Kuuluu teiden kunnossapidon kuninkuusluokkaan! Muista myös konemiehen verkkokauppa! Yli 200€ tilaukset rahtivapaasti! Nouda paikan päältä tai tilaa netistä! TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT 52 2 / 2 1 7 • C la rk M ic h ig a n 1 7 5 A • V a lm e t 8 6 4 • V a lm e t Te rr a 8 6 5 LM • V a n a ja VA K • V o lv o F8 9 • V o lv o B M 3 5 • Å k e rm a n H 3 M B Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 02/2017 • Hinta 8,90 € Kaksi kovaa kotimaista työkonetta 60-luvulta Valmeterikoisuudet VOLVO BM 350 ‘59 74 50 00 -1 70 2 • PA L VK O 20 17 -1 6 6 41 48 87 45 00 03 17 00 2 Viipale mediat S U O M A LA IS TA TY Ö TÄ – M AD E IN FI N LA N D. REILUA KONEKAUPPAA JO 24 VUOTTA Kysy lisää! Jouni Kämäräinen • 0400 651 502 Hannu Ryhänen • 0400 173 787 OXSA TUOTTEET AMMATTILAISEN VALINTA! OXSA ROAD 3600 ALUEAURA www.oxsa.fi IISALMI • Teräskatu 3 • 020 743 99 43 KUOPIO • Takojantie 10 • 020 743 99 30 JOENSUU • Raatekankaantie 23 • 020 743 99 60 www.lh-osa.fi • www.kiertokanki.com KONEMIEHEN PALVELEVA TAVARATALO WWW.KIERTOKANKI.COM Nopeat ja luotettavat toimitukset jo vaikka seuraavaksi päiväksi! RB-TAKAKAUHASARJA Hiekka-, lumi-, ja yleistakakauha turvalliseen ja helppoon lastaukseen
Koneurakointi Raudanluja ammattijulkaisu Koneurakointi on uusi ja reilusti erilainen ammattilehti, joka on suunnattu alan yrittäjille ja ammattilaisille. Viipale mediat Tue kotimaista! Viipalemediat on suomalaisomistuksessa oleva yritys jonka lehtien kotimaisuusaste on avainlipun arvoinen! Tilaa kätevästi itsellesi, yrityksellesi tai lahjaksi! Netissä: tilaus.viipalemediat.. Esittelemme traktoreita, maansiirtokoneita, kuljetus-, aurausja maaurakointikalustoa. TOYOTA CRESSIDA ‘81 AMERIKAN MALLI PompanFIAT 600 D ‘64 02/2017 • Hinta 8,90 € • www.klassikot.fi PÅLSBODA Lännestä itään Ulkomaalaiset merkit Japanin markkinoilla Lancia Kappa Unohdettu laatuauto on tuleva klassikko Bremenin helmet Kuvaraportti Saksan harrasteautonäyttelystä 36 84 80 -1 70 2 • PA L VK O 20 17 -1 5 6 41 48 83 68 48 08 17 00 2 Viipale mediat Pe rin te in en VW-MUSEO nappi PERHEVAUNU AUSTIN A60 CAMBRIDGE ‘62 PALJON MUUTAKIN KUIN KAUNISTA PINTAA V.I.P ETUASIAKASTARJOUKSET • – 75 € vakuutusyhtiötyön omavastuu osuudesta • 3D nelipyöräsuuntaus 65 € • Rengashotelli 50 €/kausi • Allevaihdot 20/30 € Verkkokauppamme OverPaintShop avautuu pian! Automaalaustarvikkeet Maalarilta Maalareille. Vanhat Koneet Rautaista luettavaa Vanhat Koneet on uudenlainen aikakauslehti koneharrastajille. Vastaukset esitetään mielenkiintoisten ja mukaansatempaavien artikkelien muodossa. Virallinen Vossen dealer. Kaikkien vakuutusyhtiöiden vauriokorjaamo AUTOMAALAUS // KOLARIKORJAUS // KUSTOMOINTI // ENTISÖINTI // HUOLLOT AUTOLASITYÖT // AUTONHOITO // RENKAAT // VANTEET // RENGASHOTELLI Työkkyrintie 1 05400 Jokela info@overpaint.. Meidän kauttamme kaikki tunnetuimmat vanne sekä rengas merkit järkevillä hinnoilla. Klassikot kestotilaus 66.90 €, 8 numeroa Klassikot määräaikaistilaus 71.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.klassikot.. Myymälässämme noin 70 vannetta esillä ja kattava Meguiars tuotevalikoima. Amerikan Rauta kestotilaus 66.90 €, 8 numeroa Amerikan Rauta määräaikaistilaus 71.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.amerikanrauta.. Raskas Kalusto kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Raskas Kalusto määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.raskaskalusto.. Klassikot Autoilun ajankuvaa Klassikot on aikakauslehti, joka sisältää juttuja 1950–1980-lukujen autoista ja entisöintiprojekteista, tapahtumareportaaseja, ohjeita ja vinkkejä oman auton kunnostamiseen sekä saman aikakauden klassikkomoottoripyöriä ja mopoja. Miten Se Toimii Lehti, joka ruokkii aivoja! Miten Se Toimii tekee tieteistä hauskaa vastaamalla eri alojen kysymyksiin – avaruudesta, ympäristöstä, teknologiasta, liikenteestä ja historiasta. Lehdessä esitellään näyttävimmät autot ja kuumimmat kissat, projekteja, tee se itse -juttuja ja tarvikeuutuuksia unohtamatta. www.overpaint.. Se vastaa kysymyksiin, joita ei ole tullut aiemmin edes ajatelleeksi! Miten Se Toimii kestotilaus 66.90 €, 8 numeroa Miten Se Toimii määräaikaistilaus 71.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.mitensetoimii.. määräaikaistilaus 71.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.tuning.. Koneurakointi kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Koneurakointi määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.koneurakointi.. Tuning.fi Suomen paras tuninglehti Tuning.. OverPaintFinland OverPaint 040 912 8272 OverPaint Huolto 0400 242 379 02 /1 7 Fia t 60 D ’6 4 • Fo rd An gli a ’55 • Au sti n A6 Ca m br id ge ’6 2 • To yo ta Cr es sid a ’8 1 • H on da Ja zz ’8 4 SUURI VAKUUTUSVERTAILU 2017 Hae omasi Lehtipisteestä tai tilaa kotiin: www.klassikot.. kestotilaus 66.90 €, 8 numeroa Tuning.. Miten Se Toimii tekee faktasta hauskaa aivan jokaiselle, joka on kiinnostunut pysymään ajan tasalla viimeisimmän teknologian ja planeettamme upeiden ihmeiden saralla. Lehti käsittelee jenkkiharrastekenttää tämän päivän näkökulmasta unohtamatta tapahtumien ja cruisingien merkittävää roolia. Raskas Kalusto Alan johtava ammattilehti Raskas Kalusto kertoo lukijalleen alan arjesta sellaisena kuin työn tekijä sen näkee ja kokee. Jokaisella autolla on tarina. Kerromme myös menneiden vuosikymmenien työtavoista ja ilmiöistä. 03-2251 948 Nautinnolliset lukuhetket myös digitaalisena Lue näköislehtenä tietokoneella tai mobiililaitteella: www.lehtiluukku.. Lehden sivuilta löydät tuoreet uutiset, koneuutuudet sekä paljon hyödyllistä tietoa itse koneista, työmenetelmistä ja alan osaajista. Vanhat Koneet kestotilaus 66.90 €, 8 numeroa Vanhat Koneet määräaikaistilaus 71.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.vanhatkoneet.. Nautinnolliset lukuhetket itselle tai lahjaksi! Viipale mediat Tilaa kätevästi osoitteessa: tilaus.viipalemediat.fi Amerikan Rauta Rakkaudesta rautaan Amerikan Rauta on lehti kaikille, joille amerikkalaiset ajopelit ja niiden rakentelu ei ole vain harrastus, vaan elämäntapa. Lisäksi se tarjoaa hyödyllistä tietoa uutuustuotteista koeajojen ja uutisten muodossa, sekä viihdyttää esittelemällä alan kalustoa. Meiltä löytyy erilaisia rahoitusvaihtoehtoja, voit halutessasi maksaa joustavasti kuukausimaksulla. Puhelimitse: puh. on lehti tuningharrastajille. Tuning.. Uutuuslehti!
Tuotteiden ohella itse yrityksetkin kulkevat samaa rataa. Kuukauden päästä tyytyväinen mies peruutteli masiinan tallista päivänvaloon, eikä moni konetta ihmetellyt edes tunnistanut sitä samaksi laitteeksi. Kansikuvan autotraktori lähti liukuhihnalta kuorma-autona, joka muokattiin myöhemmin maatalouskäyttöön sopivaksi. Riihimäen kauppalan Vanaja ja 50-luvun lopun Volvo-traktori ovat kuntonsa puolesta uudenveroiseksi entisöityjä. Vuosien kuluttuakin kone oli hyvässä tikissä. Ne tarjoavat katsojalle tunnelmallisen aikamatkan vuosikymmenien taakse. Valmetin traktorikehityksestä osoituksena ovat Terra-metsätraktori sekä 864, ensimmäinen iso Valmet. Aivan kaikki ei sentään muutu. Vuosien saatossa tietysti tapahtuu kaikenlaista. Jokainen katkaisin sekä vipu keikahti napakasti asentoonsa. Kari Mattila päätoimittaja kari.mattila@vanhatkoneet.fi Kehityksen kaaret piirtyvät samoin pientilalla ja suuressa yrityksessä. Åkerman-kaivuri palveli pitkään kiskojen päällä, kunnes kone entisöinnin yhteydessä palautettiin kumipyörilleen. Vaihteet loksahtivat täsmällisesti kohdilleen. Niinpä kehityksen kaaret piirtyvät suuressa mittakaavassa usein samalla tavalla. Siinä missä rakennukset tai palvelut, moni kone saattaa pysyä suunnilleen samanlaisena vuosikymmeniä. Loppuraadon isäntä myi naapurille varaosiksi, joiden avulla uuteen käyttöön muokatun koneen käyttökustannukset pysyvät kurissa pitkälle tulevaisuuteen. KEHITYSTÄ KANTAMUODOSTA T ehtaalta valmistuessaan kone oli prikulleen samanlainen kuin sadat muut samalta liukuhinalta rullanneet masiinat. Pohjaksi otettiin maastokelpoinen traktori, joka puolestaan oli maataloustraktorista edelleen kehitetty versio. Isäntä raapusti ruutupaperille suunnitelmat, sytytti pajarakennukseen valot ja ryhtyi toimeen. Esimerkiksi Valmet oli kohtuullisen suuri yritys 1960-luvulla, mutta aivan tyhjältä pöydältä ei sielläkään lähdetty metsätraktoria rakentamaan. Apulaitteet suorittivat tehtävänsä komennon saatuaan. Tämän numeron sivuilta löytyy mukavia esimerkkejä. Tavalliset kuolevaiset pyörittävät niin isoja yrityksiä kuin pientilojakin. Periaatteessa kone olisi pitänyt vaihtaa sopivampaan, mutta talous ei sellaiseen antanut mahdollisuutta. Ehkä kunto hieman matkan varrella rapistuu, kunnes alkuperäinen loisto palautetaan jälkipolvien ihmeteltäväksi. Tilalle tullessaan puhdas ja kiiltävä laite oli ylpeän isännän silmäterä. Hukkaan se ei kuitenkaan mennyt. Toimintoja, tiloja ja henkilöstöä on pidettävä ajanmukaisena, tai muuten seuraa vaikeita aikoja. Lopulta toiminta lakkaa, yritys pilkotaan ja käyttökelpoiset osat sulautuvat vielä elinkelpoisiin firmoihin. Naapurin isäntä hankki aikanaan samanlaisen koneen, mutta nyt sitä ei ole enää olemassa. Maailma vain oli muuttunut, ja tilan oli sopeuduttava uuteen menoon. 02/17 3 Pääkirjoitus. Moottori käynnistyi moitteettomasti. Koneen moottori on valjastettu varageneraattorin voimanlähteeksi, akseli ja kaksi pyörää löytyvät uuden perävaunun alta, nopeusmittarista on tehty konttoriin kello ja etusäleiköstä koriste autotallin seinälle. Syntyy tarinoita, ja niistä syntyy mainioita lehtijuttuja
36 Valmet Terra 865 LM ’69 Juontotraktoreiden rinnalle ilmestyi 1960-luvulla kuormaa kantavia metsätraktoreita. Muistelemme entisten omistajien kanssa koneen vaiheita ja tutustumme sen nykykuntoon Esan johdolla. Eero Rintalan LM-Terra on Valmetin ja Marttiinin konepajan yhteistyön tulosta vuosikymmenen lopulta. 48 Clark Michigan 175 A Aleksi Lehtosen käytössä oleva kuormaaja ei ehkä ole vahvoilla kauneuskilpailuissa, mutta se siirtää sitkeästi isojakin kiviä. Koneen omistajat muistelevat katkaistun Fordin hurjia retkiä. 12 18 24 30 4. KONEET 18 Vanaja VAK ’58 Ei ole enää Riihimäen kauppalaa, ja Vanaja kuorma-autotkin ovat jääneet historiaan. Markku Koskisen komeasti entisöity Vanaja muistuttaa kauppalan töistä ja ajoista. Kyseessä on Partasen Pentin Åkerman, joka on entisöinnin yhteydessä palautettu ratakoneesta pyörillä kulkevaksi. 42 Åkerman H3MB ’89 Ylitornion suunnalla saattaa nähdä pienen keltaisen kaivukoneen työn touhussa. Nyt iso kone on huolellisesti entisöitynä Jarin kokoelmassa. Tässä numerossa KANNESSA 12 Autotraktori Ford BB Pieni autotraktori pani sodan jälkeen pienen pohjanmaalaisen kylän mullin mallin. 24 Volvo BM 350 ’59 Esa Mäki-Puhtilan entisöimä traktori oli 70-luvulla Aarre Anttilan maatilalla kolmen muun Volvon kaverina. 30 Valmet 864 ’66 Vanhat Valmetit -kerhon aktiivi Jari Stenberg törmäsi sattumalta erikoiseen Valmet-traktoriin ja osti sen itselleen
68 Seppiä ja mestareita Maamoottoriharrastus on kietonut Hurskaisen perheen pauloihinsa. 72 Dieseleitä kuormureihin Dieselmoottorisia kuorma-autoja alkoi näkyä Suomen liikenteessä 1950-luvun alkupuolella. 5 02/17 Toimitus Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. Reilun neljänkymmenen käyttövuotensa aikana sitä ei juuri ole tositoimissa tarvittu, mutta lähtövalmiudessa auto on ollut koko ajan. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) E-mail tilaajapalvelu@vanhatkoneet.fi PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITTAJAT Iikka Kekko, Juha Pokki, Mika Rassi AVUSTAJAT Joona Hamm, Mari Immonen, Antti Kautonen, Lea Lahti, Jan-Erik Laine, Aulis Lassila, Tapio Mäntyniemi, Olli J. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. 52 68 72 1950-luku toi dieselmoottorit kuormaautoihin. ARTIKKELIT 10 Mara-uutisia Kurpan Konepajan seuraaja Dinolift myi Mara-salaojakoneiden oikeudet Kuuskoneistus Oy:lle. Materiaali: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. 77 Markkinat Vanhat työkoneet ja niiden varaosat etsivät uusia omistajia. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. 56 Volvo F89 6X6 ’74 Seinäjoen lentoaseman kalustoon kuuluu Volvo-katastrofiauto vuodelta 1974. 62. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. VAKIOPALSTAT 6 Rekkaparkki Uutisia, kuulumisia ja erikoisuuksia kentältä. Käymme läpi lyhyeksi jääneen vetokonevalmistuksen pääkäänteet. 80 Rauhassa ruostuvat Romanttisia romuja Joona Hammin valokuvissa. 06-2810 170, fax 06-2810 112 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050-4147 559 Susanne Ripsomaa: 050-4147 553 www.vanhatkoneet.fi > Mediakortti SÄHKÖPOSTIT MUOTOA toimitus@vanhatkoneet.fi myynti@vanhatkoneet.fi materiaali@vanhatkoneet.fi etunimi.sukunimi@vanhatkoneet.fi PAINOPAIKKA PGM MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1799-0661 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. TILAAJAPALVELU Puh. 52 Metsästä pellolle Moottorisahoista tunnettu Stihl valmisti myös traktoreita 40-60-luvuilla. Ojanen, Harri Onnila, Kari Ruusunen, Aimo Tenni, Jukka Vuorenmaa TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Meniina Wik, Thomas Backman, Tero Björklund, Sari Mantila POSTIOSOITE Vanhat Koneet, PL 350, 65101 Vaasa KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. 62 Konemaistiaisia Ranskasta Matkasimme Ranskaan ja nautimme sikäläisestö konetarjonnasta vierailemalla kahdessa mielenkiintoisessa traktorimuseossa. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle
Parhaimmillaan teitä aurattiin siihen tarkoitukseen varta vasten tehdyllä kalustolla, mutta ei työ sellaisen puuttumiseen kaatunut. Valmista jälkeä tulee 8 kilometriä tunnissa. Ohessa pari Puolustusvoimien arkistosta poimittua kuvaa lumityökoneista. Silloin oli miehet rautaa ja aurat puuta. Tässä tasoittuu Aunuksesta Lotinanpeltoon vievä tie. 6. Nurmi Rajakonnussa 1941. Borg. Kuva: Luutnantti R. Kuva: Vänrikki K. Ruponen. Lentokentän pinta tasattiin suurikokoisella traktorin perään kytketyllä lumijyrällä. Tämä kone operoi Tikkakoskella. Tienhoitokunnan lumihöylä oli komea kone. Sota-aikana pyörien oli pyörittävä kaikissa olosuhteissa. Rekkaparkki Uutisia, erikoisuuksia ja tapahtumia 1940-luvun lumitöitä Stalinets S-60 on saanut miehekkään kokoisen auravarustuksen, jolla umpihankeen syntyy sivuutuskelpoista väylää yhdellä ajolla. 7,5 tuuman hirsistä kootun auran kuvasi sotilasvirkamies E
50-luvulla lehtien ja kirjojen sivuilla vilisi mainoksia toinen toistaan paremmista jäähdytysnesteistä ja pakkasta pelkäämättömistä voiteluaineista, joiden avulla koneet saataisiin pakkasaamuinakin käyntiin. Ja heti liikkelle lähdettäessä automiehet osasivat varmasti arvostaa lumiketjuja ja huurteenestäjiä. Varaosavalmistajille ja kemikaaleja kaupitteleville tilanne avasi hyvät markkinat. Talven olosuhteita kesytettiin monin tavoin. Loppujen lopuksi ei ole pitkää aikaa siitä, kun jäähdytysvedet piti laskea yöksi pois pakkaskeleillä. MUISTATKO VARMOBILIN. Moottorin käynnistyessä lähti pyörimään myös lämmityspuhaltimen moottori. Jos kytkentä onnistui, Varmobilin anturi haisteli sylinterikannen lämpötilaa ja käynnisti moottorin lämpötilan laskettua asetetun arvon alapuolelle. 7 02/17. Pohjoisen karut olot asettivat talvikäytölle poikkeuksellisen kovat vaatimukset, eivätkä varsinkaan lämpimämmistä maista tänne laivattujen masiinoiden ominaisuudet aina yltäneet niiden tasolle. Sitten oli nestekaasutoiminen Carmax, joka yhdellä kaasupullollisella piti jäähdytinnesteen lämpimänä kymmeniä tunteja. Puoli vuosisataa sitten markkinoiden kirjo oli monipuolisempi. Oli polttoainekäyttöistä kiertoilmalämmitintä, joka auttoi ohjaamon puolella mutta jätti moottorin viileäksi. Voi vain kuvitella, millaista elämää on ollut pakkasöinä kadulla, jonka varrelle oli pysäköitynä useita Varmobililla varustettuja ajokkeja. Se oli ruotsalainen keksintö, musta laatikko, johon kytkettiin autosta nippu johtoja. Kelien kesyttäjät Sotien jälkeen ajoneuvot kehittyivät huimin harppauksin. Jos ajopelin saakin hyrisemään viiman ja tuiskun keskellä, jää kuljettajan epämiellyttäväksi hommaksi vielä raaputtaa jäiset ikkunat läpinäkyviksi. Osa vuosikymmenien takaisista tuotteista on vakiinnuttanut paikkansa autojen ja koneiden vakiovarusteina. Entä Varmobil. Pakkaset ja sitä kautta käynnistysmurheet ovat olleet automiesten riesana talvesta toiseen. Laatikko ilman asennusta maksoi bensiinimoottoriin 300 markkaa ja monimutkaisempi dieselversio tuhat markkaa. Nykyisin verkkovirtakäyttöinen lohkolämmitin ja samaan piuhaan kytketty sisätilalämmitin ovat vakiinnuttanut asemansa polttoainekäyttöisten lisälämmittimien rinnalla. Kun jäähdytysnesteen lämpötila kohosi riittävästi, Varmobil sammutti moottorin. Pakkasnesteiden yleistymisen aikoihin markkinasouuksista kamppailtiin ja mainontaan satsattiin
