19 19 41 Willys Coupe pitkäaikainen haave ESITTELYSSÄ FORD GALAXIE 428 CJ 1964 CHEVROLET CHEVELLE 383 1968 PLYMOUTH SATELLITE 440 1969 AMC PACER X COUPE 1975 DODGE RAM MONSTER TRUCK 2006 KUSTOMRAMA KORNER: VIIMEINEN TINAVELHO SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI 3/ 20 21 H IN TA 10 ,6 € Ford Rancero 1959 KÄYTTÖKUSTOM tuoreemmalla 302 tekniikalla fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media sama leikkaus molemmissa: black sama leikkaus molemmissa: bold 41 41 Willys Coupe Willys Coupe Bill Hines Bill Hines DODGE RAM MONSTER TRUCK 2006 NOLLASTA SATAAN ALTA SEKUNNISSA! 3 300 hv Pro Mod Camaro Willys Coupe Willys Coupe pitkäaikainen haave Willys Coupe Willys Coupe pitkäaikainen haave Willys Coupe SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI tuoreemmalla 302 tekniikalla
Suomessakin tuli silloin voimaan ensimmäiset tapahtumarajoitukset. Ilmoitusasiakas on korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamasta mahdollisesta vahingosta kolmannelle osapuolelle ja/tai lehdelle. Linney, Heikki Malinen, Jim Maxwell, Kari Mörö, Anders Odeholm, Heikki Parviainen, Juha Peltonen, Pekka Polvinen, Kai Salmio, Matti Saloranta, Joke Simonen, Erik Stigsson, Pekka Vaisto Sähköpostiosoite toimitus@veekasi.. Nyt kun taas uutisoidaan tiukennuksista ja harrastustilojen sulkemisista, niin tulee miettineeksi, ettei harrastusvalinta ole tässäkään tilanteessa lainkaan hassumpi. Pitkältä tuntunut vuosi vaikutti tavalla tai toisella jokaiseen. Tilaaja voi kieltää tietojensa käytön. V8-Magazinen tilaajat ovat Fokus Media Finland Oy:n asiakasrekisterissä. Fiilikseen ei totu tai kyllästy. Tarjottu tai tilattu aineisto hyväksytään julkaistavaksi sillä ehdolla, että julkaisija saa korvauksetta käyttää sitä uudelleen lehden tai sen yksittäisen osan uudelleenjulkaisun, yleisölle välittämisen tai muun käytön yhteydessä toteutusja jakelutavasta riippumatta sekä luovuttaa oikeutensa edelleen ja muokata aineistoa hyvän tavan mukaan. V8-MAGAZINE 3 Lehti ei vastaa tilaamattoman materiaalin säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Lumikinokset tallin ikkunasta katsottuna ovat vielä liki puoli metriä korkeat, mutta kyllä ne siitä sulavat.. Facebook-osoite www.facebook.com/V8Magazine ASIAKASPALVELU Sähköpostiosoite asiakaspalvelu@fokusmedia. Lähteä perheen tai kavereiden kanssa cruisailemaan. Yhtiöllä on oikeus käyttää tietoja suoramarkkinointiin, etämyyntiin ja markkinatutkimuksiin henkilöstölain mukaisesti. Rempatun tai uuden moottorin ensikäynnistys on aina yhtä jännittävää. Tämän numeron tapahtumakalenterimme ulottuu vasta toukokuun loppuun, mutta silti siinä on mukana jo yli viisikymmentä tapahtumaa ja säännölliset cruisingit päälle. Tien päällä autojen etäisyydet ovat riittävät. Ei näy muita eikä ole tartuntavaaraa. Puhelin 020 735 4130* *Puhelun hinta lankapuhelinliittymästä soitettuna on 8,35 snt/ puh + 7,02 snt/min ja matkapuhelinliittymästä soitettuna 8.35 snt/puh + 17,17 snt/min. Harvemmin näin suuressa muutoksessa kommelluksilta säästyy… Kuten tiedetään, on kevään näyttelyt jo peruttu tai siirretty. Kesän odotteluun kuuluu kaluston valmistuminen. Kesää odotellessa Kesää odotellessa Projektimoottori alkaa olla pikkuhiljaa valmis ensikäynnistykseen ja kesään. Tallennamme puhelut laadun varmistamiseksi ja koulutustarkoituksiin. Ensimmäiset savut. Koko talven Veekasissa jatkunut moottoriprojektikin alkaa olla käynnistystä vaille valmis. Valmistakin syntyy, ehkä. Turvallisin mielin voi mennä omaan talliin ruuvaamaan, ihan vaikka joka ilta. Eihän se toki ole sama kuin tapahtumat, niiden sosiaalinen puoli, mutta kuitenkin. Tässä numerossa rakennettiin sähköt, ja ensi numerossa koittaa H-hetki. Tässä kohdin kukaan ei valitettavasti tiedä, mitä lopulta saa järjestää. Kunhan pahimmilta liikkumisrajoituksilta säilytään, niin onneksi pystyy kaivamaan rakkaan jenkin tallista ja ulkoiluttaman sitä. Kuinka uusi LT1 sopeutui vanhemman Pontiacin konehuoneeseen vai tuliko vierotusoireita. Saishan tämä jo loppua. Lehti ei vastaa taloudellisesti niistä vahingoista, jotka aiheutuvat mahdollisista ohjeissa olevista painotai muista virheistä. Kirjoitan tätä juuri, kun uutisissa kerrotaan, että tänään on koronan virallinen vuosipäivä. Pelittääkö kaikki vai onko tiedossa lisää töitä. TOIMITUSJOHTAJA Mikko Saastamoinen KAUPALLINEN JOHTAJA Jaana Lindvall-Harki JULKAISIJA Fokus Media Finland Oy PAINOPAIKKA MDM print ISSN 0780-2102 V8-Magazine on Aikakauslehtien liiton jäsen. Järjestäjien positiivinen asenne on hienosti säilynyt ja kesän tapahtumia valmistellaan tuttuun tapaan. Ei voi kuin toivoa parasta, että rokotukset ja muut toimet tepsivät. fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media sama leikkaus molemmissa: black sama leikkaus molemmissa: bold TOIMITUS Päätoimittaja Jarmo Markkanen AD Toni Lindström Avustajat Juha Airio, Bo Bertilsson, Paul Granvik, Hannele Hatanpää, Harri Jukarainen, Harri Kunnasvuo, Michael Lamm, Petri Laulajainen Peter S. Jarmo Markkanen jarmo.markkanen@veekasi.
54 PRO MODIFIED CAMARO Tuplaturbottua, hiilikuitukorista Pro Modi. 32 DODGE RAM 2500 4X4 2006 Kokkolalaisen Taneli Hautalan vuosimallin 2006 Dodge Ram nousee sananmukaisesti omalle tasolleen. ESITTELYSSÄ 16 FORD GALAXIE 500 XL 1964 Vain Fordeja harrastaneen Marko Paavilaisen alkuperäisen oloinen Galaxie on itse asiassa räyhä reissupeli 428 Cobra Jetillä. Pekka Vaiston pitkäaikaisesta haaveesta tuli viimein totta, tässä hänen oma toteutuksensa. KANSIKUVA: HARRI JUKARAINEN 19 19 41 Willys Coupe pitkäaikainen haave ESITTELYSSÄ FORD GALAXIE 428 CJ 1964 CHEVROLET CHEVELLE 383 1968 PLYMOUTH SATELLITE 440 1969 AMC PACER X COUPE 1975 DODGE RAM MONSTER TRUCK 2006 KUSTOMRAMA KORNER: VIIMEINEN TINAVELHO SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI 3/ 20 21 H IN TA 10 ,6 € Ford Rancero 1959 KÄYTTÖKUSTOM tuoreemmalla 302 tekniikalla fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media sama leikkaus molemmissa: black sama leikkaus molemmissa: bold 41 41 Willys Coupe Willys Coupe Bill Hines Bill Hines DODGE RAM MONSTER TRUCK 2006 NOLLASTA SATAAN ALTA SEKUNNISSA! 3 300 hv Pro Mod Camaro Willys Coupe Willys Coupe pitkäaikainen haave Willys Coupe Willys Coupe pitkäaikainen haave Willys Coupe SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI tuoreemmalla 302 tekniikalla 4 V8-MAGAZINE. Sampo Eeron muskeliauton uskottavuuden takaa stroukattu 383-kuutiotuumainen tehopata. 26 CHEVROLET CHEVELLE 383 1968 Tummanpuhuva ’68 Chevelle liikkuu juuri niin vahvasti kuin ulkoinen olemus kielii. 70 FORD RANCHERO 1959 Timo Pakarisen maukkaan kaksiväriseen Fordin avolavaan on tehty kevyt käyttökustomointi. Maria Ketonen ihastui symppikseen ensi silmäyksellä. 8 WILLYS COUPE 1941 Willys Coupe on monen autoharrastajan unelma. SISÄLTÖ 3/2021 KANNESSA 76 KANSIKUVA: HARRI JUKARAINEN 36 AMC PACER X 2D HATCHBACK COUPE 1975 Pacer oli muotoilultaan aikaansa edellä. Maksimissaan korotusta on lähes 20 tuumaa vastaavaa alkuperäiskuntoista Ramia enemmän. ed Camaroa kuskaava Jere Rantaniemi kuuluu himoittuun viiden sekunnin ja yli 400 km/h loppunopeuden kerhoon. Leveää pikkuautoa kutsuttiin suuren ikkunapinta-alan takia ”lentäväksi kalamaljaksi”. ’59 Rancheron alustaa madallettiin, sisusta uusittiin ja tekniikkaa modernisoitiin
Tarinaan kuuluu kiehtova suomiyhteys. Janne Lepola oli yksi nuoren polven rakentaja, jonka Bill otti siipiensä suojaan. 68 PIENOISMALLIT Pienoismallien päivitystä, kun kasarimalleja muutetaan 2020-luvun ilmeeseen. TEKNIIKKAA 24 ASIAA UUSISTA RAKENTELUSÄÄNNÖISTÄ 62 MODERNI MOOTTORISWAPPI, OSA 5 Sähköt aiheuttivat eniten työtä, miettimistä ja päänvaivaa. Jan-Olof Storrank korjasi puutteen ja seitsemän vuoden rakentelun tuloksena syntyi klassinen muskeliauto vinyylikatolla ja tehokkaalla 440-isolohkolla. Uudemman tekniikan kanssa sähköjohtoja, antureita ja säätimiä riittää. 26 32 83 SEURAAVASSA NUMEROSSA KERÄILYKUVAT 41 PLYMOUTH SATELLITE 1969 42 FORD GALAXIE 500 XL 1964 KERÄILYKUVA: PAUL GRANVIK KALENTERIKUVA: JARMO MARKKANEN 3 PÄÄKIRJOITUS 4 SISÄLTÖ 6 NAPPILAUKAUS 22 UUTISIA JA ASIAA 82 TAPAHTUMAKALENTERI VAKIOPALSTAT 45 KUSTOMRAMA KORNER Bill Hines – kustomien pieni suuri mies Bill Hines, kustomrakentajien yksi merkittävimmistä nimistä teki koritöitä vielä yli 90-vuotiaana. TOMRAMA KORNER Bill Hines – kustomien Bill Hines, kustomrakentajien yksi merkittävimmistä nimistä teki koritöitä vielä yli merkittävimmistä nimistä teki koritöitä vielä yli V8-MAGAZINE 5. 76 PLYMOUTH SATELLITE HARDTOP COUPE 1969 Plymouth ei koskaan tehnyt vuoden 1969 tarjontaan Super Satellite -mallia
Kuvia voi lähettää osoitteeseen v8-toimitus@fokusmedia. Ideana on, että te lukijat lähetätte V8-Magazinen toimitukseen omia kuvianne, joiden joukosta toimitus valitsee kuhunkin numeroon sopivan kuvan. Aihekenttään maininta Nappilaukaus. Mahdollisuudet paranevat, jos kuvassa on hauska idea, tai se on jollakin muulla tavalla uniikki. Nappilaukaus TOIMI NÄIN: Nappilaukaus julkaistaan jokaisessa Veekasissa aukeaman kokoisena kuvana. . 6 V8-MAGAZINE
KUVA: MATTI HYTÖLÄ V8-MAGAZINE 7
Näin myös itselläni ja viimein pitkäaikaisesta haaveesta tuli totta, tässä oma toteutukseni. Pitkäaikainen haave toteutui Willys Coupe ’41 Coupe Coupe Coupe Coupe Coupe Coupe Coupe Coupe Coupe Coupe ’41 ’41 ’41 ’41 ’41 ’41 Coupe Coupe Coupe Coupe ’41 Coupe ’41 Coupe Coupe ’41 ’41 ’41 Coupe Coupe ’41 Willys haave toteutui Willys haave toteutui Willys Willys Willys Willys Willys Willys Willys Willys Willys Willys Willys Willys Willys Willys Willys Willys Willys haave toteutui haave toteutui haave toteutui haave toteutui haave toteutui haave toteutui haave toteutui haave toteutui haave toteutui Willys haave toteutui Pitkäaikainen haave toteutui Pitkäaikainen haave toteutui Pitkäaikainen haave toteutui Willys haave toteutui Pitkäaikainen haave toteutui Pitkäaikainen haave toteutui Pitkäaikainen haave toteutui Willys haave toteutui Pitkäaikainen haave toteutui Pitkäaikainen haave toteutui Pitkäaikainen haave toteutui Willys haave toteutui Pitkäaikainen haave toteutui Pitkäaikainen haave toteutui Pitkäaikainen haave toteutui Willys haave toteutui Pitkäaikainen haave toteutui Pitkäaikainen haave toteutui Pitkäaikainen haave toteutui Willys haave toteutui Pitkäaikainen Pitkäaikainen haave toteutui Pitkäaikainen Pitkäaikainen Pitkäaikainen Persoonallisen näköinen, kaksiovinen Willys Coupe on monen harrastajan unelma. TEKSTI PEKKA VAISTO KUVAT HARRI JUKARAINEN 8 V8-MAGAZINE Willys Coupe 1941
V8-MAGAZINE 9
10 V8-MAGAZINE
Henkilöautotuotanto keskeytyi helmikuussa 1942, eikä Toledossa Ohiossa ehtinyt valmistua kuin vain joitakin tuhansia siviilimallisia autoja. Tullaus onnistui Hämeenlinnassa sujuvasti. Kontin seikkailu maailman merillä on oma juttunsa, mutta lopulta se saatiin onnellisesti kotiin. Pitkäaikainen haaveeni on kuitenkin ollut Willys Coupe, mutta toteutuminen on kariutunut laihaan tarjontaan. Aloin suunnitella kunnostusta ja päivittämistä sekä tekniikaltaan että ulkokuoreltaan, sisustusta unohtamatta. Myös ovien alareunat tarjosivat jumppaa ja kynnykset piti käytännössä uusia kokonaan. Toisen maailmansodan aikaan tehdas valmisti Willys MB -maastoajoneuvoja saatuaan Yhdysvaltain armeijalta tilauksen kevyestä ja ketterästä nelivetomaasturista, joka sai lempinimen Jeep. Tilan käyttöä helpottaa lisäksi kääntyvät selkänojat. Pientä korijumppaa Kuten aina tämän tyyppisissä autoissa, pieniä yllätyksiä tulee vastaan. Jännittävän huutokaupan jälkeen auto siirtyi omistukseeni, kun otin riskin ja lähetin rahat autoa myyneelle erikoisautokaupalle. Tallissani on ollut tai on edelleen niin Mopareita, Chevyjä kuin Fordejakin. Perhetilanne, remonttikiireet ja ajoittainen motivaation puute aiheuttivat projektin venymisen niin, että seuraava katsastus suoritettiin vasta vuonna 2020. Kerätty kokemus tuli nyt tarpeeseen, kun käynnistin poikkeuslupien haun tavoitteena autoon jo asennetun pikkulohko-Chevyn tekniikan hyväksyminen muutettuun alustaan yhdistettynä. Päädyin itse sijoittamaan väliseinän suunnilleen ohjaamon takaseinän tasolle. Willys käytti pientä nelisylinteristä sivuventtiilimoottoria, jonka tuotti tehoa vain 61 hevosvoimaa. RAC-kierroslukumittari on swappilöytö USA:sta. Willys valmisti sodan aikana runsaat 360 000 MB-mallin jeeppiä, ja tämän päälle sisarmalli Ford GPW:n tuotanto oli lähes 300 000 autoa. Vuosimallit 1941 ja 1942 tunnetaan mallinimellä Americar, jonka tehtaan markkinointi-ihmiset ajattelivat vetoavan isänmaalliseen ostajakuntaan. Tärkeänä valintakriteerinä pidän, että muotoilu miellyttää silmää. Sinänsä varsin vähäruosteista runkoa ja koria ei jouduttu paljoakaan korjailemaan, mutta luukkujen kanssa tilanne oli toinen. Teknisesti Willys oli siis kunnossa, mutta kaikkea muuta kuin mieleinen itselleni. 1910-luvulla Willys oli Amerikan toiseksi suurin autonvalmistaja Fordin jälkeen. Vuonna 2012 vihdoin tärppäsi, kun tarjolle tuli Minnesotassa järkevästi hinnoiteltu Willys. Korimalleina tarjottiin sedan, coupe, pickup ja wagon. Haave ja sen toteutuminen Olen harrastanut jenkkiautoja yli 35 vuotta enkä kuulu erityisesti merkkifanaatikkoihin. Hinnaltaan autot olivat jonkin verran halvempia kuin Fordit, joihin tosin sai tuolloin tehokkaan V8-moottorin. Kevytrakenteinen ja halpa Willys oli suosittu lähtökohta erityisesti coupe-mallisena, kun 1960-luvulla alettiin rakentaa gasser-tyyppisiä kilpa-autoja. Poikkeusluvat hyväksyttiin Olen harrastusmielessä ollut aika paljon tekemisissä poikkeuslupien hakuprosessien kehittämisessä ensiksi AKE:n, sittemmin Trafin ja Traficomin kanssa. Suomessa tiedän 4–5 projektikuntoista autoa, joista joku paperiton aihio oli jopa myynnissä. H erra John Willys osti Overland-tehtaan jo edellisen vuosisadan alussa, ja omistajansa mukaan nimettyjä autoja valmistettiin aina vuoteen 1955 saakka. Suunnitelmana oli tehdä projekti rauhassa valmiiksi, mutta matkaan tuli yllättäviäkin mutkia. En päässyt näissä neuvotteluissa eteenpäin, ja vilkuilin koko ajan eBayta sillä silmällä. V8-MAGAZINE 11. Suomalaistaustainen huolintayritys järjesti kuljetuksen Texasiin, jossa auto pakattiin konttiin ja lähetettiin Suomeen. Takaluukun alareunasta löytyi paistinpannun kokoinen kittipala, jonka peltiseppä Kartsa Saarela korjasi. . Nimen synnystä liikkuu useita kiehtovia tarinoita, mutta eipä niistä tässä enempää. Monivaiheisten keskustelujen jälkeen Trafi hyväksyi ehdottamani muutokset ja syöksyin saman tien konttorille katsastamaan auton Suomen kilpiin. Usein näissä malleissa näkee ratkaisun, jossa tavaratilan väliseinä on tuotu aivan penkkien selkänojaan kiinni. Harrastekäytössä Jeepien lisäksi suosituimpia ovat 1930ja 40-lukujen Willys henkilöautomallit ja pickupit. Näistä ajoista pitäen on 1940–42 Willys Coupe ollut haluttu rakentelukohde, ja niitä myös tarjotaan uustuotantona niin peltisenä kuin lasikuituisena. Näin penkkien taakse jäi tila matkatavaroille. Tekniikaltaan ja muotoilultaan 1940-luvulle tultaessa Willys oli monilta osin samankaltainen kuin isojen valmistajien tuotteet moottoria lukuun ottamatta. Saavuttuani katsastusasemalta uudet kilvet kainalossa kotitallille, otin auton pois tieliikenteestä
Varaosatarpeissa US-Partsin ammattitaito auttoi, sillä aina ei ole ollut helppoa selvittää, mitä osia autoa rakenneltaessa on aikanaan käytetty. Shift kit vaikuttaa mielestäni hiukan liian tiukalta ja rauhallisessa ajossa kakkosen kytkeytyminen on turhan terävää. Taka-akselina on Fordin 8-tuumainen lukoton perä, joka huollettiin ja pyöränlaakerit vaihdettiin. Kun ulkoväri oli jo lukittu, piti valita sisustuksen sävyt. Olen jo vuosikausia luottanut sisustuksissa Verhoomo Priman Lasse Vänttisen näkemyksiin ja niin päätin tehdä tälläkin kertaa. Totta puhuen, pitkillä matkoilla melko kapea Willys on käytännössä kahdelle hengelle tarkoitettu. Mallin mukaan Car Paint Centerin Ripa Luukka sekoitti sävyn ja maalari teki hienot pohjat sekä maalauksen uskomattoman nopeasti. Lokasuojat ja luukut olivat löysästi paikallaan maalauksen aikana, jotta sävyt saatiin osumaan kohdalleen. Sisustus perinteiseen tyyliin Willyksen penkki oli aluksi alkuperältään tuntematon, mutta juuri toiveitteni mukainen. Netin keskustelupalstalla paljastui myöhemmin, että penkki on ilmeisesti minnesotalaisen verhoomon Tea’s Designin valmistama. Värin ruiskutus vaati yksivärisen pohjamaalin, sillä pintavärin peittävyys ei ollut paras mahdollinen. Pidän yksinkertaisista sisustuksista, joten päätimme käyttää perinteistä tyyliä, joka kestää aikaa. Tekniikkaosia löytyy tietysti ”Takaluukun alareunasta löytyi paistinpannun kokoinen kittipala.” Tavaratilan väliseinän takana on akkulaatikko ja tilaa vaikkapa työkaluille. Tuttua tekniikkaa Willyksen Chevyn pikkulohko tuntuu toimivan hyvin, eikä se ole toistaiseksi vaatinut muuta kuin huoltotoimenpiteitä. Hyvä lopputuloksesta kuitenkin tuli. Ja samalta suunnalta autokin tuli minulle. Vaihteistona on tuttu TH-350, joka tyypilliseen tapaan tiputtelee hieman öljyä alleen, mutta pelaa muutoin niin kuin pitää. Suomeen saapuessaan auto oli jo maalattu omaa silmääni miellyttävällä sähkönsinisellä metallivärillä ja päätin varhaisessa vaiheessa, että sama väri säilyy. Aiemmin mainittujen kääntyvien selkänojien lisäksi yhtenäinen istuinosa ja kääntyvä kyynärnoja mahdollistivat sen, että auto voitiin rekisteröidä kolmelle henkilölle. Takavalot ovat alkuperäistyyppiset, mutta leditekniikalla. Harmaa väri nousi ahkeran netin selailun kautta ehdolle, ja kun Lasselta löytyi juuri oikean väristä nahkaa riittävästi penkin verhoiluksi, oli peruslinja valittu. No, aika näyttää milloin vaihteiston kimppuun käydään kunnostusmielessä; toistaiseksi se on vain huollettu. Jarruja, iskareita, ohjausta ja muuta normaalia kuluvaa osaa päivitettiin ensimmäisen ajokauden jälkeen, kun olin saanut enemmän tuntumaa autoon. Samalla väliseinään oli helppo sijoittaa kaiuttimet NOS-kromiritilöiden alle. Irrallaan osia maalatessa on tämäntyyppisissä maaleissa riskinä väriero, joka johtuu usein ruiskutussuunnasta. 12 V8-MAGAZINE. Uusin samalla kaikki ikkunat, mukaan lukien tietysti niiden tiivisteet sekä viimeistelin sisäpuolen ikkunakehykset ja sisäkahvat
”Totta puhuen, pitkillä matkoilla melko kapea Willys on käytännössä kahdelle hengelle tarkoitettu.” V8-MAGAZINE 13
Kävin paikan päällä parikin kertaa ostoksilla ja sain hyviä neuvoja kaupan päälle. WRP toimittaa uustuotantona mm. Homma onnistui hienosti käyttämällä nk. Jarrutehostin sijoitettiin lattian alle. Kaikki autoja rakentelevat tietävät, että kun uusi auto saadaan ensi kertaa liikenteeseen, alkaa seuraavan talven työlistan täyttyminen. Radio on piilotettu hanskalokeron kannen alle. kylkien listasarjoja, etuvaloja ja paljon muutakin tarpeellista. Grantin flakeratti sopii kojelaudan väritykseen. Siinä moottori voidaan sijoittaa melko vapaasti ja voima välittyy alumiiniputkessa edestakaisin kulkevaa vaijeria pitkin pyyhkijöille. Etuakselistona käytettiin Mustang II:n etupalkkia ja tukivarsia tehostetulla hammastangolla. tuttuihin Chevyn moottoriin ja Turbohydramatic-vaihteistoon sekä Fordin alustaan, kunhan vain tietää minkä mallin ja vuosimallin osia hakee. Etuvilkut on sijoitettu ajovalojen alapuolelle, saman lasin taakse. Näin minullakin. ”Amerikan Joe” oli joskus asentanut uuden sähkösarjan, mutta johdotuksissa riitti siistimistä ja korjailtavaa. 14 V8-MAGAZINE. Mini-tyylistä yleisasennussarjaa. Mike Nordahlin omassa kotitallissa seisoo myös kaksi mekaanisesti ahdettua ’40 Willys Coupea. Täytyy oikein kehua Los Angelesin pohjoisreunalla sijaitsevaa Willys Replacement Partsnimistä firmaa, joka on käytännössä omistajansa olohuoneessa ja autotallissa sijaitseva yhden miehen yritys. Toivottavasti ensi kesänä olisi jo enemmän tapahtumia ja tällekin harrasteautolle tulisi enemmän käyttöä. Näin ajettavuus ja jarrut ovat turvalliset. Varaosien saatavuus Melko suosittuna rakentelukohteena Willykseen on saatavilla jonkin verran uustuotanto-osia. Kaikenlaisia pikkujuttuja on kiva tehdä uutta ajokautta odotellessa. ”Kaikenlaisia pikkujuttuja on kiva tehdä uutta ajokautta odotellessa.” . Lisäksi rakentelin paikalleen puuttuvat tuulilasin pyyhkijät. Alkuperäisiä osia on melko vaikeaa löytää, ja netissä niiden hinnat tuppaavat kohoamaan huimiksi
Sen jälkeen ja kaikki vuodet Markolla onkin ollut Amerikan autoja. Kelloja käännetään reippaasti taakse päin, aikaan ennen ajokortti-ikää. – Ihan perinteisesti, se kasin höpinä oli semmoinen, mikä herätti. Ensimmäinen tuttavuus Amerikan autoihin tuli 1977, kun tutulla kaverilla oli 1965 Buick Special. Vieläpä vain Fordeja. K uinka moni tunnustaa, että ensimmäinen kimmoke jenkkiautoihin oli – ne äänet! Lempääläisen Markon tarinassa kävi juuri niin. Melkoisen hauska sattumus, kun kaikki alkoi Customista ja samaan päädyttiin Galaxiella lähes 40 vuotta myöhemmin! BluesmobiiliI Markon Custom oli taustaltaan erikoinen yksilö. Vuosi oli 1983 ja eka oma auto 1964 Ford Custom 500. Opiskelijabudjetti rajoitti tekemistä, mutta se RÄYHÄ REISSUAUTO RÄYHÄ RÄYHÄ REISSUAUTO 16 V8-MAGAZINE Ford Galaxie 500 XL 1964. Siitä se lähti ja niissä nuoruusvuosien Kuusankosken kaveripiireissä tuli liikuttua, kunnes sain ajokortin ja ostin ensimmäisen oman jenkin, muistelee Marko. Aluksi Galaxie toimi normi käyttöautona kesät talvet, mutta reissaamisen lomassa rakenteluinto alkoi kasvaa. Alkujaan vuonna 1964 lastattiin 40 uutta, neliovista Custom 500 Fordia laivaan päämääränään Etelä-Amerikka. Nicaraquan poliisin tilaamat autot eivät syttyneen sisällissodan vuoksi kuitenkaan koskaan päässeet perille vaan laiva rantautui lopulta Suomeen! Custom oli Markolle tuttu kaveripiiristä ja yhteisten cruising-retkien jälkeen mies päätti ostaa hyvin pelittäneen auton joulukuussa 1983, itselleen joululahjaksi
Matka taittuu mukavasti ilistellen. Ruosteen nakertamat etulokasuojat korvattiin yhtenäisellä . Auto esiteltiin V8 1/1997 numerossa. Jos on Galaxie ulkoapäin alkuperäisessä kuosissaan, niin konehuoneesta löytyy uudempaa tavaraa. – Ostin sille elintenluovuttajaksi ’79 Caminon, josta otettiin käyttöön 305 kone, 350 loota, sähköt yms. ippikeulalla, ja sitten haluttiin lisää potkua. Tehtaan asussa säilytettyä Fordin linjakasta coupea kuljettaa tehokas 428 Cobra Jet. Rakennusbudjetin kasvaessa neliovinen kori chopattiin 10 senttiä. Nuoruuden innolla Marko suihkutti Fordin mattamustaksi ja koristeli keulan coolisti keltaisilla scallopeilla. Voortti tehtiin kokonaan uusiksi. riitti juuri 22 purkkiin spraymaalia. – Se oli omalla tavallaan kiehtovan huoletonta aikaa, kun jenkkiautobuumi oli kovassa nosteessa, kertoo ”Blues” Marko. TEKSTI JA KUVAT JARMO MARKKANEN km/h! Mainittakoon vielä, että Bluesmobile voitti 1991 Pietarsaaren Power Meetissä Raggariautoluokan ylivoimaisesti. V8-MAGAZINE 17. Lopputuloksena nähtiin villi suomikustom tai katukiihdytysauto, joka taittoi varttimailin aikaan 13, 6 sekuntia loppunopeudella 157 Markon Galaxieta voi hyvällä syyllä kutsua löydöksi. ’69 Mustangin sopivasti viritetystä 428 Cobra Jetistä jarrutettiin 400+ heppaa. Ruosteettomalla Kalifornia-autolla oli mittarissa ostohetkellä 154 000 mailia. Orkkis 352 Police Special vaihtui tehokkaampaan 429 Cobra Jet -moottoriin ja C6-lootaan. Jossain kohtaa heräsi kiinnostus aivan toisenlaiseen projektiin, ja Marko päätti tutustua street rod -maailmaan. Marko Paavilaisen Galaxiesta löytyy sopivasti asennetta kesän reissuihin. Vihdistä löytyi suomiautoraatona ’38 Ford Fordor Standard Humpback, jonka Marko osti 1997
”Yhden omistajan auto, ostettu uutena Sodestromin Ford -liikkeestä San Pedrosta, Kaliforniasta.” Avaruusajan muotoilua huokuva sisusta on tehtaan jäljiltä ja kuin uusi, pieni patina vain lisää tunnelmaa. Yhteistä matkaa Customin kanssa kertyi lähemmäksi 20 vuotta. Vaikka auto on paikallaan, niin se ”liikkuu” vauhdikkaasti. – Jotenkin Custom, tai Galaxie, vaan jäi mieleen, se oli hieno auto. Marko ehti etsiä autoa vuoden päivät ennen kuin Galaxie huudettiin 2016 kesällä eBaysta. Myyjä kertoi oleRodin rakentelusessioon upposi kolme vuotta, ja kun se valmistui, niin Custom pistettiin myyntiin. Kierroslukumittari kuului alkuperäisvarustukseen. Mutta vanha rakkaus poltteli, ja Galaxieta ryhdyttiin metsästämään. Sieltä löytyi hieno Custom Holman Moody -koneella, faktoja ja kuvia oli ilmoituksessa paljon. Kaksiovisena hardtopina linjakas muotoilu korostuu, etenkin sivulta katsottuna. Tähän liittyy tarina, joka esimerkkinä kerrottakoon, ettei koskaan voi olla liian varuillaan. 18 V8-MAGAZINE. Korimalli iski neliovisena tolppanakin. Kun sellainen löytyi, niin lopulta kolme-kasi Fordista luovuttiin keväällä 2020. Pikaostos huutokaupasta Mikä on tehnyt noin lähtemättömän vaikutuksen juuri tähän malliin. Näin rodillakin ajeltiin parisenkymmentä vuotta. Takavalot olivat selkeä ykkösjuttu, johon kiinnitin aikanaan huomion. – Tuli todettua, että on kaikenlaista yrittäjää
Siitä Galaxien nappasin kuvien perusteella. Myynti kävi vuonna 1964. Myydyimmät moottorit olivat 352 ja 390 cid FE-isolohkot. vansa tunnetun ison yrityksen työntekijä ja viestissä komeili yhtiön logo ja kaikki. Huutokauppias osti Galaxien alkuperäiseltä omistajalta, eli olen käytännössä vasta toinen omistaja. 1964 oli viimeinen vuosikerta tätä sukupolvea ja korimallia. Erityisesti XL-mallin sisustan suunnitteluun panostettiin, ja se on sanalla sanoa upea ja täynnä näyttäviä yksityiskohtia. Muotoilu suunniteltiin Nascar-kisaa silmällä pitäen. Maksat vaan ja kerrot, mihin satamaan auto toimitetaan, niin siellä voi tarkastaa. Malliston huippua edustivat Galaxie 500 ja korkeimman varustetason Galaxie 500 XL, jota sai kaksija neliovisena hardtopina sekä avomallina. Galaxie oli tosiaankin täysikokoinen: pituus 209,8” (5,33 m), leveys 80” (2,03 m), akseliväli 119” (3,02 m) ja paino 1715 kg pikkulohkolla (289 V8). Sanoisin, että löytö. Ajattelin, että nyt tämä taitaa olla ihan totta. Sen jälkeen ei enää kuulunut mitään! Etsintä jatkui. Siihen minä, että kerro osoite, niin agentti tulee rahojen kanssa ja maksaa heti. – Olin juuri kesälomalla ja tuli nopea viiden päivän huutokauppa. Myyjä vastasikin, että auto on jo toimitettu huolitsijalle. Silloinkin tunnelmoidakseen vanhan kunnon Galaxien kyytiä! Suurimman osan ajasta auto seisoi tallissa. Yhden omistajan auto, ostettu uutena Sodestromin Ford -liikkeestä San Pedrosta, Kaliforniasta. Juuri niin alkuperäinen Kalifornia-auto kuin luvattiin. Agentti lähti tarkastamaan autoa ja laittoi viestiä, että auto vastaa kuvia. Vanha rouva asuu edelleen San Pedrossa, ja viime vuosina hän ajeli autolla vain muutaman kerran vuodessa. Muihin malleihin verrattuna XL-varustukseen kuuluivat erilliset etuistuimet, keskikonsoli ja siihen sijoitettu shifteri. 1964 Ford ja XL 500 mallia sitäkin yli 88 000 autoa. Vuoden 1964 mallistossa perusversiot nimettiin Custom ja Custom 500. Iän myötä käyttöautoksi hankittiin 1964 Ford Galaxie Galaxie on Fordin full-size mallisarja, joka esiteltiin 1959. Viiskytluvulle tyypillinen siipimuotoilu väistyi jo 1960 alkaneessa toisessa sukupolvessa pyöreämpien linjojen tieltä. Galaxie 500 versiota valmistettiin yli 503 000 kappaletta ja XL 500 mallia sitäkin yli 88 000 autoa. Ford kehitti ja valmisti suorituskykyisiä autoja, joilla saavutettiin mittava kilpailumenestys. Tuohon aikaan hipo-versiot olivat juuri täyskokoisia malleja. Galaxiesta on aina pidetty hyvää huolta, se oli huollettu säännöllisesti ja mittariin oli kertynyt vain 154 000 alkuperäismailia. Kirjainyhdistelmä XL oli lyhennys sanoista Xtra Lively, erityisen eloisa, pirteä suoraan käännettynä. Sillä kohdin olin kyllä Jes! Loppuvuodesta 2016 Galaxie tuli maahan. Kuitenkin sähköpostiosoite oli eri, epäilys heräsi. Ford markkinoi 1964 autoja Total Performance -kampanjalla, joka oli enemmän kuin vain myyntilause. Lauantaina bongasin ilmoituksen, ja kauppa päättyi jo yöllä. Suunnitelma uusiksi – Siinä kevät ihmeteltiin, tutkittiin autoa ja todettiin, että se on täysin ruosteeton yksilö. Kuusnelosessa nähtiin aiempaa linjakkaammat korimuodot, fastback-tyylinen katto siroin C-pilarein. Sanoin, että kiinnostaa ja mulla on niillä seuduilla sopivasti agentti, joka voi tulla katsomaan. V8-MAGAZINE 19. Galaxien moottorivalikoima ulottui taloudellisesta kuutosesta aina 427 Qja R-koodin tehoversioihin, jotka tuottivat tehokkaimmillaan 425 hevosvoimaa. Myyjä totesi vaan, ettei haittaa. Asiat tapahtuvat äkkiä, kun ovat tapahtuakseen. Neuvottelin myyjän kanssa ja kerroin, mistä olen ja että hetken kestää rahojen siirto
