Esittelyssä: FORD 3W COUPE CUSTOM 1936 DODGE ROYAL LANCER 2D HARDTOP 1956 CHEVROLET CAMARO 486 CID 1973 SHUKEN RACING VINTAGE DRAGSTER 2009 STEVE SCOTTIN MYSTINEN THE UNCERTAIN-T Tapahtumia: RIDE IN MEET OULU WEST COAST STREET CUP DRAG RACE AVAUS, KAUHAVA MALMI STREET DRAGS Buick Roadmaster Sedan 1948 TULEN TEKEMÄ GRAND NATIONAL ROADSTER SHOW SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI 2/ 20 23 H IN TA 12 ,9 € fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media sama leikkaus molemmissa: black sama leikkaus molemmissa: bold Ford Roadster 1932 P-51 FIGHTER Mercury Cougar 2d HT Coupe 1970 ELEANORIN VÄREISSÄ Kansi.indd 1 Kansi.indd 1 9.2.2023 13.07 9.2.2023 13.07
v8.fi/tilaa Kahdeksan syytä elää Ilmoitus_1.indd 2 Ilmoitus_1.indd 2 9.2.2023 13.07 9.2.2023 13.07
Tapahtuma ja sen pitkät perinteet herättivät uteliaisuuden, kuinka kaikki oikein kävi. Alin ansioksi myös lasketaan, että vieraiden joukossa oli esimerkiksi Wally Parks, Hot Rod Magazinen silloinen päätoimittaja, joka myöhemmin perusti NHRA:n. Jostakin voi innostua niin, että mopo karkaa käsistä. Jättimäisen pokaaliin voitti ensimmäisessä näyttelyssä Bill Niekampin ’29 Ford track nose Roadster. Osa viehätystä onkin, että AMBR-tittelistä kisaavien autojen takana ovat alan kovimmat rakentajat isoilla budjeteilla. V8-Magazinen tilaajat ovat Fokus Media Finland Oy:n asiakasrekisterissä. NÄYTTELYIDEN ”GRAND DADDY” V8-MAGAZINE 3 Lehti ei vastaa tilaamattoman materiaalin säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Tallennamme puhelut laadun varmistamiseksi ja koulutustarkoituksiin. Al Slonaker vaimonsa Maryn kanssa päättivät järjestää uusien autojen näyttelyn vuonna 1949. fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media sama leikkaus molemmissa: black sama leikkaus molemmissa: bold TOIMITUS Päätoimittaja Jarmo Markkanen AD Toni Lindström Avustajat Juha Airio, Bo Bertilsson, Paul Granvik, Hannele Hatanpää, Harri Jukarainen, Harri Kunnasvuo, Petri Laulajainen Peter S. kerran. Linney, Heikki Malinen, Jim Maxwell, Kari Mörö, Heikki Parviainen, Juha Peltonen, Pekka Polvinen, Kai Salmio, Matti Saloranta, Joke Simonen, Erik Stigsson, Pekka Vaisto Sähköpostiosoite toimitus@veekasi.. Ovathan autot tänä päivänä uskomattomia taideteoksia, huippuunsa viimeisteltyjä ja esittelevät uusia innovaatioita. Näyttelystä muodostui välittömästi menestys lähemmäksi 28 000 kävijällä. Varsinainen näyttely ei ollut menestys, mutta rakennetut rodit kylläkin. Suosion myötä nimeen lisättiin Grand vuonna 1963, ja tänä vuonna tapahtuma järjestettiin 73. Ajankulku hukkuu, ja pian huomaa olevansa jo seuraavan vuorokauden puolella. Tapahtuman glamour ja arvostus eivät ole vuosien saatossa kadonneet. Yhtiöllä on oikeus käyttää tietoja suoramarkkinointiin, etämyyntiin ja markkinatutkimuksiin henkilöstölain mukaisesti. Lehti ei vastaa taloudellisesti niistä vahingoista, jotka aiheutuvat mahdollisista ohjeissa olevista painotai muista virheistä. Puhelin 020 735 4130* *Puhelun hinta lankapuhelinliittymästä soitettuna on 8,35 snt/ puh + 7,02 snt/min ja matkapuhelinliittymästä soitettuna 8.35 snt/puh + 17,17 snt/min. Kertoo omalla tavallaan harrastuksen elinvoimasta ja suuresta kiinnostuksesta sitä kohtaan. Tilaaja voi kieltää tietojensa käytön. Rohkeasti mies uskoi niihin ja järjesti ensimmäisen National Roadster Shown 19.–22. Kaksi kertaa sama auto on voittanut peräkkäisinä vuosina, Richard Peters Barrisin rakentamalla ’29 Ford Ala Kart pickupilla 1958 ja 1959 sekä Bob Reisner Invader show rodilla 1967 ja 1968. TOIMITUSJOHTAJA Mikko Saastamoinen KAUPALLINEN JOHTAJA Jaana Lindvall-Harki JULKAISIJA Fokus Media Finland Oy PAINOPAIKKA Kroonpress AS ISSN 0780-2102 V8-Magazine on Aikakausmedia ry:n jäsen Pääkirjoitus.indd 3 Pääkirjoitus.indd 3 9.2.2023 15.42 9.2.2023 15.42. Pysti oli myös hyvää markkinointia, kun se näkyi kaikissa näyttelyreppareissa. Näyttelyn symboliksi ja alan arvostetuimmaksi palkinnoksi on kasvanut America’s Most Beautiful Roadster. Jarmo Markkanen jarmo.markkanen@veekasi.. Kiehtova tarina kertoo yhden miehen visiosta, josta kasvaa alan vanhin näyttely, yhdessä samana vuonna aloittaneen Sacramento Autoraman kanssa. Ilmoitusasiakas on korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamasta mahdollisesta vahingosta kolmannelle osapuolelle ja/tai lehdelle. eld ja Barris. Kimmokkeen antoi Pomonan Grand National Roadster Show. Tarjottu tai tilattu aineisto hyväksytään julkaistavaksi sillä ehdolla, että julkaisija saa korvauksetta käyttää sitä uudelleen lehden tai sen yksittäisen osan uudelleenjulkaisun, yleisölle välittämisen tai muun käytön yhteydessä toteutusja jakelutavasta riippumatta sekä luovuttaa oikeutensa edelleen ja muokata aineistoa hyvän tavan mukaan. Elettiin toisen maailman sodan jälkeistä aikaa Pohjois-Kaliforniassa, jossa kotiin palanneet nuoret rakensivat roadstereita, joilla osa ajoi dirt track -kisaa ja toiset taas kurvailivat kadulle. Voittaja-auton rakentajien listoilta löytyykin enemmän moninkertaisia voittajia, missä krediiteissä näyttäisi esiintyvän useimmin nimet Foose ja Boyd. tammikuuta 1950. Huomasin, että rakentelussa ja lehden teossa on yhteistä. Facebook-osoite www.facebook.com/V8Magazine ASIAKASPALVELU Sähköpostiosoite asiakaspalvelu@fokusmedia. Kirjoittaessani tätä lamppu paloi pitkään työhuoneessa kuin valo tallissa konsanaan. Hän oli saanut houkuteltua Oakland Exposition Buildingiin mukaan nuoria nousevia tekijöitä kuten Win. Paikallisen kerhon toiveesta he ottivat mukaan omaksi osastoksi kymmenen hot rodia, jotka sijoitettiin sivummalle, pois eksoottisten sporttien tieltä
Rakentajan tunnetuin työ on liekkimaalaus Pete Chapourisin ’34 Ford 3W Coupeen, joka esiintyi päätähtenä “The California Kid” elokuvassa. 68 MERCURY COUGAR 2D HARDTOP COUPE 1970 Teemu Juva jätti pakon sanelemana taakseen rallielämän, mutta löysi uudeksi mielenkiinnon kohteeksi jenkkiautoilun. 8 FORD ROADSTER 1932 P-51 FIGHTER Amerikkalaisen P-51 Mustang hävittäjän inspiroimana Aulis Hämeenkorpi päätti tehdä hot rodistaan lentokoneaiheisen kilpurin, jossa myös käytettiin oikeasti lehtokoneen osia. SISÄLTÖ 2/2023 KANNESSA 52 SHUKEN RACING VINTAGE DRAGSTER 2009 Uusin lisäys maamme Vintage Racingiin on Minna Palmin etumoottorinen dragster, joka vie tunnelmat kauas kiihdytysajon varhaiselle 50-luvulle. ESITTELYSSÄ 16 BUICK ROADMASTER SEDAN 1948 Tulipalo tuhosi Buickin, mutta synnytti samalla uutta. 30 CHEVROLET CAMARO 468 CID 1973 Koko ikänsä metallihommia tehnyt Matti Nevalainen sai harrastaa Camaron kanssa peltitöitä liki vuoden verran. Sitä lähdettiin toteuttamaan Kaliforniasta löydetyllä Puumalla. Katja ja Petri Rantala ihastuivat auton raakaan ulkonäköön ja päättivät säilyttää sen. 45 DODGE ROYAL LANCER 2D HARDTOP 1956 Reijo Koposen suunnitelmana oli rakentaa alkuperäiskuntoisesta Kalifornia-Dodgesta siisti, toimiva ajoneuvo, jolla pääsee harrastamaan satoi tai paistoi. 30 Esittelyssä: FORD 3W COUPE CUSTOM 1936 DODGE ROYAL LANCER 2D HARDTOP 1956 CHEVROLET CAMARO 486 CID 1973 SHUKEN RACING VINTAGE DRAGSTER 2009 STEVE SCOTTIN MYSTINEN THE UNCERTAIN-T Tapahtumia: RIDE IN MEET OULU WEST COAST STREET CUP DRAG RACE AVAUS, KAUHAVA MALMI STREET DRAGS Buick Roadmaster Sedan 1948 TULEN TEKEMÄ TULEN TEKEMÄ TULEN TEKEMÄ TULEN TEKEMÄ GRAND NATIONAL ROADSTER SHOW SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI 2/ 20 23 H IN TA 12 ,9 € fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media sama leikkaus molemmissa: black sama leikkaus molemmissa: bold Ford Roadster 1932 P-51 FIGHTER SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI 2/ 20 23 12 ,9 € GRAND NATIONAL ROADSTER SHOW GRAND NATIONAL ROADSTER SHOW Mercury Cougar 2d HT Coupe 1970 ELEANORIN VÄREISSÄ Kansi.indd 1 Kansi.indd 1 9.2.2023 13.07 9.2.2023 13.07 K A N S IK U VA A U LIS H Ä M E E N K O R P I 4 V8-MAGAZINE V8 2 2023.indb 4 V8 2 2023.indb 4 9.2.2023 13.46 9.2.2023 13.46. 74 FORD 3W COUPE CUSTOM 1936 Manuel Reyes loi yhden viime aikojen hienoimmista perinteisen tyylin customeista. Rakentaja itse kertoo, mistä ja miten Roadster syntyi. Pariskunta jatkoi Buickin personalisointia tyyliin sopien pilke silmäkulmassa. Vakiolta vaikuttava muskeliauto pitää sisällään ison ja tehokkaan tekniikan
Se ilmestyi vuonna 1965 ensimmäisen kerran näyttelyturneelle. KUSTOMRAMA KORNER 58 THE UNCERTAIN-T Steve Scottin The Uncertain-T on yksi kuuluisimmista ja myös salaperäisimmistä show rodeista. 45 VEEKASI KIERTÄÄ 36 GNRS 2023 POMONA, USA Grand National Roadster Show esitteli yli 500 näyttelyajoneuvoa, ja America’s Most Beautiful Roadster valittiin jo 73. kerran. Tiedetään vain, että se on olemassa. Steve Boutten customoidusta coupesta ei ensimmäisenä tule mieleen mikään kenkälaatikko. Voittoisa rodi katosi 1967 valokiilasta eikä kukaan tiedä mihin. PIENOISMALLIT 66 STEVE BOUTTEN 1949 FORD 1949–51 Fordeja kutsutaan shoebox Fordeiksi. V8-MAGAZINE 5 V8 2 2023.indb 5 V8 2 2023.indb 5 9.2.2023 13.46 9.2.2023 13.46. 74 VAKIOPALSTAT 3 PÄÄKIRJOITUS 4 SISÄLTÖ 6 NAPPILAUKAUS 22 UUTISIA JA ASIAA 81 TAPAHTUMAKALENTERI KERÄILYKUVAT 41 BUICK ROADMASTER SEDAN 1948 42 FORD ROADSTER 1932 V8 MAGAZINE 45 VUOTTA 26 KATSE TAUSTAPEILIIN Näistä Veekasi kirjoitti eri vuosikymmenillä
Kuvia voi lähettää osoitteeseen v8-toimitus@fokusmedia. Ideana on, että te lukijat lähetätte V8-Magazinen toimitukseen omia kuvianne, joiden joukosta toimitus valitsee kuhunkin numeroon sopivan kuvan. 6 V8-MAGAZINE V8 2 2023.indb 6 V8 2 2023.indb 6 9.2.2023 13.46 9.2.2023 13.46. Mahdollisuudet paranevat, jos kuvassa on hauska idea, tai se on jollakin muulla tavalla uniikki. . Aihekenttään maininta Nappilaukaus. Nappilaukaus TOIMI NÄIN: Nappilaukaus julkaistaan jokaisessa Veekasissa aukeaman kokoisena kuvana
P 51 FIGHTER 8 V8-MAGAZINE Ford Roadster 1932 V8 2 2023.indb 8 V8 2 2023.indb 8 9.2.2023 13.46 9.2.2023 13.46
Tein kehysmuutokset ja hioin kehyksen aina 2 000 karkeuteen asti. Roadster on täynnä omia oivalluksia, vanhoja ”herkkuja” ja erikoisia lentokoneen osia. Näin tapahtuu aina. Uplandissa asustava vanhempi hot rod -rakentaja David Stoker sai projektin vaihtokaupassa lähistöllä, Pomonassa, tallia pitäviltä toisen polven hot rod -harrastajilta, Kennedy Brothersilta. Kehyksen, etuakselin ja V-tuen tyylikkään himmeä kiilto on auton aitoa vanhaa 40–50-luvun kromia. Näin koska ne molemmat vievät aikaa enkä niitä töitä voi itse tehdä. ksasin. Tarkoitus oli saada koko etupään kamat saman tyylisiksi, mutta ei missään tapauksessa liian hienoon kromiin, siksi nyt kromattavia osia piti varoa . Olin päättänyt, että tästäkin hot rodista teen lentokoneaiheisen kilpurin. E dellisestä jutustani on vierähtänyt vuosia aikaa, mutta tästä uusimmasta nyt jotakin yritän kirjoittaa. Oskar-pojan kanssa haimme Fordin sekä samassa kontissa tulleet moottoriprojektit ja muut hottentotti ”herkut”. Samaan tein vielä oikean mittaisen drag link -tangon ainestangosta ajettuani RH ja LH jengat päihin. TEKSTI JA KUVAT AULIS HÄMEENKORPI Lentokoneisiin ja varsinkin toisen maailmansodan aikaisiin taistelukoneisiin keulassa viittaavat konepeltien ilmanottoaukot ja cowlin alumiiniset ”pisarat”. Päätin madaltaa vielä yhden tuuman lisää. 1932 vuoden BB heavy etuakseli on todella painava ja jykevä. Ostin auton kesällä 2020 ja se saapui Suomeen marraskuun alussa. Valmiina ei enää tule niin isoja ”kiksejä” lopputuloksesta, kun sen on jo kuukausia nähnyt mielessään. 1932 Ford Roadster löytyi Kaliforniasta. Tuulilasia chopattiin kolme tuumaa. Fordissa oli hyvin paljon vanhaa 40–50-luvun kromiosaa, jotka halusin jättää semmoisenaan eli patinoituneena ”vanhana kromina”. Säänkestävä verhoilu Verhoilua varten tein koriin ohjaamon takapäähän muutostöitä ja pienen hattuhyllyn V8-MAGAZINE 9 V8 2 2023.indb 9 V8 2 2023.indb 9 9.2.2023 13.46 9.2.2023 13.46. Oikea mies kertomaan koko syntytarinan on tekijä itse. Ruostumattomat tuulilasin tolpat lyhensin samalla kertaa, jotta pääsin koekokoamaan kaiken valmiiksi asti. Amerikkalaisen P-51 Mustang hävittäjän inspiroimana Aulis Hämeenkorpi päätti tehdä hot rodistaan lentokoneaiheisen kilpurin. Hieno patinoitunut kromi tekee aina vaikutuksen ja ne saivat jäädä. ksaamasta liikaa. Tuulilasin kehys ja tolpat olivat 2” chopattuja. Joulun aikoihin pääsin auton kimppuun, kun edellinen coupsterprojekti oli siinä mallissa, että sen sai ajaa pois tallista. Se oli 40–50-luvulla dropattu reiluun kolmeen tuumaan ja kromattu etu V-tuen sekä takatukivarsien kanssa. Kromattavien ja verhoiluun menevien tavaroiden pohjatyöt hoidan kyllä itse ihan senkin takia, että se nopeuttaa läpimenoaikaa ja madaltaa kustannuksia. Lähetin ne kaikki kehyksen kanssa kromaukseen. Alkuperäisen 1932 Fordin simpukan vääntövarren, pitman armin, sekä alkuperäisen drag linkin ja raidetangon päät . Davidilla oli juuri työn alla 40-luvun pickup ja ’36 Coupe, joten hän päätti myydä 32:sen. Hienoa vanhaa kromia Päässäni oli jo kuva, miltä auto näyttää. Raidetanko (tie rod) ja päät olivat myös samaa vanhaa kromia. Ensimmäisenä pyrin saamaan valmiiksi ne osat, jotka menevät kromaukseen ja verhoiluun
Kun palat oli viilattu reikiin sopiviksi, päästelin ne tigillä ympäri kiinni. Kiinnitys tuli samoilla kupariniiteillä. Huomaa ovenkahvan pisarakehys. Pyöreässä traktorin työkalulaatikossa kulkee välttämättömin. Niittejäkin on tullut keräiltyä hyvin erilaisia ja tähän nuo kyseiset sopivat parhaiten, joten niitä tuli sitten useampaan paikkaan. Micke hoiti kromit hienosti ja ne tulivat kolmen kuukauden päästä täydellisesti käsiteltyinä. Poistin palat takapaneelista ja leikkasin uudet pellit, joihin tein syvennyskuviot sekä hitsasin P-51 eli Mustang lentokoneiden laskeutumisvaloille (landing lights) upotukset. Monesti mig-hitsauksia ei tarvitse poistaa, ainakaan kokonaan, vaan riittää, kun ne sulattaa tigillä. ¾” leveydeltä. Onneksi Kauhavalta sain pikaista apua ja verhoilut tehtyä. Haluan aina, että ne ovat irrallaan maalattavissa ja välit säädettävissä, kun taas auton kasaan. Eli käytännössä cowlin yläosa, ohjaamon ja takaluukun välinen paneeli ja takaluukun alapuolen paneeli. Samalla kaikki muutkin korin irtopeltijutut irrotin ja tein pultattaviksi. Reikien etäisyys tuulilasista ja maskin etuosasta on myös tärkeää. Valot muutin 24 V yksilankapolttimoisista 12 V kaksilankaisiksi. 40-luvun Italmeccanica 4000 Roots-ahdin ruokkii 286 cid big bore, 4 tuuman stroke atheadiä. Lisää air forcea Takapäähän suunnitelmana oli asentaa Englannista ostamani 4.5.1966 valmistettu RAF (Royal Air Force) jarruvarjo, joten sinne piti saada hieman lisää air force -meininkiä. Sen jälkeen tein toiset sabluunat reikien reunoille tuleville kehyksille, jotka leikkasin 3 mm alumiinista käsityönä. Pisarat on prässätty cnc:llä tehtyyn kiillotettuun muottiin. Kaikki bolt on -mallisia juttuja. Myös messinkipultteja ja muita erikoispultteja sekä muttereita on kertynyt odottamaan sopivaa asennuspaikkaa. Viilaus ja kiinnitys. ’32 Fordissa korin muoto muuttuu todella paljon matkalla maskista rintapeltiin, konepeltien etuosasta takaosaan ja oviin. Kiinnitykseen käytettiin messinkiniittejä. Luonnostelin useita malleja lentokonetyyppisiksi ilmanottoaukoiksi. Olen myös keräillyt erilaisia lentokoneen pultteja, tankoja, kiinnikkeitä ja muita klipsukoita. Niin eivät sitten mätäne sateessa ja ulkona. Lopuksi viilausta, viilausta, kiertämistä, hiomista ja kiillotusta. Sitten leikkasin cowlin sivuista pisaran muotoiset palat, joiden tilalle tein uudet saman malliset, mutta venytin nekin n. Vaihdekepin ja käsijarrukahvan suoja syntyi alumiinista. tyyppisen ratkaisun. Yksi iso levy 4 mm vaneria riittää sisustan osien, ovipaneelien ja vastaavien pohjiksi. Nämä molemmat etupään muutokset viittaavat lentokoneisiin ja varsinkin toisen maailmansodan aikaisiin taistelukoneisiin. Kun kaikki on ollut kiinni ja jälki kelpaa, niin ne voi maalata kalustomaalilla pariinkin kertaan ympäriinsä. Hitsasin myös kaikki korin peltiosien hitsaukset uusiksi. Pisaran muotoiset alumiini ”paiseet” olivat mulla olleet viisi vuotta valmiina ja ne toimivat mallina syvennyksille. Pienikupuisia 21W/5W polttimoita oli ”Fordissa oli hyvin paljon vanhaa 40–50-luvun kromiosaa, jotka halusin jättää semmoisenaan” Race lookiin istuvat P-51 eli Mustang-hävittäjän magnesium penkit. Kromattavat lähti Taalainmaalle Ruotsiin kromaamoon ja verhoilun paneelit vein Alavudelle verhoilijalle, mutta neljän kuukauden odottelun jälkeen työ oli yhä aloittamatta. Ensin muotoilin pahvimallit, joiden mukaan itse paneelien leikkaaminen tapahtuu. 10 V8-MAGAZINE V8 2 2023.indb 10 V8 2 2023.indb 10 9.2.2023 13.46 9.2.2023 13.46. 4 mm sisään päin. Taistelukoneen ilmanottoaukot Konepellin yläosat tulivat seuraavana työn alle. Reikien reunat venytin n. Aukot tein pelteihin niin, että ne eivät ole samassa kulmassa kuin konepellit
Siihen polkaisin pyöreähköjä vanhan tyylisiä louverseja kolmeen riviin. Etuputki ja rekisteriteline ovat alkuperäisiä. Siihen tig-hitsasin jarruvarjolle telineen. hankala meiltä löytää, onneksi Ruattista semmosia onnistuin saamaan. Lisäksi taakse on lisätty Arizonassa tehdyt fourty ford -tyyliset rei’itetyt lisätuet. Näitä putkia saa uusia ruostumattomia, mutta semmoinen ei nyt kelvannut eikä olisi sopinutkaan uuden ruostumattoman tankin kanssa. Jäykkä on. Ne lähtevät K-memberistä siitä, mihin vaihdelaatikko loppuu ja päättyvät sivuille lähelle taka-akselia. 60-luvun SUN-mittareiden alla on käytetty lentokonetyylisiä alumiini ”piparkakkuja”. Ovet, tuliseinä ja takakyljet vaativat hieman hitsaamista ja parantelua. Taakse tuli vielä frame support tube eli putki, joka pultataan viimeiseksi tankin jälkeen. Alkuperäiset akselija jousitusrakenteet toimivat erittäin hyvin – ja ovat sitä paitsi pirun hyvän näköisiä! Runkoon hitsasin etupäähän etupalkin ja K-memberin väliselle matkalle pokatut boxauspalat noin sentin syvälle pääaisojen sisään. 1932 koreja varten rakensin 15 vuotta sitten telineen, jossa koria on mukava liikutella, hitsata ja maalata. V8-MAGAZINE 11 V8 2 2023.indb 11 V8 2 2023.indb 11 9.2.2023 13.46 9.2.2023 13.46. Alustaa madallettiin niin edestä kuin takaa pyöreästi kolme tuumaa. 1948 Fordin ratissa ja Shoebox Fordin ratin keskiössä näkyy sopivasti patinaa. Korin osiin tein pohjatyöt ja ruiskutin epoksimaalia pohjamaaliksi. Ne menevät korimuodon mukaisesti kaarevassa linjassa. Aftermarket-jutut eivät tunnu omilta, ei myöskään ripustusten tai jousitusten osalta. Vilkkukatkaisin piilotettiin näppärästi kojetaulun alle. En tingi periaatteestani, että rodissa pitää olla orkkis taka-akseli, runko, tukivarret ja etuakseli. Marko ”Platu” Planting straippasi US WWII -aikaiset lentokonetunnukset. Myös takaluukun yläpuolella oleva paneeli vaati jotain. Alkuperäinen toimii Runko oli hyvä, ehkä paras mitä minulla on ollut
Lähtökohta oli melko karu. Samalla sorvasin tännekin ne tinapronssiset laipalliset puslat. Rautaputkilla saa hienot suorat jarruputket. Vasta kolmas versio oli se, joka sopi silmään. Tinapronssi on hyvä ja voiteleva materiaali pusliksi. Syy tähän on se, että halusin vaihtaa 1939-malliin tulleet ”round spindlet” 1932 Ford alkuperäisiin olka-akseleihini. Takapaneelin muotopalojen operaatio: leikkaus, venytys, kuvion ajaminen, kutistus pullmaxilla ja painosorvaamalla tehtyjen valokuppien hitsaus. Siihen painettiin louvereita kolmeen riviin. Jarruputkien kiinnikkeet, keltaista aircraft-laatua, ovat puretuista lentokoneista. Seuraavana hattuhyllyn teko, vaikka ei taida ajossa hatut pysyä hyllyllä! Projektivaiheita Projektivaiheita Projektivaiheita Projektivaiheita Cowlin sivuihin leikattiin reiät, joihin sovitin syvennykset ja pisarat. Rungon takapäähän jousipalkkiin tein tarvittavat muutokset. Loppu madallus syntyi 11-lehtisen pakan mulkkaamisella. Chevroletin Milk Truckin vanteet ovat vuodelta 1934–35. Iskarit ovat jämäkät ja jäykkyyden voi säätää vaikka ihan liikkumattomaksi. Bensalinja syntyi kupariputkesta ja se yhdistettiin helmiliitoksilla tankkiin sekä tuliseinän bensaletkuun. Tällä tipauttaa helposti kolme tuumaa takapäätä. Vanteita piti hitsata ja oikoa, mutta niistä tuli kohtuu hyvät, kun oli ensin ruiskuttanut ja hionut pari kertaa epoksia. Runko, tuliseinä, vanteet, spindlet, jarrut jne. Etupäähän jäivät Kennedy Brothersin asentamat putki-iskarit F1-kiinnikkeillä, sirot, rungosta ulkonevat tangot. Alumiinikehykset leikattiin käsin, viilattiin ja hiottiin. Takapäähän minulla oli jo remontoimani ’32 original sammakkoiskarit varsineen ja koiranluineen (dog bones). 1932 alkuperäiset pedaalit puslitettiin, ja 1940 jarrusylinteritelineen tekemisen jälkeen osat pultattiin paikoilleen. Käännetyillä päillä oleva jousipakka tiputti tuuman verran ja siihen vain sorvasin messinkiset, laipalliset liukulaakerit. Kardaani piti lyhentää (1934 mallista) 1932-malliseksi. Edessä ovat nuo mainitut 40–50-luvulla kromatut orkkis akseli ja V-tuki. Taka-akseli kasattiin pystyasennossa, ja preload sekä kosketuskulma haettiin tiivisteillä. Perä pistettiin palasiksi ja vaihdoin alkuperäisen yli nelosen välityksen 3,54:1 välitykseen. Alkuperäiset iskarit myös sopivasti täyttävät sitä tyhjiötä, joka muuten jäisi rengaskoteloihin, rungon ulkopintaan. Reunat ”pakotettiin” alas. Isommat tiilenpunaiset sähköjohtojen kiinnikkeet ovat myös samaa lentokoneiden purkuosaa lentokonepurkaamolta. Sen jälkeen niitä päästiin sovittamaan ja poraamaan reiät. ’32 alkuperäiset spindlet vaativat laipalliset adapterit, jotta jarrukilven (backing plate) saa keskitettyä ja lujasti kiinni. maalasin kotona ja vain kori sekä korinpellit ruiskutettiin Pasin maalaamon uunissa. Etujarrut ovat myös 1937–41 Lincolnin bendix-tyyppiset, joita varten piti sorvata adapterirenkaita. Runkoon hitsasin F1-kiinnikkeille vielä holkit, jotta ne ovat hieman irti rungosta. Nyt menin helpomman kautta. Konepeltien reiät valmiina. Oikaisin alkuperäisen 1932 takapalkin suoraksi, joka laskee takapäätä noin 2,5”. Samalla poskilaakerit menivät vaihtoon. 12 V8-MAGAZINE V8 2 2023.indb 12 V8 2 2023.indb 12 9.2.2023 13.46 9.2.2023 13.46. Takajarrut ovat 1939–43-malliset ja rummut napoineen 1941 Lincolnin. Maitojakeluauton vanteet Ennen droppausta taka-akseli huollettiin. Turhankin jäykkä, tulee liikaa imutettua kurveihin mutkaisilla asfalttiteillä. Takaluukun etupuolella oleva paneeli on myös nyt irrotettavissa. Usein droppaan perän niin, että leikkaan peräputkien päät irti ja kiinnitän ne isossa sorvissa jigin kanssa puolelta toiselle. Jarruputket eteen ja taakse väännettiin valmiista sinkatuista jenkkiputkista (rauta)
Englannista ostettiin 4.5.1966 valmistettu RAF (Royal Air Force) jarruvarjo. Lisää air forcea löytyy takavaloista, jotka syntyivät P-51 eli Mustanglentokoneiden laskeutumisvaloista. ”Alkuperäiset akselija jousitusrakenteet toimivat erittäin hyvin – ja ovat sitä paitsi pirun hyvän näköisiä!” V8-MAGAZINE 13 V8 2 2023.indb 13 V8 2 2023.indb 13 9.2.2023 13.46 9.2.2023 13.46
Moottori on siirtynyt ”testipenkistä” eli Cabrioletin keulalta Roadsterin keulalle. kapselien kiinnikkeet. KUVA SKULL SHUTTER IMAGES 14 V8-MAGAZINE V8 2 2023.indb 14 V8 2 2023.indb 14 9.2.2023 13.46 9.2.2023 13.46. Kaksi vanteista oli OK ja kahta jouduin hitsaamaan paljon sekä oikomaankin ”kuumilla”. Nostimme parin kaverin kanssa juuri maalatun kopan päälle. Muistin virkistämiseksi tässä kuitenkin muutama pikatieto koneen tekniikasta, joka perustuu mahdollisimman pitkälti vintage-osiin. Moottorista julkaistiin oma juttunsa jokusen vuoden takaisessa V8-Magazinessa 3/2016. Kuvassa näkyvät hyvin etuiskareiden F1-kiinnikkeet. Uusiksi vanteiksi tulivat Chevroletin Milk Truckin, maidon jakelukuorkin 17 x 3.8” vanteet vuodelta 1934–35. Poika Oskar purkaa innolla keittiön pöydällä stromberg kaasareita ultraäänipesuun. Huomasin, että 5–6 kuukautta ei riitä, jos alan tehdä vielä moottoria. Tuliseinäkin meni paikoilleen odottamaan. Paljon epoksia ja käsin hiontaa. Potvin 400+ kisanokka, iskyn kisajouset, 1.60” pro. Kun tämä projekti tuli kotiin, möin siitä ensimmäisenä syylärin, 21 bolt täysremontoidun lättäpään, vaihdelaatikon, 40-luvun vanteet ja uudet renkaat, jarrut ja muuta pienempää. Vauhtipyörä on alumiinia (weber) ja kytkin 10” normaali käpälä malli. Ne olin ostanut jo aiemmin. Projektivaiheita Projektivaiheita Projektivaiheita Projektivaiheita Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Samalla poistin mm. Runko oli huippukuntoinen. 59AB lohko oli kisakäytössä 1972 vuoteen asti. Vain takapalkki piti dropata suoremmaksi. 38 kannenpulttireikää on porattu auki, tulpattu ja tehty uudet 7/16 jengat. Taka-akseli on saanut jo 3,54:1 välityksen, shimmauksen ja uudet laakerit. Cabriolet sai oman koneensa takaisin ja Italmeccanica 4000 -ahtimella varustettu 286 cid big bore & 4” stroke . Seuraavana sovitettiin kone ja laatikko sillä aikaa, kun kori oli vielä maalaamatta. Sitten tulivat jarruputket ja bensalinja sekä 10” suoravirtausäänenvaimentimilla olevat pakoputket. Työtä vaati myös Lincolnin napojen ja rumpujen jaon muuttaminen jakotukissa. Nykyään McCulloch tunnetaan nimellä Paxton. Moottorin Italmeccanica 4000 Roots-tyyppinen mekaaninen ahdin on 40-luvun tuotantoa ja sen kävin läpi samalla, kun rakensin koneen. Renkaat olivat myös ostettuna jo ennemmin, joten uudet Firestonet sisärenkaineen päälle ja Fordin alustan osat alkoivat olla valmiina. athead siirtyi tämän roadsterin keulalle. Kone oli kylläkin tehty 5W Coupe projektiini, joka on viisi vuotta odottanut sivussa vuoroaan. 30-luvun Chevyn kuorma-autoissa on 5 x 4 ¼” jako! Ahdettu lättis Moottorin tein jo vuosia sitten ja se oli yhden vuoden 1932 tuplatulppa moottorisen Cabrioletin keulalla ”testiajossa”. Helpompi tehdä sähköjohdot ja asentaa tuulilasi, penkin rungot, sisustat, kun ovet ja luukut eivät ole tiellä. Tyhjä koppa ei paljoa paina, kun se on ilman irrotettavia osia: cowl yläosa, ovet, takaluukku sekä takapään irtopaneelit. o venttiilit, Isot portatut kanavat, Ross takomännät, 1949–53 Mercury 4” takoakseli, jonka olen hionut 2” kaulakokoon, Scat H-beam veivit, Auliz -alumiinikisapohja, Harman & Collins kiinteäennakkoinen kisamagneeto, 2 x Stromberg big bore 48 kaasaria, omatekemät hihnapyörät alhaalta ylös… Hävittäjän magnesium penkit Kun sain rungon epoksiin, hiottua ja pintamaalattua, oli siihen hyvä asentaa ripustukset, jousitukset, iskarit, 1932 simpukka ja ohjausvarret. Mutta siihen tuleekin nyt 304 cid McCulloch keskipakoahtimella varustettu moottori. Maalasin ne samalla kertaa tuliseinän ja muiden kermanvalkoisten osien kanssa. Kyseinen McCulloch-ahdin on vuodelta 1936, jolloin he saivat sille patentin. Valmis kone nopeutti tätä projektia viikoilla. Vaihdelaatikko on Zephyr-rattailla oleva vuoden 1939 DDmalli
