Esittelyssä: DOUBLE T SPECIAL 1927 CHEVROLET BEL AIR SEDAN 1963 FORD F-150 XLT PICKUP 1983 CHEVROLET ASTRO VAN V8 1985 KUSTOMRAMA KORNER KUSTOMRAMA KORNER FRANK SINATRAN CADILLAC BROUGHAM FRANK SINATRAN CADILLAC BROUGHAM TAPAHTUMAKESÄN LOPPUKIRI! SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI 8/ 20 21 H IN TA 10 ,6 € fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media sama leikkaus molemmissa: black sama leikkaus molemmissa: bold TAPAHTUMAKESÄN LOPPUKIRI! TAPAHTUMAKESÄN LOPPUKIRI! Chevrolet Impala 2d HT 1960 Chevrolet Impala 2d HT 1960 AJATONTA NOSTALGIAA BACK TO 80-LUKU BACK TO 80-LUKU BACK TO 80-LUKU DODGE DART GT 1965 DODGE DART GT 1965 22 sivua TAPAHTUMIA: PORVOON JENKKIAUTONÄYTTELY, BUICK MEET SOMERO, BUICK MEET SOMERO, BURNOUT PARTY KIIKALA, DRAG RACE SM FINALS KAUHAVA, DRAG RACE SM FINALS KAUHAVA, FSRA STREET ROD NATIONALS SASTAMALA, HAYRIDE JAMBOREE PISTOHIEKKA, HAYRIDE JAMBOREE PISTOHIEKKA, V8-MAGAZINE KIIHDYTYSPÄIVÄ VESIVEHMAA, NASTOLA CRUISING, NASTOLA CRUISING, RIDE IN MOTOR MEET OULU, SCANDINAVIAN NATIONALS TIERP, SCANDINAVIAN NATIONALS TIERP, SM DRAG RACE MOTOPARK, SUMMER MEET PIETARSAARI SUMMER MEET PIETARSAARI Esittelyssä: Esittelyssä: DOUBLE T SPECIAL 1927 SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI NOSTALGIAA NOSTALGIAA AJATONTA NOSTALGIAA AJATONTA AJATONTA NOSTALGIAA AJATONTA AJATONTA NOSTALGIAA AJATONTA AJATONTA NOSTALGIAA AJATONTA AJATONTA NOSTALGIAA AJATONTA AJATONTA NOSTALGIAA AJATONTA AJATONTA NOSTALGIAA AJATONTA AJATONTA NOSTALGIAA AJATONTA AJATONTA NOSTALGIAA AJATONTA AJATONTA NOSTALGIAA AJATONTA AJATONTA NOSTALGIAA AJATONTA AJATONTA NOSTALGIAA AJATONTA NOSTALGIAA BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU BACK TO 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU BACK TO 80-LUKU 80-LUKU BACK TO 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU BACK TO 80-LUKU 80-LUKU BACK TO 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU BACK TO 80-LUKU 80-LUKU BACK TO 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU BACK TO 80-LUKU BACK TO 80-LUKU BACK TO 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU DODGE DART GT 1965 DODGE DART GT 1965 DODGE DART GT 1965 DODGE DART GT 1965 DODGE DART GT 1965 DODGE DART GT 1965 DODGE DART GT 1965 DODGE DART GT 1965 DODGE DART GT 1965 DODGE DART GT 1965 DODGE DART GT 1965 DODGE DART GT 1965 DODGE DART GT 1965 DODGE DART GT 1965 DODGE DART GT 1965 DODGE DART GT 1965 DODGE DART GT 1965 DODGE DART GT 1965 DODGE DART GT 1965 DODGE DART GT 1965 DODGE DART GT 1965 DODGE DART GT 1965 DODGE DART GT 1965 DODGE DART GT 1965 DODGE DART GT 1965 DODGE DART GT 1965 DODGE DART GT 1965 DODGE DART GT 1965 DODGE DART GT 1965 DODGE DART GT 1965 DODGE DART GT 1965 DODGE DART GT 1965 DODGE DART GT 1965 DODGE DART GT 1965 DODGE DART GT 1965 DODGE DART GT 1965 DODGE DART GT 1965 DODGE DART GT 1965 DODGE DART GT 1965 DODGE DART GT 1965 22 sivua 22 sivua TAPAHTUMIA: TAPAHTUMIA: PORVOON JENKKIAUTONÄYTTELY, 22 sivua 22 sivua
Koronasta huolimatta, tai ehkä osin sen ansiosta, kiihdytyskesä oli isossa kuvassa monilta osin onnistunut ja toi mukanaan paljon positiivista. Facebook-osoite www.facebook.com/V8Magazine ASIAKASPALVELU Sähköpostiosoite asiakaspalvelu@fokusmedia. Aamusta lajittelu ja iltapäivällä eliminaattori. Kompastuskiviksi tulivat sade ja Kauhavan vastatuuleen joutunut ympäristölupa. Rinnalla voi käydä oikealla liimaradalla kellottamassa varttimailia ja rikkomassa recordseja vaikkapa FHRA testipäivillä. Kesästä jäi ehdottomasti mieleen ensi kertaa esiintynyt Vintage Drags, joka toi stripille mukavan setin värikkäitä, nostalgiaa huokuvia kilpureita. Ilmoitusasiakas on korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamasta mahdollisesta vahingosta kolmannelle osapuolelle ja/tai lehdelle. TOIMITUSJOHTAJA Mikko Saastamoinen KAUPALLINEN JOHTAJA Jaana Lindvall-Harki JULKAISIJA Fokus Media Finland Oy PAINOPAIKKA MDM print ISSN 0780-2102 V8-Magazine on Aikakausmedia ry:n jäsen. fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media sama leikkaus molemmissa: black sama leikkaus molemmissa: bold TOIMITUS Päätoimittaja Jarmo Markkanen AD Toni Lindström Avustajat Juha Airio, Bo Bertilsson, Paul Granvik, Hannele Hatanpää, Harri Jukarainen, Harri Kunnasvuo, Petri Laulajainen Peter S. Niin Ruotsissa kuin Amerikassa onkin pitkälti siirrytty no prep -radoilla kasimailin ajamiseen. Turvallisuuden lisäksi lyhyempi matka tasoittaa pudotuskilpailua, säästää tekniikkaa vähentäen rikkoutumisia, kuluja ja putsaussessioita sekä näyttää kisan paremmin katsojille. Puhelin 020 735 4130* *Puhelun hinta lankapuhelinliittymästä soitettuna on 8,35 snt/ puh + 7,02 snt/min ja matkapuhelinliittymästä soitettuna 8.35 snt/puh + 17,17 snt/min. Kauhavan . Nähtävää riitti – ja kyllä yleisö myös tykkäsi! FHRA SM-avauskisassa Motoparkissa nähtiin katsojia enemmän kuin kertaakaan 2000-luvulla. Malli vaati totuttelua, kun lajittelukierroksia oli vähän ja kaavio eteni nopeasti perään. V8-MAGAZINE 3 Lehti ei vastaa tilaamattoman materiaalin säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Lentokenttäradoilla loppunopeudet ovat nousseet huimasti jo 270 km/h tuntumaan, mikä antaa järjestäjille mietittävää. Kesän hyvin palvellut kilpuri saa hetken huilata, kuten myös itse kuski ja tiimi. Kaksipyöräiset tarjosivat kaivattua nitron pauketta. Luotetaan, että ensi vuonna päästään palaamaan normaaliin SM-sarjaan. klo 7.48 Kauhava FHRA Winter Nationals. Nautiskella saavutuksista. Katuautokisat vetivät niin kilpailijoita kuin katsojia, ja useassa tapahtumassa nähtiin osanottajatai yleisöennätyksiä. Tulostaso muodostui kovaksi. Suomalaisten kovaa tasoa kuvastaa hyvin se, että Euroopassa on runsaat 30 nittispyörää ja puolet niistä löytyy täältä! Eikä tässä edes kaikki, vaan myös kovin autoryhmä Top Doorslammer toi paikalle kiitettäviä kilpailijamääriä. SM-sarjan kohdalla FHRA:n tilanne ei ollut millään muotoa kadehdittava. Jarmo Markkanen jarmo.markkanen@veekasi.. V8-Magazinen tilaajat ovat Fokus Media Finland Oy:n asiakasrekisterissä. Lehti ei vastaa taloudellisesti niistä vahingoista, jotka aiheutuvat mahdollisista ohjeissa olevista painotai muista virheistä. naaleissa kausi päättyi vain yhteen ajettuun lajittelukierrokseen. Kiihdytyskisat tältä kaudelta on kiihdytelty. Huoltoaikaa vaatineet ylemmät ryhmät kisasivat ”perinteisellä” systeemillä ja jakoivat mitalit pelkästään lajittelupisteillä. Kun muistetaan nykyinen vaikea aika, niin olihan kesä kokonaisuutena ylivertainen suoritus kaikilta meiltä, niin järjestäjiltä kuin harrastajilta, verrattiinpa mihin tahansa maamme autotapahtumaan. Näin onneksi saatiin kuitenkin kaksi pudotuskisaa ajettua, kun kisasunnuntait satoivat. Uutuutena lanseerattiin kaksi kahden kilpailun viikonloppua, oma kisa lauantaina ja toinen sunnuntaina. Jos viidestä kisasta vaikkapa yksi tai kaksi olisi tuplakisaviikonloppuja, niin tuttu systeemi, että viisi parasta tulosta lasketaan mukaan yhteispisteissä, antaa pelivaraa niin sään, tekniikkarikkojen ja muiden esteiden kanssa. Linney, Heikki Malinen, Jim Maxwell, Kari Mörö, Heikki Parviainen, Juha Peltonen, Pekka Polvinen, Kai Salmio, Matti Saloranta, Joke Simonen, Erik Stigsson, Pekka Vaisto Sähköpostiosoite toimitus@veekasi.. Yhtiöllä on oikeus käyttää tietoja suoramarkkinointiin, etämyyntiin ja markkinatutkimuksiin henkilöstölain mukaisesti. Tallennamme puhelut laadun varmistamiseksi ja koulutustarkoituksiin. Tarjottu tai tilattu aineisto hyväksytään julkaistavaksi sillä ehdolla, että julkaisija saa korvauksetta käyttää sitä uudelleen lehden tai sen yksittäisen osan uudelleenjulkaisun, yleisölle välittämisen tai muun käytön yhteydessä toteutusja jakelutavasta riippumatta sekä luovuttaa oikeutensa edelleen ja muokata aineistoa hyvän tavan mukaan. Tilaaja voi kieltää tietojensa käytön. Toinen merkittävä ponnistus oli Nitrobike Showdown -sarja. VARTTIMAILIN VARRELTA Pe 10.9. Kauden alussa kaikki kilpailijat haluavat mahdollisimman paljon lähtöjä taakse, niin sinne ei tuplakisaa voi ajatella. Viidestä kisaviikonlopusta, seitsemästä kisasta, kahdessa pystyttiin ajamaan pudotuskisa
KANSIKUVA: HEIKKI MALINEN KANSIKUVA: HEIKKI MALINEN Esittelyssä: DOUBLE T SPECIAL 1927 CHEVROLET BEL AIR SEDAN 1963 FORD F-150 XLT PICKUP 1983 CHEVROLET ASTRO VAN V8 1985 KUSTOMRAMA KORNER KUSTOMRAMA KORNER FRANK SINATRAN CADILLAC BROUGHAM FRANK SINATRAN CADILLAC BROUGHAM TAPAHTUMAKESÄN LOPPUKIRI! SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI 8/ 20 21 H IN TA 10 ,6 € fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media sama leikkaus molemmissa: black sama leikkaus molemmissa: bold TAPAHTUMAKESÄN LOPPUKIRI! TAPAHTUMAKESÄN LOPPUKIRI! Chevrolet Impala 2d HT 1960 Chevrolet Impala 2d HT 1960 AJATONTA NOSTALGIAA BACK TO 80-LUKU BACK TO 80-LUKU BACK TO 80-LUKU DODGE DART GT 1965 DODGE DART GT 1965 22 sivua TAPAHTUMIA: PORVOON JENKKIAUTONÄYTTELY, BUICK MEET SOMERO, BUICK MEET SOMERO, BURNOUT PARTY KIIKALA, DRAG RACE SM FINALS KAUHAVA, DRAG RACE SM FINALS KAUHAVA, FSRA STREET ROD NATIONALS SASTAMALA, HAYRIDE JAMBOREE PISTOHIEKKA, HAYRIDE JAMBOREE PISTOHIEKKA, V8-MAGAZINE KIIHDYTYSPÄIVÄ VESIVEHMAA, NASTOLA CRUISING, NASTOLA CRUISING, RIDE IN MOTOR MEET OULU, SCANDINAVIAN NATIONALS TIERP, SCANDINAVIAN NATIONALS TIERP, SM DRAG RACE MOTOPARK, SUMMER MEET PIETARSAARI SUMMER MEET PIETARSAARI Esittelyssä: Esittelyssä: DOUBLE T SPECIAL 1927 SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI NOSTALGIAA NOSTALGIAA AJATONTA NOSTALGIAA AJATONTA AJATONTA NOSTALGIAA AJATONTA AJATONTA NOSTALGIAA AJATONTA AJATONTA NOSTALGIAA AJATONTA AJATONTA NOSTALGIAA AJATONTA AJATONTA NOSTALGIAA AJATONTA AJATONTA NOSTALGIAA AJATONTA AJATONTA NOSTALGIAA AJATONTA AJATONTA NOSTALGIAA AJATONTA AJATONTA NOSTALGIAA AJATONTA AJATONTA NOSTALGIAA AJATONTA AJATONTA NOSTALGIAA AJATONTA NOSTALGIAA BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO BACK TO 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU BACK TO 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU BACK TO 80-LUKU 80-LUKU BACK TO 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU BACK TO 80-LUKU 80-LUKU BACK TO 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU BACK TO 80-LUKU 80-LUKU BACK TO 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU BACK TO 80-LUKU BACK TO 80-LUKU BACK TO 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU 80-LUKU DODGE DART GT 1965 DODGE DART GT 1965 DODGE DART GT 1965 DODGE DART GT 1965 DODGE DART GT 1965 DODGE DART GT 1965 DODGE DART GT 1965 DODGE DART GT 1965 DODGE DART GT 1965 DODGE DART GT 1965 DODGE DART GT 1965 DODGE DART GT 1965 DODGE DART GT 1965 DODGE DART GT 1965 DODGE DART GT 1965 DODGE DART GT 1965 DODGE DART GT 1965 DODGE DART GT 1965 DODGE DART GT 1965 DODGE DART GT 1965 DODGE DART GT 1965 DODGE DART GT 1965 DODGE DART GT 1965 DODGE DART GT 1965 DODGE DART GT 1965 DODGE DART GT 1965 DODGE DART GT 1965 DODGE DART GT 1965 DODGE DART GT 1965 DODGE DART GT 1965 DODGE DART GT 1965 DODGE DART GT 1965 DODGE DART GT 1965 DODGE DART GT 1965 DODGE DART GT 1965 DODGE DART GT 1965 DODGE DART GT 1965 DODGE DART GT 1965 DODGE DART GT 1965 DODGE DART GT 1965 22 sivua 22 sivua TAPAHTUMIA: TAPAHTUMIA: PORVOON JENKKIAUTONÄYTTELY, 22 sivua 22 sivua 4 V8-MAGAZINE. Nykyinen omistaja on täydentänyt kokonaisuuden mahdollisimman tarkasti aikakauden henkeen eikä ikimuistoisia yksityiskohtia puutu. Chevyn LT1 pikkulohko-V8. Rauno Hautamäen Impalan konepellin läpi pilkottava TBS 6-71 ahdin ja Weiandin nostalgia scooppi tupla Hollikoineen antavat autolle katu-uskottavuutta. Mies kävi elokuussa kisaamassa Tanskassa, Römön kuuluisalla rantahietikolla. 14 DODGE DART GT HARDTOP 1965 AIKAHARPPAUS MENNEESEEN Thony Nymanin Dodge Dart GT henkii aidosti menneiden vuosikymmenien tyyliä. VEEKASI KIERTÄÄ 36 HAYRIDE JAMBOREE, PISTOHIEKKA 14.8. Chevrolet Bel Air on saanut aina osakseen hellää huolenpitoa. 38 V8-MAGAZINE KIIHDYTYSPÄIVÄ, VESIVEHMAA 28.8. 30 CHEVROLET ASTRO VAN V8 1985 Legendaarisen Hangon katuautokisan 1983 voittanut Jorma Mäkinen rakensi maukkaan Candy Tangerine Chevy Astron. 76 FORD F-150 XLT PICKUP 1983 Staffan Erikssonin retractable pikkis muuttuu hetkessä avoautoksi kaukosäätimen nappia painamalla, jolloin peltinen katto taittuu lavakatteen alle piiloon. Kokkolalaisen Rune Hagströmin taksin taival oli juuri toisenlainen. Ensisilmäyksellä auto tuo vahvasti mieleen 80-luvun alun suomicruisingin. Mandariinin värisessä karkkilaatikkossa on herkku jos toinenkin, mm. 24 CHEVROLET IMPALA 2D HT 1960 Chevroletin X-runkoiset eli niin sanotut Late Great Chevyt ovat suosittuja tyylistä riippumatta. SISÄLTÖ 8/2021 KANNESSA 8 KANSIKUVA: HEIKKI MALINEN 70 CHEVROLET BEL AIR SEDAN 1963 Takseiksi tilatuilla autoilla ajettiin paljon ja niiden käyttö oli myöskin usein kovakouraista. ESITTELYSSÄ 8 DOUBLE T SPECIAL 1927 Tommi Äikään kompromissiton rakennelma on yksipaikkainen pre-warkilpuri Fordin lättäpäätekniikalla sadan vuoden takaisten beach race -kisojen hengessä
46 FSRA STREET ROD NATIONALS, SASTAMALA 6.-8.8. KUSTOMRAMA KORNER 62 BROUGHAM FEVER Frank Sinatran kadonnut Cadillac Eldorado Brougham. 45 CCCP 40 V. 50 RIDE IN MOTOR MEET, OULU 7.8. 52 NASTOLA CRUISING, 7.8. 30 70 3 PÄÄKIRJOITUS 4 SISÄLTÖ 6 NAPPILAUKAUS 20 UUTISIA JA ASIAA MEILTÄ JA MUUALTA 82 TAPAHTUMAKALENTERI 83 SEURAAVASSA NUMEROSSA KERÄILYKUVAT 41 CHEVROLET IMPALA 2D HT 1960 42 FORD F-150 XLT PICKUP 1983 KERÄILYKUVA: HARRI JUKARAINEN KALENTERIKUVA: KAI SALMIO VAKIOPALSTAT 58 FHRA WINTER NATIONALS SM FINALS, KAUHAVA 11.-12.9. 61 SCANDINAVIAN NATIONALS, TIERP, RUOTSI 13.-15.8. 53 BUICK MEET, SOMERO 14.-15.8.. V8-MAGAZINE 5. 56 FHRA SM DRAG RACE, MOTOPARK 21.-22.8. 48 BURNOUT PARTY, KIIKALA 14.8. 54 ACCJ SUMMER MEET, PIETARSAARI 17.7. JENKKIAUTONÄYTTELY, PORVOO 4.9. PIENOISMALLIT 68 KELTATAKKKI Ensimmäinen Yellow Jacket -nimetty Mopar oli näyttelyitä varten vuonna 1969 rakennettu Dodge Challenger konseptiauto
6 V8-MAGAZINE. Mahdollisuudet paranevat, jos kuvassa on hauska idea, tai se on jollakin muulla tavalla uniikki. Nappilaukaus TOIMI NÄIN: Nappilaukaus julkaistaan jokaisessa Veekasissa aukeaman kokoisena kuvana. Aihekenttään maininta Nappilaukaus. Kuvia voi lähettää osoitteeseen v8-toimitus@fokusmedia. . Ideana on, että te lukijat lähetätte V8-Magazinen toimitukseen omia kuvianne, joiden joukosta toimitus valitsee kuhunkin numeroon sopivan kuvan
KUVA: JANNE KATAINEN V8-MAGAZINE 7
DOUBLE T SPECIAL 8 V8-MAGAZINE Työnäyte numero 18
TEKSTI PEKKA POLVINEN JA TOMMI ÄIKÄÄ KUVAT PEKKA POLVINEN JA TORBEN CALLESEN V8-MAGAZINE 9. DOUBLE T SPECIAL Tommi Äikään rantakilpuri syntyi sadan vuoden takaisten beach race -kisojen hengessä
Tommi osti farmarin puutteellisena ilman tekniikkaa. Muutaman onnistuneen kisan jälkeen tapahtumaan tuli kuitenkin lähes sadan vuoden hiljaisuus, kunnes kisa taas muutama vuosi sitten herätettiin henkiin. S uomalaiset kilvanajajat tunnetaan maailmalla sorateiden kunkkuina. Kilpailevia ajoneuvoja on toista sataa, ja yleisömäärä koronatilanteesta huolimatta pitkällä rantahietikoilla nousi tänäkin vuonna kymmeniin tuhansiin katsojiin. Tämä kilpuri ei ole heikkohermoisten laite. 10 V8-MAGAZINE. Hienomman hiekan sankareina legendaarisilla beach race -areenoilla maamme edustajat ovat olleet vielä harvalukuisia, vaikka vahvaa kiinnostusta tälle kovassa nosteessa olevalle vintage-kisailulle on nähty myös kotimaan hiekkakentillä, tuoreimpana tässäkin numerossa raportoitu Hayride Jamboree. Römö mielessä Pohjoismaissa Römön Motor Festival beach race on tunnetuin tapahtuma, joka kasvattaa jatkuvasti suosiotaan. Ensimmäiset kisat Römössä ajettiin jo vuonna 1919. Tyylitajuisen harrastajan kilpurin vetoauto sai vanhan pitkäkattoharrastajatoimittajan pulssin nousemaan. Tommi Äikää Lappeenannasta a.k.a Tommy Times on ollut pitämässä Suomen näkyvyyttä ansiokkaasti ja huomiota herättävästi esillä kovassa kansainvälisessä seurassa. Alkuperäinen Y-lohko oli siirtynyt matkan varrella johonkin toisen harrasteautoon jo edellisen omistajan aikana. 1927 T-Fordin Tommi rakensi juuri näitä kisoja varten. Ennen kuin Tommin tallin ovet avautuivat tutkimme upeassa patinakuosissa paistattelevaa 1959 Ford Ranchwagonia, vieläpä kaksiovista sellaista. Arizonasta 2000-luvun alussa tullut suorakylkinen yksilö oli menettänyt jossain vaiheessa myös tuulilaJarrut löytyvät vain ’32 Fordista lähtöisin olevalta taka-akselilta ja niitä käytetään kookkaan vivun kahvasta
Siispä katkaisin kuljettajan puoleisen runkopalkin tulipellin kohdalta ja levitin sitä kiilamaisesti taaksepäin niin, että mahduin istumaan palkin ja kardaanin väliin. Siis perinteinen pre-war rail job -kilpuri. V8-MAGAZINE 11. Kun kaikki alkoi olla paikoillaan, boxasin ja hitsailin rungon, jonka jälkeen osat puhallettiin ja maalattiin puolikiiltävällä mustalla. Etujousen taakse nostin jäähdyttimen, . Siispä tässä Tommin tarinointi juuri ennen elokuun Römön matkalle lähtöä. Halusin renkaiksi mahdollisimman isot ja kapeat, joten valinta osui A-mallin 21-tuumaisiin. Kojetaulu on vähintäänkin askeettinen: nopeusmittari ja magneeton katkaisuvipu. Korista nyt sattui tulemaan tuollainen lähinnä Pekka Wizzz Mannermaa viimeisteli maalipintaan tyylikkäät kuviot. Kuskin huomio on kuitenkin ajon aikana radassa ja molemmat kädet isossa ohjauspyörässä. Taka-akselin paikka muotoutui istuimen mukaan. sin ja etupuskurin. Ja teki siinä sivussa vielä kolmatta harrasteautoa – kaikki iltapuhteina palkkatöistä kotiuduttuaan. Mietin jonkinlaista veneperää tai vastaavaa, mutta päädyin kuitenkin tekemään vain pienet sivupellit ilman takaosaa. Halusin nimittäin, että esimerkiksi moottorin öljypohja ottaa maahan kiinni ennen kuin oma takamus. Hakijoita oli kuitenkin niin paljon, että en mahtunut kisaan. Double T Special ”Tämän auton kohdalla kaikki lähti siitä, kun pyrin 2019 Römö Motor Festivalille 1928 Willys Knightillani. Päätin tehdä sen teräspellistä rakentamisen helppouden vuoksi, verrattuna alumiiniin. Etuakseli on A-Fordista ja taka-akseli ’32:sesta. Tapahtuman säännöthän sanovat, että auton ulkonäön ja periaatteessa kaikkien osien on oltava vanhempia kuin 1947. Takaiskunvaimentimet ovat jotkut vanhat brittituotteet, kun taas edestä löytyvät jälkituotanto kitkavaimentimet. Seuraavaksi kasasin alustan ja rupesin suunnittelemaan koria. Isojen pyörien kanssa maavarasta tuli turhan korkea, joten käänsin rungon alkuperäisen etupalkin ylösalaisin ja kiinnitin poikittaisen lehtijousen Aakkosen jaettuun V-tukeen siten, että itse akseli sijoittui rungon etupuolelle. Moottorin korkeus ja toisaalta tarvittava jalkatila määrittivät tulipellin ja cowlin korkeuden. Lisäksi kuljettaja joutuisi istumaan kardaanin yläpuolella, joten autosta tulee melko korkea. Leveys muodostui rungon mukaan, ja kori on samalla tavalla epäsymmetrinen kuin runkokin. Eikä painonsäästö olisi alumiinilla montaakaan kiloa. Tommi niputti tämän vetoauton saman talven aika, jolloin hän rakensi Double T -vintage kilpurin. Näin muotoutui tulipellin paikka, jonka jälkeen pystyin suunnittelemaan kuskin sijoittelua. Kaivoin varastoistani lähtökohdaksi T-Fordin rungon ja aloin sovitella sitä akseleiden päälle. Ne Tommi löysi Suomesta ja tekniikaksi hän istutti Fordin 302 kahdeksikon, jonka jatkeena on toimintavarma ja matkakäytössä taloudellinen AOD-laatikko. Tuulilasia ei tullut ollenkaan, vaan sen korvaa pellistä tehty tuuliohjain. Ohjaussimpukka on tuntematonta alkuperää. Pienensin jonkun 30-luvun penkinrungon sopivaksi ja kiinnitin runkoon, niin alas kuin uskalsin. Auton rakentaminen täysin oman pään mukaan ilman rajoitteita on erittäin terapeuttista. Takapään mekaaniset jarrut toimivat käsikahvalla, etujarrut poistin turhina. Epäsymmetrinen ratkaisu Muistin nähneeni jossain kuvan vanhasta kilpurista, jossa runkoa oli levitetty toispuoleisesti ja näin päätin myös itse tehdä. Sujuvasanaisena miehenä Tommi kertokoon omin sanoin projektistaan, jolloin kaikki oleellinen tulee varmasti juttuun mukaan. Yksipaikkaisessa autossa luonnollinen kuljettajan paikkahan olisi keskellä autoa, joka taas aiheuttaa omat ongelmansa esimerkiksi ohjauksen toteutuksessa. Niinpä päätin rakentaa sellaisen auton, jolla pääsisin mukaan varmasti. athead V8-moottorin ja vaihteiston. Ajatuksena oli alusta asti tehdä kompromissiton rakennelma, yksipaikkainen pre-war-kilpuri Fordin lättäpäätekniikalla, jota ei yritettäisikään rekisteröidä kadulle. Lyhensin umpikardaanin sopivaksi, kiinnitin akselin alkuperäisellä jaetulla V-tuella ja jousiksi laitoin mahdollisimman kevyet ja yksinkertaiset neljänneselliptiset lehdet. Halusin autosta kuitenkin matalan, en ehkä sen takia, että kilpa-auton kannattaa yleensä olla matala, vaan ulkonäön vuoksi. Katkaisin rungon takapäästä sopivat pätkät pois niin, että akseli sijaitsee rungon takana
Siinä keppi on vaihteiston sivussa, jolloin jalkatilaa leveyssuunnassa tulee kymmenisen senttiä enemmän verrattuna normaaliin 30-luvun Toploaderiin. Pakokaasut poistuvat itsetehtyjä rosterisarjoja pitkin. Kuoppainen rata toi haastetta Juttelimme Tommin kanssa uudemman ker. Tietysti moottori-vaihteisto-paketti painaa melkein 300 kg. Nymanin Anssi maalasi korin kiiltävän mustalla ja Mannermaan Pekka suunnitteli ja taiteili grafiikat. Numero 18 taas on auton järjestysnumero pajan historiassa. Käynnistys hoituu veivillä tai työntämällä. Sytytyksestä vastaa Vertexin magneetto, jolloin startti, laturi, akku ja kaikki muu turha voitiin jättää pois ja autosta saatiin kolmisenkymmentä kiloa kevyempi verrattuna akkusytytykseen. Aloitin rakentamisen marraskuussa 2020 ja valmista oli keväällä maaliskuussa. Hallintalaitteet koostuvat kytkinja kaasupolkimesta, käsikäyttöisistä jarruja vaihdekepeistä sekä isokokoisesta ohjauspyörästä. Laatikko kytkeytyy taka-akseliin umpikardaanilla, mikä onkin hyvä, sillä kardaani on aivan kuljettajassa kiinni. Mercuryn moottori Moottori on ’39 Mercurystä porattuna ja stroukattuna ’50 Mercuryn akselilla 276 cid kokoon. Laite on kuitenkin sen verran kevyt, että liikahtaa aika mukavasti viritetyn lättäpään väännöllä. Näinkin yksinkertainen laite on kuitenkin yllättävän painava, noin 600 kg, vaikkei sitä voi enää juurikaan keventää. Vetoautona toimii tyyliin sopiva patinafarkku, 1959 Ford Ranchwagon Fordin 302 veekasilla ja AOD-laatikolla. Double T tulee pajan nimestä ja viittaa myös T-Fordiin. Yhdessä niiden kanssa puristuksista huolehtivat Edelbrockin alumiinikannet ja kaasujen vaihdon hoitaa Isky 400 nokka säädettävillä nostajilla ja rosteriventtiileillä. Jäähdyttimen teki mittatilaustyönä Härkösen Juhani. Vaihteistoksi tuli ’39 Lincoln Zephyrin 3-vaihteinen. Yllättävän sujuvaa, vaikka tein oikeastaan kolmea autoa samanaikaisesti ja pelkästään iltahommina. Ei muuta. ”Pienensin jonkun 30-luvun penkinrungon sopivaksi ja kiinnitin runkoon, niin alas kuin uskalsin. Tätä kirjoitettaessa parin viikon päästä on lähtö Römöön, sillä tällä kertaa mahduin mukaan kisaan, ainoana suomalaisena noin sadan kilpailijan joukkoon. Kuljettajan vieressä sijaitsee rosteriputkesta tehty noin 10 litran polttoainesäiliö, josta alkuperäinen pumppu imee bensiiniä. Esimerkiksi sähkölaitteet koostuvat magneetosta, yhdestä kytkimestä ja sille menevästä johdosta. Lisäksi kojetaulusta löytyvät nopeusmittari sekä magneeton tappokytkin. Kiertokanget otettiin samasta koneesta kampuran kanssa ja männät ovat taotut Rossit. Siellä pääsee sitten kokeilemaan laitteen todellisia voimavaroja ja vertaamaan suorituskykyä vastaaviin rakennelmiin ympäri Eurooppaa ja jopa koko maapalloa ”, päättää Tommi. Halusin nimittäin, että esimerkiksi moottorin öljypohja ottaa maahan kiinni ennen kuin oma takamus.” 12 V8-MAGAZINE. Auto on erittäin yksinkertainen eikä siinä ole mitään ylimääräistä. ulkonäkösyistä, ja minusta se näyttää hyvältä! Konepellin rakensin alumiinista ja maskin muokkasin Aakkosen maskista. Lyhyiden koeajojen perusteella vehje on aika hyvä ajaakin, ainakin suoraan, kovaan mutkaiseen ajoon se ei oikein sovellu, koska siinä ei ole kunnon jarruja. Ai niin, tulipellissä konehuoneen puolella on öljynpainemittari ja jäähdyttäjänkorkissa Motometer lämpömittari. Imusarja on Edelbrockin Super Dual kahdella Holley 94 kaasuttimella
