V8-Magazine 7/2021 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Esittelyssä: Esittelyssä: OLDSMOBILE STARFIRE 98 1957 PLYMOUTH BARRACUDA COUPE 1965 CHEVROLET EL CAMINO SS 396 1969 60-LUVUN MENESTYKSEKÄS SHOW RODI DDT – DAVE JANAS DELIVERY TRUCK Tapahtumia: Tapahtumia: STREET WEEK SWEDEN, FHRA SHOW & GO POWER FESTIVAL MALMI, JUHANNUS CRUISING KALAJOKI, LINNATREFFIT LAPPEENRANTA, OLDTIME CAR SHOW MAARIANHAMINA, SATAMA DRIVE IN SHOW KUOPIO, STREET SLIDE HYVINKÄÄ, TUIMALA CRUISING KOSKI, XTREME SUPER SUMMER MEET MALMI TAPAHTUMANUMERO! TAPAHTUMANUMERO! SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI 7/ 20 21 H IN TA 10 ,6 € 1966 Dodge Coronet SRT8 Hemi 1966 Dodge Coronet SRT8 Hemi Pikkasen ripeämpi Pikkasen ripeämpi EDUSTUSAUTO Suuri tapahtumanumero! Suuri tapahtumanumero! fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media sama leikkaus molemmissa: black sama leikkaus molemmissa: bold SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI EDUSTUSAUTO EDUSTUSAUTO
Linney, Heikki Malinen, Jim Maxwell, Kari Mörö, Heikki Parviainen, Juha Peltonen, Pekka Polvinen, Kai Salmio, Matti Saloranta, Joke Simonen, Erik Stigsson, Pekka Vaisto Sähköpostiosoite toimitus@veekasi.. Onhan meneillään suorastaan ikimuistoinen kesä. Hikikarpalot valuvat, mutta paita märkänä päästiin onnellisesti perille. Tilaaja voi kieltää tietojensa käytön. Näin jenkkiautoharrastajana en valita yhtään. Yhtiöllä on oikeus käyttää tietoja suoramarkkinointiin, etämyyntiin ja markkinatutkimuksiin henkilöstölain mukaisesti. Kamera kiersi mahdollisimman monella suunnalla. Tarinaa tapahtumista V8-MAGAZINE 3 Lehti ei vastaa tilaamattoman materiaalin säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Niin moottorilla kuin itselläni. Tapahtumia on tänä kesänä ollut paljon ja kävijöitä vielä enemmän. Tuttu aihe pyöriteltäväksi, mutta se vaan tuntuu olevan jatkuvasti mielessä. Lähenee jo 200. Facebook-osoite www.facebook.com/V8Magazine ASIAKASPALVELU Sähköpostiosoite asiakaspalvelu@fokusmedia. Puhelin 020 735 4130* *Puhelun hinta lankapuhelinliittymästä soitettuna on 8,35 snt/ puh + 7,02 snt/min ja matkapuhelinliittymästä soitettuna 8.35 snt/puh + 17,17 snt/min. Ei arpoa, ottaisiko auton tallista. fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media sama leikkaus molemmissa: black sama leikkaus molemmissa: bold TOIMITUS Päätoimittaja Jarmo Markkanen AD Toni Lindström Avustajat Juha Airio, Bo Bertilsson, Paul Granvik, Hannele Hatanpää, Harri Jukarainen, Harri Kunnasvuo, Petri Laulajainen Peter S. Enkä nyt viittaa koronaan vaan yhteen historian lämpimimmistä kesistä. Tarjottu tai tilattu aineisto hyväksytään julkaistavaksi sillä ehdolla, että julkaisija saa korvauksetta käyttää sitä uudelleen lehden tai sen yksittäisen osan uudelleenjulkaisun, yleisölle välittämisen tai muun käytön yhteydessä toteutusja jakelutavasta riippumatta sekä luovuttaa oikeutensa edelleen ja muokata aineistoa hyvän tavan mukaan. TOIMITUSJOHTAJA Mikko Saastamoinen KAUPALLINEN JOHTAJA Jaana Lindvall-Harki JULKAISIJA Fokus Media Finland Oy PAINOPAIKKA MDM print ISSN 0780-2102 V8-Magazine on Aikakausmedia ry:n jäsen. Jonotus kesti kentälle toista tuntia. Jarmo Markkanen jarmo.markkanen@veekasi.. Tallennamme puhelut laadun varmistamiseksi ja koulutustarkoituksiin. Kun laskeskelin tämän numeron Veekasi-tappista, niin loppuvuodelle on vielä listattu kuutisenkymmentä tapahtumaa, ja päälle kaikki vakiot cruisingit sekä viikkokokoontumiset! Tapahtumakalenterin viimeinen merkintä ulottuu marraskuulle. Ei miettiä, onkohan cruisingissa ketään. Eikä kesä tai cruising-kesä edes tähän lopu. Oli kyllä sen arvoista, kun paikalla odotti ennätyspaljon autoja ja tuttuja. Tiedätte tunteen. Lehti ei vastaa taloudellisesti niistä vahingoista, jotka aiheutuvat mahdollisista ohjeissa olevista painotai muista virheistä. Ulkona oli plus 30 astetta, ja kabiinissa lämpö nousi. Tarkkojen määrien laskeminen on aivan mahdotonta, mutta uskaltaa veikata, että kesä on ollut yksi vilkkaimmista. Tätä naputellessani heinäkuun lopulla hellepäiviä oli kirjattu 50, ja perättäisten hellepäivien määrässä syntyi kaikkien aikojen ennätys, kun putki venyi neljään viikkoon. V8-Magazinen tilaajat ovat Fokus Media Finland Oy:n asiakasrekisterissä. Suurin riski on ollut, että muistaa ottaa mukaan aurinkolasit ja -rasvan! Kesän oma lämpimin päiväni osui Malmin cruisingiin, kun ruuhka pääsi yllättämään. Jäähdytysnesteen lämpömittarin viisari kipuaa ja kipuaa ylöspäin. Ei ole tarvinnut seurata sääennusteita tai katsella ulos sataako vai ei. Suosio näkyy myös Veekasin sisällössä. Viime numerossa oli jo 20 sivua tapahtumareppareita ja tässä niitä on vielä muutama sivu enemmän. Ilmoitusasiakas on korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamasta mahdollisesta vahingosta kolmannelle osapuolelle ja/tai lehdelle. Joka puolelta kuulen samaa viestiä, että paikalle on tullut harrastekalustoa enemmän kuin koskaan. Päinvastoin. Nautitaan tapahtumista niin kauan kuin mahdollista – edessä häämöttää pitkä talvi. Jono matelee. Reitti on tuttu ja muistaa, että matkaa on vielä jäljellä
26 DODGE CORONET 440 4D SEDAN SRT8 1966 Johtokuntatason autoksi aikoinaan mielletty Coronet tarjoaa tänään toisenlaiset kyydit. ESITTELYSSÄ 16 OLDSMOBILE STARFIRE 98 1957 Pasi Myllyksen ja Oldsin suhde on jatkunut jo kolmekymmentä vuotta. 38 NNC STREET SLIDE, HYVINKÄÄ 24.7. 34 OLDTIME CAR SHOW & CRUISING, MAARIANHAMINA 17.7. Haaveilua kesti lähes 20 vuotta, kunnes unelma toteutui ja hän löysi saman Barracudan. 66 PLYMOUTH BARRACUDA COUPE 1965 Korsnäsilainen Anders Åkerman ihastui punaiseen Barracudaan jo päiväkoti-iässä. 51 LINNATREFFIT, LAPPEENRANTA 27.7. 48 XTREME SUPER SUMMER MEET, MALMI 31.7. 45 FHRA SHOW & GO POWER FESTIVAL, MALMI 7.8. ana on ollut täydentää Oldsmobilen varustelua mahdollisimman täydelliseksi tehtaan tai dealerin tarjoamilla optioilla. SISÄLTÖ 7/2021 KANNESSA 52 KANSIKUVA: HEIKKI MALINEN VEEKASI KIERTÄÄ 32 SATAMA DRIVE IN SHOW, KUOPIO 19.6. 60 DDT – DAVE JANAS DELIVERY TRUCK Kustomrama Korner esittelee Daven 1969 valmistuneen Delivery Truckin, josta tuli yksi aikansa menestyneimmistä show rodeista. loso. 58 JUHANNUS CRUISING, KALAJOKI 26.6. 74 CHEVROLET EL CAMINO SS 396 1969 Petri Haakana onnistui huutamaan numerot natsaavan isolohkoCaminon kotimaisesta nettihuutokaupasta. 8 FIAT TOPOLINO A/ALTERED 1948 PSYCHO THERAPY Vintage Drags kasvattaa vauhdilla suosiotaan. Pauli Paloniemi Orimattilasta vaihtoi keulalle uudemman Chargerin 425 hv tehoisen Hemin ja pulttasipa vielä pakettiin ProChargerin ahtimen. 52 STREET WEEK SWEDEN 12.-17.7. Esa Haajanen vaihtoi rivakan katurodin nostalgiseen kilpuriin, joka löytyi Ohiosta, Amerikasta. 37 TUIMALA CRUISING, KOSKI 24.7. KANSIKUVA: HEIKKI MALINEN Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho 1948 Fiat Topolino Altered Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Therapy Therapy Therapy Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Therapy Therapy Therapy Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Therapy Therapy Therapy Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Therapy Psycho Psycho Psycho Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy Therapy 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat 1948 Fiat Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Topolino Altered Esittelyssä: Esittelyssä: OLDSMOBILE STARFIRE 98 1957 PLYMOUTH BARRACUDA COUPE 1965 CHEVROLET EL CAMINO SS 396 1969 60-LUVUN MENESTYKSEKÄS SHOW RODI DDT – DAVE JANAS DELIVERY TRUCK Tapahtumia: Tapahtumia: STREET WEEK SWEDEN, FHRA SHOW & GO POWER FESTIVAL MALMI, JUHANNUS CRUISING KALAJOKI, LINNATREFFIT LAPPEENRANTA, OLDTIME CAR SHOW MAARIANHAMINA, SATAMA DRIVE IN SHOW KUOPIO, STREET SLIDE HYVINKÄÄ, TUIMALA CRUISING KOSKI, XTREME SUPER SUMMER MEET MALMI TAPAHTUMANUMERO ! TAPAHTUMANUMERO ! SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI 7/ 20 21 H IN TA 10 ,6 € 1966 Dodge Coronet SRT8 Hemi 1966 Dodge Coronet SRT8 Hemi Pikkasen ripeämpi Pikkasen ripeämpi EDUSTUSAUTO Suuri tapahtumanumero! Suuri tapahtumanumero! fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media sama leikkaus molemmissa: black sama leikkaus molemmissa: bold SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI EDUSTUSAUTO EDUSTUSAUTO 4 V8-MAGAZINE. ”Tässä iässä pitää saada jo psykoterapiaa!” toteaa kuski. Siuntiolaisen rakentelu
83 SEURAAVASSA NUMEROSSA KERÄILYKUVAT 41 OLDSMOBILE STARFIRE 89 1957 42 CHEVROLET EL CAMINO SS 396 1969 KERÄILYKUVA: KAI SALMIO KALENTERIKUVA: HARRI KUNNASVUO VAKIOPALSTAT V8-MAGAZINE 5. 60 66 3 PÄÄKIRJOITUS 4 SISÄLTÖ 6 NAPPILAUKAUS 22 UUTISIA JA ASIAA SEKÄ TUOTEUUTTA 82 TAPAHTUMAKALENTERI. Millaisia pienoismalleja syntyykään kilpa-ajajan työpajassa. PIENOISMALLIT 72 PIENOISMALLEJA JA KIIHDYTTELYÄ Niko Lindström harrastaa sekä kiihdyttelyä että pienoismallien rakentamista
. Nappilaukaus TOIMI NÄIN: Nappilaukaus julkaistaan jokaisessa Veekasissa aukeaman kokoisena kuvana. Mahdollisuudet paranevat, jos kuvassa on hauska idea, tai se on jollakin muulla tavalla uniikki. 6 V8-MAGAZINE. Aihekenttään maininta Nappilaukaus. Kuvia voi lähettää osoitteeseen v8-toimitus@fokusmedia. Ideana on, että te lukijat lähetätte V8-Magazinen toimitukseen omia kuvianne, joiden joukosta toimitus valitsee kuhunkin numeroon sopivan kuvan
KUVA: HANNU POUSSU V8-MAGAZINE 7
Kaverukset notkuivat siellä useana iltana vaikutteita imien. Loppukasaus tapahtui Vuosaaressa Sasekan vanhassa hallissa, josta sain vuokrattua hallipaikan. Eski hankki Ohiosta Topolino-koppaisen Alteredin, joka tarjoaa sopivaa vanhojen ukkojen terapiaa. Tapa, jolla steppari syntyi ei kuulu ihan tavallisimpiin. 70-luvulla Esa ”Eski” Haajanen ja Harry Räikkönen asuivat Puotilassa, missä ostarin kulmilla vaikuttivat Wareliukset, Parnila ja kumppanit. TEKSTI JARMO MARKKANEN KUVAT HEIKKI MALINEN M inkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa. Ehkäpä sanonta laveasti ottaen sopii tähänkin. Iskä teki sinne pienen varastotilan, johon just mahtuivat moottori, vaihteisto, akselistot… Hinkkasin, rälläköin siellä osat – sehän on täysin kiellettyä tänä päivänä! Tila oli periaatteessa laiton, mutta faija veti sinne sähköt ja muuta. Kummatkin liityimme heti samaan aikaan FHRA:n jäseniksi, oisko ollut 1977, muistelee Eski. – Kun kuulimme, että Vuosaaren sillalla tapahtuu jotain, niin muutamia kertoja herättiin yöllä ja käytiin katsomassa. Matka vei silloiseen Bre-Vir Autoon, josta poistuttiin valkoisella Dodgen D150 stepsidella. Hän pystyi talon huoltomiehenä hoitelemaan juttuja. Ankara kipinähän siitä lähti. Dodgella ajeltiin ja nautittiin aikansa, kunKirkkaanvioletti Topolino sellaisena kuin se saapui Ohiosta. Psykoterapiaa Rodilla aikansa kiihdytelleelle Esa Haajaselle Vintage Drags oli luontevin suunta edetä. Steppari syntyi kellarissa Harrastaminen jatkui ”mopomeinigillä”. Pikkistä rakennettiin nuoruuden innolla seuraavat kuusi vuotta, ja lopulta auto päätyi FHRA American Car Showhun 1993. – Kaikki tehtiin kerrostalon kellarissa! Hytti ja runko olivat toisaalla, mutta kaikki muu oli kannettu kerrostalon kellariin. Hankinnan herättäjänä toimi klassikoksi muodostunut Li'l Red Express Truck. Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Vanhojen ukkojen Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa Psykoterapiaa 8 V8-MAGAZINE 1948 Fiat Topolino A/Altered. Harry suuntautui jo hyvin varhain motskaripuolelle ja Harrikoihin, kun taas Eskiä kiinnostivat enemmän autot
Rodeja esiintyi koko ajan enemmän Veekasissa, ja koin olevani harrastuksessa siinä vaiheessa, että voisin lähteä tuolle sektorille. Haussa oli herkkä, hyvä motti. Rakentelussa käytiin tekniikan kimppuun, ja Eski vaihtoi keulalle kiukkuisemman moottorin. – Niihin johti useampikin asia. Menin Vesivehmaalle ja heti eka lähtö tuotti ajan 12,1! Ei hemmetti, nythän tää pomppaa ihan eri tavalla. Mietin, että pitäisikö satsata kunnon katuslickseihin ja Heiskasen Jannen kanssa katsottiin Mickey Thompsonin ET Streetit. Juurekkaampaa juttua Cyclone oli ostettaessa pitkälti valmis ja Eski teki pieniä muutoksia, että sai sen museokatsastettua. Ford oli hyvä neljän hengen reissurodi, jolla kierreltiin paljon. Kahteen vuoteen en hommannut mitään, tavallaan mietin mitä oikein haluan. Sellainen todellakin saatiin, todistettavasti. Tekniikka käytiin huolellisesti läpi ja tehtiin perusasiat viimeisen päälle kuntoon, liikkuvat tasapainotettiin jne. Tahkosin muutaman vuoden rodilla cheater slickseillä 12-13 sekunnin aikoja. ’41 Ford tuli Vaiston Pekalta myyntiin ja se oli sopiva peli meikäläiselle aloittaa rodiharrastus. 2013 tuli tunne, että tämä on nähty ja Eskin alkoi tehdä mieli raaempaa laitetta, vielä juurekkaampaa juttua. Psykoterapiaa nes se myytiin ja tilalle ostettiin ’67 Mustang Fastback Hyökin Pasilta. Sitten lähdin Malmille ja syntyi 11 sekunnin aika! Olin aivan täpinöissä, mutta rodilla vielä kovempaa pääsy V8-MAGAZINE 9. 2000-luvun alkupuolella alkoivat rodit kiinnostaa. Pidin autosta tosi paljon. Siihen Eski rakensi tekniikan uusiksi ja kunnosti sisustaa, muutoin Mustang oli hyvässä värissä. Kesällä 2020 Eski lähti Malmin Street Dragseihin ja kotiin tuomisina oli 11,9 sekunnin aikalappu, vallan mainio suorituskyky katurodille! – Tästä itse asiassa päästäänkin nykylaitteeseen. – Seitsemän vuoden jälkeen alkoi tuntua, että kaikki tykkäävät Mustangeista, ja päätin myydä auton pois. Salosen Mikolta löytyi ’31 viisikkuna Coupe sopivalla, leimatulla tekniikalla. Löysin ’70 Mercury Cyclonen ja se päräytti, siinä oli stailia. – Sekin meni saman tien pilkkeiksi ja päreiksi
Tiimi Kuljettaja Esa Haajanen, Crew Chief Harry Räikkönen, Risto Luukka, Sari Jalas, Antti Millasnoore. Moottori GM valurauta pikkulohko, nelipulttinen alakerta, 383 kuutiotuumaa, poraus 4,040”, Ohio 4340 steel kampiakseli, isku 3,750”, kiertokanget Ohio 6,0” H-beam, SRP männät, 12,9:1 puristussuhde, ARP pultit, Dart Pro1 alumiiniset sylinterikannet, 64 cc palotilat, venttiilit imu 2,050” ja pako 1,600”, tuplaventtiilijouset, titaaniretainerit, Harland Sharp rullakeinuvivut, Manleyn työntötangot, Comp Cams nokka-akseli, 4 500-7 200 rpm, Crower rullanostajat, Manleyn jakopää, TCI 8” Rattler damper, Edelbrock Victor Jr imusarja, portattu, 750 cfm Holley kaasutin, Holley bensapumppu, MSD virranjakaja, MSD 7AL-2 sytytysboksi, MSD Blaster sytytyspuola, MSD 8” crank trigger, Melling öljypumppu, Milodon öljypohja, Ron Davis alumiinijäähdytin, sähköiset . Vertailun vuoksi, rodilla parhaimmillaan päästiin 1,78 s 60 ft aikoihin. Kiihdytyksessä kakkonen vaihdetaan ratin vasenta nappulaa painamalla, jolloin solenoidi tökkää vaihdekeppiä eteenpäin. 10 V8-MAGAZINE. Paras aika 5,800 sekuntia, 186 loppunopeus 1/8 mile. TEKNIIKKA 1948 Fiat Topolino Altered Rakentaja Jim Unger Racing, Ohio, USA 125” akseliväli, 7,50 sekunnin Funny Car -kehikko, edessä Mark Williamsin vääntösauva droppiakseli ja Anglian olkatapit, Dana 60 taka-akseli, 4,56-välitys, Moser spool ja 28-rihlaiset vetoakselit, nelilinkkituenta, kallistuksenvakaaja, Strange coil over -iskunvaimentimet, Weld takavanteet, Goodyear 33,0 x 16,0-15” slicksit, Wilwoodin levyjarrut takana, Simpsonin 5-piste turvavyöt, Stroud jarruvarjo. Oikea nappi on trans brake. Kuuskytjalkaiset liikkuvat 1,2 sekunnin luvuissa. ekti ja vesipumppu. KUVA JARKKO MÄKI-ISTA Topolino painaa vain pyöreästi 730 kiloa ja pomppaa viivalta näyttävästi etu llarit ilmassa. Vaihteisto TCI bracket glide automaatti trans brakella, Pro Tech Engineering vetolevy, Coan turbiini, TCI SFI 4.1 kytkinkoppa, B&M Pro Stick shifter
Toisaalta, se oli nyt oikein hyvä katurodi. Finnish Vintage Drag racing Associatonin perustajajäseniksi kirjattiin Aki, Eski, Harry, Satu Häyry ja Juha-Matti Martikainen. Kilpuri oli seissyt trailerilla viimeset pari kolme vuotta sen jälkeen, kun hän lopetti kisaamisen. – Sieltä bongasin pari potentiaalista etumoottorista dragsteria, mutta jostain jäi pieni jarru päälle,. Kerhon perustaminen rohkaisi entisestään. V8-MAGAZINE 11. Päätin katsella lisää. Alustava kokous pidettiin, porukkaa tuli hyvin paikalle ja yhdistys päätettiin perustaa loppuvuodesta 2020. olisi ollut todella haasteellista. Asiallinen myyjä vastasi rehellisesti kaikkiin kysymyksiin, kertoi mukavia juttuja ja aloin luottaa häneen. Topolino Ohiosta Tuumasta toimeen ja Eski päätti koittaa, jos joku sattuisi ostamaan rodin. Rodilla kiihdytelleelle Vintage Drags oli luontevin suunta edetä. Runko täytyisi tehdä uusiksi ja niin edelleen. Kun näin Topolinon, niin se kolahti heti. Tyylikkäästi harmaantunut herrasmies asui Ohiossa. Zoomie headersit on valmistettu käsityönä ja pinnoitettu niin ulkokuin sisäpuolelta. Kaksi päivää myöhemmin se oli myyty! Näihin aikoihin Aki Hairetdin oli jo jutellut Vintage Drags -kerhosta, mistä Eski innostui. – Aki on vanha tuttu ja aina kun nähtiin vuosien aikana, niin hän ”masinoi” ajatusta. Näyttävään kilpuriin pystyisi tekemään koppaan näyttävän maalauksen. Näin jälkeen päin voi todeta, että ajoitus Vintage Dragsille ja kerholle ei olisi voinut olla parempi. Lopullinen katuautostatus olisi hävinnyt muutosten myötä. Hinnasta päästiin sopuun ja Topolino aloitti matkan Suomeen. Rupesin kirjeenvaihtoon Charles Burgess -nimisen kaverin kanssa. Mun oli ”pakko” löytää tuohon sopiva kilpuri! Wartsika Gassers -tallikaveri Luukan Ripa patisti Eskin Racing Junk -sivustolle. Kontin seikkailusta ei aina ollut tietoa ja pitkien piinaviikkojen jälkeen kilpuri saapui vihdoin Amerikassa rakennettu 383-kuutiotuumaiseksi stroukattu Chevyn pikkulohko pitää sisällään hyvää kisaosaa ja tuottaa 500+ hevosvoimaa
Kuvioiden sisäreunoihin jätettiin ajan henkeen pelkästään häiveraja. 12 V8-MAGAZINE. Kuvioiden ulkoreunalla ne viimeistelevät ja kokoavat alueet. Aikakauden tyyliin kuuluu maltillinen straippien käyttö. Tyyliini kuuluu tehdä paljon straippeja paneelimaalauksiin, mikä viimeistelee kokonaisuuden. Tässä luonnoskuvassa mietitään kokonaan vihreän tekstin sopivuutta. Moottoripyörän klassikkorenkaat istuvat tyyliin. Kuvan siirtäminen kolmiulotteiseen pintaan vaati aina teipillä luonnostelua. Tuo tekee ajasta itselleni mielenkiintoisen. Ensin hahmotellaan isot pinnat, minkä jälkeen siirrytään pienempiin. Teen aina autosta ja suunnitelmasta luonnoksen. Vintage Drags on aina ollut lähellä sydäntäni.” Autosta tehdään useita väriehdotuksia lopullisen valinnan helpottamiseksi. Käytän siihen usein kaksikin päivää, mutta sen jälkeen meillä on asiakkaan kanssa yhteiset sävelet ja pääsen rauhassa keskittymään vain tekemiseen.” Pekka Wizzz. Mannermaa ”Topolino oli erityisen mieluisa projekti. “60/70-lukujen kilpa-autoissa käytettiin paljon värikästä paneelimaalausta, taiteellisia tekstejä ja tietysti hauskoja kilpureiden nimiä. Herrat itse, kuljettaja Esa Haajanen (vas.) ja crew chief Harry Räikkönen (oik.). Edestä löytyvät Mark Williamsin vääntösauva droppiakseli ja aidot Halibrandin 18-tuumaiset magnesiumvanteet. Kilpailijat eivät rakentaneet autoja vain itselleen vaan yleisölle, joka tulee mieluummin katsomaan näyttäviä kilpureita ja kisoja
Nykäsen Jussi toi vielä Frank Hawleyn kiihdytyskoulun oppikirjan, jonka tavasin kannesta kanteen. Siinä kohdin tuli jo turvallinen . Runko tuli paikalliselta Jim Unger Racingin pajalta. Eikä noin hienoa runkoa kannata ruveta muuttamaan, varsinkaan jos jonain päivänä tulee uusia ajatuksia tekniikan suhteen. Otin pari burnista ja ajelin ympäriinsä parkkista. – Runko on akseliväliltään 125 tuumaa, sama kuin vanhoissa Funny Careissa, mutta edestä ja takaa jousitettuna. Topolinon kyljessä oli niin monta värisävyä, että tekstin värisävyn määrittely oli hankalaa sen päälle. – Eka virallinen testipäivä oli Kiikalassa 15.5. V8-MAGAZINE 13. Turbiini kiikutettiin TH-Maticin Haaksille. Harry on kokenut ja tuo crew chie. Tuloksena saatiin tukku 10,9 sekunnin aikoja. Ohiolainen ajoi kasimailin vintage-kisoja keskiviikkoiltaisin. Silmät takaraivoon Trans braken ja turbiinin ongelmat tekivät sen, etteivät lähtökierrokset nousseet kunnolla. Vaikkei tuon kovempaa kulje, niin mulle se oli ihan pirun kovaa! Liimarata ja pito oli mieletön, jotain mitä ei koskaan ollut kokenut. Ja se pomppu lähdössä, tuntui kuin silmämunat painuisivat takaraivoon! Tältäkö sen kuuluikin tuntua, ihan muuta kuin mitä Kiikalasta jäi mieleen. Miettipä hän jopa vierailua Suomeen! Charles kisasi Topolinon kopalla parikymmentä vuotta, mutta tiensä päähän tullut runko uusittiin 2007. Kuvioiden sisäreunoihin jätettiin ajan henkeen pelkästään häiveraja. Lyhyessä ajassa Eski on päässyt auton kanssa sinuiksi. Mutta ei kuitenkaan niin villisti eikä lähtöviivaltakaan oikein pompannut. maahan tammikuussa. Varsinaista vikaa ei limpusta löytynyt, mutta stall speediä nostettiin. Koko ajan olemme edelleen yhteydessä, lähettelen kuvia ja vaihdetaan kuulumisia. Wilwood levyt hoitavat Stroudin jarruvarjon kanssa pysähtymisen. Kuivaharjoittelua Ennen kuin Topolinolla ajettiin metriäkään oli takana jo roppakaupalla ”kiihdytysvetoja”. Auttoi älyttömästi, kun tiesi, miltä tuntuu ajaa, saa liikuteltua autoa, pystyy steitsaamaan oikein jne. Topolino oli juuri sitä mitä myyjä kertoi. Toinen tapa on käyttää kylttimaalareiden kalkkeerauspaperia. Herrat itse, kuljettaja Esa Haajanen (vas.) ja crew chief Harry Räikkönen (oik.). Maski on sinälleen yksinkertainen, mutta teippaamiseen meni älyttömästi aikaa. Jos ryssit, niin ryssit. Ripa ja Harry osasivat oikealla tavalla rauhoitella. – Lisenssiajojen jälkeen, ensimmäisissä testilähdöissä tuntui ekaa kertaa, että nyt mennään. Sami Minkkinen hoiti auton noudon ja rahtauksen USA:n päässä ammattimaisen hienosti. Reaktiot paranivat, ajat tasoittuivat, jännitys alkoi helpottaa ja ajamisesta osasi nauttikin. Rodilla sudittelu oli antanut perusturvallisuuden ulkoisiin rutiineihin, ja nyt Eski sai keskittyä autoon ja omaan ajamiseen. ja pakkohan mun oli sitä ennen yrittää burnista ja muuta. – Kun kilpuri saatiin talliin, niin heti seuraavana päivänä testattiin tekniikka: motti lähti tulille ja kaikki pelasi. Kiikalassa ei Eskiä enää jännittänytkään niin paljon kuin hän odotti. Mustat vedettiin siveltimellä, ja kynäruiskulla lisättiin kevyesti taivaan väriä kromikehykseen. Maalaus tehdään siveltimellä ja vapaalla kädellä. Älä välitä muista. – Kyllähän se heti alusta tuntui, että menee eri lailla kuin rodi. iliksiä mitä olen kokenut laskuvarjohyppyuran jälkeen. Maskin reikäkoloja ei kannata ruveta tekemään vapaalla kädellä. Aikakauden tyyliin kuuluu maltillinen straippien käyttö. Jos auto sammuu, niin se sammuu. nä ohjeineen isosti luottamusta omaan tekemiseen. Ei se ole sen kummempaa. Moneen otteeseen Charles totesi, kuinka onnellinen hän on auton päästyä hyvään kotiin. Paperikuvion reunaviivoissa on pieniä reikiä, joista töpötetään kalkkia pintaan ja saadaan nimitekstien ääriviivat näkymään. Monta arvuuttelukohtaa oli pyyhkäisty pois mielestä. – Tallikaverit voivat kyllä kertoa, kuinka olen monta iltaa istunut kopissa ja opetellut hallintalaitteita, ajanut kylmätyyppejä, harjoitellut käsijarrun käyttöä ja kaikkien nippeleiden paikkoja. Kauden ensimmäisessä Käsin piirretty nimiteksti muutetaan tietokoneella vektorilogoksi, jolloin printatun tekstin suuruutta on helppo muuttaa ja nähdään sopiva koko. Siksi maalattiin tällä kertaa ensin musta kehys, joka erotti tekstin värin taustasta. Kyllähän se jännitti. Kuvioiden ulkoreunalla ne viimeistelevät ja kokoavat alueet. Topolinon koriin runko on ehkä pitkä, mikä visuaalisesti vähän häiritsee. Usein siitä tulee liian pieni ja kohdetta onkin katsottava kauempaa. Koppa maalattiin perusväriinsä, ja ennen siitä vielä puuttuvia Mannermaan Peksun viimeistelyjä aika alkoi olla kypsä istua oikeasti ratin taakse. Samalla käytiin kaasutin läpi, suurennettiin suuttimia ympäriinsä ja Antti Millasnoore viimeisteli tune upin. ilis. Mutta enköhän siihen totu. Vain taka-akselilla olevia jarruja käytetään käsijarrukahvasta. Testipäivän jälkeen moottori ja vaihteisto napattiin irti. Pystyä itse ainakin liikuttamaan autoa ilman, että sitä työnnetään! Hinasimme kilpurin tallin lähelle Tattarisuolla. Runko toimii erittäin hyvin, auto kulkee suoraan ja on vakaa ajaa. Tutkittiin lisää autoa, purettiin eikä mitään epäilyttävää näkynyt. Makeimpia . Trans brakea testattiin uudelleen ja nythän tuntui tekniikka pelittävän! Tiimi lähti kasvaneella innolla kohti Motoparkin avauskisaa
