Vanhat Koneet 01/2022 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

ENEMMÄN KUIN MOPOILUN ERIKOISLIIKE. MOPOSPORT.FI VUODESTA 1974 55 47 74 -2 10 1 • PA L VK O 20 22 -0 5 6 41 48 85 54 77 43 21 00 1 Hinta 12,50 € M O PO KL AS SIK O T VII PA LE M ED IA T O Y © 20 21 – leh ti va nh oje n m op oje n ys tä vill e Tilattavissa verkkokaupastamme Tilaa omasi osoitteesta www.supermarket.. Viipale mediat mediat Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 1/2022 • Hinta 10,90 € TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT MERCEDE SBENZ 1622 Harmaan jälkeen Kultamaha vartio polun varressa 74 50 00 -2 20 1 • PA L VK O 20 22 -0 9 6 41 48 87 45 00 03 22 00 1 91 1 / 2 2 2 • M as se y Fe r g us on 35 6 • Ta kr a (O M 63 6) • C la as M at ad or G i g an t • Fe r g us on 35 • B rø y t X 21 TL • M -B 16 22 • M y ll y ko sk en PK 3. KELTAISTA LINJAA Massey Ferguson 356 kultasuonta etsimässä HARVINAInen TELABRØYT Iskukuntoon palautettu Suzuki-Solifer S ’85 Viritetyt vehkeet asfalttiradalla Botniaringin ajotapahtuma T y rvään Tossut ne mainiot minimopot Reipasotteinen harrastajasakki Helevetin tunarit Itä-Saksan voimakone Simson SR 2E ’61 TUOMME SUKUPOLVET YHTEEN
sekä myynnissä hyvin varustelluissa kirjakaupoissa Olympiavuoden klassikot Upea kirja 1952 automalleista! Olympiavuosi 1952 oli Suomen autoistumisen osalta poikkeuksellisen hieno. 216 sivua! 37 90 + kaupan päälle avaimenperä Suuri Valmettraktorikirja 14 90 Legendaarinen lippalakki 8 00 Vanhat Koneet -pelikortit 8 90 Edelliset numerot Varastossa lähes kaikki vanhat numerot!. Tuolloin tuotuja, uusia automalleja ihailtiin ja ihmeteltiin ja tämä kirja esittelee niistä tarinoiltaan mielenkiintoisimmat aina Bentleystä Rättisitikkaan ja Cadillacista Kansanautoon, Volkswageniin. Pula-aikoina oli autoja tuotu maahamme niukalti, mutta Helsingin olympialaisten kunniaksi haluttiin maailmalle näyttää kuinka talous ja kansainväliset kauppasuhteet kukoistivat. Uutuuskirja! Nyt tilattavissa verkkokaupastamme supermarket.. Tilaa kätevästi verkkokaupasta supermarket.fi 37 90 212 sivua! Mainio lahjaidea ! Konemiehen verkkokauppa! Verkkokauppa Vanhat Koneet -lehden ystäville: www.supermarket.
Tällä kertaa pääsemme vilkaisemaan Pauli Mäkelän pihamaalleen ja halleihinsa kokoamaa esineistöä ja konearsenaalia. Toiset kokevat rompetta ja romua olevan nykyaikana jo liikaa ja tavarapaljouden muodostuvan ongelmaksi. Kari Mattila päätoimittaja kari.mattila@vanhatkoneet.fi 1/2022 3 Pääkirjoitus. Keräilijä on – ainakin useimmissa tapauksissa – tarkoin jyvällä siitä, mitä kokoelmasta vielä puuttuu. Se pitää ensin jäljittää, sitten hivuttautua lähelle, olla jonkin aikaa mukamas kiinnostunut jostakin aivan toisesta esineestä, iskeä nopeasti hyvä tarjous pöytään ja lopuksi palata kotiin saalis kainalossa. Mäkelän laanilta löytyy vaikka mitä. Muutama vuosi sitten japanilainen Marie Kond. Tarpeellisten esineiden hamstraaminen on ollut ihmiselle elintärkeä ominaisuus läpi historian, ja siksi moinen toimintaohje on pysyvästi tatuoitu geeneihimme. aiheesta kirjoitti. Osa hyllyihin kertyneestä roinasta saattaa olla käyttökelpoista joskus tulevaisuudessa. Keräily on sitä paitsi aivan oikea ja perin antoisa harrastus. ROMPETTA NURKKIIN! J okaisessa meissä asuu keräilijä. Kampetta kootessa saa sivutuotteena hyvät opit historiasta ja laajan sosiaalisen verkoston. Vanhasta traktorista saa vuosien käytön jälkeen helposti omansa pois, ellei sitten vähän enemmänkin. Ostamalla vaikkapa 75 dollaria maksavan ääniraudan ja kristallin sisältävän paketin saattoi tuntea olevansa osa ilmiötä. Niinpä ihmistä opastetaan lapsesta saakka luopumaan turhasta tavarasta. kehitti konmariksi kutsutun turhastaluopumismenetelmänsä ja sai miljoonia seuraajia. Jotkin esineet tuovat muistoja menneisyydestä tai ovat muuten vain muodostuneet läheisiksi. On irtoesineitä, pieniä ja suuria kokoelmia eri aiheista ja tietysti koneita puutarhatraktorista nostokoriautoon. Tästä tullaankin toiseen ihmisen geeneistä löytyvään perusviettiin eli metsästykseen. Paulin kanssa rupatellessa kävi selväksi, että jokaisen kamppeen hankintaan liittyy oma tarinansa. Kond. Kukkarollekin vanhan raudan kokoaminen on hyväksi. Mutta sellainen luopuminen on ihmisluonnolle vierasta eikä pidemmän päälle toimi tai toimii itseään vastaan. Yritäpä samaa taulutelevision tai lenkkeilyvarusteiden kanssa. Eihän tavara ole oikea keräilyesine, jos sen voi noin vain noutaa marketin hyllyltä. Ja niinhän se on meidän kaikkien kohdalla. Eikä tavaranpaljouden joukossa ole sattumia. Kukapa sitä aivan turhaa roinaa nurkkiinsa kokoaisi. Vanhan tavaran omistaminen on kerta kaikkiaan mukavaa. Oikeanlaista luopumista oppi tietysti parhaiten hankkimalla hyllyyn kirjan, jonka Kond. Koneväki ei onneksi moisien ongelmien parissa kamppaile. myös perusti nettisivustonsa kylkeen elämän yksinkertaistamiseen tarvittavaa krääsää myyvän verkkokaupan. Vanhoissa Koneissa on tutustuttu vuosien mennen monen keräilijän kokoelmaan. Rompetta saa hyvällä omallatunnolla haalia laaninsa täyteen sen kummemmin murehtimatta
12 32 22 18 KANNESSA 12 Massey Ferguson 356 Martti Nurmi kuormasi Massikan pyörä kuormaimella soraa 60 -luvulla ja myi sen sitten pois. 32 Brøyt X21TL Sana ”Brøyt” tuo mieleen kaivuvarsillaan rapumaisesti etenevän pyöräkoneen. Fahrin puimurista tuttu kone kiertää enemmän kuin Takran oma petrolimoottori. Eräs näistä traktoreista on viettänyt kaikki rauhalliset vuotensa KeskiSuomessa yhden suvun hallussa. 38 Mercedes-Benz 1622 Topi Lepistön Mersu on elämänsä aikana työskennellyt maalla, vesilaitoksella ja maan alla. Norjalaistehdas valmisti myös telamalleja ja oli esiohjatun kaivuhallinnan pioneereja. Vuosia myöhemmin Martin poika Tarmo osti koneen vahingossa osakasana takaisin. 44 Myllykosken PK3 Vanhin suomalainen ehjänä säilynyt paperikone teki pitkän ja monipuolisen työuran Myllykosken paperitehtaalla. Ilmassa vaalea kuorma-auto ei liene vielä käynyt, ellei ensimmäisinä työvuosina sattuneessa vahingossa pyörät hetkeksi irronneet Telluksen kamarasta. 4 Tässä numerossa. 27 Ferguson 35 Toinen eurooppalainen sodanjälkeinen Fergusontraktori syntyi uuden suuryhtiön alkumyllerryksissä. Keltaisen linjan kuusikymppinen konemalli nyt syynissä. Viipurilaisvalmisteinen kone suolsi niin sanomalehtipaperia kuin kipsilevyn päällystekartonkia. KONE-ESITTELYT 18 Takra TR 2D (OM 636) Esa Hongisto sovitteli huvikseen Mersun dieselmoottorin Takraan. 22 Claas Matador Gigant Kauko Ollila pohtii ison Claasin pöydän ääressä puimureiden rakenneratkaisuja ja muistelee puinti-ihmisten kuulovaurioita, sprinttiennätyksiä ja juilivaa niskaa
63 Ilmailun asentajalinjalla Suomen nuoret ilmavoimat vaativat osaavia asentajia. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. 72 Lingolla lumet lentoon Suomi on lumilinkojen luvattu maa. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. Tarinan lomassa kuvia Utin koulusta lokakuulta 1941. Samalla luodaan silmäys jäähdytysjään nostoon. 52 67 48 Jäädytysjään nostoa Lohjalla vuonna 1957 MUSEON OVET AUKI 52 Vikstan traktorimuseo, Björklinge, Ruotsi Traktorikeräilijä Valter Anstrénin kotitilalle perustettu Vikstan traktorimuseo tarjoaa tasokkaan masiinavalikoiman. ARKISTOJEN AARTEET 48 Läpi lumen ja jään Katsaus teiden kunnossa pitoon entisaikojen lumi talvina. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. 76 Markkinat Vanhan raudan kauppapaikka. PITKIN POIKIN HISTORIAA 67 Kaiken maailman traktorit: Nordhausen Normagin ja MBA:n tehtaiden raunioilta aloiteltiin Itä-Saksan traktorituotantoa toisen maailmansodan jälkeen. TILAAJAPALVELU Puh. Toimitus Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. TUTUT JA TURVALLISET 6 Pelit ja vehkeet Pieniä palasia vanhojen uutuuksien maailmasta. Materiaali: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. 1/2022 52. 56 Seppiä ja mestareita Pauli Mäkelä on vuosien mittaan kerännyt jos jonkinlaista konetta, kulkupeliä ja muuta esinettä. Ojanen, Kauko Ollila, Harri Onnila, Kari Ruusunen, Aimo Tenni, Pekka Stellberg, Jukka Vuorenmaa TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Sari Mantila POSTIOSOITE Vanhat Koneet, PL 350, 65101 Vaasa KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. Kuinka mekaanikkokoulutus kehittyi ensi vuosinaan. (03) 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) E-mail tilaajapalvelu@vanhatkoneet.fi PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITTAJA Mika Rassi AVUSTAJAT Joona Hamm, Lea Lahti, Jan-Erik Laine, Aulis Lassila, Olli J. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. 78 Rauhassa ruostuvat Joona Hammin valokuvissa ruosteen ympärillä vihertää jo. Lisäksi miljöö kertoo koneille omistautuneista isästä ja pojasta. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Koneista myös osataan ottaa sauhut. Olli J. Ojanen antaa esimerkkejä linkojen paljoudesta valtakunnassa 50–luvulta 80-luvulle. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. (06) 2810 100 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050 4147 559 Susanne Ripsomaa: 050 4147 553 www.vanhatkoneet.fi > Mediakortti SÄHKÖPOSTIT MUOTOA toimitus@vanhatkoneet.fi myynti@vanhatkoneet.fi materiaali@vanhatkoneet.fi etunimi.sukunimi@vanhatkoneet.fi PAINOPAIKKA PGM MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1799-0661 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä
P alasin Brasiliasta huhtikuun lopulla 1961. Minulla oli kuitenkin toinen idea päässäni: 4-pyöräveto ja nivel ohjaus. Voimakkaimmin esiintyi metsähallituksen Lapin piirin piiri metsän hoitaja Eirik Arnkil, jolla oli käytössään Volvon keskisuuria Volvo Boxer -maatalous traktoreita. Sipilä siirtyy lentokonetehtaan siirtokoneosaston johtoon ja kehittää myös trukkeja ja lautatarha-autoja edelleen. Koska Tourulan tehtaan valmistustilat kävivät ahtaaksi, päätettiin metsätraktorin valmistus siirtää vuoden 1964 alusta Valmetin Lentokonetehtaalle Tampereelle, siellä kun kärsittiin artikkelien puutteesta. Keskustelu oli vilkasta ja esille tuotiin mitä erilaisimpia näkökohtia. 6 1/2022 No _ . 91. Ja niin Valmetin korkein johto hylkäsi ”Arnkilin mallin” ja lähdettiin kehittämään runkoohjattua metsätraktoria. Piitulainen oli järjestänyt toukokuun alussa suuren metsänhoitajille tarkoitetun kokouksen Seurahuoneelle. Valmetin metsätraktori Olavi Sipilän vuonna 1998 kirjoittamien Valmet-muistelmien viimeisessä osassa suomalainen metsätraktori saa perusmuotonsa. * * * Ensimmäiset kaksi koekappaletta toimitettiin Rosenlewin työmaalle Viitasaarelle huhtikuussa 1962 ja niillä ajavat urakoitsijat tekivät monia hyviä ehdotuksia jatkokehitystä varten. 45 alan asiantuntijaa, metsähallituksesta, Metsätehosta, Tapiosta ja alan eri järjestöistä. Paikalla oli n. Samaan aikaan Valmetilla kehitettiin 4-sylinterisellä moottorilla ja Casen vaihteistolla varustettua suurempaa, maataloustraktoria, Valmet 862:ta. Tämän idean pohjalta tehtiin koekappale liittämällä kahden maatalous traktorin, Valmet 361, takapäät taittuvalla ohjausnivelellä yhteen ja sijoittamalla moottori ja ohjaamo toiseen päähän. Niissä oli riittävä teho ja maavara, joten sen ominaisuudet kirjattiin kehitysohjelman pohjaksi. Tarkoitus oli määritellä metsätraktorin ominaisuudet. Tällä suoritettiin maastokelpoisuusajot ja tulokset olivat hyvät
Mutta siitä lähti suurempien trukkien kehitys aina 20 tonniin saakka. Etenkin Neuvostoliittoon näitä trukkeja meni paljon puutavaran käsittelyyn sahoilla ja satamissa ja tietysti kotimaahankin. EIRIK ARNKIL Metsähallituk sen ylijohtaja vuosina 1967–1980. Kun sitten merikuljetuksessa otettiin käyttöön konttilaivat, Valmet kehitti tähän tarkoitukseen satamalukit. Hän kuitenkin muistaa malli nimen väärin: traktorin työnimi oli 80 ja virallinen malli 864. Valmet valmisti 1–2 tonnin trukit ja Asea suuremmat. Alunperin juontokoneesta kehittyi myös kuormaa kantavia malleja ja tämän rinnalle kehitettiin traktorikuormaaja, jota myytiin melkoisesti Tiehallitukselle. * * * Trukkien valmistuksessa ja myynnissä oli yhteistyösopimus Asean Härnösundin tehtaan kanssa ja se oli aikoinaan pelannut hyvin. Tekemäni tutkimuksen mukaan näillä pienillä polttomoottoritrukeilla kilpailu oli kovaa ja markkinat hiipumassa. 1/2022 7 PIENIÄ PALASIA MEILTÄ JA MAAILMALTA. Asean sopimus trukkien kohdalla purettiin vaikka epäilijöitäkin oli. Syynä oli osin japanilaisten tulo mukaan ja ennenkaikkea sähkökäyttöiset trukit valtasivat alaa. Mukana seurasi teknikko Erkki Leppäkoski ja hänestä tuli varsinainen metsätraktorin pääsuunnittelija. Selityksiä TOIVO PIITULAINEN Valmetin traktorien markkinoinnis ta vastannut kaupallinen johtaja VALMET 862 Sipilä mainitsee tekstissään 60-luvun alun nelisylinterise n Valmettraktorin. Sotakorvauksena oli viety Neuvostoliittoon lautatarhaautoja, niin sanottuja lukkeja. 60-luvun alussa Arnkil oli Rovaniemellä metsähallinno n hankintatekni ikan ylitarkastajan a. Metsätraktorin alkuvaiheissa sitä koetettiin saada monipuolisesti myös maatalousja maan siirtokäyttöön. Tätä kirjoitettaessa Valmet on tällä sektorilla johtava yritys maailmassa. Leppäkoski oli ollut jo Brasiliassa, kun siellä pantiin tehdasta käyntiin. * * * Minut nimitettiin samalla sinne siirtokoneosaston johtajaksi ja vastuualue käsitti paitsi metsätraktorit myös trukit ja lukit. Metsätöissäkin siitä tehtiin niin laikuttajaa, lannoittajaa kuin tukinnostajaa
Bel aru kse n Uutuuksia 70 vuotta sitten SAME-nelivetodieselit Italialaiset veljekset Francesco ja Eugenio Cassani rakensivat dieselmoottorilla varustetun traktorin jo vuonna 1927. Lähetä viestiä osoitteeseen toimitus@vanhatkoneet.fi tai paperilla Vanhat Koneet, PL 350, 65101 Vaasa. Jatketaan yhtiöillä. 10. Mutta minkä fysiikan suureen mittayksikkö newton on. SAME-traktoreita tehdään yhä. RKP on tuttu lyhenne politiikasta. Sitten voimalla metsään. Kor piv aar an 7. Saksasta Venäjälle. Rov ani em en kon epa ja 2. 9. Nämä traktorit ja pienemmät takavetoiset mallit vetivät vaatimattoman SAME-yhtiön menestyjien joukkoon. 8 1/2022 No _ . MERKKIPÄIVIÄ MERKKIPÄIVIÄ Markk u Kankar e Markk u Kankar e 70 VUOTTA 20.1.2022 70 VUOTTA 20.1.2022 ONNEA TOIVOTTAVAT RASMUS, ANTON, NIINA, SAMI JA IRMA. Isossa neliveto-SAMEssa oli kolmisylinterinen ja pienemmässä kaksisylinterinen moottori. Kirjaimet D. MAN sen sijaan on lyhenne, jossa piilee kaksi saksalaista kaupunkia, toinen sota oikeudenkäynnistäkin tuttu. Mistä yhdyssanasta Muko on lyhenne. Millä nimellä Juho Sjöstedt tunnettiin vuodesta 1906 eteenpäin ja minkä yhtiön hän perusti 1913. Len ing rad iss a vuo sin a 192 4–1 932 val mis tet tu For dso n-P util ove ts 5. 2. 6. Mitä uutta toivotaan. 8. Kuinka montaa wattia yksi hevosvoima vastaa. Monet vuodet veljekset uurastivat dieseltekniikan parissa ja kehittivät sen sovelluksia lähinnä vesija lentoliikenteeseen. Vuosi 1952 on SAMEn historiassa tärkeä virstanpylväs. Han kki jan 8. Vuonna 1952 perustettu Muko Oy puolestaan on lyhentänyt nimensä teke mistään tuotteista. Koneartikkeleissa muutamia elementtejä kuten teknisten tietojen taulukkoa on selkiytetty. Pienempi D. 4. A. 3. A. Mitkä kaupungit. VASTAUKSET 1. Vinkkejä, toiveita ja muuta palautetta otamme aina uteliaina ja mielellämme vastaan. Mutta mikä suoma lainen konetehdas lyhensi itsensä samoin. UUSIA KUJEITA Teimme tuoreen ajastajan kunniaksi lehden ulkoasuun pieniä muutoksia. "Honka ei hievahda koristeilla." Minkä traktorimerkin mainoksessa vedottiin takavuosina tuolla lauseella metsän lahjomattomuuteen. Vuonna 1942 veljekset perustivat yhtiön nimeltä Società Accomandita Motori Endotermici, lyhyemmin SAME ja suomeksi suurin piirtein sama asia kuin polttomoottoriyhtiö. Muo kka usk one 3. Aug sbu rg ja Nür nbe rg 4. Aloitamme lyhenteillä. 25 oli teholtaan nimensä veroinen. Sjö ste dtis tä tul i 190 6 Mer iva ara . tulivat sanoista Diesel Aria – moottorit olivat siis ilmajäähdytettyjä. 7. Hän per ust i 191 3 Aur an rau tas änk yte hta an, myö hem män Aur an rau tat eol lis uud en eli AR An. Entä esimerkiksi Zetorin maahantuojana toiminut Farmer. Sodan jälkeiset mallit olivat tähän asti olleet pieniä, mutta nyt malliston huippu oli D. Nimet muuttuu vain. Hieman harhaanjohtavasti nimetty hevosvoima on tehon yksikkö. Yhtiöistä yksiköihin. Voi man 9. 91. 735 ,5 wat tia eli 0,7 355 kilo wat tia 10. Tuolloin yhtiö lykkäsi markkinoille kaksi sekä takaettä nelivetoisena tarjottua dieseltraktoria. ONNEA TOIVOTTAVAT RASMUS, ANTON, NIINA, SAMI JA IRMA. 5. Tätä pikkujuttujen palstaa tuuletimme vanhan nimen käryjä myöten. Vanhaa && visaista visaista 1. Mikä venäläisvalmisteinen traktori on saanut naapurikansan suussa lempinimen Fjodor Petrovitš. Mitä on saatu jo kyllin. Minkä yhtiön tytäryhtiö oli Ferguson-traktoreita Suomeen tuonut Farming. A. Kansainvälisen mittayksikköjärjestelmän suosittelema tehon yksikkö on kuitenkin watti. 38 Super Cassani, 40-hummainen jättiläinen. 6. Mitä saisi olla lisää. Moottorin vääntömomentti ilmaistaan nykyisin useimmiten newtonmetreinä
Myös monitoimikoneiden kehityksessä Bruun oli alullepanijana. Tunnetuin miehen firmoista lienee vuonna 1969 perustettu Bruun System. Lars Bruun kehitti myös hydrauliikkajärjestelmää, joka otti energiaa talteen ja toimi normaalia paremmalla hyötysuhteella. Takana on vanerilieriöt pyörinä ja kettingillä laskettava ja oman suksensa varassa syvyyden pitävä latuaura. Lars Bruunin kehittämä metsätraktori näytti suuntaa nykypäivän ajokoneille. Välityksiä on muutettu niin, että vauhti on tippunut arviolta neljännekseen. Latuaura on yksinkertaisen nerokas. Sellainen on ainakin heinolalaisen puusepänverstaan uumenista paljastunut latukone, joka on rakennettu Jupiter-moposta. Nokkamiehen erikoislaatu oli epäilemättä osa SampoRosenlewin brändin viehätystä. Sen kansien välistähän löytää niinkin erikoisia kaksipyöräisiä, että eivät ole kaksipyöräisiä enää ollenkaan. Edessä on pyörän asemesta suksi. Niistä kestävin osa ovat olleet metsäkoneet, joita alettiin tehdä 90-luvulla. Nappaa aviisi kaupasta mukaan! 1 AJASTA KARANNEET 2 1/2022 9 PIENIÄ PALASIA MEILTÄ JA MAAILMALTA. Hänet muistetaan parhaiten suomalaisen leikkuupuimuritehtaan pelastajana. Lars Bruun muistetaan erityisesti kuormaa kantavien metsätraktoreiden pioneerina. Sampo-Rosenlewin pienet metsäkoneet on suunnattu erityisesti harvennuskohteille. Bruun oli tuolloin jo perustamassa uusia yhtiöitä. Yritysjohtajanakin hän pyöräili pitkät työmatkansa, leipoi itse pullaa yritysvieraille ja pukeutui rennosti. 70-luvun lopulla se oli juuri saanut kahdeksanpyöräisen hittikoneen Bruunett Minin markkinoille, kun Bruun myi sen suomalaiselle Sponsor-yhtiölle. 3 d d d 4 LARS BRUUN (1934–2021) Myös ruotsalainen insinööri Lars Bruun pääsi joulukuun alussa pitkältä savotalta ikuisuuden kämpälle lepäämään. 60-luvun lopulta lähtien Suomessakin nähtiin niin sinisiä nelipyöräisiä kuin oransseja kuusipyöräisiä Brunett-koneita. Prihti uudisti vanhan konepajan yrityskulttuuria sisäisesti ja löysi romahtaneen Neuvostoliiton tilalle uusia elintärkeitä kumppaneita Suomen pienen talouspiirin ulkopuolelta. Bruunin käänteentekevässä koneessa oli runko-ohjaus, hydrauliveto ja isot kumipyörät telojen asemesta. Prihtin aikana tuotantoon otettiin 50-luvulta asti valmistettujen leikkuupuimureiden rinnalle muitakin tuotteita. Mopo löytyy vielä lehtipisteistä. Kuolemaansa asti tämä sisukas ja monien luovien luonteiden tapaan äkkiväärä persoona suunnitteli myös uusia metsäkoneita. Bruun suunnitteli ajokoneen 1960-luvun alussa, kun valtaosa pohjoismaisista toimijoista pani vielä rahansa likoon juontokoneiden voittokulun puolesta. Vuosikymmenet Rosenlewillä töissä ollut insinööri Prihti osti puimurituotannon sen silloiselta omistajalta Rauma Oy:ltä pahimpaan lama-aikaan vuonna 1991. TIMO PRIHTI (1944–2021) Joulukuun alussa joukostamme poistui teollisuusneuvos Timo Prihti. Bruunin yrityselämä oli vilkasta. Timo Prihtin luonteeseen kuului kansanomainen nuukuus. Kuusikymmenluvun jälkipuoliskolla Bruun kehitti karsivan ja katkovan prosessorin, joka ei kuitenkaan vielä kaatanut puita. Mopedista latukone Joko on tullut ostettua Mopo-lehden uusin numero. Minit tulivat kaupan myötä hyvin tutuiksi suomalaisille. Bruun oli kansainvälisestikin tarkasteltuna puunkorjuun koneellistamisen tärkeimpiä vaikuttajia