Rattia kun piti kuitenkin pitää kaksiin käsin. Nopeusmittaria ei paljon ehtinyt vilkuilla, kun piti kuitenkin aika paljon keskittyä. Vaihteiden kanssa oli pientä haastetta. Varsinkin ’59 vetoauton kanssa yhdistelmä keräsi melkoisesti ihmettelijöitä. Kysymykseen, lähdetäänkö nyt liikkeelle aakkosten alkupäästä, on vastaus myönteisen pohtiva. Luovuutta, teknistä osaamista ja rivakkaa toteuttamiskykyä ei Lappeenrannan suunnalta puutu. Nopeusmittarin neula sen kerran, kun ehdin vilkaista, oli kuitenkin satasen paremmalla puolella. Sen verran pienihän tuo koppa on, että pitää katsoa, kuinka paljon voi chopata. Odottelemme mielenkiinnolla, millainen persoonallinen ja Tommin näköinen toteutus Nr. ran pari viikkoa kisojen jälkeen ja mies oli jo työn touhussa uusien suunnitelmien kanssa. Enemmänkin olisi voinut, jos olisi jaksanut odotella jonoissa. 19 tulee olemaan. Joo, mutta semmoinen matala chopattu coupe siitä tulee. Hot rod eikä missään nimessä mikään street rod”, suunnittelee Tommi. Ja kuinka matalan voi muutenkin tehdä, että mahtuu vielä itse hyvin sinne istumaan. Kisat meni mukavasti. V8-MAGAZINE 13. Mutta kyllä tuollakin määrällä pääsi fiiliksiin. ”Niin, kyllä kai se ois tuosta A-coupesta ruvettava tekemään sitä seuraavaa. Tallin kätköistä pilkistää purettu 1928/29 Ford coupe. Aina välillä vaihde pomppasi pois päältä. Kyllähän siinä pidon kanssa oli oikeastaan koko matkan haastetta. Radan lopussa oli sellainen aikamoinen kuoppa, jota ei oikein päässyt kiertämään. Mutta kyllä noidenkin vetojen vauhdit riittävät tuollaiselle vintage-kilpurille”, fiilesteli Tommi. Entä mitä seuraavaksi Tommy Times -tallilla puuhataan. Viimeiset kymmenet metrit mentiin sit vapaalla rullaten. No, kyllä meikäläisen kalusto kiinnosti kovasti. ”Ai miten meni ja mikä oli vastaanotto Tanskan maalla. Ja heti lähdön jälkeen ajettiin koko matka kaasu pohjassa. Kaikkiaan kuusi vetoa taisin ehtiä vetämään. Siihen osuessa tuppas aina vaihde pomppaamaan pois. Varmaan jos pääsisi paremmin treenaamaan ja saisi tuntumaa, niin saisi pitoa vähän paremmaksi
TEKSTI JA KUVAT HEIKKI MALINEN Aikaharppaus Aikaharppaus Aikaharppaus Aikaharppaus Aikaharppaus Aikaharppaus Aikaharppaus Aikaharppaus Aikaharppaus Aikaharppaus Aikaharppaus Aikaharppaus Aikaharppaus Aikaharppaus 80-luvulle 80-luvulle V8-MAGAZINE 15. Aikaharppaus Thony Nymanin Dodge Dart GT henkii aidosti menneiden vuosikymmenien tyyliä ja nykyinen omistaja on tehnyt kaikkensa täydentääkseen kiehtovan kokonaisuuden
16 V8-MAGAZINE. Kyseinen auto porautui niin syvälle hänen mielensä syvyyksiin, että hän oli vielä vuosia myöhemmin vannottanut itselleen jonain päivänä omistavansa kyseisen auton. puolivälin hujakoilla vanhempiensa kanssa Ruotsiin suunnatulla kesälomareissulla. Mikä puolestaan johtui Ruotsin läheisyydestä. Sinällään Dartit eivät silloin varsinaisesti lukeutuneet kaikkein suurinta ihailua herättäneiden autojen kärkipäähän. Dusterin myytyään hän päätti, että hänen pihassaan ei voi olla kuin yksi harrasteauto kerrallaan. Toimivat pikemminkin huokeahintaisina Volvojen korvikkeina heille, joilla oli suuri hinku päästä mukaan tapahtumien ytimeen. Illan tulleen avoimesta hotellihuoneen ikkunasta alkoi kuulua ihmeellistä myrinää, jotain ukonilmaa muistuttavaa, mutta jatkuvana sessiona. Ruotsin lähtemätön muisto Myöhäisheränneen jenkkiautoilijan autohankintoja jouduttiin odottelemaan vuosien, tai pikemminkin vuosikymmenien ajan, kunnes herran omistukseen ajautui ensimmäinen jenkki, 1973 Plymouth Duster, toukokuussa 2014. Siinä vaiheessa mieli muuttui ja esiin ponE nsisilmäyksellä tämä Dart toi mieleen 70-luvun loppupuoliskon ja Tukholman legendaarisen Kungsgatanin raggarirundin. Thony ei enää edes muista, missä kaupungissa perhe oli Ruotsissa yöpynyt, mutta yksi asia siellä teki lähtemättömän vaikutuksen. Thony on kotoisin Pohjanmaan suunnalta ja lapsuusvuosina jenkkiautot olivat vähissä hänen kotikulmillaan, muutamaa naapurustosta löytynyttä Dodge Dartia ja Plymouth Valiantia lukuun ottamatta. Jokunen muu jenkki ennätti viettää omat aikansa hänen omistuksessaan, kunnes hän kevättalvella 2021 maaliskuun alkupuolella onnistui vihdoin myymään patinoituneen 1962 Dodge Dartin Gasoline Magazinen avustajiin lukeutuvalle Sneeky Petelle Ruotsiin. Keväällä 2020 Thonyn tallissa oli ollut vielä 1973 Plymouth Duster ja 1962 Dodge Dart 2d Sedan. Dartin kaupat syntyivät Peten kanssa pelkästään Thonyn näyttämien valokuvien perusteella. Millä tahansa jenkillä kurvailu oli jo siihen aikaan aidosti cool juttu. Juuri tämän tyyliset Dartit olivat silloin kova sana kaiken muun amerikanautoista koostuneen loputtoman pitkältä tuntuneen letkan jatkona. Niinpä nuori mies oli kurkistanut ikkunasta ulos ja iskenyt silmänsä läheistä mäkeä alas valuvaan rakkariautoletkaan ja sieltä bongannut häntä vahvasti puhutelleen perä ylhäällä ja scoopilla varustetun Dodge Dartin. Vaikkakin lähiseudulla, Pohjanmaan rannikolla Kokkolassa, Vaasassa ja Raahessa autoja näkyi yllättävänkin paljon. Vain kaksi kuukautta myöhemmin hän yllättäen omistikin 1933 Plymouth 4d Sedanin ja ajatuksena oli oman rodin valmistuminen ajokuntoon kesäksi 2021. Kuinka kävikään, aika ja kalenterin sivut ja kuukaudet hupenivat vauhdilla, ja projekti jäi kevään myötä seisomaan. Varsinaisen herätyksen autoharrastuksen suuntaan Thony sai joskus 70-luvun ”Illan tulleen avoimesta hotellihuoneen ikkunasta alkoi kuulua ihmeellistä myrinää, jotain ukonilmaa muistuttavaa.” Kyseiset tarrat ilmestyivät tuulilasiin Mopar-henkiseksi tunnustautuvan Thonyn jäljiltä
Papereiden tekemisen yhteydessä Dart oli jäänyt hassuun paikkaan ja Thony päätti siirtää autoa. Hupsista Dartin edellisen omistajan kaverilta saatiin vinkki, että juuri tämä yksilö saattaisi olla myytävänä ja ihan yhteystietojen kera. Edessä komeilevat vaaleat tiikerikuvioiset, jotka Thony aikoo korvata vastaavilla violetin sävyisillä. Tarjonta näistä on ylipäätään ollut vähäistä, ja tämän jutun auto ei edes ollut julkisesti kaupan. Hintaneuvottelu itsessään osoittautui helpoksi ja tyytyväisyyttä tuottaneeksi asiaksi. Haminassa toukokuun 2021 loppupuolella Thony oli kirjaimellisesti ollut myyty mies samalla silmänräpäyksellä auton omin silmin nähtyään ja edes vielä tietämättä hintapyynnistä tuon taivaallista. Sisustan puolelta löytyvät varsin huonokuntoiset erilliset etupenkit, keskikonsoli sekä tuo jo aiemmin mainittu pallopäinen lattiavaihdekeppi. Dartia tutkittiin sisältä ja päältä ja heti perään oli heitetty pieni koeajolenkki, minkä jälkeen Thony ei yksinkertaisesti ollut löytänyt mitään syytä olla ostamatta autoa. Ehkä antenneista puuttuvat ketunhännät. Niinpä Pete lupasi hommata lukkoa varten tarvittavat kalut ja kiinnikkeet, sekä lisäksi lupasi tuoda auton Thonylle kotiin Järvenpäähän ilman erillistä veloitusta. Takapenkki on niin ikään orkkis, mutta tämä kuten etupenkit ovat saaneet päälleen omanlaisensa penkinpäälliset. Thonylla puolestaan oli kova hinku tehdä kaupat, mutta totesi, että ei hän uskaltaisi lähteä taivaltamaan autolla 150 km matkaa kodin suuntaan. Haminassa Petteri Marttisen pyörittämässä Peten Automaalaamon tallissa tämä Dart oli valmiiksi nosturilla ylös nostettuna alustan tarkistusta varten. Näin kaupanteko lähti käyntiin, ja pian Thony otti suunnan kaverinsa kanssa kohti Haminaa. Kabiiniin hypättyään ja autoa startatessaan virtalukon avainpatruuna oli hupsista keikkaa irronnut pesästään. Pieni mutta hauska Rat Fink -aiheinen detalji. Koeajon jäljiltä ei puuttunut enää muuta kuin laittaa kättä taskuun. Vaihteistona Thonyn autossa toimii lattiavaihdekepillä varustettu 3-vaihteinen 904-automaatti ja tämän jatkona peräpäästä löytyy lukoton 7 1/4 perä. Pete yritti myös saada irronneita osia takaisin, mutta kokonaisuus ei suostunut istumaan paikoilleen. Suomi 80-luvulla Tekniikaltaan urheilullisempaa Dodgen Dart-linjaa edustanut GT Hardtop on tehtaalta tulessaan pitänyt sisällään 273 cid pikkulohkon, mutta jossain myöhemmässä vaiheessa auton konepellin alle oli vaihtunut 318 cid versio. Tämä sovittiin ja näin oli tapahtunut. nahti vastenmielinen ajatus kesästä ilman harrasteautoa. Takapenkin päällisenä toimii nykyisin Amerikan suunnalla Osaako joku nimetä vielä useamman aidosti 70ja 80-lukujen taitteeseen sijoittuvan ulkokuoren tilpehöörin kuin mitä Dartissa näkyy. Juuri 1965 Dodge Dart GT:n etsintä oli jo aiemmin poltellut ajatuksissa ja viitisen vuotta takaperin etsintä kävi kuumana, mutta ilman sen suurempia onnistumisia. Myyjä oli tietysti ollut hädissään, etenkin kun Thony yritti vielä laittaa patruunaa takaisin paikalleen ja koko lukkopesä oli siinä yhteydessä jäänyt käteen. Thony tietää Tampereen seudulta erään toisen orkkis GT-omistajan ja hänen autossaan on niin ikään alun perin ollut vastaava heppoisen oloinen perä. Vieläpä ajatuksella, että kahdella autolla sieltä tullaan takaisin kotiin. Kojetaulu on maalattu samaan sävyyn katon ja helmojen kanssa. V8-MAGAZINE 17. Peruskarvalakki Dart-mallit Dodge valmisti joko 170 cid tai 225 cid Slant-6 kuutoskoneisina
Kuten arvata saattaa, mies vastasi koko auton maalauksesta, mukaan lukien kori, alusta ja myös taka-akseliin nykyinen punainen pintaväri. Vanteiden keskiökuppeja peittämään Thony liimasi Moon-tarrat. Renkaat ja Slot Mag -tyyliset vanteet tulivat auton mukana. Nyt hänen omasta silmäterästään nelisenkymmentä myöhemmin löytyy juuri se hänen suuresti himoitsemansa versio. pannaan joutunut Etelävaltioiden lippu. Ovipahvit sekä hattuhylly on verhoiltu valkoisella enkelinhiusmateriaalilla, sävy sävyyn valkoisen kojetaulun kanssa. Violetti Grant-ratti jättää taakseen orkkismittarit, ja muista lisävarusteista voidaan vielä mainita AutoMeterin kierroskello-, vedenlämpö-, öljynpaineja polttoainemittarit. Dartin tultua maalari-Petelle käytti hän sen ”grillissä”, hinkkasi peltipuhtaaksi ja korjasi sekä oikoi kaikki ruosteja peltivauriot. Thony muistelee itsekin silloin joskus 70ja 80-lukujen vaihteessa nähneensä joissain hottentottiautoissa erilaisia scooppeja ja näistä hän oli ensisijaisesti tykästynyt L88-versioon. Konepellin päältä löytyvä L88-scooppi oli pultattu valmiiksi paikoilleen Dartin saapuessa Thonylle, mutta konepeltiin scoopin alle ei oltu tehty vielä reikää. Keltaiset Accellin tulpanjohdot Thony hankki vain yhdestä syystä, tuomaan häneen silmiinsä lisää iloa ja väriä konehuoneeseen. Auton hän oli alun perin tehnyt itselleen pitoautoksi, mutta kuten tiedetään, automaalareiden ja korjaamojen pihoissa pyörähtää monenlaista kalustoa ja hinta-arviot kuullessaan, jotkut ovat nopeasti valmiita luopumaan koko ajatuksesta ja sen ohessa koko autosta. ber -pajan valmistama. Varsinaiset pakoputket tulevat ulos peräpäästä ja ne on vielä somistettu erillisillä kromatuilla putken päillä. Lämpimälle menneelle kesälle kiitoksena Thony otti ja puhkaisi konepeltiin aukon ja pääsi samalla pitkälti eroon moottorin lämpiämisiin liittyneitä ongelmista. Suomalaisen 80-luvun alun henkeen toteutetun Dartin lisävarusteisiin kuuluvat tietysti tuplat viistosti sojottavat antennit takana ja sitten ehdottoman pakollisena lisänä paikalleen ruuvatut sivuputket. Joku voi miet”Suomalaisen 80-luvun alun henkeen toteutetun Dartin lisävarusteisiin kuuluvat tietysti tuplat viistosti sojottavat antennit takana.” 18 V8-MAGAZINE. Jenkkilipun väreissä oleva tyyny on pieni ylimääräinen lisä. Tehdasalkuperäisenä matkassa ovat vielä säilyneet ovien Dart GT -logot. Scooppi on muuten sekin ruotsalaisen vuodesta 1974 asti toimineen RP Glas. Vanteiden aukkojen välien punaisiksi maalaaminen oli toteutettu Haminassa. Takavasemman vanteen venttiilihattuna toimii maalari-Peten jäljiltä paikalleen ruuvattu Rat Fink -aiheinen rottahahmo. Renkaiksi valitut Cooper Cobra Radial GT ovat kooltaan edessä 205/60R14 ja takana 235/60R14. Kattoverhoilu on alkuperäinen, kuten myös ovien kahvat ja kyynärnojat. Thonyn jäljiltä autoon on pikkuhiljaa, vain muutamien kuukausien sisällä asennettu V8-Magazine kuraläpät rosterisine koristeineen, Moroson valmistamat kullanväriset venttiilikopat siipimuttereineen ja ilmanputsari. Ulkokuoren väritys on mitä maukkain ja henkii sekin suomalaista 80-luvun alkupuolen tyyliä helmiäispinnallaan. Jälkimmäisten osalta puhutaan vieläpä ruotsalaisvalmisteisista Eskilstuna Tunaverket JP-Slotvanteista. Toinen innoittaja oli vuosikymmeniä vanhoissa hottentottilehdissä nähdyt konehuonekuvat juuri keltaisine tulpanjohtoineen
Maalari-Peten omista projektikuvista oli selvinnyt nämä asiat. Thonyn pikku hi. Näihin aikoihin auto oli ollut väritykseltään aavistuksen verran kauhtunut keltainen valkoisella takapaksin ja takaloksut ylittäneellä Mopar-logolla, olematta silti mikään ”laululiiteri”. stelyt ovat puolestaan tehneet lopputuloksesta entistä täydellisemmän kokonaisuuden. V8-MAGAZINE 19. Vielä pidemmältä ajalta taaksepäin tiedetään, että auto oli tullut vuonna 2009 Ruotsista ensin Kuopioon ja muuttanut sieltä Liperiin Joensuun kupeeseen. Tuulilasi Dartissa on säilynyt niin vähin kiveniskuin, että Thony epäilee sen tulleen vaihdetuksi, mutta muilta osin sivulasit ja takalasit ovat alkuperäisiä. Haminaa edeltävästä historiasta Thony tietää sen verran, että edellinen omistaja asui Joensuussa. Hyvänä esimerkkinä kiihdytysajot Ruotsissa käynnistyivät Anderstorpissa jo vuonna 1968, ja Suomessa ensimmäiset kisat ajettiin Keimolassa vuonna 1975. Ruotsissa harrastus alkoi jo meitä aiemmin ja trendit rantautuivat tänne aina muutaman vuoden myöhemmin. Siellä nämä eksoottiset osat olivat hyllytavaraa. Jos joku semmoiset halusi, ne kuten monet muutkin sen aikaiset hottentottihimmelit piti itse käydä hakemassa Tukholman keskustassa sijainneesta vauhtiputkasta. On hyvä muistaa, että näin perusteellisesti rakennettuja Darteja ei Suomen teillä liikkunut vielä 70-luvun loppupuoliskolla. tiä, että miksi vasta 80-luvun alun tyyli. Suomessa ei yksinkertaisesti ollut 70-luvun puolivälissä saatavilla sivuputkia. Haminassa Peten aloittama ja pitkälti valmiiksi rakentama Dart on nykypäivänä raikas tuulahdus ja omanlaisensa muistutus yli 40 vuoden takaisista ajoista
Veli on vaatimaton mies, joka pysyttelee usein mielellään taka-alalla, mutta hänen kädenjälkensä kerää huomiota sitäkin enemmän. Näyttävän sisustan kruunaa upea valaistus, joka saa varsinkin takaseinän rakennelman heräämään eloon. – Halusin auton teemaan sopivan race-henkisyyden näkyvän myös rakentamisessa, joten muotoihin haettiin virtaviivaisuutta ja pyrittiin eroon ”tavallisesta” rekkojen tuunaustyylistä. Juhasta tuli entistäkin suurempi Kimi Räikkösen fani, ja ajatus Kimi -teemaisesta autosta alkoi muhia mielessä. Samalla karsittiin kaikki kiiltävä rosteri ja lisäVeli Laitilan kanssa myös muokkaa, maalaa ja verhoilee auton sisustoja. Jokaisesta osasta tuli helposti purettava ja lisähaastetta toi se, että rakenteet ovat yhdistelmä alumiinia, rosteria ja jopa hiilikuitua. – Kun Perttu tuli ensi kertaa hallille suunnitelmien kanssa mietin, että onko näitä edes mahdollista toteuttaa, naureskelee Veijo, joka isona Kimi-fanina motivoitui helposti työhön. Sisustaan haluttiin samaa henkeä kuin ulkokuoreen, hiilikuitupintaa ja punaista pääväriä. Monimutkaisen kerrosrakenteen suunnittelussa Veliä auttoi Perttu, joka teki leikKuljetus Ristimaan Kuljetus Ristimaan ”Iceman” Scania S650 ”Iceman” Scania S650 tiin hiilikuitupintaa. Lopputulos on huikea. Ajatus Kimi-teemaisesta autosta alkoi muhia 2018 Monzan F1-kilpailun jälkeen. Veli, Juha ja Perttu pitivät puretun hytin sisällä palaverin, jossa piirrettiin tulevan sisustan tyylisuunnat kirjaimellisestikin tussilla seiniin luonnostellen. – Olen tehnyt kuvia ja maalausdesigneja Juhan autoihin jo 15 vuoden ajan, mutta tällä kertaa otin myös suuremman vastuun itse muutostöiden suunnittelussa, Perttu kertoo. Pääpaino rakentelussa keskitettiin ensin vetoautoon, joka antoi mahdollisuuksia pikkutarkkaan työskentelyyn auton rakenteiden muokkauksessa ja erikoismaalauksessa. Auton muotoihin haettiin inspiraatiota niin Lamborghineista, Shelby Mustangista kuin Ferrarin konseptiautostakin. Juha on kaikissa projekteissaan luottanut härmäläisen Custom Partsin laatuun. Muutamissa osissa on käytetty laserleikkausta apuna, mutta suurin osa osista on tehty täysin käsityönä. TEKSTI JA KUVAT PERTTU PAPUNEN J opa Juha Ristimaan mittapuulla lopputulos on ainutlaatuinen. Karjapuskuri taisi olla ensimmäinen osa, jonka tein. Autoa alettiin kustomoida jo loppuvuodesta 2019, ja se ensiesiteltiin elokuussa 2021 Power Truck Showssa Ala-Härmän Power Parkissa. Perttu otti konseptipiirustukset mukaansa ja lähti Juhan kanssa tapaamiseen Custom Partsin Juha Sillanpään ja Veijo Rintalan kanssa. Juha kertoi ideastaan Perttu Papuselle, joka innostui aiheesta. Aggressiivisen tyylikäs punainen Juha Ristimaalla on oma rekkamaalaamo ja -tuunaamo Ristimaa Customs, joka yhteistyössä 20 V8-MAGAZINE. KUNNIANOSOITUS JÄÄMIEHELLE JÄÄMIEHELLE Juha Ristimaa on kuulunut jo pitkään Euroopan kärkinimiin näyttävien rekkojen rakentajana. Mukaan projektiin lähti maalausdesigneistaan tunnettu Perttu Papunen. -– Kun lähti vaan osa kerrallaan liikkeelle, niin kyllä se siitä alkoi rakentua. Jo tähän mennessä auton rakentamiseen on mennyt reilusti yli 2 500 työtuntia! Idea jostain erilaisesta Idea auton teemaan syntyi vuonna 2018, kun Juha oli ensimmäistä kertaa paikan päällä katsomassa Formula 1 -kilpailua Italian Monzassa
Seinässä komeilevat tuuletuskuvat vuodelta 2007 sekä ratapro. Toivomme myös kannustavamme yksityisiä myyjiä siivoamaan autotallinsa saadaksemme yhä enemmän varaosia liikkeeseen.” Ida Zetterströn ajoi Santa Podissa Euro Finalsien yhteydessä nopeimman Top Fuel –ryhmän lisenssiajon ikinä. ilit radoista, joilla Kimi voitti yhden tai useamman kerran. Vakuutuslaitos Hagerty tutki USA:ssa, kuinka paljon keräilyautoilla ajetaan vuodessa. Tein alueita hiilikuidun punosta jäljittelevällä kuviolla, sekä Paisley-kuviota, jota V8-MAGAZINE 21. – Tämä on ollut haastavaa, mutta eri vaiheet ovat saaneet hakemaan omien kykyjensä rajoja ja onnistumiset ovat ruokkineet intoa rakentaa, Teemu toteaa. Hain raidoituksen tyyliin vaikutteita Formula-kuskien kypärissä nähtävistä gra. Ram valittiin kolmannen kerran Motor Trendin Vuoden Pickup Truckiksi. 60 vuotta sijoillaan ollut Barris Kustom Industriesin Custom Car & Hot Rod Shop on myynnissä San Fernando Valley’ssa, Kaliforniassa. Sivusto auttaa löytämään harvinaisia auton osia, autoja, kirjoja ja muita autoihin liittyviä tuotteita. ikoista. Teemu on ollut lähes jokaisessa auton rakenteluvaiheessa mukana. Myymälässä olevat Barrisin muistoesineet ja autot sijoitetaan toisaalle. Takaseinä on omistettu Kimin 21 voitolle ja mestaruusvuodelle 2007. Edesmenneen George Barrisin perhe myy 929 neliömetrin kiinteistöä, johon kuuluu kauppa, näyttelytila, autotallit sekä maalaushuone. Pääväri piti olla candy-punainen. Pyyntihinnaksi kerrotaan lähes neljä miljoonaa dollaria. ”Valitettavasti myyjille, jotka ovat tyypillisesti erikoistuneita pienyrityksiä, verkkokaupan pyörittäminen on suuri haaste. Lopputulos oli, että noin 20 000 dollarin arvoisilla autoilla ajetaan yleensä yli 2 300 mailia ja yli 100 000 dollarin arvoisilla autoilla vain 1 300 mailia. Rakensimme palvelun tukemaan heitä ilman verkkomyynnin riskejä, jotta he voivat tavata ostajansa siellä, missä he ovat. Kellot pysähtyivät aikaan 3,862 sekuntia loppunopeuden ollessa 265,52 mailia tunnissa (427 km/h). Auton perusmaalaus ja erikoismaalaus raitojen osalta toteutettiin Ristimaa Customsissa, jossa päämaalari Teemu Sarvela teki valtavan työn raitojen kanssa. Tämän jälkeen Perttu aloitti Kimin kasvokuvien maalauksen. Kun perusraidoitus oli maalattu, tuli Perttu paikalle viimeistelemään raidat varjostuksin. ”Keräilyautoharrastuksen kasvu jatkuu, mikä johtuu siirtymisestä verkkomyyntiin”, sanoo Chris Bright, Collector Part Exchangen perustaja. – Käytän taustojen tutkimiseen töissäni paljon aikaa ja usein ne sisältävätkin yksityiskohtia, joita ei ensikatsomalta edes huomaa. Perttu teki maalauksen designen ja teetti maalaussapluunat, joiden avulla raidat maalattiin. kauskaavat rakenteen osille. Fordin F-150 on edelleen markkinajohtaja USA:ssa tässä autoluokassa. Se annettiin vuonna 2019 Ram 1500:lle, 2020 Ram Heavy-Dutylle ja nyt 2021 Ram 1500 TRX:lle. – Aihe oli erittäin mieluinen ja opiskelin Kimistä kaiken, mitä netistä löysin, Perttu kertoo. Collector Parts Exchange on lanseerannut keräilyautoihin liittyvän markkinapaikan netissä. Perttu Papunen teki Jäämies-autoon suunnittelun, jollaista ei ole ennen nähty rekkapuolella. Zetterstöm voitti myös viikonlopun Euro Finals Shootoutin, kun . Auton värimaailma koostuu tiimien väreistä, joissa Kimi ajoi. Se on ensimmäinen automerkki, joka on onnistunut viemään Golden Caliper -palkinnon kolmesti peräkkäin. Toisesta tilasta kisaavat Ram 1500 ja Chevroletin Silverado. Koko yhdistelmä valmistuu syksyn kuluessa. Auton ikä vaikutti myös ajokilometreihin – mitä vanhempi auto, sitä vähemmän vuosittaista ajoa. Toni Pätsi vastasi sähkökytkennöistä, valaistuksesta ja äänentoistojärjestelmästä. Kun he tarkastelivat ajoneuvoja, jotka on valmistettu 1960– 1973 välillä, jokainen lisädollari arvossa merkitsi 34 ajettua kilometriä vähemmän. Pikkutarkat kuvat ottivat aikaa valmistua parisen kuukautta. naalissa kukistui Susanne Callin. Apuna hääri myös Tiitu Peltoniemi auton viimeistelyssä. Joukko sijoittajia on katsellut sen korttelin kokoista tonttia uusrakentamiseen. Yli 3 500 mailia ajavia löytyi mm. Projekti jatkuu vetoauton perään tulevan puoliperävaunun rakentamisen merkeissä. Barrisin perhe asuu nykyään Oxnard-Venturan alueella ja täältä katsellaan uutta Barris Kustom -kiinteistöä kokoelman esille laittamiseksi. Kyljissä näkyy kuvia Kimistä eri aikakausilta, ja hänen kuuluisimpia tokaisujaan. Kimillä oli joinain vuosina kypärissään. 1968–79 VW Kuplien, 1965–66 Mustangien ja 1966–77 Ford Broncojen omistajista
