Uutuus! OXSA FSK ETUNOSTOLAITTEET JA VOIMANOTTO Monipuolinen työkalu moneen tarpeeseen. OXSA ALUEJA NIVELAURA OXSA tuoteperhe kasvaa tienkunnossapito tuotteilla. REILUA KONEKAUPPAA JO 24 VUOTTA Kysy lisää! Jouni Kämäräinen 0400 651 502 Hannu Ryhänen 0400 173 787 ROBUS kippija maansiirtovaunut runsain lisävarustein • aisajousitus • nelipyöräjarrut • useita eri rengasvaihtoehtoja Hinnat alk 9.990€ Hinnat sisältävät alv:n 24%. Powered by: www.oxsa.fi IISALMI • Teräskatu 3 • 020 743 99 43 KUOPIO • Takojantie 10 • 020 743 99 30 JOENSUU • Raatekankaantie 23 • 020 743 99 60 www.lh-osa.fi • www.kiertokanki.com KONEMIEHEN PALVELEVA TAVARATALO Muista myös konemiehen verkkokauppa! WWW.KIERTOKANKI.COM Nopeat ja luotettavat toimitukset jo vaikka seuraavaksi päiväksi! Yli 200€ nettitilaukset rahtivapaasti Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 01/2017 • Hinta 8,90 € TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT 51 1 / 2 1 7 • Fa rg o FK 8 • Fo rd so n P o w e r M a jo r • D a vi d B ro w n 2 5 D • M in k o m a tic • N u ff ie ld 4 6 • W ilk e • S ca n ia -V a b is B 5 5 • V o lv o F1 6 Kärkölän konemies Veikko Sundelin SEPPIÄ JA MESTAREITA Esittelyssä neljä yksityistä kokoelmaa KERÄILIJÄIN AARTEITA Juhani Kerovuoren Nuffield 460 ‘64 PERINTÖTRAKTORI 74 50 00 -1 70 1 • PA L VK O 20 17 -0 9 6 41 48 87 45 00 03 17 00 1 Viipale mediat S U O M A LA IS TA TY Ö TÄ – M AD E IN FI N LA N D. Markkinoiden järein lumilinko. 2013 17.900€ FARMI 4070/100 Metsäkuormainpaketti omalla hydrauliikalla, hydraulinen esija aisaohjaus 19.000€ VALTRA 2105 Vila etukuormaaja Voimakone vielä moneen työhön. Vm.1988 16.900€ VOLVO EC55 Nätti 5.5t kaivuri 3 kauhalla ja kallistimella. 24.990€ OXSA TUOTTEET AMMATTILAISEN VALINTA! OXSA LUMILINGOT Suomessa valmistettu ja Suomen talveen suunniteltu. ATTACK 1130-K26 Pienkuormaaja mukana kauha/trukkipiikit, ajettu vain 400h, vm
Lehden sivuilta löydät tuoreet uutiset, koneuutuudet sekä paljon hyödyllistä tietoa itse koneista, työmenetelmistä ja alan osaajista. määräaikaistilaus 71.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.tuning.. Amerikan Rauta kestotilaus 66.90 €, 8 numeroa Amerikan Rauta määräaikaistilaus 71.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.amerikanrauta.. Lisäksi se tarjoaa hyödyllistä tietoa uutuustuotteista koeajojen ja uutisten muodossa, sekä viihdyttää esittelemällä alan kalustoa. Esittelemme traktoreita, maansiirtokoneita, kuljetus-, aurausja maaurakointikalustoa. Vanhat Koneet kestotilaus 66.90 €, 8 numeroa Vanhat Koneet määräaikaistilaus 71.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.vanhatkoneet.. Miten Se Toimii tekee faktasta hauskaa aivan jokaiselle, joka on kiinnostunut pysymään ajan tasalla viimeisimmän teknologian ja planeettamme upeiden ihmeiden saralla. Nautinnolliset lukuhetket itselle tai lahjaksi! Viipale mediat Tilaa kätevästi osoitteessa: tilaus.viipalemediat.fi Amerikan Rauta Rakkaudesta rautaan Amerikan Rauta on lehti kaikille, joille amerikkalaiset ajopelit ja niiden rakentelu ei ole vain harrastus, vaan elämäntapa. Puhelimitse: puh. Tuning.fi Suomen paras tuninglehti Tuning.. Kerromme myös menneiden vuosikymmenien työtavoista ja ilmiöistä. Koneurakointi Raudanluja ammattijulkaisu Koneurakointi on uusi ja reilusti erilainen ammattilehti, joka on suunnattu alan yrittäjille ja ammattilaisille. Klassikot kestotilaus 66.90 €, 8 numeroa Klassikot määräaikaistilaus 71.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.klassikot.. NISSAN SUNNY COUPÉ GTI ’88 KERÄILYAUTOT LAHJAPROJEKTI Kuplia Tuplasti HEIKKI ESKOLAN ’ 58 EXPORT + ’ 64 CABRIOLET 01/2017 • Hinta 8,90 € • www.klassikot.fi 92 SIVUA NOSTALGISTA LUETTAVAA ARJEN KULKUPELIT PIENOISKOOSSA 01 /1 7 Turun Hunter Pahvilaatikoista museokuntoon palautettu brittiklassikko Tallivierailu Anders Smeds – entisöijä ja rodin rakentaja Tuleva klassikko Pienellä kutosella varustettu pikkusportti Japanista MENEVÄMPI UUTENA SUOMEEN MYYTY ’63 COOPER MINI 36 84 80 -1 70 1 • PA L VK O 20 17 -0 8 6 41 48 83 68 48 08 17 00 1 Viipale mediat M -B 19 D ’6 • M orr is M in i Co op er ’6 3 • M os kv its h Eli te 15 00 ’75 • N iss an Su nn y Co up é GT I ’88 • Sin ge r Hu nte r ’55 • VW 12 00 Ex po rt ’58 & 12 00 Ca bri ole t ’6 4 ® AUTHORIZED DEALER Maahantuoja: Lapinjärven Huoltopiste Oy Katso lähin jälleenmyyjä www.eibach.. Raskas Kalusto kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Raskas Kalusto määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.raskaskalusto.. Lehti käsittelee jenkkiharrastekenttää tämän päivän näkökulmasta unohtamatta tapahtumien ja cruisingien merkittävää roolia. Raskas Kalusto Alan johtava ammattilehti Raskas Kalusto kertoo lukijalleen alan arjesta sellaisena kuin työn tekijä sen näkee ja kokee. 03-2251 948 Nautinnolliset lukuhetket myös digitaalisena Lue näköislehtenä tietokoneella tai mobiililaitteella: www.lehtiluukku.. Vanhat Koneet Rautaista luettavaa Vanhat Koneet on uudenlainen aikakauslehti koneharrastajille. Miten Se Toimii Lehti, joka ruokkii aivoja! Miten Se Toimii tekee tieteistä hauskaa vastaamalla eri alojen kysymyksiin – avaruudesta, ympäristöstä, teknologiasta, liikenteestä ja historiasta. Klassikot Autoilun ajankuvaa Klassikot on aikakauslehti, joka sisältää juttuja 1950–1980-lukujen autoista ja entisöintiprojekteista, tapahtumareportaaseja, ohjeita ja vinkkejä oman auton kunnostamiseen sekä saman aikakauden klassikkomoottoripyöriä ja mopoja. Se vastaa kysymyksiin, joita ei ole tullut aiemmin edes ajatelleeksi! Miten Se Toimii kestotilaus 66.90 €, 8 numeroa Miten Se Toimii määräaikaistilaus 71.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.mitensetoimii.. Jokaisella autolla on tarina. Uutuuslehti!. Vastaukset esitetään mielenkiintoisten ja mukaansatempaavien artikkelien muodossa. on lehti tuningharrastajille. ja www.tehosuodatin.. Lehdessä esitellään näyttävimmät autot ja kuumimmat kissat, projekteja, tee se itse -juttuja ja tarvikeuutuuksia unohtamatta. Viipale mediat Tue kotimaista! Viipalemediat on suomalaisomistuksessa oleva yritys jonka lehtien kotimaisuusaste on avainlipun arvoinen! Tilaa kätevästi itsellesi, yrityksellesi tai lahjaksi! Netissä: tilaus.viipalemediat.. Hae omasi Lehtipisteestä tai tilaa kotiin: www.klassikot.. Tuning.. kestotilaus 66.90 €, 8 numeroa Tuning.. Koneurakointi kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Koneurakointi määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.koneurakointi.
Samaan aikaan kun veneja moottoripyöräharrastajien välineitä laitetaan verolle, ollaan huolissaan siitä, että harrastusten kustannukset ovat karkaamassa normaalin palkansaajan ulottumattomiin. Niillä ei matkailla Keski-Eurooppaan kesällä eikä kuljeta työmatkoja kauniilla keleillä. Moottoripyörien kanssa tilanne on samankaltainen. Jos on pakko laittaa pyörät ja veneet verolle, miksi ihmeessä sitä ei tehdä niin, että verotetaan käytöstä. Voihan sen tietysti niinkin nähdä. Kaksipyöräinen muovisukkula maksaa tuhansia ja siihen vielä ajotarvikkeet, vakuutusmaksut ja polttoaineet päälle. Vieressä isä ja poika kunnostavat satavuotiasta retkivenettään kesäterään. Rekisteröidyistä prätkistä merkittävä osa seisoo maatalojen piharakennuksissa, hämärästi valaistuissa talleissa ja keräilijöiden kokoelmissa. H ol lm in g V altion rahasäiliössä näyttää olevan halkeamia joka puolella ja kivijalkakin hieman painuksissa. 3 Pääkirjoitus. Onpahan vain ulkosalla jotakin sellaista kiinnostavaa, mikä saa ihmisen liikkeelle ja pois television ja pelien ääreltä. Omistajilleen ne ovat tärkeitä ja terapeuttisia harrastevälineitä. Sen sijaan niitä rakennellaan, kunnostetaan ja entisöidään ja usein vain ihastellaan menneitä muistellen. Entäpä veneet sitten. RAHAREIKIÄ Ku va : SA -K uv a / V. Yhä useamman harrastusvaihtoehdot vähenevät, mikä puolestaan passivoi ihmisiä entisestään ja lisää syrjäytymisen riskiä. Kari Mattila päätoimittaja kari.mattila@vanhatkoneet.fi Yhä useamman harrastusvaihtoehdot vähenevät, mikä puolestaan passivoi ihmisiä entisestään. Jos kerran tuohon kaikkeen on varaa, ei siinä sitten sataviisikymppiä tunnu missään. Iltapäivä meneekin rattoisasti samanhenkisten kanssa tarinoidessa. Mitä suurempi ja voimakkaampi vene, sitä paksumpi paperirahanippu sen omistajalla täytyy olla uudessa nahkalompakossaan. Omistamisen verotuksessa ei ole pidemmän päälle järkeä, eikä kesän ainoa prätkällä heitetty kyläkierros saa maksaa sataaviittäkymppiä. Ei niillä joka kesä edes seilata. Verokarhu on tiiraillut ympärilleen ja huomannut valtavan määrän arvokkaita kulkupelejä, joiden omistajilla täytyy kaiken järjen mukaan olla taskunpohjalla joutilasta rahaa, kun on kerran noin hienot vehkeetkin. Otetaan sieltä vaikka kolmesataa vuodessa. Sisään pitää siis lapioida entistä enemmän rahaa. Sitä paikkaillaan sieltä täältä, mutta vuodot eivät ota loppuakseen. Ne vasta rahaa nielevätkin. Erityisen suurta mielihyvää pyörä tuottaa omistajalleen kerran-pari kesässä, kun hän polkaisee kaksitahtimoottorin tulille ja ajaa lähikuppilaan kahville. Kun hetken katselee ympärilleen, huomaa koko rannan olevan täynnä vaatimattoman näköisiä veneitä. Vaan mitä jos antaa katseen siirtyä järven selällä kiitävän muskeliveneen kiiltävästä pinnasta venerantaan. Siellä harmaapartainen herra rapsuttaa vanhan luotsiveneen ruosteista pohjaa
Sitä käyttelee vanha Pikku-Jussi-mies Eero Jaatinen. Sitten Kauko Kaistamo iski näppinsä aarteeseen ja pani sen hienoon kuntoon. KONEET 20 Nuffield 460 1964 Juhani Kerovuoren Nuffield on ollut samassa suvussa kolmen polven ajan. 26 David Brown 25D Vanhalla työturvallisuusmiehellä Ossi Lindströmillä on maukas traktorikokoelma. 38 Åkerman 200D 1955 Tupaswillassa voi tavata Vepsä Oy:n maskottikaivurin. Siksi Carl-Johan Blomqvistin kunnostusporukan tekemä entisöintityö onkin oikea kulttuuriteko. Tässä numerossa KANNESSA 14 Wilke KB1-67/4800 1964 Wihuri-yhtymän Teijon tehtaiden kuorma-auto on enemmän kuin sukupuuton partaalla. 40 Fargo FK 800 1970 Sora-autoa pidettiin piilossa lähes neljäkymmentä vuotta. Sama luottokuski on ahertanut traktorin kanssa uudesta asti. ARTIKKELIT 48 Smølan traktorija konemuseo, Norja Kalastajasaaren museoon koneet on säilötty siinä asussa, jossa ne ovat sinne saapuneet. 60 Scania-Vabis B55 1961 Töysän Linjan Boxer-korinen linjaauto on alkuperäiskunnossa. 46 Minkomatic 109 SLA Markku Kakkinen muokkasi kuolinpesästä poimitun minkinruokkijan näppäräksi pihatraktoriksi. 62 Volvo F16 Volvon yhä modernin näköinen kuorma-automalli täyttää 30 vuotta. 14 20 26 32 4. 32 Fordson Power Major 1958 Juha Silén omistaa rouheakuntoisen vanhan sahanpyörittäjän, jossa on komea koppi ja Fordin kuutoskone. Yksi tuoreempi hankinta on kulkenut ylenevässä polvessa
50. 5 01/17 Toimitus Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. 80 Rauhassa ruostuvat Joona Hammin ruosteromanttisia valokuvia leikkikaluista. 68 Seppiä ja mestareita Veikko Sundelin kunnostaa traktoreita harrastuksekseen. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. 74 Tähän tyssäsi traktorikauppa Sota keskeytti maatalouden koneistumisen ja traktorikaupan kasvun vuonna 1939. 50 Simo Viljasen kotimuseo Entisen metsurin konekokoelman pääosassa ovat moottorisahat, mutta paljon muutakin pihapiiristä löytyy. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) E-mail tilaajapalvelu@vanhatkoneet.fi PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITTAJAT Iikka Kekko, Juha Pokki, Mika Rassi AVUSTAJAT Joona Hamm, Mari Immonen, Antti Kautonen, Lea Lahti, Jan-Erik Laine, Aulis Lassila, Tapio Mäntyniemi, Olli J. Materiaali: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. 06-2810 170, fax 06-2810 112 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050-4147 559 Susanne Ripsomaa: 050-4147 553 www.vanhatkoneet.fi > Mediakortti SÄHKÖPOSTIT MUOTOA toimitus@vanhatkoneet.fi myynti@vanhatkoneet.fi materiaali@vanhatkoneet.fi etunimi.sukunimi@vanhatkoneet.fi PAINOPAIKKA PGM MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1799-0661 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. 54 68 58 Kun polttonesteistä oli puutetta, käyttövoima otettiin metsistä. VAKIOPALSTAT 8 Rekkaparkki Uutisia ja erikoisuuksia vanhasta konemaailmasta. 54 Teuvo Laineen maatalousmuseo Isännästä keräilijäksi muuttuneen Teuvo Laineen maatalouskokoelman helmiä ovat traktorit ja moottorit. 64 Sodan ja rauhan koneet Koneyrittäjä Vesa Friman rentoutuu harrastamalla armeijakalustoa. TILAAJAPALVELU Puh. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Ojanen, Harri Onnila, Kari Ruusunen, Aimo Tenni, Jukka Vuorenmaa TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Thomas Backman, Tero Björklund, Meniina Wik, Sari Mantila POSTIOSOITE Vanhat Koneet, PL 350, 65101 Vaasa KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. 58 Puukaasuttimilla pelloille Pahimmat pulavuodet 1940-luvulla toivat suomalaisille pelloille ja teille häkäpöntöt. Mihin silloin oli päästy. 78 Markkinat Vanha rauta on kaupan
Tutustu ja tilaa lehti kotiovellesi: www.mitensetoimii.fi Tutustu ja tilaa lehti kotiovellesi: www.mitensetoimii.fi 66 90 8 NUMEROA VUODESSA KESTOTILAUS Uutuuslehti, joka TIEDE Tieteen uutuudet ja salaisuudet paljastuvat!
