V8-Magazine 2/2021 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

WARTHOG CHEVROLET C10 STEPSIDE 1965 5 000 TYÖTUNNIN 5 000 TYÖTUNNIN USKOMATON USKOMATON URAKKA URAKKA VEEKASI VIERAILEE: SIMUNA SPEED SHOP VEEKASI VIERAILEE: SIMUNA SPEED SHOP SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI 2/ 20 21 H IN TA 10 ,6 € Ford Tudor 1929 Voitokas TERAPIARODI WARTHOG CHEVROLET C10 STEPSIDE 1965 SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI TERAPIARODI TERAPIARODI fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media sama leikkaus molemmissa: black sama leikkaus molemmissa: bold Veekasi vierailee: Veekasi vierailee: ESITTELYSSÄ ESITTELYSSÄ Dodge Coronet Lancer 1959 Dodge Coronet Lancer 1959 Chevrolet Camaro Pro Touring 1969 Ford Mustang Sportsroof 427 1969 Cadillac Coupe deVille 1972 Cadillac Coupe deVille 1972 Chevrolet C3500 HD tow truck 1995 TALLEISSA TAPAHTUU: Uusia projekteja joka lähtöön media Chevrolet Camaro Pro Touring 1969 Chevrolet Camaro Pro Touring 1969 Ford Mustang Sportsroof 427 1969 Ford Mustang Sportsroof 427 1969 Ford Mustang Sportsroof 427 1969 Ford Mustang Sportsroof 427 1969 Chevrolet C3500 HD tow truck 1995 Chevrolet C3500 HD tow truck 1995 TALLEISSA TAPAHTUU: TALLEISSA TAPAHTUU: Uusia projekteja Uusia projekteja Uusia projekteja joka lähtöön joka lähtöön joka lähtöön joka lähtöön joka lähtöön joka lähtöön Uusia projekteja joka lähtöön Uusia projekteja Uusia projekteja joka lähtöön Uusia projekteja Uusia projekteja joka lähtöön Uusia projekteja Uusia projekteja joka lähtöön Uusia projekteja Uusia projekteja joka lähtöön Uusia projekteja joka lähtöön joka lähtöön joka lähtöön Uusia projekteja joka lähtöön Uusia projekteja Uusia projekteja joka lähtöön Uusia projekteja Uusia projekteja joka lähtöön Uusia projekteja Uusia projekteja joka lähtöön Uusia projekteja
comin auton rakenteen muuttamista koskeva määräys on julkaistu. Tallennamme puhelut laadun varmistamiseksi ja koulutustarkoituksiin. Tarjottu tai tilattu aineisto hyväksytään julkaistavaksi sillä ehdolla, että julkaisija saa korvauksetta käyttää sitä uudelleen lehden tai sen yksittäisen osan uudelleenjulkaisun, yleisölle välittämisen tai muun käytön yhteydessä toteutusja jakelutavasta riippumatta sekä luovuttaa oikeutensa edelleen ja muokata aineistoa hyvän tavan mukaan. Moottorin tehoa saa kasvattaa 20 % ilman, että auto muutetaan vertailuajoneuvoa tai tehokkainta versiota vastaavaksi. Rakentelusäännöt helpottuvat V8-MAGAZINE 3 Lehti ei vastaa tilaamattoman materiaalin säilyttämisestä eikä palauttamisesta. TOIMITUS Päätoimittaja Jarmo Markkanen AD Toni Lindström Avustajat Juha Airio, Bo Bertilsson, Paul Granvik, Hannele Hatanpää, Harri Jukarainen, Harri Kunnasvuo, Michael Lamm, Petri Laulajainen Peter S. Tilaaja voi kieltää tietojensa käytön. Määräyksessä hyväksytään muutoksia, jotka ovat aiemmin vaatineet poikkeusluvan. Etenkin vanhempien ajoneuvojen kohdalla, ennen 1.1.1998 käyttöön otetut. Facebook-osoite www.facebook.com/V8Magazine ASIAKASPALVELU Sähköpostiosoite asiakaspalvelu@fokusmedia. Maastureihin sallitaan hieman aiempaa suuremmat muutokset rengaskokoon. Hidasta ja kallistakin poikkeuslupaprosessia on helpotettu. Uudet rakentelusäännökset tuovat jenkkiautorakentelijoille monessa kohtaa joustoa. TOIMITUSJOHTAJA Mikko Saastamoinen KAUPALLINEN JOHTAJA Jaana Lindvall-Harki JULKAISIJA Fokus Media Finland Oy PAINOPAIKKA MDM print ISSN 0780-2102 V8-Magazine on Aikakauslehtien liiton jäsen fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media sama leikkaus molemmissa: black sama leikkaus molemmissa: bold. Ilmoitusasiakas on korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamasta mahdollisesta vahingosta kolmannelle osapuolelle ja/tai lehdelle. Palaamme tarkemmin muuttuneisiin säännöksiin ensi numerossa. Rodirakentajien kannalta myönteistä on se, että rungolliseen 1920-40-luvun autoon voidaan nyt hyväksyä tietyin ehdoin enintään 100 kW (136 hv) moottori muutoskatsastuksessa. Jos moottoriin on tehty alkuperäistä tehoa ilmeisesti lisääviä muutoksia, kuten ahdin, on muutetun moottorin tehosta esitettävä tehonmittaustodistua. Niin ikään poikkeusluvan vaativissa kohteissa tuli runsaasti muutoksia sallivampaan suuntaan. kaasuttimen vaihto ruiskuun ja jousituksen osien vaihdot. Edellä mainittua tehokkaamman moottorin vaihto on mahdollista tietyin edellytyksin, kuten tehokkaat jarrut ja asianmukaiset moottorin kiinnikkeet. Poikkeuslupaa ei siis aina tarvita. Lehti ei vastaa taloudellisesti niistä vahingoista, jotka aiheutuvat mahdollisista ohjeissa olevista painotai muista virheistä. Muutettaessa ajoneuvo vertailuajoneuvoa vastaavaksi tai jos muutettavaa ajoneuvoa käytetään vertailuajoneuvona, niin rajoittaviksi tekijöiksi tulevat määritellyt teho-paino-suhteet. Yhtiöllä on oikeus käyttää tietoja suoramarkkinointiin, etämyyntiin ja markkinatutkimuksiin henkilöstölain mukaisesti. Tämä estää suositut muunnokset, jossa nykyaikaiselle alustalle asennetaan vanhan mallinen kori. Harrastajien toiveita on kuunneltu. Ei moottorin iskutilavuusrajoja. V8-Magazinen tilaajat ovat Fokus Media Finland Oy:n asiakasrekisterissä. Linney, Heikki Malinen, Jim Maxwell, Kari Mörö, Anders Odeholm, Heikki Parviainen, Juha Peltonen, Pekka Polvinen, Kai Salmio, Matti Saloranta, Joke Simonen, Erik Stigsson, Pekka Vaisto Sähköpostiosoite toimitus@veekasi.. Ilman muutoskatsastusta hyväksytään mm. Pitkään työn alla ollut Tra. Jarmo Markkanen jarmo.markkanen@veekasi.. Määräys (TRAFICOM/194495/03.04.03.00/2019) astuu voimaan 1.3.2021. Puhelin 020 735 4130* *Puhelun hinta lankapuhelinliittymästä soitettuna on 8,35 snt/ puh + 7,02 snt/min ja matkapuhelinliittymästä soitettuna 8.35 snt/puh + 17,17 snt/min. Korinvaihtojen osalta näyttäisi tulevan lunta tupaan, sillä rungolliseen autoon voi vaihtaa vain saman vuoden tai uudemman korin
SISÄLTÖ 2/2021 KANNESSA 50 KANSIKUVA: HEIKKI MALINEN ESITTELYSSÄ 16 CHEVROLET CAMARO SS 1969 Vuosikymmenen tuotekehittelyn tuloksena pietarsaarelainen Timo Pryyl synnytti SS Camarosta Pro Touring -tyylin menopelin LS3tekniikalla. 26 CADILLAC COUPE DEVILLE 2D HARDTOP 1972 Vuonna 1972 Cadillac juhlisti 70-vuotista taivaltaan valmistamalla loistoautoja enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Monen mutkan kautta yksi juhlavuoden auto löytyy tänään Salon Kurajoelta, Mika Vesalaisen omistuksesta. 50 DODGE CORONET LANCER D-500 2D HARDTOP 1959 Isoilla siivillä varustettu 50-luvun jenkkiauto on aina kiehtova nähtävyys, ja viisysi Dodge on juuri sellainen. 8 CHEVROLET C10 STEPSIDE 1965 WARTHOG Arto Häkkilän Chevy on täynnä omia ratkaisuja: koria pidennettiin, turbo sijoitettiin lavan alle ja kabiinissa toimintoja ohjataan kosketusnäytöltä. Puhumattakaan loputtomasta määrästä pienempiä ja isompia muutoksia liki huomaamattomista detaljeista. Näin tuumasi Timo Pekonen, joka kertoo autonsa olevan leppoisa peli tien päällä. 32 TALLEISSA TAPAHTUU: Custom Helsingistä, italianpunainen hot rod Kurikasta, omavalmiste Haaparannasta ja paljon muuta. KANSIKUVA: HEIKKI MALINEN WARTHOG CHEVROLET C10 STEPSIDE 1965 5 000 TYÖTUNNIN 5 000 TYÖTUNNIN USKOMATON USKOMATON URAKKA URAKKA VEEKASI VIERAILEE: SIMUNA SPEED SHOP VEEKASI VIERAILEE: SIMUNA SPEED SHOP SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI 2/ 20 21 H IN TA 10 ,6 € Ford Tudor 1929 Voitokas TERAPIARODI WARTHOG CHEVROLET C10 STEPSIDE 1965 SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI TERAPIARODI TERAPIARODI fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media sama leikkaus molemmissa: black sama leikkaus molemmissa: bold Veekasi vierailee: Veekasi vierailee: ESITTELYSSÄ ESITTELYSSÄ Dodge Coronet Lancer 1959 Dodge Coronet Lancer 1959 Chevrolet Camaro Pro Touring 1969 Ford Mustang Sportsroof 427 1969 Cadillac Coupe deVille 1972 Cadillac Coupe deVille 1972 Chevrolet C3500 HD tow truck 1995 TALLEISSA TAPAHTUU: Uusia projekteja joka lähtöön media Chevrolet Camaro Pro Touring 1969 Chevrolet Camaro Pro Touring 1969 Ford Mustang Sportsroof 427 1969 Ford Mustang Sportsroof 427 1969 Ford Mustang Sportsroof 427 1969 Ford Mustang Sportsroof 427 1969 Chevrolet C3500 HD tow truck 1995 Chevrolet C3500 HD tow truck 1995 TALLEISSA TAPAHTUU: TALLEISSA TAPAHTUU: Uusia projekteja Uusia projekteja Uusia projekteja joka lähtöön joka lähtöön joka lähtöön joka lähtöön joka lähtöön joka lähtöön Uusia projekteja joka lähtöön Uusia projekteja Uusia projekteja joka lähtöön Uusia projekteja Uusia projekteja joka lähtöön Uusia projekteja Uusia projekteja joka lähtöön Uusia projekteja Uusia projekteja joka lähtöön Uusia projekteja joka lähtöön joka lähtöön joka lähtöön Uusia projekteja joka lähtöön Uusia projekteja Uusia projekteja joka lähtöön Uusia projekteja Uusia projekteja joka lähtöön Uusia projekteja Uusia projekteja joka lähtöön Uusia projekteja 4 V8-MAGAZINE
Moottoritilassa on 427 cid pikkulohko kunnioittaen Fordin ideologiaa. 70 CHEVROLET C3500 HEAVY DUTY 1995 Orhasen perheessä harrastetaan autoja isältä pojalle. V8-MAGAZINE 5. Polttoainepumppu vaati pientä jumppaa ennen kuin se sopi alkuperäiseen polttoainetankkiin. 16 3 PÄÄKIRJOITUS 4 SISÄLTÖ 6 NAPPILAUKAUS 22 UUTISIA JA ASIAA SEKÄ TUOTEUUTTA 82 TAPAHTUMAKALENTERI 83 SEURAAVASSA NUMEROSSA KERÄILYKUVAT 41 CHEVROLET C10 STEPSIDE 1965 KERÄILYKUVA: HEIKKI MALINEN 42 FORD TUDOR 1929 KALENTERIKUVA: PEKKA POLVINEN VAKIOPALSTAT 36 VEEKASI VIERAILEE: SIMUNA SPEED SHOP Antti Kivinummella on yli 40 vuoden ura kiihdytyksen parissa sekä moottoreiden ja automaattien rakentajana. TEKNIIKKAA 45 MODERNI MOOTTORISWAPPI, OSA 4 Projektissa ollaan polttoainejärjestelmän kimpussa. Aikamatka vie 60 vuoden takaisiin tunnelmiin. Mies itse kuvailee autoa terapiarodiksi, jonka parissa sai tuumata uudenlaisia juttuja omaan tahtiin. 62 KUSTOMRAMA KORNER Long Beach Car Club Renecade 4.7.1957 oli aikansa arvostetuimpia näyttelyitä Kaliforniassa, ja keräsi mukaan alan kovimmat nimet. JunnuDragstereista aloittanut parikymppinen Jimi päätyi täyskokoisten jenkkiautojen kautta raskaan sarjan harrasteautoon, aitoon Amerikan tow truckiin. Samalla mietittiin pumpun sähköjä ja tankin huohotusta. PIENOISMALLIT 68 NNL EASTIN KISATEEMAN TARJONTAA Kuvakooste New Jerseyn Waynessa järjestetyn NNL East -näyttelyn täysverisistä kilpa-autoista sekä katuautohenkisemmistä kohteista. 76 FORD TUDOR 1929 Kartsa Saarelan huikea Tudor valittiin Vuoden Rodiksi ja rakentaja Vuoden Hot Rod -harrastajaksi 2019. Muistelimme menneitä ja vaihdoimme viimeisimmät kuulumiset. 56 FORD MUSTANG SPORTSROOF 1969 Kari Kananoja Kauhajoelta halusi säilyttää Mustangin mahdollisimman originaalin oloisena, mutta ominaisuuksiltaan ajanmukaiseksi päivitettynä
. Nappilaukaus TOIMI NÄIN: Nappilaukaus julkaistaan jokaisessa Veekasissa aukeaman kokoisena kuvana. 6 V8-MAGAZINE. Mahdollisuudet paranevat, jos kuvassa on hauska idea, tai se on jollakin muulla tavalla uniikki. Ideana on, että te lukijat lähetätte V8-Magazinen toimitukseen omia kuvianne, joiden joukosta toimitus valitsee kuhunkin numeroon sopivan kuvan. Aihekenttään maininta Nappilaukaus. Kuvia voi lähettää osoitteeseen v8-toimitus@fokusmedia
KUVA: PETER STRÖMSHOLM V8-MAGAZINE 7
Kerkkoolaisen Arto Häkkilän tuodessa Chevynsä ensi kertaa julkisesti nähtäville tuli autosta tapahtumassa kaiken huomion keskipiste. Sitä yksikään paikalla olleista ei kuitenkaan tiennyt, kuinka mittava urakka auton valmistumisen eteen oli tehty. TEKSTI JA KUVAT HEIKKI MALINEN 8 V8-MAGAZINE Chevrolet C10 Stepside 1965
Näillä puhein visio siitä, miten projektin kanssa edetään ja miten siihen päästään, oli heille molemmille piirtynyt selkeäksi kuvaksi. Jarruissa ja ohjauksessa käytettäisiin ehdottomasti 1960-, 70ja 80-lukujen mallisarjojen parhaita alkuperäisiä komponentteja. Yhden talven haave Artolle itselleen oli alusta alkaen selvää, että hyttiä jatketaan mahdollisimman hyvän ajoasennon ja penkkien taakse jäävän säilytystilan saamiseksi. V8-MAGAZINE 9. Heti seuraavana viikonloppuna Arto oli purkanut Chevyn muttereiksi pihalleen. Ainoaksi moottorivaihtoehdoksi valikoitui hyötysuhteensa osalta taka-turbolla paranneltu LS-moottori. Hän pyysi hyvin yksinkertaisin elkein Pälliä projektinsa kätilöksi ja selkeisiin syihin vedoten: Pälli omaa laajan tietotaidon Chevroleteista. Rungon boksaaminen ja tarvittavien muiden vahvistusten tekeminen oli sekin olennaista tulevien voimavarojen valossa. Siis autoa, joka on ehdottomasti varsinainen äijäpeli, eikä missään tapauksessa mikään tuulitunnelissa vimpanpäälle hiottu sukkula. Pällin mielestä säilytettävien osien listalle piti jäädä alkuperäinen etukelkka kolmiotukineen ja simpukkaohjaus. Samassa yhteydessä Arto oli ajellut mäntsäläläisen kaimansa Arto ”Pälli” Sulopuiston pakeille ja kertonut projektistaan. Arto kertoi haluavansa rakentaa Chevystään pikkiksen ilman aikaisempia esikuvia. Muutaman kuukauden hakujen perusteella löytyi aiemmin Jenkeistä Suomeen tuotu, seisomaan täällä jäänyt ja huonokuntoinen ‘65 pitkälavainen StepArton Stepsidestä löytyy likipitäen loputon määrä pienempiä ja isompia muutoksia, joita ei huomaa kuin harjaantuneella silmällä. Asia jäi hänen ajatuksissaan itämään aina vuoteen 2014 asti ja vasta tässä vaiheessa alkoi potentiaalisen 1964-66 pickupin etsintä. selin tuennan tulisi olla alkuperäistyyppinen, mutta vahvaksi todetuin tarvikeosin höystettynä. Pikkis osoittautui Artolle passeliksi aihioksi ja näin se haettiin kotipihaan. Tarkoituksena olisi säilyttää projektissa mahdollisimman paljon auton alkuperäisiä ja mahdollisimman vähän Made in China -osia. Moottoria itseään ei sen kummemmin viritettäisi ja sen pitäisi toimia kuin junan vessa. Pikkiksen muotoilu kiehtoi Artoa ja hän oli jo silloin ajatellut, että se voisi olla hyvä custom-aihio. Aikansa asioista keskusteltuaan he päätyivät yhdessä tuumin samaan lopputulokseen. Tosin silloin hän ei vielä tiennyt, millainen projekti tästä alkoi. Taka-akK ipinän C10-koppaisen Chevyn suuntaan Arto hankki toimiessaan 1990 – 2000 mekaanikkona kiihdytyskuvioissa Stock/Super Stock Heads Up Racing -tiimissä. Rakentaja oli omissa side. Tärkeiksi kriteereiksi nousivat painonjakauman parantaminen, jäykempi alusta ja auton toiminta vakaasti mutkaisilla teillä. Hän oli useammin kuin kerran ihastellut ruotsalaisen Fast Freddyn C10-pikkistä radalla
ajatuksissaan miettinyt, että yhden tiukan talven aikana kokonaisuus saadaan hyvän matkaa eteenpäin. Yllämainittu toimi hyvänä pidennysprojektin aloituksena. Kuin sattumoisin naapurissa tallia pitävällä kaverilla oli pilkottuja BJ-osia hyllyssä, ja sieltä löytyi sopiva ikkunasetti. Todellisuuus osoitti, että Chevystä puuttuvat pohjapellit. ”Turbon sijoitus on monilla tavoin poikkeuksellinen, sillä puhallin löytyy ohjaamon takaa, lavan lattian alta ja taka-akselin etupuolelta.” Rumaksi mainitsemansa hydroboosterin Arto peitti Gatlingkonekivääriä mukaileviin peitekuoriin. Projektissa tarpeelliset, säilytettävät osat hän vei hiekkapuhallettavaksi Kankaan Erkolle. Arto on ollut koko ikänsä metallin kanssa tekemisissä ja toteuttanut tämän materiaalin parissa erilaisia projekteja. Homma lähti käyntiin muutamalla piirroksella, mittanauhalla ja tässä yhteydessä päädyttiin 350 mm pidennykseen. Auton vanhalle lavalle Artolla ei ollut mitään käyttöä ja ainoastaan takaluukusta hän leikkasi rutatun Chevrolet-logon irti. Ainoana poikkeuksena, että palaset piti kääntää päinvastoin kuin nämä olivat istuneet Toyotassa. Samassa yhteydessä Artolle selvisi, mitä kaikkea hänen tarvitsi hitsailla. Arto leikkeli Chevyn hytin poikki ja laittoi BJ-kulmat sovitukseen. Tästä johtuen Arto joutui itse valmistamaan kaikki sisäpellitykset suorasta pellistä, muotoilemaan nämä uudestaan ja irrotettavaan muotoon. Siihen päälle sekä helmat että ovien alaosat olivat huonossa hapessa, kuten moni muukin kohta. Pian hän joutui toteamaan, että ei se ihan niin mennytkään. Kuinka ollakaan, ikkunat sopivat hienosti ja kyljen kulmat osuivat nätisti paikalleen. Kuten odottaa saattaa, hytistä tuli paljon aikaisempaa pidempi. Hän vieläpä halusi Ilmavirrat turbolle imetään auton oikealta puolelta. Holsetin turbo löytyy lavan alta hytin takaa. Arto otti puhelun Haminan suuntaan Trade Partsin Jukka Johanssonille ja tilasi sieltä lattiapellit, molempien ovien pintapellit, helmat, etulokasuojien pellit ja konepellin reunapalat. Arton mielestä Toyota BJ:ssä on hienot nurkkaikkunat. Tilan lisäyksen ansiosta isompikin mies mahtuisi ajelemaan kädet suorina ilman, että ratti raapii rintaa. Hitsaussaumoja kertyi paljon, ja peltiä tarvittiin runsain määrin ennen kuin lattia, katto, kaikki vahvistukset ja kiinnitykset sai tehtyä. Satamäärin kuusiokolopultteja Osatoimituksia odotellessaan Arto alkoi suunnitella hytin pidennystä. Kaikki Chevystä purkamansa ja itselleen tarpeettomat osat Arto lahjoitti pois. 10 V8-MAGAZINE. Samaan tilaukseen sisältyivät kaikki korin kumilistat ja ikkunan harjat. Listan jatkoksi laitettiin vielä droppiakselit ja Dakota Digital -mittaristo. Chevyä ostettaessa oli jo tiedossa, että töitä on edessä paljon, mutta se ei häntä pelottanut
Keulaa sivultapäin katseltuaan Arto oli tullut lopputulokseen, että hivenen mulkosilmäiset etuvalot eivät kelpaa. Moottoriin kuuluva tietokone ja johtosarja ovat alkuperäisiä, mutta humppilalaisen kaverin turbokäyttöön soveltuviksi muuttamina. Jossain välissä hän oli laskeskellut koko projektiin uponneen satoja haponkestäviä kupupäisiä kuusiokolopultteja. Alkuperäistä konepeltiä naputeltiin kuperammaksi, ihan vaan, koska pieni kaaren muutos vaikuttaa yllättävän paljon ulkonäköön. Tässä vaiheessa Chevyn koppa oli vain tinauksia vailla valmis ja sai jäädä vähäksi aikaa huilimaan. Ratkaistakseen haasteen Arto sahasi aluksi puskurin kuuteen osaan, levitti, kavensi ja muotoili sivuosat pidemmiksi. Polttoainekiskot uusittiin ja ne saivat rinnalleen 1100 cc suuttimet. Muutosten jäljiltä alkuperäinen puskuri näytti puolestaan pieneltä ja hassulta. Hitsisaumojen tinauksien jälkeen muutetut muodot alkoivat välittöPaljas pelti näyttää kaikki lukemattomat muokkaukset, kuten hytin jatkoon liittyvät tinatut saumat. Peltihommia ja muutoksia Korjauspellit vihdoin saatuaan Arto aloitti välittömästi näiden asentamiseen liittyvän urakan. Muutamilla muutoksilla Arto sai keskitettyä polkimet ”Tärkeiksi kriteereiksi nousivat painonjakauman parantaminen, jäykempi alusta ja auton toiminta vakaasti mutkaisilla teillä.” V8-MAGAZINE 11. Penkin ja tilttiratin jälkeen eteen nousi pieni ongelma, sillä polkimet olivat jääneet optimi ajoasennosta sivuun. Pakettiin valittiin Ford Explorerin levyjarrut, joissa tehdä kaikki mahdolliset liitokset ruuviliitehdä kaikki mahdolliset liitokset ruuviliiPaljas pelti näyttää kaikki lukemattomat muokkaukset, kuten hytin jatkoon liittyvät tinatut saumat. Hän halusi upottaa lamput syvemmälle ja samalla kääntää maskin alaspäin vinoon. mästi hahmottua, kun hytti saatiin koottua mästi hahmottua, kun hytti saatiin koottua väliaikaisesti. Hyvät ruututikatut, sopivan viileät ja liukumattomat istuimet tilattiin Königiltä Saksasta. Nämä teettivät uskomattoman paljon lisää työtä, koska kaikkiin maskin kulmiin piti tehdä muutoksia ja levityksiä, ja tähän päälle vielä lamppujen pohjat oli rakennettava uusiksi. Mitään ylimääräisiä mutkia Arton ei tarvinnut tehdä suoraan perästä sisään tulevaan ahtoputkeen. tehdä kaikki mahdolliset liitokset ruuviliitoksin. Arton tarkoituksena oli mennä nuoleskelemaan kurveja ja siksi autoon oli löydettävä tukevat sporttiset penkit. Takalokasuojia Arto joutui työstämään rajuin ottein pullistamalla, levittämällä ja paikoin kaventamalla. Stepside-mallinen lava rakennettiin kokonaan uusiksi. mästi hahmottua, kun hytti saatiin koottua väliaikaisesti. Kuten voi arvata, menivät puskurin kiinnityksetkin uusiksi. Koneen alumiinikannet Arto varusti jäykemmillä venttiilijousilla kierroskestävyyden ja turbon tuottamien ahtopaineiden merkeissä. Arto on yhtä mieltä vanhan kustomointiin liittyvän toteaman kanssa: yksi muutos teettää aina viisi muuta muutosta. Tekniikka uudemmaksi Auton voimanlähteeksi valikoitui LS-tyyppinen rautalohkoinen 0,020 tuuman ylikokoon porattu 6-litrainen LQ4-veekasi. Lavan peräpäähän sovitettiin Cadillacin takavalot, ja takalaita muotoiltiin sekin uusiksi saranat ja lukko mukaan lukien. Puskurin taustalle hän upotti koneen ja automaattivaihteiston öljynlauhduttimet ja näiden lisäksi teki paikat parkkispoteille ja rekisterikilvelle. Moni sen tietää jo entuudestaan, että auton penkeillä, polkimien ja ratin sijainnilla on suuri merkitys ajomukavuuteen. Vaihteistona toimii alkuperäisellä turbiinilla varustettu 4L80E-automaatti. Muutamilla muutoksilla Arto sai keskitettyä polkimet lähemmäs rattiputkea, ja nyt tyytyväisenä mies kertoo istuvansa kuin modernissa nykyautossa. Samassa yhteydessä oviin tehtiin pienten vekkien poisto. Uusiin etulokasuojiin hän asensi BJ40 Toyotan konepellistä irrotetut louversit, joista näin muokkaantuivat toimivat konehuoneen ilmanpoistoaukot. Alkuperäisen trukkimallisen imusarjan tilalle vaihtui yksitasoinen imusarja, johon tehtiin käyrä taaksepäin. pieni ongelma, sillä polkimet olivat jääneet pieni ongelma, sillä polkimet olivat jääneet optimi ajoasennosta sivuun. Käyrään istutettiin alkuperäinen kaasuläppä, ja suora 100 mm putki oli siten helppo tuoda turbolta kaasuläppään. Arto tietysti halusi vielä korkeussäädettävät penkit, jotka hän rakensi nostopumpulla varustetuista VW Touranin kiskoista. Takaa katsottuna näkyviin jääneet rumat bensapumput peitettiin alumiinista valmistetulla diffuusorilla. Tuleva turbotekniikka mielessä peräksi valikoitui Currie Enterprisessin Fordin 9-tuumainen 3,5:1-välityksellä, Truetrack-lukolla ja paksuin vetarein. Lavan reunoihin ja katolle hän valmisti muutamia yleisilmettä nätisti pehmentäviä detaljeja. Lavan lattian Arto halusi tarkoituksella kaksiosaiseksi ja helposti irrotettavaksi päästäkseen käsiksi turboon, öljypumppuun ja muihin tärkeisiin kohteisiin. Lavan ulkopuoliset yläreunat hän muotoili kaareviksi sopimaan paremmin yhteen auton kyljen muotojen kanssa
Taakse tehtiin myös kiinnityspisteet kallistuksenvakaajille ja samassa yhteydessä Arto paranteli perän sivuttaistuentaa. Seuraavana vuoroon tuli vanteiden offsetin ja leveyden määrittely. Pulmaksi nousi trukkimallin korkean öljypohjan ja pakosarjojen osuminen runkopalkkeihin. Ratkaisu takasi samalla taka-akselille paremmin tilaa auton madalluksen yhteydessä. Rungon boksauksen Arto aloitti piirtämällä pahvimallit rungon sisäpuolista ja on sopivasti omat erilliset jarrukengät känousi trukkimallin korkean öljypohjan ja hoiti toteutuksen plasmaleikkaamalla palat 4 mm teräksestä. Ysituumaisen kohdalle hän teki runkopalkkiin vahvat kaaret toimimaan myös perän sivuttaistukitankojen kiinnityspisteinä. Ensitöikseen hän kokosi alkuperäisen etupalkin ja kolmiotukivarret. Asia korjaantui Corvetten supermatalalla Batwing-öljypohjalla ja saman automallin pakosarjoilla. Rungon esipuhalluksen jäljiltä Arton oli helppo aloittaa puhtaan raudan työstäminen. Nämä hän sovitti olemassa oleviin perän kiinnityksiin ja lisäsi Konin raceversion coiloverit. on sopivasti omat erilliset jarrukengät käsijarrua varten. Tehtyään kaikki hitsaukset ja tarvitut sovitukset oli hän malliksi koonnut tulevan voimalinjan runkoon. Ilmapussit astuivat mukaan kuvaan helpottamaan peräpään korkeuden säätömahdollisuuksia. Rungon ristituenta hoidettiin saumattomilla teräsputkilla, jotka ylettyvät rungon takakaarista aina runkopalkin etuosaan asti. Samassa yhteydessä päästiin sovittamaan droppiakseleita, tehostettua uudemman mallisarjan ohjaussimpukkaa, tuhdimpia ohjaustankoja ja isompia jarrulevyjä. Vanteet ja spinnerit Perän alkuperäiset tukivarret Arto korvasi vahvemmilla tarvikeversioilla. Konetta ja laatikkoa runkoaisojen väliin sovitellessaan Artolle valkeni, että siirtämällä konetta hivenen taaksepäin se saataisiin mahdollisimman alas. Kuin onnen”Ratkaistakseen haasteen Arto sahasi aluksi puskurin kuuteen osaan, levitti, kavensi ja muotoili sivuosat pidemmiksi.” Projektivai heita Projektivai heita 12 V8-MAGAZINE