Nationalseissa syyskuussa Indianapolisissa. Vaasalainen Sunrise Cruisers hakee rahoitusta sekä yksityiseltä että julkiselta puolelta. Ammattimaisesti kuratoitujen gallerioiden joukossa voi nähdä mm. Ensisijaisesti rata tulee takaamaan lajin harrastajille harjoittelupaikan ja siellä järjestetään West Coast Street Cupin osakilpailuja sekä ajoneuvotapahtumia. K U V A D R E W P H IL LIP S KUVA CHEVROLET 22 V8-MAGAZINE. Esillä on kovan luokan Shelby-entusiasteihin lukeutuvan pariskunnan yli 80 Shelbyä, neonvaloja, bensiinipumppuja ja muita keräilyesineitä. KUVA FCA COPO Camarot 2022 julkistettu Kiihdytyskilpailuun tarkoitettua COPO Camaroa tarjotaan vuonna 2022 valtavalla 572-kuutiotuumaisella, 9,4-litraisella isolohkomoottorilla, jossa on valurautalohko, alumiinikannet, taotut teräskiertokanget ja kampiakseli. Ostajille annetaan mahdollisuus päästä yksityisvierailulle COPO-valmistuslinjalle Oxfordiin, Michiganiin. HEMI-kilpurien nimikkokilpailu 20 vuotta Dodge HEMI Challenge juhli 20. lokakuuta avatusta Segerstrom Shelby Event Centeristä Irvinesta. Lisäksi kaikki 16 kuljettajaa palkitiin rahapalkinnoilla. Meillä oli onni tavata hänet eri tapahtumissa vuosien varrella. Toisin kuin aiemmin, ei valmistusmäärää ole rajattu. ”Tapasimme Carroll Shelbyn ensimmäisen kerran tammikuussa 2004. 572 COPO Camaron alkaen hinnaksi ilmoitetaan 105 500 dollaria, kun taas 427 COPO:n hinnat lähtevät 117 500 dollarista ja 350 COPO:n 130 000 dollarista. Museon lisäksi tapahtumakeskuksessa pystyy järjestämään koulutuksia ja juhlia. Botnia Dragway -kannatustarroja myydään eri tapahtumissa 10 euron kappalehintaan. Tämä on NHRA:n pisimpään jatkunut erikoiskilpailu HEMI-moottorisille ’68 Dodge Darteille ja Plymouth Barracudille, jotka ovat kuuluneet NHRA:n Super Stockin nopeimpiin ja kiehtovimpiin kilpureihin jo viidenkymmenen vuoden ajan. Jurvan Botnia Dragwayn rakentaminen etenee Kansainväliset mitat täyttävän kiihdytysradan, Botnia Dragwayn rakentaminen on alkanut. Tämä vaati paikan perustajilta Ted ja Rae Segerstromilta vuosien työn ja yli 3 800 neliömetrin kokoisen teollisuusrakennuksen muuttamisen tapahtumakeskukseksi kuuluisan arkkitehdin, Ulf Henrikssonin suunnitelmien pohjalta. Olemme innossamme voidessamme jakaa kokoelmamme hänen faniensa, urheiluautoentusiastien ja nuoremman sukupolven kanssa, jotka eivät ole vielä oppineet miten aCarroll vaikutti suorituskykyisten autojen ja autoteollisuuden historiaan,” sanovat Segerstromit, jotka lahjoittavat toiminnasta saatavat voitot hyväntekeväisyyteen. yhden harvinaisimmista Shelbyistä, #1002 Cobran. Valmistumisaikataulu muotoutuu rahoituksen kokoon saamisen mukaan. Tarkoitus on vuokrata rataa myös muille. Paluusuoraa on rakennettu Kurikan kaupungin 150 000 euron tuella. vuosipäiväänsä Dodge // SRT NHRA U.S. Uuden Shelby-museon avajaiset Kaliforniassa Maailman suurin Shelby-autojen kokoelma löytyy 14. Radan kustannuksiksi arvioidaan noin kaksi miljoonaa. Vaihdelaatikkona tulee ATI Racingin 3-vaihteinen TH400-automaatti. Ahdetun 350-kuutiotuumaisen moottorin NHRA on luokitellut 580 hevosvoimaiseksi ja vapaasti hengittävän 427-kuutiotuumaisen version 470-hevosvoimaiseksi. COPO Camarot on luokiteltu NHRA:n Stockja Super Stock -ryhmiin eikä niitä voi rekisteröidä kadulle. Autoa saa myös kahdella LSX-pohjaisilla pikkulohkoilla. Voittaja sai 426 HEMI-sylinterikannesta tehdystä Dodge Hemi Challenge -palkinnon ja 15 000 dollaria. Kilpailun voitti tänä vuonna Steve Comella ’68 Barracudalla
24 V8-MAGAZINE Chevrolet Impala 2d HT 1960. TEKSTI JA KUVAT HARRI JUKARAINEN Impalan konepellin läpi pilkottava TBS 6-71 ahdin ja Weiandin nostalginen scooppi tupla Hollikoineen tuovat Impalalle katu-uskottavuutta. Ne ovat hienoja entisöityinä, lowridereina, customeina, Stock-kilpureina tai pohjoismaiseen 70-luvun stuukkiin rakennettuna. Ajatonta nostalgiaa Chevroletin X-runkoiset eli niin sanotut Late Great Chevyt ovat suosittuja tyylistä riippumatta. Taannoinen omistaja muokkasi konepellin etureunan, mikä Raunon mielestä antaa autolle vihaisemman ilmeen
Rodikärpäsen puraisun jälkimainingeissa Rauno osallistui Räyskälän ja Oripään nostalgiakiihdytyksiin. Vallitsevaan tyyliin kuului tukeva etunoja, erikoisvanteet ja leveämmät renkaat, konehuoneessa kiiltävät custompalikat ja tietysti ihan tehdasoptioina saadut taaksepäin kallistetut tupla-antennit. Tuohon aikaan ruoho oli vihreämpää aidan, tai tarkemmin sanottuna lahden, toisella puolella jenkkiautojen rakentelusta puhuttaessa. Miehen autoja on lehtemme sivuilla esitelty jo pariinkin otteeseen. Ainakin sen ajan mittapuun mukaan. Raceprojekti ´60 Viime vuosituhannella Rauno rakensi tallikaveri Karin kanssa innokkaasti kisahenkisiä katuautoja ja vääntelivät turvakaaria niin katukuin kisalaitteisiin. Herra ei ole myöskään mitenkään merkkiuskollinen. Se V8-MAGAZINE 25. Kuvien Impalan omistajan Rauno Hautamäen mieleen nämä autoesittelyt jättivät jälkensä. V eekasin ensimmäinen numero ilmestyi yli neljäkymmentä vuotta sitten. Kun Suomessa kaksioviset X-runkoiset olivat harvinaisia kuin kanan hampaat, komeili länsinaapurin autolehdissä toinen toistaan hienompia yksilöitä. Tyydytään vain toteamaan, että jenkkikalustoa on tallista löytynyt vuosien saatossa enemmän kuin tavallisella tallaajalla autoja elämänsä aikana. Työkiireiden ja perhe-elämän myötä nämä hommat jäivät vähemmälle
Auton ehdin jo myydä. Korona vaan sotki kuviot. Auto näytti mielestäni tosi hyvältä varsinkin vanhaksi suomiautoksi. Jiipeellä on aina antennit esillä X-runko Chevyjen suhteen. Katu-Impala ´60 Syksyllä 2019 järjesti Tomahawk-tallin väki Tattarisuolla Swapin, joka jäikin viimeiseksi ennen koronaa. – Jiipeen kanssa on käyty kisoissa ja meidän oli tarkoitus lähteä Street Weekille Ruotsiinkin. Toisaalta GT Dart oli jo leikelty auki päivitystä varten ja uuden kehikon rakentaminen aloitettu. Hän on kova X-runkoisten Chevyjen harrastaja. Myös Rauno, Kari ja Jiipee tulivat Tampereen suunnalta paikalle ja toivat mukana reilusti erilaista rodi-palikkaa ja muutakin myyntiosaa. – Tää olikin aika hauska juttu. Kangasalalainen J-P ”Jiipee” Lehtinen on yksi näistä kaveripiirin kisaukoista. Häneltä löytyy ´60 Sedan Delivery -koppainen katukisa-auto isolohkolla ja ahtimella. Mutta kyllä noi lokinsiivet jäi jotenkin kummittelemaan takaraivoon. Yksi asia johtaa helposti toiseen ja jossain vaiheessa seilasi kontissa ´60 Chevy kaksiovitolppa kohti meikäläisen tallia. Siitähän olisi voinut rakentaa näyttävän katukilpurin. No, mulla oli siinä meidän swappipöydällä myynnissä sen ´60 kaksiovitolpan mukana tullut alkuperäistä vahvempi kardaanien tukilaakeri. imaisi miehen mukaansa eikä pelkkä viivan piirtäminen katuun enää riittänyt. Herralla on aina vähintään pari projektia työn alla. Me rakenneltiin tallikaveri Karin kanssa reilu parikymmentä vuotta sitten Moparin A-body katuautoja. Kävin Jiipeen tallilla poikkeamassa tämän tästä, kun vielä jännättiin, että mihinkä suuntaan tilanne kehittyy ja päästäänkö lähtemään. Onneksi meni hyvään kotiin. ” Se imaisi miehen mukaansa eikä pelkkä viivan piirtäminen katuun enää riittänyt.” 26 V8-MAGAZINE. Tuli aika kaivaa oma ´71 GT Dart esiin vuosien varastoinnin jälkeen. Jiipee osti lakrun uutta projektiaan varten. Vastauksena tuli, että auto on jo käytänRauno on tuttu naama Tampereen jenkkiautopiireissä. Siihen oli myös hommattu paljon osaa sekä hyvä racemotti tallikaverilta. Se peruuntui pandemian takia. Kaveripiirissäkin oli aika paljon näitä raceukkoja. Jiipee oli kasannut parikymmentä vuotta sitten maalattua Impalaa pikkuhiljaa orkkistyyliin ja 348 konekin odotti valmiina paikalleen nostoa. – Meillä oli jo varattuna reissu 2020 Street Weekille ´60 Deliveryllä. Tekniikka on aikanaan irrotettu, samoin kuin muitakin nippeleitä, ynnäilee Rauno kisainnon heräämistä. – No pitihän sitä päästä kokeilemaan racea kunnolla. Jossain vaiheessa Rauno uteli Jiipeeltä, tuleeko auto myyntiin, kun se on nipussa. Se teki just samana viikonloppuna kauppaa vanhasta suomiautosta, joka jäi projektina seisomaan noin kahdeksikymmeneksi vuodeksi. Se katsastettiin edellisen kerran 1993. Tulin sitten järkiini ja laitoin Chevyn myyntiin
– Janne Vepsä Kangasalalta oli tehnyt Jiipeen ´60 Deliveryn konepellin reiän hienoine pokkauksineen ja teki myös tähän konepeltiin aukon samanlaisilla pokkauksilla. Ja kun hommasin vielä vanteisiin spinnerit, on lopputulos hyvä. Auto piti vain kasata ensin ajokuntoiseksi, että se voitiin viedä satamaan ja lähettää yli ilman kuljettajaa koronan lopetettua matkustajaliikenteen. Jarrut päivitettiin tehostetuiksi kaksipiirisiksi jäähdytetyillä etulevyjarruilla. Kun ruotsalainen suostui niin sanotusti kapuamaan palmuun, oli meidän vuoromme tehdä herrasmiessopimus, Rauno naureskelee. Myös takapuskuriin hankittiin uudet kulmapalat. Herrat sopivat, että myyjä rakentaa auton suurin piirtein valmiiksi, mutta Rauno toimittaa siihen eri tekniikan kuin mitä Jiipee oli kaavaillut. Hopan konehuoneeseen oli vaihdettu vapaasti hengittävä kone, ja autokin kaupattu jo eteenpäin. Myös renkailla pelaamalla saatiin auton stuukkia muokattua. Se antaa mielestäni ilmettä ja jää sellaiseksi. Autossa on alkuperäinen ohjaustehostin ja tätä nykyä myös tehostetut kaksipiirijarrut. nössä myyty. Autoa madallettiin molemmista päistä lyhentämällä jousia. Eteen sovitettiin 235/50R15 renkaat ja taakse tukevammat 265/50R15 kumit. Mutta sellaista mä juuri olin hakemassa. Mutta ahtimen takia oli konepeltiä muokattava ja tietysti maalattava uudestaan. Kiilto ja detaljit kohdilleen Auton listat olivat kärsineet vuosien saatossa, ja Raunon kaveri Nirpa teki ison urakan oikomalla ja kiillottamalla ne edustavaan kuntoon. Muutenkaan toi mun auton konepelti ei ole samanlainen muiden kuuskymppisten kanssa. Antti Kivinummelta tilattiin sopivasti prepattu TH-350-automaatti pumppukoneen perään. Aiempi omistaja on muokannut etureunaa siten, että se on alempana eikä suorassa linjassa niin kuin orgiksena. Olihan toimitus kuitenkin mutkistunut, ja nyt myyjällä olisi paikallinen ostajaehdokas. Ruotsalainen harrastaja oli kuullut autosta ja luvannut ostaa sen. – En silti lannistunut ja suostuttelin Jiipeen kyselemään, luopuisiko ruotsiheppu kaupasta, jos saisi käsirahansa takaisin. Mielestäni, ja sehän riittää. Isolohkoisen W-moottorin sijaan Rauno päätyi ahdettuun pikkulohkoon, jollainen oli sopivasti jäänyt aiemmasta projektista. ” En silti lannistunut ja suostuttelin Jiipeen kyselemään, luopuisiko ruotsiheppu kaupasta, jos saisi käsirahansa takaisin.” V8-MAGAZINE 27. Pisteosia saa hyvin ´60 Chevyihin, ja takavalopaneelit sekä muita nippeleitä laitettiin tilaukseen. Hän maksoi jo siitä käsirahankin. Perä säilyi alkuperäisenä, mutta varustettiin lukolla. Etupää sai radikaalimman käsittelyn reilun etunojan saavuttamiseksi. Vanteet ovat vanhat American Racingit, joiden keskiöt on maalattu auton väriin. Etujarruiksi vaihdettiin levyt. – Keskiöiden maalaaminen aiheutti lievää paheksuntaa osassa kaveripiiriä ja kuittailua ruotsalaistyylistä. Itse auto on maalattu jo reilu parikymmentä vuotta sitten. 70-luvun henkeen Raunolta löytyi valmiina mekaanisella ahtimella varustettu Chevyn 350 pikkulohko, joka oli jo ehtinyt vauhdittaa Ford ´41 Sedan Deliveryn kulkua
Kolmikon keskellä ovat kirkkaat peruutusvalon linssit. Onhan tuossa kojelaudassa alkuperäinen radiokin koristeena, mutta musiikki tulee kyllä tuolta pellin 28 V8-MAGAZINE. Raunon Impalasta ei puutu pakkia, mutta peruutusvalot kylläkin. Eli ne johdotettiin niin, että kaikki palaa aina oli kyseessä sitten valot tai jarru ja vilkku. Samoin noi tupla-antennit oli ihan pakollinen juttu. – Mä halusin koko kolmikon punaiseksi ja palamaan yhtä aikaa. ” Onhan tuossa kojelaudassa alkuperäinen radiokin koristeena, mutta musiikki tulee kyllä tuolta pellin alta.” Impalan tunnistaa alempien mallisarjojen autoista kolmien takavalojen ansiosta
• Istuinten verhoilut alkuperäisestä materiaalista. Autosta löytyvät edelleen sen vanhat Mikkelin läänin tunnukset. Florida auto dealer since 1991 www.amercars.com Myymme, välitämme autot ja moottoripyörät, Ebay jne. Ahtimen vinkuna ja stuukki sekä kaikki nää raggariantennit ynnä muut pikkujutut tekevät tästä autosta sellaisen, mitä joskus lehdistä kuolasin. • Meillä on myös muita autonsisustustarvikkeita. Vähän suutinjumppaa nuo Holleyn kaasarit teettivät. Autoverhoilut kaikkiin USA-autoihin! Automatot, suojamatot brodeerauksella ja tavaratilan matot. Kontit Floridasta viikottain! USA:n sisäiset kuljetukset! Kysy lisää! AUTOT, PYÖRÄT, OSAT USA:STA Tilaa osasi itse tallillemme, maksa vain merirahdista 1851 NW 9th St., Okeechobee, FL 34972, USA/oma nimi amercars@msn.com Soitot suomeksi klo 15.00 jälk. Impala on tosi hyvä ajaa. V8-MAGAZINE 29. Edellinen omistaja uusi auton sisustuksen alkuperäismalliin, vaikkakaan ei orgiskankailla. Ajoauto Rauno sai Impalan ajokuntoon ja katsastettua viime syksynä. Sekin sopii Raunon valitsemaan tyyliin. • Asennus kuuluu myös meidän palveluun! www.westfix.fi, westfix@netikka.fi Korsnäs Biloch Båtinredning Silverbegsvägen 23, 66200 Korsnäs (06) 364 1406 Amer Trading, Inc. Säätöjä piti muuttaa näille harvinaisen lämpimille kesäpäiville happirikkaampiin kevätja syyskeleihin verrattuna. • Vinyylikatot, rättikatot ja tarvikkeet. Tänä kesänä Impalaa onkin käytetty ahkerasti, ja Rauno on vuorotellut ajoja ´68 avo Coronetin ja Impalan välillä. Janne Vepsä Kangasalalta muokkasi aukon tyylikkäine reunapokkauksineen. – Eipä tarvinnut Ruotsiin tänä kesänäkään lähteä. Konepeltiin ei tyydytty vain leikkaamaan reikää ahdinta varten. Voi olla, että päivitän kaasarit jossain vaiheessa Snipereihin, mies tuumailee. • Autonsuojapeitteet kaikkiin malleihin. Malmin pre-cruisingissa tuli sentään pyörähdettyä. (aikaero) +1-561-7623060 / Marco Casagrande alta. Siinä on poppia ihan tarpeeksi
Mandariinin värisen karkkilaatikkoon mahtuu herkku jos toinenkin. Inttipäivärahan voimin liikuttiin Datsun 100A:lla. Eihän mulla pyydettyä rahaa ollut, vain prätkä. Camaro myytiin, kun tuli armeijan harmaisiin astumisen vuoro. Sen myyntiä vastaan sain työpaikalta lainaksi käsirahan verran. Idis oli päästä rakentamaan uutta eikä parsia vanhaa ruosteista. J orma ”Jorkka” Mäkisen nimi vie useimmilla harrastajilla ajatukset 80-luvun alkuun, Hangon katuautokisaan ja candy-punaiseen isolohko-Vetteen. Legendaarisen Hangon katuautokisan 1983 voittanut Jorma Mäkinen rakensi maukkaan Candy Tangerine Chevy Astron. Niin tilasin ’77 Chevy Vanin. Päätin hankkia uuden auton, kun pakettiautot olivat verottomia. Palveluksen päätyttyä tuli ensimmäisen varsinaisen projektin vuoro, elettiin vuotta 1977. – Kun sain ajokortin 1973, lähdin heti katsomaan myytävää´67 SS Camaroa. – Opettelin vasta harrastamista. Kaappiin rakennettiin levikkeet, maski, kylkiputket, turbo…. ”Emme tee tuollaista” oli vastaus. Mutta jenkkiautokärpänen oli jo ennen tätä puraissut nuorta miestä pahemman kerran. Yksityinen myyjä halusi käteisenä koko summan. Siinä oli 350, lukkoperä ja Caravan-paketti takaosan paneeleilla. Autokoulu Saharin omistaja ymmärsi asian, osti Camaron ja myi mulle auton osamaksulla pientä välityspalkkiota vastaan, naureskelee Jorkka. Soittelin kymmeniin autoliikkeisiin, että he ostaisivat Camaron ja myisivät mulle osamaksulla. TEKSTI JA KUVAT JARMO MARKKANEN 30 V8-MAGAZINE Chevrolet Astro Van V8 1985
11:1-puristeinen moottori kasvatettiin 439-kuutiotuumaiseksi, ja sillä ajettiin kesä 1982. Vuonna 1983 nokalle vaihtui 454 cid LS-6, jolle lisäpotkua antoi tuohon aikaan suosittu ilokaasujärjestelmä, kertoo Jorkka, joka luopui Vettestä 1985. Kun puhuttu 427 olikin 200-heppainen 402, niin alkoi uuden moottorin rakentaminen. Jorkka kuuluu kisojen legendaarisiin voittajiin. Iowasta hankittiin 427 ja se tehtiin kokonaan uusiksi. – Moottorista otettiin ulos noin 500 heppaa. Pääosassa oli Patrik ”Linkku” Lindqvist, jonka porttaamat sylinterikannet tuottivat tehon. 80-luvun alussa alkoi katuautokisojen suosio, kiitos Hangon katuautokisan. Moni on arvuutellut rekisterikilpeä, mutta tunnus oli autossa jo ostettaessa eikä tarkoita esimerkiksi Jorkka Go 1. Historian ensimmäisessä 1982 VM Finn Am Street Racessa nähtiin isolohkoisten autojen kunkkuryhmässä trilleri, kun Jorkka jäi ajalla 13,067 kisan toiseksi vain 0,002 sekuntia voittaja Jokke Hakkaraisen taakse. eldistä, koulukaverin vaihto-oppilasperheeltä. V8-MAGAZINE 31. Vuonna 1980 ei Corvetteja Suomessa näkynyt, ja Jorkka päätti hankkia sellaisen suoraan Amerikasta! Valkoinen 1969 isolohko-Vette Stingray löytyi Fair
Jorkka ihastui candy-väriin jo 80-luvun alussa valmistuneen isolohko-Vetten punaisen värin kanssa. – Touhusimme siihen aikaan tiiviisti Ekmanin Patan kanssa. Picko Trobergin vaikutus oli tuolloin valloillaan ja Camaroon laitettiin rallitarrat ja sumuvalot. Pikkuvania ihastelEnsimmäinen auto, ’67 Camaro SS. Lähtökohta oli masentavan näköinen: ruostetta, kolhittu keula ja kamala kattoluukku. Kojetaulu päällystettiin samalla materiaalilla kuin muu sisustus. Vuosien aikana väliin mahtui useita omistajia ennen kuin juuri sama yksilö päätyi Jorkalle lähemmäksi 30 vuotta myöhemmin. Revanssi otettiin 1983, kun Jorkka pääsi juhlimaan kisan voittoa tuon ajan maamme kovimmalla katuautojen tuloksella 12,651 sekuntia loppunopeudella 193 km/h. Uutena hankittu ’77 lyhyt Chevy Van turbotekniikalla, levityksillä, erikoismaalauksella ja kylkiputkilla. Kiillotettujen vanteiden aukot maalattiin auton värisiksi. Ajomukavuutta tuovat moderni radio ja näytöllinen peruutuskamera. 32 V8-MAGAZINE. Parisen senttiä madalletut keskikupit ovat optinen pikkujippo levittää vannetta. Mennään taaksepäin aina 90-luvulle, jolloin Jorkka ensimmäisen kerran näki jutun Astron. Kun tankkasin Haukilahdessa tankin täyteen ja ajoin Karjaalle, niin kotiin en olisi päässyt enää tankkaamatta Karjaalla! Ja matkaa sinne oli joku sata kilometriä. Miehen ja auton saavutukset ovat syöpyneet niin vahvasti harrastajien mieliin, että yhä tänä päivänä liikenteessä oleva Corvette muistetaan varmastikin aina Mäkisen Jorkan Vettenä (V8 10/18). Ratkaisevat peltityöt Jenkkiautojen suomihistoriaan kuuluvat usein jännät vaiheet ja sattumat. Orkkis mittaristo on kunnostettu ja nopeusmittariin asennettu GPS-toiminen yksikkö. – 439-moottorissa oli ZL1 nokka-akselin kopio ja Vette vei niin törkeesti bensaa. Astro on rekisteröity henkilöautoksi, jolloin taakse saadaan kunnon istuimet, eikä ole tyyppikohtaista nopeusrajoitusta. Tässäkin. Hänen kauttaan tutustuin ja ystävystyin Michael ”Micke” Rappiin, Ski Systemsin osakkaaseen, ja hän sai Astron ajoon 1989. Veinkin Vetten trailerilla naapurikaupunkiin ja ajoin kisapaikalle, niin ei tullut jupinaa oikeasta katuautosta
Jenkkimatkalla vastaan tuli LT1/4L60E-paketti, ostin ja asensin sen Astroon. Saronan korisarjan helmaosat tuovat mieleen kylkiputket. rmaan vuosikymmeniä aiemmin! Micke osti aivan Laatikkomaisesta vaikutelmasta huolimatta korissa on paljon pyöreitä kohtia, joissa candy-väri suorastaan hehkuu. – Valitettavasti elämään eivät kuulu vain mukavat asiat. ”Kokonaisuuden kruunasi kamala, pöydän kokoinen veneen kattoluukku!” tiin miehissä aina, kun käytiin heidän liikkeessään. Auto myytiin Rautakummun Matille, muistaa Simo. Myös Astro lähti kiertoon. Nyt hän oli päättänyt toteuttaa suunnitelman ja löysi V8-moottorisen Astron. Pysähtyminen olikin sitten eri asia… Syksyllä 2003 aloin haikailla nelivetoisen Astron perään, jossa olisi enemmän penkkejä kuin kaksi. Orkkis mittaristo on kunnostettu ja nopeusmittariin asennettu GPS-toiminen yksikkö. Micke ja Jorkka molemmat harrastivat myös moottoripyöriä ja sen tiimoilta Micke piti yhteyttä. Jorkka lähti maailmalle töihin, aika kului ja asioita tapahtui. Kojetaulu päällystettiin samalla materiaalilla kuin muu sisustus. Micke oli sairastunut syöpään. Led-takavalot istuvat tyyliin. V8-MAGAZINE 33. – Hankin Astron mottivikaisena Mickeltä 1997. Ajomukavuutta tuovat moderni radio ja näytöllinen peruutuskamera. Seuraavana vuonna vaihdoimme keulan uudemman malliseen. Jorkan tultua Suomeen, he treffasivat. Auto pysyi jenkkiautopiireissä, kun sen ostivat Specialty Engineeringiä pyörittävät Patoharjun veljekset. Astrolla tehtiin paljon reissuja. Yhtä äkkiä hän tajusi, että se oli sama auto, jonka he hankkivat . Saksan motareilla oli hauska yllättää muutama auto, kun Astro sentään kulki +195 km/h ja kiihtyi siihen vauhtiin rivakasti. Mickellä jäi aikoinaan kesken Astron rakenteluidea. Kiukkasen Heka oli jo siihen vaihtanut TPI V8:n
Itse keula oli jo vaihdettu, ja Jorkka uusi siihen maskin, puskurin helmoineen ja lamput. Astrosta oli tavoitteena tehdä viisipaikkainen henkilöauto, kun vero ei vanhassa autossa enää rassaa suuresti. Niin autoihin tehtiin kattoon pykälät täyttävä aukko, josta mitta otettiin. Keulapala on vaihdettu uudempaan 90-luvun versioon, johon sovitettiin näyttävä kromimaski, uudet umpiot ja etupuskuri. Keulaa lukuun ottamatta muu kori ja akseliväli eivät muuttuneet, jolloin osat sopivat ristiin eri sukupolvissa. – Näin, että siinä oli valtavasti peltitöitä. – Korisarja tuli, mun maun mukaan. Sisään rakennettiin uudet tukirakenteet. Porsaanreikää hyödynnettiin runsaasti, mutta lopputuloksia ei voinut aina sanoa kauniiksi. Monia hyviä värejä löytyi, mutta pudotuspelin jälkeen jäljelle jäivät enää kulta ja oranssi. Matkustajille takana ei tarvita omia ikkunoita. Silloin kuvioon astui henkilö, jota voi kiittää, että Astro ikinä enää liikkui. Candy-väristä oli hyvää kokemusta jo Corvettessa, pidin siitä kovasti. Tuplalamppukeula antaa huomattavasti modernimman ilmeen. Jorkka suhtautui vastahakoisesti asiaan, koska vani oli päässyt huonoon kuntoon. Muutoksista täytyy selvitä, että harrastetaan amerikkalaisia autoja – eikä kyse ole vaan pakettiautosta. Tehdasuusista takaovissa ja toisessa liukuovessa ei ollut ikkunoita, millä takaosa saatiin umpinaiseksi. – Se oli mahdollista, kun henkilöautossa vaaditaan vain, että tuulilasin lisäksi etusivuikkunoista näkee ulos. Hän sanoi, että kyllä se voidaan tehdä, laske hänet mukaan! Eki otti kovan työtaakan, mikä ratkaisi koko jutun. Kunhan vain Amerikan myyjä suostui myymään. Jorkka ei ollut valittua väriä koskaan nähnyt luonnossa, ja mallipalan kanssa väriä peilattiin eri valaistusolosuhteissa. Sitten Micke kuoli ja hänen veljensä Pecku halusi, että entisöin Mickeltä kesken jääneen prätkän. Parnilan Eki. Ja mua tietysti kiinnosti, kun Astro oli Micken vanha haave ja se rakennettiin siinä hengessä. Ja vain valmiita palikoita, tässä projektissa ei ollut ajatuksena ruveta itse tekemään osia. Halusin tuollaisen yhtenäisen umpiversion. Auto voitiin rekisteröidä pakettiautoksi, kun tavaratila täytti tietyn minimikorkeuden. Ensitöiksi poistettiin kattoluukku ja oikaistiin katto. Katto vaihtoon Lähtökohta oli surullisen näköinen. Mitään tiettyä tyyliä ei haettu. Niin ikään kaikki alustan ruostevauriot korjattiin. Astro on alkuperältään 1985 malli, mutta siinä on 90-luvun keula. Veli oli erittäin tyytyväinen lopputulokseen ja kysyikin Jorkalta eikö häntä kiinnostaisi Astro. Candy tuli nopeasti ideana, mutta sävyn valinta ottikin jo pidempään. Ei mitään raitoja, värin pitää tehdä tehtävänsä. ”Mitään tiettyä tyyliä ei haettu. sattumalta oman vanhan autonsa. Jos joku vaan miellytti, niin se valittiin.” 34 V8-MAGAZINE. Pikkuhiljaa kovia paketteja alkoi kasaantua tallin lattialle. Tuoreempi keula Osaluetteloita ja nettiä selattiin innolla ja selvitettiin, mitä kaikkea tämän päivän tarjontaan kuuluu. Siitä ajattelusta lähti, että haluan räikeän värin. Nokka oli kolhittu, paljon mätätöitä ja kokonaisuuden kruunasi kamala, pöydän kokoinen veneen kattoluukku! – Se perustui silloiseen suomalaiseen lainsäädäntöön. Se ei kuulu mun osaamisalueeseen mitenkään. Samaa punaista en tähän toki halunnut. Jos joku vaan miellytti, niin se valittiin. Kun Jorkka osti uudemman mallin korisarjaa, niin myyjä kiven kovaa väitti, etteivät keulan osat sovi 1985-mallin autoon! – Koko konseptissa ilmiselvää piti olla, että kun auton näkee ensi kertaa, niin ymmärtää heti, että kyseessä on harrasteauto. Varaosiksi hankitusta kolariautosta saatiin tarvittava pala kattoa, jonka Eki hitsasi kiinni ja peitti luukun reiän. Moottoripyörä valmistui pari vuotta sitten MP-messuille. Yllätyksiä jänni