UPEAT JA HAVAINNOLLISTAVAT KUVITTUKSET YKSITYISKOHTAISET LÄPILEIKKAUSGRAFIIKAT ENSILUOKKAISET VALOKUVAT OSTA TAI TILAA! LEHTI ILMESTYY 8 KERTAA VUODESSA.. TEKNOLOGIA Hämmästyttäviä ideoita ja mielenkiintoismpia keksintöjä! LIIKENNE Näin meitä palveleva liikenne todella toimii. Upeat läpileikkausgrafiikat esittelevät, miten asiat toimivat ja ensiluokkaiset valokuvat puolestaan tuovat nähtäväksi mitä uskomattomampia yksityiskohtia. Se on lehti täynnä hyödyllistä ja mielenkiintoista lukemista koko perheelle vastaten kysymyksiin, joita ette ole tulleet aiemmin edes ajatelleeksi! Miten Se Toimii tekee tieteistä hauskaa kertomalla eri alojen faktoja – avaruudesta, ympäristöstä, teknologiasta, liikenteestä ja historiasta. TIEDE Tieteen uutuudet ja salaisuudet paljastuvat! YMPÄRISTÖ Maailma avautuu nyt aivan uusin silmin. HISTORIA Menneisyys ei ole todellakaan kuivaa kanssamme! AVARUUS Mitä ympäröivään äärettömyyteen kuuluu. Tutustu ja tilaa lehti kotiovellesi: www.mitensetoimii.fi Tutustu ja tilaa lehti kotiovellesi: www.mitensetoimii.fi 66 90 ruokkii aivojasi! Miten Se Toimii tekee faktasta hauskaa aivan jokaiselle. Luvassa on syväluotaavia ja laajoja artikkelikokonaisuuksia, tiedeuutisia eri puolilta maailmaa sekä ajankohtaisia haastatteluja
Huhutaan, että Olssons i Ellösin oman muotoilun alta löytyisi Valtran tekniikkaa. Siihen kysymykseen päätettiin rakentaa vastaus omin käsin. Kiuruvedellä syntynyt mies oli jo nuorena uuttera kirjoittaja. Kuten nimestä voi päätellä, seutukunnan ensimmäinen Jobu-saha saa kylän väen pahemman kerran paniikkiin. Mutta aika oli toinen silloin, kun sota oli tuore tuttava ja työkoneet outoja. Lounaja jäi eläkkeelle 1973, ja viimeinen hänen elinaikanaan julkaistu kirjansa oli vuonna 1984 Tervakansan laulu. Mitä jos. Kuvitteellinen malli on täysin toimiva traktori, jossa on 255 hevosvoimaa, 36 vaihdetta ja hydrauliikan tuotto 165 litraa minuutissa. Se oli syntynyt päätyön ohessa ja kypsynyt pitkään. Nykyään tuntuu hullunkuriselta ajatella, että yhden pienen moottorisahan ääntä ja työn jälkeä voisi pitää taistelukoneiden tuottamana. Olssons i Ellös on Ruotsin suurimpia varaosatoimittajia, ja se myy tieysti päivittäin Volvo BM -traktoreiden osia. 8. Yhdeksän vuotta sitten ilmestyi kirjailijan pojan Aimo Lounajan isänsä jäämistöstä koostama juttukokoelma Savottojen savut. Kunnioittaisihan pohjoismainen yhteistyö toki perinteitä. Höyryävien hevosten ohjaksissa ja savuavien savottakämppien lämmössä värjöttelevät ihmisrääsyt. Hän valmistui metsäteknikoksi 1939 ja oli sittemmin Metsähallituksen palveluksessa ja piiriesimiehenä Rauma-Repolassa. Näistä aineksista rakentuu Heikki Lounajan (1912–1987) kirjallisuuden ydin. Pomomiehet istuvat terävässä, jätkät makaavat tylsässä päässä. Rekkaparkki Uutisia, erikoisuuksia ja tapahtumia Savottojen sanaseppo Heikki Lounaja Heikki Lounaja oli Suomen kirjallisuuden aidoimpia vanhan ajan metsätyön kuvaajia. Tässä viimeisimmässä Lounaja-julkaisussa on myös mainio juttu Pakokauhua Hiltusvaarassa, jossa kuvataan konevoiman saapumista savotoille. Niitä seuraa vääjäämättä karvas riutuminen, vanhuus ja kuolema. Nuorten ja voimakkaiden on korttipeli, viina ja rajut tunteet, rakkaus, viha ja kateus, miksei ilo ja naurukin. Lounaja julkaisi yhteensä kymmenen kirjaa. Souvaritarinoiden tallettajan kuolemasta tulee tänä vuonna kuluneeksi 30 vuotta. T ukinuittoa hengenvaarallisissa koskissa, puitten kaatoa, karsintaa ja lanssintekoa käsipelillä, jäätien ajoa litimärkänä tappopakkasilla. Ensimmäisen kirjansa Pitkin varsitietä Lounaja julkaisi 1950. Noin vuoden ajan salassa valmisteltu uusi Volvo BM 7664 tuotiin konekansan ihmeteltäväksi viime vuoden lokakuussa. Lounajan kynän kautta pieni pala menneisyyttä on talletettu ajasta ikuisuuteen. Käsi herpoaa kirveestä. Kulkijat, elämän joutomiehet ilmestyvät satunnaistöihin ja lähtevät kylliksi herkkua saatuaan. Eräänä iltana yrityksen ihmiset tulivat tuumineeksi, miltä nykypäivänä valmistettu Volvo BM mahtaisi näyttää. Metsätyön kuvaajana Lounaja oli ylittämätön, sillä hänellä oli välitön kosketus kämppien elämään
Huonosti kaupaksi käynyt All-Wheel-Drive sai väistyä jo entuudestaan menestyvän traktorimallin tieltä. Deere osti vuonna 1918 Waterloo Gasoline Tractor -yhtiön, joka valmisti yksinkertaisempia, halvempia ja suosittuja Waterloo Boy -traktoreita. Kuvassa 1 Fergusonia ajoi traktorin isä Harry Ferguson, ja kuvassa 2 Ferguson-näytöstä seurasi istualtaan Ison-Britannian sodanaikaisena pääministerinä tunnettu Winston Churchill. CRC-paketti on lähtenyt matkaan. Savotta Lapissa vuonna 1956 Kuvassa kuormataan ratapölkkyaineita Majorin kyytiin Inarin Sotajoen savotalla vuonna 1956. Kuormain on sattuvasti Savottamerkkinen. Onnea Jalolle ja kiitoksia kaikille osallistuneille. Saimme mukavasti vastauksia, joista valtaosa oli oikein. Deere oli ostanut Joseph Dain -nimisen miehen heinäkoneyhtiön vuonna 1910, ja neljä vuotta myöhemmin Dain sai tehtäväkseen suunnitella 700 dollarin hintaisen traktorin. Kupeensa vyöttänyt Autoforce Oy myi vuonna 1920 Loeb-Dinos-telatraktoria eli vyömallista vetäjää. Viime mainitut lienevätkin olleet epätodennäköisimpiä ostajia, mutta esitekuvissa kyllä näytettiin vyövetäjän kyntökykyä. Onnettaremme rasvainen käsi valitsi voittajaksi Jalo Tulosen Karinaisista. Kolmen vetävän pyörän lisäksi traktorissa oli automaattivaihteisto. Aikaansa edellä olleet ratkaisut näkyivät hinnassa, ja traktori maksoi yli kaksi kertaa suunniteltua enemmän. Dainin kokeilut huipentuivat vuonna 1917, ja lopputulosta päätettiin rakentaa 100 kappaleen sarja. Kuva: Kalervo Setälä / Lusto / Metsähallituksen kokoelma KUVAVISAN VOITTAJA ARVOTTU Viime numerossa kyselimme, ketkä kuuluisat herrat poseerasivat kuvissamme Ferguson-traktorin kanssa. Osasipa joku nimetä kysyttyjen lisäksi kaikki muutkin kuvissa esiintyvät henkilöt. 9 01/17. 35-hevosvoimaista peliä tarjottiin teollisuuden harjoittajille, metsänhoitajille ja maanviljelijöille. Dainin traktori tunnetaan nimellä AllWheel-Drive eli jokapyöräveto. Jontikan synty John Deere -merkkiset traktorit syntyivät osapuilleen sata vuotta sitten
Pääasiassa pikkukone oli tarkoitettu tietysti riviviljelmille ja hedelmätarhoihin. Ensimmäinen Täystuho Vuonna 1953 Itä-Saksan Wülknitzin koneja traktoriaseman 16-vuotias traktoristi Fritz Krönert ruiskutti HTZ-7:llä koloradonkuoriaismyrkkyä päivittäin 15 hehtaarin perunapeltoalalle. Lisäksi takarenkaat voitiin täyttää ilman asemesta vedellä, jolloin takapäähän saatiin 90 kilogrammaa lisää painoa. Moottorin osista noin puolet olivat samoja kuin GAZ-51:n moottorissa. Toinen näppärä uutuus oli kääntöjarru, joka paransi traktorin ohjattavuutta. DT-14 oli käytännössä sama traktori kuin HTZ-7. Rekkaparkki K un Harkovassa valmistettu HTZ-7 näki päivänvalon vuonna 1950, se merkitsi neuvostotraktoreille uuden ajan alkua. Vain moottoriksi oli vaihtunut pari hevosvoimaa tehokkaampi dieselkone. Se oli maan ensimmäisiä traktoreita, joissa oli ilmakumirenkaat. Siinä oli ainakin kolme mullistavaa uutta ominaisuutta. Nykyään HTZ-7:n silmiinpistävin ominaisuus on tietysti Täystuhoista tuttu kääntyvä ohjaussuunta. Täystuhoja tehtailtiin enemmän: pelkästään DT-20:tä paukuteltiin kasaan yli 300 000 yksilöä. Maan merkittävin traktorituotanto oli siihen asti perustunut pääosin lisenssimalleihin. HTZ-7 oli sikäläisten suunnittelijoiden kynästä lähtöisin. Niitä edeltävä bensiinimalli HTZ-7 on harvinaisempi tuttavuus. Sitä tehtiin paitsi Harkovan traktoritehtaalla myös Harkovan traktorikokoonpanotehtaalla, josta ei juuri muita maataloustraktoreita valmistunutkaan. Suomessa tunnetaan hyvin Harkovan traktoritehtaan mallit DT-14 ja DT-20. Mallia tehtiin 48 000 kappaletta. Venäläinen Traktory-lehti kertoo numerossaan 12/2015, että pientä kaksisuuntaista olisi käytetty rakennustyömailla puskutraktorinakin niin, että puskulevy on kytketty traktorin perään. Uutisia, erikoisuuksia ja tapahtumia 10. Ruiskuapumiehen nimi ei ole tiedossa. Kolmas tekninen siunaus oli hydraulinen nostolaite. HTZ-7:ssä oli kaksisylinterinen bensiinimoottori, jonka teho oli noin 12 hevosvoimaa. HTZ-7:ä valmistettiin Harkovassa vuosina 1950–1956
Ahrensin menopeli on Universal eli neuvostoversio Farmallin mallista F-20. Kuvissa näemme Saksan demokraattisen tasavallan koneasemien toimintaa 50-luvulla. Monet sosialistimaiden kovimmista traktoristeista olivat naisia. Königsbornin koneasemalta pölähti pelloille IFA-telatraktorin vetämä kylvökoneyhdistelmä. Koneja traktoriasemat itäblokin maissa Neuvostoliitossa ja sen satelliittivaltioissa toimi aikanaan valtion omistamia kone -ja traktoriasemia, jotka palvelivat lähinnä kolhooseja vuokraamalla ja huoltamalla työkoneita sekä antamalla käyttöopastusta. Puhdasoppisuudesta tingittiin 50-luvun lopulla, jolloin maataloustekniikka luovutettiin kolhoosien haltuun. Vasemmalta oikealle itäsaksalaiset Käthe Müller, Elfriede Ahrens ja Elfriede Winkler. Wülknitzin asemalla oli 50-luvulla myös korjausauto, joka toi konevaurion sattuessa varaosat, työkalut ja hitsausvälineetkin paikan päälle. Sen jälkeen koneja traktoriasemista tuli teknisiä korjausasemia. Järjestely liittyi siihen, etteivät maatalousyhteisöt saaneet ankaran kommunistisen ajattelun mukaan omistaa tuotantovälineitään. Ensimmäiset koneja traktoriasemat perustettiin 1920-luvulla. 50-luvun tehomaataloutta Itä-Saksan malliin. Ku va t: B un de sa rc hi v 11 01/17. Winkleriä naurattaa HTZ-7:n istuimella
Mutta sekin on jo toinen juttu. Hän soitti rapakon taa, ja nuori Nyman porhalsi sieltä Pohjanmaalle katsomaan vanhan polven kädenjälkeä. 30-LUVUN MOOTTORIKELKKA Ilmajoen maanviljelijäin konepajan mestari Bror Nyman rakensi 30-luvulla neljä moottoripotkukelkkaa. Kun vieteri painaa pyörän maahan, sitten mennään – ja kovaa. Pentti Rinteen isä ja meijerin koneenkäyttäjä muuten rakensivat aikoinaan omin käsin lentokoneen kuultuaan, että Amerikassa on moinen vehje. Hän rakensi 30-luvulla neljä kappaletta moottoripotkukelkkoja. Pentti on sittemmin sorvauttanut kelkan rungon kuntoon ja asentanut siihen uuden moottorin. Kun ilmajokelainen Pentti Rinne luki jutun, hän totesi, että navetan vintillähän tuollainen on. Ainakin yksi on säilynyt. Itse Karhumäen veljekset kävivät ihmettelemässä härveliä omaa konettaan suunnitellessaan. Yhden niistä hankki Pentti Rinteen isä. Siihen katkesi isäRinteen moottorikelkkailijan ura ja kelkasta toinen sarvi. Menopelin moottori myytiin paikallisen meijerin koneenkäyttäjälle kompressorin moottoriksi, ja itse kelkka heivattiin navetan vintille pois silmistä. Samassa tallissa kelkan kanssa majailee muun muassa komea punainen autotraktori, jonka kimppuun käymme tuonnempana. Bror Nyman oli tullut Ilmajoelle Turun laivatelakalta vetämään maanviljelijäin konepajaa. 12 Rekkaparkki Uutisia, erikoisuuksia ja tapahtumia. I lmajoen paikallislehdessä sattui kerran olemaan Torontossa asuvan Albert Nymanin kirjoitus, jossa hän muisteli isänsä Bror Nymanin 30-luvulla Pohjanmaalla rakentamia moottoripotkukelkkoja. Isä-Nyman oli tehnyt niitä neljä kappaletta, ja poika toivoi kovasti, että edes yksi olisi säilynyt. Aikansa hän vikkelällä kelkalla kulkikin, kunnes kerran kevättalven kyläreissulla sattui tiellä sulaan paikkaan ja lensi naamalleen roustikkoon
Tässä kunnossa Rinteen kelkka löytyi vuosien jälkeen navetan vintiltä. Jussi Antila ja Albert Nyman toteavat kelkan todella olevan Bror Nymanin käsialaa. 13 01/17. Kuvassa näkyvässä kelkassa on pyörää maahan painava jousijärjestelmä hieman erilainen kuin Rinteen kelkassa. Moottoripotkukelkkojen rakentaja Bror Nyman luomuksena jalaksilla 30-luvulla
Turku 14
Tarvittiin asiasta innostuneita ihmisiä eikä kustannuksissa säästetty. KULTTUURITEKO WILKE KB1-67/4800 1964 15. Kotimaisen Wilke-kuorma-auton entisöintiä voidaan pitää ajoneuvohistoriallisena kulttuuritekona. Hienoa, että tällaista tapahtuu kuorma-autojen maailmassa. Harvinainen ja käytännössä sukupuuttoon kuollut auto herätettiin henkiin lähes tyhjästä
Kun nokka jätettiin pois, saatiin kuormatilaa metrin verran lisää niin, ettei akseliväliä tarvinnut jatkaa. Se tahtoi tehdä kuorma-auton, jollaista ei vielä ollut markkinoilla mutta jolle uskottiin kuitenkin olevan kysyntää. Tuolloin ohjaamo oli keskiraskaissa ja raskaissa Volvoissa moottorin takana. Sitten joku pääsee nokittamaan muistamalla myös Vanajan. Vielä ei ole edes vihjaistu Wihuri-yhtymän suuntaan. Wihurilla ajateltiin, että auton tekniikan tulisi olla selkeää, luotettavaa ja mielellään jo aiemmin tunnettua, jotta jälkimarkkinoinnin puolesta voitaisiin olla huolettomin mielin. Moni ei edes halua muistaa, että Talbotia on valmistettu Uudessakaupungissa. Monikan mainitsemisella saa tuskin aikaan muuta kuin kummeksuvia katseita. O len ollut usein paikalla, kun aletaan visailla siitä, mitä eri autoja Suomessa on valmistettu. 16. Teksti ja kuvat: Iikka Kekko WILKE 1964 Oli selvää, että auto piti purkaa täysin, jotta sen saattaminen uuden veroiseksi olisi mahdollista. Wihuri oli mukana useammankin auton valmistuksessa kupla-Volkkarista Wilke-kuorma-autoon. Wihurin värikkäästä autojen valmistuksesta voisi kirjoittaa vaikka paksun kirjan. Sittemmin sama idea napattiin Volvon omaan tuotantoon ja tekniikan toimittaminen Suomeen tyrehtyi. Oma idea, jolla autolle haluttiin luoda markkinoita, oli moottorin yläpuolelle sijoitettu ohjaamo. No Sisuja ja Saabeja tietysti. Sisu ja Vanajakin toki valmistivat erilaisia automalleja varsin ennakkoluulottomasti ja myös pieninä sarjoina. 100 auton erä Wihuri-yhtymä halusi 50-luvulla valmistaa linjaja kuorma-autoja Suomen markkinoille. Hyötyajoneuvojen historiaa tutkiva Risto Pennanen kuitenkin uskoo valmistusmäärän olleen 100 kappaletta. Tartutaan tällä kertaa kuitenkin kuvissamme esiintyvään Volvo-pohjaiseen Wilkkeeseen. Yhteistyökumppaniksi saatiin neuvoteltua ruotsalainen Volvo-yhtymä, jolta ostettiin osat ja komponentit linja-autojen alustoihin. Hollmingin ja Kestotankin tietäminen vaatii jo joltistakin autotietäjää. Wilke-kuorma-autojen valmistusmääränä on pidetty pitkään 120 kappaletta. Sille määrälle nimittäin löytyy Wilke-asiakaslista, joka sisältää toimitetut autot. Wilke ei ollut minkään Volvon mallin kopio tai lisenssituote vaan suomalainen oivallus. Se oli keskiraskas kuorma-auto, jonka ohjaamo oli nostettu moottorin takaa sen päälle. Vasta sen jälkeen syntyi ajatus nokattoman kuorma-auton valmistamisesta. Tuotanto saatiin aloitettua vuonna 1959, ja ensimmäinen Wilke Volvo valmistui 3.4.1960. Auton suunnittelu alkoi 50-luvun lopulla
Koska perusidea tämän tyyppisestä autosta syntyi Wihurilla Suomessa ja auto myös koottiin Wihurin Teijon tehtaalla, voidaan autoa kutsua yksinkertaisesti vain Wilkkeeksi. Kuorma-autoa ja bussia Ideaa nokattomasta ja pitkälavaisesta kuorma-autosta lähdettiin toteuttamaan tekniikan osalta valmiilla komponenteilla. Kun Wilke-projekti aloitettiin, nimettiin sen vetäjäksi nuori insinööri Ilmari Mustonen. Ensimmäisenä vuonna ei tosin saatu valmiiksi asti vielä yhtään autoa. Listasta käyvät ilmi myös toimitettujen autojen tiedot ja päiväykset, joten sitä voitaneen pitää kaikki valmistetut autot käsittävänä. 17 01/17. Made in Teijo Wilkkeen tekniikka perustui pitkälti Volvoon. Usein kuulee puhuttavan myös Wilke Volvosta. Listassa mainitaan useamman Wilke-auton ostaja yhtä monta kertaa kuin tämä on autoja ostanut. Puulaatikoissa Göteborgista Teijolle saapuivat Volvo Viking L485:n akselit, rungot ja moottorit sekä Volvo B615-linja-auton vaihdelaatikot ja hallintalaitteet. Ennen varsinaista Wilke-tuotantoa valmistettiin myös kolme prototyyppiä, joista yksi oli bussialusta ja kaksi kuorma-autoja. 20 Wilkettä saattoivat siis olla linja-autoja. Ainoa miinus ohjaamossa oli se, ettei se ollut kippaava, mutta eipä se ollut Scanioissakaan ennen vuotta 1968. Ne olivat käytössä myös Wihurin laivojen niminä. Ohjaamon osalta Wilke edusti aikansa kansainvälistä tyylikästä tasoa toisin kuin vaikkapa 70-luvulla valmistettu askeettinen Teijo-pakettiauto. Nippelitietona mainittakoon, että alkujaan kyseinen verstas tunnettiin Virtasen Koritehtaana, jossa valmistettiin muun muassa leveitä ohjaamoja kuorma-autoihin eli niin sanottuja Virtasen hyttejä. Se oli varmasti järkevä ja todennäköisesti ainoa realistinen tapa tehdä kuorma-autoa pienille markkinoillemme – olihan Sisukin aloittanut kokoamalla autoja Volvon osista 30 vuotta aiemmin. Viimeinen Wilke-niminen laiva oli Wärtsilän Turun telakalta vuonna 1961 valmistunut kuivarahtialus. Auton virallinen valmistaja oli Teijon Auto-Tehdas eli TAT ja valmistuspaikka Wihurin Teijon Tehtaat Osakeyhtiö, Teijo. Pennanen selittää 20 puuttuvaa autoa sillä, että Wihuri toimitti Helsingin liikennelaitokselle 20 linja-autoa, joissa oli Suomessa Teijolla Volvon osista kootut alustat. Ilmari Mustosesta tuli paljon myöhemmin Wiiman johtaja ja omistaja. Wilke-merkkisiä kuorma-autoja valmistettiin vuosina 1959-64. Luonnollisesti asialla oli myös työllistävä vaikutus, ja auton kotimaisuusastetta saatiin lisättyä. Wihurin keskeinen toimiala oli laivanvarustus, jota harjoitettiin muun muassa Suomen Tankkilaiva Oy -nimisen yhtiön kautta. Myöhemmin Wihuri valmisti noin 2000 Volvon linja-autoalustaa, joiden osat ostettiin suoraan tehtaalta ja joista suurin osa koritettiin Wiima-koreilla. Tuonti osina onnistui helpommin, kun kokoaminen tapahtui vasta Teijon tehtaalla. Koska Wilkettä käytti 60-luvulla moni myöhemmin suureksi kasvanut kuljetusliike, mikä kertoo käyttäjien liikemiesajattelusta. Alustoja ei voitu ostaa kokonaisina, koska kuorma-autojen tuonti maahamme oli säännösteltyä. Valmiit alustat toimitettiin toimitettiin ajamalla Teijolta Vantaalle koritettaviksi. Myös tuon yhtiön omisti Wihuri, ja se nimettiin myöhemmin Wiimaksi. Wihurin eri tuotteilla oli Wi-alkuiset nimet Wilkkeen ja Wiiman tapaan. Vantaalla toiminut Oy Uusi Autokoriteollisuus Ab valmisti Wilkkeiden ohjaamot puumuottiin prässäämällä