Yhtä usein tällainen vika ratkeaa aavemaisesti itsestään tai hyvin epätodennäköinen osa vaihtamalla. niin hänellä oli tarvittava osa mukanaan ja moottori tuli nopeasti kuntoon. J oskus koneeseen ilmestyy salaperäinen vika, jonka alkusyyn selvittäminen vaikuttaa miltei mahdottomalta. Nämä olivat mestariteoksia, saipa hän niistä maatalousnäyttelyissä ensimmäisiä palkintojakin. 10 1/2022 No _ . Silloin tuntuu koneenkäyttäjästä, että nämä ovat henkimaailman hommia. Kyllä voi, jos on uskominen tarinoita Otto Häkkisestä, 60-luvun alussa kuolleesta Savon ihmemiehestä, josta Ufoaika-lehden ensimmäisessä numerossa vuonna 1972 kirjoitettiin. Tämä tietysti ihmetytti kovasti talon väkeä. Mutta voiko polttomoottorin sielunelämään kajota luonnonlakeja rikkomalla. KALKKIYRITTÄJÄ ANTTI PELTOMÄKI Hengen valua Savon mailla kyläseppäkin käyttää niitä kieroimpia eli yliluonnollisia konsteja. TEKIJÄN SUUSTA Muistan elävästi sen maanantain touko kuussa 1992, kun sammutin työpäivän jälkeen ehjän koneen. Virtasalmelaisella Häkkisellä oli selvänäkemisen ja ruumiista irtautumisen kyky, joista ainakin jälkimmäistä hän käytti valukappaleiden mittaamiseen. Hän kertoi minulle, että kun tuotiin sana, että taas se moottori piiputtaa, niin hän meni sieluruumiissaan asianomaiseen taloon, tutki moottorin, ja jos siihen esimerkiksi oli jokin osa valettava, niin hän mittasi sen ja valoi osan valmiiksi kotonaan. Näin Ufoaika kertoo Häkkisen työskentelytavoista: TAITAVA KONEMIES – Otto Häkkinen käytti minänpoistumiskykyään hyväkseen myös jokapäiväisessä elämässä. Siihen aikaan kun maanviljelijöille tuli käyttöön poIttomoottorit ja näihin tuli usein vikoja, joita maanviljelijät eivät itse pystyneet korjaamaan, niin silloin aina haettiin Otto Häkkinen – ja hän sai koneet ja moottorit taas pelaamaan. Hän oli ollut nuoruudestaan saakka vaskenvalaja. 91. Hän oli siis maanviljelijä, talon isäntä, mutta samalla hän oli monia teknillisiä asioita harrastava, hyvin taitava, hyvin kätevä mies. Kun hän sitten meni taloon. Hän valoi kotonaan muun muassa lehmänkelloja, tiukuja hevosille ja kulkusia
FISKARSIN TUOTTEIDEN SAKSANKIELINEN MAINOS VUODELTA 1867 11
Lopulta Massikka ajautui Tarmon vävyn Seppo Heikkilän nurkkiin. Vuosia myöhemmin Martin poika Tarmo osti koneen vahingossa osakasana takaisin. Punkalaidun 12. KELTAISTA LINJAA MASSEY FERGUSON 356 1964 Martti Nurmi kuormasi Massikan pyörä kuormaimella soraa 60luvulla ja myi sen sitten pois. Tutkitaan konetta ja koetetaan osua sillä tarujen kultasuoneen
13
”Siellä oli aluksi traktoreita soraa kuormaamassa, mutta vuonna 1964 sinne ostettiin tämä Massikka”, Seppo kertoo. Nurmelta toiselle Seppo Heikkilän puolison Taru Nurmen isoisä Martti Nurmi perusti 50-luvulla Varsinais-Suomeen Mellilään maansiirtoyrityksen ja ryhtyi ajamaan hiekkaa ympäri maakuntaa. Ohjaava taka-akseli osoittautui heikoksi kohdaksi, ja sen tilalle pantiin järeämpi kuorma-auton akseli. Sellainen löytyy pitelemättömän romunkerääjän Seppo Heikkilän nurkista. Noin vuosikymmenen kuormainkone siirteli hevosenlantaa ja muuta kevyehköä Tarmon tilalla. Tilalle tuli niin ikään Hankkijan edustama Chaseside-pyöräkuormain. Vasemmalla ovat ohjausjarrut ja oikealla ajopolkimet eteenja taaksepäin. Ajomies punnitaan heti sisäänkäynnillä. Sitten sen kohtalona oli taas jäädä uudempien ja kyvykkäämpien jalkoihin, kun Tarmo hankki uuden etukuormaajalla varustetun Valtran. M assey Fergusonin maataloustraktorit ovat aina olleet tuttuakin tutumpi näky suomalaisilla pelloilla. Yksi parahiksi 60 vuotta täyttävä tapaus on pyöräkuormaaja Massey Ferguson 356. Silmiin osui purettuna myytävä Massey Ferguson 356. Kuormaajakone sai tehdä soramontulla pitkää päivää. Teksti ja kuvat: Mika Rassi Ohjaava taka-akseli osoittautui heikoksi kohdaksi. Tarmo hankki Massikkaan alkuperäistä vastaavan Perkinsin nelosdieselin. Vuonna 1968 Massikka myytiin autoilija Lumpeelle Ruskoon. Lisäksi se on kiertänyt vahingossa alkuperäiselle omistajasuvulle uudestaan. Oikealla näkyvät kuormaimen hallintavivut. Seppo Heikkilä näyttää kapuamisen mallia. Pari vuosikymmentä myöhemmin Tarun isä Tarmo alkoi kuitenkin tuumia, että hänen maatilalleen olisi hyvä saada kuormaajakone. Maansiirtokoneiden puolella muut merkit ovat pidelleet valtikkaa, mutta pitkään Massikka teki myös keltaista linjaansa. 14 MASSEY FERGUSON 356. Kojelaudassa on mittarit ja varusteet savukkeensytytintä myöten. Kehittyneen ajolihaksen kanssa lienee vaikeampaa. Kun oikeanpuoleisia polkimia painaa yhtä aikaa, ne toimivat kaasupolkimena. Kasausvaiheessa Tarmo äkkäsi, että kone ei ollut vain samanlainen kuin heillä aikoinaan, vaan kyseessä oli jetsulleen sama Massikka. Se on asustellut Punkalaitumella pian parikymmentä vuotta ja saa siellä säännöllistä liikuntaa. Palapeli oli muutoin koossa, mutta moottoria ei osien joukosta löytynyt enää ollenkaan. Kone pääsi heti kapaloikäisenä siihen työhön, johon se on tarkoitettukin. Seppo kuitenkin riensi hätiin ja pelasti vanhuksen omalle tontilleen. Massikan ohjaamoon pääsee parhaiten maansiirtoa myös lapiolla tehnyt kuljettaja. Tarmo tuumi, että heillähän oli aikanaan sellainen, se oli hyvä kone. Niinpä Tarmo teki kaupat vaihtolavalla kappaleina lepäilevästä koneesta
Vuoden 1963 kuvassa näkyvät hyvin myös alkuperäisten takarenkaiden koko ja toinen hyttiversio. Mukavuuksia ja turvaa Millainen kone karun ulkoasun takana piilee. Kuormauskone helpotti sahan arkea huomattavasti: auton kuormausaika 356:lla oli 10–15 minuuttia, kun aiemmin kuormaa oli tehty miesvoimin 2,5–3 tuntia. ELKA / HANKKIJA KESKUSOSUUSLIIKE 1/2022 15. Tehostettu ohjaus on kevyt käännellä, ja aikoinaan mainostettiinkin koneessa olevan oikein sormenpääohjaus. Suomessa 356:een lisättiin ohjaamo. Niinpä kuljettajan kädet jäävät vapaiksi ohjaamista ja kuormaimen hallintaa varten. Olin nostamassa kauhalla pesukonetta kontin laidan yli, kun kone yhtäkkiä tökkäsi johonkin ja pesukone tuli katolle.” Maahantuojan aviisissa M arraskuussa 1962 Hankkijan Saroilta -lehti kertoi uudesta pyöräkuormaajasta. Varjonmaa käytti tukkihaarukalla varustettua 356Massikkaa tukkien lajitteluun ja siirtämiseen syöttöpöytien eteen, sahatavaran tapuliin nostamiseen ja ulkomaille menevien sahatavaranippujen kuorma-autoon lastaamiseen. Käsivivuilla valittavien kahden vaihteen ja kahden nopeusalueen lisäksi 356:ssa on momentinmuunnin ja polkimilla tapahtuva suunnanvaihto. Seuraavien vuosien aikana lehdessä ilmestyi pariinkin otteeseen käyttäjäkokemuksia. Solmio kaulassa voi hytissä olla lämmin, mutta saahan taka-akkunan onneksi ammolleen. Sen sijaan alkoi näkyä kuvia Chaseside-pyöräkuormaajista, joita Hankkija ryhtyi 60-luvulla tuomaan Suomeen. Lisäksi kumpaakin suuntapoljinta yhtä aikaa poljettaessa ne toimivat kaasupolkimena. Tämän kokoinen kone taisi kuitenkin olla parhaimmillaan soran kuormauksessa. Lisäsylinterin vaatinut tukki haarukka taisi olla kauhan jälkeen suosituin laite 356:n kuormaimen nokassa. Vuodesta 1968 eteenpäin mainostettiin voimallisesti Massey Fergusonin uuden Italian-tehtaan tuoreita maansiirtokoneita. Muilla valmistajilla, kuten Allis-Chalmersilla, näitä hydraulisia herkkuja oli tarjottu jo jonkin aikaa. Noormarkussa Kairilan Sahan omistaja Y. 356:tta ei Hankkijan lehdessä sen enempää käsitelty. Takapyörät kääntyvät ääriasennosta toiseen kahdella ja puolella ohjauspyörän kierroksella. 60-luvun alun vehkeeksi 356 on hyvä käyttää, vaikka mitkään sen ominaisuuksista eivät uutuuksia olleetkaan. ”Kymmenkunta vuotta sitten tyhjensin isoa romukuormaa hakekonttiin. Niiden yläpuolella kulkevat välykselliset vetotangot. Kuormaajaa suunniteltaessa ei ohjaamoasiaa liene liiemmin mietitty, sen verran akrobatiaa sinne ja sieltä kapuamiseen tarvitaan. Suomessa oli jo myyty Massey Fergusonin etukuormaimella varustettua teollisuustraktoria 702, jossa oli siinäkin ollut kovan laatikon vaihtoehtona momentinmuunnin ja suunnanvaihto. Ehdotonta turvallisuuslisää se kuitenkin tarjoaa, kuten Seppokin on todennut. Pyöräkuormaajaa koetettiin valjastaa töihin metsäteollisuuden alkupäähänkin. Ainakin näytösluontoisesti Massikka sai maistaa karkeaakin tavaraa. Aivan uusia mukavuuksia edellä mainitut eivät olleet, eivät edes merkin sisällä. Kuormaimen aisat ovat teleskooppisia ja kotelorakenteisia. Hydraulisylinterit ovat varsien sisällä. 356:ssa on vetävät etupyörät ja takapyöräohjaus. Vuonna 1964 Anttilan koetilalla pidetyssä esittelytilaisuudessa nähtiin varastopaikalla MF 356 häärimässä tukkien siirtelyssä
Wille 655 kulkee neljääkymppiä, ja MF 356 menee kolmeakymppiä. Rakenteesta oli aikalaismainosten mukaan monenlaista hyötyä. MF taas tehtiin käytännössä pelkästään aikansa kovaan kuormauskäyttöön, vaikka sitä huomattavasti rajumpiakin pyöräkuormaajia oli jo tarjolla. Niiden suunnittelun lähtökohdatkin ovat olleet hyvin erilaiset. Tämä Massikka ei tee samaa”, Seppo nauraa. Myös nostokorkeus on koneen kokoon nähden suuri. Näiden lukujen valossa MF 356 siis on voimakkaampi, vakaampi, ketterämpi ja nopeampi kone kuin Volvo LM 218. Hieman yllättäen MF 356 on lukujen valossa ketterämpi kuin miltei 50 vuotta uudempi runko-ohjattu Wille: Willen kääntösäde on 4,3 metriä, Massikan 4,0 metriä. MF 356:n kauhan irrotusvoimaksi eli kuormaimen aisojen nostovoimaksi kauhasta mitattuna on ilmoitettu 4 086 kilopondia eli aika hurjat 40 kilonewtonia. Katsotaan kuitenkin uteliaisuuttamme muutamia lukuja. Mutta millaiset Willen ja 356:n kykyjen erot tarkemmin ottaen ovat. On vaikea uskoa, että MF 356 nostaisi kauhan kärjessä enemmän kuin Willen kuormain ilman kauhaa. Vuoden 2008 Wille 655c on toden totta rajumpi nostaja, sillä sen kaatokuorma on ilman vastapainoa 3?460 kg ja nestetäytteisillä takarenkailla 3 960 kg. Kauha lähestyy noustessaan nopeasti etuakselia korkeussuunnassa. Sen sijaan kauhan liikeradan keskipiste liikkuu kohti vetotankojen kiinnityspistettä. Aisat pitenevät noustessaan, ja vetotangot määräävät aisojen mitan. Uuden ajan kiinteistökoneessa on monella tapaa erilaiset ominaisuudet kuin 60-luvun töitä tehneessä jäykässä kuormaimessa. Vetotangot ovat kaksiosaiset, ja niissä on säädettävä välys – neljä senttimetriä puskulevylle ja kaksi kauhalle. Jos Willessä painottaa kauhaa samalla kun lykkää sen hiekkakasaan, kone nappaa yli kaksitonnia tavaraa kerralla. Taka-akseli ja takarenkaat on vaihdettu astetta järeämpiin jo 60-luvulla. Tarvittaessa kauhaa kääntämällä ja nostamalla saadaan tankoihin lisää vetoa ja etupyörille lisää painoa. Sen kantavuus on Massikkaa pienempi, 1 800 kg. MF 356 VOLVO LM 218 WILLE 655C MOOTTORIN TEHO hv 58 56 130 NOSTOVOIMA kN 31,4 32 (ala-asento) / 20,6 (yläasento) KAUHAN IRROTUSVOIMA kN 40 KAUHAN MURTOVOIMA kN 25,5 28,9 KULJETUSKYKY 2?270 1?800 1?925 KÄÄNTÖSÄDE METRIÄ 3,97 5,00 4,28 SUURIN NOPEUS km/h 30 26 40 Koneen perälle on rakennettu akkulaatikko. On tosin epäselvää, millä aisojen korkeudella kuljetuskyvyt on mitattu. Koneiden teknisten tietojen suora vertailu ei ole siksi aivan mielekästä, ja niiden suorituskyvyn mittauksessakin on varmasti ollut suuria eroja. Vuonna 1962 MF 356:n luvattiin nostavan 3 178 kilogrammaa täyteen 337 senttimetrin korkeuteen. Kuormaimen aisat ovat teleskooppiset, ja hydraulisylinterit on sijoitettu aisojen sisään. Vielä noston nopeudessakin Massikka voittaa Volvon: ensimmäisen kuormain nousee maasta ylimpään korkeuteen viidessä, jälkimmäisen kuudessa sekunnissa. Vertailua Willeen ja Volvoon S eppo Heikkilä ajoi aikoinaan työpäiviä Wille 655:llä ja hyppäsi sitten kotona 356:n puikkoihin. Wille nostaa sentin korkeammalle kuin Massikka. Maataloustraktorin nostolaitteesta tutun Ferguson -järjestelmän tapainen painonsiirtokin toteutuu teleskooppi aisojen ja vetotankojen ansiosta. Välyksestä näkee, kohdistuuko tankoihin veto vai puristus. Willelle annetaan kauhalla maltillisempi 1 470 kilon lukema, trukkihaarukalla 1 830 kg. Ero oli Sepon mukaan melkoinen ”Wille on samankokoinen laite kuin tämä Massikka, mutta kyvyt on toiset. Volvon nopeus on 26 kilometriä tunnissa. Kääntösäde on metrin enemmän, viisi metriä. Wille 655c:n kauhan murtovoima eli kauhan käännön voima on 28,9 kilonewtonia ja kuormaimen nostovoima enimmillään 32 kilonewtonia. 356:n kuljetuskyvyksi luvattiin 2 270 kilogrammaa. BM-Volvon nostovoima on 3 200 kilopondia eli 31,4 kilonewtonia. 16 MASSEY FERGUSON 356. Ruotsalaisen rinnalla ei tarvitse hävetä. Aisoihin kuuluvat lisäksi niiden yläpuolella kulkevat vetotangot. Pitää vielä muistaa, että Wille on tehty ympäristönhoitokoneeksi, jossa käytetään muitakin työlaitteita yhtä aikaa kuormaimen kanssa ja kuormainkin on suunniteltu monenlaisia käyttötarkoituksia palvelemaan. Reilumpaa olisi verrata Massikkaa vaikkapa erääseen samankokoiseen aikalaiseen, koko lailla suositumpaan BMVolvo LM 218:aan. Tästä syystä kauha ei nouse sellaisen ympyrän kehän mukaisesti, jonka keskipiste on aisojen kiinnityskohta. Siksi takarenkaat pysyvät hyvin maassa, kuormaaja on vakaa, ja sen kuljetuskyky paranee. Takana on nyt suurempi raideleveys kuin edessä, mikä tekee Sepon mukaan ohjaamisen erityisesti kovassa vauhdissa jännittäväksi. Teleskooppiaisat ja vetotangot 356:n kuormainlaitteessa on erikoinen rakenne
MASSEY FERGUSON 356 MOOTTORI Perkins AD 4.203, suoraruiskutteinen nelisylinterinen dieselmoottori. Muutoin se on jo sen asteen romu, ettei se enää voi edes hajota”, Heikkilä hohottaa. ”Takarenkaat vaihdoin, ne alkoivat olla jo niin kuluneet. Nurmen Sora siirtää edelleen maata, nykyään yrityksen toimipaikka on Aura. Koetetaanpa Massikalla – ehkä pian voi lopettaa päivätyöt! Ei enää hajoa Pyöräkuormaaja on ollut Sepolla pian parikymmentä vuotta, ja nurkissa on riittänyt nosteltavaa. ”Vuodesta 2005 asti se on täällä ollut. Menisiköhän se tästä oman suulin takaa, Seppo aprikoi. Teho 58 hevosvoimaa 2?000 kierroksella minuutissa. Koneen käyttöarvo on yhä korkealla, sillä isoja huoltoja siihen ei ole tarvinnut tehdä. Järin kauas ei ole eksynyt Massikkakaan, hädin tuskin naapurimaakuntaan. Ensi kuormaimensa tavoin sen ensimmäisenä omistanut yritys paiskii yhä hommia. ”Se on jo sen asteen romu, ettei se enää voi edes hajota.” Vanhan kansan legenda kertoo, että Huittisten ja Jokioisten välillä kulkee kulta suoni. Joka vuosi sillä jotain tehdään”, Seppo sanoo. Sylinterin halkaisija 91,44 mm, iskun pituus 127 mm, iskutilavuus 3,4 litraa. Kultasuonta ei löytynyt, vaan jäipä silti suu messingille. VAIHTEET 4+4, suunnanvaihtaja ja momentinmuunnin, suurin nopeus eteen ja taakse 30 km/h RENKAAT edessä 14-24/8, takana 9,00-15/12 MITTOJA pituus kauhalla 4?712 mm, leveys 1?932 mm, maavara 374 mm, akseliväli 2?137 mm, kääntösäde 3,97 metriä TYÖLAITTEITA 800 litran sorakauha, repijälaite, 215 cm puskulevy, 1?600 litran lumikauha, nostopuomi, haarukkalaite, hydraulinen puutavarahaarukka VALMISTUSPAIKKA Detroit, USA 1/2022 17
TÄHTI-TAKRA TAKRA TR 2D (OM 636) Esa Hongisto sovitteli huvikseen Mersun dieselmoottorin Takraan. Liminka 18. Fahrin puimurista tuttu kone kiertää enemmän kuin Takran oma petrolimoottori
Esa Hongisto oli juuri saanut herkisteltyä yhden Takra-aihionsa moottorin kuntoon, kun pihaan tupsahti toinen moottorivikainen Takra. Esa tuumi, että on helpompi väkästellä vanha toimiva puimurin moottori siihen paikalleen kuin kunnostaa rikkinäistä. Takrassa käytetty Waukeshan bensa-petrolimoottori XAH on kolmelitrainen. ”Tein tähän traktoriin kokonaan uuden runkopalkin”, Esa kertoo vaadittavista muutoksista. Siinä eräs todiste Takran käsityön määrästä. L iminkalainen Esa Hongisto on uuttera koneharrastaja. 19. Erikoista on, että kipinä-Waukeshan korkein kierrosluku on 2 200, kun taas Mersu kiertää peräti 3 000 kierrosta minuutissa. Esan traktori on siis jonkin verran hurjempi menijä. Tehdas lupasi ja Vakolan testi totesi, että vakio-Takran huippunopeus on noin 20 kilometriä tunnissa. Hitsasin sen kasaan ja käytin sorvarilla”, Esa sanoo. Mersussa on 35 hevosvoimaa. Kytkimen laippa oli SAElaippa mutta Mersussa on DIN. Vertailukelpoisia vääntölukuja ei ole. Esalla oli siis käsissään Fahrin puimurista napattu Mercedes-Benzin OM 636 -dieselmoottori. Teksti ja kuvat: Mika Rassi Esalla on neljä Takran kojetaulua, kaikki keskenään erilaisia. Takran ohjekirja ilmoittaa Waukeshan tehoiksi bensiinillä 38 ja petrolilla 32 hevosvoimaa. Helppoudesta voi kuitenkin olla montaa mieltä. Aivan heittämällä moottorin vaihto ei onnistu. Intohimosta kertoo se, että Hongisto on jäljittänyt säilyneitä Takroja ja niiden omistajia jo pitkään. ”Siihen piti tehdä kytkinkotelo. ”Waukeshan kytkin ja Takran kytkinlaitteet on tuumakoolla. Saksalaisessa ne on millikoolla. Helpompaa. Siihen piti tehdä adapteri.” Tehoa dieselmoottorissa on kutakuinkin saman verran kuin Waukeshan bensa-petrolissakin. Yksi sydäntä lähellä oleva traktori on kotimainen Takra, johon Esa suhtautuu intohimoisesti mutta rennosti. Sen iskutilavuus on 1,8 litraa. ”Vanha palkki on kuitenkin tallessa, eli traktorin pystyy muuttamaan takaisin ennalleen.” Kun moottori oli traktorin kyydissä, pulmia tuli kytkennästä muuhun koneistoon. Saksalainen moottori ei kuitenkaan ongelmitta sujahda sinne, mihin amerikkalainen on tarkoitettu. Dieselmoottori on näistä kahdesta aika lailla lyhyempi. Rentoudesta taas todistaa toinen miehen omista Takra-traktoreista: alkuperäisen bensa-petrolimoottorin tilalle on asennettu dieselkone. Tämän Takran valmistenumero on 412, ja se on todennäköisesti tehty vuonna 1953
”Mittaritauluja minulla on neljä. Kaikki ovat keskenään erilaisia”, Esa sanoo. Edistyksellisiä ne kyllä olivat. 20 DIESELÖITY TAKRA. Eikä se sitä katkaissut perusTakrassakaan. Takra oli monelta osin käsityötä, mikä selittää yhtäältä yksilöiden keskinäisiä eroja ja toisaalta sitä, miksi traktori oli köyhälle Suomelle liian kallis. Tampereen Liikenne -niminen yksityinen yhtiö vaihtoi nimensä vuonna 1949 muotoon Takra Oy erottautuakseen kaupungin julkisesta liikennelaitoksesta. Yhtiö harjoitti liikennöinnin ohella melko laajaa konepajatoimintaa esimerkiksi sotakorvaustarpeisiin. Hongiston tutkimuksissa on paljastunut, että vaikka Takraa myytiin vain yhtä mallia, traktoreissa on paljon pieniä keskinäisiä eroja. Takrassa on käytetty ainakin kahdenlaista takabanjoa ja sen myötä myös kahdenlaisia vetovarsia. Kaikki ovat keskenään erilaisia.” ESA HONGISTO • insinööri (eläkkeellä) • traktoriharrastaja ”Minulla ressukalla on monta projektia. Esa on pannut dieselTakraansa nokkapumpun, joten ajokytkimen käyttäminen ei katkaise nostolaitehydrauliikan toimintaa. Jos tähän vahvistettuun taka-akseliin laittaisi suorat vetovarret, ne ottaisivat kiinni akselin vahvikkeisiin. Esimerkiksi taka-akseliin on ilmeisesti jossain vaiheessa lisätty vahvikepala, jonka vuoksi taas vetovarsien mallia on täytynyt muuttaa. Traktori ei ollut pitkäikäinen, vaan viimeiset Takrat kaupattiin vuonna 1955. Epäilemättä näiden töiden lopun häämöttäessä Takralla ajateltiin kuten Valmetillakin, että omille markkinoille tähdätty traktori sopisi korvaavaksi tuotteeksi. ”Mittaritauluja minulla on neljä. Fordson N ja kaksi Kormikkia, BM ja F-14, on aloittamatta, Hallissa on työn alla 5000Ford ja iso hydraulivetoinen Intikka.” Edellä muita Tampereella valmistettu Takra oli liikennöijien hanke. Takra ehti ensin: Takra-traktoreiden sarjavalmistus alkoi 1950
TAKRA TR 2D MOOTTORI Mercedes-Benz OM 636 VI-E nelisylinterinen vesijäähdytteinen etukammiodiesel sylinterin halkaisija 75 mm iskun pituus 100 mm iskutilavuus 1,77 litraa teho 34 hevosvoimaa 3?000 kierroksella minuutissa. Se suunniteltiin henkilöja pakettiautoihin ja pieniin kuorma-autoihin. TR 2D -mallimerkintä on Hongiston omasta päästä – Vakolan koetusselostuksessa ja Takran ohjekirjassa perustraktorin malli on TR 2. Moottorin sarjatuotanto alkoi vuonna 1949, mutta jo edellisenä vuonna Boehringer oli istuttanut esisarjan moottoreita ensimmäisiin Unimog-malleihin. Suomalaiset muistanevat parhaiten Fahrin D117S-mallin, jota tehtiin 60-luvun taitteessa ja jota Kesko meille toi. OM 636 oli dieseleiden joukossa kierroskone: traktoreiden ja puimureiden moottorit pyörivät enimmillään 3?000 kierrosta minuutissa. 21 1/2022. Myös Claas Columbukseen oli tarjolla OM 636 diesel-Perkinsin ja Volkswagenin bensiinimoottoreiden vaihtoehdoksi. Autokäytössä oli jo 50-luvulla 3?500 kierroksenkin moottoreita, joissa oli tehoa yli 40 hevosvoimaa. KYTKIN kuiva yksilevykytkin VAIHTEET 4+1 RENKAAT edessä 6,00-19 takana 28-12,4 MITTOJA akseliväli 1 835 mm normaali raideleveys 1?280 mm maavara 500 mm omapaino 1?600 kg Vaikka Takran moottori on vaihdettu, omintakeinen ilmanpuhdistin lasisäiliöineen on yhä paikallaan. OM 636 oli jo ennen näitä saksalaisia, vuonna 1955, itävaltalaisen Bucherin traktorissa D 1700. Se pantiin kuitenkin heti tuoreeltaan hieman toisenlaiseen käyttöön. OM 636:n varhaisten versioiden iskutilavuus oli 1,7 litraa ja teho alle 30 hevosvoimaa. Maatalouskoneissa yleisimmän 636:n tilavuus on kuitenkin 1,8 litraa ja teho 34 hevosvoimaa. Lisäksi OM 636:tta on käytetty laivamoottorina ja monissa eri paikallistehtävissä. Saman traktorin hitaampaa perusversiota myytiin koko lailla samanlaisena myös Güldnerin mallina A4M-malleina. Meillä Kölaa tutumpi puimuri oli Fahr MDL, johon OM 636 asennettiin vuonna 1958. Moottorin edessä alhaalla näkyy juuri ja juuri Esan tekemä nokkapumpun akseli. Valmistusmäärä lienee melkoinen, sillä jo 60-luvun alussa niitä oli tehty 600 000 kappaletta. Moottorin valmistus jatkui 80-luvun loppuun asti, tosin ei tuolloin enää Saksassa vaan Espanjassa. Miljoonakone D aimler-Benzin nelisylinterinen OM 636 -dieselmoottori on ollut monessa mukana. Traktoreissakin OM 636 on palvellut. Muutama vuosi myöhemmin Köla Combi tuli Suomessakin tutuksi. Vuonna 1955 Ködel & Böhm alkoi valmistaa Köla Combi -leikkuupuimuria, jossa oli moottorina OM 636
LAULAVA LINNOITUS CLAAS MATADOR GIGANT 1965 Mahdottoman pitkän ja lavean konehallin takanurkan hämärästä kuoriutuu askel askeleelta juhlakkaamman näköinen metalliotus. Askola 22. Näkeekö tuolta leikkuupöydälle ilman kiikaria. Komentosilta on hirmuisen korkealla ja säiliön yläreuna kerrassaan 3,5 metrissä