Runko on kuitenkin hyväksytty 7,5 sekunnin aikoihin asti. Oman tallin väki on ollut avainasemassa projektin onnistumisessa. Psykoterapia sopii hyvin meille vanhoille ukoille! Peksu teki ison duunin vaikeina aikoina ja kilpurin luovutus olikin liikuttava hetki, kun taputtelimme toisiamme selkään. Ollaan oikein tyytyväisiä siihen, kuinka auto nyt menee. Harry Räikkönen toimii crew chie. 14 V8-MAGAZINE. Jousituksesta löytyvät säädettävät Strangen coil over -vaimentimet. ippitoimiseksi. Loppulakkauksen jälkeen viimeistelyt, tekstit ja straipit syntyivät Peksun shopissa Turussa. Henrikssonin Eki Blackheadseistä teki lasikuituhommat ja hänen johdollaan vahvistettiin koria, kun se muutettiin . Topolinoa ei raski avotrailerilla vedellä, ja umpikärryyn pystyisi lisäksi tekemään näyttävän kuvioinnin. Taustalla on kukapa muu kuin Mannermaan Peksu, joka käytti urakkaan pyöreästi kahden viikon päivät! Topolino kuuluu Wizzardin viime aikojen isoimpiin töihin. Terapiaa vanhoille ukoille Motoparkissa esiteltiin myös Topolinon uusi ilme. nä ja hän mietti sekä rakensi Eskin kanssa muutokset pitkin kevättä. Koppa siirrettiin Ikkalaan hienot tilat urakalle tarjonneen Jouko Teurosen hallille, jossa Peksu työskenteli neljä päivää tehden isot kuviot. En villeimmissä kuvitelmissa voinut odottaa parempaa lopputulosta. Tärkeä osa on vaimo Sarilla, joka on myös moottoripää eikä jarruttele vaan puskee eteenpäin. kilpailussa Motoparkissa Eski selvitti tiensä pudotuskisassa toiselle kierrokselle, jossa tuli niukka tappio kisan lopulta voittaneelle Sami Topparille. Hän osti joululahjaksi mulle Simpsonin ajokengät ja ajohanskat! Eskin mielessä pyörivät jo uudet suunnitelmat. – Onhan kieltämättä nastaa, kun kummatkin harrastavat samaa juttua. – Aina oli kavereilla käsi pystyssä, kun tarvitsi mitä tahansa jeesiä, koska tahansa. Joku kysyikin, että kannattiko myydä toimiva rodi ja hankkia kilpuri, jolla ajaa muutaman kerran kesässä. Automaalaamo Hemi (Heikki ja Mika) Tattarisuolla veti korin ensimmäisen kultaja . Olemme keskittyneet ajorutiiniin ja kokeilleet pieniä juttuja, kuten rengaspaineita. Kyllä iso tavoite on, ettei jäädä bensamoottoriin vaan katsotaan löytyisikö sopiva aihio, josta rakentaa metanolikäyttöinen pumppupikkulohko. Se kulkee tasaisesti 5,8 sekunnin aikoja ja parhaat kuuskytjalkaiset ovat 1,2 sekunnin tasossa. – Kiikalan testipäivän muutosten jälkeen ei ole tarvinnut tehdä mitään. Ripa Luukan Car Paint Center hoiti kaikki värit, Kelatien tallibuukin Teukka Miettinen TIG-hitsasi . – Toteutuksen lisäksi Peksu vastasi kokonaisprojektin suunnittelusta ja muutti mun visiot todeksi. Maalaus syntyi useammassa vaiheessa. Myös auton nimi on hänen ideoima. Sari ajaa lisenssin ’55 Chevyllään ja tulee mukaan vintage dragsiin. Katsojien silmät kiinnittyivät takuuvarmasti upeaan maalaukseen, joka huokuu vahvasti nostalgiaa ja 60/70-luvun kilpureiden henkeä. B&M:n shifterin takana sijaitsee vaihtamisen hoitava solenoidi. Wartsika Gassers on kompakti yhteisö, josta löytyy paljon osaamista. Jarrupoljinta ei ole vaan takajarruja käytetään vasemmalla näkyvällä käsijarrukahvalla. ipin kiinnikkeet ja Heiskasen Janne Autotekistä vastasi vanteista ja renkaista. Voin sanoa – kyllä kannatti! Kapea Dana 60 taka-akseli on tuettu jykevällä kallistuksenvakaajalla ja nelilinkillä, jonka tankojen etukiinnityksessä riittää säätöreikiä. akevärin
Tarvittaessa myös kuljetus onnistuu mistäpäin suomea tahansa. SELIVAARA CLASSIC, ANTTI SELIVAARA, 040 1877 368 ANTTI.SELIVAARA@GMAIL,COM WWW.SELIVAARACLASSIC.FI AUTOMAALAUSALAN HUIPPUOSAAJA, TINKIMÄTÖMÄLLÄ ASENTEELLA! Minulla on 25 vuoden kokokemus alalta. Käy katsomassa lisää referenssejä selivaaraclassic.fi tai facebookista Selivaara Classic ja ota yhteyttä niin keskustellaan projektistasi tarkemmin!. Lisäksi saat minulta tarkan projektiaikaisen kuvadokumentoinnin, läpinäkyvän työseurannan sekä halutettasi on myös mahdollista tehdä laadukas projektinaikainen videotuotanto. Ammattitaitooni on luottanut myös Simo Riikonen, jolle lakkasin näyttelyvoittajia 10 vuoden ajan. Sormi ei myöskään mene suuhun purku / kasaustai pienten peltitöiden kanssa. Vuosien varrella olen maalannut useita kymmeniä isoja harrasteautoprojekteja sekä tehnyt useita tuhansia korjausmaalauksia. Tällä hetkellä keskityn ainostaan erilaisiin harrasteajoneuvoihin ja teen näitä vain yksi työ kerrallaan, näin ollen saat minulta täysin yksilöllisen palvelun
Mies tuumii, että on aika hankkia uusi auto. Avaruusaika näkyy myös uusissa autoissa. Tyylikkääseen harmaaseen pukuun ja lierihattuun pukeutunut herrasmies suuntaa kulkunsa paikallista GM-dealeria kohti. Viime aikoina hänellä on mennyt oikein hyvin, kun muutama kuukausi sitten töissä saatu ylennys toi myös varallisuutta mukavasti lisää. Lehtien automainoksia on käyty läpi innolla ja onpa liikkeestä haettu muutama esitekin tarkempia tutkimuksia varten. Kolmen vuosikymmenen suhde Kolmen vuosikymmenen suhde K uvitellaanpa seuraava tilanne. Eteläinen Kalifornia alkuvuodesta 1957. On aika näyttää myös 16 V8-MAGAZINE Oldsmobile Starfi re 98 1957. Ei halpa, mutta hyvä General Motorsin mallistosta Oldsmobile tuntuu kaikista puhuttelevimmalta. Mies kaipaa autoltaan tyylikästä ulkonäköä ja hyvää varustelua. Töissä kollegoiden kanssa on vaihdettu ajatuksia aiheesta. Muodoista löytyy rakettimaisia piirteitä ja varusteissakin riittää kaikenlaista uutta ja innovatiivista
Muhkeankokoinen puskuri on tärkeä osa Oldsin identiteettiä. Oldsmobile on kyllä tyylikäs auto, erityisesti kaksiovisen coupen linjakas sivupro. Mies ja myyjä katsovat myyntihallissa esittelymalleja. Kyse on jostakin erityisestä, kun sama auto on yhdellä omistajalla useamman vuosikymmenen. Jos vakio moottori ei ole tarpeeksi tehokas, löytyy lisää puhtia J2-kaasutinjärjestelmästä. Hyvänä esimerkkinä pitkästä yhteisestä matkasta toimii Pasi Myllyksen 1957 Oldsmobile. Rivissä näkyvät kaksiovinen hardtop ja neliovinen vastaava tolpaton malli. Autoihin saa pitkän listan erilaisia lisävarusteita, joilla matkanteko ja ajaminen on taatusti viihtyisää. Myyjän kanssa on sovittu tapaaminen lähempään tutustumiseen Oldsmobilen mallistoon. TEKSTI JA KUVAT HARRI KUNNASVUO ulospäin, että elämässä menee hyvin. Avulias myyjä pyytää siirtymään työpöytänsä ääreen, ja ottaa esille paksun kansion. 1957 lukeutuu viimeiseksi vuodeksi yhdellä ajovalolla per puoli. Se sisältää tarkemmat tiedot eri malleista kuvien kera, ja hän pystyy myös esittelemään eri verhoiluvaihtoehdot 1957 Oldsmobile on varsin puhdaslinjainen auto. V8-MAGAZINE 17. Myyjä kertoo Oldsmobilen varustukseen kuuluvan tehokkaan 371-kuutiotuumaisen veekahdeksikon. Automaattivaihteisto tarjotaan neliportaisena versiona. Mies tuntee autokuumeen nousevan muutaman pykälän entisestään. ili miellyttää silmää
Star re 98 on isompi kuin halvemman mallisarjan vastineet. 18 V8-MAGAZINE. Kaksiovista coupea valmistettiin 17 791 kappaletta. Sisustus on verhoiltu uudelleen NOS-materiaaleilla. Kojelauta on täynnä detaljeja ja eri toimintoja. Takapenkki näyttää kutsuvalta. Upea sisustus on suorastaan barokkimainen kaikkine detaljeineen. Automaattinen valonvaihtaja oli jo arkipäivää 50-luvulla. Tuplaputkiston alkuperäiset koristeelliset ulostulot on sijoitettu takapuskurin kulmiin. Radio on Super De Luxe -mallia automaattihaulla. ”Kaikkiaan toimiva paketti, joten Oldsi oli mitä mainioin ensimmäinen auto.” Mikael ja Pasi Myllys nauttivat yhteisestä laatuajasta Oldsin kyydissä. Etupenkki liikkuu sähkön voimalla. Kojelaudalla oleva ”silmä” reagoi vastaan tulevan valoihin
Tekniikkana Oldsmobilessa on edellä mainittu 371-kuutiotuumainen V8. Albumin tutkimiseen ja lukemiseen voi kuluttaa helposti tunteja. Pasi on myös haalinut ilmastoinnin osia, joista montaakaan ei enää puutu. Myyntiesitteen taidokkaat piirrokset ja valokuvat tarjoavat kiinnostavaa ajankuvaa. Normiajossa vain keskimmäinen kaasutin on toiminnassa. Tavoitteena täydellinen varustelu Edellinen kertomus voisi kuvastaa Pasi Myllyksen rakentelu. Ilmastointia arvostaa Kalifornian lämmössä. Oldsi tuotettiin Suomeen edellisenä vuonna Kaliforniasta. Esitekuva samasta mallista kuin Pasin. Vuosien varrella Pasi on onnistunut hankkimaan pitkän listan lisävarusteita, joista monet lukeutuvat erittäin harvinaisiin ja vaikeasti löydettäviin. Tavoitteena on ollut varustaa Oldsmobile mahdollisimman täydelliseksi tehtaan tai dealerin tarjoamilla optioilla. Koska autonsa voi räätälöidä juuri sellaiseksi kuin haluaa, käyttää mies tilaisuuden hyväkseen täysin mitoin. Samoin myös myyjä, koska näin hyviä kauppoja ei kovin usein tule eteen. Laitimmaiset tulevat mukaan, kun poljinta painetaan lähemmäksi pohjaa. kansion sisältämien kangasja nahkatilkkujen avulla. loso. Olds kutsui tätä systeemiä nimellä J2. Muihin jälkikäteen hankittuihin varusteisiin kuuluvat Autronic eye-valonvaihtaja, hakuvalot sekä viimeisimpänä Continental kit. Yksi harrastuksen mielenkiintoisista sivuhaaroista on omaan autoon liittyvän kirjallisen materiaalin keräily. Muutama muukin varuste löytää vielä tiensä tilaukseen, joten miehen uusi Oldsmobile on täydellisesti varusteltu. Varsinainen kultakimpale on kuitenkin auton mukana tullut dealer-albumi, joka sisältää perusteellisen katsauksen eri mallien spekseihin sekä näytteet sisustamateriaaleista ja ulkoväreistä. Sujuvasanainen myyjä tiedustelee, olisimmeko jo valmiita tekemään tilauksen. Yhtenä esimerkkinä toimii vaikkapa tuulilasin päällä oleva aurinkolippa, Cadet visor. Vakavamman harkinnan kohteisiin kuuluivat mm. aa Oldsinsa kanssa. Pasi kertoo, että mieltymykset kohdistuivat lähinnä 50-luvun malleihin. Alun perin moottorin päällä oli yksi nelikurkkuinen kaasutin, mutta Pasi onnistui löytämään toimivan kolmen kaasuttimen sarjan ja vastaavan imusarjan. ’55 Imperial ja ’59 Oldsmobile Flattop monen muun ohella. Jo vain, tuumaa mies. Ilmanpuhdistimet eivät ole originaalit, mutta varsin näyttävän näköiset aftermarket-versiot. V8-MAGAZINE 19. Ostajalla oli mahdollisuus hankkia autoonsa pitkä lista mukavuusvarusteita. Super 88 convertible kuvassa. Kunhan kaikki saadaan paikalleen, voidaan puhua käytännössä täydellisesti varustellusta autosta. Harmittavasti juuri 98 coupen sivu on jäänyt ilmeisesti jonkun aikaisemman omistajan haltuun, mutta muuten kyseessä on täysi setti. Valinta kohdistuu 98 coupeen, joka tarjoaa hieman väljemmät sisätilat alemman mallisarjan autoihin verrattuna. Tehokas ja jopa näyttävän näköinenkin voimanlähde. Lisänä toki kaikki mahdolliset sähkövermeet sekä radio automaattihaulla. Amerikkalaiset autot kiinnostivat kovin ja vilkkaan uustuonnin myötä valikoimaa oli tarjolla suorastaan runsaasti. Ihan halvaksi auto ei tullut, mutta mies on tyytyväinen. Vertailua 2d ja 4d hardtopien välillä. Autoon saatavat ulkovärit näytetään omina väriliuskoina. Mitään varsinaisia merkkirajoitteita ei ollut. Autoa tutkittaessa todettiin, että se oli maalattu uudelleen Amerikassa. Kansion avulla myyjä voi esitellä vielä tarkemmin eri optiot, joita autoon pystyy tilaamaan. Se on aito ’57 Oldsin varuste. Oldsmobile kehui estoitta ”Rocket”moottoreitaan. Asiat ovat kirkastuneet siinä määrin, että oikea malli on nyt tiedossa. Oldsmobile toimi monen uuden varusteen kehittäjänä tai koealustana ennen niiden esittelyä muihin GM-autoihin. Lopulta Helsingissä myynnissä ollut ’57 Oldsmobile coupe vei voiton ja se ostettiin syksyllä 1988. Ensiautoa hankkimassa Pasi Myllys etsi ensimmäistä autoaan vuonna 1988. Pitkä lista varusteita ruksitaan, vaikka 98 on jo vakionakin hyvin varusteltu. Hieman samaan tyyliin kuin jos olisi itse ollut tekemässä tilausta silloin aikanaan. 1950-luvulla erilaisia varusteita tuli autoihin saataville runsain määrin, innovatiivisuus oli huipussaan. Ulkoinen varapyöräteline ei kuvaushetkellä ollut vielä asennettuna vaan parhaillaan työn alla kunnostuksessa. Ei täyden kympin maalaus, mutta Näyttävä myyntiesite sisältää niin piirroksia kuin valokuviakin. Alkuperäinen dealer-albumi sisältää kaikkien mallien tiedot ja jopa verhoilumateriaalien näytepalat! Uusin tyylikäs varuste on Connie kit, ulkopuolinen varapyöräteline, joka valmistui vasta kuvauksen jälkeen. Päävärikin on sama, mutta kyljen korostusväri eri. Aurinkolippa ehkäisee häikäisyä, kun taas pimeällä tapahtuvaa ajamista helpottaa automaattinen valonvaihtaja
Lisävarusteiden kerääminen on ollut tärkeä osa Oldsin kanssa puuhailua. Nyt aikaa oli taas touhuta myös Oldsin parissa. 20 V8-MAGAZINE. Pasi joutui taivuttelemaan verhoilijaa tekemään penkkien ompeleet juuri tehtaan mallin mukaisesti. Verhoilut olivat jo nähneet elämää. LoOldsin ”Rocket”-moottorissa kuutiotuumia on 371. Seuraavien vuosien aikana autolla kierrettiin tiiviisti tapahtumia. Hakuvalot ja harvinainen aurinkolippa täydentävät tämän auton varustetasoa. Autoa säilytettiin lämpimässä tallissa, jossa sen oli hyvä odotella sopivaa ajankohtaa. Ommel tulisi jäädä kankaan taitteen alle piiloon, mikä oli työläämpi tapa. auto näytti kuitenkin ulkoisesti siistiltä kokonaisuudelta. Seisonta-aika venyi lopulta huomattavasti pidemmäksi kuin taannoin ajateltiin. Takaisin tositoimiin Syksyllä 2016 ysikasin tilannetta ihmeteltiin tallissa. Sisustan tultua valmiiksi ajatuksissa pyöri Oldsin perusteellinen kunnostus jossakin vaiheessa. Eräässä vuosikatsastuksessa Olds hylättiin parin pienemmän asian vuoksi. Sisätiloja voisi luonnehtia jopa barokkimaiseksi kankaan kuvioinnin ja runsaslukuisten detaljien vuoksi. Kaikkiaan toimiva paketti, joten Oldsi oli mitä mainioin ensimmäinen auto. Hieno vihreän kankaan ja vaaleamman keinonahan yhdistelmää oleva verhoilu haluttiin entisöidä takaisin entiseen loistoonsa. Auto laitettiin seisontaan, ja tarkoituksena oli palata sen pariin hieman myöhemmin. Hetki ei ollut tuolloin sopiva ison aikaa ja rahaa vievän projektin läpiviemiseen. Työt aloitettiin normaaleilla huoltotoimenpiteillä, öljyt ja jäähdytysnesteet vaihdettiin… Pienten koeajojen jälkeen työlistalle kirjattiin vielä lisää tehtäviä. Etsivä löytää, ja Pasin onnistui hankkia alkuperäiset NOS-materiaalit sisätiloihin. Ilman ajokelpoista harrasteautoa ei kuitenkaan tarvinnut olla, sillä cruisailuja saattoi harrastaa ’56 Buickilla. Ysikasi vaati toki joitakin kunnostustoimenpiteitä, joista isoin siihen mennessä tehtiin sisustuksen kanssa. Pirteä voimanlähde on suosittu myös roddareiden keskuudessa. Sittemmin vuoroon tulivat oman talon rakentaminen ja perheen perustaminen, joten aikaa Oldsille ei oikein liiennyt. Tätä silmällä pitäen varaosia haalittiin varastoon. Verhoilutyö tehtiin kotimaisin voimin. Onneksi asiassa päästiin yhteisymmärrykseen ja näyttävä uusi verhoilu noudattaa tehtaan linjaa
Apukäsiä Oldsmobilen kunnostukseen on siis saatavilla, kun sen aika koittaa. Ysikasi vietiin konttorille kuorma-auton lavalla. Sinänsä uskomattoman onnekas sattuma, että polut sattuivat kohtaamaan juuri tuona lyhyenä hetkenä. Moottorillekin tehtiin puhdistusta ja tiivisteiden vaihtoa. Tänä päivänä harrastaa jo kolmas sukupolvi, kun Pasin oma poika Mikael on myös palavasti innostunut jenkkiautoista. Olds oli poistunut rekisteristäkin vuosia sitten, ja ennen tien päälle lähtöä edessä oli sen katsastaminen. Vaikka se kaiken kattava kunnostusprojekti pyörii edelleen mielessä, ovat tavoitteet muuttuneet hieman aiemmasta. Elvytysvaiheessa tarvittavat osat löytyivät pääosin jo valmiiksi omista varastoista. Nyt Oldsmobile tarjoaa yhteistä laatuaikaa isälle ja pojalle ajelujen muodossa, ja he ovatkin cruisailleet ahkerasti tapahtumissa. Kävi ilmi, että hän oli aikoinaan maahantuonut Oldsin! Juttutuokion aikana selvisi, että hänellä oli tallella autoon kuuluvat De Luxe -kapselit. Näin se on paremmin toteutettavissa ja kesäkautena voidaan nauttia työn tuloksista. Katsastuksen jälkeen Oldsiin saatiin hankittua takaisin sen alkuperäinen suomalainen rekisteritunnus. Jos ennen ajatuksena oli pistää kaikki niin sanotusti kerrasta kuntoon, niin nyt projektia palastellaan pienemmiksi osiksi. Vaihdelaatikon öljypohjan irrotuksen jälkeen venttiilikoneisto purettiin ja puhdistettiin. Kapselit kiinnitetään vanteeseen erityisillä kiinnikkeillä, jotka Pasin täytyi vielä löytää. Pasi on sittemmin jatkanut Oldsmobilen jalostusta pikkuhiljaa. ”Tavoitteena on ollut varustaa Oldsmobile mahdollisimman täydelliseksi tehtaan tai dealerin tarjoamilla optioilla.” V8-MAGAZINE 21. Matkalla tehtiin lyhyt pysähdys huoltamolle. Sitä ennen kerätään kokemusta 60-luvun Thunderbirdin remontoinnin kanssa. pulta autoon uusittiin pallonivelet, kallistuksenvakaajan sekä taka-akselin puslat ja kardaanin ristinivelet. Mies lupasi tuoda kapselit Pasille kotiin myöhemmin ja näin tapahtui. Vanha huonokuntoinen pakoputkisto vaihdettiin Marteliuksen tuplaputkistoon. Oldsin hankinnan aikoihin Pasin isä oli mukana harrastuksessa ja töitä tehtiin yhdessä. Kuinka ollakaan, kuorkin ympärillä pyöri mies ihmettelemässä lavalla ollutta Oldsmobilea
– Koitimme parina vuonna omaa näyttelyä, cruisingeja, mutta eivät ne toimineet. 80, millä varmisti mukaan pääsyn, kun osanottajamäärä on rajattu 140-150 autoon. Emme oikein uskoneet, että päästään lentokentälle, kun se on Puolustusvoimien hallinnassa. Kalusteet saatiin paikallisesta yökerhosta Hopealyhty. Tutut ja turvalliset penkit oli kiva nähdä valossakin, naureskelevat paikalle osuneet Miikka Pyykönen ja Tuukka Pasanen. Ensimmäiset vuodet sallittiin vain amerikkalaiset autot, mutta tänään kisoissa näkyy kalustoa laidasta laitaan. Kerhotila käsittää kaiken mitä voi toivoa. Joku tallipaikka piti kimpassa saada, ja päätettiin kaveriporukassa perustaa kerho. ’32 Ford Roadster on miehen uusin harrastepeli. Eivätkä uskoneet muutkaan ja ympäriltä kuultiin, että nuoret kollit vaan uhittelee, ei onnistu! Siitä vaan sisuunnuttiin. Illanviettoja varten rakennettiin bändeille myös soittolava. Kynnys tulla mukaan on aina ollut Northern Newland Cruisers syntyi 1989. kerran. Olihan se erilaista aikaa, ajeltiin ja pidettiin poikien kanssa hauskaa. 22 V8-MAGAZINE. Se oli tiukka paikka, kun kaikki meidän rahat olivat järjestelyissä kiinni – ja ennakkoilmoittautuneita tuli vain 10! Tänä vuonna ennakkoilmoittautuneita saatiin ennätykselliset n. NNC:n kerhotalli rakennettiin aikoinaan 1962 leipomoksi. matala, ja alkuaikojen rento meininki on onnistuttu säilyttämään Street Slidessa. – Kerho perustettiin 1989. Kävimme tutustumassa järjestävään kerhoon. Perustajajäsenistä enää mukana on mun lisäksi ovat Heikkosen Jakke ja Peco Kettunen, muistelee Timo Mistä idea kisaan syntyi. Kehiteltiin jotakin erilaista, katukisaa. Kokonaisneliöt ovat noin 1 200, josta rakenteluhalli ottaa Kerhon monipuolista kalustoa: Mikko Kollin ’67 Pontiac Catalina, Jarno Saarisen ’51 Mercury: ja Kai Aholahden ’37 Chevrolet Coupe, vasemmalta oikealle. TEKSTI JA KUVAT JARMO MARKKANEN Yli 30 vuoden rajapyykin ylittäneen kerhon perustajajäseniin kuuluu Timo Bäck, joka on yksi NNC:n puuhamiehistä. Mekin ajattelimme, että jos muutaman kisan saa järjestettyä. Timo Bäck kuuluu perustajajäseniin ja toimii kerhon ruorissa. NNC, Hyvinkää NNC, Hyvinkää 25 KISAA TÄYNNÄ 25 KISAA TÄYNNÄ Northern Newland Cruisersien tavaramerkiksi on kasvanut Street Slide -katukisa Hyvinkään lentokentällä, joka ajettiin nyt jo 25. Myös osallistumismaksu on edullisempi ennakkoon kuin portilta. Omassa hallissa on parisenkymmentä autopaikkaa, ja pölykerroksesta päätellen mukaan mahtuu muutama ikuisuusprojektikin. NNC:n ensimmäinen talli oli Martissa, ja Monnin kautta tultiin tähän nykyiseen, joka sijaitsee Hyvinkään keskustan tuntumassa. Yläkerran oleskelutilaa baareinen voi kutsua vähintäänkin asialliseksi
