V8-Magazine 5/2020 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

KESÄN TAPAHTUMAKALENTERI BLACKLIST BUICK GOES TO AMERICA, OSA 2 1929 FORD ROADSTER 1963 CHEVROLET IMPALA 1967 CHEVROLET CHEVELLE 1967 & 1969 PONTIAC GTO 1967 ACADIAN CANSO Kanadan Serkku NÄIN 4D SEDAN MUUTTUI 2D HARDTOPIKSI KERAAMINEN PINNOITUS HYÖTYÄ JA NÄKÖÄ SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI 5/ 20 20 H IN TA 10 ,6 € KERAAMINEN PINNOITUS HYÖTYÄ JA NÄKÖÄ KERAAMINEN PINNOITUS HYÖTYÄ JA NÄKÖÄ SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI PALUU 60 LUVULLE POISON IVY AA/FUEL DRAGSTER
iliksista, kesätunnelmasta ja hienoista autoista. V8-Marketin sähköpostiosoite v8-market@fokusmedia. Vaikka osa kesän tapahtumista on jo peruttu, niin tappis on edelleen iso. Tarjottu tai tilattu aineisto hyväksytään julkaistavaksi sillä ehdolla, että julkaisija saa korvauksetta käyttää sitä uudelleen lehden tai sen yksittäisen osan uudelleenjulkaisun, yleisölle välittämisen tai muun käytön yhteydessä toteutusja jakelutavasta riippumatta sekä luovuttaa oikeutensa edelleen ja muokata aineistoa hyvän tavan mukaan. Postiosoite V8-Magazine Hämeentie 135 A 00560 Helsinki Sähköpostiosoite v8-toimitus@fokusmedia. kesäkuuta alkaen 10 hengen kokoontumisrajoitus höllentyy 50 henkeen. 1. Amerikassa drive-in leffateatterit tekevät comebackia! Viruspandemian aikaan, kun varsinaiset elokuvateatterit ovat kiinni, voi turvallisin mielin katsoa omasta autosta suosikkileffaansa ja nauttia popcornia, niin kuin vanhaan hyvään aikaan. Yhtiöllä on oikeus käyttää tietoja suoramarkkinointiin, etämyyntiin ja markkinatutkimuksiin henkilöstölain mukaisesti. Vanha, perinteinen cruising on arvossaan poikkeusoloissa. 70-luvun öljykriisi, videovuokraamot ja maan arvon nousu johtivat ulkoilmateattereiden katoon. Jenkkiautoja herätellään talviunilta ja niitä alkaa näkyä liikenteessä. V8-Magazinen tilaajat ovat Fokus Media Finland Oy:n asiakasrekisterissä. Las Vegasista löytyy jopa drive-in häät – ja seuraavalla ”luukulla” voi jo erota. Jarmo Markkanen Drive-in V8-MAGAZINE 3 Lehti ei vastaa tilaamattoman materiaalin säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Niin ikään koronarajoituksia puretaan pikkuhiljaa. Ilmoitusasiakas on korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamasta mahdollisesta vahingosta kolmannelle osapuolelle ja/tai lehdelle. Tilaaja voi kieltää tietojensa käytön. 90-luvulla niitä oli noin 900 ja tänä päivänä puhutaan enää runsaasta 300 teatterista. Yli 500 hengen yleisötilaisuudet ovat kiellettyjä 31.7. Useille kyse on nostalgiasta, mutta myös monet ensikertalaiset löysivät uuden kokemuksen, jota tuskin olisi tapahtunut ilman koronaa. asti, mutta pienempiä on mahdollista järjestää aluehallintoviraston erityisjärjestelyillä. ti -leffan nuorison hengailupaikkana. Kaiken koronauutisoinnin keskellä silmään osui jenkkiautoharrastajaa kiinnostava, varsin sympaattinen uutinen. Alkuperäisen ajatuksen mukaan jenkeillä juuri cruisataan: ajellaan tien päällä, nautitaan ajo. 1947 perustettu diner toimii edelleen useassa paikassa Kaliforniassa. Huvi oli vielä halpaa, 25 senttiä per auto ja katsoja. Facebook-osoite www.facebook.com/V8Magazine TOIMITUS Päätoimittaja Jarmo Markkanen Toimituspäällikkö Petri Laulajainen AD Isma Valkama Avustajat Juha Airio, Bo Bertilsson, Paul Granvik, Hannele Hatanpää, Mikko Isokangas, Harri Jukarainen, Harri Kunnasvuo, Michael Lamm, Peter S. Kukapa ei muista klassikkoa nimeltään Mels Drive-in, joka oli keskeisessä roolissa American Graf. Tallennamme puhelut laadun varmistamiseksi ja koulutustarkoituksiin. Kerrotaan, että Richard Hollingshead avasi Amerikan ensimmäisen drive-in elokuvateatterin vuonna 1933 New Jerseyssä ja mainosti sitä paikkana, johon koko perhe on tervetullut, ovatpa lapset kuinka meluisia tahansa. Drive-in teattereiden kulta-aikaa elettiin 50-luvulla, jolloin Amerikassa oli yhteensä noin 5 000 drivein teatteria. Vielä ei kuitenkaan tiedetä, mihin rajoitukset tulevaisuudessa muuttuvat tai mitkä tapahtumat tullaan lopulta järjestämään. Tämän numeron teemaan kuuluu Veekasin iso tapahtumakalenteri, jossa kerrotaan mitä ja missä harrastuksessa tapahtuu. JULKAISUJOHTAJA Laura Luoma KAUPALLINEN JOHTAJA Jaana Lindvall-Harki LEVIKKIMYYNTI Riitta Elovaara JULKAISIJA Fokus Media Finland Oy PAINOPAIKKA MDM print ISSN 0780-2102 V8-Magazine on Aikakauslehtien liiton jäsen. Autot ja drive-in ovat aina kuuluneet vahvasti amerikkalaiseen kulttuuriin, tunnetuimmillaan varmastikin erilaiset drive-in hampurilaispaikat. Ajellessa suositellut etäisyydet ovat kunnossa ja kokoontumiset hallinnassa. Puhelin 020 735 4130* *Puhelun hinta lankapuhelinliittymästä soitettuna on 8,35 snt/ puh + 7,02snt/min ja matkapuhelinliittymästä soitettuna 8.35 snt/puh + 17,17 snt/min. Lehti ei vastaa taloudellisesti niistä vahingoista, jotka aiheutuvat mahdollisista ohjeissa olevista painotai muista virheistä. Linney, Heikki Malinen, Jim Maxwell, Kari Mörö, Anders Odeholm, Heikki Parviainen, Juha Peltonen, Pekka Polvinen, Kai Salmio, Matti Saloranta, Joke Simonen, Erik Stigsson, Pekka Vaisto ASIAKASPALVELU Sähköpostiosoite asiakaspalvelu@fokusmedia
34 BUICK GOES TO AMERICA, OSA 2 Drag Weekille tähtäävä Janne Uskali tiimeinen paini tekniikan kanssa ja päätyi turbomoottoriin. Uraan mahtuu tukku Pontiaceja ja viimeisimpänä esittelyssä on komea GTO-kaksikko. 76 ACADIAN CANSO 1967 Jim Backullin täysin läpikäyty Acadian Canso toimi reilun kymmenen projektivuoden jälkeen perheen hääautona. 30 FORD ROADSTER 1929 Liki neljäkymmentä vuotta autojen kanssa touhunnut Jari Lahtinen rakensi rodin uudemmalla tekniikalla ja 70-luvulta tutulla ilmeellä. KISAJUTUT 16 POISON IVY Historialliset 60-lukujen etumoottoriset nitro-dragsterit ovat tänä päivänä himoittuja keräilykohteita. 45 PONTIAC GTO 1967 & 1969 Mr. 24 DODGE CHALLENGER 2009 Mopar-perheessä kasvanut hämeenkyröläinen Sakari Vuorinen edustaa nuorempaa harrastajapolvea. SISÄLTÖ 5/2020 KANNESSA 45 52 KANSIKUVA: JOKE SIMONEN 58 CHEVROLET CHEVELLE MALIBU HT COUPE 1967 Pietarsaarelaisen Jonas Högnabban ’67 Chevrolet Chevelle on klassinen katuauto, joissa vihaiselle ulkonäölle antaa katetta piristetty 454-isolohko. ESITTELYSSÄ LISÄKSI 8 CHEVROLET IMPALA 2D HARDTOP 1963 Jenkkiautojen maailmaan viimeisen kymmenen vuoden aikana uppoutunut Harri Höglund ihastui täysikorisen Impalan takavaloihin. 4 V8-MAGAZINE. Pontiac kutsumanimen Veijo Söderblom ansaitsi jo 80-luvulla. 76 1967 ACADIAN CANSO Kanadassa valmistettu Chevrolet Novan sisarmalli tuntee nimen Acadian Canso. Modernin tyylin Haastaja pudotettiin ilmajousituksella ”tonttiin”. Jim Backullin kaksiovinen hardtop syntyi neliovisesta tolppamallista. Apuja saatiin Amerikasta asti HRDWkonkari Steve Morrisilta. 52 konkari Steve Morrisilta
KERÄILYKUVAT 41 CHEVROLET IMPALA 2D HARDTOP 1963 Kuva: Heikki Malinen 42 FORD ROADSTER 1929 Kuva: Harri Jukarainen 58 64 UUTUUSTUOTTEET 66 PIENOISMALLIT 69 TAPAHTUMAKALENTERI 82 SEURAAVASSA NUMEROSSA 3 PÄÄKIRJOITUS 6 NAPPILAUKAUS 20 UUTISIA JA ASIAA 40 KALIFORNIA KRUZIN 24 VAKIOPALSTAT 8 20 V8-MAGAZINE 5. TEKNIIKKAA 52 KERAAMINEN PINNOITUS Pinnoitus palauttaa vanhat pakosarjat uutta vastaavaan kuntoon ja samalla saadaan teknistä hyötyä, jossa taikasana on lämmönhallinta
Ideana on, että te lukijat lähetätte V8-Magazinen toimitukseen omia kuvianne, joiden joukosta toimitus valitsee kuhunkin numeroon sopivan kuvan. 6 V8-MAGAZINE. Kuvia voi lähettää osoitteeseen v8-toimitus@fokusmedia. Mahdollisuudet paranevat, jos kuvassa on hauska idea, tai se on jollakin muulla tavalla uniikki. Aihekenttään maininta Nappilaukaus. Nappilaukaus TOIMI NÄIN: Nappilaukaus julkaistaan jokaisessa Veekasissa aukeaman kokoisena kuvana.
TEEMU PÄÄKKÖNEN V8-MAGAZINE 7
TEKSTI JA KUVAT HEIKKI MALINEN KUUDEN TAKAVALON KOUKUSSA 8 V8-MAGAZINE. Chevrolet Impala 2d Hardtop 1963 Chevroletin 60-luvun alkupuolen täysikokoiset puhuttelevat monia harrastajia ja yksi näyttävä esimerkkikappale tästä aiheesta löytyy Nakkilan suunnalta
Musteensininen uusi maalipinta heijastelee valon mukaan pinnoiltaan erilaisia sävyjä. KUUDEN TAKAVALON KOUKUSSA V8-MAGAZINE 9
Mutta kuinka ollakaan, maalari soitti yllät10 V8-MAGAZINE. V iimeisen kymmenen vuoden aikana vahvasti mukaan jenkkiautojen maailmaan uponnut Harri Höglund haki maaliskuussa 2017 tämän yksilön itselleen Ruotsin Luulajasta. Ensimmäiseksi Harri vei Impalan orkkisverhoillut penkit tutun verhoilijan käsittelyyn uutta valkosinistä pintaa varten, ja sieltä hän sai nopeasti kuulla penkkien runkojen olevan poikkeuksellisen hyväkuntoiset ja ruosteettomat. Tässä on yksinkertainen selitys ennakkomaksulle. Harrin auton hakureissu osui viikonlopulle, eikä nykypäivänä kyseisen suuruisia summia käteistä saa enää mistään. Atlantin takainen edellinen jenkkiomistaja kertoo omalla tavallaan paljon auton todellisesta ostohetken kunnosta, kuten tämän jutun edetessä selviää. Myyjä halusi pitää rekisterikilvet itsellään, joten Harri oli valmistanut pahvista vastaavat kilvet, ja vaikka Pietarsaaren kohdalla kameratolppa välähti, ei sakkoja kuulunut perästä. Näin projektin eteneminen joutui pitkälle jäähylle ja auto tavallaan unohtui sille reissulleen peräti kahden vuoden ajanjaksoksi. Kotipuolessa Harri jatkoi askareitaan purkamalla autosta pois likipitäen kaiken mahdollisen ennen matkaa kohti automaalaria. Sinällään mielenkiintoinen autonhakureissu sujui niin, että Harri lähti Porista junalla pohjoiseen kaksi uutta kesärengasta kainalossaan, olihan myyjä ilmoittanut autosta löytyvän kaksi varsin huonoa. Haaparannassa poikettiin vielä ostamassa tuliaisia oululaiselle harrastajakaverille, joka on niin ikään Impalan omistaja. Kun kerran Harri oli maksanut auton valmiiksi jo etukäteen, ei hän sitä enää sinnekään tohtinut jättää. Matka Luulajasta kotiin osoittautui jännittäväksi, koska ulkona satoi räntää ja tuulilasipyyhkimen moottori ei aina suostunut sammumaan. Harri toimitti Impalan Siuntion suuntaan Welho’s Custom pajalle, mutta sitten siinä kävi niin, että automaalari Vilkki ajoi peurakolarin moottoripyöränsä kanssa ja loukkasi kätensä pahoin. Kyllä sitten väsytti, kun pääsin kotiin yöllä noin klo 01.00, Harri kertoo. Luulajassa Impala ei nimittäin osoittautunut niin priimakuntoiseksi kuin myyjä oli kehunut. Takaluukun kevyt pintaruoste ja hyvin siistiksi osoittautuneet pohjapellit olivat toinen ilon aihe, mikä kertoo Impalan saaneen seistä kuivassa suojassa. – Matka oli pitkä ja uusi hankinta jännitti. Pientä jännitysmomenttia auton siirtosuunnitelmiin oli kuitenkin luvassa talvisen lumisten ajo-olosuhteiden puitteissa. Hyvää ja huonoa Kotona auton kunnosta alkoi selvitä yhtä sun toista, osittain jotain ihan jäätävää, mutta yhtä hyvin myös mieltä ylentäviä asioita. Oulussa oli mahdollisuus nauttia välikaffet ja matka kohti Nakkilaa jatkui jo kuivalla ja paljaalla tiellä. Ja olihan miehen polte kova Impalaa kohtaan. Perillä Luulajassa kahdeksan vuotta auton omistanut myyjä kertoi Harrille aikaisemman omistajan olleen vanhempi amerikkalainen rouvashenkilö. Viimeisenä kommenttina Harri haluaa vielä mainita, että ilman etukäteismaksua hän ei olisi tullut Impalan kanssa takaisin reissultaan
Hienon ja kalliin uuden maalipinnan kupeeseen Harri ei voinut edes kuvitella laittavansa mitään vanhoja kylki-, htja ikkunalistoja. Sama koski kaikkia ikkunoiden, ovien ja luukkujen tiivisteitä ja erilaisia logoja. Nykyisen Ink-Blue (musteensininen) värivalinnan Harri teki itse yhteistuumin Vilkin kanssa. Mitä ilmeisemmin tällä vanhemmalla rouvashenkilöllä oli ollut vaikeuksia parkkeerata suurikokoista autoaan. Kuten hyvin tiedetään, vanhemmiten tahtoo niskat jäykistyä ja mittasuhteiden määrittely vaikeutuu. Nämä tilattiin Huntington Beachin suunnalla sijaitsevasta Classic Industries -putiikista Los Angelesista. Takapuskuri oli sekin saanut muistoja kivenmurikkaan törmäilyistä. ake-pinnalla. Pitkä lista käsitti myös takapaneelin ja maskin. Hän on luultavasti tehnyt Impalan ympärillä enemmän pohjatöitä kuin mitä Harrille on kerrottu. Kaikki kyseiset osatilaukset Harri teki jo ennen auton toimittamista Siuntioon. Musteensininen Pieni tuulahdus Impalan mahdollisesta tehdasalkuperäisestä väristä paljastui etulokarien alta kuoriutuneen valkoisen värisävyn muodossa. Suoralta auringon valolta piilossa paljastuvat auton todelliset värit, mukaan lukien katon pitsikuviot. Mainetta ja kunniaa Vilkki on kerännyt useammankin Veekasissa esitellyn auton puitteissa, eikä listan jatkolle liene luvassa loppua ihan heti. Tämä versio olisi tarkoituksenmukaisesti tietyistä suunnista katsottuna tuonut esiin ripauksen mustaa pohjaa. Oikea kylki edusti kaikessa komeudessaan aitoa Amerikan meininkiä. Maalari-Vilkki hoiteli Harrin puolesta myös kaikki Impalan vaaditut peltihommat. Vanhaa maalia poistettaessa ilmeni, kuinka kyljet olivat oletettua pahemmin moneen suuntaan muhkuraiset ja kitin täyttämät. Kolhujen päälle oli vain pokattu kyljen mukaisesti peltiä ja siihen päälle vedetty kittiä oikein isolla kädellä. Olli avusti myös ahkerasti auton kasausvaiheessa. Katon maalaukseen liittyvät paneelikuviot Vilkki loihti täysin omasta päästään. Ostohetkellä Harrin auto oli väriltään sininen, pitkälti saman värinen kuin kuvissa näkyvät penkin siniset verhoilut ja kojetaulu. Oman mainintansa auton kunnostuksen yhteydessä ansaitsee inhohimoisena Classic Chevy -harrastajana tunnettu Olli Salmi. Toki autoon oli vuosikymmenien saatossa voitu matkan varrella ja erinäisten kolhujen ansiosta vaihdella enemmänkin koripeltejä. Tilaus uusista pelleistä lähti oitis Amerikan suuntaan. Samalla hän kehotti hankkimaan tietyt listat ja merkit. Alkuperäisen suunnitelman mukaan katosta olisi pitänyt tulla musta päällystettynä hopealla . täen loppukesästä 2019, että pian alkaa kaikki olla valmista. Pitsikaton toteutuksen maalari hoiti omatoimisesti, tiedusteltuaan toki ratkaisua ensin Harrilta. Maalausprojektin alkajaisiksi alkoi selvitä jotain jenkkirouvan ajotyylistä. Harrin tapauksessa huonoksi osoittautuneita koripeltejä ei lähdetty edes korjaamaan. Maalarin jäljiltä valmiiseen Impalaan tilattiin vielä uusi takapuskuri. V8-MAGAZINE 11. Maalarille auton vietyään Harri tilasi uuden etupuskurin Ruotsista, mikä oli todellisuudessa vain naapurimaan kautta Suomeen kulkeutunut jenkkiosa
Harri myi kyseisen auton, ja kaikki osat serpentiinisarja mukaan lukien jäivät silloin ylimääräisiksi päätyen tähän ’63 Impalaan. Nämä kuusi pyöreää kromikoristeista takavaloa ovat perimmäinen syy miksi Harri ihastui Impalaan. Takavaloihin tulee vielä ihan uudet kromirinkulat. Kojetauluun liittyvät Impalan mittarit olivat kaikin puolin kunnossa ja vain väsähtänyt vanha kello vaihtui uuteen. Aikaisempi Ruotsin omistaja oli ennättänyt vaihtaa uusiksi kaikki kuusi varsinaista takalampun punaista kuorta. Vuodesta 1959 alkaen Impalaa alettiin valmistaa omana automallina ja silloin takasiiven muotojen mukaan muokatuin takavaloin. Hyviksi todettujen vanhojen etuvalojen päälle on asennettu kromiluomet. Konehuoneen puolella tehtiin joitain kokonaisuuteen liittyviä päivityksiä. Tekniikan vaihto Ruotsalaisen myyntisivuston ilmoituksessa oli mainittu auton alkuperäinen tekniikka, 283 cid pikkulohko, kaksivaihteinen Powerglide-automaatti ja kymppipulttinen peräklumppi. Jarruiksi Harri vaihtoi joka kulmaan Wilwoodin levyt, eteen 6-mäntäiset ja taakse 4-mäntäiset. Vuotta myöhemmin kuuden lampun muoto Impalassa vaihtui neliskulmaiseksi. Ensimmäisen kerran kuusi pyöreätä takavaloa nähtiin vuosimallin 1958 Bel Airin Top of the Line -mallina esitellyssä Impalassa. Ainoa kojetauluun liittyvä muutos on tuhkakupin kanteen asennettu ilmajousitukseen liittyvä painemittari. stelyyn viittaava ilmanputsari, kiiltävä laturi, venakopat ja paljon muuta pientä. Painepesun yhteydessä esiin tuli alkuperäinen siisti pohjamaalattu pelti. Maalari-Vilkki ideoi omasta päästään katon pitsija paneelikuviot ja sai nopeasti omistajalta hyväksynnän. Harri Höglundin tapauksessa autolla on mittaa 5,3 metriä ja akseliväli on 3 metriä. Vuoden 1960 Impalassa palattiin takaisin kuuteen pyöreään takavaloon ja vuoteen 1965 asti pyöreät takavalot toimivat Impalan kiinteinä tavaramerkkeinä. Ilmajousituksen asennuksen yhteydessä alustasta vaihdettiin puslat ja kuluvat osat uusiin. Takapäähän kuusine takavaloineen on vaikea olla tykästymättä. Konehuoneesta löytyvät erilaiset billet-osat ovat peruja Harrin ’60 Impalasta, johon nämä osat piti asentaa. 12 V8-MAGAZINE. Harri ennätti tilata myös lamput etupäähän, mutta asennusvaiheessa selvisi, että vanhat olivatkin riittävän hyvässä kuosissa. Esimerkkinä vaikkapa konepellin kaasujousin varustetut billet-saranat, pieneen hi. Kaikki kojetauluun liittyvät valot, katkaisimet ja namiskat toimivat uusien anturien avulla moitteettomasti. Tehtaalta Impala oli Fullsize tarkoittaa yhtä kuin täysikokoinen. Ilmajouset ja jarrutehoa Impalan alusta pestiin kuumapainepesurilla, putsattiin kardaanitunnelista löytyneet öljynsekaiset töhnät, ja lopuksi kokonaisuus maalattiin huolella. Kyseisellä tekniikalla auto kulki Harrin sanojen mukaan ihan hyvin, mutta vain kahden vaihteen tarjoamana moottori kävi aina kovilla kierroksilla. Vanha moottori siirtyi Salmen Ollin 1955 Chevy Sedan Delivery -projektin suuntaan, ja nykyään Impalan konepellin alta löytyy SK-Autosoundin Kanniston Samun keskeneräiseksi jääneestä Chevy vani -projektista poimittu ja valmiiksi läpikäyty 305 cid pikkulohko, sekä sen jatkona nelivaihteinen TH-700 R4 -automaatti. Harri halusi nimenomaan pidättäytyä siinä, että mikä oli ollut kojetaulussa aikojen alusta alkaen, sen tulisi myös pysyä. Harri oli tilaavinaan kaikki kuusi tarvittua, mutta jostain syystä hän sai vain yhden. Kaiken kaikkiaan katsottiin helpommaksi ostaa valmiit sarjat tarvittavine palikkoineen. Se ei miellyttänyt Harria, joten tekniikan päivitys oli ajankohtainen
Impala-projektin Harri kertoo lähteneen lapasesta vasta ihan loppuvaiheessa. Pyöränaukoille täytettä Vanteiden Harri kertoo herättäneen paljon keskustelua, ja häneltä onkin tivattu Takaluukusta löytyi vain niukasti pientä pintaruostetta ja se sai jäädä muistoksi aikaisemmista omistajista. Maalipinta tuo esille tiettyä kustom-henkisyyttä, toisaalta peltejä ei ole leikelty tai muokattu mistään. Kaverit saavat hänen mielestään omilla tahoillaan rakentaa omat autonsa omia mieltymyksiään vastaamaan. Kello on uusi ja tuhkakupin kanteen on lisätty ilmajousituksen painemittari. Perimmäisenä ajatuksena haussa oli vain miellyttävä ja kiireettömään kruisailuun sopiva ajeluauto. Harri on vahvasti sitä mieltä, että valtavat pyöränaukot 15-tuumaisten vanteiden kanssa näyttäisivät ihan hassuilta. Renkaat ovat kooltaan 245/35ZR20 ja 275/35ZR20. Impala valmistui sopivasti helmikuun V8-MAGAZINE 13. Etuja takapää haluttiin ehdottomasti pitää alkuperäisinä uusine kromiosineen ja katto on tehdasalkuperäisessä korkeudessaan. Alkumetreillä hän ei itsekään tiennyt oliko autosta kenties tulossa miedohko kustom, jonkinlainen ylväs katujen kaunotar, vai jotain muuta. Ensin Harri arkaili ajatusta 20-tuumaisista vanteista, mutta mieli muuttui oitis, kun hän lainasi kaverilta yhdet kaksikymppiset, ja tähän ratkaisuun hän sitten päätyi. Jarrupäivitys tehtiin, vaikka mitään varsinaista tarvetta näille ratkaisulle ei ollut ainakaan huimasti kasvaneiden tehojen tai painon merkeissä. Muskeliautohaave oli ainoa poissuljettu vaihtoehto. Harri rakensi Impalan itselleen ja omien ajatustensa mukaan. Nyt autoa tutkaillessa ulkokuoresta löytyy eri puolilta poimittuja asioita. Harri ennätti heti alkajaisiksi uusia penkkien ja sivupaneelien verhoilut Luulajan väreihin, mutta luvassa saattaa olla vielä pientä detaljointia. etenkin tutun harrastajaporukan suunnalta, että miksi tuollaiset 20-tuumaiset viisipuolaiset. Kojetaulussa kaikki vanha toimii. Tilavaan takapenkkiin kuuluu tietysti Impalalle tyypillinen kaiuttimen kromipaneeli. lähtenyt yksipiirisin jarruin, ja Harrin toimesta autosta löytyvät nyt tehostetut kaksipiiriset jarrut. Simppeli suunnitelma ostohetkellä oli Impalan maalaus, ilmajouset ja sillä selvä. Alla pitäisi kuulemma olla 14tai 15-tuumaiset Suprimet tai vastaavat. Vuosimallin 1963 myötä Impalan katon takaosaan tuli omanlaisensa pokkaus. Vanteet ovat kooltaan 8,5 x 20 tuumaa edessä ja 10 x 20 tuumaa
Vähälumisen talven takia Harri on jopa ehtinyt maistelemaan auton kyytiä maaliskuun alkupuolesta alkaen, ja samalla todennut kaiken toimivaksi ja ohjaukseltaan kevyeksi. Ehta Amerikan ylläri, eli takakyljen paksun kittikerroksen alta paljastui sinne pokattu ja paikalleen niitattu pitkä peltilevy. Ympärivuotisten toimintojen osalta mainittakoon erilaiset musiikkija karaoke-illat, hääjuhlat, perhetapaamiset, seminaarit, joogatunnit ja monenlaiset muut kokoontumiset. Tässä Harri on innosta puhkuen lähdössä VR:n kyydillä kohti pohjoista kaksi uutta kesärengasta kainalossa. Kesäkuukausina torstait on varattu autoja mp-harrastajien parissa suureen suosioon nousseelle Verstas Moottorikahvilalle. Taas joku sai luvan luopua pitsiverhostaan. 14 V8-MAGAZINE. Tässä irrotusjäljet. Keliolosuhteet reitin varrella vaihtuivat Luulajan -8 asteesta Nakkilan +1 asteeseen. Kaikki alustaan liittyvät osat saivat Siuntiossa uuden suojamaalin päälleen. Harri ehti vikkelässä tahdissa irrottaa autosta kaiken helposti irtoavan ennen maalarin pajalle siirtoa. Impala ei ole Harrin ainoa auto ja kaikkia ei edes haettu samaan perhekuvaan. 2020 lopulla järjestettyyn Porin näyttelyyn. Pitsikatto paneelikuvioineen on monen työvaiheen loppusumma. Alustan osalta kaikki puslat, nippelit ja kulutusosat vaihdettiin uusiin. Talon yläkerta on Harri ja Marjo Höglundin koti ja alakerta piha-alueineen lukuisten eri tapahtumien keskipiste. kesärengasta kainalossa. Ihan heti ei taida tyytyväisempää auton omistajaa tulla vastaan. Impala turvallisesti perillä Pyssykankaalla. Auton taustalla näkyvä Verstas-rakennus on Nakkilan Pyssynkankaalla sijaitseva uusi paikallinen tapahtumakeidas. Viime syksynä täällä järjestettiin myös ensimmäinen Verstas Goes Kustom Kulture -tapahtuma ja tällekin on luvassa jatkoa. Nonstop ajettuna matka Luulajasta Nakkilaan on 789 km ja 9,4 tunnin urakka
Harrastajat etsivät kuumeisesti vanhoja kilpureita, joilla on jonkinlainen historia. Lähtölaukauksen antoi National Hot Rod Association, joka 1998 avasi Pomonaan perustaja Wally Parksin nimeä kantavan museon vaalimaan kiihdytyksen perintöä. Historiallisten kilpureiden lisäksi NHRA Hall of Fame kunnioitti alan merkittäviä pioneereja. Siitä huolimatta monet kilpurit kuitenkin vaurioituvat pahasti kierrettyään vuosien aikana useiden omistajien käsien kautta erilaisilla moottorikombinaatioilla varustettuna. Myöhemmin nostalgiakilpurit nousivat suuremman yleisön tietoisuuteen ja tänä päivänä niiden entisöinti alkuperäiseen asuunsa on suosittua. Vuosia sitten etumoottorisia nitrodragstereita ostivat vain viikonloppukisailijat, jotka muuttivat ne bracket racingiin soveltuviksi. Tom Pruffer aloitti aikoinaan Pohjois-Kaliforniassa Nostalgia Drag Race -kilpailuiden järjestämisen, ja muutamia vuosia myöhemmin sekä NHRA että Goodguys käynnistivät omat erilliset tapahtumansa. TEKSTI JA KUVAT BO BERTILSSON N ostalgia Drag Racing on nykyään todella suosittua, eikä vain lajin kotimaassa vaan myös Euroopassa. Lukuisat vanhat tunnetut kilvanajajat halusivat fiilistellä uu16 V8-MAGAZINE. Martinez & Miller AA/FD POISON IVY Vuonna 1963 san diegolaiset Robert Martinez ja Ted Miller rakensivat AA/Fuel Dragsterin, joka vastaa kilparyhmänä nykyistä Top Fuelia. Auto sai nimekseen Poison Ivy. Fiksut omistajat muuttivat autoja mahdollisimman vähän ulkoisesti, ja vaihtoivat vain moottoriksi kaasuttimella varustetun pikkulohkon tai isolohkon automaatin kera