Roadsterin tekniikka siirtyy siihen. ”Tykkään, että hot rodit ovat alkuperäisillä osilla tai vanhoilla racesekä aircraft-osilla sekä omatekemillä osilla varustettuja.” Päävirtaja magneettokytkin neljälle magneetolle on myös lentokoneesta. Kotisivullani on paljon lisää projektikuvia. Sähköt tein kuten aina käyttäen erikokoisia kangassukkia ja kangaspäällisteisiä johtoja. Ajatonta Tykkään, että hot rodit ovat alkuperäisillä osilla tai vanhoilla racesekä aircraftosilla sekä omatekemillä osilla varustettuja. Maalin päälle ei ruiskuteta lakkaa vaan ihan perusakryyliä, joka näyttää vanhemmalta. Vilkkukatkaisija piilotettiin koetaulun alle, jotta koetaulu ja rattiputki pysyisivät yksinkertaisempana. Kaikki liittimet juotan ja päälle laitetaan aika neutraali, näkymätön kutistesukka. Etuvalot ovat alkuperäiset ja polttimot on 12 V 35/55W, re. Alumiinista tein alkuperäistyyliset paneelit sekä polkimien että vaihdekepin ympärille sekä jarrupääsylinterin kohdalle. Lisäksi tarvitaan 12 V latausreleen. Värit valitsen aina RAL-värikartasta, jotka ovat yksinkertaisia ja ajattomia sävyjä. Mittarit poimittiin omasta varastosta ja ovat SUN merkkisiä, 60-luvulta. ectoreihin lisäsin 21W vilkku/parkki polttimot. V8-MAGAZINE 15 V8 2 2023.indb 15 V8 2 2023.indb 15 9.2.2023 13.46 9.2.2023 13.46. ”Rossi” lattiainen Roadster on hyvä kesäauto, kun kuivaa nopeasti ihan ilman ylimääräisiä hermoiluja tai toimenpiteitä. Näillä sekä ovenkahvojen pisarapaneeleilla tuli lisää aircraft-henkeä. 3 kg kpl ja itse penkit vain puolet siitä. Varmaan monta asiaa jäi kertomatta, mutta kuvat kertovat loput. Mittareiden alla käytin lentokonetyylisiä alumiini ”piparkakkuja”. Siellä on myös USB-latauspistoke, jos reissun päällä tarvitsee saada ladattua kuulokkeita tai puhelinta. Pari kesää on päästetty ja parissa näyttelyssäkin käyty niin Suomessa kuin Ruotsissa. Muuten auton sähköt ovat 12 V tasavirta. Sopivasti niissäkin näkyi patinaa kuten 1948 Fordin ratissa ja Shoebox Fordin ratin keskiössä. Column drop, rattiputken kiinnike on tietenkin alkuperäinen, ja rattilukko toimii. Koetaulun tein kahdesta osasta, ja keskiö on omavalmistetta. Platu straippasi tarrojen tilalle US WWII -aikaiset lentokonetunnukset, ei mitään muita straippeja. Kevyt soodapuhallus ja asennus paikoilleen. Valojen teline on orkkis 1932 headlight bar, jonka olen katkaissut ja kääntänyt päät alas. Lattialle vielä asensin vanhan ehkä moottoripyörästä tai traktorista olevan työkaluboxin, jossa on hyvä säilyttää pientä tarvittavaa tavaraa. Abikoliittimet eivät kuulu mihinkään autoon liittimiksi. Penkit ovat P-51 eli Mustang-hävittäjän magnesium penkit. Keep on Rodding! Seuraavana työn alle otetaan 5W Coupe projekti, joka on viisi vuotta odottanut sivussa vuoroaan. Akku sijoitettiin takakonttiin, apukuskin selän taakse, jonne tein sille telineen. Penkkien rungot väänsin ja hitsasin paksuseinämäisestä hydrauliikkaputkesta. Ne painavat n. 6 V generaattorin muutan aina 12 V malliseksi ja polarisoin sen. Sisustassa on käytetty paksua julkisten tilojen keinonahkaa ja juuri niin yksinkertaisena kuin halusin. Matsku on helppo pitää puhtaana ja ei ime vettä. Penkkien putkikehikot ovat kahdeksalla pultilla kiinni korissa ja kehikot sain tehtyä niin alas, että hartialinja on samalla korkeudella kuin korin yläpinta. Lattiat tein jenkki plywoodista ja ne käsittelin puuvahalla. Konepellin nahkaremmit ovat joskus aikanaan tehdyt, joten ne menivät uusiokäyttöön. Luettelokamat eivät sovi suunnitelmiini ja niille ei ole käyttöä
Kun Buickin käyttö vain väheni vuosien saatossa, katsoi hän parhaaksi laittaa sen myyntiin paikalliselle Craig´s List -nettisivustolle. Buickin alkuperäinen 320,2-kuutiotuumainen, Fireball 8 -suorakasi kunnostettiin sekä huollettiin auton tehdasasenteinen synkronoimattomalla ykkösellä varustettu kolmivaihteinen rattimanuaali ja lukoton perä. Tuli on elementti, jolla on taipumus tuhota kohteensa, mutta toisinaan se voi synnyttää myös jotain uutta. oridalainen George Duncan, joka otti sen työn alle. Näin kävi tälle ’48 Buick Roadmaster Sedanille, joka nousi tuhkasta kuin antiikin Feeniks-lintu konsanaan. Pulleutta pitää olla Pitkään kaikenlaisia kaksipyöräisiä harrastanut tamperelainen Esa Laajakallio päätti keväällä 2012 hankkia itselleen ensimmäisen harrasteauton ja nimenomaan amerikkalaisvalmisteisen. Häntä kiinnostivat vuosien 1940–52 välillä valmistetut Detroit-tuotteet, joiden pulleanpyöreät muodot olivat eritoten miehen mieleen. George otti uudesti syntyneen Buickin käyttöön, mutta ajot autolla jäivät varsin vähäisiksi ja se seisoikin pitkiä tovia tallissa pölyä keräämässä. Auton kaikki kromit kiillotettiin sekä kojelauta maalattiin ja sisustan verhoilut uusittiin tehdasmateriaaleilla. Vuosien 1995–96 aikana George purki Buickin osittain ja maalautti sen peltipuhtaaksi hiotun korin alaosan alkuperäisellä Royal Maroon -viininpunaisella ja katon Cairo Cream -kermanvalkoisella. TEKSTI JA KUVAT PAUL GRANVIK U SA:ssa uutena myydyn Buickin historia on pitkälti hämärän peitossa, kunnes 1990-luvun alussa auton osti . Niin Esa pakkasi matkalaukkunsa ja otti suunnak16 V8-MAGAZINE Buick Roadmaster Sedan 1948 V8 2 2023.indb 16 V8 2 2023.indb 16 9.2.2023 13.47 9.2.2023 13.47. Lisäksi auton tulisi olla teknisesti toimiva ja malliltaan tavanomaisempi, jotta siihen saisi myös varaosia tarvittaessa
oridalaiselle kaverilleen, joka lupasi mennä katsomaan Buickia. Matka sujui muuten ongelmitta, mutta Buickin kone kävi kovin epätasaisesti. Kaksikurkkuisen Carter-kaasarin vaihtamisen, kannen täydellisen läpikäymisen sekä puolan ja sytkäpuolen osien uusimisen jälkeen kone alkoi kehrätä taas kuin kissa ja autolla voitiin lähteä konttorilla käymään. Leima Buickille heltisi, minkä jälkeen auto otettiin käyttöön, vaikka latauksen kanssa Buickin keulaa on laskettu poistamalla etujousista kaksi kierrettä. V8-MAGAZINE 17 V8 2 2023.indb 17 V8 2 2023.indb 17 9.2.2023 13.47 9.2.2023 13.47. Buickin saavuttua Suomeen huhtikuussa 2012 oli se pitkälti Esan olettamassa siistissä käyttökunnossa. Kovasta yrittämisestä huolimatta passelia nelipyöräistä ei löytynyt ja Esa palasi kotimaahansa tyhjin käsin. Parin viikon sitkeän surffailun jälkeen hän törmäsi Georgen Floridan Craig´s Listille juuri laittamaan Buickin myynti-ilmoitukseen ja kiinnostui autosta saman tien. TULEN TULEN TULEN TEKEMÄ TEKEMÄ seen Floridan, jossa hän ryhtyi yhdessä siellä asuneen kaverinsa kanssa metsästämään tavoitteeksi asetettua menopeliä. Esa ei antanut takaiskun lannistaa, vaan päätti jatkaa harrastepelin etsintäänsä netin välityksellä. Kiitos Amerikassa ennen laivausta tehtyjen korjaustoimenpiteiden auto oli myös toimiva ja hän saattoi ajaa sen Helsingin tullista kotiinsa Tampereelle. Niinpä Esa soitti seuraavaksi . Takapään sopivasta korkeudesta pitää huolen ilmajousitus, jonka paikalleen asentamiseksi pakoputkien päät oli käännettävä sivuilta ulostuleviksi. Paikan päällä oli ensivaikutelma autosta enemmän kuin lupaava: se oli koriltaan ja sisustaltaan kohtuusiisti eikä kromien kiiltoakaan voinut kuin kehua. Pieni pettymys kuitenkin koettiin, kun Buickia yritettiin käynnistää, sillä sen suorakasi ei inahtanutkaan. Todennäköisin syy siihen oli pitkästä seisonnasta johtunut akun antautuminen, joten kaupat päätettiin tehdä tästä Esan kaverin ”potentiaaliseksi aihioksi” arvioimasta autosta, vaikkei sitä päästy edes koeajamaan
Buickia hän ei vielä sinne jättänyt vaan palasi auton kanssa kotiinsa ja ajoi sen piharakennukseen parkkiin. Korvaavaksi tilaksi löytynyt, kerrostalon alakerrassa sijainnut talli oli kooltaan niin pieni, että Esan viedessä sinne Buickin lisäksi kaksi harrastepyöräänsä ei tilassa mahtunut tekemään enää mitään. KEKSELIÄSTÄ KUSTOMOINTIA Rikkoutunut nopeusmittari korvattiin kuorma-auton osalla. Istuinosien tuck´n´roll -tikkaukset ovat maukkaat. Buickin ratin sulaneen muovisen keskiön tilalle tungettiin ”enkelinkarvaa” aukkoa peittämään. Talven ajan tilanpuutteen kanssa taisteltuaan päätti Esa luopua Buickista ja pani sen myyntiin keväällä 2018. Orgiskapselit ja trim ringit kiillotettiin. naalikaasuttelun” kunniaksi keittämäänsä kahvia juodessaan Tarmo kuuli yhtäkkiä ulkoa outoa ”poksahtelua”… Miehen rynnätessä tutkimaan tilannetta, näki hän kauhukseen sankan savun tupruavan piharakennuksen avoimina olevista ovista. Alumiinipellistä valmistettua sisäkattoa koristavat kiillotetusta rosterista leikatut liekit. Kärventyneet kumit korvasivat 225/75-15 Kontiot 3” valkosivuilla. Tarmo näki Esan ilmoituksen netissä ja Buick vaikutti toiveiden täyttymykseltä lähes joka suhteessa. Mies oli tyytyväinen autoonsa eikä hänellä ollut mitään aikomusta luopua siitä, kunnes häneltä meni säilytyspaikka alta. Auton aiemmin siisti maalipinta oli kuumuudessa kupruillut pois ja korin kaikki pellit olivat pintaruosteessa sammutustöissä käytetyn veden vuoksi. Sitä hän säilytti Buickin takaluukussa siltä varalta, jos virta sattuisi autosta ajon aikana loppumaan. Buickin kaikki lasit olivat myös rikkoutuneet ja sen kromeja peitti paksu musta nokikerros. Mainiosti sujuneen ”. Kojelaudan orgiskromikoriste kätkee tehdastapaan kaiuttimen, joita kabiinista löytyy kaikkiaan kuusi. Buick oli palon jäljiltä perin pahan näköinen. Hyväkuntoinen huippuversion Roadmaster oli niin vaikuttavan kokoinen ja näköinen ilmestys, että Tarmo löi kaupat lukkoon siitä saman tien. 18 V8-MAGAZINE V8 2 2023.indb 18 V8 2 2023.indb 18 9.2.2023 13.47 9.2.2023 13.47. Kosketusnäyttösoitin on sijoitettu itse tehtyyn konsoliin. Kabiinin kustom-tyylin täydentää runsas ”enkelinkarvan” käyttö. Kojetaulun alaosaan upotettiin näytöt lämmöille, öljynpaineelle ja bensanmäärälle. Lempääläinen pitkänlinjan jenkkiautoilija, Tarmo Pesonen, oli jo jonkin aikaa etsinyt toimivaa ja siistiä harrastepeliä, jolla voisi ajella projektien valmistumista odotellessa. Toimenpide osoittautui lopulta tismalleen oikeaksi ratkaisuksi, sillä palomiesten mukaan ovien sulkeminen oli vienyt tulelta kovimman terän ja pelastanut todennäköisesti sekä Buickin että piharakennuksen täystuholta. Etuja takapenkit ovat Buickin tehdasasenteiset ja ne verhoiltiin valkoisella keinonahalla. Hän päätti lähteä sitä tarkemmin tutkimaan. Lähemmäksi päästyään Tarmo totesi Buickin olevan ilmiliekeissä eikä hän voinut tehdä muuta kuin hälyttää palokunnan paikalle ja työntää ovet kiinni tulen tukahduttamiseksi. Auton sisusta oli ulkokuortakin karmeammassa kunnossa, sillä se oli tuhoutunut penkkien runkoja lukuun ottamatta. Paikallisen sähkögurun korjattua osan olivat Buickin latausongelmat taakse jäänyttä elämää. Alkuperäiset 6 x 15” -peltivanteet hiekkapuhallettiin ja maalattiin viininpunaisella. Kun Esa myöhemmin vielä kromautti orgispuskurit ja muutamia muitakin osia sekä uusi joukon kuluneita merkkejä ja tiivisteitä, niin auto saikin keväällä 2016 MR-hyväksynnän kehujen saattelemana. Tarmon ja Buickin yhteiselo sujui suotuisasti, sillä auto pelasi koko seuraavan suven ajan kuin kello. Lisäksi auto saisi olla malliltaan sellainen, jollaista ei tulisi joka päivä vastaan. Ei savua ilman tulta Seuraavina vuosina Buick toimi moitteettomasti eikä se kaivannut kuin normaaleja huoltoja ja joidenkin kulutusosien uusimisia. Rantalat tykkäävät rokista. Asiaa talven tullen tutkittaessa kävi ilmi, että orgisjännitteensäädin ei toiminut. Lokakuun alkupuolella Tarmo suuntasi auton keulan kohti tulevaa talvisäilytyspaikkaa tarkistaakseen, että kaikki on kunnossa sen sinne vientiä varten. jotain ongelmaa olikin. Esan ajohalut olivat tässä vaiheessa kuitenkin sitä luokkaa, ettei hän ryhtynyt syytä selvittämään, vaan hankki toisen apuakun
Kaikenlaisia veekasivehkeitä oli pariskunnan tallin ja pihan täytteeksi kertynyt vuosien saatossa useampia eikä heillä ollut mitään aikomusta ostaa uutta kalustoa lähtiessään Tampereen näyttelyyn. Mitä enemmän Rantalat Buickia kiersivät, sitä enemmän he siitä innostuivat. Varsinkin sen jälkeen, kun heille selvisi, että auto on myynnissä. Karu ulkokuori kiehtoi Buickin kauppaamiselle tuli oiva tilaisuus, kun Tarmon kotipaikkakunnalla Lempäälässä toimiva Vehicle Ry -jenkkiautoyhdistys pyysi sitä osastolleen Tampereella keväällä 2019 pidettävään Hot Rod & Rock Show’hun. Tarkemmassa tutkinnassa todettiin Buickin peltien säilyneen hämmästyttävän suorina, sillä auton kaikki ovet ja luukut menivät kiinni ja aukesivat normaalisti. Syynä tähän eivät olleet ruostevauriot, vaan toimenpiteen pääasiallisena tavoitteena oli päästä eroon palamisen seurauksena syntyneistä ”Auton aiemmin siisti maalipinta oli kuumuudessa kupruillut pois ja korin kaikki pellit olivat pintaruosteessa sammutustöissä käytetyn veden vuoksi.” V8-MAGAZINE 19 V8 2 2023.indb 19 V8 2 2023.indb 19 9.2.2023 13.47 9.2.2023 13.47. Osasto oli melkoinen menestys ja auton ympärillä pyöri jatkuvasti sankasti yleisöä. Pariskunnan vakuuttelut Buickin palauttamisesta takaisin tien päälle jäivät kuitenkin Tarmon mieleen ja seuraavana päivänä hän ilmoitti myyvänsä auton Rantaloille, jos se heitä vielä kiinnosti. ”Ei niin paljon pahaa, ettei jotain hyvääkin” tuumi Tarmo positiivisesti yllättyneenä. Kaara täynnä kontrasteja Buickin aidosti raakaan ulkonäköön ensisilmäyksellä ihastuneille Rantaloille oli alusta asti selvää, että tältä osin auto pyrittäisiin säilyttämään pitkälti sellaisenaan. irrotettujen ovien ja luukkujen sekä pohjan ja takaluukun lattian sisäpuolten hiekkapuhaltaminen. Joitakin käytön kannalta pakollisia toimia jouduttiin kuitenkin tekemään, joihin kuuluivat mm. Ratkaisu oli oikeaan osunut, sillä auto pelittää voimalinjansa osalta täysin moitteetta vielä tänäkin päivänä. Tarkoituksena oli tavallaan ”rekonstruoida” Buickin palaminen savukoineineen, liekkiä muistuttavine punaisine valoineen ja antiikkisella sammutuskalustolla varustettuine palomiehineen. Mutta toisin kävi. Rantaloiden haettua Buickin trailerilla kotiin päätettiin ensitöiksi selvittää, oliko raakileelta näyttänyt auto teknisesti tosiaankin niin hyvin toimiva kuin Tarmo oli väittänyt. Osastolla päivystänyt tuttu harrastaja soitti Tarmon paikalle. Lyhyen testilenkin jälkeen kaksikko saattoi tyytyväisenä todeta, etteivät miehen puheet olleet tuulesta temmattuja: kone kävi siististi, vaihteisto vaihtoi kuten piti eikä perästä kuulunut ylimääräisiä sivuääniä. Sen verran koville kuitenkin otti vain reilut puoli vuotta omistuksessa olleen Buickin palaminen, ettei mieheltä löytynyt oikein intoa laittaa autoa kuntoon vaan hän päätti pistää sen sellaisenaan kiertoon. Tätä Tarmo ei halunnut ja hän uskoi, että paikalle saapuisi ennemmin tai myöhemmin ostajaehdokas, joka ei lähtisi Buickia pilkkomaan. Buickista ja sen tulevaisuudesta käytiin pitkä keskustelu, joka ei johtanut vielä tuossa vaiheessa kauppoihin. Kelle tahansa Tarmo ei aikonut Buickia myydä vaan tavoitteena oli löytää ostaja, joka palauttaisi sen takaisin elävien kirjoihin. Nuo kaksi olivat teerijärveläinen aviopari Katja ja Petri Rantala, jotka ovat harrastaneet jenkkejä jo reilun parin vuosikymmenen ajan. Heistä varsin moni pani merkille Tarmon Buickin viereen laittaman For sale -lapun ja kyselivät siitä lisätietoja. Keskustelujen edetessä kävi aina ilmi, että autosta kiinnostuneet eivät olleet halukkaita kunnostamaan autoa, vaan he olisivat hyödyntäneet siitä vain parhaat osat ja kipanneet loput kaatopaikalle. Näin lopulta kävikin ja vieläpä kaksin kappalein. Melkoinen ihme koettiin, kun Buickin kone lähti käyntiin kaasarin sulaneen kohon ja joidenkin kärähtäneiden sähköjohtojen uusimisen jälkeen! Myös auton vaihteisto toimi normaalisti ja se oli täysin ajokelpoisessa kunnossa, kun kaksi kärvähtynyttä kumea saatiin vaihdettua. Buickin meno oli jopa niin vakuuttavaa, että pariskunta päätti tehdä sen tekniikkapuolelle pelkän perushuollon eikä mitään muuta. Buickin tullessa hallissa vastaan kiehtoi auton karu ulkokuori kaksikkoa heti ensi näkemältä, ja he ryhtyivät sitä tarkemmin tutkimaan. Ja kiinnostihan se, minkä jälkeen Buickista tehtiin kaupat
Buickin rakentamistapaa pähkäillessään Rantalat päätyivät ottamaan ohjenuoraksi erilaisten kontrastien toteuttamisen. Syynä tähän eivät olleet ruostevauriot, vaan toimenpiteen pääasiallisena tavoitteena oli päästä eroon palamisen seurauksena syntyneistä hajuhaitoista.” 20 V8-MAGAZINE V8 2 2023.indb 20 V8 2 2023.indb 20 9.2.2023 13.47 9.2.2023 13.47. Hommaa ei helpottanut se, että mitään kovin radikaaleja keinoja Rantalat eivät voineet käyttää, että kromit eivät vaurioidu. Niinpä Buickin rupisen maalipinnan vastapainoksi kaksikko päätti kiillottaa kaikki noen likaamat kromit alkuperäiseen loistoonsa. Pariskunta ei tosin tahtonut millään löytää sopivaa, riittävän radikaalia värimaailmaa täysin tuhoutuneen kabiiniin työstämisen lähtökohdaksi. Personalisointia pilke silmäkulmassa Vaikka Rantaloiden Buick vaikuttaa ensisilmäykseltä kulahtaneessa alkuperäiskunBuickin kaikki suorat lasit olivat rikkoutuneet palossa. Sisustan vaaleanpunaiset peltiosat saivat kaverikseen pariskunnan valitsemat, valkoisesta keinonahasta valmistetut verhoilut. hajuhaitoista, jotka olivat kaksikon mukaan jokseenkin karmaisevat. ”Se on nyt tässä” tuumasivat Rantalat kuin yhdestä suusta ja ostivat kaikki kyseiset maalit saman tien. Sitten eräänä päivänä he olivat käymässä paikallisessa Tokmannissa ja kävelivät sattumalta spraymaaliosaston editse. Käytännössä tämä vastakkaisuuksien tavoittelu tarkoitti sitä, että pariskunta pyrki yhdistämään autossaan ”ruman kauniiseen ja kovan pehmeään”, kuten he itse asian osuvasti ilmaisevat. Lopuksi auton kaikkien peltien päälle levitettiin WD-40-öljyä niiden ainutlaatuisten, tulen tekemien pintojen suojaamiseksi. Pohjamaalin ja äänieristeiden paikalleen asentamisen jälkeen tuo ällöttävä löyhkä oli pariskunnan suureksi helpotukseksi tipotiessään. Uudet teetettiin Petrin valmistamien vaneristen mallien mukaisesti. Myös ikkunan aukkojen ympäristöt hiekkapuhallettiin, ettei pintaruosteen värjäämä vesi pääsisi niiden kautta valumaan sisätiloihin tulevia verhoiluja sottaamaan. Eipä siinä auttanut pariskunnan kuin käydä läpi kaikki lähialueiden myymälät. Erillinen takalokasuojaan upotettu lisävilkku on persoonallinen tehdasratkaisu. Buickin etuja takapuskuria koristavat lisävarusteina saadut bumper quardsit, joiden välisestä poikittaispalkin keskiöstä löytyy Roadmaster-mallinimi. Rantaloiden hakema kontrastiteema vain korostuu Buickin sisustassa, joka on kuin toisesta maailmasta ulkokuoren kanssa. Yhtäkkiä kaksikon katse kiinnittyi hyllyssä kököttäneeseen pinkkiin värivaihtoehtoon, jota he ryhtyivät heti tarkemmin tutkimaan. Sisustan peltipintoja tällä vaaleanpunaisella ruiskailtaessa maali loppui kesken, jolloin selvisi, että tuo väri oli vanhaa tuotantoa ja uusi vastaava spray oli sävyltään hieman erilainen. Heidän onnekseen riittävä määrä oikea pinkkiä saatiin hankittua, ja kabiinin maalaustyöt voitiin viedä kunnialla päätökseen. Buickin ovipahvit, hattuhylly ja kick paneelit ovat sen sijaan täysin Rantaloiden kätten työtä. Rungoltaan hiekkapuhallettujen ja maalattujen orgispenkkien kunnostamisen ja päällystämisen hoiti ammattitaidolla teerijärveläisen Hem. Paljastuneiden muutamien pienten korroosiokohtien tultua paikatuiksi viimeisteltiin aukkojen ympäristöt netistä löydetyllä, penslattavalla maalaussarjalla, jonka avulla Buickin muun korin kaltainen ruosteinen ilme saatiin toteutettua onnistuneesti. Kaksikko itse kiinnitti myöskin kabiinia koristavat valkoiset, maksimaalisen pitkät ”enkelinkarvat” ja asensivat paikalleen vaaleanruskean maton. Kaareva takalasi on sen sijaan pleksiä. Puhdistussessiosta tuli melkoinen painajainen, jonka aikana kokeiltiin kaikki mahdollisia ja mahdottomia kiillotusaineita, liuotteita ja jopa Fairya. Kävivätpä jotkut osista myös tiskikoneessa kierroksen ja toisenkin. Helpommin sanottu kuin tehty, sillä noki oli kiinni osissa uskomattoman tiukasti. x-huonekaluverhoomon Theresa Särs. Hyvin on tällainen voitelu täyttänyt tehtävänsä myös myöhemmin. Kuukausia kestäneen hillittömän hinkkaamisen tuloksena saatiin kromiosat yksi kerrallaan siistittyä eikä mitään merkittäviä vaurioita niille tapahtunut hermoille käyneen prosessin aikana. ”Vaivannäkö kyllä kannatti, sillä lopputuloksesta tuli onnistuneempi kuin olimme osanneet odottaa ja toivoa” myhäilevät Rantalat hymyssä suin
Eikä sitä ihan joka pirssissä törmää pitkästä pinkistä karvasta valmistettuihin kuramattoihinkaan. Samoin asian näkevät Rantalat, joiden tavoitteena oli paitsi pelastaa auto tuholta niin myös rakentaa siitä sellainen, että se tuottaa hyvää mieltä niin heille itselleen kuin muille. Sisustan tapaan takaluukku hiekkapuhallettiin ja maalattiin, jonka jälkeen sen lattialle asennettiin itse tehty vaaleanruskea matto. Niin ikään erikoiseksi voidaan kutsua auton tuliteeman mukaisesti rosterisilla liekkeillä varusteltua, alumiinipellistä valmistettua sisäkattoa, johon hattuhyllyyn kiinnitetty, punasävyinen led-valo heijastaa ”tähtiä” tuikkimaan. Roadmasterin moniin kekseliäisiin kustom-kikkoihin kuuluu konepellin kuorma-auton torpedovalosta tehty knööli, jonka sisään on sovitettu Buickmerkki led-valoineen. Takaluukkuun on sijoitettu taka-akselin ilmajousituksen säiliö ja kromattu kompura. Rantaloiden aivoituksiin kuuluu myös konepellin knööli, joka koostuu kuorma-auton torpedovalosta ja sen sisään sijoitetusta led-valoilla varustetusta Buick-merkistä. Tästä esimerkkeinä voisi mainita tuulilasin yläosan valon ja ovien välisten pystytolppien valot, jotka kaikki ovat Bilteman vanhan mallin polkupyörien osia. Buickin alkuperäistä Royal Maroon -viininpunaista väriä löytyy autosta enää vain vänkärinpuolen etulokasuojasta Buickin alkuperäinen 144 hepan 320,2 kuutiotuuman Fireball 8 -suorakasi selvisi palosta vähin vaurioin. Tavanomainen ei ole myöskään auton keulamerkki, joka on tehty pullonavaajana toimineesta pääkallosta. nossa olevalta kaaralta, niin kyllä siitä koko joukko kustomointejakin löytyy, etenkin yksityiskohdissa. Kallon ”enkelinkarvasta” valmistettujen hiusten lisäksi hymyn suupieliin saa sen suussa oleva sikari, jossa on Buickiin historiaan viittaava, punaisella led-valolla toteutettu palava tulipää. V8-MAGAZINE 21 V8 2 2023.indb 21 V8 2 2023.indb 21 9.2.2023 13.47 9.2.2023 13.47. Pariskunta ei suhtaudu itseensä eikä harrastamiseensa turhalla vakavuudella, minkä vuoksi he ovat personalisoineet autoa pitkälti pilke silmäkulmassa. Kapsäkki on myös käytännöllinen, sillä se pitää sisällään vanhan auton kanssa reissatessa tuiki tarpeellisia työkaluja. Buickin ulkokuoren osalta näistä hauskoista kustom-kikoista huomiota herättävin lienee takaluukun kannen päälle pultattu Triumph Heraldin orgistavarateline ja siihen kiinnitetty vanha laukku. ”Pitsiharsot” sopivat Rantaloista auton tyyliin ja korostavat sen raakaa ulkonäköä. Buickin sisustassa jatkuu ulkokuoren kaltainen kekseliäs ja humoristinen linja. Ei ehkä mikään käytännöllisin ratkaisu, mutta toisaalta eipä käytännöllisyys taida olla se tärkein tekijä tässä Buickissa. Rantalat haluavat kiittää kaveriaan Andréta sekä lapsiaan Ronnya, Roopea ja Romeota Buick-projektin aikana saamastaan avusta ja tuesta. Merkin voi siis ”sytyttää” tarvittaessa. Rohkeasti erilaisena ratkaisuna voidaan pitää kolmen pienen lisäjarruvalon asentamista kyseisen telineen etummaista poikkiputkea koristamaan. Tässä pariskunnan voidaan katsoa onnistuneen täydellisesti, sillä Buickia katsellessa alkaa aina hymyilyttää ja vielä varsin leveästi
llarit… Meitä kiinnosti tietysti Petrol Circus Custom Bike Show. 22 V8-MAGAZINE V8 2 2023.indb 22 V8 2 2023.indb 22 9.2.2023 13.47 9.2.2023 13.47. Kalustoa nähtiin enemmän kuin riittämiin, ja virallisen tiedon mukaan hallissa oli yhteensä peräti 109 näyttelylaitetta. Maalaamisen sijasta viimeistely tehtiin taidokkailla kaiverruksilla. Pettyä kävijöiden ei tarvinnut. Sportster S, legendaarisen 1957 syntyneen mallin uudistettu versio, tarjoaa raakaa ajettavuutta Revolution Max 1250 twinillä, joka tuottaa 121 hv 7500 kierroksella. Vuodet ovat olleet pitkät, ja näyttelyä on selvästi odotettu vesi kielellä. Vuoden nuoreksi rakentajaksi valittiin Toni Pitkänen, jonka Honda Monkey ”ESSO” voitti Open-luokan. Sportster S hinnat alkavat 24 980 eurosta. Nuoremman polven rakentajilta ei mielikuvitusta puutu, mistä Aleksei Üllen Mad Monkey omavalmiste peräkärryineen toimii hyvänä esimerkkinä. KUSTOMOIDUT KUSTOMOIDUT KULKURIT KULKURIT Moottoripyöränäyttely käynnisti prätkäkauden komeasti, kun 56 000 kävijää vieraili Helsingin Messukeskuksessa ihastelemassa tarjontaa. Päähallissa uutuudet kiinnostivat, ja esillä nähtiin ennätysmäärä merkkejä. Ari ”Kossu” Koski-Harjun pitkäkeula 1965 Panhead kopteri syntyi Upi’s Garagessa. MP 23 & Petrol Circus Custom Bike Show 3.–5.2. Monipuolisuus oli täälläkin valttia: Harrikoita eri tyyleissä, koptereita, brittipyöriä, vintage ratakilpureita ja tietysti nuoremmalle polvelle mopoja. päivä 2023. Ilmeisesti hipoi ennätystä. TEKSTI JA KUVAT JARMO MARKKANEN Messut järjestettiin kolmen vuoden tauon jälkeen. Tarjontaan kun vielä lisätään varusteet, nelipyöräiset maastolaitteet, erilaiset . Petrol Circus kokosi omaan halliin moneen tyyliin rakennetut kaksipyöräiset. Harley-Davidson täytti 120 vuotta tammikuun 18. En tiedä lukumäärää, mutta prätkäkalustoa oli valtavasti esillä. Kesää odotellessa. Messuilla esiteltiin monipuolisesti niin uutta kuin käytettyä kalustoa