Wilkettä myi tuolloin Wihurin myyntiyhtiö, jonka nimi oli – yllätys yllätys – Wiima. Niinivirta, Savonlinnan Kaukokiito ja Urho Luoma Porista. Yksittäisiä autoja meni useammallekin maitoautoilijalle. Carl-Johan Blomqvist kertoo tienneensä Valmistusmäärä on ollut tähän asti hieman epäselvä. 18. Tunnettuja käyttäjiä Sadasta valmistuneesta Wilkkeestä on tiettävästi säilynyt vain kuviemme yksilö, jonka omistaa turkulainen Carl-Johan Blomqvist. No itse asiassa se keksittiinkin. Sata Wilkettä jakaantui Suomeen aikanaan yllättävänkin tasaisesti. Hän kertoo ostaneensa auton Perniöstä, jonne se oli taltioitu silloisen omistajan oman Wilke-taustan vuoksi. Nyt sata valmistunutta kuormaautoyksilöä tuntuu varsin todennäköiseltä. Teuvo Vuortio oli suurin yksityinen Wilke-autojen omistaja hänellä olleiden kolmen yksilön perusteella. Miksei Volvolla Göteborgissa keksitty samaa asiaa. Wilke nähtiin Suomessa sen verran kovana kilpailijana L4751:lle ja seuraavana vuonna esiteltävälle L4851 Viking Tiptopille, että osia ei enää myyty Wihurille ja Wilkkeen tarina loppui. Rekisteriin auto on laitettu vuoden 1964 puolella. Ainoa tärppi oli Maaseudun Tulevaisuudessa olleeseen ilmoitukseen tullut yksi vastaus, jonka perusteella löytyi varaosaohjaamo. Lisäksi Wilke-kauppaa tekivät Volvon piirimyyjät, joille Wilke oli omaa mallistoa täydentävä vaihtoehto. Työläs projekti Wilkkeen ohjaamonäkymä on jotain aivan uutta, sillä siihen ei ole voinut törmätä moneen vuosikymmeneen. Se oli aikanaan hyvin tunnettu teli, jota asennettiin moniin automerkkeihin. Wilke katosi teiltämme 70-luvun aikana, kun niitä purettiin ja muutettiin traktorin peräkärryiksi. pitkän lavan ansiosta Wilkkeeseen mahtui reilu kuorma maitotonkkia. Myös Lohjan Kalkkitehdas osti viisi teli-Wilkettä, jotka se sitten välitti autoilijoiksi ryhtyneille kuljettajilleen. WILKE 1964 Ohjaamossa on selvää Volvon linjaautomaisuutta. Kolmesta Wilkkeestä tehtiin myös myymäläautoja E-liikkeille. Pohjimmiltaan Wilkkeen alusta oli siis yhdistelmä Volvon kuormaja linja-autoa. Valmistus oli loppunut edellisellä vuosikymmenellä, ja tuolloin se tuskin lisäsi harvinaisen auton viehätystä. Blomqvist kertoo etsineensä viimeiset pari vuotta Wilke-aihioita ja kaikkea muuta merkkiin liittyvää eri kanavia pitkin. Koskaan ei voi tietää, mitä Suomen ladoista vielä löytyy, mutta toistaiseksi Blomqvistilla on ainoa liikenteessä oleva Wilke. Pynnönen, Pietikäisen Kuljetus, Kuljetusliike T. Tutkija Pennasen selvitystyön perusteella esimerkiksi Shellillä ja Elannolla on ollut kummallakin viisi autoa käytössään. Volvo alkoi kehitellä omaa nokatonta kuorma-automallia Volvo L4751 Raske Tiptop, joka esiteltiin vuonna 1963. Auto näytti vanhahtavalta eikä se enää kiinnostanut käyttäjiä. Myös käsijarru sijaitsee samassa kohdassa kuin busseissa eli kuljettajan polven vasemmalla puolella oven vieressä. Volvo oli jo rakentanut nokattomia linjaautoja, niistä otetut hallintalaitteet asennettiin kuorma-auton alustalle. Katsokaapa vaikka mittaristoa. Linja-auton vaihdelaatikon käytölle syynä oli se, että bussin vaihteisto on kallistettu lähes kyljelleen eikä se vie korkeussuunnassa niin paljon tilaa. Se toimitettiin seuraavana päivänä sahalahtelaiselle autoilijalle Yrjö Ojalle. Muita tunnettuja käyttäjiä olivat muun muassa Kuljetusliike R. Siitä ei tosin saatu muuta kuin verhoilun malli, mutta sekin oli tyhjää parempi. Suomalaisuutta autossa lisäsi myös Teijon tehtaiden telirakenne eli Teijon teli. Kuviemme yksilö on valmistunut 20.8.1963. Teijon teli pantiin myös 34:ään Wilkkeeseen. Wilkkeessä vaihteisto jäi osittain lavan alle, eikä vaihdelaatikon haluttu olevan päällirakenteen tiellä
WILKE KB1-67/4800 MOOTTORI Volvo D67C, vapaastihengittävä dieselmoottori, 6 sylinteriä, iskutilavuus 6,7 litraa, teho 125 hv VOIMANSIIRTO Volvo K-12, 5+1 nopeuksinen synkronoitu vaihteisto, Volvon kaksinopeuksinen vetävä akseli. Suurin ongelma osien hankinnassa oli se, että auto perustuu L485-Volvoon. Blomqvistin mukaan heillä oli koko projektin ajan hyvä tekemisen meininki päällä. Eero Virta puolestaan teki ohjaamon kanssa tarkkaa työtä ja saattoi sen vuosien takaiseen virheettömään asuunsa. Osia hankittiin niin Ruosista, Tanskasta kuin Hollannistakin, mistä löytyivät uudet putket ja männät moottoriin. Nyt se on palannut takaisin tien päälle. 19 01/17. Aurinkolippa on muotoiltu tyylikkäästi katon jatkoksi. Blomqvist kokeekin, että hänelle lankesi oikeastaan velvollisuus hoitaa asia kuntoon, kun siihen vielä juuri ja juuri oli mahdollisuus. Yhdessä Fribergin kanssa he kävivät alustan läpi. OHJAAMO Oy Uusi Autokoriteollisuus Ab, Vantaa. Blomqvist kertoo, että Tarmo Friberg teki autoon täyden koneremontin. ALUSTA Volvo L485:n runko, Volvo B615 -linja-auton ohjauslaitteisto ja mittaristo, paineilmajarrut, akseliväli 4800 mm, kokonaispaino 12 200 kg, omamassa 6150 kg. Uusien osien löytäminen oli vaikeampaa kuin esimerkiksi Ntai F86-malliin. Blomqvist maalasi lopulta alustan ja rakensi lavan. Auton kunnostus kesti 11 kuukautta. Auton kunnostyö on ehdoton kulttuuriteko. Wilke katosi lähes täysin maailmankartalta. Tiivistettynä voidaan sanoa, että auto purettiin viimeistä nippeliä myöten osiin, jotka käytiin läpi ennen uudelleen kasaamista. VALMISTAJA Teijon Auto-Tehdas, Teijo omasta Wilkkeestään jo kauan. Puskuri on Volvoa. Sitä tehtiin lähes joka päivä. Etsittiinpä autolle aiemman omistajan kanssa yhdessä ostajaa ja kunnostajaakin. Muodoissa on tyyliä ja bussikorien sukunäköä. Kaikki olivat auton kunnostamisen kannalla, mutta kun kysyttiin, kuka auton ottaa tehdäkseen, ei käsiä enää noussut
LÄMPIMIÄ MUISTOJA NUFFIELD 460 1964 20. Rankoissa puintihommissa hikoillut traktori kesti koettelemuksensa vähin vaurioin. Nuffield on vieläkin kylvöillä mukana, ja sen puikkoihin pääsee traktoria uudesta asti ajanut Pekka Järvinen. Loppi Juhani Kerovuoren perintö-Nuffi on komeassa alkuperäiskunnossa
21
Sen ensimmäinen konevetäjä oli ollut piikkipyöräinen Deering. Alkuperäisosat sivuvaloja myöten ovat paikallaan tai ainakin odottamassa uudelleenasennusta. Mittasuhteet ovat noista ajoista muuttuneet. Ohuet putket saattoivat kuitenkin syöpyä puhki. Sillä on aikoinaan vedetty hinattavaa puimuria, ja koska se oli aika kovaa hommaa, kansipahvi jouduttiin kerran vaihtamaan.” Juhanin omat työmuistot Nuffista liittyvät kevyempiin hommin, jyrän tai kärryn vetämiseen. Siinä joutui kierroksia pitämään korkealla, ja kelit olivat yleensä kuumia. Hän on työskennellyt Nuffin kanssa siitä asti, kun traktori tuli Eskolan tilalle. Mutta yhdellä kannentiivisteen vaihdolla Nuhveltti selvisi.” Teksti: Mika Rassi • Kuvat: Tapio Mäntyniemi NUFFIELD 460 22. Silloin tuoreeltaan en päässyt vetämään puimuria, kun olin vielä koulupoika. 460-mallin sylinteriputket olivat ulkohalkaisijaltaan samat kuin Universal Fourissa, mutta poraus oli isompi. Pussipojaksi hinattavaan sentään kelpasin”, Pekka hekottaa. J uhani Kerovuoren Nuffield 460 on aito sukukalleus. Kerovuoren kone on toiminut moitteetta, vaikka rääkki on ollut ankaraa. Kokeneemmat miehet astuivat rattiin. ”Nuffi tuli tilalle 1964. ”Kyllä Nuhvelttia oli hienoa ajaa 35-Fergun jälkeen. Muistot ovat ainakin tietyllä tavalla lämpimiä. Rekisteriotteessa lukee myös 1964, mutta traktorin valut on tehty alkuvuodesta 1963.” 460 muistuttaa edeltäjäänsä hyvin paljon. ”Puimurin vetäminen oli rajua työtä. Pekka muistaa hyvin senkin, kuinka Nuffield saapui Eskolaan. Nuffield oli aikoinaan harppaus isomman kokoluokan koneisiin. Nykyään isoon traktoriin saa kiivetä monta askelmaa ennen kuin pääsee lattiallekaan.” Leikkuupuimakoneen edessä Nuffi tietysti pyöritti puintikoneistoa vetämisen ohella. ”Puimurin vetäjäksi se hankittiin. ”Tämä on monessa suhteessa sama malli kuin Universal Four, mutta esimerkiksi tehoa on hieman enemmän. ”Siellä on hevosen heinäkuormastakin pikkupoikana pudottu”, hyväntuulinen mies kertoilee. Sen jälkeen pelloilla pyöri pari 25-Zetoria ja ainakin yksi 35-Massikka. Siirtoajoja sai Pekkakin tehdä heti tuoreeltaan. ”Olen nyt Nuffin kolmas omistaja, eikä se ole vieläkään päässyt tilalta pois”, Juhani sanoo. Näin lisättiin tilavuutta 3,4 litrasta 3,8 litraan. Juhanin kotitila Eskola oli koneistunut jo rautapyöräkaudella. Traktorin mukana tullut ohjekirjakin on vanhemman mallin ohjekirja, johon on lisätty pari 460:een liittyvää sivua”, Juhani kertoo. ”Nuffieldissa ei ole ollut mitään ongelmaa moottorin kanssa. Isoksi vetäjäksi Kerovuoren Nuffield on pysynyt hyvässä alkuperäiskunnossa. Kaksi vanhaa kaverusta Nuorta isäntää paremmin Nuffieldin elinkaaren tuntee Pekka Järvinen. Juhanin vaari on aikoinaan ostanut uuden Nuffin samalle tilalle, jota Juhani nykyään pitää. Se oli kuin olisi istahtanut isoon traktoriin. Tilalla Pekka on pyörinyt hommissa vieläkin kauemmin
Yhdistymisen seurauksena punaoranssit Nuffieldit muuttuivat 60–70-lukujen taitteessa sinisiksi Leylandeiksi. 23 01/17. 1954 Nuffieldeihin ilmestyivät BMC:n dieselmoottorit. NUFFIELDIN TAIPALEELTA Nuffield oli Morris Motors -yhtiön perustaja William Morrisin kotikylä Englannissa Oxfordshiressä. Nuffield-traktoreiden muotoilu pysyi hyvin samanlaisena 40-luvulta 60-luvun jälkipuoliskolle asti. Tuloksena syntyi British Motor Corporation eli BMC. Sen jälkeen Morrisin haalimat tekniikan alan yritykset tunnettiin Nuffield-organisaationa. ”Siinä oli traktori ja on vieläkin!” Moottoriin on kerran vaihdettu kannentiiviste. 1968 British Motor Holdings (entinen BMC) ja Leyland Motor sulautuivat yhteen. Uusi yhtiö British Leyland oli tuolloin maansa suurin ajoneuvovalmistaja. Sen moottorina oli Morris Commercial, nelisylinterinen 38-hevosvoimainen petrolikone. Toisen maailmansodan jälkeen IsonBritannian johto kehotti Morris-yhtiötä rakentamaan maataloustraktoreita. Tuttu työvaihe tovin seissyttä veteraania käynnisteleville. 1950 Nuffin konepellin alle sai myös Morrisin bensiinimoottorin tai Perkinsin tutun P4-dieselin. Vuonna 1934 Morris sai paroni Nuffieldin arvonimen. Ensimmäinen Nuffield-malli esiteltiin loppuvuodesta 1948. Vuonna 1952 Austin ja Morris yhdistyivät. Petrolikoneiden aika päättyi 1956. Muutoin vanha voimanpesä on sinnitellyt perushuolloilla
Siinä joutui kierroksia pitämään korkealla, ja kelit olivat yleensä kuumia.” NUFFIELD 460 JUHANI KEROVUORI NUFFIELDIN omistaja kolmannessa polvessa PEKKA JÄRVINEN NUFFIELDIN pukilla kuudella vuosikymmenellä 24. NUFFIELD 460 MOOTTORI Nelisylinterinen BMC-dieselmoottori, tilavuus 3,8 litraa, poraus 100 mm, iskun pituus 120 mm, teho 60 hevosvoimaa, 2000 kierrosta minuutissa VAIHTEET 5+1 RENKAAT edessä 7,50-16, takana 16,9-30 (myös 12,4-36 tai 13,6-38) JARRUT rumpujarrut PAINO 2300 kg MUUTA tasauspyörästön lukko, työntövarsitunnustelu, voiman ulosotto 540 kierrosta minuutissa VALMISTUSVUODET 1961–1964 ”Puimurin vetäminen oli rajua työtä
Ensi keväänä työn merkeissä kohtaa jälleen kaksi vanhaa kollegaa. Ja kuski sai mustan peukalon!” Pekka nauraa. Peltotyöt ovat aina mukava sosiaalinen ja mieltä piristävä kausi”, Pekka intoilee. Märemmässäkin se pysyi pinnalla.” Vetokone saattoi näpäyttää kuljettajaa, jos meno alkoi olla liian hurjaa. ”Käyn Eskolassa ajamassa niin kauan kuin isäntä minut huolii. ”Kaikkein paras reissu oli se, kun hain Nuhveltin kanssa metrin halkoja metsästä. ”Kerran kun tulin aurojen kanssa kahville, etupää nousi kivestä ja simpukantappi meni poikki. ”Kun perään laittaa yhdeksän mottia viljaa, melkein rattaat vievät Nuhvelttia. Vanhat valot ja heijastimet ovat kaikilta osin tallessa. Lyhtyjäkään ei ole tarvinnut Nuffiin uusia. Kivaa hommaa, kun ei valita.” Joskus työ maittoi kuljettajalle niin, että sama homma urakoitiin kahteen kertaan. Mutta sitten kun laitettiin kolmisiipiset aurat perään, täytyi jo alkaa kehitellä nokkapainoja. Siinä oli traktori – ja on vieläkin!” 25 01/17. Traktoriveteraanin rattiin hyppää useimmiten Järvisen Pekka. Jo vain. ”Nuhveltti on minun työurallani pisimpään mukana pyörinyt traktori. Otin sivulaidat pois ja laitoin toiselle puolelle kuorman. Ne oli kapeat kärryt, vain 180 senttiä leveät. No, kärry kääntyi kyllä renkailleen, mutta kuorma piti tietysti tehdä uudestaan.” Kevät koittaa Nuffieldille Vanha Nuffield pääsee yhä joka vuosi osallistumaan viljanviljelyyn. ”Kyllä Nuhvilla pääsi metsässä ongelmitta. Muutoin se kynti hienosti – innostui oikein, kun laski aurat maahan. Sielläkään ei kone mennyt upoksiin. ”Vieläkin sillä kuskataan kylvöaikaan täyttökärryä lähipelloille”, Juhani sanoo. ”Sittenhän minulle tulikin vauhtikielto.” Nuffia käytettiin myös puuhommissa. Mittarissa on reilut 5000 tuntia, joista iso osa on kertynyt hinattavan puimurin edessä. Se vetää kyllä mutta tahtoo myös mennä nahkoineen kuorman edellä.” Vanha juhta on keveydestään huolimatta tasapainoinen. Muut saman ikäluokan koneet ovat Pekan alta jo luovuttaneet. ”Puimurin tai kärrynkään edessä ei etupää pomppinut. Monta mottia sillä telattiin. Yhteiset retket Pekan mukaan Nuffield on tukeva mutta köykäinen traktori. Kojetaulu on alkuperäinen, kytkimet kytkevät, ja viisarit värähtävät. Pyörä sattui menemään kannon yli, ja koko kärry kaatui siihen
Hyvinkää 26
Ossi Lindström on joutunut koneiden kanssa tekemisiin monella tavalla elämässään. Entisellä työsuojelumiehellä on viidentoista traktorin kokoelmassa yksi Taavetti, joka on kulkenut yllättäen pojalta isälle. TURVALLISEN MIEHEN KOKOELMASTA DAVID BROWN 25D 27
”Ostin tämän nuorimmalta pojaltani pari vuotta sitten, kun se oli hänelle tarpeeton.” Traktoriharrastuksen tauti on kulkeutunut verenperintönä Ossin kolmesta pojasta kahdelle. Kaikilla aloilla konekannan uudistuminen on edistänyt työsuojelua”, vanha virkamies sanoo. H yvinkään Kirvun kylässä asustelee mies, jota on elämäntaipaleella keitetty monenlaisissa koneliemissä. Mutta kun työsuojelumiehen siviilitalliin katsoo, tuntuu olevan toinen ääni kellossa. Useampaan eri rakennukseen on kertynyt yhteensä 14 traktoria, joista valtaosa on jo aikamiehen iässä. Muokkasimme hevoslaitteista traktorivetoisia, eikä kaikki mennyt aina ihan hyvin. Lindström arvostaa uutta konekantaa pitkän uransa näkövinkkelistä. ”Minä ja velipoika sitä ryhdyimme ajamaan. Tälläkin hetkellä tallista löytyy muun muassa sellaisia erikoisuuksia kuin Belos-sarvitraktori, pari pientä japsi-Fordia ja iso neliveto-Lamborghini. Ossin traktorivillitys puhkesi yli 40 vuotta sitten. Siksi kytkentää hallittiin kahdella vivulla. Kevyt niittokonekin kulki heinän päältä sitä katkomatta, vaikka istuin painona”, Ossi muistelee. Vähän oudompiinkin mies on tutustunut, esimerkiksi ruotsalaiseen rautahepoon. Yksi traktorivanhus palvelee vaskikellojen tykönä eli Pyhäjärvellä metsäpelinä. Taakse sijoitettu hihnapyörä oli Taavetin tavaramerkki. Työkoneen painoa siirrettiin tarvittaessa tratkorin takapyörille vedon parantamiseksi. Teksti: Mika Rassi • Kuvat: Jan-Erik Laine DAVID BROWN 25D 25 oli ensimmäinen DB-malli, josta löytyi painonsiirtojärjestelmä. ”Aikoinaan maatalous oli muita aloja jäljessä, mutta asia on muuttunut paljon parempaan suuntaan. Ossi Lindströmin traktorihommat alkoivat jo 50-luvun puolella, kun hänen isänsä hankki nelipyttyisen Massey Fergusonin. Harmittaa jälkeenpäin”, hyväntuulinen keräilijä virnistää. Tutuksi tulivat niin maatalouden, teollisuuden kuin raskaan liikenteen turva-asiat. ”70-luvun alkupuolella ostin metsää ja hankin McCormick 414:n. Tämä David Brown 25D on sikälikin erikoinen tapaus, että se on kulkenut suvussa aivan päinvastaiseen suuntaan kuin yleensä. Ylenevässä polvessa Otetaan Ossi Lindströmin kokoelmasta lähempään syyniin eräs tuoreimmista hankinnoista. Virassa ja siviilissä Varsinaisen työuransa Ossi teki työsuojelutarkastana. Juuri nyt Ossilla on työn alla kaksi konevikaista Porschea. ”Turhakkeitakin on tullut ostettua. 28. Siitä se lähti.” Sen jälkeen Ossin tontilla onkin nähty kaikkien tutuimpien traktorimerkkien edustajia
