CHEVROLET CAMARO 454 1968 HELPPO JA NOPEA PROJEKTI Esittelyssä: Esittelyssä: CHEVROLET 210 TOWNSMAN 1956 PONTIAC PARISIENNE LT1 1966 PLYMOUTH ROAD RUNNER 440 1968 AMC AMBASSADOR 4D SEDAN 1973 CHEVROLET BEAUVILLE SPORT VAN 1976 CHEVROLET CAMARO 454 1968 1968 CHEVROLET CAMARO 454 1968 HELPPO JA NOPEA PROJEKTI PROJEKTI HELPPO JA NOPEA HELPPO JA NOPEA PROJEKTI Ruotsin kutsunäyttely KUSTOMIT KOOLLA ESITTELYSSÄ: AUTOT! ESITTELYSSÄ: AUTOT! SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI 9/ 20 21 H IN TA 10 ,6 € Lukijoiden Lukijoiden FOKUS MEDIA FOKUS MEDIA FOKUS MEDIA FOKUS MEDIA FOKUS MEDIA FOKUS MEDIA FOKUS MEDIA FOKUS MEDIA FOKUS MEDIA FOKUS MEDIA FOKUS MEDIA sama leikkaus molemmissa: black sama leikkaus molemmissa: bold Studebaker pickup 1931 RAADOSTA RODIKSI HELPPO JA NOPEA HELPPO JA NOPEA HELPPO JA NOPEA HELPPO JA NOPEA HELPPO JA NOPEA SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI RAADOSTA RODIKSI RAADOSTA RODIKSI RAADOSTA RODIKSI RAADOSTA RODIKSI
Tilaaja voi kieltää tietojensa käytön. Virhe! Vuodesta toiseen kevät yllättää, ja aina tulee kiire. Kun syksyllä kilpurin saa talliin, niin kuinka helppo on tuumata, että onhan kevääseen aikaa… Eikä suunnitelmissa ole kuin vaan tehdä perushuolto moottorille... No, ehkä tänä talvena. Uusista projekteista puhumattakaan. Viime talven aikana Veekasissa seurattiin moottoriswappia, jossa Pontiac Parisiennen konetilassa perinteinen pikkulohko vaihtui moderniin LT1-tekniikkaan. Osa jenkkiautoista pääsee hyvin ansaitulle talvilevolla, mutta monella on tiedossa pientä tai isompaa rakentelua. Rakentaja Ahokkaan Masa kiteyttää projektin kokemukset ja pohdiskelee yleisesti rakenteluun liittyviä haasteita. Onhan kevääseen aikaa… V8-MAGAZINE 3 Lehti ei vastaa tilaamattoman materiaalin säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Harrasteautot ovat pitkälti poistuneet katukuvasta ja tallien ovet sulkeutuneet. Jos jonkin sitaatin jutusta nostaa esiin, kuuluu se näin: ”Jopa realistinen aikataulu on pääsääntöisesti liian optimistinen.” Pontiacin kohdalla ajatuksena oli päästä kaikin osin kunnostetulla autolla tien päälle jo toukokuussa, mutta ensikilometrit ajettiin vasta nyt syyskuussa. Lisäksi Pontiaciin tehty muu kunnostus ja viimeistely, niin ulkokuin sisäpuolelle, oli iso osa koko projektia. Facebook-osoite www.facebook.com/V8Magazine ASIAKASPALVELU Sähköpostiosoite asiakaspalvelu@fokusmedia. Yhtiöllä on oikeus käyttää tietoja suoramarkkinointiin, etämyyntiin ja markkinatutkimuksiin henkilöstölain mukaisesti. Edellisen voi hyvin allekirjoittaa. FOKUS MEDIA FOKUS MEDIA FOKUS MEDIA FOKUS MEDIA FOKUS MEDIA FOKUS MEDIA FOKUS MEDIA FOKUS MEDIA FOKUS MEDIA FOKUS MEDIA FOKUS MEDIA sama leikkaus molemmissa: black sama leikkaus molemmissa: bold TOIMITUS Päätoimittaja Jarmo Markkanen AD Toni Lindström Avustajat Juha Airio, Bo Bertilsson, Paul Granvik, Hannele Hatanpää, Harri Jukarainen, Harri Kunnasvuo, Petri Laulajainen Peter S. Puhelin 020 735 4130* *Puhelun hinta lankapuhelinliittymästä soitettuna on 8,35 snt/ puh + 7,02 snt/min ja matkapuhelinliittymästä soitettuna 8.35 snt/puh + 17,17 snt/min. Tallennamme puhelut laadun varmistamiseksi ja koulutustarkoituksiin. Ilmoitusasiakas on korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamasta mahdollisesta vahingosta kolmannelle osapuolelle ja/tai lehdelle. Ehtiihän sen hyvin keväällä. Moniosainen juttusarja kertoi, mitä swapissa on otettava huomioon, muutostyöt ja osavalinnat niin koneen, vaihteiston, taka-akselin kuin alustan kohdalla. V8-Magazinen tilaajat ovat Fokus Media Finland Oy:n asiakasrekisterissä. Linney, Heikki Malinen, Jim Maxwell, Kari Mörö, Heikki Parviainen, Juha Peltonen, Pekka Polvinen, Kai Salmio, Matti Saloranta, Joke Simonen, Erik Stigsson, Pekka Vaisto Sähköpostiosoite toimitus@veekasi.. Pitkittämällä koko projektin valmistumista suosiolla säästää hermoja ja yleensä myös kustannuksia sekä lopputulos on parempi. Tässä kohdin tilanteen kahta haastavammaksi tekee se, että aikataulua ei voi venyttää! Kauden avauskisa alkaa tiettynä päivämääränä, piste. TOIMITUSJOHTAJA Mikko Saastamoinen KAUPALLINEN JOHTAJA Jaana Lindvall-Harki JULKAISIJA Fokus Media Finland Oy PAINOPAIKKA MDM print ISSN 0780-2102 V8-Magazine on Aikakausmedia ry:n jäsen. Jarmo Markkanen jarmo.markkanen@veekasi.. Optimismilla päätyy vaivatta tiukkaan aikatauluun ja sen seurauksena pitkiin talli-iltoihin. Samoja asioita tulee esille kaikissa swapeissa, joissa moottorin sekä vaihteiston tyyppi ja/ tai ikäluokka muuttuu auton alkuperäisestä. Tallikauden alkuun sopien tässä numerossa esitellään vastavalmistunut Pontiac. Lehti ei vastaa taloudellisesti niistä vahingoista, jotka aiheutuvat mahdollisista ohjeissa olevista painotai muista virheistä. Tarjottu tai tilattu aineisto hyväksytään julkaistavaksi sillä ehdolla, että julkaisija saa korvauksetta käyttää sitä uudelleen lehden tai sen yksittäisen osan uudelleenjulkaisun, yleisölle välittämisen tai muun käytön yhteydessä toteutusja jakelutavasta riippumatta sekä luovuttaa oikeutensa edelleen ja muokata aineistoa hyvän tavan mukaan. Vai miltä kuulostaa
ESITTELYSSÄ 16 STUDEBAKER PICKUP 267 1931 Studen selviytymistarina kulki pitkän tien tulipellin palasesta komeaan klassiseen rodi-kuosiin. AMCfriikin viimeisin projekti on Suurlähettiläs, joka rekisteröitiin uudelleen 23 vuoden tauon jälkeen. SISÄLTÖ 9/2021 KANNESSA 70 KANSIKUVA: JOKE SIMONEN 62 AMC AMBASSADOR BROUGHAM 4D SEDAN 1973 Pekka Järvisestä piti tulla Chevy-mies, mutta toisin kävi hänen hankittuaan ensimmäiseksi jenkiksi Rambler Americanin. Purettaessa paljastui kauhuskenaario, ja täydellinen rakentelu venähti kolmeen vuoteen. 48 PONTIAC PARISIENNE LT1 1966 Veekasin seuraamassa moottorin swappiprojektissa Ahokkaan Masa teki autoonsa restomod-henkisen nuorennuksen ja sovitti nokalle 2017 Camaron LT1-motin. KANSIKUVA: JOKE SIMONEN CHEVROLET CAMARO 454 1968 HELPPO JA NOPEA PROJEKTI Esittelyssä: Esittelyssä: CHEVROLET 210 TOWNSMAN 1956 PONTIAC PARISIENNE LT1 1966 PLYMOUTH ROAD RUNNER 440 1968 AMC AMBASSADOR 4D SEDAN 1973 CHEVROLET BEAUVILLE SPORT VAN 1976 CHEVROLET CAMARO 454 1968 1968 CHEVROLET CAMARO 454 1968 HELPPO JA NOPEA PROJEKTI PROJEKTI HELPPO JA NOPEA HELPPO JA NOPEA PROJEKTI Ruotsin kutsunäyttely KUSTOMIT KOOLLA ESITTELYSSÄ: AUTOT! ESITTELYSSÄ: AUTOT! SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI 9/ 20 21 H IN TA 10 ,6 € Lukijoiden Lukijoiden FOKUS MEDIA FOKUS MEDIA FOKUS MEDIA FOKUS MEDIA FOKUS MEDIA FOKUS MEDIA FOKUS MEDIA FOKUS MEDIA FOKUS MEDIA FOKUS MEDIA FOKUS MEDIA sama leikkaus molemmissa: black sama leikkaus molemmissa: bold Studebaker pickup 1931 RAADOSTA RODIKSI HELPPO JA NOPEA HELPPO JA NOPEA HELPPO JA NOPEA HELPPO JA NOPEA HELPPO JA NOPEA SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI RAADOSTA RODIKSI RAADOSTA RODIKSI RAADOSTA RODIKSI RAADOSTA RODIKSI 4 V8-MAGAZINE. 70 PLYMOUTH ROAD RUNNER 440 1968 Oululainen Juuso Ontero onnistui hankkimaan unelmiensa auton. Kuinka moderni tekniikka pelitti käytännön ajossa. Muhoslaisten Irene ja Veli-Matti Backmanin pickup rodi on täynnä ennakkoluulottomia ratkaisuja ja persoonallista otetta. Road Runner tuli rullaavana ja kaveriprojektia on rakennettu pala kerrallaan. 28 CHEVROLET 210 4D TOWNSMAN 1956 Janne Salosen ja Heidi Juholan harrasteauto syntyi 7-henkisen perheen tarpeisiin. Kaikki mahtuvat matkaan, ja tuoreempi Chevyn pikkulohko tarjoaa ripeämpää potkua. Pinnaltaan vielä karun laitteen alusta ja 440-tekniikka ovat jo valmiit, loppuun asti hyvin tehdyt. 8 CHEVROLET CAMARO 454 1968 HELPPO JA NOPEA PROJEKTI… Matti Aalto etsi talven ajaksi pientä laittoa vaativaa projektia ja osti siistin oloisen Camaron
Reader’s rides tuo lehden sivuille lukijoiden omat autot. 38 & 45 V8-MAGAZINE 5. Nostalgisessa asussaan Chevy on pala suomalaista vanikulttuuria aidoimmillaan. Esittelyssä autoja ja muuta kalustoa Skytteholmin koululla muutama vuosi takaperin. KUSTOMRAMA KORNER 56 KUSTOMRAMA INVITATIONAL Ensimmäistä kertaa Ruotsissa järjestetty kutsutapahtuma keräsi paikalle naapurimaan hienoimmat klassiset customit. Mitä harrastavat. TAPAHTUMAT 34 BLACKLIST STREET RACE KAUSI 2021 Toni Nurminen piti hallussaan mustan lista kärkitilaa kauden ensimmäisestä kilpailusta viimeiseen. PIENOISMALLIT 68 CCM/IPMS OPEN 2014, SOLNA, RUOTSI Katse taaksepäin, tapahtuma ajalta ennen rajoituksia ja sulkuja. 76 CHEVROLET BEAUVILLE SPORT VAN G30 1976 Salosen Jouni menetti sydämensä vaneille pitkälti kolme vuosikymmentä sitten. Kaappikuumeen selätti Beauville, joka rakennettiin näyttelykuntoiseksi jo 80-luvulla. 76 48 VAKIOPALSTAT 3 PÄÄKIRJOITUS 4 SISÄLTÖ 6 NAPPILAUKAUS 24 UUTISIA JA ASIAA MEILTÄ JA MUUALTA 82 TAPAHTUMAKALENTERI 83 SEURAAVASSA NUMEROSSA KERÄILYKUVAT 41 PONTIAC PARISIENNE LT1 1966 42 CHEVROLET 210 4D TOWNSMAN 1956 KALENTERIKUVA: JARMO MARKKANEN KERÄILYKUVA: HEIKKI MALINEN Reader’s Rides Reader’s Rides ESITTELYSSÄ LUKIJOIDEN AUTOT Millaisilla autoilla Veekasin lukijat ajavat
Ideana on, että te lukijat lähetätte V8-Magazinen toimitukseen omia kuvianne, joiden joukosta toimitus valitsee kuhunkin numeroon sopivan kuvan. Aihekenttään maininta Nappilaukaus. Mahdollisuudet paranevat, jos kuvassa on hauska idea, tai se on jollakin muulla tavalla uniikki. Kuvia voi lähettää osoitteeseen v8-toimitus@fokusmedia. Nappilaukaus TOIMI NÄIN: Nappilaukaus julkaistaan jokaisessa Veekasissa aukeaman kokoisena kuvana. . 6 V8-MAGAZINE
MIKA HAKALA V8-MAGAZINE 7
PROJEKTI… Omin käsin tekeminen ja tallissa touhuaminen on monille juurikin se autoharrastuksen suola tai sokeri, miten sen ottaakaan. Matti Aalto vaikuttaisi lukeutuvan tuohon sakkiin. TEKSTI JA KUVAT JOKE SIMONEN PROJEKTI… PROJEKTI… HELPPO JA NOPEA 8 V8-MAGAZINE Chevrolet Camaro 454 1968. Jälleen kerran ”Altsilla” sormet syyhysivät uutta projektia talven varoiksi
Selväksi on nimittäin käynyt, että Altsille harrastamisen suola ja sokeri löytyy sieltä tallin puolelta. Altsilla olikin ajatuksissa vain ylimaalata auton talven aikana ja vähän . ksailla sisustaa. Osia oli uusittu, paljolti lähinnä sisustaan, joka olikin varsin kelvollisessa kunnossa. Toki ajaminen kuuluu olennaisesti asiaan, eikä senkään voida sanoa olevan ”tikkua kynnen alle” -touhua, päinvastoin. PROJEKTI… A utoja on tullut ja mennyt Altsin käsien kautta tasaiseen tahtiin, tai voisi jopa puhua ripeästäkin tahdista. Kuitenkin auton tullessa Altsille on se enemmän tai vähemmän projektikunnossa, tai vähintäänkin pientä laittoa vaativa. Kotiin mentiin komeasti omin voimin. Siisti Camaro Mies matkasi kohti Kouvolaa katsomaan lähemmin Camaroa. Silmiin osui ’68 isolohko-Camaro, myyjän mukaan hyvä pelleiltään, kun Suomessa oli jo hitsailut hitsailtu, muistelee Altsi. Syksyn tultua alkoivat maalausvalmistelut. Näin kävi nytkin. Edellinen auto, Altsin raadosta upeaan kuosiin parsima ’57 Chevy tuli myydyksi ja uutta näpertämistä oli taas etsinnässä. HELPPO JA NOPEA V8-MAGAZINE 9. Ja kun tallissa on vietetty auton kanssa tarpeeksi aikaa, saatu se ajoon, niin nopeasti se myös päätyy myyntiin. – Hain loppukesästä jotain helppoa projektia talveksi. Näytti hyvältä sen suhteen, että hakusessa ollut nopea ja helppo projekti talven varoiksi toteutuisi. Tekniikka kun pelasi, niin Altsi rohkeni lähteä sillä kotimatkalle kohti Kajaania. Camarosta hieraistiin kaupat. Pellit vaikuttivat hyviltä, tosin maalauksen laatu vähän jätti toivomisen varaa. – Aloin purkaa autoa ja hiomaan sitä Altsin helppo ja nopea projekti paljastuikin kolmen vuoden savotaksi, mutta lopputuloksena on kauttaaltaan läpikäyty kuvan kaunis Camaro. Parin päivän tutkiskelun ja pienten rassailujen jälkeen Altsi ajoi Camarolla sellaisenaan loppukesän. – Perillä odotti suhteellisen siistin oloinen Camaro, tai ainakin siltä se väsyneillä silmillä näytti. Jos seuraava kunnostuskohde ei ole jo valmiiksi odottamassa, niin nopeasti sellainen aina löytyy. Mukaan sai vielä hyvän läjän osia
Kerran tekemään on alettu, niin tehdään sitten kunnolla. Sitten alkoi löytyä vähän yhtä sun toista ja piti pariin kertaan ihmetellä, että mihinkähän raatoon sitä tulikaan sotkeuduttua. 10 V8-MAGAZINE. Näky oli varsin lohduton ja moni olisi saattanut tipauttaa hanskat niille jalansijoille. Altsi alkoi kuoria ja leikellä mätiä kohtia korista kuin omenasta konsanaan. Kaiken kukkuraksi vänkärin lattian korjauspala paljastui olevan maalipurkin kansi, joka oli laminoitu paikoilleen lasikuidulla ja koko komeus kuorrutettu paksulla kerroksella pohjamassaa. Ensimmäisen sukupolven Camaroita ei tehtaalta koskaan tullut 396:ta suuremmalla koneella GM:n politiikan rajoittaessa niiden moottorikoon 400 kuutiotuumaan. – Vaihtolistalle menivät katto, takalokarit, sisälokarit, lattiat, kojelauta, penkkien tuet, konepelti, peräluukku ja välipelti. Katossa komeili pakkelia parin sentin paksuudelta, ja löytyneet korjauspalat olivat paremminkin kiinnitetty liimamassalla kuin hitsaamalla. Raamit jäljellä – No, ei auttanut itku markkinoilla. Käytännössä korista oli karkeasti ottaen käyttökelpoista vain raamit. Ei muuta. Kun pintapellit oli karisteltu pois, toimitti Altsi korin ja rungon hiekkakylpyyn. Selkeästi joskus jo vaihdetuista pelleistä pystyttiin pelastamaan sentään kontin pohja. maalausta varten. Runko sentään osoittautui vielä aivan hyväkuntoiseksi, ja ainoastaan takapään kiinnityskohdat tarvitsi uusia. Kontin pohjastakin uusimista huusivat tankin tuet ja itse bensatankki pantoineen. – Onneksi peltiä valmistetaan edelleen. “Vaihtolistalle menivät katto, takalokarit, sisälokarit, lattiat, kojelauta, penkkien tuet, konepelti, peräluukku ja välipelti.” Alkuperäinen 350-pikkulohko vaihtui jo Jenkkilän aikoina Chevellen 454:een
Kone näytti vieläpä päällepäinkin varsin siistiltä jo valmiiksi. Koneelle riitti perustarkistukset ja huollot, joskin varmuuden vuoksi Altsi uusi virranjakajan sisuskalut, dampperin ja joitain tiivisteitä. Bensalinjat tietysti menivät uusiksi ja ne syntyivät kromatusta kupariputkesta. Orjallisesti tehtaan näkemystä noudatteleva, alkuperäisen värinen sisusta oli jo uusittu ennen auton tuloa Altsille, joten sinne riitti perusteellinen putsaus. Kaikki osat löysivät tiensä talliin aikanaan, siitäkin huolimatta, että maailmanlaajuinen rahtikonttipula hidasti toimituksia. Voimanpesää oli jo aikoinaan ehditty jatkojalostaa Hookerin peltisatseilla ja tuoreemman 454:sen kansilla. Kaikki pellit tulivat Trade Partsin kautta Classic Industriessiltä. Pohjat ja pintamaalaus jätettiin suosiolla ammattilaiselle JP Paintille hoidettavaksi. Jotain pienempiä osia Altsi tilasi omatoimisesti Jenkeistä. Kaivattuja osia saa jopa uustuotantonakin, ja niitä löytää vielä suhteellisen vaivattomasti maailmalta. Järeä mylly kuulosti voimiltaan ja ääniltään selkeästi hyväkuntoiselta. Terve tekniikka Tehtaalta Camaro tuli pikkulohkolla, mutta jo Jenkkilän aikoina pellin alle oli vaihdettu ’72 Chevellen 454-isolohko. Viimeinen pala kun loksahti paikoilleen, ruiskutteli Altsi raakapeltipintoihin epoksit estämään välitöntä kukintaa. Isot pellit, jotka eivät kelvanneet Matkahuollon kuljetettavaksi, toimitettiin suoraan kotitalliin saakka, hienoa palvelua. Palapelin kokoaminen saattoi alkaa, missä olikin vähäksi aikaa työn sarkaa sovitella osat kauniisti istuviksi. V8-MAGAZINE 11. Kaasariksi oli laitettu 750 tuplapumppu Holley
Muutama lisämittari toki kuuluu asiaan. Ratin SS-logo antaa myös viitteitä SS-perimään. Renkaat ovat vastaavasti 235 ja 275 leveät. Vika osoittautui onneksi yksinkertaiseksi, ja pelkkä solenoidin vaihto riitti kickdownin elvyttämiseen. Jopa sähköliitin kävi suoraan auton omiin johtoihin. Koneen jatkona ollut TH-400-laatikko vaikutti sekin muuten terveeltä, paitsi että auton oston hetkellä kickdown ei vastannut kutsuun. Alustan kaikki puslat vaihtuivat uretaanisiin, niin kulku ei taatusti ole vempulointia. Vanteiksi valittiin 17-tuumaiset American Racingit, edessä kahdeksan tuumaa ja takana 9,5 tuumaa leveät. Syyläri vaihtui isolohkoon passelin kokoiseen Frostbiten alumiiniseen jäähdyttimeen ja samalla vaihdelaatikkoon lisättiin myös jäähdytin. Niin ikään jarrut uusittiin turvallisuussyistä siten, että vanhaa jäi ainoastaan tehostaja. Lämmityslaitetta Camarossa ei ollut, mutta sain kaverilta traktorin lämppärin, joka kävi melkein heittämällä paikoilleen. Kymppipulttisessa perässä riitti stefojen vaihto, mutta kardaanin ristikot oli nyt muuten vaan järkevää uusia. Jousiksi Altsi vaihtoi Hotchkissin kaksi tuumaa madaltavat ja sekä eteen että taakse kaveriksi Konin säädettävät iskarit. – Sähköt kävin luonnollisesti myös läpi. “Sitten alkoi löytyä vähän yhtä sun toista ja piti pariin kertaan ihmetellä, että mihinkähän raatoon sitä tulikaan sotkeuduttua.” 12 V8-MAGAZINE
Nippelit ja mittarit toimivat, ja verhoilutkin edelliset omistajat olivat . V8-MAGAZINE 13. ksanneet ja uusineet. Helppo ja nopea projekti Verkalleen Camaro alkoi näyttää taas autolta. – Oli tietysti joku mennyt uudet ovipahvit kiinnittämään rumasti läpiruuvilla. Yksi jännitysmomentin tarjoaja odotti toki vielä edessä, katsastus, ja siellä hikikarpaloita Altsin otsalle meinasikin nousta. Vaikka Altsille mieluista hommaa onkin viettää aikaa tallissa autoja rakennellen, niin kohtuus kaikessa. Ei olisi ollut iso vaiva laittaa oikeilla kiinnikkeillä, mutta en tuon vuoksi viitsinyt alkaa uusimaan pahveja. Ja varsinkin, kun auto toimi kuin unelma. Alusta on jämäköitetty Hotchkissin kaksi tuumaa madaltavilla jousilla, Konin säädettävillä iskareilla ja uretaanipuslilla. Vanteina ovat ilmeeseen sopivasti 17-tuumaiset American Racingit. – Kyllähän ne ekat kilometrit maistuivat makealle tuollaisen remontin jälkeen. Eikä tarvitse olla kovinkaan suuri neropatti ymmärtääkseen millainen riemu ja voitontunne tulee, kun virta-avaimesta kääntäessä auto karjaisee tulille ja saa sen valmiina peruuttaa tallista ulos. Ulkoisilta osiltaan uusittavaksi meni pitkälti kaikki: tuulilasi tiivisteineen, puskurit ja valot kehyksineen… Sisusta ei sen sijaan kaivannut kuin huolellista putsausta. Ajamisen riemu on taatusti omissa fääreissään pitkän ajotauon jälkeen
14 V8-MAGAZINE. Leimakin tuli kerrasta. Lowrider Cadillac vilahti myös miehen puheissa, niin jännä nähdä mikä on Altsin seuraava kohde ja onko sekin yhtä helppo ja nopea projekti. Auto valmistui menneen kesän kynnyksellä ja Altsi pääsi nauttimaan välillä autoharrastuksen toisestakin puolesta, siitä ajelusta. ”No, ei auttanut itku markkinoilla. Ei silti päässyt koira karvoistaan vielä moisenkaan ponnistuksen jälkeen. – Loppukesästä alkoivat taas sormet syyhytä siihen malliin, että jotain uutta projektia pitäisi löytää. Ainoa ongelma, joka löytyi vikoja ulos ajaessa, oli helteellä ilmennyt starttausongelma, joka korjaantui vaihtamalla startti Hitachin 2 kW tehostarttiin. Kaikkinensa Camaron kimpussa vierähti liki kolme vuotta, mutta lopputulos kestää tarkastelun mistä kohdasta tahansa. Kerran tekemään on alettu, niin tehdään sitten kunnolla.” Camaro kuoli konttorille siinä määrin perusteellisesti, että katsureiden oli tuupattava auto ulos hallista. – Ei ollut hälyttävä vika onneksi, akku meni oikosulkuun. Uusi akku nopeasti kaupasta, kengät kiinni ja taas toimi. Kuten Altsilla on tapana, auto päätyi myyntiin ja parien renkaanpotkijaisten jälkeen auto on jo nyttemmin löytänyt uuden kodin Seinäjoelta. Ehkä palaan taas Impala-kantaan, jollaisia minulla on ollut vuosien saatossa jo kuusi. Camaron piti olla vain nopea peruskorjausprojekti talven varoille, mutta pinnan alta paljastuneiden kauhuskenaarioiden myötä homma paisui sellaisiin mittoihin, että hommaan ei riittänyt yksi talvi, eikä kesä, vaan meni pari seuraavaakin talvea
Raadosta rullaavaksi Elettiin kesää 2018, kun rodien rakentajana kunnostautunut lohjalainen Tomi Hellsten alkoi etsiä itselleen uutta näpertelemisen kohdetta. Tarkoitusta varten Tomi hankki Studeen jonkun tuntemattomaksi jääneen kanttiauton virheettömät ovet, joiden ympärille hyttiä alettiin tehdä. Tästä kaikesta huolimatta Studessa oli Tomista ”sitä jotain”, ja kun hintakaan ei päätä huimannut, niin hän osti auton. ”Hankin, kun halvalla sain” kiteyttää ”oman elämänsä sulo vileniksi” itseään tituleeraava Tomi kauppojen syntysyitä. Kaveripiirin kautta hän sai tiedon Mäntsälässä majailevasta karusta ’31 Studebaker pickupista, josta sen omistaja voisi luopua ”toivottomana tapauksena”. Tosin ei autossa sitä tutkittavaa loppujen lopuksi pahemmin ollut, sillä korista oli jäljellä vain tulipelti tuulilasin karmeineen. Auton uudelleen synty aloitettiin suurimmaksi arvioidusta työmaasta eli korin kunnostamisesta, taikka tässä tapauksessa pikemmin sen totaalisesta uudelleen rakentamisesta. Ovet kiinnitettiin alkuperäiseen tulipeltiin, jolloin kävi Studen orgistulipellin, tuulilasin karmin ja toisesta kanttiautosta napattujen ovien ympärille rakennettu kori on kotikutoisuudestaan huolimatta varsin tehdastyylinen ja mittasuhteiltaan tasapainoinen kokonaisuus. Eikä orgisrungon kuntoakaan voinut kehua, mutta kaikeksi onneksi se oli kuitenkin tallella. Studen onneksi ”härmälandiastamme” löytyy vielä harrastajia, jotka eivät pelkkää hurjiakaan haasteita. S tuden taival on pitkälti hämärän peitossa, mutta auton tyyppikilven ja valmistenumeron perusteella pystyttiin päättelemään, että kyseessä on aito suomiyksilö ja se tuli uutena tänne maahantuojan kautta. Tämä jos mikä kuului niihin. Pikaapin ilmeisen ohdakkeisesta tiestä kertoo, että löytöhetkellä 2010-luvun puolivälissä autosta ei ollut jäljellä kuin tulipelti edellä mainittuine tunnistetietoineen ja ruosteen runtelemat runkoaisat. Tomin saatua Stude-paran palaset talliinsa otti hän sen työn alle saman tien. Puutteista ei sen sijaan ollut pulaa. Auto kuulosti Tomista niin erikoiselta tapaukselta, että hän päätti lähteä sitä ihan paikan päälle tarkemmin tutkimaan. Studessa ei ollut tekniikkaa eikä sisustaa lainkaan, minkä lisäksi auton alle oli asennettu väliaikaiset, epämääräisesti kiinnitetyt akselit sen liikuttamiseksi. 16 V8-MAGAZINE Studebaker pickup 267 1931