Tehokkaampi tekniikka – Sitten alkoi vähän mopo karata käsistä… Lähdin toteuttamaan suunnitelmaa tekniikan piristämisestä. Projekti ei tosin käynnistynyt kovinkaan onnekkaissa merkeissä, ja alkuperäinen 390 4V Z-koodin moottori kilahti dynossa, kun alakerrassa oli häikkää. – Tein päätöksen, että tekniikkaa päivitetään, mutta kori pysyy alkuperäisessä kuosissaan. Ajatukset rakentaa Galaxiesta Nascar-lookin katurassi unohdettiin. pienempi ja taloudellisempi auto. Tässä vaiheessa talliin oli jo ostettu yläkertaan runsaasti uutta osaa, mutta uuden alakerran etsintä teetti sen, että aikaa kului reilu vuosi ennen kuin auto jälleen liikkui omin voimin. Se vaihdettiin, ja työ haluttiin tehdä kunnolla. Koko auto maalattiin uudelleen, ettei sävyeroja jää. Sisusta on säilynyt kokonaisuudessaan alkuperäisenä ja hyväkuntoisena, ikää on kuitenkin kohta 60 vuotta. Pakettiin pultattiin runsaasti mukavan tehokkaalta kuulostavaa palikkaa. – Tuo lukema oli haluttu tavoite, enemmänkin pystyisi helposti kehittämään. Tai miten sen nyt ottaa, ettei vaan ollut onni onnettomuudessa, kun tietää lopputuloksen... Moottori säädettiin ja jarrutettiin Antin dynossa. Lä”Ajatukset rakentaa Galaxiesta Nascar-lookin katurassi unohdettiin.” Markon ensimmäisenä projektina ’64 Ford Custom sedanista syntyi madallettu, mattamusta suomikustom, joka 429 CJ tekniikalla kykeni 13 sekunnin varttimailiaikoihin. 20 V8-MAGAZINE. Kirkkaankeltainen ’38 Ford Humpback oli persoonallinen rodi Center Linen vanteilla ja El Caminon 305 tekniikalla. Yksi ainoa korjaus on Galaxieen vuosien saatossa tehty, kun 70-luvun lopulla tuli osuma apumiehen puoleiseen etulokasuojaan. shorty headerseista. Tehoksi saatiin pikkasen päälle 400 heppaa. Jarrujen huollon jälkeen auto meni kerrasta läpi katsastuksesta. Imusarja on Edelbrockin Performer RPM ja sylinterikannet saman sarjan yhteensopivat alumiinikannet, joihin sovitettiin Howardin roller vipat. Alun perin ’69 Mustangissa palvelleen moottorin rakensi valmiiksi Kivinummen Antti. Konetta ruokkii Sniperin ruisku ja pakokaasut poistuvat lyhyistä, nk. Uusi alakerta löytyi Ruotsista, ja on 428 Cobra Jetin täydellinen short block, Fordin orkkis osineen. Kun Galaxien hieno kunto ja historia selvisivät, menivät suunnitelmat kerrasta uusiksi. Marko ajoi ensimmäisen kesän ostokunnossa ja tutkaili, mitä Galaxie on syönyt. Melkein kaikki, mitä optiona sai ruksia, löytyy Markon XL:stä kuten sisältä säädettävä, vaijeriohjattu kuskin peili, ilmastointi, 8-raitasoitin ja ohjaustehostin
”Markolle ojennettiin Räyhin Kiulu -palkinto.” Kojelaudan käärmemerkki heijastuu hauskasti tuulilasiin. Galaxie säilyy miehekkäänä muskeliautona, alkuperäisellä korilla. Fordin ysituuman perässä orkkis 3,0-perävälitys suli karkaisuvirheen takia puolessa kesässä ja se vaihdettiin aavistuksen tiuhempaan, mutta edelleen matka-ajoon soveltuvaan 3,5;1-välitykseen lukolla. Onpa mielessä käynyt vinyylikaton poisto, ehkä alustan pussituskin. Katsotaan, mitä sitten tapahtuu, jos innostuu vaihtamaan jykevämmän vaihteiston… Voimansiirtopuolella Nätkinin Pekka vahvisti Cruise-O-Matic automaatin. Räyhä peli Keväällä 2020 Galaxie oli takaisin iskussaan. Veekasin vuoden 1997 Customin esittely päättyi Markon pohdiskeluun, mitä tehdä jatkossa autolle: coolisti kustomimpi vai machosti muskelimpi. Renkaat ovat edessä 225/60-17 ja takana 255/50-17. ilistelyhommia kuin viimeisen päälle kaiken laittamista. – Viime kesä ajettiin ahkerasti eri tapahtumissa ja mittariin kelattiin runsaat 5 000 mailia. Viime kesän Freak Cruising Weekendissä kerholaiset äänestivät Galaxien tapahtuman räyhimmäksi ajoneuvoksi ja Markolle ojennettiin Räyhin Kiulu -palkinto. hinnä vaihteiston takia pysyttiin maltillisissa lukemissa. Alusta on rakenteeltaan alkuperäinen, mutta kaikki kuluneet osat, puslat ja vastaavat uusittiin. Jäsenenä Marko on Lempäälän Vehicle ry:ssä, Ford Freak Club of Finlandissa ja ACD Kokkolassa. – Nyt vastaus on helppo. Mulle harrastus on aina ollut enemmän . Galaxie on pirteä reissuauto omaan makuuni. Jos korona sallii, niin tulevana kesänä Marko kiertää tapahtumia vielä enemmän. Jos perinteet pitävät, niin eiköhän autolla ajella taas tuo tutuksi tullut parisenkymmentä vuotta. V8-MAGAZINE 21. Kiitokset mahtaville tyypeille ympäri Suomen, kavereille ja harrastajille avusta ja vinkeistä vuosikymmenien aikana...ja mikä mahtavinta...railakkaista reissuista. Suunnitelmissa on listojen kolhujen oikomista, aina jotakin pitää värkätä. Peltivanteet ja XL-varusteena Galxieen saadut DeLuxe wheel covers saivat väistyä Barzettan 17 tuuman vanteiden tieltä. Yksi tavoite on käydä kellottamassa, miten Galaxie kiihtyy 428 CJ:llä verrattuna vanhaan Customin 429 CJ versioon. Auton asenne on kohdallaan, ja miksei myös kuskin
– Kattelin kuvia vanhoista suksi T Fordeista ja siitä se idea tuli, sanoo Samuli. Alkuaikojen autoilla liikkuminen oli talvisin melko mahdotonta. Virgil White keksi nerokkaan ratkaisun. White oli valtuutettu Ford dealer ja hän myi ja huolsi T Fordeja liikkeessään West Ossipeessä, New Hamshiressä. Taakse vaihtuivat lumessa hyvin pitävät renkaat luistinradan sarvitraktorista, aidot Firestonen 70-lukuiset. Todellakin, näiden varsin vekkuleiden lumikelkka-Fordien historia ulottuu yli sadan vuoden taakse, T Fordien aikoihin. Wrightin Snowmobile muutossarjaa tarjottiin eri korimalleihin, kuten kuvan 1926 Mode T lavaversioon. Lumi pöllyää ja rodi pelittää vauhdikkaasti niin tiellä kuin syvemmässäkin hangessa! Eikä Hemppakaan tunnu hätkähtävän pikkupakkasesta. Vuonna 1917 White sai patentin muutossarjalle, jolla T Ford muutettiin ”lumikelkaksi”. Tallista löytyvät tänä päivänä ’53 Chevy pickup, ’41 Lincoln 5W Coupe kustom-projekti ja jutun talviajeluunkin soveltuva rodi ’31 Ford A Tudor, jota liikuttaa Moparin 241 Hemi ja A833 nelilovinen aski. Yhdysvaltojen pohjoisosissa on oikea talvi. TEKSTI JARMO MARKKANEN KUVAT SIMO KOSKI Devills CC -kerhon Samuli on tuttu harrastaja, joka viihtyy yhtä lailla kustomin kuin rodin puikoissa. Joku vuosi sitten Samuli sai ajatuksen ”pidentää ajokautta” ja teki rodista Snowmobilen. Eturenkaiden tilalle kiinnitettiin ”kiikkuviksi” etureunastaan kaarevat omavalmisteiset sukset, jotka myötäilevät ajotietä. Kaikkein harvinaisimpia ovat autot, joista löytyvät monikäyttöisesti sekä sukset että pyörät. KUVA FORD MOTOR COMPANY 22 V8-MAGAZINE. Sukset jalkaan ja menoksi Sukset jalkaan ja menoksi TALVIURHEILUA RODILLA TALVIURHEILUA RODILLA Korona ja päättyneet MM-kisat ovat nostaneet suomalaisiin hiihtovillityksen, mutta Samuli Petro kulkee asiassa omia latujaan
Entiselle Nordkalkin kalkkikaivosja louhosalueelle rakennettu moottorirata on toiminut jo vuosia Gotlannin saarella Kappelshamnissa. Mallisto sisältää offroad-, touring-, dualsportja cruiser-tyyppisiä moottoripyöriä. Perusteellisten testien jälkeen Virgil alkoi myydä muutossarjaa vuonna 1922. Tänä päivänä Model T Snowmobilet ovat haluttuja keräilykohteita. 1925 hän myi yrityksen Farm Specialtylle, joka huippuvuonna kauppasi 3 300 sarjaa. Melvinin mukaan Buell tulee hallitsemaan NHRA:n kisoissa tänä vuonna. Pitkänäperjantaina aiheena on Motorsport, pääsiäislauantaina Performance ja Custom, pääsiäispäivänä Nostalgia ja 2. Radalla on myös kiihdytyskilpailuihin soveltuva suora. Moottoriradan on tarkoitus olla niin ympäristöystävällinen kuin mahdollista. Tapahtuman yhteydessä on myös Bilweb Auctionsin harrasteja erikoisautojen huutokauppa, jossa ennakkotietojen ostajia tulee olemaan eri puolilta maailmaa ja kaupattavana satakunta autoa. Se on kova pala Bidenille, joka ajaa Vettellään niin usein kuin mahdollista. Alueelle on suunnitteilla suuri aurinkopaneelipuisto. Näin siitäkin huolimatta, että museo oli kaksi kuukautta vähemmän aikaa avoinna kuin normaalisti. Kaikissa malleissa on 1190-kuutioinen moottori. KUVA BIDEN CAMPAIGN Pohjolan Nürburgring kasvaa pisimmäksi V8-MAGAZINE 23. Myytävästä kalustosta julkaistaan digitaalinen huutokauppaluettelo. Ruotsin Gotland Ringiä laajennetaan parhaillaan maailman pisimmäksi moottoriradaksi. Autotekniikka kehittyi kuitenkin nopeasti, ja suksiratkaisu jäi tarpeettomaksi. Nyt Buell Motorcycles on aloittanut tuotannon Michiganissa. Alueella on jo tuulivoimaloita. Tehdas sulki ovensa 1929. Jay Leno kysyi ohjelmassaan Bideniltä, muistaako hän ensimmäisen auton, jossa hänellä oli romanttinen kohtaaminen tref. pääsiäispäivänä näyttely huipentuu juhlaspesiaaliin. Viimeisimmässä Detroitin Autonäyttelyssä hän riensi heti ensimmäiseksi käymään GM:n Corvette-osastolla. Suunnitelmiin kuuluu kymmenen uutta tehomallia vuoteen 2024 mennessä. Suunnitelmien mukaan uuden osuuden pitäisi olla käytössä toukokuun lopussa. Se järjestetään tänäkin vuonna, mutta verkossa osoitteessa: www.custommotorshow.se. Sen on suunnitellut eri rataryhmissä kilpaillut, suomalainen Alec Arho Havrén. White valmisti ensimmäisenä vuonna lumikelkkakittejä 70 autoon. Vastaus oli ’51 Plymouth Convertible. Nykyajan turvallisuusstandardit täyttävä rata tulee olemaan tämän jälkeen 7,4 kilometrin pituinen ja korkeusvaihtelultaan 0–30 metriä. Chevrolet Corvette Racingin C8.R Vettet ottivat kaksoisvoiton Daytonan 24 tunnin ajoissa GTLM-luokassa 770 kierroksella. Vanhan osan 3,2 kilometrin pituisen pohjoislenkin alkuosaa kutsutaan Finlandia Ringiksi ja loppuosaa Arho-Havreniksi suunnittelijansa mukaan. Sen tekemiseen käytetään kierrätysmateriaaleja. Vanhempi Biden johti vuosia Pennsylvanian osavaltion suurinta Chevrolet-jälleenmyyntiliikettä. presidentti Joe Biden on automiehiä ja erityisesti Corvette-fani. Tämän lisäksi sitä myydään Tšekissä, Ranskassa, Saksassa ja Norjassa. Pakettiin kuuluivat etupyörät korvanneet sukset ja taakse kahden akselin rakenne, jolloin kummallekin puolelle saatiin pitävät ja kantavat telaketjut. EBR Motorcycles osti Buellin brändin viime vuonna ja aloitti kehitystyön palauttaakseen moottoripyörämerkin takaisin markkinoille. Luokan kolmanneksi sijoittuneessa BMW Team RLL:n autokunnassa ajoi suomalainen Jesse Krohn. Perinteisesti pääsiäisenä Ruotsissa järjestetty Pohjoismaiden suurin autonäyttely, Bilsport Performance & Custom Motor Show täyttää 50 vuotta. Tullessaan presidentiksi USA:n salainen palvelu kielsi presidentiltä ajamisen avoimella tiellä. Esikuvana on ollut Saksan Nürburgringin Nordschleife-osuus, ja se on nopea sekä haastava rata. Hän on myös radan perustaja ja osaomistaja. Suomen Moottoripyörämuseo Lahdessa lisäsi kävijämääräänsä 18 prosentilla, kun maamme museoiden käyntimäärät muuten vähenivät noin kolmella miljoonalla käynnillä edellisvuoteen verrattuna. Bidenin oma ’67 avo-Corvette 327 L79 V8:lla 4-vaihteisella manuaalilla on isältäänsä elokuussa 1967 saama häälahja. Näitä ei ole tulossa Suomeen virallista kautta, mutta malli on Ruotsin vientilistalla. Buell julkisti jo aiemmin offroad-mallin mikä perustuu Buell 1190HCR -moottoripyörään, jolla voitettiin AMA-mestaruus viime vuonna. Indian valmistaa 120-vuotisjuhlansa kunniaksi rajoitetun 120 kappaleen valmistuserän Chieftain Elite -moottoripyörämallia. White kertoi, että lumikelkka pystyi kulkemaan 70 senttiä syvässä lumihangessa 30 km/h vauhtia. Voittaja-autoa ajoivat Antonio Garcia, Jordan Taylor ja Nicky Catsburg. Moottoriurheilu on muutenkin läsnä Buellilla. en merkeissä. Henry Ford oli niin vaikuttunut ideasta, että Snowmobile-kittejä myytiin Fordin verkoston kautta. Biden rakastaa Vettejä USA:n 46. Ensimmäisen T Ford Snowmobilen hän oli rakentanut jo muutama vuosi aiemmin. Uusi tuleminen alkaa USA:n nopeimmilla tuotantomoottoripyörillä yrityksen pääjohtajan Bill Melvinin mukaan
Nyt uusituissa ohjeissa mainitaan muun muassa, että vertailuajoneuvon tulee olla samaa merkkiä, mallia ja mallisarjaa tai -sukupolvea. TEKSTI JA KUVA PEKKA VAISTO Johtavana periaatteena jatkuvien YT-neuvottelujen keskellä kamppaileva Tra. Rodirakentajat kiittävät Yksi iso poikkeuslupahakemuksia tuottanut ryhmä ovat olleet rodirakentajat. Ilman muuttamista vertailuajoneuvoa vastaavaksi, teho voi siis kasvaa enintään 20 %. Se on kantava osa runkorakennetta, mikä vähentää painoa. Toisaalta määräaikaiskatsastusten vähenemisen luulisi johtavan siihen, että rahakkaammat muutoskatsastuksetkin kiinnostaisivat katsastusyrittäjiä. Tehostajaa ei vaadita jarruihin, mutta se voi olla käytettävyyden kannalta kuitenkin hyvä asentaa. Aiempien säännösten puitteissa ei juuri ollut mahdollisuuksia saada katsastettua 1930ja 40-luvun autoa nykymoottorilla ilman poikkeuslupaa. Tässä on käsitelty vain muutamia osaalueita. Hinnat ovat perusmallina 21 070 ja Special-mallina 24 220 euroa. Rungon boksaus ja X-tukirakenne vaaditaan, erillisjousitus eteen, kaksipiirinen jarrujärjestelmä ja levyjarrut etuakselille. Lisäksi niitä tulee olla valmistettu yli 500 kpl. Moottorissa on kaksi kannen yläpuolista nokka-akselia kummassakin sylinterinkannessa. Mikähän mahtaa olla tulkinta vaikkapa Acadianin ja Chevroletin välillä vertailuajoneuvona. Kuutiotilavuudesta ei enää puhuta ja 136 hv maksimitehokin mitattaneen DIN-normin mukaan. Nähtäväksi jää, millaista palvelua katsastusasemat tulevat tarjoamaan asiakkailleen. comin uusien määräysten mukaan korin voi vaihtaa vain samanikäiseen tai uudempaan. Nyt tämä halutaan kieltää. Moottorin vaihto Moottorin vaihtamisessa on luovuttu kuutiotilavuusrajoituksesta ja määräävinä tekijöinä ovat tehon kasvu 20 % ja teho-painosuhde. com.. Jos auto muutetaan vastaamaan vertailumallia, voidaan tehoa edelleen kasvattaa samat 20 %, kunhan määritellyt teho-painosuhteet eivät ylity. Ainakin aiemmin on ollut mahdollista anoa jatkoaikaa esimerkiksi jo myönnettyyn poikkeuslupaan, jos aikaraja tuntuu liian tiukalta. elektronisesti ohjattu kaasu, jolloin voi valita eri ajotiloja. Lisäkysymyskierrokset ovat pitkittäneet käsittelyä ja monesti ovat kaiken lisäksi olleet pääsääntöisesti turhia tai keskittyneet vain epäoleellisiin pikkuseikkoihin. Määräyksessä on runsaasti ohjeita/raja-arvoja mm. Vertailuajoneuvo on kipupiste Jo pitkään vertailuajoneuvon määrittely on aiheuttanut tuskaa harrastajille ja viranomaisille. renkaiden muutoksiin ja vaikkapa . sivuilla hakusanalla ”auton ja sen perävaunun rakenteen muuttaminen.” Harley-Davidson on julkaissut todellisen uutuuden, Pan American. Tämä mahdollistaa korkeammat kierrosluvut pienentämällä venttiilijärjestelmän inertiaa nostaen huipputehoa. Pääosin ohjeistus vaikuttaisi olevan harrastajan kannalta oikeansuuntaista, mutta jotain kehitettävääkin jäi. Voimanlähde poikkeaa radikaalisti isojen Touring-mallien Twineistä. Koska teho-painosuhteita on luokiteltu määräyksessä useita, suosittelen projektia suunnittelevaa tutustumaan tarkasti koko määräykseen. SAE nettotehoa käytettäessä valmistajan ilmoittama teholukema kerrotaan 0,9:llä ja SAE brutto vastaavasti 0,7:llä. KUVA HARLEY-DAVIDSON COMPANY Harleyltä uutta teknologiaa 24 V8-MAGAZINE. Toiveitamme on kuunneltu, sillä määräyksen kohdassa 3.8.2 määritellään, millä ehdoilla voidaan muutoskatsastuksessa hyväksyä 100 kW moottori erillisrunkoisiin autoihin. Seikkailumoottoripyörässä on 1250-kuutioinen ja nestejäähdytteinen Revolution Max V2-moottori, jossa on tehoa 150 hv ja huippuvääntöä 128 Nm. com sai vihdoin julkaistua pitkään valmisteilla olleet päivitetyt ohjeet autojen rakennemuutoksista. com lienee pitänyt työläiden poikkeuslupahakemusten vähentämistä. Harley-Davidson Pan American 1250 on tarkoitus saapua jälleenmyyjille tänä keväänä. Uudet rakennemuutosmääräykset ASTUIVAT VOIMAAN 1.3.2021 Monen myrskyn keskellä ollut Tra. 1977 ja vanhempien autojen osalta riittää kirjallisuustieto, uudempien osalta vaaditaan valmistajan todistus. Tra. Korinvaihdot kielletään osittain Varsin suosittua on ollut vaihtaa uudemman auton alustalle vanha kori. Koko rakennemuutosmääräys on luettavissa Tra. Vaihteistossa on kuusi vaihdetta ja kahdeksanlevyinen mekaanisesti käytettävä kytkin, joka on luistokytkimellä varmistaen lukkiutumattoman alaspäin vaihtamisen. Jo aloitetut projektit voi saattaa loppuun siirtymäsäännöksen turvin 31.12 2023 mennessä. Aiemmin mainittuja teho-painosuhteen määräyksiä ei tässä yhteydessä sovelleta. Ainoastaan ahdinsarjan valmistajan todistus voi tämän tiedon muuttaa. Tehomittaustodistuksellakaan ei siis voi osoittaa ahtamisen jälkeen tehonkasvun olevan alle 20 %. Sama pätee muihinkin muutoksen kohteeksi joutuviin projekteihin. Muutosrajat riippuvat alkuperäisen teho-painosuhteen suuruudesta vertailuajoneuvolla ja huomattavaa on myös, että ahdinta käytettäessä katsotaan tehon nousevan aina yli 20 %. Venttiilikoneisto on muuttuvalla imuja pakoventtiilien ajoituksella moottorin tehoalueen laajentamiseksi. Tätä me harrastajat tietysti pidämme positiivisena asiana, sillä käsittelyajat ovat olleet pitkiä ja monissa tapauksissa hakija on saanut runsaasti tarkentavia lisäkysymyksiä. Pan Americassa on mm. ippikeulan asentamiseen tai vetotavan muutoksiin. Tavallisten sade-, tieja sport-tilojen lisäksi on myös OffRoadja Off-Road Plus -tilat sekä useita käyttäjän itse haluamia asetuksia niin maantiellä kuin maastossakin ajamiseen. Voi olla, että monilla asemilla vaikeammat muutoskatsastukset työnnetään saman tien ulos. Näin syntyi maukkaita harrasteautoja, joiden ajo-ominaisuudet ja käytettävyys ovat hyvät, mutta ulkomuoto kuitenkin klassinen
Jordan Fischer kilpaili kiihdytysradoilla ensimmäisen kerran vuonna 2016 yhdessä isänsä kanssa kunnostamallaan Camarolla, joka oli äidin ensimmäinen auto lukioajoilta. Loput autosta hän rakensi scratchinä lisäten vielä kromimolykehikon. elokuuta. Tälläistä Jeeppiä ei ole suunniteltu V8-tekniikalla, joten hän käytti ”Junk Mailiin” osin ’79 Camaroa. Fossiilisilla polttoaineilla ajaminen tulee olla hyväksyttävää niin kauan kuin niillä toimivia ajoneuvoja on liikenteessä eikä niiden käyttäjiä tule rangaista millään haittaavalla toimella tai rahastuksella.” Ryhmä on huolissaan myös tieverkon kunnosta. Viime vuonna valmistunut ”Roskaposti” on nähty toistaiseksi vasta muutaman kerran radalla ilman tulosta. Henkilöautolla liikkuminen on Suomessa toimivan arjen edellytys. Yltiöpäisen kunnianhimoiset tavoitteet ja aikataulut, joihin päästäisiin vain kotitalouksien elämää ja yritysten toimintaa vaikeuttamalla sekä kustannuksia nostamalla tulee unohtaa. 632-kuutiotuumaisessa Chevyn isolohkossa on riittävästi voimaa. Siihen on ilmoittautunut jo yli 2 000 ihmistä ja määrä kasvaa päivittäin. Kilpurin akseliväli on vain 2,24 metriä. SAMALLA LEVITYSKERRALLA KAHTA ERILAISTA VAHAA AJONEUVOSI PINTAAN TUPLAVAHA SOVELTUU MAALI-, MUOVI-, LASIJA METALLIPINNOILLE 03-53 400 53 Ghostwash.com Autoilijoiden kansanliikkeessä yli 240 000 jäsentä Mitään näin laajamittaista kohteluunsa tyytymättömien suomalaisautoilijoiden yhteenliittymää ei ole aiemmin nähty kuin kansanliikkeeksi muodostunut Stop autoilijoiden kuritukselle (STAK). Tämä on kasvanut Facebookin suurimmaksi ryhmäksi. Valtion Liikenne12-suunnitelmaluonnoksessa määrärahoja ollaan edelleen vähentämässä. Aihioksi löytyi postiautona toimineen ’73 Jeepin kori. Polttoaineveroa nostettiin taas kerran viime syksynä. Ryhmä viestittää, että ”siihen tulee pyrkiä vain autokannan luonnollisen uudistumisen ja vähäpäästöisemmän tekniikan markkinoille tulemisen kautta. Siinä on jonkun verran korjattavaa. Varttimailin ”roskaposti” viivalle KUVA UPTHESMOKEMG V8-MAGAZINE 25. Autolla kilpaillaan matalan kynnyksen jenkkien Heads-Up Racing –kiihdytyskisoissa. Mukana on eri käyttövoimilla ja autotyypeillä ajavia sekä näitä harrastavia ihmisiä jopa autottomia, jotka ymmärtävät autojen positiivisen merkityksen yhteiskunnassa. Suomalaista autoilijaa on verotettu kohtuuttomasti vuosikymmenten ajan, mutta nyt tulevat suunnitelmat autoilijoiden verotaakan kasvattamisesta ja jopa autoilun houkuttelevuuden heikentämisestä liikenneja pysäköintiratkaisuilla sekä uusilla maksuilla ja rahaa vievillä digitaalisilla ratkaisuilla ovat saaneet kamelin selän katkeamaan. Nykyisin verotussyyksi kerrotaan hiilidioksidipäästöjen vähentäminen. Kun Jordan ylsi tällä 7 sekunnin neljännesmailin aikoihin tuli tunne, että hän haluaa rakentaa jotain erikoisempaa. Takana ovat Mickey Thompson 28×10.5 radial -renkaat. Tieliikenteeltä on kerätty veroina noin kahdeksan miljardia vuosittain, mutta vain noin miljardi on käytetty tieverkon hyväksi. Powerglide-vaihteisto istuu voimansiirtopakettiin, missä taka-akselina on Fordin 9-tuumaisen 3,73 välityssuhteella. Puoluepoliittisesti sitoutumaton, tavallisten kansalaisten käynnistämä projekti vastustaa autoilijoiden jatkuvaa ja entisestään kiihtyvää taloudellista kurittamista. Stop! Autoilijoiden kuritukselle järjestää Torviprotesti 3.0 -mielenilmauksen Helsingissä 7. Nelilinkkijousituksessa on QA1:n iskunvaimentimet. Autoilun kustannukset ovat Suomessa maailman mittakaavassakin korkeat. Ryhmän päämääränä on kokonaisvaltainen poliittisen asenneilmapiirin muuttuminen autoilijoita kohtaan suopeammaksi ja huomioivammaksi
Työka26 V8-MAGAZINE Chevrolet Chevelle 383 stroker 1968. Työelämään siirryttyään alkoi Sampolla jäädä sukan varteen vähän rahaa. Tummat puskurit ja mustat vanteet antavat extra-annoksen häijyyttä. Ja kun ajokortin sain, niin haaveena oli, että jonain päivänä ostan sellaisen, muistelee Sampo. MOOTTORIAUTO Sampon ’68 Chevellen liike on yhtä vahva kuin ulkoinen olemus kielii. Sampollakin oli alla opiskelijabudjetin Volkkaria, Ooppelia ja muitakin merkkejä nyt sen kummemmin listaamatta. Varmasti monelle tuttu juttu, kuten sekin että alkuun autoharrastuksen taival piti aloittaa ihan jollain muulla. M inulla jenkkiautot ovat aina olleet lähellä sydäntä. Väriksi haluttiin violettiin taittava tumman sininen, joka on näyttävä yhdistelmä auringossa
– Nuori kun olin, niin vani piti saada, että päästiin poikien kanssa reissaamaan. Kaikkea pitää kokeilla Sampon kuume oli kova, ja muusta viis, kunhan on V8. MOOTTORIAUTO Opiskelijabudjetin pikkuautoja aikansa käsissään pyöriteltyään tuli Sampo Eerolle mahdollisuus hankkia kauan kaivattu jenkkiauto. Kun samalla nousi kuume G20 vaneihin, niin Camaro myytiin ja tilalle tuli vani. Sampo kuuli kaveriltaan, että Japanista saa sporttiautoja TEKSTI JA KUVAT JOKE SIMONEN verin kanssa tuli puheeksi, että hänen kaverillaan on joku amerikan auto ja se saattaisi olla myynnissä. ksausta ja huoletonta ajoa. Sitten koitti heikko hetki. Määränpäässä odotti vuoden 1990 Camaro viisilitraisella kasilla. – Seuraavana viikonloppuna suuntasin jo kohti Siilinjärveä tietämättä edes oikein kunnolla, mitä olin menossa katsomaan. Dollarin kurssin muututtua suotuisaksi oli aika todellisen haaveen täyttämiselle. Pienen neuvottelun ja koeajon jälkeen kaupat syntyivät ja ensiaskel oli otettu. V8-MAGAZINE 27. Parissa vuodessa alkoi kuitenkin tuntua, että Camaro ei ollut oikea ratkaisu. Ihan sama mikä jenkki, se piti vain saada. Camaro osoittautui ok peliksi, pientä . Löytyi iso määrä lamppuja ja kunnon stereot. Eipä siinä paljoa muuta tarvittu
Japsit sai riittää. Tuolloin haaveena oli Dodge Ram eikä mennyt kauaa, kun kaupat sovittiin 2005 vuoden 5.9 Cumminsilla varustetusta Ramista. Pieni miinus tosin oli tolppamalli. Muskeli Pitkän aikaa Chevellejä etsittiin maamme tarjonnasta, mutta sopivaa ei tullut vastaan. Nissan ei ehtinyt saada kilpiä, kun se jo päätyi myyntiin. halvalla, joten vani meni kaupaksi ja nousevan auringon maasta hankittiin Nissan Skyline. Sampon kaveri, pitkäaikainen harrastajakollega Jani Ahola vinkkasi Sampoa ottamaan yhteyttä Jenkeissä asuvaan Alpine Traden Petri Neuvoseen. Etupenkit on maalattu mustiksi ja reippaan kokoinen rokkikoneistokin löytyy. Sen kohtalo oli sama kuin Nissanin. Useamman vuoden Dodgella ajeltuaan koitti aika auton vaihtoon. Itse perinteisesti ajattelin, että miksipä en ajaisi Che“Myöhemmin sitten hoksin, että amerikkalaiset hevosethan ovat vähän laiskempia kuin eurooppalaiset työjuhdat.” Sisusta siistittiin verhoilemalla takapenkki ja ovipahvit. 28 V8-MAGAZINE. Kun dollarin kurssi oli muodostunut suotuisaksi, marssi Sampo pankkiin ja tuumasi, että nyt tarttisi saada rahaa. Aivan kuin itselleen ratkaisuaan varmistellen Sampo hankki Japanista vielä vääränkätisen Subarun. Vaihtoehtoina ei ollut mikään muu kuin Chevelle. Kaikista töistä löytyivät kuitit, auto oli kilvissä ja paperit kunnossa, mikä selittyi pitkälti sillä, että autoa kauppasi luotettavuutta huokuva rehti amerikkalainen sotaveteraani. Chevelle saapui Hämeenlinnan terminaaliin, jonne Sampo lähti kaverinsa Janin kanssa. – Janin autoa varten otettiin traileri, koska hänelle tuli samassa kontissa projektikuntoinen ’66 Ford F-100. Ongelmat alkoivat heti kotimatkalla satamasta. Kun ei sovi käteen, niin ei. – Kun Dodge meni kaupaksi, niin huomasin, että nyt olisi rahaa toteuttaa se todellinen haaveeni muskelijenkistä. – Siinä hurmoksessa asialla ei ollut mitään väliä ja asiaankuuluvan tinkauksen päätteeksi sovittiin kaupat keväällä 2014. Niin myös tapahtui, eikä mennyt kauaakaan, kun Petri ilmoitti, että aivan hänen naapurustossaan San Diegon kupeessa oli myynnissä ’68 Chevelle. Dodge taisikin olla varsin mieluisa, sillä siihen Sampo rakenteli korottelua ja virittelyä tyyliin kuuluvasti. – En vaan tottunut oikeanpuoleiseen ohjaukseen. Auto oli kohtuullisen hyvässä kunnossa, 350-moottori ja TH700-vaihteisto uusittu, alusta rakennettu ja sisustaankin jonkin verran panostettu