Se on saanut inspiraationsa Chevroletin televisiomainoksesta vuodelta 1975. Rajoitettu erä kilpureiden sukua Tämän pöydän ääressä juttu luistaa. Kahdeksanvaihteisella kaksoiskytkinvaihteistolla Z51-varusteinen malli kiihtyy 0–60 mailia 2,9 sekunnissa. Lisäksi löytyvät oleskelutilat, varastoa ja sauna. Keräilyautojen hinnat ovat nousussa GAA Classic Auction Summer Edition 2021 -huutokaupan mukaan. Jälkimmäinen ostettiin netin kautta Saudi-Arabiaan. Erikoismallia tarjotaan 1LT-, 2LTja 3LT-versioina Z51 Performance -paketin kera. Merkittävä asia yhteistyössä oli kiitoradan uusi pinnoitus viime vuonna. Autojen väritys sekä tehosteraidat ovat saaneet vaikutteita kilpanumeroilla 3 ja 4 olevista IMSA-kilpureista. Jäseniä on runsaat kolmekymmentä ja autopaikkoja parikymmentä. Lopussa kehitellään varmaan joku rollaattoriluokka! Juuri nyt tilanne on hyvä, mutta maailma muuttuu nopeasti. Reitin aina seuraavaan H-D-liikkeeseen valitsee se kerho, jota kukin kauppias sponsoroi. Lisäksi kuljettajat Taylor ja Garcia sekä Corvette C8.R -tiimi voittivat GTLM-kuljettajaja -joukkuemestaruudet. Entä Street Sliden seuraavat 25 vuotta. Nämä on päällystetty piirakkakuorella ja jonka päällä on omena-sinappitahnaa, omenapiirakkamaustetta ja demera-sokeria. Voittoisan kisakauden kunniaksi Corvette Stingraystä valmistetaan 1 000 kappaletta Corvette Stingray IMSA GTLM Championship Edition -mallia mallivuodelle 2022. KUVA CHEVROLET/RICHARD PRINCE Vanha automainos poiki välipalareseptin Chevrolet palkkasi Guy Fierin, palkitun kokin, ravintoloitsijan ja vaikutusvaltaisen TV-kulinaristitähden johtamaan Apple Pie Hot Dog -reseptin kehittämistä ja luomista. Jo silloin päätettiin, ettei tällä tehdä bisnestä. Reissu päättyy Itävaltaan syyskuun alussa. Vaihtuvuutta hallissa ymmärrettävästi ei tapahdu. Jatkon kannalta iso mietittävä kysymys on kilpailumatka. Hyväntekeväisyyseuroja oli kasassa lähes 50 000, kun kilometrejä oli kertynyt 16 000. Klassikkoautojen jälleenmyyjät kaikkialta Kaakkois-Amerikasta ostavat erikoisautoja varastoihinsa. kerran vuodesta 2001 laskien GT-autojen valmistajien tittelin. Herkkua tarjottiin MLB-mestaruussarjan Iowan baseball-ottelussa. Chevrolet paljasti vuoden 2022 Corvette Stingray IMSA GTLM Championship Editionin Belle Isle Parkn radalla Michiganissa Corvette Racingin rinnalla. KUVA CHEVROLET V8-MAGAZINE 23. – Eihän tätä pysty lopettamaan. Chevrolet Camaro lopetetaan asteittain vuonna 2024 ja mahdollisesti korvataan täyssähköisellä porrasperällä Auto Newsin mukaan. Juhlakisan raportti alkaa sivulta 38. Kahden kuukauden aikana 45:n H.O.G.-kerhon jäsenet olivat jo taivaltaneet seitsemän maan läpi käyden mm. Nordkapissa ja Suomessa. Coupessa on irrotettavat kattopalat, jotka varastoidaan tavaratilaan. Ennustetaan, että keräilyautojen arvot ylittävät koronaa edeltäneen tason. Harley Owners Clubin 25 000 jäsentä ajavat Luoteis-Euroopassa Harleyn Pan America -mallia esittelevällä The Great Relay -kiertueella tehden samalla hyväntekeväisyyttä keräämällä rahaa Two Wheels for Life -säätiölle. 600-700 neliötä, 5 500 neliön tontilla. Tällöin lähes 90 H.O.G.-kerhoa on osallistunut ajoon, jonka kokonaispituus on noin 25 000 km. Saaliina oli kuusi voittoa ja seitsemän paalupaikkaa sekä luokan nopeimmat ratakierrokset kuudessa kilpailussa. Tämän pöydän ääressä juttu luistaa. Hinnat ovat coupe-mallille alkaen 62 195 dollaria, sisältäen rahtimaksun USA:ssa ja avomallille 69 695 dollaria. Skandinaviasta matka jatkui Englantiin ja Irlantiin. Avomallissa on sähkökäyttöinen retractable-tyyppinen kovakatto. Autojen loppunopeudet ovat kasvaneet todella koviksi, ja kilpailujärjestäjänä tietysti ensimmäisenä tulee turvallisuus. Niin kauan jatketaan, kun jaksetaan ja on hauskaa. Mainoksessa väitettiin, että ”baseball, hot dogit, omenapiirakka ja Chevrolet menevät yhteen vanhan hyvän USA:n kanssa.” Chevroletin mukaan se yhdistää kaksi pohjimmiltaan amerikkalaista ruokaa yhdeksi himoittavaksi välipalaksi. Tämä nimesi sähköisen Mustang Mach-E:n suurimman klassikkonsa, Mustangin mallinimellä. Tämä ei varmastikaan olisi ilouutinen urheiluautoharrastajien keskuudessa. Ainutlaatuisessa reseptissä on naudan hot dog -kokolihaa, omenapiirakkatäyte ja Fierin omaa pekonihilloa. Ostoksilla voi käydä Chevrolet.comissa, mikäli näitä on vielä jäljellä. Lentokerhon kanssa yksi kisapäivä per vuosi on sovittu ja kirjattu ympäristölupaan. Viime vuonna Corvette C8.R IMSA GTLM ja Corvette Racing dominoivat IMSA:n ratasarjaa. Two Wheels For Life -säätiö käyttää moottoripyöriä terveydenhuollon apuvälineinä Afrikassa. Corvette Stingrayn LT2 6.2-litraisen V8-moottorin suorasuihkutusjärjestelmää on päivitetty hevosvoimamäärien pysyessä 490 hevosvoimassa tai 495 hevosvoimassa performance-pakokaasujärjestelmän kanssa. Autokohtainen paikka on halpa ja niillä tuloilla katetaan vain kulut. Chevrolet voitti 13. NNC keskittyy vain tähän yhteen tapahtumaan ja kaikki kerhon kynnelle kykenevät jäsenet ovat talkoissa mukana. Siitä ei ole tietoa kutsutaanko tätä Camaroksi, mutta on mahdollista, että GM seuraa kilpailijaansa. Huutokaupan The Automobile Palace -sisätila laajennettiin yli kahden hehtaarin kokoiseksi näyttöalueeksi. Jos ei olisi pandemiaa, keräilyautojen arvot olisivat nousseet jo viime vuonna. Tuxedo Black 1970 Chevelle SS LS6 454 valkoisilla raidoilla myytiin 250 000 dollarilla ja vuoden 1958 Corvette Resto Mod 190 000 dollarilla. Automeri oli loputon. – Talli oli menossa alta, lähtö tiedossa, se oli do or die -tilanne ja 1997 onnistuimme ostamaan kiinteistön roskapankilta. Pohjois-Carolinassa myytiin heinäkuussa 616 autoa kolmen päivän huutokaupassa, ja hinnat olivat pilvissä. Viesti käsittää 90 H-D-kauppiaiden väliin sijoittuvaa etappia ja kestää neljä kuukautta. Aiemmin tänä vuonna on huhuttu, että GM haluaa tehdä Corvettesta sähkömaasturin
Kaikkiaan kisoista jäi hyvä maku. teki selvää tsekkiläisestä Roman Sixtasta ja Harri pudotti pyöränsä sammumisesta kärsineen Akun jatkosta. naalissa. Suunnitelmana on suorittaa se syyskuussa Santa Podin Euro Finals Shootoutissa, jolloin hän pääsisi kilpailemaan ensimmäistä kertaa drag racingin kuninkuusryhmässä. Yhteensä 14 kovaa nitropyöräkuljettajaa tuli paikalle ja edustavan suomalaisjoukon lisäksi nähtiin kuskeja Norjasta, Ruotsista ja Tsekistä. Torsti sai vastaansa Peter Strömin ja tiukka taisto päättyi suomalaisvoittoon. Semi. Zetterström siirtyy Top Fuel -ryhmään Ahvenanmaalainen Ida Zetterström, joka on aiemmin kiihdyttänyt Junior ja Super Comp Dragstereissa sekä Suomen että EDRS:n mestariksi Super Street Bikessa, siirtyy kilpailemaan Rune Fjeldin tiimin Top Fuel Dragsterilla. Piensalmi kärsi moottorivauriota semivedossaan. Sunnuntain pudotusajopäivänä ajettiin aamusta iltaan. naalissa nähtiin vain yksi nitro-ohjastaja ja Vesa tykitti soolona voittoon kovalla 3,91 s/310 km/h vedollaan. Sarjan hienouteen kuuluu kaavioajattaminen ja kaikki pääsevät jatkamaan kisaamista lajittelusijoituksen mukaan joko Atai B-kaavioon. Lajitteluissa kärkeen nousi Vesa Lipponen 3,96 s/306 km/h vedolla. Drag Revival Mantorp Parkin radalla. Vesa Lipponen ajoi Nitrobike Showdownin voittoon ja kellotti vakuuttavia kolmosen aikoja. ”Kehitimme uuden avautuvan Sunrider-katon Jeep Wranglerja Gladiator -omistajille, jotka haluavat ulkona olemisen tunnelmaa nopeasti ja helposti”, sanoo Mark Bosanac, Moparin johtaja. B-kaaviossa Kettulan perheestä molemmat kuskit etenivät semiin, kohdaten toisensa. Tositoimiin päästiin heinäkuun lopulla Santa Podin Bug Jamissa. naalissa Vesa KUVA JULIAN HUNT, WWW.EURODRAGSTER.COM KUVA JULIAN HUNT, WWW.EURODRAGSTER.COM KUVA JULIAN HUNT, WWW.EURODRAGSTER.COM Jeeppeihin uusi lisävaruste Jeep Performance Parts on tuonut markkinoille Sunrider Flipin. KUVA JEEP PERFORMANCE PARTS Suomalaisvoittoja Mantorpissa Torsti Kettula hoiti B-kaavion ykköspaikan kotiin. Sunrider Flip Top for Hardtop on saatavana vuosien 2018–2021 Jeep Wrangler ja 2020– 2021 Gladiator-mallieihin suositushinnalla 895 dollaria. Harmillisesti . Varsinaisten lähtöjen lisäksi otettiin tuntumaa rengasvärinöihin ja pidon menetykseen. Sää keljuili aika-ajopäivinä, joten lajittelurundit jäivät vain kahteen vetoon. Torsti pudotti Teemun ja näin suomalaisväriä myös tässä . Tämä toimitetaan asennusvalmiina asennuskiskoineen ja kiinnikkeineen. A-kaaviossa etenivät Vesa Lipponen, Harri Piensalmi sekä Aku Lantto. Tähtäimessä on ensi kauden Euroopan mestaruussarja. Teksti ja kuvat Kettil Rautio 24 V8-MAGAZINE. Kun SM-kiihdytyssarjasta peruuntuivat Kauhavan osakilpailut, niin Nitrobike Showdown puuhamiehet organisoivat osakilpailun Ruotsiin, 29.7.-1.8. Mantorpin Drag Revival kannattaa ehdottomasti pitää mielessä, kun suunnittelee ensi vuonna kisaohjelmaa. Etuosastaan kääntyvä katto valmistetaan erittäin korkealaatuisesta mustasta twill-kankaasta, jota käytetään monissa ylellisissä avoautoissa ja joka pystyy suojaamaan huonolta säältä. Paras kasimailin veto tuotti ajan 3,07 sekuntia loppunopeudella 399 km/h! Viimeinen lisenssiin vaadittava täyskiihdytys jäi sunnuntaina ajamatta sateen takia. Idan alkuperäinen ajatus oli aloittaa lisenssiajot jo pääsiäisenä Santa Podissa, mutta pandemian tuomat matkustusrajoitukset estivät suunnitelmat
Mach 1 saavuttaa melkein Shelby GT500:n suorituskyvyn, jota ei ole saatavilla Euroopassa. Saksalainen Schropp Fahrzeugtechnik -yrityksen muutokset on hyväksytty Saksan markkinoille. AMERIKAN autot, 4X4 Pick upit, moottoripyörät, varaosat, tuning, erikoisvanteet. EBAY Osta suoraan ilman välikäsiä! Tapani Iivanainen Usan suunta +1561 632-5154 Seija Iivanainen ’’ +1561 632-5153 Office ’’ 1 803 796 5183 E-mail benzboy@benzboy.com Automaattivaihteistojen erikoisliike Hiihtotie 7 B, 01280 VANTAA Puh. Jalostaminen lopetetaan 12 999 euroa maksavaan SF700-ahdinpäivityksen ja 700 hevosvoimaan. 0400 591 428 Ojantie 24, 28130 Pori V8-MAGAZINE 25. K U V A S C H R O P P FA H R Z E U G T E C H N IK SAMALLA LEVITYSKERRALLA KAHTA ERILAISTA VAHAA AJONEUVOSI PINTAAN TUPLAVAHA SOVELTUU MAALI-, MUOVI-, LASIJA METALLIPINNOILLE 03-53 400 53 Ghostwash.com H a n k i o m a si : v 8 .. 09-302847 / 050-3305780, fax 09-3401073 e-mail: jaakko.husso@pp.inet.fi 700 hyväksyttyä hevosvoimaa Mach-1 Mustangiin Eipä kulunut kauaa, kun Euroopan markkinoille tulleeseen uuteen, Ford Mustang -malliston tehokkaimpaan versioon Mach I tarjotaan jo lisää urheilullisuutta. mm.: – Peltiosat – Kumitiivisteet – Alusta – Tekniikka – Sisusta – Lattiamatot – Puskurit – Race-osat – Kendall öljyt www.sepponiemensivu.fi Seppo Niemensivu, puh. Muutokset lupaavat enemmän suorituskykyä – jopa 700 hevosvoimaa – ja parannettuja ajo-ominaisuuksia. WWW.BENZBOY.COM EXPORT USA Jo 15 vuoden kokemuksella Konttikuljetukset, lentorahdit ym. / ti la a VO IS IH A N SI TÄ H A RR A ST A A VA IK KA PI TS IN N YP LÄ YS TÄ Alkuperäisja tarvikeosat amerikkalaisiin automerkkeihin. Ne käsittävät nopeuteen 300 km/h saakka Tüv-hyväksytyt Eibachin madallusjouset Magnetic Ride -alustaan (299 euroa), laajennetun SF-550-R -alustapaketin (825 euroa) kallistuksenvakaajalla sekä moottorivirityksen, joka ohjelmistoa optimoimalla nostaa huipputehon 460 hevosvoimasta 490 hevosvoimaan ja huippunopeuden 280 kilometriin tunnissa
Kaikki asiat ja muutokset on vieläpä kirjattu huolellisesti ylös paksuun mappiin, mukaan lukien tarkat tiedot entisistä omistajista ja omistajan vaihdoksista. ite-automaatti, rumpujarrut, 8 3/4 perä sekä ohjausja jarrutehostimet. Dodge Coronet 440 4d Sedan tuotiin uutena Helsinkiin ja sittemmin auto kiersi pääkaupunkiseudulla useammalla omistajalla. Auton alkuperäisvarusteisiin kuuluivat 182 hv tehoa tuottanut 273 cid pikkulohko V8 (4,4 l), 3-vaihteinen Torque. Kunnes se siirtyi myöhemmin satakunta kilometriä pohjoisempaan ja päätyi 8. Järjestyksessään yhdeksännellä omistajalla, Pauli Paloniemellä, on tyylikäs neliovinen Coronet kiertänyt maata 33 vuoden kuluessa jopa matkailuautona ja välissä käynyt vielä kiusaamassa pienempiään katuautotapahtumissa. helmikuuta vuonna 1988 Orimattilaan Pauli ”Pate” Paloniemen kotitalliin. TEKSTI JA KUVAT HEIKKI MALINEN K uinka kiehtovaa onkaan löytää auton omistaja, joka aidosti sitoutuu omaan silmäteräänsä ja jaksaa sekä hoivata että kehittää sitä eteenpäin. Viidettä sukupolvea (1965–70) edusEdustusauto m oneen lähtöön 26 V8-MAGAZINE Dodge Coronet 440 4d Sedan 1966
Asiakas pystyi valitsemaan kaikkiaan kahdeksasta eri moottorivaihtoehdosta alkaen 225 cid Slant 6 ”matkalaukkukuutosesta”. Coronetin ajettavuudesta Tekniikan Maailma antoi omat kommentinsa. Edustusauto m oneen lähtöön tavan Coronetin suurin mahdollinen tehdasasennettu moottori vuonna 1965 oli 375-heppainen 440 cid (7,2 l) RB Magnum isolohko. Todisteena Patella on hallussaan kirpparilöytö Tekniikan Maailma 14/1966, jossa on juuri vastaavan auton kattava koeajoraportti. Coronet 440 asettui malliston keskelle ja Coronet 500 oli topof-the line-taso. Vain kulutuslukemissa, 17,1 litraa satasella, Coronet jäi joukon häntäpäähän yhdessä kuutoskoneella varustetun Zodiacin kanssa, molemmat yhtä suurin tehtaan ilmoittamin lukemin. Johtokuntien ajokki Patelle Coronet 440 päätyi alkuperäisellä tekniikalla varustettuna, ja eihän tuo mikään ihan huono kombinaatio ole ollut. Coronet esiteltiin uudelleen 1965 keskikokoisena mallina, kun taas Polara oli jälleen full-size-auto. Sisätiloiltaan, tehoiltaan, kiihtyvyydeltään, huippunopeudeltaan ja painoltaan Coronet 440 oli testiryhmän silmin katsottuna ylivoimainen. Seuraavana vuonna tarjontaan lisättiin legendaarinen 425 hv 426 Hemi (7 litraa). Etupäästä löytyvien vääntösauvojen ja takapään puolielliptisten lehtijousien ansiosta Coronetin tuoreimmat ennätyslukemat 10,96 s ja 204 km/h Pate tehtaili elokuun lopulla 2020 järjestetyllä V8 & GTi Kiihdytyspäivällä. V8-MAGAZINE 27. Paten Coronetin 440 mallimerkintä ei tarkoita autosta löytyvän moottorin kokoa, numerot olivat siirtyneet mallimerkintään 1963-64 Dodge Polara 440 mallin jäljiltä. Siinä Coronetia verrataan sen aikaisiin parempiin Suomessa myynnissä olleisiin ja samaa vuosimallia edustaneisiin ”Premier-tason” autoihin, kuten Toyota Crown 2000, Ford Zodiac Mk IV ja Plymouth Valiant V-100. Erilaisia korimalleja tarjottiin peräti kuusi kappaletta, mukaan lukien 4-ovinen pitkäkatto, parit Sedanit, 2-ovinen Coupe, 2-ovinen Hardtop ja 2-ovinen Convertible
Hyväpintaisella tiellä auto osoitti erittäin tyydyttäviä kaarreominaisuuksia ja korin kulmikkaan muotoilun lehti epäili aiheuttaneen tiettyä herkkyyttä sivutuulessa ajettaessa. Missään vaiheessa Coronet ei kuitenkaan tehnyt virkaa ympärivuotisessa käytössä. Matkailuauto Yhteisiin 33 vuoteen Coronetin kanssa mahtuu Patella ja avovaimo-Iiriksellä runsaat määrät kilometrejä, joilla on kierretty maatamme laidasta laitaan. Pate kilpaili ryhmässä useamman vuoden ajan ja Street Cupissa hänen paras sijoituksensa oli loppupisteissä kakkonen. Penkit kuitenkin verhoiltiin uudelleen ja vanhat kulahtaneet poistettiin alta. Auto on edelleen ulkokuoreltaan ja sisustaltaan varsin siistissä kunnossa. Iiris-avovaimo ompeli nykyiset kankaiset penkinpäälliset ja useamman sävy sävyyn tyynyn vuonna 2000. Kaikki lukemat edustivat vuonna 1966 jonkun sortin urheiluhenkeä verrattuna silloisiin tavallisen kansan perheautoihin. Mainittakoon vielä auton kiihtyvyydestä annetut lukemat, eli nollasta sataan 11,8 s ja 0-400 metriä 18 sekuntia. Iiris-avovaimon ompelemat penkinpäälliset ja ovipahvien verhoilut korvasivat vanhat ja kulahtaneet vuonna 2000. 90-luvun alussa Coronetia käytettiin B-ryhmäläisen katukiihdytys BMW:n vetoautona. auton kerrotaan ohittaneen aikaisemmille amerikkalaisille autoille niin tutun vaappumakauden. Lisänäyttö on helposti poistettavissa. Mutta lehdelle suurena yllätyksenä oli noussut esiin se, kuinka testikuski pystyi löysäpintaisella soratiellä ylläpitämään autolle poikkeuksellisen korkeita keskinopeuksia, alentumatta silti edustustasoisella autolla mihinkään ”kahva edellä” ajotyyliin. Pate haluaa painottaa, että tuohon aikaan harrasteautoilla ajettiin paljon kisoihin ja erilaisiin tapahtumiin. Skoda, Mosse ja Volga olivat vahvoilla näihin aikoihin ja vähänkin parempien länsiautojen ostamiseen piti anoa lupaa ylipäätään saadakseen ostaa. Auton nykyinen ”Pate uskoo mittarin pyörähtäneen ympäri ainakin muutaman kerran.” Kojetaulu on kaikin puolin alkuperäinen ja kaikki mittarit toimivat. Muuan Timo Lehtimäki Opel Kadettilla vei ykköspaikan. Loppuyhteenvetona lehti mainitsi muun muassa seuraavaa. Älkää naureskelko, sillä nelisatasesta Toyota selviytyi ajassa 21,2, Zodiac 18,8 ja Valiant 19,8 sekunnissa. Kaiken lisäksi vielä huomattavasti vaivattomammin elkein. Etupenkin selkänojan saa penkkien väliin, jolloin satunnainen yöpyminen on ollut mahdollista. Etenkin 2000-luvun alkuun osuneiden lukuisten kisamatkojen yhteydessä Coronet toimi pariskunnan majapaikkana. Kojetaulusta löytyvät edelleen kaikki toimivat alkuperäiset mittarit, minkä lisäksi uudelleen verhoillut ovipahvit ja kahvat ovat orkkisosia. 28 V8-MAGAZINE. Tässä yhteydessä auto on toiminut mitä parhaimpana matkailuautona. Coronetilla yllettiin jopa likipitäen samoihin keskinopeuksiin kuin eräällä lehden aikaisemmin tietyllä testiosuudella tosissaan polkemalla urheilullisella pikkuautolla. Heti perään 60-luvun lopulla Nappisilmä-Ladat tekivät maahamme suuren maihinnousun. Kuten muistetaan, niin 60-luvulla suomalaisten käytössä olleet autot edustivat suurissa määrin itäblokin tuotantoa. Maamme nurinkuriset verotusperusteet tekivät Amerikassa keskihintaisesta Coronetista Suomen oloissa johtokuntien ajokin, ja kehuivat auton soveltuvan hyvin suomalaisen suurilukuisen perheen matkailuautoksi. Lehden koeajaman auton hinnaksi ilmoitettiin 30 450 markkaa, kun vertailukohteina käytettyjen halvimman auton Toyota Crownin hinta oli vain 13 600 ja Valiantista pyydettiin 18 950 markkaa
V8-MAGAZINE 29. Kaikista nurkista löytyvät Center Linen 15-tuumaiset Convo Pro -vanteet. ”Varsinkin kun moottoria heräteltiin vakiota tehokkaampaan suuntaan asentamalla siihen samoin tein ProCharger D1SC -keskipakoahdin.” Amerikan kiihdytysreissulta mukaan saatu No Prep Kings -ranneke on hämännyt monia konehuoneen ihmettelijöitä. 2007 Dodge Chargerista poimittua SRT8 Hemin 6,1-litraista moottoria on piristetty ProCharger-ahtimella
Pate sai ilokseen todeta auton kiihtyvyyden parantuneen reippaasti lukemiin 12,158 s ja 184 km/h. Tällä tekniikalla Pate ajeli aina vuoteen 2017 asti. Tekniikan vaihdoista huolimatta Coronet on säilynyt pitkälti alkuperäisenä ja siinä palvelevat yhä auton omat 8 3/4 taka-akseli lukolla varustettuna, vetoakselit ja rumpujarrut takana. Auton totaalista kilometrimäärästä hänellä ei ole ihan tarkkaa tietoa johtuen siitä, että matkamittari on vain viisinumeroinen. Uusien osien listalta voidaan mainita mieto Comp Cams -nokkakeppi ja moottorin ohjaukseen tarkoitettu Haltec Elite 2500 sähkökaasulla. nopeimmaksi autoksi. Vuosimallia 2007 edustavan Dodge Chargerin 425 hv tehoisen Hemin Pate osti autopurkamolta Missisippin suunnalta Amerikasta. Auton ulkokuori puhuu omaa kieltään, että kaikki omistajat ennen Patea pitivät hekin autosta hyvää huolta. Moottorin kaupat hän hoiteli eBayn kautta ja kotimainen Mopar-harrastaja Jyrki Aukio toimi suurena apuna rahtijärjestelyissä. Moottorista pakokaasut jatkavat matkaansa TTI:n kaksituumaisten pakosarjojen lävitse kolmetuumaisiin pakoputkiin ”Vielä kehuivat auton soveltuvan hyvin suomalaisen suurilukuisen perheen matkailuautoksi.” Tyynyt olivat hyvin yleinen varuste vielä 60ja 70-luvuilla. Orimattilaan saavuttuaan moottori purettiin muttereiksi ja huollettiin. Väylälambdojen tarkoitus on hienosäädellä polttoaineseoksia ajon aikana. helmiäinen sininen koriväritys vetäistiin pintaan joskus 90-luvun alkupuolella. Paten Coronet 440 osoittautui Alastaron tapahtuman 12. Tekniikan Maailman 1966 testiauton huippunopeudeksi ilmoitettiin 169,6 km. Lisää potkua Aikansa pikkumoottorilla ajettuaan Pate teki päätöksen koneen vaihdosta ja näin konepellin alle tuli 360 cid pikkulohko 2000-luvun alkupuolella. Omavalmisteosiin kuuluvat moottorin kiinnikkeet, ProChargerin ahtoputket ja välijäähdytin. Moottoriswapin yhteydessä Pate joutui tekemään tai teettämään erilaisia kiinnikkeitä. Alkujaan vakio kaasarikoneinen 360 muuttui pikkuhiljaa ruiskuversioksi ja lopulta päällimmäiseksi kruunuksi pultattiin ruuviahdin. Nykyisellään autolla ajetaan 5 000– 6 000 km kesää kohti, mutta alkuvuosina Pate keräsi matkamittariin paljon enemmänkin. Varsinkin kun moottoria heräteltiin vakiota tehokkaampaan suuntaan asentamalla siihen samoin tein ProCharger D1SC -keskipakoahdin. 30 V8-MAGAZINE. Pate uskoo mittarin pyörähtäneen ympäri ainakin muutaman kerran. Polttoaineen suuttimet ovat kooltaan 1 100 cc. Moottorilla Pate käväisi mittauttamassa autonsa potentiaalia 2.6.2007 järjestetyllä V8& GTI -Magazine Kiihdytyspäivällä Alastaron varttimaililla. Nykypäivän ajattelua edustavat Flexfuel-säädöt, ja näin polttoaineena voi tankata sekaisin E85:sta ja bensaa. Normaalisti Pate ajaa pääasiassa E85-polttoaineella, vaan sitäpä ei joka paikasta ole saatavilla, jolloin tankataan normibensaa. Tuulilasi on vaihtunut matkan varrella, mutta muiden lasien pitäisi olla samaa vuosimallia auton valmistusvuoden kanssa. Sävy ulkokuoressa ei ole ihan alkuperäinen sininen, mutta sisäpintoja koristaa tehtaan sininen maali. Tuolloin mukaan kuvaan astui pellin alta nykyisin löytyvä 6,1-litrainen SRT8 Hemi, siis toisen sukupolven moderni versio Nascarja kiihdytysympyröissä legendaariseksi muodostuneesta 426 cid Hemistä. Moottorin kaikki laakerit uusittiin ja välykset tarkistettiin. Eteen Pate vaihtoi kasvaneiden nopeuksien takia suoraan isoon B-koriseen Mopariin sopivat isolohko Plymouth Satelliten levyjarrut
own äänenvaimentajilla. Moottorin jatkeeksi rakentui kolmivaihteinen 727-automaatti. Ammatiltaan hän on sähköpuolen automaatioasentaja ja tehnyt autojen sähköhommia vuosikaudet. Vaihteiston lukkoturbiinin stall speed on 3 800 r/min. Vaihteiden vaihtumisesta huolehtii Chargerin shifteriltä löytyvä oma CAN-väylä. Mercedes-automaatti edustaa DaimlerChrysler-konsernia ja tästä syystä Hemi Jeepistä otettu turbiinikoppa kävi suoraan tähän yhteyteen. ”Mercedeksen V12-moottorisesta AMG 600 -mallista lainattu 5-vaihteinen automaattivaihteisto.” V8-MAGAZINE 31. Pate on keskittynyt autojen moderniin elektroniikkaan eli elektronisiin moottorin ohjausjärjestelmiin, näiden toimintaan ja säätöasioihin. Lahdessa sijatsevan Powerbyten napadynossa nykyisestä moottorista mitattiin mairea 1 099 Nm vääntö! Kaiken vaivannäön yhteydessä Coronetin potentiaali varttimaililla parantui Vesivehmaan lentokenttäradalla kesällä 2020 mitattuihin 10,96 sek ja 204 km/h lukemiin. Peräpäästä säilytettiin tehdasvakio 8 3/4 murikka lukolla ja 3,23:1 välityksellä. Monessa mukana Jos Paten nimi tai Pateracing kuulostaa tutulta kisaympyröistä ja miksei muualtakin kuin vain varttimailin varrelta, niin kerrataan, missä kaikessa nykyisin eläkepäiviään viettävä herra on ehtinyt olla mukana. Viimeisimpiin kohteisiin luuluvat kuitenkin Timo Jussilan isolohkolla ja tuplaturboin varustettu Chevy Nova katukilpuriprojekti ja tietysti oma johtokuntatasoa edustava sininen Coronet 440. Arkikyydeissä takana pyörivät BF Goodrich -radiaalit ja varttimailin koitoksissa pidoltaan paremmat Hoosierit. Magna. Nämä tarrat olivat kovaa valuuttaa 2000-luvun alkupuolella ja Paten silmissä vieläkin suojelukohde. Turbot ja ylipäätään erilaiset ahtimet ovat aina herättäneet hänessä suurta mielenkiintoa, mistä johtuen hän on toiminut yhteistyössä Raimo Saukon, Risto Virtalan, Erhomäen veljesten, Marko Järvelän, Hannu Kuitusen ja monen muun kuskin kanssa. Oman apunsa voimien hallintaan ja ajo-ominaisuuksiin tuovat Caltracksit ja takapäähän asennettu vakaaja. Vaihteiston ohjain itsessään on tanskalainen OF Gear, jonka ohjelmointiin ja testaukseen Pate perehtyi huolella. Pakoputkistoon on vielä yhdistetty omat sähkötoimiset cutout-ohitusventtiilit. Myös rallipuolen vehkeiden parissa viihdytään erinomaisesti. Valmistuslätkän numeroista numeronikkarit osaavat kaivaa paljon tietoa. Satasen vauhtiin Pate kertoo auton kiihtyvän ajoalustasta riippuen noin kolmessa sekunnissa. Paten auton erikoisuuksiin kuuluu menneen talven 2020–21 kuluessa tehty vaihteistomuutos, Mercedeksen V12-moottorisesta AMG 600 -mallista lainattu 5-vaihteinen automaattivaihteisto