Turboon liittyvän pakoputkiston hän valmisti ruostumattomasta teräksestä ja teki tähän omat eristykset. Auton valmistusmisvaiheessa tehdyn koeajon yhteydessä Arto sai ilokseen havaita jäähdytyksen olevan kaikin puolin tehokas. Muutostöiden jälkeen Arto purki kaiken pois, ja runko kiinnikkeineen lähti uudemman kerran hiekkapuhallukseen ja maalattavaksi. Sopusuhtaisen kokonaisuuden hyttiä on jatkettu 350 mm ja kulmaikkunat on poimittu Toyotasta. Muutamien erilaisten mittausten jäljiltä hän päätyi 20-tuumaisiin vanteisiin välttääkseen ohjauskulmiin liittyvät rajoitukset. Chevyn konehuonekin pysyi uskomattoman viileänä kahden nelituumaisen, lokasuojien sivuille poistoilmaa johdattavan kanavan ansiosta. Ahtoilma ei juurikaan lämmennyt ulkolämpötilaa korkeammaksi ja tämä jos mikä tiesi hyvää moottorille. Ilmavirrat turbolle imetään vapaavirtaussuodattimen kautta ja lavan oikeaan reunaan sijoitetusta torvesta. Takavanteiden koon määrittely oli puolestaan paljon helpompaa mahdollisimman ison ulospäin suuntautuvan lipan ansiosta. Arto varusti turbon vielä erillisellä 60 koon hukkaportilla ja dumpilla. Turbo lavan alla Turbon valintaan liittyvissä asioissa Arto päätyi luottamaan porvoolaisen Valtonen Motorsportin tietotaitoon ja sieltä hän hankki kustomoidun Holset 50 -ahtimen. Hytistä jäähdytetty ahtoilma ohjataan lattian alla kulkevan eristetyn putken läpi imusarjalle. Öljy turbolle tulee koneelta ja näiden paluu takaisin koneelle hoidellaan sähköisellä TurboWerksin öljypumpulla ja vielä vesicoolerin läpi. Muussa tapauksessa vanne olisi voinut ottaa kiinni kolmiotukivarsiin. Hänen onnekseen hiekkapuhaltaja lupasi säilyttää rungon luonaan aina siihen asti, kunnes Arto tätä tarvitsi. Hyvän ajettavuuden nimissä hän halusi etuvanteiden olevan malliltaan mahdollisimman sisäänpäin menevät. Ahtoilman jäähdytys tapahtuu hytin sisälle sijoitetun vesi-ilmacoolerin toimesta. IlmavirKooltaan 20-tuumaisiin vannekehiin Arto teetti persoonalliset keskiöt ja teki vielä omat spinnerit. Muutostöiden jälkeen Arto purki kaireunasta ulos tulevaan torveen. kantamoisena oman tallin hyllystä löytyivät kolmiosaiset 19-tuumaiset, joiden avulla hän sai sovitettua etupään offsetin kohdalleen. Turbon sijoitus on monilla tavoin poikkeuksellinen, sillä puhallin löytyy ohjaamon takaa, lavan lattian alta ja taka-akselin etupuolelta. Äänenvaimentaja rakennettiin lavan vasemmasta etureunasta ulos tulevaan torveen. Omassa kotitallissa rungolle ei olisi sillä hetkellä edes ollut tilaa. V8-MAGAZINE 13
Tämän jälkeen hän kokosi ja sääti ovet, lokasuojat, konepellin ja loput etuosat koppaan. Vanteita suunnitellessaan Arto päätyi yksinkertaisen näköisiin, aavistuksen traktorin levypyörän oloisiin, mutta silti ratahenkisiin kolmiosaisiin. Vanteisiin liittyvät spinnerit ovat aina olleet Arton makuun, joten hän valmisti itse omansa käsityönä ja kuten asiaan kuuluu, vasemmalle ja oikealle puolelle vielä erikätiset. Omassa kotitallissa tekeminen tarkoitti myös sitä, että hän joutui maalaamaan auton osissa, ei suinkaan yhtenä kokonaisuutena. Keskikonsoli on Arton suunnittelema ja sinne on upotettu 11-tuuman näyttö lukuisine näyttöja säätömahdollisuuksineen. Listasta tuli pitkä, mutta tämän jälkeen oli hyvä käydä Chevyn kimppuun. Kerääjäkannuun laitettiin kaksi korkeapainepumppua varmistamaan, että kone ei ainakaan kärsi menoveden pulasta pumppujen takia. Ohjaamon puolella korostuu hillityn tyylikäs värimaailma. Ite kun tekee Alun alkaen Artolla oli ajatuksena maalauttaa koko auto maalarilla, mutta budjetin kasvun myötä hän päätyi maalaaman auton itse. Samaa kaavaa hän käytti myöhemmin lavan ja lokasuojien kanssa. Vannekehät hän tilasi Jenkeistä ja teetti näihin koneistamossa keskiöt oman mallinsa mukaan. Hänen mielestään vanteet tekevät auton ja näillä luodaan tietty kontrasti, miten auton rakentaja kokonaisuuden edessään näkee. Alkajaisiksi hän nosti kopan taljoilla katosta roikkumaan, veti epoksit pohjalle ja päälle vielä Raptor-pinnoitteen. Aikaisempaa kokemusta hänellä oli pohjatöistä ja maalauksista kertynyt ajalta 20 vuotta aikaisemmin, mutta kuten hyvin tiedetään materiaalit ja vehkeet ovat muuttuneet ajan saatossa. Porvoon Automaalitarviketta pyörittävän Mikael Sundbergin kanssa Arto istui yhden illan ja kävi läpi, millä materiaaleilla hänen tulisi aloittaa ja mitä kaikkea hän tulisi tarvitsemaan. 14 V8-MAGAZINE. Kojetaulusta löytyy Dakota Digitalin mittaristo. Osat hän purki irralleen toisistaan, maalasi aina muutaman kerrallaan ja siirsi valmiit osat muualle odottamaan ”Sähköt ovat täysin automatisoidut, varustettuna älytoiminnalla ja 11-tuumaisella kosketusnäytöllä.” Tekijän jälki näkyy pienessä ratissa, vaihdevivustossa ja paljossa muussa. Loiskelevyillä ja kahdella siirtopumpulla varustettu alumiininen polttoainesäiliö asennettiin mahdollisimman taakse ysituumaisen perän ja takapuskurin väliseen tilaan. Touhussa aikaa vierähti muutama kuukausi, kunnes hän oli käynyt läpi kaikki osat ja ne olivat valmiita viimeiselle pinnalle. Polttoaineeksi valikoitui bensa, mutta Arto teki koko polttoainelinjaston E85-käyttöön sopivaksi, mikäli hän joskus haluaisi vaihtaa polttoainetta. Edessä vannekooksi tuli 9x20 ja taakana 11x20 tuumaa. Taaksepäin 350 mm verran pidennetty hytti jättää etupenkkien taakse myös tavaratilaa. Edessä oli mittavien pohjatöiden tekeminen. Renkaiksi hän valitsi Nankang Ultra Sport 255/35ZR20 eteen ja 315/35ZR20 taakse
Näin ollen Warthog oli enemmän kuin luontainen nimivalinta. ittin ja harjatun alumiinin yhdistelmään. Korvaamatonta apua oli aina tarjolla, kun oma pää ei riittänyt ratkomaan ongelmia. Arto katsoo autostaan löytyvän paljon Warthogiin verrattavissa olevia ominaisuuksia. Porvoolainen Junnu Neon sai luvan kantaa vastuun logokalvojen viimeistelyssä ja kiinnittämisessä. Kosketusnäytöltä voi halutessaan vielä säädellä valoja, näytön värejä, puhaltimia, ilmastointia ja monia muita toimintoja. Siellä näkyi edelleen piiloon saatavia johtoja ja erilaisia letkuja. Arto itse jaksaa ihmetellä, kuinka hyvä autolla on ajaa ja kuinka kovaa tällä reippaasti yli 2 000 kg painoisella Chevyllä voi kurveihin lasketella. Warthogin valmistuminen haukkasi aikaa noin 5 000 tuntia, ja ajallisesti paremmin ymmärrettynä lähes kuusi vuotta Arton normaalien päivätöiden lomassa. Chevystä löytyy kaukosäätöinen ovien lukitus. Mallisarjan Chevrolet C10 osalta Arto viimetöikseen muutti mallinimeksi A10, koska kyseessähän on hänen tekemänsä auto. Ulkokuoren viimeistely kaipasi vielä oviin Arton suunnittelemia, auton nimen kertovia logoja. Ruman hydroboosterin oli myös jäätävä piiloon ja Arton Chevylle valitsema nimi ”Warthog”, suorastaan velvoitti hänet tekemään sinne Gatling-konekiväärin tyyliset kuoret. Auton valmistuttua Arto kävi heti Pällin kanssa testailemassa Chevyä. Pälli ei voinut kuin kehua ajo-ominaisuuksia ja oli kaikin tavoin positiivisesti yllättynyt projektin onnistumisesta. Rungon kotiin haettuaan Arto asensi ensi töikseen akselistot, ohjauslaitteet ja voimalinjan takaisin omille paikoilleen. Sähköt ovat täysin automatisoidut, varustettuna älytoiminnalla ja 11-tuumaisella kosketusnäytöllä. Arto halusi säilyttää hytin sisäpuolen yleisilmeen mahdollisimman yksinkertaisena ja siinä päädyttiin mustan nahkan, matta gra. Mikä tässä kokonaisuudessa eniten hämmästyttää, Arto toteutti yksin koko projektin, muutamia poikkeuksia kuten hiekkapuhalluksia ja sähköjä lukuun ottamatta. ”Hänen Chevy lentää matalalla, on raskastekoinen, tarpeeksi tehokas ja häijyn näköinen.” Cadillacista poimitut takavalot istutettiin nätisti takapäähän, samoin kuin vanha isolla kädellä muokattu takalaidan Chevrolet-teksti. Kopan hän nosti kumityynyjen varaan rungolle ja kiinnitti ovet, lokasuojat ja joukon muita olennaisia osia. Mikael sai täysin vapaat kädet toteuttaa Chevyn sähköt haluamallaan tavalla, ja Arto ei voi muuta kuin ylistää uskomattoman hienoa työnjälkeä. Fairchild Republic A-10 Thunderbolt II, lempinimeltään ”Warthog”, tunnetaan maineikkaana amerikkalaisena matalalla lentävänä “tankintappaja” rynnäkkökoneena. kokoamista. Mikael tuli katsomaan projektia ja ilmoitti ottavansa homman tehtäväkseen. Hänen Chevy lentää matalalla, on raskastekoinen, tarpeeksi tehokas ja häijyn näköinen. Isolta näytöltä näkyvät laajakaistan lambda-arvot, polttoaineen paine, imusarjan paine, kaasuläpän asento ja turbon öljynpaluun paine. Auton sivulla oleva 6,5-tuumainen rosteriputki röhkii sekin ylämäessä happea annettaessa kuin sika. Tarinan kutsumanimi “pahkasika” juontaa juurensa koneesta löytyvän valtavan 30 mm kaliiberin Gatling-konetykin tulitusääneen, joka muistuttaa sian röhkimistä. Seuraavaksi oli pakoputkien, jarruputkien, käsijarruvaijerien, polttoainelinjojen, turbon öljyn meno-paluu-linjojen sekä turbosta imusarjalle menevän ja lattian alle jäävän imu/painelinjan asentamisen vuoro. Säädöt kosketusnäytöltä Arto ei ollut vielä kerinnyt sen kummemmin miettiä tai vetää yhtään sähköjohtoa autoon. Niinpä hän naputteli alumiinista hyvin erikoiset irrotettavat kuoret konehuoneeseen. Missään tapauksessa ei pidä unohtaa Arton vaimon osuutta, hän on ymmärtänyt ja kestänyt aviopuolison harrastuksia. Hytin sisäpuolelle hän valmisti käsintehdyt koristelistat ja täysin omavalmisteisen pienehkön custom-ratin. V8-MAGAZINE 15. Vielä lyhyt Warthog-tietopläjäys. Hän on kuitenkin valmis myöntämään, että ei olisi pystynyt toteuttamaan projektiaan ilman hyviltä ystäviltä saatua tietotaitoa. Tarkkasilmäinen lukija voi myös havaita, että kirjaimissa on jotain samaa tekijän nimen kanssa. Älyohjelmassa on miltei loputon määrä mahdollisuuksia lisätä erilaisia toimintoja, mikäli haluja tähän ilmenee. Ulkopuolelta katsottuna auto alkoi näyttää valmiilta, mutta konehuone ei ollut sellainen kuin Arto halusi. Hän ottikin yhteyttä autosähköguruna tunnettuun ja Valtonen Motorsportille lukuisia vaativia asiakastöitä toteuttaneeseen Mikael Karstikkoon
TUOTEKEHITTELYN TUOTEKEHITTELYN TULOS TULOS Pietarsaarelaisen Timo Pryylin vuosikymmenen kestäneen tuotekehittelyn tuloksena ’69 SS Camarosta syntyi Pro Touring -tyyliin työstetty menopeli, jota on ilo näyttää ja etenkin käyttää. TEKSTI JA KUVAT PAUL GRANVIK 16 V8-MAGAZINE Chevrolet Camaro SS LS3 1969
Pölyä päällensä Chevy keräsi seuraavat seitsemän vuotta. Timo törmäsi siihen ”oikeaan” jo polvenkorkuisena pojanviikarina eikä miehen mieli ole muuttunut viimeisen reilun neljän vuosikymmenen aikana. Polte syttyi pienoismallista Elettiin 1980-luvun alkua, kun Timon 10-vuotissyntymäpäivä lähestyi, ja hänen vanhempansa pähkäilivät lahjan hankkimista pojalleen. Timon vauhdinnälkä oli tullut tyydytetyksi, ja hän palasi 2006 rakkaiden Classic Chevyjen pariin. ”Tykätä” on varsin lievä sana kuvaamaan Timon tunnetta, kun hän synttäripäivänään avasi paketin ja näki Classic Chevyn kaikessa 1/25-kokoluokan komeudessaan: auton muotoilu oli kauneinta, mitä hän oli nähnyt! Timo päätti sillä hetkellä, että hän vielä joskus omistaa sellaisen täyskokoisena. Talven tullen Timo pisti Chevyn paloiksi tarkoituksenaan käydä se täysin läpi. Unelma-autosta luopuminen oli Timolle kova pala ja hän päätti keskittyä johonkin ihan muuhun. Timon vuosia vaalima Classic Chevy -toive toteutui kesällä 1994, kun hän hankki ensimmäiseksi harrasteautokseen ’56 210 Sedanin. Myös autossa ostettaessa olleet optioihin kuuluneet helmojen ja pyöränaukkojen listat ovat saaneet lähtöpassit. TUOTEKEHITTELYN TUOTEKEHITTELYN TULOS TULOS TEKSTI JA KUVAT PAUL GRANVIK U nelma-auton löytyminen on useimmiten yhteensattumien summa. Keväällä 2001 Timo pisti auton myyntiin keskeneräisenä projektina. Lassin ohiolaiselta Joe Saladino -nimiseltä yksityishenkilöltä ostama auto oli siistikuntoinen, minkä lisäksi tekniikaltaan kiinnostava: tehokas 427-isolohko, vahva TH-400-automaatti ja 4,11:1-välityksellä Camaro on koriltaan orgiskuosissa kattolistojen ja muutamien merkkien poistamista lukuun ottamatta. ”Maksat kun jaksat” Lassin kuultua käänteestä päätti hän ehdottaa Timolle Amerikasta jo tulossa olevan ’69 Chevrolet Camaro SS:n hankkimista. Passelin hinta-laatu-suhteen omaavan yksilön löytäminen osoittautui kuitenkin ongelmalliseksi. Ahvenanmaalta löytynyttä kaksiovista tolppamallia oli miedosti muokattu, tekniikkana toimi piristetty 350-pikkulohko ja TH-350-automaatti. Paikallisen marketin tarjonnasta kaksikko valitsi Revellin valmistaman ´56 Chevrolet 210 Sedanin, josta he toivoivat Timon tykkäävän. Kotimaan tarjonnan lisäksi Timo tutkaili myös netin myyntisivustoja ympäri maailman. Hälyttipä hän apuun kaverinsa Lassi Luomankin, jolla oli käytännön kokemuksia ja kontakteja harrasteauton paikallistamisesta Amerikan paljoudesta. V8-MAGAZINE 17. Autot kiinnostivat Timoa, ja niin he päätyivät ostamaan hänelle pienoismallin. Ajansaatossa Timon rakkaus kyseisiä autoja kohtaan on vain kasvanut, ja ihan konkreettisestikin voi sanoa, että tuplaantunut. Kun tämäkään ei tuottanut toivottua tulosta, alkoi Timo harkita muun kuin Classic Chevyn hankkimista, vaikkakin varsin pitkin hampain. Tuo ”muu” oli moottoripyörät, joilla Timo kisasi endurossa ja road racingissa. Työkiireet, perheen perustaminen ja talon rakentaminen veivät ajan, ja auto jäi talliin seisomaan
Apurunko hiekkapuhallettiin ja viimeisteltiin tehdastyylisellä puolikiiltävällä mustalla ennen kuin uutta moottoria ryhdyttiin mallailemaan sen päälle. Timon kätten työtä ovat LS3:n ilmanottoputki ja 1,5 mm rosteripellistä valmistettu, loiskelevyillä varustettu 75 litran bensatankki, jonka sisälle sijoitettiin kaksi Boschin sähkötoimista 044-suurtehopumppua. Koska kyse oli kaverista, päätti Lassi käyttää viimeisen valttikorttinsa ja totesi Timolle: maksat kun jaksat. Menoja paluulinjat ovat 3/8-tuumaiset ja kasattu etanolia kestävillä letkuilla, AN6-liittimillä sekä Automotiven karkealla ja hienolla suodattimella. Tekniikaksi tätä päivää Timo päätti unohtaa kompromissit ja satsata Camaron koko tekniikan nykyaikaistamiseen. Camaro saapui Suomeen keväällä 2007 ja se oli kunnoltaan jopa parempi kuin Timo oli osannut toivoa. Sähköjen osittaisen uusimisen ja MagnaFlown mallikohtaisen, 2 ½” kiillotetusta rosterista valmistetun tuplaputkiston asentamisen lisäksi autolle ei tehty muuta koko aikana. 18 V8-MAGAZINE. Moottoria siirrettiin taaksepäin tasapainoisemman painojakauman ja sitä myötä parempien ajo-ominaisuuksien saavuttamiseksi. Timo päästeli Camarolla seuraavat kolme suvea. Tämä tepsi, ja Timo osti Camaron jokseenkin tyytyväisenä, vaikka auto ei ollut sitä, mitä hän alun perin haki. Etenkin, kun hänen tavoitteenaan oli toteuttaa muutokset yhden talven aikana. Kaavailtuihin päivityksiin kuuluivat modernin ruiskupannun lisäksi myös automaattia urheilullisempi manuaali ja alustan muuttaminen alkuperäistä ajettavammaksi. Camaron vakiohko tekniikkapuoli pelitti, mutta kovin puhdikkaaksi sitä ei voinut kehua. Pakosarjojen saavuttua Timo totesi suureksi mielihyväkseen, että valmistajan Ostettaessa Camaron lasit oli tummennettu maalaamalla. Koneen mukana tulleet kiinnikkeet olivat kaikkea muuta kuin pulttaa kiinni -palikoita… Kun kiinnikkeet menivät nyt joka tapauksessa uusiksi, päätti Timo samalla muokata niitä. Auton kromit ja maalipinta kiilsivät yhä kelvollisesti eikä ruostekupruja ollut havaittavissa. Auto oli sen verran arvokas, ettei Timo innostunut siitä tässä vaiheessa. Timon puhdistettua ne varovasti liuottamalla, paljastui mustan värin alta hyvin säilyneet orgissävyversiot, joista vain tuulilasi jouduttiin vaihtamaan. Työlista oli melkoinen, joten eipä siinä auttanut Timon kuin kääriä hihat ja ryhtyä hommiin. Lassin arvioin mukaan Camaro lienee rakennettu show-kuosiinsa 1980-luvun lopulla, mistä kieli sen musta maalaus vauhtiraitoineen ja kookkaat täyskiiltävät alumiinivanteet matalapro. Auto oli valmis konttorille vietäväksi, mistä sille heltisi leima ensi yrittämällä. Unelmaa Classic Chevystä Timo ei kuitenkaan haudannut, vaan jatkoi sitkeästi etsimistä, eikä suotta. – Voimaa voisi olla kyllä enemmänkin, tuumasi Timo ja ryhtyi tuota osa-aluetta autosta ensimmäiseksi kehittämään. Etuapurunko irrotettiin korista, jolloin koneen sovittelu helpottui eikä yhä siisti maalipinta vaurioidu. Lassin Camaroon vaihtamat orgiskone, laatikko ja perä pelittivät ja niille tehtiin vain perushuollot. Amerikkalaiselta Pace Performancelta tilattiin Chevroletin tehdasuusi 376 kuutiotuuman (6,3 l) LS3-ruiskupikkulohko. ilirenkain. Eivät ongelmat tähän jääneet, sillä LS3:n alkuperäiset pakosarjat eivät nekään sopineet paikoilleen. Vaikka Lassin tekemä tarjous oli houkutteleva, niin Timo yhä epäröi eikä kauppoja syntynyt. Miellyttävä yllätys oli myös auton täysin uusittu, musta orgistyylinen vinyylisisusta. varustettu 12-pulttinen lukkoperä. Timon kiinnostuksen herättämiseksi Lassi ilmoitti laskevansa Camaron hintaa, jos autossa kiinni olleen tekniikan tilalle vaihdettaisiin mukana tulevat, alkuperäiset 350-pikkulohko, TH-350 ja lukoton 10-pulttinen perä. Sitkeän salapoliisityön tuloksena Timo sai selvitettyä, että Steinless Worksin rodi-pakosarjojen pitäisi istua myös ’69 Camaron ja LS3:n yhdistelmään. Kahden harjoituskappaleen jälkeen kiinnikkeiden oikea malli löytyi, ja pannu pultattiin paikoilleen Energy Suspensionin jämäköillä uretaanityynyillä. Camaron lisäksi hän omistaa tätä nykyä myös ’57 Bel Air Hardtop Coupen ja koko ”ruljanssin” aikoinaan aloittaneen ’56 210 Sedanin! Ei ihme, että miestä hymyilyttää
lupaus piti oikeasti paikkansa. Sarjat sujahtivat paikoilleen sellaisenaan eivätkä myöskään ottaneet kiinni mihinkään. Camaron takaakselin ajettavuutta kohennettiin Ridetechin tuhdilla kolmiotyyppisellä ripustuksella, jonka kiinnityskehikko hitsattiin kiinteästi kiinni apurungoon. Tämä vaati lopulta vain niiden etupään uudenmuotoilun. puolikiiltävällä mustalla maalaamisella ennen kuin moottorin mallaillut aloitettiin. Kosketusongelma ratkesi, mutta öljypohja oli niin syvä, että maavaraa jäi vaarallisen vähän. V8-MAGAZINE 19. Tankin sisällä hän sijoitti myös kaksi Boschin tehokasta sähkötoimista 044-pumppua. Camaron 75 litraa vetävän bensatankin Timo teki täysin itse 1,5 mm rosteripellistä aina loiskumisen estäviä väliseiniään myöten. Timon muutamia vuosia aiemmin Camaroon asentamat mallikohtaiset MagnaFlown 2 ½” rosterituplaputket olivat yhä virheettömät ja ne päätettiin säilyttää. Uustuotantomaski ruiskattiin mattamustalla. Käyttömukavuus keskiössä Kaikissa tilanteissa jouhevasti toimivalla ruiskumoottorilla Timo halusi lisätä paitsi Camaron tehokkuutta niin myös sen käyttömukavuutta. Camaron oma kojetaulu ei miellyttänyt Timon silmiä ja niinpä hän teki itse uuden pellistä, jonka mallina käytettiin alkuperäistä. Camaroon tilattavien Z28-mallin optioraitojen orgismuotojen sijaan Timo teippasi ne oman makunsa mukaan. Modernin moottorin ja hammastankoohjauksen vuoksi pakosarjoille ei tilaa juurikaan jäänyt. Stainless Worksilta löytyi rodeihin tarkoitetut peltiversiot, jotka sopivat paikalle sellaisenaan vaikka tiukkaa se teki. Samoilla linjoilla liikuttiin manuaalin kanssa, jonka valinnassa keskeisiksi kriteereiksi nousivat täsmällinen Projektivai heita Projektivai heita Tehdasuutena hankitun 376 cid crate LS3ruiskupikkulohkon asentamiseksi Camaroon auton etuapurunko irrotettiin ja siistittiin mm. – Camaron alle aiemmin asennettujen tuplaputkien lähtöjä jouduin toki hieman muokkaamaan, mutta se oli pieni murhe siihen nähden, että olisin joutunut tekemään pakosarjat kokonaan itse pienistä putkenpätkistä kasaten, toteaa Timo tyytyväisenä. Timo pulttasi paikalle toimivaksi tiedetyn GM Muscle Carin 6,5 litran öljypohjan. Kehikossa oli valmiina paikat myös coil overeille. Tavoitteena oli saada raidat mukailemaan auton muotoja alkuperäisiä paremmin. Timo halusi Camaron keulan ilmeeseen lisää muskelimaista vihaisuutta, minkä seurauksena virheettömän etupuskurin kromit poistettiin ja se maalattiin korinväriseksi. Ylimääräistä päänvaivaa aiheutti myös LS3:n vakio öljypohja, joka otti kiinni Timon Camaroon asentamaan Unisteerin tehostettuun, tiheävälitteiseen (2,5 kierrosta laidasta laitaan) hammastanko-ohjaukseen. Ei auttanut kuin hommata uusi, Holleyn valmistama korkeamman mallinen 6,2 litran öljypohja, jolla maavara saatiin kasvatettua. Mittareiksi hän asensi kuusi AutoMeterin hiilikuitupohjaista näyttöä
Takapäässä orgislehtijousien tilalle sovitettiin Ridetechin apurunkoon kiinnitettävä tukikehikko kolmilinkkeineen ja VariShock säädettävine coil overeineen. – Näillä rattailla ja 0,63-ylivaihdekuutosella päästeltäessä kone varvaa vaivaiset 1 700 kierrosta satasen vauhdissa, ylistää Timo yhdistelmän käyttömukavuutta. Camaron alkuperäinen 10-pulttinen perä toimi hyvin ja kun siinä oli kuusipykäläiselle manuaalillekin varsin sopiva 3,36:1-välitys, niin se vain huollettiin. Camaro oli hankittaessa varustettu optioihin kuuluneilla etuja takaspoilerilla. Kiitosta häneltä saa myös Keislerin toimittama, laadukas kiinnikesarja, jolla manuaalimuutos onnistui täysin ongelmitta. Myös auton lisävarusteisilla pystykoristeilla varustettu puskuri oli uusittu. Timo korvasi orgistakavalot tyyliin sopivilla billet-versiolla. Keislerin pyöreällä nupilla varustettu shifteri ei sopinut autossa olleeseen optiolattiakonsoliin, joten se poistettiin. Camaron tehostetut 11” etulevyjarrut ja 10” takarummut osoittautuivat niin oivakuntoisiksi, että niille riitti pelkkä korjaussarjan asentaminen etusatuloihin ja nesteiden vaihtaminen. Auton kaarrekäyttäytymistä kohennettiin vaihtamalla etupäähän Global Westin uretaanipuslaiset putkimalliset yläja alatukivarret, QA1 säädettävät coil overit isolohkoille mitoitetuilla 450 lbs jousilla sekä Ridetechin tuhti 1 1/8” etuvakaaja. Camaron olemattoman sivuttaistuen tarjonneet orgisetupenkit korvattiin ’04 Pontiac GTO:n sähkötoimisilla istuimilla, jotka verhoiltiin muuhun sisustaan sopiviksi. Camaro kuulemma kiihtyykin tarvittaessa, tosin sutimista kurissa pitävää lukkoa taka-akseli Timon mukaan kaipaisi ja kipeästi. Englannista löytyi lopulta yksi uusi sellainen, jonka hän ostikin saman tien. Valmistaja lupasi palikoiden kestävän nikottelematta 600 hevosvoiman tehot, mikä kuulosti sen verran tujulta, että käytön keventämiseksi kytkin päätettiin varustaa Willwoodin nestetoimisella työsylinterillä ja säiliöllä. Camaron kojalauta on alkuperäisasussa lukuun ottamatta mittaristoa, joka on Timon kätten työtä. Toimenpiteiden tuloksena Camaron alustan jäykkyys lisääntyi siinä määrin, että estääkseen korin ”elämistä” Timo katsoi parhaaksi vahvistaa sitä Global Westin aluCamaron TH-400-automaatin tilalle Timo asensi Tremecin kuusivaihteisen Magnum T56 -manuaalin. toimivuus ja pykälien riittävä määrä. Keislerin kautta tilattu loota toimitettiin täydellisenä pakettina, joka piti sisällään poljinasetelman lisäksi myös heavy duty -versioisen paineasetelman ja -laakerin sekä kookkaan 11” kytkinlevyn. – Niiden asentamisen jälkeen vastus polkimessa on kuin nykyautoissa eikä kytkin luista missään tilanteessa. Camaron ratiksi Timolla oli vain yksi vaihtoehto: se oli Momon 14” Millenium, jota tosin ei enää valmistettu. – Tarkoitus oli ajaa Camarolla mahdollisimman paljon, minkä vuoksi olikin erityisen tärkeää, että koneen kierrokset jäisivät miellyttävän matalalle tasolle myös maantievauhdeissa. Koneen taakse päin siirtämisen ja pidemmän vaihteiston vuoksi oli teetettävä uusi kardaani mittatilaustyönä. Vaatimuksen täytti Tremecin kuusivaihteinen Magnum T56. 20 V8-MAGAZINE. Ennen kuin Camaron ajettavuutta lähdettiin parantamaan alustamuutoksilla hiekkapuhallettiin osista riisuttu pohja ja maalattiin se puolikiiltävällä mustalla. Niiden kiinnikkeet kiskoineen teki Timo itse. Myös pyöränlaakerit uusittiin ihan vain varmuuden vuoksi
