WWW.KIERTOKANKI.COM Teräskatu 3 • 74100 IISALMI • Puh 020 743 9943 www.lh-osa.fi TILAA KÄTEVÄSTI VERKKOKAUPASTAMME Nopeat ja luotettavat toimitukset jo vaikka seuraavaksi päiväksi! • Traktorin varaosat sekä uusiin että vanhoihin traktoreihin • Maatalousja yleistarvikkeet • Ammattitason työkalut sähkökoneista talttaan ja vasaraan • Monipuoliset auto-, maalaus-, ja yleiskemikaalit • Valaisimet, majakat ja heijastimet • Lelut, lahjatavarat ja paljon muuta Yli 200 € nettitilaukset rahtivapaasti! Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 1/2018 • Hinta 8,90 € TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT 59 1 / 2 1 8 • H at z H 11 3 • Le y la nd 1 5 4 • M A N 2 L3 • R e na u lt R 30 4 2 • V al m e t 80 3 • V an a j a V K K -3 60 0+ 12 30 • V o lv o N 8 6 Ari Palomäki kerää ja korjaa menneen ajan tekniikkaa MOOTTORIMIES Komea Renault R3042 -traktori vuodelta 1952 LAATUA RANSKASTA Seppäkisälli Yrjölän käsissä metalli saa uuden muodon NOTKEAA RAUTAA 6 41 48 87 45 00 03 18 00 1 745000-1801 PA L VK O 20 18 -1 1 Viipale mediat
Lähde mukaan menneiden aikojen traktorikatselmukseen perinteen ylläpitäjien kanssa. Silti sen sivuilta löytyy vain yksi todellinen menestystarina, Valmet. Suuri Valmet-traktorikirja Upea kirja Valmetin vaiheista! Suomen traktoriteollisuuden historia on pian jo satavuotias. Konemiehen verkkokauppa! Verkkokauppa Vanhat Koneet -lehden ystäville: www.supermarket.. 216 sivua! 37 90 + kaupan päälle avaimenperä Suuri Valmettraktorikirja 14 90 Legendaarinen lippalakki 8 00 Vanhat Koneet -pelikortit 8 90 Edelliset numerot Varastossa lähes kaikki vanhat numerot! Viipalemedioiden uutuuskirjat! Tilaa uutuuskirjat osoitteesta: www.supermarket.. 216 sivua! 37 90 + kaupan päälle avaimenperä Kaikkiin kirjatilauksiin kaupan päälle laadukas Suomen Historia -avaimenperä! 9 90 Avaimenperän arvo:. Suuresta Valmet-traktorikirjasta nauttivat kaikki, joita kiinnostaa Suomen itsenäisyyden ajan teollisuusja maataloushistoria
Hienot ja tarkoin valikoidut esineet aihealueittain ryhmitettynä ja selityksin varustettuna avaavat katsojalle ikkunan menneeseen aikaan. Kesällä hankin samasta syystä eräänlaiset lisäjouset, jotka on tarkoitettu tukemaan tuulilasinpyyhkijöiden jo väsyneitä jousia. Se muuten toimii, tai ainakin viisari värähtää mikron vieressä. Paljasta pintaakin näkee. Isoisän omin käsin tekemät suutarinvehkeet kelpaa levittää lasilevyn alle katseltavaksi. Sitten on työkalut. Ikään kuin esineistöstä olisi jätetty tarkoituksella pois kiusalliseksi koettuja esineitä. KULTTUURIA ROMPETORILLA M useoita on mukava kierrellä. Aluksi raivostuttavalta tuntunut turhuus voi sitä paitsi vuosien saatossa alkaa näyttää hauskalta ja peräti viehättävältä erikoisuudelta. On myös toisenlaisia ikkunoita menneisyyteen, esimerkiksi rompetorit. Mutta joskus museossa vietetyn ajan jälkeen jää tunne, ettei siellä ollut sittenkään aivan kaikki esillä. Niihin moni haksahtaa toisinaan, mutta sellaisen esille nostaminen on kuin myöntäisi tehneensä nolon virheostoksen. Hylätyn konepajan lattialta poimittu erikoistyökalu sopii kuin nakutettu seinälle kaltaistensa joukkoon. On niitä löytöjä tullut itsekin kannettua rompetorilta kotiin. Kari Mattila päätoimittaja kari.mattila@vanhatkoneet.fi Rompparit ovat toisenlaisia ikkunoita menneisyyteen kuin museot. Roinaa pursuavilla pöydillä lojuu nykyajan arvoton muovikrääsä tukevasti tehtyjen työkalujen ja sata vuotta vanhojen koriste-esineiden seassa. Niitä en ole testannut edes huumorimielessä, sillä en raaski avata iskemätöntä pakkausta. Järjestyksestä rompparilla on tietysti turha haaveilla. Eivät pääse museoon esille sellaiset levynkannet. 1/2018 3 Pääkirjoitus. Mutta rompetorin pöydiltä löydät myös helppoheikin torilla kauppaamat kelvottomat työkalunnäköiset välineet, samoin toinen toistaan nokkelammat ja mukamas kymmenen muuta työkalua tarpeettomaksi tekevät monitoimikeksinnöt. Silti se olisi rahan haaskuuta, jos turhan esineen pois nakkaisi – rompetoriltahan siitä saattaisi saada omiaan pois edes hiukan. Kun turhaa roinaa alkaa kasaantua nurkkiin liiaksi, voi sitä sitten kaupitella rompetorilla. Katseen harhaillessa näkee myös museoiden kokoelmista poisjätetyt romppeet, esimerkiksi perusteettomia pelkoja hyväksikäyttäen markkinoille saatellut tuotteet hirvipillistä mikroaaltouunin säteilymittareihin. Edellä mainittu mikroaaltouunin säteilymittari on poimittu talteen, koska se oli niin hauska esine. Siinä päivän seisoskelun jälkeen eivät rahavarat välttämättä paljoa kartu, mutta rikastuttavia ovat ne tarinat, joita rompetorikävijät kertovat noita esineitä nähdessään. Muutama vuosikymmen sitten kasiraitakasettien ja vinyylilevyjen kansiin painettiin häpeilemättä kuvia nuorista naisista aivan ilkosillaan
Tutustumme Alpo Malisen vanhaan kiinteistönhuoltajaan. 52 Kiihtyy ja hidastuu Ari Palomäki on Satakunnan uutterimpia maamoottoreiden keräilijöitä. Muistelemme merkin varhaisvaiheita Leo Saarisen vanhan Suomi-Renun äärellä. 4 Tässä numerossa. 28 Vanaja VKK-3600+1230 1959 Kuusipyörävetoisia Vanajia on tehty vähän ja säilynyt vielä vähemmän. 34 Renault R3042 1952 50-luvun alussa myös Renault’n traktoreita pölähti Suomen saville. Ohjaimissa viihtyy useimmiten agronomiopiskelija Siiri. Nykyään keräilijä on olosuhteiden pakosta entistä enemmän myös tekijä. Olli Saarisen kunnostettu auto on ollut rakennusviraston palveluksessa. 38 Hatz H113 1962 Moottorivalmistaja Hatz surffasi 50–60-luvuilla vuosikymmen verran Saksan traktoribuumin aallonharjalla. 44 Valmet 803 1981 Jukka Heiskanen luottaa valkolakkiValluunsa. KONEET 18 Leyland 154 1972 Mini-Nuffieldin perillinen oli pitkäikäinen mutta Suomessa harvoin tavattu traktori. Työkoneeseen syntyy harrastusmielessä näppäriä lisälaitteita. 12 18 24 28 KANNESSA 12 MAN 2 L 3 1960 Jumppasten tilalla alkuperäiskuntoinen takaveto-MAN jaksaa yhä heilua heinänteossa. 24 Volvo N86 1965 Kun Erkki Löf alkoi entisöidä vanhaa vaihtolava-autoa, se oli pelkkä kuormallinen romua. Paikallisen nuoren harrastajan kone on kaunis malli tuotannon loppupäästä. Nyt Volvo on ollut kohta vuosikymmenen teräkunnossa. ARTIKKELIT 50 Tekijämiehen joutsenlaulu Näppärän kotisepän Hannu Maijasen viime töiksi jäivät entisöity Massikka ja paranneltu lumilinko
76 Markkinat Entisajan uutuuksien kauppapaikka. 62 Rekisteröidyt traktorit Traktorien rekisteritilastot kertovat vanhojen koneiden suosiosta myös liikennekäytössä. 1/2018 52. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Joukosta löytyy useita harvinaisuuksia. Ne tarvitsivat vahvistimia, vahvistimet tarvitsivat sähköä, ja sähköä tuotettiin konevoimalla. Mikä muuttui alalla noihin aikoihin. 68 Seppiä ja mestareita Lauri Yrjölä on työaikana kylmän mutta vapaa-aikana kuuman raudan seppä. Toimitus Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. 78 Rauhassa ruostuvat Joona Hammin ruoste romant tisia valokuvia koneista kinosten alla. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Materiaali: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. 64 Kaksi tahtia – teräviä ketjuja Risto Härkösen moottorisahakokoelma on kasvanut vuosien mittaan 650 sahaan. (03) 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) E-mail tilaajapalvelu@vanhatkoneet.fi PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITTAJAT Iikka Kekko, Mika Rassi AVUSTAJAT Joona Hamm, Mari Immonen, Kimmo Janhunen, Lea Lahti, Jan-Erik Laine, Aulis Lassila, Tapio Mäntyniemi, Olli J. TILAAJAPALVELU Puh. Ojanen, Harri Onnila, Kari Ruusunen, Pekka Stellberg, Jukka Vuorenmaa TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Sari Mantila, Tero Björklund, Thomas Backman POSTIOSOITE Vanhat Koneet, PL 350, 65101 Vaasa KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. VAKIOPALSTAT 6 Rekkaparkki Mitä uutta tai merkillistä kuuluu vanhojen koneiden maailmaan. 72 Kuorma-autoilua 60-luvun lopulla Puoli vuosisataa sitten suomalaisten kuljetustarpeista huolehtimassa liikkui noin 45 000 kuorma-autoa. 58 Tervehdys, toverit! Rintamapropaganda vaati myös kovaäänisiä. (06) 2810 170, fax (06) 2810 112 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050 4147 559 Susanne Ripsomaa: 050 4147 553 www.vanhatkoneet.fi > Mediakortti SÄHKÖPOSTIT MUOTOA toimitus@vanhatkoneet.fi myynti@vanhatkoneet.fi materiaali@vanhatkoneet.fi etunimi.sukunimi@vanhatkoneet.fi PAINOPAIKKA PGM MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1799-0661 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. 58 64 68 Lauri Yrjölä näyttää meille, kuinka kirveen terä tehdään
Luston uudesta nousukaudesta hän ei ota kunniaa, vaan kiittää edellisen johdon aikana toteutettuja mielenkiintoisia tapahtumia ja näyttelyitä. Metsätyö on kuitenkin vain yksi monipuolisen museon näkövinkkeleistä. ”Lusto voi tuoda metsäkeskusteluun pidemmän aikavälin perspektiiviä. Kiinnostus on ollut molemminpuolista. P unkaharjulla sijaitsevassa metsämuseo Lustossa kävi viime vuonna noin 39 000 ihmistä. Lapset ja nuoret ovatkin kävijäryhmä, jota vanha oppilaitosmies erityisesti toivoo Lustoon. ”Suomen museoiden kävijämäärä on kasvussa. Ideoita otetaan vastaan kaikilta. ”Meillä kävi juuri metsäylioppilaita Helsingistä. Meillä on haluttu tutkia suomalaisten suhdetta metsiin niin elinkeinon, vapaa-ajan, luonnonsuojelun, marjastuksen kuin kaiken muun mahdollisen näkökulmasta. Suosion takana voi lymytä myös yleisiä suuntauksia. Alkusyksystä museon johtoon astunut Pekka Äänismaa on siis saanut lentävän lähdön. Uutta Lustoa luomassa Metsämuseo Luston uutena johtajana on toiminut syyskuun alusta Pekka Äänismaa. Silkan historian tallentamisen sijaan johtaja korostaa museon asemaa aktiivisena toimijana, sillä menneisyyden tehtävä on antaa perspektiiviä nykyiseen ja tulevaan. Lisäksi metsä kiinnostaa ihmisiä uudella tavalla, koska koko metsäala elää tavallaan renessanssia. Sitä kautta on mahdollista ymmärtää, miksi metsistä ajatellaan eri tavalla ja minkälaisia kehityskulkuja eri ajatusten takana on. Se on enemmän kuin koskaan sitten museon alkuvuosien 90-luvulla. ”Metsäkulttuurin rinnalle olemme nostaneet metsäsuhteen käsitteen. Metsähistorian ja metsäkulttuurin laaja näkökulma tarjoaa Lustolle sillanrakentajan roolin, kun keskustelun osapuolet juuttuvat omiin poteroihinsa.” Keskustelun siemenet on hyvä kylvää jo varhain. Samalla uusiutuvien raaka-aineiden tarve niin energian kuin vaikka pakkausmateriaalien puolella vie Suomessa ajatukset luonnollisesti metsään.” Museossa on voinut tutustua esimerkiksi puunkaadon kehitykseen pokasahasta harvesteriaikaan asti. Nuoret pitivät sitä hyvin arvokkaana, että he saivat tutustua vanhoihin menetelmiin ja koneisiin. Metsätalouden rajapinnoilla koko ikänsä työskennelleelle Äänismaalle museotyö on kokonaan uusi aluevaltaus. Uudet tuotantolaitokset valavat uskoa tulevaisuuteen. Konepuolen kanssa meidän on aina pohdittava tilankäyttöä, mutta jos ratkaisut löydetään, kaikki on meidän omissa käsissämme. 6 Rekkaparkki uutisia, erikoisuuksia ja tapahtumia. Metsäsuhde on nyt yksi Ulkoministeriön kansainvälisen maakuvatyön teemoista, eli ulkomaillekin kerrotaan suomalaisten erityisestä metsäsuhteesta.” Lustolla on Äänismaan kokemuksen mukaan hyvä maine metsätoimijoiden keskuudessa eränkävijöistä teollisuusyrityksiin. He olivat sitä mieltä, että kaikkien metsäopiskelijoiden pitäisi käydä Lustossa.” Mielenkiinnon ylläpitämiseksi museon on kuitenkin uudistuttava. Äänismaa on koulutukseltaan metsänhoitaja. Pian tuore johtaja alkaa luotsata Lustoa uusien sisältöjen, tekniikoiden ja esittämistapojen avomerelle. ”Ensi vuonna suunnitellaan perusnäyttelyn uudistus. Tämä kiinnostaa selvästi ihmisiä. Hän on aiemmin toiminut Jyväskylän ammattikorkeakoulun biotalousinstituutin johtajana. Jokainen metsähistoriallisesti merkittävä aihe on mahdollinen osa tulevia näyttelyitä.” Luston uusi nokkamies Pekka Äänismaa toivoo vinkkejä myös Koneaikanäyttelyn kehittämiseen. Äänismaa kannustaa metsäihmisiä tulemaan mukaan Luston kurssin löytämiseen. Museoalalla nyt tulikasteen saanut Äänismaa uskoo, että mitä laajemmin ihmisen ja metsän historiaa tunnetaan, sitä paremmin monenkirjava metsänväki pystyy keskustelemaan keskenään. Esimerkiksi metsäteknologian kehityksen ymmärtäminen on arvokas lisä heidän oppeihinsa ja sitä kautta tulevaisuuden metsänhoitoon
Taannoin miehen lompakko aukeni harvinaisen hyvin säilyneen Ukkomestari-Nuffieldin edessä. Kohteen tai sen osan konservointiin tai rekonstruointiin myönnetään avustusta vain poikkeustapauksissa. Ukkomestari Jukan haavissa Kulkuvälineiden restaurointi avustukset – vielä ehtii hakea Museoviraston vuoden 2018 kulkuvälineiden restaurointiin myönnettäviä avustuksia voi hakea vielä tämän kuun loppuun asti. Konservoinnilla tarkoitetaan kohteen tai sen osan käsittelemistä siten, että sen säilyminen turvataan. Lisätietoja saa hakuaikana puhelimitse numerosta 0295 33 6273 tai Museoviraston verkkosivulta www.nba.fi/fi/avustukset/kulkuvalineiden-entistamisavustukset. Sitä on käytetty huolellisesti koko sen iän, viimeiset vuosikymmenet se lienee enimmäkseen levännyt. Restaurointi perustuu aina kohteesta hankittuun dokumentoituun tietoon ja/tai historiallisiin lähteisiin. Etusijalle asetetaan Suomessa rakennetut vähintään 50 vuotta vanhat kulkuvälineet. Poikkeustapauksissa avustusta voidaan myöntää kulkuvälineiden käytön edellyttämän liikenneverkon kunnostukseen tai hoitoon, ei kuitenkaan kohteisiin jotka omistaa tai joiden ylläpito kuuluu julkisyhteisöjen vastuulle. Lisäksi avustusta voidaan poikkeustapauksissa myöntää myös perinteisen telakan tai veistämön toiminnan kannalta merkittäviksi arvioitujen vanhojen laitteiden kunnostukseen. Rekonstruointi on uuden rakentamista hävinneestä kohteesta tai sen osasta säilyneiden jäänteiden tai asiakirjalähteiden perusteella. Kiitoksia Jukalle koneterveisistä! 1/2018 7. Ilmojen lämmetessä mies aikoo laittaa UM-Nuffin sähköt kuntoon. Jukka Välilä Loimaalta vilahtaa lehtemme palstalla usein. Jukka on jo vaihtanut nokalle uuden painon. Ulkomailla rakennetulle kulkuvälineelle voidaan myöntää avustusta, jos se on ollut Suomessa käytössä vähintään 50 vuoden ajan. Paljon muuta paranneltavaa ei vehkeessä olekaan. Tämä traktorikaivuri on Jukan tietojen mukaan myyty uutena Perniöön vuonna 1964. Avustukset myönnetään restaurointiin (entisöinti, entistäminen), jolla tarkoitetaan kohteen tai sen osan kulttuurihistoriallisen arvon (esimerkiksi alkuperäisyys tai historiallinen kerroksisuus) säilyttävää korjaamista. Muut kuin kohteen historiaan kuuluvat materiaalit, menetelmät ja tekniikat voivat vain poikkeustapauksessa olla osa restaurointia, mikäli niiden suunnittelussa ja toteutuksessa otetaan huomioon säilytettävän kohteen kulttuurihistorialliset arvot ja ne ovat kokonaisuuden kannalta tarkoituksenmukaisia. K ulkuvälineiden restaurointiavustusten tavoitteena on varmistaa, että Suomessa säilyy edustava otos maa-, ilmaja vesiliikenteen kansallisesti arvokkaiksi luokiteltuja kulkuvälineitä käyttökuntoisena. Avustus voidaan myöntää vain sellaisille kulkuvälineille, jotka on rekisteröity Suomeen tai joiden kotipaikka on Suomessa
8 Rekkaparkki uutisia, erikoisuuksia ja tapahtumia. Se oli kolmas kerta, kun ihminen tuli tuohon paikkaan maata pitkin mutta ensi kerta, kun maata pitkin kulkeva ajoneuvo rullasi pallomme eteläisimpään pisteeseen. Ääriolosuhteissa selviytyminen kelpasi tietysti markkinavaltiksi traktorikauppiaille. Joukossa on muun muassa kuva eräästä napasankarista palaamassa kotiin Britanniaan. Etelänavan sankari 4. Isosta-Britanniasta lähetettiin Suomeenkin Hankkijalle materiaalia retken Ferguihin liittyen. Kuvan traktorin kerrotaan työskennelleen etelänavalla vielä Hillaryn retken päättymisen jälkeenkin. Saatekirjeessä on muutama kiintoisa kohta. Napa-Fergujen Telavarustuksen valmistajaksi mainitaan norjalainen yritys. Naparetki oli aikansa julkisuustapaus. Lisäksi mainitaan, että vuosina 1954–58 Etelämantereella oli käytössä yhteensä 15 Ferguson-traktoria. tammikuuta 1958 eli melko tarkalleen 60 vuotta sitten uusiseelantilaisen tutkimusmatkailijan Sir Edmund Hillaryn retkikunta saapui etelänavalle. Ajoneuvoja oli kolme kappaletta, ja ne olivat napakäyttöön muunneltuja Ferguson TE20 -traktoreita. Tämä on kiintoisaa, sillä Hillaryn retkikuntaan kuului vain kolme Fergusonia, ja naparetki alkoi virallisesti vasta vuonna 1956