Valetankki kätkee sisäänsä läppärungon sekä kaiken ECU:n elektroniikan. TorAFors myy mm. LSK Business Park, Kauhava 29.7. Poikkeuksena Weld Wheels -vanteet on mahdollista tarkistaa vain ME Racing Servicessä Ruotsissa. SM-. Heritage Editionin perusmitat ja pohjaratkaisu ovat samat kuin muissa Bowlus-asuntovaunuissa. TorAFors jatkaa toistaiseksi liiketoimintaansa omalla brändillään ja verkkokaupallaan Ahlsell-konsernin osana. Tarinaa olivat kertomassa kansallispukuiset naiset ja heidän lapsensa. Se on peruspainollaan 1315 kiloa, joten sitä voidaan hinata yhä useimmilla automalleilla ja matkaan mahtuu mukaan enemmän kuormaa kuin painavammissa malleissa. Näin saa nostettua toisen auton toisen yläpuolelle säilytykseen, ja lattiapinta-alaa säästyy. Keittiössä on italialainen kaksipolttiminen liesi, 88 litran jääkaappi ja mikroaaltouuni sekä 72 litran makean veden kapasiteetti. V8-Magazinen perinteinen Kiihdytyspäivä ajetaan 26.8. SM 2 Motopark, Pieksämäki 15.–16.7. Petrol Circuksen säväyttävin pyörä oli ehdottomasti ruotsalaisen Lasse Sundbergin Indian Super Scout, joka valittiin näyttelyn parhaaksi pyöräksi, voitti Custom-luokan ja oli myös Tuomariston Valinta. Blackburne on yksisylinterinen moottori 1920-luvulta, jonka ympärille Ismo rakensi lautaratakilpurin. Kjula, Ruotsi 12.8. Pori 5.–6.8. FVDA Vintage Drags 20.–21.5. Lähtökohtana oli Royal En eld Bullet 500 vuodelta 1995. Paketti viimeisteltiin Garret 25 -turbolla. Taakse sijoittuu king-makuuhuone ja sen edessä ovat erillisenä wcja suihkutilat. Kakkoseksi sijoittui Ismo KeskiKorpi ja Blackburne Boardtracker. Freedom Machine -kampanjan symboliksi Riku toi Virosta löytämänsä ajamattoman sivuvaunullisen Dnepr moottoripyörän, joka on valmistettu Ukrainan Kiovassa 1980-luvun alussa. SFI-tarkastusprosessilla varmistetaan, että serti. Pituutta on 8,2 metriä. Kalifornialaisvalmistaja alentaa ostokynnystä tarjoamalla vähemmän kiiltävän, satiininhopeisen ja jopa mattamustan asuntovaunumallin. SM 4 Motopark, Pieksämäki 9.–10.9. SM 3 LSK Business Park, Kauhava 19.–20.8. Aerodynaamisia luksusmatkamökkejä Bowlus valmistaa ylellisiä asuntovaunuja, joissa on lentokonemaisesti niitatut alumiinirungot. Motopark, Pieksämäki 10.–11.6. Sisäänkäyntiovi on poikkeuksellisesti edessä, erona Airstreamiin. Motopark, Pieksämäki 14.–16.7. KUVAT BOWLUS Kauden 2023 kiihdytyskalenterit Ensi kesän alustavat kiihdytyskisapäivät on julkaistu, niin FHRA:n Suomen mestaruus -sarjassa kuin myös FVDA:n Vintage -kisoissa. kesäkuuta pidettävä festivaali keskittyy suuren tapahtumakylän ympärille kaupungin messualueella ja luvassa on paljon ohjelmaa. Sen pisaramaisen ”Streamline Moderne” -muotoilun juuret ovat 30-luvulta. V8-MAGAZINE 23 V8 2 2023.indb 23 V8 2 2023.indb 23 9.2.2023 13.47 9.2.2023 13.47. Tekniseen tukkukauppaan keskittynyt Ahlsell Oy on ostanut korjaamolaitteiden, työkalujen ja metallintyöstökoneiden verkkokaupan TorAFors Ab:n. Vähiten varusteltuna Heritage on kevyin malleista. naali LSK Business Park, Kauhava Jokaista kisaa edeltävänä perjantaina järjestetään Street Mayhem ja Test ’n’ Tune. Heritagessa on muiden mallien tapaan viikon verran litiumtehoa (vakiona 2 kWh:n litiumakku ja 1 000 watin invertteri) ja mukavuuksia, kuten ilmastointi ja vesilämmitys. Jukka Haapalan ”Mumbai Ripper” voitti Classic-luokan. Muutokset ovat mahdollisia. Tarkemmat tiedot tarkistuksesta saa FHRA:lta. Neljän vuoden tauon jälkeen Finnish Hot Rod Association järjestää yhdessä SFI Foundationin kanssa drag racing osien tarkistuspäivän 17. Tämä Bowlus Heritage Edition maksaa 159 000 dollaria, kun muiden mallien hinnat ovat Terra Firma Edition 285 000 dollaria ja Volterra Edition 310 000 dollaria. Varsinainen polttoainetankki on satulan alla. Suomen Moottoripyörämuseon ja Ace Cafen Riku Routo julkaisi varainkeruukampanjan, jolla kerätyt varat ohjataan Ukrainan sodassa tuhoutuneen lastensairaalan kunnostukseen sekä tuetaan kaltoinkohdeltuja ukrainalaisia naisia ja lapsia. Tarkistuksen suorittaa osavalmistajien valtuuttamat edustajat. Vastapainona moottori, led-lamppu ja muut osat edustavat modernia Scoutia. Kiikala FHRA SM Drag Race 20.–21.5. Bowlusin vaunut tehdään käsityönä ja niissä on runsaasti nykyteknologiaa. SM 1 Motopark, Pieksämäki 10.–11.6. Ruokailutila ja sohvalounge ovat keskellä vaunua ja gourmet-keittiö edessä. Vesivehmaalla. Indian Motorcycle tukee virallisesti Indian Riders Fest (IRF) -tapahtumaa, jonka odotetaan olevan maailman suurin Indian Motorcycle -omistajien kokoontuminen. Oleskelutilan sohvat muuttuvat kahdeksi yhden hengen vuoteeksi, joten perävaunuun mahtuu kaikkiaan neljä aikuista. maaliskuuta klo 8.00–12.00 FHRA:n toimistolla Klaukkalassa. Valinnainen teknologiapaketti sisältää Starlink-internetvalmiudet, 5G-reitittimen, matkapuhelinverkon vahvistimen, varakameran ja tabletin sisäkiinnittimet. Ilme kunnioittaa Indianin track race -historiaa, ja itse rakennettu runko olikin pyörän työläin vaihe. oidut osat ovat turvallisessa toimintakunnossa tulevaa kautta varten. Enemmän sähkötehoa tarvitsevat voivat lisätä ostolistaan 2 tai 4 kWh lisäakkukapasiteettia, 2 000 tai 3 000 W invertterin, aurinkolatauksen, kosketusnäytöllisen ohjauspaneelin, Bluetoothin ja kaukovalvonnan. eské Bud jovicessa, Tšekin tasavallassa 9.–11. säilytysnostimia sekä kahdelle että neljälle autolle
kuuluisia autoja. Huippuja kerrotaan löytyvän 380 km/h! Tehtaan perustaja, entinen lentokonesuunnittelija Gerald Wiegert kuvaili autoa: Ilmavoimien taktinen taistelukone maantiekäyttöön. Rohkeimmat roddarit ottivat jo suunnaksi harrastuksen kotimaan ja sen ihmeet. Myös 1990-luvun lama painoi päälle vaan ei sekään hommia nujertanut. Supersukkulaa kiidättää poikittain taakse asennettu Chevroletin 5,7 litran V8, jossa on Donovanin alumiinilohko, Boschin polttoaineen ruiskutus, kaksi turboa – ja maksimiahtopaineilla 1 100 hevosvoimaa. Vector on Amerikan vastaus Lamborghineille ja Ferrareille. Huippuja kerrotaan löytyvän 380 km/h! Tehtaan perustaja, entinen lentokonesuunnittelija Gerald Wiegert kuvaili autoa: Ilmavoimien taktinen taistelukone maantiekäyttöön. Myös 1990-luvun lama painoi päälle vaan ei sekään hommia nujertanut. Lisää tarinoita seuraavassa numerossa. ”Jerry” kuoli tammikuussa 2021 ja tehtaan taru loppui. 40 VUOTTA SITTEN V8 2 / 1983 Kansi kuvasti pimeää talvea, mutta harrastustalleissa lamppu paloi. Rakentelua helpotettiin, kun nyt monet muutokset pystyi tekemään ilman lupaprosessia, muutoskatsastus riitti. ”Jerry” kuoli tammikuussa 2021 ja tehtaan taru loppui. 1957 Oldsmobile 2d HT cool kustomin choppasivat Esa Mikkonen, Matta Bros. Aikamatkalla on hauska muistella kulloinkin pinnalla olleita tyylisuuntia, historiallisia tapahtumia ja kuuluisia autoja. 1957 Oldsmobile 2d HT cool kustomin choppasivat Esa Mikkonen, Matta Bros. Lisää tarinoita seuraavassa numerossa. Veekasi raportoi niistä ja Amerikka, alkuperäinen hot rodding tulivat päivä päivältä lähemmäksi. Harrastajien kannalta tärkeät rakentelusäännöt julkaistiin lehdessä kokonaisuudessaan. ”Jerry” kuoli tammikuussa töön. Jari Kuortti ja Juha Saarinen yltyivät kertomaan retkestään Sunset Boulevardilla, Hollywoodissa, jossa lähes kolmekymmentä matalaa jenkkiä cruisaili kipinäsuihku perässä, välillä villisti pomppien. TEKSTI JARMO MARKKANEN VUOSIKYMMENIÄ SITTEN VUOSIKYMMENIÄ SITTEN VUOSIKYMMENIÄ SITTEN NÄISTÄ VEEKASI KIRJOITTI NÄISTÄ VEEKASI KIRJOITTI Kannen pääkuvassa esittäytyi harvemmin nähtyä jenkkimuskelia. VUOSIKYMMENIÄ SITTEN V8-Magazine täyttää tänä vuonna 45 vuotta. Sen kunniaksi katsomme taustapeiliin, mitkä jutut kiinnostivat vastaavassa numerossa eri vuosikymmenillä. Muutoslista kasvoi pitkäksi: konepellin louversit, continental kit, poistetut ovenkahvat, gangsterilippa, hakuvalot… 30 VUOTTA SITTEN V8 2 / 1993 26 V8-MAGAZINE V8 2 2023.indb 26 V8 2 2023.indb 26 9.2.2023 13.47 9.2.2023 13.47. Supersukkulaa kiidättää poikittain taakse asennettu Chevroletin 5,7 litran V8, jossa on Donovanin alumiinilohko, Boschin polttoaineen ruiskutus, kaksi turboa – ja maksimiahtopaineilla 1 100 hevosvoimaa. Vector on Amerikan vastaus Lamborghineille ja Ferrareille. veljekset. Ne olivat aitoja lowridereita, huokaisivat kaverit vaikuttuneina. TEKSTI JARMO MARKKANEN Kannen pääkuvassa esittäytyi harvemmin nähtyä jenkkimuskelia. Kansi kuvasti pimeää talvea, mutta harrastustalleissa lamppu paloi. Säännöstö huomio hyvin harrastajakentän esittämiä toiveita ja kokonaisuudessaan henki oli hyvä; jenkkiautorakentelu sai isossa kuvassa hyväksynnän. Muutoslista kasvoi pitkäksi: konepellin louversit, continental kit, poistetut ovenkahvat, gangsterilippa, hakuvalot… Vuodenvaihteessa astui voimaan uusi Liikenneministeriön päätös auton rakenteen muuttamisesta. veljekset
Chevy on rajusti chopattu, katto tehty targaksi, puolet ovista poistettu ja koppa muutettu hardtopiksi. Sulavalinjainen kaksiovinen hardtop kori, pienet takasiivet, rakettimaiset takavalot ja pienet tähtikoristeet katon takatolpissa. Autoista voi mainita Hannu Santalan Herald Hirmuisen, Atso Vuorimaan ja Hasse Vikholmin ex-Käenpesä Anglian ja Ahti Virtasen 8,6 ennätysajan Competition Alteredin. Grey Ghost -nimisen pyörän myi Larry Staley, jolta tallista löytyi parikin tuplamoottorista nitro-Harleytä. Porilainen Vesa Uotila totesi viimeistellystä ’66 Chevrolet Capricestaan ”Kaikkea ei pysty kertomaan. Kun koko autosta ei löydy nippeliä, joka ei olisi ollut työn alla.” Huippuunsa viimeistellyssä konehuoneessa loistaa kromi ja kulta. Alkuperäinen 352-kone kasvoi Afrikasta löytyneillä osilla pitkäiskuisemmaksi 390-kuutiotuumaiseksi. Grey Ghost -nimisen pyörän myi Larry Staley, jolta tallista löytyi parikin tuplamoottorista nitro-Harleytä. Chopper pohjaa ’81 Wideglideen, varsin nopea sekin 12,6 s ajalla. Drag biken rakentaminen tyhjästä voi kääntyä stressaavaksi. Vanhasta neliovisesta Suomi-autosta rakennettiin samaan pakettiin kustom ja ratakilpuri. Japi ajoi V-Twin sarjassa pronssille 1991. Kai Nikolajew purki auton nippeleiksi ja kunnosti täysin. Delcron ET-1 lohko, ylikokoon poratut sylinterit, viiden tuuman stroker-satsi, Andrewsin nokat, S&S Super D -kaasutin ja Morris-magneetto vastaavat virityksestä. Alkuperäistä 1959 runkoa on vahvistettu, takajousitus poistettu ja vaihdettu 80-luvun H-D etupää. Jarmo ”Japi” Malinen ratkaisi asian hankkimalla käytetyn nostalgiaraaserin Jenkkilästä. Takakontti avattaessa upotetut punaiset lamput valaisevat napitettua plyyshiverhoilua, samettihapsuja ja käsiteltyä puuta. Samalla hän lisäsi omatekemiä varusteita kuten continental kit -ulkoisen varapyörätelineen, fender skirtit ja näyttävät rosteriset takahelmat. Tiimissä oli mukana yhdeksän autoa ja ensimmäistä kertaa myös vene, Ernst Rönnbergin Nautica 570 drag boat Chevyn 327 pikkulohkolla. Tekniikkana oli Chevy 350. Chopper pohjaa ’81 Wideglideen, varsin nopea sekin 12,6 s ajalla. Keimolan ja Räyskälän innoittamana kiihdytyskisaaminen eli vahvaa nousukautta, ja lehti kokosi oman nimikkotiimin: V8-Magazine Drag Team. Alkuperäistä 1959 runkoa on vahvistettu, takajousitus poistettu ja vaihdettu 80-luvun H-D etupää. V8-MAGAZINE 27 V8 2 2023.indb 27 V8 2 2023.indb 27 9.2.2023 13.47 9.2.2023 13.47. 1961 Ford Starliner tuo väistämättä mieleen avaruusajan, eikä vain nimensä ”Tähtiristeilijä” ansiosta. Delcron ET-1 lohko, ylikokoon poratut sylinterit, viiden tuuman stroker-satsi, Andrewsin nokat, S&S Super D -kaasutin ja Morris-magneetto vastaavat virityksestä. Jarmo ”Japi” Malinen ratkaisi asian hankkimalla käytetyn nostalgiaraaserin Jenkkilästä. Alkuaikoja kuvaa tietty ennakkoluulottomuus, mistä lahtelaisen Reidar ”Retu” Tiherin Chevrolet Bel Air 4d 1961 toimii hyvänä esimerkkinä. Turkoosin candyn hopeapohjalla, höystettynä mirra-kiteillä ruiskutti Simo Riikonen. Keimolan ja Räyskälän innoittamana Drag biken rakentaminen tyhjästä voi kääntyä stressaavaksi. Koria täytyi vahvistaa ja turvakaari tehdä. 402-kuutiotuumaiseksi porattua 396 Isolohkoa myös piristettiin: korkeapuristeiset männät, portatut kannet, jyrkempi nokka… Sähköjohdotukset kulkevat nätisti piilossa sisälokasuojan takana. Kisatalleissa tapahtui ja vaikka projektit olivat vielä alkutekijöissä, niin jotenkin ne vaan ilmestyivät viivalle kauden alussa. Chevyä on pidennetty ja muotoiltu niin edestä kuin takaa. Alkuperän tunnistaminen tosin on melko vaikeaa. Japi ajoi V-Twin sarjassa pronssille 1991
ilinrenkain. Mukana olivat tiedot esille tulevista ajoneuvoista, niin jenkkiautoista, Harrikoista kuin tuning-laitteista. VUOTTA SITTEN V8 2 / 2003 Ruotsalaisen Christer ”Kitte” Perssonin ’32 Ford Cabrioletissa tavoitteena oli luoda rodi, joka olisi voinut olla 50-luvun lopun Oakland Roadster Shown voittaja. Näyttävä kaasutinpatteristo koostuu neljästä 97 Strombergista. Kone on 1953–56 Early Hemi 331 lohkolla ja 354 sylinterikansilla. Erikoistuhdin numeron välissä julkaistiin FHRA American Car Shown virallinen näyttelylehti, joka oli peräti 28-sivuinen erillisjulkaisu. Alustaa madallettiin, vanteiksi vaihtuivat 17-tuumaiset viisipuolavanteet matalapro. Talvi on muutakin kuin talli-iltoja. Kylmäpäisimpiin kuskeihin lukeutui Antti Vaittinen ’32 Plymouth Roadsterilla. Mutta niin vain kehitys kehittyy ja tänään kaikki löytyy netistä. Mukana olivat tiedot esille tulevista ajoneuvoista, niin jenkkiautoista, Harrikoista kuin tuning-laitteista. Näin Veekasin lukijat saivat verrattoman tilaisuuden tutustua näyttelyn tarjontaan ennakkona. Näin Veekasin lukijat saivat verrattoman tilaisuuden tutustua näyttelyn tarjontaan ennakkona. Sisusta verhoiltiin valkoisen ja . Korista poistettiin merkit ja äärivalot ennen kuin pintaan ruiskutettiin viininpunainen helmiäisväri. Entisöinnin sijaan hän päätti modernisoida ”Puumaa”, tyylistä tinkimättä. Kone on alkuperäinen 351 Windsor, mutta tallissa odotti jo Lincolnin 4,6-litrainen ruiskupikkulohko. vat 17-tuumaiset viisipuolavanteet matalapro. Korimuutokset ovat maltilliset, tuulilasin karmista silpaistiin kolme tuumaa. Keski-Suomen Mobilistien Talwiajo järjestettiin 40. 20 VUOTTA SITTEN V8 2 / 2003 Ruotsalaisen Christer ”Kitte” Perssonin ’32 Ford Cabrioletissa tavoitteena oli luoda rodi, joka olisi voinut olla 50-luvun lopun Oakland Roadster Shown voittaja. Pelkäämättömät harrastajat osallistuivat talvirientoihin lumen ja jään keskellä. Hopeinen kylkiraita mukailee Eliminator-muskelimallin teippausta. 10 VUOTTA SITTEN V8 2 / 2013 28 V8-MAGAZINE V8 2 2023.indb 28 V8 2 2023.indb 28 9.2.2023 13.48 9.2.2023 13.48. Kanteen päätyi Toni Hietapakan 1969 Mercury Cougar Hardtop. Roddarit puolestaan kurvailivat suljetulla alueella Galsa Racessa. ilinrenkain. kerran ja yli 200 ajoneuvoa kiersi 100 km reitin. ilinrenkain. Erikoisohjelmaa unohtamatta. Erikoisohjelmaa unohtamatta. ake-vihreän yhdistelmänä tuck ’n’ roll -tyyliin ja koppa ruiskutettiin vihreällä candyllä. vat 17-tuumaiset viisipuolavanteet matalapro. vat 17-tuumaiset viisipuolavanteet matalapro. Korimuutokset ovat maltilliset, tuulilasin karmista silpaistiin kolme Erikoistuhdin numeron välissä julkaistiin FHRA American Car Shown virallinen näyttelylehti, joka oli peräti 28-sivuinen erillisjulkaisu. Edessä on dropattu ja reitetty I-Beam ja takana Halibrand Quick Change. Louverseja löytyy niin konepellistä, polttoainetankin yläosasta kuin pohjapellistä. Kalusto ulottui rodeista pikkiksiin. ilinrenkain. Mutta niin vain kehitys kehittyy ja tänään kaikki löytyy netistä. Korista poistettiin merkit ja äärivalot ennen kuin pintaan ruiskutettiin viininpunainen helmiäisväri. Hopeinen kylkiraita mukailee Eliminator-muskelimallin teippausta
Muutetulla alustalla ja 13-tuumaisilla pyörillä viis-ysillä cruisailu oli tuskaa, ja niin Timppa päätti palauttaa sen perheystävällisemmäksi ajoautoksi. Näin kävi pirttikyläläiselle Håkan Bergille. Xxxxxx Maamme vähäistä lowrider-kantaa rikastutti Timo Herstin hankkima 1959 Chevrolet Nomad. Kustomeistaan tuttu mies ei voinut vastustaa kiusausta, kun hän näki LayItLow-sivustolla myynnissä suosikkivuosimalleihinsa kuuluvan farkun. Täydellinen läpikäynti otti 2 400 tuntia, joista noin puolet upposi mittaviin peltitöihin. Himoituimpiin lukeutuu ’59 Cadillac maailman tunnetuimmilla siivillä ja etenkin takavaloilla, joita vuosien varrella on nähty lukuisissa kustomeissa. Chevy istui nätisti ”tontissa” ja tarvittaessa pomppi näyttävästi etupyörät ilmassa. yksilöä, joista parisataa on enää jäljellä. 1946 Chrysler Windsor Club 1946 Chrysler Windsor Club Coupella oli kiehtova tarina tuttu mies ei voinut vastustaa kiusausta, pomppi näyttävästi etupyörät ilmassa. Howard Darrin työskenteli Kaiserilla, mutta päätyi suunnittelemaan oman urheiluauton. Lowrider oli aito asia. 18-vuotias nuorukainen, tuore ajokortti taskussa, vakuuttui jenkkiautojen ylivertaisuudesta vuonna 1980 päästyään kaverin Dartin kyytiin. Kimmo Parkkari hankki raatokuntoisen avomallin, jonka rakennusprojekti venyi viiteen vuoteen. Yhden vuoden tuotteeksi jääneitä sportteja valmistettiin 453 yksilöä, joista parisataa on enää jäljellä. yksilöä, joista parisataa on enää jäljellä. Näin kävi pirttikyläläiselle Håkan Bergille. V8-MAGAZINE 29 V8 2 2023.indb 29 V8 2 2023.indb 29 9.2.2023 13.48 9.2.2023 13.48. yksilöä, joista parisataa on enää jäljellä. Takakontin täyttivät kolme Pro Hopperin hydraulipumppua ja kahdeksan 12 V akkua. Haave omasta muskeli-Moparista toteutui vasta parikymmentä vuotta myöhemmin, mutta sitä kannatti odottaa. Se valmistettiin lasikuidusta ja painoi vain 140 kiloa. Sportissa oli Willyksen 161-kuutiotuumainen kuutonen, joka tuotti 90 hevosvoimaa. Auto esiintyi 1977 valmistuneessa elokuvassa New York, New York, jossa Robert DeNiro ja Liza Minelli sillä kurvailivat. Haaveauton hankinta voi kestää vuosia, joskus jopa vuosikymmeniä. 18-vuotias nuorukainen, tuore ajokortti taskussa, vakuuttui jenkkiautojen ylivertaisuudesta vuonna 1980 päästyään kaverin Dartin kyytiin. Henry J:n rungolle valmistettu kori oli eurooppalaisvaikutteisesti sulavalinjainen. Kaksipaikkainen Kaiser Darrin vuodelta 1954 kuuluu amerikkalaisten urheiluautojen eksoottiseen historiaan. Patinakuntoista autoa liikutti 305-kuutiotuumainen pikkulohko ja TH-350-automaatti. Erikoisuutta edustivat liukuovet. Auto oli Corvettea kalliimpi, mutta tehottomampi eikä myynti käynyt. Haaveauton hankinta voi kestää vuosia, joskus jopa vuosikymmeniä. Xxxxxx 1946 Chrysler Windsor Club Coupella oli kiehtova tarina kerrottavana. Los Angelesin . Ruosteen nakertamasta aihiosta pelastettiin siipikaunotar. Haave omasta muskeli-Moparista toteutui vasta parikymmentä vuotta myöhemmin, mutta sitä kannatti odottaa. 50-luvun siipijenkit ovat kestosuosikkeja. lmistudion huutokaupasta ostettu Chrysy kulkeutui lopulta Vesa Pajulalle eläkepäiviä viettämään. ’70 Plymouth Road Runner on Håkanin tarkan kunnostuksen jälkeen hienossa alkuperäiskunnossa, pikkaisen pirteämmällä 440-isolohkotekniikalla. Muutetulla alustalla ja 13-tuumaisilla pyörillä viis-ysillä cruisailu oli tuskaa, perheystävällisemmäksi ajoautoksi. ’70 Plymouth Road Runner on Håkanin tarkan kunnostuksen jälkeen hienossa alkuperäiskunnossa, pikkaisen pirteämmällä 440-isolohkotekniikalla
Rakensin Harrikoita alusta loppuun. Näin kävi tamperelaisella Nevalaisen Matille, jonka rassaaminen alkoi mopoista ja jatkui moottoripyörien kautta jenkkiautoihin. Voi kiteyttää, että Matti on tehnyt metallihommia koko ikänsä. Harley-Davidson kopteri tuli yleisölle tutuksi niin alan näyttelyistä kuin lehden sivuilta. 30 V8-MAGAZINE Chevrolet Camaro 1973 V8 2 2023.indb 30 V8 2 2023.indb 30 9.2.2023 13.48 9.2.2023 13.48. Hän päätti kokeilla kepillä jäätä ja soitti myyjälle. Ja saa siitä vielä korvauksen! No, toki on se samalla tapaa työtä, mutta kuitenkin erilaista. Toteutumista saatiin odottaa kevääseen 2019, kun Joensuussa jutun Camaro tuli myyntiin. Lopputuloksena syntyi moderni muskeliauto, jota liikuttaa Kivinummen Antin rakentama 468 cid voimapata, joka toimii E85:llä. Ne jäivät lähtemättömästi mieleen. TEKSTI JA KUVAT JARMO MARKKANEN A utorakentelu ja sen parissa opitut taidot parhaimmillaan vievät omaan ammattiin, joka voi jatkua koko työrupeaman. Viimeisimpiin oli Ultiman El Bruto kisasarjan 140 cid Harleyn Evo Big Twiniin pohjaavalla tekniikalla varustettu bobber. Tai vielä toisin ajatellen, että omassa ammatissa voi ”harrastaa” rakentelua, tehdä samaa mistä tykkää vapaa-aikana. – Hyvin tuntuu puuhaa riittävän. Tein peltiosat kaikki itse, tankit yms. Pellin vääntäminen vei mukanaan ja työpaikka löytyi aikoinaan siltä alalta. Viime vuonna Matti siirtyi yrittäjäksi ja keskittyen samalla amerikkalaisiin autoihin. Nyt on ’67 Pontiac juuri työn alla, ja kaikkea mukavaa tuli viime syksynä jo tehtyä Chevy Apache pikksestä 600 Fiatiin. Siellä näin samanlaisen Camaron. Siitä asti sellaisesta olen haaveillut. Moore rakensi siihen rungon. – Ensimmäisen prätkän rakensin 18-vuotiaana ja siitä pitäen niitä on aika monta ollut. Matti seurasi netissä kuukauden päivät auton myynti-ilmoitusta eikä se mennyt kaupaksi. Eikä se häviä ennen kuin haave on toteutettu. Muistan, kuinka erityisen hienot olivat neljä pyöreätä takavaloa. Pitää olla muskeliauto Oman unelma-auton taustalla voi olla hyvinkin pieni yksittäinen muisto. – Olin varmaan 13 vuoden kieppeillä, kun reissasimme perheen kanssa Ruotsin Visbyssä. METALLIMIEHEN Koko ikänsä metallihommia tehneen Matti Nevalaisen ammatinvalinta osui kohdalleen, kun sai Camaronsa parissa harrastaa peltitöitä melkein vuoden verran
Myös bensalinjoja jouduin uusimaan. – Kuntoa kuvaa parhaiten sana karu. Sitä ennen pihassa käväisivät Chevy pikkis ja ’70 Challenger, vanha kiihdytyskilpuri. Ajatuksena hyvä, mutta muutoin aivan mahdoton projekti ja Haastaja myytiin pois samoin tein. V8-MAGAZINE 31 V8 2 2023.indb 31 V8 2 2023.indb 31 9.2.2023 13.48 9.2.2023 13.48. Suunnitelmana oli muuttaa se takaisin alkuperäiseen kuntoon kadulle. METALLIMIEHEN MUSKELI – Niinhän siinä kävi, että Harrikka ja vene saivat lähteä myyntiin ja tilalle tuli Camaro. Syksyn tulessa auto siirtyi talliin ja se purettiin osiin viimeistä nippeliä myöten. Se toimii ja hengittää takaosastaan. Molemmat kyljet on vaihdettu koko matkalta, A-pilarit on korjattu, lattiat ja takakontin pohja tehtiin uusiksi. Lähdin autoa hakemaan ja siinä reissussa mulla meni viikko. Niin Camaro laitettiin uudestaan myyntiin ja se tuli Matille. Isoja ja vielä isompia ylläreitä Ensimmäisen kesän Matti vaan ajeli Camarolla komeassa oranssin värissä. Taustahistoriasta tiedetään sen verran, että myyjä toi Camaron asiakkaalle, joka aikansa ajeltuaan totesi, että auto on hänelle ja hänen vaimolleen liian tehokas. – Auto oli jo Amerikassa rakennettu jonkin asteiseksi katurassiksi, vakiota tehokkaampi ja rivakampi laite. Syttyy vielä palamaan. Camaro oli kitillä ja popniiteillä leivottu kasaan. Amerikan Joe auton oli tehnyt, ja niin korjailin sähköjä, että uskalsi edes ajaa. Toisin päin sanottuna: oikeastaan ehjää oli vain Päälle päin Camaro näyttää varsin vakiolta Z28/SS ”ralliraitoja” myöten. Camaro ei ollut Matin eka jenkkiauto. Tein autoa päivätöiden ohessa, niin melkein vuosi kului pelkästään peltihommissa. Poikkeuksena persoonallinen scoop, joka on Matin omaa suunnittelua ja tuotantoa. Koppa vietiin hiekkapuhallukseen – ja siinä vaiheessa sieltä paljastuikin pikkasen enemmän mätää
Vain vetoakselit jäivät vanhaa. Racea sisustassa Sisustassa takapenkki oli parhaat päivänsä nähnyt. Peltipitsiä näkyi joka puolella riittämiin. Entinen Sniper ei enää käynytkään tähän uuteen koneeseen. Kaikki sähköt uusittiin alusta loppuun. Joku toinen olisi ollut melkoisessa pinteessä. Pyöreästi 800 hevosvoimaa tuottanut moottori meni takaisin Simunan shopiin, jossa Antti kävi moottorin läpi, sääti dynossa ja tiputti moottorista huipputehoa pois niin, että se sopi katukäyttöön. Paljon sai rakentaa. Kaikki joutui uusimaan. Jouduin hommaamaan puhaltimet, kennon ja kopan, joka mahtui olemaan konehuoneen puolella. Jarruputket korvattiin rostersilla ja kumiletkut vaihdettiin uusiin. Voimamoottori Matti sovitti Camaron konehuoneeseen entistä vahvempaa isolohko-Chevyn tekniikkaa. Koritöiden jälkeen seuraava vuosi kului mukavasti muuhun rakenteluun ennen kuin Camaro pääsi tien päälle kesällä 2021. Mattia ei paljon kotona nähty. 1 Hiekkapuhallus paljasti karun totuuden. Päätin myydä osina pois ja hankkia uuden, valmiin tilalle. Kojelaudan joutui vaihtamaan uuteen. Polttoaineena käytetään uusiutuvaa E85 etanolia ja sitä syöttää Proform 950 cfm E85, custom built IRON nelikurkkuinen kaasutin. 468-kuutiotuumainen moottori on Kivinummi Racingin aikoinaan kiihdytyskäyttöön rakentama, ja se palveli Laaksosen Iiron sinisessä SPET-ryhmän Firebirdissä viimeksi kesällä 2015. Vaimentimet piti vaihtaa hiljaisempiin, kun Camarossa oli kisatyylisesti käytännössä melkein suorat röörit. Kaksi nostajaa oli rikki ja vahingoittaneet myös nokka-akselia. Uusi 3 200 rpm stall speedin turbiini kuului pakettiin. Puhumattakaan, jos kaiken olisi joutunut teettämään. Katon sisäpuolenkin pellit takaa olivat ruostuneet pois. – Oikeastaan ainoat hyvät osat lopulta olivat moottori ja vaihdelaatikko. Sellainen löytyi sopivasti Joensuusta kaveripiiristä, ja niin ajokesä oli pelastettu. Moottorin jatkoksi JM Garage rakensi uudemman, 90-luvulla esitellyn nelivaihteisen 4L80 automaatin ja muutti sen manuaalitoimiseksi. Tehokas ja mukava paketti, sen aikaa, kun kesti. 5 Ensimmäinen versio tekniikasta viimeisteltiin ajan kanssa. – Konehuoneen puolella myös sisälokasuojat oli poistettu, mutta katsoin viisaammaksi ”Camaro oli kitillä ja popniiteillä leivottu kasaan.” 32 V8-MAGAZINE V8 2 2023.indb 32 V8 2 2023.indb 32 9.2.2023 13.48 9.2.2023 13.48. Moottori matkasi Itä-Suomeen, ja päätyi lopulta Matin kaverin ’70 Camaroon, johon päätettiin vaihtaa LS-tekniikka. Kaikki muu syntyi suorasta pellistä. Lähtökohtana on Chevyn 454 isolohko, jonka poraus kasvatettiin 0,060” ylikokoon (4,310 x 4,00”) Niin päästiin iskutilavuuteen 468 kuutiotuumaa. Isoreikäiset rautakannet portattiin samassa Simunan osoitteessa. – Aiempi omistaja oli nähnyt parhaimmaksi korjata kojelautaa pakkelilla. Aika hurjaa, tehoa oli kumminkin jonkin verran. Sitäkin täytyi muokata aika reippaasti. – Sen verran tuli poweria lisää, että Camarossa ollut vaihdelaatikko suli viikossa. Matin uusimaan mittaripaneeliin upotettiin tyyliin istuvat valkopohjaiset AutoMeterin Phantom-sarjan mittarit: kierroslukumittari vaihtovalolla, polttoaine-, jännite-, öljynpaineja vedenlämpömittarit. Auton mukana tuli Jenkeissä rakennettu 498 cid moottori, jossa käytettiin Holleyn Sniper polttoaineenruiskutusta. Sitä oli kojelaudan etuosassa, tuulilasin juuressa paksuimmillaan sellainen kolmen sentin kerros, valehtelematta. 4 Chevyn viimeistelty 10-pulttinen perä kaasuiskareilla ja levyjarruilla on löytänyt paikkansa. Isolohko ja Hookerin pakosarjat ovat sellaiset, ettei alkuperäinen olisi mahtunut. Putken hitsaus oli sellaista ”räkäsaumaa”, että ihme kun ylipäätänsä pysyi rungossa kiinni. Jenkkipojan vaihtama lattiamatto oli hyväkuntoinen ja kelpasi putsauksen jälkeen. – Ehjät pakoputket kelpuutin tässä kohdin, että pääsin liikenteeseen. – Hyvin on tuo kestänyt. Matti muotoili ovivanerit ja ne päällystettiin samalla materiaalilla. Samoin kun napautti iskarikiinnikkeitä vasaralla, niin ne tipahtivat lattialle. Katukäytössä, ja onhan siinä sulakkeena renkaat. 3 Alusta maalattiin kahteen kertaan epoksilla ja päällimmäisenä on Raptor-pinnoite. 2 Matin pellistä vääntämä scooppi istuu nätisti konepeltiin kuin olisi aina siinä ollut. Tarvikepeltiä ei käytetty kuin etulokasuojiin, ovien pintapelteihin ja takalokasuojiin. Jos koittaa jotakin positiivista asiasta etsiä, niin onneksi työmaa osui miehelle, joka osaa niitä tehdä. 1 2 3 4 5 Projektivaiheita katto. Sisäpuolelta lattia maalattiin epoksilla ja lattiamaton alle laitettiin vielä kunnon kerros äänieristemattoa. Tosin Matti myöntää välillä miettineensä, onko tässä mitään järkeä! – Takapäässä oli tehty poikittaisputki, johon iskunvaimentajat tulivat kiinni. Tilalle ostettiin hyväkuntoinen käytetty, jonka verhoili Autoverhoomo Riuttu kokonaisuudessaan mustalla keinonahalla. Jenkeistä Matti tilasi valmiin, täydellisen Camaron johtosarjan, jonka asentaminen kävi näppärästi. Janne kävi myös läpi Camaron alkuperäisen GM 10-pulttisen taka-akselin, johon uusittiin kaikki tasauspyörästön True Trac -lukkoa ja kolmosen pintaan olevaa perävälitystä myöten. Lokasuojat ja ovien ulkopellit onneksi löytyivät tarvikeosina. Kohtalokkaaksi tuli 2022 kevään matka Tampereen näyttelyyn, kun kone alkoi kilkattaa. Kyllä siinä oli sisällä vähän mekkalaa! Pitkää matkaa ei tullut mieleenkään ajaa. Niin ja Amerikan race-kevennyksiin kuului poistettu lämmityslaite, joka oli korvattu ohjaamossa tarvikepuhaltimella, kiinnitettynä hansikaslokeron alapuolelle. Kaikkeen muuhun on koskettu. MSD Digital 6AL ja kärjetön jakaja hoitavat sytkäpuolen. MPH-näyttöinen nopeusmittari kuuluu Pro-Comp-mallistoon, mikä selittyy sillä, että mittari on auton Amerikan peruja. Valmis moottori jäi joutilaaksi ja Matti poimi sen talteen omaan Camaroonsa. Camarossa olleet kuppipenkit käytettiin niin ikään verhoilijalla, joka korjasi niistä käytön jäljet. Amerikan peruja ollut 498 maalattiin näyttävästi korinväriseksi ja päälle pultattiin Sniperin ruisku. Voimaa jarrutettiin katukäyttöön mukavasti 670 hevosmaa ja vahvaa alakierrosvääntöä
