KontioSisu ‘71 WWW.KIERTOKANKI.COM Teräskatu 3 • 74100 IISALMI • Puh 020 743 9943 www.lh-osa.fi TILAA KÄTEVÄSTI VERKKOKAUPASTAMME Nopeat ja luotettavat toimitukset jo vaikka seuraavaksi päiväksi! • Traktorin varaosat sekä uusiin että vanhoihin traktoreihin • Maatalousja yleistarvikkeet • Ammattitason työkalut sähkökoneista talttaan ja vasaraan • Monipuoliset auto-, maalaus-, ja yleiskemikaalit • Valaisimet, majakat ja heijastimet • Lelut, lahjatavarat ja paljon muuta Yli 200 € nettitilaukset rahtivapaasti! VERKKOKAUPPAMME VALIKOIMA KASVAA Verkkokaupastamme saat nyt osat myös David Brown traktoreihin! Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 02/2018 • Hinta 8,90 € TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT KLASSIKKOKAIVURIT Vammas Kersantti ja ympäripyörivä ARA VEIKKO IKOLA Aktiiviharrastajan monenkirjavaa kalustoa PIENI KARHU Romusta entisöity Wallis Cub Junior 6 41 48 87 45 00 03 18 00 2 745000-1802 PA L VK O 20 18 -1 7 Viipale mediat 60 2 / 2 1 8 • A lli s-C h a lm e rs D 2 7 • A R A A K 3 1 F • K o n tio -S is u • V a m m a s K e rs a n tt i • W a lli s C u b Ju n io r
Suuresta Valmet-traktorikirjasta nauttivat kaikki, joita kiinnostaa Suomen itsenäisyyden ajan teollisuusja maataloushistoria. Silti sen sivuilta löytyy vain yksi todellinen menestystarina, Valmet. Lähde mukaan menneiden aikojen traktorikatselmukseen perinteen ylläpitäjien kanssa. Suuri Valmet-traktorikirja Upea kirja Valmetin vaiheista! Suomen traktoriteollisuuden historia on pian jo satavuotias. Viipalemedioiden uutuuskirjat! Tilaa uutuuskirjat osoitteesta: www.supermarket.. 216 sivua! 37 90 + kaupan päälle avaimenperä Kaikkiin kirjatilauksiin kaupan päälle laadukas Suomen Historia -avaimenperä! 9 90 Avaimenperän arvo: Konemiehen verkkokauppa! Verkkokauppa Vanhat Koneet -lehden ystäville: www.supermarket.. 216 sivua! 37 90 + kaupan päälle avaimenperä Suuri Valmettraktorikirja 14 90 Legendaarinen lippalakki 8 00 Vanhat Koneet -pelikortit 8 90 Edelliset numerot Varastossa lähes kaikki vanhat numerot!
Tilalla taas voi aikansa kuluksi nikkaroida kaikenlaista. Kari Mattila päätoimittaja kari.mattila@vanhatkoneet.fi 2/2018 Pääkirjoitus 3. Nämä pellot ja navetat tuskin tulevat enää koskaan ketään elättämään, mutta ehkä joku joskus ottaa talon kesämökikseen. Tuolla on puimakone ja sen vieressä maitokärryt, joiden ruosteisista vanteista repsottaa pari katkennutta pinnaa. MÖKKI JA TRAKTORI K irpeästä pakkassäästä huolimatta aurinko alkaa jo lämmittää harmaata puurakennusta. Ennen tehtiin puusta kestäviä rakennuksia, jotka säilyttävät ryhtinsä niin kauan kuin katto vain pitää vettä. Niillä työkaluilla koneita ja paikkoja pidettiin kunnossa vuosikymmeniä sitten, kunnes aika ajoi pienen tilan ohi ja talon väki joutui muuttamaan kaupunkiin. Vanhojen koneiden harrastus on hyvissä kantimissa, ja juuri lisääntyvä mökkikäyttö on yksi konehistoriaa ylläpitävistä tekijöistä. Jos vielä olisi maamoottori, voisi kokeilla taitojaan. Siinä puuhaillessa ja keräillessä pysyy mieli virkeänä ja keho kunnossa. Saisiko sen vielä puksuttamaan ja pyörittämään vanhaa puimakonetta. Astun yhdestä saranasta roikkuvan lautaoven raosta sisään. Rahaa nyt saattaa hiukan kulua, mutta sitähän jäi mukavasti säästöön, kun valitsi autioituneen tilan tyyriin rantahuvilan sijasta. Silloin tällöin oikuttelevat koneet pitävät varaosahuollonkin pyörät pyörimässä, mikä puolestaan auttaa myös koneita kokoelmiinsa entisöiviä harrastajia. Tilastoista en tiedä, mutta yhä useammin kuulee jonkun hankkineen kesämökikseen totutun rantahuvilan sijasta vanhan maatilan pihapiirin. Seinälautojen välistä sisään loistava valo viipaloi pölyistä ilmaa. Seinällä riippuneet työkalut ovat lähteneet aikaa sitten luvattomien vierailijoiden matkaan. Piharakennuksiin voi koota niitä vehkeitä, joista rivitalossa asuessaan haaveili. Ja hyvinhän tuon ymmärtää, sillä niin mukavaa kuin rannalla kölliminen onkin, pitkän päälle se alkaa kyllästyttää. Vanhasta masiinasta on kevyessä käytössä iloa paitsi käyttäjälleen myös puuhastelua sivusta seuraaville. Olkien alta pilkottaa sinne kauan sitten hautautuneen hevoskärryn laita. Kömpelön näköisen mutta jämerän työpöydän päällä on moottorin osia, tippakannu ja peltipurkkeja täynnä ruuveja ja prikkoja. Aittarakennukseen voisi koota kotimuseon vanhoista työkaluista ja kodin esineistöstä. Pian hän huomaa että pihatöihin tarvitaan konevoimaa. Perinnemaisemiin sopisi tietysti parhaiten hytitön vanha traktori. Rakennukset ovat edelleen lujan näköisessä kunnossa, vaikka tila on ollut kylmillään jo kolmekymmentä vuotta. Ladon seinää vasten on aikanaan nojaillut mopedi, joten sellainenkin olisi kiva saada, vaikka käyttöä ei niin olisikaan
KONEET 20 Vammas Kersantti 1976 Olavi Toukonen on tehnyt Kessullaan pitkän päivätyön. Lopputulosta kelpaa esitellä. Miehen käsien kautta on kulkenut 12 000 veteraanikonetta. 50 Pohjoismaiden suurin Finlaysonin tehtaalla Tampereella käynnistyi valtava Sulzer-höyrykone vuonna 1900. 32 Wallis Cub Junior Aatto ja Ari Ojala pelastivat satavuotiaan traktoriharvinaisuuden sulatolta. Suossakin on käyty syvällä – mutta aina noustu omin voimin. 14 20 32 36 KANNESSA 14 Allis-Chalmers D 270 1957 50-luvun brittiläinen diesel-Allis oli jo muuttamaisillaan Ruotsiin, kun Matti Ihalainen ennätti hätiin. 26 Kontio-Sisu 1971 Kippi-Kontio oli Ahti Palosen ensimmäinen kuorma-autoentisöinti. 62 Kaiken maailman traktorikauppaa Belgialainen Piet Verschelde aloitti traktorikaupat vuonna 1972. Nyt vanha Jalmari hoitelee kiitokseksi Matin pientareita. Muistellaan yrityksen historiaa ja tutustutaan yhteen töissä viihtyneeseen kaivuriin. 36 ARA AK 31 F 1973 Auran rautateollisuuden kaivinkoneet olivat aikoinaan edistyksellisiä. ARTIKKELIT 42 Traktori poikineen Riistaveden traktorikeräilijä Mauri Pyykönen on haalinut koneita kokoelmaansa monesta maasta. Hommaa tehtiin huolella kymmenen vuotta. Hirmu on vieläkin tehtaalla huoneessaan yleisön nähtävillä. 56 Valjekset Salmelan varikolla Simossa sijaitsee linja-autoharrastajien hankkima ja ylläpitämä vanha linja-autotalli, jossa entisaika on edelleen hengissä. 4 Tässä numerossa. Aihio oli huono, mutta miehet tekivät itse puuttuvat osat. 48 Rekisteröidyt kuorma-autot Kuorma-autojen rekisteritilastoista huomataan, että eniten uusia kuormureita pantiin kilpiin 60-luvulla
78 Rauhassa ruostuvat Joona Hammin ruosteromanttisia valokuvia. TILAAJAPALVELU Puh. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. Toimitus Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. 2/2018 26. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Nyt samat vehkeet ovat Veikon harrastus. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. (03) 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) E-mail tilaajapalvelu@vanhatkoneet.fi PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITTAJAT Iikka Kekko, Mika Rassi AVUSTAJAT Joona Hamm, Mari Immonen, Kimmo Janhunen, Lea Lahti, Jan-Erik Laine, Aulis Lassila, Tapio Mäntyniemi, Olli J. Materiaali: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. 68 Seppiä ja mestareita Veikko Ikolan työvälineinä olivat aikoinaan kaivuja kuljetuskoneet. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. 72 Valinnanvapaus koitti Vuosi 1958 oli kuorma-autoalalla merkittävä vuosi. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. VAKIOPALSTAT 6 Rekkaparkki Uutisia ja erikoisuuksia vanhojen koneiden maailmasta. (06) 2810 170, fax (06) 2810 112 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050 4147 559 Susanne Ripsomaa: 050 4147 553 www.vanhatkoneet.fi > Mediakortti SÄHKÖPOSTIT MUOTOA toimitus@vanhatkoneet.fi myynti@vanhatkoneet.fi materiaali@vanhatkoneet.fi etunimi.sukunimi@vanhatkoneet.fi PAINOPAIKKA PGM MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1799-0661 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. Tuontilisenssit olivat vapautuneet, ja lama-ajasta huolimatta kalusto uusiutui. 42 56 Salmelan bussivarikon uudet isännät pitävät entisaikaa hengissä. Ojanen, Harri Onnila, Kari Ruusunen, Pekka Stellberg, Aimo Tenni, Jukka Vuorenmaa TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Tero Björklund, Thomas Backman, Sari Mantila POSTIOSOITE Vanhat Koneet, PL 350, 65101 Vaasa KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. Tarjolla oli yli 30 merkkiä. 76 Markkinat Vanhaa rautaa ostetaan, myydään ja vaihdetaan
”Utti on helikopteritoiminnan päätukikohta. Samana päivänä toteutimme hissikoneiston asennusnoston Helsingin keskustassa. Mi-8 on Neuvostoliitossa valmistettu keskiraskas kuljetushelikopteri. Utin ilmakilta ry aikoo rakentaa museoitavalle kopterille säilytysja näyttelyvitriinin Uttiin. Hyvät kokemukset neuvostokoptereista puolsivat seuraavan helikopterityypin ostoa Neuvostoliitosta. ”Ohjaajakoulutukseen lähetettiin kolme ohjaajaa: Wirkkula, Murtola ja minä. Puhtaasti suomalaisella miehistöllä lennettiin samassa kuussa toinen Mi-8 Suomeen ja tietysti Uttiin. Muistan, kun nostimme Nesteen pääkonttorin 100 metriä korkeiden hissikuilujen valumuotit pois Keilaniemessä. Tehtävä on ollut haastava mutta mielenkiintoinen. Lisäksi Mi-8-helikopteria ei lähteiden perusteella koelennetty ollenkaan ennen ostopäätöstä. Mi-8:lla on ollut siis merkittävä rooli suomalaisessa yhteiskunnassa sen monilla aloilla. Lisäksi on suoritettu Suomen elinkeinoelämän ja teollisuuden haasteellisia tukilentoja. Puolustusvoimien materiaalinhankintaohjelmat painottivat ilmapuolustuksen parantamista 1970-luvulla, jolloin myös Mi-8-helikopterit ostettiin. ”Sen keräämiseen olemme saaneet Poliisihallitukselta rahankeräysluvan. ”Tähän mennessä olemme tehneet kaiken vapaaehtoisvoimin. Suomen puolustusvoimilla ja rajavartiolaitoksella oli käytössä kymmenen Mi-8-kopteria 1970-luvulta vuoteen 2010 saakka. Työtä tukee Utin jääkärirykmentti. Hanke rahoitetaan keräysvaroin, ja sitä vetää tekniikan tohtori Eino Rantala”, Viisanen täsmentää. Vitriinin pinta-ala on noin 640 neliömetriä ja tilavuus noin 4500 kuutiometriä. 6 Rekkaparkki uutisia, erikoisuuksia ja tapahtumia. Vapaaehtoisia on löytynyt kaikilta tarpeellisilta ammattialoilta – arkkitehdit, rakennesuunnittelijat, havainnekuvien tekijät – ja lisäksi runsaasti kiltalaisten joukosta.” Rantalan mukaan kaikki muu alkaa olla järjestyksessä paitsi raha. Samalla voi osallistua hankkeemme rahoittamiseen lahjoittamalla lahjoitustilillemme.” Suomen Mi-8-helikopterit ovat olleet eläkkeellä vuodesta 2010 asti. Toiminta kehittyi 1960-luvulla paljon ja helikoptereiden tarjoamat mahdollisuudet eri aselajeille huomattiin. Pitkän tähtäimen visiona meillä on perustaa Utti-aukiolle kaikille avoin ilmailupuisto. Puolustusvoimien helikopteriperinteiden taltiointi ja kerääminen on annettu Utin Ilmakilta ry:n vastuulle. Nyt yksi näistä neuvostokoneista on luovutettu museoitavaksi. Myöhemmin tehdyn vertailun perusteella Mi-8:n todettiin olevan vastaavia länsimaisia helikoptereita halvempi vaihtoehto sekä sopivan paremmin Suomen olosuhteisiin. Niiden ostaminen aloitettiin vuonna 1973 ilman suurempaa vertailua tarjolla olleeseen länsimaiseen kalustoon. Sinne on tarkoitus saada pysyviä muistomerkkejä ilmailun kunniaksi. Suomalaisena ohjaajana oli Wirkkula. Mi-8 halutaan museoida Uttiin Legendaarisen puolustusvoiman kuljetushelikopterin Mi-8:n lento päättyy ja se siirtyy historiaan. Se oli aivan uutta siihen aikaan. Mi-8-lentokalustolla on kuljettu lisäksi Suomen presidenttejä ( Kekkonen, Koivisto, Ahtisaari ja Halonen) ja muiden valtioiden päämiehiä. Mi-8 tarvitsee vitriinin Yksi Mi-8-helikopteri on luovutettu museoitavaksi Uttiin, kertoo Utin ilmakillan puheenjohtaja Lassi Viisanen. Mi-8 työjuhtana ”Tyyppikoulutuksen saimme Venäjällä keväällä 1973”, muistelee legendaarinen helikopterilentäjä Veikko Vana nyt kotonaan Keravalla. Kiivasta menoa”, muistelee Vana. Hankkeeseemme voi käydä tutustumassa Utin ilmakillan sivuilla. Miehistönä oli Vana, Murtola ja Ihalainen.” Vana kertoo, että Mi-8 helikoptereita käytettiin puolustusvoimain ja rajavartiolaitoksen operatiivisissa tehtävissä – valmiusharjoituksissa, valvonnassa, etsinnässä ja pelastuspalvelussa. P uolustusvoimien ensimmäiset helikopterit ostettiin Neuvostoliitosta vuonna 1961. Tämä kertoo valinnan neuvostoliittolaisesta helikopterista olleen selvillä jo ennen hankintaprosessin alkua. Hankinnan jälkeen Mi-8 todettiin kuitenkin ominaisuuksiensa puolesta nykyaikaiseksi ja Suomen aikaisempia helikoptereita paljon kehittyneemmäksi ja monipuolisemmaksi. ”Koptereilla on ollut merkittävä rooli virka-aputehtävissä muun muassa Estonia-onnettomuuden yhteydessä. ”Aloitimme Mi-8-vitriinin rakentamisen suunnittelemisen noin kaksi vuotta sitten”, Rantala selvittää. Idänkauppa oli kehittynyt Neuvostoliiton myöntämän tavaraluoton kautta, ja siten Puolustusvoimille hankittiin paljon materiaalia Neuvostoliitosta. Ensimmäinen kopteri lennettiin heinäkuussa 1973 Suomeen venäläis-suomalaisella sekamiehistöllä
Huoltoasema on monesti edelleen se lähiseudun ihmisten kohtaamispaikka. Näin repijäkela rouskutti turpeen reunasta pieniä palasia irti ja hienonsi sen. Ennen vanhaan pehku tuli maatiloille sellaisenaan, eli se piti silputa itse. Nykänen, Jorma 2017: Lapin puutavara-autokuljetusten toimintahistoriaa. Juhlavuosi näkyy ennen kaikkea SEO-kauppiaiden järjestämissä juhlatapahtumissa, joita järjestetään kymmeniä kuluvan vuoden aikana. Osa niistä nosti ja kuivasi pehkua vain maatalouskäyttöön, osa kehitteli pehkusta esimerkiksi eristemateriaalia. Lapin puutavara-autoilun historia yksiin kansiin Rovaniemen veteraaniautoilijoiden Jorma Nykänen on tehnyt suurtyön ja koonnut kirjaksi Lapin puutavarakuljetusten historiaa vuosilta 1930–1990. Kirja on tuhti paketti puukaupan, siirtokaluston ja työkulttuurin historiaa. Kolmas kehitysvaihe liittyy tieverkoston parantumiseen kaluston ohella. Nykyään SEO-asemia on Suomessa jo yli 200, ja verkosto ulottuu kattavasti koko maahan. SEO aloitti toimintansa 17.11.1978, kun ensimmäiset 50 SEO-asemaa merkittiin rekisteriin. Ennen repijäkelaa oli kaksi syöttörullaa, joiden välistä pehku kulki. Koski TL:n SEO-asemalla. 2/2018 7. Ensimmäinen 40-vuotisjuhlan syntymäpäivätapahtuma pidettiin lauantaina 20.1. SEO TÄYTTÄÄ 40 VUOTTA Suomalainen Energiaosuuskunta täyttää tänä vuonna 40 vuotta. Isoa käsittelyjaksoa tarkastellaan kolmen kehityskauden kautta. Kampi oli vauhtipyörällä, joka oli kiinnitetty suoraan ilman välityksiä repivän kelan akselille. Talvisotaa edeltävät kokeilut huipentuivat Sallan suuriin autosavottoihin. Suuri osa tekstimateriaalista onkin ensi käden tietoa, rehevää ja kansanomaista kertomusta puuauton ratin takaa. Historiallinen erittely on kuitenkin teoksessa sivuosassa: suurimman ja kiinnostavimman osan kirjasta muodostaa Nykäsen mittava keruuaineisto. Sodan jälkeinen ensi kehitysvaihe koettiin, kun autot ja kuormaimet kehittyivät. Voima tuli alemmalle rullalle kelan akselilta, mutta se oli välitetty niin, että rullat pyörivät paljon hitaammin kuin kela. Hän on haastatellut useita autoilijoita ja muistelee kirjassa itsekin. Lisäksi Nykänen on koonnut suuren määrän aikalaisvalokuvia, jotka kertovat havainnollisesti kaluston muutoksesta, haavereista ja työnteon tavoista. Paikallisuus ja kauppiaiden kädenjälki näkyykin vahvasti kaikilla asemillamme, siksi jokainen tarina on omanlaisensa. – Meillä kauppiaat saavat tehdä oman ympäristönsä näköistä toimintaa. Eräs konetyyppi oli Marieholmin käsin pyöritettävä repijä. Se vaati kaksi käyttäjää, joista toinen pyöritti konetta ja toinen syötti siihen tavaraa. Tuolloin maassamme oli viljalti erilaisia turvepehkuosuuskuntia ja turvepehkuosakeyhtiöitä. Juhlavuosikiertueen ajatus onkin näyttää suomalaisuuden monet kasvot kattavasti koko maassa, SEO:n toimitusjohtaja Arto Viljanen sanoo. Sen varsinaista kulta-aikaa elettiin Suomessa kuitenkin noin 100 vuotta sitten. Tätä tarkoitusta varten oli erilaisia pehkunrepijöitä. Marieholmin käsikäyttöisen pehkunrepijän hampaat olivat neljä senttimetriä pitkät. Kirjaa voi tiedustella tekijältä sähköpostitse osoitteesta jormanykanen@hotmail.fi tai puhelimitse 0400 647 951. Pehkunrevintää käsivoimin Turvepehku on nykyäänkin yleinen kuivike kaikenlaisessa karjataloudessa
Arkistomateriaali antaa pieniä, kirkkaita välähdyksiä jäänmurtajan arjesta; mitä syötiin, mitä aluksia on milloinkin avustettu, keitä jäänmurtajalla työskenteli ja paljonko heille maksettiin palkkaa. Tarmo oli Merenkulkuhallituksen käytössä vuoteen 1970 asti, jonka jälkeen se päätettiin kunnostaa museoalukseksi. 8 Rekkaparkki uutisia, erikoisuuksia ja tapahtumia. Vuoden aikana luetteloitiin noin 2 300 esinettä ja 630 kpl arkistoaineistoa. K äytönaikaisessa asussa säilytetty ja kansainvälisestikin arvokas höyryjäänmurtaja Tarmo rakennettiin Englannissa 1907. Museon Tarmo-aineistoihin voi tutustua myös Suomen kirjastojen, arkistojen ja museoiden verkkoaineistopalvelu Finnassa osoitteessa finna.fi. Astioista huomaa, että aluksella on tehty ruokaa isolle joukolle: suurimmat kattilat ovat 40 litran vetoisia ja pisimmät vispilät ja perunasurvimet puolimetrisiä. Mieleenpainuvia olivat muun muassa käsinkirjoitetut työhakemukset 1960-luvulta, erään yöllisen tappelun kuulustelumuistiinpanot ja 1930-luvulla radiosanomina tulleet hyvän joulun ja uuden vuoden toivotukset eri kielillä. Jäänmurtajalla myös kierrätettiin materiaaleja; huopia ja vahtiturkkien vuoria on paikattu toisista huovista ja vuorikankaista otetuilla palasilla, vispilöiden ja muiden keittiötyövälineiden varsia on korvattu putkenpätkillä ja tyhjästä peltisestä kahvipurkista on leikattu maalikannu. Tarmon esineistö on hyvin monipuolista työkaluista työvaatteisiin ja muihin tekstiileihin ja astioista lääkinnällisiin välineisiin. Tarmo on avoinna yleisölle kesällä 15.5.?19.8.2018 Suomen Merimuseossa Kotkassa. Suuri osa arkistoaineistosta ja esineistä on siirretty parempiin säilytysolosuhteisiin, mutta näyttelyhyttien esineistö palautuu alukselle museovieraiden ihailtaviksi. Esineistöstä huokuu jokapäiväinen elämä ja käytännöllinen tekemisen meininki. Myös hyttien kiinteät huonekalut luetteloitiin. Telakointihankkeen yhteydessä Tarmon arkistoaineisto ja näyttelytilojen esineistö on luetteloitu, konservoitu ja valokuvattu. Ohi on! Suomen merimuseon kokoelmiin kuuluva jäänmurtaja Tarmo oli talvella 2017 Alfons Håkansin telakalla Suomenlinnassa, missä aluksen runko, tankit ja kansirakenteet sekä veneet kunnostettiin. Suomen merenkulkuhistorian kansallisaarteisiin kuuluvan aluksen uusi mittava korjaus juhlisti osaltaan Suomen satavuotisjuhlavuotta. Hytteihin ei ole juurikaan jäänyt miehistön henkilökohtaisia tavaroita, mutta huonekaluista löytyi muutamia aluksen jäänmurtouran loppuun viittaavia ”Ohi on”-merkintöjä sekä muita piirustuksia. Kalastajien ja hylkeenpyytäjien pelastaminen ajelehtimaan irronneilta jäälautoilta kuului Tarmon kevättalvisiin tehtäviin Suomenlahdella. Suurin osa paperimateriaalista on 1960-luvulta, mutta jonkin verran on myös vanhempia aineistoja. Myös osa viestilipuista on ommeltu useasta palasesta