Puintitöissä ei vuosittain monia tunteja kerry, ja lisäksi vetopuimurit alkoivat – Lopen puimurin tapaan – jäädä 60-luvun lopulla pois käytöstä. Maalissaalis-rompetori, Kauppakeskus Tuulonen, Tuulos 25.3. Tapahtumassa on talon omien koneiden ja museoesineiden lisäksi kymmeniä perinneharrastajia esittelemässä vanhoja metsäkoneita, traktoreita, moottorisahoja, kuorma-autoja, perinnetyökaluja ja muuta aihetta sivuavaa välineistöä. 8. Talvi Savotta, Vanhan Savotan alue, Rautajärvi 13.3. Sunnuntaina Vanha Savotta palkitaan vuoden 2016 Häme-tekona. maaliskuuta Talvisavottatapahtuma. VMPK Kevätrompe, Teivon Ravirata, Tampere 22.4. AHS:n Talviajot, lähtö Rantaravintola Lahnajärveltä 5.3. Vanhan Savotan yhtye Enso Kusetti on viihdytyskiertueellaan ja jätkät pääsevät tanssittamaan emäntiä. Lisäksi Timo tarttuu kysymykseen puimurin vetämisen vaativuudesta. Koneellistuminen toi metsätöihin jätkän avuksi moottorisahat ja maataloustraktorit, jotka vaihtuivat pian kuormaa kantaviin metsätraktoreihin. American Car Show, Messukeskus, Helsinki 22.4. Rekkaparkki MAALISKUU 4.3. TalviHeikki-harrasteautotapahtuma ja rompetori, Turku 11.3. Hän muistaa useita Hartolassa ja naapurikunnissa olleita vetopuimureita, joita vedettiin ongelmitta Nuffieldia pienemmillä traktoreilla, muun muassa Massey Ferguson 35:llä. Syökerin Sauhut, Vihtijärvi 24.4. Kämpän kaupalla nähdään emäntien puhdetöitä ja näyttelyssä on postikortteja 100 vuoden ajalta. Iltapäivällä yleisö pääsee näkemään häntien ajoa eli suuren koneparaatin. Puulla parempiin päiviin -teeman ympärille kootun tapahtuman tunnelma luodaan tapahtumajärjestäjälle tuttuun tapaan aidoilla asioilla. Myöskään kannentiivisteen palamisia ei Timon muistin mukaan koskaan tapahtunut. Suurin osa traktorin tunneista onkin tietysti karttunut pellonmuokkausja metsätöissä. Pahoittelemme virhettä. Kävijät kuskataan traktorikyydillä vanhassa metsässä sijaitsevalle alueelle, jossa metsätöitä tehdään vuosikymmenien takaisia menetelmiä ja välineitä käyttäen. Palautetta Nuffieldista Kevät käynnistyy savotalla Rautajärvellä sijaitsevan Vanhan Savotan kämpällä ja metsäalueella järjestetään 11.–12. Yleisö voi eläytyä eri aikakausiin kaikilla aisteilla ja päästä vaikka sahaamaan justeerilla tai kuuntelemaan konemiesten muistelmia tulilla. Winter Swap Meet, Teivon Ravikeskus, Tampere HUHTIKUU 14.–16.4. Hot Rod & Rock Show, Pirkkahalli, Tampere Tapahtumakalenteri Timo Saarinen Hartolasta lähetti toimitukselle palautetta viime numeron Nuffield-jutusta. Avoimet ovet Korian Mobiilihallilla, Koria 29.–30.4. Kiitämme Timoa tarkkaavaisuudesta ja paneutuneista huomioista. Hän arvelee, että varsinaisen rasituksen asemesta konevaurion on voinut aiheuttaa esimerkiksi viljan roskista tukkeutunut jäähdytin. Vetkun Kevätkeikka -ajotapahtuma, lähtö Mikkelistä 11.–12.3. Timo kummastelee kokemusperäisellä varmuudella sivun 25 väitettä, jonka mukaan iso osa mittarin reilusta 5000 käyttötunnista olisi kertynyt hinattavan puimurin edessä. Savotalla pääsee näkemään ajan, jolloin metsässä ahersivat hevoset ja tukkijätkät. Yleisölle esitellään Suomen metsähistoriaa perinnetyönäytösten kautta 1800-luvun lopun kaskimailta ja tervanpoltosta 1980-luvun puunkorjuuseen metsäkoneilla. Pienoismallipäivä, Tampereen Kauppaoppilaitos 4.3
Kiväärikaliiperiset aseet, kuten pikakiväärit ja konekiväärit, on käsitelty edellisissä julkaisuissa. Docendo. Kiinnostavuutta lisäävät muutaman kotimaassa kehitellyn asekokeilun esittely sekä vanhat esitekuvat. Uutuuskirja Vireestä 9 02/17. 240 sivua. Uutuuskirja keskittyy niitä raskaampiin jalkaväen aseisiin kuten miinanheittimiin, kanuunoihin ja sinkoihin. Kirjan kuvamateriaali on kiinnostavaa ja alkuperäistä. Vire-moottorit ovat kiintoisa ja harvemmin kerrattu luku Valmetin moottorinvalmistuksen historiassa. Armeijan käytössä ollutta kalustoa ja historiallisia taustatietoja käydään läpi hyvin yksityiskohtaisesti. Kirjan alussa Palokangas taustoittaa tekijöitä, joiden johdosta Suomen armeijan taisteluvälineiden kirjo on ollut niin laaja. Laaja kovakantinen ja 240-sivuinen asehistorian perusteos on varmasti hyvä hankinta Suomen sotahistoriasta sekä aseista kiinnostuneille. Jyväskylä. Kirjan toteutus on epäilemättä vaatinut valtavasti aikaa ja ponnisteluja. Nyt Vireestä on kuitenkin yhden harrastajan voimalla loihdittu kirja, joka kokoaa yhteen Vireen vaiheita meillä ja muualla. Teos käsittelee jalkaväen aseiden kehitystä yleisellä tasolla, jonka lisäksi jokainen aihealueeseen kuuluva asetyyppi esitellään lyhyesti. Kattava ja monen asehistorian harrastajan kirjahyllystä löytyvä sarja on nyt täydentynyt neljännellä kirjalla Jalkaväen raskaat aseet ja ryhmäaseet. Jämäkkä tietokirja Markku Palokangas julkaisi vuonna 1991 kolmeosaisen kirjasarjan Sotilaskäsiaseet Suomessa 1918–1988. Palokangas, Markku 2017: Itsenäisen Suomen raskaat aseet ja ryhmäaseet. Nykyisin sotakirjallisuudessa yleisesti käytettyjä lavastettuja kuvia ei Palokangas ole hyväksynyt materiaalin joukkoon. Lopputulos on onnistunut ja vakuuttava kokonaisuus. Lisätietoja kirjasta saa kustantaja Edicom Förlagin vetäjältä ja kirjan tekijältä Pertti Nuottimäeltä sähköpostiosoitteesta saraighat_express@yahoo.se
”Kuuskoneistuksella on ollut kokemuksemme mukaan tosi hyvä laatu. AIKAKAUDEN PÄÄTÖS – JA UUDEN ALKU Eräs suomalainen maatalouskoneisiin liittyvä aikakausi tuli päätökseensä, kun Kurpan Konepajan seuraaja Dinolift Oy myi Mara-salaojakoneiden oikeudet Kuuskoneistus Oy:lle. Mattila onkin hyvillään, että pitkäaikaiset asiakkaat eivät joudu tyhjän päälle vaikka Dinolift myi viime syksynä viimeiset Maravaraosansa, vaan perinteitä jatkamaan ryhtyy asiansa osaava toimija. Nyt tuo aika on eräällä tapaa lopullisesti ohi, kun Dinolift myi vuodenvaihteessa Mara-oikeudet Salon Kuusjoella sijaitsevan Kuuskoneistus Oy:lle. ”Enää pitkään aikaan emme ole tehneet varaosia itse, vaan niitä on teetetty muualla. Teksti: Harri Onnila Kuvat: toimitus M ara-koneiden historia ulottuu 50-luvun lopulle asti, jolloin Dinoliftiä edeltäneen Kurpan Konepajan salaojakoneet alkoivat salaojittajien käsissä urakan, jona aikana ”kurppalaisilla” salaojitettiin suunnilleen koko Suomen pellot ja päälle vielä puoli Ruotsiakin. Kurpan Konepajalla ja sittemmin Dinoliftissä huiman 50 vuoden työuran tehnyt Kari Mattila ei ole suuremmin harmissaan Mara-aikakauden päättymisestä Loimaalla, vaan näkee asian luontaisena kehityksenä. Näin ollen Mara-koneiden suhteen toiminta on viimeiset pari vuosikymmentä ollut asiakkaiden palvelua varaosatarpeissa, ei enää tuotekehityksessä myytiinhän viimeisin valmistunut Mara-salaojakone 1995. Laadukasta tavaraa Loimaalta on kuitenkin pukannut, sillä käyttäjäkuntaa riittää edelleen ja sitä kautta varaosatarvetta löytyy. Mara-kuvat 10. Ja juuri Kuuskoneistus on tehnyt meille hyvin pitkään Mara-koneiden varaosia, lähinnä pyöreää koneistettavaa ketju-Maraan ja Ukko-Maraan.” Dinoliftin toiminnan pääpaino on pitkään ollut Dinohenkilönostimissa, joita yritys on valmistanut jo neljän vuosikymmenen ajan
Tämä yhteinen historia oli eräänä merkittävimpänä tekijänä, että Kuuskoneistus osoitti kiinnostusta myyntiin tulleiden Mara-oikeuksien hankintaan. Kokeneisiin käsiin Mattilan mukaan Dinoliftillä oli muodostunut tavaksi, että aina alkuvuodesta yrityksen suunnasta oltiin yhteydessä tutuille Mara-asiakkaille ja tiedusteltiin heidän varaosatarvettaan tulevaa sesonkia ajatellen. Varaosan toimittamisessa auttaa, jos on antaa varaosanumero tai valokuvia vanhasta osasta”, Humalamäki evästää. ”Olemme tehneet Mara-varaosia 2000-luvun alkuvuosista lähtien”, kertoo Kuuskoneistus Oy:n hallituksen puheenjohtaja Markku Humalamäki. ”Meillä ei ole suunnitelmia eikä kapasiteettia sellaiseen. Vaikka yrityksellä on nyt täydet tuotemerkin käyttöoikeudet, ei tällä tietoa luvassa ole mitään Mara-koneiden uutta tulemista. ”Yrityksellemme on Mara-varaosat ovat kuitenkin sivubisnes, sillä Kuuskoneistuksen palveluiden pääpaino on muualla”, taustoittaa Humalamäki monipuolisen koneistamon toimintaa. Kun koko ikänsä on toiminut salaojakoneiden kanssa, niin sitä kantaa huolta että asiakkaat saavat varaosansa jatkossakin”, Mattila juttelee. Vaikka salaojakoneasiat eivät olekaan yrityksen tuotannon syömähammas, suhtaudutaan Mara-asiakkaisiin kuitenkin vakavasti. Ilmassa on ymmärrettävästi ripaus haikeutta, mutta Mara-lisenssien päätyminen Kuuskoneistuksen käsiin on pitkän linjan kurppalaisen mielestä myönteinen ratkaisu. VANHAT MARA-KONEET Vanhat Koneet -lehdessä on vuosien mittaan sivuttu useaan otteeseen Marakoneiden maailmaa. 11 02/17. Etenkin kun tuntuu että viime aikoina on alettu taas enenevästi korjata vanhoja Maroja kuntoon”, kertoo Mara-arkiston kuvia jo järjestelemään päässyt Humalamäki. Mara 1855 -koneella työskentelyyn tutustuimme pari numeroa sitten. ”Tarkoitus on tehdä varaosia myös varastoon, tärkeimpiä kulutusosia. ”Ehkä tämä paisuu kun saadaan homma vauhtiin ja tietoa eteenpäin”, hän aprikoi ja lähettää terveisensä konehallien äärelle. Kolmisen vuotta sitten Dinoliftin Kari Mattila puolestaan esitteli 70-luvulla turvallisuustarkastajan huomautuksesta muokattua, aiemmin trukkien ajoväylälle Kurpan Konepajalla yltänyttä ovea. Samalla tyylillä luvataan toimia myös Kuuskoneistuksella, sillä Mara-koneiden varaosakysynnän kausivaihtelut ovat yritykselle tuttuja Dinolift-yhteistyön myötä. Jos jotain uutta syntyisi, niin siten että lisensoitaisiin nimen käyttöoikeus ulkopuoliselle taholle.” Humalamäen mukaan Kuuskoneistuksen tarkoitus on tehdä ja palvella Maraasiakkaita varaosien suhteen, ja jos toiminta kasvaa, niin se ei toki ole haitta. ”Toivoisin että otetaan yhteyttä ajoissa eikä viime tinkaan, niin tiedämme etukäteen mitä varaosia keväällä tarvitaan. ”Minua etukäteen vähän kauhistutti, että jos Mara-oikeudet menevät taholle, joka ei jatkaisi toimintaa, mutta minusta on hieno asia, että ne siirtyvät juuri Kuuskoneistukselle. Kuuskoneistus tulee siis palvelemaan uusia ja vanhoja Mara-asiakkaita parhaansa mukaan varaosa-asioissa. Artikkeleiden päätähtinä kurppalaiset ovat olleet tähän mennessä neljään otteeseen: 7/2013: Mara-salaojakoneiden historiikki 8/2013: Useammasta aihiosta koottu ketju-Mara 8/2015: Valmet 33 + Mara VK1000 -kaivuri 8/2016: Ford 6600 Tandem + Mara 1855 ja -dokumentit on siirretty nyt heille, mikä turvaa Mara-urakoitsijoiden varaosatarpeet jatkossa” Mattila kuvailee
Pieni autotraktori pani sodan jälkeen Pohjanmaalla Ilmajoen Peuralan kylän mullin mallin. Koneen omistajat muistelevat katkaistun Fordin hurjia retkiä. Ilmajoki Äkeet kiepsahtivat ympäri, sahat kellahtivat kallelleen ja nimismiehet uhittelivat. VILLIN LÄNNEN FORD AUTOTRAKTORI FORD BB 12
Käytännössä muutostyö tarkoitti rungon lyhentämistä. Katkon taonta Rinteen Ford on tiettävästi ollut aikoinaan mukana Petsamon rahtirallissa välirauhan aikana. He muistavat mainiosti, kuinka kotitilalle hankittiin kuormuri, kuinka se lyhennettiin, mitä kommelluksia sille sattui, kuinka se hautautui unohduksiin ja lopulta löytyi ikääntyneiden poikien riemuksi uudelleen. S otien jälkeen Suomessa elettiin pitkään tilanteessa, jossa traktorien tuonti maahan oli vähintään rajoitettua ja maanviljelijöiden ostovoima vähintään rajallista. Tarjolla on vauhdikas aikamatka pikiteitä edeltäneeseen maailmaan. Teksti: Mika Rassi • Kuvat: Tapio Mäntyniemi, Pentti ja Erkki Rinteen arkisto 13. Sen jälkeen Ford uurasti Kauhajoen perunajauhotehtaalla. ”Sieltä isä sen osti”, Pentti Rinne muistelee. Siellä se jäi junan alle, ja runko meni hieman mutkalle. Tuolloin elettiin vuotta 1948. Pentti ja Erkki Rinne ovat eläkeläisveljeksiä Ilmajoelta. Niinpä useita vanhoja kuorma-autoja muokattiin 40–50-luvulla kotikonstein peltotöihin sopiviksi. ”Siitä piti maksaa hevonen, Olympia-maamoottori ja rahaa päälle.” Myöhemmin Katkoksi nimetyn auton lyhennystyö on hyvässä muistissa. Vielä ennen Rinteille päätymistään ehti Ford olla toisella maanviljelijällä, joka yritti käyttää sitä peltotöissä laihanlaisin tuloksin
Vasemmalla olevalla tyhjäkäyntiruuvilla saatiin säädettyä kierrokset myös paikallismoottorikäytössä. Heiniä sillä pääasiassa ajettiin. Perä tietysti kuumeni, kun toista puolta vain pyöritettiin. Hevosella kesti kaksi tuntia, tällä 20 minuuttia. Hevosauran eteen sitä ei koskaan pantu. ”Toiseen pyörään sidottiin hirsi, lokasuoja otettiin pois ja vedettiin remmi pyörän päältä puimakoneeseen. Se oli juhlaa, kun pääsi ajamaan – ja aina oli väkeä katsomassa tienvarsi täynnä.” Kun erään naapurin maamoottori ei lähtenyt käyntiin, Ford hälytettiin puntitöihin. ”Nimismies sanoi, että älä aja sillä tiellä, kun kuormaautoilijat kadehtivat.” FORD-AUTOTRAKTORI Nopeusmittarin tilalla on yhä petrolitankin täyttöaukko. Ford oli valtavan nopea, kun sillä sinne sutkaistiin menemään. Etupäähän jätettiin jouset, mutta muutama lehti otettiin pakasta pois. ”Meidän pikkupoikien hommaa oli kantaa savikaivosta vettä ja kaataa sitä perän päälle. ”Ja tyhjäkäyntiruuvista lisättiin kaasua”, Erkki lisää. Etujarrut riisuttiin, ja eteen asennettiin iskunvaimentajat. Kun voimaa kerran riitti, pantiin puhaltajakin kiinni”, Pentti kertoo. ”Paikallisella pyöräsepällä oli karbiidihitsi. ”Kolme pojankloppia ajoi vuorollaan niin lujaa kuin pääsi. Eihän sillä olisi saanut ajaa, kun ei se ollut rekisterissä. Ajot alkoivat heti lyhennystyön jälkeen. Se oli kova juttu, jos sai pyöräytettyä äkeen ympäri pellon päässä.” Erkki muistaa, kuinka ihmisiä oli aina katsomassa, kun Fordilla tehtiin töitä. Fordiin on vastikään hankittu ensimmäinen uusi akku. Koppi kaadettiin päältä pois, mutta ei sekään ihan jouten jäänyt: hytti joutui pikkupoikien ilmakkomaalitauluksi. Päivän se siinä ahersi ja hyvin kesti”, Pentti kehuu. Pakosarjan päällä kulki aikoinaan putki, jossa petroli lämpeni. ”Meillä oli maata 12 kilometrin päässä kotoa. Iso kaasulaitos tuotiin hevosella paikalle, ja seppä leikkasi kaasuhitsillä rikkinäisen osan rungosta irti”, Pentti kertoo. ”Sivupellit otettiin pois, ettei kone kuumene. ”Äestys oli hurjaa hommaa”, Pentti virnistää. Sitten perä tuotiin vaihdelaatikkoon kiinni. Pentin ja Erkin isä muotoili ohjaamoon kojelaudan vanerista. Toinen polttoainetankki pantiin petrolia varten, ja täyttöaukko tuli nopeusmittarin tilalle. Pellolla Ford veti pääasiassa äkeitä. Mutta ei siitä 14. Lavealla tiellä Peltotöiden lisäksi autotraktorilla uskaltauduttiin tiekuljetuksiinkin. Nyt se on poistettu
Kuorma-autokuskipa meni nimismiehen puheille. Olihan nimismiehen viran puolesta sanottava, vaikka Fordilla käytiin hänenkin peltojaan äestämässä”, Pentti muistelee. Siellä oli nähty erikoisempiakin asioita.” Suomen olympiavuonna Rinteet rakensivat uutta taloa. sija 2016 PENTTI RINNE • entinen kuorma-autoyrittäjä ja maanviljelijä • traktorija maamoottoriharrastaja • Zetorinki Ry:n kiihdytyskilpailun veteraaniluokan 1. Miehet olivat juuri tulleet sodasta. ERKKI RINNE • entinen taksiyrittäjä ja maanviljelijä • Zetorinki Ry:n kiihdytyskilpailun veteraaniluokan 2. ”Tuossa lähellä Luomannotkossa paikallinen kuormaautoilija ajoi Thamesilla meidän edellämme. ”Samassa Luomannotkossa oli aikoinaan Hyppösen Matilla vedellä pyörivä mylly ja saha. Ei sitten muuta kuin purettiin kuorma, pantiin pakki päälle, vedettiin kallelleen mennyt sahalaitos pystyyn ja tuettiin se vähän paremmin”, kertoo Pentti. 15. Ford liikutti myös puutavaraa – ja siinä sivussa jopa puuteollisuutta. Auto oli huonossa vedossa, se savutti ja nyki. Kerran faari päästeli pihalle hiukan liian kovaa puukuorma päällä. Sinne vietiin Fordilla puita. Se on vieläkin pois siitä se paripyörän pultti. Jossain kurvissa meni vähän pitkäksi, kun tiellä oli irtohiekkaa. ”Minä olin peräkärryillä, ja naapurin isäntä istui isän vieressä. Mutta ei silloinkaan onneksi käynyt mitään pahempaa. Kone lykättiin takaisin tielle ja jatkettiin matkaa.” Ja milloin vanhojen silmä vältti, nuoret olivat heti Fordin kammessa kiinni. Silloin meinasi Matin koko yritys kaatua, kun Ford sitä pukkasi. Isä hurautti siitä ohi, ja totta kai me kakarat näytimme hiekkakasan päältä pitkää nenää. Penkalla oli kaiteena kivipaaluihin kiinnitetty hirsi. Sitä varten Fordilla ajettiin hiekkaa. Nimismies asui aivan lähellä ja ajoi tästä aina pyörällä ohi. Erkki muistaa vielä yhden hurjan ajomatkan. sija 2016 piitattu siihen aikaan, ajettiin vaan. Hän sanoi isälle, että älä ajele sillä tien päällä, kun kuorma-autoilijat kadehtivat. Pyörä osui kivipaaluun, ja yksi pultti meni takapyörästä poikki
Startti on nykyään kunnossa, mutta Erkki tarttuu vanhasta tottumuksesta kampeen. FORD-AUTOTRAKTORI Apukuskit vaihtuvat, mutta Erkki Rinne pysyy ajurina. Kone on laakin peli. 16. 50-luvun kuvassa kaverina on edesmennyt veli Teuvo, ja tällä vuosikymmenellä viereen on istunut Pentin pojanpoika Misa
Mutta kun se oli kantokasan alla, ei kukaan lähtenyt sitä varta vasten kaivamaan esiin.” Kantoja poltettiin vuosien mittaan pois, ja niin Ford kaivautui vähitellen esiin kasan alta. ”Nyt vasta ostettiin siihen ensimmäinen uusi akku. ”Siitä olisi muutoin varmasti tehty vetävät kärryt. Sukukalleuden säilyminen on siis turvattu vielä ainakin yhdeksi ihmisiäksi. Alla on tuoreet renkaat. Sinäkö se olit, Erkki, kun päästelit siihen puupinoon. Kun Ford oli vielä kuorma-auton mitassa, se palveli Kauhajoen perunajauhotehtaalla. Kapanpää osui isoon klapikasaan ja koko pino romahti. Tilalla raivattiin metsää pelloksi, ja siitä hommasta jäi tähteeksi paljon kantoja. Nykykunnossa Fordilla on käyty näyttelyissä Pohjois-Pohjanmaan ja Hämeen välillä. Mutta kerran vaihteensiirtäjä hakattiin näyttelyssä rikki. ”Akut olivat huonoja – sen verran niitä ladattiin, että sinne saatiin kipinää. Siinä oli kova työmaa, että saatiin kaikki korjattua entiselleen. ”Joissain tapahtumissa museoikäisiä vehkeitä kunnioitetaan. Kesällä Ketolan sähkökonekorjaamon osaavat kaverit panivat starttimoottorin kuntoon”, Pentti sanoo. Lamput on asennettu nokalle ja maskin puuttuvia ripoja lisätty. ”Se oli sen pelastus”, Pentti arvelee. Pentin ja Erkin isä pyysi, ettei vehjettä hävitettäisi. Ja jäljet piti haravoida.” Kantojen alta 50-luvun puolessavälissä Fordilta loppuivat työt, kun taloon ostettiin Zetor. 70–80-luvun taitteessa kuormurinpätkä kaivettiin kokonaan esiin. Tehomuokkausta 50-luvun alussa. Katkolla työskentelevät isä Uuno ja Pentti Rinne. Väliin jäänyt kaistale äestettiin seuraavalla kierroksella umpeen. Katkon pukilla on viihtynyt jo neljäs sukupolvi Rinteitä. Ne tuotiin kotiin ja nakeltiin latoon Fordin päälle. Silloin elettiin jo aikaa, jolloin ei perävetokärryjä enää tarvittu. Noilta ajoilta on peräisin Vaasan läänin rekisterikilpi. Eräs aikuinen mies etsi pakkia niin kuin olisi pataa hämmentänyt”, Pentti moittii. ”Aina kun vanhemmat lähti pois, niin kakarat pani sen veivillä käyntiin”, Pentti pakisee. 17 02/17. Sitten veivistä käyntiin. ”Myöhemmin Pentin kanssa lunastimme koneen perikunnalta”, Erkki sanoo
Vanaja-kuorma-autotkin kuuluvat jo edesmenneisiin automerkkeihin. 50-luvulla kaikki oli toisin. RIIHIMÄEN KAUPPALAN VANAJA VANAJA VAK-4000 1958 18. Onneksi meille jäi niiltä ajoilta muistoksi jotain, mihin tarttua. Voimme tehdä aikamatkaa tuon aikakauden kaluston parissa. Ei ole enää Riihimäen kauppalaa
Pornainen 19