NHRA:n California Hot Rod Reunionista muodostui Nostalgia Drag Racingin päätapahtuma. Rullaava auto itsessään oli kohtuullisessa kunnossa, mutta lähes kaikki muu oli kunnostettava tai löydettävä. V8-MAGAZINE 17. Martinez oli innokas peltiässä ja päätti rakentaa omin käsin ainutlaatuisen korin alumiinista. Runko ja alumiininen kori vietiin puhdistettavaksi ja fiksailtavaksi Larry 60-luvulla lähes kaikki Top Fuel -autot työnnetiin käyntiin, ja kiihdytysradan vieressä olikin erillinen starttauskaista. POISON IVY destaan tunnelmia, mitä vanhoilla kilpureilla ajaminen toi. Miller puolestaan ruiskutti kustommaalauksen, jollaista ei kilpureissa ollut nähty. Bob Deburn löysi ja osti auton 2000-luvun alkupuolella. Syynä oli Don Garlitsin 70-luvun alkupuolella esittelemä takamoottorinen Top Fuel Dragster, jollaiseen kaikki kuskit vaihtoivat hyvin nopealla aikataululla. Poison Ivy komeili Rod & Custom -lehden kannessa 1965 marraskuun numerossa. Ray Laken ’57 Ford F-100 on juuri tyyliin sopiva. Yksi pelastettu Martinezin ja Millerin vuonna 1963 rakentama Poison Ivy on yksi kuuluisista menneiden aikojen kilpureista. Näin kävi monelle etumoottoridragsterille. Se kokoaa lokakuussa Kalifornian Bakersfieldiin kuskeja eri puolilta maailmaa ja tänä vuonna se järjestetään jo 29. . Jopa pelkät burnikset ja näytöslähdöt tyydyttivät tätä tarvetta. Lisäksi NHRA perusti seitsemän osakilpailua käsittävän Hot Rod Heritage -nostalgiasarjan, jota ajetaan ympäri maata. Kun he lopettivat kilpailemisen autolla 60-luvulla, jäi se talliin seisomaan lähes 40 vuodeksi. Auton entisöinti käynnistyi vuonna 2003. kerran
Luistavat, monilevyiset slider-kytkimet ovat arkipäivää tämän päivän Top Fuelereissa, mutta Poison Ivyn aikoina sellaista ei ollut vielä edes keksitty. 18 V8-MAGAZINE. Imusarjan päällä on Mike Kuhlin rakentama 6-71-ahdin ja kiillotettu Enderlen ruiskujärjestelmä. Yleisö tykkäsi, kun lähdöt olivat suoran vedon ansiosta näyttäviä ja pitkiä burniksia. Nykyään ne korvataan Hot Heads -alumiinikansilla, jollaisiin myös Bob päätyi. Storck Engineering -firmaan, missä runko pulverimaalattiin ja koripelleistä korjattiin halkeamat ja lommot. Aikoinaan fuel-Hemeissä käytettiin rautalohkon lisäksi myös rautakansia, minkä takia puristussuhde jouduttiin pitämään maltillisella tasolla lukemissa 6,00– 7,00:1. Taka-akseli on erittäin kapea Fordin ysituumainen, ja se on varustettu Chuck Nealin levyjarruilla sekä E.T.-vanteilla, juuri kuten aikoinaan. Hän maalasi ne kuitenkin mustiksi autenttisen ulkonäön nimissä. Nimen Myrkkymuratti dragster sai juuri villin vihreän värityksensä ansiosta, ja näkyypä takaosan ”hytissä” muutama kasvin lehtikin maalattuna. Myös edessä ovat aikakauden mukaiset Buchanan Wheel Servicen alumiiniset pinnavanteet. Niin on yhä tänään ja renkaat savuavat, vaikka auto on uusitussa kuosissa jopa upeampi kuin koskaan. Siinä käytettiin l-beam-akselia ja lehtijousta sen takana, minkä takia etuosan ulkonäkö poikkeaa perinteisestä. Useimmissa vanhoissa Top Fuel -autoissa oli etupäässä putkiakseli ja vääntösauvajousitus, mutta ei Poison Ivyssä. Lisää voimaa Auton moottorista Bob halusi mahdollisimman samanlaisen kuin millä Martinez & Miller kilpaili. . Koneistuksista vastasi Bob Wolin. Bob McKray Performance rakensi 331-kuutiotuumaisen Hemi-moottorin, jota modernisoitiin käytettävyyden parantamiseksi. Vaikka suurin osa AA/Fuel Dragstereista työnnettiin käyntiin 60-luvulla, jotkut teamit asensivat blowerin eteen starttihäkin sen välttämiseksi
Kaikkien vanhojen Top Fuel -autojen voimanlähteenä oli Chryslerin Hemi. Valmiina lähtöön. Oikealla kuvassa näkyvä kepakko on jarrun käyttövipu. Kiillotukset Romeros Custom Polishing, kromaukset California Plating, koneistukset Bob Wolin. SISUSTA Penkin verhoilu Alberts Upholstery. The Hot Rod Reunion “Cacklefestfest¨ on kauden kohokohta nostalgia Top Fuel -kilpureiden omistajille ja kuskeille, kuten Bob Deburn. Kaikki tapahtuman nitrodragsterit parkkeeraavat radalle ”juhlaan” ja käynnistävät moottorit yhtä aikaa! Monien mielestä 60-luvun Top Fuel Dragsterit olivat nykyisiä paljon kauniimpia, mikä on havaittavissa helposti Poison Ivyn tyylistä. RUNKO Akseliväli 210 tuumaa, chromemolyputkirunko, l-beam etuakseli, lehtijousi akselin takana, kolmipisteinen turvakaari, Drag Link -ohjaus, kapea Fordin 9” perä, Chuck Neal levyjarrut takana. MOOTTORI: 331 cid Chrysler, rakentaja Bob McKray Performance & Chuck Bayuk, teräksinen kampiakseli, alumiiniveivit, matalapuristeiset männät, Schneider-nokka-akseli, portatut Hot Heads -alumiinikannet, Gragarahdinimusarja, 6-71 Kuhl ahdin, Enderlepolttoaineenruiskutusjärjestelmä, Zoomiepakosarjat. VANTEET Takana E.T. Kuskin penkki sijaitsee takaakselin takana, ja kuskin jalat kulkevat akselin yli. Suosituimmat vanteet 60-luvun Top Fuel -autoissa olivat Halibrandit ja E.T.:t, jollaiset löytyvät myös Poison Ivystä. ovat pakollinen varuste nostalgia Top Fuel -kuskille. RAKENTAJA Robert Martinez & Ted Miller ENTISÖINTI Larry Storck Engineering ja Bob DEBURN VÄRI Green candy Poison Ivy AA/Fuel Dragster 1963 V8-MAGAZINE 19. 11 x 16 -tuumaiset 12 x 16 -tuumaisilla M&H Racemaster slickseillä. Vanhan tyylinen kypärä ja kahdella hengityssuodattimella varustettu tulenkestävä huppu. Ennen Fordin ysituumaisen tultua suosioon Top Fueleissa käytettiin Oldsin ja Pontiacin periä. Martinez & Miller -team ajoi aikoinaan 331-kuutiotuumaisella Hemillä, ja sellainen siinä on vielä nykyään restauroinnin jälkeen
Reformer-sarjassa istutetaan klassisiin kuoriin modernia suorituskykyä ja vähän ylellisyyttäkin. Sisustus on käsin ommeltua nahkaa viimeisteltynä Maharam-kangastehosteilla alkuperäistyyliä kunnioittaen. 20 V8-MAGAZINE. Sohvapenkin istuinosan etureunaan on ommeltu huomaamaton tasku kännykkää tai lompakkoa varten. Uuteen runkoon on asennettu taakse moderni Art Morrisonin neilinkkijousitus ja Dynatrac ProRock -etuja taka-akselit. Modernisoitu työhevonen Kalifornialainen Icon rakentaa vanhoja autoja nykytekniikalla. PSC:n ohjaustehostin antaa oman osansa päivitettyyn ajotuntumaan. AM-radio on olemassa, mutta sillä käytetään piilotettua Bluetooth-äänijärjestelmää. Tosin heillä on tarjolla edullisempiakin laitteita. 426 hevosvoimaa tuottavan alumiinimoottorin jatkoksi on kytketty Ford AOD -automaattivaihteisto ja kaksivaihteinen Advance Adapters Atlas II -jakolaatikko. Halpaa ei restomod-tyylisen auton tekeminen Iconilla ole vaan dollareita saa tässä tapauksessa pulittaa kuusinumeroisen luvun verran. TEKSTI HANNELE HATANPÄÄ, KUVAT ICON Ranger on kunnostettu tekniikaltaan kauttaaltaan. BFGoodrichin All-Terrain -renkaat ovat vanhojen teräsvanteiden näköisillä, 18 tuuman alumiinivanteilla, joissa on Fordin pilleripölykapselit. Yrityksen uusin luomus on 1970 Ford Ranger F-100 Reformer 4x4. Lavaan on asennettu käyttöä helpottavat valot ja se on pinnoitettu. Ajaton lopputulos hämää, että Ranger on vanha entisöity auto, vaikka todellisuudessa se on ajettavuudeltaan ja suorituskyvyltään ihan jotain muuta. Eibachin kierrejouset yhdessä Foxin iskunvaimentimien kanssa parantavat ajettavuutta ja varmistavat mukavan etenemisen maastosta riippumatta. Tehokas jarrujärjestelmä tulee Brembolta: suuret levyt ja kuusimäntäiset jarrusatulat edessä ja nelimäntäiset takana. Iconin pääsuunnittelija ja perustaja Jonathan Ward lähti liikkeelle kulahtaneesta, osin pintaruosteisesta ja lähes nelisenkymmentä vuotta palvelleesta Ford Ranger F-150:stä. Sävyikkunat on jätetty käsikäyttöisiksi auton ostajan toiveesta. Sisustukseen on tuotu paljon uutta kuten Vintage Air Gen IV -ilmastointi-lämmitys-tuuletus-järjestelmä, Dakota Digitalin digitaaliset mittarit ja mittatilaustyönä valmistetut kromi-alumiiniset säätönupit. Moottorina on Fordin 5,0 litran Coyote V8, jollaista käytetään myös Mustang GT:ssä
Viitisenkymmentä kilometriä maamme länsirajalta, Ruotsin Kainuussa (Kalix) toimii Euroopan laajimman valikoiman komposiittiosia tarjoava ja valmistava, RP Glas. Oviparin hinta elinikäisellä takuulla on 2999 dollaria tai asennettuna 4300 dollaria. kevlaria, lasija hiilikuitua. Kaupunki myisi museona toimivan kivinavetan museoyhdistykselle, mutta heidän ja automuseolaisten näkemykset hinnasta eivät ole toistaiseksi kohdanneet. ber. Vanhat renkaat voi palauttaa näihin maksutta ilman ostovelvoitetta. Espoon kaupungin kanssa käydyt neuvottelut johtivat kahden vuoden vuokrasopimuksen syntymiseen. Kaksi kuljettajaa vaativassa autossa on mm. Kaikki Mossin perheessä olivat moottoriurheilijoita. konepeltejä, takaluukkuja, ilmanottoscooppeja, levikkeitä, spoilereita, . Pyöriikö nurkissasi renkaita, jotka eivät ole enää käyttökelpoisia. Kiihdytysradallakin hänet nähtiin Santa Podissa, missä hän ajoi K.S. Uusi Ford Bronco on tulossa markkinoille. Hän voitti myös tunnettuja maantiekisoja kuten Mille Miglian ja Targa Florion. Vuonna 1962 hän loukkaantui vakavasti F1-kisassa Goodwoodissa, mutta palasi myöhemmin takaisin kilparadoille kilpaillen viimeisinä vuosikymmeninään historic racingissä mm. Vuodesta 1974 lähtien toimineesta yrityksestä löytyy osia paitsi kilpakäyttöön niin myös alkuperäisiin jenkkija euroautoihin hot rodit mukaan lukien. Tilauksen voi jättää arizonalaiseen Eikon Motorsportiin. Sisustukseen kuuluu moottoriaiheista ja nostalgista rekvisiittaa. Urakkaan on ryhtynyt Dezerland Park -automuseota pitävä Mike Dezer. Hänen Alfred-isänsä osallistui kahdesti Indianapolis 500 -kisoihin, Aileen-äiti kilpaili mäkikisoissa urheiluautoilla ja Patricia ”Pat”-sisko menestyi rallissa. Tänä vuonna kahvila avautuu näillä näkymin kesäkuussa ja aukioloajat voi tarkistaa vaikkapa puhelinnumerosta 041 472 5271. Formula 1-sarjassa ja tätä edeltäneessä GP-sarjassa yhteensä 16 ja ajoi useita palkintosijoituksia. ippikeuloja, lokasuojia sekä lavakatteita. Materiaaleina käytetään mm. Näitä on tarjolla myös moniin muihin Corvette-malleihin, Camaroon, Avalancheen, Blazeriin, Capriceen, Impalaan, Challengeriin, Plowleriin ja Cadillacin CTS:ään, XLR:ään, Eldoradoon, Fleetwoodiin sekä Escaladeen. Espoon Automuseo jatkaa toimintaansa tutulla paikallaan Espoon Bodomintiellä. Edellisen omistajan, autotekniikkaa kouluttavan Autoseum-museon oppilaat osallistuvat auton entisöintiin. Rengaskierrätyksellä on 2900 vastaanottopistettä ympäri Suomea. Yli kaksisataa ratakisaa vuosina 1955–1962 voittanut Moss keräsi ykkössijoja mm. omalla ’65 Shelby GT350:llään. HANNELE HATANPÄÄ HANNELE HATANPÄÄ V8-MAGAZINE 21. vanhan Ford Prefectin. Kahvilan perustaja, Reijo Penna tekee taideteollisia puuesineitä, joista hänen puuharrika on esillä kahvilassa. Auto esiteltiin V8-Magazinessa 6/1986. Hyvien kulkureittien varrella Sastamalankatu 34:ssä sijaitseva paikka on rakentunut vanhan bensapumpun ympärille johtoajatuksena luoda 50-luvun hylätty huoltoasema kahviloineen. Paikalla järjestetään mahdollisuuksien mukaan erityisohjelmaa kuten bändi-treenejä, pin up -päiviä sekä kirppiksiä. Moottoripyöräilyä hän on harrastanut 70-luvulta lähtien ja ajanut kilpaakin Superbike B:ssä. Lambo-ovet, joiden kiinnittämisessä voi käyttää alkuperäisiä pultteja. Moss lopetti kilpailemisen 81-vuotiaana. Stirling Moss kilpaili myös jenkkiautoilla Brittiläinen kilpa-autolegenda Sir Stirling Moss poistui keskuudestamme huhtikuun puolivälissä 90-vuotiaana. Uusimman korimallin C8 Corvetteen on pian saatavilla nk. Neuvottelut jatkuvat pidempiaikaisen ratkaisun löytämiseksi. Pahasti ruosteeseen päässyt, customoija Jay Ohrbergin rakentama etuvetoinen auto on 30,5 metriä pitkä ja siinä on kaksi moottoria sekä 26 pyörää, joten tekemistä riittää. Pitmanin ahdetulla Hemi-Willys Coupella 11 sekunnin aikoja. Lisäksi he valmistavat asiakkaiden tarpeiden mukaan räätälöityjä osia ja maalavat niin osia kuin myös kokonaisia autoja. Kesäkahvila huoltoasemamiljöössä Sastamalassa on toiminut useita vuosia Garage Café, jossa moottori-ihmiset kahvittelevat vanhan kuorma-autotallirakennuksen pihapiirissä myöhäiskeväästä alkusyksyyn. Pumppu on saanut sittemmin seurakseen mm. Valmistaja avasi jo hyvissä ajoin ennen joulua Amazon.comiin Ford Bronco -kaupan, mistä voi ostaa mallin fanituotteita lippalakeista mukeihin ja Dennis Carpenter Ford Restoration Partsin osia vanhoihin Bronco-malleihin. American Dream entisöidään Guinness World Records -kirjan mukaan maailman pisimmän henkilöauton, 1976 Cadillac Eldorado limon palautus aiempaan loistoonsa on aloitettu Floridan Orlandossa. Tuotelistalla on esim. lämmitettävä kylpyamme, uima-allas ja helikopterikenttä
V8-Magazine & GTi-Magazine kiihdytyspäivä, Vesivehmaan lentokenttä, Asikkala Köyliöläistaustastainen GM:n toimitusjohtaja Mary Barra (os. 4.7. Ford Motor Companyn ja General Motorsin tehtaat ovat olleet pysähdyksissä ja joissakin on tehty autonosien sijaan sairaaloihin hengityskoneita, koneellisia hengityssuojaimia ja kasvomaskeja. Tekijänä on Antti Ryhänen tuotantotiiminsä kera. Rataspää on uusia jenkkiautoharrastukseen keskittyvistä netin YouTube-kanavista. Laadukkaan tuotteen valinta tuo rahallista säästöä ja on myös ympäristöystävällisempää, sillä niiden valmistuksessa panostetaan kestävyyteen ja ympäristöystävällisiin materiaaleihin”, kertoo Marika Päiväniemi Vianorilta. Finland Blacklist Shoot out, Haapsalun lentokenttä, Ridala, Viro (listan ulkopuolinen kisa) 8.8. Se eroaa useimmista muista hiekkarannalla ajettavista nopeuskilpailuista siten, että täällä tavoitellaan huippunopeusennätystä lyhyen sprintin sijaan. Malmi Street Drags, Helsinki-Malmin lentokenttä, Helsinki ?.7. He muistuttavat sen tuovan samalla suuren vastuun näiden ajoneuvojen omistajille. The Sands -ranta tunnettiin aikoinaan Englannin nopeimpana paikkana 20-luvulla Malcom Campbellin ja J.G. Joukkoon mahtui niin neli-, kuutoskuin kasikoneisia malleja teholukemiltaan 270–797 hevosvoimaa. COVID-19 -pandemian vuoksi mm. Hummer EV:ssä huhutaan olevan ainakin kaksi sähkömoottoria, jotka kehittävät yhteensä pyöreästi 1000 hv. ”Kevyesti rullaavat renkaat voivat säästää jopa puoli litraa polttoainetta sataa ajokilometriä kohti, kun renkaissa on ilmanpaine kohdallaan. Autotehtaat koronatalkoissa Autovalmistajat eivät pysty toimittamaan kaikkia tilattuja autoja tämän vuoden puolella. Parry-Thomasin välisen kovan nopeuskilpailun ansiosta. Tämä kiinnostanee autokerälijöitä, jotka ostavat uusiakin autoja säästääkseen niitä tulevaisuuden keräilyautomarkkinoille. Ruotsin Motorhistoriska Riksförbundet kertoo saaneensa FIVA:n ja EU:n sisaryhdistyksien kanssa aikaiseksi historiallisten ajoneuvojen katsastusvapauden. Hot Rodien alueella on kolmesti ”rannan kuninkaaksi” yltäneen Matt Farrantin 1929 Ford Model A Roadster pickup, rannan nopeimman naisen Rebecca Dunnin 30-luvun Ford Model A Coupe ja Chris Rawlinsin 1932 Ford Streamliner. 22 V8-MAGAZINE. Myöhemmin kuvioihin saapuu Kaliforniasta iso 50-luvun 2d HT, jonka projektia tullaan seuraamaan. Mitkä 23 uutta jenkkiautoa maksavat USA:ssa vähemmän kuin 100 dollaria/hevosvoima. Tämän vuotisessa Loncon Concours -tapahtumassa on esillä sata ikonista autoa HAC:n nurmikolla Lontoossa. Malmi Street Drags, Helsinki-Malmin lentokenttä, Helsinki 29.8. Mäkelä) on johtanut kevään ajan COVID-19 -suojavarusteiden ja hengityslaitteiden tuotantoa, joka polkaistiin käyntiin kolmessa viikossa. elokuuta 1948 ja tätä vanhemmista vuosimalleista rakennettuja hot rodeja sekä niiden ympärille kehittynyttä kulttuuria ”Speed of Sand” -merkeissä. Autoteollisuus pystyy tuottamaan nopeasti monimutkaisia lääketieteellisiä laiteita pieniä määriä sekä yksinkertaisia tuotteita suuria määriä. Todennäköisesti vuonna 2020 valmistuneiden autojen määrät jäävät tavallista pienemmiksi osan autoista valmistuessa vasta ensi vuonna. Se kiihtyy 0–100 km/t noin 3 sekunnissa. Joidenkin hinnat painuivat hieman alle 100 dollariin ja muutamien aavistuksen yli 80 dollariin/hevosvoima. Vuosittain tämä kalusto taistelee harrastajineen luokkaennätyksistä, pääsystä 100 mph -clubiin ja ”King of the Beach” -tittelistä Vintage Hot Rod Associationin järjestämässä Pendine Sands Hot Rod Races -tapahtumassa. Blacklist Street Race –kausi 2020 Blacklist-katuautoilla kisataan tänä kesänä ainakin alla olevissa kiihdytystapahtumissa, mikäli ne eivät peruunnu tai siirry koronapandemian vuoksi. Omakontrollia helpottamaan MHRF onkin julkaissut omistajaoppaan. Hot Rodeja kunnioitetaan loisteliaassa puutarhajuhlassa GENERAL MOTORS JAMES MITCHELL London Concours 2020 -ulkoilmatapahtumassa juhlistetaan 19.–20. Toimintasäteeksi arvellaan jopa 643 kilometriä yhdellä latauksella. Autoweek vertaili autojen perushintoja hevosvoimalukemiin. Tehtaat lähtivät avustustoimiin voittoa tavoittelemattomilla sopimuksilla USA:n liittohallituksen kanssa. Baltic vs. 3D printtaamalla syntyy kasvovisiirejä ja autojen ilmatyynymateriaalista valmistetaan suojapukuja. Näistä kalleimmat hevosvoimat olivat 308-hevosvoimaisessa V6 GMC Canyon pickupissa 97,99 dollaria/hevosvoima ja halvimmat 460-hevosvoimaisessa V8 Ford Mustang GT:ssä 80,05 dollaria/hevosvoima. Jaksoissa haastatellaan autonomistajia esitellen heidän ajokuntoisia sekä työn alla olevia vanhoja jenkkejä, kertomalla metsälöydöistä ja omista projekteista
AMERIKAN autot, 4X4 Pick upit, moottoripyörät, varaosat, tuning, erikoisvanteet. SAMALLA LEVITYSKERRALLA KAHTA ERILAISTA VAHAA AJONEUVOSI PINTAAN TUPLAVAHA SOVELTUU MAALI-, MUOVI-, LASIJA METALLIPINNOILLE 03-53 400 53 Ghostwash.com V O I S I H A N S I TÄ H A R R A S TA A VA I K K A P I T S I N N Y P L ÄY S TÄ KAHDEKSAN SY YTÄ ELÄÄ Hanki omasi: v8.. /tilaa WWW.BENZBOY.COM EXPORT USA Jo 15 vuoden kokemuksella Konttikuljetukset, lentorahdit ym. EBAY Osta suoraan ilman välikäsiä! Tapani Iivanainen Usan suunta +1561 632-5154 Seija Iivanainen ’’ +1561 632-5153 Office ’’ 1 803 796 5183 E-mail benzboy@benzboy.com
TEKSTI JA KUVAT PETRI LAULAJAINEN MIELIPITEIDEN JAKAJA 24 V8-MAGAZINE. Kun sellainen osui kohdalle otolliseen ajankohtaan, oli siihen tartuttava. Dodge Challenger 2009 Mopar-perheessä kasvanut ja isänsä harrastusta ikänsä seurannut hämeenkyröläinen Sakari Vuorinen on haaveillut aina amerikkalaisesta autosta
V8-MAGAZINE 25. Moparin Plum Crazy oli selvä värivalinta heti projektin alusta asti. MIELIPITEIDEN JAKAJA 2009 Dodge Challenger on kokenut Sakarin käsittelyssä muutoksen kolhitusta yksilöstä matalaksi tien nielijäksi
S akari aloitti autojen parissa pulaamisen aikoinaan mopoautoista, joita tuli korjailtua lukuisia. Paras vaihtoehto oli Air-lift, jonka hankinnassa ja täydellisen paketin kasaamisessa Rim-fix Sastamalassa osasi auttaa. Se oli sopivan hintainen ja sopivasti projektiluontoinen johtuen pienestä keulapususta. Tavaroiden toimituksissa joulun aikaan meni pari kuukautta ja sillä välin oli sopiva hetki keskittyä korin purkamiseen, mutkalla olevien osien vaihtamiseen ja valmistella auton maalausta. Modernimpi yksilö Syksyllä 2019 Sakari bongasi sosiaalista mediaa selaillessaan laitetun uudemman Dodge Challengerin, jonka tyyli miellytti. – Auto saapui Suomeen marraskuussa ja työt aloitettiin heti sillä meiningillä, että kesällä tullaan ajamaan. 26 V8-MAGAZINE. Kaikki on miehen omaa käsialaa maalausta myöten. Sellaisen suuntaisen Sakari halusi rakentaa myös ensimmäisestä amerikkalaisesta autostaan, mutta sopivaa ei ollut tullut vastaan. Challengeriinkin jäi ainoaksi vaihtoehdoksi ilmajousitus käyttömukavuuden ja ulkonäön yhdistävänä tekijänä. Matala sen on olla pitää Korkeat autot eivät istu Sakarin silmään, ja niinpä hän oli madaltanut kaikki edelliset eurooppalaiset ja japanilaiset autonsa. . Sitä seurasivat useat euroautot, ja ensimmäinen iso projekti oli ’77 Toyota Timangi, jonka parissa vierähti 7 vuotta. Ovedrivelta löytyi ilmoitus laivalla jo Suomeen tulossa olevasta 2009 Dodge Challengerista. – Tilattavat osat tuolta isosta maasta tulivat nopeasti ja päästiin sovittelemaan paneelit paikoilleen sekä aloittamaan kittiSakari tekee autonsa oman makunsa mukaisiksi ja nautittaviksi ajopeleiksi, ei muita miellyttääkseen. Näyttäessään kuvia isälleen, alkoivat asiat rullata Haastajan hankinnan suhteen. Se on rakennettu japanilaisen, räikeän autoja moottoripyörärakenteluun keskittyneen Bosozoku-kultturiin inspiroimana. Rahaa oli tilillä edellisen auton myynnin jäljiltä, joten kaupat lyötiin lukkoon. Ilmajousitusta lähdettiin selvittämään siltä kantilta, että se voidaan katsastaa lailliseksi ja on säädöiltään monimuotoinen. Värihän oli alun perin tuollainen tylsä tummanharmaa, ja ei todellakaan auton arvoinen väri. Klassikkomuskeli esikuvana vaati Challengeriin klassikkomuskelin värin, ja alkumetreiltä lähtien väri oli lyötynä lukkoon Moparin Plum Crazynä, kertoo Sakari
5,7-litrainen Hemi on jo kohtuullisen rivakka vakiokuosissaan. Tässä yksilössä ilmansaantia on parannettu mm. Ilmajousituksen komponentit ovat piilossa varapyöräkotelossa. Tontitettuna auto on melkoisen häjy ilmestys takavinkkelistä tarkasteltuna. Blast pipe -pakoputkienpäät, mikä on tähän asti varmasti projektin eniten mielipiteitä jakanut osa-alue.” V8-MAGAZINE 27. Paineilmasäiliö saisi olla Sakarin mielestä astetta kookkaampi. vapaavirtaussuodattimella. ”Japanin autokulttuurista pitävänä sekä sieltä vaikutteita autoihin ottaneena oli pakko tähänkin autoon rakentaa rosteriset ns
20-tuumaisilla Wed Kranzen vanteilla on leveyttä edessä 9,5 tuumaa ja takana peräti 11 tuumaa. Sen minkä maalatessa sotkee, voi korjata vesihioessa pintaa suoraksi. ”Klassikkomuskeli esikuvana vaatii klassikkomuskelin värin, ja alkumetreiltä lähtien väri oli lyötynä lukkoon Moparin Plum Crazynä.” 28 V8-MAGAZINE. Suomeen ne hoiti Pro-Rims. Pitsiteemaa löytyy myös ovien sisäkahvoista. Ilmajouset asennettiin kaikin puolin siten, että päälle päin autosta ei näe kuin ohjaamossa olevan säätökapulan, kaikki muu on piilossa alkuperäisten verhoilujen alla. Blast pipe -pakoputkienpäät, mikä on tähän asti varmasti projektin eniten mielipiteitä jakanut osa-alue. Lopulta löytyivät 20 x 8 -tuumaiset Weds Kranzet Japanista, jossa kolmiosaiset vanteet levitettiin uusilla ulkolipoilla kokoihin 20 x 9,5 ja 20 x 11 tuumaa. Nankangin renkaiden koko on puolestaan edessä 245/40 ja takana 275/35. – Tekniikkapuoli on pysynyt kohtuu vakiona, mitä nyt Amerikassa on vaihdettu vapaavirtausilmansuodatin ja viimeiset äänenvaimentimet on poistettu. Parasta on, jos pystyy tekemään jotain mikä herättää ihmisissä tunteita, olivat ne sitten iloa ja ihastusta, tai pahoinvointia ja vihaa, toteaa Sakari, joka mielestään onnistui projektissa enemmän kuin hyvin niin työnjäljen kuin lopputuloksenkin osalta. Itseoppinut maalari – Maalausurakka auton kanssa meni kohtuu kivuttomasti, kun sitä on tullut harjoiteltua aikaisempien projektien takia. hommia, vaikka eihän niitä tällaisessa paljoa ollut. Viimeisimmät korjausmaalailut tehtiin konepeltiin, takakylkeen ja etupuskuriin rapeat viikko ennen lehtikuvailuja, Sakari sanoo Sen jälkeen Challenger hiottiin ja kiillotettiin uudestaan, ja Virkkalan Juho hoiti teippailut, jotka mukailevat vanhempien Challengereiden ja Moparien R/T-teippauksia modernimpana versiona, kuitenkin esikuvaa, eli Sakarin isän vanhempaa 70-luvun autoa mukaillen. Pienenä perfektionistina niissäkin meni aikaa, Sakari muistelee. Sinne sijoitettiin ilmasäiliö, kaksi Viairin 444C kompressoria ja Air-Liftin ohjausyksikkö. Minulla on kuitenkin ollut aina se mentaliteetti autorakenteluissa, että ei näitä muita miellyttääkseen rakenneta, vaan itselle nautittaviksi. Suhteessa projektin työmääriin ajallisesti eniten meni vesihiontaja kiillotushommissa, kun en osaa olla oikein tulokseen tyytyväinen. Japanin autokulttuurista pitävänä sekä sieltä vaikutteita autoihin ottaneena oli pakko tähänkin autoon rakentaa rosteriset ns. Vuoden 2020 alkupuolella saapuivat ilmajousitustarpeet, jotka löysivät sijoituspaikkansa auton varapyöräkotelosta. Vakionahan näissä on isot peltiset pöntöt pakoputkenpäinä, jotka eivät sopineet makuuni. Vaikka auto on ala-asennossa kutakuinkin tontissa, on se edelleen ajettavissa. Kyllähän siinäkin vielä itselleen lisää maalaustöitä onnistuttiin tekemään, kun maalipinta meni paristakin paneelista puhki vesihioessa. Vuosimallin takia autoveron osuus on kohtuullinen. Kiekoilla kokoa Vapaa-ajan mitä Sakari ei viettänyt auton parissa, selaili hän kaikkia mahdollisia kanavia sopivien vanteiden löytämiseksi
6-pykäläinen manuaalivaihteisto sopii hyvin rivakampaan ajotapaan. V8-MAGAZINE 29. Sisusta on pysynyt alkuperäisenä keskikonsoleiden, ratin puolien ja ovenkahvojen pitsimaalailuja lukuun ottamatta. Ilmajousituksesta autossa on näkyvillä vain järjestelmän säädin