Sittemmin nuo kaksi merkkiä ovat lipuneet suuren AGCOyhtymän syliin, ja yhteistyö on sen myötä luonnollisesti vain syventynyt. Mikkeli Mikkelin Mobilistien rompetori, Kasarmin kenttä TOUKOKUU 1.5. SUOMI-VOIMAA MASSIKKAAN Kolmekymmentä vuotta sitten Massey Fergusonin traktorissa nähtiin ensi kerran suomalainen moottori. Teatteriin intohimoisesti suhtautuneen Kauppisen isännöimissä perinnetapahtumissakin nähtiin hyvin suunniteltuja esityksiä, kuten viime vuoden Suomi 100 teemainen evakkokulkue. Työ jatkuu Erkin jälkeenkin: Tupaswillan perinnekylä jatkaa toimintaansa Kauppisen perheen voimin. Lahti Classic Motorshow, Messukeskus 9.–10.5. Lieto Rompetori ja harrasteparkki, Zoolandian parkkipaikka 1.5. Nokia Rompetori, Nokian RC/JM-rata 19.–20.5. Pian asia muuttuu, kun Tetwo-niminen uusi ranskalaisyritys tuo markkinoille vanhan Toyota-maastoauton. Erkki Kauppinen (1948–2017) Tupaswillan perinnekylän isäntä Erkki Kauppinen on siirtynyt ajasta ikuisuuteen viime joulukuussa. Espoo Äitienpäivän rompetori, Espoon automuseo 19.5. Pori Helamarkkinat, rompetori ja raskaan kaluston Helamiittinki, Porin ravirata 10.5. Vanhat Koneet esitteli seppämestari Kauppista ja hänen elämäntyötään perinteen ylläpitäjänä numerossa 7/2015. Hollola Retro Trucks, Rekkakukko 5.–6.5. Perinnerakentamista ja perinnekoneita harrastanut Kauppinen teki pisimmän työuransa maansiirtoyrittäjänä. Lahti Päijät-Hämeen Mobilistien rompemarkkinat, Jokimaan ravirata 26.5. Forssa LC Forssa perinteinen rompetori, Pilvenmäen ravirata 5.5. Sastamala Rompetori, Vataja 26.–27.5. Hattula Kevätsavutus, Parolan Panssarimuseo 5.5. Kokonaan metallisen pikkuauton saa joko poljettavana tai sähkövetoisena. Tapahtumakalenteri Ilmoita omasi: toimitus@vanhatkoneet.fi MAALISKUU 24.–25.3.Lempäälä VETKUn Kevätpäiväntasausajo, lähtö Retailparkilta HUHTIKUU 21.4. Vihti Helatorstaiajot, lähtö ja maali Vihtijärven Nummituvalla 13.5. Kajaani Kainuun Mobilistien peräkonttikirpputori, A-Katsastuksen piha-alue 19.5. Vihti Syökerin Sauhut, VIhtijärvi 28.4. 2/2018 9. Ranskassa valmistettu MF 3680 sai pitkän nenän, kun keulille istui 180-hevosvoimainen Valmet 612 -kuutoskone. Sastamala Paukepäivät, Heinimaantie 110 TETWON METALLI-TOYOTA Ranskan rajojen sisällä ei ole valmistettu metallisia leluja 40 vuoteen. Suurelle yleisölle Kauppinen tuli tutuimmaksi näyttelijänä: hänen merkittävin roolinsa oli tv-sarja Pirunpellon Asseri Kantonen. Valmetin henkilökuntalehti uutisoi yhteistyötä vuoden 1988 toisessa numerossaan
Perustaksi valikoitui Jaltan pohjalevy vaihteistoineen. Parkkikiekot ovat tuorein lisäys verkkokaupan valikoimissa. Jaltan vaihteisto oli paikallaan, ja siitä sai valittua välitykset. Jaltan osat ovat tykkänään kadonneet, mutta sarvitraktori on edelleen olemassa ja käytössä. RANTANEN: No nytten se on ihan yhtä hyvä ku uutena, jollei parempi. Kaasu oli sarvitraktorin kahvassa. RANTANEN: Niin, meillä ei riitä ne, meillä täytyy olla just! Kuormakone Jaltan pohjalta 70-luvun jälkipuoliskolla, kun Metsämaan kuntaa liitettiin Loimaan maalaiskuntaan, noilla tienoilla rakenteli Sulo Heikkilä itselleen moottorivoimaista kuormankantajaa puiden ja perunasäkkien siirtelyyn. Voiman ulosotossa oli kiinni nivelöity akseli, joka meni Jaltan kytkinakseliin. Voimakoneeksi Sulo tälläsi muutaman hevosvoiman sarvitraktorin. VÄISÄLÄ: Onko se nytten kunnossa. Isä ajoi vinottain niin, että toinen käsi oli ratissa ja toinen takana kahvassa.” Tämä kuormankantaja pantiin eläkkeelle 80-luvun puolella, kun Sulo osti harmaa-Fergun. Koristeellisen asiallinen Vanhat Koneet -parkkikiekko maksaa 8,90 euroa ynnä mahdolliset toimituskulut. TEKIJÄN SUUSTA Androsin viilari Sadasosa-Rantanen on korjannut professori Yrjö Väisälän veneen potkurin. VÄISÄLÄ: Kyllä meilläki tuolla Tuorlassa tehdään tarkkaa työtä, ihan tuhannesosan tarkkuudella. Sulon poika Olli Heikkilä muistelee rakennetta: ”Jaltan alustan perään oli rakennettu kulmaraudasta sellainen teline, johon sarvitraktorin sai kiinni. 10 Rekkaparkki uutisia, erikoisuuksia ja tapahtumia. Tilaa omasi osoitteesta www.supermarket.fi, ja kaupunkireissulla on yksi parkkihuoli vähemmän. Sulo Heikkilän pienen tila-apurin pohjaksi käytetyllä Jaltalla oli ajettu muutostyön alkaessa vasta parikymmentätuhatta kilometriä. VANHOJEN KONEIDEN PARKKIKIEKKO SAATAVILLA Kustantajamme Viipalemedian verkkopuodista voi tilata lehtien ja kirjojen ohella myös muuta tavaraa. Muistaaksnei siinä oli myös Jaltan jarrut, eli kytkinja jarrupoljin oli yhä paikallaan
Sitä ilmentävät hänen kautensa kaksi ensimmäistä mallia. Sekä traktoreiden suunnittelijat että käyttäjät olivat Bergiuksen mukaan sopeutuneet asioihin, joita ulkopuolinen osasi ihmetellä. Se enteili entistä laajempaa traktorimallistoa, oikeaa mallisarjaa. Bergiuksen palkkaaminen oli osa Valmetin johdon nuorennusleikkausta, jonka myötä uudet tuulet alkoivat puhaltaa. 900 oli uusi iso traktorimalli, jossa 864:n amerikkalainen voimansiirto oli korvattu kotimaisella. Hänen ansiostaan Valmet-traktoreiden suorituskyvyn ja käyttömukavuuden kehitys jatkui pitkin 70-lukua. Tämä johtui siitä, että sotatarvikkeet ja sotakorvaustuotteet olivat olleet enimmäkseen standarditavaraa. 50–60-lukujen taitteen traktoritkin oli tehty työ edellä eli täyttämään suomalaisten maatilojen tarpeet. Hänen vastuullaan oli muun muassa suunnitella patoluukut Kemijokeen. Vuonna 1967 esitelty Valmet 900 tiivisti Bergiuksen uuden ajan pyrkimykset. Tuotekehitystä ei siis Suomessa tuolloin vielä juuri tunnettu. R auno Bergius tuli nuorena suunnittelijana töihin Rautpohjaan entiselle Valtion tykkitehtaalle vuonna 1958. Ensimmäinen käyttömukavuuteen merkittävästi vaikuttanut uudistus oli synkronoitu vaihteisto, joka esiteltiin mallissa 565. Bergius piti etunaan sitä, ettei hänellä ollut edeltäjänsä Olavi Sipilän tapaan maanviljelijätaustaa. Bergius on muistellut, että 60-luvun alussa piirustuskonttorissa suunniteltiin lähinnä tuotantoa, ei tuotteita. 2/2018 11. Siinä oli synkronoidun vaihteiston lisäksi vakiovarusteena turvaohjaamo ja uutena keskeisenä mukavuustekijänä kevyt hydrostaattinen ohjaus. Ensimmäiset Valmetit oli tehty niillä tarpeilla, jotka sodan jäljiltä olivat vapautuneet siviilituotantoon. Bergiuksen kädestä syntyivät maatalous-Valmetit 565:stä lähtien yhteispohjoismaisten mallien alkuun saakka. Yhtäältä 80-hevosvoimainen Valmet 864 oli päänavaus isojen tilojen ja urakoijien suuntaan. Vuonna 1963 hän aloitti työt Tourulan tehtaalla piirustuskonttorin päällikkönä. Esimerkiksi umpinaisen ohjaamon tuli hänen mielestään olla Suomen ilmastossa vakiovaruste jo siitäkin syystä, että sen avulla traktorin tuottavuus nousee oleellisesti. Kun Bergius astui suunnittelun johtoon, asia muuttui ainakin kahdella tavalla. Toisaalta traktoreita alettiin suunnitella maatilojen sijasta maanviljelijälle. Rauno Bergius on poissa Valmetin traktoreiden entinen pääsuunnittelija Rauno Bergius menehtyi viime joulun aikaan 87-vuotiaana. Valmetin 100-sarjan uudistukset – turvaohjaamo etunenässä – olivat Rauno Bergiuksen luomuksia. Rauno Bergius toimi Valmetin traktoreiden pääsuunnittelijana pohjoismaisen yhteistyön alkuun saakka. Välillä Bergius oli kemian teollisuuden palveluksessa
Auto pohjautui pitkälti henkilöautomalliin. 90 VUOTTA KUORMA-AUTOJA Tänä vuonna tulee kuluneeksi 90 vuotta siitä kun ensimmäinen Volvo kuorma-auto valmistui Göteborgissa. R uotsalainen Volvo-konserni on valmistanut erilaisia ajoneuvoja 91 vuoden ajan. Rekkaparkki uutisia, erikoisuuksia ja tapahtumia 12. Volvo päättikin ryhtyä valmistamaan myös kuorma-autoja, ja yhtenä vaikuttimena päätöksen taustalla oli henkilöautojen vaatimaton menestys markkinoilla. Autolla ei pyritty kilpailemaan raskaampien hyötyautojen kanssa, sillä markkinoilla kaivattiin kalustoa kevyempiinkin kuljetuksiin. Vuonna 1928 esitelty ensimmäinen Volvo-henkilöauto onkin suunniteltu hyvin pitkälle Tukholmassa. Hyvät suhteet entiseen työnantajaan auttoivat tuoreita autotehtailijoita saamaan vuokralle vanhan SKF:n kiinteistön Göteborgin keskustan pohjoispuolelta, missä autojen valmistus aloitettiin. Raskaampia malleja toki ryhdyttiin suunnittelemaan ja niitä esiteltiin myöhemmin. Tarkoitus oli valmistaa vain henkilöautoja Volvon perustivat SKF:n laakeritehtaalla esimiesasemissa toimineet Assar Gabrielsson ja Gustaf Larson. Autot toimitettiin asiakkaille varustettuina konepeitolla ja etulokasuojilla mutta ilman ohjaamoa. Malli perustui monilta osin tuotannossa olleeseen henkilöautoon. Moottorina autossa oli sama nelisylinterinen 28-hevosvoimainen kone kuin henkilöautoissa. Tuolloin ajateltiin, että autoilija itse teettää mieleisensä ohjaamon valitsemallaan puusepällä. Kolmetonninen lastipiili Ensimmäiset kuorma-autot valmistuivat vuonna 1928. Samalla tulee kuluneeksi myös 90 vuotta siitä kun Volvo kuorma-autojen tuonti aloitettiin Suomeen. Ensimmäinen kuorma-auto oli kokonaispainoltaan kolmetonninen. Päätös osoittautui kannattavaksi: kuormurikaupan sujuvuus takasi lopulta sen, että Volvo pystyi jatkamaan myös henkilöautojen valmistusta. Ensimmäinen henkilöauto valmistui vuonna 1927. Auton suunnittelu aloitettiin jo vuonna 1924, jolloin herrat asuivat Tukholmassa. Jarrut olivat Kuvat: Volvo Trucks Vuonna 1928 tuotantoon tullut Serie 1 oli Volvon ensimmäinen kuorma-automalli. Autovalmistuksen käynnistyttyä alkoi pian vaikuttaa siltä, että kuorma-autoille olisi enemmän kysyntää. Projektin kuluessa kuorma-autojen valmistus ei ollut edes suunnitelmissa. Henkilöautojen tuotannolla vuonna 1927 alkanut ajoneuvojen valmistus laajeni sittemmin käsittämään erikokoiset kuorma-autot, bussialustat sekä traktorit, metsäkoneet ja maanrakennuskoneet
Vuonna 1928 perustetun Oy Volvo-auto Ab:n ensimmäinen jälleenmyyjä oli Turun Keskusautohalli, joka tosin toi ensimmäiset Volvot maahan jo ennen Oy Volvo-auto Ab:n perustamista. Jo kolme vuotta tuonnin aloittamisen jälkeen ruotsalaismerkki oli kolmanneksi suosituin kuorma-auto maassamme. Ensimmäisistä Suomeen myydyistä Volvo-kuorma-autoista ei ole säilynyt tarkempaa tietoa. Serie 1 oli kolmen tonnin alusta varustettuna 28-hevosvoimaisella nelisylinterisellä moottorilla. mekaaniset ja vaikuttivat vain takapyöriin. Turusta se alkoi Volvon historia Suomessa alkoi samoihin aikoihin kuorma-autovalmistuksen kanssa. Ne opittiin tuntemaan patanokka-Volvoina. Mallisto oli tuotannossa vuosina 1977–95. Kuvan yhdistelmä on Ruotsin silloisten pituusmääräysten mukainen. Tieto olisi erittäin tervetullutta meille tänne toimitukseen. Ensimmäinen oma dieselmoottori puolestaan päästiin esittelemään vuonna 1946. Vuonna 1965 esitellyt 8-sarjan mallit olivat varsinaisia läpimurtomalleja kansainvälisellä tasolla. Kantavuutta autolle jäi ohjaamon ja lavan rakentamisen jälkeen hieman alle 1500 kiloa. Vuonna 1951 esitelty Titan-malli oli yksi iso askel eteenpäin raskaiden Volvojen kehityksessä. Mallia toimitettiin asiakkaille pelkkänä alustana. 2/2018 13. 90 vuoden aikana moottoriteho on kasvanut 28:sta 750 hevosvoimaan. Kehityksen kulku käy ilmi kokovertailussa: tuolloin esiteltiin 8,7-litrainen ja 140-hevosvoimainen, kun 18 vuotta aiemmin voimanlähteenä käytettiin 1,9-litraista 28-hevosvoimaista moottoria. Volvo saavutti nopeasti vahvan markkinaaseman Suomessa. Siitä parin vuoden kuluttua esiteltiin nokaton ohjaamo ja Hesselmanin puolidiesel – siis 85 vuotta sitten! Tunnetuimpia sotaa edeltäviä Volvo-kuorma-autoja lienevät vuonna 1937 esitellyt pyöristetyllä maskilla varustetut keskiraskaat LV-sarjan Volvot. Vuonna 1931 oli vuorossa ensimmäisen telialustan esittely. Raskas F10/12/16-mallisto osoittautui erityisen suosituksi. Jo reilun vuoden kuluttua ensimmäisen kuorma-auton valmistumisesta esiteltiin 6-sylinterinen 55-hevosvoimainen moottori. Kehityksen vaunut kiitävät Kuorma-autojen kehitys kulki 20–30-luvun taitteessa huimaa vauhtia. Vuonna 1954 oli vuorossa turbomoottorin esittely, mistä lähtien raskaiden Volvojen voimanlähteinä on käytetty turboahdettuja rivikuutosmoottoreita. Edelleenkin Volvokuorma-autoja myyvä liike on siis maailman ensimmäinen Volvojen ulkomainen jälleenmyyjä. Kuvassa esiintyvä F16 esiteltiin vuonna 1987
14. Nyt tuo 50-luvun diesel-Allis on kotoseudulla turvassa pientareen hoitajana. KOLMEN TALON TRAKTORI ALLIS-CHALMERS D270 1957 Matti Ihalainen törmäsi sattumalta oman pitäjän vanhaan porukkatraktoriin, jota uhkasi muutto ulkomaille. Ihaillaan traktoria ja palautetaan mieleen Englannin-Allisten historiaa
15
Vaihteita eteenpäin oli vanhan kolmen asemesta nyt neljä. Tähän malliin englantilaisten Allis-Chalmers-trakTeksti: Mika Rassi Kuvat: Jan-Erik Laine 16 ALLIS-CHALMERS D270. D270 korvattiin mallilla D272 vuonna 1958. Samat vaihtoehdot olivat tarjolla myös uuteen malliin. ED-40:ää valmistettiin vuoteen 1968 asti, eli ilmeisesti sitä myytiin paremmin kuin kahta edeltäjäänsä. Vaihteiden määrä oli tuplattu kahdeksaan. Näin Matillekin kävi Allis-Chalmers D270:n kanssa. Muutokset näiden mallien välillä ovat hyvin pieniä: esimerkiksi bensiini-petroliversio oli pari hevosvoimaa aiempaa tehokkaampi. Pienin vaihde oli B:n laatikkoon verrattuna hieman hitaampi ja suurin hieman suurempi – uusi Allis kulki miltei 20 kilometriä tunnissa. Lisäherkkuina sai muun muassa painonsiirtojärjestelmän ja tasauspyörästön lukon. Tehdas muutti rannikolta kolmisensataa kiloetriä pohjoiseen Essendinen kaupunkiin. Vanhakin tekijä saattaa löytää aivan naapurista jotain uutta ja merkillistä. Niinpä tuota kymmenen vuotta aiemmin esiteltyä traktoria ryhdyttiin tekemään Englannin kanaalin rannalla Southamptonissa vuonna 1947. B-mallia oli saanut loppuaikoina sekä bensa-, bensa-petroliettä dieselmoottorilla. Samalla ryhdyttiin tekemään uutta mallia, jota valmistettiin vain Britanniassa. 50-luvun mittaan tuotanto kasvoi. Britanniaan! Toisen maailmansodan jälkeen Allis-Chalmers alkoi muutaman muun amerikkalaisen traktorivalmistajan tapaan valmistaa traktoreita Euroopassa. Uusi malli oli D270, ja se tuli myyntiin 1955. D270:ssä oli B:n tapaan suuri maavara ja pitkä akseliväli. Muistellaan kuitenkin aluksi vähän Allis-Chalmersin traktorihistoriaa Englannissa. Sama päti tekniikkaan. Se oli muotoiltu uudempien jenkkimallien tapaan, ja sitä sai pelkästään nelisylinterisellä dieselmoottorilla. Vuonna 1960 tapahtui rajumpi mallimuutos, kun Alliksen brittiversioksi vaihtui ED-40. Tuore traktori muistutti ulkoisesti suosittua edeltäjäänsä, mutta siinä oli myös uusia muotoja. Pieni B-malli oli sopivan kokoinen Ison-Britannian maatiloille, ja se oli myös myynyt hyvin saarivaltiossa. Allis-Ch almersin historia a Vanhoje n Koneide n numeros sa 1/11 V irolahden Pyterlahdella majaileva Matti Ihalainen on puuhannut vanhojen traktoreiden kanssa jo siitä lähtien kun ne olivat uusia. Lisävarusteena sai voimanotosta riippumattoman kytkimen, jolloin niitto-ominaisuudet parantuivat
torien parikymmenvuotinen historia kuitenkin päättyi. Minä ehdotin, että tehdään kaupat.” Aluksi vanha omistaja ei ollut kaupantekoon haluD270 oli ensimmäinen Englannissa suunniteltu Allis-Chalmers-traktori. ”Olin kerran 20-Valmetilla liikkeellä, ja tämä naapuri kehaisi, että hänelläkin on semmoinen Allis. Kokonaan Allis-Chalmers katosi traktorimerkkien joukosta vuonna 1985. Traktorilla niitetään kesäisin tienvarsia. Traktori löytyi sattumalta kotokylältä. 2/2018 17. Alliksen nostovarret ovat tallella, mutta ne on riisuttu niittokoneen tieltä pois. Essendinen tehdas ei tuolloin vielä hiljennyt, sillä muiden työkoneiden valmistus jatkui siellä vielä muutamia vuosia. Vietämme siis tänä vuonna brittiläisten Allis-traktoreiden 50-vuotismuistojuhlaa. Matti aikoo vielä kokeilla traktorinsa kyntöominaisuuksia. Huomatkaa istuimen jäykkä suomalainen biojousitus. Ei Ruotsiin! Matti Ihalainen pääsi hieromaan kauppoja Allis-Chalmers D270:stä aivan 90-luvun lopulla. D270:n dieselversio ja sen säilyminen kylällä sen sijaan on ollut hyvin varjeltu salaisuus. Koto-Amerikassa Alliksen traktorit kehittyivät ja kasvoivat omaan suuntaansa. Matti muistaa, että hänen kansakouluaikanaan omilla nurkilla pyöri pari petroli-Allista
Samanlainen moottori oli monissa saman ajan traktoreissa, kuten Fordson Dextassa ja Massey Ferguson 35:ssä. ”Hän oli antamassa traktoria Ruotsiin, jossa hänen vaimonsa oli ollut sotalapsena. Peräti edulliseen markkaehdotukseen tuli heti vastaus: ”Hae huomenna pois!” Matti haki traktorin omaan talliinsa ja alkoi laittaa sitä kuntoon. ”Ei siinä paljon laittamista ollutkaan, sillä se oli ihan käyntikuntoinen. Sen verran pidin itselläni, että pääsee ainakin ajelemaan.” Traktori oli menossa Ruotsiin, mutta Matti sai sen pelastettua karkotukselta. Suunnitelmissa oli peräti uittomatka. ”Se on ollut vuodesta 1957 eli uudesAlliksessa on kolmisylinterinen diesel-Perkins. MATTI IHALAINEN eläkkeellä oleva päätoiminen kuormaajakoneen kuljettaja ja sivutoiminen maanviljelijä ”Muistan hyvin, kun kotitilalle tuli uusi Valmet 20 vuonna 1958. Renkaat piti uusia, mutta takakumit sattuivat löytymään omasta takaa. Maalipinnassa oli aika tehnyt tehtävänsä, joten se maalattiin. Pikku-Valmeteja minulla on edelleen pari, samoin Zetor 25 A ja Fordson Dexta. Sanoin, että ei ruotsalaisille auta antaa mitään…” Matin isänmaallinen ryhtiliike ilmeisesti tehosi, sillä pian omistaja jo kehotti Mattia tekemään tarjouksen. Eturenkaat ja maalit olivat ainoat hankinnat.” Traktorin alkuaikojen historiasta on sen verran tietoa, että se on hankittu maatilojen yhteiskäyttöön. Ford 5000:kin on vielä nimissäni, mutta isommat traktorit Countystä ja 6600-Fordista alkaen olen luovuttanut tilan myötä nuorisolle. kas. 18 ALLIS-CHALMERS D270
Nostolaitteen varsien kestävyydestä oli runsaasti huomauttamista. ”Se on aika notkea traktori, siinä on pieni kääntösäde. ”Kesäisin sillä tulee ajettua. Iskutilavuus 2,4 litraa, sylinterin halkaisija 89 mm, iskun pituus 127 mm. Vaikka se on pitkärunkoinen, pyörät kääntyvät paljon.” Nostovarret on nyt riisuttu niittokoneen tieltä. Sen manööveerausominaisuudet ovat kuitenkin Matin mukaan mainiot. Koetus keskeytettiin, kun mallin valmistaminen loppui. Allis-Chalmersin traktoreita Vanhoissa Koneissa 2/15: Allis-Chalmers B 3/16: Allis-Chalmers ED-40 4/16: Allis-Chalmers D21 2/2018 19. Kolme taloa osti sen porukassa, kuten siihen aikaan oli tapana.” Pääosin harrastekoneena oleva Allis saa sentään vielä kerran kesässä heilua hetkisen. Kuva on Vakolan koetusselostuksesta. Niittokone on ihan kunnossa, ja kyllä sillä tässä niitetäänkin tien sivuja.” Hydraulisen nostolaitteen lisäksi ei Alliksessa juuri teknisiä herkkuja ole. Teho 27 hevosvoimaa, 1600 kierrosta minuutissa VAIHTEISTO 4+1, huippunopeus 19 kilometriä tunnissa RENKAAT edessä 5,00-15, takana 9-24 MITTOJA pituus 304, leveys 212, korkeus 198, akseliväli 189, maavara 34 cm, paino 1224 kg MUUTA lisävarusteena kytkimestä riippumaton voimanotto ta asti täällä Virolahdessa. Traktori todettiin kohtalaisen sopivaksi Suomen olosuhteisiin. ”On ollut mielessä, että ensi kesänä laitan Alliksen perään yksisiipisen auran ja teen pienen näytöskynnön.” Vakola testasi D270:ää vuosina 1956–57. ALLIS-CHALMERS D270 MOOTTORI Perkins P3, kolmisylinterinen dieselmoottori. Matti kuitenkin pohdiskelee, panisiko tulevana suvena varret kiinni ja kyntöauran niiden jatkoksi
20
21. Hämeenkyrö KYRÖSKOSKEN KERSANTTI FORD 6600 + VAMMAS KERSANTTI 1976 Olavi Toukosen uskollinen työkone Vammas Kersantti ei enää kaiva joka päivä kuten 1980-luvulla. Omilla mailla löytyy edelleen pientä kuokittavaa joka vuosi, joten koneen jumittumisesta tai kuljettajan taidon ruostumisesta ei ole pelkoa. Silloin kaivuri sai tehdä niin talonpohjaa kuin metsäojaa
