V8-Magazine 9/2020 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media sama leikkaus molemmissa: black sama leikkaus molemmissa: bold 50-luvun kustom-trendi: KALLISTETUT KALLISTETUT TUPLAVALOT TUPLAVALOT Esittelyssä: Buick Special 1950 Ford Customline 1956 Oldsmobile Cutlass 1970 Pontiac Catalina 1973 Chevrolet El Camino 1979 Chevrolet Corvette C5 1998 SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI 9/ 20 20 H IN TA 10 ,6 € SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI 9/ 20 20 H IN TA 10 ,6 € Raaka laite kutosella CHEVROLET PICKUP 1949 Raaka laite Raaka laite kutosella kutosella CHEVROLET PROJEKTI ALKAA: MODERNI MOOTTORISWAP PROJEKTI ALKAA: MODERNI MOOTTORISWAP Uusi Uusi SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI CHEVROLET PICKUP 1949 SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI CHEVROLET PICKUP 1949 Esittelyssä: BONNEVILLE TYYLIIN Esittelyssä: Esittelyssä: BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE TYYLIIN TYYLIIN FORD 3W COUPE 1932 BONNEVILLE BONNEVILLE TYYLIIN TYYLIIN
Sondren työtä arvostetaan ja se avaa ovia arkistoihin, joiden materiaalia ei ole aiemmin nähty. Veekasi pääsee nyt liittymään tähän valikoituun joukkoon ja alamme julkaista Sondren Kustomrama Korneria. TOIMITUS Päätoimittaja Jarmo Markkanen Toimituspäällikkö Petri Laulajainen AD Toni Lindström Avustajat Juha Airio, Bo Bertilsson, Paul Granvik, Hannele Hatanpää, Harri Jukarainen, Harri Kunnasvuo, Michael Lamm, Peter S. Jos lukijoilla on parempaa tietoa, niin laittakaa vinkki toimitukseen. Nettisivusto on omistautunut perinteisille hot rodeille ja kustomeille, tekijöille niiden takana. Tuplavalojen synty ja kehittyminen eri versioiksi aina neljän parivalon ratkaisuksi osoittaa melkoista kekseliäisyyttä. Ilmoitusasiakas on korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamasta mahdollisesta vahingosta kolmannelle osapuolelle ja/tai lehdelle. Tallennamme puhelut laadun varmistamiseksi ja koulutustarkoituksiin. Jarmo Markkanen HARRASTUKSEN ALKULÄHTEILLÄ Kustomrama Korner V8-MAGAZINE 3 Lehti ei vastaa tilaamattoman materiaalin säilyttämisestä eikä palauttamisesta. V8-Magazinen tilaajat ovat Fokus Media Finland Oy:n asiakasrekisterissä. Samalla perinteen tutkiminen ja taltiointi kasvattaa suosiotaan. Tiettävästi meillä ei kukaan ole rakentanut kallistetuilla kaksoisvaloilla varustettua autoa. Hot roddingin synty harrastuksen kotimaassa Amerikassa ulottuu 1930-luvun paikkeille ja vahva nousukausi osui 1940–1960-luvuille, jolloin myös amerikkalainen autoteollisuus oli luovimmillaan. Tilaaja voi kieltää tietojensa käytön. Enenevässä määrin halutaan lukea aitoja kertomuksia, kuulla ilmiöiden taustoja. Linney, Heikki Malinen, Jim Maxwell, Kari Mörö, Anders Odeholm, Heikki Parviainen, Juha Peltonen, Pekka Polvinen, Kai Salmio, Matti Saloranta, Joke Simonen, Erik Stigsson, Pekka Vaisto Sähköpostiosoite v8-toimitus@fokusmedia. Hän kertoo tulleensa takaisin viimeisimmältä Amerikan matkalta lähemmäksi 5 000 skannatun kuvan kanssa! 15 vuoden pitkien päivien, viikonloppujen työn tuloksena Kustomrama-sivustolla on yli 12 000 artikkelia. Puhelin 020 735 4130* *Puhelun hinta lankapuhelinliittymästä soitettuna on 8,35 snt/ puh + 7,02 snt/min ja matkapuhelinliittymästä soitettuna 8.35 snt/puh + 17,17 snt/min. Yksi tällainen ansioitunut historian tallentaja on norjalainen Sondre Kvik, joka perusti Kustomrama.com-nimisen ”online ensyklopedian” vuonna 2005. Lehti ei vastaa taloudellisesti niistä vahingoista, jotka aiheutuvat mahdollisista ohjeissa olevista painotai muista virheistä. Pitää historia elossa. Tarjottu tai tilattu aineisto hyväksytään julkaistavaksi sillä ehdolla, että julkaisija saa korvauksetta käyttää sitä uudelleen lehden tai sen yksittäisen osan uudelleenjulkaisun, yleisölle välittämisen tai muun käytön yhteydessä toteutusja jakelutavasta riippumatta sekä luovuttaa oikeutensa edelleen ja muokata aineistoa hyvän tavan mukaan. KAUPALLINEN JOHTAJA Jaana Lindvall-Harki LEVIKKIMYYNTI Riitta Elovaara JULKAISIJA Fokus Media Finland Oy PAINOPAIKKA MDM print ISSN 0780-2102 V8-Magazine on Aikakauslehtien liiton jäsen fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media sama leikkaus molemmissa: black sama leikkaus molemmissa: bold. Sondre avustaa myös muutamaa alan lehteä niin Amerikassa kuin Ruotsissa. Facebook-osoite www.facebook.com/V8Magazine ASIAKASPALVELU Sähköpostiosoite asiakaspalvelu@fokusmedia. Yhtiöllä on oikeus käyttää tietoja suoramarkkinointiin, etämyyntiin ja markkinatutkimuksiin henkilöstölain mukaisesti. Missiona on kerätä, taltioida ja jakaa tarinoita sekä kuvia. Tämän numeron ensimmäisen jutun aiheena ovat kallistetut kaksoisajovalot. Rakentelun juuret, miten kaikki alkoi ja kehittyi, kiehtoo harrastajia maailmanlaajuisesti
Jatkojalostuksen myötä auto muuntui täysiveriseksi Street Week -sotaratsuksi. 14 CHEVROLET PICKUP 3100 1949 Harry Räikkönen on harrastanut moottoripyöriä ikänsä ja kisannut niillä myös varttimaililla menestyksekkäästi. Miehen Chevy pickup on raaka laite, jonka ulkopinta on vain lakattu soodapuhalluksen jälkeen. 24 AHDETTU MAILERI 317 km/h on toistaiseksi paras Arto Nurmisen ’98 Chevrolet C5 Corvettellaan ajama nopeus mailin matkalla. 76 SISÄLTÖ 9/2020 KANNESSA 36 KANSIKUVA: JOKE SIMONEN 45 PONTIAC CATALINA 2D HARDTOP COUPE 1973 Harrasteautoa ostettaessa Amerikasta saattaa tehdä edelleen löytöjä. 52 FORD CUSTOMLINE SEDAN 1956 Bengt Nylund entisöi neliovisen Customlinen näyttelytasoiseen kuntoon. 36 CHEVROLET EL CAMINO 1979 Ostohetkellä Sami Luokkalan Camino oli jo rakennettu kilpuriksi 1990-luvulla. FORD 3W COUPE 1932 Harri Laurin ’32 Fordista piti tulla ehta street rod, mutta blower sekoitti pakan ja lopputulos on ihan jotain muuta. 70 OLDSMOBILE CUTLASS SUPREME 2D HOLIDAY HARDTOP COUPE 1970 Turkulaisen Ari Haaviston Oldsmobile on säilynyt hyvässä alkuperäiskunnossa jo 50 vuoden ajan. ESITTELYSSÄ 8 BUICK SPECIAL 1950 Mika Kosolan Buick on hieno esimerkki tyylikkäästi toteutetusta kustomista. 23 LUKIJOIDEN AUTOT Readers Rides -teema tarjoaa mahdollisuuden tuoda oma jenkkiauto kaikkien V8-Magazinen lukijoiden ihasteltavaksi. Tämän ’73 Pontiac Catalinan matkamittarissa oli ostohetkellä vain hivenen yli 40 000 mailia. KANSIKUVA: JOKE SIMONEN fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media fokus media sama leikkaus molemmissa: black sama leikkaus molemmissa: bold 50-luvun kustom-trendi: KALLISTETUT KALLISTETUT TUPLAVALOT TUPLAVALOT Esittelyssä: Buick Special 1950 Ford Customline 1956 Oldsmobile Cutlass 1970 Pontiac Catalina 1973 Chevrolet El Camino 1979 Chevrolet Corvette C5 1998 SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI 9/ 20 20 H IN TA 10 ,6 € SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI 9/ 20 20 H IN TA 10 ,6 € Raaka laite kutosella CHEVROLET PICKUP 1949 Raaka laite Raaka laite kutosella kutosella CHEVROLET PROJEKTI ALKAA: MODERNI MOOTTORISWAP PROJEKTI ALKAA: MODERNI MOOTTORISWAP Uusi Uusi SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI CHEVROLET PICKUP 1949 SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI CHEVROLET PICKUP 1949 Esittelyssä: BONNEVILLE TYYLIIN Esittelyssä: Esittelyssä: BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE BONNEVILLE TYYLIIN TYYLIIN FORD 3W COUPE 1932 BONNEVILLE BONNEVILLE TYYLIIN TYYLIIN 4 V8-MAGAZINE. Tavoitteet ovat kuitenkin korkeammalla
70 8 3 PÄÄKIRJOITUS 4 SISÄLTÖ 6 NAPPILAUKAUS 20 UUTISIA, ASIAA JA TUOTEUUTTA GASSERIT TULEVAT! 66 TAPAHTUMAKALENTERI 82 SEURAAVASSA NUMEROSSA KERÄILYKUVAT 41 FORD CUSTOMLINE SEDAN 1956 42 BUICK SPECIAL 1950 KERÄILYKUVA: HARRI JUKARAINEN KALENTERIKUVA: PAUL GRANVIK VAKIOPALSTAT UUTTA! UUTTA! 58 KUSTOMRAMA KORNER Uudessa palstassa liikutaan perinteisten hot rodien ja kustomien maailmassa, tutustutaan historiallisiin autoista, rakentajiin ja ilmiöihin. PIENOISMALLIT 68 KESKIMOOTTORINEN PLYMOUTH BARRACUDA Pienoismallimaailma on siitä hyvä, että voi rakentaa autoja, jotka jäivät täysikokoisten valmistajilta aikoinaan tekemättä. TEKNIIKKAA 30 PROJEKTI ALKAA: MODERNI MOOTTORISWAP, OSA 1 Moottorinvaihtoa suunnittelevalla riittää valinnan varaa. Avausosassa kerrotaan lyhyeksi jääneestä 50-luvun lopun trendistä kallistetut kaksoisajovalot. V8-MAGAZINE 5. Ensin onkin päätettävä, mitä haluaa ja mihin budjetti oikeasti antaa mahdollisuuden
6 V8-MAGAZINE. Aihekenttään maininta Nappilaukaus. Nappilaukaus TOIMI NÄIN: Nappilaukaus julkaistaan jokaisessa Veekasissa aukeaman kokoisena kuvana. Ideana on, että te lukijat lähetätte V8-Magazinen toimitukseen omia kuvianne, joiden joukosta toimitus valitsee kuhunkin numeroon sopivan kuvan. Kuvia voi lähettää osoitteeseen v8-toimitus@fokusmedia. Mahdollisuudet paranevat, jos kuvassa on hauska idea, tai se on jollakin muulla tavalla uniikki.
KUVA: MIRVA TAMMI V8-MAGAZINE 7
Valtava hammasrivistö sai kiiltonsa takaisin Puolassa sijaitsevassa kromaamossa.. Buick Special 1950 8 V8-MAGAZINE Buick ’50 maski ei taatusti jätä katsojaa kylmäksi
Kuten nimikin kertoo, ei herrojen ensisijaisena tavoitteena ole autojen puhdas entisöinti. TEKSTI JA KUVAT HARRI JUKARAINEN V8-MAGAZINE 9. Mika Kosonen on helsinkiläisen Tomahawk Town Rod & Kustom -kerhotallin jäsen. Mikan keväällä valmistunut ’50 Buick on hieno esimerkki tyylikkäästi toteutetusta kustomista, joka on tehty valmiiksi viimeistä nippeliä myöten
Edellinen täysprojekti oli Veekasissakin esitelty vihreä ’30 roadster pickup. Kyseisen kromaamon herra Wittmanilla oli suomalainen vaimo. Kuviakaan ei tullut lisää, kun myyjä ei osannut niitä lähetellä. Etsintä jatkui ja Hyvinkäällä tuli myyntiin juuri maahan uitettu ’50 luiskaperä Special. Mika sai Pietiläisen Terolta vinkin, että vastaavan ikäisen Cadillacin lattiaan löytyy muutama korjauspala. Kellarin kunnostus rokotti sekin aika siivun meikäläisen vapaa-ajasta, Mika sanoo. Armaan kainalossa opittu suomen kieli helpotti asiointia. Lähetin valokuvan osista ja sain tarjouksen, jossa jokainen osa oli vielä hinnoiteltu erikseen. Mika kyseli tarjouksia eri kromaamoilta ja kävi ilmi, ettei Buickin hammasrivistön ja muun kiillon palauttaminen tulisi halvaksi. Tässä vaiheessa sovin myös visiitin Kotkan poikien tallille ja kävimme Tonan kanssa tarkemmin opiskelemassa miten Ipin ja Herrasen Buickit oli chopattu. Mätä lattia tarkoitti käytännössä myös korin alaosaa kylkilistoihin saakka, joten paikkaamista riitti. Se oli jopa valmiiksi madallettu ja tekniikka uusittu, mutta ilmoituksessa oli vain yksi kuva. Mitään korjauspaloja ei juurikaan ollut saatavilla. Rakenteluhommat nytkähtivät liikkeelle korin ruostevaurioihin paneutumalla. Ne laitettiin tilaukseen. – Joo, mä olen aina ollut vähän heikkona noihin jenkkipickiksiin. Myynti-ilmoituksen perusteella kyseessä piti oleman lattiaa lukuun ottamatta suhteellisen hyväpeltinen yksilö. Into oli tässä vaiheessa kova. Roadster pickupin aikaan miehellä oli myös chopattu ja alustaltaan madallettu ja modernisoitu ’50 Chevy pickup. Nykyinen kerhotalli Tattarisuolla ei sekään ole kuin pari kilometriä kauempana, joten tallimatkat eivät muodostu hidasteeksi harrastamiselle. – Eteläisessä Ruotsissa eli Skånessa olikin yksi kiinnostava yksilö myynnissä. Ipiltä inspis Buick ei suinkaan ole Mikan ensimmäinen kustom. Autosta puretuille puskureille ja muille kromiosille piti löytää kromaaja. Auto laitettiin myyntiin pari vuotta sitten, koska Mika halusi, että jälkikasvukin sopii mukaan ajeluille, ja saa ehkäpä samalla kipinää mukavaan harrastukseen. Miehellä on ehtinyt olla vuosien saatossa useita amerikkalaisvalmisteisia autoja ja prätkiä. Myös vaikean painevalua olevan maskin ylähuulen kromaus luvattiin hoitaa. V anhassa Tapanilassa asuvalla Mikalla oli varsin lyhyt matka jo puretulle legendaariselle Mosan tallille. Myyjä ei tietenkään puhunut englantia ja skånen murre osoittautui niin hankalaksi, että asia ei edennyt, kun Sakke ei saanut selvää myyjän murteesta. Tarjous oli selkeästi edullisin, vaikka kuvetta joutuikin kaivamaan ihan reilusti. Chevy poistui vahvuudesta, kun tuttu ”Homma tehtiin huolella ja hosumatta, mutta toki vielä kasausvaiheessa joutui jotain juttuja suunnittelemaan ja rakentelemaan, koska autoa oli muokattu sekä korin että tekniikan osalta.” ”Projektissa taisi olla jo neljäs vuosi menossa, kun Mika tuumasi, että jälkikasvu ehtii kasvaa ulos harrastuksesta ennen kuin Buick valmistuu.” prätkäkaveri osti sen puoliväkisin pois. Kaverini Sakke hallitsee ruotsin sujuvasti ja soitti myyjälle. Auto otettiin sisälle vasta vuoden päästä syksyllä. Auto purettiin ja iso osa osista matkasi kotimatkassa kotitalon kellariin. Suuri herätys tähän projektiin tuli Primerin numerosta, jossa esiteltiin kotkalaisen Devils tallin Ipin raaka Buick kustom. Puolalaiset tekivät huo10 V8-MAGAZINE. – Peltihommien osalta ison vastuun kantoi kaverini Tona ja saimme mätähommat aika lailla tehtyä ensimmäisen rakentelutalven aikana. Patinakuosinen chopattu laite teki sellaisen vaikutuksen, että Mika alkoi lähes siltä istumalta tutkia, löytyisikö myynnissä sopivia luiskaperä ’50 Buickeja. – Sain vinkin Puolassa toimivasta kromaamosta. Oman firman ajot ovat olleet hyvä syy hankkia niitä, vaikka paku onkin järkevämpi Suomen ilmastoa ajatellen, Mika kuittaa. Arvaa vaan hukkuiko osia siirtelyoperaatiossa. Hommasin yhden merikontin lisää firman pihalle ja siirtelin tavarat sinne. – Eipä aikaakaan, kun päätimme aloittaa kellariremontin, ja taas oli osille löydettävä uusi paikka. Vuodeksi jäähylle Kaupat syntyivät 2011 ja auto siirrettiin Mikan rakennusfirman pihalle Espoon Järvenperään konttien väliin seisomaan
V8-MAGAZINE 11 Sisustan materiaalit ovat 50-luvulle tyypillisiä, mutta samalla hillityn tyylikkäitä. Oldsin tai Cadillacin ilmanputsari sopii myös Buickiin. Hän ei saa takaluukun muotoa tehtyä. Karjaalle kidutettavaksi Kun korin mätähommat olivat pääosin valmiit, matkasi Buick hinurin kyydissä Karjaalle Tonan tutun Mika Lindströmin pajalle, missä Tona teki korija runkomuutokset. Samanlaisia terveisiä oli muuten tuliaisina Kotkan visiitiltäkin. Sopivan levyinen Fordin 8,8 perä on tuettu nelilinkein sekä Panhard-tangolla ja jouset ovat vaihtuneet ilmajousiin. Alkuperäinen Buick-tekniikka umpikardaaneineen ja perineen siirrettiin pois. Myös takaviistosta ovat linjat kohdallaan. Helppoa se ei ollut, mutta kyllä se lopulta onnistui. Koria on chopattu noin kaksi tuumaa eli hieman vähemmän kuin Kotkan poikien autoja. Puskuria pudotettiin alaspäin ja takapyörät ovat piilossa pitkien cruiser skirtsien alla.. Eturipustukseksi vaihdettiin Heidtsin Mustang II -tyyppinen etukelkka hammastankoineen ja levyjarruineen. Buickin konepellin tähtäinristikko oli detalji, jonka Mika halusi säilyttää, vaikka kustomeja yleensä sheivataankin rankalla kädellä. – Se on vaikeimpia paikkoja koko prosessissa. Ikävä kyllä Wittman on tietääkseni menehtynyt onnettomuudessa, eli kyseinen kuvio ei enää onnistu, Mika toteaa. . Ohjauspyörä löytyi tuoreemmasta ’53 Buickista. Korin takapään luiska pitenee ja madaltuu, minkä takia myös takaluukkua on muokattava. Tekniikkapaketille, Chevyn 350 ja TH700-automaatille rakennettiin asianmukaiset kiinnikkeet. Konehuoneen puolella siisti ja hillitty linja jatkuu. Massiiviselle säätöpaneeli-kaiutinritilälle riitti puhdistus ja kiillotus. Sivuverhoilujen yläosiin lisätty rumpumateriaali kirkastaa yleisilmettä. Tona soitti mulle yhtenä iltana aivan ranteet auki ja sanoi, että tule hakemaan tää läjä veks. No rauhoittelin miestä ja menin katsomaan ongelmaa. Kattoa ei ole jatkettu pituussuunnassa. lellista työtä ja kromeista tuli hyvät. – Tuulilasi on tehty Kuttilassa, jonne Kun auto on viimeistelty, kehtaa myös takakontin esitellä
alkuperäinen lasi ja haluttu korkeustoive toimitettiin. Pekan visio miellytti minua, ja kun aloin sovittelemaan Buickin alkuperäisiä listoja teippien paikalle, huomasin niiden natsaavan lähes täysin takimmaisen listan pituutta lukuun ”Tona soitti mulle yhtenä iltana aivan ranteet auki ja sanoi, että tule hakemaan tää läjä veks. Pojat soittivat pajalta ja sanoivat, että tehdäänkin siitä avo. Lincolnista lääke Valmiiksi muokattu runko vietiin hiekkapuhallettavaksi ja maalattavaksi. 12 V8-MAGAZINE. Choppauksen lisäksi Buickin koriin tehtiin muitakin muutoksia. Kaarevat ’53 listat olisivat olleet ilmeinen vaihtoehto kustomiin, mutta halusin jotain yksinkertaisempaa. Tona leipoi Buickiin pitkät cruiser skirsit tallikaveri Kartsan ’57 Fordista saadun idean innoittamana. Luonnollisesti takalokasuojat hitsattiin yhdeksi kokonaisuudeksi korin kanssa saumojen poistamiseksi. Mika osti kaveriltaan Tonalta jo pitkälle kustomoidun ’50 Lincolnin. – En työkiireiltäni kerennyt olla tuossa choppausvaiheessa mukana, mutta sen verran ihon alle se meni, että näin tosi toden tuntuisen unen eräänä yönä. He olivat leikanneet katon irti ja nostaneet sen ulos, ja joku oli vienyt sen pois, nauraa Mika. Projektissa taisi olla jo neljäs vuosi menossa, kun Mika tuumasi, että jälkikasvu ehtii kasvaa ulos harrastuksesta ennen kuin Buick valmistuu. Auto oli tuttu muutenkin. – Katselin isoa kylkipintaa ja se vaan kaipasi jotain. Hän ei saa takaluukun muotoa tehtyä.” . Muistaakseni neljännellä sovituksella saimme lasin istumaan eikä lisäpeltitöihin tarvinnut ryhtyä. Etuvaloja ei frenchattu eikä oven kahvoja poistettu, koska Mika halusi säilyttää ne alkuperäisinä. Joitakin merkkejä poistettiin ja alun perin oli tarkoitus jättää kylkilistat kokonaan pois. Monien kustomien tapaan autossa oli vielä viimeisteltävää. Mannermaan Pekka oli tulossa käymään tallilla ja pyysin häntä luonnostelemaan jotain auton kylkeen teippaamalla. Olihan se chopattu Tomahawk-tallissa Kartsan toimesta. Ongelmaan löytyi ratkaisu läheltä. Mikan aikana on myös Lincolnin alusta sekä voimansiirto on päivitetty. Sen jälkeen Mika toi sen ensimmäisen kerran kerhotalliin, missä se niputettiin pikkuhiljaa lähes ajokuntoon
Näyttelyissä Buickia ei ymmärrettävästi ole nähty ennen FHRA:n Malmin syysnäyttelyä, josta irtosi ansaitusti Top 10 -palkinto. Niissä on efektinä rumpujen kyljissä käytettyä selluloidimateriaalia. Vaikka kausi on ollut kaikin puolin poikkeava, on autoon kertynyt kilometrejä eikä mitään takaiskuja ole tullut vaan auto on pelannut kuin Buick. Idea sen käyttämiseen tuli jo muutama vuosi sitten, kun siirtelimme Lassen kustom . Eli Buickin listat siirrettiin korissa vain alkuperäistä alemmaksi. Homma tehtiin huolella ja hosumatta, mutta toki vielä kasausvaiheessa joutui jotain juttuja suunnittelemaan ja rakentelemaan, koska autoa oli muokattu sekä korin että tekniikan osalta. Onnistuneet linjat voisivat olla tehtaan jäljiltä. Myös kapselit ovat ’53 Buickista. Tietysti rättirenkaat hakevat hieman urissa, mutta ne nyt vaan pitää olla ulkonäön vuoksi. – Stadissa oli oudon hiljaista kruisailla vappuna. Kaverilla oli sellainen jouten. – Buick myös maalattiin samana talvena, kun sisusta oli työn alla. Mulle tuntematon kaveri käveli Mosan tallin aikana sisälle, kun olin rakentelemassa Buickia. V8-MAGAZINE 13 Buickin sivupro ili paljastaa hyvin, kuinka maltillisesti autoa on chopattu. Maalarikin löytyi Tonan kautta, vihtiläinen ammattimies Karri. own valitsinmekanismia ei vaan saanut sovitettua TH-700askille. Myös takapuskuria on pudotettu koriin nähden alemmaksi, Mika sanoo. Tiina teki myös Buickin matot. Kokoonpanolinjalle Mika kasasi autoa viime talven. Tien päälle Auto valmistui sopivasti vapuksi. Aikansa katseltuaan kysyi, että kiinnostaako mua ’53 Buickin ratti. Siihen ihan naapuriin avattiin automaalaamo ja mä vuokrasin sen tilat yhdeksi viikonlopuksi värin ruiskuttamista ja uunittamista varten. Heka Piiroinen kiillotti ne muun listasälän lisäksi. Auto on kaikin puolin hyvä ajaa. – Rattiputken ja vaihteenvalitsijan tekeminen on hyvä esimerkki. Akselistojen uusimisen myötä on autossa 4,5 jako ja uusille tarvikepeltivanteille on pyöräytetty 7,10–15 Firestone valkosivut. Se tuo myös mukavaa kontrastia ja vaaleutta tummaan autoon. Penkin rungot puhallettiin ja jousipohjat kunnostettiin ennen maalausta. Hommasin sitten Lokarin satsin, jonka sovittamisessa vanhaan rattiputkeen oli oma jumppansa. Penkkien istuinosat on verhoiltu kuosiltaan 50-luvun tyylisellä kankaalla ja sivuja alaosat ovat keinonahkaa. llaria tallissa. Koko vanteen peittävät sombrero-malliset ovat alkuperäisiä pillereitä tyylikkäämmät. Sävy on Mersun pakettiautosta, mutta siihen on lisätty helmiäistä ja metallinhohtoa. Halusin säilyttää alkuperäisen rattiputken ihan ulkonäkösyystä. – Sivuverhoilut ovat Vänttisen Lassen tekemät. Sisusta ja koppa kuosiin Verhoilujen kunnostus aloitettiin pari vuotta ennen auton valmistumista. Kun katselee 50-luvun autoesitteitä, ovat autot usein matalampia jousitukseltaan ja linjoiltaan kuin luonnossa.. Penkkien kunnostuksesta ja verhoilusta vastasi Tonan vaimo Tiina, joka on koulutukseltaan verhoilija, vaikka ei päätoimisesti sitä teekään. Ratkaisu oli ollut niin yksinkertainen, etten vain ollut älynnyt sitä. Mutta Dyna. Siinä on ketjusuojassa samaa materiaalia. Aina ei tarvitse etsiä osia vaan joskus ne löytävät sut, toteaa Mika tyytyväisenä. rman tiloissa ja pohjat hinkattiin valmiiksi siellä. – Ratin kanssa kävi muuten aikanaan hyvä munkki. ottamatta. Auto oli tuolloin takaisin mun . Tää on nyt mun kolmas auto, jossa on Heidtsin keula ja muokattu alusta, ja Buick on ylivoimaisesti onnistunein paketti tähän asti
TEKSTI JA KUVAT JARMO MARKKANEN Raaka Raaka laite laite Raaka Raaka laite laite Raaka Raaka laite laite 14 V8-MAGAZINE. Chevrolet pickup 3100 1949 Harry Räikkösen avolavan ikääntynyt ilme, peltipuhdas pinta kaikkine kolhuineen on alkuperäistä autoa, joka viimeisteltiin lakkakerroksella. Alkuaikojen hot rod -henkeä edustaa Cliffordin palikoilla viritetty kutostekniikka
Nyt paljon myöhemmin, nykyinen Evo on myös runsaat 30 vuotta vanha, naureskelee Harry. 1984 hommasin pannupään ja se oli 30 vuotta vanha. Harryn ensimmäinen kaksipyöräinen oli britti, kun 16-vuotias nuori mies hankki Triumphin. – Kyllähän kaikesta saa ”syyttää” itä-Helsingin vanhoja sankareita Parnila, Husso, Wareliukset…Ei siinä ympäristössä asuessa voinut välttyä innostumasta kiihdytykseen! Bensamoottorisissa Harrikoissa parhaaksi vuodeksi historian kirjoihin tuli 1992, jolloin Harry voitti kaikki kisat, saavutti Suomen mestaruuden ja ajoi Yökisassa Euroopan ennätyksen 9,19 sekuntia. 1990-luvun alussa kaikki oli vielä uutta ja nitropyöriä vain muutama muistaa Harry. . Oma ennätys, siihen aikaan kova noteeraus, ajettiin Alastaron radalla ja kirjataan 7,76 sekuntia. Kahdessa lohko halki puolimatkan jälkeen. Harryn pitkään uraan mahtuu niin bensakuin nitro-Harrikoita ja paljon menestystä. HD löytyy edelleen tallista ja kesän retket tehdään sillä. Pitkänlinjan HD-mies Harry Räikköselle kävi juuri näin. Kolme ekaa kisaa ja kolme hajonnutta mottia. Itse asiassa se jäi ainoaksi kerraksi, kun pyörällä päästiin ysi-ykkösen puolelle. Rinnalle on haluttu monikäyttöisempää, enemmän ympärivuotista peliä. Raaka Raaka laite laite Raaka Raaka laite laite Raaka Raaka laite laite M onet vanhemmat Harley-Davidson-harrastajat ovat siirtyneet autoihin. Nitro twin Kisakuviot ja drag racing tulivat mukaan jo varhain. – Jossain vaiheessa tuli mieleen, että joku auto pitää hommata. Se ei merkitse, että Harrikat olisivat kokonaan jääneet. Tämä onkin hauska ajatusleikki ajankulusta. Pian sen jälkeen siirryttiin Harrikoihin 1984. – Ja rikottiin paljon osia ennen kuin opittiin. Täytyy muistaa, että V8-MAGAZINE 15. Kun bensalla oli saavutettu kaikki mahdollinen, päätettiin koittaa nitrolla ajamista
Tuohon aikaan pickupeja ei meillä ollut vielä kovinkaan paljon. – Olin itse silloin työkeikalla Asovanmerellä Ukrainassa ja Gassersin tallikaveri Eki otti hoitaakseen kuskauksen kotiin. Ajomatka muodostui alusta asti värikkääksi. Arizonan löytö Kun pikkiskuume iski, alkoi kiivas etsintä ja katseet suunnattiin ison veden taakse. Keskiö kuuluu alkuperäiseen rattiin. Alkuperäisellä tekniikalla päästiin melkein Helsinkiin asti. Pääasia kuitenkin, että auto oli rutikuivan kelin Arizonan ruosteeton yksilö. Ajokuntoista Chevyä liikutti tuossa vaiheessa 235 cid kutonen ja manuaali. Putkien väTuuletussäätimien nupin inkkarinpää tuli joskus pannupään romujen mukana ja koristi 15 vuotta Walkka MC:n showmoottoria. Pickup rantautui Vuosaaren kautta Hämeenlinnaan joulukuulla 2011. Hakusessa oli jokin sodan jälkeinen, vuosimalliltaan 40-luvun Chevrolet tai Ford. Niinhän siinä kävi, ettei autossa lopuksi ollut jarruja ja se laitettiin hinurin kyytiin. Eki yritti tankata Chevyä sitkeästi yli puoli tuntia, mutta polttoainetta ei mennyt juurikaan tankkiin. Persoonallinen rattikehä löytyi swapista ja on peräisin mitä todennäköisimmin 70-luvun veneestä. tuolloin nitro-Harrikat olivat vielä vapaasti hengittäviä ja kutosen ajat harvinaisia. – Tykkään itse enemmän Chevyn pyöreistä muodosta kuin Fordin kantikkaasta ilmeestä. Aidon vanhan lookin viimeisteli ja straippasi Petri Tuovinen, Pinstripes & Signs. . Hytin oikeaan takakulmaan sijoitetun polttoaineen täytön putki on pitkä ja kaksiosainen. Syksyllä 2011 Craiglistiltä löytyi sopiva yksilö Mesasta, Arizonasta, josta Halmari auton haki, avaa Harry valintaa. Oman ajouran jälkeen Harry siirtyi mekatsupuolelle ja on edelleen aktiivisesti mukana kiihdytyskuvioissa. Pickup näytti harmaassa pohjamaalissa perussiistiltä, mutta tarkempi tarkastelu paljasti ”bondolla” paikatut lommot ja peilin jäljet. ”Alusta asti oli selvää, että halusin kutostekniikan.” 16 V8-MAGAZINE. Mennyt kesä tuli ruuvailtua Haajasen Eskin ’31 A coupea kadunmiehen kisoissa, kun Pietilän Arin Woodstock Racing Funny Car team piti välivuotta. Valkosivurenkaat ovat Coker Classic G87-15, kapselit Moonit. – Ihan tarkkaan en tiennyt, mitä tuli ostettua ja mitä alta löytyi. Vuosien varrella mies on kuulunut lukuisiin metanolija nitrotiimeihin: Kuutniemi, Pietilä, Halinen, Ahonen…pyöräpuolella Salakari, Selkämaa, Kalttonen, Piensalmi ja Willem Been Hollannista