Studen korin löydettyä uudet muotonsa sovitettiin paikoilleen Tomin niin ikään suorasta pellistä tekemä lava, johon tulivat paikat ’59 Cadillacin rakettitakavaloille. Piristystä V8-MAGAZINE 17. TEKSTI JA KUVAT PAUL GRANVIK selväksi, että tuulilasin orgiskarmi on turhan korkea. Etuakseliksi hankittiin Speedway Motorsportin poikittaisilla lehtijousilla varustettu dropattu putkiversio, ja siihen asennettiin 1980-luvun Chevrolet farmarin tehostetut 11” levyjarrut ja modernit nestetoimiset iskarit. Tomi kävi runkoraakileen kimppuun, korjasi runsaat ruostevauriot ja myös vahvisti sitä kaavailtua tuoreempaa veekasitekniikkaa silmällä pitäen. Maskiksi asennettiin Oaklandista peräisin oleva osa, jota madallettiin muuhun kokonaisuuteen paremmin sopivaksi. Peräksi pultattiin Volvon levyjarrullinen lukkoperä, jonka paikalle asentaminen hoitui alkuperäisten four link -tyyppisten tukivarsien ja säädettävien coil overeiden avulla. Myös hytin takaseinä itse muotoiltuine takaikkuna-aukkoineen on tehty metritavarasta ja kokonaan käsityönä. Kun tuulilasin oikea mataluus oli saatu aikaiseksi, alettiin sen ja ovien päälle pokkaamaan kattoa suorasta pellistä. Tutulta kaverilta hankittiin toimivaksi tiedetty Oldsmobilen vakio 307-pikkulohko ja TH200-automaatti, joille tehtiin runkoon kiinnikkeet poikittaisine tukipalkkeineen. TUHON TIELTÄ TAKAISIN Muhoslaisten Irene ja Veli-Matti Backmanin 1931 Studebaker pickup rodi oli totaalisen tuhoutumisen tiellä muutamia vuosia sitten. Tehostamattoman ohjauksen simpukka otettiin Ford Mustangista, johon sovitettiin tuntemattomaksi jäänyt rattiputki. Kolmen periksi antamattoman harrastajan ansiosta auto palautui kuitenkin elävien kirjoihin komeampana kuin konsanaan uutena. Eipä siinä auttanut muu kuin ottaa laikka kauniiseen käteen ja leikata pätkät tolpista pois. Tomi maalasi valmiin rungon mattavalkoiseksi, minkä jälkeen samalla värillä ruiskattu kori pultattiin paikoilleen
Helpottaakseen tarvittavien töiden tekemistä Hank katsoi parhaaksi purkaa auton täysin palasiksi ja nostaa myös sen korin pois rungolta. Suorasta pellistä valmistuneen lattian jälkeen Hank teki korille pieniä siistimisiä mm. Rakentelussa hyödynnettiin hyvällä menestyksellä muista projekteista ylimääräiseksi jääneitä osia, kuten taustapeili, joka kiinnittyy ovenkarmiin omavalmisteisella jalalla. Hank ei innostunut auton mattavalkoisesta maalauksesta ja peltitöiden valmistuttua hän ryhtyikin valmistelemaan värin vaihtamista. Pohjatyöt tehtyään Hank ruiskutti auton Alfa Romeon Chevroletin kunnostettu 267-pikkulohko on koristeltu runsailla kromiosilla. Studen 5x14” ja 6x15” peltivanteita peittävät mustasta suorasta pellistä itse tehdyt rei´itetyt pölykapselit kromispinnereineen. Auto jäi seisomaan, kunnes Virroilta kotoisin oleva rodi-mies Hannu ”Hank Jacob” Jaakkola kiinnostui siitä ja esitti vaihtoa omistamaansa ’34 Chevrolet pickupiin. Se sopi Janille ja niin kesällä 2019 Stude sai uuden omistajan. jatkamalla ovia ja upottamalla takavalot paremmin istuviksi. Pykälää paremmaksi Studen ostanutta jämsäläistä Jani Kotiniemeä ei itse auto niinkään kiinnostanut, vaan pikemminkin sen tekniikkapaketti. Talven tiiviin työskentelyn tuloksena Tomiin iski projektiväsymys ja hän myi Studen rullaavana eteenpäin. ”Tosin ei autossa sitä tutkittavaa loppujen lopuksi pahemmin ollut, sillä korista oli jäljellä vain tulipelti tuulilasin karmeineen.” 18 V8-MAGAZINE. Saatuaan avolavan talliinsa hän irrottikin siitä koneen ja laatikon, jotka siirrettiin säilöön odottamaan tulevaa käyttöä. lattia ja sähköt kokonaisuudessaan. kokonaisuuteen toivat lilalla viimeistellyt pannu ja peltivanteet. Studen tullessa Hankille ei auto ollut ajokuntoinen, sillä tekniikan lisäksi siitä puuttuivat mm
Korin ja rungon valmistuttua liitti Hank ne takaisin toisiinsa ja alkoi kasata pykälää paremmaksi muuttunutta autoa katsastus mielessään. Korin lähtökohdaksi hankittujen tuntemattomaksi jääneen kanttiauton ovien yläosien pokkauksia jatkettiin tulipeltiin ja takaseinään, mikä lisää auton tehdastyylisyyttä. Kumit ovat Commanderin 2” valkosivuilla varustetut L78-14” ja L78-15” ristikudokset. Työ ei edennyt alkua pidemmälle, kun tontille tulivat Irene ja Veli-Matti Backman uutta projektia etsien. Runko osoittautui hyvin tehdyksi, mutta varmuuden maksimoimiseksi hän päätti lisätä aisojen väliin X-mallisen vahvistuksen. Tämän puolen autosta Backmanit päättivätkin pistää seuraavaksi kuntoon, missä töitä piisasi ihan kiitettävästi. Kun pariskunta näki Studen, he innostuivat niin, että halusivat auton itselleen saman tien. Samasta syystä vahvistettiin V8-MAGAZINE 19. Pienen pähkäilyn jälkeen kaikkia osapuolia tyydyttänyt vaihtokauppa saatiin aikaiseksi ja osittain keskeneräinen Stude siirtyi Muhoksen suuntaan keväällä 2020. Vilkuiksi asennettiin tallin hyllyssä pölyttyneet englantilaisen Marshalin valmistamat vanhat varrelliset ”viiksiversiot”, jotka muutettiin sähkötoimisiksi keinuviputyyppisillä kytkimillä. helmiäiskuparilla, jonka haluttu kiilto, tässä tapauksessa pikemminkin kiillottomuus, saatiin aikaiseksi 100 %:lla mattalakalla. Runko hitsisaumoineen viimeisteltiin ja se maalattiin kiiltävällä mustalla. Veli-Matti jatkoi tällä ”reikälinjalla” maskin, lavan pohjan ja pölykapseleiden kanssa. Teknisesti toimivaksi Onneton lähtökohta huomioon ottaen Stude oli päässyt jo varsin pitkälle pelastumisensa tiellä, mutta se oli kuitenkin vielä kohtuu kaukana teknisesti toimivasta ja katsastuskelpoisesta kulkineesta. Studen alkuperäisen tuulilasin tolppia on madallettu ja orgisgangsterilippaan tehty rei´itykset sen edellisten omistajien toimesta. Syksyn tullen Veli-Matti aloitti työt Studen perusteellisella purkamisella, kori pois rungolta
Lavan takakansi sai koristeekseen aimo annoksen klassisia louverseja. Ensin orgistuulilasin tolpat pätkäistiin oikealle korkeudelle ja sitten työstettiin katto ja takaseinä. Talven tiiviin työskentelyn tuloksena Stude näytti hyvältä, mutta töitä oli vielä paljon edessä ennen leimakelpoista kuntoa. Tässä vaiheessa Tomiin iski projektiväsymys ja hän myi auton. Tuntemattoman kanttiauton ovien ympärille Tomi alkoi tehdä koria suorasta pellistä. Studen persoonallinen keulan ilme muodostuu 1930-lukulaisen Oaklandin madalletusta maskin kehyksestä ja niin ikään 1930-lukulaisen Nashin ajovaloista, jotka on muokattu moderneille H4-halogeeneille sopiviksi. Korjatun ja vahvistetun orgisrungon Tomi maalasi mattavalkoisella, jolla hän ruiskasi myöhemmin koko auton. Projektivai heita Projektivai heita Stude oli löytöhetkellään karu näky, sillä siitä ei ollut jäljellä kuin palanen tulipeltiä ja tuulilasin karmi sekä ruosteen runtelema runko. Oaklandin madallettu maski on jo kiinnitetty osaksi runkoa. 20 V8-MAGAZINE. Puuttuneen lavan Tomi valmisti täysin itse ja upottii sen takakulmiin '59 Cadillacin rakettivalot
Pariskunta ihastui autoon ja neuvottelujen jälkeen se vaihtoi omistajaa keskeneräisenä. Persoonallisuutta peliin Ruosteeton kori oli siistissä kunnossa tuoretta maalipintaansa myöten eikä vaatinut isompia töitä. Pohjatöiden yhteydessä gangsterilippaan porattiin pyöreät reiät. Tieto piti paikkansa, sillä öljypohjan ja venttiilikoppien irrottamisen jälkeen kone paljastui sisuskaluiltaan kaikin puolin uudenveroiseksi. Hank oli juuri aloittanut Studen kasaamisen, kun Backmanit tulivat tallille uutta projektia etsien. Rungon tukevoittamisen jälkeen ryhdyttiin sovittelemaan paikoilleen Studen tekniikkaa. Samalla aiemmin valkoinen tulipelti maalattiin puolikiiltävällä mustalla. Studen siirryttyä Hankille purki hän sen palasiksi ja nosti korin pois rungolta mielessään siistiminen ja värin vaihto. Samaa ei voinut sanoa kauppaan kuuluneesta vakio-osilla kunnostetusta nelivaihteisesta TH700-automaatista. Runkoon sovitettiin auton mukana tulleet Brookvillen kiinnikkeet, minkä jälkeen päältä päin siistitty ja runsailla lisätarvike kromiosilla koristeltu pannu istahti paikalle kuin tehtaan jäljiltä. Lopputuloksesta tuli niin onnistunut, että Veli-Matti valmisti myös puuttuneet maskin sisuksen ja pölykapselit samasta materiaalista vastaavalla tavalla rei´itettyinä. Minkä seurauksena kardaania jouduttiin myös lyhentämään tuuman verran. ”Tavanomainen ratkaisu ei ollut myöskään Veli-Matin ovenkahvojen valinta, sillä hän muokkasi ne vanhan vesihanan osista.” Talven tiiviin työskentelyn tuloksena Stude näytti hyvältä, mutta töitä oli vielä paljon edessä ennen leimakelpoista kuntoa. Puolikiiltävällä mustalla viimeistellyn rungon valmistuttua otettiin irrallinen kori työn alle. ”Hyvältähän nekin näyttävät eivätkä edes maksaneet paljon” totesi mies tyytyväisenä. Vaihteiston suuren koon vuoksi Studessa jo ollut kiinnityspalkki jouduttiin uusimaan kokonaan ja siirtämään taakse päin. Tässä vaiheessa Veli-Matti päätti myös personalisoida lattiaa poraamalla siihen koko joukon reikiä koristeeksi, joiden reunat hän vielä pyöristi siisteiksi stanssaamalla. Hankia Studen mattavalkoinen väri ei viehättänyt ja hän päätti maalata auton. Koritöihin kuului Studen lavasta puuttuneen lattian tekeminen mustasta suorasta pellistä. Tässä vaiheessa Tomiin iski projektiväsymys ja hän myi auton. Ovien saranat muokattiin niin, että ovet saatiin sopimaan nätisti aukkoihinsa ja pysymään myös kiinni kuoppiin ajattaessa. Muutoksiin lukeutui rattiputken ohjausakseli siirtäminen ulos päin tuuman verran, kun se otti kiinni keulalle kammettuun koneeseen. Mies maalasi rungon kiiltävällä mustalla. Tekniikaksi Hank hommasi Chevroletin kunnostetun 267-pikkulohkon ja TH700automaatin, jotka viimeisteltiin hopealla ja joukolla kromisia koristeosia. Romeon värikartasta löydetyn helmiäiskullan oikea kiilto, tai tässä tapauksessa pikemminkin kiillottomuus, saatiin aikaan 100 %:lla mattalakalla. Eivätkä Veli-Matin Studelle tekemät V8-MAGAZINE 21. Tulipeltiin tehtiin uusi läpivienti oikealle kohdalle ja hitsattiin umpeen vanha orgisreikä. Runkoaisojen väliin pikaisesti tiputettu 267-pikkulohko oli Hankin mukaan vasta rempattu, mutta sen kunto päätettiin kuitenkin tarkistaa. myöskin etu-ja taka-akselin kiinnikkeitä sekä iskareiden ja ohjaustehostimen korvakkeita
Tavanomainen ratkaisu ei ollut myöskään Veli-Matin ovenkahvojen valinta, sillä hän muokkasi ne vanhan vesihanan osista. Samaa voidaan sanoa takapuskurista, joka on sekoitus käsienpesualtaan hajulukon kromiputkia, Fiat 600:en alkuperäisiä pystykoristeita ja marketin verhotangon päitä. Studesta puuttuivat lasit, joiden tyhjänä ammottavista aukoista Veli-Matti valmisti pahviset mallit, joiden avulla paikallinen lasi. Studen nelipykäläisen TH700-automaatin vaihteenvalitsimen Veli-Matti muokkasi ’40 Plymouthin maukkaasti muotoillusta käsijarrukahvasta. persoonalliset ratkaisut loppuneet vielä tähän. Veli-Matti on rakentelijana kekseliäimmästä päästä, sillä hän kykenee hyödyntämään mitä ihmeellisimpiä asioita autoja työstäessään. Lattiakonsoli syntyi suorasta pellistä. ilista. Koko komeus maalattiin puolikiiltävällä mustalla ja kiinnitettiin kojelaudan alaosaa koristamaan. ”Eipä tule toista samanlaista vastaan” virnistää Veli-Matti pilke silmäkulmassa. Tuulilasi on kirkas, mutta itse tehtyjen hihnojen avulla ylös ja alas liikkuvat sivulasit sekä takalasi tehtiin tummennetusta materiaalista. Veli-Matin personalisointeja ovat hajulukon putkista, Fiatin pystykoristeista ja verhotangon päistä koostuva puskuri. Luovuutta ja persoonallisia ratkaisuja joutui Veli-Matti käyttämään niin ikään sisustassa, sillä siitä ei ollut jäljellä käytännössä mitään. Veli-Matin kätten työtä ovat myös vanerilevyistä valmistetut sisäkatto, ovipahvit ja takaseinä, jotka hän Studen ensimmäisen rakentajan kätten työtä on itse tehty lava takalaidan louverseineen. Suorasta pellistä pokatun mittariston saatua muotonsa upotetiin siihen Moonin öljynpaineja lämpömittarit sekä alkuperältään tuntemattomaksi jääneet nopeusja bensamittarit. rma leikkasi lasit suorasta tavarasta. Kauppaan kuuluneiden kahden vanhan paloauton miehistöpenkin mentyä oululaiseen Verhoomo Antoniin mustalla keinonahalla päällystettäviksi ryhtyi Veli-Matti pakertamaan kabiinista puuttuvia osia. Hänen mielestään auton lava oli muuhun koriin nähden turhan matala ja tilanteen korjaamiseksi mies asensi siihen kaiteet, jotka valmistettiin mustasta huonekalupro. Vai mitä sanotte Studen ovenkahvoista, jotka ovat vanhan vesihanan osia. Halutun korkeuden saavuttamiseksi Veli-Matti suunnitteli sopivat kokoiset kiinnikkeet, jotka hän lopuksi vesileikkasi pahvista tekemiensä mallien avulla samasta materiaalista kuin itse kaiteetkin. Tallilöytöihin kuului myös Grantin 13” ratti, jonka puisen kehän hän maalasi mustaksi ja sovitti keskiöksi Maltan ristin. 22 V8-MAGAZINE. Studen mukana tulleet tyyliin sopivat, vanhat paloauton miehistöpenkit pehmusti ja verhoili oululainen Verhoomo Anton mustalla keinonahalla
Sitä ennen Veli-Matti valmisti auton lavan takaosan alle telineen, johon kiinnitti mukana tulleen uuden traktorin 50 litran bensatankin ja teki polttoainelinjat. Hyllystä löytyi valmiina Studen nykytyyliin sopiva Grantin klassinen, halkaisijaltaan 13” tarvikeratti, jonka keskiöksi sovitettiin niin ikään tallin kätköistä esiin kaivettu kromattu Maltan risti. Yhtenäisen yleisilmeen saamiseksi ruorin alun perin puinen kehä maalattiin sisustan sävyihin paremmin sointuvalla puolikiiltävällä mustalla. V8-MAGAZINE 23. Kaikki tiivisteet ovat sopivan profiilin omaavaa metritavaraa, kuten myös lattiamatto. Veli-Matti kunnosti lisäksi kauppaan kuuluneet 1930-lukulaisen Nashin kookkaat rosteri ajovalot ja muutti ne moderneille H4-halogeeneille käyviksi. Stude oli jo reilun kuukauden kuluttua valmis konttorille vietäväksi. Kiitos siitä kuuluu kolmelle työtä pelkäämättömälle harrastajalle, joista jokainen antoi oman tärkeän panoksensa auton palautumisessa elävien kirjoihin. ”Katsastuksen päätteeksi auton papereihin lyötiin leima reilun puolen vuosisadan odottelun jälkeen.” päällysti harmaalla kankaalla. Todellinen selviytymistarina Puolen vuoden ahertamisen ansiosta Stude alkoi olla valmis kasaamista varten. Varsinaiset niputustyöt etenivät suotuisissa merkeissä kuin tanssi, sillä olivathan auton kaikki osat uusia tai uudenveroiseksi kunnostettuja, osa jopa useampaankin kertaan. Studen selviytymistarina päättyi perin onnellisissa merkeissä. Nyt se oli virallista: Stude oli palannut tuhon tieltä ihan todistetusti! Asia mistä Backmanit olivat enemmän kuin mielissään, mutta eivät kuitenkaan varmaan yhtä mielissään kuin auto itse. Katsastuksen päätteeksi auton papereihin lyötiin leima reilun puolen vuosisadan odottelun jälkeen. Pitkän tien on Stude kulkenut tulipellin palasesta nykyiseen komeaan klassiseen rodi-kuosiinsa. Samalla hän asensi Studeen uudet sähköt sulakerasioineen ja johtoineen, kun ne oli helppo saada siististi piiloon korin ollessa vielä irti rungosta
Talvella 2021–22 kahvilatoimintaa jatketaan edelleen, mutta vain kerran kuukaudessa ja aina kuukauden ensimmäisenä torstaina 17.00–20.00. Likipitäen kaikilta kävijöiltä jää usein huomaamatta rakennuksen kellarikerroksessa edelleen toimiva vanhan liiton metalliverstas. Harri Höglund hankki Verstaan vuonna 2017, kääri hihat ylös, sylkäisi kämmeniinsä ja laittoi tuulemaan oikein ison myräkän tavoin. Kahvin oheen tarjotaan pientä makeata ja suolaista purtavaa. Tulosta syntyi varsin nopeassa tahdissa. Lokakuun toisena viikonloppuna järjestetty yksipäiväinen 24 V8-MAGAZINE. KULTTUURIA KULTTUURIA Kustom Kulture 9.10. Eväspuolen tarjontaan kuuluvat mm. Tai paremminkin Verstas Juhlatilan nimellä kulkeva tapahtumakompleksi. luun. Verstaan ulkokuori itsessään, punatiilinen kaksikerroksinen rakennus, eroaa omalla tavallaan Hormiston ja Pyssykankaan pitkälti vanhoista puutaloista koostuvasta rakennuskannasta. Nimelle löytyy selkeä peruste, sillä tila tai pikemminkin koko maanpäällinen osa rakennuksesta, toimi vielä viitisen vuotta takaperin puusepänverstaana. Kokonaisuus huokuu perinteistä tuhtia ja tukevaa teollista rakennustyyliä, ja Harrin toteuttamien suunnitelmien ja muutosten jäljiltä jälki on rohkealla tavalla rouhean puhuttelevaa. TEKSTI JA KUVAT HEIKKI MALINEN Riittää siinä ulkopaikkakuntalaisilla ihmettelemistä, kun taittaa Kakkostieltä ylös, ottaa suunnan kohti Hormiston Pyssykangasta, ohittaa laajat peltoaukeat – ja kuin yllättäen pienen kylätien varrelta löytyy Verstas. Kyseessä on viikoittain kesäaikaan aina torstaisin järjestetty autoja moottoripyöräharrastajille suunnattu kahvilatoiminta. maukkaat hampurilaiset, ja tapahtumasta riippuen ovat asiakkaat voineet tilata suurempiakin ateriakokonaisuuksia. TAIDETTA JA TAIDETTA JA Järjestyksessään vasta toista kertaa järjestetty Verstas Goes Kustom Kulture rikkoi tapahtumapaikan kävijäennätyksen. Verstaan toiminta ei rajoitu pelkkään viikoittaiseen kahvitteVerstas Goes Verstaan varsinainen piha-alue oli varattu harrasteautojen pysäköintiin. Mahdollisuuksien mukaan nämä ateriat on pyritty koostamaan lähiruoasta. Aavistuksen kellarikerroksen toiminnasta ovat saaneet lukuisat saunavieraat, jotka ovat päässeet maistelemaan Verstaan takapihalle, pienen lammen reunalle rakennetun maakellarisavusaunan pehmeitä löylyjä. Kaikkeen löytyy sopivat tilat ja lääni ei ihan heti lopu kesken. Keväällä 2021 Verstaan tien puoleiseen päätyyn rakennettiin uusi ravintolatason keittiö ja tämä jos mikä lisäsi edelleen paikan houkuttelevuutta. Etenkin kun Verstaan pihapiiristä löytyy suurehko ja moneksi muuttuva vanha konehalli. Jo Vappuna 2018 lähti käyntiin vikkelästi paikkansa ja suuren suosion lunastanut Verstas Moottorikahvila. Pian mukaan liitettiin kirpputorit, maalaismarkkinat ja mitä erilaisemmat iltamat, hääjuhlat, sukutapaamiset, yritysten teemapäivät ja erilaiset musiikin täyteiset juhlat. Oivalla tavalla suunniteltu setti sai massat liikkeelle
Sivuston nettiosoite www.dodgegarage.com/downloads. Voittajille on luvassa rahapalkintoja. Pinstripeja kylttimaalaritaiteilijoita oli paikalla puolen tusinan verran. Täältä löytyy mm. Näyttelyn järjestävät yhdessä Los Angelesin taidemuseo, Milwaukee-taidemuseo, Ruotsin ja Oslon kansallismuseot. Oman mausteensa tapahtumaan toi Verstaan pihapiiriin varattu harrasteautoparkki. Nam. . Messuilla esitellään uusia moottoripyörämalleja, joita on myös koeajettavana. Sen rakennettujen moottoripyörien ja mopojen haku on käynnissä vuodenvaihteeseen saakka. Borgin pop-up parturintuolissa halukkailla oli mahdollisuus siistiä valloilleen päässeet hiusja partapehkonsa. Väkeä nimittäin lappasi paikalle heti iltapäivälle osuneesta avajaishetkestä aina illan viimeisen bändin soittoon asti. Ilmoittautuminen tapahtuu lähettämällä kaksipyöräisestä tietoja ja kuvamateriaalia nettiosoitteeseen petrol.circus@ pp.inet.. tammikuuta saakka, miten pohjoismaiset ideat ovat vaikuttaneet amerikkalaiseen muotoiluun ja päinvastoin. Arpajaisten tuotto menee lyhentämättömänä yhdistyksen toiminnan tukemiseen ja kaikkien motoristien edunvalvontatyöhön. Merkkivuosia juhlivat tänä vuonna mm. Päivän tarjonta käsitti puolen tusinan verran taikaraitaja kylttimaalareita, neljä tatuoijaa, Soul Sisters -duon, kaksi kovaa bändiä The Primer Kings ja The Relax Trio, viihdyttävän hauskan The West Coast Pinups -shown ja ripauksen paljaampaa pintaa Burleski-näytöksen merkeissä. Samalla rannekkeella pääsi palaamaan takaisin varsinaisia iltarientoja varten, mikä toimi ainakin paikkakuntalaisille hyvin. V8-MAGAZINE 25. Skandinaavisen ja pohjoisamerikkalaisen muotoilun suhde vuosina 1890–1980 tuodaan ensimmäistä kertaa tässä muodossa esille. Pohjoismaiden suurimmat ja ensi vuonna myös ainoat moottoripyörämessut järjestetään 4.–6. Suomen Motoristit, SMOTO, arpoi elokuussa uuden moottoripyörän, jonka voittaja sai valita 31:n eri pyörämallin väliltä. Näytteillä on yli 300 esinettä, valokuvia ja esitteitä USA:n ja Pohjoismaiden kokoelmista. Ensi vuonna on luvassa jälleen MP-arpajaiset. Porilaisen B. Lisäksi saatavilla on Dodge-aiheisia julistekuvia, onnittelukortteja sekä mp3 (Android) ja m4r (Apple) -tiedostomuotoisia soittoääniä. Ajoneuvoharrasteyhdistyksillä alkaa olla jo vuosia takanaan Suomessa. Osa porukoista kävi alkajaisiksi tutustumassa taiteeseen, varaamassa itselleen tatuointiajan, tai käyttivät pop-up parturin palveluita. Hemija Dodge-sanaristikot, paperista taiteltavat Chargerja Challenger-autot sekä erilaisia värityskuvia. Vierailija pääsee tutustumaan virtauksiin, jotka muodostivat perustan estetiikalle, identiteetille ja ajatusten maailmalle, joita kohtaamme edelleen. Verstas-rakennus on jo nähtävyys itsessään. Scandinavian Design & USA -näyttely Tukholman Kansallismuseossa esittelee 9. 35-vuotias Walkka Mc, 40-vuotias Kainuun Mobilistit, 50-vuotias Seinäjoen Seudun Mobilistit ja 30-vuotias Finnish Jeep Drivers’ Club. Verstaan juhlasali on sopivalla tavalla rouhea. Petrol Circus Custom Bike Show’n kalustolle on oma hallinsa. Ensimmäinen yhteinen ajoretki suuntautui luovutuspaikalta Tampereelta Kuopioon. Ajoneuvojen merkitys muotoiluhistoriassa on tärkeä osa näyttelyä ja tältä osin Ruotsin moottorihistoriallinen yhdistys (MHRF) on ollut mukana toteutuksessa. Onni suosi Mervi Heiskasta, joka valitsi Indian Scoutin. helmikuuta Messukeskuksessa Helsingissä. Kaikkiaan tapahtumasta jäi vallan mainio maku, etenkin kun talon keittiössä tehdyt hampurilaiset olivat ihan jotain muuta kuin perinteiset pikaruokaloiden annokset. Mopar-harrastajille on tarjolla puuhaa ja pelejä Dodge Garagen nettisivustolla, mistä niitä voi ladata ilmaiseksi. Onnittelut kaikille! Verstas Goes Kustom Kulture ylitti yhtä hyvin järjestäjän itsensä kuin myös paikalle saapuneiden taiteilijoiden ja artistien odotukset. Illan erikoisuutena oli mustan sämpylän väliin tehdyt Devils-burgerit