'55 Chevrolet Bel Air avoa liikuttaa uudempi 350 Sniperruiskulla, alustaa on madallettu ja alle sovitettu 17-tuumaiset American Racingin Salt Flat -vanteet. Avoa liikuttaa tuoreempi Chevyn 350-pikkulohko. Drive In Shown puuhamiehinä ja järjestäjinä toimivat Jari Koponen Cafe Satamasta ja Timo ”Timba” Pelkonen, jenkkiautoharrastajia kumpikin. Paikalla nähtiin yhteensä 115 harrasteajoneuvoa ja yli 5 000 kävijää. Hyvän vastaanoton saanut tapahtuma sai heti jatkoa ja seuraava oli vuorossa 14.8. Modernisointiin kuuluvat myös American Racingin 17-tuumaiset Salt Flat -vanteet. Kilpi jo kertoo oleellisimman. Myös musiikki on tärkeässä roolissa ja paikalla esiintyi kuopiolainen Brandy Rockers. Pitkän linjan jenkkiautoharrastaja Allan Mutanen tuli paikalle ’55 Chevrolet Bel Air Convertiblellä. Tyylikkäästi modernisoitu klassikko, jonka Allan Mutanen toi Kaliforniasta viime vuonna. edellistä suurempana. 32 V8-MAGAZINE Satama Drive In Show, Kuopio 19.6.. TEKSTI JARMO MARKKANEN KUVAT JAPE TIITINEN S atama Drive In Show järjestettiin Kuopion Satamatorilla, ja se ylitti kaikki odotukset. SATAMATORILLA TAVATAAN Uusi harrasteajoneuvojen ympärille järjestetty koko perheen tapahtuma onnistui mainiosti heti ensimmäisellä kerralla. Tapahtuma alkoi klo 15 ja päättyi klo 19 alkavaan letka-ajoon ympäri Väinölänniemen
Akselistot ja levyjarrut ovat peräisin C4 Vettestä ja moottorina toimii Chevyn ruiskupikkulohko. Yhteensä niitä valmistettiin vain 435 kappaletta Täysin entisöityä avoa liikuttaa 413-kuutiotuumainen, 350-hevosvoimainen V8-moottori. Chevyn pikkulohkolle vintage ilistä antavat pukinsarvipakosarjat, Offenhauserin venttiilikopat ja kolme kaksikurkkuista kaasutinta. Mikko Tuomaisen '35 Chevy Coupe rodi arvostettiin tapahtuman Top 3 -joukkoon. PALKITUT TOP 3 • Chevrolet 210 1956, Jukka Peurasaari • Chevrolet 3W Coupe 1934, Mikko Tuomainen • Ford Fairlane 1956, Panu Kilpeläinen ’67 Dodge Chargerin muotoilu on niin linjakas, yksinkertaisesti kaunis. Jyrki Hakkaraisen version nokalta löytyy 318 pikkulohko. V8-MAGAZINE 33. Joensuulaisen Jari Turusen ’61 Chrysler New Yorker Convertible on ainoa lajissaan Suomessa. Violetin väriin kuviot ovat Peksu Mannermaan käsialaa. SATAMATORILLA TAVATAAN Pasi Poudan ’52 Chevrolet woodie surf lautoineen istuu hyvin sataman rantatunnelmaan. Sanna Niemeläisen ’56 Chevy pikkis ”Unelma” säväyttää kerta toisensa jälkeen. Pikkulohkoinen ’72 Duster pumpulla on pikkukaverinkin mieleen
Auto on kautta aikain yksi hienoimmista suomiautoista, joka löysi tiensä saarelle jo 1971. Finnswanin kyydissä oli menomatkalla kymmenkunta muutakin jenkkiä omani lisäksi. Ex tempore kävijöitä eksyi raviradalle arvatenkin vähemmän kuin kaupunkialueella, koska ravirata ei ollut aivan kävelymatkan päässä ydinkeskustasta. Raviradalle saapui lopulta ennätykselliset 229 ajoneuvoa. Täksi vuodeksi oli tapahtumapaikka siirretty monien yllätykseksi Maarianhaminan raviradalle, mikä ei ollut esteettisesti yhtä miellyttävä paikka kuin kaunis puistoalue. Lukua voidaan pitää erinomaisena, kun otetaan huomioon Ahvenanmaan pienehkö 30 000 asukkaan väkiluku. Onneksi länsinaapuriin Naantalista matkaavilla Finnlinesin rahtilaivoilta löytyi tilaa mennen tullen. Siitä huolimatta idyllisen kaupungin kaduilla lipui ympäriinsä jo runsaasti kalustoa. Reissuun lähtö koki heti kolauksen, koska ruotsinlaivoilla elettiin kesän parasta sesonkiaikaa. Avo nähtiin tuoreeltaan Moskovan Sokolniki-puistossa järjestetyssä ”American National Exhibition” -näyttelyssä kesäkuussa 1959. Länsinaapurilaisilta vaadittiin koronatodistus maahantullessa, mikä selittänee asiaa. Ennätykset pistettiin uusiksi myös cruisingissa, jossa ei ole aikaisempina vuosina nähty myöskään yhtä paljon kalustoa kuin nyt. Yöpymispaikan saanti oli myös tuuripeliä tässä vaiheessa kesää. Nykymuotoista autonäyttelyä on vietetty vuodesta 2004 lähtien Maarianhaminan länsisataman Badhusparkenilla, historiallisen parkkilaiva Pommernin läheisyydessä. ENNÄTYSTEHTAILUA ISOLLA SAARELLA Oldtime Cruisers -jenkkiautokerhon ulkoilmanäyttelyyn osallistui tänä vuonna ennätysmäärä ajoneuvoja. 34 V8-MAGAZINE Oldtime Car Show & Cruising Maarianhamina 17.7.. Kiitos siitä Ann-Marie Dahlblomille. TEKSTI JA KUVAT KAI SALMIO E dellisestä matkasta Oldtime Cruisersien kesäkarkeloihin oli vierähtänyt 15 vuotta. Ruotsalaisia autokuntia näkyi järjestäjien kertoman mukaan vähemmän kuin edeltävinä vuosina. Auto palautettiin entiseen loistoonsa vain pari vuotta sitten, vuosikymmenien seisokin päätteeksi. Poikkeuksena viime vuosi, jolloin tapahtumaa ei voitu järjestää koronapandemian takia. Perjantai oli Maarianhaminassa vielä eräänlainen lämmittelypäivä. Onneksi sellainen järjestyi yhteyshenkilöni avustuksella Saltvikista. Yleisön suosikiksi nousi ansaitusti ThorErik Johanssonin upea ´59 Dodge Custom Royal Convertible, jonka monet pitkänlinjan jenkkiautoilijat muistavat ns. Autopaikan saaminen näiltä laivoilta osoittautui mahdottomaksi yhtälöksi. ”Moskova-autona”. Alukset pysähtyivät sopivasti Långnesissa
Sympaattisiin karavaaniyhdistelmiin ei kyllästy milloinkaan. Auto rankattiin ansaitusti 60-lukulaisten kolmoseksi. Iltacruising starttasi pari tuntia myöhemmin samalta raviradalta. Liekö sitten helle toiminut jonkinmoisena käsijarruna. Sisäänpääsymaksusta ei poisjäännissä ainakaan voinut olla kyse, sillä 5 euron maksu oli lähinnä nimellinen korvaus elämyksellisestä päivästä. Maarianhaminassa ei oltu nähty koskaan aiemmin yhtä paljon jenkkikalustoa. Sivupeilien sijoituspaikasta päätellen kyse lienee aidosta suomiautosta. Maarianhaminassa vietettiin samaan aikaan myös suosittuja Meripäiviä, mikä toi kaupunkiin entistä enemmän turisteja. Auto oli poissa liikenteestä lähes 40 vuotta, ja valmistui viime talven kuluessa. Autossa on useita hauskoja yksityiskohtia. ´57 Chevrolet Bel Airin perässä roikkuu sävy sävyyn maalattu ruotsalainen munavaunu. ´59 Dodge Custom Royal avon omistaa Thor-Erik Johansson. Amerikanautokulttuuri kiinnostaa yleisöä mitä suuremmassa määrin. Håkan Janssonin ´66 Dodge Dart GT on kuin pakasta vedetyssä kunnossa. Osittain vieläpä parijonossa. People´s Choice -pytty ja 50-lukulaisten voitto napattiin yhdellä legendaarisimmista suomiautoista, joka tunnetaan ns ”Moskova Royalina”. Tapahtuman erikoisimmaksi pickupiksi voi nimetä Staffan Erikssonin ´84 Ford F-150 pikkiksen, josta mies rakensi retractable-kattosysteemillä varustetun katseenkääntäjän. Katujen varsille oli kerääntynyt ihmisiä joitakin tuhansia. Oldtime Cruisersien tilaisuus kuuluu eittämättä niihin tapahtumiin, jotka jokaisen jenkkiautoiljan tulisi kokea ainakin kerran elämässä. V8-MAGAZINE 35. Kansa teki cruisingista lopulta ikimuistoisen. Ahvenanmaalta löytyy paljon myös mielenkiintoista rodikalustoa, kuten Runarin mattaharmaa ´34 Ford 5-Window Coupe ruuditettuna Flatheadilla. Oli suuri ilo nähdä Clas-Göran ”Klicken” Holmbergin ´60 Pontiac Bonneville avo viimeinkin tien päällä. Letka-ajoon osallistui 320 autoa, joten kaviouralla nähtiin melkoisen pitkä jono amerikanpeltiä. Åke Hellströmin ´68 Chevrolet Chevelle SS on aito 396-isolohkoversio, jossa on tallella edelleen tehtaan asentama tekniikka. Tunnelma oli ajoittain kuin ruotsalaisissa megacruisingeissa konsanaan. Ennätys olisi hätyytellyt jopa 350:n lukemaa, mikäli kaikki kadun varsilla ajelun lomassa nähdyt jenkit olisivat osallistuneet cruisingiin
Länsinaapurista saapui saarelle myös muutama kovanluokan katuauto, kuten ruotsalaisen Mikael Pettersonin väkevänoloinen ´66 Chevrolet Nova. VETERAANIT: AUBURN BOAT-TAIL SPEEDSTER 1936, HÅKAN NORDLUND RAGGARI-AUTOT: KJELL MÄKLIN, CADILLAC -56 HOT RODIT: FORD 3-WINDOW COUPE 1933, PASI SAVIA CUSTOMIT: CADILLAC CONVERTIBLE 1947, TOMMY NORDLUND KILPA-AUTOT: DODGE DART GTS 1969, NIKLAS WESTIN MOOTTORIPYÖRÄT: HARLEY-DAVIDSON 1970, LILIAN HOLMBERG MOPOT: SOLIFER EXPORT 1968, WILLIAM TÖRNQVIST 50-LUKU: 1. CHEVROLET CHEVELLE 1970, KENT LINDHOLM 80-LUKU JA UUDEMMAT: DODGE CHALLENGER 2016, HÅKAN MÖLLERSTRÖM PEOPLE´S CHOICE AUTOT: DODGE CUSTOM ROYAL CONVERTIBLE 1959, THOR-ERIK JOHANSSON PEOPLE´S CHOICE MOOTTORIPYÖRÄT: HARLEY-DAVIDSON 1970, LILIAN HOLMBERG PALKITUT: 60-lukulaisten sarjan voiton korjasi kotiin viemisenä Stefan Karlsson, jonka pro touring -henkisen´68 Chevrolet Camaron moottoritilasta löytyy modernia LS-tekniikkaa. CHEVROLET CAMARO 1968, STEFAN KARLSSON 2. DODGE CUSTOM ROYAL CONVERTIBLE 1959, THOR-ERIK JOHANSSON 2. VOLVO AMAZON 1966, SEAN LARSSON 3. VW KASTENWAGEN 1958, JORI NOKELA 60-LUKU: 1. DODGE CHALLENGER T/A 1970, RALF HELLSTRÖM 2. Muita manner-suomalaisia palkittuja oli Niina Salkimon ´71 Buick Skylark, jolla napattiin 70-lukulaisten hopeatila. Rolf Hellströmin upea ´70 Dodge Challenger T/A rankattiin 70-lukulaisten ykköseksi. CHEVROLET CHEVELLE SS 1968, ÅKE HELLSTRÖM 70-LUKU: 1. 36 V8-MAGAZINE. Naismotoristi esitti päivän komeimmat tuuletukset. CHEVROLET PICKUP 1959, ROBBA HOLM 3. Parhaimmaksi hot rodiksi valittiin Pasi Savian ´33 Ford 3-Window Coupe. BUICK SKYLARK 1971, NIINA SALKIMO 3. Moottoripyörien People´s Choice pysti ja luokan voitto menivät Lilian ”Lillan” Holmbergin ´70 HarleyDavidsonille. Miehen ´69 Dodge Dart GTS:n kulkua avittaa alumiinilohkoinen Keith Blackin 526 Hemi. Ruotsalaisen Bosse Petterssonin pastellisävyinen ´58 Chevrolet Impala avo vierellään ahvenanmaalaisen Bo Nylundin vuotta uudempi kovakattoinen avo, ´59 Ford Fairlane Galaxie 500 Skyliner Retractable. Race-luokan voittopytty matkasi Ruotsiin Niklas Westinin mukana
ratin yhteyteen sijoitettu sähköinen Teletouch Transmission Control -systeemi ja 361-vinkkeli. Iso on kaunista! Tuimala Cruisingin osallistujat kokoontuivat aluksi Koulukeskuksen parkkipaikalle, josta letka ajoi kylän raitin kautta Nuortentuvan kentälle. Kylän raitilla nähtiin muutamia satoja paikkakuntalaisia ihastelemassa ohitse lipuvaa letkaa. Letkassa oli mukana mm. Mies omisti vastaavan Larkin jo 70-luvun alussa, joka oli väritykseltään nykyversion mukainen. JENKKEJÄ KOSKEN RAITILLA Kosken Kohaus on perinteinen koskelainen kesätapahtuma, jonka yhteydessä järjestettiin cruising ja kokoontumisajo. pirtsakanvihreä ´67 Ford Mustang HT. Nuortentuvan kentällä oli leppoisa tunnelma, jota paransi entisestään viehättävät sombrerohattuiset leidit. Koskella nähtiin myös näyttävää 50-luvun kalustoa, kuten Mika Petterssonin ´58 Edsel Pacer. V8-MAGAZINE 37 Tuimala Cruising & kokoontuminen Koski 24.7.. TEKSTI JA KUVAT KAI SALMIO ´62 Studebaker Lark aihiokasasta syntyi parissa vuodessa näyttävä kokonaisuus alan pioneerin Aippi Aarnion käsittelyssä. Eipä näitä Brasiliassa valmistettuja ´76 Chevrolet Opala Caravan -farkkujakaan ole liiaksi maanteillämme. Neidot ihastuivat paimiolaisen Marko ”Rock-Make” Heleniuksen kuvankauniiseen ´57 Buick Century Caballero Station Wagoniin. Lähes 120 ajoneuvon letka lähti koulukeskuksen parkkikselta kohti Nuortentuvan kenttää, jossa yleisöllä oli mahdollisuus tutustua harrasteautoihin. Forssalainen Marko Taponen toi näytille 4-ovisen ´51 Chrysler New Yorkerin, jonka rinnalla kansansuosikki Kupla-Volkkari näyttää lähinnä leikkiautolta. Kaikkinensa varsin mukavan näköinen kapistus. Autossa on mm
Yli puolen vuosikymmenen uurastus on saanut Pikkiksen huippukyytiin ja voittoja on kerätty laajalti. Riverside Cruisers vastasi ajanotosta. K U V A JA R M O M A R K K A N E N 38 V8-MAGAZINE NNC Street Slide, 24.7. Aikakortin sai perinteisesti printtinä tai modernisti suoraan kännykkään. Mustanpuhuvan Novan taakse Blacklist-eliminaattorin naalissa jäi Wihisen Mikon Pikkis. Hyvinkään Lentokenttä. HYVÄSSÄ VEDOSSA HYVÄSSÄ VEDOSSA Hyvinkään kerhon 25-vuotisjuhlakilpailu veti ennätysyleisön, näytti parastaan ja kuskit riemuitsivat päivän mittaan parantuneesta pidosta. TEKSTI JA KUVAT HEIKKI MALINEN Kimmo Hovi oli Hyvinkään kovimman D-ryhmän lajitteluiden kakkonen tuloksella 8,821 s/247 km/h. KUVA JARMO MARKKANEN Mikko Wihinen yritti parhaansa mukaan ottaa nimiinsä uutta Hyvinkään rataenkkaa. Vaikka hän ei siinä ihan onnistunut, riitti 8,707/261 D-luokan lajittelun piikkipaikalle
Burnisveden jälkeisen pidon jo ennen lähtöviivaa saattoi helposti tuntea omien tennareiden pohjissa. Itse ajoneuvojen syöttö burniksiin ja lähtöihin sujui vikkelässä tahdissa. Hyvinkään suosiosta kertoo sekin, että varikkosuora oli heti aamusta alkaen täynnä kisaajia ja testaajia, puhumattakaan paikalle päivän kuluessa kertyneestä kenties kaikkien aikojen suurimmasta yleisömäärästä. HYVÄSSÄ VEDOSSA HYVÄSSÄ VEDOSSA E tukäteen oli luvassa palkinto, edelleen voimassa olevan Asseri Mikkolan vuonna 2019 tekemän rataennätyksen 8,54 sekuntia rikkojalle ja sehän näytti saaneen aikaiseksi melkoista vipinää kuskien taholla. Ylipäätään kaikkien katukisojen positiivisin asia on juuri nämä mahtavat osallistujamäärät, millä luonnostaan on varjopuolensa. Janne Uskalin matka päättyi semi naliin, kun 0,084 sekunnin punavalo katkaisi hänen menestystoiveet. Kehuja Hyvinkäälle jaetaan vielä erillisestä harrasteautoparkista, sijainniltaan yleisön kulkuväylällä kohti varikkoaluetta. Tapahtumassa kuskit pystyivät valitsemaan oman ajoneuvonsa tekniikasta ja potentiaalista riippuen peräti yhdeksästä eri luokkavaihtoehdosta itselleen sopivimman. Pieni viilauksen paikka tulospalvelulle olisi saada kuskien nimet ja automerkit täsmäämään keskenään. V8-MAGAZINE 39. Vaikea odotteluun on kuitenkaan keksiä kaikkea tyydyttävää ratkaisua. Blacklistin semissä ajetun lähdön jäljiltä Wihinen vetäytyi toimistoonsa tutkimaan ajosta kerättyä dataa, ja kisan neloseksi jäänyt Janne Uskali kävi paikalla kertaamassa lähdön tapahtumat. Hyvinkään Lentokenttä on jo pitkään tunnettu suosittuna taisteluareenana ja tällä kertaa kuskien eteen aukeni täysin neitseellisen puhdas nonprep-alusta. Haarukka ulottui testivedoista ja aina kaikkein hätäisimpiin Blacklist-kisailuihin asti. Monet takuuvarmasti manailee omissa mielissään Hannu Kuitusen turbotun nelipyttyisen EWO-1 Escortin raakaa nopeutta. Puhtaasti testilähtöihin keskittyneille kuskeille jonottaminen lineupissa voi olla yhtä tuskaa, varsinkin Hyvinkäälle osuneen lämpimän kelin takia. Ajanotosta Hyvinkäällä vastasi Riverside Cruisers ja heidän mobiilipalvelu tarjoaa kuskille hienot valintamahdollisuudet tarkistella omien vetojen kehittymistä ja vieläpä pitkällä aikajaksolla taaksepäin. KUVA JARMO MARKKANEN K U V A JA R M O M A R K K A N E N Tami Brander jatkoi Camaronsa toimintojen tutkistelua noprep-radalla ja otti siinä sivussa Blacklist-kisan kolmossijan, päivän parhaaksi jäi lajittelutulos 9,205 s/ 248 km/h Kiihdytysstripiltä Pro Modeista tuttu Marko Leivo kellotti tuloksen 10,273 s/ 229 km/h. Niin on vaan täällä hyvä kiihdyttelyyn sopiva radan pinta, että ei mennyt kauaakaan, kunnes mustaa raitaa oli kertynyt pitkän matkaa kohti kasimailin kennoja. Hyvinkäällä koko joukon kolmanneksi nopein tulos 8,821/260 km/h puhuu puolestaan. Kaikkineen oli kyseessä hyvällä temmolla toteutettu tapahtuma ja tänne palaa mieluusti uudelleen
Välillä lähtöviivalta peruuteltiin tekemään pikakorjauksia. Intoa päästä radalle heti varhaisesta aamusta alkaen voi mittailla jonon pituudesta. 40 V8-MAGAZINE. Mikko Salosen Ford Tudor (12,202/190) on hyvä poistumaan viivalta. Kuka lie ollut ohjaksissa, mutta Streetmanissä 11,432/200 on mainio tulos nätille Mercury Cougarille. Mika ”Eniten” Salosen Ford F-250 on kilpensä mukaisesti härski peli ja pitohuolista kärsineelle lavalle silti lajittelutulos 11,035/169. Tomi Pellisen GMC S15 oli hauska näky vetämässä kasimailia Back to the Roots -luokassa, kasimaili taittui väkevästi suditellen tulokseen 8,450/138. Vastakkain asettuivat lajittelunelkku Mikko Puha Golf Variantilla ja lajitteluviitonen Kari Tonteri Opel Kadettilla. Molemmat ajoivat päivän parhaansa, Puhan viedessä voiton 9,516/247 ja Tonterin jäädessä kakkoseksi 9,539/244. Timo Lehtimäen nätille Ford Torino Cobralle mitattiin 12,014/198. Luokassa B, yli 4 litraa tai alle 4 l turbo, nähtiin huikea naali. Matti Äyräväinen käväisi kellottamassa 1957 Continentalille päivän kuntokäyrän (12.913/182) ja loppunopeus tavisradialeilla kertoo paljon. Kahden eläkeläisherrasmiehen välisessä A Alle 4 litraa VW Kuplien taistossa voiton korjasi nimiinsä Markku Pitkänen 1303 Ässällään 14,801/121 vedolla, kun lajitteluykkönen (11,731/188) Aulis Kelan vanhempi Kupla karkasi punavaloon. Mika Tannerin mekaanisesti ahdettu Charger kulki lukemin 12,232/190. Juha Tynjä Chevy-kakkosella ajoi pikkulohkoluokan kuutoseksi 11,022/ 210 km/h
CHEVROLET EL CAMINO SS 396 1969 KUVA KAI SALMIO
OLDSMOBILE STARFIRE 98 1957 KUVA HARRI KUNNASVUO
LOKAKUU LOKAKUU MA TI KE TO PE LA SU vk. 1 2 33 39 4 5 6 7 8 9 10 10 40 11 12 13 14 15 16 17 17 41 18 19 20 21 22 23 24 24 42 25 26 27 28 29 30 31 31 43 SYYSKUU SYYSKUU MA TI KE TO PE LA SU vk. 1 2 3 4 55 35 6 7 8 9 10 11 12 12 36 13 14 15 16 17 18 19 19 37 20 21 22 23 24 25 26 26 38 27 28 29 30 39
V8-MAGAZINE 45 FHRA Show & Go Power Festival, Malmi 7.8.. Ilmajousitettua Caddyä liikuttaa piristetty 472 Sniper-ruiskulla. Konsepiti osoittautui toimivaksi, mutta sitkeä sade sotki ulkotapahtumien toteutumisen. Auto on täysin läpikäyty, huonokuntoiset pellit tehty uusiksi ja erityisesti sisustaan on panostettu. TEKSTI JA KUVAT JARMO MARKKANEN F HRA lanseerasi viime vuonna uuden tapahtuman Malmin lentokentälle, joka käsitti lentokonehangaariin näyttelyn, stripillä katukiihdytystä ja harrasteautojen kokoontumisen. Samalla kuviolla lähdettiin nyt liikkeelle ja hangaariin oli koottu monipuolinen kokonaisuus kalustoa, osa tuttua, osa harvemmin nähtyä ja mahtui mukaan aivan uusiakin tuttavuuksia. Uutta tämän vuoden tapahtumassa oli illan drive-in leffaesitys ja sinnikkäimmät katsoivat American Graf. Ilma-alusta, Rivieran etulevyt ja 80-luvun lopun Camaron pikkulohko löytyvät tekniikkapuolelta. Petri Terhon harmonisen kaunis ’47 Buick Sedanette coupe voisi hyvin olla vaikka aikansa GM:n konseptiauto. Valitettavasti hallin ulkopuolella kävi samalla tapaa kuin vuosi sitten: aamupäivällä kiihdyttely päästiin aloittamaan, mutta lopulta sade jatkui enemmän tai vähemmän piinaavana koko päivän. Chopattu, lyhennetty katto pienemmällä Caddyn takalasilla ja pidennetty takaluukku luovat pitkän, sulavalinjaisen muodon. HANGAARIN HELMET FHRA:n Malmin tapahtumassa pääsi ihastelemaan laadukasta autonäyttelyä, mutta säiden haltija ei ollut yhteistyöhaluinen ulkoilma-aktiviteettien kanssa. tia sateesta huolimatta. 1970 Cadillac De Ville Cabriolet on Leo Laurellin monen vuoden projekti. Tai voidaan puhua oikeastaan tapahtumaviikonlopusta, kun kokonaisuuteen nivoutuu kiinteästi perjantai-illan FHRA Cruising PreParty
Finnish Vintage Drag racing Associationin näyttävä osasto vei kiihdytyksen juurille. Historic racessa menestyneen Juha Liukkosen Chevy steppari on Mika Salon aikoinaan rakennuttama. Moottorina toimii tupla-turbo Cadillac, jonka viimeistely vie ajatukset junamaailmaan. Metskua ruiskutetaan ahtopaineen mukana imusarjaan ja näin viilennetään imuilmaa. Kirjan tekijä on Pekka Mannermaa. Tomahawk Townin näyttävä rivi rodeja: Unu Vinhavan ’31 Ford Roadster lättäpäällä, vanha kilpuri ’31 A Roadster ja Kari Saarelan ’29 A Tudor Chevyn 350 pikkulohkolla. FHRA täyttää 50 vuotta 2022 ja sen kunniaksi ilmestyy ensi vuoden aikana juhlakirja, johon kootaan kerhon historia ja harrastuksen esihistoriaa maassamme. Janne Majarannan Gasser-tyylin 1967 Ford Ranchero valittiin Top Kymppiin. Ensimmäisenä silmään osuvat Edselin maski, kaksiosainen aukeava tuulilasi, ’37 Fordin lamput ja kaikki lukuisat leikatut, kuvioidut messinkipaneelit. Ripeydestä vastaavat GM LSA, Kenne Bell ahdin ja metanoliruiskutus. Pikimustaan väriin sointuvat lehtikultaukset ovat Anna-Stinan käsialaa, ja niitä on paljon. Peksu esitteli farkkuliivin, jonka selkään brooderattu FHRA-siipilogo edustaa 70-luvun alkua ennen kuin FHRA:n virallista logoa oli tehty. ’54 Chevy Bel Airin lähtökohta oli huonokuntoinen suomiauto. Sillä oli hyvä tuoda kisa Falcon näyttelyyn. Kaksi teemaa lavaautosta. Taustalla näkyy Markku Hyttisen ”kutistettu kustom”, chopattu '58 Taunus, joka tuli Ahvenanmaalta 80-luvulla. Moonclone on Olavi Rautauoman kunnianosoitus kalifornialaisen kustomoijan Duane Steckin 50-luvun kustomille Moonglow. Esikuvansa mukaan muutoksia on paljon: katto chopattu, ajovalot upotettu, maskissa kolminkertainen määrä hampaita, poistettu ovenkahvat, merkit ja konepellin keskilista, jousitus madallettu. Mystery Train, Steam Punk -tyylin ’32 Ford Tudor syntyi Heath Garagessa Tomi Kankaan käsissä. 46 V8-MAGAZINE. Garage Kingsistä tutun Jani Hytin uusin laite on suhtkoht ripeä farmari, ’66 Chevrolet Nova STW. Etualalla on Jari Kujalan entistämä T-23 Ford, aikansa nopein kilpuri, jolla Ahti Virtanen ajoi 1980 maamme ensimmäisen yhdeksän sekunnin alituksen ajalla 8,95 sekuntia ja otti kaksi Competition-ryhmän Suomen mestaruutta, 1982 ja 1983
Ford Econoline on perusteellisesti korjattu yltä päältä ja kätkee kuoriinsa alkuperäisen tekniikan. Tulevaisuuden roddingia. Sen suunnittelutyö alkoi 2014, ja hallissa nähty yksilö kuului asiakkaalle. Näin tapahtui. Hangaarin ulkopuolella esittäytyi A.C.D.C. Siisti, suorakylkinen ja kaikin puolin loistelias 1962-63 aikakauden Ford Thunderbird Sports Roadster lisävarusteena myydyllä ja takapenkit peittäneellä Tonneau Cover -versiolla. Classic Chevyjen osasto oli vaikuttava, yksi auto joka vuodelta ja vieläpä avona. TOP TEN PALKITUT • Mystery Train, Ford Tudor 1932, Tomi Kangas • Buick Coupe 1947, Petri Terho • Ford Roadster De Luxe 1931, Unu Vinhava • Tritium 202, Jussi Kakkonen • Chevrolet Nova 1966, Joni Hytti • Cadillac De Ville Convertible 1970, Leo Laurell • Plymouth Road Runner 1971, Olli Manninen • Pontiac GTO ” Brutus” 1965, Timo Hersti • Ford Ranchero 1967, Janne Majaranta • Opel Kadett E Turbo 1990, Klaus Haikkola KUVA HEIKKI MALINEN KUVA HEIKKI MALINEN K U V A H E IK K I M A LIN E N K U V A H E IK K I M A LIN E N K U V A H E IK K I M A LI N E N K U V A H E IK K I M A LI N E N FHRA:n tapahtumaviikonloppu alkoi aurinkoisissa merkeissä ja perjantain cruising veti väkeä enemmän kuin paljon. V8-MAGAZINE 47. Monilinkkietujousitus ja kaikki alustan osat on valmistettu lentokonealumiinista ja kori on hiilikuitua. (American Car Drivers Club) Loviisasta ja kerhon kalusto tuntuisi olevan vahvasti Mopar-painotteista. Low ’51 Nash Statesman Coupé käväisi peräkärrykyydillä kesällä 2020 Malmin Pre-Cruisingissa ja omistaja lupasi jo silloin, että seuraavana kesänä tällä ajetaan. Tritium 202 on Suomessa rakennettu, täyssähköinen supercar. Etualalla on Joonaksen Plymouth Satellite STW piristetyllä 440-motilla, josta kielii konepeiton läpi tuleva tunnel ram kahdella nelikurkkuisella. Kaj Hägglundin ’58 Impalan konehuoneesta löytyy 348-moottori varustettuna eksoottisella tri-power kaasutinpaketilla. Tuomo Rikkosen ’66 Mustang liikkuu mukavasti pirteällä pikkulohkolla ja manuaalilla. Tehoksi ilmoitetaan 500 kW, eli 670 hevosvoimaa