V8-MAGAZINE 21. Konepellin ja takaluukun raitojen silmää miellyttävän tummanharmaan metallinhohtovärin Timo löysi Lexuksen valikoimasta. miinisilla runkopuslilla sekä yhdistämällä etuja taka-apurungot toisiinsa tukevilla itse tekemillään palkeilla. Ei hassumpi hätävaraksi Lähes vuosikymmenen kestäneen rakentelun tuloksena Camaro valmistui hienosti viimeisteltyyn asuunsa kesäksi 2018. Niinpä Camaron katon tippalistat ja kaikki häiritsevät merkit poistettiin. Lopulta istuimet asettuivat tarpeeksi matalalle, minkä ansiosta kohtuupitkälle Timolle saatiin mukava istuma-asento eivätkä ne myöskään tulleet rumasti yli ovien yläosien. – Halusin auton näyttävän yhä Camarolta ja korjata vain siinä olleet minua vaivanneet lähinnä sen käyttöön liittyvät vanhanaikaisuudet, summaa Timo projektin pääajatuksen. Ikävien yllätysten eliminoimiksi vanha väri poistettiin myös peltien sisäpinnoista, mikä käytännössä tuplasi työmäärän. Camaron alkuperäinen kojetaulu tuntui Timosta moderniin ilmeeseen vanhanaikaiselta ja se tehtiin täysin uusiksi käsityönä. Näin mittavien muutosten tekeminen olisi vaativa urakka kokeneemmallekin rasvanäpille. Ratti vaihtui Momon 14” nahkakehäiseen Milleniumiin, hattuhylly uusittiin ja kaikki tiivisteet korvattiin SoffSealin uustuotanto-osilla. Unelma-autokseen mainitseman viiskuutosen myyminen jäi kaivelemaan Timoa ja hän hankki Bel Airin kaveriksi ’56 210 Sedanin vuonna 2018 Salosta. Minkä Timo voi vahvistaa. Camaron rakentelun kantavana ajatuksena ollut yksinkertaisuus toteutui myös kojetaulussa, joka viimeisteltiin tyyliin sopivalla puolikiiltävällä mustalla. Selvästä värivalinnasta huolimatta oikean sävyisen riittävän syvän mustan löytäminen ei ollutkaan yhtä helppoa. Mitä Timo mahtaa saada aikaiseksi työn alla parhaillaan olevista Classic Chevyistä, kun hänen eräänlaiseksi ”hätävaraksi” hankkimasta Camarostakin tuli näin komea kokonaisuus… Moderni 6,2 litran LS3-ruiskupikkulohko istuu puolivuosisataa vanhemman Camaron konehuoneessa kuin tehtaan jäljiltä. Ulkokuoreltaan kuluneessa orgisasussa olevan auton voimanlähteeksi on vaihdettu 5,3 litran LSexifuelpannu ja nelivaihteinen 4L60-automaatti. Jämäköissä osissa on runsaasti säätömahdollisuuksia, minkä ansiosta konepelti saatiin istumaan tosi siististi. Ruostetta Camarosta ei löytynyt lainkaan, mutta osa vanhoista korjauksista arveluttivat, ja ne katsottiin parhaaksi tehdä uusiksi. Timo halusi varmistaa, että kaikki oli kunnossa. Auton ajo-ominaisuuksien kohennuttua Timo ei nimittäin tahtonut enää pysyä olemattoman sivuttaistuen antavissa alkuperäisissä bucket seat -etuistuimissa. Tarkkojen mittailujen jälkeen valmistettiin pahvista orgista osaa kliinimpi malli, jonka lopullinen versio toteutettiin pellistä. Sparcon nelipistevyöt varmistavat, että kuski pysyy penkissä kuin liimattuna kovemmissakin kanttaamisissa. Sisustaan sointuvalla mustalla vinyylillä verhoiltujen istuinten sovittaminen siististi yli 30 vuotta vanhempaan vehkeeseen vaati sekä helmapeltien osittaisen uudelleen muotoilun että kokonaan uusien kiinnikkeiden tekemisen kiskoineen päivineen. Tämän jälkeen tauluun tehtiin reiät soittimelle sekä kuudelle AutoMeterin hiilikuitutaustaiselle mittarille. Reilut kymmenen vuotta kestäneen kehitystyön tuloksena Timo muokkasi 1980-lukulaisesta showautosta nykytekniikalla varustetun tyylipuhtaan Pro Touring Camaron, johon hän on joka suhteessa tyytyväinen. Se vaatii panostusta ja sitkeyttä, mikä näkyy Camarossa sen jokaisella osa-alueella. Hatun noston arvoinen suoritus etenkin, kun yksinhuoltaja isänä hän pääsi talliin vasta lasten mentyä nukkumaan iltakymmenen jälkeen. Lopputuloksesta tuli juuri sitä, mitä Timo oli tavoitellutkin: pelkistetyn kaunis ja tyylipuhdas Pro Touring -kokonaisuus, joka on toimintavarma, mainio ajettava mutkissakin ja kaiken lisäksi vielä kohtuullisen ripeäkin. Aikansa eri värikarttoja turhaan tutkailtuaan lähti Timo kiertämään autoliikkeitä, ja eräässä hän näki BMW:n, jonka mustan syvyys oli ”just eikä melkein”, kuten Timo asian ilmaisi. Upeasti onnistuneen maalipinnan peilimäinen kiilto varmistettiin usealla kerroksella kirkaslakkaa, joiden ruiskutusten välillä tehtiin aina huolelliset välihionnat. Vaikka Camaron sisusta oli priima, kaipasi se muutamia päivityksiä toimiakseen paremmin auton urheilullisemman olemuksen kanssa. Tilanne korjaantui Timon muihin projekteihin varaosa-autoksi hankitun 2004 Pontiac GTO:n sähkötoimisilla tuhdisti sivuilta topatuilla, niskatuellisilla erillisillä versioilla. Värivaihtoehtoja oli Timolla tasan yksi: kiiltävä musta harmailla Z28-radoilla. Timo haluaa kiittää Pietarsaaren Kolarikorjaamon ”Övermarkin poikia” heidän tekemästään tinkimättömästä työstä. Aikaa se tosin otti, mutta onhan Camaroon tehty myös poikkeuksellisen paljon muutoksia, vaikka se ensisilmäyksellä varsin vakiolta vaikuttaakin. Pannua penkitettäessä sen teholukemaksi saatiin kunnioitettavat 485 hevosta. Yhtenäisyyden nimissä myös kaikki alkuperäiset varoitusvalot korvattiin moderneilla mustakehäisillä ja -pohjaisilla tarvikeversioilla. Timon mukaan kliini on kaunista myös muskeliautossa. Kliini on kaunista Tekniikkapuolen ja alustan päivityksen jälkeen Timo ajoi Camarolla aina syksyyn 2017 saakka, jolloin hän otti työn alle auton hieman halkeilemaan alkaneen ja auttamattoman vanhanaikaisen vauhtiraitamaalauksen. Saati sitten Timolle, jolle Camaro on itse asiassa ensimmäinen harrasteautoprojekti. Camaron konepellin saranat ovat auton moderniin tyyliin sopivat Ringbrothersin valmistamat billet-versiot. Työpäivinä Timo itse painui pehkuihin yleensä yhden jälkeen yöllä, mutta viikonloppuisin hän viihtyi tallissa vielä tätäkin pidempään. Camaron kori riisuttiin koristeista, ja sen jälkeen auton kaikki pellit hiestettiin puhtaiksi käsityönä. Myös virheetön etupuskuri riisuttiin kromeistaan, koska tavoitteeksi asetettu yksinkertainen yleisilme tarkoitti sen maalaamista korinsävyiseksi
Kiihdytysurheilun ystäviäkään ei ole unohdettu korttisarjoja suunniteltaessa. Jotkut intoutuivat värkkäämään jopa omia korttisarjoja, kuten allekirjoittanut. Monelle pitkänlinjan jenkkiautolijalle autokortit lienevätkin hyvin tuttuja. – Älähän nyt vielä nuolaise ystäväiseni, tämä Yhdysvalloissa rakennettu Chevrolet Vegaan pohjautuva Funny Car tykittääkin peräti 370 km/h, huomauttaa Masa vieden Tompan kädestä miehen viimeisenkin kortin. yläkulma). Hot rodding historian yksi tunnetuimmista rodeista, Andy Brizion C Cab on löytänyt myös tiensä autokortteihin (oik. Kaappien syövereistä on kaivettu päivänvaloon muun muassa vanhoja lautapelejä ja nostalgisia pelikortteja. Auto päätyi myöhemmin legendaarisen Led Zeppelinin John Bonhamille, jota on kutsuttu yhdeksi rockhistorian arvostetuimmista rumpaleista. Edellä käyty kuvitteellinen keskustelu oli aikamatka vuosikymmeniä taaksepäin. Mukana on myös yksi Ruotsin tunnetuimmista kiihdytysautoista, Svante ja Rolf Erickssonin Norrlands-Jeep, jolla käytiin kisaamassa myös Britanniassa jo 70-luvulla. TEKSTI JA KUVAT KAI SALMIO see Tomppa ja ojentaa samalla avokämmenensä kohti Masaa ikään kuin voitonmerkiksi. Dragsters-sarja sisältää näyttävää kisakalustoa menneiltä vuosilta. Nostalgiset Nostalgiset autopelikortit autopelikortit naftaliinista naftaliinista Jos jotakin positiivista koittaa löytää, niin koronapandemian vaikutuksesta perheenjäsenet ovat viettäneet yhdessä entistä enemmän aikaa. – Ai pahus, mun auto kiihtyykin 4,8 sekunnissa, huikkaa Masa ja nappaa jälleen kerran yhden kortin pois Tompalta. Vertailupelikorttien voittaja on se, jolla on pelin lopussa eniten kortteja tai kaikki kortit. – Seuraavaksi kiihtyvyys nollasta sataan, kysyy Masa. Tämä Top Trumpsin korttisarja on samalla eräänlainen tietopankki, sillä jokaisesta autosta kerrotaan myös jotakin nippelitietoa varsinaisten speksien ohessa. Silloin elettiin aikaa ennen Commodore kuusnelosten, joten pelikortit tarjosivat mukavan lisän vapaa-ajanviettoon. – No nyt et kyllä voita, sillä tätä Funny Caria kehutaan jopa Euroopan nopeimmaksi, huippunopeuttakin mahtavat 334 kilometriä tunnissa, iloit22 V8-MAGAZINE. – Tasan 5 sekuntia, vastaa Tomppa. Tällä erää voiton korjasi Masa, mutta seuraavalla kerralla voi onnetar suosiakin pelikaveria. Kulttirodi nähtiin myös Zeppelinin ”The Song Remains The Same” -elokuvassa (1976). Kun perinteisten pelikorttien historia ulottuu Kiinassa aina niinkin pitkälle kuin 200-luvulle ennen ajan laskun alkua, on autopelikortteja ollut tarjolla vasta viimeiset 60 vuotta. – Entäpä huippunopeus, kysyy Masa jo ties monennenko kerran. Moniko muistaa pelanneensa 1970ja 80-luvulla korteilla, joissa vertailtiin esimerkiksi autojen suorituskykyä. Osasta pelikortteja löytyy myös todellisia namupaloja menneiltä vuosilta, kuten Top Trumpsin Hot Rods -sarjaan päätynyt Andy Brizion C Cab, joka on yksi maalariguru Arthur ”Art” Himslin tunnetuimmista maalauskohteista
Tilanteen takia perinteisesti kauden avannut Winternationals Pomonassa, Kaliforniassa on peruttu ja kausi starttaa Gatornationalseilla, Floridassa 11.-14. Tänä päivänä NHRA:n jäsenmäärä ylittää 70 000 ja kilpailijoita Amerikassa on yli 40 000. Fuusio synnytti maailman neljänneksi suurimman autovalmistajan, jonka pääkonttori sijaitsee Iso-Britanniassa. Kun Wally nimitettiin Hot Rod Magazinen päätoimittajaksi, niin hänelle tuli mahdollisuus perustaa NHRA 1951 ja saada drag racing järjestäytyneeksi toiminnaksi. Vuonna 2007 94-vuotiaana kuollut Wally näki suuren unelmansa toteutuneen. Näistä Shelby GT350 -mallien myynti kasvoi 14 prosenttia edellisvuodesta heijastaen ehkäpä sitä, että ihmiset kiirehtivät hankkimaan tämän vapaastihengittävän mallin ennen valmistuksen päättymistä. Presidentti Bidenin odotetaan yleisesti ilmoittavan tiukentuvista päästömääräyksistä lähitulevaisuudessa. 2022 vuosimallin Chevrolet Corvetten odotetaan olevan entistä härskimpi urheiluauto ja sen uskotaan tulevan myyntiin loppuvuodesta. Moottoripyörien uutuusmalleja oli ollut erittäin vaikea saada Suomeen jo helmikuussa. Kolmanneksi eniten ostettiin Chevrolet Camaroita, 29 775 yksilöä, jonka myynti on ollut alamäessä. Ford Mustang oli viime vuoden myydyin urheilullinen auto Yhdysvaltojen markkinoilla, jo kuudetta kertaa peräkkäin. Kaupaksi meni 52 995 haastajaa. KUVA: NHRA Moparit ja Jeepit uuteen yhteisyritykseen FCA group ja PSA yhdistyivät. Huippuvuotena 2014 niitä myytiin 86 297 kappaletta. toukokuuta Helsingissä, Tampereella, Turussa ja Jyväskylässä. Nyt General Motorsiakin isommalla yrityksellä on lukuisia autoja tuotemerkkejä mm. Jeep Wranglerista joudutaan maksamaan sakkoa. Dodge lisää sähköja plug-in-hybridimalleja mallistoonsa lähivuosina. KUVA STELLANTIS V8-MAGAZINE 23. Soundi lähtee arvelujen mukaan vapaastihengittävästä 5,5-litraisesta, kaksi yläpuolista nokka-akselia omaavasta V8:sta, jossa on nk. ostoissa alihankkijoille sekä käyttämällä eri merkkisissä autoissa samaa tekniikkaa. at-plane kampi. Mustangeja ostettiin 61 090 kappaletta. Myös ulkonäöltään sen povataan olevan varsinainen Super Chevy. Tämän sukupolven valmistus jatkunee vielä muutamia vuosia. Takana on EM-mestaruuksia neljä ja kisaamista myös USA:ssa. maaliskuuta. Ensimmäinen virallinen NHRA:n kilpailu ”the Nationals” ajettiin Great Bendissä, Kansasissa. naleeihin. Markkinoille jäi Shelbyistä edelleen ahdettu GT500. Tämän testiajossa nähdyn Z06:n keskimoottori pitää Ferrarin kaltaista ulvontaa. Gardermoen Raceway’lle Oslon ulkopuolelle on tulossa uudet ajanottolaitteet ja ruotsalaisen TimeTreen tulostaulut toukokuun alkupuolella ajettavaan drag racing -kauden avauskilpailuun mennessä. NHRA 70 vuotta Nykyajan poniautoilla kysyntää KUVA FORD MOTOR COMPANY Drag Racingin kattojärjestö National Hot Rod Association täyttää tänä vuonna 70 vuotta. Ruotsalainen kiihdytyskuski Micke Kågered lopettaa yli 30-vuotisen kisauransa. kesäkuuta. Kalenterista puuttuvat tänä vuonna Chigaco ja Bristol, mutta kausi päättyy tuttuun tapaan marraskuussa Pomonan . Tänä vuonna verkkotapahtumana pidettävä MP 21 -moottoripyörämessut on siirretty pidettäväksi 26.–27. Chrysler, Jeep, Dodge, Ram, SRT, Mopar, Fiat, Alfa-Romeo, Abarth, Lancia, Maserati, Peugeot, Citröen, Opel, Vauxhall ja DS Automobiles. Seitsemännen sukupolven Camaroa odotellaan, mutta on puhuttu jopa sen peruuttamisesta tai tulemisesta sähköautona. Yhdistymisen kannustimena on pidetty sitä, että sähköautot ja autonomisen ajamisen kehittäminen vaativat valtavia investointeja. Mies NHRA:n synnyn takana oli Wally Parks, autoharrastaja, joka jo 30-luvulla kuului kalifornialaisen Road Runners Clubin perustajiin. Hän on ajanut niin Top Methanol Funny Car kuin Top Fuel Dragster -ryhmissä. Ensimmäisenä kiihdytysratana toimi Santa Ana Drags, etelä-kalifornialainen lentokenttä, jossa kiihdytettiin 50-luvun alussa. 6,2-litraisia ahdettuja HEMI-moottoreita vaeltaa Sterling Heightsin kokoonpanolinjalla. Yhtiön nimi vaihtui Stellantikseksi, mutta tunnetut automerkit pitävät nimensä. Suosion myötä siitä oli lyhyt askel kiihdytyskisoihin. Tästä johtuvan hinnoittelun myötä malli on noussut luksusautojen luokkaan. Juhlavuotta himmentää korona ja mestaruusarjan kisoja kalenterissa on 21. Challengerista odotetaan uudelleen muotoiltua mallia vuonna 2022 tai 2023 kuten Mustangistakin. Tänä vuonna itse kisaviikonloppuja tiivistetään ja esimerkiksi Pro-ryhmien lajittelukierroksia vähennetään, mikä tuo tiimeille toivottua säästöä nykytilanteessa. . Radalle on suunniteltu kesäksi neljää kiihdytyskilpailua. FHRA:n sääntömääräisessä syyskokouksessa tammikuussa valittiin yhdistyksen puheenjohtajaksi jatkokaudelle Jarmo Grönman. Toisen maailman sodan aikana hän palveli panssarivaunujen testikuljettajana. maaliskuuta. Dodgen päällikkö Tim Kuniskis ennustaa, että sääntely tappaa 392:sen ja Hellcatin kaltaiset V8-moottorit. Prätkällä töihin -päivä on 4. Saman luokan autojen myyntitilaston kakkonen oli 2020 Dodge Challenger. Puhumattakaan, mihin kaikkialle maailmassa kiihdytysurheilu on levinnyt. Tämän kautta on laskettu säästettävän kustannuspuolella 3,7 miljardia mm. Tehoa löytynee yli 600 hevosvoimaa. MP 21 verkossa -tapahtuman lisäksi tänä vuonna messujen järjestäjä, Tekninen kauppa organisoi lisäksi moottoripyörien koeajopäivät 25.–28. Hän jatkaa moottoriurheilun parissa, mutta kiihdytysratojen sijaan STCC-ratakilpailuissa Kågered Racingin tiimipäällikkönä. SCTA järjesti ensimmäisen Speed Week nopeuskisan Bonnevillen suola-aavikolla 1949. Yhdysvalloissa päästövaatimukset eivät ole vielä yhtä tiukat kuin Euroopassa, missä mm. Ahdetun 6,2-litraisen V8-rautalohkomoottorin päivät ovat luetut, koska tulevat vaatimukset ovat niin kalliita toteuttaa. Vuonna 1947 Wally oli perustamassa Southern California Timing Associationia
NHRA:n todistama Durango SRT Hellcatin varttimaili taittuu 11,5 sekuntiin. Muutoskatsastuksen voi tehdä etanolikonvertoiduille autoille, jotka on rekisteröity viimeistään 1.9.2009. comilta rahallista tukea. Qianjing valmistaa Benelli-merkkisiä moottoripyöriä ja tämä H-D perustuukin Benellin 302-malliin. muuntotuen voi saada kerran samasta autosta ja samalle henkilölle per vuosi. Kalifornian ja Washingtonin osavaltiossa asiakkaat eivät ole voineet tilata tammikuusta lähtien 2021 Camaro SS, ZL1 ja 1LE -malleja kuparijarrupaloihin liittyvien rajoitusten vuoksi. Heillä on kehitteillä uusi V-twin-moottori. Akaassa viime vuoden lopulla avatulla Daytona Circuit -moottoriradalla voidaan ajaa mm. Edellä mainitut EFI-sarjat maksavat US-Partsissa 398,90 ja 419,90 euroa. Harley-Davidsonin yhteistyö kiinalaisen Qianjingin kanssa jatkunee. Laippa on billet alumiinia. Tosin jälleenmyyjien jälkitilauksista saattaa vielä löytyä joku ostettavissa oleva yksilö. Valmistajan suositushinta on 80 995 dollaria. Raksteri Oy:n ylläpitämä runsaan kilometrin pituiselta asvalttiradalta on tehty entiseen soramonttuun. , www.holley.com Tuo t Uusimman 2021 Dodge Durango SRT Hellcatin myynti sujui vauhdilla. Rata on avoinna päivittäin keliolosuhteet ja ympäristölupa huomioiden. Ilma järjestelmässä voi teettää käyntihäiriöitä tai jopa moottorin sammumista. Uudempien ajoneuvojen osalta kevennetään sähkömagneettisten osien yhteensopivuuden osoittamistapaa. Lisätietoja: www.uspartsperformance.. Etanolikonversiossa bensiiniautosta tulee . Se on helpoin tapa päivittää polttoainejärjestelmä korkeavirtauksiseksi ja -paineiseksi. Vaihteistona on kahdeksanvaihteinen TorqueFlite 8HP95. Muutoskatsastuksen yhteydessä ei tarvitse esittää selvitystä päästöistä tai melusta. Vanhempien ajoneuvojen kohdalla on selkeytetty merkittävimpiä turvallisuuteen liittyviä vaatimuksia. Opus sisältää kaiken tarvittavan tiedon niin kilpailuluokista kuin teknisistä määräyksistä. exifuel, jossa voi käyttää E85-bioetanolia, bensiiniä ja niiden sekoitusta. Sen hedelmänä on ollut tulossa Kiinassa valmistettava 350-kuutioinen V2-moottorinen Harley-Davidson 338R. Ajoneuvon muuttaminen sähköä, kaasua tai etanolia käyttäväksi helpottuu maaliskuun alussa, ja mm. Mallia valmistetaan vain 2 000 kappaletta. Se on kaikkien aikojen tehokkain SUV, jonka ahdettu 6,2 litran HEMI Hellcat V8-moottori tuottaa 710 hevosvoimaa ja vääntää 645 jalkapaunaa. Vastaavia paketteja on tarjolla myös moniin muihin aplikaatioihin. Sääntökirja kuuluu myös kerhon 30 euron jäsenmaksuun. Tätä uudempien autojen osalta vaaditaan edelleen tarkat ajoneuvokohtaiset laboratoriotutkimukset auton päästöistä, jotka ovat hintavat. Tämä nk. Chevrolet kertoo, että Camaroiden myynti käynnistyy näissä osavaltioissa taas 2022, kun Camaroissa otetaan käyttöön jarrupalat, joissa on alle 5 painoprosenttia kuparia. Avajaisnäytöksesssä nähtiin radalla V8-Thunder-rataluokan mestari, Toni Lähteenmäki kisa-Camarolla. rallicrossia, kartingia ja minimotoja. Kiihtyvyys 0–60 mailiin on 3,5 sekuntia. Edullisella pikku-Harley’llä houkuteltaisiin nuorta ostajakuntaa ja moottoripyöräilyä aloittavia. etumoottoriset dragsterit ja funny carit. Ennakkomyynnin avauduttua marraskuussa oli nelivetoisen Durango SRT Hellcatin tuotanto virallisesti loppuunmyyty jo tammikuussa. hyväksytyn kaasuasennusliikeen suorittamaa polttoainesäiliön asennuksen ja asianmukaisten polttoainesäiliömerkintöjen tarkastusta. Myös muunto sähköautoksi helpottuu. Vuoteen 2025 mennessä jarrupalojen on oltava alle 0,5 prosenttia kuparia. Ajoneuvojen käyttövoimamuutoksiin helpotuksia KUVA HANNELE HATANPÄÄ KUVA STELLANTIS Durango SRT Hellcat loppuunmyyty 24 V8-MAGAZINE. Tehokasta polttoaineen pumppausta FVDA Sääntökirja 2021 Odotettu Finnish Vintage Drag Racing Associationin Sääntökirja 2021 on valmistunut ja julkaistu. Kaasukäyttöiseksi muuttaminen edellyttää mm. Sähköistä sääntökirjaa voi tilata fvda2020@gmail.com. Tulevana kesänä ajetaan kolmen luokan ryhmäsäännöillä: Vintage Outlaw, Vintage Street Altered ja Gasser. Niihin alaluokkina kuuluvat erityyppiset kilpurit, esimerkiksi Vintaga Outlaw pitää sisällään mm. Holleyltä on tullut alkuperäistankin sisään asennettava EFI-polttoainepumppuohjausyksikkö Dodgen pickupeihin (vuosimallit 1991–2004) Gen III Hemi -moottorivaihtoja ja muita HiPo-Dodgeja ajatellen. Kun bensiinitai dieselkäyttöisen henkilöauton muuttaa toimimaan kaasulla tai etanolilla 30.11.2021 mennessä, on muutokseen mahdollista hakea Tra. Kaasumuutoksessa sen suuruus on 1 000 euroa ja etanolikonversiossa 200 euroa. Muutoksen jälkeenkin tulee auton läpäistä sen käyttöönottohetkellä voimassa olleet tyyppihyväksynnän mukaiset päästönormit. Holleyn patentoima HydraMat ratkaisee ongelmat, joita ilmenee tankeissa esimerkiksi kovan kaarreajon, kiihdytyksen, jarrutuksen tai vähäisen bensiinin yhteydessä. päästövaatimusten täyttymisen osoittaminen keventyy. Näitä saa kahden tehoisina, joko 255 LPH tai 450 LPH -pumpuilla, sekä paluulla tai ilman
Florida auto dealer since 1991 www.amercars.com Myymme, välitämme autot ja moottoripyörät, Ebay jne. Kontit Floridasta viikottain! USA:n sisäiset kuljetukset! Kysy lisää! AUTOT, PYÖRÄT, OSAT USA:STA Tilaa osasi itse tallillemme, maksa vain merirahdista 1851 NW 9th St., Okeechobee, FL 34972, USA/oma nimi amercars@msn.com Soitot suomeksi klo 15.00 jälk. 0440 438 410 /Ilkka Email. Amer Trading, Inc. (aikaero) +1-561-7623060 / Marco Casagrande V8 tasapainoitukset / kiertokanget • Nokka-akselien korjaukset / hionnat Moottorin osat / Erikoisöljyt • Runkolinjakorjaukset / muutostyöt Tasohionnat / ryhmät / kannet / imusarjat GT-Motor • Takkatie 13 • 00370 Helsinki • 010 666 2444 Moottorikoneistus Ojala Oy • Hallimestarinkatu 9 • 20780 Kaarina • 010 666 2441 Insinööritoimisto Iketek Oy Autojen ja moottoripyörien lujuuslaskelmat poikkeuslupahakemuksiin 30 vuoden kokemuksella Puh. ilkka.estlander@iketekoy.com Vesijärvenkatu 5 D 57, 15100 Lahti www.iketekoy.com (03) 514 3445 vammalan@moottorikoneistamo.com www.moottorikoneistamo.com Pesurinkatu 7, 38200 Sastamala
Sotaveteraanin silmäterä M itä tapahtui 20 vuotta sitten. Niin ikään 2001 tapasin Perttelin Kaivolassa vaikuttaneen Mika Vesalaisen. 26 V8-MAGAZINE Cadillac Coupe deVille 2d Hardtop 1972. Mika kutsuu kotiaan loppusijoituspaikaksi, jossa aiotaan viettää myös tulevat eläkepäivät. Auto hankittiin jo 16-vuotiaana, joten Rämpylä ja Mika ovat kul2-ovinen deVille oli 1972 malliston toiseksi suosituin malli 95 280 auton valmistusmäärällä. Vähiten valmistui 4-ovisia 75-sarjalaisia (955). Mika oli löytänyt uuden kodin Perttelin Kurajoelta, joka kuuluu nykyään Salon kaupunkiin. päivänä tehdyistä terrori-iskuista, minkä jälkeen maailma ei ollut enää entinen. 2001 jäi erityisesti mieliin Yhdysvaltoihin syyskuun 11. lmille Mikan ´49 Chevrolet Fleetline Special Sedanin (V8 8/01), joka sai radiosta kuullun biisin innoittamana lempinimen: ”Red Hot ´49”. Mikan omistuksesta löytyi edelleen miehen ensimmäinen jenkkiauto: ´69 Rambler American 440 4d Sedan. Autokalusto oli vaihtunut, yhtä rassia lukuun ottamatta. Kymmenittäin jenkkirasseja Nostalgia. Moni asia oli muuttunut vuosien aikana. iliksiä oli ilmassa tavatessamme samoissa merkeissä kaksi vuosikymmentä myöhemmin. Ikuistimme dia. Luiskaperän hankki 30 vuotta sitten suomalainen harrastaja meksikolaiselta Ramirez Pimentalilta. Mikasta tuli Fleetlinen omistaja juuri vuosituhanteen vaihteessa. Maailma oli selvinnyt millenniumista, vaikka sen povattiin romauttavan koko maailman tietoliikenteen. Edelle kiilasi ainoastaan saman mallisarjan 4-ovinen hardtop sedan, jota työstettiin 4 251 kappaletta enemmän
Klingbailille, ja monen mutkan kautta auto löytyy tänään Salon Kurajoelta, Mika Vesalaisen omistuksesta. Moottorikin vaihtui matkan varrella. TEKSTI JA KUVAT KAI SALMIO keneet yhteistä taivalta pian 40 vuotta! Americanin menoa avittaa 232-kutvonen ja manuaalivaihteisto. Vesalainen on ajan saatossa vaihtanut autoja kuin sukkia konsanaan. – Fleetline oli minulla kuusi vuotta, kunnes myin sen Oulun seudulle 2007. Osallistuimme viimeisenä vuonna autolla myös Haapsalun American Beauty Car Show’hun, jonka yhteydessä tuli samalla kihlattua nykyinen vaimoni. Kuvien Cadillacin ja Americanin lisäksi Mikan elämää rikastuttavat ´53 Buick Series 40 Special Riviera 2d Hardtop Coupe, ´55 Cadillac Series 62 4d Sedan, ´56 Cadillac Series 62 Coupe deVille 2d V8-MAGAZINE 27. Luovuin Chevystä rahoittaakseni normaalia elämää, koska olin hetki sitten startannut yritystoiminnan. Tallista löytyy harrastekalustoa jo riittämiin. Esittelyn jälkeen päivitin autoa droppiakselilla, sheivasin puskurikävyt ja takalokasuojien isot kromikoristeet pois. Mutta mitä kuuluu Red Hot ´49:lle tänä päivänä. Kurajoen Cadillac Ranch Vanha suola janottaa, mutta toistaiseksi ei luiskaperä ole palaamassa Varsinais-Suomeen. Yksi juhlavuoden malleista päätyi palkitulle sotaveteraanille Fred D. 1972 Cadillac juhlisti 70-vuotista taivaltaan valmistamalla loistoautoja enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Hän ei edes muista, onko 100 jenkin rajapyykki jo ylitetty. Letukka majailee nykyisin Raahessa, ja on ulkoasultaan edelleen samassa kondiksessa, kertoo Mika
Autossa on edelleen alkuperäinen verhoilu, mikä ei juuri uutta häpeä. Kuskin oven käsinojaan on sijoitettu namikat sähköikkunoille, keskuslukitukselle ja tuulilasin pyyhkimille. Cadillac ei ollut kansanauto, ja 2-ovisen deVillen lähtöhinnaksi ilmoitettiin 6 168 dollaria. Suunnilleen samaan hintaan olisi voinut hankkia perheelle kaksikin käyttöautoa ja polttoaineeseen olisi parhaassa tapauksessa jäänyt vielä muutama taala. 28 V8-MAGAZINE
Autosta jalostuu huoleton reissukärry, siksi moottori vaihtuu 90-luvun ruiskutekniikkaan. Prameamman Eldoradon vakiopata oli vastaavasti 500-kuutiotuumainen V8 (235 SAE netto hv). Se odottaa pääsyä työn alle, koska nyt rakenteluvuorossa on vuotta tuoreempi Cadillac. Hänelle myönnettiin kaksi Purpe Heart -kunniamerkkiä. Viiskutonen on muokattavana oriveteläisen Eyeball Products Oy:n Kari Konttijärvellä. Koeajolenkki sujui ongelmitta, mutta en silti ollut täysin varma ostohaluistani. Pearl Harborin selviytyjä Cadillacilla oli Jenkeissä ainoastaan yksi omistaja. Hän oli mukana legendaarisessa Pearl Harborin hyökkäyksessä, jossa keisarillisen Japanin laivaston ilmavoimat teki yllätysiskun Yhdysvaltain Tyynenmeren laivastoa vastaan, Havaijin Oahun saarella joulukuun 7. Uusi omistaja löytyi yllättäen Suomesta. 1944 Klingbail avioitui lukioaikaisen tyttöystävänsä Faye Eimermanin kanssa. Cadillacin hankki uutena monilla sotilasmitaleilla palkittu sotaveteraani Fred D. Klingbail, joka liittyi puolustusvoimiin 1935. Vuosien aikana hankittiin myös Cadillac. Jopa sivupeilistä löytyy Cadillac-teksti. Näin Mikasta tuli vasta auton neljäs omistaja, mikäli jenkkiläistä kuolinpesää ei lasketa mukaan. Vaihteistovalikoima oli vielä niukempi, kun kaikki mallit varustettiin samanmoisella Turbo Hydramatic -automaatilla. Purppurasydän myönnetään presidentin nimissä armeijan palveluksessa haavoittuneelle tai kuolleelle henkilölle. Cadillacin matkamittariin ei maileja juuri karttunut viimeisten vuosikymmenten aikana. Auto tontitetaan ilmapusseilla, ja koriin toteutetaan maltillista kustomointia. Coupe deVille valmistunee viimeistään kesän 2022 kynnyksellä. V8-MAGAZINE 29. Tuskin yksikään Cadillaciin päätynyt asiakas edes kaipaili manuaalia autoonsa. Pariskunta asettui asumaan Michiganin osavaltion Stevens Pointiin, jonne he perustivat Fred´s Paint Store -nimisen maalausliikkeen. Jämsäläinen autoharrastaja toi deVillen maahan alkuvuodesta 2015, ja auto museotarkastettiin saman vuoden kesäkuussa. Ei Fred sentään mikään ”hannuhanhi” ollut, sillä mies haavoittui peräti kahdesti sotilasuransa aikana. Tuskin olisi Fred osannut kuvitella silmäteränsä päätyvän . Olin etsimässä tuoreempaa jenkkiä lähinnä käyttöautoksi, kunnes bongasin Käkkylän eräästä helsinkiläisestä autoliikkeestä. Kauko varustettiin tehtaalla 220 SAE nettohevosvoimaisella 472-kuutiotuumaisella veekasilla. Eldoonkaan ei tarjottu muita moottoreita. Auto päätyi vuosiksi kuolinpesän omaisuudeksi, kunnes siitä päätettiin luopua tarpeettomana. Tarjosin vaihdossa Hemillä varustettua ´05 Chrysler 300C 4d Sedania, mikä sopi automyyjälle. päivä 1941. Vaimo kuitenkin puhui minut ympäri, joten kotiin ajettiin alla hienosti säilynyt ja reilut 70 000 orkkismailia ajettu loistoauto, muistelee Mika. – Seitenkakkonen deVille tuli hankittua lopulta vaimon kehotuksesta. Kolmipuolaisen ratin luksusta puujäljitelmin ja logoin. Viisfemma on aito suomiauto, joka tuli uutena Tampereen Pellavaja Rautateollisuus Osakeyhtiön (Oy Tampella Ab) käyttöön. Muuten Cadillacissa on edelleen tehdasmaalaus sekä alkuperäinen vinyylikatto ja verhoilu, matching numbers -tekniikasta puhumattakaan. Iskussa kuoli yli 2 400 amerikkalaissotilasta, joten Fredillä oli sinä päivänä roppakaupalla onnea. Thorne), joka kuoli helikopterionnettomuudessa Vietnamin sodassa 1965. ’72 Cadillac oli tullut liikkeeseen vaihdossa 14 vuotta vanhempaan ´58 Cadillaciin. . Peräti 95-vuotiaaksi elänyt Fred poistui keskuudestamme huhtikuussa 2010. Purppurasydämen sai kahdesti myös kolmen maan armeijassa palvellut suomalainen sotilas ja Mannerheim-ristin ritari Lauri Allan Törni (Larry A. Tämän jälkeen tulee vuoroon viisvitonen, ellei Mika intoudu taas kerran hankkimaan väliprojektia vapaa-aikansa selättämiseksi. Eikä määrä ole kovin paljon kasvanut viimeisten kuuden vuoden aikana. Hardtop sekä Superior Body Shopin räätälöimä ´93 Cadillac Fleetwood Limousine. Auton matkamittarissa seisoi museotarkastushetkellä 79 001 mailin orkkislukema. Avio-onnea kesti kunnioitettavat 60 vuotta, kunnes se päättyi vaimon kuolemaan 2004. Peilejä on vain yksi, kun elettiin aikaa, jolloin ei vielä vaadittu peiliä myös hanttarin puolelle. Yritys luopui edustusautostaan kesäkuussa 1965. Seuraavan omistajan aikana autolle suoritettiin automaatti-ilmastoinnin kunnostusta ja kyljet maalautettiin uudelleen. Muita moottorivaihtoehtoja ei ollut edes tarjolla