Ruotsissa on jo pitkään valittu maan kaunein auto, ”Sveriges Snyggaste Bil”. Inspiraation lähteenä oli 30-luvun art deco -tyyliset autot. Kärry toimi hyvin myös piknikpöytänä. Buick esiteltiin lehdessä 38 vuotta sitten (V8 2/83). Autoharrastajat ovat varsinaisia kiertotalouden taitajia. Hän loi auton ulkomuodon lähes kokonaan, paitsi sisustuksen. Jos varaosa-autosta on jäänyt jotakin jäljelle, voi siitäkin synnyttää vaikka mitä. Faikun vinkkelin päällä lepäsi tutunoloinen ilmanputsari motiivimaalauksineen. Putsari majaili alun perin ahvenanmaalaisen Bengt Mattssonin sinisen 2-ovisen ´66 Buick Skylark hardtopin 300-kuutiotuumaisen moottorin päällä. Vain pari vuotta myöhemmin Skylark jatkoi matkaansa Suomen Turkuun, ollen siinä vaiheessa maalattuna punaiseksi. KUVA PG Virtaviivainen voittaja Kiertotalous kunniaan KUVA HANNELE HATANPÄÄ Monet Maarianhaminan Oldtime Car Showssa käyneet kokivat Kemiöstä aikanaan Ahvenanmaalle muuttaneen Kristian Sandellin ´57 Ford Fairlane 500 äärellä nostalgisia . Kukaan ei vaan tuntunut oikein muistavan, että minkä auton konehuoneessa komea putsari aikanaan vaikutti. Mielikuvitus jatkaa laukkaamistaan. Tämän vuoden voittaja on tunnetun eksjölaisen rakentajan, PJ Tälthin ”Windviper”. iliksiä. ’66 2-ovinen Chrysler 300 veti vastaavan automallin takaosasta tehtyä umpikärryä, jonka kapasiteettia oli kasvatettu vieläpä matkalaukkutelineellä. Kun auto on saatu vimpan päälle kuntoon, niin mitä tekee harrastaja. Nostalginen ilmanputsari – mutta mistä. KUVAT KAI SALMIO 26 V8-MAGAZINE. Auto päätyi 80-luvun puolivälin tienoilla Manner-Suomeen, paraislaiselle Cristoffer Nyströmille. Tämä linjakas omatekoinen peräkärry tuli vastaan taannoin Wheels Nats’eissa. Kaikille oli selvää, että kyse oli joka tapauksessa vuosikymmeniä sitten maalatusta kotelosta. Moottorina on Dodge SRT-10:n V10 ja manuaalivaihteistona 6-lovinen Tremec T56 sekä taka-akselina Fordin 8,8-tuumainen. Kukaan ei voi arvata, että lähtökohta on ollut alun perin ’46 Chrysler Windsor. Projektin valmistuminen kesti vuosikymmenen
vapaaehtoisena ylläpitämään Dodge Brothersin autokalustoa Meadowbrook Hall’issa. SAMALLA LEVITYSKERRALLA KAHTA ERILAISTA VAHAA AJONEUVOSI PINTAAN TUPLAVAHA SOVELTUU MAALI-, MUOVI-, LASIJA METALLIPINNOILLE 03-53 400 53 Ghostwash.com V O I S I H A N S I TÄ H A R R A S TA A VA I K K A P I T S I N N Y P L ÄY S TÄ KAHDEKSAN SY YTÄ ELÄÄ Hanki omasi: v8.. Löytääkseen työn suurimmista autoalan yrityksistä hän muutti Detroitiin. Jonkin aikaa sitten hän sai yritysidean, mistä kehittyi Vintage Taxi Tours. Sen omistajalla Devin Sykesillä on ollut autoharrastajana aina suuri kiinnostus monista autotehtaistaan tunnetun Detroitin ainutlaatuiseen historiaan ja sen panokseen autoteollisuudelle. Hän on työskennellyt yleismekaanikkona, custom hot rod -kaupassa ja valmistuttuaan collegesta autoteknikkona yrityksessä, joka rakensi restomodeja ja prototyyppejä. Viikonlopun ohjelmassa oli mm. kymmenkunta rock-konserttia, autoja moottoripyöränäyttelyitä, pin-up-kilpailu ja offroadingia, johon osallistui 60 Jeeppiä. Työpaikkansa, Advanced Auto Partsin tiskin takana hän tapasi kauppaan tulleita Chryslerin ja GM:n insinöörejä ja työntekijöitä. Valittavana on erilaisia retkivaihtoehtoja mm. ”Ajattelin, että on outoa voidessamme mennä New Yorkiin ja tehdä pizzakierroksen vanhalla taksilla, mutta Detroitissa ei voi tutustua kaupunkiin klassikkoautolla.” Nyt hän tarjoaa aikataulutettuja retkiä ihmisille, jotka haluavat oppia lisää kaupungista rustiikilla ’53 Chrysler New Yorkerilla, jonka takapenkillä voi tunnelmoida 331 cid Fire Power Hemi-V8:n viemänä. Tämä johdatti hänet pitkäksi aikaa koneinsinööriksi yhteen näistä autotehtaista. Klassikkokyytiä Motorcityssa Vintage Taxi Tours järjestää ”aikamatkoja” moottorikaupunki Detroitissa. Sykesin Chrysler esiintyy muuten auton aikakauteen sijoittuvassa elokuvassa ”No Sudden Move” ajajana näyttelijä Don Cheadle. Tänä vuonna Biker Fest -tapahtuman yhteydessä pidetty tapahtuma keräsi pitkälti yli 200 ajoneuvoa huonosta säästä huolimatta. Kiinnostus autoihin syntyi jo varhain isoisän antamasta leluautosta. Jenkkiautoilijoita saapui eri puolilta Italiaa ja lisäksi Itävallasta, Saksasta, Sveitsistä, Sloveniasta, Unkarista ja Kroatiasta, vaikka pandemiaan liittyvät matkustusrajoitukset vielä haittaavat. CAR REUNION. Hän auttaa mm. /tilaa KUVA VINTAGE TAXI TOURS Italiassa alan tapahtumat käynnistyivät Italian vuosittainen U.S. Automotive Empire Tour, Detroit Essentials Tour ja Bootlegger Tour. Car Reunion -jenkkiautokokoontuminen järjestettiin 26. kerran syyskuussa Lignano Sabbiadorossa Adrianmeren rannalla. Hänellä on ollut tähän mennessä 20 klassikkoautoa 20-luvun sedaneista 60-luvun Chryslerin muskeliautoihin. Filmi on valmistunut tänä vuonna. KUVA CCN/U.S
Perheen ehdoilla P erheen Classic Chevy ei voi paikalle saapuessaan olla herättämättä uteliaisuutta, etenkin suomalaisittain poikkeavasti neliovisena, raikkaalla käyntiäänellä ja rengasvalinnallaan. Mustavalkoisen kaunottaren kohdalla lähempi tarkastelu avaa kuitenkin uusia ulottuvuuksia, ja vahvistaa samalla omistajien näkemyksen autonsa oikeaoppisista 28 V8-MAGAZINE Chevrolet 210 4d Townsman 1956. Joku ei tavallaan oikein täsmää, sillä pitkäkattoja on useimmiten meillä pidetty pelkkinä aikuisten miesten lauluautoina ja vieläpä ilman sen kummempaa huolenpitoa
Kriteerinä kuljetuskapasiteetti Ennen auton saapumista perheen pihapiiriin oli Janne ennättänyt rakentaa V8-MAGAZINE 29. Kuin silmänlumeena 210-mallin ulkokuoreen ja auton sisustaan on sopivissa määrin lisätty omia mausteita erinäisillä tingeltangeleilla ja rosterilistoilla kalliimmasta ja harrastajien parissa halutusta Nomad-mallista. TEKSTI JA KUVAT HEIKKI MALINEN käyttötarkoituksista. Janne Salosen ja Heidi Juholan 7-henkisen perheen harrasteauto on yhdistelmä cruisailuun sopivaa näyttävyyttä ja samassa paketissa ulkonäköään ripeämpää potentiaalia
Alkuperäisen suunnitelman mukaan Latva-Korten piti tehdä reilut 300 hevosvoimaa tuottava perus cruising-moottori. Näin moottorista tuli toiveita härskimpi versio. Painavin syy hankintaan oli se, että kaksipaikkaisella Fordilla ei voinut millään täyttää 7-henkisen perheen kuljetustarpeita, mukaan lukien perheen kolme koiraa. Janne kiikutti alkajaisiksi Arille yhtä sun toista aikojen saatossa itselleen haalimaa palikkaa, mutta tamperelainen oli todennut moottorin vaativan alukansia ja korkeampaa ruttua. Konehuoneesta eteenpäin pakokaasut ohjataan aluksi Doug’s Headers -pakosarjoilta eteenpäin miellyttävät pakoäänet tuottavilta 2,5-tuumaisilta pakoputkilta aina eetteriin asti. Ehkäpä lienee kohdallaan pienoinen varoitus, ettei anna Chevyn ulkonäön hämätä, sillä teholukemien Janne kertoo nykyisellään alkavan nelosella. Motti pitää sisällään herkkuja kuten Speed Pron pattipäiset männät, joilla puristussuhde asettuu tasolle 11,9. Etupäässä renkaina pyörivät 6,40x15” Firestonen kumit, ja siellä vanneleveys on 6 tuumaa ja takana 8 tuumaa. Tekniikaltaan auto sen sijaan oli kokonaan eri kuosissa kuin nykypäivänä. Auton mukana tulleella laatikolla yritettiin ajaa uutta moottoria sisään, mutta se antautui varsin nopeasti. Kaikkien neljän vanteen koristeina löytyvät alkuperäiset Dog Dish -kapselit. Vanhan korvaajaksi hankittu uusi, nykyinen vaihteisto on Janne Salosen ja Heidi Juholan 1956 Chevrolet 210 4d Townsman lukeutuu meillä harvemmin nähtyjen Classic Chevyjen joukkoon. Pro Maxxin alumiinikansien imukanavien tilavuudeksi kerrotaan 200 cc, ventiilit ovat 2,02” ja antautui varsin nopeasti. Pro Maxxin alumiinikansien imukanavien tilavuudeksi kerrotaan 200 cc, ventiilit ovat 2,02” ja 1,60” ja pakettiin kuuluvat rullakeinut. Chevy oli kauppahetkellä nykyisessä värityksessään, ja Janne on ainoastaan maalannut uusiksi nuhjuiseksi osoittautuneen konepellin. Mitäpä tuota enempää selittelemään, etenkin jos auton mahdollisuus toimia harrastekäytössä painaa niin ikään vaakakupissa. Koneen päältä löytyvät Edelbrock RPM Air Gap -imusarja ja Holleyn nelikurkkuinen 670 cfm kaasari. Nokkakepiksi valikoitui Comp Camsin 279TH7 ja sytkät hoituvat MSD 6AL -sytkäboksilla ja saman putiikin virranjakajalla. Motti pitää sisällään herkkuja kuten Speed Pron pattipäiset männät, joilla puristussuhde asettuu tasolle 11,9. Suomeen Chevy ostettiin Kalifornian San Diegosta ja laivattiin neljän auton yhteisrahdissa, kolmen muun ja kahdessa eri kontissa maahan tulleen 1956 Classic Chevy pitkäkaton kanssa. Auton nykyistä peltipintaa ei voi edelleenkään kehua mitenkään täydelliseksi, tai edes virheettömäksi. Vanhan korvaajaksi hankittu uusi, nykyinen vaihteisto on koinen 355-kuutiotuumainen pikkulohko. Aivan viime aikoina Chevy on liikkunut ilman takavakaajaa ja syynä tähän on nykyisten nostalgiahenkisten 8,20” kokoisten Radir Cheater -slicksien aiheuttama tilanpuute. Vahakone ja kiillotus Kalifornian auringon alla olivat selkeästi jättäneet peltiin omat jälkensä. Tällä kombolla Janne ajeli auton saapumishetkestä 2011 heinäja elokuun vaihteesta kauden loppuun, minkä jälkeen alkoi talven mittainen urakka. Tiedä häntä, vaikka tuo mustavalkoinen väritys olisi jopa auton alkuperäinen kaksivärimaalaus. Kaikki mainitut autot löytyvät edelleen tänään eteläisimmän Suomen suunnalta. Täydelliseen alustaremonttiin kuuluivat uudet putkitukivarret, QA1-coiloverit, paksut kallistuksenvakaajat molemmissa päissä, ja kuten odottaa saattaa, on kaikki puslat vaihdettu uretaanisiin ja nivelet uusiin. Toivottua härskimpi Nykyinen moottori on kiihdytyspuolelta tutun tamperelaisen Ari Latva-Korteen kasaama korkeapuristeinen ja rautalohkoinen 355-kuutiotuumainen pikkulohko. 30 V8-MAGAZINE. vuosimallin 1928 A Ford 5W Coupen, jonka hän vuonna 2011 kävi Harjavallassa vaihtamassa Inkisen Rikun Amerikasta maahantuomaan pitkäkattoon. Nokalta löytyi Amerikan miehen hyväksi kehuma, mutta todellisuudessa sudeksi osoittautunut Letukan 350 cid pikkulohko ja sen jatkona TH-350-automaatti
V8-MAGAZINE 31. Jokapaikan höylä John D’Agostino käväisi vuonna 2013 raapaisemassa nimmarin kojetauluun. Lyhyellä muutoslistalla ovat Sunpron kierroslukumittari ja Hurstin vaihdekeppi. “Auton nykyistä peltipintaa ei voi edelleenkään kehua mitenkään täydelliseksi, tai edes virheettömäksi.” Nykyisestä moottorista tuli ärtsympi kuin alunperäiset toiveet, mutta hyvinpä on kyyti kelvannut
Jannelta löytyvät 17ja 18-tuumaiset Torque Thrust -tyyliset Coysin vanteet, mutta nykyinen mahdollisimman alkuperäishenkinen lookki valkosivuineen istuu omistajien silmiin parhaalla tavalla. Peräpäästä viimeisenä lenkkinä löytyy orkkis akseli 3,08:1-matkavälityksellä. Edelleen vahvistettu TH-350-automaatti, 2400 stallin turbiinilla. ng Association, San Diego, Ca -jäsentarra. Verhoilun tilasta kysyttäessä Janne ja Heidi vastaavat yksioikoisen selkeästi. Jannella on myös harvemmin käytetty, huomattavasti tiuhempi 4,11:1-välitys. Vanteita Chevyn alla on ennättänyt olla useampia erilaisia. Nykyiset ovat saaneet olla paikoillaan lasten ollessa edelleen sen verta pieniä, että peuhaaminen penkeillä, kaatuneet limut ja valuneet jädet eivät ole tuottaneet omistajilleen mitään paniikin omaisia hermoromahkotiseutuun sopiva Sunset Cliffs Sur. Alempi täysin peltinen puolikas aukeaa vain alaspäin eikä lainkaan sivulle. Takalasista puolestaan löytyy vanha auringonpolttama tarra, joka on vahvasti auton tyyliin ja aikaisempaan 32 V8-MAGAZINE. Takaluukku pitkäkatossa on niin sanottu simpukkamalli, eli lasilla varustettu yläosa aukeaa ylöspäin juuri kätevästi surf. Syy vähäisemmälle käytölle on selvä, kun Savonlinnan suuntaan osuneilla lomareissuilla tiheämpi ruuvi osoittautui varsin “janoisaksi” vaihtoehdoksi, minkä huomasi autoa tankatessa. Chevyn laseissa näkyy jonkun verran tapahtumatarroja Haapsalusta, Pieksämäeltä ja Hämeenlinnasta. Amerikasta auto tuli Rally Wheels -vantein. Ylimääräisenä mausteena on rengasvalinnoissa tietoisesti haettu ripaus nostalgiahenkeen viittaavaa kisatyyliä. lautojen kuljetustarpeet täyttämään. Peräpään nostolla hitusen verran ylemmäksi on suuri vaikutus auton ryhtiin. Yhden täyden setin, edessä liian leveiksi osoittautuneita Supremeja Janne oli ostanut Kaireniuksen Mikeltä ja ne Janne myi eteenpäin Pekka ”Wizzz” Mannermaalle
Ovipahvien, takapenkin ja vanhan sisäkaton verhoilujen on annettu olla tähän päivään asti täysin koskemattomina. Takaluukun Meksikon . Kojetaulua koristaa muutama lisämittari, kuten Sunpro-rundari, vedenlämpöja öljynlämpömittarit. Ei mitään poppikoneita Suomeen tullessa autossa olivat erillispenkit ja kruununa näyttävä Budweiser-kaljahanan kahvasta tehty vaihteiston shifterinuppi. Pieni detaljointi on aina paikallaan tuomassa pilkettä silmäkulmaan. Työkalut ja muut olennaisimmat tarvikkeet jemmattiin kahteen vanhaan matkalaukkuun. Etuja takapenkin verhoiluista näkyy pienoinen kuvioero, mutta “Syy vähäisemmälle käytölle on selvä, kun Savonlinnan suuntaan osuneilla lomareissuilla tiheämpi ruuvi osoittautui varsin “janoisaksi” vaihtoehdoksi, minkä huomasi autoa tankatessa.” Tarrat kielivät reissuista. Yksi viininpunainen samaa vuosimallia edustava ilmeisen uutukainen ilmestyi syksyllä 2020 Malmille. Janne yritti alkujaan rekisteröidä autoa 8-paikkaiseksi, mutta Tra. Nykyinen 7-paikkainen versio perustuu ”Leppä-Jeepin” puukylki istuinosaan. Kojetaulussa on paikallaan alkuperäinen radio, muusta säveltarjonnasta vastaavat 8 sylinteriä ja raikas pakoääni. Tätä Janne ei ole nähnyt muutoin kuin kuvissa. Vuosimallien 1955 ja 1957 Classic Chevy pitkäkattoja Suomesta löytyy aika paljon, mutta 1956 valmistusmäärät jäivät muutoinkin huomattavasti pienemmiksi verrattuna kahteen muuhun. V8-MAGAZINE 33. Tulevan talven 2021-22 suunnitelmiin on ruksattu verhoilun korjaamiseen tähtäävä tehtävälista. Yksi kaksiovinen keltainen viiskuutonen näkyy aina silloin tällöin ja eräs viiskuutosen Nomadin omistaja Inkoon suunnalta on poistunut elävien kirjoista. Nykyisellään edestä löytyy 1955 vuosimallin Classic Chevyn sohvapenkki mustaksi verhoiltuna. Detaljointiin voidaan vielä laskea usein Suomessa vierailleen jenkkihemmo John D’Agostinon nimmari vuodelta 2013. eipä se ole mitenkään häirinnyt. ltti kuuluu perustarvikkeisiin hot rod -henkisessä autossa. n vastauksen mukaan kantavuus ei ollut riittävä eteen vaihdetun sohvan myötä. duksia. Janne tuntuu myös iloitsevan tosiasiasta, että menee hän autolla minne tahansa, on ihme, jos toinen samanlainen tulee vastaan. Avovaimo Heidi senkun naureskelee vieressä siinä vaiheessa, kun ruokakuntaan kuuluvien ja autoon mahtuvien lukumäärä oletaan puheeksi. Pitkäkaton kapasiteetti riitti täyttämään 7-henkisen perheen kuljetustarpeet. Budweiser-shifteri sai luvan väistyä sivuun vaihteiston vaihdon yhteydessä ja nykyisellään menohaluja komennetaan kardaanitunnelin päälle asennetulla Hurstin lattiashifterillä
Toni Nurminen piti listan kärkipaikkaa hallussaan läpi kauden ja jätti viime vuoden kunkun Tomi Rantakarin kakkoseksi. Neliovinen Dartti oli listan nopein auto ja Tonin enkka kirjataan 9,22 sekuntia 1,46 kuuskytjalkaisella. 34 V8-MAGAZINE Blacklist Street Race -kausi 2021. YLIVOIMAINEN YKKÖNEN Blacklist Street Race -sarjaa päästiin ajamaan täysi määrä kisoja koronaja kelihaasteista huolimatta. Mies haastoi 9,6 sekunnin Firebirdillä tosissaan listakärki Nurmista. TEKSTI JANNE USKALI KUVAT VESKUN KUVATUKSET Jarno Lappalaisen Angry Birdiksi nimetty musta Firebird kulkee tehokkaan ja ilokaasuilla piristetyn isolohkon voimalla. Toni Nurmisen Dartti kätkee sisälleen LS-pikkulohkon, jota paineistetaan kahden Holsetin avustuksella
Auton paras aika liimaradalla on jo 8 sekunnin puolella. Korhonen ”Pikkis”, Belvedere 9. Paukkuri, Dart 4. Lentokenttäradoilla auton kaikkia tehoja on mahdotonta käyttää. Tomi haluaa pitää auton ulkoasultaan ja sisustaltaan mahdollisimman alkuperäisenä. Roth, Vega 5. Listalle mahtuvat vain Top 10 -autot. Husso, Dart 7. Heikkinen, Porsche 3. Nurminen, 4d Dart 8. Kaiponen, Vega Tomi Rantakarin Dusteri on varustettu kierrosherkällä pikkulohkolla ja auton äänimaailma erottuu totaallisesti muista kilpakumppaneista. Siksi useampi alkukesän kisoista ja harjoituspäivistä oli pitkälti liipaisimella, että ne perutaan. Hyvinkäätä lukuun ottamatta muut Blacklist-sarjan kahinat saatiin ajettua pitkälti suunnitelman mukaan. Nykyään auto on ahdettu kahden ison Holsetin avustuksella. Juha Rimmin Corvette lentää ison isolohkon ja ilokaasujen avustuksella. Jo vuodesta 2014 lähtien kisatussa Blacklist Street Race -sarjassa etsitään Suomen nopeinta katuautoa ja kuskien/autojen paremmuutta. Tämä perusperiaate on hyvä muistaa aina kaikissa Esson baareissa käydyissä keskusteluissa: miksi listalla ei ole se ja se auto, vaikka niissä on niin ja niin monta tuhatta heppaa… Yhden vedon ihmeet ei tällä listalle pitkälle pötki. Eli kun yhden päivän aikana kuskit ajoi keskimäärin 4-6 vetoa, niin kauden aikana ajokertoja kertyi varsin hyvä määrä. Niitä kertyikin taas muikeasti yhteensä kuusi eri kisapäivää. Listasijoitukseen ja listalla nousuun ei pelkästään riitä yksi nopea suoritus tai epävarma nopea auto. Onneksi näin ei kuitenkaan käynyt. Listan ajot jatkuvat perinteisesti siitä, mihin viime vuonna jäätiin ja silloin lista päättyi tähän tilanteeseen: 1. Kausi 2021 Kauden käynnistyminen oli pitkälti epävarmaa, kiitos koronan tuomien kokoontumisrajoitusten, jotka toivat kiihdytyspäivien järjestäjille haasteita saada lupaa ottaa yleisöä paikalle. V8-MAGAZINE 35. Kaikilla tavoitteena on pysyä listalla ja nousta kukkulan kuninkaaksi, eli listan ykköseksi. Liimaradalla auto rikkoi jo varttimaililla 300 km/h loppunopeuden haamurajan. Itse ajaminen onnistuu ilman yleisöä, mutta yleisöä tarvitaan siihen, että tapahtumien järjestäjillä on mahdollisuus päästä taloudellisesti ”kuiville”. Listalle päässeet autot haastavat edellä olevia kuskeja ja vastaavasti edellä olevat ottavat perästä tulevien haasteita vastaan. Viherväs, Söpis Escort 10. Päinvastoin tasaisen varma suorittaminen ja kilpailukykyisenä toimiva varma auto ovat avainsanoja Blacklistalla pärjäämisessä. Uusi kevyt Valiantin kori odottaa Tomin tallissa valmistumista… KUVA JARMO MARKKANEN Janne Uskalin Drag Weekille tähtäävä Grand National on tuttu näky listalta menneiltä vuosilta. L yhyenä kertauksena niille, joille Blacklist-sarja on vielä uusi tuttavuus. Aloitus Malmilla Blacklist-kausi avattiin Malmilla 5.6.2021. Lappalainen, Angry Bird 6. Rantakari, Duster 2
Kärki ei juuri vaihtunut Kärkipään taistot tällä kaudella olivat pitkälti samojen autojen ja kuskien taistelua. Lappalainen. Pasi Laine ja valkoinen avolava Ranchero on tuttu nimi FHRA:n kisoista vuosien varrelta. Nyt Pasi leimasi vanhan Fordin katukilpiin ja alkoi ajaa Blacklist-sarjaa. isojen takarenkaiden takia. Nurminen, 2. Rantakari. Blacklistan hienous on juuri se, että ilmaisia lounaita ei tarjota kenellekään ja jokainen muru pitää ajamalla ansaita. Luonnollisesti isoimmaksi haasteeksi Mikolle on tullut voimansiirron kestävyys. Näitä rajusti päivitettyjä autoja tyydyttiin tällä kaudella vain testailemaan sekä ihmettelemään tekniikan toimivuutta ja säätöjä. Nurminen, 2. Rantakari. Osa testasi Sama porukka pitkälti hallitsi listaa koko kauden, vaikka listalle kävi eri kahinoissa pyrkimässä ”haialtaan” kautta mm. Mikko Puhan farmari Gol on nelivetoisena paha vastus, etenkin liukkailla no prep -radoilla. Jari on tosin ilmoittanut, että auto voisi olla myynnissä, jolloin hänen ei tarvitsisi ”raiskata” siistiä autoa mm. Malmilla näistä kuskeista olivat paikalla kaikki muut paitsi Heikkinen Porschella ja Roth Vegalla, sillä molemmilla olivat autot vielä vaiheessa. 36 V8-MAGAZINE. Rantakari ja 3. Samaan tilanteeseen joutui tyytymään myös erittäin kovia tuloksia välillä vilauttanut Mr. Autosta saatiin myös hurjia teholukemia ulos tälle kaudelle, mistä kertovat 240 km/h loppunopeudet varttimaililla. Kauden aikana myös aikaisemminkin listalla korkealla ollut naiskuljettaja Sini Paukkuri kävi näyttämässä teroitetut kyntensä kärkipään autoille, mutta valitettavasti syksyn Vesivehmaan kisoissa komea musta Dartti sai suhteessa enemmän ilokaasua kuin bensaa ja Sinin moottori sanoi moikka. Kauden toisen kahinan piti alun perin olla kesäkuun Hyvinkään Street Slide, mutta koronarajoitusten takia se siirrettiin heinäkuun lopulle. Täällä ei ajettu Street Slide -kisojen aikataulun takia ollenkaan haiallaskarsintoja… Hyvillä pidoilla autot kulkivat huomattavasti kovempia aikoja kuin Malmin ”sepeliasfaltilla”. Lappalainen ja 3. Mikko Wihinen nopealla Chevy ”Pikkis” pickupilla ja ex-pro kuski Tami Brander hienolla juuri valmistuneella twin turbo isolohko Camarolla. Itse asiassa isoimmat muutokset ja Jari Kaiposen kaunis hopeinen Vega kulkee hienosti pikkulohkoisen Chevyn ja ilokaasujen avustuksella, radalla kuin radalla. Kauden kolmas lista-ajo ajettiin vihdoin 24.7. lla. Puha valkoisella farmari Gol. Auton kulku oli haasteiden osalta nousujohteista, mutta ihan listan huipulle ei tässä kahinassa keretty nousemaan. Hyvinkään pitävällä no prep -lentokenttäradalla. Kaverin reaktioajoista huomaa heti, ettei olla ensimmäistä vuotta viivalla auton kanssa. Toukokuun avauskahinoiden lopputulos Malmin lentokentällä: 1. Tästä johtuen kauden toinen Blacklist-kisa ajettiin jälleen Malmin lentokentällä 3.7.2021, jossa päivän haasteajojen jälkeen kärkikolmikko näytti tältä: 1. Listan tason kiristyessä vuosi vuodelta oli tämä kausi selvästi jonkin sortin poikkeus useamman todella tehokkaan ja nopean auton kohdalla, kun puhutaan listalle pyrkimisestä. Vielä yhteenvetona tiivistettynä kolmen kärki eri kisapäivien jälkeen. Lappalainen ja 3. Päivän päätteeksi listan kärki oli tylsän tutun kuuloinen: 1. Auto paukutteli 9 sekunnin aikoja radalla kuin radalla, aina kun pysyi nipussa. Nurminen, 2. Yksi heistä oli Uskali Blacklist Buickilla ja hän uskalsikin tulla vasta kauden viimeiseen Blacklist-haasteajoon mukaan Malmille. Näin ollen esimerkiksi nämä edellä mainitut ”big dogs” kuskit eivät päässeet vielä nousemaan listalle
