseli on tuettu niin sanotuilla K-nelilinkeillä ja jousitus toteutettiin coil overeilla. Kesän tapahtumissa pyörittyäni on pakko todeta, että kyllä niitäkin riittää. Timon käsissä syntyi myös tuulilasin karmi, jossa ei ole erillisiä tolppia ja jalkoja vaan se on yhtenäinen kokonaisuus. Kaikki johdotukset ovat piilossa esimerkiksi runkoaisojen sisällä. Johdotukset on vedetty huolellisesti ja pois näkyvistä. Jyrki Halonen tikkasi kaikki verhoilut ruskealla keinonahalla. Tampereella roadster valittiin Street Rodien ykköseksi. – Sähköt vedin Simo Laajiston avustuksella. Korin ja rungon väliset johtosarjat on kytketty toisiinsa pikaliittimiin. Alumiinisen jäähdyttimen ulkonäkö ei miellyttänyt Timoa. – Rosterinen rattiputki on Limeworksilta, mutta sen kannakkeet, mittaripaneelin, vilkun viiksen ja kaikki kojelaudan nupit ovat omaa valmistetta. Lievä etunoja syntyy osin perinteisellä rengasvalinnalla. Kaikki verhoilupaneelien pohjat on tehty alumiinilevystä, jotta ne kestävät kosteutta. Takavaloja mietin pitkään ja päädyin lopulta ’37 pisaroihin, jotka sopivat mielestäni hyvin etuvalojen kanssa. – Erillispenkkien rungot ovat kotoisin Nissanista. Helsingin American Car Show’ssa Timo pokkasi Top Ten -pystin. Maalauksen hoiti hienosti Pekka Lempinen Espoosta. Vaikka Timo tunnustautuu enemmän rakentelijaksi, on . Firestonen 5.60 -15 ja 8.20 15 valkosivut sekä pillerikapselit sopivat roadsteriin hienosti. Auto valmistui sopivasti kevään näyttelyihin. Hän muokkasikin jäähdyttimen paremmin maskiin sopivaksi, teki uudet kiinnikkeet tuulettimelle sekä uuden täyttöputken kantikkaan viritelmän tilalle. Ajattelin, että ruskea olisi hieman poikkeava valinta. Muun muassa kolmen Stromberg-kaasarin ja automaattilaatikon säädöt teettivät hieman puuhaa, mutta sitä mukaa kun säädöt löytyivät, alkoi kyytikin maistua. Hän päätyi valmistamaan ne itse. Muoviset sivupaneelit menivät roskiin ja uudet syntyivät alumiinista. ”Korin jämät olivat niin huonot, ettei joka paneelin elvyttämisessä olisi ollut mitään järkeä.” V8-MAGAZINE 75. Kilometrejä on kertynyt jonkin verran kesän ja syksyn aikana. Tukipisteitä on kahden sijaan kolme. Jakkaroita madallettiin ja muokattiin, jotta niihin tuli kuppi-istuimen näköä. – Kyseessä on ihan perusakryyli ja RALsävy
Chevrolet Camaro Z28 1971 KATUKILLERI Mopoikäisenä Juha Starck sai ensikosketuksen Camaroihin, kun sellainen esitteli voimavarojaan kotikylän raitilla. Polte jäi elämään ja vasta kolmekymmentä vuotta myöhemmin oma Camaro oli totta. TEKSTI JA KUVAT JOKE SIMONEN 76 V8-MAGAZINE. Mopo lähti keulimaan nytkin ja tuloksena on kahdella remmiahtimella ja etanolilla käyvä todellinen katukilleri
KATUKILLERI V8-MAGAZINE 77
Juha katsoi parhaaksi kipaista hakemassa moottorin kotiin maalamolla olevasta autosta ja jatkaa lähemmin tutkimuksia. Noista jälkimmmäinen on vieläkin omassa tallissa, kertaa Juha. Katseen kuitenkin vangitsee kaksi näyttävästi esillä olevaan Whipplen Superchargeria, jotka laulavat omaa säveltään kulkupuolesta. Alkuperäinen tuhti 509 cid kone ja Muncie-manuaaliaski nostettiin paikoilleen tarkistettuna ja tarvittavilta osin huollettuna ennen auton toimittamista maalaamoon. Mainittavia ruostevikoja ei löytynyt ja auto hiottiin puhtaalle pellille niin päältä kuin alta. 78 V8-MAGAZINE. Juha kävi