Tuon aikaisten autojen ilmoitettu SAE bruttoteho on tuntuvasti korkeampi kuin lähempänä todellisuutta oleva, apulaitteiden kanssa mitattu SAE nettoteho ja sitä lähellä oleva meille tutumpi DIN teho. – Voi perirehellinen suomalaismies jopa uskoakin kansiota, kun kerran kaikki, mitä olen tarkastanut tai purkanut, on osoittautunut todeksi. Chevelle oli odottamassa terminaalin etupihalla, eikä autosta voinut erehtyä. Hetken tuumailtuaa Sampo kipaisi terminaalin vieressä olleesta akkukaupasta uuden akun, ja sen turvin nokka suunnattiin kohti 400 kilometrin päässä olevaa kotia. Seuraavan kesän lopulla esiin nousi San Diegosta löytynyt yksilö oli jo mukavasti varusteltu ja suhteellisen hyvässä kunnossa kauttaaltaan. Auto piti tietysti käyttää penkissä koneen kunnon todentamiseksi, mutta mikä pettymys siitä tuli. Myöhemmin sitten hoksin, että amerikkalaiset hevosethan ovat vähän laiskempia kuin eurooppalaiset työjuhdat. Voi sitä hymyn määrää! Auto saatiin kivasti käyntiin, ja ainoana ongelmana ilmeni, ettei laturi toiminut. Kaikista muutoksista löytyi kuitit, jotka myöhemmissä tarkasteluissa osoittautuivat paikkansa pitäviksi. Kone ei siis suinkaan ollut heikossa hapessa voimiensa puolesta. Alustan osalta löytyi yli 6 000 dollarin kuitti, joka kertoi eteen ja taakse asennetun QA1 säädettävän alustan ja UMI Performancen tukivarret, kallistuksenvakaajat sekä ohjausvarret. Laiskoja hevosia Papereiden mukaan autoon oli Amerikassa laitettu tehdasuusi MAS Performancen 350, josta lupailtiin voimaa 420 hevosvoimaa. JN-Tradingin tekemä noin 3 000 stallin turbiini toi räyhäkkyyttä aika paljon lisää, mutta ei välttämättä parantanut ajo-ominaisuuksia kyläpyörityksessä, kun risteykseen jää pätkät mustaa. Laturin kuoret olivat irronneet toisistaan ja muutama pultti hukassa. Nokka-akselin vaihdolla rajumpaan ja perussäädöllä koneesta saatiin kaivettua kolmisenkymmentä eurooppalaista lisähevosta. vellellä kotiin. Kuittikansiosta kävi ilmi, että Bowtie Overdrive oli toimittanut TH700-vaihteiston ja että autossa oli Eatonin lukollinen 10-pulttinen perä 3,73-välityksellä ja Strangen vetoakseleilla. Kesä 2015 sujui ajellessa lukuun ottamatta turbiinin vaihtoa, jonka Sampo teetätti Suojasen Timolla Seinäjoella. – Päästiin juuri ja juuri 300 hevosvoiman lukemiin. V8-MAGAZINE 29. Ajamalla päästiin kuin päästiin kotiin. Levyjarrutkin oli ehditty asentaa eteen ja taakse
30 V8-MAGAZINE. “Auto oli purettuna Pasin maalaamolla ja pohjatyöt kesken. Koneesta voima välittyy TH700-laatikon kautta Eatonin 10-pulttisille lukolliselle perälle, josta edelleen renkaille Strangen vetareilla. Uusi moottori piti saada paikoilleen saman talven aikana.” Sampolle tarjottiin täysin läpikäytyä 383 strokeria ja sellainen piti ostaa, kun halvalla kerran sai
Ne ovat Pekkalan Jannelta saadun vihjeen perusteella Vato's Race Enginellä Vatasen Petterillä portattavana ja kohdistettavana. – Ei ehkä kuulosta normaalia hankalammalta, mutta kaikkine käänteineen tuosta talvesta voisi kirjoittaa ohuen romaanin. Kaveripiirissä on onneksi harrastajia, joilta voi kysellä tyhmiäkin. V8-MAGAZINE 31. Vaikka veekasin äänet ovat nannaa Sampon korville, niin kunnon rokkivehkeet päätyivät Chevelleen. No pakkohan se oli Sampon ostaa, kun halvalla sai. Tai ehkä siinä sivussa vähän myös parsia maalattuja penkkejä, joista hyvistä aineista ja tahdosta huolimatta pääsi maali vähän irtoamaan. Auton valkoiset penkit maalattiin mustalla nahkamaalilla, mikä vaati monta purkillista liemiä: pohjusteet, pinnoitteet, maali ja niin edelleen. Nyt oli ”rähinää” ihan eri malliin, kun koneesta irtosi penkissa 410 hevosta. Maalaus valmistui aikataulussaan ja Sampo pääsi ajelemaan. Pakoputkisto väännettiin kolmen tuuman tavarasta X-liitoksella. Tällä hetkellä uusista ajatuksista toteutuksessa ovat kannet ja imusarja. – Sitten menikin hankalaksi. Moottoriauto Sampo ehosti myös sisustan. – Joskus pitää rokin soida, lujaa! Loppukesän ajeluiden aikana kypsyivät suunnitelmat tulevista muutoksista. Takapenkit ja ovipahvit verhoiltiin ja pisteosia tehtiin uusia. Auto piti saada tummemman siniseksi, ehkä vähän violettiin taittavaksi. Maalaustöistä sovittiin Nivalassa sijaitsevan PPaintin Petäjistön Pasin kanssa. Kaikista parasta oli kuitenkin se, että auto toimi täydellisesti. Auto oli purettuna Pasin maalaamolla ja pohjatyöt kesken. Vanha kone nostettiin pois nokalta ja samalla vauhdilla se lähti uuteen osoitteeseen. – Tuntui, että olisi kiva lähteä vähän pidemmällekin reissulle. Uusi moottori piti saada paikoilleen saman talven aikana. Pasi ei pistänyt pahoikseen Sampon ehdotuksesta käyttää autoa moottorinvaihdossa kesken kaiken, sillä olihan se järkevämpää nyt kuin kuin alkaa kolhia tuoretta maalipintaa keväällä. Yleensähän reissut rajoittuivat lähialueen tapahtumiin. – Autopiireissä on hienoa, että jos vain uskaltautuu itse lähestymään ja puhumaan asiantuntijoille, niin ensikäden apua löytyy aina tai vähintään hyviä kontakteja. Sinänsä vaihto meni sujuvasti, kunhan Sampo vain ensin sai vanhan koneen myytyä. värinvaihto. Kunhan Chevelle taas saadaan nippuun, niin seuraavana haaveena Sampolla on vain päästä ajamaan sillä kokonainen kesä. Virkeitä eurooppalaisia Sampon kaveri ehdotti varoittamatta, että Sampo saisi ostaa häneltä täysin uusitun stroukatun 383 motin. Ja varsinkin, kun koneesta luvattiin irtoavan virkeitä eurooppalaisia hevosia noin 500 pääluvun verran. Ja saateltiinpa pari vastanainutta autolla yhteiseen ihanaan tulevaisuuteen. – Jospa vihdoin päästäisiin 7-vuotiaan Luca-pojan kanssa reissuun Chevellellä, kun edellinen kesä meni vastaillessa pojan kysymykseen: miksei voida mennä moottoriautolla. Chevellen rassaamiseen suurimman avun sain työkaverilta Latvakosken Villeltä, jolla on tietotaitoa ja joka jeesaa kavereita automurheissa
32 V8-MAGAZINE Dodge Ram 2500 4x4 SLT 2006. TEKSTI JA KUVAT HEIKKI MALINEN KOROTETTU KOROTETTU KAUPUNKIAUTO KAUPUNKIAUTO KOROTETTU KOROTETTU KAUPUNKIAUTO KAUPUNKIAUTO Termistä citymaasturi ei ensimmäisenä tule mieleen Taneli Hautalan Dodge Ram, vaikka kaupunkiajo käykin sillä hyvin ja tilaa annetaan ystävällisesti. Sitten löytyy vielä heitä, jotka ovat valinneet kyseisen automallin omaksi harrastepelikseen. Nelivetopikkikset ovat aina olleet suosittuja autoja yrittäjien moniin tarpeisiin
Siihen touhuun rakentaja katsoo helpommaksi vaihtoehdoksi mönkkärin. Hiluxeja Taneli rakensi omasta mielenkiinnosta korottaa autoja, eikä kyseessä ollut sen enempää halu tehdä of. Taneli purki välittömästi auton palasiksi jättäen lavan ja hytin irralleen ulkosalle kotipihaan. Ensikertalainen Taneli ei ole 4x4-autojen kanssa, sillä aikaisemmiksi projekteikseen hän mainitsee muutamat Toyotan Hiluxit. Keldermanin korotussarjan mukana tulivat ilmajouset, FOX-vaimentimet ja kaikki muut tarvittavat alustaosat. Tanelilta tutut ja tuntemattomat kyselivät usein, mikä . Taneli hankki Dodgen vuonna 2011 Autovahinkokeskuksesta, ja kyseessä oli päin isoa mäntyä ajettu yksilö. Ilmestys on vähintäänkin hämmentävä, jos satut seisomaan liikennevaloissa, vilkaiset sivuikkunasta ulos ja näet ainoastaan juuri vierellesi pysähtyneen Dodgen alustarakenteet. Ensimmäiseksi työkohteeksi valikoitui runko. V8-MAGAZINE 33. Eräs kylään tullut kaveri ihmetteli, että mitä nuo ovat ja sai vastaukseksi: lasten uusi leikkimökki! Rungon Taneli siirsi autotallin suojiin, ja moottori sekä vaihteisto jäivät odottamaan vuoroaan. Käypinä todisteina mäntyyn törmäämisestä löytyi lavan täydeltä käpyjä. Seuraavana oli vuorossa ollut 2008 Hilux, jonka korottamisen kanssa oli tullut lakisäädösten sallimat seinät vastaan. KOROTETTU KOROTETTU KAUPUNKIAUTO KAUPUNKIAUTO KOROTETTU KOROTETTU KAUPUNKIAUTO KAUPUNKIAUTO K okkolalaisen Taneli Hautalan vuosimallin 2006 Dodge Ram nousee sananmukaisesti omalle tasolleen kotimaisten työjuhtien joukossa punaisen värinsä, korkeutensa ja kiiltävien vanteidensa ansiosta. Normikorkuiseen verrattuna tätä Ramia on alkajaisiksi korotettu 4-5 tuumaa ja lisäkorkeutta saadaan ilmajousilla vielä 14 tuumaa. Onhan näitä tehty Rungon oikeanpuoleinen etunurkka oli ottanut itseensä törmäyksessä ja sen oikaisu osoittautui haastavaksi toteutettavaksi. Kaikki törmäyksessä vahingoittuneet pellit, maskin, listat ja pitkän listan muuta tavaraa hän haali vähän sieltä täältä ja milloin mistäkin, Amerikasta ja Ruotsista. No, itse hän oli kuitenkin kaikesta vastuullinen. -ajoon tarkoitettuja leikkikaluja kuin vaativaan työkäyttöön suunnattuja autoja. Omia korotettuja autoja pohtiessaan hän toteaa, ettei ole tainnut kertaakaan käydä niillä soralla tai edes metsässä. Tähän hän vaihtoi hytin, lavan ja paljon pienempää palaa ennen kuin auto saatiin hyvään kuosiin. Off-road erilaisten lutakoiden läpi rämpimisineen tai kivikkoisten rinteiden kiipeilyhaasteineen eivät ole hänen juttujansa. Ensimmäinen oli ollut vuosimallia 1989 ja valmiiksi tappiin asti korotettu, mutta pahasti ruostevikainen. Ainoaksi Suomesta ostetuksi osaksi Taneli paljastaa syylarin ilmatunnelin. Vaan eipä ollut Tanelilla mennyt sormi suuhun, joten hän päätti ryhtyä toimeen omassa tallissaan ja onnistuikin korjauksessa hankkimalla runkoaisaan Z-mallisen korjauspalan. rma on tehnyt näyttävästi toteutetut korotukset ja muut muutokset
Mittasuhteet valkenevat, kun Tanelin rouva ajaa Ford Fiestansa Ramin rinnalla. ”Dodge Ram nousee sanan mukaisesti omalle tasolleen kotimaisten työjuhtien joukossa” 34 V8-MAGAZINE
Toki hän myöntää tuplaturbojen ja muiden virijuttujen käyneen mielessä, mutta eivät ne lopulta jaksaneet innostaa tarpeeksi. Renkaat ovat merkiltään Fuel Gripper M/T ja kooltaan 33x15.50R22 ympäriinsä. Vaihteisto on niin ikään alkuperäinen 3-vaihteinen 48RE-automaatti ja akselit ovat nekin alkuperäiset. Hiekkakuopalla hän myöntää käväisseensä. Tuumailun aikana hän löysi Kelderman-nimisen ilmajousitetun alustasarjan, ilmapusseineen, iskunvaimentimineen ja kaikkine tarvittavine alustaosineen. Ilmaa alustaan Ramia hankkiessaan hän mietti auton voivan tarjota enemmän mahdollisuuksia korotukseen Suomen olosuhteissa. Ainoastaan soitin ja kaiuttimet vaihdettiin tehokkaampiin. Innostus syttyi, ja lumipalloefekti lähti liikkeelle. Ohjaamossa Taneli halusi pysyttäytyä tehtaan varusteissa, kun eivät ne ole hassummat alkujaankaan. Vetämässä perässään jättimäiselle trailerille kyljelleen kallistettua ja sävy sävyyn maalattua kilpakattia. Kun ei lasketa pienten muutostöiden vaatimaa aikaa, niin tämä on ainoa ilma-alustan kanssa eteen tullut ongelma. Samalla kun löytyi paljon mielenkiintoisia vaihtoehtoja, tuli eteen aivan uusi mietinnän paikka. Onneksi hätiin Taneli löysi Airlift-pajan erilaisen, mutta halvemman ja samaan kykenevän systeemin. Asvalttipintaiset tiet ja kadut ovat paikkoja, joissa enimmäkseen pysytellään. Konehuoneesta löytyvä Cumminsin 5,9-litrainen turbo-diesel jätettiin vakiokuntoiseksi. Muutoslistalla ensimmäisenä tulisi vaihteiston vahvistaminen. Tanelille Ram on omanlaisensa äijäauto juuri tällaisena. Viimeisimpien alustamuutosten yhteydessä Taneli pystyi edelleen säilyttämään alkuperäisen takakardaanin, ja etukardaania hän oli puolestaan joutunut pidentämään 60 millimetriä. Vähän reilun kahden vuoden ajeluiden jälkeen Taneli totesi tämän riittämättömäksi ja ryhtyi etsimään erilaisia vaihtoehtoja tarjoavia alustasarjoja. Ramin alla pyörivät 22 tuumaa korkeat ja 14 tuumaa leveät Fuel-merkkiset peilikiiltävät alumiinivanteet. Ja vieläpä Suomen puolelta. Pää kylmänä Tekniikkana konehuoneesta löytyy vakiokuntoiseksi jätetty Cumminsin 5,9-litrainen turbo-diesel alkuperäismoottori. Ensimmäiseksi muutokseksi valikoitui kuuden tuuman korotussarja. Matalimmassa asennossa Tanelin Ramissa on korotusta 4-5 tuumaa vastaavaa alkuperäiskuntoista Ramia enemmän, ja ilmajousituksen avulla saavutettava huippu on vielä 14 tuumaa korkeammalla. Vaikka monet kaverit ovat patistaneet virittämisen suuntaan, on hän onnistunut pitämään päänsä kylmänä. Tästä olivat kuitenkin menneet ohjelmat sekaisin, ja uuden pelkän ohjelman hankinta olisi kustantanut maltaita. V8-MAGAZINE 35. Kovemman sortin ajoa kaivatessaan hän voi taluttaa moottoripyörän tallista ulos ja ottaa ilon irti ihan eri tavoin. Noin kolmen vuoden uurastuksen tuloksena valmistunut Ram riittää. Olemuksensa puolesta Tanelin Ramin voisi helposti kuvitella näkevänsä Floridan Key Westin vuosittaisen offshore-venekisan paraatissa. Alkuperäiskuntoinen kabiini toimii parhaiten kaupunkipyörittelyssä. Taneli oli jo ennättänyt rakentaa pihapiiriin uuden varsin tilavan tallin, ja reippaasti korotetun auton olisi hyvä vielä jatkossakin mahtua ovesta sisään. Kaupunkiveivailuun liittyy toki aina omat äärimittojen tarkkailuun liittyvät haasteensa, mutta toisaalta pienemmät autot tuppaavat useimmiten kunnioituksesta isompiaan kohtaan antamaan kiltisti tilaa. Keldermanin alustasarjaan kuului ilmajousituksen säätöihin tarkoitettu Heatleyn ohjausyksikkö. Alustaa nostettaessa geometriat eivät muutoin enää olisi osuneet kohdalleen
36 V8-MAGAZINE AMC Pacer X 2d Hatchback Coupe 1975. Hän oli siltä istumalta myyty. Maria Ketonen kohtasi sympaattisen Pacerin ensimmäisen kerran Forssassa 2013. Levyttä kertyi 77 tuumaa (1,96 m), ja Pacer oli käytännössä yhtä leveä kuin aikansa isokoriset jenkkiautot! Pacerin lyhyt akseliväli 100 tuumaa (2,54 m) pisti mittasuhteet katsojan silmissä uusiksi. TEKSTI JA KUVAT KAI SALMIO Paceria kehuttiin maailman ensimmäiseksi leveäksi pikkuautoksi. Vain kaksi vuotta myöhemmin sama ensimmäisen vuosikerran Pacer löysi tiensä Marian kotitalliin
Oviin asennettiin sivutörmäyspalkit, ja keulaan ideoitiin ns. Käsite otettiin käyttöön Yhdysvalloissa 60-luvulla, kun eurooppalaiset ja japanilaiset kinnerit rantautuivat mantereelle. Etuakselisto jousituksineen sijoitettiin erilliseen poikittaispalkkiin, joka eristettiin rungosta järein kumiholkein. haitarirakenne, josta olisi etua mahdollisessa nokkakolarissa. seuraavalla vapaasti suomennetulla sloganilla: ”Ostaessasi minkä tahansa muun auton, saat palan V8-MAGAZINE 37. Samaa ideologiaa toteutettiin perän vaimennuksessa. Yhtenä johtoajatuksena oli tietoinen kiistanalaisuus ja poikkeavuus. Ajatuksesta luovuttiin, kun kolmen suuren autovalmistajan painostuksesta turvallisuusmääräyksiä höllennettiin. Katto varustettiin leveähköllä poikittaisella pokkauksella, jonka yhteyteen oli suunniteltu matkustamon turvakaarta. Project Amigo Kaksiovinen Gremlin (1970–78) sijoitettiin kokonsa puolesta subcompact-luokkaan, mikä tarkoitti perinteistä amerikkalaista kompaktia vieläkin pienempää autoa. Uutta designia edustivat pyöreät, aerodynaamiset muodot ja kokoluokassaan erittäin leveä kori. Ensimmäisten vuosien Matador edusti muotoilultaan valtavirtaa, mikä teki isokoppaisesta mallista suositun virkavallan ja taksien keskuudessa. Malliston suosituimmaksi Pacer oli muotoilullaan aikaansa edellä, ja auto suunniteltiin sisältä ulospäin, ensin matkustamo, jonka jälkeen vasta loput autosta mahdollisimman kompaktiksi. Näillä toimenpiteillä onnistuttiin vähentämään matkustamomelua. Tähän väliin mahtui vielä Matadorin radikaali facelift vuodeksi 1974, minkä jälkeen sekin oli valmis liittymään AMC:n kummallisten ajoneuvojen kerhoon. Nelioviset sedanit ja farmarit noudattivat vanhaa kaavaa ulkonäön säilyessä kansanomaisempana. Gremlinistä teki erikoisen ennen muuta takaosan muotoilu, joka oli kuin kirveellä viistottu. Tehdas markkinoi compact-kokoluokkaan sijoittunutta Paceria mm. Kolme vuotta myöhemmin oli aika shokeerata kansaa, kun tehdas esitteli mulkosilmäisen Matador Coupen (1974–78). Koripinta-alasta lähes 40 % on lasia! Mukavuuteen panostettiin myös alustan kohdalla. Turvallisuuteen haluttiin niin ikään panostaa, koska näköpiirissä oli uusia turvamääräyksiä. Pacerin (1975–80) suunnittelu käynnistyi pääkynäilijän Dick Teaquen toimesta jo 1971. 7 0-luku oli American Motors Corporationille eräänlainen persoonallisuuden huipennus, kun tehdas toi markkinoille väkevästi yksilölliset Gremlinin ja Pacerin. Coupe oli akseliväliltään (114”) neljä tuumaa muita Matadoreja lyhyempi (118”). Lienee ensimmäinen kerta amerikkalaisen autoteollisuuden historiassa, kun tehdas ilmoitti etukäteen valmistavansa auton, josta eivät kaikki tulisi pitämään. Sitä ylistettiin parkkeerauksessa maailman helpoiten käsiteltäväksi autoksi. Auto tunnettiin aluksi työnimellä ”Project Amigo”. Turvavarustelu ja runsas raskaan lasin käyttö tekivät Pacerista suhteellisen painavan, millä oli luonnollisesti negatiivinen vaikutus polttoainetalouteen. Suunnittelun lähtökohtana oli valmistaa pienikokoinen, mutta sisätiloiltaan tilava auto. Gremlin esiteltiin 70-luvun taitteessa, ja Pacer ilmestyi muutama vuosi myöhemmin, maaliskuussa 1975
Pacer oli siis ilmestyttyään yllättäen AMC:n suosituin auto. Marian Pacer on X-option auto, ja kojetaulusta löytyy puujäljitelmää, rattina on kolmipuolainen sporttiversio ja automaatin shifteri sijoittuu keskikonsoliin. Pacer syntyi taloudellisena autona, Maria Ketonen suorastaan rakastui sympaattisen oloiseen Paceriin, jota kutsuu nyt Passuksi. Pacer oli Ford Pinton jälkeen vasta toinen amerikkalainen auto, jossa käytettiin modernia hammastanko-ohjausta. Road & Truck -lehti kehui poikkeuksellista muotoilua tuoreeksi, rohkeaksi ja toimivan näköiseksi kokonaisuudeksi. 18 kappaletta 6 voltin akkuja (20 hv). Matadorin tuotanto jäi niin ikään selvästi matalammalle tasolle (56 432), eikä Hornetilla myöskään hätyytelty kärkitilaa (63 913). tulipeltiin, jotta kutvoset saatiin ylipäätään sopimaan moottoritilaan. 2-ovisen Cadillac Eldorado Biarriz Coupen. Tällä haluttiin helpottaa matkustajien siirtymistä takapenkille, kun oviaukko oli samalla myös suurempi. Vuosikymmenen toisella puoliskolla Paceria sai jopa sähköautona, mutta ei tehtaan toimesta. Perus-Pacerin hinta vuonna 1978 oli 4 048 dollaria, mutta sähköversion hinta kipusi yli 12 000 taalan. Pacer jakoi vahvasti mielipiteitä, mutta tästäkin huolimatta kummajaista valmistettiin debyyttivuotena 72 158 autoa. Mutta hankkiessasi Pacerin, saat palasen huomista”. Clevelandilainen Electric Vehicle Associated (EVA) muutti yli 100 Paceria sähköiseksi (Change of Pace). AMC panosti isolla kädellä myös sisustuksiin. Autoon jouduttiin tekemään ennätysajassa muutoksia mm. Wankelien polttoaineenkulutus oli suuri ja niissä esiintyi kestävyysongelmia. Autoissa oli mm. Ovipahveissa ei ole säilytyslokerikkoa, vaan säilytyspussi ajan hengen mukaisesti. tätä päivää. Wankelien kariutumisen myötä ei Pacerista myöskään tullut etuvetoista. Lukemaa ei voinut missään nimessä pitää vähäisenä, koska samana vuonna Gremliniä valmistettiin yli 26 000 autoa vähemmän (45 848). Ovipahvi nousee osittain hassusti ikkuna-aukon eteen. Siinä missä Gremliniin sai 150 nettohevosvoimalla varustetun 304-kuutiotuumaisen V8-moottorin, oli Pacerin omistajan tyydyttävä vakiona 232 cid/100 hv suoraan kutosmoottoriin. Myöhemmin AMC päätti kuitenkin kääntyä General Motorsin suuntaan moottorihankinnassa. 38 V8-MAGAZINE. Korkean kierrosluvun kiertomäntäpatojen ei lopulta uskottu edes sopivan vääntömoottoreihin tottuneille amerikkalaisille. Auto on hänelle hyvän mielen auto, jolla saa myös kanssa-autoilijat iloiselle tuulelle. Teknistä edistyksellisyyttä edusti hammastanko-ohjaus. Jopa sähköisenä Paceriin suunniteltiin alun perin wankel-moottoria ja etuvetoa. AMC ehti allekirjoittaa 1973 lisenssisopimuksen wankel-moottorin valmistamisesta Curtis-Wrightin kanssa. Suunnilleen samaan hintaan pystyi hankkimaan esim. GM oli myös kehittelemässä kiertomäntämoottoreita, mutta luopui niiden valmistuksesta öljykriisin kynnyksellä. Pacerin erikoisuus on hanttimiehen ovi, joka on toista ovea liki 4 tuumaa leveämpi (101 mm). Vuosi 1978 toi vihdoin tullessaan veekasin myös Paceriin. Optiolistalta pystyi halutessaan rastittamaan 10 hevosvoimaa tehokkaamman 258-kuutiotuumaisen kutosen, jonka etuna oli parempi keskialueen vääntö
V8-MAGAZINE 39
Ei ilmeisesti ollut trendikästä käyttää farmarihousuja ja istua niiden kanssa farkutettuun Paceriin, kun paketti poistettiin tarjonnasta jo seuraavana vuonna. Positiivista on, että kummajaiskolmikko on pysynyt esillä ja muistetaan vieläkin! Maailmasta löytyy monia autoja, joita ihmiset eivät muista enää edes muutaman vuosikymmenen jälkeen. Pacer oli kaikesta huolimatta edelläkävijä, koska monista sen ominaisuuksista tuli muidenkin valmistajien tavoite seuraavien vuosikymmenien aikana. Ensimmäisestä vuosikerrasta alkaen Pacer Coupeen sai ”X” varustepaketin, johon sisältyi extraa niin sisälle kuin ulkopuolelle. – Pacer herätti positiivista huomiota kaikkialla, missä sen kanssa ikinä liikkui. Pacer muutti Suomeen 2009, tiettävästi haminalaisen harrastajan tuomana. Maria ei suostunut luopumaan hankinnastaan mistään hinnasta. päivä joulukuuta 1979 Kenoshan Wisconsinin kokoonpanotehtaalla, jossa auton valmistus oli aloitettu vain viisi vuotta aiemmin. Eikä ole siihen valmis edelleenkään. Hän ei ollut aikaisemmin nähnyt vastaavaa autoa muuta kuin Wayne´s World -komediaelokuvassa (1992), jossa oli mukana vaaleansininen ”liekitetty” Pacer. Autolla on takana pitkä taival Pohjolassa. Pacerin tuotanto päättyi 3. Auton alkuperäismoottori on isompitehoinen 258-kutvonen, kun vakiopatana käytettiin 232:sta. Maria hankki yhdessä miehensä Samu Ketosen kanssa 2019 Kanadasta Suomen historian ensimmäinen aidon ´69 AMC Hurst SC/Ramblerin (V8 10/19). – Nähtyäni Pacerin Forssassa, totesin miehelleni, että mikäli minä jonakin päivänä hankin harrasteauton, tulee sen ehdottomasti olla Pacer, naurahtaa Maria. Jopa Pilvenmäellä kummajainen erottui massasta, vaikka tapahtumassa nähdään vuosittain ajoneuvoja laidasta laitaan. AMC:n omat slottivanteet kulkeutuivat Ruotsiin lopulta lentorahtina. Uutena Ruotsiin Marian ja Pacerin tiet kohtasivat Forssassa 2013. Vaihteistona toimii Torque-Commandautomaattivaihteisto. Pacerin Ruotsissa kunnostanut mieshenkilö ilmaisi halukkuutensa ostaa auton takaisin Säkylässä 2015 järjestetyn AMC Euromeetin yhteydessä. Ketosen tallista löytyy myös toinen harrastepeli, AMC sekin. Auto tuli minulle naiselta, ja minä myin sen naiselle, joten kyseessä ei ollut pesunkestävä testosteroniauto, huikkaa auton edellinen omistaja hymyssä suin. Silloinen omistaja oli ostanut kertomansa mukaan elämänsä kalleimmat vanteet jenkkiläiseltä romutorilta. Pacerissa ei ollut enää katon sadekouruja, koska niiden poistaminen oli osa aerodynaamista ohjelmaa. Pesurit on poistettu vuosien kuluessa. Siihen aikaan autolle suoritettiin museointi. Takalasinpyyhin sisältyi lisävarusteisiin. mutta otti pian askelia yksilölliseksi pikkuautoksi. Pacer on myöhemmin kaikesta sympaattisuudestaan huolimatta rankattu useasti maailman rumimpien autojen kärkikymmenikköön. Samoille listoille ovat päätyneet myös Gremlin ja kauneusleikkauksen käynyt Matador. Vuosien saatossa AMC hyödynsi enemmänkin muotiguruja, ja esitteli sisustaerikoisuudet kuten Oleg Cassini Matador Coupe, Gucci Edition Hornet Sportabout ja Pierre Cardin Javelin Special Edition. Tuoreeltaan ratkaisua kritisoitiin, kun sadeveden pelättiin valuvan katolta sisään. Kaksi vuotta myöhemmin kesällä 2015 auto päätyi myyntilistalle, ja hetkessä symppis siirtyi Liedosta Harjavaltaan. Taakkateline oli lisävaruste. Auto ei vielä silloin ollut myynnissä. Edes viikonlopun kestänyt väsytystaistelu ei tuottanut tulosta. Se myytiin uutena Ruotsissa, mikä selittää auton kilometrinäyttöisen nopeusmittarin. 40 V8-MAGAZINE. Pacer on todellinen lasimestarin unelma! Suuren ikkunapinta-alan takia Car and Driver -lehti kutsui autoa ”lentäväksi kalamaljaksi”. Lyhyt elämänkaari Pacer sisälsi kiisteltyjä muotoiluinnovaatioita, jotka johtivat sen myynnin hiipumiseen viiden mallivuoden jälkeen. Pacerille oli tehty 2000-luvulla entisöintikunnostus. Länsinaapurin vuosista on yhä muistona myös Klippanin valmistamat takaturvavyöt, kojetaulusta löytyvä ”strålkastar brytare” -katkaisija ja lampunpesimiä varten kolotut ajovalonkehykset. Tarjonnan eksoottisimmassa päässä oli vuoden 1977 Levi´s Edition -sisustaoptio, joka käsitti farkkukankaiset penkit ja ovipahvit. Kolmen suuren autovalmistajan lisääntyvä kilpailu ja kuluttajien nopea siirtyminen maahantuotuihin autoihin 70-luvun lopulla mainitaan myös osasyiksi valmistuksen lopettamiselle. Vantaalta auto jatkoi matkaa syksyllä 2012, jolloin uusi omistaja löytyi Liedosta. Pitkään ei auto viihtynyt Kymenlaaksossa, kun Pacer vaihtoi omistajaa kesällä 2010 siirtyen vantaalaisomistukseen. Autojen ostajat sopeutuivat pienempiin ja kevyempiin autoihin
1 2 3 44 13 5 6 7 8 9 10 11 11 14 12 13 14 15 16 17 18 18 15 19 20 21 22 23 24 25 25 16 26 27 28 29 30 17 TOUKOKUU TOUKOKUU MA TI KE TO PE LA SU vk. HUHTIKUU HUHTIKUU MA TI KE TO PE LA SU vk. 1 22 17 3 4 5 6 7 8 99 18 10 11 12 13 14 15 16 16 19 17 18 19 20 21 22 23 23 20 24 25 26 27 28 29 30 30 21 31 22
KUVAAJA: PAUL GRANVIK PLYMOUTH SATELLITE 1969
FORD GALAXIE 500 XL 1964 KUVAAJA: JARMO MARKKANEN
”Ne pistivät minut aamuisin makuulle laudalle auringonpaisteeseen, jossa pysyttelin koko päivän. Sitten illalla ne ottivat minut taas sisään. Bill Hines oli yksi viimeisistä alkuperäisistä ”koritinavelhoista”, ja hänen uransa alkoi vuokratussa autotallissa Michiganissa 1941. Billillä oli synnynnäisesti vaikeasti kaareutunut selkäranka, eli kyttyräselkä, joka oli taipunut epätavallisiin kulmiin. Vuonna 1941 hän sai lopulta tarpeekseen, lopetti koulun kesken ja vuokrasi autotallin Ecorsesta, Michiganista, voidakseen tehdä kustomointeja autojen koreihin. Kun Olav Kvipt työskenteli Billin kanssa vuonna 2013, Bill kertoi, että yksi hänen rakkaimmista lapsuuden muistoistaan oli metsästää sammakoita ritsalla. Autoweek-lehden haastattelussa Bill kertoi Mark Vaughnille viipyneensä sairaalassa, jota kutsuttiin nimellä Sun Camp, Aurinkoleiri. Siihen hurahti kaksi ja puoli vuotta, mutta se paransi kyttyräselkäni”, Bill kertoi. Bill oli kooltaan pienikokoinen, mutta hän jätti valtavat jalanjäljet. Vuonna 1932, kun hänen äitinsä oli asettunut uuteen asuinkaupunkiin, Bill muutti veljensä kanssa Detroitiin äitinsä luokse. Sisaruksiin kuuluivat kaksoisveli nimeltä Edward Robert ja sisar Elizabeth Gertrude. Billin veljenpoika, Teddy Zgrzemski, syntyi vuonna 1943, mutta hän muistaa setänsä kertoneen, että tämä rakensi koulunkäynnin lopetettuaan 1933 V8-MAGAZINE 45. Korityöt voittivat koulunkäynnin Billin leskiäiti muutti työn perässä Detroitiin, jolloin Billin isoäiti kasvatti häntä Jacksonissa, Tennesseessä. Koska Bill ei pystynyt kävelemään, hänen täytyi alkuvuosina ryömiä. Lopulta häneltä poistettiin kaksi selkänikamaa, mikä auttoi, muttei parantanut ongelmaa. Hän jätti usein väliin akateemiset tunnit. On kulunut lähes viisi vuotta, kun jätimme hyvästit yhdelle kustom-rakentajien suurimmista nimistä. Suuren lamakauden aikana Bill ilmoittautui taideja myyntiluokille, joilla hän menestyi. Se painoi hänet etukumaraan niin, ettei hän kyennyt seisomaan lainkaan suorassa. TEKSTI SØNDRE KVIPT KUSTOMRAMA Tinavelhoista viimeinen Bill Hines Tinavelhoista Tinavelhoista Tinavelhoista W illiam Chandler Hines syntyi vuonna 1922 Pennsylvaniassa, Erien kaupungissa