Meidän oli otettava varasuunnitelma käyttöön ja teimme tapahtuman Malmin lentokentälle, kertoi järjestäjä X-Tremen Mikael Forsman. Sen kokoaminen vaatii erityisen paljon aikaa ja työtä eikä sen sisältöä voi kiirehtiä. 48 V8-MAGAZINE XTreme Super Summer Meet, Malmi 31.7.. Musiikkitarjonnasta vastasivat Flamin’ Star ja Texas Oil. Rakennamme sitä taas ensi vuoteen. Virtaviivaiset muodot päättyvät takaosan keskisiipeen, johon istuvat nakutettuna ’59 Caddyn bullet-valot. – Nostalgia Car Show on ainutlaatuinen konsepti. Mukaan mahtui kaksi vetonaulaa Ruotsista ja kotimaisia ensiesiintymisiä. Testialue 51:ltä löytyi WaSaabi, joka joskus oli ’75 Saab 96. Lentokonehangaariin koottu näyttely esitteli harrastusta monipuolisesti. TEKSTI JA KUVAT JARMO MARKKANEN S uvilahteen suunniteltu Nostagia Car Show peruuntui viime hetkillä ja vain kolmen viikon varoajalla synnytettiin Super Summer Meet Malmin lentokentälle. Kentällä sai ihailla harrasteparkkiin tulleita jenkkija eurolaitteita. KESÄMIITTI KENTÄLLÄ Ensi kertaa järjestetty tapahtuma tarjosi autonäyttelyn, harrasteparkin ja elävää musiikkia. Maukas detaljointi ulottuu kylkiputkiin asti. Saabin katto poistettiin ja tilalle tuli avautuva kuplakatto. Noin vuoden customoinnin tuloksena syntyi avaruusvaikutteinen Mico ja Marco Hämäläisen isäpoika-projekti, joka tekijöiden mukaan lähti vähän enemmän lapasesta. Mukava harrastepäivä päättyi yhteiscruisingiin, kun autokaravaani ajoi letkassa Porvooseen. Auto on ajokuntoinen, ja se nappasi Show Carien ykköspalkinnon
Putkimaski, hytin kanssa samaan kulmaan käännetty takaluukku, korotetut takapyörän aukot, upotetut takavalot, koriväriset peltivanteet Spider Capseilla…muutoksia on liian paljon lueteltavaksi. ’30 Ford A Coupe El Avocado oli esillä ensi kertaa. Heath Garagen radikaalia hot rodia liikuttaa blower Chevy 383 ja TH-400-automaatti, ja Tomi Kankaan rakentamissa autoissa yksityiskohtia riittää. Runko on boxattu, nelilinkit edessä ja takana sekä canvas-katto korvattu teräksisellä. Nimeen viittaava väritys teksteineen on Anna-Stina Kankaan käsialaa. Ähtäriläinen Toni Hautala kunnosti neljän vuoden aikana ’42 mallinsa restomod hengessä seitsemälle rekisteröidyksi käyttöautoksi. Lapualaiset pokkasivat Autorama-palkinnon. Islantilaisen mytologian innoittamana Anders muovasi konepeltiin laskuidusta tulivuoren. Voimansiirrosta löytyvät Oldsmobilen 215 alumiini-V8, Jaguarin vaihteisto ja erillisjousitus. Sitä tuli myös auton nimi Drynur, jyrinä. Vanha kuutonen vaihtui 302-veekasiin ja AOD-automaattiin, jolloin koko pakettia jouduttiin siirtämään 15 senttiä taaksepäin. Anders kertoo kromauttaneensa yhteensä 3 500 osaa ja käyttäneensä rakentamiseen yli 10 000 tuntia. Mika Siveniuksen ’50 Chevy Suburban on maukas kokonaisuus tontitettuna, kevyesti kauhtuneella värityksellä ja monin lisävarustein kuten sivuikkunaan asennettu ilmastointi ja iso gangsterilippa. Dodge wc53 Carryall valmistettiin alun perin toiseen maailmansotaan johtoja radioautoksi. Lennart ”Zacke” Zackrissonin ’65 Ford E100 Econoline on malliltaan erikoinen viisikkuna pickup, joita tuotannosta yhdessä 3W-versioiden kanssa oli vain kymmenen prosenttia. Sateenkaarivärityksen ruiskutti legendaarinen Ingemar Becker. V8-MAGAZINE 49. Tekniikkana toimii 3.9 Td Cummins ja 47RH automaatti. Anders Nordinin ’63 TVR Grantura esiteltiin ensi kerran 80-luvun alussa Tukholman Hot Rod Showssa Marmorihalleilla ja on edelleen alkuperäisessä asussaan! Auto on vain seisonut säilössä vuosikymmeniä
14 (0530) JOS MAHTUU PIENELLÄ Xtreme Super Summer Meet TOP 10 • Kenworth 1985, Rita ja Kristian Kaskenvirta, Parkano • Chevy 1955, Haajanen / Sari Jalas, Helsinki • Chrysler 300 C, Sami Holopainen, Helsinki • Ford Econoline, Lennart ”Zacke” Zackrisson, Sweden • Ford 3W coupé 1933 Street Rod, Pasi Savio, Siuro • Ford 1939, Ambulanssi, Mikael Häggblom, Vantaa • RWB Porsche, Jamie, Espoo • Willys Coupe 1941, Pekka Vaisto, Helsinki • Volvo V40 2019, Mikael Korin, Kaarina • VW Kupla 1967, ”Liisa Ihmemaassa”, Pekka Leivo, Helsinki • Best In Show Anders Nordin, ”Drynur”, Sweden • Best Car Club / Erikoismaininta; Ford Mustang Club, Finland Lexus Blue President on kajaanilaisen Teppo Näyhän neljäs tuunaama auto ja kokonaisvaltaisen projektin valmistuminen otti pyöreästi 1 500 tuntia. Autoharrastus ei tunne ikärajoja. Tunnin mittaisen ja odotetun kovan setin jälkeen yleisö oli kuulemaansa tyytyväinen. KUVA HEIKKI MALINEN KUVA HEIKKI MALINEN KUVA HEIKKI MALINEN KUVA HEIKKI MALINEN KUVA HEIKKI MALINEN 50 V8-MAGAZINE. The Olive Bomber, Jani Hongiston ’32 Ford 276 Hemillä ja nelilovisella Munciella rankattiin Hot Rodien ykköseksi. Nättikuntoinen toisen sukupolven (1957-1966) Chrysler Imperial 2d Convertible. Nuoren miehen 7-vuotissynttäripäivän kohokohta oli saada istahtaa Li’l Gasserin astinlaudalle. Parkkiksella oli, kuten aurinkoisessa kesätapahtumassa pitää olla, paljon hienoja autoja. EVQ 2335 X-Treme Super Summer Meet ULKO/Malinen Kuvatekstit: 1 (0452) 2 ( 0280) 3 (0457) 5 (0487) 8 (0492) EI KT 9 (0497) EI KT 13 (0507, 0508, 0511, 0515) Päivän tyylikkäin pariskunta ja tanssimoovit oli muuten kohdillaan. Texas Oli aloitti oman settinsä Hurriganesin biisillä Get On ja se toimi. Pasi Savion '33 Ford 3W Coupe puolestaan valittiin Top Kymppiin. Hot roddingia kasarihenkeen toivat Thony Nymanin ’65 Dodge Dart GT ja Niklas Viitasen ’62 Plymouth Savoy 4d Sedan
Autojen ihailun lomassa tarjoutui oivat mahdollisuudet tutkistella vanhoja hienoja rakennuksia, ja muurin päältä voi katsella Saimaan kauniita maisemia. Vanhempi 70-lukua edustava ”Jimmy” oli patinapintansa mukaisesti varustettu lätkällä Texas Edition. V8-MAGAZINE 51 Lappeenrannan linnoitus 27.7.. Luukkulamppuinen 1968 RS Camaro menevän matalana hivelee aina silmää. Paikalta löytyi useampia kymmeniä autoja koostuen sekä paikallisista harrastajista että lomareissullaan olleista porukoista. Jenkkipiirteitä tavoitellut Volga oli hienosti entisöity ja nätisti piilotettujen poppien sointi oli mitä parhainta. Tästä 440 Magnum Chargerista moni tykkäisi. Aikaisemmin autot tapasivat kokoontua rantalaiturilla kahviloiden ja Prinsessa Armadan läheisyydessä. LINNATREFFIT KOMEISSA PUITTEISSA TEKSTI JA KUVAT HEIKKI MALINEN L appeenrannan vuosikausia jatkuneet tiistai-iltojen viikkotref. t sijaitsevat nykyisellään mäen päällä ja ihan Saimaan rannan kupeessa Lappeenrannan vanhan linnoituksen sisäpihalla. Linjakkaampaa vaunua saa hakea kuin kevyesti personoitu 50-luvun kaksiovinen coupe Caddy
Kaikki tapahtui vieläpä lämpömittarin näyttäessä yli 30°C lukemia. 52 V8-MAGAZINE 2021 Street Week Sweden. TEKSTI JA KUVAT HEIKKI MALINEN U sein sanotaan, että kovat on kovia. Etutassujen ei tarvitse nousta yhtään tuosta ylemmäksi silloin kun alustasäädöt ovat kohdillaan. Ja sitten kuitenkin löytyy näitä vielä hurjempia kuskeja ja heidän mukanaan liikkuvia hanttareita, jotka suoriutuivat läpi 2021 heinäkuussa viikolla 28 järjestetystä Ruotsin Street Week -tapahtumasta. Sen verran SIETOKYVYN SIETOKYVYN RAJAMAILLA RAJAMAILLA Michael Westberg on Street Week -historian ensimmäinen back to back -mestari ja ajoi Mantorpin ainokaisessa vedossaan uuden huikean SW-ennätyksen 4,500 sekuntia. Allekirjoittaneen kohdalle osui vertaansa vailla oleva mahdollisuus seurata tapahtumia 24/7-tyyliin kaikki seitsemän matkapäivää Harri Komun tiimin kisabussin kuskin roolissa ja siinä ohessa hiukka valokuvaajan tehtävissä varikoilla ja ratojen varsilla. Ilmoittautuminen, katsastus ja eka rata Kjulassa, sitten vuorollaan Emmaboda, Malmö, Vårgårda, Mantorp Park ja maali palkintoseremonioineen Kjulassa. Tämän vuoden reitti suuntautui pitkin eteläisintä Ruotsia seuraavan kaavan mukaan. Kyseessä oli normitapaan viisi eri kasimailin (201 m) kiihdytysrataa viiden päivän sisällä ja mukaan lukien raakaakin raaemmat ja yhteismitaltaan 1 500 kilometriin yltäneet siirtymät. Pitkät siirtymät Tapahtumaan on alusta alkaen, vuodesta 2017 lähtien hyväksytty 200 autokuntaa eikä yhtäkään moottoripyörää. Ruotsissa vuodesta 2017 alkaen järjestetty katuautokisa muodostui monilta osin aivan äärimmäiseksi koettelemukseksi ja kohdalle osuneista ennätyshelteistä huolimatta vanhoja enkkoja heitettiin romukoppaan
Kuljettaja Harri Komu ja ruotsalainen Peter Lundgren olivat kaksi hyvin onnellista miestä maaliin päästyään, mutta matkalle osui enempi remonttia kuin kukaan osaa kuvitella. Paljaaksi jätetyt tulipellit ja lattiat toimivat samaan tapaan kuin lämpöpatterit tammikuun paukkupakkasilla Suomessa. Nopeita aikoja tavoittelevien autojen pitää toki olla mahdollisimman kevyitä, joten äänija lämpöeristeet loistivat poissaolollaan. Kaikki keinot ovat hyviä paitsi huonot. Kuten aina, niin myös ennen tämän vuoden tapahtuman alkua väkeä putoili pois jo hyvissä ajoin ja näin paikkoja aukeni suurinumeroisen jonotuslistan kautta. Viime vuoden 2020 tapahtuma peruttiin Covid-19 ollessa pahimmillaan ja sinne onnistuneesti ilmoittautuneet saivat pitää paikkansa tälle vuodelle. V8-MAGAZINE 53. Osa kuskeista yritti hakea viilennystä Hot Rod -luokan vain kahden kilpailijan joukosta ykköseksi kiri Per Browall 6/71-ahtimella varustetun 350-pikkulohkon voimin kirkkaanoranssin 1940 Willyksen keulalla. Viikon lopussa näistä viiden eri radan tuloksista summataan kuskin henkilökohtainen keskiarvo, jonka perusteella saadaan kuskin sijoitus omassa kilpaluokassaan. Tämä onkin oma taiteenlajinsa, sillä tänä vuonna pisimmällä siirtymällä, Eskilstunan vierestä Kjulasta Karlskronan läheisyydessä sijaitsevalla Emmabodan radalle, oli mittaa ei yhtään sen vähempää kuin 408 kilometriä! Eikä mukaan ole edes laskettu kahta pakollista checkpoint-visiittiä. SIETOKYVYN SIETOKYVYN RAJAMAILLA RAJAMAILLA intoa ja suosiota Street Weekin tarjoamat ainutlaatuiset haasteet ovat tarjonneet, että ilmoittautumisen avautuessa ovat paikat aina menneet minuuteissa. Hot Rodeja nähtiin kuitenkin useampiakin eri luokissa. Harrille vetoakselin laakerin vaihto tuli tutuksi. Ennen ensimmäistä kisapäivää heistä oli jäänyt Suomeen peräti seitsemän. Suomesta hyväksytysti ilmoittautuneita oli yhteensä kymmenen autokuntaa. Street Weekille osallistumisen pohjimmainen idea on lähteä mukaan mahdollisimman tehokkaalla autolla kasimailin kiihdytyksiin, joista kuskin kolme ensimmäistä vetoa jokaisella radalla huomioidaan ja näistä kolmesta nopein kiihdytysaika jää hänen tuloksekseen siltä radalta. Kuin saunassa Etelä-Ruotsissa vallitsi samat +30°C lämpötilat kuin Suomessa ja kuten hyvin tiedetään, ei pohjoismaalaisten sietokyky pitkään jatkuneiden helteiden paineessa ole samaa tasoa kuin eteläisen Euroopan asukkailla. Pelkkä nopeus, tai pikemminkin vikkelä kasimailin tulos, ei kuitenkaan takaa lopullista menestystä, sillä kuskin täytyy selviytyä autollaan läpi kaikkien siirtymien. Lisäksi ainakin yksi oli noussut mukaan jonosta, mutta joutui jättäytymään pois ja yksi, alun perin turistireissulle lähtenyt, ilmoittautui mukaan paikan päällä
Mantorpin yhteispotretissa, vasemmalta alkaen Sami Luokkala (Ultimate Street) Jari Ylikojola (4WD) ja Mika Haatanen (Diesel Power). Patrik Grandeliuksen vaihto Max Outlawsista alempaan Street Outlaws -luokkaan kantoi hedelmää. Kuvassa ei näy 1966 Ford Fairlanen keulalta löytyvää mekaanisesti ahdettua 532 isolohkoa, koska silmät liimautuvat takapäähän asennettuun siirtymille tarkoitettuun syylariin ja sen putkistoon. Novassa on turbottu ja kutiteltu LS1-moottori, putkirunko ja kuitukoppa. Classicluokan nelonen 8,30 sekunnin tuloksella. Sami Luokkala on ollut mukana kaikissa Street Week -kisoissa ja ylsi tänä vuonna parhaimpaan tulokseensa 5,8867 sekuntia, Ultimate Streetin nelonen. Yleisön ja kanssakilpailijoiden yhdeksi suursuosikiksi nousi Leif Kjellverin 7,96 sekunnin aikoihin yltänyt tuplaturbo Cadillac. Street Weekin historian ensimmäiseen Pokemon-autojen nelosen aikaan ja omaan enkkaansa 4,96 s yltäneen Kenneth Westinin Volvon peltikopan alta löytyy Volvon turbottu neloskone, Libertyn vaihteisto ja Pro Stock -tyylinen putkirunko. Malmössä Komun tiimin kisabussi parkkeerattiin radan vieressä sijainneen logistiikkakeskuksen aidatulle pihalle. Tästä mallia ilmastointiin ja verhoiluun. Keskiarviolla 5,3476 s irtosi ykköspokaali. Norjalaisen Tommy Franzenin viiskutosen voimanlähteenä on turbottu Toyota 2JZ ja sen perässä 6-vaihteinen manuaali. Mantorp elää ja voi hyvin, vaikkakin jarrutusalue on edelleen liian lyhkäinen täyttä mittaa ajettaessa. Jari Ylikojolan Ford Raptorin parhaaksi mitattiin 9,68 s ja palkittiin oman luokkansa kolmosena. Tässä kohdin Classic Chevy -fanit hieraisivat silmiään. Tuttu lineup ei ole muuttunut vuosikymmenien saatossa. 54 V8-MAGAZINE
Kyse ei olekaan siitä, etteikö Street Weekillä eteen tulisi monia haasteita ja ongelmia, vaan pikemminkin siitä, kuinka nopeasti ja tehokkaasti asioihin osataan reagoida – ja matka jatkuu. Selviytymispeli Yhtä poikkeusta lukuun ottamatta päivittäinen kilpailuaikataulu oli 09.00 16.00. Harri Komu (5,65 s ja 215 km/h) sijoittui omassa Street Outlaw -luokassaan kolmoseksi yhteensä 14 kuskin joukossa. Kasimailin ajamiseen on päädytty monestakin syystä, eikä vähiten siksi, että Voittaja Michael Westbergin teki Street Weekillä kovaa jälkeä. Libertyn vaihteisto ei ole ehkä automatkailuun kaikkein sopivin. Malmöstä osattiin odottaa jopa koko viikon kovimpia tuloksia, mutta ennätyshelteet taisivat viedä radan pidosta ja ilmanpaineesta parhaan terän. Mantorp ei pettänyt kenenkään odotuksia, sillä kuski toisensa jälkeen veti koko viikon parhaat tulokset ja näyttävimmät keulimiset. Tämä tarjosi paremmat varikkoja leirintämahdollisuudet ja hyvin tasaisen lähtöalustan. Emmaboda ja Vårgårda olivat nekin Kjulan tapaan lentokenttäratoja, mutta puitteiltaan jonkun verran pienempiä. Tietysti puolenyön kieppeillä ja pilkkopimeydessä tehtyjen korjausten jäljiltä auto saapui varikolle vasta kello 02.30. Näiden kahden tuloksen arvoa nostaa konepellin alta löytyvä 4-sylinterinen Volvon moottori. Hatun noston arvoisia suorituksia hyvin ujon oloiselta nuorelta mieheltä. Monet suomalaiset ovat käyneet Kjulassa kisailemassa jo vuosien ajan, mutta nyt muutoksena aikaisempaan oli ajosuunta vaihdettu vastakkaiseksi, radan loppupäästä vanhaan lähtöön päin. Eräänkin kaupungin keskustan ohituksessa 1,6 km pätkällä eteen osui peräti viisi ympyrää. Hänen Mantorpin ainoa vetonsa 4,500 sekuntia oli koko viikon nopein ja viiden eri radan keskiarvo 4,616 sekuntia oli vieläpä kovempi kuin samassa kaikkein kovimmassa Max Outlaw-luokassa kakkoseksi jääneen Jocke Cedergrenin (4,620 s) paras tulos hienolla keltaisella Ford 3-ikkuna Coupella. Siirtymät ja näihin sisältyneet päivittäiset kaksi pakollista checkpointia järjestäjät olivat tarkoituksella vieneet pois valtaväyliltä. Useampi kuski oli siirtymien aikana mittaillut ohjaamon sisälämpötiloja ja lukemat liikkuivat lähes poikkeuksetta +60°C kieppeillä. Toki maisemat teiden varsilla olivat usein varsin upeita vanhoine kartanoineen, linnoineen, lehmuskujineen ja vehreine peltoineen. Ei päivääkään, aina yön pimeimmät tunnit mukaan lukien, etteivätkö Harri ja kakkoskuskina toiminut pohjoisruotsalainen Peter Lundgren olisi joutuneet ruuvaamaan tuntitolkulla yhtä sun toista. Niin ikään Jari Ylikojola (9,68 sek) oli neljäs Ford Raptorilla 4WD-luokassa viiden kuskin joukossa, kokkolainen Sami Luokkala heti Komun Päätukija polttoaineyhtiö Ingoa edustavalla Luddella oli päivittäinen kiire jaella ilmaisia polttoaineshekkejä. Ensimmäisenä vuonna 2017 hän voitti Street Outlaw -luokan ja sijoittui kokonaiskisan kolmanneksi. Molemmissa kuskit kerättiin maalipäähän odottamaan yhteispaluuta lähtöjen lomassa. V8-MAGAZINE 55. lyhyempi kisamatka säästää palikoita, nopeuttaa sekä kisaettä burnistoimintaa ja tarjoaa katsojille kompaktisti nähtävää. Ideaa ja hyötyä tässä piilee enempi kuin heti tulee ajatelleeksi. Vårgårdassa saatiin todistaa yksi virstanpylväs, kun Kenneth Westin täräytti peltikoppaisella ja Pro Stock -henkeen rakennetulla 242 Volvollaan Pokemon-autojen (ei-amerikkalaiset pikkuautot) historian ekan nelkun ajan 4,982 sekuntia. Mitä Street Weekiltä jäi suomalaisille käteen muuta kuin loppuelämän ajaksi tukuttain hienoja muistoja, uusia tuttavuuksia ja paljon tärkeitä kontakteja. Moderneilla autoilla osallistuneiden taktiikkana oli heti vetäistä kolme varsinaista vetoaan, pakata kimpsut ja kampsut ja lähteä siirtymille. Elokuun Tierpin kisaan Michael on asettanut tähtäimeensä 3,9 alkuisen tuloksen. Onhan Malmön rata pitkään toiminut EM-sarjan kovimpienkin tiimien suosittuna testiratana. Omakohtaisesti viimeisen päivän siirtymä iäkkäällä kisabussilla oli yhtä helvettiä, kun siihen kuului 17 km mittainen, äärimmäisen kapea ja pölyinen sorapätkä. Asiaa tien päällä ja varikoilla helpottaa se, että kanssakilpailijat saavat tarjota apua ja omia varaosiaan. Jotta kukaan ei luule Kjulan olevan millään tavoin huono rata, kerrottakoon, että siellä kolme eri kuskia liittyi viikon ensimmäisenä kisapäivänä Street Weekin arvostettuun neljän sekunnin kerhoon. Komun kohdalla vielä remppalistalle mahtuivat venttiilien välysten tarkistukset, muihin lukuisiin vikoihin liittyneet remontit ja pakolliset päivittäiset, tunnin mittaiset taka-akselin kisaan ja siirtymille erikseen tarkoitettujen välitysten ja renkaiden vaihdot. Michael on 2021 voittonsa myötä Street Weekin ensimmäinen kahteen peräkkäiseen voittoon (2019 ja 2021) yltänyt kuljettaja. Michaelille riitti Mantorpista vain yksi aamutuimaan tehty kisakohtainen enkkaveto sinetöimään herran back to back Street Weekin kuninkuuden. poistamalla sivulasit, minkä seurauksena ilmavirtojen humina kabiinissa vain lisäsi ärsykkeitä kuskien korviin, asiaan kiinteästi kuuluvien moottorin ja voimansiirron aiheuttaman mekkalan päälle. Kaikki kuskit tekevät yhteistyötä sen eteen, että mahdollisimman moni kuski selviytyy maaliin asti. Yksi useammista Harrin taka-akselin laakerin vaihdoista osui vain 14 km päähän maantielle Vårgårdan radasta. Useimmille se ei kuitenkaan ollut näin helppoa, sillä olosuhteista ja tekniikkaan liittyvistä haavereista johtuen kuskeilla suurin osa päivistä ja yön tunneista sujui korjaustoimenpiteiden ja siirtymien merkeissä. Näin reitin varrelle osui enempi kapeita maanteitä, pikkukyliä, kaupunkeja ja ehtaan ruotsalaistyyliin ihan tolkuton määrä liikenneympyröitä. Ennen tätä viikon mittaista turneeta hän ennätti ajaa oman henkilökohtaisen enkkansa 4,41 sekuntia. Michael on itse rakentanut alkuperäiseen peltikoppaiseen lava-autoonsa putkirunkoisen rungon ja kaiken tekniikan. Paluu Mantorpiin toimi nostalgiatrippinä, kun olin ekan kerran siellä kisoja seuraamassa tuore ruotsalainen ajokortti taskussa toukokuussa 1977. Street Weekin päättyessä S-10 moottori oli kelannut kilometrejä peräti 6 000. Viidellä eri radalla käytännön toimenpiteistä vastasi viisi eri paikallista kerhoa ja homma toimi. Onneksi vastaan ei sentään tullut yhtään tukkirekkaa. LS-moottoriin haetaan voimaa yhdellä valtavan kokoisella ”pölynimurilla”, vaihteisto on prepattu TH-400 ja peräpäästä löytyy 9,5-tuumainen murikka. Tässä yhteydessä puhutaan etenkin kuumaan suomalaissaunaan tottumattomille svenskeille erityisen pahasta paikasta. 2021 Street Weekin nopeimmasta ajasta 4,500 s ja 252 km/h loppunopeudesta vastasi nuori Michael Westberg Chevyn S10 -lava-autolla. Michael Westberg ja Chevrolet S10-lava Ujohkoa nuorta miestä melkein hymyilyttää mestarin vyö edessään. Autojen ohjaus lineuppiin, syöttö burniksiin ja lähtövaloihin eteni vikkelässä tyylissä. . . Tai vaihtoehtoisesti remppaa oli edessä heti siirtymältä varikolle päästyä. Pelkkää puolimatkaa Street Week mainostetaan nonprep-kisana, mutta todellisuudessa viimeistään aamuseitsemältä jokaisella radalla kumitettiin ja leviteltiin liimaa pidon parantamiseksi ja kuljettajien turvallisuuden varmistamiseksi. Mies putsasi omaa enkkaansa vielä Mantorpissa liki parilla satkulla. Kukaan muu ei kuitenkaan saa koskea kilpailussa mukana oleviin autoihin, eivät edes oman tiimin huoltojoukot vaikkapa aamukosteuden pyyhkimiseen tuulilasista. Vårgårdassa nähtiin sellainenkin ihmetyksen aihe kuin tunnin mittainen radan jäähdyttelytauko keskellä kuuminta iltapäivää. Hyvänä esimerkkinä Harri Komun tiimi
Aamuaurinko nousemassa Malmön varikon ylle taustalla sijaitsevan lämpökeskuksen takaa. Pro Stock -kisailun taakseen jättänyt Michael Callin (6,74 s) jaksoi tapella Z06 Vettensa vaihteiston kanssa vain Emmabodaan asti. Neliveto tietää ainakin tuplasti enempi ongelmia akselistojen kanssa. Mittavan ja ilmaiseksi tapahtumaan päässeen Epa-traktoririvistön helmi oli Volvo 142. Ei väliä onko varikko vai jokunen metri lähtövaloista, Hölössä asuvan Sami Toivosen Camaro nähdään aina samassa asennossa. Jocke Cedergrenin Ford 5W Coupe oli koko tapahtuman toiseksi nopein (4,620 s) auto. Vakioalustaisen, väriltään Diplomaattisinisen 740 GL Volvon konehuoneesta löytyi 24-venttiilinen ja 2,8-litrainen suora kuutosmoottori ja peräksi oli vaihdettu Moparin 8 3/4. Dennis Modig oli oivaltanut simppelit ratkaisut kisarenkaiden ja tarvikkeiden kuljettamiseen. Timo Helisten yritti parhaansa mukaan (5,37 s), mutta hänen Pro 57 Classic 598 isolohkolla ja ahtimella ei päässyt Kjulaa pidemmälle. Micke Svenssonin 1966 Corvetten konepeiton alta löytyy 427 isolohko ja näillä avuin hän vei nimiinsä True Streetin ykköspytyn 45 kuskin joukosta keskiarviolla 5,806 sekuntia. Kulki Mantorpissa 6,48 sekuntiin. Petter Lundgrenin El Caminoa työntää eteenpäin 540 isolohko ja automaatti. Lelle Olsson piti kuljettajakokouksen kaikilla radoilla aina puoli tuntia ennen kuin rata aukesi lähtöjä varten. Mustien pilvien ykköseksi keskiarviolla 6,954 s kulki Linus Thollanderin dieselöity Chevy Nova. 56 V8-MAGAZINE. True Street -luokan runner-up keskiarviolla 6,045 sekuntia. Tavarat kulkee kivasti kärryssä rodinkin perässä. Keskiarviolla 6,815 s irtosi Pro Touringin voitto