Rantakari. Rimmi / Corvette 6. Nurminen teki koko kauden tasaista tulosta ja oli lähes joka Blacklist-kahinassa nopein kuski. Vaikka rata on pomppuinen ja liukas, ei se haittaa listan haasteajoja, sillä baana on kaikille kuskeille samanlainen. KUVA JARMO MARKKANEN Tuoreet Blacklist Street Race uutiset ja kuvat/videopäivitykset Blacklist sometileillä: www.facebook.com/BlacklistRaceTV www.instagram.com/blackliststreetrace Jaakko Husso on todennäköisesti Suomi Drag Racingin pisimpään kisannut kuski. KUVA JARMO MARKKANEN Jarmo Korhonen on rakentanut muutaman viime vuoden aikana komean old skool race -henkeä muistuttavan nopean Plymouth Belvederen. Lappalainen ja 3. Seuraava kahina käytiin 7.8. Täällä oli jälleen autoilla pitoja ja nähtiin useampia eturenkaan nostatuslähtöjä. Kauden ensimmäinen visiitti Vesivehmaan, myös hyväpitoiselle radalle tehtiin 28.8. Herran kiihdyttelyura alkoi jo 1970-luvulla, eikä vauhdin nälkä ole laskenut vuosien varrella vaan päinvastoin. Lappalainen / Firebird 4. Taustalla tapahtui ja Nurminenkin joutui tosissaan taistelemaan Lappalaista vastaan ykkössijoituksen pitämiseksi, joka lopulta kuitenkin onnistui. Laine / Ranchero 9. Mopar-miehen kisalaite on tietenkin hänen vanhaa kisa-Darttia kunnioittava Dart, joka kulkee kympin aikoja vapaasti hengittävällä pikkulohko-Moparin moottorilla. Malmin legendaarisella lentokentällä. Rantakari ja 3. Nurminen, 2. Kauden päätteeksi moni odotti jotain muutosta tutun kärkikolmikon rikkoutumiseksi, mutta toisin kävi, vaikka useampi eri yrittäjä listan puolivälistä sinne pyrki autoaan työntämään. Rantakari / Duster 3. draamat tapahtuivatkin edellisissä kisoissa juuri sijoilla 4-10, mutta niiden tapahtumien avaamiseen ei tässä riitä ikävä kyllä sivutila. Tämä olikin kauden ainoa tapahtuma, joka jouduttiin keskeyttämään sateen takia. Näin 2021 Blacklist-kausi päättyi tähän Top 10 -tilanteeseen, josta se sitten 2022 keväällä jälleen starttaa. Nurminen, 2. Lappalainen. Puha / Farmari Golf 10. Herran kiihdyttelyura alkoi jo 1970-luvulla, eikä vauhdin nälkä ole laskenut vuosien varrella vaan päinvastoin. Lopulta kauden . Aamupäivällä päästiin kuitenkin tiiviillä tahdilla ajamaan ja kärjen osalta tilanne muuttui vain kakkosja kolmospaikan osalta. Päivän päätteeksi järjestys muovautui näin: 1. Korhonen / Belvedere Jaakko Husso on todennäköisesti Suomi Drag Racingin pisimpään kisannut kuski. Mopar-miehen kisalaite on tietenkin hänen vanhaa kisa-Darttia kunnioittava Dart, joka kulkee kympin aikoja vapaasti hengittävällä pikkulohko-Moparin moottorilla. KUVA JARMO MARKKANEN V8-MAGAZINE 37. Mitä paremmin kuski ja tiimi osaavat säätää autonsa tälle haasteelliselle kentälle, sen paremmin auto listalla pärjää unohtamatta tietenkään kuskin reaktioita. Nurminen piti piikkipaikan hallussaan läpi kesän, mutta kakkosja kolmostila vaihtui useaan otteeseen. Kaiponen / Vega 7. Kaiken kaikkiaan kausi oli pitkälti Nurmisen twin turbo Dartin, Rantakarin vapari Dusterin ja Lappalaisen ilokaasutetun mustan Firebirdin välistä sotaa kärkipään sijoituksista. 1. Moparin isolohkolla ja pikkusetillä ilokaasua Mopsi kirmaa matalia kympin aikoja. Nurminen / 4d Dart 2. naalin Malmilla hoiti ansaitusti kotiin Mr. Malmilla. Uskali / Blacklist Buick 5. Tilanne Vesivehmaan jälkeen: 1. Blacklist Street Race -sarjan kausi päätettiin 4.9. Nurminen. Husso / Dart 8
Olen myös käynyt näyttämässä autoa Ikaalisten ala-asteen pienryhmäläisille ja kertonut heille autoharrastuksestani, jospa siellä syttyisi kipinä jollekin. Se on isäni Jarmon auto. 400:sta stroukattu 512 , TF727 ja 8 3/4 perä. Tämä on Jessen kertomana oma tarina jenkkimieheksi. Olen tämän kesän opetellut hallitsemaan autoa ja käynyt Siuro cruisingissa ja Pirkanmaan seudulla pidetyissä automeeteissä. Meille lähetetyissä kuvissa ja tarinoissa näkyy harrastamisen ilo, tekemisen meininki. Reader’s Rides tuo lehden sivuille lukijoiden omat autot. Koneessa on 440 source liikkuvat osat, portatut Edelbrock kannet by Vato's race. Mitä harrastavat. Victor Jr imusarja, MSD sytkävehkeet ja Fitech 1200 ruisku. Opiskelen toista vuotta autoasentajaksi. Toimivaan autoon ei ole sen kummemmin tarvetta tehdä remonttia, mutta turvakaarien asennus on suunnitteilla. Millaisilla autoilla Veekasin lukijat ajavat. Korin puolella: Edessä QA1 putkiylätukivarret ja iskarit. Laitan oheen muutaman kuvan tästäkin. Nyt ostin ensimmäisen oman jenkkiautoni 17-vuotiaana, kun sain poikkeusluvalla ajokortin. Borgeson tehostettu ohjaussimpukka. Kaikki alkoi jo vuonna 2004, kun setäni Hannu Mattila ajoi ’66 Dodge Dartilla kiihdytysajokisoja. Monacossa on 383 V8 moottori, TF727 automaattilaatikko ja 8 3/4 perä. Valtterin tekniikkaa: Isolohko papereissa ja pellin alla. Se on nyt ihan osina ja laitan sen mahdollisimman alkuperäiskuntoon. Edessä Wilwood jarrut, pääsylinteri ja jarrupaineensäädin. Valtteri laitetaan talviseisontaan. Meidän koko perhe kulki kisoissa mukana, isä oli mekaanikkona ja äiti taisi puuhastella ruuan parissa. Talven aikana minulla on toinen auto, Dodge Monaco ’70 työn alla. Ensimmäisessä kuvassa olen mukana veljieni ja serkkutyttöjeni sylissä Alastarolla. Monipuolista kalustoa rakennetaan pieteetillä, mutta myös persoonallisella otteella. Niinpä syntymästäni asti V8-moottorit ovat olleet osa elämääni. Linelock ja lähtörajoitin. Voittipa Hannu muutaman kerran Suomen mestaruudenkin Super Streetissä, 2004 ja 2005! Kun Hannu sitten lopetti kisaamisen, kävimme perheen kanssa joka kesä Alastaron moottoriurheiluradalla katsomassa kiihdytyskisoja, aina niin kauan kun rata oli käytössä. Auto maalataan myös alkuperäismustaksi. Terveisin, Jesse Reader’s Reader’s Rides Rides 38 V8-MAGAZINE. Entinen omistaja on käynyt kellottamassa Ruotsin puolella Street week -kilpailussa varttimailin 10,7 / 199 km/h. Auto on ollut meillä jo 30 vuotta. 1964 Plymouth Valiant 440 Jenkkiautoharrastus kiinnostaa myös nuoria. Jesse Joensuu hankki tänä kesänä, 17-vuotiaana isomoottorisen Valtterin
Kysymykseen ”Maksoi varmaan monta tonnia?” vastaus ”Ei näitä satasilla saa vaikka vanha auto onkin.” Toimii myös aktiivisen V8-orkesterin TBMR:n ”rekkana”. Ostin sen liikkeestä Ruskosta, ja joulukuussa tulee kaksi vuotta, kun olen sen omistanut. Levyjarrut joka nurkassa, ohjaus ja jarrutehostimet, lukkoperä 3,73 välityksellä, tilt ratti. Buickista tuli perheen käyttöauto, toisella harrasteautolla ajetaan ”tärkeimmät” harrasteajot. Floridan tuonti. Jokapäiväisenä käyttöautona mulla toimii Chryslerin ässä kolmesatanen, joka on tuotu Suomeen 2019. Auto on sisältä lähes virheetön ja tekniikka on matching numbers. Auto on entisöity n. Lisäksi laulaja Artsilla on Dodge Ram pickup ja Chevy Van sekä vielä rumpali Eerolta löytyy Cadillac Brougham. Auto tuli aikoinaan uutena maahan suoraan hautausajotarkoituksen mukaiseen käyttöön Kotkaan vuonna 1988. Cadillac Coupe de Ville 1960, Lincoln Town Car Hearse 1988, Chrysler 300S 2013 Moi, Harrasteautoja on kertynyt, varsin erilaisia ja eri käyttöön. Lincoln Hearse vankkuri palvelee meidän The Blue Moon Rocker bändikäytössä, jo kaksi ja puoli vuotta. t: Jari ”Jartsa” Kulmala Buick LeSabre 1966 ja Ford Tudor 1935 Tuliterä hankinta perheeseen on Buick LeSabre ’66, jolla on ajettu vasta vaivaiset 29 000 mailia. Kuuskymppinen Coupe Caddy on uitettu Californiasta 1989, ja se on ollut meillä, yhdessä Sirpa Kulmalan kanssa vuodesta 2004. Kun tuli puheeksi, niin RockArilla on hieno Dodge pickup 1947. Bensaa tankkiin, eteenpäin on menty, joka vuosi ajossa. T: Heikki V8-MAGAZINE 39. Toinen on Turun suunnalla monelle tutuksi tullut Ford Tudor ’35, eli Dooris. Sieltä korjattiin Ari ”RockAri” Hyvösen kanssa auto pois ajosta ja bändikäyttöön. Tarpeellinen lisäys: Vaimolta salaa ostettu. Laturin, kaasarin ja bensapumpun olen matkan varrella vaihtanut ja tietty renkaat. Tekniikka Chevyn 305+350 vuodelta 1991. Soitetaan perinteistä rock’n’rollia ja Lincoln sekä bändikavereiden jenkkiautot sopivat hyvin kuvaan. Kone 340 cid ja laatikkona super turbine 300. vuonna 1999, maalattu ja verhoiltu alkuperäistä vastaavaksi. Kesän parasta antia, keikat ja V8 lotkotus bensanhajuineen
Jami Hämäläinen. Auto on Chrysler Newport 1970 2d HT, joka tuli tehtaalta vähän harvemmin vastaan tulevalla kokoonpanolla eli 383-kasilla ja 3-vaihteisella rattimanuaalilla. T. Toistaiseksi musiikkia kuunnellaan FM-lähettimeen kytketyn muistitikun ja matkaradion myötävaikutuksella. T. Vuosia tulikin ajettua aivan eri ”korporaation” tuotteella. Se on sitä luokkaa, mitä se vain Cadillacilla voi olla. Kaikki sähköavusteiset ”hiluvitkuttimet” radiota lukuun ottamatta toimivat. Cadillac Sedan de Ville 1969 Moi, Syksyllä 2005 omistamani '64 Cadillac Sedan de Villen tekniikkamurheet ja samanaikainen tallipaikan menetys johtivat autosta luopumiseen. Jonkin asteinen polte jäi, kunnes 2018 hankin kymmenen vuotta aiemmin Suomeen tuodun ja saman tien museorekisteröidyn '69 Cadillac Coupe de Villen, 472+TH-400. Olen omistanut auton nyt vuoden, jonka aikana auton väri on vaihtunut valkoisesta oranssiin, alkuperäiset peltivanteet alumiinisiin, rattivaihteet siirtyneet lattialle Hurstin vaihdekepin kanssa sekä madallettu jne. Entäs sitten ajettavuus. Moottorin ja laatikon öljyt ja suodattimet on vaihdettu, samoin tulpat. Terveisin, Harri Laakso, Nokia Chevrolet Monza STW 1978 Tässä ois mun tämän hetkinen auto, Chevrolet Monza Stw '78. Talveksi jää vielä sisustan verhoilu ja jarrujen päivittelyä, jonka jälkeen auto alkaa olemaan itseä miellyttävässä kunnossa. Turku 40 V8-MAGAZINE. Harri Nurmi AMC Javelin SST 1971 Oma harrastejenkkini näyttää tältä, AMC Javelin SST ’71, jonka tekniikkana on alkuperäinen 401 ja 4-vaihteinen manuaali. Luotettava tekniikka on 350 cid, th700 ja ford 9”. Kojelaudan alareunaan, sen vasempaan päätyyn pussihousuisten sisäänkurkistelijoiden katseiden tavottamattomiin asensin voltti-, öljynpaineja veden lämpömittarit. Autolla on kattava huoltohistoria, joka sai jatkoa allekirjoittaneen toimesta. Kyläsepän askartelema pakoputki on vaihtolistalla ja tehdaskorjattu Quadrajetkaasuttaja odottaa hyllyssä asennusta. Hena Lahesta Chrysler Newport 1970 Moro! Ohessa muutama kuva autostani, sekä pientä jorinaa
PONTIAC PARISIENNE LT1 1966 KUVA JARMO MARKKANEN
CHEVROLET 210 4D TOWNSMAN 1956 KUVA HEIKKI MALINEN
1 2 3 4 55 48 6 7 8 9 10 11 12 12 49 13 14 15 16 17 18 19 19 50 20 21 22 23 24 25 26 26 51 27 28 29 30 31 52 MARRASKUU MARRASKUU MA TI KE TO PE LA SU vk. 1 2 3 4 5 6 77 44 8 9 10 11 12 13 14 14 45 15 16 17 18 19 20 21 21 46 22 23 24 25 26 27 28 28 47 29 30 48. JOULUKUU JOULUKUU MA TI KE TO PE LA SU vk
Custom ’59 Cadin lisäksi on ’40 Dodge Business Coupe rodi ja ”keltuaista” liikuttaa Mopen 318 pikkulohko jatkonaan TF-727. Ford Ranchero 1979 GT Pick Up löytyi 2019 Hämeenlinnasta ja oli hyvässä käyttökunnossa. Chevrolet Corvette Silver Anniversary 1978 puolestaan tuli tuliaisena Los Angelista 2008. Piti välillä tehdä museo-Cadista ”mild customia”. Projektina on työn alla Dodge Charger Rallye ’73. Perheeseeni kuuluu vaimoni Päivi. Lapset, Eetu ja Jenni ovat jo maailmalla. kaikki on ajossa ja vanhat museokilvissä. 1973 Sportsroof Mustang on ollut vuodesta 2001. Terveisin, Pekka Kristo PS. Sekä kasiraitasoittimen kunnostus. Musse tuli tutuksi vuosien varrella, kun se on käyty läpi puskurista puskuriin. Mukana sain kuitteja jenkeistä, jossa mailit on ylhäällä. Talviautoina toimivat ’95 Cadillac Eldorado, ’97 Jeep Grand Cherokee Limited (tietysti 318 cid bensakasilla) ja pääasiassa tytön käytössä oleva Chrysler Sebring kutosella. T: Jamppi Ford Mustang 1973, Ford Ranchero 1979, Chevrolet Corvette 1978 Hei, Olen 50 v. ja tietenkin stripet. Mukaan mahtuu montaa merkkiä ja tyyliä. Konehuoneeseen alkuperäinen ilmanputsari ja venttiilikoppien maalaus. Alkuperäiset 45 000 mailia mittarissa taitaa pitää paikkaansa. Olen harrastanut jenkkiautoja jo kuudella vuosikymmenellä. Renkaat ja vanteet molemmissa 15” Magnum 500, edessä 235 takana 295. V8-MAGAZINE 45. Sisusta huippukunnossa ja kasiraita soitin toimii, samoin kuin Rancherossa. Vielä siinä on laittoa, mutta tykkään ajaa. Se toimii käyttöautona ympäri vuoden. Olisi kiva, jos onnistuu tehdä juttua omista jenkeistä. Nu Vue -hakuvalot, ’61 Polara spinnerikapselit, Tri Lake Pipes, Exhaust Ports ym. 40 000 km on tullut ajettua ja pikkuhiljaa laitellu autoa. Rancheron vein maalarille kesällä 2020 ja 5 kk meni, kun Juha Ollikkala Oulussa teki pohjatyötä ja maalasi auton. Talvella vaihdoin siihen lattiaverhoilun. Auto oli harvinaisen hyvä: lattiaan tuli yksi pieni paikka, alustan puhdistus ja maalaus. Lisää näkyy kotisivuillani: http://www.rivakka.net/ jarmoautere. Vanhassa kuvassa Mustang kiihdytyshommissa 1990-luvulla. Kaikki raidat on maalattu ja lakattu päälle. Cadillac Convertible 1959 Olen vähän alle kuusikymppinen hankintapäällikkö Mikkelistä ja työskentelen kaupungin palveluksessa. jenkkiautoharrastaja Torniosta, tässä on minun harrasteautot. Luottomies, joka teki myös 2005 GT Mustangiin Shelby raidat. Sama maalari Ollikkala maalasi Corvetten 20012
T: Jere Lähteenmäki Pontiac Trans Am 1981, Chevy Van Liitteenä pari kuvaa omista peleistäni. Catoosa piirikunnan sherif. Edellisillä omistajilla noin 20 vuotta viettänyt aikaa ja itse ostin tämän viime talvena, jolloin maalasin auton uudelleen ja rupesin elvyttämään takaisin henkiin. Oma kun sattui olemaan jo valmiiksi valkoinen ja USA-hälytyslaitteistoja löytyi hyllystä. 400 Chevyn lohkolla varustettu yksilö. Kolme sukupolvea Mustangeja Hei, Oheisena lähetän kuvan minun kolmesta Mustangista Yttermark-aukealla, kun vihdoin sain tilaamani sähkö Grabber Blue MMe First Editionin kotiin. Ystävällisin terveisin, Mikko Heimo Chevrolet Suburban Carryall 1950 Moi Mulla olis kesällä liki päivittäisessä ajossa Chevrolet Suburbanin Carryall 1950. klooni”. Nyt Pontiacissa on aito 80-luvun Kustom Signalsin tutka kojetaululla ja Whelenin hälytyslaitteet. Tämä klooni syntyi vähän vahingossa, kun netistä tuli vastaan noita kuvia. Parhaat terveiset, Kjell Yrjans, Närpiö Chevrolet Impala 1970 Alkuperäinen suomiauto, joka on ollut kesät ja talvet ajossa. Nuo toiset ovat viime vuoden Velocity Blue Ecoboost ja 1968 Candy Apple Red J-Code Convertible, joka on läpikäynyt täydellinen kunnostuksen ja on museoautorekisterissä. Sisusta päivitetty, jne... Pontiacin kaverina on Kanuunankuularalli-leffan hengessä rakennettu Chevy Van. Perverssiona vanhat hälytysajoneuvot… Pontiac Trans Am 1981 ”sherif. Auto on LS1 5,7L ja 4L60E tekniikalla sekä Mustang II etuakselisto ja Lincoln Continental Mark VIII takaakselisto, Ridetech Ilma-alusta, PS, PB, AC, PW. Terveisin Mika Sivenius 46 V8-MAGAZINE. tilasi 1978-79 yhteensä 8 kpl valkoista Trans Amia liikennevalvontatehtäviin. Tästäkin löytyy tavallista kovempiääninen merkinantolaitteisto ja tarvittaessa katolle voi suljetulla alueella nostaa Whelenin majakkapaneelin strobovaloineen
Varustuksesta kerrottakoon alkuperäiset kermanväriset nahkapenkit ja tumman vihreä kojelauta, sähkölasit ja –penkit. Kesän kohokohta oli ilman muuta Siuro Cruising, joka onneksi järjestettiin. Terveisin, Pia Ollula Pontiac Catalina 1967 Moikka, Perheemme monivuotinen haave avoautosta toteutui tänä kesänä. Vuosimallin ’66 GT Mustang on ollut loimaalaisen Markku Ollulan perheessä aina vuodesta 1979 tähän päivään asti. Vaasan ravikeskuksen vanha lähettiauto. Tapahtumiahan oli valitettavasti paljon peruttu koronan takia. Ystävällisin terveisin, Santeri Busch Cadillac Eldorado Convertible 1972 Itselläni tämä valkoinen avoauto on ollut vuodesta 2006 ja museoajoneuvorekisteriin Cadillac pääsi 2009. Terveisin, T-H Johansson, Uusikaarlepyy V8-MAGAZINE 47. Auto museorekisteröitiin vuonna 2000. Kävi sopivasti, kun aurinkoinen kesä kyllä suosi avoautolla kruisailua. Erikoisvanteet ja renkaat on alla ja air-ride jousitus kaikissa pyörissä. Ford Mustang GT 1966 Moikka, tässä olisi meidän autosta pieni pätkä. Moottori 283 cui ja PG-laatikko. Moottorina on 500 CID eli 8,2 litran V8. Polttoaineen e85. Moottorina on 5.3L LM7 2003 vuoden Tahoesta, 50 holsetilla ja TH-400 jatkeena. Seppo Lahti, Riihimäki Chevrolet Impala Sport Coupe 1964 Chevyssä on alkuperäinen maalaus, mutta vähän pinstraipattu ja koristemaalattu katto. Lisänä convertible soft boot ja myös kova parade boot, joka peittää sähköllä alas laskeutuvan katon. T: Susanna Chevrolet El Camino Liitteenä pari kuvaa omasta harrasteesta
Pontiacin 55 vuoden NUORENNUSLEIKKAUS Ahokkaan Masan restomod-henkisessä Pontiacin moottoriswappissa 60-luvun klassiseen koppaan vaihtui 2017 Camaron tekniikka. TEKSTI MATTI AHOKAS, JARMO MARKKANEN KUVAT JARMO MARKKANEN 48 V8-MAGAZINE Pontiac Parisienne LT1 1966. On aika esitellä AHE-5 ja purkaa ilikset, kun aikaa on kulunut vuoden verran hektisimmistä rakenteluvaiheista. Projektisarjan päätyttyä autoon tehtiin paljon viimeistelyä ja kerättiin käytännön kokemuksia tien päällä
Autossa oli tuolloin jopa valkoiset kumimatot Pontiac-logoilla. Masa möi auton pois V8-MAGAZINE 49. Koko sisäverhoilu oli valkoinen, ja ainoana virheenä näkyi kuljettajan istuimen reilun sentin mittainen halkeama. Ensimmäisen kerran hän hankki auton vuonna 1975. Ostohetkellä lähes 10-vuotias auto oli pääsääntöisesti hyvässä kunnossa, mutta takalokasuojien kaarissa löytyi hieman ”pehmeyttä”. Pienten peltihommien jälkeen auto maalattiin hieman alkuperäistä vaaleammaksi vihreäksi. Hän on sittemmin ollut mukana lukemattomissa omien ja muidenkin harrastajien autojen kunnostuksissa. Tuolloin peltihommissa jelppasi Masan armeijakaveri Latvan Kake. Autoa myi Lahdessa, jo silloin, paljon amerikkalaisten autojen kanssa pelannut Salon Esa. Tuohon aikaan uusien autojen elinkaari jäi paljon nykyistä lyhyemmäksi eivätkä niiden materiaalit ja ruosteenesto olleet läheskään tämän päivän tasolla. Pontiacin 55 vuoden NUORENNUSLEIKKAUS J utun 1966 vuosimallin Pontiac Parisienne oli Masalla jo viime vuosituhannella. – Korimalliin tykästyneenä lopullisen sinetin juuri tämän auton ostoon teki sisusta. Tumman vihreä komeuden kruunasi musta vinyylikatto, muistelee Masa
Täällä on koko jutun ydin. Edellisellä omistajalla ennen Masaa auto viihtyi Kankaanpäässä Pekka Kangasniemellä. Kaikki puutteet tiedettiin, kun Masa hankki auton ”takaisin kotiin” keväällä 2019. Tällöin uudelle moottorille piti olla tilaa vanhassa raamissa. Tästä alkoi koko pitkä muutosprojekti. ”Korimalliin tykästyneenä lopullisen sinetin juuri tämän auton ostoon teki sisusta.” Pontiacin maskit ovat olleet aina näyttäviä. 80-luvun alkupuolella auto muutti takaisin kotimantereelle, ja jossain vaiheessa auton 454-moottori vaihtui 350-tuumaiseen. Moottori ja sen ympärillä olevat apulaitteet sopivat hyvin paikoilleen. Swap-projekti Viime talven swappiartikkelissa mainittiin vaurioituneen moottorin korvaajaksi vaihtoehtoina olleen joko uusi vakio pikkulohko 350-moottori, perinteinen isolohko tai uudemman teknologian moderni moottori. Nyt erityisesti, kun kaikki kiilto-osat puskureita myöten on kromattu uudelleen. 50 V8-MAGAZINE. Ahvenanmaalla auto sai nokalleen terävämpää voimaa Chevyn 454:sen avulla. Auton väriin maalatut sytytyspuolien suojat ovat kuin piste i:n päällä. Parisienne muutti tuolloin Ahvenanmaalle, jossa se vietti viitisen vuotta. – Isolohko oli pitkään ykkösvaihtoehto, mutta moderni tekniikka veti pisimmän korren. Silloin vaihtui myös vaihteisto ja alkuperäinen lukoton 10-pulttinen perä 12-pulttiseen lukolliseen. Hän oli tehnyt autoon peltityöt, mutta maalaus jäi viemättä loppuun. Autossa oli alun perin Chevyn 283 cid kasi ja vaihteistona 2-vaihteinen Powerglide. 1978, kun innostus siirtyi kiihdytyskisan puolelle. Pekka kertoi myös moottorin vesivauriosta, joka oli syövyttänyt yhtä sylinteriä. Näillä ajatuksilla valittiin, ehkä hieman sattumalta, vuosimallin 2017 Camaron 6,2L 455 hv LT1-moottori ja sen kaverina ollut 8-vaihteinen 8L90-automaatti. Uudelta moottorilta halutiin hieman enemmän suorituskykyä, jolloin vakio pikkulohko jäi pois vaihtoehdoista. 6.2L LT1-moottori istuu konehuoneeseen kuin se olisi alkuperäisasennus. Perusjuttuna oli moottorin vaihto. Tässä vaiheessa auto esiteltiin V8-Magazinen numerossa 7/82. Pontiacin alusta, runko ja akselistot ovat Kanadassa valmistetuissa Tekniikan luovuttaneen 2017 Camaron konsoliin on lisätty OBD-liittimeen kytkettävä, lähettimen avulla toimiva Sinco Tech -mittaristo, josta löytyvät kaikki tarvittavat toiminnot öljynpainemittaria lukuun ottamatta