loso. athead 6-sylinterisellä ’54 Hudsonilla menestyksekkäästi NHRA:n Junior Stock -ryhmässä. Niin ikään mies oli tuttu nimi NASCAR-piireissä. K U V A : C LIF FO R D P E R FO R M A N C E KUVA: HARRY RÄIKKÖNEN KUVA: HARRY RÄIKKKÖSEN ARKISTO lissä oli syystä tai toisesta teippi, eipä tullut heti kenellekään mieleen! Alkuperäistä vanhaa Kuten Harry itse asian ilmaiseen, pickupista haluttiin raaka laite. s. – Pikkiksestä tehtiin ajoauto eikä silloin haittaa, vaikka vähän tulee kolhuja. Kehitystyön tuloksena syntyi yhteensopivat paketit, joilla kutosmoottorit tuottivat saman verran, joissakin tapauksissa jopa enemmän tehoa kuin V8-moottorit. Ennen yhtiön perustamista Jack ajoi 50ja 60-luvuilla kiihdytyskisaa 308 . Viritetty kutonen – Alusta asti oli selvää, että halusin kutostekniikan. Yritys muutti muutama vuosi sitten Waterfordiin, Maineen New Yorkin yläpuolelle. Ennen pintakäsittelyä koppa pestiin vielä etikkavedellä. Työ hoitui Pornaisissa Uudenmaan Soodapuhalluksessa. an. Kaikki näkyvä on alkuperäistä koria, mitä löytyi soodapuhalluksen alta. Paras aika 7,85 s. Myydäänpä varsinaista ruostemaaliakin. Pohjille tartunta-aineeksi ruiskutettiin kirkas ulkokalustelakka ja sen päälle mattalakka. Ensimmäisiksi kohteiksi otettiin imuja pakosarjat. Insinöörinä Jack oivalsi nopeasti, kuinka alitehoisia tehdasvalmisteiset kutosmoottorit olivat niiden potentiaaliin nähden. . Toiminnan perustana ovat edelleen imuja pakosarjat, mutta valikoima on kasvanut sylinterikansiin, kaasuttimiin ja moottorin osiin. Legendaarinen Clifford Performance on toimittanut kaiken merkkisiin kutosmoottoreihin viritysosia jo yli 50 vuotta. Clifford Performance 66==88 66==88 66==88 Perustaja Jack Clifford kilpaili NHRA-kisoissa menestyksekkäästi kutosmoottorisella ’54 Hudsonilla, mikä oli parasta myyntipuhetta omille tuotteille. 1963 Jack voitti NHRA L/S mestaruuden ja teki lukuisia ennätyksiä. Clifford lanseerasikin tavaramerkin, logon 6=8, joka lyhyesti ja ytimekkäästi kertoo koko . KUVA: HARRY RÄIKKKÖSEN ARKISTO V8-MAGAZINE 17. Perustaja Jack Clifford kuoli 2000-luvun alussa, ja Larry Milwee jatkaa yrityksen pyörittämistä. Ja sitä se on, mutta omalla tavalla toteutettuna. Pitkänlinjan harrastajan matkaan mahtuu pikkiksen lisäksi Harrikoita ja kiihdytyskisaa. Kaudet 1994-95 Harry ajoi nitromopolla, jossa moottorina oli Schumaker billet alakerta, 122 cid koko, high gear ja ART lock up kytkin. Jack Clifford, avaruusinsinööri, perusti Clifford Performancen vuonna 1967. Olin jo vuosia sitten nähnyt Amerikan matkalla March Meetissä paljon kutosella liikkuvia kustomeja ja pickuppeja. Tänä päivänä ruostetta peltipintaan tehdään erilaisilla käsittelyillä, eikä ajan hampaan nakertamiseen mene paljon aikaa. sitten Waterfordiin, Maineen New Yorkin yläpuolelle. Kovan suosion saavuttanut patina ei useinkaan ole vanha, vuosikymmenien kuluessa syntynyt ikääntynyt ilme. Car Paint Centerin Ripa tzekkasi menetelmän ja Killer Coatingin Marko Taskinen hoiti työt. Hän näki kutosmoottorien suuren tehomahdollisuuden ja ryhtyi suunnittelemaan niihin viritysosia. Päin vastoin, pikkulommot vain lisäävät efektiä, naureskelee Harry, joka kesäisin kurvailee vapaa-ajan ajot Chevyllä
Race-miehenä Harrylle ei pelkkä moottorin kunnostus riittänyt vaan siitä ryhdyttiin kaivamaan lisää tehoa. Sohvapenkki verhoiluineen on Amerikan perua. JPS motorsin Pave Siren vastasi moottorin koneistuksista ja kasauksesta. Pintaa koristaa asianmukainen tarrakokoelma. Sulakkeet ja magneettiventtiilit sijoitettiin paloseinän boksiin, joka löytyi Ikea hot rod shopista ja on talousvuoka. ”Keulasetti uusittiin kokonaisuudessaan.” . Se teki vaikutuksen ja halusin olla erilainen. Tyhjin käsin ei sieltä poistu kukaan enkä tehnyt poikkeusta. Kutonen on itse asiassa varsin menestyksekäs moottori 50/60-lukujen NASCARja NHRA -kisoista ja niistä otettiin irti veekasimaisia tehoja. Alkuperäisen kojelaudan muutoksiin kuuluu vain rundari. Chevyn 292 tuli käytettynä ja projektina. Paluumatkalla tuli tilaisuus ja päätin poiketa Clifford Performancen shopissa, joka sijaitsi silloin Wildomarissa, Kaliforniassa. – Kävi niin harmillisesti, että ”jouduin” työkeikalle Havaijille. ÖljyChevyn 292 sai lisää potkua Cliffordin osilla. JPS motorsin Pave Siren vastasi moottorin koneistuksista ja kasauksesta. 18 V8-MAGAZINE. Moottorin tekniikasta löytyvät lisäksi 264-asteinen hydraulinokka, chrome moly työntötangot, 9,5-puristeiset männät, CRT Performancen HEI-jakaja ja peltisarjat. Tuliaisina moottoriin pultattiin Cliffordin 2 x 2 bbl imusarja kahdella Cliffordin Red Line Weber 38 DGES kaasuttimella. Vaihteet valitaan klassisella Lokarin shifterillä. Öljysäksi 264-asteinen hydraulinokka, chrome moly työntötangot, 9,5-puristeiset männät, CRT Performancen HEI-jakaja ja peltisarjat. Tarjolla ”kutvoseen” on edelleen tänä päivänä runsaasti virityspalikkaa
Kyseessä on 2011 syksyllä perustettu hot rod -kerho. Paketti kuulostaa ajettavalta ja sitä Harryn Chevy myös on. Tämän lisäksi Ruotsista Twin Clubista ja Umeån Norsskenista sekä Baltian maista ja Venäjältä löytyy kiekkojoukkueet. ModerV8-MAGAZINE 19. nin tyylin taka-akselin tuenta rakennettiin Heidtsin nelilinkillä, Panhard-tangolla ja coil over -iskareilla. Kiekko Keskeisesti Harryn harrastamiseen on aina kuulunut HD-kerho Walkka MC, joka juhlii täyttä 35 vuotta ensi kesänä. Harry on yksi perustajajäsenistä. Jarrutustehoa parannettiin edessä 11” levyjarruilla. Keulasetti uusittiin kokonaisuudessaan. Ja kun kerhotoiminnasta puhutaan, niin silmiin osuus pikkiksen takalasitarra, Wartsika Gassers. Heidtsin alusta Vaihteisto ja sen palkki otettiin Chevy vanista, jonka moottori jäi varaosaksi. Edessä päädyttiin Heidtsin erillisjousitukseen ilmapusseilla ja Mustang II hammastanko-ohjauksella. Kerran vuodessa järjestetään oma turnaus. GM 8-pulttinen taka-akseli on peräisin 80-luvun farmarista 3,07:1 perävälityksellä. Eka talli Vartiokylän biker kombinaatin (Walkka, Blackheads ja Dock MC) läheisyydessä, tästä nimi Wartsika Gassers. Se voi olla myös mailoja ja luistimia. Mutta on roddaus muutakin kuin pultteja ja muttereita. Pelaajarinkiin kuuluu nelisenkymmentä kaveria ja treenivuoro on kerran viikossa. pohjan madalluksen hoiti race-ympyröistä tuttu Soinin Jari. Se on sopivan totista hauskanpitoa saman henkisten harrastajien kanssa. TH-350-vaihteistoa prepattiin shift kitillä ja pakettiin sovitettiin TCI Saturday Night turbiini. Nykyisin kerhotila sijaitsee Tattarisuolla, ja yhdeksän kaveria on jäsenenä. Jarrusylinteri ja rattiakseli ovat lähtöisin S10 Chevy pickupista. Suomesta löytyy kuusi HD-lätkäjengiä sekä legendaarinen Lebarin Pantterit. Harry on ollut alusta asti mukana 2006 perustetussa HD-porukan omassa lätkäjengissä, Stadin HD Hockey
Alustavaan suunnitelmaan kuuluu osallistua osaan FHRA:n SM-kisoista ja katuautotapahtumiin. Kuva: Jarmo Markkanen Kuva: Jarmo Markkanen Aki Hairetdinin ’55 Chevy ”Brutal Bastard” on kulkenut 396 isolohkolla aikaan 12,02 sekuntia. Ruotsin kerhon SVDA:n (Scandinavian Vintage Dragracing Association) motto ”Attitude Before Speed” kuvaa hyvin toimintaa. Kuskilta vaaditaan lisenssi, hyväksyttävät drag race -varusteet kypärä, ajoasu, nelipistevyöt ja Roadster Hot Rod -luokassa kaaret. Kuva: Johan Bilblad Tallikierroksen perusteella viivalle olisi tulossa lähemmäksi parisenkymmentä nostalgiakilpuria. Yksi painopiste onkin turvallisessa kilvanajossa. Tarkemmat luokkakohtaiset säännöt ja kilpailukalenteri ovat työn alla. Tuolloin opperit muistuttivat vielä tunnistettavasti myyntimalleja. Yhdistävä tekijä on “old school” meininki ja kilpureiden tulee olla oman aikakautensa mukaisia hengeltään ja ilmeeltään. 60-luvun etumoottoriset Top Fuel Dragsterit olivat vaikeita ja pelottaviakin ajettavia, kun nitromotti sijaitsi kuskin ”sylissä”. Lokakuussa perustettiin asian ympärille FVDA. Meilläkin talleissa pölyttyy vanhoja kiihdytyskilpureita, jotka halutaan takaisin radalle. Isossa kuvassa taustalla on kiinnostus taltioida drag racingin historiaa ja edistää nostalgisten kilpureiden rakentamista. Lisätietoja saa osoitteesta fvda2020@gmail.com ja myös yhdistyksen Facebook-sivut ovat työn alla. TEKSTI JARMO MARKKANEN Tällä hetkellä yksi eniten suosiotaan kasvattava kiihdytystrendi niin Amerikassa kuin myös länsinaapurissamme Ruotsissa on vintage drag racing. FX-kilpurit ja Super Stockerit. Legendaarinen Pisano & Matsubara ’74 Vega terrorisoi Funny Car -kisoja 70-luvun puolivälissä. Vaikka kisataan, niin pidetään hauskaa sekä tarjotaan katsojille tuulahdus menneiltä ajoilta. Vanhojen kilpureiden entisöinti ja vintage racing on Amerikassa kovassa suosiossa. Tuulahdus menneiltä ajoilta Ensi kesänä saadaan stripille lisää nähtävää, kun nostalgiset kiihdytyskilpurit tulevat vauhdilla mukaan kisoihin. Lajin motto jo NHRA:n alkuajoilta 50-luvulta asti kuuluu: turvallisuus ensin. Aivan tuore Amerikan hankinta on Eski Haajasen klassinen Fiat Topolino Altered. Perustamiskokouksessa FVDA:n hallitukseen valittiin harrastuksen parista tuttuja nimiä: Aki Hairetdin (pj), Juha-Matti Martikainen (vara pj.), Esa Haajanen, Satu Häyry ja Harry Räikkönen. Innovatiivisuus on aina kuulunut lajiin kuten viereisen radan Vette kuvastaa. 20 V8-MAGAZINE. Ajatuksena on koota yhteen kaikki erilaiset autot kuten Gasserit, etumoottoriset Dragsterit, Alteredit, Funny Carit, Hot Rodit. Samalle aatteelle syntyi Finnish Vintage Drag racing Association. Kilpailumatka on 1/8 maili ja kilpureille tehdään selkeät tekniset säännöt, jotka kisoissa katsastetaan
Yli 60-jäsenisessä Suomen Studebaker klubi -yhdistyksessä on yli sata Studebakeria. Määrä on varsin mukava Suomen kokoisessa maassa, kun on kyseessä näinkin harvinainen entisaikojen automerkki. Vetokyvykkäät maastoautot ovat rakennettu aivan uudelle alustalle ja aerodynamiikkaa on parannettu. Classic Recreationsilta voi tilata hiilikuitukorisen 1967–1968 Shelby GT500 replican mallinimellä GT500CR:n (Carbon Edition). Vakiomallin hinta lähtee 124 181 dollarista ja ahdetun version 169 373 dollarista. Moottorivaihtoehtoina on päivitetyt V8-moottorit (5,3ja 6,2-litraiset), joissa on haettu polttoainesäästöä, sekä uusi 3-litrainen Duramax turbodieselkuutonen. Bonhamsin huutokaupassa New Yorkissa. Vastaukset ilahduttivat varmasti tutkimuksen tilannutta Chevroletia, joka on tänä vuonna julkistanut aivan uudet mallit Suburbanista ja Tahoesta. Suurin osa sanoi, että heidän ajoneuvoistaan tuli kaivattu pakopaikka kodista, ja monet suuntasivat ulkoilukohteisiin, kuten rannoille ja vaellusreiteille. Tutkittavista puolet mainitsi, että isompi tavaratila parantaisi matkailukokemusta. V8-MAGAZINE 21. Niinpä Harleyn Euroopan myyntiohjelmasta ovat putoamassa pois kaikki muut mallit – Street 750, Street Rod, Iron 883, Super Low, Sportster 1200 Custom, Iron 1200, Forty-Eight, Forty Eight Special, Roadster ja Super Low 1200T. Yhdistys täyttää tänä vuonna jo 25 vuotta. Vakiovaihteistona on 10-vaihteinen automaatti. marraskuuta saakka. Automatkalle lähteminen on ollut yksi onnellisuutta tuottavista asioista. 378-mallin voimanlähteenä toimii GM:n 430 hevosvoimaa kehittävä LS3-moottori, jonka jatkeena on Tremecin kuusivaihteinen T56-manuaalivaihteisto. Lisätietoja: www.museovirasto.. Ostos keventäisi pankkitiliä USA:ssa 298 000 dollaria. Lokakuun alusta alkaen museokävijöille on jaettu veloituksetta suomalaisvalmisteiset laadukkaat maskit. Onnellisuus lisääntyy autolla matkaillen Ensi vuoden alusta lähtien uusien moottoripyörien moottoreiden tulee täyttää Euro5-päästönormit. Suurempi veekaseista tarjoaa eniten poweria, 420 hevosvoimaa. Tänä vuonna saatavilla on sähköinen AC Cobra Series 1, AC Cobra 378 sekä AC Cobra 378 Supercharged, joka tekee paluun mallistoon 22 vuoden jälkeen. 378 Superchargedin menoa vauhdittaa puolestaan mallinimen mukaisesti ahdettu 6,2-litrainen ja 580 hevosvoimaa tuottava moottori. Kuva: Bonhams Suomessa kotimaan automatkailu ja ulkoilma-aktiviteetit ovat olleet yhä useammille henkireikä pandemia-aikana. Malleissa on SUV-luokan suurimmat sisätilat, minkä lisäksi niissä on entistä suuremmat tavaratilat, Tahoessa 3480 litraa ja Suburbanissa 4097 litraa. Vuoden jokaisena päivänä avoinna olevassa automuseossa on myös museomyymälä. Ku va : G en er al M oto rs AC Cobra 378 MK IV Superblower Kuva: AC Cars Legendaarista AC Cobraa valmistanut AC Cars on vuosien varrella tehnyt erilaisia replikoita alkuperäisestä Cobrasta. Pidempi akseliväli ja edistyneempi Air Ride -jousitus sekä Magnetic Ride Control -ajohallinta parantavat GM:n mukaan ajettavuutta etenkin epätasaisilla päällysteillä ja päällystämättömillä pinnoilla. päivän aamuna 1963, myytiin 14.10. Tavoitteena on varmistaa, että maassamme säilyy edustava otos kansallisesti arvokkaita kulkuvälineitä käyttökuntoisena. Chevroletin ja The Harris Pollin tutkimuksessa selvisi, että melkein 80 prosenttia amerikkalaisista ajattelee automatkailun auttavan terveyden ylläpitämisessä korona-aikana. ”Limo One” myytiin Yhdysvaltojen presidentin auto, valkoinen 1963 Lincoln Continental Convertible, jolla presidentti John F. Yrityksen uusi pääjohtaja on ilmoittanut 30 prosentin mallivalikoimasupistuksista. Specialty Vehicle Engineering Inc (entinen SLP) on ilmoittanut, että vain 50 kappaleen rajoitettu ja numeroitu erä 2021 YENKO / SC Stage II Camaroita on saatavilla. Moottoriksi autoihin tulee ahdettu 810-hevosvoimainen ja 5-litrainen Coyote-veekasi. Voimanlähteenä on räätälöity 1050-hevosvoimainen 416 cid, joka on ahdettu LT-1-pohjainen moottori. Uudenkaupungin Automuseo levensi käytäviä sekä nosti hygieniatasoa heti ensimmäisen maassamme tavatun koronatapauksen jälkeen suojatakseen tartunnoilta museovieraita ja museon henkilökuntaa. /avustukset/kulkuvalineet. Myyntihinnaksi tuli lopulta 375 075 dollaria. Kennedy liikkui viimeisen kerran marraskuun 22. Avustusta myönnetään kulkuvälineen tai sen osan konservointiin, restaurointiin tai rekonstruktointiin maksimissaan 50 prosenttia projektin kokonaiskustannuksista. Tällä hetkellä Harley-Davidsoneista näihin yltää vain sähkömoottoripyörä Livewire. Museoviraston vanhojen kulkuvälineiden avustusta voi hakea 11. Nämä perustuvat Camaron 1SStai 2SS-malliin, sisältäen kaikki 1LE-option sporttiherkut. Vuoden 2020 olosuhteet ovat vieneet myös amerikkalaiset ihan uusiin matkakohteisiin ja retkeilemään, monet ensimmäistä kertaa elämässään. Modernia koria on tehty 25 kappaletta ja se vähentää teräksiseen verrattuna painoa 101,6 kiloa
Samalla oli mahdollisuus tutustua kesän aikana kävijäennätyksensä tehneen museon näyttelyihin. Sevillen hinta nousi toimenpiteen jälkeen 11 000 dollarilla. Auto on myös vähän matalampi ja jousitusta on muutettu. Odotettu syysrompetori Pohjamaalla Vaasan autoja moottorimuseolla on sekä keväisin että syksyisin rompetori. 70-luvulla oli mahdollisuus hankkia erilaisia Sevillestä tehtyjä erikoisversioita. Cadillac-diilerit toimittivat vakio-Sevillet arkansasilaiseen Custom Car and Detail -yritykseen muutettavaksi noin kuudessa viikossa Tomaso Coupe -malleiksi ja rakentajaksi ilmoitettiin Tomaso of America Inc. Se on tilattavissa 32,95 australian dollarilla nettiosoitteesta: www.wilddingopress.com.au Renkaiden vaihtoa helpottamaan on luotu . 12 mm pitkät piikit pitävät pyörää paikallaan pultteja kiinnittäessä. Molemmat autoharrastajat olivat olleet Outokummun palveluksessa ja siksi he halusivat ajaa maahamme. Wheel-Fix-paketin hinta on 21,90 euroa ja niitä myy Autoliiton Helsingin myymälä ja verkkokauppa. Se soveltuu Weber IDA-kaasuttimien ohella käytettäväksi myös polttoaineenruiskutuksen läppärunkojen kanssa. Muotoilun takaa löytyy Amerikan vanhimman limusiineja ja hautausautoja tekevän Armbruster-Stagewayn silloinen johtaja Tom Earnhart. 70-luvulla Hollywoodin julkkikset hankkivat mielellään tällaisia erikoisvalmisteita. www.tradeparts.info Webcon Quad 48 IDA imusarja Setti Weber 48IDA-kaasutimia ja niille tarkoitettu imusarja ovat olleet aiemmin saatavilla pakettina Chevroletin pikkulohkoon englantilaiselta Webconilta. Poikkeusvuonna romusteltiin kuitenkin vain ajokauden päättäjäishengessä 19. Lohjalla tavattu kaksiovinen ja -paikkainen ’75 Seville Tomaso Coupe on noin puoli metriä lyhyempi kuin normaali Seville. Aila-myrsky koetteli edellisellä viikolla länsirannikkoa ja tuuli ei ollut täysin laantunut. Se on tuotu maahamme 1988 Floridasta. Se toimii autoissa, joissa käytetään pultteja pyörien kiinnitykseen. Moottorina on 350-kuutiotuumainen V8 ja vaihteistona on automaatti. Kyseinen auto on ollut suomalaisen tivolin promootioautona ja sitten yli kymmenen vuotta säilössä. Australialaiset Ian Neuss ’20 Dodgella ja Bill Amann ’27 Whippetillä matkasivat viitisen vuotta sitten kahden kesäkauden aikana 20 000 km Aasian ja Venäjän läpi Suomeen. 473 ml pumppupullon hinta on 16,70 €. Museon piha peittyi kuitenkin hyvin myytävistä varaosista ja ajoneuvotarvikkeista, vanhoista sekä retrohenkisistä tavaroista ja enemmän tai vähemmän kokonaisista ajovärkeistä. Vararengaskotelon sai takaosaan tilauksesta. Erikoinen auto oli kuvanottohetkellä myynnissä. Katujenkki tien päältä Nähdessään tämän Cadillacin, tulee todennäköisesti tarve hieraista silmiään. syyskuuta. ksu työkalu – Wheel-Fix. Aila-myrsky koetteli Ku va H an ne le H ata np ää 22 V8-MAGAZINE. Mukana ollut John McCombe kirjoitti ja kuvasi ajoseikkailusta kertovan Bondi to The Baltic -kirjan. www.webcon.co.uk Kuvat: Hannele Hatanpää kävijäennätyksensä tehneen museon näyttelyihin. Pesun jälkeen sisustan ja katon voi suojata OER:n 19,90 € maksavalla suojahoitoaineella. Tuo t Pesuaine katon ja sisustan kankaille Classic industrien/OER:n valikoimasta löytyy sisustan ja katon pesuun tarkoitettu huippu pesuaine juuri kangasosille. Nyt imusarjaa on saatavissa myös erikseen
’61 Cadillacissa on alkuperäinen tekniikka. Riku Räsänen Plymouth Satellite Sebring Plus 1971 (Roadrunner) Plymouth Satellite 1972 Moi, tässä näktvät meidän Moparit. ’61 Cadillacissa on alkuperäinen tekniikka. Vaimon Caddy/SMW. Pikkulohkon hengitystä on helpotettu. Jaana Koskinen Jaana Koskinen Ford Mustang Mach 1 Fastback 1970 Ford Mustang GT Convertible 2005 Moi. Oma autoni, ’53 Ford F100, tekniikka on kokonaan Chevy Van G20:stä. Cadillac 1961 & SMV 10 1965 Moi. Lisää kuvia ja tarinaa voi lähettää osoitteeseen v8-toimitus@fokusmedia. Itse ostin auton vuonna 2015 ja olen sen neljäs omistaja. Ford Mustang Mach 1 Fastback 1970 351C / FMX -autolla on hieno historia. Sen jälkeen auto on vaihtanut omistajaa vuonna 2006 ja 2011. Kori on läpikäyty ja pinnassa on alkuperäinen värisävy. Auto on pyritty pitämään alkuperäisenä ja se on museoitu. Auto on ostettu Floridasta ja se saapui Suomeen jouluksi 2017. Tässä muutama kuva tämänhetkisistä harrasteautoista. Hän toi sen mukanaan, kun muutti takaisin Suomeen vuonna 1984. Perheestä löytyy myös toinen Mustang, GT Convertible 2005. LLuukkiijjooiden iden aut autoott Lukijoiden autot Ford Mustang Mach 1 Fastback 1970 Ford Mustang GT Convertible 2005 Moi. Jenkkiautoharrastus alkoi jo 80-luvun lopussa ja on jatkunut näihin päiviin. ’65 SMV 10 vaunussa kaikki on alkuperäistä väriä lukuun ottamatta. Myös kaikki varusteet ovat tallessa ja toimivia. Ympäri Suomea löytyy näyttäviä jenkkiautoja, joita lukijat pääsevät tässä esittelemään omin sanoin. Vaimon Caddy/SMW. Olen pyrkinyt pitämään auton alkuperäisen näköisenä ja mukavana ajaa. Se on tullut uutena USA:sta Ruotsiin. Perä on 12-pulttinen Truetrack-lukolla ja 33 spline Moserin vetoakseleilla. Sieltä sen osti suomalainen mies, joka asui ja työskenteli Ruotsissa. Autoja on vuosien saatossa ollut useita ja myös V8-Magazinea on luettu jo 80-luvulta saakka. Auto on hienossa kunnossa. Tänä kesänä kilometrejä kertyi noin 3 000 km. Kai Koivusalo Chevrolet Impala 2d HT Sport Coupe 1968 Tässä on kesäautoni, ’68 impala 2d HT Sport Coupe. Plymouth satellite ‘72 ja Plymouth Satellite Sebring Plus ‘71 (Roadrunner). Jenkkiautoharrastus alkoi jo 80-luvun lopussa ja on jatkunut näihin päiviin. ’65 SMV 10 vaunussa kaikki on alkuperäistä väriä lukuun ottamatta. Autojen omistaja on Kari Koskinen. Olen käynyt kokeilemassa myös stripillä, missä syntyi aika 10,95/205 km/h. Autoja on vuosien saatossa ollut useita ja myös V8-Magazinea on luettu jo 80-luvulta saakka. Tässä muutama kuva tämänhetkisistä harrasteautoista. Oma autoni, ’53 Ford F100, tekniikka on kokonaan Chevy Van Riku Räsänen V8-MAGAZINE 23. Moottorina on lievästi piristetty 5,3-litrainen LM7 ja vaihteistona TH-400. . Myös kaikki varusteet ovat tallessa ja toimivia. Kori on läpikäyty ja pinnassa on alkuperäinen värisävy. Vennu Tukiainen Vantaa Cadillac 1961 & SMV 10 1965 Ford F100 1953 Moi
Chevrolet Corvette C5 1998 Alun perin vapariksi jäämään tarkoitettu perus-Vette muuttui kaveriporukan painostuksesta ahdetuksi, ja tästä eteenpäin ajatukset kääntyivät kohti huippunopeusmittelöitä. TEKSTI JA KUVAT HEIKKI MALINEN K ouvolan Utissa asuva Arto Nurminen osti Corvettensa Jenkeistä vuonna 2009 ja heti samana syksynä auto purettiin palasiksi. Sittemmin auton ympärillä on tapahtunut runsaasti tekniikan kehitystä. Kaikkea edellä mainittua edisti kavereiden mielipiteet siitä, että Vettestä täytyy löytyä ahdin, muutoin au24 V8-MAGAZINE
Lopulta kavereiden ”kannustus” kävi niin vahvaksi, että Arto antoi periksi ja tilasi 1,4 baarin ahtoihin yltävän Vortechin keskipakoahtimen. 4L60-automaattia vahvistettiin sitäkin kestämään ronskimpaa menoa. Eikä siinä vielä kaikki, samassa yhteydessä hän hankki uuden suurempi tilavuuksisen, 6-pulttisilla laakeripukeilla varustetun moottorilohkon. tosta puuttuu se jokin. Tämä Arto Nurmisen viidettä sukupolvea edustava Corvette kätkee kuoriinsa normikaavasta poikkeavat voimavarat. ”Arto katsoi tarpeelliseksi jatkaa Vetten varustelukierrettä ja näin käynnistyi järjestyksessään jo neljännen moottorin rakentelu.” V8-MAGAZINE 25. Auto kuitenkin maalautettiin ja siihen hommattiin kokonaan uudet verhoilut. Tehdasalkuperäinen 350 cid moottori sai samassa yhteydessä virinokkakepin, uudet virtaavammat kannet ja muuta pientä kivaa. Kun kerran autoa haluttiin parantaa, päätti Arto hankkia alustaan tuhdimpia osia ja etenkin huomattavasti tehokkaammat jarrut. . Miten tahansa, Arto malttoi mielensä ahtamisen pakosta. Näillä eväin nautiskeltiin ensimmäinen kesä, mutta tämän jälkeen alkoi ahtimen hankkiminen kutitella houkuttelevana vaihtoehtona Arton mielikuvissa
Kasvanut suorituskyky ja tieto, että omistaa varsin nopean auton, ovat toimineet inspiraation lähteinä. Erään Alastaron tapahtuman yhteydessä jäähdytysnestettä pääsi valahtamaan mäntien päälle. Siellä on ajoittain järjestetty mailin (1,609 m) mittelöihin keskittyneitä autojen ja moottoripyörien huippunopeuskilpailuja. Arton mielissä polttelee edelleen halu päästä takaisin mailille. Kuten jo alussa mainittiin, Arto asuu 26 V8-MAGAZINE Täyteen sullottu konehuone ei ole mikään asentajan unelmien ylimmäinen työpiste. Arto katsoi tarpeelliseksi jatkaa Vetten varustelukierrettä ja näin käynnistyi järjestyksessään jo neljännen moottorin rakentelu. . Musta alcantara on toimivan siisti verhoiluvalinta.. paketti tuotti riittävän määrän sekä nautintoa että tehoa ja tyydytti silloiset ajohalut kokonaiset kaksi seuraavaa vuotta. Alusta alkaen Arton johtoajatuksena on toiminut lisääntyneiden tehojen ohella parempi ajettavuus maantiellä. Olisihan se nimittäin omalla tavallaan hieno asia tavoitella Suomen epävirallisen +200 mph -kerhon nokka, puristuksia nostettiin ja Top Fuel -kuskina tunnettu Timo Lehtimäki valmisti suurempia ahtopaineita sietävät liekkirenkaat. Utissa aivan sotilaslentokentän kupeessa. Samainen Jukka rakensi myös maamme nopeimman mailerin, 366 km/h lukemiin yltäneen C6-korisen Vetten. Tähän asti parhaimmaksi tulokseksi Arton Vettelle on mitattu edellisellä moottorilla ja pienemmän ahtimen 1,4 baarin ahtopaineilla 317 km/h. Neljäs moottori Tämän jälkeen Arto kohtasi jonkunmoisen ”blackoutin” ja osti yli kahden baarin ahtoihin yltävän ProCharger-keskipakoahtimen. Arto on katsonut aivan luontaisena asianaan käydä mittauttamassa oman Vettensä potentiaalia maililla. Varttimailin repäisyt ovat tarkoituksella jääneet toissijaiseen asemaan. Tarkoituksella on pysytelty alkuperäisissä muodoissa. Jukka on kellottanut omalla C5 Vettellä maamme toiseksi nopeimman mailin tuloksen 364 km/h. Nykyisellä moottorilla ja isomman ahtimen tarjoamilla 2,1 baarin ahtopaineilla on lupa odottaa paljon parempaa. Moottoriin tilattiin vieläkin rajumpi Korin osalta ei ole lähdetty millään tavoin hulluttelemaan siipien tai spoilereiden kanssa. Viimeisimmän hankinnan seurauksena Amerikan suunnalta tarvittiin entistä paremmin piiskaa kestävä 4L65-automaatti, vahvempi taka-akseli, uudet vetoakselit, ronskimpi kardaani ja lyhyt lista muita palikoita. Moottorikombinaation viimeistely on haapaveteläisen Jukka Hyvärisen käsialaa