Osa nuorista ajoi hakemaan kaksikolle lämmintä ruokaa, kylmää Colaa ja kuumaa kahvia. Rengas ja ahtimen remmi valittivat kilvan kun Max Wallenberg rääkkäsi Novansa Street Outlawn kolmoseksi. Taisteli tiensä Street Outlawsin vitoseksi keskiarviolla 6,208 s. Allekirjoittaneelle jäi mieleen paljon muutakin kuin kaikki edellä mainittu, kuten kolmisen tuhatta valokuvaa, muutaman kilon painonpudotus ja iso väsy. Kisapäivät siirtymineen venyivät 18-20 tuntisiksi ja yöunia tuli nukuttua seitsemänä yönä yhteensä 31,5 tuntia. Osaatteko kuvitella, järjestäjät kunnioittivat Tim Hurtigin 454 cid ja 610 hv AMC Pacer X ”Kylpyankkaa” tapahtuman rumimman auton pokaalilla. Sydäntä lämmittävän todisteen asiasta koki Johan Johansson yön pilkkopimeinä pikkutunteina jäätyään moottoriongelmaisen Pontiacinsa kanssa tienposkeen siirtymällä Emmabodasta Malmön radalle. Matkan varrella kulku väsähti 41 autolta ja ihan viimeiset hyytyivät vasta lauantaiksi osuneelle viimeiselle 208 km siirtymälle Mantorpista takaisin Kjulaan. True Streetissä mahtavaa pariskuntaa kuljetti 489 cid isolohko, TH-400-automaati ja Fordin 9-tuumainen perä keskiarviolla 6,967 s. Vårgårdan murheista johtuen paha aikasakko ja Kjulasta sentään 5,38 s tulos. Anders Svanberg teki hyvää mainosta edustamalleen MaxxEcu-putiikille äkäisellä Toyota Suprallaan korjaamalla Import War (RWD) voiton keskiarviolla 5,708 s ja hänen parhaaksi kirjattiin 5,53 sekuntia. Leif Magnil oli matkassa vaimonsa kanssa ja osallistui kolmatta kertaa Street Weekille. Surullista mutta totta, niin lähelle ja kuitenkin niin kauas maalista, missä vihoviimeinen auto, ruotsalainen 242 Volvo, ylitti maaliviivan tasan kello 16.30 takarajalla. Street Weekille oli hyväksytty täydet 200 autoa, mutta Kjulassa tapahtuneeseen ilmoittautumiseen ja katsastukseen asti ylsi lopulta 165 autoa. C G Nord rakensi C5 Vettensä alun perin Jenkkien Drag Weekille, mutta kun ei päässyt ihan sinne asti, hän jatkojalosti Max Outlawsiin LS-moottorin isolla turbolla, TH-400-automaatilla ja Fordin ysituumaisella perällä. Nicke Eklundin hienosti keuliva 1967 Barracuda lukeutuu eniten tapahtumassa mukana olleisiin autoihin. Kova tulos kuitenkin, jos 75% tapahtumaan startanneista autoista onnistui läpäisemään ennätyshelteiden tuottaman äärimmäisen raakuuden. Ruotsin nuorisossa on ilmiselvästi toivoa. Johan Johansson ja 1967 Pontiac Le Mans Kaikesta avusta ja hoivasta huolimatta Johan Johanssonin Pontaicin taival katkesi Emmabodan ja Malmön välimaastoon. Kaikkiaan puolentusinaa Epa-traktoria ilmestyi kuin taivaan lahjana paikalle ja sijoittui nättiin puolikaaren Pontiacin ympärille antaen valaisuapua yhden heikon otsalampun parissa häärineelle autokunnalle. V8-MAGAZINE 57. Kasimaili taittui parhaimmillaan 5,49 sekunnissa Merlin-lohkoisen 540 cid viemänä. Ihailtavasti toiminutta tyttöja poikajoukkoa voi kutsua Elävän Elämän Sankareiksi ja he saivat samassa yhteydessä itsekin ehkä pienen kipinän lähteä mukaan kisatouhuihin. takana samassa ryhmässä neljäs ja Mika Haatainen kuudes yhteensä kahdeksan Diesel-luokan kuskin joukossa
Pepe ja Maarit Pynssin ’80 Cadillac Fleetwood Broughamin konepellin korotusosa oli maalattu mustaksi ja koristeltu kultaisella ”painotekniikalla” tehdyillä lehden kuvilla. Tänne tullaan takaisin myös ensi vuonna! Marko Junttilan ’67 Mercury Park Lane Hardtop Coupen ajanpatinoima ulkokuori kätkee sisäänsä Fordin modernin remmiahdetun ruiskukoneen, mistä alustaltaankin ajettavaksi tehdyn auton rekkari myös kielii. TEKSTI JA KUVAT PAUL GRANVIK K alajokilainen Sea City Cruisers Ry on jo useamman vuoden ajan järjestänyt vapaamuotoisen tapahtuman aina lauantaisin ensimmäisenä juhannuspäivänä. Komean mustanpuhuvan ’70 Plymouth Barracudan vihaisella olemukselle antaa katetta konepellin alla pauhava 426 Hemi -moottori. Kokoontuminen käynnistyi puolilta päivin paikallisen ABC:n pihalle. Monella paikkakunnalla sen perinteisiin kuuluu myös cruising, kuten Kalajoella. 58 V8-MAGAZINE Kalajoki Cruising 26.6.. KESKIKESÄN CRUISAILU Keskikesän juhla, juhannus, on suomalaisille tärkeä. Kalustossa viimeistellympää päätä edustivat Matti Marjakankaan aito ’70 Buick GSX 455 Hardtop Coupe ja Petri Ylimäen miedosti modernisoitu ’48 GMC pickup 267. Kaunis sää suosi Juhannus Cruisingia tällä kertaa ja tapahtuma keräsi ennätysmäiset, reilut 150 autokuntaa nauttimaan auringosta, komeista kaaroista ja hyvistä kavereista. Kalajoen Hiekkasärkkien kauniissa merellisissä maisemissa kulkeneelle cruising-reitille startattiin kello 13.00 ja lopuksi kurvattiin paikalliselle leirintäalueelle nauttimaan virvokkeita kukin tarpeensa mukaan
Raimo Pahikainen toi aidon peltikorisen ’31 Ford Roadsterinsa USA:sta Suomeen vuosi sitten. V8-MAGAZINE 59. KESKIKESÄN CRUISAILU Tapahtumassa vähemmistönä olleita siipikauden tuotteita edusti hienosti entisöity ’56 Buick Roadmaster 2d HT. Harvinaista avoa on valmistettu vain 6 900 kappaletta. Hienon ’65 Cadillac deVille 429 Convertiblen kohokohtia ovat ilmajousitus, tyylikäs erikoismaalaus ja kookkaat alumiinivanteet matalapro ilikumeineen. Kaunis keltavalkoinen kaksivärimaalaus toimii. Toni Ojamaan patinoidun ’63 Chevrolet Impala 327 Hardtop Coupen maavarasta ei laskuvaraa juuri löydy. Sää suosi avoautoja ja niitä nähtiinkin paikalla runsaslukuisasti. Kustomeistaan tunnetun Peter Strömsholmin tuorein hankinta on ainakin vielä toistaiseksi orgiskuosissaan oleva nätti ’54 Plymouth Belvedere 6 Convertible. Talven aikana auton vuodelta 1950 peräisin oleva 239 Flathead on kunnostettu ja piristetty perinteisillä virikamoilla. Eero Kuokkasen ’67 Dodge Dart 318 Sedan on sieltä hienommasta päästä eikä auton tavanomaisesta poikkeavaa kultaista väriäkään voi kuin kehua. Hyväkuntoiset ”perusjenkit” ovat nykyisin harvinaista herkkua. Hopealla metal akella maalattu katto täydentää kustom-henkisen kokonaisuuden. How low can you go. Cruising-lenkki kiersi Kalajoen Hiekkasärkkien kauniissa jokseenkin kalifornialaishenkisissä merimaisemissa, jonka jälkeen kurvattiin vielä paikalliselle leirintäalueelle nauttimaan virvokkeita ja jatkamaan jutustelua. Tuulahduksen menneiltä ajoilta toi ’72 Dodge Monaco Hardtop, jota koristi metal ake-maalaus ja tuhdit sivuputket, joiden häijyistä pakoäänistä päätellen konepellin alta löytynee piristettyä isolohkotekniikkaa
Woods oli auton rakentamisen aloittamisen aikaan vasta 17-vuotias, ja sai sen valmiiksi 18-vuotiaana. ”Hänen isänsä opetti pojalle autotekniikkaa, mutta isä oli enemmän perehtynyt koreihin ja niihin liittyvään taiteellisuuteen”, kertoi Paul Janas minulle isästään aiemmin tänä vuonna. Kyseisen vuoden alussa uusi tulokas, Steve Scott, astui areenalle radikaalin, aivan kuin sarjakuvasta tempaistun ja uraauurtavan Uncertain-T show rodinsa kanssa. Lomat pitämättä Dave Janas oli yksi kyseisistä kustomoijista, joka esitteli vuonna 1969 USA:n keskilännessä DDT:n, poikkeuksellisen Ohiossa luodun Delivery-mallisen show rodin, joka ei syystä tai toisesta koskaan yltänyt omana aikanaan lehtijuttuihin. Dave Janasin DDT lukeutuu moniin kuuluisiin 1960-luvun show rodeihin, jotka ovat hitaasti mutta varmasti pyyhkiytyneet ihmisten muistista. Kaikki syntyivät muotoihinsa suorasta pellistä. Dave valmisti käsityönä korin, pohjaja keulapellin sekä lokinsiipiovet. SONDRE KVIPT KUSTOMRAMA. Luovia rakennelmia alkoi näkyä kaikkialla Amerikan mantereella. Amerikkalainen nuoriso hullaantui, eivätkä asiat enää olleet ennallaan. KUVAT DAVE JA PAUL JANAS dave janas delivery truck V uoden 1965 voidaan sanoa merkinneen huomattavaa muutosta amerikkalaisten show-autojen maailmassa. Sekä Yhdysvaltain itärannikko, länsirannikko että keskilänsi pääsivät kaikki osallisiksi uudesta aallosta. Daven isä, Sig, toimi mekaanikkona Chevrolet-piirimyyntipisteessä, joten Dave varttui autojen parissa. Pian Yhdysvaltain show car -kentälle iski uusien rakentajien aalto, joka loi villein teemoin toteutettuja autoja. 60 V8-MAGAZINE. ”Isä saapui sitten kotiin illalliselle ja meni sen jälkeen omalle verstaalleen, jossa Auto rakennettiin rautasahan avulla ja hitsattiin kokoon. Paul muistaa nuoruudestaan, kuinka hänen isänsä lähti aamulla päiväksi töihin piirimyyjälle. Myöhemmin samana vuonna Dan Woods seurasi sen renkaanjälkiä Milk Truckinsa eli ”maitoautonsa” kanssa. Dave oli korispesialistina yli viisikymmentä vuotta. Monet niistä kiersivät piireissä vuosia, koska niiden omistajat muuttivat, maalasivat ja nimesivät autonsa uudelleen, jotta ne kestäisivät uudenkarheina vielä seuraavankin näyttelykauden. Dave syntyi Ohion osavaltion Toledossa, kaupungissa, joka tunnetaan teollisuudestaan, erityisesti autojen kokoonpanoja autolasiteollisuudestaan
Valitettavasti kohtalolla oli Daven suhteen muita suunnitelmia, sillä hän sai silmäpohjan rappeuman, ja menetti sen myötä suurimman osan näkökyvystään. Dave rakensi auton omin käsin isänsä Sigin autotallissa. Hän heräsi samalla tahdilla taas seuraavana päivänä. ”Isä innostui autoista 12-vuotiaana. Perjantai-iltaisin hän otti aina vapaata mennäkseen kavereidensa kanssa baareihin, mutta lauantaisin hän teki aina töitä pajallaan projektin parissa. Niinpä kaikkien uusien projektien sijaan asiat kääntyivätkin Daven kohdalla ylösalaisin, ja hän joutui pohtimaan, miten selviytyä perustavanlaatuisista asioista elämässä. hän puursi yömyöhään, klo 24 saakka. Hän piti sunnuntaisin vapaata voidakseen leikata ruohoa ja katsoa jalkapalloa TV:stä.” Dave toimi siten yli 60 vuoden ajan, eikä Paul muista hänen pitäneen koskaan lomaa. Hän opiskeli autoalaa High Schoolissa ja ryhtyi ammattiinsa muutama vuosi valmistumisensa jälkeen.” Halu synnyttää jotakin täysin erilaista sai Daven aloittamaan DDT-projektin vuonna 1967. V8-MAGAZINE 61. Halusin alun perin saada kuulla tämän tarinan suoraan Davelta, mutta koska hän joutuu tällä hetkellä kamppailemaan terveydentilansa kanssa, Paul totesi, että olisi parempi antaa hänelle lisäaikaa, ja että Paul voisi kertoa noita tarinoita hänen puolestaan. Deliveryn suunnittelusta vastasivat yhteistyössä Dave ja hänen taiteilijaystävänsä Harley Copic, joka auttoi Davea saamaan näkemyksensä paperille. Hän odotti 83-vuotiaana innolla eläkepäiviä, ja saisi vihdoin aikaa aloittaa kaikkia niitä projekteja, jotka hän oli säästänyt vuosien varrella. Kohtalo puuttuu peliin Ahkerana ihmisenä Dave jäi eläkkeelle koritöistä vasta aiemmin kuluvana vuonna. Amerikkalaisten poikien normi-ikä, jossa aletaan katsella muutakin kuin polkupyöriä ja tähdätään kohti oman auton tarjoamaa itsenäisyyttä
Ja eihän kukaan kieltänyt liioittelemasta. Poliisi aiheutti katukilpailijoille tyypillisesti päänsärkyä, joten moni vaihtoi sen sijaan kustomeihin. Dragsteria vedettiin pickupilla. Ne vaikuttivat kaikki olevan käyttöajoneuvoja, jotka kustomoitiin sarjakuvamaiseen tapaan. Avolavan koriin tehtiin vain lieviä muutoksia, mutta autoon maalattiin kauniit, kolmen purppuran sävyiset scallopit. ”Sen ajan kustomeihin jouduttiin metsästämään osia, joita voitiin sitten käyttää luovasti vision mukaisesti.” Blower pitää olla Takavalo sijoitettiin epäsymmetrisesti samaan tapaan kuin keulan ajovalo. Sen tähden alueella ei esiintynyt ’32 Ford Highboy Roadstereita, vaan kustomoituja coupeja sedan-malleja. Se myytiin maalattuna primerilla, ja siitä tuli Davelle ns. Barrishan oli teemakulttuurin kuningas, ja hän antoi ominaissävyn sen ajan show-autoille. Tai vaikka neljää. ”Tuck’n’roll -paneelit kiinnitettiin paikoilleen näyttelyissä, ja ne poistettiin ennen kuin auto ajettiin kotiin”, selittää Paul. Davella oli myös pieni dragster, joka valmistettiin vanhasta Crosley-jäätelöautosta. ”Auto oli chopattu, channeloitu ja madallettu. 62 V8-MAGAZINE. ”Tuon aikakauden show-autoihin liittyi usein jokin erityisteema. Onko kyseessä villin lännen postivaunu, jokin Batmobilen tapainen vaiko kenties maatilalla käytettävä puulava-auto, joka voisi toimia myös dragsterina. Inspiraation rakentamiseen hän sai Popular Mechanics -lehden artikkelista, jossa toimittajat toteuttivat vastaavanlaisia ratkaisuja Hudsonissa. Dave toimi paikallisella Chevy-piirimyyjällä korimestarina yli 50 vuoden ajan. Siihen aikaan piti määritellä, mikä autoyksilön nimi on ja mikä sen teemana on. Miksei sellaiseen siis voinut asentaa kahta moottoria. Ne straipattiin eri väreillä, ja lisäksi autossa olivat käsintehdyt jäähdytinsäleikkö sekä takavalot. Dave valmisti itse sekä ajovalon, takavalon, jäähdytinsäleikön että pisteosat ja niiden kuparipinta hiottiin erityisen kiiltäväksi. Sisustus verhoiltiin kokonaisuudessaan tuck’n’roll-tyyliin, jota sovellettiin myös pyöräkoteloiden ja moottoritilan somistukseen. Kromia käytettiin yksinomaan moottorissa ja jousituksessa, sekä tietenkin vanteissa. Potkua saatiin 1967 Chevroletin 283-kuutiotuumaisesta pikkulohko-V8:sta, jonka Dave porasi 302 kuutiotuumaan. Jonkun kustomissa saattoi olla erikoismaalaus, mutta radikaalit kustomit olivat siinä vaiheessa vielä tuloillaan.” Sitten yksi kaveri osti länsirannikolta Barrisin rakentaman kustomin ja se muutti asetelmat. ”Siitä homma lähti liikkeelle. Dave halusi muuttaa Willysin ”urheiluautoksi” leikkaamalla korin yläosan pois suoraan lokasuojien yläpuolelta. Willys ei kuitenkaan koskaan valmistunut. Toinen Deliveryn rakentamisvaiheen kuva. Dave valmisti epäsymmetrisen keulan kahdesta 1953 Fordin kattopaneelista, ja siinä oli yksi pystyyn sijoitettu valo vaakamallisessa jäähdytinsäleikössä. Kaikki pyrkivät erottumaan omine autoineen toisista. ”T-Bucketeja esiintyi kolmetoista tusinassa, joten niihin ei liittynyt mitään erityistä”, hän kertoo ja muistuttaa, että tuohon aikaan kilpailtiin usein siitä, kuka kromaa eniten komponentteja, ”mutta sellaisessa toiminnassa ei ollut järin paljon luovuutta.” Deliveryn suunnittelu oli Daven ja hänen taiteilijaystävänsä Harley Copicin yhteistyöhanke, joka auttoi Davea saamaan näkemyksensä paperille. Ja noina aikoinahan ’40 Ford oli ainoastaan halpa käytetty auto.” Dave pääsi mukaan show-autokuvioihin kustomoidun 1953 Ford F-100 -pickupin myötä. 25 taalan oppiauto. Paul on kuvassa keskellä pikkupoikana, ja arvelee kuvan otetun noin vuonna 1967. Jäykkä etuakselisto Dave aloitti Deliveryn rakentamisen käsin isänsä autotallissa, asettamalla rungon autotallin lattialle. ”Auto rakennettiin rautasahan avulla ja sen jälkeen osat hitsattiin yhteen. Daven seuraavana rakennuskohteena oli 1936 Ford Fordor Sedan, jonka hän choppasi ja moldasi 1950-luvun lopulla. Paulin mukaan hänen isänsä pyrki tuomaan esiin DDT-rodia, jotta hänellä olisi oma teemansa, ja jotta auto erottuisi joukosta. Ajovalon muoto ideoitiin romiksesta löydetyn lokasuojan yläosasta. Koneeseen asennettiin Jahns-männät, Eräs Harley Copcin ehdotelmista Deliveryksi. Tässä kohdin oli mielessä jo show-autoon sopiva pumpputekniikka. ”Auto ehdittiin häthätää maalata pohjaväriin ennen kuin muuan kaveri halusi ostaa sen, ja niinpä auto myytiin pois.” Suunnilleen samoihin aikoihin Dave aloitti työt korispesialistina Ford-piirimyyjällä. ti.” Sen ajan kustomit olivat miedosti muunneltuja, hän huomauttaa. Daven äiti oli taiteilija, taitava savenvalaja, ja varmaan siksi Dave kiinnitti enemmän huomiota autojen ulkonäköön ja muotoiluun kuin mekaniikkaan. Halu rakentaa jotain aivan erilaista sai Daven aloittamaan DDT:n rakentamisen vuonna 1967. Sen jälkeen hän irrotti ikkunat ja hitsasi koripaneelit takaisin autoon. ”Niissä oli sulavat linjat ja lokinsiipiovet, mutta yhtä aikaa ajoja takavaloina käytettiin kuparilyhtyjä.” Kyseessä oli tavattoman erikoinen ajanjakso hot rodien ja kustomien historiassa ja kehityksessä, kuten tiedämme tänä päivänä. Muistathan, että kyseessä oli Yhdysvaltain keskilänsi. Vaikka Dave hallitsi molemmat taidot, hän ryhtyi 15-vuotiaana rakentamaan ensimmäistä suurempaa autoprojektiaan, 1940-mallista neliovista Willys Sedania. DDT:n kokopeltinen kori taottiin, leikattiin, hitsattiin ja taivutettiin suorasta tavarasta. Mutta oli myös outoja luomuksia, jotka luotiin nimenmaan outouden vuoksi, ja sitten oli taideteoksia. Kellään muulla kuin koriverstailla ei ollut metallintaivutuskoneita, ja isä kolusi työpaikallaan romupinoa tai etsi sopivia koripaneeleita paikallisesta romiksesta.” Dave aloitti työt 1926 Ford Model T:n ”ammeesta”, ja valmisti käsin korin, joka sisälsi täyden keulaja pohjaosan sekä lokinsiipiovet. Ja isä halusi ehdottomasti pitää oudon linjan, mutta pysyä silti taideteoksen puolella.” Paul haluaa tuoda esiin sen, miten mielenkiintoisella tavalla nuo autot olivat samanaikaisesti sekä nykyaikaisia että vanhanaikaisia. Isä työskenteli Harleyn kanssa luodakseen T-Fordiin korkean korin. ”Jotkut madalsivat jousitusta ja toiset ehkä virittivät autojaan. Hän päätyi 95 tuuman akseliväliin ja jäykkään etuakselistoon varustettuna lehtijousin. Lokinsiipiovia esiintyi vain Mercedes-Benzin tapaisissa urheiluautoissa, joten miksi sellaisia ei voinut kuvitella kustomoituun T-Deliveryyn?” Erottuminen muista Kun kysyn Davelta auton epäsymmetrisestä teemasta, hän kertoo minulle, että sellaista tyyliä esiintyi 60-luvulla. Hahmotelmilla haettiin visiota, kuinka venyttää T Deliveryyn korkeutta. Ensimmäinen kustom Dave ja hänen ystävänsä kuuluivat Pharaohsautokerhoon, ja Dave muistelee kotikaupungissaan alkaneita katukiihdytyskisoja sekä mild kustomeita, joilla ajettiin hampurilaispaikkoihin ”melkein samalla tavalla kuin elokuvassa American Graf
Dave rakensi rodiin ”ajoneston” ja auto käynnistyi vain IBM-tyylisellä reikäkortilla. Tehon tuotti 1967 Chevroletin 283-kuutiotuumainen pikkulohko-V8, jonka Dave porasi 302 kuutiotuumaan. V8-MAGAZINE 63. ”Jopa Ford-piirimyyjän osien tunnisteissa käytettiin näitä uusia reikäkortteja ’tietokoneistettua varastoa’ varten”, Dave muisteli, joten hän päätti tehdä sellaisen myös Deliveryynsä. Vaikka totuuden nimessä tietotekniikasta ei ollut kyse vaan reikäkortin pääty aktivoi 1960-luvulla epäsymmetrisyys oli muotia. Deliveryn rakentamiskustannukset olivat noin 15 000 dollaria, sisältäen vuokratun UPSrman pakettiauton, jota Dave käytti auton vetämiseen, sekä kustomoidun DDT-kitin, joka piti autonäyttelyissä katsojat loitolla autosta, käsivarren mitan etäisyydellä. Ne saivat kuparipinnoitteen, jonka jälkeen pinta kiillotettiin. Sylinterikannet portattiin ja moottoriin asennettiin myös mekaaninen ahdin sekä ram air -scooppi. Ohjaamossa oli kaksi kookasta kuppiistuinta sekä Daven itse ompelema vihreä samettiverhoilu. PC-männänrenkaat sekä katukäyttöön suunnattu Crowlerin nokka-akseli. Verhoilussa oli suorakulmaista, muotoon ommeltua napitettua valkoista kangasta. Kortissa luki valmistajana ”FL Electronics”, jonka lyhenne oli ”Fucking Lie”, vale! Vanteiksi valittiin Kens Wheels -alumiinivanteet, ja takana olivat tietenkin slicksit. Lisäksi autossa oli valkoinen ohjauspyörä ja Stewart Warner -mittarit. Tietokoneet tekivät tuloaan. Reikäkorttien kulta-aikaa Daven ryhtyessä rakentamaan Delivery Truckia alkoivat tietokoneet ilmaantua maailmaan, ja niinpä virta-avain mallinnettiin IBM:n reikäkortin mukaan. Epäsymmetrinen teema jatkuu myös Deliveryn takaosassa. Oikeasti kortti tökkäisi sisään laitettaessa korttikolon pohjassa olevaa valokatkaisijaa, joka toimi näin päävirtakatkaisijana. Dave valmisti käsityönä myös koiranluut, traction barsit sekä kallistuksenvaimentimet. rmasta, jossa rodiin syntyi vihreä kustom-maalaus, johon tuli Pharaohs-kerhon John Cassaubonin ruiskuttamaa tummanvihreää häivytyskuviota, pinstripingit ja tekstitykset. ”Auto ei toiminut eikä käynnistynyt ilman, että reikäkortti oli paikallaan. Korin valmistuttua Dave vuokrasi käyttöönsä maalauskopin B&H Collision -autokolari. Dave rakensi itse ajovalon, takavalon ja jäähdytinsäleikön. 1965 Chevroletin automaatti varustettiin Hurstin shift kitillä ja voima välittyi 1957 Chevroletin perään. Päällä komeilivat mekaaninen ahdin ja ram air -scooppi. Dave valmisti epäsymmetrisen keulan kahdesta 1953 Fordin kattopaneelista, ja siinä on yksi pysty ajovalo sijoitettu vaakamalliseen jäähdytinsäleikköön
Uusi maalipinta kerrostettiin ns. ”Koska isän piti aina palata töihin maanantaiaamuksi, rajoittuivat näyttelyiden etäisyydet tähän tosiasiaan.” Ennen lopettamista Dave tuli todellakin sellaiseen pisteeseen, jossa hän kysyi näyttelyn järjestäjiltä, olisiko heillä kerhopusakoita tai vas64 V8-MAGAZINE. Dave ei enää muista, mikä hänen ensimmäinen näyttelynsä oli, mutta hän uskoo sen olleen joko vuoden 1969 Toledon näyttely tai Detroit Autorama. Kun ISCA laajeni muualle Yhdysvaltoihin, niin autot, jotka pystyivät kiertämään enemmän näyttelyitä, myös keräsivät enemmän yhteispisteitä, joiden pohjalta vuosipalkinnot jaettiin. Freak Drops -tekniikalla, jossa ruiskutetaan ensin kynäruiskulla pieni määrä maalia, ja sen jälkeen puhalletaan maaliin paineilmaa. Dave uskoo vieneensä Deliverynsä ainakin 50 näyttelyyn. Scooppi poistui ja katseenvangitsijaksi tuli villin näköinen imusarja neljällä nelikurkkuisella kaasuttimella! ”Totta puhuen vain kaksi kaasutinta toimi, koska neljä olisi saanut pikkulohkon tukehtumaan.” Toinen rakennusversio valmistui vuonna 1971 ja sitä näytettiin show-kiertueella kolme vuotta. Yleisin palkinto oli Best Rod in Show, mutta sillä voitettiin myös paras sisustus (Best Interior). Kun heikkotasoisemmat autot voittivat, niin se alkoi hieman turhauttaa.” DDT kiersi Chicagosta Washington DC:hen ja Tennesseen osavaltioon. Reikäkortissa luki valmistajana ”FL Electronics”, joka tarkoitti samaa kuin ”Fucking Lie”, vale! Valmistunut Delivery rullasi Sigin autotallista vuoden 1969 vaiheilla. Liikaa kaasuttimia. Moottoriin asennettiin niin ikään lisää showta. DDT:stä muodostui välitön menestys, ja muutaman vuoden show-kiertueen jälkeen Dave päätti, että hänen oli päivitettävä autoa vastaamaan näyttelyssä kävijöiden ja järjestäjien kiinnostusta. ”Se voitti pari sataa palkintoa. Kaikki näyttelyt olivat ISCA:n järjestämiä, ja niissä oli eri luokkia ja ryhmiä. Siitä muodostuikin eräs syy luopua näyttelyistä ja lopulta rodista. korttikolon perällä olleen valokatkaisijan, joka toimi hienona pääkatkaisimena.” Mutta oli sillä myös käytännön tarkoitus, koska näyttelyhallien järjestäjät halusivat katkaista autoista sytytysvirran palovaaran vuoksi