Giganttinen härkätaistelun päätähti ehti hyvin syömään 360-senttisen leikkuupöydän tarjoilut. 23. Koneella puitiin vain omat viljat, eikä korjattava pinta-ala ollut kovin suuri. L änsi-Saksasta lensi 1950-luvulla markkinoille lukemattomien pajojen tuottamia pikkutraktoreita kuin lepakoita illansuussa. ”Isä osti tämän käytettynä Laborista. Varsinkin seulastomutta myös kohlinpinta-alan numerot ovat silloisten markkinoiden komeimpia. Tosin samana vuonna belgialaistehtaan tuutista pullahtanut Clayson Armada 140 pani paremmaksi vähän leveämpine puimakoneineen ja viisine kohlimineen mutta hävisi seulapinta-alassa. Sen linjan jatkoa edustaa askolalaisen Ari Pitkäsen Claas Matador Gigant vuodelta 1965. Gigantia edelsi jo 1953 tarjolle tullut Hercules, joka periytti seuraajalleen leveän puintikoneistonsa ja linnoitusmaisen länäolonsa. Ari Pitkänen on isänsä jälkeen itsekin puinut Claasillaan paljon. Europan 80-senttinen puimakone oli kokoverrokkien yläkantissa, mutta seulapinta-alaa oli vain kolmannes Matadorista. Vaihdossa meni meiltä paljon pienempi Claas Europa”, muistelee Ari Pitkänen aivan 1970-luvun alussa tapahtunutta puimakaluston päivitystä. Jo 1960 esitelty Massey Ferguson 500 oli samaa sarjaa ja monin kohdin myös varsin omintakeinen korjuukone. Samaan aikaan sieltä ilmestyivät maanpiirin tehokkaimmat ja kehittyneimmät leikkuupuimurit. Sen sijaan saatavilla olleen peräti kuusimetrisen pöydän kanssa nykyaikainen syysvehnäsato tarkoittaisi mateluvauhtia, vaikka kuusipyttyinen Perkins D354 parastaan kaikilla sadalla hevosellaan panisikin. Kaikkiaan Claas toimitti maailmaan 35 000 Gigantia ja sen hieman vaatimattomampaa veljeä, saman päärakenteen Matador Standardia. Hydrauliletkujen ja kiilahihnojen lisäksi ei remonttia ole tarvinnut tehdä. ”Puintikelan alla olevan viettopinnan olen hitsannut kertaalleen.” Saksalaiskomistus oli ilmestymisvuonnaan 1962 lajinsa suurimpia. Nopeasti korjuu kävikin, sillä ison Claasin puintikoneistolla on leveyttä messevät 125 senttiä. Sivukuvan perusteella kokonaisuutta ei ole varsinaisesti muotoiltu, pääkomponentit on lähinnä istutettu puimalaitoksen superstruktuuriin. Teksti ja kuvat: Kauko Ollila Ison Claasin mitoille ja kyvyille pärjäsi 1960-luvun alussa vain pari eurooppalaista kilpailijaa
Matadorimme jäi aktiivitöistä eläkkeelle neljännesvuosisata sitten. Kojetaulu on chaföörin oikealla kädellä, eikä siinä ole mitään ylimääräistä. Gibbonin käsivarsista olisi kovasti hyötyä, sillä vivut on tuotu lähinnä ”saataville”. Sieltä sitten näkeekin Porvooseen asti. Matadorin toimisto on korkealla. Tämä oli ajan tapa, katsoopa mitä tahansa 1960-luvun alun puimurivalmistetta. Sen säilymisen kannalta oli onnellista, että Ari Pitkänen rakensi 90-luvun alussa talouskeskukseensa massiivisen 34x14-metrisen konehallin. 24 GLAAS MATADOR GIGANT 1965. Täältä tullaan! Siis jos kuulette Askolan Vakkolassa ensi elokuun vaiheilla muista poikkeavaa matalan rouheata kumua, tiedätte: Ari Pitkäsen Claas Matador Gigant laulaa siellä menneitten aikojen suurten puimureiden ylpeitä lauluja. Koneen mittasuhteet oikeuttaisivat Arin pitämään merikapteenin lakkia. Moninaisiin käyttötarkoituksiin voiman sydämeksi päätynyt Perkins-kuutonen nököttää omassa mökissään säiliön takana. Ajattelin ottaa Claasin näytösluontoisesti esille, kun seuraava puintisesonki lähestyy”, Ari arvelee. Ratin alla on hydrauliikan kolmitoimi venttiili, jossa yhteen vipuun on koottu ajovariaattorin nopeussäätö ja leikkuupöydän sekä kaatokelan korkeussäädöt. ”Kyllä se tuosta lähtisi tarvittaessa. Ensin kiivetään pystysuoraan ja sitten yläviistoon, ja näin ollaan nykyisiin laitoksiin nähden suhteellisen kapealla komentopaikalla puimurin keskilinjalla, korkealla. Puimuriaan vaalivaa Ari Pitkästä ei silti huimaa, vaikka pukille tuovat raputkin ovat kuin vuoristopolku. Claasin oli lupa makoilla katon alla hallin pitkän sivun oviparin edessä, kunnes sitäkin sisäänkäyntiä tarvittiin vasta hiljattain. Kaiken lisäksi giganttisen Matadorin Perkins lainasi syöttöpumppua ja suuttimia pariin muuhunkin projektiin. Renkaisiin ilmaa eikä juuri muuta kuin käymään. Omaa korjuutehoa ei kuitenkaan ole aikoihin tarvittu, sillä sesonkityöt hän hankkii ostopalveluna. Mutta kaikille mitä tahansa ennen ajoneuvojen kompuutteriaikaa valmistettua Claasia tyyränneille on ainakin yksi tuttu juttu. Kuin valtaistuimella Vaikuttavan rouskuttimen jylhä, jotenkin goottilainen olemus alkaa ajalleen massiivisista 18.4-30 eturenkaista ja korostuu kuljettajan aitioon vievissä portaissa, jotka ovat enemmänkin vuoristopolku. Ohjaus on tehostettu, mutta muiden toimintojen sijoittelussa ja käyttelyssä on enemmän yhtymiä vaijerikaivuriin kuin myöhempiin puimureihin. Pitkänen viljelee tilaansa edelleen leipätyön ohessa. Samaa rumankaunista ronskiutta edustaa hallintalaitteisto. Matadoria ei ole varsinaisesti muotoiltu, vaan koneen superstruktuuriin on ruuvattu säiliötä ja moottoria ja komentosiltaa ja muuta tarpeellista
Ei yhtään vähemmän kuin Lamborghini Gallardo tai Bentley Mulsanne. Mutta nämä kosmiset, maagiset, myyttiset mallinimet, sellaiset kuin tämä Matador Gigant, ja isommat tai pienemmät sisarukset Europa, Mercator, Protector, Senator, Dominator ja nyttemmin vaikkapa Lexion antavat ihmisen olettaa olevansa tekemisissä jonkin elämää suuremman kanssa. Tässä rytäkässä Claas-mallisto lakkasi muistuttamasta asfalttiasemaa, sillä ilmiasuakin oli joku vihdoin tuumaillut. Sama päti jo Deutzin omistuksessa olleeseen Fahriin, joka kaappasi hiukan ennen Claasin ostoksia puimurivalmistaja Kölan ja ryhtyi kokeilemaan hydrostaattista ajovoimansiirtoa. Mittaristo ja hallintavälineet on sijoitettu suurpiirteisesti. Millainen myyntivaltti olisi ollut Sampo kympin sijasta Sampo Yyteri. Missäs tämän moottori oikein on. Raudasta ja pellistähän ne on nämäkin väännetty, mutta on nimellä merkitystä mielikuvissa ja siis markkinoinnissa. Tosin sen jättimäinen ensimmäinen itsekulkeva puimuri Hercules piti tuotemerkkikysymysten vuoksi ristiä uudelleen SF:ksi. Isävainaalla oli puimatuoksinassa tuolloin 70-luvulla jonkinmoiset kuulosuojaimet, mutta kovin usein hän kuitenkin normikeskustelussa tokaisi: ”Jaa mitä?” Gigant-laivamme komentosillan ruorin alla on Claasille vuosikymmenten kautta tyypillinen kolmitoiminen hydraulivipu ajonopeuden sekä kaatokelan ja leikkuupöydän korkeussäätöä varten. No, nythän on Comiaa ja Verratoa. Claas otti puimurimalliensa nimeämisessä löysät pois heti alusta. Komea nimi ei ole pahitteeksi Saksalaisvalmistajalla on hassu logo, paalaimen solmija, mutta onneksi komeat mallinimet. Perheyhtiö vastaan perheyhtiö, kertomus tietää. Mutta ei se mitään. Kaupan huomenlahjana tuli uuteen kotiin aikansa komein ja tekniikaltaan edistynein, hydrovetoinen Bautz Titan -puimurisarja. Tämän kirjoittajan kotona oli soma pieni Volvo, jonka 3 000 kierrosta minuutissa piuvaava lilliputti Perkins oli kuljettajan kyljessä kiinni. Ari Pitkäsen omistamassa, aikansa muhkeimpiin lukeutuvassa saksalaisessa puimalaitoksessa pohjapiirustus ja pääasioiden järjestys on jo se myöhempien aikojen tyypillinen: kuskin tasannetta seuraa säiliö ja sitä moottori ikään kuin reppuselässä. Tarina kertoo, että nykyinen New Holland, omaa sukua belgialainen Clayson ja alun pitäen kehittäjänsä herra Leon Claeysin mukaan nimetty Claeys, taipui muuttamaan puimurituotteidensa nimen. Ari Pitkäsen Matador Gigant laulaa menneitten aikojen suurten puimureiden ylpeitä lauluja. Se muuttui Claysoniksi, kun Saksan Harsewinkelistä nostettiin meteli liian samanlaisesta tuotemerkistä. 1/2022 25. Säkkipuimuriaikaan moottori roikasti yleensä kuljettajaparan korvan juuressa. Perinnetietoinen ja -vetoinen Claas sai ilmiselvästi myös muotoilullisia kiksejä ostaessaan heinäkonevalmistaja Bautzin vuonna 1971
26 GLAAS MATADOR GIGANT 1965. CLAAS MATADOR GIGANT CLAYSON ARMADA 140 MASSEY FERGUSON 500 VUODET 1962–1969 1962–1971 1960–1965 MOOTTORI Perkins D354, 5,8 l, 87–106 hv Ford 2704E, 5,9 l, 105 hv Perkins A6.354, 5,8 l, 94 hv VAIHTEISTO/NOPEUS ETEENPÄIN 3+1/1,56–19,85 km/h 3+1/1,4–21,4 km/h 3+1/1,2–16,7 km/h LEIKKUULEVEYS 3,00–6,00 m 3,60–5,40 m 3,56–4,16 m PUINTIKONEISTON LEVEYS 125 cm 128,5 cm 114,3 cm KOHLIMIEN MÄÄRÄ/PITUUS 4/360 cm 5/380 cm 6/268 cm SEULASTON PINTA-ALA YHT. Monet valmistajat, kuten Bautz ja osa monista takavuosikymmenien ruotsalaispajoista, tunkivat toisinaan moottorin puimakoneiston alle etuakselin yhteyteen. Alkupään Claas Dominatoreissa ja osassa varsin myöhäisiäkin malleja moottori sijaitsi ihmisen ja säiliön välissä. Eri puimurivalmistajien väliset ja samankin valmistajan eri mallien moottorin sijoitus paikka ratkaisut ovat monituisia. Irtoviljan käsittelyyn sopivia kuivureita oli vasta vähän, ne olivat pieniä ja pääosin suurtilojen tai kauppaliikkeiden hallinnassa. ”Isä osti tämän käytettynä Laborista. Vielä 2000-luvulla Medion-mallistossa satsattiin tähän järjestelyyn. Sama pätee Fahriin. Samaa rakennetta käytettiin niin ikään koko ajopuimurihomman pioneerin Massey-Harriksen malleissa 726 ja 780. 315 dm 2 272 dm 2 250 dm 2 VILJASÄILIÖN TILAVUUS 21,5 hl 24,6 hl 28 hl PITUUS/KORKEUS 860/353 cm 940/318 cm 815/300 cm RENKAAT EDESSÄ/TAKANA 18.4-30/10.0-18 18.4-30/10.0-18 18,4-26/7,50-16 OMAPAINO 5?360 kg 5?700 kg 5?400 kg Claasin säilymiselle oli onnellista, että Ari Pitkänen rakensi takavuosina talouskeskukseensa tilavan konesuojan. Entä mihinkäs nämä jyvät. Myös suomalaispellolla on juostu sprinttiennätyksiä täysi vesiämpäri kädessä, kun olkimosselo on päässyt treffeille Massikan moottorina käytetyn bensaAustinin tulikuuman pakosarjan kanssa. Sampolla voimalaitteet olivat ihan ensin kuljettajan vieressä, sitten sekä oikealla alhaalla pitkittäin että alan normiksi muodostuneessa paikassa säiliön takana poikittain. Matadorin kulta-ajan eli 1960-luvun Suomessa sadon logistiikka puimurilta eteenpäin oli oma lukunsa. Ehkä jolla kulla muullakin pelkkä kolumbialaisen kahvi säkin näkeminen televisiouutisissa tuppaa edelleen juilimaan nikamissa. Näiden täkäläisittäin isojen mutta valmistajalleen keskikoon puimureiden ratkaisuissa vedottiin useimmiten otollisempaan voimalinjajärjestelyyn niin ajokun puintivoimansiirrolle. Kun päivän puinti vaihe päättyi, sängen keskellä köllötti pussin rumatteja kuin porsaita. Monella 60–70-luvun karjatilan penskalla on varmasti laillani romanttisia muistoja säkkipuimureiden ajoilta. Tosin vaikkapa Claas Europan voimalaite vietiin mou ruamaan mahdollisimman kauas oikean etupyörän päälle miltei vastaantulijan kaistalle. Hän on itse puinut koneella monet vuodet. Vaihdossa meni meiltä paljon pienempi Claas Europa”, sanoo Ari Pitkänen
Jyväskylä 27. Eräs näistä traktoreista on viettänyt kaikki rauhalliset vuotensa KeskiSuomessa yhden suvun hallussa. HARMAAN JÄLKEEN FERGUSON FE-35 1957 Toinen eurooppalainen sodanjälkeinen Ferguson-traktori syntyi uuden suuryhtiön alkumyllerryksissä
Dieselversion kaksireikäisten suuttimien oli määrä helpottaa starttia, mutta kylmäkäynnistyksen kanssa oli silti ongelmia. Vuonna 1959 Massey Ferguson osti paitsi Banner Lanen tehtaan myös moottorivalmistaja Perkinsin. uutta traktoriaan, joka tietysti olisi heidän mielestään pitänyt lykätä markkinoille 35:n sijaan. Nykymittapuun mukaan pieneltä ja herttaiselta näyttävä Kultamaha koneellisti aikoinaan kokonaisen maatilan. Kauppojen myötä päästiin eroon sekä alihankkijariidoista että ongelmallisesta moottorista. Toinen uutuus oli ajovoimanotto. Standard sai maksun jokaisesta traktorista, mutta heille kannattavinta koko hommassa taisi olla se, että Standardin tekemiin traktoreihin asennettiin Standardin moottorit. Aikaa myöten eripurainen yhtiö kuitenkin yhtenäistyi. Kultamahassa iso parannus entiseen oli nostolaitteen riippumattomuus voimanoton akselista. Sekä bensiini-, petroliettä dieselmoottorit olivat miltei samat kuin aiemmassa Ferguson-traktorissa. Sodan jälkeen valtio ei enää tarvinnut tehdasta, ja Standard vuokrasi sen Ferguson-traktoreiden valmistamista varten. Amerikassa se tuli myyntiin vuonna 1954 nimellä TO-35 ja Euroopassa 1956 nimellä FE-35. Yhdysvalloissa 35-mallin yleisin moottori oli Continentalin bensiinimoottori. Amerikkalaistraktori ei Kultamaha ollut ollenkaan, sillä sen väritys ja alkuun pellityskin oli Atlantin takana toinen. Kultamahatkin tehtiin Banner Lanella, ja myös niissä ruksuttivat Standardit. Sama ruljanssi jatkui Harry Fergusonin myytyä yhtiönsä 1953. Kultamaha muuttui vuosien 57–58 taitteessa punaharmaaksi. Toisen maailmansodan alkuvaiheessa Britannian hallitus oli pystyttänyt Keski-Englantiin Coventryyn Banner Lanen tehtaan ja ostanut Standardin sinne rakentamaan Bristol Hercules -lentokonemoottoreita. Muutoin Kultamahan tekniset ratkaisut jatkoivat elämäänsä vielä 60-luvun 135-mallissa. Uudistuksiakin oli kuitenkin tehty, ja niitä tehtiin lisää mallin elinkaaren aikana. Kallion sisään louhitun varastotilan lisäksi alueella toimi 60-luvulta alkaen varuskunta. Kultamahan nostolaitetta hallitaan harmaa-Fergusta poiketen kahdella eri vivulla. FE-35 oli vielä läheistä sukua harmaaFergusonille. Standard ei ollut pelkkä moottoreiden toimittaja, vaan itse asiassa Ferguson oli ulkoistanut koko brittiläisen traktorivalmistuksensa Standardille. Harry Fergusonin yhtiö oli tehnyt pitkään läheistä yhteistyötä Standard-moottoriyhtiön kanssa. Moiseen hienostuneisuuteen ei tavallinen viljelijä Harry Fergusonin mielestä voinut saada sen paremmin taloudellista kuin teknistä otetta. Ja oli se aikamoisen transatlanttisen sodan keskipisteenäkin. Ruuvimutteriohjaus oli korvattu kuulamutteriohjauksella, jonka piti vähentämän kitkaa ja keventämän iskuja. Räjähteiden ja aseiden sijasta varastoissa on vaarattomampia tavaroita, ja Hiidenlahden karun kauniissa maisemissa kuuluu raivokkaimpana klapikoneen ääni. Traktorit tulivat nyt kokonaan omasta pajasta Perkinsin herkästi hörähtävien kolmisylinteristen dieseleiden voimalla. Nyt puolustusvoimien toiminta alueella on loppunut. 28 FERGUSON 35. Vaihteita oli harmaan neljän ja yhden asemesta kuusi ja kaksi. Varsinainen riidan aihe oli se, että Fergusonin brittiosasto oli sekin kehitellyt omaa Teksti ja kuvat: Mika Rassi Kuin silloin ennen, maitotiliä tekemässä. Siellä tavataan pari vuotta sitten kunnostettu Ferguson FE-35 -traktori. Kolmeviitosesta tuli lisäksi hyvin suosittu traktori. Hydrauliikan paine oli kasvanut, ja se toimi nyt silloinkin, kun voimanotto ei ollut päällä. J yväskylän Kanavuoressa sijaitsi aikoinaan armeijan Suojeluvarikko. Traktori oli sama, nimeksi muuttui Massey Ferguson 35. Vain iskutilavuutta oli hieman kasvatettu, ja teho oli nyt osapuilleen mallinimen lupaamat 35 hevosvoimaa. Kultainen uutuus Fergusonin toinen traktorimalli suunniteltiin Yhdysvalloissa 50-luvun alussa
Siitä paikasta saatiin Kultamahasta savut. Vedin vaijerin ja kouran jyrkkään rinteeseen, panin kouran kiinni ja appiukko käänsi vivusta mäen alla. Nuuka ja tarkka isäntä käytti yhä pitkään myös hevosta tilan töissä, ja Fergusonilla tehtiin lähinnä kevään ja syksyn muokkaustyöt. ”Sitten se oli 27 vuotta kesämökin autotallin nurkassa”, Antero sanoo. Aarosta jätti aika 80-luvun alussa, ja traktori kulkeutui hänen veljensä Veikko Rauvanlahden kesämökille Muurameen. Se tiesi Fergusonien töiden vähenemistä pieniin lumija puutöihin. Keväällä 2017 Antero, Matti Monthan ja Teijo Ylikääntä päättivät tutkia toimettomana levänneen traktorin kuntoa. ”Ja se oli silloin 90-luvun alussa viimeksi käynnistetty”, Antero äimistelee. 1/2022 29. Kuulamutteriohjaus oli yksi Kulta mahan uutuuksista Harmaaseen verrattuna. Silloin Veikko luovutti sen kilvet pois, ja traktori jäi seisomaan kesämökin autotalliin. ”Minä miinusnapaa ruuvasin niin Teijo jo starttasi.” Jalkakaasu on asennettu traktoriin muiden kunnostustöiden ohessa. Sitten Teijo hyppäsi kuskin paikalle ja Matti hoiti loput valmistelut. Näistä suurin edistysaskel oli epäilemättä kaksoiskytkin. Sekin oli enemmän ajanvietettä. ”Työnnettiin traktoria renkaista, ja minä pistin vaihdetta päälle. Tapaus on hyvä osoitus siitä, millainen aikakapseli on kuiva säilytystila, jossa on betonilattia. Myöhemmin Aaro muutti toiselle maatilalleen Jyväskylän Keljoon. ”Konepeitto ylös ja akku paikalleen. Kun pellonvarauslaki tuli voimaan 1969, Aarokin pani peltonsa pakettiin. Se tarkoittaa, että siinä on vakiomallista poiketen kaksoiskytkin, kääntyvä pehmustettu istuin ja yhdistetty kierrosluku-, ajonopeusja tuntimittari. Monet työt niittämisestä kuormaukseen helpottuivat, kun traktorin seistessäkin pystyi käyttämään voimanottoa ja hydrauliikkaa. ”Vinssillä ja kouralla kerran vedimme tukkipuuta metsäautotien varteen. Kaikki toimi, kytkin ei ollut jumissa, männät heiluivat”, Matti sanoo. Traktori on mallia De Luxe. Aaron de Luxe Keski-Englannista palaamme Keski-Suomeen. Veikon vävy Antero Pykälä muistelee, ettei uusi isäntä konetta ainakaan edellistä pahemmin rääkännyt. Tämän Kultamahan rekisteröi ensi kerran tammikuussa 1958 muuramelainen maanviljelijä Aaro Rauvanlahti. Helppo paikka ottaa.” Anteron mielikuvan mukaan Ferguson oli viimeisen kerran liikkeellä vuonna 1990. Pihatöiden ohella se kävi vain jokusen kerran oikein hauista treenaamassa. Minä miinusnapaa ruuvasin niin Teijo jo starttasi.” Standardin dieselmoottorin kuuluisista käynnistysongelmista ei ollut tietoakaan. Siellä tapaamamme FE-35 on valmistettu kesällä 1957
Harmaa-Fergusoniin verrattuna FE-35:n peltien muotoilu oli eurooppalaisen muodin mukaisesti pyöreää. Kun he saivat kuulla, että Fergu on Muuramesta, tiesivät he oitis, että kyseessä on Aaro Rauvanlahden vanha traktori. Samaten pellit ja vanteet olivat kaikki irti, ja ne hiekkapuhallettiin. Kaikki on maalattu”, Antero kertoo. Kultamaha oli teknisesti aivan samassa kunnossa kuin kolme vuosikymmentä aiemmin. ”He sanoivat, että se on Muuramen ensimmäinen Kultamaha”, Antero kertoo. Ajoin tällä klapikuorman kanssa jyrkkään mäkeen, ja se sammui kuin saunalyhty. Fergua olin ajamassa, mutta ei se mennyt kuin Fergu. Siksi Antero ja Matti ihmettelevätkin, miksi traktorissa on ruotsalaiset Gislavedin takarenkaat. Kovin paljon siihen tuskin tarvitsee ynnätä lisää, että saadaan tehdyt tunnit täyteen. Kun se hörähti käyntiin 2017, ajattelin heti, että ihan samanlaiset äänet kuin vuonna 1984!” MATTI MONTHAN • metsuri ja koneurakoija (eläkkeellä) ”135 oli ensimmäinen Fergu, jonka ostin parikymppisenä. Sieltä soitettiin ja sanottiin, ettei niissä ole mitään vikaa.” Antero ja Matti hankkivat Kultamahaan jarruista ja eturenkaista lähtien monenlaista nippeliä. ”Näitä alkoi tulla tänne vuoden 1957 syksyllä. ”Traktorissa luulisi olevan alkuperäiset englantilaiset renkaat”, Matti tuumii. Sieltä Aarokin on varmaan tämän ostanut”, Monthan sanoo. Amerikkalainen TO-35 muistutti enemmän edeltäjäänsä. Ei tämä Kultamahan moottori ole Perkinsin veroinen. Nyt traktori on Anteron tyttären Meri Pykälän nimissä, siis samassa suvussa kolmannella polvella. Tupaswillassa sanottiin, että traktori on Muuramen ensimmäinen Kultamaha. Myös polttoainetankki otettiin irti ja puhdistettiin. Astetta rajumpi huolto oli kuitenkin tiedossa. ”Jäähdytyskanavia huuhdeltiin moneen kertaan.” Sähkövehkeet tarkistettiin varmuuden vuoksi. ANTERO PYKÄLÄ • merikapteeni ja luotsi (eläkkeellä) ”Muistin erityisen hyvin, kuinka nätti käyntiääni Kultamahan etukammiodieselissä on. Olkkolan Auto niitä myi Jyväskylässä. ”Jokin vahinko on varmaan sattunut, eivät renkaat ole voineet kulua loppuun näin vähällä ajolla.” Traktorin ostopaikasta ei ole varmuutta, mutta Matilla on paikalliskokemuksen perusteella vissi veikkaus. Aaron Kultamahan tuntimittari oli jo 80-luvulla pysähtynyt reilun parintuhannen lukemaan. ”Runko soodapuhallettiin ja maalattiin. 50 metriä oli Päijänteeseen...” Muuramen ensimmäinen. 30 FERGUSON 35. Kun traktori kolme vuotta sitten oli Tupaswillassa näytillä, eräät herrat olivat tulleet utelemaan, mistä se on kotoisin. Traktori oli jo käyttövuosinaan päässyt hieman rujoon kuntoon, joten pinnat pantiin uusiksi. Uusiksi varusteiksi tuli moottorilämmitin ja jalkakaasu. Se saa jatkaa entisissä kevyissä töissään lumen siivoajana ja polttopuun kuljettajana. ”Vein laturin ja starttimoottorin autosähköliikkeeseen. Olin sen ikäinen nassikka, että menin kouluun ensimmäiselle luokalle, ja silloin parille naapurille tuli näitä