Vuosikymmenen alussa järjestetyt Helsingin olympialaiset ja sotakorvauksista suoriutumimem olivat eräitä tekijöitä, joiden myötä kansan itsetuntokin alkoi saada lihaa luiden ympärille. Lasinpyyhkijät ovat alipaineella toimivat, ja ohjaustehostimen teho taas riippuu kuljettajan fyysisestä kunnosta. VANAJA VAK 1958 Vanaja tarjosi ajalle tyypillisen työpaikan kuljettajalle. Suomessa kuorma-autojen käyttäjäkunta muodostui suurelta osin yksittäisistä kuljetusyrittäjistä, jotka puolestaan vaativat autolta pitkälle räätälöityjä ominaisuuksia. Samalla vuosikymmenellä suurvallat Neuvostoliiton johdolla aloittivat avaruuden valloitusta satelliiteillaan. Silloin Suomessa oli vielä runsaasti kauppaloita, joskin niiden määrä väheni tuohon aikaan tasaisella tahdilla. Kotimaisten automiesten tarpeisiin pystytTeksti: Iikka Kekko Kuvat: Iikka Kekko ja Markku Koskisen arkisto Oikeat ihmiset oikeaan aikaan oikeissa paikoissa saivat auton säästymään jälkipolville. Meillä rakennettiin laivoja, vetureita, kuorma-autoja ja ties mitä muita tuotteita, jotka kestivät hyvin vertailun muiden länsimaiden tuotteisiin. Suurten valmistajien kohderyhmä koostui pitkälti isoista kuljetusliikkeistä, jotka ostivat huomattavan osan tuotannosta. Kauppala toisensa jälkeen muuttui kaupungiksi, kunnes vuonna 1977 koko käsite siirtyi historian lehdille. 1950 -luvun loppu oli sodanjälkeisessä Suomessa erityistä kehityksen, kasvun ja kansainvälistymisenkin aikaa. Niin kävi myös Riihimäelle vuonna 1960, jolloin parivuotiaasta Vanajastakin tuli Riihimäen kaupungin rakennusviraston auto. Suomessa metalliteollisuus ja koneenrakennus kukoisti, kun se oli kasvanut ja kehittynyt edellä mainittuja sotakorvauksia ahkeroidessaan. Kuvissa esiintyvä auto valmistui tilaajalleen Riihimäen kauppalan rakennusvirastolle vuonna 1958. 20. Suurina sarjoina valmistettavat yleisautot olivat usein rakenteiden ja ominaisuuksien osalta kompromisseja, mutta sopivat kuitenkin pääkohderyhmälle riittävän hyvin. Yksi merkittävä tekijä kuorma-autojen suunnittelussa liittyi asiakkaisiin. Kuorma-autoja kotimaisiin tarpeisiin Aluksi suomalaiset kuorma-autot jäljittelivät pitkälti suurempien valmistajien malleja. 50-luvun kotimainen auto ei enää juuri muistuta markkinoillamme olleita tuontiautoja. Vähitellen ne kehittyivät vastaamaan paikallisia tarpeita
helmikuuta 1958 toimitettu auto on mallimerkinnältään VAK-4000. 21 02/17. Tässä Riihimäelle toimitetussa, muun muassa aurauksiin ja hiekoituksiin käytetyssä autossa on tyypillisiä valtiolle ja kunnille toimitettujen autojen osia. Jälkimmäinen numero kertoo akselivälin millimetreinä. Pikkukuvassa Markku on 70-luvun alkupuolella silloisen työkalunsa Volvo F88:n vieressä. Yksi niistä on Leylandmoottori, jota muun muassa TVH suosi Sisuissaan niin pitkään kuin Leukkua oli tarjolla. Niin Sisu kuin Vanajakin rakennettiin lähes aina auto kerrallaan tilaajan toiveiden mukaan. Siitä ajasta kolmisenkymmentä vuotta kului Victor Ekillä niin kotimaankuin ulkomaanliikenteessä. VAK-mallia voidaan jopa pitää Vanajan läpimurtomallina – sitä myytiin selvästi enemmän kuin edellistä mallia. Erikoisuutena Markku Koskisen työhistorian täyttää kuljettajana toimiminen. Koskinen kertoo, että Riihimäen rakennusvirastolle 15. Oikeastaan voisi puhua erikoisajoneuvotuotannosta varsinaisen kuorma-autotuotannon sijasta. Auton rakentajan kanssa on näin ollen päässyt helposti neuvottelemaan yksityiskohdista. tiin vastaamaan kilpailukykyisemmin paikallisella tuotannolla, joka oli laajuudeltaan olematonta puuhastelua verrattuna kansainvälisiin alan toimijoihin. Tienhoitoauto Nykyään kuvien Vanaja on Veteraanikuorma-autoseuran puheenjohtajana aiemmin vuosia toimineen Markku Koskisen omistuksessa. Vanajahan tunnettiin AEC-moottoreiden käyttäjänä, mutta 50-luvulla vaihtoehtoja AEC:n rinnalla oli myös Leylandin tuotteita pienimmästä suurimpaan moottorikokoon asti. Alkuosan perusteella auto kuuluu vuonna 1956 tuotantoon tulleeseen VAK-mallisarjaan, ja se asettuu Vanajan itsenäisten vuosien 1948–68 keskivaiheille. Jos miettii Riihimäen kauppalan kuorma-autohankintaa 50-luvulla, on valintaan varmasti vaikuttanut se, että Vanajan tehdas on sijainnut vain reilun kolmenkymmenen kilometrin päässä
Niinpä Vanaja varustettiin jo tehtaalla aurapuskurilla sekä normaalia lähempänä etupuskuria sijaitsevalla etuakselilla. Kipin ja lavan on asentanut auton myynyt Riihimäen Autokumppanit -liike. Kippi on rakenteeltaan sellainen, että öljysäiliö on sylinterin ympärillä ja pumppu sylinterin juuressa. Pumppua pyörittää vaihdelaatikosta tuleva akseli. Se palveli Riihimäen kauppalaa ja vuodesta 1960 alkaen Riihimäen kaupunkia kymmenen vuoden ajan. Keväällä 1969 auto myytiin huutokaupassa Esko Alastalolle. Vanaja jäi vielä talveksi kaupungin varikolle. Komeat aurausvalot kielivät myös auton ajotehtävistä. Moottorin jatkona on Fullerin synkronoimaton 5+1-nopeuksinen vaihteisto. Sitten hän kuuli, että umpiot voidaan hopeamaalata, jolloin ne saavat liki alkuperäisen hohdon. Kymmenen vuoden aktiiviura Vanaja sai jo uutena HL-721-kilvet. Valoista Koskinen kertoo, ettei 7,5 tuuman umpioita tahtonut löytyä mistään. Noin seitsemänkympin nopeus menee vielä mukavasti, mutta vauhdin kasvaessa ajaminen tuntuu jo turhalta huudattamiselta. Kippinä on Koskisen tietojen mukaan Hangossa valmistettu polvikippi, jollaisesta hän ei ole löytänyt tietoja, vaikka on asiaa koettanut selvitellä. Tallessa olevista papereista kuitenkin selviää, että autolle on myönnetty painonkorotus 22.4.1966, jolloin kokonaispainoksi on saatu 10 600 kiloa. Välitys on kunta-autolle tyypilliseen tapaan tiheä. Hän käytti autoa vuoden 1981 toukokuuhun asti maatilan ajoissa omilla maillaan, VANAJA VAK-4000 VUOSIMALLI 1958 MOOTTORI Leyland 0.350, vapaastihengittävä 6-sylinterinen dieselmoottori, teho 104 hv VAIHTEISTO Fuller, 5+1 nopeutta, synkronoimaton ALUSTA akseliväli 4000 mm, alipainetehostetut nestejarrut, omamassa 5100 kg, kokonaispaino 10.600 kg, hydraulinen kippi VALMISTAJA Vanajan Autotehdas Oy, Hämeenlinnan mlk. Nyt valoja lasin läpi katsoessa on vaikea sanoa, ovatko ne uudet vai hopeamaalatut. Auto poistettiin käytöstä ja kilvet palautettiin lokakuun neljäntenä 1968. Tässä yksilössä oleva kuusisylinterinen ja iskutilavuudeltaan 5,76-litrainen Leyland on tyyppiä 0.350. Tehoa brittidieselistä irtoaa parhaimmillaan 104 hevosvoimaa 2200 kierroksella minuutissa. Hangon kippi Kunta-auton tavallisiin työtehtäviin kuului 50-luvulla muun muassa teiden auraus. Luonnollisesti kaupungin autossa oli myös kippi. Kokonaispainoa autolla on tyyppikilven mukaan 9600 kiloa. voitaisiin mainita vielä sekin, että 50-luvulla tarjolla on ollut myös Tampellan valmistama viisilitrainen bensiinimoottori. OMISTAJA Markku Koskinen, Pornainen VANAJA VAK 1958 22. Painot jakautuvat siten, että etuakselille lankeaa 3400 ja takaakselille 7200 kilogrammaa. Omamassaa autolla on 5100 kiloa
Kunnostusta voidaan kuvailla tyhjentävästi siten, että auto purettiin ja käytiin täysin läpi voimalinjaa lukuun ottamatta. Puurunkoisen hytin runkopuut olivat yksi isotöinen vaihe projektissa, mutta siitäkin selvittiin kaverin avulla. Markun saaman tiedon mukaan vastaavia V8-Vanajia olisi valmistettu vain seitsemän kappaletta. Moottorin ongelmia olivat muun muassa löystyvät pakosarjanpultit. Puukuorma päällä teholtaan 270-hevosvoimainen vinkkeli-Vanaja pesi vedoissa kirkkaasti Scania-Vabis 76 Superin. Sama moottori kulki myöhemmin myös Leylandin nimellä 801-kuutiotuumaiseksi kasvatettuna. Työn etenemisessä oli välillä kolmen vuoden tauko, kun talonrakennusprojekti asettui prioriteettilistalla Vanajan edelle. Koskinen kertoo, että kyseinen AEC:n 12,2-litraisella vapaastihengittävällä V8:lla varustettu tukkiauto oli käytössä hänen serkkunsa isällä Tauno Haikosella Pornaisissa 60-luvun loppupuolella. Autossa oleva polvikippi on asennettu siihen uutena. Sittemmin autoa on etsitty tuloksetta. Muuta tietoa Koskisella ei siitä ole kuin että se on belgialaista kippimallia ja valmistettu Hangossa. Nostotelillä varustettu auto lähti sittemmin vaihdossa maailmalle, ja se lienee ainakin jossain välissä ollut Hämeen suunnalla. Leylandin 5,76-litrainen kuutosmoottori oli varsin yleinen voimanlähde 50ja 60-luvuilla. Vuonna 1981 Vanaja siirtyi Oittiin Arto Säterille, joka hankki tuolloin 23-vuotiaan kuorma-auton tallentaakseen ja mahdollisesti entisöidäkseen sen. Markku Koskinen muistaa mielenkiintoisen Vanaja 740 -mallin. Markku kuulisi mielellään lisätietoa asiasta. Auto saatiin lopulta vuonna 2016 museorekisteriin. Yksi auton kunnostuksessa mukana ollut tuttu on Lähilinjojen vanha asentaja Raine Niemi. 23 02/17. Vanajan aktiivityöura kesti Riihimäellä kymmenen vuotta. Sen kunnostus oli kestänyt pidempään kuin mitä autoa oli käytetty ajossa, mutta työ kannatti ehdottomasti. KUKA MUISTAA V8-VANAJAN. Markku ja Vanhat Koneet -lehden toimitus ovat kiinnostuneita kuulemaan auton vaiheista sekä mallista ylipäätään. Hän kertoo käyttäneensä autoa tuolloin huollossa ja olleensa myös auton mukana puunajossa. sillä autoa ei katsastettu. Auto oli ajokuntoinen kunnostusprojektiin lähdettäessä, mikä helpotti sen siirtelyä vielä purkuvaiheessakin. Jonkin verran auto ehostuikin, mutta varsinaisesti kunnostus lähti käyntiin vuonna 2002, kun se siirtyi Markku Koskisen omistukseen
Samassa yhteydessä yksi tilan luottopeleistä, jo eläkeläisen rooliin jäänyt vuosimallin 1959 Volvo BM, luovutettiin uuteen kotiin. Muutaman omistajanvaihdoksen myötä traktori päätyi Hollolaan täydelliseen entisöintiin Esa Mäki-Puhtilan taitaviin käsiin. VAHVA VOLVO VOLVO BM 350 1959 24. Hollola Vannoutuneen Volvo-tilan oli pakko valita uusi suosikki, kun oikeanmerkkisten traktoreiden valmistus lopetettiin
25
”Taloudellisiakin ne olivat. Tankata tarvitsi niin harvoin, että se tahtoi unohtua, ja siksi tuli useampaan kertaan ajettua tankki kuivaksi.” Volvo oli sitkeävetoinen ja monella tapaa edistyksellinen. Kallioporan pyörittäjästä maatilan apulaiseksi Anttila muistelee, että kyseinen Volvo BM 350 olisi ennen Pälölään tuloaan ollut muun muassa kallionporaushommissa. Vuoden 1959 mallissa oli jo 10 vaihdetta. ”Volvot olivat vahvaa tekoa, oikeasta kunnon raudasta tehtyjä. V olvo BM 350 tuli 1970-luvulla käytettynä Nummi-Pusulan Pälölään Aarre Anttilan isännöimälle 50 hehtaarin tilalle, jossa oli ennestään jo kolme Volvoa, uutena taloon tulleet Volvo BM-mallit 650, 350 sekä 320. Aluksi nämä Volvot olivat tilan ainoita traktoreita. Teksti: Lea Lahti Kuvat: Jan-Erik Laine VOLVO BM 350 Tekniikkapuoleen ei tässä traktorissa kunnostajan kertoman mukaan tarvittu juurikaan muuta kuin pientä puhdistusta ja huoltoa sekä johtojen ja letkujen uusimista. Ilmeisesti niissä töissä lokasuojasta oli otettu isohko pala pois. Pitkä akseliväli teki Volvosta jämäkän ja turvallisen ajaa, etenkin kun täällä meilläpäin oli jyrkkiä mäkiä”, Anttila kehuu suosikkimerkkiään. Kaluston uusimisen myötä ne jäivät apulaitteiksi, joissa sai olla koko ajan kiinnitettynä etukuormaaja tai jokin muu harvemmin tarvittava laite. Traktoriin lienee ollut kytkettynä jokin poraukseen liittyvä laite, joka ei muutoin olisi sopinut paikalleen. 26. ”Oltiin vannoutunutta Volvo-traktoriväkeä silloin”, Anttila kertoo hymyillen
”Paikallinen traktorikauppias Raimo Suominen aikanaan kehui Volvoa ylistävin sanankääntein. Volvon maskista jouduttiin leikkaamaan pala pois pumppua asennettaessa. Kyllä sitä siihen menikin”, mies nauraa. ”Hain Aarre Anttilalta Pälölästä Volvotraktorin, joka ei ollut sillä hetkellä käyntikuntoinen”, Ismo Niemi muistelee. Talvella siinä oli kärkiaura keulilla, ja lumet siirtyivät liukkaasti pois pihoilta ja ajoväyliltä. Ruiskutuspumppu ja suuttimet korjattiin Nurmijärven aikuiskoulutuskeskuksessa Matti Mäkelän ohjauksessa.” Mäkelä menehtyi vain muutama kuukausi sen jälkeen, kun Niemi haki korjatun pumpun oppilaitokselta. Yhtenä työnään Aarre koulutti Volvon myyntimiehiä ympäri Suomea. Koneita keulilla Kesällä Volvolle riitti töitä omalla pellolla. Pälölän tilalla Volvoon asennettiin järeä etukuormaaja ja sen toimintaa avittamaan lisäpumppu traktori keulalle. Anttila toimi paitsi maanviljelijänä myös monenlaisissa maatalouskoneisiin liittyvissä työtehtävissä sekä kotimaassa että ulkomailla. ”Nämä ovat niin hyviä vehkeitä, että kun näihin on kerran tutustunut, ei niistä raaski koskaan kokonaan luopua. ”Muun muassa sellainen paalikuormaaja, jolla sai kätevästi nostettua kahdeksan paalia joko pitkittäin tai poikittain. Samoihin aikoihin Anttilan tilalla siirryttiin John Deere -konekantaan. 27 02/17. Hän sanoi esimerkiksi, että vaikka Volvoa ylämäkeen vedätettäessä latausvalo palaisi, ei vielä tarvitse vaihtaa, se kyllä jaksaa mennä”, Aarre nauraa. ”Se on minulla niin verissä, että eihän sitä osaa lopettaa”, mies naurahtaa. ”Tässä kyseisessä 350:ssä oli mitä ihmeellisimpiä laitteita kiinni”, entinen omistaja kertoo. Niemi toimi siihen aikaan Länsi-Uudenmaan ammattioppilaitoksen eli nykyisen Luksian autopuolen opettajana logistiikkalinjalla. Artikkelimme 350 sen sijaan siirtyi Ismo Niemen omistukseen. Niemi harmittelee, että nykyisin vastaavaa diesel-laitteiden korjaa”Tankata piti niin harvoin, että se tahtoi unohtua. ”Polttoainepumpun olen Volvoon vaihdattanut. Kuormaajan avulla pystyi pinoamaan konevoimin 96 paalin kuorman kätevästi.” Jostakin syystä laite ei koskaan yleistynyt, vaikka se Anttilan mukaan olisi vieläkin varsin kätevä laite pienpaaleja käyttäville. Yksi Volvo haluttiin kuitenkin pitää, ja niinpä talossa on edelleen Volvo BM 600. Vielä tänä päivänäkin Anttila välittää käytettyjä traktoreita ja maatalouskoneita ulkomailta Suomeen. Luopumisen aika 80-luvun alussa Volvo luopui traktoreiden valmistuksesta. ”Ihan aluksi vaihdoin siihen kaikki öljyt. Siksi tuli useampaan kertaan ajettua tankki kuivaksi.” Esa Mäki-Puhtilan suorittaman entisöintityön jäljiltä Volvo on jälleen kuin juuri tehtaalta tullut. Niemi kertoo oman työpanoksensa traktorin korjaukseen ja huoltoon olleen varsin vähäinen. ”Volvon omat pumput olivat hiukan liian hitaita kuormaajan liikutteluun, mutta lisäpumpun avulla laitteet toimivat moitteettomasti”, Aarre toteaa. Nimenomaan tämä kolmepyttyinen pitkäiskuinen malli on minulle erityisen mieleinen”, Anttila sanoo. ”Volvot olivat todella kestäviä ja vahvoja traktoreita, ja niitä pidettiin meillä hyvin”, Anttila muistelee tyytyväisenä
Vasta myöhemmin Niemelle selvisi, että mies olikin ovela välittäjä, joka myi traktorin varsin pian eteenpäin – ja hyvällä voitolla tietenkin. Kaunis käyntiääni Niemi muistelee yhä Volvon käyntiääntä. Suodattimet ja kulutusosat löytää edelleen kaupan hyllyltä.” VOLVO BM 350 28. Ismo Niemi halusi rekisteröidä koneen voidakseen ajella sillä luvallisesti myös yleisillä teillä. Ismo ei kuitenkaan suuremmin ajanut traktorilla vaan enimmäkseen käytteli sillä sirkkeliä ja muita koneita pihallaan. Uudenveroiseksi jälleen Mäki-Puhtila kertoo projektin olleen siinä mielessä helppo, että Volvo oli osiltaan aika täydellinen taloon tullessaan. Molemmissa on samat männät ja samat kiertokanget.” Anttilan tilalla Volvo ei ollut ollenkaan rekisteröitynä koko työhistoriansa aikana. Kun kuorma-auton koneessa on kuusi sylinteriä, tässä traktorin moottorissa niitä on kolme. ”Siinä on samanlainen moottori kuin Volvon kuorma-autoissa, mutta ikään kuin puolikas kasinelosen Volvon kone. Alkuperäisestä mittaristosta voi tarkkailla lämpötilaa, öljynpainetta sekä tehtyjä työtunteja. Mittarissa on tällä hetkellä yli 7000 tuntia, mutta traktorin 1970–80-luvuilla omistanut Aarre Anttila epäilee todellisen tuntimäärän olevan yli 10 000 tuntia. Esa Mäki-Puhtila huomasi lehdessä ilmoituksen myynnissä olevasta Volvotraktorista, ja kun sellainen vielä puuttui kokoelmasta, hän lähti katsomaan kohtuullisen matkan päässä kaupan olevaa laitetta. Kiinnostunut ostaja löytyi Mäntsälän liepeiltä. jan koulutusta ei oppilaitoksella enää ole, eikä niin ollen dieselpumppujen korjauksia voi enää oppilaitoksessa teettää. Olisin mieluummin halunnut tehdä kaupat harrastajan tai sellaisen viljelijän kanssa, joka olisi todella tarvinnut traktoria”, Niemi puuskahtaa. ”Tämän Volvon saundi on korvia hivelevän kaunis, se käy kuin enkeli”, Niemi ylistää. ”Harmittaa vieläkin, kun uskoin miestä, joka puhui ihan puuta heinää. Peltejä piti hieman oikoa, lokasiiven reikä paikata ja maskin alaosa uusia. Ostaja oli tyytyväisen oloinen, kun löysi haluamansa ja vielä kohtuuhinnalla. Kaupat syntyivät, ja omistusoikeus siirtyi Esa Mäki-Puhtilalle päivämäärällä 7.10.2005. Saadakseen Volvon rekisteriin Niemi tarvitsi Anttilalta selvityksen siitä, että traktori oli ollut hänen omistuksessaan viimeisen 10 vuoden ajan. Mies vakuutti etsineensä ja tarvitsevansa juuri sellaista traktoria omaan käyttöönsä, ja Ismo luopui traktoristaan muutamalla sadalla eurolla. Mäki-Puhtila irrotti keulamaskin ulkopuolelle asennetun hydraulipumpun ja asensi alkuperäisen pumpun takaisin oi”Tämä on ihanteellinen kunnostettava. Tämä ei tietenkään ollut ongelma. Innokas ostaja olikin kauppias Kun Niemi päätti vuonna 2005 tehdä kaupat parista Valmetista, alkoi piha tuntua ahtaalta ja hän päätti luopua Volvosta. Esa purki traktorin palasiksi ja putsasi sekä hiekkapuhalsi osat
Suodattimet ja kulutusosat löytää edelleen kaupan hyllystä, ja Ruotsista tilaamalla saa melkein kaikkea”, Esa kertoo tyytyväisenä. Joitakin pieniä osia vaihdettiin uusiin, Volvo sai kauttaaltaan uuden maalipinnan, ja pikkuhiljaa se rakentui uudelleen. Suurin vääntömomentti 240 Nm / 1100 kierrosta minuutissa. Sittemmin Volvo on ollut esillä jo Farmari-maatalousnäyttelyssä Lahdessa sekä Rauta ja Petrooli -tapahtumassa. Joka talven jäljiltä kaluston lukumäärä on kasvanut vähintään yhdellä. VOIMANSIIRTO 10+2-portainen vaihteisto, 13-tuumainen kytkin, takaveto RENKAAT edessä 7,50-18, takana 12,4/11-38 MITAT pituus 357 cm, korkeus (jäähdyttimen yläosaan) 152 cm, akseliväli 231 cm, paino 2370 kg kealle paikalleen. Mäki-Puhtilan tallissa sillä on seuranaan monen merkkisiä, kilpaa kiilteleviä ja taidokkaasti kunnostettuja vanhoja traktoreita. ”Tämä on ihanteellinen kunnostettava. Johdot, letkut ja suodattimet toki uusittiin ja venttiilit tarkistettiin. Moneen aikalaiseen verrattuna Volvo on oikea jättiläinen. Esan sisarenpoika Peter Truedsson teki traktoriin uuden jäähdyttäjän korkin vanhan mallin mukaan. Turvallisuuden vuoksi alkuperäisvarustukseen lisättiin päävirtakatkaisija. Tekniikkapuoli tuntui olevan kunnossa, eikä suurempia remontteja tarvinnut tehdä. Teho 56 hevosvoimaa / 1800 kierrosta minuutissa. VOLVO BM 350 MOOTTORI Bolinder TR 1113, kolmisylinterinen nestejäähdytteinen dieselmoottori, tilavuus 3780 kuutiosenttiä, poraus 111,12 mm ja isku 130 mm. Alkuperäinen mittaristo asennettiin paikalleen, mutta vanhat renkaat saivat väistyä uusien tieltä. ”Tämä on tämmöinen pitkä rohjo ajaa, ei ihan näppärin laite kurvailla, mutta todella tukeva ajettava isoine pyörineen.” Volvon kunnostus kesti yhden talven ja se valmistui keväällä 2006. ”Esimerkiksi pikku-Fergun rinnalla Volvo on aikamoinen mörkö”, Mäki-Puhtila vertailee. 29 02/17