Ensimmäiseksi jenkiksi hankittiin neliovinen ’59 Impala, jonka myyjä kuuluu edelleenkin Jarin kaveripiiriin. Jari ei ole tietoisesti hakenut mitään tyylisuuntaa. TEKSTI JA KUVAT HARRI JUKARAINEN H elsinkiläisellä Jari Lahtisella on autoharrastusta takanaan jo neljän vuosikymmenen ajalta. Miksi rodi. Ford Roadster 1929 Jari Lahtisen ’29 roadster on hyvä esimerkki tyylistä, miten jenkit rakentelivat autojaan 70-luvulla roditouhun nostaessa uudelleen päätään. Ja se itse tekeminen oli toinen motivaatio projektiin, Jari kertoo. Säännösten muuttuessa sallivammaksi oli haave vain jossain vaiheessa pakko toteuttaa. Ford Roadster 1929 MOBIILIVAATTEISSA MOBIILIVAATTEISSA Rodi Ford Roadster 1929 Rodi Ford Roadster 1929 Rodi MOBIILIVAATTEISSA Rodi MOBIILIVAATTEISSA MOBIILIVAATTEISSA Rodi MOBIILIVAATTEISSA MOBIILIVAATTEISSA Rodi MOBIILIVAATTEISSA MOBIILIVAATTEISSA Rodi MOBIILIVAATTEISSA MOBIILIVAATTEISSA Rodi MOBIILIVAATTEISSA MOBIILIVAATTEISSA Rodi MOBIILIVAATTEISSA Rodi 30 V8-MAGAZINE. Jarin harrastekalusto ei suinkaan ole koostunut pelkästään jenkkiautoista, vaan mukaan on mahtunut myös eurooppalaisia, etupäässä saksalaisia ajoneuvoja. Ensimmäinen rakennettu auto oli miehen muisteloiden mukaan vuoden 1983 American Car Show’ssa esitelty lyhennetty ja chopattu kupla. Roadster on rakennettu oman maun mukaan ja mahdollisimman hyväksi ajaa. Luvat auton muutoksiin oli jo haettu, mutta innokas ostaja lunasti auton Jarilta ja hänen kaveriltaan ennen kuin se ehdittiin rekisteröidä. –No kyllä se jo ennen ajokortti-ikää harmitti, kun ei säännösten puitteissa voinut rakentaa rodia laillisesti. Ja kuitenkin moisia laitteita tuli kuolattua ulkolaisista lehdistä. Kuvien ’29 roadsterillekin tuli tänä vuonna ensimmäinen kymppi täyteen rodikuosissa ja Suomen kilvissä
Etuakseli on neljä tuumaa dropattu ja tuettu nelilinkeillä. Koneeksi tuli Chevyn 305-kuutiotuumainen versio vuodelta 1984. Valmis setti polkimien kanssa kuten levyjarrutkin. Lähestymistapa oli pikemminkin niin sanottu resto rod -tyyli, eli uusi moderni tekniikka alkuperäistyylisessä kopassa. MOBIILIVAATTEISSA MOBIILIVAATTEISSA MOBIILIVAATTEISSA V8-MAGAZINE 31. Etunakit ovat kokoa 155/82R15 ja takimmaiset 235/75R15. Myös takapää tuettiin nelilinkein ja poikittaisjousi korvattiin coilovereilla. Jukka Virta oli tuottanut itselleen pari aakkosen aihiota jenkeistä. Samaan aikaan kun runko kiikutettiin hiekkapuhallukseen, laati Jari lupahakemusta koneenvaihtoa ja muita muutoksia varten. Kun ripustusja jarrupuoli oli suunniteltu päivitettäväksi, ei luvan saamisessa ollut esteitä. Taka-akseliksi Jari osti Porvoon suunalta valmiiksi lyhennetyn Moparin kasikolmevarttisen kuoren lyhennetyillä vetareilla. Moparin pillerikapseleita on roddattu bulleteilla. Holleyn 350 cfm versio tyydyttää koneen bensantarpeen loistavasti. Yksipuoleinen hammastanko-ohjaus pultataan samoihin kiinnikkeisiin kuin Vegan simpukka, eli on tarkoitettu vaihdettavaksi sen tilalle. – Vuonna 2007 ostin ’29 Tudorin, jonka Vaiston Pekka oli hakenut Tanskasta. Tuumasin, että umpiauton sijaan vastaava roadster olisi mainio peli. Jukalta lunastin roadsterin aihion 2008 ja siitä se lähti. Case on lukollinen 3,55-välityksellä. Sopiva etusnuju löytyi dropatun etuakselin ja rengaskombinaation avulla. Viilatulla ja hieman uudemman vuosikerran nelosella varustettu peli toimi hyvin, mutta kasvatti myös ruokahalua rodirakentamisen saralla. Vaatimuksena oli kuitenkin kaksikurkkuinen kaasari. Uutta tekniikkaa Roadsteria ei lähdetty toteuttamaan Tudorin kaltaisella nostalgiatyylillä. Runko boksattiin sekä varustettiin tukiristikolla. Autossa on levyjarrut ympäriinsä ja tehostettu kaksipiirinen pääsylinteri
Tilapäisratkaisuilla on tapana muuttua pysyväksi. Alumiinista valettu rattiputken kannake on myös hot rod -tarviketuotantoa. Toistaiseksi se vielä onnistuu ennen kuin ranka kokonaan luutuu. Sain lainaksi Hairetdinin Akilta chopatut kattoraudat, joita mukaillen rakentelin tämän oman version. Kuopiolainen rodiukko tutki sitä autoa syynätessään ja tokaisi lopulta ”Lukkeeko siinä oikiasti Mauno” syvällä savon murteella. – Siinä tuli vähän oikaistua. Tuulilasin korkeus on onneksi riittävä. Putkien päätykipaleet ovat jotkut prätkätarvikkeet, joiden merkkiä en muista. akevinyyli-verhoilun, kun muutakaan ei kotitallin hyllystä löytynyt ja leima-aika oli jo tilattu. Orgisnopeusmittarin lisäksi samaan paneeliin on sijoitettu kello ja jänniAnopin istuin sai kaikessa kiireessä . Etupenkki on rakennettu minivanin keskipenkkiä muokkaamalla. Viimeinen kirjain on toki D, eli Ameriikan Maunon tekemä. Rattiputki tuli US-Partsin kautta ja on joku tarvike. Vaihteistona palvelee nelipykäläinen TH-700-automaatti. Puutelistalta löytyivät myös penkit. Sitten bongasin myynnissä 70-luvun Chargerin helmapaneelin, jossa oli ulostulot valmiina. Katto on tehty hieman vanhemman oloiseksi, T-mallin tyyliin. Tarkkaa hammastanko-ohjausta on helppo hoitaa pienellä tarvikeratilla, joka helpottaa myös ratin taakse kipuamista. Kori kuosiin Korissa riitti mätähommia ja oiottavaa. Mittareita tuli kojelautaan alkuperäistä reilummin. Se korostaa värin ja lokasuojien luomaa vanhan auton vaikutelmaa. Kori säilytettiin pääosin alkuperäisenä. Mielestäni se vaan sopii tähän mun stuukiin. Kovemmissa vauhdeissa katto pitää ihan karmeaa meteliä, mutta eipä noita tehtaan tekeleitäkään ole nykyajan vauhteihin tarkoitettu, Jari toteaa. Muutokset rajoittuvat lähinnä tulipeltiin sekä taakse lisättyyn rolled paniin. Ylivaihteen ansiosta kierrokset jäävät tuolla perävälityksellä maantiellä satasen vauhdissa pariin tuhanteen. Kaasupoljin on prätkäosiakin valmistaneen Flyrite-pajan tekele. Kattoasetelma on ihan omavalmiste. 32 V8-MAGAZINE. –Penkkien verhoilut on ihan kotona tehty vaimon toimesta. Patinoitunut ikkunankarmi ja 60-luvun Bonneville-tarrat kielivät ehkä auton historiasta. Eli kaikki koneen toiminnan vahtimiseen tarvittavat sekä rundikello. Olihan kyseessä kuitenkin kahdeksankymmentä vuotta vanha laite. Ostin sen ja silvoin roadsterin ahteriin sopivaksi. Anopinistuimiin Jari tilasi ihan kyseiseen malliin tarkoitetut istuinja selkänojarungot. Mittarivarustelu on runsaampi kuin 20-luvulla. Penkin korkeus on sekin mitoitettu vaimon mitoille, eli hän saa siihen ihan siedettävän ajoasennon ilman lisätyynyjä. –Tuulilasi on jätetty korkeaksi ihan tarkoituksella. Vaimon mitoille Virran Jukalta hankittu aihio oli osiltaan puutteellinen. Itse tehty kattoasetelma ja katto on Jarin mukaan alkuperäistä korkeampi ja pitempi. Mä olen tällainen isompi rohjo ja joudun istumaan selkä kaarella. Mulla oli tarkoituksena naputella sinne omatekoinen rolled pan, mutta putkien ulostulon osalta en löytänyt mieleistä ratkaisua. Kattomateriaali on saksalaista Sonnenland riepukattokangasta
Johtosarja on Rebel Wiren perussatsi, jossa on sulakkeita ihan riittävästi roadsterin vähäisiin sähkölaitteisiin. Vesipumpun korotussatsilla on saatu hieman lisää senttejä sekä mekaanisen tuulettimen lavat nostettua viilentämään jäähdyttimen kuuminta osaa. Eturenkaat osoittautuivat kuitenkin aivan liian isoiksi. Sama koskee koko autoa. Mulla ei ole ollut tapana kajota autoihin, jotka ovat niin sanotusti valmiita. – Radiaalit laitettiin alle ja niissä on pysytty. Ne pullottivat kapeilla etuvanteilla rumasti ja ottivat kiinni lokasuojan yläosaan pyöriä käännettäessä. C-malli Kadetin bensatankki sekä akku on sijoitettu penkin selkänojan taakse. Herstin Timppa hoiti maalauksen, Jari kertoo. Alkuperäinen nopeusmittari on toimiva. temittari. Akun olen joutunut vaihtamaan jossain vaiheessa talviseisonnan jälkeen, mutta muuten on selvitty ihan normaaleilla huoltotoimenpiteillä. Olen yllättynyt, kuinka hyvin kaikki asiat osuivat kohdalleen, eikä mitään lastentauteja tai muokkaustarpeita ole ilmennyt. Tällä kertaa sopiva kombinaatio löytyi. V8-MAGAZINE 33. Koska uusien tilailu olisi taas kestänyt ja auto alkoi olla muuten valmis, päätyi mies ostamaan vyörenkaat. Roadsteria ei ole rakennettu näyttelyihin vaan tien päälle. Eteen laitettiin kuplasta tuttu koko 155R82 ja taakse 235R75 kumit. Rundikello sektorinäytöllä on rattiputkessa. Väriä pintaan Auton väriä erehtyisi pikaisesti luulemaan alkuperäissävyksi, mutta tarina sävyn takana on hieman toisenlainen. Neuvoteltuaan rengaskauppiaan kanssa laitettiin tilaukseen 8,20–15 ja 6,70–15 mitoilla oleva sarja. Ne ovat lediversiot, jotka eivät ole ihan parhaan näköset palaessaan, mutta näkee ainakin sokeampikin puusilmä, kun poljen jarrupedaalia. – Etulamput on nykyversiot Guiden valoista ja takaa löytyvät ’39 Lincolnin pisarat. Ja siinä oli väriyhdistelmänä tuollainen beige ja musta metsku. Kokonaisuus on silti siisti myös altapäin, mikä miellyttää varmasti konttorin henkilökuntaa vuosittaisessa syynissä. Roadster olisi varmaan tullut samoihin sävyihin, jos olisin saanut lokasuojista ja potkupelleistä riittävän suorat. Chevyn pikkulohko sopii pienellä tulipellin sisäänotolla mainiosti A-mallin pellin alle. Roadsterin takahelma on saanut lisää pituutta 60-luvun lopun Chargerin hamekankaita hyödyntämällä. Ihastuin siihen yhdistelmään. –Mulla oli tohon rakentelun aikaan tonninen GT Ducati. Mutta niihin jäi mielestäni niin paljon sanomista, että aloin etsiä beigen kanssa natsaavaa tumman ruskeaa sävyä. Varsinkin, kun se muistuttaa aika lailla hopan orggis optiota. Jarilla oli tarkoitus laittaa autoon ristikudosrenkaat ihan ulkonäkösyistä. Lopputuloksesta tuli ehkä noilla väreillä parempi. Rengassavottaa ja kovaa ajoa Renkaat antavat autolle näköä. Lisäpaneelista löytyvät moottorin lämpöja öljynpainemittari sekä penkin taakse sijoitetun tankin täyttöasteen ilmaiseva mittari
Niinpä Saku ja Risto leikkimielisesti sanottuna punoivat pirullisen juonen ilmoittaen, että jos Buickista tehdään Riston modaamien Holsettien ja Saku Ritolan myymien Motec-ruiskujen avulla oikea Drag Week -katuauto, niin he molemmat lähtevät talkoisiin mukaan. Tässä numerossa perehdymme tuleviin korija tekniikkamuutoksiin. TURBOSAVOTTA Edellisessä V8-Magazinen numerossa kerroimme projektin lähtökohdat ja valotimme tarkemmin, mistä Drag Week -kestävyyskisassa on kysymys. Enemmän töitä Allekirjoittanut oli aina haaveillut tuollaisesta combosta ja autosta, mutta tiesin myös hyvin millaisen määrän työtä ja etenkin rahaa muutokset vaatisivat. Tehojen osalta suurin rajoittavin tekijä on omistajan lompakko. 34 V8-MAGAZINE. Jotta asiat eivät olisi liian yksinkertaisia, oli tiimin myös kuuluva Saku Ritola samaan aikaan suunnitellut, jos tehtäisiin saman tien Buickista nykyaikaisella ruiskulla toimiva tuplaturbopeli. Saku ei kuitenkaan luovuttanut näin helposti ja hän oli salaa juttusilla Risto Virtalan kanssa, joka pyörittää Holset-turboihin erikoistunutta Virtala Racing Oy:tä. Niinpä ensimmäinen vastaus Sakulle oli kielteinen, vaikka ajatus itsessään kuulosti varsin houkuttelevalta. TEKSTI & KUVAT: JANNE USKALI B uickin muutoksissa Hannu Hellmanin ajatuksena oli karkeasti se, että pudotetaan moottorista vähän puristuksia ja lisätään ilokaasun määrää. Homman punaisena lankana oli siis se, että mennään kisaan tutulla ja monen vuoden aikana koeponnistetulla varmalla tekniikalla. Blacklist Buick Goes To America, osa 2. Päivitetään uusi 9” perä ja uudet 7,5 sekunnin turvakaaret tehtäisiin docolista. Tämä tarkoittaisi pitkälti auton koko tekniikan uusimista yhden lyhyen talven ja kevään aikana. Uuden ehdotuksen jälkeen meni pari viikkoa päätä raapiessa ja lopulta Ensimmäinen hahmotelma turbojen sijainnille. Samalla sovittiin, että Hannu tekee asiakastyönä korvausta vastaan Buickiin uudet turvakaaret ja lähtee apukuskiksi Drag Weekille. Oli selvä, että tuollaisella autolla/tekniikalla voisi cruisailla hyvin matalilla puristuksilla ilman korkeapuristeisen moottorin ongelmia, ja tarvittaessa oikein tehdyn turbomoottorin tehoilla ei ole varsinaista ylärajaa. That´s the plan
Tom Bailey, joka mm. Hannu on tosiaan enemmän ilokaasuguru kuin ahdinukko, vaikkakin hänellä on aikojen saatossa ollut näpeissään mm. Tilanne muuttui tässä kohtaa varsin kiusalliseksi. Ehkä maailman tunnetuin ja arvostetuin Drag Week -moottorien tekijä Steve Morris laittoi pahoitteluviestin, ettei ollut huomannut roskaposteihin mennyttä meiliäni. V8-MAGAZINE 35. Perkele, rakennetaan twin turbo Buicki. Kysely ei kuitenkaan tuottanut tulosta useammasta yhteydenotosta huolimatta. Speksit Amerikasta Kun päätös oli tehty, laitoin parille tunnetulle amerikkalaiselle turbomoottorien tekijälle meiliä, että saisiko heiltä apua halutunlaisen Drag Week -moottorin speksaamiseen. tahkosi viime vuonna Drag Week Camaronsa viiden sekunnin puolelle. Eli Hämeenlinnan suunnalla ei oltu ajatuksesta Steven matkaan lähtemisestä kovin iloisia, mutta toisaalta, jos apua voi saada ehkä maailman parhaalta Drag Week -autojen moottorien kehittäjältä, niin voiko sitä skipata. Lopulta Buickin turbomoottorin speksaaminen annettiin Hannu Hellmannin hoiviin. Hannu ryhtyi selvittämään omin voimin millaisilla palikoilla täysin päivitetty moottori pitäisi rakentaa ja millaista nokka-akselia tulisi käyttää. Samalla sovittiin, että Hannulla jo purettu moottori siirrettäisiin takaisin Oittiin Paavolan Sepon tallille, missä sitä oli aikaisemminkin rakennettu. Lopulta päätös kallistui Steve Morrisin puoleen, vaikka tämä maksoikin yhden turhan tuhatlappusen nokka-akselista ja Hannun pahoitetun mielen. Bensalla mennään Alkuperäinen ajatus oli ajaa viinalla eli E85:lla, koska se jäähdyttää mottia kivasti Erikoismatala SME billet elbow mutka. Tässä kohtaa projektin ”manageri” Niklas Wasström muistutti, että ei pidä unohtaa sitä, että Steven asiakkaana häneltä saisi korvaamatonta tietoa ja apua Drag Week -autoa rakentaessa. Luonnollisesti osa tiimiläisistä ei ollut ideasta hirveän innoissaan, ja vähiten varmaankin Hannu, joka luonnollisesti piti ilokaasutekniikkaa tutun turvallisena vaihtoehtona sekä selkeästi kustannustehokkaampana vaihtoehtona. Steven moottorilla on ajanut jo vuosia mm. Ei tainnut Venäjän rajalla vaikuttavan kaverin yhteydenottopyynnit juurikaan napata. Varsin ymmärrettävää hänen puoleltaan. Steve ilmoitti, että hän on rakentanut useita vastaavia turbomotteja, ja nimenomaan vielä samanlaisilla Brodixin alumiinikiukailla, joten sopivat setupit olisivat hänen avullaan helposti saatavilla. Tämä oli harmi, sillä Suomessa ei ole tiettävästi rakenneltu hirveästi tämän tyylisuunnan ja kaliiberin moottoreita, eikä pikkubudjetilla liikuttaessa olisi varaa tehdä turbomoottoria useampaan kertaan. Hannu keskittyi tämän jälkeen Buickin uusien kaarien ja sisusta tekoon. Mutta kuinka ollakaan, juuri kun uusi kustom-nokka-akseli oli tilattu ja maksettu, pamahti Amerikasta meiliä. Ei siis tarvitse epäillä, etteikö Steve Morris tietäisi millainen ahdinmoottori toimisi parhaiten vartilla ja 1000 mailin siirtymillä. Hannu suunnittelemassa alakerran purkamista. Steve myös painotti, että hänen suunnittelema spesiaali nokka-akseli Drag Week -kisoja varten on jotakin, mitä kukaan muu valmistaja ei pysty tarjoamaan. Auton vanhat sähköt menevät kokonaan uusiksi. Oli ymmärrettävää, että Hannu oli tehnyt moottorin osalta omia selvitystöitä ja erikoisnokkakin oli jo ehditty tilaamaan. Puhumattakaan mahdollisesta erittäin tärkeästä avusta paikan päällä itse kisassa. . vastaus Sakulle oli myönteinen. turbokuplan moottori. Esko hienosäätää lohkoa. Hellman mittailee palotiloja. Todisteena ovat useamman vuoden faktat niin stripiltä kuin katusiirtymiltä, jolloin hän toimi Drag Weekeillä Tom Baileyn apukuskina. Nokan profiili on suunniteltu idealla, että matalilla ”siirtymäkierroksilla” nostoa ei juurikaan ole eikä silloin turhaan kuormiteta myöskään moottoria
Pinnien jännitteet voidaan nähdä ohjelmistosta ja nauhalta. Steven kanssa jutellessa ilmeni, että Amerikassa on osavaltioita, joissa ei ole juurikaan tarjolla viinaa autoille suoraan bensa-asemilta. Saku kertoi, että Motecin M1 on arkkitehtuuriltaan uudenlainen moottorinohjainsarja. Siis samanlaisiin, joilla on ajettu jo viimeiset kuusi vuotta. Moottorinohjaimen sisäisestä ohjelmasta, firmwaresta, on olemassa useita versioita eri käyttötarkoitukseen. Firmiksen kehitysympäristö onkin kenen tahansa ladattavissa ja sieltä voi katsoa miten yleisimmät firmwaret on rakennettu. Steve kertoi, että eri moottoreissa toimivat Cometicin ”pahvit” varsin hyvin vielä 1,5 barin paineilla ja joissain jopa lähelle 2 baria. Top Fuel -laitteissa ja se on kuulemma ”ultimaattinen” tiivistystapa, jolloin sylinterin paineet eivät pääse lohkon ja kannen välistä pihalle. Tämä koituisi isoksi ongelmaksi, jos nälkäisellä isolohkolla pitäisi ajaa yli 1600 kilometriä siirtymiä viikon aikana. Haastavana puolena oli tarvittavat koneistukset lohkoon ja kansiin. Blacklist Buickin vanha Howard´s:in takokampiakseli kelpuutettiin vielä käytettäväksi ja veivit päivitettiin hyväksi todettuihin Oliverin billet-teräsveiveihin. Usein kiihdytysautoissa käytetään moottorinohjauksen lisäksi erillisiä ohjainyksiköitä vaikkapa transbraken bump-toimintoon tai hukkaporttien vastapaineen hallintaan. Nauhoitettavia kanavia on paljon, esim. Jos jossain kohtaa ajatellaan ahtojen nostamista 2 bariin tai ylikin, suositteli Steve käytettäväksi kuparikansitiivisteitä ja hoops-liekkirenkaita. Motec M1 Polttoainepuoli oli Sakun mielestä selkeä ja sitä tullaan ohjaamaan Motecilla. Pohdimme pitkään, mikä on järkevin ratkaisu, ja lopulta päätettiin muiden osien lailla tilata kuparitiivisteet ja hoopsit SME:ltä. Tämän huomaa vaikkapa kierroslukurajoittimesta, kierrosluku pysyy samana eikä heilu. Koska eri firmisversioita tarvitaan ja niitä pitää teknologian kehittyessä tehdä koko ajan lisää, tarvitaan ohjelmisto, jolla tämä onnistuu. Historiaa voidaan selata, eikä nauhoitusta tarvitse erikseen käskeä päälle, sillä se on Hemivan hahmotelma lyhkäisistä pakosarjoista. 36 V8-MAGAZINE. HX 60 ”ämpärit” ovat painavat ja paljon tilaa vievät ahtimet. Seosmittaus tehdään CAN-väylään tietoa tuottavilla lambdoilla. Vaikkapa kiihdytysauto tarvitsee eri asioita kuin muutaman vuoden ikäinen auto, jossa säilytetään kaikki alkuperäiset toiminnot mukaan lukien integrointi alkuperäiseen mittaristoon, ABS:ään sekä korin sähkölaitteisiin. Buickin tutut Brodixin Head Hunter 383 MC kannet rosterivenoilla ja Comp Camsin venajousilla menivät Hi-Carin Ikikselle läpikäytäviksi. Motin puristussuhteeksi Steve ehdotti noin 10:1-ruttuja, sekä hänen itse suunnittelemia erikoisvalmisteisia mäntiä. Pakokaasun lämmön mittaus toteutetaan myös väylällä, tällöin 10 anturia ei vie yhtään pinniä moottorinohjaimesta. M130 GPR 1854 kpl. SME-kustom-männät. Vikatilanteiden selvittäminen on helpompaa ja johtosarja on yksinkertaisempi, vanhempiin moottorinohjaimiin verrattuna toiminta on nopeaa. . Oliverin uudet veivit. Moottorin käyntiääni rajoittimessa on ”surinaa” eikä muutaman kerran sekunnissa tapahtuvaa moodin muutosta ja paukahdusta pakoputkessa. Kannet ja venttiilit perustarkistuksessa. Nämä toiminnot ovat valmiina, tarvitaan vain yksi purkki, jossa on tiedonkeruu ja diagnostiikka. Jos valmiit eivät houkuta, niin itse voi tehdä oman ja rakentaa siihen haluamansa kontrollit. Tällöin pinnejä säästyy ja analogiaviestin ongelmat poistuvat. ja kestää puristusta paremmin kuin pumppubensa. Nokka on tosiaan Steve Morris Engines:in Drag Week -käyttöön suunniteltu 4/7 swappi rullanokka ja uudet Iskyn EZ-nostajat, jollaiset motissa oli ollut myös aiemmin. Lopulta päädyttiin, että motti rakennetaan pumppubensalla ajettavaksi kadulla ja kisavedoissa stripillä mennään VP:n kisabensoilla. Ratkaisua käytetään mm. Putkea joka lähtöön. Oleellisin ja isoin päätös moottorin osalta oli, mitä tehdään kannentiivisteiden kanssa. Tietokone liitetään ethernetillä, joten säätöohjelma näyttää ja nauhoittaa kaikki kanavat riittävällä näytteenottotaajuudella
Risto on Buickin lohko Palojoen koneistuksessa. V8-MAGAZINE 37. . Tomi oli tehnyt juuri vastaavan koneistuksen ja muutostyön omaan imusarjaansa. Putkea joka lähtöön. Relejärjestelmässä näkisit vain ohjauskäskyn, et sitä ”maistuuko sähkö” oikeasti. SME-hoopsit. Yksi esimerkki millä tavalla nykytekniikka on erilaista kuin releet ja sulakkeet. Siitä nähdään suoraan, että ampeereita menee oikea määrä, johto ei ole poikki eikä oikkarissa, ja ohjaus on kunnossa. Turbot Professional Motor Oy aka Virtala Racingilta projektiin saapui lopulta täysin kustomina tehdyt Holset-ahtimet. Steve Morris on toiminut useita vuosia Tom Baileyn mekaanikkona ja apukuskina Drag Week -kisoissa. Motecilta löytyy pakettiin näyttöjä, näppäimistöjä sekä virranhallintayksiköitä. Sami ja Tomppa purkamassa mottia autosta. Blacklist Buickissa tullaan käyttämään D175-värinäyttöä, jotta jokaiselle mittarille tarvittavat johdot jäävät pois. taustalla aina päällä online-tilassa. Ecun sisäinen tiedonkeruu puretaan erilliseen ohjelmaan, jolla on helppo tutkia suoritusta ja tehdä numeerista laskentaa. Näitä ominaisuuksia säätäjä osaa arvostaa. Seppo pitää moottorille pienen rukoiluhetken. Tähän ”imarin” muutostyöhön saimme upeasti koneistusapua Pohjanmaalta Tomi Stamblewskilta. Suuttimia suunnitellessa päädyttiin Finjectorin avustuksella lopulta käyttämään 16 kappaletta Bosch EV14 1500 cc suuttimia, jolloin jokaiselle kanavalle saadaan kaksi suutinta. Johtosarja on yksinkertaisempi, koska ohjauskäskyt menevät CAN-väylässä ja katkaisimet korvataan ohjelmoitavalla näppäimistöllä, johon tarvitaan vain neljä johtoa. Imusarja ja suuttimet Itse imusarjana pidettiin hyväksi todettu ja kansiin modattu Brodixin single Dominator, jonka päälle tilattiin billettinen SME:n ekstramatala throttle bodyn mutka (elbow). Tomi Stamblewski koneistaa imusarjaan paikkoja ruiskusuuttimille. Myös virranhallintayksikköä olisi haluttu käyttää, mutta tällä aikataululla budjetti rajoitti rakentamista ja jouduttiin tyytymään releisiin ja sulakkeisiin. Risto Virtalan jäljiltä ahtimissa ei tosin ole enää muuta vakiota kuin kuoret. Logista nähdään transbraken solenoidin virrankulutus ampeereina. Kaasuläpäksi löytyi Suomesta käytetty Wilsonin 105 mm TB. Ne perustuvat valtavan kokoisiin HX 60 -ahtimiin, jotka painavat noin 24 kiloa kappaleelta. SME-kustom-männät. Jokaiselle kanavalle on siis oma volttija ampeerimittari koko ajan käytössä ja tiedot menevät nauhalle
Turbosmartin 60 mm hukkaportit. Ehkä haastavin vaihe oli löytää Suomesta koneistaja, joka pystyy ajamaan kansiin hoopseille urat ja kiinnittämään isolohkon työstökoneeseen, jotta saadaan lohkossa olevien sylinteriputkien päihin ajettua urat kanteen tulleiden hoopsien vastauriksi. Tästä lähdettiin purkamaan. . Työstöissä meni lopulta useampi viikko ennen kuin pääsimme kasaamaan moottorin Oitin tallilla. Tonin työkaluna toimii 4-akselinen Cincinnati työstökeskus. Kuten tekstistä kävi jo hyvin selväksi, lähti selkeä ja yksinkertainen suunnitelma tekniikan osalta oikeastaan välittömästi lapasesta. Samasta osoitteesta löytyi myös paljon erikoisen kokoisia rosterija alumiiniputkia sekä ahdinkäyttöön tarvittavia V-panta liitoksia. Hukkaporteiksi hankittiin kaksi kappaletta Turbosmartin 60 mm ”pökäleitä”, jotka löytyivät Mika Liivalahden avustuksella Suomesta. Moottorin osat Moottorin sisuskalujen tasapainotuksen hoiti Lensu, Lensu Power Shopissa. Homma ei kuulemma ollut ihan pieni juttu, ja heillä meni yli 20 tuntia pakosarjojen saumojen hitsaukseen. Lopulta putkihitsauksia alettiin tehdä ihan jo kustannussyistä omatoimisesti. Sijoitus on kompromissi, eikä missään nimessä optimaalisin paikka, mutta härän pään kokoiset ämpäriturbot eivät uppoa noin vain edes amerikkalaisen auton isoon konehuoneeseen. www.facebook.com/BlacklistBuick www.instagram.com/blacklistbuick http://shop.bomber.fi/ Turbojen sijainti plan-b ja pientä koekasausta ennen purkua dynoa varten. Tästä ja mahdollisesti myös moottorin dynosessiosta tarkemmin seuraavassa numerossa. Uskokaa täi älkää, mutta sama meno jatkuu myös korin osalta. Henry Varha Hemiva Oy:stä leipoi pakosarjat alustavasti kasaan muhkeista ulkohalkaisijaltaan 60,3 mm primääriputkista. Näihin löytyivät vielä maukkaat ”pornot” Elmer Racingin kollektorit. Elmer Racing valmisti billet-kollektorit. PROJEKTIN YHTEISTYÖKUMPPANIT: Uudenmaan Konehuolto Oy V8-Magazine Help-Lasi Oy Vesterbacka Transport Oy J-Trading Oy Maansiirto Mika Lehtinen Peltikorjaamo Parviainen Celtic Tuning Hirvipuro Porvoon mittaletku Royal Purple Virtala Racing CRC Industries Finland OY Itä-Suomen Betonilattiat Oy Naskali MotorSports BLACKLIST BUICK SOMESSA JA FANITUOTE WEBSHOP: Uusia support tuotteita: Blacklist Buick Goes To America support T-paidan lisäksi myös komea huppari. Tästä skannauksesta ja koneistuksista löytyy hyviä videopätkiä Blacklist Buick Goes To America Facebook-sivuilta. Samalla isot ahtimet löysivät useamman päivän pähkäilyn jälkeen paikkansa poikittain moottorin ja syylarin välistä. 38 V8-MAGAZINE. Esko oli jo aikaisimmin hoitanut kaikki lohkon koneistukset ja sylinterien hoonaukset. Esko Aapio otti projektista kopin ja hänen suhteidensa avulla löytyi ensiksi Tattarisuolla skannauspalveluita tekevän Revision Tech Oy:n Mikko Ahola. Wilsonin 105 mm Throttle Body Turboaihioita tehdään tuplat varalle. modannut ahtimet sisältämään 85,00 mm imu ”Comp” Billet siivet ja 92 mm pakosiivet. Henryn työkiireiden takia pakosarjojen lopullinen hitsaus piti teetättää asiakastyönä ”minimiehenä” tunnetun Veli Koivulan yrityksessä Putkivisiolla. Mikko skannasi niin lohkon kuin kannet tietokoneelle ja nämä tiedot lähetettiin sitten Palojoen koneistus Oy:n Toni Vikmanille, joka otti Eskon kanssa työstöhaasteen vastaan. Pakosarjat Ahtimien sijaintia haettiin autoon pariin eri otteeseen, ja aluksi ne näyttivät jäävän konepellin yläpuolelle. Tätä tekstiä kirjoittaessa moottoria ei ole saatu vielä dynotettua, mutta toivottavasti sekin hetki on ihan liipaisimella. Janne on pysynyt viilipyttynä, vaikka suunnitelmat ovat muuttuneet useammin kuin usein
