Kaikki hinnat sis. Leukojen syvyys: 140mm. Paino: 88kg. Koneessa on mm. Vaatii lisäksi kompressorin. Nostokorkeus: 1880mm. Sähköliitäntä: 230V / 16A. Autotallin sisustus (harmaa/musta) Toimitussisältö: 1kpl työkalukaappi / korkea, 3kpl yläkaapit kaasujousitetut luukut, 3kp alakaapit (1 x laatikot, 1 x kaappi & 1 x siirrettävä työkaluvaunu) 1kpl ruostamaton pöytätaso 2041,5x463x38mm 1kpl työkalutaulut Työtason korkeus: 946 mm Kokonaismitat: 2955x2000x460mm 1599€ tuotenro 513523 259€ tuotenro 513137 Pistehitsauspihdit 230V Käsikäyttöinen/kannettava pistehitsauslaite. 2599€ tuotenro 497766 169€ tuotenro 89343 Tasapainotuskone U-823 Ammattitason tasapainotuskone henkilöautojen, moottoripyörien ja kevyiden hyötyajoneuvojen renkaiden tasapainotukseen. 499€ tuotenro 494628 Asentajan alusta & jakkara / 2-in-1 Tukeva asentajan alusta joka nousee myös jakkaraksi. Paino: 775kg. Lukitus kaikissa pilareissa ja suoja autojen välillä. Pneumaattisesti ohjattu puomi ja apuvarret. Mitat (PxLxK): 5400(4430)x2930x2190mm. U U TU U S! 199€ tuotenro 511068 Epäkeskohiomakone ROS090 Oskilloiva yhden käden 150mm epäkeskohiomakone säädettävällä pyörintänopeudella tehokasta hiontaa varten kaikentyyppisille pinnoille. 499€ tuotenro 512776 79€ tuotenro 506541 Baarijakkara Pehmustettu istuin joka kääntyy 360° ja kromatut teräsjalat. hitsauspaksuus: 1,5mm+1,5mm. 1799€ tuotenro 511961 U U TU U S! U U TU U S! U U TU U S! U U TU U S! Hydrauliset autorampit Nostokorkeus: 100-430mm. automaattinen vanteen halkaisijan tunnistus, painon kohdistin sekä useita erilaisia painotustiloja. Ramppien mitat: 590x340mm. www.TORAFORS.com +358 (0)50 358 5800 order@torafors.fi 2650€ tuotenro 85268 Säilytysnostin 2:lle autolle / 4000kg Erittäin laadukas säilytysnostin kahden auton päällekkäiseen säilytykseen. Mitat: 1030x440x140mm, istuinkorkeus 510mm 69€ tuotenro 506543 U U TU U S! U U TU U S! Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 1/2021 • Hinta 9,90 € TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT SEPPIÄ JA MESTAREITA Arto Karttunen – omatekoisia koneita huviksi ja hyödyksi • Lintulan Fordsonit • Zetor 6711 mökkitraktorina • DB Cropmaster Diesel • Ford P-42 -kaivinkone • Perkkaan autotraktorit 74 50 00 -2 10 1 • PA L VK O 20 21 -1 6 41 48 87 45 00 03 21 00 1 Viipale mediat 83 1 / 2 2 1 • Fo rd P -4 2 • D av id B ro w n C ro pm as te r D ie se l • M as se y Fe rg us on R ob ur • Vo lv o B 58 & W iim a M 68 Lu x • Ze to r 67 11. Koko: 480x100x200mm. Sähköliitäntä: 1-vaihe 230V 16A. Pyörintänopeus: 4000-10000rpm. Moottorin teho: 350W. Ergonomisesti muotoiltu ja varustettu harjattomalla moottorilla, joka ylläpitää nopeuden tasaisena myös suurissa kuormituksissa. Rengaskone APO-3266 Laadukas rengaskone joka on varustettu taakse kääntyvällä puomilla sekä kolmella apuvarrella matalaprofiilisten renkaiden asentamisen helpottamiseksi. ALV24% Hinnat voimassa toistaiseksi, oikeudet muutoksiin pidätetään. Säädettävä korkeus: 650-770mm Pulverimaaliruisku Ammattimainen lopputulos kotona! Nyt voit jauhemaalata kotioloissa ja saada kestävän pinnan, joka ei irtoa tai lohkeile ja kestää paremmin kulutusta. Paino: 14,5kg. Työkaluvaunu 145-osaisella työkalulajitelmalla. Nostokyky: 1350kg/pari. Levys pilarien välillä: 2400mm. Maks. Työkaluvaunu 145-os. Nostokyky: 4000kg. Käyttöjännite 230V
Pakko oli jääräpäänkin myöntää verkkovirran verrattomuus. Suuren vesivoimalaitoksen rakenteissa ja ratkaisuissa on jo sen kaltaista mahtia, että katsoja kokee melkeinpä kutistuvansa rakennelmien äärellä. H ar riv irt a. Samanlainen jäärä hän oli ollut jo nuorena isäntänä. Voimalat ovat kiehtovia paikkoja vanhasta tekniikasta kiinnostuneille. Kattavan jakeluverkon puuttuessa erilaisia pienvoimaloita löytyi monesta rakennuksesta. SÄHKÖ TULI TALOON N iihin aikoihin, kun hankimme vanhan maatalon, tuli tutustuttua naapuritalon isäntään. Kissakosken tehdasalueen esittelyssä tutustumme vesivoimalaitokseen sekä vanhan tehtaan tiloihin pystytettyyn sähkönäyttelyyn. Nyt jo edesmenneellä herralla oli meidän torppamme vanhasta isännästä paljon tarinoita kerrottavanaan. 1/2021 3 Pääkirjoitus Ku va : SA -K uv a/ H . Teollisuuden ja koneiden ohella sähkö on mullistanut ihmiseloa varsin perusteellisesti. Vuodet olivat jäykistäneet niskan ja heikentäneet hartioita niin, ettei traktorin ohjaaminen enää onnistunut. Pienissä polttomoottorikäyttöisissä sähkövoimaloissa riittää tutkittavaa. Tähän numeroon kokosimme sähköntuotantoon liittyviä artikkeleita eri näkökulmista. Kerrankin kun naapuri tuli kyliltä kotiin päin, hän näki tutun äijän istumassa traktorinsa päällä. Naapurin isäntä antoi periksi jo muutaman kuukauden päästä (rouvan painostuksesta tietysti) ja ilmoitti sähköyhtiölle, että talon voisi sittenkin kytkeä verkkoon. Kun traktorin kääntäminen ei onnistunut, ei ukolla ollut muuta vaihtoehtoa kuin jäädä risteykseen odottamaan kunnes joku osuisi kohdalle ja kääntäisi koneen nokan taloa kohti. itsepäinen ukko ei moisia rajoitteita hyväksynyt, ja oli jälleen kerran lähtenyt matkaan traktorillaan, mutta päässyt vain kilometrin päässä olevaan T-risteykseen saakka. Maan sähköistyminen kesti kuitenkin pitkään. Vaikea on edes kuvitella elämää ilman sähköverkkoa. Oli kuulemma sitkeä ja kiukkuinen mies. Meidän talomme isäntä mökötti pimeässä tuvassaan vielä pitkään, mutta vuosien kuluttua hänkin taipui. Siinä ukko oli istunut jo tovin. Kaiken lisäksi äijä sai suostuteltua naapurin samaan vastarintaan. Innostuipa äijä hankkimaan sähkökiukaan ja lämminvesivaraajan elintasosiipeä pystyttäessään. Ojasen historiakatsauksessa vilkaistaan paikallisiin sähköntuotantolaitoksiin, ja Joona Hammin ruosteromanttisen valokuva-artikkelin kuvissa näemme, kuinka koskia on kahlehdittu energiantuotantoon. Olli J. Mukavia lukuhetkiä! Kari Mattila päätoimittaja kari.mattila@vanhatkoneet.fi Isäntä mökötti pimeässä tuvassaan vielä pitkään, mutta vuosien kuluttua hänkin taipui. Kun sähkötolppia vedettiin talon vierestä, mies kieltäytyi tiukasti ottamasta moista keksintöä ja kustannusten kasvattajaa omaksi riesakseen. Sitten tuli päivä, jona lähialueiden torppiin syttyivät sähkövalot. Sähkön hurinasta huolimatta vuoden ensimmäisen numeron sisällöstä pääosa tuoksuu tuttuun tapaan dieselöljyltä ja konerasvalta. Elämä helpottui paitsi valaistuksen myös koneiden käytön suhteen
4 Tässä numerossa. 20 Volvo B58 & Wiima M68 Lux Paavolalaisen Karhun Liikenteen mahuri pantiin ajoissa syrjään ajosta. ARTIKKELIT 34 Hanhirannan taiteilija Hannu Parviainen tekee ite-taidetta maataloushistorian hengessä. 30 David Brown Cropmaster Diesel David Brown teki 40-luvun lopulla muista brittivalmistajista poiketen itse moottorin traktoriinsa. 12 16 20 26 KANNESSA 12 Lintulan laanilla Pekka Lintula, luottomies Matti Pitkänen ja kuusi Fordin tehtaiden traktoria neljältä vuosikymmeneltä. 44 Perkkaan autotraktorit Tarina kolmesta Veikko Koskenalan tekemästä autotraktorista. KONEET 16 Zetor 6711 Seiskasarjan isompi nelos-Zetor juontaa ja halkoo leimikoiden tähteet. MUSEOT 56 Paperia ja sähköä Hirvensalmen Kissakosken kylän vanhassa paperitehtaassa toimii Suur-Savon Sähkön museo. Alusta on koottu Teijon tehtailla. 26 Ford P-42 Fordin pyörivän kaivinkoneen juuret juontuvat Ranskaan. Erikoisella puomistolla on ulottuvuutta. 52 Massey Ferguson Robur Ruotsalainen ajokoneversio 65-Massikasta kulki hangessakin. Kertojana Veikon jälkikasvu. 56 Höyrykoneesta avaruussukkulaan Saksalainen Speyerin tekniikkamuseo esittelee joka sortin konevoimaa. 64 Konepastilleja Länsiranskalainen traktorimuseo Agri-Rétro on yhden miehen elämäntyö
48 Ensimmäinen nainen Vuonna 1964 Hely Pylvänäinen oli Vilppulan maamieskoulun ensimmäinen tyttöoppilas. (03) 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) E-mail tilaajapalvelu@vanhatkoneet.fi PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITTAJAT Juha Pokki, Mika Rassi AVUSTAJAT Joona Hamm, Lea Lahti, Jan-Erik Laine, Aulis Lassila, Olli J. Ojanen, Harri Onnila, Kari Ruusunen, Pekka Stellberg, Aimo Tenni, Jukka Vuorenmaa TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Sari Mantila, Thomas Backman POSTIOSOITE Vanhat Koneet, PL 350, 65101 Vaasa KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. VAKIOPALSTAT 6 Rekkaparkki Uutisia ja erikoisuuksia vanhojen koneiden maailmasta. 38 Seppiä ja mestareita Arto Karttunen tekee hylkyosista ajopelejä ja sovittaa traktoreihin purkumoottoreita. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. (06) 2810 100 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050 4147 559 Susanne Ripsomaa: 050 4147 553 www.vanhatkoneet.fi > Mediakortti SÄHKÖPOSTIT MUOTOA toimitus@vanhatkoneet.fi myynti@vanhatkoneet.fi materiaali@vanhatkoneet.fi etunimi.sukunimi@vanhatkoneet.fi PAINOPAIKKA PGM MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1799-0661 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. 54 Sorvin äärellä Sota-aikaan sorvareina toimivat nuoret ja vanhat, miehet ja naiset. 74 Markkinat Vanhan raudan kauppapaikka. TILAAJAPALVELU Puh. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. 78 Rauhassa ruostuvat Joona Hammin ruosteromanttisia valokuvia kosken partaalta. Materiaali: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. 70 Moottorilla valoa ja varavoimaa Paikallisesti tuotettua sähköä on tehty monenlaisin laitoksin. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. 34 48 56 44 56 Kissakoskella on esillä sähköalan kalustoa ja erikoisvermeit ä. 1/2021 38. Toimitus Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty
Muistitietoaineisto arkistoidaan Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistoon ja valokuvat Suomen maatalousmuseo Sarkaan. Myös valokuvia otetaan vastaan tietoineen. 6 Rekkaparkki uutisia, erikoisuuksia ja tapahtumia. Keruuseen voi osallistua sekä omalla nimellä että kokonaan nimettömästi. Lisäksi muistitietoa voidaan hyödyntää Suomen Maatalousmuseo Saran toiminnassa. O ulun yliopiston tutkimushanke Maalaisnuoruuden sukupolvet ja Suomen Maatalousmuseo Sarka keräävät yhteistyössä maaseutuun liittyviä muistoja, kokemuksia ja tarinoita. Keruu on avoin kaikille, jotka haluavat kertoa tarinansa. Myös kaupungista kotoisin olevien maaseutumuistot ovat hyvin tervetulleita. Kaikkien vastanneiden ja yhteystietonsa jättäneiden kesken arvotaan kirjapalkintoja syksyllä 2021. Tutkimuksen tulokset julkaistaan tieteellisissä ja yleistajuisissa julkaisuissa ja tilaisuuksissa niin kotimaassa kuin ulkomailla. Erityisen kiinnostuneita ollaan siitä, mitä maaseutu merkitsee ihmisille tänä päivänä. Mitä maaseutu merkitsee sinulle tänä päivänä. Kerääjät toivovat saavansa runsaan aineiston, joka avaa henkilökohtaisen näkökulman maaseutuelämään Suomessa 1900–2000-luvuilla. Keruu päättyy 31.7.2021. Kerro oma tarinasi. Lisätietoja antavat: akatemiatutkija Kaisa Vehkalahti 050 359 729 2 kaisa.vehkalahti@oulu.fi museonjohtaja Sami Louekari 050 530 588 7 sami.louekari@sarka.fi Kerro muistosi – kerro pölyiset ja hikisetkin. Yhteistyön tuloksena toteutetaan museonäyttely suomalaisten maaseutumuistoista. Suomen Akatemian rahoittamassa tutkimuksessa selvitetään, miten maalaisnuoruus on muuttunut 1940-luvulta 2020-luvulle, ja mitä maaseutu merkitsee ihmisille elämän eri vaiheissa lapsuudesta vanhuuteen. Hankkeessa ollaan kiinnostuneita sekä maalla asuvien, maaseudulta pois muuttaneiden että maaseudulle jälleen palanneiden elämäntarinoista. Suomalaisten maaseutumuistoista kerätään tietoa Miten muistat lapsuutesi ja nuoruutesi maaseudun. Keruuseen osallistutaan osoitteessa https://www.sarka.fi/minun-maaseutuni/ joko ilmoittautumalla haastatteluun tai kirjoittamalla oma tarina
Kirjan lopussa annetaan vielä kattava selonteko siitä, mitä junarungoille tapahtui lopuksi aina surullisen herkullisia romutuskuvia ja hätkähdyttäviä onnettomuuskuvia myöten. Tämä puute kuitenkin korjaantuu nyt, kun kotimaisen rautatiekirjallisuuden tehomyyrät Jari Auvinen ja Kimmo Pyrhönen ovat ottaneet projektin hoitoonsa. Näin Jorma kirjoittaa: Sotien jälkeisessä Suomessa venemoottoreista taisi olla pulaa, tai ainakin niiden hinnat tuntuivat korkeilta. Ja hoidettua se tuleekin, erittäin kattavalla perusteellisuudella. Eräs kotikylälläni asunut mies teki joskus 1950-luvulla veneeseensä oheisissa kuvissa olevan moottorin T-Fordin nelisylinterisestä koneesta. Veneeseen puolitettu Jorma Karjalainen lähetti meille kuvia, tietoa ja kysymyksiä venekäyttöön puolitetusta moottorista. Tätä taustaa vasten onkin hämmästyttävää, että mielenkiintoisesta ja lähes täysin keskuudestamme kadonneesta aiheesta ei ole aiemmin saatu kirjaa. Auvinen, Jari & Pyrhönen, Kimmo 2020: Harmaan kiitojunan tarina. Kustantaja Laaksosen julkaisema Harmaan kiitojunan tarina käsittelee aiheen 178 sivun myötä läpikotaisin aina hankintojen peruslähtökohdista tarkkoihin teknisiin yksityiskohtiin ja liikennöintiin saakka. Vanhat Koneet -lehdessä Dm3ja Dm4-mooottorivaunut esiteltiin numerossa 4/20. Lisäksi mukana on runsaasti ajankuvaa ja väriä esimerkiksi vanhojen mainosten ja esitteiden muodossa, ja muutenkin kirja on vankan tietosisältönsä lisäksi runsaasti kuvitettu. Jos muilla lukijoillamme on tietoa vastaavista puolittamistapauksista, ottakaa yhteyttä toimitukseen. Vähemmänkin aiheesta kiinnostunut löytää sisällöstä tuntikausiksi perehtymistä, onhan mukana paljon tietoa tuon ajan teknisistä ratkaisuista ja laitteista, sekä tietenkin sitä parin vuosikymmenen ajankuvaa rautateiltä ja sen ympäristöstä. Moottori on päässyt aika huonoon kuntoon, kun se on maannut toimettomana taivasalla kuusen juurella pian 50 vuotta. Suomalaisen rautatiehistorian ystävälle tämä kirja on ehdoton lisä kirjahyllyyn. 176 sivua. Kaksi sylinteriä leikattiin pois, kannesta sahattiin puolet pois ja syntyneet reiät hitsattiin umpeen. Uranuurtajat kovissa kansissa Valtionrautateiden ylpeydeksikin aikanaan tituleerattujen Dm3ja Dm4-dieselmoottorivaunujen ja Hr11-kiitojunaveturien historia 50-luvun puolivälistä 70-luvun alkuun oli lyhyt mutta sitäkin merkityksellisempi suomalaisen rautatieliikenteen kannalta. Kustantaja Laaksonen. Tällaisen noin 10 hevosvoimaisen moottorin voimalla vene sitten seilasi Oulujärvellä, kunnes aikanaan veneeseen saatiin oikea tehdasvalmisteinen keskimoottori. Lisäksi öljypohjaan laitettiin kupariputkesta jäähdytyskierto ja kampiakselin päähän sorvattiin vauhtipyörä. 1/2021 7. Kuinkahan yleisiä tällaiset autonmoottorista “puolitetut” venemoottorit olivat aikoinaan
Hyvän kävijävireen toivotaan palautuvan, kun koronatilanne helpottaa. Luston johtoon on juuri astunut Niina Uronen. ”Metsä on Suomen tuki, lukee syntymäkuntani Punkaharjun harjualueella. Koronavuosi kuritti Lustoa muiden museoiden tapaan, kun osan vuodesta oli ovi säpissä ja ulkomaiset kävijät sekä isot ryhmät katosivat. Työtä Lustossa Punkaharjulla jatkuu miehen työ ja alkaa naisen työ. Varaukset ja tiedustelut puh. Niina Uronen on Lusto-museon uusi toimitusjohtaja. 8 Rekkaparkki uutisia, erikoisuuksia ja tapahtumia. Kuvista välittyy väkevänä raskaan työn arki iloineen ja suruineen metsissä, taukotuvissa ja tien päällä. Valokuvanäyttely tarjoaa koskettavia ja pääosin ennennäkemättömiä valokuvia metsätyöntekijöistä ja työn murroksesta vuosilta 1970–1971. Toisaalta heinäkuu oli kävijämäärien suhteen poikkeuksellisen vilkas, yli 11 000 museovierasta. Samalla Lusto-reissulla kannattaa tietysti piipahtaa pysyvissä näyttelyissä Koneaika ja Vanha savotta. Miehen työ -valokuvanäyttelyssä metsurintyö on pääosassa. 015 345 100. Kovempi kiire tulee metsätyömiesten omasta kulttuuritapahtumasta kertovaan näyttelyyn. Pudotusta edellisvuoden ennätykselliseen kävijämäärään tuli noin 40 prosenttia. Uronen on ekonomi ja kasvatustieteiden maisteri ja syntyjään Punkaharjulta. M etsämuseo Luston uusi toimitusjohtaja Niina Uronen on aloittanut tehtävässään 11.1.2021. Viime vuonna alkaneessa valokuvanäyttelyssä on esillä metsätyömiesten arkea 50 vuoden takaa. Tällä hetkellä Lustossa on vuosittainen huoltotauko, joka kestää tammikuun loppuun saakka. Suomen Metsämuseo Lusto sijaitsee Punkaharjulla osoitteessa Lustontie 1. Uusi johtaja ei aloita helpoimpaan mahdolliseen aikaan. Vuoden 2020 päänäyttely Miehen työ – Suomi taitekohdassa 1970 jatkuu 13.3.2022 asti. asti. Vuonna 2020 Lustossa vieraili noin 25 000 kävijää. Jahka museo jälleen aukeaa, on siellä vierailemiseen kosolti hyviä syitä. Uskon tähän sanomaan vahvasti ja aion tulevassa työssäni Lustossa olla lisäämässä metsäperinnetiedon ja metsähyvinvoinnin vaikuttavuutta meidän jokaisen elämään”, Uronen sanoo. Tauon aikana näyttelyt, museokauppa sekä Museoravintola Nila ovat suljettuina. Jätkän kulttuuripäivät – legendaarinen metsätapahtuma 1967–2000 jatkuu 28.3
Mutta olin sentään konemiehiä, mikä oli vallan toista kuin työskennellä pellolla päiväläisenä. Suo men Gum mite hta an kuo rm a-a uto ren gas , jok a mai nit tiin maa ilm an ens im mäi sek si tal vir enk aak si. Suo men ens im mäi nen jää nm urt aja , jok a val mis tui Ruo tsi ssa vuo nna 189 0. Kun pöntön savu nokesi minut ja koneen öljyt kiinnittivät noen oikein pitävästi kasvoihini ja käsiini, olin yleensä jatkuvasti musta ja nokinen. 4. 7. – – – Moottori oli pystytettynä pari metriä korkea ja sylinteritkin olivat ehkä kolmisenkymmentä senttiä halkaisijaltaan, joten se tuntui niissä oloissa mahtavalta laitokselta. 5. Mikä oli vuonna 1934 syntynyt Kelirengas. 8. – – – Mielenkiintoisin asia oli kuitenkin itse kone, joka lopulta saapui osina Turusta. 194 9 6. Se oli vanha kaksipyttyinen laivadiesel – romuna – ja muistaakseni vielä romun hinnalla ostettukin. 197 5 4. Suo mal ais ia per äm oot tor eita 8. Wilk e 7. 10. 6. Mikä oli Murtaja. Se muutti myös minun toimenkuvaani sahalla, – – – minusta tuli vakituinen häköpöntön hoitaja ja koneen käynnin valvoja. 5. Mitä olivat Aveko, Nopsa ja Terhi. Vaa sal ais est a Wic kst röm -ve lje ste n moo tto rite hta ast a tun net tu Joh n Wic kst röm . 3. Ens im mäi siä pol tto moo tto rik äyt töi siä ket jus aho ja 10. JULKAISTU MURROKSIA-TEOKSESSA 1. VASTAUKSET 1. VÄINÖ LINNA KERTOI HONKOLAN KARTANOSSA TEKEMÄSTÄÄN TYÖSTÄ PUHEESSAAN LINNASEURAN MATINEASSA URJALASSA 20.12.1981. Kuka rakensi 1890-luvulla Chicagossa auton nimeltä Caloric. 2. Milloin suomalainen hitsausalan yritys Kemppi on perustettu. TEKIJÄN SUUSTA Sitten ruvettiin puhumaan puukaasumoottorista, dieselkoneesta joka kävisi sahanpurulla ja rivanpätkillä. 3. Niin minä sitten pätkin rimoja, lapioin sahanpurua säkkiini ja kiipesin säkki selässä konehuoneen toiseen kerrokseen, jossa täyttelin ja tamppasin savuavaa pönttöä. Kuka hän on. 2. Häkäpöntön mittoja en muista, mutta se oli ainakin niin suuri, että syöttökin tapahtui konehuoneen toisesta kerroksesta. Por voo n kon epa jal la. Caloric-auton tekijä perheajelulla pirssillään. Missä Fiskarsin hydraulikuormaimia alettiin valmistaa 1960-luvun puolivälissä. Mitä olivat Rinco ja Erco. Minkä nimistä kuorma-autoa valmistettiin Suomessa Teijon tehtailla 1960-luvun alussa. 9. Minä vuonna höyryveturit jäivät pois Suomen vakituisesta liikenteestä. Vanhaa ja visaista Ku va : H elg e H ein on en / M us eo vir as to 1/2021 9. Luulisin että se oli hieman outoa muillekin kuin minulle, sillä kolmikymmenluvun puolivälissä laite ei ollut ollenkaan tavanomainen, toisin kuin sota-aikana, jolloin häkäpöntöt savusivat joka auton takana. Mikä oli ensimmäinen suomalainen sarjatuotantoon päästetty dieseltraktori. – – – Kun alkuhankaluuksista oli selvitty, siitä tulikin erittäin varma ja uskollinen voimanlähde. Val met 33 D 9