Jorkka halusi säilyttää vanhat vanteet eikä niitä voinut levittää ulospäin. Erityinen projekti oli, kuinka saada mekaaninen mittaristo toimimaan yhteen sähköisen vaihdelaatikon kanssa. – Etukäteen mietitytti, kuinka saan kaikista puretuista ja eri laatikoissa olevista osista rakennettua toimivan kokonaisuuden. Astronkin yhteydessä taas todistettiin, että rakentelu on sosiaalinen juttu. Jorkka on touhunnut jenkkiautojen ja moottoripyörien kanssa ajokortti-iästä alkaen. Onneksi markkinoilta löytyi lopulta valmis komponentti, joka muuttaa GPS-signaalin mekaaniseksi liikkeeksi ja pyörittää nopeusja matkamittaria. Jorkan pelko on aiheeton, että joku erehtyisi luulemaan mandariinin oranssia vania rahtarin työkaluksi! LT1 pikkulohko Tekniikka on kotoisin 1993 mallista, ja Vetten vihaisempi versio modernista gen 2 LT1 V8-moottorista tuottaa 300 hevosvoimaa. Paras auto on mun auto. Joku osaa jotakin, toinen toista. Tangerine Orange Candyn ruiskutti automaalaamo Creabit Oy:n Raimo Vainio ja hän sai hienosti vahvan efektin näkymään kaikissa kaarevissa kohdissa. Kaikki valinnat on tehty sen mukaan. Varaosa-auto tuli hyödynnettyä ja se luovutti runsaasti tarpeellisia osia. tettiin, kun laatikkomaisessa Astrossa on laajoja suoria pintoja. Tyylikkään sisustan tikkasi Tapiolan Autoverhoomon Jyrki Halonen. Herkut pois – Kaikki meni lopulta pitkälti suunnitellusti. Jaetaan tietoa ja autetaan kollektiivisesti. Rakentajalla oli takataskussa niksi, jolla saa pikkasen syvyyttä vanteeseen. Tässä ei laitettu rimaa niin korkealle, että rakennettaisiin viimeistelty näyttelyauto vaan erottuva, persoonallinen vani. Autojahan tehdään itselle. Se on hienointa harrastuksessa. Liukulukollinen tasauspyörästö uusittiin ja välitys vaihdettiin alkuperäistä tiuhemmaksi, 3,23:1. Astrossa pulma oli aiemmin ratkaistu vetämällä piuha laatikon ohjainyksiköstä kojetaulun päälle kiinnitettyyn, tulitikkuaskin kokoiseen digitaalinäyttöön! Ajattelin jopa, että liimaan näytön oman mittarin sisään tai vaihdan vanhemman vaihteiston. Ja tarinakin sai onnellisen lopun, Micken auto valmistui. Alusta kasattiin uusilla osilla: takajarrut, iskunvaimentimet, takaja etuakselin laakerit, kardaanin ristikko… Korimuutosten jälkeen takaosasta tuli melko pimeä, mikä tarkoitti, että sisustus ja verhoilu piti tehdä vaaleaksi. Useimmat haluavat, että vanne näyttää syvältä. Poistin auton jälkiasennus sähköikkunat ja -lukot sekä korvasin ne kahvasta veivattavilla ikkunoilla – mikä mielestäni kuuluu trukkihenkeen. Yhtenä esimerkkinä monista ulospäin näkymättömistä, paljon työtä vaatineista kohteista käy kojelauta. – Varmaan on jonkun mielestä ihan pimeetä touhua, mutta nämä on niitä juttuja, joista itse saa sitä kipinää. Mittaristo syntyi lopulta neljästä eri mittaristosta. Ostohetkellä mittaristossa ei toiminut mikään, ja muutoinkin koko tekele oli kauhea. V8-MAGAZINE 35. Näin sain alkuperäisen mittariston säilytettyä ja toimimaan. Verhoilu oli kokonaisvaltainen projekti, johon kuuluivat sisäpintojen äänieristys, seinien ja katon päällystys, etuja takapenkkien nahkaverhoilu, lattiamatto, kojelauta ja aurinkolipat. Kun on koko elämänsä ruuvannut, niin tiettyyn määrään vastoinkäymisiä osaa jo ennakkoon asennoitua. Keskikupeista otettiin parin sentin siivu pois ja päätyosat hitsattiin takaisin yhteen. Voimansiirrosta löytyy 460E-automaatti
Huolimatta märästä sääennusteesta tuli paikalle satoja harrastajia ympäri Suomea. Todella hienosti rakennettu peli vanhoja osia hyödyntäen. Aivan rannan tuntumassa sijaitsee myös legendaarinen Pistohiekan lava, joka oli aikanaan hyvin suosittu varsinkin juhannuksen juhlistamiseen. Nykyisin siitä on jäljellä suora kiitorata matalan männikön keskellä. Tommi Äikään Ford T kilpurissa on nelospaukuttimen sijaan lättäpää V8. Olli Heikuran Adler ruopii soraa ja jättää Tomahawk-ukkojen ”Hannibal” tracknose roadsterin kakkoseksi. 36 V8-MAGAZINE Hayride Jamboree # 1, Pistohiekka 14.8.. Y ksi tapahtuman puuhamiehistä, lappeenrantalainen Jari Pekkanen kiteytti asian näin: ”Tämän lähemmäksi rantaviivaa tuskin pääsemme Suomessa ajamaan. Jake Lähdeniemi vei päänahan tässä lähdössä AV8 roadsterillaan. Kisaajia saapui Rovaniemeä ja HelsinFlathead vs. Lavan toimintaa nykyisin pyörittävä Henrik Hallberg onkin Lappeenrannan rodimiesten ohella tapahtuman puuhamiehiä. Sen minkä Tommi Äikään ”Double T Special” skabari keveydessä voittaa, antaa se tasoitusta renkaiden kapeudessa. athead. Hän on järjestänyt aiemmin muun muassa Pistohiekka Cruisingin rock´n´roll kekkereiden kera. Paikkana on 1935 sotilaskäyttöön rakennettu sorapintainen lentokenttä, joka sijaitsee aivan Pistohiekan leirintäalueen rannan välittömässä läheisyydessä.” Kyseinen lentokenttä on aikanaan ollut pyöreä ja halkaisijaltaan noin kahdeksan sataa metriä, mikä salli startit ja laskut jokaisesta ilmansuunnasta. Tommi Lukkarila tyytyi ajamaan ´32 Roadsterillaan vain yhden lajittelulähdön
Autonsa särkenyt Samuli Petro pääsi toisenkin kerran radalle puuhamies Pekkarisen kyydissä. Samuli Petro sai kunnian ajaa numerolla yksi ensimmäisen lajittelulähdön. Sadekuuroista huolimatta . Four doors no waiting. Henrik Hallberg kertoi, että ensi vuodeksi rataa on tarkoitus leventää, jos metsähallitus hyväksyy suunnitelman. Tällaista lisää! Jarkko Sirosen ´39 Dodge ottaa mittaa Tuomas Rainion ´34 Chevyn raamiskabarista. Lähdeniemen Jake paransi koko ajan ajoaan ja jättää tässä taakseen myös lättäpäällä ajaneen Raimo Kinisselän, joka tuli ajamalla Rovaniemeltä A tudorillaan. ilis paikan päällä nousi korkealle, ja tapahtumalle oli selkeästi tilaus. Sopivan rantakaistan löytäminen kaatuisi todennäköisesti ympäristöasioihin. Oskari Turusen Desoto ´57 joutui nöyrtymään Heikki Hautalan ´68 Satellitelle, vaikka jälkimmäinen ei ihan suorinta tietä lipuille suunnistanutkaan. Rataryhmä teki hienoa työtä tasoittamalla ja jyräämällä radan ennen kisaa ja korjaamalla sitä tarpeen mukaan lähtöjen välillä. Vastassa Mikko Kauppisen ´46 Jeep. Hätäistä oli tämän Mopar kaksikon meno. V8-MAGAZINE 37. Meren rannalla ajettavia nopeusja kiihdytyskisoja vanhalla kalustolla on järjestetty jo useammassa maassa. TEKSTI JA KUVAT HARRI JUKARAINEN kiä myöten. Pasi Poudan kovakulkuinen ´47 Chevy pu tarjosi kovan vastuksen. Suomessakin kiinnostusta asiaan on. Dodge kiri kansiventtiilikasin turvin orkkiskutoseen tukeutuvan Chevyn ohi. Sakari Nuppola pieksi Trumppa bobberiaan innolla ja vie tässä voiton MZ maaratapyörästä, tosin niukasti. Janne Hyvärisen Kaliforniassa perinteiseen tyyliin rakennetun ´23 T-hotin menoa vauhditti naulapää Buick. Hemin vääntö sai aikaan soralla ennen kokemattomia rasituksia ja mies joutui luopumaan leikistä takaripustuksen murruttua. Onneksi aktiiviset harrastajat keksivät pulmaan toiseksi parhaan ratkaisun
Kyseessä oli samalla Aamun varhaisimmat tunnit tarjosivat Tynjän Juhalle mitä parhaan tilaisuuden pohdiskella kuinka paljon voimaa Toni Peräkasarin Camaron konehuoneesta löytyy suhteessa hänen omiin Chevyihinsä. Valehtelematta paras Valehtelematta paras Elokuun viimeiselle viikonlopulle osunut kadunmiehen kiihdytystapahtuma oli suuri menestys ja kaikin puolin hyvässä hengessä läpiviety kokonaisuus. Perusteluina tähän vielä muutama huomionarvoinen asia, uusittu sisäänajoreititys toimi, hulppea yleisömäärä, laaja ruokaja juomatarjonta, sisältäen jopa tiukkaa viinaa myyneen baariterassin ja oivallinen tulospalvelu isolla näyttötaululla. Melko nätisti Ari Pajuniityn Dodge Dart GTS poistuu viivalta ja maalipää ylittyy tuloksin 10,19/217. Näyttötauluille rävähtäneitä tuloksia katsellessa tuli siellä äkkiseltään mieleen ajatus, että ihan mukava nähdä moottoripyörien pysyvän kohtuu hyvin nopeimpien 8,6 sekunnin tasolle yltäneiden kärkipään autojen kannassa. kertaa Vesivehmaan lentokentän kaikkien aikojen nopein varttimailin aika. Niinpä hän räväytti ison potin ja palautti kaksipyöräisten kunnian arvoiselleen paikalle lukemin 8,47 s ja 273 km/h. Joni Ruohomäen 12,52/182 Toyota Carinan mustan savun salaisuus on konepellin alta löytyvä Mersun kuutosdiesel. Sitä paitsi, Kiikalassa ja Vesivehmaalla on molemmissa samanlainen uusittu ja tasainen asvalttipinta. Muilta osin voidaan todeta, että niin paljon kun tänä kesänä on tullut kierrettyä näitä nonprep-tapahtumia, tämä oli ehdottomasti V8 & GTi kiihdytystapahtumien historian paras ja kenties jopa koko kesän paras katuautotapahtuma. 38 V8-MAGAZINE V8 & GTi Kiihdytyspäivä, Vesivehmaa 28.8.. Mutta ei siinä vielä kaikki, Taneli Liljeblad oli viho viimeisten joukossa asettunut lähtöviivalle, katsonut sieltä itselleen parhaan pitouran ja tyrkkäsi Suzuki BKing -pyöränsä menemään niin paljon kuin miehen sielu sieti. Tämä puolestaan tarjoaa nimenomaan katuautokuskeille mitä parhaimmat huippuratoihin liittyvät nonprep-olosuhteet. Vain viitisen minuuttia ennen tapahtuman loppua Janne Uskali piiskasi Buickinsa lukemille 8,64 s/258 km/h ja otti nimiinsä autojen kärkipaikan. Jännityksen sekaisin tuntein paikalle saapuneet, likipitäen ennätyksellinen osallistujamäärä yhteensä 174 kuljettajaa tiimeineen, saivat urakoida +20°C kieppeillä liikkuneissa lämpötiloissa koko päivän. Aina siihen pisteeseen asti, että ihan loppuminuuteilla kunniatauluun liitettiin autoja moottoripyöräpuolen päivän parhaat numerot. Pienoinen radan suuntainen vastatuuli ei sekään juuri haitannut, koska kuskien yhteisenä suunnitelmana toimi ajatus: voimalla ja kovalla väännöllä vehkeet päätyyn asti. Toni kellotti 9,54/239. TEKSTI JA KUVAT HEIKKI MALINEN K uinka voivat kelit osua hienosti kohdilleen juuri sillä hetkellä, kun edeltävinä päivinä eteläisimmän Suomen suunnalla vettä oli tullut taivaalta kuin saavista kaatamalla
Visa Valkeajärven Pontiac Tempest 12,39/207 lukeutuu harvemmin kiihdyttelyssä tavattuihin automalleihin. Jari Kaiposen Chevy Vega 10,46/215 nousi Vesivehmaalla Blacklistin sijalle 4. V8-MAGAZINE 39 V8 & GTi Kiihdytyspäivä, Vesivehmaa 28.8.. Innokkaista kuskeista ei ollut pulaa. Tami Branderin testit alkavat tuottaa tulosta, 8,68/268 alkaa hänen omien sanojensa mukaan pikkuhiljaa olemaan alueella. Anssi Lastusen GMC Sierran keulalta löytyy sen verta välijäähdyttimiä, että 10,91/197 on enempi kuin uskottava tulos. Erno Tofferin tyylikkäältä Novalta 10,70/209 on lupa odottaa uusiin numeroihin laskevia sekuntilukuja. Hannu Kuitusen kakkoskoppainen EWO-1 on vakavaa suonenvetoa aiheuttava piikki V8-miesten raajoissa eikä suotta, koko joukon kolmanneksi vikkelin 8,66/273 ja samalla autoista toisiksi nopein. Timo Luukkosen Dartin 11,22/204 keulalla löytyy salaperäinen pikkulohko valtavan kokoisella Lysholmin ahtimella varustettuna. Juha Tynjä 10,88/217 on tehnyt mittavan urakan 1965 Impalansa tekniikan kanssa ja nyt konehuoneesta löytyy entistäkin konetta isompi Merlin-isolohko ja hiukka isompi kiillotettu TBS-ahdin. Sini Paukkurin päivän ensimmäisen vedon 10,55/199 jäljiltä Swingerin moottorista mittailtiin ohivuotoja isommalla joukolla, kunnes Peetu-isä totesi, että ajot on tältä kaudelta ohi. Ahti Rothin Chevy Vega 9,57/226 on näennäisesti samannäköinen kuin aiempina vuosina, mutta ”Ade” on talven aikana tehnyt pitkää iltaa tämän parissa ja Vesivehmaa meni vielä testilähtöjen listalle
Janne Torniaisen valkoisen viaton Corvette 12,01/187 kolkuttelee 11 sekunnin tuloksia. Toni Nurmisen Dodge Dart 9,22/239 vankisti asemaansa Blacklist-ykkösen paikalla. Taneli Liljebladin Suzuki BKing oli koko päivän nopein 8,47/273. Janne Uskalin Buickilla ei vaan tahdo pysyä kaikki tassut maassa, mutta ei kai sillä niin väliä, jos auto oli päivän nopein nelipyöräinen. Vesivehmaalla Vallun 10,65/204 ratin takaa löytyi Kieku Salo. Porvoolaisen Jonas Wikholmin Dart 11,54/188 lukeutuu tämän kesän uutuuksiin. Teijo Leinon Dodge Coronet R/T 11,04/210 kulkee hyvin ”käyttöautoksi”. Jouko Ainasojan Cudalle luulisi kelpaavan 11,40/200. Kari Asikaisen Oldsmobile Cutlass on paitsi nätti, myös rivakka 11,27/187 kulkemaan. 40 V8-MAGAZINE
FORD F-150 XLT PICKUP 1983 KUVA KAI SALMIO MARRASKUU MARRASKUU MA TI KE TO PE LA SU vk. 1 2 3 4 5 6 77 44 8 9 10 11 12 13 14 14 45 15 16 17 18 19 20 21 21 46 22 23 24 25 26 27 28 28 47 29 30 48 JOULUKUU JOULUKUU MA TI KE TO PE LA SU vk. 1 2 3 4 55 48 6 7 8 9 10 11 12 12 49 13 14 15 16 17 18 19 19 50 20 21 22 23 24 25 26 26 51 27 28 29 30 31 52
CHEVROLET IMPALA 2D HT 1960 KUVA HARRI JUKARAINEN
Näyttävään kopteririvistöön kuului Alpo Variksen Jupiter, 93 cid S&S pannupää. TEKSTI JA KUVAT JARMO MARKKANEN 40 -vuotisjuhlanäyttely järjestettiin uudessa paikassa, Uusimaa Areenalla. Marcus Storbjörkin tyylikäs ’55 Chevrolet Bel Air Nomad orkkiskorilla kromiosia myöten, mutta uudemmalla 350 TPI-tekniikalla ja madalletulla alustalla. Warthogin LS-tyyppisen pikkulohkon turbo on sijoitettu hytin taakse, lavan alle. 60-luvun ehtaa muskelia toi Jukka Kaarikiven Ford Fairlane GTA ’67 tekniikkana 390, C6 ja 9”. Takana näkyy Arto Häkkilän uskomaton ’65 Chevrolet C10 stepside, josta ei muutettua kohtaa löydy. Tasokas kalusto esitteli monipuolisesti harrastuksen eri tyylisuunnat rodeista katukisalaitteisiin, orkkis 50ja 60-lukulaisista jenkeistä moderneihin muskeliautoihin. Auto voitti People’s Choice -äänestyksen. V8-MAGAZINE 45 Porvoon Jenkkiautonäyttely 4.9.. Aikaa projekti nappasi lähes kuusi vuotta, Häkän päivätöiden lomassa. Eki Kokkolan ’59 Plymouth Belvedere oli mukana jo ensimmäisessä kerhon näyttelyssä. ’57 Ford Fairlane 500 Victoria on Jari Rajalan nätti cruisingpeli. Paikalla nähtiin vajaat 40 autoa ja tusinan verran Harrikoita. Kultaväri maalattiin 1969. Tomppa Östikan pikkulohko-Chevyllä varustettu ’32 Ford rakennettiin alkujaan 50ja 60-lukujen vaihteessa. Positiivisen palautteen ja puolentoistatuhannen kävijän voimin voi matkata kohti seuraava vuosikymmentä. Eki on omistanut auton 47 vuotta, ja se maalattiin nykyiseen väriinsä yli 40 vuotta sitten. Patinoitunutta Atte Matinmäen rat rod ’29 Essex Standardia liikuttaa stroukattu Chevy SB. Unohtamatta vintage dragsiä ja hauskaa nostalgiakokonaisuutta hallin keskellä. Halli toimi hienosti: tilaa riitti, käytävät olivat leveät ja kotoisan tunnelman täydensi jalkapallokentän ”kokolattiamattona” toiminut tekonurmi. Juhlatunnelmissa Juhlatunnelmissa Custom Car Club Porvoo täytti tänä vuonna 40 vuotta, ja mikäpä olisi parempi tapa juhlistaa asiaa kuin järjestään jenkkiautonäyttely vanhaan malliin. CCC Porvoon omalla osastolla nähtiin pala kerhon historiaa. Muutokset ovat omistajan käsialaa: runko 51 asteen rakella, bensaja öljytankit, stonga, satula, pakoputket… Mika Tannerin ’71 Dodge Charger lukeutuu vanhoihin Porvoon autoihin, joka oli blowerilla ahdettu jo vuonna 1982
Chevyn pikkulohko, TH-350 ja Fordin 8-tuumainen. Tällä ohjelmalla päivä kului kuin siivillä ja alkoi olla jo kiire illaksi takaisin Ellivuoreen. Perjantaina kaikki saivat ajella paikalle ja viettää iltaa kauniissa kesäisessä säässä. Matka jatkui Garage Cafeelle ja sieltä edelleen mielenkiintoiseen yksityiseen automuRODINATIKAT RODINATIKAT RODINATIKAT RODINATIKAT seoon. Rod Runin ensimmäinen rasti oli Mauton Talli. Mainittakoon, että FSRA:n Vuoden Rodiksi 2021 valittiin äänestyksellä Pekka Vaiston ’41 Willys, hyvän vastuksen antoi Juha Seunan ’46 Ford COE. TEKSTI JA KUVAT VIRVE SALONEN S ää suosi tapahtumaa. Sunnuntaina myöhäisen aamiaisen jälkeen suunniteltiin vielä pikkujouluristeilyä sekä vuoden 2022 natikoita ja Euronatikoita, myös sääennusteita selailtiin ahkerasti ja melkein kaikki selvisivätkin koko viikonlopun kuivin renkain. PERINTEISISSÄ MERKEISSÄ Finnish Street Rod Associationin eli tuttavallisemmin rodikerhon ajokauden päätapahtuma natikat pidettiin elokuun ensimmäisenä viikonloppuna Sastamalassa upeasti uusitussa Ellivuoren lomakeskuksessa. Se alkoi herkullisella illallisella pitkän kaavan kautta, minkä jälkeen vuorossa oli palkintojen jako sekä muut seremoniat. Ensimmäinen tehtävärastikin löytyi tästä kohteesta. Osanottajia oli paikalla toista sataa ynnä lisäksi vielä päiväkävijöitä. Illan tanakasta musiikkitarjonnasta vastasi komeasti Teas Half Acoustic. Otetaan uusiksi taas elokuussa 2022. Iltajuhla noudatti sekin hyväksi koettua perinteistä ohjelmaa. Välillä ruokailtiin ja taas matka jatkui toiseen vähintäänkin yhtä mielenkiintoiseen automuseoon vierailemaan. Longest Distance -palkinto meni tälläkin kertaa Ouluun Veijo Pääkköselle ja Tommi Lukkarilalle. 46 V8-MAGAZINE FSRA Street Rod Nationals, Sastamala 6.–8.8.. Pekka Vaiston ’41 Willys valittiin FSRA:n Vuoden Rodiksi 2021. Perinteisesti perjantai käytettiin sosiaalisesti: vaihdettiin kuulumisia, tutkittiin autoja ja kerättiin voimia viikonloppuun. Lauantaiaamuna startattiin 115 kilometrin Rod Runille jo aamukympiltä ja ensimmäisenä kohteena oli Mauton Talli, jossa saimme ihastella runsasta määrää amerikankalustoa ihan joka lähtöön
Valmistautuminen täydessä käynnissä lauantain pitkälle Rod Runille. Hongistot valmistautumassa Rod Runille. Juha Seunan ’46 Ford COE kääntää kyllä päät. V8-MAGAZINE 47. Arto Nevalaisen ’35 Ford. Teppo Järven persoonallinen Euro Rod ihmettelyn kohteena. Perjantaina vaihdettiin perinteisesti kuulumisia Ellivuoren parkkiksella
Riverside Cruisers perustettiin 1984. Lähtö lähdoltä pidot paranivat ja päästiiin ysin puolelle. Ainoa moite taisi olla, että kisoja saisi olla enemmän! BURNISJUHLAT Kilpailunjohtaja Eero Kivikoski kertoi kuljettajakokouksessa ajamisen periaatteet ja muistutti uusitusta radan pinnasta. Kerho tunnetaan myös omista ajanottolaitteistaan. Pudotuskisaa ei tässä tilanteessa ehditty ajaa ja palkinnot jaettiin lajitteluaikojen pohjalta. Aamukosteuden kuivuttua päästiin tositoimiin ja ajoneuvoja tuupattiin radalle vauhdikkaaseen tahtiin. Koko päivän nopeimman vedon teki totutusti Jukka Kasurinen 9,229 Suzuki Hayabusalla. Sateesta huolimatta kiihdytettiin sinikkäästi loppuun asti. UUDELLA BAANALLA Pitkät perinteet omaava tapahtuma oli saanut rataan upouuden pinnoitteen. TEKSTI JA KUVAT JARMO MARKKANEN K atukisan järjestäjä Riverside Cruisers lukeutuu maamme vanhimpiin jenkkiautokerhoihin, ja Burnout Party on pisimpään yhtä jaksoisesti järjestetty katuautojen kiihdytyskisa. Näyttelyiden jälkeen syntyi ajatus katukisojen järjestämisestä. Vauhdilla jatkuneet ajot keskeytti harmillinen maalipään rasvaus, jota ei ajoajan puitteissa ollut mahdollista putsata ja niin siirryttiin ajattamiseen vain vasemmalla radalla ja kasimailin matkalla. Bracket ET:n kärkeen puolestaan ajoi taaemman radan Rolf Claesson Firebirdillä 10,848. Riverside Timers -ajanottotiimi on tänä päivänä tuttu näky monissa alan tapahtumissa. Ensimmäiset ajot suditeltiin 1988 Meriniityn teollisuusalueella, mistä siirryttiin Kiikalan lentokeskukseen 1993. Rata oli saanut uuden hienon pinnan ja tapahtuma houkutteli paikalle yhteensä lähemmäksi sata kuljettajaa. Kaatosaderyöpsäys iltapäivällä kasteli radan kunnolla, mutta baana saatiin kuivattu perinteisellä ”kuivurilla”: autot ajoivat rinkiä radalla. Isolohkoisten D-ryhmän kolmospaikan otti Tommi Vuorinen Camarolla 10,905. Innokkaita kisaajia riitti takarajaan asti, ja olisi riittänyt sen jälkeenkin. 48 V8-MAGAZINE Burnout Party, Kiikala 14.8.. Burnout Party. Niin runsas yleisö kuin kilpailijat poistuivat tyytyväisin mielin paikalta. Kisaryhmiä tarjottiin niin kaksikuin nelipyöräisille, ja toisissa kiihdytettiin täyttä varttimailin matkaa ja osassa kasimailia. Nyt oli vuorossa jo 34
Ryhmän nopein oli Esa Haajanen Topolinolla 6,143 sekuntia. Kuplan ensiesiintyminen tapahtui jo 1978. V8-MAGAZINE 49. Sadekuuron jäljiltä tilanne näytti melko lohduttomalta, mutta niin vain ajoja päästiin jatkamaan. Tuplaturbottu ’70 Ford Torino vei Raine Kitusen vapaan kasimailin kovimpaan aikaan 5,716 sekuntia loppunopeudella 206 km/h. Michel Seeck nousi pikkulohkoluokka C:n kakkoseksi 1964 Dodge Dartilla 10,438. Veltto Kannoston upea vintage drag bike syntyi 60-luvun kiihdytyspyörien tyyliin. Märkää, mutta kuvauksellista. KUVA HEIKKI MALINEN Niklas Lindström Camaro Z28 ja tulos 13,236 sekuntia. Kyydit antavat kaksi 1200-kuutioista Panheadia. Ja mitkä äänet! Legendaarinen Hitlerin Kosto teki paluun stripille viiden vuoden tauon jälkeen. Kotten Tallgren ajoi Vintage Dragsien kolmanneksi 8,019 ajalla. Kari Hermunen, pikkulohkoluokan voittaja, oli myös koko päivän nopein auto 9,632 s/222 km/h! Jekkuwallu 2.0 konehuoneesta löytyy Mopar A8 alumiinimotti, W9 kannet ja fogger ilokaasut 300 hv. Hurja paketti on tuottanut luvut 1052 hv/1188 Nm! Voimansiirto koostuu Liberty Extreme 5-vaihteisesta manuaalista ja Fordin 9” perästä
Viides Ride In Motor Meet järjestettiin Oulun raviradalla Äimärautiolla. Tapahtuman puuhamiehet Mika Tapio ja Aki Häkkinen, miehet, jotka rohkeasti toteuttivat idean järjestää piknik-tyylinen tapahtuma Ouluun. Kysymykseen, milloin auto tuli Suomeen, kuului vastaus 27.10.1989, sama päivä kuin Mihail Gorbatsov vieraili Oulussa. Saapuneita helli upean auringonpaisteen lisäksi toinen toistaan upeampia autoja ja moottoripyöriä. Veikko ”Vexi” Heilala ja hänen muuttoautona tuomansa 1978 Corvette. Suomalainen autoharrastus voi hyvin. Tänä vuonna paikalle tuli 850 harrasteajoneuvoa, ja kävijöitä oli 4 500. 50 V8-MAGAZINE Ride in Motor Meet, Oulu 7.8.. TEKSTI JA KUVAT KARI MÖRÖ Väkeä ja kalustoa ruohokentän täydeltä. Ride In on lunastanut vahvasti oman paikkansa suomalaisten autotapahtumien joukossa. Tapahtuman puuhamiehet Mika Veikko ”Vexi” Heilala ja hänen muuttoautona tuomansa 1978 Dodge Charger ’68 440 Six Pack on tekniikkansa puolesta “one of none”, mutta silti Mikko Poutiaisen parikymmentä vuotta sitten tekemä entisöintija rakennustyö on säilynyt uudenveroisessa kunnossa