Kahva vapauttaa pakkilukon. Nevalaisen Matin harrastus alkoi mopoista ja Harrikoiden kautta hän päätyi jenkkiautoihin, joita hän tänä päivänä rakentaa työkseen. Auton värillä maalattu konehuone on viimeistelyssä piste i:n päälle. Valkopohjaiset AutoMeterin Phantom-mittarit ovat kuin kotonaan mustassa kojelaudassa. Alumiiniset venttiilikopat edustavat racea. B&M räikkämallin shifterillä vaihteet valitaan manuaalisesti eteen-taakse liikuttamalla. Kivinummi Racingin aikoinaan rakentama 468-kuutiotuumainen vanhan koulukunnan rautamoottori toimii tämän päivän E85 etanolilla ja tuottaa pyöreästi 670 heppaa. V8-MAGAZINE 33 V8 2 2023.indb 33 V8 2 2023.indb 33 9.2.2023 13.48 9.2.2023 13.48. Musta sisustus noudattaa orkkistyyliä, poikkeuksena kisamallin ”pulkat”, jotka pitävät paikoillaan tiukemmissakin mutkissa
Alustaa jämäköitettiin ja tehtiin tarkemmaksi ajaa korvaamalla kaikki kumiset puslat uretaanisilla. Maalauksen kanssa haluttiin niin ikään liikkua orkkistunnelmissa ja teema noudattaa tuttua Super Sport -raidoitusta, mutta omalla tapaa kustomoituna. Niin ikään kuluvat osat uusittiin kuten pallonivelet ja raidetangon päät. huoneessa kuin alustassa. Säädettävät coil over -iskarit kuuluvat myös to do -listalle. Eivätkä isot muutokset muutoinkaan oikein istu tavoiteltuun Pro Touring -tyyliin, jossa klassinen koppa pitää sisällään modernin suorituskykyisen auton tekniikkaa niin kone34 V8-MAGAZINE V8 2 2023.indb 34 V8 2 2023.indb 34 9.2.2023 13.48 9.2.2023 13.48. Moottori ja vaihdelaatikko on jo myyty ja uudet suunnitelma pelissä! Camaron tekniikan seuraava versio on jo työn alla. Itse konepelti on Camaron orkkis, mutta scoop edustaa Matin omaa suunnittelua ja hän myös itse sen pellistä muokkasi. Perusväri on kuparinruskea metallihohto, jonka joukkoon sävytettiin helmiäistä. Vaihdoin tilalle alkuperäisen tankin omalle paikalleen. – Ja kaverit ovat paljon rakentamisessa auttaneet, tarpeeseen tuli, kiitos kaikille tasapuolisesti. Kaunista on paha mennä parantamaan. laittaa uudet. Voi kyllä sanoa, että tullessaan Camaro oli riisuttu malli! Päältä kiltin vakio Junnusta asti Mattia puhutelleet toisen polven alkuvuosien Camaron korimuodot säilytettiin pitkälti alkuperäisinä. Matti on nopea liikkeissään. Kompakti polttoainetankki oli sijoitettu takakonttiin. Etuja takarunkojen yhdistäjät oli jo Amerikassa rakennettu. Kopassa lokasuojan levitykset sekä etuja takaspoilerit ovat vakio-osaa. Ainoa poikkeuksen muodostaa scooppi. Samalla värillä ruiskutettiin myös konehuone. Vakka Matti on tehnyt liki pitäen kaiken omin käsin, niin maalaus annettiin ammattilaiselle ja pintavärin ruiskutti Colorkit. Nythän takana ovat vielä lehtijouset, ilmaiskarit ja traction barsit sekä edessä jäykemmät, madaltavat jouset ja perushyvät iskarit. – Alusta on vielä keskeneräinen ja siihen seuraavaksi panostetaan. Peltityöt, tankki ja viimeistelyn pikkuosat syntyivät miehen käsissä. Mustat osuudet eivät nekään ole mustia vaan seassa on runsaasti auton värisiä kiteitä, jotka sopivassa valossa ja kulmassa pomppaavat hohtamaan. – Niinhän nuo kaveritkin sanovat, etEnnen jenkkiautoja Matti rakensi HarleyDavidsoneja, joista viimeisin on 165-heppaisella koneella varustettu bobber. Sub frame connectorit uusitaan ja upotetaan osittain korin pohjan sisään
vanhan liiton E85:llä toimiva tekniikka aika janoinen, kun haluan kumminkin ajaa paljon, pitkää matkaa. Muutoin kaikin puolin toimiva, mutta ei oikein reissuauto. Vielä on pikkasen auki, onko se 2014 ZL1 Camaron vai uudemman LT4:n ahdettu kone. Kotipaikka ja kaverit ovat Joensuun lähellä Outokummussa, jossa jatkuvasti käyn. ”Sen verran tuli poweria lisää, että Camarossa ollut vaihdelaatikko suli viikossa.” V8-MAGAZINE 35 V8 2 2023.indb 35 V8 2 2023.indb 35 9.2.2023 13.48 9.2.2023 13.48. Matka-ajossa kuluu 27 litraa satasella, eikä itään päin mentäessä etanoliasemia ole paljon. Levyjarrut pitävät huolen pysähtymisestä joka kulmassa. Onhan tuo ns. Mukavan tehokkaita, mutta toimintavarmoja laitteita, mutta siihen nähden taloudellisia. Sirot, kapeapuolaiset U.S. Niiden hinnat ovat tippuneet, ja käytettyjen tarjontaa on enenevässä määrin. Mags -vanteet ovat 18-tuumaiset, edessä 8” leveät ja takana 10”. Kesäisin liikun Camarolla päivittäin. tei välillä meikäläisen perässä tahdo pysyä! Amerikasta tulee uutta tekniikkaa. Ajatuksissa ja haaveissa olisi lähteä Eurooppaan harrastepelillä. Matalapro ilirenkaista löytyy kokoa edessä 245/40 ja takana 295/35
Yli 500 näyttelyajoneuvoa kilpailee palkinnoista alueen näyttelyrakennusten sisällä. Fairplexissä Pomonassa näyttely järjestettiin nyt 19. PERINTEET PERINTEET KUNNIASSA KUNNIASSA Grand National Roadster Show ja Sacramento Autorama ovat kaksi vanhinta ja pisimpään sisätiloissa järjestettyä Hot Rod ja Kustom -näyttelyä maailmassa. KUVA STEPHAN SZANTAI 36 V8-MAGAZINE Grand National Roadster Show 2023, Pomona, Kalifornia V8 2 2023.indb 36 V8 2 2023.indb 36 9.2.2023 13.48 9.2.2023 13.48. Niin hän keksi nimetä näyttelyn Roadster America’s Most Beautiful Roadster -palkinnon sai ”The Champ Deuce,” Jack Chisenhallin rakentama 1932 Ford Highboy Roadster. Jackin omista kokoelmistaan löytyivät aidot, kymmeniä vuosia vanhat Indy-vanteet. Kalustoa ja ihmeteltävää riittää kolmelle päivälle valtavasti. Näyttelyssä kilpaillaan 18 palkintoluokassa, joista vanhin ja arvostetuin tunnetaan nimellä ”America’s Most Beautiful Roadster”. TEKSTI JA KUVAT JARI TURUNEN N äyttely tunnettiin aiemmin myös Oakland Roadster Showna, vaikka tämä ei ole koskaan ollut sen virallinen nimi. Louverseilla koristellun konepellin alla on ”stack” ruisku 355 cid early Dodge Hemi. Korona-aika toi katkon tähänkin jatkumoon. Seuraavana vuonna 1950 Slonaker päätti keskittyä vain hot rodeihin, mutta huolestuneena mahdollisesta huonosta lehdistön asenteesta, joka silloin oli vallalla termiä hot rod kohtaan. Tämä pokaali on peräti 9 jalkaa (2,7 m) korkea. GNRS järjestettiin nyt 73. Historia Vuonna 1949 Al Slonaker -niminen kaveri valmistautui ensimmäiseen autonäyttelyynsä Kalifornian Oaklandissa. Paikallinen hot rod -klubi lähti myös mukaan esittelemään kalustoaan kymmenen auton voimalla. 400–800 rodia ja kustomia lisää liittyy joukkoon, kun lauantaina ja sunnuntaina on Grand Daddy Drive-In tapahtuma. Messuhalleja on kaikkiaan seitsemän kappaletta. Mukana nähdään tietysti kaikki muu kulttuuriin kuuluva: pinstripe taitelijat, osakauppiaat, musiikki, ruoka jne. kerran. Näyttely on kooltaan megalomaaninen, mihin tahansa eurooppalaiseen näyttelyyn verrattuna. Rodin taustalla ovat Indy-kilpurit, joista niin tyyli kuin lukuisat osat ovat peräisin. Toiseksi pääpalkinnoksi on noussut perustajan mukaan nimetty ”Al Slonaker Memorial Award”, jossa voittaja voi olla muukin kuin roadster. Syykin on selvä, sillä ensimmäinen näyttely pidettiin Pohjois-Kaliforniassa, San Franciscon lähellä Oakland Exposition Buildingissä. kerran
Onnettomuuksiltakaan ei vältytty. Vuodesta 1998 vuoteen 2003 sitä pidettiin useissa muissa San Franciscon lahden alueen paikoissa. Customoitu kojetaulu yhdistyy helmiäisnahkaverhoiltuun sisustaan. Ralph Lopezin Phantom Voodoo -niminen custom perustuu 1950 Chevroletiin. Choppaus on maltillinen yksi tuuma. Budjetti oli rajoittamaton. Työtunteja ei ole laskettu tai laskutettu. Silmä tökkää ensimmäisenä ajovalojen poistoon, mutta kori on täynnä muutoksia, jotka huomaa vain harjaantunut katsoja. Jos luettelisi kaikki autoon tehdyt muutokset, niin palstatila ei riittäisi. 12 vuodessa GNRS kasvoi jo suureksi kansalliseksi tapahtumaksi. 45 minuutin ajomatkan päässä Los Angelesista. Krypto 9 oli tämän ’59 Impalasta alkunsa saaneen taideteoksen nimi. KUVA STEPHAN SZANTAI Buick E-Job, Cody Wallsin ’49 Buick Sedanette kustom tuli paikalle Delawaresta saakka. Yleisin alkuaikojen rodikin tapasi olla malliltaan roadster, kun ympäristönä toimi aurinkoinen Kalifornia. Vuodesta 2004 lähtien näyttely siirtyi järjestettäväksi Etelä-Kaliforniassa, Pomonan Fairplexissä n. ”National” antoi vielä viestin siitä, että kyseessä ei ole mikään paikallinen näyttely vaan kansallinen tapahtuma, tai varmaan siinä vaiheessa vielä toive siitä. Showksi, joka kuulosti positiiviselta jättäen sopivasti kielteiset tuntemukset taakseen. Kaiverrukset on viety äärimmäisyyteen. Näyttelyrakennukset sijaitsevat Fairplexissä aivan NHRA:n museon takana. Konehuoneesta löytyy ahdettu 401 Nailhead jatkonaan moderni 4L80E ylivaihdeautomaatti ja kuvankaunis erillisjousitettu taka-akseli. Tässä sektioitu ’36 Ford. Paikka on sama, jossa ajetaan myös kiihdytyskilpailuja, järjestetään Pomona Swap Meet ja lukuisia muita suuria tapahtumia koiranäyttelyistä alkaen. Al Slonaker Memorial Awardin vei George ja Angela Eliacostasin 1960 Invicta. Vuonna 1967 show muutti Oakland Coliseumiin. Se oli tuolloin myös halvin automalli romuttamoilla. Yhdeksän osaiset vanteet näyttävät alkuperäisiltä, mutta eivät sitä ole. Myös rottarodeille oli oma osastonsa yhdessä halleista. Rakentajana Voodoo Larry. Rakentaminen kesti lähes kahdeksan vuotta ja kaikki on käsityönä tehtyä. Autoa on rakennettu 12 vuotta ja pelkästään osiin ja tarvikkeisiin upposi neljännesmiljoona. Olihan alkuaikojen hot rod -toiminta juuri nuorison itse kyhäämillä peleillä liikennevaloissa kiihdyttelyä ja kilvanajoa muun liikenteen seassa. Chopattu ja tehty hardtopiksi, ’56 Oldsin etupuskuri, kaksi ’58 Edselin maskia… V8-MAGAZINE 37 V8 2 2023.indb 37 V8 2 2023.indb 37 9.2.2023 13.48 9.2.2023 13.48. Vuonna 1962 ”Grand” lisättiin tapahtuman nimeen
9-tuumaisen perän linkeillä ja QA1 coil overeilla tuettuna, Wilwoodin isot levyt ympäriinsä ja Billet Specialtiesin vanteet. Larryn talliin jäi vielä ’70 Plymouth Superbird ja kaksi ’69 Dodge Daytonaa, joilla jokaisella vuorollaan tullaan keräämään pokaalit. Tuttu Hot Rod TV:stä. Ivan Perof n uudelleen rakentama, vuosina 1957–58 kustomoitu ’56 Buick. Sektioidun Buickin moottorina on ahdettu Nailhead-moottori. Brookwille, ja moni muukin komponettien toimittaja oli pihaalueella esittelemässä tarjontaansa. Skevaniminen 1957 Chevy Bel Air rankattiin aina nalistiksi Al Slonaker -palkinnon saajista. Pohjoismaalaista väriä toi Thomas Bengtsson Boråsista, Ruotsista. Kirjoittaja vei terveiset tutulle Suomi-vierailija Gene Win eldille, jolla 95 ikävuotta ei paina. Kattoa on chopattu hurjat 8 tuumaa, runkoa pidenneetiin 6,5 tuumaa, takavalot tulevat ’49 Lincolnista, takapuskuri ’53 Kaiserista… The Headskratcher rodin vieressä joutuu pikkaisen raapimaankin päätä. Tässä valtavirrasta, eli Ford F150 ja Chevrolet Fleetside, poikkeava crew-cab Studebaker feikkipatinalla. Motivaatiosta vastaa 427 cid LS3 kahdella turbolla Holley Dominator -ruiskulla. Carly Brogrenin Aftershock-nimisen 1939 Lincoln Zephyrin maalasi Gene Win eld, joka myös itse oli omalla osastolla näyttelyssä paikalla. ’30 A-mallin Coupeen on sovitettu ’34 Fordin katto, maski syntyi kahdesta ”Deucen” puolikkaasta ja kaiken lopuksi konehuoneeseen sovitettiin ’59 Cadillacin moottori. Kirjoittaja vei terveiset tutulle Suomi-vierailija 38 V8-MAGAZINE V8 2 2023.indb 38 V8 2 2023.indb 38 9.2.2023 13.48 9.2.2023 13.48. Sanaleikki, tekijänä Skratch Garage. Graham’s Hot Rod Shopissa syntyneen Chevyn uusi Pro Touring -runko käsittää mm. Auto on kerännyt alkuperäisten autojen luokan ykköspytyt ympäri Amerikkaa. Yksi messuhalli täytettiin lava-autoilla. Larry Snow oli tuonut paikalle aivan uskomattoman hienosti entisöidyn ’66 Hemi Satelliten
T-mallin rodihoppat tuntuvat olevan suosiossa ja niitä näkyi useita. Keulalla oli Wayne powered suora kuutonen. Vintage drag racingiä edusti ’34 5-ikkuna Coupe, Cederic Meeksin Flat Trap Racingin ”Dirty 4”. Born Vintage -niminen rodipaja esitteli valtavirrasta poikkeavan, aistikkaan häijyn Aakkosen. V8 2 2023.indb 39 V8 2 2023.indb 39 9.2.2023 13.48 9.2.2023 13.48. Ulkoalueella vastaan tuli huikea, madallettu ja chopattu ’58 Eldorado, sopivasti kulahtaneella maalipinnalla
(03) 514 3445 vammalan@moottorikoneistamo.com www.moottorikoneistamo.com Pesurinkatu 7, 38200 Sastamala Mike Ledbetterin ’63 Lincoln Continental muskelilaivan rakensi Exile Fabrications. Tekniikasta vastaa LS3 custom imusarjalla ja Autotrend EFI:llä. Konepellin alla pullistelee Ford GT500 5,4 LT mekaanisti ahdettuna ja Holleyn EFI:llä. Linkkiä kuljettaa GM Performancen LSX 376 crate motti kahdella NRE 66 mm turbolla. Koko sisusta muokattiin uusiksi, että takalasiin ulottuva turvakehikko saatiin mahtumaan. Auton nimi on Marcel Roadster. Jatkona on Bowler Stage 2 T56 kuusivaihteinen manuaali, ja pysähtymisestä huolehtivat 14” Wilwoodin levyt. Näyttelyn rajuin muskeliauto oli Danny Shafferin 1967 Mustang DS500R. Huollot onnistuvat helposti, kun konepelti aukeaa ”oikein” päin. Yksi Al Slonaker -palkinnon edokkaista. Lori Maben huomiota herättävän erikoinen rodi oli yksi yhdestätoista Al Slonaker Memorial -palkinnon loppukilpailuun selvinneistä ehdokkaista. Tekniikasta vastaavat LS3-moottori, kuusi vaihteinen Tremec, erillisjousitus ja levyjarrut joka kulmassa. 40 V8-MAGAZINE V8 2 2023.indb 40 V8 2 2023.indb 40 9.2.2023 13.48 9.2.2023 13.48. Näyttävästi paneelimaalattu ’51 Mercury kuuluu Brian Omazulle ja auton on rakentanut Kraftsman Autoworks. Huomaa ajan mukainen TV. Kaikkea uutta löytyy valmiina tänä päivänä. Tämän Ferrarin rata-autoa muistuttuvan roadsterin suunnittelussa on ollut mukana Chip Foose ja korin rakensi käsityönä Luc De Ley. 1934 Plymouth neliovinen Sedan maalattuna 1941 Cadillacin Berkeleyharmaaksi. Pikkaisen uudempikin laite kelpaa lowrideriksi ja lopputulos on melko massiivinen. 1973 Impalan tyylin kuuluva plyyshisisustus. Kun haluat oikein matalan ja toimivan alustan, niin tässä on sellainen. pölykapselin mallilla tehdyt billet-vanteet. Autossa oli lukuisia muutoksia ja mm. Pro Design Hot Rod oli tuonut näytille 1956 vuoden 98 Oldsmobilen
1 22 13 3 4 5 6 7 8 99 14 10 11 12 13 14 15 16 16 15 17 18 19 20 21 22 23 23 16 24 25 26 27 28 29 30 30 17 31 5 MAALISKUU 2023 MAALISKUU 2023 MA TI KE TO PE LA SU vk. 1 2 3 4 55 9 6 7 8 9 10 11 12 12 10 13 14 15 16 17 18 19 19 11 20 21 22 23 24 25 26 26 12 27 28 29 30 31 13 V8 2 2023.indb 41 V8 2 2023.indb 41 9.2.2023 13.49 9.2.2023 13.49. HUHTIKUU 2023 HUHTIKUU 2023 MA TI KE TO PE LA SU vk
FORD ROADSTER 1932 KUVA AULIS HÄMEENKORPI V8 2 2023.indb 43 V8 2 2023.indb 43 9.2.2023 13.49 9.2.2023 13.49
BUICK ROADMASTER SEDAN 1948 KUVA PAUL GRANVIK V8 2 2023.indb 44 V8 2 2023.indb 44 9.2.2023 13.49 9.2.2023 13.49
Esa oli kävellyt sisääntulotien vartta juuri, kun Dodge ajoi paikalle. Reijon intohimoihin kuuluu myös kaikki vanha leluautoista peliautomaatteihin. 20 vuotta seisonnassa Dodge saapui Suomeen kevään aikana, juuri ennen pääsiäisen FHRA American Car Showta, jossa auto oli sivummalla esillä. Onnekseen Esalla oli käsirahan verran taaloja mukana, sillä Dodgen päästyä myyntialueelle alkoi melkoinen ostajien kuhina auton ympärillä. Pääideana ei ollut rakentaa näyttelyautoa vaan siisti, toimiva ajoneuvo, jolla pääsee harrastamaan satoi tai paistoi. Pitkä seisonta jätti luonnollisesti jälkensä. Dodge oli laitettu takaisin ajoon ja siirtokuntoon 2017 vuoden lopussa. TEKSTI JA KUVAT JARMO MARKKANEN D odge myytiin uutena Pomonan Dodge-Simca-dealerin kautta. Hän näki myyntilapun ja kun Dodge vaikutti ostettavien listalla olevalta, niin hän pysäytti muitta mutkitta auton. Dodgesta oltiin valmiita maksamaan pyydetty hinta, mutta myyjät olivat reiluja ja sanoivat, että kaupat on jo tehty, kertoo Reijo. V8-MAGAZINE 45 Dodge Royal Lancer 2d Hardtop 1956 V8 2 2023.indb 45 V8 2 2023.indb 45 9.2.2023 13.49 9.2.2023 13.49. Auto on ollut Amerikassa vain yhdellä omistajalla, samassa perheessä 2018 vuoteen asti, jolloin Esa Uusitalo sen osti ja auto tuli Suomeen. Jututettuaan kuljettajaa Esa teki tarjouksen. – Edesmenneen omistajan veli oli pistänyt For sale -kyltin Dodgen ikkunaan ja toi sitä sisään myyntialueelle. Aikamoinen sattuma oli kaikessa mukana, ja sinälleen hauska tarina. Alkuperäinen omistaja oli kuollut, ja 2018 autoa oltiin myymässä tammikuun Pomona Swap Meetissä, minne Esa suunnisti löytöjä etsimään. Käyttöentisöity kruiseri Reijo Koposen Dodgen lähtökohta oli kohtuuhyvä alkuperäiskuntoinen Kalifornia-auto, jota pikkuhiljaa parsittiin kuntoon vuosi kerrallaan. Auto oli nuhruisen näköinen ja Esa oli sen katsastanut, mutta laitettavaa löytyi. Veli soitti edesmenneen omistajan vaimolle, ja he hyväksyivät siinä tien sivussa tarjouksen
Kaikenlaiset varoitusvalot loistavat poissaolollaan ja toimintoja seurataan kunnon mittareista. Esa ja Reijo ovat vanhoja tuttuja, kumpikin pitkän linjan harrastajia – ja piirit pienet. Vieterivetoinen ja näyttää tarkasti aikaa. Oviverhoiluissa näkyy erikoinen alkuperäiskuviointi, ja samaa kangasta käytettiin myös penkeissä. Samaisella Challengerilla, 426 Hemillä Esa voitti Modi. Sekin kuulosti kauhealta ja Esa sanoi, että tule nyt äkkiä katsomaan! Reijo epäröi, kun oli siinä vaiheessa hankkinut jo kaksi autoprojektia, ’60 Chrysler Saratogan ja ’61 kaksiovisen Chrysler Newportin, joka muuten vieläkin on hänellä tallissa. Siinä on vieläkin renkaat, jotka merkinnän mukaan paistettiin vuonna 1994! Oletus on, että auto jäi seisomaan jo 1996 ja oli poissa ajosta aina 2017 loppuvuoteen asti, mikä ilmeni mm. Muutoin se on täysin alkuperäinen. Toinen kaveri oli tulossa katsomaan ja myös hän puhui, että Dodgesta saisi hyvän aihion. 1996 jälkeen seuraava stikkeri oli 2017. – Esa kertoi, että ensimmäinen jo ehti käydä katsomassa! Mutta ostaja oli Dodgea kovasti choppaamassa, johon Esa tuumasi ei, ei semmoiseen. mukana tulleen alkuperäisen takarekisterikilven vakuutustarranipusta. Esa tuli hienosti vastaan ja Dodge sai jäädä talveksi hänen tiloihinsa, kun oma talli oli hankinnoista täynnä. Penkit on matkan varrella verhoiltu uudestaan muuhun sisustaan sointuvasti, mutta ompeleet vivahtavat enemmän rock ’n’ roll -kuosiin. Sanoinkin Ekulle, että vieläköhän ehditään kolmannet kaupat tehdä. ”Auto on ollut Amerikassa vain yhdellä omistajalla, samassa perheessä 2018 vuoteen asti.” 46 V8-MAGAZINE V8 2 2023.indb 46 V8 2 2023.indb 46 9.2.2023 13.49 9.2.2023 13.49. Viidakkorumpu kertoi, että Esalle sellainen oli juuri tulossa tai tullut. – Jos oikein ymmärsin, niin Dodge oli Amerikassa kattoa lukuun ottamatta maalattu ja penkit verhoiltu uudelleen. Ostobudjetti oli pitkälti kulutettu, mutta Reijo lähti katomaan viis-kutosta, kun liikkui sopivasti pääkaupunkiseudulla. Vaikeaa, jollei mahdotonta löytää enää mistään. ed Standardin SuoRatin vasemmalta puolelta kojelaudasta löytyvät automaatin nappivalitsimet. Auto oli muotoilultaan Reijon mieleen ja erityisesti väristä hän tykkäsi. Reijo kurkkasi nettiin ja löysi päivän vanhan myynti-ilmoituksen ’56 Lancerista. Dodge oli koko ajan seissyt tallissa peiton alla. Kun pyynti vielä vaikutti asialliselta kuntoon nähden, niin Reijo soitti samoin tein Esalle. – Tykästyin välittömästi autoon ja kun maksupolitiikka saatiin sovittua, niin kaupat tehtiin. Kelloa ei alkujaan ollut ja tyyliin sopiva löytyi ’48 Chevroletista. Yksi ”mittareista” on kekseliäästi piilotettu tuhkakuppi. 1956 oli ensimmäinen vuosi nappiautomaatilla ja helppo tunnistuskeino erottaa 1955-mallista. – Mutta pitkät ostovälit! Hankin Esalta ensimmäisen jenkkiauton, ’70 Challengerin vuonna 1982. Eivät edes renkaat päässeet kovettumaan, mutta nyt kyllä ajattelin ne vaihtaa uusiin ensi kesäksi! Samoihin aikoihin, kun Dodge rantautui Suomeen, etsi Reijo sopivaa siipiautoa. Kaksivärinen kojelauta on metallia, ilman toppauksia, runsain kromikoristein
Muutama lista irrotettiin, korjattiin ja kiillotettiin. Konehuoneen puolella sähköjohdot olivat hapertuneet, ne uusittiin. Sisältä auto oli yhtä lailla likainen, ja aurinko himmentänyt kojetaulun pintaa. V8-MAGAZINE 47 V8 2 2023.indb 47 V8 2 2023.indb 47 9.2.2023 13.49 9.2.2023 13.49. Kojetaulun peltiosat käsittelin lopuksi kiillotusvahalla. Jarrut oli jossain vaiheessa kasattu väärin ja takahihnat menneet palasiksi. Paljon pientä puuhaa Rakentaminen oli pitkän seisonnan takia luonteeltaan hapertuneiden ja jumittuneiden osien putsaamista ja uusimista. Kaikki Hattuhyllyn 50-luvun radion Reijo löysi antiikkimarkkinoilta ja laittoi hattuhyllylle, kun se istuu värimaailmaan ja aikakauteen. men mestaruuden 1981, minkä jälkeen Haastaja muutettiin kadulle 383-moottorilla. – Kardaani täristi ajaessa, kun voitelurasva oli ”kipsinä”. Mutta kaikki oli vain sellaista helkatin paksua ajan patinaa ja hapettumaa, niin sehän lähti kaikki yllätyksekseni pois ja lopputuloksesta tuli älyttömän hyvä. Sama juttu pyörän laakereiden kanssa, mutta vaihtaa niitä ei edes tarvinnut. Autossa kun ei alkujaan radiota ollut. Vaihtolistalle kuuluivat myös vesipumppu, ohjaussimpukka… Niin ikään Reijo purki perän, jossa olivat säädöt kohdallaan, välitys ja laakerit ehjät. Huolellinen pesu ja viimeistelymaalaus riittivät, kuten myös polttoainetankille. Lattiamatot olivat ehjät ja alkuperäiset. Korvasin ne kaikki polyuretaanista tehdyillä. Näissähän on seisontajarru pienellä rummulla vaihdelaatikon päässä, ja siinä on kardaanissa liukumurros. – Ihmettelin, kun nostin tunkilla autoa ylös eikä kuskin ovi enää mennyt alaosastaan kiinni. – Sitten vain pesin ja hankasin sisältä kaikki penkit, paneelit, lattiamatot… Kojetaulun purin ja kromiosat kiillottelin. Saa jynssätä! Keväällä 2019 Dodge siirrettiin talliin Varkauteen. Työlista jatkuu. Tööttiringin yläosa puuttui, jonka rakensin vanhan Volvon osasta. Kallistuksenvakaajan ja eturipustuksen nivelet putsattiin ja voideltiin. Muutamasta kohdin oli pikkaisen irronnut maalia, kuten takasiivestä ja takakontin kannesta, joihin Reijo teki paikkavärin. Sisältä piti tietysti irrottaa lattiamatot ja penkit, että pystyi tekemään. Lämmityslaitteen kenno oli perinteisesti ohitettu ja se piti vaihtaa. Jarrukenkiä ei saanut uusia mistään, mutta pelastukseksi Kiuruvedeltä löytyi vanhan polven tekijä, joka pinnoitti ne uudestaan. Kaikki piti purkaa, liuottaa ja voidella uudestaan. Kumiosat uusittiin. Reijo myllytti maalipinnan kahteen, kolmeen kertaan. Katon päällä näkyi jotakin pihkan tapaista. Reijo kävi lopulta auton läpi viimeistä mutteria myöten ja lopputuloksena nähtiin candy-punainen näyttelyvoittaja Six-Pack-tekniikalla. Samalla reseptillä käytiin ulkokuoren kimppuun. Kyseessä on rungollinen auto ja korin välistä kumit olivat rikki ja karisseet peräpäästä pois niin, että auto pääsi ”elämään”. – Ohjauspyörä oli halki ja valoin siihen epoksilla osittain uuden kehän, hioin ja maalasin oikeilla väreillä metallihohtoiseksi niin kuin kuuluu olla. Alkuperäistä. Tarkempi tutkinta osoitti, että päältä päin Dodge oli OK, mutta pinttyneen likainen ja kromit himmeät. Niiden alta paljastui ruosteeton, tehtaan orkkisvärinen pelti. Puoli kerrallaan kippasin koria 50 mm irti rungosta ja vaihdon ”kumit”. Esa puolestaan siirtyi sittemmin Amerikan autoista enemmän Harley-Davidsonien pariin. Se ei antanut enää periksi ja rasva oli kuin kiveä
Autoa ei ole lähdetty peltipuhtaaksi hiomaan, kun sitä ei ole koskaan tarvinnut hitsata. Moottoria ei ole ennen minua aukaistu. Venttiilikoppa on kiinni kahdella pultilla keskeltä, ja tulpanjohdot eivät mene hemimäisesti päältä. – Enhän sitä alkujaan uskonut, mutta nyt kun olen autoa käynyt läpi ja tutkinut, niin alan uskoa. – Konehuoneen puolella lämpö oli piuhat kovettanut ja kun niihin koski, niin ne karisivat maahan. Onneksi kojetaulun alla oli ollut viileämpää, ja sieltä löytyvät edelleen alkuperäiset johdotukset. Nostajat kun vaihdoin, niin venttiilikoppien allakaan ei näkynyt mitään sakkaa. Moottori ja konehuone ovat alkuperäisessä käyttökunnossaan ja kuuluvat seuraaviin siistimiskohteisiin. Mereltä tuleva suolakosteus syövyttää yllättävän nopeasti. Mittarissa seisoo nyt 74 000 mailia, josta Reijo on ajanut noin 10 000 mailia. Saadun perimätiedon mukaan siinä on kaikki, mitä Dodgella on ajettu. Yleisestikin viis-kutoset autot ovat meillä harvinaisempia merkkiin katsomatta. ”Konehuoneen puolella lämpö oli piuhat kovettanut ja kun niihin koski, niin ne karisivat maahan.” 48 V8-MAGAZINE V8 2 2023.indb 48 V8 2 2023.indb 48 9.2.2023 13.49 9.2.2023 13.49. Hän vaihtoi jakopään ja laittoi samalla myös uudet venttiilin nostajat. Se ”asui” koko ajan Pomonassa, jota voi pitää ihanteellisena, kuivan sisämaan seutuna eikä yökosteus iske siellä niin kuin merenrannan alueilla, kuten vaikkapa Santa Monicassa tai Long Beachillä. Dodge on yhä edelleen täysin ruosteeton auto. Poly-Headsylinterikansissa (Polysphere combustion chamber) venttiilit sijoittuvat palotilassa niin, että sytytystulppa on keskellä sekä imuja pakoventtiilit ovat kannessa Hemi-tyylisesti eri puolille keinuvipuakselia, mutta erikulmassa. Jokainen kohta autossa on käyty läpi tavalla tai toisella. Viimeisiä autoja perinteisellä tavalla tehdyillä johdoilla. – Dodge on käyttöentisöity. TiiDodgen 315 cid ”Semi-Hemi” tuotti 218 hv tehoa ja 309 lb-ft. Moottorille tiettävästi ensimmäisen remontin, kun ei lasketa perushuoltoja, teki vasta Reijo. Toista 1956 Dodge 2d Hardtopia ei Reijoa vastaan vielä ole täällä tullut. Viime talvena toisen puolen haljennut valurautainen pakosarja korjaushitsattiin, ja myös pakoputkisto on uutta. Jarrurummut olivat vielä alkuperäiset eikä niille tarvinnut mitään tehdä, palat oli vaan asennettu väärin. Näyttävä kolmivärimaalaus tuli vakiona, mutta auton sai tilattua myös kaksivärisenä. vääntöä. Käyttöentisöity Pientä työtä kertyi lopulta valtavan paljon. Esimerkiksi öljynpaineet ovat hirmu hyvät, lämmöt eivät nouse ja alkuperäinen jäähdyttäjä löytyy. Laturi on orkkis eikä siinä tunnu mitään kulumisen tuomia välyksiä. kojetaulun alta lähtevä oli vielä siihen aikaan kankaalla päällystettyä kumikaapelia