Lisäksi Claas on laajentanut elintilaansa sekä Venäjälle, Yhdysvaltoihin että Kiinaan. Hän työskenteli ensin metallintyöstöyrityksessä ja perusti sitten Claasin haarakonttorin Ranskaan. Yrityksessä oli tuolloin töissä noin sata ihmistä. Helmut Claas on kuollut Claas-ryhmän pitkäaikainen johtaja Helmut Claas lähti niittämään iäisyyden satoa viidentenä tammikuuta 94 vuoden iässä. Claas jatkaa perheyrityksenä. Helmut Claas oli myös ja ehkä ensisijaisestikin maanviljelijä. Vuonna 1962 hänestä tuli toimitusjohtaja, ja siinä virassa hän palveli vuoteen 1996 asti. 10 Rekkaparkki uutisia, erikoisuuksia ja tapahtumia. Vuonna 2003 Helmut Claasin johdolla otettiin iso askel, kun Claas osti Renault Agriculture -yhtiön koko traktoritoiminnan. Yritys oli aloittanut itsesitojien valmistajana, mutta tuotantoon tulivat vähitellen myös paalaimet ja puimurit. Vuonna 2014 entisöitiin 75 vuotta vanha Claas-leikkuupuimuri ja Helmut Claas kävi ihailemassa lopputulosta työryhmän kanssa. Vasemmalta Ernst Reineke, Helmut Claas, Ludger Weber, Bernhard Laumann ja Martin Beckmann. Helmut Claas oli syntynyt vuonna 1926 Harsewinkelissä Saksassa. Valkoista valkoiselle 70-luvun harvinaisempi ajokone Valmet M4 on siirretty metsätöistä viljelymaan parannustoimiin. Helmut opiskeli koneasennusta ja valamista. Hänen vanhempansa August ja Paula Claas johtivat maatalouskoneyritystä Veljekset Claas, jossa olivat mukana myös Augustin veljet. Harsewinkeliin perheyhtiön pääkallonpaikalle Helmut siirtyi vuonna 1958. Hänellä oli maatila Isossa-Britanniassa. Koneenrakentaja Helmut Claas oli aina mukana uusien tuotteiden kehittämisessä. Hänen aikanaan tehtiin Claasin leikkuupuimureiden menestysmallistot Dominator ja Lexion, samoin silppuri Jaguar ja iso traktori Xerion. Helmutin tytär Cathrina Claas-Mühlhäuser johtaa menestyvää yritysryhmää
Rolba suunnitteli linkoja useita eurooppalaisia koneita kuten Unimogia ja Latilia varten. Pieni Snow-Baby oli 2,5 hevosvoiman linko, Snow-Boy kymmenhevosvoimainen. Suomeen Rolbaa on tuonut ainakin Elfving. Asiakkaita riitti kaikilla otollisilla mantereilla. Kolmipyöräisessä hytillisessä Rolbassa oli jo 28 hevosvoimaa. 1/2021 11. Samaan aikaan parinsadan humman Latil työnsi työsaavutukseltaan niin ikään sata kertaa tehokkaampaa leikkurilinkoa. Parhaimmillaan se oli maailman suurin alallaan. 50–60-luvun taitteessa parin hepan Snow-Baby oli työnnettävistä lingoista pienin. Rolbia on ollut monen kokoisia. Rolbat siivosivat yleisiä ja yksityisiä pihoja ja teitä ja lisäksi armeijoiden alueita, rautateitä ja lentokenttiä. Rolbat 60 vuotta sitten Sveitsiläinen Rolba on valmistanut lumikalustoa 1940-luvun lopulta asti
Toiset on hankittu liki romuina, toiset hyväkuntoisina. LINTULAN LAANILLA Koneurakoija Pekka Lintulalla on työvehkeiden lisäksi museokalustoakin yhden yrityksen tarpeisiin. Käsijarru on kyllä hyvä, öljykylpyinenkin vielä”, Matti Pitkänen kertoo. Pekka on sekä pannut syrjään vanhoja koneitaan että hankkinut tai rakentanut sellaisia traktoreita, joita omalla tilalla tai omissa urakoissa on aikoinaan ollut käytössä. Lisälaitteena on pienoinen erikoisuus, käsijarru, joka ei lukitsekaan polkimia pohjaan. Tämä ei ole ainoa pitkä Major, jonka Pekka on viime aikoina tehnyt. Ja tämä on vasta alkua: myöhemmin tavataan ainakin hyvin harvinainen kuormaajakone ja ehkä pari puimuriakin. Tallissa on käväissyt kymmeniä traktoreita ja lisäksi on ollut puimureita, kuormaajia ja monenmoisia työlaitteita. Poimitaan muutama kypsempi hedelmä Lintulan ja hänen luotto miehensä Matti Pitkäsen Fordson ja Fordsadosta. Yhytimme molemmat miehet ulkoiluttamasta traktoreita neljältä vuosikymmeneltä. Eniten Lintulan nurkissa on Fordin tekemiä traktoreita. Yksi sähköjä myöten entisöity mutta maalaamaton iso Fordson voisi vaikka vaihtaa omistajaa. Lisäksi hän on ostanut muitakin tavalla tai toisella mielenkiintoisia koneita. ”Tai joutaisi niistä ehkä kaksikin pois.” 12. Nyt Pekka on taas tehnyt kuutos-Majorin. Viime vuosina työkoneiden rinnalle on alkanut kertyä myös museotavaraa. ”Majorin pakkiratas pyörii aina, se on jatkuvassa hammaskosketuksesa. Pekan kanssa remonttimestarina koneiden kimpussa puuhaa Matti Pitkänen. ”Kun aloin itse kirjoittaa laskun, ajattelin, etten lainaa isältä konetta. M elliläläinen Pekka Lintula on toiminut pitkään sekä maanviljelijänä että koneurakoijana. Teksti ja kuvat: Mika Rassi Turvekoneen muistolle P ekka Lintula aloitti turveurakoinnin yrittäjänä yli 40 vuotta sitten. Sekä moottori että takarenkaat löytyivät Claysonin puimurista. Sen jälkeen on tullutkin ostettua kymmeniä koneita.” Tuo ensimmäinen urakkatraktori meni sittemmin paikalliselle autokauppiaalle vaihtokaupassa. Silloin hän rakensi työkoneekseen kuutos-Majorin. Major oli tuolloin jo siinä kunnossa, ettei kauppias enää myöhemmin Pekan kanssa kauppoja tehnytkään. Tein sitten tällaisen pitkän Majorin. Sen sijaan se toimii samalla tavalla kuin vanhan Fordsonin kytkinjarru eli vetää yhteen vaihdelaatikossa olevat jarrulevyt
Naapurissa ahertanut V uosimallin 1962 Fordson Super Dexta ostettiin uutena Lintulan naapuriin. ”Se oli ollut kovalla käytöllä. Vasemmalla pitkän Majorin ratissa Pekka Lintula, oikealla Super Dextan ohjaimissa Matti Pitkänen. Kaikkia vaihteita ei enää ollut. 13. Vetovarret napsuivat poikki useaan kertaan. Kun naapurista aika jätti, Pekka ja Matti saivat traktorin entisöitäväkseen. Traktori ehostettiin pinnastakin niin, ettei sen entisistä kiusauksista ole tietoakaan – ellei vilkaise hitsattuja vetovarsia. Super Dextan vaihteet ovat muutenkin aika sopimattomat: joka väliin pitäisi olla yksi lisää.” Entinen omistaja ajoi Pekan ja Matin muistin mukaan mahdotonta vauhtia ja käänsi vetokoneensa aina jarrulla. Moottorille tehtiin täysremontti, purkulaatikosta haettiin puuttuvat rattaat vaihteistoon, ja uudet lokasuojat hankittiin. Tuolla 25 hehtaarin tilalla se oli pitkään ainoa traktori ja sai niin muodoin tehdä kaikki työt. Lopulta tilalle tuli jo isompi traktori, mutta silti Super Dextakin sai vielä henkihieverissä hikoilla pienemmissä töissä. Moottori oli ihan loppu, yksi mäntäkin meni puhki. Yhtä hätäinen kuski ollut Vakolassa”, Matti arvelee. ”Vakolan testikin moitti, että nostovarret ovat heikot
Tällainen harvinaisempi vanha Major kuutosmoottorilla on traktori, jollaista Pekka vielä havittelee kokoelmaansa. Traktor oli alun perin varustamo, joka keväällä 1924 siirtyi kaukaa viisaasti maata pitkin liikkuvien ajoneuvojen edustajaksi. Vanhaan Fordsonin moottoriin verrattuna petrolimoottorissa oli muitakin eroja. Bensiinille ja petrolille oli omat kaasuttajat, kun aiemmin molemmat olivat kulkeneet saman kaasuttajan kautta. Uutuudessa oli varta vasten siihen suunniteltu kansiventtiilimoottori, josta tehtiin niin bensiini-, bensa-petrolikuin dieselkäyttöiset versiot. Perkinsin kuutosdieselilläkin Mörköä myytiin, mutta hinta oli korkea. Autojen ja traktoreiden kauppa lähtikin heti hyvin käyntiin: vuoden 1924 jälkipuoliskolla Traktor myi 130 autoa ja 42 traktoria. Porvoon kaupasta V uosimallin 1949 Mörkö-Major on porvoolaisen Oy Traktor Ab:n myymiä traktoreita. Petrolimallit jäivät kuitenkin nopeasti vähemmistöön, kun edullinen dieselversio alkoi viedä niiltä elintilaa. 14 LINTULAN LAANILLA. Vielä kipinästä U usi Major korvasi Mörön vuoden 1951 lopulla. Ensimmäiset edustukset olivat Fordja Lincoln-autot ja Fordson-traktorit. Pekalla näitä uusia petroli-Majoreita on kolme kappaletta. ”Yhden näistä voisi myydäkin”, Lintula visertää. Nämä tiedot on saatu porvoolaiselta ajoneuvohistorian harrastajalta Klaus Anderssonilta. Kaksi on pantu käymään, ja yksi odottaa virkoamistaan. Vanhassa Majorissa puhisi yhä sotaa edeltävistä Fordsoneista tuttu sivuventtiilimoottori
Jos moottoria rupeaa oikein veivaamaan, ei sitä varmaan saa käymään”, Matti miettii. ”Veivaus on nopea nosto vain. Takarenkaat näyttävätkin siltä, ettei traktoria ole järin pahassa maastossa kidutettu. Tällaisen samanlaisen traktorin Lintulan isä hankki uutena. ”Isä osti vuoden 1969 mallin, jossa oli jo turvaohjaamo. Pekka ja Matti olivat tottuneet dieselmoottoreihin, mutta vanhojen bensa-petrolikoneiden ja laukaisumagneettojen kanssa oli hieman opettelemista. 1/2021 15. Muutoin traktori oli sama, mutta päälle oli vain pultattu koppi. Satamatyöläinen V uoden 1938 Fordson N on ollut Pekan tietojen mukaan satamassa vankkurinvetäjänä. Lisäksi teline on epäilemättä suojellut traktorin nokkaa iskuilta. Kuinka se niin paljon voikin pitää meteliä…” Edellisen omistajan mukaan edessä olevasta painotelineestä on ollut apua muun muassa silloin, kun nostolaitteissa on killunut kylvökone säiliöt täynnä. Tai ei ihan samanlaista. Siellä lähti kuulo helposti. Komeasti patinoituneesta traktorista erottaa vielä keltaisen tai kirkkaan oranssin värin, joka Fordsoneiden pintaan tuli vuoden 1937 lopulla. Jarrupoljinta näissä traktoreissa ei vielä ole, mutta jarrulaite kyllä on, vaihdelaatikossa nimittäin. Kun kytkimen painaa pohjaan, vaihdelaatikossa pakkihammaspyörän takana olevat jarrulevyt painuvat yhteen. Ohjaamotta F ord 5000 vuodelta 1968 on alkuperäiskunnossa lukuun ottamatta uutta penkkiä. Edelliset omistajat olivat laatineet käynnistystä ja ylläpitoa varten tarkat ohjeet, joten traktori on säilynyt hyvin
Pienellä parantelulla työkoneesta on tullut kesämökille pätevä apulainen polttopuiden tekoon. Kuopio MAINIO MÖKKITRAKTORI ZETOR 6711 1976 Jukka Jokelainen osti 1970-lukuisen Zetorin reilu vuosi sitten. 16
17. Aiemmin miehellä käytössä ollut etukuormaajalla varustettu Leyland oli kuulemma varsin kömpelö Zetoriin verrattuna. ”Rajanaapureiden leimikoiden tähteitä on saanut kerätä niin paljon kuin ehtii ja jaksaa”, Jokelainen toteaa tyytyväisenä. K uopiossa asusteleva Jukka Jokelainen etsi taannoin mökilleen vanhaa traktoria raskaita askareita helpottamaan. Myyjä ei osannut valottaa Zetorin historiaa paljoakaan, mutta sen verran selvisi, että mallivuotta 1976 edustava masiina oli tullut hänelle Etelä-Suomesta, jossa se oli toimittanut moottoriradan huoltokoneen virkaa. Tietoa siitä, millä radalla Zetor on ollut käytössä, ei kuitenkaan ole. ”Noin sata tuntia on mittariin tullut lisää omassa käytössä reilun vuoden aikana”, Jukka kertoo. Kainuun suunnalta mies löysi vanhan mutta kohtuullisen hyvässä alkuperäiskunnossa säilyneen Zetor 6711 -traktorin. Takakuormaaja ja yksiakselinen peräkärry lisäävät mökkikoneen käyttömahdollisuuksia entisestään. Mies pitää Zetoria ketterämpänä mökkikoneena aiemmin omistamaansa etukuormaaja-Leylandiin verrattuna. Zetorin omistaja Jukka Jokelainen on kaikin puolin tyytyväinen hankintaansa. Juontokouran kynsissä puut kulkevat kätevästi metsästä kotiin, ja klapikoneen avulla rungot saa pätkittyä sopivan mittaisiksi polttopuiksi. Zetor on osoittautunut passeliksi käyttöpeliksi. Lumitöistä oli kuvauspäivään mennessä kertynyt kokemusta varsin niukasti, mutta homma lienee korjaantunut kuluvan talven mittaan. Zetorin tuntimittari näytti ostohetkellä lukemaa 3534. Teksti: Lea Lahti • Kuvat: Jan-Erik Laine ”Rajanaapureiden leimikoiden tähteitä on saanut kerätä niin paljon kuin ehtii ja jaksaa.” Valoisa Teräturvaohjaamo tarjoaa erinomaisen näkyvyyden joka suuntaan. Koneen kyljessä oleva ”Traktorihuolto Pukkila-Myrskylä-Askola”-tarra antaa ehkä vinkin työkoneen alkuperäisestä kotiseudusta. Nykyvehkeisiin verraten yleistunnelma on kevyt ja askeettinen. ”Tämä on tehopainosuhteeltaan ja myös kokonsa puolesta oikein oiva mökkitraktori”, omistaja kehuu. Talvisin Zetoriin kiinnitetään lumilinko. Jokelaisen Zetorin pääasiallinen käyttötarkoitus on olla kesämökillä apuna polttopuun teossa. Lukema lienee todellinen, sillä mittari pyörii tasaiseen tahtiin edelleen
Näkyvyyttä taaksepäin helpottaa hytin alaosan näppärä ikkuna. Etujousitus lisää käyttömukavuutta. 18 ZETOR 6711 1976. Suomen oloja ajatellen mallin 6711 ruiskutuspumpun pakkosyöttölaite on hyvä ominaisuus. Zetorissa on pestävä keskipakoöljysuodatin, ja huolloksi riittääkin pesu. Kaksiosaisen ikkunan saa avattua ja tarvittaessa hytissä istuen pystyy laukaisemaan vaikka vetokoukun lukituksen. Traktorin laturi ja startti on uusittu käyttövuosien varrella
Syväsen konepajan valmistamalla Terä-turvaohjaamolla. ”Eihän sitä koskaan tiedä, mihin innostuu, mutta näillä näkymin lisää työkoneita ei ole suunnitelmissa hankkia”, tyytyväinen Zetorin omistaja toteaa. Pintaa oli jäljellä vielä reilusti ja periaatteessa niilläkin olisi pärjännyt, mutta Jokelainen päätti kuitenkin vaihtaa traktoriinsa täyden kierroksen uusia renkaita. Jokelaisen Zetor tosin oli hyvässä iskussa jo hankintahetkellä, joten remontteihin ja sitä kautta osien tilaamiseen ei ole tarvinnut ryhtyä. Valoisa koppi tarjoaa turvallisuuden ohella sääsuojan, mutta muuten mukavuus ei yllä aikakauden parhaiden tasolle. Suomeen rahdattiin enimmäkseen hytittömiä versioita, jotka varustettiin täällä loimaalaisen T. Omistaja myöntää, että karkeatekoisessa traktorissa ääntä riittää, vaikka hytti sitä hieman vaimentaakin. Vuosimallista 1977 eteenpäin kaikki Suomeen tulevat mallit varustettiin valmistusmaan ohjaamolla. Ostohetkellä Zetorin alla oli huonokuntoiset renkaat, joissa oli kuitenkin reilusti pintaa jäljellä. Öljyt ja suodattimet olen vaihtanut”, omistaja kertoo. Vuosimallista 1977 eteenpäin kaikki Suomeen tulevat mallit varustettiin Zetorohjaamolla jo valmistusmaassaan. Kysytty laite kotimaassaan Zetorin mallia 6711 valmistettiin Tšekkoslovakiassa vuosina 1972–1977. Zetorissa oli tullessaan ehjät, mutta kovettuneet ja hieman pykineet renkaat. Normaalisti 6711:ssä on vain yksitoiminen ulkoinen hydrauliikka, mutta Jokelainen on parannellut traktoriaan ja asentanut koneeseen kolme kaksitoimista hydrauliikkalohkoa mahdollistaakseen työkoneiden käytön. Netin kautta tilaamalla osat kulkeutuvat helposti kotiin asti. Mökkitraktori toimii hyvin eikä näköpiirissä ole tarvetta lisälaitteisiin tai remontteihin – eikä ainakaan toiseen traktoriin. Olen kuullut, että Suomeen aikanaan tuotuja myydään nyt takaisin sinnepäin”, Jokelainen hämmästelee. ”Ihan vaan perushuoltoa olen tehnyt. Nyt alle on pyöräytetty uudet kumit. ”Nämä Zetorit ovat haluttuja valmistusmaassaan. Tšekissä 6711-mallia on ilmeisesti vielä paljon käytössä, ja osin siitä syystä varaosiakin vaikuttaa olevan hyvin tarjolla. ”Avarasta Terä-hytistä näkee hyvin joka suuntaan”, Jukka kehaisee. 1/2021 19
Oulu 20
Oulun automuseon väki kierrättää nyt autoa pokkaamassa näyttelypalkintoja. KARHUN MAHURI VOLVO B58-60 & WIIMA M68 LUX 1975 Karhun Liikenteen Wiima-korinen Volvo ymmärrettiin panna syrjään, kun se vielä oli hyvässä ryhdissä. 21. Tehdään pieni talvinen tutkimusretki autoon, alustaan ja korimalliin
Pohjoispohjanmaalainen Karhun Liikenne kuului tähän joukkoon: miltei kaikki Karhun isot ajopelit olivat Wiiman korittamia Volvoja. Tiiviisti yhdessä Alustarakentaja Volvon ja koritehdas Wiiman yhteistyö oli Suomessa 50-luvun lopulta asti vuosikymmenet tiiviimpää kuin minkään muun vastaavan pariskunnan. Muun alustatuonnin lisäksi Wihurin Teijon tehtaille Perniöön tuotiin Volvon alustojen osia, joista koottiin linja-autoalustoja 70-luvulle saakka. Vuonna 1975 Karhun Liikenne hankki linja-auton, jossa on Volvo B58 -alusta ja Wiima M68 Lux -kori. ”Siellä niitä alustoja seisoi pihalla.” Monta niistä päätyi Karhun talliinkin. Yksi auto on pantu syrjään ajoissa. Esa Karhu muistaa, kuinka Teijolla koottuja alustoja ajettiin Perniöstä Vantaalle. Vaan parempi myöhään kuin ei milloinkaan. 50–70-luvuilla sen menestystä Suomessa siivitti likeinen yhteistyö merenkulkuneuvos Antti Wihurin perustaman Wiima-yhtiön kanssa. Entisessä Paavolan kunnassa toimineen Karhun Liikenteen Esa Karhu kävi usein Vantaalla Wiimalla joko takuu-, korjaustai tilausasioissa. V olvo tuli Suomen linja-automarkkinoille 1930-luvulla. Monet liikennöitsijät ovat merkkiuskollista väkeä muiden koneihmisten tapaan. Se kapusi nopeasti suosituimmaksi merkiksi niin, että 50-luvulta lähtien sen ykkösasemaa on haastettu vain satunnaisesti. Silloin se toimitettiin Wiimalta.” Wiiman ja Volvon yhteistyön yksi muoto oli suomalainen kokoonpano. Joskus kun Volvolta tilasi jotakin, kävi niin, ettei heillä ollut sitä osaa. ”Wiimalla oli alustojen varaosia valtavat määrät varastossa. Wiima harjoitti myös Volvon raskaan kaluston varaosien tuontia ja myyntiä. Nyt Esa Karhu harmittelee, että talon vanhimpia linja-autoja ei ymmärretty säästää ja suojella. Esan aloitteesta pelastettu ja hänen kunnostamansa Wiima-Volvo on 70-luvun onnikkahistoriaa parhaimmillaan. Teksti: Mika Rassi • Kuvat: Kari Mattila Karhun linja-auto on milteinpä Pekka Hemmilän kuittipeli, sillä hän on laatinut auton käyttöja huolto-ohjeet Esa Karhun neuvojen mukaan ja istuu useimmiten ratin takana. 22 VOLVO B58 & WIIMA M68 LUX. Myös Karhun linja-auton alusta on koottu Teijolla. Esa muistaa, kuinka vahva oli Wiiman Volvo-edustus. Myös sen alusta on Teijolla koottu