Paul on varma, että ainoana tosiasiallisena syynä eläkkeelle jäämiseen oli silmäpohjan rappeuma... ”Kuten GT40-pakettiauto, restomodattu 1963 Jaguar XKE sekä Ford Econoline Van, jolla pystyi keulimaan.” Lopulta hän suuntautui vanhan polven Corvetteihin. Dave aloitti 1957 Corvettella ja entisöi sittemmin totaalisesti 1959, 1961, 1963, 1965, 1969 ja 1974 Vettet. Hän työskentelee yhä usean Vettensä parissa; näin hänet tänään autotallissa sekoittamassa maalia 1969-mallista isolohkoista avo-Vetteä varten.” DDT on vielä tänään olemassa, ja sen omistaa nykyisin Joe Pace Kansas Citystä, Missourin osavaltiosta. Delivery kiertää ajoittain näyttelyissä, ja se on käynyt läpi monia muutoksia Daven myytyä sen 1975. Kierrätettyään DDT:tä kuuden vuoden ajan Dave päätti vuonna 1975 myydä sen ja mennä eteenpäin uusiin haasteisiin. Paul aikoi entisöidä sen itse, mutta menikin kouluun ja myi auton isälleen. Auto oli pysynyt saman tyylisenä kuin aiemmalla myyntihetkellä.” Daven Delivery jatkoi näyttelykiertelyä jonkin aikaa myymisensä jälkeen, jolloin se esiintyi punaiseksi maalattuna eri puolilla USA:ta nimellä ”Sir T.” Dave siirtyi seuraavaan rakennuskohteeseen, ja show-autoajan jälkeen oli vuorossa erilaisia projekteja. taavaa muuta kauppatavaraa pokaalien sijaan. Dave ei muista, kenelle hän myi autonsa. Sen jälkeen Dave ei enää koskaan nähnyt autoaan. -mainosteksti. Kiitokset Davelle ja Paulille historian ja perinteiden pitämisestä hengissä! DDT:n vuonna 1971 valmistunut toinen versio kiersi näyttelyitä seuraavat kolme vuotta. Muistan erään kokonaisen seinäpinnan kellarissa, joka oli peitetty plaketein, ja joukko pokaaleja jouduttiin piilottamaan ullakolle. ”Vuosi myöhemmin hän huomasi sen pienessä Hot Rod Magazinen myynti-ilmoituksessa. Lopulta hän omaksui asenteen ’pokaali ei kelpaa ruoaksi’.” Juttu, joka ei koskaan ilmestynyt DDT:n ollessa Daven omistuksessa muuan freelance-toimittaja kirjoitti ja kuvasi autosta jutun Hot Rod Magazineen, mutta artikkelia ei koskaan julkaistu. ”sillä olen varma, että muussa tapauksessa hän rakentaisi edelleen. ”Isäni käytti kaksi vuotta auton entisöintiin 80-luvun lopulla, ja antoi sen vuonna 2012 minulle 50-vuotislahjaksi.” Dave on rakentanut noin 15 hot rodia ja kustomia itselleen, ystävilleen ja asiakkailleen. V8-MAGAZINE 65. Huomaa kuvassa taustalla näkyvän vanin D.D.T. ”Aluksi häntä kyllästytti ruostevaurioiden korjaaminen, mutta sitten hänestä tuli pääentisöijä. ”Häneltä alkoi näet loppua pokaalitila. Päivityksessä moottoriin asennettiin ylimittainen neljän nelikurkkuisen kaasuttimen paketti, tosin vain kaksi toimi. Kun viimeksi näin sen, Joe oli antanut sen nimeksi High Top Insane T. DDT kuormattiin isoon kuormuriin ja lähetettiin joko Pennsylvanian tai New Yorkin osavaltioon. Itse asiassa omistin itse mainitun 1965 Corvetten 1980-luvulla ”, Paul kertoi. Dave uskoo vieneensä Deliverynsä ainakin 50 näyttelyyn, joista se voitti pari sataa palkintoa! Yleisin palkinto oli Best Rod in Show, mutta sillä voitettiin myös paras sisustus (Best Interior). Paulin mukaan muutama yksittäinen valokuva autosta pääsi joihinkin numeroihin, mutta ei milloinkaan mitään laajempaa
Unelmista totta Korsnäsilainen Anders Åkerman ihastui punaiseen Barracudaan jo päiväkoti-iässä. Haaveilua kesti kaikkiaan liki 20 vuotta, kunnes hän teki kaupat samasta autosta, jolle oli menettänyt sydämensä vuosia sitten. TEKSTI JA KUVAT KAI SALMIO 66 V8-MAGAZINE Plymouth Barracuda Coupe 1965
V8-MAGAZINE 67. Vuodeksi 1965 tuotantomäärä lähes kolminkertaistui, jolloin tehtaalta rullasi ulos 64 596 Barracudaa. Unelmista totta Valiant Barracudaa valmistui ensimmäisenä vuonna 23 443 autoa
Elettiin 80-luvun alkua, kun nuoren pojan silmien eteen ilmestyi yllättäen kuvien Barracuda. Mutta todelliset juuret juontunevat 50-luvun lopulla esiteltyyn konseptiautoon. Kotinurkilla pyöri samoihin aikoihin myös candyfleikattu, hopeakattoinen ´59 Chevrolet Bel Air, joka muuten edelleen vaikuttaa Pietarsaaren suunnalla. Barracudassa oli niin ikään mainio etunoja. Auto tunnettiin aluksi Valiant Barracudana, kunnes siitä tuli täysin oma mallisarja vuodesta 1965 lähtien. Edes sedän omistama 2-ovinen ´66 Dodge Dart ei vetänyt vertoja Barracudalle. Jostakin syystä ne näyttivät Plymarissa entistäkin komeammilta, muistelee Anders, joka näki jo viisivuotiaana Barracudan ensimmäistä kertaa. A nders kuuluu siihen joukkoon, joka onnistuu myöhemmällä iällä lunastamaan lapsuuden haaveen. set 5-puolaiset S/S-kromivanteet, ja alusta komeili vitivalkoiseksi maalattuna. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä! Poika ei siihen ikään mennessä ollut nähnyt toista yhtä hienoa autoa. Dart oli rakennettu 70-luvun tyylisesti. Edes näyttävästi maalattu Chevy ei tehnyt vastaavaa vaikutusta nuorukaiseen kuin punavalkoinen Barracuda. Vuosien saatossa on vihjailtu, että Barracudan ”glass-back”-takalasin ja perän muodoissa olisi viitteitä Chevy Corvettesta. Takalasi on yksi suurimmista ja erikoisimmista, mitä henkilöautoissa on nähty. 68 V8-MAGAZINE. Andersin Barracudassa on alkuperäinen matching numbers 273-pikkulohko, jota on paranneltu mm. Anders koki eräänlaista jenkkiautoaivopesua suvun puolelta jo varhaisella iällä. Isä-poika-projekti toteutui – Barracuda oli rakennettu hottentottimaisesti. Perä oli nostettu taivaisiin, jotta tähtilipunvärinen bensatankki näkyi varmasti takana ajaville. Vakiopatana käytettiin 145 hv 225 Slant-Six kutvosta. Auton alla pyörivät Cragarin legendaariPlymouth ehti esitellä oman versionsa poniautoaiheesta ennen Mustangia. 4-kurkkuisella Holleyn 600 cfm kaasuttimella ja Edelbrockin Dual Plane -imusarjalla. En silloin vielä tiennyt, mitä hauska sana ylipäätään tarkoitti auton rakentelussa. Ja samanmoiset vanteet kuin setäni Dartissa
Molemmat olivat punaisia, varustettuna mustin vinyylikatoin. Cragarin legendaarisia S/S -viispuolavanteita parempaa vaihtoehtoa ei Andersin Barracudaan löydy, olivathan sellaiset autossa jo 80-luvulla. – Kylillä liikkui nuoruudessani muutakin jenkkikalustoa. Erilliset etujakkarat, puolaratti ja nelivaihteisen manuaalin lattiakeppi viestittävät sporttisuutta. . Ison vaikutuksen tekivät myös Opelin linjakkaat Commodore/ Rekord coupet, jollaisia näkyi jopa kaksin kappalein. Suomeen auto tuli jo niinkin aikaisin kuin 1963. Back Off -roiskeläpät ja BFGoodrichin Radial T/A -tekstirenkaat kuuluvat samaan ”must”-sarjaan. Meteorilla on 62 vuoden aikana ajettu ainoastaan reilut 20 000 orkkismailia. Pelkistetty kojetaulu sopii ilmeeseen. V8-MAGAZINE 69. Nekään eivät vetäneet vertoja näkemälleni Cougar-takavalolliselle ´69 Commodore GS Coupelle (V8 1/84). Nuoruuden unelma omasta Barracudasta jäi lopulta muhimaan pitkäksi aikaa. Ensimmäisen sukupolven petokaloja myytiin Suomessakin useampia yksilöitä. Andersin toinen haave toteutui ensin, kun hänen isänsä Torstenin ´59 Meteor Niagara 300 4d Sedan esiteltiin Veekasissa viime vuonna. Meteor on Euroopan mittapuullakin harvinaisuus. Turkulaisen Lasse Leinosen show stopperista muodostui esikuva monelle 80-luvun Opel-rakentajalle, huomauttaa Anders. Siksi kilometrimittarein varustetut Suomi-Barracudat eivät ole tänä päivänä harvinaisuuksia. Niagaran rekisteröinti kotimaisiin kilpiin otti aikaa uskomattomat 57 vuotta, kun ensirekisteröinti suoritettiin vasta viime vuonna 2020. Mustaa verhoilua on raikastettu punareunaisilla kuramatoilla, edessä liekkiteemalla. Meteorin kunnostusurakka oli ollut isän ja pojan yhteinen projekti. Lapsuuden unelma Vaasasta Anders lääkitsi autokuumettaan ahmimalla lehtien jenkkiautojuttuja ja käymällä tapahtumissa
Kontit Floridasta viikottain! USA:n sisäiset kuljetukset! Kysy lisää! AUTOT, PYÖRÄT, OSAT USA:STA Tilaa osasi itse tallillemme, maksa vain merirahdista 1851 NW 9th St., Okeechobee, FL 34972, USA/oma nimi amercars@msn.com Soitot suomeksi klo 15.00 jälk. Olisi ollut suorastaan hullua laittaa Barracuda välittömästi työn alle. Tätä ennen Barracuda oli vaikuttanut Pohjanmaan Maalahdessa. 4-kurkkuisella Holley 600 -kaasuttimella, kun alun perin moottorin päällä lepäsi 2-kurkkuinen kaasari. Pohjatöiden päätteeksi ruiskutin pintaan punaisen värin, kuinkas muutenkaan, naurahtaa Anders, joka on vuosien aikana maalannut useampia autoja, isäukon Kanada-Meteor mukaan lukien. Barracudassa oli edelleen tehtaan asentamat 273-pikkulohkovinkkeli (180 hv) ja optiona tarjolla ollut nelivaihteinen A833-manuaaliaski ”four-on-thefloor” -lattiavalitsimella. Anders Åkermanin pitkäkestoinen unelma toteutui 22 vuotta sitten 1999, kun kotitalliin ajettiin kuvien hottentottihenkinen ´65 Barracuda. • Asennus kuuluu myös meidän palveluun! www.westfix.fi, westfix@netikka.fi Korsnäs Biloch Båtinredning Silverbegsvägen 23, 66200 Korsnäs (06) 364 1406 70 V8-MAGAZINE. Asian eteen oli vihdoinkin toimittava, jotta pitkälti toistakymmentä vuotta kestäneestä poltteesta pääsisi eroon. – Vasta vuoden kuluttua oli uutuuden viehätys karissut pois siinä määrin, että pystyin ylipäätään ottamaan auton rakenteluun. Barracudan monitoimisuus ja kuljetuskapasiteetti kasvavat hetkessä, kun takapenkin selkänoja lasketaan alas. (aikaero) +1-561-7623060 / Marco Casagrande Autoverhoilut kaikkiin USA-autoihin! Automatot, suojamatot brodeerauksella ja tavaratilan matot. Jenkkilipputeemaiset tyynyt tuovat kabiiniin tiettyä amerikkalaisuutta, jota haluttiin korostaa erityisesti 70ja 80-luvuilla. Tässä vaiheessa Andersin Barracuda-kuume nousi jo ties monennen kerran tappiin saakka. Amer Trading, Inc. Myös Torqueflite-automaatti sisältyi lisävarusteisiin. Florida auto dealer since 1991 www.amercars.com Myymme, välitämme autot ja moottoripyörät, Ebay jne. Petokalan kaks-seiten-kolmosta on vuosien saatossa piristetty mm. Mutta suurin ilonaihe oli kiistatta se, että kyseessä oli juuri sama Barracuda, johon silloin lapsena ihastuin, iloitsee onnellinen Anders. Maalaus ei hankintahetkellä ollut enää parhaimmassa iskussa, mikä ei kuitenkaan haitannut millään tavoin cruisailua unelmien täyttymyksellä. Vakiovarustukseen kuului kolmipykäläinen kovalaatikko rattikarahkalla. Autoa kaupitteli Mikael Ström. Auto oli ilmeisesti myyty uutena Vaasassa, joten se ei ollut eksynyt pitkälle kotinurkilta. Mutta ehti siinä vierähtää pari seuraavaakin vuotta ennen kuin miestä onnisti vihoviimein. • Autonsuojapeitteet kaikkiin malleihin. • Meillä on myös muita autonsisustustarvikkeita. . Siitäkin huolimatta, ettei kyse ollut tällä erää punaisesta yksilöstä vaan valkoisesta. • Istuinten verhoilut alkuperäisestä materiaalista. Vuoden 1997 alussa kasissa esiteltiin jälleen yksi ”glass-back”. • Vinyylikatot, rättikatot ja tarvikkeet. Muista vaihtopalikoista mainittakoon Edelbrockin Dual Plane -imusarja, ´87 Dodge Ramchargerista hyödynnetyt ”fast burn” 714-sylinterikannet, kevennetty vauhtipyörä sekä ruostumattomasta teräsputkesta valmistettu tuplapakoputkisto Simmonsin äänenvaimentimin. – Bongasin 90-luvun viimeisenä vuotena Barracudan entisestä Sulvan kunnasta, joka sulautettiin osaksi Vaasaa ja Mustasaarta 70-luvulla. Plymarista löytyivät kilometrimittari ja lohkolämmitin, mitkä puolsivat suomiauton statusta
www.gti.fi/ tilaa AUTOHARRA STUKSEN POLTTOPIST EESSÄ
Suosikkirakentelukohteina miehellä ovat nostalgiahenkiset drag race –kilpurit sekä perinteiset rodit ja customit. Musiikki täydentää autoharrastusta, malleja rakennellessa soi vinyyliltä rockabilly ja muukin roots –kama. Kuvitteellinen, kauden 1964 Ford Thunderbolt. Konehuoneesta löytyvät tulpanjohdot, kaasuvivusto, bensalinja sekä laturin piuhat ja kiinnike. Huomi72 V8-MAGAZINE. Vuonna 2018 yhden tällaisen kuljetusmatkan määränpäänä oli Oripään Vintage Drags & DD Kustom show. Alussa Niko rakensi autot suoraan laatikosta vakioiksi, mutta tekniikan kehittymisen myötä halu erilaisiin muutoksiin on lisääntynyt, samoin halu lisätä rakennussarjoihin niistä puuttuvia detaljeja. Nikon voi tavata myös cruisingeissa, jolloin ajellaan yleensä 1964 Rambler Americanilla. TEKSTI JA KUVAT JUHA AIRIO A sia tuntuu nykyisessä rajoitusten maailmassa kaukaiselta, mutta vielä muutama vuosi sitten järjestettiin lukuisia yleisötilaisuuksia. Alussa Niko rakensi autot suoraan laatikosta vakioiksi, mutta tekniikan kehittymisen myötä halu erilaisiin muutoksiin on lisääntynyt, samoin halu lisätä rakennussarjoihin niistä puuttuvia detaljeja. Perinteet ovat kunniassa Lindströmin työpajassa, autojen modernisointi ei juuri kiinnosta – liian isot pyörät ja kuminauharenkaat tai muovimootmatta. Kierroslukumittari vaijereineen tulee varaosalaatikosta. Revellin sarjan keulaa on miedosti korotettu ynnä lisätty turvakaari. Mallit olivat hyvä muistutus Nikon osaamisesta. Monen mallailu kun unohtuu vuosikymmeniksi tai jopa kokonaan siirryttäessä isompaan mittakaavaan. Kun osaamista löytyy sekä täyskokoisten autojen rakentelusta että mallailupuolelta, ei ole suurikaan yllätys, että menestystäkin on tullut jo sekä kotomaan mallikilpailuissa että kansainvälisillä pienoismallifoorumeilla. Olisi harmi, ellei niitä jaettaisi myös lukijoiden kesken, miehen töitä kun on ollut esillä vain satunnaisesti näyttelykatsausten yhteydessä. Perinteet ovat kunniassa Lindströmin työpajassa, autojen modernisointi ei juuri kiinnosta – liian isot pyörät ja kuminauharenkaat tai muovimoottori vanhassa korissa helposti jopa pilaavat auton. Mutta ei yksinomaan, palettiin kuuluvat myös katuautot sekä ajoittain myös valikoidut alkuperäiskuntoiset kulkimet. Turvavöihin on hyödynnetty aftermarket-osia. Niko Lindströmin mallit jäivät sittemmin odottamaan palautusta pienoistoimituksen hyllyyn, josta ne tulivat äskettäin esiin. Nikon toisena pääharrastuksena on drag racing, johon mies osallistuu 1974 Chevy Malibulla. Millaisia pienoismalleja syntyykään kilpa-ajajan työpajassa. Monen mallailu kun unohtuu vuosikymmeniksi tai jopa kokonaan siirryttäessä isompaan mittakaavaan. On hienoa, että Nikon mallirakennusharrastus on pysynyt mukana täyskokoisten autojen vaatimasta huomiosta huolimatta. Huomionarvoista on myös tyylikirjon säilyminen laajana, vaikka kiihdyttely muuten on tärkeällä sijalla. Suurta vaivaa asiasta ei synny, mutta mallien määrän lisääntyessä näyttelyistä saadaan monipuolisempia. Siirtokuvat on koostettu muista rakennussarjoista, osa maalattu itse. Pienoismallien rakentelu alkoi Nikon kohdalla vuosituhannen vaihteen tienoilla noin 6-vuotiaana AMT:n Ford Starlinerilla, eikä paluuta ole ollut. Suosikkirakentelukohteina miehellä ovat nostalgiahenkiset drag race –kilpurit sekä perinteiset rodit ja customit. Usein toimittiinkin siten, että yksi mallari vei näyttelyyn myös muiden saman alueen rakentajien töitä. Pienoismallinäyttelyitä jopa niin usein, että kaikkiin ei ollut mahdollista osallistua henkilökohtaisesti. noin 6-vuotiaana AMT:n Ford Starlinerilla, eikä paluuta ole ollut. Nikon voi tavata myös cruisingeissa, jolloin ajellaan yleensä 1964 Rambler Americanilla. Nikon toisena pääharrastuksena on drag racing, johon mies osallistuu 1974 Chevy Malibulla. PIENOISMALLEJA JA KIIHDYTTELYÄ Niko Lindström harrastaa sekä kiihdyttelyä että pienoismallien rakentamista. Mutta ei yksinomaan, palettiin kuuluvat myös katuautot sekä ajoittain myös valikoidut alkuperäiskuntoiset kulkimet
Yksi niistä oli gasserin tyylinen, ei kuitenkaan aivan Nikon rakentaman kaltainen. Sisustus otettiin suoraan laatikosta, kun taas korista sheivattiin muutama merkki. Kabiinin lattia on okattu ja muovinen vilkunviiksi korvattu metallisella. Käytetyt maalit ovat pääasiassa Mastonin valikoimista. Nikon paletti kohdevalintojen suhteen on laaja. Moebiuksen 1955 Chrysler 300 on kohtuullisen hyvä rakennussarja, jota Niko ei tarpeettomasti lähtenyt muuttelemaan – tulpanjohdot, laturin kiinnikkeet ja johdot, bensalinja ja kaasutinvivusto ovat Nikon normikäsialaa. Osien oikeanlainen yhdistely, samoin kuin tarpeelliset detaljit niin sisustuksessa kuin konehuoneessa edustavat Nikon työpanosta. 1950-luvun stock carit ovat näyttäviä vakiokoreineen, sponsoritarroineen ja kilpanumeroineen. Varsinaista vakiomallia ei katsaukseen osunut. Ajovaloihin lisättiin muoviset suojalevyt. Monogramin vanha 1955 Chevy sisälsi peräti neljä eri rakenteluvaihtoehtoa. Vanteet ja renkaat tulevat Pegasuksen valikoimista. 1950 Olds on kohtuu lähellä, konehuoneen puolella ainoa muutos on kahden kaasarin imusarja. Flakepintainen gasser on yhdistelmä ranskalaista Simca Vedetteä (hartsikori) ja Revellin Miss Deal 1953 Studebakerin raatoa, joka luovutti projektiin rungon/alustan, early Hemin ja pääosan sisustaa. Oikea maavara syntyi jousia lyhentämällä ja olkaasetelmia muokkaamalla. Se onkin jo valmiiksi tyyliltään oikeansuuntainen, ja Nikon muutoksiin kuuluvat hartsiset turbiinivanteet ja muutamien detaljien lisäys. Etumoottorinen dragster ajalta, jolloin niitä nähtiin muillakin kuin vain nostalgiastripeillä. Huomion varastavat early Hemi ja siihen lisätyt kaasuttimien suojapellit ja tärkeimmät johdotukset, bensaletkut sekä kaasuja kytkinvivustot. Konehuoneeseen Niko rakensi mekaanisen Algonin ruiskusysteemin ja hihnakäyttöisen bensapumpun; detaljoinnissa on hyödynnetty aftermarket-tuotteita sekä sähköjohtoja. 1955 Chevyssä kiinnivaletut pakoputket ja äänenvaimentimet on poistettu ja sarjan huonolaatuinen jäykkä etuakseli korvattiin kokonaan itsetehdyllä. Sääntökirjan mukaiset A/A -luokkatunnukset maalattiin vapaalla kädellä. lisättiin muoviset suojalevyt. AMT:n 1960-lukulainen sarja on melko suoraan laatikosta, ja näkyvimpiin muutoksiin kuuluvat juotostinasta taivutellut ahtimen putket. V8-MAGAZINE 73. Chevyn vakiomaski korvattiin Mercuryn vastaavalla ja konepellin aukot on moldattu umpeen. Pakosarjat ovat itsetehdyt. Tässä lähestytään suomalaista hottentottihistoriaa 1980-luvulta, lähtökohtana Monogramin 1977 Chevy vanin uusintajulkaisu. Suurin työpanostus meni korin laajojen maalipintojen kiillotukseen. Projekti käsitti sarjan iän aiheuttamia korjauksia ja mm. Näin asian voisi ilmaista, joskaan kiihdyttimien kohdalla alkuperämaa ei ole oleellinen. Myös bensalinja ja jarruputket löytyvät. Pienoismalleja esitellään harvemmin altapäin, mutta Niko panostaa myös pohjapuoleen. Pienoismalleja esitellään harvemmin altapäin, mutta Niko panostaa myös pohjapuoleen. Myös kierroslukumittarin ja jarruvarjon vaijerit ovat omia lisäyksiä. Slottivanteet ovat aftermarket -tavaraa. Fiat Topolinossa italialaista on vain kori. koko moottori vaihtui realistisempaan. Takarenkaat säistettiin kuluneen näköisiksi, kun puhdas valkoinen ei kiihdyttelyssä kauan säily. 1955 Chevyssä kiinnivaletut pakoputket ja äänenvaimentimet on poistettu ja sarjan huonolaatuinen jäykkä etuakseli korvattiin kokonaan itsetehdyllä. 1959 El Camino syntyi Traditional Rod & Kustom in Scale -foorumin Autorama-nettikisaan. Niko rakentaa myös euroautoja. Kori on maalattu Tamiyan tuotteilla. Myös bensalinja ja jarruputket löytyvät. Myös kaikki tarvittavat johdotukset ovat Nikon lisäyksiä
Ehdin hetken hämmästellä, miten vaneihin hurahtanut mies oli nyt poikennut kaavasta. Venytetty takapilari antaa harhakuvan lavan koosta. Petri ei rakentanut Caminoa itselleen, vaan kyse oli asiakastyöstä. – Tykästyin kolmannen sukupolven (1968–72) muskelihenkisiin El Caminoihin ollessani 16-vuotias pojannulikka 1978. Olivathan hänen aiemmat projektit olleet Rouvisten kauniimman osapuolen Hennan pikkumusta ´89 Chevrolet Astro Cargo Van (V8 3/17) ja isännän mustanpuhuva ´85 Chevrolet Chevy Van G20 (V8 10/15). Peukutin eniten 1968–69 malleja niiden viistomaisen keulan takia. Niissä oli samassa paketissa sekä hyötyajoneuvo että muskeliauto. Todellisuudessa lava jatkuu takalasiin saakka. Kaverillani oli siihen aikaan ´69 Camino, mutta ei sentään himoittu isolohkoinen Super Sport. Avolavaa liikutti 350 cid pikkulohko ja automaattivaihteisto, muistelee Petri. El Camino on espanjan kieltä ja tarkoittaa suomeksi tietä. Mies kertoi rakentaneensa ´69 Chevrolet El Caminon. 37 vuoden piina No, ei hätää ja asia selvisi. 74 V8-MAGAZINE Chevrolet El Camino SS 396 1969. Chevyn omistajaksi paljastui Petrin kaima espoolainen Petri Haakana. Miehet ovat entuudestaan tuttuja ja tutustuivat toisiinsa vaniharrastuksen kautta kymmenisen vuotta sitten. Auton kaikki lasit ovat alkuperäisiä. Petrin auto on nimetty ”Jonninjoutavaksi heinäpaalinkuljettimeksi”, joka on eräänlainen sisäpiirivitsi. K ellokoskelainen Petri Rouvinen otti heinäkuussa yhteyttä
Petrin hankinta ei ollut hetken päähänpisto vaan lava-auto oli noussut miehen suosikkilistan kärkipäähän jo lähes 40 vuotta aiemmin. Jonninjoutava heinäpaalinkuljetin Espoolainen Petri Haakana onnistui huutamaan numerot natsaavan isolohko-Caminon kotimaisesta nettihuutokaupasta. TEKSTI JA KUVAT KAI SALMIO V8-MAGAZINE 75
Tämän jälkeen oli omistuksessa useampi vani ja lava-auto. ´69 Caminon. Eipä sinkoilevat kivet aiheuta enää ruostevaurioita loksuihin. Sain auton mielestäni edullisesti, vaikka siitä löytyi jälkikäteen sanottavaa. Mielenkiintoa Caminoon lisäsivät tiedot tekniikan alkuperäisyydestä, matching numbers -yksilöstä ja vieläpä halutuimmasta 396 SS -mallista. Caminon ensimmäinen omistaja tyytyi kolmipaikkaisuuden tarjoavaan sohvapenkkiin, vaikka tilauslistalta olisi pystynyt rastittamaan myös sporttiset Strato-erillisjakkarat. Sohvapenkin takana on paneeli, johon on kiinnitetty Alpinen aktiivisubbari, ylläpitolaturi, sammutin, päävirtakytkin ja pari kaiutinta. Ilmeisesti joku Amerikan Joe oli näppärästi peittänyt ne pellillä, pop-niiteillä ja runsaalla määrällä epoksiliimaa. Lohko ja kannet olivat alkuperäiset, ja autoa saattoi kaupata numerot natsaavana yksilönä. Elettiin vuotta 2015, kun Petri bongasi hieman vahingossa nettihuutokaupasta ”Mielenkiintoa Caminoon lisäsivät tiedot tekniikan alkuperäisyydestä, matching numbers -yksilöstä ja vieläpä halutuimmasta 396 SS -mallista.” Konetila varustetiin uutena 350-hevosvoimaisella 396-isolohkovinkkelillä. Katsastuksesta huolimatta pikkiksen lattiassa komeili kaksi pään kokoista reikää. Ensimmäisen jenkkiauton hän hankki vasta 2000-luvun taitteessa, ´90 Chevrolet Stepside pickupin, jonka moottoritilassa vaikutti ruiskullinen pikkulohko. 76 V8-MAGAZINE. – Niin siinä kävi, että näppäilin Caminosta voittotarjouksen. Pata ei ollut kaikilta osin enää tehtaan jäljiltä, koska moottoriin oli vaihdettu imuja pakosarjat. . Sisälokasuojat ovat nyt muovia, mutta alun perin peltiä. Hän ei varsinaisesti etsinyt sillä hetkellä mitään kohdetta. Vasta 37 vuotta myöhemmin asiat loksahtivat kohdilleen Caminon suhteen. Mutta fakta oli se, ettei vastaavia isolohko-Caminoita tule vastaan joka nurkalla, Vuosikymmenet vierivät, mutta yksikään Camino ei löytänyt tietä Petrin luo. Tässäkö oli vihdoin se auto, josta on unelmoitu jo liki neljä vuosikymmentä