Parhaimmillaan David Brown oli Iso-Britannian kolmanneksi suurin maataloustraktoreiden valmistaja. Siellä oli valmistettu jo viimeiset Ferguson-Brownit 30-luvun lopulla. 29 01/17. Ensimmäiset Suomeen tulleet DB:t olivat 40–50-lukujen vaihteessa valmistettuja Cropmastereita. Tennecon ennestään omistama Case ja David Brown alkoivat yhdistää mallejaan. TAAVETIN TAIPALEELTA David Brown perustettiin 1860, ja aluksi yritys valmisti valumalleja. 1936 David Brown ryhtyi valmistamaan traktoreita Harry Fergusonin kanssa. 1988 David Brownin taru traktoriteollisuudessa päättyi, kun Melthamin perinteikäs tehdas suljettiin. Ensimmäinen David Brown -traktori oli juuri toisen maailmansodan kynnyksellä esitelty VAK1, FergusonBrownia järeämpi traktori. Liitto alkoi pian rakoilla, kun David Brown suunnitteli oman traktorimallinsa ja Ferguson havitteli yhteistyötä Fordin kanssa. Pian tuotantosuunnaksi vaihtuivat hammasrattaat ja voimansiirrot. 70-luvun alussa David Brownin traktorituotanto siirtyi yhdysvaltalaisen Tennecon omistukseen
Sarjanumero viittaa tuotannon alkuvuosiin 1953–1955. Puolivointisenakin se on osoittautunut yllättävän arvokkaaksi. ”Se seisoi aikansa, kunnes päätin panna sen käyntikuntoon. Kytkentävipu ei lukitu, ja se pitäisi korjata.” Työkuntoiseksi joutuminen on tälläkin vanhalla traktorilla vielä edessä. Etupään rosteriputki on sekin Ossin oma asennus, mutta lisäraudat nokalla ovat vanhaa perua. Koneet voivat joutua yllättäviinkin askareisiin. Taannoin Ossin arsenaalilla esimerkiksi kiskottiin hirviä pois metsästä. Ensimmäiset dieselit DB valmisti 1949. Siitä tuli kallis remontti, enkä ole sitten uskaltanut muihin suuttimiin koskeakaan.” Äänenvaimenninta DB:ssä ei ollut tullessa ollenkaan. ”Kyllä se savuista päätellen vähän väljä kone on.” Lopulta joutuu hommiin Vaikka Lindströmillä on paljon traktoreita pienellä metsätilallaan, kaikilla tehdään vuorollaan töitä. David Brown oli tehnyt omia moottoreita jo Ferguson-Brown-traktoreihin. Kun irrotettiin sieltä yhtä suutinta, se lähtikin heloineen päivineen ja nesteet menivät sekaisin. Kun sen isäntä yllättäen kuoli, kone joutui tyytymään pitkäksi toviksi ulkomajoitukseen. ”Siinä on moottoriongelmien lisäksi semmoinen vika, että kun jarruttaa nopeasti, hihnapyörä menee päälle. Taavetin entisen omistajan sairautta koetellaan paraikaa kovilla lääkkeillä. 25D:n bensiiniversio 25 oli rahtusen dieseltraktoria tehokkaampi. DAVID BROWN 25D 30. Moottoria on jossain vaiheessa tarkoitus vielä huoltaa. Jäähdyttäjän korkista on tarjottu Ossille enemmän kuin mitä hän maksoi koko traktorista. Aihioasteella ollut traktori sai Ossin hoteissa pitkään kaipaamaansa huoltoa. Koneliikkeessäkään eivät saaneet suutinta irti, vaan sinne laitettiin kokonaan toinen pusla ja siihen toinen suutin. ”Nuorimmaisellani on ollut traktoreita, mutta nyt hän on menossa naimisiin”, Lindström vinkkaa silmää. ”Eräs mies olisi maksanut pelkästä jäähdyttäjän korkista saman, mitä minä maksoin koko traktorista”, Ossi ällistelee. Suunnitelmissa on muun muassa syöttöpumpun vaihto. Taavetilla Ossi ei ole vielä juuri töitä tehnyt. Ennen Lindströmien klaania Taavetti oli viihtynyt pitkään kevyissä perunamaahommissa
31 01/17. DAVID BROWN 25D MOOTTORI nelisylinterinen nestejäähdytteinen dieselmoottori, tilavuus 2,5 litraa, teho 31 hevosvoimaa, 1800 kierrosta minuutissa VAIHTEISTO 6+2 RENKAAT edessä 6,00-19, takana 11-28 MITAT paino 1685 kg, pituus 287 cm, akseliväli 190 cm, maavara 39 cm MUUTA painonsiirtojärjestelmä, kaksinopeuksinen voiman ulosotto ja hihnapyörä VALMISTUSVUODET 1953–1958 VALMISTUSPAIKKA Meltham, Iso-Britannia VALMISTUSMÄÄRÄ 24 742 (25 ja 25D yhteensä) Kyllä siinä syöttöä piisaa! Ossi hihkuu savuverhon takaa
SAHURIMAJURI FORDSON POWER MAJOR 1958 32. Asikkala Juha Silénin karunkirjavassa kunnossa oleva, omavalmisteisella hytillä varustettu kuutosFordson on varmatoiminen harrastepeli, jolla omistaja ajelee ahkerasti
33
”Arvelin ohjauspuolen ja nostolaitteiden olevan hyvässä kunnossa, koska Major oli pyörittänyt sahaa suurimman osan käyttötunneistaan”, Juha kertoo. Silén soitteli myyjälle ja tiedusteli kohtuuhintaisen koneen kuntoa. Uuteen kotiin Tutkittuaan tovin kauan seissyttä ja sammaloitunutta traktoria Juha päätti tehdä kaupat ja kuljettaa Majorin kotiinsa Asikkalan Hillilään. Majoriin oli vaihdettu jo Mäntyharjussa kuusisylinterinen moottori, joka on sekin Fordin tekemä ja todennäköisesti kuorma-autosta napattu. T alvella 2010 asikkalalainen Juha Silén huomasi netissä ilmoituksen Mäntyharjulla myytävänä olevasta, pitkään seisseestä Fordson Majorista. Ostopäätökseen vaikutti vahvasti traktorin tiedossa oleva työhistoria. Volanen oli pelastanut sahurin Majorin romukuormaan joutumiselta, koska hän arveli sen olevan vielä kunnostuskelpoinen. Mikkelin Mobilistien puuhamiehenä ja taitavana entisöijänä tunnettu autoja koneharrastaja säilytti traktoria pihallaan kymmenisen vuotta, mutta päätti lopulta luopua siitä, kun traktorille ei ollut tarvetta. Jonkinlaisen remontin tai huollon yhteydessä koneelle oli käynyt kehnosti öljyjen ja vesien mentyä sekaisin. ”Toin sen kotiin, irrotin suuttimet ja laskin pytyt täyteen öljyä, jotta koneen kunto ei ainakaan huononisi”, Volanen kertoo. Kaikkia tarvittavia osia ei tosin tullut varaosamoottorin mukana, joten esimerkiksi polttoaineen syötön Juha ratkaisi omista varastoistaan löytyneillä osilla. Major oli siirtynyt mäntyharjulaisen Timo Volasen pihalle vuoden 2000 tietämissä. ”Avattuani moottorin huomasin, että se oli jäätynyt halki. Major ei siis ollut Volasella koskaan omassa käytössä. ”Tekemäni viritelmä tuntuu herättävän kiinnostusta.” Fordsonin ulkokuori on edelleen kutakuinkin hakuTeksti: Lea Lahti Kuvat: Tapio Mäntyniemi Haljenneesta kuutoskoneesta ei jäänyt remontin jäljiltä muuta kuin kuoret. Siitä Juha sai varaosia haljenneeseen koneeseen, ja niin kahdesta aihiosta syntyi yksi ehjä moottori. Jouduin laittamaan sen kokonaan uusiin puihin”, mies toteaa. Jo puhelimessa selvisi, että traktori on suurimman osan työhistoriastaan toiminut paikallismoottorina ja pyörittänyt sahaa Mäntyharjulla. Kaupassa mukana tuli myös Volasen hommaama varaosakuutonen. FORDSON POWER MAJOR 34. Juha kiinnostui koneesta ja lähti paikan päälle katsomaan
Istuu vaan ja antaa mennä”, Juha hymyilee. ”Kaduttaa kovasti, kun pesin paksut sammaleet pois konepellin päältä. Sen perusteella voi olettaa, että valmistuspaikkana on ollut hyvin varusteltu kyläpaja. Ohjauslaitteet ovat edelleen tarkat – väljää ei ole yhtään. Juha kertoo, että oikeastaan loppukesästäkin on itse asiassa pelkästään plussaa, jos on niin huono keli, ettei varmasti ole tarvetta lähteä puimaan. Mutta kyllä minun mielestäni jonkinlaista yritystä ja näkemystä on ollut sillä, joka tämän hytin on rakentanut.” Hytti on aika leveä. Hytin saumat näyttävät siltä, että ne on hitsattu kasaan migillä. ”Heinä–elokuulla tapahtumia on niin paljon, ettei oikein tiedä, minne menisi. Siitä johtuen traktorin takavanteiden on oltava sovitettuna riittävän leveälle, jotta Majorin pyörät mahtuvat pyörimään. Tämä olisi vieläkin hienompi, jos vuosikymmenten aikana kertynyt paksu sammalmatto somistaisi konepeltiä”, omistaja harmittelee. Tien päällä Omistaja toteaa traktorin olevan varsin hyvä peli ajella. ”Yhtään samanlaista hyttiä ei ole tullut vastaan”, Silén toteaa. hetken kuosissa. Kovin nopea Major ei ole. Silloin joutaisin paremmin osallistumaan. Hytti on siististi ja vankasti tehty. Ovet istuvat hyvin paikoillaan ja toimivat moitteettomasti. Syyskuun puolella on usein vielä ihan kelvollista keliä.” Sää ei tosin ole koskaan ollut este lähdölle. Silén on ajellut harrastetraktoreillaan Rautaan ja Petrooliin kaveriporukan kera jo monena vuonna peräkkäin. Sepänkoppi Majorin hytti vaikuttaa omavalmisteelta. Mielestäni tapahtumia saisi olla enemmän syyskuun puolella. Omistaja arvelee maksiminopeudeksi 28 km/h. Liekö leikkautettu varta vasten vai onko käytetty joitakin olemassa olevia laseja, en tiedä. Tapahtumissa on tullut vierailtua sen mukaan, mitä on työnteolta ehtinyt. Traktorissa on suhteellisen tehokkaat jarrut, joten tien päällekin uskaltaa lähteä. ”Äkkiä katsoen se on aika suoraviivaisen ja karun näköinen, mutta on siinä hienoakin muotoilua. 35 01/17. Rengasrikon jäljiltä käyttöön jääneet eripariset eturenkaat eivät haittaa harrastusta. Tämän traktorin kanssa mennään rennolla meiningillä. Muutamissa laseissa on pyöreät nurkat. ”Sekään ei ole ongelma: täytyy vain lähteä aikaisemmin liikkeelle.” Kiireisimmän työsesongin ajoittuminen kesään rajoittaa kaikenlaisia koneita korjailevan ja maata viljelevän miehen vapaaaikaa. ”Tällä on vaivatonta ajaa. Se lepää vakaasti kumityynyjen varassa eikä kolise tai rämise ajaessa
Pikkuhiljaa kasaan on tulossa toinen kuusisylinterinen Major. Tilava hytti ja Belaruksen muhkeat pyörät saavat aikaan tukevan vaikutelman. FORDSON MAJOR 36. Se ei oikein sovi Majorin tyyliin. ”Ollaan menossa samaan suuntaan kuin Saksassa ja Englannissa, jossa traktoreita on harrastettu pitempään, siellä hinnat ovat jo pitkään olleet huomattavasti korkeammat kuin meillä”, Silén tietää. Kun aiemmin 2000 markalla sai ajokuntoisen traktorin, ovat hinnat nyt vähintäänkin kuusinkertaistuneet; aina ei meinaa löytää projektikuntoistakaan 2000 eurolla. Sellaiset olivat Silénillä varastossa, ja ne saivat pestin, kun sattuivat olemaan kooltaan sopivat. Lisäksi löytyy pari projektiasteella olevaa. Silén myöntää, että netistä tulee seurattua jatkuvasti lähiseudulla myynnissä olevia traktoreita ”Jos hinta-laatusuhde on sopiva, haen ilman muuta talteen. ”Aamuhämärissä lähdetään ja iltahämärissä palataan”, harrastaja kertoo. Porschen haluaisin vielä. Toki tämän traktorin hytti hiukan suojaa, jos semmoinen tilanne tulee, että osuu”, Silén toteaa tyytyväisenä. ”Aika alastomanahan sitä traktorin penkillä tien päällä on. ”Kuivassa paikassa säilytettynä niistä saa kymmenen vuoden kuluttua varmasti omansa pois korkojen kanssa”, mies arvelee. Tien päällä pitempien matkojen ajaminen joskus hirvittää. Täytyisiköhän sille tehdä jotakin?” omistaja nauraa. Projektit edistyvät sitä mukaa kuin aikaa harrastukselle löytyy. Kauaa ei renkaanvaihto-operaatio ei matkaa hidastanut; kymmenen minuutin seisokilla seurue sai renkaan vaihdettua ja ajo jatkui. ”Vähän harmittaa kyllä, kun siinä on noin kirkkaaksi maalattu vanne. Joskus ohitetaan turhan läheltä. Takarenkaina Fordsonissa ovat Belaruksen renkaat. Tiessä ei tarvitse olla isoakaan monttua, kun traktori koukkaa vähän sivulle. Juha kertoo, että kun harrastelaitteita katselevat ihmiset kommentoivat usein, että ”kyllä on upea laite” tai ”onpas siinä hieno yksilö”, niin karusta Majorista katsojilla ei oikein tahdo löytyä oikeita laatusanoja, vaan kommenttina on yleensä: ”Onpas siinä – traktori!” Tallissa tilaa vielä Artikkelin Major ei ole Silénin ainoa tämän merkkinen harrastepeli. ”Huomasin, että eturengas alkoi pikkuhiljaa vuotaa. Lisäksi puutteita piti paikkailla käteen osuneilla osilla. Onneksi meillä oli vararengas mukana”, Juha kertoo. Harrastetraktoreiden hintakehitys hämmästyttää harrastajaa. Joinain vuosina ei kunnostukseen ehdi perehtyä muutamaa päivää enempää, mutta toisena aikaa järjestyy paremmin. Myös Ford 7000 ja Major County on suunnitelmissa hankkia, jos vain sopivat yksilöt osuu kohdalle”, Juha haaveilee. Takaapäin katsottuna Majori näyttää isommalta kuin oikeasti onkaan. Moottorivikainen nelisylinterinen on myös työn alla. Muutama vuosi sitten Riihimäeltä palatessa Majorista meni rengas. Juha uskoo että vanhojen traktoreiden arvo on edelleen nousussa, ja niihin sijoitettu raha on hyvässä tallessa vaikkei niitä ehtisikään kunnostaa. Veteraanitraktoreiden vetokisoissa Vuolenkoskella on tullut käytyä myös. Silén on kunnostanut Fordin kuutosen traktorin mukana tulleen varaosamoottorin avulla. Autoilijat eivät aina ymmärrä, kuinka hiljaa vanha traktori kulkee. Ensimmäisenä vuonna ajokkina oli artikkelin Power Major
WWW.LENINGRADAUTOMOBILE.COM HUOLTOJA KORJAUSPALVELUT. Konehuolto T. Kun muutat, kerro se myös meille! www.facebook.com/ vanhatkoneet Deeren Deeren alkuperäisvaraosat ja lisävarusteet Myös vanhemmat ja erikoisemmat mallit, purkuosat, PartsCountry varaosat, JD oheistuotteet ja Castrol öljyt. 0500-226 028 www.konehuoltolaukkanen.. Laukkanen Oy Pyhällöntie 41, Lieto • Puh. Union T-paita 11,95 € Lippikset • Tarrat • Solmiot • T-Paidat J paljo muut ... VOIT TILATA MYÖS PUHELIMITSE! 040 548 6806 www.fanituoteshop.fi Vanhat Koneet -tilaajapalvelu: 03-2251 948, ma-pe 8.30-16.00 tilaajapalvelu@vanhatkoneet.fi. KAIKKI MERKIT JA MALLIT, ERITYISESTI JENKKI-AUTOT • 040-0130 313 MEILTÄ USEITA ERI ZIL MALLEJA ERI VUOSILTA! KONEET JOPA MAHDOLLISTA SAADA TOIVOTUN VÄRIN MUKAAN! KÄY KATSOMASSA VALIKOIMA NETTISIVUILTAMME. KLASSIKKO TUOTTEET Esim
Laukaa Erkki Kauppinen ehti jo pidemmän aikaa etsiä perinnekyläänsä PikkuJussi-kaivinkonetta ennen kuin tärppäsi. Teksti: Lea Lahti • Kuva: Jan-Erik Laine VEPSÄLTÄ TUPASWILLAAN PIKKU-JUSSI ÅKERMAN 200D 1955 38. Nyt Tupaswillassa pääsee tapahtumapäivinä seuraamaan Eero Jaatisen työskentelyä Vepsä Oy:n entisellä Pikku-Jussilla
Kaivinliikkeen peruskone Kaivinkoneesta sikisi imatralainen yritys Kaivinliike E. Etenkin pistokauhalla varustettuna se on ollut esimerkiksi soran lastauksessa kelpo kone.” 39. Näytöstöitä Tupaswillassa Vepsä Oy:n liiketoiminta päättyi jokunen vuosi sitten. Ajan myötä suuremmat ja tehokkaammat laitteet valtasivat alaa. Sen teho oli valtava lapiomiehiin verrattuna. ”Perinnepäivillä työnäytöstä pitäessä juttusille tulee monia Pikku-Jussia ammatikseen käyttäneitä vanhempia miehiä. Koneet vaihtuivat vuosien myötä uudempiin ja isompiin. ”Veljeni kertoi, että Petäjävedellä pankin rakennustyömaalla on kaivinkone töissä. ”Isäni uskoi lujasti liikeideaansa ja sai ahkeralla työllä yrityksensä kasvamaan ja menestymään.” Pikku-Jussi oli kannattava hankinta. Kun vuosikymmeniä myöhemmin maansiirtoyrityksessä vietettiin vuosijuhlia, päätettiin taloon hankkia samanlainen kaivuri kuin ensimmäinen oli ollut. Nurinkurinen Jussi Pikku-Jussi oli yleinen kone vielä 1960-luvun alussa. Pikku-Jussistakin luovuttiin. Tapahtumapäivinä Jussin puikoissa on useimmiten Eero Jaatinen. Pikku-Jussi on hieman konstikas käytettävä uudempiin koneisiin tottuneelle. Samalla rahalla olisi voinut ostaa elinkelpoisen maatilan”, Eeron tytär Liisa Vepsä-Hirvonen kertoo. Samassa yhteydessä maskotista päätettiin luopua. Jaatinen muistaa vieläkin päivän, jolloin hän näki Pikku-Jussin ensi kertaa. Vuonna 1968 kaivinliikkeen rinnalle perustettiin toinenkin yhtiö, Vepsä Oy, jonka toimiala oli rakennusten purku. Merkkivuosia juhlistamaan löytyi Tielaitoksen entinen Pikku-Jussi, joka entisöitiin Vepsä Oy:n maskotiksi. Kalustoa hankittiin lisää. ”Kun ajoin Äänekosken tehtaalla Atlasta 60-70-luvun vaihteessa, oli siellä vielä Pikku-Jussi joka päivä käytössä pienemmissä ojankaivuuhommissa”, Eero muistaa. Vepsä & kumppanit. ”Eeron äiti itki kuullessaan, millaisen summan poika oli sijoittanut kaivinkoneeseen. V ielä 1950-luvun alussa maanajossa oli tapana, että kuljettaja ja repsikka lastasivat kuormat hartiavoimin lapiolla. ”Sehän on niin nurinpäin toimiva kone kuin voi olla! Nosto on vasemmalla ja kaivu oikealla ja jarrutkin toisinpäin kuin mihin on tottunut.” Pienitehoisella Jussillakin saa Eeron mukaan maan siirtymään, kun pitää ajatuksen kasassa. Sen kohtaloksi koitui mitä todennäköisimmin romutus. Vuonna 1953 hieman yli kolmekymppinen kuorma-autoilija Eero Vepsä teki rohkean ratkaisun ja osti ruotsalaisen Pikku-Jussikaivinkoneen. Kaivettavien mäkien pelättiin loppuvan kesken, kun hirmuinen konevoima valtasi työmaita. Tutuksi ovat vuosien myötä tulleet tutuksi niin Temmes, Ahma, Atlas, Åkerman, Valmet kuin Daewoo. Hänellä on kokemusta ammattimaisesta kaivurinkäytöstä. Kaivuri sai hyvän uuden kodin, kun kone päätyi Erkki Kauppiselle Laukaan Tupaswillaan. Ajoin saman tien polkupyörällä koulupäivän jälkeen 12 kilometrin päähän katsomaan konetta”, Eero Jaatinen kertoo ensi kosketuksestaan Pikku-Jussiin