Myöhemmin ne menivät linjaliikenteeseen. Myöhemmin se meni linjaliikenteeseen. Volvo B58 -alustoja oli käytössä ympäri Eurooppaa ja lisäksi Etelä-Amerikassa ja Australiassa. Painojakauma oli sopivampi.” Karhulla oli tapana ottaa pohjapelli moottorin alta pois. Tämän korimallin hyllyissä käytettiin jo alumiiniprofiilia. ”B58:ssa oli paljon voimakkaampi moottori, ja se oli keskimoottorin takia tasapainoisempi. Jämäkkyyttä toi epäilemättä myös keskimoottorialusta. Neuvottelupöydät ovat varusteherkkuja. ”Olihan niissä iso ero”, Esa toteaa. Niitä toimitettiin tänne 1 667 kappaletta, ja lisäksi niitä koottiin Teijon tehtailla. B58 oli aikanaan Suomen myydyimpiä alustoja. Euroopan ulkopuolella Brasiliassa niitä tehtiin vuoteen 1998 asti. Auto on säilynyt sisältä erinomaisessa kunnossa. Lisäksi on kattotavarateline, mutta eipä sitä ole tarvittu”, Esa sanoo. Ylellinen ajopeli M68 Lux -koreja oli useita niin Karhulla kuin muillakin Pohjois-Pohjanmaan eteläosan liikennöitsijöillä. Kun Volvo oli uusi, sillä ajettiin tilausajoja. ”Se oli jämäkän tuntuinen”, Esa Karhu sanoo. Siihen oli kaksikin syytä. Se oli mieluisampi auto, vakaampi kulkija. 1/2021 23. Suomessa onkin edelleen tälle alustalle tehtyjä autoja tieliikennekäytössä. Lisäksi niissä oli tuolloin hyvät mutta nykymittapuulla vaatimattomat tavaratilat. Ne olivat vähän mieluisampiakin linjaliikenteessä kuin aivan perusmallit.” Lux-korissa oli nimensä mukaisesti aikalaisiin verrattuna ylellisyyksiä kuten kattokanavatuuletus. Moottorin ääni heijastui pellistä sisätiloihin huminana. ”Siinähän on vain perätavaratila ja sivutavaratila oikealla puolella. Lisäksi vuodot huomasi heti, kun ne eivät jääneet pellille piiloon. Sitä valmistettiin vuosina 1966–1980 Euroopassa 17 184 kappaletta. Keskimoottorihitti V olvon ensimmäinen linja-auton keskimoottorialusta oli 50-luvun alussa syntynyt B655. Lux-korin autot palvelivat Karhulla ajan tavan mukaan sekä tilausettä linjaliikenteessä. Keskimoottori teki auton etuosasta tilavamman, kuljettajan paikasta hiljaisemman ja koko ajoneuvosta paremman ajaa. Karhulla oli M68 Lux -koreja myös etumoottorialusta B57:n päällä. Volvon B58-linja-autoalusta oli B655:n uusi versio. Tuolloin moottorit sijaitsivat linja-autoissa liki poikkeuksetta edessä etuakselin edessä tai päällä. ”Silloin kun ne olivat uusia, niillä ajettiin tilausajoja
Turistibussissa oli linjakoria enemmän tavaratilaa, vaikka nykymittapuulla sitä on vähän. M68-korin vakioversiota tehtiin hieman vähemmän, 550 kappaletta. ”Kerran vuodenvaihteessa tämä 400 oli ajossa, kun joululoma alkoi. Sen selkeimpinä ulkoisina eroina perusmalliin verrattuna olivat korkea tuulilasi, jonka taa sijoitettiin linjakilvet, ja korotetut sivulasit, jotka olivat lämpölaseja. Olisi ollut mukavaa, jos niitä olisi säilynyt.” Esa puhui asiasta isälleenkin, Karhun Liikenteen perustajalle Veikko Karhulle. Niinpä Luxeja valmistettiin melkoinen määrä, 595 kappaletta. ”Nyt viedään tuo 400 säilöön, sehän se olisi semmoinen museoauto.” 24 VOLVO B58 & WIIMA M68 LUX. Rantsilassa vartosi tyhjä talli Volvoa. Vaikka Wiima suuntautui 70-luvulta lähtien pikemmin kaupunkija paikallisliikenteen koreihin, oli turistikoreillekin edelleen kysyntää. Veikko ajoi vielä itsekin linja-autoa tuolloin. Oli ollut useampi Chevrolet, amerikkalainen REO ja pitkänokkaisia Sisuja pari kappaletta. Turisti-Wiima V uonna 1968 Wiima esitteli uuden teräskorimallin linja-autoja varten. Kattotelinettä ja sinne vieviä tikkaita ei ole tarvinnut käyttää. Sinne se pantiin talteen vuonna 1991. M68-korista tehtiin myös turistieli Lux-versio. ”Kaikki vanhat autot oli hävitetty ja purettu. Wihurin logo koristi Wiiman pölykapseleita vuonna 1975. Auto oli vielä ryhdissä ja muutenkin säilynyt hyvänä. Lux-mallia voi pitää alkupisteenä Wiiman turistikorien kehitykselle. ”Nyt se viedään säilöön!” Kun museoautoja alkoi vähitellen näkyä Suomessa, Esa Karhu ymmärsi, että omankin yhtiön autoja pitäisi pelastaa. Neljä vuotta myöhemmin Wiima irtosi Wihurin suvun omistuksesta. Tämä M68-kori oli edellisen M64 -korin paranneltu versio, jossa esimerkiksi ilmanvaihto ja lämmitys olivat tehokkaampia. Isä sanoi, että nyt viedään tuo 400 säilöön, sehän se olisi semmoinen museoauto.” Veikko oli jo miettinyt asiaa. Koululaiset oli ajettu kotiin. Tämä johtui etupäässä siitä, että niitä käytettiin tilausajojen lisäksi myös linjaliikenteessä hyvien tavaratilojen vuoksi
Kunnostusprojektissakin kesti pitkään. Museoajoneuvo vaatii jatkuvaa ylläpitoa. ”Autoa hoidetaan hyvin, pestään ja vahataan. Karhun Liikenne on nykyään osa Oulaisten Liikennettä. Alustassa ei ollut muuta isompaa remonttia. ”Peltityötä riitti, helmapelleissä erityisesti. Vielä samana vuonna mobilistit kävivät autolla Ruotsissa Bodenin vanhojen autojen näyttelyssä. Niinpä auto palasi reissusta kahden pokaalin kanssa. Vuonna 2018 Mobilian automuseon linjaautotapahtumassa auto valittiin piha-alueen komeimmaksi bussiksi. Tuntuu hyvältä, että se säilyy siellä.” Nuori karhu tuli vanhaa vastaan matkalla Oulusta Raaheen. Esa johti hanketta ja teki siinä paljon töitä. VOLVO B58-60 & WIIMA M68 LUX VUOSIMALLI 1975 MOOTTORI kuusisylinterinen Volvo THD100D -vaakamoottori, 9,6 l, 260 hv, moottorin numero 7607 ALUSTA B58-60, osien valmistaja Volvo, kokoonpano Wihuri-yhtymän Teijon Tehtaat, valmistusnumero 5995 KORI Wiima M68 Lux ISTUINTEN MÄÄRÄ 47 (46+1) VAIHTEET 5+r, valitsin lattiassa; kaksinopeuksinen perä, valitsin kojelaudassa; yksilevykytkin SÄHKÖJÄRJESTELMÄ 24 V MITTOJA pituus 12 m, leveys 2,5 m, korkeus 3,1 m, omapaino 10 580 kg, kantavuus 3 820 kg, kokonaispaino 14 400 kg VARUSTEET kattokanavatuuletus, säädettävät istuimet, radio-kasettisoitin, jääkaappi, neuvottelupöydät ja webastovesilämmitin 1/2021 25. Runkotolppia siellä alla myös kopisteltiin ja tarkastettiin.” Suojelu jatkuu Auton kunnostusurakka valmistui vuonna 2006, jolloin se myös museokatsastettiin. Esa on hyvin tyytyväinen vanhan linjurinsa museolla saamaan kohteluun. Näyttelyjärjestäjien raati oli samaa mieltä. Vuonna 2017 Esa luovutti Volvon Oulun seudun mobilisteille ja Oulun automuseon haltuun. M68-korissa oli vielä kaksiosainen tuulilasi. Luovutushetkellä Volvon mittarissa oli 890 000 kilometriä. Jarrut ja kaikki olivat kunnossa.” Vaikka Esa antaa Wiiman työlle hyvän arvosanan, sadat tuhannet kilometrit Suomen teillä olivat jättäneet jälkensä. ”Moottorille tehtiin täysremontti, samoin vaihteisto käytiin läpi. Ruotsalaisyleisö valitsi auton näyttelyn komeimmaksi. Sillä välin Esa osti sen omiin nimiinsä. Lukema kasvaa hissukseen. Apuvoimia hän sai tarpeen mukaan muun muassa oman firman väestä. Katsastuksen yhteydessä auto sai erikoismaininnan, jonka mukaan se on entistetty erittäin hyvin täysin alkuperäistä vastaavaksi. Auto seisoi useita vuosia
Ford on valmistanut myös oikeita 360 astetta pyöriviä kaivinkoneita, joiden alavaunut on varustettu joko kumipyörillä tai telaketjuilla. Matkalla maamme kaakkoiskulmassa törmäsimme Fordin P-sarjan kaivinkoneeseen ja saimme mahdollisuuden tehdä tarkempaa tuttavuutta laitteen kanssa. 26. Ford pääsi mukaan kaivinkonevalmistukseen lunastettuaan määräysvallan ranskalaisyhtiöön vuonna 1972. JUURET RANSKASSA FORD P-42 1975 Ford-merkkinen Ptai H-sarjan pyörivä kaivinkone ei ole aivan tavanomainen näky. Viimeksi mainittu oli pieni ranskalainen kaivinkoneja nosturivalmistaja, jonka Richier hankki omistukseensa ennen kuin itse siirtyi Ford-jättiläisen haltuun. Vuodesta 1976 eteenpäin kaivinkoneet myytiin kaikkialla pelkästään Ford-merkillä varustettuina. Fordin sukupuun eräs haara työntyy Ranskaan, josta löytyykin vastaus koneiden selkeään yhdennäköisyyteen. Vuosien 1972–76 välisenä aikana kaivinkoneita myytiin Ranskassa edelleen Richier-merkkisinä, mutta muualla Euroopassa kauppaa tehtiin Ford-tuotemerkin alla. Teksti: Kari Ruusunen • Kuvat: Jan-Erik Laine K un puhutaan Fordin valmistamista kaivinkoneista, piirtyy mieleen kuva traktorikaivurista. Fordin pyöräalustaisen P-sarjan sekä vastaavan tela-alustaisen H-sarjan juuret ovat Ranskassa, suuren rakennuskoneisiin erikoistuneen Richier-yhtiön tuotantolaitosten maaperässä. Sama perusrakenne on kuitenkin ollut käytössä eräissä muissakin kaivureissa. Se voi olla joko kokonaan Fordin valmistama kone tai jonkun kaivurivarustuksia valmistavan yrityksen tuote, jonka peruskoneena on sininen ovaali keulassa hörsköttelevä traktori. Edellä kerrotun yrityskaupan vuoksi saatamme törmätä ulkoisesti saman näköisiin kaivinkoneisiin, joiden valmistajiksi mainitaan Fordin ja Richierin lisäksi Oleomat
27. Virolahti Mittarivarustus on niukka. Ohjaamo on tarkoituksenmukainen. Ylävaunun rakenteen vuoksi näkyvyys taaksepäin on hyvä, koska moottorisuoja on kapea ja sijaitsee vaunun oikealla laidalla. Harmaa katkaisija on valojen käyttökytkin
Siitä huolimatta etupään saa kaivamisen ajaksi tukevoitettua, sillä keinuva etuakseli vakautuu alavaunussa olevilla lyhyillä mutta tuhdeilla hydraulisylintereillä. ”Moottorin kupeessa on myös tuntimittari, mutta siinä on jotain vikaa, eikä se ole enää pyörinyt. Mattikin on Fordinsa omistanut jo lähes kaksi vuosikymmentä. Moottorin kyljessä on paineilmakompressori, sillä kaivinkoneen jarrut ovat paineilmatoimiset. Kaivuvarusteissa löytyy kuokkaja ojakauhat. Alkutaival pimennossa Virolahtelaisen Matti Ihalaisen konekalustoon tutustuimme edellisen kerran numerossa 2/18, kun esittelimme miehen Allis-Chalmers-traktorin vuodelta 1957. Matti kertoo, että Fordin ylettyvyys on melko hyvä, koska puomi suoraksi ojennettuna kauhan kärkeen saakka mitattuna pituutta on noin kahdeksan metriä. Matti Ihalainen ei ole varta vasten ottanut selvää konetyypin kotimaisesta historiasta, mutta epäilee, että niitä ei ole valtavia määriä maahamme tuotu. ”Ostin Fordin vuonna 2003 Virojoen Maansiirto Oy:ltä”, mies kertoo. Tällä kerralla kameran linssin eteen valittiin lujarakenteinen maanrakennuskone, pyöräalustainen, ympäripyörivä Ford P-42 kaivuri vuodelta 1975. Fordin kaikki pyörät vetävät ja etuakseli on keinuva. Kaivinkoneen moottori on tuttu dieselnelonen, jollainen löytyy muun muassa Ford 5000 -traktorista. Todennäköisesti tämä pyörivä ja kumipyörillä rullaava kaivinkone on ensisavunsa tuprauttanut Englannissa, jossa Ford valmisti tuohon aikaan paljon autoja ja koneita. ”Siihen saa muun muassa pistokauhavarustuksen, eli sillä voi kaivaa itsestä poispäin sekä kaivutasosta ylöspäin”, Matti jatkaa. Konetta katsellessa huomio kiinnittyy kaivupuomistoon, joka poikkeaa jonkin verran tavanomaisemmista ratkaisuista. Ford etenee työkohteissa niin hyvin kuin pyöräalustainen kaivinkone yleensä voi edetä, sillä kaikista alla olevista pyöristä siirtyy vetovoima maaperään. Koneen tullessa Matille siinä oli myös muotokauha. Ainutlaatuinen kyseinen rakenne ei ole, sillä esimerkiksi eräistä saman aikakauden Lännen-kaivinkoneista löytyy vastaava puomiratkaisu. 28 FORD P-42 1975. Alavaunun etupäässä ei ole puskulevyä, takapäästä löytyy tassut. Todennäköisesti pyörivä Ford on paikkakunnalla ollut vuosikymmeniä, sillä koneen edellinen omistaja oli jo pitkään paikkakunnalla vaikuttanut maarakennusyritys. Matin omistuksessa on muitakin mielenkiintoisia laitteita, joten palasimme uudemman kerran itärajan pinnassa sijaitsevalle tilalle. Ford on ollut nykyisellä omistajalla käytössä aina tarpeen vaatiessa. Myös kuvien kaivuriyksilön alkuvaiheet ovat hämärän peitossa. Puomistossa huomio kiinnittyy tavanomaista useampaan taittoon ja nivelistöön. Alavaunu on yksinkertainen. Tukitassut ovat vaunun takapäädyssä, etupäässä ei puolestaan ole puskulevyä. Puhuessamme Fordin valmistusmaasta Matti kertoo, että hänellä ei ole varmaa tietoa siitä, missä kone on aikoinaan kasaan laitettu. Kaivutyön ajaksi alavaunu saadaan tuetuksi takaosan tassuilla ja näillä keinuvan etuakselin jäykistävillä sylintereillä. Käyttötunneista ei minulla ole sen vuoksi varmaa tietoa”, Matti toteaa
Kone itsessään on lujaa tekoa. 1/2021 29. Vaihdelaatikko on viisivaihteinen. Pyöräalustaisten lisäksi Matti kertoo Luumäellä nähneensä H-mallin eli tela-alustaisen Fordin. Matti toteaa, että sivulta kaivettaessa Ford hieman keinahtelee, koska tassut eivät ole kovin leveällä, mutta päädyistä kaivellessa ei ongelmia ole. Kaivurin voimanlähde on tuttu muun muassa Ford 5000 -traktorista. Pohdimme Matin kanssa syitä tähän asiaan. Fordissa on paineilmajarrut, ja siksi moottorin kyljestä löytyy kompessori. ”Puomistokin on säilynyt ratkeamilta, eikä sitä ole koskaan tarvinnut hitsailla.” Tutustuimme Matti Ihalaisen Allis-Chalmers-traktoriin numerossa 2/18. Vai löytyykö syy vaikkapa hintaja rahoitusasioista. Saman perusrakenteen Richier-kaivinkoneissä käytettiin Perkins-moottoreita. Pätevä ja luja kone Ford vaikuttaa varsin pätevältä laitteelta kaivutyöhön. Ford on ollut luotettava kone, remontteja ei ole tarvinnut tehdä. Virolahdelle palasimme miehen Ford-kaivurin houkuttelemana. ”Öljyjä olen vaihdellut, ja aina se on pihasta käymään lähtenyt. Matti toteaa, että esimerkiksi ruotsalainen Åkerman oli tuolloin paljon suositumpi kaivinkone. Puomistokin on säilynyt ratkeamilta, eikä sitä ole koskaan tarvinnut hitsailla.” Nykyvehkeisiin Fordia ei tietenkään voi verrata, mutta aikalaisiinsa nähden kone on vakaa. ”Kun Fordilla täytyy liikuskella tietä pitkin, ei sillä tarvitse jäädä aivan vihon viimeiseksi tientukkeeksi. Täydellä kauhalla pyöriessä vakaus sivullepäin tuntuu kuitenkin riittävältä. Liekö samaa perua kuin Ford Trader-kuorma-autoissa?” Matti aprikoi tarinatuokiomme päätteeksi. Vaikka Fordeja harvoin työmailla näkyi, on niitä Matin kotiseudulla Kaakkois-Suomessakin ollut. Se on siirtelyissä yllättävän joutuisa. Oliko Fordin markkinointi heikkoa. Huoltotoimenpiteitä varten ylävaunussa on tällä vasemmalla puolella liikkumista helpottava rakenne, eräänlainen kulkusilta. Se jäi kuitenkin jostain syystä muiden merkkien varjoon
Kuopio 30. Dieselkone oli kuitenkin ollut suunnitelmissa jo 30-luvun ensimmäisistä Taaveteista lähtien. DIESELMESTARI DAVID BROWN CROPMASTER DIESEL Dieselmoottorilla varustettu David Brown -traktori tuli myyntiin vuonna 1949. DB valmisti moottorin itse, mikä oli tuohon aikaan Isossa-Britanniassa harvinaista
Isompaa starttia varten traktorin runkoa täytyi pidentää. Massey-Harris ja Fordson käyttivät Perkinsin kuutoskonetta. Fergusonin rooli traktorin valmistamisessa oli kuitenkin rajoittunut suunnitteluun, myyntiin ja tuotannon valvontaan. Ensi vaiheessa dieselkone savutti pahasti, sillä niin pieneen suorasuihkudieseliin sopivia suuttimia ei ollut tarjolla. Nelisylinterinen kipinäsytytteinen moottori valmistuikin pian, ja miltei heti siitä alettiin suunnitella dieselversiota. 31. Missään näistä traktoreista ei kuitenkaan ollut valmistajan omaa moottoria. David Brown oli ounastellut välirikkoa ja suunnitellut omaa traktoriaan Fergusonilta salassa. Hannu Parviainen sai ikäisensä traktorin 50-vuotislahjaksi. Heidän yhteistyönsä päättyi 1938, kun Ferguson jätti Brownin mennäkseen kimppaan Henry Fordin kanssa. Nuffield otti Perkinsin nelosen tuoreeltaan käyttöön. Teksti ja kuvat: Mika Rassi Dieselversio onnistui nopeasta toteutuksesta huolimatta hyvin. Tammikuussa 1939 ensimmäinen prototyyppi saatiin valmiiksi, ja traktori esiteltiin julkisesti saman vuoden heinäkuussa. Cropmaster Dieselin voimanpesä oli firman omasta kaasutinmoottorista dieselöity versio. Nuffieldista tehtiin dieseltraktori vuonna 1950, Fergusonista vuotta myöhemmin. Ricardo kehotti vahvistamaan nokka-akselia ja kiertokankia. Sitä varten valmistettiin uudet männät, kiertokanget, jakopyörät ja laakerit sekä uusi sylinterikansi. Dieselversio onnistui nopeasta toteutuksesta huolimatta hyvin. Lisäksi otettiin käyttöön puolipuristin. Moottorimalli oli tosin lisensoitu Coventry Climaxilta. Moottori-insinööri Harry Ricardolta pyydettiin apua dieselöintiin. Moottorista tehtiin edistyksellisesti suoraruiskutteinen. Ongelma saatiin korjattua CAV:n uusilla pienireikäisillä suuttimilla. Toinen pulma oli käynnistys. Dieseliä kohti 30-luvulla Harry Ferguson ja David Brown valmistivat yhteistyössä Ferguson-Brownina tunnettua traktoria, jonka virallinen nimi oli Ferguson A. David Brown oli poikkeus saarivaltakunnan säännöstä. Kampiakselia jouduttiin tosin vielä myöhemmin vahvistamaan. Kun David Brown ryhtyi luomaan omaa traktoria, oli selvää, että moottori tehtäisiin kokonaan itse. David Brown oli ollut toteuttava osapuoli, joka valmisti yhteistyötraktorit valmistuksen loppuvaiheessa moottoria myöten. Vaikka dieselmoottorin tekeminen oli ollut esillä jo varhain, se tehtiin markkinanäkymien avauduttua lopulta kiireessä. Samana vuonna vanhemmasta Fordson Major -mallista eli Mörkö-Majorista tuli tarjolle dieselvaihtoehto. MasseyHarris aloitti traktoreiden tekemisen Isossa-Britanniassa vuonna 1948 dieselmallilla 744PD. Ferguson oli kehittänyt Ferguson-Brownin kolmipistenostolaitteen, joka oli ollut traktorin ehdoton myyntivaltti. Fergusonissa oli Standard. Kaasutinmoottorin startti ei jaksanut käynnistää dieselmoottoria. K un elettiin 40ja 50-luvun taitetta, syntyi ensi kertaa koko liuta brittiläisiä dieseltraktoreita
60-luvun alussa se meni vaihdossa 950-Taavettiin. ”Istuimet, jäähdyttimen ja suuttimia jouduin vaihtamaan. Minne lie mennyt”, Parviainen kertoo. ”Isolla porukalla olivat tämän ostaneet Pohjanmaalta.” Lahjatraktori ei ole aivan samanlainen kuin tilan ensimmäinen Taavetti. Vuonna 1952 Hanhirantaan saatiin kaksin verroin lisätyövoimaa. Satomestarin monet kasvot Cropmasterista tehtiin vuonna 1950 paranneltu erikoisversio Super Cropmaster. Niinpä Cropmastereita seuranneet 25ja 30-mallit olivat käytännössä edeltäjiensä riisuttuja malleja. ”Se oli bensa-petrolikone. Lisäksi etuakselia, ohjausta ja nostolaitetta oli paranneltu. Cropmaster oli melko siistissä kunnossa, mutta sai Hannu sentään lahjaksi hieman huoltotöitäkin. ”Tässä on dieselmoottori, ja tämä saattaa olla vuoden 1951 puolella valmistettu”, Hannu arvelee. Preeriatraktoria tehtiin dieselversionakin, ja dieselmoottorin tehoa oli nostettu muutama hevosvoima samoilla tempuilla kuin kaasutinmoottorinkin. Kääntöjarruja hallitaan kahdella käsivivulla. Fergusonin ja Fordsonin paineessa David Brownin piti koettaa hilata traktoreidensa hintoja alaspäin. Sukulaiset saivat vihiä miehen aikeista ja hankkivat tälle Cropmasterin viisikymmenvuotislahjaksi. 32 DAVID BROWN CROPMASTER DIESEL. Cropmaster Dieselistä tehtiin Suomessakin hyvin suosittu malli 25D, Super Cropmasterin dieselversiosta taas muokattiin meillä harvinaisempi 30D. Muita uutuuksia olivat isommat renkaat, sivupellit ja 12 voltin sähköt. Suodattimet olivat niin möskäiset kuin olla osasivat. Siinä kaasutinmoottorin iskutilavuutta oli hieman kasvatettu ja kierroksia nostettu, ja näin tehoa saatiin 38 hevosvoimaa. Super Cropmasterista muokattiin Pohjois-Amerikan markkinoille hiukan sikäläiseen makuun sopivammaksi ajateltu Prairie Cropmaster. ”Isolla porukalla olivat tämän ostaneet Pohjanmaalta.” Cropmaster Dieselissä on erilainen imuilman puhdistin kuin bensa-petrolitraktorissa. Vanhoissa Taaveteissa on sekä kytkinettä jarrupoljin oikealla puolella. Silloin tilan nykyinen isäntä Hannu Parviainen syntyi. Cropmaster palveli perinteisissä karjatilan töissä eli peltohommissa ja puimakoneen pyörittäjänä. Tankki piti puhdistella.” Hannu on muutoinkin harjoittanut maataloushistoriaa säilyttävää luovaa työtä. Lisäksi tilalle ostettiin uusi David Brown Cropmaster. Ikätoveri lahjapaketissa Kuopion koillissarvessa sijaitsee Hanhirannan tila. Katsotaan seuraavaksi Hanhirannan erikoisempia rautamaisemia. Leveän sohvaistuimen sijaan siinä oli perinteinen pelti-istuin, kytkinpoljin oli vaihdelaatikon vasemmalla puolella, ja lokasuojat olivat leveämmät kuin Superissa. Dieselissä virranjakajan tilalla akkukotelon vieressä on tuntimittari. Vuosikymmeniä myöhemmin Hannu rupesi etsimään vastaavaa Taavettia. Pyörätraktoreiden lisäksi DB:n omat dieselmoottorit olivat käytössä myös Cropmastereiden telaketjuversioissa eli Trackmastereissa. Toinen ero on molemmilla puolilla olevat akkukotelot