Phone. 155,KAASUTTIMET HOLLEY, EDELBROCK CARTER, AUTOLITE...KYSY MYÖS..... KORIN KAIKKI TIIVISTEET RÄTTIKATON RR 1609 GM A BODY 1966-67 330,RR 1811-B GM FULL SIZE 1966-70 300,TUULETUSIKKUNAAN WR 2007 GM TRUCK 55-59 80,WR 3363 FORD-MERC FULL SIZE 63-64 2+4 d sedan+stw 143,WR2308 MOPAR B-BODY 68-70 163,OVEEN LM 14-B FAIRLANE 1966-67 2d ht 135,LM 20-N/K442 NOVA 1962-67 2d ht 59,LM 18-J ELDORADO 71-78 RIVIERA74-76 128,OHJAUKSEN NIVELET RÄTTI-KOVA ERIKOIS JA VAKIO ASENNUKSIIN RJC-736636 NIVEL RÄTTI 3/4-36 COLUM X 11/16-36 89,RJC-736R NIVEL RÄTTI 3/4”-36spl FORD-ISO RÄTTI 56,RJC836-CS AKSELI OHJAUS SIMPUKKA 13/16-36 70-81 CAMARO-F-B 85,LW30-50754B MAGSTAR 15X7 5X4, 5”4,25BS 210,LW50-70754A MAGNUM 50017X7 5X4.5” SATIINIMUSTA 236,C5ZZ-1007-AR STYLED STEEL 14X5” 5X4,5” chargoal tumma 235,CS14-215455-CP ALUVANNE Shelby CS14 20x11 +50 Chrome Pow der 315,CS5-911550-G ALUVANNE Shelby CS5 19x11 Gunmetal+50mm 339,R VAIHTUVA VALIKOIMA KÄYETTYJÄ KAASAREITA EDELBROCK-HOLLEY ESIM.... M o u l d e d P a r t s I n c . 15 JA 17” KIILLOTTETUNA JA HARMAANA alk. (05) 3557 289 ja myynti@tradeparts.info WEBSTORE OPEN 24/7 JENKKIAUTOHARRASTAJAN VERKKOKAUPPA T R A D E P A R T S PUSKUREITA, MERKKEJÄ TIIVISTEITÄ, PIKKUOSAT D1ZZ-17906-A PUSKURI TAKA MUSTANG 1971-72/73 209,C7ZZ-17757-AR PUSKURI ETU MUSTANG 1967-68 180,LEGENDARY WHEELS SHELBY VANTEET TULOSSA VARASTOON SEKÄ TILAUKSESTA W H E E L S Classic Performance Products Classic Performance Products TRADEPARTS.INFO Rapakontie, 49480 SUMMA, Avoinna arkisin 8.30-17.00. TRADEPARTS.INFO Rapakontie, 49480 SUMMA, Avoinna arkisin 8.30-17.00. HOL0-4776-2/KUNNOST KAASUTIN HOLLEY 600 TUPLAPUMMPU-KUNNOSTETTU 395,CAR-4724S/KUNNOST KAASUTIN CARTER 2V MOPAR SB 70-72 KUNNOSTETTU 279,MN2939-A/KUNNOST KAASUTIN CARTER MOPAR L6 1V 68-7. carter1695,1611 279,MN3154-A/KUNNOST KAASUTIN CARTER 2V MOPAR 6769 SB-KUNNOSTETTU 279,EDE1404/KUNNOST KAASUTIN EDELB 500CFM sähkö ryyppy 275,MOT-2100-1.08/KUNNOST KAASUTIN FORD MOTORCRAFT 2V-AUT302-351 72-77 2 275,EDE1405/KÄYT KAASUTIN EDELB 600cfm KÄYTETTY manual ryyppy 150,EDE1411/KÄYT KAASUTIN EDELB 750 KÄYTETTY SÄHKÖ RYYPPY siisti170,HOL0-3310-2/3/KÄYT KAASUTIN HOLLEY 4160 750cfm käytetty KYSY 125,M o u l d e d P a r t s I n c
Helmija maaliskuussa kumpikin järjestäjä ehti aloittaa kauden ja muutama kisa ajettiin ennen kuin virus keskeytti kaiken toiminnan. Jenkkikirjeenvaihtajamme Bo Bertilsson kokosi viimeisimmät kuulumiset Atlantin takaa. NHRA puolestaan on päättänyt, ettei se järjestä kisoja ilman fanejaan ja tähtää sarjan jatkamiseen elokuussa. Entisöity kustom Vanhojen, historiallisten kustomien entisöinti on tänä päivänä suuressa suosiossa. ’55 Dodgen kylkilistat jatkuvat pidennettyihin takalokasuojiin, joihin upotettiin erikoiset takavalot. Valtaosa NASCAR-tiimeistä sijoittuu noin 300 km säteelle Darlingtonista, jonka lähiradoilla kilpailujen on suunniteltu käynnistyvän. Kupla-Volkkarin pohjalle rakennettiin sporttiauton koreja, pickupeja, Porsche 550 roadstereita jne. Täysin muutettuun keulaan frenchattiin tuplalamput ja sovitettiin kustom-maski. Cobra Jet 1400 Amerikan kolme suurta autonvalmistajaa ovat kautta historian kilpailleet toistensa kanssa, myös aivan konkreettisesti kilparadoilla. Detroitin kolmikon taistelu julkisuudesta ja kuluttajista on siirtynyt uudelle tasolle nykytrendin mukaisesti. Entisöijät etsivät kuumeisesti 1940-60-luvuilla rakennettuja autoja. Kotirakentelijat keksivät paljon ideoita ja usein toteutus tehtiin lasikuidusta. Sen rakensi Steve Scott, joka toimi tuolloin Car Craft -lehden valokuvaajana. Kuvassa on yksi tyylikäs versio, jossa Kuplan etuosaan on liitetty kavennettu vanhan mallisen Kleinbusin takapää. NASCAR on päättänyt ensimmäisenä purkaa kisarajoituksia ja kausi jatkuu toukokuussa. Vahvasti etunojaisella hytillä varustetussa hot rodissa oli edessä kapeat moottoripyörän renkaat ja takana leveät slicksit klassisin viisipuolavantein. Sähkömoottorinen versio tuottaa nimensä mukaisesti huimat 1400 hevosvoimaa! Vääntöä löytyy 1100 lb.ft (1491 Nm) ja electric drag racer on kyennyt kahdeksan sekunnin varttimailin aikoihin. Auto oli ajokelpoinen ja Steve kurvasi sillä muutamaan otteeseen töihin Hollywoodiin. Jatkona olivat automaatti ja Oldsin kavennettu taka-akseli. Loppukaudesta tulee ainutlaatuisen hurja, kun kisoja on viikottain, jopa kaksikin viikon sisällä. Tiettävästi Steve omistaa edelleen alkuperäisen rodin, mutta siitä oli tämän vuoden Grand National Roadster Show’ssa Pomonassa esillä lähes täydellinen replika! Rakentaja ja omistaja oli tullut näyttelyyn Uudesta-Seelannista. Tänä päivänä kustom kuuluu Bortz Collectorsin kokoelmaan. Nyt on vuorossa Ford, joka lanseerasi huhtikuussa Mustang-mallin Cobra Jet 1400. Paras aika varttimaililla kirjattiin 11,20 sekuntia loppunopeudella 122 mph (196 km/h). Tehdaskilpureita valmistetaan luokittelusääntöjen vaatimat 50 kappaletta ja ne myydään jälleenmyyntiverkoston kautta. Auton orkkis kaksisylinterinen moottori korvattiin viritetyllä Oldsin Rocket veekasilla, jota ruokki kuusi Stromberin kaasutinta. Viileä replika “Uncertain T” -niminen showauto oli suosittu 1960-luvulla Amerikassa. Kuplan monet kasvot Rantakirppubuumin jälkeen syntyi kit car -aalto. Teknisesti ne ovat kuitenkin oikeita kilpa-autoja. Auto on säilynyt kaikki nämä vuodet pitkälti alkuperäisessä kunnossa, kadulle muutettuna ja omistaja ajelee sillä nostalgiatapahtumiin. NASCAR purkaa rajoituksia Kaikki moottoriurheilu Amerikassa on korona pandemian vuoksi pysähdyksissä, mukaan lukien NHRA drag racing ja NASCAR. KUVA: FORD 40 V8-MAGAZINE. Ainakin ensimmäiset kisat ajetaan tyhjillä katsomoilla ja vain tiimit sekä media pääsevät paikalle. 2 x 3” alumiinista tehtyyn runkoon oli sovitettu stroukattu 386 cid Buick Nailhead. Lloyd drag power Kiihdytysharrastaja joskus 1960-luvulla etsi mahdollisimman kevyttä aihiota kilpurinsa lähtökohdaksi ja löysi erikoisen 1956 Lloyd 600:sen. Barris uusi luonnollisesti koko sisustan ja pintaan ruiskutettiin valkoinen helmiäisväri, joka viimeisteltiin candy-punaisilla scallopeilla. Tuttu sanonta pätee yhä: win on sunday, sell on monday! Suureen suosioon noussut NHRA:n Factory Stock -kisaryhmä on viimeisin esimerkki, kuinka Ford Mustang Cobra Jet, Chevrolet COPO Camaro ja Dodge Drag Pak Challenger ottavat mittaa toisistaan varttimaililla. Autot perustuvat myyntimalleihin ja myös näyttävät oikeilta, jolloin ihmisten on helppo samaistua niihin. Kuvan ’55 Chevyn kustomoi Barris Kustoms vuonna 1957 ja auton omisti James Seaton. Camarosta esiteltiin 2018 sähkömoottorinen prototyyppi. Ja kaikki on peltiä. Ahdettuina versioina niiden moottorit tuottavat reippaasti yli 1200 hevosvoimaa
Kesäkuu Heinäkuu MA TI KE TO PE LA SU vk 1 2 3 4 5 27 6 7 8 9 10 11 12 28 13 14 15 16 17 18 19 29 20 21 22 23 24 25 26 30 27 28 29 30 31 31 MA TI KE TO PE LA SU vk 1 2 3 4 5 6 7 23 8 9 10 11 12 13 14 24 15 16 17 18 19 20 21 25 22 23 24 25 26 27 28 26 29 30 27 V8
FORD ROADSTER 1929
Kuvaaja Heikki Malinen CHEVROLET IMPALA 2D HADTOP 1963
80-luku oli melkoista kiitoa rakentelun suhteen, kun heti Tempestin esittelynumeron jälkeisessä Veekasissa esiteltiin Veijon rättikattoinen ’65 Pontiac LeMans (V8 5/83). V8-MAGAZINE 45. TEKSTI JA KUVAT KAI SALMIO O len viimeisen vuosikymmenen aikana vieraillut Veijon luona niin monta kertaa, että Paraisista on tullut minulle kuin toinen koti. 2-ovisuus teki autosta erikoisuuden eikä sitä voinut uhrata avoalttarille. Puskurin yläosaan kiinnitetty kolmionmallinen merkki on vuotta vanhemmasta GTO:sta. Näin tietty GTO-imago iskostui Veijon harteille lähes neljä vuosikymmentä sitten. Choppasin katon ja maalautin keulille klassisen liekityksen. Pontiac GTO 2d Sport Coupe 1967 & Pontiac GTO 2d HT Coupe 1969 Jo 80-luvulla kannuksensa ansainnut Mr. Hyvänä tuurina voinee pitää sitä, että edellinen omistaja oli laittanut autonsa myyntiin vahingossa myyntipalstan varaosat-osioon, kun ilmoituksen oikea paikka olisi ollut muualla. Pienen onnenkantamoisen myötä Veijo onnistui hankkimaan Yhdysvalloista osittain aloitetun ’66 GTO -projektin, josta jalostui lopulta monia katseita kääntävä kokonaisuus. Tämäkin avo rakentui moniovisesta perheautosta. Tänä vuonna tulee kuluneeksi tasan 10 vuotta siitä, kun kuvasin Veijon eräänlaisen GTO-tehtaan ensimmäisen auton ’66 Pontiac GTO 2d Hardtop Coupen (V8 8/10). VEIJON GTO-TEHDAS Veijolla oli tuuria, kun GTO-67 -kilvet olivat vapaana. Kuusysiä ei vielä siinä vaiheessa miehen talliin eksynyt, mutta saman korin edustaja joka tapauksessa. Auto piti sisällään lopulta enemmän osia GTO:sta kuin Tempestistä. Mies oli viettänyt hiljaiseloa aina siihen saakka, kunnes dollarin kurssi oli autonrakentajan silmillä katsottuna jälleen kiitollisella tasolla 2008. Veijo luopui avo-Tempestistä vasta muutama vuosi sitten, auton siirtyessä hänen tyttärensä miehelle. Valtio pyytää erikoiskilvistä edelleen riistohinnan, mutta se on lopulta pieni investointi suuren ilon hyväksi. GTO muuttui pystylampulliseksi kaksi vuotta aikaisemmin, ja kuluva vuosi jäi hienouden viimeiseksi. Laikka-avojen rakentelua Vaikka Veijo piti rakentelun suhteen taukoa, oli harrastus läsnä siitä huolimatta myös kaikkina välivuosina. – Jotkut odottivat minulta jopa kolmatta avoa putkeen, mutta toisin kävi. Moottoriksi hankin tuoreemman 455-jättipadan, muistelee Veijo kaiholla Oldsiaan (V8 4/84). Ahvenanmaalta tuli tarjolle muuttoautona 1967 saarelle tuotu ’65 Oldsmobile F-85 2d Club Coupe. Veijo huomasi ruotsalaisella myyntifoorumilla ’68 GTO 2d HT Coupen, josta käteltiin kaupat. Oli aika palata jälleen kerran sorvin äärelle. Tallista löytyi edelleen ’68 Pontiac Tempest (V8 4/83), jonka hän oli rakentanut 4-ovisesta sedanista avoksi 80-luvun alussa. En ’66 GTO:n kuvauksen jälkeen uskonut palaavani Veijon laanille samoissa merkeissä jo kahden vuoden kuluttua, mutta näin siinä vaan kävi. Auton mukana tuli maskeja kaksin kappalein. Mies toki vihjasi, että toisen sukupolven ’69 GTO näyttäisi hyvältä omassa tallissa. Kuuskasista jalostui jonkinmoinen Judge-klooni, vaikka tuomarioptiota oli tarjolla virallisesti vasta seuraavan vuosimallin myötä. Tässä autossa ei tiettävästi ollut luukkulamppuoptiota vielä tuoreeltaan, mutta nyt on. Keskeltä ulospäintyöntyvä keula oli ominaispiirre tämän ajan Pontiaceille. Pontiac Veijo Söderblom ei ole viime vuosinakaan levännyt laakereillaan, vaikka miehen kädenjälkeä ei ole nähty lehdessä viimeiseen kahdeksaan vuoteen. Sininen yksilö esiteltiin myös lehdessä (V8 9/12)
Malli lanseerattiin vuodeksi 1964, ollen aluksi LeMans -optio. B-pilarillisia oli tarjolla hardtopeja selvästi vähemmän. Tähän moottoritilaan laskettiin tehtaalla 400-kuutiotuumainen pata (335 hv). 46 V8-MAGAZINE. Pontiac näytti päällisin puolin varsin terveeltä aihiolta. Sitä lienee ilo käskyttää manuaalivaihteistolla, ja takanakit sauhuavat! Auto oli alun perin sininen, mutta kun tallista löytyi valmiina jo yksi sininen GTO, kohdistui värivalinta oranssinpunaiseen (Carousel Red). Avojakin tehtiin vajaat 5000 enemmän. Veijo vannoo myös voiman nimeen, siksi molempiin tiikereihin iskettiin alkuperäistä väkevämpää tekniikkaa. Taustalta pilkistää scoopin 428-merkki. Isot padat ovat lähellä sydäntä, joten ’66:sen 6,4-litrainen 389 korvattiin 70-luvun alun viritetyllä 7,5-litraisella 455:lla ja ’68:n 6,6-litraisen 400:sen tilalle tuli 70-luvun taitteen kutiteltu 455:nen. Takaja tuulilasi hankittiin Kuttilan autolasista, takasivulasit tulivat USA:sta. Tarkempi syyni paljasti, että monet asiat oli tehty vähän niin ja näin. Toisen vierailun aikana oli Veijosta aistittavissa, että mies oli enemmän kuin liekeissä. Syykin oli yksinkertainen. Löysin eBaystä ’67 Sport Coupen, jonka kunnostus oli aloitettu, iloitsee Veijo, joka osti auton pois kuleksimasta. Kitillä kasaan leivottu – Olin jonkin aikaa tuumaillut tolpallisen ’66–’67 GTO:n hankintaa, etusijalla viimeksi mainittu vuosikerta. Autonrakentelu maistui paremmalta kuin koskaan aikaisemmin. Väri muuttuu valaistuksen mukaan ja näyttää jossakin valaistuksessa enenevässä määrin punaiselta. Tästä syystä ei miehen vaatekaapista löydy edelleenkään pussihousuja. Pussihousut hankkimatta Veijo haluaa jättää rakentamiinsa autoihinsa myös ripauksen personointia. Näiden kahden GTO:n entistäminen olisi tavallaan ollut tiettyä silmänlumetta, koska matching numbers -tekniikat olivat jääneet matkan varrelle. Edellinen omista oli maalauttanut GTO:n tummansiniseksi. Kuinkas ollakaan hän löysi pian itsensä eBayn runsaiden lihapatojen ääreltä. Sport Coupeja valmistettiin perättäisinä vuosina maltilliset 17 000 autoa, kun samaan aikaan tehtaalta rullasi lähes 139 000 hardtop-korillista GTO:ta. Tästä syystä en ollut yllättynyt, kun Veijo kertoi haaveilevansa historian ensimmäisestä GTO:sta. Omaksi mallisarjaksi se nostettiin vuosimallin ’66 myötä, palaten toistamiseen pelkäksi lisävarusteeksi vuodeksi 1972. Edelliset projektit vietiin läpi periaatKonepellin yhteyteen sijoitettu kierroslukumittari oli ominaista GTO:lle. Siksi tytär lainasi yhtenä iltana läppäriään Veijolle, joka pääsi näin illan ratoksi surffailemaan netissä. Tässä tapauksessa se ei ollut mikään tappio, sillä Veijon oli joka tapauksessa tarkoitus käydä auto kauttaaltaan läpi. Seuraavaksi ei muuten taloon tullut kuusnelkkua, eikä myöskään kuusysiä, mutta GTO kaikesta huolimatta! Veijo on vuosia viettänyt talvet Thaimaassa, yhdessä kaakkoisaasialaisen vaimonsa kanssa. Nyt auton kulkupuolta avittaa väkevä 428, jossa on potkua tiettävästi reilusti yli 400 hevosvoimaa. Kuusseiska saapui Suomeen kesän 2013 aikana. Parempaa sijoituspaikkaa olisi vaikea keksiä näkyvyyden nimissä. Vaimon tytär oli yhtenä päivänä haukkunut Veijoa vanhanaikaiseksi, koska häneltä ei löytynyt lainkaan kannettavaa tietokonetta. Rakenteluinto oli jostakin syystä hiipunut ja auto pistettiin myyntiin
Siniseksi maalattu 400:nen puhukoon puolestaan. Näin tässä tilassa ei juurikaan näy kiilto-osia. GTO:ssa oli hankintahetkellä jostakin 70-luvun puolivälin Pontiacista hyödynnetty 400-vinkkeli. Veijo on vanhanliiton miehiä, jotka suosivat edelleen perinteistä hiekkapuhallusta modernien paineilmalla toimivien puhdistusmenetelmien sijaan. Optiolistalta oli rastitettavissa myös väkevämpi (360 hv) ja kesympi (255 hv) versio nelisatasesta. isoveljeen Catalina 2+2:seen. Nälkä kasvoi syödessä, joten Veijo harkitsi varvikellon asentamatta jättämistä, kun miehen kolmesta muusta GTO:sta löytyi jo vastaavat. Kokosimme moottorin yhdessä Jarmon kanssa. Viimeksi mainitun sai ainoastaan automaatin yhteyteen. Nuorena miehenä tuli hankittua kaikenlaisia bling bling -osia rikastuttamaan moottoritilaa, muistelee Veijo. Ylimääräistä työtä aiheutti konepelti, joka oli osittain parsittu kasaan bondon avulla. Isokorisen pata Takaluukun lattia uusittiin kokonaisuudessaan. Näin katto maalattiin lopulta valkoiseksi. En ole edellisissä projekteissa kohdannut vastaavaa, koska konetilojen tietty öljyisyys toimii usein samalla jonkinasteisena ruostesuojauksena, hämmästelee Veijo. Apusimpukan kiinnityskohdat rungossa olivat myös ruostuneet, joten oli sinänsä ihme, että simpukka oli ylipäätään paikoillaan. Aikaansaava rakentaja ei vaan jaksa viettää liiaksi luppoaikaa Suomessa ollessaan. – Sain hankittua Vellamon Jarmolta puretun 428:n, jonka lohko oli vuosimallia ’68. Innoittajana toimi kartsalla nähty Oldsmobile, joka pisti kumit savuamaan Turun keskustassa. V8-MAGAZINE 47. Veijon auto varustettiin aikanaan tehtaalla samanlaisella padalla (335 hv). Markus Puisto sai pellin suoristamisen tehtäväkseen ja suoriutui urakasta kiitettävästi, minkä jälkeen pelti istui paikoillaan ehkä paremmin kuin uutena. Mutta konepellissä oli valmiina reiät sitä varten, joten nyt on kaikissa neljässä tiikerissä samanlaiset kiekkarit. teessa reilussa vuodessa, kun otetaan huomioon, että Veijo on aina likimain puolet vuodesta Thaimaassa. – Kori ei ollut hiekkapuhalluksen jälkeen mitenkään paha, mutta korroosion vierailuista löytyi silti todisteita. Rättikattoisia tehtiin myös enemmän (9517). Mosaa oli tarjolla vuosina ’67–’68 vain isokorisiin malleihin, kuten vakiona GTO:n ns. Mikäli kyse ei olisi ollut originaalipellistä, olisi Veijo hankkinut korvikepellin. Harvinaisuutensa takia Sport Coupe löytynee monen GTO-fanin suosikkilistalta. Kittiäkin oli taas käytetty periamerikkalaiseen tapaan, mikä ei ole missään nimessä mikään kehumisen paikka. – Markus hoiti myös auton lopulliset pohjatyöt ja ylimaalauksen. Vanhempana arvostaa käytännöllisyyttä ”vähemmän on enemmän” -mentaliteetilla. Eräät osat poikkeavat toisistaan ja ovat vähäisemmän valmistusmäärän takia kiven alla. Keltainen väri löytyi Minin värikartasta. Veijon auton mukaista Sport Coupea valmistettiin 7029 autoa, kun vastaavasti B-pilaritonta HT Coupea 65 176. Tällä erää hän päätti pitää verkkaisempaa tahtia, vaikka kunnostustyö pistettiin käytännössä heti käyntiin. GTO oli hetkessä purettuna atomeiksi. Runko viimeisteltiin pulverimaalaamalla mustaksi samassa paikassa. Kori irrotettiin rungolta ja toimitettiin hiekkapuhallettavaksi rungon ohessa. ’67 GTO:ta oli tarjolla kolmella eri korimallilla. Tehdas esitteli kuluvana vuotena uuden 428-kuutiotuumaisen, mutta sitä ei löytynyt tuoreeltaan GTO:n lisävarusteista. Veijosta tuli jenkkiautoilija jo 70-luvun alussa, kun nuorimies hankki ensimmäiseksi jenkkirassikseen kutvosella ja kovalla-askilla varustetun ’65 Chevrolet Bel Airin. Puhdistamisen jälkeen pelti ei enää istunut kunnolla paikoillaan. Olin ehtinyt hankkia jo mustan vinyylikaton, mutta ajatukset sen käyttämisestä muuttuivat kunnostuksen aikana. Projektin edetessä oli nähtävissä se, että ht-korillisen GTO:n rakentaminen on otollisempaa paremman osatarjonnan ansiosta
48 V8-MAGAZINE. ostin USA:sta Tri-Power -kaasutinpatteriston ja sille tarkoitetun alumiinisen imusarjan. Vihdoin kuusysi Vierailin uudemman kerran Veijon ranchilla heinäkuussa 2016, kun ’67 GTO oli hiljan valmistunut. Kojelauta nousee horisontaalisesti melko korkealle tasolle, mikä lienee jonkinmoinen turvallisuustekijä sekin. Veijon kolmesta GTO:sta löytyy samanlaiset puukehäiset kolmipuolaratit. Pontiac siirtyi eräänlaiseen cokispullomuotoiluun vuotta aiemmin. Näin auton ensimmäistä kertaa livenä vasta seuraavan vuoden keväällä, selventää Veijo. Länsinaapurin yksilöä ei Paraisille kuitenkaan tullut, mutta vuotta myöhemmin oli neljäs GTO totisinta totta. Pontiacin tulo hieman viivästyi, kun huolitsijalta ei tullut aikaisemmin konttia Pohjolaan. Lasinpyyhkimet jäävät mukavasti piiloon konepellin alle uudistetun muotoiluideologian ansiosta. Näin uudenkarheat osat kulkeutuivat auton mukana Suomeen. –Tajusin, että sama GTO oli ollut myynnissä jo parisen vuotta aikaisemmin. Pohjamaalissa olleesta projektista uupui mm. Samassa lähetyksessä tuli vielä ’69 Ram Air III -option hyvin virtaavat pakosarjat, joiden ulkomuoto muistuttaa löyhästi peltisarjoja. Eikä hintaa kertynyt kuin reilut 1200 taalaa! . Veijo ehti hankkia ennen kontitusta uuden takapuskurin ja kabiinin kaikki verhoilut ovipahveineen. Siinä vaiheessa auto ehdittiin myydä muualle. Veijo hankki Yhdysvalloista täydellisen uustuotantoverhoilupaketin, joka sisälsi penkkien verhoilut, kattoverhoilun, lattiamaton, kuramatot ja ovipahvit. Näytti siis pahasti siltä, että GTO-trilogia saisi vielä neljännenkin jatko-osan. Mies kertoi innoissaan löytäneensä ruotsalaiselta myyntipalstalta ’69 GTO:n, mutta ei ollut toistaiseksi tehnyt liikkeitä hankinnan eteen. ’69 GTO löytyi eBayn kautta Yhdysvaltojen Michiganista heinäkuussa 2017. Tehdas käytti valurautaista imusarjaa. Vain ’66:ssa on erilainen ohjauspyörä. 428:ssa oli vakiona 375/390 hevosvoimaa, mutta nykyään taidetaan mennä jo 400 rajapyykin paremmalle puolelle, naurahtaa Veijo. GTO saapui Suomeen joulukuussa, mutta olimme ehtineet lähteä sitä ennen Thaimaaseen. tuulija takalasi sekä takasivulasit. Projekti ei ollut juuri edennyt, joten siinä lienee syy autosta luopumiselle. Mukana tuli kuitenkin runsaasti uuttakin palikkaa, kuten kaikki tiivisteet. Tiikerit tunnistaa korinvärisestä Endura-etupuskurista
Risojen penkkien verhoilut uusittiin USA:sta hankituilla päällisillä. Vaihteistoksi kelpuutettiin automaatti, joka tuli auton mukana. Keskikonsoliin sijoitetulla shifterillä hämmennetään Munchien nelivaihteista M21-manuaalia, joka tuli auton mukana. Ovipahvit ovat uustuotantoa, vanhat olivat jo huonokuntoiset. – Auton edellinen omistaja oli tiettävästi suunnitellut Pontiacin muuttamista manuaaliversiolliseksi, koska auton mukana kulkeutui siihen tarvittavat polkimet. Konimäärätkin olivat yhtäläisiä. Tein myös maalauksen pohjatyöt tällä erää omatoimisesti. Idea keltaisen ja valkoisen värin kombinaatiosta syntyi erään talven aikana Thaimaassa. Ponchon kunnostustyö aloitettiin heti, olihan Veijo ehtinyt talven aikana ladata patterinsa täyteen moneen kertaan Keski-Aasian lämmössä. Samassa yhteydessä uusittiin kaikki alustan kulutusosat. Nelisatanen oli oiva valinta, koska Veijon GTO:ssa oli vastaava kone uutenakin. Käytin korin myös hiekkapuhalluksessa, mutta pintapellit hioin itse peltikirkkaiksi. – Koritöissä vierähti tovi, koska alustassa oli paksut kerrokset vanhoja alustamassoja. Toukokuun alkuun mennessä aihio oli jo purettuna, kori nostettuna pois rungolta ja kiinnitettynä korigrilliin. Kojelaudasta löytyy alkuperäinen AM-radio, joka on muutettu erillisellä muuntoyksiköllä FM-radioksi. Automaatin myötä palattiin tavallaan alkulähteille, koska ’66 GTO varustettiin myös automaatilla. Päätin olla hyödyntämättä niitä tässä Kuusseiskan ovipahvin yläpuolelle jäi vielä kaistale peltiä, kun seuraavana vuotena ovipahvi jatkui aina ikkuna-aukkoon saakka. Auto valmistui alkukeväästä 2016, joten projektin läpivieminen otti hieman enemmän aikaa kuin kahden edellistä GTO-projektin. Puujäljitelmät tuovat kabiiniin pikantin tuulahduksen luksusta. Runko työstettiin valmiiksi ensimmäisenä. Moottori avattiin tarkastusmielessä ja sen todettiin olevan hyvässä iskussa. Ylimaalauksen suoritti Niilo Hakala, jonka työhön olin erittäin tyytyväinen. Sähköherkkuja ei tästä sportista löydy. Laikkasin kuljettajan jalkatilasta pois korjatun kohdan, koska työn jälki ei miellyttänyt silmääni. Ovipahveista löytyvät vastaavat 6.5 Litre -merkit kuin etulokareistakin, mutta pienempinä. Sopiva korvikepata löytyi taas kerran Vellamon pajalta. GTO vs. liekki-Olds Kuusysissä oli ostettaessa 70-luvun puolivälin jälkeinen 455-kuutiotuumainen vinkkeli, jonka Veijo kauppasi Kotkaan. V8-MAGAZINE 49. Tilanne on kivasti balanssissa, kun kahta muuta ’67 ja ’68 GTO:ta käskytetään manuaalivaihteistoilla. Tällä kertaa oli kyseessä ’70 Pontiac Grand Prixin stanupannuna alkujaan toiminut 400:nen, josta lohkaistiin uutena 350 hevosvoimaa. Veijon GTO varustettiin manuaalilla ja 10-pultisella lukkoperällä jo tehtaan toimesta