Jari Stenberg on kunnostanut sattumalta löytämänsä Valmet-harvinaisuuden. KOOKAS KOTIMAINEN VALMET 864 1966 30. Karkkila Valmetin 60-luvun malleista 864 on varmaan epätavallisin ilmestys. Maataloustraktoriksi se oli aikanaan iso, ja suurin osa päätyikin muihin töihin
31
60 -luvun alussa Valmet oli saanut Brasilian-tehtaansa toimimaan ja tuonut kotimaisille markkinoille uuden 361D-mallin. Paljon muutakin tapahtui. Sanoin heti itselleni, että joo Jari ei, sillä traktoreita oli jo yksi joka viikonpäivälle. Prototyyppivaiheessa ison Valmetin mallimerkintä oli 80, ja sitä esiteltiin maatalousnäyttelyissä vuonna 1963. Pinnan ongelmat Jari VALMET 864 Teksti: Mika Rassi Kuvat: Tapio Mäntyniemi ja Jari Stenberg 32. Koska ison traktorin markkinat olivat rajalliset, omaan voimansiirtoon ei päätetty investoida. Omistaja vihjaisi, että olisi sekin myynnissä. Näkyvin ulkoinen muutos protoon verrattuna oli 361:stä muistuttaneen peltinokan vaihtuminen jykeväksi valurautamaskiksi. Maastoeli metsätraktorin suunnittelu käynnistyi, ja synkrotraktorin siemenkin alkoi jo itää. Kun tuotanto seuraavana vuonna alkoi, mallinumeroksi oli vaihtunut 864. Ensin yhteistyökumppania haettiin pienen rapakon takaa BM:stä, mutta lopulta vaihteiston ja tasauspyörästön toimittajaksi tuli Case isomman veden tuolta puolen. Linnavuoren tehtaalla olikin jo synnytetty uusi nelisylinterinen moottori. Maailmalla lonkerot ulottuivat seuraavaksi Portugaliin, ja samalla 361D:tä kehitettiin muun muassa hydrauliikan osalta. Parin päivän jälkeen alkoi päässä kuitenkin raksuttaa, että ei jumaliste, 864 seitsemän kilometrin päässä kaupan”, Stenberg muistelee. ”Kävin katsomassa myytävää venemoottoria, ja saman hämärän tallin perällä häämötti 864. Veneen vanavedessä Vanhat Valmetit -kerhon sihteerin Jari Stenbergin 864 on laitettu komeaan kuosiin. Miehen kokoelmaan traktori eksyi veneharrastuksen kautta. Lisäksi haluttiin luoda isomman kokoluokan traktori. Vaikka traktori oli hieman rumassa kunnossa ja moottori auki, kaupat syntyivät
Se ei sula kunnolla. ”Siitä puuttui pellinpaloja. oli jo tiedostanut. Kampiakselin kaulat oli hiottu 0,5 milliä alimittaisiksi, mutta laakerit olivat normaalikokoa. Esimerkiksi öljypohjan irrottamiseksi täytyi irrottaa myös etuakseli. Hiilipitoisuus voisi selittää senkin, että pellit halkeavat. 33 02/17. Kaasulla voisi onnistua paremmin. Tässäkin ne olivat pitkältä matkalta halki luultavasti tärinästä.” Ulkokuori tuli kauniiseen kuntoon, vaikka Stenberg kokee olevansa moottoritöissä enemmän omalla tontillaan. ”Kun aloin irrottaa kiertokangen muttereita, tuntui heti väljältä. Kuivaputkimoottoria hän ei ryhtynyt koneistamaan. Moottoria oli silti käytetty – sen näki selvästi laakerin pinnoista. Mig vain räkii, vaikka kuinka laittaisi virtaa. Kun avasin laakeripesät, asia selvisi. Saipa sielläkin tehdä töitä. Hän laittoi lokarin Hiabin tukitassun alle ja väänteli sen sitten trukilla suoraksi.” Jari ei pidä peltitöitä omimpana alueenaan, ja kaikkein vähiten Valmetin peltitöitä. Lokasuojien oikomisessa tarvittiin kerhokaveri Kimmo Kirveslahden raskaan kaluston apua. 864:n erikoisuuksia ovat yksi takavalo, käynti pukille takakautta, järeät astinlaudat ja tyystin nurinkurinen vaihdekaavio. Lisäksi Jari vaihtoi männänrenkaat ja teki kansiremontin. Näytti siltä, että jollakulla on ollut ämpärissä reikä ja että korjausmateriaalia on saksittu traktorin kyljestä.” Myös 864:n jykevissä lokasuojissa oli oikomista. ”Ei jumaliste: 864 myytävänä seitsemän kilometrin päässä kotoa!” Jari taikoi Valmetin paraatikuntoon omin käsin ja vehkein. Kun se aika koitti, kone lähti laakista käymään ja näytti kyntensä. ”Kerhon puheenjohtaja Kimmo Kirveslahti auttoi siinä hommassa. Sisuksista löytyi yllätyksiä. Mutta on sen täytynyt pitää tavallisen kovaa kolkotusta, kun välystä on ollut puoli milliä.” Valtralta löytyi kaikeksi onneksi erikoiskoon laakereita. ”Valmetin pelleissä on varmaan hiiltä, sillä sen hitsaaminen on vaikeaa
VALMET 864 34. 864:n uumenista löytyi muun muassa hyväkuntoiset männät ja jäykähköä öljyä. Järeät osat, kuten valurautainen maski, tuovat traktoriin painoa ja jämäkkyyttä. Stenbergin mielestä tehostettu ohjaus toimii hyvin. Remontti on hiekkapuhallusvaiheessa. Virtalukko ennen kasaamista. Pellistä puuttui paloja oudoista paikoista. Silti moottoria oli käytetty. Letkut ja sähköt on uusittu. Kampiakseli oli hiottu alimittaan, mutta laakerit olivat normaalikokoa. Moottori vaati muun muassa uudet kiertokangen laakerit, männänrenkaat ja kansiremontin. Myös traktorin pinnassa oli paljon paranneltavaa
Siinä oli hieman ryyditettynä sama moottori kuin 864:ssä. Casen vaihteiston H-kaaviossa vaihteet ovat oudoissa paikoissa, mutta muutoin laatikko tuntuu kestävältä. Teho 80 hevosvoimaa. Hannu Niskasen Valmet-historiikeissa törmää usein käsitykseen, että mallin suosio oli vaisua. ”Traktori nousee tyhjänä jyrkimmätkin mäet suurimmalla vaihteella eikä tunnu missään.” Punaista ja keltaista 864:ää tehtiin sekä maataloustraktorina että traktorikaivurina. Jälkimmäiset keltaiset koneet saivat lisävarusteensa Syväsen konepajalta Loimaalta. 2000 kierrosta minuutissa. Sen veto-osana oli Valmet 864. Eräässäkin maatalouskoulussa todettiin vaihteistosta, ettei sitä saa rikki millään. ”864:ssä on ihan kohtuullinen maavara, 48 senttiä. Pikemminkin moni Valmetin oma aikalaisvaihteisto on Casea heppoisempi ja äänekkäämpi.” 864:n seuraajamalli oli vuonna 1968 esitelty 900. Järeää traktoria myytiin lähinnä urakoijille ja teollisuuden tarpeisiin, esimerkiksi TVH:lle. VALMET 864 MOOTTORI Valmet 411D, nelisylinterinen nestejäähdytteinen suoraruiskutteinen dieselmoottori. Heikkolaatuinen traktori tuskin olisi siihen pystynyt. Vuonna 1965 864 maksoi 17 900 markkaa, kun monen viljelijän tarpeisiin riittänyt synkrotraktori 565 maksoi 9600 markkaa. VAIHTEISTO 8+2, huippunopeus 34,2 kilometriä tunnissa RENKAAT edessä 7,5x18”, takana 38” MITAT paino 3000 kg, suurin pituus 3,42 m, suurin leveys 2,15 m, korkeus ohjauspyörän kohdalta 1,84 m VALMISTUSVUODET 1964–1967 35 02/17. Stenberg ei täysin allekirjoita totuttua tulkintaa. Tähän lienee syynä myös hinta. Vuonna 1966 Metsäteholla oli koekäytössä kuormaa kantava metsätraktori nimeltä MSV, joka oli Metsähallituksen, Sisun ja Valmetin yhteistyötä. Voimansiirto oli Valmetin oma, ja vakiovarusteena oli nyt muun muassa turvaohjaamo ja hydrostaattinen ohjaus. Kaivuriversioita on Stenbergin tietojen mukaan tehty 150 ja maataloustraktoreita 100 kappaletta. ”Vähän hämmästelen pyöreitä lukuja, mutta nämä tiedot perustuvat Valtralta saatuun yhteenvetoon 60-luvulla valmistettujen Valmet-mallien määristä.” Mallia valmistettiin vuosina 1964–1967. Tästä puolestaan syytetään pääasiassa vierasta voimansiirtoa – siitä seuraaviksi ongelmiksi mainitaan muun muassa pieni maavara. Tilavuus 4,18 litraa. Kun traktori oli toissa vuonna esillä KoneAgria-messuilla, se houkutteli tykönsä monia sillä työskennelleitä miehiä, eikä kukaan heistä moittinut vaihteistoa. Voidaan siis ajatella, että 864 oli pikemminkin vakuuttanut Valmetin ison mallin tarpeellisuudesta, koska sen kehittämiseen päätettiin nyt satsata kunnolla omia voimavaroja. 864:ää on puunjalostusteollisuuden keskusliiton työntutkimusosaston eli Metsätehon tiedotteen mukaan myös metsätraktorin pohjana
36
Sastamala 60-luvulla metsätraktorit alkoivat Suomessakin eriytyä maataloustraktoreista. Eero Rintalan LM-Terra on Valmetin ja pienemmän pajan yhteistyötä vuosikymmenen lopulta. KANTAVA JA KAATAVA VALMET TERRA 865 LM 1969 37
Kun samaan nelipyöräiseen vehkeeseen pantiin lavarakenne ja kuormain, tuli siitä kuormatraktori. Ajan risuja metsästä ja tuon sirkkelille puita.” Työtä tehneen näköiseen Terraan ei Eeron ole tarvinnut Teksti: Mika Rassi • Kuvat: Jan-Erik Laine VALMET 865 LM Hirret liikkuvat vanhalla metsä-Valmetilla mukavasti. 38. Varmaankin tunnetuin kuusipyöräinen 865-versio on rovaniemeläisen Marttiinin lavalla ja telillä varustettu. Sastamalan ja Huittisten rajalle Valmet kulkeutui kymmenisen vuotta sitten Forssan suunnalta. Yksi LM-malli kuuluu lukijoillemme tutun koneharrastajan ja tapahtumajärjestäjän Eero Rintalan kokoelmaan. J uontokoneiden rinnalle ilmestyi 60-luvulla Suomessa kuormaa kantavia metsätraktoreita. Valmetin vartta jatkoivat useat konepajat. Valmetin 865-metsätraktori on oiva esimerkki siitä, kuinka yhtä pohjakonetta sovellettiin metsätalouden muuttuviin tarpeisiin. Lisäksi useimmiten näin vältettiin ylimääräisen työmiehen tarve. 865 oli tehty juontotraktoriksi. Marttiini kehitteli ratkaisuaan edelleen ja teki siihen sivulle kippaavan rakenteen. ”Mökillä teen puusiirtelyt Terralla. Se on suunniteltu lähinnä pinotavaran kuljettamiseen hakkuualueilla. Kippaako kone. Harvennushakkuiden pinotavaraa oli ketterämpää kuljettaa lyhyitä matkoja kantamalla kuin juontamalla. 865 oli edelleen kehitetty versio Valmetin ensimmäisistä maastotraktoreista, jotka perustuivat maatalousmalleihin
Voimansiirron komponentit olivat silti pitkään yhteisiä. Ajokytkimen ja vaihteiston väliin oli asennettu nestekytkin helpottamaan maastoajoa ja leikkaamaan kuormitushuippuja. Yksi B-mallin Terraan tulleista muutoksista oli kuormaimen siirtyminen katolle. Myöhemmin Marttiinilla kehitettiin teliin apurulla, jolla takimmainenkin akseli saatiin vetäväksi. Myös Suomen ensimmäiseksi monitoimikoneeksi tituleerattu Pinomäen konepajan Pika 50 oli tehty 865:n päälle, vaikka se ei periaatteessa ollutkaan riippuvainen alustan mallista. Metsäkoneista kehittyi vähitellen oma divisioonansa Valmetin sisällä. PELLOLTA METSÄÄN Valmetin metsätraktoreiden kantaisä on vuonna 1963 esimarkkinoille tullut 363Dmaastotraktori. Moottoriksi oli jälkimmäisessä vaihtunut nelisylinterinen 411D, joka antoi 80 hevosvoimaa 2100 kierroksella. Lisäksi Valmetin omassa kuormaimessa on melko lyhyt ulottuvuus. vaihtaa kuin letkuja ja öljyjä. Seuraavassa BK-mallissa kuormain oli ohjaamon katolla. 865:n jälkeen vuonna 1971 syntyi metsätraktori 870 CK. Tourulan tehtaan tilat olivat käymässä ahtaiksi, joten metsäkoneiden valmistuspaikaksi valikoitui Valmetin lentokonetehdas Tampereella. Varsin pian todettiin, että metsätraktorin on eriydyttävä maataloustraktorista maansiirtokoneen suuntaan. Nostopuomi kääntyy toiselta puolelta eteen. Vielä ongelmallisempaa on, että Terraa kääntää vain yksi ohjaussylinteri. Valmetin oma 80-hevosvoimainen nelisylinterinen dieselmoottori oli jo ensimmäisissä 865-malleissa. Prototyyppi herätti mielenkiintoa, ja maastotraktorin sarjavalmistus päätettiin aloittaa. Rulla välitti voiman telin vetäviltä etupyöriltä takapyörille. Myös 870 CK:ssa oli Marttiinin teli. Kuormatilakin on koneen kokoon nähden suuri. Esimerkiksi Maastokone Tavela & Vuori teki 865:n pohjalle kuusipyörävetoisen kuormaa kantavan metsätraktorin nimeltä 865 Rysky. Akseliväli oli 2350 mm, paino 400 kg ja renkaat 14-24. Samanlaisia ne olivat armeijan Terrat. Sen takia sain tämän kerran ajamalla nurinkin, kun olin tuulenkaatoja hakemassa. Malli oli varustettu kuormatilalla ja kuormaimella, joka oli pukin päällä ohjaamon takana. Markkinointi kehui 865:n kelpaavan juontokoneeksi, metsänlaikutukseen, lannoitukseen, kaivurialustaksi, maataloustraktoriksi ja täysteloilla suo-ojitukseen. Volvo BM:n metsäkoneet yhdistyivät siihen 80-luvun alussa. Ajan metsätyömuodin mukaan 363D oli tarkoitettu kokorunkojen juontoon. 865:stä muokkasivat rajumpia metsäkoneita muutkin kuin Marttiini. Moottori oli hieman tehokkaampi, ja kahdeksanportainen vaihteisto oli sama kuin Valmet 900:ssa. Niin niille tuli painoa vasta kuorman kasvaessa. 39 02/17. Valmet otti rakenteen käyttöön, ja traktorin mallimerkinnäksi tuli 865 LM Lauri Marttiinin mukaan. Nostamista kuitenkin häiritsee Eero mukaan se, että aika usein puomin tiellä on jokin panko tai palkki. Niiden tuotantoyksikkö sijaitsee nykyään Ruotsissa Uumajassa. 2000-luvun alussa japanilainen Komatsu osti Valmetin puunkorjuukoneet. Sama kone pauhasi myös Valmetin uudessa suurtraktorissa 864:ssä, joka esiintyy myös tässsä lehdessä. Hieman voimakkaampi malli 465 esiteltiin vuonna 1964 ja entisestään tehostunut 865 vuonna 1965. Varsin pian syntyi myös kuormaa kantava versio 865 AK. Moottori oli Valmetin kolmisylinterinen, ja vaihteisto oli peräisin 361:stä. ”Kun sen ajaa vasemmalle linkkuun, ei se jaksa enää oikaista itseään. Yksi ratkaisu oli rovaniemeläisen Marttiinin konepajan metsäkoneurakoijien toivomuksesta kehittämä lavaja telirakenne. Ajamista hankaloittaa hieman se, että kuormatilan pyörät eivät seuraa etupyörien jäljissä. Traktorin takavaunussa oli toinen vaihteistokotelo, ja taka-akselinpuolikkaat oli kiinnitetty siihen. Rajoitteet johtunevat ainakin osittain siitä, että Terran kuormasovellus on alunperin tehty nelipyöräiseksi. Se oli runko-ohjattu nelivetomalli, jonka valmistuksessa käytettiin mahdollisimman paljon maataloustraktorin komponentteja. 60-luvun lopulla BK-metsätraktorin kantavuutta parannettiin telillä. Sitten täytyy peruuttaa. Telin takimmaisissa pyörissä ei ollut vetoa, ja ne oli ripustettu keinuvivuilla koneen runkoon ja tuettu kuormatilaan
Tyhjänä se ei kanna lainkaan, ja niin se etenee tyhjänä paremmin.” Toinen erikoisuus on yleensä vasta CKmalliin yhdistetty nestekytkin. Puomi ei liiku vaihde päällä mihinkään, jos kone ei liiku.” Hyviä puolia Terrassa ovat Eeron mielestä korkea maavara, lyhyt etuylitys ja isot pyörät. ”Tässä on sekä mekaaninen kytkin että turbiini. Nykymukavuuksiin tottuneille ohjaamossa on kovat oltavat. Eero veikkaa, että tämänkaltaisella uittoon sopivalla kippausrakenteella olisi ollut eniten markkinoita Itäja Pohjois-Suomessa. Eli kone on aina pantava vapaalle, jotta nosturia voi käyttää. Ohjaamosta käsin tapahtuva lavan kippaus ja palauttaminen lähtöasentoon ovat olleet aikanaan uusia ominaisuuksia. Kuumaa kyytiä Hieman erikoisen teliratkaisun Eero ymmärtää hyvin. ”Ajaessa meteli on helvetillinen, samoin kuumuus. Turbiinilla on saatu mukaan hiukan ryömivää voimaa. ”Saman aikakauden metsätraktoreihin verrattuna tämä pysyy pinnalla eikä osu koko ajan johonkin.” Mutta ei kone pelkkää kiitosta käyttäjältään saa. Mutta se on jännää, että jos turbiini lakkaa vetämästä, myös hydraulipumppu lakkaa liikkumasta. Olihan rakenteen tekijäkin Rovaniemeltä. Painopiste pysyy tyhjenemiseen asti renkaiden keskilinjan sisäpuolella. Jos nosturin kääntö vuotaa – ja ainahan se vuotaa –, kaikki öljyt valuvat hyttiin.” ”Hyviä puolia Terrassa ovat korkea maavara, lyhyt etuylitys ja isot pyörät.” VALMET 865 LM 40. Voimansiirto ei varmaan kestänyt pelkällä mekaanisella kytkimellä. ”Telille tulee painoa sitä mukaa kuin kuormatilan paino kasvaa. Mutta eiköhän sen saisi kaatumaan tyhjänä nostaessakin.” Kuormaa kipattaessa kone sen sijaan tuskin kaatuu. Toisella puolella lämmittää ja haisee hydraulisäiliö, ja toiselta puolelta loiskuu tankista polttoainetta. Pumppu huutaa jalkovälissä
Tuolloin perheen lapset jakoivat puukkotehtaan. Sen tuotantoon kuuluivat alusta asti puukkojen lisäksi myös muut maa-, metsäja kotitalouden tarvekalut. Ajettaessa koura lepää kyydissä ja puomi kääntyy vapaasti traktorin mukana. Lauri Marttiini osti vuonna 1975 myös J. ”Jos ajaa vaikka rankoja, ei se siellä rankakasan päällä pysy. Tukkejakin voisi nostaa yksi kerrallaan, vaikkei Terraa varsinaisesti tukinkuljetukseen tehtykään. Eero ei pidä ratkaisua parhaana mahdollisena. Koura on Rintalan mukaan yllättävän iso. L. LM-Terran kehitystyö oli tehty ennen sitä ja niin muodoin vielä puukkotehtaan sisällä. Konepajan osuus päätyi pojista lopulta Lauri Marttiinille. Terra 865 LM on silti yksi keskeinen ponnahduslauta, jolta Valmetin metsäkoneiden kehitys lähti pitkään loikkaan. MARTTIINI – PUUKOISTA MAANRAKENNUKSEEN Vuonna 1928 Sodankylän Kieringistä kotoisin ollut seppä Janne Marttiini perusti Rovaniemelle J. Kuormatila ja koura ovat reilun kokoiset. Samassa mittakaavassa sopivan maataloustraktorin ja metsäkärryn yhdistelmä taitaa piestä vanhan Valmetin ainakin mukavuudessa. Marttiinin puukkotehtaan. Janne Marttiini ja hänen vaimonsa kuolivat 60–70-lukujen taitteessa. Kyllä sitä saa lyhyelläkin matkalla korjata pari kertaa.” Nykyään Marttiini-Terraa ei oikein muille työmaille osaisi kuvitella kuin koneharrastajien kotitarvepuiden siirtelyyn. Sotien jälkeen maaja metsätalouteen menevien konepajatuotteiden menekki kasvoi huomattavasti. Marttiinin puukkotehtaan. Konepaja teki Valmetin kanssa yhteistyötä vuosikymmeniä metsäkoneiden kanssa ja valmisti esimerkiksi kuormaimen jatkopuomeja. Vuonna 2005 Marttiinin perhe myi Marttiini Oy:n eli vanhan puukkotehtaan koko osakekannan, mutta konepajatoiminta ei kuulunut kauppaan. Nykyään Marttiini Metal -nimellä toimivan itsenäisen yhtiön päätuotteita ovat maanrakennuskoneiden lisälaitteet. Armeijan Terra on esitelty Vanhojen Koneiden numerossa 8/12 41 02/17. Marttiini Yhtymä eli Marttiinin konepaja perustettiin 1969. Marttiinin omaperäinen telirakenne tuo painon takimmaiselle akselille vasta kuorman kasvaessa. Lisäksi 50ja 60-luvuilla puukkojen ja veitsien vientimarkkinat käynnistyivät. LM-Terralle nimikirjaimensa lainannut Lauri Marttiini kuoli viime vuonna 84-vuotiaana
Nyt koneesta on riisuttu raidevarusteet ja se tekee työtä pihassa ja pellolla. Ylitornio Vanha ratakaivuri etelästä löysi tiensä pohjoiseen entisen kaivurikuskin hoteisiin. KISKOILLA KULKENUT ÅKERMAN H3MB 1989 42
Etupäässä taas oli puskulevyä siirretty välikappaleella eteenpäin ja asennettu raideakseli väliin”, Pentti kertoo Åkermanin raidevarustuksesta. Tavallisena pyöräkaivurina syntyneestä pikku-Åkermanista oli sittemmin tehty raidekone. Raideakselit oli jo poistettu, kun kone päätyi Partasen laanille viisi vuotta sitten. Tilalle oli hitsattu eräänlainen pyöräpöytä, jossa oli ollut kiinni iso työkalulaatikko, lokasuojat ja raideakseli. ”Siinä oli lisäksi erilaisia rajoittimia, joita tarvittiin, Teksti: Mika Rassi • Kuvat: Jan-Erik Laine 43. Ratavarustusta oli jo osittain riisuttu, kun kaivuri löysi uuden kodin ja isännän, joka vei entistystyön päätökseen. Asia asettuu uuteen valoon, kun selviää tarkemmin, mistä on kyse. Pajalle ja töihin Ylitorniolla asuva Pentti Partanen sai silkan sattuman kautta tietää Pirkanmaalla myynnissä olevasta pienestä pyöräkaivurista. V uonna 1989 valmistuneen kaivinkoneen entisöinti kuulostaa äkkipäätä vähän oudolta hankkeelta. Koneen peruskunto vakuutti ostajaehdokkaan ja kaupat syntyivät. ”Koneen takapäästä oli irrotettu tukijalat. Loput ratavarusteet olivat yhä paikallaan. Se oli aiemmin ollut raidekoneena, ja joitain ratavarustuksia oli yhä jäljellä