1940-luvun lopulla hän maalasi käytettyjä autoja Nash-piirimyyntipisteessä River Rougessa. eld-kadulla. Ford Phaetonin varustettuna viritetyllä lättäpää-V8:lla. Marty ja Ernie olivat paitsi hyviä ystäviä, myös Downriver Modi ed -klubin jäseniä. Shopit olivat tavanomaisia autokorjaamoja, mutta Billiä kiinnostivat enimmäkseen kustom-työt. Bill rakensi Lepakon valmiiksi vuonna 1957, ja auto debytoi Detroit Autoramassa vuonna 1958. Niin Teddy myös teki ja jatkoi siitä pitäen hiomista. Teddyn täti oli alkamassa tehdä suojateippausta toiselle värille, kun Bill yllättäen sanoi: ”Anna Teddyn tehdä se! Kyllä Teddy pystyy siihen!” Niinpä täti jäi kotiin kaitsemaan lapsia samalla, kun Teddy suoritti verstaalla suojauksen. He eivät kuitenkaan pystyneet tekemään laajoja koritöitä, joten ulkopuolinen kaveri, jolla oli koritinaa ja verstaassaan maalattia, suoritti kaikki lokasuojien vaihdot ja tinaukset. Joskus vuosien 1941 ja 1943 välillä Bill osti 1941-mallisen avo-Buickin, josta hän rakensi ensimmäisen kustominsa. Teddy muistelee, kuinka Bill antoi auton seistä talvella ulkona, joten teippiä oli vaikea irrottaa. Hio palkit”, Bill sanoi veljenpojalleen. KUVA: ROBERT GENAT Nähtyään Martyn Fordin, Ernie Szelesi pyysi Billiä rakentamaan hänelle samanlaisen kustomoidun 1934 Ford avoauton. KUVA: GEORGE BARRIS, BRAD MASTERSON COLLECTION Tyhjä ilmoittautumislomake Burbank Autocade -näyttelyyn. KUVA: HINESIN PERHE Yksi kuuluisimmista Billin South eldin shopissa syntyneistä autoista oli Marty Ribitsin 1934 Ford avo, jolla voitettiin Best Custom -palkinto Detroit Autoramassa 1953. ”Bill-setä kertoi asentaneensa Buickiin suuren evän. Tähän liittyy keskustelunpätkä, jonka 46 V8-MAGAZINE. Hän asui tuolloin Los Angelesin alueen Paramount Cityn traileripuistossa, osoitteessa 14038 Paramount Blvd. Evä oli aikaansa edellä, ja lopulta Bill vaihtoi autoon uuden takaluukun. ”Bill kertoi, kuinka hän jyrsi sylinterikannet autoverstaalla ja kuinka hän poltti renkaita kadulla lukion edessä.” Teddyn mukaan Billin ensimmäisenä liiketilana Ecorsessa toimi huoltoasema. Bill jatkoi työskentelyä auton parissa näyttelyn jälkeen, ja oheinen kuva Martysta ja 34 Fordista otettiin 1955 Rotunda Custom Car Showssa. Teddyn vanhemmat erosivat hänen ollessaan viisivuotias, ja hän vietti aikaa setänsä verstaalla noin 12-vuotiaana. hoiti suojapaperit. Buickin kattoa oli chopattu kaksi tuumaa, ovia madallettu, lokasuojat moldattu koriin ja helmoja levitetty. Bill piti evistä ja asensi yhden keskelle takaluukkua. Oppitunti hiomisesta Bill sai Teddyn kiinnostumaan autoista. Liikkeen omistajan Vick Sawitskasin pojalla, Richardilla oli tapana hengailla kaupassa, ja hänen mukaansa isän korispesialistit pystyivät irrottamaan ja korvaamaan kaiken, mikä irti lähti. Uransa aikana Dick oletettavasti choppasi yli 1 000 autoa, joista arviolta 400 oli vuosimallien 1949–1951 Mercuryja. Richard “Dick Dean” Sawitskasista tuli sittemmin kuuluisa kustomoija, ja lopulta hänet tunnettiin ”choppauksen sulttaanina”. Sen jälkeen hänellä oli kolme eri verstasta Ecorsessa, joista kaksi sijaitsi Jefferson-kadulla ja toinen South. Bill laittoi ensimmäisen rajausteipin, ja Teddy Billin ensimmäinen kustom, 1941 Buick Convertible, rakennettiin vuosien 1941 ja 1943 välillä. ”Minun täytyi irrottaa kaikki teipit pala kerrallaan.” Sitten vuoroon tuli 1931 Ford Roadster, johon Bill maalasi eturunkopalkit. Samalla ’50 Ford oli hänen ensimmäinen kuuluisuuteen noussut kustom. Eräänä päivänä Teddy pysähtyi verstaalle samalla hetkellä, kun Bill oli kiireisenä ruiskuttamassa 1949 Mercurya, johon tuli kaksivärimaalaus. ”Tässä on 400-karkeuksista hiomapaperia. Teddyn mukaan ihmiset kiusasivat Billiä evän vuoksi niin paljon, että hän joutui asentamaan uuden takaluukun. KUVA: LARRY JORDON The Bat, eli Lepakko palveli Billin käyttöautona. Hän piti evistä ja asensi yhden aivan takaluukun keskelle.” Evä oli huomattavasti edellä aikaansa, eikä kukaan silloin pitänyt sellaisesta. Hän sai kaikki tulonsa koriverstaalta”, Teddy muistelee. Oppipoikana Dick Dean Koritinan parissa työskentelyn lisäksi Billistä tuli varsin hyvä maalipistoolin käyttäjä. Auto oli ostohetkellä sininen, mutta Bill halusi maalata sen suosikkivärisekseen, punaiseksi. Tässä näkyvät scallopit lisättiin vuonna 1958, jolloin Bill aloitti työskentelyn George Barrisille. George Barrisin isännöimä näyttely järjestettiin syyskuussa 1958. Lopulta Bill opetti hänelle tinaamista sekä muita kustom-niksejä. Bill ilmoitti Lepakon Full Custom -luokkaan. ”Kuutena päivänä viikossa. Bill antoi “Dickin” hengailla mukana ja katsella hänen työskentelyään. Tuo ulkopuolinen oli Bill Hines. The Bat keräsi vuonna 1959 tunnustusta, kun auto esiteltiin Rod & Customin maaliskuun 1959 kannessa. George Barrisin ottamin valokuvin höystetty tarina otsikoitiin: ”Evät sen kuin kasvavat”. Seuraavan kerran, kun Teddy meni Billin verstaalle, tämä oli maalaamassa 1949 Fordia
”Hän osti minulle lounaan ja aamiaisen, ja ne olivat palkkani.” Eipä siinä järin ollut kehumista, mutta Teddy olisi valmis tekemään kaiken uudestaan. Muutoksiin sisältyivät kuuden tuuman choppaus, kuusi tuumaa sektioitu jäähdytinsäleikkö, sektioitu takaosa sekä korotetut lokasuojat. Vuonna 1959 auto keräsi maanlaajuista huomiota, kun se esiteltiin Rod & Customin maaliskuun 1959 kannessa. Heti tältä istumalta! Ensimmäiset palkinnot Kun Teddy alkoi työskennellä Billille South. eldin verstaalla, hänen sedällään oli palveluksessa kolme työntekijää. Asentaa fender skirtsejä tai frenchata ajovaloja.”, muistaa Teddy. KUVA: GEORGE BARRIS, BRAD MASTERSON COLLECTION Kun Bill oli kustomoinut Larry Watsonin Thunderbirdin, hän teki muutostyöt Dave Cunninghamin 1940 Fordiin ja Shirley Barrisin 1958 Ford Thunderbirdiin. Heidän ensimmäinen merkittävä maalaustyönsä oli Mroz-veljesten 1950 Ford, johon ruiskutettiin Candy Apple -punainen pinta Billin valvovan silmän alla. Kuvassa näkyy toinen, radikaalimpi versio samasta autosta. Maalausruuhkaa helpottamaan Bill osti korityöt Alexander Brotherseilta ja vastineeksi veljekset saivat oppia Candy-maalaukseen. Pidän evistä. Artikkelin otsikkona oli: ”Evät jatkavat kasvuaan.” Viisikymmentäkuusi vuotta myöhemmin Bill kertoi Mark Vaughnille: ”Jokaiseen autooni tuli evät. Bill jatkoi työskentelyä Martyn kolme-nelosen parissa, ja lopulta auto sai 1955 Chevroletin ajovalot, pidennetyt etulokasuojat, upouuden 322-kuutiotuumaisen Buickin Nailhead V8:n, mustavalkoisen timanttikuvioisen sisäverhoilun ja kultaisen korivärin. He tekivät vakuutushommia tai työskentelivät käytettyjen autojen laanilla, mutta Billiä kiinnostivat ensisijaisesti kustomointityöt. eldin shopista lähteneistä autoista oli Marty Ribitsin 1934 Ford Convertible. KUVA: DAVE JENKINS. ”Uuteen myymälään mahtui viitisen autoa, ja nimenomaan Lincoln Parkissa Bill viimeisteli kustomin nimeltä The Bat – Lepakko.” Bill rakensi ’50 Fordista kustomia asiakkaalle, joka yhtäkkiä menetti kiinnostuksensa autoon. Asiakkaan mielenkiinnon kadottua Fordiin, siitä tuli Billin henkilökohtainen auto, jonka hän rakensi valmiiksi loppuvuodesta 1957. Kultaisena versiona, nimeltään Golden Nugget (Kultahippu), Martyn rodi kuittasi ensimmäisen palkinnon Altered Street Roadster -luokassa vuoden 1958 Detroit Autoramassa. Lopulta sauma murtui, mutta murtumakohta sijaitsi noin tuuman päässä hitsaussaumasta. Marty osti kolhuja kokeneen Fordin loppuvuodesta 1952. Bill piti kustomoinnista. KUVA: GEORGE BARRIS, BRAD MASTERSON COLLECTION Bill Hines teki kaikki muutostyöt Larry Watsonin 1958 Ford Thunderbirdiin, työskennellessään Barrisille. Teddy hyvin muistaa. Yksi kuuluisimmista Billin South. ”Mutta Bill oli hyvä mies”, Teddy lisää ja nauraa päälle. KUVAT GEORGE CONTAOI JA BRAD MASTERSON COLLECTION. Niin Bill otti rikkoutuneen lokasuojan, leikkasi sen kahtia ja sanoi: ”OK, hitsaa tuo lokasuoja takaisin yhdeksi kappaleeksi.” Teddy hitsasi lokasuojan kappaleet yhteen ja hyppäsi lopputuloksen päälle testatakseen kestävyyttä. Mene siis takaisin hiomaan!” Siihen päättyi Teddyn oppitunti. Niitä on kaikissa autoissani.” Barris Kustoms vuonna 1958, ja Bill muovaamassa Chevroletin merkeistä sheivattua konepeltiä. Bill oli juuri aloittanut muutostyöt, ja kaveri halusikin ainoastaan chopatun katon. Bill kertoi Teddylle olevansa työntekijä, eikä opettaja. ”Osa Billin työntekijöistä hoiti kolarikorjauksia ja vastaavia. Bill asui vuonna 1958 Kaliforniassa yhdeksän kuukautta ennen muuttoa takaisin Michiganiin. Muutostöihin sisältyivät katon neljän tuuman choppaus, frenchatut ajovalot, 1951 (Kanadan) Ford Meteorin säleikkö ja sekä valtavat evät, joihin ympättiin 1956 Fordin takavalot. ”Et taida haluta minun tekevän mitään muuta kuin hiovan hiomapaperilla päivät pääksytysten”, Teddy murahti kerran Billille ollessaan huonolla tuulella ja kyllästynyt. Valmistuttuaan The Bat debytoi vuoden 1958 Detroit Autoramassa. Auton valmistuttua Marty voitti ”Best Custom” -palkinnon vuoden 1953 Detroit Autorama -näyttelyssä. Maalausruuhkaa helpottamaan Bill osti korityöt Alexander Brotherseilta ja vastineeksi veljekset saivat V8-MAGAZINE 47. Bill katsoi veljenpoikaansa ja vastasi: ”No, mitä sinä sitten haluat oppia tekemään?” Teddy kertoi haluavansa oppia hitsaamaan. ”Jos haluat oppia, seuraa vain minun toimintaani”, Bill sanoi. Siinä vaiheessa Bill katsoi minuun ja sanoi: ”Nyt tiedät, miten hitsataan. Kuva on Detroitissa sijainneen Alexander Brothersin alkuperäisen verstaan ulkopuolelta vuonna 1960. Bill, Henry, Dean ja Teddy. Hän pyysi Billiä muuttamaan ruostekasan kustomoiduksi rodiksi. Osapuilleen 1955-56 Bill muutti uuteen toimipaikkaan Lincoln Parkiin, Dix Toledo Highwayn varrelle. Hän ei halunnut asentaa lokasuojia tai korjata helmakolhuja, vaan hän halusi chopata kattoja. Näin oli siis tehtävä
KUVA HOWARD GRIBBLE. Bill vastasi Genelle, että voisi aloittaa maanantaina, mutta siihen Gene vastasi: entäpä jo huomenna. Hän asui koko vuoden 1959 Detroitissa ja rakensi useita kustomeja. Billin paja oli yksi ensimmäisistä hydraulien asennusliikkeistä Etelä-Kaliforniassa. Yksi merkittävistä kustomeista oli Jerry Yachtin 1959 Chevrolet Impala, nimeltä Xcidian, joka maalattiin Candy Apple -punaiseksi. Kuvassa Billin toimilupa vuodelle 1982, hänen viimeiselle vuodelleen Lynwoodissa. Hän näki Billin työskentelevän kustomin kimpussa, ja jatkoi katsomistaan. Vuonna 1960 Bill avasi oman myymälänsä Lynwoodissa, aivan Eddie Martinezin putiikin vieressä. Sen jälkeen Bill pääsi käsiksi merkkipaaluihin, kuten Dave Cunninghamin 1940 Fordiin, Mitch Nagaon 1957 Ford Thunderbirdiin sekä Shirley Barrisin 1958 Ford Thunderbirdiin. Liiallisen työkuorman takia hän palkkasi Alexander Brothersin suorittamaan korityöt. Bill vastasi auton palauttamisesta alkuperäiseen asuunsa. Bill kertoi rakentaneensa sen itse. Silloin elettiin keskiviikkoa, ja Gene sanoi Billille, että hän tarvitsi apua verstaalla. Saavuttuaan Kaliforniaan, Bill siirtyi radikaaleine Fordeineen Barris Kustoms -pajalle. George Barris, Bill Carr ja Dean Jeffries olivat parhaillaan esittelemässä The Aztec -kustomia ja Kopper Kartia kansallisella kiertueella, ja Bill tapasi myymälässä silloisen johtajan, Gene Simmonsin. George palasi kolmisen viikkoa myöhemmin. Olin siis vasta 14-vuotias, joten en olisi voinut saada parempaa työtä Barrisilla.” Bill asui Kaliforniassa noin yhdeksän kuukautta, ennen kuin palasi syksyllä 1958 Detroitiin. Vuonna 1962 Bill asensi hydraulijärjestelmän Tats Gotandan Candy Blue 1959 Chevrolet Impalaan. KUVAT HOWARD GRIBBLE Technical Lowrider -lehden avausnumerossa vuonna 48 V8-MAGAZINE. Palattuaan Detroitiin Bill auttoi Teddyä rakentamaan 1954 Fordin radikaaliksi kustomiksi, nimeltään X-Tremist. Kun Bill muutti Kaliforniaan, Teddy lähti mukaan ja Barrisille töihin. Hän johti kauppaa 23 vuotta, ennen kuin muutti sen toiminnot Bell oweriin. ”Buick oli aivan vakio yksilö, jonka Bill vain maalasi helmiäisvalkoiseksi juuri ennen matkaa”, Teddy muisteli. Technical Lowrider -lehden avausnumerossa vuonna 1981 oli Billistä kertova tarina nimeltä Tinakuningas. Oklahomassa Buickin jarTeddy Zgrzemski alkoi auttaa setäänsä verstaalla noin 12-vuotiaana. ”Olin tuohon aikaan 14-vuotias, ja kaikki olivat kuulleet Barrisista!” Bill kertoi Teddylle, että voisi saada myös hänelle töitä. Bill päätti kustomoida Buickin ja se vietiin valmistuttuaan Jerry Titusin KKOAnäyttelyyn, jossa auto sai osakseen runsaasti huomiota. Ennen muuttoa hän myi The Batin ja osti 1954 Buickin, jolla ajoi länteen. Bill latasi työkalupakkinsa täyteen ja aloitti työt jo seuraavana päivänä. 1980 Buick Riviera aloitti vuonna 1989 Billin uran uuden tulemisen. Chevy lukeutui ensimmäisiin Detroitin alueella, jotka maalattiin kyseisen tyyppisellä maalilla. ”Sainkin sieltä työpaikan ja ansaitsin 40 dollaria viikossa 43 tunnin työstä, toisin sanoen 85 senttiä tunnissa maalarin apurina. Kuvassa restauroitu versio Buddha Buggysta 2008 Grand National Roadster Showssa. Riviera oli Billin pojan Mikeyn lahja isälleen käyttöautoksi, mutta toisin kävi. Tämä näki ”Lepakon” ja tiedusteli Billiltä, kuka auton oli rakentanut. Töihin Barrisille Bill päätti huhtikuussa 1958 muuttaa Lincoln Parkista Kaliforniaan ja toi koko perheensä mukanaan talotrailerilla, jonka hän kiskoi toiselle puolelle maata Batin perässä. Bill Hines Kustom Auto Enterprise -yhtiön mainos on peräisin jostain vuoden 1966 jälkeiseltä ajalta. Tätä jatkui pari päivää, eikä montakaan sanaa vaihdettu, koska Billin mukaan George oli mörkö. Sam Barris ei enää silloin työskennellyt shopissa, Junior Conway oli vasta harjoittelija, ja Larry Watson vastasi maalausosastosta Georgen poissa ollessa. Kun Bill kertoi Teddylle työskentelevänsä Barrisilla, Teddy meni käymään setänsä luona. Mutta Bill teki niin hyvää jälkeä ja niin nopeaan tahtiin, että George oli toiminnasta todella vaikuttunut. Vuonna 2014 hän kertoi Driving.ca -nettisivuston Jim Leggetille, että “George ei tuntenut minua ja antoi minulle kenkää, joten niinpä palasin Michiganiin.” Michiganissa Bill avasi toisen verstaan. Alexander Brothers ei kuitenkaan tehnyt Candymaalaustöitä, joten niinpä he vaihtoivat korityöpanoksensa Candy-maalausohjeisiin ja Candy-maaleihin omissa projekteissaan. Takaisin Kaliforniaan Eteläisen Kalifornian lämmin sää alkoi kuitenkin huhuilla Billiä, ja hän päätti lokakuussa 1960 sulkea Michiganin pajansa ja muuttaa takaisin Kaliforniaan. Bill maalasi sen jälkeen useita autoja candylla. Vuonna 1960 Teddy ajoi X-Tremistin Kaliforniaan, jossa hän myi sen ja osti loistavankuntoisen, yhdellä omistajalle olleen 1957 Chevrolet Bel Airin. Candy-maalausta ja upotettuja radioantenneja mainostettiin kahtena Billin erikoisuutena. KUVAT GEORGE BARRIS, BRAD MASTERSON COLLECTION
Tuolloin Bill asensi täydellisen hydraulijärjestelmän Tats Gotandan Candy Blue -siniseen 1959 Chevrolet Impalaan, kuuluisaan kustomiin, joka tuntee nimen Buddha Buggy. Vaikka useimmat verstaat ja rakentajat alkoivat käyttää kittiä ja lasikuitua, Bill rakasti koritinan käyttöä, ja hän piti kittiä koko elämänsä ajan silkkana myrkkynä! Bill ei koskaan urallaan suostunut käyttämään kittiä ja oli viimeinen merkittävä tinaaja. Auto on edelleen Hinesin perheessä. Bill asensi hydraulijärjestelmiä useisiin autoihin ja ansaitsi lopulta lempinimen ”Hydraulien kummisetä.” Technical Lowrider -lehti laati vuonna 1981 Billistä artikkelin. ”Sitten vuonna 1989 hänen poikansa Mikey antoi Billille Buick Rivieran käyttöautoksi, jolla ajaa töihin ja takaisin kotiin. Niin kuin aiemminkin, Bill teki edelleen perinteisiä kustom-muutoksia aikakauden uusiin autoihin. Bill sanoi, että hän tekisi keulan, jos minä otan takaosan.” Kun kaksikko saapui Kaliforniaan, laskeuduttiin vuorilta, ja Bill veti kotitekoista perävaunua kaikkine työkaluineen. oweriin. Kyljen hopea sai inspiraation ”Lepakko” ’50 Fordin scallopeista. ”Mutta Etelä-Kaliforniassahan puolet töistä tehdään ulkona. Vuonna 1983 Bill muutti verstaansa Los Angelesin suuralueen Bell. Bill edusti nyt nousevaa trendiä, ja hänen pajastaan tuli yksi ensimmäisistä hydraulialustojen asennusliikkeistä Etelä-Kaliforniassa. Kun he pääsivät alas vuorilta, sanoi Teddy hänelle: ”Helkkari, Bill-setä! Miksi ajoit niin lujaa?” Bill vastasi: ”Koska minulla ei ollut jarruja!” Jarrut olivat häipyneet perävaunun suuren painon uuvuttamina. KUVAT HOWARD GRIBBLE V8-MAGAZINE 49. rut häipyivät, ja hän joutui Teddyn kanssa nostamaan auton ylös perävaunuineen kaikkineen. Talo sijaitsi Anaheimissa, aivan Disneylandin liepeillä. Teddy seurasi hänen perässään, mutta ei pysynyt millään samassa tahdissa. Todella mukava Buick oli vain muutaman vuoden ikäinen. Haastattelussa Bill kertoi Chalo Lafuentelle lopettaneensa hydraulijärjestelmien asentamisen osien ja työvoiman kasvaneiden kustannusten vuoksi. Noh, Bill-setähän sai idean maalata sen Candy Apple -punaiseksi.” Kun Mikey saapui seuraavan kerran verstaalle, hänen isänsä oli kiivaasti choppaamassa Mikeyn antaman Buickin kattoa. Billin shop oli erittäin kilpailukykyinen, ja Rodder's Journal -lehdelle antaman haastattelun mukaan George pyrki estämään Billin työpanosta näkymästä hot rod -lehdissä, jotta tämä ei saisi tunnustusta. Koska oli mukavaa ja aurinkoista, Bill asensi hydraulijärjestelmiä kaupan edessä, eikä kaupan sisäpuolella.” Saatuaan tietää Billin uudesta hankkeesta, George veti hänet sivuun ja pyysi saada keskustella. George kunnioitti Billiä. Ruostuneen jarruputken vaihdon jälkeen matka jatkui. ”Heillä oli todella iso pysäköintialue”, Teddy muistelee. KUVA: LARRY JORDON Vuonna 2004 Jesse James kutsui Billin ja hänen poikansa Mikeyn liittymään vanhan koulukunnan rakentajien tähtijoukkueeseen suositussa Monster Garage -televisio-ohjelmassa. Teddy kertoi Joey Ukropin Detroit Hot Rod -kirjassa halunneensa Fordiinsa vain frenchatut ajovalot, pyöristetyt konepellin kulmat, tankomallisen jäähdytinsäleikön ja ehkä jaetut puskurit. Teddyn mukaan Bill sai paljon tunnettuutta aina vuoteen 1989 asti. Paikalla oli myös viisi hänen luomustaan. Bill ajoi Buickia ja Teddy oli X-Tremistin, 1954 Ford kustomin ratissa. Tiimin tehtävä oli auttaa Jesseä vuoden 1954 Chevroletin oikeaoppisessa kustomoinnissa. Nykyinen omistaja Larry Jordon, sai valmiiksi ”Kultahipun” rakentamisen takaisin alkuperäiseksi vain kolme päivää ennen showta. Vuonna 1962 Bill tapasi Ron Aguirren ja hänen hydrauleilla varustetun kuplakattoisen X-Sonic Corvetten. ”Mutta tulin eräänä päivänä koulusta ja menin verstaalle, jossa Bill oli leikannut koko etupään hitsauspillillä. Joka aamu Billin ja Teddyn mennessä töihin, he kulkivat Disneylandin huvipuiston ja hotellin välisen yksiraiteisen junan, Monorailin alitse. Verstas sijaitsi Lynwoodissa samassa kiinteistössä, jossa Eddie Martinez piti autoverhoiluliikettään. Kun Teddy matkusti ensimmäisen kerran Kaliforniaan, hän asui setänsä ja tämän perheen kanssa asuntovaunualueella. KUVA: RICK RUTH Bill Golden Nuggetin vierellä 2005 Detroit Autoramassa, jossa tuolloin 83-vuotias Hines valittiin Vuoden rakentajaksi. Billin mukaan siihen aikaan melko kiivasluonteinen George sanoi Billille, ettei tämä tulisi toimeen omalla verstaallaan. Bill ja Teddy palasivat jälleen töihin Barris Kustomsille. Candy Apple Red -punainen 1957 Lincoln palveli jonkin aikaa Billin arkiajossa, ja vuonna 1997 hän ajoi sillä Missourin Bransoniin osallistuakseen ensimmäiseen Hot August Nights -tapahtumaan. Nyt vuonna 1961 Bill osti Garden Grovesta mukavan talon, jonka takapihalla oli uima-allas. Kuvassa Bill ja Brad Masterson Monster Garage Chevyn edessä. ”Kuulin, että avasit oman verstaan”, George Barris sanoi Bill Hinesille. He olivat edelleen ystäviä, ja Bill jatkoi Georgelle alihankintatehtävien tekemistä Barrisin pajan käydessä ylikierroksilla. Kun George ei suostunut maksamaan Billille yli 100 dollaria viikossa, Bill avasi oman, vastapäätä sijainneen myymälänsä ja paiski siellä töitä iltaisin. ”Oikealla puolella sijaitsi Eddie Martinezin verstas ja vasemmalla puolella oli Bill-sedän paja.” Teddy arvioi Billin verstaalle mahtuneen viitisen autoa. Mutta Bill tuli toimeen, ja vietti seuraavat 23 vuotta Hines Kustom Auton tiloissa. KUVA BRAD MASTERSON COLLECTION Billin viimeisimpiin kustomeihin kuuluu Candy-punainen 1981 Cadillac Seville. Alueen ihmiset tunsivat hänet hydraulijärjestelmiensä perusteella, mutta useimmat eivät enää muistaneet Billin kustom-aikoja. Kun Bill sai katon pohjamaalattua, hän sanoi: ”Voisin oikeastaan samaan hengenYksi Billin monista henkilökohtaisista kustomeista. ”Niinpä hänellä ei ollut laskussa lainkaan jarruja, enkä pysynyt kintereillä”, Teddy hekotti
Buickiin lisättiin myös 1959 Chevroletin kaltaiset, kyynelen muotoiset takavalot. 14 vuotta peräkkäin hän palasi takaisin ja työskenteli autojen parissa.” Bill ei päässyt kertaakaan elämässään matkustamaan lentokoneella, vaan joka vuosi Mikey ajoi hänet autolla Michiganiin, ja lensi sitten itse takaisin kotiin. Miehet kävivät säätämässä huonetermostaattia vuorotellen, vetoon asentaa autoon eväsarjan.” Hän piti aina evistä. Bill yllättyi, kuinka hyvin kauppa kävi, ja sen vauhdittamana hän teki kalentereita ja alkoi myydä kauppatavaroitaan useissa tärkeimmissä näyttelyissä. ”Bill oli työntekijä. Vastassa ollut nuorekas kaveri huomasi, että oon muualta ja alkoi kysellä, ketä olen reissullani tavannut. KUVA BRAD MASTERSON COLLECTION Bradin Chevrolet maalattuna ja valmiina näyttelykiertueelle. 120 cm pitkä ja sairastanut koko lailla kaikki yleisimmät sairaudet, niin väkisinkin luonne vahvistuisi! Billin poika Bill Hines jr. write it here” ja koputti käyrällä sormella chopattavan ’54 Chevyn takakulmaa. Mikey nosti hänet eturiviin, ja Bill todella piti siitä. What. Kannoinkin aina mukanani pientä vihkoo ja kynää, jos tarvi ottaa jotain ylös. TEKSTI JA KUVAT JANNE LEPOLA B illin ja mun yhteinen tarina alkoi koko lailla kymmenen vuotta sitten, kun heräsin 70-luvun pickupista Lynwoodissa ja huomasin, että Masterson Kustoms on avannut ovensa. Hän halusi vain tehdä työtä, joten järjestin hänelle riviin autoja chopattaviksi, jotta hänellä olisi täällä ollessaan tekemistä. ”Ellei ollut Mikeya, Bill-setä olisi todennäköisesti pysytellyt piilossa verstaallaan ja työskennellyt autojen parissa, kunnes aika olisi jättänyt. Teräspatu Tykkään uudessa paikassa aina hetken kattella sivusta, miten hommat toimii. Sitten Bill sanoi: ”Itse asiassa voisin yhtä hyvin rakentaa myös keulan ja asentaa Buickiin sivuputket.” Buickin valmistuttua Mikey ehdotti, että auto pitäisi viedä näyttelyyn. KUVA BRAD MASTERSON COLLECTION 50 V8-MAGAZINE. Buick ajettiin KKOA:n (Kustom Kemps of America) järjestäjän, Jerry Titusin kustom showhun. Apureita pyöri nurkissa monta, mutta ei joka päivä. Mitä siihen enää sanot, nyökkäsin vaan ja siitä päivästä lähtien olen ollut siellä Jamie. Meni kauan ennen kuin Bill mullekaan sano ”you know how to . Nuoruusvuosien kaveripiiriin kustomit tekivät tehtävänsä, minkä jälkeen Janne on rakentanut yli 20 vuotta omia ja kavereiden autoja. Teddyn mukaan Mikey ansaitsee paljon tunnustusta isänsä PR-toiminnasta. Kerran hän choppasi ’37 Ford Phaetonin, ja kerran taas ’50 Ford Convertiblen.” Joka vuosi Bill rakensi auton, jonka hän toi mukanaan Michiganiin. Ensi tapaaminen Billin kanssa meni hyvin, ja heti tajusin, että mun englannin kielen taito ja Billin kuulo ei täsmää kunnolla ikinä. Bill ei koostaan huolimatta ollut mikään heittopussi vaan osasi pitää puolensa. Varsinaista tallia ei ollut vaan paikka koostui talosta ja sen vieressä tallikaavoituksesta...sillä poikkeuksella, että pihaan oli rakennettu todella iso peltikatos pitämään suurimman osan tavaroista sateelta kuivana. Chevy olis hankala hukata! Siinä kiireessä ja kaiken jännityksen keskellä N-kirjaimista tuli harakan varpaita ja Bill tokaisi isoon ääneen ”Aaa it's Jamie” ja hymyili. Kirjoitin sitä lapulle, kun Bill sanoi: ”No no... Sanoin Janne. Vahva persoona, joka kyllä pyysi apua silloin, kun sitä halus. Miestä oli turha neuvoa varsinkin, jos oli uusi kasvo. Billin luona kävi äkkiä selväksi, että se on ”my way or highway”. Ja sitten kaksi tai kolme viikkoa myöhemmin hän lensi takaisin Michiganiin ja ajoi sitten isänsä autolla kotiin. Jos asiaa miettii omalle kohdalle, että itse olisi n. Juniorin käännettyä selkänsä Bill lätkäs lapiolla takaraivoon niin, että taju lähti. Vuoden rakentaja Bill aloitti noin vuonna 2000 jokavuotiset Michiganin-matkansa. Lämpöä koppiin Vaikka Losiin luvataan 300 aurinkoista päivää, niin silti Bill käytti pajalla kaasulämmittimiä. Hän asui Teddyn luona, joka aina järjesti sedälleen kustomointitöitä. Janne ystävystyi ja työskenteli Bill Hinesin kanssa, joten annetaan Jannen tarinoida, millainen kustomoinnin pieni suuri mies oli. Jannen nykyisestä ’49 Fordista syntyy aikanaan klassisen tyylin full-kustom. Äkkiä oppi pajan rutiinit ja kuka hoitaa mitkä asiat. Valokuva otettiin vuonna 2005, ja siinä Bill auttaa Bradia choppaamaan ’51 Chevrolet Fleetlinen kattoa. Ei tarvinnut kahta kertaa miettiä! Kysyin, saanko lainata vessaa, etten näyttäis ihan peikolta. jaksaa kertoa, kuinka kerran niille tuli riitaa ja se nosti isänsä kuin pikkulapsen auton konepellille istumaan, että rauhoitu siinä. Tuntui samalta kuin kesällä koittaisi tehdä saunassa koritöitä! Brad kertoi Kustom Kemps of America Hall of fame -kokouksessa tarinan, kuinka vietti yön Billin kanssa hotellissa. Kerroin missä olen jo käyny ja Brad kysyi, haluanko lähteä katsoon Bill Hinesiä. Näillä pikkulapuilla aloin kommunikoida Billin kanssa ja se homma pelas ku Buicki! Samalta vierailulta jäin Mastersonin pajalle asuun ja kuljin Bradin mukana Billille aina, kun se sinne meni. Ei muuta kuin rohkeesti sisään vaan... BILL JA MINÄ Janne Lepola on intohimoinen kustomoija Tampereelta. Bill-setä meni näyttelyihin, pystytti siellä pienen pöydän ja tuolin Brad Masterson on yksi uuden polven rakentajista, jotka Bill otti siipiensä suojaan ja joille hän välitti ammattisalaisuutensa. Tämä on yksi Bill Hinesin senioriaikojen tunnetuimmista kustomeista, joka auttoi sytyttämään Mastersonin uran. Bill sai autoineen runsaasti huomiota, joten Mikey heitti lisää bensiiniä liekkeihin ja ryhtyi myymään sarjakuvahahmoisia Bill Hines -tarroja ja T-paitoja seuraavassa näyttelyssä. x that...” Yks asia mikä Billiä selvästi korpesi oli se, jos häntä kohteli kuin avutonta. Sain uuden nimen Kun Brad jätti mut ekan kerran verstaalle yksin, niin Bill kysyi nimeäni