Mukana seurasivat myös Camaron johtosarja ohjainyksikköineen, kaasuja jarrupolkimet sekä keskikonsoli shiftereineen. Oli projekti mikä tahansa, niin kunnollisia harrastetiloja arvostaa, olipa sitten oma tai yhteinen talli. V8-MAGAZINE 51. Marina Blue Tietäen, että yllätykset ovat projekteissa enemmän kuin mahdollisia, alkoi juttusarjan julkaisu vasta kriittisimpien kohteiden valmistuttua. Kesällä 2020 Pontiac oli swapin kannalta lähes valmis. Kokemuksia ei Suomesta juuri löytynyt. Moottorin paikan ja asennon määrityksen jälkeen tuli eteen kiinnikkeiden teko. – Sukupolvenvaihdos näkyi useassa kohtaa. Vaikka itse pystyisi tekemään paljon, tulee aina eteen asioita, joita ei parhaiten osaa. Käyttökielessä LS-moottoreissa polttoaine ruiskutetaan imusarjaan. Osien ja tarvikkeiden hankintaan kannattaa perehtyä suunnitelmallisesti. Tilaa löytyi isolohkolle, olihan auto tuolloin saatavissa jopa 452 hv, 427-kuutiotuumaisella isolohkolla. – Kaikissa teholuokissa autossa olivat aina samat 11” rumpujarrut, joten niitä ei tarvinnut lähteä muuttamaan. Autoon uutena tarjottiin vaihtoehtona 425 hv moottori, ja pykälien mukaan voitiin autoon vaihtaa moottori, joka olisi maksimissaan 10 % alkuperäisvalinnaismoottoria tehokkaampi. Pontiac vietiin maalaamoon lopulta huhtikuussa ja takaisin sain Kojelaudasta poistettiin musta väri. Pakettiin kuului moottori apulaitteineen, vaihteisto kiinni moottorissa, pakosarjat ja putkistoa vaihteiston takapäähän asti. Koskaan ei kannata tehdä liian kireitä aikatauluja. Jopa realistinen aikataulu on pääsääntöisesti liian optimistinen. Levyjarrut tulivat ohjelmaan vuonna 1967. Uuden maalaamon löytäminen pääkaupunkiseudulla ei ollutkaan niin helppoa kuin luulisi. Pontiacin tultua takaisin omaan talliin oli Masan helppo todeta tiedossa oleva asia: ilman nosturia ja auton ympärillä olevaa reilua tilaa on isoon projektiin hankala ryhtyä. – Jos ystäväpiiristä löytyy eri osa-alueiden taitajia, niin se auttaa. swap-välipaloja, koska uusissa LS-moottoreissa on erilainen kiinnitys kumityynyihin kuin perinteisissä SBja BB-lohkoissa. 1965–66 Parisienneissa samat kuin 1965–66 Impaloissa. – Vaan eipä käy kuin elokuvissa. Kojelaudan päälliosa maalattiin tumman siniseksi. Myös osia ja tietoa on helpommin ja edullisemmin saatavissa. LT1:n valinnan ratkaisi myös se, että silloisilla muutoskatsastussäännöillä 455 hv LT1-moottorin pystyi muutoskatsastamaan Pontiacin alkuperäisen 4,6L 283:sen tilalle, joka oli merkitty sen tietoihin. Kaikki perusasiat olivat nipussa. Edullisia swappimoottoreita tarjotaan hintoihin, joista ei joitakin vuosia sitten osannut edes haaveilla. Kun aikataulu on suunniteltu, voi sen kertoa kahdella! – Valitettavasti samoin on kustannusarvion kanssa. Valinnassa oli tärkeänä myönteisenä tekijänä se, että koko paketti oli kasassa. Etukäteen kannattaa miettiä myös tätä puolta, onneksi roddaus on yhteisöllinen harrastus, eikä kaveria jätetä pulaan. Samaa kirkkautta noudattaa kuljettajan puolella oleva rosterinen laser-leikattu Parisienne-paneeli. kuluu uskomaton määrä euroja. Tämä on kuitenkin vasta starttiraha, ja peruspaketin lisäksi tarvitaan vielä paljon muuta. Moottorin kiinnikkeissä käytettiin auton alkuperäistyyppisiä runkokiinnikkeitä ja kumityynyjä. Hosuminen ei kannata. Edellisenä syksynä talveksi 2020-21 sovittu maalaus jouduttiin perumaan auton ollessa jo maalarilla. Pitkittämällä koko projektin valmistumista säästää yleensä ”pitkän sentin”. Moottorille oli siis hyvin tilaa, mutta vaihteiston kohdalla oli toisin. 8L90-vaihteisto on kooltaan suurempi kuin TH-350ja TH-400-vaihteistot, joita GM on 60-luvulta lähtien autoissaan käyttänyt. Uusimman mahdollisen tekniikan valinnassa on myös omat hankaluutensa. Ajatuksena oli, että seuraavana talvena auto maalattaisiin, ja keväällä 2021 päästäisiin autoa kasaamaan, ja viimeistään toukokuun lopulla ajamaan maalatulla, kaikilta osin kunnostetulla autolla. Mitä aikaisemmassa vaiheessa ja harkitummin osat hankkii, sitä huokeammalla yleensä pääsee. Tämän vuoksi kardaanitunnelia jouduttiin laajentamaan. Muutoskatsastus tehty ja paperit kunnossa, mutta ulkokuori odotti vielä valmistumista. Erona on polttoaineen ruiskutus. LS-moottoreiden neljännen ja viidennen sukupolven tyypeissä on keskenään vielä erilaiset kiinnityspisteet. Eri sukupolven LS Koko asennus oli melkoinen swappi, mutta sähköjärjestelmää lukuun ottamatta samoja asioita tulee esille kaikissa swapeissa, joissa moottorin sekä vaihteiston tyyppi ja/tai ikäluokka muuttuu auton alkuperäisestä. Kumityynyjen ja lohkon välissä käytettiin ns. Nymans Garagen Jari Nyman jeesasi todella paljon uuden ajan tekniikan sähköasioissa. Koko paketti sopi kuitenkin pienen sovituksen jälkeen hyvin pakoilleen. Tiedon hankinta osoittautui joissain kohdissa kovin vaikeaksi. 2014– Corvetten ja 2016– Camaroiden 6,2L LT1 ja ahdetut LT4moottorit ovat viidennen sukupolven LS-moottoreita, joissa polttoaine ruiskutetaan suoraan palotilaan. Muistin virkistämiseksi, että LT1-moottorikin on LS-moottori. Edellisen sukupolven tekniikka voi olla ehkä ”vanhahtavaa”, mutta se on todennäköisesti huomattavasti yksinkertaisempaa. Aikaa, Aikaa ja Aikaa – Ja juuri isolla A:lla. Kaikkiin lisäosiin kuten kumityynyihin, letkuihin, liittimiin, jäähdytysja polttoainejärjestelmään, kardaaniin jne. Ilman Paavolan Sepon superhienoa ”tallia” ei koko Pontiacin swapista olisi tullut yhtään mitään
”Uusimman mahdollisen tekniikan valinnassa on myös omat hankaluutensa.” 52 V8-MAGAZINE. Niissä näkyy auton pitkän matkan varrella tulleita naarmuja. Renkaat ja vanteet valittiin silmällä pitäen Camaron alkuperäistä kokonaisvälityssuhdetta. Pääasia, että saatiin lopulta oikeat verhoilut. Samalla Haikalan Sami vaihtoi perään uuden Yukon tasauspyörästön lukon ja uudet laakerit. Kävi ilmi, että autossa 70-luvulla ollut ”alkuperäinen” tumma vihreä ei ollutkaan alkuperäisväri. Oven laseissa oli jo 70-luvulla naarmuja, jotka johtuivat ovissa olevien ikkunakiskojen pehmusteiden kulumasta. Amerikan puolella sama väri kulki Pontiac mallistossa nimellä Mist. – Takaistuimen verhoilujen kanssa ei ensimmäinen toimitus USA:sta mennyt aivan nappiin. Parempi myöhään kuin ei silloinkaan. Kattoverhous uusittiin jo ensimmäisenä kesänä, kun auton oma roikkui jo varsin matalalla. Kesällä on paljon muutakin tekemistä eikä kiirettä auton kasaamisessa pidetty. Kojelauta oli huonossa maalissa ja maalin poistamisen jälkeen Masa päättikin jättää sen maalaamatta, kirkkaaksi. – Koska Pontiac Parisienne on GM:n Kanadan valmiste, sen koritekniikka on kuten Pontiac Catalinassa, mutta runko, akselistot, moottori ja vaihteisto tulivat US-Chevroletista. Alkuperäiset istuimet purettiin täysin. Takaistuin on ns. Ehkä tämän yhteyden vuoksi väri oli nimetty Chevroletin värikartan mukaan. Kun ikkunat laski alas, uursivat ikkunakiskot lasiin melkoiset urat – Nyt kiskot ovat uudelleen verhoillut huovalla ja uudet lasit on tilattu Konekorjaamo Marjakankaalta, Alavieskasta. Vaalean siniset matot valittiin, koska auton sininen väri oli valittu jo ennen swappia. – Auton verhoilut oli värjätty niin hyvin, että mieleen tuli, oliko ne värjätty jo valmistuksen yhteydessä, tuskin. Ulkopuolen kohennuksesta on vieläkin jäljellä sivulasien vaihto. Vaalea sininen oli kuitenkin ollut käytön kannalta arka, ja sen päälle tehtiin käytännöllisemmät tummansiniset kangasmatot. Samalla uusittiin myös ovien kuluneet ikkunannostomekanismit. Saatavista ainoa valkoista lähellä ollut väri oli Parchment, pergamentti, jonka värisinä uudet verhoilut tilattiin. 2+2 mallinen ja myös takapenkillä on turvavyöt. Pontiac asensi turvavyöt autoihinsa vakiona jo 60-luvun puoliväistä lähtien. Pergamenttiverhoilut Jossain vaiheessa ennen vuotta 1975 oli auton kaikki sisäverhoilut värjätty valkoiseksi. Auto sai värinsä Riihimäellä VM-Autopaintissa. Se natsaa kokonaisuuteen hyvin ja sopii kuin nenä päähän paikoilleen. sen heinäkuussa, keskellä kuuminta kesää. Rahtija muut tuontikustannukset jäivät kuitenkin itselle maksettavaksi. Edessä on 225/55R17 ja takana 255/60R17 renkaat American Racingin vanteilla. Verhoilun osat tulivat automalliin, jossa takaistuimen keskiosassa oli selkänojasta laskeutuva käsinoja. Kojelaudan oikeassa laidassa alun perin Pontiacin kyljen muodot ovat yhdet parhaat 60-lukuisista jenkkiautoista. Röpelöpintainen pinta ei auringossakaan häikäise. Kaikki keulan kiilto-osat kromattiin uudelleen Loimaan Kromauksessa. – Keskikonsoli on moottorin kanssa samassa nipussa hankittu Camaron konsoli. Ensikilometrit ajettiin vasta syyskuussa 2021. Kylkilinja ja katto ovat luotuja toisiinsa. Ne ovat kuitenkin valkoisesta poikkeavat, hieman kultaan vivahtavat, ja erosivat autossa olleista verhoiluista. Tällä takarengaskoolla ja perän 3,08:1-välityksellä kokonaisvälityssuhteessa päästiin alle 5 % päähän Camaron alkuperäisestä kokonaisvälityssuhteesta. Muutaman sähköpostin jälkeen toimittaja myönsi virheensä ja lähetti veloituksetta oikeat verhoilut. Ikkunalistojen alta alkuperäisistä oviverhoiluista kuitenkin löytyi samaa väriä kuin tilatut verhoilut. Alkuperäinen väri tuli esille, kun oviverhoukset ja istuimet irrotettiin. Rungot ja jousistot puhallettiin puhtaaksi ja pulverimaalattiin mustaksi. Tämä tuli ilmi, kun autoon tilattiin uudet istuinja oviverhoilut. Puretut jousistot olivat jo reilussa 50 vuodessa päässeet melkoiseen kuntoon. Se ei kuitenkaan ollut Masan mieleen, vaan väriksi valikoitui auton alkuperäisesitteen jälkipainoksesta löytynyt sininen, Marina Blue. Oviverhoukset ja takaistuimen sivuverhoukset Masa vaihtoi itse
komeillut muovinen Parisienne-teksti oli haljennut eikä ollut korjattavissa. Tavaratilassa ovat takasulakerasia ja tankkiin sijoitettua Camarosta kotoisin olevaa polttoainepumppua ohjaava moduli. Tämän katsottiin riittävän myös tässä swapissa. Musta kojelaudan päällys korjattiin ja kickpaneelit uusittiin sekä kaikki maalattiin auton kokonaisväritykseen sopiviksi, tumman sinisiksi Automuovi Oy:ssä. Polttoainepumpun ohjaus mittaa tarvittavaa polttoaineen määrää moottorin kuormituksenja esimerkiksi kaasupolkimen asennon mukaan. Akku konttiin Tavaratilassa on myös akku, omassa kotelossaan tukevasti tavaratilan pohjaan kiinnitettynä. Istuimet, kuten myös sivuverhoukset on verhoiltu alkuperäistyyppisiksi. V8-MAGAZINE 53. Tavaratila on maalattu auton värillä ja verhoiltu kauttaaltaan samalla materiaalilla, josta matkustamon irtomatot tehtiin. Akuksi valikoitui lopulta AGM-tyyppinen akku, jolla on hyvä starttivirran luovutuskyky, CCA arvo 760A. Moottori pyöri startatessa erinomaisesti, mutta akun jännite ei riittänyt elektroniikalle. Käytössä pumpun ääntä ei kuulu kuin tallista lähdettäessä, ensikertaa moottoria startatessa. Harrasteautoihin lisätään usein heti akun jälkeen päävirtakytkin, hyvä näin. Näin pumppu ei käy koko aikaa täysillä, vaan kun polttoainejärjestelmän paine on vaadittava, pumppu hiljenee. Perkamenttisävyinen verhoilu taittaa valkoista herkullisesti kultaan. Tilalle Masa teetti kiillotetusta rosterista, Pontiac-logotyypillä, laserleikatun Parisienne-tekstin. Tämä ylittää 750A, joka Camaron alkuperäisakulta vaadittiin. Toimii. Verhoilulla pyritään vaimentamaan tavaratilan kaikuja ja kuminoita. Akkukengässä ovat valmiina Camaron omat pääsulakkeet etuja takasulakerasioille. Tavaratilasta etusulakerasialle virta johdetaan jälleen samasta Camarosta peräisin olevalla, todella paksulla akkukaapelilla. Kuin tehtaalta Moottoritila onkin se tärkein juttu. Takakontista löytyvät myös akku, toinen sulakerasia ja polttoainepumppua ohjaava moduuli. – Swapin alussa akuksi valitsin liian pienen CCA (Cold Cranking Amps) arvon omaavan akun
Putkistoon jätettiin moottoripaketin mukana tulleet etummaiset katalysaattorit sekä niiden etuja takapuolella olleet happitunnistimet. Moottoriswap-projektia seurattiin V8-Magazinen numeroissa 9/20–4/21. Masa kertoi myös uusineensa ohjaussimpukan hieman nopeammaksi. Myös iskarit ja jouset uusittiin. Silti pienissä nopeuksissa on tarpeeksi kierroksia. Chevyn isolohkoisella, Toyota Celica -koppaisella kilpurilla Masa voitti Competition Altered -ryhmän Suomen mestaruuden vuonna 1979 ja uusi samaisella kalustolla SM-kultaa 1981 Competition-ryhmässä. – Kaasujalan painamisessa ei tarvitse murehtia tehon puutetta. Tällä oli todella huima merkitys nurkka-ajossa, kun trukkinuppia ei tarvita. Muutoin pysyttiin hyödyntämään runsaasti Camaron omia osia. Paremmat jarrut, nopeampi ohjaus Alustapuolella ovat uusinnan kohteena olleet kaikki kuluneet nivelet ja puslat. Itsekään ei sitä oikein aluksi tajunnut, kun ajellaan satasta ja moottorissa on vain hieman yli 1 000 kierrosta. Sitähän se, moottoria ja vaihteistoa lukuun ottamatta, onkin. Moottoritila maalattiin kauttaaltaan auton pintavärillä siniseksi. – Ohjauspyörän kierrokset laskivat 4 ¼ kierroksesta kolmeen kierrokseen. Yleensä näissä jutuissa ei juuri puhuta kulutuslukemista. Motarin rampista on kiva lähteä matkaan eikä todellakaan tarvitse venyttää jalkaa suoraksi, kun jo ollaan muiden matkassa. Ilmansuodattimen kotelo ja ilmaputki ovat nekin Camaron alkuperäisosia ja löytyivät eBaystä. Ajossa uusi moottori on todella miellyttävä. Samoin, alas sijoitettu, Camaron laturi oli kooltaan liian suuri lohkon ja rungon poikkipalkin väliin, Sen tilalle asennettiin todella pieni Daihatsun laturi. Jarruihin on swapin yhteydessä uusittu alkuperäisen yksipiirisen pääsylinterin tilalle, jälleen samasta Camarosta, 2-piirinen pääsylinteri ja tehostin. Se on riittänyt hyvin auton tarpeisiin. Se osoittautuu sitä mukavammaksi muutokseksi, mitä enemmän ajaa. – Auto on tällä hetkellä täysin ilman listoja ja merkkejä. Nämä alkuperäisosat hankittiin South West Tradingista. Myös moottorin päällä olevat puolien suojat maalattiin, kuin pisteeksi i:n päälle, auton värillä. Tämä luku on ihan todellinen, kun Masa ei ole Pontiacilla ajellut aivan ”pisaralla pisimmälle” tyylillä. Ne eivät ole mitkään kilpajarrut vaan katukäyttöön tarkoitetut. Masa osti Parisiennen ensimmäisen kerran 1975. – Aiemmin mainitsin nopeammasta ohjausvaihteesta. Ensimmäisenä kautena alkuperäiseen siniseen väritykseen oli vain lisätty mainosteipit. – Ohjaustehostimen pumppu on sijoitettu vasemman sylinterikannen viereen. Mestarismies Ahokkaan Masa on koko ikänsä touhunnut veekasimaailmassa tekniikan ja autojen parissa. Toiselta planeetalta Swapin yhteydessä tehty muu kunnostus oli suuri osa koko projektia. 54 V8-MAGAZINE. Uudet tukivarret, joissa on suoraan pieni keulan lasku ovat tilauksessa, kuten myös etupään levyjarrut. US-Partsin toimittaman Borgesonin ohjaussimpukan välityssuhde on 12,7:1. Sitähän tämä harrastus on. Moottorinohjausyksikön ohjaamana se käynnistyy hitaasti jäähdytystarpeen mukaan. Moottoritila onkin paljon raikkaampi sinisenä kuin ennen maalausta mustana. Kuvassa auto on jo maalattu hieman vaaleammaksi vihreäksi ja alle hankittu Slot Mag -vanteet. Tekniikasta vastasi Chevyn 283 ja PG. Nyt asia kannattaa tuoda esiin, kun lukemat ovat kuitenkin todella maltilliset. Kokonaisuus on juuri sitä mitä haettiin: alkuperäistyyppinen, kuin tehtaalta tullut. Kokonaisuutena swappi ja siihen liittynyt muu kunnostus on ollut omistajalleen onnistunut rupeama. Hellbat-niminen, entinen Canon Funny Car ostettiin rullaavana Ruotsista. Keskikulutus jää alle 12 l/100 km. Vihjeet otetaan ilolla vastaan, jos jollakin on tietoa mistä tahansa listoista. Näin moottorinohjaus saa tarvittavat tiedot pakokaasuista. Jousien valinnassa mentiin kevyimmän vaihtoehdon mukaan. Paikallisajo on paljon miellyttävämpää kuin alkuperäisellä. Turvallisuus on pidetty koko ajan mielessä. LS/LT-moottorit ja vastaavat muiden merkkien nykymoottorit ovat huimasti taloudellisempia kuin perinteiset vastaavan kokoluokan moottorit. Samoin jokainen ymmärtää, mikä ero on 2ja 8-vaihteisten laatikoiden välillä. Paljon työtä ja investointeja. Kun nykyistä verrataan alkuperäiseen tilanteeseen, kaks-kasi-kolmoseen ja 2-vaihteiseen Powerglide-vaihteistoon, ollaan nyt kokonaan toisella planeetalla. Pakoputkisto on Marteliuksen tekemä rosteriputkisto. 1965 ja 1966 vuosimallien 2-ovisen Parisiennen katto on sama kuin on Catalinassa ja Bonnevillessa sekä 1965–66 coupe Impaloissa, vinkkaa Masa päätteeksi. Perinteiseen paikkaan, alas moottorin sivulle, se ei vain mahtunut. Camaron kaksi lisäjäähdytintä, pääjäähdyttimen molemmin puolin, on korvattu yhdellä paksummalla lisäjäähdyttimellä pääjäähdyttimen oikealla puolella. Listoja ei tahdo löytyä mistään. Silti alumiinilohkoinen kasi on niin kevyt, että keula on jäänyt Masan mielestä turhan ylös. Pontiac on suunnattu kauniiden ilmojen cruisailuun eikä kuminpolttoon tai radalle. Ainoa merkki on uusi konepellin Pontiac-keulamerkki. LT1-moottori kaikkine oheislaitteineen sopii paikoilleen todella nätisti. Jo 70-luvun lopulla Masa kiinnostui drag racingistä, ja hyvällä menestyksellä. Myös jäähdyttimen tuuletin on Camaron alkuperäisosa. Rakentamisessa ei ole tehty mitään häikäiseviä muutoksia, vaan auto näyttää hyvin alkuperäiseltä. Jäähdyttimenä on Camaron alkuperäisvaraosajäähdytin
/tilaa V O I S I H A N S I TÄ H A R R A S TA A VA I K K A P I T S I N N Y P L ÄY S TÄ V O I S I H A N S I TÄ H A R R A S TA A VA I K K A P I T S I N N Y P L ÄY S TÄ Hanki omasi: v8.. • Asennus kuuluu myös meidän palveluun! www.westfix.fi, westfix@netikka.fi Korsnäs Biloch Båtinredning Silverbegsvägen 23, 66200 Korsnäs (06) 364 1406 Amer Trading, Inc. /tilaa. • Autonsuojapeitteet kaikkiin malleihin. Seppo Niemensivu, puh. Kontit Floridasta viikottain! USA:n sisäiset kuljetukset! Kysy lisää! AUTOT, PYÖRÄT, OSAT USA:STA Tilaa osasi itse tallillemme, maksa vain merirahdista 1851 NW 9th St., Okeechobee, FL 34972, USA/oma nimi amercars@msn.com Soitot suomeksi klo 15.00 jälk. AMERIKAN autot, 4X4 Pick upit, moottoripyörät, varaosat, tuning, erikoisvanteet. mm.: – Peltiosat – Kumitiivisteet – Alusta – Tekniikka – Sisusta – Lattiamatot – Puskurit – Race-osat – Kendall öljyt www.sepponiemensivu.. 09-302847 / 050-3305780, fax 09-3401073 e-mail: jaakko.husso@pp.inet.fi WWW.BENZBOY.COM EXPORT USA Jo 15 vuoden kokemuksella Konttikuljetukset, lentorahdit ym. Alkuperäisja tarvikeosat amerikkalaisiin automerkkeihin. • Meillä on myös muita autonsisustustarvikkeita. • Vinyylikatot, rättikatot ja tarvikkeet. 0400 591 428 Ojantie 24, 28130 Pori Autoverhoilut kaikkiin USA-autoihin! Automatot, suojamatot brodeerauksella ja tavaratilan matot. • Istuinten verhoilut alkuperäisestä materiaalista. Florida auto dealer since 1991 www.amercars.com Myymme, välitämme autot ja moottoripyörät, Ebay jne. EBAY Osta suoraan ilman välikäsiä! Tapani Iivanainen Usan suunta +1561 632-5154 Seija Iivanainen ’’ +1561 632-5153 Office ’’ 1 803 796 5183 E-mail benzboy@benzboy.com Hanki omasi: v8.. (aikaero) +1-561-7623060 / Marco Casagrande Automaattivaihteistojen erikoisliike Hiihtotie 7 B, 01280 VANTAA Puh
Rivistö näyttää laajan valikoiman autoja ja tyylejä 1940-60 -luvuilta. 56 V8-MAGAZINE. Candyja metal ake-maalipintaa, liekkejä ja kromia! Halusin Kustomrama Invitationalin esittelevän autoja, jotka vaihtelevat varhaisista Kalifornian customeista villeihin ruotsalaiscustomeihin