Toivomme Pentin ja Harriksen hommiin enemmän pakkaslunta ja vähemmän nuoskaa. Jälkiasennuksena Ponyyn on syntynyt etulevy, jolla kelpaa pöllyttää puuteria traktorineidon punaposkille. Kun valtio 90-luvulla yhtiöitti vanhan Valmetin osasia, Linnavuoren huoltopuolesta tuli osa Patria-konsernia. 60-luvulla toiminta laajeni meridieselmoottoreiden huoltoon. Sari Henriksson on kuvannut isänsä Pentti Närvän lumitöissä Massey-Harris Ponyn puikoissa. Teosta myy museokeskus Vapriikki Tampereella. Muiksi lisälaitteiksi on tarjolla vuonna 1952 traktorin mukana tulleet aurat ja äes. Sen kunniaksi pitkä tarina tallennettiin kattavaan historiateokseen. Kirja on monipuolisesti kuvitettu. Thunder of engines at Linnavuori. Yhteyttä voi ottaa sähköpostitse (museokauppa@tampere.fi) tai puhelimitse (03 5656 6772). Tehtaalla koottiin aivan alkuvaiheessa hävittäjiä, mutta pian toiminta keskittyi olosuhteiden pakosta sotakorvausja sen jälkeen siviilituotteisiin. Hoppu, Tuomas 2017: Moottoreiden jylyä Linnavuoressa. Toiminnan jatkuva kehittyminen ja muuttuminen, arki tehtaalla ja opintomatkat maailmalle syventävät kuvaa tehtaan toiminnasta kokonaisuutena. Siinä on taustoitettu koko tehtaan rakennusprosessi ja varhaishistoria, mutta pääpaino on itse tehtaan töissä, niin idästä kuin lännestä tulleissa moottoreissa, joihin tehtaalla on kulloinkin täytynyt perehtyä. Sen jälkeen työtä on tehty Suomen puolustusvoimien lisäksi enenevissä määrin ulkomaille. Ja oh là là, kuinka kauniiksi ranskatar onkaan tällätty. Ponille kyytiä Toimitukselle tuli talvista kuvapostia Kauhajoen suunnalta. 50-luvun mittaan tilanne parani. Vuonna 1947 Linnavuoreen siirrettiin Kokkolasta lentokonemoottorikorjaamo. Traktori oli pitkään poissa käytöstä, mutta kun Pentti jäi eläkkeelle ja palasi synnyinkotiinsa asumaan, se taiottiin uuteen uskoon naapurin kanssa. Koko teksti on paitsi suomeksi myös englanniksi, joten kaukomaan vieraatkin pääsevät asiasta jyvälle. Teokseen on kirjoittanut moni linnavuorelainen, ja asiantuntemuksen taso on korkea. LINNAVUOREN LENTOJA MERIMOOTTORIHISTORIA YKSIIN KANSIIN Patrian moottorihuolto juhli viime vuonna 70-vuotista taivaltaan. Historioitsija Tuomas Hopun koostama Moottoreiden jylyä Linnavuoressa on tuhti paketti Linnavuori-historiaa moottorikorjaamon osalta. N okian Siuroon, rautakautisen linnoituksen paikalle Linnavuoreen alettiin rakentaa lentokonemoottoritehdasta sodan aikana 1942. Sen toiminta oli alkuvaiheessa vain pienessä sivuosassa, sillä sen ainut työllistäjä oli käytännössä Puolustusvoimat sodanjälkeisine rajattuine toimintamahdollisuuksineen. Patria Aviation Oy. Jälkimmäisistä tunnetuimpia lienevät kotimaisissakin traktoreissa käytetyt polttomoottorit, joiden valmistus jatkuu Linnavuoressa nykyään AGCOn omistuksessa. Kiitoksia Sarille. Sivuilta löytyy pureskeltavaa niin moottori-intoilijoille kuin historiannälkäisille. 1/2018 9
10 Rekkaparkki uutisia, erikoisuuksia ja tapahtumia
Konepaja oli alkuaikoinaan Suomen ainoa lokomobiilien valmistaja. Ku va : Jo hn En gl un d / El ka / H an kk ija n ar ki st o VAIENNEITA VERSTAITA JAKOBSSONIN KONEPAJA Jakobssonin konepaja perustettiin vuonna 1890 Porin perinteiselle teollisuusalueelle Aittaluotoon. Hieman myöhemmin konepaja siirtyi toiminnan laajennuksen myötä Karjarantaan, Porin toiseen teolliseen keskittymään. Siellä rakennettiin luonnollisesti myös hyörykoneita ja -kattiloita. 1/2018 11. Tuotanto oli talvija jatkosodan jälkeen monipuolista: pajalla taottiin niin pärehöyliä, sähkömankeleita kuin keittolevyjä. Jakobssonin konepajan toiminta päättyi tiettävästi vuonna 1959
ELÄVIEN KIRJOISSA MAN 2 L 3 1960 Takavetoisia MAN-traktoreita on Suomessa hyvin vähän. Niiden joukosta tuskin löytyy paremmin säilynyttä alkuperäiskuntoista yksilöä kuin Jumppasen perheen heinätyöläinen. 12
Loimaa 13
”Uutena MAN on myyty Paavali Vuorenojalle, jolla oli siihen aikaan pieni mansikkatila Uudessakaupungissa. Kun Eino siirtyi iäisyyden saroille, traktori löysi uuden kodin Jumppasten luota. Tuo kone on kulkenut korkeimman varjeluksessa mansikanviljelijän vainioilta masinistin lempilapseksi ja sittemmin tämän tyttären vävypojan tilalle peltotöihin. Eino Rautanen harrasti nimittäin vanhoja koneita – hän muun muassa keräili maamoottoreita ympäri Suomea, kunnosti niitä ja toimi konemiehenä monessa tapahtumassa. Mannin läheisimmät tuttavat ovat isäntä Kalle ja vanhempi tytär Siiri. 14 MAN 2 L 3. Tämän totuuden todistaa aukottomasti hänen menettelynsä erään traktorin suhteen. Miltei kuusikymmenvuotias kone on vieläpä pysynyt hyväkuntoisena ilman mainittavia remontteja tai parannuksia. Sen vanhoissa rakennuksissa on vuosisatojen mennen elellyt monenmoisia eläimiä, niin lehmiä, sikoja, uuhia kuin hevosia – viimemainittujen hirnuntaa kuuluu sääsuojan uumenista yhä. Tilaa ovat liki kolmenkymmenen vuoden ajan isännöineet Kalle ja Anu Jumppanen. Ensi omistaja oli pidellyt juhtaansa kauniisti, eikä seuraava omistaja ollut huolimaton hänkään. Vanhan vaiheita Kurpan tila koillisessa Varsinais-Suomessa seisoo tasaisella maalla liki Krekilän kylää. Rakennusten takaa alkavat pellot, joilla viime kesänäkin aaltoili teräinen vilja, kait joukossa kohosi myös heinää ja pellavaa. Siinä vaiheessa – en tarkkaan tiedä milloin – vaimon isoisä Eino Rautanen sai ostaa Mannin. Tämä oli Paavalin traktori, kunnes miehestä aika jätti. Kalle tuntee ajokkinsa vaiheet hyvin. Kauppa on tehty lokakuussa 1961. Teksti: Mika Rassi Kuvat: Mika Rassi, Historisches Archiv MAN Truck & Bus Uutena MAN on palvellut mansikkatilalla Uudessakaupungissa. J umala, kuten kaikki tiedämme, on kaikkivaltias, kaikkitietävä ja kaukaa viisas. Traktori oli siinä vaiheessa vielä uutta vastaavassa kunnossa”, Kalle kertoo. Emännän isoisältä on tilalle periytynyt MAN 2 L 3, traktori, joka rakennuksia lukuun ottamatta on tilan maatalouden vanhin aktiivinen toimija. Niin suuri on taivaan armo ollut tätä traktoria kohtaan, että se on säilynyt hienossa alkuperäisasussa ja seuraava laupias omistajapolvi on jo sille valittuna
Pienempää traktoria myös valmistettiin isoveljeä pidempään. Etupään jousitus on MANtraktoreiden erityispiirre. Siivapyörä ja vetolaite ovat pysyneet traktorin matkassa uudesta asti. ”Tiedän melko tarkkaan, mitä sille on tehty, ja se on hyvin vähän. K-malli oli pienempitehoinen, 18-hevosvoimainen, L-mallissa oli 25 hevosvoimaa. Öljyjä on niin ikään vaihdettu, ja polttoaineletkun olen kerran uusinut.” Veteraani lienee säilynyt vetreänä siitäkin syystä, ettei sitä ole jätetty lepäämään laakereilleen. Eturenkaat siihen on vaihdettu. Eino kertoi aikanaan, että takarenkaissa oli edelleen vuoden 1961 ilmat, ja minä en ole niitä täyttänyt. Vastikään maataloustieteiden opinnot aloittanut Siiri on saanut Mannin puikoissa käytännön oppitunteja maatalousteknologian historiasta. Molemmissa oli kaksisylinterinen suoraruiskutteinen dieselmoottori, joka oli muutaman muun pienemmän voimanpesän tapaan yhteismalli Güldnerin kanssa. ”Heinänpöyhin ja paalikone ovat niin matalassa ladossa, että sinne ei mahdu millään muulla traktorilla sisään.” Leivänteon ohella Mannille on säännöllisesti tarjolla myös huveja. Ehkä on tarkoitettu, että kuolen köyhänä…” Työtä ja huvia Pikkuinen Manni on edelleen erinomaisesti säilynyt alkuperäiskuntoinen traktori. Sittemmin olen ajatellut, että ensimmäisen kerran tienaan maataloudesta, kun myyn tämän koko tilan pois. Vienti-MAN 1950-luvun lopulla MAN toi markkinoille kaksi varta vasten vientimarkkinoille suunnattua takavetotraktoria. KALLE JUMPPANEN • maanviljelijä vuodesta 1990 • työskennellyt myös muun muassa poliisina, klapikauppiaana ja kunnossapidon työnjohtajana ”Viisivuotiaana päätin, että minusta tulee maanviljelijä. Mutta nyt tyttö lähtikin opiskelemaan maataloutta. MAN vetää tarvittaessa myös tulosuuntaan. 1/2018 15. Mallimerkinnät olivat 2K3 ja 2L3. ”Olen pöyhinyt sillä heiniä ja viime kesänä ajoin paalikuormaa. Molemmilla malleilla oli jonkin verran kysyntää myös kotimaassa, joten niiden valmistusmäärät eivät jääneet aivan olemattomiksi. Vanhus on pidetty työssä jo käytännönkin syistä. Jumppasilla on nimittäin kerran suvessa tapana ajella hytittömällään Krekilän kylälle kesäteatteriin. Se on hauska ajettava mutta aika hidas ja kevyt. Keula nousee helposti, kun perässä on pöyhin”, Siiri kertoo kokemuksistaan. 2K3:a myytiin kaikkiaan 1825 ja 2L3:a 1525 kappaletta
”Edellinen omistaja sanoi, että takarenkaissa on vuoden 1961 ilmat. SIIRI JUMPPANEN • viime kevään ylioppilas • työskennellyt niin sanomalehdessä, ravintolassa kuin turvesuolla • opiskelee maataloustieteitä Helsingin yliopistossa Harva istuin kestää kuuttakymmentä vuotta näin hyvin, varsinkaan työkoneessa. Minä en ole niitä täyttänyt.” 16 MAN 2 L 3
Mutta en ole sitä myymässä, en ainakaan tonnilla.” Siiri viihtyy isopapan vanhan traktorin puikoissa sen verran hyvin, että se tuskin on tulossa myyntiin vielä seuraavaan kuuteenkymmeneen vuoteen. Vuosi vuodelta Saksalaisten MAN-traktoreiden valmistus päättyi vuonna 1963. VAIHTEISTO ZF A 8/6 H, 6+1 JARRUT rumpujarrut RENKAAT edessä 5,00–16, takana 8–32 MITTOJA pituus 2?820, leveys 1?460, korkeus 1?550, akseliväli 1?786, maavara 495 mm, omapaino 1?370 kg VALMISTUSVUODET 1959–1960 MAN-traktorit Vanhoissa Koneissa 1/2013: MAN AS 440 A 3/2016: MAN 4 L 1 3/2017: MAN AS 330 A 7/2017: MAN 4 S 1 Saksalaisesitteissäkin Kja L-takavedot nimettiin vientimalleiksi. Suomessa on jonkin verran nelivetoisia Manneja, mutta takavetoversio on meillä harvinainen. ”Joka vuosi joku tuntematon soittaa ja tarjoaa näkemättä tonnin. Edelleenkin ne muistetaan ainakin kahdesta edistyksellisestä seikasta. Sylinterin halkaisija 95, iskun pituus 130 mm. Kalle saakin vuosittain muistutuksen koneensa erikoisuudesta. Keskeltä traktoria saadaan voimaa vaikkapa vatsan alle kiinnitettävälle niittokoneelle. Vanha arkistokuva voisi paria pikkuseikkaa lukuun ottamatta esittää Jumppasten traktoria nyt. Tilavuus 1?842 cm³. Mallivalikoimasta löytyi nelivetomalleja niin ikään aikaisessa vaiheessa. 1/2018 17. MAN 2 L 3 MOOTTORI MAN 9532 M 180, kaksisylinterinen nelitahtinen suoraruiskutteinen dieselmoottori. Jo varhain niiden dieselmoottorit olivat suoraruiskutteisia. Teho 25 hevosvoimaa, 1?800 kierrosta minuutissa
Leppävirta 18
Suomeen näitä sinilintuja on laskeutunut hyvin vähän. 19. MINIEN SUKULAINEN LEYLAND 154 Leyland-malliston pienin malli oli merkin pitkäikäisimpiä traktoreita. Alpo Malisen 154 on huoltanut kiinteistöjä monet vuodet
Kenties BMC:llä tuumittiin, että pienen teholuokan traktorille oli edelleen kysyntää. Tehoa ja nimeä muutettiin parin vuoden kuluttua. 20 LEYLAND 154. Traktoreista tuli Leyland-merkkisiä, ja niiden ulkomuoto muuttui väriä myöten. Maailmalla sillä on täytynyt olla sentään välttävä kysyntä, sillä 154:ää valmistettiin 70–80-lukujen taitteeseen asti. Nimensä puolesta se oli läheisempää sukua yhtiön valmistamille pienille autoille. Pieneen päähän 60-luvun puolivälissä Nuffield-traktoreita valmistanut British Motor Corporation toi markkinoille BMC Mini -nimisen traktorin. Niillä opeteltiin ajamaan, tehtiin peltotöitä ja haettiin vähän puitakin metsästä. Vanhoja brittiläisiä ystäviä on kuitenkin Malisen tallissa edelleen. Uuden mallimerkinnän mukaisesti dieselmoottorin teho kasvoi piikkilangankiristäjän lukemista 25 hevosvoimaan. Vuonna 1969 Ison-Britannian hallinnon ystävällisellä myötävaikutuksella BMH ja Leyland yhdistyivät. Minitraktorin tarina ei päättynyt vielä siihenkään, sillä 80-luvun alkupuoliskolla valmistettiin 30-hevosvoimaista 302-mallia ensin Leylandin ja sittemmin Marshallin nimellä. Suurin ero oli siinä, että dieselversion rinnalla oli jälleen tarjolla vanhan Minin tapaan myös bensamoottori. Minin sai joko bensiinitai dieselkäyttöisellä 15 hevosvoiman moottorilla. Sisuskaluiltaan ensimmäiset Leylandit olivat suoria Nuffieldin perillisiä. ”Isällä oli 60-luvulla kolmosja nelos-Nuffit. P ielavedellä syntynyt Alpo Malinen solmi ensimmäiset traktorituttavuutensa kotitilan Nuffieldien kanssa. Traktorin nimen vaihtaminen olikin sikäli paikallaan, että British Motor Corporation oli vaihtanut nimekseen British Motor Holding jo vuonna 1966. Tarkastellaan Alpon traktoreista tällä kertaa tarkemmin Suomessa harvinaista Leyland 154 -mallia. Nuffieldien tehot olivat nousseet 60-luvun alun mallimuutosten myötä. Pian muuttui muutakin kuin nimet. Suomeen tätä pienintä Nuffin ja Leukun mallia on tullut häviävän vähän. Siksi voimanottokin on vedetty takaa nokalle. Alpo Malisen mini-Leyland on käytellyt harjakonetta. 1968 pikkutraktorista tuli Nuffield 4/25. Sittemmin isä hankki 270ja 272-Leylandit.” Alpon isällä oli muunkin merkkisiä traktoreita, ja samoin Alpon käsien kautta on kulkenut eurooppalaismerkki jos toinenkin. Sarjan pikkuruisin Leyland 154 oli käytännössä sama traktori kuin Nuffield 4/25. Siinä kerrottiin olevan 28 hevosvoimaa, eli se oli hitusen dieselversiota tehokkaampi. Teksti: Mika Rassi Kuvat: Jan-Erik Laine 154:ää valmistettiin 70-80-lukujen taitteeseen asti. Traktori ei muistuttanut Nuffieldeja ulkomuotonsakaan puolesta
Minitraktorin vaiheet 1965: BMC Mini esitellään. Tarjolla vain dieselversio. 1969: Nimeksi vaihtuu Leyland 154. Polttoainemittari lienee merkittävin uudistus. Säiliön täyttö tapahtuu kuljettajan suojan lävitse. 154:n hallintanäkymä on muuttunut perin vähän BMC Ministä. Tarjolla 15-hevosvoimainen bensiinitai dieselmoottori. Moottori on nyt 30-hevosvoimainen ja vaihteisto synkronoitu. BMC Mini on esitelty Vanhojen Koneiden numerossa 5/15 1/2018 21. Pienessä traktorissa tehokas hydrauliikka ja tasauspyörästön lukko ovat ylellisyyksiä. 1968: Nimeksi vaihtuu Nuffield 4/25. Tarjolla 25-hevosvoimainen dieselja 28-hevosvoimainen bensiinimoottori. Polttoainetankki sijaitsee kuljettajan penkin alla. 1981: Minitraktorin malliksi vaihtuu 302 ja pian myös merkki muuttuu Marshalliksi. Moottorin teho kasvaa 25 hevosvoimaan. Traktoria valmistetaan vuoteen 1985 saakka
Olin hyvin nuori, ei minulla ollut autokorttiakaan vielä silloin.” Ruotsissa valmistettu suojakatos on saanut suomalaisviranomaiselta hyväksynnän. Traktorikauppa ja Keskon edustukset ovat tulleet tutuiksi. Heti kun talo jäi näkyvistä, minä pistin kertojan päälle. 22 LEYLAND 154. Niitä varten kävin lainaamassa naapurikylästä Nuffia, jossa oli Kylmäkosken kertoja. Jakajia on kaupan puolella paljon enemmän kuin ennen.” • harrastaa vanhoja koneita ja muun muassa speltin viljelyä • varhainen traktorimuisto: ”60–70-luvun taitteessa teimme juontohommia. Maatalouden rakenne ja maatalouskauppa ovat muuttuneet vuosien mittaan huolestuttavan paljon. Matka taittui aika sukkelaan. ”Se pyörähtelee aivan kuin henkilöauto.” ALPO MALINEN • maatalousmyyjänä 70-luvulta lähtien • rautaja maatalouskauppias vuodesta 1988 ”K-maatalouden alkuajoista lähtien olen ollut K-ryhmässä töissä. Omistaja sanoi, että älä laita kertojaa päälle, aja vakiovaihteilla vain
Harjakonetta varten tehdyt lisäykset voisi Alpon mielestä purkaa pois ja saatella traktoria alkuperäisasuun. ”Traktorin hydrauliikka on hirmu hyvä. ”Minulle traktori tuli 80–90-luvun taitteessa. Ohjaus on kevyt, vaikkei siinä ole mitään tehostajia. Kun traktorissa vielä on hyvin vaihtuvat vaihteet, se on liukas menijä pieniin töihin. Synkronelikkoon palaamme tuonnempana. ”Tämä 154 on tietääkseni alkujaan ollut Varkauden aluesairaalan talonmiehellä kiinteistönhoidossa. Leylandin 1,6-litrainen bensiinimoottori on Alpo Malisen mielestä pirteä tapaus. Vaihteet toimivat tosi hyvin. Alpo muistelee vuosimallin olevan 1972. Siinä vaiheessa se oli jo kulkeutunut tänne Leppävirran kylälle eräälle seppämiehelle. Me asensimme siihen kaksi venttililohkoa lisää, ja etunostolaitteessakin niin nostaminen kuin kääntäminen pelasivat oikein tarkasti.” Kuinka ajo-ominaisuuksia voisi luonnehtia. ”Näppärä ja ketterä. Aivan ensimmäistä vuosikertaa se ei ole, sillä tuolloin Leylandeissa oli vielä Nuffieldin nimi täkynä vanhoille ostajille. Pientä kärryä sillä on vedetty ja ilmeisesti sitä on käytetty lumikoneenakin, vaikka se onkin noin pieni.” Maatalouskauppias Malinen osti pienen Leylandin asfalttipihan hoitajaksi. Se liikkuu rivakasti. Leylandin edessä oli sulan maan aikaan harjakone ja talvisin puskulevy.” Lumihommiin 154 oli Alpon mukaan pieni, mutta harjaa se pyöritti mainiosti. Kävin katsomassa, ja kaupathan syntyivät siltä istumalta.” Kiinteistökoneeseen täytyi tehdä vähän lisäasennuksia ennen kuin sillä päästiin töihin. Iskutilavuus 1,6 litraa, sylinterin halkaisija 76 mm, iskun pituus 89 mm. LEYLAND 154 MOOTTORI Leyland 16T, nelisylinterinen bensiinimoottori. 154 on soukka ja soma Alpon ison 482-Leukun rinnalla. MUUTA tasauspyörästön lukko, vetovastustunnustelu, voiman ulosoton nopeudet 540 ja 1?000 kierrosta minuutissa Näppärä ja ketterä Alpo Malisen mini-Leyland on 70-luvun alkupuolen bensiiniversio. Hän oli luopumassa siitä ja tarjosi sitä minulle. ”Eräs kätevä kaveri asensi siihen Kubotan puutarhatraktorista etunostolaitteen ja takaa eteen vedetyn voiman ulosottoakselin. 1/2018 23. Niitä pystyy vaihtamaan vauhdissakin. Ne sopivat paikalleen miltei heittämällä. Se pyörähtelee aivan kuin henkilöauto.” Nyt Leyland on ollut eläkkeellä kiinteistönhoitajan hommista jo muutaman vuoden. Teho 28 hevosvoimaa, 2?500 kierrosta minuutissa VAIHTEISTO 9+3, synkronoimaton, huippunopeus 23 kilometriä tunnissa JARRUT kuivat levyjarrut RENKAAT edessä 5,00–15, takana 9,00–24 MITTOJA pituus 260, leveys 153, akseliväli 171 cm, paino 1?016 kg