Luultavasti juuri siksi sen suorituskyvystä liikkuu suorastaan tarunomaisia käsityksiä. Kolmeviitosen pää suunnittelija Hermann Klemm oli tosin hänkin, pitkällisen suostuttelun ja kirjeenvaihdon jälkeen, saanut Harry Fergusonilta siunauksen uuden traktorimallin kehittelyyn. Lisäksi vanhan Fergusonyhtiön voimakas sisäinen jakolinja kulki Atlantin valtameressä. FERGUSON FE–35 DE LUXE 1957 MOOTTORI Standard 23 C, nelisylinterinen nestejäähdytteinen dieselmoottori, sylinterin halkaisija 84,14 mm, iskun pituus 101,6 mm, tilavuus 2,3 litraa, teho hihnapyörästä 36 hevosvoimaa VAIHTEISTO 6+2, huippunopeus 24 kilometriä tunnissa JARRUT rumpujarrut RENKAAT takana 11x28, edessä 6x16 MITAT paino 1?429 kg, pituus 297 cm, korkeus 137 cm, raideleveys takana 122–188 cm ja edessä 122–203 cm MUUTA ajovoimanotto, kaksoiskytkin, yleismittari, kääntyvä pehmustettu istuin VALMISTUSPAIKKA Coventry, Englanti 1/2022 31. Uusi kärki ei enää uskonut vanhojen tuote nimien taikaan eikä pelännyt vanhojen myyntikanavien katoamista. Lokakuussa vuonna 1948 mies pyyhälsi Yhdysvaltoihin uunituoreelle Detroitintehtaalleen koeajamaan ensimmäistä Amerikassa koottua Ferguson-traktoria. Sen sijaan kaoottisesti johdetun ja sisäisesti hajanaisen yhtiön johtoa pantiin onnistuneesti vaihtoon. Traktori oli ilmeinen kopio Ford-Fergusonista, mutta se ei Harrya hävettänyt eikä hidastanut. Yhdistynyt yhtiö oli todellisuudessa eripurainen: MasseyHarrisin ja Fergusonin tuotantolinjat olivat yhä erillään ja omia yksiköitään, samoin niiden markkinointi ja jälleenmyynti kulkivat omia polkujaan. Harry tarjoutui jalomielisesti muokkaamaan traktorista paremman näköisen, suorituskykyisemmän ja halvemman. Jos firmassa jotakin piti uudistaa, se tuskin olikaan Kolmeviitonen. Uuden yhtiön uusi pohjoisamerikkalainen johto päätti vuonna 1954 panna markkinoille harmaa-Fergun seuraajaksi Fergusonilla Detroitissa kehitellyn 35-hevosvoimaisen traktorin. Muodostettiin uusi yhtiö MasseyHarrisFerguson. LTX:n suunnittelu oli aloitettu Harry Fergusonin aikana, ja sitä oli johtanut hänen uskollinen miehensä John Chambers. Se tuntui Englannissa iskulta arkaan paikkaan. Kahden kuusi volttisen akun asemesta virtaa antaa yksi 12-volttinen. Koska asetelma kuitenkin näytti siltä, että amerikkalainen johto suosii amerikkalaista traktoria englantilaisen kustannuksella, kauna kasvoi. LTX:stä on viimeksi kerrottu tarkemmin Vanhojen Koneiden numerossa 6/21. LTX vai 35. Hän oli luopunut virallisesta asemasta vanhassa yhtiössään mutta ei nyt malttanut pysyä syrjässä. Yhtiön brittiyksikössä oli tuolloin jo aloitettu uuden isomman traktorimallin suunnittelu. Tähän Ferguun on kaiken varalta ja kaukaa viisaasti asennettu letkulämmitin ja päävirtakatkaisin. Harry Ferguson ei pitänyt 35-mallista alkuunkaan. Niinpä he saivat firman ruotuun yhtenäistämällä tuotteet ja tuotantolinjat. Standardin nelisylin terinen dieselmoottori oli surullisenkuuluisa huonosta käynnistyvyydestään kylmänä. Vuonna 1953 Harry Ferguson myi yhtiönsä kanadalaiselle Massey-Harrisille. Suurta Fergusonia ei kuitenkaan koskaan saateltu sarjatuotantoon eikä suuren yleisön saataville. Tämä projekti tunnetaan LTXja TE-60-nimillä. F ordin ja Fergusonin yhteistyö päättyi viimeistään siihen, kun Harry Ferguson alkoi valmistaa Englannissa omaa Fergusontraktoriaan vuonna 1946. Uudessa yhtiössä ei lämmetty vanhan isännän ideoille
32
Norjalaistehdas valmisti myös telamalleja ja oli esiohjatun kaivuhallinnan pioneereja. 33. Askola TELAHARVINAISUUS VUONOJEN MAASTA BRØYT X21 TL Sana Brøyt tuo mieleen kaivuvarsillaan rapumaisesti etenevän pyöräkoneen
Jäähän säilötty Vuoden 2018 helmikuinen ensivierailu koneen luo oli kaksijakoinen. 34 BRØYT X21 TL. Sitä kun ei päässyt kokeilemaan jumissa makaavan moottorin tähden. Brøyt on synonyymi kylmillä, vetämättömillä akseleilla varustetulle alavaunulle, jonka toisessa akselissa on yleisimmin parilliset kumipyörät, mutta toisessa aina teräspyörät. Kun se oli vielä suhteellisen lähellä Pernajassa, lähdettiin kaverin kanssa sitä katsomaan.” Tapauksesta teki erityisen kiinnostavan se, että pernajalaisella pellolla huilasi tela-Brøyt. Pihatantereella möllöttää Brøyt X21TL -telakaivinkone. ”Koko vehje on vähän mysteeri. Vaikka Sami on ammatiltaan kaivinkoneiden ja muidenkin työkoneiden kuljettaja, hän ei tiennyt sellaisia olevankaan. Tosin Brøytin vetopyörissä on erikseen hitsattavat hammaskehät, jolloin koko vetopyörää ei edes tarvitsisi vaihtaa. Brøyt on näinä päivinä eksoottinen otus myös monilta teknisiltä avuiltaan, ja siksikin se kiehtoi. Aivan ex tempore -juttu. Sami Peltosella ei ollut talvella 2018 aikomusta hankkia pyörivää kaivinkonetta, joten tietenkin niitä on hänellä nyt kaksi. Kun se oli vielä lähellä, mentiin katsomaan.” Sami Peltosen heräteostos Brøyt X21TL painaa 16 tonnia ja on telakoneharvinaisuus. Tarkka ja kevyt hydraulinen esiohjaus tuli norjalaismallistoon alan etunenässä jo 1970-luvulla. Kippurassa makaava puomisto kohoteltiin maasta myyjän toisella kaivimella, ja matka Teksti ja kuvat: Kauko Ollila ”Kone vain osui silmään. Mutta se istuu toistaiseksi Samin kaverin konehallissa muutaman kilometrin päässä. Ja nyt on sitten toinenkin, rampa-alustainen X21. Ei tiedä moni muukaan. ”Siinä oli kuitenkin toimiva kaasukäyttöinen moottorilämmitin. Se oli siinä.” Telasto ja – mikä tärkeintä – vetopyörästö vaikuttivat onneksi hyväkuntoisilta. K aivinkoneen omistajaksi joutuminen voi olla samanlainen prosessi kuin marsalkka Mannerheimin ja kumppanien toistuva päätyminen vanhan Pietarin aikojen jatkopaikkaan, Jevropeiskaja-hotellin ravintolaan: ”Ei sinne yleensä varta vasten päätetty mennä, mutta aina sinne vain jollain tavalla jouduttiin”, on marski sanonut. Olihan Brøytejä kuitenkin jonkun verran käytössä Suomessakin, mutta tietoa niistä ei tunnu kuitenkaan juuri löytyvän”, tuumii Peltonen. Lisättiin jäähdyttimeen glykolia, mutta sitten sitä tulikin hetken päästä kolmospytyn suuttimen reiästä. Koneen luo tehtiin kaikkiaan kymmenkunta reissua. Aivan ex tempore -juttu. Laitokseen joskus vaihdetun turbomoottorin ahdin oli umpijäässä. Myyjä oli auttavainen, ja kalustoa löytyi raskaan koneen kitkuttamiseksi ensin makuusijansa syvyydestä maan pinnalle. Moottorin kunnon vuoksi Sami Peltonen jo luopui hankkeesta, ja koneelle ilmestyi myös toinen ostaja. Kahdessa koneessa onkin jo aika iso osa toimivaa norjalaismerkin kantaa näillä selkosilla. Tämä sattui kuitenkin sairastumaan, ja ostopäätös siirtyi sielläkin. ”Kone vain osui silmään. Kaikki alkoi siitä tyypillisestä harmittomasta konemyyntipalstoilla notkumisesta. Oma hommansa siinä oli järeilläkin apuvälineillä. Konepelti puuttui, samoin pahaksi onneksi pakoputkesta hattu. Varsin pian sitten päätettiin, että kone lähtee Askolaan. Telastojen vetopyörät saattavat olla paljon ajetuissa koneissa aivan loppu ja kallis paikka uusia. Hinta asettui sellaiseksi, että riskin saattoi ottaa myös hydrauliikan osalta. Molemmat ovat harvinaisemmasta päästä, sillä ne ovat Norjan kansalliskaivimia, Brøytejä
Askolaan saattoi alkaa. ”Jos vien sen tuonne syrjään, et tule sitä ikinä laittaneeksi kuntoon. Laite on tiettävästi tuotu maahan käytettynä Ruotsista. Brøytin komponentit on tehty kestämään kauhasta alkaen. Hytin ja puomiston järjestys ylävaunussa on päinvastainen kuin kilpailijoilla yleensä. Sami kokosi korvaavan moottorin useammasta eri lähteestä hommatuilla osilla. SAMI PELTONEN • 43-vuotias automies ja yhä enemmän myös muukonemies Askolasta • kuljettaa työkseen maan siirtokoneita pääkaupunkiseudulla Muuta kalustoa: • nappisilmä-Lada 2101 vuodelta 1988 • Agria 4700 -pientraktori Lombardinin bensamoottorilla • International-paloauto vuodelta 1963, Suomessa koritettu nelivetoharvinaisuus V8-bensamoottorilla • Belarus 820 -neliveto vuodelta 1983 Pehtoorietukuormaajalla • Bedford J6 -kuormuri, kerran niin yleinen mutta nyt harvinainen 1/2022 35. Tela-Brøytin varhaisemmat vaiheet ja tarkka vuosimallikin ovat vielä hämärän takana. Mutta kun jätän koneen tähän, se tapahtuu”, lateli Samille kuski. Juhlavalla suoralla päävarrella on erillinen juuri, johon voidaan pultata pistokauhapuomisto. ”Tehtiin sellainen budjettiratkaisu, kun ei tiedetty hydrauliikan kuntoa aivan tarkkaan.” Koneen moottori, Perkinsin luotettava A6.354, on onneksi peräti yleistä sorttia niin traktoreiden, puimureiden kuin monien työkoneiden sydämenä. Niin vain kävi, että kesällä 2018 kone oli käyntikuntoinen. Telavarustus näyttää kuitenkin olevan norjalaisten omaa käsialaa eikä vielä ruotsalaisen Åkermanin tekosia. Helpotuksen huokaus pääsi ilmoille, kun hydrauliikka sitten olikin iskussa. Åkerman tuli Brøytin osaomistajaksi vuonna 1981. Lavettimies, joka oli ennenkin kyydinnyt painavia heräteostoksia, ilmoitti tipauttavansa Brøytin keskelle Peltosten pihaa. Vain venttiilipöytää ja pääsekä kaivupuomin sylinteriä on hiukan tilkitty. Samin telakoneessa on myös sovitteet pyöräkoneversiota muistuttavalle siirtojärjestelylle. Brøytin tuntee jo kaukaa puomirakenteestaan. Pelättyä parempi kokonaisuus Sanottu ja tehty. Ajomoottoreiden vetoakselit sai vaikeuksitta irrotettua telastoyhteydestään, jolloin tutun lavettikuskin oli jo helppo kiskoa kone vaihtolavalaitteella ensin maassa makaavalle lavetille ja sitten lava kaivureineen kuormaurin kyytiin
Onkohan se joku Brøytin vitsaus. ”Pörisevä rauta rauhoittaa.” Pellolta eloon kohotettu telaharvinaisuus osoittautui jäätyneestä moottorista huolimatta muuten perin kelvoksi laitteeksi vaikka millaisiin töihin. ”Pyöräkoneversio X21 löytyi eräältä sorakuopalta, sekin ilman moottorin suojusta. ”Brøyt X21:n erot telaveljeensä ovat alustan lisäksi lyhyemmässä kauhanvarressa sekä pienemmässä vasta paino puntissa.” Pyöräversio odottelee teknillistä jatkokäsittelyä. ”Pörisevä rauta rauhoittaa”, kuuluu Sami Peltosen sanonta. Hytin lasit oli rikottu. 36 BRØYT X21 TL. Mutta tankki oli, ja sen tähden piti uusia syöttöpumppu ja vähän muutakin”, laskeskelee Sami. Ja jos jollakulla on Brøytin logolla varustettu löpötankin korkki, on sille markkinat Askolassa. Sen sijaan telaveli on ollut Peltosen omakotitalon pihaluiskassa täyttöhommissa ja muissa pikku tehtävissä. Onneksi moottori ei ollut saanut vettä. Ensin kone saatiin tulille Samin kaverin puimurista lainatulla syöttöpumpulla ja suuttimilla. BRØYT X21 TL -TELAKAIVINKONE PAINO 16 tonnia (pyöräversio 12 tonnia) MOOTTORI Perkins A6.354, noin 105 hevosvoimaa HYDRAULIIKKA pääosin Hamworthy, hammaspyöräpumppu, erillispiiri esiohjaukselle TUOTANTO 1978–81 483 kpl (pyöräkone 300 kpl) SEURAAJAMALLI X21 II Turbo (1981–93) TelaBrøytiin saattoi ruuvata ylimääräisen pyöräakseliston palkkeineen telaston taakse niin, että tätäkin konetta on voitu lennättää kuorma-auton hännässä pyöräveljensä malliin
Pääpuomin juuri jää sylintereineen paikalleen, kun pistokauhatöihin ryhdytään. Sitten vain puomilla peltipyörät ylös maasta ja puomiston lukitus ketjuilla. Brøytin oma talous hiipui kilpailun paineessa 80-luvun alusta alkaen, jolloin osaomistajaksi tuli ensin Åkerman. Vastapainoksi äärimmäiselle yksinkertaisuudelle varusti Brøyt koneensa hydrauliset kaivintoiminnot jo varhain tarkalla ja mukavalla joystick-esiohjauksella, jota varten koneessa on erillinen matalapainehydrauliikka. Sittemmin Hamworthy muuttui muotoon David Brown Hydraulics. Siksi norjalaisveivaria kiidätettiin toisinaan niin, että kauha survaistiin kuormurin lavalla olevaan pieneen hiekkakökköön. Jos tapin laippa hitsattiin kuormurin kippilavaan, oli se kaiken vähänkin karkeamman tavaran kippaamisen tiellä riesana. Kolmipesäinen hammas pyöräpumppupaketti on englantilaisen Hamworthyn tuote, samoin telaston ajomoottorit. VETÄMÄTÖN PEILIKUVA Vetämätön kaivuriversio oli aina valmistajan käyntikortti. Touhukas yksisaksirapu B røyt teki kokoonsa nähden tuhottoman monenlaista kaivinta. Tämän jatkumon tuotteet kantavat tätä kirjoitettaessa Hydreco-logoa ja kuuluvat skotlantilaiseen Clyde Blowers -konserniin. Hydrauliikan olennaiset komponentit ovat hytin ja moottorin välissä. Tosin aivan loppupään Brøytit edustavat päärakenteiltaan valtavirtaa, mutta kaivinfirman omistuskin oli jo silloin luiskahtanut perustajien hanskoista. Sami Peltonen tupsahti erään konetapahtuman myyntikojussa pahki Brøytin ohjekirjaan, joka oli suomennettu laitteen ruotsalaisen maahantuojan vastaavasta. Viimeiset Brøyt-kaivurit valmisti 2000-luvun alussa Sandvik-Tamrock Suomessa Tampereella. Ensimmäiset mekaanisella kaivukoneistolla toteutetut laitokset syntyivät heti toisen maailmansodan jälkeen. Luultavasti tuossa menossa hytistä on joskus myös pudottu. Silloin tappi oli kiinni kauhassa ja veturissa oli sitä vastaava reikä”, kertoo Sami Peltonen. Aina ei muka ehditty, eikä se kaivurikaan aina sitten jaksanut purra hiekkakasaa perille saakka, vaan jäi kyydistä vaihtelevin seurauksin. Tehtaan vanhat mainosfilmit Brøytin touhukkaasta huitelusta pitkin vuorensyrjää ovat hersyvää katsottavaa. Puomisto on siis kuljettajan vasemmalla puolella ja hytti ylävaunun oikeassa etunurkassa. Sen paikka ja liikerata on suunniteltu niin, että koneeseen voidaan vaihtaa pistokaivupuomisto varsin helposti. ”Muistelen, että englantilaisen JCB:n mallistossa olen nähnyt joskus samanlaisen järjestelyn”, Sami Peltonen pähkii. Brøytin historiaa on valotettu Vanhojen Koneiden numerossa 8/2014, jossa komeilee ensimmäinen esiohjattu malli, vuonna 1973 esitelty X20. Tosin eihän se käytännössä läheskään aina näin mennyt. 1/2022 37. Kirjan mukaan koneiden kaivuhydrauliikka on pääosiltaan englantilaisen Hamworthyn valmistamaa. Perus-Brøytin siirto työmaalta toiselle tapahtui yleensä kuorma-autolla, jonka lavalla tai muussa alustaratkaisussa töpöttävään tappiin Brøyt kihlattiin kauhassa olevasta reiästä. Sen seuhtova ryömintä liike maastossa on hauskan joskin työlään näköistä, mutta osaavat kädet vievät laitosta rivakasti sellaisiinkin kinkamiin, mihin telakaivurilla saati tavallisella nelipyöräkoneella ei edes pääse. Sitten vedettiin varmistusvaijerit kauhaan lavan etuja takareunasta, jos vedettiin. MUUTOSMAHDOLLISUUS PISTOKAUHAKONEEKSI Brøytille läpi mallisarjojen on tunnusmerkillistä mahtava, nälkävuoden mittainen suora pääpuomi ja valtava sylinteri aivan puomin juuressa lähellä niveltä. Hyväkuntoinen hydrauliikka oli moottoripainin jälkeen mieluisa yllätys. Niiden muassa valmistui myös muutama W-sarjan rampa-alustainen pyöräkone norjalaistehtaan alkuperäisen idean mukaan. Kone vaihtaa paikkaa puomistonsa avulla. Silmiinpistävä ominaispiirre norjalaiskaivurissa on myös hytin ja puomiston peilikuvajärjestys, kun asetelmaa silmäilee markkinaverrokkien kanssa. Se sietää tarvittaessa melkoista ahtamistakin. ”Koneissa tuli mukana usein myös päinvastainen tappivarustus. Ajomoottorit ovat samaa tuotemerkkiä. Perkinsin 354-kuutiotuumainen eli 5,8-litrainen kuutonen on lukuisine alaversioineen peräti tuttu kikkare muun muassa Massikka-väelle
Sastamala 38
Näitä kolmea asiaa kerrotaan MercedesBenz-tähtilogon merkitsevän. Topi Lepistön Mersu on elämänsä aikana työskennellyt maalla, vesilaitoksella ja maan alla. 39. MAALLA JA MAAN ALLA MERCEDES-BENZ 1622 4X2 1986 Maalla, vedessä ja ilmassa. Ilmassa vaalea auto ei liene vielä käynyt, elleivät pyörät hetkeksi irronneet Telluksen kamaralta ensimmäisinä työvuosina sattuneessa vahingossa
Mersun matkamittari on kuitenkin pyörinyt varsin verkkaiseen tahtiin. Mersu pääsi nyt hieman toisenlaisiin maisemiin Koivuniemen SK-Kaivin Oy:n tehtävissä. Koivuniemen omistusaikana tähtikeula toimi luotettavasti. ”Vain perämurikka jouduttiin kerran uusimaan. Edeltäneeseen Mercedeksen LP-sarjaan verrattuna NG:n ohjaamoa pidettiin hiljaisena, viihtyisänä ja ergonomisena. Neljännes vuosisadan aikana NG/SK-ohjaamo kehittyi kunkin aikakauden vaatimusten mukaiseksi. Kerran savea kipattaesssa oli lasti jäänyt lavaan kiinni, ja kippiä laskettaessa lava tuli vauhdilla alas. 40 MERCEDES-BENZ 1622 4X2 1986. Se oli kyllä hyvä auto. Tarinan mukaan auto on ollut urakoitsijalla Lahden kaupungin vesilaitoksen ajossa. Tuolloin sattui myös vahinko, joka oli viedä Mercedeksen romutukseen. Mutta kun Mersu on kerran tehty autoksi, se on sitten siinä”, Sulo kehuu. Auton Lahdesta Vammalaan ostanut Sulo Koivuniemi kertoo: ”Mersulla kuljetettiin monenlaisia maa-aineksia. Sulo Koivuniemi muistelee, että hän hankki vähän ajetun auton 1990-luvun loppuvuosina. K ermanvärinen kaksiakselinen NG-sarjan Mercedes aloitti työuransa Päijät-Hämeessä. Tuolloin auton runko vääntyi mutkalle.” Auton runkopalkit uusittiin, ja työura jatkui. Toimintaympäristönä oli arvokkaiden alkuaineiden kuten kullan kaivanta maan alta ja siihen liittyvät kuljetukset. Mercedes oli yhtiön yleisauto, jolla ajettiin kappaletavaraa ja jopa liejua. Teksti ja kuvat: Kari Ruusunen Mercedes toimi yhtiön yleisautona, jolla ajettiin kappaletavaraa ja jopa liejua. Myös kaivoksen uumeniin ketterä kaksiakselinen toimitti monenlaisia tarvikkeita
”Rahat olivat kirjekuoressa. Runko sekä vaihtolavaraami on hiekkapuhallettu ja maalattu. Hän oli soittanut naapurin miehen avukseen laskemaan rahat ja toteamaan, että setelit olivat aitoja.” Lepistö kertoo havitelleensa autoa kauan. Lepistö muistelee niin ikään auton nuoruusvuosien runkovaurioon johtanutta tapahtumaa ja olettaa, että Mercedes korjattiin Lahden Veholla. 1/2022 41. Vuosien aikana autoa on hiljakseen omien ajojen ohessa kunnosteltu ja hieman rakenneltukin. Matkamittari on pyörinyt verkkaisesti, 35 vuotta ja 316 000 kilometriä. Vieraalla päivätyössä käyvä Lepistö tekee vapaa-ajallaan omia hommia muun muassa Mersun ja Bobcatin kanssa. Oikeanpuoleiseen mittariin on sijoitettu näytöt öljynja ilmanpaineille, moottorin lämmölle ja polttoainemäärälle. Harrasteja työajokki Koivuniemeltä Mercedes siirtyi Vammalasta Sastamalaksi muuttuneen kaupungin sisällä Topi Lepistölle vuonna 2017. Mittaritaulu on saksalaisen selkeä. Tuolloinen omistaja hankki sellaisen, ja Mersu jouti myyntiin. Runko on hiekkapuhallettu ja maalattu, ohjaamo on varusteltu oman aikakauden varusteilla kuten karjapuskurilla ja Michelin-ukoilla. ”Olemme Sulon kanssa tunteneet toisemme jo pidemmän aikaa ja teemme paljon yhteistyötä. Eikä Mersulla ajeta pelkästään terveisiä, vaan se saa tehdä yhä töitäkin, tosin ikäiselleen sopivalla tahdilla. Topi Lepistöllä on harrasteauto, joka erottuu piristävänä poikkeuksena yleisimpien veteraanikuorma-auto-merkkien joukosta. Myyjä oli tarkka mies. ”Mersu oli hetken museorekisterissä, mutta Bobcatin hankinnan jälkeen palautin sen normaalirekisteriin, että sitä voi käyttää huoletta ja laillisesti omissa hommissa.” Periaatteessa kermankeltainen pikkukuormuri on ympärivuotisessa käytössä, mutta talvella ajelut rajoittuvat käytännössä kuivien pakkaskelien aikaan. Sain kuitenkin pehmitellä miestä aika kauan luopumaan Mersusta, mutta lopulta sitkeys palkittiin.” Mercedes on Topillakin toiminut luotettavasti, ainoastaan laturi ja termostaatti on pitänyt uusia. Vähän ajettu Mercedes myytiin Lepistön käsityksen mukaan siksi, että vesilaitoksen vaati suurempaa kantavuutta, käytännössä kolmiakselista kuorma-autoa. Myyntitapahtumasta Lepistö tietää kertoa, että Sulo osti auton käteisellä. Suolaliemissä hyväkuntoista Mersua ei enää raaski liotella. Autossa oli tuolloin kippilavan lisäksi nosturi
Siitä lähtien olen käynyt kaikki Alastaron kuormuri kisat katsomassa.” Oma kilpailuväline Volvo NL on katsastuskortin mukaan valmistunut kilpa-autoksi vuonna 1994. Volvo NL-kilpuri kulkee kisapaikoille Mercedeksen kyydissä. Vaihtolavavarustus tekee yhdistetyn työja harraste auton melkoisen monikäyttöiseksi. ”Isä vei minut 1997 tai 1998 Alastarolle katsomaan kuorma-autokilpailua. Vauhdikkaan harrastuksen myötä Topin Mersu on tuttu näky Eteläja Keski-Pohjanmaan lakeuksilla. Kaksiakselisen Mercedeksen kantavuus riittää Topin tarpeisiin mainiosti. VAIHTEISTO synkronoitu ZF, 8+1 vaihdetta MITAT pituus 6?700 mm leveys 2?540 mm korkeus 3?000 mm omamassa 6?900 kg kokonaismassa 16 000 kg akseliväli 4?200 mm RENKAAT edessä ja takana 295/80 R22,5 JARRUT paineilmatoimiset rumpujarrut PÄÄLLIRAKENNE vaijerikäyttöiset vaihtokorilaitteet, kippi Topin harrastuksiin kuuluu kilpa-autoilu, ja milläpä muulla kuin kuorma-autolla. Kilpa-Volvo mahtuu juuri sopivasti tähtikeulan lavalle. Volvo on vuosikymmenten aikana ehtinyt olla monen kuljettajan omistuksessa Keski-Pohjanmaalla, Pohjois-Savossa, Satakunnassa, Varsinais-Suomessa sekä Pirkanmaalla. Kuormana kilpakuormuri Topin vapaa-aikaan kuuluu kilvanajo – milläpä muulla kuin kuorma-autolla. Topilla Volvo on ollut vuodesta 2018, ja hänelle se tuli Sulo Koivuniemeltä jutun pääosan esittäjän tavoin. MERCEDES-BENZ 1622 4X2 VUOSIMALLI 1986 MOOTTORI Mercedes OM 421 nelitahtinen, nestejäähdytteinen V6-sylinterinen dieselmoottori iskutilavuus 10 964 cm³ poraus x isku 128 x 142 mm puristussuhde 16,9:1 teho 216 hv / 2 300 rpm vääntö 785 Nm / 1 200 rpm. Yhdeksän tonnin kantavuus ja noin 220 väkevää hevosvoimaa riittävät kuljettamaan kilpuria Veteliin Kemoran radalle, joka nykyisin on kuorma-autokilpailuiden pääasiallinen näyttämö. 42 MERCEDES-BENZ 1622 4X2 1986. Kevyempää harrastekalustoa edustaa W123-Mersu