Tästä todisteena etualan komea 57 Chevy 4d HT. mm.: – Peltiosat – Kumitiivisteet – Alusta – Tekniikka – Sisusta – Lattiamatot – Puskurit – Race-osat – Kendall öljyt www.sepponiemensivu.fi Seppo Niemensivu, puh. Alkuperäisja tarvikeosat amerikkalaisiin automerkkeihin. Chevyn tarkempi esittely löytyy V8 5/94. AMERIKAN autot, 4X4 Pick upit, moottoripyörät, varaosat, tuning, erikoisvanteet. EBAY Osta suoraan ilman välikäsiä! Tapani Iivanainen Usan suunta +1561 632-5154 Seija Iivanainen ’’ +1561 632-5153 Office ’’ 1 803 796 5183 E-mail benzboy@benzboy.com V8-MAGAZINE 51. Kuva voisi olla kalustonsa puolesta 1980-luvulta Paavo Partasen ’68 Chevrolet Impala Sport Sedan saapui Iisalmesta Ouluun. Kuva voisi olla kalustonsa puolesta 1980-luvulta Ruotsista, mutta nyt 40 vuotta myöhemmin Suomessa ollaan yhtä hyvässä tilanteessa. Rainer Juneksen 1955 Chevy oli useamman vuoden levossa, mutta kesäksi 2021 otettu jälleen liikenteeseen. Autolle on tehty erityisellä pieteetillä laajat kunnostustoimet. 09-302847 / 050-3305780, fax 09-3401073 e-mail: jaakko.husso@pp.inet.fi (03) 514 3445 vammalan@moottorikoneistamo.com www.moottorikoneistamo.com Pesurinkatu 7, 38200 Sastamala WWW.BENZBOY.COM EXPORT USA Jo 15 vuoden kokemuksella Konttikuljetukset, lentorahdit ym. Pontiac Firebird mekaanisella ahtimella on tehnyt selkeästi vaikutuksen nuoreen mieheen. 0400 591 428 Ojantie 24, 28130 Pori Automaattivaihteistojen erikoisliike Hiihtotie 7 B, 01280 VANTAA Puh
Remmiahdettu ’57 sykähdyttää aina ja Jani Sellgren tykkää ahdinvoimaa myös näyttää. Sateesta huolimatta cruisaajat palkitsivat osallistumisellaan Nastola Cruisingin, ja harrastuksesta nautittiin sateenvarjot ja sadeviitat päällä. Näyttelytason ’69 Pontiac Firebirdillä kelpaa cruisailla. 52 V8-MAGAZINE Nastola Cruising 7.8.. Tämän ’69 Chargerin scoopin teksti kertoo jo paljon. Nämä ns. Ihmiset ovat olleet innoissaan näkemään koko kalustokirjon lehtien sivuilta tutuista autoista näyttelyiden kromihelmiin. TEKSTI JA KUVAT KETTIL RAUTIO K ylän perinteet harrasteautotapahtumissa ulottuvat aina 1980-luvun alkuun, kun silloiset aktiivit Kari ”Kapu” Ruuska sekä Kari Nyman alkoivat järjestää ”vanhan Alkon” pihamaalla tapahtumia. Huoli olikin, että meneekö tämä vuosi pilalle – ja mitä vielä, paikalle saapui jo reilusti ennen iltapäivää kymmeniä autoja ja pikkuhiljaa parkkialueet sulloutuivat täyteen. No, se ei harmillisesti toteutunut, vaan vettä saatiin koko lauantaipäivä. 572 Hemi ei jättänyt kylmäksi sen enempää yleisöä kuin raatiakaan. Tyyliä on saapua keltaiset sadeasut päällä avo ’31 Chevy Federalilla ja pokata pokaali sekä suorittaa parit burnikset. Paikalla laskettiin käyneen peräti 410 harrasteautoa ja sitäkin reilummin niiden ihastelijoita. Yksi kiinnostuksen aihe on myös, kuka pokkaa pokaalit mukaansa. Tänä vuonna oltiin koolla jo 22:ta kertaa peräkkäin eikä edes sade lannistanut kävijöiden intoa. Paikan käytyä ahtaaksi siirryttiin 2007 suurempiin tiloihin Kauppakaareen. Top5 SuperCruiser. Cruisingin suosio kasvoi upeasti ja paikalle tuli ennätykselliset puolentuhatta harrasteautoa parhaina vuosina. SATEESTA HUOLIMATTA... Lähtökohtana on ollut kaiketi Chevrolet, vaikka perä kyllä on kovasti Fordin. Hieno Chevrolet pickup, jonka rekisteri erehdyttää. Nastolassa on jo pitkä historia kerran kesässä tapahtuvaan cruising-iltaan. ’65 Impalan kauniit linjat eivät jääneet huomioitta, joten ansaitusti Top10 Cruiser -pokaali. Tänä kesänä parhaat cruisailusäät osuivat kesäja heinäkuulle, joten sääennusteilta toivottiin suotuisaa säätä. kultaiset muistot innostivat uuden harrastajakunnan vuonna 1999 aloittamaan jälleen pienimuotoiset kokoontumiset ja cruisailut ABC-aseman parkkipaikalla. Runsas customonti myös palkittiin. Kyseessä on 1948 vuosimalli
Ennen iltaohjelmaa oli palkintojenjako. Kuultiinpa illan aikana legendaarinen ”Ei oo kioskilla nakkeja”, neljän hurmioituneen Buick-harrastajan tulkitsemana. Päivän aikana kuultiin paljon hauskoja Buick-tarinoita osallistujilta. TAUON JÄLKEEN Edellisestä Buick Meetistä oli vierähtänyt jo 28 vuotta. Vaikka päivä käynnistyi sateisena, niin Hovimäelle saapui 31 Buickia ja lisäksi muita jenkkejä vieraili n. Buick Meetille toivottiin kovasti jatkoa sekä paikan päällä että somessa, joten suunnitelmat teemalla ”Buick Meet 2022 hits Route 66 in Ruovesi Camping & Adventures” käynnistyivät heti seuraavalla viikolla. Matti Tanskanen saapui paikalle ’50 Buick Superilla, joka oli myös Meetin ”kansikuva-auto”. Kertomuksen vahvistavat myös hansikaslokerosta löytyneet poliisin/valtion takavarikkopaperit. Long Distance palkinto meni Pohjois-Pohjanmaalle. Kolmantena oli Marko Heleniuksen customoitu ’57 Century Caballero Wagon. Tyyliin kuuluvasta musiikista vastasi loistava rockabilly & rock´n´roll bändi, The Thunderbirds. Ari Remahlin Buick GN ’87 on taidokkaasti viimeistelty vastaamaan GNX-mallia. Ohjelma Hovimäki Campingilla alkoi Buickien näyttelyriviin järjestäytymisellä, ja kello yhden aikaan päivällä aurinko kimalteli autojen kromeilla. Tuomaristo valitsi näyttelyn parhaaksi Ari Remahlin Buick GN ’87. Huomasin luodin painaumat etulokarissa ja Matti kertoi, että tarinan mukaan autoon oli aikoinaan ammuttu joku meksikolainen. V8-MAGAZINE 53 Buick Meet, Somero 14.–15.8.. 15 tuoden reilut 150 osallistujaa paikalle. Toiseksi tuli Ojalan veljesten ’48 Super avo. Ojalan veljesten ’48 Super avo kuuluu suomiautoklassikkoihin. Bändi soitti toisen settinsä lämpimän yön laskeutuessa järvimaiseman ylle. Parhaat tarinat kertoi Matti Tanskasen ’50 Buick Superin luodin painaumat. Väliajalla esiintyivät värikkäät The Shangrilettes ja The Shangri-La Show Girls, joiden esityksiä läsnäolijat mielenkiinnolla seurasivat. Marko Heleniuksen hieno ’57 Century Caballero Wagon voitti myös People´s Choice -palkinnon. Illan pääesiintyjä The Thunderbirds soitti ensimmäisen settinsä ilta-auringon loisteessa. Tapahtuman ideoinut Nina Pitkänen, ’66 avo Electran omistaja, ja hänen ahkera ystävänsä Anne Laulainen valmistivat maistuvia hot dogeja barbeque ständillä. TEKSTI JA KUVAT MARKO KOSENIUS P ienen breikin taukoon teki vuosi 2015, kun Anssi Meriläinen järjesti cruising-tyyppisen tapahtuman ja sai ansiokkasti kokoon 21 Buickia
Tapahtuman mielenkiintoisimpiin uutuuksiin kuului ’51 Chevrolet 3100 stepside, jonka hieno väri, upeat kromiosat ja tyylikkäät vanteet muodostavat komean kokonaisuuden. Tommi Salosen ’62 Chevrolet Impala Hardtop Coupe on alkuperäinen SS-versio klassisella 327-pikkulohkolla. Avo on nykyisin harvinainen näky siitäkin huolimatta, että sitä valmistettiin aikoinaan kohtuulliset 77 726 kappaletta. TEKSTI JA KUVAT PAUL GRANVIK Y hdessä välissä tapahtuman järjestämisessä pidettiin kuitenkin taukoa, kunnes reilut kymmenisen vuotta sitten se päätettiin elvyttää. Perinteisen öljyttömällä moottorilla kaasutellun ”koneen sulatuskisan” eli Melt Down Shown lisäksi Jarmo Nyberg ”Teräshermo”-tiiminsä kanssa käytteli Top Doorslammer -ryhmän remmiahdettua ’67 Dodge Dartiaan yleisön korvien iloksi pariinkin otteeseen. Toisin kuin Dartin kohdalla bändin soittaessa ei suositeltu korvatulppien käyttöä… Michael Åbonden entisöity ’68 Pontiac Firebird Convertible, aito 400-isolohkoyksilö tuli muuttoautona Suomeen Ruotsista. Harvinaisen avon lisävarustelista on pitkä. Myös vierailijoita tapahtuma keräsi enemmän kuin koskaan aikaisemmin, kun järjestäjien mukaan neljän aukiolotunnin aikana tapahtumaan tutustui reilut 1 200 henkeä. Kilpuri-Dartin näytöskäynnistysten lisäksi yleisöä viihdytti ”Jorma Lover & The Others” -orkesteri, joka soitti perinteistä rock´n´rollia. Kaunis sää yhdistettynä lisättyyn oheisohjelmaan houkutteli paikalle ennätysmäiset 141 autoja pyöräkuntaa. Siitä lähtien miitti on kuulunut ACCJ:n kesän kohokohtiin, johon on osallistunut vuosittain reilut satakunta autoa ja pyörää lähinnä Pohjanmaan alueelta. Kesän kohokohta Pietarsaarelainen American Car Club Jakobstad eli ACCJ on järjestänyt Summer Meet -kokoontumisajon ensimmäisen kerran jo 1980 luvun lopulla ja siitä eteenpäin useampien vuosien ajan. 54 V8-MAGAZINE ACCJ Summer Meet, Pietarsaari 17.7.. Tuoretta uustuontia USA:sta edustaa ajan patinoima ’57 Ford Fairlane 500 Sunliner 292. Iloa paikalla olijoiden korville toi myös Jorma Lover & Others -bändi, joka veivasi perinteistä rock´n´rollia letkeällä otteella. Alusta asti Vanhassa Satamassa ACCJ:n kerhotiloja vastapäätä sijaitsevalla VPK:n kentällä pidetyn Summer Meetin oheisohjelmaa oli tällä kertaa lisätty. Halukkaat saattoivat lisäksi tutustua ACCJ:n kerhotiloihin ja siellä työn alla olevaan kalustoon. Upea väri, ilmajousitus ja kookkaat kiekot viimeistelevät miedosti tehdyn modernisoinnin
Matalan lava-Letukan itsetehdyt puuosat kruunaavat kokonaisuuden. Auton pakoäänet olivat vähintäänkin vakuuttavat. Håkan Kockin ’07 Chevrolet Corvette Z06:n vihaiselle ulkonäölle löytyy myös katetta, sillä auton etulokasuojassa olleen merkin mukaan sen konepellin alla pauhaa 505-heppainen LS7-version 427. ”Dare to be different”. Kevin Ömanin nätti ’83 Chevrolet C10 steppari on ristitty Red Rubyksi ilmeisesti kauniin värinsä vuoksi. Lilaväri sointuu klassisiin liekkeihin hienosti. V8-MAGAZINE 55. Oheisohjelmaan kuului Jarmo Nybergin ”Teräshermo”-tiiminsä kanssa suorittamat näytöskäynnistykset ’67 Dodge Dart Top Doorslammer -kilpurillaan. Muuttamatta paras. Näin voidaan todeta Peter Björklundin yksinkertaisen kauniista ’32 Ford 5W Coupesta, joka on aito peltikorinen yksilö aina lokasuojiaan myöten. ’49 Mercury Sedaniin on saatu aimo annos kustom-tatsia lievällä madalluksella, kahvojen, merkkien ja listojen poistolla sekä klassisilla Chrome Reserved -kromivanteilla ja Dummy Spotlight -valehakuvaloilla. Mielenkiintoinen uutuus oli myös Joakim Söderlundin peltikorinen ’32 Ford 5W Coupe, joka on rakennettu nykyiseen show-asuunsa jo 1990-luvulla. Olav Nylundiin ProTouring-tyyliin rakennetun ’65 Ford Mustang Fastbackin tekniikka koostuu 392-stroukkipikkulohkosta, viisivaihteisesta Tremec TKO 600-manuaalista ja 9” lukkoperästä. ’68 Chevrolet Camaroja näkee harvemmin lowridereiksi rakennettuina ilmajousituksineen, ylikookkaine alumiinivanteineen sekä kuviomaalattuine Z28-raitoineen
56 V8-MAGAZINE FHRA Drag Race SM3 & SM4, Motopark, Virtasalmi 20.–22.8.. Lauantai kisattiin, mutta koko päivän jatkunut vesisade huuhteli sunnuntain pois. Suomen nopeimpien katuatojen osastolla Panox Shootoutissa ykköslajittelijaksi ajalla 7,965 s ja 270 km/h kiri Kari ”Jekku” Hermunen Valiantillaan. Sunnuntaina koko aamupäivän jatkuneiden sateiden jäljiltä, päivälle suunnitellut kvaaleihin ja pudostuskisaan liittyvät ohjelmat jäivät kokonaisuudessaan ajamatta ja järjestäjän taholta pilliin puhallettiin kello 13.30. Viikonlopulle tarjottiin poikkeuksellisen hieno ohjelmakattaus: katuautojen Panox Wildest Ones Shootout -kisa, Nitrobike Showdown, Top Doorslammer -osakilpailu, Street Mayhem -testipäivä ja kaikki normaalit SMja Cup-mittelöt. Näin vajaan kolmen kuukauden jaksolta on saatu kasaan vasta kaksi läpivietyä kisaa. TEKSTI JA KUVAT HEIKKI MALINEN A lustavissa sääennusteissa viikonlopun ennusteet eivät lupailleet sitä ihan parasta, mutta lauantaina saatiin sentään perjantain testipäivän runsaiden vesikuurojen jäljiltä nauttia kuivista keleistä aina viimeiseen finaalikierrokseen asti. Nitropyörillä oli samansuuntainen ohjelma kuin TD-ryhmässä, eli lauantaina kvaalit ja sunnuntaina itse kisa. Kärkikaksikko pysyi samassa järjestyksessä kuin Motoparkin ekassa kisassa ja Tero Laukkanen 4,072 s ja kakkoslajittelija Hannu Flink 4,169 s asettuivat kärkeen. Kuten arvata saattaa, kauden edetessä vauhti kiihtyi sekä aikapuolella että loppunopeuksissa ja tämä vähäisistä kilpailumahdollisuuksista huolimatta. Top Doorslammerin osalta lauantaina vedettiin pelkästään lajittelut tähtäimenä sunnuntain pudotuskierrokset. Täällä kärkeen yhdeksän kilpailijan joukosta ajoi Vesa Lipponen 6,588 sekunnin vedolla. Pitkänlinjan Ford-mies Timo Suojanen kuskasi Mustanginsa Top Streetin ykköseksi. Pudostuskilpailun puolella nähtiin vielä kovempia lukemia, kuten kakkoslajittelija Tami Branderin ensimmäisen pudotuskierroksen raaka 7,829 s ja neloslajittelija Janne Uskalin semissä kellottama loppunopeus 300,45 km/h. Stock/Super Stockissa piikkipaikalle puski Timo Eronen Drag Pak Challengerin tehojen voimin 8,824 s (-1.176 alle indeksin) ja pudotusajon semissä Timo putsasi omaksi enkakseen peräti 8,67 s tuloksen (-1.37 alle indeksin). SPRINTTIKISA Kauden toinen SM-kiihdytyksen tuplaviikonloppu Motoparkissa päättyi samalla tavoin kuin ensimmäinen
Pyörästä sen sijaan ei jäänyt paljonkaan ehjäksi. Pro Streetin ohjelmaan kuului yhden kisan viikonloppu. Top Doorslammereiden lajittelussa Hannu Flink otti kakkospaikan 4,169 ajalla. Sunnuntain eliminaattoria ei päästy ajamaan. WWW.FHRA.FI AUTOT JUNIOR DRAGSTER 1.ALISA RITOLA, VILPPULA 2.KAAPO LEHTONEN, PALOJOKI PRO ET 1.PETRI PARKKINEN, LAHTI 2.LOTTA REMAHL, KLAUKKALA SUPER PRO ET 1.PEKKA JUNNINEN, OUTOKUMPU 2.TONY STÅHL, VAASA TOP STREET 1.TIMO SUOJANEN, KITINOJA 2.TIMO ERHOMÄKI, JYVÄSKYLÄ VINTAGE DRAGS 1.TOMI KANGAS, LAPUA STOCK/SUPER STOCK 1.IIRO MIKKOLA, MÄNTSÄLÄ 2.JARMO MARKKANEN, VANTAA MOOTTORIPYÖRÄT JUNIOR BIKE 1.RIKU PÖLLÄ, KANNUS 2.TIA-MARIA TURUNEN, LAHTI STREET BIKE 1.JUHA ERÄLÄHDE, HELSINKI 2.OTTO ERÄLÄHDE, HELSINKI SUPER GAS BIKE 1.JANNE LAAKSO, ILMAJOKI 2.TIMI SAVOLAINEN, YLÖJÄRVI SUPER COMP BIKE 1.KIMMO RANTALA, NOUSIAINEN 2.JUHA HERVA, ROVANIEMI PRO HARLEY 1.SAMI HYVÄKKÄ, PANTTILA 2.ONNI HYVÄKKÄ, PANTTILA FUNNY BIKE 1.KARI RAUTANEN, ESPOO 2.JUHA OLLIKAINEN, SAARENKYLÄ Tulokset Panox Shootout naali käynnistyi vain kaksi minuuttia ennen kisapäivän aikarajan päättymistä ja siellä kohtasivat kolmoslajittelija Raine Kitunen ja ykköslajittelija sekä voiton nimiinsä kirjannut Kari ”Jekku” Hermunen. Hän lajitteli kakkoseksi 7,192/317 ja otti vieläpä maukkaan voiton ykköslajittelija Juha Ollikaisen edestä. Perjantain Test’n’Tune keräsi historian pisimmän lineup-jonon, joka ulottui mutkaradan lähtösuoralle asti. Ossin pitävät vireessä junnuissa kisaavat Helmi ja Anton. Kari Rantanen Funny Bike Suzuki Hayabusa alkaa kulkea haluttuun malliin. Tshekki-kuski Roman Sixta koki kovia 6,830/326 nitropyörälähdössään jarruvarjon pompatessa sukkana maalipäässä. Veto meni pitkäksi, mutta mies onneksi selvisi suuremmitta vammoitta hurjasta tilanteesta. Alisa Ritola lajitteli Junior Dragstereiden paalulle 0,007 s reaktiolla ja voitti kisan. Tiimin piti ensin vaan uusia Amerikan Joen jäljiltä kaikki paitsi koppa. Kahden lajittelukierroksen jälkeen paalulla oli Ossi Oikarinen 7,600 ajalla ennen Seppo Raussia 7,674. Kutsukilpailussa nähtiin peräti 22 kuskia, jotka lajittelivat paikasta 16 auton pudotuskaavioon. V8-MAGAZINE 57 FHRA Drag Race SM3 & SM4, Motopark, Virtasalmi 20.–22.8.. KUVA EERIKA MARKKANEN Toni Nyström sai vihdoin 1934 Plymouthinsa radalle
Sade typisti itse kisan vain yhteen lauantain lajittelukierrokseen. SADEKAUSI PAKETISSA Poikkeuksellisen vähän loppuun asti ajettuja osakilpailuja sisältänyt kausi 2021 saatiin haasteista huolimatta vietyä kunnialla läpi ja Kauhavan SMnaaleissa mestaruudet jaettua. TEKSTI JA KUVAT HEIKKI MALINEN Odottelu tumman puhuvien sadepilvien varjossa oli päivän sana yhtä hyvin ennen lauantain ensimmäistä ja ainoata lajittelukierrosta kuin sunnuntaina odotellessa tuomariston päätöstä perua päivän osakilpailu. 58 V8-MAGAZINE FHRA Winter Nationals 11.–12.9.
Syyskuun toiselle viikonlopulle osuneeseen . Todisteena lajiin paneutumisen innosta ja ajohaluista kertovat isot osanottajamäärät kaikkien tapahtumien kohdalla. S yksyn pimetessä ajatukset palaavat väkisinkin takaisin kohti mennyttä kesää. Sääolosuhteiden kanssa elettiin mitä haastavimmissa ja kilpailunjärjestäjän sekä kuskien kohdalla sietokykyä raastavimmissa puitteissa. Ensinnäkin korona ja sadekelit rajoittivat SM-sarjan osalta toteutuneiden tapahtumien määrän vain kolmeen. Oman menestystarinansa muodostivat kisoja edeltävälle päivälle järjestetyt ja suurta suosiota saavuttaneet Test’n’ Tune -testipäivät. Pekka Junninen onnistui Kauhavalla sinetöimään itselleen uransa ensimmäisen mestaruuden ryhmästä Super Pro ET. Sateet osuivat kisaviikonloppuina tietysti sunnuntaille ja kauden mittaan eliminaattorit jäivät kokonaan ajamatta ryhmissä Pro Street, Top Doorslammer ja Nitrobike Showdown. Mestaruudet jaettiin tänä vuonna lopulta vain kahden ajetun osakilpailun ja yhden ainukaisen Kauhavan lajittelukierroksen jäljiltä. Mutta kiihdytyskauden puitteissa taakse jäi monilla tavoin erikoisimmat kolme ja puoli kuukautta. Kovimmin sää koetteli ryhmiä, joissa kisattiin ”perinteisellä” kahden päivän formaatilla. Autoharrastajien kohdalla ei voi kuin ihailla, kuinka kelien osalta takana on mitä mahtavin kesä. Isä ja poika -tiimi Sami ja Onni Hyväkkä veivät kotiin Panttilaan Harley Drags -mestaruuden ja kolmossijan. Tia-Maria Turusen takana odotteleva Riku Pöllä voi vuoden eteenpäin tituleerata itseään Junior Bike -mestarina. Petri Parkkinen kuittasi nimiinsä Pro ET -mestaruuden kahden osakilpailuvoiton merkeissä. naalikisaan mennessä kaudelle suunnitelluista viidestä SM-osakilpailusta onnistuttiin viemään läpi vain kaksi ja nämäkin poikkeuksellisen nopeutetulla päiväkisakohtaisella aikataululla. V8-MAGAZINE 59. Kahdesta osakilpailusta lajittelun kärkipaikka ja Kauhavalta kolmoslajittelijan sijoitus takasivat Tero Laukkaselle Top Doorslammerin ykköspaikan yhteispisteissä. Tony Vaahtera on paitsi Suomen nopein taksikuski niin myös Pro Street -mestari. Yrittämisen puutteesta tapahtumaan osallistuneita järjestäjätahoja, tai sen kummemmin tiimejä, ei ainakaan voi syyttää, sillä sitä löytyi paljon
Janne Söderqvist, Pori 3. Miika Aaltonen, Numminen SUPER GAS BIKE 1. Lotta Remahl, Klaukkala 3. Kadehdittavan upeata sitoutumista kaikilta kolmelta edellä mainitulta kuljettajalta. Iiro Mikkola, Mäntsälä 2. Viivi Ollikainen, Saarenkylä PRO HARLEY 1. Jone Holm, Kuortti STREET BIKE 1. Kaapo Lehtonen sinetöi pitkän Junior Dragster -uransa päättymisen viemällä mestaruuden ja siirtymistä isomman ryhmän ohjaimiin on jo luvassa. Onni Hyväkkä, Panttila FUNNYBIKE 1. Kuski kertoi jälkikäteen, että ei edes huomannut tätä näyttävää leimahdusta. Pasi Korhonen, Hiltulanlahti TOP STREET 1. Hannu Flink, Salo MOOTTORIPYÖRÄT JUNIOR BIKE 1. Emmi Nordman, Helsinki 3. Kimmo Rantala, Nousiainen 3. Riku Pöllä, Kannus 2. Tony Vaahtera, Vaasa 2. Roope Vihreäsaari, Tammela TÄYDELLISET PISTEET WWW.FHRA.FI Vintage Drags teki kaudella 2021 näyttävän maihinnousun ja parhaimman pistesaldon näistä taisteluista keräsi Lapuan Tomi Kangas. Alisa Ritola, Vilppula 3. Jone Kiljala, Reisjärvi 3. Petri Parkkinen, Lahti 2. Hanski Koskela, Lammi 2. Kari Rautanen, Espoo 3. SUOMEN MESTARIT 2021 AUTOT JUNIOR DRAGSTER 1. Timo Eronen, Mäntsälä 3. Paul Brander, Kellokoski 3. Pauli Stamblewski, Peräseinäjoki STOCK/SUPER STOCK 1. Seppo Raussi, Vantaa 3. Teemu Honkanen, Kempele 2. Otto Erälähde, Helsinki 2. Yhdistettyä Stock/Super Stockia on ajettu vuodesta 1995 alkaen ja siellä mestaruuksia huomion arvoisen määrän ovat keränneet isä Tarmo ja Iiro Mikkolan yhteistiimi yhteensä 5 kappaletta, joista kolme viimeisintä ja peräkkäistä, mukaan lukien kausi 2021, Iirolle ja kaikki näistä vieläpä saman 1969 Camaron ratissa. Tero Laukkanen, Hollola 2. Kaapo Lehtonen, Palojoki 2. Vuosi toisensa jälkeen tuttu nimi mestaruuksista mainittaessa on Saarenkylän Juha Ollikainen, hänen kohdallaan vuorossa oli peräti 18. Janne Laakso, Ilmajoki 3. Juha Ollikainen, Saarenkylä 2. mestaruus miehen mittavan pitkällä uralla kaksipyöräisten sarvissa. Juha Komulainen, Kerava SUPER COMP BIKE 1. Kuulostaa vähältä, mutta jokaisen mestaruuden eteen on joka tapauksessa jokainen osallistuja tehnyt täysillä työtä, joten ei muuta kuin onnittelut kaikille vuorollaan. Aku Lanton lajittelulähtö ei mennyt ihan toivotulla tavalla. Ossi Oikarinen, Lahti TOP DOORSLAMMER 1. Vesa Lipponen vei nimiinsä Fueltech Nitrobike Showdown -sarjan voiton. Timo Suojanen, Kitinoja 2. 60 V8-MAGAZINE. Jarmo Markkanen, Vantaa PRO STREET 1. Marko Oranen, Espoo SUPER PRO ET 1. Iiro Mikkola taituroi itselleen kolmannen peräkkäisen Stock/Super Stock -mestaruuden. Jim Räfsbäck, Övermark PRO ET 1. Juha Erälähde, Helsinki 3. Lasse Niskavaara, Jyväskylä 3. Pekka Junninen, Outokumpu 2. Sami Hyväkkä, Panttila 2
Lauantaina hän kiihdytti oman loppunopeusennätyksensä 366 km/h ja sunnuntaina ensimmäisellä pudotuskierroksella Euroopan kovimman ahtamattomalla twinillä ajetun ajan lukemin 6,146 s. Tämä perjantain rengasvärinä repi Marcus Cristiansenin pyörästä jopa rungosta osia irti. Viikonlopun komeimmasta savupilvestä vastasi Viron Andres Arnover radan jarrupäässä uudella Pro Mod Mustangillaan. Kaksipyöräisissä Samu Kemppainen lajitteli Super Twinien toiseksi ja nappasi myös semi. Richard ”Nixxon” Sundblom oli Tierpissä menestyksekkäin suomalainen autokuski. naaliin ennen sateen tuloa. Lajitteluajan sai kaikkiaan 17 kuljettajaa kuudesta eri maasta. Andres Arnover oli tyytyväinen autoonsa huolimatta lauantain tulipalosta. Sen sijaan Ericsson jatkoi kovien aikojen takomista ja raivasi tiensä semi. naalipaikan. V8-MAGAZINE 61 Summit Scandinavian Nationals, Tierp 13.–15.8.. Näin auto syttyikin suureksi tulipalloksi, jonka sammutteluun kului melkoinen tovi. Sen vaihdelaatikko särkyi lauantaina lajitteluissa ja päästi öljyt pihalle. Viikonlopun nopein oli lajittelun ykkösmies Jan Ericsson 5,791 s/397 km/h ajallaan. Lajittelun kakkonen Andreas Arthursson taas oli ryhmän ainoa 400 km/h rajan rikkonut, 5,801 s/409 km/h. Jan Ericsson tiimeineen oli Tierpissä Pro Modin hallitsija. Tulipalokin oli päästänyt hänet säikähdyksellä, ja ainoastaan auton kori sai pahoja vaurioita. Pro Stockissa taas Richard Sundblom lajitteli hienosti kolmanneksi 6,668 s ajalla ja raivasi tiensä semi. Korjaus kuitenkin onnistui ja ennätykset paukkuivat. Parhaalla ajallaan 6,419 s hän ei jäänyt kuin 0,032 s ennätyksestään. TEKSTI PASI UPONEN, KUVAT LOTTA TEISKO & PASI UPONEN P ääosaan Tierpissä nousivat Pro Modit. naaliin asti ennen kuin sunnuntaina iltapäivällä alkanut sade päätti kilpailun. Tässä Jan Hallmanin versio aiheesta. Illalla Arnover oli kuitenkin varikolla yhtä hymyä. Suomalaisilla vaihtelevaa menestystä Pro Streetissä Suomen värejä edustivat Ossi Oikarinen lajittelun kolmannella ja Seppo Raussi neljännellä sijalla. Ruotsalaiset luottavat Volvoihin. Molempien matka katkesi jo ensimmäisellä pudotuskierroksella. Arthurssonin tie pysähtyi jo pudotuskisan ensimmäisen kierroksen rengasvärinöihin. Usein nokalta löytyy kuitenkin amerikkalainen V8. TIERPIN KOMEA TIERPIN KOMEA TAUON PÄÄTÖS Pitkän tauon jälkeen elokuun puolessa välissä Tierpin radan hiljaiselo päättyi ja siellä kiihdytettiin kovatasoinen kilpailu lähes 250 kilpailijan voimin. Aika 5,886 s/399 km/h osoitti, että vauhtia löytyy. Kovinta vauhtia Super Twineissä piti Tanskan Marcus Christiansen