Vaikka auto oli Jenkeissä maalattu, paljastui puhalluksen jälkeen pohjatöiden huolimattomuus. Korroosio oli nakertanut eniten takaboksin lattiaa. Veijon GTO-uskollisuus herättää kunnioitusta. Pontiaciksi. Näin 400-kuutiotuumainen moottori tarkastettiin ja maalattiin lopulta sinisellä sävyllä. Vain viisi päivää rungon maalaamisen jälkeen oli siihen pultattu takaisin viimeistellyt ripustukset ja muut uusitut palikat, kuten jouset. Siinä tapauksessa olisi GTO-täyskäsi totisinta totta! Kun joku omistaa näin näyttävän arsenaalin amerikkalaista muskeliautohistoriaa, ei voi muuta kuin nostaa kuuluisaa hattua. Kuten kuvasta näkee, kyse oli riisutusta yksilöstä. Garage-taidetta parhaimmillaan. Autojen rekisterikilvistä voi päätellä, mistä vuosimallista on kunkin GTO:n kohdalla kyse. Liekki-Olds päätyi aikanaan pitkäkyntisten käsiin ikävin seurauksin. ikkunoita ja korin pintaa koristi pohjaväri. Autossa ei ollut alun perin lukollista taka-akselia, mutta Veijo muutti alustatöiden yhteydessä perän lukolliseksi. Kori on pudotettu takaisin rungon päälle. Merkkifanaattisuus saattaa kuitenkin kokea lähiaikoina jonkinlaisen kolauksen, koska Veijo on tosissaan harkinnut vanhan Oldsmobile-sotaratsunsa kloonaamista. Autosta puuttui mm. Pohjassa oli paksu kerros alustamassaa, jonka Veijo poisti mekaanisesti kosaanilla. Muuten kori oli kohtuullisessa kunnossa. autossa, joka oli alun perin juuri automaattiversiollinen GTO, muistuttaa Veijo. Kuvassa ollaan lisäpuhdistamassa pohjaa. Mutta aika näyttää, ilahduttaako Mr. Veijo on teettänyt thaimaalaisilla taiteilijoilla useampia tauluja sekä tallia että kotitaloa koristamaan. etuakseliston suhteen. Taulun GTO:t on kaikki maalattu Veekasissakin nähdyistä kuvista. Taka-akseli on niin ikään jo tässä vaiheessa käyty läpi. Eipä Veijoa aiheetta tituleerata Mr. Auto paloi kaikkien harmiksi varkauden päätteeksi poroksi. Tilalle Veijo hitsasi korvikepalan. Mutta niinhän se usein menee, että kun on hurahtanut johonkin asiaan, niin U-käännöksen tekeminen on äärimmäisen vaikeata. 50 V8-MAGAZINE. Kuskin jalkatilojen lattiaosa laikattiin irti, koska edellisen omistajan korjaus ei miellyttänyt. Veijo lisäsi korigrilliin pyörät liikuttamista helpottamaan. Tulevan maalauksen pohjatyöt ovat tässä vaiheessa jo hyvällä mallilla, mutta urakkaa piisaa vielä monelle päivälle. Runko on käyty pieteetillä läpi ja viimeistelty mustalla maalilla. Auton otti vastaan Veijon isoveli, kun mies oli itse Pontiacin saapumishetkellä Thaimaassa. Runkoja koritöiden jälkeen oli mukava siirtyä välillä tekniikan pariin. Alustaan on asennettu uutta palikkaa mm. Mestari työnsä äärellä! Veijo on rakentanut korigrillin, jossa koppaa on helppo käännellä kuin sikaa vartaassa konsanaan. GTO on hiljan saapunut Suomeen. Pontiac kanssa-autoilijoita etutassut ilmaan nostavalla wheelstanderilla, vai päätyykö mies sittenkin hankkimaan järjestyksessään jo viidennen GTO:n. Totuus tulee aina viimeistään ilmi hiekkapuhalluksessa, kuten tälläkin kertaa
0400 591 428 Ojantie 24, 28130 Pori Hanki omasi: v8.. Automaattivaihteistojen erikoisliike Hiihtotie 7 B, 01280 VANTAA Puh. • Istuinten verhoilut alkuperäisestä materiaalista. • Asennus kuuluu myös meidän palveluun! www.westfix.fi, westfix@netikka.fi Korsnäs Biloch Båtinredning Silverbegsvägen 23, 66200 Korsnäs (06) 364 1406 Alkuperäisja tarvikeosat amerikkalaisiin automerkkeihin. (aikaero) +1-561-7623060 / Marco Casagrande Autoverhoilut kaikkiin USA-autoihin! Automatot, suojamatot brodeerauksella ja tavaratilan matot. mm.: – Peltiosat – Kumitiivisteet – Alusta – Tekniikka – Sisusta – Lattiamatot – Puskurit – Race-osat – Kendall öljyt www.sepponiemensivu.fi Seppo Niemensivu, puh. Florida auto dealer since 1991 www.amercars.com Myymme, välitämme autot ja moottoripyörät, Ebay jne. • Meillä on myös muita autonsisustustarvikkeita. • Vinyylikatot, rättikatot ja tarvikkeet. • Autonsuojapeitteet kaikkiin malleihin. 09-302847 / 050-3305780, fax 09-3401073 e-mail: jaakko.husso@pp.inet.fi Amer Trading, Inc. Kontit Floridasta viikottain! USA:n sisäiset kuljetukset! Kysy lisää! AUTOT, PYÖRÄT, OSAT USA:STA Tilaa osasi itse tallillemme, maksa vain merirahdista 1851 NW 9th St., Okeechobee, FL 34972, USA/oma nimi amercars@msn.com Soitot suomeksi klo 15.00 jälk. /tilaa KAHDEKSAN SY YTÄ ELÄÄ V O I S I H A N S I TÄ H A R R A S TA A VA I K K A P I T S I N N Y P L ÄY S TÄ
Step-mallin headersit alkavat ohuemmilla putkilla Putkien vääntäminen on ollut melkoinen operaatio senkin vuoksi, että ne ylipäätänsä saadaan mahtumaan konehuoneeseen. Vasemmalla puolella ohjausakselin vahvistetun moottoripukin kiertäminen on synnyttänyt mutkan, jos toisen. Pinnoitus sopii moniin kohteisiin ja tuo muutamia hevosvoimia lisää. TEKSTI JARMO MARKKANEN, KUVAT JARMO MARKKANEN, ESA ASIKAINEN L ähtökohta projektiin oli varsin karu. Uusi pinnoitus nousi kiinnostavaksi ja kokeilemisen arvoiseksi vaihtoehdoksi elvyttää hyvin palvelleet pakosarjat takaisin siistiin käyttökuntoon. Sen puolen sarjat ovat palapeli, jossa jokainen putki on irrallinen, sovitetaan yksi kerrallaan paikoilleen ja vieläpä oikeassa järjestyksessä. Uusien hankinta ei tässä tapauksessa ollut niin helppo vaihtoehto kuin miltä kuulostaa. Mistä on kyse, siihen tutustutaan pinnoituksia tekevän Esa Asikaisen opastuksella. Niin ikään lämmöneritys parantui, kun headerseissa on nyt ehjä, paksu pinnoite alusta loppuun. Suoraan kaupasta näitä ei saa. Monta plussaa Kun puhutaan pakosarjoista, joko peltisistä headerseistä tai alkuperäisistä valurautasarjoista, niin hyötyjä saavutetaan niin kosmeettisella kuin toiminnallisella puolella. Lyhyestä urastaan huolimatta mies on alalla konkari ja tekee vuodessa yli 400 pinnoitusta. Eikä teettämään haluta ryhtyä. Pinnoittaminen tulee erityisesti vaihtoehdoksi, jos osa on harvinainen, hyväkuntoisia on vaikeasti saatavilla tai ne ovat kalliita. KERAAMISELLA PINNOITUKSELLA Surullisen näköisitä pakosarjoista saatiin keraamisella pinnoituksella uudet, mikä toi käyttövuosia runsaasti lisää. 52 V8-MAGAZINE. Kilpurin pakosarjat on muokattu aikanaan Firebirdiin juuri sopiviksi ja virtauksen kannalta optimaalisesti primääriputkiltaan yhtä pitkiksi. Tekniikkaa: Peltisarjojen kunnostus Keraaminen pinnoitus antaa vanhoille pakosarjoille lisää käyttöikää ja siistii konehuoneen ilmettä. Pinnoitus on kestävä, jolloin se lisää sarEsa Asikainen esittelee juuri uunista tullutta LS1-projektipeltisarjaa. Peltisarjat olivat vuosien kuluessa saaneet käytönjälkiä, kolhuja moneen kohtaan, ja paikoitellen ruoste oli jo nakertanut alkuperäisen tehdaspinnoituksen heikkoon happeen
Tämä parantaa pakokaasujen poistumista ja pienentää konehuoneen lämpötilaa. Aikanaan kehitetty tuote sai nimen Black Satin, jota ryhdyttiin markkinoimaan auton rakentelijoille ja kilpakuskeille. Siistit pakosarjat viimeistelevät ulkonäöllisesti konehuoneen. Lisäheppoja voi tulla muutamasta ylöspäin muutamaan kymmeneen, luokkaa 1–5 prosenttia. Alkuperäisyyttä henkivä pinnoitus pakosarjassa sopii matching numbers -rakennettuun moottoriin. Sotilaalliset toimet ja vastatoimet, kilpavarustelu kuuluivat osana tähän taisteluun. Laitilan AutoCenter toimii uusissa tiloissa, jossa yläkerta on rakennettu erilleen vain pinnoitustöitä varten. jojen käyttöikää ja estää tehokkaasti ruostumiselta. Avaruusajan keksintö Keraaminen pinnoite kehitettiin alkujaan sotilasja avaruusajan tarpeisiin. Kylmän sodan päätyttyä yliäänikoneesta valmistettiin lopulta vain 1:3 skaalan pienoismalli, joka ”lensi” NASA:n tuulitunnelissa. Keraamiset pinnoitteet ovat tuttuja niin hot rod kuin drag racing -piireissä. Tuloksena saadaan lisää tehoa. Konseptin yhdeksi isoksi haasteeksi nousivat maan ilmakehään tultaessa syntyvät suuret lämpötilat. He olivat tehneet pinnoituksia jo yli 10 vuotta. Teknisessä mielessä keraamisen pinnoitteen taikasana on lämmöneristävyys, tai oikeastaan pitää puhua kokonaisvaltaisesti lämmönhallinnasta. Kahden suurvallan, Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen keskinäinen valtataistelu käynnistyi toisen maailman sodan jälkeen 40-luvulla ja se sai nimen ”Kylmä sota”. Tänä päivänä Tech Line Coatings on johtavia yrityksiä alalla ja heillä on yli 30 vuoden kokemus pinnoitteista. Mahdolliseen teholisäykseen vaikuttavat luonnollisesti monet asiat kuten moottorin koko, viritysaste, itse sarjat ja auto. Mikä kuitenkin oli erittäin merkittävää, niin kehitystyön aikana syntyi uutta teknologiaa, jota hyödynnettiin myöhemmin siviililiikenteessä. Leonard Warren kehitti mattamustan keraamisen pinnoitteen, jolla oli ohuena kalvona erittäin hyvä lämmöneristyskyky. Oppipojasta isännäksi Pinnoitustyöt Esa aloitti pakoputkistoja valmistavalla Martelius Exhaustilla kiireapuna, iltahommina. Viileämmässä imuilmassa sama tilavuus sisältää enemmän happea ja silloin voidaan lisätä myös polttoainetta. Kaikki työvaiheet hoituvat näppärästi yhdessä ja samassa paikassa. Varsinaista sotaahan ei käyty vaan kyse oli taistelusta kahden aatesuunnan, kommunismin ja kapitalismin välillä, ja aseina käytettiin politiikkaa, propagandaa ja taloudellisia välineitä. Puhumattakaan moottoripyöristä, joissa pakoputkisto on jatkuvasti kokonaisuudessaan näkyvissä. Eikä vain näissä, vaan menetelmää käytetään monissa muissakin kisakuvioissa aina Formula 1 asti. Kun projekti loppui, päätti Warren hyödyntää työnsä ja perusti 1986 oman yrityksen Tech Line Coatings. Jossakin V8-MAGAZINE 53. Pinnoitetut pakosarjat pitävät tehokkaasti sisällään pakokaasujen tuottaman lämmön. Vasemman sarjan selkeä muutos. Laskelmat osoittivat rungon lämpötilan nousevan tuhanteen celsiusasteeseen ja yksittäisissä lämpöpisteissä, kuten siipien kärjissä, lähenneltäisiin jopa 1500 astetta. – Kyllä se oli juuri Arto Martelius, joka koulutti minut näihin töihin. Yksi osaamista ja teknistä etumatkaa esittelevä projekti oli Yhdysvaltojen Rockwell X-30 avaruuslentokone, jota kehiteltiin 80-luvun lopulla. Sama Black Satin on edelleen tarjolla. Todellisuudessa tässä tapauksessa kyse ei ole varmastikaan yhtä, kahta hevosvoimaa enemmästä, kun lähtökohtana olleet sarjat oli joskus aikanaan jo pinnoitettu. Puolustusvoimien ja Avaruushallinnon yhteinen hanke tunsi virallisen nimen National Aero-Space Plane (NASP). Huima lentoalus pystyisi lentämään 500 kilometrin korkeudessa ja 25-kertaisella äänennopeudella, muutamassa tunnissa avaruuteen ja takaisin. Lämmön hallitsemiseksi insinöörit ja kemistit kehittivät erilaisia metalliyhdisteitä, komposiittiratkaisuja ja keraamisia pinnoitteita
Litra sitä painaa enemmän kuin litra vettä. Ennen pohjavärin ruiskutusta osan pinta lämmitetään puhaltimella, jolla varmistetaan tartunta ja keramiikan tasoittuminen. Välillä voi olla viikko, ettei tule yhtään pinnoitusta, ja heti seuraavalla viikolla on kymmenen työtä jonossa. Jos taas kerros on liian ohut, niin jälki on läpikuultavaa ja pohja paistaa ikävästi. Ruiskutettava maalikerros on tarkka ainevahvuudesta. Nelikymppisen Esan työura on kokonaisuudessaankin kulkenut autoalalla. Löytyy edelleen originaali mattamusta Black Satin, eri värisiä Colorquard-pinnoitteita… Mielenkiintoa tekemiseen tuovat vaihtelevat projektit. –Pinnoittamisesta on kasvanut oma erikoisalani. Puhtauden lisäksi pinnasta syntyy sopivan karhea, johon pohjakeramiikka tarttuu hyvin. Ja ruoste on monesti yllättävän tiukassa. Ja tietysti myös toisin päin, jos tulee virhe, niin syyllinen löytyy läheltä. Monikerrospinnoituksissa joutuu usein tekemään suojauksia ja teippauksia moneen kertaan, mikä on aikaa vievää puuhaa. Vakiotekniikat eivät niihin välttämättä toimi ja aikaa kuuluu reippaasti enemmän kuin peruskohteeseen. Kolme vuotta sitten ostin laitteet ja käyttöoikeudet, minkä jälkeen homma käynnistyi toden teolla, kertoo Esa, jolla alan kokemusta on karttunut viitisen vuotta. Teen itse kaiken alusta loppuun, jolloin pystyn kokemuksella varmistamaan laadun. Kahta samanlaista työtä ei ole. 300 vuodessa. Puhalluksessa käytetään alumiinioksidia. . Yhteistyö Marteliuksen kanssa jatkuu edelleen ja Esa tekee alihankintana kaikki heidän pinnoitustyöt, joita kertyy n. Itse pinnoite on melkoisen jämäkkää ainetta ja se lämmitetään levyllä ennen ruiskutusta juoksevammaksi. Pinnan saaminen tasaiseksi on koko työn kriittisin haaste. vaiheessa tuli esiin, että olisinko kiinnostunut ottamaan tämän puolen omiin hoiviini. Vanha pinnoite ja ruoste poistetaan puhalluskaapissa. Puhtaaksi puhallettua pakosarjaa ei voi seisottaa kovin kauan ennen ensimmäistä pinnoitusta, ettei pintaruoste tule uudelleen. Tällaisten perussarjojen lisäksi pinnoitettavaksi on tuotu mitä merkillisempiä osia, ja myös kunnoltaan hyvin vaihtelevia. Vaikeimpiin töihin kuuluvat monimutkaiset ”käärmeenpesät”, joiden putkien tiukkoihin koloihin on hankala ruiskuttaa ainetta. Joka lähtöön Selkeästi eniten pinnoitetaan pakosarjoja, joihin vaihtoehtoja tarjotaan laaja valikoima. –Välillä joutuu päätä raapimaan, mutta kaikesta on selvitty. Työ Juuri puhallettu sarjaa on tosisiisti. 54 V8-MAGAZINE. Siinä päivät venyvät, kuvailee Esa ammatin luonnetta. Jos pinnoitetta tulee liian paksusti, niin pinta halkeilee muutaman lämpökerran jälkeen. Oma yritys Laitilan AutoCenter tekee pinnoitusten lisäksi moottorioptimointeja ja toimii autokorjaamona. Kaikkein helpompia ovat pakosarjat, joissa on laippa, lyhyet putket, selkeästi erillään toisistaan
–Teemme yksikerrospinnoitettakin, mutta tätä suosittelen ehdottomasti. Sen jälkeen osa vuorollaan siirretään ruiskutuskoppiin. –Pohjaväri on erittäin tiheää ainetta. Haastavaa ruiskutuksessa on saada väriä joka pienempään koloon ja vieläpä kauttaaltaan tasainen kerros. Litra sitä painaa reilusti enemmän kuin litra vettä, kertoo Esa. Firebirdin sarjoissa työtä oli paljon, kun putket olivat kokonaisuutena pitkät ja ruostettakin kertynyt. Puhalluksen jälkeen pakosarjan osiin ruiskutetaan pohjakeramiikka, vesipohjainen HHBK. V8-MAGAZINE 55. Käytettyihin pakosarjoihin sisäpuolen pinnoittamisessa puhtaus ja kiinnipysyminen on aina kysymysmerkki, joten sitä ei otettu projektiin mukaan. Yleensä pakosarjoihin tehdään kaksikerrospinnoite: pohjakeraami ja lopullinen pintakeraami. Kaksikerrospinnoituksessa suojaavan pintakeramiikan määrä on 30–40 % suurempi kuin yksikerrospinnoitteessa. Ennen ruiskutusta väri lämmitetään levyllä noin 40 asteeseen ja sekoitetaan ja siivilöidään. 400 astetta Pakosarjan matka alkaa puhdistuksella. Aikaa vieviin työvaiheisiin kuuluu, kuten automaalauksessakin, kaikenlaisten suojausten teko. Tämä poistaa kaiken rasvan ja muun lian metallin huokosista. Toinen vaihtoehto olisi jynssätä tinnerillä ja harjalla, mutta käytetty pakosarja on monesti tahmainen sisältäpäin ja sitten ne röhnät on puhalluskaapissa. Mustasta vaikean värin tekee se, että on hankala nähdä, ovatko kaikki putket saman sävyisiä. Tarjolla on myös kolmikerrospinnoite, johon kuuluu vielä nestemäinen sisäpinnoitus. . Neliskanttisten kanavien tukkiminen vaatii enemmän näprättävää kuin pyöreät aukot, pyöreisiin kanaviin saa tulppia. Ruiskutuksen jälkeen osat annetaan kuivua ja viedään uuniin ja ”paistetaan” jälleen 260 c asteen kuumuudessa 1–2 tuntia. Pakosarjat ”paistetaan” erikoisvalmisteissa uunissa kolmeen kertaan prosessin aikana noin 260-400 asteen lämpötilassa. Onneksi valmistaja kehitti siihen uuden kuumakestolakan, jolla ongelma poistui, kertoo Esa. tehdään ruiskumaalauksella ja käytetään automaalausruiskua 1 mm suuttimella. Jäähdytyksen jälkeen on vuorossa varsinainen pintakeraami. Lakkaa voi käyttää useille väreille. Pohjakeramiikkana ruiskutetaan HHBK (High Heat Base Coat). Mahdollinen kolosiin jäänyt hiekkapöly puhalletaan pois paineilmalla ja tarvittaessa pestään/ pyyhitään liuottimella ennen ruiskumaalausta. Pinnoite on siitä hankala aine, ettei se siedä ruiskutusvaiheessa minkäänlaista likaa ja rasvanäpin jäljet tekevät helposti lopulliseen pintaan virheen. Ensin tehdään lähtökohdan puhdistus, seuraavaksi ruiskutetun pohjakeramiikan kovetus ja lopuksi pintakeramiikan kovetus. Hyöty on enemmän kuin tuplana värin säilyvyyden ja kestävyyden sekä pinnoitteen eristävyyden takia. –Väreistä valkoinen on haastavin, kun siihen ei meinaa saada kiiltoa ja ruiskuttaa helposti liian paksulti väriä, minkä seurauksena ”paistettaessa” pinta halkeilee. Niin tässäkin tapauksessa. Niin ikään eri väreissä on omat ominaisuutensa. Esa käyttää juuri mainittuja Tech Line Coatingsin tuotteita. Erityisessä lämpökaapissa tai ennemminkin polttouunissa ruosteinen pakosarja saa olla 1–2 tuntia noin 400 celsius-asteessa. Ruiskutuksen pitää onnistua kerralla, ei ole muuta vaihtoehtoa. Jos alkaa putki kerrallaan korjata sävyeroa, niin oravanpyörä ei lopu koskaan. Varsinainen pintaruoste poistetaan puhalluskaapissa alumiinioksidilla, joka on valmistajan suosittelema karheus. Sylinterinkannen palotiloja pinnoitettaessa on teipattavia ja tulpattavia todella paljon, ettei puhalluspölyä ja keraamipinnoitetta pääse sille kuulumattomiin paikkoihin. Samoin pakosarjojen sisäpinnoituksissa teippausten tekeminen on tarkkaa puuhaa, kun nesteellä täytetty pakosarja vuotaa pienestäkin reiästä on se hyvin sotkuista. Jos putket ovat aivan lähekkäin, niin ruiskutettaessa yhtä putkea, tulee vierekkäiseen helposti ylimääräistä väriä
Erot ovat merkittävät ja tuuman päässä mitattu lämpötila puolittui. Firebirdin sarjoista työläät tekivät niiden pituus ja pinta-ala kollektoreineen kaikkineen, ruosteiden poispuhallus, ja toinen puoli oli yksittäisputket, jotka ovat työläämmät. 50 100 150 200 250 30 R P M 35 R P M 40 R P M 45 R P M 50 R P M 55 R P M 60 R P M 65 R P M Black Satin pakosarjapinnoite Lämpötila mitattu 1 tuuman päästä putken pinnasta A st et ta F pinnoittamaton pinnoitettu EGT ST RH (pinnoittamaton) RH (pinnoitettu) 1330 1340 1350 1380 1410 1420 1440 1510 1430 810 810 820 830 840 840 860 890 930 170 170 170 180 180 180 190 190 200 60 60 60 70 70 70 70 70 80 56 V8-MAGAZINE. Mutta haarukoidaan tässä suuntaa antavia hintoja. Testimoottori, vapaasti hengittävän 468 cid, 560 hv isolohko Chevyn toinen pakosarja oli pinnoitettu ja toinen ei. Paljoa ei tässä kohdin enää voi lisätä, koska pinnoitekerros on saatava yhtä paksuksi kauttaaltaan. Sisäpuolen nestepinnoitus maksaa pyöreästi 100–200 euroa ekstraa, kohteesta toki riippuen. Toisaalta haasteena on myös, että pinnasta tulee ”kuiva”, eli täytyy uskaltaa ruiskuttaa sen verran, että pinta tulee märäksi, jolloin syntyy hieman enemmän kiiltoa ja kerrosvahvuutta. V8-moottorin orgis valurautasarjan hinta pyörii 350 euron tuntumassa. Pinnoite kestää aina 2000 Fahrenheitin (1093 Celsiusta) lämpötilaan asti, eli se pysyy kiinni ja säilyttää ominaisuutensa vielä normaalien käyntilämpötilojen yläpuolella. Pintaväriksi valittiin Tech Line Titanium Grey, titaanin harmaa, joka asettuu omaan makuuni istuen tyylikkäästi mustan ja hopean väliin. KulutuskestävyyCompetion Cams testasi Tech Linen Black Satin -pakosarjapinnoitetta dynossa. Tämä testiryhmä päätyi arvioon, että 60 F RH-lämpötilan tiputus voi merkitä aivan optimitilanteessa jopa 6 % tehon lisäystä, moottorista ja muusta tekniikasta riippuen. Lampun kanssa on katseltava monesta suunnasta ja tarvittaessa suhautettava lisää väriä. . V8-moottorin valurautasarjan alkuperäisilmettä noudattava pinnoitus saa vanhan osan syntymään uudelleen. Halvimmasta päästä ovat nelisylintereisten moottoreiden helpot sarjat, joista selviää kaksikerrospinnoituksella noin 220 eurolla. Taulukossa on yhdeksän ajon tulokset ja yksi ajo kesti aina useita minuutteja. Täyspitkät V8-pakosarjat 375–450 €. Mutta tyypillisesti puhutaan noin 3–15 hevosvoiman tehon kasvusta. Perusvärinä tehdään musta ja muissa väreissä on pieni lisä. Veekasin turbo sarjoineen sai Titanium-pinnoitteen. Itse asiassa melkeinpä missä vaan moottorissa tai autossa. Lämpötiloja mitattiin kolmesta kohtaa: pakokanavasta (EGT), pakosarjan pinnasta (ST) ja tuuman päästä peltipakosarjan pinnasta (RH). Riskinä on, että viereiseen putkeen syntyy paksumpi kerros ja se halkea lämmityksessä. Pintaväri on tarkempi ruiskutettava kuin pohjaväri, että se ei jää ohueksi jostakin kohtaa ja kuultamaan. Hinnaksi muodostui runsaat 450 euroa. Monia mahdollisuuksia Keraamista pinnoitusta käytetään myös monissa muissa kohteissa kuin pakosarjoissa. Viimeinen vaihe on pinnan kovettaminen uunissa korkeassa lämpötilassa – ja osat ovat valmiit. Pinnoitustöiden etukäteen hinnoittelu on monesti haastavaa, kun melkeinpä kaikki sarjat ovat jollakin tapaa erilaiset. – Ymmärrettävästi hintatarjouksen antaminen puhelimessa on vaikeaa, kun työn tilaajan ja työn tekijän käsitykset homman helppoudesta voivat olla varsin erilaiset, hymyilee Esa
Liukkaus tarkoittaa kansanomaisesti sanottuna, että ”moottori pyörii” herkemmin ja tuottaa enemmän tehoa. Pinnoitteella pystyy vähentämään kitkaa kahden toisiinsa kosketuksessa olevan metallipinnan välillä, voisi jopa puhua ”lisävoitelusta”. Vetopyörästön pienentynyt kitka kuluttaa moottorin tuottamaa tehoa vähemmän ja enemmän tehoa jää takapyörille, liikuttamaan autoa. V8-MAGAZINE 57. Samoin voidaan tehdä kampiakselin kauloille. Lämpö pysyy itse palotapahtumassa. Sylinterikannesta näkee, millainen urakka suojateippaus voi olla. Kun ylemmässä kuvassa. den lisäksi toimivuus perustuu näissäkin pinnoitteen kahteen perushyötyyn: lämmöneristyskykyyn ja pinnan liukkauteen. Moottori kaikkine osineen tarjoaa hyvän valikoiman pinnoitettavia kohteita. Pinnoituksella voi personoida konehuoneen sopimaan yhteen vaikkapa autonsa värin kanssa. Niin ikään on mahdollista pinnoittaa palotilat ja mäntien laet, jolloin lämpö pysyy sylinterin sisällä viilentäen kansia, isompi palotilan lämpötila puristustahdin aikana vaikuttaa palotapahtumaan tehoa lisäten. Hannu Blekin lämpöteipeillä aiemmin eristetyssä OHCpakosarjassa oli ruoste tiukassa, ja vaikea uskoa näitä samoiksi putkiksi. Mahdollisuudet ovat melkeinpä rajattomat, mutta ne ovatkin jo toisen artikkelin aiheita. Rata-ajossa tehokkaat jarrut ovat keskeisen tärkeät ja pinnoituksella voidaan vähentää jarruosien kuumenemista säilyttäen ne pidempään toimintakunnossa. Sylinterinkansista voi pinnoittaa imuja pakokanavat lämmönhallinta tähtäimessä. Tänä päivänä valikoimaa löytyy kirkkaaseen punaiseen asti. Hyötysuhde paranee ja nakutusvaara pienenee. Kullanvärisen Piston Top Gold palotilapinnoitteen etuihin kuuluu lämmöneristys, kun lämpö ei siirry sylinterikanteen eikä mäntään. Kuvassa on valmiina palotilan suojaus ennen hiekkapuhallusta. Myös mäntien helmat voidaan pinnoittaa ”voiteluainetyyppisesti” kitkan pienentämiseksi. Tehon kasvun lisäksi pinnoituksilla on arkikäytössä vaikutusta myös polttoaineen kulutukseen. Muista kohteista voisi vielä mainita venttiilit, turbon pakopesät… Suosittuja kohteita ovat niin ikään voimansiirron osat, perävälitys kenties tyypillisimmillään. Esan haastavimpiin töihin lukeutuu elämää nähnyt OHC käärmeenpesä pakosarja
TEKSTI JA KUVAT PAUL GRANVIK. – Caddyn kyytiä en saanut, mutta sisällä istuessani päätin, että joskus minulla 58 V8-MAGAZINE. ”Siipiautojen kuninkaan” uskomattomat muodot tekivät Jonasiin lähtemättömän vaikutuksen, etenkin kun hän pääsi ottamaan ”kylmät tyypit” sen ratin taakse. KLASSISTA JYTINÄÄ Chevelleä tarkemmin tutkittaessa kävi ilmi, että sen etuja takalokasuojat on uusittu aikoinaan Amerikassa tehdyn kunnostuksen yhteydessä. Auton pohjan pellit lienevät sen sijaan täysin alkuperäiset. Vihaiselle ulkonäölle löytyy myös katetta, mistä pitää huolen auton kevyesti kutiteltu 454-isolohko. Kaverin kokkolalainen setä oli lähtenyt katsomaan sukulaisia ’59 Cadillac Coupe de Villellä, ja sattumalta Jonas oli juuri silloin paikalla. Kaksikon kanssa Jonas kiersi ensin jokkiskisoja ja myöhemmin myös ralleja, ja innostui siinä sivussa itsekin näpertelemään nelipyöräisiä. Siipiautosta se lähti Amerikkalaisista autoista Jonas kiinnostui 1990-luvun alussa erään onnekkaan yhteensattuman tuloksena. Tuolloin 7-vuotias pojanviikari oli tavanomaiseen tapaansa käymässä kaverinsa kotona, kun pihaan kurvasi upea nelipyöräinen, jollaista Jonas ei ollut koskaan aikaisemmin nähnyt. Chevrolet Chevelle Malibu Hardtop Coupe 1967 Pietarsaarelaisen Jonas Högnabban linjakas ’67 Chevrolet Chevelle Malibu Hardtop Coupe on klassinen katuauto komeimmillaan. J onasin kiinnostus autoja kohtaan syttyi jo varhaisessa vaiheessa, mistä kiitos kuuluu hänen äitinsä Ann-Marien veljille, Tage ja Jan Granbackalle, jotka molemmat harrastavat moottoriurheilua monissa eri muodoissa
KLASSISTA JYTINÄÄ Chevellen ilme koheni kummasti, kun Jonas korvasi autossa ostettaessa olleet Rally Wheelsit American Racingin ympäriinsä 8" x 17" -kokoisilla ”VNT70R”-alumiinivanteilla. Voi sanoa, ettei jenkkiautokuume ole Jonasin kohdalla vuosien saatossa ainakaan vähentynyt, vaan pikemminkin päinvastoin. Cadillacin aiheuttaman jenkkiautokuumeen innoittamana Jonas liittyi kaveriensa kanssa paikalliseen American Car Club Jakobstad -kerhoon eli ACCJ:iin, jossa hän oli ensin rivijäsenenä, sitten hallituksen jäsenenä sekä myöhemmin vielä rahastonhoitajana. ’58 Buick Super Hardtop Coupe oli kaupan Pietarsaaressa tutulla kerholaisella Åsa Gripströmillä. V8-MAGAZINE 59. Armeijasta päästyään hän ryhtyi etsimään sopivaa yksilöä kesällä 2005, ja hetken hakemisen jälkeen kelpo kandidaatti löytyi lähempää kuin hän osasi aavistaakaan. ”Kotimatka on pitkä, niin tuleepa auto ainakin kunnolla testattua”, tuumi hän positiiviseen sävyyn, ja saikin lopulta ”mitä tilasi”, ehkä liiankin kanssa.” on vastaava vehje, muistelee Jonas kohtalokkaaksikin muodostunutta kohtaamista. Renkaat ovat 225/55–17 Fullrunit. Nykyisin Jonas on kerhon puheenjohtaja, ja hän on toiminut tässä virassa viimeisen kuuden vuoden ajan. 1980-luvun Oldsmobilen vakiolla 307-pikkulohkolla, TH-350-automaatilla ja 10-pulttisella perällä varustettu auto oli hyvässä käyttökunnossa, eikä se kaivannutkaan muuta kuin menovettä tankkiinsa. Kun ”isoeväoireilu” vain paheni, päätti Jonas ostaa sellaisen