Sitten kaivuri pääsi töihin pellolle ja myöhemmin kotitalon peruskorjaukseen. Tukijalat ja puskulevy hitsattiin takaisin vanhoille paikoilleen. Jarrut ja hydraulipumput oli edellinen omistaja korjannut, joten niihin ei tarvinnut kajota. ”Repeämiä ei noilla tehoilla tähän rakenteeseen saa syntymään. ÅKERMAN H3MB Pentti on pannut myös Åkermanin hytin kuntoon. Se on monta astetta ylijäreä, sillä H7Mb on paljon raskaampi. Niiltä ajoilta on kaivurikokemustakin. PENTTI PARTANEN • eläkkeellä oleva ajoneuvonkuljettaja ja tekninen toimihenkilö • harrastekalustoa lisäksi Volvo BM 218, Ferguson 35 ja Volvo N86 kun työskenneltiin ajojohtimen alla.” Paikallinen konepaja teki koneen alkuperäiskuntoon saattamisessa raskaimmat työt. Se kestää isältä pojalle ja vielä pojanpojallekin.” Hallintalaitteita Pentti pitää voittopuolisesti helppokäyttöisinä. Työtä tehdään sen verran, että kone saa kesällä kuntoliikuntaa.” Mieluinen merkki Pentti on nuorempana tehnyt vuosikymmenen verran auton ja työkoneiden kuljettajan hommia. Vähäisiä keikkoja on tehty muillekin. Se oli minulle mieluinen rauhallinen ja kuljettajaystävällinen kone.” ”Tämä pyöräalustainen pikku-Åkeri on siitä jännä, että siinä on samankokoinen alavaunu kuin seiska-Åkerissa. Näkyvyys on hyvä joka suuntaan, vaikka ikkunat ovat pienet. ”Lähinnä sillä on tehty omia töitä: pihan massan vaihtoa, salaojitusta, sadevesiviemäröintiä, kanavan perkausta ja sarkaojan kaivuuta. Kaikki on tehty tarkasti tyyppikuvien mukaan.” Yhden kesän aikana Pentti sisusti hytin uudelleen, vaihtoi uudet takapyörät ja korjasi pieniä vuotoja. Koneen kyljessä on vielä muistoja raideajoilta. Ylimitoitetun alavaunun vuoksi tämä onkin pyöräalustaiseksi vakaa sekä kaivettaessa että ajettaessa.” Volvon 67-hevosvoimainen turbomoottori kuitenkin saa kaivurin kulkemaan maantiellä mukavasti. ”Takapäästä leikattiin koko pyörätelinerustinki pois – sehän painoikin varmaan 600–800 kiloa. ”Åkermaneista ajoin eniten H16C:tä louhoksilla ja tienrakennustyömailla. 44
Mutta onhan tässä toisaalta myös puomin tyven kääntö.” Ympäripyörivään kolmos-Åkermaniin sai kahta kaivuvartta, 1,75ja 2,3-metristä. Pentin koneessa on pidempi varsi. Kaivurivalmistaja Kockum Landsverk yhdistyi Åkermaniin vuonna 1972. ”Vaikka ikkunat ovat pieniä, näkyvyys on oikein hyvä. VME:n nimeksi vaihtui Volvo Construction Equipment, kun Volvosta tuli pääomistaja 1995. Sen 7,4 metrin kokonaisulottuvuus on Pentin mukaan pieniin töihin ruhtinaaliinen. Åkerman-merkki säilyi, kunnes Volvo alkoi markkinoida kaivureita omalla nimellään. Muutoin kallistuvalla luiskakauhalla pystyy Pentin mukaan tekemään sarkaojaa oikein nätisti. 1966 tuli myyntiin Åkermanin hydraulinen kaivinkonemalli H11. Yrityksen juuret ovat 1870-luvulla EteläRuotsin Eslövissä perustetussa valimossa. Ensimmäinen Åkerman-kaivinkone valmistui vuonna 1939. 45 02/17. 1900-luvun alussa Åkerman alkoi tehdä tiehöyliä. Mutta kaivaminen on helppoa kaksivipuhallinnalla.” Savimailla pyöräkoneen kanssa on oltava varovainen, ettei se hakeudu märällä sukelluksiin. Volvon 67-hevosvoimaisella moottorilla ei saa särjettyä Åkermanin rakenteita, Pentti Partanen vakuuttaa. Eslövin tehdas suljettiin 1999. ”Kaiken kaikkiaan Åkerman on kelpo ”Se kestää isältä pojalle ja vielä pojanpojallekin.” MUISTATKO. Se oli ehkä minusta vähän erikoista, että kaivupuomi ei ole poikkisuunnassa koneen keskellä vaan vähän oikealla. ”Viiden polkimen kanssa täytyy pelata vähän kuin urkuri. Vuonna 1991 VME Group osti Åkermanin. Åkerman oli Ruotsin suurimpia sodanjälkeisiä kaivinkonevalmistajia
Etuakselin keinun lukitussylinterit ovat jämerää tekoa. Kunnostin sen, ja paikallinen urakoija ihastui siihen. Kaikki on tehty tarkasti tyyppikuvien mukaan.” 46. Enää mies ei koneistaan hevin luovu. ”Tukijalat ja puskulevy hitsattiin takaisin paikoilleen. Im dolor ipit laorper sim et dunt ut ametumsan ulputat. Kaivurin jälkeen kokoelmaan löytyi Ruotsista vanhalta tuttavalta kopsakan oloinen Volvo N86 -kuormuri, jonka kunnostuksen tuttavan vakava sairaus oli keskeyttänyt. ”Parikymmentä vuotta sitten toin entisen työkaverin hajottamolta Tromsöstä Norjasta Brøyt X25:en. Kauha kallistuu sopivaan kulmaan sarkaojan kaivamista varten. Pentti saattoi entisöinnin päätökseen, ja Volvo on nyt museorekisterissä. Kaveria ei jätetä Partasen ensimmäinen oma kaivuri oli halvaantunut norjalainen. ÅKERMAN H3MB MOOTTORI Volvo TD31ACE ahdettu nelisylinterinen diesel. Partasen mukaan kone on parhaimmillaan, sopivasti sisäänajettu. En ollut silloin vielä niin rakastunut näihin koneisiin ja raaskin luopua siitä. Sumsandre modolum velis dolore tatem exeraessecte. Tuolla se on toimintakuntoisena soramontussa edelleen.” Sittemmin harrastekipinä iski mieheen. Teho 67 hevosvoimaa. Sillähän raaputtaa vaikka kaverin selän.” Kolmonen on käynyt nyt noin 13 300 tuntia. Puskulevy on tarkasti vanhalla paikallaan. Rototiltin asentaminenkin on mahdollista. Omistajankin hyvinvointi edellyttää tiettyä annosta polttoöljyn tuoksua määräajoin.” ÅKERMAN H3MB Puomin tyvi kääntyy 90 astetta. ”Ne ovat nyt päässeet hyvään kotiin eivätkä ikävysty, kun on toisia koneita seurana. Tilaa kuvatekstille.Met vel del et, quat adit euguer sequat. Ennen Åkermania taloon tuli hankittua Volvon pyöräkuormaaja ja Kultamaha. YLÄVAUNUN KÄÄNTÖ 7,2 kierrosta minuutissa, 90 asteen käännös 3 sekuntia, 180 asteen käännös 5 sekuntia ENIMMÄISULOTTUVUUS 7,4 metriä KAIVUSYVYYS 3,8 metriä TYÖPAINO 9555 kg VALMISTUSVUODET 1986–1991 yleiskone kotihommiin
Vuosien saatossa ovat tutuksi tulleet myös vanhojen koneiden moottorit . | www.moottorihiomo.?. MOOTTORIKONEISTUKSET MYÖS VANHOIHIN KONEISIIN VALMET, NEW HOLLAND JA DEUTZ TRAKTORIEN, JA TYÖKONEIDEN EGR-NOKKIEN POISTOHIONNAT. MERKKIEDUSTUKSET: SEINÄJOEN MOOTTORIHIOMO Rajatie 48, 60120 Seinäjoki | Puh. 06-4149 511, 040-596 1409 info@moottorihiomo.. FI VANHOIHIN JA UUSIIN KONEISIIN! Kilpailukykyise t hinnat ja nopeat toimitukset! Kasvava valikoimamme sisältää MOOTTOREIDEN ERIKOISLIIKE PALVELUKSESSANNE MOOTTORIHIOMO HUOLTAA JA KORJAA MOOTTORIT Moottoriexpertti Seinäjoen Moottorihiomo on jo vuodesta -66 asti palvellut asiakkaitaan mitä erilaisimmissa moottorialan huolloissa. www.facebook.com/ vanhatkoneet YLI 16 000 ARTIKKELIA! WWW.TRAKTOR ITJAVARAOSAT
Rattia saa veivata varmaan 30 kierrosta.” Michiganissa on Aleksin käsityksen mukaan ollut alun alkaen moottorina Detroit Diesel. ”Ohjausremontin olisi voinut suunnitella paremminkin. 48. Koiraa ei kuitenkaan ole karvoihin katsomista. Kyselimme nykyiseltä käyttäjältä ja edelliseltä omistajalta koneen elämänvaiheista. Sen kaverina huristelee isäTapion omistama 60-luvun alkupuolen Michigan-pyöräkuormaaja. Soraa sillä on mukavaa kuormata traktorin kärryyn: jos kauhan saa sopivasti täyteen, yhdestä kauhallisesta tulee yksi kuorma”, Aleksi kertoo. Toinen on numerossa 1/15 esitelty suomalainen Dinosaurus-kaivuri. Molempien keltaisten koneiden pinta on yhtä lailla punarusehtunut ajan saatossa. Orbitrol on aika pieni, ja käännössä on kauheat sylinterit. Vissiin Volvoja on saanut helpommin huollettua.” Oman piristävän lisänsä koneen ulkomuotoon tuo kuljettajan sadesuoja. Dinon kaverina Aleksi Lehtosen pihalla on kaksikin rouhean näköistä maansiirtopeliä. ”Puolentoista kuution kiviä ollaan nosteltu Dinosauruksella ja Michiganilla tuupattu pellolta. KARKEA KUORI JA KUORMA CLARK MICHIGAN 175 A Teksti: Mika Rassi Kuvat: Jan-Erik Laine ja Aleksi Lehtonen H ollolan Hämeenkoskelta löytyy varsinainen patinan malliesimerkki, pyöräkuormaaja Clark Michigan 175 A. ”Täkäläinen vanha maansiirtoyrittäjä kertoi kerran kahvipöydässä, että noihin on vaihdettu moottoreita enemmänkin. Alkuperäinen tehostettu simpukkaohjaus on vaihdettu hydrauliseksi. Voimanpesäksi on jo ammoin vaihtunut Volvon kuutonen. Lehtosen klaanin Michigan-kuormaaja ei ehkä ole vahvoilla kauneuskilpailussa, mutta se siirtää sitkeästi monen kokoista kiveä ja tarpeen vaatiessa eloperäistäkin ainetta. Jäykkärunkoinen kuormaaja ei Aleksin kokemuksen mukaan ole mikään pienen paikan vehje. Michigan siirtää isoja kiviä ja kuormaa soraa, eikä ainakaan koneen runko ole vuosista millänsäkään
Tämä pyörä on käynyt sänkipeltoa rajummalla alustalla. ”Meillä oli tuossa sorakuoppa, jossa se Alkuperäisen Detroit Dieselin tilalle on jossain vaiheessa vaihtunut ilmeisesti Volvo Titanin moottoria vastaava kone. Hollola ”Soranajopäivinä se seisoi kuopalla, ja takki kastui aina, kun ei ollut kattoa. ”Ja maastonmukainen ruoste pinnassa”, Jouni lisää. Lainasin pirun vanhasta Jacobsenin ruohonleikkurista siihen tuollaisen kopin.” Monttu tyhjeni Michiganilla Toisella puolella Hämettä Humppilassa Michiganin vanhan omistajan Jouni Joensuun leuka loksahtaa lattiaan, kun Aleksi soittaa ja kertoo kuormaajan nykykuulumisia. Hydrauliikkapuolelle ei ole viimeisen 40 vuoden aikana tehty kuin letkunvaihtoja. 49 02/17. ”Ei jumankauta! Vieläkö se liikkuu?” Jounin isä osti Michiganin 80-luvun alussa. Jo tuolloin siinä oli Volvon moottori
Vasemmalta Aleksi, Aaro ja Tapio Lehtonen. 50. ”Yhdestä kauhallisesta soraa tulee sopiva kuorma traktorin peräkärryyn.” CLARK MICHIGAN 175 A Michiganin kimpussa häärää kolme sukupolvea saman suvun ukkoja
Pyörät olivatkin sen näköiset, että jossain kivikossa sillä on ajettu. Ei ole paljon tarvinnut hitsailla mistään”, Aleksi sanoo. 80-luvun puolivälissä Clark Equipment yhdistyi Volvon kanssa ja muodostettiin VME Group. Soraa sillä kuormattiin paljon.” Kun monttu tyhjeni ja Jounista tuli isäntä, hänelle periytynyt Michigan lähti tarpeettomana kiertoon. Michiganin osalta päätämme tähän. oli kuormaajana. 51 02/17. Jouni muistaa muutamia sisuskaluremontteja. Aleksi on kattanut ohjaamotilan Jacobsenin ruohonleikkurin suojakatoksella. ”Kaikki tapit ovat sitä kokoluokkaa, että vaikka vähän käyttäisi väärinkin, ei se heti rapsahda rikki. Michigan on toiminut niin kivituupparina kuin sorakuormaajana. Niitä siihen vaihdeltiin. Sitä käytettiin lähinnä puskukoneena, jolla työnnettiin kannot pois. Sillä raivattiin myös peltoa. ”Clarkin momentinmuunninvaihteistosta tahtoivat levypakat palaa tiellä siirtäessä. Suomessa Clarkin Michigan kuormaajat näkyivät lehtimainoksissa ensi kerran 60-luvun alussa. CLARK JA MICHIGAN Clark Equipment Company oli lähinnä trukkien kehittäjänä tunnettu yhdysvaltalainen yhtiö, jonka juuret ulottuvat 1900-luvun alkuun. Maahantuoja oli Machinery Oy. 50-luvulla Clark hankki Michigan Power Shovel Companyn ja alkoi valmistaa maanrakennuskoneita, etunenässä pyöräkuormaajia. Kauhan leveys on 255 cm, syvyys 75 cm ja korkeus 100 cm. Michigan-nimi katosi kuormaajista 90-luvun mittaan. Niissä oli kauheita viiltoja, ja meillä puhkesikin rengas. Kun se vietiin rengasliikkeeseen, siellä oli pikkuisen hiki ukoilla, kun koettivat saada lukkovanteita auki.” Aleksi ja Jouni ovat yhtä mieltä siitä, että jykevä kuormaaja on kestävää tekoa. ”Semmoinen huhu Michiganista liikkui, että se olisi jollain louhoksella ollut nuoruudessaan töissä. Moottoriin on kerran uusittu kannentiiviste.” Sitten Aleksin ja Jounin juttu jatkuu vielä pitkään muista aiheista, sillä molemmilla on pihassa ja pajassa muutakin maansiirtokalustoa. Aleksin nurkissa vanha kuormaaja on asustellut jo kymmenisen vuotta. Alkuperäinen kattorakennelma on aikain saatossa kadonnut
Moottorisahoista tunnettu Stihl valmisti myös traktoreita 40–60-luvuilla. METSÄSTÄ PELLOLLE Stihlin traktorituotanto Teksti: Mika Rassi • Kuvat: Stihl Archive • Lähde: Der Schlepperfreund nro 96 (2014) 52. Vetokoneiden tekoon yhtiön sysäsi sahakysynnän alamäki. Laippa ja ketju palasivat ykköstuotteeksi, kun Stihl teki uusia menestyssahoja ja Saksan traktorinvalmistuksen huippusuhdanne päättyi
Ensimmäisessä traktorimallissa oli vielä voittopuolisesti yhtiön itse valmistamia osia, kuten oma 3+1-vaihdelaatikko. Ensimmäinen malli 140 tuli markkinoille 1949. Toisaalta se oli kova sutimaan työkoneen edessä. Lisäksi uutukaisen öljypumpussa oli kiusallisia lastentauteja. Aivan heti se ei kassavajetta korjannut, pikemminkin päinvastoin. Voimaa moottorissa oli 12 hevosvoimaa. Sen merkittävin muutos oli Stihl 140 on sahamerkille sopivissa metsätöissä. Siihen 140 keveytensä puolesta periaatteessa sopikin, sillä painoa sillä oli vain 750 kiloa. 1952 Stihl alkoi valmistaa myös uusia moottorimalleja puhtaasti muuhun kuin traktorikäyttöön. Lisäksi kaksitahtidiesel sai aikaan mahtavan pauhun, johon traktorikuskin korvien piti tottua. Stihl alkoi pian markkinoida moottoriaan myös paikalliskäyttöön ja muiden valmistajien laitteisiin. 53. 140:n seuraaja oli 144. Stihlin pikkutraktorille soviteltiin kylväjän ja maanmuokkaajan manttelia. Suunnittelu ja kokoonpanolinjan rakentaminen olivat vieneet tiliä entistä pahemmin punaiselle. Moottori oli Stihlin oma ilmajäähdytteinen malli 131A, ilmajäähdytteinen yksisylinterinen kaksitahtikone, jossa oli ohjattu poistoventtiili. Vuosina 1949–1954 Stihl 140:ää tehtailtiin noin tuhat kappaletta. Kun ne selätettiin, traktori kävi hyvin kaupaksi ja talous näytti valoisammalta. K un moottorisahojen myynti takelteli toisen maailmansodan jälkeen, Andreas Stihl päätti alkaa valmistaa pieniä traktoreita Lounais-Saksan pienmaatalouden tarpeisiin
STIHLIN TRAKTORIT 381-mallin prototyypillä ajetaan testiajoja Fahrin sitojan kanssa. Andreas Stihl ryhtyi traktorikokeiluun huonojen sahamarkkinoiden vuoksi. 54. 144 oli hieman ensimallia virtaviivaisempi ja tehokkaampi. Tästä kolmipyöräisestä prototyypistä oli vielä pitkä matka tuotantomalliin. Markkinoinnissa korostettiin työkoneiden kytkentämahdollisuuksia
Vuoden 1958 lopulla alettiin myydä mallia 381, joka tunnettiin myös nimellä S15. Viimeinen Stihl-traktori 383/S20 oli jo monelta osin vieraista osista koottu. Pian suutari kuitenkin palasi lestiinsä, kun Stihl keskittyi tykkänään moottorisahoihin. Vielä tovin Stihl sinnitteli Fiat-traktoreiden varaosamyyjänä ja moottorivalmistajana. Vuonna 1960 Contra-sahasta alkanut Stihlin uusi nousu sahamarkkinoilla vei pikku hiljaa pontta yrityksen traktorisatsauksilta. Tämän mallin myötä Stihl siirtyi hitaasti omista osista alihankintaan: muun muassa oman pajan vaihteiston sijasta traktorissa oli Hurthin valmistama nelilovinen laatikko. Jo vuonna 1960 mallin korvasi 381S, jossa voimaa välitti kuusivaihteiseksi kasvanut Hurth. Siinä oli yhä sama moottori kuin 144:ssä, joskin hevosvoimalla kasvaneena. 60-luvun alussa kaatui jo isojakin. Siinä oli nimensä mukaisesti 20-hevosvoimainen moottori, joka oli sekin jo vieraan tekosia, Mannheimin MWM:n valmistama. Silloin Andreas Stihlin lapset saivat isänsä raskain mielin luopumaan tappiota tuottavasta traktorituotannosta. 50-luvun lopulta asti alkoivat pienet saksalaiset traktorivalmistajat putoilla markkinoiden kyydistä. Myös jarruja ja hydrauliikkaa oli uusittu. Tätä mallia tehtiin vuosina 1955–1959. Contra-sahasta alkanut uusi nousu sahamarkkinoilla vei pontta Stihlin traktorisatsauksilta. 55 02/17. 381S:n markkinaosuus jäi hyvin pieneksi, sillä samana vuonna syntyi uusi tehokkaampi Stihl-traktori 383 eli S20. uusi moottori 131B, jossa oli pari hevosvoimaa edeltäjää enemmän. Stihlin traktorivalmistus päättyi 1963, samana vuonna, jona esimerkiksi MAN-traktorit kohtasivat loppunsa. Stihlin traktorien tarina päättyi 1963
Ilmajoki 56
Siitä huolimatta se on hyvin mielenkiintoinen. Lähtövalmiudessa se on ollut koko ajan. Kyseessä on niin kutsuttu vaahtoauto tai aiemmalta nimeltään katastrofiauto. KATASTROFIAUTO VOLVO F89 6X6 1974 57. Seinäjoen lentoasemalta löytyy auto, jollaista ei toivoisi koskaan tarvittavan. Auton reilun neljänkymmenen vuoden historian aikana sitä ei ole tarvittu tositilanteeseen montaakaan kertaa
Tämä auto on suunniteltu niihin tilanteisiin, kun pahin tapahtuu. Sitä on myös päivitetty vuosien varrella. Se on siis huomattavan riittoisaa. Vaahtoa saadaan muodostettua vettä ja vaahdotusainetta yhdistämällä moninkertainen määrä. Tilaa on kuljettajan lisäksi hyvin yhdelle palomiehelle. Vaikka lentoliikenne on maailman turvallisimpia liikkumismuotoja, on aina ounasteltava pahinta. Vaahtoauto Suomen suurimmalla lentokentällä eli Helsinki-Vantaalla alettiin 70-luvun alussa panostaa voimakkaasti uuteen pelastuskalustoon hankkimalla muun muassa uusia vaahtoautoja lentokentän pelastusaseman käyttöön. Lentokoneiden kymmenien tuhansien litrojen polttoainesäiliöt ovat yski syy siihen, miksi vaahtoautot ovat lentoasemilla jatkuvassa lähtövalmiudessa. Toki vaahtoa käytetään pelastustöissä myös teollisuudessa ja tietyissä liikenneonnettomuuksissakin, mutta lentokenttien kalustossa vaahtoautoilla on oma tärkeä roolinsa. 58. Lentokentillä olosuhteet ovat pääosin etukäteen tarkkaan tiedossa. Katastrofiauto-nimitys tuntuu varsin perustellulta, kun miettii tilanteita, joihin lentokentän vaahtoautolla tarvittaessa syöksytään apuun. Seuraavana vuonna se aloitti uutena palveluksensa Helsinki-Vantaan lentoaseman paloasemalla aivan kiitotien tuntumassa. Aiemmin lentokenttien palokunnan koko ja kalustomäärä perustuivat pitkälti onnettomuuksien sattumistodennäköisyyteen. Niinpä kuvissamme esiintyvän autonkin suunnitteluvaiheessa on jo tiedetty, millaisessa tilanteessa ja tehtävässä autoa tultaisiin käyttämään. Teksti ja kuvat: Iikka Kekko VOLVO F89 -KATASTROFIAUTO Ohjaamon läpi kulkee vaahtoputki katolla olevalle vaahtotykille. Suomi on kuulunut kyseiseen järjestöön vuodesta 1949 alkaen, joten lentokentillämme on käytetty kansainväliset vaatimukset täyttävää pelastusautokalustoa jo liki seitsemänkymmenen vuoden ajan. Sittemmin näihin asioihin rupesi vaikuttamaan muun muassa se, minkä kokoisilla lentokoneilla kentälle lennettiin. Lentokentillä käytettävän kaluston vaatimukset poikkeavat jonkin verran muiden pelastusautojen vaatimuksista. Ilmailualan vaatimukset Kuviemme Volvo F89 on vuosimallia 1974. Vastaavasti – mitenkään väheksymättä – kaupunkien ja kuntien pelastuslaitosten käytössä olevat kalustot saattavat eri asemien välillä poiketa hyvinkin merkittävästi toisistaan sen mukaan, millaisella kalustolla on totuttu toimimaan vaihtelevissa olosuhteissa. K un puhutaan yleisesti paloautoista, kattaa tuo nimitys monta eri tyyppistä pelastustehtäviin tarkoitettua ajoneuvoa. Asiaan perehtyneelle pelkkä sana paloauto ei kerro vielä juuri mitään. Asiaan vaikuttavat Kansainvälisen siviiliilmailujärjestön ohjeistukset siitä, millaista kalustoa on lentokentillä käytettävä. Palotai paremminkin pelastusautojen eri alalajeihin kuuluvat myös lentokenttien pelastusautot. Vaahtoautot, aiemmalta nimeltään katastrofiautot, ovat lentoasemien täsmäkalustoa. Ohjaamo on kokenut melkoisen mullistuksen jo uutena. Tämä kasvatti palokuntien kokoa ja kaluston määrää sekä laatua. Vaahdolla pystytään muun muassa tukahduttamaan palavia nesteitä. Lisäksi vaahto ei valu veden tavoin pois palavien kohteiden päältä