Cadillac valmisti juhlavuotena ennätysmäärän autoja, kun tilastoihin kirjattiin komea luku 267 787 autoa. Jättimäisimmät mallit olivat Sixty Special Brougham Fleetwood 4d Sedan (133”) sekä Seventy-Five -sarjan 4-ovinen sedan ja 9-paikkainen limousine. Samaan aikaan FoMoCo valmisti lähes kolme kertaa vähemmän Lincolneja (94 560) ja Chrysler Corporation vielä vähemmän Imperialeja (15 794). Mikasta tuli jenkkiautoilija jo 16-vuotiaana, hankkiessaan ´69 Rambler American 440 4d Sedanin. Näyttävät takavalot ovat kooltaan lähes yhtä korkeat kuin itse kylkilinja. oituna. Red Hot ´49 esiteltiin lehdessä tasan 20 vuotta sitten. Detroitin vanhin autojen valmistaja aloitti toimintansa elokuussa 1922. Muutkin amerikkalaiset automerkit www.daekimporten.dk Aastrupvej 52 · 7130 Juelsminde, Danmark Tlf. Loistoautojen kuningas Siitä ei ole tietoa, miksi Fred päätyi nimenomaan akseliväliltään 130-tuumaiseen deVilleen, jota oli tarjolla myös 4-ovisena hardtopina. Auto löytyy edelleen häneltä, joten yhteistä taivalta on kuljettu jo kohta neljä vuosikymmentä. 126,3 tuuman akselivälillistä Eldoradoa sai myös vain kahdella eri korimallilla, joko 2-ovisena tolpattomana coupena tai avona. Chrysler taasen valmisti kaikkiaan 30 934 New Yorker Broughamia. Vesalaisen Mika on Cadillac-mies henkeen ja vereen, mutta ei silti tunnustaudu merkkifanaatikoksi. Niiden hintataso suosi hieman ohuempaakin lompakkoa, mutta siitä huolimatta nekin jäivät Cadillacin varjoon tuotannollisesti. Tuolloin tehtaalta rullasi ulos Lelandin yksisylinterisellä moottorilla (10 hv) ja Fordin alustalla varustettu auto, joka nimettiin ranskalaisen tutkimusmatkailijan Antoine de la Mothe Cadillacin mukaan Cadillaciksi. Leveät helmalistat ovat näyttäviä, ja toimivat samalla ikään kuin kylkien kaventajina korkeussuunnassa. Vastaavat korimallit löytyivät myös mallihierarkian alkupäätä edustaneelta Calaisilta. Konepellistä löytyi kaikkiaan 174 louversia. Auton logoksi valikoitui vieläpä suvun vaakuna hieman modi. Cadillacin tietty tyylipuhtaus on nähtävissä myös pölykapseleista. jonakin kauniina päivänä suomalaisen autoharrastajan hoteisiin kauas Pohjolaan. Vuonna 1972 Cadillacilla juhlistettiin 70-vuotista taivalta autoteollisuuden parissa. +45 75 62 63 88 · info@daekimporten.dk 20” 17” 15” 7x15 151 EUR 8x15 154 EUR 10x15 174 EUR 7x17 220 EUR 8x17 235 EUR 9x17 248 EUR Boltpattern 5x4,5 + 5x4,75 + 5x5 + 5x5.5 8x20 356 EUR 9x20 369 EUR Bolt pattern 5x5 + 5x5,5” REVOLUTION RALLYE SILVER & MATTEBLACK STEEL 7x15 151 EUR 8x15 154 EUR 10x15 174 EUR 7x17 220 EUR 8x17 235 EUR 9x17 248 EUR Boltpattern 5x4,5 + 5x4,75 REVOLUTION SMOOTHIE STEEL CHROME 7x15 161 EUR 8x15 164 EUR 10x15 195 EUR Boltpattern 5x4,5 + 5x4,75 + 5x5 + 5x5.5 REVOLUTION ARTILLERY STELL 8x20 382 EUR 9x20 396 EUR Bolt pattern 5x5 + 5x5,5” 7x15 181 EUR 8x15 194 EUR 10x15 221 EUR 7x17 235 EUR 8x17 248 EUR Boltpattern 5x4,5 + 5x4,75 + 5x5 5x5.5 STREET PRO CONVO POLISH 7x15 252 EUR 8,5x15 (Backspace 3,5” or 5”) 255 EUR 10x15 (Backspace 4, 5”) 258 EUR Boltpattern 5x4,5 + 5x4,75 STREET PRO CONVO 18 POLISH 8x18 335 EUR 10x18 389 EUR Boltpattern 5x4,5 + 5x4,75 STREET PRO CONVO CONVO PRO II BLACK 7x15 265 EUR 8,5x15 (Backspace 3,5” or 5”) 265 EUR 10x15 (Backspace 4, 5”) 275 EUR Boltpattern 5x4,5 + 5x4,75 STREET PRO AUTO / DRAG 7x15 268 EUR 8,5x15 (Backspace 3,5” or 5”) 279 EUR 10x15 (Backspace 4, 5”) 307 EUR Boltpattern 5x4,5 + 5x4,75 REVOLUTION SMOOTHIE STEEL MATTEBLACK REVOLUTION SMOOTHIE STEEL RED/CHROME facebook.com/daekimporten.dk 105504 Finsk annonce 210x297mm_Januar2021.indd 1 105504 Finsk annonce 210x297mm_Januar2021.indd 1 25/01/2021 10.39 25/01/2021 10.39 tarjosivat samaan aikaan ylellisiä malleja, mutta näitä ei luokiteltu varsinaisiksi luksusautoiksi. Esittelyhetkellä autossa oli 70-luvun alun 350-kuutiotuumainen pikkulohko. 30 V8-MAGAZINE. Cadillacin omistajat olivat erittäin merkkiuskollisia, ja merkki oli luksusautojen valmistajien suvereeni ykkönen USA:ssa. Kuvassa näkyvät jo eri vanteet (Chrome Reverset) kuin lehtijutussa. Buick Electra menestyi parhaiten (172 122), kakkoseksi kiilasi saman konsernin Oldsmobile Ninety-Eight (125 056) ja kolmanneksi Pontiac Bonneville (50 293). Cadillac-logot löytyvät stanssattuina valojen lasiosista. Kahden viimeksi mainitun akselivälit olivat peräti 151,5 tuumaa. Hän toimitti aikanaan Riverside Cruisers ry:n Riverside News -kerhojulkaisua yhdessä mm. Liisa ”Iitu” Tuomisen kanssa
www.daekimporten.dk Aastrupvej 52 · 7130 Juelsminde, Danmark Tlf. +45 75 62 63 88 · info@daekimporten.dk 20” 17” 15” 7x15 151 EUR 8x15 154 EUR 10x15 174 EUR 7x17 220 EUR 8x17 235 EUR 9x17 248 EUR Boltpattern 5x4,5 + 5x4,75 + 5x5 + 5x5.5 8x20 356 EUR 9x20 369 EUR Bolt pattern 5x5 + 5x5,5” REVOLUTION RALLYE SILVER & MATTEBLACK STEEL 7x15 151 EUR 8x15 154 EUR 10x15 174 EUR 7x17 220 EUR 8x17 235 EUR 9x17 248 EUR Boltpattern 5x4,5 + 5x4,75 REVOLUTION RALLYE SILVER REVOLUTION RALLYE SILVER REVOLUTION SMOOTHIE STEEL CHROME 7x15 161 EUR 8x15 164 EUR 10x15 195 EUR Boltpattern 5x4,5 + 5x4,75 + 5x5 + 5x5.5 REVOLUTION ARTILLERY STELL 8x20 382 EUR 9x20 396 EUR Bolt pattern 5x5 + 5x5,5” 7x15 181 EUR 8x15 194 EUR 10x15 221 EUR 7x17 235 EUR 8x17 248 EUR Boltpattern 5x4,5 + 5x4,75 + 5x5 5x5.5 STREET PRO CONVO POLISH 7x15 252 EUR 8,5x15 (Backspace 3,5” or 5”) 255 EUR 10x15 (Backspace 4, 5”) 258 EUR Boltpattern 5x4,5 + 5x4,75 STREET PRO CONVO 18 POLISH 8x18 335 EUR 10x18 389 EUR Boltpattern 5x4,5 + 5x4,75 STREET PRO CONVO CONVO PRO II BLACK 7x15 265 EUR 8,5x15 (Backspace 3,5” or 5”) 265 EUR 10x15 (Backspace 4, 5”) 275 EUR Boltpattern 5x4,5 + 5x4,75 STREET PRO AUTO / DRAG 7x15 268 EUR 8,5x15 (Backspace 3,5” or 5”) 279 EUR 10x15 (Backspace 4, 5”) 307 EUR Boltpattern 5x4,5 + 5x4,75 REVOLUTION SMOOTHIE STEEL MATTEBLACK REVOLUTION SMOOTHIE STEEL RED/CHROME facebook.com/daekimporten.dk 105504 Finsk annonce 210x297mm_Januar2021.indd 1 105504 Finsk annonce 210x297mm_Januar2021.indd 1 25/01/2021 10.39 25/01/2021 10.39 V8-MAGAZINE 31
Tuttu mies on myös Veekasin sivuilta ja roadsteria edeltänyt ’32 Bonneville Coupe esiteltiin V8 9/2021 numerossa. Tekniikkana toimii Fordin 302 ja AOD-vaihteisto. lan. Uusin projekti on ’32 Ford roadster, jonka kori valmistettiin alusta loppuun käsityönä suorasta pellistä! Mallina käytettiin lasikuitukoria, josta mitat otettiin ja paperikaavat tehtiin. Mika Kosonen on saanut avukseen korimuutosten suunnittelussa ja totetuksessa samassa tallissa vaikuttavan Kartsa Saarelan. Kattoa on chopattu kolme tuumaa. Kartsan metallikirurgisella 32 V8-MAGAZINE. Myös lokasuojien sijaintia muutettiin. Rodilla ajellaan tuleva kesä maalaamattomana, jolloin siihen pääsee kunnolla tutustumaan. Rodi omavalmisteena TEKSTI JARMO MARKKANEN KUVAT HARRI LAURI Tomahawk Townissa tapahtuu TEKSTI JA KUVAT PEKKA POLVINEN Tomahawk Town -tallin kalusto täydentyi jokin aika sitten pitkään Ahvenanmaalla vaikuttaneella 1937 Ford coupella, jonka Mika Kosonen hankki talliin kaveriksi 1950 Lincolnilleen ja saman vuoden Buick Sedanettelle, jonka esittelimme lehdessämme viime vuoden lopulla. Palaamme tähän kolmeseiskaan, kun se on tarkkana miehenä tunnetun omistajansa mielestä esittelykunnossa. Konepelti on uusissa mitoissa ja muodoissa. Eikä 30-luvun lopun LaSallen maskin upotus ja sovitus keulaan ole mikään yhden viikonlopun juttu. Projekti kilvitetään Ruotsissa omavalmisteena. tapahtuu Custom Bros Garagen Harri Lauri Haaparannasta tunnetaan melkoisena peltivelhona, jonka käsityön jälkeä kelpaa katsella. Alustan muutokset riittävät vastaamaan modernin kansiventtiilikahdeksikon ja tarvittaessa matalan stuukin vaatimuksia. Tietysti ilman maalaushommia, kertoo Harri. – No ei oikeestaan ollu vaikea tehä koria, kun oon tehny peltihommia jo 90-luvun alkupuolelta. Koria channeloitiin lähes saman verran ja etupään mittavista muutoksista varmasti lähinnä oikeata oleva termi on sektiointi. Kartsan metallikirurgisella osastolla tapahtuu säännöllisesti melkoisia ihmeitä ja muodonmuutoksia, eikä tämä Ford ole poikkeus. Joka paikassa on Tig-hitsaus eikä tinaa ole käytetty. Sitten muodot siirrettiin pelille ja työstettiin osa kerrallaan. Fordin alkuperäisistä korimitoista ei ole tätä kirjoitettaessa paljoakaan jäljellä. Runkoaisat tulivat Vintage Motorsilta ja alustan Harri kokosi itse. Aikaa täs on menny tyhjältä pöydältä ajokuntoiseen autoon tasan 6 kk
tavalliset projektit innosta, vaan työstettävänä pitää olla aina jotakin spesiaalia. Lehteen ovat päätyneet huikea 4-paikkainen show kiihdytysauto ´74 Rolls-Royce Silver Shadow (V8 7/12), V8-moottorilla ruuditettu mönkkäri (V8 9/16) sekä tiettävästi maailman nopein leikkuupuimuri ´67 Fahr M 44 (V8 7/18). Orkkis 292 suoraa kuutosta tehostetaan Eatonin M90-remmiahtimella tai turbolla. Tuskin yllättää, mutta komistusta ei entisöidä, vaan siitä tullaan leipomaan modernilla tekniikalla varustettu puhdasverinen hot rod, jonka kulkupuolen hoitaa kaksikon sanoja lainaten ”italianpunainen tekniikkaa”. Italianpunaista eksotiikkaa TEKSTI KAI SALMIO KUVAT TENHO & REIJO Viinatehtaan varjossa kasvaneet kurikkalaiset Tenho ja Reijo ovat jälleen kerran vauhdissa. Suomeen tuotiin tiettävästi myös uutena yksi vastaava Packard. Packard maahantuotiin Kaliforniasta Suomeen kolmisen vuotta sitten. Olemme vuosien saatossa tutustuneet kavereiden kädenjälkeen jo useaan otteeseen, eikä loppua ole näköpiirissä. Järjestelmästä tehtiin lopulta nelitoiminen, vaikka alun perin oli suunnitelmissa toteuttaa jousitus ainoastaan kaksitoimisena, jolloin olisi voinut säädellä ainoastaan etuja takapään asentoa. Näin joudumme odottamaan vielä tovin, ennen kuin kurikkalaisten kädenjälkeä päästään jälleen kerran kummastelemaan autonäyttelyissä. Pikkiksen pussitusta TEKSTI JA KUVAT KAI SALMIO V8-MAGAZINE 33. Pikkis on ehditty pussittaa airmaxxxin palikoilla, kuten ilmapalkeilla, kahdella kompressorilla ja muilla asiaan kuuluvilla tilkkeillä. Auto on oikeasti vuosimallia ´64, mutta ensirekisteröinti oli aikanaan suoritettu jo loppuvuodesta 1963 ja siksi merkitty virheelliseksi vuosimalliksi. Aurassa vaikuttava, mutta Turussa autokorjaamoa isännöivä Timo Kankkio on puuhastellut jenkkiautojen parissa vasta kuutisen vuotta. Tällä erää miehillä on työn alla alun perin suoralla kahdeksanpyttyisellä moottorilla varustettu ´34 Packard, joka oli aikanaan todellinen loistoluokan auto. Timolla on muutaman vuoden ajan ollut työn alla patinoituneessa kunnossa hankittu ´63 Chevrolet C10 hyötyajoneuvo. Näitä Pohjanmaan miehiä eivät ns. Ja lopputuloksesta tulee mielellään jotakin shokeeraavaa. Kori on jo saanut pintaansa uuden entistäkin pirteämmän vaaleansinisen ja valkoisen maalauksen, joka korvasi alkuperäisen beigen ja valkoisen combon. Mutta nyt voi jatkossa halutessaan ajaa näyttävästi myös kallellaan, mikäli kuskille sattuu iskemään jonkinmoinen hassuttelumoodi päälle. Auton valmistumiselle ei ole asetettu mitään kireää aikataulua
Autolta löytyy ilmeisesti myös jonkinmoista kilpataustaa, mutta Tomi ei tiedä sen enempää näistä vaiheista. Raiwon talvipäivitystä TEKSTI KAI SALMIO KUVAT KIMMO HUHTAKANGAS Raumalainen Kimmo Huhtakangas kuskaa Raiwoksi nimettyä ´72 Plymouth Fury 2d Hardtopia, joka on telakalla käytännössä joka ikinen talvi. ippikeula. Aika ajettiin stroukatulla 410:llä, jossa oli esim. Kattoa on sopivasti madallettu ja autosta löytyvät mm. Auto oli jätetty oman onnensa nojaan taivasalle 21 vuotta aiemmin. Monenkirjava patina Vaasalainen Jaakko Valli on omistanut ´65 Plymouth Fury III 4d Sedanin viimeiset neljä vuotta. Tomi tekee talven aikana autolle muun muassa vaihteiston kunnostusta, ja jäähdytin vaihtuu tehokkaampaan versioon. kaikki jarruosat, alustan puslat ja lattiapelleistä ¾ osaa. Autossa havaittiin pientä lämpöongelmaa, kun autolla cruisailtiin ensi kertaa kylillä sitten 90-luvun puolivälin. – Keula on lasikuitua ja autoa oli muutenkin kevennetty rankalla kädellä. Moottoritilassa vaikuttava LA-sarjan 318-kuutiotuumainen pikkulohko saa osakseen ainakin perinteiset kausihuollot, ellei muutakin. Suunnitelmiin kuuluu myös totaalinen läpikäynti jossakin vaiheessa, kunhan mies ensin saa hankittua talliinsa kaikki auton puuttuvat osat. Peltitöihin upposi aikaa parisen vuotta. oida takapuskuria, tehdä sähköhommia ja tarkistaa perä, koska sieltä kuuluu jotain asiaankuulumatonta ääntä. Ulkoasu on myös jalostunut entisestään vuosien saatossa, huomauttaa Jaakko. – Olen vuosien saatossa uusinut esim. Barracuda oli tuotu Ruotsista Suomeen juuri samana maahantuontivuotena 1994. Tosin nykyään tulee kurvailtua kylillä ehkä pikkuisen vähemmän, vaikka otteessa on kyllä kaikki auton muutokset. Takakylkiäkin on tullut modi. – Furyä on rakenneltu jokaisena talvena lähinnä sillä johtoajatuksella, että kesällä taas ajetaan. W2-rautakannet.Vaihteistona toiMonenkirjava patina TEKSTI KAI SALMIO KUVAT JAAKKO VALLI Vanhan kisaratsun elvytystä TEKSTI KAI SALMIO KUVAT TOMI GUSTAFSSON Raumalainen Tomi Gustafsson hankki ´68 Plymouth Barracuda Fastback Coupen projektikuntoisena 2015. nelilinkit taka-akselistolta, coil overit ja lasikuituinen . Sain kilvitettyä Barracudan ensimmäisen kerran suomalaisiin kilpiin viisi vuotta myöhemmin 2020, kertoo Tomi. Kimmon Plymari on tuttu näky monista katukarkeloista, ja autolla osallistutaan aktiivisesti myös cruisingeihin. Konehuoneesta löytyy piristetty 360-kuutiotuumainen pikkulohko V8. Tässä vaiheessa konepeltiin jyrsittiin myös Suomen kartta! Persoonallinen patinalook. oitua uuteen uskoon, siksi takapyöränaukot eivät ole enää orkkismuodoissa. Jaakko suunnitteli maalaavansa kauhtuneen auton uudelleen, mutta kun hän alkoi poistaa lohjenneita pakkeleita ja hiomaan repaleisia maaleja, niin punaisesta autosta olikin yhtäkkiä kuoriutunut monenkirjava kiesi. Auto painaa 1550 kiloa. Autosta löytyi kaikkiaan kahdeksaa eri värisävyä! Uusi ulkonäkö miellyttikin omistajan silmiä, joten maalauksesta luovuttiin. Talven aikana on tarkoitus uusia pakoputkisto, modi. Toistaiseksi auton parhaaksi ajaksi kirjataan 10,10 sekuntia. Voimansiirron muita lenkkejä ovat TF727-automaattivaihteisto ja 8¾ -perä. Vaihteistona toimii TF727-automaatti ja viimeisenä lenkkinä vaikuttaa 8 ¾ -perä. 34 V8-MAGAZINE
rutun kasvattamisella 13:1:een. • Istuinten verhoilut alkuperäisestä materiaalista. Viime kesä sujui lähinnä tekniikkaongelmissa, koska Chevyn tekniikka taisi yksinkertaisesti vaan vierastaa uutta Mopar-kotiaan. • Vinyylikatot, rättikatot ja tarvikkeet. /tilaa V O I S I H A N S I TÄ H A R R A S TA A VA I K K A P I T S I N N Y P L ÄY S TÄ mii TF727-automaatti ja peränä 5.17-peräruuvilla varustettu kavennettu 8 ¾-varttinen, spoolilla ja teräsvetareilla, selventää Kimmo. /tilaa WWW.BENZBOY.COM EXPORT USA Jo 15 vuoden kokemuksella Konttikuljetukset, lentorahdit ym. Tekniikkaa tullaan talven aikana terästämään mm. Automaattivaihteistojen erikoisliike Hiihtotie 7 B, 01280 VANTAA Puh. • Autonsuojapeitteet kaikkiin malleihin. • Asennus kuuluu myös meidän palveluun! www.westfix.fi, westfix@netikka.fi Korsnäs Biloch Båtinredning Silverbegsvägen 23, 66200 Korsnäs (06) 364 1406 V O I S I H A N S I TÄ H A R R A S TA A VA I K K A P I T S I N N Y P L ÄY S TÄ Hanki omasi: v8.. • Meillä on myös muita autonsisustustarvikkeita. 09-302847 / 050-3305780, fax 09-3401073 e-mail: jaakko.husso@pp.inet.fi Autoverhoilut kaikkiin USA-autoihin! Automatot, suojamatot brodeerauksella ja tavaratilan matot. EBAY Osta suoraan ilman välikäsiä! Tapani Iivanainen Usan suunta +1561 632-5154 Seija Iivanainen ’’ +1561 632-5153 Office ’’ 1 803 796 5183 E-mail benzboy@benzboy.com Alkuperäisja tarvikeosat amerikkalaisiin automerkkeihin. V8-MAGAZINE 35. mm.: – Peltiosat – Kumitiivisteet – Alusta – Tekniikka – Sisusta – Lattiamatot – Puskurit – Race-osat – Kendall öljyt www.sepponiemensivu.fi Seppo Niemensivu, puh. 0400 591 428 Ojantie 24, 28130 Pori Hanki omasi: v8.. Moottori vaihtui viime kesäksi destroukattuun 12:1-puristeiseen Chevyn 454-kuutiotuumaiseen viinamottiin, ja vaihteisto päivitettiin samassa yhteydessä transbrakella höystettyyn Powerglideen. Ongelmakohdat on kuitenkin tiedostettu, joten eiköhän pata laula taas yskimättä tulevana suvena. AMERIKAN autot, 4X4 Pick upit, moottoripyörät, varaosat, tuning, erikoisvanteet
Kävimme muistelemassa vanhoja ja vaihtamassa kuulumiset, mitä uutta Hämeenkyrössä tänään tapahtuu. 307 käyttömoottori on juuri otettu pois ja suunnitellaan tehokkaampaa tekniikkaa. 36 V8-MAGAZINE Simuna Speed Shop Veekasi Veekasi vierail vierail Veekasi vierail. Ruuvausolosuhteet olivat välillä aika karuja. Kaikki alkoi tästä. ”MUN KIKKANI ON: EI KIKKOJA” Antti Kivinummi tunnetaan pitkästä kiihdytysurasta, menestyksekkäistä moottoreista ja Simuna Glide -vaihteistoista. ”Vauhtikauppa” tulee kohta toimineeksi 40 vuotta. TEKSTI JA KUVAT JARMO MARKKANEN, HISTORIAKUVAT ANTTI KIVINUMMEN ARKISTOT Dynohuoneessa odottaa ajoa Antin ja Patrikin oma projekti. ProCharger LSX 376 tulee katukäyttöön perheen ’68 Chevelleen
Moottorit eivät pelottaneet sitten yhtään. Se antoi lopullisen sysäyksen moneen asiaan. – Auto ja myöhempi ennätysaika 10,985 huomioitiin Amerikassakin. Dart vaihtui ’63 New Yorkeriin ja se olikin jo vähän hienompi peli. Mutta Nätkin sanoi jossakin vaiheessa ne ratkaisevat sanat: jos sä ostat näitä automaatteja, osia Amerikasta ja hänen mainos on sun autossa, niin jos laatikko hajoaa, on se hänelle huonoa mainosta! Tuo oli viimeinen Tilat jakautuvat moneen huoneeseen. – Eipä sitä koskaan olisi uskonut, mihin homma paisuu, kun samaan aikaan vielä kävi Valmetilla päivätyössä. Siellä autopuolen jätkillä oli jo enemmänkin jenkkiautoja, ja paikallinen tori täyttyi iltaisin Amerikan autoista. ”Moottorit eivät pelottaneet sitten yhtään.” V8-MAGAZINE 37. Se oli oikeastaan eka oma jenkki! Opiskelun jälkeen työpaikka löytyi Valmetilta 70-luvun lopulla, mikä mahdollisti oman auton ostamisen. Simuna Glide syntyy Kuinka pian automaattien rakentaminen tuli mukaan kuvaan. Viimeisenä vuonna olinkin kesän jo virkavapaalla ja ajoin kisaa. Sillain meillä oli sekä siisti auto että raggariauto. Acadianin 400 cid pikkulohko piti todellakin sisällään tehtaan vakio-osaa, mikä herätti suurta ihmetystä ja uteliaisuutta aikanaan. – Hämeenkyrössäkin oli kavereilla jotain jenkkiautohommaa. Ainoat varsinaiset viritykset olivat nelikurkkuisen alle sijoitettu ilokaasujen suutinlevy ja katuslicksit. Erikoisuutena auto ei ollut GT vaan neliovinen taksimalli. – Äiti asui nuoruutensa USA:ssa ja Kanadassa. Sisään astuessa ensimmäisenä silmiin osuu mittava palkintorivistö ja seinät täyttävät vanhat kuvat. Tavoite oli alusta asti tehdä moottorit itse. Takaisin ajamalla kotiin eikä mennyt kuin 65 litraa bensaa satasella. Speed shopiksi tunnelma on suorastaan kodikas, ikään kuin vuosien saatossa luonnon muovaamat tilat. Suomen nopein – Kun FHRA piti Härmälässä kisoja, niin kävin kellottamassa New Yorkerilla. Lainattiin kaverin veljen Rambler American 220, sillä päästiin riviin mukaan. Tilat poikkeavat moderneista halleista. Auto oli monta vuotta maamme nopein pikkulohkoinen katuauto, ja aika 11,51 sekuntia Räyskälässä kesällä 1986 teki siitä maamme nopeimman katuauton. Kun kävin Herbert Camsilla Anaheimissä, niin Doug ihmetteli ja kysyi, onko teillä sama neljännesmaili, kuin meillä! Mistä kiinnostus tekniikkaan tuli heti alkuvaiheessa. K un ensimmäistä kertaa ajaa Antin luokse, niin melko varmasti usko loppuu jossakin kohtaa kesken. Vaikutti simppeliltä hommalta tuo neljännesmailin ajaminen. Taakse jäivät niin isolohkot kuin blower-autot. – Vaihdelaatikot teki alussa Nätkin Porissa. Kaverin ’64 Newportilla cruisattiin sitten lauantai-illan keikat. Kolme vuotta ammattikoulua ja viimeinen vuosi Vammalassa erikoistumista juuri moottoritekniikkaan. Kuitenkin suurin ja ratkaiseva kipinä tuli Vammalassa, kun kävin ammattikoulussa autonasentaja jatkolinjaa. Alkoi vaan enemmän ja enemmän kiinnostaa, kertaa Antti taustaa. Tie kulkee syvällä maalaismaisemassa. Alkutaipaleelle mahtuu hauskoja muistoja, jotka osaltaan eivät ainakaan vähentäneet kiinnostusta. – Ajoimme Räyskälään, katuslicksit alle ja enkka. Asia varmistuu, kun ovelta huikkaa tuttu kasvo, Kivinummen Antti. Ikkunaton tila on vanha Valmetin työpaikan oppi: ikkunat heikentävät työtehoa! Nyt on samanlaista eikä tiedä, onko päivä vai ilta tai paistaako aurinko vai sataako, naureskelee Antti. Niin sitten tarvitsi saada nopeampi auto, ja haettiin 1971 Acadian. Jenkkihomma ei sinänsä ollut mulle vierasta. Sisääntulo on kiehtova ”memory lane” kaikkine vanhoine kuvineen ja palkintoineen. Nimikylttiä ei näy, mutta paikka vaikuttaa oikealta: katoksen alta pilkistää automaattivaihteiston kuoria. – Luonnostaan, kun koulutus kuitenkin on auton moottoriasentaja. Kun Amerikan täti tuli kerran käymään, niin hän toi tuliaisiksi Corgi Toys 1965 Buick Rivieran pienoismallin, jossa toimivat jopa valot. – Sijainnin etu on, että jos tänne tulee, niin täytyy olla oikeasti asiaa. Sillä ajettiin vain sunnuntaisin. Antilla se oli koulu. – Ensimmäinen jenkkiautoni oli Dodge Dart 273-koneella, nelilovisella manuaalilla ja erillisillä etuistuimilla. Tuntui nopealta ja selkeältä autolta, mitä se sitten myös oli. Tämä tapahtui ihan Pata Ekmanin ja Novan innoittamana, kun luin lehdistä miehen juttuja. 1988 Acadian esiteltiin Amerikan Nova-kerhon lehdessä. Lopulta vastaan tulee rakennus, joka myöhemmin selviää vanhan minkkitarhan tiloiksi. Innostus kouluajoilta Kuten tiedetään, harrastukseen voi johtaa melkeinpä mikä vaan. – Ahvenanmaalle mentiin ensimmäiseen katukisaan 1984 ja siitä napattiinkin heti voitto