Mikä väri on kyseessä, niin siitä ei ole tarkempaa tietoa, mutta kaunis se on. Positiivinen ensivaikutelma osoittautui oikeaksi, sillä auto oli pitkälti Jonasin odotusten mukaisessa kunnossa. 60 V8-MAGAZINE. Jonas törmäsi kesällä 2010 Ruotsin Blocketissa kaupattuun ’66 Chevelle Malibu Hardtop Coupeen, jota oltiin jo menossa katsomaan, kun hän päätti vielä kerran katsastaa kotimaisen netin tarjonnan. – Buick oli kelpo peli rauhalliseen lipumiseen, mutta viiden kesän kruisailun jälkeen mieli muuttui. Varsinaista suosikkia Jonasilla ei ollut, mutta 1960-luvun puolivälin Chevrolet Chevellen konstailemattomat korilinjat nostivat mallin toivelistan ykköseksi. Mielenkiintoa lisäsi auton kevyesti kutitellulla 454-isolohko. Kruisailu alkoi kyllästyttää Jonas kurvaili Buickilla tyytyväisenä syksyyn 2009 saakka, jolloin hänestä alkoi tuntua, että takapuolen alle olisi saatava ripeämpi peli. Chevellen seuraksi mies onkin jo vähän katsellut uutta projektia. Buickin myytyään alkoi sellaisen etsintä. Chevellen oli myyjälle aikoinaan toimittanut pohjanmaalainen Chevy-harrastaja, minkä vuoksi hän ei tiennyt auton historiasta sen enempää. Kuinka ollakaan, sieltä tuli vastaan vuotta nuorempi ’67 Chevelle Malibu, joka edusti Jonasin toivomaa linjakkainta kaksiovista Hardtop Coupe -korimallia. Myyjä oli tuottanut Chevellen USA:sta vuonna 2006, minkä jälkeen hän katsasti auton Suomen kilpiin kesäksi 2007. . Naapurimaan pikkulohkoinen tarjokas unohtui, ja Tornion muskelista yksilöä lähdettiin tutkimaan tarkemmin. Yli kuuden tunnin ajon jälkeen saavuttiin myyjän antamaan osoitteeseen, jonka pihassa Chevelle seisoi koko komeudessaan. Voiman kaipuun lisäksi häntä oli alkanut viehättää muskelikauden autojen pelkistetty muotoilu. Jonas on parannellut Chevelleä pikkuhiljaa paremmaksi ja nykyisin auto on jo siinä kunnossa, että se ei vaadi osakseen kuin ”kovaa ajoa”. – Siinä vaiheessa en kiinnittänyt myyjän toimittajakommenttiin sen kummemmin huomiota, mutta vuosia myöhemmin selvisi, että kyseessä oli itse asiassa hyvä ” Rytke oli niin rajua, että hän tiesi heti jotain olevan pahasti pielessä ja lopetti starttailun siihen. Halusin harrastepelin, joka vastaisi kaasupolkimen käyttöön vähän räväkämmin, kertaa Jonas syitä siipiveikon myyntiin. ” Chevellen lilahelmiäiserikoismaalauksen sävykkyys pääsee oikeuksiinsa autoa vastavaloon katseltaessa
”Kotimatka on pitkä, niin tuleepa auto ainakin kunnolla testattua”, tuumi Jonas positiiviseen sävyyn, ja saikin lopulta ”mitä tilasi”, ehkä liiankin kanssa. Myyjän arvelujen mukaan tehtaalta valkoisena rullannut Chevelle oli kunnostettu Amerikassa jo joskus 1990-luvulla. Työt oli tehty ilmeisen hyvin, sillä auto oli edelleen varsin siistikuntoinen. Halvemmissa 300 ja 300 DeLuxeissa niitä ei käytetty. Aikansa ajettuaan Jonas totesi, että kivikovat kuppipenkit eivät olleet tarkoitettu matka-ajoon, vaan puuduttivat istujansa totaalisesti jo muutamien kymmenien kilometrien jälkeen. Tämän puolesta puhui auton tuona aikana suurta suosiota nauttinut helmiäislila erikoismaalaus, joka oli edelleen kelpokunnossa. Kunnostuksen aikana Chevellessä alkujaan ollut 230-kuutiotuuman suora kuutonen ja kaksivaihteinen Powerglide -rattikarahka olivat niin ikään vaihtuneet 454-isolohkoksi, TH-350-lattia-automaatiksi ja 10-pulttiseksi peräksi. . Puutumista ja pauketta Chevellen viat tulivat nimittäin ilmi matkan edetessä ”tuskaisella tavalla”. Tässä yhteydessä viininpunainen tehdassisusta lienee myös korvattu muskelihenkeen paremmin sopivalla mustalla vinyyliverhoilulla ja etusohvan paikalle pultatuilla erillisillä ”rallimallin” kuppipenkeillä. kaverini, pietarsaarelainen Lassi Luoma, muistelee Jonas yhteensattumaa. Vuoden 1967 uutuuksiin kuuluivat takakulman yli menevät takavalot, jotka saivat koristeekseen Malibuja SS-malleissa komeat kromiset ritiliköt. V8-MAGAZINE 61. Kun lyhyt testilenkkikin sujui suotuisissa merkeissä, niin ei siinä auttanut Jonasin muuta kuin lyödä kättä päälle kaupanteon merkiksi ja kääntää Chevellen keula kohti reilun 400 kilometrin päässä siintävää Pietarsaarta. Istuinten selkänojat olivat myös turhan kapeat Jonasin kropalle, minkä seurauksena ne puristivat kylkiä Tehtaalta suoralla kuutosella tulleen Chevellen voimanlähteeksi oli vaihtunut jo auto Amerikan oloaikana nykyinen 454-isolohko, jonka Jonas kunnosti täysin kolmisen vuotta sitten
–Näiden toimenpiteiden ansiosta auton ulkonäkö koheni kummasti, ajettavuudesta nyt puhumattakaan, kiittelee Jonas muutosten positiivisia vaikutuksia. sylinterit olivat täysin virheettömässä kunnossa, kuten myös 9,0:1-puristeiset männät. Niinpä hän päätti pelata varman päälle ja pisti tilaukseen Fordin täysin uuden pomminvarman ysituumaisen, jonka kiinnikkeet oli valmiiksi muutettu hänen autolleen sopiviksi. ”siistillä käytöllä”. Ensimmäiseen todelliseen takaiskuun johtanut tapahtumaketju käynnistyi, kun Jonas oli ajelemassa Chevellellä yhdessä tyttärensä Julian kanssa, ja he päättivät käydä kotona syömässä. Siitäkin selvittiin lopulta pelkällä paikkauksella. Chevellen kaikki kromit ja kiilto-osat aina maskia myöten lienevät alkuperäiset ja ovat hämmästyttävän hyvin säilyneet. Ratkaisu osoittautui oikeaksi, sillä 10-pulttinen kesti loppukesän kurvaillut kaikella kunnialla, mitä Jonas piti jopa pienenä ihmeenä. 454:n tultua puretuksi paukunnan syntipukiksi paljastui pyöreäksi kulunut nokka-akseli, minkä seurauksena metallia oli myös päässyt kiertoon. Auton madaltamiseksi hän asensi autoon 2” lyhennetyt kierrejouset ympäriinsä ja korvasi ”HiJackers”-kaasuiskarit nesteversioilla. Auton ulkonäköä kovasti kohentaneen uudistuksen täydentävät renkaiksi kietaistut kohtuukorkeapro. Tässä yhteydessä Chevellen alustaa laskettiin asentamalla uudet 2 " madalletut kierrejouset ympäriinsä ja takapää tiputettiin vaakatasoon korvaamalla HiJackers-kaasuiskarit nesteversioilla. 62 V8-MAGAZINE. Aterian jälkeen kruisailua aiottiin jatkaa, kun iltakin oli niin kaunis. Puheet ”piinapenkeistä” eivät ole lainkaan liioittelua, sillä niin hirveät ne olivat hänen mukaansa istua. Jonasin väännettyä virta-avainta ei Chevellen 454:n yllättäen suostunutkaan lähtemään käyntiin, vaan paukutti kaasarissa varsin voimallisesti. Auto Meterin kookas, rattiputkeen kiinnitetty rundimittari on klassisen katuauton ”pakkovaruste”. ikävästi ja tekivät ajamisesta entistä tuskallisempaa. Ostohetkellä paikallaan olleet, ilmeisesti Chevrolet Bel Airista tai Impalasta peräisin olevat erilliset etuistuimet ovat vaihtumassa alkuperäisiin Bucket Seats -lisävarusteversioihin. Jonasin epämukavaa olotilaa pahensi se, että Chevellen 10-pulttinen perä ryhtyi pitämään ikävää ääntä, joka vain lisääntyi kilometri kilometriltä. Chevellen kivikoviksi todetut kuppipenkit saivat niin ikään kyytiä, ja niiden tilalle Jonas hankki Overdriven myyntipalstalla kaupatut erillisistuimet, jotka lienevät peräisiin 1960-luvun puolivälin Chevrolet Bel Airista tai Impalasta. Jonasin epäillyt täystuhosta osoittautuivat oikeaksi, sillä siitä ei juuri ehjiä osia löytynyt. Ohjaustehostimen ansiosta kohtuupienen 13" halkaisijan Grantin tarvikeruorin kääntely ei tuota tuskaa. Rytke oli niin rajua, että hän tiesi heti jotain olevan pahasti pielessä ja lopetti starttailun siihen. iliset 225/55–17 Fullrunit. Jonasin ostaessa Chevellen oli sen perä pystyssä ja maavaraa muutenkin liikaa. Talven tullen Chevellen lukottomaksi paljastunut perä purettiin. Käynnistysyrityksen yhteydessä tapahtuneesta ”kiltistä” kilahtamisesta johtuen koneen vauriot jäivät jokseenkin vähäisiksi, sillä mm. Tämä kielii vahvasti siitä, että auto on todennäköisesti ollut aina ns. Myös yksi merkittävä muutos tehtiin kesäksi 2013, kun Jonas korvasi Chevellessä ostettaessa olleet Rally Wheels -optiovanteet American Racingin klassisilla viisipuolaisilla ”VNT70”-alukiekoilla, joilla on kokoa ympäriinsä 8 x 17 tuumaa. ”Hyvä” hajoaminen Seuraavat suvet Chevellen kanssa sujuivat ilman isompia ongelmia ja pääasiassa huoltotöitä tehden. Todennäköisesti alkuperäinen takapenkki on verhoiltu auton tyyliin hyvin sopivalla mustalla vinyylillä tuck´n´rolltyyppisin tikkauksin ilmeisesti jo Amerikan aikoina. Näissä merkeissä mentiin aina kesään 2016 saakka, jolloin murheita alkoi ilmetä, eikä ihan vähänkään. Perille kuitenkin päästiin, ja kun perän ääni ei muuttunut loppumatkalla enää miksikään, päätti Jonas kokeilla onneaan ja ajaa Chevellellä sellaisenaan syksyyn saakka. Auton tekniikkapuoli toimi mainiosti lukuun ottamatta vuotamaan alkanutta jäähdytintä. Levylukolla, 3,00:1-välityksellä ja tuhdilla 31-rihlaisilla vetoakselilla varustetun taka-akselin saavuttua Suomeen sopi se suoraan paikalleen ilman minkäänlaisia hienosäätämisiä. – Loppuvaiheessa taka-akseli piti jo pientä paukettakin ja aloin vahvasti epäillä, että pysyykö se kasassa kotiin saakka, kertaa Jonas karuja ensikokemuksiaan uunituoreen hankintansa kanssa. – Hyvää pannun hajoamisessa oli, että se tapahtui kotipihassa ja käynnistettäessä, minkä ansiosta vauriot jäivät ehkä vähäisiksi, pohti Jonas toiveikkaasti pukatessaan autoa talliin, ja olikin lopulta oikeassa arvelujensa kanssa. Penkkien alkuperäiset mustat vinyyliverhoilut olivat hyvässä kunnossa ja sopivat auton muuhun sisustaan niin mainiosti, että pienten kiinnitysreikien muokkauksen jälkeen ne pultattiin paikoilleen sellaisenaan. Oudoksi asian teki se, että ennen sammuttamista kone oli pelannut kuin kello
Loota ei kaivannut muutoksia, ja sille tehtiin pelkkä peruskunnostus vakio-osia käyttäen. Perusteellisen kunnostamisen yhteydessä myös 454:n valurautakannet käytiin läpi. Jonasin tavoite alusta asti on ollut ajaa Chevellellä joka kesä ja jättää ruuvaustouhut talveksi. Muskelisinta päätä edusti Super Sport eli ”SS”. Oivassa kunnossa olleet Holleyn 750 cfm -vakuumikaasari, Edelbrock Performer 2.0 -alumiini-imusarja ja sähköinen bensapumppu kelpasivat jatkokäyttöön sellaisenaan yhdessä Hookerin peltisarjojen, 2 1/2" tuplaputkien ja Magna. V8-MAGAZINE 63. rma Lunatin tarra antaa vihjeen konepellin alla pauhaavasta piristetystä tekniikasta. maalaamalla lohko sen alkuperäistä vastaavalla ”Orange”-kirkkaanoranssilla. Kone viimeisteltiin siistiksi myös ulkoisesti mm. Talven aikana Jonas onnistui löytämään Chevellen alkuperäiset, erilliset Bucket Seats -etuistuimet ja orgislattiakonsolin, jotka tullaan asentamaan paikoilleen siistimisen jälkeen. Itse laatikko oli hyväkuntoinen, ja mikä parasta, se paljastui B&M:n tekemäksi vakiota vahvemmaksi ”Turbo”-versioksi, joka on suunniteltu kestämään yli 450 hepan tehoja. Alkuperäisistä puujäljitelmäkoristeista saatiin siistit perusteellisella puhdistuksella. Chevelleä on petrattu paremmaksi pikkuhiljaa, ja tällä tiellä on jatkettu myös kuluneen talven aikana. Totta kai hieman naarmuuntuneen maalauksen voisi uusia, mutta virheettömänä kiiltelevä pinta saattaa alkaa rajoittaa auton käyttöä, joten ainakin toistaiseksi Chevelle kelpaa hänelle sellaisenaan. Hyväksi havaittua taktiikkaa on Jonas noudattanut myös kuluneen talven aikana, jolloin tietyissä vauhdeissa värisemään alkanut TH-350-automaatti pultattiin irti ja vietiin alan ammattilaiselle kunnostettavaksi. SunPro:n mittareista löytyvät näytöt lämmöille ja öljynpaineille sekä lataukselle. Ostohetkellä paikallaan olleet, ilmeisesti Chevrolet Bel Airista tai Impalasta peräisin olevat erilliset etuistuimet ovat vaihtumassa alkuperäisiin Bucket Seats -lisävarusteversioihin. Chevelle alkaa olla Jonasin mukaan ”aika lailla täydellinen”, eikä siinä ole hänestä enää paljoa parannettavaa. ”Myös naarmuiset kromilistat uusittiin, mutta tehdasasenteiset muoviset puujäljitelmäkoristeet olivat niin hyvät, että niille riitti siistiminen.” B&M:n härskin, T-kahvalla varustetun lattiashifterin sovittaminen autoon tulossa olevaan orgislattiakonsoliin tulee vaatimaan ”pientä hienosäätöä”, kuten Jonas itse asian ilmaisee. Jonas on löytänyt Chevelleen oikeanlaiset, alkuperäiset Bucket Seats -erillisistuimet, joiden asentamiseksi niiden kiinnityskohtia joudutaan hieman muokkaamaan, koska auto oli alun perin varustettu sohvapenkillä. Niin ikään nokkaketju vaihdettiin sekä käytiin täydellisesti läpi 2,06 " imuja 1,72 " pakoventtiileillä varustetut rautakannet. Auton tuorein päivitys on perinteisen kaasarin korvaaminen Holleyn Sniper-kaasariruiskusarjalla. Pikkuaskelin paremmaksi Kesän jäätyä taakse, otti Jonas Chevellen kulahtaneen kojelaudan seuraavaksi siistimisen kohteeksi. Vika ei ollut kuitenkaan vaihteistossa, vaan ongelman aiheutti rikkoutunut 2200 stall speedin B&M:n turbiini. Myös naarmuiset kromilistat uusittiin, mutta tehdasasenteiset muoviset puujäljitelmäkoristeet olivat niin hyvät, että niille riitti siistiminen. Toistaiseksi tämä ”pikkuaskelin paremmaksi” -periaate on toiminut mainiosti, eikä häneltä ole jäänyt yhtään ajosuvea väliin autonsa kanssa. Eikä sen poistumistakaan voi moittia, ei edes nykymittapuun mukaan. Chevelleä sai vuonna 1967 neljänä eri mallina, joista Malibu edusti keskihintaluokkaa. own äänenvaimentimien kanssa. Maukkaasti muotoillun orgistaustapeilin viimeistelee kaiverrettu Bowtie-logo. Moottorin kunnostuksesta selvittiin lohkon hoonauksella ja kaikkien kulutusosien uusimisella. Perä oli myös perinteisesti pystyssä, mikä ei Jonasia juurikaan miellyttänyt. Chevellen koneremontti valmistui kesäksi 2017, jonka Jonas vietti isolohkoon palautuneista voimavaroista täysin siemauksin nautiskellen. Sitä halvempia olivat perusversio 300 ja sitä astetta äveriäämpi 300 DeLuxe. Ja miksi ei kelpaisi, sillä onhan Jonasin komea Chevelle oiva esimerkki siitä, miltä perinteinen katuauto näyttää ja kuulostaa parhaimmillaan. Kaikki alkuperäiset mittarit aina optioihin kuulunutta sähkökelloa myöten puhdistettiin ja tehtiin toimiviksi. Siipeensä saaneen nokan tilalle hankittiin Lunatin 262/268-asteinen Voodoo-hydrauliversio nostajineen, jousineen ja retainereineen. Toissa talvena Jonas kävi läpi kojelaudan, minkä yhteydessä mittarit kunnostettiin optiokelloa myöten ja uusittiin listat. Tuuletusikkunaa koristava virinokka. Jonas lähetti limpun kunnostettavaksi ja siitä tuli uutta vastaava. Chevelle oli ostettaessa varsin hyvässä kunnossa ja auton alla pyörivät 7 x 15 -tuumaiset Rally Wheels -optiopeltivanteet. Retrotyylin soitin on tarkoitettu C-kasettien soittamiselle! Toki sen takana on myös AUX-portti, johon tikun voi kytkeä. Lisäksi sähköpuoli tarkistettiin ja havaittiin hyväksi
Kämmenselkä on venyvää, hengittävää ja nopeasti kuivuvaa TrekDry-kangasta ja ranteesta löytyy helppokäyttöinen kumitettu velcro-kiristysläppä sekä roikotuslenkki. www.varusteleka. QUICK JACK on tehokas siirrettävä autonostin kisapaikalle, rengas rmoille, autotalliin jne. Malli: BL-5000SLX. Alkuperäinen käyttötarkoitus oli NASCAR-mekaanikkojen työhanska, mutta sittemmin käyttäjiä on löytynyt monista ammattija harrastusryhmistä, moottoriurheilusta lajiin katsomatta ja puolustusvoimista. Kaksi kiinteää lukitusasentoa: 371/451 mm pienellä korokkeella; 396/476 mm isolla korokkeella. Se paritetaan puhelimen kanssa, ja audiostriimaus voidaan aloittaa. Harrasteautoissa on yleensä paikallaan vanha kasettisoitin, jonka valjastaminen nykyaikaiseksi hoituu kasettipesään työnnettävän Bluetooth-adapterin avulla. Nostokapasiteetti: 2268 kg. Hinta 29,99 €. Rungon leveys: 278 mm. Min./maks. Rungon paino: 35 kg. MECHANIX ORIGINAL -MALLIN HANSKAT on suunniteltu ja valmistettu kestämään kovaa käyttöä ja rasitusta. Käyttölämpötila -6 – +50 °C. etäisyys nostopisteiden välillä on 800 mm/1524 mm. www.fanaticaudio.com. www.biltema. 64 V8-MAGAZINE. Kämmenpuoli ja sormenpäät ovat kulutusta kestävää Clarino-keinonahkaa. UR MOBILE 4-CASSETTE BT tekee kasettisoittimesta Bluetooth-soittimen. Liitetään 12 V:n autonakkuun. Hinta 29 €. Voimanlähteen paino: 16 kg. Rungon pituus: 1749 mm. Lithiumakulla varustetun adapterin soittoaika on noin 10 tuntia. Hinta 1499 e. Sen rakenne on vakaa ja toimiva, ja näppärät toiminnot nostavat auton 20 sekunnissa turvallisesti ilman tuen tarvetta. Korkeus kokoon taitettuna: 76 mm.
Vastaavia korjauspeltejä löytyy myös B-bodyyn alkaen 150 €, Dartin reuna-urakorjauspelti alkaen 122 €, Challengerin takapaksin reunapelti alkaen 124 euroa. Helppokäyttöinen sumutinpullo on kooltaan 500 ml. www.jarimaki. usein ruostuvat reunapellit. Paitojen kevyt puuvillaneulos takaa käytön ympäri vuoden ja laskostetut hartiat antavat mahdollisuuden mukavaan liikkumiseen. Se on yhteensopiva eri valmistajien 400 gramman rasvapatruunan kanssa. Mopar A-B E bodyyn on saatavilla takakontin korjauspeltejä alkaen 44 €, koko pohjan osa, tai esim. Plastic detailer on tehokas muovinhoitoaine, joka puhdistaa, hoitaa ja suojaa kaikki muovipinnat niin auton sisäkuin ulkopuolellakin. CLASSIC INDUSTRIES OER -KORJAUSPELLIT helpottavat auton hitsailuhommia. www.tradeparts.info. SONAX XTREME Muovinkirkaste kuuluu kevään SONAX-uutuuksiin. Paitojen kevyt puuvillaneulos takaa käytön ympäri vuoden ja laskostetut hartiat antavat mahdollisuuden mukavaan liikkumiseen. FILSON-VAATTEET sopivat mitä parhaimmin jenkkiharrastajille ja ne kestävät kovaa käyttöä. V8-MAGAZINE 65. Hinta 199 € ilman akkua. Hinta 135 €. https:// .ryobitools.eu/. . sopivat mitä parhaimmin jenkkiharrastajille ja ne kestävät kovaa käyttöä. Yhdellä 5,0 Ah:n Lithium+ -akun latauksella rasvapuristin voi pumpata jopa 23 rasvapatruunan verran rasvaa. Hinta 135 €. RYOBIN® UUDELLA 18 V:N ONE+ -RASVAPURISTIMELLA (R18GG-0) rasvaa hetkessä erilaiset ajoneuvot ja maatalouskoneet. Tuote sopii erinomaisesti myös moottoritilan viimeistelyyn. Se tuottaa jopa 10 000 PSI:n / 690 barin paineen ja korkea 210 g/min virtaama tekee rasvauksesta nopeaa ja helppoa
Vuonna 1954 Ford vaihtui Simcaksi ja tuli ajanmukainen kori, jota päivitettiin 1957 entistä amerikkalaishenkisemmäksi. Simca Vedette Simca on kapeampi kuin Amerikan serkkunsa. Jatkossa toimitus valitsee rakentelun kohteet sitä silmällä pitäen, että ne herättävät mahdollisimman vähän yleistä mielenkiintoa, eivätkä siten muodosta kandidaatteja uusille metallivalumalleille. Se on tyypillisesti muovimalleja karkeatekoisempi ja ilman konehuonetta ja moottoria, eikä alustassakaan ole juuri yksityiskohtia. Valmistus jatkui vuoteen 1961. 1:22-mittakaavaisen Vedetten lelun. Suuri työpanos kului pikkuosiin kuten maskiin, puskureihin ja valoihin, joita omanlaisinaan ei voinut ottaa mistään normisarjasta. 1950 LUVUN SIIPIAUTO RANSKASTA Isot peräevät, runsaasti kromia, kaksivärimaalaus, panoraamatuulilasi ja veekasi. Vedetteä myytiin eri mallisarjoina, mutta vain 4-ovisena sedanina ja farmarina. Metallivalumallin ilmaantuminen aiheutti laajempaakin turhautumista. Kaikki huomionarvoiset 1950-luvun autot eivät tulleet USA:sta, eikä kaikista ole muovisia rakennussarjoja. Vedetten lättäpää oli suoraa perintöä Fordilta, samoin ensimmäisen sukupolven korimuodot. Projekti käynnistyi, kun toimitus sai käsiinsä n. Kannattaako enää mitään rakentaa scratchina, kun työpanos valuu hukkaan mahdollisen metallivalumallin myötä. 66 V8-MAGAZINE. Useat komponentit ovat amerikkalaissarjojen osista muokattuja. Sisustusta ei lelussa ollut, mutta varaosalaatikosta haalittiin lähellä olevia komponentteja, jotka muokattiin oikeammiksi – kabiininkin osat ovat onneksi hyvin amerikkalaishenkiset. Vedetten kori on itsekantava ja pohjalevy oli mahdollista työstää AMT:n 1967 Mustangista. Valosta kavennettiin, lyhennettiin, madallettiin ja tehtiin monta muutakin säätöä, ennen kuin päästiin riittävän oikeankokoiseen ja -näköiseen raakakoriin. Moottori oli helpoin, se muokattiin AMT:n ”pienestä” 1930-luvun lättäpäästä, joita on monissa vanhemmissa AMT:n sarjoissa. Auton rakentaminen kokonaan scratchina on työläs ja hidas operaatio, eikä toimitus olisi moiseen ryhtynyt, jos olisi ollut edes aavistus metallimallin tulosta. Metallimallin olisi kuitenkin voinut muotintaa ja valaa hartsikopion, jota olisi ollut mahdollista lisädetaljoida. Korityökalut laivattiin lopuksi Etelä-Amerikkaan, jossa Vedetteä tehtiin tietyin muutoksin (lättäpää muokattiin hemiksi!) 1960-luvun loppuun asti. Muovisten rakennussarjojen suhteen tilanne on eri, niitä tulee uusista kohteista nykyään perin harvoin eikä päällekkäisyyksistä ole pelkoa. Jälkikäteen tarkasteltuna projektin mielekkyys oli kyseenalainen, syynä metallivalumalli. Scratch-projektina Vedette on työläs ja rakentelukuvat antavat laajuudesta vain karkean käsityksen. Työläs projekti Muovista 1:24 rakennussarjaa Vedettestä ei tietenkään ole. Pieni lättäpää mahtuu kuitenkin niukasti paikalleen. TEKSTI JA KUVAT JUHA AIRIO Simca Vedette oli ranskalainen auto, mutta juuret ovat USA:ssa. Ranskalaiset koripajat valmistivat yksittäisiä avoja, hardtop-malli jäi harmittavasti vain piirustuspöydälle. Nyt käsillä olevan mallin valmistumisen jälkeen on markkinoille tullut (ja mennyt, painos oli rajoitettu) 1:24 metallivalumalli. Jos vieroksuu suuria projekteja ja haluaa 1:24 Vedetten, yksinkertaisin tapa ovat nettihuutokaupat. Korista tehtiin muotti ja hartsivalos. Nimikin oli aluksi Ford Vedette ja ulkoisesti auto oli kuin pienennetty 1949 Mercury
Maskin kehyksen aihio on korin toisesta valoskopiosta. Liian iso lelu ei ole maailman paras lähtökohta, mutta leikkelemällä pituusja poikittaissuuntaan saatiin mittasuhteet karkeasti täsmäämään ja muoto pysymään haluttuna. Vakiokokoiset rakennussarjalinssit ovat normiosia ja muistuttavat rakentajaa pitämään mittakaavan oikeana. Puuttuva pohjalevy konstruoitiin Amt:n 1967 Ford Mustangista samalla periaatteella kuin kori: leikkelyä, kittiä ja styreenilevyä. Kattopellin laajat prässäykset olivat työläät saada tasaisiksi. Kori pohjamaalattiin, paneelirajat kaiverrettiin ja listoitukset lisättiin styreenisoirosta. Näkyvimmät osat imusarja ja sylinterikannet ovat onneksi lähes identtiset ja ne tulevatkin AMT:ltä. Tärkeimmät peruskomponentit ennen pohjamaalauksia. Eurooppalaisuus näkyy oransseina vilkunlaseina sekä mallinimistä. Kori vaati paikoin runsasta kittausta ja hiontaa, jotta karkeat ja liian isot lelumuodot saatiin haluttuun 1:24 mittakaavaan. Sisustus rakennettiin pohjalevyn päälle. V8-MAGAZINE 67. Detaljointi tehtiin normityyliin . myytiin USA:ssa Moparin Pitkittäiset jäykisteet muistuttavat erillistä runkoa. Konehuone rakennettiin styreenilevystä. Samoin puskuri, jota on kavennettu ja johon on lisätty styreenihienorakennetta. Vielä detaljoimattomat sivupaneelit ovat suoraa styreenilevyä, penkit Revellin vanhasta 1956 Chevystä ja AMT:n 1953 Ford pickupista, kojelauta AMT:n 1959 Craftsman-Fordista. Beaulieu oli halvin Vedette. Maski ja logot ovat syövyteosia. Lättäpää on periaatteessa sama kuin Amerikassa, mutta monet komponentit ovat hiukan erinäköisiä ja rakennettava itse, esimerkiksi käy öljypohja. Eurooppalaisauton periodikorrektista alustan maalauksesta ei tunnu löytyvän vastaavaa dokumentaatiota kuin muskeliautoista. Penkkien ja sivupaneelien kuvioinnit ovat itsetulostettua siirtokuvaa. Alustasta on vaikea enää nähdä, että se on Mustangista. Sisustus voisi olla lähes mistä hyvänsä amerikkalaisautosta. Puskurit, pölykapselit ja maskin kehys kromautettiin ulkomailla. Tämän ja edellisen kuvan välillä on lukemattomia työtunteja. okkauksineen, foliokopiodetaljeineen ja itsetehtyine mittaristo siirtokuvineen. Keräilysarjoja voi hyödyntää näinkin. Kaikki logot ovat tätä mallia varten piirrettyjä syövyteosia, metallivalumallissa sellaisia ei ole. Ratin osien alkuperä on varaosalaatikko, sarjasta ei tarkempaa tietoa. Simcaa myytiin USA:ssa Moparin jälleenmyyjäverkoston kautta
/kesa Nyt 6 kk 24 90 + lahja! Vietätpä kesääsi kotona, puutarhassa tai autotallissa, tilaa kesälukemista tarjoushintaan! Ilahduta itseäsi tai tilaa lehti vaikka lahjaksi. Liikunnan ja hyvinvoinnin erikoislehti. Eniten testejä ja uutuuksia. Kauniita kotijuttuja ja ihania sisustusideoita. Kaikki tietämisen arvoinen autojen rakentelusta. Lukuiloa kesään!. Intohimona vanhat, kauniit tavarat. Tinkimätöntä journalismia pelaamisen maailmasta. Äänenja kuvantoiston koko kirjo. Jenkkiautoharrastajan luottokaveri. Tilaa kätevästi: fokusmediatilaus.