Vapaastihengittävän moottorin ystäville oli saannilla 355 hevosvoimainen 18,3 litran V10. 1/2022 43. Moottorivalikoima laajeni jälleen ahdetulla V8:lla, välijäähdyttimellä tai ilman. Samana vuonna kosmeettisena muutoksena ilmaantui aikaisempaa hieman kookkaammat etupyörien lokasuojat. Lukkiutumaton jarrujärjestelmä ABS, luistonestojärjestelmä ASR sekä edellä mainittu EPS ovat olleet tuttuja kirjainyhdistelmiä NG/ SK-mallien yhteydessä. Mercedes-Benz NG – pitkäikäinen mallisarja M ercedes-Benz-hyötyajoneuvojen vuonna 1973 esitelty NG (Neue Generation) -sarja on monille tuttu varsinkin ulkonäöltään. Vaikka NG/SK-mallien ulkonäkö pysyi koko pitkän valmistusajan hyvin samanlaisena, oli tekninen kehitys tuona aikana huimaa. Veekymppiä sai myös ahdettuna 500-hevosvoimaisena versiona. SK:n toinen ja samalla viimeinen versio vuonna 1994 painottui aero dynamiikan parantamiseen polttoainetalouden hyväksi. Varsinkin turvallisuusasioissa Mercedes-Benz on ollut hyötyajoneuvovalmistuksessakin alan edelläkävijöitä. Vaikka NG-sarja virallisesti päättyi 1980-luvun lopussa, oli uusi SK (Schwere Klasse) käytännössä jatkumoa NG-sarjan kehitykselle. Tietyille markkinoille alettiin valmistamaan myös 4-akselisia versioita, jotka tehtiin lisäämällä 3-akselisiin alustoihin ylimääräinen akseli Sveitsissä, vanhassa Saurerin tehtaassa. Tutut muodot jatkoivat elämäänsä vielä kymmenen vuotta SK (Schwere Klasse) -sarjana, kunnes vuonna 1998 SK:n valmistus päättyi pari vuotta aikaisemmin esitellyn Actros-mallisarjan tieltä. Vuonna 1977 NG 73 -sarja kattoi kolme ohjaamoversiota: lyhyt S-, keskipitkä Msekä pitkä L-hytti, jossa oli kaksi vuodetta. Aikaisemmin maskissa ollut kiiltävä vaakalista poistui, ja ohjaamon etukulmiin ilmestyivät tuuliohjaimet. Keskiraskaat NG-mallit esiteltiin vuonna 1975, ja ne korvasivat vuonna 1974 tuotannosta poistuneet raskaat LP-mallit. Puoliperävaunun vetoautoissa runkoa madallettiin aikaisempiin verrattuna 120 mm. Ulkoisesti NG 80 erosi edeltäjästään mustilla peilinkehyksillä ja saman värisillä mallimerkinnöillä ohjaamon ovissa. Aluksi moottoreina käytettiin kahta edellisestä LP-mallisarjasta periytynyttä voimanlähdettä sekä uutta 192-hevosvoimaista V6-moottoria. Raskaampaan mallistoon M-B tarjosi ahdettua V8-moottoria kahtena versiona, OM 422 A sekä välijäähdyttimellä varustettu OM 422 LA. Elektroniikka alkoi tulemaan Mercedeksen kuvioihin mukaan elektropneumaattisen vaihteensiirron (EPS) myötä. Vuosi 1992 oli tuonut mukanaan Euro-päästönormit, joten SKmallien kehittäminen keskittyi jatkossa pääasiassa moottoritekniikkaan. Ensiksi julkistetut mallit olivat maanrakennustöihin tarkoitettuja päiväohjaamolla varustettuja ajoneuvoja, mutta jo vuonna 1974 esiteltiin 60 senttimetriä pitempi ohjaamo. Neljännesvuosisadan aikana NG/SKmalli sarja koki muutoksia pysytellen kehityksen kelkassa jämptisti mukana. NG-sarjan elinkaari kesti viisitoista vuotta, mutta vuosi 1988 ei suinkaan ollut päätepiste 1970-luvun alussa suunnitellulle kuorma-autolle. Tehotarjontaa löytyi välille 130–375 hevosvoimaa. Ohjaamossa kojelauta koki pientä modernisointia. Kolmas ja viimeinen kehitysversio oli NG 85, vuonna 1985. 1979 otettiin tuotantoon vielä yksi, entistä suurempi ohjaamoversio. Vuonna 1980 ilmestyi NG 80-versio uuden moottorivalikoiman kera. Mallisarjan valmistus alkoi vuonna 1973, josta juontuu luontevasti ensimmäisen kehitysversion nimi NG 73. Näkyvimmät muutokset ohjaamoon olivat maskin ja tuuliohjainten yhdistäminen sekä muutos sivuikkunalinjan alareunaan
Ensimmäiset omat paperikoneemmekin valmistuivat jo yli kymmenen vuotta ennen Suomen itsenäistymistä. Konepajan aika tosin olikin nopeasti ohi: tiedot yhtiön konkurssin ajankohdasta vaihtelevat, mutta viimeistään 1910 sen toiminta päättyi. UPM:n asiakirjahallinnon päällikkö Ari Sirén kertoo, että tämä kone syntyi suuren paperihurmion aallonharjalla. Yhtiö oli alallaan edelläkävijä, sillä vuonna 1904 se oli valmistanut paperikoneen ensimmäisenä Suomessa. Se on valmistunut vuonna 1907. Mennään vanhimman koossa olevan suomalaisen paperikoneen luo. Kuivausosan yllä on huuva, jolla hoidetaan ilmanvaihtoa ja poistetaan imulla kosteutta. Tämän ohuen kuitutuotteen historia on pitkä. Sukelletaan märkään päähän ja kääritään koneen historia rullalle. Viipurilaisvalmisteinen kone suolsi niin sanomalehtipaperia kuin kipsilevyn päällystekartonkia. Valkeakoski P arahin lukija! Lehti, jota pitelet käsissäsi, on suomalaisella paperikoneella tehtyä suomalaista paperia. Uusia koneita ei Suomessa ole tällä vuosituhannella käynnistetty, vanhoja vain on sammutettu. Monet vuosikymmenet toisen maailmansodan jälkeen paperikoneitten telat olivat myös valtiontaloutemme ensisijaisia pyörittäjiä. Ei ole sanottua, kuinka kauan saamme tuoretta kotoperäistä paperia kouriimme. Paperia maamme alueella on tehty vuosisatojen ajan. Mutta hiljalleen niiden teho on laannut. Katsotaanpa siksi, millaisia konemuistoja siitä jää. Se oli myös oman aikansa merkittävin suomalainen paperikonevalmistaja. Teksti ja kuvat: Mika Rassi Kone käynnissä Myllykoskella 1933. VIIRALTA TAMPUURILLE VIIPURIN KONEPAJAN PAPERIKONE 1907 Vanhin suomalainen ehjänä säilynyt paperikone teki pitkän ja moni puolisen työuran Myllykosken paperitehtaalla. U PM :N K ES K U SA R K IS TO / M A N N EL IN 44. Siihen mennessä se oli tehnyt kahdeksan paperikonetta. Viipurista Kiinaan UPM:n Keskusarkistossa Valkeakoskella pitää majaansa tiettävästi vanhin Suomessa säilynyt paperikone, Myllykosken PK3. Koneen valmisti Viipurin konepaja eli Aktiebolaget Wiborgs mekaniska verkstad
Kone saatiin Myllykoskella toimintakuntoon 1916, mutta sitä uudistettiin sanomalehtipaperin valmistamista varten vielä pariin otteeseen. Kone toimitettiin Loimaalle 1907, mutta buumi ehti jo mennä ohi ja puuhiomo ajautui pian konkurssiin.” Loimijoen puuhiomossa osakkaana ollut liikemies Wilhelm Bensow osti kaikki Loimijoen koneet. ”Koneen tilaaja oli Varsinais-Suomessa Loimaalla sijainnut Loimijoen puuhiomo, joka halusi ryhtyä paperitehtaaksi”, Sirén sanoo. Kone oikealta perästä katsoen. Rainaan painetaan siis vesileima jo varhaisessa vaiheessa, kun se on vielä hyvin kostea. Viiran yllä tyhjänä oleva telapaikka kuuluu verkkopintaiselle egutööritelalle, jolla paitsi poistetaan höytäleitä massasta myös tehdään vesileima. ”Myllykoskella tämä kävi aina jonnekin 70–80-luvun taitteeseen saakka”, sanoo Sirén. Kone nähtynä takaosasta käsin. ”Vuosisadan alussa elettiin paperibuumia, ja moni tehdas aloitti paperin teon. Sirén kertoo, että koneella on tehty hyvin monenlaisia paperilaatuja. Koneella tehtiin myös 125–300 gramman käärepaperia. Myllykoskella nykyisen Kouvolan alueella oli ehditty paperibuumiin ajoissa, ja siellä paperitehdas kaipasi kahden paperikoneensa rinnalle vielä yhtä pientä konetta. Viiran ja puristimien takana näkyy iso jenkkisylinteri. Koneen vauhti ja ”paperin” laatukin pakkasi selkiimään jo tässä vaiheessa. ”Kaikkea mahdollista hienopaperista kartonkiin”, Sirén kiteyttää. Kipsipahvia vuonna 1964 Myllykosken henkilökuntalehden toimittaja Yrjö Helkiö kuvasi PK3:n toimintaa vuonna 1964: Siinä näkyi lattiaa hipovalla viiralla paksu tasainen massakerros, joka vaelsi hiljalleen etelää kohti. Kun tehdas suljettiin 2012, kone siirrettiin Valkeakoskelle. Bensow myi Loimaan koneen sinne. Oikealla Asean 44-kilowattinen moottori, joka konetta on aikoinaan pyörittänytkin. ”Ei tiedetä tarkalleen, koska tämä on pysähtynyt.” PK3 oli työuransa jälkeen museoituna jo Myllykoskella. Liima kuskataan työntökärryillä käyttöpaikalle, lähelle kuivaa päätä ja kauhotaan pieneen säiliöön. Konesalin takaosassa seisoi telineellä kaksi metallisaavia, joiden valkoista sisältöä pienet moottorit sekoittelivat. Niissä valmistetaan liimaa pahvin tiivistämistä varten. Tästä liimavelli painuu putkea myöten ränniin, mistä juuri kuivunut, tampuuria lähestyvä pahvi ”haukkaa” liiman pintaansa sopivasti. Siinä paikan päällä ne suurin piirtein on suunniteltu ja aikanaan kayttöön otettu ja hyvin ne tehtävänsä täyttävät. Sinne paperia toimitettiin tilaajan vaatimuksesta ihonkeltaisena. Tampuuriin kiertyy kipsipahvia 14–15 metriä sekunnissa. 45. Siitä tuli Myllykosken PK3. Viiran vetotelaa vasten painetaan puristussylinteri, jolla painetaan vettä pois rainasta. Liiman kirnuaminen ja tähän kuuluvat laitteet ”ovat varmasti ainoat Suomessa”, kuten paperimiehet arvelivat. Vuosisadan alussa elettiin paperibuumia, ja moni tehdas aloitti paperin teon. Pitkään sen päätuotteena oli kipsilevyjen päällystykseen käytetty kartonki, jonka paino oli 360–400 grammaa neliömetriltä. Vasemmalla puinen perälaatikko, josta massa siirretään viiralle, vaakatasossa kulkevalle verkkokankaalle. Hienointa kolmosen tekemää laatua eli neliömetrillä 20 gramman painoista paperia meni aikoinaan paljon esimerkiksi Kiinaan. ”Hitaasti mutta varmasti” on kolmosen periaatteena nykyisin
Suomessa kartongilla päällystettyä kipsilevyä alettiin tehdä 1940-luvun lopulla Myllykoskella. Kipsoniitti ja kyprokki R akentamisen tai remontoinnin parissa puuhanneille Gyproc eli kartonkipäällysteinen kipsilevy on tuttua tavaraa. Massasta alkaa viiralla kulkiessaan muodostua paperiraina, kun siitä poistetaan kosteutta. Huuvan ansiosta kosteutta haihtuu myös alipaineella.” Jenkin jälkeen paperiraina jatkaa edelleen neljälle pienemmälle kuivaussylinterille. Sen nimi oli Kipsonit. Ne pyörivät puristintelojen tapaan kosketuksessa paperiin, mutta puristamisen lisäksi ne imevät rainasta vettä. Se tarkoittaa, että koneessa on sekä yksi iso kuivatussylinteri että pienemmät jälkikuivatussylinterit. Sen tarkoitus on kahtalainen. ”Tänne tuotaessa koneesta purettiin pois myöhemmin tehdyt painehuuvat ja kaikki suojalaitteet. 46 VIIPURIN KONEPAJAN PAPERIKONE. Kosteuden poistamisen lisäksi viiralla nimittäin ravistetaan paperin kuidut sekaisin. Viira on yhtenäinen, telojen ympäri pyörivä verkko. Viiraa pyörittävä vetotela on viiran loppupäässä. Sirén kertoo, että koneesta on poistettu kuivausosan ilmanvaihto. PK3 on alusta lähtien ollut yhdistelmäkone. Huuvalla on tehostettu kuivaussylinterin toimintaa. Koneen ensimmäinen osa on perälaatikko, josta massa ajetaan koneen radalle. Jos esimerkiksi repii A4-arkkia, se repeää virtaussuuntaan paremmin kuin toiseen.” Heti viiran jälkeen paperirainasta aletaan puristaa vettä pois. Toisaalta koneen päätuote oli useita vuosia juuri kipsilevyjen kartonki, jota sillä saatiin tehtyä sentään noin 20 tonnia vuorokaudessa. Kuivausosan jälkeen rainan kuiva-ainepitoisuus on 90– 95 prosenttia. ”Juuri tällainen puinen perälaatikko koneeseen kuuluukin”, Sirén sanoo. Koneeseen kuuluvat kuivaushuovat eivät ole nyt paikallaan. Massa kiertää laatikon sisällä, jotta se ei sakkaudu. Rata päästä päähän Kone on säilynyt Ari Sirénin mukaan melko hyvin alkuperäisessä kuosissaan. Kuuma jenkkisylinteri paitsi kuivattaa myös kiillottaa rainaa. Ravistamalla saadaan ne ristiin edes jossain määrin ja paperista vahvempaa. Raina tulee isolle höyryllä kuumennetulle kuivaussylinterille, jota kutsutaan jenkkisylinteriksi. Siinä vaiheessa paperin pitää olla jo sellaista, että se kestää ilman viiraa tai kangasta allaan”, Ari Sirén sanoo. Kuva koneen vasemmalta kyljeltä perästä katsoen. Viiralla massan kuiva-ainepitoisuudeksi saadaan noin 20 prosenttia. Alhaalta massa nousee suppiloon ja sieltä viiralle.” Perälaatikon jälkeen on koneen ensimmäinen liikkuva osa, tasoviira. Puristinten jälkeen rainan kuiva-ainepitoisuus on 35–45 prosenttia. Tutkitaan sen rakennetta ja toimintaa radan alusta eli märästä päästä lähtien. Vaikka Gyprocin valta-asema on nykyään niin horjumaton, että sillä tarkoitetaan tällaisia kipsilevyjä yleensä, tuo 70-luvulla syntynyt tuotemerkki ei ollut ensimmäinen laatuaan. Kun raina painetaan jenkin kuumaan pintaan, se paitsi kuivuu myös kiillottuu siltä puolelta, joka on kuumaa teräspintaa vasten. Ulkomailla vastaavia levyjä oli tehty jo 1800-luvulla. Sitten kosteutta aletaan puristamisen sijaan poistaa haihduttamalla. Näin syntyy ensimmäinen puristin. Kipsonitin menekkiä voisi pitää melko pienenä siitä päätellen, että kaikki Kipsonit-levyjen päällystykseen käytetty kartonki on tehty Myllykosken PK3-koneella. Sirén selittää: ”Muutoin kaikki kuidut olisivat paperissa virran suuntaisesti. Sen päällä pyörii sylinteri, joka painetaan vetotelaa vasten. Viiraan on kuulunut myös sitä sivusuunnassa liikuttava ravistin. Puristintelat painetaan toisiaan vasten nippiin rautakiekoilla. Vielä nykyäänkin virtaussuunnan huomaa paperista. ”Perälaatikon sisällä kulkee virtaus. ”Ennen kuivaussylintereitä on vielä toinen puristin. Valmistus jatkui 70-luvun alkuun, jolloin Gyproc osti Myllykoskelta valmistuslinjan ja aloitti voittokulkunsa
Vuonna 1952 se irtautui Yhtyneistä ja siitä tuli osa tehtaan perustajasuvun Myllykoski-konsernia. KUIVAUSSYLINTERIT Paperirainaa kuivataan kuumilla sylintereillä. Pyörii koko ajan Konetta on alun perin pyörittänyt yksi vesiturbiini ja sen jälkeen yksi sähkömoottori. Kalanteri on kiillotuskone, jossa kuivattu paperi ajetaan useiden telojen välistä. Sylinterit eivät ole suomalaista tekoa vaan ne on hankittu Saksasta. Ensimmäinen paperikone käynnistyi vuonna 1905. Hän mietti, miten jenkkisylinteriä vasten painuvan telan saa siirrettyä – täytyyhän niiden välinen rako saada kiinni. JENKKISYLINTERI Paperirainaa kuivataan ja kiillotetaan painamalla se kuumaa sylinteriä vasten. Konetta pyörittäneen Asean sähkömoottorin teho on vain 44 kilowattia. Koneen kalanteri on uusittu, joten tämä ei ole alkuperäinen.” Kalanterin perässä on tampuuri, paperikoneen viimeinen osa, jossa paperi rullataan. Kun 1900-luvun alkuvuosina puuhiokkeen kysyntä väheni ja paperin menekki kasvoi, päätettiin Myllykoskella ryhtyä paperinvalmistukseen. Tämä on ollut koneenkäyttäjälle hyvin hankala kone.” Jotkin koneen toiminnoista voivat olla asiantuntijallekin epätodennäköisiä. Koneella on työskennellyt kolme henkeä: koneenhoitaja, apumies ja rullamies. Myllykosken tehdas siirtyi vuonna 1920 osaksi Yhtyneitä Paperitehtaita. ”Täällä on helppo esitellä opiskelijoille, kuinka paperikoneen eri vaiheet etenevät, sillä täällä pääsee koneen sisälle. Myllykosken paperitehdas B jörnbergin suku perusti 1800-luvun lopulla Myllykoskelle silloiseen Sippolan kuntaan voimalaitoksen ja sahan. Kaiken näkee ja kaikkeen saa koskea. TAMPUURI Paperi kääritään rullalle. KALANTERI Paperi kiillotetaan. Seuraavina vuosikymmeninä paperikoneiden sylintereitäkin alettiin valmistaa Suomessa esimerkiksi Karhulan tehtaalla. Vaikka kone on museoitu eikä sitä enää voida noin vain käynnistää, sillä on yhä opetustehtävä. Valkeakosken ammattikoulun prosessilinja nimittäin käyttää konetta opintovälineenään. Kun paperi puristetaan kylmien terästen välistä, se kiillottuu. VIIPURIN KONEPAJAN PAPERIKONEEN OSAT PERÄLAATIKKO Massaa sekoitetaan ja ajetaan viiralle. Koneen viimeinen osa on tampuurirauta, jonka ympärille valmis paperi rullataan. TASOVIIRA Massasta muodostetaan paperiraina, siitä poistetaan vettä, ja kuituja ravistetaan. Sylintereitä ei ilmeisesti pystytty Viipurissa vielä tekemään. Sahalla oli myös hiomo. Viimeksi mainittu on kuljettanut rullat pois konesalista. Sirénin mukaan koneen erikoisuus käyttäjän kannalta on se, ettei siinä ole yhtään kytkintä. Sen sijaan 15 tonnia painava jenkki liikkuu ketjujen ja kiilauran avulla.” Koneen sylinterit on valmistanut saksalainen paperikonetehdas Füllner. ”Kaikki pyörii yhtä aikaa. Ari Sirén kertoo: ”Kun kone tuli tänne, eräs vanha paperiinsinööri seisoskeli tässä pitkän aikaa. UPM-Kymmene osti Myllykosken tehtaan vuonna 2011, ja tehtaan toiminta ajettiin alas vuoden 2012 aikana. Kuivaussylintereiden perässä on kiillotuslaite eli kalanteri. PURISTIMET JA HUOVAT Paperirainasta poistetaan vettä puristamalla ja imemällä. Vaikka kone näyttää maallikon silmin isolta ja voimaa välitetään moneen paikkaan, tehontarve on hämmästyttävänkin pieni. Monilla hihnoilla ja kartiopyörillä toimiva välitys on vienyt paljon tilaa esimerkiksi valta-akselikoneeseen verrattuna. Monissa koneissa voidaan eri osia – viiraosa, puristinosa, sylinteriosa – käynnistää ja pysäyttää erikseen, mutta tässä käy kaikki kerralla. 1/2022 47. ”Kalanterissa on terästeloja, jotka painetaan toisiinsa kiinni niin tiukkaan kuin mahdollista. Mutta ei se ohut tela liiku mihinkään. Jenkkiä seuraavat pienemmät kuivaussylinterit. Prosessihan on sama nykyaikaisissakin koneissa”, Sirén sanoo. Koneen kaikki osat pyörivät koko ajan koneen käydessä
Suomen Armeijan Volvo avasi latua Suomenlahdella jatkosodan aikana. Jäännosto oli jokatalvinen urakka vielä 60-luvulla. Kalusto oli kirjavaa, ja vielä 1930-luvulla suuri osa tiestöstä aurattiin hevospelillä – hevosliikennettä varten. Nykyään vanhoja taitoja on taas elvytetty: jäitä tarvitaan jäätaiteilijoiden tarpeisiin. Dodge Brothers -kuorma-auto puskee ajouraa leveämmäksi helmikuussa 1931. Oltiinko valmistelemassa kilvanajorataa. Mutta mihin lapiomiehiä tarvittiin. LÄPI LUMEN JA JÄÄN LÄPI LUMEN JA JÄÄN E nsimmäiset maanteiden koneelliset aurauskokeilut tehtiin noin sata vuotta sitten Turun ja Uudenkaupungin välisellä tieosuudella. Sotilashuumoria. Kovia esteitä ei tosin ollut odotettavissa – oltiin meren jäällä Helsingin edustalla. Jääkuutioiden oli oltava säännöllisen muotoisia, jotta ne voitiin varastoida jääkellareihin tiiviisti kesää varten. Auraviritys näyttää kovin heppoiselta. MUSEOVIRASTO?/?HISTORIAN KUVAKOKOELMA ?/?AARNE PIETINEN SA-KUVA 48. Samalla luodaan silmäys unholaan jääneeseen talviaskareeseen, jäähdytysjään nostoon. Hiljalleen tiet levenivät ja lumityökoneet järeytyivät. Merelle tehdyt jäätiet asettivat kovan haasteen aurauskalustolle. Koneellisen jäähdyttämisen yleistymisen myötä jäiden sahailu loppui ja viimeiset jäähdytysjäät nostettiin kaiketi 70-luvulla. Nokalla lukee Bell Ami. Jäätä tarvittiin jäähdyttämiseen maitotiloilla, meijereissä ja kaupunkien ruokahuollossa. Teksti: Aulis Lassila Ilmaston muuttuessa on paikallaan muistella, miten teiden kunnossa pito hoidettiin entisaikojen lumitalvina
Auran kampia säätävän miehen osa ei ole häävi. Kolmosen ratikka on vaikeuksissa Helsingin Erottajalla. MUSEOVIRASTO?/?JOURNALISTINEN KUVA-ARKISTO POHJOLA M U SE O VIR A ST O ?/?J O U R N A LIS TIN EN K U VA -A R K IS TO ER K K I VO U TIL A IN EN Vuonna 1927 Kemissä työväkeä piisasi auran painoksi. H IS TO R IA N K U VA KO KO EL M A A A R N E PI ET IN EN MUSEOVIRASTO?/?HISTORIAN KUVAKOKOELMA AARNE PIETINEN Jyry-Sisu antaa lumelle kyytiä Harjavallassa helmikuussa 1964. 49. sivu 54). Fordson F:n etenemiskykyä paransivat ruotsalaiset Åbjörn Anderssonin verstaan takomat telalaitteet (ks. Helsingin kaupungin puhtaanapitolaitoksen uudenoloinen International-kuorma-auto testaa auravarustustaan Töölönkadulla olleella varikolla vuonna 1932. M U SE O VI R A ST O ?/
50-luvun lopulla oli käytössä jo traktori. Käsikäyttöinen vinssi helpotti urakkaa Lohjalla vuonna 1957. Taustalla häämöttää Stockmann-tavaratalo. Zetor 25A siistii Helsingin Mannerheimintietä 50-luvun lopulla. MUSEOVIRASTO?/?KANSATIETEEN KUVAKOKOELMA?/?SAKARI PÄLSI MUSEOVIRASTO?/. Vuonna 1923 konevoiman käytöstä lumenaurauksessa voitiin vain haaveilla. Mutta kiillottuiko pinta liukkaaksi. 50 LÄPI LUMEN JA JÄÄN. Rovaniemen Yli-Säynäjällä avattiin ajouraa kuuden hevosen ja lapiomiesten voimin. KANSATIETEEN KUVAKOKOELMA PEKKA KYYTINEN Jalkakäytävän sai lumettomaksi näinkin. Justeeri korvattiin ensin hevosvetoisella jääsahalla. Viimeiset jäähdytysjään nostot tehtiin 70-luvulla. Kun jää oli saatu sahattua säännöllisiksi viipaleiksi, alkoi kuormaaminen. MUSEOVIRASTO?/?JOURNALISTINEN KUVA-ARKISTO?/?ERKKI VOUTILAINEN MUSEOVIRASTO?/?JOURNALISTINEN KUVA-ARKISTO ERKKI VOUTILAINEN Jäännoston työläin vaihe oli sahaaminen
Kinokset hidastavat RovaniemiKemijärvi-reitillä ajaneen Brockway-linjaauton matkantekoa Sodankylän Hyttisen kohdalla. MUSEOVIRASTO?/?KANSATIETEEN KUVAKOKOELMA PEKKA KYYTINEN Tykinputket oli saatava kiireesti perille. Kun lunta oli paljon, oli aurauskaluston oltava järeää. STENBÄCK SA -K U VA SA -K U VA Puoliteloin varustettu Fordson Major jyystää Malmin lentokentän laitaa puhtaaksi lumesta. Kyltti antaa vihjeen: Oy Oscar Höiness & Co toi maahan työkaluterästä ja teriä. 1/2022 51. Kuljettajalla on silti hymy herkässä. Vuonna 1934 aurattu tie oli vielä ylellisyyttä – etenkin Lapissa. Caterpillar levensi tietä kaksisiipisellä auralla Itä-Karjalan Ruoppojalla vuonna 1943. MUSEOVIRASTO?/?HISTORIAN KUVAKOKOELMA W. Dodge puskee hankien läpi Lahdenpohjan ja Valamon välisellä jäätiellä helmikuussa 1942. Komeahattuinen kuljettaja tuskin ajoi traktoria työkseen. Kyseessä lienee ollut työnäytös
Kokoelman helmet Avance Typ 1 ja International Titan olivat Valterin varhaisia hankintoja. Vuonna 1953 Anstréneille hankittiin lämminilmakuivaamo. Viisaita valintoja Valter ja Astrid Anstrénilla ei ollut perillisiä. Vuonna 1987 he luovuttivat kokoelmansa kotiseutuyhdistykselle ja testamenttasivat maatilansa perustettavalle säätiölle (Syskonen Astrid och Valter Anstrén stiftelse för Viksta traktormuseum). Hän sai kipinän jo pienenä kotipihallaan. Uutuudet käyttöön Pari vuotta myöhemmin tilan lehmät saivat ihmeteltäväkseen Manus-lypsykoneen. Valterin isä Arvid oli edistyksellinen viljelijä, joka otti rohkeasti käyttöön uusimmat keksinnöt. Arvid Anstrén ei tyytynyt pelkkään lypsykoneeseen. Ensimmäinen hankinta oli – kuinkas muuten – Moline Järnhästen vuodelta 1919. 40 hehtaarin tilalle ostettiin kylän ensimmäinen traktori – Moline Järnhästen – vuonna 1920. Tuolloin vanhojen koneiden arvo mitattiin romuttamon pihassa. Valter ja häneltä pellot vuokrannut Allan Wennberg olivat kunnostaneet 30 traktorivanhusta näyttelykuntoon. Museon puuhamiehet Björn Björk (vas.) ja Ulf Cartén kumppaneineen pitävät huolen, että kalleudet pysyvät vetreässä kunnossa. Hän varusti kuivurin lämpövahdilla, jonka hälytin oli makuuhuoneessa. Hän aloitti traktoreiden keräilyn kauan ennen muita vuonna 1969. Lannanpoisto oli mekaaninen. Valter oli edelläkävijä kuten isänsäkin. Pian Rautahepo sai seuraa aikalaisistaan ja 30-luvun traktoreista. Työn alla on moottorivaivainen Volvo BM 350 Boxer vuodelta 1959. Vuosikymmenen loppuun mennessä pellot oli vuokrattu pois ja Valter saattoi keskittyä rakkaaseen harrastukseensa – traktoreihin. Teksti ja kuvat: Aulis Lassila Traktoriperintö kasvaa korkoa VIKSTAN TRAKTORIMUSEO, BJÖRKLINGE, RUOTSI Traktorikeräilijä Valter Anstrénin kotitilalle perustettu Vikstan traktorimuseo tarjoaa tasokkaan masiinavalikoiman. Tilalla tehtiin sukupolvenvaihdos vuonna 1961 ja viljelyvastuu siirtyi sisaruksille Valterille ja Astridille. V alter Anstrénin palavaa kiinnostusta koneisiin ei tarvitse etsiä kaukaa. Lisäksi miljöö kertoo koneille omistautuneista isästä ja pojasta. 52. Rehut jaettiin katossa edelleenkin olevilla kiskoilla rullanneesta vaunusta. Samana vuonna museo avattiin yleisölle. Tilan vanha talli on muutettu verstaaksi. Järjestelmän johdot ovat yhä nähtävissä rakennusten seinustoilla. Siilostot ja elevaattorin Valter rakensi itse omatekoisen, tarkan pienoismallin mukaan. Hän rakensi sen ympärille hevosvetoisen siirrettävän lypsyaseman, jonka voimanlähteenä oli vanha autonmoottori. Jo 30-luvun puolivälissä tilan navetta oli kokoisekseen huippuvarusteltu