MOOTTORI: ERL PERFORMANCE 343 CID (5,62 L) LSXR SUPERDECK, MAST MOTORSPORT LS7-KANNET, 6-PULTTINEN ALAKERTA, FAST 102 MM IMUSARJA, PROCHARGER F2 AHDIN. Arto toki kokeili edellisen moottorin kanssa, mutta ei siitä jäänyt jälkikasvulle mitään kerrottavaa. . (320 km/h) jäsenyyttä. JARRUT: EDESSÄ 14-TUUMAISET JA TAKANA 13,35-TUUMAISET BAER-LEVYT, CORVETTE C6 Z06 6-MÄNTÄISET JARRUSATULAT EDESSÄ JA 4-MÄNTÄISET TAKANA, KERAAMISET JARRUPALAT. Sinisen lisäravinnepullon tarjoama piristys on käytössä vain suljetuilla alueilla.. Mikäli hän jostain syystä haluaisi varttimailin kiihdyttelyä koittaa, olisi lopputulos todennäköisesti vain takarenkaiden sutimista lähtöviivalta maaliin asti. Mailin repäisy kyseisellä vauhdilla tarjoaa toisenlaisen tunteen kuin varttimailin kiihdytys, joka sekin on tuttua Aada-tyttären ja Tomas-pojan kautta, joiden tiimipäällikkönä Arto on aktiivisesti toiminut Junior Dragster -mittelöissä FHRA:n SM-kisoissa. Ahkera ajo on tuonut pieniä käytön jälkiä, mutta eivät nämä menoa haittaa millään tavoin. ALUSTA: PFADT ENGINEERING COIL OVERIT. YHTEISTYÖKUMPPANIT: MOOTTORIN OSALTA DALLASISSA TOIMIVA RECURRECTION MOTORSPORT, VOIMANSIIRTOPUOLELLA DALLAS PERFORMANCE. VERHOILU: OVISSA MUSTAA NAHKAA JA ALCANTARAA, KOJELAUDASSA JA MODIFIOIDUSSA KESKIKONSOLISSA MUSTAA ALCANTARAA. VOIMANSIIRTO: RPM TRANSMISSION LEVEL X-AUTOMAATTI, RPM 2800 STALL SPEEDIN 5-LEVEL TURBIINI, 3,42:1-VÄLITYKSINEN RPM STAGE 4-PERÄ, RÄJÄHDYSKOPAT. MAALAUS: CANDY-ORANSSI, LAKATTU PRONSSIPOHJA JA PÄÄLLÄ VIELÄ 6 KERROSTA KIRKASLAKKAA. Vetten moottorista on jarrutettu tavallisista katuautoista reippaasti poikkeavat teholukemat ja hädän tulleen takaluukun puolelta löytyy vielä suljetulla alueilla tapahtuvaan käyttöön tarkoitettu sininen lisäravintopullo. Etupyörät oikeaan suuntaan Arto on suurella innolla rakennellut Vetteään tehokkaaksi ja kovaa kyytiä sietäväksi maantiekiitäjäksi. Dynossa nykyistä moottoria kierrätettiin täysin ongelmitta peräti 8000 rpm lukemiin, vaikkakin nykyisessä käytössä kierrosluvun rajoitin on asetettu 6500 rpm AUTO: 1998 CHEVROLET CORVETTE C5 RECURRECTION MOTORSPORTS ”WE’RE GOING GREEN”. Tekniikkalaatikko: V8-MAGAZINE 27 Vette-kuskin toimitiloja ei voi moittia ylimitoitetuiksi ja tarkoitushakuinen tiivis tunnelma luo omansa auton urheilullisuuteen
Vettessä on edelleen paikallaan auton alkuperäinen elektroninen moottorinohjausjärjestelmä, mutta tietyin jälkikäteen tehdyin muutoksin. Itse asiassa enemmän kilometrejä kuin muutamana aikaisempana kesänä yhteensä. Siitäkin huolimatta, että sutimisenesto ja muut turvalliseen ajoon tähtäävät moottorinohjausjärjestelmän sisältä löytyvät hienoudet on nykyisellään ohitettu. kohdalle. Arto ei voi muuta kuin kehua hyvää työtä ja hienoa palvelua. kapa joku 500 km lenkki. Hän kertoo nauttivansa suuresti mahdollisuudestaan istahtaa auton rattiin ja käydä töräyttämässä vaik”Liikennevaloissa moottori kehrää nätisti kuin kissa ja liikahtaa näistä varovaisella kaasun käytöllä täysin vaivattomasti.” Pieni musta nyytti auton takapäässä kätkee sisälleen mailin mittelöissä tuiki tarpeellisen jarruvarjon. Stressilelu Arto on viimeisimpien muutosten ja nykyisen moottorin luonteen jäljiltä ollut enemmän kuin tyytyväinen autoonsa. Nykyisellä moottorilla Arto on ennättänyt ajella täydet kaksi kesää. Tämän tason moottorin kohdalla kaikkein olennaisinta on aina muistaa lämmityskäyttö ennen liikenteeseen lähtöä. Mutta ennen mitään muuta, kuskin kannattaa ennen kaasun painallusta varmistaa etupyörien osoittavan oikeaan suuntaan. Hän sai hankittua ajokortin keväällä 2020 ja Arto on antanut Tomaksen ajaa Vetteä useamman kerran. Tuota tunnetta kuski ei voi olla huomaamatta kroppansa painautuessa syvälle kohti etupenkin selkänojaa. Keväällä 2020 Vette päästettiin kevätlaitumille niinkin aikaisin kuin maaliskuussa, ja elokuun puoliväliin ajoittunut kuvausajankohta mukaan lukien matkamittariin oli kertynyt reippaat 5 000 km. Toisin kuin kireäksi viritetyn vaparikoneen tai Roots-tyyppisellä mekaanisella ahtimella varustetun auton kohdalla. Sikäläinen verhoilija Tuningstyle Oü vieläpä haki penkit, ovipaneelit ja kojelaudan Utista, ja valmiiksi saatettuaan toi ne takaisin alkuperäiseen osoitteeseen. Lisäksi Arton tuttavapiiristä löytyy muutama muukin ahdettujen Vettejen omistaja, joiden kanssa on vaihdettu tietotaitoa suuntaan, jos toiseen. Tekniikan kohdalla Arton Vetten moottorin oikeaoppinen säätö ja asetukset ovat olleet kaikki kaikessa, eikä suinkaan se kaikista helpoin asia. Silloin moottorin käyntiäänet saavat toimia mieltä rauhoittavina sulosointuina hänen korvissaan. Yksi salaisuus löytyy siitä, että turbojen kohdalla kaikkea mahdollista, kuten ahtopaineita, voidaan säädellä helposti läppärin tai padin näytöltä tilanteen vaatimien tarpeiden mukaisesti. Kavereilta saaduin neuvoin nämä pulmat on ratkaistu. Liikennevaloissa moottori kehrää nätisti kuin kissa ja liikahtaa näistä varovaisella kaasun käytöllä täysin vaivattomasti. Hän osaa ja ymmärtää nämä asiat täysin. Aikaisempina vuosina Arton Vettessä ilmeni erilaisia lämpöongelmia, mikä on helppo ymmärtää katsoessa, kuinka tiiviisti kaikki on pakattu piiloon konepellin alle. Viimeiset kaksi vuotta tekniikka on pelannut unelman tavoin. Kaikkine tehoreserveineen auton täytyy olla mahdoton kapistus maantiellä, puhumattakaan katuliikenteessä. Vette on vieläpä toiminut hänellä eräänlaisena stressileluna kaikkien arjen askareiden ja työpaineiden lomassa. Äkkiseltään voisi tulla mieleen, ettei Vettellä voi liikkua muun liikenteen parissa. Mikä parasta, moottori ja vaihteisto ovat toimineet saumattomasti yhteen. Neljästä pakoputkenpäästä ilmoille kantautuva laulu on omanlaistaan tahdikasta musiikkia, joka herättää kunnioitusta muissa tielläliikkujissa. Normi maantieajo käy Vettellä kuin leikkiä vaan ja suljetulla alueella Arto voi halutessaan päästää hevosvoimat valloilleen. Asian voi vieläpä vahvistaa Arton 17-vuotias Tomas-poika. Arton hyvä ystävä Pekka Pollari asuu Kauhavalla, ja hän jos kuka on erikoistunut juuri ahdettujen Vettejen säätötöihin. 28 V8-MAGAZINE. Arkiajossa Arto käyttää Vettessä ihan tavallista 98-oktaanista pumppubensiiniä, ja vasta ahtojen astuessa mukaan kuvaan moottorille on tarjottu metanolihörpyt. Juuri siinä vaiheessa, kun ahdin ryhtyy tarjoamaan haluttua lisäpotkua, vaihteiston turbiini lukittuu ja auto rynnistää raivokkaasti eteenpäin. Auton oranssinhohtoiseen ulkokuoreen sopien Arto teetätti ohjaamon verhoilut Viron puolella. Muutamana aikaisempana vuonna Vetten tekniikka kiukutteli omilla tavoillaan, ja yhdessä vaiheessa auto sai jäädä talliin kokonaiseksi vuoden mittaiseksi ajanjaksoksi. Silloin se käy nätisti yskimättä, eikä ruuhkassa seisominen ole mikään ongelma. Säätötyön jälkeen kokonaisuus osoittautui hienosti toimivaksi, mukaan lukien aimo annokset raskasta kaasujalkaa
V8-MAGAZINE 29. Konepeiton päältä löytyvät ylimääräiset konehuoneen ilmanvirtauksia ja jäähdytystä helpottavat säleiköt
Antakoon tämä yksi tarina kuitenkin kokemuksia, ideoita, inspiraatiota ja rohkeutta ryhtyä omaan projektiin. Tänä päivänä vaihtoehtoja ja valinnan varaa riittää enemmän kuin tarpeeksi. Seuraavissa numeroissa käymme läpi, millaisia asioita moottorin vaihdossa tulee huomioida. Jokaisesta automerkistä löytynee vastaavan tyyppisiä Projekti: Moderni moottoriswap, osa 1 30 V8-MAGAZINE. Tämän artikkelin pohjana on Kanadassa 1966 valmistettu Pontiac Parisienne, jonka aikansa käyneen pikkulohkomoottorin tilalle tarvittiin joka tapauksessa jotain uutta. Päätä ensin mitä haluat Budjetti on yleensä suurin muutoksia rajoittava tekijä. Jutun ei ole tarkoitus olla esimerkki siitä, mitä pitää tai ei pidä tehdä. Samoin se, kuinka paljon on mahdollista tehdä itse tai ”ruokapalkalla” kavereiden kanssa. Haluja on vaikka mihin, mutta lompakko yleensä määrittää muutoksen tyylin. TEKSTI JA KUVAT MATTI AHOKAS V8 -Magazinen sivuilla on näkynyt vuosien varrella monia hienosti tehtyjä muutoksia, joiden avulla omistaja on saanut autoon uutta ilmettä, tehoa ja itselle innostusta harrastukseensa. MOOTTOREIDEN VAIHTOKAUPPA Tekniikan vaihtaminen uudempaan on tuttu ajatus yhä useammalle harrastajalle. Tässä kannattaa myös laskeskella, mitä maksaa käytettynä ostetun huolto, korjaus ja päivitys verrattuna uuteen moottoriin. Uudet ovat varmasti ehjiä, mutta usein moottorit toimitetaan ilman tarvittava oheislaitteita. Projektin ensimmäinen vaihe onkin päättää, mitä haluaa ja laskeskella mihin budjetti riittää. Tarkoitus ei ole tehdä kirjaa moottorin vaihdosta, sillä jokainen swap on omanlaisensa ja tehtävä omalla tavallaan. Lehdissä ja nettisivustoilla on paljon artikkeleita, kuinka ”vanhoihin” US-autoihin vaihdetaan uutta, modernimpaa tekniikkaa. Käytetyissä tulee usein mukana startti, laturi, tehostajan pumppu, ilmastoinnin kompura, jne
Lisää moottorille vaikkapa 750 euroa rahtikuluja. Se millaisen valinnan moottorista tai vaihteistosta teet, teet itse. Totuus on, että kaikki ei mene kuten tunnetussa kotimaisessa televisio-ohjelmassa. MOOTTOREIDEN VAIHTOKAUPPA uudistuksia, joista kunkin merkin harrastajat tietävät parhaiten. Muuta siis ensin dollarit euroiksi. Joka tapauksessa edessä oli täysremontti ja ajatus koko tekniikan vaihtamisesta uudempaan alkoi houkutella. yhdessä sylinterissä ilmeni vesivaurio. Olkoon tämä yleistys ja kukin tehkööt sen perusteella omat valintansa, millaista lopputulosta hakee, millainen budjetti ja harrastajaverkosto on käytössä. Mennäänkö vanhalla tyylillä. Luotettavilla myyjillä on esimerkiksi tieto, mitkä vaihteistot ja moottorit toimivat keskenään, eikä pääse tulemaan oho-kauppoja. Mitä muuta tarvitaan itse moottorin lisäksi. Pääsääntöisesti samat jutut pätevät näihin oheistuotteisiin oli perusmoottori, moottorivaihteistoyhdistelmä uusi tai käytetty. Pakettiratkaisu kannattaa Olipa hankkimassa uutta tai käytettyä, kannattaa pyrkiä saamaan kasaan mahdollisimman täydellinen paketti. Riittääkö entinen jäähdytysjärjestelmä, kaasutin vai ruisku, startti, uudet vesiletkut, polttoainepumppu, mahdollinen polttoaineen paineensäädin, jne. Perustekniikka hallitaan paremmin eikä elektroniikkaa ole niin paljon kuin aivan uusissa automalleissa. Jos haluaa turvallisen arvion, voi pistää vielä 5–10 % lisää kustannuksiin. Autosta löytyi jälkipainos myyntiesitteestä vuodelta 1966, jonka tilasin aiemmin netistä. 6-sylinteristen ja 283-moottoreiden kanssa oli taka-akseli tuettu vain yhdellä ylätukivarrella eteenpäin. Muutoksen vaatima byrokratia kannattaa niin ikään selvittää etukäteen. Usein puhutaan, kuinka ”halpaa” on tuoda itse, etteivät kauppiaat tienaa. Ensin käydään katsastuskonttorilla varmistamassa, että valinta on ok ja mitä papereita tai todistuksia tarvitaan muutoskatsastukseen. Kaikkiin versioihin, olipa autossa kuutoskone tai mainittu isolohko, kuuluivat aina samat 11" rumpujarrut. Kanadassa valmistetut GM-mallit olivat aikoinaan usein Chevrolet-malleja uudella nimellä. 1966 autossa. Onneksi tämäkin oli jo korjattu. Kokonaisuus on helpottanut montaa asiaa huolloissa, korjauksissa ja muutoksissa, koska Chevroletiin saa osia usein helpommin kuin Pontiaceihin. Tämä yhteishinta kerrotaan vielä 1,3:lla ja saadaan kohtuullisen lähellä totuutta oleva hinta, joka pitää sisällään tullin ja arvonlisäveron. Toisin sanoen swap-moottorin teho saa olla 10 % suurempi kuin alkuperäinen tai alkuperäinen valinnaismoottori oli ollut. Kun työhön menevä aika on arvioitu, niin laske todelliseksi työajaksi vähintään 1,5 kertaa tuo arvio. Tämä siis vm. V8-MAGAZINE 31. Tässä swapissa oli alun perin tarkoitus vaihtaa alkuperäisen Chevroletin 350 pikkulohkon tilalle Chevroletin isolohko, jonka kyseiseen autoon pystyi uutena tilaamaan. Tässä kannattaa ottaa huomioon niin paljon vaihtoehtoja kuin mahdollista. Ainoan muutostarpeen muodosti taka-akselin tuenta. Ennen aloitusta kannattaa käyttää suunnitteluun ja tutkimiseen monin verroin enemmän aikaa kuin ensituntumalta luulisi. Kyseinen Parisienne on alustaltaan Chevrolet Impala ja koriltaan kuten Pontiac Catalina. Saman aikakauden moottoreiden kanssa touhuaminen on yleensä aina helpompaa kuin modernien versioiden kanssa. Tehokkaammalla moottorilla vakiona vai piristettynä. Netistä löytyy tietoa, mutta aina on hyvä varmistaa tieto useammista lähteistä. Onhan Pontiacissa perimätiedon mukaan jossain vaiheessa ollut 454-isolohko ja kahdella ylätukivarrella varustettu 12-pulttinen perä, joka löytyi jo valmiiksi Lähtökohta Chevyn 350 toimi jotenkin, mutta mm. Kannattaa tutustua kunnolla asiaan. Konttorilla käynti ennen aloittamista on todella kannattavaa, ettei tule jälkikäteen murheita. Samoin dollarihinta on vain osa lopullisesta hinnasta. Perusajatuksena on, että 10 % lisäys moottoritehoon mahtuu suoraan muutoskatsastuksessa hyväksyttäviin perusteisiin. Eli tuleeko jarruja tai pyöräntuentoja muuttaa uuden moottorin vaatimuksia vastaavaksi. . Ei se nyt ihan näinkään ole. On myös hyvä huomioida, että kaikki vaihteistot eivät ole asennettavissa kaikkien moottoreiden jatkeeksi. Nykyaikaisella vakiona vai tehoa lisättynä. Yllätykset taas vaikuttavat hinnan lisäksi myös aikatauluun. Kun käy läpi edellisen listan ja kertoo hinnan esimerkiksi 1,5:llä, saatetaan olla kohtuu oikealla tasolla. Kopiot varaosakirjoista toimivat hyvinä dokumentteina, millaisia moottoreita on käytetty ja millaisilla jarruversioilla tehokkaammalla moottorilla varustettu auto on valmistettu. Aikataulu ja sen merkitys Ihminen on optimistinen eläin. Ostaako kotimaiselta toimittajalta vai omatuontina. Muutoskatsastus ei siis olisi vaatinut muutoksia jarruihin. Peränä oli GM:n 10-pulttinen ilman lukkoa. Kimpparahteina rahtihinnat laskevat, mutta yleensä aikataulut pitkittyvät. Kysy aina juuri omaa autoasi koskevat ehdot ja määräykset. Auto tuli aikoinaan Suomeen Chevroletin 283-moottorilla ja 2-vaihteisella Powerglide-vaihteistolla. Näin käy varmasti ainakin ensimmäisessä swapissa. Tästä selvisi, että autoa oli uutena saanut jopa 425 hv 427 cid moottorilla. Omat innostukset, budjetti ja aika määrittävät, mihin vaihtoehtoon päädytään. Uusia tuotteita hankittaessa myyjä osaa tarjota kokonaisuuden, joka toimii. jne
Ahdetussa versiossa LT4 tehoa rutistetaan jo 650 hv. Sen perusteella jo yksikin olisi riittänyt. Kaupan tarjotaan uusia todella tehokkaita isolohkoja, mutta niillä on hintansa. Uutta ja modernimpaa Tutkin uutta tekniikkaa puuttumatta kuitenkaan liikaa yksityiskohtiin ja palasin tietsikan ääreen. Aiemmissa 3. sukupolven moottorit LT1 ja LT4. Sieltä löytyi muutama todella hyvä ja selkeästi tehty nettisivu, joista pääsin paremmin selville, mikä on paljon puhuttu Chevroletin LS-moottori. asennettuna autosta. Kaikissa versioissa, kuutoskoneesta isolohkoon oli aina samat 11" rumpujarrut. Kanta-auton vuosimallilla on vaikutuksia, millä ehdoin muutoksia voidaan tehdä. . Mielipiteitä on asiassa yhtä monta kuin esittäjiäkin. Perusasiat olivat siis kunnossa. Varaosakirjan taulukko kertoi kaikki saatavilla olleet moottorivaihtoehdot ja niiden perustiedot. Periaatteessa kaiken pitäisi olla ok. Tästä opuksesta varmaankin selviäisi, mitä vaihtoehtoja tarjottiin auton valmistusvuonna, ja mitä jarruvaihtoehtoja autoissa oli. Parin viikon kuluttua postista tuli saapumisilmoitus ja tullauksen jälkeen lähipostista haettiin paketti kotiin. V Viidennen sukupolven 6,2 L -moottorit tulivat ensimmäistä kertaa Chevrolet Corvetteen vuonna 2014 ja Camaroon tyyppimerkinnällä LT1 vuonna 2016. Isolohkon tilalle ryhdyttiin miettimään hieman modernimpaa ja kehittyneempää tekniikkaa, polttoainetaloutta, joustavampaa ajettavuutta ja toimintavarmuutta. Peruskoneisiin kuuluvat valurautalohko ja alumiinikannet. LS-moottorit ovat täysin eri kone kuin perinteinen 50-luvun puolivälistä 1990-luvun puolivälin paikkeille tuotannossa ollut pikkulohko-V8. Toki neljä-kaks-seiskan voisi rakentaa osista, mutta sekään ei oikein kiinnostanut. Kysyvä ei tieltä eksy. Eikun taas nettiin. Chevroletin pikkulohkomoottoreita on muutama eri sukupolvi, joista Gen. LSsitä, LS-tätä. Varaosakirja ei erikseen maininnut, kuinka monta ylätukivartta minkäkin koneen kanssa tulisi käyttää. tehty aikoihin. Keskustelu katsastusviranomaisten kanssa ja tiedustelu suhtautumisesta muutostöihin helpotti projektia. Vaihtelut johtuvat pienistä eroista nokka-akseleissa ja puristussuhteissa. I ja II ovat perinteisiä rautalohkoisia SB-koneita. ja 4. Vaihteisto se, vaihteisto tämä. Tämän jälkeen ryhdyin ihmettelemään vaihtoehtoja moottorivalintaan. LS-moottorissa on alun perin aina polttoaineen ruiskutus perinteisen kaasuttimen sijaan. Mitä vaihtoehtoja. Näin totesi myös katsastaja. En tiedä, mutta kaiken kaikkiaan eri LS-moottoreita lienee varmaan kolmenumeroinen määrä. Lisäksi halusin, ettei moottorista tulisi mikään ränttä-tänttä-käyntinen, jolla päivittäisajo olisi ollut haastavaa. Myös esitteessä on vielä selvästi esitetty kaikkien moottorivaihtoehtojen kanssa käytettävän samoja jarruja, ja että 327-kuutiotuumaisesta ylöspäin taka-akseli on varustettu kahdella pitkittäisellä ylätukivarrella. sukupolven moottoreissa polttoaine ruis32 V8-MAGAZINE. Tuumasta toimeen, tilaamaan ja odottelemaan, vaikka hinnaltaan ei niinkään halvan dokumentin osto kevensi kukkaroa melkoisesti. Eipä siinä mitään, netti auki ja tutkimaan. Tehoa näissä on 455 hv. Siellä oli asiaa todella paljon, runsauden pulaan asti. 1966 Pontiac Parisienne on alustaltaan Chevrolet Impala ja koriltaan kuten Pontiac Catalina. Alkuperäinen myyntiesite vuodelta 1966 kertoi, että autoa sai uutena jopa 425 hv 427 cid moottorilla. Yksi sivuista on Wikipedian sivu, joka löytyy https://en.wikipedia.org/wiki/General_Motors_LS-based_small-block_engine. Juteltuani katsastusviranomaisten kanssa todettiin, että pelkkä esite ei ole riittävä ”todiste” moottorivaihtoehdoista. ”Varaosakirja, josta selviäisi moottorivaihtoehdot, olisi hyvä olla”, kuului palaute. Perinteisiä 427-isolohkoja ei ole Aikoinaan Chevroletin malleja valmistettiin Kanadassa uudella nimellä. Vuonna 2020 tuli hyötyajoneuvoihin myös valurautalohkoinen tyyppi L8T. Jarruvaihtoja eri halkaisijaisilla jarrurummuilla ei esitteessä mainittu. Eli samassa moottorityypissäkin on vielä eroja. Seuraavat sukupolvet, Gen. Gen. Sen sisällä moottorimalleja on paljon LS1, LS2, L76 jne.. Näistä esimerkiksi 2005–2009 tehdyssä LS2-moottorissa oli tehoa automallista riippuen noin 400 hevosvoimaa. Suurin ero on polttoaineen ruiskutus, jossa polttoaine ruiskutetaan suoraan moottorin palotilaan. Kääntyminen perinteisten tekniikoiden kannattajaksi alkoi lisääntyä. Jos jonkinlaista ohjetta ja näkemystä löytyi. Esimerkiksi 5. Toinen, periaatteessa täysin vastakkainen tapa, oli lähteä tutkimaan uudemman tekniikan käyttöä, jolle sillekin löytyi omat kannattajansa. Sivuilla kerrotaan LS moottoreiden historiaa, valurautaja alumiinilohkoiset versiot ja missä autoissa mitäkin konetta on minäkin vuosina käytetty. Samoin levyjarruvaihtoehdot tulivat mukaan vasta myöhempinä vuosina. Lisäksi olisi pitänyt hankkia uusi kaasutin, pakosarjat, vetolevy, ja muuta nippeliä ja nappelia ennen kuin koneesta saisi käyvän ja autossa toimivan. Tehokkaimmissa versioissa on ollut myös sylinterilohko alumiinia. Yhteenvetona todettakoon, että vuodesta 1997 aina tähän päivään saakka kyseisten moottoreiden perustyyppi on LS (Myös Vortex nimeä käytetään). Myynnissä löytyi näköispainos vuosien 1965–1972 Pontiac Laurentian ja Parisiennen varaosakirjasta. Auton esite ja varaosakirjan sivu moottorivaihtoehdoista kourassa menin konttorille näyttämään, millä perusteilla uuden moottorin muutoskatsastus voitiin tehdä. Vanha on tuttua ja turvallista, toimivaksi todettua, mutta... Tämä on esimerkki yhdestä autosta, mutta samat ohjeet sopivat periaatteena kaikkien automerkkien ja -mallien muutostöihin. III 1997–2007 ja IV 2005-> ovat LS-moottoreita, joita löytyy noin 30 eri konetyyppiä eri vuosina ja eri käyttötarkoituksiin
Eli mitään alipaineletkuja tai kick down -vaijeria vaihteistossa ei ole. V8-MAGAZINE 33. Esimerkiksi 10 mm peruskierre on M10x1,50, jossa 1,50 on yhden kierteen nousu. Jatkoin moottorin metsästystä muualta. Ei vaihtoehtoja. Moottorin valinta Oma päätökseni perustui lähinnä uudempien mallien oletetun käytön mukavuuden perusteella LS-moottoriin. Eli mitoitukset ja esimerkiksi kierteitykset ovat millisiä. Mitä kaikkea uuden moottorin toimitukseen sisältyy. sukupolven moottoreissa polttoaine ruiskutetaan moottorin imusarjaan. sukupolven LT1ja LT4-moottoreissa on myös kevyellä kuormituksella käyttöön tuleva sylinterien lepuutus, jossa neljä sylinteriä jätetään pois käytöstä. Tämä vaihteisto vaatii aina 5. Eli jos kädessä oleva pultti ei tahdo mennä moottorin kierteeseen, on syytä tarkistaa, onko pultti oikeanousuinen. Moottorien kiinnityserot Kumityynyyn kiinnitys lohkoon verrattuna perinteiseen pikkulohkoon on LS-moottoreissa aivan erilainen. Tuumakierteet ovat mennyttä aikaa. Monet tarjoavat moottoria, jossa on mukana vain perusmoottori, siinä kaikki. sukupolven LT1tai LT4-moottorin ja sen moottorinohjausjärjestelmän. V, moottorityypit LT1 ja LT4 2014-> moottoreissa vielä edellisistä, gen. Moottorin perässä on 8-vaihteinen 8L90-vaihteisto, joka on vaihdealueiden (P, R, N ja D) valintaa lukuun ottamatta täysin sähköisesti ohjattu. Etupalkin takana oleva raidetangon keskiosa vie liikaa tilaa. Käytössä täytyy vielä huomioida alumiinilohkoisten moottoreiden kierteiden herkkä vaurioituminen. Kone saattaa tulla ilman vesipumppua tai starttia, jotka sitten myydään erikseen. 400 hv LS2-moottori tuli Corvetteen vuonna 2005. kutetaan moottorin imusarjaan. Aiemmissa 3. Joidenkin moottorin M8 ja M10 kierteiden nousu on kuitenkin tiheä 1,25 mm. Tai esimerkiksi ilman moottorinohjausyksikköä tai sähköistä kaasupoljinta. Vuonna 2017 Camaron ahdetun LT4-moottorin jatkoksi tuli 10-vaihteinen 10L90-vaihteisto. Tällä pyritään parantamaan polttoainetaloutta ja vähentämään päästöjä. III -ja IV-moottoreista hieman poikkeava. 5. Eräiltä sain sähköpostitarjouksen, yhden kanssa hieroin kauppaakin, mutta ei onnistanut. Samoin vaihtoon menee todennäköisesti myös öljypohja. Alkuperäiset LS-moottoreiden öljypohjat eivät vaan mahdu 60-lukuisiin henkilöautoihin. LS-moottoreissa kiinnitys on nelipulttinen ja Gen. Etujarrujen kohdalta selvisi, että kaikissa 1965–1966-malleissa on samat etujarrut. ja 4. Suurin ero on polttoaineen ruiskutus, jossa polttoaine ruiskutetaan suoraan moottorin palotilaan. Tätä tehdessäni huomasin yhden keskeisen asian. Osassa kierteet ovat ns. Varaosakirja on tuloste alkuperäisestä noin viisi senttiä paksusta opuksesta. Seuraavana vuonna 2018 jo useamman GM:n automallin vaihteistoksi tuli tämä 10L90-vaihteisto. Toinen tärkeä huomio koskee imusarjaa. Rakenteellisesti merkittävän eron muodostaa myös se, että LS/LT-moottorit ovat millisiä. . Osa suomalaisista toimittajista tekee moottoreihin myös esimerkiksi Viidennen sukupolven 6,2 L LT1-moottori esiteltiin Corvettessa 2014 ja se tuotti 455 heppaa. Sisältä löytyi sivu, joka kertoi selkeästi eri moottorivaihtoehdot, joilla kyseistä autoa oli ollut mahdollista tilata. Se pääsääntöisesti on liian korkea useimpiin henkilöautoihin. Myynnissä olevista LS-moottoreista suuri osa on kotoisin erilaisista hyötyajoneuvoista tai muista automalleista, joiden moottoreissa käytetään korkeaa imusarjaa. tiheäkierteisiä millisiä. Soittelin kotimaisille alan toimijoille, jotka markkinoivat ja joiden tiedettiin toimittaneen LS-moottoreita Suomeen. Ei pakosarjoja, ei ilmanputsarin koteloa ja ilman syöttöputkea (johon on kiinnitetty MAF-ilmamääräanturi). Kaikkien näiden hankinta vaatii lisää euroja. SB Chevyssä moottorin kumityyny kiinnitetään kolmella pultilla moottorin lohkoon. LS-moottorissa on alun perin aina polttoaineen ruiskutus perinteisen kaasuttimen sijaan