jututtamassa Peteriä ja Toisen sukupolven Camaro on mukavan muodokas, mikä oli yksi nuoreen mieheen vaikutuksen tehneistä piirteistä. Mantan muodot muistuttavat Camaron linjoja ja tuolloin Opelit olivat opiskelijan lompakkoon sopivampi vaihtoehto. Moottorissa oli sen verran korkea puristussuhde, että ahdinkäytössä kone ei olisi pitkäikäinen tai ylipäätänsä kunnolla toimiva. Joka nurkasta löytyvät VariShock coiloverit, joten meno on vetelemätöntä. Tässä vaiheessa mukaan astui Ruotsin puolelta Peter Forlundin pyörittämä PF Racing. Tuttu kaveri oli maalannut Juhan ensimmäisenkin perusteellisesti läpikäydyn harrasteauton 30 vuotta sitten. – Nyt elämäntilanne antoi myöten ja hieroin autosta kaupat syksyllä 2016. Samana syksynä Juha purki Camaron osiin huolellista tarkastusta ja maalausta varten. Perä on lukollinen 10-pulttinen varustettuna Strangen vetoakseleilla. – Projektin piti olla helppo ja nopea, mutta kun aikaa kului, niin odotellessa syttyi päässä lamppu. Camaroon pitää saada ahdin! Sopivaa ahdinta metsästäessään Juha bongasi ihan kotimaan markkinoilta myynnissä olevat tupla-ahtimet. Juha oli tuolloin mopoiässä ja tuo näky teki miehen alkuun lähtemättömän vaikutuksen. – Ensimmäiset kaksi rakentamaani autoa olivat A Mantoja. Tuplana kiitos Kesä ja pohjien viimeistelyt etenivät maalaamolla, mutta maalaamon muiden kiireiden vuoksi maalauksen valmistuminen antoi odottaa itseään. Juha teki auton pohjan maalauksen kotitallissaan, kun taas muiden pintojen maalaus jätettiin ammattilaisen tehtäväksi. Asiallisen näköinen auto sijaitsi Kalixissa Ruotsissa, siis likimain kotikulmilla Juhan nykyisestä asuinpaikasta Keminmaasta katsottuna. Siitä alkoi pitkällinen polte, että moinen peli on joku päivä saatava itsellekin. Vuodet vierivät, autot vaihtuivat, mutta polte Camarosta ei kadonnut. Hyväkuntoisen auton piti oleman vain helppo projekti, muutaman maalivaurion korjaus ja ajoon. Pakoputkessa on ennen vaimentajia cut-outit, joten äänimaailma on omaa luokkaansa. – No ei kun kaupan tekoon ja kahden Whipplen kanssa kotiin ihmettelemään, että mites ne istutetaan koneen päälle, naureskelee Juha nopeita käänteitä. Pohjien teossa oli vierähtänyt talvi ja huhtikuussa 2017 auto toimitettiin Polar Automaalaamoon Toppalan Heikille Tornioon pohjien valmisteluun ja maalaukseen. Camaro oli tuotu Ruotsiin uutena ja se on ollut vuodesta 1981 lähtien yhden suvun omistuksessa, eli auton historia tiedettiin varmuudella. Aika oli kypsä Kolmekymmentä vuotta myöhemmin Ruotsin automarkkinoita selatessaan Juhalla tuli vastaan Z28 Camaro vuosimalliltaan ’71. O li vuosi 1986, kun eteläruotsalainen ’71 Camaro kävi Tervolan kylän raitilla näyttämässä miten kumi palaa V8-voimalla
Alakerta rakentui Calliesin Magnum Forged Steel -kampiakselista, Calliesin Ultra XD -veiveistä ja CP Carrillo Bullet Series Race -männistä. Ja selvää oli, että koneesta tuli ruiskulla varustettu, jotta kaikki mahdollinen olisi säädettävissä. Camaro on varustettu OMP:n sammutusjärjestelmällä, jossa pullo sijaitsee peräkontissa ja sammutussuuttimet konehuoneessa. Mikäs kysymys tämä nyt oli. Camaron koppakin saatiin maalattuna kotitalliin samoihin aikoihin. Koneen resursseista on toistaiseksi vain laskennallisia arvioita, sillä tehomittaus päättyi ennenaikaisesti penkissä sattuneen