24
PAREMPIA LELUJA VOLVO N86 1965 Sieviläisen Erkki Löfin harrastuneisuus ei ole tullut verenperintönä, eikä mies ole hankkinut elantoaankaan ratin takana. Sievi 25. Syy siihen, miksi hän viihtyy eläkepäivinään vanhojen koneiden parissa, on kuitenkin varsin hyvä. Kun lelut olivat lapsena niin huonoja, täytyy vanhempana vähän kompensoida
E rkin lapsuudessa lelut olivat harvassa ja ne vähätkin tehtiin useimmiten itse puusta. Kahdesti maalattu Kun hytti oli maalattu, se nostettiin rungon päälle. Kiinnostus vanhojen laitteiden kunnostamiseen ja entisöintiin syttyi vasta vanhemmalla iällä. Ensimmäiseksi mies otti työn alle rungon, joka oli säilynyt varsin hyvässä kunnossa. Noh, sehän toi mulle lopulta lavallisen romua”, Erkki nauraa. Täysin vastaavanlainen 150-hevosvoimainen suora kuutonen synkronoituine 8-pykäläisine vaihdelaatikkoineen löytyi Etelä-Pohjanmaalta, ja sen toi tontille sama kaveri, joka toimitti alkujaan koko projektin. Ensivilkaisulla lohduttomalta näyttänyt kasa paljastui ’65-vuosimalliseksi Volvo N86:ksi, joka oli palvellut aktiiviuransa vaihtolava-autona, mutta jäänyt sen jälkeen seisomaan osittain purettuna. Auton alkuperäinen D70-dieselmoottori oli ostohetkellä purettuna niin pieniin osiin, että Erkki katsoi parhaaksi hankkia tilalle toisen. Väsynyt viikinki Erkin ja N86:n yhteinen tarina alkoi 2000-luvun alkupuolella Oulaisten Konepäivillä, kun Erkki tapasi vantaalaistuneen, entisen sieviläisen harrastajakaverinsa. Varaosakeulasta Erkki sai apua myös etulokasuojiin, alkuperäiset kun olivat päässeet niin huonoiksi, että ne olisi pitänyt tehdä käytännössä kokonaan uusiksi. ”Enimmäkseenhän minä olen touhunnut noiden vanhojen traktoreiden parissa”, Erkki avaa sanaisen arkkunsa. Hiekkapuhalluksen jälkeen siitä löytyi hitsattavaa ainoastaan keulasta, jossa oli muutamia ratkeamia etuakselin jousipakan ympärillä. Ja jos on, niin tuo mulle joku sellainen. Lattia oli lahonnut kokonaan pois, samoin kuin kynnyksetkin. Takapyörille hän kelpuutti kuitenkin Parlokin muovisuojat. N86 oli purettu aktiiviuransa jälkeen osiksi ja se oli jäänyt seisomaan. Valmistusmaassaan Vikingiksikin kutsutun auton olemus oli kaukana tarunomaisesta soturista, mutta osiltaan se oli varsin täydellinen. Lattiat ja kynnykset olivat ruostuneet lähes kokonaan pois, mutta runko osoittautui yllättävän kovaksi. Volvon kohdalla sataprosenttisesta oman työn osuudesta piti kuitenkin hiukan joustaa koneremontin ja penkin verhoilun kohdalla. ”Tällä hetkellä mulla on pikku-Valmet ja ’60-vuosimallin kolmos-Nuhvi. Uudet syntyivät suorasta pellistä. Maalausurakka ei kuitenkaan mennyt ihan helpoimman kautta. Traktoreidensa kanssa Erkki on tehnyt kaikki entisöinnin vaatimat työvaiheet itse. Yksi velipojista päätyi hankkimaan tienestejään kuorma-autokuskina, mutta sekään ei sen kummemmin vienyt nuorta Erkkiä lähemmäksi raskasta kalustoa. Tuolloin elettiin vuotta 2003. Seuraavaksi Erkki siirsi hytin tulevan talven ajaksi pikkutalliinsa ja otti työn alle ruostehommat. Erkki näki osakasassa piilevän potentiaalin, eikä säikähtänyt tulevan työn määrää. 26 VOLVO N86 1965. Itse asiassa miehen hiekkapuhallusvehkeetkin ovat omaa valmistetta. ”Tulin kysyneeksi häneltä, että ei sulla mittään kuorma-auton reuhkaa mulle olis. Teksti: Kimmo Janhunen · Kuvat: Antti Kautonen Erkki tiedusteli harrastajaystävältään ”kuorma-auton reuhkaa” ja sellaisen hän sai. Hänen isänsä palveli sodan aikana automiehenä, mutta sen kummempaa roolia nelipyöräisillä ei perheessä ollut. 25-Zetorikin oli, vaan myin sen taannoin Vihantiin”, mies jatkaa. Varaosamarkkinoilta olisi saanut uusia muovisia etulokasuojia, mutta Erkki pitäytyi pellissä. ”Itse asiassa kyseessä oli kokonainen N86:n keula, joka oli jäänyt ylimääräiseksi, kun lavasta oli tehty traktorin peräkärry”, Erkki täsmentää. Ennen rungolle asentamista moottorille teetettiin täydellinen remontti, jonka yhteydessä siihen laitettiin uudet putket ja männät
Seuraavana keväänä minun piti viedä se pajalle, jossa se maalattiin uudestaan oikein katon alla”, Erkki kuvailee. ”Silloin matkassa oli hyvää tuuria. Sen jälkeen Erkki on vieraillut Volvollaan lähellä järjestetyissä alan tapahtumissa ja usein huomioarvon on taannut lavalla matkannut Valmet 20. Pisin autolla tehty reissu suuntautui toissa kesänä noin 300 kilometriä pohjoisemmaksi Ranuan korkeudelle. Ovien verhoilut syntyivät Erkiltä itseltään, mutta penkkeihin hän hankki valmiit materiaalit ja toimitti ne melkein naapurissa asuvalle, verhoiluhommia harrastaneelle kaverilleen. Punaisen maalipinnan päälle teipattiin molempiin oviin Erkin nimi ja paikkakunta, ja hytin kulmiin kantavuuden, kokonaispainon sekä akselipainon ilmaisevat lukemat. Lava oli tullessaan varsin resuinen, kuten muukin aihio. 1/2018 27. Penkit ja ovipahvit on verhoiltu uudelleen. Rei’itetty kattoverhoilu oli alunperin pahvia ja arvatenkin vettynyt piloille. Mutta oli se onni, etten pysähtynyt kahville Oulun tuolla puolen, kuten aluksi meinasin”, Erkki päättää iloisesti naurahtaen. Minähän olin tuolloin vielä työelämässä ja leipätyö vei aikaa harrastukselta. Kaikkiaan Volvon laittaminen oli minun mielestä kuitenkin helpompi projekti kuin esimerkiksi 25-Zetorin entisöiminen. Virtalukosta oli takaa käpälä pyörähtänyt ja se pääsi ottamaan kiinni runkopeltiin, minkä seurauksena yksi johto alkoi palamaan. Konepeiton suojista löytyy siisti ja täysin läpikäyty, alkuperäisen kaltainen D70-moottori. Kun tulin kotiin ja ajoin tuohon lähikaupan edustalle tankkaamaan, niin käännettyäni virrat pois alkoi kojelaudan alta nousta valkoinen savu. ”Työtunteja en ruvennut tämän kanssa laskemaan, sillä edistin projektia aina silloin kun aikaa sattui olemaan. Kävelin kotiin ja hain pätkän johtoa, ja kuinka ollakaan, minulla sattui olemaan uusi virtalukkokin hyllyllä paketissa. Kuusisylinterisen dieselkoneen jatkona on 8-pykäläinen synkronoitu vaihdelaatikko. Se oli paljon kovempi homma, kun männätkin olivat kasvaneet kiinni moottoriin.” Auto valmistui vuonna 2009, jolloin museotarkastajat kävivät antamassa sille siunauksensa. Olin laittanut pääkytkimen akun viereen, niin sain onneksi nopeasti virrat pois päältä. Lavan pohja ja laidat tehtiin puusta kokonaan uusiksi. Erkki hiekkapuhalsi kippivehkeet ja kunnosti koko nostolaitesysteemin entiselleen. Valmistusmaassaan Vikingiksikin kutsutun auton kunto oli kaukana tarunomaisesta soturista. ”Maalasin hytin ensimmäisen kerran itse, mutta kun se vietti ensimmäisen talven pressutallissa, niin etulokasuojista kesi maali irti. Erkki valmisti kestävämmän ratkaisun pellistä. Siisti ilme jatkuu hytissäkin. Tein sen virheen, että maalasin pintavärin suoraan happomaalin päälle ilman väliväriä, niin eihän se siinä pysynyt. Penkit verhoiltiin uudelleen, samoin kuin ovipahvit, jotka olivat vettyneet piloille
Olli Saarisen vuoden 1959 Vanaja edustaa lajityyppinsä vähiin käynyttä parhaimmistoa. Sellainen kuorma-auto ansaitsee aina huomiota, oli se sitten millaisessa kunnossa tahansa. 28. Tammela JÄREÄMMÄSTÄ PÄÄSTÄ VANAJA VKK-3600+1230 1959 Jokapyörävetoinen kolmeakselinen Vanaja on auto, jonka kohdalla on pysähdyttävä. Sitä on mahdotonta ohittaa tunteetta
Rakennekortissa auton malliksi tarkentuu VKN3600+1230. Ollaan siis tyytyväisiä, että edes joitakin kotimaisia 6x6-autoja on säilynyt. Kuusikertaakuutoset löysivät paikkansa Suomea rakennettaessa usein esimerkiksi voimayhtiöiden palveluksesta. Romumiehet kyttäsivät silmät kiiluen omapainoltaan raskaita autoja. Kyseessä on ehkä konttoristin kirjoitusvirhe. Auton tyyppikilpeen on kuitenkin meistetty malliksi VKK, joka tarkoittaa juuri tällaista 6x6-tyyppistä Vanajaa. Lisää maustetta keittoon tuo tieto, että samalla alustanumerolla on tehty toinenkin Vanaja, joka on toimitettu aikanaan Enso Gutzeitille. Kun järeät autot jäivät pois käytöstä, ne eivät löytäneet eläkevirkoja esimerkiksi perinteisiin kaksiakselisiin kuorma-autoihin verrattuna yhtä helposti. Nythän 6x6-autoja rakennetaan taas uusiakin. Keski-Euroopassa ja Neuvostoliitossa niitä toki valmistettiin. Siinä on siis ristiriita: kirjaimet viittaavat kaksiakseliseen ja akselivälit kolmiakseliseen alustaan. Tarkkoja lukuja asiasta ei ole, mutta helposti saa sellaisen kuvan, että tuolloin jokapyörävedolla varustettuja autoja oli ammattiliikenteessä huomattavasti runsaammin kuin nykyään. Tämä pätee erityisesti 4x4-tyyppisiin kuorma-autoihin – eihän normaaleja kolmeakselisia teliautojakaan ollut tuolloin vielä kovin runsaasti. Tilannetta selittää varmasti ajo-olosuhteiden ja myös kaluston muu kehittyminen vuosikymmenien kuluessa. Teksti ja kuvat: Iikka Kekko 29. Sama VKN-tunnus on luonnollisesti rekisteriotteessa. Ne käyttivät autoa muun ajon ohella esimerkiksi lavetinvetotehtävissä. Kotimaiset valmistajat ottivat ne myös tarjolle kysynnästä johtuen. K un tutkii Olli Saarisen Vanajan tietoja rakennekortista, huomio kiinnittyy heti mallimerkintään VKN. Kuusi kertaa kuusi Kolmeakseliset, jokaisella pyörällään vetävät kuorma-autot eivät kuuluneet 50ja 60-luvuilla Suomen kuorma-automarkkinoille rynnistäneiden ruotsalaismerkkien siviilikuorma-automallistoihin
Fuller-vaihteisto on sekin samasta maasta kuin akselit. Tarkennuksena mainittakoon, että etunavat ovat englantilaisen AWD:n valmistamat. 30 VANAJA 6X6 1959. Vetävät taka-akselit ovat Yhdysvalloista. Alustan muut osat on melko pitkälti hankittu tehtaan ulkopuolelta. Voiman etuakseleille jakava jakovaihteisto on sekin Timkenin valmistama, ja se on auton alustan kunnostaneen Juha Virran mukaan kooltaan pienempi kuin yleisimmin käytetty ZF:n vastaava. Monipuolinen alusta Runko on autossa luonnollisesti Vanajan valmistama. Auto on rakennettu hyvin pitkälti samalla mallilla kuin kotimaisten kuorma-autojen pienet sarjat yleensäkin: alusta valmistetaan itse vaatimusten mukaiseksi mutta esimerkiksi moottorit ja muut yleiskomponentit ostetaan suuremmilta valmistajilta. Etenkin Vanajia on rakennettu hyvin asiakaslähtöisesti, ja usein yksittäinenkin auto räätälöitiin tilaajan toiveiden mukaan. Tarvittavista komponenteista rakennettu Olli Saarisen Vanaja on palvellut uutena Helsingin kaupungin rakennusviraston katurakennusosastoa, jolle auto on luovutettu syyskuun 4. Kotimaisten kuorma-autojen rakennekortit ovat tänä päivänä mukavaa luettavaa, sillä niistä selviää hyvin pitkälle auton rakenne. päivänä vuonna 1959. Nosturina hytin takana on vuoden 1965 mallinen Tico. Vastaavasti etenkin ulkomaisilla kilpailijoilla autoja valmistettiin jo tuolloin pitkälti liukuhihnaperiaatteella, hyötyineen ja haittoineen. Maksiminostoteho lyhyimmällä puomilla on huikeat 2500 kiloa. Siellä komponenttivalmistajia riitti, sillä kuorma-autojen valmistustyyli oli samanlainen kuin Suomessa. Auto on myyty kaupungille suoraan Vanajan tehtaalta, joka tuolloin sijaitsi Vanajan kunnassa Hämeenlinnan naapurissa. Tämän 6x6-Vanajan työnumero on ollut sitä rakennettaessa 1730. Ne ovat Rockwellin valmistamat, ajalle tyypilliset ja yleiset monen merkkisissä kuorma-autoissa. Timkenin vetävä etuakseli on niin ikään ison veden takaa. Alustanumeroksi se on saanut 17003
Mukaan otetaan vielä Ollin tyttärenpoika Vilho, joka on innokas apumies. Nopeus on ollut sivuseikka, mutta perille on kuitenkin päästy. Vetävä teli on toteutettu niin, että telin keinu on akseleiden alapuolella, mikä parantaa telin käyttäytymistä. Ahtamaton ja tehostamaton Jokapyörävetoinen Vanaja tuntuu varsinaiselta jättiläiseltä. Se on kuitenkin vain parikymmentä senttiä korkeampi kuin saman ajan vetämättömällä etuakselilla varustettu auto. Sellaisen löytyminen saman aikakauden Vanajasta ei siis olisi mikään ihme. Kuusisylinterisestä ja vapaastihengittävästä AEC-dieselistä on otettu 125 hevosvoimaa, mikä tuntuu hieman vaatimattomalta tämän kokoiselle autolle. Kyse on turboahtimesta ja ohjaustehostimesta, joita ei tässä Vanajassakaan ole. Ohjaamon puoleltakin auto näyttää varsin hyvin kunnostetulta. Tämän ikäisistä autoista puuttuu yleensä kaksi varustetta, jotka alkoivat olla kymmenen vuotta myöhemmin jo vakiovarusteita ja joiden löytymistä useista 60-luvun autoista miettii. Olli esittelee autoaan pintaa syvemmältä. Välitykset ovatkin olleet tärkeässä osassa, kun tällä Vanajalla on vedetty lavettia aikanaan. 6x6-Vanajan kanssa on aina mukava poseerata. 1/2018 31. Kun nyt ollaan jo hytissä, käydään ajelulla aistimassa lisää tunnelmia. Perinteiseen tapaan sivulta nostettavan konepeiton alta löytyy englantilainen AEC AV 470 -moottori. Saarinen kertoo nähneensä aikoinaan salolaisessa autopurkamossa 1958-mallisen vastaavan Vanajan, jossa oli ohjaustehostin. Vanaja on rakennettu runkoa lukuunottamatta eri valmistajien komponenteista sellaiseksi kuin tilaaja on halunnut. Vilho on Olli Saarisen Vanajan innokas apumies
Lahden Autokorin valmistama ohjaamo on varsin askeettinen suorine metallipintoineen. Neljän kepin seassa on lisäksi mekaanisen käsijarrun vipu. Ajettava auto Vanajan hytissä alkaa olla tunnelmaa, kun AEC pyörähtää käymään. Saarinen toteaakin pihatien mutkassa, että tällä autolla ajaminen on otettava vakavasti – aiotut toimet on osattava ennakoida jo pelkästään ohjaustehostimen puuttumisen vuoksi. Autossa on varsin runsaasti erilaisia päälle kytkettäviä varusteita kuten etuveto, alennusvaihteisto, nosturi ja vinssi. Kuorma-autoromantikolle Vanajan kyyti tarjoaa elämyksen. VDO-mittareissa on suomenkieliset tekstit. Tulee väistämättä mieleen vanha automiesten sanonta, että keppejä on kuin kunnalliskodin eteisessä. 50-luvun järeällä kuorma-autolla ajaminen vaatii kokemuksen myötä kertynyttä taitoa. Pyörät kääntyvät käytännössä vain auton liikkuessa. 125 hevosvoimainen 7,7 litran ahtamaton moottori ei anna kovinkaan paljon anteeksi liian matalia kierroksia. Synkronoimaton Vanajan ohjaamo tulvii 50-luvun selkeää tyylikkyyttä. Niille löytyy omat vivut ohjaamon lattialta. 32 VANAJA 6X6 1959. Se asettaa ajotaidon vaatimukset aivan omalle tasolleen etenkin vaikeissa olosuhteissa, joihin tämä kyseinen auto on tarkoitettukin. Mittaristo on Vanajassa jo kuljettajan edessä, kun se 50-luvun lopulla oli joissakin kuorma-autoissa vielä keskellä kojetaulua. Vaihdekaavio on hieman poikkeuksellinen
Saarinen on käynyt autollaan Tammelasta aina Savossa asti Vetkun keikalla. Moottorin äänet kuuluvat miltei vaimentamattomina eristämättömän tulipellin takaa. Reissusta tuli noin 700 kilometriä mittariin. Se on saatu sentään selville, että autolla on vedetty 10,5 tonnin painoista Dyson-lavettia muun muassa muuntajien kuljetuksissa. Ensimmäiseltä omistajalta, Helsingin kaupungin rakennusvirastolta auto on poistettu 60–70-lukujen vaihteessa. Toki vastaavasti maavara kärsi hieman rakenteesta. Hän kertoo Hendricksonin vetävästä telirakenteesta, että amerikkalainen tapa sijoittaa jouset ja telin keinu mahdollisimman alas teki autosta hyvän ajettavan. Moottoria kunnostettaessa törmättiin siihen, että kierteet ovat muuttuneet AEC:ssä jossain vaiheessa, ja se aiheutti hieman lisätyötä. Teli ei alkanut pompottaa läheskään niin herkästi kuin eurooppalaistyylisissä rakenteissa. Olli kertoo ostaneensa Vanajan Virralta, kun auton alusta oli käyty läpi. Vetoakselit ovat hänen mukaansa hieman sirommat kuin ne, joita käytettiin samanikäisissä neliveto-Vanajissa. Autoa oli käytetty saven kuljettamiseen tiilitehtaalle suljetulla alueella. Ollin mukaan auto on varsin vakaa ja hyvä ajettava tien päällä. Autoa on käytetty myös jossain tehtävässä Helsingin kaupungin polttoainekeskuksen ajossa Heinolan toimipisteessä. Ohjaamon osalta vuoden 1959 malli kuuluu vielä niihin, joissa eristyksiä ei liimattu esimerkiksi kattopeltiin kiinni, ja tämä on hillinnyt korroosion syntymistä. Ongelmaksi muodostui muun muassa napojen voitelu, sillä tiivisteet vuotivat helposti. Vähän enemmän kuin kilohinta Saarinen on kutsunut Vanajan esittelyyn mukaan myös Juha Virran, jonka osuus auton kunnostuksessa on merkittävä. Etuakselilla ei ole lainkaan tasauspyörästön lukkoa. Saarinen tarjoutui ostamaan auton viedäkseen sen kunnostuksen Virran kanssa loppuun. Öljytilavuus on vain yhden litran verran. Tasauspyörästölle on oma öljynsä. Olli Saarisen tietojen mukaan vastaavia Vanajia olisi valmistettu vain muutama yksilö. Auton säilyminen meidän aikaamme on siis erityisen hieno juttu. Toisena ostajaehdokkaana oli romukauppias, joten hinnaksi tuli vähän enemmän kuin kilohinta. Ajamisen osaavan toimintaa on mukava seurata. Lisätiedot olisivat erittäin tervetulleita. Muun muassa telaja puolitela-autoihin erikoistunut Virta kävi Vanajan alustan läpi vuosien saatossa. Virta toteaa hankkineensa auton lähinnä siksi, että koki sen pelastumisen tärkeäksi. Alustan ominaisuuksia Auton alusta on siis Virralle tuttu. Auto ei kuitenkaan ollut aivan sellainen, joka häntä olisi erityisesti innostanut, joten projekti jäi muiden töiden taustalle. Asiasta ei ole saatu tarkempia tietoja, kuten ei auton muistakaan vaiheista Helsingissä. VANAJA VKK-3600-1230 VUOSIMALLI 1959 MOOTTORI AEC AV 470, ahtamaton dieselmoottori, 6 sylinteriä. Virta toteaa, että hän pelasti auton vuonna 1987 Tarvasjoelta tiilitehtaan romulaanilta. 1/2018 33. Fuller-vaihteisto saa tämän tästä välikaasua ja kaksoispoljentoja, jotta välitykset pysyvät sopivina. Tarvasjoelta löydettäessä auto oli varsin loppuun ajetussa kunnossa. Etuakselisto on Virran tietojen mukaan ollut aikanaan yhtä kestävä kuin myöhemmin käytetty AEC:n vetävä etuakseli. Iskutilavuus 7685 cm 3 , teho 125 hv VAIHTEISTO Fuller5A-430, synkronoimaton 5-nopeuksinen vaihteisto ALUSTA 6x6-tyyppinen kuorma-auto, akselivälit 3?600 mm ja 1?230 mm, Timken-etuakseli, Timken-jakolaatikko ja Rockwell-taka-akselit PÄÄLLIRAKENNE kippilava, Tico-nosturi, vinssi OMISTAJA Olli Saarinen, Tammela Juha Virran osuus auton tallentumisessa ja myös sen kunnostamisessa on merkittävä. Sitä ei Virran mukaan ole tästä autosta aikanaan ymmärretty vaihtaa, mikä on puolestaan aiheuttanut lukon hajoamisen. Tien päällä 70 kilometriä tunnissa alkaa olla suurin matkanopeus tälle autolle moottorin kierrosten perusteella. Myös voimansiirto antaa tietyillä kierroksilla omat äänensä. Taka-akselistolle on vain ristilukko, eli koko takapäätä ei saa vetämään köntässä