Autoon ajat sitten ihastunut harrastaja sai taannoin tehtyä siitä kaupat. Hyväkuntoinen sora-auto on päässyt takaisin niihin hommiin, joihin se on aikoinaan kotipitäjässään tehty. 70-luvulla Maskussa soraa kuljettanut britti-Fargo piileksi tallin hämärissä yli 30 vuotta. SORAKUOPAN VIRTUOOSI FARGO FK800 1970 40
Toistuvat ostoreissut tuottivat tulosta vuonna 2014. Yksi Maskun sorakuskeista oli Kalevi Lahti, joka hankki vuonna 1970 uuden Fargon sora-autoksi. Maskun kivennäismaasta syntyi Suomen lounaiskolkkaan lähiöitä, teollisuutta ja teitä. Rannikkoseudulla kun ollaan, Fargon kuutos-Perkinsiä kärtettiin myös venemoottoriksi. Muutoin kabiini on alkuperäisasussa. Pamautin siihen akut kiinni, ja sieltä se lähti. ”Auto oli levännyt 36 vuotta. Sotien jälkeen Raision, Naantalin ja Turun alue pursui rakennushankkeita. Työtä autolle riitti vuoteen 1978 asti, jolloin omistaja vaihtoi ammattia ja Fargo jäi talliin seisomaan. Vuosituhannen vaihteella Fargo alkoi kiinnostaa myös Kauko Kaistamoa, paikallisen autokorjaamon pyörittäjää ja omien sanojensa mukaan puolihullua autoharrastajaa. Kaukon oma autokorjaamo on 31-vuotias, ja ennen Ohjaamo on maalattu ja kuskin istuin verhoiltu. Kuvaavaa on, että valtatie 8:n varrella Maskussa on tänä päivänä monien hehtaarien kokoisista hiekkakuopista syntyneitä järviä. Ajoin sen omaan verstaaseen”, Kauko kertoo. Myös lavalta löytyy menneen ajan merkkejä: punainen raita on kertonut lastin enimmäiskorkeuden. Maskun hiekkaa ja soraa ajettiin siis usealta kuopalta yhtä aikaa. Puolihullun harrastajan hoiviin Hyväkuntoiseksi ja melko harvinaiseksi tiedettyä autoa kävi useampikin ostajaehdokas havittelemassa. 41 01/17. Aluetta kutsutaan Maskun Rivieraksi. Kaikeksi onneksi omistaja piti autoa arvokkaana eikä laittanut sitä palasiksi. Siinä rallissa riitti autoille ja ajajille kysyntää. Masku Teksti: Mika Rassi • Kuvat: Jan-Erik Laine V arsinais-Suomen Masku oli viime vuosisadalla hiekan ja soran pitäjä
Fargo-kuorma-autoja ei myyty Yhdysvalloissa enää 30-luvun jälkeen, mutta vientiautoissa merkkiä käytettiin yhä. MUISTATKO. Fargoja valmistettiin Kanadassa ja Iso-Britanniassa 1970-luvulle asti. 42. Fargo-merkkisiä kuorma-autoja tehtiin Yhdysvalloissa ensi kerran vuosina 1913–1922. Sama suora kuutonen majailee monessa Massey-Fergusontraktorissakin. FARGO FK800 Perkinsin 6.354 oli pitkäikäinen ja monikäyttöinen moottori. Fargo-malleja on myyty käytännössä samanlaisina myös Dodge-, DeSotoja Commer-merkkisinä. Tukeva lava nousee niin pystyyn, että sora kyllä vierii kyydistä pois. Siellä Fargoja valmistettiin vielä tällä vuosikymmenellä. Vanhojen Koneiden numerossa 1/13 kerroimme Helsingin palolaitoksen Fargo-sammutusautosta. 1920-luvun lopulla Chrysler hankki Fargo-nimen itselleen. Numerossa 6/15 seikkaili Mommilan kartanon Fargo. Pisimpään Fargo-merkki eli Turkissa. Fargon päällirakenne on tehty Maskussa kyläsepän pajassa
Lavan puupohja oli hyvässä kunnossa. Lava nousee ihan pystyyn, joten se tulee takuulla tyhjäksi.” Muistoja montun pohjalta Maskussa on vielä paljon vanhaa polvea, joka muistaa hyvin oman kylän sora-autot. Mutta työtunteja ei parane laskea. ”Kippi nousee kevyesti. Tarvittaessa lasti on tasoitettu haravalla ja korkeusraidan avulla on tarkistettu, ettei lavalla ole ylikuormaa. Ja äänimaisema on suurenmoinen!” 43 01/17. Arvokkain säilynyt varuste on epäilemättä Maskussa autoon uutena tehty päällirakenne. Vähän äänekäs se toki on, ja jouset ovat aika kovat, ”Kiihdyttäessä saa latoa koko ajan suurempaa. sen perustamista hän oli 15 vuotta GM:llä töissä. ”Laitojen sisäpuolella näkyy yhä vanha punainen korkeusraita. Hienosti se kulkee. Se on tehty aikoinaan poliisia varten. Kun rakennetta on uusittu, kantavuus on parantunut ja uusi viiva on piirretty viisi senttiä vanhan yläpuolelle.” Kuormauslaitteisto on erittäin toimiva. Onneksi rotat eivät olleet syöneet kuin yhden johdon poikki. ”Pisteosia vaihdoin, muun muassa laturin, vesipumpun ja lämmityslaitteen kennon. Kaveri sanoi, että hän ei puhu enää mitään, kun taitaa olla hommaan tehty auto. ”Tämä on tämmöinen maaseutupaja, jossa tehdään vähän kaikkea. Joskus ne saattavat vetää koko johtosarjan naamariinsa.” Soranajoon tehty Yksi rotansyömä lanka kuvaa hyvin sitä, kuinka paljon Fargossa on myötäsyntyistä. ”Minulle on sanottu, että Fargo oli ainoa auto, joka tuli kuormansa kanssa montusta itse ylös. Fargon vesipumppua ei haeta tuosta vain, sitä piti metsästää purkamoilta. Alueen suurin kuoppa oli aikoinaan 8-tien pinnasta 75 metriä pohjalle, ja nousu on ollut jyrkkä.” Vaikka kyseessä on periaatteessa harrasteauto, Kauko on valjastanut Fargonsa entisiin hommiin. Toin kerran Fargolla täyden sorakuorman verstaalle, ja siinä eräs mies arveli, että taitaa jäädä nostamatta. ”Loppuvuodestakin ajelin sillä seitsemän tonnin sepelikuorman koemielessä. Uuden omistajan kokemus on vahvistanut perimätietoa. Heitä Kauko on haastatellut. Sen päällä oleva kulutuslaudoitus oli sen verran raolla ja pystyssä, että panin siihen uudet ponttilaudat.” Lavassa on merkkejä menneiden aikojen kuljetusvalvonnasta. Sen vaihteistoa kehutaan kovasti. Lava nousi tyhjäkäynnillä ja nopeasti. Mittaritaulun takana oli kolme rotanpesää, eikä niitäkään ihan hetkessä sieltä kaivettu. Muun muassa maski, tunkki, puskurit, ajovaloumpiot ja kumimatotkin ovat alkuperäisiä. Muita autoja kuormaajat työnsivät aina, jos pantiin täysi mälli päälle. Se on pääasiassa henkilöautoille tarkoitettu, mutta juuri ja juuri mahtui Fargokin sisään maalattavaksi.” Sisätiloissa huilannut auto oli säilynyt hyvin, mutta vähän työtä se silti vaati vanhaa sävyä kunnioittavan maalipinnan lisäksi. Hain punaista sepeliä Vehmaalta ja yllätyin, kuinka kevyesti se toi kuormaa Mietoisten mäkien yli. Fargo saapui sorapitäjään pelkkänä alustana, ja sorankuljetusvarusteet on rakennettu sikäläisen autonasentajan pajassa. ”Viljalaidatkin on siihen olemassa
Hän on harrastanut lähinnä henkilöautojen entisöintiä kolmisenkymmentä vuotta, ja tahti on ollut osapuilleen auto per talvi. Itselleen mies aikoo kuitenkin laitella lähinnä mopoja. Kuskinpenkin verhoilua lukuun ottamatta Kauko teki Fargon remonttityöt itse. ”Ajoin Bedfordeilla 70-luvulla. Moottori ja hytti olivat samat, mutta muuten autot olivat matalampia, pienempipyöräisiä, ja niissä oli jakeluauton perä ja vaihteet.” Kaukon käsityksen mukaan autojen räätälöinti on aikoinaan ollut melko krouvia. Kyllä Fargo on samankokoiseen Petteriin verrattuna aika raju vehje. ”VR:llä oli aikoinaan Fargoja paljon. Tallissa on kaksi kuorma-autoa, eikä eläkeläinen tarvitse kahta. Sieltä oli alkanut kuulua jokin ääni, ja takuuna tuli uusi. ”Olen sen verran selvittänyt historiaa, että Fargot on tuotu aikoinaan Suomeen harmaina. Ei sillä ihan viitsi huvikseen Saariselälle lähteä.” Auton vaiheista liikkuu myös paljon tarinoita. Eläkepäivät alkavat vuoden kuluttua, ja silloin Kauko olettaa entisöintiprojektien tahdin vain kiihtyvän. Mutta takarenkaat ovat kuulemma alkuperäiset, pinnoitetut tosin, Niin tai näin, minulla on niissä ollut seitsemän kilon paineet soranajossa.” Kaukolla on kokemusta myös muista 70-luvun brittiautoista. Fargo-kanta on Suomessa nykyään yleensäkin heikko, vaikka niitä on täällä käytetty. ”Tässähän on Eatonin tuplaperä, ja olen kuullut, että perä olisi vaihdettu noin vuoden ikäisenä. Tuossa saa latoa koko ajan suurempaa. FARGO FK800 44. Ikä näkyy lähinnä ajomukavuudessa. Tästäkin on hytti maalattu sisältä punaiseksi ilman että osia on irrotettu – aurinkolipat, vaihdekepit ja sen sellaiset on vain peitetty.” Tällä hetkellä Kaukon Fargolla on ajettu vaatimattomat 170 000 kilometriä. ”Kesällä hytti on kuuma, ja kennon koosta päätellen siellä voi talvella tulla vilu.” Harvan kannan kuormuri Kauko kuuluu Veteraanikuorma-autoseuraan ja Turun seuran mobilisteihin, ja hänen käsityksensä mukaan vastaavaa Fargoa ei muilta seuralaisilta löydy. Täytyy varastoida paria Amerikan-autoakin”, vanha keräilijä virnistää. Ja äänimaisema on suurenmoinen!” Vanhaksi autoksi Fargo on Kaukon mukaan pieniruokainen. Hyvin alkuperäisessä asussa olevan auton kruunaavat vanhat kilvet, jotka sattuivat olemaan vapaana. jos ei ole kuormaa päällä. Vertailussa Fargo pärjää oikein hyvin. Ne on maalattu Helsingissä. Ne olivat pienempää mallia. ”Luulen, että panen Fargon myyntiin ensi keväänä. Peränvaihtajallakin varustettu Bedford oli raskas lähtemään vauhtiin kuorman kanssa
Tilavuus 5,8 litraa. VAIHTEISTO 5+1. Kaksinopeuksinen Eaton-taka-akseli. Kuusisylinterinen nestejäähdytteinen suoraruiskutteinen dieselmoottori. Hienosti se kulkee.” FARGO FK800 MOOTTORI Perkins 6.354. VALMISTUSPAIKKA Kew, IsoBritannia 45 01/17. ”Loppuvuodesta ajelin Fargolla seitsemän tonnin sepelikuorman. JARRUT paineilmajarrut PÄÄLLIRAKENNE kippaava maansiirtolava VALMISTAJA Chrysler United Kingdom Ltd
Myös ruokintalaitetta käyttäneen rataspumpun hän irrotti, ja siinä hötäkässä vekotin lyheni noin 17 senttimetriä. Ne lähtivät pesästä Markun matkaan. RUOKKIJASTA MUOKATTU Minkomatic-ruokintatrukkeja on tehty viidettä vuosikymmentä. Sitten Markku sattui löytämään Fahrin leikkuupuimurin konepellin, jota kaventamalla, lyhentämällä ja sovittamalla Minkomatic sai uuden konepeiton. Koneen keulalta Markku otti ruokintasäiliön pois. Mitä matkaan tarttuu. ”Siinä on simpukkaohjaus, ja kaikki pallonivelet ovat säädettäviä. ”Paikalle käveli mies rahapussin kanssa ja sanoi, että hänpä se haluaa tuon.” Markun muokkaama Matikki jäi vielä kaupassa Suomeen. Kone on kaikkiaan vankkaa tekoa. Manan majoille olivat menneet säästeliäät veljekset, ja niinpä navetan ylisiltäkin löytyi monta vuosikertaa sanomalehtiä ynnä muita helposti kerääntyviä tuotteita. Sieltähän kaivettiin esiin kaksi vanhaa turkistarhoille tarkoitettua Minkomatic-ruokintatrukkia. Toisesta Markku hankkiutui pian eroon vaihtokaupalla, mutta toisen hän pani vallan uuteen uskoon. Viime suvena pikkutraktori oli myyntireissuilla vetonaulana mukana. ”Mutta mitäs raudantapaista tuolta pilkottaa?” tuumi Markku. Pienen kartanon pihahommissa se on ihan sopiva.” Minkomaticisa pöhisee kahdeksanheppainen Kohler. N urmeslainen Markku Kakkinen pääsi taannoin ihmettelemään erään hyvin varustellun kuolinpesän tavaroita. ”Saavatpa ihmiset puhumista, kun on vähän omituisempia vehkeitä. Jos jokin vastaava raato vielä sattuu kohdalle, Markku uskoo ottavansa sen työn alle. Markku kiertelee kesäisin ahkerasti rompetoreja. Sitten se on taas katsottava, minkänäköisiksi ne muuttuvat.” Teksti: Mika Rassi • Kuvat: Jukka Vuorenmaa 46. ”Kun tulee mielenkiintoinen kone tai oikeastaan mikä hyvänsä tavara vastaan, aina ne pahalaiset ovat matkaan tarttumassa. Markku kehuu hydrostaattivetoista pikkutraktoria näppäräksi ja voimakkaaksi. Aika monella katsojalla näytti olevan suu hymyssä.” Konetta ei pitänyt myydä, mutta toisin kävi. Markku Kakkinen loihti viallisesta rehuautomaatista kätevän pikkutraktorin. Uuteen uskoon Käyttökuntoisia Minkomaticit eivät kuitenkaan olleet
47 01/17. NORCAR JA MINKOMATIC Minkomatic 109 SLA -ruokintatrukkia valmistettiin vuosina 1973–1979 noin 3000 kappaletta. Toimenpide lyhensi runkoa noin 17 senttimetriä. Valmistaja Norcar toimi tuolloin Vaasassa. Markku Kakkinen sommitteli Fahrin puimurin pelleistä pikkuvekottimeen hienosti istuvan ja kätevän konepeiton. Niiden lisäksi yritys tekee muun muassa pienkuormaimia. Ruokintalaitteen käyttöpumppu on otettu pois. Nykyisin yrityksen tuotantolaitokset ovat Uusikaarlepyyssä ja Virossa. Koneen uuteen uskoon laittanut Markku Kakkinen seisoo tässä työnsä takana ruutupaita yllä. Norcar valmistaa edelleen Minkomaticruokintakoneita turkistarhoille. Penkin alla on polttoainesäiliö, akku ja hydrostaattivaihteiston hydraulipumppu. Minkomaticin nokalla keikkui tehtaalta tullessa ruokintasäiliö
Siksi miltei kaikki ovat päätyneet suunnilleen samanlaiseen traktoriin. S møla on saari Norjan keskiosassa hieman Trondheimista länteen. Se on myös erittäin kiehtovaa: patinoituneet ja kauttaaltaan ruostuneet koneet ovat kaunista katseltavaa. Viereen on löytynyt seitsemän vuotta tuoreempi yksilö. Reilun 2000 asukkaan saarella ei juuri turisteja näy, ja sinne pääsykin on kahden lauttayhteyden takana. Historia on läsnä hyvin käsinkosketeltavassa muodossa. Museon rivistöönkin on kertynyt lähes pelkästään yhden kokoluokan traktoreita. AJAN PATINOIMAT Pienellä Smølan saarella Norjassa sijaitsevan traktorija konemuseon kalusto on koottu pääosin aivan lähiympäristöstä eikä koneita ole lainkaan kunnostettu. Sisällä kävijää odottavat pelkät koneet. Teksti ja kuvat: Kari Mattila Saaristo tarjoaa jotakuinkin samanlaiset olosuhteet jokaiselle, eikä varsinaisia viljelyksiä ole. Niiden kiinnostavuutta lisää se, ettei aikanaan tehtyjä korjauksia ja rautalankavirityksiä ole purettu. Maatilan pihapiiristä löytyvään museorakennukseen astuu hieman arkaillen, sillä opasteet ovat varsin vaatimattomat eikä ovessa ole tietoa aukioloajoista sen enempää kuin pääsymaksun suuruudesta. Tunnelma on muutenkin merkillinen. Hallin vanhin traktori on vuoden 1920 Fordson. Harvoin näkee näin laajaa kokoelmaa koneita, jotka ovat kaikki siinä kunnossa, missä ne museoon saapuivat. TRAKTORIMUSEO 48. Henkilökuntaa ei ole lainkaan, ja vapaaehtoisen pääsymaksun voi halutessaan pudottaa puiseen laatikkoon. Kauniin luonnon ja leppoisien kalastajakylien Smølassa on nähtävää koneväellekin, nimittäin pieni ja tunnelmallinen konemuseo
Norjalainen Mandals Motorfabrikk aloitti pienten bensiinimoottorien valmistuksen lähes sata vuotta sitten. 49 01/17. Se näkyy myös museon koneissa. Merenrantakylissä kalastus on pääasiallinen elinkeino. Hanomagin muotoiluosastolla on aikoinaan piirrelty kauniita linjoja. Fendt Dieselross F24 vuodelta 1955 on vaihtanut vihreän värinsä tasaisen ruskeaan ruostepintaan. Alkuperäistä sävyäkin löytyi, kun oikein etsi. 16-hevosvoimaisessa dieseltraktorissa ei turhia koristeosia tai joutavia mukavuuslaitteita ole. Vanhat venemoottorit ovat hyvin edustettuina. Ne miellyttävät silmää, vaikka vuosien varrella olisi pintaan tullut pientä patinaa. Museon esineistö tarjoaa maakravulle paljon ihmeteltävää. Vuoden 1937 Kramer on varsin toiminnallisen näköinen. Nämä kaksi Marna-moottoria ovat 60-luvun tuotantoa