Kiitos kaukaa viisaiden päätösten Anstrénien elämäntyö on edelleen kaikkien ihasteltavana, ja asiastaan innostuneet puuhamiehet ja -naiset ovat kartuttaneet museon kokoelmaa hyvällä maulla. Alustoina käytettiin Fordson Major E 27 N:n lisäksi Volvo T-30-sarjan traktoreita. Rautakangen saattoi jättää aitan seinustalle, kun käytössä oli moottorikäyttöinen Alfa-seivästyskaira. Ab J.V. Kaksimukinen hehku kuulamoottori jauhoi 22–25 hevosvoimaa kierrosluvun saavutettua 700 r/min. ”Ne ovat sisäpuolelta paremmassa kunnossa kuin ulkopuolelta”, toteaa museota esitellyt Ulf Cartén turhan vaatimattomasti. Samalla on taltioitu kylän paikallishistoriaa. Laatutyöstä juorusivat traktorin sisältämät 38 laakeria. Esillä on myös säilytyksessä olevia, muiden omistamia kalleuksia. Vuonna 1921 esitelty Typ 22 oli Munktellin ensimmäinen itsekantavalla rakenteella ja moderneilla mittasuhteilla varustettu traktori. Vikstan Traktorimuseota voi lämpimästi suositella retkikohteeksi. VK 5/13). Ennen kuolemaansa Astrid lahjoitti varoja näyttelytilojen laajennusta vasten. Angloamerikkalaisten traktoreiden suosio on ollut vankkaa länsinaapurissa; yli puolet museon traktoreista on valmistettu USA:ssa tai Iso-Britanniassa. Toimiva konstruktio palkitsi Svenssonit 1056 myy dyllä moottoriauralla. John Deere D-mallin tekniikka oli 20-luvun puolivälin peruja: kaksisylinterinen 42 hevosvoimainen petrolimoottori ja 3+1-vaihdelaatikko. Matka ei liiemmin koettele istumalihaksia. Kymmenisen aktiivia kokoontuu joka tiistai-ilta kunnostamaan traktoreita, joista lähes kaikki ovat ajokuntoisia. Rivistöstä löytyy näet sopivassa suhteessa pilkuntarkasti entisöityjä ja ajan patinoimia koneita. Valter Anstrén siirtyi tuonpuoleiseen vuonna 1994, ja hänen siskonsa Astrid seurasi häntä vuonna 2009. Oivallinen retkikohde Vikstan 3 000 neliömetrin halleissa on kiinnostava sekoitus suomalaiselle tuttua ja vierasta kalustoa. Svenssons Motorfabrik istutti valmistamansa yksisylinterisen hehkukuulamoottorin nelipyöräisen alustan päälle ja perään asennettiin kolmisiipiset aurat. Ruotsin ensimmäinen sarjavalmisteinen traktori Avance Typ 1-moottoriaura esiteltiin vuonna 1913. Navetan ylisiltä löytyy maamoottoreita, moottorisahoja ja muuta kiinnostavaa. Oman vitriinin ovat saaneet motocrossin nelinkertainen maailmanmestari Torsten Hallman ja rallikuljettaja Björn Waldegårdin luottokartturi Lars Thorzelius. Peruspeuraa tuotiin Ruotsiin kahden vuosikymmenen ajan aina vuoteen 1951. Tukholmasta on Anstrénien tilalle vain 100 kilometrin loikka E4-tietä pohjoiseen. Puolet vietiin vieraille maille ja Suo mi kin sai osansa – tosin vain sirkkelisahurin sormin laskettavan määrän (kts. Museon tapahtumatoiminta on vireää. Yli 140 traktorin kokoelmassa Volvo, Munktell ja Bolinder-Munktell ovat luonnollisesti hyvin edustettuina. Vuonna 1939 keula sai ehosteeksi kalterit. Joka kesäkuun viimeisenä tai heinäkuun ensimmäisenä lauantaina (riippuen juhannuksen ajankohdasta) museon traktoreita ulkoilutetaan Veterantraktordagin merkeissä. Karl-Erik Wahlberg aloitti KBK-pyöräkuormaimien (Komanditbolaget KEWACO) valmistuksen 40-luvun lopussa. 53. Yksi Ruotsin suurimmista rompetoreista, normaalisti huhtikuun viimeisenä viikonloppuna järjestettävä Viksta veteranmarknad on jo monelle suomalaiselle tuttu. Näppärän kapineen valmistaja Ab Separators tuli tunnetuksi Alfa-Lavallypsykoneistaan (nykyään DeLaval)
Ohjastaja käänsi Rautahevostaan runko-ohjauksen avulla. Tela-Fordson on vuodelta 1936. Sähköjärjestelmän piiriin kuuluivat valot, startti, sytytys ja kierrosluvun säätö. Yhdistelmä on vuodelta 1940, jolloin myös Ruotsissa kärvisteltiin niukkuudessa. Valter entisöi omansa aihiosta, jossa moottori ja voimansiirto oli käännetty toisinpäin taka-akselin päälle. MasseyHarris toimitti traktoreitaan Skandinaviaan myös Johnston Harvesters-nimellä. Volvo T-41 oli Bolinder-Munktellyhteistyön ensimmäinen hedelmä. Merkki ei kokonaan kuollut. Svedalalainen Åbjörn Anderssons Mekaniska Verkstad valmisti vuodesta 1920 alkaen Fordson-traktoreiden telamuunnelmia. Suhteellisen huokeasta vetopelistä ei tullut traktoreiden standardimallia – Fordson oli jo osoittanut tulevaisuuden suuntaviivat ja Moline lopetti traktoreiden valmistuksen vuonna 1923. Siirtymää traktoriaikaan helpotti hevosvetoisten työkoneiden sujuva valjastaminen Molinen runkoon. Rautahepo M oline Universal Type D oli Anstrénien tilan ja Valter Anstrénin kokoelman ensimmäinen traktori. Molemmilla brändeillä oli Ruotsissa pitkään omat maahantuojansa. Ruotsissa Järnhästeniksi (Rautahevonen) ristitty vuoden 1919 Moline oli kekseliäästi toteutettu traktori. Nelisylinterinen painevoideltu kansiventtilikone tuotti 27,5 hevosvoiman maksimitehon 1 800 r/ min:n kohdalla. Wulf & Co:n valmistama Imbert-puukaasutin syötti polttoainetta Case DEX:in 35:lle hevoselle. Rakenne oli yksinkertainen. Oikeassa etupyörässä oli betonipaino. Voimansiirtoon ei kajottu. 54 VIKSTAN MUSEO. 48 hevosvoiman maksimiteho riitti tuolloin useimpiin käyttötarpeisiin. Tosin kyseessä olivat eri yksilöt. Suuret vetävät pyörät edessä ja moottori voimansiirtoineen niiden välissä tuottivat hyvän vetokyvyn, jota tasauspyörästön lukko entisestään paransi. Siitä jalostettiin T-43 vaihtamalla voima koneeksi ruotsalainen innovaatio – 40-luvun Bi-Fuel-moottori – Hesselman. Kahdeksassa tunnissa kaksi miestä irrotti pyörät ja asensi telalaitteistot tilalle. Johnston Harvesters Pony on paimennettu Massey-Fergusonien kanssa samaan pilttuuseen ihan aiheesta. Viljankorjuukalustoa valmistanut Johnston Harvesters Co ajautui Massey-Harrisin hallintaan 1910-luvulla
Museon viimeisin entisöinti kohde, vuoden 1958 Bolinder-Munktell BM24 on juuri maalattu. Vuoden 1939 Allis-Chalmers M palveli ensin Ruotsin armeijassa tykinvetäjänä. BM24:lla oli bensiinikäyttöinen sisarmalli BM25 ja Volvo-serkut T24/T25. Ulf näyttää mistä sen huomaa traktoreissakin. Sitä yritettiin tilkitä vuonna 1956 bensiinikäyttöisillä T15 Krabatilla ja vihreällä Bolinder-Munktell BM15 Terrierillä. VIKSTA TRAKTORMUSEUM • Rångsta 215, 74373 Björklinge • vikstatraktor.se • info@vikstatraktor.se • avoinna heinäkuusta syyskuuhun la–su klo 11–16 1/2022 55. International AC180 on vuodelta 1958. 20-hevosvoimainen B14moottori oli tullut tutuksi Volvo PV444:n konepellin alta, ja parin vuoden päästä Amazonin B16 -moottorin myötä Krabat/ Terrier-kaksikko sai lisää lihaksia. 452-mallin kolmisylinterisen 55 SAE-hevosen moottorin öljypohja oli lohkon kyljessä, jotta se olisi helpompi irrottaa paatin uumenissa. Tanskalaisen Bukhin leipälaji olivat merimoottorit. Valter Anstrén oli VPK-aktiivi, joten oli luonnollista, että Vikstan viimeinen paloauto ja paljon palokalustoa pääsivät museon suojiin. Volvolla oli 50-luvun mallistossaan Fergusonin mentävä aukko. Logotarroja odotellaan. Ilmeisen kevyelle käytölle jääneeseen telatraktoriin asennettiin siviilihommia varten nosturi ja vinssi. Kiiltävät pellit kätkevät alleen 2,2-litraisen 27,5 hevosvoiman petrolimoottorin
Otetaan esimerkkinä vaikka puhelinkoppi. O lisi varmaankin helpompi luetella, mitä Pauli Mäkelän kokoelmassa ei ole, kuin kertoa, mitä kaikkea mies on vuosien varrella hankkinut ja tallentanut. Kuinka paljon muistoja sen näkeminen voikin herättää meille, jotka olemme sen ajan eläneet, kun ne olivat arkipäivää. Mäkelällä on ollut ymmärrystä pelastaa romutukselta sillä hetkellä lähes arvottomalta tuntuneita esineitä ja rakennelmia, jotka ovat myöhemmin osoittautuneet nostalgiaa tihkuviksi säilymiksi. Teksti: Lea Lahti · Kuvat: Kari Mattila Pauli Mäkelä 56. KERÄILIJÄ JOS KUKA Pauli Mäkelän pitkäaikainen kiinnostus kaikenlaisiin koneisiin, kulkupeleihin, keräilyesineisiin sekä sotaajan puhdetöihin on vuosien mittaan kartuttanut lapsuudenkotiin ja oman kodin yhteyteen kokoelman jos toisenkin
Kahta kertaa ei tarvinnut pyytää. Mäkelän kokoelmista löytyy myös muun muassa puukaasulaitteilla varustettu henkilöauto, Seestaan kartanon vanha tandem-polkupyörä, urheiluseura Kalevan arpajaisten pääpalkintona ollut Mobylette-mopo, Lahden Loviisankadun poliisiaseman polttoainemittari, Lahden sataman juna-aseman kello, Villähteen koritehtaan valmistama Fordson Major -traktorin hytti ja Lahden torilla olleen Metropubin kyltti. Niillä päristeltiin jonkin aikaa, kunnes ne myytiin pois pienellä voitolla. Mopoja ostettiin halvalla ja kunnostettiin ajokuntoon. Nuori mies oli heti valmis, jos oli tarjolla työtä traktorin ratin takana. Paulin pihaa somistaa muun muassa lentokone ja jättikokoinen Jaffa-pullo. ”Naapurin pojasta tulikin sittemmin poliisi”, Pauli naurahtaa. Oman kodin ympäristössä pääsi hyvin ajelemaan pihaja metsäteillä, mutta kovin kauas kotoa ei poliisin pelossa uskallettu ajella. Mäkelä muistaa vielä tarkalleen, miltä uusi työkone näytti, kun se seisoi katoksessa juuri tilalle tulleena. Kahta kertaa ei tarvinnut pyytää. Raha käytettiin samantien seuraavan projektin hankintaan. Niitä oli niin monia, ettei kaikkien merkkiä enää edes muista. Kaupassa tuli mukana kaikki traktoriin aikanaan ostetut lisälaitteet: niittokone, siivapyörä ja suokettingit. Pari Fergua on löytynyt Lahden Ahtialasta. ”Se oli vuosimallia 1964, harmailla lokasuojilla varustettu”, Pauli muistelee. ”Samanlaisen voisin kyllä vielä ostaa, jos jostain löytäisin.” Jatkossa Mäkelään hankittiin kotimaista merkkiä edustavia työkoneita. Alkuperäiset harvakuviorenkaat ovat 1953 Valmet 15:n alku peräisvarusteet. Tempauksen jälkeen laite haluttiin myydä, jotta saatiin rahaa seuraaviin projekteihin. Kun Pauli oli viidentoista vanha, kotitilalle ostettiin ensimmäinen traktori, Fordson Super Dexta. Paulin haaveena on perustaa pieni museo vanhoista esineistä. Kirnuja, saaveja ja monenlaisia maatalousesineitä olisi jo olemassa riittävä määrä. Moottoripyöriäkin tuli laiteltua jo paljon ennen kuin ikä riitti ajokorttiin. Nuori mies oli heti valmis, jos oli tarjolla työtä traktorin ratin takana. 57. Tampereen Teknillisen oppilaitoksen tempauksessa lentokonetta vedettiin autolla niin, että kaveri istui ohjaamossa ja propelli pyöri akun avulla. ”Vähän väärä merkki minulle, kun traktoreista on suurin osa Valmeteja”, Pauli naurahtaa. Vuosien mittaan kokoelmiin on kertynyt mittava määrä maamoottoreita, moottoripyöriä, mopoja, traktoreita, moottorikelkkoja ja moottorisahoja. Vuosimallin 1974 Valmet 502 on vielä tallessa ja samoin 1980-luvun puolivälissä hankittu Valmet 702. Mopoikäisestä asti näpit rasvassa Paulin innostus koneisiin ja niiden kunnostukseen syttyi, kun hän alkoi naapurin samanikäisen pojan kanssa kunnostaa mopoja. ”Fordson ei jäänyt taloon, vaan se meni vaihdossa, kun traktori vaihtui uudempaan”, Mäkelä harmittelee. Turvamääräysten kiristyessä lasten leikkipuistoista poistetut hyväkuntoiset junat ja laivat ovat saaneet jatkoajan Paulin pihalla
Asemalla on järjestetty muutamia tapahtumia höyryjunan ja lättähätun liikennöidessä Lahti–Heinola-reitillä. Raiteiden varrelta Pihan laidalle on pysäköity hieman jykevämpi menopeli, Sisun ratakuorma-auto TKA 304. Nastolan kunta aikoi tehdä isot maakaupat liikemies Lehdon kanssa, mutta onneksi paikalliset vastustivat kauppoja ja upeat erämaalammet sekä isot alueet koskematonta luontoa jäivät asukkaiden virkistyskäyttöön. Mäkelä osti ratatyökoneensa kartanolta, jossa sen virkana oli pyörittää Volvo 86 -kuorma-auton päälle rakennettua isoa hakkuria. Myynnissä oli ainoastaan koko yhdistelmä. Kiinnostus rautatieasemilla käytettyyn kalustoon on herännyt Paulin pojan Antti Mäkelän hankinnan myötä. ”Tällä on aikanaan siirretty asemilla vaunuja”, omistaja kertoo. Mäkelä sai myytyä Volvon ja hakkurin pois, joten kauppa onnistui lopulta hyvin. Kuljetuskustannukset arveluttivat. Nyt alla on kumipyörät, jotka on vaihdettu alle, kun laite on myyty pois VR:ltä. ”Jarrut jumittavat vielä, ei ole päästy ajelemaan”, mies naurahtaa. Lahti-Heinola radan varrella sijaitseva, pitkään myynnissä ollut vanha Mäkelän asema siirtyi Antin omistukseen jokunen vuosi sitten. Omistajan ja aseman nimi eivät voisi paremmin natsata. ”Niinpä kaupat solmittiin kotiinkuljetettuna. Pauli ja liikemies Lehto. Ratakuorma-auto pölläyttää käynnistyshetkellä ilmoille komeat savut. Omistaja vakuuttaa jykevän kuormurin olevan käyntikunnossa ja todisteeksi täräyttää sen tulille. ”Mielenosoituksessa käytettiin tätä ’ukkoa’ symboloimassa liikemiestä”, Pauli kertoo yhden pihakoristeen taustasta. Äskettäin Paulin kokoelma on karttunut myös hieman pienemmällä ratapihan kulkupelillä. 58 Pauli Mäkelä Seppiä ja mestareita. Oli kyllä aikamoinen kolonna, kun se tuotiin tänne kahdella rekalla”, omistaja hämmästelee. Punavalkoinen Puch-skootteri odottelee kunnostusvuoroaan. Lahden Loviisankadun poliisiasemen polttoainemittari on päätynyt Paulin kokoelmaan. Vastikään hankittu laituriauto on tarkoitus lähiaikoina hiekkapuhaltaa ja maalata
Museohuonetta somistaa myös viisi kunniakirjaa. Pauli onkin haeskellut Sisulle uutta kotia. Nostokori toimii moitteettomasti, ja auto on vastikään ollut käytössä oman pihan tuulivoimalan pystytyksessä. Muutakin sota-aikaan liittyvää Mäkelän kokoelmista löytyy. ”Jos saisin kaksi isoa autoa pois tästä hallista, muun kaluston voisi sijoitella väljemmin.” Äskettäin hankittu laituriauto odottelee kunnostusvuoroaan. Hyvässä kunnossa oleva Kontio-Sisu-nostokoriauto vie suuren osan hallitilasta. Ennen kuin museoleima heltiää, hytti pitää purkaa irti ja maalata. Kovin pitkiä keikkoja autolla ei ole tehty, Sisun matkamittariin on kertynyt kaikkiaan vain 28 000 kilometriä. Isompaa kalustoa P auli Mäkelän Kontio-Sisu vuodelta 1974 on Lahden Palolaitoksen ensimmäinen nostokoriauto. Mäkelä on saanut huomionosoitukset 1980-luvulla Kone Oy:llä töissä ollessaan tunnustuksena tekemistään parannusehdotuksista. Kameroitakin on vuosien saatossa kertynyt useamman hyllymetrin verran. Korin kyydissä pääsee 25 metrin korkeuteen. Scania olisi kohtuullisen helppo saattaa museoautoksi. Runko on jo puhallettu puhtaaksi ja lokasuojat vaihdettu ehjiin. Kaikki öljyt ja suodattimet on vaihdettu. Keräilijälle itselleen tärkein osa kokoelmaa ovat sotaajan puhdetyöt. ”On kyllä harmi jos niin käy, että toimiva, kunnossa oleva, tehtaalla tähän runkoon tehty nostolaite puretaan pois.” Scania-siirtolava-auton myyntiä omistaja on myös harkinnut. Puhdetöitä ja puhelimia Pauli Mäkelän kokoelmaan kuuluu paitsi isoja koneita myös pienempää nostalgiaja keräilytavaraa. Kyseinen laatta on ollut kiinnitettynä jokaisen lahjatalon seinään. Omat siirtohommat hoituvat traktorillakin, joten välttämätöntä tarvetta kuorma-autolle ei enää ole. Tottahan toki taksia ammatikseen ajaneella miehellä on keräiltynä myös ammattiin liittyvää rekvisiittaa. Moottoriruiskua pyörittää kuusivolttinen Volkkarin moottori. 1/2022 59. Paulin harrasteparkissa on aina ollut tilaa mopoille. Kun maan valuuttasäädökset estivät tuolloin valuutan viemisen ulkomaille, keräyksen tuotolla valmistettiin ruotsalaisissa talotehtaissa pienelementeistä 2 000 asuintaloa toimitettavaksi Suomeen. Halliin olisi tarvetta saada kalustoa väljemmin, ja Mäkelä onkin kaupitellut paljon tilaa vievää Kontio-Sisua edullisesti eteenpäin. Niitä hän on vuosien mittaan uutterasti hankkinut huutokaupoista ja kirpputoreilta. Erityinen on esimerkiksi Nastolasta kirpputorilta löytynyt metallilaatta, jota somistaa kolme kruunua ja teksti ”Ruotsin kansalta 1940, av Svenska folket.” Talvisodan jälkeen vuonna 1940 Ruotsissa suoritettiin kansalaiskeräys Suomen kansan auttamiseksi. Palokunnan huutokaupasta on mukaan tarttunut muun muassa Kulmalan valmistama Esa 30 -palopumppu. Kodin yhteyteen rakennetussa lämpöisessä tilassa on siististi esillä kokoelma kameroita, puhelimia, grammareita ja savikiekkoja. ”Ainoa ostajaehdokas ottaisi nostokorin pois ja haluaisi kunnostaa vain vähän ajetun auton”, Mäkelä huokaa
Suurempi kalusto vaatii paljon tilaa. ”Viisainta taitaisi olla luopua osasta kalustoa ja myydä myös metallinen hallirunko pois”, Mäkelä pohtii. ”Mutta minulla on sellainen paha vika, että aina kun kiinnostava ja sopivan hintainen laite löytyy, tulee tehtyä kaupat.” Konehalli on täyttynyt ääriään myöten, ja keräilijä olisi halukas hieman vähentämään kalustoaan. Maamoottoreitakin löytyy keräilijän kokoelmista. ”Vaikka kuinka ison varastohallin tekee, aina se jää pieneksi.” Seppiä ja mestareita 60 Pauli Mäkelä. Parisenkymmentä vuotta sitten rakennettu konehalli on nyt päässyt täyttymään ääriään myöten. Kalusto katon alla Mäkelällä on periaatteena, että kaikki mitä ostetaan, pitää saada sijoitettua katon alle sääsuojaan. Puhalluslamppuja on kertynyt komea kokoelma. ”Tälläistä tämä on harrastajan ja keräilijän elämä: vaikka kuinka ison varastohallin tekee, aina se jää pieneksi” Pihalla olisi puretun pressuhallin tukirakenteet odottamassa päätöstä, josko rakentaisi viereen toisen hallin
Kärryyn kiinnitetyn pehmustetun penkin avulla traktorilla pääsee ajelemaan kyydissä istuen. Hieman myöhemmin, 1960–1970luvuilla, Aasiaan viehtynyt Virtanen matkusti usein Kiinaan kankaiden hankintamatkoille. 50 vuotta vanha kiinalaiskone varusteineen on säilynyt pitkälti alkuperäiskuntoisena. 1/2022 61. Jossakin vaiheessa Virtaset luopuivat koneesta ja se myytiin naapurikylässä sijaitsevaan taloon. Se on osoittautunut takuuvarmasti käynnistyväksi. Tehtaanjohtajan sarvitraktori L ahtelainen vaatetehtailija Evald Virtanen (1900–1990) osti paljon kankaita ulkomailta jo 1940luvulla. ”Tilattu laite toimitettiin Suomeen isossa puulaatikossa”, Pauli Mäkelä kertoo. Pauli oli nähnyt tämän erikoisen pikkutraktorin kyseisen talon pihalla, ja myöhemmin ohi mennessään hän kävi kyselemässä, vieläkö se on talossa. Kiinalainen sarvitraktori on yksi Paulin kokoelman harvinaisuuksista. Mäkelä onnistui tekemään kaupat, ja niin laite siirtyi Paulin omistukseen. Valmistajan kiinnittämän kilven mukaan dieselmoottorilla varustettu laite on valmistettu vuonna 1971. Changchow Tractor Manufactory -tehtaan valmistamaan Dongfeng 12 -puutarhatraktoriin tilattiin samalla myös tukeva peräkärry. ”Yksipyttyinen diesel pöksöttää menemään mukavasti”, omistaja kuvailee. Kiinalainen työkone oli katon alla hyvässä tallessa edelleen, mutta se oli jäänyt seisomaan vailla käyttöä. Se painaa 130 kiloa, ja siitä kerrotaan irtoavan 12 hevosvoimaa 2 000 kierroksella. Sarvitraktori käynnistetään veivillä. Kiinan-matkallaan Evald sattui näkemään näppärän oloisen sarvitraktorin ja tilasi samanlaisen omaan käyttöönsä maapaikalleen Nastolaan
Kaupassa tuli mukana toinen tehdaskunnostettu moottori. Samaan hengenvetoon Pauli tunnustaa, ettei hänellä ole ollut käyttöä nosturille, ja se joutaisi jo seuraavalle harrastajalle. ”Nosturissa on ilmajäähdytteinen kaksitahtikone ja kolme vaihdetta. Se kulkee ihan kivasti”, omistaja esittelee. Pienillä pyörillä varustettu minikokoinen nosturi on siihen maalattujen tekstien muukaan Drott Go-Devil 20RR2. Tämä oli vain niin erikoinen, että halusin itselleni”, keräilijä naurahtaa. ”Olisihan tämä hyvä laite vaikka jonkun harrastajan kotitallille. Lahden Autokorin Villähteellä sijainneen tehtaan tuotantoa oleva Fordson-hytti on paikallishistoriaa. 62 Harrastaja Seppiä ja mestareita Pauli Mäkelä Pauli Mäkelä. Solifer-moottorikelkka on saanut paikan seinähyllyltä. ”Ja sanoisin, että painaa paljon.” Mäkelä osti nosturin vuosia sitten Klaus Lindholmilta Heinolasta. Koostaan huolimatta laite tuntuu olevan jykevää tekoa. Minikokoisen Drott-nosturin alkuperäinen omistaja ei ole tiedossa. Isokokoinen metallilaatta koneen kyljessä paljastaa, että maahantuojana on ollut Ekströmin koneliike. Hydraulivinssi ja nostopuomi ovat täydessä toimintakunnossa. Kummallinen mininosturi M äkelän kokoelmissa riittää harvinaisia laitteita. ”En oikeastaan tiedä, miksi ostin. Tuntimittari näyttää lukemaa 1 055. Kun tarvitsee nostaa auton moottoria irti ja siirrellä sitä, tällä se hoituu helposti”, Mäkelä vinkkaa. Kerrosta alempana on säilössä Ski-doo