sin sähköisesti ohjattuja, eivätkä toimi ilman moottoria, jonka ohjausjärjestelmä ohjaa myös vaihteistoa. Moottori oli uusimman kehitysversion 6,2 L LT1-moottori. Tämä tulee huomioida tapauskohtaisesti. Itse olen sillä kannalla, että vaivattomimmin ja parhaiten toimivan kokonaisuuden saa, kun hankkii moottori-vaihteistoyhdistelmän, joka on ollut toiminnassa samassa autossa. Moottori oli kotoisin vuoden 2017 Camarosta ja sillä kerrottiin ajetun vain 27 000 mailia. Nämä vaihteistot vaativat täydellisesti toimiakseen pääsääntöisesti myös sähköisen kaasuja jarrupolkimen asentotunnistuksen. Kustannuksiin lisätään työn hinta, kuten kuuluukin. Manuaalivaihteisia en ole tutkinut, mutta 3. Tällä samalla logiikalla tehdään 6L-, 8Lja 10L -vaihteistoja ja tyypin alku kertoo, kuinka monivaihteinen laatikko on. . Myös uudempia LT-moottoreita oli jonkin verran tarjolla, mutta ehkä hieman yllättäen niiden hinnat olivat reilusti korkeammat kuin 3. Myyjänä oli liettualainen DTV-Motors, jonka päätuotteena ovat eurooppalaisten ja japanilaisten kolariautojen myynti kokonaisina tai purettuina. Yleisesti olen helppouden ja varmuuden kannattaja. Muutostyöt kuitenkin nostavat aina hintaa, teit sen itse tai ostat valmiiksi tehtynä. Lisäksi GM:n muilla merkeillä oli lisäksi omia vaihteistojaan. Ei kuitenkaan ole suoraan siten, että esimerkiksi 8L45 olisi puolet heikompi kuin 8L90 vaan loppunumero antaa suuntaa, millaiselle rasitukselle vaihteisto on suunniteltu. 1990 TH700R4 nimettiin uudestaan tyypiksi 4L60, jossa 4 merkitsee vaihteiden lukumäärä, L on pitkittäin oleva vetolinja ja 60 tarkoittaa sopivuutta 6000 lbs. Niinpä katselin ensin läpi kotimaasta löytyvät vaihtoehdot. nokka-akselin vaihtoja, jolla tehoa saadaan lisää. Vuonna 2017 Camaron ahdetun LT4-moottorin taakse sovitettiin 10-vaihteinen 10L90-vaihteisto. Esimerkiksi cruice controlja kick down -toimintaan näillä on oleellinen osa. Ruotsissakin myytiin muutamaa vaihtoehtoa, joista yhden kanssa olin jo melko lähellä kauppaa. Seuraavana vuonna 2018 jo useampaan GM:n automalliin tuli tämä itseasiassa Fordin ja GM:n yhteistyösopimuksen johdosta Fordin suunnittelema vaihteisto. Hinta tietysti nousee, mutta kokonaisuus on helpommin ja nopeammin asennettavissa, kun muutokset on tehty juuri sinun autoasi silmällä pitäen. sukupolven LS-moottoreiden. Samoin varusteiden osalta en voi jättää toistamatta, mahdollisimman täydellinen paSiinä se on. Etsintä päälle Näillä perusteilla lähdin etsimään aluksi moottoria, mutta lopuksi huomioin tarkemmin moottori-vaihteistoyhdistelmät. Valinnan varaa oli edullisista truck-moottoreista kokoalumiinisiin LS-moottoreihin. sukupolven LS-moottorin ja vanhan, esimerkiksi TH350tai TH-400-vaihteiston väliin on saatavissa hieman kupera vetolevy, jolla kiinnitys onnistuu. Muutama vuosi myöhemmin vaihteiston ohjaus muuttui sähköiseksi ja nimen perään liitettiin e-kirjain. Yrityksen nettisivuilla näkyi myös muutama uudehko amerikkalainen moottori. ja 4. Vaihteisto Käyvätkö vanhat vaihteistot LS-moottoreihin. GM vaihteistoista Puhumatta ennen 60-lukua tehdyistä vaihteistoista Chevroletilla oli 60-luvun puolivälin jälkeen kolme perusvaihteistoa 2-vaihteinen Powerglide, rautatai alumiinikuorella, sekä alumiinikuoriset 3-vaihteiset tyypit TH-350 1969-> ja TH-400 1965->, joista lähinnä jälkimmäistä on käytetty tehokkaimpien moottoreiden jatkona. Muutoksessa vaihtuisi imusarja matalampaan, henkilöauton moottoritilaan sopivaan. Uusimmat vaihteistotyypit ovat pääsääntöisesti täyTekniikka on kotoisin Camarosta, jonka vakuutusyhtiö totesi kannattamattomaksi korjata. Näin kaikki mekaaniset sovitusongelmat jäävät pois, mikä aivan varmasti vähentää myös kustannuksia. Itse laatikon kiinnitys on sama, mutta sekä automaatin vetolevyn ja manuaalivaihteiston vauhtipyörän kiinnityksessä on hieman tehtävää. Teho riittamatta, mahdollisimman täydellinen paketti säästää loppupelissä rahaa. Vanhempia, perinteisiä US-moottoreita yritys ei kuulemma myy. Kuten jo kerroin, kovin paljoa ei löytynyt. Vaihtoehdot olivat kuitenkin jo melko iäkkäitä, 2000-luvun alkupuolen moottoreita, joilla on varmasti ajettu jo melko paljon maileja, ja kilometrejä vielä enemmän. Aivan auton oikeaan etukulmaan sijoitettu vaihteiston ohjausboksi oli rikkoutunut kolarissa ja kuului lyhyeen puutelistaan. Lopullinen valinta Moottori löytyi netin välityksellä. 1980 luvun alkupuolella tuli 4-vaihteinen TH200 ja myöhemmin TH700R4, jota eri versioina käytettiin laajasti niin henkilökuin hyötyajoneuvoissa. Oli valinta mikä tahansa, kannattaa tarkasti tutkia, että mahdollisesti valittu erittäin uusi vaihteisto toimii autosi ehkä vanhemman moottorin kanssa. Samoin nokka-akseli olisi vaihdettu ja teho noussut suunnilleen haluamalleni tasolle. kokonaispainolle. 34 V8-MAGAZINE. Ostettaessa kannattaa tietysti myös miettiä, kuinka paljon on ajettu esimerkiksi vuoden 2003 Chevrolet avolavalla 17 vuodessa. Toimiiko varmasti. Valinnan ratkaisivat kaksi perusasiaa: tuote ja hinta. Shifterinä käy vanha kolmivaihteinen valitsin, mutta vaijereiden sekä vivustojen kiinnityksessä ja säädöissä lienee tehtävää. Vähän ajettu ja päällisin puolin siistin näköinen, mutta... L:n jälkeinen luku kertoo minkälaiselle vääntömomentille tai painoiseen ajoneuvoon vaihteisto on suunniteltu. ja 4. E-kirjainta ei aina kuitenkaan käytetä, vaikka vaihteisto onkin sähköisesti ohjattu. Tarkemmin tutkiessani huomasin, että moottorista puuttuivat startti, pakosarjat ja muutakin pakosta tarvittavaa. Myös kohtalaisen vaihtelevaa USA-valikoimaa kartoitettiin. Jokunen hyötyajoneuvoissa ollut vaihtoehto löytyi ja niistäkin myyjä oli valmis tekemään henkilöautoon sopivan vaihtoehdon. Laajan etsinnän jälkeen täydellinen paketti, 2017 6,2 L LT1 -moottori ja 8L90-vaihteisto, löytyi Liettuasta. Näin paketti on valmiimpi. Olihan omassa autossa vaihteistona TH350, jota ei ole alun perin tarkoitettu eikä jälkeenpäin vahvistettu kovinkaan korkeille tehoille, vaikka onkin kunnostettu ja shift kit asennettuna vaihtaa napakasti. Periaatteessa, mitä suurempi luku, sitä kestävämpi vaihteisto. Tarjolla olleen moottorin hinta ei ollut mitenkään erityisen halpa, mutta se mikä kiinnitti huomiota, oli paketin tuoreus ja täydellisyys. Mikä tärkeintä, siinä ei tullut mukana vaihteistoa, eli no deal. Moottorihan saattaa tietysti olla erinomaisessa kunnossa, mutta toisaalta taas
tää varmasti päivittäisajoon, 455 hv. Varsin nopeasti löysin, mitä vastaava moottori maksaisi Amerikassa. Menimme saamaamme osoitteeseen ja parin kyselyn jälkeen . Hintapuoli oli kuitenkin toinen tärkeä asia selvitettäväksi. Niinpä tiedustelin myyjältä ennen lopullista kauppaa, oliko vaihteistoon mahdollisesti keskikonsolia. rma löytyi. Eihän pelkkä Whatsup viestillä tekstinä saatu numero vielä mitään suomalaiselle ostajalle todista, mutta järkevältä näytti. Samoin sivulla kerrottiin myyjänä olleen vakuutusyhtiön nimi. Kysyin myyjältä, olivatko nämä olemassa. Pelkkä dollarihinta ei vielä ole kuin alkua ja täytyy muistaa aina myös USA:n sisämaanrahdit. Moottori näytti yhtä siistiltä kuin kuvissa. Kauppa sovittiin ja lähdimme pakettiautolla Liettuaan tekemään ostoksia. johtoja. Seuraavissa numeroissa kerrotaan, mitä kaikkea hauskaa ja ”hauskaa” tuli eteen ja mitä kannattaa mietiskellä ensin. Kaupanteon aikana mietin Pontiacin omia sähköjä, jotka olivat uusimisen tarpeessa ja kysyin, onkohan moottoriin olemassa Camaron sulakerasiaa ja mielellään mahdollisimman paljon Johtoa riittää. Moottorissa on muuttuva nokka-akselin ajoitus ja pienen tehontarpeen vallitessa se lepuuttaa sylintereitä, mikä taas vähentää polttoaineen kulutusta, eli huokeampaa ajoa. Shifteri kuuluu vaihteistoon, mutta konsoli on tietysti eri aikakaudelta kuin auto. Tiedustelin myös Camaron jäähdytysjärjestelmän paisuntasäiliötä. Hyvä, uudenkarhea peli ja täsmää myyjän kertomaan ajomäärään. Tämä löytyi. Moottori ja vaihteisto muodostavat täysikokoisen ”pötkylän”, mutta miesvoimin se saatiin sovitettua pakuun. Autosta ja sen moottorista oli useita kuvia ja siinä ilmoitettiin myynnissä olleen auton tarkka mittarilukema 27 278 mailia, noin 44 000 km. Onneksi tuli vaihdettua autoon keväällä uudet jouset ja iskarit. Pistin VIN-numeron myös Google-hakuun ja sieltä pomppasi esiin kuva mustasta oikeasta etukulmastaan kolaroidusta 2017 Camarosta. Myyjän ilmoituksen mukaan moottoriöljyn jäähdyttimessä, joka sijaitsee öljypohjan sivussa, on vuotokohta. Tarjolla ollut paketti Moottorin lisäksi mukana tuli myös Camaron 8-vaihteinen 8L90-automaattivaihteisto. Voiko mittaristoa ja kardaania mitenkään käyttää. Tutkimme vielä mitä kaikkea mukana tuli. Siihen jo alkupuolella mainitsemani laskun mukaan rahti, tulli ja liikevaihtovero päälle ja johan pompsahti. Kauppaa tehdessämme pyysin myyjältä purkuauton VIN-numeroa. Tämä ylitti ehjän hinnan, eli vakuutusyhtiö myi auton korjaamattomana. Mukaan kokonaisuuteen kuului mukavasti myöhemmin tarpeellista oheistavaraa. Samoin myyjä kertoi auton, josta moottori on purettu, saaneen tärskyn oikeaan etukulmaan, minkä vuoksi vaihteiston ohjainmoduuli (TCM) vaurioitui mekaanisesti eikä sitä ole. Lopuksi lyötiin kaupasta kättä päälle. Siis koko paketti yhdessä nipussa, kuten olin mielessäni ajatellut. Mukaan saimme myös katalysaattoreiden jälkeistä pakoputkistoa, jossa putket yhdistyvät vaihteiston sivuilta kardaanin alle. Ainoastaan tankilta moottorille tuleva polttoaineletku oli katkaistu leikkurilla. Ruudussa näkyi myös vastaavan ehjän ajoneuvon hinta ja kyseisen auton korjaushinta-arvio. Kaikki löytyivät ja noin viikon kuluttua ne olivat noudettavissa omasta postista. Samoin imuputkeen liittyvää ilmamääräanturia (MAF-anturi) ei ollut. Kaikki muut letkut, putket ja johdot oli irrotettu siististi liitoksistaan. Auton purku oli tehty nätisti. Niin ikään tästä oli selvä kuva. Tässä on siis swapin alku. Ainakin pakoputken liitoskappaleet katalysaattoreihin ovat nyt olemassa. V8-MAGAZINE 35. Kaiken kaikkiaan moottoriehdokkaan löytymisestä siihen, että se oli tallissa, meni noin pari viikkoa. Kaikesta oli netissä hyviä kuvia oikealta ja vasemmalta, edestä ja takaa. Johtosarjat ja apulaitteet olivat mukana. Kättä päälle Kauppaa ryhdyttiin vääntämään Camaron koneesta ja varsin nopeasti pääsimme positiiviseen lopputulokseen. Parisiennessä on ollut alun perin keskikonsoli ja siinä Powergliden valitsin. Huomasimme, että shifteristä oli jäänyt pois nuppi ja nahkainen suoja. Kesän mittaan etsin netistä siistiä alkuperäistä konsolia, mutta huonolla menestyksellä. Kokonaisuuteen kuuluivat myös moottorinohjausyksikkö (ECU), mittaristo ja shifteri. Kotimatka alkoi ja parissa päivässä koko reissu oli tehty. Kävimme vielä viime hetken tutkimiset ja tinkimiset. En tiedä, mutta ovathan olemassa. Nämä olivat pieniä puutteita, kun mukana tulivat täydelliset pakosarjat katalysaattoreineen ja pakoputken alkuineen. moottorin tyyppiä ja ikää. Myös vaihteistoöljynjäähdyttimen putket. Ilmansuodatinkotelo ja imuputki moottoriin oli myyty jo aiemmin. Moottorin teho mahtuu Pontiacin alkuperäisen valinnaismoottorin tehon muutoskatsastuksen, +10 % raameihin. Johtosarja painoi akkukaapelin kanssa 22 kg. Alkuperäinen ajatus oli varmistella alustanumerosta Kotimatka alkaa. Oli sitten työn alla minkä merkkinen auto tahansa. Kaikki helpottaa tulevia askareita. Nippuun saatiin myös Camaron kardaani ja mittaristo. Kone-vaihteistoyhdistelmän lisäksi paku-Volkkariin lastattiin myös oheistavarat, toivomani sulakerasia ja ”pätkä” johtosarjaa
Tarjotut V6-vaihtoehdot käsittivät 200 cid (3,3 l), 229 cid (3,8 l), Buickin 229 cid (3,8 l) ja 267 cid (4,3 l). Tähän päälle ostaja pystyi valitsemaan neljä eri V8-vaihtoehtoa alkaen 267 cid (4,4 l) ja päättyen tuttuakin tutumpaan 350 cid 5,7-litraiseen pikkulohkoon. Samilla ei ole ihan tarkkaa tietoa siitä, millä neljästä eri kuutoskoneisesta vaihtoehdosta auto on ensimmäiselle omistajalleen joskus luovutettu. Sami oli erään kaverinsa kanssa tekemässä kauppoja eräästä AMC Hornetista, ja silloin El Camino osui ekan kerran hänen verkkokalvoilleen. Sittemmin Sami yritti jokusen kerran ostaa auton, mutta myyjä kieltäytyi ostotarjouksista. Pitkä väsytys Samin talliin El Camino kulkeutui Kalajoelta vuonna 2017 ja ensimmäisen kerran hän näki auton vuonna 2011. Neljä vuotta sitten kaupat sinetöitiin erään vaihtokaupan myötävaikutuksella. Sami antoi silloin vaihdossa käyttöautonaan toimineen 1990 vuosimallin 4,3-litraisella veekuutosella varustetun Chevrolet Fleetsiden. Kilpuriksi rakennettu Tämä El Camino on rakennettu Kerolan Jyrkin toimesta nykymuotoihinsa, levikkeineen, maalauksineen ja muine ei orkkis kaSOTARATSU STREET WEEK Markkinointimielessä viidennen sukupolven (1978–1987) El Camino edusti enemmän citycowboyn tavarankuljetinta kuin mitään olkihattuisen farmarin ehtaa työjuhtaa. 36 V8-MAGAZINE. Chevrolet El Camino 1979 S ami Luokkalan 1979 Chevrolet El Camino on aikoinaan rullannut tehtaan portista ulos V6-moottorilla varustettuna
V8-MAGAZINE 37. Samin Kokkolassa sijaitsevassa Made In USA Garage -tallissa autoa säilytettiin katon alla turvassa aina syksyyn 2018. Autolla tiedettiin olevan jonkunmoista kisahistoriaa, ja tämä jos mikä poltteli miehen mielihaluissa. Maalaustyyli edustaa pitkälti värikästä 80-lukua, mutta koska trendit kulkeutuvat Suomeen aina jälkijunassa, niin onhan tämä ollut Kalajoen suunnalla seksikäs vielä 2000-luvun alkupuolella. Autosta puuttui kaikki, ja se oli seissyt viimeiset kymmenen vuotta pitkälti tyhjänä hylsynä pellon laidassa. Sami teki kaupat El Caminosta rullaava projektina. TEKSTI JA KUVAT HEIKKI MALINEN luineen jo vuonna 2003 ja FHRA:n sääntöihin soveltuvaksi kilpa-autoksi. Kyseinen . SOTARATSU STREET WEEK Sami Luokkala oli pitempään katsellut sillä silmällä erään pellon reunaan lohduttoman oloiseksi jätettyä El Caminoa. Tähtäimessä Street Week Tavoitteena auton kanssa ei ollut mikään muu kuin osallistua Ruotsissa järjestettävään Street Week -tapahtumaan. Huikean kirjava maalaus taisi olla asia, joka ensimmäiseksi kiinnitti Samin huomion. Omansa tuon talven haasteisiin toi vielä tavoite saada auto takaisin katurekisteriin. Autolla ajeltiin joitakin kisoja kyseisenä vuonna, sillä todisteena asiasta löytyy ainakin vanha FHRA:n katsastuskortti. Kyseessä ei ollut mikään ihan vähäpätöinen projekti, kun El Caminosta puuttuivat sähköt, jarrut ja ihan kaikki muu. Sitten alkoi yhden talven mittainen ahkera rakenteluprojekti ja pyörilleen El Camino palasi keväällä 2019. Hyvänä apuna Samilla toimi oma tallikaveri Ari Myllykangas ja tässä yhteydessä Arilla toimi porkkanana mahdollisuus osallistua kahden kaveruksen yhteiseen haasteeseen
Siirtymät on pakko tehdä autolla, jolla kisataan, ja trailerikuljetus aiheuttaa hylkäyksen. Varttimaililla paras veto tuotti tuloksen 10,2 sekuntia ja 209 km/h, mutta vartilla perävälitykset loppuvat kesken 300 metrin kohdalla. . Paluu vuonna 2021 Näin suunnitelmissa oli taas kesän 2020 Street Week, mutta kuten jo hyvin tiedetään, koronavirus pilasi monta hienoa ”Mutta sitten viimeisellä radalla Lindesbergissä Chevyn alkuperää olevasta 377 cid (6,0 l) pikkulohkomoottorista sulivat kannentiivisteet ja männät seitsemästä sylinteristä.” El Camino rakennettiin kisapeliksi Kalajoella jo vuonna 2003, mutta ei sentään näin villin oloisena. Tapahtuman hyväksyttävä läpivienti epäonnistui, sillä viimeisen ratapäivän jälkeen edessä oli vielä siirtymä alkuperäiselle lähtöja maalipaikalle. Naapurimaassa El Camino jaksoi hienolla tyylillä aina viimeiselle kisapaikalle asti. Mutta päätösradalla Lindesbergissä Chevyn alkuperää olevasta 377 cid (6,0 l) pikkulohkomoottorista sulivat kannentiivisteet ja männät seitsemästä sylinteristä. Maalausteema edustaa ehtaa 80-lukua, mutta toteutettuna vajaat parikymmentä vuotta myöhemmin. Kansia irrotellessa männät näyttivät päältäpäin ehjiltä, mutta eipä siellä ollut jäljellä enää mitään puristuksia. Ari Myllykangas oli puolestaan itse osallistunut omalla 1964 Valiantilla kahteen aikaisempaan Street Week -mittelöön, mutta lupautui lähteä Samin hanttariksi. Ruotsin reissu ei lopulta ollut mikään maailman loppu, vaikka Sami ja Ari ovat joka vuonna Ruotsissa ajatelleet, että nyt saa riittää. tapahtuma käsittää viisi eri 1/8-mailin rataa viiden päivän putkessa ja kokonaismäärältään vähintään 1500 kilometriin yltävät siirtymäpätkät ratojen välillä. Mutta kuinka ollakaan, kun kotipuolessa on aikansa asioita pyöritelty, löytyy aina kokonaan uusi into lähteä mukaan seuraavan kesän tapahtumaan. Auton ympärillä ja ylipäätään kilpailuja huoltotoimissa saa hääriä vain kaksi henkilöä, eli kuski ja hanttari. . Muilta tiimeiltä saa toki pyytää apua, mutta hekin ovat liikkeellä samoin rajoituksin. Melkein maaliin Rakentelujakson jäljiltä Sami ennätti alkukesästä 2019 testata El Caminoa Kauhavalla muutamaan otteeseen ja Kalajoella yhden kerran ennen Ruotsin reissua. Samassa yhteydessä rataa vielä rasvattiin oikein isolla kädellä. Tähän päälle auton kaikkien varaosien, työkalujen ja muiden tarvikkeiden pitää kulkea mukana auton kyydissä, tai peräkärryssä. Kannattaa huomioida, että auto on rakennettu puhtaasti vain Street Weekin tarjoamat kasimailin mittelöt silmällä pitäen. Näin hän tiesi hyvin, mitä Ruotsissa oli odotettavissa ja omasi selkeitä ajatuksia siitä, mikä kalusto voisi toimia. Harmittava takaisku, mutta minkä sille teet. Kokemusta näistä kahdesta aikaisemmasta tapahtumasta hän kerrytti vuosimallia 1967 edustavalla AMC Ambassadorilla, jonka voimanlähteenä toimi 377-kuutiotuumainen ja Weiand 144 mekaaninen ahdin. 38 V8-MAGAZINE. Hyväkulkuisella autolla on taitettu 1/8 maili aikaan 6,27 sekuntia. Sami oli jo aiemmin osallistunut ja hyväksyttävästi läpivienyt vuosien 2017– 2018 tapahtumat. Samin onneksi männät sulivat alakerran suuntaan
V8-MAGAZINE 39. Akku on haudattu puoliksi piiloon lavalle ja polttoainetankki on puolestaan piilossa lavan alla. Kuskin näkökentästä löytyy kaikki olennainen. MOOTTORI: 377 CID (6,0 L), VAKIOKOKOINEN 350 CID LOHKO, EAGLE STROUKKIAKSELI, DSS RACINGTAKOMÄNNÄT, H-PROFIILI KIERTOKANGET, EDELBROCK RPM -SYLINTERIKANNET, CX RACING -PAKOSARJAT, 2 X HOLSET HX40 SUPER -TURBOAHTIMET VAIHDELAATIKKO: 2-VAIHTEINEN POWERGLIDE SIMUNAGLIDE-KONEISTOLLA. Siellä lepää 377-kuutiotuumainen tuplaturboin varustettu Chevyn pikkulohko. Ratti ei ole ihan F1-tasoa, mutta se täyttää tehtävänsä. TAKA-AKSELI: FORDIN 9-TUUMAINEN Tekniikka On siinä jäähdytintä
. Kokkolalaiskaksikko lukeutui El Caminonsa kanssa omassa luokassaan 2019 tapahtuman ehdottomiin väriläiskiin ja oli mukana hyvillä sijoituksilla aina moottorihaaveriin asti. Kesän 2020 Street Weekiä varten autoon oli jo valmiiksi tehty uutta panostusta, kuten sisustan raksimista keventämismielessä ja isommat takapyörät, joilla pitäisi löytyä uutta vauhtia. Toki samalle jo aikaisemmilta vuosilta tutuksi tutulle ajankohdalle viikolle 28. Järjestäjä oli kesäkuun 5. Samin ja Arin osalta kesän 2019 moottoririkko ei lopulta vaikeuttanut heidän mahdollisuuttaan varmistaa osallistumistaan kesän 2020 ennakkoilmoittautuneiden etunenässä. Siirtymäpätkille mahtuu päivittäiset Check Point -tarkistuspisteet. Kesällä 2019 El Caminon alla käytettiin rengaskokoa 30x16,5–15 ja kesäksi 2020 hankittiin uudet kooltaan 32x18,5–15 Hoosier Quick Time Pro -kumit. Lohkosta löytyvät stroukkiakseli stanukokoisin männin, H-mallisin veivein ja monien muiden palikoiden kera. ”Kannattaa huomioida, että tämä auto on rakennettu puhtaasti vain Street Weekin tarjoamat kasimailin mittelöt silmällä pitäen.” Takakyljen pullistukset sallivat paremmin tilaa isoille pyörille. Vanha stanukokoinen 350 cid lohko selvisi Ruotsin tuhosta ehjänä, mutta kyseinen moottori ei kiertänyt kuin 6200 r/ min. Tältä näytti 2019 Street Weekin paras aikakortti. Koukku on ehdoton juttu Street Weekillä, sillä työkalut, varaosat ja muut tarvikkeet liikkuvat mukana peräkärryssä. Varmaa on ainakin se, että he roikkuvat kynsin ja hampain kiinni mahdollisuudessaan päästä takaisin kesän 2021 suurimmalle seikkailulle. Se kertoo jotain kaverusten osaamisesta ja asennoitumisesta Street Weekin tarjoamiin haasteisiin. 40 V8-MAGAZINE. El Camino sotavaatteissaan kisapaikan varikolla, huomatkaa siirtymiä varten kiinnitetyt pakoputket auton sivuilla. Samin El Camino on yhtä vaikuttavan häijy ilmestys lähtövaloissa kuin myös missä tahansa liikkuessaan. Moottorin puolella ohjelmassa oli käyntiä ja maksimikierroslukua lisääviä muutoksia. päivänä 2020 pakotettu ilmoittamaan, että joutuu siirtämään kisan vuodella eteenpäin. tapahtumaa, mukaan lukien Ruotsin koitoksen. Ingo-kylmäasemat ovat hyviä tarkistusja tankkauspisteitä, ja niistä saa E85:sta! Peräkärry on lähes välttämätön pakko tavarankuljetuksia varten
1 2 3 4 5 66 49 7 8 9 10 11 12 13 13 50 14 15 16 17 18 19 20 20 51 21 22 23 24 25 26 27 27 52 28 29 30 31 53 TAMMIKUU TAMMIKUU MA TI KE TO PE LA SU vk. JOULUKUU JOULUKUU MA TI KE TO PE LA SU vk. 1 2 33 53 4 5 6 7 8 9 10 10 1 11 12 13 14 15 16 17 17 2 18 19 20 21 22 23 24 24 3 25 26 27 28 29 30 31 31 4
BUICK SPECIAL 1950
FORD CUSTOMLINE SEDAN 1956
Rättikattoinen Montego MX on melkoinen erikoisuus missä päin maailmaa tahansa, sillä niitä valmistettiin vähäiset 1 725 autoa. Muita kriteereitä ei sitten juuri ollutkaan. Kallein oli vastaavasti 9-paikkainen Safari-farkku (4 457 $). TEKSTI JA KUVAT KAI SALMIO R uusniemien jenkkiautokalusto on vuosien kuluessa jälleen karttunut. Pontiac Catalina 2d Hardtop Coupe 1973 AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ AJOKAUDEN PIDENTÄJÄ Autohankintoja tehdään monista eri syistä. Joukon ihka ensimmäinen jenkki oli ’63 Chevrolet Impala, jonka hän osti armeijasta poispääsyn kunniaksi. V8-MAGAZINE 45. . Tästä syystä ei minkäänlainen projekti tullut kysymykseen. kunnon kattoa. Kun edellisen kerran vierailin sympaattisen eläkeläispariskunnan luona, kuvasin heidän kuutisen vuotta sitten hankkiman ’69 Mercury Montego MX Convertible Coupen (V8 6/18). Pöytyäläiset Jaana ja Jouko Ruisniemi hankkivat 70-lukulaisen Pontiac Catalinan lähinnä siksi, että saattoivat kovakattoisen auton myötä pidentää ajokautta molemmista päistä. 2-ovinen HT coupe oli 3 869 dollarin lähtöhinnalla toiseksi edullisin Catalina heti moniovisen perhemallin jälkeen (3 770 $). Avo haluttiin pitää jatkossakin hyvien säiden kesäautona, jonka kangaskattoa ei tarvitsisi nostaa lainkaan ylös ajokauden aikana. Ruisniemien riepukattoinen erikoisuus saattaa näin olla jopa ainoa yksilö Suomessa. Aiemmin jenkkiautoilua harrastettiin kimppaomisteisella ’59 DeSoto Firesweepillä, joka hankittiin Joukon täyttäessä 18 vuotta 1969. Tapahtumassa oli useampi myyntilapullinen auto, mutta mikään niistä ei herättänyt Pontiacissa on edelleen osittain tehdasmaalaus. Viimein 2010-luvulla Montego päätti vuosikymmeniä kestäneen jenkittömän aikakauden. – Päätimme hankkia toisen jenkkiauton, kun Mercuryssä ei ole ns. Harva iäkäs avo on myöskään eristetty niin hyvin, ettei kabiiniin kantautusi tuulen suhinaa tai liikenteen melua. Pariskunnan tavoitteena oli löytää jo valmiiksi museorekisteröity auto, tai ainakin pienellä vaivalla ja rahallisella panostuksella museoitavissa oleva kohde. Halusimme pidentää ajokautta molemmista päistä, siksi lähdimme etsimään kovakattoista yksilöä, selventää Jouko hankinnan taustoja. Ei projektia Ruisniemet eivät allekirjoita merkkiuskollisuutta, joten kyseeseen tuli minkä tahansa jenkkivalmistajan tuote. Suomen kevät ja syksy eivät hirveästi suosi avoautoilua. Jenkkiautoilusta luovuttiin 70-luvun lopulla. – Kakkosjenkin haku starttasi jo viime vuoden Forssan Pick-Nickin yhteydessä
vakiona asennetut ohjausja jarrutehostin sekä optioilmastointi. Optiolistalta olisi ollut valittavissa myös puskureiden kumiset törmäyslistat, mutta niitä ei ole onneksi tässä autossa. ”Päätimme hankkia toisen jenkkiauton, kun Mercuryssä ei ole ns. Auton varustukseen kuuluvat mm. 46 V8-MAGAZINE. Ilmanputsarikotelon alta löytyy 400:nen vinkkeli, joka tuotti 170 nettohevosvoimaa. kunnon kattoa.” Moottoritila on käytännössä edelleen tehdasasussa. Massiivisen kokoinen maski jatkuu myös puskurin alapuolelle