VW-WEEKEND Hovimäki Camping, Hovimäentie 28, Somero: FVWA Länsi-Uusimaa, stemu10@ hotmail.com, 040 753 45266 12.–14.6. KOONNUT: HANNELE HATANPÄÄ Tapahtumakalenteri Kotimaa 12.–14.6. 17.6. AURAJOEN WAUHTIAJOT (KLASSIKKOVENEET) Aurajoki, Turku 13.6. SÄKYLÄ KUUKAUSICRUISING Kahvila Tauko, Säkylä (lähtökokoontuminen klo 18) 19.6. SVKMK CLASSIC MC RACE Botniaring, Kauhajoentie 688, Jurva: Suomen Veteraanikilpamoottoripyöräkerho Viikkokokoontumiset Hollola (Matkakeidas) Keskiviikko 18.00– Kaarina (Neste) Lauantai 18.00– Kauvatsa (Kauvatsan kesäkahvila, mp) Torstai klo 18– Oulu (Nallikarinranta) Perjantai klo 20.00– Pori (Karjarannan jokiparkki) Maanantai 18.00– Pori (Tiilimäen Neste) Perjantai klo 20.00– Riihimäki (Ullan Pakari) Keskiviikko klo 18.00– Tampere (Mustalahti, mp) Tiistai Vantaa (Haltiala, Wanha Pehtoori, mp) Keskiviikko klo 18– HANNELE HATANPÄÄ HUOM! COVID-19 MÄÄRÄYKSET JA SUOSITUKSET. (ennakkoilm.) 13. PROBOOST DRAG DAYS Lentokenttä, Ranua 13.–14.6. H-DCF JUHANNUSRALLI Eckerö Camping & Stugor,24 Skaguddsvägen, Eckerö: Harley-Davidson Club of Finland, Ari 040 091 6855 21.6. RADALLE.COM ALASTARO Alastaro Circuit, Jarno Saarisentie, Virttaa: Radalle.com 13.6. KANSALLINEN MUSEOAJONEUVOPÄIVÄ AUTOMUSEOLLA Vaasan Automuseo, Myllyjatu 18 B, Vaasa: Vaasan Veteraaniautoseura 13.6. JUHANNUSAJELU Gustavelund, Kirkkotie 36, Tuusula (lähtökokoontuminen klo 16.00) 19.–21.6. , 040 066 8079 13.–14.6. SUUR-JÄMSÄN PERINNEPÄIVÄT & AJOT Pomona, Vuorenpää 8, Jämsä: SuurJämsän Moottoriklupi 13.–14.6. TAPAHTUMIA ON VOITU PERUUTTAA JA NIIDEN AJANKOHTAA ON VOITU SIIRTÄÄ LEHDEN PAINOONMENON JÄLKEEN. NNC STREET SLIDE WEEKEND – KATUAUTOJEN KIIHDYTYSKILPAILU 1/4 MILE Lentokenttä, Hyvinkää: Northern Newland Cruisers, Kaitsu 040 069 9326, Bäki 040 081 9482 13.6. NAKKILA STORAGE ROMPEJA KIRPPUTORI Pyssykankaantie 171, Hormisto: Nakkila Storage info@nakkilastorage. LAHDEN KESÄKUUN CRUISING Ace Cafe, Lahti 13.6 MUSEOAJONEUVOPÄIVÄN AJELU Rovaniemi: Lapin Mobilistit 13.6. FREAK CRUISING WEEKEND (FOMOCO) Majatalo Laiskanlinna, Nummijärventie 64, Karjalohja (klo 12.00 alk.): Ford-Freak Club of Finland, sam@samkuljetus. AMERICAN CAR MEET Jussilavägen 1142, Uusikaarlepyy: Road Rockets, Mikael Storbjörk 12.–14.6. VANHOJEN AJONEUVOJEN NÄYTTELY Laitila: Pränkvärkkete Kamraati 044 011 2342 14.6. –14.6. VALTATIE 8 ROMPETORI Laitila: Pränkvärkkete Kamraati 14.6. ABOA VETUS RALLY (CLASSIC/SPORTSCAR) Bembölen Kahvitupa, Espoo – Turku: Sports Car Club of Helsinki 13.6. V8-MAGAZINE 69. Tietoja tulevista alan tapahtumista kannattaa lähettää osoitteeseen V8-MAGAZINE/ Tapahtumakalenteri, Hämeentie 153 C, 00560 Helsinki, tai sähköpostiosoitteella v8-toimitus@fokusmedia.fi Päivämääriin saattaa tulla muutoksia, eikä V8-Magazine vastaa tietojen paikkansapitävyydestä. BRITTIRALLI (BRITTIMP) Merikarvia 13.6. MUSEOAJONEUVOPÄIVÄ Keskuskatu 10, Mäntsälä: Mäntsälän Moottorikerho 13.6. CONCOURS D’ELEGANCE Harjattulan kartano, Kakskerta, Turku: Wihanto 040 551 9841, antti.wihanto@pp.inet. HARLEY-DAVIDSON ESITELY JA KOEAJO Suomen Moottoripyörämuseo, Veistämönkatu 1, Lahti 13.6. KUNINKAANKIERROS ITÄISELLÄ UUDELLAMAALLA (H-DCF) Shell Kuninkaanportti, Harabackankatu 1, Porvoo (lähtö klo 10.00) – Ghost Hill MC: Harley-Davidson Club Finland chapter 1, cale.andersson@hotmail.com 13.6
, 040 066 8079 11.–12.7. VAPAAMUOTOINEN KAIKENLAISTEN HARRASTEAJONEUVOJEN TAPAAMINEN ABC/S-Market, p-alue, Alajärvi (klo 19.00 alk.) 3. FMOC FUN RUN + TUUMACID SLALOM CUP Vaasa: Ford Mustang Owners’ Club of Finland 26.7. KOPTERI BRITISH BIKE DAY Suomen Moottoripyörämuseo, Veistämönkatu 1, Lahti 27.6. HEINÄKUUN KUUKAUSITAPAAMINEN Virtasenkaupan piha, Salo (lähtö klo 18.00): Salon Seudun Ajoneuvoharrastajat 30.7.–2.8. kulmakorpi@fjdc.org), hallitus@fjdc.org 27.6. WEST COAST STREET CUP Lentokenttä, Pori: Bear City Cruisers 25.7. MONGREL POKER RUN (MP) Dailymotors, Jääsalontie 18, Oulu (lähtökokoontuminen klo 10–14) – Mongrel MC:n kerhotalo, Konekuja 7, Oulu 1.7. , 044 297 9885 (ennakkoilm. FMOC FUN RUN Vaasa: Ford Mustang Owners’ Club of Finland 25.7. HISTORIC RALLI – KOKKOLA 400 JUHLARALLI (HRT, HTRS, NUOTTI) Kokkola: Kokkolan Urheiluautoilijat 1.8. HANGÖ BIKE WEEKEND Hanko: Deep South MC 1.–2.8. PROBOOST DRAG DAYS Lentokenttä, Ranua 18.7. 15.6.) 28.6. MOMMILAN VANHOJEN AJONEUVOJEN ILTA Mommilan Kyläpuoti, Kordelinintie 64, Mommila, Hietoinen: Mommilan Kyläpuoti 23.6. TAHKO CRUISING PARTY Break Sokos Hotel Tahkovuori, Sääskiniementie 560, Tahkovuori: Blast Garage, Break Sokos Hotel Tahko, Finnish Hot Rod Association, info@fhra. TYKKIMÄKI MUSTANG MEET Tykkimäki, Kanuunakuja 2, Kouvola: Ford Mustang Owners’ Club of Finland 29.6. –5.7. RADALLE.COM FESTIVAL Motopark Raceway, Motoparkintie 62, Virtasalmi: Radalle.com 24.7. JA VANHEMMAT) Ravintola Savipakari, Pitkäjärventie 14, Leineperi (lähtö klo 10.00): VMPK Satakunnan aluekerho Lännen Lokarit, sihteeri@lannenlokarit. NAKKILA STORAGE ROMPEJA KIRPPUTORI Pyssykankaantie 171, Hormisto: Nakkila Storage info@nakkilastorage. 5.7.) 18.7. PISTOHIEKKA ROCK ’N’ ROLL CRUISING Pistohiekan lava, Puumala 25.7. HORNETS HOP UP RUN Lasimuseo, Riihimäki: Hornets CC 25.–26.7. OLDTIMER RUN -HARRASTEAJONEUVOTAPAHTUMA JA ILTACRUISING Visulahti, Mikkeli: Mikkelin Mobilistit, Saimaa Vans, St Michel Cruisers 27.6. LEIDIT RATISSA Vehoniemen Automuseo, Kangasala (lähtökokoontuminen ja maali): Naisten Automobiiliklubi, Tampereen Mobilistit 050 365 7023 21.7. 4.–5.7. KAUHAJOKI KRUISINGI K-Citymarket, p-alue (klo 19.00), Kauhajoki – Tempotalli, Kainasto, Kauhajoki: Suupohjan Mobilistit 24.–26.7. ANTIIKKIA & LÖYTÖJÄ (+ ROMPETORI) Häkkilän tilan piha, Venetmäki: Häkkilän tila, 040 730 6076, marianne.hakkinen@venetmaki. MAISEMARUISE Autokeidas, Keitaankatu 1, Forssa (lähtö klo 16.00): F-Rockers 1.8. ROCK LAKE PICNIC (MC) Hotel Salpa, Lappeenrannantie 265, Luumäki (Rock Lake Run Kivijärvi kierros 27.6.): South Karelian Bikers 26.–28.6. HARRASTEAJONEUVOMARKKINAT Tykkimäen moottorirata, Tehontie 51, Kouvola: Kymen Automobiilikerho, Peri 040 716 7659 18.7. JKL DRIFT KING (DRIFTING) Jyväskylä: Radalle Urheiluautoilijat 27.6. SVKMK CLASSIC MC RACE Kemoran moottorirata, Kemorantie 161, Veteli: Suomen Veteraanikilpamoottoripyöräkerho 19.7. HARRASTEAUTOKAHVILAILTA Mannin Navetta, Mannintie 4, Lieto: Rokmanni, anne@rokmanni. 4.7. SPORTCAR BREAKFAST CLUB (URHEILUAUTOT) Gustavelund, Kirkkotie 36 , Tuusula: Sports Car Club of Helsinki 11.7. 16.7. KALAJOEN 1/4 MILE TESTIPÄIVÄ Lentokenttä, Kalajoki 1.8. SÄKYLÄ KUUKAUSICRUISING Kahvila Tauko, Säkylä (lähtökokoontuminen klo 18) 22.–26.7. MALMI STREET DRAGS Helsinki-Malmin lentoasema, Helsinki: Finnish Hot Rod Association, info@fhra. KESÄKUUN KUUKAUSITAPAAMINEN Virtasenkaupan piha, Salo: Salon Seudun Ajoneuvoharrastajat 26.–28.6. GULF HISTORIC RACE CUP Botniaring, Kauhajoentie 688, Jurva: Historic Race Finland 7.7. SPORTCAR BREAKFAST CLUB (URHEILUAUTOT) Gustavelund, Kirkkotie 36 , Tuusula: Sports Car Club of Helsinki 27.6. 25.–26.7. AHVENLAMPI ROMPETORI Ahvenlampi Camping, Ahvenlammentie, Saarijärvi: Asko 040 021 8398 (klo 18 jälk.) 22.7. CORVETTE SHOW & MEET Tykkimäki, Kouvola: Club Corvette of Finland (ennakkoilm.) 11.7. MOTORISTIKAHVILAILTA Mannin Navetta, Mannintie 4, Lieto: Rokmanni, anne@rokmanni. LAHTI CRUISING Matkakeidas, Vierumäki (klo 17.00) – Ace Cafe Lahti, Veistämönkatu, Lahti 11.7. JA VANHEMMAT AJONEUVOT) Pietarsaaren seutu: Jakobstadsnejdens Veteranbilssällskap, info@jnvbs. – 4.7. FJDC KESÄTREFFIT Ilola, Valkeakoski: Finnish Jeep Drivers’ Club (ennakkoilm. RUUHIJÄRVI ROCKABILLY HOP Korkeentie 792, Ruuhijärvi: Ruuhijärven Nuorisoseura 4.7. AVOIMET OVET VAUNUHALLILLA JA NÄYTTELY TORILLA Vaunuhalli (klo 15.00–17.30), tori (klo 18.00), Pietarsaari: Jakobstadsnejdens Veteranbilssällskap, info@jnvbs. MARIEHAMN SOMMARCRUISING Maarianhamina, Ahvenanmaa: Oldtime Cruisers 17.–19.7. 23.6. H-DCF INTERNATIONAL RALLY (HD, BUELL, VANHA INDIANIT) Peurunka, Laukaa: Harley-Davidson Club of Finland, Ari 040 091 6855 11.7. 4.7. NÄTTI-JUSSI -AJELU Rovaniemi: Lapin Mobilistit 25.7. SPORTCAR BREAKFAST CLUB (URHEILUAUTOT) Gustavelund, Kirkkotie 36 , Tuusula: Sports Car Club of Helsinki 1.8. NO SPEED LIMIT -HUIPPUNOPEUDEN MITTAUSPÄIVÄ Lentokenttä, Pudasjärvi (varapäivä 26.7.): Taivalkosken Moottorikerho, Teppo 045 138 6960 25.7. AMCCF CRUISING & CAMPING Lomakeskus Revontuli, Hankasalmi: AMC Club Finland, Makkonen 040 074 2676 17.–19.7. BOTHNIARUNDAN (30 V. HARRASTEAUTOKAHVILAILTA Mannin Navetta, Mannintie 4, Lieto: Rokmanni, anne@rokmanni. WEST COAST STREET CUP LSK Business Park, Loppusuora 22, Kauhava: Sunrise Cruisers 11.7. MÄÄ OON MÄNTÄSTÄ –MEET – KOKOONTUMINEN, CRUISING Mänttä: Ylä-Pirkanmaan Mobilistit 29.7. 21.–26.7. MAASTOSARJA Ylämyllyn Moottoriurheilukeskus, Ylämylly: Joensuu Urheiluautoilijat 4. KIIHDYTYSTAPAHTUMA (402 M) Lentokenttä, Pudasjärvi (varapäivä 28.6.): Taivalkosken Moottorikerho, Teppo 045 138 6960 27.6. DRAG RACE (SM) LSK Business Park, Loppusuora 22, Kauhava: Finnish Hot Rod Association, info@fhra. AMERICARWIA CAR SHOW Jäähalli, Merikarvia 4.7. 9.–12.7. CARSTUNEKRUISINKI Virastotie 5, Karstula (+ iltatapahtuma Areenalla): 040 094 9854 1.–2.8. MLV X SPD HKD DRIFT CHALLENGE SpeedHooked, Tiemestarinkatu 2, Porvoo: Hyvinkään Urheiliautoilijat, Maailmanlopun Vehkeet, SpeedHooked 4.7. RAUMA STREET RACE Isometsäntie, Rauma: West Coast Racing & Cruising Association 1.8. EMOLAHTI MEETING Emolahden leirintäalue, Pyhäjärvi: MoKe. PERINTEINEN HARRASTEAJONEUVOJEN ILTAKOKOONTUMINEN Tori, Salo 3.7. 25.–27.7. 17.–18.7. MOTORISTIKAHVILAILTA Mannin Navetta, Mannintie 4, Lieto: Rokmanni, anne@rokmanni. ROMPETORI Kohon maalitehtaan piha, Kaukjärvi, Tammela: Ostoja myyntiliike Vanhat Roinat 050 585 4170, info@vanhatroinat. MAASTOSARJA Pitkämäki, Vaasa: Vaasan Urheiluautoilijat 14.7. H-DCF FAMILY RALLY (H-D) Manso Camping, Ikaalinen: Harley-Davidson Club Finland, Ari 040 091 6855 1.–2.8. SATAKUNTA-AJO (VETERAANIMP 30 V. NORTH MEET (VAN & TRUCK) Kuivaniemi, Ii: North Finland Vanners 17.–19.7. GRAN TURISMO (SM-RATAKILPAILU) Ahveniston moottorirata, Poltinahontie 47, Hämeenlinna: Ahveniston Moottoriurheilijat 70 V8-MAGAZINE. RIPSIRALLI (H-D-, BUELL, INDIAN-NAISET) Resort Norppa, Savonlinna: tiina.malmback@ gmail.com, 041 518 2823 (ennakkoilm.) 27.6. AURA VAN CLUB JUHLAMEET (VAN & TRUCK) Tippsund, Taivassalo: Aura Van Club 1.8. MC Dementos, LA-kirpputori 16.7. 23.6. FMOC SLALOM CUP Vaasa: Ford Mustang Owners’ Club of Finland 25.7. FINNISH JEEP DRIVER’ CLUBIN MAASTOAJOPÄIVÄT Kulmakorpi Off Road Park, Espoo: Kulmakorpi Off Road Park (ennakkoilm. GULF HISTORIC RACE CUP Kemoran moottorirata, Kemorantie 161, Veteli: Historic Race Finland 25.–26.7. FHRA CRUISING PRE-PARTY Helsinki-Malmin lentoasema, Helsinki: Finnish Hot Rod Association, info@fhra. MC Rigidheads 1.8. HARRASTEAJONEUVONÄYTTELY HÄMEENKYRÖSSÄ Kalalahden LA-kirpputori, Hämeenkyrö. 24.6. TRACKWEEK FINLAND (TOURING, DRAG, BIKE) Turku – Motopark Raceway, Motoparkintie 62, Virtasalmi: Salmela 044 070 7066, aki@radalle.com 23.–26.7. ETELÄRANNIKON AJOT Fiskarsin tori, Fiskarsintie, Fiskari (klo 10.00 lähtökokoontuminen): Autohistoriallinen Seura, Silver, bennysilver@gmail.com, 0400 586 559 25.7. PISTONS RUMBLE Minkiö: Pistons KK 18.7. JIM DANDY MC LONG LAKE RUN ST1 Kukonkoivu, Hollola (lähtö): Jim Dandy MC 27.6. VAUHTIAJOT – V8 THUNDER, GRAN TURISMO (RATA-SM KILPAILU) Kapernaum, Seinäjoki: EPUA 18.–19.7. 18.–19.7. 3.7
4.8. Vantaa (Tikkurilan Heureka) 19.6. Pori (ABC Tikkula) 3.7., 7.8. , 040 031 7082 2.8. , 17.7., 21.8. FHRA CRUISING PRE-PARTY Helsinki-Malmin lentoasema, Helsinki: Finnish Hot Rod Association, info@fhra. Hyrylä (Burger King) 4.7., 1.8. MOTORISTIKAHVILAILTA Mannin Navetta, Mannintie 4, Lieto: Rokmanni, anne@rokmanni. HARRASTUSAJONEUVOJA ROMPEMYYNTITAPAHTUMA Hyvärilän leirintäalue, Lomatie 1, Nurmes: Kuhmon Mobilistit, Alatalo 040 072 5454 7.–9.8. Siuro 18.7. Cruisingit Alajärvi (ABC/S-Market) 3.7., 7.8., 4.9. Sulkava 29.8. 2.8. Karstula (Virastotie) 1.8. VAPAAMUOTOISET ILTAKOKOONTUMISET MOBIILEILLA NUMMELASSA Nummelan AirMotelli, Lentokentäntie 5, Nummela: Autohistoriallinen Seura, Lemmola, 0400 883 124 7.8. VAPAAMUOTOINEN KAIKENLAISTEN HARRASTEAJONEUVOJEN TAPAAMINEN ABC/S-Market, p-alue, Alajärvi (klo 19.00 alk.) 7.8. Klaukkala (tori) 27.6., 25.7., 25.7., 29.8. Mäntsälä (Juustoportti) 26.6., 31.7., 28.8.9. ANCHORS & MOTORS Anchors & Motors, Laitakarintie 312, Luvia: Anchors & Motors, Seadogs MC 7.–8.8. Seinäjoki (McDonalds/Citymarket) 12.6., 10.7., 14.8. VW WEST FEST (VW) Siikarannan leirintäalue, Reposaari: FVWA Pori HANNELE HATANPÄÄ V8-MAGAZINE 71. Tampere (MotorPower, Pirkkala–American Diner, Lielahti) 27.6., 25.7., 29.8. Orimattila (Wanha Amis) 22.8. Kerava (Neste) 12.6., 10.7., 14.8. Helsinki (Kauppatori) 3.7., 7.8. 7.–8.8. Porvoo (Kuninkaanportti) 27.6., 25.7., 29.8. Nummela (Prisma) 13.6., 11.6., 8.8. Espoo (Otaniemi FAT Lizard) 12.6., 10.7., 14.8. Kajaani (ABC) 4.7., 1.8. LINNACRUISING + DRIVE IN -ELOKUVA (PE), SWAP & VINTAGE (LA) Kantolan tapahtumapuisto, Puusepänkatu, Hämeenlinna: Tapahtumatori 044 0500 033/ torimyynti@linnacruising.com, Swap & Vintage (8.8.) 041 740 2888/ mainos@linnacruising.com 7.–9.8. Raasepori (Karjaan ABC) 3.7., 7.8. Turku (Blomberginaukio – Aurajoen ranta) 30.6., 28.7., 25.8. HURU-UKKO PIKNIK (1955 JA VANHEMMAT AJONEUVOT) Margretebergin Kartanon puisto, Pehtorinkuja 3, Espoo (klo 11.00 lähtökokoontuminen): Autohistoriallinen Seura, Brummer, hans.brummer@ autohistoriallinenseura. Pyhäjärvi (Emolahti klo 15.00) 1.8. Vantaa (Rekolan Shell) 26.6., 31.7., 28.8. FORSSAN PICK NICK Pilvenmäen ravirata, Pilvenmäentie 7, Forssa: Street Machine Club Forssa, smcf.ry@gmail.com 4.8. Lahti (Ace Corner) 13.6., 11.7., 8.8
, myyntip. WEST COAST STREET RACE LSK Business Park, Loppusuora 22, Kauhava: Sunrise Cruisers 15.8. NAKKILA STORAGE ROMPEJA KIRPPUTORI Pyssykankaantie 171, Hormisto: Nakkila Storage, info@nakkilastorage. KIIHDYTYSTAPAHTUMA (402 M) Lentokenttä, Pudasjärvi (varapäivä 9.8.): Taivalkosken Moottorikerho, Teppo 045 138 6960 8.8. SCCH RATAPÄIVÄ Alastaro Circuit, Jarno Saarisentie, Virttaa (klo 15.00 alk.): Sports Car Club of Helsinki 8.8. MANSE VANS WEEKEND Seitseminen, Kuru: Manse Vans 15.8. , 040 543 353 HANNELE HATANPÄÄ 72 V8-MAGAZINE. 8.8. DRIVE-IN & ROCK (+ DRIVE-IN ELOKUVA) Bomba-Hyvärilä, Nurmes: Wolfboud Cruisers, Timba Oy, Hyvärilän nuorisoja matkailukeskus 14.–15.8. BURNOUT PARTY -KATUAUTOJEN KIIHDYTYSTAPAHTUMA Kiikalan lentokenttä, Oinasjärventie 469, Salo/ Suomusjärvi: Riverside Cruisers 040 078 0717, toimisto@riversidecruisers. LAHTI CRUISING Vesivehmaa (klo 17.15) – Ace Cafe Lahti, Veistämönkatu, Lahti 8.8. YOUNGTIMERAJOT (1970–99 AJONEUVOT) Joensuun tila, Joensuunraitti 59 A, Söderkulla (klo 9.00 lähtökokoontuminen): Autohistoriallinen Seura, reittimestari Rask 040 838 1111, henrik.w.rask@ gmail.com, satu.danielsson@autohistoriallinenseura. JYVÄSKYLÄ CRUISING ABC Keljonkangas, Eteläväylä 17, Jyväskylä (lähtö 20.00): American Car Club Jyväskylä 14.–15.8. POWER TRUCK SHOW -KULJETUSMESSUT JA –AUTONÄYTTELY Powerpark, Puistotie 3/Jorma Lillbackantie, Härmä: PTS Messut Oy, info@ptsmessut. RIDE IN OULU MOTOR MEET Äimänraution ravirata, Oulu 8.8. VAPAAMUOTOISET ILTAKOKOONTUMISET MOBIILEILLA NUMMELASSA Nummelan AirMotelli, Lentokentäntie 5, Nummela: Autohistoriallinen Seura, Lemmola, 0400 883 124 11.8. 12.–16.8. BUG IN FINN (VW) Sappee, Pälkäne: Suomen Volkkariyhdistys 14.–16.8. EVORALLI (H-D EVO) Suojala, Pyhärannan Kievari & Camping, Suojalantie 9, Pyhäranta 11.8. 050 571 5266 (ennakkoilm 3.8.) 15.8. , 040 066 8079 15.8. KLASSIKOT KOHTAAVAT Perniön ABC, Haarlantie 10, Perniö (klo 10.00): Autohistoriallinen Seura, reittimestari Engström, sture.engstrom@ saunalahti. WEST COAST STREET CUP LSK Business Park, Loppusuora 22, Kauhava: Sunrise Cruisers 15.8. CADILLAC CLUBIN KESÄPÄIVÄT Tuurin Kyläkauppa, Tuuri: Cadillac Club of Finland 14.–15.8. lähtö klo 10.00): Kuopion Automuseo 017 282 0550, SA-HK Savon kerho, salinlahti@gmail.com (varapäivä 4.–6.9.) 14.–16.8. , ilt. GRILLI-CRUISING Vanha Unkka, Hämeentie 18 A, Tuusula: Vanha Unkka 15.8. 14.–17.8. , Nukala 040 026 4116, ristimaa 040 056 7068 14.–16.8. HARRASTEAUTOKAHVILAILTA Mannin Navetta, Mannintie 4, Lieto: Rokmanni, anne@rokmanni. ROMPEPÄIVÄT JA TERVA-AJOT Koljonvirran kartanon alue, Ylimmäisentie 6, Iisalmi (ajot 15.8. 8.–9.8. MALMI STREET DRAGS Helsinki-Malmin lentoasema, Helsinki: Finnish Hot Rod Association, info@fhra. GRAND ARENA DRIFTING (NEZ) Artukainen, Turku: Radalle Urheiluautoilijat 15.8. 050 3212 097 15.8. JÄNKHÄLLÄ JYTISEE (MP) Santa’s Hotel Tunturi, Lutontie 3, Saariselkä: Rumakuru MC, Santa’s Hotel Tunturi 016 681 501, saariselkä@santashotels. TURKU KUSTOM SHOW Kauppakeskus Skanssi, Skanssinkatu 3, Turku 15.8. BUG IN FINN (VW) Sappeen Matkailukeskus, Sappeenvuorentie, Salmentaka (Pälkäne): Suomen Volkkariyhdistys, majoitus@sappee. SWAP & MEET Ravirata, Hevosmiehentie 1, Kouvola: FHRA Kouvola Club 8.8. 14.8. BUNOUT PARTY LOVIISA Loviisa 15.8
VAPAAMUOTOISET ILTAKOKOONTUMISET MOBIILEILLA NUMMELASSA Nummelan AirMotelli, Lentokentäntie 5, Nummela: Autohistoriallinen Seura, Lemmola, 0400 883 124 28.–30.8. JUTHBACKAMARKKINAT Juthbacka, Juthasvägen 34,Uusikaarlepyy: Jakobstadsnejdens Veteranbilssällskap (06) 729 0022 21.–23.8. NIGHT DRAG RACE (SM) LSK Business Park, Loppusuora 22, Kauhava: Finnish Hot Rod Association 020 743 0750, info@fhra. Drag Race (NDRG), Gardermoen, Norja 1.8. FORD CHALLENGE -AJOHARJOITTELUPÄIVÄ (FOMOCO) Pesämäen Moottoriurheilukeskus, Vanha Maantie 237, Honkajoki: Ford Mustang Owners’ Club of Finland (ennakkoilm 15.7.) 23.8. Onkel Sams -bilutställning, Mjölby, Ruotsi 13.6. PROBOOST DRAG DAYS Lentokenttä, Ranua 29.8. Mälardals Rally (MC), Surahammar, Ruotsi 8.8. Hot Rod & Customträff, Arvika, Ruotsi 15.8. V8-MAGAZINE & GTI-MAGAZINE KIIHDYTYSPÄIVÄ: Lahti –Vesivehmaan lentokenttä, Lentotie 105, Vesivehmaa: Finnish Hot Rod Association 020 743 0750, info@fhra. Helsinge Open, Helsinge Motorstadion/ Söderhamn, Ruotsi 8.–9.8. Kul på hjul -bilutställning, Kristianstad, Ruotsi 22.8. Mid Sweden Nats (SM, EDRS Nordic Pro Series Drag Race), Sundsvall, Ruotsi 18.7. Damrally, Sundsvall, Ruotsi 8.8. PARGAS RETRO PARAATI Baniksen kenttä, Skräbbölentie 7, Parainen: Pargas Retro Cars, pargasretrocars@gmail.com 29.8. BIKES, BEARDS & BURGERS Työpajankatu 2 R1 C, Helsinki 22.8. SIVUVAUNU & TRIKE KOKOONTUMINEN (MP) Suomen Moottoripyörämuseo: Suomen Moottoripyörämuseo, Veistämönkatu 1, Lahti 25.8. Street Week Sweden, Kjula/Eskilstuna, Ruotsi 7.7. Midsummer Festival (Drag Race), Talhed Dragway, Ruotsi 21.6. 21.–22.8. FSRA STREET ROD NATIONALS Seinäjoki: Finnish Street Rod Association 21.–23.8. Historisk Racing, Rudskogen, Norja 27.6. Iron Horse MC Show, Nyköping, Ruotsi 27.6. SAARISTON KIERROS (H-D) Uusimaa – Mossala: Harley-Davidson Club Finland Chapter 1, chapter1@hdcf. Corvette-merkebil treff, Hønefoss, Norja 28.6. Street Week Sweden, Karlskoga, Ruotsi 10.–11.7. Mälardalen Open, Kjula Dragway/Segeltorp, Ruotsi 14.6. VENETSIA DRIFTING Kokkola: Radalle Urheiluautoilijat 29.–30.8. Bakluckeloppis Johannamuseet, Skurup, Ruotsi 2.–5.7. Veteranmarknad Gräfsnäs Slottspark, Alingsås, Ruotsi 26.–28.6. USA-bilsutställning, Simrishamn, Ruotsi 30.7. RAUTALANKAA JA JENKKIAUTOJA Mobilia, Kustaa Kolmannen tie 75, Kangasala 22.8. Veteranfordonsträff, Hedemora, Ruotsi 15.8. 044 282 0550 29.8. Entusiastutställning, Sjöängen/Osby, Ruotsi 14.6. Veteran och kuriosamarknad, Munka-Ljungby, Ruotsi 13.6. Goldtown Summer Nats (Drag Race), Fällfors Raceway, Ruotsi 10.–12.7. POWER TRUCK SHOW + PIENOISMALLINÄYTTELY Powerpark, Puistotie 3/Jorma Lillbackantie, Härmä: PTS Messut Oy, info@ptsmessut. Glada Hudik Summer Meet, Hudiksvall, Ruotsi 23.–26.7. HISTORIC GRAND RACE (GULF HISTORIC RACE CUP) Ahveniston moottorirata, Poltinahontie 47, Hämeenlinna: Historic Race Finland 15.–16.8. VAPAAMUOTOISET ILTAKOKOONTUMISET MOBIILEILLA NUMMELASSA Nummelan AirMotelli, Lentokentäntie 5, Nummela: Autohistoriallinen Seura, Lemmola, 0400 883 124 19.8. CONE VALLEY CRUISING (HARRASTEAJONEUVOT) Sulkavan Soutustadion, Tannilantie 16, Sulkava (klo 13.00 alk.): conevalleycruising@ gmail.com, 046 625 2498 29.8. RAUTA JA PETROOLI Messupuisto, Riihimäki: Masinistit 5.9. Street Week Sweden, Emmaboda, Ruotsi 8.7. Veteranmarknad, Elmiafältet/Jönköping, Ruotsi 8.8. Street Week Sweden (maali) och nbilsutställning, Kjula/Eskilstuna, Ruotsi 11.7. Pony Muscle Car Meet, Ronneby, Ruotsi 1.8. VEHONIEMIAJO Vehoniemen Automuseo, Vehoniemenharjuntie 92, Kangasala: Vehoniemen Automuseo 050 365 7023 29.8. Tranås Cruising & Rock ’n’ Roll Event, Tranås, Ruotsi 8.8. VETKUN KESÄKEIKKA (VETERAANIKUORMA-AUTOT) Ravirata, Lappeenranta – Valtionhotelli, Imatra: Veteraanikuorma-autoseura 21.–23.8. YLÄ-SAVON MEGAROMPPEET Luumäen Juhlakenttä, Luuniemenkatu 3, Iisalmi: Väisänen 050 526 9153, toni.hujanen@gmail.com 22.8. SiljansVWarvet (VW), Rättvik, Ruotsi 16.6. V8 Thunder Cars – Västkustloppet, Falkengerg, Ruotsi 11.7. ja vanhemmat), Ängelholm, Ruotsi 28.6. Nostalgimuseet Veterandag, Visingsö, Ruotsi 18.7. H-DCF BACK TO ROOTS (H-D) Camping Nyyssänniemi, Keuruu: HarleyDavidson Club Finland, Ari 040 091 6855 21.–23.8. Buick-träffen, Skokloster, Ruotsi V8-MAGAZINE 73. Street Week Sweden, Vårgårda, Ruotsi 9.–11.7. Entusiastfordonutställning, Borgholm, Ruotsi 7.–8.8. Drift ’n’ Shine, Emmaboda, Ruotsi 18.7. CDLC.CO FITTED FEST – MODERN CAR EVENT Satama, Lahti: CDLC.CO 22.–23.8. Veteranfordonsoch kuriosamarknad, Kaxås, Ruotsi 6.7. 23.8. MCV Blåklintens veteranmarknad, Mantorp, Ruotsi 23.6. Flyg och hoppyfordonsträff, Backa/Finnskoga, Ruotsi 17.7. Veteranmarknad, Surahammar, Ruotsi 1.7. lähtö klo 10.00): Kuopion Automuseo, SA-HK Savon kerho, myyntip. BRITTIRALLI (BRITTI-MP) Merikarvia: Lapuan Brittimotoristit 21.–23.8. Qvarnarallyt 50 år (MP), Kristianstad, Ruotsi 13.6. Stockholm Car Meet, Solvalla, Ruotsi 1.–2.8. Midnight Sun Dragfestival, Piteå, Ruotsi 3.–5.7. Copenhagen Historic Grand Prix, Kööpenhamina, Tanska 2.8. Cruisingträff, Strömsund, Ruotsi 8.8. EPUA DRIFTING (SM) Seinäjoki: Etelä-Pohjanmaan Urheiluautoilijat 22.8. Midnight Cruisers Ladies Run, Hudiksvall, Ruotsi 17.–19.7. V8 THUNDER, GRAN TURISMO (RATA-SM KILPAILU) Botniaring, Kauhajoentie 688, Jurva: Team Botnia, MRT, AKK Sports Oy 23.8. Scandinavian Dirt Track Weekend, Hallstavik, Ruotsi 13.6. Västerås Summer Meet, Västerås, Ruotsi 13.–16.8. Forsmark Meet, Östhammar, Ruotsi 8.–9.8. Träff för allt på gummihjul (30 v. VILLEN AJO (MUSEOAJONEUVOIKÄISET HARRASTEAJONEUVOT) Kymen seutu: Kymen Automobiilikerho, Kaunonen 041 431 0217 22.8. American Car & Mc Show, Ekbacken/ Äkersberga, Ruotsi 27.6. CRUISE ’N’ ROLL Vanha Kelo, Mauontie 1, Jaala: Old Street Cruisers 29.8. Veteranfordonsutställning, Skövde, Ruotsi 21.–23.8. KANGASALAN VARAOSA-, ROMPEMARKKINAT JA HARRASTEAJONEUVOPARKKI Mobilian tukikohta, Kisaranta, Kangasala: Tampereen Seudun Mobillistit 29.8. Street Week Sweden, Malmö, Ruotsi 8.7. –9.8. Mälardalen Open Blacksmith Nats, Kjula Dragway/Segeltorp, Ruotsi 13.–15.8. Euromeet (AMC, Rambler, Nash, Hudson, Jeep), Skokloster, Ruotsi 7.–9.8. R.R.U. Fordon & Nostalgi, Strömsbruk, Ruotsi 19.–21.6. Baddaredagens vlioch mcutställning, Borrby, Ruotsi 8.7. Cruising, Hedemora, Ruotsi 27.6. KUOPION ROMPETORI JA RUSKA-AJOT Kuopion Automuseo, Kasarminpuisto, Hannes Kolehmaisenkatu 2, Kuopio (ajot 30.8. ITÄHARJUN AJOT 1955–65 – JARNO SAARISEN MUISTOAJO Itäharju, Turku: 050 326 8886, info@itaharjunajot. Johannamuseet bakluckeloppis, Skurup, Ruotsi 30.7.–2.8. GREVENS GLUE GALORE GGG Dansäterskolan, Borensberg, Ruotsi: Claes +46 70 988 5932 14.–15.8. HELSINKI BIKE SHOW Suvilahti, Helsinki: Modi ed Motorcycle Association of Finland Muut Pohjoismaat 11.6. Campingveteranerna Götecampen, Kungälv, Ruotsi 22.8. 15.8. Classic MC Race Nordic Open Cup, Linköping, Ruotsi 8.8. Veteranbils& MC-träff (teemat Opel ja Cadillac), Billesholm, Ruotsi 12.–14.6. Charleswood Street Freaks Summer Meet, Karlskoga, Ruotsi 13.6. FORSSAN TORITAPAHTUMASSA MOBIILEJA Tori, Forssa: Hämeen Mobilistit 22.8. Mantorp Drag Revival, Mantorp, Ruotsi 25.7. SPORTCAR BREAKFAST CLUB (URHEILUAUTOT) Gustavelund, Kirkkotie 36 , Tuusula: Sports Car Club of Helsinki 22.8. Rudskogen Asfalt Classic (Historic Race), Rudskogen, Tanska 15.8. 29.8. SVKMK CLASSIC MC RACE Botniaring, Kauhajoentie 688, Jurva: Suomen Veteraanikilpamoottoripyöräkerho 18.8. SÄKYLÄ KUUKAUSICRUISING Kahvila Tauko, Säkylä (lähtökokoontuminen klo 18) 21.–22.8. Hamnträff (USA-bilar tema), Nyköping, Ruotsi 9.7. Veteranutställning, Nossebro, Ruotsi 25.6. FIA International Drag Race (EM, EDRS PRO, NDRS MC), Tierp, Ruotsi 14.–17.8. Packardmote, Hurdal, Norja 3.–5.7. Veteranfordonskväll, Vadstena, Ruotsi 2.7. Pienoismallit 27.6. Swap & Meet & Food Market, Mo Bygdegård/Söderhamn, Ruotsi 13.–14.6. V8 Thunder Cars – Drivers Club, Ljungbyhed, Ruotsi 7. Wheels Nat’s Norr, Haaparanta, Ruotsi 10.7. RADALLE.COM Artukainen, Turku: Radalle.com 15.–16.8. Svenskt Sportvagnsmeeting & RHK Historic Race, Knutstorp, Ruotsi 4.7. PORI-TAMPERE AJO (VETERAANIMP) Mansen Masinistit 29.8. , Nukala 040 026 4116, ristimaa 040 056 7068 15.8. Björneborgsträffen ”The American Way”, Björneborg (Värmland), Ruotsi 13.6