Teksti: Kari Mattila Kuvat: SA-Kuva / L. Myös F3 vaurioitui tekniikkamurheiden seurauksena korjauskelvottomaksi hiukan yli viikon käytön jälkeen. Asentajien ammattitaitoa kehittämään tarvittiin oma koulutusjärjestelmä. Kuinka koulu päätyi sodan aikana Uttiin. Lentomekaanikon oli oltava taitava ja omaksuttava uudet tekniset ratkaisut nopeasti, sillä kalusto oli yleensä kovin kirjavaa. Esimerkiksi kesän 1918 konekannassa oli 14 eri konetyyppiä, kun lentokoneita oli kaikkiaan 31 kappaletta – niistä lentokuntoisia oli alle puolet. Näin tähtimoottorisesta Thulin Typ D -ylätasokoneesta tuli maamme ilmavoimien ensimmäinen lentokone. 63. Ilmavoimien ensimmäinen tunnus F1 annettiin seuraavaksi saapuneelle koneelle. Niitä saatiin hankittua myös toinen yksilö, joka sai tunnuksen F3. Kokonaan kone tuhoutui siiven murtumisen seurauksena reilun kuukauden käytön jälkeen. Teknisiä ongelmia osui kohdalle heti ensimmäisen koneen kohdalla. F1:n kohdalle osui potkurivaurio jo parin päivän kuluttua sen maahantulosta. Albatros-konetta ei ehditty ottaa ilmavoimien käyttöön ennen sen rikkoontumista, eikä sitä ehditty saada kuntoon ennen seuraavan koneen hankintaa. Ruotsin kansalaisten keräämien lahjoitusvarojen turvin ostetun N.A.B. ILMAILUN ASENTAJALINJALLA Suomen nuoret ilmavoimat vaativat osaavia asentajia. Albatros -kaksitasokoneen kuusisylinterinen rivimoottori leikkasi kiinni pian Suomeen saapumisen jälkeen. Thulin Typ D oli Ruotsissa valmistettu lisenssi versio ranskalaisesta Morane-Saulier Parasol -koneesta. Johnsson Utin Lento mekaanikkokoulu Piirustuksia opetellaan sekä lukemaan että tekemään. S uomen ilmavoimien toiminta käynnistyi kevättalvella 1918. Kuinka mekaanikkokoulutus kehittyi ensi vuosinaan. Alusta saakka oli selvää, että Ilmavoimien ylläpitämiseksi tarvittiin koneiden ja lentäjien lisäksi taitavia asentajia. Tarinan lomassa kuvia Utin uudesta koulusta lokakuulta 1941
Mekaanikkokoulun sai aluksi suoritettua puolen vuoden opiskelulla, ja vuoden 1929 uudistuksen myötä koulutusaika tuplattiin vuoden mittaiseksi. Koulu tuksen aikana tutuksi tuli pellin pakottaminen, hitsaaminen ja pinnan muokkaus käsityönä sekä koneistamalla. Pian heidän tilalleen astuivat saksalaiset mekaanikot. Vuoden 1918 lopun tapahtumien seurauksena saksalaismekaanikot palasivat kotimaahansa, ja samoin Saksassa opiskelleet suomalaiset komennettiin palaamaan kotiin. Tähtimoottorin polttoainelaitteet tutkinnan alla. Paikat olivat sen mukaisessa kunnossa, eivätkä edes takoma verstaan seinät olleet ehtineet nokeentua. Seuraavana vuonna Ilmavoimat saivat apua Ranskasta. Seuraavaksi toiminta käskettiin aloittaa uudelleen Parolassa. Mekaanikkokoulun toiminta Utissa alkoi 1.10.1941 ja jatkui vuoden 1945 alkuun saakka. Mekaanikon koulutukseen kuului monimutkaisen moottorin purku, kokoaminen ja kokoamisen jälkeinen koekäyttö. Ensimmäinen mekaanikkokurssi järjestettiin Santahaminassa vuonna 1921, ja se oli kestoltaan kahden kuukauden mittainen. Jatkosodan alla koulutuspaikan siirtoa kaavailtiin muun muassa Kuorevedelle, Kokkolaan ja Pietarsaareen, mutta muutto tuli lopulta Kruunupyyhyn. Toiminta Kruunupyyssä kuitenkin lakkautettiin pian jatkosodan syttymisen jälkeen. Uusi käsky laadittiin kuitenkin jo reilun viikon kuluttua edellisestä: nyt uuden aloituspaikan sijainniksi määrättiin Utti. Yhteistyö ranskalaismekaanikkojen kanssa ei kuitenkaan sujunut, ja apujoukot saivat lähteä kotimaahansa keväällä 1920. Valokuvaajan vierailupäivänä oli ehtinyt kulua vain joitakin viikkoja mekaanikkokoulun käynnistymisestä Utissa. Talvisodan kynnyksellä Mekaanikkokoulu siirtyi Santahaminasta Tampereelle, ja aseiden hiljennyttyä oli edessä paluu Santahaminaan. Oppia ulkomailta Aluksi ammattitaitoisia mekaanikkoja saatiin Ruotsista ja Tanskasta. Utissa miehet oppivat metallin työstämisen raakaaineesta valmiiksi tuotteeksi sekä tietysti hajonneen osan kunnostamisen toimintakelpoiseksi. Kurssista saatu kokemus kannusti mekaanikkokoulun toiminnan käynnistämiseen heti seuraavana vuonna. Harjoitusmoottoreita oli useampaa eri sorttia. Suomalaiset olivat nopeita oppimaan. Aikoinaan mekaanikon piti osata muutakin kuin vaihtaa ehjä varaosa rikkoutuneen tilalle. 64 UTIN MEKAANIKKOKOULU. 20-luvun alussa meillä oli jo useita taitavia lentokonemekaanikkoja, jotka opastivat uusia tulokkaita ammatin pariin. Samoihin aikoihin suomesta lähetettiin miehiä Saksaan saamaan opiskelemaan mekaanikontaitoja
1/2022 65. Radiolaitteiden ja mittaristojen parissa askartelu vaati toisenlaista otetta opetukseen. Puusepäntaitojen lisäksi oppilaat oppivat potkurin pintakäsittelyn sekä lopputuotteen laaduntarkkailun salat. Lentokone on muutakin kuin metallia. Potkurinvalmistuksessa ei saa syntyä ensimmäis täkään sutta. Utissa oppia sai jokaiseen työvaiheeseen kankaiden käsittelystä puusepän hommiin
Vaikka tuotantolaitteet jäivät vyöhykerajan taa, Normag-traktoreiden valmistusta jatkoi Länsi-Saksassa uusi Normag-Zorge-yritys. Tuotanto jatkui läpi sodan. Pikku kaupunkiin oli pakkautunut kokoonsa nähden paljon traktori osaamista. Tuotanto jatkui komentotalouden kahlitsemana. Normagilla läpi sodan Normagin NG22-dieseltraktori tuotiin kaiken kansan nähtäväksi vuonna 1935. Sota-aikana traktoreiden valmistusta rajoitettiin, mutta nordhausenilaiset pääsivät Wehrmachtin varustajien armoitettuun joukkoon. Kun Nordhausen jäi Neuvostoliiton läänitykselle, Normagin omistanut Glinzin perhe pakkasi koneiden piirustukset ja muutti parinkymmenen kilometrin päähän Zorgeen brittien hallinnoimalle vyöhykkeelle. N ormagin ja Orenstein & Koppelin, kahden nordhausenilaisen konepajan, traktori-innostus virisi 30-luvulla. Kaivoskoneistojen lisäksi se valmisti hissejä, moottoreita ja vetureita, myöhemmin myös maansiirtokoneita. Varjojen maille Orenstein & Koppel oli Normagia monipuolisempi konepaja. Huhtikuun alussa vuonna 1945 liittoutuneiden raskaat pommitukset ruhjoivat 74 prosenttia Nordhausenista, mutta Normagin tuotantolaitokset selvisivät vähin vaurioin. Noitia ja Noitia ja renkejä renkejä traktoreita Nordhausenista 66. Molemmat olivat valmistaneet kalustoa läheisen Harz-vuoriston kaivosten tarpeisiin. Kauppa kävi kohtalaisesti, ja neljän vuoden päästä kukitettiin tuhannes Normag. Kun Saksan rajoja piirrettiin uudelleen toisen maailmansodan jälkeen, jäi Neuvostoliiton miehitysvyöhykkeelle muutama traktori teollisuuden keskittymä. Tärkein niistä oli Nordhausen
Hyvin alkanut bisnes loppui sotaan. MBA menetti 80 prosenttia tuotantokapasiteetistaan neuvostovyöhykkeelle. Vaikka V2-tuotantolinjoista oli jäljellä vain rippeet, uudet isännät ymmärsivät niiden arvon. Sotavuosina MBA:n työntekijöistä 70 prosenttia oli orjia läheisiltä keskitysleireiltä. Se sai myyttisen maineen Itä-Saksan maatalouden koneellistamisessa. Vuoteen 1942 mennessä koko MBA:n tuotantokapasiteetti oli valjastettu Saksan sotakoneen palvelukseen. Yritys keskittyi muihin tuotteisiin. RS 01/40 Pionier oli ehkä laadukkain Nordhausenin traktoritehtaan tuotteista. MBA:n halleihin rekonstruoitiin uusi ohjustehdas työnimellä Montania Werk 2. Nordhausenin traktoritehtaan ensimmäinen tuote sai lisänimen Brockenhexe. Ohjuksista traktoreihin MBA:n tuotantolaitokset pääosin säästyivät pommituksilta, ja huhtikuussa 1945 amerikkalaiset pääsivät tuoreeltaan takavarikoimaan V2-ohjukset ja niiden piirustukset. Nordhausenissa alkoivat hulmuta punaliput. Natsien valtaannousun myötä alkoivat ongelmat. Erityisen huonoiksi työolosuhteet alueella äityivät, kun Aggregat 4/V2 -ohjusten tuotanto siirrettiin Peenemündesta Nordhauseniin maan alle louhittuihin tunneleihin. Dieseltraktoreiden mallisto esiteltiin vuonna 1937. 1940-luvun alussa yrityksen nimeksi pantiin MBA (Maschinenbau u. 67 1/2022. Muotokieli on suoraa lainaa O&K/ MBA-traktoreista. Myös ohjusinsinöörit kiikutettiin kiireesti talteen. O&K:n omistajat olivat juutalaisia. Traktorituotanto siirtyi Lyypekkiin heti rauhan tultua ja ehti vielä siirtyä Düsseldorfiin ennen kuin loppui vuonna 1954. Heinäkuussa Nordhausenissa alkoivat hulmuta punaliput. Stalinin käskystä kaupunkiin koottiin kaikki saatavilla olevat rakettiasiantuntijat Saksasta ja Neuvostoliitosta vankileirejä myöten. Erikoinen nimi viittaa noitien kokoontumiseen vapunaattona Brocken-vuorelle. Noin 20 000 Nordhausenin alueella pakkotyössä ollutta kuoli. Vuonna 1935 natsit ottivat yrityksen hallintaansa. Bahnbedarf AG)
Neuvostoliiton miehitysvyöhykkeen kommunistihallinto havahtui pahenevaan traktoripulaan. Tai se piti olla. Kulku ohjaamoon vaatii hoikaltakin traktoristilta hyvää motoriikkaa. Kaikki Montania Werk 2:n irtilähtevä kalusto siirrettiin Volgan taa, loput tuhottiin perusteellisesti. Prässimuotit olivat vielä tallella. Pyöreänokkainen muotoilu oli piirretty 30-luvulla MBA/O&K:n suunnittelupöydällä. Sekasikiö ensiapuna Hallinto pyrki neuvostomiehittäjien määräysten mukaan keskittämään teollisuustuotannon valtansa alle. 1 935 konetta rullasi vastavalmistuneelta tuotantolinjalta. Nordhausenin laitoksia jouduttiin remontoimaan perusteellisesti neuvostoliittolaisten hävityksen jäljiltä. Muotoilussa on vaikutteita John Deeren länsihapatuksesta. Famulus 60-mallia (RT330) tehtiin vain reilun kymmenen koneen esisarja. Brockenhexe oli ensiapu DDR:n pahaan traktoripulaan. Tuotantokapasiteettia haluttiin vapauttaa suorituskykyisemmän traktorin hyväksi. Famuluksen nokalle sovitettiin kolmisylinterinen 60 hevosvoiman moottori ja voimansiirto antautui. Traktorituotantoa varten perustettiin kolme kansanyhtiötä: Schönebeck, Brandenburg ja Montanian toiminnan ympärille Nordhausen. FAMO-tehdas oli jäänyt Puolan puolelle, mutta traktoreiden valmistuslaitteet oli evakuoitu Saksaan ennen puna-armeijan saapumista. Voimalinja oli lainattu Normagista. Pioneeri Puolan puolelta RS 01/40-1 Pionier oli käytännössä samaa puuta kuin vuonna 1938 esitelty FAMO Ackerrad IX. DDR:n historiankirjoituksessa tuhotyö pantiin liittoutuneiden piikkiin. Ensimmäinen malli RS 02/22 Brockenhexe oli luova sekoitus sodan aikaisia nordhausenilaisia traktoreita. Tarina päättyi vuonna 1952. Siinä käytettyyn Deutzin kaksisylinterisen 22 hevosen dieselin valmistukseen onnistuttiin uskomatonta kyllä saamaan lisenssi Kölnistä. Lisäkaneetiksi nimiin tuli myöhemmin kirjainyhdistelmä IFA eli Industrieverband Fahrzeugbau, ajoneuvovalmistuksen teollisuusliitto. Maksimitehosta leikattiin usein huollon yhteydessä kuusi hevosvoimaa pois kierroslukuhuippua laskemalla. Nordhauseniin jääneillä Normagin työntekijöillä ei ollut tyhjäksi kalutussa tehtaassaan mitään mahdollisuuksia yltää keskushallinnon asettamiin tuotantotavoitteisiin edes varaosien osalta. Vuonna 1946 tehtiin täyskäännös. Lokakuussa yön pimeinä tunteina 2 200 saksalaista ohjustehtaan työntekijää perheineen pakotettiin lähtemään Venäjälle. 68. Normagilla oli vanhastaan ZF:n 4+1-vaihteiston valmistuslupa, ja toimintaa jatkettiin sujuvasti IFA Getriebewerk Gothassa. Traktoreiden sarjatuotanto käynnistyi hiljalleen loppukesästä 1949. RS 14/46 oli Famulus-perheen väkevin malli. Alueelle oli jäänyt maatalouskalustoa, mutta varaosahuolto miehitysalueiden rajojen yli tökki. Bensiinin lisäksi käynnistämiseen käytettiin saksalaisia voimasanoja. Peltotyöt tehtiin aluksi käsin antiikkisella kalustolla. MBA:n entiset työntekijät saivat jäljelle jääneistä osista kursittua tusinan verran traktoreita
Niinpä Pionierin viides vaihde olisi voinut olla nopeampi kuin 17,5 kilometriä tunnissa. Suunnitelmatalouden oppien mukaan tehtailla ei ollut keskenään kilpailevia tuotteita. Niitä valmistettiin Junkersin tuotantolaanilla Schönebeckissä vuonna 1947 ennen DDR:n perustamista. Škoda Favorit -henkilöauto oli suosittu kotimaassaan ja vientimarkkinoilla. Moottorin 115 millimetrin poraus sai viisi lisämilliä – talliin poiki kolme lisähevosta. Keskinäistä kissanhännän vetoa oli sitäkin enemmän. Famulusta yritettiin myydä länsimarkkinoille, kuten Beneluxmaihin, Espanjaan ja Itävaltaan. Komentotalouden renki Työnjako DDR:n eri traktoritehtaiden välillä muotoutui. Ensimmäinen DDR:ssä suunniteltu traktori oli RS 04/30. Bensiinin lisäksi käynnistämiseen käytettiin saksalaisia voimasanoja, sillä sähköstarttia ei ollut. Tuotanto jouduttiin tilojen puuttuessa siirtämään aluksi Zwickauhun Horchin kuormuritehtaaseen. Puolittamalla nelisylinterisen Vomag-kuorma-auton lohko saatiin kolmelitrainen 30 hevosvoiman diesel. Pionier täytti tehtävänsä DDR:n maatalouden koneellistamisessa. Ensimmäisestä DDR:ssä suunnitellusta RS 04/30-traktorista jalostettiin Famulusmallisto. Ilmajäähdytteisestä versiosta tuli nopeasti yleisin. RS 04/30:n itsekantava rakenne, kahteen alueeseen jaettu 10+2-vaihteisto, 12 voltin sähköjärjestelmä, hydraulinen nostolaite, kompressori ja voimanottoakseli edessä toivat Itä-Saksan traktorituotannon 30-luvulta 50-luvulle. 50-luvun DDR:ssä traktoreita käytettiin huomattavan paljon maantiekuljetuksissa. Tehonlisä innosti piiskaamaan Favoritia suorituskyvyn äärirajoille, mikä johti tyypillisesti moottoririkkoon tai voimansiirron porsimiseen. Toisaalta voimalaitos oli kahden vuosikymmenen takaa. Lopulta piirustukset saapuivat Nordhauseniin, ja esisarja valmistui vuonna 1953. Saksalaiset toverit väistivät ja antoivat traktorille vuonna 1958 uuden nimen Famulus (latinaksi palvelija tai renki). Niinpä vempele usein vedettiin käyntiin, mikä johti konevaurioihin. Vuonna 1949 aloitettua suunnitteluhanketta palloteltiin Brandenburgin ja Schönebeckin välillä. Käynnistysveivin korvasi paineilma. Nimestä tuli ongelma. Mallia valmistettiin vuoteen 1956 saakka, ja yli 22 000 pioneeria lähti hommiin DDR:n maatalouskombinaatteihin. FAMOn nelimukisen 42–45 hevosvoiman dieselin nordhausenilaisen versiossa oli vain 40 hevosta. Nordhausen valmisti perustraktoreita ja Brandenburg telatraktoreita. Kun traktori oli kerran saatu tulille, louskutti se usean työvuoron ajan. Luotettavuus ei enää ollut Pionierin tasoa. Schönebeck vastasi suunnittelusta ja työkoneenkantajien tuotannosta. Vuoden 1952 päivityksessä käynnistyvyyttä parannettiin esikammioita uudelleen muotoilemalla. Etenkin kylmänä esikammiomoottori oli surkea starttaamaan. Belgian ranskankielisiä viljelijöitä kosiskeltiin RS 14/30:n ostajiksi. Keulan voimanottoakseli on purettu pois, suojaamattomana se olisi ollut työturvariski. Vuonna 1950 kamppeet asennettiin Montanian halleihin. Nordhausenin toinen uutuus oli nelivetoinen Favorit. Moni Pionier varustettiin ylimääräisillä polttoainetankeilla. RS 04/30:sta muokattiin kolmessa vuodessa RS 14/30 Favorit. Pionier oli miehitysalueen ensimmäinen traktori. Reilusta kuudesta tuhannesta vientitraktorista suurin osa päätyi Varsovan Liiton maihin. Kaikesta huolimatta 50-luvun DDR:n traktoripioneerit muistelevat lämmöllä Pionierin sitkeävetoista ja luotettavaa voimanlähdettä. Tehohukka johtui IFA EP 453 -ruiskutuspumpusta. 1/2022 69
Projekti hyllytettiin. Koesarja valmistui seuraavana vuonna. Se jäi lyhytaikaiseksi välimalliksi; vuosina 1957–1958 koottiin 2175 Harzia. Famulus 36 -mallin tehohuippu 36 hepoa saavutettiin, kun kierroksia kohotettiin 150 kierroksella 1 650:een. Itä-Saksan luhistuttua vanhanaikaisilla hyötyajoneuvoilla ei ollut enää markkinoita ja moottorien kysyntä loppui kuin seinään. Lisää tehoa Vuonna 1960 DDR:n pientiloihin perustunut maataloustuotanto muuttui. Syntyi Famulus 46. Famulus 40:n kampiakseli kiersi jo 1 800 kertaa minuutissa. Nordhausenin moottorivalmistus ajettiin alas ja tehdas yksityistettiin. Niinpä Pionieria päätettiin ehostaa. Moottori toimi hyvin, mutta lisääntynyt vääntö oli liikaa voimansiirron pienelle kartiopyörälle. Pionierista jalostettu RS 01/40-II Harz sai lempinimensä Nordhausenin ympäristön vuoristoisesta alueesta. Nordhausenilaisia syytettiin voimavarojen tuhlaamisesta, sillä traktorin heikot kohdat olivat olleet tiedossa. Nordhausenin traktorit – erityisesti vika-alttiit Famulukset – eivät niittäneet mainetta laadullaan, mutta jäljelle jääneet yksilöt viettävät ansaittuja eläkepäiviään innokkaiden harrastajien hoivissa. Maantiekuljetuksetkin sujuivat rivakammin kasvaneen huippunopeuden myötä. Vedellä jäähtyvä kaksisylinterinen pyörrekammiomoottori ei kestänyt pitkään moista rääkkiä, joten suurempien vahinkojen välttämiseksi Famulus 46:n maksimikierrosluku laskettiin 1 800:aan usein ensihuollon yhteydessä. Traktori mallisto oli yhtäkkiä tilakokoon nähden alitehoinen. Nordhausenin traktoritehdas sai vuonna 1962 toimeksiannon 60 hevosvoiman traktorin suunnittelemiseksi. Toisaalta hidasvälityksinen vaihdelaatikko ja ajokytkimen takana oleva voimanotto jäivät entiselleen. Famuluksesta ruuvattiin lisää tehoa käyntinopeutta nostamalla. Uutta RS 01/40-II Harz -mallia päästiin juhlimaan sosialistisen suunnittelun voittona vuonna 1956. Homma toimi hyvin. Mutta ylemmältä taholta tuli käsky lopettaa Harzin jatkokehittely ja keskittyä kaksisylinteriseen Famulus-linjaan. Tilat kollektivisoitiin suuriksi tuotanto-osuuskunniksi. 70. Traktorikokelaat olivat joko alitehoisia tai liian painavia ja kömpelöitä. Kolmipistenostolaite oli vakiona. Harz – Pionierin päivitys Schönebeckissä oli aloitettu uuden 40 hevosvoiman traktoriperheen suunnittelu hyvissä ajoin ennen Pionierin elinkaaren loppua. Projekti päättyi protovaiheeseen. Testipenkissä 3,28-litrainen lohko saatiin tuottamaan 46 hevosvoiman huipputeho kierrosluvun alkaessa kakkosella. Traktorimallisto oli yhtäkkiä tilakokoon nähden alitehoinen, ja tehokkain Harz oli jäänyt pois tuotannosta. Temppu päätettiin tehdä vielä kolmannen kerran. Montanian linjastot alkoivat syytää moottoreita DDR:n maatalouden ja kuljetussektorin tarpeisiin. Pionierin huonoa maavaraa kohennettiin heilurityyppisellä etuakselilla ja etupyörien erillisjousituksella. Famuluksia ehdittiin valmistaa yli 45 000, joista vientiin liikeni noin 6 400 traktoria. Yhteistyöviritykset Kiinan ja Daimler-Benzin kanssa kariutuivat. Vientimaana mainitaan myös Suomi, mutta kyseessä lienee vain muutaman näyttelykappaleen maahantuonti. Seuraavan ZT-traktorisarjan valmistus uskottiin schönebeckiläisille. Työnjako uusiksi Nordhausenin traktorituotanto lopetettiin 1965. Vuodelta 1935 peräisin ollut moottorilohko sai kylkeensä sähköstartin ja ylleen tyylikkään peltipalttoon. Vahingoista oli viisastuttu, ja tehotavoitteeseen pyrittiin kolmen sylinterin turvin
1/2022 71. Sen kirjainyhdistelmä RS tarkoittaa pyörätraktoria (radschlepper). Käytössä oli sala myhkäinen mallimerkintä, ja lähes kaikki traktorimallit saivat lisänimen. Ensimmäinen numero-osa kertoo, kuinka mones itäsaksalainen traktorimalli on kyseessä. Lähes 90 prosenttia tuotetuista 16672 koneista sai nokalleen ilmajäähdytteisen moottorin. FAMO:n traktoritehtaan tuotantolaitteet ja työväki evakuoitiin joulukuussa 1944 Breslausta lännemmäksi lähestyvän puna-armeijan alta. Kaksi viimeistä numeroa kertovat version järjestysnumeron. FAMO Ackerrad XI muistuttaa erehdyttävästi RS 01/40 Pionieria. Mukaan on laskettu kaikkien traktoritehtaiden tuotantomallit ja usein myös suunnitteluasteelle jääneet versiot. Ensimmäinen numero (1–5) kuvaa viisiportaista tehoasteikkoa. Toinen luku paljastaa traktorin tehon ja sen jälkeen saattaa olla vielä pienemmästä mallipäivityksestä kertova luku. Famulus-perheen valmistetuin malli oli RS 14/36 (ja RT315). Traktorinvalmistus jatkui DDR:ssä mutta eri isännän toimesta. Vuonna 1963 merkintäkäytäntö muuttui. Mutta kuten sosialismin järjestelmällisyyteen kuuluu, ei mallinumerointikaan aina noudattanut tätä omaa logiikkaansa. DDR:n traktoreiden numerologiaa I tä-Saksan traktoreilla ei ollut yhteistä merkkiä. Uuden merkintätavan mukainen on esimerkiksi malli RT 330. Telatraktorit saivat KS-etuliitteen (kettenschlepper). Vientimarkkinoilla koneita myytiin IFA-nimellä, ja joillakin markkina-alueilla lisänimeä käytettiin merkkinä. Otetaan esimerkiksi mallimerkintä RS 01/40-1
LINGOLLA LUMET LENTOON Suomi on lumilinkojen luvattu maa. Beilhack-Unimog-linkoyhdistelmä tuli käyttöön 50-luvun puolimaissa useammankin kaupungin töissä. Linkous alkaa Viisikymmenluvulla Tieyhdistyksen järjestämät Talvitiepäivät ja valtakunnallisen Metsäviikon yhteydessä järjestetyt kone-esittelyt keräsivät laajaa huomiota. TVH hankki omiin tarkoituksiinsa auton edessä toimivia 165 hevosvoiman moottorin pyörittämiä linkoja. 72. Teiden ja väylien talvinen hoito haluttiin tehokkaammaksi. Kuusikymmenluvulla kokemuksen kertyessä käyttöön vakiintuivat traktorivetoinen ja traktorista voimansa saava linko sekä kävellen ohjailtava puutarhatraktorin käyttämä linko. Lehdissä julkaistiin mieluusti kuvia linkojen lennättämistä lumikaarista. Uusien lumilinkotyyppien esittely sai tilaa lehdissä. Kotimaisia linkojen valmistajia tuli markkinoille runsaasti. Ihan erikseen uutisoitiin lentokentille hankituista jättimäisistä, jopa kymmenen miljoonan hintaisista lumilinkoajoneuvoista. M onenlaiset ja -kokoiset lumilingot ylittivät uutiskynnyksen 50-luvun alkupuolella. Sellaisista kertyi huonoja kokemuksia ja valtion tilintarkastajien myrkyllisiä lausuntoja, mutta lumilinkojen yleistä mainetta ne eivät pilanneet. Malli oli saatu Norjasta. Lukemattomat pajat ovat niitä rakentaneet, ja lisäksi niitä on tuotu tänne niin suuria kuin pieniä. “Etulumilinko on perusteellisesti kokeiltuna käänteentekevä ratkaisu aurauspulmiinne”, mainittiin esitteessä. Näistä tuli sitten 1970-luvulla normivarusteita talviseen elämään. Olikohan synkkä ja myrskyinen yö mielessä Etu-lumilingon esitettä laadittaessa. Tässä esimerkkejä linkojen paljoudesta ympäri valtakunnan 50–luvulta 80-luvulle. Pääkaupungin reunalla Malmilla valmisti Sadonturva Oy näitä traktorivoimaisia työnnettäviä linkoja 50-luvun jälkipuolella