Syksyn kuluessa tutustuttiin useampaan kohteeseen, kuten 70-luvun alun Dodge Dart Swingeriin, ’67 Plymouth Sport Furyyn, ’68 Pontiac Bonnevilleen, ’71 Chrysler New Yorkeriin ja ’66 Chevrolet Impalaan. Ainoastaan yhden omistajapariskunnan autolla oli ajettu vain vähän päälle 40 000 orkkismailia. Parasta tässä Bob´s Automotive Centerin kuitissa oli kuitenkin siihen kirjattu tieto ajetuista maileista, joita oli kertynyt 18 vuoden aikana ainoastaan vähäiset 38 000. Seuraavaksi kahlattiin läpi internetin tarjonta useamman kuukauden aikana. rman työntekijä päätti yllättäen ostaa sen! Etsintä alkoi tuntua jopa hieman epätoivoiselta, kunnes vihdoin netistä bongattiin tämän vuoden helmikuussa ’73 Pontiac Catalina. Tämän jälkeen mittarilukema karttui entistäkin harvemmin, koska vuosien 1991–1996 aikana Pontiacilla Catalina-nimi otettiin käyttöön jo 1950. Swingerissä hinta ja laatu olivat kohdallaan, mutta Dartin ajotuntuma ei yksinkertaisesti miellyttänyt. Autolla oli ajettu keskimäärin vähän päälle 2 000 mailia vuodessa. – Autoa kaupattiin Oripäässä, mikä sijaitsee vajaan 20 kilometrin päässä Pöytyältä. – Auton etsinnässä avusti myös eräs henkilö, joka tuottaa Yhdysvalloista jenkkikalustoa Suomeen. Merta edemmäs kalaan Kotimaisen kaluston lisäksi Ruisniemet tutustuivat myös Ruotsin tarjontaan, laihoin tuloksin. ostointoa. päivänä 1973. Kuvien Catalina tuotiin maahan Kaliforniasta syyskuussa 2018. Tosin, eräästä Tri-Powerilla varustetusta ’66 Pontiac Bonnevillestä olisi ilmeisesti tehty kaupat, mutta se ehdittiin myydä vain kaksi tuntia ennen yhteydenottoa. Miksi siis mennä merta edemmäs kalaan, kun kiinnostavan kohteen voi löytää myös läheltä, huikkaa Jouko. Anson hankkivat Pontiacin uutena toukokuun 4. Auton mukana tulleista kaikista vanhoista dokumenteista löytyy pariskunnan molempien osapuolien nimet. Useinhan autot rekisteröitiin vain yhden henkilön nimiin. Alun perin sillä viitattiin juuri hardtop-korillisiin malleihin (Catalina pillarless hardtop). ja Doloris M. . Mieluisaa ei kuitenkaan löytynyt. Olimme erittäin kiinnostuneita juuri maahantuodusta ’66 Buick Wildcatista, mutta jäimme nuolemaan näppejämme: auton satamasta noutaneen kuljetus. Alford A. – Näin etsinnän kuluessa alkoi tuntua enenevässä määrin siltä, että seuraava jenkki saisi olla juuri isokorista mallia, jollaisten tarjoama ajonautinto on verrattavissa eräällä tavalla kotisohvalla istumiseen, huomauttaa Jouko pilke silmäkulmassa, viitaten vertauksellaan full size -jenkkien leppoisaan jousitukseen. V8-MAGAZINE 47. . Ruisniemien Catalinalla on ajettu keskiarvona laskien alle 1000 mailia vuodessa viimeisten 47 vuoden aikana. – Papereista selvisi sellainenkin yksityiskohta, että Catalinan akku uusittiin huhtikuussa 1991. Ansonit asuivat tuolloin Whitter-nimisellä paikkakunnalla, Los Angelesin piirikunnassa
Suosituimmaksi malliksi nousi perheystävällinen 4-ovinen sedan, joiden valmistusmäärässä ylitettiin maaginen 100 000 auton rajapyykki. Pieteetillä suoritettu puhdistus ja rasvaus olivat lääkettä näille mekanismeille. Ansonit eivät tyytyneet vakiona tarjolla olleeseen 145 hevosvoiman 350-veekasiin, jossa käytettiin 2-kurkkuista kaasutinta. Catalina jätettiin tuntemattomasta syystä seisontaan 1996, peräti 22 vuodeksi, kunnes se kaupattiin tiettävästi perikunnan toimesta kaukaiseen Pohjolaan, toteaa Jouko. Pienet esteettiset virheet eivät sammuttaneet Ruisniemien ostointoa. Ruisniemet aloittivat perusteellisen puhdistussavotan. Catalinalle suoritettiin museotarkastus vain kuukautta myöhemmin, jolloin matkamittarissa seisoi matala 42 937 mailin lukema. . Tärkeintä oli kuitenkin hävittää auton sisätilojen tuhkakuppimainen haju, missä onnistuttiin erinomaisesti. – Lähimmäksi pääsi nimenomaan hardtop coupe, ollen samalla toiseksi suosituin Pontiacin malli vuonna 1973, tarinoi Jouko. Etusivuikkunoista eivät toimineet kumpikaan. Valkoiset istuimet poistetiin autosta ja jynssättiin irtonaisina jopa hammasharjaa apuna käyttäen lähes uudenveroisiksi. Orkkistekniikka paikoillaan Catalinassa oli hankintahetkellä edelleen auton tehdasasenteinen tekniikka. Pontiacin hyvät ajo-ominaisuudet puolsivat ostoon päätymistä. Catalinan osuus kaikkien Pontiacien tuotannosta oli hieman alle 26 prosenttia, eli varsin iso palanen. Kattoverhoilusta ei kaikkea pinttymää saatu poistettua. Vaikka Catalina on Montegoon verrattuna jonkinlainen tusinamalli, ei sekään jarruttanut hankintapäätöstä. Edellinen omistaja oli asennuttanut autoon uudet Vitour Galaxy -valkosivurenkaat. ajettiin keskimäärin enää reilut 500 mailia per vuosi. Toiseksi suosituin Catalina oli ostettaessa nuhruisessa kunnossa ja kyljistä löytyi muutama pieni lommo, jotka olivat syntyneet ilmeisesti autotalliin ajon seurauksena. Pelkästään 2-ovista hardtop coupea valmistettiin peräti 74 394 autoa. Puskurit ja muut vastaavat osat kiillotettiin entiseen loistoonsa. . Edessä ovat vakiona asennetut levyjarrut, kun takana luotettiin rumpujarruihin. Ovien avain oli kadoksissa, mutta auton mukana tuli onneksi uudet avaimelliset lukkopatruunat, jotka näin vaihdettiin vanhojen tilalle. – Verhoilujen puhdistus oli melkoinen hikiurakka, sillä autossa oli aikanaan tupakoitu aktiivisesti. Ikkunamekanismit olivat jumittuneet, johtuen yksinkertaisesti käytön puutteesta. – Mistään harvinaisuudesta ei voi tällä kertaa puhua. Siis lähes 73 000 kappaletta enemmän kuin avo-Mercuryämme! Catalinat olivat ilmeisen suosittuja, minkä todistaa osaltaan 237 065 auton tuotantomäärä. 48 V8-MAGAZINE. Nyt Catalina tuoksuu enää vanhalta autolta, naureskelee Jaana. Erikoiset ja näyttävät PMD-pölykapselit (Pontiac Motor Division) ovat perua vanhemmasta Pontiacista
ja Doloris M. V8-MAGAZINE 49. Automaattivaihteistoa käskytetään rattishifterillä. Alford A. Hardtopien muita värivaihtoehtoja olivat satulanruskea, sininen, vihreä tai viininpunainen. päivänä 1973.” Valkoiset täysvinyylipenkit sai valittua autoon optiolistalta (Morrokide trim). ”Ainoastaan yhden omistajapariskunnan autolla oli ajettu vain vähän päälle 40 000 orkkismailia. Pehmeällä vinyylillä vuorattu 3-puolainen ratti on valittu optiolistalta. Anson hankkivat Pontiacin uutena toukokuun 4. Vakioohjauspyörä oli 2-puolainen ilman vuorausta. Takapenkkiläisille löytyvät myös lannevyöt. Kojetaulun päällinen on kuin uutta vastaavassa kunnossa, mikä ei ole itsestäänselvyys Kalifornia-autolle. Säilyvyyden on taannut tallissa säilytys
Kaasutin oli tässäkin versiossa vain kaksikurkkuinen. 50 V8-MAGAZINE. Vaihteistolle on Ruisniemien omistusaikana tehty ainoastaan öljyn ja . Catalinan myötä pariskunnan ajokausi pidentyi molemmista päistä. Niiden perusteella voinee päätellä, missä päin Amerikkaa Ansonit matkasivat esim. Moottorin kanssa on pärjätty normaaleilla kausihuolloilla. Jaana ja Jouko ovat erittäin tyytyväisiä hankintaansa. Se korjautetaan myöhemmin uudenveroiseksi ja asennetaan takaisin entiselle paikalleen, huomauttaa Jouko, joka osaa myös arvostaa auton alkuperäisyyttä. Sama pata asennettiin jo vakiona Catalinan farmarimalleihin, pienemmän akselivälin Grand Amiin sekä akseliväliltään yhtäläiseen Bonnevilleen. KolmivaihteinenTurbo Hydramatic -automaattivaihteisto pelitti moottorin ohella kuin parhaimpina päivinään konsanaan. . Lisävarustelistalta pystyi valitsemaan väkevämpiäkin koneita, kuten esim. – Autoon oli jossakin vaiheessa asennettu uudet iskunvaimentimet ja jarruletkut. Jäähdytin ja lämmityslaitteen kennosto uusittiin. Pariskunta rastitti optiolistalta 400-kuutiotuumaisen kasin, jolle tehdas takasi tuoreeltaan 170 nettohevosvoimaa. Teholukemat kuulostavat suhteellisen pieniltä aina silloin, kun on kyse SAE-nettohevosvoimista. nelireikäisellä kaasuttimella varustetun 200-hevosvoimaisen 400:sen tai vaihtoehtoisesti tuplaputkistolla ja neliläppäisellä kaasuttimella varustetu 455:sen (215 hv). 2-kurkkuinen orkkiskaasutin tuli käytyä läpi korjaussarjalla eräänlaisena varmuustoimenpiteenä. Tämän moottorin yhteyteen sai ainoastaan yksiputkisen pakoputkiston. 4-kurkkuisella kaasuttimella ja tuplapakoputkistolla teho kasvoi 175 hevosvoimaan. ltterin vaihtotyöt. Auton mukana kulkeutui iso nippu kaikenlaista autoon liittyvää materiaalia, kuten omistajankäsikirja, takuutodistus ja usean yhdysvaltalaisen paikkakunnan tiekartasto. Vanha syyläri on edelleen tallessa. 70-luvulla
• Autonsuojapeitteet kaikkiin malleihin. Florida auto dealer since 1991 www.amercars.com Myymme, välitämme autot ja moottoripyörät, Ebay jne. (aikaero) +1-561-7623060 / Marco Casagrande Autoverhoilut kaikkiin USA-autoihin! Automatot, suojamatot brodeerauksella ja tavaratilan matot. • Asennus kuuluu myös meidän palveluun! www.westfix.fi, westfix@netikka.fi Korsnäs Biloch Båtinredning Silverbegsvägen 23, 66200 Korsnäs (06) 364 1406 Automaattivaihteistojen erikoisliike Hiihtotie 7 B, 01280 VANTAA Puh. Amer Trading, Inc. /tilaa KAHDEKSAN SY YTÄ ELÄÄ. • Istuinten verhoilut alkuperäisestä materiaalista. • Meillä on myös muita autonsisustustarvikkeita. • Vinyylikatot, rättikatot ja tarvikkeet. Kontit Floridasta viikottain! USA:n sisäiset kuljetukset! Kysy lisää! AUTOT, PYÖRÄT, OSAT USA:STA Tilaa osasi itse tallillemme, maksa vain merirahdista 1851 NW 9th St., Okeechobee, FL 34972, USA/oma nimi amercars@msn.com Soitot suomeksi klo 15.00 jälk. 09-302847 / 050-3305780, fax 09-3401073 e-mail: jaakko.husso@pp.inet.fi (03) 514 3445 vammalan@moottorikoneistamo.com www.moottorikoneistamo.com Pesurinkatu 7, 38200 Sastamala V O I S I H A N S I TÄ H A R R A S TA A VA I K K A P I T S I N N Y P L ÄY S TÄ Hanki omasi: v8.
Ensin hän entisöi ’67 Kadett Rallyen ja sen perään ’60 Rekordin MR-kelpoiseen kuntoon. Samalla Bengt oppi auton rakentelun aakkoset, josta tulisi olemaan hänelle runsaasti hyötyä jatkossa. Kiinnostus nelipyöräisiä kohtaan syttyi vajaan kymmenenvuoden iässä, kun hän alkoi kulkea Gunnar-isän kanssa niitä ostelemassa. Toisinaan Gunnarin hankinnat osoittautuivat niin huonoiksi, ettei niitä kannattanut korjata, mistä Bengt oli pelkästään hyvillään. Vaihtelu virkistää Bengt otti saamansa opit konkreettiseen käyttöön jo kaksikymppisenä, kun hän hankki 1970-luvun alussa ensimmäiseksi kunnostuskohteekseen paloiksi pilkotun ’26 Ford T:n, jonka valmistumisessa vierähti vuosia. Merkillä tai mallilla 52 V8-MAGAZINE. Vaikka Opelit ovatkin Bengtistä ”pop”, alkoi hän kaivata vaihtelua harrastetoimintaansa. Ford Customline Sedan 1956 Neliovista Neliovista näyttävyyttä näyttävyyttä Neliovista näyttävyyttä B engt on puuhastellut autojen parissa polvenkorkuisesta pojankoltiaisesta saakka. Kovan käytön seurauksena autot rikkoutuivat toisinaan, mutta yhdessä Gunnarin kanssa ne pantiin pian kuntoon ja niiden ”rääkkäys” saattoi jatkua. Syynä oli se, että Bengt sai itselleen kyseiset romut, joilla hän sitten rällästeli perheen pelloilla. Tuon jälkeen tuli autorakenteluun reipas tauko, kunnes vuosituhannen vaiheessa Bengt innostui Opeleista. Gunnar ei ollut kuitenkaan mikään autokauppias, vaan itse asiassa maanviljelijä, joka oman tilan ylläpidon ohessa hankki lisäansioita halvalla saamiaan projekteja kunnostamalla ja myymällä niitä eteen päin voiton toivossa. Niinpä Bengt päätti hankkia seuraavaksi projektikseen jenkkiraudan, joista etenkin näyttävät viiskytlukulaiset siipiautot kiinnostivat häntä eniten
Osittain puretun auton pelleistä löytyi korroosiota ja lommojakin kiitettävästi, eikä orgisverhoilujen halkeillutta kuntoakaan voinut kehua. Näyttävän kokonaisuuden kruunaavat autoon asennetut lisäkoristukset. . Kun selvisi, että tämä suomiyksilö oli varustettu veekasilla, päätti Bengt lähteä tutkimaan sitä tarkemmin. Ford ei ollut mieltä ylentävä näky. Arkista neliovista sedania näkee harvemmin näyttelytasoiseksi nykerrettynä. Niistä harvat lienevät yhtä hienossa kunnossa kuin Bengtin yksilö, joka on kaiken lisäksi erikoinen suomiauto. Bengt muisti hämärästi Matsin neliovisen ’56 Ford Customline sedanin, mutta sen kunnosta hänellä ei ollut tarkkaa kuvaa. Matias kertoi aikoinaan irrottaneensa korin korjatakseen rungon takaosassa olleet ruostevauriot. Leksan suunnitelmissa oli kunnostaa Vuonna 1956 valmistui 1 392 847 Fordia, joista neliovisia Customline sedaneja oli 170 695 kappaletta. V8-MAGAZINE 53. Osia puuttui runsaasti, mutta Fordin alkuperäinen tekniikka 272 Y-Block -kone, ylivaihteella varustettu kolmivaihteinen Overdrive-manuaali ja lukoton perä olivat yhä tallella. Töiden valmistuttu Matias palautti korin takaisin kunnostetun rungon päälle, mutta sen jälkeen ei enää muuta tapahtunutkaan. Mainittua asiasta munsalalaiselle kaverilleen Matias Björklundille, ehdotti tämä oman autonsa ostamista. Löytö Leksan laanilta Bengtin Fordin historia on hämärän peitossa aina 1970-luvun lopulle asti, jolloin sen osti Kokkolassa Super Parts -nimistä romuttamoa pitänyt Leo ”Leksa” Nykvist. TEKSTI JA KUVAT PAUL GRANVIK ei ollut väliä vaan tärkeintä oli, että yksilö miellyttäisi Bengtiä nimenomaan ulkonäkönsä osalta. Poikkeuksiakin onneksi löytyy, joihin kuuluu munsalalaisen Bengt Nylundin nätti ’56 Ford Customline, jonka viimeistely on huippuluokkaa. Se kannatti, sillä Fordin hyviä ja huonoja puolia tovin tuumailtuaan Bengt osti auton pois kesällä 2013, vaikkei se mikään ”helmi” ollutkaan. Fordin vaatiman suuren työmäärän vuoksi Matiaksen kiinnostus autoa kohtaan hiipui ja se jäi seisomaan keskeneräisenä projektina. Ajan kuluessa Matias alkoi harkita Fordista luopumista, ja kuultuaan Bengtin etsivän eväaihiota, päätti mies tarjota sitä hänelle
Bengtin seuraava ostos oli Munsalasta vuosituhannen vaihteessa löytynyt ’67 Opel Kadett Rallye 1100, jonka hän entisöi näyttelytasoiseksi nelipyöräiseksi, jolla on voitettu palkintoja aina Ruotsia myöten. runkoon ja etulokasuojien alaosiin, sekä jarrut käytävä läpi ja kytkimen kitkapinnat uusittava ennen kuin Fordilla voitiin lähteä konttorille. Parin kesän jälkeen Owe päätti kohenBengtin ostaessa Fordin oli oven laseista yksi leikattu pleksistä ja kolme muutakin niin kuluneessa kuosissa, että hän päätti uusia kaikki. Bengtin itsensä valmistamista kekseliäistä huonekaluista nyt puhumattakaan. – Täällä viihtyy pidempäänkin, toteaa hän, ja on asiassa harvinaisen oikeassa. Pienen pakertamisen jälkeen pannu pärähti tulille, mutta se naputti kuskinpuolelta. Monista eri kiinnostuksenkohteista huolimatta ei liene liioittelua väittää Opeleiden olevan Bengtille ”pop” mitä suuremmissa määrin. Vuosikymmeniä kestäneen kunnostuksen jälkeen auto MR-hyväksyttiin, mutta se ei ole hänen mukaansa vieläkään täysin valmis. Kyseistä keinuvipua vasaralla kevyesti napauttamalla nostaja irtosi ja Owen suureksi helpotukseksi moottori kävi taas moitteetta. Vajaan parin kuukauden työskentelyn tuloksena leima heltisi ja ajot autolla voitiin aloittaa. Miehen tuorein hankinta on syksyllä 2020 löytynyt ’70 Opel Kadett Rallye 1900, jonka hän on jo ottanut työn alle. Hydraulinostaja oli jäänyt todennäköisesti jumiin pitkän käyttämättömyyden takia. Hämmästys oli melkoinen, kun hallin hämärässä lepäsi kohtuukuntoinen siiBengt hankki ensimmäiseksi harrasteautokseen paloiksi pilkotun ’26 Ford T:n jo 1970-luvun alussa. Hyväkuntoinen takalasi ja tuulilasi ovat sen sijaan auton alkuperäisiä osia. Tuohon aikaan niitä oli Suomessa niukasti tarjolla, joten Owen odotukset eivät olleet kovinkaan korkealla. OPEL ON POP . Komeaa kokoelmaansa Bengt säilyttää kotonaan talliksi rakentamassaan vanhassa piharakennuksessa, joka on varsinainen miesluola. 54 V8-MAGAZINE. ajokuntoisena ostamansa auto omaksi harrastepelikseen. Owe osti Fordin, vaikka ei voinut edes käynnistää pitkään seissyttä leimaamatonta autoa, saati koejaa sitä. Pian Leksa tuli katumapäälle, sillä lisävarusteisiin kuuluneesta veekasista huolimatta Fordin neliovisuus ei innostanut, ja hän parkkeerasi auton odottamaan aikoja parempia. Bengt on rakentanut harrasteautoja lähes viiden vuosikymmenen ajan, mikä on saavutus sinänsä. Venttiilikopan irrottamisen jälkeen selvisi, että yksi keinuvivusta ei liikkunut normaalisti. Kotona Owe ryhtyi tutkimaan Fordia tarkemmin. Ensitöiksi yritettiin käynnistää 272-konetta. Myös korroosiokorjauksia oli tehtävä mm. Owe etsi kaveria omistamalleen ’59 Ford Custom 300 Sedan 292:lle, jonka hän oli aikoinaan löytänyt myös Leksan laanilta. Vieläkin suurempana saavutuksena voidaan pitää sitä, että hän omistaa kaikki nämä MR-kelpoiseksi kunnostamansa autot edelleen tänä päivänä, mukaan lukien ensimmäinen 1970-luvussa alussa hankittu ’26 Ford T ja viimeksi valmistunut ’56 Ford. Näiden kahden ajallisen ääripään lisäksi Bengtin kokoelmaan kuuluvat myös ’67 Opel Kadett Rallye 1100 ja ’60 Opel Rekord 1700. Viihtyisäksi kunnostetuista tiloista löytyy autojen lisäksi WC-tila, täydellinen keittiö pöytineen sekä harrastenurkkaus jukebokseineen ja palkintokaappeineen. Kohteen piti olla nimenomaan 1950-lukulainen siipiauto, joiden muotoilu oli aina miellyttänyt häntä. Odottelua kesti kesään 1979 saakka, jolloin pihaan asteli kokkolalainen Owe Åsvik. ”Niinpä Bengt päätti hankkia seuraavaksi projektikseen jenkkiraudan, joista etenkin näyttävät viiskytlukulaiset siipiautot kiinnostivat häntä eniten.” pi-Ford ja vieläpä veekasilla varustettuna
Nyt se ei sitä tosin tee, kun autoon uutena tilattu AMlisävarusteradio on yhä hakusessa. V8-MAGAZINE 55. hin. Bengt maalasi Fordin sisustan peltiosat itse kojelautaa myöten ja kunnosti kaikki orgismittarit optioihin kuulunut sähkökello mukaan lukien. Bengtillä kävi todellinen tuuri, kun hän törmäsi Ruotsissa kaupattuihin uudenveroisiin käytettyihin etulokasuojiin, jotka hän osti saman tien. Syksyllä 1983 Owe vaihtoi Fordin närpiöläisessä autoliikkeessä käyttöpeliksi hankkimaansa Mersuun. Myös pehmusteet uusittiin ja rungot kunnostettiin. Ruostekohtia paljastui sen verran paljon ja Bengtin tinkimättömän työn jäljen ansiosta kaikki hänen harrasteautonsa ovat menestyneet mukavasti myös alan tapahtumissa. Samaa voidaan sanoa myös auton kromeista, jotka ovat ruotsalaisen Dala-Kromin laadukkaasti uudelleen pinnoittamia orgisosia. . Niiden kunnostamisen jälkeen kori oli tukevoitunut siinä määrin, että se voitiin nostaa pois rungolta ilman notkahtamisen vaaraa. Komean lopputuloksen kruunaavat lukuisat kirkaslakkakerrokset, joiden tarkkaa määrää Bengt ei enää edes muista. Bengt halusi pitää kiinni tehdastyylisyydestä, minkä vuoksi uudet värit valittiin Fordin vuoden 1956 tarjonnasta. Takalokasuojien alaosien korjaamisessa hän turvautui uustuotantokorjauspalojen käyttöön, joiden istuvuus oli miellyttävä yllätys. Fordin etulokasuojat ja takalokasuojien alaosat olivat sen sijaan niin heikossa kunnossa, että ne menivät vaihtoon. Kuukausia kestäneen ”hieromisen” ansiosta viivasuoraksi saadut peltipinnat peitettiin lopuksi pohjamaalilla, jonka ”elämisen” ehkäisemiseksi hän antoi sen vetäytyä kaikessa rauhassa lähes vuoden verran. Vaakunoiden muoviset sisukset ovat laadukkaita uustuotanto-osia. Värien vaihtumisen myötä Fordin sellaisista paikoista, että Bengt katsoi parhaaksi korjata ne korin ollessa kiinni rungossa. Tyyttyrauta on uudelleen kromattu. Tehdasasenteiset ovat myös Bengtin niin ikään uudenveroisiksi oikomat ja kiillottamat listat. Hulppea 200 km:n asteikko kielii siitä, että kyseessä on suomiauto. Tyylikäs ja tyyliin sopiva esine, eikä sen teko tullut kuulemma edes kalliiksi. Kierrätystä parhaimmillaan edustaa Gul n öljytynnyristä pykätty, lasitasoin varustettu kaapisto, jossa on myös valo. Myös matto vaihdettiin. Tätä palkintokaappia kehtaa näyttää. Hän haluaakin kiittää Jepua Måleri -automaalaamon Jonas Forssia hyvin tehdystä työstä, sillä Fordin maalipinta näyttää yhä uudenveroiselta. Värimaailma ei miellyttänyt Fordin kunnostustyöt käynnistyivät pohjan ja pyöränkaarien hiekkapuhaltamisella. Näihin kriittisiin kohtiin kuuluivat ovien pilarit, helmat koteloineen ja takaluukun lattia pyöränkaarineen. Fordin halkeilleen orgisratin Bengt hioi, kittasi ja maalasi korinvärisellä sinisellä. Bengt on erinomaisia entisöintejä tekevä vanhempi herrasmies, jonka työskentelytahtia ikä ei pahemmin paina. Fordin takalokasuojan tyylikkään optioantennin valo syttyy, kun radio pistetään päälle. taa Fordin ulkonäköä maalauttamalla yhä alkuperäisessä kulahtaneessa tummanvihreässä metallinhohtovärissä olleen auton oranssivalkoiseksi, ja asentamalla sen alle tuohon aikaan suositut Rocketin viisipuolaiset kromivanteet tuhtien kumien kera. Auto maalattiin niin, että konepelti, kylkilistan yläpuoli ja takaluukunkansi ovat vaaleanharmaat, kun taas katto ja kylkilistan alapuoli ovat tummansiniset. Bengt laittoi vielä muutamia paikkoja pohjaan ja tulipeltiin ennen kuin ryhtyi pohjatöiKonepellin ja takaluukun kannen merkit ovat niin ikään Fordin uudelleen kromattuja alkuperäisosia. Sieltä auton osti 1980-luvun lopulla Bengtin serkku, munsalalainen Kenneth Westerlund, jolta sen haki sitten itselleen Matias muutamia vuosia myöhemmin edellä kerrotuin seurauksin. Ruorin suuren koon takia sen pyörittely ei tuota tuskaa, vaikka tehostajaa ei olekaan. Auton oranssin ja valkoisen sävyt eivät häntä sen sijaan miellyttäneet ja ne menivät vaihtoon. Syksyllä 2020 hän hankki uudeksi projektiksi ’70 Kadett Rallyen, jonka kunnostus on jo käynnistynyt. Takaluukun lattiassa olleiden kookkaiden ruostekohtien paikkaamisen lisäksi töitä Bengtille teetti rumasti korjattu vänkärinpuolen takapyöränkaari, joka meni käytännössä kokonaan uusiksi. Fordin kuluneet vihertävät orgisverhoilut korvattiin auton uusiin ulkokuoren väreihin sopivalla vaaleanharmaan ja sinisen kankaan yhdistelmällä. Fordia koristi ostohetkellä ”TwoTone”-kaksivärimaalaus, johon Bengt oli ihastunut heti ensisilmäyksellä. Vaihtoehdoista parhaimmalta hänestä näytti Platinium Gray -vaaleanharmaan ja Nocturne Blue -tummansinisen yhdistelmä
Sen vuoksi ne saivat jäädä.” oli kaiken vaivan arvoinen, myhäilee Bengt tyytyväisenä uudistuneeseen ilmeeseen. Fordissa on tallella lisävarusteena tilattu 292 Y-Block, joka tuottaa 8,1:1-puristuksilla ja Holleyn yhdellä kaksikurkkuisella kaasarilla tomerat 173 heppaa. Orgisilmanputsari kruunaa komean kokonaisuuden. Tätä varmuuden maksimoinnin periaatetta noudattaen hän uusi niin ikään tehostamattomien jarrujen kengät, työsylinterit, letkut ja putket. Tästä mainio esimerkki on muovinen pussimallinen pissapojan säiliö, joka on laadukas alkuperäistä vastaava uustuotanto-osa. kulunut vihreä alkuperäissisusta ei enää sopinut kokonaisuuteen sen paremmin kuntonsa kuin sävyjensäkään puolesta. 56 V8-MAGAZINE. Maski, puskuri pystykoristeineen sekä parkkija vilkkuvalojen kehykset ovat Fordin uudelleen kromattuja orgisosia. ja puolikiiltävällä mustalla maalaamisella. Sisäkatto ja lattiamatto ovat uustuotanto-osia, jotka nekin hän asensi itse paikoilleen. Komea lopputulos ”Ne oli asennettu Fordiin 1980-luvun hottentottiaikana ja ovat oleellinen osa auton historiaa. Yhtenäisen yleisilmeen saavuttamiseksi Bengt uusi kabiinin koko värimaailman maalaamalla peltiosat ulkokuoren väreillä sekä verhoilemalla penkit, ovipahvit, potkupaneelit ja hattuhyllyn harmaan vinyylin ja sinisen kankaan yhdistelmällä. Myös auton alusta oli osiltaan tosi hyvin säilynyt, mutta varmuuden vuoksi Bengt päätti uusia kaikki puslat ja nivelet, sekä rikkoutuneen tehostamattoman ohjauksen ohjausakselin laakerin. YmFordin kone ja konehuone on hienosti viimeistelty aina yksityiskohtiaan myöten. – Sisustan muuttaminen oli työläs toimenpide, eikä vähiten sen vuoksi, että tein käytännössä kaikki työt itse. Alkuperäiset korinväriset ajovalojen kehykset Bengt on korvannut kromisilla lisävarusteversioilla. Teknisesti yllättävän terve Fordin korin pohjamaalin kuivumista odotellessaan Bengt otti työn alle irrallaan olleen rungon, joka osoittautui hiekkapuhalluksen jälkeen niin oivakuntoiseksi, että sen kohdalla selvittiin pelkällä siistimisellä