Valkkaan sieltä täältä sen parhaan jutun ja myös joitakin osia valmistetaan itse, koneistetaan Tampereella. Itse ajan edelleen ns. Poltteleeko vielä kilvanajo. Niitä on tehty off road -äijille, kiihdytyskuskeille ja yhtä lailla katupuolelle. – Kansityöt onnistuvat kaikki itsellä, mutta moottorin poraukset, tasapainotukset ja vastaavat teetetään koneistamossa. – Huippuvuosina Super-ryhmien moottoreita rakennettiin kuin liukuhihnalta. Penkitettyjä moottoreita Vaikka Antin nimi yhdistetään ensimmäisenä juuri vaihteistoihin, niin myös V8-moottoreita on rakennettu alusta pitäen. Testattua tekniikkaa. Super-ryhmien tulon myötä kisaryhmä vaihtui Super Gasiin. Emil ei ollut yhtä innostunut kisaamisesta. Antti kisasi Anglialla yli 20 vuotta Super Gasissä eikä yhteinen taival ole vieläkään ohi. Olet rakentanut vaihteistoja jo yli 30 vuotta, montako Simuna Glidea on lähtenyt ”maailmalle”. Ensin Joonas ajoi Jr Stockin Suomen mestaruuteen 2001 ja sitten Viivi 2005! Ikäjärjestyksessä edettiin Super Compiin: Joonas, Viivi ja viimeisenä Patrik. Välillä kuskit joutuivat odottamaan line-upissa toista tuntia, siinä oli tunnetta. Alkujaan Ruotsissa rakennettu Ankka tuli Suomeen 1980 Micke Silfveniukselle, joka kilpaili Street Alteredissa. Anglia ja mestaruudet Kiihdytyskilpailu ja moottoreiden sekä vaihteistojen rakentaminen ovat kulkeneet aina käsi kädessä, toinen toista hyödyttäen. Hän on ainoa, jonka tiedän menneen ajamisesta lakkoon, muistelee Antti hymyssä suin. Patrikin huippukaudeksi muodostui 2009, jolloin hän voitti Mantorpin Dragfestivalit ja Junior Dragstereiden Suomen mestaruuden. Täydellisiä autoja rakennan maksimissaan yhden vuodessa. Ennen Anttia kuskeina ehtivät vielä toimia Atso Wuorimaa ja Jari Halinen. Sen jälkeen tuli opiskelun aika, mutta Patrik ruuvaa shopissa aina kun vaan koulunkäynniltä ehtii. Acadianin jälkeen siirryttiin varsinaisiin FHRA:n kiihdytyskilpailuihin. Olipa siellä isoimpana jo mukana stroukattu 427. Patrikin tie vei junnujen jälkeen Super Compiin ja heti ensimmäisenä vuonnaan 2013 hän voitti Suomen mestaruuden, nuorimpana kuskina aikuisten sarjassa. – Varsinainen loppumullistus toimintaan tuli, kun pääsin yhdeksi GM Performancen virallisista dealereista Suomessa. Aikanaan kilpailijoita oli paljon, ja mitalien väri ratkottiin yksittäisillä lajittelupisteillä. Siitä on kuutisen vuotta aikaa. – Siinä yhdistellään kaikkien parhaiden tuotteiden parhaat komponentit. Työpöydän seinät täyttyvät työkaluista, joista erikoisimmat ovat omaa suunnittelua ja itse valmistettuja. Kaudella 1993 Antti vietti racingin 10-vuotis taiteilijajuhlaa ja päätti hankkia jotakin erilaista, joka oli yksi lajin tunnetuimmista kilpureista, Anglia. – Kyllä myös Nordic-sarjan hopeaja pronssijoitukset arvostan korkealle. Muutamia peruskorjauksia teen periin, ja osia tuotetaan myös Amerikasta. Antin ja ”Show Gas” Anglian vaiheet esiteltiin V8 8/96 numerossa. Vaikea uskoa vieläkään todeksi. Mitä kaikkea teet vai teetkö kaikkea. Läpikäynnin jälkeen LS3-koneet sinetöidään. Kauden päätteeksi loppupistelistalta löytyi yli 70 osallistujaa. Tehollisesti se on 1 600 hepan jarru. Kallioniemen Kalle oli Patrikin mekatsuna, kun itse koitin ajella samaan aikaan Anglialla. Kova työ palkittiin, ja yli 30 vuoden kiihdytysuran kruunasivat 2000 ja 2004 voitetut Super Gas -ryhmän Suomen mestaruudet. Olen erikoistunut irtotavaroihin ja kokonaisuuksiin kuten vaihteistot ja moottorit. Automaatista kehittyi nopeasti oma mallisarja ja syntyi Simuna Glide, joka on ehdottomasti kuuluisin juttuni. Nykyinen kuvio työllistää juuri sopivasti yhden miehen . Osanottajia oli kymmenestä maasta ja ensin piti selvitä aika-ajosta pudotuskisaan, kaikki eivät mahtuneet mukaan, sitten kamppailtiin iso kaavio läpi ja voitettiin. Tilanteet etenivät nopeasti, ja Antti kuului pioneereihin moottoridynamometrin käytössä. Viime vuonna oli tavoite tehdä sesonkiaikaan kesällä aski per viikko, mutta en ihan päässyt siihen. Joiltakin korkeakouluilta löytyi myös. Kerran on kysytty sähköautoonkin, mutta siihen projektiin en lähtenyt, kun olisi pitänyt antaa ilmaiseksi. henkilökohtaisesti ilman ohjelmia. Kun valmistajat eivät koskaan käytä muita kuin ”Aika 11,51 sekuntia Räyskälässä kesällä 1986 teki siitä maamme nopeimman katuauton.” 38 V8-MAGAZINE. – Vaihteistotyöt käynnistyivät Trans Amin aikoihin, vuonna 1989. – Dynotus alkoi muistaakseni 1990. – Kaikkein kovin muisto kisa-ajoilta on kyllä Patrikin Mantorpin voitto. rman. – Se alkoi käytännössä jo vaihteistoja ennen, Acadianin aikoihin, kun siihen tehtiin koko ajan uutta moottoria ja vanhat myytiin toisille harrastajille. Niissäkin vastaan pääsääntöisesti tekniikasta, ja asennukset hoidetaan lähikorjaamoilla. Sämpy Santala hankki ensimmäisen, mutta eipä niitä ollut muilla näissä piireissä kuin meillä kahdella. silaus asiaan ja sen jälkeen rupesin itse tekemään automaatteja. Rautaiset isolohkot olivat pitkäikäisiä ja ne kiersivät tiimiltä toiselle. Kaikkea ei pysty eikä kannata tehdä itse. Miehen ikään päässyttä Anttia muistettiin persoonallisilla venttiilikopilla. – Junnuja harrastettiin ”rakkaudesta lajiin”. – Monta! En ryhdy edes arvailemaan. omia osiansa, niin itse taas pystyn Simuna Glidessa vapaasti yhdistämään eri valmistajien kaikki toimivimmat komponentit yhdeksi tuotteeksi. Valmistusohjelmaan kuuluvat niin 350, 400 kuin Glide. Onko jotakin, Tässä syntyvät Simuna Glide -vaihteistot. Mikä on merkkituote nimeltään Simuna Glide. Antti tekee ainoana AKK:n hyväksymänä V8 Thunder -moottoreiden huollot ja speksien tarkistukset. Luontevana osana kehitystä kuuluu, että molemmat pojat lähtivät mukaan Junior Dragstereihin, ensin vanhempi Patrik ja seuraavaksi nuorempi Emil. Niissä oli perustavarat, jotka toimivat hyvin. Pikkuhiljaa koneita rakennettiin enemmän ja enemmän, kysyntä lisääntyi ja tuli tilauksia. Ensimmäinen oikea kilpuri oli Pontiac Trans Am, jolla aluksi kisattiin silloisessa Econo Gas -ryhmässä. Anglia odottelee tallissa hetkeä, kun kuski taas innostuu. Aloitimme Hämeenkyrön kerhon dragsterilla, myöhemmin kisasimme omilla. Sitten rupesi menemään crate-moottoria ja kaikennäköistä. Ensin ajettiin itse ja sitten myytiin. Pesosen Keijon kanssa yhteistyössä kasvatimme junnuja kiihdytykseen mukaan. Kilpuriin kehitettiin toimivaa tekniikkaa, jonka oppeja hyödynnettiin asiakastöissä. Ratakilpureihin Virtaselle, Schroderukselle ja kumppaneille tehtiin myös jo varhain vanhanmallisia 350 Chevyjä
Tuo ajatus kiehtoo edelleen. Acadian kuului sarjaan ruma, mutta nopea. V8-MAGAZINE 39. Helsingin matkoilla auto herätti huomiota, kun valtiolla oli virka-autona vastaava, toki limousine-versiona. Chevrolet Camaro, Dodge Challenger ja Ford Mustang. Ahvenanmaan katukisan 1984 palkintojenjako. Kaikissa on oltava samanlainen LS3-ruiskumoottori, joissa käytetään alkuperäisiä, oikeilla valmistusnumeroilla olevia osia. Paikallisia harrastajia Hämeenkyrön torilla 1983. Harrastuksesta ei enää ollut paluuta. Acadian oli myös aika-ajon nopein. mitä haluaisit koittaa, jos olisi rajoittamaton budjetti. Lohkaisu syntyi jo 1987, kun Street & Race esitteli kikat, joilla Acadianista tehtiin Suomen nopein katuauto. Antin ensimmäinen jenkki oli ’63 New Yorker, jolla cruisailtiin tyylillä. Antti oli lajittelun ykkönen ja voitti eliminaattorin. Antin legendaarinen rakenteluteesi muistetaan vieläkin. Kanaviin ei saa koskea, alkuperäiset venttiilikoot, orkkis nokan nosto jne. ”Yli 30 vuoden kiihdytysuran kruunasivat 2000 ja 2004 voitetut Super Gas -ryhmän Suomen mestaruudet.” Antti juhli D-ryhmän voittoa Seinäjoella 1986. Jopa moottoriohjauksen säätöboksi on lukittu eivätkä tiimit saa tehdä itse muutoksia. V8 Thunder Kotimaisessa rataryhmässä kisataan V8-moottorisilla autoilla mm. – Laittaisin alkoholiin, mutta se olisi dragster! Meillä oli loppuaikana suunnitelma työn alla, melko pitkälläkin Top Methanol Dragsterista, mutta se jämähti eikä koskaan onnistunut
Jos vanhat ”kikat” pitävät paikkansa, niin näemme varsin ripeän katuauton. Kaikessa noudatetaan USA:n ratasarjan sääntökirjaa. Paikallinen rata lopetettiin ja omistaja päätti myydä kilpurin. Mutta kyllä tuo vanha totuus pitää edelleen paikkansa. On tässä tietty viehätys edelleen. – Tekniikka sovitetaan Patrikille meidän rullaavana hankittuun 1968 Chevelleen. Kalifornian auringosta Simunan räntäsateeseen. On vaan jaksettava mittailla välyksiä, noudattaa momentteja jne. Ideana oli, että kaikki kilpailijat saavat käyttöönsä varmasti samanlaisen moottorin. männänrenkaat, laakerit ja jakopää. 90-luvun taitteessa Trans Am sai Amerikan Pro Stock -tiimin värityksen, ja kisaryhmä oli Super Gas, jossa Antti kilpailikin yli 20 vuotta. Jos ei pääse Amerikkaan, niin tuodaan Amerikka tänne. Antti ajoi ensimmäisen kisan Ankalla kaudella 1993, ja auto löytyy edelleen Antin tallista. Ajoyhdistys etsi puolueetonta, luotettavaa kisamoottorin tekijää, jolla on tehopenkki. Omaa tekemää tekniikkaa pääsee testaamaan ja kun toimii, niin kyllä antaa paljon takaisin. Nyt meillä työn alla oleva LSX on kyllä haastavinta pitkiin aikoihin. Uran haastavin projekti. KIITOKSET Kiitos tiimiläiset, yhteistyökumppanit, ystävät ja asiakkaat yhdessä olemme tehneet unelmasta totta. Suora lainaus Antin lehtikommentista kuuluu näin: ”No juu…Se on nääs semmoinen juttu, ettei tässä mitään mystistä ole. Jo 1980 Suomeen tullut Anglia on yksi maamme tunnetuimmista kilpureista. Tarkoituksella Chevellestä ei tehdä katukilpuria vaan pikkasen tehokkaampi katuauto. Ruotsissa on toinen vastaava huoltosopimuspaikka, eli me kaksi teemme talven aikana kaikki koneet. Perheharrastusta parhaimmillaan. – Niin kauan jatketaan, kun terveenä pysyy. Entä kuinka tämä liittyy Anttiin. Jäämme odottamaan kesää mielenkiinnolla. 40 V8-MAGAZINE. Kannet käydään läpi kunnoltaan ja mitataan, että ne täyttävät sääntöspeksit. Mun kikkani on: ei kikkoja.” Vieläkö tämä pätee. Kilpailijoita oli mukana viime kaudella toistakymmentä. ”Kyllä tänä päivänä tarvitsee jo vähän kikkojakin!” Patrik voitti Junior Dragstereissa metanoliputkellaan aikansa kovimman kisan Mantorpin Dragfestivalin Ruotsissa vuonna 2009. Paljonkin! – Viime vuoden huipennus oli sopimus, jonka tein kisoja pyörittävän V8 Thunder ry:n kanssa. Ei kikkoja. Runsaasti uuden opiskelua, Pro Charger remmiahdin, tietotekniikkaa ja vielä koitamme ratkoa, kuinka Sniper-ruisku saadaan toimimaan ahdintekniikan kanssa. – Kyllä tänä päivänä tarvitsee jo vähän kikkojakin! Niin monimuotoiseksi tekniikka on kehittynyt. Ahdintekniikan lisäksi autoon tulee Simuna Glide ja bullet proof Fordin ysituumainen perä. Onko sinulla jokin työperiaate. Monet muistavat lentävän lauseesi jo 80-luvulta, kun Street & Race -lehden 1/87 artikkelissa kerroit salaisuutesi Acadianin ennätysaikaan. Joko eläkkeelle jäänti on mielessä. 1992 Miss Skandinavia, tamperelainen Nina Autio tutustui lajiin Antin opastuksella. Perusasiat pitää olla kunnossa moottoria rakennettaessa, mikä tuntuu välillä unohtuvan. Ilman kikkailua pääse jo pitkälle. Eipä tiennyt auto, mikä odottaa. – Ruiskut ja ahtimet näyttäisivät olevan tämän päivän suuntaus, niin kadulle kuin kisapuolella. Kaikki kuluvat osat vaihdetaan ja vialliset uusitaan. Uusittavien osien listalle kuuluvat mm. Ehdoton vaatimus oli, että me emme aja radalla kilpaa! AKK myönsi luvat plommata koneet. Emil ajaa ja äijät, Patrik ja Antti ruuvaavat Trans Am Super Gasseria ostamassa Santa Anitassa, Kaliforniassa
KUVAAJA PEKKA POLVINEN FORD TUDOR 1929
CHEVROLET C10 STEPSIDE 1965 KUVAAJA HEIKKI MALINEN
1 2 3 44 13 5 6 7 8 9 10 11 11 14 12 13 14 15 16 17 18 18 15 19 20 21 22 23 24 25 25 16 26 27 28 29 30 17. 1 2 3 4 5 6 77 9 8 9 10 11 12 13 14 14 10 15 16 17 18 19 20 21 21 11 22 23 24 25 26 27 28 28 12 29 30 31 13 HUHTIKUU HUHTIKUU MA TI KE TO PE LA SU vk. MAALISKUU MAALISKUU MA TI KE TO PE LA SU vk
Käyttöautoissa niitä ei vielä nähty. Aluksi ruiskutus tapahtui jatkuvana ilman sylinterikohtaisia katkoksia. Nyt on vuorossa seuraava iso askel, kun moottorin polttoainejärjestelmä otetaan työn alle: polttoainepumppu, siihen liittyvät sähköt ja polttoainetankin muokkaus. Ruiskutussuuttimet syöttävät polttoaineen suoraan sylinterinkansien palotiloihin. Ensimmäiset polttoaineen ruiskutuksella toimivat moottorit tehtiin jo 1940 luvun puolivälin paikkeilla. Varmaa oli ainoastaan se, että tekniikka varustetaan polttoaineen ruiskutuksella ja kaasutinmoottorit jäisivät pois laskuista. POLTTOAINEJÄRJESTELMÄN KIMPUSSA Jo swappimietiskelyn alkumetreillä kypsyi päätös, että uudemmalla tekniikalla mennään. Lopullinen muutos tapahtui 1970-luvulla, jolloin ympäristöasiat tulivat ensi kertaa huomion kohteeksi. TEKSTI JA KUVAT MATTI AHOKAS P rojekti valmistuu vääjäämättä. Polttoainetta siis syötettiin kaiken aikaa moottorin käydessä. Ensimmäiset amerikkalaiset polttoaineen ruiskutuksella varustetut autot tulivat 1950-luvun loppupuolella. Polttoaine ruiskutettiin aluksi mekaanisten suutinten lävitse moottorin imusarjaan tai sylinterikannen imukanavaan. V8-MAGAZINE 45 Moderni moottoriswappi, osa 4. Viime numerossa saatiin paljon aikaan ja isoja kokonaisuuksia kuntoon. Matalapainepumppu on ulkoinen. mekaanisia ruiskuja. 1960-luvulla kaasutinmoottoreiden rinnalla ruiskumoottorit harvakseltaan lisääntyivät. Tämä toimi alkusysäyksenä polttoaineenruiskutuksen aktiiviselle käyttöönotolle. Esimerkiksi vuosimallin 1957 Chevrolet Corvetteen oli saatavilla polttoaineen ruiskutuksella varustettu 283 kuutiotuuman moottori. Siinä vaiheessa ei vielä tiedetty minkä ikäisellä. Toiset käyttävät myös sanaa suihkutetaan. Ruiskutustapahtuma voitiin POLTTOAINEJÄRJESTELMÄN LT-moottorin suoraruiskutuksessa polttoaineputket kulkevat imusarjan alla piilossa. Kun mekaaniset suuttimet vaihtuivat sähköisesti avattaviin, tuli suutinten ohjauksesta huomattavasti tarkempaa ja helpompaa. Niin ikään korkeapainepumppu sijaitsee imusarjan alla, moottorin etuosassa. KUVA: GENERAL MOTORS Vertailuna kuvassa näkyy LS-moottoreissa käytetty polttoaineenruiskutus. Näissä mitattiin imusarjaan menevää ilman määrää, ja tiedon perusteella imusarjaan ruiskutettiin oikea määrä polttoainetta. Polttoaineen ruiskutuksen historiaa Perusasiana on erotella se, minne polttoaine moottorissa ruiskutetaan. Ensimmäiset ruiskutyypit olivat ns. Silloin ne kuuluivat kuitenkin vain harvojen ”pioneerivalmistajien” ohjelmaan. Polttoaine syötetään imusarjaan ja suuttimet sijoittuvat imukanavaan, lähelle sylinterinkantta. En tiedä kumpi sitten on oikea eikä sillä oikeastaan ole varsinaista merkitystä, etenkään toiminnan kannalta. Ratkoimme jäähdytysjärjestelmän toiminnan ja rakensimme niin kardaanin kuin koko pakoputkiston. On toki syytäkin olla näin pitkällä, kun kevät alkaa olla ovella
LS gen. Ohjaukseen se ottaa tietoja esimerkiksi imusarjaan tulevasta ilmamäärästä, moottorin kierrosluvusta, sähköisen kaasupolkimen asennosta, käytettävästä vaihteesta ja monesta muusta moottorin käyntiin liittyvästä muuttujasta. Polttoaineputkiston paineanturi kertoo kulloisenMatalapaineruiskutustyypissä polttoaine ruiskutetaan joko moottorin imusarjaan tai kuten kuvassa imukanavaan, juuri ennen imuventtiiliä. Uusin ja kehittynein polttoaineen syöttöjärjestelmä on suoraruiskutusjärjestelmä, jossa polttoaine ruiskutetaan suoraan sylinterin palotilaan. Seuraavassa yksi linkki, josta löytyy ”perustietoa” polttoaineen ruiskutuksesta suomeksi. Ratkaisussa ei ole paineensäädintä eikä paluuputkistoa, kuten aiemmissa LS-moottoreiden versioissa on ollut ja on edelleen. 100 % tehontarpeella pumpulle johdetaan jatkuvaa jännitettä. V polttoainejärjestelmät III ja IV sukupolven LS-moottoreissa polttoaine ruiskutetaan moottorin imukanavaan. Paineensäätimestä polttoaine lähtee halutulla 58 psi (4,0 bar) paineella moottorille suihkutettavaksi imukanaviin. III ja IV ja Gen. Itse suuttimet avataan sähköisesti moottorinohjausyksikön (ECU) ohjaamana. http://www.autowiki.. 100 % virran saannilla tuuletin pyörii täydellä teholla. Näissä tankkiin sijoitettua matalapaineista polttoainepumppua ohjataan polttoaineen tarpeen mukaan. V LT-moottorien suorasuihkutusjärjestelmä eroaa perinteisestä (esim. Tämä PWM-järjestelmä (Pulse Width Modulation, pulssin pituusohjattu) ei laske pumpun jännitettä, vaan katkoo virran syöttöä polttoainepumpulle. Tällöin paineensäädin (regulaattori) ohjaa ylimääräisen polttoaineen takaisin tankkiin paluuputkea pitkin. PWM ohjattu polttoainepumppu Toinen vaihtoehto on käyttää rakennetta, joka on alkuperäisenä 5-sukupolven LT1ja LT4 -moottoreissa. Nämä ovat helppoja asentaa ja niiden ohjaus on melko yksinkertaista. Suorasuihkutusjärjestelmässä polttoaine ruiskutetaan suoraan sylinterin palotilaan. /index.php/ Polttoaineensuihkutus#Kehitys_ bensiinimoottoreissa Gen. Järjestelmä ottaa, lyhyesti kerrottuna, huomioon matalapaineisen putkiston paineen, moottorin kuormituksen ja kaasupolkimen asennon. Tänä päivänä löytyy jälkimarkkinoilta vanhoihin moottoreihin sopivia yksipisteruiskuja, joissa ruiskutusjärjestelmä otetaan käyttöön korvaamaan vanha kaasutinjärjestelmä. Gen. Imusarjaan/-kanavaan polttoainetta ruiskuttavan järjestelmän käyttöpaine on paljon pienempi kuin suorasuihkutuksen käyttöpaine. Kuvassa esitetään, miten PWM-ohjauksessa polttoainepumpulle annetaan virtaa 10 %, 30 %, 50 %, 80 % tehontarpeen mukaan katkottuna. Kaiken kehityksen ansiosta polttoaineen syöttö saadaan mahdollisimman tarkaksi, mikä puolestaan on lisännyt samasta polttoainemäärästä saatua tehoa ja toisaalta vähentänyt päästöjä. Eli paine on huomattavasti suurempi. Samalla periaatteella toimii myös jäähdyttimen tuulettimen ohjaus, jossa 10 % tarkoittaa hiljaista käyntiin lähtöä, ja hidasta käyntiä. Tankin matalapainepumppu pumppaa joutokäynnillä vähän ja esimerkiksi kovassa kiihdytyksessä enemmän polttoainetta moottorin korkeapainepumpulle. 3 ja 4) imukanavaan polttoainetta ruiskututtavasta järjestelmästä siten, että suoraan palotilaan suihkutettavan polttoaineen suihkutuspaine muodostetaan imusarjan alle sijoitetulla korkeapainepumpulla. Matalapainepuolella pumppuna voi olla, kuten aiemmissa LS-moottoreissa, jatkuvasti täydellä teholla käyvä pumppu. Näissä polttoainesäiliön luokse sijoitettu polttoainepumppu pumppaa täydellä teholla polttoainetta moottoritilassa olevaan paineensäätimeen. LT-moottoreissa polttoaineen syöttöjärjestelmän matalapainepumpulta, joka pumppaa polttoainetta tankilta moottorin korkeapainepumpulle, vaaditaan minimissään 72 psi (5,0 bar) paineen tuottokyky. Ylimääräinen polttoaine palautuu polttoainelinjassa olevan paineensäätimen ohjaamana paluuputkessa takaisin polttoainetankkiin. ajoittaa sopivasti moottorin imuvaiheeseen sopivaksi. Suihkutuspaine on yli 2 000 psi (140 bar). 46 V8-MAGAZINE
Nämä liukumista rajoittavat lukot ovat ”käytössä” vain pumpun kiinnityksen ja irrotuksen aikana. Jos tarve on vähäinen, niin virtaa annetaan vain vähän. Kaukalosta polttoaine siirtyy tarpeen mukaan polttoainelinjastoa pitkin moottorin korkeapainepumpulle. Jousia lyhennettiin siten, että niiden pituudeksi jäi 95 mm. kin polttoainepaineen pumpun ohjausmoduulille (CCM), joka katkoo pumpulle menevää virtaa. Pumpun ylös-alas-suuntainen liukuminen tapahtui pumpun yläosaan kiinnitetyllä kahdella liukutangolla. V8-MAGAZINE 47. Alaosassa on imuputkessa karkeasuodin polttoaineelle. Pumppuun kuuluvat runko ja kasaan menevä jousitettu alaosa. Polttoainepumpun käyttöikä pitenee, kun sen ei tarvitse kaiken aikaa ”huutaa täysiä”. Näin lukitus vastasi alkuperäistä. Suodatin ei ole vaihdettava, vaan koko pumppu uusitaan suotimen vaihdon tullessa eteen. Tämä oli varmasti helpoin vaihtoehto lähteä työstämään polttoainepumpun kiinnitystä. Camaron tankissa ollessaan pumppu menee hieman kasaan, jotta imuputki olisi aina kiinni tankin pohjassa Tästä syystä päädyimme jättämään pumpun alkuperäistyyppisesti joustavaksi. Kytkinlevyihin merkattiin ja porattiin Automaattivaihteiston kytkinlevyistä syntyi näppärästi polttoainepumpun kiinnitykseen jäykät teräslevyt. Liukutangon ympärillä olevat jouset lyhennettiin 95 mm pituisiksi. Kaikki tämä tarve tulee ottaa huomioon akun ja latausgeneraattorin valinnassa. Niihin porattiin kiinnitysruuvien reiät pumpun mallin mukaan. Matalapainepumppu ja sen tarvitsema matalapaineputkiston paineanturi ja pumpun ohjausyksikkö (CCM) tulivat hankitun paketin mukana. Käydessään jäähdyttimen tuuletin käyttää huomattavasti enemmän virtaa kuin polttoainepumppu. Kun auton virran laittaa päälle, polttoainepumppu pitää hieman ääntä, sekunnin tai pari, kunnes tarvittava polttoainepaine saavutetaan. Uudet lukitukset tehtiin poraamalla tankojen päihin poikittaisreiät ja niihin ohuet teräsruuvit. Yksi, ei niinkään vähäinen etu on käytetyn virran määrä. Kytkinlevyt valittiin siten, että ne olivat mahdollisimman lähellä pumpun kiinnitystason kokoa. Pumppuosa siirrettiin joustamaan hieman lähempänä yläosaa lyhentäPWM voidaan toteuttaa vielä ”pehmeämpänä”, jolloin esimerkiksi tuulettimissa käytettynä ektin ääntä on saatu hieman vaimennetuksi. Korkeussuunnassa pumpun sai, tankin sisään menevältä osalta, painettua minimissään 19 cm korkuiseksi. mällä liukutankoja 35 mm. Sitten pumppu sammuu ja on hiljaa. Pumpun kuori toimii pumpun imukaukalona (valkoinen osa), jota pidetään koko ajan täynnä omalla pumpullaan. Paikoillaan jousi painuu hieman kasaan eikä rasita lukitusruuveja. Tankin tuuletuksessa käytetään auton/tankin alkuperäistä yksinkertaista tuuletustapaa. Plussaa on niin ikään polttoaineen pysyminen hieman viileämpänä ja paremmin vakiolämpöisenä kuin LS-moottoreiden järjestelmissä. Pumpussa oleva tankin huohotusputki tulpattiin. Liuku rajoitettiin tangon poikittaisruuvilla. Itse polttoainesuodin löytyy pumpun sisältä. Liukua ulospäin rajoitti liukutankojen pään lukkorengasurissa olleet lukot. Niinpä polttoainepumppua täytyi saada matalammaksi. Polttoaine ei kierrä ympyrää polttoainepumpun läpi yleensä kuuman moottorin lähellä olevaan paineensäätimeen ja paluuputkea takaisin tankkiin. Tankissa on tilaa vain 17 sentin korkuiselle pumpulle. Kiinnitysrenkaiden aihioiksi kävin hakemassa automaattivaihteistokorjaamolta muutaman vaihteiston kytkimen teräslevyn. Kun moottori käynnistyy ei pumpun ääntä kuulu lainkaan. Polttoainepumppu pitää sisällään suotimen. Tällöin PWM-ohjauksella toimiva tuuletin tuo huomattavasti suuremmat virran säästöt. Tai kun tarvittava paine saavutetaan, ei pumppu käy eikä virtaa kulu lainkaan. Pumpun kiinnitys Pumpun kiinnitystä varten tehtiin tankin päälle reikä ja siihen kiinnitettäisiin metallinen kiinnitysrengas, johon oli hitsattu pumpun kiinnitysruuvit. Pumppu on suunniteltu niin, että se asennetaan polttoainesäiliön päältä tankin sisään. Tankojen ympärillä olevat jouset pitävät itse pumpun ja imuputken aina mahdollisimman lähellä tankin pohjaa. Ne valittiin pumpun kiinnityspinnan halkaisijan mukaan. Jos putkiston paine on OK, ei pumpulle syötetä virtaa. Järjestelmän etuihin kuuluu sen hiljaisuus. Kun pumppu lähtee käyntiin 10 % tehon tarpeella, virtaa kuluu vain 10 % täyden tehon virrankulutuksesta. Koottu pumppu oli joustava ja se painui kasaan 16 cm mittaan. Oheisesta linkistä löytyy lisätietoa aiheesta: https://www.hutasu.net/elektroniikka/sulautettu-elektroniikka/ pulse-width-modulation-eli-pwmohjaus/ Polttoainepumpun muokkaus Ainoaksi ongelmaksi muodostui Camaron polttoainesäiliö, joka on korkeampi kuin Pontiacin alkuperäinen. Pumpun yläja alaosia yhdistäviä liukutankoja lyhennettiin 35 mm. Tarkkaa touhua
Jotta tankin sisään menevä kiinnitysrengas saadaan laitettua tankkiin, täytyy se halkaista kahteen osaan. Toista puolta eikä anturia ollut. Oheisessa kuvassa on vasemmasta Tankin sisään laitettava kiinnitysrengas katkaistiin, jotta puoliskot voitiin sujauttaa tankin sisään ja juottaa ulkopuolisen renkaan kanssa tankin yläpintaan. Se on ainoa tapa, jolla anturin voi kiinnittää letkuihin. Pumpun sijoitus tulisi olemaan tankissa poikittain, sen etureunassa, hieman sivussa keskilinjasta. Pumpun sähköt Pumpun sähköt tuotiin auton tavaratilasta käyttäen moottorin mukana tullutta johtosarjan osaa, jossa oli liitin myös polttoaineen paineanturille. Rikki oli myös Pontiacin oma mittari, mutta elättelin toivetta, että sen sentään joku ammattilainen saisi korjatuksi. Tankki jäi etupäästään hieman alkuperäistä alemmaksi, muttei liikaa. Tankki vietiin jäähdytinkorjaamoon, jossa kiinnitysrenkaat juotettiin kiinni tankin yläpintaan. Kuten jo aiemmin mainitsin, silloin tarvitaan myös paineensäädin ja paluuputkisto. Metallirenkaiden mallin mukaan tehtiin pumpun tiiviste polttoainetta kestävästä kahden millimetrin paksuisesta kumilevystä. Läpiviennissä käytettiin johtosarjassa ollutta alkuperäistä läpivientikumia. Näin se on parhaiten suojassa roiskevedeltä. Alkuperäistyyppisen muovisen polttoaineputkiston polttoainepumpulta moottorille teki Nyman's Garagen Nymanin Jari. Kolmas rengas käytettiin tankin ulkopuolella pumpun kiinnitysruuvien alla tasaamaan ruuvien painetta pumpun muovirunkoa vasten. Lasku tapahtui uusilla tankin etupään kiinnikkeillä, jotka syntyivät kevytperävaunun laitojen salvoista. Ne merkittiin asentamalla pumppu paikoilleen ja tussilla sen kiinnitysruuvien reikien läpi. Tankin yläpintaan oli tehty reikä pumppua varten ja tämän reiän ympärille kiinnitysruuvien reiät. 48 V8-MAGAZINE. Pumpun tiivistys ulkopuolen rengasta vasten tehtiin bensiiniä kestävästä kahden millimetrin kumilevystä kiinnitysrenkaan mallin mukaisesti. Näin sen johdotus hoitui samalla kuntoon. Tankki on enää pumppua vailla. Näin siksi, että ei ollut varmaa saammeko moottorin mukana tullutta Camaron mittaristoa koskaan toimimaan. 7,0 mm reiät M6-kiinnitysruuveja varten. Johtosarjan läpivienti korin ulkopuolelle tehtiin auton taka-akselin kohdalta, pohjan korkeimmasta paikasta, aivan runkopalkin vierestä. Näin saatiin helposti tankin ”henkseleille” säädettävät kiinnikkeet. Sen jälkeen laitettiin tankin ulkopuolelle tuleva rengas ruuveilla kevyesti kiinni. CCM:n ja pumpun liittimet kiinni ja tältä osin oltiin valmiita. Sähköistä lisää vielä seuraavassa numerossa. Jos käytetään perinteistä, tarpeeksi painetta ja volyymiä tuottavaa jatkuvasti käyvää polttoainepumppua, on moottoriin menevän putken pikaliittimeen saatavissa adapteria, jolla pikaliittimeen voidaan liittää putkisto esimerkiksi AN-liittimiellä. AN-liittimiä tai muita paineen kestäviä liittimiä ei siihen ole suunniteltu liitettäväksi. Tavaratilassa, lähellä akkua ja takasulakerasiaa on polttoainepumppua ohjaava, tässä kohdassa ehkä hieman harhaanjohtavankin niminen, Chassis Control Module (CCM). Tankkiin laitettiin polttoaineen loiskumista estämään tarkoitusta varten valmistettua vaahtomuovia. Näin saatiin pumpun imuputki tankin syvimpään kohtaan ja auton alkuperäisen polttoainemittarin anturi sopimaan tankin keskelle, omalle paikalleen. Jos mittaristo saadaan muuten toimimaan, niin eiköhän tähänkin joku lääke löydy. Tankin ja auton alustan väliin laitettiin etureunaan noin neljän sentin paksuiset ”kovat” vaahtomuovit. Johtosarjasta poistettiin satulalaukkumallisen tankin toisen puolen polttoainemäärän anturin johdot. Samalla tavalla myös teräslevyjen reikien paikat merkitään näppärimmin. Polttoaineputkistoon kuuluva, tankin läheisyyteen sijoitettu paineanturi kiinnitettiin Camaron alkuperäiseen muoviseen polttoaineputkistoon kutisteliitoksella. Näin puolikkaat menevät tankin sisään omalle paikalleen. Camaron tankin huohotus Pieni yllätys tuli eteen ensimmäisten koekäyttöjen jälkeen. Suunnitelma oli rakentaa kiinnitys siten, että kiinnitysruuvit olivat tankissa ja mutterit tankin ulkopuolella. Koska polttoainepumppu tuli polttoainetankin yläpintaan, osin ulkopuolelle, tehtiin sille tilaa laskemalla tankin etureunaa. Ennen putken asennusta ja liitosten tekoa se päällystettiin vaahtomuovisella suojaputkella estämään mahdollisia hankautumia ja kiveniskuja. Kun kaikkien kolmen renkaan reiät saatiin valmiiksi, sovitettiin ne kaikki päällekkäin ja merkittiin jokaisen renkaan kohdistus tankkiin nähden. Näin varmistettiin, ettei renkaita tai pumpun reikiä joudu myöhemmin muokkaamaan, jos jokainen reikä ei ole aivan kohdallaan. Vasemmassa alakulmassa näkyy käyttöön jäänyt tankin huohotinputki. Ruuvien kiinnitys metallirenkaaseen kävi helpommin kuin muttereiden