pienen rikon vuoksi. Hetken mietittyään Juha vastasi haluavansa öljypohjallisen, koska ei halunnut konehuoneeseen yhtään lisää letkuja, joita kuivasumppuvoitelu toisi mukanaan. Moottorin lähtökohtana oli se öljypumppu, jollaiseksi valittiin Moroson alumiininen billet pumppu yhdessä saman valmistajan öljypohjan kanssa. Juha jäi hetkeksi sanattomaksi. Juhan saama osalista oli pitkä ja tilauksia sateli Amerikan mantereelle. Käytännössä alkuperäisestä 509-koneesta päätettiin hyödyntää vain hyvässä kunnossa oleva vanhan liiton racelohko. Järjestelmä voidaan aktivoida kuskin paikalta käsin ja on hyvin oleellinen varuste tämän luokan autossa. – Tämä kuvasti mahtavasti Peterin ammattitaitoa. ”Peter teki selväksi, että öljypumppu on se, jonka ympärille aletaan koota konetta ja muut palikat katsotaan sitten sen mukaan.” 509 kuutiotuuman koneen speksilista on pitkä ja vaikuttava, eikä missään kohdassa ole oikaistu. Peterillä oli selvät sävelet jatkosta. Juha kertoi näkemyksensä tulevasta, minkä jälkeen Peter esitti kysymyksen, haluaako Juha sumpullisen vai öljypohjallisen koneen. hän innostui ajatuksesta rakentaa tupla-ahdettu Chevyn isolohko. V8-MAGAZINE 79. Öljypumpun ympäriltä Kun tekemään nyt alettiin ja isosti, niin kone purettiin aivan atomeihin ja koneesta riisuttujen tarpeettomien osien kasa kasvoi vauhdilla. Rakentaja teki selväksi, että öljypumppu on se, jonka ympärille aletaan koota konetta ja muut palikat katsotaan sitten sen mukaan, toteaa Juha. Kaikki tarvittavat palikat olivat kotona vuoden loppuun mennessä ja niputtaminen käynnistyi alkuvuonna 2018
Siksi joka kulmaan tulivat levyjarrut Wilwoodin satuloilla. – Mielessä kummitteli nelilinkin saaminen takatuennaksi. 80 V8-MAGAZINE. Kytkin tulisi myös olemaan kovilla, joten laatikon keulille asennettiin seitsemäntuumainen Tilttonin kolmilevyinen paketti. Seuraavaksi kysymys kuuluikin, että kukas meistä osaa korjata Whipplen ahtimia. Mutta Camaro kulki omin voimin, poltti kumiakin ja piti erityisen miehekästä ääntä. Ajoittain konetta käytellessä vielä rakennettiin tukia ja siistittiin konehuonetta. Taivas tippuu Juhannuksen korvilla pitkällinen odotus ja työ palkittiin, kun konetta päästiin käynnistelemään ensimmäisen kerran autossa paikoillaan. Peränä toimii lukollinen 10-pulttinen vahvistettuna Strangen vetoakseleilla. Auton yli kulkevat myös mustat SS-henkiset raidat, jotka tulevat esiin vain sopivassa valossa. Polttoainetta, tässä tapauksessa E85:ta koneeseen työntää kaksi kappaletta Walbron pumppuja 16 millimetrin polttoainelinjoja pitkin. Jos ollenkaan. Ainekset suureen tuhoon olivat olemassa, mutta onneksi ahdin leikkasi kiinni tyhjäkäynnillä eikä sylkenyt metallia koneeseen. Chris Alston's Chassisworksin valikoimista kasattu setti käsitti nelilinkin lisäksi myös etutukivarret ja VariShock coiloverit, jotka kasattiin moottorittomaan koriin. Koneen oltua vielä kasausvaiheessa Juhan aika kävi pitkäksi ja alkoi mietintä ajo-ominaisuuksien kohentamisesta. rmojen ovia ja kysellä ahtimen ruuvien toleransseja. Yhtään isompi hymy ei olisi enää Juhan naamaan sopinut, vaikka napakka kytkintuntuma vaati vähän totuttelua ja koneen säädötkin olivat vasta varovaisia sisäänajosäätöjä. Siitä alkoi vielä parin viikon työmaa, kun piti itse alkaa tehdä pakosarjaa 50 