Varsinais-Suomeen on talletettu yksi harvinaisista Ranskan-herkuista. 34. Lieto HAUTE QUALITÉ RENAULT R3042 (22/30) 1952 Renault’n traktorit syntyivät sata vuotta sitten panssarivaunun pohjalle. Suomeen Renun traktorit tulivat 50-luvulla, mutta täällä ne eivät juuri saaneet jalansijaa
Niitä hankittiin nuoren Suomenkin puolustusvaroiksi 1920-luvun alussa. Vuodesta 1933 alkaen siihen oli tarjolla aikamoisia herkkuja: sähköstartti toimi napista painamalla, ja rautapyörien tilalle sai Michelinin matalapaineilmarenkaat. Myös Renault’n vetokoneet syntyivät maailmansodan myötä. Näkökulmasta riippuen on joko surullista tai lohdullista, että maatalouden lopullinen koneellistuminen viime vuosisadalla sai alkunsa kuoleman suuresta kylvöstä. Meillä R3042 sai nimekseen 22/30. Syynä on pidetty sitä, että jälleenmyyjä oli vasemmalle kallellaan ollut ja niin muodoin maanviljelijöiden karsastama keskusosuusliike OTK. Teksti ja kuvat: Mika Rassi Sirot nostolaitteet ovat siistiä ranskalaistyötä. Taiston kentiltä Autonvalmistaja Renault’lla oli verrattain hyvät lähtökohdat peltovetäjien tekemiseen. Tärkeä virstanpylväs Renault’n traktorituotannossa oli myös ensimmäinen dieseltraktori VI jo vuonna 1932. Se oli nimittäin valmistanut ensimmäisen maailmansodan loppupuolella FT-nimisiä panssarivaunuja, jotka olivat aikalaistankkeihin verrattuna kevyitä ja edistyksellisiä. Ranskalainen pohjan perällä Toisen maailmansodan jälkeen alettiin valmistaa 3040-sarjan traktoreita, joiden pintaan oli tullut oranssi väri. J os traktorivalmistaja sattuu täyttämään näihin aikoihin pyöreitä vuosia, siihen lienee ruudinkatkuinen syy. Yhtäältä moni traktori syntyi sotien vaatiman teknisen kehityksen jälkituotteena, toisaalta traktoreita tarvittiin tukemaan miesja hevostappioiden rampauttamaa maataloutta. 20-luvun alussa vanhan telaketjumallin pohjalle rakennettiin Renault’n ensimmäinen pyörätraktori, jonka mallimerkintä oli H0. Suomessa ranskalaismerkin traktoreiden tie oli lyhyt ja kapea. Näistä suomalaisille tutuin on vuosina 1949– 1955 valmistettu R3042. Suhde sotakoneeseen katkaistiin 1927, kun valmistui kokonaan uusi pyörätraktori PE. Tätä Renua tuotiin Suomeen koko 50-luvun alkupuolisko, mutta myynti jäi silti alle 90 kappaleen. Sodan jälkeen vuonna 1918 perustettiin Renault Agriculture -tytäryhtiö. Se oli ensimmäinen Suomeen maahantuotu Renault-traktori. Suomalaisnimen ensimmäinen lukema merkitsi vetotehoa ja toinen hihnapyörältä mitattuja hevosvoimia. Polttoleikkausjäljistä päätellen työntövarren kiinnitys ja kitatyyppinen vetolaite ovat syntyneet traktoritehdasta pienemmällä pajalla. Se alkoi loppuvuodesta valmistaa panssarivaunuun perustuvia Renault GP -telatraktoreita koekäyttöön yhtiön perustajan Louis Renault’n maatilalle ja vuoden 1919 puolella julkisillekin markkinoille. ”Aikalaisiin verrattuna traktorissa on kevyt ohjaus ja tehokkaat jarrut.” 35
Ainakin osittain tämä johtui siitä, että konepelti saatiin näin edestä kaarevaksi ja kuljettajalla oli parempi näkymä traktorin eteen. Ensimmäisen Renault-traktorin erikoisuuksia olivat mottorin taa kaadettu jäähdytin ja peräsimen tapaan käytettävä ohjauskeppi. Sillä säädettiin telaketjujen vetoa. Toinen erikoispiirre FT-panssarivaunuihin pohjaavissa telatraktoreissa oli peräsinvarren kaltainen ohjauslaite. Renault PE merkitsi pesäeroa sotakoneisiin, sillä se oli kokonaan uudelleen suunniteltu traktori. Mitä rehua Renulle. Traktorin jäähdytin oli sijoitettu moottorin taakse eli moottorin ja kuljettajan väliin noin 45 asteen kulmaan. Alla on Renault’n ensimmäinen dieseltraktori VI, jota valmistettiin jo vuonna 1932. 20-luvun H0-traktori oli vielä lähisukua panssarivaunulle. 36 RENAULT R3042. Alkupään Renuissa oli nokalle asennettu siivapyörä, jonka sai pyörimään kumpaan suuntaan tahansa. Tankista traktoriksi R enault’n ensimmäisissä traktoreissa oli muutama silmiinpistävän omintakeinen ratkaisu. Pyörä oli asennettu pitkittäin suoraan akselin päähän. Edessä näkyy hihnapyörä, jonka sai pyörimään molempiin suuntiin. Yllä oleva 301H haukkoi toisen maailmansodan aikaan puukaasua. Jäähdytin sijaitsi moottorin takana vielä PEmallissakin, vaikka se olikin kokonaan uutta suunnittelua. Jäähdytin kuitenkin sijaitsi edelleen moottorin takana
Claas-traktoreita tuodaan nykyään Suomeen, joten vanhojen Renujen sukulaisia näkyy täällä nyt pitkän tauon jälkeen. Sitten kysyin, että jäikö sinne mitään. Ostin heti kerralla kolme traktoria. Maahantuonti jatkui 60-luvun puolelle, ja pääosassa olivat N-sarjan dieseltraktorit. Saarinen ei pidä traktorin huonoa menestystä Suomessa ainakaan koneen omana vikana. ”Aikalaisiin verrattuna siinä on kevyt ohjaus ja tehokkaat jarrut. Ensin sanoin, että kyllä te olette hulluja. Minä luulin, että se oli pelkkää vitsiä. Myöhemmin äijät tosiaan hakivat Uudestakaupungista jonkin Fergusonin. Vaikka Renault-traktorit eivät Suomessa menestyneet, ne sinnittelivät osana emoyhtiötään yllättävän pitkään ja tunnettiin muun muassa edistyksellisestä ilmajousituksesta. Ulospäinkin näkee, että jarrurummuissa on kokoa.” Renault oli aikanaan myös hyvin varusteltu: siihen sai muun muassa hydraulisen nostolaitteen. Hän on hankkinut ranskattaren Laitilasta traktoriharrastuksensa hulluina vuosina 90-luvulla. Jäseniä on nyt noin 60.” 1/2018 37. Perustettiin yhdistys, jossa on aina välillä vähän aktiivisempaa ja välillä hiljaisempaa. Vasta vuonna 2003 Renault’n traktoripuoli myytiin Claasille, ja pian sen jälkeen vaihtui traktoreiden väri ja nimikin. LEO SAARINEN • huoltamoyrittäjänä 27 vuotta • Uitonkulman siivapyörämiehet ry:n perustajajäseniä ”Joskus 90-luvulla saatiin kavereiden kanssa saunassa päähämme, että hommataan vanha traktori. Leo Saarisen traktori on tiettävästi vuosimallia 1952. Siitä se lähti. ”Startti meni juuri remonttiin, ja siihen on stanssattu 1951.” Nimet muuttuu vain Renault-traktoreiden Suomeen-tuojaksi vaihtui 50-luvun lopulla Nortek Oy. Yksi säilynyt Suomi-Renault löytyy Uitonkulman siivapyörämiesten pääjehun Leo Saarisen kokoelmista. Myynti oli kuitenkin edelleen vähäistä
MOOTTORISTA TRAKTORIKSI HATZ H113 1962 Sotien jälkeen Saksassa oli hurja kysyntä traktoreille, ja uusia vetokoneita syntyi kuin sieniä sateella. 38. H113 on merkin viimeisiä traktoreita noususuhdanteen jälkeisen rajun laskun ajalta. Moottoritehdas Hatz lähti sekin leikkiin mukaan
Euroopassa Ruhstorf an der Rott 39
Heinähommia tällä Hatzilla pääasiassa onkin tehty. ”Kun hän täytti kaksitoista, hän halusi oman traktorin. Moottoria lukuun ottamatta traktori kasattiin pääosin ostotuotteista. Alun alkaen koillissaksalainen firma oli konepaja, joka korjasi höyrykoneita ja maatalouskaluja. Heidän tahtonsa eivät vain aina mene yksiin vanhempien arkisten suunnitelmien kanssa. Moottorintekijät traktorihommissa Hatz on miltei aina ollut ensisijaisesti moottorivalmistaja. Jouluna 1964 Hatz-traktoreiden tekeminen loppui – kaikkiaan niitä tehtiin reilussa vuosikymmenessä 7381 kappaletta. Ajat olivat 60-luvun alussa kovat Saksan traktorituotannossa. Sanoimme, että ei käy päinsä, ei meillä ei ole maatilaa. Mutta Hatzilla ei varsinaisesti ollut hätäpäivää, sillä moottoreiden tekeminen oli aina ollut sen varsinainen leipäpuu. Ja siellä harrastajat yhä ratsastavat. 60-luvun alussa Hatz toi vielä markkinoille uuden malliston, vaikka lopun merkit olivat jo näkyvissä. Vaikka isompiakin traktoreita tehtiin, pienet koneet olivat aina merkin myyntivaltteja. Hatzin traktorit taas jäivät historiaan yhtenä suuren aallonharjan vaahtopäänä. Tuo toiminta jatkuu edelleen. Hatzin varsinainen traktoritoiminta alkoi 1953. S uomalaisille saksalaisen Hatzin traktorit ovat perin outoja. Mallisto laajeni nopeasti mutta kääpiöpainotteisesti: 50-luvun jälkipuoliskolla Hatzilla oli tarjota viisi erilaista yksisylinteristä traktorimallia. Kun Saksan valtio alkoi sodan tarpeet mielessään yhdenmukaistaa ajoneuvovalmistajien malleja, pikkutekijä Hartwig jätti leikin sikseen. ”Dominik on pikkupojasta asti ollut kiinnostunut moottoripyöristä ja traktoreista”, kertoo isä Peter Kronawitter. Traktorimarkkinoilla meni lujaa, ja Hatz hyppäsi mukaan. Parempi kuin uusi Nuoret miehet tietävät, mitä tahtovat. Hatz otti varastot haltuunsa ja kokosi loput pari tusinaa Brummeria. Ainoana porskuttamaan jäi oikeastaan vain Deutz. Ensimmäiset Hatz-moottorit tehtiin 1904. Firman moottoreita käytettiin parin pienemmän merkin kuten Eicherin ja Nordtrakin maatalouskoneissa. Hullujen vuosien jälkeen liki kaikki tekijät joutuivat luopumaan leikistä. Insinööri Raimund Hartwig suunnitteli ja rakensi Brummer-nimisiä traktoreita vuosina 1938–39, ja tähän traktoriin tekijä oli valinnut Hatzin kaksitahtikoneen. Traktoreiden pariin Hatz eksyi aivan sattumalta. Mihin me semmoisen panemme?” Toissijaista, tuumi Dominik, vielä tässä keinot keksitään. Saksalainen Dominik Kronawitter piti tätä vain pienenä hidasteena omille suunnitelmilleen. Saman valmistajan tuotteita on kyllä moni meikäläinenkin käyttänyt, sillä Hatzin pieniä dieselmoottoreita näkee nurkillamme esimerkiksi aggregaateissa ja maantiivistäjissä. Niinpä hän muutti taktiikkaa, iski säästökirjansa pöytään ja totesi, että tilillä olevilla 2 000 eurolla voisi Teksti: Till Schauen Kuvat: Stephan Lindloff Lisälaitteena Hatziin sai Mörtlin niittokoneen. 40 HATZ H113
H113:ssa on muiden Hatzien tapaan ZF:n vaihteisto. Traktorissa on myös tasauspyörästön lukko. Kaikkiaan Hatztraktoreita tehtiin reilussa vuosikymmenessä 7 381 kappaletta. Pykäliä on kuusi eteen ja kaksi taakse. Peter Kronawitter on tarkka yksityiskohdista, ja sen huomaa entisöintityön jäljestä. 1/2018 41. Dominik-pojan kelpaa hymyillä puikoissa
42 HATZ H113. Hatzia oli sen jälkeen oikein hellitty.” Mukana tulivat kaikki asiakirjat, kaksi uutta rengasta ja uusi akku. Kunto oli erittäin hyvä, ensi omistaja oli pian ostanut suuremman traktorin. Pikku helmelle on luonnollisesti löytynyt oma soppi. Ihan sataprosenttisen tarkasti hommaa ei toteutettu. Kronawitterit puhdistivat sen, korjasivat isoimmat lommot ja epätasaisuudet ja täyttivät loput. Haluan esimerkiksi laittaa johdot sievästi piiloon.” Purkamisen aikana löytyi paitsi muumioitunut hiiri vaihteistosta myös jälkiä sähköjärjestelmän korjauksista eli poikkeamia kytkentäkaaviosta. Heti kun traktori olit tullut perheen talliin, Dominik paransi budjettiaan myymällä rättihytin. nyt ostaa vanhan traktorin. ”Periaatteessa sen olisi voinut jättää silleenkin, mutta halusimme panna sen uuteen alkuperäiskuntoon. Pienen Hatzin puolesta puhui vielä yksi seikka: Kronawitterit asuvat vain kahdeksan kilometrin päässä Hatzin tehtaalta Ruhstorfissa. Viimeisiä Hatz-esitteitä. Tuumasta toimeen siis. Hyvää traktoria ei kuitenkaan olekaan enää kovin helppo löytää. Me teimme toisin päin.” Niin tai näin, huipputason lopputulos on tekijälle haaste näin pienikokoisessa projektissa. Niin asia myös pysyy: Dominik Kronawitter kiertää esikoistyönsä kanssa tapahtumia, mutta pellolle sitä ei enää viedä. Esimerkiksi ruostumattomat ruuvit eivät ole alkuperäisiä”, Peter Kronawitter kertoo. Moottori oli tiukka ja kävi hyvin, joten Kronawitterit jättivät sen rauhaan, mitä nyt puhdistivat sen tietysti päällisin puolin. Konepeitto puolestaan vaati tarkkuutta, sillä se on ohutta peltiä. Tarjolla olleisiin tyytymättömät Kronawitterit panivat oman ilmoituksen: ”Ostetaan pieni traktori.” Se tepsi, ja he löysivät vuoden 2014 alussa lähikaupunki Deggendorfista vuosimallin 1962 Hatz H113:n. ”Aina kun teen jotain, minua kiehtovat yksityiskohdat. Vaikka kaikkia traktoreita kehutaan uuden sarjan koneiksi, TL-mallit olivat jo pari vuotta vanhoja. Parempi kuin uusi on Hatziin sopiva määritelmä. ”Tehtaalla on ensin koottu osat ja maalattu sitten koko hoito. Mutta entäs myöhemmin, sillä kun klassikoiden hinnankehitystä vertaa säästötalletusten korkoihin... Kaikki oli kunnossa lukuunottamatta muutamaa naarmua konepellissä kohdassa, johon aivan liian suuri rättikoppi nojasi. Pian vanhemmat antoivat periksi. ”Se oli ollut uudesta asti samassa perheessä samalla tilalla niittohommissa ja pikku kuljetuksissa. Koska johdinsarja vaihdettiin joka tapauksessa, sillä ei ollut merkitystä. Se johtui osittain siitä, että paikallinen mobilistikerho vahvisti Dominikin käsityksen: vanhat koneet ovat hyviä sijoituksia
Iskutilavuus 668 cm³. Pienimmissä Hatz-traktoreissa käytettiin kammiokoneita, mutta useamman sylinterin moottorit olivat suoraruiskutteisia. Traktorin koti on vain kahdeksan kilometrin päässä Hatzin tehtaasta. Teho 13 hevosvoimaa, 2?600 kierrosta minuutissa. Sylinterin halkaisija 90, iskun pituus 105 mm. HATZ H113 MOOTTORI E89FG, yksisylinterinen ilmajäähdytteinen pyörrekammiodiesel. VAIHTEET ZF A4, 6+2, huippunopeus 19,2 kilometriä tunnissa MITTOJA pituus 2?492, leveys 1?490, korkeus 1?380, akseliväli 1600 mm, paino 845 kg VALMISTUSVUODET 1962–64 VALMISTUSMÄÄRÄ 344 1/2018 43
Vastoinkäymiset otetaan harrastusmielessä huumorilla, vaikka kone tekeekin aivan totista työtä. Savonlinna 44. KAHDESSA PÄÄSSÄ VALMET 803 1981 Jukka Heiskanen on rakentanut ylioppilas-Valmetiinsa etunostolaitteen ja vähän muutakin lisälaitetta
45
”Nykyajan suvikelitalvilla ei lingon läpi mene mitään. Traktori on ollut Jukalla toistakymmentä vuotta, ja oli aika, jolloin mies jo miltei luopui koneestaan. Näkyvimpänä muutoksena oli valkoiseksi muuttunut katto, ja sen myötä 70–80-luvun taitteen Valmeteista onkin puhuttu ylioppilasmalleina. Vuonna 1980 saatiin vielä viimeiset uudet mallit vanhaan sarjaan. Eroa näissä oli vain se, että jälkimmäisessä oli vaihteet tuplaava alennusvaihteisto. Taakse tuli saranat ja eteen tartuntarauta, josta kuormaajalla nostamalla lava tyhjenee. Täyttä kuorTeksti: Mika Rassi Kuvat: Jan-Erik Laine, Jukka Heiskanen Kahden miehen yhteiskäytössä olevaan metsäkärryyn on tehty lava, jonka kippaaminen tapahtuu kuormaajan avulla. Kauppa esitettiin julkisuudessa Valmetin ja Volvon traktoreiden yhdistymisenä. Siinä mielessä tilanne muistutti Fergusonin myymistä Massey-Harrisille noin neljännesvuosisata aiemmin. Viimeiset kelta-ruskeat Pohjoismaisten valmistajien yhdistymisen myötä traktoreiden nimeksi tuli Volvo BM Valmet. ”Kesällä tein kärryyn lavan puolikkaasta öljysäiliöstä. ”Sillä voi kiskoa isompaakin kuormaa, eikä puhti lopu kesken. Sukulaismiehellä oli pieni kuormaaja, ja se istutettiin kärryyn”, Jukka kertoo. Nyt hän on tyytyväinen, ettei myynyt Valmetiaan, niin paljon on sillä työtä ja tointa riittänyt. maa se ei tietenkään jaksa kipata, eli ensin täytyy kahmarilla vajentaa.” Kärryajot ovat Jukalla sen verran vähissä, että tällainen säästöbudjetin omavalmiste on innokkaalle rakentelijalle paras vaihtoehto. 70 -luvun lopulla Volvo myi traktoritoimintonsa Valmetille. Hommat ovat lisääntymään päin. Puukärryä päätettiin kuitenkin muuttaa hieman monipuolisemmaksi kuljetusvälineeksi. ”Viime talvena tuli hommattua metsäkärry. Traktori on tiettävästi ollut aiemmin maatalousoppilaitoksen käytössä kuormaajakoneena, ja siellä lamputkin ovat perimätiedon mukaan vaihtaneet paikkaa. Kärryn kiskoja Savonlinnan Silvolassa asustaa Jukka Heiskanen, eräs onnellinen 803-Valmetin omistaja. Nyt syntyivät ahdettu kolmoskoneinen 602T sekä vanhojen 702ja 703 mallien uudelleen ahdetut tehokkaammat versiot 802 ja 803. Haaveilin etunostolaitteesta, jolla saa puskulevyn keulaan. ”Jos täytyy työvälineitä hakea kylältä, saapi kaksi tuotua kerralla.” 46 VALMET 803. Umpihangessa se kulki yllättävänkin hyvin. Etupään kiinnityslaitteet ovat sen sijaan omaa käsialaa. Valmet oli tehnyt ensimmäisen turboahdetun traktorimallinsa jo 60-luvulla, ja sittemmin lanseerannut sinnikkäästi ahdettuja neloskoneita kuusisylinteristen sijaan. Näiden uusien mallien ilmestymistä saatiin kuitenkin odotella hyvän matkaa 80-luvun puolelle. Molemmat oli saatavana myös nelivetoversioina. 803 toimii kärryn edessä hienosti. Vuonna 1979 kaikkien mallien väritystä muutettiin kirkkaammaksi. Vanhaan kelta-ruskeaan Valmet-mallistoon tehtiin uudistuksia vielä Volvo-kaupan varmistuttuakin. Ajattelin, että sitten voisi työntää lingon jättämiä jämiä pois tai puhdistaa pihoja ja teitä”, Jukka kertoo. Mitä isompi kuorma, sitä paremmin ketjut piti.” Koneita keulalle Silmiinpistävimpiä piirteitä Jukan traktorissa ovat etunostolaite ja maskin otsaan nostetut ajovalot