Seuraavana vuonna Bill Hines nimettiin vuoden 2005 Detroit Autoraman Vuoden rakentajaksi. Helpompaa on nähdä Bill Hinesin kustomoineen sen. Bill tunnettiin ahkerana, ja vuoteen 2015 saakka hänet löysi yleensä verstaalta, jossa hän työskenteli seitsemän päivää viikossa. Ei ole helppoa havaita The Maharajan aloittaneen 1956 Fordina. Isä ja poika -duo yhdisti voimansa sellaisten legendojen, kuten Gene Win. Joistain asioista se käy hyvin ilmi. Viimeisen kerran nähtiin vähän ennen Billin kuolemaa 2016. Monet hänen luomuksistaan edustivat asteikon radikaalia laitaa. ja jakoi nimikirjoituksia. Suorituspainetta lisäsi myös viereen asennettu katsomo, johon kävelemiseen väsyneet ihmiset tuli mielellään seuraan tilannetta. Tuntui, että olin siellä enemmän kuin täällä. ”Hän oli töissä autoliikkeessä, ja nousi ylös kello kahdelta yöllä. Kuvassa kanssani jo joukostamme poistuneet kuvaaja Jay Mason, Bill ja George. Kaikkea tuli tehtyä, maalauksesta isoihin korihommiin. Silti ei välikohtaukselta vältytty. Hän oli itse paikalla vastaanottamassa kiitoksia panoksestaan kustomointiin. KUVA HOWARD GRIBBLE Yksi ikimuistoisia hetkiä oli vierailu George Barrisin luona. Hän piti todella huolta isästään.” Mikey auttoi myös verstaalla. Joulukuussa 2015, Bill sai lievän sydänkohtauksen. Bill lutras sellaisen pienen rättinsä kanssa, laittoi sen mikroon kuivumaan – pikkupalo ja hälärithän laukes. Se oli selvästi Billin rutiini ja tapa, josta oli tullut tavaramerkki. Kansasissa chopattiin '51 Mercury ja lämpöö oli lähemmäs neljäkymmentä parhaimmillaan. Kun näyttö ei oikein totellut komentoja, niin Bill nappas pöydän kulmalta haarukan ja kokeili painella sillä symboleita. Bill halusi pysyä ajan tasalla ja oli heti kokeilemassa Suomesta tulleen kaverini älypuhelinta. Kerran Bill kuvaili nykynuorisoa sanoin ”they can't even cook their own dog!” Hullulta tuntuva lause pula-ajan eläneen miehen suusta on surullista, mutta totta. Sitten hän palasi kotiin sen jälkeen, kun isä oli maalannut auton, ja oli valmiina mahdolliseen lisähiontaan tai mihin tahansa tarvittuun muuhun työhön.” Teddyn mukaan tätä jatkui vuosia. Auto on yhä Hinesin perheellä, kuva 2010 Long Beach Motorama -showsta. Kansas calling Eräänä päivänä Bill kysyi, lähtisinkö kuskiksi Kansasiin Lead Slead -tapahtumaan. Vuonna 1992 Kustom Kemps of America valitsi Billin '41 Ford ”Bat” kustomin Vuoden Kustomiksi. Matkaa yhteen suuntaan tuli yli 2 500 km! Tien päälle lähdettiin kustomilla, Lil Bat -nimisellä 1980 Rivieralla, joka toimi käyttöautona hyvin, mutta kyllä sekin aavikolle hajosi. Kannoin Bilin laukut huoneeseen ja tein niin kuin käskettiin: laitoin kaikki lämmöt täysille, vaikka ulkona oli kuuma. eldin, Dick Deanin ja Norm Grabowskin kanssa, auttaakseen Jesse Jamesia kustomoimaan Old School -tyyliin 1954 Chevroletin tuhansien, ympäri maailmaa saapuneiden hot rodja kustom-autoharrastajien edessä. Värikäs hahmo Billistä ja hänen sikaristaan muodostui suosittu vieras kustom-näyttelyissä kaikkialla Yhdysvalloissa, ja usein Billin löysi live-yleisön edessä choppaamassa kattoa. Aina vanha Moni tutuista sanoo, että Bill on ollut aina vanha. Brad Masterson työn touhussa, takalasin kallistus menossa valvovien silmien alla. Hänellä oli täysi luotto muhun. Siinä sai vähän huulta purra. Nyt kustom-rakentajien uusi sukupolvi pääsi näkemään vanhan, sikaria tupruttelevan kustomien tienraivaajan. Sitten hän meni isänsä verstaalle, hioi auton ja valmisteli sen maalausta varten, kävi sitten nopeasti suihkussa ja lähti töihin. Opin valtavasti itse kustomoinnista, ja myös elämästä. Mutta toisaalta taas iän tuoma kokemus ja osaaminen olivat ihan omaa luokkaansa! Olin Billin apurina töissä useaan otteeseen vuosina 2010-12. Tekee ihminen mitä vaan asiaa isolla sydämellä päivittäin 70 vuotta, niin alkaa hommaan löytyä tatsi! Pillit oli kuumana melkein koko ajan samoin kuin sikari. Bill ajoi showhun vanhan The Bat -kustomin kaksoiskappaleen kanssa, sikari suussaan. Asuin silloisen tyttöystäväni kanssa hänen kotonaan ja sain käyttikseksi Lil Bat Buickin. Neljä vuotta myöhemmin Bill nimitettiin International Show Car Associationin Vuoden Rakentajaksi. V8-MAGAZINE 51. Vuonna 2004 hänen maineensa lähti uuteen nousuun, kun Jesse James kutsui hänet ja Mikeyn liittymään vanhan koulukunnan rakentajien tähtijoukkueeseen suositussa Monster Garage -televisio-ohjelmassa. Opetti Bill mullekin, kuinka opossumi kokataan. kunnes Bill laittoi sen täysille ja kaivoi linkkarilla irti koko laitteen! Brad nukkui ammeessa sen yön. Mikey nousi seitsemältä aamulla, kiillotti auton, siivosi sen muutenkin kauttaaltaan ja ajoi isänsä näyttelyyn. Lääkärit pitivät häntä sairaalassa muutaman päivän tarkkailussa, ennen kuin Bill nousi jälleen jaloilleen ja saattoi Bill ei halunnut kopioida muiden ideoimia kustomeita, vaan hän yritti aina tehdä jotain uutta
Vuonna 2002 Billin poika Mikey työskenteli isäänsä käsittelevän kirjan Custom Cars from Planet Hines parissa. Bill tunnettiin myös värikkäänä 52 V8-MAGAZINE. ”Erittäin hyvä mies!” Hän rakasti haasteita, ja jos joku pysähtyi verstaalle kertomaan hänelle, ettei saanut oman ’34 Fordinsa ovea sulkeutumaan, Bill lopetti muut työt, tuli katsomaan tilannetta ja sai oven sulkeutumaan. Keskeneräinen kustom, superharvinaisen 1957 Cadillac Eldorado Broughamin muutostöistä vastasi Bill Hines. toukokuuta 2016 kotonaan Garden Grovessa 94-vuotiaana vain kuusi kuukautta hyvän ystävänsä, vanhan pomonsa ja kilpailijansa George Barrisin jälkeen. Ei hänelle voinut sanoa, että se oli ’54 Ford. Billin pojanpojat, Matthew, Mitchell ja Michael ovat viettäneet useita tunteja isoisänsä kanssa hänen verstaallaan, jolloin Bill on välittänyt ja opettanut heille alan niksejä. palata kotiin. Meillä esiintyi tuolloin vaikeuksia löytää hänen verstaalleen, mutta tämä keskeneräinen Mercury hardtop kustom viestitti oikeaan suuntaan. Bill rakasti kissojaan, ja kissanpissan lemahdus seurasi kaikkialla verstaan alueella. “Silloin ajattelin, että wow! Bill-setä oli samanaikaisesti sekä lääkäri että kemisti!” Tämän artikkelin tiedot ovat peräisin useista eri kirjoista, lehtiartikkeleista sekä haastatteluista, jotka minä ja muut fanit olemme tehneet. Legenda. Nimetön portti, joka johti Billin myymälään Hämmästyimme löytäessämme legendaarisen Buddha Buggyn varastoituna syvälle Billin verstaan uumeniin. Bill menehtyi 20. Nimetön portti, joka johti Billin myymälään ja kustomien valtakuntaan. Kirja ei ole toistaiseksi nähnyt päivänvaloa, ja tätä kirjoittaessani 69-vuotias Mikey on kärsinyt Parkinsonin taudista viimeisten viiden tai kuuden vuoden ajan. sikäli kuin tiedän, tätä kustomia ei koskaan saatu valmiiksi. Vaikka ”Leadslinger” on jo poistunut joukostamme, niin uuden sukupolven kustomoijat pitävät hänen perintöään ja perinteitään elossa – myös meillä täällä Suomessa. Hän kertoi meille auton kuuluneen aikoinaan Dirty Dougille, joka työskenteli Ed Rothin palveluksessa... Tapasin Bill Hinesin vuonna 2011 ensimmäisen ja viimeisen kerran. Kuvassa Bill sauhuttelemassa El Producto -sikaria keskeneräisen 1936 Ford 5-Window Coupen edessä. Verstaassa oli joka puolella säteilylämmittimiä, ja muistan hänen takkinsa olleen täynnä palaneita pistejälkiä. Ei ollut mitään merkitystä, vaikka hän olisi ollut kannattavan vakuutustyön kimpussa – oven sulkeminen oli Bill-sedälle paljon haastavampaa ja tärkeämpää.” Teddy kertoi, että Billillä oli myös omat korjaustoimenpiteensä. Myytti. Teddyn mukaan Bill rakasti myös Saksan paimenkoiria, jollaisia hänellä oli ennen kissoja kerralla kolme. Toivottavasti joku saa Mikeyn aloittaman työn loppuun, jotta voimme kaikki tuntea Billin ja hänen saavutuksensa entistä paremmin. Mies. Näin asiat vain olivat, ja vaikka vihaan myöntää sitä, niin useimmiten hän oli oikeassa”, Teddy naurahtaa myöntäen Billin olleen hyvä mies. ”Jos saavuit paikalle ’55 Chevyllä ja Bill sanoi, että sehän on ’54 Ford, niin silloin asia oli niin. Brad Masterson ja Janne Lepola ovat kaksi muuta äskettäistä oppisopimushenkilöä, jotka Bill otti siipiensä suojaan. Viisi kuukautta myöhemmin sikarista kuitenkin sammui tuli. hahmona, jonka ympärillä liikkui monia tarinoita. Jopa Buddha Buggyn lake pipes -sivuputkissa esiintyi virtsajälkiä, ja Bill kertoi kissojensa haluavan mieluusti rentoutua kustomin sisätiloissa. Kävimme tervehtimässä Billiä tammikuussa 2011. Siinä, missä me nautimme Kalifornian auringosta, Billillä oli yllään vanha, kulunut takki. Merc oli työnnetty verstaan pihalle, joka sijaitsi umpikujan päässä, Bell owerin teollisuusalueella. ”Hän kärsi niveltulehduksesta, ja joka päivä hän suihkutti niveliinsä WD40-sprayta, esimerkiksi kyynärpäihin, hartioihin ja polviin.” Teddy luuli setänsä tulleen hulluksi, mutta hän luki Billin kuoltua lehdestä, että WD40 oli todellakin hyvä lääke niveltulehdukseen. Teddy kertoi, että Bill oli hyvin tapoihinsa urautunut. Bill Hines tunnettiin monella nimellä: Wild Bill, Leadslinger tai Godfather of Hydraulics
127,SY-904-1330 YOKE VAIHTEISTON MOPAR 904 .................................................................... 185,. 109,PCE261.1034 KEINUVIPU SRJ RULLA MOPAR 383-440 1.6:1 ALU + akseli ................. 255,K36769 PUSKURI ETU CAMARO 1969 ................................................................................... (05) 3557 289 ja myynti@tradeparts.info KEINUVIVUT PCE261.1163 KEINUVIPU SRJ RULLA CHEVY SB 350 1,6:7/16 TERÄS RU .............. 199,YLEIMALLISET POLTTOAINE ANTURIT VSU-240 ANTURI POLTTOAINETANKIN 240-33 OHM ............. Käytössäsi olevat maksuttomat maksuvaihtoehdot: e-lasku ja sähköpostilasku. 440,153189A PUSKURI ETU CAMARO 1967-68 ........................................................................... 67,65CP-B-FULL-BK VERHOUS SARJA PENKKIEN ETU JA TAKA MUSTANG 1964-65/66 ......... 126,INLAND EMPIRE DRIVELINE R VERHOUS JA KEINUVIPUJA -50% -50% -50% -50% PUSKURIT MM1007 PUSKURI ETU CHARGER 1968-69 OER sis. WEBSTORE OPEN 24/7 Phone. 198,SY-C4-1330 YOKE VAIHTEISTO C4 ........................................................................................ 185,2904-10 YOKE PERÄN MOPAR 8 3/4” 10spl 742 CASE ........................... 235,PCE261.1174 KEINUVIPU SRJ RULLA MOPAR 440 BB 1.6 EXTRA OFFSE ............... TRADEPARTS.INFO Rapakontie, 49480 SUMMA, Avoinna ma-pe 8.30-17.00. Tililtäsi ei veloiteta mitään automaattisesti vaan hyväksyt laskut aina erikseen. 245,YOKE PERÄ VAIHTEISTO PY-10 YOKE PERÄN GM 10 BOLT BILLET ................................................. • Voit tilata laskut sähköpostiisi osoitteesta fokusmedia.fi/asiakaspalvelu. 110,SY-400-3R YOKE VAIHTEISTON TH400-4L803 32spl lyhyt ..................................... 10,C7ZZ-13064-C KEHYS AJOVALON UMPION MUSTANG 1967-68 kromi 1pr ............................ 60,VSU-F ANTURI POLTTOAINETANKIN 75-10 ohm....................................................................... Laskutustapalisä lisätään tilauslaskuusi automaattisesti ja se näkyy laskulomakkeella eriteltynä. • Verkkopankistasi voit tilata e-laskun, jolloin tilauslaskusi ohjataan suoraan verkkopankkiin. Kirjaudu Oma asiointi -palveluun ja ilmoita sähköpostiosoitteesi, johon haluat laskut lähetettävän. 189,153194A PUSKURI TAKA NOVA 1968-72 ............................................................................ .................................................... 290,PCE261.1141 KEINUVIPU SRJ RULLA FORD 460 1,73:7/16” TERÄS ................................. 60,VSU-9 ANTURI POLTTOAINETANKIN 0-90 ohm ........................................................................ Siirry sähköiseen maksamiseen Siirry sähköiseen maksamiseen ja hoida tilausasiasi kätevästi osoitteessa fokusmedia.fi/asiakaspalvelu HYVÄ ASIAKKAAMME, Fokus Media Finland Oy veloittaa 26.4.2021 alkaen paperilla toimitettavista lehtien tilauslaskuista 2,90 euron suuruisen laskutustapalisän/ lähetetty lasku. 60,1 9 9 6 2 2 1 Classic Performance Products Classic Performance Products I N D U S T R I E S Parts & Accessories R OSAT MUSTANGIN ENTISÖINTIIN D1ZZ-6504290-DC PÄÄLLINEN KOJELAUDALLE MUSTANG 71-73 MUSTA ....................................... kävyt ............................................ 119,94L239 VALO REKISTERI KILVEN FORD-MUSTANG 1979-93 1kpl ........................
TEKSTI JA KUVAT JARMO MARKKANEN ”G one in 5 seconds. Isän kotipaikka sijaitsi Hämeenlinnassa, Ahveniston moottoriradan varikon porttia vastapäätä. 54 V8-MAGAZINE Pro Modifi ed Camaro SS. – Päätähtäin on Pro Modissa. Mutkan kautta suoraan Jere on ollut bensalenkkari junnusta pitäen, vuodesta 1976. Camaro ja sen tekniikka rakennettiin alusta asti ¼ mailin matkalle eikä ole terävimmillään TD:ssä, pohtii Jere. – Nopeus ja moottorit ovat aina olleet se juttu minulle. Annetaan kuskin kertoa, kuinka kiihdytetään yli 3 300-hevosvoimaisella kilpurilla satasen vauhtiin alta sekunnissa. Lapsuuden viikonloput kuluivat nopeasti, katsomossa kilpailuja seuraten tai mummolaa ympäri mikroautolla ajaen. Yksi heistä on Jere Rantaniemi. Isän suostumuksella, jos itse hoidan rahoituksen. Isällä oli myös hieman moottoriurheilutaustaa. Suomessa Jere kilpailee kasimailin matkalla Top Doorslammer -ryhmässä, jossa parhaat noteeraukset ovat nekin kovia: 3,982 s / 316,72 km/h. 60 ft enkka kirjataan 1.018 s. Member of 5 second and 400 km/h club.” Jere sai tuplaturbo Camarollaan kiinnityksen Pro Modi. PUHALLETTU 5 SEKUNNISSA Pro Modi edin viiden sekunnin ja yli 400 km/h kerhoon kuuluu niukalti jäseniä. Hyvin toimiva kalusto, tiimi ja kuski ovat tuottaneet myös mukavasti menestystä ja kaksi Suomen mestaruutta: TD SM 1 2017, TD SM 2 2018, PM 9/EM 12 2019 ja TD SM 1 2020. edin himoittuun kerhoon luvuin: aikaennätys 5,963 sekuntia ja suurin loppunopeus 405,10 km/h. Vielä tyhmempänä nuorena, kun tuore ajokortti oli ollut hyllyllä, täytyi tehdä päätös siirtyä suljetuille radoille ajamaan oikeasti kilpaa
– Auto painaa lähtöviivalla noin 1 220 kg Hiilikuituinen kori on kevyt ja nopeasti irrotettavissa. Hetken tauon ajohommista Jere hyödynsi toimimalla Ville Hagan teamissa mekaanikkona ja crew chie. Koppa painaa runsaat 20 kiloa. Moottori-vaihteisto-paketti siirtyi Markus Niemenperän 70-luvun 7.5 sekunnin häkkiseen OL Camaroon, jolla kisattiin vajaa kausi ilokaasuilla parhaimmillaan mataliin kasin aikoihin. V8-MAGAZINE 55. Niin ikään lattia on hiilikuitua, pois lukien kuljettajan alla, johon vaaditaan teräspelti turvallisuus syistä. Five Star Race Car Bodiesin valmistama hiilikuitukori kehitettiin tuulitunnelissa ja on joka suuntaan muovattu ”liukkaammaksi” sääntöjen puitteissa. Kaikki auton rakentamiseen liittyvät komponentit toimitti Suomeen Moran Motorsport USA:sta. Pro Modissa kyseessä ovat edelleen tunnistettavat oviautot, joiden maksimi akseliväli on 115” ja etusekä takaylitykset määritelty. ed -ryhmään ja sillä ajetaan PM-sääntöjen mukaisesti myös Top Doorslammer -ryhmässä. Näytöslähtöjä ei päästy ajamaan radan rasvausten vuoksi, mutta viikonlopun aikana Jere ehti tutustua lajiin riittävän läheltä. Sinä aikana tutustuttiin teamin uusiin jäseniin, Hanhisuannon veljeksiin. Kopassa kaikki mahdollinen on tehty kevyeksi ja aerodynaamiseksi. PUHALLETTU 5 SEKUNNISSA Lajivalinta lähti 1997 liikkeelle Jokamiehenluokasta. Ovet painavat vain 2,3 kg kappale. Auto on FIA Pro Mod 2021 -sääntöjen mukainen. Heka Peltosen ja oman Legends Teamin kanssa majoituimme race busseilla EM alavarikolle drag race -gurujen viereen. nä. Kilpuri tehtiin Pro Modie. Muutama puhelu, ja oltiin jo menossa kärry perässä kohti Keminmaata, jossa Pepen hulppeat tallitilat sijaitsevat. Pitkon Pepe oli laittanut legendan myyntiin. Ilman kaasuja Wagonilla ajettiin uusille ennätyksille 9,2 s / 238 km/h. Tulipelti ja helmat ovat titaania. – Yhtenä iltana veljeksistä vanhempi, Sami soitti “Onko ajohaalarit pesty?” Ja tässä on puhelun lopputulos. Koriltaan mallivuotta 2012 edustava Camaro SS pääsi radalle 2017 ja on melkoinen taideteos. Jeren motorsport-ura eteni Jokamiehenluokasta rallicrossin kautta rata-ajon SM:ään ja Legends-luokkaan. – Jostain pamahti eteen Wheelie Wagonin myynti-ilmoitus. Kaikki kuituosat kiinnitetään Dzuzpikalukoilla ja koko korin saa pois päältä vartissa. Mahdollisuus TD/PM Camaroon tuli ja se käytettiin. Hiilarikopio Camaro on rakennettu Suomessa Ylöjärvellä Jerry Bickel Race Carin (JBRC) toimittamista komponenteista. edissa. Ensimmäinen kiihdytysauto, sen aikainen C-ryhmän Chevy Nova oli jo tallissa vuonna 1998, mutta se ei päässyt koskaan viivalle ja myytiin eteenpäin rullaavana. – Yhtenä kesänä järjestyi mahdollisuus tulla Legendsien kanssa Alastarolle Nitro Natikoihin ajamaan näytöskiihdytykset. Kromimolyputkirunko tuli valmiina Bickeliltä ja tiimi rakensi sen lopulliseen kuntoonsa. Wagonilla kiihdyteltiin ensimmäinen kesä 400-pikkulohkolla, ja talven aikana Jere hankki Ruotsista Anders Vanhatalolta Chevyn ilokaasutetun Supersmall Blockin. Kolmen vuoden työn tuloksena syntyi yksi kilpailukykyisimmistä kilpureista, ajettiinpa sitten kasimailin Top Doorslammerissa tai varttimailin Pro Modi
Pro Modin turbosääntöihin perustuen ahtopaineen ohjaus hoidetaan ulkoisen Hyperaktiven boost control boxin kautta, johon on ajettu sisään FIA:n säätämä maksimi ahtopaine 36 psi (kirjoittaessa). Venttiilijouset vaihtuvat rutiinilla kansi paikallaan siihen tarkoitetuilla erikoistyökaluilla eikä jousien vaihtoon kulu aikaa kuin noin 10 minuuttia. Näin tiedot jäävät rekisteriin eikä mahdollisuutta protestiin ole. tuksia ahtopainejärjestelmään sekä tarkastaa näyttääkö ahtopaineanturi oikein heidän testilaitteisiinsa verrattuna. EM-kisoissa FIA-tarkkailijat katsovat lähtöjen jälkeen käytetyn ahtopaineen. Ideana oli ajaa mahdollisimman paljon. jne. Valintaan vaikutti myös, että ne tuottivat enemmän tehoa kuin muut vaihtoehdot. Venttiilitöiden jälkeen jouset shimmataan coilbindin mukaisesti, ja uuden jousen seetipaine on pitkälle yli 600 lbs. Tuplat turbot Moottorin hankinnassa haluttiin valmis kokonaisuus, jossa varaosahuolto toimii ja jossa on potentiaalia ajaa EM-sarjaa. Moottorissa voi käyttää ilokaasuja, bloweria, superchargeria tai turboja. Kerätyn tiedon pohjalta tiimi tekee halutut muutokset ohjelmaan, joka säätää moottorin toimintaa. Ehdoton huolto-ohjelma Moottoritekniikka on osoittautunut kisavuosien kuluessa luotettavaksi ja kilpailukykyiseksi, mutta se ei ole itsestään selvää. – Meillä on vahva side myös Ruotsiin ja PPF-tiimin Andreas Arthurssoniin, joka kisaa nopealla turbo-Chevellellä. Moottorin loputtomat säätömahdolliPro Modissa kilpurit halutaan pitää tunnistettavina autoina. 56 V8-MAGAZINE. Sillä taas vaikutetaan pitoon ja keulimiseen rataolosuhteiden mukaan. Toki turboahdettuja on alettu rajoittaa Pro Mod -ryhmässä vuosi vuodelta enemmän niiden kehittymisen takia. PLR 520 cid (8,5 litraa) Hemi pitää sisällään parasta kisapalikkaa, mitä tänä päivänä on tarjolla. Autossa on lisäpainoa n. – Moottorissa ei ole mitään erityisesti kriittistä kohtaa, mutta huoltoa pitää tehdä PRL:n antaman “lifetime” ohjeistuksen mukaisesti. Ja vielä seurataan alustan käyttäytymistä: jarrupaine, etuakselistosta molempien iskunvaimentajan korkeus, taka-akselilta korkeus molemmin puolin sekä kardaanin pyörintänopeus. Tänä päivänä työkalupakkiin kuuluu läppäri, ja tuneup perustuu tietotekniikkaan. Venyttämisen estävät etuja takapään ylitysten rajoitukset. Vaihteistossa järjestelmä kerää tietoa öljyn lämpötilasta, turbiinin paineesta, vaihteiston paineesta ja vaihdevalinnasta. Moottorissa anturit keräävät dataa kymmenestä kohdasta: öljynpaine, öljynlämpö, polttoaineenpaine, kampiakselin asento/pyörintänopeus, nokka-akselin asento, imusarjan paine, kaasuläpän asento, sylinterien pakolämmöt ja polttoaineseos laajakaista FT Nano lambdalla molemmin puolin moottoria. 70 kg, jota pystytään siirtämään eri paikkoihin painojakautuman säätämiseksi. – Lajittelussa aikaa parannetun lähdön jälkeen käydään vaa'alla ja annetaan ahtopainetiedot. – Emme olleet valmiita etsimään komponentteja eri paikoista, itse sovittamaan ja testaamaan. Tieto lisää tuskaa. – Turbotekniikka oli jo entuudestaan tuttua meille. Tänä päivänä työkalupakkiin kuuluu läppäri, ja tuneup perustuu tietotekniikkaan. Pro Line Racing (USA) rakensi moottorin ja myös varaosat tulevat heiltä. FT600 ECU:ssa on 32 output-kanavaa, joilla ohjataan mm. Moottori tuottaa ja on tehty kestämään 5 000+ hevosvoiman tehot, jos ahtopainetta ei rajoiteta. FIA tarkkailijat voivat tehdä myös varikolla pistotarkastuksia ahtopainejärjestelmään sekä tarkastaa näyttääkö ahtopaineanturi oikein heidän testilaitteisiinsa verrattuna. Polttoaineena on metanoli ja sitä kuluu n. Kauas ovat jääneet ne ajat, kun moottoria säädettiin korvakuulolla ja tulppien väriä katsomalla. AJPE light billet alumiinilohkossa ei ole vesitilaa eikä mitään jäähdytystä, ja sen sisältä löytyvät Bryantin billet kampiakseli Torrington trust -rullapäittäisvälyslaakerilla, GRP billet-alumiiniset kiertokanget, BME billet-männät, Total Seal männänrenkaat, PLR nokka-akseli 65 mm billet military tool steel, AJPE MH4 P8 billet-alumiiniset sylinterikannet, venttiilit Victory one titaaniset ine. Jos jousen päästää kuoleentumaan, se yleensä katkeaa. Säännöt vaativat aukeavat ovet ja maksimissaan 115” akselivälin. Jokaiselle moottorin osalle on annettu käyttöikä, jolloin se tulee vaihtaa uuteen. ja lähdön jälkeen punnituksessa auton painon täytyy olla yli sääntöjen minimin 1 202 kg kuljettajan kanssa. AJPE light billet alumiinilohkossa ei ole vesitilaa eikä mitään jäähdytystä, ja sen sisältä löytyvät Bryantin billet kampiakseli Torrington trust -rullapäittäisvälyslaakerilla, GRP billet-alumiiniset kiertokanget, BME billet-männät, Total Seal männänrenkaat, PLR nokka-akseli 65 mm billet military tool steel, AJPE MH4 P8 billet-alumiiniset sylinterikannet, venttiilit Victory one saa nopealla turbo-Chevellellä. Moottoriksi valikoitui ensiksi Pro Line Racingin huippuluotettava Chevyn isolohkoon pohjautuva 526 cid 481X stage III, joka päivitettiin kaudelle 2019 Pro Line 520 cid Hemiin. Pro Mod -ryhmän tekee teknisesti kiinnostavaksi se, että sallittuja moottorivaihtoehtoja on useita. 16 ruiskutussuutinta, sytytystä sylinterikohtaisesti, transbraken ja linelockin toimintaa. Kiertokanget puolestaan vaihdetaan 25 lähdön välein. Kauas ovat jääneet ne ajat, kun moottoria säädettiin korvakuulolla ja tulppien väriä katsomalla. Camaroon valitussa FuelTechin FT600 moottorinohjauksen tiedonkeruussa on 20 input-kanavaa, joita käytetään anturija hallintanappitietoihin. Miksi päädyitte juuri turboihin. –Ahtopaine on Pro Modin säännöissä rajoitettu. Tieto lisää tuskaa. Jousipaineita mitataan jokaisen lähdön jälkeen ja jousi vaihdetaan uuteen, kun se saavuttaa 500 lbs rajan. Tällainen moottori on aina kovilla vaatien paljon huoltoa ja seurantaa. Moottori tuottaa noin 3 300 hv 36 psi eli noin 2,48 bar ahtopaineella ja 88 mm ahtimilla. Eliminaattorissa jokaisen voitetun lähdön jälkeen tämä on rutiinikäytäntö. 15 litraa per lähtö. Tinkaamista ei ole, vain näin vältytään vahingoilta. Suomessa on vähän ajomahdollisuuksia eikä niitä haluttu käyttää moottoritekniikan kehittämiseen. Moottorin loputtomat säätömahdollirasta kisapalikkaa, mitä tänä päivänä on tarjolla
Tai jos tehoa on liian vähän, niin silloin taas lisäämme sytytysennakkoa. – Kisoissa koitamme pitää homman yksinkertaisena ja lähinnä säädetään vain sytytysennakkokäyrää. Ahtopaine pyritään pitämään vakiona. Myös imusarjan burst panel rikkoutuessa järjestelmä sammuttaa auton ja laukaisee varjot. Ohjaamon kattoon sijoitettu hallintapaneeli sisältää hätäseispainikkeen, joka pysäyttää kaiken. Imusarjan päällä näkyy keulan läpi tuleva burst panel, ettei paine ongelmatilanteessa ”ammu” keulaa yläilmoihin. Jos tehoa on liikaa tai pitoa liian vähän ja auto sutii, niin tiputamme tehoa muutaman asteen ennakon alentamisella. V8-MAGAZINE 57. Pro Line Racingin tuplaturbo 520 cid Hemi tuottaa noin 3 300 hv 36 psi ahtopaineella, joka on sääntöjen sallima maksimi. Mark Williamsin jykevä 10-tuumainen perä on tuettu kromimoly four linkein ja Pensken coilovereilla. Takakontista löytyvät huohotinsäiliö ja kaksi akkutelinettä. Ruiskutussuuttimia on kaksi per imukanava. Vaatii toimiakseen, että kisapaikalla on tarvittava radiolähetin maaliviivan jälkeen. – Järjestelmä sammuttaa auton maaliviivan jälkeen ja laukaisee jarruvarjot, jos kuljettaja ei ole niitä laukaissut. Sen lisäksi on normaali sytytysvirtakatkaisin. EM-boxi, virallisesti electrimotion safety box. Tietotekniikkaa hyödynnetään myös turvallisuudessa, ja autosta löytyy sääntöjen vaatima nk. Sen vieressä on polttoaineen primer-pumpun painike helpottamaan käynnistystä, koska moottorin mekaaninen polttoainepumppu ei nosta Reidin billet steel venttiilikoneisto on ”state of the art”, vahvinta mitä löytyy. Sen vieressä on polttoaineen primer-pumpun painike helpottamaan käynnistystä, koska moottorin mekaaninen polttoainepumppu ei nosta nel rikkoutuessa järjestelmä sammuttaa auton ja laukaisee varjot. Kilvanajossa ja säätämisessä radan lukeminen on kaiken A ja O. Varsinainen päävirtakatkaisin on akun vieressä, jota käytetään auton ulkoa mekaanisesti tai sisältä paineilmalla vain pois päältä -suuntaan. suuden aiheuttavat hetkittäin jo päänvaivaa myös teamin tune up -ryhmässä. Vastaavasti jos palosammutusjärjestelmän sammutuskahva laukaistaan, niin boxi sammuttaa auton ja laukaisee varjot. neilmalla vain pois päältä -suuntaan. Yläpaneelista löytyy vielä vihreä vaihde vapaalla -merkkivalo. Yläpaneelista löytyy vielä vihreä vaihde vapaalla -merkkivalo. Full oater -perässä takanavat on laakeroitu suoraan banjoon eikä vetoakselin katkeaminen vaikuta auton tasapainoon. Karkeasti yksi aste ennakossa on 100 hv lisää tai pois tehosta. Melkein kuin formulassa Jos Formula ykkösten ratti kaikkine namiskoineen hämmästyttää, niin löytyy tämän päivän Pro Modistakin nippeliä ja nappelia riittävästi ympäri kabiinia. Akuilla pystytään säätämään auton painojakautumaa rataolosuhteiden mukaan. MW levyjarrut ovat hiilikuituiset
Ratin taakse Jere ajattaa meidät lähdön läpi ja selvittää, mitä ratin takana tapahtuu vain muutaman sekunnin tähden. Normaalisti näytöllä on sivu 1, jolta näkee moottorin kierrokset, moottorin öljyn lämmön ja paineen, vaihteistoöljyn lämmön, kardaanin kierrokset, polttoaineen paineen ja valitun vaihteen. Tarvitsen apua autoon ”pakkaamisessa”, koska Hans kiinnitettynä en saa 6-pisteturvavöitä kerättyä lukkoon ja hartiavyöt ovat hankalat saada niskatuen päälle. 5 Typpipullo, paine ohjaa hukkaportteja, ahtopaineita ja järjestelmää, joka avaa jarruvarjot ja sammuttaa moottorin hätätapauksessa. Yleensä haluan lineupissa autoon rauhoittumaan jo hyvän aikaa ennen ajovuoroa. 9 Vaihteiston huohotus runkoputken sisään. Oikealla peukalolla on perinteinen brake-nappula, vasemmalla peukalolla burnis brake/linelock ja steitsauksessa käytettävä pump-nappi ja ratin alareunassa on tuo FT:n näyttöjä ohjaava nappi. Varusteiden pukemisesta on tullut jonkinmoinen rituaali ja se tapahtuu aina saman kaavan mukaan. 4 Sammutinjärjestelmän pullot. 2 Sääntöjen vaatima Hyperaktive ahtopainesäädin. Vuoroani odotellessa käyn mielessäni lähtöä läpi, vaihteiden vaihtoa, vaihKuljettajan konttori on täynnä tekniikkaa, jolla ohjataan moottorin toimintaa ja käytetään turvavarusteita. Lämmitettävät FT Nano lambdat näytöllä, erilliset molemmille puolille moottoria. 10 M&M shifteri, jolla maunaalisesti ”tökitään” vaihteet eteenpäin, isommiksi. “Näyttö” eli FuelTech ECU on moottorin ohjain ja tiedonkeruu, jonka kosketusnäytöltä pystyy muuttamaan moottorinohjauksen kaikki parametrit. 6 Tulipalon sammutusjärjestelmän manuaalinen laukaisu. Typpi on palamaton aine eikä laajene lämmöstä. 7 Funny car -tyyppinen kromimolyturvakehikko. Tuulilasilla on lisäksi myös silmiin kohdistetut öljynpaineja vaihtovalot, ihan varmuuden vuoksi. Pienemmälle vaihdon esto. Paksut ajohanskat kädessä nappeihin täytyy olla hyvä käyttötuntuma, ja tästä syystä brakeja pump-napit ovat täysin erilaiset. Ruutuun tulevat tärkeät sylinterikohtaiset pakolämmöt, mistä voi päätellä käykö motti kaikilla sylintereillä, vuotaako ruiskutussuutin, onko tulppa pimeänä… Näytöstä löytyvät myös varoitusvalot halutuille asioille kuten polttoaineen paine ja öljynpaine. 3 Akku, jota siirtämällä muutetaan painojakautumaa. Viimeisenä löytyy starttinappi. 2 3 4 5 6 7 8 10 9 . 1 Sähkökeskus. polttoaineen painetta heti. Lähtöja lämmityskäyttötilanteita varten ratissa on nappi, jolla voi vaihtaa näytön sivuja eri tietojen katsomista varten. 8 Jarruvarjojen avauskahva. Nappia painaen näyttö vaihtuu sivulle 2 ja moottorin pakolämpöihin. Samoin näytössä ovat vaihtovalot, ja siihen on monta eri näyttöyhdistelmää, kuinka ilmoitetaan vaihdon lähestyvän. Korvatulpat ovat pakollinen varuste kypärän alle, kun mekaaninen ääni auton sisällä on raju, ja toinen auto vielä toisella radalla. Kun anturit ovat lämmitettävät, toimivat ne heti oikein. Varikolla useimmiten kuitenkin dataa luetaan ja säätöjä tehdään datakaapelilla ja tietokoneella. Yläpaneelissa on myös peruutuskatkaisin, ja sieltä ohjataan auton tila: burnis, peruutus ja lähtö. 58 V8-MAGAZINE. Ratista löytyy neljä nappia. – Vyöt kiinni en ylety näytölle, ja ratin napista voin ennen lähtöä varmistaa kaiken olevan kunnossa. Hans-niskatuki ja kypärä puetaan päälle auton ulkopuolella