Tuohon tapaan Cadillac mainosti ylellistä Eldorado Broughamia. Elvis Presleylla oli sellainen, samaten Larry Watsonilla. Häntä pidetään 1900-luvun suurimpana populaarimusiikin laulajana, ja jokin Sinatran laulama kappale keikkui Billboardin listoilla viikoittain vuodesta 1955 aina vuoteen 1995. Vuosia myöhemmin kävi ilmi, että GM todella menetti yli 10 000 dollaria autoa kohden. sekä ainutlaatuinen, harjatusta ruostumattomasta teräksestä valmistettu katto”. Vuosina 1957 ja -58 tehtiin kaikkiaan 704 Eldorado Broughamia. Huippukallis malli puhutteli viihdemaailman tähtiä. Hänen makunsa kohdistui kalliisiin autoihin, ja miehen Palm Springsin huvilan tallissa oli tilaa vähintään 20 autolle. Hydraulijärjestelmin toteutettuja autoja alkoi 1960-luvun alussa näkyä ympäri kaupunkia, ja yksinkertainen napin painallus pudotti niiden tyylikkään siluetin vielä matalammaksi. Kyseinen Cadillac-malli suunnattiin yksinomaan Amerikan vaativimmille autonostajille. Jokainen Brougham rakennettiin yksilöllisesti ja hinnasta muodostui siihen aikaan kohtuuttoman kallis 13 074 dollaria. TEKSTI JA KUVAT SONDRE KVIPT – KUSTOMRAMA V uoden 1955 lokakuussa Fordin tuolloin hiljattain perustettu Continental-divisioona esitteli upouuden mallinsa vuodeksi 1956. Kallis maku Francis Albert Sinatra on levyttänyt enemmän Top 40 -albumeita kuin yksikään toinen artisti maan päällä. Keskitulot olivat Yhdysvalloissa vuonna 1958 vain 4 650 dollaria, ja upouuden Coupe DeVillen pystyi hankkimaan 4 677 dollarilla. Moinen veto oli omiaan suututtamaan GM:n, ja niinpä joulukuussa 1956 julkistettiin rajoitetusti valmistettu Cadillac Eldorado Brougham. Kuvassa on Kustomoijien kuningas Barris Continentalin vieressä. Barris halusi auton, jota oli helppo ajaa, ja niinpä hän päätti ostaa uuden Mark II:n. ”Sen poikkeukselliselle tyylille ovat tunnusomaista pitkät, laajat linjat sekä huomattavan matala ja tyylikäs siluetti... Frank piti yhtä paljon ajamisesta kuin tyylikkäästä asumisesta. KUVA GEORGE BARRIS, BRETT BARRIS 62 V8-MAGAZINE. kaksi rinnakkaista ajovaloa kummassakin etulokasuojassa... Broughamissa taas ei tarvittu hydraulipumppuja, koska Brougham varustettiin maailman ensimmäisenä tuoFrank Sinatran kadonnut Cadillac Brougham Fever Eldorado Broughamin mainos. Kuvaus sopii myös moniin kustomeihin, jotka risteilivät Etelä-Kalifornian Torrancen kaduilla 1950-luvun lopulla ja 1960-luvun alussa. Elvis Presley, Nelson Rockefeller, Iranin šaahi Reza Pahlavi sekä George Barris ajoivat kaikki Mark II:lla. Broughamien lisäksi Frankin autotallissa oli 1956 Continental Mark II sekä pari Dual Ghia -avoautoa. Cadillac Eldorado Brougham luotiin vastavetona Continental Mark II -mallille. Siihen aikaan muhkeaa 10 000 dollarin hintalappua kantanut Mark II nimettiin Amerikan arvostetuimmaksi 1956-malliseksi loistoautoksi. Mutta Frank Sinatralla sellaisia olikin kaksi! Tämä on tarina siitä, kuinka yksi ”Ol 'Blue Eyes” -hemmon Brougham päätyi cruisailemaan Etelä-Kalifornian Torrancen kaupungin kaduilla
Sen keskuskompressori syötti jokaisessa auton kulmassa olleita kupumaisia ”ilmajousia”. Toinen Steven vanhoista ystävistä, Joe Hurst, uskoo kaverinsa ostaneen auton vuonna 1963. Watson meni sekaisin ensimmäisen kerran vuonna 1958 nähdessään Eldorado Broughamin kauniit linjat. KUVA MARSHALL TRIPP COLLECTION V8-MAGAZINE 63. Caddyn myöhemmän omistajan Steve Dralen Torrancen High School koulukaveri Dennis McKeen muistaa, että Frank myi lopulta ylellisen autonsa venezuelalaiselle taistelijalle, jonka jälkeen auto siirtyi Hermosa Beachin Pier Avenue -kadulla toimineelle baarin omistajalle, ja häneltä edelleen Stevelle. DeCarr rakensi Watsonin Broughamiin uuden jäähdytinsäleikön. Koska vuoden ikäisestä Broughamista pyydettiin liian kovaa summaa, 11 000 dollaria, päätti hän siirtää kauppaa eteenpäin. Frankie Boyn kokoelmaan kuului yksi Continental Mark II, kaksi Eldorado Broughamia sekä pari Dual Ghiaa. Solenoidit ja venttiilit säätivät painetta ajotuntuman optimoimiseksi. Watson meni sekaisin ensimmäisen kerran vuonna 1958 nähdessään Eldorado Broughamin kauniit linjat. Hänellä oli myös silmää kalliisiin autoihin. Larry Watsonin scallopein ja paneelikuvioin maalattu 1959 Cadillac Series 62 Special. Watson ei kuitenkaan voinut karistaa ylellistä autoa mielestään, ja niinpä hän vei naisystävänsä Wilshire Boulevardille, Beverly Hillsiin tutustumaan Broughamiin. Molemmat hengailivat kauniiden naisten kanssa, molemmat pitivät juhlimisesta, ja kumpikin ajoi Cadillac Eldorado Broughamilla. Avaruusalus A&W Drive-Inin pihalla Etelä-Kalifornian Gardenassa asuvalla Richard ”Froggy” Mikamilla on edelleen lämpimiä muistoja, kun hän näki Steven Broughamin ensimmäisen kerran: ”Ensikohtaamiseni Cadillac Eldorado Broughamin kanssa vie muistot vuoteen 1964, A&W Drive-Iniin Pohjois-Torrancessa. Larry vei Broughamin suoraan Bill DeCarrin pajalle lievää kustomointia varten ennen kuin auto maalattiin vadelmanpunaiseen Candy Raspberry -väriin. Watson ei kuitenkaan voinut karistaa ylellistä autoa mielestään, ja niinpä hän vei naisystävänsä Wilshire Boulevardille, Beverly Hillsiin tutustumaan Broughamiin. Siinä se nähdään kohtauksessa, jossa Frank kompastuu humalassa kasinon ulkopuolella ja kaatuu auton konepellille. Kummatkin miehet halusivat olla kuin Frank. Tämän artikkelin Brougham näkyy kohtauksessa, jossa Frank kompastuu humalassa tullessaan kasinolta ja kaatuu auton konepellille. Koska vuoden ikäisestä Broughamista pyydettiin liian kovaa summaa, 11 000 dollaria, päätti hän siirtää kauppaa eteenpäin. tantoautona täysimittaisella ilmajousituksella, joka sovellettiin GM:n linja-autoja varten suunnitellusta ilmajousitusmallista. velle. ”Näet aina Broughamin pysäköitynä Wilshire Boulevardille tai Sunset Stripille”, hän kertoi hot rod -toimittaja Thom Taylorille, heidän työskennellessään Watson’s Custom Car Confessions -kirjan parissa. Teini-ikäiset pojat halusivat olla Larryn kaltaisia. Hän säilytti kuitenkin alkuperäisen säleikön, joka löysi myöhemmin tiensä Steven Broughamiin. KUVAT MARSHALL TRIPP COLLECTION MYÖS WATSONILLA KUVAT MARSHALL TRIPP COLLECTION myi lopulta ylellisen autonsa venezuelalämpimiä muistoja, kun hän näki Steven Mitä yhteistä on Frank Sinatralla ja Larry Watsonilla. Larry vei Broughamin suoraan Bill DeCarrin pajalle lievää kustomointia varten ennen MYÖS WATSONILLA Frank Sinatra on levyttänyt enemmän Top 40 -albumeita kuin yksikään toinen artisti maan päällä. Ja mitä yhteistä heillä ei puolestaan ole. Tämän auton Watson vaihtoi Broughamiin syyskuussa 1960. ”Näet aina Broughamin pysäköitynä Wilshire Boulevardille tai Sunset Stripille”, hän kertoi hot rod -toimittaja Thom Taylorille, heidän työskennellessään Watson’s Custom Car Confessions -kirjan parissa. Teini-ikäiset pojat halusivat olla Larryn kaltaisia. Syyskuussa 1960 Watson pystyi vihdoin vaihtamaan 1959 Cadillacinsa suoraan Broughamiin, jonka hän huomasi käytettyjen autojen myymälässä. Molemmat hengailivat kauniiden naisten kanssa, molemmat pitivät juhlimisesta, ja kumpikin ajoi Cadillac Eldorado Broughamilla. Kummatkin miehet halusivat olla kuin Frank. Kyseessä oli aika täydellinen ratkaisu myöhäisillan cruisingiin! Musiikin lisäksi Frank Sinatra teki myös uraa Hollywoodissa, ja tämän tarinan Brougham esiintyi itse asiassa vuonna 1960 tehdyssä elokuvassa Ocean's Eleven. Syyskuussa 1960 Watson pystyi vihdoin vaihtamaan 1959 Cadillacinsa suoraan Broughamiin, jonka hän huomasi käytettyjen autojen myymälässä. Ja mitä yhteistä heillä ei puolestaan ole. Kun silloin hengailimme ystäväni Chrisin kanssa A&W:n parkkipaikalla, pysäköintialueelle lipui auto, jollaista en ollut milloinkaan aiemmin nähnyt… en kerta kaikkiaan saanut Mitä yhteistä on Frank Sinatralla ja Larry Watsonilla. Toinen Steven vanhoista ystävistä, Kohtaus Ocean's Eleven -elokuvasta
jäljelle jäivät vain muistot... Kuva otettiin sen jälkeen, kun Mr. Harjatusta ruostumattomasta teräksestä valmistettu katto oli täydellisessä kunnossa, ja loisti auringonvalossa. Mainio ratkaisu myöhäisillan cruisailuun, minkä lisäksi autoon on helppo nousta! Joe Hurstin lievästi kustomoitu 1961 Buick Electra. ”Kiihdyttäessämme muiden henkilöja kuorma -autojen ohi, rampeilla, alikulkutunneleissa ja silloilla... silmiäni irti kyseisestä ”Cadillac-avaruusaluksesta”! Steve ajoi autoa. KUVA JOE HURST Dennis McKeen lievästi kustomoidussa 1958 Chevrolet Impalassa oli Joe Andersenin ruiskuttama Pearl Tangerine -maalipinta. Joe Hurstilla oli mukanaan haulikko. Froggy jatkaa muistelua: ”Steve oli ostanut tämän Cadillacin ja kertoi sen kuuluneen aikoinaan Frank Sinatralle. Dennis vietti suurimman osan ajasta näyttelyssä, ja auttoi kokoamaan Dralen Broughamia näyttelyn aikana, koska auto ei valmistunut ennen sen alkamista. Kuva on otettu Joe Hurstin talon edessä Torrancessa noin vuonna 1962–1963. Interstate 405:lle kohti pohjoista ei ollut pitkä matka, ja nopea kiihdytys moottoritien rampilta moottoritielle sai minut tuntemaan ikään kuin kaikki olisivat olleet seuraamassa ”avaruusaluksemme laukaisua”. Larry Watson joutui korjailemaan Buickin maalausta kahdessa eri tilanteessa, ja hän ruiskutti pintaan häivytyksen. KUVA DENNIS MCKEEN KOKOELMASTA oli jo haalistunut ja kirkaslakkapinta alkoi kupruilla. Brougham näytti paljon coupélta, mutta se rakennettiin nimenomaan nelioviseksi sedaniksi. Voisin hyvin kuvitella Frankin istuvan ohjauspyörän takana upea tyttö vieressään, ja laulamassa kappaletta Fly Me To The Moon. Kun ikkunat lasketaan alas, Brougham näyttää ensi silmäyksellä 2-oviselta coupélta. 64 V8-MAGAZINE. Kaikkialla autossa oli tehostimia, ja alustassa jopa ilmajousitus. ja ajaessamme nopeusrajoitusten mukaisesti tai ylinopeutta... Brougham oli maalattu Candy Gold -kultavärillä, joskin maalipinta Siirryin ”suicide” oven kautta takaistuimelle, Steven taakse. ja hetken kuluttua olimme A&W:n pysäköintialueella, mistä Chris ja minä aikoinaan aloitimme. Ed Glowacken suunnittelema Brougham oli ensimmäinen amerikkalainen neliovinen, jossa ei ollut keskitolppia. Brougham oli maailman ensimmäinen täydellä ilmajousituksella varustettu tuotantoauto. Poistuessamme tämän upean, käsin rakennetun Cadillacin takaovista ja seuratessamme katseellamme auton poistumista näköpiiristä... Vastapuolen takaistuimella Chris istui Joen takana. B oli maalannut Broughamin Candy Ink -värillä, juuri ennen suurta Tridents Autorama -näyttelyä, joka järjestettiin LA Sports Arenalla. KUVA JOE HURSTIN KOKOELMASTA Dennis McKeen näytteilleasettajakortti vuoden 1964 Tridents Autorama -showssa, LA Sports Arenalla. Tuskin tiedostin, että tuo kohtaaminen aiheuttaisi minulle ”Brougham Fever” -pakKuva Steve Dralesta Sinatra Broughamin vierellä. Moottori jätti itsestään voimakkaan ja pehmeäkäyntisen kuvan, ja heti kun lähdimme pysäköintialueelta ja siirryimme kadulle, aistin hienostuneen ajotuntuman (enkä edes itse ajanut Broughamia). Pakkomielle Haastatellessani Froggya tätä tarinaa varten, hän kertoi minulle, että hän pystyi yhä muistamaan, kuinka itsesäätyvä Air Ride -ilmajousitus sai auton tuntumaan samalta kuin jos ajettaisiin pilven laella. koin taivaallisia hetkiä, joita sanat eivät riitä selittämään. Auto näytti futuristisen tyylikkäältä, ja Steven asettaessa vaihdevivun Drivelle takaovet lukittuivat automaattisesti. Mallin itsemurhatyyppisistä takaovista tehtiin lyhyemmät, ja ne sijoitettiin kauniisti ruostumattomasta teräksestä valmistetun katon alle. Myös Joen Buick maalattiin Mr. Vuonna 1967 Dennis osti toisen, hydraulipumpuilla varustetun 1958 Chevrolet Impalan, jonka Joe aiemmin omisti. Hiutaleet tulivat suuressa pussissa, emmekä sekoittaneet niitä”, Joe kertoi. Olimme päässeet Santa Monica Freewaylle ja käännyimme takaisin Freewaylle 405 etelään päin, palataksemme South Bayhin... Wau, auto, jolla oli Hollywood-historia. B:n pajalla, ja auto sai ylleen Indigo-sinisen Metal ake-maalipinnan: ”Väri oli puoliksi Royal Blue -sininen ja puoliksi Metal ake-violetti, eli kyseessä oli niiden 50/50 % sekoitus. Se lisäsi mielikuvaani avaruusaluksesta, joka palasi takaisin maan ilmakehään
B Dennis, Steve ja Joe Hurst menivät töihin Carl Burnsille, tunnetulle Hawthorne Boulevardin erikoisautomaalarille, joka tunnetaan ytimekkäästi nimellä Mr. Dennis McKee otti tämän kuvan Larry Watsonin talossa, jossa nämä kolme kuvaa olivat esillä hänen henkilökohtaisessa museossaan. ake Peacock -väriin, ja Brougham Candy Ink -musteensiniseksi – täsmälleen oikea-aikaisesti LA Sports Arenan suurta Tridents Autorama -näyttelyä varten. Larry oli Lakewoodissa sijaitsevalla pajallaan juuri maalannut vaaleamman toisen värin kylkiin, kun hän otti nämä kolme kuvaa. B. ”Caddy ei kuitenkaan valmistunut Sen jälkeen, kun Steve naarmutti vahingossa Broughamin kylkeä, hän vei autonsa Larry Watsonille maalipinnan kunnostusta varten. KUVA MIKE PERRELLON KOKOELMASTA Richard ”Froggy” Mikamin 1961 Chevrolet Impala, jolla hän ajoi vuonna 1964. Steve kuuli Larry Watsonin 1957 Cadillac Broughamin jäähdytinsäleikön olevan edelleen Bill DeCarrin Body Shopissa, joten hän ajoi Dennisin kanssa Los Angelesin Bell. Hän oli vuosi tai pari alempana ja ajoi viritetyllä lättäpääkasilla varustettua A-Fordia.” Howard sai kuvat Jeff Cohenilta, harvinaisen auton viimeiseltä tunnetulta omistajalta. Myös jäähdytinsäleikkö oli rikki tai se puuttui kokonaan. Watson korjasi maalipinnan häivyttämällä vaaleamman violetin väriä auton kylkiin. Howard Gribble muistaa nähneensä auton kaduilla, lähellä asuinpaikkaansa: ”Tunsin Steve Dralen High Schoolissa. Hän antoi Larryn maalata auton kolme kuukautta myöhemmin Abalone Peril Gold -kultavärillä. owerin kaupunginosaan tarkistamaan asian. Vuonna 1964 Joen Buick maalattiin Blue Indigo Metal. Kesäkuussa 1964, hydraulipumppujen asennuksen jälkeen Mike vei Starlinerin Watsonin House of Styleen maalaustöitä varten. Vuonna 2011 Dennis kertoi minulle, että he poistivat Broughamista ja Joen 1961 Buickista kaiken kromin Carlin pajalla. Steve osti sen noin 80:lla tai 100:lla dollarilla”, Dennis muistaa. Vaikka väri näytti loistavalta, siinä ei ollut sitä kultaefektiä, jota Mike etsi. Larry maalasi auton Peril Gold -kultavärillä, minkä lisäksi katto oli Candy Root Beer -punaruskea. Impala oli näytillä vuoden 1964 Tridents Rod & Custom Autorama -näyttelyssä, parin auton päässä Steven Broughamista. ”Säleikkö oli siellä, täysin hiomapölyn peittämänä. ”Tapasin Jef n työskennellessämme yhdessä Pohjois-Amerikan ilmailutoiminnan parissa vuosina 1966–69. Mystinen Mr. Froggyn Impala sai Bill Hinesin hydraulipumpuilla varustettuna nimen ”Muurahaistappaja”, koska auton jousitus oli niin matalalla, että muurahaisille kävi kalpaten. KUVA RICHARD MIKAMIN KOKOELMASTA komielteen tai riippuvuuden.” Kuten Froggy kertomuksessaan mainitsee, Steven ostaessa Broughamin siinä oli halkeillut Candy Gold -maalipinta. Mike Perrellon 1960 Ford Starliner, joka ostettiin vakiokuntoisena tammikuussa 1964. Hänen isänsä auttoi Mikea muotoilemaan auton uudelleen. Jossain vaiheessa sen jälkeen hän osti Broughamin osina.” KUVAT HOWARD GRIBBLE COLLECTION V8-MAGAZINE 65
Jäähdytinsäleikön ympäriltä puuttui kromikoriste, ja alkuperäiset vanteet olivat kateissa. Hänen saapuessaan paikalle klubin jäsenet näkivät, mitä hän oli tehnyt omalle Broughamilleen, ja pyysivät häntä poistumaan paikalta. Lopulta Jeff myi Broughamin tuntemattomalle ostajalle, ja tietääkseni autoa ei ole sen koommin tunnistettu. Olimme pysähtyneet keskelle risteystä, jossa autoja kulkee joka suuntaan, kun takaluukku yhtäkkiä avautui. Kaikki neljä autossa ollutta pidätettiin.” Jonkin ajan kuluttua Steve naarmutti vahingossa autonsa kylkeä. ”Muistan, kuinka Steven Brougham ilmestyi näyttelyyn keskeneräisenä. Hän menetti kiinnostuksensa vanhaan Cadillaciin ja myi sen 1960-luvun puolivälissä Delton Johnsonille. 66 V8-MAGAZINE. Steve asensi Broughamiin aluksi Chrome Appliance Plating -vanteet, jotka hän lainasi Joelta, mutta auton nähtiin myös liikkuvan oikeilla Buick Skylarkin -pinnapyörillä, jotka Steve lainasi puolestaan ystävältään Steve Petersonilta. ”Mutta Steven tilanne muuttui myöhemmin jostain syystä, ja osapuilleen vuonna 1965 tai -66 näin paikallisessa Daily Breeze -lehdessä uutisen, jonka mukaan poliisit olivat pysäyttäneet Broughamin ja tutkineet auton, josta löytyi yksi marihuanan siemen. Auto näyttää kuin olisi 2-ovinen coupé. Silloin Mr. Jimmy Stuartin kerrottiin olleen niiden tähtien joukossa, jotka osallistuivat sinä päivänä miittiin. Seuraavaksi Steve sanoi minulle: ”Mike! Sinä kun istut siellä takaistuimella, niin voisitko hypätä ulos ja käydä sulkemassa takaluukun.” Se oli todellakin viimeinen asia, jonka halusin tehdä, mutta keskityin annettuun tehtävään. Hän kokosi Caddy ja sai sen takaisin ajokuntoon. Yksi niistä oli takaluukun avaamiseen ja toinen oli sen sulkemiseen.” Vuosina 1957–58 Broughamit olivat suosittuja Hollywood-tähtien keskuudessa. Käännähdin ajoissa katsomaan nähdäkseni takaluukun sulkeutuvan itsestään. Sisustus oli yhdistelmä raikasta mustaa ja karkeaa harmaata nahkaa. 1960-luvun lopulla Delton myi Broughamin Jeff Cohenille. Viereisissä autoissa olevat ihmiset alkoivat nauraa. Hyppäsin takaisin autoon. Steve menehtyi 1990-luvun puolivälissä, mutta muistot Broughamista ovat edelleen voimissaan. Ikimuistoinen jäynä Cadillac kutsui Broughamia ”todellisen tulevaisuuden peiliksi”. Ainoa hohotus kantautui Broughamin sisältä, josta Drale huusi minulle: ”Hei, pölvästi! Nousehan takaisin autoon!” Ne tekivät siis minulle jäynän. Kun nousin seisomaan, kuulin sähkömoottorin äänen kantautuvan tavaratilasta. Herra Drale taas oli arvostettu mies, joka myi kiinteistöjä South Bayssa. Brougham lepäsi kiinni tien pinnassa, ja autosta tuli tavanomaiseen tapaansa nopeasti varsinainen spektaakkeli. Hän kuului myös kaupunginvaltuustoon, minkä lisäksi hänet valittiin myöhemmin Torrancen pormestariksi. Vuonna 2014 Mike Perello, toinen Steven vanhoista ystävistä, kertoi minulle mukavan muiston Steven Caddysta. Jos ajoi 1950ja 60-luvulla Etelä-Kaliforniassa radikaalisti madalletulla autolla, sai poliisit jatkuvasti peräänsä. Kesti useita vuosia, ennen kuin Froggyn ”Brougham Fever” laantui: ”Vaikka onkin vierähtänyt vuosikymmeniä, pystyn silti sulkemaan tiukasti silmäni ja pääsemään henkisesti takaisin siihen aivan erityiseen paikkaan, nähdäkseni sieluni silmin tuon Cadillacin pyörillä varustetun avaruusaluksen ikään kuin liitävän 405 Freewayta etelään tai pohjoiseen, matkallaan kohti tuntematonta!” Suunnilleen samaan aikaan, kun Steve Drale osti Frank Sinatran vanhan Broughamin, pyysi Frank George Barrisia rakentamaan hänelle Zebra Mustangin. ”Olin järkyttynyt kuullessani siitä, koska ymmärsin aiheutetun vahingon.” Auto oli edelleen osina Jeffin hankkiessa sen. Kaikkialla autossa oli tehostimia, ja Steve ystävineen nauroi moneen kertaan futuristiselle ajoneuvolle. Joe Hurst muistutti, että Delton oli koristellut auton helmillä. Toinen puolestaan sulki sähköisesti takaluukun, eikä sellaisesta ominaisuudesta ollut silloin vielä edes unelmoitu. Kun he vihdoin kykenivät puhumaan nauramiseltaan, he kertoivat minulle hansikaslokeron kahdesta erikoispainikkeesta. Jeff puolestaan vaihtoi sen Harley-chopperiin. ”Broughamissa oli 50-luvun autoksi muuan epätavallinen ominaisuus. Sen hansikaskotelossa oli kaksi painiketta. Pian saapuessamme Hollywood Boulevardille jouduimme Dralen johdolla jumiin normaaliin lauantai-illan ruuhkaan. avajaispäiväksi, joten järjestimme esityksen siitä, kuinka rakennetaan oma kustomi keskellä suurta autonäyttelyä.” Joe muistaa pomonsa, Mr. Löytöhetkellä konepellistä ja takaluukusta oli poistettu kaikki listat ja tunnukset. Nick uskoo omistaneensa Sinatran/Dralen Broughamin. Sain tämän valokuvan vuonna 2017 Nick Vermet’ltä. Tunsin heti häpeää Steveä kohtaan, koska hänen oli pakko nousta autosta ja käydä sulkemassa se. Watson korjasi maalipinnan häivyttämällä auton kylkiin vaaleampaa violettia. Steve päätti viedä lievästi kustomoidun Cadillacinsa yhteen noista kerhotapaamisista. Useimmat eivät usko, että auton takaovien avaaminen voi olla iso juttu, mutta Broughamissa se on osa ”näytelmää”, koska takaovet ovat itsemurhaovia. ”Suurin osa meistä muista ei nauttinut sellaisesta etuoikeudesta, ja toden totta lowriderit olivat tiukan valvonnan tai jopa häirinnän kohteena”, kuten muuan toinen vanha Torrancesta kotoisin oleva cruisailija kertoi. Usealla omistajalla Steve oli Nick Dralen poika. Tuossa vaiheessa en itse tiennyt mitään moisista painikkeista. B ei enää ollut mukana liiketoiminnassa, joten Steve vei Broughamin Larry Watsonin luo kustomointia varten. Eräänä lauantai-iltana Steve, minä ja kaksi muuta kaveria cruisailimme Broughamilla Hollywoodiin. Purettuaan Broughamin kokonaan, hän siirtyi moottoripyörien pariin. Niistä yksi avasi takaluukun, mikä oli silloin ennenkuulumatonta. Onneksi ruostumattomasta teräksestä valmistettu katto ei tarvinnut kiillotusta”, Froggie naurahti. Verhouksen asennustyö ei järkyttänyt Broughamin vieressä olleita show-autojen omistajia, mutta sitä vastoin he järkyttyivät, kun alettiin hioa maalia vanhan koulukunnan menetelmällä, joka lennätti hioma-aineita muiden näyttelyautojen päälle. Siinä vaiheessa naureskelevien ulkopuolisten ilme muuttui epäuskoiseksi ja he vaikenivat. Auto löydettiin ladosta Etelä-Kaliforniassa vuonna 1991. Avasin siis takaoven ja hyppäsin ulos autosta. KUVA GEORGE BARRIS – BARRIS KUSTOMS . B:n, hioneen ja kiillottaneen autoa näyttelyssä. Dennis muistaa, että Drale ja Peterson vaihtoivat aina vanteita päittäin autonäyttelyissä. Nick myi auton eräälle kaverille Marshallissa, Michiganissa 1990-luvun lopulla. Myös Froggy osallistui näyttelyyn, ja hän esitteli lievästi kustomoitua 1961 Chevrolet Impalaa, joka asemoitiin näyttelyssä parin auton etäisyydelle Broughamista, käytävän vastakkaiselle puolelle. Katsoin autoa ja huomasin kaikkien tuijottavan joko minua, meitä tai autoamme. Useiden lähteiden mukaan poliisi päästi Steven menemään saatuaan tietää tämän olleen Nick Dralen poika. Suunnilleen vuotta myöhemmin Steve päätti purkaa auton atomeiksi ja rakentaa sen uudelleen. Eräänä päivänä Steve kuuli, että näillä kavereilla oli oma klubinsa, ja että he pitivät klubikokouksia
SAMALLA LEVITYSKERRALLA KAHTA ERILAISTA VAHAA AJONEUVOSI PINTAAN TUPLAVAHA SOVELTUU MAALI-, MUOVI-, LASIJA METALLIPINNOILLE 03-53 400 53 Ghostwash.com V O I S I H A N S I TÄ H A R R A S TA A VA I K K A P I T S I N N Y P L ÄY S TÄ KAHDEKSAN SY YTÄ ELÄÄ Hanki omasi: v8.. /tilaa