Moottorisahakokoelma on karttunut rompetoreja kierrellessä sekä toisten keräilijöiden kakkoskappaleita metsästämällä. ”Nuorena keräsin muiden tavoin purkankuvia ja tulitikkurasioiden päällisiä. Nostalgiaa menneiltä vuosikymmeniltä Intohimoisen keräilijän matkaan on vuosien mittaan tarttunut keräilyesineitä laidasta laitaan. Teksti ja kuvat: Mari Immonen Amerikkalaisvalmisteinen Lombardmoottorisaha on löytänyt paikkansa Simo Viljasen sahakokoelmasta. Museo on avoinna yleisölle sopimuksen mukaan (p. ”Vuonna 1980 käytiin kyselemässä vanhan sahan moottoria. S imo Viljasen keräilykipinä syttyi jo pienenä poikana. Tällä hetkellä miehen sahakokoelmasta löytyy noin 500 sahaa 1940-luvun ensimmäisistä maahan tuoduista sahamalleista 60-luvun sahoihin. Siitä alkoi innostus sahojen keruuseen, etteivät kaikki joutuisi mikroautojen koneiksi”, Viljanen naurahtaa. Niitä kuitenkin kerää moni, eivätkä ne juuri kiinnosta naisia. Niinpä ajattelin, että täytyy olla jotakin muutakin. Yleensäkin harvinaista kotimaista tuotantoa kokoelmassa edustavat myös Lahden Rautateollisuus Osakeyhtiön 1960-luvulla valmistamat Termit-sahat. Itselläni oli kaksi Hyryä, joten toinen niistä meni päikseen vaihdossa”, Viljanen muistelee tyytyväisenä. Ensimmäisen oman moottorisahansa Viljanen osti vuonna 1963 ja se oli keltainen McCulloch. Hankkimistaan keräilyesineistä Viljanen ei mielellään luovu, mutta vaihtokauppoja mies silloin tällöin on tehnyt. 046 533 3824). ”Olimme viime kesänä Punkaharjulla Moottorisaha 100 vuotta Suomessa -näyttelyssä, ja saksalainen keräilijä halusi vaihtaa kahden miehen Dolmarin suomalaiseen Hyryyn tai Termitiin. Siksi ryhdyin keräämään vanhan kaupan tavaraa kuten pakkauksia”, Viljanen kertoo hymyillen. Huutokauppoissa miestä ei juurikaan näe, sillä hinnat kipuavat helposti liian korkeiksi. 50. Suurikokoinen vuoden 1943 Dolmar komeilee nyt Viljasen ulkorakennuksessa kunniapaikalla. Niitä Viljaselta löytyy useampi kappale. Viljasen keräilymuseo Entisen metsurin Simo Viljasen keräilyharrastus alkoi moottorisahoista. ”Valmetin lentokonetehtaan valmistama yhden miehen saha Kita on vuodelta 1951 ja valmistenumeroltaan ykkönen.” Viljanen kertoo sahan olevan tiettävästi ainoa laatuaan. ”Aluksi keräsin lähinnä sahoja. Sieltä se keräilyharrastus on lähtöisin.” Myöhemmin Viljasen keräilyharrastuksen kohteeksi tulivat moottorisahat. Viljasen keräilymuseo sijaitsee Hämeenlinnassa Iittalantien varrella lähellä Kuurilan kylän keskustaa. Sittemmin kokoelmaan on löytynyt tuhansia muitakin vanhoja esineitä ja koneita. Rompetoreja ja vaihtokauppaa Tuttujen moottorisahojen joukossa on myös harvinaislaatuisempia metsätyövälineitä
Viljasen pihapiirin vanha päärakennus on rakennettu sotavuosina, jolloin samalla paikalla toimi siirtopoikien työpalveluleiri. 40-luvun puolivälissä monet elintarvikkeet olivat kortilla. Moottorisahojen lisäksi Viljanen on kerännyt sahojen huoltoon liittyviä esineitä ja huoltokirjoja. Raskaan työn raatajat kuten metsurit olivat kuitenkin oikeutettuja ostamaan Metsätyömaiden tehopakkauksen, joka sisälsi Työmies-tupakkaa, palasokeria sekä paahdettua kahvia. Metsätöihin liittyvän esineistön lisäksi keräilymuseon kätköstä löytyi myös ampumaja autoiluharrastuksiin liittyvää vanhaa esineistöä. Keräilymuseon hyllyillä on hyvässä järjestyksessä monenlaista työkalua taltoista höyliin. 51 01/17
Museon esineet ovat löytäneet omat paikkansa pihapiirin rakennuksista. Järeämpää kalustoa edustaa kahden miehen Dolmar-moottorisaha, jonka Viljanen hankki vaihtokaupassa. Yksi Viljasen sahakokoelman helmistä on Valmetin yhden miehen Kita-moottorisaha. Sahan valmistenumero on 1. Museota esitellään vieraille sopimuksen mukaan. Kotimainen Hyry lähti Viljasen museon kätköistä Saksaan. VILJASEN KERÄILYMUSEO 52
Sahojen ohella Viljanen on koonnut museoonsa muitakin koneita kuten perämoottoreita. Moottorisahojen lisäksi näytillä on myös muunlaista metsurin työssä käytettyä perinteisempää metsätyövälinettä. Osa museoalueen vanhoista koneista ja esineistä palvelee talon isäntää yhä. Esimerkiksi pihan perältä löytyvällä Valmetilla hoituvat talvisin lumityöt. 53 01/17
Rekkaparkki Uutisia, uutuuksia ja tapahtumia 54. Useamman piharakennuksen täyttävä kokoelma sisältää valtavan määrän tavaraa pienistä keräilyesineistä suuriin koneisiin. KOMEA KOKOELMA Askaisista nykyisen Maskun kunnan alueelta löytyy Teuvo Laineen yksityinen maaseutumuseo
Vaikka molempien maatilojen piharakennuksissa oli vanhaa esineistöä jo ennestään, tuo hetki oli Teuvon elämässä taitekohta, jolloin isännästä tuli keräilijä. Teuvo Laineen museostakin saimme vihiä kiertoteitse. Asikaisissa sijaitseva maatila on alkujaan ollut talon emännän kotipaikka. Teuvon kotitila sijaitsee Taivassalossa. S uomessa piileksii monta kiehtovaa yksityismuseota, joiden isännät eivät liiemmin pidä meteliä kokoelmastaan. ”Kerään kaikennäköistä, mitä on maatilalla aikanaan ollut – niin tuvassa kuin pihalla”, Teuvo tiivistää. Onpa mukana myös nimismiehen kirveellä käyttökelvottomaksi hakkaama pontikkapannu. Mihin moista on aikanaan käytetty, siitä ei ole tietoa. Peitteessä ei ole reikiä lamppuja varten, mutta kuitenkin paikat sellaisten avaamista varten. Kokoelma on laajentunut varsin monipuoliseksi, mutta esineistön aihepiiri on kuitenkin tarkkaan rajattu. Lukijamme vinkkasi meille Teuvo Laineen museon, josta tosiaan löytyi Harris – ja aika paljon muutakin. Vanhojen tupakkaaskien joukosta Teuvo nostaa täyden pussin tupakan jätettä. Viime vuoden ensimmäisessä numerossa esittelimme Massey-Harris-traktorin, jonka omistaja peräänkuulutti kuulemma Turun lähellä yksityiskokoelmassa lepäilevää mallitoveria. Kuulutus tuotti tulosta. Katsottavaa riittää. Ilmeisesti ensimmäisen erän mukana maahan tullut Ferguson oli varastoituna alkuperäisen Ferguson-peitteen alla. Teuvo on koonnut järjestelmällisesti myös pieniä käyttöesineitä, tupakka-askeja, suksia, radioita ja lasitavaraa. 55 01/17. Pelkkiä koneita halleissa ei sentään ole. Teksti: Jan-Erik Laine ja Kari Mattila • Kuvat: Jan-Erik Laine Naapuritalosta löytynyt aarre. Fergusonia pihalla katsellessaan Teuvo ajatteli, että tuollaisia voisi olla useampikin. Komeasti pussi kuitenkin sopii savukerasioiden kaveriksi. Sieltä hän toi aikanaan Askaisiin 35-Fergusonin, jota oli ohjastanut uudesta saakka. Kokoelmassa on useita vanhoja leikkuupuimureita, traktoreita, henkilöautoja, hevosvetoisia laitteita ja sitä rataa. Läksimme katsomaan Laineen kokoelmissa olevaa traktoria ja saimme samalla tutustua tarkemmin museon muihin koneisiin ja esineistöön
Kokoelmasta löytyy tietysti runsaasti lasitavaraa. Veivilietso on asennettu myöhemmin ahjossa alun alkaen olleiden palkeiden tilalle. Kyllä maatalousmuseoon aina pari autoa mahtuu. Vasemmalla rivissä kaksitahtinen Massey-Harris 820 D, jonka etsintä johti toimituksen kokoelman äärelle. Saabeista seitsemän seisoo kokoelmassa ja yksi on ajossa. Maamoottoreiden joukosta löytyy myös yksi vanha ja halki jäätynyt Wickström-venemoottori. Ruotsalaisvalmisteiden lisäksi löytyy muun muassa Opeleita. Tilalla on vanha sepän paja. Tilan rakennuksista löytyy paljon vanhaa maatilan esineistöä pienistä työkaluista kutomakoneisiin ja kaikkea siltä väliltä. 56 MAATALOUSMUSEO. Mitä kaikkea lasipulloihin on aikojen saatossa pakattukaan. Tänne Teuvo Laine on kerännyt sepäntöihin liittyvää esineistöä. Limonadia, miestä väkevämpää ja lääkettä kaikkiin vaivoihin. Olihan esimerkiksi tällaisia Saabeja aikanaan isännällä jos toisellakin
Teuvon appiukko hankki vuonna 1961 tuliterän Super Majorin. Tuolloin uusinta uutta edustanut traktori on tilalla edelleen. Pannu on tullut ilmeisesti huutokaupasta. Traktorin tunnearvoa lisää osaltaan se, että Teuvo pääsi ajamaan sitä jo 14-vuotiaana nimismieheltä saatu ajokortti takataskussaan. Fergu tuli taloon uutena Teuvon ollessa nuori. Kokoelman tärkein kone on tässä. Aito pontikkatehdas, jonka virkavalta on löytänyt ja hakannut kirveellä käyttökelvottomaksi. Vanha sirkkeli on varastoitu osiksi purettuna. Niistä jokaisella on kaksi puimuria töissä ja harrastevehkeet päälle. Maaseudun historiaa tämäkin. 57 01/17. Etummainen VW-moottorinen puimuri on säkkikone, ja tarkoitus olisi joskus puida sillä näytösluonteisesti vielä suoraan säkkiin. Teuvon perheellä on viljelyssä kaikkiaan kolme maatilaa. Kenties se jonakin päivänä pyörii jälleen. Puimureita riittää
Häkäpönttökäyttöiseksi suunnitellusta traktorista tuotiin markkinoille muunneltu versio petrolimoottorilla. Niiden valmistus kuitenkin viivästyi, ja materiaalipulan vuoksi tuotanto saatiin käyntiin vasta vuonna 1947. Ojasen mukaan maataloustraktoreita hankittiin Saksasta, missä vuodesta 1942 oli valmistettu vain hiilija puukaasutintraktoreita. Vaasa-traktoreiden tarina jäi kuitenkin varsin lyhyeksi, sillä niitä ehdittiin valmistaa vain kahdentoista kappaleen koesarja. Olli J. Myös kotimaisia maatalouskoneita kehiteltiin. Samoihin aikoihin siirryttiin puukaasusta takaisin nestemäisiin polttoaineisiin. Häkäpönttötraktoreita oli siis saatavilla moneen lähtöön. Yleisen perinnekonekiinnostuksen myötä puukaasuttimien harrastus on nyttemmin nostanut päätään. Kun menovettä ei enää kansan kulkupeleihin riittänyt, ne kulkivat häkäpöntöillä. Häkäpöntöt olivat työläitä käyttää ja niiden johdosta traktorien moottoriteho putosi noin neljännekseen. Asian parissa on tehty hyvin vakavaa ja päämäärätietoista sepäntyötä jopa pääministeritasolla. Silloin tosin keskityttiin pääosin autoihin, mutta syksyn peltotyöt osoittivat, että korvaavan polttoaineen tarve oli suuri myös traktoreissa. Kenties Suomi lähtee vielä puukaasulla nousuun. Sodasta huolimatta traktorien tuonti Suomeen oli jatkunut. T oisen maailmansodan myötä polttoaineiden tuonti Suomeen romahti. PUUKAASUTTIMILLA PELLOILLE Pahimmat pulavuodet 1940-luvulla toivat suomalaisille pelloille ainutlaatuisen näyn – häkäpönttötraktorit. Bensiiniä ruvettiin säännöstelemään jo syksyllä 1939, ja saatavilla oleva polttoaine varattiin ensisijaisesti armeijan käyttöön. Moni sotavuodet kokenut muistaakin linja-autokyydit, joissa puukaasuttimella liikkunut kulkuneuvo työnnettiin yhdessä tuumin suurimpien mäkien ylitse. Ojanen on teoksessaan Traktoreita 100 vuotta Suomessa arvioinut, että Suomessa rakennettiin vuosien 1939–1946 välisenä aikana jopa 46 000 häkäpönttöä ja 4000 niistä traktoreihin. Välirauhan aikana vuonna 1940 puukaasuttimia kehiteltiin ja asennettiin runsaasti. Jatkosodan aikana vaasalainen linja-autokorien valmistaja Ab Haldin Oy suunnitteli puukaasuttimella varustettuja Vaasa-traktoreita. Teksti: Mari Immonen • Kuvat: Suomen Elinkeinoelämän Keskusarkisto 58. Puuta pilkkeenä tai hiilenä polttaneet kaasugeneraattorit eli häkäpöntöt valmistettiin tehtaissa tai pienemmissä konepajoissa. Siksi puukaasuttimista luovuttiin heti pahimman pulan helpotettua
59 01/17. Häkäpöntöt olivat hankalia käyttää, ja ne laskivat huomattavasti moottorin tehoa. Puukaasutintraktorin käyttö vaati omat niksinsä. Oliver-puukaasutintraktori kyntää Tammisten tilan pellolla vuonna 1941. Ne hävisivätkin käytöstä pian sodan jälkeen
SCANIA-VABIS B55 1961 PITKÄNTIEN BOXER 60. Keuruu Töysän Linja Oy:n kalustosta löytyy nykyaikaisten linjaautojen ohella myös vanhempi nostalgiabussi, jolla ajetaan edelleen jokunen tilausajokeikka vuosittain. Herkullisinta autossa on sen sopivasti patinoitunut mutta hyvä alkuperäiskunto
Eri aikakausilta olevat liikennevalistustarrat ovat myös mukavaa ajankuvaa kuluneilta vuosikymmeniltä. Ajomestari Juhani Tyrväinen muistelee että auto olisi ollut liikenteessä viimeksi 80-luvun alussa ja että sillä olisi tuolloin ajettu Jyväskylään. Korin numeroksi on Haldinin valmistuslaattaan stanssattu 549. Erilaiset liikenneturvakampanjoiden mukanaan tuomat varoitustarrat muun muassa linja-autosta poistumisen vaaroista ovat myös mukavia muistoja menneiltä vuosikymmeniltä. B55 malli oli valmistajansa tuon ajan bussialustoista pienemmällä moottorilla varustettu malli. Niinpä ne ovat säilyttäneet jonkin vanhoista busseistaan muistoksi ja mahdollisia nostalgiamatkoja varten. Töysän Linjan Scania-Vabiksen päälle rakennettu kori on Tyrväisen mukaan aikansa turistikori katon yläkulman ikkunoineen. Tikkaat katolle ja katolla olevat kiskot, joihin matkatavaroita voitiin kiinnittää, olivat vielä 60-luvun alun busseissa yleisiä varusteita. Puu oli yleinen runkomateriaali tuolloin. Autoa on ajettu pitkin Saksan autobahneja aina Wieniin asti. Vaasalainen kori Korin autoon rakentanut vaasalainen Ab Haldin Oy toimi vuosina 1936–78. 61 01/17. E räät perinteikkäät bussiyritykset haluavat myös vaalia perinteitään. Moottorin jatkona on viisinopeuksinen vaihteisto. Korina autossa on vaasalaisen Ab Haldin Oy:n rakentama Boxer. Tehokkaampi ja harvinaisempi B75 tarjosi 10,3-litraisesta moottoristaan 165 hevosvoimaa. Auton erityislaatuisuus piilee varmasti siinä, ettei sitä ole entisöity vaan se on edelleenkin alkuperäiskunnossaan. Autoon käydään sisään etuakselin takapuolelta. Ajan tyyliin matkustamon perällä on väliseinällä eristetty tupakkaosasto, jossa sai matkan aikana käydä sauhuilla. Töysän Linjan tallista Keuruulta löytyy vuoden 1961 Scania-Vabis-alustainen bussi, jonka yritys on hankkinut uutena. 120 hevosvoimaa vei Wieniin Scania-Vabis B55 -alustan etuakseli on kuorma-automaisesti edessä moottorin alla. Vaikka teho tuntuu tänä päivänä vaatimattomalta, on sen turvin käyty aina Wienissä asti tilausajoreissulla. Aktiiviliikenteen jäljiltä siinä on mukavasti käytön merkejä. 5750 millin akselivälin päällä oleva 38-paikkainen kori on puurunkoinen. Välitysten puolesta auto soveltuu paremmin alemmalle tieverkolle moottoriteiden sijaan. Taajamaliikenteessä kuljettajalta kuitenkin vaaditaan tehostamattoman ohjauksen huomioon ottavaa ajotyyliä. Voimanlähteenä on 7,2-litrainen ahtamaton rivikuutonen, josta saadaan 120 hevosvoimaa. Teksti ja kuvat: Iikka Kekko Turistibussin kuljettajan työpaikalla oli vuoden 1961 autossa kaikki tarpeellinen
Moottoria on uusittu ja päivitetty useampaan kertaan, mutta iskutilavuus on säilynyt samoissa lukemissa. 62. 19 tonnin akseliperällä varusttu B-teli oli tarkoitettu raskaaseen maantieajoon Skandinavian Keski-Eurooppaa suuremmille kokonaispainoille. Teksti: Iikka Kekko Kuvat: Iikka Kekko, Volvo Ohjauspyörää lukuun ottamatta kojelautanäkymä oli samanlainen kuin vuonna 1977, jolloin ohjaamomalli esiteltiin. Kuorma-autoileva kansa kohahti, kun esirippu vedettiin syrjään mustan auton edestä. ISO MUSTA 30 VUOTTA Vuonna 1987 Volvo esitteli 16-litraisen moottorin
Jos jollakulla sattuu olemaan ensimmäisen vuosikerran F16, sen siis saa ensi vuonna museokilpiin, mikäli auto täyttää kyseiselle rekisteröintistatukselle vaadittavat ehdot. Kun 16-litrainen moottori esiteltiin, sen teho oli 465 hevosvoimaa. Moni ei pidä suorakaiteen muotoisilla valoilla varustettua F-Volvoa vielä vanhanakaan autona, mutta vuosiluvut eivät valehtele. Tässäkään tapauksessa tienraivaajan osa ei ollut helppo, mutta vähitellen vastamäet loivenivat. 16-litrainen ei syrjäyttänyt täysin 12-litraista mallia, josta tuolloin oli 400-hevosvoimainen versio. Maksimivääntömomentti oli 2015 newtonmetriä, ja se saatiin kierroslukumittarin neulan osoittaessa 1100 kierrosta minuutissa. Vertailun vuoksi voidaan miettiä, miltä 30 vuotta vanha kuorma-auto näytti vuonna 1987. Eräänä mallin erityispiirteenä oli myös se, ettei isolla moottorilla varustettua autoa saanut lyhyellä ohjaamolla, vain pitkällä makuuohjaamolla sekä sen Globetrotter-versiolla. Vähän myöhemmin hevosvoimia tuli 420 ja moottori varustettiin elektronisella polttoaineen ohjausjärjestelmällä, jota ei 16-litraiseen saanut ennen 2000-lukua. Suurta polttoaineenkulutusta selitettiin aluksi kuljettajien tottumattomuudella moottoriin, jota piti opetella ajamaan matalilla ja eniten vääntävillä kierroksilla. Joissakin yksilöissä öljynkulutus karkasi käsittämättömiin lukemiin. E sitemapista löytynyt Volvo F16 -esite paljasti sen tosiasian, että kyseisen mallin esittelystä tulee tänä vuonna kuluneeksi 30 vuotta. Usein puhutaan, että kuorma-autot kehittyvät nykyään sellaisella tahdilla, ettei niiden kehityksessä meinaa pysyä mukana. Tosi vanhalta. 63 01/17. Saman värisiä asiakasautoja tuli Suomeenkin jonkin verran. Se on edelleenkin siistissä työkunnossa Leipo Frakt Ab:llä Jällivaarassa. Kun F16 esiteltiin, oli meillä suurin sallittu yhdistelmäpaino 48 tonnia. Alku ei ollut helppo Ulkoapäin 16-litraisen erotti 12-litraisesta mallimerkintöjen lisäksi maskia kiertävästä alumiininvärisestä kehyksestä. Ensimmäinen askel suuremman moottorin suuntaan otettiin vuonna 1970, kun 12-litrainen moottori esiteltiin. Globetrotter-ohjaamo sen sijaan jäi meidän markkinoillamme hinnoitelun vuoksi harvinaisuuksi. Vaikka moottoria oli suunniteltu pitkään, ei synnytysvaikeuksilta voitu välttyä. 2000 Nm raja rikki 16-litraisten Volvojen historia vie huomattavasti pidemmälle kuin kolmenkymmenen vuoden taakse. paa edellisellä 30-vuotisjaksolla. Volvon filosofian mukaan myös voimalinjan piti vastata suuremman tehon aiheuttamaa rasitusta. Vaikka vuodet vierivät vakionopeudella, tuntuu että jotkin vuosipäivät suorastaan hyppäävät silmille. Moottorin jatkoksi tuli uusi vahvistettu 12-nopeuksinen SR2000-vaihteisto sekä RAEV91-akseliperä. Kehitys on tainnut ollut vieläkin huimemF16-Volvojen esittelyväri oli tyylikkään musta. Tuolloin aloitettiin vieläkin suuremman moottorin kehitystyö, sillä kokonaismassojen tiedettiin nousevan tulevina vuosikymmeninä. Tämä vuoden 1987 mallin yksilö kiersi aikanaan F16-esittelykiertueella ympäri Ruotsia. Ongelmia esiintyi aluksi jopa lohkojen halkeillessa ja kannenpulttien katkeillessa. Pian se nousi 56 ja 60 tonniin. Volvolla on siinä mielessä toimittu oikein, ettei kuljettajien ammattitaitoon ole luotettu liikaa, vaan turvamarginaali moottorin ja tien välillä on pidetty tarpeeksi suurena. Perusohjaamolla varustettu kolmiakselinen nostotelialusta oli yleisin Suomeen tuota alustamalli