Lappu lattiaan Kytken kattopaneelista lähtöjärjestelmät päälle, kiristän vyöt jälleen, ja tarkistan näytöstä, että kaikki lämpöja painetiedot ovat kunnossa. Kuuntelen, että oma moottori kiipeää lähtörajoittajalle, ahtopaineet nousevat ja että vastustaja on myös tulossa. Hantin ovi kiinni. Lähettäjä antaa luvan, ja Sami näyttää käsimerkillä ”tule”. Sami näyttää edestä käsimerkein halutun burnislinjan. Takarenkaiden ilmanpaineen tarkistus ja tasaus. Katson kuusesta, että molemmat ovat preessä, jarru pohjaan, oikealla peukalolla breikki päälle, jarrupoljin ylös ja kaasu pedal to the metal. Tiimi ei enää saa koskea autoon tai lähtö on hylätty. Vaihde vapaalle ja odottamaan burnislupaa. Päätän burniksen noin kuusen kohdalle ja annan auton rullata. Jarru pohjassa vielä kerran vöiden kiristys ja pikainen nappien tarkistus. Rasseli poistaa jarruvarjojen sokat, näyttää ne ja kuittaan. Jarrua reilusti ja ykkönen päälle, valuttelen auton jarrulla kohti kennoja. 1 Jarrupainike. Kaikki kuulostaa hajoavan. Samanaikaisesti oikea käsi siirtyy shifterille. Rasseli näyttää auton takaa käsimerkein oikean ajolinjan ja etunäyttäjä Jaska välittää sen minulle. Kuskin keskittymisen on oltava rautaa, vaikka suoritus on lyhyt. Tässä kohtaa oma syke on korkeimmillaan, ensimmäinen turvavöiden kiristys. Sami käy kuskin ovella tarkistamassa, että mulla on kaikki kunnossa, ja siirtyy lähtöviivalle. Asettelen jalan vasta nyt kunnolla kaasupolkimelle, ja asento varmistaa kaasun pysymisen pohjassa. Sami Ja Niko siirtyvät lähtöalueelle seuraamaan muiden suorituksia ja rataa. Kun molemmat autot ovat valoissa, kestää lähetysjärjestelmästä riippuen 0,52 sekuntia kuusen käynnistymiseen. Omat rituaalit on lähes kaikilla. 5 FuelTech näyttö, moottorin ohjain. Vesa eli Säkenä odottaa käynnistyslupaa kanssani, varuiksi starttipilotti mukana. Jaska mittaa wheelie barsien korkeuden rataan nähden sekä radan ja renkaiden lämmön. Takaisin lähtöalueelle tarkasti omaa jälkeä pitkin hitaasti kiirehtien. Pysäytän auton yleensä hieman vesilammikon jälkeen. Yläreunassa varoitusvalot ja vaihtopistettä ennakoivat valot. tovalon syttymistä ja miten saan pidettyä kaasun pohjassa. Näytöstä voi tarkkailla, että moottorissa kaikki on ok. 1 1 2 3 4 5 6 7 V8-MAGAZINE 59. Ensimmäisenä pakkinappi pois päältä, etten vahingossakaan peruuta takana olevien päälle. Lupa tulee ja poljen jarruun paineen päälle, painan vasemmalla peukalolla linelockin päälle, joka pitää jarrupaineen vain etujarruissa, vapautan jarrupolkimen, vaihde ykköselle, kaasua ja kumit pyörimään. Ajosuoritukseen kuuluvia katkaisimia, näyttöjä ja varoitusvaloja löytyy runsaasti. Rasseli varmistaa takaa putkikatseella, että auto on suorassa. Lähtökierrokset vaihtelevat 4700 molemmin puolin. Tilanteesta riippuu, kumpi menee ensin valoihin. Kun lupa annetaan, niin primerilla paine polttoainejärjestelmään ja auto käyntiin. Nopea tsekkaus FT:stä, että moottori käy kaikilla sylintereillä. 3 Pump-nappi, käytetään steitsauksessa. Burniksen linelock-nappi muuttuu tässä kohtaa pakkivaihteen kytkentänapiksi, eli auto ei peruuta ellen paina nappia koko ajan. 4 FT:n näyttöä ohjaava nappi. Saattaa kuulostaa hassulta, mutta kaasupoljin oli alkuun pieni ongelma. Kelaan vaihteen vapaalle, nappulat katosta peruutusasentoon ja odotan, että etunäyttäjä Jaska auttaa peruuttamisessa. Katse Samiin ja lähestymismerkin odottelua. Säkenä touhuaa apukuskin ovella, avaa hukkaportteja ohjaavan typpipainepullon, kytkee lambda-lämmityksen päälle ja tuplatsekkaa, että napit ovat oikeassa asennossa ja visiiri kiinni. Säkenä kuittaa kaikki ok, ja ovi kiinni. Kuulostelen moottoria. 7 Hallintapaneeli: hätäseispainike, sytytysvirtakatkaisin, vihreä vaihde vapaalla -merkkivalo, primer-pumpun painike. Vaihdan vaihteet 2 ja 3 sekä vapautan linelockin. ”Nyrkki OK” kertoo, että kaikki on tehty. Nämä sekunnit ovat itselle todella pitkiä, kun moottori käy tyhjäkäyntiä yli 1 700 rpm ja yleensä vielä seilaa 1 7002 500 kierroksen välissä. 2 Brake/linelock, käytetään burniksessa. Pysäytän merkistä haluttuun kohtaan. 6 Öljynpaineja vaihtovalot. Lähdössä kiihtyvyys on kahteen sekuntiin asti 2,5-3 G:tä ja se kyllä nostattaa jalkaa kaasulta. Ja taas vöiden kiristys. Sami pysäyttää minut noin 30 cm ennen lähtöviivaa, perinteiset peukutukset. Pystymme vielä nopeasti muuttamaan auton tuneuppia, jos radan olosuhteet ovat muuttuneet. Vasemmalla peukalolla pump-napilla hypytän auton stageen ja odotan kuusen keltaista väläystä. Autoon virrat päälle ja varmistus, että kattopaneelin nappulat ovat burnisasennossa. Kaasun hallinta on tärkeää, ja moottori pärähtää vedestä ”luistellessa” helposti rajoittimelle, mikä rasittaa moottoria rajusti. Valutan autoa pre stage -valoon varovaisesti, etten mene suoraan stageen, ja painan kypärän pääntukeen. Pro-kuusella ajettaessa kaikki keltaiset syttyvät kerralla, brake-nappi ylös ja sitten mennään
Lähtörepäisy on terävä, ja kypärän on syytä nojata funny-häkin pääntukeen. Auton liikkeet on syytä tuntea omalla persuksella, onko tulossa rengasvärinät, pystytkö ajamaan niiden yli tai tappamaan ne vaihtamalla aikaisin. Uusia enkkoja haetaan ja tavoitteena on ajaa 5,7 sekunnin aika yli 410 km/h lopparilla. Hoosierin kaksirättisissä slickseissä on painetta vain noin 0,4 bar ja korkeutta 36”. Näin pahoja rengastärinöitä ei meillä ole ollut, mutta ovi on auennut ja milloin mikäkin mutteri on löystynyt. Kun data on purettu, siirrytään koppiin tekemään lähdöstä yhteenvetoa. Vain pieniä parannuksia suunnitellaan painonjakautuman säätöön ja takasiipeen. Ja illalla iskee päänsärky. Puhumattakaan, jos jotakin hajoaa. Lähtöviivalta ammutaan liikkeelle lähes kolmen G:n saattelemana, ja nollasta sataan kiihdytykseen riittää vajaat 20 metriä. Uutta 2021 Camaroon tehdään täysi huolto, mutta suurta uutta ei ole tulossa kaudelle 2021. Jos jalka on jo jarrulla, on riskinä renkaiden lukkiutuminen. Kiihtyvyys on edelleen yli 1 G, auto repii eteenpäin ja rattia täytyy käyttää maltillisesti, ei mitään äkkinäisiä liikeitä. Maalissa moottori kiertää reilut 10 000 rpm. VOIMANSIIRTO Vaihteisto Rossler TH-400 3-vaihteinen automaatti by TH-Matic, M&M tai TH-Matic turbiini, perä Mark Williams 10” JBRC . Tietysti tietokoneetkin tekevät virheitä – ainakin mun mielestä. Auto lähtee viivalta kevyesti keulien, mutta eturenkaat ovat tukevasti maassa vasta noin 180 metrin kohdalla. Aivoriihi miettii, mitä parannetaan seuraavaan vetoon. Kun nopeus jarrualueella laskee, niin käyn läpi lähdön tapahtumat ja pyörittelen mahdollista aikaa. Lajittelussa ei olisi järkeä ajaa epäonnistunutta lähtöä maaliin vaan säästää osia. RCD ratas jakopää, imusarja PLR suunnittelema Expert billet, alumiini kahdella 125 mm kaasuläpällä, 16 kpl atomizer 700 LB/HR suuttimia, turbot on Precision Gen 2, 88 mm SFI spec, hukkaportit Turbosmart 60 mm, pakosarjat RST, öljypumppu System 1 märkäsumppu, öljynsuodatin System 1 pro series Peterson primer pumpulla, jolla voidaan moottoriin pyörittää öljyt ennen käynnistystä, plttoainesuodatin System 1, polttoainepumppu mekaaninen Waterman Lil Bertha, sähköinen primer polttoainepumppu Bosch-linjojen täyttöön ja esipaineeseen, Weldon polttoaineen paineregulaattori, polttoainelinjat AN12 Aero. Tämä ei tunnu erityisen miellyttäJerry Bickel Race Car putkirunko (cromo) SFI 25.1 H, Five Star Race Car Bodies hiilikuituinen kori. Alkuperäinen tavoite oli ajaa Pro Modien FIA EM-sarja, mutta… Tähtäin asetetaan SM-sarjaan TD:ssä tai jos Ruotsiin matkustus onnistuu, niin sitten EDRS Pro Modi. Jos lähtöhämmingin takia kakkosen vaihtaminen menee pitkäksi, saattaa auto keulia barsseja vasten. Moottori tietysti myös henkii lämpöä. Auto hinataan punnituksen kautta varikkopilttuuseen, tietokone laitetaan nopeasti kiinni ja auto lataukseen. oater, 4.11 US Gear välitys, taka-akselilla Mark Williams hiilikuitujarrut, edessä rautajarrut, M&M clean neutral shifter, 3” kardaani, 1 480 nivelillä, takarenkaat 17/36-16 Hoosier, joiden sisällä 75x16-16 inner liner tukirenkaat, takavanteet Weld inner liner, eturenkaat 25x5-15 Hoosier Drag Front, takaiskunvaimentimet Penske, etuiskunvaimentimet Strange, etutukivarret titaania, takana four linkit Cromo 1 1/2”putket, 3/4 ” uniball nivelet Auton kuiva paino on n. TEKNIIKKAA Pro Modified Chevrolet Camaro SS Jeren Camaron suorituskyky on vaikuttava. 60 V8-MAGAZINE. ow Kryptalon kevlarpunoksella, öljylinjat samaa Kryptalon tavaraa, kaikki AN-liittimet Aero. Uusi motorhome-rekka ja puoliperävaunu ovat työn alla. ow 7000-sarjan bigbore liittimiä, moottoriöljynä käytetään Lucas W50 tai W60, moottorinohjaus FuelTech, sytytys FT Prospark 8, ahtopaineenohjaus Hyperaktive, 16 V akkujärjestelmä. Kaasun pumppaus on huonoin vaihtoehto, ja auto kaiteessa todella helposti. Vaihteiston lämpö on noin 120-150 celsiusastetta ja moottorin huohotinputkina toimivat ylemmät runkoputket kuumentavat kabiinia lisää. Noin 3,5 sekunnin kohdalla näyttöön syttyvät ennakkovalot ja kolmonen vaihdetaan 9 000 kierrosluvussa. Lähes myyttinen ravistus hakkaa pahimmillaan tarinoiden mukaan moottorista kampiakselin poikki tai ainakin rikkoo runkolaakerit ja ravistaa autosta irti kaikki osat. Oikea käsi siirtyy jarruvarjojen kahvalle, ja odottamaan maalia. Lähdön aikana ehtii miettiä paljon. Yleensä kuljettajan on turha väitellä dataporukan kanssa, mitä on tehnyt tai ei. Parannus on sekin, että autoa kevennetään – kuskista. ediin. Aikakortin tietoja verrataan tiedonkeruun dataan: miksi auto ei kulje jossain kohdassa, onko kuljettaja sooloilut omiaan jne. Koita se muistaa ratin takana, kun adrenaliini virtaa suonissa ja haluat joka kerta ajaa ykköseksi! Varikkopilttuussa saatu palaute ei aina ole niin positiivista. MOOTTORI Pro Line Racing 520 cid Hemi twin turbo, polttoaineena metanoli, lohko AJPE light billet Hemi alumiini, kampiakseli Bryant billet Torrington trust laakerilla, kiertokanget GRP billet alumiini, männät BME billet, männänrenkaat Total Seal, nokka-akseli PLR 65 mm billet military tool steel, kannet AJPE MH4 P8 billet alumiini, venttiilit Victory one titaani, venttiilinjouset PAC tuplajouset, keinuvivusto Reid steel, työntötangot 2 pc. Auto on sisältä todella kuuma lähdön jälkeen ja erinäisiä käryjä tulee ohjaamoon. Kakkosen vaihtovalo syttyy joko aikatai kierroslukuperusteisesti, ja vaihto tapahtuu 0,5-1,3 sekunnin kuluttua lähdöstä, radasta riippuen. Vaikka vyöt kiristetään moneen kertaan niin, ettei henki kulje, kyllähän ne vaan löystyvät kunnon tire shaken iskiessä. Yli 400 km/h nopeudessa maaliliput suhahtavat melko nopeasti ohi! Varjot auki. Auto keulii maltillisesti ja kiihtyy -100 km/h alle sekunnin. Kädet tärisee, ja olo on rentoutuneen hieno. On siellä varjoja kerätessä joskus kirottu valoihin nukahtamista ja onniteltu vastustajaa voitosta, kunnes on selvinnyt hänen ottaneen punavalon. vältä, kun vauhtia on yli 200 km/h ja horisontti hukkuu näkökentästä. 9/16” Smith Bros. Jarruvarjot auki Sivusilmällä pystyy hahmottamaan vastustajan toiselta radalta, ja aavistelemaan lähdön onnistumisen. 1040 kg TIIMI: PRO MOD 88 Jere Rantaniemi, kuljettaja/moottori Niko Putkinen, crew chief/tune Jimi Orhanen, myynti, tiedotus, markkinointi Vesa Hanhisuanto, sähköt/ tune Sami Hanhisuanto, moottori Juha Roine, moottori, etuosan huolto Kennet Törnroos, taka-akseli/takaosan huolto Jaakko Suvanto, vaihteisto Veli-matti Valaja Kokki/apukädet Heka Rantaniemi, apukädet Timo Ilomäki, Media PPF KIITÄMME kaikkia mukana olevia ja olleita sekä uusia tukijoitamme, jotka mahdollistavat tämän näyttävän ja hienon lajin ajamisen. Jarruvarjojen repäisy on yhtä voimakas kuin lähtötilanne, ja jos vyöt ovat löysällä retkahtaa 2,5 G:n voimalla penkissä eteenpäin
Florida auto dealer since 1991 www.amercars.com Myymme, välitämme autot ja moottoripyörät, Ebay jne. mm.: – Peltiosat – Kumitiivisteet – Alusta – Tekniikka – Sisusta – Lattiamatot – Puskurit – Race-osat – Kendall öljyt www.sepponiemensivu.fi Seppo Niemensivu, puh. (aikaero) +1-561-7623060 / Marco Casagrande. Kontit Floridasta viikottain! USA:n sisäiset kuljetukset! Kysy lisää! AUTOT, PYÖRÄT, OSAT USA:STA Tilaa osasi itse tallillemme, maksa vain merirahdista 1851 NW 9th St., Okeechobee, FL 34972, USA/oma nimi amercars@msn.com Soitot suomeksi klo 15.00 jälk. Alkuperäisja tarvikeosat amerikkalaisiin automerkkeihin. 0400 591 428 Ojantie 24, 28130 Pori Automaattivaihteistojen erikoisliike Hiihtotie 7 B, 01280 VANTAA Puh. 09-302847 / 050-3305780, fax 09-3401073 e-mail: jaakko.husso@pp.inet.fi V8 tasapainoitukset / kiertokanget • Nokka-akselien korjaukset / hionnat Moottorin osat / Erikoisöljyt • Runkolinjakorjaukset / muutostyöt Tasohionnat / ryhmät / kannet / imusarjat GT-Motor • Takkatie 13 • 00370 Helsinki • 010 666 2444 Moottorikoneistus Ojala Oy • Hallimestarinkatu 9 • 20780 Kaarina • 010 666 2441 Amer Trading, Inc
Nykyaikaisen moottorin sähköjärjestelmä on sen verran monimutkainen, ettei johtosarjan tekeminen itse ole käytännössä mahdollista. Swap-johtosarSähköjärjestelmä Tästä sitä pitäisi lähteä tekemään Swap johtosarjaa. 62 V8-MAGAZINE Tekniikkaa: Moderni moottoriswappi, osa 5. Nyt siirrymme monelle, myös itselleni, vieraammalle alueelle eli sähköjärjestelmän kimppuun. Eikä tilanne helpotu uuden tekniikan kanssa, jossa sähköisiä ratkaisuja on runsaasti. Samalla valitun paketin mukana oli tulossa lähes koko Camaron johtosarja. Moni vanhemman auton mekaaninen ratkaisu on korvattu sähköisellä toiminnolla. PIUHAVIIDAKON PAULOISSA Sähköt aiheuttivat eniten työtä, miettimistä ja päänvaivaa. Vaikka projektissa onkin kyse uudemmasta LT1-swapista, niin edelliset osat käsittelivät vielä pitkälti tuttuja tekniikkaan ja auton rakentamiseen liittyviä mekaanisia asioita. Johtosarjan valinta Perinteisissä bensiinimoottoreissa ei moottori käydäkseen tarvinnut polttoaineen lisäksi kuin virran puolalle, startille virtakaapelin sekä solenoidin ohjauksen. On käytettävä joko auton, josta moottori-vaihteistopaketti on otettu, johtosarjaa tai toinen vaihtoehto on hankkia juuri tätä pakettia varten tehtyä swap-johtosarjaa. Samoin uusi kardaani saatiin rakennettua, ja myös polttoainejärjestelmä on kohtuullisesti nipussa. Näillä sähköillä saatiin moottori käymään. Uudemman tekniikan kanssa sähköjohtoja, antureita ja säätimiä riittää. Loppukesällä 2019, kun tätä vaihtoa ryhdyttiin suunnittelemaan, ei valmiiden johtosarjojen tarjontaa juuri ollut. Toisin on asia tänä päivänä. TEKSTI JA KUVAT MATTI AHOKAS M oottori ja vaihteisto apulaitteineen ovat nyt fyysisesti paikoillaan
pikkujutuista kertyy. Eikun ostamaan. Täältä voi hankkia minimissään yhden vuoden sopimuksella amerikkalaisten autojen mallikohtaisia huoltoja korjausohjeita. Lopuksi löysin ns. Näihin merkittiin kaikki kytkimet, ohjausboxit jne, sekä niihin liittyvät johtimet, jotka parhaan käsityksen mukaan tarvittiin ja toisaalta ei käytetä. Niihin pääsee kuitenkin käsiksi ohjelmiston toimittajan teese-itse -sivuilta, https://alldatadiy.com/diy/ en. Arvioin, että onhan sitä paljon, mutta ”ihmisten tekemiä kuitenkin”. Niinpä valintamme kääntyi myynnissä olleeseen pakettiin, johon nämä ”kaikki” sisältyivät. Se siitä, ja takaisin nettiin etsimään lisää mahdollisuuksia. Kysyin asiaa ja vastaus oli, etteivät he ole saaneet autonvalmistajalta muita tietoja. Kaaviota ei tuntunut löytyvän mistään, eikä GM sitä halunnut toimittaa. Euroopassa korjaamokäytössä oleva ohjelmisto ei kuitenkaan pidä sisällään amerikkalaisvalmisteisia autoja. Nyt artikkelin ilmestyessä toimittajia on muitakin, mutta edellä mainitun valmisteet tuntuvat varsin kehittyneiltä. Jos esimerkin LT1-moottorin kanssa ei ole mitään johtosarjaa, kertyi moottorin ja automaattivaihteiston johtosarjoille sekä niiden ohjausboxeille yhteishintaa noin 3 000 USD verran. Manuaalivaihteiston kanssa päästään helpommalla ja halvemmalla. Tämä kannattaa pitää mielessä, jos itsellä on mikä tahansa ”uudempi” amerikkalaisauto, johon tarvitaan korjausohjeita. Kun vielä kytkettävien liittimien kuvat, johtimien numeroinnit ja johtimien listaukset tuli printattua, kasvoi tarvittavien kaavioiden määrä aikamoiseksi. Yhteen kytkentäkaavakokonaisuuteen oli merkitty kunkin toiminnon vaatimat yhteydet. Ilman sitä koko projektia oli turha edes aloittaa. joja valmisti silloin amerikalainen Speartech. Määrällisesti tulostettuja kytkentäkaavioita kertyi noin 20 kpl A4-sivua. Hankintalistalle kuuluvat vielä myös polttoainejärjestelmän johdotus sekä itse pumpun käyttövirta ja ohjaus. Tunteja en laskenut, mutta askaretta riitti pitkäksi, pitkäksi aikaa. Tässä vaiheessa en tiennyt lainkaan, mikä urakka pelkästään sähköissä oli edessä. Seuraavaksi lähdin kyselemään kotimaisilla korjaamoilla käytössä olevasta Alldata-ohjelmistosta, jos sieltä löytyisi ohjeita Camaro 2017 sähkökytkennöistä. Enää en ihmettele swap-johtosarjojen hintaa. Hankin Camaron alustanumerolla yhden vuoden oikeudet. Kytkentäkaavio Ensimmäiseksi ongelmaksi muodostui sähköjärjestelmän kytkentäkaavion löytäminen. Tiedostosta tulostettiin kaikki mahdolliset sivut, jotka sisälsivät moottorin ja vaihteiston sähköiseen toimintaan liittyviä tietoja. Tiesimme, että vaihteiston ohjausmoduuli oli kolariautossa rikkoontunut eikä tullut mukana. V8-MAGAZINE 63. Vähemmälläkin voisi varmaan selvitä, mutta papereihin oli old school -henkilön helppo merkitä omia kommenttejaan ja se mitä oli tehty. Valitettavasti heidän järjestelmästään ei löytynyt aivan kaikkia tarvittavia kytkentöjä. Eipä onneksi ollut kallistakaan. Aivan kaikkea ei tässäkään kuitenkaan ollut, mutta pitkälle päästiin. Noin 13 000 sivun PDF-tiedoston linkki tärähti sähköpostiin. Yhden vuoden sopimus maksoi 30 USD ja seuraavat 20 USD. Ilmaisia nämäkään tuotteet eivät ole. Mekaanisen vaihdealueen valitsimen, shifterin, lisäksi tarvitaan sähköiset kaasuja jarrupolkimet, joista saadaan ohjaukset moottorille ja vaihteistolle. ”piraatti” korjaamokirjan, jonka tilasin. Näissä kuvattiin esimerkiksi moottorin käynnistyksen toiminta eri yksiköiden välillä. Yhteensä toistasataa A4-arkkia. Tästä löytyivät lähes kaikki sähköihin liittyvät kytkennät ja paljon muuta sekä moottoriin että vaihteistoon liittyvää käyttökelpoista tietoa. Kaiken yhteen laskiessa huomaa, että jonkinmoinen summa näistä ns. Kokonaisuuden hahmottaminen tuntui välillä enemmän kuin hieman hankalalta, Selkeät merkinnät kytkentäkaavioon ovat edellytys sille, että kytkentöjä voi tarkistaa myöhemminkin. Tämän lisäksi tuli suunnilleen saman verran eri toimintojen kaavioita. Jos pyrkii käyttämään alkuperäisiä johtimia, ei homma toimi ilman tällaista tietoa mitenkään
Toinen sulakerasia sijoitettiin eteen, Pontiacin alkuperäisen akun paikalle moottoritilaan. Moottoritilasta auton sisään lähtevistä, sinne päättyvistä tai tavaratilaan jatkuvista johtimista muodostettiin yksi pääjohtosarja. Tarvittavia johtimia on aikamoinen määrä. Lisäksi on vaihdealueen valitsin, shifteri, sekä konsolissa sijaitseva ajomoodikytkin. Hyvä, ettei ollut kärynnyt koko peli. Jotta vianetsintä olisi jälkeenpäin mahdollista, tehtiin sähköjärjestelmästä mahdollisimman alkuperäisen kaltainen ja alkuperäisen kytkinkaavion mukainen. auton sulakerasiasta. Johtimet katkaistiin noin 20 cm päästä liittimestä. Moottoritilasta auton sisään lähtee kahden liittimen kautta yli 30 tarvittavaa johdinta. Onneksi moottorin käynnin ja vaihteiston perusjohtimet kuuluivat moottorissa ja vaihteistossa kiinni olevaan ja niihin kytkettyyn johtonippuun. Kun kytkentäkaavioihin oli merkitty kaikki tarvittavat johtimet, purettiin ne johtosarjasta johdin johtimelta. Liitos varmistettiin ja eristettiin lämmitettävällä kutistesukalla. Juotoskohtaa lämmitetään johtimen alapuolelta. Polttoainepumppua ohjaa tavaratilaan sijoitettu Chassis Control Module (CCM). Johtosarja sisälsi myös tietoliikennekaapeleita, joista kaikista en löytänyt omasta materiaalista mitään kuvaa. Tällöin liitoksia olisi tarvinnut tehdä vähemmän ja kaikki juotettavat johtoliitokset olisi voitu sijoittaa varmasti kuivaan paikkaan, ohjaamon puolelle. Toivottavasti. Lisäksi esimerkiksi jonkin toiminnon ohjaukseen liittyvät datalinjat olivat omissa kaavioissaan. Osan tästäkin olisi voinut jättää kytkemättä. Esimerkiksi BCM:stä lähtee johtimia auton takaosaan polttoainepumpun ohjaukJuotoksia tehtäessä oli juotoskohdan alla teräsastia, jottei mahdollisesti valuva kuuma tina vaurioita muita johtimia. Moduulit toimivat keskenään ja mukaan liittyvät vielä sähköiset kaasuja jarrupolkimet sekä moottorin eri anturit. Jos vaikka jossain vaiheessa johtimen tarve tulisi eteen. Sille tehtiin läpivienti oikean etujalkatilan yläosaan. Johtosarjassa rintapellin läpi menee yli 30 johdinta. Ne johtimet, joita ei tarvittu, katkaistiin noin parinkymmenen sentin päästä liittimistä. Johtosarjan perustiedot Moottoriin ja vaihteistoon liittyvät virransyötöt päätettiin ottaa moottoripaketin johtosarjan mukana tulleista kahdesta Camaron alkuperäisestä sulakerasiasta. Niitä varten ei haluttu tehdä rintapeltiin suurta läpimenoa, vaan johtosarja katkaistiin liittimen ohjaamon puolelta noin 20 cm päästä. Näissä käytettäisiin autoon alun perin kuuluvia kytkentäkaavioita. Toinen sulakerasia sijoitettiin tavaratilaan lähelle akkua, kuten se oli ollut Camarossakin. Vaihteistoa ohjaa moottoritilassa Transmission Control Module (TCM). Näin voitiin moottoriin ja vaihteistoon liittyvä johdotus tehdä siten, että se vastaa mahdollisimman tarkasti Camaron johtosarjaa, josta on olemassa kytkentäkaavio. Samoin uusien liitoksien määrä olisi jäänyt pienemmäksi. Oma lisänsä toi esimerkiksi Human Interface Control Box (HMI), jonka virransyöttö meinasi jäädä kytkemättä, koska se oli merkitty saman sulakkeen taakse, josta alun perin virta otettiin radioon. Sen jälkeen koko kaavio läpikäymällä tutkittiin, mitä kunkin osa-alueen toimintaan tarvittiin. Esimerkiksi vakionopeussäätimelle tehtäisiin varaus jo tässä vaiheessa. Suosittelen. Nyt radion virta tulisi ns. Niin myös tässä. Kaikkien välillä on melkoinen johdotus. Osa alkuperäisen polttoainepumpun ohjauksesta tulee kulkea ohjaamossa olevan Body Control Module (BCM) kautta, mikä vaatii myös tämän liittämistä järjestelmään. Tämän vuoksi järjestelmään tulisi kuulua mainitut kaksi sulakerasiaa ja alkuperäistä kytkentäkaaviota noudatettaisiin orjallisesti. Sille informaatiota antaa moottoritilaan sijoitettu Engine Control Module (ECM). Ensimmäisenä kytkentäkaaviot printattiin ja eri osat yhdistettiin niiltä osin kuin se oli mahdollista. Niin etukuin takasulakerasiasta poistetaan lopuksi ylimääräiset sulakkeet ja niiden johtimet. eivät näin varmasti sekoita uutta tekniikkaa. Erillään olevat perusjohdotukset ja esimerkiksi valoissa tai äänimerkissä syntyvät virtapiikit tms. koska yhden erillisen toiminnon, esimerkiksi polttoainepumpun, kokonaiskytkentäkaaviota ei ole olemassa. Joka oli riippumaton tämän swapin johtimista. Etusulakerasia, ECM, TCM, vaihteiston ja moottorin johtosarja liittyisivät moottorin oikealla puolella auton sisälle menevään pääjohtosarjaan kahdella liittimellä, joista toinen on melkoisen kokoinen. Kun juotostina sulaa johtimen yläpuolelta, on liitos tarpeeksi kuuma. Pumpun ohjauksen johtimet olivat yhdessä kaaviossa, virran syöttö toisessa ja maadoitukset kolmannessa. Tällöin uuden liitoksen tekemiselle jäi reilusti työvaraa. Kaikki muut auton sähköt kuten valot, vilkut, äänimerkki ja esimerkiksi radion virrat otetaan toisesta edellisistä täysin erillään olevasta ”auton” sulakerasiasta, joka vastaisi auton alkuperäistä sulakerasiaa. Johtosarjan teko Monissa asioissa on perustyö kaiken A ja O. Kaikkien näiden yksikköjen yhdistämisestä muodostuu tietoverkko, jolla kaikki osa-alueet toimivat keskenään. Jälkeenpäin ajateltuna olisi liittimelle kannattanut tehdä rintapeltiin kunnon läpivienti. Nämäkin johdot ja sulakerasia kyllä uusittaisiin, koska kojelaudan alta löytyi valokytkimen luota noin 30 cm pätkä virtajohtoa ilman mitään eristettä. 64 V8-MAGAZINE
Läpivienti koriin ja myös johdinten välit kannattaa tiivistää joustavaksi jäävällä tiivistemassalla, ettei vettä tihku auton sisään. Sulakerasiat Sulakerasioita tulee siis olemaan kaksi, toinen moottoritilassa ja toinen tavaratilassa. Eturasiassa ovat releet niin startille kuin käyntivirralle. Onneksi Camaron johtosarjasta saatiin käyttöön hyvälaatuisia läpivientikumeja. Eli perusmoodilla mentäisiin. Akku sijoitettiin niiden viereen omaan laatikkoonsa. Jotta tästä Ennen johtimien katkaisemista ja liittämistä ne kannattaa ryhmitellä sen mukaan, minne ne johdetaan. Pääasia on käyttää sellaisia läpivientejä, jotka ovat toisaalta tarpeeksi jäykkiä pysyäkseen tukevasti kiinni koripellissä ja toisaalta sisäosaltaan tarpeeksi joustavia, että korin ulkopuolella saadaan johtimet lähtemään läpiviennistä alaspäin. Keskikonsolin johtimet Keskikonsolin vaihteenvalitsimesta ja ajomoodikytkimestä lähtevät johtimet menevät osin moottoritilaan ECM:lle ja osin keskikonsolin etupuolelle pääjohtosarjaan ja edelleen BCM:lle. Liitoksen päälle tehtiin varmistus ja eristys lämmitettävällä kutistesukalla. Missään ei ollut mainintaa, tuliko uusi kytkentäkaavio voimaan vuoden 2017 malleissa, vai mahdollisesti jostain määrätystä alustanumerosta lähtien. Tavaratilan sivuilla on verhouslevy, johon takasulakerasia ja sen alle CCM voitiin kiinnittää. Myös läpiviennin sisään, johtimien väliin tulee laittaa tiivistysmassaa. Ainoa tapa oli tutkia erot kytkennöissä, määrättyjen johtimien väreissä ja joidenkin sulakkeiden ampeeriluvuissa. Ymmärtääkseni heillä ei ole johtosarjassaan johtimia ajomoodikytkimelle. Alkuperäisen järjestelmän vaihtoehtoina ovat Normaali-, Lumi-, Sportja Ratamoodit. Näille tule ohjaus virtalukolta ja eturasian kautta lähtee ohjaus myös takasulakerasialle, josta syötetään käyttövirta esimerkiksi polttoainepumpun ohjaukselle (CCM) ja itse polttoainepumpulle. V8-MAGAZINE 65. Jutun alussa oli puhetta Speartechin johtosarjoista. Jos työn edetessä tutkii kaavioita ja huomaa oman ajatusvirheen kytkennöissä, on se nyt helppo korjata. Näin varmistetaan, ettei vesi pääse valumaan johtosarjaa myöten korin ulkopuolelta ohjaamoon. Näillä kullakin on vaikutuksensa moottorin sekä vaihteiston toimintaan, ja siihen kuinka järjestelmä ottaa huomioon kaasuja jarrupolkimien asennon. Lopuksi todettiin, että käsissämme on johtosarja, joka kuuluu myöhäisempään, Late Production -sarjaan. Sen mukaan jatkettiin. Kukin liitin esimerkiksi BCM:ssä oli eri värinen, joten myös sen väri merkittiin. Valmis johtoliitos merkittiin kytkentäkaavioon keltaisella merkintätussilla tehdyksi. seen, keskikonsoliin vaihteen valitsimeen, kaasuja jarrupolkimille ja esimerkiksi tulevaisuutta varten varaus vakionopeussäätimen näppäimistölle. Tutkittaessa sulakerasioiden sulakkeiden sijoitusta huomattiin, että korjauskirjan mukaan autossa voi olla kaksi, hieman toisistaan poikkeavaa johtosarjaa. Kun johtosarja lähtee korin ulkopuolella läpiviennistä alaspäin, ei vesi pääse johtimien välissä valumaan korin sisään. Mitään ei pidä jättää muistin varaan. Early ja Late Production eli vanha ja uusi järjestelmä. Kaikki tämä varmistaa, että johtimet tulevat kytketyksi toisessa päässä varmasti oikein ja että johtimet voidaan liittää toisiinsa. Kun johtoja purettiin ja katkaistiin alkuperäisestä johtosarjasta, katkaisukohtaan tehtiin heti maalarinteipillä ohje katkaisukohdan molemmille puolille, mihin kohteeseen, esimerkiksi BCM, mihin liittimeen, esim. Läpiviennit Johtosarjaa tehtäessä oleellinen seikka on korin läpiviennit. BCM:n toimintoihin virta tulee osin sekä jatkuvana virtana että virtalukon ohjaamana etu-/takarasian kautta. Kännykkäkameralla saa suurennettua pienikokoisia merkintöjä liittimissä ym. Kun kaikissa kytkentäkaavioon käytettäväksi merkityissä johtimissa on ”tehty”-merkki johtimen kummassakin päässä, voidaan lopuksi katsoa, että kaikki tarvittavat johtimet on kytketty. X4 ja mikä on johtimen numero tässä liittimessä. Johtoliitokset Lyhennetyt tai muuten katkaistut johtimet liitettiin juottamalla