Teho 34 hevosvoimaa 1800 kierroksella minuutissa. Sylinterin halkaisija 89 mm, iskun pituus 102 mm, tilavuus 2,5 litraa. VAIHTEET 4+1 tai 6+2 JARRUT rumpujarrut RENKAAT takana 1128, edessä 6,0019 MITAT pituus 283 cm, leveys 153 cm, korkeus 140 cm, akseliväli 181 cm, maavara 40 cm, paino 1338 kg VALMISTUSVUODET 1949–1953 1/2021 33. DAVID BROWN CROPMASTER DIESEL MOOTTORI David Brown, neli sylinterinen suora ruiskutteinen dieselmoottori. Nostolaite oli Cropmastereissa vakiovaruste ja yhteenrakennettu osa traktorin perää
Sen sijaan maataloushistoriaa säilyttävänä taiteilijana mies on viime vuosina vasta alkanut kääriä hihojaan. ”Meillä oli Huvetar-niminen hevonen 60-luvulla, isokokonen tamma, hyvä työhevonen. Utareet on tehty kahdesta juomakupista. EU-korvamerkitkin sillä on.” Etevän kunniaksi pidettiin tilalla myös Suvi-illan papatus ja paljastus. Murtolahti on ollut kuntien heittopussi, ja ehkä juuri siksi kylä on paitsi toimelias ja yhtenäinen myös juuristaan tietoinen. Niistä syntyi muistomerkki tilan hevoselle. Esimerkki tästä on Murtolahden pohjoisessa osassa sijaitseva Hanhirannan tila. Nautakarja oli pantu pois, ja navetan kalusteista syntyi hitsaamalla tilan kenties viimeinen lehmä. Etevä ja Huvetar Parviaisen ensimmäinen taideteos valmistui 2014. Sittemmin Parviainen keksi taidekäyttöä vanhoille öljysäiliöille. Ympyrä sulkeutui, kun Murtolahdesta tuli ensin uudelleen osa Nilsiää vuonna 1973 ja sen jälkeen Nilsiän mukana taas osa Kuopiota kahdeksan vuotta sitten. HANHIRANNAN TAITEILIJA Sukutilan isäntä Hannu Parviainen on tallentanut maataloushistoriaa omintakeisiin taideteoksiin ja muihin kunnianhimoisiin rakennelmiin. Pääasiassa se on tehty navetan länkikytkimistä. Se oli osa Kuopiota ennen kuin Nilsiän kunta perustettiin 1869. Tuoreen lehmäteoksen paljastuksen lisäksi paikalla oli näytillä reilut kaksikymmentä vanhaa traktoria ja autoa ja jokunen mopo. Sittemmin kylä on ollut osa Muuruvettä ja Juankoskea. Sukutilan isäntä Hannu Parviainen on eläkeiässä ja kutsuu omaa viljelytoimintaansa jäähdyttelyksi. Teksti ja kuvat: Mika Rassi 34. P ohjoissavolainen Murtolahden kylä on kuulunut viimeisen parinsadan vuoden aikana moneen hallintoalueeseen. Tämä hevosteos on kahdesta 2000 litran farmarisäiliöstä tehty. ”Se on Etevä nimeltään
Farmarisäiliöistä leikelty ja hitsattu Huvetar on nimetty tilan vanhan hevosen mukaan. Korvissa on EU-merkit. ”Meillä oli siihen asti hevonen, kun minä läksin armeijaan 1972. Hanhirannassa pidettiin hevosta 70-luvulle asti, sillä sinne tehtiin tie vasta 60-luvun lopussa ja tiettömän taipaleen takaa oli hevosella helpointa lähteä. Tänne oli tehty tie silloin aivan vastikään, ja tiettömän taipaleen takaa oli hevosella ollut helppo lähteä.” ”Olen tämmöinen kansantaiteilija, kylmän raudan seppä.” Etevä-lehmä on tehty navetan parsista ja kahdesta juottokaukalosta. 35. Se on paremmin kuin Mannerheimin hevonen jaloillaan siinä, ei varmasti kaadu.” Hevonen oli tilalla suhteelliseen pitkään muistakin kuin tunnesyistä
Parviainen keksi rakentaa mäeltä Hanhisalmen rantaan viettävälle rinteelle polun, jonka varrelle hän alkoi kerätä kaikenlaisia maataloustyökaluja. Osa työvälineistä on omasta takaa niiltä ajoilta, kun koulusta päässyt Hannu alkoi harjoitella isännöintiä. Vieläkin laitan sinne vehkeitä, jos jostain satun saamaan.” Taavetti ja pojat Kun Hannu keräsi vanhoja vehkeitä muistojen polkuaan varten, eräästä romukasasta löytyi pari jyrää. Puolet kivistä saatiin kerättyä kalliolta kaivinkoneen ulottumalta, loput ovat pelloilta koottuja. Talvitöinä aina silloin tällöin tein.” Traktoriteoksen jalustana olevat kivet on aikoinaan nostettu tilan pelloilta. Koronavuodesta huolimatta kävijöitä oli paikalla kaksi kertaa niin paljon kuin kuusi vuotta aiemmin. Koko traktori on rakennettu pääasiassa jyrien kiekoista. Kävelemme polulla, ja tuossa on Hankmo, jollaisella seitsentoistavuotias Parviainen lähti pellolle, tuolla taas samaan aikaan hankittu Jukon kylvökone. Esikuvana oli tilan ensimmäinen traktori, David Brown Cropmaster. Kun kiviympyrää tehtiin, hanke laajeni. Kirkolta polulle Hanhirannan talousrakennusten vieressä on pieni kallio, jolla on ollut ennen sotia käytetty sepän paja. Parviainen hankki vielä lisää jyriä. Ei tullut virkamiestä. Jyräpyöriä jäi vielä ylikin sen verran, että Hannu teki niistä kukkateoksen pojantyttärelleen Ainille. Minulla oli paikka oppikouluun, mutta jostain syystä en tullutkaan sinne lähteneeksi. ”Eräs hitsaaja vakuutti, että kyllä se taideteoksena kestää mutta työkäytössä olisi eri juttu.” Hannu aloitti työnsä tammikuun puolivälissä, ja vappuna oli valmista. ”En ole mikään koneisiin sisään menevä moottorimies vaan tämmöinen kansantaiteilija, kylmän raudan seppä.” Tällä paikalla on ollut hevosaikaan pajarakennus. Teoksen nimeksi tuli kuitenkin siitä läheisesti muistuttava Taavetti ja pojat. Muistojen polku on nimensä veroinen. Siitä se lähti maamiehen ura. Viime kesänä tilalla pidettiin toisen kerran Suvi-illan papatus ja paljastus, kun Taavetti ja pojat paljastettiin ja Muistojen polku avattiin. Palkkia on napattu muun muassa rehusiilon kuljettimesta ja peltiä vanhasta lietevaunusta. Maamiehen kirkkoon Hannu asetteli pyhäinjäännöksiä tilalta: vanhoja sepänkaluja, maatalouskoneita, kärrynpyöriä, maitotonkkia. Hannu pelkäsi aluksi, ettei valurautakiekkoja saa kestävästi hitsattua hänen mig-hitsauskoneellaan. ”Silloin minulla välähti, että teen jyräkiekoista traktorin.” 36 HANHIRANNAN TAITEILIJA. ”Tänä kesänä on viimeiset koneet tulleet sinne polulle ja rantaan on rakennettu silta pieneen saareen. Olen varmaan viimeinen viljelijä tällä tilalla, joka ei ole muusta kuin maataloudesta elantoa saanut.” Polku on edelleen avoin uusille esineille. ”Talvella 2018 yhtenä yönä mieleeni tuli, että minäpä teen tuohon mäelle tämmöisen kiviympyrän, niin sanotun maamiehen kirkon”, Parviainen kertoo. ”Siinä saattoi mennä viikkokin, etten käynyt koko työmaalla. Kivikirkon esineistönä on tilan vanhoja työkaluja alasimesta niittokoneeseen. Parviainen on tekemistensä suhteen vaatimaton, vaikka hänellä on tuoreen taideuran lisäksi takana vuosikymmenet niin oman tilan konetyötä kuin urakointiakin. Hannu Parviainen teki pajakalliolle kiviympyrän ja antoi sille nimeksi Maamiehen kirkko. Kovin orjallisesti ei Hannu ottanut mallia Cropmasterista. ”Vuonna 1967 lopetin koulun. ”Silloin minulla välähti, että teen jyräkiekoista traktorin”, Hannu kertoo
Taavetti ja pojat -teokseen on käytetty jyränkiekko poikineen. Takaapäin traktoriteos on kuin ilmetty David Brown. Muistojen polun varrella on maailmalta haalittuja ja tilalla säilyneitä vanhoja koneita. Nämä kukat on tehty traktoriteoksesta yli jääneistä jyräkiekoista ja navetan parrenerottajan putkista. Se traktorin perässä 17-vuotias Hannu huristi peltokasvituotannon maailmaan. Jukon kylvökone on jälkimmäisiä. 1/2021 37
EI VALMIISTA PALIKASTA Arto Karttunen 38
Arto on niin uuttera harrastaja, että aikaansaannoksia piisaa kasvavassa määrin esiteltäväksi. Takana Volvon perä on rakennettu tukivarsille, ja Mitsubishi Lancerin takajousista on tehty sinne kierrejouset.” Teksti: Mika Rassi • Kuvat: Jan-Erik Laine ja Tapio Mäntyniemi ”Mitähän lienevät kotona kertoneet. Tehostettu ohjaushammastanko on Volvosta mutta siitä lähtevät ohjausakselit taas Nissanista. Edessä on Volvon linja-auton istuimet ja takana Nissan Micran penkki. ”Moottori on nurin päin, eli vaihteisto on eteenpäin. Tein tästä sitten hupivehkeen, että porukkaa sopii kyytiin ja pääsee lähtemään maaston puolelle.” Autolla kelpaakin poiketa tieltä. 1/2021 39. Vanhimpia säilyneitä omavalmisteita on 90-luvun puolivälissä tehty ajokki. ”Sieltä se kai on lähtöisin kiinnostus traktoreihin. Myöhemmin tuli muita koneita polttopuuhommaan. Vanhat Koneet 7/14 kertoi Arton rakentamasta runko-ohjatusta metsätraktorista. Pyörän navat ovat Nissan Bluebirdistä, alatukivarret ovat vielä Mersun alkuperäiset. ”Siinä oli aluksi lava ja eri hyttejä. Että tämmöisillä ne ovat siellä Suomessa tehneet töitä?” Karttusen vanhin itse tehty ajoneuvo on noussut Hanomag-Mersun rungolle. Karttuselle on karttunut muutama tehtaan asussa oleva vanha traktorikin, mutta katsotaan nyt tarkemmin niitä koneita, joissa Arton oma kädenjälki parhaiten näkyy. Polttoainetankki taitaa olla Datsun Homerin. Vehje on kokenut parikin muodonmuutosta. ”Alusta on rakennettu mahdollisimman pehmeäksi. Etuperään on tehty alennusvaihde, josta lähtee voima takaperälle.” Entisestä hyötyajokista on tullut ajanvietepeli. Jo kotopaikalla tuli väsäiltyä ensimmäisiä omarakenteisia aihioita”, Karttunen kertoo. Silloin se oli polttopuuajossa, ja lavalla oli hydraulinen halkomalaite. Uudehkon korin runko on tehty rhsputkesta, ja se kärsii tekijän mukaan mennä vaikka kumoonkin. V uosien mittaan olemme pariinkin otteeseen käyneet Outokummun Varislahdella koneasentaja Arto Karttusen luona ihmettelemässä hänen tekemiään koneita. Isuzusta on ohjaustehostajan pumppu, ja Saabia on mittaristo.” Moottorikin on nyt Mersun. ”Runko, moottori ja vaihteisto ovat Mersu 206:sta. Volvon perät on molemmissa päissä. Koneasentaja Outokummusta rakentaa vanhoista osista hyötykoneita ja hupivehkeitä omaksi ja muiden iloksi. Itse tehtyjen ajopelien lisäksi Karttunen on sovittanut Nissanin ja Mersun purkumoottoreita Nuffieldeihin ja rakennellut muun muassa traktoreiden hydrauliikkaa uusiksi. Osia Arto nappasi monesta autosta. Artoa ei kiinnosta laittaa uutta valmista palikkaa vanhan vastaavan paikalle, kuten seuraavasta huomaamme. Vanha risteytys ja Vektori Arto on kotoisin pieneltä lypsykarjatilalta. Alkuun autossa oli Nissanin moottori ja myöhemmin Fiatin kone. Ajoneuvo on nelivetoinen. Numerossa 3/16 nähtiin Karttusen omatekoinen pieni telatraktori, jonka bensiinimoottorin hän oli muuttanut dieseliksi. Edessä on Bluebird-Nissanin joustintolpat, joista sain sopivaan kulmaan muuttamalla pehmeät
Takaperä on farmari-Corollasta kavenneltu. Sen jälkeen sillä käytettiin klapisirkkeliä ja kivileikkuria ja seipäänteroituskonetta. ”Paino-tehosuhde on kohdallaan, sillä moottori on 66-heppainen.” Arto teki Vektoriin myös normaalin kolmipistekiinnitteisen nostolaitteen. Uutta rautaa siihen ei käytetty yhtään. Samasta autosta on otettu myös neliportainen manuaalivaihteisto. Siihen Arto teki mekaanisen esteen, ettei nelosvaihdetta saa päälle. Rakensin takapyöriin sokkakiinnitteiset sovitteet ikään kuin vanhaan tyyliin. Tekeminen alkoi moottorista. Vektorin perässä on hevosharavasta tehty haravakone, ja kesäisin sillä kerätään heiniä hevosille. Pienimmät vaihteet sopivat moneen hommaan.” Pituus on noin 2,3 metriä ja leveys noin 1,4 metriä. Moottori on Nissanin SD22, 80-luvun alkupään lava-auton moottori. Uusvanha Vainio Vainio on Arton uusin traktori, vaikka se onkin vanhoista osista kasattu. Omarakenteinen Vektori-traktori on uudempi tekele. Rungon Arto rakensi neliöputkesta. Perä on käännetty niin, että vetosuunta säilyy oikeana. ”Välitys on lähellä tavallista traktoria. Runko on vähän paksumpaa kulmarautaa. Hihnalle tein kiristyssysteemin kytkinpolkimen kautta, eli hihna toimii kytkimenä.” Vaihteisto on vanhan Opel Kadett C:n laatikko. Ohjauksen osat, perä ja taka-akseli otettiin Toyota Crownista. Samalla välitys tippuu, suhde taitaa olla noin 5:1. ”Pyörät on ilmeisesti perunannostokoneesta. Jäin miettimään, että entä jos sille tekisi eläkekodin, jossa se olisi silloin tällöin käytössä.” Arto rupesi keräämään vanhaa romua traktoria varten. Suurimmalla pykälällä mennään varmaan lähelle neljääkymppiä. ”Isä osti 60-luvun alussa JAP 5 -moottorin pyörittämään vesipumppua. Hydrauliikkapumppu on auton ohjaustehostimen pumpusta tehty. ”Kolme vaihdetta kuulostaa uskottavammalta tuommoisessa kuin neljä.” 40 Arto Karttunen Seppiä ja mestareita. Etuvedon rakentaminen olisi mahdollista, sillä kardaanin laippaan Arto teki varauksen sitä varten. Myös Vektorin perään on rakennettu alennusvaihteisto purkuosista. Vektori on saanut moottorin Nissanilta mutta nimen ja käyttöohjeet lantakoneelta – tarvittavin muutoksin. Kytkimen paikalle asensin ison hihnapyörän ja moottorin puolelle pienemmän hihnapyörän. Se oli monessa mukana, kunnes muut koneet syrjäyttivät sen
”Laitoin siihen Nissanin LD28-kuutosmoottorin Cedricistä. Toimiva etupää kuitenkin on. Siitä sivullisille useimmiten paljastuu, että Vainio on uustuotantoa. Keulan maskipeltiä on muutama sentti siirretty eteenpäin.” 1/2021 41. Vilskeen kuormaajan aisojen kulmaa on terävöitetty ja aisoja lyhennetty. ”Purin sen saumoista, moukuttelin betonia vasten suoran näköiseksi ja tein kanttikoneella tarvittavat muodot. Kaikkiin niistä hän on asentanut Nissanin tai Mercedes-Benzin moottorin 70–80-luvun autoista. Vainion rautaosat on tehty patinoituneista keräilytarpeista. ”Olen näitä moottoreita käyttänyt, koska ne ovat pitkäiskuisia perinteisiä valurautakoneita ilman jakohihnoja.” Niihin on kuitenkin sovitettu Nuffieldin oma vauhtipyörä. Lisäksi kuormaajaan on tehty hydraulinen kauhankääntö ja pikakiinnityslaite. Leylandista otettuun hyttiin Arto on tehnyt takalasit. Tekiköhän muisti tepposet vai oliko kiusantekoa nuorempaa väkeä kohtaan.” Nuffieldissa on Nissanin moottori, johon on sovitettu traktorin oma vauhtipyörä. Se mahtuu hyvin tuohon nelos-Nuffin runkoon. Vainio kestää kyllä pidemmäänkin pätkän ajoa, mikäli selkä kestää – aika tärisijä se on tuolla kovalla alustalla.” Vainio vetää porukkaa puoleensa. Niiden hammaspyörät sopivat Nuffin kehälle. ”Ilmeisesti tuo Vainio ei ole ainut tuommoinen traktori, koska se pappa oli kuulemma aikoinaan samanlaisella tehnyt töitä. Että tämmöisillä ne ovat siellä Suomessa tehneet töitä?” Arton tiluksilla järjestetyillä Palorannan koneja rompepäivillä kuultiin erään ikämiehen tarinoivan Vainiosta jälkipolville. Vasta ostetun DM4:n moottori oli niin huonossa kunnossa, että se piti vaihtaa. Kylätapahtumassa Outokummun keskustassa aasialaiset vieraat ihailivat konetta pitkään. ”Moottorin omasta vauhtipyörästä on sorvattu soviteholkki, joka sopii moottorin kampiakselin päähän ja Nuffieldin vauhtipyörän keskiosaan. Mitähän lienevät kotona kertoneet. Olen käyttänyt joko Nissanin, Toyotan tai Nuffin omaa starttia. Arto on vaihtanut DM4-Nuffiin Nissanin kuutosmoottorin. Miltei kaikki osat ovat olleet alkujaan punaisia. Hitsausjäljet ja muut rakentelun merkit ovat nyt maastoutuneet ruosteen alle.” Harjateräksen käyttäminen etupyörän pinnoina oli Artosta jälkikäteen ajateltuna virhe. ”Jokainen vuorotellen istui kyydissä ja kuvia otettiin. Arto on ottanut talteen paljon vanhoja merkkejä ja kilpiä. Pulsaattoripesukoneen logo miellytti silmää, ja kun ensimmäistä kirjainta vähän muokkasi, nimestäkin tuli traktorille passeli. Nissaneita Nuffeihin Artolla on viisi Nuffield-traktoria. Joku on jo ehdottanut koneen entisöintiä: sehän olisi helppoa, kun alkuperäinen värikin näkyy. Starteille on tehty omat kiinnikepaikat ja sovitteet.” Ensimmäisen moottorivaihdon Arto teki parikymmentä vuotta sitten. Nuffieldin oma kytkin toimii siis näissä. Konepeittona on puretun tehtaan romukasasta löytynyt peltisuppilo. ”Tein eteen laakeroinnit rasvausmahdollisuudella
Vanhemmat Nissanin moottorit, joissa on rivipumppu alipaineohjauksella, toimivat hyvin siinäkin käytössä. Samalla polttoainetalous parani paljon. SD-mallin moottori on paras siinä.” Yli kuusi vuotta sitten esittelimme Arton Nuffieldista rakentaman metsätraktorin. ”Nuffin moottoria ei meinannut talvella saada lämpimäksi”, Arto kertoo. Moottori oli kuitenkin hyvin hankala asentaa vastaavaan Nissanin moottoriin verrattuna. Mercedes-Benzin nelisylinterisen moottorin sovittaminen kolmos-Nuffiin oli melko vaivalloista. ”Hytissä oli aina lasit huurussa ja kylmä, vaikka siellä lämmityslaite onkin. Imusarjaan on tehty jatkopala, johon Nuffin ilmanpuhdistin sopii ja se tulee vielä vanhalle paikalleen konepeltiin.” Kun moottori oli paikallaan, ongelmia seurasi jakopäässä. Töissä, joissa käyttäjä on kuskin penkillä, ei välttämättä huomaa eroa Nuffin omaan moottoriin. Kiinnitysruuveille piti vain tehdä uudet reiät. ”Kun Nuffieldin vauhtipyörän sovittaa Mersun perään, lohkoa pitää lyhentää 30 millimetriä. Karttusen tekemä metsätraktori tavattiin kuutisen vuotta sitten. 42 Seppiä ja mestareita Arto Karttunen. Kun se sitten rupesi jäähdytysnestettä sotkemaan öljyn sekaan, arvelin, että nyt se vaihtuu Nissanin moottoriin.” Ero on Arton mukaan huomattava. ”Kun vauhtipyörä on raskas, Nissanin koneesta tulee sitkeä. Siinä häviää monta hyvää kiinnityspaikkaa. Hyvissä olosuhteissa tuntikulutus jää 2,5 litraan.” Hankala saksalainen Lyhyempirunkoiseen kolmos-Nuffiinkin Arto on saanut neloskoneen istutettua. Arto käyttää Nuffia niittoja lumityötraktorina. Väliin pitää saada pelti lohkoa vasten, johon sitten tulevat tukipisteet traktorin puolelta ja startit ja muut. Pellin kiinnittäminen on oma ongelmansa.” Kun vauhtipyörä ja sen koppa suurenivat, pakosarja ei enää mahtunut entiseen tapaan paikoilleen. Silloin sitä pyöritti vielä Nuffin oma kone, mutta nykyään siinäkin surraa Nissanin moottori, nelisylinterinen SD23. Maskin moottorikylttiäkin on uurastuksen kunniaksi muutettu. Siinä on Mercedes-Benz 200:n dieselmoottori OM601. Ajokytkimestä riippuvaisen ulosoton kanssa vapaakytkimellä varustettu nivelakseli on Karttusen mukaan ehdoton peli. Sen jälkeen Nuffieldin moottorin tilalle on vaihtunut Nissanin SD23. ”Pakosarjan pystyi kuitenkin juuri ja juuri kääntämään ylösalaisin. ”Nyt ei tarvitse kuin pistää hetkeksi tyhjäkäynnille, ja kohta on hytissä lämmin. Mutta jakajapumput ja osa rivipumpuistakaan eivät pidä paikalliskäytössä vakiokierroksia