”Runko tehtiin uudesta tavarasta, muu on romurautaa ja mitä nyt nurkista sattui löytymään. Jukka kehitteli nostolaitteen prototyypin, mutta ei ollut tyytyväinen. ”Se ei oikein ollut toimiva. Painattamalla etulevyä irtoaa kyllä polannekin.” Nostolaitteessa on jonkin verran säätömahdollisuuksiakin. Valmetin hytti on jossain vaiheessa ilmeisesti vaihdettu, sillä sen tyyppikilvessä puhutaan 702-mallista. Kallistusta ei ole, mutta ei se ole menoa haitannut. Se säästää ajamista jo aika paljon. Kallellaan olevien koneiden kiinnittämisessä voi olla pieniä hankaluuksia.” ”Perästä on vedetty kahdet letkut keulaan. Siinä oli Majorin vetovarret, eli se muistutti enemmän tavallista takanostolaitetta. Varaa on yhteensä noin metrin verran. Sitä ei saanut toimimaan yhdellä sylinterillä.” Nykyinen versio on ensimmäistä jämäkämpi mutta yhä mahdollisimman kevyt. VALMET 803 MOOTTORI Valmet 411 CS, nelisylinterinen turboahdettu dieselmoottori, iskutilavuus 4?400 cm³, sylinterin halkaisija 108 mm, iskun pituus 120 mm, teho 82 DINhevosvoimaa, 2?200 kierrosta minuutissa VAIHTEET 16+4, nopeudet 2,1–27,9 kilometriä tunnissa HYDRAULIIKKA tuotto 35 litraa minuutissa, nostokyky 2?900 kg VOIMAN ULOSOTTO 540 kierrosta minuutissa ja ajovoimanotto JARRUT kuivat levyjarrut RENKAAT edessä 10–16, takana 16,9–34 MITAT paino 3?760 kg, korkeus 260 cm, pituus 384 cm akseli väli 234 cm 1/2018 47. Toiset on etunostolaitetta varten, ja toisista voi ottaa vielä lisähydrauliikkaa, jos on tarvis.” Jukka näkee etukiinnityksessä monia hyviä puolia. Sen Jukka toteutti yhdessä Henri Hämäläisen kanssa. ”Jos täytyy työvälineitä hakea kylältä, saapi kaksi tuotua kerralla. Tuntimittarin kertomaan lukemaankaan ei siis arvaa luottaa. ”Vetovarsia vastaavia kiinnikkeitä voi trukkipiikkien tapaan siirtää sivusuunnassa. Sylinteri on takalaitanostimen sylinteri, joten se on kaksitoiminen
Ei voinut kuin ottaa harrastuksen huumorilla.” Etunostolaite on Jukan omaa käsialaa. Mukana oli kaikki mahdolliset työkalut Toyotan tunkista lähtien. Kotimainen kuitenkin sopi kouraan paremmin. Metsähommissa taas se ei haittaa liikkumista kuten etukuormaaja, mutta sen rungolla voi kuitenkin työntää esteitä tarvittaessa.” Ja käypä se laatuun myös työskennellä yhtä aikaa edessä ja takana. ”Kun viime keväänä tein pilkkeitä toisella traktorilla, Valmetin keulassa oli syöttöpöytä ja perässä metsäkärry. Moni muukin laite on sittemmin ollut Valmetin keulassa kiinni, muun muassa kivikoukku. Mutta eipä Jukka ole työhön tarkoitettua traktoria toisaalta säästellytkään. Jukka kiittelee Valmetin hallintalaitteiden sijoittelua. Valmetin lyhdyt ovat muuttaneet keulan yläosaan ilmeisesti vanhan etukuormaaja-asennuksen tähden. Kiinnityspisteiden leveyttä voidaan säätää. ”Kerran lupasin kaverin pihassa nostaa kivikoukulla kantoja maasta. Oli neljän tunnin revohka, että saatiin kone takaisin nippuun. Kaikki puut sai nostettua suoraan pöydälle kuormaajalla, ja siitä ei kun laski koneen läpi menemään.” Harrastusta ja huumoria Aikoinaan traktoria ostaessaan Jukka kävi kokeilemassa myös erästä vanhempaa ulkomaista traktorimallia. 48 VALMET 803 VALMET 803. Se syntyi, kun Jukka halusi puskulevyn Valmetin nokalle. Ensimmäisellä nykäisyllä lähti vetovarret irti ja vetovastuksen tunnustelija vääntyi, kun putkisokka katkesi. ”Valmetin hytti on mukava metsässä, ja hallintalaitteet ovat semmoisella kohdalla kuin pitääkin.” Ikääntyvän koneen kanssa saa varautua pieneen remonttiin joka käyttökerralla
”Valmetin hytti on mukava metsässä, ja hallintalaitteet ovat semmoisella kohdalla kuin pitääkin.” JUKKA HEISKANEN kaivinkoneen kuljettajana virallisesti pian 20 vuotta ja epävirallisemmin kaivurin puikoissa pikkupojasta asti 49 1/2018
Niinpä Hannu suunnitteli ja rakensi linkoon säätömekanismilla toimivan pyöräsysteemin, jonka varassa puhdistuskone nuoli epätasaiset paikat kiltisti. 165 on vuosimallia 1965. Hannun leski Kirsi ei lähtenyt enää eläkepäivillään traktorin ja lingon käyttöä opettelemaan. Rakennustaidon lisäksi mies osasi puuhastella koneiden kimpussa monipuolisesti. Niiden omistajan pakeille pääsee Vanhojen Koneiden toimituksen kautta. Hytti on ruotsalainen, sillä Massikka on ollut länsinaapurissa lentokenttätöissä. Ketjuilla varustettu traktori piti usuttaa vielä hommiinkin, sillä omakotitontilla riitti lumitöitä. Varsinaisiin töihin puna-keltainen yhdistelmä ei päässyt, sillä Hannu menehtyi äkillisesti vuoden 2016 syyskuussa. 50. Pihan maasto oli kumpuilevaa, eikä Massikan kaveriksi hankittu lumilinko kulkenut vetokoneen perässä aivan kurinalaisesti. Jos sopivia työkaluja ei tyhön ollut, nekin syntyivät Hannun näppärissä käsissä. Hannu hankki harrastuskoneeksi Ruotsissa lentokentällä palvelleen 165-Massikan ja pani sen kuntoon. Jos joku lukija tarvitsee lumikonetta tukalille töyräille ja tahtoo pitää huolta vanhan sepän lempilapsista, koneet hakevat hyvää ja huolehtivaa kotia. TEKIJÄMIEHEN JOUTSENLAULU Viime töikseen Hannu Maijanen, nokkela omatoimimies, entisöi traktorin ja muokkasi lumilingon mäkimaastoon sopivaksi. Lingon toimintaa päästiin testaamaan, ja todettiin, että se toimii. Linko seuraa pinnanmuotoja lisäpyörien ansiosta hyvin. N urmijärvellä Röykän kylässä asui vielä pari vuotta sitten taitava kirvesmies Hannu Maijanen
Klikkaa itsesi ostoksille! Viipale mediat A A UAZ 469 B Huipp unop eus 100 km/h Teho 72 hv Sylint erit L-4 Moot torin tilavu us 2445 cm 3 Paino 1730 kg Toyo ta Celic a Supr a A A Huipp unope us 210 km/h Teho 140 hv Sylint erit L-6 Moott orin tilavu us 2759 cm 3 Paino 1300 kg A A Cadill ac Allant é Huippun opeus 225 km/h Teho 300 hv Sylinteri t V-8 Moottor in tilavuus 4565 cm 3 Paino 1690 kg A A BMW M1 Huippunopeus 262 km/h Teho 277 hv Sylinterit L-6 Moottorin tilavuus 3453 cm 3 Paino 1300 kg Haluatko tilata puuttuvan numeron, kirjan, pelikortit tai ehkä lippalakin. Jokaisella autolla on tarina. PYHIMYSVOLVO 01/2018 • Hinta 8,90 € • www.klassikot.fi VOLVO P1800 ‘61 36 84 80 -1 70 8 • PA L VK O 20 18 -0 9 6 41 48 83 68 48 08 18 00 1 Viipale mediat 01 /1 8 AMMATTIKATSOJA MUISTELEE: Kangasalan rallispecial 1990 FOTOALBUMI: Poimintoja Konelan valokuva-arkistosta TULEVA KLASSIKKO: Halpa mutta hyvä ranskalainen avoauto JO VU OD ES TA 20 08 Alp in e A3 10 ’78 • Cit ro ën ID 19 Fa m ilia le ’6 3 • Da tsu n 16 0J ’73 • La nc ia Th em a ’8 7 • Vo lk sw ag en Je tta ’8 1 • Vo lvo P1 80 ’6 1 Futuristinen ALFA ROMEO -MUSEO MILANOSSA FARMARI CITROËN ID 19 FAMILIALE ‘63 OMALLA TEEMALLA LANCIA THEMA ‘87 KLIKKAA OSTOKSILLE OSOITTEESSA WWW.SUPERMARKET.FI SUPERMARKET .. Ne löytyvät osoitteesta: Hae omasi Lehtipisteestä tai tilaa kotiin: www.klassikot.fi
KIIHTYY JA HIDASTUU Moottorimies Ari Palomäki 52 52
Vanha taidonnäyte kiinnostaa yhä nuorta kotiyleisöä. Sellainen löytyi Kauhajoelta, ja sieltä Ari ajoi ostoksensa Merikarvialle räntäsateessa. Kaluston ja kuntoon saatettujen koneiden määrä kasvaa koko ajan. Kokoelmassa on paljon harvinaisuuksia, ja tietoa valmistusajoista sekä -määristä Palomäki latelee kuin apteekin hyllyltä. Grönlundin moottoritehtaan 20-hummaisesta moottorista. Loppua ei näy. Se on alkanut menopeleistä ja painottunut vähitellen paikallismoottoreihin. Ison moottorin myötä harrastus vei miehen kokonaan. 90-luvun alussa kokoelma karttui Valmet 15:llä ja Zetor 25 A:lla, jotka Ari kävi niin ikään kokonaan läpi. Nykyään keräilijä on olosuhteiden pakosta entistä enemmän myös tekijä. Yksisylinterisiä porilaisia on kertynyt viisihevosvoimaisesta 25-hummaiseen täydellinen sarja. Samoihin aikoihin hän sai maamoottoriherätyksen Kowan Teknolokian Päivillä. Yhteen se ei jäänyt. Ari Palomäki on Satakunnan uutterimpia maamoottoreiden keräilijöitä. Jospa hommaisi yhden semmoisen...” Arin maatalouskoneharrastus alkoi Valmet 33:sta. Porin tuotteisiin Ari tuntee tiettyä lukkarinrakkautta, sillä hänen isänsä oli Porin valimolla töissä ja Ari kokoaa nykyään työkseen Sampo-Rosenlewin ainoaa harvesterimallia. Mopo karkasi käsistä Kaikki alkoi mopedista. Arin haaviin tarttui heti alkuun kaksi Porin konepajan kahdeksan hevosvoiman moottoria, jotka hän kunnosti. Entisöinti valmistui 1991, kun tekijä oli parikymppinen. ”Ajattelin, että hehkukuulakone on hieno. Nuori mies purki traktorin osiin ja teki siihen täydellisen moottoriremontin. Valmiit varaosat ja niiden tekijät taas vähenevät, joten harrastajan on pakko valmistaa entistä enemmän osia itse. Sitten Ari sai vihiä G. 1/2018 53. Työn alla on parhaillaan 20 hevosvoiman BMV: kuusipukki on jo tehty, ja osissa on maalia pinnassa. Kahdessa rakennuksessa lymyää muun muassa Teijon Sirkka, Voitto ja saapasvarsikone, Porin Sampo, Vilenin avokampikone, Kokkolan Monark, umpipää-Olympia ja Tuovilanlahden konepajan moottori. Ulkomaan ihmeistä löytyy ainakin Bernardia ja Sendlingiä. Viime kesänä Ari hankki muutamia uusia moottoreita ja kiersi tapahtumia parhaimmillaan kolme viikonlopussa. 80-luvun puolivälissä 15-kesäinen Ari Palomäki laittoi kuntoon Jupiter Sportin vuosimallia 1964. Sitten häntä alkoi kiinnostaa Valmet 33, jollainen isän kotitilalla oli ollut. K iihtyy ja hidastuu. Näin voisi luonnehtia Ari Palomäen yli kolmikymmenvuotista moottoriharrastusta. Jospa hommaisi yhden semmoisen…” Ari muistelee. Teksti ja kuvat: Mika Rassi ”Ajattelin, että hehkukuulakone on hieno
”Varsinais-Suomen maatiloilla on selvästi ollut varaa ostaa uusia koneita tuoreeltaan, sillä sieltä löytyy pienten sarjanumeroitten moottoreita. Sen ottaisin, jos pitäisi puimakonetta lähteä pyörittämään. ”Alueen moottorikoneistamoissa oli vielä vähän aikaa sitten vanhoja äijiä, jotka tekivät minulle isoja männänrenkaita ja muita osia. ”Aiemmin romuloissa oli valurautajöötejä, joista sai tehtyä, mutta nyt ei enää ole valurautaosiakaan. Nyt heitä ei enää ole. Arin matkaan on tarttunut moottoreiden mukana myös paljon koneiden aikalaisten tarinoita niiden käyttämisestä. ”Jos pitäisi lähteä puimakonetta pyörittämään, ottaisin 8 hevosvoiman Porilaisen.” 54 Harrastaja Ari Palomäki. Palomäen ensimmäisiä konehankintoja oli Suomisen konepajan moottori. Hakureissujen myötä on syntynyt käsitys koneiden alueellisista määristä ja niiden syistä. Kahdeksan hevosvoiman Porilainen on myös ollut luja aikanansa. Grönlundilaiset ovat selvästi heikompia. On täytynyt alkaa tehdä itse. Vihkiytyneen saloja Palomäki ei ole merkkiuskovainen, mutta hänellä on silti vissi näkemys maamoottoreiden laatueroista. ”90-luvulla sai monta moottoria, kun vain haki pois.” Varaosat ja niiden tekijät ovat nykyään kiven alla. Sen omistaja antoi sen ilomielin, sillä se oli tullut maksamaan talolle paljon. Romutarhaan pitää haalia kaikki jarrulevyt ja muut hylkyosat, joista on aihioksi.” Ari on hankkinut maamoottoreita Suomen joka kolkasta. Vauhtipyörissä on valukoloja paikattu lyijyllä. Jos GG:tä on käytetty kovalla kuormalla, sylinteri tahtoo haljeta suuttimen vierestä.” Vaikka maamoottoreidenkin kauppa on tehostunut internetin myötä, koneet alkavat vähetä ja omistajat tuntea niiden arvon. ”Eräs varsinaissuomalainen traktoriharrastaja kertoi juuri, ettei kotiseuduilta löydy mitään koneita. ”Wickström ja Olympia ovat valun puolesta parhaita, niistä ehkä Olympia vieläkin laadukkaampi. Hankin sorvin, kun suuria männänrenkaita tai tapinheloja ei enää saanut.” Puutetta kärsitään jo raaka-aineistakin. Hän hakee kaikki vehkeensä Pohjanmaan suunnalta.” Mitä koneet kertovat. Tampereelta Jyväskylään päin on toinen vauras alue, josta on löytynyt 1910-luvunkin koneita. ”Eräänä vuonna talkooväki oli tullut taloon puinneille. Itä-Suomessa taas on enemmän viimeisiä mallisarjoja, joita on myyty jo edullisesti.” Toisten koneiden kohdalla tilanne voi olla aivan toinen. Koneen käynnistymistä jouduttiin odottamaan viisi päivää, ja talkoolaiset olivat täydellä ylöspidolla. Yleisimpiä on säästynyt syystä
Katosta roikkuu kaksikymppisen jalka ja kampihuone, jakkaroilla istuvat runkolaakeripukit. 1/2018 55. Porin konepajan 20-hevosvoimainen maamoottori 30-luvulta on paraikaa työn alla. Mutta jos kuorma vaihteli, polttoaine ei lämmennyt kunnolla, tulppa nokeentui ja kone lakkasi käymästä.” Palomäen Sampo on ainut, johon hän on törmännyt. Konepaja mainosti, että se on varustanut Sammon kaasuttimen lisälaitteilla, joiden avulla moottori käy ”yhtä hyvin halvalla naftalla ja raakaöljyllä kuin paloöljylläkin.” Totuus ei Palomäen mukaan ollut näin ruusuinen. Kone on aikoinaan palvellut Lapissa kenttäsirkkelin pyörittäjänä. Kenties nuo muut Sammot ovat tuoneet haltijoilleen suurempia rikkauksia kuin harvinainen sekapolttoainemoottori. ”Tässä nimi on vielä muodossa BMW. ”Isolla ja tasaisella kuormalla se kävi polttoöljyllä vaikka kyllä nokeentui ja karstoittui jonkin verran. Arille se kulkeutui kolme vuotta sitten Torniosta keskeneräisenä projektina. Kumma kirjokansi P ohjolan kivimäessä, Ari Palomäen aarreaitan kätköissä on salvattuna Porin konepajan Sampo-moottori. ”Sampo oli bensa-petroli-polttoöljykäyttöinen kokeilumoottori. Viime talvena tehty jalusta on 8x10-kokoista pattinkia. Kaikki osat ovat tallella. Sammoiksi oli jo aiemmin ristitty sekä äkeitä että puimavehkeitä, ja niin tehtiin jatkossakin. ”Näitä tehtiin 30-luvun alkuvuosina. Tuon erikoisen koneen oli kansantarusta tulleen nimensä mukaan kai määrä tuottaa omistajalleen mammonaa. Karhuja on parin harrastajan kokoelmissa.” Sammossa on mielenkiintoinen yksityiskohta nimikilvessä. Vuosien 1935–36 aikana se muuttui muotoon BMV, eli V-kirjaimen perusteella moottorit voi summittaisesti ajoittaa.” Vaikka Porin Sampo-moottori ei ehkä ollutkaan aivan nimensä veroinen, se ei pahentanut nimeä tekijöiden mielessä. Kun se käytettiin kuumaksi bensalla tai petrolilla, sitä voitiin sen jälkeen periaatteessa käyttää halvemmalla polttoöljyllä”, Ari kertoo. Samoihin aikoihin Porin konepaja teki toistakin nelitahtista eri polttoaineiden moottoria nimeltä Karhu, joka on hyvin samanlainen kuin Sampo
”Valitaan kone kelin mukaan. Kaasuläpän välissä oli puukiila, mutta se lähti kesken käytön irti. Pian heidätkin vihittäneen harrastajaporukkaan mukaan. Arin mukaan Satakunnan alueella on hyvä harrastajaporukka. Piukka kone käy hyvin ilman kuormaakin. Koneen on palauttanut alkuperäisasuun Pentti Hampunen. Aisaparina maakunnissa kiertää sarvitraktoriharrastaja. Viisi lammastakin piti siinä teurastaa odotellessa.” Itse puinti hoidettiin niin, että Suomisen kone oli lautakopissaan kärrypolun yhdellä puolella ja puimakone tien toisella puolella. Konepuuhassa tärkeitä ovat myös ihmiset. ”Kun konetta viimeisen kerran käytettiin, kierrosluvun säätäjä oli jo hajalla. kia puuttuvat osat tai useimmiten tehdä ne itse, hankkia raaka-aineet ja opetella tekemään. ”Pitää tehdä pukit, hajottaa kone, hankKaksisylinterinen Wickström on tehnyt työvuotensa sirkkelinpyörittäjänä. Jos tulee pouta, viedään jokin kipinäsytytteinen.” 56 Ari Palomäki Harrastaja. Silloin todettiin, että tämä loppui nyt tähän.” Kerran hakureissulla Ari tapasi moottorinomistajan, jolta kympin Porilainen oli haukannut kaikki sormet, kun sylinteriä oli laskettu paikalleen. ”Se oli myös ilmainen. ”Koskaan ei sillä tiellä ollut niin kova liikenne kuin puintiaikaan: koko ajan oli joku heovsen kanssa odottamassa, että kone pysäytetään ja hihna vedetään pois tieltä.” Suomisen joutsenlaulu oli väkevä. Pelkästään laakerivälyksissä voi olla tekemistä. Esimerkiksi 35-GG:n runkolakerit simmataan sylinterin yläja alaosan väliin tulevalla tiivistepaperilla. Pitihän sellainen saada! Nyt niitäkin on jo useampi.” Toisaalta vanhat koneet ja erityisesti maamoottorit kysyvät kärsivällisyyttä. ”Niklaksella on jo oma umpipäinen Wickström. Lisäksi omat pojat Niklas ja Aleksi pyörivät vähintään innostuneina moottoreiden lomassa. ”Harkovan Täystuhon halusin sen takia, koska ne aikoinaan kiellettiin Suomessa. Kone otti ihan mahdottomat kierrokset, siivapyörä räjähti ja lautahökkeli sortui koneen päälle. Grönlundin konepajan 20-hummainen tempasi Palomäen 90-luvun alussa lopullisesti maamoottoreiden pyöritykseen. ”Ei mene intressit päällekkäin”, Ari nauraa. Se pannaan kuntoon sitten kun omistaja jaksaa vääntää sen itse käyntiin.” Kun syksyinen visiittimme Arin luona päättyy, isäntä pohtii jo viikonlopun tapahtumareissua. Aiempi harrastajaomistaja oli muuttanut Wigun puukaasukäyttöiseksi. Sen verran se kone oli tuottanut tuskaa.” Nopeaa ja hidasta Moottoriharrastajana Palomäki on yhtäältä herkästi syttyvä. Siihen kului kaksi viikkoa, että tuli hyvä.” Hyvin tehty työ palkitsee tekijänsä