Oli 30 asteen pakkanen ja komea talvikeli, aurinko kimalteli tasaisen hangen pinnalla. ”Sen muistan ikuisesti, kun kaivoin metsäojaa telat päällä ja kone upposi vankien kaivamaan ruoppakuoppaan”, konemies muistelee päätään puistellen. Olavikin on saanut hitsata kaivulaitetta useaan otteeseen. Leipää pöytään toivat aluksi Nuffield 460:n päälle tehty Riuku-Vammas ja sen jälkeen Ford 5000:een asennettu Ukko-Mestari. ”Olin ensimmäisiä, jotka rupesivat tekemään sitä hommaa. Nokalle on lisätty polttoainesäiliö ja painoja sen myötä vähennetty. Pyynti oli 30 000 markkaa enemmän kuin mitä pystyin maksamaan”, Olavi muistelee. Kuopan paikka ei näkynyt selvästi, ja työnjohtaja ohjeisti Olavia kaivamaan vielä vähän matkaa. Myyjä käveli perääni ja sanoi, että tehdään kaupat.” Metsäojia ja mätästystä Olavi Toukonen asui tuolloin Parkanossa, jossa oli kaivurille kysyntää. Moottori on kerran vaihdettu tehdasuuteen, inasen alkuperäistä tehokkaampaan koneeseen. Seuraavana päivänä Kersantti ajettiin ylös työmaalla olevan metsurin avustuksella. Puolustuslaitoksen Vammaskosken tehtaalla Ford 6600 -traktorin päälle tehty kone kiinnosti Toukosta kovasti, mutta hinnasta ei ensialkuun päästy yhteisymmärrykseen. Kone oli uutena ostettu Äetsään, ja mittarissa oli lukemana jo useampi tuhat työtuntia. Korjausjälki on kautta linjan siistiä. Mutta sitten tuntui siltä kuin olisi tuoli potkaistu alta ja kone putosi kerralla upoksiin. ”Meillä oli suuri mielipide-ero välirahasta. Kun otin kopan auki, näin panssarin päällä isot lieskat”, Olavi kertoo. ”Ehdin ajatella, että tähänkö tämä homma nyt tyssäsi.” Kaivuri upposi samantien niin syvälle, että konepeltikin oli veden alla, mutta ilmanputsari jäi juuri ja juuri pinnalle. 22 VAMMAS KERSANTTI. Kesällä 1981 Olavi kävi Kone-Karhin myyjän kanssa Vammalassa katsomassa vuosimallin 1976 Vammaskaivuria. Kuljettajan ei auttanut muu kuin kömpiä ulos tuumailemaan mitä tehdään. ”Harmitti kyllä, mutta päätin jatkaa kaivamista vanhalla koneella ja lähdin pettyneenä kävelemään poispäin. ”Onneksi oli sammuttaja mukana, ja sain koneen pelastettua.” Teksti: Lea Lahti Kuvat: Jan-Erik Laine ”Kersantissa oli voimaa niin paljon, että se repi itsensä rikki.” Kersantti on voimakas kone, joka repii helposti paikkansa hajalle. Vammas oli kaksi viikkoa lämpöisessä hallissa kuivumassa, ja sen jälkeen kaivuutyöt pääsivät jatkumaan entiseen malliin. ”Jouduin työmaalla hitsaamaan konetta. Konetta kammettiin yötä myöten ylöspäin sen verran, että öljytikku saatiin vedenpinnan yläpuolelle. Sieltä oli myös muutaman viikon ajan kaveri seuraamassa työntekoa ja ottamassa aikaa sekuntikellon kanssa.” Kaivutöitä tehtiin toisinaan läpi talven. Karvian varavankilan vangeilla oli kaivatettu kuoppa metsään. ”Ruoppakuopassa oli sen verran jäätä pinnassa, että se kantoi hetken aikaa. Olavi kaivoi koneellaan metsäojia ja teki mätästyksiä hakkuutyömaille. Toisen kerran Kersantin tuhoutuminen oli tipalla Kihniön rajamailla metsätien varressa. Työtehoseurasta tuotiin pari tärinäkelloa koneeseen ottamaan aikaa, kun työtä taksoitettiin. H ämeenkyrön Kyröskoskella asuvalla Olavi Toukosella on vuosien kokemus kaivurityöstä. Ehdin onneksi sammuttaa koneen, eikä kaivuri hörpännyt vettä.” Tunnelma ohjaamossa oli melko ankea
Perusteellisen tuotekehittelyn tuloksena vuonna 1967 Riuku-Vammas korvattiin uudella mallilla, joka sai nimekseen Kersantti. Vammaskosken tehtaan ensimmäinen tuote oli Nuffieldin tai Fordson Majorin päälle rakennettu Riuku-Vammas, joita valmistui kaiken kaikkiaan noin tuhat kappaletta. Vammas ja Kersantti 1950 -luvun lopulta lähtien Vammalassa toimi Puolustusministeriön omistama konepaja, joka valmisti traktoreiden päälle rakennettavia kaivureita. Voimaa löytyi nyt myös routaisen maan kuokkimiseen. Kersantin rinnalla tehtiin 11 kappaleen koesarja etukuormaajalla varustettua Korpraalia. Edeltäjäänsä huomattavasti järeämmän Kersantin kaksi puhallinta ja lämmitetty ohjaamo mahdollistivat myös talviajan kaivuutyöt. 2/2018 23. Lisäksi sitä tehtiin myös Volvo 650:n ja Fiatin päälle. Kersantin perusrunkona toimi Ford 5000 tai 6600, Nuffield 4/65, Leyland 384, 270 tai 272. 1970-luvun lopulla Kersantin syrjäyttivät uudet mallit Major ja Pioneer. Kersanttia valmistettiin jotakuinkin saman verran kuin Riuku-Vammastakin, kaikkiaan lähes 1000 kappaletta. Myöhemmin Vammas-valikoimaan tuli vielä runko-ohjattu Magnum
Meikäläistä se on palvellut hyvin. ”Laskujeni mukaan mittarissa olisi pitänyt olla 15 000 tuntia siinä vaiheessa kun kone vaihdettiin.” Kaivurissa on viisi erilaista kauhaa ja kantokoukku. Jos sitä on joutunutkin remontoimaan, on sillä sitten töitäkin tehty.” Voimanpesä vaihtoon Kolmannen kerran Kersantin ura oli katkolla syksyllä 1985 moottoririkon vuoksi. Tien teko sujuu omalla kalustolla varsin näppärästi, kun soraakin löytyi sattumalta Kersantin kanssa kuopiessa. ”Hakkuupaikkaa mätästäessä huomasin, että savikerroksen alta tulee näkyviin hienoa soraa”, Toukonen kertoo tyytyväisenä. Toukonen oli tyytyväinen, kun sai tingittyä lähes neljäsosan hinnasta pois ja neuvoteltua tynnyrillisen öljyä kaupan päälle. Vanne on uusittu, mutta rengas saa vielä palvella vielä. ”Sain tuotua sen haaveripaikalta ajamalla halliin. ”Vanne meni kieroon ja telat jyrsi takarenkaasta reunan pois”, Olavi esittelee. VAMMAS KERSANTTI 24. Moottorin lähtöhinta oli 25 000 markkaa, mutta työmaa oli kesken ja kaupat piti tehdä. ”Ihmettelin kyllä, miksi maksu ei kelvannut pankin sekkinä. Jälkeenpäin nokalle lisätty 400 litran polttoainesäiliö toimii samalla lisäpainona. Toinen takarengas on rouhiintunut reunasta. OLAVI TOUKONEN • eläkkeellä oleva maanviljelijä ja koneurakoija ”Kersantti on sen aikaiseksi koneeksi näppärä ja vahva, nin vahva, että se repi itsensä helposti rikki. ”Kunhan ilman pitää, se riittää, ei haittaa hommia.” Hyvässä kunnossa säilyneeseen ohjamoon on vaihdettu mukava istuin saman merkin henkilöautosta. Etukehto murtui pultin kohdalta, ja öljypohjaan tuli lohkoon saakka ulottuva halkeama. Silloinkin kaivuri saatiin sukkelasti takaisin työkuntoon. Maanantaina hain Kone-Karhista tehdasuuden 4,4 litran myllyn, ja keskiviikkona otettiin jo savut uudesta moottorista”, omistaja toteaa tyytyväisenä. Täystelat ovat olleet käytössä vielä viime vuosinakin, kun omille maille on tehty metsäteitä. Moottorin lisäksi Olavi on vaihtanut hydraulipumpun pariin kertaan, mutta esimerkiksi takapäätä, kytkintä tai vaihteistoa ei ole koskaan tarvinnut korjata. Muutaman viikon päästä syy selvisi, kun yritys haettiin konkurssiin.” Kersantin tuntimittari on jumittunut pysyvästi lukemaan 7000
”Olen ollut Kersanttiin niin tyytyväinen, etten kai raaski milloinkaan myydä tätä. Se olisi vähän kuin toisen kätensä antaisi pois.” Aktiivisimpina työvuosina kone ei kesäaikaan kerinnyt sääsuojaan ollenkaan: kaivuri ajettiin keväällä ulos hallista ja vasta syksyllä takaisin sisään. 170° • maatukien ulkoreunojen etäisyys toisistaan kaivuasennossa 3850 mm ja ajoasennossa 2450 mm HYDRAULIIKKA • pumpun tuotto 170 l/min kierrosluvulla 1500 r/min • paine 120 kp/cm² • öljymäärä 185 litraa VAKIOVARUSTEET • ohjaamon lämmityslaite • hydrostaattinen ohjaus • kangaspäällysteinen terveysistuin • öljynjäähdytin • kaksivipuhallinta • takavaroituslaite • pohjapanssarointi • kytkinpolkimen siirto taakse • halogeenityövalot • lasinpyyhkijät edessä ja takana ”Työtehoseurasta tuotiin pari tärinäkelloa koneeseen ottamaan aikaa, kun työtä taksoitettiin.” Vuonna 2006 Kersantin 30-vuotisjuhlan kunniaksi Olavi maalasi sen. Alkuperäisen istuimen tilalle vaihdettu Ford Escortin penkki lisää työskentelymukavuutta huomattavasti. 25 2/2018. Nyt kone viettää eläkepäiviä niin kuin isäntäkin, eikä toisten tonteille lähdetä enää kuopimaan vaikka kysyntää kätevälle koneelle ja käyttäjälle olisikin. VAMMAS KERSANTTI ULOTTUVUUS • ulottuvuus kääntökeskiöstä 6,25 m • kaivusyvyys 4,5 metriä • kuormauskorkeus 4,2 metriä • kaivulaitteen kääntymiskulma n
KIPPI-KONTIO KONTIO-SISU L-131 SVT 1971 Kun ihminen omistaa 17 vanhaa traktoria ja komean joukon muita vanhan ajan maaja metsätyölaitteita, voidaan koneiden sanoa vieneen sydämen melko totaalisesti. Näin on käynyt loimaalaiselle Ahti Paloselle, jonka kokoelmasta esittelemme tällä kertaa poikkeuksellisen ryhdikkään kippilavaisen Kontion. Loimaa 26
27
Kontion kojelauta on työkonemaisen selkeä suomenkielisine teksteineen. ”Samalla tulee heräteltyä ja käytettyä niitä. Korokelaitoja varten on pidikkeet. Näytöshommissa on yleensä apuna metsäkoneyritystä pyörittävä poikani, joka on myös perehtynyt minun jalanjäljissäni vanhoihin laitteisiin. Kaikki olivat todenneet sen turhan haastavaksi projektiksi. K olmisen vuotta sitten, numerossa 2/2015, esittelimme yhden Ahti Palosen massiivisimmista laitteista, Cleveland-salaojakoneen 50-luvulta. Lopulta kävi kuitenkin niin, ettei siihen tarvinnut kaivaa omista varaosalaatikoista kuin muutama prikka ja kaksi tai kolme pulttia”, Ahti muistelee. Samoin eräs kaverini, jolla on itselläänkin Clevelandin salaojakoneita. Eihän siinä itsekseen ehtisi kaikkea esittelemään”, Ahti jatkaa. Uudempaa päätä edusti Ahdin pojan monitoimikone, isä taas esitteli muun muassa propsin kuorintaa ja katkontaa ja halontekoa. Tuo parhaimmillaan 170 senttiä syvää kaivantoa tekevä härveli vei hänen sydämensä jo pikkupoikana kolistellessaan läheisen sänkipellon laidassa. ”Esimerkiksi kaksipyttyinen 1936-vuosimallin John Deere BR on kauttaaltaan ruostunut oikein hienoksi, mutta se on kaikin puolin toimiva, käyvä ja kulkeva laite. Mies on tuttu näky myös Haaran ja Onkijoen kylien vuosittaisilla perinnepäivillä, joilla hän käy esittelemässä koneitaan ja tekemässä ilmaisia työnäytöksiä. Vähän minua jännitti, kuinka paljon siitä puuttuisi osia, sillä se oli kiertänyt laatikoihin pakattuna jo kolmella eri omistajalla. Kone teki niin lähtemättömän vaikutuksen, että Ahti päätyi hankkimaan elantonsa salaojituksen parissa yli viideksikymmeneksi vuodeksi. Laidat on varustettu kiilatapeilla, jotteivät ne pääse leviämään. Vuosien varrella Ahti on haalinut itselleen varsin kattavan otoksen työkoneita ja vanhoja traktoreita, joista osa on entistetty uudenveroiseen loistoon ja osa jätetty pinnoiltaan patinoituneiksi ja elämää nähneiksi. Kaikki ovat kuitenkin toimintakuntoisia. Museotarkastaja oli työn jälkeen niin tyytyväinen, että halusi tekijän numeron itselleen. Viime kesänä teemana olivat metsäkoneet ja näytillä oli uutta ja vanhaa laitetta laidasta laitaan. Olipa esillä myös vaijerikäyttöinen Joutsa-tukinkuormain, jollaisella Ahti on aikoinaan ajanut itse puita Teksti: Kimmo Janhunen · Kuvat: Jan-Erik Laine Kippaava soralava on tehty kokonaan uusiksi. Penkit verhoili uudelleen omalla kylällä toimiva nuori verhoilijatar. 28 KONTIO-SISU L-131 SVT 1971. Matkaa tapahtumapaikalle ei ole hänen kotoaan kuin muutamia satoja metrejä, joten paikalle on helppo ajaa useampikin laite. Ostaessani sen se oli pakattu lihalaatikoihin ja toin sen kotiin Transitilla
2000-luvun Sisuilla siirrellään metsäkonetta lavetilla ja ajetaan viljaa ja 2/2018 29. ”Liikenneluvat olivat 60-luvulla kiven alla. Maidonajojen osalta suunnitelmat puolestaan hiipuivat viimeistään siinä vaiheessa, kun meijeri siirtyi käyttämään tankkikuljetuksia. Se oli sen aikaista kytkykauppaa.” kylän sahalle. Toiset varoittelivat, että älä rupea kuorma-autokuskiksi, sillä siinä saat valvoa yöt läpeensä. Nuorukainen oli monesti mukana, sillä hommaan tarvittiin kaksi. Kun sitä myytiin, olin juuri täyttänyt 18, mutta kortti puuttui vielä taskusta. ”Itselläni oli vielä kolme vuotta aikaa ajokortin saamiseen, mutta meijerinjohtajalla oli ratkaisu siihenkin. Sitten mies joutui hiukan sattumalta salaojahommiin, ja pikkuhiljaa siitä tuli hänelle yhä tärkeämpi kesäkausien työllistäjä. Autokauppaa tehdessä lupa saattoi maksaa saman verran kuin autokin. Minusta se olisi ollut hieno homma ja välillä ajatus oli mielessä hyvinkin palavasti”, Ahti kertaa nuoruutensa uravaihtoehtojen tarjontaa. Se oli sen aikaista kytkykauppaa.” Kyseiseen autoon oli myös kärkiaura, jolla aurattiin talvisin maidonajoreittejä. ”Meijerin tuolloinen johtaja totesi kerran, että heillä olisi joutava kuorma-auto ja siihen liikennelupa. Heidän palkkakuskinsa olisi voinut ajaa autoa siihen saakka, kunnes olisin päässyt itse ratin taakse. Hän ehdotti isälleni, että olisimme ostaneet sen ja ryhtyneet ajamaan maitoa sillä. Kuormaautohommat jäivät unohduksiin seuraavaksi kolmeksikymmeneksi vuodeksi. Vanhimmat ovat yli satavuotiaita. Liian huono laitettavaksi Nykyään Ahdin isännöimällä maanviljelystilalla on kuorma-autoja useampaan tarkoitukseen. Melkein kuorma-autoilijaksi 60-luvulla Ahdin ollessa viidentoista vanha hänen isänsä ajoi traktorilla maitoa kyläkeskuksen meijeriin. Asia ei kuitenkaan koskaan edennyt toteuttamiseen saakka, vaikka haaveilin siitä kyllä itsekseni. ”Maidonajo jäi, mutta kylälle ilmestyi Kontio-Sisu, jonka edelliseltä liikennöitsijältä oli mennyt kortti. Siitäkin väännettiin kauppaa, mutta nuorena miehenä minulta puuttui tarvittavat varat, ja eräs vanhempi automies ehti viedä sen välistä.” Sittemmin ura alkoi rakentua salaojituksen ympärille oikein toden teolla. Serkkupoika puolestaan esitteli omaa erikoisalaansa eli vanhoja moottorisahoja, joita hänelle on kertynyt liki 60 erilaista. Liikenneluvat olivat tuolloin kiven alla, ja autokauppaa tehdessä lupa saattoi parhaimmillaan maksaa saman verran kuin autokin
10 vuoden projekti Koko auto hiekkapuhallettiin runkoa ja vanteita myöten. Metsässä seisoneesta Sisusta kannettiin muun muassa kytkinja jarrusylinterit sekä sulaketaulu vanhojen rikkonaisten ja hapettuneiden tilalle. Talvisin ajetaan omiin tarpeisiin puutavaraa vuosimallin 1984 tukkiautolla, joka on tarkoitus laittaa aikanaan museokuntoon. 30 KONTIO-SISU L-131 SVT 1971. Osapuutteita paikkaamaan löytyi Punkalaitumella sijaitsevalta Penttilän rautavarastolta sopiva elintenluovuttaja. Viime kesänä tehtiin oikein pitkä keikka, vaikka sillä meinaakin välillä jäädä porukasta, kun auto ei kulje paljoa yli seitsemääkymppiä ja hurjimmat huitelevat satasta”, Ahti tarinoi hyväntuulisesti. Teknisesti autosta oli siis pidetty vähintäänkin välttävää huolta. Hyvin tekikin, sillä museotarkastajakin halusi hänen puhelinnumeronsa”, Ahti naurahtaa. Tällä hetkellä hänen isännöimällään maatilalla on yhteensä viisi kuormaautoa, joista kaksi on museoituja. Vuosituhannen vaihteen Ahdilla on takanaan pitkä ura erilaisten koneiden parissa. Puhdistuksen jälkeen tehtiin tarvittavat peltityöt ja pintaan ruiskutettiin uusi maali. Toisella pojista oli kuljetusliike, joten välillä auto pääsi maistamaan entistä elämää rahtihommissakin. Kytkinsylinteri oli vuotanut nesteensä lattialle. Ovien reunat ja kynnykset olivat vaihtokunnossa, ja kuskin puolen lattia puuttui käytännössä kokonaan. jälkeen se päätyi lopulta seisomaan ihan tuohon puolen kilometrin päähän omasta asuinpaikastani. Kontio toimi tilan omassa käytössä ja apuna esimerkiksi poikien omakotitalojen rakennusurakoissa. Tällä hetkellä museorekisterissä on jutussamme esiintyvän kippilavaisen Kontio-Sisun lisäksi myös isän ja pojan kimppaprojektina laitettu kymppipyöräinen Scania 112. ”Sillä olemme käyneet ajelemassa Vetkun retkilläkin. Katossa olleen antenninreiän kautta sisään päässyt vesi oli tehnyt selvää kattotoppauksista ja ovipahveista, jotka olivat kauttaaltaan homeessa. Viimeistelyn olivat hoitaneet hiiret. ”Kyselin aika ajoin, olisiko se myynnissä, mutta minulle vastattiin aina kieltävästi, koska auto oli määrä kunnostaa vielä jonain päivänä. lannoitteita perävaunun kanssa. Kun aika ajoi autosta ohi, se seisoi milloin hallin vierustalla ja milloin metsässä kuusen alla. ”Kylällä on sellainen nuori nainen, joka korjaa ja tekee huonekaluverhoiluja. Ulkoisesti auton kunto oli kuitenkin rujo ja peltihommia riitti. Hän teki kaikki verhoiluosat kattoineen ja penkkeineen. Sen mitä penkeistä oli jäljellä, sai imuroida pois. Silloin kysyin taas, olisiko auto myynnissä, ja sain vastaukseksi, että kyllä se varmaan nyt on jo niin huono, että sen voi myydä.” Ahdin mielestä Kontio oli kuitenkin vielä ihan käypäinen auto. Myös hytin takaseinän eristeet uusittiin. Kippi-Kontion kanssa tiet yhdistyivät sen ilmestyttyä Loimaalle melkein Ahdin naapuriin 80-luvulla. Joitakin osia jouduttiin valmistamaan Konehuone on auton ainoa kohta, joka jätettiin entisöinnin yhteydessä vain hyvään käyttökuntoon. Uutena auto oli palvellut helsinkiläisellä kuljetusliikkeellä, mutta kymmenvuotisen aktiiviuransa jälkeen sen hankki loimaalainen maatilan isäntä. Leylandin valmistama ahdettu kuusisylinterinen dieselmoottori on iskutilavuudeltaan 6540 cm³, ja se tuottaa tehoa 170 hevosvoimaa. Vanhoja traktoreita miehelle on kertynyt 17 kappaletta. Se oli painunut aika syvälle maahan seisottuaan kauan samoilla sijoilla, mutta kun se saatiin irti, mies vei sen kotiinsa ajamalla. Leylandin vapaastihengittävä 6,6-litrainen kone oli käyntikuntoinen, eikä Ahti nostanut sitä lainkaan pois rungolta
”Vaikka olen ollut jo kuusi vuotta eläkkeellä, koko ajan tuntuu olevan niin kiire, ettei meinaa millään saada kaikkia pidettyä viimeisen päälle kunnossa”, mies tuumii. Museotarkastajan arvio oli, että entisöinnin tulos on keskitasoa parempi ja että harvoin vastaavia näkee yhtä perusteellisesti tehtynä. ”Välillä tuntuu, että näitä vanhoja koneita on tosi vaikea hankkia mistään, kun niiden annetaan mieluummin rapistua puun alle sen sijaan, että myytäisiin ne jollekulle, joka osaisi vielä palauttaa ne toimintakuntoisiksi”, Ahti päättää harmitellen. Tällaisia olivat esimerkiksi yllättävän kinkkisiksi osoittautuneet peilinvarret, jotka väännettiin lopulta hydrauliikkaputkesta. Siltikään kalustoa ei tunnu olevan vielä tarpeeksi. Viitisen vuotta sitten valmistuneen sora-auton jälkeen vapaa-ajat ovat kuluneet muiden koneiden parissa. Toisen puolen peiliä oli säästynyt sen verran, että siitä saatiin otettua mallia. ”Kysyin taas, olisiko auto myynnissä,ja sain vastaukseksi, että kyllä se varmaan nyt on jo niin huono, että sen voi myydä.” Kunnostuksen yhteydessä koko runko hiekkapuhallettiin ja puhdistettiin kippimekanismeineen kaikkineen, minkä jälkeen pintaan ruiskutettiin uusi musta maali. Myös soralavan Ahti teki itse mallin mukaan. 2/2018 31. Muuten hän olisi antanut autolle kiitettävän arvosanan, mutta kun moottori jätettiin maalamatta ja vain puhdistettiin, se rokotti hiukan yleisarvosanaa”, Ahti kertoo silminnähden tyytyväisenä lopputulokseen. Kaikki tehtiin aivan perinpohjin, ja muiden projektien ohella sen valmistuminen kesti kymmenisen vuotta. ”Kontio oli minun ensimmäinen kuorma-autoprojektini, joten sen kanssa meni aika paljon aikaa. Laidat varustettiin vanhaan malliin kiilatapein, etteivät ne pääse leviämään, ja korokelaitoja varten tehtiin pidikkeet. KONTIO-SISU MALLI L-131 SVT VUOSIMALLI 1971 MOOTTORI Leylandin ahdettu dieselmoottori, kuusi sylinteriä, iskutilavuus 6540 cm³ VAIHTEISTO 5+1, ensimmäinen vaihde synkronoimaton, kaksinopeuksinen perä ALUSTA kaksiakselinen alusta, akseliväli 4400 mm PÄÄLLIRAKENNE Kippimekanismilla varustettu maansiirtolava OMISTAJA Ahti Palonen, Loimaa kokonaan itse, kun korvaavia ei kerta kaikkiaan löytynyt
Cub Junior -mallin traktoreita on säilynyt maailmalla luultavasti parikymmentä. Aatto ja Ari Ojala ovat entisöineet omansa täyteen toimintakuntoon. 32. Suurin osa osista piti tehdä itse. Suomessa niitä tunnetaan kaksi. Jalasjärvi PIENI KARHU WALLIS CUB JUNIOR Amerikkalaiset Wallis-traktorit olivat uudenlaisen runkorakenteen uranuurtajia
Teksti: Mika Rassi • Kuvat: Jan-Erik Laine 33. Teimme sitä isän kanssa kahdestaan, mutta isä siinä teki isomman työn.” Puutteet eivät olleetkaan aivan pieniä. F ordsonia edeltäviä traktoreita on aina ilo nähdä liikkeellä. Se on todennäköisesti hajonnut jossain vaiheessa, ja sen tilalle on vaihdettu etuakseli. ”Tämä on silloin haettu Jalasjärven Ilvesjoelta Kauppilan autohajottamosta”, Ari kertoo. ”Tässä yksilössä ei ollut etupäätä lainkaan. Sulatolta pelastettu Vaikka traktori on vanha, sen tunnettu historia alkaa 90-luvun alusta. Silloin Ojalat tekivät traktoriin puuttuvat osat ja korjasivat korjattavissa olevat. Aatto Ojala ja hänen poikansa Ari Ojala saivat sattumalta käsiinsä hyvin huonokuntoisen, liki tunnistamattoman traktorin romun, josta on miesten työn tuloksena sukeutunut työkuntoinen Wallis Cub Junior 1910-luvulta. Erityisen hauskaa on, kun harrastajat laittavat vaivaa säästämättä Suomessa miltei sukupuuttoon kuolleen koneen kuntoon. Traktorin historia ennen Kauppilaa kiinnostaisi itseänikin. Maailmalta ei saa mitään, kaikki on itse tehtävä. Sitä ei tiedetä, mistä se on sinne päätynyt.” Traktori on entisöity vuonna 2000. Esimerkiksi moottoriremontti on tehty, ja kaasutin piti rakentaa uudelleen. Etupään osia valettiin mallitraktorin luona paikan päällä.” Runko ja vaihteisto olivat ehjiä, mutta kaikki muu vaati vähintään remonttia. Nykyinen etuosa on siis kokonaan meidän käsialaamme. ”Toinen paremmin säilynyt yksilö sijaitsee EteläSavossa. Sen mallin mukaan tähän on tehty paljon osia. ”Se oli menossa sulattoon, ja se täytyi saada sieltä pois