Bengtin Ford on oiva osoitus siitä, että kyllä arkisemmasta neliovisesta lähtökohdasta voi tehdä näyttävän ja päitä positiivisessa mielessä kääntävän yksilön. Korinvärisiksi maalatut kiekot varustettiin alkuperäistä vastaavilla uustuotantopillerikapseleilla ja trim ring -kromikehillä. Vaikka koristuksia Fordissa ei ole mitenkään kauheasti, niin ne kohentavat kummasti auton ulkonäköä ja tuovat siihen ihan uutta arvokkuutta, mikä oli Bengtin mukaan niiden hankkimisen tarkoituskin. päriinsä 11" rummut kelpasivat käyttöön sellaisenaan, kuten myös etukierrejouset ja viisilehtiset takajouset. Hitsaussauma jäi sopivasti kylkilistan alle siististi piiloon. Itse asiassa taitaa olla nykyisin jopa niin, että tällainen ”tavallinen” neliovinen sedan saattaa herättää jopa enemmän huomiota kuin vähempioviset sisarensa. Näin pyrittiin varmistamaan, että ikävää ”elämistä” ei tulisi tapahtumaan. Vanteiden osalta koristusta puolestaan vähennettiin, kun Bengt päätti korvata Fordin alla ostettaessa olleet kromatut Rocket-viisipuolavanteet ympäriinsä 6" x 15" uustuotantopeltiversioilla. Ruosteiset ja lommoiset orgistakalokasuojan alaosat Bengt korvasi uustuotanto-osilla, joiden hyvä istuvuus oli miellyttävä yllätys. Takaluukun lattian ja takapyöränkaarien lisäksi pahoja pehmytpaikkoja paljastui kuskinpuolen jalkatilasta ja helmoista. Hauska viittaus Fordin ”suomalaisiin sukujuuriin” ovat sen takaroiskeläpät, jotka kuuluivat kaikkien autojen pakollisiin vakiovarustuksiin maassamme aina 1980-luvun lopulle saakka. Tämä ei tullut yllätyksenä, sillä lootaa testimielessä pyöritettäessä oli se pitänyt pahaa meteliä, mikä tiesi isoja vaurioita. Vuotavat etuiskarit vaihdettiin uusiin vastaaviin nesteversioihin, mutta takana olleet ilmaiskarit olivat niin hyvät, että Bengt päätti säilyttää ne jo ihan niiden legendaarisuudenkin vuoksi. – Ne oli asennettu Fordiin 1980-luvun hottentottiaikana ja ovat oleellinen osa auton historiaa. Yhtä helpolla Bengt ei sen sijaan selvinnyt Fordiin optiona tilatun Overdrive-ylivaihteella varustetun kolmilovisen rattimanuaalin kanssa, sillä se paljastui tarkemmassa tutkinnassa sisuskaluiltaan ihan romuksi. Renkaat ovat tehdastyyliset Firestonen 6,70" x 15" uustuotantoristikudokset 2" leveillä valkosivuilla varustettuna. Lisäkoristuksia Fordin kunnostuksen aikana Bengtillä syntyi ajatus hankkia pitkälti perusversioiseen autoon joitakin lisävarusteita. Asetelman, painelaakerin ja levyn uusimisen jälkeen manuaali sujahtikin paikoilleen sanan mukaisesti ”heittämällä”, eikä orgiskardaanillekaan tarvinnut tehdä muuta kuin vaihtaa nivelet ja pultata putki paikalleen. Projektivai heita Projektivai heita Ostettaessa Fordia koristi kulunut ei-alkuperäinen oranssivalkoinen Two-Tone-kaksivärimaalaus, joka oli ruiskutettu 1980-luvulla. Pohjan hiekkapuhalluksen jälkeen korroosiokohtien määrä kävi ilmi koko karmeudessaan. Bengt soitti myyjälle ja tieto piti paikkansa. Ollessaan Kadett Rallyellä Vaasan näyttelyssä, antoi ruotsalainen näytteilleasettaja vinkin Uumajassa myynnissä olevasta hyväkuntoisesta laatikosta. Bengtin poistettua venttiilikopat ja öljypohjan kaikki näytti niin terveeltä, että hän ei purkanut moottoria ja teki sille vain perushuollot. Auto on kerännyt kiitosta myös palkintojen muodossa muutamissa Bengtin käymissä alan tapahtumissa. Matiaksen mukaan Fordin alkuperäinen optioihin kuulunut 173-heppainen 272 Y-Block oli oivassa kunnossa eikä kaivannut kunnostustoimenpiteitä. Fordin alkuperäinen lukoton ja tiuhalla 3,89:1-orgisvälityksellä varustettu perä osoittautui hyväksi, ja sille riitti vetoakseleiden stefojen ja öljyjen vaihto. V8-MAGAZINE 57. Kaiken lisäksi hyvän kuntonsa ohella se paljastui koodiensa perusteella juuri oikeanlaiseksi vuoden 1956 versioksi. Kun myyjän hintapyyntökin oli kohtuullinen 300 euroa, niin Bengtiä ei tarvinnut kahta kertaa kehottaa lähteä hakemaan vaihteisto kotiin. Aimo annoksen näyttävyyttä tuovat Fordiin myös helmojen rosteriset listat ja kiveniskusuojat sekä Foxcraftin takapyöränaukkoja peittävät peltiset fender skirtsit ja valolla varustettu taka-antenni. Vaihdettuaan kaikki vuotavat tiivisteet puhdisti Bengt moottorin huolellisesti, minkä jälkeen hän maalasi sen kaikilta osiltaan tehdastyylisyyttä tarkoin noudattaen. Bengtin Fordiin asentamista lisävarusteista ehkä erikoisimmat ja ehdottomasti näyttävimmät ovat kromatut etulampunkehykset, joihin harvoin törmää näissä autoissa. Kolmen talven tiiviin työskentelyn tuloksena Ford valmistui nykyiseen loistoonsa kesäksi 2016, minkä jälkeen se MR-katsastettiin kiitosten kera. Etenkin, jos ne ovat näin erinomaisesti entisöityjä kuin Bengtin kuvankaunis Ford. Kunnostetun rungon tultua taas rullaavaksi pultattiin päältä päin siistityt 272-kone ja Ruotsista käytettynä hankittu kolmilovinen ylivaihdemanuaali takaisin paikoilleen. Korin valmistuttua maalasi Bengt sen kotitallissaan pohjavärillä, jonka annettiin vetäytyä vuoden verran ennen maalaamoon viemistä. Sen vuoksi ne saivat jäädä, perustelee Bengt tekemäänsä poikkeusta tarkasta tehdasasusta. Huolettomien ajokilometrien varmistamiseksi paikoin ”kärvähtänyt” sähköpuoli uusittiin kokonaisuudessaan releitä, liittimiä ja johtoja myöten. Vastoin Bengtin pelkoa vastaava vaihteisto löytyikin lopulta helposti
Sen uskotaan olevan ensimmäinen auto, jossa hyödynnettiin kaksoisajovaloja. Ghia on toinen hyvin tunnettu Torinon alueella toiminut autojen koriräätäli, joka aloitti tuplavalomallien suunnittelun 1950-luvun alkupuolella. Muutama vuosi ennen George Barrisin saapumista Eurooppaan varakas sisilialainen asiakas tilasi italialaiselta autojen suunnitteluyritykseltä ja korimuotoilija Pinifarinalta ainoan laatuaan olevan urheiluauton, joka tunnetaan nimellä Alfa Romeo 6C 2500 SS. Se sai alkunsa, kun rikkaat ja kuuluisat henkilöt tilasivat korirakentajilta yksilöllisiä luomuksia. Custom Job -termi tarkoitti silloin alusta asti rakennettua autoa ja Restyled Job -termi olemassa olevan auton muokkaamista alkuperäissuunnittelusta poikkeavaksi. George muutti myöhemmin Etelä-Kaliforniaan ja perusti sinne oman kustom-pajan. Vähintään kahden auton keula oli kustomoitu uraauurtavalla valoratkaisulla, kun rakennus syttyi tuleen. Kyseessä uskotaan olevan ensimmäinen auto, jossa käytettiin kaksia ajovaloja kummallakin puolella keulaa. Italiassa, Saksassa ja Ranskassa. Mistä trendi sai alkunsa. Vuonna 1951 hän päätti lähteä Eurooppaan opiskelemaan autoalan muotoilua, vieraillen mm. George Barrisin opintomatka George Barris aloitti uransa seuraamalla, kuinka pohjoiskalifornialainen kustomoija Harry Westergard muokkasi autoja 1930-luvun lopulla. KUVA RONNIE KRABBERØD RIGHT ON MAGAZINE. Eurooppalaiset urheiluja linja-autot toimivat Westergardin ja Barrisin sekä lukuisten muiden sen aikaisten rakentajien inspiraation lähteenä 1940-luvulla. Yhteistyö Chrysler Corporationin kanssa tuotti Ghian suunnitteleman Dodge Firearrow I -konVuonna 1949 sisilialainen asiakas tilasi italialaiselta Pininfarinalta uniikin Alfa Romeo 6C 2500 SS:n. Westergard mentorinaan nuori George rakensi ensimmäisen autonsa vuonna 1941. Tarkoituksena oli saada vaikutteita silloin vallinneista autoalan trendeistä ja joidenkin eurooppalaisten autonrakentajien ratkaisuista. Kallistetut kaksoisajovalot Barris Kustomsin traagisen joulukuussa 1957 sattuneen tulipalon jälkeen pihassa otetut kuvat paljastavat tulevan 1950-luvun lopun kustomtrendin. AIKANSA KUSTOM-TRENDI 58 V8-MAGAZINE. Auton inspiroijana kerrotaan toimineen Alfa Romeo Cabriolet, jonka Pinifarina oli tehnyt prinssi Aly Kahnille, Hollywood näyttelijätär Rita Hayworthin aviomiehelle. Oliko George Barris sen keksijä, vai sovelsiko hän muiden ratkaisuja toimien esimerkkinä joukolle tulevia kustomoijia. TEKSTI SONDRE KVIPT – KUSTOMRAMA A utoilun alkuajoista lähtien yksilöllisyyden halu on toiminut motivaattorina autojen kustomoinnissa. Kaksoisajovalojen syntypaikka Italia ja erityisesti Torinon alue ovat keskipisteessä, kun puhutaan kaksoisajovalojen synnystä
KUVA GEORGE BARRIS, BRAD MASTERSON COLLECTION V8-MAGAZINE 59. KUVA BRAD MASTERSONIN KOKOELMA Keskiviikkona 4.12.1957 myrskysi ja Barrisin pajan takana kulkeva voimajohto alkoi kipinöidä sytyttäen shopin tuleen. Näin ei kuitenkaan koskaan tapahtunut. Vastaanotto oli niin hyvä, että Chryslerin presidentti L.L. Asiakkaiden oli tyydyttävä sen sijaan Dual Ghiaan. Kuvassa on Bobby ”Chimbo” Yamazakin ’54 Mercuryn jäänteet. Sekä El Camino että La Espada oli varustettu tuplavaloilla. Chryslerin komponenteista koostuneessa autossa kaksoisajovalot oli sijoitettu päällekkäin. Colbert ilmoitti Motor Trendissä, että auto olisi saatavilla erikoistilauksesta. Torinon Auto Show’ssa vuonna 1953. KUVA CHRYSLER CORPORATION Huhtikuussa 1954 Storm Z-250 esiteltiin ensi kertaa Torinon Auto Show’ssa Italiassa. Ensimmäisen autonsa hän rakensi Westergardin mentoroimana vuonna 1941. Sporttinen roadster esiteltiin amerikkalaiselle yleisölle myöhemmin samana vuonna Chryslerin New Yorkin Showroomissa, missä siihen tutustui arviolta 38 000 ihmistä. General Motors onkin usein nimetty koko kaksoisajovalobuumin käynnistäjäksi. Motor Trend Magazinen Bob D’Olivo kuvaili autoa kaikkien aikojen eurooppalaisen ja amerikkalaisen yhdistelmän suunnitteluhelmeksi. George Barris aloitti uransa seuraamalla kustomoija Harry Westergardin työskentelyä 1930-luvun lopulla. Kyseessä oli matala roadster, jossa kaksoisajovalot oli asennettu massiivisen, koko autoa kiertävän puskurin alapuolelle. Auto oli tiettävästi yksi varhaisimpia kallistetuilla kaksoisajovaloilla varustettuja kustomeita. KUVA MICHAEL LAMM Cadillacin konspetiautojen mainos vuodelta 1954. . Tämä ei kuitenkaan toteutunut ’53 Dodge Firearrow I konseptiauo oli huima luomus, jota lupailtiin jopa tuotantoon. 14 autoa tuhoutui palossa. septiauton, joka ensiesiteltiin 35. Eurooppalaiset urheiluja erikoisautot toimivat kaksikon insipiraation lähteenä 1940-luvulla
Osittain kustom, osittain hot rod. Kyseessä oli kookkain ja painavin Amerikassa sodan jälkeen valmistettu henkilöauto. 60 V8-MAGAZINE. Kaksi kuukautta palon jälkeen auto voitti National Roadster Show’ssa America’s Most Beautiful Roadster -palkinnon. Kallistetut valot istuvat Fordiin, mutta artikkelissa ’58 Lincolnissa niitä ei ollut. Lincoln ei suinkaan ollut ensimmäinen autovalmistaja, joka käytti kallistettuja kaksoisajovaloja. Aftermarket-valmistajat nappasivat oman osansa buumista, kuten Motor Trendin syyskuun 1957 numerossa olleesta ilmoituksesta selviää. Ennustukset pohjautuivat huhuihin, ja Ron Simmons piirsi artikkeliin kuvituksen. Storm Z-250 Niin ikään Bertone, italialainen koripaja, kokeili kaksoisajovaloja jo vuoden 1950 alkupuolella, ja vuonna 1951 he esittelivät . Supergioielloa valmistettiin 19 kappaletta, mutta vain kahden Cadillacin tiedetään lähteneen Ghian pajalta. Motor Trendin syyskuun 1957 numerossa Joe H. Ennen maaliskuuta 1956 hän asensi sellaiset Martin ja Morris Srabianin Wild Katiksi ristittyyn ’54 Ford F-100 pickupiin. Wherry tutkaili kristallipallon välityksellä, miltä 1958 markkinoille tulevat uudet mallit näyttävät. Richard Petersin Ala Kart selvisi Barrisin palosta, koska auto oli parkkeerattu eri huoneeseen. Barrisin tiedetään olevan ensimmäinen, joka käytti valoratkaisua kustomissa. Ne olivat Alfa Romeo 1900C Sprint Supergioiello ja 1953 Cadillac Series 62 Coupe. KUVA RONNIE KRABBERØD RIGHT ON MAGAZINE koskaan, mutta monet autosuunnittelun elementit, kuten ponttoonimalliset lokasuojat ja kaksoisajovalot löysivät tiensä vähintään kahteen muuhun Ghian suunnitelmaan vuosina 1953–1954. Italiassa Fiat julkaisi Geneven autonäyttelyssä vuonna 1952 Luigi Rapin suunnitteleman legendaarien 8V Coupen, jonka ’54-mallit varustettiin kallistetuilla valoilla. Toinen niistä päätyi tiettävästi Rita Hayworthin omistukseen. Motor Trendin lukijat saivat uudesta mallista tietoa vasta vuoden 1957 joulukuun numerosta. Kaliforniassa George Barris tajusi, että kaksoisajovaloja pidetään futuristisina. KUVA GEORGE BARRIS, BRAD MASTERSON COLLECTION Kallistetut kaksoisajovalot olivat täysin uudistuneen ’58 Lincolnin vaikuttavin muutos
Jos ei omannut George Barrisin tai Frank Marattan taitoja, eikä ollut riittävästi rahaa heidän palkkaamiseensa, oli muitakin vaihtoehtoja. Gene Win eld Kallistetuista kaksoisajovaloista tuli lyhytaikainen villitys Detroitissa, mutta kustomoijat pitivät siitä maailmanlaajuisesti ja Kuvasta selviää hyvin kaksoisajovalojen evoluutio. Barris Kustoms tunnetaankin ensimmäisenä, joka asensi kaksoisajovalot kustomiin. Täydellinen alusta lähetettiin Italiaan, missä Bertone valmisti siihen korin. Vuonna 1958 kaikki osavaltiot hyväksyivät Amerikan valmistajien yhdistyksen ponnistelujen ansiosta kaksoisajovalot laillisiksi. Laillisuuden rajamailla Kaksoisajovalot eivät olleet laillisia kaikissa osavaltioissa Amerikassa vuonna 1956. Jos halusi asentaa horisontaalisesti ajovaloparin, vaati se tilaa 14 tuumaa. Luigi Rapin suunnittelemaa autoa valmistettiin 34 kappaletta vuosina 1953–1954, ja vuoden 1954 mallit oli varustettu nimenomaan kallistetuilla kaksoisajovaloilla. V8-MAGAZINE 61. Vuonna 1952 Fiat esitteli Geneven autonäyttelyssä legendaarisen 8V Coupensa. Auton suunnittelijana toimi Chryslerin Hank Kean. Syyskuussa 1958 spekuloitiin, että 1959 Buickiin tulisivat kallistetut kaksoisvalot Lincolnin tapaa. Niissä osavaltioissa, joissa ne hyväksyttiin alettiin kaksilla ajovaloilla varustettuja autoja myydä vuoden 1956 lopussa 1957 malleina. Vertikaalisesti eli pystysuuntaisesti sijoitetut valot olivat ratkaisu kapeammilla lokasuojilla varustettuihin autoihin niin kauan, kun ajovalo oli useimpien osavaltioiden vaatimalla 26–27 tuuman korkeudella maasta. Lincolnin 1957 malleissa oli kaksi isompihalkaisijaista päävaloa ja niiden alapuolella pienempihalkaisijaiset tievalot. Torinon Auto Show’ssa tuplavaloilla varustetun Lancia Aurelia B52 Coupen. Amerikassa puhutaan quad headlights eli neljät ajovalot tai nelivalot, meillä tutumpia termejä ovat kaksoisajovalot, pariajovalot tai tuplavalot. Chryslereihin, DeSotoihin, Mercuryihin, Imperialeihin ja Cadillaceihin sai tilattua optiona vierekkäin asetetut tuplavalot. Ongelmana asennuksissa oli kuitenkin usein lokasuojan leveys. ja Gene Gasaroll. Kaliforniassa George Barris tajusi, että kaksoisajovaloja pidettiin futuristisena ratkaisuna. Vuonna 1954 General Motors debytoi GM Motoramassa kahdella Cadillac-konseptilla, joissa oli kaksoisajovalot. Vaikka innovaatio oli Lincolnin 1958 malliston suuri uutuus, oli se Italiassa jo vanha juttu. Niistä tuli samalla kuumin kustom-trendi, ja lukuisat autot saivat valoratkaisun keulalleen. Frank Maratta oli toinen varhainen rakentaja, joka kokeili tuplavaloja kustomeissaan. Se voitti silloin ensimmäisen palkinnon muotoilusta ja suunnittelusta. Wild Katiksi ristitty Srabian Ford oli valitettavasti yksi autoista, joka tuhoutui Barrisin tulipalossa. Tällä ’53 Buick Skylarkilla hän debytoi vuoden 1956 Haltford Autoramassa. KUVA JOHN BOZIO Show järjestettiin kyseisen vuoden helmikuussa, ja Frankin kaveri John Bozio uskoo, että auto valmistui jo vuoden 1955 loppupuolella. Vaikka Dodge oli ennustanut, että tulevaisuudessa kaksoisajovalot sijoitetaan vierekkäin, olivat ne Z-250 Stormissa päällekkäin. Storm Z-250 ei päässyt koskaan tuotantoon, mutta neljän ajovalon ratkaisu tuli jäädäkseen. Storm Z-250:sen rakensi Sports Car Development Corp. Huhut kertovat auton jo valmistuneen edellisvuoden syksyllä. Ford Motor Company seurasi perässä vuonna 1955 futuristisella Ford Mysterellä, jossa kahdet ajovalot olivat rinnakkain, ja Lincoln Indianapolisilla, jossa ne olivat päällekkäin. Monet tarvikevalmistajat ottivat tuotantoon bolt-on-kittejä saadakseen trendistä kaiken hyödyn irti. Niinpä ennen maaliskuuta 1956 hän asensi sellaiset Martin ja Morris Srabianin 1954 Ford F-100 pickupiin seitsemän vuotta Pinifarinan jälkeen, mutta lyöden silti Detroitin tuotantoautot melkein vuodella ratkaisun suhteen. Zederin poika, ja niinpä autossa käytettiin mahdollisimman paljon Chryslerin komponentteja, Dodge Hemimoottori mukaan lukien. ”Jos kustomistasi ei löydy vielä kyseistä valoratkaisua, niin pian löytyy” He olivat oikeassa, ja nopeasti vinoon laitetut tuplavalot oli keino muokata vanhempienkin autojen ulkonäköä. Frank Maratta oli toinen kustomoija, joka kokeili tuplavalomuutoksia. Zeder Jr. Kisa ”valoherruudesta” oli tiukka itäja länsirannikon välillä, ja mikäli Frank todella voitti Georgen maaliviivalla, joudumme ehkä kirjoittamaan historian kirjat uusiksi. Huhut pitivät paikkansa. Vuonna 1958 Lincoln esitteli ratkaisun tähän ongelmaan kallistettujen tuplavalojen avulla. Vuonna 1954 he toivat Torinon Show’hun Storm Z-250:sen, joka oli amerikkalainen konseptiauto. Yhtiö, jonka olivat perustaneet Fred M. Amerikan itärannikolla toimiva Frank esitteli vuoden 1956 Hartford Autoramassa kaksoisajovaloilla varustetulla 1953 Buick Skylarkin. Frank Maratta oli toinen varhainen rakentaja, joka kokeili . Suosiota hypetettiin Custom Car Magazine kirjoitti syyskuun 1958 numerossaan, että ajovaloille on nykyään vain yksi muotoilusuunta, ja se on tuplalampullinen malli. Nash käytti puolestaan päällekkäisiä lamppuja. Fred oli tunnetun, ”kolmen muskettisoturin joukkoon” kuuluneen Chryslerin Frederick M
Seuraavaksi vuorossa oli Jade Idol, johon hän rakensi kallistettujen ajovalojen kehykset ’59 Chrysler Crown Imperialin hubcabeista. Valojen vuosimallilla ei ole isoa merkitystä, koska monissa tapauksissa ne ovat vaihtokelpoisia. Golden Corona oli ‘56 Chevrolet convertible, jonka Bailon teki Joe Boliballe. Barris totesi vuoden 1959 olevan ”integroitujen kustomien” vuosi, jolloin kokonaisvaikutelma kantaa yhtenäisesti edestä taakse. ”Tuplavalot ovat täällä, eikä mikään muotoiluvallankumous voi poistaa sen merkitystä suunnittelulliselta näkökantilta katsottuna”, totesi Gene Win. Auton myötä Win. Custom Carsin syyskuun 1958 kannessa komeili ’50 Ford, jonka Gene rakensi LeRoy Goulartille. Ala Kart, selviytyjä Kolmas kallistetuilla tuplavaloilla rakennettu auto samaisessa näyttelyssä oli Barris Kustomsin Ala Kart. Leroy Kemmererin ’56 Mercurystä rakennettussa kustomissa ajovalot ovat merkittävä osa kokonaisuutta. Omistajan Rickhard Petersin onneksi Ala Kart oli parkissa erillisessä huoneessa, joten se säilyi tuholta. Kyseessä oli LeRoy Goulartille rakennettu ’50 Ford, maata viistävä kustom. Muutos ei ollut edelleenkään kovin yleinen, mutta niitä valmistui kuitenkin tihenevään tahtiin. Jay’s Custom Shopin Jay Johnston oli jo aiemmin tehnyt keulan muutokset, ja tämä saattoi tapahtua jopa ennen kuin Ford Motor Company julkisti uuden 1958 Imperialin yleisölle. Ne sopivat parhaiten kustomiin ja näemme niiden yhteydessä aiempaa enemmän kromia. Win. Autossa nähtiin ’58 Imperialin kallistetut kaksoisajovalot, ja Golden Corona oli yksi kolmesta vuoden 1958 National Roadster Show’ssa esiintyneestä vinolamppuisesta kustomista. hyödynsivät muotoilua rakennelmissaan yli vuosikymmenen ajan. Auto oli Barrisin pajalla Roy Gilbertin verhoiltavana. Auto oli yksi kolmesta kallistetuilla valoilla varustetusta kustomista, jotka nähtiin esillä National Roadster Show’ssa Oaklandissa helmikuussa 1958. Detroitissa Alexander Brothers rakensi ’59 Chevrole. Joe Bailonin tunnetuin ”Canted Quads” kustom, Joe Boliballe rakennettu Golden Corona, komeili Custom Cars Magazinen helmikuun 1959 numeron kannessa. KUVA GEORGE BARRIS, BRAD MASTERSON COLLECTION Joe Bailon Car Craft Magazine tiedusteli vuoden 1959 näkymiä myös pohjoiskalifornialaiselta kustom-rakentaja Joe Bailonilta. Kaksoisajovalojen Barris kaavaili olevan radikaalimpia, kookkaampia, umpiot ovat etäämmällä toisistaan ja valokokonaisuudet ovat leveämpiä. Totta kai uusiakin muotoiluja on, kuten esimerkiksi ’59 versio Lincolnin valoista on ’58 mallia parempi, ja ’59 Chevy versio erinomainen verrattuna ’58 malliin. Valot muodostivat oleellisen osan auton kokonaiskuvaa. eld teki lopullisen läpimurtonsa, ja Jade Idol sai suitsutusta eri tahoilta muotoilullisena edelläkävijänä. ”Olemme käyttäneet joitakin ’58 ja joitakin ’59 komponentteja. eld oli varhaisia kallistettujen kaksoisvalojen hyödyntäjiä ja yksi hänen ensimmäisistä tällä valoratkaisulla varustetuista autoista nähtiin Custom Car Magazinen vuoden 1958 syyskuun numeron kannessa. eld muokkasi maskin ja valot yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Kustomin ja hot rodin risteytys kuului harvoihin traagisesta joulukuun 1957 tulipalosta selviytyneisiin autoihin. Käytämme kuitenkin kaikkien valmistajien eri vuosimallien valoja. Gene selitti, että kallistetut valot olivat suositumpia, koska ne toimivat parhaiten vanhemmissa autoissa. Chimbon oli alun perin tarkoitus noutaa auto paloa seuranneena päivänä, mikä ei sitten koskaan toteutunut. ”Ensimmäistä kertaa historiassa myös valojen polttimoiden muoto on tullut merkitykselliseksi kokonaisuuden kannalta. Olen yrittänyt löytää valmistajan, joka tekisi neliömallisia polttimoita. Entä sitten Bobby ”Chimbo” Yamazakin ’54 Mercury. Se oli yksi lukuisista Barrisin palossa tuhoutuneista kustomeista. Palon jälkeen otetuissa kuvissa näkyy innovatiivisen ja kallistetuilla kaksoisvaloilla varustetun kustomin jäänteet. Bailonin tekemiä autoja alkoi ilmestyä lehtien sivuille molemmilla rannikoilla, ja yksi hänen villeimmistä rakennelmistaan koskaan, The Golden Corona, komeili Custom Carsin 1959 helmikuun numeron kannessa. Niitä nähdään sovitettuna saumattomasti etulokasuojiin. Gene Win eld oli ensimmäisiä vinoon sovitettuja tuplavaloja hyödyntäneitä rakentajia. eld Car Craft Magazinelle, kun he tiedustelivat hänen suuntauksiaan vuodelle 1959. Auto nähtiin National Roadster Show’ssa helmikuussa 1958. Kaikki riippuu siitä, mitä olemme tekemässä, ja miten kukin komponentti sopii kokonaisuuteen”, Gene kertoi. 62 V8-MAGAZINE. Niitä voi Bailonin mukaan käyttää tuhansilla tavoilla, sijoittaa mihin asentoon tahansa, madaltaa lain puitteissa 26 tuumasta 23 tuumaan maan pinnasta. Jade Idol on Gene Win eldin tunnetuin luomus. Hän kertoi, että Chevy on syy siihen, että kaksoisajovalojen suosio oli kasvussa. Suosio huipussaan Vuonna 1959 kallistetuilla kaksoisajovaloilla varustettuja autoja alkoi näkyä Yhdysvaltojen joka kolkassa. Käsityönä valmistetut etulokasuojat mahdollistivat ainutlaatuisen ajovalojen asennuksen, missä hyödynnettiin ’59 Chrysler Crown Imperilan hubcabin osia. Minulla olisi niille satoja käyttökohteita”, Barris totesi Car Craftin toimittajalle. Win. Saatuaan National Roadster Show’sta vuosina 1952 ja 1953 National-palkinnon hänet rankattiin maan huippukustomoijien joukkoon. Parhaiten Candy Apple -maalauksistaan tunnettu Bailon aloitti autojen kustomoinnin 1930-luvun lopulla. Ala Kart nähtiin ensi kertaa National Roadster Show’ssa muutamaa kuukautta myöhemmin, ja se voitti arvostetun America’s Most Beautiful Roadster -palkinnon
Tarkastelin trendin suosion kasvua käymällä läpi Hartford Autorama Show’n käsiohjelmia. Tapahtumaa pidetään usein itärannikon National Roadster Show’na. Vuonna 1959 niitä löytyi kaksi, joista toinen oli Joe Bailonin länsirannikolla rakentama ’51 Jaguar. KUVA GEORGE BARRIS, BRAD MASTERSON COLLECTION The Maximilian King, ’40 Mercury oli rakennettu alun perin New Jerseyssä vuonna 1946. KUVA GLEN AND FOREY WALL COLLECTION Vuonna 1959 kallistetuilla valoilla varustetut rakennelmat levisivät läpi Amerikan. Teddy Zgrzemski pääsi yhden Hinesin villin idean uhriksi, kun Hines muotoili koko keulan uusiksi hänen ’54 Fordiinsa. Tuplasetti tuplalamppuja ei ollut trendi, joka olisi ottanut tuulta alleen. Korky’s Kustom Shop ei ollut poikkeus. Detroitissa Alexander Brothers rakensi Clarence Catallon ’32 Fordiin maskin, johon sovitettiin ’59 Chevroletin etulamput. Darryl Starbird, Ray Fahrner, Bill Cushenbery, kaikki sen ajan tunnettuja nimiä, rakensivat hekin trendikkäitä valoja kustomeihinsa. Gene Win eld spekuloi, että pienet puskurit, rolled panit ja uudet ajovalot antavat vuoden 1962 kustomeille ilmeen. Xtura-nimen saanut T-Bird komeili Custom Cars Magazinen toukokuun 1959 numeron kannessa. Bill kertoi Teddylle, että hän hoitaa etupään, jos Teddy käy auton takapään kimppuun. George Barris puolestaan totesi, että epäsymmetrinen muotoilu on suuri uutuus vuonna 1962. KUVA SONDRE KVIPT John Hychkosin radikaalisti muutettu ’56 Studebaker siinä asussa, kun se valmistui vuonna 1959. tin vinoilla tuplavaloilla varustetun maskin Clarence Catallon 1932 Fordiin. Samassa numerossa tunnetuilta rakentajilta tiedusteltiin tulevaisuuden näkymiä. KUVA RAY SOFF COLLECTION Vuonna 1962 kallistettujen valojen suosio oli suurimmillaan, ja peräti seitsemässä kymmenestä Car Craftin Top 10 autosta löytyivät sellaiset. KUVA DAVE JENKINS COLLECTION 50-luvun lopulla Bill Hines asensi kallistetut kaksoisajovalot Teddy Zgrzemski ’54 Fordiin. Vuonna 1960 autoja oli listoilla jo neljä, tuplaten edellisvuoteen verrattuna. Dean Jeffries vastasi maalauksesta. Poistettu puskuri oli yleinen toimenpide näiden ajovalojen kanssa. ”Kuvittelin aina, että auton keula oli kamala, ja hän ajatteli autoni takapäästä samalla lailla”. Vuoden 1957 lopussa tai vuoden 1958 alussa pickup sai kallistetut etuja takavalot ’57 Imperialista. Zgrzemski oli Hinesin veljenpoika, ja kun Joey Ukrop haastatteli Teddyä kirjaansa ”Hot Rod Detroit”, Teddy kertoi, että hän halusi autoon vain frenchatut ajovalot, pyöristetyt keulan kulmat, putkimaskin ja kenties kaksiosaisen puskurin. Monet muutkin kustomit rakennettiin uusiksi 50-luvun lopulla ja 60-luvulla. Useimmat Bob Behmen haastattelemat rakentajat kertoivat suosikikseen ’62 Dodgen ajovalojen kehykset. Vuonna 1958 listoilla ei näkynyt yhtään kallistetuilla valoilla varustettua kustomia. Auto rakennettiin jo 40-luvun puolivälin paikkeilla, ja nyt vuorossa oli updeittaus, joka käsitti keulamuokkauksien lisäksi kallistetut ’59 Chevroletin takavalot ja scallopit. ”Kun tulin eräänä päivänä koulusta ja menin pajalle, oli koko etupää leikattu irti”. 1961 luku kasvoi vähintään Hot Rod Magazinen toukokuun 1958 numeron kannessa esitelty Johnny Zupanin ’56 For F-100 on toinen Barrisin varhainen kaksoisajovaloilla varustettu kustom. Vuonna 1959 auton silloinen omistaja Ray Henyon vei sen Korky’s Kustom Shopiin updeitattavaksi, missä autoon rakennettiin kallistetut Lincolnin etuvalot, kallistetut Chevroletin takavalot ja scallopmaalauksen. V8-MAGAZINE 63. Bill Hines oli toinen detroitilainen kustomoija, joka kokeili kallistettuja valoja 1950-luvun lopulla. Autossa oli ’58 Lincolnin ajovalot, Lucasin poltimot ja Dean Jeffriesin toteuttama maalaus. KUVA RAY SOFF COLLECTION Mitch Nagaon ’57 Ford Thunderbird oli toinen varhainen Barris Kustomsin tekemä kustom kallistetuilla kaksoisajovaloilla. Vuonna 1959 paja sovitti Maximilian King 1940 Mercuryyn kallistetut ajovalot. Kuvat juttuun on otettu vuonna 1957, joten kysymys kuuluukin, että rakennettiinko auto ennen vai jälkeen Chimbon Mercuryn ja Ala Kartin.