mm:n rosterista. Auton alta pilkistelevät Chris Alston's Chassisworksin nelilinkit. Venttiilit ovat Brodixin valmistamat ja kooltaan 2,3 " imupuolella ja 1,88" pakopuolella. Nokkakeppi on niin ikään Lunatin valmistama PF Racingin speksien mukaisesti. Hydrauliset rullanostajat ovat myös Lunatin ja työntötangot puolestaan Manleyn Chromolyt. No eihän ne niitä tänne junttilaan kerro.Aina tarjottiin vaihtoehtoa, että ahtimet tulisi lähettää huollettavaksi. Silmiin pistävin näky on kuitenkin Whipple Superchargerit, joita koneen päällä on kaksin kappalein. Kardaaniakseli piti teettää olosuhteisiin sopivaksi ja sellainen toteutettiin alumiinista neljä tuumaa vahvana. Ja mikä parasta, merkittäviä ongelmiakaan ei paljastunut. Toisella starttauksella se hörähtikin käyntiin ja riemu oli rajaton. Polttoaineen kaveriksi ja ennenkaikkea ahtimissa lämmenneen imuilman jäähdytykseksi sekaan ruutataan vielä vesi/metanoliseosta Snow Performance Boost Cooler Stage 3 -järjestelmällä. Kun kone oli paikoillaan, niin pakosarjat eivät sopineet edes lähellekään. Ja alkoi mietityttämään, että mitäs sen jatkoksi laitetaan. Paketti on kasattu Cleviten H -sarjan ja Kingin XP -sarjan laakereilla, ARP:n pulteilla ja Cometicin tiivisteillä. Tuokin ajatus vähän paisui, sillä loppujen lopuksi koko alusta laitettiin uusiksi, naureskelee Juha. Ahtimilla kesti hyvä tovi käydä huollossa toisella mantereella, mutta syksyn kynnyksellä päästiin jo varovaisille koeajeluille. Tuntui, että taivas tippui päälle, muistelee Juha kamalaa tilannetta. Perusteellisten selvittelyjen jälkeen Juha valitsi laatikoksi vahvaksi tiedetyn kuusivaihteisen Tremecin T56 manuaalin, jota käytetään muunmuassa Dodge Viperissa. Voimaa tiehen välittävät Weld Racingin vanteilla olevat 295/50–15 kokoiset Cooper Cobrat , jotka pyörähtävät helposti tyhjää. Kipinät tarjoillaan MSD:n suorasytkällä. Mielettömän kokoonpanon ohjaukseen valjastettiin Link Engine Management G4+ Thunder, joka on ainoa järkevän hintainen ECU, joka kykenee kahden sähköisen kaasuläpän yhtäaikaiseen ohjaamiseen. ”No ei kun kaupan tekoon ja kahden Whipplen kanssa kotiin ihmettelemään, että mites ne istutetaan koneen päälle!” Aavistuksen violettiin taittava tumman harmaa metalliväri korostaa Camaron linjoja ja antaa huolitellun ilmeen autolle. – Kone saatiin paikoilleen Jukka-Pekan ja Petrin kanssa kenkälusikkaa apuna käyttäen. Oli heti selvää, että vakio alusta ja voimalinja eivät tulisi suoriutumaan voiman välittämisestä tiehen kunnialla. Väkevän varalle Koneesta oli rakentumassa poikkeuksellisen väkevä. – Alkoi olla lähellä hetki, että kone saadaan kotiin. Riittävä polttoaineen saanti pyttyihin varmistetaan peräti kahdellatoista Bosch EV14 1500 cc ruiskutussuuttimella, joista kahdeksan on normaalisti imukanavissa ja neljä ennen ahtimia. Ahtimien bypass-venttiileiden ohjaus, eli ahtopaineen ohjaus toteutetaan Smoothboostin valmistamalla sähköisellä ohjaimella. Seuraava ajo-ominaisuuksien parannus käsitti ohjauksen muutoksen hammastankotyyppikseksi, johon osat löytyivät Uni Steeriltä. Yläkerran kokoonpano rakennettiin Brodixin BB3 Xtra kansiin. Nopeasti kävi ilmi, että toinen ahtimista leikkasi kiinni. – Varmaa tietoa ei löytynyt keneltäkään Suomesta, joten aloin koputella amerikkalaisten . Vuoden mittaisen rakentamisen