Leake Tulsa Aucion, Tulsa, Oklahoma 25.–27.6. Caffeine and Chrome, Ruskin, Florida 30.7.–2.8. NSRA Southwest Street Rod Nationals, Oklahoma City, Oklahoma 10.–12.7. Vintage Motorcycle Days, Lexington, Ohio 10.–12.7. PPG Goodguys Nationals, Columbus, Ohio 10.–18.7. Sovren Paci c Northwest Historics, Kent, Washington 3.–5.7. Caffeine and Chrome, Coral Springs, Florida 25.7. Carlisle Truck Nationals, Carlisle, Pennsylvania 7.–9.8. Mecum Auctions, Monterey, Kalifornia 13.–16.8. HVR Mid America American Ford & Shelby (Vintage Racing), Jennings, Oklahoma 20.6. Hagerty Cars & Caffeine, Indianapolis, Indiana 21.6. Paul, Minnesota 19.–21.6. Mustangträff, Kjula Dragway/Eskistuna, Ruotsi 23.8. Mecum Auctions: Indy, Indianapolis, Indiana 25.6. Spring Carlisle, Carlisle, Pennsylvania 18.–20.6. Goodguys Nashville Nationals, Nashville, Tennessee g Siirry sähköiseen maksamiseen HYVÄ ASIAKKAAMME, Fokus Media Finland Oy veloittaa paperilla toimitettavista lehtien tilauslaskuista 2,90 euron suuruisen laskutustapalisän/lähetetty lasku. Holbrook Historic Route 66 Car Show, Holbrook, Arizona 19.–21.6. Goodguys Speedway Heartland Nationals, Des Moine, Iowa 10.–12.7. Corvettes at Carlisle, Carlisle, Pennsylvania 28.–30.8. Arthritis Foundation Classic Auto Show & Cruise-in, Dublin, Ohio 25.–28.6. Classic MC Race Nordic Open Cup, Gelleråsen/Karlskoga, Ruotsi 29.8. Käytössäsi olevat maksuttomat maksuvaihtoehdot: e-lasku ja sähköpostilasku. National Hot Rod Reunion, Bowling Green, Kentucky 19.–20.6. Goodguys Great Nortwet Nationals, Spokane, Washington 8.–14.8. Caffeine and Chrome, Ruskin, Florida 28.6. End of Season, Høyanger, Norja 22.8. HSR/HMSA Sommet des Legendes (Vintage Racing), Montreal, Kanada 10.–12.7. PlayLoud 8 Car and Truck Show, Jennings, Florida 6.–9.8. Caffeine and Chrome, Coral Springs, Florida 27.6. Syracuse Nationals, Syracuse, New York 23.–24.7. Packard Club National Meet (visitors day), Rohnert Park, Kalifornia 25.–26.6. Mecum Original Spring Classic Indy Auction, Indianapolis, Indiana 17.–18.7. Menards NHRA Heartland Nationals, Topeka, Kansas 27.–30.8. Back to The 50’s Weekend (MSRA), St. Goodguys West Coast Nationals, Pleasanton, Kalifornia 21.–23.8. Caffeine and Chrome, Lake Mary, Florida 27.6. Carlisle Chrysler Nationals, Carlisle, Pennsylvania 10.–12.7. Teknikens dag, Bjärnum, Ruotsi 28.–30.8. Goodguys RaceDeck Salt Lake Nationals, Salt Lake City, Utah 17.–19.7. The 40 Ford is 80, Anaheim, Kalifornia 2.7. NSRA Street Rod Nationals, Louisville, Kentucky 7.8. AACA Grand Nationals, Allentown, Pennsylvania 24.–26.7. Concours at Pasadera Collector Cars and Motorcycles, Monterey, Kalifornia 7.– 9.8. F-100’s All Ford Truck Show, Moonshine Valley, Pohjois-Carolina 17.–19.7. Carlisle Ford Nationals, Carlisle, Pennsylvania 1.8. Goodguys Paci c Nortwest Nationals, Puyallup, Washington 25.7. Cruisin Brea Car Show, Brea, Kalifornia 23.–28.6. Cruising, Boden, Ruotsi 29.8. Laskutustapalisä lisätään tilauslaskuusi automaattisesti ja se näkyy laskulomakkeella eriteltynä. Caffeine and Chrome, Lake Mary, Florida 25.7. Bonneville Speed Week (Land Speed Racing), Bonneville Salt Flats, Utah 9.8. Packard Club National Meet, Pohnert Park, Kalifornia 3.–5.7. Spring eld Swap Meet, Spring eld, Ohio 27.6. Eskilstuna Veterandag, Ekeby/Eskilstuna, Ruotsi 23.8. Mid Sweden Finals Drag Race (EDRS, Top Doorslammers Finaler), Sundsvall, Ruotsi 28.–30.8. NHRA Northwest Nationals, Kent, Washington 31.7.–2.8. Lucas Oil NHRA Nationals, Brainerd, Minnesota 14.–16.8. • Verkkopankistasi voit tilata e-laskun, jolloin tilauslaskusi ohjataan suoraan verkkopankkiin. Carlisle Chevrolet Nationals, Carlisle, Pennsylvania 26.–28.6. 22.8. Bilutställning och cruising, Norrköping, Ruotsi 29.8. Woodies at The Beach, Santa Barbara, Kalifornia 25.7. Masters Historic Racing – Finger Wine Festival, Watkins Glen, New York 10.–12.7. Hotrod-A-Rama, Pendelton, Oregon 31.7.–2.8. Goodguys Great American Nationals, York, Pennsylvania 21.–22.8. Veteranmarknad, Nossebro, Ruotsi 30.8. HOVK Veterankjøretøyutstilling, Borre, Norja Pohjois-Amerikka 11.–14.6. Pick-up Meet, Ås, Norja 28.8. Woodies at the Lake, Lake Arrowhead, Kalifornia 17.–20.6. Highlands Motoring Festival, Nashville, Tennessee 11.–14.6. Riviera Owners’ Association International Meet, Kalamazoo, Michigan 25.–28.6. Tililtäsi ei veloiteta mitään automaattisesti vaan hyväksyt laskut aina erikseen • Voit tilata laskut sähköpostiisi osoitteesta fokusmedia.fi/asiakaspalvelu Siirry sähköiseen maksamiseen ja hoida tilausasiasi kätevästi osoitteessa fokusmedia.fi/asiakaspalvelu 74 V8-MAGAZINE. KKOA Icon’s of Hotrodding Festival, Maggie Valley, Pohjois-Carolina 21.–23.8. Pomona Swap Meet & Classic Car Show, Pomona, Kalifornia 13.–15.8. SVRA Vintage Grand Prix of Mid-Ohio, Lexington, Ohio 26.–27.6. NSRA Rocky Mountain Street Rod Nationals, Pueblo, Colorado 26.–28.6
Jos luulit tätä Jim Backullin autoa Chevy II Nova:ksi, niin eipä se olekaan, vaan kanadalainen serkku Acadian Canso. TEKSTI JA KUVAT JOKE SIMONEN 76 V8-MAGAZINE. Acadian Canso 1967 Kanadan Serkku Backullien perheellä on pitkä Chevy Nova -historia ja perheen Nova tuli tutuksi muun muassa kiihdytyspiireissä. Kaksioviseksi hardtopiksi muutettuna ja täysin läpikäytynä
KANADAN SERKKU V8-MAGAZINE 77
Lopputulos on täydellisesti kaksiovisen hardtopin mukainen. Tämä osoittautui helpommaksi sanoa kuin tehdä.” Neliovisesta kaksioviseksi hardtopiksi muutos ei käy sormia napsauttamalla. Koirankin nimeksi annettiin Nova, jota sitten huudeltiin pihalla naapureiden riemuksi. 78 V8-MAGAZINE. Takalokasuojia jatkettiin vastavuoroisesti täyttämään takaovien jättämä aukko. Suomiauto Varmaankin jostain vuoden 2005 ruokapöytäkeskusteluista lie noussut esiin ajatus, että tuollainen Nova olisi mainio ihan kilvissä olevaksi harrasteja ajeluautoksikin. Tämä yksilö oli jo sittemmin ehditty muutoskatsastaa V8-koneelle, mutta oli nyt myynnissä rullaavana, ilman konetta ja vaihteistoa. Nova on esillä perheen päivittäisessä kanssakäymisessä aina ruokapöytäkeskusteluista alkaen. Ei muuta kuin ajatuksesta toteutukseen. – Kävin isän kanssa näyttelyissä ja tapahtumissa, ja sieltä heräsi kiinnostus autoihin, kertoo Jim, joka osallistui kahdeksanvuotiaasta lähtien isänsä mukana PV Racingin touhuun kierrellen kiihdytysajoissa osana tiimiä. Ja siksikin, että heti tuoreeltaan tehtiin suunnitelmat sen muuttamiseksi kaksioviseksi tolppamalliksi, kertoo Jim. Ja tietysti pidempien etuovien aukon kohdalta kynnyksiä ja katon reunoja piti myös jatkaa. GM Canadan valmistamaa Novan sisarmalli Acadian Cansoa on tuotu Suomeen 60-luvulla, ja monet näistä päätyivät takseiksi. – Se oli sen verran harvinainen, että sai kelvata coupe Novan sijaan. Autona tiimillä oli ’62 Chevy II Nova, jolla ajettiin ensin katuautojen C-ryhmässä vuosina 2001–2006, ja myöhemmin sitten erilaisilla putkirunkoautoilla SM-tasolla Outlawja Super Pro Street ryhmissä vuodesta 2007 eteenpäin. Tosin Backullien tärkeimmistä vaatimuksista poiketen auto oli neliovinen. Samalla suunnitelma kaksiovisesta tolppamallista muuttui kaksioviseksi hardtopiksi. Acadian oli alkuperältään suomiauto ja varustettu suoralla kuutoskoneella sekä rattivaihteisella manuaalilaatikolla. Alkuperäisten ovien käyttäminen helpotti muutoksien mitoitusta, mutta ”Katto laskettiin ja muutettiin tarkalleen hardtop-mallin mukaiseksi. V öyriltä kotoisin olevalle Jim Backullille tulivat jo pienestä pitäen jenkkiautot ja erityisesti Chevy Nova hyvin läheisesti tutuksi isän Jan-Erikin toimiessa PV Racing -kiihdytystiimin päällikkönä. Ensimmäiseksi ruosteet saivat lähtöpassit korista, sen jälkeen takaovet. Helposti on siis aistittavissa jonkin asteinen rakkaussuhde kyseiseen autoon. – Keskityimme ensin kaksiovisen coupe Novan etsintään, mutta sitten sattui löytymään Acadian, Jim toteaa. Acadian ei saavuttanut Suomessa koskaan kovin suurta suosiota, joten autojen määrä jäi vähäiseksi. Chevy Nova oli kuitenkin se auto, joka yhdisti koko perhettä. Etuovien pidentämisen sijaan autoon hankittiin suoraan kaksiovisen hardtopin ovet. Myös etuja takalasit ovat hardtopissa erilaiset. Hankinnan jälkeen auto purettiin tulevaa silmällä pitäen. Hardtopin etuovet olivat suureksi avuksi mitoituksia tehdessä, mutta peltihommia B-pilarin siirto ja katon madallus vaativat melkoisesti. Tuosta homma jatkui B-pilareiden leikkaamisella ja siirtämisellä taaksepäin
erityisesti myös myöhemmin katsastusta, kun muutokset vastaisivat täsmälleen kaksiovista hardtopia. Ostettiin pari käytettyjä lokasuojia, mutta ne osoittautuivat yhtä huonoiksi. Tässä vaiheessa projektin deadlinen todettiin menneen ohi, kun Jim ehti täyttää 18. Uutta konepeltiä mallaillessa koneen päälle kävi ilmi, että etulokasuojat olivat heikossa kunnossa ja olisi parempi laittaa ne vaihtoon. – Liian huonot. Viiveitä ja yllätyksiä Alku lähti hyvin käyntiin, mutta vuonna 2006 PV Racing -tiimi päätyi ostamaan Jenkeistä putkirunkokilpurin aikomuksenaan siirtyä Outlaw-ryhmään. Nyt pellin alla on läpikäyty ja Nova Super Sportin 327 cid L79:iä vastaavaksi muokattu moottori. Tuulilasi ja takalasi hankittiin myös hardtop-mallista, sillä ne poikkeavat neliovisesta. Ongelma ratkaistiin käyttämällä vanteet sorvissa ja kaventamalla niitä tuumat verran. –Se oli vain halpa autotallimaalaus sillä ajatuksella, että Acadian saadaan valmiiksi, kun täytän 18 parin vuoden kuluttua vuonna 2010, Jim toteaa. Työtä oli edelleen paljon, mutta turhaa oli enää kiirehtiä ja saada valmista, vaan pikemminkin keskittyä tekemään hyvin. Koneessa päädyttiin Chevyn 327 cid pikkulohkoon, joka päivitettiin vastaamaan vuosina 1966–1967 Nova Super Sportissa käytettyä 327 cid L79 -moottoria. Auton madallus poiki lisähommaa, kun eturenkaat eivät sopineet enää pyörimään. Sitä tehtiin aina kun oli mahdollista, ja verkalleen hommat etenivät siihen pisteeseen, että vuonna 2008 mittavimmat muutostyöt sinetöitiin maalaamalla auto. Kilpurin rakentaminen vei niin paljon aikaa, että Acadianin teko jäi vähemmälle. Moottori nostettiin paikoilleen ja sähköt uusittiin kokonaisuudessaan. – Näin tuli tilaisuus asentaa subframe connectorit, hommata uudet helmat, asentaa madallussarja ja levyjarrut sekä 10-pulttinen perä 3,73:1-välityksellä, Jim muistelee. Konepelti osoittautui vielä niin huonoksi, että auto maalattiin ilman konepeltiä. Ja siksikin, että heti tuoreeltaan tehtiin suunnitelmat sen muuttamiseksi kaksioviseksi tolppamalliksi.” Auto oli jo muutoskatsastettu V8-tekniikalle aikaisemmin ja Backulleille se tuli rullaavana. ”Se oli sen verran harvinainen, että sai kelvata coupe Novan sijaan. Seuraavat hankittiin uustuotantona valmistetutut, jotka istuivat hieman paremmin ja olivat ennen kaikkea hyvässä kunnossa. Samoin kuin koko kattokin. Uusi pelti hankittiin erikseen. V8-MAGAZINE 79. Peltitöiden ohella myös konehuone hiekkapuhallettiin ja maalattiin. Katto laskettiin ja muutettiin hardtop-mallin mukaiseksi. Lopulta eBayn kautta löytyi ikkunamekanismeja käytettyinä sen verran, että niistä saatiin koottua ja muokattua yhdet toimivat. Tämä osoittautui helpommaksi sanoa kuin tehdä, koska kaikki katon sisäiset vahvikkeet oli myös rakennettava uudelleen. Vaihteistona toimii TH-350 ja peränä on 3,73:1-välitteinen 10-pulttinen. Ajatuksena oli jättää takasivuikkunat kiinteiksi, koska avausmekanismit puuttuivat
Ensimmäisen talli-illan Jim käytti isänsä kanssa tekemättömien asioiden listaamiseen. Töistä suurimmat eli peltihommat, tekniikka ja sähköt olivat jo onneksi valtaosin valmiit, mutta koeponnistamattomat. Tilanne tuntui yhtäkkiä paljon positiivisemmalta siitäkin huolimatta, että käytettävissä oleva aika hupeni. Hommia tehtiin tulevina vuosina sen mukaan, kuinka aikaa ja rahaa oli käytettävissä, omaan rauhalliseen tahtiin. 80 V8-MAGAZINE. Ja sanomattakin selvää, että häiden valmistelu on myös oma stressin aiheuttaja. Tämän varmistamiseksi Jim merkkasi kalenteriin vuoden jokaiselle viikolle 1–2 iltaa tallissa auton kimpussa vietettäväksi. Sisusta on todella siisti. Kesäkuun lopussa oli aika asentaa takalasi, joka voisi vielä tarkoittaa katastro. Jim otti pari päivää vapaata töistä ja pyysi lisää apukäsiä mukaan auton kasaukseen, minkä ansiosta Acadian saatiin nippuun reilu viikko ennen häitä. Aikaa vain ei yksinkertaisesti ollut enää isoihin muutoksiin, joten leikkaamalla vahvikkeet ja hitsaamalla katto jälleen kerran saatiin muotoa sen verran muutettua, että päästiin riittävän lähellä olevaan lopputulokseen. Maalauksen jälkeen jäisi vielä muutamia kuukausia aikaa tehdä loput, rekisteröidä auto ja koeajaa se kesällä. Ei auttanut kuin toivoa parasta, ettei ongelmia enää tulisi maalauksen jälkeen lasia kiinnitettäessä, Jim kertoo. Auton peltejä oli vielä korjailtu maalauksen jälkeen, joten uusi maalaus laitettiin tärkeysjärjestyksessä kärkeen. Ennen tuota oli jäänyt sen verran aikaa, että moottori ehdittiin käynnistää. Helpointa olisi ollut lainata Jimin isän, Jan-Erikin Cadillac Coupe de Villeä, mutta samalla heräsi toive saada Acadian valmiiksi häihin mennessä. Muutaman pienen vuodon korjaamisen jälkeen sytytys säädettiin kohdalleen ja nokka-akseli ajettiin sisään. Puukehäinen ratti puolestaan tasapainottaa sisustan ilmettä mukavasti aikakaudelleen ominaiseksi. Niiden ajankohdaksi varmistui vuoden 2019 elokuu ja tarkoitus oli, että pariskunta ajaisi itse kirkosta juhliin, mutta millä autolla. Ensimmäiset kaksi kuukautta sujuivat hyvin, kunnes taannoin hankittua uutta etuja takalasia alettiin sovittaa paikoilleen. – Kävin lukion loppuun ja ehdin hoitaa armeijankin. Takalasia odotellessa aika käytettiin muiden pintojen hieromiseen maalausta varten valmiiksi ja kaikkeen valmistumista edistävään työhön, kuten sisustan tekoon. Vasta maaliskuun lopulla Backulleille tuli käsky toimittaa auto maalattavaksi. Mutta onneksi ei. Vuonna 2012 lähdin opiskelemaan muualle ja Acadian jäi sivurooliin vuosiksi, Jim toteaa. – Lasi oli paremmassa kunnossa kuin entinen, sopikin vähän paremmin paikoilleen, mutta kaukana optimaalisesta. Maalaamolta odoteltiin jo ilmoitusta maalauksen aloittamisesta, kun takalasi vihdoin saapui helmikuun alussa. Maalaus oli jo kymmenen vuotta vanha ja huonolaatuinen. Sitten auto vietiin maalaukseen ja alkoi odotus. Loppumetrien kiire on varmasti helposti ymmärrettävissä, sillä Jimin perheeseen oli vuosien varrella syntynyt kaksi tytärtä, jotka vaativat oman aikansa. – Aikaa oli enää 11 viikkoa, ja maalaamolla ollessaan lämmitysyksikkö oli vuotanut nesteitä auton sisälle, mikä tarkoitti odottamatonta lisätyötä. Silmiinpistävimmät muutokset ovat modernia ilmettä antavat sporttipenkit edessä sekä omavalmisteinen keskikonsoli. Ajatus oli valmistella auto maalaukseen vielä saman syksyn, talven aikana siten, että maalaus voitaisiin tehdä tammi-helmikuussa. Tekniikkakin käytiin kertaalleen läpi varmuuden vuoksi pitkän seisonta-ajan takia. Marraskuussa löytyi eBayn kautta Amerikasta käytetty takalasi, jolle toimitusajaksi lupailtiin helmikuuta. Jännitettäväksi jäi kävisikö tuokaan suoraan. Paketti kasaan Maalaamolle ei lopulta ollutkaan aivan kauhea hoppu maalaamon muiden kiireiden takia. Heti suoriltaan auto kärrättiin konttorille rekisteröintikatsastukseen ja jännityksen voi kuvitella olleen omissa sfääreissään, sillä jos nyt joku menisi pieleen, olisi peli armotta menetetty. Takaikkuna ei suureksi yllätykseksi käynytkään paikoilleen ja tilanteen teki kiusalliseksi se, että nyt ei ollut varmaa tietoa oliko muutokset tehty oikein vai oliko lasi muuttanut muotoaan oltuaan vuosikaudet ulkona säilytyksessä. Sisältä löytyvät myös turvakaaret, joiden tarkoituksena on jäykistää koria. Herätys Projekti oli ollut enemmän tai vähemmän koskemattomana vuodesta 2015 lähtien, kunnes kesän 2018 lopulla Jim ja puolisonsa Rebecka alkoivat suunnitella häitä. Maalausreissun kestoksi oli arvioitu nelisen viikkoa, mutta homma venähti siten, että auto oli takaisin omassa pihassa vasta toukokuun puolessa välissä. Apuun valjastettiin kaikki kynnelle kykenevät ja asiat lähtivät etenemään vauhdilla Jimin isän, veljen ja useiden ystävien avustamana. Ruotsista paikallistettiin hardtopiin tarkoitettu takapenkki Facebookin Nova-keskusteluryhmän kautta ja etupenkkien väliin rakennettiin itse keskikonsoli verhoilua vaille valmiiksi. a. Vai onko vielä ryhdyttävä kiireellä peltitöihin, kun maalaamolla pitäisi olla jo tuolloin. Väliajalla tilailtiin viimeisiä tarvittavia osia, keskikonsoli verhoiltiin ja ladattiin omia akkuja edessä odottavaa tiukka-aikatauluista loppurutistusta varten
– Kiitos kuuluu kaikille, jotka ovat auttaneet ja tukeneet projektia matkan varrella, erityisesti Rebecka-vaimolle ja isälle. Eikä tässä esitelty perheenjäsen sekään ole Nova, vaan läheistä sukua oleva kanadalainen serkku Acadian. Ehti kuin ehtikin Ei mennyt pieleen ja rekisteröintikatsastus sujui ongelmitta. – Kukapa tuon tietää, jos vaikka joskus tulisi vastaan myynnissä oleva kori. Juhlallisuuksien väliajalla kävin kurkkaamassa auton alle ja huomasin, ettei sen isommasta viasta ollut kyse kuin että vaijeri oli hypännyt pois paikoiltaan, Jim muistelee. Emme tiedä millaista keskustelua on käyty nimestä, mutta kenenkään Jimin lasten nimistä ei löydy Novaa. Madalletun alustan myötä Acadian on saanut uutta ryhtiä. V8-MAGAZINE 81. Nyt ensisijaisesti tähän pitäisi asentaa lisää turvaistuinten kiinnityspisteitä, että päästään koko perheen voimin ajelulle, kaavailee Jim, jonka perheeseen tuli taas lisäystä lapsen syntymän myötä toukokuussa. Jim ja Rebecka pääsivät onnellisesti naimisiin ja Acadian oli valmis reilun kymmenen vuoden jälkeen. Tosin se oli alkujaan suoralla kuutosella ja rattivaihteisella manuaalilla varustettu. Pidemmän aikavälin suunnitelmissa on päivittää etupään alustaa nykyaikaisemmilla osilla, sovitella takapäähän levyjarrut, muuttaa ohjaus hammastankotyyppiseksi ja mahdollisesti vaihtaa moottori ja voimansiirto nykyaikaisemmaksi, tai vähintään päivittää kaasarin tilalle ruisku. Syksyn mittaan Jim ajeli autolla silloin tällöin ja käytti sitä näytillä Vaasan Westcoast Motorshow’ssa. ”Olimme juuri siirtymässä hääseremoniasta juhlapaikalle, kun puolivälissä matkaa katosivat kaikki muut vaihteet ajovaihdetta lukuun ottamatta.” Acadian Canso on GM Canadan valmistama Chevy II Novan identtinen sisarmalli. Pääsimme onneksi perille ja auto sai jäädä seisomaan juhlatilaan kunniapaikalle. Acadian projektin ja perheen kilpailuvuosien myötä osia on kertynyt nurkkiin niin paljon, että kohta niistä saisi kasattua yhden kokonaisen auton. Acadiania on tuotu myös Suomeen, kuten tämä Backullien yksilö. Takana 225/60R15 rengas sopii kivasti, mutta edessä vanteita piti jo kaventaa tuuman verran, ja siltikin offsetin vuoksi on vaikeuksia kääntyä 195/60R15 renkailla. Häiden alusviikolla Jim ajeli autolla muutaman lyhyen testilenkin varmistuakseen, että tekniikka toimii, ja toimihan se, kunnes koitti tärkeä päivä. Syksyn ja talven aikana auton varalle on syntynyt uusia suunnitelmia, muun muassa etuvanteiden offsettiä täytyy miettiä vielä uudelleen kääntyvyyden takia. Ensimmäisen kerran autolla ajettiin konttorilta kotiin palattaessa. Silloin sattui olemaan kesän kuumin helleviikko, ja Jim sai seurailla silmä kovana ylös pyrkiviä moottorin lämpöjä. Se oli pieni ongelma siihen nähden, että nyt Acadian voisi toimia hääautona. – Olimme juuri siirtymässä hääseremoniasta juhlapaikalle, kun puolivälissä matkaa katosivat kaikki muut vaihteet ajovaihdetta lukuun ottamatta
Autolla oli siihen mennessä ollut pelkkiä naisomistajia. 1955 Chrysler Windsor KUSTOM KLASSIKKO Amerikassa aikoinaan rakennetun kustomin kulkeutuminen maan rajojen ulkopuolelle on kohtuuharvinaista etenkin, jos on kyse tunnetumman tekijän autosta. NIPPELITASON ASIOITA Yhdessä autossa on melkoinen määrä pultteja, aluslevyjä, ruuveja ynnä muuta vastaavaa pienempää tavaraa. Kokkolalaisen Anne-Mari Granvikin omistama 1955 Chrysler Windsor on yksi näistä erikoisuuksista, jonka David Guymon rakensi tähän asuun jo 1990-luvun lopulla. 1959 Chrysler New Yorker 4d HT HERÄTEOSTOS Ruotsiin suuntautuneella kesälomareissulla silmien eteen osunut ja myynnissä ollut alkuperäiskuntoinen 1959 Chrysler New Yorker 4d Hardtop siirtyi Suomeen vain 14 päivää ensikohtaamisen jälkeen. Karkaako homma lapasesta. 1972 Chevrolet Cheve e 2d HT RUUTIPAKETTI Kaarinalainen Pertti Ojala osti Chevellen 10 vuotta sitten. 1970 Ford Galaxie 500 Sportsr f Hannu Laaksonen palasi vuosikymmenten jälkeen jenkkiautoilijaksi, kun mies hankki jälkipolven innoittamana 429-isolohkolla varustetun Galaxien. PALJON MUUTA: Viimeisimmät alan uutiset Uusimmat osat ja tarvikkeet tuotepalstalla Keskiaukeaman kalenteri Pienoismallit 6/2020 ilmestyy heinäkuussa viikolla 31 82 V8-MAGAZINE. MUKANA: Suuri tapahtumakalenteri Päivitettyä tietoa, missä kesän tapahtumien kanssa mennään. Race Indian Ahvenanmaalainen 20–30-luvun taitteen race Inkkari, jolla Martin Cromwell osallistui Tanskan Römön rantakisoihin ekana suomalaisena 2018. Alkuinnostus hiipui nopeasti, kun aihio osoittautui ”pommiksi”. Lopulta vastoinkäymiset selätettiin, näin Chevy palasi baanalle entistä ruudikkaampana stroukattuine pikkulohkoineen. Siistiä lopputulosta tavoiteltaessa ei näitä voi jättää huomioimatta. PROJEKTISARJA JATKUU BUICK GOES TO AMERICA, osa 3 Hot Rod Drag Weekille lähtevä suomalaistiimi ottaa korimuutokset työn alle ja suunnittelee dynotusta
/tilaa Tule mukaan Getarin JUHLAVUOTEEN!. KATSO TARJOUS: www.gti.
VKO 2020-31 90 07 20 -2 00 5. PAL