Lavaherkku lanseerattiin markkinoille vuosimallina 1959, mutta sen valmistus loppui jo kahden vuoden jältiin 325 hevosvoimaa, kun väkevämmästä L34-moottorista lohkaistiin 25 lisäheppaa (350 hv). Työjuhta perustui aluksi isokorisiin malleihin. Ruhtinaskunnan oranssia Tässä kohtaa lienee paikallaan palauttaa mieliin El Caminon ja sen isolohkojen menneisyys. V8-MAGAZINE 77. Tuolloin 396-kuutiotuumaisesta tarjottiin kaksi viritysastetta. Tämän jälkeen pikkiksen taustalta löytyi GM:n ns. Samalla lanseerattiin uusi SS-varusteoptio, jonka sai Trukin piikeillä pilattu takalauta ja takavalot vaihtuivat uusiin. Kiillotettu billet-rattiputki tuo ohjaamoon ripauksen bling blingiä. L78 oli kukkona tunkiolla 375 hevosvoiman arsenaalilla. Akku sijaitsee lavan etuosan luukullisessa säilytystilassa, mikä on tavallaan henkilömallin Chevellen takajalkatila. Lavan pohjalta löytyy mm. Lavalla kuskaa helposti myös tavaroita, koska laidoilla on riittävästi kiinnityslenkkejä. Camino tuli takaisin tuotantoon vuonna 1964, pohjautuen nyt keskikokoiseen Chevelleen aina vuoteen 1977 saakka. Tässä yhteydessä uudistettiin myös Caminon ulkonäkö. Kojelaudassa oli alun perin kolme pyöreää mittaria, mutta paneelin uusimisen jälkeen niiden määrä tuplaantui. Lava-auton tarina päättyi vuoteen 1987. Kesymmästä kutitelvarsinkaan näillä leveysasteilla. Se muistutti jälleen kerran Chevelleä, mikä ei ollut sinänsä ihme, koska pickup pohjautui nimenomaan Chevelleen. turkkipeltiä. Ensimmäiset isolohko-Caminot ilmestyivät katukuvaan vuosimalleina 1966. Siksi riski kannatti ottaa, eivätkä nämä yllätykset laskeneet . keen. G-body. Automaatin rattivalitsin jättää mukavan tilan keskimmäiselle matkustajalle. Kaksi vuotta myöhemmin moottorista tuli myyntiin vielä kolmaskin versio. ilistä lopulta nimeksikään, huomauttaa Petri
Siitä uupui runsaasti tavaraa eikä kukaan tuntunut tietävän osien kohtalosta yhtikäs mitään tai ottanut vastuuta tapahtuneesta. – Se oli taloudellisestikin iso menetys. Vuoden ´69 optioon lisättiin Corvetten värikartasta kaksi näyttävää värisävyä: Daytona Yellow ja Monaco Orange. Hetken päästä alkoi osien metsästysrumba. Perä, ripustukset ja muut osat irrotettiin. Uusi Edelbrockin kaasutin komeilee paikallaan. Matkustamon lattia jouduttiin uusimaan kauttaaltaan. Projektivai heita Projektivai heita sekä Chevelleen että Caminoon. Peltisarjat on päällystetty lämpöä eristävällä nauhalla. Työt aloitettiin etupään peltiosien purkamisella. Hän otti osaa muutamaan cruisingiin, joista viimeisen aikana auto meinasi palaa poroksi polttoainevuodon seurauksena. Jenkeistä löytyi tähän tarkoitukseen sopiva korjauspala. SS Caminoon sai halutessaan myös erilliset jakkarat, mikä toki pienensi matkustajakapasiteettia. Puhallus. Rouvinen suoritti vielä pienen koeajolenkin ennen purkutöiden aloittamista. Ehkä joku toinen samaan aikaan kuittasi kasan uusia osia, mikäli nämä ylipäätään edes lähtivät USA:sta kohti Pohjolaa, arvuuttelee Petri tohkeissaan. Petrin auto poistui kokoonpanolinjastolta viimeksi mainitun värisenä. prameamman sisustuksen, heavy duty -alustan, konepellin SS-raidat sekä Caminon osalta vielä mustan raidan perälaitaan. Hitsaustyöt suoritettiin ulkokatoksessa. Siinä vaiheessa kuvaan tuli kaimani Petri, joka suostui ottamaan auton työstettäväksi. Kori ripustettiin roikkumaan kyljellään tallin ulkoseinustalle. Runko ja alustan irto-osat on juuri kotiutettu hiekkapuhalluksesta. yhtä puuta. – Aikani on kortilla, eivätkä omat resurssitkaan auton täydelliseen läpikäyntiin olisi riittäneet, joten päätin teetättää kunnostuksen ulkopuolisella. Petri kurvaili kylillä ensimmäisen omistusvuoden aikana harvakseltaan. Seuraavaksi nostettiin kori pois rungon päältä kuuden miehen voimin. Caminon kori painaa melkoisesti, koska matkustamo ja lava ovat ns. Alustan päivitystä Katsastamaton Camino kuskattiin trailerilla Kellokoskelle huhtikuussa 2018. – Alusta kasattiin ainoastaan uusilla kulutusosilla, kuten uretaanipuslilla, iskunvaimentimilla, jarruosilla ja jousilla. Pintaa koristaa vielä orkkistyylinen oranssi maalaus. Monissa muissa pikkiksissä ovat hytti ja lava erillisiä komponentteja. Sekavanteistus ei oikeastaan istu mihinkään autoon. Caminon maalaus ei ollut ostohetkellä enää edustuskunnossa, ja ilmeen kruunasi sekavanteistus tekstirenkailla. Sen jälkeen moottori, taka-akseli ripustukset ja muut osat irrotettiin. Petri teki Jenkkeihin melkoisen tilauksen, mutta lähetyksen saapuessa koettiin takaisku. rma viimeisteli rungon ja irto-osat epoksilla ja mustalla puolihimmeällä kaksikomponenttimaalilla. Viimeksi mainittujen piti madaltaa alustaa ai”Katsastuksesta huolimatta pikkiksen lattiassa komeili kaksi pään kokoista reikää.” 78 V8-MAGAZINE. Teimme yhdessä kaikki suunnitelmat. Moottori ja vaihteisto pelittivät mainiosti, mutta ajotuntuma ei ollut enää parhaimmasta päästä. Runko oli edelleen hyvässä kunnossa, joten hitsaustöille ei ollut tarvetta. Camino on hetki sitten haettu edelliseltä omistajalta. Moottori on saanut yllensä uuden punaisen värin. Runko ja alustan osat lähtivät hiekkapuhallettavaksi. Seuraavat kaksi vuotta työkalu seisoi lähinnä tallissa, miehen keskittyessä säästämään rahaa tulevaa kunnostussessiota silmällä pitäen. Paketti käsitti isolohkon lisäksi mm. Edestä löytyivät aidot Chevyn Rallye Wheelsit, mutta taakse oli sovitettu kisahenkisemmät Center Linet. Tavoitteena oli palauttaa vanhus entiseen loistoonsa, mutta ei millään pussihousumeiningillä. Osa uusitusta jarruputkistosta on jo paikoillaan
H-putkea. Keulan aggressiivisuutta lisättiin maalaamalla lampunkehykset ja koristelistat mustiksi. Pohja Molemmat puskurit on uusittu. TH-350-automaatti kävi tarkastuksessa hartolalaisessa Kauno Koskinen Oy:ssä. Camino uusissa väreissä. Värioivallus pikkuautosta Koria ei toimitettu maalarin toiveesta lainkaan puhallettavaksi. ektin kombolla. Maskista löytyy auton ainut 396 SS -merkki, muut poistettiin kliinimmän ilmeen nmissä. Toimivat ilmanottoaukot konepellin takaosassa ovat nimenomaan SS-Caminon ominaispiirre. Jarrupuolelta uusittiin myös putkistot ja letkut. noastaan tuuman verran, mutta madallusta taisi tulla jopa enemmän, mikä ei ollut lainkaan huono uutinen. Caminossa oli edessä valmiina tehdasasenteiset levyjarrut. Kaikki näytti olevan kunnossa. Rouvinen uusi lattian Jenkeistä hankitulla korjauspalalla. 12-pulttinen taka-akseli käytiin läpi ja alkujaan lukoton perä varustettiin nyt Eatonin lukolla. Viimeinen jenkkiomistaja oli ilmeisesti peruskorjannut moottorin. Muutamat osat joutuivat vaihtolistalle, kuten vesipumppu, starttimoottori, laturi ja kaasutin. Harkitsin sellaisten asentamista myös taakse, mutta rummut saivat toistaiseksi jäädä paikoilleen, selventää Petri. Pöntöt ovat myös läpivirtaavat, siksi pakoäänet ovat melko maskuliiniset. Pakoputkisto valmistui kolmen tuuman rosteriputkesta, ilman yhdistävää ns. V8-MAGAZINE 79. Laatikko oli myös peruskorjattu ison meren takana eikä se kaivannut kummempia toimenpiteitä. Tässä ollaan joukolla suorittamassa ensimmäistä katselmusta. Pakoputkisto tehtiin kolmen tuuman rosteriputkesta. Siinä missä kori nostettiin pois rungolta miesvoimin, sen laskussa hyödynnettiin Mikko Mustasillan kuorma-auton nosturia. Putkisto päättyy jo taka-akselin etupuolelle, mikä tarjoaa Caminolle miehekkäät soundit. 396-moottori käytiin läpi lähinnä tarkastusmielessä, sisältäen puristuspaineja ohivuotomittaukset. Alkuperäinen jäähdytystuuletin korvautui Yhdysvalloista hankitulla kahden sähkö. Äänieristyspaketti ostettiin Jenkeistä ja se sisälsi myös katon eristeet ja asennusliimat. Lopuksi mosa maalattiin punaiseksi. Kullanväriseksi maalattuun mittaripaneeliin sovitettiin AutoMeterin valkopohjaiset mittarit. Öljypohja avattiin, ja yksi runkolaakeripukki sekä kiertokangen laakeripukki avattiin tarkastusta varten. Imusarja otettiin pois, ja nostajalaaksokin oli puhtaan oloinen
Tämä idea maistui lopulta parhaimmalta. Petri päätyi Cragarin spinnereillä varustettuihin 390C Street Pro -vanteisiin. Sohvapenkki verhoiltiin mustalla ja kultaisella kankaalla rovaniemeläisen Ari Holopaisen toimesta. Hän ehdotti samoja värejä, mutta käänteisesti toteutettuna, jolloin pääväriksi tulisi musta ja SS-raidoista tehtäisiin kullanväriset. Vuotta uudempi isolohkoversio (AON-1) nähtiin tuoreeltaan myös Suomessa. Herrasmiehillä ei ole tietoa, tuliko Suomeen uutena ainuttakaan ´69 396 SS Caminoa. Viisarillinen nopeusmittari toimii satelliittinavigaattorilla (GPS). Uudet ovipahvit, lattiamatto ja sisäkattoverhoilu hankittiin Amerikasta. Takaisku sekoitti kaikkien aikatauluja. Vaunu hankittiin kotimaasta, mutta sen edellinen suomiomistaja oli ostanut symppiksen eräältä iäkkäältä ruotsalaisrouvalta. – Värivalinnassa aluksi suunnittelin orkkiksen tyylistä oranssia, mutta mieli kallistui seuraavaksi kirkuvanpunaiseen. akella kuorrutetulla mustalla, ja koristeraidat sekä helmat vastaavasti kultafalakella, iloitsee Petri. Renkaiksi valittiin Vitourin Galaxy R1 Radial G/T -tekstirenkaat, kooltaan takana 295/50R15 ja edessä 235/60R15. Kaimat Petri Rouvinen (vas.) ja Petri Haakana kättelevät vastavalmistuneen El Caminon äärellä. Aikataulu petti pahasti pohjatöiden ja maalauksen suhteen. 80 V8-MAGAZINE. Sähkötyöt teki virolainen Willu, joka on vaikuttanut viimeiset vuosikymmenet Forssan seudulla. ”Kaimat olivat myös päättäneet, että Caminon yleisilmettä jalostettaisiin kliinimpään suuntaan.” viimeisteltiin mustalla maalilla, ja koppa nostettiin takaisin paikoilleen Mikko Mustasillan kuorma-auton nosturilla. Kaimat olivat myös päättäneet, että Caminon yleisilmettä jalostettaisiin kliinimpään suuntaan. Kaikkien kaveri Matkustamon kasaamisessa vierähti jokunen tovi. Ovien alareunoihin ja etulokasuojien helmoihin hitsattiin myös uutta peltiä. Siksi etulokasuojien 396 SS -merkit jätettiin pois, vaikka niiden sanoma herätti kunnioitusta asiaan perehtyneiden keskuudessa. Paneelissa oli aukko myös soittimelle, jossa päädyttiin RetroSoundin vintagehenkiseen, mutta nykyaikaista elektroniikkaa sisältävään poppikoneeseen. Työn jälkeen oltiin tyytyväisiä, mikä oli luonnollisesti tärkein pointti. Siihen upotettiin myös muutama kovaääninen. hanttarin puoleinen helmakotelo kauttaaltaan. Sitten eräänä päivänä Rouvinen näytti Hot Wheelsin Camino-pikkuautoa, jossa oli kullan ja mustan sekoitus. Ohjauspyöräksi hankittiin Grantin nostalgiaa huokuva kolmipuolaratti. Alkuperäinen kolmen mittarin mittaripaneeli korvattiin Jenkeistä hankitulla, peräti kuudelle mittarille tarkoitetulla. Peräkoukku valmistui modi. Alkuperäinen rattiputki pistettiin eläkkeelle, kun tilalle asennettiin tiltillä varustettu kiiltävä billetputki. Näin auto maalattiin lopulta alumiini. Silloin Caminon kabiinista raikaa ilmoille Samuli Edelmannin kulttibiisi: ”Karavaanari, karavaanari on kaikkien kaveri – teiden tukko”. oimalla Chevy Vanin koukkua. Rouvinen on käyttänyt samaa mestaria myös omien autojensa verhoilutöissä. Petrin käsivarresta löytyy aiheeseen sopiva tatuointi: ”El camino al inferno esta empedrado de buenas intenciones” eli vapaasti suomennettuna: ” Tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla”. Paketti sisälsi myös äänieristeet ja kiinnitysliimat. Myös perälaudan vastaava merkki ja SS-raidat poistettiin. Petri on järjestyksessään vaunun kolmas omistaja. Caminon piti olla maalaamossa ainoastaan pari kuukautta, mutta Petri sai kotiutettua autonsa vasta yli kahdeksan kuukauden kuluttua. lit oli uusittu jo Amerikassa, mutta asennus vaati sovittelua. Penkin taakse valmistui huovalla vuorattu paneeli, johon kiinnitettiin Alpinen aktiivisubbari, päävirtakytkin, palosammutin ja ylläpitolaturi talven seisokkia varten. Paneeli maalattiin kultaiseksi, minkä jälkeen reikiin asennettiin AutoMeterin kisahenkiset mittarit. Sitten Camino lähtikin maalaamoon, jossa uusittiin mm. Perässä vedettävä minikoti odottaa vielä kunnostusta, mutta tulee ilahduttamaan kanssa-autoilijoita mahdollisesti ensi kesän kuluessa. Lavan kylkipelVanteita valitessa ei ollut varsinaisesti muita kriteereitä kuin niiden 15 tuuman koko. Caminon perässä tulee jatkossa roikkumaan brittivalmisteinen ja alumiinikuorinen Bailey Maestro -merkkinen asuntovaunu, vuosimallia 1967. Camino varustettiin lisäksi vetokoukulla, vaikka se hieman rikkookin tiettyä tyylipuhtautta
/tilaa. Koeajaa, testaa ja vertailee. Uudet ja käytetyt. Tilaa omasi: autobild.
, Luoso 040 163 2054 9.10. PYYNIKIN AJOT – MOOTTORIPYÖRIEN MUISTOAJOT Pyynikki, Tampere: Suomen veteraanikilpamoottoripyöräkerho 4.–5.9. Vantaa (Rekolan Shell) 24.9., 29.10., 26.11. VW & VINTAGE ROMPETORI Espoon Automuseo, Bodomintie 35, Espoo: Espoon Automuseo 18.–19.9. Tapahtumakalenteri Kotimaa 3.9. RADALLE.COM (DRIFTING SM, 19.9. Tapahtumia on voitu peruutt aa ja niiden ajankohtaa on voitu siirtää lehden painoon menon jälkeen. 4.9. LOSKA-AJO (VETERAANIKUORMA-AUTOT) Porvoo – Lahti – Hollola, Messilä: Veteraanikuorma-autoseura 30.10. FJDC AJOHARJOITUSPÄIVÄT (MAASTOHENKILÖJA PAKETTIAUTOT) Kulmakorven Off Road Park, Espoo: Finnish Jeep Drivers’ Club, Kulmakorven Off Road Park (ennakkoilm. Seinäjoki (McDonalds/Citymarket 10.9. TESTAA & RASSAA (KIIHDYTYSTESTAAJILLE, EI YLEISÖLLE) Kiikalan lentokeskus, Oinasjärventie 515, Suomusjärvi: Riverside Timers 11.9. LAUANTAIKOKOONTUMINEN VASKIVEDELLÄ Kitusen Kievari, Sampolantie 7, Virrat (lähtö klo 11.00) – Cafe Virtainportti, Vaskivesi: Ylä-Pirkanmaan Mobilistit 4.9. Viikkokokoontumiset Hollola, Kukonlinna Keskiviikko klo 18.00– Hyvinkää, Kauppatori (harrasteajoneuvot) Keskiviikko klo 17.00–21.00 Hämeenlinna, Ahveniston varikkokahvio (harrasteajoneuvot) Maanantai klo 18.00– (syyskuu) Kaarina, Neste Lauantai klo 17.00– Lahnajärvi, Taukopaikka (mp) Tiistai klo 18.00–22.00 Nakkila, Verstas Moottorikahvila Torstai klo 17.00– (syyskuu) Oulu, Nallikarinranta (harrasteajoneuvot) Perjantai klo 20.00– Pori, Karjarannan jokiparkki (mobilistit) Maanantai klo 18.00– (syyskuu) Pori, Tiilimäen Neste Perjantai klo 20.00– Riihimäki, Ullan Pakari Keskiviikko klo 18.00– Turku, Forum Marinum Keskiviikko klo 17.00– Vaasa/Sundom, Grillo Tiistai klo 18.00–20.00 Vaasa, Kivihaan ABC Perjantai klo 19.00 Vantaa, Tikkurila (rodit) Keskiviikko klo 19.00 (lähtö, syyskuu) KOONNU T: HANNEL E HATANP ÄÄ 24.–26.9. SPORTSCAR BREAKFAST CLUB (URHEILUAUTOT) Gustavelund, Kirkkotie 36, Tuusula: Sports Car Club of Helsinki 11.9. 8.8.) 4.9. 40 V. edeltävänä keskiviikkona kulmakorpi@fjdc.org) 9.10. KAANAAN KAHINAT (MP) Moottoriurheilukeskus Kaanaa Center, Moottorikeskuksenhaara 105, Velaatta: Leak MC, kaanaankahinat@gmail.com (ennakkoilm. RAUMA ROCK ’N’ ROLL CRUSING + ROMPETORI Rantatalo, Poroholma (kokoontuminen klo 12.00, cruising klo 17.00): West Coast Racing & Cruising Association 11.9. Hyrylä (Burger King) 4.9., 2.10., 6.11. Mäntsälä (Juustoportti) 24.9., 29.10., 26.11. ESPOO PIENOISMALLITAPAHTUMA Storängens skola, Rehtorinkuja 4, Espoo: Hobby Paint N’ Stuff, Myllylä 23.–24.10. MALMI STREET DRAGS Helsinki-Malmin lentokenttä, Helsinki: Finnish Hot Rod Association 020 743 0750, info@fhra. ROCK ’N’ ROLL WEEKEND Ellivuori Resort, Sastamala: aronmusic.info@ gmail.com, Leppänen 040 552 9032 25.9. 20.9.) 25.9. OCTOBER SWAP MEET Teivon ravikeskus, Tampere: FHRA Tampereen seutu 040 062 3276, of ce@fhra-tre.net, myyntipaikat 040 073 5727 9.10. RADALLE.COM (TIME ATTACK) Ahveniston moottorirata, Poltinahontie 47, Hämeenlinna: Radalle UA, drifting@radalle.com 4.9. edeltävänä keskiviikkona kulmakorpi@fjdc.org) 18.9. HISTORIC KYMI RACE FINALS (CUP) Kymiring, Kymentie 748, Kausala: Historic Race Finland 4.–5.9. KIIHDYTYSTESTIPÄIVÄ Kiikalan lentokenttä, Oinasjärventie 469, Salo: Riverside Timers, Riverside Cruisers 11.9. VW SWAP (VW) Högforsin tehdashalli, Valurinkatu, Karkkila: Classic VW Club Finland 25.9. AJOKAUDEN PÄÄTTÄJÄISET Karjarannan jokiparkki, Pori (klo 18.00): Satakunnan Mobilistit HUOM! COVID-19 määräykset ja suositukset. FJDC AJOHARJOITUSPÄIVÄT (MAASTOHENKILÖJA PAKETTIAUTOT) Kulmakorven Off Road Park, Espoo: Finnish Jeep Drivers’ Club, Kulmakorven Off Road Park (ennakkoilm. PERÄKONTTIKIRPPUTORI A-Katsastus Oy:n piha-alue, Varistie 8, Kajaani: Kainuun Mobilistit 11.9. KOPTERI RALLEY (MP) Naantali Camping, Naanali: Kopteri 3.–5.9. Kerava (Neste) 10.9., 8.10., 12.11. Järvenpää (ST1) 18.9., 16.10., 20.11. 040 728 2375 4.9. MOBILISTIHULINAT – VANHOJEN AUTOJEN KOKOONTUMISAJO Camping Sysmä, Huitilantie 3, Sysmä 18.9. CLASSIC MC RACE (NC, EM) Botniaring, Kauhajoentie 688, Jurva: Suomen Veteraanikilpamoottoripyöräkerho 11.–12.9. Raasepori (Karjaan ABC) 3.9., 1.10., 5.11. KURKINIEMIAJOT ”OLAVI SUMMASEN 80-VUOTISJUHLA-AJOT” (YLI 30 V. CCOF RATAPÄIVÄT (CORVETTE, F-BODY) Alastaro Circuit, Jarno Saarisentie, Virttaa: Club Corvette of Finland 25.9. AJONEUVOT) Minimanin p-alue, Mäntyharju – Woikosken automuseo – Vuohijärven Luontoja kulttuurikeskus – Kurkiniemi, Mäntyharju: kurkiniemiajot2021@ gmail.com, Tiina 040 510 4096 (ennakkoilm.) 4.9. V8 THUNDER, GRAN TURISMO (RATA-SM) Alastaro Circuit, Jarno Saarisentie, Virttaa 11.–12.9. RAUTA JA PETROOLI + ROMPETORI Messupuisto, Tehtaankatu 25, Riihimäki: Masinistit 12.9. (ennakkoilm. KURVAA KANGASALLE – AJONEUVOHARRASTAJIEN KOKOONTUMINEN Mobilia ja Vehoniemen automuseo, Kangasala: Mobilia, Vehoniemen automuseo, Tampereen Seudun Mobilistit, Suomen linja-autohistoriallinen seura, Pienoismallikeräilijärekisteri, Kangasalan kaupunki. AUTOT JA VIIHDE –VIIKONLOPPU – JENKKIAUTONÄYTTELY JA X-TREME CAR SHOW Lahden Messukeskus, Lahti: 046 878 2479 4.–5.9. KAIKENLAISTEN HARRASTEAJONEUVOJEN KOKOONTUMINEN ABC:n ja S-Marketin p-alue, Alajärvi: Haukka 040 552 1504 3.9. FORD CHALLENGE DAY (FOMOCO) Pesämäen Moottoriurheilukeskus, Vanha Maantie 237, Honkajoki: Ford Mustang Owners’ Club of Finland 11.9. H-DCF END OF SEASON (H-D, BUELL) Lentohotelli, Kauhava: Harley-Davidson Club Finland 24.-25.9. PERJANTAIKOKOONTUMINEN AUTOPIRTILLÄ Kitusen Kievari, Sampolantie 7, Virrat (lähtö klo 18.00) – Ähtärin autopirtti, Ähtäri: Ylä-Pirkanmaan Mobilistit 3.9. edeltävänä keskiviikkona kulmakorpi@fjdc.org) 20.11. kuukka@surf . JENKKIAUTONÄYTTELY Uusimaa-Areena, Lapinniementie 27, Porvoo: Custom Car Club Porvoo 4.9. LAPINLAHTI KRUISINKI (HARRASTEAJONEUVOT) Lapinlahti: Miss Route 6, Route 6 Roamers 3.–5.9. ROSMO-AJOT (30 V. AVOIMET OVET MOBIILIHALLILLA Paattilammintie, Noormarkku: Satakunnan Mobilistit 10.–11.9. TIME ATTACK) Botniaring, Kauhajoentie 688, Jurva: Radalle UA, drifting@radalle.com 22.9. ROUTE 24 CRUISING (HARRASTEAJONEUVOT) Joenkulmantie 2, Vesivehmaa (lähtökokoontuminen klo 17.00): Route 24 4.–5.9. DRIFT CHALLENGE Speedhooked Pitstop, Porvoo 11.9. JA VANHEMMAT AJONEUVOT) Lintusalo, Puumala: Mikkelin Mobilistit, anne. SYYS-ROMPETORI Vaasan automuseon piha, Myllykatu 18 B , Vaasa: Vaasan Veteraaniautoseura 040 413 7976 11.9. Jyväskylä (ABC Keljonkangas) 13.8., 10.9. SÄKYLÄ CRUISING Kahvila Tauko/tori, Säkylä (cruising-lähtö klo 19.00) 24.9. FJDC AJOHARJOITUSPÄIVÄT (MAASTOHENKILÖJA PAKETTIAUTOT) Kulmakorven Off Road Park, Espoo: Finnish Jeep Drivers’ Club, Kulmakorven Off Road Park (ennakkoilm. Helsinki (Kauppatori) 3.9., 1.10., 5.11. PÄIJÄT-HÄMEEN ROMPEMARKKINAT JA KLASSIKOT-PARKKI Jokimaan ravikeskus, Jokimaankatu 6, Lahti: PäijätHämeen Mobilistit, Pikkarainen ilt. Lahti (Ace Cafe) 11.9., 9.10., 13.11. 11.9. 11.9. INKEROISTEN MOBIILIHALLIN AVOIMET OVET JA AJOKAUDEN PÄÄTÖS Jokipellontie 1, Inkeroinen: Kymen Automobiilikerho 18.9. HISTORIC RALLI URJALA (HRT) Urjala: Urjalan UA 11.9. MAKASIINI-MEET JA ILTABILEET Kurikka 4.9. VAASAN SYYSROMPETORI Vaasan automuseon piha, Myllykatu 18 B, Vaasa: Vaasan Veteraaniautoseura 11.9. FHRA WINTER NATIONALS (SM FINAALIT) LSK Business Park, Loppusuora 22, Kauhava: Finnish Hot Rod Association 020 743 0750, info@fhra. 3.–5.9. Klaukkala (tori) 25.9., 30.10., 27.11. KIIHDYTYSPÄIVÄ 402 M Lentokenttä, Pudasjärvi: Taivalkosken Moottorikerho, Teppo 045 138 6960 4.9. Tietoja tulevista alan tapahtumista kannattaa lähettää sähköpostiosoitteella toimitus@veekasi.fi Päivämääriin saattaa tulla muutoksia, eikä V8-Magazine vastaa tietojen paikkansapitävyydestä. MAALLA, MERELLÄ JA ILMASSA Kuopion raittiustalo, Minna Canthin katu 52, Kuopio: Pohjois-Savon Pienoismalliharrastajat 6.11. Kajaani (ABC) 4.9., 2.10., 6.11. Cruisingit Alajärvi (ABC/S-Market) 3.9., 1.10. SYYSMEETING (VAN, TRUCKS) Salusjärven Leirikeskus, Salusjärventie 110, Orimattila: Journeyman Lahti, Huhtaniemi 041 573 0545 4.9. VERSTAS GOES KUSTOM KULTURE Verstas Moottorikahvila, Pyssykankaantie 170,Hormisto/Nakkila: Verstas 9.10. FHRA MEGA SWAP Helsinki-Malmin lentokenttä, Helsinki: Finnish Hot Rod Association, info@fhra. JUUPA-MEET & CRUISING Ylä-Pirkanmaan Mobilistit 18.9. Nummela (Prisma) 11.9., 9.10., 13.11. Porvoo (Kuninkaanportti) 25.9., 30.10., 27.22. Espoo (Otaniemi FAT Lizard) 10.9. FHRA CRUISING PRE-PARTY Helsinki-Malmin lentokenttä, Helsinki: Finnish Hot Rod Association 0207 430 750, info@fhra. HISTORIC RALLI RANTARALLI (HRT) Mynämäen seutu: Naantalin Seudun UA 9.–10.10. MCC OPEN Maskutalo, Seurantalontie 2, Masku: Kurittulan Pienoismallikerho, Huolin Pienoismallikerho, Maskun-Vahdon 4H, Turun 4H 82 V8-MAGAZINE. TERWA-AJO (VETERAANIMP) Oulun Automuseon piha, Oulu (lähtö klo 10.00): VMPK Oulun aluekerho Terwamotoristit 11.–12.9. Pori (ABC Tikkula) 3.9., 1.10., 5.11. Vantaa (Tikkurilan Heureka) 18.9., 16.10., 19.11. FJDC AJOHARJOITUSPÄIVÄT (MAASTOHENKILÖJA PAKETTIAUTOT) Kulmakorven Off Road Park, Espoo: Finnish Jeep Drivers’ Club, Kulmakorven Off Road Park (ennakkoilmoittautuminen edeltävänä keskiviikkona kulmakorpi@fjdc.org) Pienoismallit ja polkuautot 2.10
Yksi komea kuntoinen ”perusauto” on kokkolalaisen Rune Hagströmin ’63 Chevrolet Bel Air, joka on lisäksi ehta matching numbers -yksilö. Ford F-150 1984 Ford F-150 1984 KOVAKATTO PIKKIS KOVAKATTO PIKKIS Ahvenanmaalta löytyy avolava erikoisimmasta päästä. V8-MAGAZINE 83. Staffan Eriksson rakensi viiskytluvun Fordien inspiroimana omaan pickupiinsa retractable-kattosysteemin. 1963 Chevrolet 1963 Chevrolet Bel Air 4d Sedan Bel Air 4d Sedan PERUSAUTO PERUSAUTO PARHAASTA PÄÄSTÄ PARHAASTA PÄÄSTÄ Neliovisista kuutoskoneisista Suomi-Sedaneista vain harvat ovat säilyneet alkuperäisessä asussaan näihin päiviin. 8/2021 ilmestyy lokakuussa viikolla 40 V kasi kiertää Kesä alk o a lopui n, mu a vielä rii ää tapahtumia. Lisäksi .: Lisäksi .: Dodge Dart GT 1965 Dodge Dart GT 1965 Thony Nymanin talliin Keravalle hankittiin aitoa 70-luvun lopun rakentelutyyliä mukaileva 1965 Dodge Dart GT. Chevrolet Impala 1960 Chevrolet Impala 1960 STREET IS NEAT STREET IS NEAT Rauno Hautamäen blower SBC Chevrolet Impala 2d HT edustaa tyyliltään paluuta jonnekin 70ja 80-luvun taitteeseen, maltillisesti muokattuna, ilman tähtilippu bensatankkia tai kylkiputkia