Asia unohdettiin ilman, että mietittiin, mitä solenoidi tekee. Homma hoitui viime metreillä. Ja mitä solenoidi avaa. Letku tuli irtonaisena muiden polttoainejärjestelmään kuuluvien osien joukossa. Kansi tiivistettiin kumitiivisteellä ja ruuvattiin kiinni tavaratilan pohjaan. Tankkiin vaihdettiin myös auton omaa polttoainemittaria varten uusi anturi. Koekäytön jälkeen satuin näkemään netissä artikkelin, jossa oli juttua imusarjan suojamuovin alla olevasta imusarjaan liitetystä tankin huohotinputkesta ja sen solenoidiventtiilistä. Tähän sopi kuin nenä päähän ”ylimääräinen” putki, jota hieman lyhensin, tulppasin pään ja kiinnitin putken moottorin huohotinputkeen. Sen polttoaineputki tulpattiiin. puoliskosta toiseen. Itseasiassa solenoidin olemassaolo oli huomattu moottorin sähkökaaviosta. kaliitin solenoidin kyljessä. Moottorista löytyi yllättäen Camaron tankin huohotusputken paikka. Imuputken suodin osuu tankin pohjaan. Nyt on myös polttoainejärjestelmä valmis. Silloin vaan todettiin, ”ei tarvita”. päästään tulpattu letku, joka on kuulunut Camaron alkuperäiseen polttoainetankin huohotinjärjestelmään. Luulin sen kuuluvan Camaron kaksiosaisen ja satulalaukkumallisen tankin polttoaineen siirtoon tankin Pumppu asennettiin tankin korkeimpaan kohtaan. Huohotuksessa käytetään tankin omaa, alkuperäistä huohotinputkea, kuvassa vasemmalla ylhäällä. Kiinnostuin asiasta ja poistin suojamuovin. Kyseinen liitos on muoviputkiston liitos moottorin putken pikaliittimeen. Vain ohjauspuolen CCM:n sähköjä vailla. Edes hetki lisää mietintää, niin olisimme huomanneet solenoidin avaavan ilmakanavan imusarjaan ja se olisi tukittava. Sen päälle peltiseppä teki rosterista hieman suuremman kannen. Niihin syvennymme ensi kerralla. Polttoaineputkisto rakennettiin alkuperäistyyppisesti muoviputkella. Jotta pumppua pääsisi jatkossa huoltamaan ilman, että V8-MAGAZINE 49. Sen alta löytyikin maalarin teipillä tulpattu piJotta pumppua pääsisi jatkossa huoltamaan ilman, että tankin joutuisi laskemaan alas, leikattiin tavaratilan pohjaan pumpun kohdalle 20x20 cm reikä. Pumpun liittimet ovat alkuperäisliittimiä
AJATUKSISSA SIINTaNEET SIIVET 50 V8-MAGAZINE Dodge Coronet Lancer D-500 2d Hardtop 1959
Heti perään auto entisöitiin neljän vuoden aikana kokonaisvaltaisesti aina tekniikkaansa myöten. Göteborgin lähiseudulla auto oli ollut kaikki 25 vuotta yhdellä ja samalla omistajalla. Autokauppaan liittyi Timoa suuresti ilahduttanut sattuma. toukokuuta Timon sikäläisen kaimakaverin, Timo Laitisen toimesta, ja siirto tapahtui ajamalla, ei hinurilla eikä sen kummemmin trailerin kyydillä. Ronny oli myös itse todennut, millä pieteetillä ruotsalaisomistaja oli Coronetiaan entisöinyt. Göteborgiin auto noudettiin 17. V8-MAGAZINE 51. Myyntiin auto tuli omistajan kuolinpesän kautta sikäläiselle autoliikkeelle. Entinen omistaja oli kuollut vain 54-vuotiaana lokakuussa 2019. TEKSTI JA KUVAT HEIKKI MALINEN H einolassa asuva Timo Pekonen sai toukokuussa 2020 vihjeen Göteborgin yläpuolella myyntiin tulleesta 1959 Dodge Coronet Lancer D-500 2-ovisesta hardtopista, mikä synnytti hänessä tiettyä vipinää. Ruotsiin neljättä sukupolvea (1957– 59) edustava Coronet oli ostettu Teksasista vuonna 1995. Myynti-ilmoitus ehti vanheta netissä vain kaksi tuntia ilmestymisensä jälkeen, kun Coronetista oli jo sovittu kaupat puhelimessa ja Timo laittanut käsirahat eteenpäin. Nykyautojen keulissa kromi on muovia, toisin kuin tässä Coronetissa, josta sitä löytyy kymmeniä kiloja. Timon Göteborgissa asuva kaima otti työkaverinsa Ronnyn mukaan autoa katsomaan myyntitoimeksiannon saaneeseen autoliikkeeseen. Ronny totesi auton nähdessään, että Coronet oli hänelle tuttu ja edesmennyt omistaja hänen kaverinsa. Isoilla siivillä varustettu 50-luvun jenkkiauto on aina kiehtova nähtävyys, eikä Dodgen lennokkaasti muotoiltu kaunotar tee poikkeusta
Timo oli omilta kiireiltään kerittyään alkajaisiksi käyttänyt auton museokatsastuksessa maanantaina elokuun 3. Vain yksi puute Korona-rajoitusten takia Timo joutui kaupan jälkeen odottamaan runsaat pari kuukautta, aina heinäkuun puoliväliin, ennen kuin sai auton Suomeen. Coronetiin ei Timon ole tarvinnut ”Elokuussa 2020 matkamittarin lukema näytti 15 000 kilometriä.” Verhoilut on uusittu Ruotsissa alkuperäisin materiaalein. Kuvaus tapahtui elokuisen FHRA:n Malmin Pre-Cruisingin yhteydessä ja vain muutamaa tuntia ennen tapahtuman alkua. Nopeusmittari on vaihdettu Ruotsissa kilometrilukemia näyttämään, muilta osin ratti, mittaristo ja kojetaulu ovat alkuperäisiä. Omistajansa silmää auto on ainakin miellyttänyt ja kyyti on kelvannut paremmin kuin hyvin. 52 V8-MAGAZINE. Cruisingissa näyttävillä siivillä varustettu Coronet keräsi luonnollisesti saman tien ympärilleen paljon uteliaita ihmettelijöitä. Ainoat varsinaiset huoltotarpeet ovat olleet vesipumpun vaihto ja pehmeähköltä tuntuneiden jarrujen korjaus, joka hoitui uudella jarrujen pääsylinterillä. Pienen sipistelyn merkeissä tehtiin myös perän öljynvaihto ja kaikki muut normaalit huoltotoimenpiteet. päivälle osuneeseen kuvaukseen Coronet ilmestyi lappukilvin, mutta Timo eli toivossa saada auton varsinaiset suomikilvet heti viikonlopun jälkeiseksi maanantaiksi. Suomessa Timo teki myös joitain reissuja Coronetilla ja nämä kaikki sujuivat ilman mitään ongelmia. Samalle perjantaille, elokuun 7. päivä, heti perään tiistaina käynyt normi katsastuksessa ja vielä saman viikon perjantaina lähti Tullin suuntaan ilmoitus mahdollisista veroista
Vaihtovirtalaturi oli jo Ruotsissa vaihdettu tasavirtalaturin paikalle, ja ruotsalaistapojen mukaan tämä nykyinen on mikäpä muu kuin Volvon laturi merkiltään Bosch. American Classic valkosivuin varustetut Virgil Exnerin Forward Look -muotoilu saa pitkän, matalan ja leveän kokonaisuuden näyttämään kaikin puolin linjakkaalta. V8-MAGAZINE 53. Vanteen koko on ajalle tyypillinen 14-tuumaa ja kaikki neljä alkuperäistä kapselia ovat tallessa. Autossa on alun perin ollut ilmastointi, ja kennot ynnä muut vehkeet ovat edelleen tallessa. Timon Coronetin konehuoneesta löytyy yhdellä nelikurkkuisella kaasarilla varustettu 320 hv tehot tuottava 383-kuutiotuumainen isolohko. Ruotsin jäljiltä ostaa muuta kuin yllä mainitut kaksi varaosaa. Ainoaksi puuttuvaksi osaksi Timo ilmoittaa jo etukäteen hänen tiedossaan olleen ilmastoinnin kompuran
Lämmityslaite, kaikki mittarit, katkaisijat ja kahvat toimivat niin kuin pitää. Timon autosta löytyvät ja Ruotsissa uusitut verhoilut ovat sekä väritykseltään että materiaaliltaan alkuperäistä vastaavat. Lukuun ottamatta sitä pientä poikkeusta, että ruskeaan on lisätty ripaus auton loistokkuutta korostavaa metallinhohtoa. rusteella Timo voi vain arvailla kokonaisajomäärää ja yksi mahdollisuus voisi olla jopa 200 000 mailia. Ruotsissa autoon on nimittäin vaihdettu kilometripohjainen mittarin näyttö, ja mittarin nollaus on mitä ilmeisemmin tehty auton entisöinnin yhteydessä. Tekniikkansa osalta Coronet on täysin alkuperäinen. Yhdellä nelikurkkuisella kaasarilla varustettu 383-kuutiotuumaisen moottori tuottaa 320 hevosvoimaa. Voimansiirto koostuu nappikäyttöisestä 727-automaatista, kardaanijarrusta ja lu54 V8-MAGAZINE. Sävytetyt sivulasit, takalasi ja yläreunastaan sävytetty tuulilasi ovat tehdasorkkikset. Takaluukun osalta Timon hankintalistalla ovat sinne kuuluvien mattojen ja sivupahvien tilaaminen peittämään pelkkä mustaksi jäänyt maalipinta. Elokuussa 2020 matkamittarin lukema näytti 15 000 kilometriä. Tyylikäs kokonaisuus Ruotsissa Coronet maalattiin kokonaan uudestaan ajanjaksolla 1997–98, ja 50-luvun lopulle niin tyypillinen kaksivärinen ulkokuori vastaa käytännössä alkuperäistä, näissä maukkaissa ”kahvikermasävyissään”. Tehtaalta pystyi vuonna 1959 valitsemaan useammastakin eri vaihtoehdosta. Matkamittariin kertyneiden mailien peTimon tallista löytyy 1961 Chrysler-projekti, jonka edellinen omistaja oli hionut ulkokuoreltaan patinakuosiin. Ohjaamon ja verhoilujen osalta Coronetista ei löydy mitään moitittavaa. Muutoin räpeltämättömässä yksilössä kaikki osat ovat tallessa. 215/75R14 renkaat ja peltivanteet tyylikkäine alkuperäisine Coronetin haarniskakapseleineen tulivat auton mukana Ruotsista
kottomasta 2,73:1 välityksellä varustetusta 8 ¾” taka-akselista. Kyseinen auto on aina ollut lähinnä hänen sydäntään, etenkin kun Timo nuorempana sai toimia semmoisen kuskina. Coronetiä ostaessaan Timo oli lähinnä innostunut tyylikkäästä kokonaisuudesta. /tilaa V8-MAGAZINE 55. Tärkeintä kuitenkin, että auto on tallessa hänen tallissaan. Hyvää tuuria Timo kiitteleekin omansa löytymisessä ja Coronetissa hän uskoo rahan olevan paremmin tallessa kuin pankissa. Milloin New Yorker valmistuu, niin sitä Timo ei uskalla mennä lupailemaan. Puhtaasti nautinnon puolestakin Coronet on osoittautunut hänelle pankkeja läheisemmäksi. Timo kertoo autonsa olevan leppoisa peli tien päällä, se menee tasaisesti ja suoraan. Projektina odottelee vuosimallia 1961 edustava 413-kuutiotuumaisella isolohkolla varustettu Chrysler New Yorker 2d Hardtop Golden Lion. ”Coronetissa hän uskoo rahan olevan paremmin tallessa kuin pankissa.” SAMALLA LEVITYSKERRALLA KAHTA ERILAISTA VAHAA AJONEUVOSI PINTAAN TUPLAVAHA SOVELTUU MAALI-, MUOVI-, LASIJA METALLIPINNOILLE 03-53 400 53 Ghostwash.com V O I S I H A N S I TÄ H A R R A S TA A VA I K K A P I T S I N N Y P L ÄY S TÄ KAHDEKSAN SY YTÄ ELÄÄ Hanki omasi: v8.. 1959 Dodge Coronet oli aina siintänyt ajatuksena hänen mielessään, mikäli vaan sattuisi löytymään sopiva yksilö. Hänellä on ollut useita eri autoja ja muutamia löytyy parhaimmillaankin herran tallista
Miksi tämä 1969 Sportsroof Mustang olisi niin poikkeava, että jutun lukemiseen kannattaa käyttää aikaa. Vaikkapa siksi, että auto ei ole entisöity vaan rakennettu Ford-henkisten innovaatioiden ympärille alkuperäistä ulkonäköä tarkahkosti mukaillen. Windsorin iloinen SEITSEMÄN LITRAINEN Ford Mustangeja on esitelty lukemattomia kaikissa kuviteltavissa muodoissa ja väreissä. TEKSTI JA KUVAT KARI MÖRÖ 56 V8-MAGAZINE Ford Mustang Sportsroof 1969
427 pikkulohko Pihalla seisoi triple black Sportsroof. Se vaikuttaisi olevan tehtaan kuosissa kaikkien yksityiskohtien osalta, mutta silti moottoritilassa on 427 cid pikkulohko kunnioittaen Fordin Ford mainosti Mustangia 1969 lauseella ”New powerplay” ja kun tätä kuvaa katsoo, niin kyllä mainoslause on osuva. Tästä alkoi mielenkiintoinen Ford-iltapäivä. Kesäauringossa hyvin matala ja hyökkäävä laite toi mieleen Boss Mustangin, joka on enemmän kisavireessä kuin suoraan dealerin näyttelyhallista otettuna. Perillä odotti hämmästyttävän hieno Mustang komeassa Hämes-Havusen talonpoikaistalon pihassa. Leveät peltivanteet pillerikapseleilla ja punaraitarenkain kruunaavat ilmeen. Auton kori, raidat ja sisusta ovat mustat. Moottoritilan tutkiminen toi mieleen täysin uuden auton. Mustang ei ole ollut esillä vielä missään mediassa, ja niinpä elokuun helteillä lähdin road tripille Oulusta kohti Kauhajokea. Auton yksinkertainen ja hillitty kokonaisuus on kuin tumma puku, joka toimii tyylillisesti tilanteessa kuin tilanteessa. V8-MAGAZINE 57. K ari Kananoja Kauhajoelta ja hänen 1969 Mustanginsa ovat vanha tuttavuus. Vaikka auto valmistui pitkälti jo aikaisemmin, niin nykyiseen lopputulokseen päästiin vasta viime vuonna
Osista poistettiin vanhat maalit, minkä jälkeen ne joko maalattiin tai sinkittiin, riippuen käyttökohteesta. Mustang oli mielenkiintoinen sekoitus peruskäyttöautoa pienellä moottorilla ja ilmastoinnilla varustettuna sekä näennäistä sporttisuutta korimallinsa, vauhtiraitojen, mustan konepellin ja korinväristen racing peilien suhteen. Konepellissä on ollut musta alue jo tehtaalta lähtiessä. Yleensä sähköt ovat kokeneet vuosikymmenten kuluessa monenlaisia ”Bubba Joe” virityksiä. Kokonaisuus henkii puhdasta voimaa. Viimeistelytason tuli olla sellainen, että tekemistä ei jäisi toiseen kertaan. releistys. Parin muun projektin jälkeen eräältä toiselta harrastajalta länsirannikolla tuli myyntiin ehjäkorinen punainen 1969 Sportsroof. Vanhaan järjestelmään lisättiin mm. Auton kaikki koripaneelit ovat suoria alkuperäisiä, lukuun ottamatta tuota etuhelmaa, joka venymien vuoksi vaihdettiin jälkituotanto-osaan. Moottorina palveli kaksikurkkuisella kaasuttimella varustettu 302 cid pikkulohko ja sen perässä kolmevaihteinen C4-automaattivaihteisto. 58 V8-MAGAZINE. Seuraavaksi korista kaivettiin esille mahdolliset virheet, joita löytyi vain pari pientä reikää takapyörien lähellä ja etuhelman lievä kolhu. Ruosteettomuus ja auton yleiskunto johtivat siihen, että Mustang päätyi Karille. Rakennusprojektin tavoitteet Edellisen luiskaperän jälkeen tavoitteet olivat selvät, ja tekniikka, sisustus sekä sähköt täytyi saada vastaamaan haluttuja vaatimuksia. Uusi järjestelmä hoitaa lähes kaiken muun paitsi pääasiallisesti alkuperäisen johtosarjan kontolla olevat valot. Auto pidettäisiin mahdollisimman originaalin oloisena. Kun jälkeä katsoi kuulaassa kesäauringossa, niin ammattitaitoista työtä on tehty pieteetillä. Kari itse maalasi kaiken muun paitsi ammattilaiselle jätetyt ulkopinnat, joiden ruiskuttamisesta vastasi Petri Suokas. ideologiaa maustettuna nykytekniikan mahdollisuuksin. Käytännössä tämä tarkoitti auton purkamista täysin hylsyksi, pintojen puhdistamista soodalla, hiekalla ja käsityökaluilla. Konehuonee”351 päätettiin tehdä niin isoksi kuin vakiolohkoon 2010-luvun alussa oli mahdollista.” Mustangin aggressiivista ilmettä korostavat pillerikapselit mustilla peltivanteilla. Projekti kesti vuoteen 2013, jolloin auto katsastettiin jälleen liikenteeseen. Ei siis mitään pussihousuoriginaliteettia, eihän lähtökohta ollut mitenkään harvinainen. Vaikka musta raidoitus mustassa autossa saattaa tuntua hassulta, niin se on yksi komeimmista yhdistelmistä muskeliautojen historiassa. Mainiossa kunnossa ollut kori säästi aikaa, kun ikäviltä ruostekorjauksilta vältyttiin. Koriin tehtiin samalla vahvistuksia heikoiksi tiedettyihin kohtiin, ja se käsiteltiin suojaavalla epoksilla. Sähköille tarvitsi tehdä vain minimaalisia korjauksia. Mustangissa johdot olivat säästyneet soveltavalta ajattelulta ja muutenkin johtosarjassa kunto oli mainio. Päälle päin auto näyttäisi siltä kuin se olisi voinut rullata ulos tehtaalta vuonna 1969, mutta ominaisuuksiltaan kuitenkin ajanmukaisemmaksi päivitettynä. Kaikki irto-osat, sisältäen pultit, mutterit, prikat ja monet muut isommat sekä pienemmät kohteet, kävivät myös läpi perusteellisen kunnostusprosessin. Alkuperäisen järjestelmän rinnalle rakennettiin kuitenkin toinen kokonaan omaa suunnittelua oleva setti. Vuonna 2008 auto tuli Yppäristä Kauhajoelle Karin talliin, jossa aloitettiin täydellinen uudelleen rakentaminen. Mustan Mustangin tarina Nykyistä mustaa yksilöä ennen Karilla oli hyvin saman henkinen punainen 1969 Sportsroof, joka myytiin 2008 pitkän linjan harrastajalle pohjoiseen. Samalla saatiin laajennusvaraa mahdollisiin tuleviin tarkoituksiin. Kaikki sähköt kulkevat auton sisältä löytyvän pääkatkaisijan kautta paitsi kojelaudan kello ja lähinnä rekvisiittana oleva Autosoundin uusvanha soitin. Maalaus syntyi kaksivaiheisesti. Tasapainoisuus ja tietynlainen ajanmukaisuus olivat tärkeimmät päämäärät. Kun Mustangin kokoaminen jälleen alkoi, niin työ päästiin tekemään uusilla ja uudenveroisilla puhtailla osilla. Auton elämä ei alkanut punaisena eikä mustana vaan se myytiin Teksasiin syyskuussa 1969 Champagne Gold -värisenä. Mustang kulkeutui Teksasista Kaliforniaan, ja vuonna 1996 se ostettiin Suomeen. Auto oli projektikuntoisena erittäin hyvä lähtökohta
351 päätettiin tehdä niin isoksi kuin vakiolohkoon 2010-luvun alussa oli mahdollista, ja maagiseksi lukemaksi syntyi 427 cid eli seitsemän litraa. Puristukset asetettiin 10,75:1 lukemaan, välykset haettiin kohdalleen ja öljynkiertoa parannettiin. RPM-sylinterikannet eivät lähtökohtaisesti oikein riitä suurennetulle alakerralle, mutta porttaus helpottaa tilannetta hieman. Samasta syystä MSD-boksi sijoitettiin tuuletettuun paikkaan piiloon kojelaudan alle. Takapenkki on Mustangille tyypillinen ahdas, mutta jälkikasvu kulkee siellä hyvin. V8-MAGAZINE 59. Sen verran hot rod -mies Kari on, että matot ovat sentään liekkimallia. Perusasiat on tehty kunnolla. Samalla noin 290-asteisen nokan kohtuullista nostoa avitettiin vielä 1,72:1 rullavipoilla, ja näin päästiin ”Moottoritilan tutkiminen toi mieleen täysin uuden auton.” Äkkiä katsoen kojelaudassa ei ole mitään kummallista, mutta esimerkiksi vaihdekepin eteen siististi upotetut lisämittarit kannattaa huomata. Ajossa huomasi, että tavoite saavutettiin, koska moottori oli eläväisen tuntuinen. Karille jäi edellisistä moottoriprojekteista hyllyyn uudenveroinen Edelbrock-yläkerta ja Comp Camsin kustomi hydraulinen rullanokka. Tavoitteeksi asetettiin kunnolla vääntävä, mutta myös herkästi kiertävä moottori ilman erityistä huipputehojen etsimistä käytettävyyden hinnalla. seen jätettiin ulkonäkösyistä mm. Seitsemän litran huvikeskus Kunnostettu, vakio 302 cid V8 sekä C4-vaihteisto saivat lähteä, ja tilalle Kari alkoi rakentaa 351 Windsoriin pohjautuvaa moottoria. Tulokseen päästiin käyttämällä laadukasta stroke-sarjaa, joka sisälsi takomännät sekä kiertokanget ja valmiiksi tasapainotetun teräskampiakselin. vanha startin erillinen solenoidi, joka toimii enää vain sähkön lisäliityntäpisteenä
nostoissa mukavaan 0,600 tuuman tasoon molemmilla puolilla. Kori on hyvässä kunnossa ja hienosti maalattu kuten takalokasuojasta näkyvästä peilikuvasta huomaa. 60 V8-MAGAZINE. Voimansiirron ja alustan päivitys Projektin alussa oli jo selvää, että vaihdelaatikoksi tulee ylivaihteellinen. Moottoritilassa majailee 427 Windsor joka takaa, että Mustang liikkuu tarvittaessa hyvinkin reippaasti. Konehuoneen painon vähennykseen kiinnitettiin erityistä huomiota ja esimerkiksi alumiinia käytettiin melko lailla runsaasti ulkonäöstä huolimatta. Erään tekniikkakaupan yhteydestä Karin omistukseen päätyi valmiiksi vahvistettu AOD kaikkien vaihteiden manuaalitoiminnon mahdollistavalla venttiilikoneistolla. Siihen vaihdettiin ainoastaan 3ja 4-vaihteen sisäänmenoakseli, ja laatikko toimii maiSportsroof on nimensä mukaan urheilullinen ilmestys. ektiä. Sytytyksen hoitavat muunneltu Duraspark-jakaja ja MSD 6AL-2. AirGap-imusarja vaihdettiin tavalliseen RPM:ään korkeuden ja ulkonäön takia, ja päälle istutettiin saman valmistajan 750 cfm vakuumikaasutin. Pakopuoli koostuu Hooker Comp -peltisarjoista, ja MagnaFlown pakoputkisto on ruostumatonta terästä X-putkella varustettuna. Halkaisija on 2,5 tuumaa, koska 3-tuumaisen putkiston kanssa tulee varsinkin Mustangissa tilaongelmia ja ulkonäkökin on tasapainoisempi. Vedenkierrosta huolehtivat suuritehoinen alumiininen vesipumppu ja alkuperäismallinen alumiinijäähdytin, joiden ansiosta Suomen kesässä on pärjätty ongelmitta ilman ylimääräistä sähkö
Alkuperäinen kokonaan kunnostettu ohjaustehostin täytyisi myös säätää tunnokkaammaksi. 427 Windsor on osoittautunut onnistuneeksi kombinaatioksi, ja vääntöä tarjotaan mukavasti jo tuntuvasti alle 3 000 kierroksen. Jarruiksi valittiin originaalihenkiset 4-mäntäiset SSBC:n tuotteet rei`itetyillä levyillä ja teräspunosletkuilla. Kuopiolaiselta harrastajalta löytyneet pilleripölykapselit viimeistelevät klassisen race-tyylin. ”Maksimivääntö ylittää reilusti 700 Newtonia.” V8-MAGAZINE 61. Nykyinen rengas-vannevalinta vie ominaisuuksia katuajon suuntaan, koska peltivanteilla ovat 205/65-15 ja 295/50-15 renkaat. Kone kiertää erittäin herkästi, vaikka mitoiltaan se onkin hiukan pitkäiskuisen puolella. Varttimaili on jäänyt vielä kokeilematta, mutta tehojen puolesta pitäisi pystyä selvästi 11 sekunnin puolelle. Luonteenomaista jarrujen takapainoisuutta välteltiin jättämällä taakse 10-tuumaiset rummut ja varustamalla piiri konehuoneeseen piilotetulla Wilwoodin manuaalisella paineensäätimellä. Vaihtoon joutuivat etupenkit, ovipaneelit, kojelauta ja keskikonsoli. Sisustan väri oli jo tehtaalta tullessaan oikea eli musta. Apurungot yhdistävät subframe connectorit ovat oiva ratkaisu, mutta niitä ei haluttu ulkonäkösyistä asentaa. 8-tuumainen perä olisi kestonsa puolesta riittänyt aivan mainiosti, mutta olisi vaatinut läpikäynnin. Alusta toimii mainiosti katukäytössä. Varmuuden vuoksi kardaanin ristinivelet vaihdettiin isommiksi. Kiitokset: monenlaisia korvaamattomia apuja projektiin saatiin harrastajakaveripiiristä ja erityisen maininnan ansaitsevat sydämellä mukana olleet kotijoukot sekä auton maalauksen hoitanut Suokkaan Petri. Isolohkoautosta peräisin oleva kardaani lyhennytettiin ja painotettiin Turussa. Informaation saantia parannettiin lisämittareilla ja vanhaan mittaristoon tehtiin parannuksia. Tyypillisesti perhe-elämä vie onneksi aikaa harrastukselta eikä kilometrejä Mustangille ole hirveästi ehtinyt kertyä. niosti. Pääsääntöisesti osat hankittiin eri lähteistä alkuperäisinä käytettynä ja niille tehtiin itse tarvittavat kunnostukset, kuten verhouksien virittäminen uusituille istuinrungoille. Ongelman muodosti alkuperäinen perusmallin sisusta, ja edellisestä autosta puuttunut Mach 1 sisustus oli hankintalistalla. Tällä kokoonpanolla auto on erittäin mukava ajettava mutkaisellakin tiellä, ellei vauhtia ihan mahdottomasti kerää. Homma onnistui ja jälki on mainiota. Samalla käytettiin myös muiden Fomoco-tuotteiden osia, jos ne olivat tyyliltään sarjaan sopivia. Etukallistuksenvakaajaan Kari valitsi isolohkoversion, mutta taakse hän ei kokenut Mustangin tarvitsevan kallistuksenvakaajaa. Maksimivääntö ylittää reilusti 700 Newtonia. Toimiva paketti Mustangin virallinen ensiesiintyminen oli Tampereella vuoden 2013 Hot Rod & Rock Showssa. Valmiina jo muutaman vuoden odottanut, kunnostettu levylukollinen 3,70:1-välityksellä varustettu 9-tuumainen case sai paikkansa uudemman full-sizeauton kavennetun ja vahvemman banjon sisältä. Kyllä, koska tämä tavarasäiliö on uskomattoman hieno. Seitsemän vuotta valmistumisen jälkeen jatkojalostus alkaa olla loppusuoralla ja Karin ajatuksissa pyörii vähitellen siirtyminen ”uuden” vuonna 2007 hankitun projektin kimppuun. Alkuperäinen Rim Blow -ratti odottaa yhä vuoroaan, mutta sen saaminen luotettavasti toimimaan erityisesti äänimerkin osalta vaatii oman työnsä. Alustasta löytyvät säädettävät Konit, 620 lbs etujouset ja mideye takajouset. Maksimiteho tulee katuautolle sopivasti 6 000 kierroksen tietämillä. Pääasiallisen huomion Kari kiinnitti etupään vahvistamiseen ja muokkaamiseen lähinnä Boss ja Shelby Mustangien opeilla. YliohVälillä kritisoidaan, että onko se iänikuinen Mustangin ruudullinen takakontinmatto oltava kuvissa. Ratakokeiluissa rungon yhdistäjien puute jää vähän vaivaamaan ja takajousitus voisi olla astetta jäykempikin. Mustangien alusta on tunnetusti haasteellinen itsekantavan korin jousto-ominaisuuksien ja etupään heikohkon geometrian vuoksi. jausominaisuuksia voitaisiin säädellä kaasupolkimella
TEKSTI SONDRE KVIPT – KUSTOMRAMA, KUVAT GEORGE CONTAOI COLLECTION 1957 Long Beach Car Club Renecade 62 V8-MAGAZINE. Los Angelesin Kustomlandissa vaikutti yksi historian tunnetuimmista kerhoista, Renegades, jonka autot putsasivat palkintopöydän show toisensa jälkeen. Klubi järjesti 4.7.1957 toista kertaa oman näyttelyn Long Beach Renecade, jonka tunnelmiin matkaamme harvinaisten kuva-aarteiden johdattamana
Vasta syntyneen kerhon toiminta loppui, kun perustajajäsenet astuivat palvelukseen. Mutta kohtalo päätti toisin, kun maailma joutui sotaan. He halusivat autosta enemmän ja heille auto oli paljon muuta kuin vain kulkuneuvo. Kun he saapuivat ”taistelukentälle”, vastustaja tiesi jo hävinneensä. Yksiosainen, kaareva tuulilasi otettiin ’52 Studebakerista eikä Contaoille koskaan selvinnyt, kuinka auton rakentanut Dick Richardson’s Custom Shop onnistui muutoksessa. Matkalla maineeseen Renegades alkoi kutsua jäsenikseen kavereita, joilla oli hieno Miehemme George Contaoi poseraa kevyesti kustomoidun ’57 Fordinsa kanssa. Georgen ensimmäinen custom oli maata raapiva ’41 Ford, jonka hän hankki 1941. Long Beachiä hallitsi “klaani” nimeltään Renegades, pelottomat ritarit kiiltävissä autoissaan. Mercury kuuluu selviytyjiin ja on restauroitavana Barstowissa, Kaliforniassa. George ja Sam Barris, Larry Watson, Ed Roth, Dean Jeffries, Von Dutch, Junior Conway ja Bill Hines olivat kaikki Kustomlandin kingejä. ower ja Long Beach tunnettiin rakentelupiireissä yhteisellä nimellä Kustomland. Autojen lisäksi George harrasti intohimoisesti moottoripyöriä kuuluen Hell’s Angelsien perustajajäseniin. Kaikki jäsenet käyttivät yhtenäisesti valkoisia klubitakkeja. George yhdessä suurimman ilon ja ylpeyden aiheensa kanssa: chopattu ja hardtopiksi muutettu ’41 Mercury Coupe. Rakennettu auto pääsyvaatimuksena Viisi nuorta miestä perustivat Renegades-kerhon jo vuonna 1941. George syntyi 1934 ja innostui autoista jo nuorena. Äiti puolestaan oli kotoisin Meksikosta ja hän huolehti kotona perheen neljästä lapsesta. Kuvassa nautitaan 1956 hellekesästä, kun Krankersit cruisailevat kohti beachiä. Vuosikymmen myöhemmin kolme kerhon alkuperäistä jäsentä tapasi ja he päättivät perustaa kerhon uudelleen. N eljä Los Angelesin esikaupunkia Lynwood, Compton, Bell. Viikkotapaamiset pidettiin autotallissa Long Beachissa, ja kerhon jäsenmäärä kasvoi nopeasti. Tänä päivänä jo kadonnut ”kuningaskunta” kokosi 50-luvulla yhteen alan arvostetuimmat kustomoijat ja edelläkävijät, jotka on koskaan nähty. V8-MAGAZINE 63. Mies varttui San Bernardinossa Kaliforniassa. Kuvan Triumphissa oli kromattu runko ja Von Dutchin liekkimaalaus. Hänen isänsä oli syntyjään Philippiineiltä ja työskenteli parturina. George osti Fordin uutena 1954, ja korimuutosten jälkeen Von Dutch ja Dean Jeffries straippasivat auton. Eipä tiennyt Olav tässä vaiheessa, että Von Dutchin ja Jeffriesin taideteos löytyi säilyneenä maalikerroksen alta. Yhteistuumin kerhon perusajatus kiteytettiin kolmeen vaatimukseen, joita jäsenen auton tuli edustaa: turvallisuus, kauneus ja suorituskyky. Pisteenä i:n päälle takalaitaan maalattiin miestä ja käärmettä esittävä kuvio. George ja Olav vuonna 2014, kun Olav tuli noutamaan ’55 Ford F-100 pickupia