Nykytekniikalla vastaava auto olisi tosin helpompi toteuttaa kuin yli neljäkymmentä vuotta sitten vaömistunut Volvo. Reittiliikennettä ei enää ole. Volvoon asennetussa pumpussa on 4000 litran minuuttituotto, ja se täyttää edelleen vaatimukset. Pojanluomassa Seinäjoen lentokenttä palvelee nykyään tilauslentoja, joita laskeutuu kentälle satunnaisesti. Vaatimuksista Rajala kertoo muun muassa sen, että autolla on päästävä kolmessa minuutissa kiitoradan kauimmaiseen päähän niin, että yksikkö on tuossa ajassa myös valmiina suihkuttamaan vaahtoa kohteeseen. Käytännössä pumppu tyhjentää täydellä teholla Rajalan auton oman säiliön parissa minuutissa. 59 02/17. Uutena auto oli ominaisuuksiltaan maamme vaahtoautojen huippua. Allisonin 6-nopeuksinen automaattivaihteisto tekee ajamisesta helppoa ja auttaa kuljettajaa keskittymään oleellisiin huomiota vaativiin asioihin. Sittemmin auto on ollut käytössä muun muassa Savonlinnan lentoasemalla, josta se siirtyi nykyiseen palveluspaikkaansa Seinäjoen lentoasemalle. Myös pumpun teholle on omat vaatimuksensa. Seinäjoella matkaa kiitoradan äärilaidalle on kaksi kilometriä. Lentokentän paloautolla on päästävä kolmessa minuutissa kiitotien kauimmaiseen päähän. Ilmajoella Pojanluomassa sijaitsevan Seinäjoki Airportin kunnossapitovastaava Veli-Pekka Rajala kertoo, että Volvo täyttää yhä Kansainvälisen iivili-ilmailujärjestön ICAO:n vaatimukset lentokentän pelastusautoille
Matalalle ulottuvien tukirakenteiden vuoksi Rockwellin vetävän telin maavara ei ollut erityisen hyvä, eikä se osittain siksi ollut kovin suosittu. Telivetoiset autot olivat tuolloin melko harvinaisia siviilikuorma-autoissa, joskin sellainen versio oli mahdollista tilata suoraan tehtaalta. Volvon tuolloin käyttämä teliveto perustui amerikkalaisen Rockwellin tuottamiin akseleihin ja jousitukseen. Vetävä etuakseli, jollaista ei saanut tuotantolinjalta, lisättiin näihin pelastusautoihin tehtaalla tuotantolinjan ulkopuolella. Rajalan mukaan kenttä toimii tilausliikenteen tarpeiden mukaan tilannekohtaisesti sen mukaan mitä saapuvat lennot kulloinkin vaativat. VOLVO F89 -KATASTROFIAUTO 12-litrainen Volvo Mallina F89 on tuttu F88:n 12-litraisella moottorilla varustettu isoveli. Samassa pisteessä auto myös varustettiin järeillä 14.00-20-kokoisilla ykköspyörillä. Vetävä etuakseli on ZF:n valmistama. Pelastuskaluston on joka tapauksessa oltava jatkuvasti lähtövalmiudessa, kun kenttää käytetään. Näin on varmistettu mahdollisimman hyvä pääsy kohteeseen. Rakenne on hieman poikkeavan näköinen verrattuna myöhemmin tuotantoon tulleeseen Volvon omaan telivetoauton takajousitukseen. Kuusipyöräisen auton kaikki pyörät vetävät. Etuakseli tekee autosta suorastaan ultraharvinaisen F89-Volvoksi. Silti F89 on jatkuvasti täydessä valmiudessa lähteäkseen esimerkiksi avustamaan uudempaa autoa kyydissä olevalla vesija vaahtoaineukuormalla. Katastrofiautonkin alustassa on 3800 millin akseliväli, mutta silti se on jotain aivan muuta kuin tuo tuttu F89:n alusta, jollaisia meidänkin teillämme liikkui 70ja 80-luvuilla melko runsaasti. Auton muuttaminen takaisin ykkösautoksi kestäisi vain hetken, kun työkalut siirrettäisiin autoon takaisin. Tällä hetkellä F89-Volvo toimii siinä mielessä vara-autona, että sen varustukseen muun muassa kuuluvat hydrauliset leikkurit ja työkalut on siirretty viereisen tuoreemman vaahtoauton varustukseen. Voimansiirtopuo60. Melko normaalia, ei sentään yleistä, on se, että auto on telivetoinen. Etuakseliksi valittiin saksalaisen ZF:n valmistama vetävä etuakseli, joka oli Euroopassa paljon käytetty ja hyväksi sekä luotettavaksi havaittu
Keskikonsolin päällä on tykin ja muiden koneiden hallintalaitteita. Kuusipyörävetoinen Volvo F89 jäi ainoaksi tällaiseksi uutena maahantuoduksi katastrofiautoksi maassamme. Vaatimus ei ollut helppo 12-litraiselle 330-hevosvoimaiselle Volvollekaan. Pumppu asennettiin säiliöiden ja ohjaamon välissä olevaan tilaan, johon mahtuvat myös raivausvälineet. Vastaavantyyppisiä mutta seuraavan sukupolven Volvo F12 -autoja tuli sen sijaan useampia yksilöitä. Aiemmin mainittujen ICAO:n vaatimusten lisäksi yksi ehto vaahtoautolle oli, että kiihtyvyyden 0–80 km/h tulee tapahtua 40 sekunnissa. Ajaminen helpottui, kun kohteeseen voitiin syöksyä vain kaasua painamalla. Norjalainen varustus Vaahtoauton varustelun Volvoon on rakentanut norjalainen Oslossa toiminut Fjeldhus Bruk A/S. Siihen ei tämän kokoluokan 61 02/17. Niinpä moottoriin tehtiin Volvolla kevyt tehdasviritys: kun sirra pistettiin ulvomaan, sai moottori lisäsyöttöä sen verran, että kiihtyvyyttä saatiin parannettua. Jokin yksilö on löytänyt tiensä käytettynä Viroonkin. Volvo käytti sitä vielä 70-luvulla. Ohjaamon sisätilatkin kokivat varustelun yhteydessä melkoisen muutoksen. Vaahtotykin teho on mainittu 4000 litraa minuutissa, joten säiliöt tyhjenevät täysillä tykitettäessä noin kahdessa ja puolessa minuutissa. Käytännössä tykkiä käytetään harkiten – muutaman sekunnin vaahtosuihku saa aikaan jo ison alueen vaahtoutumisen. Kaikki ne ovat autoja, joita ei toivottavasti koskaan tarvita missään. Pumpun ja vaahtotykin on valmistanut niin ikään Oslossa toimiva Skuteng A/S. Volvon tykki on uusittu jossain yhteydessä, joten kuvissa ei ole alkuperäinen tykki. Amerikkalaistyylinen takajousitus on Rockwellin valmistama. Keskellä varustetilaa näkyy vaahtopumppu, joka täydellä teholla pumppaa 9000 litran vesisäiliön tyhjäksi parissa minuutissa. Tämä nyt Seinäjoella päivystävä F89 on siis Suomessa harvinainen. siviilikuorma-auto ilman äkkijyrkkää alamäkeä juuri pystynyt 70-luvulla, etenkään 23 tonnin massalla. leen kajottiin vielä sen verran, että Volvon oman synkronoidun vaihteiston tilalle asennettiin 6-nopeuksinen Allisonin automaattivaihteisto. Volvo ilmoittaakin auton tehoksi 365 hevosvoimaa. Muista Pohjoismaista vastaavia autoja löytyy useita kappaleita. Ohjaamon kautta kulkeva vaahtoputki vie hytistä oman tilansa. Yritys rakensi autoon 9000 litran vesisäiliön ja tuhannen litran vaahtosäiliön. Varustuksen siis voidaan sanoa olevan oslolainen
Lisäksi yhdistyksellä on käytössä korjaamohalli. Vuonna 1982 järjestettiin ensimmäinen Retromoisson-yleisötapahtuma ja alettiin kerätä leikkuupuimureita. Neljäs halli on rakenteilla. Ensin kunnostettiin vuoden 1928 McCormick 10-20. Seuraavana vuonna avattiin vanhojen maatalouskoneiden museo. Kannattaa aloittaa kahdesta erilaisesta ranskalaisesta traktorimuseosta. Museossa on kahdessa hallissa 52 traktoria ja 36 puimuria sekä runsaasti maatalouskoneita. Entä kuinka traktoriharrastaja ottaa haltuun maan, joka on tuottanut yli 200 traktorimerkkiä. Rekkaparkki Uutisia, uutuuksia ja tapahtumia 62. Yksi varastotila on pyhitetty vanhoille puuntyöstökoneille. Yhdistystä ei perustettu keskustelukerhoksi. Maatalousperinnön säilyttäjät ”FRAMAAlla on noin 100 jäsentä, ja viisi maatalousteknikkoa entisöi aktiivisesti koneita”, aloittaa yhdistyksen nokkamies Jean-Michel Del Peso. KONEMAISTIAISIA RANSKASTA On mahdotonta hallita maata, joka tuottaa 365 juustolajia, sanoi kenraali de Gaulle Ranskasta. Teksti ja kuvat: Aulis Lassila B urgundilaiset koneharrastajat perustivat vuonna 1979 yhdistyksen Foyer Rural et des Amis de la Machine Agricole Ancienne (FRAMAA, Vanhojen maatalouskoneiden ystävät)
elokuuta. Ohjelmaan kuuluu runsaasti työnäytöksiä koneja hevosvetoisilla laitteilla. 1910-luvun lopussa alkanut tuotanto tyssäsi alkuunsa, ja Latil valtasi maan nelivetomarkkinat. Infokyltit myös englanniksi ja saksaksi. Karunoloinen Auror on ominaisuuksiltaan modernien järjestelmätraktoreiden esi-isä. Nelisylinterinen Bellot-moottori liikuttaa lootaa parinkymmenen hevosen teholla. Työkuntoisena 10 tonnia painavan jässikän entisöinti vaati 1300 työtuntia. MUSÉE DE LA MACHINE AGRICOLE ANCIENNE 9 rue du Maître de Forges 58200 Saint-Loup Pariisista valtatietä A77 noin 190 km Puhelin: +33 3 86399141 musee.stloup@orange.fr Avoinna toukokuun alusta syyskuun loppuun Tarkista aukioloajat: www.framaa.fr/infos_musee Ranskan kielen taito on hyödyksi. Huomattava määrä koneista on entisöity täydellisesti. Kanadalainen Robert Bell -höyrytraktori vuodelta 1911 tervehtii museon pääovesta saapuvaa. ”Kaikki koneet ovat työkuntoisia”, JeanMichel kertoo. Täyttä höyryä ajettaessa teho on 24 hv. Hyvin pidetty Sampo 657 LP -säkkipuimuri on kulkenut pitkän matkan halki Euroopan. ”Osa kalustosta on yhdistyksen, osa jäsenten. Yhteensä puimureita on noin 70, ja traktoreiden tarkkaa lukua en osaa sanoa.” Jean-Michel itse kerää italialaisia traktoreita. FRAMAAn kokoelma karttuu koko ajan. 63 02/17. Yhdistys järjestää Retromoisson-juhlan vuosittain 15. Harmaasta väristä päätellen kone on valmistettu 50-luvun puolella. 657 LP oli Sampon ensimmäinen leikkuupuimurimalli. Nähtävää riittää yli 800 koneen verran. Parhaillaan yhdistys kerää joukkorahoituksen avulla varoja hankkiakseen puimurin Argentiinasta
Jean-Michel alkaa luetella: ”Kaikki neljä pyörää vetävät ja kääntyvät. Dhotel-leikkuupuimurin käyttöönotto ansaitsee pidemmän puheen: ”Ensin irrotetaan traktorin oikea takapyörä. Pieniä luentoja pidetään sodan aikaisen häkäpönttö-Renaultin, Doe-tandemtraktorin ja taisteluasemiin ajetun jenkkija neuvostopuimurin äärellä. Vajaassa kolmessa vuodessa valmistettiin 1186 häkä-Renaultia. Sitten siirretään apupyörillä olevan puimurin etuakseli ja traktorin taka-akseli vastakkain. Hyypän kylältä Burgundiin Harju-Könnön Sepolla oli ongelma. Renault aloitti puukaasutraktori AFVH:n valmistuksen tammikuussa 1941 polttoainepulan kuristaessa miehitettyä Ranskaa. Samaan aikaan Ranskassa FRAMAAn museon puuhamiehet olivat suunnanneet Bi-Som-Trac 1000 -linkkutraktorin pitkän nokan alla muhii kahden 6-sylinterisen Someca 1000:n (Fiat 8065.02) moottorin voima. Lopuksi kytketään puimurin ohjausja hallintalaitteet sekä voimansiirto.” Käyttöönotossa on työmaata päiväksi. Berliet’n diesel tuottaa riittävät 50 hevosta. ”Ensi kesänä myös härät pääsevät hommiin”, lupaa Jean-Michel. Erityiskiitoksen saa väljä esillepano. Ranskalainen konekauppa Lhermite rakensi Someca-traktoreista ensin Bi-Som-Trac-tandemtraktoreita ja myöhemmin kaksimoottorisia linkkukoneita. Työkone voidaan kiinnittää eteen tai taakse. . Kauhajoen Hyypässä sijaitsevalle maatilalle oli hankittu noukinvaunu, mutta sitä ei saatu mahtumaan säilytykseen katon alle. Työsuuntaa vaihdettaessa kuljettaja loikkaa vastakkaiselle penkille ja kääntää ohjauspyörän akselin napaa, jotta pyörät kääntyisivät ajosuuntaan nähden samalla tavalla.” Auror on siten eräänlainen järjestelmätraktorin esiaste. Akselit kiinnitetään ja traktorin takapyörä pultataan puimurin toiselle puolelle puimurin etuakseliin. 500:n M-H 21 –puimurin prikaati kulki kesän 1944 aikana USA:n läpi puimassa sadon talteen yli miljoonan eekkerin alalta. Auror vuodelta 1919 on kokoelman harvinaisimpia ja omaperäisimpiä laitteita. Traktorin etuakseli irrotetaan ja siirretään puimurin taka-akseliksi. 9 – Dhotel DZL –leikkuupuimurin erikoisuus on puimurin ja traktorin läheinen liitto. AFV-mallin teho putosi puukaasumasiinan myötä viidellä hevosella 25 hv:sta. Se hankittiin museoon ensimmäiseltä omistajalta. Traktorin jäähdyttimeen asennetaan peltipiippu, jotta roskat eivät tuki sitä. Myös Fordson Super Major ja Someca SOM 40 soveltuivat tehtävään. 64 RANSKAN MUSEOT. Työleveyttä on 50 -luvun puimuriksi messevät 3,0 metriä. Rattaita pyörittää Chryslerin 3568 cm3:n bensakone, ja viljaa katkeaa 12 jalan leveydeltä. Koneita pääsee kiertelemään ja yksityiskohtia tutkimaan. Niinpä kymmenen vuotta aiemmin hankitusta ja elovainioillekin päästetystä Sampo 657 LP -leikkuupuimurista päätettiin luopua. Ei ihme, että ranskalainen ratkaisu ei yleistynyt. Museon kokoelma on kiinnostava sekoitus klassikoita ja erikoisuuksia. Ranskalaisia erikoisuuksia Jean-Michel aloittaa esittelykierroksensa pariisilaisvalmisteisesta traktorista ja hyppää tottuneesti harmaan vempeleen puiselle istuimelle. Painoa tuli 300 kg lisää. Museon yksilö on vuodelta 1948. Jean-Michelin kierros on perusteellinen. Tässä yksilössä implanttina on Dhotelin suunnittelema ja valmistama Labourier LDE –traktori. 10 – Kanadalaisvalmisteinen itsekulkeva MasseyHarris 21 sai myyttisen maineen sadonkorjuuprikaatin (Harvest Brigade) työjuhtana. Leikkuupuimurivalikoima lienee mantereen parhaita
Säkittäjillä piti kiirettä, sillä Claeys MZ:n leikkuuleveys on 2,9 metriä. Semiac E 25:t myytiin isomman toimijan Moto Standardin väreissä ja keulalogolla. Suurimmat traktorinsa firma teki 50-luvun puolivälissä. Dupuis-puimakone ei tarvitse konevoimaa. Viiniköynnöksiä riivaavat monet tuhohyönteiset ja kasvitaudit. Moottorivaihtoehtoina olivat Austinin 56 hv:n bensakone ja Perkinsin 75 hv:n diesel. 65 02/17. Kiinteissä tankeissa hölskyivät DDT-liuokset. Semiac E 25:ssä käytettiin monien pienten ranskalaisen traktoripajojen tapaan tuttuja komponentteja. Saatavilla oli myös metrin leveämpi pöytä. Belgialainen Leon Claeys esitteli vuonna 1952 ensimmäisen itsekulkevan leikkuupuimurinsa. Kahdesta Ford 5000 Super Majorista koostetut 130 hv:n Doet olivat aikansa suurtehotraktoreita. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Renault takoi panssarivaunut traktoreiksi. Neljä sylinteriä tuottavat 20 hv. Puimurin apumoottori käytti koneistoa, joten vetovoimaksi soveltuivat myös hevoset. Semiac oli pienten sarvitraktoreiden ja jyrsimien valmistaja. Vitsausten kimppuun käytiin 50-luvun lopulla lukkimaisella Lanz D 2402:lla. Käyttövoiman näet tuottaa juoksumatolla tallustava hevonen. Jontikka voittaa työleveyskisan 3,5-3,0. Suurvaltapuimurit ovat törmäyskurssilla. Vuonna 1926 esitelty Renault PE näytti jo traktorilta. 24 hv:n moottori on Lanzin ensimmäisen aallon täysdiesel, toki edelleen kaksitahtinen. Jean-Michel esittelee englantilaista Doe 130 -tandemtraktoria. Neuvostoliittolainen SK-4 vuodelta 1968 ja amerikkalainen vuosikerran 1961 John Deere 95 pääsevät taas kesällä puimaan veljellisesti rinta rinnan. Vaihteita on 3 eteen ja 1 taakse. Claeysin nimi vaihtui Claysoniksi 60-luvulla. Telatraktoreista ja maansiirtokoneista tunnettu Caterpillar kokeili siipiään elonkorjuualalla ensimmäisen kerran vuosina 1926–1935. Siinä oli Peugeot 203:n 1,3-litrainen 24 hv:n moottori ja Peugeotin omistaman Chenard & Walckerin valmistama voimansiirto. Caterpillar Thirty-Eight oli malliston suurin puimuri 3,6 m:n leikkuuleveydellään. Vuosisadan alussa höyrykoneet olivat kalliita eivätkä polttomoottorit vielä olleet yleistyneet maatilakäyttöön
12 hv:n CLM-moottori on hyvin esillä. Jura-vuoristossa toiminut Labourier luotti 50-luvulla CLM:n tuotteisiin, etenkin pienemmissä malleissaan. Yksi 690 cm³:n sylinteri ja kaksi mäntää tuottivat 15 hv:n tehon. Moottorina on sama Standard 23 C kuin brittiversiossa, mutta ruiskutuspumppu on ranskalainen Lavallete tutun CAV:n sijaan. 100 km luoteeseen Puhelin: +33 3 84511049 Avoinna sopimuksen mukaan. Vierzon Super 202 :n hellyttävän kuoren alle kätkeytyi tuhon siemen. Ketterät pikkukoneet sopivat hyvin vuoristoisille peltotilkuille, eikä niitä juuri myyty Juran ulkopuolelle. Ranskan kielen taito välttämätöntä. Lucien Babiolen perustama tehdas tuotti punaisia traktoreita 18–32 hv:n teholuokkaan vuosina 1953–1959. André esittelee yhtä harvinaisimmista traktoreistaan. Dieselmyllyinä esiintyi Perkinsin ja – kuten Tracfor B20:ssa – Ceresin valmisteita. 66 RANSKAN MUSEOT. Babiole Tracfor B20:n muotoilu on velkaa David Brownille. MON REVE 3 rue du Mont 39250 Charbonny Genevestä n. Nelivetoista Chauvinia valmistettiin 40ja 50-lukujen vaihteessa vain 30 kilometrin päässä Andrén kotikylästä. Yksi makaava sylinteri ja puolidieseltekniikka eivät olleet kilpailukykyisiä 50ja 60-lukujen vaihteessa. Yksi ranskalaistraktoreiden erikoisuus oli Indenor-CLM:n valmistama vastamäntämoottori, jossa sylinterin molemmissa päissä on työtä tekevät männät. Massey Ferguson 35:ttä kokoonpantiin Ranskassa Standard-Hotchkissin tehtaassa vuosina 1956–1964 mallimerkinnällä 835. Moottoreina käytettiin Peugeot 203:sta ja 403:sta tuttuja bensakoneita. Perinteikäs vierzonilainen Société Francaise jämähti menneeseen, menetti itsenäisyytensä Caselle ja lopetti toimintansa 1963. Labourier LD 15 oli tehtaan myyntivaltti