Akseliväli kasvoi 1954 vuoden 114/119 tuumasta 120 tuumaan (3,04 m) ja kokonaispituus 196 tuumasta 212 tuumaan (5,38 m). Samoin setä oli tosi taitava tekemään kaikkea käsin, itse asiassa myös sisko ja veli. Isä vielä osasi puutyöt ja opetti ne. Virgil Exnerin luoma Forward Look -muotoilu pääsi täyteen vauhtiin, ja 1957 syntyivät yhdet aikansa kauneimmilla takasiivillä muotoillut Chryslerin automallit. ”Siinä on vieläkin renkaat, jotka merkinnän mukaan paistettiin vuonna 1994!” KUVA REIJO KOPONEN KUVA REIJO KOPONEN K U V A R E IJ O K O P O N E N KUVA JARMO MARKKANEN V8-MAGAZINE 49 V8 2 2023.indb 49 V8 2 2023.indb 49 9.2.2023 13.49 9.2.2023 13.49. Siinä olikin kaikki, mitä Reijon tarvitsi Dodgelle tehdä. Reijo nimeää mallin maailman hankalimpiin koneisiin kunnostaa, kun se soittaa kahta eri levyä: sinkkulevyä ja vanhaa savikiekkoa. Autot ovat vieterivetoisia ja kun ne ajavat tietä, niin toinen pysähtyy, radan pykälien ohjaamana, Stop-merkin taakse, ettei synny kolaria. visteet olivat alkuperäiset ja jakopään takaa löytyi vielä semmoinen ovela huopakaistale. Naapurista hän osti 50 markalla Rabeneick-merkkisen mopon. Hauska 60-luvun alun peltiautorata. Jakopään ketju ei ollut juuri kulunut, ja orkkis näyttää erilaiselta kuin myöhemmät. Hyvällä syyllä voidaan puhua löydöstä, vähän ajetusta, ehjästä ja ruosteettomasta Kalifornian numerot täsmää -autosta. Rakentaja, entisöijä ja keräilijä Reijon harrastusputki on pitkä ja alkoi 11-vuotiaana mopoista. – Olen perehtynyt vuosien varrella tekemään kaikkea muutakin kuin autoja, juuri puutöitä ja viimeistelyä vaativammissa kohteissa kuten merkit, ratit ja vastaavat. Tekniikoita on pitänyt kehitellä ja nyt pystyy hankalia osia jopa valmistamaan 3D-tulostuksen avulla. Autoissa teen peltija pohjatyöt itse. Reijo myi veneen 2012 ja on sen jälkeen kunnostanut venettä aina, kun tarvetta on vaatinut. Ei ole tarkoitusta rakentaa näyttelyautoa. Legendaarinen valmistaja täytti 2020 sata vuotta. Näkemys ja tietotaito kasvoivat, mikä ruokki mielenkiintoa kaikkea vanhaa kohtaan. Kun vanhoja koneita ja leluja on purkanut, niin mekaniikan parissa touhuaminen tuli tutuksi. Keräilyesineet ja pelikoneet myös toimivat ja Reijo tyypittää niitä pikkupojan innolla. Mutta koria ei tarvitse rungolta irrottaa eikä mitään perusteellista kunnostusta tehdä. Kun konehuoneen siistii, niin Dodge on melkoisen valmis. Wurlitzer 1550 A jukeboksi on Helsingin Olympia vuodelta 1952. Pleksikupuinen autorata on todennäköisesti ollut Linnanmäellä 80-luvun lopulla, ja on nimeltään Ice Turbo Drive. Tuo on tätä päivää. Saksalainen Tekno x on valmistaja. Sveitsiläinen Boesch Sport DeLuxe 1967 mahonkivene kulkee Chevyn 283 pikkulohkolla. Reijo osti sen 2006 ja teki siihen täydellisen entisöinnin: purki kromit, poisti lakat, teki kaikki pinnat, korjasi rikkoutuneet osat kuten ratin, uusi kromit ja lakkasi uudestaan. Köyhästä perheestä, kun oli, niin kaikki piti itse ansaita. Huoltoasemalle tultaessa myyjä singahtaa rakennuksesta ulos palvelemaan. Levyjä mahtuu 52 ja kun boksi soittaa molemmat puolet, niin musiikkikappaleita on 104. Ostin seuraavan ja niin edelleen. Niiden lisäksi mies entisöi melkeinpä kaikkea eteen tulevaa vanhaa puuveneistä alkaen. Ja kun auto jatkaa matkaa, niin myyjä palaa takaisin konttoriin. Lupsakka cruising-peli Dodgen mallisto uudistui kokonaan vuonna 1955, ja auto sai lisää niin näköä kuin kokoa. Osan pintamaalauksista, etenkin massaväreillä, ruiskutan myös. R eijon rakenteluharrastauksessa amerikkalaiset autot edustavat merkittävintä osaa, mutta vain yhtä. ippereitä, vanhoja leluja… Koti ja etenkin tallin parvi on todellinen miesluola, jonne jokaisen nostalgiaan taipuvaisen on helppo jämähtää pidemmäksi aikaa. Aiemmat pyöreät muodot muuttuivat selvästi terävämmiksi ja pienet siivet enteilivät tulevaa. Rissoja, moottoreita ja muuta tekniikkaa on enemmän kuin normaalisti, kone painaa 215 kiloa ilman levyjä. Vaikkapa omaan ’61 Chrysleriin Newportin lampunlaseja, joita ei oikein mistään saa. Sieltä se tarttui ja periytyi. Hän keräilee myös ”alan” hienoa vintage tavaraa: jukeboxeja, autoratoja, pelikoneita, . Ei nuo amerikkalaiset aivan huonoja autoja ole valmistaneet! – Pinnan pari pientä jälkeä voi korjata, jos joskus tulee mieleen maalata auto. 2000-luvun alussa Reijo oli useamman vuoden kaverin antiikkiliikkeessä aina tarvittaessa apumiehenä. – Sen kunnostin ja myin paremmalla rahalla. Kokemuksen lisäännyttyä Reijo alkoi rakentaa projekteja myös muille. Peliautomaatit tulivat mukaan kuvaan. Sitten tuli autot 13-vuotiaana ja sama homma. Kone tunnistaa nopeuden ja niitä voi soittaa sekaisin
– Yllättävän lupsakka ajettava tuollainen viis-kutonen on. Royal-malleissa vakiovaihtoehto oli Super Red Ram, 315 kuutiotuumaa (5,2 l), joka tuotti kaksikurkkuisella Strombergilla 218 hv 4400 kierroksella tai nelikurkkuisella Carterilla 230 hv. Takana ovat apujousilla varustetut iskunvaimentimet ja edessä neste-kaasuvaimentimet, jotka nostavat myös pikkasen keulaa. Mutta sen sijaan on valittu kehittyneempi lämmityslaite kahdella eri puhaltimella, jossa suuttimia on ohjaamossa enemmän. Hansikaslokeron valo kuuluu pikkujuttuihin. Jarruja ohjaustehostamia ei niitäkään ole. 1955 Dodgessa isoimmat ulkoasuerot edeltäjään näkyvät kaksiosaisessa maskissa ja takasiipiin sijoitetuissa pyöreissä takavaloissa. Edellisvuosimallista tutun kojetauluun asennetun shifterin pystyi vielä tilaamaan, mutta sen suosio oli pieni. Kesäksi meinasin tilata Kontion 70 mm valkosivut 215/75-15, sopivat 5,5 tuumaa leveille vanteille. Coronetin perusmoottoreina tarjottiin edellisvuodesta tutut 239 cid/131 hv (3,8 l) suora kuutonen ja 270 cid/189 hv (4,4 l) Red Ram V8. Vuodelle 1956 Dodgen keulaa tuli runsaasti lisää kromin kiiltoa. Sytyttimet ja tuhkakuppi. Korimalleja tarjottiin täysi skaala 2-ovisesta sedanista avomalliin ja farmariin. Hyvä esimerkki vakiovarustelusta on upea mittaristo, josta löytyy kaikki tarpeellinen (öljynpaine, jännite, moottorin lämpö) paitsi kello. Optioiden niukkuus tekee tietysti autosta omalla tavalla harvinaisen. Tehdas lupaa huippunopeutta 178 km/h ja kyllä auto mittarin mukaan jonnekin sinne menee. Royal-sarjassa oli kolme mallia: 4d Sedan, Lancer 2d Hardtop ja Lancer 4d Hardtop. Niukasti varusteltu – Auto on melko perusversio eikä lisävarusteita juuri ole ruksittu. Huippuna löytyi optio Super Powered Super Red Ram Hemi 315 cid/295 hv nelikurkkuisella kasasuttimella. Kun laittaa vielä vyörenkaat alle, niin uskoisin, että on kiva cruisailla. Muita ekstrajuttuja ovat taustapeilit molemmin puolin, rosteriset ilmaohjaimet tuuletusikkunoiden yläpuolella ja kromilistoja enemmän. Taustapeilissä on Dodgen logolla varustettu lisäpeili. – Ajossa itse asiassa tykkään siitä. Tehot ovat tallessa. Sitä se kyllä teki, sillä vuosi muistetaan erityisesti Chryslerin kehittämästä nappiautomaatista eli nappitoimisesta shifteristä, jolla automaattia käytetään. Reijon Royal Lanceria liikuttaa Super Red Ram ja sen jatkona on kaksivaihteinen Power Flite -automaatti. Vuoden 1956 mallisto oli, kuten mainoksissa sanottiin, syntynyt haastamaan tulevaisuuden. 50-luvun jenkkejä katsoessa silmä lepää. Uusin iskarit kumpaankin päähän. Moottorintehot riittävät ja vaikka auto on vain kaksivaihteisella automaatilla, niin hyvin se kuljettaa. Vaikkei Reijon autosta kovastikaan ”herkkuja” löydy, niin tuolloin jo lähtökohtaisesti autot olivat näyttäviä, täynnä kauniita detaljeja, kromia ja mielikuvituksellisia muotoja niin sisäkuin ulkopuolella. Ei radiota, sähkösäätöisiä istuimia tai ilmastointia. Parkkiin vääntäminen kyllä vaatii hartiavoimia. Normaalin liikenteen joukossa Dodgella pärjää vallan hyvin. Se oli ensimmäinen tuotantoautossa ja siitä muodostui Chryslerin tavaramerkki. Tarjolla 1956 oli kolme mallisarjaa: Coronet, Royal ja ylellisin Custom Royal. Dodgessa on hyvä ajotuntuma tien päällä, kun usein tuon ajan autot ovat ylitehostettuja pitkälle 60-luvulle asti. Kalifornia-autossa…erikoisuus sekin. 1956 vuoteen Dodgessa tehtiin lähinnä faceliftiä, keula sai lisää kromia maskiin ja konepeltiin, listoitus muuttui ja takasiivet kasvoivat. Eikä tietysti mitään väljiä ole alustassa, hyvässä ryhdissä. Kojetaulun lisävalo valaisee alas jalkatilaan. Etulokasuojiin muotoiltiin samaa terävämpää ilmettä. KUVA REIJO KOPONEN 50 V8-MAGAZINE V8 2 2023.indb 50 V8 2 2023.indb 50 9.2.2023 13.49 9.2.2023 13.49
390,TÄYDET 1325pr KEINUVIVUT PCE1-261-001 CHEVY SB alu-musta 1,5/3/8”stud sis säätö T-tanko dna ........... 612,PCE204.1002 LUKKO FORD 9” HELICAL-TT 31spl ..................................... 296,PCE1-261-003 CHEVY SB 1,6/ 3/6” alu-musta sis t tanko mittattyökalu dna .. 254,PAKOSARJAT PCE316.1016 PAKOSARJAT PUKINSARVI CHEVY SB-350 VETTE STYLE 1pr ............... 110,PCE314.1070 CHEVY SB 350 alumiini/ kiiltävä/korkea/sileä/reiät/sivu ..................80,PCE314.1091 FORD BB 429-460 alumiini/ kiiltävä/korkea/sileä/reiät ....................... 239,PCE261.1024 FORD 351C 1,73:7/16” ALU-RULLA SUPER STREET GOLD .............. (05) 3557 289 ja myynti@tradeparts.info WEBSTORE OPEN 24/7 TASAUS PYÖRÄSTÖT PCE204.1021 LUKKO FORD 8” 28spl HELICAL-TT 4pyörää ....................... 260,PCE261.1021.04 RULLA FORD SB 289, 302, 351W 1,6:7/16 alu-kulta ss .............. 618,PCE204.1065 LEVYLUKKO GM 8,5 30spl.........599,PINION SUPPORT PCE1-209-003 PINION SUPPORT FORD 9”35 spl 10 pulttinen musta,käy std ... 385,TÄYDET 1290 pr PCE281.1539 FORD SB 289, 302, 351W 175CC/62CC 2,02” 1,60” TYHJÄ ................ Dodgen 1956 myyneen diilerin rekisterikilven kehys on säilynyt matkassa. Pohjoismaiden suurin ja suosituin Ilmainen pysäköin ti! Järjestää FHRA Tampereen seutu ry Myyjiä yli 150 kpl Yleisöä yli 2500 henkilöä Myyntipaikkojen tiedustelut iltaisin: 0400-735 727 Muut tiedustelut: 0400-623 276 VARAUSMAKSU: 10/20 MYYNTIPAIKAT: alkaen 25 Sisäänpääsy: myyjät klo 7.00 | yleisö 8.00 Aikuiset 8 | lapset alle 12 v ilmaiseksi La 18.03.2023 klo 08.00-14.00 office@fhra-tre.net www.fhra-tre.net Muut TEIVON RAVIKESKUS, TAMPERE HUOM! Sisätiloissa tapahtunut muutoksia Myyntitilaa sisällä ja ulkona VAIN KÄTEISMAKSU TRADEPARTS.INFO Rapakontie, 49480 SUMMA, Avoinna ma-pe 8.30-17.00. Phone. Lisävarustelistalta ruksattiin kaikkea pientä kivaa kuten pikkuikkunan tuulenohjaimet. 132,PCE209.1001 PINION SUPPORT FORD 9” DAYTONA 10 pulttinen käys std .....85,PCE1-209-006 PINION SUPPORT FORD 9” DAYTONA teräs ........................109,80 VENTTIILI KOPAT PCE314.1005 CHEVY SB 350 alumiini/ kiiltävä/korkea/rivat/reiät/classic/siv ...... 122,ALUMIINI SYLINTERI KANNET PCE281.1106 SB 350 190CC/64CC 2,02” 1,60” VINO TULPA, TYHJÄ 1kpl .......................... 598,PCE204.1001 LUKKO FORD 9” HELICAL-TT 28spl ..................................... 225,TASAUS PYÖRÄSTÖT ALUMIINI SYLINTERI Vaihtoehtoja ”Vuosi muistetaan erityisesti Chryslerin kehittämästä nappiautomaatista.” V8 2 2023.indb 51 V8 2 2023.indb 51 9.2.2023 13.49 9.2.2023 13.49. 189,PCE261.1256 KEINUVIPU SRJ FORD 289-302-351W 1,7 7/16” seld align-o .....
Melko pian löytyi yksi vanhan tyylin mukainen, mutta uudempaa tuotantoa edustanut pitkänokkainen yksilö Etelä-Carolinan osavaltion suunnalta. Seuraavaksi löytyi Kaliforniassa asuvan ystävän, Bryan Cooperin avittamana Facebookin Marketplacen kautta toinen kiinnostava auto Fresnon kaupungista. Materiaalia ja kuvia netistä bongaa nykyisellään vallan hurjat määrät, mukaan lukien lukuisat kiehtovat videopätkät. Minna Palmin etumoottorinen dragster vie heti ensi silmäyksellä ajatukset pitkälle vuosikymmenien taakse. Ilmeisesti myyjä halusi pitkään esillä olleella myynti-ilmoituksellaan vain kerätä huomiota omaa kalustoaan kohtaan ja jätti vastaamatta kaikkiin yhteydenottopyyntöihin. Sinne jonnekin kauas kiihdytysajon varhaiselle 50-luvulle. Kaikesta näkemästään innostuneina he kiinnostuivat ensisijaisesti etumoottorisista dragstereista, mikä johti heidät tutkimaan mitä, missä ja mihin hintaan kalustoa olisi myytävänä. Kaupanhieronta Itärannikon autosta ei tahtonut millään ilveellä ottaa tuulta siipiensä alle. – Minä voin ajaa sillä, mikä vaan löydetään, kuului Minnan reipas vastaus. Kaupanhierontaa auttoi Juppea usein autohankinnoissa avustaneen Bryanin kontaktit, sillä myyjä oli nimittäin Bryanin 52 V8-MAGAZINE Shuken Racing Dragster 2009 V8 2 2023.indb 52 V8 2 2023.indb 52 9.2.2023 13.49 9.2.2023 13.49. Vanhat dragsterit ovat tunnetusti hyvin pieniä ja kapeita, joten kukapa tuollaisella sitten ajaisi. TEKSTI JA KUVAT HEIKKI MALINEN K angasalla asuvien Minna Palmin ja Juha-Pekka ”Juppe” Lehtisen kiinnostus Suomessa herännyttä vintage drag racingiä kohtaan johti siihen pisteeseen, että he ryhtyivät netistä katselemaan minkälaisia autoja ylipäätänsä on olemassa. Dragsterin kuvia tutkiessaan Juppe oli saman tien todennut selkein sanoin, että minä en muuten tuon ohjaamoon mahdu ja oli siinä yhteydessä kääntänyt katseensa kohti Minnaa
Runkomerkinnöistä päätellen kyseessä on Shuken Racing Fabricationin järjestyksessään toinen valmistama etumoottorinen dragster. OLD SCHOOL OLD SCHOOL OLD SCHOOL OLD SCHOOL AIDOSTI AIDOSTI V8-MAGAZINE 53 V8 2 2023.indb 53 V8 2 2023.indb 53 9.2.2023 13.49 9.2.2023 13.49. Päällimmäisenä mielessä painoi, että ostettava kilpuri läpäisee Suomessa voimassa olevat FHRA:n runkokatsastuksen tarkat vaatimukset. Luokkahitsarin paperit omaava Bryan kävi tarkistamassa rungon hyvin tehdyksi ja haki auton omaan kotitalliinsa laivausta varten. Paria kuukautta myöhemmin kilpuri rantautui Suomeen, minkä jälkeen alkoi ihmettely uudessa kotitallissa. Hyväksyttävä Suomessa Hintapyyntö vaikutti olevan sopivalla tasolla, ja tuttujen kanssa tehty kauppa tarjoaisi luonnollisesti enempi luotettavuutta saada sitä mitä oli hakusessa. Näyttää kuin kyseessä olisi vain kahdesta palkista koostuva runko lisättynä kokonaisuutta vahvistavalla ja kuljettajaa suojelevalla häkillä. Ventovieraiden kanssa voi olla omat riskinsä. Amerikassa on monin paikoin löyhemmät säännöt, ja vaatimukset vaihtelevat eri järjestäjien kesken suurta suosiota nauttivissa vintage drag racing -tapahtumissa. OLD SCHOOL isän pitkäaikainen kaveri sikäläisistä hot rod -piireistä. Todellisuudessa runko on vuonna 2009 rakennettu, mutta likipitäen kaikkein yksinkertaisimpaan, vanhaan tyyliin tehty. Juppe on jo useamman vuoden ajan pyörittänyt amerikkalaisiin autoihin keskittynyttä autokorjaamoa omassa pihapiirissä, mutta nyt silmien edessä oli hämmästeltävänä ja opeteltavana jotain hänellekin aivan uutta. Fresnon autosta tehtiin kaupat helmikuussa 2021. Kaikki laitteet eivät välttämättä suoraan mahdu meidän turvasääntöihimme. Kilpuri oli alkajaisiksi purettu ja huolella tarkistettu kaikki mukana tulleet tekniikkaan liittyvät ihmetyksen aiheet
Vaihteiston ja perän yhdistävän couplerin, normaalin yoken korvaavan palikan, huomattiin olevan vaihdelaatikon akselin spooreissa vain vaivoin tuuman verran ja niin osa korvattiin uudella pidemmällä. Perän kunnon tarkistus kuului tietysti myös tehtävälistalle. Pieni auto ei tarvitse ympärilleen suurta tiimiä, kuvassa vasemmalla hattupäinen Rauno Hautamäki, Minna Palm ja polvistunut Juha-Pekka Lehtinen. Auton pintaan maalatuista kuvista ja teksteistä sai kunnian kantaa Fineline Designs’in Frank. Kaiken muun puuhastelun ohessa tehtiin jarruvarjolle tukeva teline ja sähköjohdotuksia paranneltiin. Uuden opettelua Kuskiin liittyen huomattakoon, että Minna ei ollut koskaan ajanut missään kiihdytyskilpailuissa ja hänen täytyi opetella tämäkin puoli alkajaisiksi. Etumoottorisessa dragsterissa kuski nimittäin istuu hyvin pitkälti vaihdelaatikko jalkojensa välissä ja taka-akseli suoraan sylinsä alapuolella. Auton mukana tulleet vanhan tyylin vanteet vaihtoivat miltei saman tien omistajaa, ja nykyisellään ne löytyvät Juha-Matti Martikaisen 1964 Ford Thunderbird vintage-kilpurin alta. Taka-akselilta löytyviin Wilwoodin jarruihin vaihdettiin uudet jarrupalat ja kokonaisuuteen hommattiin varmuudeksi vielä uusi pääsylinteri. Huntin magneetto ja Malloryn Pro Mag -sytkäboksi eivät nekään edusta nykyistä digiaikaa. Renkaiksi hommattiin Hoosierin Quick Time Pro 29 x 11.50-15 LT:t taakse ja Moroson 5.50-15 eteen. Niinpä Minna nähtiin kesällä 2021 muutamissa katukisoissa ja Moottorina toimii vain 311-kuutiotuumainen metanolilla käyvä Chevroletin pikkulohko. Päävirtakatkaisin löytyy auton peräpäästä ohjaamon takapuolelta. Pintakäsittelemätön etuakselisto aiheutti Jupen silmissä hiukan hämmästelyä ja se käytettiinkin niklattavana, samalla etupäähän vaihdettiin joitain ohjauksen niveliä. Siinä yhteydessä, uusilla tiivisteillä kasattuna hän totesi kaiken olleen moitteettomassa kunnossa. Juppe oli itse purkanut ja tarkistanut moottorin. 54 V8-MAGAZINE V8 2 2023.indb 54 V8 2 2023.indb 54 9.2.2023 13.49 9.2.2023 13.49. Tilalle hankittiin taakse vahvasti slot mags -tyyliset ja eteen 10-puolaiset Rocket Racingit. Runko ja pellit maalattiin. Vastuu manuaalikoneistolla varustetun Powerglide-vaihteiston tarkistuksesta sälytettiin Antti Kivinummelle ja syystäkin
Heille ei vanhaan tyyliin, vanhoilla kisaosilla rakennetun auton tekniikka ollut entuudestaan tuttua. Mutta siinä olisi samalla hävinnyt kaikki vintageen liittyvä viehätys. Minnan työtä ratin takana Kiikalassa ei auttanut, että hänen eteensä sijoitettu kierroslukumittari ei toiminut hetkittäin lainkaan tai vaihtoehtoisesti sykki sinne tänne kuin kapellimestarin riivattu tahtipuikko. Näin he joutuivatkin useammin kuin kerran pohtimaan, mitä kannattaisi tehdä, kun auton tekniikka teki omia temppujaan ja toimi jokaisessa lähdössä aina hiukka eri tavoin. Mukavaahan tuokin oli, mutta vasta radalla hän sai kunnolla hypätä sisään siihen, miltä ajaminen oikeasti tuntuu. Suorituskyvyn puolesta tiimi uskoo vahvasti auton mahdollisuuksiin putsata omaa ennätystään jopa yhdellä sekunnilla. Kiitokset Rane, Kari, Jamo, Seppo Parviainen, Bryan Cooper, US Trading/Jusu, Antti Kivinummi/Kivinummi Racing, Frank/Fineline Designs, Harri/Verhoiluliike Valo FHRA:n testipäivillä kaverilta lainatun mattamustan Pontiacin ratissa tutustumassa lähtövalmisteluihin ja ylipäätään siihen kaikkeen mitä ratatoimintoihin liittyy. TEKNIIKKA Moottori Ylikoon 0,060”, destroukattu 311 Chevrolet pikkulohko, Hilborn metanoli-ruisku, Hunt-magneetto, Howards custom mekaaninen rullanokka. Homma toimi jopa niin hyvin, että parhaimmillaan auto kulki 6,95 sekunnin ajan loppunopeuden kohottua 150 km/h paremmalle puolelle. Runko Cromo-runko Shuken Racing Fabrication 2009, akseliväli 106 tuumaa. – Kauhavalla auto toimi huomattavasti paremmin kuin mitä olin odottanut, ja etenkin verrattuna autosta maksettuun rahasummaan. – Paljon helpommalla auton kanssa olisi päästy, jos moottoriin olisi laittanut MSD:n sytkälaitteet ja Holleyn kaasarin. Varsinaisen Vintage-lisenssin hän suoritti lisenssikuulustelun ja hyväksyttyjen lisenssilähtöjen kautta vasta kesällä 2022. Useimmat Kauhavan lähdöistä kulkivat 7,0 sekunnin pintaan ja Rane totesikin, että Minnalta löytyy hyvän potentiaalin omaava Bracket-kilpuri. Siellä auton, Minnan, Jupen ja Ranen yhteistyö luisti jo paljon paremmin. Kansallinen runkokatsastus ja hyväksytty aina 8.5 s tuloksiin asti varttimaililla. Hilbornin ruutta koneen päällä on sitä paitsi ennättänyt herättää jonkun verran hämmästystä. Lisenssilähtönsä Minna ajoi Kiikalan Burnout Partyssa ja loppukesän Kauhavan testipäivällä. V8-MAGAZINE 55 V8 2 2023.indb 55 V8 2 2023.indb 55 9.2.2023 13.49 9.2.2023 13.49. Varsinaisiin kilpailulähtöihin osallistuminen jätettiin tulevaisuuteen. Wilwood-jarrut taka-akselilla. Myöhemmin kesällä osallistuttiin Kauhavan SM-kiihdyttelyn yhteydessä järjestetyille testipäiville. Ohjaamossa sijaitsevan kierroslukumittarin lisäksi autosta ei löydy muuta kuin polttoaineen painetta osoittava pieni Auto Gagen mittari. Tiimille riittivät pelkät testipäivän vedot ja näistä kerääntyneet kokemukset. ”Etumoottorisessa dragsterissa kuski nimittäin istuu hyvin pitkälti vaihdelaatikko jalkojensa välissä ja taka-akseli suoraan sylinsä alapuolella.” Takarenkaat ovat modernit Hoosierin drag slicksit ja vanteiksi hankittiin kiiltävät slot mags -tyyliset. Käytännössä me ostimme auton pelkän moottorin hinnalla, painottaa Juppe. Ajopäivillä mekaanikkoina toimineilla Jupella ja Rauno ”Rane” Hautamäellä oli riittänyt yhtä sun toista pohdittavaa auton tekniikan pienten ongelmien kanssa. Vintage drag racingissa kilpaillaan Suomessa 1/8 mailin (201 m) matkalla, joten nopeudet eivät ennätä kasvaa vallattoman hurjiin lukemiin. Auton valmistuttua sitä käytiin testailemassa ja annettiin Minnan perehtyä ohjaamosta löytyviin kytkimiin ja kahvoihin suljetulla alueella. Voimansiirto Vaihteisto lyhyt manuaalikoneistoinen ja kaksivaihteinen Powerglide, turbiini 5000 stall, Perä Ford 8” spoolilla ja 4,11-välityksellä. Kolmikon keskittyessä rauhallisessa tahdissa kokeilemaan erilaisia Hilbornin metanoliruiskun suuttimia ja magneeton ajoittamiseen liittyviä toimintoja alkoi syntyä sen sortin tulosta, mitä autolta uskallettiin odottaa
Rungosta löytyy jo valmiiksi paikat wheelie barseille, mikäli auto rupeaisi osoittamaan merkkejä isommista keulimisista. Jarrupoljinta painaessa on pidettävä mielessä polkimen painalluksen kohdistuvan vain takapyörien Wilwoodin levyjarruille. Kovassa vauhdissa jarrun raskaampi painallus tehokkaille takajarruille voi tuottaa saman efektin kuin etuvetoisella autolla talvikeleissä takapyörille vaikuttavan käsijarrun nykäisy. Kauhavalla Minna oli koittanut myös sitä, kuinka jarruvarjon käyttö vaikuttaa ”Etujarruja ei ole, mikä voi oudokseltaan tuntua hämäävältä kuljettajan silmissä.” Kahdesta palkista ja turvakehikosta koostuvalle kapealle rungolle kertyy akseliväliltään mittaa vain 106 tuumaa (2,7 m). Pienoisena ennakkopelkona mielissä kuviteltu hakeminen ja kiemurtelu oli loistanut poissaolollaan. Edestä sentään löytyy poikittainen lehtijousi. Varikolle körötellessä moottorin lämmöt eivät olleet ennättäneet nousta ihan tappiin, mutta tarkoituksena olisi jatkossa aina hakea dragsteri hinaten takaisin varikolle. Dragsterissa ei ole normi autoista löytyvää jäähdytintä. Kauhavan testipäivän yhteydessä Minna oli kertaalleen testannut myös mahdollisuutta ajaa maalipäästä hitaasti körötellen takaisin varikolle. Ajamisesta Minnalla oli ennakkoon odotuksia, miltä se voisi tuntua. Metanolilla käyvän moottorin käynnistäminen on oma juttunsa. – Lähdössä etupää pomppii jonkun verran, mutta vauhdin kasvaessa kulku tasoittuu. Kolmikkoa oli joissain määrin ihmetyttänyt ohjauksen höveli tunnottomuus autoa varikolla käänneltäessä, mutta lähdöissä kaikki toimi juuri niin kuin pitää. Etujarruja ei ole, mikä voi oudokseltaan tuntua hämäävältä kuljettajan silmissä. Jenkeissä tiimeillä on tapana ensin käynnistää moottori bensalla ennen kuin koneeseen syötetään metanolia varsinaisiin lähtöihin. Ainoa varsinainen jousto tulee suurikokoisista ja matalin painein täytetyistä takapyöristä. Hänelle positiivisena yllätyksenä tuli se, että auto kulki viivasuoraan, kuten dragsterin ylipäätäänkin kuuluu kulkea. Tarkkana saa olla, ettei perä karkaa alta. Täällä Minnan auton käynnistys ja moottorin lämmittäminen ennen kilpailulähtöä on suoritettu antamalla Hilbornin metanoliruiskun ”tratteihin” pieni hörppy bensaa. 56 V8-MAGAZINE V8 2 2023.indb 56 V8 2 2023.indb 56 9.2.2023 13.49 9.2.2023 13.49. Minnan dragsterin taka-akseli on jousittamaton eikä myöskään lyhyestä dragsterin rungosta löydy juurikaan mainittavaa joustoa
Fineline Designs Frank maalaili Minnan mieleiset kuvat ja logot. Varjo sukkana perässä roikkuen ei passaa ajella tai hinailla. Ja ainakin on omanlaisensa elämys vetää täysillä päätyyn. Kaudella 2023 Minnan suunnitelmiin kuuluvat Suomessa FVDA (Finnish Vintage Drag racing Association) osakilpailut. Ruotsalaiset kilpailevat täydellä 1/4-mailin matkalla, mikä tulee olemaan Minnalle uuden opiskelua. Jarruton etuakseli kaikessa yksinkertaisuudessaan. auton pysähtymiseen ja kaikki oli toiminut kuten pitääkin. Niin ikään tiimillä on tarkoitus käydä ainakin kertaalleen ottamassa mittaa Ruotsissa sikäläisten kalustosta. Pieni polttoainetankki ja akku tuovat lisäpainoa keulalle. Radalta poistuttaessa jarruvarjo on kerättävä ja ojennettava ohjaamoon Minnalle syliin. V8-MAGAZINE 57 V8 2 2023.indb 57 V8 2 2023.indb 57 9.2.2023 13.50 9.2.2023 13.50
Ajatus The Uncertain-T-rodista syntyi maaliskuun puolivälissä vuonna 1960, Steven ollessa 17-vuotias. Yli 40 vuoden ajan The Uncertain-T-rodia pidettiin kadonneena, ja Steven oletettiin siirtyneen manan majoille, aina siihen asti, kunnes Steve ilmestyi Facebookiin 4. marraskuuta 2012. Kaikki lähti liikkeelle hänen fysiikanlinjan luokkatoverinsa piirtämästä sarjakuvasta. S teven abstraktilla T-Ford-toteutuksella oli lyhyt, mutta sitäkin merkittävämpi elinkaari. Kyseessä oli abstrakti toteutus vahvasti etukenoisesta T-Fordista, tarkasteltuna etuviistosta. The Uncertain-T:llä napattiin Sweepstakes Hot Rod Award -palkinto itsensä kustom-rakentaja George Barrisin nenän edestä. Autosta kehkeytyi muovirakennussarjoja valmistavan Monogramin malli, se pääsi valtakunnalliselle kiertueelle ja se voitti palkintoja jokaisessa näyttelyssä, johon Steve sen kanssa osallistui. The Uncertain-T:n todellisesta tarinasta kiinnostuneena soitin kaukopuhelun Havaijille. ”Aina, kun näin jotain sellaista, josta en pitänyt, suunnittelin kohdan uusiksi omassa päässäni sellaiseksi kuin halusin sen olevan, jotta lopputulos näyttäisi paljon aiempaa paremmalta”, hän kertoi tämän jutun työstämisen aikaan. Faijan autotallissa Steve kasvoi Resedassa, joka sijaitsee täsmällisemmin todettuna Los Angelesin alueen San Fernando Valleyssa, Kaliforniassa. Sen jälkeen The Uncertain-T:n ovat nähneet vain harvat ja valitut, ja vuosien varrella onkin muodostunut lukuisia huhuja Steven ja tämän kuuluisan näyttelyauton kohtalosta. Lisäksi autosta kirjoitettiin laajalti alan lehdissä, kunnes 1970-luvulla Steve radikaaleine hot rodeineen hävisivät yhtäkkiä kuin maan nielemänä. ”Kun hän näytti autoa muutamille meistä, yksi tyypeistä lausahti: ”Wow! No johan on villin näköinen hot rod! Onpa 58 V8-MAGAZINE V8 2 2023.indb 58 V8 2 2023.indb 58 9.2.2023 13.50 9.2.2023 13.50. Hän tilasi ahkerasti hot rod -lehtiä ja tiesi tarkalleen, mistä seikoista piti ja mistä taas ei