Heiton pituudeksi kerrottiin 15–20 metriä, saman verran kuin isojen linkojen mainoksissakin. Jymy oli ensimmäisiä kotimaisia myyntiin tulleita traktorilla hinattavia lumilinkoja. Universal taisi olla ensimmäinen linkomerkki, jonka mainoksessa traktorin takaa kohosi komea lumikaari molemmille puolille. Niillä oli runsaasti hintaa. Konetta esiteltiin ahkerasti ja saatiin kaupaksikin. Traktorityöntöistä linkotyyppiä olivat Rolacyhtiön edustama PM-linko ja Laakerikeskuksen edustama nelivetoisiin MAN-traktoreihin sovitettu keulalinko. Fordson Majoriin tarjottiin myös keulalinkoa. Pohjanmaan tehtaiden Jymy, Hankkijan edustama Sopu ja Kosti Santalan Tennilässä valmistamat Vippamerkkiset olivat ensimmäisiä Universalin haastajia. Heikki Kontu osti 1959 Orimattilan Pakaassa Tuottajain Maidolta toimintansa lopettaneen meijerin, ja Kontu-lumilinkoja alkoi tulla tarjolle. Vähempikokoinen linko tuli pian tarjolle Moto Standard -puutarhatraktorin työkoneeksi. nelivetotraktoreiden varustukseksi tarjottiin traktorityöntöistä linkoa. Vuonna -56 ilmestyneessä mainoksessa voitiin jo kertoa kotimaisista käyttäjistä. Tätä konetta alettiin Suomessa valmistaa ja myydä Etu-merkkisenä. Esittelyissä nähtiin myös etusuksilla varustetulla puolitelatraktorilla vedettävä lumen lennättäjä. M.A.N. Pohjanmaan Tehtaiden mainoksessa vuodelta 1959 kerrotaan perustiedot ajanmukaisesta aurausvälineestä. Traktorin edessä toimivat laitteet olivat kalliita, vähintään kaksi kertaa kalliimpia kuin traktorin perään kiinnitettävät. Moto Standard kuului jykevämpiin yksiakselisiin, ja siihen oli tarjolla vajaan metrin kerrallaan aukaiseva linko. Näitä järeähköjä linkoja käytettiin väylän aukaisun ohella paljon lumen kuormaukseen autolla pois vietäväksi. Samassa sarjassa kilpaili myös Snow Boy. Traktorin vetämät ja käyttämät lingot havaittiin käyttökelpoiseksi ratkaisuksi. Elfving toi maahan Universal-merkkisen, traktorilla vedettävän linkomallin. Keskieurooppalainen Universal tuli Suomeen Elfving-yhtiön toimesta jo 50-luvun puolivälissä. 1950-luvun lopulla niitä alettiin valmistaa useammassakin yrityksessä. Tässä kuitenkin maahantuojan esitteestä piirros Universalin rakenteesta. Beilhackin luvattiin työskentelevän vaivatta jäänkovassakin lumessa. Puutarhatraktoreiksi usein sanottuja yksiakselisia traktoreita voitiin käyttää moniin töihin. Kohta linkovarustuksen sai muihinkin tarjolla olleisiin puutarhatraktoreihin, jopa jyrsimiinkin. Traktorilla työnnettävistä ei yleisiä tullut. Universal ei vaatinut erityisen vahvaa traktoria toimiakseen. 1/2022 73. 50-luvun lopussa tuommoinen maksoi 185 000 markkaa. Pienempiä, kävellen ohjattavia laitteita edustivat ensin Beilhackin pikkumalli, sarvitraktorin voimin työskentelevä linko. Vuonna 1957 autoliike Veho tuotti norjalaisen, kevyemmän traktorityöntöisen linkomallin, jonka kookkaat heittosiivet olivat hyvin näkyvästi esillä. Keski-Euroopan lumiseuduilla tehdyt Beilhack lingot tulivat Suomeen 50-luvun puolivälissä
Muutamat valmistajat pääsivät 60-luvulla jo vientikauppojen makuun. Esimerkiksi Hiekkarannan Konepaja Kiuruvedellä teki Kiuruja. Kun linkojen tekeminen vakiintui, otettiin käyttöön toiminimi Vippa. Arho Pulkkisen pajalla Mikkelin maalaiskunnassa tehtyjen linkojen kysyntää sanottiin vilkkaaksi. Ensimmäinen Hankkijan linkomerkeistä oli Sopu. Testiryhmän yliVippa-lumilingon ensimmäisissä mainoksissa 1958 lumenaurauspulmaan ratkaisua tarjosi valmistaja Kosti Santala. 74 LUMILINGOT. Loimaalla Syväsen konepajasta oli kehittynyt todellinen konetehdas, jossa tehtiin linkojakin. Autojen varustelusta paremmin tunnettu Weckmannin Konepaja Heinolassa valmisti linkoja sekin. Moottori oli 98-kuutioinen ja neljän hevosvoiman tehoinen. Työväline Oy esitteli Gutbrod-pikkutraktoria ja Gutbrod Terra -puutarha jyrsintä, joihin molempiin oli lumilinkokin saatavissa. J. Mäntsälässä joulukuussa 1965 käytettiin menestyksekkäästi lumilinkoa riihirakennuksen tulipalon jälkisammutuksessa. Kalannissa valmistettu Vepi oli tarjolla silloin, kun lumilinko oli jo vakiinnuttanut asemansa talvisen liikenteen mahdollistajana. Kiinnostus lumen linkoamiseen oli sen verran suurta, että Varsta-merkkistä niittosilppuriakin mainittiin jossain näyttelyssä kelvolliseksi myös lumilinkona käytettäväksi. Laborin kautta sai Ypäjän Terän Terä-merkkisiä linkoja. Vuosikymmenen lopulla oli helsinkiläisen Ky Masinon valmistama Jeti-pikkulinko esillä juhlamessuilla, ja se pääsi lehtiesittelyihinkin. Koivisto Lopella valmisti järeiksi kutsuttuja linkoja. Mainos on vuodelta 1979. Mäntsälän maatalousoppilaitos tarjosi myyntiin oppilastöinä tehtyjä linkoja. Meriläisen Konepaja Kajaanissa valmisti tavallisempien lisäksi myös traktorin tai auton nokalla toimivia linkoja. Hankkijan kalustokauppaan lumilingot tulivat mukaan 50-luvun lopulla. A. Sopu oli sen kokoinen, että tuolloin yleisimmillä traktoreilla sen sai liikkeelle ja lumitöihin. Talvikauden 1959 kokemuksien kerrottiin olleen menestyksiä. Polvijärvellä Martonvaaran Teräskulma kuului linkovalmistajiin. Kontulinkoja vietiin Länsi-Saksaan, Ranskaan, Itävaltaan, Tanskaan ja Englantiin. Kesko järjesti Mitsubishipuutarhatraktorin lumilinkoesittelyitä. 60-luvun puolivälin mallistoa edustava Kiuru 16, kotoisin Kiuruvedeltä. Maaseudun paikallisteiden auki pitämiseen oli hyvä saada tehokas ja kookaskin linko. Pienitehoisimmilla traktoreilla kannatti jättää yrittämättä. Vakola järjesti ryhmäkoettelun muutamille vuonna 1967 valmistetuille traktorivetoisille lingoille. Linkojen myynnistä huolehti monenlaista laitteistoa tarjonnut Uittokalusto Oy. Linko eduskuntaan Lumilinko ehti 60-luvulla vakiinnuttaa paikkansa tarpeellisena laitteena. Ylösen Paja Hankasalmen Venekoskella tarjosi vain 500 markkaa maksavia tai 750 markan hintaisia kahteen suuntaan heittäviä linkoja. Isotalon Konepaja Salossa esiintyi Ruotsissa tärkeillä Elmia-konemessuilla ja sai vientikaupan alkuun. Lumilinkojen Suomi Kuusikymmenluvun puolella traktorikäyttöisten linkojen tarjonta ja kotimaisten valmistajien määrä kasvoi. SMK järjesti yhdessä osuus kauppojen kanssa Clio-puutarhatraktorin esittelyitä, joissa linko oli yhtenä seitsemästä työlaitteesta. Hankkija toi pienen Solo Combi -työjuhdan, jonka sanottiin olevan “yksi moottori, yhdeksän konetta”. Koneita olivat puutarhalaitteiden ohella lumilinko, generaattori ja perämoottori. Täydellistä luetteloa valmistajista lienee mahdoton koota. Pienempiä, kotitalouskäyttöönkin sopivia linkoja oli runsaasti tarjolla. Labor tarjosi pieneen Belos-traktoriin 60 senttimetrin leveydellä työskentelevää linkoa. Olihan metsätalouden piirissä lumitöiden tarvetta
Jossakin oli puskulevykin. Muutkin kiinnostuivat Lassilan lingoista. voimaisesti kallein, salolaisen Konepaja A. 1980-luvun puolella ajankohtaisia linkomerkkejä olivat muun muassa ASP, Horsma, Nokka, Runni ja Wesmen TR-220. Viimeiset Lassilan lingot valmistuivat 90-luvun puolella. Pari kertaa taidettiin lehdessä julkaista yhden palstan mainos tai ilmoitus lingoista. Liikkeen nykyinen yrittäjä Sami Lassila kertoo, että Lassila-linko oli Aimo Lassilan omaan käytännön tienhoitokokemukseen perustunut malli. Ruotsinpyhtään Ruotsinkylässä Lassilan autokorjaamoja huoltoasemayrityksessä 80-luvun mittaan tehdyt ainakin 50 lumilinkoa kuuluvat niihin julkisuudessa näkymättömiin. Lassilan lingot T ilastoissa eivät pienten tai sivutoimisten valmistajien tuotteet esiinny. Monella paikkakunnalla tuommoisia ei näkynyt. Seitsemänkymmenluvun lumilinkomerkkeihin kuuluivat Runnin Konepajan Runni, Esa, vientikauppoihinkin yltänyt Nokka ja Vesmen valmistama TR, Metsätöiden ja teiden tarpeisiin oli muun muassa kalantilaisen valmistajan Vepi ja kuortanelaisen valmistajan Kunto suurteholaitteet. Kysyntä perustui näkemiseen ja tuttuuteen. Tasnskalaisalkuinen PM-linko oli jämäkän kokoinen yli kahden metrin leveydeltä avaava linko. Mainos vuodelta 1955 näyttää myös sen, että linko rakenteineen oli aika monimutkainen ja sellaisena kallis. Antti, Froyerh, Jäppi, Kume, Puhuri ja Vippa todettiin tyydyttäviksi. Vannen Kova-merkkinen linko sai ainoana arvosanan hyvä. Viisikymmenluvun puolivälissä Fordson Major edusti vahvoja traktoreita. Aloitteen ensimmäinen allekirjoittaja oli tuleva liikenneministeri V. Eduskunnassakin lumilinko oli esillä. 1980-luvulla autoja koneyrittäjä Aimo Lassila alkoi valmistaa lumilinkoja ensin omaan käyttöön. Saarto. 1/2022 75. Lassilan lingot eivät olleet sarjatyötä, joten eri yksilöt saattoivat erota toisistaan. Mäntsälässä joulukuussa 1965 käytettiin menestyksekkäästi lumilinkoa riihi rakennuksen tulipalon jälkisammutuksessa. Siihen oli saatavissa raskaampiin töihin pystyvää kalustoa. Alempi yhden Lassilan esittäytymisestä Vanhan ajan päivillä verstaan naapurissa Jokelan museolla. Kärköläläisen Vilsko Oy:n Aimoa sanottiin kohtalaisen hyväksi. Kontu-lingoista tuli menestys, ja vuonna 1965 mainoksessa kehaistiin saavutettua ykkösasemaa. Maitotalouden töiden loputtua Orimattilan Pakaalla meijerin tyhjenneissä tiloissa alkoi 50-luvun lopulla konepajatoiminta ja lumilinkojen valmistus. Kaikkiin ei nimeä taidettu maalata. Vuosikymmen lopulla siellä esitettiin toivomusaloite siitä, ettei lumilingoilla aiheutettaisi haittaa tienvarsien asukkaille. 70-luvulla linkoja myytiin Vakolan keräämien tietojen mukaan vuosittain noin 2 000–5 000. Lumilingoista oli tullut kalustokauppaan ihan oma markkinasegmenttinsä. Ylempi kuva uudesta Lassilan lingosta verstaan seinustalla 80-luvulla
Hp. Vain nouto ja käteismaksu. Timo Olympia e -mallisen maamoottorin hammasrattaan, joka pyörittää magnettoa nokka-akselista. Myös korjauskelpoinen nostolaitekotelo löytyy. Fordson Majorin vm. Puh. Nuffield tai Leyland alkupään työntövarren jossa on lankakoukku tai vanhempi, missä on keppi ja tapit päissä. -49 jäljellä olevat osat. Tr:n renkaat 13, 6x38 Nokia pintaa n. lähetysmahdollisuus. 050 595 0635. 3-haara juontosakset Normet, kestävät. Kunnostukseen tai varaosasahaksi. Ostetaan myös Penta K21F keskimoottorin konepumppu. Puh. Puh. 0400 690 212. 045 350 8393, Jukka Välilä. 044 071 7206 Iisalmi. 1 kpl korjattu 2CV moottori, hinta 700 €. Huollettuja, koepenkissä testattuja. Fiat/Fiatagri, Claas, Nuffield ja muita varaosakirjoja ja korjaamokäsikirjoja P. Ostetaan Pikku Kullervon konevesipumppu ja kuvernööri. 0400 795 532. 1 kpl 2CV moottori ja vaihdelaatikko ym, varaosia, hinta 100 €. Ohjaamossa vähän laittoa. Hinta 40 €. 60-luvun vehje, hinta 350 €. Puh. 50 %, Fordin levyillä 8 pulttiset. Ostetaan myös pikkukullervon männänrenkaat. 040 5875 505. 460 Nuffieldiin mittarivalo katkaisija jossa valo. 95 000 km. Entisöinti aloitettu, runko hiekkapuhallettu ja maalattu. Pieni rankakärri telillä 500 €. 86 cm, terien puolta voi vaihtaa, entisöintiin tai terä käyttöön n. Echo CS-400EVL moottorisaha. Myydään 76 Markkinat Ostaa ja myy kalustoa. 050 3744 986. 350 €. Scanian perä ja hytinpumppu ja sylinteri -78 malliin 141:stä. 040 375 3423, Kauhava. Puh. Puh. Hinta 1 800 €, auto Rovaniemellä. Fordson Dextan kaikkea purkuosaa vm. Puh. 24 hammasta, halkaisija noin 90 mm, reikä 25 mm ja vinohampainen. -61. Kuormaautoihin joitakin 24 voltin siirtoankkuristartteja. Kuvia spostiin! Jukka puh. hp: 190 € sekä 2-haara vinssaussakset, punaiset, järeät, hp: 110 €. 045 350 8393, valilajukka@gmail.com. Vuolulaikka/alusta, laikan leveys n. Moottori ja tekniikka kunnossa, poistettu liikennekäytöstä. 045 267 533, Pekka Hyvönen, Padasjoki. Puh. Tiedustelut puh. Tiedustelut puh. Moottori purettuna, lohko ja kampiakseli puuttuu. Myös muut konevesipumput kiinnostaa, myös vaihto mahdollinen höyrykoneen osiin, jos et halua myydä. Myös startteja. 0440 126 602, Sonkajärvi . Puh. 040 510 9439 Mika. 0400 595 442, Luumäki 2CV varaosia. Kuvat kertoo mitä etsin. Paljon monenlaista osaa, ja myös höyrykoneita. Paljon täyskunnostettuja latureita 50–80-luvulta traktoreihin ja autoihin. Scania 144/460 vm -99. 044 071 7205, Otto Rönkkö Iisalmi. Valon vaihto katkaisija jossa torven nappi ja valokatkaisija jossa asennot veto(parkit) kierto (parkit+ajovalot). p. Dodge Pickup 250 vm.-78, 4.0l alkuperäinen dieselmoottori, ajettu n. Ketju, laippa ja purukoppa puuttuu
Vanhat Koneet tilaajapalvelu: p. Etulokasuojat, vetokita, lisäpenkki, ilmajäähdytettyja D50-kyltit. 0400 647 139. Puh. Kierroslukumittarin ja latauvalon alumiinikotelo. © Viipalemediat Oy Maatalouskoneet Kuljetuskalusto Maanrakennus Muut koneet Varaosat Nimi: Puhelinnumero: Kun muutat, kerro myös meille. Nife kaasutin, puutteellinenkin. H. Tuotteitamme ovat mm. Sammakkomagneetto ja pärräpuola. Kattavan palvelumme piiriin kuuluvat hyvät valtakunnalliset kontaktit. 040 8669 806, Vaajakoski. Puh. kiertokangen laakeri. -77 • IH 475 sekura hytillä + etukuormaaja • Teli tukkikärry 10-20 renkailla • Keinuteli, akselisto isoilla 22/70-20 pyörillä • Ursus 385 + etukuormaaja • Zetor 25 A -58 • Farmivinssi • Nuffield 10/60 • Fort Begoraro ja Taarup hammaspyöräkoneet varaosina • Kronos kourakuormaaja omalla pumpulla • Mobiilinosturi Volvo BM 693, Hyvä! • Useita Venäläisiä teli-akselistoja. • Traktorin varaosat, tarvikkeet ja renkaat. 040 419 6220 Ristijärvi. Telatraktori, merkillä ja kunnolla ei väliä, paino alle 6 tonnia, harraste käyttöön, puskulevyllä tai ilman. Osoite: Postinumero ja Paikkakunta: VIIPALEMEDIAT OY PL 350 65101 VAASA Myydään Ostetaan Vaihdetaan Leikkaa tai kopioi tämä kuponki Vanhat Koneet pidättää itsellään oikeuden olla julkaisematta ilmoitusta. Tenkainen, Alastaro, puh. Puh. 03 2251 948, ma–pe 8.30–16.00 tilaajapalvelu@ vanhatkoneet.. Porilainen 8 -10 hp. Puh. 1/2022 77 www.traktoriosa.fi PORIN TRAKTORIOSA KY, Kartanontie 47, 28430 Pori (02) 635 1888, 0500 808 007, 0400 808 007 Porin Traktoriosa Ky on vuodesta 1988 alkaen toiminut alansa ammattilainen. 040 530 9804. 0400 768 733, Raimo Koskinen, kaivuukoskinen@gmail.com.Heimonen p. 0500 537 479. Lehdessä julkaistua materiaalia voidaan käyttää muissa Viipalemediat Oy:n julkaisuissa ja niiden markkinoinnissa. Emme myöskään vastaa virheistä ilmoituksissa. 0400 647 139. Kamov Ka-26 helikopterin moottori, tai muu vastaava pieni tähtimoottori, Rover tai Marbore kaasuturbiini. Käytetyt traktorit ja koneet:. Näin ilmoitat Vanhat Koneet Markkinoilla: POSTITSE: Käytä alla olevaa ilmoituskuponkia Postita ilmoituksesi osoitteeseen: Vanhat Koneet, PL 350, 65101 VAASA SÄHKÖPOSTITSE: Lähetä ilmoituksesi tiedot ja kuva osoitteeseen: ilmoitus@vanhatkoneet.fi ILMOITA ILMAISEKSI VANHAT KONEET MARKKINOILLA! Postimerkki HUOM! Ilmoitukset, jotka ovat lehden toimituksessa viimeistään 16.2.2022 klo 12.00 julkaistaan 3.3.2022 ilmestyvässä Vanhat Koneet -lehdessä. Zetor 3011 varaosiksi, osatkin kiinnostaa. • Aurojen muovisiivet • Aurojen ja äkeiden kulutusosat • Nivelakselit ja -osat • IH 674, vm. Deutz D50 vm:1962. Myös muut osat kiinnostaa. Puh
78 RAUHASSA RUOSTUVAT TALVEN KESKELLÄ TALVEN KESKELLÄ. Molemmat merkit ovat suosittuja harrastetraktoreita ja entisöintikohteita meilläkin, mutta on Porscheja silti jäänyt myös oman onnensa nojaan. Laineen tehtaassa valmistettiin ensimmäinen Belarus-traktorin ohjaamon prototyyppi, traktorista piti avata moottori ja tasapainottaa kampiakseli uudestaan, jotta melutaso saatiin alle normien. Nuffield 10/60 Ten Speed tuli markkinoille 1964. Siinä oli tehtaan oma aluevaihteisto, jota ei pidä sekoittaa kylmäkoskelaisen Toivo Santalahden Kylmäkosken kertojaan. Kuvan MTZ-50 Super -malli on varustettu vuoden 1971 alussa raumalaisen Muisto Laineen Siro III -ohjaamolla. Vehreät kesäkauden kuvat piristävät aina talvipakkasessa puhisevia kanssa harrastajia. Omat hommat jäivät taas aivan puolitiehen, kun lumet pamahtivat maahan ja pakkasukko tuli paukkumaan pihamaalle. Vuonna 1956 Allgaiertraktoreista tuli PorscheDieseleitä. Kun Ky M. No, keväällähän ne sitten löytyvät omilta paikoiltaan. Talvihan on ihanaa aikaa, jos elämä ei ole yhtä taistelua tai hangessa tunnustelua, että mihinköhän ne tavarat jäivät ennen lumen tuloa
Takalevyn rungossa on viitteitä johonkin auran tai kantokoukun suuntaan. Alkuperäinen tehdas jäi sodan jälkeen Itä-Saksan puolelle. Erikoista Normageissa oli muun muassa jousitettu etuakseli ja paineilmalla toimiva nostolaite. Unohtuneen oloinen Massey Ferguson Super 2640. Volvo BM -traktorikaivurin hytti vaikuttaa kotikutoiselta. 1/2022 79. Yhtiö järjestettiin lännessä uudelleen vuonna 1947, ja sen jälkeen merkki oli Normag-Zorge. Amerikan-Fordin tuplavalot sivuilla ja ilmastoitu sääsuoja kuljettajalle. Tässä David Brownissa on kyläseppämäisyyttä ahkerimmillaan. Rungossa on viitteitä kuorma-autosta, ja kone pellin alkuosaan on hitsattu kolmenkymmenen sentin jatko pala. Aika ja jotkin suuremmat voimat ovat muotoilleet kokonaisuuden enemmän Autotlastenelokuvan traktorien näköiseksi. Velimatti kevään pihanparannus puuhissa. Lisää aiheesta tämän lehden sivulta 66 alkavassa jutussa. David Brown Implematic tuntuu omalaatuiselta osien seka melskalta. Kattopellin muoto tippalistoineen näyttää aivan siltä kuin se olisi lainattu jostakin ladon taakse hylätystä autosta. Normag NZ Diesel tulee Saksoista. Vuoden 1982 lopussa konepellin hopeanvärinen raita muuttui tasalevyiseksi, joten vuosimalli lienee 1982–1985 väliltä
Pieniä Internationalin traktorimalleja alettiin valmistaa 1950-luvulla Englannissa Bradfordin Jowett-autotehtaalla. Kuva ei kerro, onko tähän McCormick-traktoriin asennettu komea alueaura vai onko traktori parkkeerattu vain sen päälle. Erikoinen sivuasennus nosturille, mutta toisaalta pihaliikuttelussa ei ehkä ihan niin kömpelö kääntyjä kuin perinteinen takakaivuu laite kokonaisuus. Oranssi Deutz oli ajoittaisessa eläkekäytössä kaverini luona, ei tyystin unohdettuna kuitenkaan, vaikka pusikko muuta ehkä antaakin ymmärtää. Vanhan pirkanmaalaisen purkamon tontilla lymyilevä otus kantoi mukanaan vielä vinssiä. Jos metsään tahdot mennä nyt, niin takuulla yllätyt… Kansainvälinen telakone ei ollut moksiskaan piiskaavasta sateesta. 80 RAUHASSA RUOSTUVAT. Kuvaajaa jo vähän alkoi kaatosade harmittaa. Tuntemattomaksi jäi minulle kuvan traktorin jäänteen merkki. Mutta tämähän on nosturi eikä kaivuulaite. Kaivuri kesälaitumilla. Työkonein varustettuja Deutzeja jossain tien päältä bongattuna
Volvo BM pitäisi herättää nokkosten raivuuhommiin. International B414:ssa on huuruiset tunnelmat mutta hyvä sääsuoja. Pikkuruisessa Steyr-traktorissa oli 1950-luvun taitteessa dieselmoottori ja lehtijousitettu etuakseli. Tankki muistuttaa vanhaa Fordsonia, penkki jousineen myös. Majuri on aina ylväs, katsottiinpa sitä ylätai alaviistosta. Pellit kuitenkin vaikuttavat kotitekoisilta, mutta telojen runko taas vankasti tehdastekoiselta. Mikä lie maanmuokkaushärveli, en muista kuvanottopaikkaakaan. Englannin-Ford englantilaisessa säässä, mutta ei saaressa vaan ihan Suomen kamaralla. Takarenkaat ovat tainneet vaihtua myöhemmin isompiin, mutta sympaattinen päksätin silti. 1/2022 81. Tämä mysteeriksi jäänyt puolitelatraktori jaksaa kummastuttaa
Poikkeamme myös katsastamassa Vaasan Autoja konemuseon annin. Seuraavassa numerossa: OMAN PAJAN TUOTOKSIA Maaliskuun numerossa tapaamme Tarmo Kauppisen, vanhan onnikkakuskin, joka on rakentanut vapaa-aikanaan traktoreita. Traktoriesittelyssä perehdymme viimeisen päälle hienosti entisöidyn Taavetin vaiheisiin. VANHAT KONEET 2/2022 ILMESTYY 3.3.2022 82
Uutuuskirja! Nyt tilattavissa verkkokaupastamme supermarket.. Tilaa kätevästi verkkokaupasta supermarket.fi 37 90 212 sivua! Mainio lahjaidea ! Konemiehen verkkokauppa! Verkkokauppa Vanhat Koneet -lehden ystäville: www.supermarket.. Tuolloin tuotuja, uusia automalleja ihailtiin ja ihmeteltiin ja tämä kirja esittelee niistä tarinoiltaan mielenkiintoisimmat aina Bentleystä Rättisitikkaan ja Cadillacista Kansanautoon, Volkswageniin. 216 sivua! 37 90 + kaupan päälle avaimenperä Suuri Valmettraktorikirja 14 90 Legendaarinen lippalakki 8 00 Vanhat Koneet -pelikortit 8 90 Edelliset numerot Varastossa lähes kaikki vanhat numerot!. Pula-aikoina oli autoja tuotu maahamme niukalti, mutta Helsingin olympialaisten kunniaksi haluttiin maailmalle näyttää kuinka talous ja kansainväliset kauppasuhteet kukoistivat. sekä myynnissä hyvin varustelluissa kirjakaupoissa Olympiavuoden klassikot Upea kirja 1952 automalleista! Olympiavuosi 1952 oli Suomen autoistumisen osalta poikkeuksellisen hieno
ENEMMÄN KUIN MOPOILUN ERIKOISLIIKE. KELTAISTA LINJAA Massey Ferguson 356 kultasuonta etsimässä HARVINAInen TELABRØYT Iskukuntoon palautettu Suzuki-Solifer S ’85 Viritetyt vehkeet asfalttiradalla Botniaringin ajotapahtuma T y rvään Tossut ne mainiot minimopot Reipasotteinen harrastajasakki Helevetin tunarit Itä-Saksan voimakone Simson SR 2E ’61 TUOMME SUKUPOLVET YHTEEN. Viipale mediat mediat Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 1/2022 • Hinta 10,90 € TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT MERCEDE SBENZ 1622 Harmaan jälkeen Kultamaha vartio polun varressa 74 50 00 -2 20 1 • PA L VK O 20 22 -0 9 6 41 48 87 45 00 03 22 00 1 91 1 / 2 2 2 • M as se y Fe r g us on 35 6 • Ta kr a (O M 63 6) • C la as M at ad or G i g an t • Fe r g us on 35 • B rø y t X 21 TL • M -B 16 22 • M y ll y ko sk en PK 3. MOPOSPORT.FI VUODESTA 1974 55 47 74 -2 10 1 • PA L VK O 20 22 -0 5 6 41 48 85 54 77 43 21 00 1 Hinta 12,50 € M O PO KL AS SIK O T VII PA LE M ED IA T O Y © 20 21 – leh ti va nh oje n m op oje n ys tä vill e Tilattavissa verkkokaupastamme Tilaa omasi osoitteesta www.supermarket.