SFV FV1:n vankka rakenne ja 44 hevosen teho pääsivät oikeuksiinsa 40-luvun lopun raskaassa kuljetusajossa ja puimakoneen pyörittämisessä. Puimuri näyttää varsin täydelliseltä ja hyväkuntoiselta. Someca toimi Fiat-traktoreiden lisenssivalmistajana Ranskassa. Eipä aikaakaan, kun Harju-Könnöjen pihalle ilmaantui rekka. SFV on Ranskassa yhtä arvostettu ja ikoninen kuin sen hehkukuuladieselserkut Lanz Bulldog Saksassa tai Field Marshall Britanniassa. Andrélla on sanottavaa lähes jokaisesta traktorista, ja yritämme tulkin kanssa pysyä perässä. Ranskalaisten herkkujen lisäksi rivistössä on sveitsiläisiä, amerikkalaisia, saksalaisia, italialaisia ja brittitraktoreita. Niistä noin 110–120 on käyntikunnossa”, André aloittaa. Andrésta ja hänen sympaattisesta museostaan huokuu rakkaus vanhoihin koneisiin. Saavutaan vanhan isännän valtakuntaan. Erityisen huomion saa Someca DA50. Andrén aarrekammio Jura-vuoristossa 40 kilometriä Sveitsin rajalta pienessä Charbonnyn kylässä toimii Ferreux’n sukutila. André on keskittynyt vain traktoreiden keräämiseen. Työväline Oy aloitteli 50-luvun puolivälissä Someca DA 50 L -mallin maahantuontia, mutta hanke kuivui kokoon. Kaikesta päätellen 50-luvun Sampo 657 LP on matkansa päässä puimureita arvostavassa kodissa ja pääsee tulevina kesinä vielä haukkaamaan ranskalaista viljapalaa. ”Tässä on hyvä traktori. Tilan tuottamasta maidosta valmistetaan arvostettua comté-juustoa. Sampo saatiin lusikoitua konttiin kiitos vain 6 jalkaa eli 1,82 metriä kapean leikkuupöydän. Onko tiedossa lisää hankintoja. Hän haluaa antaa ääninäytteen. ”Ei enää, tilaa ei ole, ja ikää on 75 vuotta”, hän toteaa herkullisen lounaan ääressä. 67 02/17. ”Haluatko nyt nähdä Sammon?” JeanMichel kysyy ja vetää korjaamorakennuksen hallin liukuoven auki. Lisäksi tarvittiin myös suomen kieltä taitava saksalainen koneharrastaja, joka toimi puhemiehenä kauppaa tehdessä. Sepon mukaan kohlinakselin vaihto oli ainoa remontti, joka koneelle oli tehty Harju-Könnön tilalla. Esittelykierros kestää pitkään. Halli on pullollaan vanhoja traktoreita. André aloitti harrastuksensa 30 vuotta sitten. Näyttää kuin pitkänomaisessa hallissa olisi koneita silmänkantamattomiin. Yhtiön vuonna 1952 esitelty ensimmäinen traktori DA 50 on kuitenkin hieman eri sukua. Kellarista löytyy vielä höyrykone. Pihan perältä löytyy pitkä varastorakennus, jonka päädyssä lukee Mon Reve. Jean-Michel arvelee, että uusi harmaa maalipinta riittää entisöintitoimenpiteeksi. Se on luotettava ja monikäyttöinen”, André sanoo ja kiiruhtaa sitten Société Francaise Vierzon SV 1:n luo. Internetin ihmemaa yhdisti ranskalaisten ja pohjalaisten tarpeet. katseensa Porin puimuriteollisuuden tuotteisiin. Lopuksi André esittelee Güldner 157:n kaarreominaisuuksia, ja sitten kierretään vielä navetat ja varastot. Massey-Harris 26 Superin ja International F8-83:n välissä kyyhöttää pieni puimuri Suomesta. Fiatin tytäryhtiö OM valmisti sitkeävetoisen 39 hv:n moottorin. André ulkoiluttaa saksalaisvalmisteista Güldner 137:ää. Tanskasta heillä oli Dronningborg Dania ja Ruotsista Aros M2S, mutta Suomesta ei mitään. ”Myöskään yleisötapahtumia ei enää järjestetä.” Kahdesta erilaisesta ranskalaismuseosta huomaamme, että traktoreita voi kerätä porukalla tai yksin. Kielimuuri ylitetään naapurustossa asuvan walesilaisrouvan Paulinen avustuksella. Volkswagenin 1,2 litran teollisuusmoottori pärähtää käyntiin pienen herkistelyn jälkeen, ja Sampo ajetaan hallista. André Ferreux esittelee kokoelmaansa mielellään. Laitumella aterioi montbéliard-alkuperäiskarja. Sampo oli merkkinä tuttu, sillä Porissa on valmistettu ranskalaisen Braud-puimurin malleja. ”Traktoreita on kertynyt 140. Muutaman rivakan kammenpyöräytyksen jälkeen traktorin ainoasta 10,4-litraisesta sylinteristä kuuluu hörähdys. Saksassa ja useilla muilla markkinaalueilla traktorin mallimerkintä on G25 ja lisänimi Burgund. Muotoilu ja voimansiirto ovat Somecan ostaman MAP-traktoritehtaan peruja. Andrén tallista löytyy seitsemän SFV:tä; osa koneista on yhtiön puolidieselkaudelta. Etualalla on rivi entisöintiä odottavia puimureita
Sotien jälkeinen jälleenrakennusaika toi sahureille töitä niin paljon kuin vain ehdittiin tehdä. ”Siitä hommasta jäi muutama puksuttaja kotikasvuksi omiin nurkkiin”, Markku toteaa. Sahatavaralla ja päreillä riitti kysyntää, sillä puusta rakennettiin paljon. Moottoreiden työura oli lopullisesti ohi, kun sirkkelisahan voimanlähteeksi vaihtui Fordson Major -traktori. M arkku Hurskaiselle maamoottori on aikoinaan ehtinyt olla myös työkalu. Hurskaisten maamoottorikokoelman alku juontaa siis jo 1940-luvulle, jolloin Markun isä Toivo hankki perheelleen elantoa maamoottorikäyttöisellä kiertävällä kenttäsahalla. Entisajan työkoneiden parissa tottuneesti puuhaileva perhe onkin tuttu näky Puhoksen Perinnepäivien konekentällä. Markku muistelee, että esimerkiksi sementtiä sai vain ostoluvalla. Grönlund, varastoitiin huolellisesti, vaikkei niille enää ollut minkäänlaista tarvetta näköpiirissä. Joitakin rakennustarvikkeita oli huonosti saatavilla. ”Ainoastaan asuinrakennusta tai karjasuojaa rakentava sai ostaa sementtiä ja vain rajoitetun määrän.” Toivo väistyi pikkuhiljaa sahaushommista, ja Markku jatkoi töitä veljensä kanssa. ”Isä otti minut jo 15-vuotiaana kaveriksi kenttäsirkkelisahaukseen. Maamoottorit eivät kuitenkaan olleet ikuisia, ja niiden liikuttelu paikasta toiseen alkoi tuntua työläältä. PUHOKSEN PERINNEPERHE Markku, Ritva ja Kalle Hurskainen Hurskaisen perheenjäsenet pauloihinsa kietonut maamoottoriharrastus on poikinut Kiteen suunnalle merkittävän perinnetapahtuman. Nykyään taidettaisiin puhua lapsityövoimasta”, Markku naurahtaa. Samaan aikaan hevosmiehet alkoivat käydä sekä harvalukuisiksi että haluttomiksi maamoottorin siirtoon. Teksti: Lea Lahti • Kuvat: Jan-Erik Laine, Hurskaisten kotialbumi Seppiä ja mestareita Markku, Ritva ja Kalle Hurskainen 68. Painavan maamoottorin siirto paikasta toiseen ei ollut ongelma, se oli päinvastoin haluttu kunniatehtävä paikallisille hevosmiehille. Kaksi kotimaista hyvin palvellutta maamoottoria, Wickström sekä Kaskisen konepajan valmistama G
Nuoremman pojan kiinnostus maamoottoreihin näkyi varhain. GG:n uusi elämä Markku ja Ritva pitivät maatilaa monta vuosikymmentä. ”Kai se niin on, että tämä aate ja elämäntapa on melko pitkälti lähtöisin meidän perheestä”, Hurskaiset toteavat Puhoksen perinnepäivien väentungoksessa. Kokeneilta harrastajilta kyselläänkin nykyään usein neuvoja ja apua. Siksipä perinnepäivien työnäytöksiin on riittänyt mukavasti koneita sekä talkooväkeä. ”Kerrankin tuli soitto Joensuusta ja omistaja kertoi, että antaa koneen meille oikein mielellään. ”Meille lahjoitetut koneet pysyvät meillä. Hurskaiset ovat tartuttaneet maamoottori-innostuksen kipinän moneen muuhunkin paikalliseen. Ja niin kävi, että GG:n kunnostus isän ja pojan yhteisenä projektina synnytti sammumattoman palon maamoottoriharrastukseen. Ne eivät ole kauppatavaraa”, Kalle painottaa. Pian heräsi kiinnostus myös koneilla pyöritettäviin laitteisiin ja kokoelma alkoi laajentua. Hän oli jo soittanut romumiehelle, mutta tämä ei lupauksista huolimatta tullut hakemaan”, Kalle kertoo. Kun naapurin mies kävi katsomassa käynnissä olevaa vanhaa konetta, päätti hän oitis lahjoittaa oman Bernhardinsa Hurskaisten miesten käsiin. Ritva tyytyy seuraamaan taustalta perheen miesten työnäytöstä. Omaan käyttöön, ei myyntiin Useimmat Hurskaisten laitteet ovat tulleet lahjoituksena. Taito on karttunut parinkymmenen vuoden aikana. ” Kalle kävi jo alle kouluikäisenä tiputtamassa öljyä maamoottoriin ja liikuttelemassa sen osia”, Ritva kertoo. Pikkuhiljaa sana maamoottoreita kunnostavista Hurskaisista levisi lähitienoolle, ja nurkkiin jääneitä koneita tarjottiin useasta talosta. ”Mitään tietoa ei pantata, kaikki koetetaan jakaa”, Markku toteaa. Viimeisimpänä työnä on entisöity vanhan ajan kenttäsirkkeli, jolla on ehditty jo pitää työnäytöstäkin. Konekanta alkoi hyvin pian lisääntyä. Moottori rippilahjaksi Kolmas kunnostuskohde oli kaksisylinterinen Wickström-merkkinen veneen keskimoottori, jonka Kalle sai rippilahjaksi vanhemmiltaan. Kun karjanpidosta luovuttiin 1980-luvun lopulla, Markku innostui kunnostamaan Kaskisten konepajan moottoria Kallen kanssa. Paikallislehdessä olleen pienen jutun jälkimainingeissa yhteydenottoja tuli edelleen lisää. Koneita kunnostetaan käyttöön yksi kerrallaan. ”Joku on joskus jopa kysynyt, että mitä pitää maksaa, jos viette koneen pois”, keräilijät kertovat. Muutaman kerran on työn alle ehditty ottaa toisten harrastajien koneitakin. Kalle pitelee tottunein ottein pölkkyä pärehöylän terän päällä kun Markku ottaa vastaan ja niputtaa. ”Innostus tarttui kuin takiainen eikä siitä sen koomin ole irti päästy”, Markku nauraa. Perhe kasvoi tyttärellä ja kahdella pojalla. Minkäänlaista bisnestä koneilla ei ole tehty eikä aiota tehdä. Vaatimattomat Hurskaiset eivät haluaisi tuoda itseään liiaksi esiin, mutta myöntävät pienen suostuttelun jälkeen, että heidän innostuksensa on antanut ratkaisevan alun Kiteen seudun laajalle maamoottoriharrastukselle. Ensimmäiseksi rakennettiin itse uusi pärehöylä, sitten hankittiin puimakone ja jauhomylly. Entiset omistajat ovat aina tervetulleita kotiin tai perinnepäiville konettaan katsomaan tai kokeilemaan sen käyttöä. 69 02/17
Kallen avopuoliso Anne Venjärvi toimii tapahtuman emäntänä ja yhteyshenkilönä. Seppiä ja mestareita Markku, Ritva ja Kalle Hurskainen 70. ”Se ei kuitenkaan tunnu millään tavoin rasittavalta työltä. ”Oli sellainenkin vuosi että emme olleet ollenkaan mukana tapahtumassa”, Hurskaiset kertovat. Nyt tapahtumaa järjestävät yhteistyössä Keski-Karjalan Perinnekoneyhdistys ja Kitee-seura. Tapahtuma syntyi, kun Kesälahden Juhanantuvan pihalle haluttiin Hurskaisten maamoottoreita esittelevä tapahtuma. Palkaksi saa ainoastaan hyvän mielen. ”En kyllä tiedä mitä sitä sitten lomallaan tekisi, jos ei olisi tätä harrastusta.” Puintityönäytös Keski-Karjalan Perinnekoneyhdistyksen puimakoneella kiinnostaa yleisöä Puhoksen Perinnepäivillä. Tapahtumassa esitellään laajasti myös muunlaista perinnetietoa, -taitoa ja -kulttuuria. Sahaa pyörittää Wickström. Kolmantena vuonna oltiinkin jo nykyisellä tapahtumapaikalla Kiteen kaupungin omistamalla maalla Puhoksen kartanon miljöössä. Hän on valmistanut työnäytöksissä käytettyjä perinnevaatteita koko perheelle. Myytävä tahtoi loppua kesken, ja ruokahuollon täydennystä jouduttiin hakemaan tukusta päivän mittaan useamman kerran. Tapahtumajärjestelyiden ja harrastuksen ympärille on syntynyt sittemmin KeskiKarjalan Perinnekoneyhdistys, jonka tehtävänä on lisätä ja ylläpitää harrastusta paikkakunnalla. Tapahtumajärjestelyissä ollaan mukana talkoomeiningillä. Vanhojen koneiden ja toisten harrastajien kanssa puuhailu on juuri oikeanlaista lomaa ja irtiottoa leipätyöstä”, huoltoaseman ajoneuvoasentaja kertoo hymyillen. Yleisömäärä ei ensimmäisellä kerralla ollut suuren suuri, mutta seuraavaksi kesäksi sovittiin jatkosta ja päätettiin ottaa mukaan useampi kone. Sana kiinnostavista koneista oli vuoden aikana levinnyt, ja yleisöryntäys yllätti järjestäjät toden teolla. Annen alaa ovat erityisesti kansallispuvut ja kansanpuvut. Kyläpäivästä suurtapahtumaksi Puhoksen perinnepäiviä on vietetty jo 11 kertaa. BMV-moottorin kiertokangen laakerin valua ja kampiakselin sorvausta. Kalle laskee, että Puhoksen Perinnepäiviin osallistuminen etukäteisjärjestelyineen ja purkamisineen haukkaa kesälomasta parisen viikkoa. Puhoksen Perinnepäiville on joinain vuosina haettu kulttuuripainotteisempaa ohjelmaa ja jätetty vanhat koneet vähemmälle. ”Anne on myös henkeen ja vereen perinteiden vaalija ja siksikin samoilla aalloilla kanssani”, Kalle kertoo tyytyväisenä. Paikka osoittautui liian pieneksi vanhojen koneiden kattavampaan esittelyyn. Yleisön antama palaute ja mittava pudotus kävijämäärässä herätti järjestäjät. Koneet palautettiin heti seuraavaksi vuodeksi tapahtumakentälle. ”Tietenkin heti kun kone oli saatu suurella vaivalla kuntoon, yksi sun toinenkin varaosakone olisi ollut tarjolla.” Puhoksella on nähty myös sirkkelisahausnäytös. Yleisöä suuresti kiinnostavat maamoottorit sekä muut vanhat koneet ovat näyttävästi esillä
Markku ja Ritva viihtyvät perinnepäivien vilinässä entisajan töistä ja koneiden toiminnasta tapahtumavieraille kertoen. Maamoottorit ovat kiinnostaneet Kallea pienestä pitäen. ”Kovasti kyseltiin, mutta mistään ei löytynyt varaosakonetta. ”Harrastuksen parissa unohtuu tyystin oma väsymys”, Markku toteaa. Pieni tuumaustauko auttaa usein ratkaisemaan vaikeankin pulman. Lisäksi venttiilinnostimia ja venttiilejä piti uusia. Ja tietenkin heti kun kone oli saatu suurella työllä kuntoon, yksi sun toinen varaosakone olisi ollut tarjolla.” Muutama traktorikin talossa on, mutta pääasiallisena kiinnostuksen kohteena ovat maamoottorit ja niihin liitettävät laitteet. Maamoottoriharrastus on tuonut paljon mukavia ystäviä, joiden kanssa Hurskaiset pitävät yhteyttä ympäri vuoden. Vuodenvaihteen jälkeen on alettu kasata kaksisylinteristä Teijo-maamoottoria. 71 02/17. Mies viettää lähes kaiken vapaa-aikansa vanhojen koneiden parissa. Enemmänkin harrastajia saisi olla, etenkin nuorempaa polvea, jotta tieto ja taito siirtyisi seuraavallekin sukupolvelle. Väsymys unohtuu Parasta harrastuksessa on mukava yhteishenki. ”Se on aina hieno hetki, kun jostakin kuusen alta haetun ruosteisen, koko talven työn alla olleen koneen saa käyntiin ja toimimaan”, Kalle toteaa. Kaikista mieleisimpiä ovat kotimaiset merkit. Joskus kun työn alla oleva homma ei suju toivotulla tavalla, on parasta poistua toviksi pajalta. Varaosia ei näihin harrastelaitteisiin voi ostaa kaupasta eikä tilata netistä, vaan ne on useimmiten valmistettava itse. ”Olisipa jokin taikapallo, jolla saisi lisää nuoria innostumaan tästä”, Markku toivoo. Kampiakseli piti hitsata ja tehdä uusi nokka-akseli. Kaikista työläin projekti kautta aikojen oli erään Wickström -moottorin kunnostus
Bensiinikäyttöiset maksoivat noin 500 000. 72. Hyvin suuri osa oli 30-luvun puolelta ja melkoinen määrä juuri a i e m p i n a vuosina tuotuja englantilaisia ja amerikkalaisia autoja. Valtakunnan kuormurikanta käsitti noin 26 000 autoa 50-luvun alkaessa. Teksti ja kuvat: Olli J. Jos asiat olisivat autoilijoiden mielipiteistä riippuneet, dieselit olisivat yleistyneet paljon nopeammin. Volvon 5,6 tonnin ja 100 hevosvoiman LV 246 oli 1 130 000 markan hintainen. Pikkuilmoituksessa mainittua Lanciaa ei kai tuotu yhtään kappaletta. Perkinsin 70 hevosvoiman P6-moottoriset Dodge ja Fargo maksoivat 800–850 000. Kun tuonnin vapautuminen toi sitten enemmän dieseleitä tarjolle, bensiinikoneet syrjäytyivät kevyimpiä kokoja lukuun ottamatta. DAF oli kallis. Säännöstelykauden lopulla vain vajaa viidennes kuormureista oli dieselkäyttöisiä. Bensiinikäyttöisten joukossa oli kolminumeroinen määrä sotavuosina tuotuja useamman merkkisiä saksalaisia dieselkuormureita. Dieseleitä oli monen merkkisissä autoissa, alan ykkösiä olivat tuolloin Mercedes-Benz autoja Perkins moottorimerkkinä. Moottori-lehti kokosi vuonna 1950 maahantuojilta tietoja ajankohtaisista kuormurimalleista. Otsikkoa vaanii hollantilainen DAF, joita Suomen Autoteollisuus toi täydentämään Sisu-mallistoa. Se unohtui aika pian, ja Ford keskittyi bensiinimallien markkinointiin. Viiden tonnin kantavuuksiset Austin ja Morris 70 ja 75 hevosvoiman moottorilla olivat dieseleiden halvimmat alustat: hintaa oli 700 000 markkaa. 7 tonnin ja 130 hevosvoiman LV 292 maksoi 1 705 000, Kuorma-autojemme perinteisen ykkösmerkin Fordin ensimmäinen dieselmalli Suomessa oli ranskalainen viisitonninen 50-luvun alussa. Ojanen K oko tuontisäännöstelyn aikaa vuoden 1957 lopulle saakka leimasi puute liikenteeseen halutuista vahvemmista kuorma-autoista. Autoa sai Perkins-dieselillä tai bensiinikoneella. Berlietin 3,5 ja Commerin 8 tonnia kantava olivat miljoonaluokkaa. DIESELEITÄ KUORMUREIHIN 50-LUVULLA Mersun ja Perkinsin merkeissä Dieselmoottorisia kuorma-autoja alkoi näkyä ja kuulua 50-luvun alkupuolella. Autoalan suurin huoli oli puute uusista autoista yleensä, eikä dieseleiden puutteesta puhuttu erikseen. Dieselmalleja mainittiin kahdeksalta eri merkiltä
Vuoden 1950 lopussa liikkeillä oli tilauksia ja varauksia noin 10 000:lle kuorma-autolle. Sisujen saanti oli kohentunut, mutta dieselmalleja piti odottaa kauemmin kuin bensakoneisia. Englantilaista dieselkalustoa edustivat Leylandit, joista järeimpiä hankittiin työmaa-ajoihin. Uuden kuormurin esilläolo jossain piirimyyjällä saattoi kestää päivän. Scania-Vabis tuli uutena merkkinä Suomeen 50-luvun alussa. Mercedes-Benzin mainos vuodelta 1951 vetoaa kestävyyteen. Vuoden mittaan tänne saatiin yhteensä noin 1700 kuormurin tai linjurin alustaa tai valmista kuormuria. Dieselmoottoreiden myötä syöttöpumput tulivat tärkeiksi. Auto tiedettiin vahvaksi ja laadukkaaksi. Autojen tarpeesta oltiin kaukana. Siksi Scania-Vabis-kuormurit olivat harvinaisia koko tuontisäännöstelyn ajan. Joskus sentään Magirus-Deutz oli Turussa näytillä kolmekin päivää. MagirusDeutz ja Borgward olivat saksalaisdieseleistä esillä nekin mutta vähemmällä menestyksellä. Vanajan odotteluajat olivat neljän kuukauden luokkaa. Volvon viiden tonnin bensiinimalli maksoi noin 800 000. Commereita ja Chrysler-yhtymän sisarmerkkejä – Dodgea, Fargoa, myöhemmin myös De Sotoa – tuotiin runsaasti. Ruotsalaisten alustojen saanti oli tiukassa, ja linja-autoihin niitä haluttiin erityisen paljon. Tuontimahdollisuudet olivat hyvin ahtaat. Perkinsin moottoreita oli tarjolla erikseen yllyttämässä autojen dieselöintiin. Jopa italialainen Lancia dieselkuormuri mainittiin joissain lehti-ilmoituksissa. Vanaja lupasi vuoden 52 alussa kuormureihinsa ”vaihtoehtoisesti myös” 88, 110 tai 130 hevosvoiman dieselmoottoreita. Kotimaiset tehtaat tuottivat 50-luvun puolimaissa yhteensä noin 900 kuormuria vuodessa. 73 02/17. Hans Palsbo -yhtiö olikin Perkinsin edustajana melkoinen vaikuttaja autoasioissa. Hyvin monet olivat Perkins-koneisia dieseleitä. Kantavuus oli 4800 kg, tehoa 100 hevosvoimaa ja hintaa halvimmillaan 1 350 000. Vilkastuvaa tarjontaa Autojen tuonti pääsi seuraavana vuonna ja jatkossakin reippaasti vilkastumaan. Kuormurialan totuttu mahtimerkki Ford toi tarjolle Ranskassa valmistetun viisitonnisen Hercules-moottorisen dieselin. Hintaa oli sen mukaisesti paljon. Uudet Jyryja Kontio-mallit Rolls-Royce-moottoreineen kyllä tukivat dieselöitymistä. Steyrin kone oli 4-sylinterinen, 5,3-litrainen ja 90-hevosvoimainen. Listalla olleiden autojen saantikin oli lähinnä teorian tasolla. Fordin markkinoinnissa pääasiana olivat kuitenkin brittiläiset Thamesit ja amerikkalaiset bensiinivoimaiset mallit. Autoa mainostettiinkin eniten metsätaloutta lähellä olevissa julkaisuissa. Myös maantiekuljetuksiin Leukkuja ilmaantui. Vapaamman tuonnin toiveissa mallistoissa esiteltiin ranskalaisia Panhardia ja Somuaa. Autojen saatavuuden epävarmuudesta kai johtui, ettei Mercedes-Benzin, Sisun tai Vanajan malleja luettelossa ollut. Itävaltalainen Steyr tuli myös näkyvästi esiin. Itävaltalaista Steyriä toi maahan paremmin metsätyökaluista tunnettu Työväline Oy. Niitä hankittiin erityisesti metsäteollisuuden firmojen tarpeisiin. Bosch ja CAV pidettiin ilmoittelulla hyvin näkyvissä. Varsinkin Mercedes-Benzin tuontimäärä oli niissä oloissa tuntuvan suuri. Lähinnä tuonnin niukkuudesta johtui, että 50-luvulla kotimaisten tehtaiden osuus raskaiden ajoneuvojen rekisteröinneistä saattoi olla 40 %. ja järeämmän veturimallin hinta oli jo yli kaksi miljoonaa. Sisulla oli mallistossaan Henschelin, Leylandin ja Perkinsin dieselillä varustettuja malleja. Kotimaisten tehtaiden tuotantokyky oli hyvin vaatimaton autojen tarpeeseen ja kysyntään nähden. Meillä uusi merkki Scania-Vabiskin oli listalla. Mersuja tuli maahan suhteellisen runsaasti. Autopulaa kuvaa myös esittelykuormureiden vähäisyys