päätteeksi seuraavan talven aikana kone saatiin nippuun ja penkitettyä varovaisiin perussäätöihin. Toukokuussa 2019 Juha pääsi koneen noutoon PF Racingiltä. Ja jos kulkupuolelta löytyy, niin pysähtyäkin pitää. – Kun viimein tuli ajatus lähteä ensimmäistä kertaa tien päälle kokeilemaan, niin auto sammahti varoittamatta. Lopulta Juhan ei auttanut muu kuin lähettää ahtimet JonBon Performancelle, jossa uusittiin yksi ahtimen ruuvi, kolme pinnoitettiin uudelleen ja kaikki laakerit ja tiivisteet uusittiin
Nuoruusvuosista asti kantautunut haave on nyt totta ja enemmänkin. Camaron piti olla vain nopea projekti, mutta toisin kävi. Eikä keulan laskeutumisesta ole merkkejä. ”Ainekset suureen tuhoon olivat olemassa, mutta onneksi ahdin leikkasi kiinni tyhjäkäynnillä eikä sylkenyt metallia koneeseen.” Hyväkuntoiseen sisustaan ei ole isommin tarvinnut puuttua. Pari ulkoista öljyvuotoakin löytyi, mutta niissä ei ole mitään normaalista poikkeavaa moisen tekniikan rakentamisen jäljiltä. Lisämittareita on asennettu sen verran kuin on tarpeellista saada informaatiota voimanlähteen toiminnasta. – Ensimmäinen havainto oli, että ahtopaineet karkaavat. Yksinkertaisena ratkaisuna on vaihtaa ahtimille suuremmat hihnapyörät, jolloin ahtimien tuottoa saadaan pienemmäksi. – Potentiaalia on kyllä reippaasti nelinumeroisiin, mutta katuauto tästä kuitenkin tehdään, joten säädöt tulevat olemaan sen mukaiset, ynnäilee Juha. Kaikkien suureksi harmiksi ne lukematkin ovat vielä salaisuuksien verhon takana piilossa. Auto on nyt Juhalla kotona parsittavana ennen seuraavaa säätöreissua, jota odotellaan vielä tänä talvena tapahtuvaksi. Säädettäessä Camaroa päästiin jo polkemaan kunnolla ja sitten alkoikin perinteinen motorsport nostaa päätään muutamien lieveilmiöiden muodossa. Jos mopo keuli silloin nuorena poikana, kun Juha näki Camaron ensimmäisen kerran, niin näkyy mopo vieläkin keulivan toisenlaisessa muodossa. Ahdot pyrkivät nousemaan, vaikka bypass olisi täysin auki.Sinällään pieni harmi, sillä ainakin varmaa on, että ahtimissa piisaa tuottoa. Motorsporttia Nyt talvella Juha toimitti auton uudelleen Ruotsiin lopullisten säätöjen hakemista varten. Samalla reissulla sattui vähän suurempikin harmi, joka löi stopin säätösessiolle. Ei onneksi pahin mahdollinen juttu, mutta äärimmäisen hankala ajoitus. Vaihdekepin varresta löytyy line-lock ja näkökenttää hallitsee suuri rundari vaihtovalolla. Startti nimittäin riuhaisi itsensä irti kesken käynnistyksen sillä seurauksella, että vauhtipyörästä katosivat hampaat. V8-MAGAZINE 81. Eikä startillekaan sen paremmin käynyt
Isolohkoinen ja manuaalivaihteinen laite on miellyttävä ajaa kadulla, mutta toimii riittävästi myös kiihdyttelyssä. Oma autovalinta kohdistui ’70 Novaan, josta on muovautunut perusteellisen läpikäynnin jälkeen sisältä ja päältä siisti, ajo-ominaisuuksiltaan kohennettu ja kutitellun 383 stroker koneen myötä todellinen Super Nova. ...sekä paljon muuta! Pontiac GTO 1970 Pontiac GTO 1970 3/2020 ilmestyy huhtikuussa viikolla 14 82 V8-MAGAZINE. Pontiac GTO 1970 Pertti Lindbergin nykyaikaistettu GTO rakennettiin ilman kompromisseja. Chevrolet Nova 1970 Kaverin jenkkiautolla kuskina ollessaan ja rundarin valon luodessa tunnelmaa oli Ruokamon Petrin tulevaisuus viitoitettu. Kuluneesta mattamustasta patina-autosta kuoriutui kuvankaunis tail dragger -tyylinen kustom, jonka ”viileysastetta” koruton valkoinen väri vain korostaa. V l ja viil Muhoslaisten Irene ja Veli-Matti Backmanin tuorein tuotos on tyylikkäästi muokattu ’41 Plymouth Business Coupe, joka sai pariskunnan käsittelyssä uuden ja entistä ehomman elämän. Tuplaten Impaloita Kaksi samaan ruokakuntaan kuuluvaa 1959 Chevy Impalaa ovat kuosiltaan ihan tarkoituksella omistajiensa toiveiden mukaisesti kaukana toisistaan