Hammarbyhöjdenissä Tukholman läheisyydessä asuva trio poisti autosta kromit ja valmisti uuden kustom-maskin. Kyseessä oli yksi ensimmäisistä täysin kustomoiduista autoista Ruotsissa. Wendel-Lindberg Sunliner, joka tunnetaan myös nimellä Blue Heaven, on entisöity nykyään takaisin vakioksi. Kahdessa niistä löytyvät kallistetut ajovalot. 64 V8-MAGAZINE. KUVA ALLAN IVERSEN, LARS-PETTER KOLKIND Tukholman Marmorihallissa vuonna 1965 järjestetyn ensimmäisen Hot Rod Show’n käsiohjelmassa esiintyi kaksi kallistetuilla valoilla varustettua kustomia. Heaven. Auton etulokasuojia madallettiin muodikkaan maski/ajovalokokonaisuuden sovittamiseksi, aivan kuten Joe Bailon ennusti vuonna 1959. KUVA SONDRE KVIPT Brossa asuva Roger Ahlin on yksi lukuisista, jotka pitävät ruotsalaista rakenteluperinnettä elossa. Kallistetut kaksoisajovalot olivat lyhytikäinen buumi Detroitissa, vaikka kustomoijat eri puolilla maailmaa ihastuivat siihen. Norjassa trendi ei koskaan kokenut suurta nousua ennen kuin se loppui kustom-maalattujen muskeliautojen ja vanien noustua suosioon. Piirustus on kokoelmistani ja löysin sen kirjeestä, jonka Clayton lähetti George Barrisille vuonna 1960. Kokonaisuus koostui kromatusta putkimaskista ja kallistetuista ’64 Fiat 1500:sen ajovaloista. Silloin kallistetuilla kaksoisajovaloilla varustettujen kustomien suosio Amerikassa oli suurimmillaan. Kuvassa etualan Ford on työn alla, ja taustalla näkyvä ’59 Ford on Rogerin käyttöauto. Auton perintö elää Pelle Åbergin New Heaven -kloonin myötä. Toiminta keskittyi aikoinaan Osloon, ja Per Ivarin ’48 Mercury convertible oli melkoinen sensaatio, kun se ilmestyi Oslon kaduille vuonna 1964. Ruotsissa Wendel-Lindberg Ford oli työn alla. Ruotsissa Wendel-Lindberg Ford vaihtoi omistajaa vuona 1965. Gene Win. Auto on yhä olemassa ja kustomentusiasti Espen Volle kunnostaa sitä parhaillaan. Valmistuttuaan vuonna 1965 Mercurystä oli poistettu etupuskuri, ja ’54 Chevroletin maski sekä kallistetut ajovalot viimeistelivät kokonaisuuden. Kaikissa autoissa on rolled pan ja putkimaski. eld oli uumoillut. Lehti myös kysäisi Amerikan huippurakentajilta arvioita genren suuntauksesta vuodelle 1962. Pohjoisessa Trondheimissa asuva legendaarinen kustom-maalari Einar Vasjø oli kiireinen ’52 Mercurynsä parissa. Rogerin neljä Fordia on rakennettu tai parhaillaan rakennettaan vanhojen metodien mukaan. Kallistetut valot olivat silloin yhtä suosittuja kuin ’40 Mercureiden Carson Topit ovat nykyään. Car Craftin helmikuun 1962 numerossa oli Almquistin mainos, jossa myytiin lasikuituista kaksoisajovalojen muutoskittiä vain 9,95 dollarin hintaan. Jos jollakin on uutta tietoa, niin vinkatkaa ja saamme historiaa taltioitua. George halusi Oldsin mukaan, joten hän sponsoroi bensakulut. Auton keulaa ja takaosaa muutettiin radikaalisti ennen kuin se valmistui metalli pronssilla maalattuna vuonna 1963. Perimätiedon mukaan Suomessa ei olisi rakennettu yhtään autoa kallisteluilla tuplavaloilla. Wendel-Lindberg Sunlineriin valot tulivat vuonna 1963. Ne olivat WendelLindberg ’55 Ford Sunliner ja Matti Johanssonin ’56 Ford Crown Victoria. Autosta tuli kuuluisa kustom, joka tunnettiin nimellä The Blue . Hän kasvoi Oslossa ja ihaili autoa teini-ikäisenä. Oslo oli norjalaisten hot rodien ja kustomeiden pääpaikka, mutta rakentajia löytyi myös muualta. Samoihin aikoihin Norjassa Per Ivar Kolgrov harjoitteli metallinmuokkaustaitojaan ’48 Mercury convertiblen parissa. Clayton oli käyttänyt kaikki rahansa autoon, ja hän tarvitsi Georgelta 20 taalaa bensarahaa tuodakseen auton Barrisin Pasadenan Show’hun. Clayton Crowe osti ’59 Oldsmobilen uutena ja vei sen heti Karl Krummelle, joka kustomoi autoon kolmet etulamput ja bullet-maskin. Norjassa alettiin rakentaa 60-luvun alkupuolella täysin kustomoituja autoja. kolmeentoista, huima 225 prosentin kasvu. Etupuskuri poistettiin ja maski vaihtui putkirakenteiseen ja ajovalot ’59 Ramblerin kallistettuihin versioihin, juuri kuten Win. Amerikassa ei ole nähty enää monia kallistetuilla valoilla rakennettuja kustomeita sen jälkeen, kun muskeliaikakausi nousi suosioon 60-luvulla. Norjassa sitä on tituleerattu myös ensimmäiseksi kustomiksi Sinsenkryssetin pohjoispuolella. eld spekuloi, että pienet puskurit, rolled panit ja uudet ajovalot hallitsevat tulevan vuoden kustomien ilmettä. Oli melkoinen sensaatio, että auto myös hyväksyttiin virallisesti liikenteeseen. Matti rakensi tuplalamput vasta noin puoli vuotta ennen näyttelyä, kun hän kolaroi keulan liukasteltuaan kesärenkailla talvella. Auton puskuri madallettiin, jotta kromattu putkimaski ja kallistetut ’64 Fiat 1500:sen ajovalot sopivat paikoilleen. Auto näytti siltä, kuin se olisi tullut suoraan Tukholmasta. Auto valmistui vuodeksi 1962. Auton tiedetään toimineen inspiraationlähteenä lukuisille saman tyylisille ruotsalaisille kustomeille, jotka rakennettiin 60ja 70-luvuilla. Pohjoismaat Suuntaus rantautui myös Pohjolaan. Voinkin turvallisin mielin sanoa, että trendi syntyi Italiassa, kypsyi Kaliforniassa ja pysyy hengissä Ruotsissa, missä vielä nykyäänkin rakennetaan muutamia kallistetuilla valoilla varustettuja kustomeita. Peräti seitsemässä kymmenestä Car Craftin vuoden 1961 parhaasta kustomista näkyi tuo valoratkaisu. Vuonna 1961 ruotsalaiset Leif Wendel, Örjan Lindberg ja Staffan Lindberg yhdistivät osaamisensa ja ostivat 1955 Ford Sunlinerin Hot Rodissa ja Car Craftissa näkemiensä esikuvien innoittamana. Chrysleriin valoratkaisu ilmestyi vuonna 1961, mutta jo vuonna 1963 malleissa palattiin vaakatasoon sijoitettuihin tuplavaloihin. “Dramaattinen uusi tyyli”. Kolgrovin Mercury oli radikaali kustom, kun se ilmestyi Oslon kaduille vuonna 1964. Triplat ajovalot olivat toinen lyhytaikainen trendi
/tilaa V O I S I H A N S I TÄ H A R R A S TA A VA I K K A P I T S I N N Y P L ÄY S TÄ TRADEPARTS.INFO Rapakontie, 49480 SUMMA, Avoinna ma-pe 8.30-17.00. Phone. SAMALLA LEVITYSKERRALLA KAHTA ERILAISTA VAHAA AJONEUVOSI PINTAAN TUPLAVAHA SOVELTUU MAALI-, MUOVI-, LASIJA METALLIPINNOILLE 03-53 400 53 Ghostwash.com. mm.: – Peltiosat – Kumitiivisteet – Alusta – Tekniikka – Sisusta – Lattiamatot – Puskurit – Race-osat – Kendall öljyt www.sepponiemensivu.fi Seppo Niemensivu, puh. ESIM. AMERIKAN autot, 4X4 Pick upit, moottoripyörät, varaosat, tuning, erikoisvanteet. 1100,ESIM. (05) 3557 289 ja myynti@tradeparts.info WEBSTORE OPEN 24/7 OSAT HELPOSTI VERKOSTA 24/7 VAIHTUVA VALIKOIMA KÄYTETTYJÄ PELTIOSIA OVET, PAKSIKANNET, LOKASUOJAT, VAIHEISTOT, MOOTTORIT MOOTTORI FORD 302-96 EXPLORER GT40 KANNET 1100,MOOTTORI FORD-TRUCK 60s-70s 360-390 STD 1190,VARASTOSTA TAI TILAAMALLA LOKASUOJA COUGAR 1968 KÄYTETTY OIKEA B+ 150,OVI CHARGER 1969-197O OIKEA/VASEN KÄYTETTY B 275,ETULOKASUOJA MUSTANG 2005-2009 KÄYTETTY OIKEA/VASEN-FORD 185,MOOTTORIN ALAKERTA CHEVY 454, 4 bolt, Gene V alk. EBAY Osta suoraan ilman välikäsiä! Tapani Iivanainen Usan suunta +1561 632-5154 Seija Iivanainen ’’ +1561 632-5153 Office ’’ 1 803 796 5183 E-mail benzboy@benzboy.com Hanki omasi: v8.. Alkuperäisja tarvikeosat amerikkalaisiin automerkkeihin. ESIM. 0400 591 428 Ojantie 24, 28130 Pori WWW.BENZBOY.COM EXPORT USA Jo 15 vuoden kokemuksella Konttikuljetukset, lentorahdit ym. ESIM
Mecum Auctions, Las Vegas, Nevada 14.11. VMPK ROMPETORI Citymarketin p-halli, Ojamonharjuntie 61, Lohja: Stadin Pärtsärit, Lapinaho 040 040 1416 26.11. FJDC KULMAKORVEN AJOPÄIVÄT (FJDC:N MAASTOHENKILÖJA PAKETTIAUTOT) Kulmakorpi Off Road Park, Espoo: Finnish Jeep Drivers’ Club: kulmakorpi@fjdc.org (ennakkoilm. FJDC KULMAKORVEN AJOPÄIVÄT (FJDC:N Pienoismallit 14.–15.11. 4 päivää aikaisemmin), hallitus@fjdc.org 5.–6.12. Goodguys All American Get-Together, Pleasanton, Kalifornia 20.–22.11. Kajaani (ABC) 7.11, 5.12. AMERICAN CAR SHOW Messukeskus, Messuaukio 1/Ratapihantie 17, Helsinki: Finnish Hot Rod Association, info@fhra. Cruisingit Helsinki (Kauppatori) 6.11. Kerava (Neste) 13.11., 11.12. McCormick’s Live Palm Springs Classic Car Auction, Palm Springs, Kalifornia 3.–4.12. Nummela (Prisma) 14.11., 12.12. 4 päivää aikaisemmin), hallitus@fjdc.org Kotimaa 2021 5.–7.2. Ku va Ha nn ele Ha ta np ää Viikkokokoontumiset Hollola, Matkakeidas Keskiviikko klo 18.00– Hyvinkää, Kauppatori (harrasteajoneuvot) Keskiviikko klo 17.00–21.00 Kaarina, Neste Lauantai klo 17.00– Oulu, Nallikarinranta (harrasteajoneuvot) Perjantai klo 20.00– Pori, Tiilimäen Neste Perjantai klo 20.00– Riihimäki, Ullan Pakari Keskiviikko klo 18.00– Ku va Ha nn ele Ha ta np ää HUOM! COVID-19 määräykset ja suositukset. Pomona Swap Meet & Classic Car Show, Pomona, Kalifornia 6.12. Harbor Corvette’s Holiday Happening (car & truck show), Punta Gorda, Florida paikkansapitävyydestä. Järvenpää (ST1) 21.11., 19.12. Mäntsälä (Juustoportti) 27.11., 25.12. MAALLA, MERELLÄ JA ILMASSA Kuopion Raittiustalo, Minna Canthin katu 52, Kuopio: Pohjois-Savon Pienoismalliharrastajat Pienoismallit 2021 24.–25.4. , 020 743 0750 17.–18.4. SUURI SNADI Tampereen Messuja Urheilukeskus, Ilmailunkatu 20, Tampere: Tampereen Messut MAASTOHENKILÖJA PAKETTIAUTOT) Kulmakorpi Off Road Park, Espoo: Finnish Jeep Drivers’ Club: kulmakorpi@fjdc.org (ennakkoilm. Tietoja tulevista alan tapahtumista kannattaa lähettää osoitteeseen V8-MAGAZINE/ Tapahtumakalenteri, Hämeentie 135 A, 00560 Helsinki, tai sähköpostiosoitteella v8-toimitus@fokusmedia.fi Päivämääriin saattaa tulla muutoksia, eikä V8-Magazine vastaa tietojen paikkansapitävyydestä. Zephyrhills Auto Events, Zephyrhills, Florida 7.11. Porvoo (Kuninkaanportti) 28.11. Vantaa (Rekolan Shell) 27.11., 25.12. Mecum Auctions, Houston, Teksas 4.–6.12. Sumter Swap Meets, Bushnell, Florida 12.12. Goodguys Southwest Nationals, Scottsdale, Arizona 20.–22.11. FJDC KULMAKORVEN AJOPÄIVÄT (FJDC:N MAASTOHENKILÖJA PAKETTIAUTOT) Kulmakorpi Off Road Park, Espoo: Finnish Jeep Drivers’ Club: kulmakorpi@fjdc.org (ennakkoilm. Hyrylä (Burger King) 7.11, 5.12. RADALLE.COM JÄÄRATAPÄIVÄ Hyvinkään Vauhtipuisto, Hyvinkää: Radalle.com 13.–14.2. Klaukkala (Tori) 28.11. NSRA Southeast Street Rod Nationals, Tampa, Florida 6.12. KUOPION MP-NÄYTTELY Kuopio-halli, Kuopio: Kuopion Moottoripyöräclubi PohjoisAmerikka 2020 5.–8.11. Spring eld Swap Meet Winter Event, Spring eld, Ohio 14.–15.11. Pori (ABC Tikkula) 6.11., 4.12. Vantaa (Tikkurilan Heureka) 20.11., 18.12 66 V8-MAGAZINE. Tapahtumia on voitu peruutt aa ja niiden ajankohtaa on voitu siirtää lehden painoon menon jälkeen. MOOTTORIPYÖRÄNÄYTTELY Messukeskus, Messuaukio 1/Ratapihantie 17, Helsinki: Suomen Messut 13.2. VEHONIEMEN JOULUMYYJÄISET Vehoniemen Automuseo, Vehoniemenharjuntie 92, Kaivanto/Kangasala: Vehoniemen Automuseo 12.12. HOT ROD & ROCK SHOW Tampereen Messuja Urheilukeskus, Ilmailunkatu 20, Tampere: FHRA Tampereen seutu, of ce@fhra-tre.net, 040 062 3276 24.–25.4. Black Diamond Inventional Show, Lecanto, Florida 8.11. MOOTTORIKAHVILA Verstas, Pyssykankaantie 170, Hormisto/Nakkila: Verstas 28.11. 2.–4.4. 4 päivää aikaisemmin), hallitus@fjdc.org 8.11. Raasepori (Karjaan ABC) 6.11., 4.12. KOONNUT: HANNELE HATANPÄÄ Tapahtumakalenteri Kotimaa 2020 7.11. KUSTOM KULTURE SHOW Kaapelitehdas, Tallberginkatu 1, Helsinki: Planting 040 039 1616, platu@kustomkulture. Vintage Auto Show at Deering Estate, Palmetto Bay, Florida 12.–14.11
KATSO TARJOUS: www.gti.. /tilaa Tule mukaan Getarin JUHLAVUOTEEN!
MPC:n rakennussarjan vuosimallia 1969 vanhennettiin vuoteen 1968 hartsisten muutososien avulla. Mustin veroista menestystarinaa ei Barracudasta kuitenkaan koskaan syntynyt. Muutos ei ole suuri, mutta näkyy takaluukusta ja vertaamalla vakiokoriin. Lyhentyneeseen alkuperäiseen konehuoneeseen rakennettiin muovilevystä lattia. Jotain radikaalia täytyisi Barracudalle uskottavuuden säilyttämiseksi siis tehdä, kun kerran sama konsepti kuin Fordilla ei näyttänyt Plymouthin kuosissa vetoavan ostajiin. Sisälokasuojat sekä paloja jäähdytinseinät otettiin Revellin 1969 Dartista. Kenties, jos olisi toimittu hieman tosin... Yleisesti on tiedossa, että Mustangista kaavailtiin aluksi radikaalia keskimoottorista urheiluautoa, ei mitään uudelleen koritettua Falconia. Moottori on otettu Revellin 1967 Plymouth GTX:stä ja vaihteisto on muokattu Fujimin Porschesta. Takalasin alla olevaa moottoria ei näe yksityiskohtaisesti, joten lisädetaljointi panostettiin muualle autoon (V8 6/2020). 5 mm, samalla mitalla siirrettiin molempia ovilinjoja eteenpäin. CHRYSLER CORPORATIONIN SALAINEN VASTAISKU PONIAUTOMARKKINOILLE: Keskimoottorinen Plymouth Barracuda Plymouth Barracudan oli tarkoitus olla nimensä mukainen ponintappajakala, Ford Mustangin voittaja. TEKSTI JA KUVAT JUHA AIRIO B arracuda pysyi Plymouthin mallistossa 1970-luvulle saakka, mutta jo aikaisessa vaiheessa on täytynyt käydä ilmi, että peli poniautomarkkinoilla olisi näillä eväin menetetty. Konepeltiä sieraimineen lyhennettiin n. Kitin sijaan monet raot täytettiin muovisuikaleilla ja pikaliimalla. 5 mm eteenpäin. Miten ForKeskimoottori-Cudan tarina pienoismallina aloitettiin irrottamalla MPC:n 1969 vakio-Barracudan katto-osa ja siirtämällä sitä n. 68 V8-MAGAZINE
Sisälokasuojat sekä paloja jäähdytinseinät otettiin Revellin 1969 Dartista. Huhuja ja tarinoita Automaailmassa liikkuu tarinoita toteutumattomista projekteista. Tavanomaisen rakennussarjojen kokoamisen sijaan pienoismallien rakentaja voi käyttää luovuuttaan ja tehdä jotain, joka perustuu sekä arkistomateriaaliin että historian tulkintaan. Oliko Hemi Under Glass mahdollisesti alun perin tarkoitettu osaksi uuden keskimoottori-Barracudan markkinointikampanjaa. Siinähän on moottori takalasin alla, Hemin tapauksessa siis Hemi Under Glass. Uudesta Barracudasta syntyisi oikea kaksipaikkainen auto, jonka mittasuhteet muistuttaisivat eurooppalaisia urheiluautoja, mikä olisi uuden imagon rakentamisessa etu. Kokonaan uutta koria ei suunniteltaisi, vaan vakio-Barracudan ohjaamo-osaa siirrettäisiin alustalla hiukan eteenpäin niin, että kone laatikkoineen saataisiin mahtumaan, mutta niin, että monet kalliita prässityökaluja vaativat kokonaisuudet kuten kattopelti, ovet, takalokasuojat, jne. Taka-akselisto muokattiin Fujimin Porschesta, vääntösauvojen sijaan hyödynnetään kuitenkin perinteisiä coilovereita. Mustang I konseptin kaltaista, kokonaan uutta autoa ei ollut mahdollista suunnitella, joten se muokattaisiin mahdollisimman nopeasti jo olemassa olevasta Barracudasta mallivuodeksi 1968. Kuinka paljon keskimoottorinen Plymouth Barracuda on pelkkää spekulaatiota. Lyhentyneeseen alkuperäiseen konehuoneeseen rakennettiin muovilevystä lattia. Pyöränaukkoja avarrettiin aavistuksen ylöspäin, mikä on hieman vastoin alkuperäisideaa, mutta oleellista oikeiden mittasuhteiden saavuttamiseksi. Joskus tarinan tueksi löytyy dokumentaatiota, joskus aikoinaan salaiseksi luokiteltu materiaali on sellaisena myös pysynyt. Useimmat sotilaskalustomallareiden dioraamat kuuluvat kategoriaan, jossa esikuvasta ei välttämättä ole suoranaista todistetta esim. Uusi vaihdelaatikko/taka-akselisto jouduttaisiin suunnittelemaan, mutta tässä voitaisiin oikaista ja käyttää yksinkertaista Porschesta kopioitua, reilusti vahvistettua kokonaisuutta. Pinta viimeisteltiin kirkaslakalla ja kiillottamalla. V8-MAGAZINE 69. Etuhelmapeltiin lisättiin spoilerintynkä, joka voisi olla periodikorrekti. Toistaiseksi. Jäähdytin, jarrupääsylinteri ja muut konehuoneen komponentit (pääasiassa Revellin 1969 Dartista) haukkaavat osansa tilasta. Samalla vakiomallista saataisiin monet oheisosat. Tämä ei kuitenkaan estä uskottavan pienoismallin rakentamista. Alkuperäinen konehuone toimii pienenä tavaratilana. Ohjaamon ja moottorin välissä on lisäksi kehyksellinen lasiseinämä, joka kiinnittyy kattoon ja B-pilareihin. Fordin arkistoista löytyi hiljan valokuvia 1966-malliseen tuotanto Mustangiin perustuvasta keskimoottoriautosta, josta kukaan ei tunnu haluavan tietää mitään. Onko kukaan pohtinut mistä vastaavan niminen kiihdytysauto on aikoinaan saanut nimensä, kenties konseptinsakin. Kustannukset pidettäisiin kurissa hyödyntämällä vakiokomponentteja ja moottori sijoitettaisiin takalasin alle pituussuuntaan. Sisustukseen syntyi kolme osastoa: vakiomallinen ohjaamo, moottoritila takapenkin paikalle ja tavaratila. Suurin osa alustasta tulee lähes sellaisenaan Revellin 1969 Dartista. din hylkäämä keskimoottorikonsepti sopisi Barracudaan. Lähes oikeanlainen 1968 Moparin pillerikapseli löytyi yllättäen Hasegawan Mazda Cosmosta. Kori maalattiin paikkamaaleista itse sekoitetulla sävyllä, joka muistuttaa Moparin Turbine Bronze -väriä. Tila riittäisi useille erilaisille moottoreille, jopa Hemille. valokuvien muodossa. voitaisiin hyödyntää lähes sellaisinaan vakiomallista. Vastaavia kuvia keskimoottori-Barracudasta ei ole päätynyt julkisuuteen. Kittausja pohjamaalaustarve jäi kohtuullisen vähäiseksi. Vararenkaalle löytyi sovelias sijainti etuapurungon päältä
Oldsmobile Cutlass Supreme 2d Holiday Hardtop Coupe 1970 LAADUKKAAMPI SELVIYTYJÄ 70 V8-MAGAZINE
Kolme vuotta myöhemmin Cutlass eriytettiin omaksi mallisarjaksi. Onhan kiehtova ajatus, että Olds on selviytynyt hienossa alkuperäiskunnossa kaikki nämä 50 vuotta. 1966 Cutlassin korimallisto sisälsi myös Supreme HT Sedanin, kunnes vuotta myöhemmin Cutlass Supremesta tuli oma mallisarja. TEKSTI JA KUVAT KAI SALMIO Cutlass-nimen juuret juontavat vuoteen 1961, jolloin sitä käytettiin F-85 Deluxe -sarjan yhteydessä. LAADUKKAAMPI SELVIYTYJÄ Turkulaisen Ari Haaviston tallista löytyy Yhdysvalloista 10 vuotta sitten maahantuotu Cutlass Supreme, jolla on ajettu reilusti alle 100 000 mailia. V8-MAGAZINE 71
Selviytyjillä on lähes poikkeuksetta ollut ainoastaan muutama omistaja. Marion tyytyi Supremen vakiomoottoHoliday HT coupe oli Supremen eniten myyty malli, jota valmistui kaikkiaan 68 309 autoa. Alueella asui hieman keskivertoa vauraampaa väestöä. Tyypillistä myös, että näissä historia on hyvin taltioitu. Vähäinen ajomäärä voidaan todentaa autojen mukana tulleista moninaisista asiakirjoista, kuten esimerkiksi kuiteista, joihin on monesti merkitty niin ikään ajetut mailit. Niin ikään Supremea tituleerattiin yleisesti coupeksi, vaikka uudistuneen kattolinjan mukaan se oli paremminkin notchback. Vertailun vuoksi mainittakoon, että vastaava korisen ’70 Chevrolet Chevelle Malibun sai edullisimmillaan 2809 taalan hintaan. 72 V8-MAGAZINE. Vakiona Rocket V8 Tiettyä vaurautta viestitti Supremen hintapolitiikka. Sitä ei tarina kuitenkaan kerro, että ostettiinko prameahko Olds perheen kakkosautoksi, kun se rekisteröitiin juuri Marionin nimiin. Selkeä ero oli myös takalokasuojissa, koska perus-Cutlassista löytyi ”Vähäinen ajomäärä ei oikein puolla ajatusta päivittäisestä käyttöautosta.” pyöränaukon yläpuolinen kaaripokkaus, sijoittuen melko korkealle tasolle kylkilinjaa. McNeil, joka asui hankintahetkellä Corona del Marin asuinalueella Newport Beachissa, aurinkoisessa Kaliforniassa. Kun verrataan Supreme HT Coupea ja vastaavakorista Cutlass Holiday Coupea, noudattaa jälkimmäisen katon muoto enemmän fastbackia. Tätä pokkausta ei käytetty lainkaan Supremessa, lukuun ottamatta 4-ovista HT Holiday Sedania. päivänä 1969. Näiden kahden auton hintaero tuntuu nykyrahassa ajateltuna mitättömältä summalta, mutta 70-luvun taitteessa 342 dollaria oli sentään vielä iso raha. Siitä ei myöskään ole tietoa, valitsiko nimenomaan Marion auton ”Trible Blue” -väriskaalan, joka käsitti vaaleansinisen korin varustettuna tummansinisellä vinyylikatolla, ja kauttaaltaan sinisävyisen verhoilukokonaisuuden. Vähiten valmistui 4-ovisia tolpattomia sedaneita (10 762). Prameudella lienee ollut jonkinlainen rooli Marionin autokaupoissa, siksi valinta taisi kohdistua juuri laadukkaampaan Supremeen. S uomeen on viime vuosina tullut Amerikasta useita jenkkiautoja, joiden koko ajomäärä vuosikymmenien aikana jää alle maagisena pidetyn 100 000 mailin rajapyykin. Auton lähtöhinta oli 3 151 dollaria, mutta erinäisten optiovarusteiden myötä hinta hilautui melkoisesti ylöspäin. Erot tekivät luiskakattoisesta normi-Cutlassista enemmän muskeliautohenkisen, kun vastaavasti Supreme edusti hieman konservatiivisempaa linjaa. Toiseksi suosituin malli oli rättikattoinen (11 354). Kuvien kolmannen sukupolven (1968–1972) keskikokoisella ’70 Oldsmobile Cutlass Supreme 2d Holiday Hardtop Coupella oli tasan 10 vuotta sitten Suomeen maahantuotaessa ajettu vasta maltilliset 58 000 alkuperäistä mailia. Marion osti Oldsin marraskuun 11. Marionin makuun Haaviston Ari on yksi niistä onnellisista, jotka ovat onnistuneet hankkimaan vähän ajetun jenkin. Tosin coupesta on aina virallisesti puhuttu myös tämän mallin kohdalla. Corona del Mar tunnettiin muusta Newport Beachista poiketen erityisesti sen tyylikkäästä rakennuskannasta, vaikka näyttävät talot sijaitsivat jopa kummallisen lähellä toisiaan. Vähäinen ajomäärä ei oikein puolla ajatusta päivittäisestä käyttöautosta. Sekin olisi kiva tietää, että miksi päädyttiin nimenomaan Cutlass Supremeen, eikä edullisempaan perus-Cutlassiin. Supreme, jota markkinoitiin ”Personal luxury car” -imagolla ei erottunut tavallisesta Cutlassista pelkästään paremman varustelun suhteen, vaan autot poikkesivat toisistaan myös ulkoisesti. Palataan hetkeksi 50 vuotta ajassa taaksepäin. Supremen hankki uutena naishenkilö nimeltä Marion K