Levityksen alkuun muotoiltiin pieni scooppi ja takaluukun päälle lisättiin lokasuojista alkava siipi. 68 V8-MAGAZINE Dodge Challenger concept car. Keltatakkiin ei rakennettu targa-kaarta ja erillistä kattopalaa, vaan koko katto-osa jätettiin irrotettavaksi. Se käsitti Amt:n 1970 Impalan ja 1965 Grand Prixin custom-valoista ja -maskeista kootun yhdistelmän, joka upotettiin esikuvan mukaisesti, mutta jätettiin kromatuksi. Esikuvan mukaista targa-kaarta ja irrotettavaa kattopalaa ei mallinnettu sellaisinaan, vaan rakennussarjan katto lyhennettiin muistuttamaan paikallaan olevaa kattopalaa. Kuinka paljon todellisia yhtymäkohtia aitoon Yellow Jacketin kabiiniin syntyi, jää hämärän peittoon. Saiko Dodgen Keltatakki nimensä yhteisistä muodoista saalistushenkisen ampiaisen kanssa vai värinsä perusteella, sitä ei tarina kerro. Kojelaudasta puolestaan poistettiin matkustajan edessä oleva osio. Sisustusta ei kuvissa juuri näy, eikä lisäkuvia liene muualla kuin Yellow Jacket on PohjoisAmerikassa tavattava ampiaislaji. Uusittu takavalopaneeli mukailee alkuperäistä muotoa ja sen pohjalle rakennettiin täysleveä punainen linssi. Aidossa Keltatakissa näyttäisi olleen mustaksi maalattu maskin/ajovalojen aukko. Keulassa etupuskuri moldattiin koriin ja sen alle rakennettiin uusi helmapelti. Istuimet ryövättiin Amt:n 1965 Grand Prixistä. Haastaja ei mennyt myyntiin, vaan se muokattiin Syntex-nimisessä pajassa 2-paikkaiseksi konseptiautoksi. Sovelias lähtökohta Yellow Jacketin pienoismallin rakentamiseen on Amt:n 1970 Dodge Challenger Yankee Challenge. Nyt esiteltävä Keltatakki muistuttaa vuoden 1969 versiota olematta kuitenkaan tarkka kopio. Kattoa ei liimattu kiinteäksi, joten muunneltavuus toteutuu pienoismallissakin. Muovin silppuaminen aloitettiin levittämällä takalokasuojia kylkiprässäyksen yläpuolelta. Niiden selkänojia madallettiin ja istuinosia jatkettiin. Keltatakkia ei maalattu uudelleen vaan sitä customoitiin lisää ja samalla autolle annettiin uusi nimi, Dodge Diamante, Yellow Jacketin jäädessä historiaan. Keltatakki Keltatakki Yellow Jacket -nimeä on käytetty Mopareissa kahteen otteeseen: ensimmäinen oli näyttelyitä varten vuonna 1969 rakennettu konseptiauto, kun taas jälkimmäinen nyky-Challengerin performanssiversio, joka päätyi tuotantoonkin. Takavaloja lukuun ottamatta yhteys alkuperäiseen Yellow Jacketiin on kohtuullinen. Takapuskuri moldattiin koriin ja takahelmaan, johon avattiin syvennys rekisterille. Amt:n sisustuskaukalo katkaistiin etupenkkien takaa, minkä jälkeen takapenkin päälle rakennettiin kiinteä peitelevy; levyyn lisättiin penkkien selkänojien kohdille kohoumat. Seuranneesta näyttelyja dealer -kiertueesta ei kuitenkaan muodostunut pitkää, kun auton maalipinta alkoi lohkeilla. Nimeksi annettiin oranssinkeltaista candy-väriä mukaillen Yellow Jacket. Amt:n Challengerin shaker scoop näytti liian massiiviselta eikä istunut kokonaisuuteen. TEKSTI JA KUVAT JUHA AIRIO E nsimmäinen E-korimallin Hemillä varustettu Dodge Challenger rullasi ulos tehtaan liukuhihnalta loppuvuonna 1969. Se jätettiin pois ja sarjan konepellin aukko täytettiin. Aukkoon lisättiin palanen tuntemattoman auton helmalistaa kromikoristeeksi. Takalasi tunneloitiin esikuvan mukaan. Kuvat ovat hieman epäselviä, joten taiteellinen vapaus astui mukaan
Kiilto ja syvyys saatiin aikaan Humbrolin kirkaslakalla, joka on hiukan oranssisävyistä vertailua aitoon väriin on mahdoton tehdä. Muu alusta on madallusta lukuun ottamatta lähes suoraan rakennussarjasta. Sininen R/T avo rakennettiin sekin Amt:n sarjasta. Vakiopakoputket korvattiin sivuputkilla, joiden toimivuudesta esikuvassa ei tiedetä. Käsityötaito ei välttämättä muutu radikaalisti vuosien vieriessä, mutta lähdeaineisto on eri asia. 30 vuotta sitten mallin rakentamiseksi riitti yksi mustavalkokuva ja kuvateksti, kun taas nykypäivänä lähdemateriaalin ja nippelitiedon kerääminen muodostaa usein suuremman osan projektia kuin muovin leikkely. Sisustuksen pääväreinä käytettiin lähinnä tummaa metallinharmaata puolikiiltävänä ja mattana. Ilman kattoa ero vakio-Challengeriin on lopulta pieni, mikä johti aikoinaan Yellow Jacketin jatkocustomointiin. ililtaan realistisemmilla, joihin maalattiin ohuet keltaiset raidat. Uudemman kuvamateriaalin mukaan originaalissa oli kuusi pienempää takavaloa. Takavalon täysleveä yhtenäinen punainen linssi upotettiin vaakasuoran kromikoristeen taakse. Yellow Jacketin pressikuvassa esiintynyttä valokuvamallia ei pienennetty skaalaan. Sama koskee alustaa, vakiopakoputket korvattiin sivuputkilla jostain MPC:n 1980-lukulaisesta street machinesta. Ratkaisu oli Amt:n 383, jonka ahdin korvattiin vakioimusarjalla ja kahdella kaasuttimella. Kaikelle on kuitenkin syynsä, tässä tapauksessa aika. Chryslerin arkistoissa, samassa kansiossa keskimoottori-Barracudan kuvien kanssa. Kyljen raidat leikattiin Microscalen hopeanväriseltä arkilta ja kiinnitettiin ennen lakkausta. Auto muutettiin 2-paikkaiseksi katkaisemalla sisustuskaukalo ja muotoilemalla takapenkin päälle kohoumat. Värimaailma on valistunut arvaus. Muutosten valmistuttua kori sai pintaansa hopean pohjamaalin, jonka päälle ruiskutettiin ohuehko kerros keltaista emalimaalia. Valkoiset kohokirjainrenkaat korvattiin pro. Yellow Jacketin rakentaminen 2020-luvun vaatimusten mukaisesti jäisi luultavasti toteuttamatta, kun periodikorrektia lähdeaineostoa ei ole riittävästi eikä originaali ole enää olemassa. Vanteissa päädyttiin viisipuolaisiin Gragareihin, joiden puolat maalattiin harmaalla eikä ero esikuvan saman värimaailman slot mageihin ole suuri. Ilmanputsarit otettiin 1962 Chrysleristä. Esikuvan yksityiskohtien arvailu oli jo vaatinut sen verran panostusta, että oikeantyylistä Hemiä ei lähdetty metsästämään, kun konehuonekuviakaan ei ollut. Amt:n 1970 Dodge Challenger Yankee Challengessa on irrallinen kovakatto, mikä helpotti sarjan valintaa projektin lähtökohdaksi. V8-MAGAZINE 69. Keltatakki on rakennettu 1980ja 90 -lukujen vaihteessa. Rakentamisessa otetut taiteelliset vapaudet ja poikkeamat herättävät ehkä ihmetystä. Istuimet muokattiin Amt:n 1965 Grand Prixistä. Kojelaudasta poistettiin matkustajan puoleinen alue. Yankee Challengerin 383:n remmiahdin korvattiin vakioimusarjalla. Loppu konehuone rakennettiin suoraan laatikosta vain tärkeimmät johdotukset lisäten. Nykyään löytyisi muitakin mahdollisuuksia
TAKSIN TAIVAL Takseiksi tilatuilla autoilla ajettiin paljon ja niiden käyttö oli myöskin usein kovakouraista. Vanha viisaus pitää erityisen hyvin paikkansa Runen ja Bel Airin kohdalla. TEKSTI JA KUVAT PAUL GRANVIK S en ”oikean” harrastepelin löytäminen on toisinaan tuurin kauppaa. Tarvittiin nimittäin ei vain yksi vaan peräti kaksi onnekasta sattumaa, että kaksikko päätyi lopulta yhteen. Toisin eteni kuitenkin kokkolalaisen Rune Hagströmin hienon Chevrolet Bel Airin taival, sillä se on saanut aina osakseen hellää huolenpitoa. Opettajien lellikki Kaikki alkoi, kun oululainen liikennöitsijä Reijo Roininen ryhtyi hankkimaan uutta 70 V8-MAGAZINE Chevrolet Bel Air Sedan 1963
Kiitos Reijon Vuonna 1963 neliovinen Sedan oli suosituin Chevroletin täyskokoisista korimalleista, joita tehtiin huimat 561 511 yksilöä. taksiautoa. V8-MAGAZINE 71. Suomen General Motors Oy:ltä Helsingistä löytyi mielenkiintoisen erilainen ’63 Chevrolet Bel Air Sedan joka täytti Reijon toiveet. Reijo ei halunnut mitään peruspirssiä, ja niinpä tavanomaisten ”idänihmeiden”, kuten Pobedan ja Volgan, sijasta hän päätti satsata amerikkalaisvalmisteiseen autoon, jotka olivat tuohon aikaan harvinaisia etenkin ammattikäytössä. Runen Bel Airin kaltaisia kuutoskoneella varustettuja versioita valmistui 176 900 kappaletta. Ajamisen nautintoa paransivat optioihin kuuluneet jarruja ohjaustehostin, tupakinsytytin sekä AM/FM-radio kaiuttimineen ja sähkötoimisine antenneineen. Bel Airin seuraavat omistajat olivat niin ikään oululaiset Stig ja Gertrud Strömberg, jotka ihastuivat auton muotoiluun ensisilmäyksellä nähtyään sen myynnissä paikallisessa liikkeessä. Muita optioita Bel Airissa ei ollut, mutta ”kyllä näilläkin pärjätään” tuumi tyytyväinen Reijo, joka nouti uunituoreen auton oululaisesta Auto Åström -liikkeestä 25.5.1963 ja otti sen saman tien ajoon. Autossa oli kohtuullisesti kuluttava 230 cid suora kuutosmoottori, jonka taloudellisuutta vielä kohensi lisävarusteisiin kuulunut, sähköisellä ylivaihteella varustettu kolmivaihteinen rattimanuaali. Pariskunta hankki Bel Airin 25.2.1967, jolloin autolla oli ajettu jo reilut 75 000 kilometriä. Seuraavat neljä vuotta Bel Air oli ahkerassa taksikäytössä, minkä jälkeen hän päätti kuitenkin luopua hyvin toimineesta autostaan
Rune istui menoja paluumatkan auton takapenkillä vänkärinpuolella ja nautti ennen kokemattoman mukavasta kyydistä täysin siemauksin. Bel Air toimi hienosti ja matka eteni mukavissa merkeissä, mutta pieniä jännityksenhetkiä myös koettiin. Runen luokka oli niin pieni, että kaikki oppilaat mahtuivat kahteen autoon, joista toinen oli hänen suureksi mielihyväkseen Stigin ja Gertrudin Chevrolet. Lapissa oli tuohon aikaan suureksi osaksi vain sorateitä, jotka olivat kunnoltaan melkoisen kehnoja. Opiskelujen päätettyä Rune muutti työn perässä Kokkolaan ja keskittyi harrastetoiminnassaan rakentelemaan Volvoja. Sen seurauksena kivi lensi voimalla auton bensatankkiin, joka alkoi vuotaa. Rune satsasi touhuun tosissaan, minkä seurauksena menestystäkin tuli ja hän saavutti mm. Bel Air toimi myös teknisesti hienosti, ja pariskunta päästeli autolla tyytyväisenä ympäri vuoden. Vauhti alkoi viehättää miestä tosi mielessä ja 1990-luvulla hän ryhtyi ajamaan rataa tuoreehkolla Chevrolet Camarolla Super Saloon -luokassa. Runella oli bensaa suonissa ja vieläpä korkeaoktaanista. Pariskunta meni myös töihin usein Bel Airillaan, joka 72 V8-MAGAZINE. Vaikka amerikkalaiset autot Runea viehättivätkin, olivat ne tuohon maailman aikaan harvinaisia ja kalliita eikä hän voinut sellaisen hankkimisesta edes haaveilla. Ympäri käydään ja yhteen tullaan Näissä merkeissä mentiin kesään 2002 saakka, jolloin Rune jutteli niitä näitä pietarsaarelaisen työkaverinsa Ilmari Heinosen kanssa. Orgispillerikapselit ja kapeilla valkosivuilla varustetut 205/70-14” Generalit viimeistelevät kokonaisuuden. Kaiken lisäksi opettajat olivat sopineet, että pojat pääsisivät Bel Airin kyytiin ja tyttöjen oli tyytyminen Mersuun. Tankki täytettiin ja takaisin koululle päästiin yhtä ikimuistoista kokemusta rikkaampana. Stig ja Gertrud toimivat opettajina Oulun ruotsinkielisessä yksityiskoulussa Svenska Privatskolanissa, jossa Stig opetti matematiikkaa, fysiikkaa ja kemiaa sekä Gertrud puolestaan kieliä. Luksusluokan luokkaretki Rune sai ensimmäisen konkreettisen kosketuksen ihastelemaansa Bel Airiin keväällä 1969, kun hän pääsi pääsiäispyhien aikaan perinteiselle luokkaretkelle. Yksi Bel Airia kuolanneista oli myös sen nykyinen, syntyjään kokkolalainen omistaja Rune, joka asui Oulussa vuosina 1956–76 ja opiskeli Svenska Privatskolanissa vuosien 1961–72 ajan. Yhdellä pahimmista pätkistä oli isoja irtokiviä, joista yhden päältä Stig erehdyksissään ajoi. herätti runsaasti ihastusta oppilaissa, sillä olihan se ulkonäöltään jotain ihan muuta kuin muiden opettajien tylsät Wartburgit, Opelit ja Skodat. hyvän huolenpidon ja säännöllisen huoltamisen Chevy oli kuluttavasta taksielämästä huolimatta siistissä kunnossa. Ihastusta vain lisäsi se, että Letukka oli aina virheettömän siistissä kunnossa, minkä vuoksi oppilaat alkoivatkin kutsua sitä ”opettajien lellikiksi”. Keskustelun edetessä selvisi, että Ilmarin täti ja tämän mies toimivat opettajina samassa oululaisessa kou”Käsityönä tehdyn korin hionnan edetessä ikäviä yllätyksiä ei koettu vaan orgispellit paljastuivat yksi toisensa jälkeen virheettömiksi.” Bel Airin peltiset 6” x 14” etuvanteet ja 6 ½” x 14” takavanteet on maalattu korinväriseksi kuten pitääkin. Se suuntautui Karigasniemelle Lappiin. luksusluokan luokkaretki ainakin minulle, naurahtaa Rune reissua muistellessaan. kaksi SM-hopeaa. Vauhdinnälkänsä tyydyttämiseksi Rune vaihtoikin sen pian Honda CBR 1100 Blackbirdiin, jossa kulkua piisasi ”kiitettävästi”, kuten hän itse asian ilmaisee. Onni onnettomuudessa oli se, että syntyneestä reiästä huolimatta menovesi riitti lähimpään kylään, jossa vika saatiin korjattua. Myöhemmin Rune osti katukäyttöön ’96 Chevrolet Camaron, jonka viallisen veekuutosen hän korjasi ja totesi samalla sen tehoilta turhankin vaatimattomaksi. – Se oli ns
Hyvä maalari hakusessa Bel Air toimi kuin se kuuluisa kello. Tuolloin niiden istuinosien kangasmateriaali korvattiin plyysillä, joka sai koristeekseen tehdastyyliset tikkaukset. Itse rummuille riitti kevyt sorvaus, mutta kaikki muu meni vaihtoon aina putkia, letkuja, kenkiä, työsylintereitä ja käsijarruvaijereita myöten. Leima heltisi ensi yrittämällä ja ajot autolla voitiin aloittaa. Ratkaisu osoittautui oikeaksi. Lopulta myös Bel Air käytiin läpi. Runen nähtyä Gertrudin lämpimässä tallissa säilytetyn Bel Airin, tuntui kuin menneet reilut 30 vuotta olisivat pyyhkiytyneet hänen mielestään. Rune yksilössä lamput linsseineen ovat hyvin säilyneet alkuperäiset. Ei ihme, että miestä hymyilytti. denveroiseksi kunnostettuja osia käyttämällä. Vaikutusta asiaan lienee silläkin, että Chevyllä ja Runella oli yhteistä ”historiaa” takanaan jo reilun kolmen vuosikymmenen verran. Halvemmissa Biscayneissä ja Bel Aireissa käytettiin tuplia takavaloja, kun taas kalleimmassa Impalassa niitä oli kolme kappaletta. Siitä rohkaistuneena Rune ”koitti kepillä jäätä” ja kurvasi Letukalla konttorille sellaisenaan. Seurustelun seurauksena kauppojen teko venyi aina keskiyöhön saakka, jolloin Rune soitti isälleen Rafaelille ja pyysi tätä sisarenpoikansa Emilin kanssa hakemaan oman autonsa takaisin Kokkolaan. Rune tuli kuitenkin siihen tulokseen, että hän tekee auton kerralla kuntoon, ettei sitä tarvitse ruveta heti uudestaan ropaamaan. Mikä parasta se oli edelleen alkuperäisasussaan aina hopeanharmaata maalaustaan myöten. Rungon palauduttua tallille Rune ryhtyi sitä kasaamaan uusia tai uuBel Airin sisustan peltisosat maalattiin alkuperäistä vastaavalla punaisella aina kojelautaa myöten, jonka päällinen on uusittu. Niinpä Gertrudin kanssa sovittiin, että Rune palaa asiaan. Myöskin tehostetut, ympäriinsä 11” rumpujarrut käytiin täysin läpi. Kummallekin sopivaan ajan löydyttyä lähti Rune uudestaan Bel Airia katsomaan ja tällä kertaa myös ostomielessä. Sähkötoiminen antennikin nousi saman tien ylös, kun Rune pisti radion päälle. Runen saavuttua Gertrudin luo oli heillä niin paljon puhuttavaa ”vanhoista hyvistä ajoista”, että itse pääasia meinasi tyystin unohtua. Ilmarin mukaan Bel Air oli yhä olemassa ja leskeksi jääneen Gertrudin omistuksessa, joka voisi kaiken lisäksi myydä auton sitä arvostavalle henkilölle. Johtuiko se hämärästä valaistuksesta vai mistä, mutta auto näytti Runesta ihan yhtä hienolta kuin ennenkin. Entisöintityöt käynnistyivät osistaan riisutun rungon hiekkapuhalluksella. Rune itse hyppäsi Bel Airin ratin taakse ja oli enemmän kuin hämmästynyt siitä, kuinka hyvin auto toimi koko vajaan 40 kilometrin kotimatkan. Runen kipinä Letukkaan syttyi, mutta hänellä ei ollut juuri tuolla hetkellä aikaa jäädä sitä tarkemmin tutkimaan. Talven tultua Rune päätti hieman siistiä Bel Airia ja hän purki sen keulan tuulilasiin asti seuraavan kahden viikon aikana. Vaikka Letukka hieman kulunut olikin, niin hän olisi valmis ostamaan auton, jos Gertrud olisi halukas siitä luopumaan. Ja olihan Gertrud valmis Bel Airin Runelle myymään ja vieläpä ihan mielellään, sillä hän tiesi auton päätyvän hyvään kotiin. Alkuperäisten etuja takapenkkien vinyyli-kangasverhoilut on uusittu joskus 1990-luvulla. Vaihtolistalle joutuivat mm. Runen oli ihan pakko kysyä, mitä heidän aikoinaan omistamalla Bel Airille mahtoi kuulua. lussa, jota Rune aikoinaan kävi. Uskomatonta, mutta totta: kyseiset opettajat olivat nimeltään Gertrud ja Stig Strömberg, jotka muuttivat Pietarsaareen jäätyään eläkkeelle. Myös kaikki muukin Letukassa pelitti priimasti. Alkuperäisestä mittaristosta ja käyttökatkaisimista tuli siistit perusteellisella puhdistamisella. alustan nivelet ja puslat sekä kaikki kiinnitysruuvit muttereineen. V8-MAGAZINE 73. Letukka pistettiinkin täysin paloiksi, sen kori irrotettiin rungosta ja kiinnitettiin lankuista itse tehtyyn telineeseen odottamaan toimenpiteitä. Bel Air oli suomiautoksi jopa hämmästyttävän hyvin säilynyt, sillä takasisälokasuojista löytyneiden parin kämmenen Bel Airin harvoihin optioihin kuulunut sähkötoimisella antennilla varustettu AM/FM-radion Rune korvasi Retro Soundin modernilla soittimella, jonka autenttisuutta lisäävät alkuperäisten säätönuppien käyttö. Käytännössä virheettömäksi osoittautunut osa vietiin lämpösinkitettäväksi ja viimeisteltiin maalaamalla se tehdastyylisellä puolikiiltävällä mustalla. – Melkoinen yhteensattuma, totesi Rune, joka pyysikin päästä katsomaan Letukkaa saman tien. – Vaikka Bel Air itsessään ei aiheuttanut sydämen tykytyksiä, niin pientä jännitystä ajamiseen toi se, ettei autoa oltu katsastettu, muistelee Rune kotimatkaa, joka sujui lopulta suotuissa merkeissä myös ”sinivuokkojen” osalta
Eipä Runen auttanut kuin kääriä hihat ja ryhtyä hommiin, kun selkeä takarajakin oli nyt selvillä. Bel Airin kori palautettiin kunnostetun rungon päälle ennen kuin se noudettiin maalattavaksi loppiaisen jälkeen. 74 V8-MAGAZINE. Syy oli se, että selluloosaperustainen maali saattaisi alkaa reagoida nykytuotteiden kanssa. Bel Airin erottaa muista kanssasisaristaan mm. Toistuvat Bel Airin maalaamiseen liittyneet takaiskut masensivat Runea niin, että auto jäi lähes peltipuhtaaksi hiottuna seisomaan seuraavaksi reiluksi kahdeksaksi vuodeksi. Myös pannun ulkopuolen viimeistelyyn hän panosti tosi mielellä. Käsityönä tehdyn korin hionnan edetessä ikäviä yllätyksiä ei koettu vaan orgispellit paljastuivat yksi toisensa jälkeen virheettömiksi. Sopivan hinta/laatusuhteen tekijää ei nimittäin löytynyt. Osa puolestaan teki hinnaltaan jokseenkin tähtitieteellinen tarjouksen siitäkin huolimatta, ettei pohjatöitä autossa juurikaan ollut. Parin vuoden kiireettömän työskentelyn tuloksena Bel Airin maalaaminen oli tullut ajankohtaiseksi. Biscaynessä listaa ei käytetty ja Impalassa takapaneelia peitti kookas alumiinipelti. Autolle löytyi vihdoin hyvä ja kohtuuhintainen maalari, kun Lohtajalla oleva Orjalan Automaalaamo suostui ottamaan sen työn alle. Osa maalareista kieltäytyi oikopäätä Letukan maalaamisesta. Kiirettä tulisi pitämään. Keväällä 2004 Rune ryhtyikin etsimään hyvää maalaria autolle, mikä osoittautui todelliseksi ongelmaksi. siitä, että vain siinä oli korinväriseksi maalattua takapaneelia kiertävä koristelista. Tämä antoi uutta puhtia myös Runelle, joka yhdessä sisarenpoikansa Emilin kanssa hioi Letukan loputkin pellit puhtaaksi joulun ja uudenvuoden pyhinä. Tuo tärkeä päivämäärä oli 4.10.2014, joten aikaa saada Letukka valmiiksi jäi vain reilu vuosi. Bel Airissa oli yhä tallella alkuperäinen ajan himmentämä hopeanharmaa Satin Silver Metallic -metallinhohtoväri, jonka Rune päätti poistaa. Upealta näyttänyt auto palautui Runen tallin toukokuun puolivälissä, jonka jälkeen alkoi tiivis kasaus. Letukka ruiskattiin alkuperäisellä Satin Silver Metallic -värillä, jonka virheetön kiilto varmistettiin paksulla kerroksella kirkaslakkaa. Tuona aikana hän hankki pikkuhiljaa uusia osia kuten kumitiivisteet ja joitain kromiosia sekä kunnosti koko joukon alkuperäisiä osia uudenveroiseksi. Näihin kuuluivat mm. matkin etuovet ja toisen takaoven, kun NOS-sellaiset löytyivät ihan kotimaasta. Auton kori oli yhä telineessä kiinni, minkä lisäksi sen koko tekniikkapuoli täytyi vielä käydä läpi. Tytär asetti takarajan Kesällä 2013 Runen tytär Linda ilmoitti, että hän menisi naimisiin kihlattunsa Jokokoisen ruostereiän lisäksi sen pelleistä ei muita korjattavia paikkoja paljastunut. Tästä huolimatta Rune päätti vaihtaa Bel Airin kumKonehuoneessa lepää alkuperäinen 140 heppaa tuottava 230-kuutiotuumainen suorakuutonen, jonka Rune kunnosti. Toki hän säilytti myös auton alkuperäiset hyväkuntoiset ovet, jotka ovat yhä tallella. Bel Air -projektin loppukiri käynnistyi perin positiivisissa merkeissä. nin kanssa ja hän halusi hääautokseen Bel Airin. syylari sekä ohjausja jarrutehostaja. Häntä tosin hieman hirvitti, kun Bel Air oli niin keskeneräinen
Samalla myös alkuperäinen 1-kurkkuinen kaasari vaihdettiin uuteen vastaavaan versioon. rmaan, josta vastattiin jo seuraavana päivänä. Paras kiitos oli Runen mukaan se, että hänen tyttärensä pääsi lipumaan avioliiton satamaan haluamallaan autolla, jonka hän oli omin käsin uudenveroiseksi kunnostanut. Mies ei suositellut kuutosen korvaamista kasilla vaan sen sijaan hän antoi vihjeen amerikkalaisesta Egge Machine Companysta, joka voisi kenties toimittaa tarvittavat männät. Koneen kanssa tuli melkoinen ”tenkkapoo”, kun selvisi, että kaksi sen sylintereistä oli ovaalinmuotoisia ja tarvitsivat porauksen. Ja mikä vastaus se olikaan! He ilmoittivat, että tarvittavat männät löytyvät hyllystä, ja näin orgiskone voitiin kunnostaa. Auto katsastettiin 24.8.2014 eli noin reilu kuukausi ennen tytär Lindan asettamaa ehdotonta takarajaa. Kytkinlevy, paineasetelma ja -laakeri toki uusittiin huolettomien ajokilometrien varmistamiseksi. Kaiken lisäksi Stigin ja Gertrudin aikoinaan kunnostama lohko oli jo porattu 0,060” ylikokoon eikä sen edellyttämiä 0,080” ylikokoisia mäntiä löytynyt mistään. ajettaessa ”lonksunut” ja äänen aiheuttajaksi paljastui kulunut 3,70:1-tehdasvälitys, jonka tilalle hankittiin uudet vastaavat rattaat. Auton 230 kuutiotuuman ”matching numbers” suorakuutonen osoittautui purkamisen jälkeen kuitenkin sen verran kuluneeksi, että se vaati osakseen täydellisen läpikäymisen. Loppu hyvin – kaikki hyvin! nut vaihdosta, koska sen myötä Bel Airin koko identiteetti muuttuisi. oviaukkojen kangaskanttaukset, kojetaulun päällinen, lattiamatto, hattuhylly ja kaikki tiivisteet sekä polkimien kumit ja ikkunaveivit. Leimaamisen yhteydessä Letukka sai myös MR-hyväksynnän. Kun viimein löysin yhden aihion, osoittautui sekin tarkemmassa tutkinnassa käyttökelvottomaksi, toteaa Rune ja tässä toivottomalta vaikuttaneessa tilanteessa hän alkoi tosissaan harkita orgismoottorin korvaamista veekasiversiolla. Samalla oli uusittu myös ovipahvien listan alapuolisten osien ja ovien kyynärnojien pehmusteiden vinyylit. Myös kaikki laakerit ja tiivisteet uusittiin, minkä lisäksi tehtaan panhard-tanko muutettiin säädettäväksi, minkä ansiosta perä saatiin tarkasti keskitettyä. Työn oli tehnyt pietarsaarelainen Cyrri´s Verhoomo alkuperäisiä tikkauksia noudattaen ja ilmeisen ammattitaitoisesti, sillä ne olivat vieläkin varsin siistikuntoiset. Pannuprobleemaan liittyen Rune otti yhteyttä paikalliseen museoautotarkastajaan, joka ei lainkaan innostu”Rune ajatteli ratkaisevansa ongelman hankkimalla paremman lohkon, mutta hänen suureksi hämmästyksekseen myös ne olivat kiven alla.” Tarvittiin onnekkaita sattumia, että Rune sai käsiinsä lapsuuden aikaisen unelma-autonsa. Loppu hyvin – kaikki hyvin Bel Airin BorgWarnerin sähkötoimisella ylivaihteella varustettu kolmilovinen Saginaw-rattimanuaali oli toiminut moitteetta ja sisuskaluiltaan virheettömäksi paljastuneelle vaihteistolle riitti rikkoutuneen ylivaihteen kytkevän solenoidin uusiminen sekä perushuolto tiivisteiden ja öljyn vaihtoineen. Kabiinin uudenveroisen ilmeen viimeistelevät Runen hankkimat uustuotanto-osat, joihin kuuluvat mm. Letukan alkuperäinen lukoton 10-pulttinen perä oli Maalauksen aikana Rune otti tekniikkapuolen työn alle. V8-MAGAZINE 75. Rune otti vinkistä vaarin ja lähetti saman tien sähköpostitse tiedustelun kyseiseen . Bel Airin ”Red”-punaisen sisustan istuinten vinyyli-kangasverhoilut oli uusittu Stigin ja Gertrudin toimesta joskus 1990-luvulla, jolloin niiden kangasosat oli myös korvattu plyysillä. Tiukan työtahdin ansiosta Bel Air valmistui nykyiseen loistoonsa itse asiassa jopa hieman etuajassa. Rune ajatteli ratkaisevansa ongelman hankkimalla paremman lohkon, mutta hänen suureksi hämmästyksekseen myös ne olivat kiven alla. Aikaa tässä tosin ehti vierähtää reilut kolme vuosikymmentä… Mutta niinhän sitä sanotaan, että hyvää kannattaa odottaa. – Kuvittelin, että hyvän suoran kuutosen lohkon löytäminen olisi helppo homma