Se on mukavaa.” Deutz D25 on Arton vanhoja vakiotraktoreita. 1/2021 43. Karttusen kaikissa Nuffieldeissa on kaksi hydrauliikkapumppua samassa linjassa. ”Ne ovat suurin piirtein yhtä voimakkaita. Traktoreita, maamoottoreita, moottoripyöriä ja vanhoja autoja tuli lähiympäristöstä, muutamia lähikunnistakin.” Lisäksi Arto esittelee edesottamuksiaan koneiden parissa ja vähän muuallakin Youtubessa Konemies Artsi -kanavalla. Kampiakselille sorvasin tuplaurat kiilahihnapyörälle. Volvo T22 on ollut Artolla 90-luvulta lähtien. ”Etupään rakensin niin, että vesipumppu pyörii siellä sivussa erikseen ja tuulettajalle on erillinen siivapyörä. Nekin hän on peruskunnostanut sisuskaluja ja ulkoasua myöten. Pari kertaa pidetty Palorannan konepäivä kasvoi kerta kerralta ennen kuin korona tappoi sen viime vuonna. Suorituskyvyissä ei Arton mukaan juuri ole eroa Nissanin ja Mersun nelisylinteristen välillä. Mersukin jaksaa hyvin kaikilla kierrosalueilla.” Esillä eri paikoissa Arton koneita on nähty vieraissa ja omissa tapahtumissa. ”Toissa vuonna paikalla pyörähti 400–500 henkilöä. Kampiakselin uralta pyörii myös hydraulipumppu.” Vaikka asentaminen oli työlästä, M-B:n moottorin hyvä puoli on vanhoja Nissaneita parempi varaosien saatavuus. On tehtävä erillinen laakeroitu pukki, johon saa siivikon kiinni.” Mersun moottorissa oheislaitteet pyörivät moniurahihnalla, mutta Arto vaihtoi tilalle kiilahihnapyörät. ”Ihmiset tuntuvat olevan kiinnostuneita erikoisemmista rakennelmista. SD22-moottori asennettuna Nuffieldiin. Nuhvin jäähdyttäjää saa sen verran alaspäin, että Nissanin kone sopii siihen hyvin. Mutta Mersun vesipumppu on oikealla sivulla. ”Nissanin koneessa esimerkiksi vesipumpun paikka on keskellä moottoria, ja siihen voi suoraan laittaa tuulettajan siivikon paikalleen. Arto on asentanut Nuffeihin nokkapumput, joilla pärjää yleensä, mutta kaveriksi voi tiukassa paikassa ottaa traktorin oman pumpun
Tarpeen vaatiessa rakennettiin maatalouskoneetkin omin käsin. PERKKAAN AUTOTRAKTORIT Kolmen koneen tarina Teksti: Kari Koskenala, Kivi Koskenala ja Juha Kaitanen Kuvat: Koskenalan arkistot 44. Työkalut rinnan perunakellarin edessä: Chevrolet-pohjainen autotraktori ja Ford Thames vuosimallia 1947. Näiden joukossa oli kolme autotraktoria, joista Kari nyt haluaa jakaa muistojaan. Karin isoisä Kustaa ”Kössi” Koskinen osti Bergansin tilan vuonna 1905. Siinä oli puupinnapyörät ja neloskone”, Kari tarinoi. Sodanjälkeisissä vaikeissa oloissa koettiin puutetta monella saralla. Isäntien sinnikkyyden ja kekseliäisyyden avulla ongelmat selätettiin yksi kerrallaan. Vanhasta Leppävaarasta on vain rippeitä jäljellä. Pelloilla viljeltiin ja navetassa kasvatettiin tarveaineita Koskisten omistamille kansanruokaloille. Albergan kartanon ympärille levittäytynyt Leppävaara oli Kari Koskenalan lapsuudenmaisemaa. Vuonna 1943 tilan isännyys siirtyi Karin isälle Veikko Koskenalalle. Chevyt olivat olleet leipomotuotteitten jakelukäytössä, ja suurimmassa osassa niitä oli umpinainen kori. Toisen maailmansodan jälkeen alue koki voimakkaan mullistuksen, joka johtui siirtoväen ja rintamamiesten asuttamisesta sekä yhteiskunnan muuttumisesta. H arva nykypäivän kulkija, joka kiitää ajoneuvollaan pitkin Kehä I:tä länteen, arvaa, millainen maatalousja huvilaparatiisi Leppävaara aikanaan oli. Isäni Veikko Koskenala rakensi tällaisia vehkeitä kolme kappaletta. Maanviljelyn ohessa Veikko oli kekseliäs ja toimelias koneiden rakentaja, joka valmisti suuren osan tarvitsemistaan työkaluista itse yhdistelemällä erilaisia romutukseen tuomittuja osia keskenään. Ensimmäinen valmistui vuonna 1945 kevyen, vuodelta 1928 olleen Chevrolet-kuorma-auton alustalle. ”Vanhoja traktoreita ei ollut eikä uusia saanut. Veikko osti sodan jälkeen useamman 1928-mallisen Chevrolet-kuorma-auton Osuusliike Elannolta tarkoituksenaan hyödyntää autojen osia maataloustöissä
Veikko Koskenala Chevyn ohjaimissa. Palstalle päästäkseen autotraktorin oli ylitettävä Nummijärven Sikakoski, jonka yli rakennettiin tukeista silta. Tässä on sadonkorjuun aika ja lantut viedään kellariin autotraktorilla. Istuin hienolla nahkaisella takapenkillä ja nautin kyydistä”, Kari muistelee Pian alkoivat muutostyöt. Etuakselilla oli alkuperäiset Fiatin pyörät. Ensimmäisen autotraktorin Veikko rakensi korvaamaan hevoskuljetukset. Etuakseli laakeroitiin keskeltä runkoon aitojen traktoreiden tapaan. Valmiiksi kaadetut ja karsitut tukit Fiat veti tukkilaanille yksi kerrallaan. Pääsin mukaan pienelle koeajolenkille. Voimanlähteenä säilyi alkuperäinen nelisylinterinen moottori. Pura, lyhennä ja muokkaa Chevrolet-autotraktorin rakentaminen aloitettiin poistamalla kori rungolta. Taka-akselille sen sijaan sovitettiin Ford-kuorma-auton pyörät. Etuakselissa jouset säilytettiin. Näin saatiin nopeusalueet paremmin sopiviksi peltotöihin. Pitoa pyrittiin parantamaan käyttämällä ketjuja vetävissä pyörissä. Alkuperäinen Fiat-moottori jäi paikalleen, mutta sen perään sovitettiin Ford-kuormurista irrotettu vaihdelaatikko. Edellisestä projektista viisastuneena jousitus poistettiin molemmista akseleista. Rungon takaosaan rakennettiin niittaamalla ja pulttaamalla kokoonpantu teräksinen kippilava. Fiat joutui myös metsätöihin. ”Seuraavan autotraktorin aihiona oli Fiat 503. Tekniikan yhteyteen rakennettiin voiman ulosotto. Ensin kori nostettiin kokonaisena pois rungolta ja runko lyhennettiin. Chevrolet-autotraktori nousemassa verstasmäkeä ylös. Ikävää ilmiötä ei helpottanut renkaiden heikko kunto. Kari Koskenala ottaa tuntumaa Fiat-EPAan. Maanviljelyskoneet olivat alun perin hevosvetoisia, ja nyt ne muutettiin Fiat-autotraktoriin kytkettäviksi. Se tuli meille ajokuntoisena vuonna 1946. Fiatilla vedettiin muun muassa kylvökonetta, perunan istutus-, multausja nostokonetta sekä juurikkaan ja viljan kylvökoneita. Valmiiksi kaadetut ja karsitut tukit Fiat veti tukkilaanille yksi kerrallaan. Lavan etuosaan kiinnitettiin peltinen kuppi-istuin kuljettajalle. Veikolla oli metsäpalsta Karjalohjalla. 45. Keväällä autotraktorilla kuljetettiin lannoitteet, kylvösiemenet ja siemenvilja kylvökoneille. Alustan lyhennyksen yhteydessä poistettiin myös takajousitus. Näin ei runkoon kohdistunut vääntöä ja takapyörien ote maahan säilyi. Myös alkuperäinen voimansiirto ja puupinnapyörät kelpuutettiin. Syksyisen sadonkorjuun aikaan vilja-, juuresja perunasato haalattiin varastoihin. Kuva vuodelta 1948. Siitä oli seurauksena, että takapyörien pito irtosi herkästi pomppuisella pellolla. Lanttu oli Perkkaan pääkasvituotteita. Alusta lyhennettiin, koska pienempi akseliväli mahdollisti ketterämmän kääntymisen
46 PERKKAAN AUTOTRAKTORIT. Sen perustana oli Ford AA:n alusta. Fordin vaihdelaatikoita oli kaksi peräkkäin, jolloin saatiin aikaan tarpeeksi hidas ajonopeus sekä mahdollisuus voiman ulosotolle. Avo-ojitetuissa pelloissa jää aina ojan viereen vaon mittainen käsittelemätön, mättääntyvä ala. Taka-akseli oli Fordin kuorma-autosta. Tässä menossa lantun multaus. Yksi maininnan arvoinen on patentinkin saanut ojanpiennarten muokkauslaite. Veikko Koskenala suorittamassa kasvinsuojelua vanhan ajan myrkyillä. Kone oli aluksi nokallinen, mutta se muutettiin myöhemmin tylppänokkaiseksi. Veikko loihti autonraadoista muiden muassa myös omatekoisen nosturilaitteen. Pääosa maataloustöistä tehtiin traktoreilla, mutta joitakin erikoistehtäviä suoritettiin autotraktoreilla.” Veikko hyödynsi taloon hankittuja aihioita kuten Ford-kuormureita monenmoisiin muihinkin maataloudessa tarvittaviin koneisiin ja laitteisiin. Kuljettajan istuin siirtyi lähes etuakselin päälle, jolloin saatiin akseliväli mahdollisimman lyhyeksi ja autotraktorin käsittely peltotöissä mahdollisimman ketteräksi. Kolmas traktori ja muut vehkeet Kolmas ja samalla edistyksellisin autotraktori valmistui 1950-luvun alkuvuosina. Voimanlähteenä raksutti Chevrolet’n nelosmoottori. Ruisku oli todellinen liennytysversio: siinä oli etupää Italiasta, takapää USA:sta ja Wehrmacht-myrkkysäiliö. Fiatin perässä oleva laite on isännän tuotekehityksen tulosta. Nuffield hankittiin 1950-luvun loppupuolella. Tästä kasvullisuudesta muodostui ajan mittaan ongelma, joka oli saatava pois. Fiiu taipuu moneksi. ”Kaikkia kolmea autotraktoria käytettiin vielä sittenkin, kun taloon oli jo hankittu oikeita traktoreita. Taka-akselin jousitus poistettiin, mutta etuakselilla säilytettiin poikittainen jousipakka. Harmaa-Ferguson ostettiin vuonna 1953. Perään vaan vaihdetaan isännän kehittämiä apulaitteita. Sisun taka-akselin alennus käännettiin ylennykseksi, jotta saatiin tarvittava iskunopeus. Tähän Veikko kehitti saatavissa olevia kuorma-auton osia-osia käyttäen ojanpiennarhakkurin
Sodanjälkeisessä Suomessa elettiin säännöstelytaloudessa. Autoista rakennetut traktorit olivat halpoja ja yksinkertaisia kuten tuon tavaratalon tuotteet. ”Autotraktoreita käytettiin vielä, kun taloon oli jo hankittu oikeita traktoreita.” Kyntöpellon ojanpientareet olivat viljelyn kannalta ongelma. Tekniikka oli yleensä Fordin TTtai AA-mallisesta kuorma-autosta, mutta joskus myös Chevrolet’sta tai muista saatavilla olleista romuautoista. Tarvittavat osat otettiin romutetuista kuorma-autoista tai tehtiin itse. Kuormavaunujen järeämpi rakenne ja sopivampi välitys soveltui paremmin autotraktorin aihioksi. 1/2021 47. Uusia traktoreita alkoi saada 1950-luvun alkupuolella. Autotraktorien rakentaminen oli ajan sanelema pakko. Nimi juontaa juurensa EPA-halpatavarataloketjusta (Enhetsprisaktiebolaget tai Enhetspris AB). Tuotantoon panostettiin vakavissaan ja Idealista painatettiin jopa myyntiesite. EPAt ja Idealit R uotsissa autotraktorit yleistyivät 1930-luvulla. Tähänkin Veikko kehitti käsittelylaitteen hyödyntäen talon romuvarastoa. Säännöstelytalous ja voimakas halu jälleenrakentaa maa synnyttivät monenmoista kekseliäisyyttä, jolla selvitä arkisista askareista. Myöhemmin puu vaihtui rautaan ja rautapyörien tilalle tuli kumit. Ensimmäisissä malleissa oli rautapyörät ja puurunko. Suomessa autotraktoreita valmistivat lähinnä kyläsepät, mutta sarjatuotantomaista tomintaakin oli. Arviot tuotantomäärästä vaihtelevat runsaasta tusinasta peräti kuuteenkymmeneen traktoriin. Paraisten Nilsbyn kylässä toiminut Erikssons Maskinverkstad teki Ideal-autotraktoreita lähes teollisesti vuosina 1936–1948. Myös kuvan nostolaite on Veikon kehittämä ja pajassaan rakentama. Siellä ne saivat nimekseen EPA-traktori. Autotraktoria rakennettaessa vanhat autot muutettiin mahdollisimman hyvin korvaamaan hevosia maataloudessa, siis käyttämään ja vetämään maatalouskoneita. Tässä vaiheessa lantut kuormataan Fiat-autotraktorin lavalle omatekoisella elevaattorilla. Valmistuneet Ideal-traktorit eivät tekniikaltaan tai ulkonäöltään olleet keskenään samanlaisia. Karin muistikuvan mukaan Perkkaan harmaa-Fergu oli toisesta maahantuodusta erästä. Sotaa edeltäneen vuosikymmenen lopulla niitä oli Ruotsissa noin 5 000 kappaletta
Peltoviljelyyn, koneoppiin ja taloushallintoon keskittyneet maatalouskoulut tahtoivat kuitenkin olla tykkänään miesvaltaisia. Pitkään sen jälkeenkin nainen traktorin ratissa, konekaupoilla tai muissa miesten hommissa herätti ihmetystä. Hely Pylvänäinen oli vuonna 1964 ensimmäinen Vilppulan maamieskoulussa opiskellut tyttö. Sellainen oli 1908 perustettu Vilppulan maamieskoulukin. Niissä opiskeli myös naisia, etenkin jos saman oppilaitoksen yhteydessä toimi myös karjataloustai emäntäkouluja. S uomen maamieskoulut eivät kaikki olleet nimensä veroisia. Teksti: Mika Rassi Kuvat: Hely Pylvänäinen, Raija Penttinen, Mika Rassi Ensimmäinen NAINEN 48. Ensimmäiset naiset sisäoppilaitokseen saatiin vuonna 1964, kun joutsalainen Hely Pylvänäinen ja juupajokinen Hilkka Pärssinen aloittivat siellä opintonsa 16 nuoren miehen kanssa
Märkänä syksynä Kotiniemessä ruis alkoi itää pellossa, joten se päätettiin panna seipäälle. Perheessä oli vain tyttöjä ja isä sairasteli, joten Hely päätti lähteä isännän oppiin. Vilppulan Kotiniemen kasvatuslaitos rakennettiin vuosina 1902–1907. Hän oli jo käynyt karjanhoitokoulun ja toiminut karjantarkkailijana. Kotiniemen kasvatuslaitoksen katsastaja Isoniemelä ajaa Fordsonilla, Hely istuu lokasuojalla. Sinne ei tuotu kaivuria.” Paljon Hely siis ymmärsi Kotiniemessä niin ihmisten kuin koneiden luonteesta. Myös panostamista ja metallitöitä harjoiteltiin. Konehommia hän oli kotona ehtinyt tehdäkin. Hely kertoo kaivaneensa sen verran, että voi nyt sanoa systeemin oppineensa. Pahinta väkeä oli kuitenkin työntekijöissä. Yksi Isoniemelä oli oikein iso ja laiska, se ei viitsinyt komennellakaan.” Kotiniemen kasvatuslaitoksella kaivettiin kasvihuoneiden perustuksia Hydro-Masterilla. Tilat kävivät pian pieniksi, ja niin ruvettiin suunnittelemaan uutta poikien kasvatuslaitosta Ajosjärven rannalle. ”En minä mikään niin etevä niissä traktorihommissa ole, mutta olen saanut tehtyä sen, mitä olen yrittänyt.” ”Kyllä minä poikien kanssa toimeen tulin, ja otin niiltä vielä luulotkin pois.” Ensimmäinen Kotiniemen kasvatuslaitokselle kaivettiin kasvihuoneiden perustuksia Hydro-Masterilla. Koulun johtaja Antti Heilimo kehui Helyä sellaiseksi mekaanikoksi, joka purkaa ja kokoaa traktorin moottorin hetkessä. Ympäristö oli vielä maamieskouluakin miesvaltaisempi. Koulussa ja Kotiniemessä Hely oli kouluun tullessaan 19-vuotias. Kyllä minä poikien kanssa toimeen tulin, ja otin niiltä vielä luulotkin pois.” Yksivuotisessa maamieskoulussa opiskeltiin kasvinviljelyn ja karjanhoidon lisäksi muun muassa liiketaloutta, kirjanpitoa, metsänhoitoa, koneja rakennusoppia sekä rakennuspiirustusta. Hely on itse vähän vaatimattomampi. Lisäksi pojat olivat kaikki alaikäisiä rikollisia. Koulun tunnetuin oppilas lienee Akseli Anttila. Anttilasta tuli sittemmin punakaartilainen ja puna-armeijan korkea-arvoinen upseeri, ja hän oli toisen maailmansodan lopulla valloittamassa Berliiniä. Sadan pojan joukossa Hely oli ainoa nainen. ”Vanhemmat olivat olevinaan herran keppuroita, ne olivat ihan susia. Hän muun muassa piirsi kotitilalleen uuden päärakennuksen ja oppi niin ahjokuin kaasuhitsausta. Mutta olihan siellä ihan hyvääkin hoitohenkilökuntaa. Hely olisi päässyt myös Rantasalmelle Kolkontaipaleelle maamieskouluun, mutta päätti lähteä Vilppulaan. Joiltain hommilta kaivinkonetta kuitenkin säästettiin, ja niin Hely oppi toisenlaistenkin maansiirtokalujen käytön. Kesän harjoittelujakson Hely vietti Vilppulassa Kotiniemen koulukodissa. ”Opin siellä Kotiniemessä peruuttamaan peräkärryä, mikä minusta on sitten niin hankalaa kerta kaikkiaan, kun on niin pieni. Hely kertoo kaivaneensa sen verran, että voi nyt sanoa systeemin oppineensa. Kotiniemi oli toinen S uomen ensimmäinen poikien kasvatuslaitos oli Koivulan laitos Tuusulassa, joka toimii nykyään Keravan vankilana. 49. Kauan minä harjottelin.” Maamieskoulun ensimmäisistä tytöistä tehtiin paikallislehtiin juttuja. Kasvatuslaitos muutettiin sittemmin koulukodiksi, ja se lakkautettiin 1988. ”Mutta kun soraa ajettiin Fargolla, minä ja pojat mätettiin lapiolla ja Isoniemelä kuorsasi hytissä. Sen toiminta alkoi 1891. Helylle helpoimpia olivat navettatyöt, mutta muutkin hommat alkoivat luontua. ”Muistan, kun menin sinne. Siitä on käytetty myös nimiä Pohjois-Hämeen maamieskoulu ja Pohjois-Hämeen maatalousoppilaitos. Ruis puitiin syöttämällä se seipäältä Munktellin leikkuupuimurin kitaan. Johtaja oli asiallinen. En tajunnut, että siinä olisi jotakin ihmettä ollut. Mutta pojat olivat kuin silmät olisivat päästä pudonneet. Anttilasta tunnettu V ilppulassa toimi maamieskoulu vuosina 1908–1971. Laitoksen tiloissa toimii nyt varavankilana Vilppulan avovankila
”Matti oli pellolla, mutta konekauppias odotti sitä. ”Vietiin peräkärryllä tyhjiä AIV-tynnyreitä Mikkeliin meijerille. Isäntänä Helystä tuli isäntäkoulun jälkeen pian isäntä kotitilalleen. Sitten lentävät pysäyttivät ja sanoivat, että pitää antaa tilaa nopeammille ajoneuvoille. Kun neliveto-Fordista tehtiin kauppaa, myyjä vartosi miestä vastapeluriksi. Onhan tässä minun mieheni Matti sitten, mutta se on kirkolta, se ei ole niin tottunut. 50 HELY PYLVÄNÄINEN. Kyllä se ahkerasti tekee.” Taisi nainen konehommissa olla merkillinen asia kotinurkissakin. Minä sanoin, että minulla on yhtä kiire. ”5610 oli Jämsässä remontissa, ja minä hain yhtenä perjantai-iltana sen pois. ”Jos mikä on sitkeä niin se nelitonninen. Sillä on ajettu niin puita kuin rehupaaleja. Sitten 14-vuotiasta poikaa kysyi. Mentiin hakemaan kahdella traktorilla, ja kuormaa ei minulle meinattu antaakaan mukaan.” Hely vastasi konehankinnoista, eikä sekään aina kaikille sopinut. ”Ainakin tällä mäellä kerta kaikkiaan”, Hely nauraa. Saatiin kuitenkin kylkiäisenä matka maatalousnäyttelyyn Ranskaan.” Määrätietoisen traktorinkuljettajan sisua on saman traktorin ratissa todistettu pitkin maakuntaa. ”55 vuotta olen tästä kivisestä mäestä vastannut.” Kotiniemessä Hely ajoi heinäpellolla petroli-Fergua. ”Vuonna 1965 rakennettiin tämä torppa. Kun Caterpillar raaputti kiviä pellosta, naapurin ukot tulivat kuin harakat pellon reunaan. Sanoin, että maantietähän minäkin kuljen, en minä tähän jää sen takia, että toiset pääsevät mökille, minä olen menossa lypsylle.” Helyn lempikoneita on ollut uutena ostettu Ford 4000. Lopulta suostuttiin sanomaan minulle, että viljat ovat nyt kuivia. Ei nyt ole kumpaakaan. Isä kuoli 1968. Ei ole. Se on 23 vuotta tehnyt hommia. Se on niin rujon näköinenkin, kuin vanha loppuun kulunut ihminen.” Toinen suosikki on käytettynä hankittu Nokka-koura. No mitäs tässä sitten istutaan, tehdään kauppa, mies sanoi. Kiersin koneliikkeen vaihtokonepihan ja siinä oli se halpa koura. Että sen 55 vuotta olen tästä kivisestä mäestä vastannut. ”Teki mitä hyvänsä, aina oli joku nurkan takana kurkistamassa. Sanoin, että minähän sen kuitenkin päätän, että tuo ostetaan. Kärkisen lossilla mökille menijät tulivat sanomaan, että heillä on kiire, enkö minä voi odottaa lossille menoa. Sanoin, että pistetään peräkärryyn. Kerran rahtikuivurilta soitettiin ja Hely vastasi. Ajoin traktorilla vettä, ja ne sitä ihmettelivät maantien reunassa, kauppa-autoa kun odottivat.” Viljapuuhia pidettiin miesten asioina. ”Onko siellä Mattia. Se oli hyvä ostos.” Vuonna 1965 useampi lehti katsoi maamieskoulua käyneet nuoret naiset uutisen arvoiseksi asiaksi