”Lähes kaikki komponentit piti rakentaa yksinomaan The Uncertain-T-rodia varten”. Tarkat mittaukset Steve käytti runsaasti aikaa osien ja osakokonaisuuksien mittoihin, sekä niiden piirtämiseen oikeaan kokoon autotallin Steve ja The Uncertain-T vuonna 1965. Steve arvosti suuresti aitoa hot roddingia, ja hän halusi suorittaa kaikki siihen liittyneet työt omakohtaisesti. Suunnilleen klo 04.00–05.00 tiesin, että pystyisin rakentamaan kyseisen rodin! Olin samanaikaisesti äärimmäisen innoissani, mutta myös peloissani, koska tiesin, että minun piti keksiä ja luoda uusia asioita, voidakseni toteuttaa projektin! Olin silti päättäväinen… ei, vaan sanotaan paremminkin, että oli ”kohtaloni” toteuttaa visioni,” Steve kertoi vuonna 2017. Äitini saapui vähän väliä paikalle huomauttamaan myöhäisestä ajankohdasta, mutta hän luovutti jo puolen yön aikoihin. ”Suuntasin koulun jälkeen suoraan kotiin, mielessäni näkemys hot rodista, jollaisen sarjakuva oli auttanut minua visualisoimaan.” Hän alkoi tehdä mittauksia ja piirtää rodia oikeassa mittakaavassa perheen pienen ja kapean erillisen autotallin seinälle, pyrkien selvittämään, mitä sen kaltaisen auton rakentaminen oikeasti vaatisi. Vuonna 1960 julkaistiin sarjakuva hurjasta hot rodista, teiniunelmasta, josta tuli yksi kaikkien aikojen kuuluisimmista ja salaperäisimmistä show rodeista. Parhaat ideat aamuyöllä ”En yrittänyt tehdä siitä täysin sarjakuva-auton kaltaista, koska monet seikat olivat liian sarjakuvamaisia. COPYRIGHT STEVE SCOTT Steve Scottin The Uncertain-T Epävarmuus kaunistaa V8-MAGAZINE 59 V8 2 2023.indb 59 V8 2 2023.indb 59 9.2.2023 13.50 9.2.2023 13.50. Se johti monien uusien taitojen oppimiseen, sekä samalla moniin takaiskuihin, kun Steve ei tehnytkään kaikkea oikein heti ensimmäisellä kerralla. Steve oli ammattivalokuvaaja, ja se on yksi monista hänen itselaukaisijan avulla ottamistaan kuvistaan. Kun The Uncertain-T ilmestyi vuonna 1965 ensimmäisen kerran näyttelyturneelle, Car Craft -lehti kuvaili sitä ”todelliseksi näyttelyn vetonaulaksi!” TEKSTI JA KUVAT STEVE SCOTT JA SONDRE KVIPT – KUSTOMRAMA harmi, ettet voi rakentaa sellaista.” Vastasin siihen tapaan, että: ”Jos asiaa voi ajatella, sellaisen voi myös luoda.” Sen sanottuani tiesin, että minun oli pakko rakentaa jotain sen kaltaista, voidakseni todistaa mielipiteeni itselleni! Olinhan sentään fysiikanluokalla!” Itsepäinen Steve päätti näyttää kavereilleen olevansa oikeassa, ja aloitti heti samana päivänä vastaavanlaisen rodin rakentamisen vanhempiensa yhden auton tallissa. Mutta sain siitä inspiraation, ja itse asiassa suunnittelin, millaiselta auton piti näyttää juuri tuolloin. Viisi vuotta myöhemmin, saatuaan rodin valmiiksi, Steve myönsi Car Craft Magazinelle, ettei hän vuonna 1960 tajunnut, mihin oikeastaan oli ryhtymässä
Perinteinen hot rod -ilme saavutettiin asentamalla ’21 T-Fordin ajovalot, jäähdyttimen kehys sekä ulkoinen jäähdytysnesteen lämpömittari. 60 V8-MAGAZINE V8 2 2023.indb 60 V8 2 2023.indb 60 9.2.2023 13.50 9.2.2023 13.50. Apuna hän käytti oikeaa T-mallin rintapeltiä. Kyseinen nuori tuotekehittäjä oli sattumoisin kuuluisa pienoisautomallien keksijä Jim Keeler, The original Toy Man!” Sekä Monogram että Revell olivat aiheesta erittäin kiinnostuneita, mutta Steve päätti loppupelissä solmia sopimuksen Monogramin kanssa, koska sieltä luvattiin, että The Uncertain-T tulisi myöhemmin tuotantoon rakennussarjana myös tavanomaista suuremmassa mittakaavassa. Hyvin erottuva kori on valmistettu lasikuidusta, materiaalista, jota ei vielä tuohon aikaan yleisesti käytetty hot rod -maailmassa. Hän käytti putkitaivuttajaa sähkökaapelien suojaputken muotoilemiseen ja juotti kappaleet yhteen muotoillakseen korimuodot, auton ”luurangon”. Steve opetteli hitsaamaan alumiiToisin kuin monet 1960-luvun show rodit, The Uncertain-T oli täysin toimiva hot rod. Toimiva show rod Toisin kuin monet 1960-luvun show rodit, The Uncertain-T oli täysin toimiva hot rod. Päivän työn päätteeksi odottivat suuri määrä paperipyyhkeitä sekä pytyllinen asetonia. Siinä hän tarjosi 50 taalaa sille, joka keksisi autolle sopivan nimen! ”Sen täytyi tapahtua joskus kolmantena rakentamisvuonna, sen jälkeen, kun olin kirjoittanut Revellille, Monogramille sekä muutamalle muulle yhtiölle. Stevelle kyseessä oli enemmän kuin pelkkä hot rod; auto oli samalla veistos, joten kaiken piti olla tasapainossa koon, muodon, sijainnin, värin ja muiden vastaavien yksityiskohtien suhteen. Kaikkien asioiden piti toimia yhteen. Steve levitti lasikuitukankaan päälle polyesterihartsia paljain käsin, koska ei pitänyt käsineiden käytön aiheuttamasta tuntuman puutteesta. Moottori oli polttoaineen ruiskutuksella varustettu ’57 Buickin Nailhead-V8:sta, jonka Steve porasi ja stroukkasi 384-kuutiotuumaiseksi. Niin oli toimittava kaikkien mittausten, korin kulmien ja vastaavien päättämiseksi. En muista, ehdottiko hän autolle nimeä nähtyään rodin ensi kertaa, vai mietittyään asiaa yön yli ja kerrottuaan ideastaan myöhemmällä visiitillä. Revelliltä saapui paikalle muutaman kuukauden välein erittäin mukava nuori tuotekehitysheppu seuraamaan projektin edistymistä. Yksi hänen tärkeimmistä tavoitteistaan oli pitää kaikki mahdollisimman kliininä ja mahdollisimman minimalistisena. Ohuista kertakäyttökäsineistä ei ollut hyötyä, koska ne takertuivat jatkuvasti hartsiin. Samalla sovittiin, että Steve voisi ostaa muotit itselleen, mikäli Monogram lopettaisi mallisarjan tuotannon. Steve tiesi, ettei näin olisi kannattanut menetellä, mutta koska hän ei aikonut tehdä sitä leipätyökseen, asialla ei ollut hänelle merkitystä. Monogramilta myös luvattiin palauttaa kaikki Steven toimittama materiaali. Hän suostui, ja maksoin hänelle silloin 25 taalaa. Steve teki aluksi runkomallin ennen kuin aloitti korin rakentamisen. seinän kipsilevylle. Steve valmisti myös valtavan vieteriavaimen, ja asensi sen ikään kuin takapuskuriksi. En ole varma enää, sanoiko hän Certain T vai Most Certain T, mutta sen muistan, että muutin rodin nimeksi välittömästi Uncertain-T! Sanoin kaverille, että koska hän keksi puolet nimestä, hän ansaitsi myös puolet palkkiosta. Monogram innostuu Stevelle tuotti vaikeuksia keksiä keskeneräiselle autolle oivallista nimeä, joten hän laittoi autotallin ulkoseinään kyltin
Edessä olivat ’60 Buickin rivoitetut, alumiiniset etujarrurummut sekä takana ’59 Buickin rummut, jotka sovitettiin yhteen Fordin pickupin vetoakselien pulttijakoon. Dropattu putkiakselisto oli 8 tuumaa kapeampi kuin varhaiset Fordin akselistot. ”Kerroin heille kaikki moottoriin tiedot sekä millä tavoin minulla oli tarkoitus käyttää The Uncertain-T -rodia.” Saatuani ruiskutusjärjestelmän takaisin, tuplatsekkasin kaiken, väänsin virta-avaimesta – ja V8 jyrähti saman tien käyntiin! Se käynnistyi aina laakista, ja toimi jatkuvasti moitteettomasti,” Steve muistelee. Asioiden lähestyessä loppuvaihetta, Steve vei korin Bob McNultylle, Castro Valleyn korispesialistille, joka tunnettiin Corvetteistaan. Steve kuljetti The Uncertain-T:n korin Resedasta Bobin myymälään Castro Valleyhin, jossa Bob teki koriin erinomaiset pohjatyöt. En osannut vielä siinäkään vaiheessa päättää! Bill sanoi huolehtivansa asiasta itse.” Cushenberyn palauttaessa rodin useita päiviä myöhemmin se oli väriltään tumma, sinertävä Candy Apple Red -punainen, V8-MAGAZINE 61 V8 2 2023.indb 61 V8 2 2023.indb 61 9.2.2023 13.50 9.2.2023 13.50. Steve ei saanut koskaan selville ilmoituksen laatijaa. Kun Steve oli valmis moottorin ensikäynnistykseen ja lähtemään ensimmäiselle koeajolle, hän toimitti vielä Hilbornin ruiskutusjärjestelmän valmistajalle virtaustestausta ja hienosäätöä varten. Hintapyyntö oli 7 000 taalaa. Joku tuntematon ”vitsiniekka” laittoi vuonna 1967 Uncertain-T:n myynti-ilmoituksen Hot Rod Magazineen. nia, jotta hän pystyi tekemään lyhyen, boksatun alumiinirungon. Sattumalta Steven sisko perheineen asui siihen aikaan samaisella alueella. vaan Georgeen. Marraskuun 1965 Car Craftissa olleen jutun mukaan etujarruja ei pidetty välttämättöminä noilla takajarrujen tehoilla. Ed Roth piirsi kuuluisan ”BORN BAD” -sarjakuvan Stevestä ja The Uncertain-T:stä Steven nostettua syytteen George Barrisia vastaan jälkimmäisen humautettua häntä vuoden 1965 Winternationalseissa. Rodi esiintyi käsiohjelman kannessa, ja se oli samalla shown tähti, joka voitti arvostetun Special Sweepstakes Award -palkinnon, sekä päihitti George Barrisin ja tämän uuteen uskoon saatetun Ala Kartin. Viikko ja 500 taalaa myöhemmin korin pinta oli lasimaisen sileä, ja se siirtyi seuraavaksi maalari Bill Cushenberylle. Steve valmisti räätälintyönä couplerin, liukukytkennän joka yhdisti Quick Change -perän suoraan ’55 Pontiacin Hydramatic-automaattilaatikkoon; välissä oli ainoastaan U-nivel. Löytöpäivänä en saanut virnettä naamaltani.” Voima saatiin polttoaineen ruiskutuksella varustetusta ’57 Buickin Nailhead-V8:sta, jonka Steve porasi ja stroukkasi 384-kuutiotuumaiseksi. ”Halusin Buickin Nailheadin, jotta se erottuisi massasta. Runko tarjosi myös lisäjäähdytystä sähköisen vesipumpun avulla, joka kierrätti jäähdytysnestettä jäähdyttimestä alumiinirungon läpi. Saapuessaan hakemaan koria, hän kysyi, minkä väriseksi haluaisin sen. Steven valmistamat moottorin kiinnikkeet pultatUncertain-T:n viimeinen kullanvihreä maalaus ei ollut Steven mieleen. Siellä kori valmisteltiin maalausta varten. Ohjauslaitteet menivät täysin uusiksi. tiin tukevasti moottorin etuosaan alaja yläpuolisin kovin kumityynyin. ”Annoin maalauksen Bill Cushenberyn tehtäväksi suositusten ja hänen maineensa perusteella. Toinen kerta toden sanoo Rakentamisen aikana ainoat kaksi seikkaa, jotka Steven mielestä tuli jättää ammattilaisille, olivat maalaus ja verhoilu. Käärityssä haastepaperissa lukee: ”Iso George, ilmoitus oikeudenkäynnistä.” ”BORN BAD” ei viittaa Steveen... The Uncertain-T esiteltiin vuoden 1965 NHRA Winternationals Custom Auto Fair -näyttelyssä, Pan Paci c Auditoriumissa, läntisessä Los Angelesissa. Auton ensimmäisessä versiossa oli 16-tuumaiset moottoripyörän pinnavanteet dragsterin etunavoilla sekä takana seosmetallivanteet ja slicksit. Hammastanko-ohjaus otettiin ’60 MGA Roadsterista, ja Steve muistaa edelleen jännityksen tunteen löytäessään ensimmäisen kerran eurooppalaisen tuontiauton hammastanko-ohjauksen romiksella. Steve teetti mittatilaustyönä vääntösauvan, joka meni rungon läpi juuri etummaisen poikkipalkin takana, jäähdyttimen alta, ja kiinnittyi etuakseliin muodostaen jousituksen. Ja toisaalta, jotta se ei olisi liian iso ja painava, ja varastaisi huomiota korimuodosta.” Halibrandin Quick Change -perä Perä oli Halibrandin magnesiumista valmistettu Quick Change, jonka välityksiä voidaan nopeasti vaihtaa. ”Pidin aina ylläni tuollaista urheilupaitaa”, Steve nauraa. ”Ne olivat rakenteeltaan niin yksinkertaisia, ja tiesin, että kun löytäisin oikean, voisin muokata sitä täsmälleen halutunlaiseksi
Siitä huolimatta – ja moottorin massa huomioiden – Steveä huoletti, että jonkun ohittaessa hänet ilmavirtaus saattaisi aiheuttaa jopa rodin kaatumisen. Jonkin ajan kuluttua Steve vaihtoi takana olleet magnesiumvanteet ja slicksit, ja asennutti tilalle leveät Indy-renkaat. Rodilla ajettiin myös liikenteessä, ja Steven mukaan kookkaasta kattorakennelmasta ja erittäin lyhyestä akselivälistä huolimatta auto kulki kunnolla. Steve ei koskaan saanut selville, kuka mainoksen laittoi, mutta hänellä on omat epäilyksensä. Päällä oli 30 kerrosta kirkaslakkaa... Korin nähdessään Junior Conwayn ilme kirkastui. George sai pysyvän lähestymiskiellon Steveä kohtaan, ja että jos hän tulisi 30 metriä lähemmäksi Steveä, hän päätyisi vankilaan! Mysteeripila Joku tuntematon laittoi The Uncertain-T:n myyntiin Hot Rod Magazinen heinäkuun 1967 numeron Hot Rod Mart -myyntipalstalle, hintapyynnön ollessa 7 000 dollaria. Kaikkien on täytynyt arvata, että se oli pila, koska Stevelle ei tullut mitään kyselyitä. Shown päätteeksi George Barris kävi läimäyttämässä Steveä, joka vei asian oikeuteen. Steve halusi sellaiset jo alun pitäen, mutta se ei niin vain käynytkään päinsä. Don Garlits tyypittää The Uncertain-T oli paljon enemmän kuin yksinomaan näyttävä show-auto. Tai äärimmäisen coolin näköinen katukäyttöön tarkoitettu hot rod. Ainakin seitsemän Los Angelesin poliisia sekä kahdeksan autonäyttelyn virkailijaa ja työntekijää näki tilanteen. ”Siinä oli pystysuoria alueita, jotka alkoivat takakulmien yläosasta ja jotka menivät alas perän alaosaan ohutlinjaisina, Ne oli rajattu paksulla viivalla. Jarrupoljin käytti ’61 Fiatin alumiinista pääjarrusylinteriä. Voi sanoa sen olleen rakkautta ensisilmäyksellä!” Koriväri oli Metalflake-mandariininoranssi, jollaisessa kuosissa rodi esiintyi kaikissa näyttelyissä. Rodissa oli epäsymmetrinen kojelauta täynnä katkaisimia ja Stewart-Warner-mittareita. Ellen väärin muista, korin sisäpuolen väri tai värit olivat tummempia ja vaaleampia sekoituksia. Steven mukaan syynä yhteenottoon oli se, että George oli rakentanut kuuluisan Ala Kartinsa uudelleen, ja luvannut sen omistajalle rodin voittavan näyttelyn. Kromattu ohjauspylväs ja ohjauspyörä saatiin ’21 T-Fordista. Siksi hän joutui käymään melkoisia neuvotteluja saadakseen Indy-renkaat muuhun kuin Indy-kilpuriin. Se esiintyi shown esitteen kannessa, ja nappasi arvostetun Special Sweepstakes -palkinnon. Kori vietiin pois ja palautettiin suunnilleen viikon kuluttua. Niinpä hän ajoi rodilla highwayllä vain joitakin kertoja. ”Junior sanoi, että hänellä olisi uusi, upea väri, joka sopisi juuri kyseiseen rodiin. Steven tuli köyhästä perheestä, ja hänen isänsä kuoli pian rodiprojektin aloittamisen jälkeen. Pyysin häntä kuvailemaan väriä, ja pidin todellakin siitä väristä. Nokkapokkaa The Uncertain-T oli Winternationals-näyttelyn kohokohta. Steven muistikuvan perusteella ohjaamossa ei esiintynyt lainkaan pyörteilyä, ei edes noin 120 km/h nopeudella. Junior saapui vielä samana päivänä noutamaan korin, maalatakseen sen uudelleen. 62 V8-MAGAZINE V8 2 2023.indb 62 V8 2 2023.indb 62 9.2.2023 13.50 9.2.2023 13.50. olihan maalipinta itsessään upeasti toteutettu... Kun Steve nosti syytteen Georgea vastaan, piirsi Ed Roth kuuluisan ”BORN BAD” -sarjakuvan Stevestä ja The Uncertain-T-rodista. oli kuin pintaa voisi koskettaa! Junior Conwayn upea maalaustyö tuotti Stevelle useita Best Paint -palkintoja. josta Steve lainkaan pitänyt. Niin tai näin, en todellakaan pitänyt lopputuloksesta. Steve joutui jättämään yliopisto-opinnon kesken, ja työskentelemään useissa eri työpaikoissa auton rakentamisen rahoittamiseksi. KUVA SHERM PORTER . Steve voitti Sweepstakes-palkinnon jokaisessa showssa, johon The Uncertain-T osallistui. Lee Wells asensi nappisomisteiset erillisistuimet ja sisäkaton Pohjois-Hollywoodissa, Kaliforniassa. Winternationals-shown jälkeen hän osallistui vuoden 1965 Oakland Roadster Show’hun, jonka nimeksi oli siinä vaiheessa tullut Grand National Roadster Show, sekä lisäksi NHRA National Custom Auto Fair -näyttelyyn Indianapolisissa. Neljä ja puoli vuotta sekä 15 000 taalaa myöhemmin radikaali rodi suoritti viimein ensiesiintymisensä tammikuussa 1965. Vuonna 1965 Kalifornian Bakersfieldissä, Famoso Racewayllä järjestetyn Fuel & Gas Championships -tapahtuman lopulla, heti Don Garlits voiThe Uncertain-T keräämässä yleisöä Famoso Racewayllä vuonna 1965. mutta se ei vain ollut minun tyyliseni, vaan suorastaan kauhea.” Puhelu Junior Conwaylle Steve otti saman tien puhelimen käteen, ja seuraavaksi vuorossa oli Junior Conway. George väitti Steven ”lahjoneen” tuomareita voittaakseen, ja päätti antaa avokämmenellä. Rodin keula halkoi ilmaa siten, ettei ilmavirta kohdistunut matkustamoon, ja katolla ollut kohouma avitti painamaan autoa tiehen. Ei pidä silti käsittää väärin..
Don halusi kuitenkin vain ajella ympäri parkkista ja varikkoa eikä käydä laisinkaan noutamassa palkintoaan. Lehden kannessa oli läpileikkauskuva The Uncertain-T:stä ja sisäsivuilla kolmisivuinen esittely. Darryl Starbird oli toiminut Monogramin edellisenä julkkiskonsulttina ennen The Uncertain-sarjan julkaisua. tettua Top Fuel -ryhmän, Steve käynnisti The Uncertain-T:n katsomoiden edessä… ja painoi tallan lautaan! Hän muistaa nähneensä ihmisten hämmästyneet ilmeet, sekä aplodit ajaessaan maalilinjan ylitse, matkalla noutamaan Don Garlitsia takaisin lähtöalueelle palkintoaan noutamaan. Sen jälkeen Steve toimitti The Uncertain-T:n kiertueelle Yhdysvalloissa. Monogram ei koskaan palauttanut piirustuksiani eikä valokuviani, vaan kertoi minulle, että muotit, jotka he lupasivat V8-MAGAZINE 63 V8 2 2023.indb 63 V8 2 2023.indb 63 9.2.2023 13.50 9.2.2023 13.50. Näyttelyissä Steve kuittasi 400–1 000 taalaa näyttelyä kohden. Lehden kannessa inserttinä esiintyi The Uncertain-T. Dick totesi: ”Ei semmoinen sovi. Mutta samalla Dick tiedusteli, paljonko heidän olisi maksettava Stevelle saadakseen hänet uudeksi toimituspäälliköksi. Kukaan ei tule töihin minun . Steven tekemän sopimuksen perusteella hän saisi ostaa työkalut, mikäli Monogram joskus lopettaisi sarjan tuotannon. The Uncertain-T oli yleisön suosikki, ja se pääsi otsikoihin kaikkialla. Stevelle maksettiin, jotta hän koosti kaiken, mitä Monogram tarvitsi työkalujen ja pakkauksen tekemiseen. lisäksi ministoori kyseisen auton pienoismallin rakentamisesta tyhjästä. Steven hyvä ystävä Dave Pedegana vastasi autosta kiertueella. Steve oli erittäin lahjakas valokuvaaja ja kirjoittaja, ja vuonna 1965 hän pääsi unelmatyöpaikkaan Car Craft -lehden toimituspäälliköksi. ”Vastaanotin yhden hyvän rojaltisekin, mutta sen jälkeen palkkiot romahtivat nopeasti. Steve oli aina toiminut freelancerina, joten hän mietti asiaa hetken ennen kuin ilmoitti palkkapyyntönsä. Car Craftin marraskuun 1965 numerossa esiteltiin nuori Steve uutena toimituksen vakiojäsenenä. Ennen työn saamista hän toimi freelancerina, sekä myi joitakin vuosia valokuvia ja juttuja eri autolehdille. Eräänä päivänä, kun Steve näytti uusimpia juttujaan Car Craftin kustantajalle, Dick Daylle, viimeksi mainittu totesi, ettei enää ostaisi juttuja Steveltä. Steve kuittasi 400–1 000 taalaa näyttelyä kohden. rmaani niin pienellä palkalla”, ja sen jälkeen Day tuplasi palkan. Lehdessä oli kolmen sivun mittaisen esittelyn Loppuvuodesta 1965 Steve lähetti The Uncertain-T:n kiertueelle Yhdysvalloissa. Steve järjesti valokuvauksen, otti valokuvat itse ja maksoi piirtäjälle, joka mittasi kaiken ja joka teki täydellisen sarjan sinikopioita. Monogramin pienoismalli Vuonna 1966 Monogram julkaisi vihdoin 1/24 mittakaavassa The Uncertain-T-muovimallisarjansa. Samassa Monogramilla alettiin kallistua kohden Detroitin muskeliautoja, jolloin The Uncertain-T -sarja lopetettiin liian aikaisin. Steve pääsi vuonna 1965 unelmatyöhön Car Craft Magazineen, jonka marraskuun 1965 numerossa Steve esiteltiin lehden uutena toimituspäällikkönä
c Auditoriumissa, jossa hän myi kynäruiskulla maalattuja T-paitojaan. Martin ja Marion Bennett Uudesta-Seelannista saivat idean rakentaa tribuutti Uncertain-T:n koottuaan Steven autosta tehdyn pienoismallin. Steve asuu edelleen Havaijilla, mutta hän aikoo muuttaa takaisin manner-Yhdysvaltoihin heti, kun muuttoon on varaa. Tämä tapahtui noin vuonna 1972.” Vuonna 2017 täydellinen muovirakennussarja oli arvoltaan 350–500 dollaria. Steven autoalan ura oli lyhyt, mutta sitäkin hektisempi. metal. Seitsemän vuoden työn jälkeen auto valmistui 2019. Minulla oli täydellinen ymmärrys siitä, mitä oli tapahtunut, eikä minkäänlaista halua yrittää niin sanotusti vaihtaa aiemmalle kanavalle. Hän suunnitteli entisöivänsä rodin, mutta rahoitusongelmat ovat hidastaneet asioiden etenemistä. Steve ehti työskennellä Car Craftissa puolisen vuotta, ennen kuin hän sai palvelukseenastumismääräyksen. Korostaa, että jos pystyy unelmoimaan jostakin, sellaisen pystyy myös luomaan, eli uskomaan, ettei mikään ole mahdotonta! Ja että jos jokin on tekemisen arvoista, se kannattaa tehdä oikeaoppisesti!” Missä on The Uncertain-T. Eli tilanne olisi ollut ohi. Steve ei muista, maalauttiko hän auton uudelleen vai päättikö hänen ystävänsä korvauksena tehdä niin, mutta Steve on varma, ettei hän olisi antanut maalata autoa Candy Lime -vihreän ja kullanväriseksi; niinpä hän on aika saletti, että hänen kaverinsa teki sen. Tekniikkana on 1963 Buick 401 Nailhead Hilbornin ruiskulla. Haluan erityisesti saada auton jälleen show-kiertueelle, jotta The Uncertain-T tekee uusille kävijöille saman, jonka se teki ilmaantuessaan ensimmäisen kerran näyttelyihin. KUVA HOWARD GRIBBLE 64 V8-MAGAZINE V8 2 2023.indb 64 V8 2 2023.indb 64 9.2.2023 13.50 9.2.2023 13.50. ake-värillä kuin aiemminkin!” Kiinnostus hiipui Joskus vuoden 1967 vaiheilla Steve ja The Uncertain-T katosivat valokeilasta. ”Jos se olisin ollut minä, niin olisin pyytänyt Junioria maalaamaan sen samanlaisella, upealla mandariinioranssilla Monogramin muovirakennussarja The Uncertain-T:sta lanseerattiin vuonna 1966. ”Eräänä päivänä ajaessani kotiin töistäni Petersen Publishing Companysta, menetin yhtäkkiä ja hyvin selkeästi kiinnostukseni automaailmaan. Niin vain kävi, aivan kuin olisi vaihtanut TV-kanavaa katsoessani ohjelmaa, joka siihen asti oli merkinnyt kaikkea. Ilmoitin seuraavana päivänä lopettavani työt, ja siitä hetkestä lähtien olen yksinkertaisesti jatkanut elämääni hyvin erilaisiin kiinnostuksen kohteisiin keskittyen.” Steven kaveri hankki The Uncertain-T:n 1980-luvun alussa erittäin kyseenalaisissa ja epäilyttävissä olosuhteissa. Steven kierrätettyä The Uncertain-T-rodia näyttelyissä parisen vuotta, hän antoi sen lainaan ystävälleen, joka esitelli sitä pienen speed shopinsa edustalla, Kalifornian Van Nuysissa. Udellessani Steveltä The Uncertain-T:n nykyisestä olinpaikasta hän on hyvin salamyhkäinen, mutta kertoo silti auton olevan varastoituna ystävänsä autotallissa, Pohjois-Kaliforniassa sijaitsevalla viinitilalla. Vuonna 1965 Tomilla oli osasto Winternationals-autonäyttelyssä Pan Paci. En niinkään halua jakaa ”T:tä” hot rod -fanaatikkojen ja itseni kaltaisten ”vanhojen pierujen” kanssa, jotka muistavat rodin jo alkuajoilta ja minkä vaikutuksen se teki heihin. Tiesin, että jos olisin niin tehnyt, ei ohjelma enää olisikaan ollut siellä nähtävissä. Steve otti kuvat pahvilaatikon kanteen itse ja maksoi auton kaikkien mittojen mittaamisesta sekä kattavien sinikopioiden laatimisesta. Vuonna 1965 vastaavalla tasolla oli vain kaksi muuta autonrakentajaa, Ed Roth sekä Dan Woods!” Tom kertoi Ray Farhnerille rodista. Seurauksena Ray liisasi auton vuodeksi näyttelyihinsä. Muistakaa, mikään ei ole mahdotonta! minun voivan ostaa, olivat muka tuhoutuneet. Rakentamisessa hyödynnettiin venetekniikkaa ja sen kori sekä kojelauta valmistettiin puusta! Puun päälle laitettiin lasikuitukerros ja gel-coat pinnoite, jolloin saatiin hyvä pohja erikoismaalaukselle. Kesät olivat San Fernando Valleyssa polttavan kuumia, joten auringon porotus sai maalipinnan hilseilemään. Jokaiseen pieneen kohtaan. Kysyessäni Tomilta The Uncertain-T:stä, hän kertoi sen olleen siihen aikaan vallankumouksellinen: ”Se oli näyttelyn hitti. Hän aikoo osallistua näyttelyihin ilman The Uncertain-T:tä, voidakseen tavata ihmisiä ja voidakseen myydä T-paitoja, valokuvia sekä muuta materiaalia, minkä tuotto käytetään The Uncertain-T:n paluuseen ja entisöimiseen. Hän oli jonotuslistalla Yhdysvaltain Rannikkovartioston reserviin. Voit myös lähettää Stevelle kaveripyynnön Facebookissa. Farhnerin karuselliin 1960-luvun puolivälissä kynäruiskutaiteilija Tom Davison työskenteli Kansas Cityn custom-autoja show-promoottorin, Ray Fahrnerin kanssa. Vuonna 1967 Tom nouti auton perävaunuineen Steven talosta, ja kuljetti rodin Kansas Cityyn. ”Rakastan edelleen The Uncertain-T-rodia! Käytinhän sen luomiseen verta, hikeä ja kyyneleitä. Ja tein kaiken itse. Hän ei tule paljastamaan, missä The Uncertain-T lymyää, mutta hän pitää ajan tasalla projektistaan. Steve oli vain vuotta tai paria itseäni vanhempi, joten kyseessä oli erittäin hämmästyttävä saavutus. Keskustella ja kertoa perusteita, jotka saivat minut luomaan The Uncertain-T:n. Kuuden kuukauden aktiivipalveluksen jälkeen ei Car Craftissa ollut enää vapaita paikkoja, joten Steve ryhtyi työskentelemään Petersen-kustantamon jakeluosastolla, jossa hän oppi runsaasti aikakauslehtialasta. Ellei hän onnistuisi hankkimaan alkuperäistä The Uncertain-T -rodia ”ystävältään”, Steve haluaa rakentaa entistäkin paremman, ajanmukaistetun Uncertain-T:n! Steven tavoitetta ja haavetta voi tukea tilaamalla signeerattuja valokuvia, T-paitoja sekä muuta Uncertain-T-aineistoa hänen nettisivultaan www.SteveScottsUncertainT.com. Cadillacin moottorilla varustetun ’40 Ford Deluxe 2d Sedanin lisäksi The Uncertain-T oli ainoa hänen rakentamansa hot rod. Haluan nähdä nuorten näyttelyvieraiden hämmästyneet ilmeet sekä viettää aikaa heidän kanssaan
mm.: – Peltiosat – Kumitiivisteet – Alusta – Tekniikka – Sisusta – Lattiamatot – Puskurit – Race-osat – Kendall öljyt www.sepponiemensivu.fi Seppo Niemensivu, puh. Automaattivaihteistojen erikoisliike Hiihtotie 7 B, 01280 VANTAA Puh. 0400 591 428 Ojantie 24, 28130 Pori VARAOSAT JA TARVIKKEET AMERIKKALAISIIN AUTOIHIN TULE MYYMÄLÄÄN SALITUNKATU 3, SALO TAI TILAA VERKKOKAUPASTA: www.jenkkiosat.com myynti@jenkkiosat.com 045-202 1536 westfix@netikka.fi www.westfix.fi Rättikatot Vinyylikatot Automatot Istuinten verhoilu Ovipahvit Sisäkatot Suojamatot Tavaratilan matot Kumilistat Suojapeitteet ALE 30% ! 050-369 6393 Silverbergvägen 23 66200 Korsnäs Istuinten verhoilu ASENNUS KUULUU MYÖS MEIDÄN PALVELUUN! Vinyylikatot USA-AUTOIHIN V8 2 2023.indb 65 V8 2 2023.indb 65 9.2.2023 13.50 9.2.2023 13.50. 09-302847 / 050-3305780, fax 09-3401073 e-mail: jaakko.husso@pp.inet.fi USA-AUTOJEN VARUSTEET, VARAOSAT JA HUOLTO! KOODIL LA: V8 VERKKO KAUPAS TA -10% Voimas sa vuoden 2023 ajan! VERKKO KAUPAS TA VERKKO KAUPAS TA Alkuperäisja tarvikeosat amerikkalaisiin automerkkeihin