Renegades-kerhon jäsen rakensi auton takapihallaan ja se tunnetaan nimellä Moonglow. Duane oli nopea käänteissään ja samana vuonna hän uusi maskin ja muotoili takaosaa. Renegades-kerhon jäsen rakensi auton takapihallaan Renegades-kerhon jäsen rakensi auton takapihallaan ja se tunnetaan nimellä Moonglow. Pian näyttelyn jälkeen Chevy muotoiltiin taas uusiksi ja se sai pintaansa hopean metallivärin scallopeineen, tekijänä Watson. Näyttelyssä palkittiin eri luokkien voittajien lisäksi koko näyttelyn hienoin auto. Larry Watson maalasi auton kiiltävän valkoiseksi ja teki straipit. Palkintopöytä suorastaan notkui pokaaleista. Ensimmäinen versio valmistui 1956 ja Moonglow nousi julkisuuteen, kun Car Craft esitteli sen 1957 tammikuun numeron kannessa. Olavin vieraillessa hän otti plakaatin esiin ja puunasi sen kuin uudeksi. 64 V8-MAGAZINE. Best in Show -pysti oli jättimäinen, 56 tuumaa eli lähes puolitoista metriä korkea. Renegade Queen! Paikallislehti uutisoi, kuinka 1957 Renecade Shown näyttelymissiksi valittiin 18-vuotias Connie Herbst. Duane Steckin ikoninen ’54 Chevrolet Bel Air custom. Kilpailuluokkia oli tusinan verran, kuten mild, semi ja full custom, street roadster, pickups, competition speed cars, kerho-osasto… Lavan edessä olevassa laatikossa lukee: äänestä Renegade Queeniä! Duane Steckin ikoninen ’54 Chevrolet Bel Air custom. Pian näyttelyn jälkeen Chevy muotoiltiin taas uusiksi ja se sai pintaansa hopean metallivärin scallopeineen, tekijänä Watson. Harvinaisessa kuvassa esiintyy customin toinen versio, ja tällaisena se ei koskaan päässyt lehtiin. Chevy on yksi kloonatuimmista customeista kautta aikojen. Ensimmäinen versio valmistui 1956 ja Moonglow nousi julkisuuteen, kun Car Craft esitteli sen 1957 tammikuun numeron kannessa. George on pitänyt kaapissaan vuosikymmenet Krankers Car Clubin nimikilpeä. Chevy on yksi kloonatuimmista customeista kautta aikojen. Larry Watson maalasi auton kiiltävän valkoiseksi ja teki straipit. Harvinaisessa kuvassa esiintyy customin toinen versio, ja tällaisena se ei koskaan päässyt lehtiin. Duane oli nopea käänteissään ja samana vuonna hän uusi maskin ja muotoili takaosaa
Pöytä puhtaaksi Renegades oli kerho, jota kunnioitettiin ja arvostettiin. Syy tähän löytyy Nashin maskista ja etuvaloista. Kun Renegades valittiin vuoden kerhoksi 1958, toimi Santo kerhon vetäjänä. rakennettu auto. Kerhon autot jaettiin kolmeen luokkaan tehtyjen muutosten mukaan. On epäselvää, kuka auton rakensi, mutta vanhojen lehtijuttujen mukaan tekijöinä olisivat olleet Barris Kustoms, Dick Williams ja Schelhaas Custom Shop. Alkuperäinen Kopper Kart on tuhoutunut, mutta kiitos John Mauricen, Vic Collinsin ja Customs by Flash shopin saamme nauttia heidän Barris Kustoms rakensi uusiksi Frank Monteleonen ’56 avo-Fordin, joka joutui ketjukolariin ja ruttaantui molemmista päistä. Toinen tunnettu Renegades kansikuva-auto on Santo Vasquesin ´50 Chevrolet convertible, Bill Burnett kuului myös Renegades-kerhoon ja hänen ’55 Ford Crown Victoria oli esillä näyttelyssä. Huomiota herättävin oli kupariväritys, josta auto myös sai nimensä. Vuoden lopulla Watson taiteili keulaan villit scallopit, joita voi erottaa konepellissä. Quatronet nimittäin asuivat vain kahden korttelin päässä katujen Willow ja Studebaker kulmatalosta, jossa kerhon kaverit kokoontuivat, ja autot parkkeerattiin kadun varteen. Lisäksi Chevy oli sektioitu, kyljestä leikattu 5 ½ tuuman suikale pois. Dean Jeffries maalasi kullanväriset scallopit ja viimeisteli ne straipeilla. Bill Burnett kuului myös Renegades-kerhoon ja hänen ’55 Ford Crown Victoria oli miinisellä nimikilvellä, jonka sai laittaa roikkumaan autoon. Ehkä jopa pelättiin siinä mielessä, että näyttelyissä kerhon kalusto Judd Morgan, niin ikään Renegadesin jäsen, antoi ’55 Ford F-100 pikkikselleen nimeksi Rambler. Alkuperäinen Kopper Kart on tuhoutunut, mutta kiitos John Mauricen, Vic Collinsin ja Customs by Flash shopin saamme nauttia heidän tekemästään tarkasta kloonista. Lisäksi Chevy oli sektioitu, kyljestä leikattu 5 ½ tuuman suikale pois. Autossa oli ”Tahitian” punainen maalaus viimeisteltynä Larry Watsonin kultaisilla straipeilla. Kun Renegades valittiin vuoden kerhoksi 1958, toimi Santo kerhon vetäjänä. Vuonna 1957 Bill myi auton Larry Quatronelle 1800 dollarilla. Huomiota herättävin oli kupariväritys, josta auto myös sai nimensä. Kuten monessa autossa, niin tässäkin on pinstripingin tehnyt Dean Jeffries. Myöhempi versio autosta esiintyi pääroolissa elokuvassa nimeltään Hot Car Girl. V8-MAGAZINE 65 V8-MAGAZINE 65 V8-MAGAZINE 65 V8-MAGAZINE. George ja Sam choppasivat kattoa neljä tuumaa ennen kuin truck channeloitiin ja koria tiputettiin runkoon nähden kahdeksan tuumaa. ’55 Packardin takavalot ovat autossa kuin kotonaan. ’55 Packardin takavalot ovat autossa kuin kotonaan. Hyväksytyt jäsenet palkittiin kerhon aluToinen tunnettu Renegades kansikuva-auto on Santo Vasquesin ´50 Chevrolet convertible, joka syntyi Schelhaas Custom Shopissa. Niin ikään jäsenille annettiin jäsenkortti ja klubitakki, jonka selkäpuolelle oli brodeerattu kerhon nimi. konepellissä. George Barrisin ’55 Chevy pickup valmistui 1957 ja se suunniteltiin yrityksen promoautoksi. Korkein porras oli full custom ja siihen statukseen vaadittiin jo choppausta, sektiointia ja channelointia. Kopper Kart kuului näyttelyn kovimpiin vetonauloihin. Kun kerhon varsinaiset jäsenet olivat tutkineet ehdokkaan auton, tämä lähetettiin pois ja kerholaiset äänestivät, hyväksytäänkö uusi tulokas mukaan vai ei. Tarina kertoo, että oikeasti auton halusi Larryn isä! Pikkunassikkana Larry pääsi ilta toisensa jälkeen ihastelemaan Renegadesin hienoja autoja. Syy tähän löytyy Nashin maskista ja etuvaloista. Larry oli vasta 15-vuotias ja joutui vuoden odottamaan ajokorttia. George ja Sam choppasivat kattoa neljä tuumaa ennen kuin truck channeloitiin ja koria tiputettiin runkoon nähden kahdeksan tuumaa. Kakkostaso oli semi custom, johon pääsy edellytti autoon maskimuutoksia ja lisää korimuutoksia. George Barrisin ’55 Chevy pickup valmistui 1957 ja se suunniteltiin yrityksen promoautoksi. Kiinnostuneet nuoret kutsuttiin mukaan kerhokokouksiin ja heidän oli täytettävä hakulomake. Ensimmäinen versio pääsi Car Craftin kanteen toukokuussa 1957. Päästäkseen Renegadesin jäseneksi ei ehdokkaan tarvinnut asua Long Beachissa, mutta hänen autossaan täytyi olla vähintään kolme tehtyä muutosta. Merkit ja listat on poistettu niin edestä kuin takaa ja ajovalot upotettu. Nämä muutokset riittivät luokittelemaan auton mild kustomiksi ja jos hakija sai tarpeeksi ääniä, hyväksyttiin hänet jäseneksi. miinisellä nimikilvellä, jonka sai laittaa roikkumaan autoon. Judd Morgan, niin ikään Renegadesin jäsen, antoi ’55 Ford F-100 pikkikselleen nimeksi Rambler. Niin ikään jäsenille Kopper Kart kuului näyttelyn kovimpiin vetonauloihin. Suosituimmat muutokset olivat poistetut ovenkahvat, upotetut etu-ja takavalot. Nätisti istuva maski on ’54 Chevroletin, johon lisättiin ”hampaita”
Dick Jacksonin ’57 Ford Thunderbird kuului osana Barris Kustomsin osastoa. Kookie T oli Norm Grabowskin kuuluisa T-mallin roadster, joka synnytti koko T-bucket villityksen 50-luvulla. Tuohon aikaan Dean työskenteli Barris Kustoms -shopissa, jossa talvimyrsky sytytti tulipalon viisi kuukautta kuvan oton jälkeen. Dean oli juuri päivällisellä kadun toisella puolella, huomasi ensimmäisenä liekit ja teki hälytyksen. Konepellin kulmat oli pyöristetty, siihen maalattu keskelle persoonalliset liekit ja lisätty kaksi hakuvaloa. Kopper Kartin lavalta löytyi siihen aikaan harvinaisia luksusvarusteita kuten kannettava TV ja levysoitin. Memon Chevroletin keulaan upotettiin ’53 Chevyn maskikehys, johon puolestaan sovitettiin ’54 Chevyn hammasmaski. 66 V8-MAGAZINE. Kopper Kartin lavalta löytyi siihen aikaan harvinaisia Kaksi alustaltaan hyvin matalaa Chevrolet hardtopia edustavat Gil ja Al Ayalan käsityötaitoa. Carolin päivittäisessä autossa komeili Deanin tavaramerkiksi tullut liekkimaalaus. Tausta ja yhteys on hauska. Kumpikin edusti Vagabonds of LaVerne -kerhoa. Samalla hän sai lempinimen ”Peep”. Memon Chevroletin keulaan upotettiin ’53 Chevyn maskikehys, johon puolestaan sovitettiin ’54 Chevyn hammasmaski. Huomaa ylhäältä, lavan sivusta kulkevat pakoputket, jotka olivat suosiossa 50-luvulla. Etualan ’49 Bel Airin omistaa Rudy Fito ja taaemman ’51 Bel Airin Memo Ortega. Konepellin kulmat oli pyöristetty, siihen maalattu keskelle persoonalliset liekit ja lisätty kaksi hakuvaloa. Dick ”notkui” kaiket päivät junnuna Barrisin pajalla ja lopulta George palkkasi hänet lakaisemaan lattioita. Pian Renecaden jälkeen Dick perusti oman yrityksen. Mild custom ’56 Chevroletin omisti Carol Lewis, joka oli Dean Jeffriesin High School -aikojen tyttöystävä. Pian hänet ylennettiin hakuvalovastaavaksi ja 1957 hänestä tehtiin Barrisin päämaalari. Lokasuojien liekit synnytti George Barris ja pinstripet veteli Dean Jeffries. Telkkari oli tarkoitettu sunnuntain piknikretkille, mutta soittimen musiikkia pystyi kuuntelemaan hytin kaiuttimista. Hän onnistui pelastamaan Carolin Chevyn, mutta tusinan verran autoja tuhoutui. upotettiin ’53 Chevyn maskikehys, johon puolestaan sovitettiin ’54 Kookie T oli Norm Grabowskin kuuluisa T-mallin roadster, joka synnytti koko Paikallinen Jim Griepsma Bell owerista rakensi itse rodinsa, ’34 Ford 3W coupen tehokkaalla norsumoottorilla
He esiintyivät aina hienosti. Vagabonds of La Verne -kerhon Memo Ortega osallistui näyttelyyn ja hän kuvaili tunnelmia näin. Renecadessa George avasi konepellin ja esitteli vahvaa Cadillacin 331 cid moottoria. Kun Renegadesin jäsenet pistivät pystyyn voitonjuhlat, niin tiedettiin kyllä kuka on kuka Kustomlandissa. oweriin tuli noin 60 mailia. V8-MAGAZINE 67. Maalauksen pohjaksi ruiskutettiin candy-pronssi, minkä jälkeen Von Dutch taiteili ainutlaatuisen liekkimaalauksen. 1,37 metriä. Menestys ei tullut sattumalta. ower Days! Krankers-niminen kerho hallitsi San Bernardinon katuja. Heillä oli yhtenäiset klubitakit. Mittava lista muutoksista piti sisällään: chopattu katto, ’54 Pontiacin maski, ’55 Chevrolet ajovalot, ’55 Dodgen kylkilistat ja ’55 Dodgen takavalot. Vähemmän julkisuudessa esiintyneisiin customoinin Pitkän matkan vieras Joe Edd Ray ja ’50 Buick Sedanette saapuivat Shelbyvillestä Indianasta. Meidän onneksemme George otti kameransa mukaan ja taltioi koko tapahtuman. Vuoden kruunasi Car Craft -lehden Car Club of the Year -palkinto, jota tavoittelivat sadat autokerhot ympäri Amerikkaa. Kutsuinkin noita aikoja Bell. Keltaisen ja purppuran kaksivärimaalaus viimeisteltiin liekein ja straipein. Matkaa sieltä Bell. Kavereiden persoonallisuus teki kerhosta niin loistavan. Liekit lepattavat kauttaaltaan Earl Brucen Mercedes 300 SL:n korissa. Liekit lepattavat kauttaaltaan Earl Brucen Vähemmän julkisuudessa esiintyneisiin customoinin pioneereihin lukeutuu George Cerny, joka aloitti niinkin varhain kuin 1942 oman custom shopin Comptonissa, Kaliforniassa. Kylkeä sektioitiin viisi tuumaa ja kattoa chopattiin kolme tuumaa. Alustaa madallettiin kuusi tuumaa, ja koko auton korkeus oli vain 1,37 metriä. Heinäkuun 4. Sam Barris kävi haasteen kimppuun ja ensitöiksi kattoa madallettiin edestä kolme tuumaa ja takaa viisi tuumaa. Auto kuuluu edelleen Georgen perheellä. Muutoksia on valtavasti. Jos kiinnostava näyttely löytyi, niin paikallinen Clock Drive-In toimi kokoontumispaikana ja sieltä koko porukka jatkoi karavaanina näyttelyyn. Villit maalaukset olivat kuuma trendi vuonna 1957, kuten esimerkkinä kuvan Ford F-100 trendikkäät scallopit. Kun Olav Kvipt, Kustomrama-palstan kirjoittaja Sondren pikkuveli, osti 2014 Georgen kustomoidun ’55 Ford F-100 pickupin, sai hän luvan puhaltaa pölyt Georgen kuva-aarteiden päältä ja herättää henkiin tärkeän osan custom-kulttuuria. Custom tunnettiin nimellä XM105, jonka koritöistä vastasi lahjakas Bob Metz. Etulokasuojien alut otettiin Plymouthista ja kaksiosainen maski perustuu ’35 Chevroletiin. Bell. George Contaoi oli yksi porukkaan kuulunut Krankers-jäsenistä. owerin ja järjestyksessään toisen Long Beach Car Club Renecaden. ower High Schoolin alueella järjestetystä Long Beach Car Club Renecadesta tuli valtava menestys. – Minun mielissäni Renegades oli kerho numero yksi. Renecade alkaa Vuonna 1956 Renegades päätti järjestää ensimmäisen näyttelynsä. Jatkoa seurasi: upotetut ’53 Buickin ajovalokehykset ja ’54 Packardin takavalot, käsityönä tehty maski, ’52 Chryslerin etupuskuri, ’54 Lincolnin takapuskuri ja ’54 Lincolnin kylkilistat. Huhut ja kiinnostus levisivät nopeasti seuraavan vuoden näyttelystä. Renegades-jäsen Harold Johnson kertoo, että viikoittaisissa sunnuntaikokouksissa agendalla oli aina näyttelykatsaus, jossa pohdittiin tulevia tapahtumia ja niihin osallistumista. Kerho oli tiivis yhteisö ja autot upeita. Silmiin osuu ensimmäisenä lennokkaat takasiivet, joissa olivat Fordin takavalot. Futuristinen custom sai arvokkaan ratkaisivat Motor Life Magazinen lukijat. useimmiten putsasi palkintopöydän. Kuultuaan näyttelystä kerholaiset tankkasivat autonsa ja lähtivät tapaamaan Renegades-veljiään. Turvavyöt kiinni ja lähdetään cruisailemaan Georgen ja Krankersien matkassa pitkin muistojen katua Long Beachin näyttelyyn. pioneereihin lukeutuu George Cerny, joka aloitti niinkin Pitkän matkan vieras Joe Edd Ray ja ’50 Buick Sedanette Dave Burgarin vei ’51 Mercurynsä George Barrisin luo ja antoi tehtäväksi rakentaa auto esikuvanaan Hirohata Merc. ’55 Buickin tuulilasi ja katto sovitettiin kavennettuun koriin. Tekemisen tasoa kuvastaa vuosi 1958, jolloin 27 kerhon jäsentä osallistui 28 näyttelyyn ja kotiin tuomisina nähtiin yhteensä 162 palkintoa! Mukaan mahtui 84 oman luokan voittoa, 13 kerhovoittoa jne. Ei ole mikään suuri salaisuus, että paljolti kiitos Renegadesin menestyksestä menee heidän ”hovimaalari” Larry Watsonille. Yrityksen shop truckina toimi customoitu ’50 Plymouth Suburban, joka sai runsaasti palstatilaa alan lehdissä. päivä 1957 kerhot ympäri eteläistä Kaliforniaa ottivat suunnaksi Bell. Dave Burgarin vei ’51 Mercurynsä George Barrisin luo ja antoi tehtäväksi rakentaa auto esikuvanaan Hirohata Merc. ratkaisivat Motor Life Magazinen lukijat. jälkeen Von Dutch taiteili ainutlaatuisen liekkimaalauksen. Sam Barris kävi haasteen kimppuun ja ensitöiksi kattoa madallettiin edestä kolme tuumaa ja takaa viisi tuumaa. Futuristinen custom sai arvokkaan palkinnon ”Custom Car of the Year 1957”, jonka ratkaisivat Motor Life Magazinen lukijat
Vuoden 2020 tapahtuma jäi ymmärrettävistä syistä pitämättä. 68 V8-MAGAZINE. Peili hieman sotkee kokonaisuutta, mutta osoittaa auton kestävän tarkastelun myös alapuolelta. Kaikki edellä mainittu osaavan perusrakentelutekniikan, maalauksen ja yleisdetaljoinnin ohella nostaa kohteen esiin – pelkkä ainutlaatuinen idea sellaisenaan ei useimmiten enää riitä. Kun nykytilanteessa muutkin tapahtumat ovat katkolla, niin otetaan tarkastelun kohteeksi muutaman vuoden taNNL Eastin kisateeman tarjontaa Taustan plakaatista voi lukea, että 1972 Elkyn rakentamiseen kului 25 vuotta. Suuri osa pienoismallinäyttelyiden annista on tavallisia rakennussarjamalleja. Kun puhutaan amerikkalaistapahtumasta voi olla varma, että oikeantyylistä katuja kilpa-autokalustoa riittää, jopa enemmän kuin monissa muissa näyttelyissä malleja on yhteensä. Jo hot roddingin alkuhämärän aikoihin rakentelun pääajatuksena oli suorituskyvyn parantaminen, tapahtui se sitten koria keventämällä tai moottoria virittämällä. Nähtävää löytyy myös sellaisille, jotka ovat kiinnostuneet muustakin kuin valtavirrasta. NNL East on vuosittainen jättitapahtuma, jossa mallien määrä tyypillisesti yltää nelinumeroiseen lukuun. Vaikka kyljistä puuttuvat numerot ja luokka, voi Andy Brooksin rodia pitää kilpa-autona. Tiukoista lajisäännöistä huolimatta pelkkää kiihdyttelyä ilman virallista kisaorganisaatiota on edelleen olemassa. Kuten genretai luokkarajoja koettelevia kohdevalintoja tai jonkin osa-alueen normaalista poikkeavaa toteutusta. TEKSTI JA KUVAT JUHA AIRIO K iihdyttely ja kilpailu kuuluvat oleellisena osana amerikkalaisten autojen rakenteluun ja ne pitkälti myös määrittelevät koko harrastuksen. Hemi blowerineen mahtuu kyllä kolmekakkosen konehuoneeseen, mutta se edellyttää ainakin uusille mutkille käännettyjä pakosarjoja. Ei mikään ihme, kun katsoo mallin lähes käsittämätöntä detaljien määrää. Ja kaikesta rakennetaan pienoismalleja. KILPA JA KATUAUTOJA Kuvakooste New Jersey Waynessa järjestetyn NNL East -näyttelyn täysverisistä kilpa-autoista sekä katuautohenkisemmistä kohteista. Jäähdytin ei ole kuitenkaan mahtunut mukaan. Sellaisia ei ole mitään syytä ylenkatsoa, mutta ainakin toimittajan, mahdollisesti muidenkin jo pitkään pienoismalleja rakentaneiden tilanne on kehittynyt sellaiseksi, että katse alkaa, jos ei harhailla, niin ainakin etsiä näyttelypöydiltä jotain erikoisempaa. Luotaamme NNL East -näyttelykuvien avulla, mitä mallarit ovat saaneet irti kiihdyttelyja kisahenkisistä teemoista. Kiihdyttelyja kilpa-autot tarjoavat erityismahdollisuudet detaljointiin, kun monet komponentit ovat jo lähtökohtaisesti vakiomalleja paremmin näkyvillä. Myöhemmin rakentelu eriytyi, kun autoja alettiin tarkoitushakuisesti rakentaa esimerkiksi varttimaili-, ovaalirataja suola-aavikkokilpailuihin. Niin ikään esillepano taustatarinan tai kohdetta tukevan somistuksen muodossa voi olla tekijä, joka saa katsojan ja suuressa näyttelyssä kenties myös tiukkojen tuomareiden huomion
Suuressa näyttelyssä myös mallin esillepanoon täytyy kiinnitettää huomiota. Esikuvasta ei ainakaan toimituksella ole havaintoa. Zapatan mallin kuvauksessa mainitaan Novan olevan hand made. Tämä pickuppi on tarkka malli Stubby Bobista jonka rakensivat David Freiburger ja Mike Finnegan Roadkill TV-ohjelmassa. Dr. Puhumattakaan, että olisi tarjoutunut mahdollisuus etsiä ja haastatella rakentajat. Yhteydet vakiomalliin jäävät kuitenkin Joe Marteuszin Plymouthin kohdalla pelkkään koriin: moottori on funny car hemi ja muu tekniikka vastaavaa. Varsinaisen huomion mallissa kiinnittää kuitenkin isohileinen flake-maalaus. Cranky ja hänen Lab-Rat-ory henkilökuntansa tunnetaan sosiaalisessa mediassa mallien vanhennustekniikoistaan. Aika hädin tuskin riitti valokuvaamiseen, eikä edes kuvaamisetäisyyNova näyttää ulkokuoreltaan jokseenkin vakiolta eikä helmiäisoranssi sävykään erityisesti viittaa kiihdyttelyyn. Ja mieshän teki, oivaltavan ovaaliratakilpurin. Kevennysporauksia löytyy kojelaudan pinnasta, sivupaneeleista ja jopa takapenkistä. Katsaus konehuoneeseen ja takaluukkuun paljastaa totuuden. Ja toivotaan, että joskus tulevaisuudessa avautuisi mahdollisuus jälleen uusiin tapahtumiin. Francois Richardsille lahjoitettiin huonokuntoinen Johanin Marlin haasteena tehdä siitä jotain kiinnostavaa. Kunnes epäluotettava tekniikka lopulta aiheutti auton tuhon. Sublime/limelight green oli yksi 1970 Cudan vakiosävyistä ja sillä tämäkin yksilö on maalattu. Trukki keuli oikeastikkin näin mahtavasti. Sizzler Chevelle oli Turbonique takaakseleineen varsinainen show and go -laite. Tarkempia taustatietoja ei aivan kaikista malleista tapahtuman massiivisuuden sekä rajatun yhden päivän keston vuoksi ole esittää. Kameran muistikortille ja Veekasin sivuille kuvakoosteen muodossa päätyi sentään runsaasti sellaista kilpahenkistä materiaalia, joiden ideat tai toteutus eivät ihan heti vanhene vaikka muutaman vuoden takaa ovatkin. Hyvä kohde kuitenkin pienoismalliksi. Vanhoista valokuvaalbumeista pintautuu mielenkiintoista lähdemateriaalia. kaisen NNL East 2017 kilpaja kiihdyttelyhenkinen kalusto. Oldsin rakentajaksi on merkitty kuitenkin proosallisesti Tom Kren. Hilton B. Huonolla menestyksellä, mutta kevyet korit soveltuvat mainiosti kiihdyttelyyn. V8-MAGAZINE 69. Ralph Sanchezin 1948 Thamesissa tosin House of Kolorin tuotteista koostuva erikoismaalaus lisää jo merkittävästi painoa. delle pääseminen ollut tungoksessa aina itsestäänselvyys. Peruskori on epäilemättä rakennussarjasta, mutta modifikaatiot ja kaikki muu Novassa onkin tehty omin käsin, aftermarket-tuotteita viimeistelyssä hyödyntäen. Gasseriksi luokitteleminen perustuu tässä lähinnä jousitusmuutoksiin. Reilu takakeno tarvitaan, jotta remmiahtimella ja suorilla putkilla varustetun koneen tehoreservit saadaan riittävästi siirrettyä myös asfalttiin. Alumiinista sorvatut detaljit täydentävät kokonaisuuden. Englantilaiset yrittivät toisen maailmansodan jälkeen myydä amerikkalaisille muitakin kuin vain urheiluautoja
Siisti hinuri on yrityksen liikkuva mainos. Autojen hinaus onkin iso toimiala ja yrittäjiä paljon. Vaikka oma kilvanajo jäi toistaiseksi, niin drag racing ei jäänyt. Ammattitaidon ja palvelun lisäksi kaluston pitää olla myös kaikin puolin edustavaa. Seitsemänvuotiaana Jimi pääsikin jo itse ajamaan kilpaa Junior Dragstereissa, ja SM-kisakausia kertyi yhteensä seitsemän. Kun paljon ajetaan, niin vahinkoja sattuu. Siisti hinuri on yrityksen liikkuva mainos. HARRASTEAUTO Parikymppisen Jimi Orhasen autoharrastus on nuoresta iästä huolimatta kestänyt jo pitkään. Jimi osallistui Oldsilla West Coast Street Cupin osakilpailuihin ja ajoi omaksi parhaaksi ajakseen katuautolle varsin ”kelvollisen” 10,6 sekuntia loppunopeudella 208 km/h! RASKAAN SARJAN RASKAAN SARJAN sattuu. Yhtiön keulakuvaan panostetaan ja huolenpitoa voi hyvällä omallatunnolla jo kutsua autoharrastukseksi. Oma autoilu alkoi seitsemänvuotiaana Junior Dragster -kisaamisella, seuraavaksi vuorossa olivat täysikokoiset jenkkiautot ja viimeisimpänä järeä Amerikan tow truck. Hyvissä ajoin Jimi sai perusrokotuksen harrastukseen, kun hän kulki polven korkuisena naskalina kisareissuilla mukana isä Timon Outlaw-kilpurin rekassa. Autojen hinaus onkin iso toimiala ja yrittäjiä paljon. Seitsemänvuotiaana Jimi pääsikin jo itse ajamaan kilpaa Junior Dragstereissa, ja SM-kisakausia kertyi yhteensä seitsemän. TEKSTI JA KUVAT JARMO MARKKANEN A merikka liikkuu pyörillä, sanotaan. Toisen statistiikan mukaan joka ainut päivä Amerikan teillä liikkuu noin 115 miljoonaa autoa! Huikeita lukuja. Jimi kävi 16 vuotta täytettyään tekemässä lisenssikorotuksen Jarkko Kankaanpään remmiahdetulla ’62 Oldsmobile Star. Ammattitaidon ja palvelun lisäksi kaluston pitää olla myös kaikin puolin edustavaa. Jenkkiautot on Jimin juttu Jimi Orhasella autoharrastus on ollut tavalla tai toisella mukana koko elämän. Jimin hinuri kertoo juuri sellaisen tarinan. sekuntia loppunopeudella 208 km/h! 70 V8-MAGAZINE 1995 Chevrolet C3500 HD. Maassa on tuoreimman 2020 tilaston mukaan rekisterissä 286,9 miljoonaa ajoneuvoa, enemmän tai vähemmän ajossa vuosittain. rellä. Yhtiön keulakuvaan panostetaan ja huolenpitoa voi hyvällä omallatunnolla jo kutsena naskalina kisareissuilla mukana isä Timon Outlaw-kilpurin rekassa
Heavy Dutyn tunnistaa maskin neljän tuuman korotuspalasta, joka on tehtaan tekemä muutos. V8-MAGAZINE 71
Näyttely oli pieni, mutta laadukas ja siellä olleet ’70 Top Banana Super Bee, ’65 Skylark ja monet muut näyttävät autot saivat innostuksen heräämään kertaheitolla. Hän tuli mukaan jenkkiautojen pariin niin ikään nuorena, ja nyt onkin jo takana 40 vuotta omaa harrastusta. 20-vuotias Jimi Orhanen ajoi junnu-dragsterien jälkeen myös West Coast Street Cupia. Remmiahdetulla ’62 Oldsilla kellotettiin 10, 6 sekunnin aikoja. ed -ryhmässä, ja Jere ajoi viime kesänä kotimaassa Top Doorslammer -ryhmän Suomen mestaruuteen. Porukkaa mahtuu mukaan, kun neljän oven Crew Cab -hyttinen Chevy on kuusipaikkainen. Vuosikymmenten historia Kun kurkataan vielä taustaa, niin Jimin autokiinnostus ei enää yllätä ketään. Isä Timo on varmasti tuttu nimi harrastuspiireissä. Kaudella 2021 Jimi jatkaa ProMod 88 -tiimissä, jonka tähtäin on korkealla EM-sarjassa kilpailukykyisellä kalustolla. Alkukipinä saatiin keväällä 1981 Kurikassa järjestetystä jenkkiautonäyttelystä. Tiimi kisaa EM-sarjaa Pro Modi. Kalliomäen Hannun Pro Stock Pontiac -tiimissä Jimi oli mukana kaksi vuotta ja parilla viime kaudella hänet nähtiin hommissa ProMod 88 -tiimissä, jossa Camaron kuljettajana on Jere Rantaniemi. Heti näyttelypäivän iltana kotona kaivettiin liiteristä esiin perheen entinen käyttöauto eli vuonna 1969 perheeseen hankittu ’66 72 V8-MAGAZINE
– Tänään, 52 vuotta Fairlanen hankinnan jälkeen, se on edelleen meillä tallissa, mainitsee Timo. Faikun lisäksi erilaiset GM:n avolavat toimittivat kymmenisen vuotta sekä käyttöettä harrasteauton virkaa. Harrastaminen oli mukavaa ja samanhenkisten kaveripiiri laajeni kivasti aikana ennen internetiä. Tiedon hankkiminen oli haasteellisempaa, joten varsinkin tekniikkapuolen erikoisosaamista joutui etsimään kissojen ja koirien kanssa perinteisimmillä menetelmillä kuin nykyään. Koriräätäli Jerr-Danin roiskeläppiä koristaa klassinen tyttö guuri. ”HD-mallia myytiin vain jykevärakenteisina alustoina eli hytillisinä runkoina ilman perinteistä pickup-lavaa.” Takavalot on upotettu kolhuilta suojaan. Faikku ehti olla perheen käyttöautona runsaat viisi vuotta ennen kuin se jäi seisomaan pienen kolarin seurauksena. Veekasit kiinnostivat koko ajan enemmän, ja 80-luvun puolen välin jälkeen Timo hankki lisää jenkkiautoja. Kiihdytyskisoissa Timo kävi katsojana V8-MAGAZINE 73. Siitä jenkkiautoharrastus alkoi ja Faikku teki paluun liikenteeseen kuuluisan ”täyden läpikäynnin” jälkeen. Ford Fairlane STW