Se tultaneen lisäämään, kunhan auton muu toiminta on saatu testattua toimivaksi. Pitää huomioida, että taakse sijoitetun akun vuoksi tulee pluskaapelin olla poikkipinta-alaltaan riittävän suuri. Akun tiin koriin läpiviennit korin ulkopuolelle taka-akselin kohdalle aivan rungon vieTällainen paketti on jarrujen sähköinen alipainepumppu. Polttoainepumpun johtosarja lähtee siis CCM:ltä polttoainetankin sisään asennettuun Camaron polttoainepumppuun. Se on tankin ns. Alkuperäinen kaasupoljin kiinnikkeineen poistettiin ja tilalle asennettiin sähköinen kaasupoljin. Pumppuasennusta käsiteltiin tarkemmin viime numerossa. Sen johdottaminen onnistui helposti BCM:ään ja ECM:ään. tiin tukevasti tavaratilan pohjaan. BCM:ltä taakse CCM:lle menevä johtosarja kulkee keskikonsolissa ja takaistuimen alla auton tavaratilaan, jossa ovat akku, takasulakerasia sekä polttoaineSähköinen kaasupoljin antaa asentotiedon moottorin ohjaukseen ja siitä esimerkiksi polttoainepumpulle ja kaasuläpälle. Kaikkia johtimia ei saatu purettua johtosarjasta liittimineen ”päästä päähän”, jolloin ne jouduttiin katkaisemaan ja uudelleen liittämään. Lisäksi yksittäisiä johtimia kulkee keskikonsoliin, OBD-liittimeen sekä Data Control Modulille, joka sijoitettiin myös keskikonsolin etupuolelle. Camaron starttinappulaa ei vielä otettu käyttöön. Näin mukana tulleen johtosarjan johtimet riittivät BCM:ltä taakse sijoitetulle CCM:lle. Johtimet suojattiin taipuisalla suojaputkella. Pluskaapeli oli todella paksu ja vahvuudeltaan noin 150 mm2. Esimerkiksi sisävalaistus, akku + volt, GM Lan Serial Data (+), jne. BCM:ltä taakse CCM:lle menevä johtosarja kulkee keskikonsolissa ja takaistuimen alla auton tavaratilaan, jossa ovat akku, takasulakerasia sekä polttoaineOBD-liittimelle sopiva asennuspiste on esimerkiksi kojelaudan alapinta tai keskikonsoli. Sen merkkivalo kertoisi, mikä moodi kulloinkin on valittuna. Jarrupoljin Alkuperäinen jarrutehostin olisi voinut mahtua omalle paikalleen, mutta vanha jarpumppua ohjaava CCM. Sähköinen kaasupoljin antaa asentotiedon moottorin ohjaukseen ja siitä esimerkiksi polttoainepumpulle ja kaasuläpälle. 66 V8-MAGAZINE. Jokainen liittimen johdin on listattu numerojärjestyksessä ja listauksessa kerrotaan selkeästi, mikä on johtimen väri, halkaisija, sekä käyttötarkoitus. Takaosasta eteen kulkevan johtimen virtahäviöt ovat suuret. Auton alustassa, korin ulkopuolella kulkeva pluskaapeli suojattiin hiertymien ja kolhujen varalta ylimääräisellä suojakuorella. Se on tankin ns. Siihen voidaan kytkeä tietokone ja tutkia, sekä säätää ECM:n kautta moottorin toimintaa. viime numerossa. ”toisiopuolella”. Akun maadoitusjohdolle puhdistettiin korin takaosan tukeen puhdas kohta hyvän maadoituksen varmistamiseksi. Johtosarjassa ollut liitin kiinnitettiin kaasupolkimeen ja johtimet vietiin moottorin johtosarjaan, jossa ne liitettiin juottamalla pääjohtosarjan johtimiin, edelleen kohti ECM:n ja BCM:n liittimiä. Akkukaapeli Camaron alkuperäiset akkukaapelit tulivat mukana paketissa. Se antaa omalta osin ohjausimpulssia moottorin lisäksi myös vaihteistolle ja esimerkiksi moottorin jäähdyttimen tuulettimelle sekä polttoainepumpulle. Takasulakerasia, akku ja polttoainepumppu Camaron mallin mukaisesti akku sijoitettiin tavaratilaan lähelle takasulakerasiaa. ”toisiopuolella”. Body Control Module Body Control Modulesta, joka sijoitettiin auton sisälle kardaanitunnelin päälle keskikonsolin eteen, lähtee pääjohtosarjassa johtimia moottoritilaan moottorinohjausyksikköön ECM:lle. Myös polttoainepumpun ohjausmoduulilta, CCM:ltä tankkiin sijoitetulle polttoainepumpulle lähtevä johtosarjan osa oli myös riittävän pituinen. Johtimet ovat pääsääntöisesti keskenään eri väriset. Polkimeen liitettiin myös auton perussähköjärjestelmän jarruvalokytkin. Niin myös tässä projektissa. asennettuun Camaron polttoainepumppuun. Kaasupoljin Nykymoottorit vaativat perinteisen kaasupolkimen tilalle sähköisen kaasupolkimen. Myös vaihteiston toiminnan ohjaus ottaa signaalinkaasupolkimen Camaron jarrupolkimen vartta taivutettiin, jolloin se kiertää ohjausakselin. Sekä akkukaapelissa, että polttoainepumpun johtosarjassa olivat laadukkaat läpivientikumit, joita käytettiin. Näille tehtiin koriin läpiviennit korin ulkopuolelle taka-akselin kohdalle aivan rungon viereen, jossa kori on korkeimmillaan. Läpiviennit tiivistettiin vielä koritiivisteaineella. Myös vaihteiston toiminnan ohjaus ottaa signaalinkaasupolkimen asennosta. Näin ne ovat vähiten alttiina roiskevedelle. Sähkökaaviossa on oma kytkentäkaavio BCM:n johtimille. Siinä on erikseen merkitty BCM:n jokainen seitsemästä liittimestä. Akulle hankittiin kotelo, joka kiinnitettiin tukevasti tavaratilan pohjaan. Nämä johtimet katkaistiin johtosarjasta niin kaukaa BCM:stä kuin mahdollista. Liian ohut kaapeli ei siirrä tarpeeksi virtaa startille ja saattaa kuumentua starttimoottorin virrantarpeen takia. Sitä ei vielä toistaiseksi asennettu. ”ensiöpuolen” johtimia ei kytketty vaan ne jätettiin mukaan johtosarjaan päät eristettynä. Edelleen jokaisesta liittimestä lähtevän jokaisen johtimen käyttö, esimerkiksi valot, lukitus, Power System… Korjauskirjassa auton jokainen liitin on kuvattu ja numeroitu. Ns. Koska Camarossa on ollut kaksiosainen, satulalaukkutyyppinen polttoainetankki, on siinä ollut molemmilla puolilla myös omat polttoaineenmäärän anturit. kytkimestä olisi iloa, tulisi järjestelmään olla kytkettynä myös alkuperäinen mittaristo. Starttija käyntivirta Käyntivirta ja startin ohjaus tehtiin vastaamaan mitä tahansa henkilöautoa perinteisellä virtalukolla
Toimiakseen nämä datalinjat vaativat +/piirien välille 120 ohmin vastuksen, jotka kytkettiin. Maakaapelin pään tulee olla kaapelille sopiva, joka ensin puritetaan tiukaksi ja lopuksi liitos vielä varmistetaan juottamalla. Käyttöön jäivät siis vain tarvittavat sulakkeet, jotka olivat niillä paikoilla ja sen suuruisilla sulakkeilla kuin alun perin Camaron kytkentäkaavioihin oli merkitty. ektille. Jos olet muuttamassa yksipiiriset jarrut kaksipiirisiksi, kannattaa pääsylinteriksi valita mahdollisimman saman halkaisijainen kuin autossa alun perin on ollut. Varaosaluetteloista selvisi, että Camaron uusi ja Pontiacin alkuperäiset pääsylinterit olivat käytännössä saman halkaisijaiset. Näissä olikin sitten oma pähkäilynsä, mitä piirejä tarvittiin ja mitä ei. Eli käyttöön valittiin vain ja ainoastaan ne piirit, jotka pääteltiin tarvittavan moottorin, vaihteiston ja mittariston toimintaan. Vanha oli tuumamittainen ja uusi millimittainen. Tuulettimen ohjaus tapahtuu ECM:n avulla, josta lähtee ohjausjohdin . Jäähdyttimen tuuletin ja laturi Kuten jo aiemmissa osissa kerroin, ovat jäähdytin ja sen tuuletin Camaron alkuperäisosia. Kaikki liitokset tulee tehdä varmasti laadukkaasti. Samalla taivutettiin jarrupolkimen vartta, jolloin se asettui varsin tarkoin alkuperäisen paikalle, niin sivuttais-, korkeus-, kuin syvyyssuunnassa. Tuulettimen virransyöttö lähtee suoraan etusulakerasian vierestä, akkukaapelin liitoksesta. Tuuletin 100A ja laturi 80A sulake. Onneksi myyjältä löytyivät vielä tallesta pääsylinteri ja tehostin, jotka he postittivat kohtuuhinnalla. Sähköisesti se kytkettiin auton yleissähköjärjestelmään kuten auton alkuperäinenkin. Eikun tulille Kaikki tuntui lopulta olevan kunnossa. Suoraan tuuma-milli-swap-liittimiä ei markkinoilta tuntunut löytyvän. Jarruvalokytkin Koska auton perussähköt oli tarkoitus kytkeä toimimaan erilleen tämän projektin sähköistä, kiinnitettiin jarrupolkimeen alkuperäistyyppinen perusjarruvalokytkin. Alipainepumpun asennuksen jätin tuonnemmaksi. Lopuksi vielä tuplatarkistus kytkentäkaavioista, että kaikki oli tehty. Mittaristo Hankittuun pakettiin kuului myös Camaron mittaristo. Datajohtimet Itse autossa, moottorissa ja vaihteistossa on useita asioita, joita ohjataan dataväylien avulla. Tämä on ainoa tapa, jotta mahdollinen myöhempi vianetsintä sulakkeen palaessa onnistuisi. Nämä johtimet olivat selkeästi esitetty omassa kytkentäkaaviossaan, jonka mukaisesti ne kytkettiin. V8-MAGAZINE 67. Alipainepumppu oli tarkoitus sijoittaa ilmansuotimen kotelon alle sisälokasuojan etuosaan. Näitä keskenään riippumattomia ”piirejä” on Camarossa useita. Sen tarkoitus jäi vielä epäselväksi. Sen kytkentä tuntui varsin yksinkertaiselta. Eli virta-avaimen kääntöä odottamaan. Camarossakin on alkuperäisvarusteena sähkötoiminen alipainepumppu, mutta sellaista ei kuitenkaan helposti löydy. Seuraavassa numerossa katsotaan, miten homma toimii tai ei. Jos vaikka tässä vaiheessa olisi tullut eteen tilanne, että virtaa tarvitaan vielä johonkin. Tuli ajatus, että muiden osien mukana tullut jarrupoljin asennontunnistimineen kannattaisi yhdistää siihen kuuluvaan kaksipiiriseen pääsylinteriin ja jarrutehostimeen. Johdot kytkettiin kytkentäkaavion mukaisesti ECMja BCMboxeihin. Moottorissa olivat kiinni alkuperäiset alipaineputket takaiskuventtiileineen, jotka sopivat hyvin käytettäväksi hankitun pumpun kanssa. Päälle päin uusista johdotuksista näkyvät vain ECM, TCM ja sulakerasialle menevät johtosarjat. Tämän ohjauksen hoitaa normaali, alipaineputkistoon ennen jarrutehostinta liitettävä alipainekytkin. Datapiireissä oli aina ns. Millinen pääsylinteri teetti hieman tavallista enemmän nippelityötä sovitettaessa sitä tuumamittaisiin putkiin. Turhat sulakkeet ja johdot pois Viimeiseksi sulakerasioista poistettiin kaikki ylimääräiset sulakkeet ja irti lähtevät osat kuen esimerkiksi valojen, vilkkujen ja äänimerkin releet. Jokaisen sulakkeen eheys tarkistettiin vielä vastusmittarilla. Tähän liitettiin johtosarjan alkuperäisliittimellä johtimet, joilla jarrupoljin ja auton pääjohtosarja liitettiin toisiinsa. Sen ohjaus tulee tapahtumaan latauksen merkkivalon kautta. rujärjestelmä oli myös yksipiirinen ja Camaroon tietysti kuului kaksipiirinen jarrujärjestelmä. Niinpä hankin Hellan valmistaman alipainepumpun, jota käytetään useissa Volkswagen ryhmän autoissa. Pääsylinterin paikkaa siirrettiin hieman vasemmalle ja ylös, jotta suurempihalkaisijainen tehostin mahtui paikoilleen moottorin viereen. Asiaa tutkittiin samoin kuin ns. Mittaristoon kiinnittyi myös Mini-USBpäällä varustettu johdin, jonka toinen pää tulisi kulkemaan keskikonsolin USB-liittimeen. Siihen liittyi kymmenkunta informaatiojohdinta yhteen liittimeen. Koska kojelaudan johdotus oli uusinnan alla, tehtiin etusulakerasian luokse väliaikainen latauksen merkkivalo. Alipainepumppu Luettuani artikkeleita LS-swapeista useat kertoivat, että imusarjan alipaine ei ole jarruille riittävä. Samassa väylässä liikkuu tietoa koskien useampaa eri toimintoa. Samoin jos autossa on tuumaiset putket, kannattaa valita tuumamittainen pääsylinteri. + ja –. Jarrupolkimessa oli valmiina asentotunnistin vaihteistonja moottorin ohjaukseen. Latausgeneraattori ei ole alkuperäinen eikä sitä haluttu kytkeä moottorin ja vaihteiston kanssa samaan järjestelmään. Johtimet oli yhdistetty, liitokset juotettu ja eristetty. Sille, samoin kuin samaan pisteeseen kytketylle laturille, on omat sulakkeensa itse sulakerasian ulkopuolella. Sulakerasioista lähteneet virrattomat johtimet poistettiin vasta koekäytön ja koeajon jälkeen. perinteisissä virtajohtimissa
Konehuone rakennettiin aikoinaan enemmän tai vähemmän scratchina. TEKSTI JA KUVAT JUHA AIRIO P ienoismallin päivitykseen pakottavat harvoin taloudelliset, tekniset tai omistajanvaihdokseen liittyvät seikat. Myös pienoismallille on onnistuneella päivityksellä mahdollista saada uutta ilmettä ja vetovoimaa. Tällöin myös alkuperäinen malli jää dokumentaatioksi tietystä rakentelutyylistä tai rakentajan sen hetkisestä osaamisesta ja arvomaailmasta. Vanteiden detaljeja tuotiin esiin litkutuksella mattamustalla. 68 V8-MAGAZINE. KASARIMALLIT 2020 LUVUN ILMEESEEN Autoja päivitetään aika ajoin, tyypillisesti omistajanvaihdosten ja korjausten yhteydessä. Kiihdyttelyyn tähtäävät muutokset vaatisivat lisäpanostusta – Galaxie esitelläänkin konepelti raollaan, jolloin voimavarojen arviointi siirtyy katsojalle. Tietyn ajan tyyliin rakennetut autot alkavat lähes aina vaikuttaa jossain vaiheessa toivottoman vanhanaikaisilta vaatien päivitystä, ilman mitään muuta syytä. Uuden mallin rakentamien on helpompi tapa myös silloin, kun tarvittaisiin laajempaa purkamista, mikä voi olla mahdotonta pienoismalleja harvemmin rakennetaan purkaminen mielessä. Kertaalleen rakennetun mallin päivittäminen voi toimia tervePienoismallin päivitys Galaxie rakennettiin runsaat 30 vuotta sitten Ertl Blueprinter -spesiaalista, joka on lähinnä kokoamaton promo ilman avautuvaa konepeltiä ja moottoria. Uusien renkaiden ja vanteiden täydennykseksi lisättiin jostain rodisarjasta ylijäänyt jäykkä etuakseli, ajatuksena luoda autoon gasser-henkeä. Kromatut peltivanteet ovat AMT:n 1951 Chevystä ja renkaat varaosalaatikosta. Vanhan korjailun sijaan on lähes aina mahdollista hankkia uusi rakennussarja. Tarve päivitykseen voi syntyä, kun keskeneräiset projektit eivät tunnu edistyvän eikä valmista synny
Toimitus suosittaa lukijoita katsastamaan omaa rakennettujen malliensa kokoelmaa vastaavalla ajatuksella. Todenmukaisuutta tavoitteleva joutuisi rakentamaan käytännössä kaiken uusiksi, mutta lowrideriin riitti nyt kromattu ilmanputsari. Vanteet ja renkaat ovat ilmeisesti Hoppin’ Hydrosin, Pegasuksen tai vastaavan yrityksen tuotantoa, eivätkä soveltuisi vakavammin otettavaan projektiin. 1980-luvulla valmistuneet mallit on rakennettu ajankohtansa edellytysten mukaisesti. Jokainen päivitys on omansa, eikä yleisiä toimintamalleja voi listata. Perinteisillä metalliakseleilla kiinnitetyt pyörät irrotettiin vanteineen, onneksi ei ollut fender skirtsejä. Siirtokuvien lisäys sen sijaan onnistuu helposti. V8-MAGAZINE 69. Aika näkyy maalipinnan kellastumisena ja kittauksissa. Pilke silmäkulmassa ei haittaa. Lainelaudat ja California rake eivät kuitenkaan olleet päällimmäisenä mielessä rakenteluhetkellä. Country Squire on alun perin Amt Prestige -sarjan hardtop. Se aiheuttaa lähes aina massiiviset hiontaja maskeeraustalkoot, mikä helposti johtaa detaljien rikkoutumiseen. Jos kokonaisilme muuttuu olennaisesti, on onnistuneella päivityksellä mahdollista saada jopa näyttelymenestystä. Farkun takapyörät ovat vakiokorkeudella, keula madallettu ja renkaatkin ovat alkuperäisiä matalammat. Päivittäminen kokonaan uuteen tyyliin siirtää huomiota puutteellisesta rakennustekniikasta ja ajan hampaan vaikutuksista. Varaosalaatikon lainelaudat täydentävät rantakonseptin. Pienenkin alueen uudelleenmaalaus on myös kyseenalaista. Surf wagonin ideologiaan eivät välttämättä kuulu Joskus auton alkuperäinen tyyli ohjaa oikeanlaiseen päivitykseen. Vakiomallien korjaaminen nykyvaatimusten tasoon ei käy ilman suurempaa purkua, eikä siten ole tarkoituksenmukaista. Varaosalaatikon lainelaudat täydentävät rantakonseptin. Joskus auton alkuperäinen tyyli ohjaa oikeanlaiseen päivitykseen. Lainelaudat ja California rake eivät kuitenkaan olleet päällimmäisenä mielessä rakenteluhetkellä. 1969 AMX:n kori raitoineen on maalattu Humbrolin emaleilla, kellastuminen ei onneksi näy metallinruskeassa pinnassa. Suuri osa vanhempaa suunnittelua edustavista rakennussarjoista perustuu promomalleihin. Niissä käytetään yhtenä kappaleena valettua korkokuva-alustaa, ja pyörät ovat kiinni metalliakseleilla. Maalisumuakin saattaa päätyä vääriin paikkoihin. Sisustukseen ei yleensä avomalleja lukuun ottamatta pääse käsiksi muuten kuin irrottamalla alustan, mikä tarkoittaa melkoisia muutostöitä. Realismista ei voida juuri puhua AMX:n konehuoneen yhteydessä, joka on aikansa tuote hyvässä ja pahassa. Nykyrakennussarjoissa ovat pyöräntuennat monimutkaisia, jolloin korotus tai madallus saattaa osoittautua kohtuuttoman suureksi projektiksi. Etunoja syntyi liimaamalla etupyörät muovisuikaleiden avulla sisälokasuojiin ilman akselia. Päivitykseksi valittiin lowrider-vanteet ja -renkaat, australialaisen Parts Boxin ilmanputsari ja kehykselliset rekisterikilvet sekä syövyteverkosta leikattu maski. Surf wagonin ideologiaan eivät välttämättä kuulu moottorin muutokset, joten konehuone jätettiin suosiolla 1980-luvun asuunsa, joka ei sekään ollut ihan vakio. Kyljen puupanelointi on toteutettu kaivertamalla ja maalaamalla eikä ”puu” ole siten elänyt. Etunoja syntyi liimaamalla etupyörät muovisuikaleiden avulla sisälokasuojiin ilman akselia. Vastaava koskee moottoria ja konehuonetta – mitä yksinkertaisempi rakennussarja, sen helpompia muutokset tai ainakin lisäykset ovat. Kyljen puupanelointi on toteutettu kaivertamalla ja kellastumisena ja kittauksissa. Aika näkyy maalipinnan kellastumisena ja kittauksissa. Kahden Fordin ja yhden AMC:n päivityksessä vakiosta 1964 Galaxiesta syntyi jäykällä etuakselilla ja takakenolla terästetty gasser-vaikutteinen street machine, AMX:stä hieman epätodennäköinen lowrider ja 1963 Country Squire suorastaan vaati muuttamistaan surf wagoniksi. Perinteisillä metalliakseleilla kiinnitetyt pyörät irrotettiin vanteineen, onneksi ei ollut fender skirtsejä. Viisipuolaiset vanteet ovat aftermarket-tavaraa. AMX:n arvo saattaa päivitettynäkin piillä siinä, että se edustaa Johanin USA Oldies -sarjaa. Ajan tasalle saattamisen voi toteuttaa genreen, joka alkuperäisenä rakennusajankohtana ei olisi ollut trendikästä tai mahdollista, tai johon uskallus ei tuolloin olisi edes yltänyt. Farkun takapyörät ovat vakiokorkeudella, keula madallettu ja Country Squire on alun perin Amt Prestige -sarjan hardtop. Kyljen puupanelointi on toteutettu kaivertamalla ja maalaamalla eikä ”puu” ole siten elänyt. Moni on kironnut akseli blokin läpi -tyyliä, mutta päivityksen yhteydessä asian näkee toisessa valossa. Helpoimpiin kuuluvat jousitussekä vanneja rengasmuutokset. Viisipuolaiset vanteet ovat aftermarket-tavaraa. Hieman takakenoinen asento määräytyi sen mukaan, miten pyörät saatiin kiinnitettyä, mutta sopii lowrideriin. Pienoismallin päivitys tulleena välipalaprojektina ja akkujen lataajana. maalaamalla eikä ”puu” ole siten elänyt. Lainelaudat peittävät sopivasti katon kittausten ongelmia
Sopivasti tontitettu käyttökustom kääntää varmasti päät, eikä toista heti vastaan tule. Yhtenä päivänä Arto heitti ”hulluuksissaan” hinnan ja 70 V8-MAGAZINE Ford Ranchero 1959. TEKSTI JARMO MARKKANEN KUVAT JAPE TIITINEN TYYLI KOHDALLAAN K uopiolaisen Timo Pakarisen suunnitelmissa ei koskaan ollut Ford Rancheron hankinta, mutta nyt hän sellaisen joka tapauksessa omistaa. Hänen kaverinsa Arto Vartiainen kävi hakemassa Rancheron toissa kesänä Lahden suunnalta, vaan eipä kerinnyt auto olla miehellä ajossa kuin pari kuukautta. Timo Pakarisen maukkaan kaksivärinen '59 Ranchero syntyii hillityillä, vanhan tyylin muutoksilla
Mukaan mahtuu montaa merkkiä ja moneen tyyliin rakennettuna. Pienenä poikana, kun kasia luki tarpeeksi, niin siitä jäi ”pikkuisen” mielenkiinto. Juuri 1959 vuosimallin uudistunutta Rancheroa ylistettiin muotoilultaan linjakkaaksi, kaksioviseksi coupe hyötyautoksi. . Sekakäyttäjä Miehen ikään ehtineen Timon amerikan autojen lista on pitkä. Vaikka hankinta tuli ihan extempore, niin Ranchero sopi hyvin ajatuksiin. Kun ikinä ei tuollaista ole ollut, niin kaikkea pitää kokeilla. ’39 Ford, ’65 New Yorker, ’66 avomallin Oldsmobile, ’60 flat top Olds, Plymouth Belvedere ja on tallissa käynyt muutama europelikin. Tai niin kuin Timo savolaisella lupsakkuudella kuvailee itseään, että hän on vähän tuollainen sekakäyttäjä. Sitten tuli kaveripiiri, jossa oli paljon jenkkejä. – Viimeiset 25 vuotta on mennyt jenkkiautojen parissa. Ja myös ammatin puolesta ajautui mukaan, kun autokorjaamolla päivätyönsä tienoo. V8-MAGAZINE 71. Timo on asiasta samaa mieltä ja auto viehättää silmää. – Itse asiassa en koskaan aiemmin ollut edes nähnyt livenä 50-luvun Rancheroa. – Ei ilman jenkkiautoa kehtoo olla. Ranchero voitti myös muotoilupalkinnon 1958 Brysselin maailmannäyttelyssä. Kaikkiruokaisen jenkkiharrastajan listalle mahtuvat mm. Sitä pidettiin aikansa mittapuun mukaan aerodynaamisena matalan ja leveän muotoilun ansiosta. Kiehtova lava-auto, jossa on kaikki näyttävät henkilöautomallin osat ja piirteet tallella, kuten pyöreät takavalot, pienet siivet peruutusvaloilla ja leveä tähtikoristeltu maski. TYYLI KOHDALLAAN kysyi Timolta: ostatko. Silloin oli edellinen harrastepeli ’66 Olds juuri jatkanut matkaa uudelle omistajalle, niin sen tilalle etsittiin sopivaa täytettä. – No pahus, ei kai se auta kuin laittaa kättä taskuun, jos tuohon hintaan myyt, totesi Timo. Kun ostajan ja myyjän näkemykset kohtasivat täydellisesti, niin tässä ollaan
Kaikki aiemmat jenkit ovat olleet projekteja, jotka menivät heti työn alle. Eikä niitä itse asiassa liiemmälti näy muuallakaan, ja 50-luvun Rancherot ovatkin haluttuja keräilymalleja. ”Kun ikinä ei tuollaista ole ollut, niin kaikkea pitää kokeilla.” Pientä kustomia pitää aina olla, kuten uusitut sisäverhoilut ja puukehyksinen ratti. Koko Rancheron historiassa 1959-mallia valmistettiin toiseksi vähiten vuoden 1958 Rancheron jälkeen. Harvinainen avolava 50-luvun Rancheroja ei maamme teillä montaa vastaan tule. . Joku lyhyemmäksi, toinen pidemmäksi aikaa. Tuo lavan kylkilinja on mielestäni erityisen onnistunut, edestä ja takaa katsottuna sopusuhtainen. Ei mitään ylimääräisiä kulmia ole tehty mihinkään. Toisellakin tapaa tilanne oli uusi, kun Timo osti ensimmäistä kertaa valmiin auton eikä tarvinnut aloittaa nollasta. 72 V8-MAGAZINE. – Joskus voi mennä helpompaakin polkua harrastuksen kanssa
Hydrauleilla se nousee näppärästi ylös. Aina on vienyt perille. Kaikesta sanotusta huolimatta, harrasteautohan ei koskaan ole valmis. Jotakin uutta tekee mieli, ja hyvääkin voi aina parantaa. kun ei tarvitse seuraavaan kymmenen vuoteen tehdä muuta kuin ajaa. Oldsin tehokkaamman motin jälkeen tosin tuntuu pappamallilta, mutta ehkä se sopii mulle jo tässä kohdin, naureskelee Timo. Jotain kumminkin Ranchero tuli Timolle 2019, ja takana on kaksi cruising-kesää, joiden aikana mittariin kerättiin toistakymmentä tuhatta kilometriä. Avolavan rakensi kuutisen vuotta sitten kukapa muu kuin Esa Salo, maamme tunnetuin kustom-guru, joka 70-luvulta alkaen on rakentanut legendaarisia näyttelyvoittajia. Alustan maltillinen madallus syntyi perinteisin keinoin: etujousista otettiin kierrettä pois ja taakse lehtijousipakkoihin laitettiin madalluspalat. Taka-akseli on ’59 Rancheron oma ysituumainen. V8-MAGAZINE 73. – Työn alla on kova, kiinteä lavakate, joka saranoidaan etureunastaan. – Toimi kuin kello, ehjää ei pidä mennä korjaamaan. Mukaan mahtuu Selänteen Teemun hienosti entisöity punavalkoinen yksilö, joka ostettiin Suomeen. Timon Rancherossa noudatetaan orkkis maalausteemaa, mutta valitut värit ovat enemmän ”roddatut”. Ranchero käytettiin muttereina koko vehje, koppa nostetiin pois rungolta, käytiin läpi sisältä ja päältä. – Itse olen kuullut kolmesta, neljästä '59 Rancherosta. Helppo on etsiä oma auto parkkipaikalta, kun taitavat kaikki olla vielä eri värisiäkin! Timon Rancheron taustalta löytyvät historialliset juuret. Sopivan matalan etunojastuukin viimeistelevät Rocketin viisipuolavanteet, jotka on maalattu korinvärisiksi, ja alkuperäistä leveämmät, mutta edelleen 14-tuumaiset renkaat ympäriinsä, BF Goodrich 215/70-R14. Kehikko on jo valmiina. On se mukavasti harrastepelille, kun ei noita kesän ajokuukausia niin montaa ole. Ellei nyt hulluksi rupea ja innostu tekemään jotakin… Alkuperäinen 352-kone on vaihdettu tuoreempaan, ja menosta vastaavat 70-luvun alun Fordin 302 ja kolmivaihteinen FMX-automaatti, jossa tehdas yhdisti kahden laatikon parhaat puolet: MX:n vahvat sisäosat ja FX:n kevyen kuoren. Sikälikin helppo laite, kun Fairlanen osat käyvät suoraan. Näin Timon ajatus meni. . Törmäsinpä kesällä myös yhteen rottakuosissa olevaan viisysiin. – Totesin, että helppo auto harrastaa, Rancheroon sai kymmenen eri kaksivärivaihtoehtoa, jossa korin yläosa oli aina Colonial White -valkoinen
272 cid veekasi korvattiin suuremmalla 352 cid 70-luvun alun Fordin 302 tarjoaa leppoisat cruising-kyydit. Ensimmäinen sukupolvi käsitti vuodet 1957–1959. ”More Than A Car! More Than A Truck!”. Ensimmäisenä mallivuonna valmistettiin 21 705 Rancheroa. 1958 mallin Rancherot säilyivät tekniikaltaan pitkälti muuttumattomina, ja ulkoisista korimuutoksista tunnistettavimmat olivat tuplat ajovalot ja uusi maski. Rancheroa tarjottiin kahtena mallisarjanana, joista perusversio suunnattiin perinteisten pickupien ostajille, ja Ranchero Customiin sai lähes kaikki Fairlanen varusteet. – Käyttöentisöinti tai -kustomointi Rancheroon on tehty, kummin päin nyt halua sanoa. Rancheroissa hyödynnettiin full-size-malli Customin 116 tuuman akselivälin alustaa, ja kori pohjautui kaksioviseen Ranch Wagon/Courier Sedan Delivery farmariin, jonka takaosa korvattiin avolavalla. Kumpaankin sarjaan pystyi valitsemaan minkä tahansa Fordin malliston moottorin kuutoskoneesta aina 292 cid V8-moottoriin asti. ”Koko Rancheron historiassa 1959-mallia valmistettiin toiseksi vähiten vuoden 1958 Rancheron jälkeen.” 74 V8-MAGAZINE. Pitäis alkaa pikimmiten ettimään, jos meinaa. – Noo, ’35 kolmeikkunainen Ford se on. Auto on hyvin lähellä orkkiskuosissa, mutta kumminkin ilmeeltään vanhaan tyyliin muutettu, ilman nykyaikaisia jippoja. Tiedä sitten, hinnat näyttävät koko ajan karkaavan käsistä. Timo on rakentajana nähnyt ja tehnyt paljon kaikkea. Edelläkävijä Ford oli myös esitellessään Rancheron, joka linjakkaalla muotoilullaan poikkeisi radikaalisti perinteisestä pickupista. Se sointuu yhteen Lahdessa aikanaan uusittuun mustaan, osittain topatun tyyliseen ovija istuinverhoiluun. Mainoslause puri ja Rancherosta tuli hitti sekä lehdistön että ostajien joukossa. Onko vielä olemassa haaveauto, joka pitäisi päästä tekemään. Pientä kustomointia tulee myös katteeseen, kun pinta verhoillaan klassisella, mustalla makkaratoppauksella. Hyvä kuljetuskapasiteetti yhdistettynä henkilöauton ajettavuuteen ja ulkonäköön toimi. Enemmän kuin auto Konseptin henkilöautomaisesta pickupista Ford loi jo 30-luvun Australiassa, Ute (Utility) roadsterilla