Korimallin muutos ikkunankehyksettömäksi HT:ksi sisältää myös A-pilarin alueen uudelleenrakentamisen, ikkunatiivisteitä unohtamatta. STEVE BOUTTEN 1949 FORD 1949–51 Fordeja kutsutaan shoebox Fordeiksi. Takalokasuojien jatkaminen käynnissä. Teroittaminen jatkui etulokasuojien yläosissa, joihin mies moldasi lyhennetyt 1957 Fordin lampunkehykset. Caddy-tyylinen pölykapseli on keskikoristetta lukuun ottamatta jo valmiina. Alkuperäisestä maskin kehyksestä Steve poisti spinnerin alueen ja terävöitti konepellin keskiharjannetta. ili. Samalla kattopeltiä on pidennetty niin, että lopputuloksena nähdään Stevelle tyypillinen, taaksepäin laskeutuva pro. Sama auto toimi innoittajana myös takavaloissa, jotka rakennettiin scratchina. Asia näkyy etenkin choppauksessa ja kattolinjoissa, kenties myös tietyllä tavalla pelkistetyssä yleisilmeessä. Vaakasuora maskinosa on kokonaan Steven omaa käsialaa. Takaluukun alapuolinen alue kallistettiin vastaamaan lokasuojien jatkopaloja. Mukailu jatkuu pölykapseleissa, jotka näyttävät 1954 Caddyn kapseleilta; kun 1:25 -versioita ei tiettäUusi maskin aukko ja scratchina rakennettu etupuskuri. Steve Boutten customoitu coupe edustaa mainittua vuosikertaa, mutta mallista ei ensimmäisenä tule mieleen mikään kenkälaatikko. Kohdevalinnat ovat usein 1940ja 1950-luvun traditionaalisia automalleja. TEKSTI JA KUVAT JUHA AIRIO S teve Boutten mallaritausta on tyypillinen: rakentelu alkoi varhain, mutta sitten seurasi monelle niin tuttu, Steven tapauksessa 15 vuoden, tauko. Choppaus toteutettiin muotoilemalla katon uusi takaosa irti leikatuista originaalikaton palasista; kittiä on käytetty säästeliäästi. Takalokasuojia mies jatkoi muovilevyllä ja kitillä, muotojen esikuvana 1954 Mercury. Mies palasi pienoisharrastuksen pariin vuosituhannen vaihteessa innostuttuaan sattumalta uudestaan autojen customoinnista. AMT:n ikinuori 1949 Fordin rakennussarja saa nyt toimia esimerkkinä Steven tuotannosta. Nimimiehien tapaan Stevelle on kehittynyt oma, tunnistettava kädenjälkensä. Vastaavasti kävi takapuskurin kohdalla, ja se pohjautuu Lindbergin 1953 Fordin puskuriin, joka muutettiin vastaamaan 1951 ja 1953 Fordien puskimien yhdistelmää. Lopullinen haave olisi 1:1 custom, mutta ennen vaadittavien edellytysten täyttymistä rakentaminen tapahtuu 1:25 mittakaavassa, mikä tarjoaa myös täyskokoisia autoja enemmän mahdollisuuksia erilaisten ideoiden toteutukseen. Pyöränaukkoon on lisätty pieni levitys, lokasuojien yläosien harjanteet odottavat lisäystään. 66 V8-MAGAZINE V8 2 2023.indb 66 V8 2 2023.indb 66 9.2.2023 13.50 9.2.2023 13.50. Etupuskuri edustaa tyyliltään 1951 Fordia – kun rakennussarjaa ei ole, mies teki puskurin itse. Kylkien prässäykset ovat muovilevyä, fender skirtien rajat puuttuvat vielä. Auton kattoa on chopattu harkitusti, edestä runsaat 3 skaalatuumaa, takaa aavistuksen enemmän
västi ole, niin nekin mies teki itse. V8-MAGAZINE 67 V8 2 2023.indb 67 V8 2 2023.indb 67 9.2.2023 13.50 9.2.2023 13.50. Steve on luultavasti tarkistanut 1:1 auton manuaalista, kuinka käsijarru toimii todellisuudessa. Fordin voimanlähteenä toimii Cadillacin kone Revellin 1949 Mercurysta. Itse rakennettu Crestliner-tyylinen nelipuolainen ratti vie ensihuomion. Mainitaan nyt kuitenkin paksumman kuoren sisältä esiin tulevat ohuemmat johdot esim. Konehuone on customien tapaan tarkoituksellisen pelkistetty. laturissa – detalji, jota ei yleensä malleissa tapaa. Osiin on tehty syvennykset myöhempiä tuck ’n’ roll toppauksia varten. Jousitusta madallettiin kohtuudella, samalla osa jousituksen komponenteista on rakennettu uusiksi. Mercuryn takavalot, samoin takalokasuojien muotoihin sovitettu takapuskuri ovat Steven omaa käsialaa. Kirkaslakkaus tehtiin Dupontin tuottein. Vastaava pätee myös takaiskunvaimentimien ja jousituksen kiinnityksiin. Fender skirtien alaosiin lisättiin detaljiksi pieni huuli. Fordin suunnitteluun sekä tekniseen toteutukseen on panostettu aivan toisella tasolla kuin suurin osa rakentajista tekisi. Tuulilasin läpi häämöttävät vaihdekepin yksityiskohdat. Ratti on korvattu itsetehdyllä Crestlinerin ohjauspyörällä, ohjauspylväs vaihdekeppeineen löytyi samasta lähteestä. Koriin valittu väri, 1970-lukulainen Fordin värikartan Anti Establishment Mint, johon Steve lisäsi vielä aavistuksen mustaa, on ehkä customeissa hieman epätavanomainen, hillitty sävy. Myös virhetoleranssit ovat selvästi olleet poikkeuksellisen pienet. Oleellisempaa onkin, kuinka hommat on hoidettu. Moottori on detaljoitu Replicas & Miniatures Co. Vaikka kyse on mielipiteistä, näkyy kokonaisvaltainen panostus myös tyyliseikoissa. Jarruja bensalinjat ovat tämän tasoisessa mallissa itsestäänselvyys, eikä pakoputkistokaan kuulu sarjan vakio-osiin. Kaikki näkyvä on asianmukaisesti detaljoitu, mukaan lukien kaasuttimien vivustot. Ja jottei homma olisi liian ilmeinen, Steve rakensi malliinsa vielä erilliset ikkunoiden sisäkehykset. Turha kai mainita, että konehuoneesta löytyvät suurin piirtein kaikki mahdolliset johdotukset ja pikkuosat. Jarrupääsylinterin Steve teki itse, samoin käsijarrun, joka erehdyttävästi näyttää toimivalta. Toppaukset ovat erillisiä, joustavasta akryylimaalista valettuja osia. of Marylandin venttiilikopilla sekä itsetehdyllä öljyn mittatikulla, Revellin 1950 Oldsin tasavirtalaturilla ja 1964 Chevyn bensapumpulla. Jottei auto muuttuisi liian pelkistetyksi Steve lisäsi lopuksi kylkeen kokopitkän kromilistan. Osien irrottaminen mahdollisti kokonaan uusien sivupaneelien rakentamisen. Jotta komponentit asettuisivat loppukoonnin aikana täsmällisesti, rakensi Steve niihin ohjaimet. Mercurysta. Alkuperäinen sisustuskaukalo on leikelty lähes päreiksi. Kokonaisuus alkaa hahmottua. Kaasarit ovat Rochesterit, miehen omaa käsialaa, kun taas periodikorrekti öljynsuodin tulee em. Kromiosat Steve toimitti muutosten jälkeen Chrome Tech USA:lle pinnoitettaviksi. Mittaristot ja kaiuttimen ritilä (syövyteosa) ovat nekin Steven omaa käsialaa ja sama koskee ohjaamon kahvoja ja nappuloita. Sisävalo ja lattiamatto kuuluvat normilisäyksiin. Cadillacin moottori on niin täynnä lisättyjä detaljeja, että luettelointi ei olisi järkevää. Jarrupääsylinteri jää piiloon pakoputken taakse, mutta detaljointi on vastaavan tasoista. Penkkien ja etenkin lattiamattojen kanttinauhat ovat usein unohdettu yksityiskohta. Maalit toimitti Model Car World. Sama koskee istuimia. Alusta on Amt:n sarjasta, eturipustuksesta löytyy myös osia Lindbergin 1953 Fordista ja Amt:n 1957 Fordista. Auton sisällä istuimiin ja ovipaneeleihin lisättiin tuck ’n’ roll makkarat ynnä kanttinauhat. Vaikuttaisi siltä, että se mitä Steve on tehnyt, ei lähtökohtaisesti juuri poikkea monen muun rakentajan toiminnasta. Kuvat saattavat jopa huiputtaa katsojan uskomaan, että niissä poseeraa runsaasti muutoksia sisältävä, edelleen 1949 Fordiksi tunnistettava custom, ei sellaisen pienoismalli. Kojelauta vaikuttaa vakiolta, mutta sisältää runsaasti lisädetaljointia
Käynnistin seuraavan projektin, jota en saanut vietyä loppuun. – Kerran vedin kilpa-auton huolella lepikköön. Terveysongelmat olivat läsnä pidempään ja lopulta oli hyväksyttävä, etten tulisi ajamaan rallia enää milloinkaan. Sitten päässäni naksahti, tuollaisen minäkin haluan! Vuodeksi 1967 esitelty Cougar sopisi mainiosti entiselle rallimiehelle, olihan sillä yhteys kotimaiseen rallihistoriaan. Kolminkertaisen Jyväskylän Suurajojen voittajan, rallilegenda Simo Lampisen perhe hankki tuoreeltaan juuri ´67 Cougarin (V8 8/87). Kori tuhoutui korjauskelvottomaksi. Ajohanskojen naulakkoon ripustamisen jälkeen toimin jonkin aikaa kisakaluston katsastajana, kunnes luovuin harrastuksesta moneksi vuodeksi. Sinä aikana en seurannut lajia edes mediasta. Myynneistä saaduille rahoille oli keksittävä järkikäyttöä. Se oli elämäni raskaimpia hetkiä. T eemu eli ja hengitti rallia yli 20 vuotta, kunnes. Cougar maalattiin Eleanor-Mustangin väriseksi 42 vuotta sitten 1981. Urheilulegendojen Puuma Teemu myi pois keskeneräisen ralliauton ja muuta rallikamaa. Patinoitunut poniauto näytti kerta kerralta komeammalta. Samoihin aikoihin hän osallistui vaimonsa työkaverin 50-vuotisjuhliin, jonne saapui vieraaksi ´69 Mercury Cougarillaan Reijo Voutilainen. ELEANORIN VÄREISSÄ ELEANORIN VÄREISSÄ ELEANORIN VÄREISSÄ ELEANORIN VÄREISSÄ 68 V8-MAGAZINE Mercury Cougar 2d Hardtop Coupe 1970 V8 2 2023.indb 68 V8 2 2023.indb 68 9.2.2023 13.50 9.2.2023 13.50. Teemu on Puuman kolmas omistaja. Olin toiminut myös kartturina, mekaanikkona sekä monenlaisissa kilpailun järjestelytehtävissä. Vasta viime syksynä kävin pitkästä aikaa katsomassa rallia paikan päällä, kertaa Teemu taustaa. – Tutustuin illan aikana Cougariin useaan otteeseen
TEKSTI JA KUVAT KAI SALMIO Simon isä, Raine Lampinen oli vastaavasti yksi menestyneimmistä moottoripyöräurheilijoistamme. ELEANORIN VÄREISSÄ ELEANORIN VÄREISSÄ ELEANORIN VÄREISSÄ ELEANORIN VÄREISSÄ Toisinaan harrastuksesta luopuminen poikii uuden ajanvietteen. Muuten se oli tervepeltinen auto. Eräästä kuusysistä olin valmis tekemään kaupat, mutta se ehdittiin myydä toisaalle. Tätä autoa oli kolaroitu toisesta takakulmasta, mutta ei pahasti. Autoa kaupattiin Kalifornian Modestossa. Sitä lähdettiin toteuttamaan Kaliforniasta löydetyllä Puumalla. Avuksi tulivat Palosen veljekset, joista toinen vaikutti Yhdysvalloissa. – Pyysin Palosta käymään seuraavaksi Modestossa. Tämäkin Cougar oli ruosteeton Kalifornia-auto. Teemun harmiksi myyjä ei suostunutkaan myymään autoa ulkomaille. V8-MAGAZINE 69 V8 2 2023.indb 69 V8 2 2023.indb 69 9.2.2023 13.50 9.2.2023 13.50. Mies seurasi aktiivisesti Craigslistin tarjontaa. Sain sieltä paljon lisäkuvia. Pyynti oli suolainen, mutta laski lopulta siedettävälle tasolle. Näin kävi louhisaarelaiselle Teemu Juvalle, joka pakon sanelemana jätti taakseen rallielämän, löytäen uudeksi mielenkiinnon kohteeksi jenkkiautoilun. Vielä ennen Modeston Cougariin tutustumista, Teemu bongasi toisenkin hyvän vaihtoehdon. Hakuun laitettiin ensimmäisen sukupolven 1967–70 Cougar. Olin pidempään seurannut yhden seitenkymppisen ilmoitusta. Teemu käynnisti Puuman etsinnät 2011. – Palonen tutustui useampaan yksilöön. Kaikissa oli jotain sellaista, mikä sai minut perääntymään
Auto päätyi myös Veekasin keskiaukeaman keräilykuvaan, jonka Teemu kiinnitti huoneensa seinälle vuosiksi. Etupuskuri oli edelleen kiero sattuneesta syystä. Filmissä nähdään yksi elokuvahistorian pisimmistä taka-ajoista, joka kestää uskomattomat 40 minuuttia! Se oli lähes 40% elokuvan kokonaiskestosta (105 minuuttia). Värin taustalta löytyi Eleanor, yksi elokuvamaailman autolegendoista. Auton ensimmäistä omistajaa ei tiedetty. Löysin penkinpäällisistä vuoden 1979 leiman. Se tuli tunnetuksi Henry Blight ”Toby” Halickin kirjoittamasta, tuottamasta, ohjaamasta ja tähdittämästä Gone in 60 Seconds -leffasta vuodelta 1974. Projektivaiheita Kuskin puoleista etukulmaa oli kolhittu, mutta vioittunut kulmapala oli jo vaihdettu ehjään. takalasin tiivisteen ja ovien vastaavat. Vaihteiston toiminta ei Teemua tyydytProjektivaiheita Cougarin oma alipainepönttö oli nähnyt parhaat päivänsä, joten Teemu teki korvaavan osan yhdistämällä kaksi rosterista keittiökäyttöön tarkoitettua mittakannua. Siniset rullakeinut ovat Scorpion Racing Productsin valmistetta. Tässä ollaan puntaroimassa kiertokangen toista päätä. itinharmaan ’67 Mustang Fastback Eleanorin, mutta siinä kyseessä on elokuvan 2000 tehty uusintaversio Nicolas Cage päätähtenä. Shifterin ja autossa valmiina olleen tarvikekeskikonsolin välissä näkyy harmaa cruisen hallintayksikkö. Tuolloin kolahti isosti raumalaisen Antti Salon ´65 Ford Mustang Hardtop, joka tunnettiin E.T. Yli 30 vuotta vanha maalaus oli toisaalta kelpo kunnossa, joten asia jäi muhimaan. Akku oli joskus kiehunut, jonka seurauksena vieruspelti syöpyi. Ainoa korjausta vaatinut kohta löytyi akun viereltä. Teemu maalasi lohkon sisäpuolelta Glyptalilla. Auto oli yllättävän hyvä ajettava, vaikka myöhemmin esim. Mustangina (V8 1/84). Tuona aikana romutettiin 93 autoa. Konepelti hiottiin kääntöpuolelta peltikirkkaaksi Eliminator-scoopin asennustyön yhteydessä. – Olin maalannut useampia autoja. Moni muistaa gra. Auto oli uutena varustettu mm. Reiän kautta virtaa raikasta ilmaa myös kaasarille. Vaikka Teemu siirtyi jenkkiautoilijaksi vasta myöhemmällä iällä, heräsi kiinnostus niitä kohtaan jo junnuna lehtien sivuilta. Cougarilla oli Jenkeissä ollut vain kaksi omistajaa 41 vuoden aikana. Hänen työkaverinsa löysi miehen tajuttomana työpaikan lattialta. toisesta alapallonivelestä löytyi klappia lähemmäs sentin verran. – Cougarille oli perheen poika tehnyt jonkinlaista laittoa 70-luvun lopulla. Samalla takapenkin takaa paljastui alkuperäinen factory build sheet, josta näki autoon uutena valitut varusteet. Alkuperäinen Eleanor oli keltainen ´71 Mustang SportsRoof, kaksi vuotta tuoreemman näköiseksi muutettuna. Puuma toimitettiin junalla Teksasin ”Modeston Puuma oli maalattu keltasävyiseksi 1981. Toinen omistaja oli nimeltään Marco McDuffy, ja näin Teemusta tuli auton kolmas omistaja. Värin taustalta löytyi Eleanor, yksi elokuvamaailman autolegendoista.” 70 V8-MAGAZINE V8 2 2023.indb 70 V8 2 2023.indb 70 9.2.2023 13.50 9.2.2023 13.50. Toki ikä näkyi maalissa, mutta ei häiritsevästi. Siksi suunnittelin ylimaalaamista myös Mercurylle. Ajamisen iloa ei Teemulta sentään viety. Teemu päätti viimein luopua myös maalausurakasta. Toinen lähtemättömän säväyksen jättänyt jenkki oli raisiolaisen Hannu Mäkisen motiivimaalattu ´67 Rembrandt-Thunderbird (V8 6/81). Kiitos Kalifornian polttavalle auringolle. Samalla oli tunnustettava rajoitteet autonrakentelussa. – Toipuminen otti aikansa, kunnes olin valmis palaamaan tallille. Modeston Puuma oli maalattu keltasävyiseksi 1981. Ensimmäisen vuoden aikana vaihdoin miltei kaikki kumiosat, kuten esim. Lohko porattiin 0,030” ylikokoon. Peltityöt jäivät onneksi minimiin. – Rakensin E.T. ilmastointilaitteella, mutta ei sähköikkunoilla. Gone in 60 Seconds Palosen lähettämät kuvat vakuuttivat, joten kaupat lyötiin lukkoon syksyllä 2012 alkujaan valkoisesta Puumasta. Tein Ukkoslinnun maalauksista siirtokuvia, muistelee Teemu. Mussen innoittamana moneen koottavaan pienoismalliin vastaavat spoilerit ja levitykset. Teemu suoritti kaikki blueprinttaukset omakätisesti. Auto saapui Suomeen vuodenvaihteessa 2013. Houstoniin, jossa hoidettiin kontitus. Peltiin puhkottiin myös reikä moottorin viilennystä silmällä pitäen. the Extra Terrestrial -tieteiselokuvaan. Cougarin alusta kaipasi pientä päivittämistä ennen rekisteröintikatsastusta. Elämänkortit uusiksi Maaliskuun puolivälissä Teemun elämä muuttui dramaattisesti. Maali silottaa pinnat, parantaen öljynkiertoa. Porilaisen Simo Riikosen autoon maalaama motiivikokonaisuus perustui Steven Spielbergin ohjaamaan E.T. Jatkossa rakennettaisiin vain pienemmässä muodossa. Jostakin syystä etupenkkien päälliset oli vaihdettu alle 10 käyttövuoden jälkeen. Kumminkin sillä periaatteella, että Puuma olisi aina kesäisin ajokunnossa. Puujäljitelmät tuovat ylellisyyden tuntua ohjaamoon, pyöreät mittarit vastaavasti sporttisuutta. Kojelaudan alle sijoitettiin muutama lisämittari ja katkaisija. Sairauskohtauksen jälkeen työelämään ei ollut enää paluuta vaan edessä oli työkyvyttömyyseläkepäivät
Toki Puumalla pitää olla kunnon viirusilmät. Etujouset heivattiin pois, ja tilalle hankittiin Eibachin vakiota jäykemmät progressiiviset jouset. Ruosteeton Kalifornia-auto löytyi Modestosta. Takajousien vaihdolle ei ollut tarvetta, koska originaalien tilalle oli asennettu sopivasti jäykät jousipakat edellisen omistajan toimesta. Cougariin sai optiona sport-sivupeilit. Mercuryssä ei ollut enää matching numbersvaihteistoa vaan se oli korvattu Torinon samanmoisella. – Vahvistin samassa yhteydessä etuiskaritornien alapäitä. Sellaiset taiteili banjokoppaan Teemun toinen tytär Viivi. Samalla keula madaltui tuuman verran. Kahdesta piti poistaa maalit, ja kahdesta oiottava lommot ennen kiillottamista. Kokosin kahdesta laatikosta vähän erilaisen kombon, johon asensin lisäksi shift kitin. Jarrut W8 Passatista Teemu jäykisti koria pulttaamalla takapenkin selkänojan taakse alumiinilevyn orkkis Alustasta pilkistää Puuman silmät, kuinkas muutenkaan. Ne poikkeavat toisistaan. Opel Omegan ohjaustehostimen pumppu korvasi alkuperäisen, jonka teho ei riittänyt. Cougarissa oli hankittaessa likimain uudet iskunvaimentimet, mutta ne vaihtuivat siitä huolimatta Konin säädettäviin iskareihin. Ohjattavuus parani Borgesonin simpukalla. Rumpujarrut vaihtuivat levyjarruiksi. Autossa oli ilmastointilaite jo uutena. Jarrukilvet ovat myös Teemun kädenjälkeä. Hihnapyörän nappasin Ford Transitista. V8-MAGAZINE 71 V8 2 2023.indb 71 V8 2 2023.indb 71 9.2.2023 13.50 9.2.2023 13.50. Konehuoneesta löytyy kauttaaltaan läpikäyty 351 Cleveland -ensiasennusmoottori. Tästä versiosta tuli ensimmäistä parempi, mutten ole tyystin tyytyväinen edelleenkään. Toistaiseksi se saa kaikesta huolimatta kelvata. Pyöränkulmia haettiin pidemmän kaavan kautta, mutta se ja nyt Puuma nuolee mutkat eleettömästi. Kotitallissa on 52-vuotiaan Puuman lisäksi 28-vuotias ´94 Jeep Grand Cherokee. Ilmanputsarikotelon takaa näkyy cruisen sininen keskusyksikkö. Sen vuoksi purin sen toistamiseen lyhyen ajan sisällä. Siitä ei ollut tietoa, miksi laatikko aikanaan päätyi vaihdettavaksi. Vänkärinpuoleisessa peilissä on korkeampi jalkaosa. – En ollut mielissäni remontoimaani vaihteistoon. Alusta otettiin jo toisen kerran työn alle, kun Teemu halusi panostaa ajettavuuteen. Teemu ihastui Cougariin 50-vuotisbileissä. Ero kiillotetun ja kiillottamattoman pölärin välillä on melkoinen. Jäykemmät takajouset oli vaihdettu alle jo aikaisemman omistajan, Marco McDuffyn toimesta. Rosterinen pillerikapselisarja löytyi Kaapelitehtaan KKShown swapista. tänyt, ja niin FMX-automaatti käytiin perusteellisesti läpi
Lausunto saatiin lopulta yllättävän helposti ja veloituksetta. Viimeksi mainitun kasin sai rastitettua lisävarustetehostetuksi. 72 V8-MAGAZINE V8 2 2023.indb 72 V8 2 2023.indb 72 9.2.2023 13.51 9.2.2023 13.51. 9” perä varustettiin Currie Enterprisesin tasauspyörästön kitkalukolla. Hardtop Coupen osuus vuosituotannosta oli lähes 70 prosenttia (49 479). Modi. Tornit suoraan toisiinsa yhdistävää Monte Carlo -tankoakin harkittiin, mutta toistaiseksi ei sellaista ole asennettu. Passatin paketista eliminoitiin ABS-järjestelmä. Päädyin 2000-luvun alun kasipyttyisen Volkswagen Passat Variant W8:n tehostimeen. Vientimalleihin vastaava jäykiste asennettiin tiettävästi vakiona. – Lähdin etsimään halvempaa tuplakalvoista jarrutehostinta. 250 hevosvoiman pikkulohko oli Puumien vakiomoottori, lukuun ottamatta Eliminator-mallia, joka varustettiin 300 hepan kolmeviisykkösellä. Samaan hengenvetoon pistettiin jarrupuoli uusiksi. oitu jarrupoljin on auton oman ja Passatin polkimen yhdistelmä. Muutostyö onnistui, koska jarrut ovat nyt älyttömän hyvät. Katsastusta varten oli kuitenkin saatava maahantuojan lausunto siitä, että ristikkotuen seuraksi. Ostin lopulta purkuauton koko jarrujärjestelmän, joka käsitti levyt eteen ja taakse. Perävälityksiä kokeiltiin useampia, kunnes Teemu päätyi 3,00-välitykseen. Aluksi oli tarkoitus hankkia ainoastaan levyjarrut eteen, ja muuttaa tehostamaton systeemi Cougar sijoitetaan monesti varustelunsa suhteen Mustangin ja Thunderbirdin välimaastoon. Lohkolle muuntajamaalia Mercuryssä on edelleen tehdasasenteinen 351 Cleveland V8. Teemu lisäsi takajarrupiirin yhteyteen paineensäätimen, koska jarrut olivat liian takapainotteiset. Moottoritilaan lisättiin Export Brace -jäykiste, joka yhdistää tavallaan jousitornit toisiinsa rintapellin kautta. ABS voidaan ylipäätään poistaa systeemistä. Cougareita valmistettiin 1970 kaikkiaan 72 343 autoa, mukaan lukien XR7 -versiot. Vähiten valmistui XR7 avoa (1 977). Originaalia vastaava setti ja tehostin olivat hintapolitiikaltaan isosti köyhdyttävä vaihtoehto, siksi päädyttiin edullisempaan ratkaisuun. Cougarin ensimmäisen sukupolven, 1967–70, takavaloja voidaan pitää klassikkoina, joita hyödynsivät monet rakentajat Pohjoismaissa
Pakopuolelle ruuvattiin Hedman Heddersin peltipakosarjat. oin myös kanavien muotoa. Maali tiivistää pinnat tasaisiksi, mikä parantaa öljyn valumista, öljynkiertoa. ylävesiletkun yhteyteen sijoitettu lämpöanturi vaikutti alkujaan BMW:ssä. Lohko kuskattiin välillä Teemun kotitalliin, jossa hän kokosi alakerran uusilla männillä saadakseen mitattua, paljonko dekkitasoja pitäisi työstää. Lohkoa keitettiin lipeätynnyrissä parisen päivää, minkä jälkeen se oli superpuhdas. Puntitin veivit ja männät gramman tarkkuudella samanpainoisiksi. Lohkosta hiottiin pois kaikki terävät kohdat ja valupurseet. Hämmästyksekseni kennon putki jäi käteeni letkun kanssa. USA:sta ja Australiasta, kuten TRW:n takomännät, Scorpion Racing Productsin rullakeinut, säädettävän tuplajakopään, vahvemman akselin öljypumppuun, ARP:n vahvemmat työntötangot, ARP:n kiertokankien ja runkolaakeripukkien kovemmat pultit, Edelbrockin kaksitasoisen imusarjan, Summitin 600:sen kaasuttimen sekä Cranen virinokan, jonka arvoja ei Teemu millään muistanut. Jotta kennon sai ylipäätään poistettua, piti kojelauta purkaa kokonaisuudessaan pois. Siksi kansista koneistettiin pois siivut myös imupuolen tasosta. Lohko maalattiin sisäpuolelta amerikkalaisvalmisteisella Glyptalilla, joka tunnetaan myös muuntajamaalina. Lämmityslaitteen kenno aiheutti työsarkaa peräti kahdesti. Lohko porautettiin 0,030” ylikokoon. Perusmoottorin puristussuhde oli 9,50:1, kun tehokkaammasta löytyivät 11,0:1-puristukset. Samalla modi. ”Mikäli tallista löytyy valmiina käyttökelpoisia osia, ei ole mielekästä hankkia uutta osaa vain siksi, ettei korviketta ole valmistanut tehdas itse.” V8-MAGAZINE 73 V8 2 2023.indb 73 V8 2 2023.indb 73 9.2.2023 13.51 9.2.2023 13.51. Ei muuta kuin kojelauta irti toistamiseen, huokaisee Teemu. Jotta sain staattisen puristussuhteen kohotettua edes jotenkin järkeväksi, oli kansiakin koneistettava aika reilusti eli laskettava. Tehokkaammassa padassa käytettiin 4-kurkkuista kaasutinta, kun kesymmässä versiossa oli 2-reikäinen kaasari. Muiden valmistajien osista kerrottakoon Volvon laturi ja Waecon yleismallin vakionopeudensäädin, joka on täysin erillään Cougarin omasta sähköja kaasupoljinjärjestelmästä. Autossa oli hankittaessa alumiinisyylari. Toimenpiteen ansioista voi imusarjoja vaihdella jatkossa ilman työstämistä. Tilalle asennettiin Vintage Airin R134a -kylmäaineella toimiva komponentti. – Hioin kiertokangista ja kampiakselista pois kaikki terävät kohdat. Puretusta koneesta näki helposti, ettei sitä oltu avattu koskaan aikaisemmin. Kokonaisuus valmistui hyödyntämällä osia muistakin autoista, kuten esim. – Oli siinä ilo ylimmillään, kun myöhemmin moottoriremontin yhteydessä väänsin kumiletkua irti kennosta. Öljykanavat kohdistettiin ja niidenkin terävät kohdat hiottiin jouhevimmiksi. Se on kierrättämistä parhaimmillaan, vinkkaa Teemu. Omatekoinen H-pakoputkisto valmistui rosteriputkesta. Myös kampiakselille suoritettiin tasapainoitus. Omatoimista blueprinttausta – Muotoilin 2V open chamber -kansien palotiloja, ja mittasin niiden tilavuudet saadakseni ne samansuuruisiksi. Moottorikoneistamossa hoidettiin myös dekkitasojen, venttiiliseetien ja kansien koneistukset. Teemu oli aiemmin rakentanut useita moottoreita sekä kilpakäyttöön että kadulle. – Mikäli tallista löytyy valmiina käyttökelpoisia osia, ei ole mielekästä hankkia uutta osaa vain siksi, ettei korviketta ole valmistanut tehdas itse, tässä tapauksessa FoMoCo. Teemu hankki tilalle kennon, jonka piti olla laadultaan paremmasta päästä. Äänenvaimentimiksi valikoituivat Pypes Performance Exhaustin pöntöt. Tämä taasen aiheuttaa V-koneessa ongelmia imusarjan sopivuudessa. Teemu hankki osia mm. Teemun yllätykseksi jakajan oma alipainesäädin ei ollutkaan säädettävä, vaikka mekaanisen ennakonsäädön pystyikin muuttamaan täysin mieleisekseen. Samalla pystyi laskemaan, kuinka paljon kansia pitäisi laskea. Hän päätti ottaa myös Clevelandin työn alle. Nokkakorttikin oli sopivasti kadoksissa. – Halusin porauksessa käytettävän stressilevyä, koska olin toiminut näin kilpakoneidenkin kanssa. listalta myös muihin Cougareihin. ektillä. Nyt männät kurkkaavat aavistuksen yli dekkitasojen. Taisi siinä koneistaja huokaista muutaman ylimääräisen kerran, kun asiakkaaksi tuli perfektionisti, naurahtaa Teemu. Cruisen nopeustunnistinanturi löysi paikkansa kardaanin etupäästä. Muista osista mainittakoon MSD:n kärjetön virranjakaja, johon lisättiin säädettävä alipainesäädin. Glyptalin käytön perusedellytys on pieteetillä suoritettu puhdistus, jotta maalille saadaan maksimaalinen tarttuvuus. Tasapainotin myös kankien yläja alapäät painoiltaan yhtäläisiksi. Kenno oli valmiiksi pahasti tukossa. Maalilla on kaiken lisäksi lämpöä eristävä ominaisuus. Lämppärikennosta tuplaharmi Viilennyspuolta entrattiin Volvon 2-nopeuksisella sähkö. Koneistamolta ei sopivaa levyä löytynyt, joten tein heille sellaisen. Pelkän kennon vaihtaminen aiheutti kunnon hikiurakan, kun oli kyse ilmastoidusta Puumasta. Cougarin toimimaton ilmastointilaite siirrettiin tallin hyllylle
74 V8-MAGAZINE Ford 3W Coupe Custom 1936 V8 2 2023.indb 74 V8 2 2023.indb 74 9.2.2023 13.51 9.2.2023 13.51
Erityisesti 40-luvun laitteet ovat lähellä sydäntä. Hän aloitti kunnianhimoisen projektin 90-luvun lopulla, ja lähtökohdaksi tuli kolmeikkunainen 1936 Ford, jonka hän osti…jo 1977! V8-MAGAZINE 75 V8 2 2023.indb 75 V8 2 2023.indb 75 9.2.2023 13.51 9.2.2023 13.51. Sitä lukuun ottamatta tästä customista ei löydy muita 1948 uudempia osia kuin So-Cal Speed Shopin taustapeilit. TEKSTI JA KUVAT STEPHAN SZANTAI Tunnelma on kuin joskus ennen. Klassinen ulkonäkö kätkee sisälleen modernisoidun tekniikan. Kun ammatti liittyy taiteeseen, niin Manuel Reyes löytää vapaa-aikanaan kauneuden ja inspiraation customien rakentamisesta