250,K-PELTI TAKALASIN JA PAKSIN VÄLIIN MUSTANG 1969-1970 .......................... Pohjoismaiden suurin ja suosituin Ilmainen pysäköin ti! Järjestää FHRA Tampereen seutu ry Myyjiä yli 200 kpl Yleisöa yli 3000 henkilöä Myyntipaikkojen tiedustelut iltaisin: 0400-735 727 Muut tiedustelut: 0400-623 276 VARAUSMAKSU: 10/20 MYYNTIPAIKAT: alkaen 25 Sisäänpääsy: myyjät klo 7.00 | yleisö 8.00 Aikuiset 7 | lapset alle 12 v ilmaiseksi La 28.3.2020 klo 08.00-14.00 office@fhra-tre.net www.fhra-tre.net TEIVON RAVIRATA, TAMPERE HUOM! Sisätiloissa tapahtunut muutoksia Myyntitilaa sisällä ja ulkona. Tililtäsi ei veloiteta mitään automaattisesti vaan hyväksyt laskut aina erikseen • Voit tilata laskut sähköpostiisi osoitteesta fokusmedia.fi/asiakaspalvelu Siirry sähköiseen maksamiseen ja hoida tilausasiasi kätevästi osoitteessa fokusmedia.fi/asiakaspalvelu TRADEPARTS.INFO Rapakontie, 49480 SUMMA, Avoinna ma-pe 8.30-17.00. 115,K-PELTI HELMA MUSTANG 19651966 AVO OIKEA sisä+ulko .......................... Laskutustapalisä lisätään tilauslaskuusi automaattisesti ja se näkyy laskulomakkeella eriteltynä. 340,TAKAJOUSI MUSTANG 1964-73 MID EYE 5 lehtinen 1”TIPU .......................... 182,KYB ISKUNVAIMENNIN FORD MUSTANG ETU 1971-73 ........ (05) 3557 289 ja myynti@tradeparts.info WEBSTORE OPEN 24/7 P-6068A KUMITYYNY VAIHTEISTO FORD 54-56 30,P-6312A HIHNAPYÖRÄ ALA 2-URAA FORD 1955-57 272-292-312 150,B-2095DK JOUSI SRJ ETUJARRU T-BIRD 1963-64 42,B-9431A PAKOSARJA T-BIRD 1958-60 352 VASEN FLAT FLANGE 385,C1AB-6203110-B TIIVISTE TUULILASIN GALAXIE 1960-61 188,M-17664D/B-17664B MOOTTORI PISSAPOJAN T-BIRD 1961-65/ MUSTANG 196440,KORJAUSPELLIT K-PELTI TUULILASIETU ALA MUSTANG 1967-1968 COWL PAN .......................... THUNDERBIRD & MUSTANG PARTS, INC. THUNDERBIRD & MUSTANG PARTS, INC. • Verkkopankistasi voit tilata e-laskun, jolloin tilauslaskusi ohjataan suoraan verkkopankkiin. Phone. g Siirry sähköiseen maksamiseen HYVÄ ASIAKKAAMME, Fokus Media Finland Oy veloittaa paperilla toimitettavista lehtien tilauslaskuista 2,90 euron suuruisen laskutustapalisän/lähetetty lasku 1.2.2020 alkaen. 65,MYÖS US FORD MERCURY COUGAR OSIA TAKA LEHTIJOUSET ALK 150€ ISKUN VAIMENTIMET KONI, KYB, DRAKE PERFORMANCE ALK 65€ THUNDERBIRD & MUSTANG PARTS, INC. THUNDERBIRD & MUSTANG PARTS, INC. 153,ISKUNVAIMENNIN ETU JA TAKA MUSTANG 19641970 PERFORMANCE .............. Käytössäsi olevat maksuttomat maksuvaihtoehdot: e-lasku ja sähköpostilasku
VKO 2019-14 90 07 20 -2 00 2. PAL
PELTIPROJEKTI: RUOSTE POIS KUSTOM KULTURE SHOW DESOTO 1956 DESOTO DESOTO 1956 1956 SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI 2/ 20 20 H IN TA 10 ,6 € Entisoity helmi SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI TEEMA: PLYMOUTH DUSTER 50 VUOTTA PLYMOUTH DUSTER 50 VUOTTA PLYMOUTH DUSTER 50 VUOTTA