Osa vaihteistosta oli kuitenkin vielä toteutettu avohammaspyörillä. Wallis pysyi omistajamuutoksen jälkeen tovin traktoreiden nimenä, kunnes vanhat valut oli käytetty ja uusi merkki ilmestyi koneiden kylkeen ja nokalle. Ensimmäisen tiedon mukaan kaikki Cub Juniorit oli valmistettu vuonna 1915, sitten niitä löytyi vuodelta 1916, sitten vuodelta 1917.” Ari on oikeassa. I. Wallis, Case ja Massey-Harris V uonna 1891 Yhdysvaltain Wisconsinissa J. Näihinkin on saanut lisävarusteena perinteisen säätäjän magneeton väliin.” Aikansa lapsi Tekniset erikoisuudet ulottuvat varsinaiseen käyttöönkin. Cub Juniorin jälkeen vuonna 1919 syntyi malli K, johon oli tehty ilmeisin uudistus: traktori oli nyt nelipyöräinen. Pientä epäilyä on toiminnasta, kun ei se yleistynyt. Cub Junior oli siis ensimmäinen Wallistraktori, jossa koko voimalinja moottorista vaihteistoon oli suljettu yhteen traktorin runkona toimivaan kuoreen. Viimeinen uusi Wallistraktorimalli oli vuoden 1927 Wallis 20-30. Liikkelle lähtöä helpottaa se, että etupyörän asennon näkee siitä karhusta, joka on tangon nokassa pyörän yläpuolella – karhu kääntyy pyörän mukana. Vuonna 1928 Wallis-traktoreita Kanadassa myynyt MasseyHarris osti Casen auratehtaan. Johtaja Wallis mielii laajentaa toimintoja vetokoneiden ja uudenaikaisen tekniikan puolelle. Yhtiön johtaja ja toinen perustaja Jerome Case kuolee, ja hänen vävypoikansa Henry M. Paljoa sitä ei ole käytetty, mutta on sillä joskus Oulaisissa ajettu yleisön edessä.” Millainen ajettava vanha kaksivaihteinen oikein on. Kokeilut polttomoottoritraktorin parissa alkavat 1900-luvun alussa. Aika erikoinen tapa. Cubin seuraajaksi esiteltiin Cub Junior, joka tunnettiin myös J-mallina. Moottori oli entiseen tapaan nelisylinterinen mutta siinä oli nyt kansiventtiilit. Esimerkiksi C. Cub Juniorin valmistusmääristäkään ei ole tarkkaa tietoa. H. Entisöinnin hidasteena mutta epäilemättä myös mielenkiinnon ylläpitäjänä ovat olleet monet erikoiset ratkaisut. Ensimmäinen malli oli kolmipyöräinen Bear eli karhu. Wallis loikkaa firman suurimpiin saappaisiin. Sen perusrakenne oli samanlainen kuin edeltäjässä, mutta parannuksia oli tehty. I. ”Moottoria pitäisi pyörittää vipuvarrella hihnapyörän sisältä neljänneskierroksen verran, jolloin moottori pyörisi puoli kierrosta. Ojalat ottavat mielellään vastaan kaikkia mahdollisia tietoja heidän Walliksensa menneisyydestä. Kun painetaan kytkin auki, hihnapyörää vasten painuu jarrukenkä. Valmistuksen päättymisvuosi on niin ikään kyseenalainen. ”Kytkin tehtiin uusiksi, ja se onkin rumpukytkin, hyvin tarkka säädettävä. Mutta jos kylille tekee mieli lähteä, mieluummin valitsee helpomman traktorin.” Pysähtymistäkin on syytä suunnitella etukäteen. Wallisin traktoriyhtiö perustetaan vuonna 1912, kun ensimmäinen malli on ollut tuotantokunnossa jo hyvän aikaa. Se siis jarruttaa vaihteiston läpi, eli vaihteen on oltava päällä, kun tahtoo jarruttaa.” Tiedot murusina Wallis-traktoreiden historiankirjoitus on aukkoista ja ristiriitaista. Pripps on ounastellut Cub Juniorin valmistuksen jatkuneen 20-luvulle asti. Samana vuonna Wallisin traktoriyhtiö yhdistyi Casen auratehtaan kanssa. Aivan tuoreeltaan Cub Junioreja siis ei liene Suomessa nähty. Wendelin Case-historiikissa 150 years of J. Tilavuus 5,3 litraa, vetoteho 15 hevosvoimaa ja hihnapyörän teho 30 hevosvoimaa VAIHTEET 2+1 MITTOJA pituus 436, leveys 152, korkeus 162 cm, paino 1360 kg 34 WALLIS CUB JUNIOR. Suomeen tuotujen Wallis-traktoreiden määrä on yhtä lailla hämärän peitossa. Wallis saa hoidettavakseen menestyvän maanmuokkauskoneyrityksen. Siinä oli uusiakin ominaisuuksia, kuten jousitus edessä ja takana. Myös Challengerja Pacemaker-malleissa oli selvää Wallisin sukunäköä. Työntämällähän se on aina laitettu käymään. WALLIS CUB JUNIOR MOOTTORI Wallis, nelisylinterinen bensiini-petrolikäyttöinen kansiventtiilimoottori. 30– 50 hevosvoiman hirmuksi mainostettu iso ja karu traktori oli teräspalkkirunkoinen. Lisäksi teräslevyrunko piilotti sisäänsä jo voimansiirronkin. ”Tiedot ovat paitsi vähäisiä myös ristiriitaisia”, Ari kertoo. ”Lähes jarrutonhan se on. Luultavasti ryhmä kartanoiden omistajia on tilannut niitä Agrosin kautta, mutta traktoreiden saapuminen Suomeen on huomattavasti viivästynyt maailmansodan ja jälkiselvittelyjen vuoksi. ”Oman aikakautensa tuote. Massey-Harrisin 30-luvun traktorimalli 25 perustui Wallisiin. Casen auratehtaassa vaihtuu nokkamies. Se mittaa vedenpaineesta, paljonko moottori pyörii – kun vesipumppu pyörii kiivaasti, se säätää kaasua pienemmälle. Yleisesti Wallisin traktorit myivät kehnosti, joten suurista määristä tuskin puhutaan. Palkkirunko oli korvattu U:n muotoisella teräslevyllä, joka muodosti paitsi kantavan rakenteen myös moottorin ja vaihteiston pohjan. Seuraava malli Cub eli karhunpoika olikin jo toista maata. Yhteyden saa Vanhojen Koneiden toimituksen kautta. Voisi luulla, että Cub Juniorin tekeminen tyssäsi siihen, mutta Masseytraktoreiden historioitsija Robert N. Tämä keksintö oli rakenteellinen vallankumous traktorimaailmassa. Moottorin nopeudensäätäjä on hydraulinen. ”Esimerkiksi vuosimallia ei ole koskaan pystytty varmistamaan. Ensimmäisen nelipyöräisen Wallis-traktorin tiedetään tulleen markkinoille 1919. Case todetaan, että Cub Junior tuli markkinoille 1915, mutta joissain historiateoksissa alkuvuotena esiintyy 1916 tai 1917. Jo Wallisin moottorin käynnistäminen virallisella tavalla on Arin mukaan hankalaa
Karhu ei ole pelkkä nokkakoriste: se kääntyy pyörän mukana ja kertoo kuljettajalle, missä asennossa pyörä on. Juuri tämä yritys teki Case-nimen sittemmin tutuksi suomalaisillekin puimurin ja traktorin käyttäjille. ARI OJALA • Masinistit ry:n tapahtumavastaava Kaksi Casea. Etupää on jousitettu. Kun kytkinpolkimen painaa pohjaan, jarrupala ottaa kiinni hihnapyörään ja jarruttaa sitä kautta traktoria. Yksi riita oli Case-tuotenimestä, johon puimakoneyhtiö viimein sai kaikki oikeudet, kun Massey-Harris myi ne sille 1928 heti auratehtaan ostettuaan. Cub Juniorin jousitettu istuin lienee ollut 10-luvulla autuaallinen ominaisuus. Silloin puimakonefirma lyhensi nimensä Case-yhtiöksi. 2/2018 35. Casen puimakoneyhtiö oli toinen. C asen auratehdas oli toinen niistä yhtiöistä, joita Jerome Case oli ollut perustamassa. Casen kuoleman jälkeen yritykset olivat tuon tuostakin tukkanuottasilla, kun keskinäisistä sopimuksista livettiin
36
37. Otetaan 70-luvun Ara-kaivuri syyniin ja palautetaan valmistajan päävaiheet mieliin. Sastamala KEHÄNSÄ KIERTÄJÄ ARA AK 31 F 1973 Ensimmäinen suomalainen ympäripyörivä kaivinkone oli aikanaan tasapainoinen kokonaisuus, joka ei hajottanut itseään
Hydrauliikka liikutti paitsi kaivukoneistoa myös koko kaivuria. Jos jää kiinni, voimaa ei saa yhtä aikaa pyöriin ja puomiin. Kaivumies pystyi hetkessä vaihtamaan kaivupaikan selkänsä taakse. ”Ajo ja kaivu tapahtuvat samalla hydraulipumpulla. ”Varmasti tämä on aikanaan traktorikaivurit päihittänyt. Yksi pitkän päivätyön tehnyt AK 31 lekottelee tätä nykyä Paukepäivien isännän Eero Rintalan tiluksilla. 38 ARA AK 31 F. Vaikka Eero on hankkinut ARAn harrastekoneeksi, hänellä on vissi käsitys sen hyvistä puolista työkäytössä. AK 31 hyppäsi kertaheitolla monta puominmittaa eteenpäin. Teksti: Mika Rassi • Kuvat: Jan-Erik Laine Eero Rintalan kapuaa rouheakuntoisen kaivurinsa ohjaamoon, josta on edelleen hyvät näkymät työkohteeseen. Kallen muistamme Saarisen kivinostimesta, jota esittelimme numerossa 2/11. Lisäksi vain toinen akseli vetää, joten kovin pehmeässä sillä mennä.” Rantojen kone Rintala on hankkinut ARAnsa toiselta vanhalta tutulta, Karl Lindéniltä. Traktorikaivureissakin oli vielä uutuuden viehätystä. Kääntö on varmatoiminen ja hytti onnistunut”, Eero summaa. Hydrauliikka oli vastikään vallannut alaa maansiirtokoneiden uutena tehonsiirron tapana. Yläja alavaunu oli suunniteltu toisiaan silmällä pitäen kokonaisuudeksi. Kone oli vahva ja voimakas. ARAlla Kalle nosteli kuitenkin pehmeämpää tavaraa. Aika luja kone se on ollut, vaikka alavaunuja onkin tarvinnut usein vahvistaa. Kyseessä on 70-luvun alkupuolen F-malli, jossa on moottoritehoa jo päälle 80 hevosvoimaa. A uran rautateollisuuden ARA AK 31 oli syntyaikanaan 60-luvun lopulla edistyksellinen kone. Nurkkia kuopiessa ARAn rajoituksetkin tulevat esiin. Harrastajan nurkissa Ei ole siis ihme, että ARAt olivat hyvässä huudossa ja oikeissa töissä vielä vuosikymmentenkin kuluttua. Aikanaan esimerkiksi mittaristo on ollut hyvinkin monipuolinen
Se oli tasapainoisempi kokonaisuus kuin maatalouskäyttöön tarkoitettujen traktoreiden päälle rakennetut kaivukoneet. Ku va : El ka / H an kk ija n ar ki st o 2/2018 39. Pian sen jälkeen tehtaalla alkoi traktoriin asennettavien kaivulaitteiden valmistus. Lisäksi tehtaalla on tehty jos jonkinlaisia hilavitkuttimia ryynimankeleista ja kenttäahjoista eduskunnan penkkeihin. Vuonna 1966 Auran rautateollisuus hylkäsi traktorikaivurit ja alkoi valmistaa täyshydraulista ympäripyörivää pyöräalustaista kaivinkonetta mallimerkinnältään AK 31. ARAn maansiirtokoneet T urkulainen Auran rautateollisuus on toiminut jo yli sadan vuoden ajan eri nimillä ja eri omistajien alaisuudessa. Mallia tehtiin 80-luvulle asti erilaisina muunnoksina – esimerkiksi kolmisylinterinen noin 50-hevosvoimainen moottori vaihtui jo varhain nelisylinteriseen 80-heppaiseen. Lisäksi sen voima ja luonnollisesti ulottuvuus olivat toista luokkaa kuin jäykissä pikkuveljissä. Uusiakin pyörämalleja ja järeitä tela-alustaisia malleja syntyi, kunnes 80-luvun puolivälissä kaivurivalmistus lakkasi yrityskauppojen myötä. 50-luvulla tehtaalla alettiin tehdä traktoreiden lisälaitteita kuten puolitelavarusteita. 50-luvun lopulta lähtien tehtiin paria omaa kaivurimallia lähinnä Nuffieldin päälle. Nykyään Sandvikin omistama tehdas on tehnyt jo neljäkymmentä vuotta menestyksekkäästi kaivoskuormaimia. Sen varhaishistorian menestystuotetta, rautasänkyä, tehtailtiin sitäkin neljä vuosikymmentä. AK 31:n kokoonpanoa vuonna 1972. Vuonna 1958 syntyi tuotemerkki ARA. Myös traktoripohjaisia pyöräkuormaajia tehtiin. Ensin yritettiin JCB:ltä lisenssillä hankittua laitetta, mutta sen kestävyys todettiin heikoksi
Vaikka ARAn kaivinkonevalmistus oli tuolloin jo loppumassa, koneiden maine oli Lindénin mukaan käyttäjien keskuudessa hyvä. ”Sillä on kaiveltu paljon järven rantoja. Hyvän kaivurin siirtäminen vaati käyttäjältä vähän ennakointia. Ylävaunun pyöritys on varmatoiminen. Ostin sen vuonna 1981, ja kyllä sillä töitä tehtiin 90-luvun loppuun asti”, Lindén kertoo. ”Vähän kun pilottia antaa, niin se käynnistyykin iloisesti”, Kalle naurahtaa. Pienen aamiaishuikan jälkeen kone herää reippaana. ”Kyllä se kesti silti.” ARAn voiman tuottaa monesta muustakin koneesta tuttu Valmetin nelisylinterinen moottori. ”ARAa kehuttiin siihen aikaan, koska se ei repinyt itseään rikki. ”Tiellä se oli hydraulivetoisena sellainen, että ennen mäkeä piti vaihtaa aikanaan. Joissain koneissa oli tuohon aikaan niin valtava voima rakenteisiin nähden, että ne hajottivat itsensä.” Valmetin moottori oli Lindénin mukaan kestävä sekin. 40 ARA AK 31 F. Se rupesi naputtamaan heti kun vain haistoi, että mäki tulee.” Kalle muistaa, että yhdellä vetävällä akselilla varustettujen ARAkaivureiden maastovetoa parannettiin välipyörillä ja teloilla. Alavaunuja on joskus jouduttu vahvistamaan
Perusyhtymän alaisuudessa Auran rautateollisuuden tärkeimmät tuotteet olivat kaivukoneet, asfalttiasemat ja harjapuhaltimet. Vuonna 1938 Juho Merivaara kuoli ja Auran rautateollisuus liitettiin Merivaara-yhtiöön. Vuonna 1977 Auran rautateollisuus fuusioitui Perusyhtymään. Vuonna 1913 Merivaara osti vastikään konkurssiin menneen Turun rautasänkytehtaan ja käynnisti sen toiminnan uudelleen nimellä Auran rautasänkytehdas. Hän perusti vuonna 1901 Helsingin uusi rautasänkytehdas -nimisen yrityksen, jonka perintöä jatkaa sairaalakalusteita tänäkin päivänä valmistava Merivaara Oy. Keskeinen hahmo yrityksen taustalla on Juho Merivaara. Auran rautateollisuuden kaivinkonepuoli siirtyi Lokomolle 1980 ja sittemmin Lännen Tehtaiden haltuun. Niitä tehdään Turussa edelleen. 50-luvulla Merivaaran omistaja Instrumentarium muutti Auran rautateollisuuden jälleen omaksi osakeyhtiökseen. Samana vuonna alkoi yhteistyö Tampellan tytäryhtiö Tamrockin kanssa ja astetta rajumpien maansiirtäjien, Toro-kaivoskuormainten valmistus. 60-luvulla osakkeet siirtyivät Perusyhtymälle, joka puolestaan oli nykyisen YIT:n edeltäjä. ARA AK 31 F MOOTTORI Valmet 411B, teho 83 hevosvoimaa, 2200 kierrosta minuutissa IRROTUSVOIMA 6400 kg (kauhan kärjessä) NOSTOMOMENTTI 11 200 kpm ULOTTUVUUS 7,6 metriä KAIVUSYVYYS 4,5 metriä KUORMAUSKORKEUS 4,35 metriä PUOMISTON NOSTOAIKA 5 sekuntia KAUHANVARREN LIIKEAIKA 4,7 sekuntia KAUHAN LIIKEAIKA 2,4 sekuntia KÄÄNTÖKONEISTO säteisämäntämoottori Staffa B 80S KÄÄNTÖNOPEUS 14 kierrosta minuutissa OHJAUS hydrostaattinen HYDRAULIIKKA öljytilavuus 215 litraa, työpaine 140–150 kp/cm² VAIHTEET 6 vaihdetta eteen ja taakse (ajonopeudet 0–17 kilometriä tunnissa) JARRUT paineilmakäyttöiset nestejarrut, ajojarru, kaivujarru, seisontajarru RENKAAT edessä ja takana joko 2 x 9,00–20 tai vaihtoehtoisesti 1 x 500x22,5 TYÖPAINO 9600 kg VAKIOVARUSTEITA puskulevy, paineilman ulosotto, 500 litran kuokkakauha Es ite m ate ria alin tie do t: Ja nn e Rii ka se n ar kis to 2/2018 41. Vuodesta 1921 yhtiön nimi oli Auran rautateollisuus, sillä sen toiminta laajeni sänkyjen ulkopuolelle muihinkin metallituotteisiin. ARA-kaivurimallien valmistus päättyi 80-luvun puolivälissä. Auran rautateollisuus – sängystä syntynyt A uran rautateollisuus sikisi kuten ihminen – petipuuhista
Huomio kiinnittyy siihen, että joukossa on tutuimpien merkkien lisäksi runsaasti harvinaisempiakin peltovetureita. Niissä on poranreikiä ja kaikkea. Jotta yksi Deutz 42. Alkuperäisiä nappeja ja nuppeja puuttuu.” Hyvä esimerkki on rivistössä oleva mattavihreä Deutz. Totuus on toinen. Maanviljelyksestä jo eläköityneen Pyykösen kesät menevät pääosin traktoreiden parissa, mutta talviksi riittää tekevälle kaivuriurakointia. ”Alkuun olisi voinut vähän tehokkaammin keräillä. Voisi kuvitella, että kauniisti patinoituneeseen traktoriin on uusittu vain renkaat. Jokaisen traktorin hankintaan liittyy tarinoita, eivätkä kaikki traktorikaupat ole syntyneet kommelluksitta. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine M ikäli Mauri Pyykösen kotitilan pihalle tupsahtaisi sattumalta, saattaisi hyvinkin kuvitella tulleensa keskelle traktoritapahtumaa. TRAKTORI POIKINEEN keräilijä Mauri Pyykönen Kuopion itäpuolelta Riistavedeltä löytyy maatila, jonka pihapiiriin on kertynyt vanhoja traktoreita tavallista enemmän. ”Olen laskenut että kaksi-kolme konetta pitää ostaa, että saa yhdestä alkuperäisen. Toisaalta on joukossa ollut epäkuntoisiakin, jotka olisivat saaneet jäädä ostamatta”, keräilijä tuumii. ”No eihän näitä muuten pystyisi ostamaan, pienellä eläkkeellä.” Jo 70-luvulla alkaneen traktorikeräilyn aikana on vuosittain aina jokunen kone tullut hankittua. Rivistöjä katsellessa nousee mieleen kysymys traktorien määrästä, mutta Mauri sivuuttaa kysymyksen tottuneesti epäoleellisena. Monenkirjavia traktoreita on riveissä kymmeniä. Mauri painottaa, ettei ole harrastustaan paljoa muille mainostanut, sillä hän ei hae tuohuillaan julkisuutta tai arvostusta vaan puuhailee traktoreidensa parissa puhtaasti omaksi ilokseen. Tilan isäntä Mauri Pyykönen ei ole hankkinut mittavaa kokoelmaansa lähitilojen vanhoja peltovetureita haalimalla, vaan koneita on kotimaan lisäksi tullut Ruotsista, Norjasta ja Saksasta. Hän huomauttaa laskevansa traktoriksi vain sellaiset, jotka ovat nappikuntoisia. Vieri vieressä on Nuffield, Bukh, Fendt, Allgaier, Kramer, Deutz, Hanomag, Porsche, MAN… Yksi kolmesta Mauri Pyykösestä on helposti aistittavissa se ilo, mitä keräilyharrastus parhaimmillaan tuo
Ruotsin koneet seisovat kuvissa ryhdikkäinä, kun meillä on etupyörät järjestään eri kulmassa.” Vauraassa Ruotsissa traktorit on poikkeuksetta myyty kaikilla aikansa lisävarusteilla. Huolto on ollut esimerkillistä ja käyttö useinkin kevyenpuoleista, mikä selittää sen, että länsinaapurissa riittää runsaasti huippukuntoisia veteraanitraktoreita harrastajien iloksi. Kun ruotsalainen myy traktoria, siitä on kuva ja myyjä luettelee vikoja, jos niitä on. Varaosia, tankkeja, lokareita, peltejä ja jäähdyttimiä on jäänyt purkutraktoreista omiksi tarpeiksi. Ruotsin puolella Maurilla on luottomies, Muotoilultaan hauskan pullukka Steyr tuli alkuperäiseltä omistajalta Pielavedeltä. Paino on osapuilleen kolmisen tonnia. Nyt niiden hinnat ovat kohonneet jo yli suomalaisen hintatason. Senkin sain toisesta traktorista.” Kun paras kolmesta Deutzista oli saatu mieleiseen kuntoon, Mauri myi ajokuntoisen varaosatraktorin eteenpäin. Edistyksellisessä traktorissa on sekä kuivaettä märkäputsari ja jopa jarruvalot. Tuossakin on rekisterikilven raudat paikallaan – jos se olisi Suomessa ollut, niin kyllä ne olisi karisseet työmaille jo aikoja sitten”, keräilijä huomauttaa ja jatkaa: ”Remmisiiva puuttui, ulosoton paikka oli kyllä. On ne osanneet teräksen karkaista”, toteaa omistaja. Onpa käynyt niinkin, että ruotsalaista konetta ei myydä Saksaan tai Suomeen. Suomessa myytiin tätä traktoria riisuttuna mallina veivikäynnistyksellä. Sen saa sitten ostaja arvioida, onko niitä. Hyviä puolia ei luetella. Munktells on sitä vastoin hoikka kuin mikä. Heikkokuntoisin raato jäi vielä varaosiksi. Meillä ei ole niveliin yleensä vaseliinia riittänyt. Tämän ovat suomalaiskeräilijöiden lisäksi huomanneet myös saksalaisharrastajat, jotka ovat innokkaasti ostaneet takaisin erityisesti Porsche-traktoreita, joita aikaisemmin sai melkeinpä hakupalkalla. 2/2018 43. Ostin toisen traktorin, josta sain siivan. se on saatu osiltaan näinkin täydelliseksi, on Ruotsista pitänyt tuoda kaikkiaan kolme samanlaista traktoria. ”Yhtään latia ei ole etujousista poikki. Tämä Ruotsista tuotu varusteltu yksilö käynnistyy starttimoottorilla. Käsijarruakseli oli sekin poikki. Siinä on lehtijouset ja siivapyörä, josta ei hihna luista. ”Ruotsistahan näitä on tuotu. ”Se on massiivinen ja aika harvinainen tämä 52-mallinen Deutz. Osat eivät ole kaupan, sillä kun jotain myyt, jo kohta joudut itse etsimään samaa osaa. Mutta yleensä vaikkapa olka-akseleissa ja nivelissä ei ole välyksiä niin kuin Suomi-koneissa
Merkkiä ei tiettävästi tuotu Suomeen uutena. Maurin kokoelmasta löytyy runsaasti tänä vuonna seitsemänkymppisiään viettävää Nuffield-merkkiä. Uudet takarenkaat löytävät paikoilleen, kunhan vetoakselien tiivisteet on vaihdettu. ”Ei tällaista pidä ryhtyä maalaamaan”, tuumii omistaja. Kaikki listat, merkit, lamput ja nappulat ovat paikoillaan. 44 TRAKTORIKERÄILIJÄ MAURI PYYKÖNEN. Nelivetoinen Fordson saa seuraavaksi oikean mallisen pakoputken, siniset ajovalot sekä konepellin Power Major -merkit. Tanskalaisvalmisteinen Bukh 403 on kolmisylinterinen, mutta löytyy kokoelmasta myös kaksisylinterinen malli. Komean pakoputken omaava Deutz on hieno esimerkki kauniisti patinoituneesta työkoneesta