Uudistus kasvatti 1959 Rancheron kysyntää ja valmistusmääräksi ilmoitetaan 14 169 autoa. • Asennus kuuluu myös meidän palveluun! www.westfix.fi, westfix@netikka.fi Korsnäs Biloch Båtinredning Silverbegsvägen 23, 66200 Korsnäs (06) 364 1406 V O I S I H A N S I TÄ H A R R A S TA A VA I K K A P I T S I N N Y P L ÄY S TÄ Hanki omasi: v8.. Ranchero oli tuotannossa vuosina 1957–79, ja 22 vuoden aikana niitä valmistettiin yhteensä 508 305 autoa. • Meillä on myös muita autonsisustustarvikkeita. • Istuinten verhoilut alkuperäisestä materiaalista. Huippuvuodeksi muodostui 1973, jolloin Rancheroja valmistettiin 45 741 kappaletta. Rancherossa oli sama uusi runkorakenne, 118 tuuman akselivälillä kuin muissakin mallivuoden Fordeissa. Autoverhoilut kaikkiin USA-autoihin! Automatot, suojamatot brodeerauksella ja tavaratilan matot. • Vinyylikatot, rättikatot ja tarvikkeet. Mallivuodelle 1959 Ford ja näin myös Ranchero suunniteltiin uusiksi, ja se kasvoi joka suuntaan. • Autonsuojapeitteet kaikkiin malleihin. Viisysi oli viimeinen full-size Ranchero, kun seuraavana vuonna nähtiin Falcon-pohjainen Ranchero. moottorilla. Tämä siitäkin huolimatta, että GM esitteli 1959 kilpailijamalli Chevrolet El Caminon. Suurin moottorivaihtoehto oli 352-kuutiotuumainen, 300-hevosvoimainen V8. Harvinaisimmaksi jäi puolestaan 1958 vuosimalli, joita valmistettiin vain 9 950 autoa. /tilaa V8-MAGAZINE 75. Lava piteni edeltäjiin verrattuna seitsemään jalkaan (210 cm), tuulilasi suureni ja sisätilojen materiaaleja parannettiin
SUPER 76 V8-MAGAZINE Plymouth Satellite Hardtop Coupe 440 1969. SATELLITE Jos Plymouthin vuoden 1969 tarjontaan olisi kuulunut Super Satellite, niin malli olisi luultavasti ollut hyvin lähellä pietarsaarelaisen Jan-Olof ”Janne” Storrankin toteuttamaa versiota: runsaasti mukavia optioita, vinyylikatto ja tehokas 440-isolohko. TEKSTI JA KUVAT PAUL GRANVIK Satelliten alkuperäinen pahoin naarmuuntunut tuulilasi meni vaihtoon, mutta auton muut lasit ovat sen orgisosia. Alkuperäisosiin kuuluvat myös ikkunoiden kaikki listat, jotka Janne on oikonut ja kiillottanut uudenveroisiksi
Auton tuli lisäksi olla keskikokoista B-Body-korimallia edustava kaksiovinen Hardtop Coupe muskelivuosilta 1968–70. Janne on myös osallistunut aktiivisesti kotipaikkansa American Car Club Jakobstad -kerhon eli ACCJ:n toimintaan vuodesta 1981 lähtien. Janne halusi nimittäin hieman kokeilla rakentamisensa rajoja, kun hänellä nyt oli aikaa ja mahdollisuuksia vaativammankin projektin läpiviemiseen. Kiihdyttelyn tiellä Janne viihtyy edelleen, vaikka oma ajoura jäi taakse. ”Ja autot ylipäätänsä” lisää hän pilke silmäkulmassa. Ne ovat Jannesta muotoilultaan kauneimmat koskaan tehdyt Moparit. Katuautojen kunnostamisen ja koneiden kasaamisen lisäksi Janne on rakentanut useampia kisapelejä, joilla hän kävi mittailemassa varttimailia aina SM-tasolla. Kun Janne alkoi etsiä kaveria vuodesta 1984 omistamalleen ’67 Dodge Coronet 440 Hardtop Coupelle (V8 9/2018), niin katseet käännettiin luonnollisesti Pentastar-tuotteen paikallistamiseen. Janne otti yhteyttä hänelle ja hänen kavereilleen jo aiemminkin autoja ammattitaidolla Amerikasta tuoneeseen Peter V8-MAGAZINE 77. Näin ei ollut tällä kertaa. J annen kiinnostus Amerikan autoihin on kestänyt lähes puoli vuosisataa, minkä aikana harrastamisen eri alueet ovat tulleet tutuiksi. Jannea voi syystä kutsua pitkänlinjan harrastajaksi sanan varsinaisessa merkityksessä. Hylsyä haettiin, se saatiin Jannesta voi puhua myös pesunkestävänä Mopar-miehenä, sillä ensimmäisestä vuonna 1981 hankitusta ’66 Dodge Dartista lähtien muun merkkisiä menopelejä ei hänellä ole ollut – eikä kuulemme tule olemaankaan. ”Mitä pahempi, sen parempi” kiteyttää Janne aihiolleen asettamansa hankintakriteerit, joita voidaan pitää jokseenkin erikoisina. Hän on toiminut useassa kiihdytystiimissä vastaavana mekaanikkona, mitä postia hän hoitaa tälläkin hetkellä Top Doorslammer -ryhmässä ’70 Plymouth Cudalla kisaavassa SPTR-Racingissä. Hylsyä siis haettiin, ja sellainen lopulta löytyi vieläpä mitä suuremmassa määrin. Yleensä toivotaan, että lähtökohdaksi löytyisi mahdollisimman hyvä yksilö
”Mitä pahempi, sen parempi, kiteyttää Janne aihiolleen asettamansa hankintakriteerit.” Satelliten keulan koristeosista käytännössä kaikki on uusittu laadukkailla uustuotanto-osilla. Satelliten kliinissä konehuoneessa pauhaa reippaasti piristetty 440-isolohko, joka on lingonnut auton 13,76/ 165 km/h aikaan vartilla putket kiinni katukumet käryten. Janne kunnosti Satelliten alkuperäisen kojelaudan aina sen valkoiseksi maalattuja tekstejä myöten ja uusi päällisen. Pito ei ole kuulemma ongelma, vaan sen puute… 78 V8-MAGAZINE. Myös mittarit käytiin läpi ja tehtiin toimiviksi sekä uusittiin vuotava lämmityslaitteen kenno
Satelliten värivalinta ei muodostunut ongelmaksi, sillä auton alkuperäinen ”Blue Fire Metallic” -metallinhohtosininen oli Jannesta niin hieno, ettei hän edes harkinnut sen vaihtamista. Niinpä Satelliteen tilattiin uusi, alkuperäistä vastaava valkoinen vinyylikatto, jonka Janne ja Mats asensivat paikoilleen kiitettävän ammattitaitoisella tavalla. Vaikka Satellite vaikutti varsin ruosteettomalta, halusi hän pelata kuitenkin varman päälle. Dodgen tavoitteena oli lisätä autojen myyntiä tarjoamalla optiokokonaisuuden, joka maksoi vähemmän kuin kyseiset ”herkut” erikseen tilattuna. Koko ikänsä kuivassa ja kuumassa Kaliforniassa viettänyttä ’69 Plymouth Satellite Hardtop Coupea kauppasi yksityishenkilö, jolta auton kunnostus oli jäänyt kesken mitä ilmeisemmin juuri suuren työmäärän vuoksi. ”Vinyylikatot korostavat minusta todella onnistuneella tavalla auton linjoja ja siksi niitä suosin” selventää Janne syitä tähän viehätykseensä. Tunnistekilven eli ”Fender Tagin” tietojen mukaan auton alkuperäinen tekniikka koostui kaksikurkkuisesta, 230-heppaisesta 318-pikkulohkosta (E44), TF904 -automaatista (D31) ja lukottomasta 2,76:1-välityksisestä 8 ¾” taka-akselista. Satelliten pohja oli massaamaton, mutta silti täysin ruosteeton. Satelliten koodeja läpikäydessään Janne huomasi hämmästyttävän yhdenvertaisuuden Dodgen aikoinaan tarjoamiin ”White Hat Special”-versioihin, jotka oli varustettu tietyillä valmiiksi valituilla optioilla. Kuvia ”Valko Hattu Spesiaaleista” katseltuaan tuli Janne siihen tulokseen, että autot eivät näyttäneet lainkaan hassummilta kyseisillä varusteilla terästettyinä. Jenslundiin, joka ilmoitti heti tietävänsä sopivan yksilön. Upean lopputuloksen viimeistelevät uudet koristeosat, joihin kuuluvat mm. ”Nyt ei pitäisi notkua” totesi Janne tyytyväisenä. Auton lisävarusteisiin kuuluivat myös vilkkujen näytöt etulokasuojan päällä (L31), sisältä säädettävä taustapeili (G33), katon tippalistat (M21) ja korin sivulistat (M33). puskurit, taustapeilit, maski lampunkehyksineen, katon tippalistat, pyöränaukkojen listat ja helmojen listat. Tehdyt ”kunnostukset” käsittivät Satelliten osittaisen purkamisen lisäksi koko korin ruiskaamisen mattamustalla sprayllä ja sisäkaton tekemisen vesivanerista. Jannea Satelliten karu kunto ei säikäyttänyt, vaan hän teki kaupat tästä ”työmaasta” saman tien. Autoa oli todennäköisesti siirrelty trukilla jossain vaiheessa ja varsin huolimattomasti, sillä aukko muistutti muodoltaan erehdyttävästi trukin piikkiä. Janne hiesti käsityönä kaikki pellit puhtaaksi vanhoista maaleista ja hiekkapuhallutti pohjan. Janne on aina tykännyt vinyylikatoilla varustetuista autoista, ja se oli yksi osasyy Satelliten hankintaan, koska siinähän sellainen oli ollut jo tehdasasenteisena. Arviot vähäisistä korroosiovaurioista osoittautuivat oikeiksi, sillä pehmytpaikkoja löytyi pienissä määrin etuja takalokasuojien alaosista sekä tuulilasin ja takalasin alaosista. Satelliten sisustan tehdasasenteisia ”tilpehöörejä” olivat puolestaan sohvapenkki vinyylikangasverhoiluineen, ”De Luxe Steering Wheel” -optioratti ja AM-optioradio sekä ”Light Group” -optiovalopaketti. Samalla Satelliten koria vahvistettiin tekemällä siihen avomallin mukaiset lisävahvistukset, boksaamalla takalehtijousien etuosien kiinnityskohdat ja yhdistämällä puolirungot toisiinsa pohjaan kiinni hitsatuilla palkeilla. Aikansa ajatuksella leikiteltyään hän päätti toteuttaa oman versionsa aiheesta, kun Plymouth ei ollut sitä tajunnut aikoinaan tehdä. Inspiraation saamiseksi Janne päätti tutkia Satelliten koodit ja selvittää, millainen se oli ollut tehtaalta tullessaan. V8-MAGAZINE 79. Työtä oli tiedossa ja paljon, mutta hänellä ei ollut hajuakaan siitä, mitä autolle tulisi tehdä. Auton takaluukussa oli ilmeisesti säilytetty akkua, josta vuotaneet hapot olivat vaurioittaneet lattiaa ja se jouduttiin korvaamaan uustuotantotavaralla. Sitäkin enemmän harmitti, kun pohjasta löytyi suurehko reikä. Vinyylikaton viehätys Janne lähti toteuttamaan suunnitelmaa purkamalla Satelliten täysin palasiksi ja ottamalla grilliin kiinnittämänsä korin työn alle. Perusteellisesti pakerrettujen pohjatöiden jälkeen maalattiin auto ”Sini Tulella”, jonka virheetön kiilto varmistettiin kolmella kerroksella kirkaslakkaa. 318-pikkulohko ja TF904-automaatti sekä vinyylikatto, lisälistoitukset, etulokasuojien vilkkunäytöt, sisältä säädettävä kuskinpuolen taustapeili, äveriäämpi ratti, radio ja valopaketti. Kun tähän lisätään, että autosta puuttuivat kone, vaihdelaatikko ja paljon pikkuosia sekä sisusta kokonaisuudessaan, niin käytännössä puhuttiin rullaavasta korista. Chargeriin, Coronetin ja Dartin kaksiovisiin Hardtop Coupeihin ja neliovisiin Sedaneihin sekä Polaran ja Monacon kaksiovisiin Hardtop Coupeihin ja neliovisiin Hardtopeihin tilattavissa ollut lisävarustepaketti (A41) lienee ollut jonkinmoinen menestys, sillä esittelyvuoden 1967 lisäksi se oli tilattavissa Dodgeihin myös seuraavan parin vuoden ajan, kunnes vuonna 1970 se poistettiin tarjonnasta. Satelliten tunnuspiirteisiin lukeutui mustattu takapaneeli, joka oli tehdasversiossaan maalattu, mutta Janne päätyi vastaavan sävyisen teipin käyttämiseen. Satellite oli uutena väriltään ”Blue Fire Metallic”-metallinhohtosininen (B5) valkoisella optiovinyylikatolla (V1W) ja kylkien yläosan mustiksi maalatuilla 1/8” optioraidoilla (V7W) koristeltuna. Jannen ja hänen kaverinsa Mats Nylund ruiskutettua Satelliten korin sisäosat ja takaluukun valitulla sävyllä vietiin auto paikalliseen Pietarsaaren Kolarikorjaukseen pintaväriä päällensä saamaan. ”Valko lakki spesiaaliksi” Satelliten saavuttua Suomeen keväällä 2011, osoittautui se Jannen odotusten mukaiseksi täysprojektiksi. Ei auttanut itku markkinoilla ja Janne leikkasi vaurioituneen kohdan pois ja asensi tilalle korjauspalan. Peterin mukaan auto oli kuitenkin lähes korroosioton. Ei muuta kuin tuumasta toimeen. Näihin hänestä kovin tutuilta kuulostaviin varusteisiin kuuluivat mm
Nokaksi valittiin Comp Camsin 268-asteinen hydrauliversio, jonka liikkeitä pitää kurissa 440 Sourcen rulla-keinuvivut, tuplajouset ja 3/8” työntangot. Toisin kuitenkin kävi, sillä tältä vanhalta virittäjävelholta homma karkasi käsistä, ja moottorista tuli lopulta melkoinen tehopakkaus, josta ei jytinää eikä pauketta puutu. Hyvin hengittävä tuplaputkisto pitää sisällään 1 7/8” primääriputket ja 3” kollektorit omaavat Hedman Headersin peltisarjat, joiden perään on pultattu Marteliuksen mallikohtainen 2 ½” rööristö yhdysputkineen ja Dynamax-vaimentimineen. Lähtökohdat rankemmankin ruutipakkaukseen tekemiseen olivat otolliset, sillä tätä vakiota vankempaa HP-lohkoa oli valmiiksi vahvistettu täyttämällä vesitilat tukevoittavalla sementillä. Satelliten lisäksi miehen nykykalustoon kuuluvat ’67 Coronet ja ’72 Road Runner -projekti. Kilpakoneen tarkkuudella kasattu kokonaisuus koostuu tarkasti tasapainotetusta alakerrasta teräskampiakseleineen ja takorauta kiertokankineen, joiden päissä pyörivät 10,6:1 -puristeiset takomännät. Jannella oli nimittäin tallin hyllyssä valmiina HP-version 440-isolohko odottamassa siihen oikeaan B-Body -koppaan asentamistaan. ”Taisi tuota viritystä tulla isolohkoon vähän liikaakin, mutta toisaalta kyllähän se nyt vastaa kaasuun jokseenkin kivasti” myhäilee Janne, joka arvioi moottorista irtoavan nykyversiossa vakion 375 hevosen sijasta reilut neljäsataa iloisesti laukkaavaa luupäätä. 80 V8-MAGAZINE. Viritystä vähän liikaakin Satelliten ollessa maalaamossa Janne otti työn alle auton moottorin taikka pikemminkin moottorittomuuden. ”Satellitea parempaa vaihtoehtoa en olisi voinut edes keksiä, sillä auton tapaan myös tämä 7,2 litran lihaskimppu on peräisin vuodelta 1969” toteaa rakentaja tyytyväisenä tätä onnekasta yhteensattumaa muistellessaan. Lisäksi hän kiillotti kaikki palotilat ja siisti kanavat vauhdikkaammin virtaaviksi. Janne on harrastanut Amerikan autoja 1980-luvun alkupuolelta lähtien ja aina hänen allaan on ollut Mopar. Tosin ei Jannea olisi Satelliten 318-orgispikkolohko kiinnostanutkaan, sillä hänelle tekniikan suhteen toiset suunnitelmat mielessä. Jannen piti alun perin tehdä hyväkuntoiselle 440-isolohkolle pelkkä peruskunnostus. Vuodelta 1975 peräisin olevia rautakansia muokkasi Paavo Sirén, joka asensi niihin Mopar Performancen 2,14”/1,81”-kokoiset rosteri imuja pakoventtiilit sekä muotoili istukat uusiksi. Edelbrock Performer -alumiini-imusarjan, Holleyn nelireikäisen 750 cfm vakuumikaasarin ja vakiota kookkaampien 3/8” linjojen tuottaman menoveden polttavat pakokaasuiksi MSD Blaster2 -suurtehopuola ja vakio jakaja, joka on muutettu kärjettömäksi Ignitor 2 -sarjalla
Muilta osin hyödynnettiin vakio-osia aina puslia, niveliä ja iskareita sekä 10” takarumpuja myöten. Autosta tuli pitkälti sellainen kuin hän oli alun perin ajatellutkin, tosin koneen kutittelun kohdalla mentiin ”ehkä hieman liian pitkälle” kuten mies itse asian ilmaisee. rman laadukkaita uustuotanto-osia ovat myös sisäkatto, lattiamatto ja kojetaulun päällinen. Sen seurauksena Satellite ei ole kaikista miellyttävin ajettava arkiliikenteessä, mutta hyvin on Janne kertomansa mukaan tällaiseen peliin tottunut. Klassisiksi katupelivanteiksi voidaan kutsua myös Weld Wheelsin kisahenkisiä 6x15ja 7x15-tuumaisia Draglitejä, joille kietaistiin perinteisillä valkoisilla kohokirjaimilla varustetut 215/70-15 ja 255/70-15 BFGoodrichit. Mittaristokin kunnostettiin ja puhdistettiin. ”Toisaalta auto kuulostaa tosi hyvältä tai pikemminkin pahalta ja se myös poistuu tarvittaessa varsin pirteästi” summaa hän lopputuloksen, joka tekee kunniaa klassisille katupeleille niin kuntonsa kuin kulkunsa puolesta, vieläpä parhaalla mahdollisella tavalla. Se on Jannen mukaan nykyisen ryhdin tarkoituskin. Klassinen katupeli Janne on mitä suuremmassa määrin ”old skool”-mies, ja niin Satellitesta tehtiin klassinen katupeli, jossa olisi perinteiseen tapaan ylitehokas moottori suhteessa sen ajoja pysähtymisominaisuuksiin. Myös pysähtymistä parannettiin korvaamalla alkuperäiset tehostamattomat 10” eturummut tehostetuilla 11” levyjarruilla. Toki hän otti auton kasvaneet voimavarat huomioon asentamalla siitä puuttuneen ohjaustehostimen, vaihtamalla etupäähän isolohkoyksilöissä käytetyt, tuhdit 0,960” vääntösauvat ja Heavy Duty -takalehtijouset. ”Mitään vanhaa ei jäänyt, kun sitä ei ollut” naurahtaa Janne nyt jo hieman huvittuneena kabiinin ostohetkistä tilaa muistellessaan. V8-MAGAZINE 81. Jannen hissun kissun -projektiksi kutsuman Satelliten kunnostustyöt valmistuivat kesäksi 2019 lähes seitsemän vuotta kestäneen kiireettömän rakentelun tuloksena. Alkuperäiseen lukottomaan 8 ¾ -perään vaihdettiin vakiota vahvempi ”4,89”-koodin murikka, jonka sisuskalut koostuvat Mopar Performancen levylukosta, 3,23:1 välityksestä sekä Doctor Dif. ltterit. n 31-rihlaisista suoralaakerisista teräsvetareista. Jannen tuuri jatkui myös istuimien kulahtaneiden verhoilujen kanssa, kun Lappeenrannasta löytyivät Legendary Auto Interiorsin valmistamat alkuperäistä vastaavat harmaa-mustat vinyylikangasverhoilut, ovipahvit ja takasivupaneelit. Saman . Huolettomien ajokilometrien varmistamiseksi vakion öljypohjan paikalle pultattiin Suomessa valmistettu tarvikeversio, joka kasvatti tilavuutta 2 ½ litralla. Ajatonta vanhaa tyyliä edustaa niin ikään Satelliten lievän etunojan ajoasento, joka korostaa auton vihaisuutta todella onnistuneella tavalla. ”Taisi tuota viritystä tulla isolohkoon vähän liikaakin.” Janne tykkää optiovinyylikatoista ja se oli myös yksi syy Satelliten ostamiseen. Moparia, Paavo Siréniä ja Peter Jenslundia sekä Pietarsaaren Kolarikorjausta ja Auto-Center Pietarsaarta. Tehdastyylisyyteen päädyttiin myös alustan osien viimeistelyssä, kun ne maalattiin puolikiiltävällä mustalla. Kaikki uudet tiivisteet, ikkunaveivit, sisäovenkahvat ja takakyynärnojat asennettiin paikoilleen. Lopuksi Janne haluaa kiittää Satellite-projektin aikana saamastaan avusta: kerhokavereitaan, Mats Nylundia, Mr. Tämän vian korjaamisen lisäksi laatikolle tehtiin pelkkä peruskunnostus: asennettiin korjaussarja sekä uusittiin öljyt, tiivisteet ja . Vaihteiston toimintaa terävöitettiin shift kitillä ja 2 400 kierroksen tartuntapisteen B&M 11” Hole Shot -turbiinilla. Satelliten kauppaan kuulunut, oikeilla vuoden 1969 koodeilla varustettu TF727-automaatti osoittautui purkamisen jälkeen muuten hyväkuntoiseksi, mutta sen etuja takapakkojen välyksensäätö oli asennettu keskenään väärin päin. Vieläpä sellaiset, jotka olivat takaselkänojan medaljongin perusteella juuri ’69 Plymouthista lähtöisin. Satellitesta puuttuneiden etuja takapenkkien kohdalla Jannella kävi melkoinen mäihä, kun hän löysi keravalaiselta Mopar-harrastajalta ylimääräisiksi jääneet penkit
HUOM! COVID-19 määräykset ja suositukset. KOUVOLA SWAP & MEET Ravirata, Kouvola: FHRA Kouvola Club 29.5. Cosworth & RS Club Finland 29.–30.5. 7.5. OFFICIAL TRACKDAY KYMIRING Kymiring, Kymentie 748, Kausala: mikko@ eaglemotorsport. KUOPION MP-NÄYTTELY Kuopio-halli, Kuopio: Kuopion Moottoripyöräclubi, korhonen.jt60@gmail.com, Korhonen 040 057 4219 26.4. MOBILISTIEN VAPPUAJO Hämeenpuisto, Tampere – Mobilia, Kangasala – Vehoniemen Automuseo: Tampereen Seudun Mobilistit 1.5. VANHIS CRUISING FESTIVAL Annitädintie, Järvenpää: Old Spark Garage (ennakkoilm.) 21.–23.5. RADALLE.COM Kymiring, Kymentie 748, Kausala: Radalle.com 21.–23.5. Järj. FINNISH JEEP DRIVERS’ CLUBIN MAASTOAJOPÄIVÄ (MAASTURIT, PAKETTIAUTOT) Kulmakorpi Off Road Park, Kulmakorpi, Espoo: hallitus@fjdc.org (ennakkoilm. ROMPEMARKKINAT Jokimaan ravirata, Jokimaankatu, Lahti: Päijät-Hämeen Mobilistit 8.–9.5. RAKKI CC CRUISING Jams Pub, Lieto (lähtö klo 10.00) – Muotiputiikki Helmi, Somero – Leather Haeven, Forssa 15.–16.5. V8 THUNDER, GRAN TURISMO (SM) Kemora, Veteli: Ylivieska UA, Vetelin UA 15.–16.5. Hyrylä (Burger King) 3.4., 1.5., 5.6. WEST COAST DRIFT RACE Kokkola: Radalle UA 29.5. Vantaa (Rekolan Shell) 30.4., 28.5., 25.6. Seinäjoki (McDonalds/Citymarket 9.4., 14.5., 11.6. KORIAN MOBIILIHALLIN AVOIMET OVET Tallitie 3, Koria: Kymen Automobiilikerho (koronavaraus) 29.4. FHRA CRUISING PRE-PARTY Helsinki-Malmin lentokenttä, Helsinki: Finnish Hot Rod Association 0207 430 750, info@fhra. Tapahtumia on voitu peruutt aa ja niiden ajankohtaa on voitu siirtää lehden painoon menon jälkeen. KEVÄTKAUDEN AVAUSAJO Mikkeli–Joroinen: Mikkelin Mobilistit (koronavaraus) 22.5. FINNISH JEEP DRIVERS’ CLUBIN MAASTOAJOPÄIVÄ (MAASTURIT, PAKETTIAUTOT) Kulmakorpi Off Road Park, Kulmakorpi, Espoo: hallitus@fjdc.org (ennakkoilm. JUHLA-AJO Jyväskylän seutu: Keski-Suomen Mobilistit (ennakkoilm.) 15.5. RADALLE.COM RATAPÄIVÄ Artukainen, Turku: Radalle.com Cruisingit Alajärvi (ABC/S-Market) 7.5., 4.6. POHJANMAAN MEET (VAN & TRUCKS) Parra, Teuva: Van Häjyyt 21.–23.5. MOTOR CAFE -ILTA Mannin Navetta, Mannintie 4, Lieto as: Rokmanni 13.–15.5. KEVÄT-RESTAURANTA (ROMPETORI) JA KANGASALA CLASSIC CARS -AJO Kangasala: Tampereen Seudun Mobilistit 22.5. KEVÄT-ROMPETORI JATWEED RIDE TAPAHTUMA Vaasan automuseo, Myllykatu 18 B, Vaasa: Vaasan Veteraniautoseura 15.5. alkaen) Pori, Tiilimäen Neste Perjantai klo 20.00– Riihimäki, Ullan Pakari Keskiviikko klo 18.00– 82 V8-MAGAZINE. 30.3.) 29.5. MOTOR CAFE -ILTA Mannin Navetta, Mannintie 4, Lieto as: Rokmanni 7.5. HISTORIC RACE CUP MOTOPARK Motopark Raceway, Motoparkintie 62, Virtasalmi: Historic Race Finland 29.–30.5. 8.–9.5. Porvoo (Kuninkaanportti) 24.4., 29.5., 26.6. VW-WEEKEND (VW) Hovimäki Camping Somero: FVWA Länsi-Uusimaa 21.–22.5. FINNISH JEEP DRIVERS’ CLUBIN MAASTOAJOPÄIVÄ (MAASTURIT, PAKETTIAUTOT) Kulmakorpi Off Road Park, Kulmakorpi, Espoo: hallitus@fjdc.org (ennakkoilm. Kerava (Neste) 9.4., 14.5., 11.6. 7.4.) 24.4. MAISEMATIECRUISING Eura–Huittinen 29.5. Helsinki (Kauppatori) 2.4., 7.5., 4.6. 16.5. KUNINKAANTIEAJOT (1990 JA VANHEMMAT MUSEOJA HARRASTEAJONEUVOT) Mobiilihalli, Jokipellontie 1, Inkeroinen: Kymen Automobiilikerho, Horto 040 089 4430, Peri 040 716 7659 (koronavaraus, ennakkoilm. MALMI SHOW & GO POWER FESTIVAL Helsinki-Malmin lentokenttä, Helsinki: Finnish Hot Rod Association 0207 430 750, info@fhra. MOBILISTIEN AJOKAUDEN AVAJAISET JA VAPPUAJELU Porin seutu: Satakunnan Mobilistit 1.5. FINNISH JEEP DRIVERS’ CLUBIN MAASTOAJOPÄIVÄ (MAASTURIT, PAKETTIAUTOT) Kulmakorpi Off Road Park, Kulmakorpi, Espoo: hallitus@fjdc.org (ennakkoilm. IISALMEN ROMPEPÄIVÄT JA SUSIAJO Luuniemen tapahtumakenttä, Iisalmi (ajojen lähtö la klo 10.00): SA-HK Savon Kerho 017 282 0550, sahk.savonkerho@dnainternet.net 14.5. RUOVESI-AJO Haapasaari, Ruovesi – Syvinki – Vilppula – Väärinmaja – Haapasaari, Ruovesi: Ylä-Pirkanmaan Mobilistit 18.5. RENKOMÄKI MOTORSHOW Renkomäki, Lahti: KauppaSuomi, Isohanni 044 530 1834 24.–25.4. Mäntsälä (Juustoportti) 30.4., 28.5., 25.6. PERJANTAIKOKOONTUMINEN AUTOPIRTILLÄ Kitusen Kievari, Sampolantie 7, Virrat (lähtö klo 18.00) – Ähtärin autopirtti, Ähtäri: Ylä-Pirkanmaan Mobilistit 7.5. KAUHAJOKI CAR SHOW Kauhajoki: LC kauhajoki-aro, Korpela 040 086 4371 8.5. VAPPUAJOT Riihimäki 1.5. FMOC KEVÄTRATAPÄIVÄ JA SLALOM-CUP Botniaring, Kauhajoentie 688, Jurva: Ford Mustang Owners’ Club of Finland (klo 9.00–17.00) 16.5. Tietoja tulevista alan tapahtumista kannattaa lähettää osoitteeseen V8-MAGAZINE/ Tapahtumakalenteri, Hämeentie 135 A, 00560 Helsinki, tai sähköpostiosoitteella v8-toimitus@fokusmedia.fi Päivämääriin saattaa tulla muutoksia, eikä V8-Magazine vastaa tietojen paikkansapitävyydestä. MUSEOIDEN YÖ Tampereen seutu: Tampereen Seudun Mobilistit 15.5. Klaukkala (Tori) 24.4., 29.5., 26.6. Pori (ABC Tikkula) 2.4., 7.5., 4.6. Kajaani (ABC) 3.4., 1.5., 5.6. 28.5.) 1.5. MOTOR CAFE -ILTA Mannin Navetta, Mannintie 4, Lieto as: Rokmanni 18.–20.6. Viikkokokoontumiset Hollola, Matkakeidas Keskiviikko klo 18.00– Hyvinkää, Kauppatori (harrasteajoneuvot) Keskiviikko klo 17.00–21.00 Kaarina, Neste Lauantai klo 17.00– Lahnajärvi, Lahnajärven Taukopaikka (moottoripyörät) Tiistai klo 18.00–22.00 (14.4. Espoo (Otaniemi FAT Lizard) 9.4., 14.5., 11.6. PERÄKONTTIKIRPPUTORI A-Katsastuksen piha, Varistie 8, Kajaani: Kainuun Mobilistit 15.5. Nummela (Prisma) 10.4., 8.5., 12.6. FHRA TEST ’N’ TUNE LSK Business Park, Loppusuora 22, Kauhava: Finnish Hot Rod Association 0207 430 750, info@fhra. 17.3.) 10.4. Raasepori (Karjaan ABC) 2.4., 7.5., 4.6. 8.5. VAPPUAJO Pietarsaari: Jakobstadsnejdens Veterabilssällskap, American Car Club Pietarsaari 1.5. Vantaa (Tikkurilan Heureka) 17.4., 15.5., 19.6. (ennakkoilm.) 1.5. KOONNUT: HANNELE HATANPÄÄ Tapahtumakalenteri Kotimaa 20.3. VAPPUAJOT JA VAASAN AUTOMUSEOKAUDEN AVAJAISET Myllykatu 18 B, Vaasa: Vaasan Veteraaniautoseura 1.5. MAMA’S CLASSIC Vaihmalan hovi, Vaihmalantie 144, Lempäälä: Kivimäki 040 040 3242, juha@mamasclassics. 15.5. CLASSIC MC RACE (NC, NO, SVKMK CUP) Botniaring, Kauhajoentie 688, Jurva 22.5. alkaen) Oulu, Nallikarinranta (harrasteajoneuvot) Perjantai klo 20.00– Pori, Karjarannan jokiparkki (mobilistit) Maanantai klo 18.00– (3.5. 19.5.) 22.5. KAIKENLAISTEN HARRASTEAJONEUVOJEN KOKOONTUMINEN ABC:n ja S-Marketin p-alue, Alajärvi: Haukka 040 552 1504 8.5. EPUA DRIFTING (NEAFP) Lapua: Etelä-Pohjanmaan UA, Suomen Drifting 1.5. DRIVE IN NÄYTTELY Vaunuhalli, Pännäistentie 300, Pietarsaari: Jakobstadsnejdens Veteranbilssällskap 22.5. Järvenpää (ST1) 17.4., 15.5., 19.6. WAPPUCRUISING Kajaani–Sotkamo: Kainuun Mobilistit 4.5. LAUANTAIKOKOONTUMINEN VASKIVEDELLÄ Kitusen Kievari, Sampolantie 7, Virrat (lähtö klo 11.00) – Cafe Virtainportti, Vaskivesi: Ylä-Pirkanmaan Mobilistit 1.5. HYVÄNTEKEVÄISYYSAJOT (MP) Hotelli Keuruuselkä, Keuruu: Old Rockers MC 29.–30.5. KESKI-SUOMEN MOBILISTIEN 50 V. COSWORTH & RS CLUBIN RATAPÄIVÄ (FOMOCO) Ahveniston moottorirata, Hämeenlinna. AMERICAN CAR SHOW OULU Ouluhalli, Oulu: American Car Club Oulu, acc.oulu@gmail.com 11.5. FHRA DRAG RACE (SM) LSK Business Park, Loppusuora 22, Kauhava: Finnish Hot Rod Association 0207 430 750, info@fhra
Kustomrama Korner Kustomrama Korner AYALA WILD BIRD AYALA WILD BIRD Esittelyssä Gil Ayalan kustomoima 1955 Ford T-Bird, joka kävi läpi täysentisöinnin. Uusi omistaja Björn Jansson teki kerran elämässä -tyylin road tripin ja ajoi Wild Birdin Floridasta Kaliforniaan ennen auton shippausta Norjaan. Viimeisin Gasser-lookki edustaa kompromissia katu-uskottavuuden ja tieliikennekelpoisen välimaastossa. Hän halusi tehokkaan, toimintavarman sunnuntaiauton, ja keulalle sovitettiin moderni LS3. LS3 VETTE 1972 LS3 VETTE 1972 Vetten orkkis parisataaheppainen pikkulohko ei tyydyttänyt Niko Grönthalia. Auto on todellinen katuauto, jolla ajetaan kaikki pitkätkin siirtymät ja cruisingit. 10 SEKUNIN 10 SEKUNIN VAPARI DUSTER VAPARI DUSTER Tomi Rantakarin Dusteria liikuttaa miehen itsensä rakentama tehokas vapari pikkulohko. V8-MAGAZINE 83. 4/2021 ilmestyy Toukokuussa viikolla 18 Moderni m oriswappi, osa 6 PROJEKTI ON VALMIS! Koekäyttö, viimeiset lopputarkistukset ja edessä on kauan odotettu koeajo. CHEVROLET BEL AIR CHEVROLET BEL AIR 2d HT 1957 2d HT 1957 Classic Chevyn ja lappeenrantalaisen Jussi Hämäläisen yhteinen taival on jatkunut kolmen vuosikymmenen ajan. Blacklist #1 vuonna 2020
Otimme huomioon vanhojen autojen ja moottoripyörien erityisvaatimukset, mukaan lukien märkäkytkimet. Näin syntyi Teboil Silver Classic GT-S 20W-50. Lisäsimme vielä tiivisteitä hoitavan lisäaineen. Erityisen voimakas kulumisenestolisäaineistus suojaa tehokkaasti moottoria sekä moottoripyörän vaihteistoa. Parasta voitelua klassikoille Tämän päivän tietotaidolla teimme öljyn klassikkoajoneuvojen moottoreille. Saatavana Teboil-huoltoasemilta sekä laajan valikoiman jälleenmyyjiltä. Valitsimme huippulaadukkaat mineraaliperusöljyt sekä klassikoille parhaat lisäaineet. Lue lisää www.teboil.fi Klassikko jo syntyessään – Teboil Silver Classic GT-S 20W-50