Valmet 565 on pysynyt suvussa. Helyn aikana tilan lehmien pääluku oli alkuun noin kymmenen. Ford tekee joka kesä puuhommia. Oikea oli johtajan usko. Ensimmäisessä kuvassa Hely tyttärensä Ulriikan kanssa 70-luvun lopulla, toisessa Ulriikka poikansa Nikolain kanssa viime keväänä. Hely perehdyttää poikaansa Aaroa miltei uuden Ford 4000:n saloihin 70-luvun puolivälissä. Hely ja 4000 ovat edelleen remmissä. Parhaimmillaan se kasvoi kolminkertaiseksi, ja lisäksi tilalla oli mullikoita. ”Uskon, että Helystä tulee mainio isäntä”, sanoi Vilppulan maamieskoulun johtaja Antti Heilimo aikoinaan. Tätä nykyä tilalla on vuokralaisella ylämaan karjaa. Lypsykarjan lähdön jälkeen Hely ja Matti pitivät vielä hiehoja. 1/2021 51. Hely ja Matti osallistuvat yhä tilan ylläpitoon
52. JÄRKIKONE METSÄÄN MASSEY FERGUSON ROBUR Fergusonin ruotsalaisen maahantuojan pajalla tehtiin 60-luvun alkupuolella metsäkone, jota mainostettiin järkiperäiseen metsänhoitoon
Hankkija toi 60-luvulla Robureita erityisesti Pohjois-Suomeen. Robur oli erittäin maasto kelpoinen, ja se liikkui hyvin paksussakin lumessa. Robur oli aikanaan melko edistyksellinen kone. Häntätai peräohjaus tarkoitti, että perävaunuun kytketyssä koneessa oli hydraulinen runko-ohjaus. Teksti: Mika Rassi • Kuvat: Elinkeinoelämän keskusarkisto / Hankkijan arkisto Säädettävällä teleskooppiaisalla pystyi myös auttamaan koneen liikkeelle pahasta paikasta. Roburin pohjatraktorina oli ensi vaiheessa MF 65. Lämmin turvahytti oli tuolloin suurta ylellisyyttä ainakin suomalaisille. Telojen kiristys oli hydraulinen. Keinuvatelisen Rossön-vaunun vetoaisaan sai hydraulisesti ohjattavan teleskooppijatkeen. Useimmiten Roburin perässä kulki Anderssonin veljesten konepajan niin ikään Farming-edustuksessa ollut Rossön-telikärry ja katolta kurotteli Hiab 173 -kuormain. AB Farming oli Fergusonin ja sittemmin Massey Fergusonin maahantuoja Ruotsissa. Farming teki Roburista vielä pari uudistettua versiota, joissa suoraa sukuyhteyttä Massey Fergusoniin ei enää mainittu eikä näytetty. Yksi näistä oli 60-luvun alkupuolella tehty 3/4-telainen häntäohjattu Massey Ferguson Robur. Kuormain, telojen kiristys, ohjaus, etupään nosto ja lasku, teleskooppiaisa ja automaattinen tasapainojärjestelmä toimivat Roburissa kaikki hydraulisesti. Traktorin etupäätä voitiin laskea ja nostaa hydraulisesti, mikä helpotti monia asioita kuten telamaton asentamista. Myöhemmin Rovaniemen konepaja valmisti niin ikään Roburnimistä metsäkonetta Massikan teollisuustraktorin pohjalle. Metsäteho testasi Roburia talvella 1965 ja totesi, että se oli erittäin maastokelpoinen ja liikkui hyvin paksussakin lumessa. 53. Muutenkin Roburissa oli monta hydraulista jippoa. Telarakenne tarkoitti sitä, että apupyörät oli kiinnitetty taka-akseliin asennettuihin telavarsiin. Farmingilla oli Nyköpingissä myös konepaja, jossa valmistettiin muun muassa metsäkoneita. Hydraulinen kourakuormain ei ollut vielä itsestäänselvyys sekään
Rautaa työstettiin valtavissa tehtaissa ja pienissä verstaissa. Sorvin äärellä työskentelivät miehet ja naiset, nuoret ja iäkkäät. 54. Vänrikki Harrivirta on osunut kameran kanssa paikalle, kun sorvin perustaa rakennetaan Karhumäellä 1942. Metallialan työt olivat niissä talkoissa suuressa roolissa. Metallipajan tärkeimpiä työkaluja oli sorvi, jonka avulla valmistettiin uusia tuotteita ja viimeisteltiin korjaustöiden jäljet. SORVIN ÄÄRELLÄ Sotakoneiston toimintavarmuuden ylläpitämiseksi kotirintamalla tehtiin töitä tauotta. Teksti: Kari Mattila • Kuvat: SA-Kuva Pienten metalliosien työstöön tehty pikkusorvi on paitsi käytännöllinen myös kaunis esine. (kuva: Aavikko) Konepajatoimintaa sota-aikana Raskas työkalu vaatii tukevan asennusalustan
Kuvassa työn alla on 37 mm panssarintorjuntaammuksen sorvaus. Järeän työkalun leukojen väliin mahtui suurempikin koneenosa työstettäväksi. (kuva: Turo Kartto) Tarkkuutta ja täsmällistä otetta vaativa työskentely sopii naiselle siinä missä miehellekin. (kuva: Vuorela) Itä-Karjalan suurin sorvi löytyi ilmeisesti Aunuksen linnoitusosaston korjauspajalta. Taube) Nuori poika sorvin äärellä Tikkakoski Oy:n tiloissa keväällä -42. (kuva: Turo Kartto) 55. Borg) Tarkkaan katsomalla näkee leukojen puristuksissa käytetyn osan. Kuva onkin otettu jalkaväen asekorjaamossa, jossa rikkoontuneita ampumavälineitä kunnostettiin uudelleen käyttöön. Lindhin eteen Lahdessa kesällä -44. (kuva: R. Nokka-akselin laakeripinnat pistetään sorvissa uuteen uskoon. Suojalaseja ei kuvissa juurikaan näe – muista suojavarusteista puhumattakaan. Sorvin kidassa pyörii 20 mm pstkiväärin putki. Kuva on otettu Valtion kivääritehtaalla toukokuussa 1942. (kuva: K. (kuva: J. Lastua syntyy, kun terästä työstetään. Ruponen) Nuorimies viimeistelee sorvattua kappaletta viilan avulla. Kuvan nuori nainen ja uudelta vaikuttava sorvi osuivat valokuvaaja H. (kuva: Turo Kartto) Valtion tykkitehtaan monikarasorvi oli teknisen näköinen työstökeskus
Paperin sijaan uudessa rakennuksessa tuotettiin pääasiassa hioketta Kouvolassa sijaitsevien paperitehtaiden tarpeisiin. Kissakosken kanava rakennettiin ennen 1800-luvun puoliväliä. Valta-akseli sai puolestaan voimansa kosken virtauksesta Francis-tyyppisten turbiinien välityksellä. Turbiinit pyörittivät alun perin tehtaan valtaakselia. Puulaveden rannalle vuosikymmeniä sitten perustettu Etuniemi on monelle muistoja herättävä leirintäalue, josta käsin voi tehdä retkiä Vain elämää -televisiosarjan kuvauspaikkana tunnetuksi tulleen kartanohotelli Satulinnan tiluksille, Ahti Karjalaisen synnyinkotiin ja entisen pitäjäntuvan tiloihin tehtyyn kotiseutumuseoon. Sen korvaajaksi pystytettiin uusi tehdasrakennus, ja tällä kertaa materiaaliksi valittiin tulipaloja paremmin vastustava tiili. Tuotantolaitoksen koneet pyörivät valtaakselin voimin. Sähköntuotantoon ne valjastettiin 1940-luvulla. Teksti: Kari Mattila Kuvat: Kari Mattila ja Johanna Helin Voimalaitoksen osiin pääsee tutustumaan lähietäisyydeltä. Betoniallas ja altaan yläpuoliset kävelysillat ovat yleisölle avointa tilaa. Takavuosien tekniikkaan hurahtaneelle Hirvensalmen kiinnostavin kohde löytyy kuitenkin Kissakosken vanhan paperitehtaan ympäristöstä. Vanhan paperitethaan sisuksista löytyy myös pieni sähköalan museonäyttely. 1900-luvun alkupuolella helsinkiläisliikemiehet valjastivat kanavan teolliseen käyttöön ja pistivät pystyyn paperitehtaan ja puuhiomon. Alkuperäinen puurakenteinen tehdas tuhoutui tulipalossa vuonna 1920. 56. Paperia ja sähköä KISSAKOSKEN TEHDASALUE Etelä-Savon Hirvensalmella sijaitsee tehdasalue, jonka rakennuksissa pääsee tutustumaan sähköntuotannon historiaan. H istoriasta kiinnostunut matkalainen löytää reilun parintuhannen asukkaan kunnasta useita vierailukohteita
Ja jos on aina halunnut kurkistaa vanhan puukoppimuuntamon ovesta sisään, Kissakoskella sekin onnistuu. Nykyään Kissankoskella tuotetaan sähköä nykyaikaisin menetelmin. Tampereen Pellava ja Rautateollisuus Oy:n toimittama pystyakselinen Kaplan-tyyppinen voimalaitos tuotti sähköä yli tehtaan tarpeen, ja energiaa siirrettiin muun muassa Mikkelin kaupungin käyttöön. Vuonna 1932 Kissakosken kanavalle valmistui sähköntuotantolaitos. Tiloissa järjestetään esimerkiksi taidenäyttelyitä ja erilaisia tilaisuuksia, ja löytyypä tehtaan kätköistä erinomainen ruokapaikka sekä Suur-Savon Sähkön näyttely. 1930-luvulla rakennettu voimalaitos on ollut toiminnassa vuoteen 2012 saakka. Kymmenen vuotta myöhemmin myös tehtaan mekaanisen voimanoton turbiinit pantiin pyörittämään generaattoria, jonka jälkeen koko koski oli valjastettu sähköntuotantoon. Alkuperäinen puurakenteinen tehdas tuhoutui tulipalossa vuonna 1920. Laitos yritettiin tuhota pommittamalla, ja kaksi venäläistä laskuvarjohyppääjää koetti räjäyttää sen, mutta yritykset epäonnistuivat. Jälkimmäinen onkin tekniikasta kiinnostuneelle varsinainen aarreaitta. Laitos oli sota-aikana merkittävä, sillä täältä toimitettiin sähköä Mikkelissä sijaitsevaan päämajaan. Tehdasrakennuksen sisuksissa pääsee niin ikään seikkailemaan. Historiaa ei onneksi ole unohdettu, sillä tehdasrakennus ja vanha pystyakselivoimala ovat edelleen olemassa ja vieläpä hyvässä kunnossa. Kävijä pääsee vapaasti tutustumaan kunnostettuun voimalaitokseen sekä vanhoihin turbiineihin ja veden virtausta ohjanneisiin rakennelmiin. 57. Näyttelyyn on nimittäin koottu sähkönsiirtoon liittyviä kojeita ja niiden ylläpitoon tarvittavia työkaluja eri aikakausilta, sähkömiesten kulkupelejä sekä erilaisia sähkökäyttöisiä vimpaimia
58 KISSAKOSKEN TEHDAS. Sähkönäyttelyyn on koottu kattavasti esineistöä. Sähköyhtiön toimistovälineitä on niin ikään koottu kävijöiden ihailtavaksi. Nähtävillä on sähkömiesten työkaluja, kaapeleita, mittareita ja kytkinasema sekä pylväsmuuntamo. Konttorikoneissa näkyy sähkön mahdollistama kehitys viestinnän ja tiedonkäsittelyn saralla
Vesivoimalaitoksen huoltotöissä täytyy toisinaan pistäytyä pinnan alla. Repussa kulkivat mukavasti työkalut ja eväät termospulloineen. Museonäyttelyssä esillä oleva Unimog 406 on vuosimallia 1967, ja se on ollut Suur-Savon Sähkötyö Oy:n palveluksessa vielä 90-luvulla. Yli satavuotias sukelluspuku on aikoinaan ollut käytössä Vaajakosken voimalaitoksella. KISSAKOSKEN TEHDASALUE • Vahvamäentie 42, 52550 Hirvensalmi • www.ravintolakissakoski.fi Karu mutta monikäyttöinen Unimog-maastokulkuneuvo on etevä peli sähkölinjatyömailla. Asennusväen kevyempää ja ketterämpää kulkuvälineosastoa edustaa pirteä Husqvarna-mopedi. Täällä pääsee vihdoin kurkistamaan puukoppimuuntamon sisuksiin! 1/2021 59. Sähköntuotantoon ja -jakeluun liittyvien aiheiden ohella näyttelyyn on lavastettu 1950–60-luvun asunto, jonka kalustusta tarkastelemalla käy ilmi sähkön merkitys silloisessa elämänmenossa
Teksti ja kuvat: Lea Lahti Sisäpihalle on sijoitettu lukuisia lentokoneita, muun muassa yhdysvaltalainen McDonnell F-101 Voodoo. 60. Monen hehtaarin kokoisessa museossa on näytteillä tuhansia esineitä paloautoista ja vetureista sukellusveneeseen ja avaruussukkulaan. Konetyypin ensilento suoritettiin syksyllä 1954. Isoja vehkeitä TECHNIK MUSEUM SPEYER Rein-joen varrella 100 kilometriä Frankfurtista etelään sijaitsee Speyerin suuri tekniikkamuseo. Yliääninopeuteen pystyvän Voodoon tuotanto päättyi 1961
Kaikkiaan lentokoneita on viitisenkymmentä, osa sisällä ja osa ulkoalueella. Voittoa tavoittelemattoman yhdistyksen jäseninä on sekä yrityksiä että tekniikasta kiinnostuneita yksityishenkilöitä. Vesiltä ja taivaalta Ilmailun historiaa esitellään kattavasti. Esillä on pienempiä ja isompia ilmailun historian helmiä, muun muassa Lufthansan jumbojet Boeing 747 sekä maailman suurin propellikone Antonov An-22. Kattoon ripustetut lentokoneet ja helikopterit jättävät lattiatason pinta-alan menneiden vuosikymmenten kuorma-autojen, bussien, sotilasajoneuvojen, maatalouskoneiden, henkilöautojen ja moottoripyörien käyttöön. Kaikkiaan museossa on esillä 27 veturia. Nähtävää siis riittää kaikenlaisien kulkupelien ystäville. Yhdellä eurolla saa muun muassa höyryveturin koneiston liikkumaan muutaman minuutin ajaksi. Vuonna 1921 valmistuneen koneen saa hetkeksi pyörimään sujauttamalla kolikon raha-automaattiin. Tekniikkamuseon käytössä on 30 000 neliömetriä sisätiloja ja 50 000 neliömetriä ulkoalueita. Muutamien museolaitteiden kohdalla on kolikkoautomaatti. Valtava dieselmoottori on aikoinaan pyörittänyt sähkögeneraattoria Esslingenin moottoritehtaassa. Alle 1200-kiloinen maatalouskone on varustettu kaksisylinterisellä dieselmoottorilla. Vene painaa 466 tonnia, on 46 metriä pitkä ja 4 metriä leveä. Speyerin museota kutsutaankin 50 kilometrin päässä sijaitsevan Sinsheimin tekniikkamuseon pikkusisareksi, mutta pieneksi museota ei silti voi kuvailla. Kolikolla käyntiin Näytteillä on kaikkiaan yli 3 000 kohdetta paloautoista ja vetureista sukellusveneeseen ja avaruussukkulaan. Nappia painamalla informaation saa saksaksi puhuttuna. Lähes Speyerin keskustassa sijaitsevat, lentokonevalmistaja Pfalz Aircraft Companyn tyhjilleen jääneet hallit ja ympärillä oleva laaja tontti olivat ihanteellinen sijoituspaikka uudelle museolle. Ulkona on myös useita veneitä ja laivoja. Nelivetoinen MAN 4R2 Ackerdiesel työskentelee nelilitraisen 40-hevosvoimaisen dieselkoneen voimalla. Korkeissa hangaareissa tila on hyödynnetty tarkasti. Museossa on lisäksi esillä 300 autoa ja 200 moottoripyörää. Museossa esillä oleva traktori on vuodelta 1960 eli mallin tuotannon loppupäästä. Hevosvoimia löytyy 16 kappaletta. Komean koneen hehkukuulamoottorin polttoaineena voi käyttää miltei mitä vain. 61. Yksisylinterinen kaksitahtinen Lanz Bulldog on vuodelta 1922. Museossa on nähtävänä yksi Euroopan suurimmista paloautokokoelmista. Saksan armeijan käytössä ollut sukellusvene U-9 on ollut museossa jo 25 vuotta. U-9 pystyi sukeltamaan 100 metrin syvyyteen. S peyerin tekniikkamuseo syntyi 1990-luvun alkupuolella, kun suosittua Sinsheimin tekniikkamuseota ei enää pystytty laajentamaan. Hanomag R 16 B vuodelta 1952. Useimpien kulkuneuvojen kohdalla on infotaulu, jossa kerrotaan oleellisimmat asiat saksan ja englannin kielellä. Sympaattisen ja samalla hieman yrmeän oloinen Renault TN 4 H -linja-auto on liikennöinyt Pariisin kaupunkiliikenteessä lähes 50 vuoden ajan. Museo on levittäytynyt isolle alueelle. Molempien museoiden toimintaa pyörittää sama yhdistys
Soivat pelit Piha-alueen erillinen rakennus Museum Wilhelmsbau esittelee mekaanisia automaattisoittimia, historiallisia pukuja, nukkeja, leluja ja huonekaluja. Avaruuslentojen historiaa esitellään 5 000 neliömetrin hallissa varsin kattavasti. Entisöity Gaggenau on yksi museokokoelman helmistä. Imax Dome -elokuvateatterissa esitetään päivittäin useita elokuvia ja dokumentteja kulkuneuvoista, tekniikasta, luonnosta ja ainutlaatuisista nähtävyyksistä. Museo on avoinna ympäri vuoden. Täydellinen halkileikkaus John Deeren tekniikasta mahdollistaa traktoriin tutustumisen pintaa syvemmältä. Taidokkaasti valmistettu jäljitelmä Adlerhöyryveturista vuodelta 1935 on lainattu Speyerin museonäyttelyyn Deutsche Bahn AG:ltä. 62 TECHNIK MUSEUM SPEYER. Alueelta löytyy myös ravintola, kahvila ja matkamuistomyymälä. Rakennuksessa on myös metsästysmuseo, jossa yhteydessä esitellään komea asekokoelma. Oma hotelli ja matkailuajoneuvoparkki tarjoavat mahdollisuuden yöpyä aivan museon tuntumassa. Mallia 3350 valmistettiin vuosina 1986–1993. Yksi museon vetonauloista, Australiassa ja Bahrainissa aiemmin esillä ollut avaruussukkula Buran on ainoa Neuvostoliitossa valmistettu avaruussukkula. Läpinäkyvän konepeiton alla on vuonna 1909 Daimler-Benzin kanssa yhteistyössä valmistettu moottori. Museossa riittää nähtävää pariksikin päiväksi. Se lensi vain yhden onnistuneen miehittämättömän lennon tietokoneohjauksessa marraskuussa 1988. Speyerissä on mahdollista käydä myös sukellusveneessä ja kävellä jumbojetin siivellä 20 metrin korkeudessa
Kotimainen sukkulakuljetus K ansainvälisiin projektija erikoiskuljetuksiin sekä merija lentochartereihin erikoistunut suomalainen yritys Procargo Oy hoiti avaruussukkulan kuljetuksen Bahrainista Speyeriin vuonna 2008. Jyrä on toimitettu uutena Baden-Badeniin, jossa se on ollut vuoteen 1948 saakka. Kyseistä mallia on valmistettu ainoastaan kuusi kappaletta. TECHNIK MUSEUM SPEYER • Am Technik Museum, 67346 Speyer • https://speyer.technik-museum.de 1/2021 63. Heilbronnin konetehtaan höyryjyrä on vuodelta 1898. Mack C 75 1961 on varustettu kuusisylinterisellä Mack 707 -bensiinimoottorilla ja viisiportaisella vaihdelaatikolla. Avaruussukkula Buranin hankinta maksoi museolle noin kymmenen miljoonaa euroa. Noin 65 tonnia painava, 7,6 metriä korkea ja kahdeksan metriä leveä sukkulan runko sekä sen irrotetut siivet ja peräsin matkasivat Bahrainista Rotterdamiin rahtialuksella. Säiliöihin mahtuu kerralla 18 000 litraa vettä ja 2000 litraa sammutusvaahtoa. Magirus S 3500 Sirius 1960 on viettänyt virkavuotensa nykyään ikkunaja ovitehtaana toimivan Wirus-yhtiön paloautona. Tämän jälkeen konetta on käytetty tienrakennustöissä aina 1970-luvulle asti. 52-tonninen Faun LF 1410/52 vuodelta 1970 on toiminut Frankfurtin lentokentällä. Buran lienee Euroopan ainoa museossa oleva avaruussukkula, jonka sisälle pääsee käymään. American LaFrance-paloauto näyttää ja myös kuulostaa komealta. Vuoden 1955 hälytysajoneuvo liikkuu nimittäin V12moottorin voimin. Sieltä matka jatkui proomulla Rein-jokea pitkin Speyeriin, ja viimeiset kilometrit hoituivat maantiekuljetuksella juhlavana saattueena
Vuonna 1994 harrastus siirtyi seuraavalle tasolle, kun Rogatien Mortier perusti AgriRétro -museon ja hallien ovet avattiin yleisölle. Yksi Agri-Rétron teemoista on paikallisten konemerkkien Huardin ja Braudin esittely. Saattaapa kaukaa tullut vierailija saada lasillisen uuden sadon viiniäkin. Matkataan läntiseen Ranskaan, vähän Nantesista pohjoiseen. Kolme vuotta myöhemmin lausuttiin syntysanat näyttelytoimintaa pyörittävälle yhdistykselle nimeltä La Goutte d’huile eli Öljytippa. Agri-Rétroon tutustumiseen kannattaa varata aikaa. Maaseudulla lokomobiilien ja puimakoneiden äärellä varttunut Rogatien Mortier osti ensimmäisen vanhan traktorinsa Farmall M:n vuonna 1970. Aikataulut voi lopullisesti heittää romukoppaan, jos itse isäntä sattuu olemaan paikalla. Ranskassa aikanaan varsin suosittuja Sinisiä (Bleues) valmistettiin 30 kilometrin päässä Saint-Mars-la-Jaillessa, kunnes vuonna 1983 uusi omistaja Fiat-Allis laittoi leikkuupuimurituotannon lihoiksi. Ranskalaisia konepastilleja MUSÉE AGRI-RÉTRO Rakkaus ja intohimo liitetään helposti ranskalaisiin. Agri-Rétron tapauksessa kysymys on jälkimmäisestä. Herra Mortier puhuu vain ranskaa, mutta koneista puhuttaessa kielimuuri kummasti madaltuu. M erkittävät konekokoelmat saavat tavallisesti alkunsa tarmokkaan kaveriporukan tai yksittäisen alaan vihkiytyneen visionäärin toimesta. Kuhn osti perinteikkään aurantakojan vuonna 1987 ja jatkaa edelleen valmistusta naapurikaupungissa. Kaupat tehtyään hän tajusi, että maatalouskoneiden ja -perinteen säilyttäminen on hänen elämäntehtävänsä. Kun ne kohdistuvat vanhoihin gallialaisiin koneisiin, syntyy hieno museo. New Hollandin valmistamat viinirypäleja oliivipuimurit myydään edelleen taivaansinisinä Braudeina. Muutaman kilometrin päässä Châteaubriant’ssa valmistettuja Huard-auroja löytyy laaja kokoelma. Valikoimaa täydentävät maan monituisten traktoripajojen tuotteet kuten Latil, Babiole, Energic, Labourier ja Vendeuvre. Osassa näkyvät työn jäljet ja ajan patina, osa on tarkasti entisöityjä. Teksti ja kuvat: Aulis Lassila 64. Museon kokoelmissa on yli 200 traktoria, laaja kokoelma maatalouskoneita ja leikkuupuimureita. Mukaan mahtuu toki myös kiinnostavia tuontikoneita Casesta Ursukseen. Noin 90 prosenttia museon koneista on työkunnossa. Ranskalaisten traktoreiden kattaus ei jätä toivomisen varaa. Vanhat valtamerkit Renault ja Someca ovat luonnollisesti hyvin edustettuina. Siellä Agri-Rétro-museon ovet ovatkin sopivasti raollaan. Braud-leikkuupuimureita on katosten alla vaikuttava rivistö