jonka avulla moni traktorikauppa on saatu onnistuneesti hoidettua. Alkuperäinen kulunut maalipinta on itsessään arvokas. ”Minulla on bensapetroli-Nuhveja puolenkymmentä, kaikki Ruotsista haettuja.” 2/2018 45. Muutama millikokoinen pultti tullaan vaihtamaan vielä alkuperäisiin tuumakoon pultteihin. Taustalla oleva ’55 Munktell on viime kevään hankintoja. ’57 Nuffield tuli ostettua näkemättä Kouvolasta. Traktorit hän noutaa pääsääntöisesti itse paikanpäältä. ”Onhan tässä vielä pientä fiksaamista”, tuumii keräilijä. Nappikunnossa Moni keräilijä ruiskii kirkkaat maalit vähän heikommankin traktorin pintaan, mutta Pyykösen kokoelma koostuu pääosin vuosikymmenten kauniisti patinoimista koneista. Tallin perukoilta löytyisi vihreä ’52 Güldner, viereisestä tallista toinen, ja kolmaskin kokoelmaan kuuluu. ”Minulla on bensa-petroli-Nuhveja puolenkymmentä, kaikki Ruotsista haettuja.” Muutama traktori on tullut kokoelmaan Saksasta. Työn alla oleva Deutz tuli kokoelmaan Mynämäeltä. Vuoden -52 kolmisylinterisen Deutzin etuakseli on toteutettu kahdella lehtijousipakalla. Maalaamaan ryhdytään vain jos se on perusteltua. Niiden kohdalla on ollut viisainta turvautua autonkuljetusrekkojen apuun. Traktorikeräily vaatii säilytystiloja, jotka käytetään tehokkaasti hyväksi. Traktori on saanut hiljattain uuden akkutelineen, alkuperäistä vastaavat lamput ja uudet öljyt moottoriin ja vaihteistoon. Osiltaan täydellinen traktori vaati kaikkiaan kolmen samanlaisen Deutzin kuskaamista Ruotsista. Se osoittautui hyvin alkuperäiskuntoiseksi. Onpa yksi traktoreista päätynyt Riistavedelle Norjastakin
Aika usein kokoelmaan hankituissa traktoreissa ilmenee puutteita ja vikoja, ja kun kunnostukseen ryhdytään, tekniikkaremontit tehdään aina perusteellisesti. Arvelin, että nyt minulla on rahaa ostaa niitä renkaita. 46 TRAKTORIKERÄILIJÄ MAURI PYYKÖNEN. Keulatapin lukitus on sormia säästävän nerokas. Ostin 30 kappaletta takarenkaita tänä keväänä. Ei voi olla myöskään huomaamatta, että yksikään pihapiirin traktoreista ei ole renkaat lytyssä, vaan poikkeuksetta rengastus on joko varsin hyvä tai alla on täysin uudet renkaat. Tämä on päätynyt kokoelmaan Norjasta. Millikokoinen pultti saa väistyä tuumakokoisen tieltä, mikäli sellainen traktoriin alkujaan kuuluu. Tuttu kaivurihuoltomies oli vihjannut alkuperäiselle omistajalle traktorikeräiljästä, ja kauppa oli jo puhelimessa selvä. Remontit tehdään täydellisesti.” Mukana remonteissa on jo eläkkeellä oleva entinen huoltomies, jonka täsmällisyys saa Maurilta kiitosta. Moottoriremonteissa tavallista on että kampiakseli koneistetaan ja laakeroidaan, lohko putkitetaan, sylinterikannet oikaistaan ja venttiileitä uusitaan, mikäli tarvetta on. ”Ei tehdä sillä lailla, että jos se hetken toimisi. Deutz D3006mallia ei tuotu aikoinaan uutena Suomeen. ”Melkeinhän näihin on kaikkiin tarvinnut jotain renkaita hommata. Kaikessa huomaa, että tavoitteena on palauttaa traktoreita hiljalleen lähemmäksi alkuperäisyyttä. Sitten kun urakointihommat loppuvat, ei ole rahaa, mutta renkaita on sittenkin.” Purettuja varaosia on vuosikymmenten aikana kulkeutunut Maurille runsaasti, ja Hanomag R440 Combimac oli todellinen löytö: se oli täysin alkuperäiskuntoinen maalaustaan myöten. Jos peltiosissa on ylimääräisiä reikiä tai vaurioita, mittavasta varaosavarastosta pengotaan herkästi parempi tilalle. Bensa-petrolikäyttöinen David Brown tuli kokoelmaan Riihimäeltä pari vuotta sitten. Traktori oli ollut sitä ennen pitkään myynnissä suhteellisen kovaan hintaan. Suomi-traktoriksi kyseessä on harvinaisen hyvä yksilö alkuperäiskunnossa. Puutteena oli hankintahetkellä ainoastaan akkukotelo. Niitä on tuolla varastossa varmaankin 26 vielä käyttämättä
Se löysi tiensä kokoelmaan vihjeen perusteella Lopelta. Paljon helpompi on ostaa kuin myydä.” Joitain traktoreita on lähtenyt kiertoon niissä tapauksissa, kun selkeästi parempikuntoinen yksilö on tullut tilalle. 2/2018 47. Autonkuljetusrekoilla näitä pieniä traktoreita on tullut kokoelmaan Saksasta jo kaksi. ”Jotain kun myyt, niin jo kohta joudut itse etsimään sitä.” Kokoelman kunnostetut traktorit eivät myöskään ole kaupan. Osia hän ei ole innokas myymään, sillä huomisen tarvetta on tänään vaikea ennakoida. Koska kyseessä ei ollut suoranainen harvinaisuus, ei ollut suuri menetys vaikka neuvottelun päätteeksi Zetorista sovittiin kaupat ja traktori palasi seuraavana keväänä kotiinsa. juuri niiden avulla kokoelmaan tulevia, vajaita traktoreita on helppo täydentää. Remontit tehdään täydellisesti.” Suhteellisen harvinainen ’52 Ritscher on myyty uutena Suomeen. Kävi kerran niinkin että kaksi nuorta miestä tulivat katsomaan Pyyköselle päätynyttä A-mallin Zetoria, joka oli aikanaan ostettu heidän kotitilalleen uutena. Nykyisin traktori pärähtää heti käymään. Fendt Fix 2 on hankittu Saksasta myyntikuvien perusteella. Traktori oli tullessaan jo sillä rajalla, kannattiko sitä ryhtyä edes kunnostamaan – joka paikka oli ainakin kerran särkynyt ja pari kertaa korjattu. Ulkoasukin on kohenemaan päin. ”Ei tehdä sillä lailla että jos se hetken toimisi. ”Olen huono myymään, sillä toista pettää heti kun rupeaa myymään. Osiltaan ja rekisteripapereiltaan erittäin täydellinen traktori ei ollut hinnan kiroissa
Tästä vuodesta myös alkaa viereisen sivun kaavion tarkastelujakso. Jo tuolloin niitä oli 14 083. 2000-luvun ilmiö on myös se, että kuorma-autoja tuodaan Suomeen käytettynä noin 2000 kpl vuosittain. Eniten kuorma-autoksi rekisteröityjä ajoneuvoja on liikkeellä käyttöönottovuodelta 2007 – 5543 kappaletta. Tarkkuutta uudessa päässä Luvanvaraiset kuorma-autot eli vieraan kuormia kantavat autot on tilastoitu vuodesta 1951 alkaen. Vuonna 2007 käyttöön otettua mahdollisuutta poistaa ajoneuvo liikennekäytöstä sen rekisteristä poistamisen sijasta on nimittäin hyödynnetty ahkerasti. Luvanvaraisten määrää ei lama hetkauttanut sitäkään vähää mitä kuormaautoja kokonaisuudessaan. Viralliset harrastepelit ovat melko pieni osuus kaikista kuorma-autoista. Määrät vaihtelevat pienen välin sisällä yllättävästikin: sotavuodelta 1940 on yhä tien päällä peräti 23 autoa, kun esimerkiksi vuosina 1945 ja 1950 käyttöönotetuista on jäljellä enää neljä kummaltakin vuodelta. Vain 41 museokuormuria oli poistettu liikennekäytöstä. Lamavuodet 1991, 1992 ja 1993 näkyvät tässäkin tilastossa notkahduksena alle tuhannen auton. Liikennekäytöstä poistettujen ja niin muodoin teillä tietymättömillä liikkuvien autojen määrä oli vuonna 2016 jo yli 50 000 eli päälle kolmasosa kaikista rekisterissä olleista kuorma-autoista.. Kuorma-autojen ensirekisteröintien huippuvuodet ovat 60-luvulla. Vuoden 2016 lopussa rekisterissä olleista kuorma-autoista museoajoneuvoja oli 1403 kappaletta eli alle prosentti. Tuolloinkin pudotus on verrattain pieni – jopa huonoimpana vuonna 1993 kilvissä on 45 487 kuorma-autoa. Huippu tuona ajanjaksona saavutettiin vuonna 1990, jolloin näitä kuormureita oli 25 902. Vanhat tätä nykyä Käyttöönottovuodeltaan Suomen vanhin edelleen liikennekäytössä oleva kuorma-auto on vuonna 1920 virallisen taipaleensa aloittanut Republic 20. Vuoden 1951 jälkeen joka vuodelta on liikenteessä yli kymmenen autoa. Vasta vuoden 1978 kuormureita on pysynyt liikennekäytössä yli sata, tarkemmin sanottuna 120 kappaletta. 2/2018 49 luvanvaraiset kaikki kuorma-autot liikennekäytössä. Vuodesta 1927 eteenpäin jokaiselta vuodelta on säilynyt autoja liikenteessä. Vuodelta 1982 on radalla edelleen 221 autoa ja vuodelta 1991 jo 1011. REKISTERISSÄ OLLEET KUORMA-AUTOT 1922–1950 REKISTERISSÄ OLLEET KUORMA-AUTOT 1951–2016 002 -Ajoneuvojen ensirekisterˆinnit (ml. Ahvenanmaa), 1960-2016 Vuosi Kuorma-autot Luvanvaraiset kuorma-autot 1960 7431 4884 1961 6409 3681 1962 6244 3577 1963 4979 2885 1964 5555 3159 1965 7470 4174 1966 7607 3904 1967 5773 3092 1968 4344 2306 1969 5360 2898 1970 5322 2863 1971 4835 2553 1972 4844 2728 1973 5230 2676 1974 5310 2791 1975 5398 2764 1976 4726 2323 1977 4053 2165 1978 3987 2252 1979 4487 2533 1980 5069 3042 1981 4816 2908 1982 4176 2344 1983 4093 2261 1984 3856 2239 1985 3676 2130 1986 3772 2355 1987 4096 2561 1988 4252 2760 1989 4904 3095 1990 4194 2685 1991 2188 1470 1992 1230 850 1993 921 574 1994 2118 1402 1995 3576 2554 1996 3741 2277 1997 4311 2315 1998 4984 2875 1999 5165 2659 2000 5089 2569 2001 4839 2442 2002 4979 2334 2003 5613 2775 2004 5831 3015 2005 5474 3011 2006 5270 2701 2007 4863 2933 2008 5220 3375 2009 3174 1979 2010 2880 1697 2011 3428 2302 2012 3264 2207 2013 3516 2474 2014 2572 1774 2015 2709 1895 2016 3332 2397 256555 2000 4000 6000 8000 19 60 19 64 19 68 19 72 19 76 19 80 19 84 19 88 19 92 19 96 20 00 20 04 20 08 20 12 20 16 90 126 67 101 38 66 43 101 55 116 41 110 89 177 85 204 79 231 83 279 101 331 96 368 119 404 148 532 184 646 207 769 208 884 293 1037 339 1268 421 1426 508 1701 654 2067 739 2342 957 2853 1087 3055 775 1962 537 1375 534 1157 1060 2349 1918 3987 2218 4436 2632 4935 3328 5993 4059 6736 4591 7161 4209 6492 4100 6213 4976 7142 5110 7247 5369 7210 5642 7187 5615 7048 5459 6860 3230 3919 2839 3564 3481 4044 3355 3717 3607 3842 2747 2854 2712 2876 3240 3391 2000 4000 6000 8000 19 66 19 70 19 74 19 78 19 82 19 86 19 90 19 94 19 98 20 02 20 06 20 10 20 14 623 1240 1955 2945 4120 6185 8846 10343 10724 10653 9711 10165 11321 12050 13401 16593 17951 19609 14464 14612 7296 8715 9364 17591 22288 24475 24400 25932 26512 5000 10000 15000 20000 25000 30000 19 22 19 25 19 28 19 31 19 34 19 37 19 40 19 43 19 46 19 49 29828 14083 35006 16917 34412 16541 34336 16749 38259 19460 42509 22210 42109 22425 42946 22732 46216 24280 45839 24466 45781 24150 45248 23872 44292 23492 45143 24138 43636 22355 44495 22667 44161 22436 44264 22425 45210 22853 46195 23363 46572 23431 47472 23893 48728 24322 50477 24678 50905 24202 50887 23990 50295 23787 50479 23883 51756 24347 52527 24669 52698 24584 52996 24415 53056 24357 52622 24219 52019 24020 51747 24018 51956 24298 52736 24820 54139 25193 54599 25902 51891 25703 47862 24269 45487 23312 46786 24200 48556 24797 50833 25857 54217 27217 57461 28185 61027 29047 65223 30011 68569 30817 72469 31434 77015 32290 82492 33273 87191 33784 91465 34560 97187 35840 92745 105701 37564 93004 111267 37917 92281 117150 38757 94334 123371 39626 96864 128796 40081 96714 134146 40866 96733 138077 41053 95176 142020 41438 95250 146624 42446 94780 30000 60000 90000 120000 150000 19 51 19 56 19 61 19 66 19 71 19 76 19 81 19 86 19 91 19 96 20 01 20 06 20 11 20 16 002 -Ajoneuvojen ensirekisterˆinnit (ml. Ahvenanmaa), 1960-2016 002 -Ajoneuvojen ensirekisterˆinnit (ml. Ahvenanmaa), 1960-2016 002 -Ajoneuvojen ensirekisterˆinnit (ml. Paperiasiaa on syytä korostaa, sillä kuorma-autoiksi on 1990-lopulta lähtien rekisteröity paljon esimerkiksi pakettija maastoautoja, jotka täyttävät kuorma-auton painoluokkarajan. Hieman todemman kuvan kuorma-autojen määrästä saa erittelemällä tilastoa. Lamasta noustaan rytinällä monen tuhannen auton vuosivauhdilla niin, että 2016 rekisterissä on jo 146 624 kuorma-autoksi paperilla merkittyä ajoneuvoa. Vaikka luvanvaraisten kuorma-autojen määrä ei ole viimeisen parinkymmenen vuoden aikana kasvanut yhtä räjähdysmäisesti kuin koko kuorma-autoluokan, on sekin kovasti paisunut. Lähteet: Tilastokeskus, Trafi 70-luvulta lähtien pysytään reippaan 50 000 rekisteröidyn kuorma-auton lukemissa lamavuosiin asti. Voidaan olettaa, että sinnekin on pesiytynyt päälle päin joltain muulta kuin kuorma-autolta näyttäviä vehkeitä Viimeisen kymmenen vuoden aikana tilastossa on muhinut muutakin hiivaa kuin kuorma-autoiksi rekisteröidyt muut ajoneuvot. Ahvenanmaa), 1960-2016 002 -Ajoneuvojen ensirekisterˆinnit (ml. Viime vuoden kesäkuun lopussa liikennekäytössä oli 99 912 kuorma-autoa, mutta joulukuun loppuun tultaessa niitä oli miltei 4000 autoa vähemmän eli tarkalleen 95 948. Ahvenanmaa), 1960-2016 002 -Ajoneuvojen ensirekisterˆinnit (ml. 50-luvun autojen säilynein vuosikerta on 1952 – näitä 66 vuotta väylällä rullanneita on 38 kappaletta. Kaikkien museorekisteröityjen kuormaautojen keski-ikä oli 53,4 vuotta. Tilastoa tikun kanssa tiiraava hoksaa senkin, että autoilusesongit vaikuttavat liikennekäytössä olevien kuormaautojen määrään pienen pitäjän väkiluvun verran. Vuonna 1956 luvanvaraisia oli 22 210, ja siitä asti määrä pysyi verrattain samana aina 90-luvun loppuun saakka. 60-luvun vastaava huippuvuosi on 1966, jolloin uransa aloitti 89 yhä tielle kelpaavaa kuorma-autoa. Ahvenanmaa), 1960-2016 Vuosi Kuorma-autot Luvanvaraiset kuorma-autot 1960 7431 4884 1961 6409 3681 1962 6244 3577 1963 4979 2885 1964 5555 3159 1965 7470 4174 1966 7607 3904 1967 5773 3092 1968 4344 2306 1969 5360 2898 1970 5322 2863 1971 4835 2553 1972 4844 2728 1973 5230 2676 1974 5310 2791 1975 5398 2764 1976 4726 2323 1977 4053 2165 1978 3987 2252 1979 4487 2533 1980 5069 3042 1981 4816 2908 1982 4176 2344 1983 4093 2261 1984 3856 2239 1985 3676 2130 1986 3772 2355 1987 4096 2561 1988 4252 2760 1989 4904 3095 1990 4194 2685 1991 2188 1470 1992 1230 850 1993 921 574 1994 2118 1402 1995 3576 2554 1996 3741 2277 1997 4311 2315 1998 4984 2875 1999 5165 2659 2000 5089 2569 2001 4839 2442 2002 4979 2334 2003 5613 2775 2004 5831 3015 2005 5474 3011 2006 5270 2701 2007 4863 2933 2008 5220 3375 2009 3174 1979 2010 2880 1697 2011 3428 2302 2012 3264 2207 2013 3516 2474 2014 2572 1774 2015 2709 1895 2016 3332 2397 256555 2000 4000 6000 8000 19 60 19 64 19 68 19 72 19 76 19 80 19 84 19 88 19 92 19 96 20 00 20 04 20 08 20 12 20 16 90 126 67 101 38 66 43 101 55 116 41 110 89 177 85 204 79 231 83 279 101 331 96 368 119 404 148 532 184 646 207 769 208 884 293 1037 339 1268 421 1426 508 1701 654 2067 739 2342 957 2853 1087 3055 775 1962 537 1375 534 1157 1060 2349 1918 3987 2218 4436 2632 4935 3328 5993 4059 6736 4591 7161 4209 6492 4100 6213 4976 7142 5110 7247 5369 7210 5642 7187 5615 7048 5459 6860 3230 3919 2839 3564 3481 4044 3355 3717 3607 3842 2747 2854 2712 2876 3240 3391 2000 4000 6000 8000 19 66 19 70 19 74 19 78 19 82 19 86 19 90 19 94 19 98 20 02 20 06 20 10 20 14 623 1240 1955 2945 4120 6185 8846 10343 10724 10653 9711 10165 11321 12050 13401 16593 17951 19609 14464 14612 7296 8715 9364 17591 22288 24475 24400 25932 26512 5000 10000 15000 20000 25000 30000 19 22 19 25 19 28 19 31 19 34 19 37 19 40 19 43 19 46 19 49 29828 14083 35006 16917 34412 16541 34336 16749 38259 19460 42509 22210 42109 22425 42946 22732 46216 24280 45839 24466 45781 24150 45248 23872 44292 23492 45143 24138 43636 22355 44495 22667 44161 22436 44264 22425 45210 22853 46195 23363 46572 23431 47472 23893 48728 24322 50477 24678 50905 24202 50887 23990 50295 23787 50479 23883 51756 24347 52527 24669 52698 24584 52996 24415 53056 24357 52622 24219 52019 24020 51747 24018 51956 24298 52736 24820 54139 25193 54599 25902 51891 25703 47862 24269 45487 23312 46786 24200 48556 24797 50833 25857 54217 27217 57461 28185 61027 29047 65223 30011 68569 30817 72469 31434 77015 32290 82492 33273 87191 33784 91465 34560 97187 35840 92745 105701 37564 93004 111267 37917 92281 117150 38757 94334 123371 39626 96864 128796 40081 96714 134146 40866 96733 138077 41053 95176 142020 41438 95250 146624 42446 94780 30000 60000 90000 120000 150000 19 51 19 56 19 61 19 66 19 71 19 76 19 81 19 86 19 91 19 96 20 01 20 06 20 11 20 16 Sitten määrät kasvavatkin nopeasti
50
Niinpä sveitsiläiseltä Sulzerin veljesten tehtaalta tilattiin valtava höyrykone vastaamaan näihin tarpeisiin. Vuonna 1900 tehtaalla käynnistyi Pohjoismaiden suurin tehdashöyrykone. Näiden voimalla työskenteli 100 000 värttinää ja 1861 kutomakonetta. Tehtaan ensimmäinen höyrykone tuhoutui tulipalossa 1881, mutta sen tilalle hankittiin pian uusia tehokkaampia koneita. Myös sähkön tarve lisääntyi. Vuosisadan vaihteen kynnyksellä tehdasta pyörittivät viisi vesiturbiinia, yhteisteho 1750 hevosvoimaa, ja 15 höyrykonetta, yhteisteho niin ikään 1750 hevosvoimaa. Siinä on kaksi sylinteriparia – parin sylinterit ovat Teksti: Mika Rassi • Kuvat: Kari Mattila, Sulzer AG TYÖVÄENMUSEO WERSTAS Väinö Linnan aukio 8, 33210 Tampere puh. Sen teho oli 220 hevosvoimaa. Ensimmäinen merkittävä hankinta tapahtui vuonna 1837, kun Tammerkoskeen tehtyyn kanavaan asettui kahdeksanmetrinen vesipyörä. T ekstiilitehdas Finlayson osti 1800-luvulla paljon suuria energiaa tuottavia koneita. POHJOISMAIDEN SUURIN Tampereen Finlayson oli 1800-luvun lopulla Suomen suurin tehdas. Se oli myös edelläkävijä monessa asiassa – siellä esimerkiksi otettiin ensimmäisenä Pohjoismaissa käyttöön sähkövalaistus 1882. Sen teho oli noin 50 hevosvoimaa. 010 420 9220 Avoinna tiistaista sunnuntaihin kello 11–18 51. Tehoa tarvittiin lisää, sillä 1890 oli rakennettu uusi kehräämö ja kutomoa laajennettu. Vuonna 1878 Tammerkosken partaalle asettui 500 hevosvoiman turbiini, jolla koskesta otettiin voimaa. Pian kuitenkin siirryttiin hienostuneempiin koneisiin ja suurempiin tehoihin. Suuren koneen rakenne Sulzerin teho on 1650 hevosvoimaa eli 1,2 megawattia. Höyryä ja turbiineja Vuonna 1866 tehtaalle tuli ensimmäinen höyrykone. Nämä molemmat koneet toimitti Maschinenfabrik Augsburg, saksalainen konepaja, josta tuli sittemmin osa traktoreitakin valmistanutta ja kuorma-autoja edelleen valmistavaa MAN-yhtymää
Lämmittäjien tehtävänä oli myös tuhkan ja kuonan poistaminen. 52 FINLAYSONIN SULZER. Ne oli sijoitettu omaan kattilahuoneeseen, josta höyry kulki konehuoneen lattian alla kulkevaa putkistoa pitkin sylintereille. Koneen käydessä miehistön piti tarkkailla käyntiä ja painetta. Vauhtipyörän tehtävänä ei ollut vain tasoittaa käyntiä, vaan se myös siirsi energian eteenpäin sen kehällä olevien köysien avulla. Sulzer oli kehittynyt kone, jossa oli painemittareiden lisäksi männän liiVauhtipyörän keskiakseli tarvitsi oman voitelujärjestelmänsä. Konetta varten oli tilattu höyrykattilat Babcock & Wilcoxin tehtaalta Englannista. Vasemmalla keskipakosäätäjä ja oikealla venttiilejä. ”Ruvettiin töihin, lakattiin sotaa käymästä täällä tällä kertaa.” Konehuoneen muistiinpano 17.4.1918 Korkeapainesylinteri ylhäältä nähtynä. Niistä voima siirtyi tehdassaleissa alas yksittäisille koneille nahkahihnojen avulla. Kussakin sylinterissä on kaksi venttiiliä. peräkkäin. Kone käynnissä Sulzerin polttoaineena käytettiin pääasiassa halkoja ja myöhemmin lisäksi hiiltä. Varsinaisen voimaa tuottavan ja sitä siirtävän koneiston lisäksi käytössä oli muun muassa paaksmasiini, ison koneen käynnistäjänä käytetty pienempi höyrykone, ja lauhdutinkoneisto, joka muutti höyryn takaisin vedeksi. Heilläkin oli useita tehtäviä. Pyörän urissa kulki 41 kappaletta kahden tuuman vahvuisia puuvillaköysiä, jotka olivat luonnollisesti tehtaan omaa tuotantoa. Lasisten voitelukuppien sisällä on ohut metallipuikko, jonka avulla säädettiin koneeseen virtaavan öljyn määrää. Kattilahuoneessa työskenteli pääasiassa lämmittäjiä ja halkojen siirtäjiä eli pinoajia. Itse konehuoneessa työskenteli 4–5 koneenkäyttäjää. Etummaiset sylinterit on nimetty omistajasukujen päämiesten vaimojen mukaan. Ne yhdistyivät eri kerrosten korkeudella oleviin pienempiin pyöriin, jotka pyörittivät valta-akseleita. Sulzerin vauhtipyörän halkaisija oli 8,1 metriä, ja se pyöri nopeimmillaan 62 kierrosta minuutissa. Koneen käyntinopeutta säätelee jo James Wattin höyrykoneesta tuttu keskipakosäätäjä, jossa koneen käyntinopeuden mukaan nousevat ja laskevat metallipallot määräävät höyryn tuloaukon koon. Tehdassalit saivat työväen suussa nimityksen remmimettä, sillä niissä sojotti voimansiirtohihnoja tuhkatiheässä. Vauhtipyörän edessä on mittaristo, joka ilmoittaa höyrynpaineen kussakin sylinterissä. Siinäkin oli työtä, sillä yhdessä päivässä kuonaa syntyi hyvinkin yli 2000 kiloa. Niiden takana ovat matalapainesylinterit. 20-luvulla päiväkulutus oli 50 kuutiometriä halkoja. Konehuoneen sisäänkäynniltä katsottaessa vasemmanpuoleinen etusylinteri Helene on korkeapainesylinteri ja oikealla edessä oleva Marie on keskipainesylinteri. Koneen käynnistäminenkin oli oma huolellinen rituaainsa, sillä se piti esilämmittää ja käynnistää hitaasti