Auto tuli sattumalta vastaan ja kun kuulimme siitä, niin kaveri kävi paikan päällä tarkastamassa Chevyn. kuulutushommia. re, jolla Jimi yli kaksikymmentä vuotta myöhemmin teki lisenssikorotuksen ja ajoi WCSC-kisoja! Yhteistyö on pitkäjänteistä hommaa. Timon Amerikan autoharrastus jatkuu, ja kalusto on ajan mittaan osaksi päivittynyt. rella lentokenttäkisoissa. Nuori yrittäjä Mutta takaisin itse asiaan. Chevy toimi . Ja vauhti kiihtyi, kun Timo siirtyi seuraavaksi Outlaw-ryhmään. Kantava ajatus on, että tuomme autot maahan, ja ostaja voi täällä tutustua konkreettisesti tuotteeseen ennen kuin tekee ostopäätöksen, kertoo Jimi. Auto oli kuin uusi. rman edustavana käyntikorttina. 2019 vierähti varusmiespalvelusta suorittaessa, minkä jälkeen viime vuonna toiminta lähti kunnolla käyntiin. Tähän mennessä yksi erikoisimpia maahantuotuja autoja on jutun Chevy-hinuri, joka saapui heinäkuussa 2020. 632-kuutiotuumaisella monsterimoottorilla ’92 Camaro pysäytti parhaimmillaan kellot aikaan 7,677 sekuntia. Tallista löy”Seitsemänvuotiaana Jimi pääsikin jo itse ajamaan kilpaa Junior Dragstereissa.” Viimeistely ja kaikki tekstit on taiteiltu straippaamalla, totta kai. Mutta niin vain jo Räyskälässä 80-luvun alusta lähtien ja 90-luvun alkupuolella hän toimi mekatsuna Jarkon kisatessa Star. Vuonna 2018 Jimi lähti kokeilemaan siipiään yrittäjänä ja perusti oman . tyy Fairlanen lisäksi mm. Vuosien varrella jotakin on lähtenyt ja jotakin uutta on hankittu. Vasta 1998 tontille hommattu ’68 Camaro vei Timon varsinaisesti katukisaamiseen mukaan. Ajohommista Timo jäi eläkkeelle 2007. rmaa nimeltä RC Towing, jonka kalustoon kuului parikymmentä hinuria. Kaupat tehtiin, ja auto tuli Kalifornian kautta Suomeen. ainoa Suomeen uutena tuotu ‘71 Thunderbird, ‘71 sleeper LSNova, ‘05 Pontiac GTO ja varastossa on myös pari-kolme täysikokoista jenkkirekkaa. Ray Clay pyöritti Arizonassa omaa hinaus. Sivuhuomautuksena kerrottakoon, että kyseessä on sama Jarkko ja sama ‘62 Star. 454-isolohkolla ja Powerglidella varustettu auto kulki ennätyksekseen 11,06 sekuntia 2001. Tänä päivänä Timo on edelleen tuttu näky niin katukuin -kisapuolen tapahtumissa joko osallistujana tai järjestelypuolella hoitaen mm. Ray käytti kyseistä hinuria vain pyhäisin ja maileja kertyi niukasti. Muutamat Timolla olleista autoista ovat tuttuja myös Veekasin sivuilta: ‘71 Thunderbird esiteltiin V8 2/1990, ‘68 Camaro V8 1/2002 ja ’40 Chevrolet Business Coupe rodi V8 1/2015. Amerikassa hinausauto tunnetaan monella eri nimellä, osin versiosta riippuen, tow truck, wrecker, breakdown truck, recovery vehicle… – Tow truck oli löytö Arizonasta. 74 V8-MAGAZINE. – Yritys tuo autoja Amerikasta, keskittyen vanhempiin jenkkiautoihin. rman nimeltään Ruccon Oy. Siiti ja näppärästi esiin käännettävä askelma
Pitkärunkoinen hinuri on rauhallinen ajettava, vähän kuin jenkkirekalla menisi, kiteyttää Jimi. Poika Tony Clay jatkaa edelleen alalla, omassa yhden miehen yrityksessä. Pitkä akseliväli on peräti viisi metriä. Pitkä akseliväli on tasan viisi metriä. HD-mallin mammuttimainen runko teki sen, että kori sijoittui vakiota neljä tuumaa korkeammalle. – Rayn pojan kanssa olemme viestitelleet ja hän kertoi, että Chevy oli heillä uudesta lähtien, ja sinä aikana mittariin kertyi alle 24 000 alkuperäismailia. Kun yritys lopetettiin, niin tilalle laitettiin Fifth Wheel -vetopöytä. Auto sopi niille, jotka halusivat lisää kuljetuskykyä, mutta eivät kuitenkaan vielä huippujäreää truckia. Hienohan perään olisi hankkia Amerikasta näyttävä kärry, mutta siinä on omat haasteensa. V8-MAGAZINE 75. HD-mallia valmistetiin 1991–2002. Ostaja pystyi varustamaan lavan omien tarpeiden mukaan ja juuri omaan työhön sopivaksi. Yhtiön historia ulottuu yli 50 vuoden taakse. Lavan sivukotelot tarjoavat runsaasti aina tarpeellista säilytystilaa. Näin puskurin ja maskin väliin jäi iso aukko, joka peitettiin mallille tunnusomaisella maskin korotuspalalla. Chevy katsastettiin Suomen kilpiin eikä siinä ikänsä ja painonsa vuoksi tarvita rajoitinta. Vahvaa rakennetta kuvaa hyvin Chevyn kokonaispaino. C3500 HD on nimensä mukaisesti heavy duty -versio ja tehty raskaaseen työkäyttöön. Pieni ajomäärä näkyi autossa: ei kolhuja eikä ruostetta. kävi, että Ray kuoli, yritys lopetti toimintansa ja perhetuttu osti auton itselleen. HD-mallin erikoisuuksiin kuuluu se, että jäykän taka-akselin lisäksi myös etuakseli on jäykkä. Voimansiirto koostuu NV4500 viisivaihteisesta OD manuaalista, kolmeosaisesta kardaanista ja Dana 80 -perästä. Alkujaan RC Towingin autossa oli ollut päällä täydelliset hinauslaitteet, hinauspuomeineen kaikkineen. Isot levyjarrut ovat edessä 14,25-tuumaiset ja poikkeuksellisesti myös takaa löytyvät levyt, kooltaan 13,75 tuumaa. Niin ikään raideleveyttä on kasvatettu pienempiin malleihin verrattuna. – Jatkossakin Chevy toimii omien myyntiautojen kuljetustehtävissä. Takavetoisen duallyn rengaskooksi ilmoitetaan 225/70R19,5. Sekä etuettä taka-akseli on lehtijousitettu. Samalle alustalle sopivat yhtä lailla hinurin puomi, kippilava, kylmäkuljetuskoppi tai vaikkapa pieni nostokurki. Heavy Duty -malli Chevrolet C3500 HD sijoitettiin markkinoilla vakion 1 ton pickupin ja Medium Duty -segmentin väliin. Turbovoimaa Tarpeellisen vetokyvyn takaa 6,5 litran (396 cid) turbodiesel V8, joka tuottaa 180 hevosvoimaa ja 360 ft-lbs vääntöä. Jimin hinurin kokonaispaino onkin huimat 6 850 kiloa! Vertailukohtana voi mainita, että vastaavan C3500 kokonaispaino on “vain” noin 4 500 kiloa. Ovenkahvat ovat raskaamman sarjan Medium Duty Kodiakin. Malliin kuuluu myös suurempi jäähdytin kuin normaalissa full-size pick-upissa. Vanteisiin on lisätty kiinnityspultteja ja 10-pulttisten, 19,5 tuuman vannekoon jako 10x7,25” poikkeaa sekin totutusta. Merkittävä ero ”pikkuveljiin” C3500, C2500 ja C1500 on se, että HD-mallia myytiin vain jykevärakenteisina alustoina eli hytillisinä runkoina ilman perinteistä pickup-lavaa. Chevyn lavan valmisti Jerr-Dan, joka on suurin ja tunnetuin hinauskaluston erikoislavojen valmistaja Amerikassa
Tai oikeastaan se ei ole puhtaasti kumpaakaan ja ehkä se on tässä just se juttu. Siksi tämä värimaailmakin vaihtui tällaiseksi harvemmin nähdyksi, vaikka alkuperäinen oli se maroonin punainen sävy, pohdiskelee Kartsa. TERAPIARODI Kartsa Saarelan huikea Tudor muuntuu iliksen ja rengastuksen mukaan vanhan koulukunnan hot rodista 60-lukua henkiväksi street rodiksi ja päinvastoin. – Oikeastaan tämä oli tavallaan myös tällainen terapiaprojekti. TEKSTI JA KUVAT PEKKA POLVINEN KARTSAN VOITOKAS M iten kuvailisit tätä viimeisintä luomustasi. Vuosien saatossa on ollut hienoa ihailla paitsi osaamisen kehittymistä niin myös rakentamisen selkeyttä. Kuin arkkitehti Olen seurannut Kartsa Saarelan kätten tuotoksia tiiviisti aina 1990-luvulta lähtien, ja miehen harrastusura ulottuu kauas 1980-luvun alkupuolelle asti. Tehtyjen haastavien korija alustamuutosten myötä kokeilun halua ja ennakkoluulottomuutta uusille ideoille on riittänyt, suorastaan hämmästyttävän hyvin. Kartsa katsoo autoja mielestäni hyvin samalla tapaa kuin arkkitehti uutta elämää kaipaavaa vanhaa rakennusta. Miten sen ilmeen ja luonteen voi toisaalta säilyttää, mutta samalla kuiten76 V8-MAGAZINE Ford Tudor 1929. Niitä kumpaakin löytyy myös tästä viimeisimmästä projektista. – No se on sellainen street rodin näköinen hot rod tai hot rodin näköinen street rod. Se oli ehkä tarpeenkin tässä vaiheessa harrastuksen kaarta. Tuumata vähän uudenlaisia juttuja omaan tahtiin. Halusin tehdä vähän erilaisen rodin, kun näitä tulee nykyään aika paljon samanoloisella reseptillä. Rutiini ja valtava määrä työtä niin omien kuin tuttujen, kaukaisempienkin tuttavuuksien projektien parissa ovat tuoneet tekemiseen itsevarmuutta. Sain tehdä ja miettiä hiukan erilaista kokonaisuutta
kin yllättää ja tuoda uutta tulkintaa. Kartsa on toki aina ollut nopea FHRA palkitsi vuonna 2019 Kartsan Vuoden Hot Rod -harrastajana juuri sinisen Tudorin ansiosta. Niin kuin nytkin Fordin kohdalla. Niinpä talliin oli kertynyt ja hankittu osia, jotta sopivan 1920ja 30-luvun vaihteen aihion löydyttyä olisi helpompaa edetä nopealla kaavalla. Tutut ja luotettavat kontaktit USA:n päässä helpottavat hallittujen riskien ottamista hankinnoissa, joissa nopeus on ollut valttia. Nopea yhteydenotto Houstoniin Ilkka Halmariin johti nopeisiin kauppoihin. Houston on ollut lähtösatama useammallekin Tomahawk Town -talliin saapuneelle projektille. Ratkaisujen erinomaisuus lisää käytettävyyttä ja toimivuutta, mutta samalla kokonaisuus saa aivan uuden ilmeen. Aakkosesta haku alkoi… Haussa oli joko A coupe tai sedan. Kartsan ’29 Tudor löytyi H.A.M.B.-yhteisön myyntipalstalta keväällä 2018. V8-MAGAZINE 77. Hinta ja kuvien sekä kirjallisen kuvauksen perusteella hahmotettu kunto olivat hyvin balanssissa. Työ tallissa etenikin uskomattoman ripeää tahtia. Niin ikään Suomen rodikerho FSRA valitsi Tudorin Vuoden Rodiksi 2019. Auto saapui ongelmitta Suomeen, mutta kontin purkamisen kustannukset olivat aavistuksen odotettua korkeammat. Roadsteria ei kelpuutettu, sillä nyt etsittiin mahdollisimman monikäyttöistä ratkaisua. No, pikkumurheista huolimatta motivaatio rakentaa auto nopeasti ajokuntoon oli kova. Ehkä syystä, että auto oli osittain purettu projekti ja siten työläämpi tapaus. Kun teimme juttua Kartsan muutamilla pelkistetyillä tehokeinoilla päivitetystä, perinteistä mild kustom -kategoriaa edustaneesta ’57 Ford Fairlanesta, oli seuraava projekti ollut jo tovin kiikarissa
Kartsa halusi vanteiden kautta siirtyä luontevasti 1940ja 50-luvun iliksistä 60-luvun tunnelmiin. Kojetaulu on vuoden 1932 englantilaisesta Fordista ja sitä piti levittää hieman alaspäin, jotta mittaristolle saatiin riittävästi tilaa. Kromiset peltivanteet henkivät 60-luvun hot rod -lehdistä tuttua rodien tyylisuuntaa, jota sitten vähän myöhemmin alettiin kutsua myös street rod -termeillä. 78 V8-MAGAZINE. Kartsan vanteet ovat kuitenkin ”real deal”. Valkoiset 1936 Plymouthin Artillery-vanteet on modi oitu Fordiin. Hieman vastaavan näköisiä ”tykkivanteita” on Kartsan rodin valmistuttua alkanut näkyä myös reproversioina. Haneline Hollywood -mittaristo on kopio Stewart-Warnerin 30ja 40-lukujen veneisiin toimittamasta Hollywood-mittaristosta, jossa mittarit ovat saman aikakauden nelipyöräisten mittareita halkaisijaltaan isommat
Toki olihan ikääkin jo liki 90 vuotta, ja varmasti Tudorilla olisi ollut monta tarinaa kerrottavana, jos se pystyisi puhumaan. Runkoaisojen välissä voimaa tarjoaa Projektivai heita Projektivai heita Texasin hankinnan choppaus on edellisen omistajan jäljiltä mitoissa, jotka Kartsa kelpuutti sellaisenaan. Sen kiinnitys toteutettiin nelilinkkiratkaisuna. Koria oli jo Amerikan mantereella chopattu myyjän ilmoituksen mukaan neljä tuumaa. Ensimmäiseksi tutuille laitettiin takkapuitta tarjolle, sillä kaikki korin puurakenteet saivat lähteä tilalle hitsattavan metallin tieltä. Alaosan pellit olivat parinkymmenen sentin matkalta pehmeää harsoa, joka leikattiin pois ja tilalle tuli uutta peltiä. Itse asiassa lähtökohta oli Texasin tuonniksi poikkeuksellisen pehmeä. Runkoa vahvistettiin kauttaaltaan vastaamaan nykyajan ajonopeuksia ja kasvaneita tehoja. ”Tarkastusmittaus tallilla oikaisi todellisen kattolinjan tiputuksen kutakuinkin viiden tuuman tasoon.” V8-MAGAZINE 79. Kyljet olivat mädät pari-kolmekymmentä senttiä helmoista ylöspäin. Takapyörän aukkoja muotoiltiin ja levitettiin sisäänpäin. Mutta nyt Fordilla on uusi elämä ja toisenlainen tarina kerrottavana. Alusta vastaa menoreservejä Ennen korin työstämistä työn alle pääsi runko, jonka aisat ovat kolmekakkosen. Mutta jo alusta lähtien oli ajatuksena hankkia rodiin Quick Change -perä, jossa välityksiä pääse valitsemaan 2,19 aavikkovälityksestä aina supertiuhaan kuutosella alkavaan. Rungon jäykkyys varmistettiin hitsaamalla siihen tukeva K-palkki, ja koko uusiksi tehty runko step-boksattiin. Puukaarien tilalla on peltiä, ja kokonaisuuden Kartsa suunnitteli sellaiseksi, että kori pysyy mitoissaan ja ryhdissään tiukemmallakin poljennalla. Mitat näyttivät Kartsan mittoihin sopusuhtaisilta, vaikka hän oli valmis choppaamaan kymmenien madallustalkoiden tuomalla rutiinilla myös tämän aihion katon. Mutta toki koko koppa on käytännössä uudelleen rakennettu. Koriin Kartsa teki mittavat peltityöt. Taka-akseli oli alkuvaiheessa Vermilän Tonilta hommattu lukollinen Fordin 8tuumainen. Tarkastusmittaus tallilla oikaisi todellisen kattolinjan tiputuksen kutakuinkin viiden tuuman tasoon. Riittävän kevyt ja tarkka ohjaus varmistettiin Unisteerin puolikkaalla hammastangolla. Lattiat ja katto tehtiin uusiksi. Alustaan rakennettiin kiinnitykset coil over -iskareille. tekemään, mutta Tudorin etenemistä seuratessa tuntui kuin ajatukset eri vaiheiden työstämisestä olisivat olleet poikkeuksellisen selviä jo kauan ennen projektin valmistumista. Tässä haetaan istuinten paikkaa, ja myös tekniikan koesovitus on menossa. Edestä löytyvät So-Cal Speed Shopin hairpinneillä tuettu neljä tuumaa pudottava droppiakseli ja niin ikään So-Calin putki-iskarit. Koko korin takaosa tehtiin uudesta pellistä. Toki muistan jo vuosia ennen Tudorin ilmestymistä Kartsan silmäilleen hyllyssäni olleita saranoituja Studebakerin ilmanottoaukkojen luukkuja pohdinnoilla ”tuollaiset voisivat olla rodissa aika asialliset…”. Takkapuita halukkaille Mutta palataanpa hetkeen, kun aihio saapui tallille Kartsan ”entistämöön”. Se keskeisin muutos, jolla tasapaino korin linjoihin saatiin, oli lopulta tuulilasin korottaminen noin tuuman verran. Viimeisimpänä niistä kuulisimme kesken jääneen entisöinti/ hot rod -projektin taustat. Muistin keskustelun sittemmin, kun juttelimme rodin konepellin ilmaottoaukkojen vaihtoehdoista rakentelun edetessä
Kierrätys toimii. Käyttöauto, 2000-luvun Impala ja museokulkine ’76 Cadillac Coupe DeVille ovat molemmat sinisiä. Kiiltävään runkoon on ilo ruuvata kiinni puhdas tekniikka ja muut komponentit. Samaisesta Transit bussista päätyi penkkirivi myös toiseen tuttuun harrasteautoon. ’36 Plymouthin muokatut vanteet istuvat hienosti ja antavat rodille maukkaan stuukin. 60-luvun alun Taunus Transitin istuimet ovat mittasuhteiltaan varsin osuvat. Projektivai heita Projektivai heita Ajovalmis runko pyörillään näki päivänvalon kesäkuussa 2018. Vintage Motors oli suurena apuna osien hankinnassa. Katon heikkokuntoiset puuosat päätyivät takkapuiksi. Kokonaisuus alkaa hahmottua. Penkkien verhoilut valmistuivat Salon suunnalla. 80 V8-MAGAZINE. Sininen väri on tehnyt Kartsaan selvästi vaikutuksen. Tilalle on hitsattu alkuperäismittoja ja sijainteja vastaavat teräsvahvikkeet
Niin pitkiä iltoja ja viikonloppuja Tudorin parissa vierähti keväällä ja alkukesästä 2018. Ensimmäinen pidempi testiajo suuntautui Oripäähän Vintage Drags -kisoihin. Rodin huima valmistumistahti kesän 2018 ajoihin yllätti monet – itse asiassa myös Kartsan itsensäkin. Chevroletin pikkulohko, jonka Kartsa nosti toisesta projektistaan eli 50-luvulla kustomoidusta ’41 Ford convertiblesta. Tätä kautta tietysti Kartsan taidot tunnetaan ja toisaalta vuosien saatossa syntyneen kontaktija ystäväverkoston kautta osien hankinta, vaihto ja myyntikin on ollut helpompaa. Tätä kautta tietysti Kartsan taidot tunnetaan ja toisaalta vuosien saatossa syntyneen kontaktija ystäväverkoston kautta osien hankinta, vaihto ja myyntikin on ollut helpompaa. Ja kuten monella muullakin, on sosiaalinen puoli ottanut näkyvän roolin myös Kartsalla harrastuksen keskiössä. Niin pitkiä iltoja ja viikonloppuja Tudorin parissa vierähti keväällä ja alkukesästä 2018. Kevyt kokonaisuus liikahtaa mukavasti tarvittaessa myös arkiajossa ja sillä pärjää nykyautojen menossa huoletta, kunhan varoo liian tiiviisti takapuskuriin liimautuvia tailgatereita. jo pian tuon neitsytmatkan jälkeen Kartsa ja Tudor nähtiin Malmin kentällä sudittelemassa haasteellisen pidon kera 13 sekunnin aikoja varttimaililla. Moottori tuli Kartsalle Janne Pönniltä, joka kuuluu aktiiviharrastajiin ja jonka kalustoa on aikoinaan käynyt Kartsalla choppauksessa. Samalla mieleen on alkanut piirtyä kuva jo seuraavasta projektista, sillä aidolla Carson Topilla varustettu, Kartsalla pitkään työn alla ollut neljäykkönen Ford convertible kustom-projekti vaihtui ehkä hiukan yllättäen museorekisteröityyn 70-luvun puolivälin jättikokoiseen Cadillac Coupe deVilleen. Fordin valmistumisen kaari oli ajateltua pidempi, joten tämä siirto ei siihen merkittävästi vaikuttanut. Mercury mielessäin Kesän 2020 ajot jäivät pidempien reissujen osalta hiukan vähemmälle erityisesti tapahtumien osalta, kiitos pandemian. Ja kuten monella muullakin, on sosiaalinen puoli ottanut näkyvän roolin myös Kartsalla harrastuksen keskiössä. Siellä tosin varttimailin asvalttia katseltiin vielä katsomon puolelta. Voi kuitenkin käydä niin, että rodi saa jossain vaiheessa rinnalleen kaksiovisen 50-luvun alun Mercuryn. Fordin valmistumisen kaari oli ajateltua pidempi, joten tämä siirto ei siihen merkittävästi vaikuttanut. Yhdessä vaiheessa Tomahawk Townin entisellä Tapanilan tallilla oli katon leikkauttajia jonoksi asti. Tudorin mukavat ajo-ominaisuudet ja ripeä kulku kutkuttelivat sen verran paljon, että V8-MAGAZINE 81. Ensimmäinen pidempi testiajo suuntautui Oripäähän Vintage Drags -kisoihin. Siellä tosin varttimailin asvalttia katseltiin vielä katsomon puolelta. Rodin huima valmistumistahti kesän 2018 ajoihin yllätti monet – itse asiassa myös Kartsan itsensäkin. Moottori tuli Kartsalle Janne Pönniltä, joka kuuluu aktiiviharrastajiin ja jonka kalustoa on aikoinaan käynyt Kartsalla choppauksessa. Tudorin mukavat ajo-ominaisuudet ja ripeä kulku kutkuttelivat sen verran paljon, että ”Kartsa ja Tudor nähtiin Malmin kentällä sudittelemassa haasteellisen pidon kera 13 sekunnin aikoja varttimaililla.” Chevroletin pikkulohko, jonka Kartsa nosti toisesta projektistaan eli 50-luvulla kustomoidusta ’41 Ford convertiblesta. Kartsa olisi silloin voinut laittaa pihalle miltei saman kyltin kuin naapurikorttelin parturiliikkeessä: madallus, muotoon leikkaus ja hitsaus. Kartsa olisi silloin voinut laittaa pihalle miltei saman kyltin kuin naapurikorttelin parturiliikkeessä: madallus, muotoon leikkaus ja hitsaus. Yhdessä vaiheessa Tomahawk Townin entisellä Tapanilan tallilla oli katon leikkauttajia jonoksi asti. Odottelemme mielenkiinnolla, mitä Tomahawk Town -tallin osaavan ikipuurtajan työn alle seuraavaksi ilmaantuu. Mitään ei ole tutkaan vielä tarttunut, mutta kummasti sellainen on Kartsan puheissa viime kuukausina vilahdellut. Rodin luotettavuus on kaikin puolin testattu ja kilometrejä mittariin on kertynyt lähes kymmenentuhatta
FHRA TEST ’N’ TUNE LSK Business Park, Loppusuora 22, Kauhava: Finnish Hot Rod Association 0207 430 750, info@fhra. SUURI SNADI – OLD TOY SWAP -LEIKKIKALUMARKKINAT Tampereen Messuja Urheilukeskus, Ilmailunkatu 20, Tampere: Tampereen Messut HUOM! COVID-19 määräykset ja suositukset. MAISEMATIECRUISING Eura–Huittinen 29.5. Porvoo (Kuninkaanportti) 27.3., 24.4., 29.5. 24.2.) 6.–7.3. KUOPION MP-NÄYTTELY Kuopio-halli, Kuopio: Kuopion Moottoripyöräclubi, korhonen.jt60@gmail.com, Korhonen 040 057 4219 29.4. FINNISH JEEP DRIVERS’ CLUBIN MAASTOAJOPÄIVÄ (MAASTURIT, PAKETTIAUTOT) Kulmakorpi Off Road Park, Kulmakorpi, Espoo: hallitus@fjdc.org (ennakkoilm. WEST COAST DRIFT RACE Kokkola: Radalle UA 29.–30.5. Raasepori (Karjaan ABC) 5.3., 2.4., 7.5. 8.5. Espoo (Otaniemi FAT Lizard) 9.4., 14.5. Mäntsälä (Juustoportti) 26.2., 26.3., 30.4., 28.5. Seinäjoki (McDonalds/Citymarket 9.4., 14.5. 040 073 5727, info 040 062 3278, of ce@fhra-tre.net 20.3. FJDC TALVITREFFIT Riihimäki: Finnish Jeep Drivers’ Club 13.3. HISTORIC RACE MOTOPARK Motopark Raceway, Motoparkintie 62, Virtasalmi: Historic Race Finland Pienoismallit 24.–25.4. Kerava (Neste) 12.3., 9.4., 14.5. KOONNUT: HANNELE HATANPÄÄ Tapahtumakalenteri Kotimaa 27.2. 7.4.) 17.–18.4. Helsinki (Kauppatori) 5.3., 2.4., 7.5. HOT ROD & ROCK SHOW Tampereen Messuja Urheilukeskus, Ilmailunkatu 20, Tampere: FHRA Tampereen seutu, of ce@fhra-tre.net, 040 062 3276 24.4. Viikkokokoontumiset Hollola, Matkakeidas Keskiviikko klo 18.00– Hyvinkää, Kauppatori (harrasteajoneuvot) Keskiviikko klo 17.00–21.00 Kaarina, Neste Lauantai klo 17.00– Oulu, Nallikarinranta (harrasteajoneuvot) Perjantai klo 20.00– Pori, Tiilimäen Neste Perjantai klo 20.00– Riihimäki, Ullan Pakari Keskiviikko klo 18.00– Kuva Hannele Hatanpää 82 V8-MAGAZINE. 50 V. AMERICAN CAR SHOW OULU Ouluhalli, Oulu: American Car Club Oulu, acc.oulu@gmail.com 14.5. 28.5.) 1.5. RADALLE.COM Kymiring, Kymentie 748, Kausala: Radalle.com 21.–23.5. 17.3.) 10.4. Järvenpää (ST1) 20.3., 17.4., 15.5. Klaukkala (Tori) 27.3., 24.4., 29.5. 15.5. Vantaa (Rekolan Shell) 26.2., 26.3., 30.4., 28.5. Hyrylä (Burger King) 6.3., 3.4., 1.5. WINTER SWAP MEET Teivon ravikeskus, Velodromintie 2, Tampere: FHRA Tampereen seutu, myyntip. Tietoja tulevista alan tapahtumista kannattaa lähettää osoitteeseen V8-MAGAZINE/ Tapahtumakalenteri, Hämeentie 135 A, 00560 Helsinki, tai sähköpostiosoitteella v8-toimitus@fokusmedia.fi Päivämääriin saattaa tulla muutoksia, eikä V8-Magazine vastaa tietojen paikkansapitävyydestä. JUHLA-AJO Jyväskylän seutu: Keski-Suomen Mobilistit 15.–16.5. ilt. VANHIS CRUISING FESTIVAL Annitädintie, Järvenpää: Old Spark Garage, mikko@oldsparkgarage.com 21.–23.5. Cruisingit Alajärvi (ABC/S-Market) 7.5. FVWA MÄKISTARTTI (VW) Syvärinlahdentie, 73810 Nilsiä: Finnish Volkswagen Association Ylä-Savo, Sarkala 050 534 3319 27.2. EPUA DRIFTING Lapua: Etelä-Pohjanmaan UA 7.5. Nummela (Prisma) 13.3., 10.4., 8.5. 8.5. OFFICIAL TRACKDAY KYMIRING Kymiring, Kymentie 748, Kausala: mikko@ eaglemotorsport. MALMI SHOW & GO POWER FESTIVAL Helsinki-Malmin lentokenttä, Helsinki: Finnish Hot Rod Association 0207 430 750, info@fhra. (ennakkoilm.) 1.5. Tapahtumia on voitu peruutt aa ja niiden ajankohtaa on voitu siirtää lehden painoon menon jälkeen. FINNISH JEEP DRIVERS’ CLUBIN MAASTOAJOPÄIVÄ (MAASTURIT, PAKETTIAUTOT) Kulmakorpi Off Road Park, Kulmakorpi, Espoo: hallitus@fjdc.org (ennakkoilm. 21.–22.5. RADALLE.COM RATAPÄIVÄ Artukainen, Turku: Radalle.com 8.–9.5. FINNISH JEEP DRIVERS’ CLUBIN MAASTOAJOPÄIVÄ (MAASTURIT, PAKETTIAUTOT) Kulmakorpi Off Road Park, Kulmakorpi, Espoo: hallitus@fjdc.org (ennakkoilm. ROMPEMARKKINAT Jokimaan ravirata, Jokimaankatu, Lahti: Päijät-Hämeen Mobilistit 8.–9.5. FHRA DRAG RACE (SM) LSK Business Park, Loppusuora 22, Kauhava: Finnish Hot Rod Association 0207 430 750, info@fhra. KOUVOLA SWAP & MEET Ravirata, Kouvola: FHRA Kouvola Club 29.5. Pori (ABC Tikkula) 5.3., 2.4., 7.5. 19.5.) 22.–22.5. EPUA DRIFTING (NEAFP) Lapua: Etelä-Pohjanmaan UA, Suomen Drifting 1.5. FINNISH JEEP DRIVERS’ CLUBIN MAASTOAJOPÄIVÄ (MAASTURIT, PAKETTIAUTOT) Kulmakorpi Off Road Park, Kulmakorpi, Espoo: hallitus@fjdc.org (ennakkoilm. Vantaa (Tikkurilan Heureka) 20.3., 17.4., 15.5. VAPPUAJOT Riihimäki 1.5. Kajaani (ABC) 6.3., 3.4., 1.5. RENKOMÄKI MOTORSHOW Renkomäki, Lahti: KauppaSuomi, Isohanni 044 530 1834 24.–25.4. FINNISH JEEP DRIVERS’ CLUBIN MAASTOAJOPÄIVÄ (MAASTURIT, PAKETTIAUTOT) Kulmakorpi Off Road Park, Kulmakorpi, Espoo: hallitus@fjdc.org (ennakkoilm. FHRA CRUISING PRE-PARTY Helsinki-Malmin lentokenttä, Helsinki: Finnish Hot Rod Association 0207 430 750, info@fhra. LAPINLAHTI HISTORIC RALLI (HRT, NUOTTI) Lapinlahti 14.3. HISTORIC KIPARIN SPRINT 30 (HRS) Rautavaara: Rautavaaran UA 20.3. VANHIS CRUISING FESTIVAL Vanhankylänniemi Tuulimyllyntie 24, Järvenpää: Old Spark Garage, info@ oldsparkgarage.com (ennakkoilm.) 29.5. CLASSIC MC RACE (NC, NO, SVKMK CUP) Botniaring, Kauhajoentie 688, Jurva 22.5
Tekniikka päivitettiin stroukki 383:ksi ja napakasti karjahteleva Chevelle on uhmakas näky. Ja myös ripeäliikkeinen. M oriprojekti jatkuu, osa 5 Sähköjen ihm inen m ilma Vuorossa ovat uudenlaiset sähkötyöt, ja eri control boxeista juttua riittää. V8-MAGAZINE 83. On BCM, TCM, ECM.... Ulkopuolelle ja sisustalle ei ole tehty mitään, mutta nokalta löytyy 428 Cobra Jet ruiskulla. Lisäksi .: Lisäksi .: Wi ys ’41 coupe Wi ys ’41 coupe Willys on Suomessa melko harvinainen näky. Ford Galaxie Ford Galaxie 500 XL 1964 500 XL 1964 Marko Paavilaisen 500 XL Galaxieta voi kutsua aikakapseliksi uudemmalla tekniikalla. 3/2021 ilmestyy maaliskuun viikolla 13 Kustomrama Korner Pieni suuri mies Bill Hines oli yksi customoinnin isoja nimiä, joka rakensi historiallisia autoja ja teki yli 70 vuotta kestäneen uran. Esittelyssä avustajamme Pekka Vaiston näkemys asiasta. Chevrolet Cheve e ‘68 Chevrolet Cheve e ‘68 383 stroker 383 stroker Monta autoa kokeiltuaan Sampo Eero sai vihdoin käsiinsä pitkäaikaisen unelmensa, Chevellen. AMC Pacer X 1975 AMC Pacer X 1975 Sympaattinen autokummajainen on harjavaltalaisen Maria Ketosen silmäterä, jonka persoonallista ulkonäköä lisää entisestään erimittaiset ovet. Wild Bill kuoli vuoden 2016 toukokuussa 94-vuotiaana ja hän customoi autoja aina viimeiseen asti