Huoltoasiat ja polttoaineen saanti oli jo hoidettu aika kattavasti. Dieselillä liikkui yli 700 Austinia, noin 400 Bedfordia, noin 500 Dodgea ja noin 200 Borgwardia ja Commeria kaikenlaiset autot laskien. Kaikista rekisterissä olleista kuormureista noin 16 % oli dieseleitä. Linja-autojen puolella dieselit edustivat jo hiukan yli puolta kaikista autoista. Kokonaispainoltaan yli kahdeksantonnisia oli suunnilleen neljännes kaikista. Ruotsalaismerkeille vapautuminen merkitsi eniten, koska autoilla oli runsas kysyntä. Siitä syystä Oulun ja Lapin lääneissä oli eniten raskaimpia kuormureita, vaikka autokanta muutoin oli hyvin eteläja lounaispainotteinen. Vuonna 1956 rekisterissä oli yhteensä vähän yli 40 000 kuormuria. Syksyllä 57 eurooppalaisen kaluston tuonnin vapauduttua maahantuojaliikkeet ryntäsivät jättämään lisenssihakemuksia muutaman miljardin markan arvosta eli monen tuhannen auton verran. Vuoden 1956 rekisteritilasto tarjoaa näkymän autokalustoon silloin, kun vahvasti vaihdellut tuontitilanne oli vakiintumassa. Englantilaisia alkuperältään oli runsas kolmasosa ja amerikkalaisia vajaat 30 %. Dieseleitä oli Sisulla noin 1900, Vanajalla 1355 ja Volvolla noin 1800, mutta näiden kolmen merkin dieseleistä suuri osa oli linja-autoja. Satakunta De Sotoa, Leylandia, Magirusta, Morrista, Magirus-Deutzia, Borgwardia ja Steyriä sekä noin 50 Hanomagia ja 40 IFAa oli dieseleinä. Dieselkuormureista Mercedes-Benz oli ykkösmerkki, melkein 2000 autoa. Scania-Vabis-kuormureita oli vajaat 200. Raskasta kalustoa tarvittiin ja käytettiin varsinkin puutavaran ajossa. Niiden joukossa oli noin puolet dieselmoottorikuormureita, joiden kokonaismäärä tässä vaiheessa oli runsaat 6000 kappaletta. Yleisimpien kuormurimerkkien dieselin osuudet olivat tällaisia: Noin 5500:sta brittiläisFordista dieseleitä oli kuutisensataa, saksalaisista Fordeista noin kymmenesosa, amerikkalais-Fordeista vain prosentin verran, ranskalaisia dieselFordeja oli alle sata. 74 DIESELEITÄ KUORMUREIHIN. Molemmat edustivat vajaan 8 %:n osuutta käytössä olleista kuormureista. 50-luvun lopulla bensiinimoottorisia kuormureita hankittiin enää jakeluajoihin. Dieseleihin oli tutustuttu Vuosikymmenen jälkipuoliskolle tultaessa dieselkuormurit olivat tulleet tutuiksi. Perkinsin moottori oli suurimmassa osassa englantilais-amerikkalaisista kuormurimerkeistä ja vähän muissakin dieselautoissa. Diesel valtasi raskaammat kuljetukset. Suomalaisja ruotsalaismerkit olivat kaukana niiden ja saksalaistenkin jäljessä. Niistä uusia, parin kolmen vuoden ikäisiä oli 22,6 %, edellisen runsaamman tuonnin kaudelta 1951–52 oli 27,2 %. Harvinaisempia dieselvoimaisia olivat 9 GMC:tä, 4 Panhardia ja 2 Chevroletia
Vuonna 1952 ilmestyneessä Autokuvastossa Veho esitteli lähinnä kolmetonnista Mersua. Silti Vanajat opittiin tuntemaan suuren yleisön piirissäkin. Nopeasti tunnetuksi ja suosituksikin tulleet uudemman ajan Sisut saivat voimansa Rolls-Royce-moottoreista. Sisu-uutisten kannessa on 50-luvun puolivälissä tuotantoon tullut Kontio-tyyppi. Magirus-Deutz opittiin tuntemaan äänestään, vaikka autoja ei kovin runsaasti tänne hankittukaan. Vanajan malleihin oli saatavissa useamman merkkisiä moottoreita. Meikäläisten painorajoitusten vuoksi siitä tuli hyvin haluttu kuormurimalli. 50-luvun alussa dieseleitä oli kolmea eri tehoa. Leyland ei suurmerkiksi päässyt, mutta Leyland-moottoreita käytettiin useassa kotimaisessa kuormurissa. Samalla Sisun bensiinimoottoriset jäivät pois ”oikeiden kuormurien” kokoluokista. Leyland ja Magirus-Deutz kuuluivat heti 50-luvun alkaessa myytävien dieselkuormurien valikoimaan. Valmistusmäärät olivat vuodessa vaatimattomasti kolminumeroisia. 75 02/17. Näillä Sisuilla alkoi olla kysyntää ulkomaillakin. Perkins-merkkisiä autoja ei ollut, mutta Perkins-moottoreilla kävi monen merkkisiä autoja
www.ndi.. Deeren Deeren alkuperäisvaraosat ja lisävarusteet Myös vanhemmat ja erikoisemmat mallit, purkuosat, PartsCountry varaosat, JD oheistuotteet ja Castrol öljyt. 0500-226 028 www.konehuoltolaukkanen.. -renkaat Meillä hyvä valikoima renkaita ja sisärenkaita myös entisöitäviin koneisiin. www.dieselasennus.. | Nietostie 9, VANTAA, 01390 Puhelin: (09) 8240 4700 | S-posti: info@dieselasennus.. Laukkanen Oy Pyhällöntie 41, Lieto • Puh. Valmet 20 ja tuhansia muita pienoismalleja osoitteesta modeltoys.net Kun muutat, kerro se myös meille! Vanhat Koneet -tilaajapalvelu: 03-2251 948, ma-pe 8.30-16.00 tilaajapalvelu@vanhatkoneet.fi TILAA INTERNETISSÄ: Täytä lomake osoitteessa www.amerikanrauta.. NDI Finland Oy Dieselmoottoreiden ja -ruiskutuslaitteiden erikoisosaamista jo vuodesta 1956. Kestotilaus 66,90 8 numeroa. Konehuolto T
Nouto ja käteismaksu. 040-8669806, Vaajakoski Markkinat Osta ja myy kalustoa 02/17 77. Myydään MB 814 vm -94 vaihtolava kuormaauto, katsastettu, ajettu 298 000 km, uudet renkaat, akut, etupyöränlaakerit ja vetovaijeri + koukku. 2600 €. h.5000 €. Defan kaapeli ja elementin kaapeli 10 € /kpl. Hintapyyntö 11 400 € sis alv. Huom. 50 €. 045 131 6654, Uurainen Maamoottorit: BMW 5 hv, Wikström, FF Hansen, Veto 7, Teijon Sirkka, 041-7012103, Ylöjärvi Veto 10 hp. Hinta 200 € /tarjous/ vaihto Stihl Contraan. Hevosvetoinen haravakone, hinta 300 €. 20 €. Peilit pari 30 €. puh. H. Siistissä kunnossa. 0505233183, Seinäjoki Stihl FS 20 raivaussaha. Vanhempi musta 10 €. pumppu, Majorin vetokoukku, etukuormaajan sovitteet, Valmet 15 koneen osia, aura. HTZ-7 on 2-sylinterinen bensamoottorinen. Kaikki numerot alkaen vuodesta 2010. 0400 612616 Maamoottorilla pyöritettävä paikallisvinssi, valmistusvuosi 1918, Helsingin rakennuskonepajan (laatta) tekemä, ehkä ainoita Suomessa, malli V602. Ajokuntoinen ja hyvät renkaat. Myydään yhdessä lavan kanssa tai ilman. Oskar 0407234557 Karjaa Traktoriharvinaisuudet: HTZ-7 ja DT-14. H.3500 €. Calixin kaapeli 10 €. 044 0717 305, Kauppilanmäki MTK Turku, eli Multavierun Telakka ja Konepaja -moottoreita 2 kappaletta, josta taitava konemies saa kunnostettua yhden toimivan. Antenni 5 €. kaapelit vanhemmilla isoilla pistokkeilla. 0405779938 tai veli.pihlajamaki@ pp.inet.fi, Alavus Myynti /vaihto /tarjous, hinta 2850 Euroa. osina. 044-4841873, Koski T.L. Vaikka sahakeräilijälle. Tankin korkit 3 kpl. 040 5123361 /Jarmo Työvalot 2 kpl. 15 € /kpl. Nordborg yhtiöt/ Leif Nordborg p. VW Caddyn 5-vaihteinen vaihdelaatikko 400 €. Tarvikkeet ovat käyttämättömiä. Veivistä käyntiin ja ajamaan vaan. 3200 €. 10 € /kpl. H. alk. 150 €. 050-3723647, Torittu 2 kpl. Soita puh. Lava-mossen alkuperäinen vetokoukku 100€. Pissapojan säiliö moottoreineen/kiinnikkeineen, 30 €. 0500 960932 tai 040 8010234 David Brown 25D:n jäähdyttminen korkki, H. VALMET pellit sopii 361, 500, ja 565. VW Caddyn vetokoukku alkuperäinen 100€ . Tämän sarjanumero on 6713. H. Mörkö-Majorin koneen osia, nostol. 50 € / pari lähetän posti tai matkahuolto. Näitä tuotu aikaoinaan maahantuojan toimesta suomeen ainoastaan 5 kappaletta. Soita ja tarjoa. Myydään hyvään kotiin. Kone pyörii, kipinää tulee. Erä laturin ja startin ankkureita, noin 70 kpl. Heino 0503059083 / heino.hessu@gmail.com Tuusula. Sammutusnappula puuttuu. 050-5671908, Ypäjä Vanhat Koneet -lehtiä tilanpuutteen vuoksi. Fordson Major vm 1957 hytillä, erittäin hyvä, h. Hintapyyntö 450 €. 0400711319, Orimattila DEUTZ FL712-912 moottorin osat, D30-5505 traktorien osia, 0468103482 Nuffield 10/60 -65. kansia 50 € /kpl, ajovalot hinta 50 €, erä kapseleita 10, 12, 13 ja 14-tuumasia 100 €. Hyväkuntoinen, siisti. DT-14 tätä mallia tuotu aikoinaan suomeen vain 11 kappaletta. 120 €. Kytkinakseli + holkki, H
Bussireitti: Keuruu Mänttä Orivesi Tampere Helsinki Varaukset: 5.4.2017 mennessä! Bockhorn, Saksa 7.-13.6.2017 Bockhorner | 720 € / hlö / B2 / H2 | 7 vrk Hinta sisältää kuljetuksen peräkärryn kera, Viking Linen laivamatkat B-luokan hytissä, tie-ja siltamaksut, 4 yön hotellimajoituksen, hotelliaamiaiset ja 3 päivän messulipun. Bussireitti: Vaasa Karstula Saarijärvi Uurainen Jyväskylä Petäjävesi Keuruu Orivesi Tampere Hämeenlinna Turku Varaukset: 7.4.2017 mennessä! Falun, Ruotsi 31.8.-3.9.2017 DAK-Marknaden | 395 € / hlö / B2 / H2 | 4 vrk Hinta sisältää kuljetuksen peräkärryn kera, Tallinkin laivamatkat B-luokan hytissä, 1 yön hotellimajoituksen ja hotelliaamiaisen. motonet Pääyhteistyökumppanit Yhteistyökumppanit C M Y CM MY CY CMY K 2_klassikot.pdf 1 06/02/17 16:40 ROMPEMATKALLE MÄKELÄN KANSSA! Mukavasti ja turvallisesti Varaukset ja lisätiedot: www.matkamakela.fi Matka Mäkelä Oy Mäntymäentie 26, 42700 Keuruu puh. 195 € / hlö / H2 | 2 vrk Hinta sisältää kuljetuksen peräkärryn kera, Tallinkin laivamatkat kansipaikoin, 1 yön hotellimajoituksen ja hotelliaamiaisen. Bussireitti: Karstula Saarijärvi Uurainen Jyväskylä Petäjävesi Keuruu Orivesi Tampere Turku Varaukset: 28.7.2017 mennessä! Mannheim, Saksa 4.-11.10.2017 Veterama | 855 € / hlö / B2 / H2 | 8 vrk Hinta sisältää kuljetuksen peräkärryn kera, Finnlinesin laivamatkat, ruokailut laivoilla, 3 yön hotellimajoituksen, hotelliaamiaiset ja 3 päivän messulipun. 0207 438 310 Kurtna, Viro 6.-7.5.2017 Kurtna Laat | alk. Bussireitti: Vaasa Karstula Saarijärvi Uurainen Jyväskylä Petäjävesi Keuruu Orivesi Tampere Hämeenlinna Helsinki Varaukset: 31.7.2017 mennessä! Kaikilla rompematkoilla mukana peräkärry , johon mahtuu isommatkin aarteet! Valittavanasi on neljä erinomaista messukohdetta: Kurtna Laat , Kurtna Bockhorner , Bockhorn DAK-Marknaden , Falun Veterama , Mannheim Koodilla aarre17 alennus verkkokaupassamme! 5€
Niittikoppi-Sisun matkan viimeinen pää on ollut ilmeisesti melkoinen äkkityssäys. Moni tuote säilyy pitkän aikaa vielä päiväyksen ylikin. Elintarvikkeet eivät silti vanhene aivan yhtä hitaasti kuin muut tavarat ja tuotteet. Mikään ei ole ikuista, mutta toiset vain taistelevat aikaa vastaan sitkeämmin. Kolme kuukautta vanha maitokin voi näyttää olevan kuin tuoretta, jos sitä on pidetty avaamattomana jääkaapissa. Ne ovat yleensä vain suosituksia. Ja syöhän aika ruosteen avulla raudankin ja hapettuma vie jalommat metallit. RAUHASSA RUOSTUVAT Pakkausteollisuuden myötä tuotteisiin on saatu parasta ennen -merkinnät. Sateensuojaa antoi vielä murskelavan jykevä lippa. PARASTA ENNEN PARASTA ENNEN 80. Lennolle ei taida kuitenkaan enää pelkästään näillä siivillä päästä. Kumi hapristuu ja muovi haurastuu. Ruotsalaisvalmisteinen vielä yllättävänkin ryhdikäs hytti oli joutunut kivisemmille säilytysmaille – isoon louhikkoon. Gazista ei ole muistoksi jäänyt kuin etusiivet. Tuosta kuin puristaisi prässillä, niin se sanoisi Blitz ja Blätz. Volvo oli menettänyt jo hytistään katonkin
Tuollaisesta saisi vielä komean maamerkin tai postilaatikon jalan. Mikkelin osuusmeijerin vanha Bedford-lava-auto on jo aivan kaikkensa antanut ennen romukouran nappaamista. Parasta ennen kuin rysähti. Muisto vain. Rouheankokoisen ja -näköisen jyrän elo on lopun alussa. Rapea ruotsalainen. 81. 407D-Mersu kelli katollaan kuin iso kilpikonna henkitoreissaan. Toyota Dyna BU40:n loppu alkaa olla käsin kosketeltavissa. Lava-Transitin tienpuoleinen kylki muistuttaa jo kovin pottusäkkiä tai jokkisautoa. Takanapäin päivät parhaat, elonmerkit ovat harhaa, kummitusten maassa Kontio jyrähtää, riipaisee konemiehen sydäntä särkevää. Kaikkea kun vain ei pysty pelastamaan
Tapani Hyyryläinen tunnetaan taitavana Fordsonkunnostajana, jolta kysellään neuvoja tiukan paikan tullen. Katselemme Fergun työkirjaa omistaja Erkki Mäkijärven kanssa.. Sahalahdelle Kunnin tilalle vuonna 1952 ostettu Harmaa on entisöity jo 80-luvun alussa. Harrastus ei rajoitu kotipajalle, vaan mies ja ääni ovat läsnä monissa harrastetapahtumissa. Kuormat tehdään Porkkalan Ford-traktoripohjaisella kuormaajalla. 82 Seuraavassa numerossa: HARMAA EMINENSSI TAPSAN TALLILLA VANHAT KONEET 3/2017 ILMESTYY 20.4.2017 FORDEILLA Sakari Koskisella on varsin kattava Ford-kanta hiekanajoon. Kuljetukset hoidetaan Traderilla ja Customilla
Jokaisella autolla on tarina. TOYOTA CRESSIDA ‘81 AMERIKAN MALLI PompanFIAT 600 D ‘64 02/2017 • Hinta 8,90 € • www.klassikot.fi PÅLSBODA Lännestä itään Ulkomaalaiset merkit Japanin markkinoilla Lancia Kappa Unohdettu laatuauto on tuleva klassikko Bremenin helmet Kuvaraportti Saksan harrasteautonäyttelystä 36 84 80 -1 70 2 • PA L VK O 20 17 -1 5 6 41 48 83 68 48 08 17 00 2 Viipale mediat Pe rin te in en VW-MUSEO nappi PERHEVAUNU AUSTIN A60 CAMBRIDGE ‘62 PALJON MUUTAKIN KUIN KAUNISTA PINTAA V.I.P ETUASIAKASTARJOUKSET • – 75 € vakuutusyhtiötyön omavastuu osuudesta • 3D nelipyöräsuuntaus 65 € • Rengashotelli 50 €/kausi • Allevaihdot 20/30 € Verkkokauppamme OverPaintShop avautuu pian! Automaalaustarvikkeet Maalarilta Maalareille. Meiltä löytyy erilaisia rahoitusvaihtoehtoja, voit halutessasi maksaa joustavasti kuukausimaksulla. Esittelemme traktoreita, maansiirtokoneita, kuljetus-, aurausja maaurakointikalustoa. Uutuuslehti!. on lehti tuningharrastajille. kestotilaus 66.90 €, 8 numeroa Tuning.. Myymälässämme noin 70 vannetta esillä ja kattava Meguiars tuotevalikoima. Amerikan Rauta kestotilaus 66.90 €, 8 numeroa Amerikan Rauta määräaikaistilaus 71.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.amerikanrauta.. Kaikkien vakuutusyhtiöiden vauriokorjaamo AUTOMAALAUS // KOLARIKORJAUS // KUSTOMOINTI // ENTISÖINTI // HUOLLOT AUTOLASITYÖT // AUTONHOITO // RENKAAT // VANTEET // RENGASHOTELLI Työkkyrintie 1 05400 Jokela info@overpaint.. Lehden sivuilta löydät tuoreet uutiset, koneuutuudet sekä paljon hyödyllistä tietoa itse koneista, työmenetelmistä ja alan osaajista. Lehti käsittelee jenkkiharrastekenttää tämän päivän näkökulmasta unohtamatta tapahtumien ja cruisingien merkittävää roolia. www.overpaint.. Vanhat Koneet kestotilaus 66.90 €, 8 numeroa Vanhat Koneet määräaikaistilaus 71.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.vanhatkoneet.. Tuning.fi Suomen paras tuninglehti Tuning.. Viipale mediat Tue kotimaista! Viipalemediat on suomalaisomistuksessa oleva yritys jonka lehtien kotimaisuusaste on avainlipun arvoinen! Tilaa kätevästi itsellesi, yrityksellesi tai lahjaksi! Netissä: tilaus.viipalemediat.. Raskas Kalusto kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Raskas Kalusto määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.raskaskalusto.. Vastaukset esitetään mielenkiintoisten ja mukaansatempaavien artikkelien muodossa. Meidän kauttamme kaikki tunnetuimmat vanne sekä rengas merkit järkevillä hinnoilla. OverPaintFinland OverPaint 040 912 8272 OverPaint Huolto 0400 242 379 02 /1 7 Fia t 60 D ’6 4 • Fo rd An gli a ’55 • Au sti n A6 Ca m br id ge ’6 2 • To yo ta Cr es sid a ’8 1 • H on da Ja zz ’8 4 SUURI VAKUUTUSVERTAILU 2017 Hae omasi Lehtipisteestä tai tilaa kotiin: www.klassikot.. Kerromme myös menneiden vuosikymmenien työtavoista ja ilmiöistä. Koneurakointi kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Koneurakointi määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.koneurakointi.. Tuning.. Lehdessä esitellään näyttävimmät autot ja kuumimmat kissat, projekteja, tee se itse -juttuja ja tarvikeuutuuksia unohtamatta. Koneurakointi Raudanluja ammattijulkaisu Koneurakointi on uusi ja reilusti erilainen ammattilehti, joka on suunnattu alan yrittäjille ja ammattilaisille. Se vastaa kysymyksiin, joita ei ole tullut aiemmin edes ajatelleeksi! Miten Se Toimii kestotilaus 66.90 €, 8 numeroa Miten Se Toimii määräaikaistilaus 71.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.mitensetoimii.. Klassikot Autoilun ajankuvaa Klassikot on aikakauslehti, joka sisältää juttuja 1950–1980-lukujen autoista ja entisöintiprojekteista, tapahtumareportaaseja, ohjeita ja vinkkejä oman auton kunnostamiseen sekä saman aikakauden klassikkomoottoripyöriä ja mopoja. Miten Se Toimii tekee faktasta hauskaa aivan jokaiselle, joka on kiinnostunut pysymään ajan tasalla viimeisimmän teknologian ja planeettamme upeiden ihmeiden saralla. Vanhat Koneet Rautaista luettavaa Vanhat Koneet on uudenlainen aikakauslehti koneharrastajille. Klassikot kestotilaus 66.90 €, 8 numeroa Klassikot määräaikaistilaus 71.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.klassikot.. määräaikaistilaus 71.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.tuning.. 03-2251 948 Nautinnolliset lukuhetket myös digitaalisena Lue näköislehtenä tietokoneella tai mobiililaitteella: www.lehtiluukku.. Raskas Kalusto Alan johtava ammattilehti Raskas Kalusto kertoo lukijalleen alan arjesta sellaisena kuin työn tekijä sen näkee ja kokee. Lisäksi se tarjoaa hyödyllistä tietoa uutuustuotteista koeajojen ja uutisten muodossa, sekä viihdyttää esittelemällä alan kalustoa. Nautinnolliset lukuhetket itselle tai lahjaksi! Viipale mediat Tilaa kätevästi osoitteessa: tilaus.viipalemediat.fi Amerikan Rauta Rakkaudesta rautaan Amerikan Rauta on lehti kaikille, joille amerikkalaiset ajopelit ja niiden rakentelu ei ole vain harrastus, vaan elämäntapa. Virallinen Vossen dealer. Miten Se Toimii Lehti, joka ruokkii aivoja! Miten Se Toimii tekee tieteistä hauskaa vastaamalla eri alojen kysymyksiin – avaruudesta, ympäristöstä, teknologiasta, liikenteestä ja historiasta. Puhelimitse: puh
REILUA KONEKAUPPAA JO 24 VUOTTA Kysy lisää! Jouni Kämäräinen • 0400 651 502 Hannu Ryhänen • 0400 173 787 OXSA TUOTTEET AMMATTILAISEN VALINTA! OXSA ROAD 3600 ALUEAURA www.oxsa.fi IISALMI • Teräskatu 3 • 020 743 99 43 KUOPIO • Takojantie 10 • 020 743 99 30 JOENSUU • Raatekankaantie 23 • 020 743 99 60 www.lh-osa.fi • www.kiertokanki.com KONEMIEHEN PALVELEVA TAVARATALO WWW.KIERTOKANKI.COM Nopeat ja luotettavat toimitukset jo vaikka seuraavaksi päiväksi! RB-TAKAKAUHASARJA Hiekka-, lumi-, ja yleistakakauha turvalliseen ja helppoon lastaukseen. Kuuluu teiden kunnossapidon kuninkuusluokkaan! Muista myös konemiehen verkkokauppa! Yli 200€ tilaukset rahtivapaasti! Nouda paikan päältä tai tilaa netistä! TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT 52 2 / 2 1 7 • C la rk M ic h ig a n 1 7 5 A • V a lm e t 8 6 4 • V a lm e t Te rr a 8 6 5 LM • V a n a ja VA K • V o lv o F8 9 • V o lv o B M 3 5 • Å k e rm a n H 3 M B Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 02/2017 • Hinta 8,90 € Kaksi kovaa kotimaista työkonetta 60-luvulta Valmeterikoisuudet VOLVO BM 350 ‘59 74 50 00 -1 70 2 • PA L VK O 20 17 -1 6 6 41 48 87 45 00 03 17 00 2 Viipale mediat S U O M A LA IS TA TY Ö TÄ – M AD E IN FI N LA N D