Höyrykoneet menestyivät ulkomaita myöten, ja myyntikonttoreita nousi Eurooppaan ja jopa Japaniin. 60-luvun lopulta lähtien yrityksen painopiste kuitenkin siirtyi kauemmas varsinaisesta koneenrakentamisesta esimerkiksi lääketeknologian alalle. Toiminta oli alusta asti monipuolista: valurautatuotteiden lisäksi syntyi pumppuja muun muassa palosammutuskäyttöön ja erilaisia tekstiilikoneita. Sulzer astui uuden vuosisadan kynnyksellä dieselaikaan. Tällä vuosituhannella Sulzer on tavallaan palannut juurilleen. Tie Suomen ja Itävallan välillä kulki kahteen suuntaan: 2000-luvun alussa Sulzerin pumppuyhtiö ostaa Ahlströmin pumppuyksikön. Uutta aluevaltausta lähdettiin hakemaan kylmälaitteiden parista. Tästä Charles Brownin vuonna 1854 kehittämästä koneesta alkoi Sulzerin kulta-aika höyrykoneiden parissa. Sulzer oli höyrykonetekniikan kehittäjä. 1880-luvun alusta lähtien yhtiö kasvoi voimakkaasti. Sulzer – voimaa ja virtausta S ulzerin veljesten Johann Jakobin ja Salomonin valimo perustettiin 1834 Pohjois-Itävallassa kaupungissa nimeltä Winterthur. 1900-luvulla Sulzerin dieselmoottoreita alkoi näkyä enenevissä määrin Euroopan raideliikenteen vetureissa. Höyrykoneiden vesissä Sulzer koetteli varpaitaan jo 1840-luvulla, mutta seuraavalla vuosikymmenellä yhtiön leipiin siirtynyt englantilainen insinööri Charles Brown veti yhtiön toden teolla mukaan höyryn valtamerelle. Esimerkiksi Maschinenfabrik Augsburg käytti koneissaan Sulzerin venttiilinohjausjärjestelmää. 2/2018 53. Sen keskeinen osaaminen on nimittäin jälleen virtauksen hallinnan puolella pumppaus-, sekoitusja erottelutekniikassa. Vuonna 1898 Sulzer rakensi ensimmäisen dieselmoottorinsa. Yhtiön ensimmäinen dieselmoottori on vuodelta 1898. Esitteessä näkyy myös indikaattorin eli iskun pituutta ja höyryn painetta mitanneen piirtimen tekemä kuvio, vasemmalla enimmäisteholla ja oikealla normaaliteholla. Yhtiö oli varhain liikkeellä epäilemättä siksi, että Rudolf Diesel oli heidän vanha työntekijänsä. 1990-luvun alussa Sulzerin dieselmoottoripuoli eriytettiin omaksi yhtiökseen, ja vuonna 1997 Wärtsilä nielaisi sen
Koneen häiriötön toiminta oli erittäin tärkeää, koska sen pysähtyessä suurin osa tehtaasta hiljeni. Sulzer on edelleen alkuperäisellä paikallaan höyrykonehuoneessa Finlaysonilla nykyisen Työväenmuseo Werstaan tiloissa. Kun valta-akselit jäivät historiaan, myös niitä liikuttanut jättiläis-Sulzer sammui lopullisesti. 54 FINLAYSONIN SULZER. Kun kone seisoi, tehtiin huoltotöitä. Sen perustaja on skotlantilainen James Finlayson Voimakkain kasvun aika Finlaysonilla koettiin Georg Adolf Rauchin ja Carl Samuel Nottbeckin omistuksessa vuodesta 1836 eteenpäin Finlaysonista tuli Suomen suurin tehdas 1840-luvulla ja Pohjoismaiden suurin 1850-luvulla. Toiminta laajeni viime vuosisadalla muun muassa Forssaan, Poriin ja Vaasaan. SItä käytettiin, kun ylijäämäsähköä oli saatavilla. Vuonna 1926 kosken rantaan valmistui Finlaysonin oma sähkövoimala, jonka voima riitti koko tehtaan tarpeisiin. Sisäänpääsy höyrykonemuseoon – kuten kaikkiin muihinkin Werstaan näyttelyihin – on ilmainen. Vauhtipyörällä on kulkenut 41 köyttä. Männän varren ja kiertokangen yhdistävä ristikappale. Joskus kone jouduttiin pysäyttämään vauhtipyörän katkenneen köyden tähden. Sylinterin kyljessä on ohjausakseli, joka pyörii koneen käydessä. Konehuoneen muistiinpanoissa näkyvät välillä ulkomaailman mullistuksetkin, kuten tässä 17.4.1918 päivätyssä kirjoituksessa: ”Ruvettiin töihin, lakattiin sotaa käymästä täällä tällä kertaa.” Viestintä pelasi myös ennen vanhaan. Siihen asti tehtaalla oli pääsääntöisesti käytössä mekaaninen voimansiirtojärjestelmä. Energia kulki tarpeen vaatiessa myös toiseen suuntaan, sillä myöhemmin Sulzerin kattilahuoneeseen sijoitettiin myös sähkökattila. Valta-akselin valtias Sulzer tuotti energiaa kehruuja kutomakoneille, hissille ja sähkövoimakeskukselle. Vielä 1970-luvulla Finlayson oli Suomen suurin työnantaja. Etualalla sylintereitä voiteleva lubrikaattori. Kun vipujen päät irtaantuvat toisistaan, venttiilin päällä oleva jousi ja ilmapuskuri sulkevat sen. 1980-luvulla toiminta pieneni merkittävästi. kettä toistava ja tallentava indikaattori. Kattilaja konehuoneen välillä pidettiin tarpeen mukaan yhteyttä puhetorvella. Ne välittivät koneen voiman eteenpäin tehdassaleihin. Se piirsi kuvion, josta voitiin päätellä iskun pituus ja eri vaiheissa vaikuttanut höyrynpaine. Kone on pysyvästi näytillä. Esimerkiksi regulaattori piti säännöllisesti puhdistaa öljystä ja öljytä uudelleen. Kulmavipu painaa venttiilivarteen kiinnitettyä vipua ja venttiili aukeaa. Finlayson Suomalainen tekstiilialan yritys Finlayson on perustettu 1820. Varavoimana Sulzeria käytettiin kuitenkin 50-luvun puoliväliin asti. Suurimmillaan tehdas oli kuin oma kaupunkinsa: siellä toimi oma lastenhoito, koulu, kauppa, kirkko, pankki, poliisi, palokunta ja sairaala. Sulzer oli käytössä päivittäin noin neljännesvuosisadan. Vuonna 2014 Finlaysonin kodintekstiilitoiminnot siirtyivät suomalaisomistukseen ja toiminta virisi uudelleen. Sähkömoottorit alkoivat yleistyä tehtaalla 20-luvun kuluessa. Akseliin on kytketty epäkeskotanko. Suunnittelu tehdään Suomessa, tuotteet valmistetaan ulkomailla. Kun akseli pyörii, tangot nousevat ja laskevat ja liikuttavat kulmavipua venttiilijärjestelmän yläosassa. Sen voimasta tehtiin sähköä pimeään aikaan, ja kun Tammerkoskessa oli vähän vettä, se pyöritti myös kutomoa
Amerikan Rauta on lehti kaikille, joille amerikkalaiset ajopelit ja niiden rakentelu ei ole vain harrastus vaan elämäntapa. RAUTAISTA LUETTAVAA! www.vanhatkoneet.fi. motonet C M Y CM MY CY CMY K final_klassikot_2_101x297.pdf 1 08/02/2018 12.16 Rakkaud ta Rautaan Kestoti laus 66,90 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.amerikanrauta.fi TILAA INTERNETISSÄ: Täytä lomake osoitteessa www.amerikanrauta.. /kampanja PUHELIMITSE: Soita tilaajapalveluumme puh 03-2251 948 SÄHKÖPOSTITSE: Lähetä sähköpostia tilaus@amerikanrauta.
AIKAMATKALLA Laulussakin lauletaan, ettei aika entinen koskaan enää palaa. Sammutetaan älypuhelimet hetkeksi. Onneksi on olemassa paikkoja, jossa aikaan entiseen on mahdollista palata. Veljekset Salmelan varikko säilyi jälkipolville 56. Yksi sellainen löytyy Lapin Simosta, jossa sijaitsee linja-autoharrastajien hankkima ja ylläpitämä vanha linja-autotalli. Se on totta
57
Savinsaari ja Rinne pohtivat auton maalaamista mahdollisesti alkuperäisiin väreihin. Työtä Simon varikolla riittää niin autoissa kuin itse rakennuksessakin. Pihalla ei näy edes tuoreita renkaanjälkiä. Nurminen Ky:n auto, joka tuli yrityskaupan mukana Salmelalle vuonna 1984. Niklas ja Samuli toteavat, etteivät he ole sen kummemmin fanaattisia merkkiä kohtaan. Savinsaari kertoo, että järjestysnumeron edessä oleva N-kirjain kertoo auton olevan alkujaan torniolaisen P. Korit näyttelevät busseissa useimmiten ja useimmille sitä merkittävintä osaa. Tämän mittakaavan harrastajan on osattava tehdä muutakin kuin korjata vanhoja linjaautoja. Sivusta bussiharrastusta jonkin verran seuranneen on helppo luoda mielessään stereotypia totisen tarkoista ja tietyn kaavan mukaan toimivista harrastajista. Joulukuun seitsemäntenä vuonna 1982 hankittu auto palveli koko historiansa ajan vuoden 2016 tammikuuhun asti Veljekset Salmelaa. Bussivarikkoharrastus Kaikki alkaa jo tallin ovelta. Kaikki linjakilvet löytyvät seinältä siitä, mistä ne ovat aina löytyneetkin. Auto on siis ollut uutena ruskea-punainen. Miesten kotipaikkakunnilta on matkaa Simoon liki kuusisataa kilometriä. Nykyään mikään ei viittaa siihen alkutalven koleana päivänä. Maltan kuitenkin odottaa, koska olen sopinut tapaavani täällä Veljekset Salmelan vanhalla bussitallilla sen nykyiset omistajat. Varikon nykyiset omistajat eivät harjoita kaupallista linja-autoliikennettä, vaan liikkuvat autoillaan yksityishenkilöinä harrastusmielessä. Niklas Savinsaari ja Samuli Rinne kaartavat pihaan Salmelan vanhalla etumoottori-Scanialla – tallin kolmas omistaja Pekka Puhakka ei ole tällä kertaa paikalla. Auto on mallia F112. Linja-autoliikenteestä kiinnostuneelle kylätaajamassa sijaitseva rakennus kuitenkin kertoo, että siinä on ainakin aikoinaan säilytetty linja-autoja. Alustana autossa on Scania K82, kun taas harrastajien useimmissa muissa autoissa on 11-litraisella moottorilla varustettu 112-malli. Uudemmallakaan bussilla matkustaminen ei välttämättä ole tylsää, jos istuin on mukava ja kaikki ne ainekset ovat kohdallaan, joista hyvä matkustusmukavuus syntyy. Ei ole nosto-ovia eikä kulkukortilla avattavia kulkuovia. Se on kevyen kunnostuksen alla. Moni autoista nyt vain sattuu olemaan Scania. Auto ei ole Salmelan väreissä, vaan se on tullut harrastajille Rovaniemeltä. Auton järjestysnumero on N22. Se johtuu muun muassa siitä, että Scania oli Salmelan päämerkki. Ikkunoista kurkkimallakaan ei näe mitään kiinnostavaa. V anha linja-autotalli ei näytä ohikulkijan silmiin kovinkaan mielenkiintoiselta. Viimeistään Simon varikon hankkimisen myötä harrastus on kääntynyt elämäntavan suuntaan. Kaikki on tässä vaiheessa niin kuin on aina ollutkin. ”Tämä on puhdas harrastus meille kaikille”, Tampereella veturinkuljettajana toimiva Savinsaari kertoo. Auto on kulkenut liki miljoona kilometriä Tornion ja Oulun väliä, mutta näyttää erittäin siistiltä ja ehjältä. Vaikka en tullutkaan katsomaan juuri tätä Scaniaa, nousee se luonnostaan heti käteltäessä puheeksi. Samuli kuitenkin kertoo itse harrastavansa linja-autoja lähinnä matkustajan näkökulmasta. Vanhemmissa linja-autoissa matkustusmukavuutta lisää toki niiden tunnelma. Auto hankittiin lähinnä sen vuoksi, ettei paikallisliikenteeseen juuri valmistettu Kutter 9 -koria. Tunnelmaan taas vaikuttavat auton verhoilu, rakenteet, yksityiskohdat, äänet Teksti ja kuvat: Iikka Kekko Almex-rahastuskone odottaa aikataulun ja rahastajanlaukun kanssa toimistossa linjalle lähtöä. Vapaata keskustelua Kutterissa Istumme Kutter 9 -paikallislinja-autossa. Saamani vaikutelman perusteella olisi perusteltua lähteä jatkamaan matkaa seuraavaan kohteeseen, josta saattaisi löytyä jotain houkuttavaa hyötyautoromantikolle. 58 VANHALLA BUSSIVARIKOLLA. Sisään astuessa huomio kiinnittyy aluksi hallissa olevaan Salmelan väreissä olevaan Kutter 8:aan
2/2018 59. Järki ja inhimillisyys voittivat, minkä ansiosta linja-autovarikko säilyi kokonaisuutena
Harrastuksen muotojen ja eri suuntautumisten lisäksi Rinne katsoo asiaa hieman isommasta ikkunasta ja toteaa joukkoliikenneharrastamisen olevan varsin yleissivistävää. Tekniikka ei ole Rinteelle erityinen mielenkiinnon kohde. He kertovat käyneensä vuosikaudet harrastusmatkoilla pohjoisessa kuvaamassa muun kaluston ohessa juuri Salmelan autoja, jotka olivat pitkään Suomen vanhinta ammattiliikenteessä olevaa kalustoa. Muutaman vuoden päästä retkiä tehtiin jopa matkustamalla veturissa, kun tutuiksi tulleet veturimiehet ottivat kyytiin. Rautatieharrastus ei Savinsaaren mukaan kilpaile bussiharrastuksen kanssa. Sen lisäksi että linja-autot, reitit, yhtiöt ja kaluston kehitys tulevat tutuiksi, myös maantieto pysyy hyvin hallussa. Hän kertoo hankkineensa bussikortinkin aikanaan lähinnä harrastussyistä. Tamperetta ajettiin busseilla ympäri ihan siksi, että bussit ja reitit kiinnostivat. Sieltä täältä varikon hyllyiltä ja seiniltä löytyy paloja linjaautoliikenteen historiasta menneiltä vuosikymmeniltä. Niitä pystyy itse korjaamaan ja ajaminenkin vanhalla bussilla on mahdollista melko vapaasti. Kummallekin löytyy oma lokeronsa ja tapa harrastaa. Kyllä ne nämä Veljekset Salmelan autot ovat siihen syynä, kumpikin miehistä myöntää. Monipuolinen harrastus Niklakselle tekniikkapuoli taas on tutumpaa jo hänen ammatistaan johtuen. Matkustajista omistajiksi Mikä sai Pirkanmaalta kotoisin olevat harrastajat harrastamaan busseja Meri-Lappiin kauas kotoa. Matkustaminen kuten tietysti bussilla ajaminenkin on Savinsaaren mielestä mukavaa. Se ei kuitenkaan tee miehestä tosikkomaista harrastajaa. Hämärään pilttuuseen pysäköity Kutteri on otollinen paikka keskustella bussiharrastamisesta. Se ei nykyään onnistuisi. Oppiipa ohessa eri kaupunkien arkkitehtuuriakin ja sen muuttumista vuosien saatossa. 60 VANHALLA BUSSIVARIKOLLA. Kun tieto Salmelan ajautumisesta konkurssiin tuli, Varikon toimisto on siinä kunnossa, mihin se jäi liikenteen loputtua tammikuussa 2016. Toki tekniikka ja sen kanssa pelaaminen on tullut tutuksi busseja korjaillessa sitä osa-aluetta paremmin tuntevien harrastajien kanssa. Savinsaari muistelee päässeensä tuolloin myös vanhempien harrastajien mukaan Itä-Suomeen junia ja busseja kuvaamaan. Pohjoisen retkiin kuului matkustaa Salmelan autoilla eri reittejä, joita niillä liikennöitiin. Miehet kertovat alkaneensa harrastaa joukkoliikennettä jo 80-luvulla ollessaan noin kymmenen vanhoja. ja monet muut yksittäiset ja pienetkin yksityiskohdat. Bussit ovat siinä mielessä helpommin lähestyttäviä, että vanhat bussit ovat hinnaltaan usein varsin huokeita ja normaalin työssäkävijän hankittavissa. Ainoastaan aika ja kulujen rahoitus rajoittavat jossain vaiheessa. Usein nämä tunnelmaan vaikuttavat asiat ovat muistoja oman nuoruuden ja lapsuuden busseista
Rinne ja Savinsaari toteavat, että Simon varikkoa myytäessä järki ja inhimillisyys voittivat, kun varikko päätettiin myydä harrastajille. Tällaista kalustoa tosin ei koskaan tässä maailmassa tule enää myyntiin, ainakaan tässä mittakaavassa. Kierreltyämme varikkoa huoltotiloissa ja toimiston puolella alkaa asian merkittävyys pikkuhiljaa avautua. Samuli Rinne (vas.) ja Niklas Savinsaari ovat vahvasti kiinni bussiharrastuksessa. Missä Salmelan bussien olisikaan parempi viettää ansaittuja eläkepäiviään kuin kotitallissaan. Autojen säilytetyistä ajopäiväkirjoista selviää tarkkaan, mitä millekin autolle on tehty ja milloin. Simon varikon esimiehen Veijo Salmelan työpöytä on muistilappuineen ja korjaamokäsikirjoineen samanlainen kuin 20 vuotta sitten. Toki yrityksen toinen ja suurempi varikko sijaitsi Torniossa. Huutajina oli parikin harrastajaporukkaa sekä muutama romumies. 2/2018 61. Ei ole liioiteltua puhua elämäntavasta. Se oli lähellä keskustaa ja tonttikin arvokkaampi, joten sen myynti tuotti enemmän taloudellista hyötyä. Savinsaari ja Rinne kumppaneineen ostivat joitakin busseja. Tuolloin jäätiin matkustelemaan busseilla useammaksi päiväksi. Kaikki tavarat ovat kuin bussivarikon toimistossa pitääkin olla. Rakennus on sisältä aivan siinä kunnossa kuin sieltä olisi lähdetty ruokatunnilla vain syömään läheiseen lounaspaikkaan. Savinsaari toteaa, että homma ehkä lähti vähän käsistä huutokaupassa. Tapaamisemme Simon varikolla lähti kuitenkin alkujaan liikkeelle ajatuksesta tehdä juttua myös itse bussivarikon eloon jäämisestä. Paikkaa voisi huoletta kutsua bussivarikkomuseoksi. Romumiehen kannatti maksaa tietty järkihinta autoista, joita myytiin muutaman auton parteissa. Lähistöllä asuva Veijo Salmela on luvannut pitää paikkaa silmällä silloin kun kukaan harrastajista ei ole paikalle. Eihän niiden voinut antaa romuksi mennä. Simon varikko taas ei kiinnostanut juuri ketään. Sikäli hankinnoista voi olla vain tyytyväinen. olivat miehet jälleen pohjoisessa. Varikko pelastui Tarinassa ei olla vielä päästy kuin tallin ovelta hämärään bussiin juttelemaan. Sivupöydällä on Almex-rahastuslaite ja aikataulu valmiina linjalle lähtöä varten. Hän jos kuka tuntee talon tavat vuosikymmenten kokemuksella. Toimistossa tuntuu kuin olisi vihdoin päässyt sille paljon puhutulle aikamatkalle muutaman vuosikymmen taakse. Kun ajattelee, että jokin tunteeton lakiasiaintoimisto on ruvennut muuttamaan konkurssiin menneen linja-autoliikkeen omaisuutta rahaksi, on suoranainen ihme, että varikko on säilynyt alkuperäisenä ja ehjänä kokonaisuutena. Konkurssihuutokauppa tuli aikanaan. Seinällä on yrityksen kaluston kuvia kuten aina. Tieto konkurssista sai aikaan monenlaisia ajatuksia. Se tuntui varmalta, että joitain autoja tultaisiin jotenkin tallentamaan, vaikka kaluston myynnistä ei kukaan ollut puhunutkaan mitään. Harrastajat saivat näin ollen ostaa ne autot, jotka halusivat, kun vain maksoivat romuliikettä enemmän
Kaksi asentajaa irrottaa Lanzin kiinniruostunutta takapyörää. ”Minulla oli kiva kokoelma kuulapäätraktoreita. ”Traktorit ovat harrastus. KAIKEN MAAILMAN TRAKTORIKAUPPAA Piet Verschelde on erilainen traktorikauppias. Myyntinäyttelyssä on vain pieni osa traktorivalikoimasta, mutta kattaus on sitäkin mielenkiintoisampi. Piet ei kuitenkaan ole keräilijäluonne. Ja kolmipyörä-Jonttu! Koputtavalle avataan ja itse isäntä on ovella – leppoisa kaveri ja ymmärrettävää englantia. Pienen talon kokoisten sähköntuotantolaitosten kuljettaminen vaatii hyvän logistiikkaketjun kumipyöriltä rautateille ja valtamerialuksiin. Ostaja on löytynyt vuosien saatossa noin 2600 germaanikuulapäälle. Piet Verschelden menestysartikkeli on kuitenkin aito Lanz Bulldog. Hänen Etelä-Belgiassa Waregemissa sijaitsevan liikkeensä ostoja myyntilonkerot yltävät kaikille mantereille. Ei haittaa, vaikka ostettavat koneet ovat preerialla tai pampalla. Korjaamon puolelta kuuluu helvetillinen metallin mäike. Mutta tuolla! Siistin teollisuushallin pihalla on somassa jonossa saksalainen Schlüter, ruotsalainen Volvo BM, italialainen Same ja unkarilainen HSCS. Kahteentoista tuhanteen ostettuun traktoriin mahtuu paljon harvinaisuuksia. Kyllä Piet ne myy. Mykistävät 12 000 vanhaa traktoria on vaihtanut omistajaa 45 vuoden aikana. SitTeksti ja kuvat: Aulis Lassila Piet Verschelde Belgiasta 62. Samoja polkuja kulkevat traktoritkin. Kun kohteliaisuudet on vaihdettu, hän napsauttaa kahvinkeittimen päälle ja alkaa esitellä yritystään. Yrityksemme päätuote on generaattorit, joita kunnostamme ja myymme. Maailmanlaajuinen generaattorikauppa tukee hyvin traktoriharrastusta. N avigaattori ilmoittaa: ”Olet saapunut perille.” Keskellä tavallista belgialaista teollisuusaluetta mikään ei viittaa ruosteisten vanhojen vehkeiden laaniin. Ei haittaa, vaikka traktoreita on sata tai tuhat, kunhan ne ovat vanhoja. Traktorikauppaa viidellä vuosikymmenellä Piet Verschelde aloitti traktorikaupan isänsä kanssa vuonna 1972. Hallissa odottaa kuljetusta lokomobiili, joka on myyty Australiaan. Olemme myyneet paljon Wärtsilän generaattoreita”, kertoo Piet. Ei haittaa, vaikka traktoreiden luo ei ole tietä. EteläAmerikasta rahdattuja Lanz Bulldog -kopioita Pampoja on kaupattu 1200 yksilöä