TEKSTI JA KUVAT KAI SALMIO 76 V8-MAGAZINE Ford F-150 XLT Pickup 1983. Staffan Eriksson rakensi 80-luvun jenkkipikkiksestä yhden erikoisimmista lava-autoista, mitä on Ahvenanmaalla milloinkaan nähty. Pickupista tulee kaukosäätimen nappia painamalla hetkessä avoauto, peltisen katon taittuessa lavakatteen alle piiloon
Yhdistelmä oli ”kartsalla” vaatimaton, joten kulkupuolta terästettiin seuraavan talven aikana. Staffan korjasi moottorin, mutta veri veti takaisin pienempikorisiin ja kookas maantielaiva vaihtui tolpalliseen ´65 Oldsmobile Cutlass 2d Sports Coupeen. Tilalle hankittu 10-pulttinen perä sanoi sekin kaput reilussa kuukaudessa. – En ehtinyt ajella Cutlassilla kuin kuukauden päivät ennen kuin vaihteisto hyytyi. Hankin Ruotsista Oldsmobilen väkevän 455-motin ja TH-400-automaatin. 7,5-litrainen monsteripata ja raskas kaasujalka eivät vaan yksinkertaisesti sopineet samaan yhtälöön muun V8-MAGAZINE 77. Tekniikkaswapin jälkeen rengas paloi entistä tiuhempaan, mutta perä hyytyi siinä leikissä, muistelee automekaanikoksi valmistunut Staffan. Oldsin kulkua avittivat alkuperäinen 330 cid/315 hv, nelivaihteinen Muncie M20 -manuaaliaski ja 10-pulttinen lukkoperä. Korjasin laatikon, mutta vain kuukautta myöhemmin hajosi taka-akseli. Cutlassin moottori oli ostettaessa rikki, ja länsinaapurista noudettiin toistamiseen Oldsin 455:nen, kuinkas muutenkaan. – Specialissa oli Chevyn 307-pikkulohko ja Powerglide-automaatti. Euroautoilu jäi lyhyeksi, kun 20M vaihtui 4-oviseen ´66 Buick Specialiin. Auto oli varustettu sen vuoden tehokkaimmalla, 90 hepan V6-moottorilla. J enkkiautot tulivat ödkarbylaisen Staffanin elämään jo pienestä pitäen. Samana vuonna 17-kesäinen nuorukainen hankki ensimmäiseksi autokseen 2-ovisen ´65 Ford Taunus 20M TS Sedanin. Staffan kunnosti Taunusta vuoden päivät, kunnes se valmistui ajoon tuoreen ajokorttilaisen kanssa 1980. Laatikkoja peräjumppaa Keväällä 1982 Specialin korvasi ´69 Buick Electra 225, jonka 360-hevosvoimainen 430 oli antautunut matkan varrella. Hänen isänsä omisti vuoteen 1979 saakka ´30 Chryslerin kantti kertaa kantti -auton
Auton tuonti Yhdysvalloista Suomeen oli siihen aikaan melko tyyristä. Tuolloin Chrysler esitteli kovakattoisen Thunder”Uutta peltiä hitsattiin ympäriinsä, ja pikkis oli myös maalattava uudelleen. Paulin oli vain vuotta aiemmin esitellyt suunnitelmiaan Carrosserie Pourtout -koripajan Marcel Pourtoutille, joka palkkasi hänet heti yrityksen pääsuunnittelijaksi. Komean maalauksen ruiskutti Mats-Erik ”Masse” Jansson, joka ideoi myös kylkien paneelimaalaukset. 78 V8-MAGAZINE. 1985 Staffan hankki Floridasta ´69 Chevrolet Corvetten. Eclipse roof system -nimiselle innovaatiolle myönnettiin ranskalainen patentti 1932. Ellerbeck 1920-luvun taitteessa. Historian ensimmäinen sähkötoiminen retractable-katto asennettiin ´35 Peugeot 402 Èclipse Décapotableen. Tässä versiossa katto laskeutui mekaanisesti takaluukkuun, mahdollistaen anopinjakkaran (rumble seat) käytön myös katon ollessa laskettuna. Katto nähtiin ensin ´34 Peugeot 401 D Coupéssa ja seuraavaksi tehtaan 601 C -mallissa. Pösö lunasti Paulin patentin. Amerikkalainen innovaatio Retractable-kattoisten autojen historia ulottuu niinkin pitkälle kuin yli 100 vuoden päähän. Tästä syystä auto kontitettiin kohti kolmen kruunun maata, jossa hänen siskonsa opiskeli. Monen vuodatetun hikipisaran jälkeen Datsunista löytyi käsin alas laskettava kovakatto. Autolle oli tarkoitus tehdä ainoastaan tarvittavat ruostekorjaukset. Iso ratas on vipuvarren kautta yhteydessä hydraulisylinteriin, ja pieni ratas vastaavasti toisella puolella olevaan siirtokiekkoon. Vaihteiston sisältä löytyy iso ja pieni ratas. Uutta peltiä hitsattiin ympäriinsä, ja pikkis oli myös maalattava uudelleen. Siinä vaiheessa Staffanin päässä syttyi lamppu!” Projektivai heita Projektivai heita Staffan hankki pickupin 2011. Takaa saranoidun katteen runko-osa valmistui teräksestä. Hanttarin puoleisen runkoaisan yhteyteen sijoitettiin kattoja lavamekanismien eräänlainen ”sydän”. Auto toimitti farmiauton virkaa ympärivuotisesti aina siihen asti, kun vaihteisto hajosi 2014. Viralliselta nimeltä retractable hardtopin ideoi amerikkalainen Ben E. Seuraavaksi on vuorossa katteen kierreja kaasujousien asennukset. Siitä huolimatta, että retractable-kattoisuus synnytettiin USA:ssa, nähtiin erikoisuus jenkkivalmisteisena seuraavan kerran vasta reilut 20 vuotta myöhemmin. Uniikki kattoratkaisu asennettiin ensimmäiseksi Hudson Coupeen, päätymättä kuitenkaan tuotantoon saakka. Staffan myi sporttinsa pois ruotsalaisharrastajalle. Korroosio oli kuitenkin lounastanut heppoista japsipeltiä hyvällä ruokahalulla, joten urakka paisui kunnon savotaksi. Takaosan häivytysteema jatkuu myös konepellissä. Budjetti oli rajallinen, joten haalin tarvittavat palikat romikselta asevelihintaan. Ranskalais-juutalainen hammaslääkäri Georger Paulin, joka toimi työnsä ohessa osa-aikaisena autosuunnittelijana, ideoi toimivan retractable-kattomekanismin. Luovuin Oldsmobilesta 1984, huomauttaa Staffan, joka aloitti samaan aikaan koneinsinööriopinnot. 1930-luvun alku antoi lopullisen sysäyksen kovakattoisille avoille. 70-luvun lopun Datsun pickup hankittiin perheen kakkoskäyttikseksi. Avarakatseisuus kuuluu autoharrastukseen. Siinä vaiheessa Staffanin päässä syttyi lamppu! – Sain kuningasajatuksen muokata Datsunista retractable-kattoisen avon. tekniikan kanssa. Myin auton muutaman vuoden kuluttua. Systerin oli tarkoitus opintojen päätyttyä tuoda Vette muuttoautona Suomeen, mutta toisin kävi. Se on edelleen liikenteessä, mutta lava on muokattu uuteen uskoon ja väri on vaihtunut
Hän osti jenkkilipun värisen ’63 Ford Thunderbirdin, joka oli alkujaan rakennettu 80-luvun alussa. Jukon maatalouskoneista. Helppo uskoa, että aikaa paloi ennen kuin kaikki palaset loksahtivat paikoilleen. Katon alareunaan valmistui paikat kolmelle saranalle ja vastakappaleet itse koriin. Luotikeulaisten määrä tuplaantui viisi vuotta myöhemmin, kun Staffan hankki saman vuotisen T-Birdin 2005. Ensin irrotettiin lava, jotta kabiinia oli helpompi työstää. Tehtaan 2-paikkaisia avoja kaupattiin Playboy Hardtop Convertible -nimellä. Yllätys oli melkoinen, kun auton omistaja vastasi myöntävästi. Punavalkoinen työjuhta toimitti virkaansa kiitettävästi aina kevääseen 2014 saakka, jolloin vaihteisto oli korjauksen tarpeessa. Harmikseni autossa oli sanottavaa, joten sekin päätyi kunnostettavaksi. Seuraavaksi retractablet tulivat tutuiksi jenkkiläisen Playboy Automotive Companyn toimesta. Iso ratas on vipuvarren kautta yhteydessä hydraulisylinteriin, ja pieni ratas vastaavasti toisella puolella olevaan siirtokiekkoon. Heitin hänelle zoukkina, että tulisinko tänään noutamaan Oldsin kotiin. 2006 Staffan kuuli ilouutisen, että hänen ex-Cutlassia säilytettiin nyt kotikylällä. Pakettia sai sekä lyhytettä pitkälavaisiin. Staffan hankki täydellisen hydraulijärjestelmän Flow t Hydraulicsilta, mutta se oli lopulta liian nopeatoiminen. Sisäkattopalat hitsattiin kiinni osaksi varsinaista kattoa, mikä toimi samalla jäykisteenä. Auto löytyy edelleen Staffanilta ja on tällä hetkellä entisöinnin alla. bolt-konseptiavon 1941. Suunnittelin ensin choppaavani katon, mutta katon ollessa irrotettuna löysin lopulta itseni samalta tieltä kuin 30 vuotta aiemmin Datsunin kanssa! F-150 otettiin kunnolla työn alle. Venttiilit siitä hyödynnettiin, mutta pumppu vaihtui SL Mersun vastaavaan. Olin jo huudellut Cutlassin perään kymmenkunta kertaa. Seitsemännen vuosikerran F-sarjalaisia oli tarjolla vuosina 1980-86. Orkkis kattoverhoilu korvattiin teräksisellä palalla, joka piilotti allensa retractable-katon nestetoimiset lukitusmekanismit. Eivät ole menneet insinööriopinnot hukkaan tämän miehen kohdalla. Pistin Ukkoslinnun kiertoon 2015. V8-MAGAZINE 79. Osien hankkiminen otti aikansa, ja silloin Staffanilla syttyi lamppu jo toistamiseen. Lamppu syttyi toistamiseen 2011 ilmeni tarvetta kuljetuskapasiteetin kasvattamiselle, ja Staffan hankki kuvien ´83 Ford F-150 XLT:n eräänlaiseksi farmiautoksi. – Törmäsin ex-Cutlassini omistajaan ruokakaupassa. American Racingin perinteisten viispuolavanteiden myötä autoon haettiin ripaus katuautohenkisyyttä. Autoon tilatun uuden lattiapalan saapuminen kesti luvattoman kauan, ja niin Olds säilöttiin ladon ylisille. Kori oli hyvässä kunnossa, joten ruostekorjauksille ei ollut suurempaa tarvetta. Lavakatteen järeähkön oloinen lukitusmekanismi on myös Staffanin käsialaa. lujittamalla C-pilareita. Vaihteiston sisältä löytyy iso ja pieni ratas. Vanha suola janotti Staffan palasi jenkkiautoilun pariin 2000-luvun taitteessa peräti 13 vuoden tauon jälkeen. Hi stelyä kaukosäätimellä – Tällä kertaa halusin tehdä sähkötoimisen retractable-katon edellisen käsitoimisen sijaan. Maailman tunnetuimmat retractable-kattoiset avot lienevät Fordin 50-luvun lopun Fairlane 500 Skylinerit (1957–59). Mieheen iskenyttä Olds-kuumetta oli joka tapauksessa lääkittävä ja reilut kaksi vuotta myöhemmin saapui Louisianasta ruostevaurioinen ´65 Oldsmobile 4-4-2. – Toinen T-Bird tuli ajoautoksi hottentottihenkisen kuuskolmosen odotellessa uudestisyntymäänsä. Samalla pilareista napsittiin pois 60 millimetrin palaset. Huomaa korin alaosassa näkyvä poikittaisakseli, joka on yhteydessä kabiinin sisällä oleviin taittomekanismeihin. Entisöin lopulta rintarinnan Thunderbirdiä ja tuttavani ´59 Cadillacia. Kun on omin silmin nähnyt kattosysteemin toiminnassa, ei voi muuta kuin peukuttaa miehen taitavuutta. Osia otettiin mm. Pikkis oli varustettu 302-pikkulohkolla ja AOD-vaihteistolla. Vanha suola alkoi janottaa siltä istumalta, mutta auto ei ollut ostettavissa. Kuvan pyöreä kiekko on yhteydessä vaihteistoon, joka hoitaa katon ja lavakatteen nousut ja laskut. Reilun tunnin kuluttua vanha rakkauteni oli palannut kotiin, iloitsee Staffan, joka laittoi tämänkin Oldsin säilöön odottamaan kunnostusvuoroaan. Korin takaseinän alakulmia vahvistettiin, ja niiden yhteyteen valmistuivat tukiraudat kattomekanismin poikittaisakselia varten. Retractable-katto on saatu peltitöiden osalta valmiiksi. Ideoin eräänlaisen mekaanisen Hanttarin puoleisen runkoaisan yhteyteen sijoitettiin kattoja lavamekanismien eräänlainen ”sydän”. Tässä ollaan sovittelemassa SL Mersusta hyödynnettyjä hydraulisia lukitusmekanismeja. Niitä valmistui kaikkiaan vähäiset 99, ennen vuoden 1951 konkurssia. – Pikkis kaipasi muutakin kuin vaihteiston remppaamisen. Pikkis poistui tehtaalta XLT-varusteisena (Extra Luxurious Truck). Lukitusmekanismien paikat varustettiin huoltoluukuilla. Katto sahattiin irti, minkä jälkeen sitä vahvistettiin mm. Vanteet ovat kooltaan 18-tuumaiset
Osa kattomekanismi komponenteista löysi paikkansa rungon yhteydestä. Lavan etureuna ja etulattia laikattiin auki. Katto varustettiin kolmella huoltoluukulla, jotka sijoitettiin kytkimien ja lukitusmekanismien kohdalle. Valitettavasti se osoittautui lopulta liian nopeatoimiseksi, ja korvasin pumpun SL Mersun vastaavalla. Hankin Flow. Kiekko pyörii toiminnon aikana kaikkiaan lähes 200 astetta. Toinen aikarele reitittää nesteen kulun lavan alla olevaan hydraulisylinteriin, joka on linkitetty toisesta päästä vaihteiston vipuvarteen. Moottoritila, ovien pielukset ja lava olivat saaneet pintaansa jo vihreän värisävyn. stelyyn. Koritöiden ollessa viimeistelyä vaille lava nostettiin takaisin paikoilleen. Sisäkatto tehtiin pellistä. Sain johtotähdestä myös hydraulisia lukitusmekanismeja, joita hyödynsin katon ja lavakatteen lukitsemisessa. Kolmas aikarele hoitaa viimeisenä katteen ja katon lukitukset. Näin katon ja katteen lukitusmekanismit aukeavat. Staffan hoiti suurimman osan pohjatöistä. Putkimaski tuo suorastaan shokeeraavaa ilmettä keulaan. Samassa yhteydessä rakentui teräsrunkoinen lavakate, joka vuorattiin myöhemmin pressukankaalla. Seuraavaksi vahvistettiin lavan etuja takareunoja. Kiekon molemmin puolin kiinnitetyt tangot yhdistyvät lavan ja korin poikittaisakseleihin, jotka hallinnoivat katon ja katteen siirtomekanismeja. ilinen poikittaisakseli kuin koriin. Ylimaalauksen suoritti Mats-Erik ”Masse” Jansson, jolle annettiin täysin vapaat kädet maalauksen suhteen. Cutlass luovuttaa tekniikan Staffan hoiti itse korin ja lavan pohjatyöt. Kattomekanismi aktivoituu päälle pelkällä kaukosäätimen painalluksella. Luukkolamput ovat Staffanin mainio innovaatio. Hydrauliputket ja lukituslaitteet jääväät piiloon sisäkaton alle. t Hydraulicsilta täydellisen hydrauliikkajärjestelmän. vaihteiston runkopalkin yhteyteen. siirtokiekon. Ensimmäiseksi laskeutuvat sähkötoimiset sivuikkunat, minkä jälkeen aikarele käynnistää hydrauliikan. – Sorruin jopa jonkinmoiseen hi. Lavan peräosan alle asennettiin vastaava pyöreäpro. Sylinterivarren ulostyöntyminen liikuttaa vaihteiston rattaita, mikä aktivoi runkoaisan toiselle puolelle sijoittuvan ns. Niiden ideointi jätettiin maalarille itselleen. Koska kate saranoitiin takaosastaan, oli lavan takakulmia myös vahvistettava. Toiminnon aikana kate nousee ensin pystyyn, katto taittuu lavalle ja lopuksi kate palautuu ala-asentoon. 80 V8-MAGAZINE. Ylimaalauksen suoritti Mats-Erik ”Masse” Jansson, jolle Staffan oli antanut vapaat kädet koristeiden suhteen. Pikkis toimitettiin maalarille toukokuussa 2015. Toukokuun alussa 2015 pikkis siirrettiin maalarille. Staffan halusi autosta vihreän, koristekuvioilla tehostettuna
– Tiedustelin ruotsalaiselta yritykseltä, paljonko se veloittaisi vinyylikaton asentamisesta. Kerrottu summa kuulosti riistohinnalta. Auto kotiutui maalaamosta vajaa kolme kuukautta myöhemmin. V8-MAGAZINE 81. Ylimaalauksen suoritti Mats-Erik ”Masse” Jansson, jolle Staffan oli antanut vapaat kädet koristeiden suhteen. Harva on nimittäin rakentanut elämänsä aikana kaksi kovakattoista avoa. Näin urakka jatkui vielä maskihommissa. Nopeasti Staffanille syntyi ajatus customhenkisestä putkimaskista piiloon menevine ajovaloineen. Coyotet ovat osa ns. Miehen naisystävän lapsenlapsi, tammisaarelainen 6-vuotias Wilma Forström nauttii myös pikkiksen kyydistä. Ensimmäiset Coyote-moottorit tulivat tutuiksi 2010-luvun alussa F-150 pikkiksen, Mustang GT:n ja Ausseissa valmistetun Falconin myötä. Sen TH-400 oli myös valmiiksi toimivassa kunnossa. Staffan oli erittäin tyytyväinen lopputulokseen. 1991 lanseerattu Modular on joissakin yhteyksissä rankattu kautta aikain kymmenen parhaan lava-automoottorin joukkoon. Niiden ideointi jätettiin maalarille itselleen. Päätin hankkia itse vinyylikangasta ja katsoin muutaman you tube -videon aiheesta ennen kuin ryhdyin toimeen. Staffani voisi kutsua leikillisesti myös retractable-kattoisten isäksi Suomessa. Staffan päätti toimia itse vinyylikaton verhoilijana, kun oli ensin katsonut you tubelta pari aiheeseen liittyvää ”opetusvideota”. Etsinnässä oli täysalumiininen cratemosa vuosikymmenen lopulta. Sellaisessa on tehoa mukavat 460 hevosvoimaa. Staffan rakensi ensimmäisen retractable-kattoisensa jo 35 vuotta sitten! Tuolloin aihioksi valikoitui 70-luvun lopun Datsun pickup, joka rikastuttaa edelleen saaren katukuvaa. Cutlassista liisattu Oldsin 455 on löytänyt paikkansa pikkiksen konehuoneesta pienen ksailusession päätteeksi. Koska Coyotea ei ensihätään löytynyt, oli mies pakotettu kompromissiin. Auto oli käytännössä jo valmis, kun originaali maski käynnisti ”jatkoajan”. Ainakin siitä tuli näin huomattavasti edullisempi. – Coyote tullee pikkikseen viimeistään, kun otan Cutlassin työn alle. Puskuri sai pintaansa myös saman käsittelyn, toteaa Staffan, joka on kartuttanut F-150 pickupiensa määrän jo kolmeen, uusimmat vuosimallia ’86 ja ’89. Viimeistelin maskin hopealla. Eipä mies itsekään viettänyt luppoaikaa maalauskeikan aikana, vaan asensi sillä välin vinyylikaton. Staffan kävi projektin kuluessa läpi myös 302-moottorin, mutta jotenkin se ei enää sytyttänyt. Varsinainen maski syntyi lyhyessä ajassa, mutta luukkulamppujen mekaniikka otti enemmän aikaa. Katsoessani pitkään valmista autoa orkkis maski alkoi näyttää jokseenkin vaisulta. Tein putkimaskin toimivine luukkulamppuineen. Syntyi idea tuoreemman 5.0 Coyote -moottorin hankkimisesta. Modular-perhettä. Navettaan säilötty Cutlass sai nyt luovuttaa 455:sen hyötykäyttöön. Mainio suoritus ensikertalaiselta. Koneswapin jälkeen oletin kaiken olevan vihdoin kunnossa, mutta mitä vielä. 455 vaati vain pientä ulkoista siistimistä, ja viimeistely hoidettiin Fordin sinisellä maalilla
FJDC AJOHARJOITUSPÄIVÄT (MAASTOHENKILÖJA PAKETTIAUTOT) Kulmakorven Off Road Park, Espoo: Finnish Jeep Drivers’ Club, Kulmakorven Off Road Park (ennakkoilmoittautuminen edeltävänä keskiviikkona kulmakorpi@fjdc.org) 11.12. Vantaa (Tikkurilan Heureka) 16.10., 19.11. Cruisingit Helsinki (Kauppatori) 5.11., 3.12. edeltävänä keskiviikkona kulmakorpi@fjdc.org) 9.–10.10. Kajaani (ABC) 6.11. Pori (ABC Tikkula) 5.11. Järvenpää (ST1) 16.10., 20.11., 18.12. Päivämääriin saattaa tulla muutoksia, eikä V8-Magazine Tapahtumakalenteri Kotimaa 9.10. KOONNU T: HANNEL E HATANP ÄÄ Viikkokokoontumiset Hollola (Kukonlinna) Keskiviikko klo 18.00– Kaarina (Neste) Lauantai klo 17.00– Oulu (Nallikarinranta) Perjantai klo 20.00– Pori (Tiilimäen Neste) Perjantai klo 20.00– Riihimäki (Ullan Pakari) Keskiviikko klo 18.00– Siuntio (Naapurissa) Parittomat tiistait klo 17–20 Vaasa (Kivihaan ABC) Perjantai klo 19.00 KUVA HANNELE HATANPÄÄ 20.11. MAALLA, MERELLÄ JA ILMASSA Kuopion raittiustalo, Minna Canthin katu 52, Kuopio: Pohjois-Savon Pienoismalliharrastajat 6.11. LOSKA-AJO (VETERAANIKUORMA-AUTOT) Porvoo – Lahti – Hollola, Messilä: Veteraanikuorma-autoseura Pienoismallit ja polkuautot 23.–24.10. LOPPE & STUMPEMARKED, HERNING, TANSKA 82 V8-MAGAZINE. edeltävänä keskiviikkona kulmakorpi@fjdc.org) 6.11. Porvoo (Kuninkaanportti) 30.10., 27.11., 25.12. net, myyntipaikat 040 073 5727 9.10. Tapahtumia on voitu peruutt aa ja niiden ajankohtaa on voitu siirtää lehden painoon menon jälkeen. FJDC AJOHARJOITUSPÄIVÄT (MAASTOHENKILÖJA PAKETTIAUTOT) Kulmakorven Off Road Park, Espoo: Finnish Jeep Drivers’ Club, Kulmakorven Off Road Park (ennakkoilmoittautuminen edeltävänä keskiviikkona kulmakorpi@fjdc.org) Pohjoismaat ja Viro 30.10. Mäntsälä (Juustoportti) 29.10., 26.11., 31.12. OCTOBER SWAP MEET Teivon ravikeskus, Tampere: FHRA Tampereen seutu 040 062 3276, of ce@fhra-tre. Tietoja tulevista alan tapahtumista kannattaa lähettää sähköpostiosoitteella toimitus@veekasi.fi Päivämääriin saattaa tulla muutoksia, eikä V8-Magazine vastaa tietojen paikkansapitävyydestä. Kerava (Neste) 8.10., 12.11. GASOLINE SWAPMEET & CAR SHOW, DUVEHOLMSHALLEN, KATRINEHOLM, RUOTSI 20.11. VERSTAS GOES KUSTOM KULTURE Verstas Moottorikahvila, Pyssykankaantie 170, Hormisto/Nakkila: Verstas 9.10. FJDC AJOHARJOITUSPÄIVÄT (MAASTOHENKILÖJA PAKETTIAUTOT) Kulmakorven Off Road Park, Espoo: Finnish Jeep Drivers’ Club, Kulmakorven Off Road Park (ennakkoilm. Nummela (Hiidenpirtti, Koisjärvi) 9.10., 13.11. Vantaa (Rekolan Shell) 29.10., 26.11., 31.12. FJDC AJOHARJOITUSPÄIVÄT (MAASTOHENKILÖJA PAKETTIAUTOT) Kulmakorven Off Road Park, Espoo: Finnish Jeep Drivers’ Club, Kulmakorven Off Road Park (ennakkoilm. Hyrylä (Burger King) 6.11., 4.12. HISTORIC RALLI – JARI-PEKKA RALLI (HRT, HTRS, NUOTTI) Heinola: Heinolan UA 30.10. Raasepori (Karjaan ABC) 5.11. Klaukkala (tori) 30.10., 27.11. FORSSAN MP-ROMPETORI Torikeskus, Forssa: JMP MC, FMPK-71, Rockhill MC HUOM! COVID-19 määräykset ja suositukset. MCC OPEN Maskutalo, Seurantalontie 2, Masku: Kurittulan Pienoismallikerho, Huolin Pienoismallikerho, Maskun-Vahdon 4H, Turun 4H 9.–10.10. Lahti (Ace Cafe) 9.10., 13.11. RADALLE.COM PESÄMÄKI Pesämäen Moottoriurheilukeskus, Vanha Maantie 237, Honkajoki: Radalle.com 23.10. Jyväskylä (McDonald’s Tourula) 8.10
Viime talven aikana Veekasissa seurattiin, kuinka Pontiaciin tehtiin mittava moottoriswappi. Hyväpeltinen ’68 Camaro päätyi Matille talven rakentelua varten. Pontiac Parisie e LT1 1966 Pontiac Parisie e LT1 1966 MITÄ KUULUU MITÄ KUULUU PROJEKTIAUTOLLE. Chevrolet 210 4d Chevrolet 210 4d Townsman 1956 Townsman 1956 PERHEEN PERHEEN REISSUAUTO REISSUAUTO Janne Salosen ja Heidi Juholan 1956 Chevy Townsman on Classic Chevy sieltä harvinaisemmasta päästä. V8-MAGAZINE 83. Muutaman sapattivuoden jälkeen pariskunta palasi harrastamisen pariin ja heidän uusin luomuksensa on viimeistelty ’31 Studebaker pickup rodi, josta löytyy tuttuun tapaan runsaasti persoonallisia ratkaisuja. Lisäksi .: Lisäksi .: Chevrolet Camaro 454 1968 Chevrolet Camaro 454 1968 MUSTANPUHUVAA MUSTANPUHUVAA MUSKELIA MUSKELIA Matti Aalto etsi nopeaa ja helppoa projektia edellisen auton tultua myydyksi. Mutta talvi ehti kääntyä kesäksi, useammankin kerran, ennen kuin lopputuloksena nähtiin kuvan kaunis kauttaaltaan läpikäyty isolohko Camaro. PROJEKTIAUTOLLE. Studebaker pickup 1931 Studebaker pickup 1931 BACKMANIEN BACKMANIEN PALUU PALUU Muhoslaiset Irene ja Veli-Matti Backman ovat rakentaneet useita upeita Veekasissakin esiteltyjä autoja. 9/2021 ilmestyy marraskuun alussa vk 44 Esi ely ä lukijoiden omia autoja READERS RIDES Näin Veekasin lukijat harrastavat ja näillä ajavat. Kymmenisen vuotta perheessä ollut auto toimii loistavalla tavalla 7-henkisen perheen reissuautona. Takana on ensimmäinen ajokesä ja Ahokkaan Masa kertoo kokemuksiaan. Tekniikaksi vaihtui 2017 6,2 L LT1-moottori
79,90 THE DIFFERENCE IS IN THE TOOLING THE DIFFERENCE IS IN THE TOOLING custom utosound M A N U F A C T U R I N G . 148,I N D U S T R I E S Parts & Accessories R OE MALLISET JÄÄHDYTTIMET 301786ANN JÄÄHDYTIN CHRYSLER 70-72 BB+ AUT 17-1/2 x 26 ................... TRADEPARTS.INFO Rapakontie, 49480 SUMMA, Avoinna ma-pe 8.30-17.00. 279,KORJAUS PELLIT TAKAKAARET MM1408 KORJ PELTI LOKASUOJA TAKA ULOIN CHALLANGER 197 ........ VERKKOKAUPASTA OSIA JENKKI HARRASTE AUTOIHIN 1 9 9 6 2 2 1 KORIN OSAT C7ZZ-13450-A LASI TAKAVALON MUSTANG 1967-68 w /FoMoCo stamp ................. custom utosound R T r a c T i o n B a r s RACING SUSPENSIONS RACING SUSPENSIONS RACING SUSPENSIONS KAIUTTIMET DUAL CONE 98,C7ZZ-13450-A LASI TAKAVALON MUSTANG KYTKIN SARJAT MCL75001 KYTKINASETELMA + LEVY+LAAK MUSTANG GT05-10............ 555,. 98,KAIUTTIMET DUAL CONE 4004DVC KAIUTIN MUSTANG-FORD 67-68 ETU w /o ac 140W 4*10” ................ 19,RIIPUKKEET CTSH-300X500 RIIPUKE MOPAR A-BODY 63-75 sis.puslat 1pr ...... I N C . (05) 3557 289 ja myynti@tradeparts.info VERKKOKAUPASSA UUSIA TUOTTEITA, AVOINNA 24/7. WEBSTORE OPEN 24/7 Phone