Vetokoneena on Renault PE vuosilta 1926–1939. Vendeuvre MD 500:n kaksi sylinteriä kehittivät 35 hevosen tehon. Huomaa kohtalaisen monimutkainen kääntöpää. Vielä 80-luvulla se oli Euroopan suurin aurojen valmistaja. Vuodesta 1933 alkaen sen hehkukuulatraktoreiden pauke kuului gallialaiseen äänimaisemaan. Moottorina on saksalaisen Normagin kaksitahtinen yksisylinterinen 18-heppainen diesel. 65. Société française de Vierzonilla (SFV) oli tärkeä rooli Ranskan maatalouden koneellistamisessa. Futuristinen muotoilu on saanut vaikutteita 50-luvun lopun avaruusinnostuksesta. Pohjoismaissa varsin tuntematon Huard valmisti ensimmäiset kääntöauransa jo 1900-luvun alussa. Dieselmoottoreistaan Ranskassa paremmin tunnettu Vendeuvre kurotti ilmajäähdytteisellä 500-sarjalla Ranskan viidenneksi suurimmaksi traktorimerkiksi, kunnes alamäki alkoi ja Allis-Chalmers nielaisi yrityksen 50-luvun lopulla. Menestys ei kantanut hedelmää, ja yritys ajautui Kuhnin syliin vuonna 1987. Kaikki Agri-Retron traktorit eivät ole kiiltäviksi puleerattuja. Sen sijaan SFV 203D:n säksätys ei ole yhtä ylevää
Traktorissa on Massey-Harriksen vuonna 1936 lanseeraama Twin Power -toiminto, jolla maksimikierrosluku nousi automaattisesti 300 kierrosta minuutissa, kun hihnapyörän veto tai nopein neljäs vaihde oli kytkettynä. Toisaalta etupyörien kääntyvyys oli kehnoa, joten viiniköynnösten välissä puikkelehtiminen vaati ahkeraa jalkajarrujen käyttöä. Kääntösäde oli 4,5 metriä. Takuu oli 13 kuukautta ja varaosat luvattiin ovelle 24 tunnissa. Myyntija huolto-organisaatioita ei ollut. Kaupanteon jälkeen seuraava tehtävä oli lähteä huoltomanuaali kainalossa etsimään koneelle korjaamoa. 66 AGRI-RÉTRO. Minitrac MI-C:ssa on yritetty yhdistää telaja pyörätraktoreiden hyvät puolet. Tielle päästyään Minitrac kirmasi 20 kilometrin tuntinopeudella. Bensavoimaa arvostaville tarjottiin Peugeot 203:n voimanlähdettä. Universal 640:n Ranskanserkun tehoksi on merkitty 64 hevosvoimaa, ja vaihteistossa on pykäliä 12+3. Saatavana oli myös Perkinsin, Cérèsin ja Mercedes-Benzin dieselmoottorit. Puutarhapuhvelin nokalla puhisi CLM:n (Compagnie Lilloise de Moteurs, myöhemmin Indenor) kaksimukinen 18 hevosvoiman diesel. Massey-Harris 81:n Continental F124 -bensakone tuotti 24 hevosvoimaa. Latil oli vetävien etuakselien pioneeri jo 1800-luvun lopulla. Tractocoop tuotti 80-luvulla halpoja traktoreita osuuskuntaperiaatteella. Nelisylinterinen voimalaitos tuottaa 65 hevosvoimaa. Vuonna 1948 ensiesitellyssä Latil TL10 H14 -nelivetotraktorissa oli neljä kääntyvää pyörää. Traktoria halajavan täytyi ensin maksaa osakkuudestaan yritykseen. Bufflen neljä yhtä suurta vetävää pyörää takasivat vetoja kiipeämiskyvyn jyrkillä mailla. Ranskan yli 200 traktorimerkin aluskasvillisuuteen mahtuu monenmoisia pöristimiä. Latil valmisti dieselinsä brittiläisen Gardnerin lisenssin turvin. Kahdeksas vaihde kiidätti vetopeliä 34 kilometrin tuntinopeuteen. Takana kurkistelee MH 81:n kevyempi sodanjälkeinen uusintapainos MH 20 K. Tractocoop 644:n voimalinjan toimitti romanialainen UTB. Voima välittyy akselilta pyöriin ketjulla. Pyörät on ripustettu keinutelityyppisesti. Näin saatiin 20 prosenttia lisää puhtia siivan käyttöä tai maantieajoa varten. Nostolaite oli hydraulinen mutta ilman kolmatta kiinnityspistettä. Nähtävästi myös muotoilukustannuksista tingittiin. Taka-akselin ohjausmekanismin saattoi lukita siltä varalta, että meno viertotiellä alkaisi hirvittää. Saatavilla oli myös taakseajolaittein varustettu malli Navette. Laivoilla kannuksensa ansainnut Ateliers et Chantiers de la Manche (ACM) laajensi vuonna 1951 sortimenttiaan traktoreihin. Keltainen kapseli kätkee sisäänsä Peugeot 203:n moottorin. Pyörät eivät käänny, eikä tasauspyörästöä ole vetokykyä pilaamassa. Valmistaja lupasi Minitracin kiskovan 1 250 kilogramman painonsa veroista taakkaa
Sodan jälkeen kansallistettu Renault toi vuonna 1947 markkinoille karun pula-ajan traktorimallin 3040. Braudin historia linkittyi myös Poriin, sillä Sampo Rosenlew valmisti 80-luvulla 500ja 600-malleja sinisinä Ranskan markkinoille. Braud 701 oli 70-luvun kartanomalli. MUSÉE AGRI-RÉTRO • D69, 44170 Abbaretz • http://agriretro.unblog.fr/ 1/2021 67. Kaksisylinterinen 22-hevosvoimainen pikku-Zetor oli teholuokassaan hyvin varusteltu ja tekniikaltaan moderni. Agri-Rétron erikoisuus on laaja kokoelma Braud-leikkuupuimureita. Vuonna 1962 esitelty Zetorin UR1-sarja numeroitiin Ranskan markkinoita varten uudelleen. Traktoreiden valmistus alkoi Saint Dizier’ssä vuonna 1950. Työleveydet vaihtelivat 10–16,5 jalan välillä. Kuusisylinterinen 130-heppainen Perkins antoi kyytiä viidelle kohlimelle ja 382 neliömetrin seulastolle. Seuraavaan kulmikkaaseen Common Market -sarjaan moottorit tulivat Länsi-Saksasta. Muutaman oman mallin jälkeen yhteistyö Fiatin kanssa tiivistyi lisenssivalmistuksen asteelle. Traktorin nokalla 2,4-litrainen sivuventtiilikone saavutti 30 hevosen tehohuipun. Suomessakin tuttu 2011-malli sai kylkeensä 220-merkinnän. Laiskanpulskeaa mutta luotettavaa moottoria käytettiin laajasti Renault’n autotuotannossa vuodesta 1936 lähtien. Someca SOM40 osoittautui kohtalaiseksi myyntimenestykseksi. Moottoriksi valikoitui Renault’n työhevonen, kansan suussa ”kasiviitoseksi” kutsuttu bensiinimoottori. Yhtiön käytännön mukaan mallin ensimmäinen kirjain kertoi valmistusmaan. Somecassa käytetty Fiat OM COID45 -moottori oli tosin matalaviritteisempi. FD 128 -dieselin neljästä sylinteristä irtoaa 30 hevosvoiman teho. Nanterren liukuhihna suolsi 18 741 oranssia 45 hevosvoimaista traktoria vuosina 1957–1964. Perinnemerkin ensimmäiset puiset puimakoneet valmistuivat jo 1908, ja itsekulkeva leikkuupuimuri alkoi korjata eloa vuonna 1955. Komponenttien saatavuus oli kehnoa, joten 3040:n sähkövarustus jäi vaatimattomaksi: dynamo, akku ja tuotannon alkuvaiheessa vain yksi ajovalo. SOM40:n Italian veriveli oli Fiat 513, joka Suomessa opittiin tuntemaan Ukko-Fiatina. McCormick F 240:n voimanlähde oli vielä ranskalainen. International Harvester Company paalutti oman tonttinsa sodasta toipuvaan Ranskaan. Simca toi aluksi Fiat-traktoreita Ranskaan, ja aloitti vuonna 1951 Someca-traktoreiden tuotannon. Vuonna 1962 esitellyt McCormick F 240 ja F 270 olivat viimeiset aidosti gallialaiset IHC-traktorit
Kuvat: Erkki Voutilainen, Museovirasto/ Journalistinen kuva-arkisto Maaseudun Tulevaisuus 68
69. Ajankuv aa Zetorit kylmiss ään Hankkij an Malmill a sijaits evalla varasto alueell a maalisk uussa 1957
Delcot olivat esillä Suomen Messuilla. Maahantuoja järjesti Delco-laitoksen armeijan lääkintätaktillisiin harjoituksiinkin 70. Sahajauhoja, jätepuuta ja turvetta käyttävien moottoreiden polttoaine oli toki Olympia-maamoottorilla on käyttöä edelleenkin vaikkapa pienen kylpylaitoksen valaistuksen ja lämpimän veden tuottajana. Imukaasumoottoreita oli tullut käyttöön jo 1900-luvun ensimmäisellä kymmenellä. Moottorin sai käymään nopeasti, kun taas höyryn kehittäminen vaati aikaa. MOOTTORILLA VALOA JA VARAVOIMAA Delcoja Ares-merkkiset sähkövalolaitokset tai Tampellan ja Friisin imukaasumoottorit olivat 1920-luvun erikoisempia välineitä sähkön saamiseksi elämistä helpottamaan. Ari Palomäki ja Olli Aittomäki esittelevät kylpylaitostaan Nakkilassa Tappuritapahtuman henkilökunnan iltapesukäyttöön. Sähkövalolaitokset Delco ja Ares Delco-Light Company perustettiin Daytonissa Ohiossa vuonna 1916. halpaa. S ähköistäminen oli oikein innostuksen aihe sata vuotta sitten. Kustannukset näyttivät kuitenkin niin suurilta, että sähköistyksen puuhaajat lähettivät edustajat neuvottelemaan imukaasulaitoksen ostosta. Lister-moottorit tulivat sitten sähkövaloa jauhamaan ja jäivätkin pitkäikäisiksi palvelijoiksi. Nestemäisten aineiden halpuus ja imukaasulaitteiden vaatima suurempi työmäärä ratkaisivat pelin niin, että imukaasu hävisi raakaöljyn tai naftan voittaessa. Sähköasioiden ammattilaiset suosittelivatkin imukaasumoottoreita tai raakaöljymoottoreita turvaamaan sähkön jatkuvaa saantia. Esimerkiksi Ylistarossa oli tilattu suunnitelmia kahdenkin pienen kosken valjastamisesta sähköaseman tarpeisiin. Suomeen Delcon sähkövalolaitoksia tuotiin 1923 Hartmannin Koneliikkeen toimesta. Polttomoottoreiden voimaa tarvittiin sotien jälkeen, kun verkkovirran saanti piti turvata isojen voimaloiden ja linjojen häiriöiden ajaksi. Saksalaisten ja englantilaisten valmistajien ohella näitä moottoreita valmistivat ainakin Tampella ja Veljekset Friis. Vesivoimaa ei kaikkialla ollut käytettävissä ainakaan tarpeeksi. Kaupunkien ja tehdasyhdyskuntien ulkopuolellakin perustettiin paikallisia sähköyhtiöitä. Polttomoottoreille oli kuitenkin tarvetta. Silloin turvauduttiin isoihin dieseleihin. Lokomobiilien höyryvoima auttoi vähävetisyydestä kärsiviä myllyjä ja sahoja. Samalla voitiin kehittää sähkövirtaakin
Melkoisen asutustaajamankin tarpeisiin riitti sähköä, jos voima-asemalla oli esimerkiksi 150-hevosvoimainen Lokomon moottori. Kenttäsairaaloiden ja sidontapaikkojen toimintaa sähkövirran ja valaistuksen käyttö helpotti. Kuopiolainen kauppias Nylund tarjosi pientä 30 lampulle riittävää laitosta 12 000 markalla vuonna 1926. Kotimainen insinööritoimisto ja moottoritehdas Ares oli tunnettu venemoottoreistaan. Kiinnostusta nuo laitteet kuitenkin herättivät niin, että laitteista julkaistiin esittelyitä ja mainoksia aika usein. Kuva alla. Maaningan suojeluskunnan talo oli Delcon voimin valaistu. Nykyisin tuollaista laitosta kuvailtaisiin varmaan kierrätystalouden edistäjänä. Petrolin kulutus oli 0,512 kg/ kWh. Laitteisto ei toki ollut halpa. Niinpä täällä voitiin kertoa suuresta käyttäjien määrästä. Insinööritoimisto Ares tuli kilpailemaan moottorivoimaisen sähkön tekemisestä ennen 20-luvun puoliväliä. Ares-laitteilla oli kysyntää maan rajojen ulkopuolellakin. Yksittäistalouksien ja erilliskohteiden valaistukseen Delcoja käytettiin eri puolilla maailmaa. Imukaasu oli samaa ainetta kuin myöhemmin häkäpöntöissä tehty polttoaine. Imukaasulaitoksia otettiin käyttöön jo 1900-luvun alkuvuosina erilaisissa teollisuuslaitoksissa ja sähkölaitoksissakin. Jätepuun ja turpeen käytöstä polttoaineena saatiin tervaakin. Siitä kerrottiin laajalti etukäteen, kun yleisöä kutsuttiin Pohjois-Savon maatalousjuhliin Maaningalle. Joskus julkaistiin kuvia laitteista ja moottorin läpileikkauksestakin. Laitteen tuottaman sähkön hinnaksi ”1000 kynttilän valoa kohti” eli kilowatilta saatiin 90 penniä. Sortavalan kaupungin sähkölaitos ei suostunut myymään virtaa, ja Helylän Sähkön hintatarjous virran myymisestä olisi maksanut ainakin 60 000 markkaa. Deutz-moottorin mainos on vuodelta 1920. 1/2021 71. Niinpä osuuskunnassa päätettiin ostaa Hankkijalta 29 000 markalla Ares-laitos, joka oli mitoitettu 300–400 lampulle. Laitosta esiteltiin ainakin isommissa maatalousnäyttelyissä. Ares-laitoksen valinnasta esimerkkinä on Sortavalan seudulla perustettu Puikkolan sähköosuuskunta. Meillä Delcot jäivät harvinaisiksi. Hartmannin Koneliike toi 1923 tarjolle amerikkalaisia Delco-sähkölaitoksia. Ares sähkölaitosta kokeiltiin virallisesti 1925. Lokomon valmistamat imukaasulaitteistot ja moottorit oli tarkoitettu teollisuudelle voimaa ja sähköä tuottamaan. 1923. Ares-sähkölaitos perustui 11 hevosvoiman paloöljymoottoriin. Mainos on vuodelta 1922. Se laajensi valikoimaansa sähkölaitoksiin vuonna 1924. Tehtailija Kuosmanen Keuruulla kehotteli yleisöä tutustumaan Delco-sähköistykseen tehtaallaan. Silti imukaasulaitoksen hankinta saattoi olla edullinen ratkaisu, jos vesivoiman valjastaminen sähkölaitokselle olisi vaatinut suuria investointeja. Tampellan imukaasumainos vuodelta 1923 keskittyi kehaisemaan sähkön halpuutta. Itäisessä Suomessa Delco-laitoksia mainostettiin vielä 20-luvun jälkipuolellakin
Polttomoottorista voimansa saavat sähkölaitokset saivat 30-luvulla melko vähäisen julkisen huomion. Moottorin teho on 10,8 hevosvoimaa. Petter on pelastunut Keuruun kotiseutumuseon hoiviin ja suojiin. Niitä hankittiin suuren yleisön näköpiirin ulkopuolella oleviin paikkoihin. Petter-moottori tuotiin Englannista vuonna 1912 Keuruulle. Kuusikymmenluvulla oli valtakunnassa jo runsaasti laitoksia, joiden toiminnalle sähkön jatkuva saanti oli välttämättömyys. Teijon tehtaat ottivat 30-luvun lopulla ohjelmaansa Teijo-Lister-dieselmoottorin. Siksi varavoimaloita tarvittiin. Paikallisen voimantarpeen tai veneen kuljettamisen ohella Uusi Teijo mainittiin soveltuvaksi myös sähkön tuottamiseen. Maatilojen kohdalla oli tavallista, että taloon hankittiin moottori voimakoneeksi mutta valaistuksen osalta tyydyttiin öljylamppuihin. Sitä paitsi monissa tapauksissa sähkölinjojen rakentaminen oli joko järjetöntä tai mahdotonta. Uusi Teijo-moottori ilmestyi markkinoille vuonna 1938. 72 MOOTTORILLA VALOA JA VARAVOIMAA. 30-luvulle kotimaassa Tavallisessa kielenkäytössä sähköistämisellä tarkoitettiin sähköverkkoon liittymistä eikä aina sähköä sinänsä. Ajatellaan vaikkapa majakoita tai saloseutujen suuria metsätyökohteita. Moottori oli jo kultivoidumman näköinen verrattuna vanhempiin maamoottoreihin. Neuvostovalmisteisia eri tyyppisiä sähkölaitoksia on ollut käytössä siviilipuolella erilaisilla rakennustyömailla. Tämän kaltaisia moottoreita käytettiin avustamaan sahan ja myllyn toimintaa, mutta sähköäkin sen avulla lähikohteisiin kehitettiin. Alun perin armeijalle hankittu neuvostoliittolainen GAB-aggregaatti on esiintynyt useissa tapahtumissa ja kuuluu Paukepäivien isännän Eero Rintalan arsenaaliin. Mainos on vuodelta 1960. Tehoa petrolimoottorin luvattiin kehittävän kahdeksan ja viidenneksen isommalla kierrosluvulla kymmenen hevosvoimaa. Polttomoottoreita ASEAn laitoksiin teki useampi eri tehdas. Monissa tapauksissa sähkölinjojen rakentaminen oli joko järjetöntä tai mahdotonta. Lisäksi 1938 myyntiin tullutta Uusi Teijo -moottoria muistettiin mainostaa myös sähkövoiman tuottajaksi. ASEA muisti mainita myös väestönsuojat sähköä tarvitsevina. Tästä esimerkkinä turenkilainen tila, joka ilmoitteli lehdessä sähköön siirtymisen vuoksi myyvänsä Teijon Talous-moottorin, tasavirtageneraattorin ja muut varustukset kojetaulua myöten, siis täydellisen sähkölaitoksen. Langattomiin paikkoihin Listereitä ja vähän muutakin Lister oli Suomessa melkein käsite paikallisen sähkövoiman aikana, jolloin sanaa aggregaatti ei käytetty. Monenlaisia polttomoottoreita voitiin varustella lisälaitteilla niin, että sähkövirtaa saatiin paikalliseen tarpeeseen. Sähköalan suurvaikuttaja ASEA varoitteli sähkökatkojen vaaroista tällä mainoksella vuonna 1962. Paikallisiin ja väliaikaisiin sähkötarpeisiin oli Tallbergilta tarjolla Kruppin kaksitahtisella dieselmoottorilla toimivia sähkölaitoksia. Kolmekymmenluvun kuluessa suomalaiset asutuskeskukset ehtivät päästä sähkövoiman käyttäjiksi, mutta haja-asutusalueilla tilanne oli toinen
Sähköistyslaitosten tarina ei ole vieläkään loppunut. Monen merkkisillä pikkumoottoreilla jauhettavaa sähköä on käytettävissä metsästysmajoilla ja vapaa-ajan asunnoilla. Ala-Keturin kuvissa Lister, Brush-generaattori sekä laitteiston kojetaulu. Kuvan Clinton-mainos on vuodelta 1962. Tuomo Ala-Keturin hoivissa oleva Lister on edelleen käyttökunnossa varalaitoksena. Sittemmin on esimerkiksi amerikkalaisia Lauson-moottoreita mainittu sähköistykseenkin. Sähkölaitosvarustukset kuuluivat Listerin mallistoon jo varhaisessa vaiheessa. 1/2021 73. Englantilainen R. Moottori on 60–70-luvuilla palvellut kolmen talon sähkön tarvetta. Ranskalainen Deville-moottorisähkölaitos luxemburgilaisessa mainoksessa vuodelta 1929. Kuuden kilowatin Brush-generaattori kuuluu kalustukseen kuten käynnistyslaitoskin. Blackstone-moottoreidenkin valmistaja liitettiin Listeriin 30-luvulla. A. Tarjolla oli ainakin Asperaa, Briggs & Strattonia ja Clintonia. Suuret dieselit olivat tarpeen, jotta sähkökatkokset verkoissa eivät haittaisi elämää ja toimintaa. Metsäkämppiä valaistiin silti paikallisesti tehdyllä sähköllä, ja rakennustyömaat ja tietyömaat tarvitsivat ihan erikseen tuotettua sähköä. Listerin kaksisylinterinen moottori on teholtaan 10-hevosvoimainen. Karjatalouden puolella sähkön saantia alettiin varmistaa pienemmillä tai isoilla traktorivoimaisilla aggregaateilla. Dieselit tulivat tuotantoon 20-luvun lopulla. Lister and Company oli 1867 perustettu maatalouskonetehdas, joka valmisti muun muassa separaattoreita ja keritsemislaitteita. 1930-luvulla tehtaan valikoimaan kuului 80 erilaista petrolija dieselmoottoria eri tarkoituksiin. Suurempaa ja pienempää Sähköverkkoistuminen tuli valtakunnalliseksi 50-luvun kuluessa. Se merkitsi myös Listermoottoreiden näkyvämpää maahantuloa. Lister D-type oli 1,5 hv/700 -moottori, jota valmistettiin vuodesta 1931 aina 60-luvun puoliväliin saakka. Isokokoisten moottoreiden tilalle tilapäisiin sähkön tai voiman tarpeisiin tuli pieniä amerikkalaisia moottoreita kasvavassa määrin viisikymmenluvun jälkeen. Sotien jälkeen ranskalaiset Bernardit ja englantilaiset JAPit tulivat mahdollisiksi sähköäkin jauhamaan. Suurten ja valtavien etäisyyksien alueilla Pohjoisja Etelä-Amerikassa ja Afrikassa tai Australiassa moottorivoimaista sähköä tehtiin monen merkkisillä laitteilla. Wickströmin perinteikäs moottoritehdas ja Lister-yhtiö tekivät valmistussopimuksen, ja vuonna 1938 tulivat myyntiin Wickström-Lister-dieselmoottorit. Listerin tuottama virta riittää valaistuksen lisäksi nykyisiin tarpeisiin kuten jääpakastimen, mikroaaltouunin, television, tietokoneen ja tulostimen yhtäaikaiseen käyttöön. Listereitäkin valmistetaan Intiassa. Varavoimana on edelleenkin käytettävissä jo ikääntyneillä Listereillä tai muun merkkisillä tuoreemmilla pikkumoottoreilla tuotettava sähkö myös verkkosähkön piirissä ainakin muutamissa talouksissa. Ranskan vaikutusalueilla Deville ja Bernard olivat samassa asemassa kuin Lister muualla. Valtiovalta ja kunnat rakensivat koulukeskuksia ja sairaaloita. 1900-luvun alkuvuosina Lister ryhtyi tekemään petrolimoottoreita. Lister oli tunnettu melkein joka puolella maailmaa. Sellaisten laitosten toimintakyvyn turvaaminen nosti samalla varavoimalaitteet yleisen kiinnostuksen kohteiksi. Suomessa International-sähköistyslaitos olisi ollut saatavissa SMK:n kautta, mutta sitä ei aktiivisesti markkinoitu. Deville-laitoksia oli käytössä Ranskan siirtomaissa ja toki Ranskassa ja naapurimaissakin. IHC-konsernin International, Westinghouse, Ruston, Kohler ja Briggs & Stratton tarjosivat sähkölaitteistoja. Aiemmin hankitut Listerit olivat ilmeisesti olleet erillistilauksia