Tehoa löytyy mallimerkinnässä luvatut 40 hv ja kolmannen vaihteen ollessa kytkettynä nopeus voi nousta aina 5,9 kilometriin tunnissa. Entä jos suomalainen lukija haluaa ostaa traktorin Piet Verscheldelta. Budapestissa valmistetun vientimallin tuotantokausi oli 1928-1935. ”Saatan rakastua johonkin traktoriin, mutta tilaa on niukasti. Suomeen ei ole vielä myyty yhtään konetta. ”Myymme vuosittain noin 300 traktoria, parhaina vuosina 400. Parhaat asiakkaat tulevat Saksan ja Ranskan sankoista harrastajajoukoista. Ruotsiin ja Tanskaan on kaupattu muutamia. Kaksisylinterinen ja – tahtinen Bolinder W5 –puolidiesel tuottaa 46 hv. ”Traktoreissa ei istuskella, me olemme kauppiaita.” Pohjoismaista väriä myyntinäyttelyyn tuo Bolinder-Munktell BM 21 – valmistajan viimeinen hehkukuulatraktori. Niistä voisi Pietin mukaan rakentaa kokonaisia traktoreita. ten paras asiakkaani alkoi kysellä, että myytkö tuon ja vielä tuon. Kun traktorin hintalapussa on kuusi numeroa, voisi hankintaa pitää jo sijoituksena. Lisäksi korjaamohallista löytyy laaja kokoelma Lanz Bulldogien varaosia. Viime vuonna myimme 280 hv:n Schlüter 3000 TVL:n 100 000 eurolla”, kuvaa Piet toimintaansa. ”Me järjestämme kuljetuksen 95 prosentille myydyistä traktoreista, ihan niin kuin 75 tonnia painaville generaattoreillekin”, hän lupaa. Traktoreissa ei istuskella, me olemme kauppiaita.” Tukuittain ja osina Pietin yrityksen sijainti on hyvä. Hänet tunnetaan hyvin Keskija Ete2/2018 63. Piet kuitenkin tyrmää ajatuksen: ”Vanhojen eurooppalaisten traktoreiden hinnat ovat vakaat, mutta amerikkalaisten arvo laskee. Mutta nyt pyrimme vähentämään määrää ja keskitymme arvokkaimpiin, harvinaisiin malleihin. Asiallisen kuntoinen 50 –luvun alun BM 21 vaihtaa omistajaa 4500 eurolla. Portilla tulijaa tervehtii HSCS Le Robuste 40. Vanhojen autojen hinnoissa taas on paljon ilmaa ja ne putoavat nopeasti, paitsi poikkeuksellisen harvinaisten urheiluautojen hinnat, jotka ovat vakaita.” Traktoreiden metsästäjä Piet Verschelden kautta isotkin konekokoelmat päätyvät uusjakoon. Yritys korjaa myytävät traktorit käyntikuntoon. Lopulta minulle jäi vain yksi Lanz Bulldog, jonka annoin pojalleni”, sanoo Piet
Hiroshimaan ja Nagasakiin atomipommit pudottaneen B-29 -pommikonemallin Wright R-3350 DuplexCyclone –tähtimoottori on varsin yleinen siviilikoneissa, joten 3700 hv:n murikalle löytynee ostaja. Kun John Deeren suositun ja vähäruokaisen kaksisylinterisen 730 –mallin tuotanto päättyi Waterloossa 1961, siirrettiin valmistuskamppeet Meksikoon ja sieltä pian Argentiinaan Rosarioon. Myös isot kuusisylinteriset liikkuvat hyvin”, valottaa Piet asiakkaiden ja ehkä myös omia mieltymyksiään Jäämme odottamaan, koska hän uittaa Brasiliasta muhkean 6-sylinterisen Vallun. Keräilijä Stan Reynoldsin kuoltua Piet tuli paikalle. Traktorissa on runko-ohjaus, ja Model C:tä modernisoitiin sähkövaloilla ja –startilla. Ostimme perikunnalta 52 International-traktoria kerralla. Piet Verschelden verstaassa kunnostettu Lanz Bulldog pääsee uuteen kotiin. Yritys myy vuosittain noin 300 vanhaa traktoria. Moline Plow Co sai 1915 yrityskaupan mukana Universal Tractorin näppärän konseptin. Osittain kyse on väärinkäsityksestä. Traktorit kuljetettiin junalla Halifaxiin, josta ne laivattiin Eurooppaan”, Piet kertoo ilmeenkään värähtämättä – aivan kuin olisi ostanut kaupasta lauantaimakkaraa. Moline Universal Model B:n valttina oli yhteensopivuus hevosvetoisten työkoneiden kanssa. Ditta Vittorio Cantatore toimi Nuffieldin maahantuojana Italiassa. JD 730:n eri versioita on kulkenut Pietin hallien läpi 52 kappaletta. ”Yhdeksän kymmenestä ostajasta on kiinnostunut yksisylinterisistä hehkukuulatraktoreista. Piet intoutuu muistelemaan traktorinhankintareissujaan. Peuralogo jäi pois nokalta ja konepelti muuttui yksiväriseksi. ”Chilen Patagoniassa siirsimme 16 Lanz-traktorin erän yksitellen kiikkerällä lotjalla saaresta mantereelle.” Kanadan Wetaskiwinissa oli noin 2000 vanhan traktorin laani – oletettavasti maailman suurin. ”Ne ovat nelisylinterisiä”, hän toteaa erheellisesti. Samalla yritys tuunasi jo ennestään päteviä brittitraktoreita. Valmetit eivät ole löytäneet tietään Pietin halleihin. Pääosa vempeleen painosta on vetävien isompien etupyörien päällä. Näin käy usein”, Piet kertoo. Pietin valikoimista löytyy muitakin voimanpesiä kuin traktoreita ja generaattoreita. Avancet ja Munktellit ovat kysyttyjä. Nuffield 460:n 3,77 litran moottorista tiristettiin 10 lisähevosta ja kylkeen ruuvattiin 470 -mallikilpi. Kun harrastaja siirtyy taivaallisiin talleihin, tiedetään kehen ottaa yhteyttä. Myyntinäyttelyssä oli esillä huomattavan paljon italialaisia traktoreita, jotka olivat jäljellä edesmenneen keräilijän 160 traktorin kokoelmasta. Ostajat haluavat, että traktoreista lähtee kova meteli tai että niissä on paljon liikkuvia osia. Cantatore toimitti myös Suomeen Keskolle osasarjoja neliveto-Nuffien rakennustarpeiksi. ”Siltä kentältä ostimme yli 1000 traktoria. Osa Stan Reynoldsin kokoelmasta on museoituna The Reynolds-Alberta Museumissa Albertassa. 64 TRAKTORIKAUPPIAS PIET VERSCHELDE. Yritys jauhautui 20 -luvun lamassa, mutta nimi ja punakeltainen väritys jäivät elämään Minneapolis-Molinen traktoreissa. ”Yhdeksän kymmenestä ostajasta on kiinnostunut yksisylinterisistä hehkukuulatraktoreista.” lä-Euroopan traktoripiireissä. ”Vanha keräilijä oli kuollut
Sen 12 hv:n traktori oli hetken maailman myydyin. 2/2018 65. 75 hv:aa tuottava 5,7 –litran lohko sai tulikasteensa jo vuonna 1941 Hanomagin puukaasutraktoreissa. Kyntöön suunnitellun laitteen kolmesta pyörästä vetää vai yksi – oikea takapyörä. Parin vuoden päästä teho ja vetävien pyörien lukumäärä tuplaantuivat. Tasauspyörästö puuttuu ja poljinjärjestys helpottaa jarrulla kääntämistä. osui kultasuoneen vuonna 1913. Italialainen tykkien ja tankkien valmistaja OTO Melara suhtautui traktoreiden suunnitteluun ennakkoluulottomasti. Italialaisen keräilijän jäämistöön kuului myös Fiat 80 R. Tämä kansainvälistyminen on paljolti Piet Verschelden ahkeran Etelä-Amerikan tuonnin ansiota – noin 1200 Pampaa on löytänyt Euroopasta uuden kodin. Pohjolan vetopeli on kauhtunut etelän auringossa. Nelitahtisen 25 hv:n suoraruiskudieselin ainoa sylinteri on makuulla. Etelä-Amerikan suurille tiloille räätälöidyn malliston lippulaiva oli Hanomag 75 Super. OTO C25 R4 voidaankin muuntaa telatraktoriksi varsin helposti. Rheinstahl Hanomag Cura SA valmisti saksalaisia Hanomag –traktoreita Argentiinassa vuosina 1960-1971. Minnesotalainen Bull Tractor Co. Ahdettu 6-sylinterinen Volvo TD 60 –moottori tuotti tehoa 140 DIN-hevosta ja vääntöä 465 Nm. Vakuuttavasta yli 400 Nm:n väännöstä pääsivät meillä nauttimaan muutamat urakoitsijat. Volvo BM 814 oli valmistajan ensimmäinen nelivetomalli. Ilmajäähdytyksen puhaltimen yhteydessä on mekaaninen ahdin ja keskipakoperiaatteella toimiva ilmansuodatus. Suomessa 84 DIN-hevosen jässikkää myytiin vuodesta 1964 alkaen mallinimellä Fiat 100. Keski-Euroopan traktoritapahtumissa paukahtelee Lanz Bulldogien joukossa yhä useammin myös niiden Argentiinan serkku Pampa. Valmistusvuosina 1969-1979 se oli mallisarjan tehokkain traktori. Härkien valmistus loppui 1920 toimitusvaikeuksiin ja kassakriisiin
Saurerin sotilasajoneuvot ovat osaltaan pitäneet huolta Sveitsin uskottavasta maanpuolustuksesta. Kuusikippoinen 85 hv:n moottori on luonnollisesti samalta valmistajalta; tekihän Saurer ensimmäiset dieselinsä jo 20 –luvulla. +32-0-475967380 Email: info@pietverschelde.com Kotisivu: www.pietverschelde.com Traktoritehtailu alkoi Australiassa vuonna 1908, kun Alfred McDonald teki ensimmäisen prototyyppinsä vuonna 1908. Toiminta oli pienimuotoista ja traktoreita saatiin aikaiseksi alle tuhat. 66 TRAKTORIKAUPPIAS PIET VERSCHELDE. Huolella entisöityjen höyrytraktoreiden hinnat alkavat puolesta sadasta tonnista. Piikkipyöriäkin on pinotavarana. Piet Verschelden yrityksen päätoimiala on käytettyjen generaattoreiden peruskunnostus ja myynti. PIET VERSCHELDE Mannebeekstraat 1 B-8790 Waregem, Belgia Puh. Saurer M6 –kuorma-auto ensiesiteltiin 1938 ja sen eri versiot olivat palveluksessa 40 vuotta. Fowler Ploughing Engine vuodelta 1918 on myyty Australiaan 150 000 eurolla. McDonaldit ovatkin melkoisia harvinaisuuksia. International Mogul 12-25 saa traktorikauppiaan suun vehnäselle. Vihreä malmikuutio on itävaltalainen Jenbacher J 620 GS –kaasugeneraattori. erityisesti Lanz Bulldogin sukuisiin kuulapäätraktoreihin. Hyvin entisöidyn Mogulin listahinta pyörii 80 000– 90 000 euron hujakoilla. Myyntinäyttelyssä on useita esimerkkejä traktorintuotannon alkuhämärästä. Englantilainen John Fowler kehitti kyntömoottorin 1800-luvun puolivälissä. Piet Verschelden valikoimista löytyy runsaasti purkuosaa. Sen 20 sylinteristä kirnutaan tehoa yli 3000 kW. Iskutilavuus on 124 litraa. Höyrykoneen alla on vinssi, joka vetää auroja saran päästä toiseen 16 hevosen teholla. T6 olikin sitten valmistajan viimeinen malli, joka oli tuotannossa vuosina 19461955
Mukana kuuden taksiklassikon esittely ja muita aihepiirin artikkeleita tutulla rennolla otteella. Tolpan ainut kotimainen – Saab 99 GLs ‘77 Meccanoista mittarimekaanikoksi. TAKSINUMERO nyt lehtipisteissä kautta maan! Tutustu ja tilaa Klassikot-lehti: www.klassikot.fi Klassikot-lehden suuri Klassikot-lehden erikoisnumerossa esitellään taksialan värikästä historiaa
Harrastuksen kohteena ovat koneet, joilla hän vuosikymmeniä sitten teki päivittäin töitä. Teksti: Lea Lahti • Kuvat: Jan-Erik Laine Veikko Ikola 68. KAIVUUTA JA KULJETUKSIA Veikko Ikolan eläkepäivät täyttyvät mieleisestä tekemisestä
”Telakonepillari teki kuorman nopeasti. Pintamaalia vailla oleva Volvo on Veikon pojan projekti. Ikola hyödynsi tilaisuuden. Autoilijaeno pestasi Veikon kesäksi tuuraamaan kuorma-auton ajossa, ja talveksi heltisikin jo vakituinen pesti. Läksin heti menemään, ja kun painoin metsävälin niin lujaa kuin pääsin, ohitin aikaisemmin lähteneen suoralla paikalla. ”Köytin isän vanhan pompan suojaksi ja kurkin kaivaessa sieltä takaa.” Veikko tuumi, että päivämiehen pitää istua oma vuoronsa koneessa samoissa olosuhteissa kuin omistajakin. ”Sain kaivurin ansiosta hommattua autoilleni huomattavasti enemmän ajoa.” Vuonna 1968 oman talon rakennustyömaalla homma hoitui varsin vauhdikkaasti. Joskus museokuorma-autoa kunnostaessa on hyllystä löytynyt projektiin sopiva käyttämätön varaosa. Alunperin Laitilan rakennuspalvelun vaijerilaiteautona ollut yksilö on saanut muun muassa uudet lokasuojat ja lattiat. Myös tekniikka on käyty läpi kauttaaltaan. Niinpä kesä meni läheisellä tietyömaalla kaivinkoneen puikoissa. Silti hän pyysi työnantajaansa hitsaamaan pienen puikkoraudan ohjaamon ikkuna-aukkoon, jotta saisi viritettyä pressunpalan suojaverhoksi. ”Yhden kesän olin Nivalassa. Mutta kun kävi ilmi, että uudelle yrittäjälle ei vielä löytynyt kovin paljoa ajoa, oli järkevää laittaa auto seisomaan kesäksi ja palata kaivurihommiin. Kaikkiaan kolme kesää kului kaivinkoneen puikoissa. Kun palasin ruokatunnilla montulle mei”Neljäkasiviitonen Volvo oli aika kunkku kulkemaan.” Pajalla on vielä paljon tavaraa Veikon työuran ruuhkavuosilta. Kevätpuolella ryhmänjohtajalla oli nimittäin iltavapaita alkanut olla enemmän. Kaivurilla kuormattiin, kaivettiin salaojia ja tehtiin rakennusten pohjia. ”Se oli kyllä aika kunkku kulkemaan”, Veikko muistelee. Siellä kaivettiin vesijohdot kirkonkylälle ja salaojat monelle pellolle, muun muassa Kyösti Kallion vanhalle maatilalle.” Pian Ikola sai hankittua lisää omaa kalustoa, ja harkiten tehty investointi monipuoliseen kalustoon kantoi hedelmää. Keväällä paikallinen kaivinkoneurakoitsija kysyi, kiinnostaisiko kaivinkoneen ajo. K oneiden käytön kiehtova maailma aukesi Veikko Ikolalle 1950-luvun lopulla sotaväessä Parolassa. Tottahan toki Veikkoa kiinnosti. Kun kone seuraavan kerran kävi verstaalla, ohjaamoon ilmestyi puikkorautaa molemmin puolin. ”Tykkäsin ihan mahdottomasti”, Veikko muistelee leveästi hymyillen. ”Aloimme siellä yhtenä lauantaina ajaa kilpaa kuorma päällä montulta työmaalle.” Veikon neljäkasiviitonen kulki jopa sataakahtakymppiä, kun muut pääsivät enintään yhdeksääkymppiä. Armeija-aika tarjosi koneista kiinnostuneelle nuorelle miehelle ainutlaatuisen ponnahduslaudan niiden pariin. Veikko kertoo, kuinka hän vieraan leivissä ollessaan kaivoi kerran talvella Riuku-Vammaksella ja lunta satoi suoraan päin naamaa. ”Oli suurta juhlaa, kun sain opetella ajamaan panssarivaunulla.” Kun Veikko meni armeijaan, hänellä ei ollut minkäänlaista ajokorttia. Talvea vasten tuli hankittua jo ensimmäinen oma kuorma-auto, Volvo Viking vuosimallia 1953. Niille oli töitä niin paljon, että konetta käytettiin kolmessa vuorossa. Kuorma-autoilua ja kaivutöitä Työura lähti vauhdikkaasti liikkeelle. Kevääseen asti Veikko ajoi kuorma-autoa. Aluksi Veikko urakoi sorahommia, kaivoi traktorikaivurilla talonpohjan ja sai ajaa samalle työmaalle sorat kuorma-autollaan. ”Joutoaikaa ei koneen käyttäjille juurikaan tullut, kun vaimoni Ritva ajoi soraa omalla kuorma-autollamme ja tuttava toisella.” Aina ei työnteko ollut yhtä juhlaa. Veikon veli lastasi Pikku-Jussi-vaijerikaivurilla kuormat montulla, ja Veikko siirteli soraa Fergusonin ja Zetor 25 K:n voimin talotyömaalla. Palatessa taskussa olikin jo oikea valttikortti työelämään. ”Tykkäsin siitä julmasti, se oli niin mielenkiintoista työtä. 2/2018 69. ”Ja niin hienosti kävi, että minulla oli kotiutuessani ammatti valmiina”, Veikko toteaa tyytyväisenä. Omassa Riuku-Vammas-kaivurissa on aktiivityövuosina ollut sääsuojana pleksi-ikkunat. Mies kertoo olevansa lähtöisin Isonkyrön lakeuksilta pienestä torpasta, jossa teknillisin laite oli hevosvetoinen itsesitoja. ”Kuljin vapaa-aikanani suorittamassa kuorma-autokorttia Hämeenlinnassa.” Autokoulun johtaja Vilho Kannisto neuvoi, että panssarivaunun ajoluvan perusteella on mahdollisuus saada myös ammattiajolupa. Sorakuorma päällä suoralla ohi Vuonna 1964 tietyömaan soranajossa Kauhajoen Nummijärveltä Aronkylään Veikolla oli alla Volvo 485. Käytössäni oli oman aikansa paras mahdollinen hydraulinen pienkaivinkone Riuku-Vammas.” Kaivureita oli vielä melko vähän
”Paljon on vuosien mittaan puikkohitsillä hitsattu. 70 Seppiä ja mestareita Veikko Ikola. Siihen saatiin hyvät tilat, kun kuljetusliikkeen tontille rakennettiin korjauspaja vuonna 1963. Vuosimallia 1962 olevan Super Majorin päälle asennettu Riuku-Vammas on ollut Veikon käytössä 1960-luvun alusta saakka. Kaluston koko kasvoi kuitenkin yllättävän nopeasti. ”Paffinpala selän alla tein monet jarruremontit tuossa pihalla. White on esitelty Vanhat Koneet -lehden numerossa 2/2010. Huoltoa, korjausta ja kippilavoja Ajamisen lisäksi mieheltä sujuivat hienosti myös kaikki huoltoja korjaustyöt. Ihmeen siistiä jälkeä saatiin ”Maatalousmuseoprojekti on pitänyt minut liikkeellä sen jälkeen kun jäin pois ammattiautoilijan työstä.” Majoreiden lisäksi Ikolan perheen traktorikokoelmaan kuuluu myös muutama Valmet. Vesa ajaa työkseen ja Jussikin odottelee jo innolla ajokortti-ikää, jotta pääsisi kuorma-auton rattiin. ”Uskokaa tai älkää, tähän mahtui telikuorma-auto sisään”, Veikko esittelee pajaansa, joka nykymittapuussa tuntuu pieneltä, mutta palveli aikanaan tarkoitustaan vallan mainiosti. Autojen koon edelleen kasvaessa kaikkea ei enää mahtunut tekemään sisätiloissa. Veikko on ollut mukana kunnostamassa Kyrönmaan maatalousmuseon omistamaa White-salaojakonetta. Kun meillä oli ajossa Volvo 485 ja ajettiin ahkerasti lulla perässä, kysyttiin monesti, onko näitä kaksi samanlaista, kun aina tulee Ikolan auto vastaan, liikkuu missäpäin Suomea hyvänsä. Ehkä siitä johtuen reuma vähän vaivaa nykyisin.” Veikko rakensi itse lavat ja asensi kipit autoihinsa. Koneen voi nähdä ojankaivuussa kerran vuodessa Isonkyrön Sirpistä Puimuriin -tapahtumassa. ”Siinä tuli muutaman vuosikymmenen ajan ajeltua Suomea ristiin rastiin. Yksi niitä vain oli, mutta velipojan kanssa ajettiin vuoroa: kun yksi tuli, niin toinen lähti.” Ikola kertoo kuskanneensa satojatuhansia kiloja heinää pienpaaleissa reitillä Orivesi– Vilppula–Suonenjoki. nasin saada selkääni.” Kun rahdin ajolle tuli enemmän kysyntää, keskityttiin pitemmän matkan ajoon ja kaivurit jäivät vähemmälle käytölle. Oli pakko ottaa moottorisaha esiin, leikata pajasta katto auki ja tehdä korotus uudehkoon rakennukseen. Samoissa merkeissä lähes kaikki suuret kartanot Tampereen ympäristössä tulivat tutuksi. Kun taloon tuli muutaman vuoden kuluttua ensimmäinen korkeahyttinen torni-Volvo eli Volvo 88, huomattiin, ettei hytti mahtunutkaan enää kaatumaan sisällä. Ikolan miehiä kolmessa polvessa; Veikko, Jussi ja Vesa. Veikon poika Vesa Ikola on entisöinyt vuosimallia 1972 olevan Volvo N 88:n ja maalannut sen samoihin sinivalkoisiin väreihin, joilla Veikon 485:kin aikanaan liikkui
silloin aikaan ilman rälläkkää.” Omin käsin syntyivät lavaan kaikki teräsrakenteet sekä puuosat, ja lopuksi vielä maalaustyökin hoitui omassa pajassa. Yksi Zetor-projektikin olisi, mutta sen kunnostukseen ei ole suurta intoa. Sattui kaikenlaisia isompia ja pienempiä vastoinkäymisiä. Kun tekee niin, hetken päästä muitakin helpottaa.” Veikko kaivaa tottunein ottein Pikku-Jussillaan. Majoreita ja vähän muitakin Kuorma-autoilijan töiden ohella Veikko otti hoitaakseen myös vaimon kotitilan. Miehet pistivät samalla nimensä alle velkapapereihin ensimmäisen kiinteistön ostoa varten. ”Ajattelin aina, ettei pidä murehtia liikaa. ”Osuuskunta on ollut todella hieno homma. Maatalousmuseolla on hyvät tilat entisessä sikalarakennuksessa, ja tien toiselle puolelle meijerikiinteistöön on saatu vuokralaiseksi maankuulu viskitislaamo Kyrö Distillery. Toinen eläkeläiselle tärkeä asia on maatalousmuseoprojekti. Vuonna 2006 isokyröläinen maatalouskoneista kiinnostunut miessakki perusti Kyrönmaan Maatalousmuseo Osuuskunnan. Kaikissa sormissa ei ole tuntoa, mutta muuten käsi pelaa kohtuullisen hyvin.” Amerikan-matkoja ja museoprojekti Veikko on osannut nauttia eläkepäivistä varsin mallikkaasti. Joka tiistai osuuskuntalaiset kunnostavat talkoilla meijerirakennuksen alakerrassa museon omistuksessa olevia laitteita. Veikon elämänohjeet sopivat mainiosti niin työntekoon kuin harrastukseenkin. Pitää vaan ottaa huumorin kannalta, vaikka kuinka harmittaisi. Mieleisin traktorimalli on Fordson Major, joita kokoelmasta löytyy useampia. Rahtia ajaessa Veikolla oli aina kiire ja aikataulut pettivät usein. Majoreiden lisäksi siihen kuuluu muutama Valmet ja pari Volvoa. En tykästynyt siihen ollenkaan, se oli voimaton.” Maatilan töissä Veikolle sattui vakava tapaturma. Tiloissa on mahdollisuus remontoida omiakin laitteita. ”Silloin maalattiin Miranolilla, jonka kuivuminen kesti pari viikkoa.” Itse tehden säästi pitkän pennin. Major oli Ikolan kokemuksen mukaan kestävä ja vahva työkone. Osuuskunnan perustaminen, kiinteistöjen osto, niiden kunnostus ja käyttö on ollut mielenkiintoinen ja ainutlaatuinen hanke, joka on pitänyt toimeliaan miehen liikkeessä. Hän on harrastanut mieleisiä asioita ja matkustellut. ”Olemme olleet viitisentoista kertaa vaimon kanssa Pohjois-Amerikassa, vuokranneet auton ja ajelleet emännän sukulaisissa Kanadan rajalla, kierretty järvet yläja alakautta”, Veikko kertoo. ”Siellä on esimerkiksi paljon alle 10 lehmän maatiloja ja pieniä paikallisia meijereitä”, Veikko kertoo. Hyväntuulinen konemies ei muistele pahalla kiireisiä ja stressaavia työvuosiakaan. Se ei auta yhtään vaan päinvastoin pahentaa asiaa. Isossa pihapiirissä on hyvä järjestää jokavuotista Sirpistä Puimuriin -tapahtumaa. ”Kädestä saatiin ihan kelvollinen. 2/2018 71. Reissuilla on käynyt selväksi, ettei kaikki ole Amerikassa niin suurta kuin kerrotaan. Ikola kertoo, että on ollut kovin mielenkiintoista vierailla pienillä paikkakunnilla, katsella paikallista soranajoa ja sitä, miten Yhdysvaltojen maaseudulla eletään. Maatilan peruina harrastajan kokoelmassa onkin myös muutama omassa käytössä ollut traktori. ”Ennen sanottiin, että jos isäntä myy Majorin pois, saa myydä maansa perään.” Ikolan ja hänen kahden poikansa traktorikokoelma käsittää 16 kappaletta vanhoja työkoneita. ”Leikkuupuimurin viljasäiliön tasausruuvi tarttui haalarin hihaan ja jauhoi käsivarren alimmaisesta luusta viisi senttiä kokonaan pois.” Mutta onni oli matkassa, sillä emäntä kiidätti Veikon ensiapuun ajoissa. ”Enkä halunnut, että verottaja tienaa niin paljon minun työlläni”, Veikko virnistää. Kaivuri on rakennettu 1959 Fordson Power Majorin päälle . ”Minulla oli aikanaan maatöissä yksi Zetor peltotraktorina. Se on pitänyt minut liikkeellä sen jälkeen kun jäin pois ammattiautoiluhommasta”, Ikola kiittelee