Siitä lähtien olen järjestänyt Customs by the Sea -näyttelyitä eri puolilla Yhdysvaltoja, sekä järjestänyt kaksi tapahtumaa Kaliforniassa. Tosin shown päivämäärä sai tukkani nousemaan pystyyn. Tämäkin tarjous oli minulle äärimmäisen houkutteleva. Nyt järjestimme ensimmäisen customien kutsutapahtuman Ruotsissa. Se on ollut fantastista toimintaa, vaikka näyttelyt osuivatkin yhtäkkiä viime vuonna koronapandemian takia kuin tiiliseinään. He olivat löytäneet pikkukaupungin, jossa aika on pysähtynyt vähintään 30 vuoden takaiseen. Viime vuonna jouduimme nimittäin perumaan 12. Taalainmaan erikoinen Sitten helmikuun alussa 2021 sain pyynnön Gasoline Magazine -lehden päätoimittajalta, Peter Larssonilta. Ruotsissa on monia maailman hienoimpia customeita, ja niinpä niihin liittyvän shown järjestäminen Ruotsissa kuulosti hauskalta idealta. Peter oli yhdessä toimitusmiehistöineen ryhtynyt suunnittelemaan tapahtumaa vanhassa kaivoskaupungissa, joka sijaitsee syvällä Ruotsin Taalainmaan metsissä. Tapahtumassa 50 ennen vuotta 1948 tehtyä kilpuria ja hot rodia ”kilpailisivat” rinnan Pohjoismaiden parhaiden perinteisten customien kanssa. Myöhemmin samana vuonna meidän oli myös peruttava Race of Gentlemen -tapahtuma sekä Customs by the Sea -tapahtuma koronan vuoksi. Luvassa oli rengassavua ja kromia parhaassa mitassa. Kyseessä oli kerran elämässä tapahtuva tilaisuus, josta en voinut kieltäytyä, ja niin syntyi Customs by the Sea -autonäyttely. Kutsu New Jerseyhin Viisi vuotta myöhemmin Kustomrama kutsuttiin järjestämään perinteinen custom-autonäyttely suosittuun Race of Gentlemen -tapahtumaan, joka järjestettiin New Jersyn osavaltion Wildwoodissa, Yhdysvalloissa. Olin viime helmikuussa työskennellyt vuoden verran etänä kotitoimistolla, eikä vaikuttanut siltä, että koronapandemia olisi piankaan väistymässä. Koronaharmeja Peter halusi minun kutsuvan koolle 20 korkeatasoista customia ja esille tapahtumaan. Peter vuokrasi koko alueen, ja hän halusi isännöidä tapahtumaa, jonka nimeksi tulisi Goodwood Festival of Speed meets Race of Gentlemen. Bert kuittasi näyttelyssä Kustomrama -palkinnon. V8-MAGAZINE 57. Kustomrama invitational O sallistuttuani hot rodja custom-autonäyttelyihin Ruotsissa yli vuosikymmenen ajan, oma kerhoni Coupe Devils of Norway päätti, että oli tullut aika isännöidä vastaavanlainen show Norjassa. ngiin sekä kuumiin burleskiesityksiin tekivät Coupe Devils Rod & Kustom Bonanzasta jatkuvan menestyksen. vuotuisen Coupe Devils Bonanzan juurikin koronan takia. Kokonaisen pikkukaupungin kaivosalueineen, joka koostuu Art Deco -tyylisistä kaivosrakennuksista ja tehtaista sekä vanhasta kilparadasta. Kaikki alkoi toistakymmentä vuotta sitten vanhasta Oslon liepeillä sijainneesta kansanpuistosta. TEKSTI JA KUVAT SONDRE KVIPT – KUSTOMRAMA Grängesberg, Ruotsi 28.8. Tämä nykyaikainen kori sopisi vaikka herra Clark Gablelle. Kaikkialta Norjasta ja Ruotsista saapuneet perinteiset hot rodit sekä muut kustomoidut autot yhdistettynä rockabillyyn, mariachi death sur. King of Kustoms! Bert Gustafsson on tunnettu kustom-autoräätäli Ruotsin Åmålista, ja on kuvassa esiintyvän kauniin 1941 Cadillac Roadsterin rakentamisen jälkeen saanut mainetta ympäri maailmaa. Kaikki oli täysin koskematonta ja hyvin säilynyttä. Kaliforniasta Grängesbergiin on todellakin pitkä matka! Olen isännöinyt vuodesta 2009 perinteisiä hot rodja custom-autonäyttelyitä ympäri maailmaa
Lars Ludvig Konrad Enströmin 1956 Ford. toukokuuta. Elokuun loppupuoli kuulostikin paremmalta ajatukselta, joten sen jälkeen, kun olin neuvotellut aiheesta vaimoni kanssa – joka alkoi olla todella väsynyt siihen, että notkuin talossa 7 päivää viikossa ja 24 tuntia vuorokaudessa – syntyi Kustomrama Invitational -tapahtuma. Sitten myöhemmin kesällä Taalainmaa ja suurin osa Ruotsia muuttui vihreäksi alueeksi norjalaisille, joka mahdollisti rajan ylityksen ilman kahta koronarokotusta. Itselläni ei siinä vaiheessa ollut vielä ainuttakaan. Pian postilaatikkooni saapui ensimmäinen ilmoittautuminen. 58 V8-MAGAZINE. Peter halusi järjestää shown 3. Halusin, että näyttelyssä olisi esillä autoja varhaisista Kalifornia-kustomeista villeihin ruotsalaiskustomeihin, joissa on vinoon kulmaan asennetut neljä ajovaloa, putkista valmistettu maski ja puskurien tilalla muotoiltu hiekkapelti. Kaliforniasta Grängesbergiin on pitkä matka! Pontus Karlssonin lievästi kustomoitu 1959 Chevrolet El Camino lukeutui kauden uutuuksiin. Mukaan hyväksytyt autot valikoitiin tarkasti, jotta ne olisivat mahdollisimman alkuperäisiä. Särmän näköinen kustom on kotoisin Ruotsin Åmotforsista, ja auto esiintyi ensi kerran vuonna 2014 Coupe Devils Rod & Kustom Bonanzassa. Projekti vaikutti sillä hetkellä tuhoon tuomitulta, mutta lupasin Peterille harkita asiaa vakavasti – ja niin myös tein. Se oli todella cool havainto! Toukokuussa Ruotsi oli edelleen punaista korona-aluetta norjalaisille, ellei ollut saanut kahta rokotetta. Kaunis mild custom tulee kuitenkin Ruotsin Örebrosta. Josef Gunnarssonin 1956 Buick näyttää aivan siltä kuin se olisi rullannut Larry Watsonin maalaamosta Etelä-Kalifornian Bell owerissa. Noin viikon kuluttua tajusin ilmoittautuneiden autojen tason edustavan samaa tasoa, joka meillä oli vuoden 2019 West Coast Customs by the Sea -tapahtumassa, Kalifornian Santa Barbarassa. heinäkuuta. Kalifornian tasoa Ryhdyimme mainostamaan kutsupohjaista, ensimmäistä Kustomrama Invitational -tapahtumaa 1. Maaliskuun alussa Peter kertoi minulle, että shown ajankohta oli jouduttu pandemiamääräysten takia siirtämään päivämäärään 28. Gotlantilainen mild custom on rakennettu 1950-luvun lopun tyyliin. 1954 Chevroletin maski ja Cadillacin Sombrero-malliset pölykapselit ovat kuin kotonaan tässä Stigtomta customissa. Suurin osa Ruotsista muuttui siltä osin vihreäksi alueeksi. Show on omistettu ennen vuotta 1965 rakennetuille kustomeille. elokuuta. Koska näyttelytilaa oli rajallisesti, jokainen auto joutui ilmoittautumaan ennakkoon. Sitten iski koronan deltavariantti pomJohan Löfgrenin 1949 Buick Sedanette. Halusin shown, joka esittelisi kustomien kehityksen Harry Westergaardista Bosse Gameniin kavereineen Tukholmassa. Lars on ruotsalaisen Customs of Sweden -kerhon Lead News -lehden toimittaja, jonka Ford tuntee nimen Tingler
Niinpä lastasimme varhain perjantaiaamuna Wild Birdin sekä Kustomrama Dream Truckin Jan Dahlin osallistui näyttelyyn chopatulla 1941 Cadillac Convertiblella. päivänä, siis vain viikkoa ennen showta, sekä Taalainmaa että suurin osa Ruotsista muuttuivat jälleen punaiseksi. Mikäli ylitti Ruotsin rajan ilman kahta koronarokotetta, piti viettää Norjaan palattua neljä päivää karanteenissa. V8-MAGAZINE 59. Bjørn Inge Jansson oli saanut siinä vaiheessa kaksi rokotetusta. Valitettavasti vain suurin osa Norjasta saapuneista kustomeista joutui vetäytymään tuossa tilanteessa. Elokuun 23. Wild Bird Olin siinä tilanteessa ottanut vasta yhden koronarokotteen, mutta koska tein edelleen töitä etänä, neljän päivän karanteeni ei muodostanut minkäänlaista ongelmaa. min lailla, ja sen myötä osia Ruotsista muuttui aluekartalla oranssiksi ja punaiseksi. Patrik Lilja tuli mukaan keskeneräisellä 1957 Ford farmarillaan. Upea 1940-luvun custom
Grängesbergissä 2 900 kävijää Miten kaikki sitten sujui. Meillä oli lisäksi parisen kymmentä pre 1965 -tyylistä, valinnan ulkopuolelle jäännyttä customia, joilla saimme täyteen loput näyttelypaikat. Lauantaina radalla poltti renkaita 34 ennen vuotta 1948 rakennettua hot rodia sekä kilpuria. Jari Sorvojan liekitetty 1955 Pontiac Starchief Safari Wagon 350+700r4. Muuan vierailija ajoi A-Fordilla ainakin 1 500 kilometriä Hollannista osallistuakseen tapahtumaan. Ensimmäiseen Grängesbergissä järjestettyyn Gasoline Revival and Kustomrama Invitational -tapahtumaan saapui 2 900 kävijää. Toteutuuko tapahtuma uudelleen. Aivan varmasti! Aiomme järjestää näyttelyn ensi vuonna kesätai heinäkuussa, ja tarkoituksena on lisäksi laajentaa sitä yksipäiväisestä tapahtumasta viikonlopun mittaiseksi. kuljetusautoon, ja suuntasimme keulan kohti Grängesbergiä, joka sijaitsee kuuden tunnin ajomatkan päässä Oslosta. Näyttelyn 20 parhaan customin valitseminen ei ollut todellakaan helppoa. Toinen elegantti esimerkki customoinnin varhaiskauden tyylistä. Näytteillä oli 20 Europan hienointa perinteistä kustomia, joiden ohella pääsi ihastelemaan useita satoja toinen Christian Eriksson edusti ruotsalaisia 1960-luvun perinteitä muokatulla 1958 Fordillaan, joka oli valmiina lähtemään avaruuteen! Jimmi Widellin 1951 chopatun Fordin näyttävä custom-sisustus asennettiin vain joitakin päiviä ennen näyttelyä. vuosittaisessa Kustomrama Invitational -kutsutapahtumassa myös suomalaisia kustomeita. toistaan upeampia hot rodeja, customeja sekä klassikkoautoja yleisöparkkiksella. Nähdään Grängesbergissä! Jonas Westbergin kliini 1951 Chevrolet Fleetline kuuluu kauden uutuuksiin. Ennen Ruotsin muuttumista koronapunaiseksi, meillä oli 20 ilmoittautunutta perinteistä kustomia saapumassa Kustomrama Invitational -tapahtumaan. Hans Karlssonin 1947 Buick Roadmaster tulee sekin Ruotsin Stigtomtasta. Näyttelyyn on jo tässä vaiheessa ilmoittautunut custom-autoja Lontoosta, ja toivomme näkevämme 2. 60 V8-MAGAZINE
Tunnettu valokuvaaja, hot rod -juttujen kirjoittaja Bo Bertilsson osallistui tapahtumaan viimeisimmän autonsa kera. Josef Sommarin näyttävä euro custom 1969 Volvo Amazon on rakennettu Suomessa. ”Projekt Big-T”, Gasoline Magazine -projektiauto, rakennettiin kunnianosoituksena Darryl Starbirdin rakentamalle ”Big T by Monogramille”. Custom-näyttelyn takana sijainneessa rakennuksessa oli moottoripyörä-, mopoja taidenäyttely, sekä pinstripingja tatuointitaiteilijoita. ’56 GAZ Popedan chopattu katto, uudelleen muotoillut keula ja perä, neljä nahkaverhoiltua erillispenkkiä ja Ford Granadan 2,3 l V6. AmaZZon syntyi Esa Hytösen käsissä ja loputtomaan listaan muutoksia kuuluvat mm. V8-MAGAZINE 61. Auton tarina kerrottiin V8 4 ja 5/21 numeroissa. Lars Ivar Kvissel saapui Norjan Elverumista chopatulla 1940 DeSoto customilla. Per Fredriksson osallistui näyttelyyn 1928 Ford Model A Roadster pickupilla. Parkkipaikan omassa näyttelyssä nähtiin useampi sata hot rodia, customia ja klassikkoautoa. Norjalaisen Amerikassa restauroitu candy-punainen 1955 Thunderbird on pala historiaa, ja kuuluisan Wild Birdin rakensivat 50-luvun lopussa Ayala-veljekset. Alun perin Kaliforniassa 1940-luvulla rakennettu pieni, makea lava-auto löysi tiensä Ruotsiin 1990-luvulla. Björn Inge Janssonia voi kutsua intohimoiseksi customien harrastajaksi
62 V8-MAGAZINE AMC Ambassador Brougham 4d Sedan 1973. TULIPALOSTA SELVINNYT TULIPALOSTA TULIPALOSTA SELVINNYT SELVINNYT Ambassador debytoi 1957 vuosimallina ´58, jolloin käytettiin vielä etuliitettä Rambler. Seitsemännen sukupolven (1969-73) Ambassadorin näkyvin uudistus oli ajovaloparien sijoittaminen vaakatasoon, kun ne vielä vuotta aiemmassa mallissa olivat pystyasennossa
Auto oli ajokuntoinen, vaikka vaihteistossa ei pelittänyt kuin ykkönen ja pakki. Pekka pääsi ensimmäisen kerran Chevyn kyytiin ollessaan vasta 8-vuotias. Sinä päivänä Pekka sai toistaiseksi elämänsä ainoan liikennesakon punaisia päin ajosta. Automerkin tuotteet veivät lopulta miehen sydämen. Näin tutuksi tulivat muun muassa 80-luvun puolivälin jälkeiset Turun jenkkiautonäyttelyt. Kolmivärinen Javelin Ei tullut Pekasta Letukka-miestä vaan Rämpylä-mies. Vuosia myöhemmin perheen autokalustoa rikastutettiin kovia kokeneella Ambassadorilla, jonka tarina oli päättyä dramaattisesti 34 vuotta sitten. Siitä syystä, että serkku osti 4-ovisen ´75 Chevrolet Impalan jo 80-luvulla. Pekka sai ajokortin samana vuotena. Siitäkin huolimatta, että pikku-Moparin moottoritilassa pauhasi vajaapyttyinen kutvonen ja pykäliä vaihdettiin manuaalisesti. Dartilla cruisailtiin tiuhaan ympäri kyliä, ja . – Muistan, kuinka erään cruisingin aikana tuli paikallisradiosta livelähetyksiä höystettynä kunnon rock’n’ rollilla. TEKSTI JA KUVAT KAI SALMIO M iksi Turusta Paraisille 13 vuotta sitten muuttaneesta Pekasta piti alkujaan tulla Letukka-mies. Mätähommien jälkeen American katsastettiin. Keulalla komeilivat lehmän sarvet, jotka herättivät närästystä virkavallassa, vaikka ne olivatkin asetettu puskurilinjan sisäpuolelle. Maantielaivaa ulkoilutettiin ahkerasti Suomen Turun kaduilla. Americaano oli Aurajoen rantamilla vuoteen 2004 saakka. V8-MAGAZINE 63. Pekka Järvisestä piti tulla Chevy-mies, mutta toisin kävi hänen hankittuaan ensimmäiseksi jenkiksi Rambler Americanin. Letukan penkillä istuessani päätin vielä jonakin päivänä omistavani myös Chevroletin, muistelee Pekka, johon iso ”lotjake” teki lähtemättömän vaikutuksen. Serkku otti Pekan mukaan myös näyttelyihin. Pekka osti 2000-luvun taitteessa neliovisen ´64 Rambler Americanin, varustettuna 196-kutosella ja manuaalilla. ilikset olivat katossa. Seuraavat jenkkikokemukset ammennettiin 90-luvulla. Vuosi taisi olla 1986. Tästä huolimatta auto vietiin uuteen kotiin ajamalla. Poika istui etupenkillä makuupussi peffan alla nähdäkseen kunnolla ulos. Pekan kaveri hankki 4-ovisesta sedanista 2-oviseksi muutetun ´65 Dodge Dartin 1996
– Oli vaimon vika, että minusta tuli AMC-friikki. Totesin sen olevan sellainen pikkujenkki. Four doors, no waiting! Classicissa oli samanmoinen kutvonen, mutta alumiinilohkoisena. Takaboksista löytyy mm. Eikä aikaakaan, kun jo Americania kummasteltiin Liedossa. Americanin jälkeen tontille ilmestyi ´64 Rambler Classic 4d Sedan. Pekka oli tykästynyt nimenomaan moniovisiin malleihin. Pata osoittautui aikanaan jonkinmoiseksi murheenkryyniksi, sillä alulohkon ja rautakannen liitto ei ollut kovin toimiva ”Auto oli ajokuntoinen, vaikka vaihteistosta ei pelittänyt kuin ykkönen ja pakki.” Kabiinissa on tiettyä 70-luvun ilistä parhaimmillaan. 64 V8-MAGAZINE. Tällä sohvalla kelpaa matkustella pidemmänkin taipaleen. Mattaharmaata ulkoasua oli raikastettu vihreillä scallopeilla. Yhtenä krapula-aamuna hän selaili paikallislehteä bongaten Americanin myynti-ilmoituksen. Autosta pyydettiin 3 000 markkaa. Vaimo kysyi, että ostetaanko se. Ikkunat aukeavat sähkötoimisesti. Puujäljitelmät ovissa ja kojetaulussa luovat matkustamoon ylellisyyden tuntua. Penkkien verhoilut oli uusittu jo siinä vaiheessa, kun auto tuli Petri Nöjdille 1994. Rämpylä näytti hemmetin hienolta, joten auto lähti Turkuun 50 markan käsirahalla, kertaa Pekka, jota ei edes matkustamon sottaisuus häirinnyt tippaakaan. valkosivurenkainen varapyörä, jossa on auton muista pölykapseleista poikkeava kapseli
1 2 3 4 5 Projektivaiheita ratkaisu. 70-luvun taitteessa AMC osti Kaiser Jeepin, ja maasturin suosio lähti valtaisaan nousuun. Jotta mies ei leimautuisi totaaliseksi AMC/Rämpylä-hörhöksi, on Pekan tallissa nähty vuosien saatossa myös sporttiset Camaro ja Firebird sekä kaksi ´75 Chevy Impalaa. SST:stä oli jalostunut Aki Kulmalan käsittelyssä Sunoco Javelin -tyylinen kisaklooni, jota komisti kolmivärimaalaus (sininen/valkoinen/punainen). Hankin siihen aikaan myös pari GM:n piilofarkkua. Amboon sai myös 255 hepan 401:sen. KUVA: MIKAEL NYLUND 2 Moottoritila oli palon jäljiltä lohduttomassa kunnossa. Auto pistettiin kiertoon muutaman vuoden kuluttua. Pari hairahdusta – Omistin samaan aikaan myös 232-kutosella ja automaatilla uutena tilatun moniovisen ´67 AMC Rebelin. Mallia tarjottiin 4-ovisen sedanin lisäksi hardtop coupena ja farmarina. Sympaattinen tila-auto oli melko harvinainen näky Suomen maanteillä. Vakuutusyhtiö lunasti auton, minkä jälkeen se päätyi ensin helsinkiläiselle harrastajalle. Toinen Impaloista oli serkun vanha kiesi, joten Pekasta tuli ainakin hetkeksi Chevy-man. 360:stä oli tarjolla optiona 175-, 195ja 220-nettohevosvoimaisena. KUVA: MIKAEL NYLUND 3 Auto on purettu osiin Petri Nöjdin toimesta. Hornet lanseerattiin markkinoille 1970, mutta farkkua sai vasta toisena vuotena. Pekka oli ollut myös mukana hakureissussa. American Motors Corporation -trilogian kolmannen osan päänäyttelijäksi valikoitui ´70 AMC Javelin Super Sports Touring (V8 2/05). Jonkin ajan kuluttua Pekka luopui Sportaboutista, joka vaikuttaa nykyisin pääkaupunkiseudulla. Moniovinen Suurlähettiläs ($4461) maksoi vain 135 taalaa vähemmän kuin kaksi kutossarjan 2-ovista Hornetia yhteensä. Kohtalokas tulipalo Kuvien Ambassador päätyi Pekan omistukseen alkuvuodesta 2013. Konetilassa työskenteli suunnilleen 300 konin 360:nen. V8-MAGAZINE 65. Miehen kalustoon on kuulunut myös kymmenkunta 4-vetoista Jeepiä. Ambassadorin vakiomoottori oli 150 nettohevosvoiman 304:nen. Tuotanto kolminkertaistui vuosikymmenen lopulle saavuttaessa, jolloin Jeepejä valmistui huimaan 600 auton päivävauhtiin. Oletettavasti kyse oli jonkinmoisesta polttoainevuodosta. Tämän värisenä (Poly Blue) pata poistui tehtaaltakin. Pekka hankki 5-ovisen ´71 AMC Hornet Sportaboutin tamperelaiselta Raimo Vuorensivulta, joka oli ostanut suoralla kutosella (232) ja automaatilla varustetun auton pari vuotta aiemmin Ruotsista. Palovaurioinen Suurlähettiläs oli päätynyt Petrille 27 vuotta sitten syyskuussa 1994. 2000-luvun puolivälissä tuli aika siirtyä farmariautoilijaksi. Rebelillä cruisailtiin lähinnä talvisin. Konepelti paloi niin pahasti, ettei sitä voinut enää käyttää. Ambassador Brougham oli tehtaan lippulaiva. Ambassadorin ensimmäinen omistaja oli helsinkiläinen autovuokraamo InterRent, vuoteen 1987 saakka. Laitoin tilalle kevyesti piristetyn 258:n eräästä Jeepistä. Hornetista luopumisen jälkimainingeissa talliin ilmestyi jo toinen 4-ovinen American, nyt vuotta uudempana ´65 versiona, jossa oli myös 196-nuhapumppu ja kova aski. Autoon myöhemmin vaihdetun 258-kutvosen huohotus haki vertaistaan. Prameammassa Classicissa oli niin ikään automaatti. Petri antoi jopa takuun Pekalle, mikä kertonee osaltaan työn huolellisuudesta pohjatöineen. 4 Pohja ruostesuojattiin kauttaaltaan. Kaikilla lienee oikeus hairahtua muutaman kerran elämässään. 5 Alkuperäinen kunnostettu 360-vinkkeli on viimeistelty tässä vaiheessa myös päältä päin. Auto hankittiin kotkalaiselta Petri Nöjdiltä, jonka ´75 AMC Matador (V8 4/15) ja ´51 Hudson Hornet (V8 4/16) ovat myös esitelty lehdessä. 1 Ambassador paloi 1987, mutta palon syttymissyy jäi lopulta arvoitukseksi. Auto päätyi porvoolaiselle yksityishenkilölle, joka ei pitkään ehtinyt ajella Palosta huolimatta autossa on edelleen orkkis 360-kuutiotuuman vinkkeli. Ambo oli tyyris auto. Kuulopuheiden mukaan autoa käytti myös merkittävänä kulttuurin tukijana tunnettu Rakel Wihuri. Samalla joutui Pekka antamaan periksi mielihaluilleen, koska Jave olikin 2-ovinen auto. Ilmanputsari ei ole alkuperäinen. Auto ei ollut varsinainen katutykki, mutta ratakilpurimaisilla pakoäänillä lunastettiin katu-uskottavuus. Seuraavaksi auto kuskattiin hiekkapuhallukseen, jonka suoritti kotkalainen Pete Ihalainen tai hänen isänsä
Koleckilta, joka toimi sillä hetkellä Marylandissa NASA:n Flight Assurance Managerina. Samassa yhteydessä korjattiin myös turbiini. Pekka hankki aikanaan myös toisen 360:sen, joka on tällä hetkellä läpikäytävänä kiihdytysbaanoiltakin tutulla Yrjö ”Uba” Walliuksella. Konehuoneen johdotukset olivat haihtuneet savuna ilmaan, joten tein uudet metritavarasta. 727-automaatti käytiin läpi, koska se käyttäytyi jotenkin omituisesti, toimien siitäkin huolimatta. Kokonaisuus ei muutenkaan miellyttänyt, joten Petri uusi sisustaa kauttaaltaan. Listalla saatiin peitettyä vinyylin reuna. 23 vuoden seisokki Ambassadorissa ei alun perin ollut vinyylikattoa, mutta sellaisen sai toki tuoreeltaan rastitettua optiolistalta. Verhoilutyöt oli suurimmalta osin hoitanut joku edellisistä omistajista, mutta työ oli jäänyt kesken ovipahvien kohdalla. Tällä autolla kurvailtiin ennen muuta talvisin. Petri hankki tummanruskean vinyylin. nd parts” -kategoriaan. – Olen hankkinut useita NOS-osia, kuten toiset puskurit, peilit, uudet ns. Katsuri löysi kaksi sivullista vikoja, joista osa oli suoraa pottuilua. Ambassador valmistui viimein 2010, ja rekisteröitiin uudelleen 23 vuoden tauon jälkeen. Hitsasin pakosarjoissa olleet ns. Moottoriin ei juuri ole tarvinnut kajota kahdeksan vuoden aikana. – Auton alkuperäinen 360-kuutiotuuman vinkkeli oli palosta huolimatta edelleen käyttökuntoinen. Pekan eka jenkki oli ´64 Rambler American, joka maalattiin satiininmustaksi ennen ensimmäistä katsastusta. Paraislaisen Aki Kulmalan rakentamassa Sunoco-Javelin -henkisessä ´70 AMC Javelin SST Coupessa oli asennetta vaikka muille jaettavaksi. ilmareiät umpeen. valokulmat ja konepellin listan, jonka löytyminen oli onnenkantamoinen. Korjauskelvottomaksi vioittuneen konepellin tilalle hankittiin korvikepelti. Moottori ja vaihteisto seurasivat mukana irrallisina. Auto purettiin atomeiksi ja kori toimitettiin hiekkapuhallettavaksi. Uutta peltiä tuli helmoihin, kotelopalkkeihin, ovien alareunoihin ja toiseen etuaisaan. Se vaati toki perusteellisen puhdistamisen ennen varsinaista kunnostusta. Vuosikymmeniä myöhemmin auto siirtyi Pekan omistukseen. Tuplapakoputkiston valmisti Martelius. Pekka tutustui kuvan ´75 Chevrolet Impalaan jo 8-vuotiaana, istuessaan tuolloin serkkunsa autossa. Väriksi valikoitu originaalisävyinen Mocca Brown, mutta hieman isommalla kiteellä ruiskutettuna. Sekään pelti ei ollut priima, vaan vaati pientä hitsailua osakseen. laakerit, nostajat ja jakopää. Veekasissa esitelty katuraaseri päätyi myöhemmin Pekan kotitalliin. Lattiamatto uusittiin samassa yhteydessä. Ennen Petrille siirtymistä Ambassador ehti olla vielä espoolaisella yrityksellä ja kolmella helsinkiläisellä yksityishenkilöllä. Mosan valmistuttua Pekka istuttaa sen väliaikaisesti Ambassadoriin, kun vastaavasti Ambon oma kone menee niin ikään Uballe päivitettäväksi. Pekka on toiminut kotimaisen 1999 perustetun AMC Club Finlandin (AMCCF) puheenjohtajana peräti kahteen otteeseen, yhteensä 10 vuotta. Jokunen korjaus on sentään suoritettu vuosien saatossa. Auto sijoitettiin AMC-kerhon osastolle. Vakuutusyhtiö Tapiola lunasti auton toukokuussa 1987, ja se poistettiin rekisteristä saman kuun lopulla. Penkit oli verhoiltu originaalista poikkeavalla materiaalilla, mutta hyväkuntoisuuden takia ne saivat jäädä paikoilleen. Puhallusta seurasi melkoinen hitsaussavotta. Mies oli hiljan purkanut saman vuotisen farkun. Vaikeasti löydettävä Ambassador on lunastanut odotukset myös Pekan omistusaikana. Ensimmäisten ajojen jälkeen oli helppo todeta, että nyt oli alla sellainen rassi, jolla olisi nautinnollista ajaa vaikka kuinka pitkälle. Ostin Ronaldilta esim. Holleyn kaasutin on vaihtunut Edelbrockin vastaavaan. Maalasin auton itse ja velipoika Ari hioi sekä kiillotti lakkapinnan. Koneeseen uusittiin mm. Palossa säilynyt, vanhalla markka-aikaisella veromerkillä varustettu tuulilasi sovitettiin takaisin omalle paikalleen. – Vein Suurlähettilään tuoreeltaan näytille Tampereen Hot Rod & Rock Showhun. etulokasuojat, maskin ja joitakin listoja. Miehen ensimmäinen oma auto oli mummolta peritty ´80 Fiat 127, jonka Pekka sai 16-vuotiaana. ”Rämpylä näytti hemmetin hienolta, joten auto lähti Turkuun 50 markan käsirahalla.” 66 V8-MAGAZINE. Moottoristakin löytyi potkua aivan riittävästi. Ambolla ennen kohtalokasta tulipaloa. Lista käytettiin ainoastaan vuosina 1972–73, siksi se kuuluu ”hard to . Viimeistelin koneen maalaamalla sen originaalilla Poly Blue -sävyllä. Ruotsista Suomeen vuoden 2005 tienoilla tulleessa ´71 AMC Hornet Sportaboutissa oli 232-kutvonen ja automaattivaihteisto. – Onnistuin hankkimaan osia mm. Lohkoa piti myös hieman korjata, koska yhden kannenpultin korvake oli hajonnut. Välillä oltiin melkoisia kapinallisia, kun puikotettavana oli 4-ovinen ´67 AMC Rebel. Lista löytyi lopulta Ruotsista, kertoo silminnähden tyytyväinen Broughamin omistaja. Perän vetoakseli oli jossakin vaiheessa pyörähtänyt ympäri, joten molemmat vetarit joutuivat vaihtolistalle. Onnistuin hyödyntämään alkuperäisiä liittimiä, selventää Petri. Vahingosta uutisoitiin aikanaan myös sanomalehdessä. yhdysvaltalaiselta Ronald E. Vinyylin asentamisen jälkeen hän valmisti vielä C-pilarin alaosaan listan haponkestävästä. Koska hyväkuntoisia orkkiksia oli vaikea löytää, hankittiin tilalle Moserin vahvemmat versiot. Ambassador tuli Petrille rullaavana