Nopeakäyntiset Androkset muistetaan erityisesti venemoottoreista, joilla pirtualukset karistivat virkavallan kannoiltaan. Etualalla saksalainen Sendling, joka on suomalaiskoneista poiketen täyspuristeinen. Sillä on varmaan ollut oma koppi ja tarkka konemies, koska se on säilynyt hyväkuntoisena”, Ari esittelee. Porilaisen siivapyörää on lihotettu puulla, jotta kierrosnopeutta on saatu sirkkelikäyttöön lisää. Porilainen on ilmeisesti ollut Posion sahalla 90-luvulle asti. 1/2018 57. Iso halli on pyhitetty moottorikokoelmalle. ”Edellisen omistajan pihalla tehtiin lumitöitä tiekarhulla. Tämä maamoottorikin pyörii 900 kierrosta minuutissa. ”Tämä on ollut Lapissa Posiolla sahalaitoksen voimakoneena. Liikenneonnettomuuden jäljet ovat vielä näkyvissä moottorin perässä. Sen jälkeen se on käynyt kahdella omistajalla ennen kuin Ari osti sen vuonna 2016 Kemijärveltä. ”Sarjanumeron perusteella ajoitin vuosimalliksi 1926. ”Esimerkiksi 15 humman Porilaisissa akseli oli vauhtipyörän kokoon nähden niin vaatimaton, että pyörät tahtoivat tämän tästä pomppia pois paikoiltaan”, Ari kertoo perimätietona. Tämä koneyksilö on siitä harvinainen maamoottori, että tiettävästi ainut sille tapahtunut konerikko on korvattu liikennevakuutuksesta. Karhussa oli kuitenkin liikennevakuutus, joka korvasi vahingon.” ”Viime kesänä kokoelmaan tuli taas lisää moottoreita.” 35 hevosvoiman Grönlund on tehoihinsa nähden siro kone. 90 vuoden matka A rin kokoelman suurin yksisylinterinen Porin konepajan moottori on 25-hevosvoimainen. Akseli on vahvistettu syystä. Karhun siipi osui moottorin peräosaan, joka meni kappaleiksi ja kampiakselikin kärsi vauriota. Todennäköisesti se on pyörittänyt raamisahaa. Moottori palasi siis Poriin oltuaan tasan 90 vuotta reissussa.” 25-Porilaisen erottaa 20 hevosvoiman pikkuveljestä muun muassa remmisiivan päässä olevasta laakeripukista
Todellisuudessa voita leivän päälle luvattiin kovaäänisten välityksellä. Koivuniemen romukaupan hinurin perässä panssaritorjuntatykin vaurioittama kaiutinauto. Teksti: Kari Mattila · Kuvat: SA-kuva Propagandan levittämisessä oli vaaransa. 58. TERVEHDYS, TOVERIT! Vanhoissa sotaelokuvissa rintaman yli viestittiin huutamalla oman puolen paremmista oloista. Kovaääniset tarvitsivat vahvistimia, vahvistimet sähköä, ja sähköä tuotettiin konevoimalla. Kuvan otti Ensio Lindholm Syvärin kaupungissa
Toinen pyörä piti sitä varten tunkata ilmaan ja tukea pukkien varaan. Kovaääniset tarvitsivat vahvistimia, vahvistimet sähköä, ja sähköä tuotettiin konevoimalla. Kuva: E. Kuva: Matti Rininen Hihna kiinnitetään pyörän ympäri. Äänentoistolaitteiden virta tuotettiin generaattorilla, joka otti voimansa hihnan välityksellä kuorma-auton takapyörästä. Jalasterä 1/2018 59. Kuva: Kouksinsky Kaiutinauto asemassa Haapajärvellä kesällä 1941. Ei aivan riskittömän näköistä toimintaa. Pyörä pyörii ja sähköä syntyy. Kuva: Kouksinsky Kaiutinauto toiminnassa Sirkiänsaaressa syksyllä 1941
Ne piti myös kuljettaa lähelle vihollisen joukkoja, joten työ oli raskasta ja vaarallista. Kuvat: Eino Nurmi ja Eero Troberg Käytössä oli myös kevyempää äänentoistokalustoa, jonka voimanlähteenä toimi kannettava generaattori. Kuva: Tauno Norjavirta Propagandan levittämisessä käytetyt kaiuttimet olivat valtavan kokoisia. Levysoittimiakin käytettiin sanoman levittämiseen. H. von Willebrand 60 KAIUTINAUTOT. Kuva: Esko Manninen Kaiutinauto voidaan jättää suojattuun paikkaan, sillä kovaäänisen johtoa on kyydissä liki puolitoista kilometriä. Kaiuttimet olivat valtavan kokoisia. Kaiutinautojen tekniikka koostui generaattorin ohella vahvistinlaitteistosta. Ne piti myös kuljettaa lähelle vihollisen joukkoja. Tässä mennään Petroskoin metsissä. Kuva: L. Kuva: Esko Manninen Kaiutinautona toiminut hävittäjä-Ford on saanut uutta ilmettä sodan vastoinkäymisissä. Usein propagandapuheet piti sotavangiksi otettu neuvostosotilas
Amerikan Rauta kestotilaus 66.90 €, 8 numeroa Amerikan Rauta määräaikaistilaus 71.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.amerikanrauta.fi Klassikot Autoilun ajankuvaa Klassikot on aikakauslehti, joka sisältää juttuja 1950–1980-lukujen autoista ja entisöintiprojekteista, tapahtumareportaaseja, ohjeita ja vinkkejä oman auton kunnostamiseen sekä saman aikakauden klassikkomoottoripyöriä ja mopoja. Vanhat Koneet kestotilaus 66.90 €, 8 numeroa Vanhat Koneet määräaikaistilaus 71.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.vanhatkoneet.fi Tilaa kätevästi itsellesi, yrityksellesi tai lahjaksi! Netissä: tilaus.viipalemediat.fi • Puhelimitse: puh. Kerromme myös menneiden vuosikymmenien työtavoista ja ilmiöistä. Esittelemme traktoreita, maansiirtokoneita, kuljetus-, aurausja maaurakointikalustoa. Klassikot kestotilaus 66.90 €, 8 numeroa Klassikot määräaikaistilaus 71.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.klassikot.fi Koneurakointi Raudanluja ammattijulkaisu Koneurakointi on uusi ja reilusti erilainen ammattilehti, joka on suunnattu alan yrittäjille ja ammattilaisille. Lehden sivuilta löydät tuoreet uutiset, koneuutuudet sekä paljon hyödyllistä tietoa itse koneista, työmenetelmistä ja alan osaajista. Koneurakointi kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Koneurakointi määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.koneurakointi.fi Miten Se Toimii Lehti, joka ruokkii aivoja! Miten Se Toimii tekee tieteistä hauskaa vastaamalla eri alojen kysymyksiin – avaruudesta, ympäristöstä, teknologiasta, liikenteestä ja historiasta. Tilaa kätevästi osoitteessa: tilaus.viipalemediat.fi Amerikan Rauta Rakkaudesta rautaan Amerikan Rauta on lehti kaikille, joille amerikkalaiset ajopelit ja niiden rakentelu ei ole vain harrastus, vaan elämäntapa. Raskas Kalusto kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Raskas Kalusto määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.raskaskalusto.fi Vanhat Koneet Rautaista luettavaa Vanhat Koneet on uudenlainen aikakauslehti koneharrastajille. Vastaukset esitetään mukaansatempaavien artikkelien muodossa. Miten Se Toimii kestotilaus 66.90 €, 8 numeroa Miten Se Toimii määräaikaistilaus 71.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.mitensetoimii.fi Raskas Kalusto Alan johtava ammattilehti Raskas Kalusto kertoo lukijalleen alan arjesta sellaisena kuin työn tekijä sen näkee ja kokee. Lehti käsittelee jenkkiharrastekenttää tämän päivän näkökulmasta unohtamatta tapahtumien ja cruisingien merkittävää roolia. 03 2251 948 Viipale mediat Tue kotimaista! Viipalemediat on suomalaisomistuksessa oleva yritys jonka lehtien kotimaisuusaste on avainlipun arvoinen! Nautinnolliset lukuhetket myös digitaalisena Lue näköislehtenä tietokoneella tai mobiililaitteella: www.lehtiluukku.fi Nautinnolliset lukuhetket itselle tai lahjaksi! Viipale mediat. Lisäksi se tarjoaa hyödyllistä tietoa uutuustuotteista koeajojen ja uutisten muodossa, sekä viihdyttää esittelemällä alan kalustoa
Minkä vuoden traktoreita on eniten liikenteessä. Entä voiko tilastojen antamiin vastauksiin täysin luottaa. Tilastot kertovat 19 52 19 53 19 54 19 55 19 56 19 57 19 58 19 59 19 60 19 61 19 62 19 63 19 64 19 65 19 66 19 67 19 68 19 69 19 70 19 71 19 72 19 73 19 74 19 75 19 76 19 77 19 78 19 79 19 80 19 81 19 82 19 83 19 84 19 85 19 86 19 87 19 88 19 89 19 90 19 91 19 92 19 93 19 94 19 95 19 96 19 97 19 98 19 99 20 00 20 01 20 02 20 03 20 04 20 05 20 06 20 07 20 08 20 09 20 10 20 11 20 12 20 13 20 14 20 15 20 16 18 000 16 000 14 000 12 000 10 000 8 000 6 000 4 000 2 000 rekisterissä liikenteessä poistettu liikennekäytöstä ensirekisteröinnit Minä vuonna on rekisteröity eniten traktoreita. Kuinka traktorirekisteröintien määrä on muuttunut 60-luvun alusta tähän päivään. Näin voidaan päätellä traktoreiden rekisteritilastoista, joissa veteraanipelit jylläävät. 19 11 19 17 19 19 19 23 19 27 19 29 19 31 19 33 19 34 19 35 19 39 19 43 19 44 19 45 19 46 19 47 19 48 19 49 19 50 19 51 20 07 20 08 20 09 20 10 20 11 20 12 20 13 20 14 20 15 20 16 200 180 160 140 120 100 80 60 40 20 8000 7000 6000 5000 4000 3000 2000 1000 rekisterissä liikennekäytössä rekisterissä rekisterissä poislukien T3-luokka Teksti: Mika Rassi Kuvaajat: Sari Mantila 62. Vastaavaan lukuun ei enää päästä, mutta pääsääntöisesti vuosittain ensirekisteröidään yli 10 000 traktoria vuoteen 1985 saakka. Tilaston huippu osuu vuoteen 1963, jolloin rekisterineitsyytensä menettää 15 887 traktoria. REKISTERÖIDYT TRAKTORIT S uomalainen traktorinomistaja on sitä mieltä, että vanhassa vara parempi. Tuolloin eletäänkin rekisteröintien kiivainta aikaa. Poikkeuksina ovat vuodet 1968 (8 260), 1971 (9 788) ja 1972 (9 970). Ensirekisteröinnit Traktoreiden vuosittaisista ensirekisteröinneistä on tilastotietoa vuodesta 1960 lähtien. Mitä enemmän vanhaan päähän mennään, sitä enemmän tilastoa lienee syytä epäillä. TRAKTORIT KÄYTTÖÖNOTTOVUODEN MUKAAN 1952–2016 JA ENSIREKISTERÖINNIT 1960–2016 TRAKTORIT KÄYTTÖÖNOTTOVUODEN MUKAAN 1911–1951 Tilaston mukaan varhaisimmat rekisterissä olevat traktorit ovat yli sadan vuoden takaa
Esimerkiksi vuonna 1996 on ensirekisteröity 5012 traktoria, mutta samana vuonna käyttöönotettuja traktoreita oli vuoden 2016 viimeisenä päivänä rekisterissä 5194 kappaletta. Rekisterissä pysyneet Kunakin vuonna käyttöönotetuista traktoreista on vuoden 2016 viimeisenä päivänä liikennekäytössä yli tuhat vuoden 1957 koneista alkaen. Ja niitä riittää: mönkijäluokka poislukien 31.12.2016 Suomessa oli rekisterissä 395 639 traktoria. Vanhojen traktoreiden säilyttäjät ovat 1/2018 63. Keruutiedon erikoisuudet Vuosina 1948–89 käyttöönotettuja traktoreita on tilastojen mukaan liikenteessä karvan verran yli 250 000 kappaletta. Tuohon T3-luokkaan kuluu jo 5 209 kappaletta kaikista vuonna 2016 rekisteröidyistä 7 526:sta traktorista. Vuonna 1995 ensi kilpi ruuvataan 4 146:een traktoriin, seuraavana vuonna mennään jo yli viidentuhannen. Vuonna 1917 on otettu käyttöön peräti kaksi Valmetia ja vuonna 1923 taas yksi. EU-jäsenyyden myötä rekisteröintimäärät kasvavat jälleen. Yksin hytittömiäkin lienee aikamoinen leegio, sillä ennen vuotta 1969 käyttöönotettuja on tiekilvissä miltei 68 000. Rekisteröityjä mutta liikennekäytöstä poistettuja traktoreita on vuositasolla vähän. Liikenteessä olevien traktoreiden suurin ikäryhmä ovat 80-luvulla syntyneet. Vuonna 1991 luku on 6 094, seuraavana vuonna enää 3 310. 2000-luvun jälkipuoliskolla notkahdetaan takaisin neljäntuhannen pintaan, mutta sitten tahti näyttää paranevan. 90-luvun alun lama näkyy tilastossa selkeimpänä notkahduksena. Vuosina 1993–94 ensirekisteröidään alle kolmetuhatta traktoria vuosittain. Varsinaisia maataloustraktoreita eli T1-luokan koneita ensirekisteröitiin 2016 vain 924. Vuosien 1990–2016 traktoreista vastaava luku on noin 117 000, kun joukosta on poistettu traktorimönkijöiden T3-luokka. Rekisterissä olevista traktoreista varhaisin tapaus on vuonna 1911 käyttöönotettu Valmet. Mönkijät muodostavat jo suurimman osan uusista traktoreista. Luvut kasvavat nopeasti: rekisteröinnin huippuvuonna 1963 töihin päässeistä traktoreista on liikennekäytössä yhä noin puolet eli 7 764. Kaikkeen maailmassa on syytä suhtautua varauksella, niin myös tilastoihin. Tietokokoelmien outouksista huolimatta on luultavaa, että jokaisen tilastomerkinnän takaa löytyy jokin traktorintapainen. Nopeita liikennetraktoreita saatettiin kilpiin enemmän, 1 107 kappaletta. Parannus on kuitenkin maataloustraktorien näkökulmasta näennäistä. Yhdeltäkään vuodelta niitä ei löydy yli tuhatta. Näitä iättömiä veijareita on liikennekäytössä 6927 kappaletta. Viimeinen on koko tilaston huippuvuosi – siltä on pysynyt ajossa 10 376 traktoria. Erikoisuutena tilastossa ovat traktorit, joiden käyttöönottovuosi on tuntematon. Lähteet: Tilastokeskus (ajoneuvotilastot) ja Trafin ajoneuvorekisteri 19 11 19 17 19 19 19 23 19 27 19 29 19 31 19 33 19 34 19 35 19 39 19 43 19 44 19 45 19 46 19 47 19 48 19 49 19 50 19 51 20 07 20 08 20 09 20 10 20 11 20 12 20 13 20 14 20 15 20 16 200 180 160 140 120 100 80 60 40 20 8000 7000 6000 5000 4000 3000 2000 1000 rekisterissä liikennekäytössä rekisterissä rekisterissä poislukien T3-luokka Vuonna 1987 tulee alin lukema vuosikymmeniin, 8 241 rekisteröintiä. Valmet-yhtiö kuitenkin syntyi vasta jatkosodan jälkeen, ja Valmet-traktoreiden valmistumista saatiin odottaa 50-luvulle asti. 19 52 19 53 19 54 19 55 19 56 19 57 19 58 19 59 19 60 19 61 19 62 19 63 19 64 19 65 19 66 19 67 19 68 19 69 19 70 19 71 19 72 19 73 19 74 19 75 19 76 19 77 19 78 19 79 19 80 19 81 19 82 19 83 19 84 19 85 19 86 19 87 19 88 19 89 19 90 19 91 19 92 19 93 19 94 19 95 19 96 19 97 19 98 19 99 20 00 20 01 20 02 20 03 20 04 20 05 20 06 20 07 20 08 20 09 20 10 20 11 20 12 20 13 20 14 20 15 20 16 18 000 16 000 14 000 12 000 10 000 8 000 6 000 4 000 2 000 rekisterissä liikenteessä poistettu liikennekäytöstä ensirekisteröinnit Tarkempi näkymä uusien rekisterissä olevien traktoreiden luonteeseen. Pakkaa ovat nimittäin tulleet sekoittamaan traktorimönkijät, jotka muodostavat merkittävän osan vuosittain ensirekisteröitävistä traktoreista. Vuosina 1989 ja 1990 päästään vielä 10 000:n ensirekisteröinnin paremmalle puolelle. Tilastoja vertaillessa huomaa havainnollisesti, että ensirekisteröinnit ja käyttöönotot eivät kulje käsi kädessä. Vuosilta 1981, 1982, 1984 ja 1989 on jokaiselta säilynyt yli 10 000 traktoria tielle rekisteröitynä. TRAKTORIT KÄYTTÖÖNOTTOVUODEN MUKAAN 2007–2016 siis kuluja kaihtamatonta väkeä, sillä liikennekäytössä olevan traktorin on oltava vakuutettu. Ymmärrettävästi eniten tieltä on suistettu rekisteröityjä traktoreita rekisteröinnin kultaiselta vuodelta 1963 – 995 kappaletta
KAKSI TAHTIA – TERÄVIÄ KETJUJA 64
Siilinjärven Pöljän kylältä löytyy moottorisahoja ja pienkoneita korjaileva Risto Härkönen, joka innostui sahojen keräilystä 25 vuotta sitten. Sahoja Ristolle on tähän mennessä kertynyt jo 650 kappaletta, mutta keräilijä huomauttaa, että romukuntoiset sahat eivät ole laskuissa mukana. Merkkien joukossa vilisee edelleen hengissä olevia tuotemerkkejä. Harvinaisempia malleja on löytynyt vinkkien perusteella. Ylimmältä löytyy neljä italialaista Oleo-Mac-sahaa. Näpertely koneiden parissa oli välillä pitkän aikaa tauolla, ja moottorisahoja miehellä oli vain käyttöä varten. ”Tuo kuvan jälkeen minäkin innostuin keräämään”, toteaa Risto tallin seinällä olevasta lehtijutusta. Muutama raivaussaha on päätynyt osaksi kokoelmaa. Tässä tapauksessa näin ei ole, sillä Risto on tehnyt työuransa Kemiran palveluksessa. Moni kokoelman vanha saha on myös tullut palkaksi siitä, että Risto on korjaillut sahoja ja pieniä koneita muille. Rakennuksen katolle ripustettu vanha konesaha vihjaa, että talossa on työkalu ainakin omien polttopuiden tekemiseen, mutta sisällä sahojen määrä yllättää väistämättä. Keräilyharrastus syttyi varsinaisesti, kun samoihin aikoihin paikallislehdessä oli kuvallinen artikkeli pielaveteläisen Leo Nousiaisen moottorisahakokoelmasta. R isto Härkösen kotipihalle saapuessa ei uskoisi, millainen kokoelma ulkorakennuksen kätköistä löytyy. Valtaosa sahamerkeistä on kuitenkin viime vuosituhannen muistoja, kuten Wright, Remington, Jo-bu, Titan, Hyry, Termit, Taiga, Družba tai Indian. Suunnilleen 25 vuotta sitten tilanne muuttui ratkaisevasti, kun hänen käsiinsä kulkeutui vanha moottorisaha. Yksi täysin uutta vastaava saha tuli rompetorilta, kun myyjä kertoi ostaneensa sahan vain yhden puun kaatoa varten. Pariin otteeseen Risto ilmoitteli paikallisradiossakin keräilevänsä vanhoja sahoja. 65. Kotimaista sahatuotantoa edustavat Hyrysahat, joista tässä Hyry 90, 91 PS sekä 24. Palokunnan raivauskäyttöön tarkoitettu Termit leikkaa vaikka mitä. Kiinnostus koneisiin alkoi kuitenkin jo lapsuudessa, sillä perheessä olleen Tunturi-mopon korjaus ja kunnossapito jäi Riston tehtäväksi. Voisi kuvitella, että sahojen keräilyn taustalla on vuosikymmenten työura joko metsurina tai sahakauppiaana. Varsinainen pienkonekorjaamo on siirtynyt pihalle vanhaan matkailuvaunuun. Nykyisin kokoelmaan on vaikea löytää puuttuvia malleja, sillä Risto ei ole lähtenyt hankkimaan sahoja ulkomailta, kuten moni vakavampi keräilijä on tehnyt. Kokoelma ei rajoitu mihinkään valmistajaan tai aikakauteen, vaan hyllyiltä löytyy varsin uusiakin sahoja. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine Homelite, jolla on kaadettu vain yksi puu, toteaa keräilijä rompetorilöydöstään. Kadonneita merkkejä Kokoelman kasvaminen vaati aikaa myöten tilaa ja pakotti Riston evakkoon. Vaunun keittiöosastossa voi kahvitella ja kuunnella autostereoita, esittelee keräilijä. Kokoelma on kasvanut vuosien mittaan 650 sahaan, joiden joukosta löytyy useita harvinaisuuksia. Sahoja on päällekkäin paikoin seitsemän hyllyä. Kokoelman kasvattaminen oli alkuun kohtuullisen vaivatonta, sillä yleisimpiä sahamalleja tuli vastaan rompetoreilla ja romulavoilla. Vaunu on talvellakin lämmin, pienet kaapit ovat täynnä varaosia, ja puhdistuksessa tarvittava paineilmakompressori on piilotettu kätevästi vaunun vessaan