riksi asennettuun 350-kuutiotuumaiseen Rocket-veekasiin, jolle tehdas takasi kohtuulliset 310 hevosvoimaa ja 390 jalkapaunaa vääntöä. Olin hankkinut pojalleni ’95 BMW 316 Coupen, mutta yllätyksekseni hän olikin itse ostanut samana päivänä toisen Autosta löytyy edelleen matching numbers -tekniikka ja voimalinja, joka käsittää 310-hevovoimaisen Rocket 350:sen, Turbo Hydramatic 350 -automaatin ja 10-pulttisen lukottoman perän. Vinyyli on rajattu listoilla niin, että katon reunoille jää vielä kaistale korin väriä. Mikäli Supremeen valitsi SX-vauhtipaketin (Y-79), sisältyi tämä 455:nen jo kokonaisuuteen. Takapenkki verhoiltiin myös uudelleen kunnostuksen yhteydessä. Liekö sininen ollut juuri auton ensimmäisen omistajan Marion K. Sininen vinyylikatto uusittiin Reijo Kulmalan toimesta. Autossa oli alun perin sohvapenkki, mutta erillisjakkarat istuvat paremmin nykyimagoon. C-pilareiden yhteyteen on sijoitettu CS-kirjaimin varustetut koristeet, jotka viittaavat Cutlass Supremeen. Matkustamosta löytyy useampaa eri sävyistä sinistä. V8-MAGAZINE 73. Puujäljitelmissä ei ole säästelty! Teemaa on jatkettu puuratilla, joka on korvannut alkuperäisen ohjauspyörän. Bemarin tilalle – En ollut 10 vuotta sitten etsimässä juuri Oldsmobilea tai ylipäätään vanhempaa jenkkiautoa, mutta kohtalo päätti puuttua peliin. SX:n myötä tarjoutui tilaisuus entistäkin väkevämpään 455:seen, jolloin tehoa löytyi nelikurkkuisella Quadrajetillä jo kiitettävät 365 heppaa, mahtavalla 500 jalkapaunan väännöllä. Optiolistalta löytyi myös 60 heppaa vähemmän potkua tarjonnut 350:nen, jossa käytettiin vain kaksireikäistä kaasaria. SX:n myötä oli Supreme coupeen ja avoon saatavilla muskelimallin 4-4-2:sen pakoputkilovetuksin varustettu takapuskuri, ja sen yhteyteen vielä näyttävät trumpettipakoputkenpäät, 4-4-2:sen rallialustasta puhumattakaan. Kaasutin oli nelikurkkuinen. . Muusta varustuksesta mainittakoon molemmat tehostajat ja ilmastointi. Lisävarustelistan kunkku oli pari vuotta aiemmin esitelty 455-kuutiotuumainen Rocket, jota tarjottiin myös Supremeen 320 hevosvoiman versiona, yhdessä Turbo Hydramatic 400 -automaatin kanssa. McNeilin lempiväri, mene ja tiedä. Pyöreät mittarit luovat sporttisuuden tuntua kabiiniin
Jenkitöntä aikakautta oli ehtinyt vierähtää jo viisi vuotta. Vaikka auton väri tuntui jotenkin pliisulta Arin makuun, ei se sentään torpannut kauppojen syntymistä. Bemarin. pohja, joten puhdistustöitä riitti moneksi tallipäiväksi. Vinyylikatto oli ehjä, mutta tietyllä tavalla korppuuntunut. Autossa ei ollut mitään tarvetta peltihommille, eikä siihen oltu tähän päivään mennessä hitsattu ainuttakaan korjauspeltiä. Bongasin pian Maskusta ’70 Cutlass Supremen, joka oli tullut myyjälle vaihturina veneeseen. Tekniikka pelitti mainiosti, joten moottorille ei tehty juuri mitään muuta kuin perinteisiä huoltotoimenpiteitä. – Supremen alkuperäinen vaaleansininen (Azure Blue) maalipinta oli auringon polttamassa kunnossa. Automaattiin vaihdettiin suodatin ja öljypohjan tiiviste. Uusi väri muistuttaa hyvin paljon turkoosia. Laitilalainen Martelius-Exhaust Oy valmisti Oldsiin uuden tuplapakoputkiston, toteaa Ari. Auto työstettiin lopulta vuoden päivät. Cutlassin väri vaihtui projektin aikana tummempaan siniseen (Aegean Blue Metallic). Sitä ennen tuli kylillä pyörittyä kimppaomisteisella ’64 Plymouth Valiantilla. Vuosiini mahtuu parisen kymmentä jenkkiautoa, selventää Ari, jolta löytyy tallista Supremen lisäksi vajaat 5000 kappaletta valmistettu ’66 Buick Special DeLuxe 2d Thin-Pillar Coupe, hääautoksi hankittu loistoluokan ’75 Lincoln Continental Mark IV, lyhytlavainen ’89 Chevrolet Fleetside pickup ja käyttöauton virkaa toimittava ’99 Jeep Grand Cherokee. Ysivitonen jäi tuoreeltaan ylimääräiseksi. Cutlass oli hiljattain tuotu Tampereelle. ”Autossa ei ollut mitään tarvetta peltihommille, eikä siihen oltu tähän päivään mennessä hitsattu ainuttakaan korjauspeltiä.” . Auto miellytti siinä määrin, että kaupat lyötiin lukkoon, muistelee Ari, joka antoi BMW:n vaihdossa. Väri vaihtui Oldsmobile oli säilynyt vuosikymmenten aikana kohtuullisen hyvässä kunnossa. Taustasta sen verran, että Ari omisti jo 80-luvun lopulta lähtien ’65 Buick Special avon, peräti 15 vuoden ajan. Lähdin selailemaan nettitarjontaa, ja nyt jenkkiautoja silmällä pitäen. oor-manuaali. Buick oli ollut melkoisen ”spesiaali” sanan varsinaisessa merkityksessä. 2-ovisessa sedanissa oli kutvonen ja kova-aski. Auto purettiin lähes kauttaaltaan osiksi ja käytiin läpi. Uuden vinyylikaton asennuksen hoiti turkulaisen Autoverhoomo ja Korjaamo Classicin Reijo Kulmala, joka myös hankki sinisen vinyylin tiettävästi Ruotsista. – Special oli ensimmäinen täysin oma jenkki, hankintahetkellä 1982 täytin juuri 18-vuotta. 74 V8-MAGAZINE. Värisävy bongattiin Oldsmobilen värikartasta. Monet paikat olivat siitä huolimatta pintaruosteessa, kuten esim. Muskelihenkisyys kiinnosti, joten suuntasin katseet lähinnä 60-luvun lopun ja 70-luvun alun malleihin. Autosta puuttuivat tehostajat, sohvapenkin tilalla oli erillisistuimet ja four-on-the-. Ari kiinnostui myöhemmin jopa alun perin pääkaupunkiseudulla vaikuttaneen suomiauton takaisin ostosta, mutta siinä vaiheessa oli hintakin jo tuplaantunut. Ari ajoi autolla ajokauden loppuun asti, ja otti Cutlassin työn alle heti seuraavana talvena
Oldsissa oli alun perin sohvapenkki, mutta Ari halusi siirtyä erillisjakkaroihin. Kattoverhoilun uusimisen Ari suoritti omakätisesti. Takaluun kannen sisäpuolelta löytyvät alkuperäisen mukaiset Ovipahvistakin näkee, että Cutlass Supremessa on kyse pikkuisen prameammasta mallista puujäljitelmineen. Verhoilutyöt toteutti mynämäkeläinen Tuula Peltonen. Toistaiseksi ne ovat vielä saaneet pölyttyä varaston hyllyllä, koska orkkisshifterissä ei ole ollut havaittavissa minkäänlaista käytön aiheuttamaa kulumaa, huomauttaa Ari. Takaluun kannen sisäpuolelta löytyvät alkuperäisen mukaiset tunkin käyttöohjetarrat. Vaikka sohvaa ei enää asennettu asennettu, se verhoiltiin myös uudelleen, mikäli kabiini halutaan joskus palauttaa orkkistyyliseksi. – Olen hankkinut jo valmiiksi alkuperäisen keskikonsolin shiftereineen, mikäli haluan joku päivä luopua rattivalitsimesta ja siirtyä sporttisempaan vaihtoehtoon. Takaboksi on yhtä hienossa kunnossa kuin muukin auto. Kuskin puoleisen sivupeilin säätäminen onnistuu ikkunaa avaamatta. Takaboksi on yhtä hienossa kunnossa kuin muukin auto. Tilalle hankitut istuimet verhoiltiin sohvan ohessa sinivihertävällä metallihohtovinyylillä, jota hankittiin kuopiolaisesta verhoomosta. Konsoli on niin ikään verhoiltu jo valmiiksi sävy sävyyn penkkien kanssa. Ylellisyydestä huolimatta sivuikkunat veivataan alas ja ylös mekaanisesti. V8-MAGAZINE 75. Lattiamatto vaihtui myös uuteen samassa yhteydessä
Tehdäänpäs sitten rodi Puolitahattomasti hankitusta rodin aihiosta oli hyvä ryhtyä talvihommina touhuamaan kokonaista autoa, kun muutakaan isompaa . Hinta ei ollut paha, ja osat sijaitsivat sopivan lähellä, niin pitihän ne hakea talteen, muistaa Harri. Ford Coupe 1932 RODI RODI RODI RODI RODI RODI Muuttuneiden Muuttuneiden suunnitelmien suunnitelmien RODI Muuttuneiden Muuttuneiden suunnitelmien suunnitelmien RODI Muuttuneiden Muuttuneiden suunnitelmien suunnitelmien RODI H aaparannalla majaansa pitävä Harri “Horse” Lauri tunnetaan ahkerana autojen rakentajana ja erityisesti maineikkaana peltiseppänä. Useat lehdet niin Suomessa kuin Ruotsissa ovat esitelleet Harrin tekosia ja viimeksi V8-Magazine julkaisi numerossa 3/18 Harrin rakentaman '54 Chevy 3100 pickupin. 76 V8-MAGAZINE. Kauppaan ei tosiaan kuulunut muuta kuin pelkkä puhdas runko, joka oli American Stamping Corporation valmistama uustuotantorunko, ja lasikuituinen Ford Coupe '32 replica-kori. – Rodin teko ei käynyt alkujaankaan mielessä, mutta satuin Blocket.se:ssä huomaamaan Jällivaarassa myyntiin tulleen '32 Fordin kopan ja rungon. Useissa Harrin rakentamissa autoissa on peltitöiden osuus merkille pantavan suuri ja koreja on muokattu rajullakin kädellä. Tyyliä ja työn jälkeä kelpaa katsella. Tällä kertaa ei kaikki mennyt aivan vanhan kaavan mukaan. Autosta riippumatta Harrilla on aina selkeä visio rakentamansa auton lookista. Sana miehen tekemisistä on kiirinyt kulovalkean tavoin, sillä kyselyitä metallihommiin tipahtelee ja Harrin rakentamat autot, joita syntyy hyvää tahtia, ovat olleet kysyttyä tavaraa. Harvaa autoa Harri onkaan pihassa pitkään seisottanut, kaikkia kun ei yksinkertaisesti voi pitää
Harri päätyi hankkimaan '32 Fordin rungon ja kopan, kun halvalla kerran sai. Muuttuneiden Muuttuneiden suunnitelmien suunnitelmien Muuttuneiden Muuttuneiden suunnitelmien suunnitelmien Muuttuneiden Muuttuneiden suunnitelmien suunnitelmien Vaikkei rodi Harri Laurilla mielessä ollutkaan, teki tilaisuus varkaan. Peltitöiden kanssa sinunkaupat tehneelle Harille kori oli poikkeus kaavaan, sillä se on lasikuitua. KUVAT JA TEKSTI JOKE SIMONEN Harri päätyi ostamaan Ford Coupe 32' rungon ja korin, kun halvalla sai ja läheltä löytyi, vaikkei tarkoituksissa ollutkaan rakentaa rodia. V8-MAGAZINE 77. Autosta piti tulla ehta street rod, mutta blower sekoitti pakan ja lopputulos on jotain ihan muuta
losofoi rakentaja. Sitten tuli blower hetkeksi sekoittamaan suunnitelmia, mutta lakipykäläystävällisesti ahdin korvattiin lopulta kahdella Holleyn kaasarilla. Kuten ennenkin, tässä vaiheessa Harrilla oli selkeä visio tulevasta. – Kaverin projektista sain ostetuksi '69 Corvettesta peräisin olevan rempatun Chevyn 350 pikkulohkon sekä vahvistetun ja shift kitillä varustetun TH-350-laatikon. – Kyllä ne kato osat paikkansa löytää. Ensimmäinen koneversio oli kaverin projektista vapautunut Chevyn 350-pikkulohko. Runko boxattiin, siihen tehtiin moottorin korvakot, taka-akselille K-linkkituenta ja Trail Blazerista niin ikään peräisin oleva kallistuksenvakaaja. Ei sillä merkillä ole väliä, kunhan mitta on sopiva, . Ensimmäiseksi täytyi tietysti löytää tekniikka tyhjään hylsyyn. Street rod...ko. Suunnitelmana oli rakentaa täysin katettu street rod -henkinen auto. Myyjällä joutilaana lojui myös Lokarin shifteri, käsijarru ja mittarit, jotka Harri osti samaan pakettiin. Heidts-tyyliset tukivarret toteutettiin omin voimin ja niihin jarrut ja navat soviteltiin C4 Corvetten osista ja puslat Volvosta. Perinteinen I-palkkitoteutus ei sopinut etuakseliksi Harrin suunnitelmissa, vaan etupää haluttiin erillisjousitetuksi. Selkeästi modernisoitu alustaratkaisu vaati luonnollisesti hammastanko-ohjauksen, joka napattiin Fiat Puntosta. Rungon Harri maalasi itse. Eipä sitten muuta kuin nostelemaan tekniikka runkoon paikoilleen. Joka kulma varustettiin coil over -jousilla. . Kardaani ja levyjarrullinen kymppipulttinen taka-akseli löytyi peräkylillä olleesta Chevyn Trail Blazerista. Valkosivuiset rättirenkaat ovat nappivalinta ja lokasuojien tekeleetkin sai uusien lakipykälien myötä jättää nurkkaan. Teeman synnyinsija on kirjailtu katon etureunaan maalaamaalla. Jarrutehostin sijoitettiin runkoon korin alle piiloon. ”En ole koskaan nähnyt rodia, jossa olisi Shelby-raidat.” 78 V8-MAGAZINE. Kardaani tietysti piti lyhentää sopivaksi ja koneen jatkoksi vielä askarrella itse rosterista lakepipes-tyyliset pakoputkien lähdöt, jotka jatkuvat korin sivuputkina. projektia ei juuri sillä haavaa ollut työn alla. Tuota silmällä pitäen Harri hankki kromatut American Racing -vanMatalassa autossa katto näkyy ja Harrilta syntyi hieno oivallus korostaa auton race-henkistä ilmettä punaisella louvers-pellillä
Bonneville style Blower sai jäädä ja suunnitelmat kääntyivät tyylipuhtaasta street rodista ehtaan kisahenkiseen rodiin. Ei sillä merkillä ole väliä, kunhan mitta on sopiva.” Lakepipes-tyyliset pakoputket kuuluvat asiaan rodissa. Taka-akseli on Chevy Trail Blazerin 10-pulttinen ja varustettu K-linkein. – Suunnitelmilla sai samoin tein pyyhkiä lattiaa. – Ehdin tehdä taakse viisi senttiä levittävät lokarit ja toisen puolen astinlaudan, kun kaveri Skellefteåsta soitti ja kauppasi blower-pakettia, Weiandin 6-71 ahdin ja tupla-Holleyt. Maalausteemaksi Harri hahmotteli auton aikakauden kilparadoilta ammennettua tyyliä. Blowerin kanssa voi unohtaa konepellin kokonaan, kun eihän se pellin alle sovi. Korin kylkien alaosat tulivat valkoisiksi, siihen numerot tietysti päälle, ja mikä on sen parempi numero kuin auton vuosimalli. Tyyliä rikkomatta putket on jatkettu korin sivuille ja käyntiääni on mukavan hillitty. Astinlaudat ja lokarit Harri ajatteli tehdä itse renkaiden mittoihin sopivaksi, kun pellintyöstäminen sujuu. ”Kyllä ne kato osat paikkansa löytää. No mikäs siinä, jos hinta on sopiva, kuittaa Harri. Navat ja jarrut puolestaan Corvettesta peräisin. Kattoon kirjailtiin Bonneville-teksti ja samalla keksittiin istuttaa siihen punainen louvers-pelti Rosterinen tankki pilkistelee perän alta. Retrohenkiset kuppipenkit, raitakatto, punainen lattiaverhoilu, itse tehdyt ovipahvit ja turvakaaret. Siinäpä se! Konepelti, lokarit ja astinlauta riisuttiin pois ja stuukki alkoi taas vaikuttaa järkevältä kokonaisuudelta blowerin koreillessa kruunun jalokivenä. Coil overit ja levyjarrut löytyvät joka kulmasta. Se onkin yksi harvoista Harrin suorasta tavarasta tekemistä osista tähän autoon. Hinta oli sopiva, blower-paketti saapui Harrille ja sitä piti tietenkin heti mallailla rodiin. teet kooltaan tömäkästi 10x20 tuumaa. Sitten touhu menikin sekavaksi. Etutukivarret ovat Harrin omaa käsialaa. Sisusta on toteutettu tyylikkäästi teemaa pukevaksi. V8-MAGAZINE 79. . Turvakaaret ovat oleellisen tarpeelliset turvavöiden tukevan kiinnityksen aikaansaamiseksi. Tallin jakkaralla taivastellessa seuraavaa liikettä syntyi Harrille kuin varkain ajatus Bonnevillen suola-aavikon kilpurista. Ja tyylirikko olisivat lokarit ja astinlaudatkin. Pääväriksi musta ja tehosteväreiksi voimakkaan kontrastin antavat punainen ja valkoinen. Vanteet tosin eivät tyyliltään sopineet, joten nekin Harri nosti nurkkaan odottamaan toista projekti ja hankki tilalle peltivanteet Firestonen valkosivuisilla rättirenkailla
Säätöjä koitettiin etsiä omin avuin ja kun sopivaa mikstuuraa ei syntynyt, Harri kyseli vihjeitä blower-autojen kanssa pelanneilta kavereiltaan. Nämä testit vaaSuunnitelma auton tyylistä vaihtui radikaalisti blowerin hankinnan myötä. . Kojelaudan alta löytyy jälkiasennukseen tarkoitettu lämmityslaite, joka on jo itsessään mukavuutta lisäävä tekijä, mutta tässä tapauksessa myös pakollinen: katsastuksessa lasien huurteenpoiston täytyy olla toimiva. Pattitilanteita Vaikka rakentaminen etenikin hyvällä tahdilla, niin pieni tauko sattui väliin. Ensimmäisessä vaiheessa autolle myös luodaan yksilöllinen identiteetti. – Alkoipa muuten liikuttaa melko mukavasti tuollaista tuhat kiloista autoa! Harri on tottunut noudattamaan ruotsalaisia rakentelupykäliä, niin byrokratia omavalmisteeksi luokiteltavan auton rekisteröimiseksi oli entuudestaan tuttua. Vaikka race on aina race, ja turkkipeltikin hyväksytään ovipahviksi, niin tyylistä Harri ei kuitenkaan tingi ja taiteili itse penkkeihin mätsäävät ovipahvit. Lopulta löytyivät säädöt, että tyhjäkäynti pelasi eikä moottori käynyt rikkaalla. Mutta kuten Harrin autot aikaisemminkin, Mercury myytiin kesän jälkeen uuteen kotiin. Toisessa vaiheessa testataan autoa kokonaisena sen hallittavuuden varmentamiseksi ja lisäksi tehdään jarrutesti. Yksi kesä meni sillä ajellen. – Kysyin kultsilta, että mitäs kattoon laitetaan, niin hän ehdotti, että mustavalkoraidallista kangasta. Paikallista Tra. Mercury koki täydellisen läpikäynnin ja choppauksen. Imuvuotohan siellä oli ja sen korjaamisen jälkeen jonkinlainen tyhjäkäynti löytyikin. comia vastaava taho, SFRO, omaa päätäntävallan auton kelvollisuudesta, joka todetaan kahdessa vaiheessa. 80 V8-MAGAZINE. Harri soitti blowerin myyneelle kaverille, joka epäili imuvuotoa. – Sehän tiedetään, että tuollainen orkkis alakerta ei paljoa bensaa tarvitse öljyn sekaan, kun käy huonosti. Bonnevillen suola-aavikoilta ammennettu tyyli mustan, valkoisen ja punaisen väreissä on vaikuttava näky. Sisustuksen suunnittelussa samaa ulkokuoren teemaa oli hyvä jatkaa. Rattin musta nahka vaihdettiin yhtäläisyyden vuoksi punaiseksi ja punainen lattiaverhoilu syntyi kätevästi Ikeasta löytyneestä matosta. Jos katuautosta nyt puhutaan, niin turvakaarien teko muuttui Harrillakin tuiki tarpeelliseksi siinä kohtaa, kun turvavöille piti keksiä pitävä kiinnitys. Turvakaaret kuuluvat auton ehdottomaan varustukseen kilparadoilla. Joten sellaiset pitää tähän laittaa. – En ole koskaan nähnyt rodia, jossa olisi Shelby-raidat. – Taas hyvä ehdokas sattui vastaan, niin oli pakko ostaa. Ja vyöt ovat punaiset, tietenkin. Käytännössä vuoden mittainen tauko, joka johtui siitä, että Harri osti '49 Mercuryn, joka vei huomion rodilta. Harrin ei auttanut kuin jumpata blower pois paikoiltaan. Maalaukset Harri hoiti omin käsin omassa autotallissa. Taas oli aikaa paneutua rodin tekoon. Mutta auto kävi turkasen rikkaalla. Kun blower oli paikoillaan, niin auto ei tahtonut pysyä tyhjäkäynnillä. Henkeen sopivat retrotyyliset kuppipenkit löytyivät netin kautta. Ensin tarkistetaan runko ja tekniikka pakettina, että esimerkiksi rungon ja hitsisaumojen lujuus on riittävä, materiaalit sopivia ja geometria on kohdallaan. Jopa niin rikkaalla, että Harria alkoi hirvittää bensan päätyminen öljytilaan. Ja vaikka kuinka koitin netistä etsiä, niin en löytänyt. kisahengen nostattamiseksi. Ja sitä sinne tuli
Tilalle vaihdettiin imusarja ja asennettiin pelkkä kaasutin, jotta katsastuksen läpäiseminen olisi edes toiveissa. Aluksi mielessä ei edes ollut tehdä rodia, sitten siitä piti tulla lokarillinen street rod, blowerin myötä suunnitelma muuttui kilpakenttien suuntaan, sitten bloweria ei tullutkaan eikä Harrille ominaisia peltitöitäkään ollut totutussa määrin. SFRO:n puolesta Harrin tekeleessä ei ollut ongelmaa. Jo tehdyt lokaritkin sai jättää hyvin mielin nurkkaan, kun uusi laki sallii omavalmisteauton olevan lokariton. ”Suunnitelmilla sai samoin tein pyyhkiä lattiaa.” V8-MAGAZINE 81. Vaikkei autoa tarvitsekaan katsastaa, niin jos poliisi pysäyttää tien päällä ja tarkistaa paperit, niin kilville saa sanoa heipat. – En halunnut riskeerata kilpiä. Lastentaudeiksi mainittavia vikoja ei ole löytynyt muita kuin kerran irronnut alavesiletku. – Hyvin se kulkee tuollakin paketilla. – Se ei onneksi ollut iso ongelma, sillä joka kulmaa voi säätää joka suuntaan. – Kun konehuone on huoltoystävällinen, niin helppo olisi tehdä vähän remonttiakin, mutta kun ei ole ollut tarvetta. Mind blowing Harri tunsi rakentelusäädökset hyvin. – Tästä vessasta tuli ihan eri näköinen kuin piti, kiteyttää Harri projektin. ditaan hyväksytysti läpi, jotta rekisteröintikatsastukseen on asiaa. Harrin piti taas jumpata blower pois paikoiltaan, ties jo kuinka monennen kerran rakentamisen aikana. Ei sitä mitä piti Näyttelyitä Harrin teki mieli kierrellä kesän mittaan, mutta korona pyyhki kalenterin tyhjäksi eikä todellisia reissukilometrejä ole rodilla vielä päässyt kertymään. Sen sijaan lastentauteja on haettu sunnuntaija huviajelun merkeissä lähiseuduilla kesän mittaan noin 1200 kilometriä. Rodi saa nyt jäädä talvehtimaan Harrin studion nurkkaan, joksi hän kutsuu autotalliaan. Autolla olisi jo ostaja tiedossa, mutta tällä kertaa Harri toimi toisin kuin yleensä ja sanoi ei. Harri päätti pitäytyä vapaasti hengittävässä, mutta korvasi kuitenkin katsastuskaasarin tupla-Holleyllä ja tunnel ram -imusarjalla. Moottorin sijaan pieneksi yllätykseksi moitteita tuli ohjauksen heikosta palautuvuudesta. Eikä se blowerin puutekaan enää harmita, sillä sen jumppaaminen edestakaisin oli yhtä tuskaa selkävaivaiselle. Muutenkin blowerilla tuli vähän liikaa tehoa rodiin, järkeili rakentaja. Peltihommien vähyyttä on jo kompensoimassa seuraava projekti, '32 roadster, jonka peltikuoret Harri tekee kauttaaltaan itse. Ja Harri sai leimat rodin lappuihin. Mietit varmaan sinäkin, että kettumaisella viekkaudella pelaten voisi nyt jumpata blowerin mötkäleen takaisin paikalleen. Ruotsin pykälien mukaan yli 50 vuotta vanhaa autoa, tai siltä näyttävää autoa, ei tarvitse määräaikaiskatsastaa enää tuon jälkeen. Kertayrittämällä ei silti onnistanut. – Johan minä sen tiesin, että blowerin kanssa ei tule rekisteröintikatsastuksessa leimaa. Eteen laitoin casteria kaksi astetta lisää, niin alkoi ohjaus keskittää paremmin. Mutta se blower oli vaan pakko saada.. Suunnitelmat muuttuivat siis monessakin suhteessa tämän rodin kanssa. Lopputulos noudattelee kuitenkin Harrin linjaa edustavuudeltaan ja täysimittaiselta läpikäynniltään
Tässä se nyt on, suoraan Idahon perunapeltojen keskeltä tuotu 1969 Plymouth Roadrunner. Autossa näkyy eletty elämä, mutta isomoottoriset autot ovat tehty ja myös ostettu kovaan käyttöön. PETTY TORINO Turun suunnalla on rakennettu aivan poikkeuksellisen upea kopio Richard Pettyn 1969 Ford Torino NASCAR-kilpurista. Chevrolet 454 SS pickup Chevrolet 454 SS pickup Sen pitää olla matala, kliini ja tehokas tuumi Joni Hytti rakentaessaan orkkiksen Super Sport -version tähän päivään. Plymouth Roadru er 1969 Plymouth Roadru er 1969 LATOLÖYTÖ HEMI LATOLÖYTÖ HEMI Juha Pykälinen halusi kokoelmaansa aidon Hemi-auton. L.B.C Pontiac T1000 L.B.C Pontiac T1000 PIENI SUURI PIENI SUURI PÄÄLLIKKÖ PÄÄLLIKKÖ Little Big Chief Motorsportin kuljettaja Tonto alias Jimmy Forsman voitti kesän kovimman katuautojen Shootoutin matalilla kahdeksan sekunnin ajoilla. 10/2020 ilmestyy Joulukuussa viikolla 51 Projekti: M oriswap, osa 2 Uuden m orin sovi elua Moottorivalinta on tehty ja siirrytään mekaanisten osien vaihtoon. 82 V8-MAGAZINE. Työn alla moottorin kiinnitys, lataus ja ohjaus
Auto Bild on Suomen pätevin autolehti, josta löydät uusimmat autot, kattavimmat testit ja paljon tietoa päätöksenteon tueksi. Älä tyydy keskitasoiseen. /tilaa Mitä saadaan, kun yhdistetään maailman suurimman autolehden resurssit ja Suomen osaavimmat autoalan. Saksan suurin autolehti on kuin suomalaiselle tehty. Ja niin se itse asiassa onkin. Tilaa omasi nyt autobild.. Mitä saadaan, kun yhdistetään maailman suurimman autolehden resurssit ja Suomen osaavimmat autoalan toimittajat. Valitse paras