KERSANTTI JA SOTAKONEET Vanhan koneyrittäjän harrastus pyörii monesti koneiden ympärillä. Usein konekokoelmat sijatsevat maaseudun rauhassa, mutta Vesa Frimanin koneet seisovat varsin urbaanissa ympäristössä. Vuonna 1980 firman talous mahdollisti seuraavan uuden kaivukoneen Vammas Majorin hankinnan. Vuodet vierivät. Silloin mies hankki käytetyn riuku-Vammaksen, kääri hihat ja ryhtyi hommiin. Niin on myös riihimäkeläisen Vesa Frimanin kohdalla, joskin Vesan kokoelman konekanta on kaikkea muuta kuin tavanomainen. Miehet ja koneet pistivät tolppia pystyyn ja kaivoivat kaapeleita maan alle. Tehty työ tuotti tulosta, ja jo viiden vuoden päästä yrityksen nimiin merkittiin aivan tuliterä Vammas Kersantti. On maastokelpoista kalustoa teloilla ja ilman, panssarivaunu, MiG-21-suihkuhävittäjä – ja kaikki tämä parin kilometrin päässä Riihimäen keskustasta. ”Siinä sitten jossakin vaiheessa rupesin ajattelemaan, että missäköhän ne kaikki vanhat koneet mahtavat nykyisin kulkea”, Vesa avaa harrastuksensa lähtökuoppia. Sattuman kauppaa Vammakset ovat olleet Frimanin luottokoneita alusta saakka, joten on luonnollista että niitä löytyy myös kokoelmasta. Se sopiikin teemaan hyvin, sillä pihalle kerätty kokoelma koostuu pääosin sotakoneista. Teksti: Kari Mattila Kuvat: Tapio Mäntyniemi V esa Frimanin koneyrittäjän ura alkoi vuonna 1972. Hallin nurkalla seisoo patinoitunut Ker64. Koneita tuli ja meni. Konehalli samoin kuin sitä ympäröivä pihamaa on moitteettoman siistissä kuosissa, voisi sanoa, että sotilaallisessa järjestyksessä
Kersantti on samanlainen kuin ensimmäinen yritykselle hankittu kone. Oikealla perheen käyttöön uutena hankittu Valmet 500. Yläkuvan Vammas Magnum on viimeisiä Vammalassa valmistettuja. Vesa Frimanin yrittäjäura käynnistyi 45 vuotta sitten riuku-Vammaksen ohjaimissa. Työmailla mies viihtyy edelleen, mutta nykyään on aikaa myös harrastuksille. 65 01/17
Hägglundin telavehkeitä Vesalla on parikin, toinen Mercedeksen viisisylinterisellä dieselmoottorilla, toinen Fordin bensakutosella. VESA FRIMAN 66. Vieraat osaavat varmasti oikeaan taloon heti ensimmäisellä yrittämällä. Sitten vastaan osui MiG-21-hävittäjä, joka sopi portin koristeeksi paremmin. Diesel on taloudellisempi, mutta mitäpä sillä on merkitystä, kun kilometrit jäävät vähäiseksi. Bensiinimoottorinen on kuulemma ärhäkkä etenijä maastossa. Armeijan vanhojen vehkeiden kanssa liikkuessa ei juttukavereista ole pulaa. Panssarivaunu toimitti portinpielessä maskotin virkaa viiden vuoden ajan. Pihamaalta löytyy parin neuvostovalmisteisen maastokuormurin lisäksi legendaarinen Proto-Sisu
Volvon rekanveturin perään on kärry hankittuna. Sotahistorian tallennusta Maastovärisen konekannan sekä muun sotaan liittyvän materiaalin keräily sai sekin alkunsa työmaiden kautta. 67 01/17. Juuri silloin traktori ei ollut kaupan, mutta jätin numeron ja pyysin soittamaan, jos mieli muuttuu.” Hiukan myöhemmin kovia kokenut Valmet vaihtoikin omistajaa. Noiden vuosien aikana näki tietysti kaikenlaista kiinnostavaa. Lopulta sain omistajan selville ja soitin hänelle. Armeijan kaluston kanssa puuhastelu on kokeneelle konemiehelle tutun tuntuista vastapainoa työlle. ”Se ostettiin taloon uutena keväällä 1969 ja myytiin sitten aikanaan pois. ”Nuorempana olin pylväshommia tekemässä maakunnissa, ja niillä reissuilla tuli juteltua jermujen kanssa sotahommista. Pitkään seissyt masiina ei ole käyntikunnosssa, vaan se odottelee rauhassa omaa kunnostusvuoroaan. Niistä tarinoista alkoi mielenkiinto vihreitä kohtaan sitten herätä.” Puolustusvoimat vaikutti omalta osaltaan innostuksen kasvuun, sillä Vesa urakoi viiden vuoden ajan kuitukaapeleita armeijalle. Pressukatoksen alla seisoo keltainen Valmet 500, joka on myös löytänyt tiensä takaisin Vesan hoiviin. Vanhoista papereista löysin sen runkonumeron ja lähdin sitä kautta jäljittämään konetta. Taustalla aikaisemmin portilla patsastellut Suomen armeijan vanha panssarivaunu. Kaveri soitti pojalleni, että täällä on kuule isäsi kone.” Kaupat tehtiin, ja Major tuli lavetin kyydissä pihaan. Koneen nokassa oli vielä minun nimeni ja puhelinnumeroni näkyvissä. Frimanin vanha Vammas Major löysi tiensä takaisin kotiin aivan äskettäin. Kunnostusta silmällä pitäen Vesa hankki vielä toisen yksilön, ja näistä yhdistelemällä alkuperäinen tuli kuntoon. ”Eräs kaveri, joka oli meillä aikaisemmin hommissa, näki sen eräällä työmaalla. santti, joka on juuri sellainen kuin ensimmäinen yritykseen uutena hankittu yksilö oli. Ne ovat yhtä aikaa sopivasti erilaisia ja samanlaisia laitteita kuin ne, joiden kanssa arkena pelataan. Yhdistelmällä on jatkossa tarkoitus kuljettaa kalustoa tapahtumiin. Sotakoneilla tuntuu myös olevan oma persoona siinä missä tutuksi käyneellä työkoneellakin. Neuvostovalmisteinen MT-LB-miehistönkuljetusvaunu. Brittien FV432 on Vesan mukaan neuvostokonetta sivistyneempi ja rauhallisempi ohjattava hydrauliikkajärjestelmänsä ansiosta
Teksti: Lea Lahti • Kuvat: Tapio Mäntyniemi Teksti: Lea Lahti • Kuvat: Tapio Mäntyniemi 68 Seppiä ja mestareita Veikko Sundelin. KÄRKÖLÄN KONEMIES Veikko Sundelin Kärköläläinen harrastaja Veikko Sundelin kunnostaa traktoreita harrastuksekseen. Kertaalleen laajennettu halli jakautuu lämmitettävään työtilaan ja suurempaan säilytystilaan. Siistissä pajassa työkalut ovat hyvässä järjestyksessä tarkasti omilla paikoillaan
Harrastaja tekee kaikki työvaiheet itse. ”Yksi kaksikymppinen Valmet lähti Itävaltaan asti”, Veikko kertoo. Myös letkut vaihtuvat aina uusiin. Sundelinin oma harrastetalli on siisti ja puhdas. Ensi alkuun homman hoiti Harmaa-Fergu, myöhemmin Kultamaha ja lopuksi 135 Multi-Power. ”Joskus talviaikaan lähiseudun teitä auratessa saatoin käydä kotona korjaamassa jonkun pikkuhomman, Niin sain työt jatkumaan paljon nopeammin kuin viemällä auton Lahteen korjausjonoon”, viitisentoista vuotta sitten eläkkeelle jäänyt kuljettaja muistelee. ”Tekemällä ja toisten työtä seuraamalla olen oppinut”, Sundelin toteaa vaatimattomasti. Työpaikalla oli taitava asentaja, jonka työskentelyä Sundelin seurasi aina mielenkiinnolla. Niitä mies laskee tallissaan olleen tähän mennessä kaikkiaan 19 kappaletta. ”Peltitöihin motivaatio ei aina riitä. V eikko Sundelinin harrasteura on jatkunut jo kuutisenkymmentä vuotta. Mitään näyttely69 01/17. Jos suinkin mahdollista, Sundelin vaihtaa kunnostettavaan traktoriin kaikki kulutusosat kuten muoviset katkaisijat, virtalukot, johdot ja sulakerasiat. Nykyään perunanviljelystä on luovuttu ja pelto istutettu koivulle. Harrasteviljelijästä seudun sepäksi Vuosia sitten Veikko viljeli perheensä kanssa omiksi tarpeiksi hehtaarin suuruista perunapeltoa. Kun ikää ja rahaa karttui, pyörät vaihtuivat mopoihin. Perunannosto sujui itse kunnostetun nostokoneen avulla. ”Ensin ostin huutokaupasta polkupyöriä, jotka maalasin ja kunnostin vanhassa saunassa ja myin eteenpäin”, Veikko kertoo. Lämmityksen avulla harrastetallissa voi työskennellä ympäri vuoden. Sundelinin harrastuksen myötä moni lähiseudun asukas ja mökkiläinen on saanut toimivan vanhan koneen työjuhdaksi tontilleen. Työn alla on yksi laite kerrallaan. ”Olen aina ollut tarkka siitä, että työkalut puhdistetaan ja laitetaan takaisin paikoilleen saman tien käytön jälkeen”, mies esittelee. Myöhemmin vuoroon tulivat traktorit. Työn alla on vuosien mittaan ollut muun muassa Dexta, Volvo sekä muutama Valmet. Tielaitoksen tiehöylän ja auton kuljettajana reilut 40 vuotta työskennellyt mies kartutti taitojaan pikkuhiljaa. Kun korjaajalla oli kädet täynnä työtä, hitsaustaitoinen kuljettaja korjasi autonsa itse Tielaitoksen pajalla. Perunanistutus ja korjuu hoituivat vanhojen koneiden voimin. ”Rautarakennehommat on aina kiinnostaneet”, Sundelin toteaa. Vuosien mittaan Veikko on rakentanut mittavan määrän erilaisia peräkärryjä ja takakauhoja ja parannellut tehdastekoisia laitteita. Työkalut ovat moitteettomissa riveissä. Muitakaan merkkejä ei ole tullut hyljeksittyä. Traktoreiden kunnostamisessa Veikolle mieluisin merkki on ollut Massey Ferguson
MF 265 on osoittautunut hyväksi ostokseksi ja sillä on ajettu lukemattomia kuormia soraa ja maata. ”Baarissakaan en jaksa istua”, Sundelin perustelee. Sundelin on vuosien mittaan rakennellut kärryn jos toisenkin. ”Jos ei nukuta, saatan lähteä kolmelta aamuyöllä tallille töihin”, Veikko tunnustaa. ”Tämä on harrastus, jota teen omaan tahtiini. Kunnostelen kaikessa rauhassa yhden traktorin kerrallaan. Nelisylinterinen vuoden 1959 yksilö on tullut Hollolan Tennilästä ja toinen pienen matkan päästä Kärkölästä. Purkukuntoisen linja-auton runko ja akselit on hyödynnetty Massikan järeän peräkärryn teossa. Kun illalla miettii ongelmaa, aamulla asia on ihan selvä ja sitä tietää, mitä pitää tehdä”, Veikko vinkkaa. Massey Ferguson 675 Multi-Power löytyi parin kilometrin päästä omalta kylältä. MF 675:n perässä kulkee järeän kokoinen 1960-luvun linja-auton alustalle tehty peräkärry. Aikoinaan Veikko etsi hytillistä traktoria lumitöihin. Veikko viihtyy pajallaan usein aamuvarhaisesta iltamyöhään. Joskus mies maltaa lopettaa hommat vasta iltamyöhällä. 35-Massikoita seisoo Sundelinin pihalla kaksin kappalein. Viime talven puhdetöinä syntyi pikkukärry purkukuntoisen pick-upin lavasta. Melko pian selvisi, että vika oli vaihteensiirtäjän haarukassa. ”Kävin katsomassa traktoria, mutta mielestäni pyynti oli pitkänlainen, eikä kauppoja syntynyt”, mies muistelee. Vaihdelaatikkovika oli seisauttanut työt ja omistaja kauppasi konettaan Veikolle. ”Usein yön yli nukkuminen auttaa. Tilaustöitä Veikko ei ole koskaan ottanut vastaan. Massikkamies Sundelinin kokoelmaan kuuluu tällä hetkellä neljä itse kunnostettua Massikkaa. Korjaus oli lopulta pikkujuttu. yksilöitä en traktoreista tee.” Joskus kunnostustyössä eteen osuu pulmia, jotka eivät millään meinaa selvitä. Vuoden kuluttua omistaja otti yhteyttä uudelleen ja hinnasta päästiin sopuun. Tietääpähän aina, mistä miehen löytää. Auton ratissa Veikon huomio kiinnittyi traktoriliikkeen myyntirivistöön, jossa seisoi sopiva yksilö. Toisinaan siihen kuluu useampi talvi, mutta joskus homma etenee nopeastikin.” Riitta-vaimo on auttanut muutamia kertoja ohjaamoiden verhoiluissa, vaikkei muutoin olekaan erityisen innostunut miehensä harrastuksesta. ”Viime kesänä ajoin sillä toistasataa kuormaa maata sorakuopan maisemointiin”, omistaja kertoo. 70 Seppiä ja mestareita Veikko Sundelin. ”Veikko uppoutuu traktoreiden kunnostukseen niin täydellisesti, että unohtaa kaiken muun eikä muista edes tulla syömään ajallaan”, Riitta huokaa mutta toteaa samaan hengenvetoon, ettei harrastus kuitenkaan ole huonoimmasta päästä. Massey Ferguson 265 on ollut Sundelinilla jo lähes 20 vuotta, eikä siitä ole tarkoitus luopua
Halkeamaa ei kuitenkaan löytynyt. Juttu kääntyi päälläni olleen paidan johdosta traktoreihin, ja toinen miehistä vinkkasi sukulaismiehellä joutilaana olevasta Valmet 20:sta. Veikko teki kaupat, toin traktorin kotiin, pesi sen ja siirsin pajaan tutkittavaksi. Yli 20 vuotta sitten tehty hydraulihalkoja on ollut ahkerassa käytössä. Kesäaikaan tontilla siirtyy näppärästi soraa, mursketta tai multaa oman kaluston voimin. Myös 71 06/16. ”Kaveri tästä omalta kylältä tuli tarjoamaan vuosimallin 1962 Massikkaa”, Veikko kertoo. Sillä on tehty monta sataa mottia polttopuita, ja se on ollut toisinaan lainassa tuttavillakin. Omistajan mukaan Massikan kone oli jäätynyt halki. Joskus uusi projekti löytyy lehti-ilmoituksen avulla, mutta joskus pelkästään päällä oleva traktoriaiheinen paita tai lippis voivat johtaa kauppoihin. Kun uusi omistaja laittoi kokeeksi nesteet sisään, kävi ilmi, että ainoastaan yksi vesiletku vuoti. ”Olin kerran Lahden markkinoilla, ja samaan kahvipöytään istui pari kaveria. Moottori oli itse asiassa niin hyvässä kunnossa, ettei sille tarvinnut tehdä mitään. Soitin siitä samana iltana, ja kaupat syntyivät, kun kävin katsomassa”, harrastaja kertoo hymyillen. Jos ei nukuta, Veikko menee tallille jo aamuyöstä. Veikko hoitaa oman ja naapurin pihan lumityöt talvisin. Lumitöitä ja maanajoa Sundelinin traktorit ovat liikkeellä ainakin viikottain
polttopuut kulkevat kätevästi kärryllä tai peräkauhassa. Takakauhat ovat Sundelinin itse valmistamia. Tontilta löytyy lastaussilta, joten kuormauskaan ei tuottaisi ongelmaa. Lana ja lumilinko on kunnostettu tehdastekoisista laitteista. Lumilingon luukut Veikko on muuttanut hydraulitoimisiksi. 72 Seppiä ja mestareita Veikko Sundelin. Maksoin siitä romun hinnan ja korjasin sen toimivaksi.” Volvo 320 vuodelta 1962 oli kuvaushetkellä työn alla tallissa. Hallia on jo kerran laajennettu kaluston lisääntyessä. ”Isäntä sanoi, ettei sillä tee mitään, kun tiivisteet vuotaa. Totta puhuen niitä taitaa olla tulossa pajaan kaksin kappalein. Kunnostus on jo loppusuoralla, ja ero valokuvassa näkyvään ostohetken kuntoon on huikea. Hallin vierelle sijoitetulle öljysäiliölle Sundelin on rakentanut pienen sääsuojan. Kuvissa näkyvän Volvon jälkeen työn alle tulee uusin hankinta, kolmeviitonen Massikka. ”Autoista en ole oikein innostunut, mutta jos jokin vanha museoikäinen kuorma-auto löytyisi sopivasti, niin miksei sellaisenkin voisi kunnostaa”, mies pohtii. Käsikäyttöinen polttoainepumppu on pelastettu tuttavan romukuormasta. Sundelin onkin tarjonnut lähiseudun kuormaautoharrastajille mahdollisuutta hakea traktori lavalle painoksi ja somisteeksi tapahtumamatkoille. Aluksi Veikon harrastetilana oli autotalli ja käyttöautot seisoivat taivasalla. Entisen hiekkakuopan muodostamaan syvennykseen nousi vuonna 1995 halli harrastepajaksi ja säilytystilaksi. Päiväys 24.3.1962 löytyy traktorin vaihdelaatikon kupeesta
Muutamassa vuodessa oli traktoreiden määrä kolminkertaistunut. TÄHÄN TYSSÄSI TRAKTORIKAUPPA Katsaus 1930-luvun loppuun Maataloustraktoreiden määrä ehti Suomessa nousta kuuteentuhanteen ennen kuin sotatoimet katkaisivat voimakkaan kehityksen ja koneistumisen vuoden 1939 lopulla. Teksti ja kuvat: Olli J. Traktoreiden käytöstä ja tarpeellisuudesta kirjoitettiin ammattilehtien ohella myös sanomalehdissä. Ojanen 74. Tarjolle oli tullut uusia merkkejä, pari nopeasti suosioon noussuttakin
Vihreä John Deere oli kiistatta suositumpi kuin pitempään tarjolla ollut Deering. Kuvassa JD-kerhon osastoa valmistellaan Rauta ja Petrooli -masinistijuhlilla. Valikoimaa pikkutraktoreista vahvoiksi sanottuihin Vielä 30-luvun puolivälissä tarjolla olleiden traktoreiden valikoima rajoittui Fordsoniin ja pariin muuhun. Toki muihinkin olisi ilmakumirenkaat saanut. Kumipyörä teki tuloaan traktoreihin. Syksyllä -38 maatalouskoneiden koelaitoksen vertailukokeissa oli rautapyörämallien ohella mukana myös kumirengastuksella varustetut Farmall F-20 ja F-14 sekä Fordson. Kaksi kolmesta peltoveturista oli alle kolme vuotta vanhoja. Ruotsinkielinen maahantuoja Labor sai JD:n myötä nimeä suomenkielisenkin väestön keskuudessa. Hankkijan edustama Deering pysyi kuitenkin yhtenä harvoista laajemmalti tutuista traktorimerkeistä. Muutaman vuoden kuluessa JD tuli tutuksi ja suosituksi lähinnä viljantuotantoalueilla. John Deere -traktoreita harrastetaan ja niitä muistetaan hyvällä. Runsaampia moottoritehoja löytyi Allis-Chalmersista, Farmall F-30:stä ja Massey-Harris Pacemakeristä. Välirauhan aikana maatalousseuroissa tehty selvitys kertoi 30-luvun lopun traktori-Suomesta muun muassa seuraavaa: Noin 6000:sta traktorista oli noin 300 käytössä alle 10 peltohehtaarin tiloilla. Vilkkaan koneistumisen hyvinä vuosina valikoima laajeni. Erityisesti Varsinais-Suomen ruotsinkielisellä alueella ja Lapissa traktoreita oli pienialaisilla tiloillakin. Oli uusia oransseja, punaisia ja vihreitä, ainakin. Traktori ei enää ollut vain muutamien suurtilojen ja kartanoiden käytössä. 75 01/17. Traktoreilla tehtiin töitä suunnilleen joka puolella Suomea. Pikkutraktoreiksi sanotut Farmall F-14, Deering W-14 ja John Deere BR olivat tarjolla pienemmille tiloille tai aputraktoreiksi isommille. Maassamme vähälukuisilla yli 100 peltohehtaarin suurtiloilla traktoreita oli runsaat 800 kappaletta. PyöDeering 10-20 -traktori yllä harmaana, mikä sopii 30-luvun lopun markkinatilanteeseenkin. Lapin kahdestatoista traktorista 10 oli pienillä peltoaloilla. Massan mukaan laskien runsain traktori oli juuri tarjolle tullut Lanz Bulldog. John Deere oli 30-luvun traktorikaupassa uusi tähti. V uoden 1939 peltotöissä ollut traktorikalusto oli varsin uutta. Sataa peltohehtaaria kohden laskettuna traktoreita oli tiheimmin Varsinais-Suomen ruotsinkielisillä alueilla ja harvimmin Pohjois-Karjalassa ja Viipurin läänin alueilla. Valtamerkki Fordsonin kanssa suunnilleen samanlaisia moottoritehoja tarjosivat Deering, Farmall ja Oliver