Vuosi 1958 oli kuorma-atuoalalla merkittävä vuosi. Vaasassa järjestetty Vene ja moottori -näyttely kasvoi autonäyttelyksikin, kun maahantuojaliikkeet halusivat esittäytyä. Alle miljoonalla sai pari tonnia kantavan pakettiauton tai sitten neljän tonnin GAZin. Esimerkiksi Bedfordin 4–7-tonnisten perusmallien hintahaarukka oli 1 087 000–2 032 000 markkaa. Suomen markka devalvoitiin noin kolmanneksella, mikä tarkoitti tuontitavaran kallistumista saman verran. Suomen Autoteollisuus Oy järjesti Helsingin Messuhallissa Autoparaati-näyttelyn. Tämän maihinnousuna mainostetun tapahtuman puitteissa kaikkiin Ford-liikkeisiin lähetettiin 5,5-tonninen Trader. Ihan ilman näyttelyitä ei silti jouduttu olemaan. Jyväskylässä KTK:n hiekkamontuilla oli kiinnostuneille tarjolla mahdollisuus koeajoonkin Traderilla tai G700-malleilla. Neljän kuormurimallin lisäksi mukana oli Unimog-traktoreita, pakettiautoja ja pikkubussi. Autojen maahantuojat peruuttivat keväälle 1958 kaavaillun Helsingin Autonäyttelyn vedoten ankeaan aikaan ja devalvoinnin aiheuttamaan hintatason hyppäykseen. Vuonna 1958 autoliikkeissä oli tarjolla kahden kotimaisen merkin ohella yli 30 tuontimerkkiä. Samalla kuitenkin vapautettiin kuorma-autojen tuontilisenssejä niin, että eurooppalaisten autojen alustoille sai lisenssin automaattisesti ja muullekin kuormurikalustolle varsin vapaasti. Kiertueen lähettivät juhlallisesti matkaan Daimler-Benzin vientijohtaja Oeser ja yhtiön kilpatallin johtaja Neubauer. Kalliimman pään merkeistä Magirus-Deutzien hinnat olivat 2,2–3,5 miljoonaa. Kuormurit olivat kalliita. S yksyllä 1957 kuorma-autojen kaupan näkymät muuttuivat perusteellisesti. Mercedes-Benzin mallistoa esiteltiin Vehon edustajaliikkeet käsittäneellä kiertueella. Volvon mallistoa oli omalla kiertueellaan. Volvon perusmalliston hintahaarukka oli 1,4 miljoonasta 2,9 miljoonaan. Kuormurikaluston uusiutuminen alkoi lama-ajasta huolimatta. Dieselkuormureiden lisäksi esillä oli V8-bensiinimoottorinen Trygge-bulldogmalli. Muidenkin merkkien, esimerkiksi uuden maahantuojan saaneen DAF:in, esittelytilaisuuksia riitti pitkin maakuntia Valinnanvapaus koitti Kuormurien kauppaa 60 vuotta sitten 72. Esillä oli 61 yhtiön valmistamaa tai myymää autoa – Sisu-kuormurien mallisto oikein edustavasti. Lama-ajasta huolimatta kalusto uusiutui, ja tarjolla oli ennätykselliset yli 30 merkkiä. Edellisen vuoden lopulla tuontilisenssit olivat vapautuneet. Maahantuojat tilasivat heti syksyllä tuontilisenssejä miljardien arvosta, noin 6000 alustan tuontiin riittävästi. Kiertueita ja kokeita Tuonnin vapautuminen osui Fordin kannalta mahdollisimman suotuisaan ajankohtaan. Marraskuussa 1957 maahan tulivat ensimmäiset englantilaiset Thames Traderit. Fordeja esiteltiin muutamalla paikkakunnalla laajasti
Yleisen autoliiton ja Suomen autoklubin järjestämät taloudellisuuskilpailut tarjosivat De Soton ja Commerin maahantuojille iloisia tuloksia mainonnassa käytettäväksi. Harvinaisuudeksi ei Magirus silti meillä jäänyt. Kalliita Scanioita ei säännöstelyvuosina juuri saatukaan. Fodeneita ei tainnut montaa tässä maassa esiintyä. Autojen saannin vapautuminen teki Petteristä vieläkin yleisemmän. MAN, Sisu ja Vanaja saivat näyttää kelpoisuuttaan lumitöissä Kajaanissa TVH:n auratesteissä. Tämä Chrysler -yhtymän kuormureiden kolmas tarjolla ollut merkki ei meillä tullut niin tutuksi kuin Dodgetai Fargo-merkeillä myydyt veljensä. Tuonnin vapautuminen vaikutti siihen, että käytettyjen kuormureiden hinnat alenivat tai muuttuivat ”realistisemmalle tasolle”, kuten autokaupan edustajat sanoivat. Magirus-Deutzien korkea hinta oli tehokas menekin rajoittaja. Bedford oli jo säännöstelykaudella yleisimpien kuormurimerkkien ryhmässä. Vuonna 1958 autoliikkeissä oli tarjolla kahden kotimaisen merkin ohella yli 30 tuontimerkkiä. Englantilaiset Albion, GUY ja Leyland esiintyivät muutamissa lehti-ilmoituksissa, mutta myynnit jäivät hyvin vähiin. Englantilainen maansiirtoauto Foden oli tarjolla Avia-Auto Oy nimisen firman edustamana. Näitä isoja tai vielä isompia kuormureita ei tieliikenteeseen ajateltukaan. Merkittävinä ei taloudellisuusajon tuloksia yleisemmin pidetty, sillä kilpailuihin ei näiden merkkien ohella juuri muita osallistunutkaan. Vanhinta ja kovimmin käytettyä kalustoa 2/2018 73. GM:llä oli tilaisuus röyhistellä Bedfordin menestyksellä. Ohjaamo oli kiinnitetty niin, että se pysyi vaakasuorassa rungon vähän kääntyillessäkin. Yhden M-D:n hinnalla sai kaksi englantilaisvalmisteista käyttökelpoista kuorma-autoa. Tosin näissä testeissä ei montaa erilaista autoa ollut. Kokeissa oli mukana 35 kuormuria. Puolustusvoimat järjesti laajan testausohjelman kuormureille, kun valikoinnin mahdollisuudet olivat laajentuneet. paikallisissa liikkeissä. Kuormurikantaan tällä merkillä ei tehty vaikutusta. Borgwardin. De Soto -kuormureita markkinoitiin innokkaasti. Vuoden 1958 uutuusmalli, 165 hevosvoiman tehoinen L-75 herätti huomiota ohjaamorakenteensa ansiosta. Mersu ja Magiruskin kyllä pärjäsivät. Kaksija nelivetoiset testailtiin omilla ohjelmillaan. Näissä kokeissa De Soto D500 -malli menestyi erinomaisesti, ja maahantuoja käytti tuloksia innolla mainonnassaan. Länsisaksalaisia kuormurimerkkejä oli periaatteesa tarjolla runsaasti. Armeijan autotilaukset tehtiin kuitenkin Sisulle ja Vanajalle. Ruotsalainen Scania-Vabis ilmestyi tuonnin vapauduttua mainoksiinkin. Büssingin, Hanomagin, Henschelin, Kruppin ja MANin menekki jäi vähiin. Erikoisuuksia, käytettyjä ja vientiautoja Itäsaksalainen Sachsenring-kuormuri sai lehdissä lievää julkisuutta. Suljetuilla työmaa-alueilla sellaisia saattoi käyttää. Virallisluontoista testausta harjoitti myös TVH lumiaurakokeiluissaan
Toinen kotimainen, Vanaja, keskittyi kuorma-autojen raskaampaan sarjaan. Itävaltalainen Steyr oli poikkeuksellinen näky liikenteessä. Sisun mallistossa oli kuljetusvälineitä pienehköstä jakeluajosta raskaisiin hinauksiin ja maansiirtoon asti. Vuodesta 1957 muodostui kotimaisten tehtaiden ennätysvuosi. Listalla saattoi olla 150–180 kuormuria, joista satakunta oli dieselkoneisia ja tusinan verran kymppipyöräisiä. Nyt pitikin mainostaa ja esitellä eikä vain tarjota paikkaa jonotuslistalla. Tarjolla olleiden autojen luetteloita julkaistiin isommissa sanomalehdissä joka puolella maata. Volvon maahantuoja ja myyjät joutuivat uuteen tilanteeseen tuonnin vapautuessa. Kuormureita vietiin Suomesta aika runsaasti, ei kuitenkaan kotimaisia. Muiden yleisimpien merkkien kohdalla muutos näkyi vain autojen malleissa, sillä vanhojen kuormurien poistuminen oli niiden kohdalla ollut voimakkaampaa. Se tarkoitti 2000:n kuormurin ja linjurin alustaa. Vaasan seudullakin järjestettiin monta uusien Volvojen esittelytilaisuutta. Kalliskin se oli – yli 2,3 miljoonaa markkaa. Kuvassa tutuksi tullut Sisun hahmo, tällä kertaa kuitenkin 10-pyöräisenä versiona. Vuosien 1957–58 aikana liikenteessä olleiden Sisukuormureiden määrä kasvoi vähän yli tuhannella ja Vanajien määrä noin 450:llä. Kahden vuoden kuluessa neuvostolaisia kuormureita vietiin pois tai takaisin yhteensä noin 800 kappaletta. Niiden osuus uusien kuormureiden rekisteröinneistä rikkoi 40 prosentin rajan. 74 KUORMA-AUTOKAUPPAA VUONNA 1958. Vuonna 1958 maahan tuotiin kolme itävaltalaiskuormuria. Tältä näytti teillä ja tilastossa Markan devalvoinnin ansiosta kotimaisten kuormureiden kauppa kävi hyvin. Olihan näihin aikoihin maaseudun traktoristuminen vauhdissa. Suomen Autoteollisuus kertoi syksyllä 1957 korottavansa tuotantosuunnitelmiaan ja -kykyään kaksinkertaiseksi. Tuonnin vapautumisen vaikutus näkyi liikenteessä selvimmin siten, että Mersuja liikkui 597 ja Pettereitä 553 enemmän kuin kaksi vuotta aiemmin. Vuoden kuluessa Sisu kiipesi neljänneksi yleisimmäksi merkiksi ohi GAZin. Täällä myymättä jääneitä GAZ-kuormureita vietiin Itä-Saksaan, Norjaan, Belgiaan ja Kreikkaan, mutta suurimmat vientimaat olivat kuitenkin Neuvostoliitto ja Kiina. Kokonaismäärässä ei tapahtunut mitään hyppäyksiä. Kuljetuskalustoaan uusivien liikelaitosten lehti-ilmoituksissa saattoi olla usean kuormurin eriä. Sisuja tosin esiteltiin Espanjassa ja Kreikassa, mutta kaupat jäivät vähiin. hyödynnettiin traktorien peräkärryiksi. Korkeanpuoleinen hinta piti Vanajan suosion vähäisempänä kuin auton arvostuksesta olisi voinut päätellä. Tampereen Auto oli näkyvin tekijä käytettyjen kuormureiden markkinoilla. Erilaisia versioita oli saatavilla kuljetustarpeen mukaan
Toisaalta sekä Länsi-Saksasta että Ruotsista tuotiin nyt hiukan enemmän kuormureita kuin kahtena edellisvuonna yhteensä. Chevrolet’n luku oli 2258, Vanajan hiukkaa vaille 2000. Vuoden 1958 päättyessä rekisterissä oli 4672 brittiläistä Fordia, 3995 Bedfordia, 3795 Austinia, 3260 Sisua, 3022 amerikkalaista Fordia ja 3018 GAZia. Sekä Länsi-Saksasta että Ruotsista tuotiin hiukan enemmän kuormureita kuin kahtena edellisvuonna. Sisarmerkki Morris kärsi vielä pahemmin. 2/2018 75. Viesti meni kohtuullisen hyvin perille. Austin oli peräti toiseksi yleisin kuormurimerkki vuoden 1957 päättyessä. Tuoreista, vuonna 1958 valmistetuista kuormureista eniten oli englantilaisia, noin 3000, länsisaksalaisia noin 2500, suomalaisia runsaat 800 ja ruotsalaisia runsaat 600 autoa. Kontio-Sisun väkivahvuutta ja kestävyyttä muistuteltiin savolaisille näin. Austinien suosio oli kuitenkin hiipumaan päin valinnanvapauden alettua. Yli tuhannen kuormurin merkkejä olivat lisäksi Fargo, Commer, Dodge, länsisaksalainen Ford ja Morris. Ulkomaankaupan tilastoissa rajuin muutos oli neuvostoliittolaisten tuonnin romahdus. Scania-Vabis oli joutunut olemaan aika näkymättömissä säännöstelyn vuosina. Vuonna 1958 sieltä tuotiin enää 27 kuormuria tai alustaa, kun kahtena edellisvuonna oli tuotu yhteensä yli 1200. Kuormureiden raskaammissa sarjoissa ei tutulla englantilaismerkillä ollut menestystä. Vain englantilaisia Fordeja oli enemmän käytössä. yhteensä.” Syyspuolella 1958 esiteltiin Austinin uusi iso malli. Rekkaveturin töiden ohella sen eri versioita käytettiin toki muissakin töissä. Vuonna 1958 tilanne oli toinen, ja mainontaakin aloiteltiin. Sekä Mercedes-Benzin että Volvon määrä oli runsaat 2500. Vuoden mittaan saatiin tarjolle uutuusmalli L-75
Vaito Ojala, Säynätsalo. Puh. 040 7233 422. 0400 648 141. Ison Bungart 2 -sarvitraktorin kääntöaura ja jyrsinlaite. Ollut tallissa 30 vuotta. Puh. 20-luvun alun Fordson-traktorin valu/messinki polttoaine sakkakuppi kraana. 0417012103. 046 907 3010 Caterpillar 318:n uusi bendix ratas 50 €. Rekisterissä, hinta 2600 €. 040 584 6376. Puuttuu: sylinteri, vesisäiliö ja puualusta. Nurminen, Nastola. Raju levikevanteet 13.6” x 36”, hinta 50 €. Puh. Puh. 040 543 7650. Varaosiksi BMW maamoottori NO616 7 hv vm. Puh. Puh. Puh. Bensamantan pumppu jossa 2 viiden litran mittalasia. Myydään 76 Markkinat Ostaa ja myy kalustoa. Fordson Super Major vm. 040 866 9806. BMW-maamoottorin äänenenvaimennin 40 €. Jäätiköketjut 36 tuumaa. 0400 820 749. Erkki Leppänen, Kiihtelysvaara. Mukaan toinen ankkuri ja toinen turpa, jonka vaihtamalla sopii myös Majoriin. Iso neuvostoliittolainen aggregaatti. New Hollandin uusia mäntiä ja johtosarjoja ym. Konehuolto T. Puh. Hp. Hyvä käyttötunti saavutus Pehmeä maaperälle – hellävarainen kasvustolle Taattua laatua Ota yhteyttä lähimpään rengasliikkeeseen ja pyydä tarjous N 00 12 8 17 Deeren Deeren alkuperäisvaraosat ja lisävarusteet Myös vanhemmat ja erikoisemmat mallit, purkuosat, PartsCountry varaosat, JD oheistuotteet ja Castrol öljyt. Nuffield Four -traktori, hinta 1200 €. Majorin mittarin pyörittimen kulmavaihde. Hyvä lumikone turvahytillä. Jouko Nurminen, Nastola. 6 vuosikertaa, 2012–2017. 350 €. Puh. Leikkuupuimuri Sampo 657 LPS, VW:n bensakone. Puh. Museorekisterissä. • Maahantuoja: NDI Finland OY www.ndi.. Ford Trader K700. Puh. 0400 125 172. Ford 4000-5000 lokjasuojaparkkilyhdyt. Mäntyharju. Hinta 6000 €. ENEMMÄN KATETTA HANKINNALLESI FIKSU RENGASVALINTA MAATALOUSRENKAAT | TEOLLISUUSRENKAAT | METSÄRENKAAT I MAANSIIRTORENKAAT Alliance:lla on yli 60 vuoden kokemus johtavana maatalousja teollisuus renkaiden valmistajana.Päätähtäimenä kustannustehokkuus ja tuotekehitys, joka mahdollistaa parhaan soveltuvuuden maatalousja teollisuustöihin, siksi Alliance on Fiksumpi valinta! Lue lisää: www.alliancerenkaat .. Mörkön pillit ja etulyhty. Magneettoja: traktoreihin, maamoottoreihin, moottoripyöriin ja veneisiin. James etukuormaaja, linko TR-210. 1963. Lauri Mäkinen, Somero. Dextan alkuperäisiä lokasuojalyhtyjä. Hyvä entisöintiprojektiin, kauttaaltaan ehjä ja kolhuton. Harmaan diesel-Fergusonin pakkobendiksi-startti merkkiä Lucas. Puh. 1922. Vanhat Koneet -lehtiä. Magneetot ovat täyskunnostettuja. Puh. Tunturi Super Sport -mopo, rekisterissä, vuosimalli 1977, hinta 700 €. Vuosimalli 1970. Hinta 120 €. 0400-857000/ Vehmaa. Matti Leinonen, Mäntyharju. Kunto asiallinen. Puh. Hinta 450 €. Bröyt X 2 kolmella kauhalla vapautuu keväällä uusiin haasteisiin. Scania LB110 päiväohjaamon katto. ZF tyyppiä A15. 0500 360 841. 044 096 3937. Bernard W. 20-80-luvun kunnostettuja startteja. Ford 1940 kuorma-auton taka-akseli, 5-pulltiset pyörät. 050 548 1873. Deutzin 2-pyttyinen moottori, Ilon diesel-moottori, 1-pyttyinen Jupiter 19 -mopo, piilukirves, vuolurauta, Magneto virranjakaja. 040-7026727. MAN AS325 tai AS330 vaihteisto. O käyttöohjekirja 15 €. Puh. Laukkanen Oy Pyhällöntie 41, Lieto • Puh. Nuffin siivapyörälaite. JCB Hydra-Digga kaivinkone esite -58 20 €. Harmaa-Fergusonin siivapyörä, 70 €. IH-Farmhall D430 -57, ValmetTerhi 5 hv. 040 416 9313. 0400 954 115. 040 595 0227. Tuomo Romo, Pellosniemi. Tehdaskunnostetut startit seuraaviin: Fordson Major, Dextat, David Brown, Case ja New Holland. Rekisteri ORD27. Pekka Halttunen, Vaajakoski. Belarus esite -84 15 €. perämoottori, lähes käyttämätön. Diesel-Majorin koneeseen osia, Valmet 15:n koneen osia, Jawa-mopon koneita, Pikku-Valmetin aura. Myös harvinaiset kuten David Brown, Gaterpillar apumoottoreihin, A-Fordiin, sammakkomallin Wicot, Volkkareihin ja Prefect-moottoreihin. Juha, Mankala. 050 3744 986. Puh. Hyväkuntoiset. Puh. Puh. Jyväskylä / Ilmajoki. 0500-226 028 www.konehuoltolaukkanen.. Kauko Karjalainen, Kauttua. Reijo Ahti, Kannistontie 30, 21330 Paattinen. Volkkarin 50-luvun alun 6V kunnostetut startit ja 6V säätimiä
Maaseudun rauhassa vanhat ränsistyneet ja unohdetut sahatkin voivat kätkeä sisäänsä hienoja tunnelmia, kuten tässäkin teroitushuoneessa. Ei koneet enää pauhaa, ei terät enää lastuja jauha. Elonkierto ikuinen, tuli työ, tuli markka, kassaan kilahti palkka. Oli seppä, oli alasin, oli vasara ja jalustin. Kenttäahjoa on viritetty hihnavedolla ja sähkömoottorilla. Oli hitsari, ja oli puikko taikka mikki, halpa työkalu oli vikatikki. 78 RAUHASSA RUOSTUVAT TYÖVÄLINEURHEILUA TYÖVÄLINEURHEILUA. Tiukassa oli raha, tahtia piiskasi velkoja paha. Työ tekijäänsä opetti, yksi aloitti, toinen lopetti. Kempin isoja puikkohitsauskoneita kasapäin. Aamulla töihin, yrittäjällä venyi öihin. Muistoissa mankeliretket ja työt ahkerat. Yksin seisoo hän, joutunut valitsemaan hitaan elämän. Peltimankelin kiireettömät päivät, aurinkoiset hetket
Laulelevi virsiänsä, laulelevi, leikkelevi. Jarrurumpusorvi Amerikan mantereelta, katoavaa historiaa tämäkin. The World´s Finest Drum Dokter. Jo puretun Voikkaan sellutehtaan työkalukaappi ammottaa tyhjyyttään. Iso avain isoille miehille. 2/2018 79. Edesmennyt saha tämäkin. Vaka vanha vannesaha elelevi aikojansa noilla Väinölän lautamailla, Kalevalan palikkaisilla. Välikatto tippui jo muutama vuosi sitten.Sorvariakaan ei liene näkynyt pariin vuosikymmeneen. Pajarakennuksessa kallistelee vanha pora seuranaan auton vaihdelaatikolla välitetty kotikutoinen valtahihnasorvi. Höyrysahaa ei huolleta millään pikku vehkeillä. Tässä navetassa ei enää sorvata
Muutama pakki, usko jo! Kompressori taitaa olla viimeisen puhalluksensa huokaissut… Kone käyntiin ja hommiin! Perinteisimpiä työkaluja vasaran ja meisselin tapaan – häntämallin ruustukki. Tässä Hazetin sininen työkaluvaunu. Atlas Copcon paineilmahiomakone kiinnitettynä ison paineilmakompuran kylkeen. Täyttä varmuutta ei tullut tästä teollisuusyritys Sandblom & Stohne Ab:n koneesta. Paineilmaa ja voimavirtaa siinä on kulkenut siilon alapuolella on kaksi suuttimentapaista putkea. Nykyään se on myös haluttu keräilymerkki. 80 RAUHASSA RUOSTUVAT. Kivilouhoksen poikien keksimä teroituspenkki. Hazet on ollut pitkään laadukkaitten käsityökalujen merkki
Vuoden 1936 tuotteessa laikan koko on jopa 508 mm. Takashi Tanaka perusti vuonna 1918 pikkuruisen puljun, joka vuosien saatossa kasvoi suureksi pienkonevalmistajaksi Japanissa ja sulautui myöhemmin Hitachin kanssa. Kyllä sillä jo lattarautoja hioskentelee. Tässä hiomakone on tehty vanhasta auton vesipumpusta, jota sähkömoottorilla pyörittää. Viialan viilatehdas ei varmasti tehnyt viiloja murhavälineeksi, mutta vanhan kansan suussa nirhaaminen on merkinnyt enemmänkin jonkinlaista hankaavaa tai sahaavaa liikettä tai tapahtumaa. Vanhan valimon piirustuspöytä lojui vielä hetken ennen termiittien hyökkäystä, kunnes kaikki särettiin. Kaputt, sanois saksalainen. Kuvassa Tanakan pieni polttomoottoripora mallia Tas motor T-23. 2/2018 81. Kätevä ihminen osaa myös soveltaa. Tämä Högforsin smirgeli onkin rajumpaa tekoa
TELI-KONTIO Nurmisen Jukan Sisu K-SV134 edustaa yleisen Kontio-mallin harvinaisempaa versiota. VANHAT KONEET 3/2018 ILMESTYY 26.4.2018 Zetor Super ei yleistynyt Suomessa likikään siinä määrin kuin 25-mallit. Tutustuimme hienossa kunnossa olevaan autoon Tuuloksessa. Seuraavassa numerossa: PAIKALLISPUKSUTTAJAT Onko Amerikassa kaikki suurempaa. SUOMI-SUPER 82. Arne Åvallin kokoelmasta löytyy monta vanhan väitteen kumoavaa pientä paikallismoottoria Amerikan ihmemaasta. Tutustumme toisella omistajalla olevaan komeaan Suomen-Superiin
216 sivua! 37 90 + kaupan päälle avaimenperä Kaikkiin kirjatilauksiin kaupan päälle laadukas Suomen Historia -avaimenperä! 9 90 Avaimenperän arvo: Konemiehen verkkokauppa! Verkkokauppa Vanhat Koneet -lehden ystäville: www.supermarket.. Suuresta Valmet-traktorikirjasta nauttivat kaikki, joita kiinnostaa Suomen itsenäisyyden ajan teollisuusja maataloushistoria. Viipalemedioiden uutuuskirjat! Tilaa uutuuskirjat osoitteesta: www.supermarket.. Suuri Valmet-traktorikirja Upea kirja Valmetin vaiheista! Suomen traktoriteollisuuden historia on pian jo satavuotias. 216 sivua! 37 90 + kaupan päälle avaimenperä Suuri Valmettraktorikirja 14 90 Legendaarinen lippalakki 8 00 Vanhat Koneet -pelikortit 8 90 Edelliset numerot Varastossa lähes kaikki vanhat numerot!. Lähde mukaan menneiden aikojen traktorikatselmukseen perinteen ylläpitäjien kanssa. Silti sen sivuilta löytyy vain yksi todellinen menestystarina, Valmet
KontioSisu ‘71 WWW.KIERTOKANKI.COM Teräskatu 3 • 74100 IISALMI • Puh 020 743 9943 www.lh-osa.fi TILAA KÄTEVÄSTI VERKKOKAUPASTAMME Nopeat ja luotettavat toimitukset jo vaikka seuraavaksi päiväksi! • Traktorin varaosat sekä uusiin että vanhoihin traktoreihin • Maatalousja yleistarvikkeet • Ammattitason työkalut sähkökoneista talttaan ja vasaraan • Monipuoliset auto-, maalaus-, ja yleiskemikaalit • Valaisimet, majakat ja heijastimet • Lelut, lahjatavarat ja paljon muuta Yli 200 € nettitilaukset rahtivapaasti! VERKKOKAUPPAMME VALIKOIMA KASVAA Verkkokaupastamme saat nyt osat myös David Brown traktoreihin! Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 02/2018 • Hinta 8,90 € TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT KLASSIKKOKAIVURIT Vammas Kersantti ja ympäripyörivä ARA VEIKKO IKOLA Aktiiviharrastajan monenkirjavaa kalustoa PIENI KARHU Romusta entisöity Wallis Cub Junior 6 41 48 87 45 00 03 18 00 2 745000-1802 PA L VK O 20 18 -1 7 Viipale mediat 60 2 / 2 1 8 • A lli s-C h a lm e rs D 2 7 • A R A A K 3 1 F • K o n tio -S is u • V a m m a s K e rs a n tt i • W a lli s C u b Ju n io r