Varaosaa löytyy monenmoista. Harrastaja Risto Härkönen 66. Partner-malli, joka jäi harvinaisuudeksi. ”Tässä on paras Jonsered, mitä on milloinkaan tehty, tämä 621, lujin versio. Timpurikäyttöön suunnatussa pikkusahassa ei ole minkään valtakunnan suojavarusteita. Naapuri halusi lahjoittaa kokoelmaan harvinaisen amerikkalaisen Titan-sahan sen jälkeen kun Risto kävi pilkkomassa tielle kaatuneen puun. ”Tämä sininen pikku-Clinton on harvinainen, näitä on tullut vastaan vain tämä yksi.” Mahtavan kokoinen Indian Thunderbolt löytyi, kun Risto ilmoitteli paikallisradiossa etsivänsä vanhoja sahoja kokoelmaansa. Yksi harvoista sähkösahoista on norjalaisvalmisteinen Husqvarna Husky EL vuodelta -80. Maahantuoja veti sahan pois markkinoilta, se kun ei toiminut talvella. Samalla kertaa löytyi moottorisahan laipan tilalle asennettava puunkuorimakone. Näitä on kymmenen kappaletta minulla, ja kaikki ovat käyntikuntoisia”, toteaa asiantuntija 70-luvun alussa markkinoille tulleesta ammatti sahasta. Vanha asuntovaunu on muuttunut pienkonekorjaamoksi
Japanilaisten moottorisahojen osasto toimi 20 vuotta korjaamona, mutta kokoelman paisuminen pakotti siirtämään korjaamon asuntovaunuun. Mittava kokoelma ei ole mikään salaisuus, vaan Risto on käyttänyt osaa sahoistaan myös näytillä, viimeksi Hiltulanlahden perinnepäivillä. Esimerkkinä Risto osoittaa pelastamaansa hienokuntoista vanhaa Stihl-merkkistä sahaa, joka oli päätynyt romulavalle vain sen vuoksi, että bensaletku oli katkennut vanhuuttaan. Ja on rakennuksen ulkoseinustalle ripustettuna muutama vanhempi raivaussaha ja trimmerikin, mutta niiden osalta ei kokoelma ole kasvamassa, keräilijä vakuuttaa. Suurin osa sahoista on ulkoisesti siinä kunnossa, jossa ne ovat viimeiseltä savotalta poistuneet. ”Nyt olisi tiukassa jos ryhtyisi keräämään, enää ei näitä tahdo löytyä mistään”, hän toteaa vanhimmista sahoistaan. Japanilaisia sahoja kokoelmassa edustavat mm. Risto paljastaa, että kallein saha on aikanaan 600 markalla ostettu palokunnan raivauskäyttöön tarkoitettu Termit, jossa on teräketjun lisäksi rälläkkä. Useimmat lähtisivät tarvittaessa käyntiinkin. 1/2018 67. Neuvostoliittolaisia sahoja kokoelmassa on muutamia, kuten nämä Družba-merkkiset. Paljon vanhempiena Stihlien tuoja taas oli Konetuote Oy Pohjois-Esplanadilla. Alkuaikojen konesahat alkavat olla kaikki jo keräilijöiden kokoelmissa.Ristollakin on sahoja, joita on tullut vastaan vain yksi kappale. Tästä esimerkiksi Risto nostaa esille alkujaan 41-kuutioisen Jonseredin, johon on istutettu 45-kuutioinen Partnerin kone. Naarmuton vanha Stihl oli joutunut romulavalle rikkoutuneen bensaletkun vuoksi. Riston harrastus ei ole vakavaa entisöintiä. Myöskään kalliita kahden hengen konesahoja ei hän ole kokoelmaansa haalinut. Jonsered 510 SP tuli ostettua aikanaan uutena 80-luvun alussa, kun piti tehdä taloremonttia, Risto perustelee. Näitä 07-Stihlejä toi ainakaan Labor. Keräilijä toteaa, että vaikkapa aikanaan yleistä Homelite Mökkimini -sahaa taitaa olla jokaista mallia jo useampi kappale. Edullisimmat ovat olleet ilmaisia. Muutama Mökkimini Sahojen kappalemäärän lisäksi vaikuttavaa on myös keräilijän tietämys sahamallien kehityksestä ja toimivuudesta. Yksi kokoelman erikoisuuksista on 70-luvulla markkinoille laskettu Partner-malli, joista valtaosan jälleenmyyjä keräsi takaisin, koska malli ei toiminut talvella. Kokoelma ei ole mitenkään valmis. ”Painostakin tuntee, että ei ole enää neljäykkönen kone”, rakentaja toteaa sekasahastaan. Joukossa on myös sahoja, joita keräilijä on rakennellut huvikseen. Takapotkussa saha rikkoo vetokahvallaan oman suojakuorensa, kuten tälle on käynyt. ”Oli pikku sovittelu, että sai käymään”, hän toteaa täysin toimivasta sekasahastaan. Komatsu, Echo, Shindaiwa, Tanaka ja Hitachi. Aivan oma sävellys on tämä Jonsered Partnerin koneella. Sahojen lisäksi Risto Härkösen harrastuksena ovat pappa-Tunturit, joita on parikin kappaletta. Risto pelasti sen kokoelmiinsa. ”Minä en ole näihin hirveesti satsannut”, keräilijä tiivistää. Laatu on juuri niin hyvää kuin alle satasella voi odottaa. Myös merkkien suhteen sahojen maailma vaatii perehtymistä, sillä on olemassa sahamalleja, joita on myyty ainakin neljällä eri merkillä. Risto toteaa, että edelleen erityisesti vanhemmat ja harvinaisemmat sahat kyllä kiinnostavat hankintamielessä. Kiinalaisia sahoja on myyty ainakin merkeillä Jonköping ja Metsuri. Paisunutta kokoelmaa on ollut pakko rajoittaa
68. KISÄLLI KIRVEENTEOSSA Lauri Yrjölä Sirpistä puimuriin -tapahtumassa Lauri Yrjölän avustavana seppänä toimi Matti Korpela
”On hienoa, kun opettajalla itselläänkin on todella suuri kiinnostus takomiseen ja intohimo alaan”, Lauri kertoo innostuneena. ”Heinäkuisessa taontapäivässä tapahtumakävijät saavat kokeilla sepäntöitä. Merasimella eli väljennyslävistimellä levitetään silmän muoto sopivaksi. Muutama vuosi sitten Yrjölä remontoi kodin pihapiiriin pajan itselleen. Kiinnostus perinteisiin sepän töihin oli saanut kipinän, jota ei enää saanut sammumaan. ”Isoja sepän vasaroita ja muita pajatyökaluja tullut tehtyä myös toisille sepille”, Lauri kertoo. Vanha 80 neliön piharakennus on jo täyttynyt ääriään myöten sepän työhön liittyvistä koneista ja työkaluista. Pajasta löytyy kolme ahjoa – yksi kaasutoiminen ja kaksi hiiliahjoa–, konevasara, viisi alasinta, useita ruuvipuristimia sekä lukematon määrä erilaisia työkaluja. Kimon Ruukilla Lauri on myöskin ollut ohjaajana. ”Kylmän raudan seppä olen päivätyössänikin. ”Isä on ollut puuseppä, ja paappakin on tehnyt tiilikoneita aikanaan”, Lauri kertoo. Kun tieto taitavasta ja huolellisesta tekijästä on levinnyt, tilauksia tulee sen kummemmin mainostamatta. Ammattitutkinto Karjaalla Muutama vuosi sitten Yrjölä opiskeli työn ohella seppäkisällin ammattitutkinnon. Osan työkaluista Lauri on valmistanut itse jo siitäkin syystä, ettei kaikkea ole saatavana. Teen metallin kanssa töitä mutta hieman nykyaikaisemmilla menetelmillä kuin vapaa-aikana”, Yrjölä naurahtaa. Työtapa tuntui mieleiseltä ja nuori mies innostui kokeilemaan lisää. Teräaihioon tehdään koverrus pyörötangon avulla. Varsinaista verenperintöä innostus alaan ei ole. Yrjölä on pitänyt jo useampana vuonna työnäytöksen Isonkyrön Sirpistä puimuriin -tapahtumassa, ja siellä seppä nähtiin menneenäkin kesänä takomassa kirveen terää. Käytetyt työkalut ovat usein niin loppuunkuluneita, ettei niiden kanssa ole enää järkevää työskennellä. Oppi-isäkseen Lauri nimeää hetkeäkään empimättä Pertti Virran, joka toimii ammattitutkinnon opettajana Karjaalla. K oneja metallialan ammattitukinnon suorittanut Lauri Yrjölä toimii palkkatyössään koneistajana. Silmää muotoillaan tarvittaessa takomisen edistyessä. 69 Retkikirveen terän valmistus. Meitä on useampi seppä ohjaamassa ja avustamassa.” Tämän lisäksi Lauri on tuttu näky myös Vaasan kupeessa Mustasaaressa sijaitsevan Stundarsin perinnekylän käsityöläispäivien seppänä. Paja piharakennuksessa Ainakin toistaiseksi sepän työ on Laurille enemmänkin täysillä mukaansa temmannut harrastus kuin sivutoimi. Vajaat kymmenen vuotta sitten Lauri Yrjölä pääsi kokeilemaan takomista. Yrjölän haaveissa olisi vielä seppämestarin tutkinnon suorittaminen, mutta nykytilanteessa koulutuksen määrärahoja on leikattu ja tutkinnon suorittamismahdollisuus saattaa olla katoamassa. Tilaustöitäkin on silti jo valmistunut. Seppiä ei löydy edellisistä sukupolvista, mutta monenlaisia kädentaitoja taitavia henkilöitä suvussa on kyllä ollut. ”Sepän työkalut ovat minulle hyvin mieleisiä töitä jo siitäkin syystä, että kun on Teksti: Lea Lahti · Kuvat: Jan-Erik Laine Rakenneteräksistä kirveenteräaihiota kuumennetaan ahjossa, ja siihen tehdään taltalla silmä eli reikä kirveen vartta varten
70 Seppiä ja mestareita Lauri Yrjölä. Retkikirveen teräaihio ja sen muotoilussa tähän mennessä käytetyt työkalut. Terän levitys on alkanut. Siksi se on ihanteellinen materiaali teräosaan. Punahehkuiseen levitettyyn teräaihioon naputellaan taltalla halkio. Jousiterästä voidaan lämpökäsitellä, ja se myös pysyy hyvin terässä. Jousiteräs sisältää enemmän hiiltä kuin rakenneteräs eli se on kovempaa. Sitkeästä rakenneteräksestä saadaan kestävä runko ja kovasta jousiteräksestä vahva terä. Kirveen teräosaa varten muotoillaan, katkaistaan ja sovitetaan pala jousiterästä
Se palaa puhtaasti ja savuttamatta, ja sen lämpöteho riittää kaikille materiaaleille”, tekijä toteaa tyytyväisenä. Mitä enemmän metalleissa on seosaineita, sitä vaikeammaksi niiden yhteen hitsaaminen menee. Metalliyritysten hukkapätkiä on tarjolla paljon, ja taontatöihin soveltuvat hyvin myös äkeen piikit sekä auton kierreja lehtijouset. Ison tuotteen valmistus saattaa viedä useita viikkoja, ja oikeissa töissäkin pitää käydä.” Pienemmänkin tuotteen valmistus vie aikaa, eikä työtunneista ole odotettavissa kovin kummoista korvausta. Terämateriaalia liitettäessä tehdään ensin kevyt heftaus noin 1000-asteisena. Kovin isojen tuotteiden tekeminen on nykytilanteessa haasteellista. Sitten valmistetaan työkalut, jonka jälkeen päästään valmistamaan prototyyppi. ”Isommissa töissä lehtijouset toimivat hyvin, mutta esimerkiksi kirveen teräosaan kierrejousi on ehdottomasti parempi”, Lauri esittelee. ”Toki toisinaan hankin myös materiaaleja Ruukin ja SSAB:n kankitavarana.” Kierrätysmateriaalien käytössä on omat haasteensa, kun tarkka koostumus ei ole tiedossa. ”Pää on täynnä suunnitelmia ja toteutumattomia töitä.” Omaan kotiin, 1930-luvulla rakennettuun hirsitaloon, on parhaillaan suunnitteilla ovikatos, kattokruunuja – ja paljon muutakin. Lämpö nostetaan yli 1200 asteeseen, jolloin pinnat sulavat. Tätä seuraa lämpökäsittely eli karkaisu juuri oikeasta lämpötilasta nopeasti jäähdyttämällä, sitten päästö haluttuun kovuuteen ja lopuksi vielä jäähtyneen terän viimeistelyteroitus. Ideoita takotöistä on enemmän kuin aikaa niiden toteuttamiseen on käytettävissä. Usein edetään niin, että ensin tehdään suunnitelma. Tapahtumissa Laurilla on mukana itse tehty auton kyytiin mahtuva matka-ahjo. Jousiteräs sovitetaan uraan ja lukitaan. Koksin avulla lämmön saa nostettua 1500 asteen hujakoille, eli sillä saavutetaan helposti riittävä lämpö teräksen muotoilemiseen. Yksittäiskappaleen tekeminen ja uuden tuotteen valmistaminen on aina paljon mielenkiintoisempaa kuin monen keskenään identtisen kappaleen takominen. Ensimmäinen työ kokonaisesta jousesta näyttää, kelpaako se materiaaliksi vai heitetäänkö se pois. ”Pidän koksin ominaisuuksista. Materiaali kannattaa valita esineen käyttötarkoituksen mukaan. Käyttöja koriste-esineitä Kotipajalla valmistuu tasaiseen tahtiin käyttöesineitä kuten kirveitä, kuokkia ja hakkuja sekä kynttilän alusia, tuikkukippoja, seinäkoukkuja, naulakoita, ruusuja ja muita koriste-esineitä. ”Porttien ja kaiteiden teko kiinnostaa kyllä, mutta kyse on ajasta. ”Takotuotteen valmistuksessa on kiehtovaa tehdä koko prosessi alusta loppuun, nähdä kuinka rauta taipuu ja nöyrtyy haluttuun muotoon”, seppä sanailee ja esittelee viittä vaille valmista retkikirveen terää. Sitten se esihiotaan lähelle haluttua teräkulmaa. Sekä matka-ahjossa että kotipajan hiiliahjossa Yrjölä käyttää koksia, kivihiilestä kuivatislaamalla puhdistettua hiiltä. Halkaistu terä puhdistetaan kuumana. Yrjölä hyödyntää runsaasti erilaisia kierrätysmateriaaleja. Perinteinen sepän työ, rautakangen teroitus, onnistuu Laurilta myös, ja sitä kysytäänkin usein. ensin valmistanut työkalut itselleen ja käyttänyt niitä, tietää tarkalleen, millaisia niiden pitää olla”, Yrjölä toteaa painokkaasti. ”Joskus työ onnistuu ensimmäisellä kerralla, mutta useimmiten tuotosta saa vielä jalostaa lisää ennen kuin se on omasta mielestä valmis”, seppä kertoo hymyillen. Koksi palaa kuumempana ja puhtaammin kuin tavallinen kivihiili tai puuhiili eikä juurikaan tuota savua. Taottaessa ne limittyvät toisiinsa ja liittyvät pysyvästi yhteen. Terän muoto taotaan mahdollisimman valmiiksi. 1/2018 71
Sitten seurasikin mainoksia, joissa Vanajat näkyivät – mutta Sisun seuralaisina. Puoli vuosisataa sitten suomalaisten kuljetustarpeista huolehtimassa liikkui noin 45 000 kuorma-autoa. Automerkkien tarkkailijoille oli tarjolla vähemmän valikoimaa. 1960 -luvun lopussa vähän yli puolet Suomen kuorma-autoista oli ammattiautoilijoiden kalustoa, muut eri laitosten ja firmojen omia kuormureita. Kuorma-autoilua kuusikymmenluvun lopulla 72. Vanajien valmistus ei nimittäin kokonaan loppunut. Soranajoonkaan ei aina haluttu muutaman kuution kuormilla. Yhtiössä oli todettu tuntuvan kokoisen osakepääoman korotuksen tarve. Viiden yleisimmän merkin osuus noin 45 000 kuorma-auton kokonaismäärästä oli aivan hallitsevasti 33 570 autoa. Sotavuosina Yhteissisu-nimellä perustettu valtiovallan ja eri teollisuusfirmojen omistama Vanajan Autotehdas ei tuotteidensa pätevyydestä huolimatta ollut enää 60-luvun jälkipuolella taloudellisesti menestymiskelpoinen. Muutaman kuukauden mittaisen setvimisen jälkeen yhtymissopimus allekirjoitettiin 30.5.1968. Kuljetusten erikoistuminen ja vahva halu kuljetusten tehostumiseen tuottivat tarpeen uusien perävaunuja lavarakenteiden hankintaan ja käyttöön. Omat yhtyvät Suomalaisen kuorma-auton kannalta 60-luvun lopun suurin tapaus oli Vanajan sulautuminen Sisuun. Kotimaisen kuormurimaiseman kannalta ajanjakson tärkein muutos oli Vanajan sulautuminen Sisuun. Vuoden 1968 malliset entiset kilpailijat veljellisesti yhdessä. Vielä huhtikuussa Vanaja ehti julkaista uuden bulldog-mallinsa mainoksia. Vanajan Autotehtaan fuusioituminen Suomen Autoteollisuuteen eli Sisuun kerrottiin julkisuuteen myös kuvallisesti tällä lehdistökuvalla. Valtiovalta olisi lisärahan sijoittanutkin, mutta muut osakkaat empivät. Niinpä valtiovallan puolelta esitettiin joulukuussa 1967 Suomen Autoteollisuus Oy:lle eli Sisulle Vanajan fuusioimista Sisuun