Vasta sotien jälkeen Allis-Chalmersilla oli Suomessa toimiva myyntiorganisaatio. Maatalousseurojen tekemässä selvityksessä viljelyksillä olleista kuudestatuhannesta traktorista noin 3700 oli Fordsoneita. Allis-Chalmers ei ehtinyt kunnolla suomalaisille traktorimarkkinoille, kun kauppa ja kehitys jo tyssäsivät traagisesti. Allis-traktori ilmestyi Suomeen leikkuupuimurin siivellä: Suomen ensimmäistä hinattavaa A-C-leikkuupuimuria veti A-C-traktori vuonna 1937. Opastuksina traktorin ostoa harkitseville julkaistiin laskelmia. Erittäin hyvin Oliverkin täällä otettiin vastaan. Merkit saavuttivat pikaisesti hyvän menestyksen. Suomen Maanviljelijäin Kaupan edustama Farmall ohitti saman valmistajakonsernin toisen merkin eli Deeringin. 76 TRAKTORIKAUPAN LOPPU. Kaksikymmenluvun puolivälissä meillä esittäytynyt McCormick Farmall -traktori nousi kiivastahtisen koneistumisen aikana toiseksi yleisimmäksi maataloustraktoriksi. Deering oli jäänyt selvästi jälkeen saman konsernin McCormick Farmall -merkkisistä traktoreista, joita meillä edusti Suomen Maanviljelijäin Kauppa. Fordson oli aivan omassa sarjassaan valtakunnan yleisimpänä traktorina. Autotraktoreita oli käytössä alun kolmattasataa. Vuosikymmenen lopussa niitä oli maataloudessa yli 300 kappaletta. Tuolla lukemalla JD harppasi kolmanneksi yleisimmäksi merkiksi. Oliver oli noussut jo hyvin lähelle Hankkijan pitkään edustamaa Deeringiä, joka piti merkkitilaston neljättä sijaa. Myös Cletrac taisi olla saatavilla ainakin tilaamalla. Traktoriselvityksessä nimittäin kirjattiin peräti nelisensataa muun merkkistä tai tunnistamatonta konetta. Massey-Harrisin maahantuoja Konekauppa Pellervo taas ei mitenkään kyennyt keskusliikkeiden tai Suomen Fordin markkinoinnin kaltaiseen toimintaan. Hankkijan organisaatio kattoi paremmin koko maan, joten Oliverin saatavuus oli parempi. Allis-Chalmersin markkinointi ei oikeastaan päässyt käyntiin ennen kaupan tukkeutumista. Maahantuojana oli Oy Allis Ab. Lanzin tuonti oli alkamassa. Sietää muistaa, ettei Laborilla ollut koko maan kattavaa organisaatiota, eli JD:n suosio olisi voinut olla vielä laajempi toisenlaisessa asetelmassa. Varsinais-Suomi oli vahvinta JD-seutua. rätraktoreiden ohella tarjolla oli telakoneita lähinnä Fordsonin ja McCormickin malleina. Kaiken kaikkiaan valtakunnan traktorikannasta 75 % oli Fordsoneja – ainakin maahantuojan mainoksissa kerrottiin niin. Tavallisen traktorin ja välttämättömien työkoneiden yhteishinnaksi sanottiin noin 45 000 markkaa, isompien traktoreiden paketit maksoivat noin 60 000 markkaa. Vuosikymmenen päätteeksi John Deerejä oli maatalouden käytössä runsaat 400 kappaletta ja joitain muuallakin. Farmalleja oli käytössä kuutisen sataa, eli suunnilleen 10 % maataloustraktoreista oli Farmalleja 30-luvun päättyessä. John Deere ja Oliver pian suosioon Labor oli tuonut pari vuotta maahan John Deereä ja keskusliike Hankkija Oliveria. Traktoriarkeologit saattavat löytää vielä muitakin merkkejä, joista ainakin mallikoneita on tuotu. Silloin sitä edusti Kesko. Ajoittain se kuitenkin pienillä sanomalehti-ilmoituksilla muistutteli viljelijöitä MasseyHarrisista ja siitä, että traktorin olisi syytä olla tarpeeksi vahva
Suomen Ford-yhtiö järjesti -39 kaksipäiväisiä kursseja traktorin käyttäjille tai tuleville käyttäjille. Varsin hyvin kallis Oliverkin kävi kaupaksi – elettiinhän tuolloin maaseudulla vahvaa nousukautta. Oliver tuli täällä myyntiin kaudelle 1937. Kurssien suosio oli vankkaa. Loistotraktorina esitelty Oliver 70 oli ominaisuuksiltaan ja varustukseltaan totutun traktoritason yläpuolella. MAATALOUSKONEIDEN KOELAITOKSELLA 1938 MITATTUA: hihnapyöräteho hv kulutus kynnössä kg/ha Allis-Chalmers U 34,11 20,2 Deering 10-20 25,30 19,4 Deering W-14 17,60 17,2 Fordson N 26,25 17,2 John Deere AR 27,60 17,4 Massey-Harris 29,20 19,7 Farmall F-20 27,10 17,1 Farmall F-12 18,00 14,7 Oliver Standard 70 27,30 14,7 77 01/17. Hämeen-Satakunnan, Hämeen, Itä-Hämeen ja Etelä-Pohjanmaan maanviljelysseurojen alueet olivat oikein leimallisesti Fordsonin maisemaa. Esimerkiksi Salossa osallistujia oli 150 ja Turussa 185. Valtamerkki Fordsonin myynti sujui hyvin tiukentuneesta kilpailusta huolimatta. Vuoden alkupuoliskolla ehdittiin myydä 740 traktoria ja loppuvuonna lisää niin, että vuoden -39 myynniksi kirjattiin 952 uutta Fordsonia
Mutta seuraavana päivänä hän tokaisi kuulustelijalle, ettei tämä ymmärrä asiasta mitään, otti taskustaan paperin ja kehotti perehtymään siihen. Vaihteisto 5 + pakki. Lakimies oli suunniltaan: “Tehän lupasitte, että ette tuo salkussanne mitään ylimääräisiä papereita näytille!” Myöhemmin hän vannotti Fergusonia: “Luvatkaa, että ette anna salkustanne kuulustelijoille mitään, mitä minä en ole nähnyt.” teita Harry Fergusonin elämästä Kaarikippi, käsinveivattava, sylinterit 73 x 9,20. 050-8457457, Nokia Lumilinko Toro, H. -70 kuorma-auto. Jorma Tuppurainen, 040-5719996 Kun Ferguson kävi oikeutta Fordia vastaan, lakimiehet olivat helisemässä – kummallakin puolella. 0503091940, Joensuu Osta ja myy kalustoa. Hevosvetoiset: kylvökone, haravakone ja vanhat hevosvetoiset heinäkärryt sekä puimakone. 80 €. Tiedustella voi puh 050-5458875 iltaisin (ei tekstareita) tai e.reijonen@ luukku.com. Hevosrekiä, kärryjä, valjaita, saaveja. 85 €. 80 €. Kerran Ferguson tapansa mukaan selitti asioita juurta jaksain mutta otti sitten salkustaan selventävän asiakirjan ja antoi sen vähäjärkisenä pitämälleen kuulustelijalle. Moottorisaha Partner 352, siisti, hyvin käynnistyvä, varmatoiminen, H. Fergusonin oma lakimies hätääntyi, sillä hän ei tiennyt, mistä papereista oli kyse. Markkinat Myydään Ford Trader vm. Kuutos-kone. 040-9008171, Padasjoki Kuvan mukainen puola SACHS merkkiseen 2-tahtimoottoriin. Vm 5-1986. Moottoritilavuus 3590cm3. Monenlaista osaa olisi vielä. Ajettu 462727km. Liperissä on auto. Pyörittää generaattoria. 040-5437650, Jyväskylä Volvo F 407 Turbo myydään osina. Ferguson vastasi: “Aivan oikein, mutta tuo paperi olikin taskussani.” Ferguson lupasi. Olkilietso ja vanha sähkömoottori ja vanha kotitarvemylly. Antiikki moottorisaha, H
Pikkuvesselit eivät säästele pärskyvää sylkeä, kun kuorma-auton kuormaa lastataan ja puretaan. Kaikki purettiin, särettiin tai muuten litisteltiin viilapenkissä, kun sinne alkoi ylettyi. LEIKITELLEN LEIKITELLEN Vintin kätköissä on sotalelujen marssit marssittu. Myllykoskelaisen roskatunkion kuninkaana killuu Volvo N1220:n hytin raato. Vanhat leikkikalut voivat hukkua tai hajota. Peltinen panssarivaunu haukottelee eläkepäivien tylsyyttä. Niitä annetaan eteenpäin sisaruksille tai sukulaisille. Kaivureilla jyllätään ja soraa suuhun myllätään. Se se vasta leikkikalun kauhu olikin. Eipä ole tainnut purkamon autoista säästyä tähän päivään yhtäkään, mutta siitä huolimatta nekin elävät yhä muistoissa. Joskus saattaa jotain säästyäkin. Kekseliäs setä on käyttänyt materiaalina niin lastenvaunuja kuin ihan oikeita ajovalon lyhtyjä. Kovat leikit vaativat aina veronsa. 80. Heikki-setä teki pojalleen mäkiauton, oikein Mersun. Vihreä Plaston Volvo kuormaauto kuuluu myös N-sarjaan. Puusta veistetyt 40ja 50-luvun kuormaautot ovat varmasti sympaattisimpia leluja, mitä pikkupojille tai vähän isommillekaan on koskaan ollut tarjolla. RAUHASSA RUOSTUVAT Monen pojan ja miksei tytönkin ensimmäisiin leluihin lukeutuvat autot, etenkin kuorma-autot. Huvittava sattuma, että naapuritontilla seisoi saman tyyppinumeron oikea ruostuva kuormaauto. Allekirjoittaneelle palaa mieleen leikki nimeltä autopurkamo
Kuorma-autojen karu kohtalo oli jäädä heitteille. Ei ollut Pikku-Pekka näitä huolinut enää muuttomatkalle uuteen kotiin. Vanerikatto veteli viimeisiään, ja heinikko kasvoi ympärillä. Autiotalon kuistin eteen oli parkkeerattu pikkurahtarin kuorma-auto. Kovasti Nuffieldia muistuttavan lelun seurana hyllyllä viihtyi myös kotitekoinen puinen kuorma-auto. Kyseinen kaatopaikka oli toiminut 1960-luvun aikoihin. Onkohan tästäkin kuorma-autosta mennyt takapää maajussin traktorin perävaunuaihioksi. Chymos-karkkitehdas myi aikanaan mehua VW Kleinbussin muotoisesta muovipullosta. Toisen kuvan yksilö on samanlainen ja onnekkaampi, koska sitä ei ole vielä teurastettu kärryvärkiksi. Tämä pullon raakile oli aito kaatopaikkalöytö. Petri-poika sai isältään omatekoisen peltitraktorin. Nyt ne on revitty ja tallottu autioituneen varaston uumenissa. Huomion kiinnitti sammaleen välistä pilkottava punainen nokkapeitto. Redneck pickup truck Suomen kylmässä talvessa. Metsälöytöpolkuauton kori on saanut rusehtavan sävyn pintaansa. Todellinen metsälöytö oli Volvon iso muovinen kuorma-auto. Takapihan tunkiolle hyljätty peltikori olisi osaavissa käsissä taiottavissa muotoonsa. Pyhää rauhaa häiritsevä utelias ihminen löysi katolleen ajautuneen N-sarjan Volvon. 81. Jaksaisiko joku nähdä vielä vaivaa
VANAJA 1958 Riihimäen kauppalan Vanaja palasi alkuperäiseen loistoonsa Markku Koskisen pitkän uurastuksen tuloksena.. 82 Seuraavassa numerossa: RADALTA KOTOISIN SUURUUDEN ALKU VANHAT KONEET 2/2017 ILMESTYY 2.3.2017 Palaamme Valmet-kerhon sihteerin Jari Stenbergin laanille ihmettelemään, kuinka Valmetit kasvoivat 60-luvulla. Lähisyynissä teräkuntoon pantu 864. Saamme tietää, miten kaivuri muutettiin raiteilla rullaajasta tien tallaajaksi. Pentti Partasen Åkerman on vanha ratatyökone Pirkanmaalta
Lehti käsittelee jenkkiharrastekenttää tämän päivän näkökulmasta unohtamatta tapahtumien ja cruisingien merkittävää roolia. Vastaukset esitetään mielenkiintoisten ja mukaansatempaavien artikkelien muodossa. Uutuuslehti!. Klassikot kestotilaus 66.90 €, 8 numeroa Klassikot määräaikaistilaus 71.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.klassikot.. Hae omasi Lehtipisteestä tai tilaa kotiin: www.klassikot.. Vanhat Koneet Rautaista luettavaa Vanhat Koneet on uudenlainen aikakauslehti koneharrastajille. Raskas Kalusto Alan johtava ammattilehti Raskas Kalusto kertoo lukijalleen alan arjesta sellaisena kuin työn tekijä sen näkee ja kokee. Lehden sivuilta löydät tuoreet uutiset, koneuutuudet sekä paljon hyödyllistä tietoa itse koneista, työmenetelmistä ja alan osaajista. Koneurakointi kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Koneurakointi määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.koneurakointi.. Viipale mediat Tue kotimaista! Viipalemediat on suomalaisomistuksessa oleva yritys jonka lehtien kotimaisuusaste on avainlipun arvoinen! Tilaa kätevästi itsellesi, yrityksellesi tai lahjaksi! Netissä: tilaus.viipalemediat.. Lisäksi se tarjoaa hyödyllistä tietoa uutuustuotteista koeajojen ja uutisten muodossa, sekä viihdyttää esittelemällä alan kalustoa. Se vastaa kysymyksiin, joita ei ole tullut aiemmin edes ajatelleeksi! Miten Se Toimii kestotilaus 66.90 €, 8 numeroa Miten Se Toimii määräaikaistilaus 71.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.mitensetoimii.. Raskas Kalusto kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Raskas Kalusto määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.raskaskalusto.. Lehdessä esitellään näyttävimmät autot ja kuumimmat kissat, projekteja, tee se itse -juttuja ja tarvikeuutuuksia unohtamatta. Klassikot Autoilun ajankuvaa Klassikot on aikakauslehti, joka sisältää juttuja 1950–1980-lukujen autoista ja entisöintiprojekteista, tapahtumareportaaseja, ohjeita ja vinkkejä oman auton kunnostamiseen sekä saman aikakauden klassikkomoottoripyöriä ja mopoja. Amerikan Rauta kestotilaus 66.90 €, 8 numeroa Amerikan Rauta määräaikaistilaus 71.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.amerikanrauta.. Miten Se Toimii Lehti, joka ruokkii aivoja! Miten Se Toimii tekee tieteistä hauskaa vastaamalla eri alojen kysymyksiin – avaruudesta, ympäristöstä, teknologiasta, liikenteestä ja historiasta. Koneurakointi Raudanluja ammattijulkaisu Koneurakointi on uusi ja reilusti erilainen ammattilehti, joka on suunnattu alan yrittäjille ja ammattilaisille. kestotilaus 66.90 €, 8 numeroa Tuning.. Vanhat Koneet kestotilaus 66.90 €, 8 numeroa Vanhat Koneet määräaikaistilaus 71.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.vanhatkoneet.. Miten Se Toimii tekee faktasta hauskaa aivan jokaiselle, joka on kiinnostunut pysymään ajan tasalla viimeisimmän teknologian ja planeettamme upeiden ihmeiden saralla. Tuning.fi Suomen paras tuninglehti Tuning.. NISSAN SUNNY COUPÉ GTI ’88 KERÄILYAUTOT LAHJAPROJEKTI Kuplia Tuplasti HEIKKI ESKOLAN ’ 58 EXPORT + ’ 64 CABRIOLET 01/2017 • Hinta 8,90 € • www.klassikot.fi 92 SIVUA NOSTALGISTA LUETTAVAA ARJEN KULKUPELIT PIENOISKOOSSA 01 /1 7 Turun Hunter Pahvilaatikoista museokuntoon palautettu brittiklassikko Tallivierailu Anders Smeds – entisöijä ja rodin rakentaja Tuleva klassikko Pienellä kutosella varustettu pikkusportti Japanista MENEVÄMPI UUTENA SUOMEEN MYYTY ’63 COOPER MINI 36 84 80 -1 70 1 • PA L VK O 20 17 -0 8 6 41 48 83 68 48 08 17 00 1 Viipale mediat M -B 19 D ’6 • M orr is M in i Co op er ’6 3 • M os kv its h Eli te 15 00 ’75 • N iss an Su nn y Co up é GT I ’88 • Sin ge r Hu nte r ’55 • VW 12 00 Ex po rt ’58 & 12 00 Ca bri ole t ’6 4 ® AUTHORIZED DEALER Maahantuoja: Lapinjärven Huoltopiste Oy Katso lähin jälleenmyyjä www.eibach.. Kerromme myös menneiden vuosikymmenien työtavoista ja ilmiöistä. 03-2251 948 Nautinnolliset lukuhetket myös digitaalisena Lue näköislehtenä tietokoneella tai mobiililaitteella: www.lehtiluukku.. on lehti tuningharrastajille. Puhelimitse: puh. ja www.tehosuodatin.. Jokaisella autolla on tarina. Tuning.. Nautinnolliset lukuhetket itselle tai lahjaksi! Viipale mediat Tilaa kätevästi osoitteessa: tilaus.viipalemediat.fi Amerikan Rauta Rakkaudesta rautaan Amerikan Rauta on lehti kaikille, joille amerikkalaiset ajopelit ja niiden rakentelu ei ole vain harrastus, vaan elämäntapa. Esittelemme traktoreita, maansiirtokoneita, kuljetus-, aurausja maaurakointikalustoa. määräaikaistilaus 71.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.tuning.
24.990€ OXSA TUOTTEET AMMATTILAISEN VALINTA! OXSA LUMILINGOT Suomessa valmistettu ja Suomen talveen suunniteltu. Powered by: www.oxsa.fi IISALMI • Teräskatu 3 • 020 743 99 43 KUOPIO • Takojantie 10 • 020 743 99 30 JOENSUU • Raatekankaantie 23 • 020 743 99 60 www.lh-osa.fi • www.kiertokanki.com KONEMIEHEN PALVELEVA TAVARATALO Muista myös konemiehen verkkokauppa! WWW.KIERTOKANKI.COM Nopeat ja luotettavat toimitukset jo vaikka seuraavaksi päiväksi! Yli 200€ nettitilaukset rahtivapaasti Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 01/2017 • Hinta 8,90 € TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT 51 1 / 2 1 7 • Fa rg o FK 8 • Fo rd so n P o w e r M a jo r • D a vi d B ro w n 2 5 D • M in k o m a tic • N u ff ie ld 4 6 • W ilk e • S ca n ia -V a b is B 5 5 • V o lv o F1 6 Kärkölän konemies Veikko Sundelin SEPPIÄ JA MESTAREITA Esittelyssä neljä yksityistä kokoelmaa KERÄILIJÄIN AARTEITA Juhani Kerovuoren Nuffield 460 ‘64 PERINTÖTRAKTORI 74 50 00 -1 70 1 • PA L VK O 20 17 -0 9 6 41 48 87 45 00 03 17 00 1 Viipale mediat S U O M A LA IS TA TY Ö TÄ – M AD E IN FI N LA N D. ATTACK 1130-K26 Pienkuormaaja mukana kauha/trukkipiikit, ajettu vain 400h, vm. Uutuus! OXSA FSK ETUNOSTOLAITTEET JA VOIMANOTTO Monipuolinen työkalu moneen tarpeeseen. Markkinoiden järein lumilinko. 2013 17.900€ FARMI 4070/100 Metsäkuormainpaketti omalla hydrauliikalla, hydraulinen esija aisaohjaus 19.000€ VALTRA 2105 Vila etukuormaaja Voimakone vielä moneen työhön. OXSA ALUEJA NIVELAURA OXSA tuoteperhe kasvaa tienkunnossapito tuotteilla. Vm.1988 16.900€ VOLVO EC55 Nätti 5.5t kaivuri 3 kauhalla ja kallistimella. REILUA KONEKAUPPAA JO 24 VUOTTA Kysy lisää! Jouni Kämäräinen 0400 651 502 Hannu Ryhänen 0400 173 787 ROBUS kippija maansiirtovaunut runsain lisävarustein • aisajousitus • nelipyöräjarrut • useita eri rengasvaihtoehtoja Hinnat alk 9.990€ Hinnat sisältävät alv:n 24%