Valokuviin perustuvissa näyttelyissä osallistujien keskinäinen vuorovaikutus jää lähtökohtaisesti minimiin ja vaikka valokuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, kertoo itse koettu kolmiulotteinen esine enemmän ja usein jotain muutakin kuin vain nuo lukuisat sanat. KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: KATSE TAAKSEPÄIN: Tapahtuma ajalta ennen rajoituksia ja sulkuja. Pienoistoimitus ei nyt varsinaisesti retroile, mutta kun uusia näyttelyitä, eikä siten myöskään uutta kuvamateriaalia ole, uhkaa näyttelyiden tarjoama kohdevalintojen ja rakentelutyylien laaja-alaisuus jäädä vajaaksi. Aikajänne ei ole kovin pitkä, joten nyt ei päästä hehkuttamaan vintage-malleilla vaan ennemminkin Surfwagon -teema on ajaton. Kuvia on sallittua muokata teknisten virheiden kuten värien korjaamiseksi ja roskien poistamiseksi, mutta jos näyttelyssä mallit (lue: valokuvat) laitetaan paremmuusjärjestykseen, totuuden muuntelu voi osoittautua ongelmaksi. TEKSTI JA KUVAT JUHA AIRIO A utopienoismallinäyttelyt ovat tätä kirjoitettaessa harvinaista herkkua. Näyttelymatkasta ulkomaille voi rivimallari kuitenkin toistaiseksi vain haaveilla. Nyt ei oteta uusintaa mistään jo kertaalleen esillä olleesta tapahtumasta, vaan uusien näyttelyiden puutetta paikataan katsauksella vuoden 2014 CCM Openin antiin – tuohon aikaan järjestettiin näyttelyitä niin usein, että kiinnostavaa materiaalia kertyi enemmän kuin oli mahdollista julkaista. Esittelyssä autoja ja muuta kalustoa Skytteholmin koululla muutama vuosi takaperin. Netissä järjestetään valokuviin perustuvia korvaavia virtuaalinäyttelyitä, mutta konsepti herättää ristiriitaisia ajatuksia. Huomionarvosta kuitenkin on, että laudan kiinnikkeet kattotelineeseen on huomattu lisätä. Nettinäyttelyn kuvamateriaali, silloinkin kun se on kaikkien nähtävillä, kuuluu lähtökohtaisesti alkuperäiselle kuvaajalle, eikä virtuaalinäyttelyiden kuvasatoa ole mahdollista esitellä lehden lukijoille, vaikka oivallistakin aineistoa olisi tarjolla. Sitä paitsi tässä saattaa avautua tilaisuus kuvankäsittelijöille totuuden manipulointiin omaksi eduksi. Torgny Ströbeckin Olds F-85 pitkäkatto edustaa vuotta 1961, lainelaudan vuosimallia toimitus ei osaa arvioida. CCM/IPMS OPEN 2014, SOLNA, RUOTSI Ei ole kaunista sanoa jotain rumaksi, joten kutsutaan 1937 Willystä diplomaattisesti persoonalliseksi. 68 V8-MAGAZINE. Kuvat saattavat siten antaa mallista todellisuutta paremman tai huonomman käsityksen, tarkoituksella tai tarkoituksetta. Valokuvaus sinällään ei ole enää vain ammattilaisten taito, mutta kameran käytön osaaminen vaihtelee. Ykkössukupolven Corvaireja näkee entistä enemmän customeina. Mistä lienee Stefan Noren löytänyt oman Naderin kauhunsa. Muutamissa USA:n osavaltioissa, ehkä muuallakin ulkomailla, suhtaudutaan kuitenkin vapaamielisemmin rajoituksiin ja pakollisen tauon jälkeen on ehditty järjestää jo jokunen uusikin tapahtuma. Niin harvinaista, että näyttelyissä ahkeraan viihtyvä toimitus ei ole osallistunut yhteenkään runsaan puolentoista vuoden aikana. Neliovisuus tai saippuarasiamuodot eivät haittaa, rakennussarjan harvinaisuus enemmänkin. Keskustelua herättävä muotoilu oli kuitenkin se seikka, joka innoitti Björn Sundströmiä rakentamaan hartsikorisen curbside –kilpurinsa
Tapahtumat on yksi toisensa jälkeen jouduttu siirtämään ja perumaan. Flake-katto ja scallopit tekevät kuitenkin Torbjörn Jonssonin ’63 Galaxiestä selvääkin selvemmän customin. Johan Hedström antoi tyyppi kakkosen nimeksi Split. Elämä viruksen varjossa asettaa edellä mainitut huomiot aivan uuteen valoon. Korimuutokset ovat minimaalisia eikä konehuoneessa luultavasti ole edes johdotuksia. Hauskan pitäminen ja oma ideointi ylidetaljoinnin sijaan ei ollut näyttelyn teemaluokka, mutta trendiksi se muodostui. Varsinainen detaljointi löytyy konehuoneesta: Hemin tulpanjohdot on piilotettu asianmukaisesti venttiilikoppien kohoumien alle ja ilmanputsareissa näkyvät nostalgiset Edmundsin logot. Aavistuksen etupainoinen. Onkohan Johan Hedström yhdistänyt 1949 Mercuryn keulan 1950 Oldsmobilen takaosaan, liitos suurin piirtein keskellä autoa. sillä, että parhaimmat mallit ja ideat ovat edelleen kurantteja. Pienoistoimitus kirjasi aikoinaan CCM Openistakin joitain kriittissävyisiä huomioita koskien mallareiden itsensä suorittamaa tuomarointia, samojen mallien tuomista näyttelyyn uudelleen sekä suomalaiskäytännöstä poikkeavaa luokkajakoa. Thunderbirdin luiskaperäversioista ehkä tunnetuin on Fordin konseptiauto Italien. Rekisterikilpeä ei näy, mutta oven vaakuna vie ajatukset siihen suuntaan, että Emil Larssonin telaketjutukkiautolla voisi olla ruotsalainen esikuva. Jerker Bjerkerydin Tudorissa kiinnittyy huomio ensin pinkkiin taittuvaan värisävyyn ja periodikorrektiin yleisilmeeseen. Kolmas halli oli puolestaan pyhitetty myyjille, joita osallistui sen verran, että järjestely ei mitenkään olisi nykymääräysten mukainen. Kokonaisilme oli sotaisampi, mutta antoi jotain myös autojen rakentajille – ainakin ideoita mallien yksityiskohtien esiintuomiseen ja vanhentamiseen maalaustekniikoita hyödyntäen. Raskaaseen kalustoon on mahdollista saada mukaan paikallisväriä. Eivät näyttelyt ennen rajoituksia pelkkää hymistelyä ansainneet. Janne Sjöströmin moderni näkemys Moebiuksen ’55 Chrysleristä. Jakolinja kulkee ikkunan sijaan amerikkalaisen lainelautailun ja saksalaiskansallisen sotaisuuden välillä. Edelleen pohdintaa herätti mallien lukumäärä (209 kpl, 48 mallarilta), joka ei tuolloin tuntunut riittävältä, varsinkin kun osa malleista oli suomalaista alkuperää. Ingemar Haglund liikkuu samoilla linjoilla yhdistettyään 1962 T-Birdiin 1969 Torinon katto-osan. V8-MAGAZINE 69. Toivotaan, että tulevaisuus olisi valoisampi, kun Suomessakin aletaan purkaa rajoituksia. Mies ei taida itsekään tietää, auto oli ilmoitettu näyttelyyn nimellä Merc ja kysymysmerkki. Amt:n vanha kilpavene ei ehkä ole maailman paras rakennussarja, mutta ei sitä tarkoitettukaan kilpailemaan venemallien luokassa. Kokonaisuus toimii, kenties jopa tehtaan yritelmää paremmin. Näin siis kirjoitushetkellä, lehden julkaisuajankohtana tilanne on saattanut jo muuttua. Arvostelun sijaan voidaan pikemminkin arvuutella, milloin tulee mahdollisuus osallistua seuraavaan autopienoismallinäyttelyyn. Johanin 1962 Studen mittakaava (n. Ei ensimmäistäkään korimuutosta, jopa ovenkahvat ovat edelleen paikoillaan. Ei ehkä aivan vinolamppucustom, mutta Johan Hedströmin 1956 Fordissa välittyy naapurimaamme 1960-luvun yhdistetty käyttöcustomja kiihdytysauto loso a, Ferrexillä maalattua konepeltiä myöten. 1:23) saa veneen näyttämään todellisuutta pienemmältä. On kuitenkin huomattava, että jos siviilikalusto ei tyydyttänyt, pystyi siirtymään viereiseen IPMS Stockholmin halliin. Panostus on selvästi ideoinnissa eikä loputtomassa nysväyksessä näkymättömiin jäävien detaljien kanssa. Pienoismallinäyttely 6.11.2021 MCC Open #4 on siirretty ensi vuoteen. Oikeampi paikka on trailerilla vetoauton perässä, kuten Torgny Ströbeckin diossa. Maalaukseen keskittyminen on harkittu ja myös oikea ratkaisu
Mutta 70 V8-MAGAZINE Plymouth Road Runner 1968. Mutta B-bodyjen hintojen suhteen pätee saman kaltainen totuus kuin Ilkka Alangon laulusanoissa ”Apurahat juoksee nopeammin kuin rokkari raahustaa”. Ongelmaan olisi helppo ratkaisu hankkia talliin oikea auto, mutta viimeisen 15 vuoden aikana B-bodyjen hintojen nousu toi asiaan oman vaikeutensa. HaaKelju K Kojootin kiusaaja Kelju K Kojootin kiusaaja Plymouth Road Runner sai tunnuksekseen Warner Brosin maantiekiitäjän. TEKSTI JA KUVAT KARI MÖRÖ J uuson ensimmäinen USA-valmisteinen auto oli 1977 Pontiac Firebird Formula, mutta auton ulkonäkö ja voimavarat eivät oikein kohdanneet. Hänen autojaan on esitelty V8:ssa aikaisemmin, ja nopeakäänteisenä miehenä Jari löysi Juuson autokuumeeseen ratkaisun. Oululainen Juuso Ontero on pitkään tavoitellut harrasteautoksi tätä mallia. Road Runner löytyy Kuviota pääsi sotkemaan positiivisesti Juuson kaveri Jari Pirinen. Mutta B-bodyjen hintojen suhteen pätee saman kaltainen totuus kuin Ilkka Alangon laulusanoissa ”Apurahat juoksee nopeammin Kojootin kiusaaja Kojootin Kojootin Kojootin kiusaaja Kojootin kiusaaja Kojootin kiusaaja kiusaaja kiusaaja Plymouth Road Runner sai tunnuksekseen Warner Brosin maantiekiitäjän. Oululainen Juuso Ontero on pitkään tavoitellut harrasteautoksi tätä mallia. Mutta B-bodyjen hintojen suhteen pätee saman kaltainen totuus kuin Plymouth Road Runner sai tunnuksekseen Warner Brosin maantiekiitäjän. Oululainen Juuso Ontero on pitkään tavoitellut harrasteautoksi tätä mallia. Keväällä 2021 myyntiin ilmestyi 1968 Plymouth Road Runner, alkujaan 383-isolohkoinen manuaaliauto. Toisinaan haaveet toteutuvat kavereiden avustuksella, kuten tällä kertaa onnellisesti kävi. Pontiac on nopeahko, mutta brutaali voima autosta puuttuu ja ulkonäkö liikkuu aavistuksen sivistyneen puolella verrattuna 1960ja 70-lukujen muskeliautoihin. Hinnat nousevat sellaista tahtia, että harrastajien hankintabudjetti ei tahdo pysyä perässä. Oululainen Juuso Ontero on pitkään tavoitellut harrasteautoksi tätä mallia. Elämää nähneestä autosta oli jäljellä aika vähän ja sekin näytti lähinnä Kelju K Kojootin raketin runtelemilta tipun jäänteiltä. Plymouth Road Runner sai tunnuksekseen Warner Brosin maantiekiitäjän. Mutta pitkään tavoitellut harrasteautoksi tätä mallia. Jari vinkkasi kuitenkin asiasta Juusolle puoliksi vakavissaan
Stance on kuin 1980-luvulta: perä hivenen pystyssä, mutta ei yhtään liikaa. Juuso tarkasteli ilmoitusta ja otti yhteyttä Keminmaahan autoa myyneeseen Vesa Pirttiperään. Kohteeseen huolellisen tutustumisen jälkeen Juusosta tuli Mopar B-bodyn omistaja, ja Ouluun muutti Road Runnerin kori, jossa oli ikkunat paikallaan. Syksyn valo pehmentää korissa vielä olevia epäkohtia, mutta auto on kokonainen ja toimiva. Kaveriprojekti Heti alussa selvisi, että yksin tämän kokoisen projektin läpivienti olisi haastavaa. Suomessa Road Runner päätyi ensin Vaasan suunnalle. Lisäksi mukaan saatiin pakettiautokuorma irto-osia. Siinä ei ollut moottoria, ei vaihteistoa ei akselistoja eikä mitään muitakaan osia paikallaan, paitsi jarruja kytkinpoljin. Kaverukset sopivat pilke silmäkulmassa, että hylsy rakennetaan V8-MAGAZINE 71. veiden auto on myynnissä, mutta se tarvitsee kovasti työtä ollakseen jälleen ajokunnossa. Auto vaihtoi omistajaa päätyen Keminmaalle ja sieltä Juusolle Ouluun. Jari lupautui avuksi. Auton historiasta tiedetään sen verran, että amerikkalaisessa rekisteriotteessa kerrotaan auton olleen Hartwell-nimisellä paikkakunnalla Georgiassa ja väriltään sininen. Ilmeisesti auton ostaneella henkilöllä ei ollut lopulta intoa alkaa elvyttää rujokuntoista Road Runneria
Kori alustan osalta saatiin valmiiksi, mutta se ei vielä riitä, jos tekniikka ja voimansiirto puuttuvat. 1 2 3 4 5 liikennekelpoiseksi nopeasti ja samalle kesälle. Amerikan viisaat ehdottivat, että pakosarjat laitetaan yläkautta. 2 Tavarasäiliön lattiasta jäi jäljelle pelkkää reikää, kun lasikuitupaikkaukset poistettiin. Vaihteisto on kunnostettu TorqueFlite 727 automaatti ja samalta myyjältä löytyi myös käytetty 8 ¾” taka-akseli. Kun taka-akseli avattiin, niin toi se iloisen yllätyksen. Alustan puhdistuksen jälkeen alkoi varsinainen ruostepaikkojen korjaus ja projektiin tuli mukaan Juuson veli Kari Ontero. Auton alusta, sisäosat ja tekniikka korjattiin siten, että niihin ei enää tarvitse koskea. 4 Lämmityslaitteen kotelo ja etupalkki kunnostettuna odottamassa asennusta autoon. Joku tietää, että jollakin löytyy hyllyssä tarpeettomana projektiin tarvittava osa. Kun ruosteen päälle leivottua lasikuitua poistaa kesähelteellä, on työstä nouseva haju melko ikävä. Yhtä siistissä moottoritilassa on puhdas, hyvin toimiva isolohko. 1 Road Runner oli kirjaimellisesti rullaava projekti saapuessaan, mutta se rullasi vain apupyörillä. Se osoittautui sittenkin liian kovaksi tavoitteeksi. Juuso halusi klassisen Mopar-ratkaisun eli 440 cid moottorin. Ilman maalin naarmuttamista pilalle konetilan seinistä se ei olisi onnistunut. Auton koko alusta on ruosteeton, ja maalattu siististi mustaksi. Herrat tekivät 3,5 kuukautta töitä neljä päivää viikossa ja koko aikana rokulissa oltiin vain 17 päivää. Konepeitossa oli vihreät tekstit, kun Juuso sen osti ja ne jätettiin siihen toistaiseksi. Urakan vaiheet Pojat muistavat erityisellä lämmöllä urakan kahta ensimmäistä viikkoa. Kuten kuvista näkyy, niin pintapelleille ei ehditty tehdä käytännössä mitään. Peltipakosarjojen asennus oli oma seikkailunsa, mutta pojat selvisivät siitäkin kovalla punnertamisella. Villein idea oli saada Maantiekiitäjä valmiiksi heinäkuun 2021 loppuun mennessä. 72 V8-MAGAZINE. Juuso ja Jari käyttivät moottoria ja vaihteistoa osittain irti ja saivat sujutettua pakosarjat paikalleen alakautta. Toki ruostepaikkojen hitsaus olisi Juusolta ja Jarilta onnistunut, mutta Kari on alan ammattimies. Helppo tämä työvaihe ei ollut, mutta helteisenä Projektivai heita Projektivai heita Musta konepeitto luo autolle haastavan race ilmeen. Näin pitkän viikonlopun aikana saatiin työt tehtyä, ja saumoista tuli kerralla siistit. Alkuperäinen 383-moottori ja manuaalivaihteisto olivat lähteneet omille teilleen jo Amerikassa. Isoissa projekteissa budjetti on kovilla, ja aina on positiivista, kun kaikesta ei joudu maksamaan korkeinta hintaa. 3 Uutta peltiä vanhan kadonneen tilalle oikeaoppisesti hitsaamalla. Vaikka kyseessä on perin tavallinen moottori, niin niitä ei enää löydy helposti. Asiallisesti hinnoitettu peruskorjattu moottori hankittiin Lars-Johan Smedlundilta Korsnäsista ja vaihteisto sekä taka-akseli paikallistettiin Turun läheltä. 5 Road Runner valmiina haukkaamaan sisään moottorin ja vaihteiston. Autosta tehtiin kaupat huhtikuussa ja kunnostus alkoi täydellä teholla 29.5.2021. Projekti on kunnialla viety läpi vaiheeseen yksi: auto liikkuu omin voimin ja on valmis rekisteröintikatsastukseen. Tämä on sen verran tiukka rakentelusessio, että se koettelee niin rakentajia kuin rakentajien kotiväkeä. Lukollisen akselin kunto oli hyvä ja välitys luvattu 3,55:1. Osien etsiminen netin myyntipalstoilta tuottaa tulosta, mutta usein parhaat kontaktit ja tiedot saatiin kavereiden kautta. Lopulta auto valmistui katsastukseen syyskuun puolessa välissä 2021. Juusolle koko tekniikkapaketin saamista kohtuulliseen hintaan voi verrata lähinnä lottovoittoon. Kaikki mitä on korjattu, on viimeistelty huolellisesti ja joskus kun koripellit saatetaan maalauskuntoon, niin edellä mainittuja alueita ei tarvitse lähteä uudelleen rakentamaan. Silloin korista poistettiin ruoste ja turakorjaukset. Erityisesti amerikkalainen mentaliteetti korjata autoa kitillä ja lasikuidulla saa inhon väreet yhä nousemaan. Jaria ja Juusoa naurattaa, vaikka kesä on jo taittunut syksyyn
Sisusta on vieä osittain vaillinainen. Liekö korin karu kunto katkaissut aikoinaan projektilta siivet. Karu vaihdekeppi kertoo huumorin säilyneen kaveruksilla läpi tiukan projektin. Istuin on ihan kelvollisessa kunnossa, mutta verhoilultaan sininen. Road Runner lähti tehtaalta MM1 värikoodilla, eli Turbine Bronze -sävyisenä. Jossain vaiheessa oikean värinen takapenkki tulee Road Runneriin yhdessä uusien mattojen kanssa. Nyt pintaa koristaa vaalea, paksun oloinen pohjaväri, joka on vedetty koriin Amerikassa. Sisusta oli valokuvauksen aikana hivenen kesken, mutta mustassa sisustassa se ei tule niin voimakkaasti esille. Jollakin edellisistä omistajista on ollut selkeästi yritystä entisöidä auto, sillä mukana seurasi paljon arvokkaita uusia nippeleitä ja valmiiksi kunnostettu mittaristo. Etuistuimena toimii hyväkuntoinen sohva. Auton mukana seurannut takapenkki odottaa vielä pääsyä paikalleen. Kuitenkin tässä vaiheessa törmättiin budjettivajeeseen ja aidon Pistol Grip shifterin hankinta siirtyi myöhemmäksi. Tämä väri löytyy yhä ovenpielistä, mutta ilmeisesti auto on ollut jossain vaiheessa myös sininen. Juuson mielestä Mopar Pistol Grip shifteri on se, mikä autossa pitää olla. ”Elämää nähneestä autosta oli jäljellä aika vähän ja sekin näytti lähinnä Kelju K Kojootin raketin runtelemilta tipun jäänteiltä.” kesäpäivänä se tuli kuitenkin tehtyä. Jari tekaisi lankunpätkästä ja kierretangosta kotimaisen pistoolinkahvanäkemyksen Juuson iloksi. Siihen voi mennä Siistissä konetilassa asuu 440 cid moottori. Ennen kuin villi keskustelu ilmanpuhdistajan koosta ryöpsähtää valloilleen, niin kerrottakoon sen olevan väliaikainen ratkaisu. V8-MAGAZINE 73. Koko värikirjo selviää siinä vaiheessa, kun koria aletaan kunnostaa maalausta varten. Huvittavana yksityiskohtana kerrottakoon vaihdekepin tarina. Elämää nähneet koripellit Kori ei ole enää parhaassa näyttelykunnossa
Tähänkin keksittiin hetkessä luova ratkaisu, eli neljä pätkää kierretankoa sekä siipimutterit. Ruostetta vaikuttaa olevan B-bodylle tyypillisissä kohteissa eli takarenkaiden ja takapuskurin välisellä alueella, takalasin ja takaluukun välissä. 74 V8-MAGAZINE. Toinen nopea toteutus oli konepeiton kiinnitys. Auto on nyt omin voimin liikkuva, katsastusta odottava Road Runner. Tässä vaiheessa sitä ei voi kutsua Suomen kauneimmaksi, mutta niiltä osin mitä on tehty, kaikki on tehty hyvin. Kyseessä on ajokauden 2021 tuore uuhyvinkin muutama vuosi. Monelle nykyautoilijalle tarran yhteys autoon saattaa olla täysi yllätys. Auton ensiesiintyminen nähtiin Oulu Cruisingissa 17.9.2021 ja siinä vaiheessa pakoputket puuttuivat täysin. Tulevaisuudessa tähän tulee toisenlainen ratkaisu. Väliaikaisena ratkaisuna tuo hyväksytään. ”Jari tekaisi lankunpätkästä ja kierretangosta kotimaisen pistoolinkahvanäkemyksen Juuson iloksi.” Pistol Grip shifteri, varmasti 100 % kotimaista designia. Veltto lasikuituinen konepeitto ei olisi kestänyt alkuperäisiä saranoita, ja hood pinssejä ei sattunut löytymään tallin nurkista neljää kappaletta perjantai-iltana. ket pojat toteuttivat quick and dirty -metodilla. Loppuvaiheessa tiukka aikataulu vielä kiristyi. Erityisesti se tuntui Jaria häiritsevän, että 10 minuutin aikataululla ei ehtinyt tehdä kunnollisia kiinnikeitä putkille vaan ne kiinnitettiin reikänauhalla. Väliaikaiset pakoputMaantiekiitäjä virnistelee takasivulaseissa. Kun muuta ei löytynyt tallista, niin kierretanko ja siipimutterit hoitavat homman. Kuvausta edellisenä iltana tehdyt hood pinssit. Realistisesti arvioiden saattaa ruostetta löytyä myös muista kuin korin tyypillisistä kohdista. Toistaiseksi autossa ovat pelkät sivuille tulevat putkenpätkät ilman vaimentajia
Jari melkeinpä tiesi allekirjoittaneensa samalla itselleen ”kesätyöpaikan”. Iso kiitos myös Juuson veljelle Kari Onterolle, jolle annettiin mahdollisuus harjoitella hitsausta ihan oikean auton kanssa. Samalla varmistui, että näin ison projektin läpivienti yksin, tässä aikataulussa, on käytännössä mahdotonta. Pojilla ei kesä mennyt hukkaan. Vaikka auto on pinnaltaan todella karu laite, niin pinnan alla on olemassa huolellista työtä ja viimeisteltyä jälkeä. Seuraavan vaiheen alkua ei ole vielä päätetty, se voi viedä vuosia tai sitten ei. Lisäksi Jari ja Juuso haluavat yhdessä kiittää Vesa Pirttiperää osien hankinnassa, joustavasti ja monesti pikaisellakin aikataululla. Ilman Jarin panostusta projektiin unelma Road Runnerista olisi saattanut livetä käsistä lopullisesti. Tulemme palaamaan aiheeseen siinä vaiheessa, kun projekti jatkuu ja auto tehdään korin ja sisustan osalta valmiiksi. Juuso sai haaveidensa auton ja projektin kanssa ei aikailtu vuosia. Paljon parempaan hitsaussaumaan ei kuulemma Jari ja Juuso itsekään olisi pystyneet, he toteavat pilke silmäkulmassa. Seuraavana onkin luvassa 1969 440 cid Chargerin kytkeminen hengityskoneeseen 6-71 blowerin muodossa. Juuso kiittää Jaria koko projektista ja erityisesti ratkaisevasta hetkestä, kun Road Runnerin myynti-ilmoitus kilahti puhelimeen. tuus, koska auto valmistui ajokuntoon 17.9. Selvää on, että kun loppurutistus alkaa, niin siinä näillä herroilla ei mene kauan. Jari puolestaan kiittää Juusoa, kun pääsi välttämään kaikki kesäaktiviteetit yhtenä hienoimpana kesänä mitä on nähty vuosiin. Kaverusten rakenteluprojekteja pääsee seuraamaan Facebookissa Coyote & Roadrunner Garage -sivustolla. Nämä kaikki löytyy osoitteessa: www.facebook.com/CoyoteRoadrunnerGarage/ ”Juusolle koko tekniikkapaketin saamista kohtuulliseen hintaan voi verrata lähinnä lottovoittoon.” Takakylki on hyvän näköinen, mutta odotettavissa on vielä peltitöitä ainakin renkaan ja takapuskurin välisellä alueella. ja se kuvattiin juttua varten 18.9. Mitä jäi käteen kesän projektista. V8-MAGAZINE 75