045 6950 940, Sastamala SISU ensiapulaukku veteraani-Sisuun 35,+ postit. Komatsu-Zenoah G380AVS moottorisaha keräilijälle, kunnostukseen tai varaosasahaksi. Puh. 1 m. Traktorin eturenkaat 14.9/13-24. Hinta 70 €. Chrysler 1927 etulyhdyt, takavalo varsineen, kannentiiviste, ym. Ollut pienessä punaisessa Ferkussa, sisävanteet ja keskiöt 600 €. Kysymällä lisätietoja ja tarjoukset jos kiinnostaa. Vain nouto ja käteismaksu. MF 65:n startti. Skoda piikkinokan moottori, vaihteisto, perä, mittareita, startit, laturit uusia takalyhdyn laseja ja muuta. 045 267 5333. Kone pyörii, kipinää tulee. Hyväkuntoinen rengas 13.6-36, sisärengas mukana, hp. Tex uusia lokasuojapeilejä monta mallia. Ferguson 35:n perä ja vaihdelaatikko. Puh. Diesel-Majorin osia, Vire-moottori, Seagull osia, Valmet 15:n kampiakseli, laturi ja hihnan pyörä. Puh. Hinta 40 €. Käynnistin ei ota kunnolla kiinni. 0400 768 050. Natikka 434:n startti ja tuntimittari. VW 1200 moottori, mangneettosytytys. Amerikan Fordin traktorin 20-luvun valumessinki polttoainekraana uusi. Fiestan 1300 uusi moottori ja valolaitteita. 50 €. . Ford Thames. Kulutuspintaa yli cm. 044 071 7205. Puh. Puh. Puh. 200 €. Ajoneuvon kattovalo kahdella linssillä, punainen paikallaan, keltainen paketissa. 10–40-luvun polkupyöriä ja niiden osia. Puh. Puh. Murtomäki, puh. Metsätraktorin piikkiketjut, levys 80 cm, pituus n. Puolivalokatkaisija lattiamalli. Kuvan mukaisia Vickers lohkoja, uusia, myydään yksitellen tai mielellään koko satsi. Hp. Hinta 682 € ( 550 €, alv %). 040 866 9806, Vaajakoski. A-Fordiin etulyhdyt, kaasuttimet, mittarit ym. Pinnaamaton, Volvon vanteella. Tilaukset sähköpostilla salinlahti@gmail.com. Calix MV 43 lohkolämmitin, sopii joihinkin Internationaleihin, vastuksen ohuempi pää 38 mm, paksunee 40 mm. häntämotossa, täydellinen alennusvaihteistoineen ja Volvo hydraulimoottoreineen, sisäpuolisella hammaskehällä, halkaisija n. Puh. Prefect piikkinokan vaihteisto laturi jakaja kytkinosia. 3,2 m, hyvät, vähän käytetyt, lenkkien ainevahvuus 11 mm, hp. 0500 885 635. 74 Markkinat Ostaa ja myy kalustoa. Puh. Hinta 20 €, jos tarvit, soita Esalle 044 243 9710. Major-Dexta kunnostetut startit, laturit, Major mit kulmavaihde, etulyhty ja lokasuoja valoja ym. Kuoma-auton rengas 225/75 R 17,5 XZ Michelin. Ford 1000 -sarjan uusi laturi mittarinpyörittäjällä, lokasuoja parkkeja ym. Nelivetoon todella hyvät, tingitty hinta 400 €. Puh. 50 €/tarjoa. Puh. 040 3624 630. Takarenkaat koko 11.2/10.28. 045 6950 940, Sastamala. Ferguson 35 vm. 0400 911 953, Janakkala Hydraulisen pyörivän kaivinkoneen kääntökehä (Akerman, Bröyt?), hyvä, ollut viimeksi n.s. 0500 648 826. 500 €. 61, 2000 €. Mitsubishi Canter -90 hyvät ajovaloumpiot 200 €. Kunnostettuja magneettoja seuraaviin: Fordson, Jonh-Deere, Farmallit, Valmetit, Deeringit, Volvot, Allikset, maamoottoreihin, moottoripyöriin ja lentokoneisiin. Susiraja mitali esim. Maitotonkkia eri kokoja. Ford Thames 2-kurkkuinen uusi kaasutin. Toimivia, 70 €/kpl. Hyvä. 1500 €. Puh. Kalanruotokippi 30-luvulta. Peugeot 505 D 2.31:n CAV ruiskutuspumppu ja samoin 2.5 l:n Bosch-merkkinen. auton keulamaskiin, Hinta 17 € /kpl sis. Vaihdossa ehkä vanha moottorisaha tai vanhat peltiset öljykanisterit. Uusi, harvinainen viime vuosisadan ajoneuvoissa käytetty jalkakytkin puolija kaukovaloille. Puh. Murtomäki, puh. Puh. 0400 820 749. Myös muita osia. Kaivuvarustus Hakki Souvari 2510. Puh. 200 €. Vanhoja moottorisahoja McCulloch iso ja pieni vanha Raketti, sahoissa hyvät kipinät, tarjoa. Tunturi 50–60-luvun harvinaisia uusia osia. Mukana kuokkaja muotokauha. 044 985 8369, sijainti Kannus, Keski-Pohjanmaa. Valmet 361:n lohko, kansi ja kampiakseli. Myydään Kontio-Sisu -74, ajokuntoinen, ei rekisterissä, hinta 3200 €/tarjous. 040 362 4630. Sisu ja Vanaja pinssejä 4 € /kpl, Hyundai rintaneula 4 € /kpl, Skoda ja Hyundai pinssit 2 € /kpl + postikulut. 0400 751 138. 0400 768 050. Mörkö-Majorin kunnostetut startit, äänitöötit, lämpömittarit keulaan ja magneeton osia. Ford 20M ajamaton porattu moottori. Kunnostettuja startteja ja latureita. lähetyskulut. Euroopan Fordeihin tavaraa: M-fordit, Cortinat, Escortit, Caprit, Fiestat, Taunukset ja Sierran IS-Mallit. 050 3744 986. Sinkittyjä 180-litran petrolitynnyreitä. 040 375 3423, Kauhava. 0400 322 445, Vehmaa Kuvassa oleva traktorin ohjaamo. Vasikkaperävaunun vetopää ja kuula. Hp. vanteet, 3 kpl. 45 €
Laukkanen Oy Pyhällöntie 41, Lieto • Puh. Puh. Konehuolto T. Moottoreihin varaosat kauttamme ja tarvikkeet myymälästämme kilpailukykyisesti. (03) 514 3445 Pesurinkatu 7, 38200 Sastamala moottorikoneistamo.com Kaikki moottorialan koneistukset yli 30 vuoden kokemuksella. Deeren Deeren alkuperäisvaraosat ja lisävarusteet Myös vanhemmat ja erikoisemmat mallit, purkuosat, JD oheistuotteet ja öljyt, ja Castrol öljyt. Pienet hitsaus-, sorvausja jyrsintyöt Työkoneiden, traktorien ym. moottorikorjaukset. 0500-226 028 www.konehuoltolaukkanen.fi Tutustu ja tilaa: www.koneurakointi.fi TILAA KONEURAKOINTI KESTOTILAUS: 8 NUMEROA 72 90
Osaava henkilökuntamme, 17 nosturipaikkaa ja nykyaikaiset laitteistomme takaavat, että työt aloitetaan nopeasti ja ne valmistuvat ajallaan. 09 682 4440 WWW.AUTOREP.FI/AJANVA RAUS AVOINNA MA–PE 7.30–17.00 Autorep Oy on Helsingin Konalassa sijaitseva täyden palvelun autokorjaamo. 36 84 80 -2 10 1 • PA L VK O 20 21 -0 8 6 41 48 83 68 48 08 21 00 1 Viipale mediat ENTISÖITY LETUKKA CHEVROLET IMPALA ’64 1/2021 • Hinta 9,90 € • www.klassikot.fi 01 /2 1 Ch evr ole t Im pala ’64 • Da tsu n 240 C Ha rdto p ’72 • Fo rd Tau nu s Co up é ’72 • Ho nd a Ac co rd + Ae rod eck • Re nau lt Fu eg o Tu rbo ’84 • W ols ele y 1560 ’60 HARVINAINEN ERIKOISUUS DATSUN 240 C HARDTOP ’72 Taunus Ford 2300 GXL COUPÉ ’72 JUKKA SILVENNOINEN HARRASTAJAN PAKEILLA TULEVA KLASSIKKO: Alfa Romeo GT RIPEÄ RANSKALAINEN: Renault Fuego Turbo AMMATTIKATSOJA MUISTELEE: Kauppi-ralli 1993 . Sijaitsemme hyvien liikenneyhteyksien päässä Helsingin Konalassa. Meiltä löytyvät parhaat mahdolliset testilaitteet ja työkalut. Olemme huoltaneet brittiklassikoita jo vuodesta 1980 alkaen ja mekaanikkomme ovat saaneet koulutuksensa autonvalmistajien tehtailla Isossa-Britanniassa. Teemme kaikkien automerkkien korjaukset ja huollot yli 35 vuoden kokemuksella. Jokaisella autolla on tarina. Palvelumme • Autohuolto • Määräaikaishuollot • Pikahuollot • Öljynvaihdot • Autokorjaamo • Vakuutusyhtiöiden hyväksymät vauriokorjaukset • Peltikorjaamo ja maalaamopalvelut • Rengashotelli ja renkaiden vaihto • Tuulilasin korjaukset ja vaihdot • Lämmityslaitteiden asennukset • Lisävarusteiden asennukset ME TUNNEMME AUTOSI VARAA AIKA: www.autorep.?/ajanvaraus AUTOREP OY PÄIVÄLÄISENTIE 1–6 00390 HELSINKI AJANVARAUS PUH. Kun haluat autollesi parasta mahdollista huolenpitoa, Autorep on oikea osoite. Olemme englantilaisten autojen asiantuntija ja tunnemme brittiautot läpikotaisin. Meillä on käytössämme useiden englantilaisten autojen merkkikohtaiset työkalut ja voit tilata kauttamme myös harvinaisempien merkkien varaosia. Tervetuloa kauempaakin! VUOTTA KOKEMUSTA & AMMATTITAITOA Hae omasi Lehtipisteestä tai tilaa kotiin: www.klassikot.fi
Ei ole enää kuin pari kuukautta siihen, kun kosket alkavat kohista ja purot pulista hetken hiljaiselon jälkeen. Maakunnan tasolla tämä on säilymäihme ja onneksi kaavalla suojeltu rakennushistoriallinen monumentti esi-isiemme ajasta. Mikäpä sen mukavampaa kuin kuunnella kosken pauhuja luonnon äärellä ja miettiä mielessään esi-isiemme töitä ja aikaansaannoksia. 78 RAUHASSA RUOSTUVAT KOSKIEN KOHINAA KOSKIEN KOHINAA. Vuonna 1840 nykyiselle paikalleen siirretty Läsäkosken mylly toimi aluksi joen toisen haaran rannalla. Tässäpä muutama vinkki kevään matkasuunnitelmiin teollisuuden historiasta kiinnostuneille. Pohjois-Karjalan Sähkön omistama voimala tuottaa vuosittain vajaat seitsemän miljoonaa kilowattituntia. Jänisjoen Vihtakoskessa jauhaa sähköä vuonna 1952 valmistunut turbiinivoimala. Everstiluutnantti Lennart Forsten perusti Haminaan Summanjoen keskijuoksulle Keisarinkosken vesisahan vuonna 1890. Parhaaseen aikaan tällä myllyllä on jauhettu 10 000 kiloa viljaa vuorokaudessa. Puuta sahattiin tällä paikalla lähes sata vuotta. Talven jälkeinen luonnon herääminen on tehdasmiljööretkeilijälle innostumisen aikaa, kun ihmisen historian jäljet alkavat riisua lumipukua yltään
Sahan rakennuksista noin kolmasosa uhmaa aikaa, mutta jo romahtaneiden rakenteiden kattopellit rojottavat kosken töyräällä. Sen kammioissa ei vesi enää juokse eikä kävele. Puuhiomo jatkoi toimintaansa 1930-luvulle, jolloin se paloi maan tasalle. Vatajankosken reunaa koristaa 300-metrinen puuputki, jota pitkin johdetaan nykyaikaiselle Vatajan vesivoimalaitokselle vettä. Syrjäkosken sahan padosta ei ole jäljellä kuin tasainen vesiputous. Onneksemme Kuoman kenkätehdas pitää avainlippuaan korkealla ja jatkaa paikkakunnalla edelleen menestyksekästä matkaansa läpi sota-, lamaja korona-aikojen. Siitä ei ole jäljellä kuin jäänteet ja vihoviimeiset rauniot, joiden välittömässä läheisyydessä koski pauhaa voimalla edelleen. Puuputken taakse jää kosken vanha historiallinen muistomerkki sähköenergian tuotannosta. Pitkänkosken partaalle perustettiin puuhiomo vuonna 1916 ja paperitehdas 1921. Etelä-Savossa Kuomiojoen yläjuoksulla seisoo ylväästi pieni sementtitiilinen vesivoimala, joka perustettiin alun perin tuottamaan tarvittavaa sähköä paikalliselle Kuomiokosken pohjallistehtaalle. Metsän läpi tuli 300 metriä pitkä ränni, joka oikaisi joenmutkan ja pauhasi vedet turbiinikotelolle. Seikkailija saattaa toki sinne löytää. 1/2021 79. Tuli lama ja tuotanto tökki niin, että paperitehdas lopetettiin kahden toimintavuoden jälkeen
Tasan 50 vuotta sitten Sapsokosken myllyllä jauhettiin viimeiset viljat. Vieremän mylly on yksi Forssan parhaista kalapaikoista. 80 RAUHASSA RUOSTUVAT. Yllättävän hyväkuntoisesta myllyrakennuksesta pelastettiin generaattori Jyväskylään entisöitäväksi. Joroisten Huutokoskella toimi vanhan liiton rautaruukki vuosina 1858–1877. Alueella toimi myllyn lisäksi paljon muutakin valimosta kaksiraamiseen sahaan ja metalliverstaista telakkaan. Viime vuoden syyskuussa uutisoitiin Kainuun Sanomisssa, että UPM Energy aloittaa sotkamolaisen myllyn ja myllypadon purkutyöt kalataloudellisia etuja ajaen. Ensimmäisen kerran Puhosvirta valjastettiin myllytoimintaan jo 1600-luvulla. Aluksi myllyrakennus oli puurakenteinen, tiilisen asun se sai myöhemmin. Samainen miehenkorkuinen generaattori oli ostettu myllylle Vaajakosken vanhalta vesivoimalaitokselta 1940-luvulla. Lapinlahden Korkeakoskella pauhaa vesi vanhan padon aukosta valtoimenaan. Pietarilaisen Nikolai Putilovin ruukista ei tähän päivään ole säilynyt kuin rauniot, mutta onhan sekin jo jotain. Siitä oli kuitenkin pitkä matka 1960-luvulle, jolloin se sai oman pienen sähkövoimalansa. Vieressä toimii 1920-luvulla rakennettu pienen pieni voimalaitos, joka kerryttää Savon Voiman energiavaroja. Se sulatti pääasiallisesti lähiseudun järvimalmia mutta käytti myös Viipurista tuotua romurautaa ja Pieksämäen Haapakosken tuottamaa takkirautaa. Kaivettiinpa alueelle myös 400 metriä pitkä Mustosen kanavakin. Mylly rakennettiin Vieremänjoen rannalle 1858, jolloin kosken pauhu saatiin hyötykäyttöön
Kuvan rakennus puuputkineen on Semla III, joka on rakennettu 1910. Semlan ruukkija tehdasmiljöö sijaitsee Ruotsin Fagerstanin kunnassa. Alueella on naulanvalmistuksen lisäksi ehditty harjoittaa sahaustoimintaa, raudanvalmistusta ja laatikkotehtailua sekä pyörittää puusepänverstasta ja tervaja tärpättitehdasta. Tehtaan toiminta alkoi 1800-luvun loppupuolella. Papan kanssa kävimme uesin katsomassa Harjavallan voimalaitosta Kokemäenjoella. Kolmannen torven se sai vuonna 1988. Viisi vuotta kuvan ottamisen jälkeen, vuonna 2016, uusi voimalaitos ja isompi lasikuituputki syrjäyttivät yli 100-vuotiaan voimalaitosrakennuksen. Vanhankartanon mylly ja kaksiraaminen saha muurattiin luonnonkivistä ja tiilistä 1870-luvulla. Kosken tuottama sähkö kuljetettiin 25 kilometrin päähän Wärtsilän rautasulattamolle. Luonnonvarainen nähtävyys, puinen museomylly jossain Keski-Suomessa. Metsää halkoo edelleen 700-metrinen puuputki, joka syöttää vettä naulatehtaan omalle vesivoimalalle. Koskensaaren naulatehdas on Keski-Suomen pisimpään yhtäjaksoisesti toiminut teollisuuslaitos. Jo aikaa sitten purettu Hyvinkään ja Karkkilan välinen yksityinen kapearaiteinen rautatie kätki matkan varrelle monenlaisia mielenkiintoisia kohteita. 1/2021 81. Tässä eräs mylly radan viereltä. Tämä kivi ei ole pyörinyt enää aikoihin, mutta ei kyllä ole sammaloitunutkaan. Alueesta löytyy laajempi esittely sivuilta 56–59. Hirvensalmen Kissakoskeen perustettiin metsäteollisuusyritys 1900-luvun alkuvuosina. Tohmajärven Tehdasosuusliike hallitsi alun perin Jänisjoen Ruskeakosken rakennusoikeuksia, mutta 1949 ne siirtyivät Oy Wärtsilä Ab:lle, ja niin vuonna 1957 Ruskeakoski sai oman voimalansa. Lapsuuden vaikuttavia maisemia. Aluetta koitettiin virkistää kalankasvatuksella ja 2000-luvulla viimeisen kerran matkailutoiminnalla, mutta tulokset jäivät kuitenkin kannattamattomiksi. Neljän perustajajäsenen joukosta pomppaa esiin Karl Fazerin nimi. Rata lakkautettiin 1960-luvulla, ja silloin loppui myös myllytoiminta. Köyliöläisen sirkusmestarin omistuksessa oleva mylly on edelleen käyttökuntoinen. Pyörivä myllykivi ei sammaloidu. Kävisikö naapuri sitä sitten pyörittelemässä aika ajoin. Nyttemmin puuputket on hävitetty
82. Seuraavassa numerossa: VANHAT KONEET 2/2021 ILMESTYY 11.3.2021 KOMEITA VEHKEITÄ Maaliskuussa ilmestyvä Vanhat Koneet on tuttuun tapaan tankattu täyteen rautaista sisältöä. Tutustumme Pentti Torssosen priima kuntoiseen Volvo Buster 400 -teollisuusmallin, Buick Master -paloautoon 1920-luvulta sekä kuormuriharrastaja Esa Lintusen kalustoon. Ulkomaista harrastekalustoa tarkastellaan Lounais-Englannissa sijaitsevan maaseutumuseon esittelyssä
Koneessa on mm. Leukojen syvyys: 140mm. Säädettävä korkeus: 650-770mm Pulverimaaliruisku Ammattimainen lopputulos kotona! Nyt voit jauhemaalata kotioloissa ja saada kestävän pinnan, joka ei irtoa tai lohkeile ja kestää paremmin kulutusta. Mitat: 1030x440x140mm, istuinkorkeus 510mm 69€ tuotenro 506543 U U TU U S! U U TU U S! Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 1/2021 • Hinta 9,90 € TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT SEPPIÄ JA MESTAREITA Arto Karttunen – omatekoisia koneita huviksi ja hyödyksi • Lintulan Fordsonit • Zetor 6711 mökkitraktorina • DB Cropmaster Diesel • Ford P-42 -kaivinkone • Perkkaan autotraktorit 74 50 00 -2 10 1 • PA L VK O 20 21 -1 6 41 48 87 45 00 03 21 00 1 Viipale mediat 83 1 / 2 2 1 • Fo rd P -4 2 • D av id B ro w n C ro pm as te r D ie se l • M as se y Fe rg us on R ob ur • Vo lv o B 58 & W iim a M 68 Lu x • Ze to r 67 11. hitsauspaksuus: 1,5mm+1,5mm. Kaikki hinnat sis. 499€ tuotenro 494628 Asentajan alusta & jakkara / 2-in-1 Tukeva asentajan alusta joka nousee myös jakkaraksi. Paino: 775kg. Sähköliitäntä: 230V / 16A. Nostokyky: 4000kg. Autotallin sisustus (harmaa/musta) Toimitussisältö: 1kpl työkalukaappi / korkea, 3kpl yläkaapit kaasujousitetut luukut, 3kp alakaapit (1 x laatikot, 1 x kaappi & 1 x siirrettävä työkaluvaunu) 1kpl ruostamaton pöytätaso 2041,5x463x38mm 1kpl työkalutaulut Työtason korkeus: 946 mm Kokonaismitat: 2955x2000x460mm 1599€ tuotenro 513523 259€ tuotenro 513137 Pistehitsauspihdit 230V Käsikäyttöinen/kannettava pistehitsauslaite. Maks. Työkaluvaunu 145-osaisella työkalulajitelmalla. Vaatii lisäksi kompressorin. 2599€ tuotenro 497766 169€ tuotenro 89343 Tasapainotuskone U-823 Ammattitason tasapainotuskone henkilöautojen, moottoripyörien ja kevyiden hyötyajoneuvojen renkaiden tasapainotukseen. Ergonomisesti muotoiltu ja varustettu harjattomalla moottorilla, joka ylläpitää nopeuden tasaisena myös suurissa kuormituksissa. 1799€ tuotenro 511961 U U TU U S! U U TU U S! U U TU U S! U U TU U S! Hydrauliset autorampit Nostokorkeus: 100-430mm. Paino: 88kg. Paino: 14,5kg. ALV24% Hinnat voimassa toistaiseksi, oikeudet muutoksiin pidätetään. Ramppien mitat: 590x340mm. Pneumaattisesti ohjattu puomi ja apuvarret. Mitat (PxLxK): 5400(4430)x2930x2190mm. 499€ tuotenro 512776 79€ tuotenro 506541 Baarijakkara Pehmustettu istuin joka kääntyy 360° ja kromatut teräsjalat. Koko: 480x100x200mm. www.TORAFORS.com +358 (0)50 358 5800 order@torafors.fi 2650€ tuotenro 85268 Säilytysnostin 2:lle autolle / 4000kg Erittäin laadukas säilytysnostin kahden auton päällekkäiseen säilytykseen. Nostokyky: 1350kg/pari. Pyörintänopeus: 4000-10000rpm. Levys pilarien välillä: 2400mm. Rengaskone APO-3266 Laadukas rengaskone joka on varustettu taakse kääntyvällä puomilla sekä kolmella apuvarrella matalaprofiilisten renkaiden asentamisen helpottamiseksi. Nostokorkeus: 1880mm. Työkaluvaunu 145-os. automaattinen vanteen halkaisijan tunnistus, painon kohdistin sekä useita erilaisia painotustiloja. Käyttöjännite 230V. Sähköliitäntä: 1-vaihe 230V 16A. Lukitus kaikissa pilareissa ja suoja autojen välillä. Moottorin teho: 350W. U U TU U S! 199€ tuotenro 511068 Epäkeskohiomakone ROS090 Oskilloiva yhden käden 150mm epäkeskohiomakone säädettävällä pyörintänopeudella tehokasta hiontaa varten kaikentyyppisille pinnoille