Valtakuntaan perustettiin läänikohtaisia puutavara-alan neuvottelukuntia sopimusasioita ja alan muita pulmia setvimään. Bedford oli 1960-luvun mittaan ollut jatkuvasti eniten myyty kuormurimerkki ja samalla valtakunnan yleisin kuormuri. Vahvalla mutta kalliilla Magiruksella oli pieni ja uskollinen käyttäjäpiirinsä. Teollisuus ei olisi tullut toimeen ilman tukkiautoja, ja se tarvitsi puuta ympäri vuoden. Oikealla yksi viimeisistä Vanajan omista mainoksista ja malleista. Vuosikymmen päättyi niin, ettei näille alan vakio-ongelmille tapahtunut mitään mainittavan suurta. Hanke torjuttiin eduskunnassa. Vuoden 1969 aikana valmistui 211 Vanajaa ja vielä 70-luvun alussakin 58 kappaletta. Uutta huolta saatiin, kun Länsi-Saksassa alettiin maantiekuljetuksia verottaa raskaammin, jotta tavaraa siirtyisi kulkemaan kiskoilla. Kuormureille sallittuja akselipainoja haluttiin korottaa, samoin ajoneuvojen sallittuja pituuksia. VR ja sen suosijat koettivat juurruttaa samaa ajatusta meillekin, sentään onnistumatta. Uusia Magiruksia ei kovin usein liikenteeseen ilmaantunut. Puutavara-autoilun asema oli vankistunut. Nämä numerot esitettiin Kuorma-autoliiton puolelta. Kuljetusten erikoistumisen seurauksena kuorma-autoilijoiden piirissä muodostui uusi ryhmä Karjaja lihaliikennöitsijät ry. 1/2018 73. Aiheet olivat alituiseen esillä. Kaupunkien ja taajamien jakeluliikenteessä liikkui sesongista riippuen 3 000–4 000 kuormuria. Myyntiykkösenä se pysyi vuosikymmenen loppuun saakka, mutta suhteellisesti katsoen Petterien osuus oli jo vähenemään päin. Pääsääntönä mallien uudistamisessa oli kantavuuden lisääminen ja moottoritehon kasvattaminen. Paikalliset KTK:t eli kuormureiden ja kuljetusten tilauskeskukset pitivät omia palavereitaan ja neuvonpitojaan. Suomen Autoteollisuus kertoi mainoksissaan myös näistä jatkoajan Vanajista. Magirus sinnitteli mukana suomalaisessa kuormurimaisemassa. Tavaralinjaliikenteessä liikkui noin 1 500 autoa, säiliöautoliikenteessä noin 1 000 ja ulkomaan liikenteessä kolmisensataa autoa. Sopimusliikenteen piirissä oli 2 000–3 000 kuormuria. Liikennelupa-asioissa riitti huolia, kun hallitus esitti useiden kuljetuslajien vapauttamista lupajärjestelmästä. Metsäalan eri tahojen yhteiset puutavaraseminaarit muodostuivat tärkeiksi tiedonsaannin kanaviksi. Lääneittäin järjestettiin autoilijoille myös maanrakennuspäiviä. Bulldog-mallia mainostettiin vielä vähää ennen yhtiöiden fuusiota. Erikoistuminen toi järjestöllistä vilkkautta Ammattimaisen autoliikenteen puolella 60-luvun loppuvuosien kuormurikalustosta suurin automäärä, vilkkaimmillaan noin 8 000, liikkui mansiirtoja rakennustöissä. Pelkästään TVH:n työmaiden ja hankkeiden parissa liikkui viitisentuhatta kuormuria. Kuorma-autoilun tutut vaivat 60-luvun loppupuolella kuormuriliikenteen pulmat olivat vanhastaan tuttuja, joskin hiukan uusilla vivahduksilla. Noin 3 000 kuormuria liikkui myös maidon keräilyssä ja kuljetuksissa. Autojen ja autoliikenteen verotus tuntui raskaalta. Puuautomiesten palavereita alettiin järjestää säännöllisesti. Hallituksen ajattelema valtion autotilauskeskus jäi myöskin toteutumatta. Puutavaran kuljetuksissa oli liikkeellä noin 3 000 erityisesti varusteltua autoa. Tuoreita kuormurimalleja tehtiin edelleen. Puutavaran kuljetusten oli muututtava tilanteen vaatimuksiin. Kotimaisten autotehtaiden fuusion jälkeen jatkui parin tuoreen Vanaja-mallin valmistus
Bedfordin ja Fordin markkinointi oli edellisaikoja vaatimattomampaa. 74 KUORMA-AUTOILUA 60-LUVUN LOPULLA. Vuonna 1968 tehtiin ja myytiin Scania merkkisiä autoja. Kuorma-autoliiton liittokokouksen yhteyteen järjestetyissä näyttelyissä oli esillä parikymmentä alan firmaa ja jopa 70 erilaista autoa tai työkonetta. Kevyemmän kaluston puolella Renault’lta tuli uusia malleja hiukan isompiin ja Fiatilta hiukan pienempiin jakeluihin. Uutuuksia vaan ei mullistavia Ammattiväen järjestövilkkaus muutti kuormureiden markkinointiakin. Suomessa Renault’n raskaampi mallisto ei koskaan menestynyt. Ehkä valmistajayhtymä huomasi asian, sillä se pudotti automerkin jälkimmäisen osan pois. Volvo ja Mercedes-Benz tuottivat uusia ja kohennettuja versioita mallistoistaan. Kolmanneksi yleisin oli Volvo, joiden luku kasvoi noin puolella tuhannella vuosien 1967–69 kuluessa. Fargo pysytteli esillä, samoin Magirus. Uusien autojen esittelytilaisuudet toreilla ja kirkonkylillä jäivät vähiin. Kuorma-autoliiton ja alan erikoisjärjestöjen kokoukset, kesäpäivät tai muut palaverit tulivat tärkeiksi esittelytilaisuuksiksi. Kauden päätteeksi Scanioita oli jo miltei saman Kevyemmän kuljetuskaluston puolelle tuli Renault’lta uudenlaisia malleja. Mercedes-Benz oli toiseksi yleisin, ja Mersujen määrä oli lievässä nousussa vuosikymmenen lopun vuosina. Monikokoinen mallisto oli Fordillakin, kuten vasemmalla näkyy. Kuormurimaisema 60-luvun lopussa Bedford oli edelleen maamme yleisin kuormurimerkki, vaikka Pettereiden määrä oli vuosikymmenen lopulla laskussa. Sekä Mersu että Volvo olivat yli 6 000:n auton merkkejä. Noiden vuosien aikana tapahtui suosikkilistan kärkipäässä muutos, kun Scania-Vabisten määrä ohitti englantilaisten Fordien määrän vuoden 1968 kuluessa. Kuorma-autoliittoon liittyi uutena jäsenenä myös Suomen Jätehuoltoliitto. Sisu oli koko ajan neljäntenä. Puhekielessä taidettiin siitä harvemmin käyttää koko nimeä. Neuvostoliittolaisten ZIL-autojen kysyntä oli odotuksia pienempi, joten Konela myi tarjouksina ZIL-autojen varustukseen aiottuja Perkins-dieselmoottoreita. Ranskassa oli tehtaita ja merkkejä organisoitu uudelleen, ja Saviem oli nyt kiinteämmin Renault. Pääsääntönä mallien uudistamisissa oli kantavuuden lisääminen ja moottoritehon kasvattaminen. Uusia kuormurimalleja esiteltiin 60-luvun lopulla tasaiseen tahtiin. Esimerkiksi Tavaralinjat ry:n kesäpäivien yhteydessä oli esillä kolmisenkymmentä erilaista autoa. Scanian uusissa malleissa toinen huomattava muutos oli kippiohjaamoiden tulo järeään kalustoon. Länkipohjan tuntumaan valmistui KAL:n ja sitä lähellä olevien firmojen yhteinen Hämepohjan kurssi ja lomakeskus autoilijayrittäjien monenlaisia koulutus ja palaveritarpeita täyttämään. Uusittua ja vahvistettua oli monessa mallissa. Syksyllä 1968 Volvo esitteli uutta ja uusittua 1969-mallistoa upealla värikuvaesitteellä Ammattiautoilija-lehdessä. Vuoden 1969 päättyessä rekisterissä oli 5 767 Sisu-kuormuria. Scania-Vabis oli ehtinyt menestyä hyvin kuormurimarkkinoillamme kaluston järeytyessä. MAN oli tähän aikaan poikkeustapaus kuormuriliikenteessä. Helposti näkynyt muutos oli Scania-merkin käyttöönotto Scania-Vabiksen sijaan. Isuzu oli tarjolla eksoottisemmista merkeistä kiinnostuneille. Niitä oli 8 789 autoa. Hyvämaineisella Volvolla oli tarjolla kuljetusvälinettä farmarija pakettiautoista järeisiin vetureihin. Molemmilla oli tarjottavanaan sopivaa kalustoa koko tavarakuljetustarpeiden kirjoon, ja malliston kattavuus olikin ihan mainosten argumenttina. Muita raskaampia kuormureita ei juurikaan markkinoitu
Meille sellaista ei ilmaantunut. Puolan autoteollisuus esittäytyi 1969 Autonäyttelyssä mutta tuloksitta. Kuljetustekniikassa elettiin vilkasta kehityskautta. Fiat esiintyi meillä lähinnä pakettiautojen ja kuorma-autojen välimailla jakeluliikenteen palveluksessa. Kuormaajien mainonta oli ahkeraa ja näyttävää. Muualla tehtyjen määrät olivat vähäisempiä: ranskalaisia oli vähän yli 500, USA:ssa tehtyjä vajaat 500 ja neuvostoliittolaisia runsaat 300 kuormuria. Japanilaisen kuormuriteollisuuden edustajaksi ilmaantui Isuzu. Renault’ta ja Opelia oli lähes 500, Länsi-Saksan Fordia ja Austinia liki 400 sekä sitten Morrista ja Hanomagia noin 250 kappaletta. Tuskinpa edes kuormurimyyjät olisivat ulkomuistista osanneet luetella ne kaikki. Britti-Fordien määrä jäi alle 3 800:n. Mercedes-Benzin asema suomalaisessa kuormurimaisemassa oli vankka ja pysyi vankkana 60-luvun loppuvuosinakin. Vanajia oli liikenteessä 1911 ja Fargoja 1085. Valmistusmaiden mukaan katseltuna kuormureista eniten oli englantilaisia, liki 15 000. Muut jäivät aika kauaksi. 60-luvun mittaan hydraulikuormaajat syrjäyttivät vaijerinosturit ja vinssit. 60-luvun loppuvaiheen suurin kuormaja rekka-autojen operaatio toteutui vuoden 1968 päättyessä, kun keskiolutta vietiin panimoilta kauppoihin ehkä tuhannen auton lasteina. Näillä molemmilla oli tuotannossaan raskasta kalustoakin. Bedford oli vuosikymmenen lopulla edelleen maamme yleisin kuormurimerkki, vaikka Pettereiden määrä oli laskussa. Mersun mallivalikoima kaikkine eri versioineen oli laaja. 1/2018 75. Kuormaajia oli tarjolla puolen tusinaa eri merkkiä, kotija pohjoismaisia. Kontainer-sana ilmestyi kielenkäyttöön ja mainoksiin. Ruotsalaisia oli runsaat 12 100, länsisaksalaisia noin 8800 ja suomalaisia noin 7 750. verran kuin Sisuja, 5 694 kpl
Myydään vähän käytetyt isot lumiketjut. 046 907 3010. Puh. 0400 648 141, ilkka.eronen@gmail.com. 76 Markkinat Ostaa ja myy kalustoa. Volvo 35 3-sylinterisen moottorin ja vanha moottoripyörä. Sekä museoauto Volvo Raske eli 475 nummi kipillä. 0400 184 210. Traktori Porsche Super Diesel vm. Edullisesti, yli 200 €:n osat 140 €. International runkolaakerit, kangen laakerit 475, 484. Vaihdossa voi tarjota jotain halpaa traktoria, jos on ajokuntoinen. Fordson piikkipyörät. 044 978 3230 /Palokka, Jyväskylä. 13 hv ja paikallismoottoreita Douglas, Bernard 2,5-10 hv, B&S erikokoisia, Clinton y.m. Bröyt X20 vapautuu keväällä uusiin haasteisiin. mukana. Puh. Hinta 2 400 €. Puh. Ostetaan Vanha kaksipyttyinen traktori pihakoneeksi. Jyry-Sisu 1977, kippi on paikallaan. Lisäksi maamoottoreita B.V. Puh. Puh. Deutz D40S sopivat etuvanteet 6-16 5-pulttiset. 046 907 3010. Puh. Uuden vuoden hinta. 040 529 0714. Puh. Ammattilaadun maalipinta, ruiskulla maalattu. Puh. Harnischeger nosturit -66: 215 TC 10 €, 218 TC 10 €, 325 TC 20 €, 430 TC 20 €, 435 TC 20 €, 645 TC 20 €, 650 TC 20 €, 660 TC 20 €, 890 TC 20 €, 9125 TC 20 €, 8100 TC 20 €. Puh. Veto 10 hp. Solifer Exportin romu moottori. Jos kaikki osat haluaa, niin hinta 400 €. Hinta 130 €. Fiat 312R moottorin osia, ei lohkolämmitintä. Harmaa-Ferguun kuvan osat + Ferguavaimen. Puh. Puh. Koko paketti 3 500 € Kysy lisää 050 8675 936 /Kurikka. Lisävarusteet: Lumilinko, perälevy, takakuormaaja, trukkipiikit, puunhalkuisukierukka, puusta tehdyt peräkärryt ja ranganajokärry 20 tuuman renkailla. Hinta 1 600 €. Myydään Käsikäyttöinen luistiohjattu säädettävä nivelpuristin, painoa 40–50 kg, hinta 150 €, Valmet höyrypainemittari iso messinkiä hinta 80 € ja höyrypilli 40 €. 040 583 5970. Huom! mm. 0400 239 543 /Ylöjärvi. Puh. 2 siivapyörää. puuttelinen. 040 565 4378. Siisti, asiallinen, hyvä Vartan akku. Puh. 0400 521 801 /Kaarina. Männät IH 474, runkolaakerit M1013 LB-0.25. Nyt talvihintaan 7 500 €. Puh. Fordson Dexta vm. Puh. MB-2620 tai vastaava telivetoinen tai 6x6 entisöintiin. Jawa mopon koneita. Ford Dextra traktori VM -58. 0500 474 842/Tammisaari. Porkkala 5000, tarjous kirjeineen 25 €. Frekun kyntöaurat Fiskars 2x13 ja 2x14”. Hinta 250 €. 1961, suhteellisen siisti, hyvillä renkailla ja perälevyllä. Terä etukuormaaja, ollut pikku-Fiatissa. 0400 583 5970. 040 419 6340, Seppo/ Lapua. 0400 734 726. Mörkö-Majorin osia. Hinta 3500 €. 0400 471 448 /Karvia. Kaivinkoneet -66: 210 20 €, 315 20 €, 315/320 20 €, 536 20 €, 550 20 €, 655-B 20 €, 955-A 20 €, 955-A-LC 20 €. Puh. 040 866 9806 /Vaajakoski. Kansi laitettu. Voidaan vaihtaa moottoripyörään. 0400 583 5970. -58, ketjut, etupainot ym. Esitteet Jussi/Åkerman kaivinkoneet ja juntta -66: Jussi 700BR, Jussi 700 25 €, Jussi Paalujunttalaite 35 €, Jussi 475 25 €, Jussi-Åkerman 1400 40 €. Osa em. Saa olla korjattavaa. koneista tar joushinnastolla (-66). Puh. 045 350 8393 / Loimaa. Hyväkuntoinen, uudet renkaat. Laturi, hehkut ei Fiatin. Pituus 3 m, leveys 70 cm. Puh. Dextan IH453, Valmet 15-20 ja 33-503 siivapyörät. Simca 1000 ohjekirja. Hiottu kampilaakerit. Mörkö-Majorin osia, Valmet 15 koneen osia, diesel Majorin koneen osia, vetokoukku. Lämpöja öljynpainemittarit
Se on jokavuotinen ilmiö, jonka kanssa olemme oppineet elämään. Kolmas saattaa olla jo siirtynyt koneiden tuonpuoleiseen elämään eli ikiuneen. 78 RAUHASSA RUOSTUVAT ALLA KINOSTEN ALLA KINOSTEN. Kiva kun runsaslumisiakin talvia vielä sentään joskus on. Nietokset ovat Mersunkin katon painaneet sisään. VW Typ 2 T2 hautuu keväthankien keskellä. Siinä missä yksi nukkuu päiväunia, toinen nauttii talviunista. Pakkanen paukkuu ja talven nietokset ovat korkeimmillaan, mutta hetken kuluttua kevät alkaa jo tehdä tuloaan. Moni raato, aarre tai projekti on jäänyt pakkasukon vangiksi hankien keskelle supisuomalaiseen maisemaan uinumaan. Oli niin tai näin, lumi ja pakkanen kuuluvat suomalaiseen identiteettiin. Terroristi bussi tai pallokeula, kuka miksikin kutsuu. Silmäleikattu Fordson Major keväthangilla. Sen sielu kirmaa vehreämmillä niityillä tai pakkaspäivän pilven hattaroilla
Vain vahvat selviävät elon tiellä. Valtion Rautatiet käytti paljon myös kumipyöräisiä Commerja Fargokuorma-autoja 1960ja 70-luvuilla. Pellon taakse jäi kuivuri Mesi-Erkin, kuivurin takana talo esimerkin. Tämä kenttäahjo on jo aikansa elänyt. Tässä yksi siivekäs sinivalkoinen. Hangen keskellä uinuu puimuri, kaasuttimeen juuttunut on uimuri. 1/2018 79. Meniköhän romuksi. Valmet 510 kaivu– ja etukuormainvarustuksella Haukivuorella autiotalon pihalla seisoi pitkään lättä, nyttemin se on jo hävitetty. Turvesuon iso kauhu, sammunut on dieselin pauhu, pakkasen hyydyttämänä, talviuneen tuudittamana
Brown & Sharpen historia alkaa Yhdysvaltain pienimmästä osavaltiosta Rhode Islandista 1800-luvun alkupuoliskolla. Tämä Brown & Sharpen työstökone kuitenkin seisoo tuiki tavallisen pihamaan perukoilla suomalaisessa hangessa. 80 RAUHASSA RUOSTUVAT. Tätä Pakinkylän vanhaa Fargoa on allekirjoittanut käyttänyt vierasmajoittumiseen joskus männä vuosina – en kuitenkaan talviuniin sentään. Linja-autossa on myös tunnelmaa, linja-autossa matka katkeaa… Uuden autokoulun ei niin uusi Bedford talviunilla. Vuonna 1995 Jyväskylä–Pieksämäki–rataosuutta sähköistettäessä tunneli jäi liian pieneksi. Nietokset valtaavat myös vaijerikaivurin ohjaamon. Tunneli oli Suomen pisin vuoteen 1964 asti. Erikoista tunnelissa oli, että se tunnettiin pitkään Savon ja Hämeen rajana. Tähän Pönttövuoren uinuvaan rautatietunneliin saatiin raiteet tasan sata vuotta sitten, alkuvuodesta 1918. Lumen hautaamaksi on jäänyt myös JCB 805B. Kunnioitettavaa oli, että 1223 metriä pitkä tunneli oli kaivettu osin käsityönä. Oli halvempaa louhia viereen uusi, 200 metriä pidempi tunneli. Caterpillarin kansiremontti on hieman jäissä
Kevätauringossa kimaltelee uljas Brøyt X2. Nykyään se seisoo muistomerkkinä Rekolankosken partaalla Ravintola Vanhan Myllyn pihassa. Molemmat telat oli laakeroitu, ja koneen edessä oli iso tasopöytä mahdollisen levyn käsittelyyn. Jämsänkosken veturitalli tuhopoltettiin jokunen vuosi sitten. Rata muutettiin leveäraiteisemmaksi pariinkin otteeseen, kunnes se purettiin kokonaan pois 50-luvulla. Lumen alle oli unohdettu myös tämä kapine. Harvinaisenpuoleinen Liebherr 500S. E. Kuvan Hanomag-veturi vuodelta 1931 palveli ensin Käkisalmessa, Myllykoskella, Valkeakoskella ja viimeiset vuodet Jämsänkoskella. Veikkaisin villisti sen olevan itse tehty peltileikkuri tai mankeli. Lehtinen oli 1950-luvulla syntyneen Nalle-Sisun luoja. Jämsänkosken teollisuusrata perustettiin 1920. 1/2018 81. Vain palamattomat kiviset ja rautaiset osat isojen puuovien lisäksi olivat jääneet jäljelle. Kinos se on tämänkin Land Rover -projektin päälle kasautunut. Yli-insinööri P. Kuvassa lepää jo unohdettu 1970-luvun umpikorinen kehitysversio tuosta kotimaisesta kevytrakenteisesta kuorma-autosta. Toyotalla Suomi kuljetti
Silti tätä diesel-Allista näkee melko harvoin. Erikoisimmat vehkeet mies on hankkinut tontilleen maan rajojen ulkopuolelta. Käymme tutustumassa hienokuntoiseen jättiläiseen ja sen pitkään tarinaan. 82. VANHAT KONEET 2/2018 ILMESTYY 15.3.2018 FINLAYSONIN SULZER Pohjoismaiden suurin tehdashöyrykone käynnistyi Tampereen Finlaysonilla vuonna 1900. MAURIN MASIINAT Pyykösen Maurin pihamaalta löytyy tavallista laajempi traktoririvistö. Piipahdamme ihailemassa Matti Ihalaisen työkuntoista konetta. Seuraavassa numerossa: DIESEL-ALLIS 50-LUVULTA Allis-Chalmers D 270 kävi Keskon ilmoituksen mukaan jopa paremmin kaupaksi kuin tutumpi B-malli
Lähde mukaan menneiden aikojen traktorikatselmukseen perinteen ylläpitäjien kanssa. Konemiehen verkkokauppa! Verkkokauppa Vanhat Koneet -lehden ystäville: www.supermarket.. Suuresta Valmet-traktorikirjasta nauttivat kaikki, joita kiinnostaa Suomen itsenäisyyden ajan teollisuusja maataloushistoria. 216 sivua! 37 90 + kaupan päälle avaimenperä Kaikkiin kirjatilauksiin kaupan päälle laadukas Suomen Historia -avaimenperä! 9 90 Avaimenperän arvo:. 216 sivua! 37 90 + kaupan päälle avaimenperä Suuri Valmettraktorikirja 14 90 Legendaarinen lippalakki 8 00 Vanhat Koneet -pelikortit 8 90 Edelliset numerot Varastossa lähes kaikki vanhat numerot! Viipalemedioiden uutuuskirjat! Tilaa uutuuskirjat osoitteesta: www.supermarket.. Suuri Valmet-traktorikirja Upea kirja Valmetin vaiheista! Suomen traktoriteollisuuden historia on pian jo satavuotias. Silti sen sivuilta löytyy vain yksi todellinen menestystarina, Valmet
WWW.KIERTOKANKI.COM Teräskatu 3 • 74100 IISALMI • Puh 020 743 9943 www.lh-osa.fi TILAA KÄTEVÄSTI VERKKOKAUPASTAMME Nopeat ja luotettavat toimitukset jo vaikka seuraavaksi päiväksi! • Traktorin varaosat sekä uusiin että vanhoihin traktoreihin • Maatalousja yleistarvikkeet • Ammattitason työkalut sähkökoneista talttaan ja vasaraan • Monipuoliset auto-, maalaus-, ja yleiskemikaalit • Valaisimet, majakat ja heijastimet • Lelut, lahjatavarat ja paljon muuta Yli 200 € nettitilaukset rahtivapaasti! Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 1/2018 • Hinta 8,90 € TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT 59 1 / 2 1 8 • H at z H 11 3 • Le y la nd 1 5 4 • M A N 2 L3 • R e na u lt R 30 4 2 • V al m e t 80 3 • V an a j a V K K -3 60 0+ 12 30 • V o lv o N 8 6 Ari Palomäki kerää ja korjaa menneen ajan tekniikkaa MOOTTORIMIES Komea Renault R3042 -traktori vuodelta 1952 LAATUA RANSKASTA Seppäkisälli Yrjölän käsissä metalli saa uuden muodon NOTKEAA RAUTAA 6 41 48 87 45 00 03 18 00 1 745000-1801 PA L VK O 20 18 -1 1 Viipale mediat