Astinlaudat ja karjapuskuri ovat syntyneet Salosten omistusaikana. Kyljen alkuperäinen liukuovi on muutettu lokinsiipioveksi. Ruotsissa nähtiin jo tuolloin lukuisia rankalla kädellä sisustettuja ns. Ruotsin lainsäädäntö oli 70-luvulla sallivampaa kuin meillä, mikä edisti vanikulttuurin leviämistä naapurissa. Keijo Ahonen rakensi Vanin matkailuautoksi eikä sen ulkoasu ole juurikaan muuttunut vuosien saatossa. Kahdesti Kahdesti hankittu hankittu Kahdesti Kahdesti Kahdesti Kahdesti hankittu hankittu hankittu hankittu A utoharrastus syntyi rakkaassa länsinaapurimaassa meitä ennen ja kesti tovin ennen kuin se ylitti pienen meren. Kolmen kruunun maalla on pidemmät perinteet myös vanien rakentamisessa, minkä voi helposti todeta vaikkapa selailemalla vanhoja ruotsalaisia autolehtiä. oikeita vaneja. Toki eräänlaista vaniharrastamista toteutettiin myös Suomessa kuluneen vuosikymmenen lopulla. Mainiona esimerkkinä toimii legendaarisen lahtelaisen Esa Salon rakentama ´59 DeSoto Town Pa76 V8-MAGAZINE Chevrolet Beauville Sport Van G30 1976. Luonnostaan rakentelukulttuuri tuli meille pienellä viiveellä
Yksi Pettereistä nähtiin ainakin Porin FHRA American Car Showssa syyskuussa 1979. TEKSTI JA KUVAT KAI SALMIO nel, joka esiteltiin lehtemme ensimmäisessä numerossa 1978. Matkustamoa oli myös verhoiltu lainsäädännön puitteissa. Kutsuttakoon Esan kaappia vaikkapa ”esivaniksi”, jossa oli muun muassa näyttävä erikoismaalaus ja sen aikaista tingentangel-varustusta. Nykvist suunnannäyttäjänä Esa ei ollut ainoa, jota puraisi vanikärpänen. Salosen Jouni menetti sydämensä vaneille pitkälti kolme vuosikymmentä sitten. Vani jatkoi matkaansa 11 vuotta myöhemmin, kunnes se siirtyi toistamiseen Jounille 2005. Silloin Suomessa elettiin vanirakentamisen kulta-aikaa. Sitkeän kaappikuumeen selätti vasta 1986 hankittu Beauville. Kaikki autot V8-MAGAZINE 77. Kotimaisen motiivimaalauksen isäksikin kutsutulla porilaisella Simo Riikosella oli 70-luvun lopulla ja 80-luvun alussa peräti yhdeksän Bedford CF -pakettiautoa, joista maalariwelho taikoi liikkuvia käyntikortteja yritykselleen
Suomessa näitä kummajaisia kutsuttiin paksukuonoiksi. Siksi Simon ja Esan tituleeraaminen vanipioneereiksi ei ole ehkä sittenkään paikallaan. Nykvistiä voinee syystä kutsua kotimaisen vanikulttuurin alullepanijaksi. Autolla oli ajettu hankintahetkellä vähäiset 2 000 kilometriä. Vanilla on napattu tapahtumista kotiin viemisenä jokunen pyttykin vuosien saatossa. Aluksi kerho tunnettiin vielä nimellä: Porvoo Vans & Trucks Club of Finland (V8 4/85). Näin jonkinmoinen ”porsaanreikä” lakikirjassa auttoi pitkälle rakennettujen vanien maihinnousun myös Kekkoslandiassa. Vanilla napattiin lopulta lukuisia ykkössijoja näyttelyistä ja monet People´s Choice -pytytkin matkasivat miehen mukana länsirannikolle. Tehdas esitteli ns. Olohuoneesta tulee hetkessä makuuhuone, kun pöytätaso lasketaan alas ja tähtikuviollisen viltin alla oleva keskipala asetetaan patjoineen paikalleen. taustat uusittiin. Leksan upea ´70 Pontiac Parisienne (V8 1/81)putsasi palkintopöydät isolla haravalla. Verhoilupäivitysten yhteydessä vain niiden ns. Chevy oli uutena rekisteröity kuorma-autoksi, joten siitä ei tarvinnut muutostöiden jälkeen maksaa autoveroa. Beauville ei ollut Nykvistin ensimmäinen vanirakennelma, vaan sitä edelsi Berford-projekti, jota työstettiin vielä tiukkojen lainalaisuuksien holhoamana. Siinä missä norskit keskittyivät rakentamaan showstoppereita ennen kaikkea amerikkalaisvalmisteisista vaneista, Ruotsissa leivottiin komeita yksilöitä myös Bedfordeista ja Transiteista. Kattoon kiinnitetty bumerangi-antenni poistettiin myöhemmin. Suomeen perustettiin ensimmäinen valtakunnallinen vanikerho, Vans & Trucks Club of Finland (VTCF) 80-luvun puolivälin tienoilla 1984. maalattiin useampaan otteeseen vuosien kuluessa, mutta näitäkään pakuja ei vielä sisustettu ”liikkuviksi kodeiksi”. Olihan USA:ssa nähty sitä ennen umpikylkisiä panel vaneja, mutta niitä ei virallisesti luokiteltu vielä oikeiksi vaneiksi. Toki 1967 ja sitä vanhempia pakettiautoja sai niin ikään vapaasti muuttaa henkilötai matkailuautoksi jo siihen aikaan. 78 V8-MAGAZINE. Päällimmäisenä tulee mieleen edesmenneen Jan ”J.A.K.” Kamphuisin vaikuttava Amerikan sisällisota -teemainen Ford ”The Rebel” Transit, jossa oli takana telipyörästö. Kaikki punaiset plyyshit ja sohvien runko-osat ovat perua 80-luvun alusta. Ensimmäinen amerikkalaisvalmisteinen vani lanseerattiin kymmenisen vuotta myöhemmin, 60-luvun taitteessa. Mutta vanhemmat pakut eivät ylipäätään olleet niitä suosituimpia rakenteluaihioita. Vannarit yhdistivät pian myös voimansa. Pakutrendi sinälleen syntyi Euroopassa, kun ensimmäisen vanin toi markkinoille saksalainen Volkswagen, kestosuosikki Kuplan jälkimainingeissa. Puskureiden koristeelliset ”äärivalotangot” ovat rompetorilöytö. Viimeistään 60-luvun hippiliike teki sympaattiset pakut tunnetuiksi kaikkialla maailmassa, kun niistä tuli hetkessä ”kukkaiskansan” yksi symboli. Kuvasta on helppo todeta, että keltainen ja punainen raita eivät menneet vielä tässä vaiheessa katon yli. Orkkis peltimaski on edelleen huippukunnossa. Type 2 -pakun 40-luvun viimeisenä vuotena. Seuraavaksi mies ilahdutti kansaa lähes uutena ostamallaan ´77 Chevrolet Beauville Sport Van G30:llä (V8 4/82), josta jalostui siihen mennessä pisimmälle rakennettu vani Suomessa. Ennen kuin mies tuli tunnetuksi vannarina, kannukset hankittiin toisaalta jenkkiautoharrastusta. Muu maailma tutustui radikaalisti rakennettuihin vaneihin ennen muuta lehtien välityksellä. Maailmanlaajuisen vanihypetyksen synnytti USA, jossa koettiin 70-luvulla jättimäinen vanibuumi. Van-sanalla on toki laajasti käsitettävä merkitys, mutta harrastepiireissä niillä ”Suomeen perustettiin ensimmäinen valtakunnallinen vanikerho, Vans & Trucks Club of Finland (VTCF) 80-luvun puolivälin tienoilla 1984.” Karjapuskuri valmistui rosterista. Euroopan hippivanit Vaniharrastus ei alkujaan ollut pohjoismaalainen ilmiö, vaikka ruotsalaiset ja norjalaiset vanit olivatkin täällä näyttävästi esillä. Sisustamiselle oli siis vapaat kädet, ja Leo pääsi muokkaamaan vanin sisätilat omien mieltymysten mukaiseksi. Kotimaista vanikalustoa ei näissä karkeloissa juuri nähty, lukuunottamatta kokkolalaisen Leo Nykvistin vania. Albumikuva on vanin hankintavuodelta 1986. Ruotsiin syntyi useampi vanikerho 70-luvulla, kuten Tukholman alueella vaikuttaneet East Coast Vans & Trucks ja Swede Vans and Trucks sekä toisaalla maata vaikuttanut West Coast Vans & Trucks. Pohjoismaalaiset vanija lava-autoilijat kokoontuivat 70-luvulla pariin otteeseen myös Ahvenanmaalla, jossa järjestettiin Ålands Gladiatorspel -nimisiä tapahtumia. Ensimmäisen sukupolven (1949–67) T1-pakuja alettiin Suomessa kutsua junakeuliksi
Kuten myös kolme vuotta myöhemmin esiteltyihin ´64 Dodge A100 -kompaktivaneihin. Suomivani toimitti tuoreeltaan pikkubussin virkaa Neste Oy:llä. Miekat ovat perua taulusta, joka jäi 70-luvulla ”kaniin” eräältä taksissa matkustaneelta seurueelta. Siinä yhteydessä mm. Johtavista autonvalmistajista Ford otti myös osaa amerikkalaisen vanikulttuurin syntyyn esittelemällä vielä saman vuoden aikana Falcon-henkilöautoon pohjautuvan Econolinen (Falcon Club Wagon). Vuonna 1961 katukuvaan ilmestyi jenkkiläisen mittapuun mukaan kompakti Chevrolet Corvair Greenbrier Sportwagon (Corvair 95), mikä ei nimestään huolimatta ollut farkku vaan vani. Kuulostaa ehkä hullunkuriselta vaihtoehdolta, Vanissa ei ollut hankintahetkellä kuljettajan ja hanttarin penkkien käsinojia. Suomessa ja muuallakin vanirakentamisen suosikeiksi nousivat 1971 debytoineet kolmannen sukupolven Chevy Vanit (1971–96). 8-hengen bussi hankittiin perheelle 80-luvun taitteessa. Vanirakentajista puhuttaessa ei sovi unohtaa raumalaista Ville Kurikkaa, jonka komeat Beauvillet (´73/´76) päätyivät esitteltäviksi Veekasiin perättäisinä vuosina (V8 1/84, 4/85). Sivuikkunat löytyivät optiolistalta. Vain vuotta myöhemmin esitellyissä Sportvanissa ja GMC Handi-Bus -kaapeissa oli moni-ikkunaisuus jo vakiona. Fordia ei takamoottorilliset vanit innostaneet, siksi E-sarjalaisiin sijoitettiin moottorit perinteiseen tapaan keulille. Ei ole tietoa, miksi Neste luopui erikoisajoneuvostaan niinkin pian. V8-MAGAZINE 79. Ensimmäisen sukupolven kompaktit Chevy Vanit / GMC Handi-Vanit (1964–66) ilmestyivät markkinoille enimmäkseen umpikylkisinä. Autosta rakentui reilussa kolmessa vuodessa showstopperi, joka putsasi tiuhaan palkintopöytiä myös maamme ulkopuolella. Jokunen vuosi myöhemmin auto päätyi kotkalaiselle Keijo Ahoselle, joka rakensi auton kauttaaltaan näyttelykuntoiseksi. Nesteen henkilökuljetin Vaikka Nykvistin vani on yksi Suomen tunnetuimmista vaneista, lienee kaikkien aikojen menestynein kotimainen vani porvoolaisten Sakari ja Tapio Norrgårdin candymaalattu ´77 Chevrolet Beauville Sport Van (V8 8/84). Grantin puukehäinen ratti edustaa nostalgiaa jos mikä. Jouni vaihtoi sivupaneelit vaaleammiksi kaapistoremontin yhteydessä. Kuvien Beauville myytiin uutena Suomessa. perän jousipakoista napsittiin pois yhdet lehdet per puoli. Niitä edelsi toisen sukupolven vanit (1967–70). Tilttirattiputki koottiin Cadillacin osista. Salosten suvussa on toimittu taksiautoilijoina jo yli 100 vuotta. Greenbrierissä oli Volsun tapaan ilmajäähdytteinen takamoottori. Syy saattoi olla 292-kutosmoottorissa, joka oli perso bensalle. Aluksi vani toimitti bussin virkaa öljynjalostusyhtiö Nesteellä. Moottorit sijoitettiin myös etuakselistoille. Jouni hyödynsi säädettävät mallit Sisu-rekasta. Vanin nykyinen omistaja on jalostanut autoa vuosien varrella, kuten madaltamalla alustaa. tarkoitetaan nimenomaan customoituja kaappeja
Mitään radikaaleja muutoksia ei autoon ole tehty, ja kasari. Ainoastaan kuljettajan oven lukko oli rikki. Hullunhauskasta nimestään huolimatta ei jäseniltä sentään vaadita hullunpapereita, mutta ei niistä haittaakaan ole. Ei siis ihme, että bensamittarin viisari laski silmissä. Sain myöhemmin kuulla, että kyse oli maailman ensimmäisestä kansainvälisestä vanikerhosta, jonka oli perustanut Kamphuis Ruotsin Gothenburgissa 1985. Jouni ei ollut omistanut ainuttakaan amerikkalaisvalmisteista autoa ennen Beauvillen ostoa. Eikä sovi olla mainitsematta Kylähullujen Kulkureiden parissa puuhastelua. Vannarit olivat matkalla Sumiaisiin, jossa järjestettiin kansainvälisen Inter Vans & Trucks -kerhon vanimeeting. – Kotiuduin armeijasta 1986. Palokuntalaistutullani oli Ahosen rakentama vani, jota sain käyttää muutamana viikonloppuna. Kasi sen olla pitää! Isoin päivitystoimenpide on 90-luvun alussa tehty tekniikkaswappi. Nykyään pariskunnan aktiivisuus kohdistuu enemmänkin Keski-Suomen mobilistien ja Suomen Mercedes-Benz Klubin toimintaan. ”Esitin välittömästi tarjouksen, joka hyväksyttiin kirosanojen siivittämänä.” Beauville-nimi juontaa juurensa vuoteen 1954, jolloin se oli Bel Air -sarjan farkkujen optiovarustuksen nimi. Mies on varsinaiselta ammatiltaan sähköasentaja, mistä on ollut iloa myös autonrakentelussa. Bussissa kun kyseessä oli juuri polttoainetta jalostava yritys. Ahonen oli jo aikaisemmin vaihtanut perävälityksen harvempaan. Kaupat viimeisteltiin seuraavana päivänä. Kylähullut Kulkurit – Olin hakemassa vaimoani töistä, kun näin yllättäen jyväskyläläisen parkkialueen olevan täynnä vaneja. Päätin uteliaisuuttani kurvata parkkiksen kautta. Menoveden kulutusta lisäsi ennen muuta tiuha perävälitys (4,1:1), jollainen löytyi vakiona kuormuribusseista. Sitä käytettiin vuosina 1954-57, kunnes se teki come backin 70-luvun taitteessa. on maalattavaa pinta-alaa paljon enemmän kuin vanissa. Toissa talvena jouduttiin helmapeltejä ja oven alaosia ruostekorjaamaan, mutta siinäkään ei ollut kyse mistään suuremmasta savotasta. Sen kerhotoiminta startattiin 1984, mutta kirjattiin virallisesti yhdistysrekisteriin vasta 14 vuotta myöhemmin 1998. 80 V8-MAGAZINE. Esitin välittömästi tarjouksen, joka hyväksyttiin kirosanojen siivittämänä. Korvaavan osan löytäminen ei siihen aikaan ollut läpihuutojuttu, joten lopulta Jouni korjasi sen itse. Beauvillea on vuosien saatossa myös nykyaikaistettu esimerkiksi valaistuksen ja äänentoistolaitteiston kohdalta. Mercedekset ovat olleet myös lähellä sydäntä jo pitkään. Virossa. Kävin kotimatkalla vielä ilmoittamassa vannareille saapuvamme huudeille seuraavana päivänä. Suunnittelimme käyttävämme samaa väriteemaa myös linjurissa, mutta ideasta luovuttiin kustannussyistä. Myin ensitöikseni pois käyttöauton. – Muista päivityksistä mainittakoon maalaus, jota muutettiin jo 90-luvun alkupuolella niin, että punainen ja keltainen väri kulkivat jatkossa myös katon yli. Ehdotin moottoreiden päittäin vaihtoa. Saloset ovat rakentaneet Lahden Autokorin aikanaan kokoamasta 13 metriä pitkästä ja liki 4 metriä korkeasta Eagle-korisesta ´96 Scania K113 CLA:sta oman näköisensä kulkineen, varustettuna kaikilla moderneilla herkuilla. Ehdin nopeasti vaihtaa muutaman sanan ennen matkan Jouni on elämänsä aikana kuljettanut työkseen taksin lisäksi mm. ilis onkin edelleen aistittavissa niin sisältä kuin ulkoa. – Näin meistä tuli 35 vuotta sitten VTCFkerholaisia, huomauttaa Jouni, joka on vaimoineen mukana Aura Van Clubissa (AVC). Siitä hetkestä alkoi varsinainen harrastaminen. – Erään bändin keikkavanissa oli 350-pikkulohko, joka reistaili korjauksista huolimatta. Kyse on rekisteröimättömästä yhdistyksestä linja-autosta, kuorma-autosta tai periaatteessa mistä vaan isosta menopelistä omavalmisteisesti matkailuauton rakentaneille ”karavaanareille”. Värit muuttuivat niin ikään alkuperäisiä kirkkaammiksi. rekkaa, linja-autoa ja rahankuljetusautoa. Sumiaisissa oli lopulta useita autokuntia myös Ruotsista ja Norjasta. Auto oli hieman nuhruisen oloinen, mutta muuten ehjässä kunnossa. Vuosien aikana he ovat reissanneet myös ulkomailla, kuten esim. Vani oli edellisellä omistajalla vain vuoden päivät, muistelee jyväskyläläinen Jouni Salonen, joka rakentaa harrastuksen ohessa kolariautoja, ja toimii myös museoajoneuvotarkastajana. Saloset ovat olleet mukana järjestämässä lukuisia vanitapahtumia, joissa parhaimmillaan on ollut kalustoa paikalla satakunta. Yhtenä yönä hän soitti kysyäkseen halukkuuttani vanin ostoon. Lupauduin hoitamaan samalla jatkumista. Jouni sai usein kuulla kettuilua kutosmoottorista, ja niin sen tilalle hankittiin vinkkeli
Beauville ehti ilahduttaa pariskunnan elämää aina vuoteen 1997 saakka, kunnes se haluttiin välttämättä ostaa pois. Huomasin kasia läpikäydessäni yhden pytyn olevan halki, joka putkitettiin uudelleen. Aikaa kului, kunnes vanha suola alkoi enenevässä määrin janottaa. Beauvillellä oli ajettu kahdeksan vuoden aikana vähäiset 3 000 kilometriä. Hän oli vahvasti sitä mieltä, että vanin tulisi palata takaisin meille. Näin vani muutti Kuusankoskelle. Uuden moottorin myötä ei purnauksia nuhapumpusta enää kuulunut kylillä. kaikki muutostyöt myös keikkabussiin. Autosta luopuminen tuntui sillä hetkellä sopivalta ratkaisulta, koska kodin keittiöremonttikin oli hetki sitten aloitettu. Vani ei missään vaiheessa ollut edes myynnissä. En ollut siltä istumalta valmis hankkimaan Beauvillea uudelleen. Pataa tuli samassa yhteydessä hieman terästettyä, selventää Jouni, joka kasvatti auton varustusta vielä vakionopeussäätimellä ja kaukosäädintoimisella keskuslukituksella. Ehdotin vaihtoa asuntovaunuun – vani siirtyi näin toistamiseen omistukseeni. Siksi heidän habitukseen istuu mainiosti myös vanhojen sananlaskujen viisaudet: ”aikansa kutakin” ja ”vanha suola janottaa”. – Vuosia myöhemmin samainen ostaja soitti kertoakseen luopuvansa autosta. Sinä aikana oli vaihteistolle suoritettu jonkinmoista remonttia, mutta muuten kaappi oli täysin samassa kunnossa kuin myytäessä. Idealle näytettiin vihreätä valoa. Saloset peukuttavat perinteitä. ”Uuden moottorin myötä ei purnauksia nuhapumpusta enää kuulunut kylillä.” V8-MAGAZINE 81
, info 040 1632054 HUOM! COVID-19 määräykset ja suositukset. Tapahtumakalenteri Kotimaa 4.11. MODEL CAR SWAP Helsinki-Malmin lentokenttä, Helsinki: martti. Kajaani (ABC) 6.11. Vantaa (Tikkurilan Heureka) 19.11., 17.12. VERSTAAN KAHVILAILTA Hormisto, Pyssykankaantie 170, Nakkila: Verstas Moottorikahvila 6.11. VERSTAAN KAHVILAILTA Hormisto, Pyssykankaantie 170, Nakkila: Verstas Moottorikahvila 11.12. FJDC AJOHARJOITUSPÄIVÄT (MAASTOHENKILÖJA PAKETTIAUTOT) Kulmakorven Off Road Park, Espoo: Finnish Jeep Drivers’ Club, Kulmakorven Off Road Park (ennakkoilmoittautuminen edeltävänä keskiviikkona kulmakorpi@fjdc.org) 2.12. Hyrylä (Burger King) 6.11., 4.12. Porvoo (Kuninkaanportti) 27.11. Raasepori (Karjaan ABC) 5.11., 3.12. Tietoja tulevista alan tapahtumista kannattaa lähettää sähköpostiosoitteella toimitus@veekasi.fi Päivämääriin saattaa tulla muutoksia, eikä V8-Magazine vastaa tietojen paikkansapitävyydestä. FORSSAN MP-ROMPETORI Torikeskuksen parkkihalli, Forssa: JMP MC, FMPK-71, Rockhill MC 6.11. WALKKA HD & BRTTI SYYS SWAP MEET Walkka Mc talli, Linnanherrankuja 3, Helsinki: Walkka Mc, walkka.mc@gmail.com 14.11. Kerava (Neste) 12.11. Tapahtumia on voitu peruutt aa ja niiden ajankohtaa on voitu siirtää lehden painoon menon jälkeen. Järvenpää (ST1) 20.11., 18.12. FJDC AJOHARJOITUSPÄIVÄT (MAASTOHENKILÖJA PAKETTIAUTOT) Kulmakorven Off Road Park, Espoo: Finnish Jeep Drivers’ Club, Kulmakorven Off Road Park (ennakkoilmoittautuminen edeltävänä keskiviikkona kulmakorpi@fjdc.org) Pohjoismaat ja Viro 20.11. Viikkokokoontumiset Hollola (Kukonlinna) Keskiviikko klo 18.00– Kaarina (Neste) Lauantai klo 17.00– Oulu (Nallikarinranta) Perjantai klo 20.00– Pori (Tiilimäen Neste) Perjantai klo 20.00– Riihimäki (Ullan Pakari) Keskiviikko klo 18.00– Siuntio (Naapurissa) Parittomat tiistait klo 17–20 Vaasa (Kivihaan ABC) Perjantai klo 19.00 KOONNU T: HANNEL E HATANP ÄÄ 82 V8-MAGAZINE. Mäntsälä (Juustoportti) 26.11., 31.12. Vantaa (Rekolan Shell) 26.11., 31.12. Klaukkala (tori) 27.11. Cruisingit Helsinki (Kauppatori) 5.11., 3.12. Pori (ABC Tikkula) 5.11., 3.12. Nummela (Hiidenpirtti, Koisjärvi) 13.11. STADIN PÄRTSÄRIEN ROMPETORI Citymarketin parkkihalli, Ojamonharjuntie 61, Lohja: VMPK Stadin Pärtsärit, Lapinaho 040 040 1416 20.11. luoso@fhra. LOPPE & STUMPEMARKED, HERNING, TANSKA Pienoismallit ja polkuautot 6.11
Oldsmobile F-85 4d Oldsmobile F-85 4d Town Sedan 1968 Town Sedan 1968 KAVERUSTEN KAVERUSTEN SUOMIAUTO SUOMIAUTO Suomen Tupakka Oy:n entinen edustusauto on ollut viimeiset 20 vuotta kimppaomistuksessa Turun seudulla. Love Chopper. 10/2021 ilmestyy joulukuussa viikolla 50 1963 Plymouth Sport Fury ja Savoy 1963 Plymouth Sport Fury ja Savoy POPSIN KUUS-KOLMOSET POPSIN KUUS-KOLMOSET Haminalainen Juha ”Popsi” Tiili on ehtinyt harrastaa jo pitkään jenkkipelejä niin kahdella kuin neljällä pyörällä. F-85:sta ruudittaa 468-veekasi, ja autolla on hätyytelty jo 11 sekunnin varttimailin aikoja. Erikoisen auton erikoisuutta vain lisää sen optiolista, joka on pitkä kuin nälkävuosi. H-D Evo Sportster 1200 1996 H-D Evo Sportster 1200 1996 RAKKAUDEN TYÖNÄYTE RAKKAUDEN TYÖNÄYTE Moottoripyöräonnettomuus ja sitä seurannut jalan amputaatio eivät pysäyttäneet Anttilan Jannea, päinvastoin. Mikä olisikaan hienompi rakkauden osoitus kuin rakentaa Paulalle oma chopper. Pontiac Firebird Cabriolet 1968 Pontiac Firebird Cabriolet 1968 VAURAASTI VARUSTELTU VAURAASTI VARUSTELTU Pietarsaarelaisen Michael Åbonden ’68 Pontiac Firebird Convertible on alkuperäinen matching numbers 400-isolohkoyksilö. V8-MAGAZINE 83. Tuoreimpana tallista löytyvät vahvalla isolohkotekniikalla varustetut katu-Moparit. Vaikeista vuosista selviämisestä suurin kiitos kuuluu Paula-vaimolle. Se selviää, kun SEMA Show palaa yhden koronan tuoman välivuoden jälkeen Las Vegasiin. SEMA Show 2021 SEMA Show 2021 Mitä kaikkea uutta hot rod -auringon alla on keksitty
Tilaa kätevästi: fokusmediatilaus.. maailma 4 numeroa. Tilaajan yhteystietoja voidaan käyttää suoramarkkinointiin henkilötietolain mukaisesti. /isa Tilaus on määräaikainen ja se päättyy automaattisesti tilausjaksoon kuuluvien lehtien ilmestyttyä. Tilaushintaan 34,90 € sisältyvät numerot: Auto Bild Suomi ja Pelit 6 numeroa, GTi-Magazine ja V8-Magazine 5 numeroa, Hi. Viihtyypä isä si en kuvan, äänen, pelikoneen tai autojen parissa, on hän lehtensä ansainnut! MUISTA ISÄÄ 14.11. MUISTA ISÄÄ 14.11. /ehdot-ja-luvat MUISTA ISÄÄ 14.11. Tilausehdot: www.fokusmedia.. Tilaa kätevästi: fokusmediatilaus.. /isa on hän lehtensä ansainnut! Nyt vain 34 90. Tarjous on voimassa 14.11.2021 saakka ja se koskee uusia, Suomeen toimitettavia tilauksia