Kun sain vakituisen työpaikan, niin suljin maalaamon 1967, mutta jatkoin edelleen maalaustöitä aina kevääseen 1979 asti, kertoo Manuel. Tänä päivänä mies pyörittää omaa studiota, joka on erikoistunut mainonnan visuaaliseen ilmeeseen. Ainoa mieleen tullut ’36 custom oli Jack Calori Coupe, rakennettu 40-luvulla. Tein erikoismaalauksia sekä pinstripingia. täysprojektia. Hänen maalaamiaan autoja esiteltiin lukuisissa Amerikan hot rod -lehdissä. Aluksi mietin sitä vakiokorisena, mutta muutoin hot rodina. 76 V8-MAGAZINE V8 2 2023.indb 76 V8 2 2023.indb 76 9.2.2023 13.51 9.2.2023 13.51. Myöhemmin, 80-luvun alussa ”Manuelin tunnetuimpiin töihin lukeutuu liekkimaalaus Pete Chapourisin ’34 Ford 3W Coupeen, joka esiintyi päätähtenä “The California Kid” elokuvassa.” Takakontin seinän taakse sijoitettiin 1948 Ford F-100 20 gallonan polttoainesäiliö. M anuel kiinnostui tekniikasta nuorella iällä, mistä kiitos kuuluu mentorina toimineelle autoharrastajaisälle. Nuoren miehen taiteellinen silmä vei customien rakentamiseen, vaikka hän kykeni yhtä lailla ruuvaamaan hot rodeja ja kilpa-autoja. – Vuonna 1977 löysin ’36 Fordin kolmeikkunaisen Coupen, jota pidetään yhtenä ensimmäisistä customoiduista automalleista. 60ja 70-luvuilla Manuel oli vahvasti mukana hot rodja custom-scenessä. Se näyttäisi hienolta eikä niitä tuosta mallista juuri ole rakennettu. – Alussa, opiskeluaikana minulla oli aikaa pitää omaa custom-maalaamoa, jossa sain tyydytettyä rakentelun nälkääni. Manuelin tunnetuimpiin töihin lukeutuu liekkimaalaus Pete Chapourisin ’34 Ford 3W Coupeen, joka esiintyi päätähtenä “The California Kid” elokuvassa yhdessä Martin Sheen kanssa (1974). Elettiin vuotta 1979, kun hot rod -naapurini Bill Lyber ehdotti, että tee siitä custom. Hitaasti kiiruhtaen Vaikka Manuel on rakentanut ja maalannut useita autoja vuosien varrella, niin hän ei ole kuitenkaan koskaan tehnyt ns. Manuel aloitti 1961 mainosalan opinnot, minkä jälkeen hänet palkattiin tekemään mainonnan ulkoasua
Sen jälkeen Manuel otti yhteyttä vanhaan ystäväänsä Pete Chapourisiin, joka omisti silloin PC3G Hot Rods -nimisen shopin, entinen So-Cal Speed Shop. Muutoksiin kuuluivat Mustang II dropattu etuakseli, tehostetut levyjarrut, Posies Super Slide takalehtijouset käännetyillä kiinnityssilmukoilla, jolloin taakse saatiin haluttu madallus. V8-MAGAZINE 77 V8 2 2023.indb 77 V8 2 2023.indb 77 9.2.2023 13.51 9.2.2023 13.51. er, rakentamalla 1 ¾ tuuman pakoputkistolla. nähtiin Posiesin uskomaton ’36 Ford Cabriolet, jota tänä päivänä varmaan kutsuttaisiin perinteiseksi customiksi. Auton pariin palattiin parikymmentä vuotta myöhemmin 1997, mutta varsinainen rakentelu pääsi vauhtiin vasta vuosituhannen vaihteessa. Rungon muutostyöt otti vastuulleen yrityksen ykkösmies Pete Eastwood. Taka-akseli on 1958 Ford Station Wagonista ja se pitää sisällään matkan tekoon ystävällisen 3,00:1 perävälityksen. Konehuoneeseen istutettiin 1977 Chevy 350 cid/290 hv pikkulohko-V8, jonka toimivuutta tehostettiin hi-po palikoilla, kuten Edelbrockin 650 cfm nelikurkkuisella kaasuttimella, Pertronixin elektronisella sytytyksellä, lähellä moottorilohkoa kulkevilla “block-hugger” headerseilla ja Mike Leachin, General Muf. Lähtökohdaksi valittiin 1937 Fordin runko, joka boksattiin kriittisistä kohdista rakenteen vahvistamiseksi. Ridetechin ilmajousituksella säädellään ajokorkeutta tarpeen mukaan. Kipinä syttyi heti, mutta muu elämä vei ajan. syyttä ja sitkeyttä, johon eivät kaikki pysty. Ensimmäisenä agendalla oli purkaa auto muttereiksi. Nuo muuttivat mieleni ja päätin ottaa suunnaksi 40-luvun lopun tyylisen customin. Uusi rullavaa alusta ’48 Fordin vanteilla ja Wheel Vintiquesin kromikehillä palasi kotiin, ja Manuel pääsi keskittymään uusien komponenttien paikalleen sovitteluun. Manuel ruiskutti sen itse. Custom valmistui 17 vuotta myöhemmin, mikä on vaatinut kärsivälliSyväsävyisen vihreän metallihohtomaalauksen inspiroivat 40-luvun lopun ja 50-luvun alun customit
Työn teki Hubdley Acuff Georgiassa. – Auton oma maski ei istunut, se oli liian hallitseva. Etu-ja takalokasuojat hitsattiin saumattomasti astinlautaan, jonka päälle vulkanoitiin uusi suojakumi. . Lopulta päädyimme Geoffin kanssa 12 tankoon per ”Olimme Geoffin kanssa yhtä mieltä, että alkutilanteessa kolme-kuutosen katto näytti puolikkaalta rantapallolta.” Oivaltaviin yksityiskohtiin lukeutuvat upotettu rekisterikilpi ja 1946 Ford Woodyn takapuskuri. Olimme Geoffin kanssa yhtä mieltä, että alkutilanteessa kolme-kuutosen katto näytti puolikkaalta rantapallolta. Ainutlaatuinen maski Isoin työmaa uskottiin GMT Metal Fabrication yritystä pyörittävälle Geoff Mitford Taylorille ja sen peltiässä Steve Morrowille. Peltipuhtaasta korista väännettiin ensimmäisenä uusiksi tuliseinä ja lattiapellit. Veekasin jatkoksi pultattiin shift kitillä terävöitetty TH-350-automaatti. – Katon madalluksessa keskeltä poistettiin siivu ja väli täytettäessä katto suoristui samalla. Katon 3 tuuman choppaus toteutettiin tyylikkäästi. Se oli merkittävä, koko ulkonäköön vaikuttava muutos. Tietokoneella muokkasin sitten maskia. Scannasin kuvan, joka oli otettu suoraan edestä päin ’36 Fordin keulasta. 78 V8-MAGAZINE V8 2 2023.indb 78 V8 2 2023.indb 78 9.2.2023 13.51 9.2.2023 13.51. Photoshopissa poistin digitaalisesti tankoja kummaltakin puolelta ulkoreunasta alkaen. Alkuperäisenä siinä on 17 pystyripaa kummallakin puolella. Manuel halusi kapeamman maskin ja siitä muodostuikin customin yksi puhutuimmista muutoksista. Kovia kokeneet etulokasuojat ja niiden kaaret vaativat yllättävän paljon työtä, että halutut muodot syntyivät
Geoff hitsasi kapean maskin ja konetilan sivupeltien väliin jääneeseen aukkoon muotoillut peitelevyt. Pyöränkaaren pyöreää muotoa muutettiin enemmän pisaranmalliseksi, jolloin syntyi tiettyä linjakkuutta. Vaati hetken aikaa ennen kuin hän pääsi taas jyvälle oikeista aineista ja parhaista menetelmistä. Mittojen mukaan tilattu Mattsonin jäähdytin pitää moottorin lämmöt kurissa. Olen ruiskuttanut candyä, helmiäistä, metalflakea, straipannut, liekittänyt autoja, veneitä, moottoripyöriä… Otin työn vastaan luottavaisin mielin, vaikka edellisen koko auton maalaukseni tein vuonna 1979! Maalit ovat kehittyneet runsaasti niistä ajoista, kun Manuel viimeksi maalasi. Haastaviksi osoittautuivat fender skirtit. Takaosa, jossa Fordia rakennettiin, muutettiin nyt maalauskopiksi. Tuo oli myös oma päämääräni, kun rakensin aikakauden customia. Maskin kavennus vaati luonnollisesti myös keulapeltien sovittamista uuteen kokonaisuuteen. V8-MAGAZINE 79 V8 2 2023.indb 79 V8 2 2023.indb 79 9.2.2023 13.51 9.2.2023 13.51. Maski kaartuu voimakkaasti myös keulan alle. – Onneksi minulla on neljän auton talli. Menneinä vuosina maalasin kaikkea mahdollista ja kaikilla mahdollisilla erikoisväreillä. Pohjatyöt ratkaisevat onnistuneen lopputuloksen, ja Manuel käyttikin satoja tunteja korin kunnostukseen ennen maalausta. Huomio kiinnittyy vielä ’39 Fordin ovenkahvoihin ja poistettuun takaluukunkahvaan, joka korvattiin sähkötoimisilla lukoilla. – Tunnusomaista 40-luvun customeille olivat tummat, rikkaat ja eloisat metallihohtovärit. Nekin muutettuina: kävyt poistettu, kiinnikkeitä muuttamalla siirretty lähemmäksi koria, takana kavennettu, kiinnitysreiät poistettu… Itse maalattu Tietäen Manuelin taustan ei ketään yllätä, että hän vastasi maalauksesta alusta loppuun, värivalinnasta ruiskutukseen. Steve ratkaisi ongelman kääntämällä fender skirtiä vastapäivään, madaltamalla sen yläreunaa ja jatkamalla alareunaa niin, että levyn alareuna tuli linjaan lokasuojan sekö astinlaudan reunojen kanssa. Lopputulos on “work of art”, taideteos, kuten Manuel kiteyttää. Manuel onnistui löytämään parin kolme-kutosen lokareita, mutta ne vaativat ison kunnostuksen ja niitä modifioitiin auton linjoihin paremmin istuviksi. Autoni väri todella herää eloon kirkkaassa auringon paisteessa! . Ratkaisuksi tuli tolpan läpi menevä, sisäpuolisella kierteellä oleva putki, jonka läpi hakuvalon tanko kulki ja johon itse lamppuosa kiinnittyi. Manuel päätyi PPG:n tuotteisiin ja pintavärinä kaksikomponenttiseen, vesiohenteiseen Environbaseen. Värisävy on customsekoitus, jossa pääosassa on smaragdinvihreästä metallihohto ruiskutettuna mustan pohjavärin päälle. Jim Rench Illinoisista vastasi maskin toteutuksesta, mikä otti päiväkausia. Tyyliin ja auton muotoihin sopivat etuja takapuskurit ovat molemmat 40-luvun alun Ford Woodien takapuskureita. Sivupaneelit hankittiin umpinaisina Rootliebin valikoimasta ja niihin painettiin persoonallinen rivi louverseja. – Alkuperäiset 40-luvun Eastern Auton after market peitelevyt olivat hyväkuntoiset, mutta ne eivät istuneet muodoiltaan. Päänvaivaa fender skirteistä Kävi ilmi, että auton takalokasuojat olivat 1935-malliset. puoli. Takalokasuojiin sovitettiin harvoin nähdyt Packardin takavalot, jotka ovat samassa vaakalinjassa upotetun rekisterikilven aukon kanssa. Kun Steve sovitti fendereitä paikoilleen, niin kävi pian selväksi, ettei niiden yläreuna täsmännyt lokasuojan kaarevuuteen. Pomonan swapista mukaan tarttuivat aidot, 40-luvun alun Appleton 112 hakuvalot, joiden kiinnitys A-pilareihin ilman kiinnikkeitä osoittautui aikaa vieväksi operaatioksi
Manuel hoiti erikoismaalauksen jo 60-luvulla hankitulla taidoilla. 80 V8-MAGAZINE V8 2 2023.indb 80 V8 2 2023.indb 80 9.2.2023 13.51 9.2.2023 13.51. Sew What Upholsteryn Frankie otti verhoilut hoitaakseen. Myös takalasi madallettiin kokonaisuuteen sopivaksi. Samaan värimaailmaan istuu Mercedeksen punertavan ruskea villalattiamatto. ’40 Fordia ovat kromattu käsijarrun kahva ja DeLuxe-kojetaulu, jonka custom-mittarit istutetiin kromattuun, suomukuvioiseen taustalevyyn. Niitä muokattiin virtaviivaisemmiksi takaloksujen kanssa. Fender skirtit ovat aidot 40-luvun Eastern Auton after market tuotteet. Jos meiltä kysytään, niin ylimääräiset tunnit eivät ole todellakaan menneet hukkaan! Manuel on luonut yhden viime aikojen hienoimmista perinteisen tyylin customeista. Äänieristystä parannettiin Dynamat-matolla. Kolmen tuuman choppauksessa kattolinja myös oikeni. Monet ovat varmasti käyttäneet minua enemmän aikaa projektinsa rakentamiseen, mutta oma retkeni näytti kestävän paljon pidempään kuin mitä alkujaan ajattelin! Olen varma, että moni rakentaja tunnistaa myös seuraavan tilanteen. Alkuperäinen istuin makkaratopattiin Biscuit Naugahydellä, keksinruskealla keinonahalla, ja viimeisteltiin sävyyn sointuvalla inkiväärin värisellä terenauhalla. Rattiputki ja ohjauspyörä ovat ’48 Fordia. – Koko rakentamisprojekti oli iso kokemus, josta nautin ja opin uutta. Ford-osia käytettiin sisustan detaljoinnissa niin paljon kuin mahdollista. Sisällä vanhaa Fordia Konttorin puolella perinteinen ilme jatkuu. Manuel käytti pohjatöihin satoja tunteja. Lisää Voorttia tuli ’48-mallista: rattiputki, kunnostettu ohjauspyörä norsunluu värisellä kehällä, sisäpuolen ovenkahvat, kaasupoljin Lokarin vaijeritoiminnolla… Vanhaa AM radiota ei tästä autosta enää löydy vaan se on korvattu piilotetulla iPod musiikkisoittimella, ja järjestelmän täydentävät vahvistin ja laatukaiuttimet. Kavennettu maskin aukko vaati peitelevyt konepellin alle, sivuluukkujen eteen. Pitkä matka on customin kanssa kuljettu eikä valmista olisi tullut ilman tärkeää apua: vaimo, vanhat ja uudet ystävät. Harvinaiset takavalot löytyivät 1941 Packard 110 -mallista. Lähtökohtana ollut 1936 Ford 3W Coupe hankittiin jo 1977, mutta rakentaminen käynnistyi vasta 2000-luvun taitteessa. Kun katsoo osaa, niin ajattelee, että tämä on tunnin homma. Kahden päivän päästä olet yhä saman kohdan kimpussa ja ymmärrät aliarvioineesi työn, kiteyttää Manuel. Boksattu 1937 Fordin runko. Erityisesti Marc Stephan, joka vastasi tekniikan ja sähköjen rakentamisesta
AUTO 2023 JA AUTOKORJAAMOMESSUT Helsingin Messukeskus, Helsinki 29.4. KOKO PERHEEN HARRASTEAJONEUVOTAPAHTUMA Pomarkun monitoimihallin piha, Pomarkku 30.4. TALVIAJOT Syökerin Tupa, Vihtijärvi – Karkkila – Somero – Loppi (ennakkoilm. alk.) Moottoripyörät Nakkila (Verstas) Kuukauden 1. VAPPU VEHONIEMELLÄ Vehoniemen Automuseo, Kangasala 1.5. Vantaa (Rekolan Shell) 24.2., 31.3., 28.4., 26.5. Heinola (VR) 1.4., 6.5. Tietoja tulevista alan tapahtumista kannattaa lähettää sähköpostiosoitteella toimitus@veekasi.fi Päivämääriin saattaa tulla muutoksia, eikä V8-Magazine vastaa tietojen paikkansapitävyydestä. Vantaa (Tikkurilan Heureka) 17.3., 21.4., 19.5. VAPPUCRUISING Parainen: Pargas Retro Cars 1.5. Seinäjoki 12.5. VAPPUAJO – VAASAN AUTOMUSEON KAUDEN AVAJAISET Vaasa: Vaasan Veteraaniautoseura 1.5. FJDC TALVITREFFIT Ilolan Maatilamatkailu, Metsäkansa: Finnish Jeep Drivers’ Club 5.3. alk.) Kaarina (Neste/Hesburger) Lauantai klo 17.00– Kangasala (Vehoniemen Automuseo) Perjantai klo 19– (28.4. Porvoo (Kuninkaanportti) 25.2., 25.3., 29.4., 27.5. FJDC KULMAKORVEN AJOPÄIVÄ (MAASTOHENKILÖJA PAKETTIAUTOT) Espoo (ennakkoilm.): Finnish Jeep Drivers’ Club, Kulmakorpi Off Road Park 11.–12.3. Mäntsälä (Juustoportti) 24.2.,31.3., 28.4., 26.5. KOONNU T: HANNEL E HATANP ÄÄ Kuva Hannele Hatanpää Viikkokokoontumiset Hollola (Kukonlinna) Keskiviikko klo 18.00– Hämeenlinna (Ahveniston moottorirata) Maanantai klo 17.00–20.00 (1.5. Toijala (tori) 7.4., 5.5. 24.2.): Autohistoriallinen Seura 4.3. Raasepori (Karjaan ABC) 3.3., 7.4., 5.5. ROD & KUSTOM SWAP Tomahawk Town, Helsinki: Tomahawk Town 6.5. Lappeenranta (ravirata) 12.8. HOT ROD & ROCK SHOW Tampereen Messuja urheilukeskus, Pirkkahalli, Tampere: FHRA Tampereen seutu 24.4. torstai Oulu (Nallikarinranta) Perjantai klo 20.00– Pori (Tiilimäen Neste) Perjantai klo 20.00– (ei kk:n 1. HISTORIC RALLY TROPHY – KUHMOISTEN SORA -RALLI Kuhmoinen 4.3. AMERICAN CAR SHOW Messukeskus, Helsinki: Finnish Hot Rod Association 10.4. Järvenpää (ST1) 18.3., 15.4., 20.5. Vantaa (Kehäkessa) 11.3., 8.4., 13.5. Vantaa (Teboil Tikkurila) 7.3., 4.4., 2.5. Nummela (Prisma) 11.3., 8.4., 13.5. alk.) Hyvinkää (Kauppatori) Keskiviikko 18.00– (4.5. MOBILIAN PERHEPÄIVÄ Mobilia auton ja tien museo, Kangasala: Mobilia 4.3. KESKI-SUOMEN MOOTTORIPYÖRÄNÄYTTELY Hipposhalli, Jyväskylä: Jyväskylän Moottoriklubi 22.4. Klaukkala (Jäähalli) 6.5. Pori (ABC Tikkula) 3.3., 7.4., 5.5. Kajaani (ABC) 2.7., 6.8., 3.9. Helsinki (kauppatori) 3.3., 7.4., 5.5. H-DCF TALVIRALLI Revontuli Resort, Hankasalmi: Harley-Davidson Club Finland 18.3. TALVI-HEIKKI -ROMPETORI Turun Messukeskus, Turku: Turun Seudun Mobilistit 11.3. VMPK KEVÄTROMPE (MP, MOPO) Tampereen messuja urheilukeskus, Pirkkahalli, Tampere: Veteraanimoottoripyöräklubi 22.–23.4. pe) Riihimäki (Ullan Pakari) Keskiviikko klo 18.00–20.00 Siuntio (Naapurissa-kahvila) Parittomat tiistait klo 17.00–20.00 Vaasa (Kivihaan ABC) Perjantai klo 19.00– Vesivehmaa (Route 24) Tiistai 17.00– Vääksy (Vintage Rusty Café) Torstai 17.00– V8-MAGAZINE 81 V8 2 2023.indb 81 V8 2 2023.indb 81 9.2.2023 13.51 9.2.2023 13.51. VAPPU-CRUISING Kokkola: American Car Drivers Kokkola 6.5. alk.) Moottoripyörät Lahnajärvi (Taukopaikka Lahnajärvi) Tiistai klo 17.00–20.00 (11.4. TALVIPÄRINÄÄ SEUTULASSA (YLI 29 V. Lahti (Ace Cafe) 8.4., 13.5. Tietoja tulevista alan tapahtumista kannattaa lähettää sähköpostiosoitteella Päivämääriin saattaa tulla muutoksia, eikä V8-Magazine vastaa tietojen paikkansapitävyydestä. Kerava (Neste) 10.3., 14.4., 12.5. ROMPETORI Leppihalli, Orisuo: Kanteenmaan Kyläyhdistys 1.5. PÄIJÄT ROMPPEET – MOOTTORIPYÖRIEN JA MOPOJEN ROMPETORI Nikke Areena, Orimattila: Päijät-Motoristit 15.–16.4. WINTER SWAP MEET Teivon Ravikeskus, Tampere: FHRA Tampereen seutu 18.3. MOBILIAN VAPPU Mobilia auton ja tien museo, Kangasala: Mobilia 1.5. HISTORIC RALLISPRINT – TERRAWISE SPRINT Ähtäri 25.–26.3. Alajärvi (S-market/ABC) 5.5. LAPUA MOTOR SHOW Patruuna-Areena, Lapua 15.4. TAKALUUKUSTA SWAP FB/Palotalo, Virkkala 15.4. LAHNAJÄRVI TALVICRUISING Taukopaikka Lahnajärvi, Lahnajärvi 4.3. SUSISAFARI (AMC, HUDSON, JEEP, NASH, RAMBLER) Mynämäki: AMC Club Finland 4.–5.3. VAPPUAJELU Pori: Satakunnan Mobilistit 1.5. Tapahtumakalenteri Kotimaa 25.2. KEVÄTPÄIVÄNTASAUSAJO (VETERAANIKUORMA-AUTOT) Autokeidas, Forssa – Somero – Koski TL – Lieto – Turku: Veteraanikuorma-autoseura 1.4. FJDC KULMAKORVEN AJOPÄIVÄ (MAASTOHENKILÖJA PAKETTIAUTOT) Espoo (ennakkoilm.): Finnish Jeep Drivers’ Club, Kulmakorpi Off Road Park 7.–9.4. FJDC KULMAKORVEN AJOPÄIVÄ (MAASTOHENKILÖJA PAKETTIAUTOT) Espoo (ennakkoilm.): Finnish Jeep Drivers’ Club, Kulmakorpi Off Road Park 22.4. RETRO TRUCKS LAHES Orginator Oy, Lahti Cruisingit Akaa (tori) 5.5. MP, MOPO) Seutula, Vantaa: Stadin Pärtsärit VMPK 4.–5.3. KORIAN MOBIILIHALLIN AVOIMET OVET JA AJOKAUDEN AVAUS Koria: Kymen Automobiilikerho 28.–29.4. Hyrylä (Burger King) 1.4., 6.5
CLASSIC TOUR Lahden Messukeskus, Lahti (lähtö) 6.–7.5. KUPITTAAN HARRASTEAJONEUVOKOKOONTUMINEN Veritas Stadion p-alue, Turku 30.5. Geico 500 NASCAR, Talladega, Alabama 24.–25.2. Thursday Night Thunder Irwindale Dragstrip, Irwindale, Kalifornia 20.–21.4. VANHIS CRUISING Vanhankylänniemi, Järvenpää: Old Spark Garage 20.5. Coast to Coast Cruising, Kristinestad (lähtö klo7.15), Ruotsi 20.5. Del Mar Nationals, Del Mar, Kalifornia 2.4. Torpa Veteranmarknad, Torpa, Ruotsi 27.5. Norrlands Custom Spring Meet, Örnsköldsvik, Ruotsi 20.5. SVRA Sonoma Speed Tour & Hagerty Cars & Caffeine Car Show, Sonoma, Kalifornia 30.4. Carlisle Autions, Carlisle, Pennsylvania 21.–23.4. Cruisin Nationals, Santa Maria, Kalifornia 26.–28.5. Caffeine and Chrome Fort Lauderdale, Coral Springs, Florida 25.3. Färnsjörepan (Hot Rods, veteranbilar, motorcyklar, moped), Filipstad, Ruotsi 11.3. Veteran och prylmarknad med MC/ moped utställning, Torsby, Ruotsi 19.–21.5. SCTA Land Speed Race, El Mirage, Arizona 21.5. Pennzoil 400 NASCAR, Las Vegas, Nevada 9.–12.3. Ambetter Health 400 NASCAR, Hampton, Georgia 19.–20.3. Viva Las Vegas, Las Vegas, Nevada 28.–30.4. La Jolla Concours dÉlegance, La Jolla, Kalifornia 21.–22.4. Allimgåbro Motor Festival, Allingåbro, Tanska 21.5. PÄIJÄT-HÄMEEN ROMPEMARKKINAT Jokimaan Ravikeskus, Lahti: Päijät-Hämeen Mobilisit 19.–21.5. NASCAR, Darlington, Etelä-Carolina 14.5. Borg veterango nostalgia marked, Sarpsborg, Norja 6.5. West Coast Muscle Car Club’s Bene t Car & Truck Show Bonita Springs, Florida 25.3. OLD TOY SWAP -LEIKKIKALUMARKKINAT Koulutuskeskus Arcada, Arabianranta, Helsinki: Nukkekotimessut 20.5. The Swap, Borensberg, Ruotsi 20.5. WeatherTech Laguna Seca Speedtour & Hagerty Cars & Caffeine, Salinas, Kalifornia 7.5. Vetaranmarknad, Degeberga, Ruotsi 22.4. RADALLE.COM Artukainen, Turku: Radalle.com 13.5. FINNISH DRIFT SERIES SHAKEDOWN Ideapark, Seinäjoki 20.5. BASF Nashville Nationals, Nashville, Tennessee 20.–21.5. Camp Plymouth Military Vehicle Show & Swap, Plymouth, Kalifornia 19.–23.4. Mälardalen Open, Kjula Dragway, Ruotsi 27.–29.5. All Star Race NASCAR, North Wilkesboro, Pohjois-Carolina 26.–28.5. Caffeine and Chrome Tampa, Ruskin, Florida 25.–26.3. KEVÄT-RESTAURANTA ROMPETORI Mobilia tiemestaritukikohta, Kisaranta, Kangasala: Tampereen seudun Mobilistit 30.5. DAK-marknaden, Falun, Ruotsi 22.4. FHRA STREET MAYHEM & TEST N’ TUNE Motopark Raceway, Virtasalmi 19.–20.5. Thursday Night Thunder Irwindale Dragstrip, Irwindale, Kalifornia 3.3. CLASSIC MC RACE (SVKMK CUP, NC, NO) Botniaring, Jurva 27.5. LAHNAJÄRVEN ROMPETORI Taukopaikka Lahnajärvi 26.–28.5. Long Beach Hi-Performance Swap Meet, Long Beach, Kalifornia 18.5. Paci c Coast Dream Machines Show, Half Moon Bay, Kalifornia 4.5. NHRA Winternationals, Pomona, Kalifornia 31.3.–2.4. Pomona Swap Meet, Fairplex, Pomona, Kalifornia 5.–7.5. Ölands Motordag & Road Rebels Cruising, Borgholm, Ruotsi 20.–21.5. Weekend of Wheels, Odense, Tanska 4.3. FINNISH DRIFT SERIES SHAKEDOWN Ideapark, Seinäjoki: Finnish Pro Drifting Association 20.5. Tjolöholm Classic Car Show, Fjärås, Ruotsi 21.5. NSRA Street Rod Nationals South, Knoxville, Tennessee 6.5. Greenville Swap Meet, Greenville, Teksas 31.3.–1.4. FHRA CRUISING PRE-PARTY Malmin lentokenttä, Helsinki 6.5. Detroit Autorama, Detroit, Michigan 25.2. Long Beach Hi-Performance Swap Meet, Long Beach, Kalifornia 10.–21.4. Fordträff, Tibro, Ruotsi 22.4. Coca-Cola 600 NASCAR, Concord, Pohjois-Carolina Pienoismallit ja polkuautot 4.3. North Hollywood Pep Boys Speed Shop Cars & Coffee, Hollywood, Kalifornia 29.4. NSRA Mid-America Street Rod Nats Spring eld, Missouri 27.5. Carlisle Auctions, Carlisle, Pennsylvania 13.–15.4. Veteranoch prylmarknad, Höör, Ruotsi 6.5. FJDC KULMAKORVEN AJOPÄIVÄ (MAASTOHENKILÖJA PAKETTIAUTOT) Espoo (ennakkoilm.): Finnish Jeep Drivers’ Club, Kulmakorpi Off Road Park 13.–14.5. Pomona Swap Meet, Fairplex, Pomona, Kalifornia 16.4. Winter Classic Mopar Swap Meet, Columbus, Ohio 2.3. North Hollywood Pep Boys Speed Shop Cars & Coffee, Hollywood, Kalifornia 28.5. Thursday Night Thunder Irwindale Dragstrip, Irwindale, Kalifornia 5.5. NHRA Four-Wide Nationals, Las Vegas, Nevada 15.–16.4. KYMEN AUTOMOBIILIKERHON ILTA-AJELU Korian Mobiilihalli (lähtö): Kymen Automobiilikerho Kuva James Maxwell 82 V8-MAGAZINE V8 2 2023.indb 82 V8 2 2023.indb 82 9.2.2023 13.51 9.2.2023 13.51. Spring Carlisle, Carlisle, Pennsylvania 20.4. All Makes Swap Meet, Melbourne, Florida 27.–30.4. Annual Antique Auto Show, Vero Beach, Florida 19.3. Toyota Owners 400 NASCAR, Richmond, Virginia 6.4. Spring Lone Star Nationals, Fort Worth, Teksas 12.3. Veteranfordonoch antikmarknad, Köping, Ruotsi 22.4. Texas Packard Meet, Salado, Teksas 30.3.–2.4. COTTAGE WEEKEND & SPRING DRIVE (FOMOCO) Viiala: Ford-Freak Club of Finland 20.5. CLASSIC MOTOR SHOW Lahden Messukeskus, Lahti: RLO Events 6.–7.5. ÄITIENPÄIVÄ ROMPETORI Espoon Automuseo, Espoo: Espoon Automuseo 14.5. TOUKOTAIWAL-AJO (YLI 25 V. En dag på strippen, Emmaboda, Ruotsi 20.5. KOUVOLA SWAP & MEET Ravirata, Kouvola: FHRA Kouvola Club 27.5. EchoPark Automotive Grand Prix NASCAR, Austin, Teksas 27.3. Pohjoismaat ja Viro 25.2. Diskustom Meet, Tallinna, Viro 13.5. TimeWinder Nostalgidage, Hundested, Tanska 21.5. Classic Motor Marknad, Västerås, Ruotsi 25.3. Western Street Rod Nationals, Bakers eld, Kalifornia 29.4. NHRA Arizona Nationals, Chandler, Arizona 25.3. Veteranmarknad, Gnarp, Ruotsi 25.3. JYVÄSKYLÄN PIENOISMALLITAPAHTUMA Suomen Ilmavoimamuseo, Tikkakoski: Jyväskylän alueen mallarit, Ilmavoimamuseo 1.4. North Hollywood Pep Boys Speed Shop Cars & Coffee, Hollywood, Kalifornia 25.2. Winter Super Swap XXIII, Melbourne, Florida 24.–26.2. Woodies in The Valley, Visalia, Kalifornia 30.3.–2.4. NSRA Four-Wide Nationals, Concord, Pohjois-Carolina 28.–30.4. Arosmarkanden, Västerås, Ruotsi 6.5. Thursday Night Thunder Irwindale Dragstrip, Irwindale, Kalifornia 17.–19.3. North Carolina Nationals, Raleigh, Pohjois-Carolina 23.4. Thursday Night Thunder Irwindale Dragstrip, Irwindale, Kalifornia 9.4. Vicari Auction, Orlando, Florida 10.–12.3. SUSIRAJAN ROMPEPÄIVÄT Ylämylly, Joensuu: Pohjois-Karjalan Automobiilikerho 27.5. Street Trucks Showoff Series Car 6 Truck Show, Ocala, Florida 30.3.–1.4. Decatur Swap Meet, Decatur, Teksas 24.–25.2. Thursday Night Thunder Irwindale Dragstrip, Irwindale, Kalifornia 19.–21.5 NHRA Route 66 Nationals, Elwood, Illinois 19.–21.5. Speed Ventures, Las Vegas, Nevada 16.4. PIENOISMALLIPÄIVÄ Tredu, Tampere: FHRA Tampereen Seutu 25.3. DRAG RACE (SM) Motopark Raceway, Virtasalmi 21.5. Herning stumpeog loppemarked, Herning, Tanska 25.–26.3. Pomona Swap Meet, Fairplex, Pomona, Kalifornia 5.3. HISTORIC RALLY TROPHY – KAAKKOISRALLI Harju 13.5. NHRA Gatornationals, Gainesville, Florida 10.3. AMERICAN CAR SHOW OULU Ouluhalli, Oulu 13.–14.5. Food City Dirt Race NASCAR, Bristol, Tennessee 9.4. Veteranträffen klassiska lastbilar, Falkenberg, Ruotsi 20.5. Ruoff Mortage 500 NASCAR, Avondale, Arizona 12.3. MCC OPEN Maskutalo, Masku: Kurittulan Pienoismallikerho, Huolin Pienoismallikerho, MaskunRuskon-Vahdon 4H, Turun 4H 6.5. Vintage Car Show, Valley Center, Kalifornia 28.5. RM Sotheby’s Amelia Island, Fernandina Beach, Florida 3.–12.3. Barrett Jackson Car Auction, West Palm Beach, Florida 14.–16.4. Cars Stumpemarked, Aars, Tanska 30.4. All American Get-Together, Pleasanton, Kalifornia 26.3. Power Spring Swap Meet, Lidköping, Ruotsi 7.–10.4. AJONEUVOT) Keminmaan Auto Ky:n piha, Kemi: Lounais-Lapin Euroautoilijat 27.–28.5. Ölands Motordag & Road Rebels Cruising, Borgholm, Ruotsi 11.5 Veteranbilsträff, Billesholm, Ruotsi 13.5. North Hollywood Pep Boys Speed Shop Cars & Coffee, Hollywood, Kalifornia 25.3. NASCAR, Dover, Delaware 30.4. Classic Cars and Customs vårträff, Huddinge, Ruotsi 6.5. Daytona Beach Bike Week, Daytona Beach, Florida 5.3. Ginge Garage’s Motors & Milkshakes, Naestved, Tanska 10.5. KUNINKAANTIEAJO Inkeroisten Mobiilihalli (lähtö): Kymen Automobiilikerho 28.5. Roadrun, Enköping, Ruotsi 20.5. Caffeine and Chrome Orlando, Lake Mary, Florida 25.3. HISTORIC RACE BOTNIARING Botniaring, Jurva: Historic Race Finland 14.5. Sollefteå Cruising, Sollefteå, Ruotsi 27.5. Broby Veteranmarkand, Broby, Ruotsi 27.–28.5. KIIHDYTYSPÄIVÄ Lentokenttä, Pudasjärvi: Taivalkosken Moottorikerho 20.–21.5. Åby Drag Racing Market, Åby, Ruotsi 3.–5.3. Spring Nationals, Scottsdale, Arizona 18.3. Long Beach Hi-Performance Swap Meet, Long Beach, Kalifornia 16.3. Ruotsi 15.4. Almost Spring Swap Meet & Car Corral, Puyallup, Washington 24.–26.3. Sacramento Autorama, Sacramento, Kalifornia 28.–30.4. Lone Star Round Up, Austin, Teksas 21.–23.4. Monroe Auto Swap & Car Show, Monroe, Michigan 16.4. ROMPEMARKKINAT Vaasan Automuseo, Vaasa: Vaasan Veteraaniautoseura 19.5. Broby Veteranmarknad, Broby, Ruotsi Pohjois-Amerikka 23.–25.2. NASCAR, Martinsville, Virginia 19.–22.4. Torpa veteranmarknad, Torpa, Ruotsi 27.5. MAMA’S CLASSICS Vaihmalan Kartano, Lempäälä: Mama’s Classics 26.–28.5. Classic MC Race (NC, NO, FIM EU), Djursland, Tanska 20.5. Advent Health 400, NASCAR, Kansas City, Kansas 14.5. Bilsport Performance & Custom Motor Show, Jönköping
Chrysler 300 2d HT 1966 Chrysler 300 2d HT 1966 VERHOILIJAVERHOILIJAMESTARIN MAKUUN MESTARIN MAKUUN Lasse Vänttisen ajoneuvomaku on vuosien saatossa tullut yhä varmemmaksi ja sen ytimessä ovat 60-luvun herrasmies coupet. V8-MAGAZINE 83 SeuraavaNro.indd 83 SeuraavaNro.indd 83 9.2.2023 13.08 9.2.2023 13.08. 3/2023 ilmestyy viikolla 13 FORD SPESIAALI 1948 Rovaniemeläisen Timo Happosen viime kesänä Hayride Jamboreessa puikottama Ford Spesiaali on hieno säilymö suomalaista kilpa-autohistoriaa. Mutta päästiinkö autolla lopulta vaihtamaan sormuksia. Kaliforniasta löytyi 50-luvun lopun siipikaunotar, jossa oli vielä hankittaessa kutvonen ja manuaali. 1970 Chevrolet Nova SS 1970 Chevrolet Nova SS ja 1968 Chevrolet ja 1968 Chevrolet Impala Sport Coupe Impala Sport Coupe ISÄN JA POJAN ISÄN JA POJAN LAATUAIKAA LAATUAIKAA Jussi ja Vennu Tukiainen on usein nähty viettämässä yhteistä aikaa. Fordin sivuventtiilikahdeksikkoa viritettiin Ardunin kansiventtiili muutossarjalla. Mikäpä olisi sen parempaa, kun molempien intohimot pyörivät tehokkaiden muskeliautojen ympärillä. Chevrolet Bel Air 2d Chevrolet Bel Air 2d Sedan 1959 Sedan 1959 HANKINTANA HANKINTANA HÄÄAUTO HÄÄAUTO Tuija Vippolainen päätti hankkia näyttävän hääauton juhlistamaan pariskunnan tulevaa juhlapäivää
Tilaa omasi: autobild.. VKO 2023-13 90 07 20 -2 30 2 Takakansi.indd 84 Takakansi.indd 84 9.2.2023 13.09 9.2.2023 13.09. Eniten koeajoja, testejä ja vertailuja. /tilaa PAL. /tilaa Tilaa omasi: autobild.