Englanninpyörä Laadukas ja vahva englanninpyörä ammattikäyttöön.Mukana 5kpl karkaistuja rullia. Nostokorkeus: 1880mm. Pulverimaaliruisku Ammattimainen lopputulos kotona! Nyt voit jauhemaalata kotioloissa ja saada kestävän pinnan, joka ei irtoa tai lohkeile ja kestää paremmin kulutusta. Ergonomisesti muotoiltu ja varustettu harjattomalla moottorilla, joka ylläpitää nopeuden tasaisena myös suurissa kuormituksissa. Hiekkapuhalluskaappi Varustus: 2kpl hiekkapuhalluspistooleja käsi & kiinteä jalkaohjattu, 2 sivuovea, valaistus, suojakäsineet ja pölynimuri. Ilmatarve: 400-600 l/min Mitat: 980x720x1590mm Työtaso: 890x670mm. Moottorin teho: 350W. Sähköliitäntä: 230V / 16A. Ramppien mitat: 590x340mm. Kok. Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 2/2021 • Hinta 9,90 € TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT BUICK MASTER 1927 SEPPIÄ JA MESTAREITA Monen konstin konetaituri Kauko Rajalin TEOLLISUUS-BUSTER Tutun BM-Volvo T 400:n harvemmin tavattu versio TEHTY KESTÄMÄÄN James 81 C -kaivurikuormaaja 1980-luvulta Kaikki hinnat sis. Reiän koko: 12, 14, 15, 16, 18, 19, 20, 22, 24, 25, 26, 28, 30mm. teräksestä, kromista, kumista tai alumiinistä. Käyttöjännite 230V. Mitat (PxLxK): 5400(4430)x2930x2190mm. Paino: 88kg. korkeus: 1545mm 1599€ tuotenro 511050 169€ tuotenro 89343 Sooda& hiekkapuhalluslaite Puhalluslaite jolla voidaan puhaltaa joko soodalla, hiekalla tai niiden yhdistelmällä. Lukitus kaikissa pilareissa ja suoja autojen välillä. Pyörintänopeus: 4000-10000rpm. Laite on varustettu kahdella 38-litran säiliöllä. Leukojen syvyys: 140mm. ALV24% Hinnat voimassa toistaiseksi, oikeudet muutoksiin pidätetään. Sooda poistaa varovasti maalin esim. pellin paksuus 2mm. Kiilauran koko: 4, 5, 6 ja 8mm. Työkorkeus: 1200mm. Maks. Autotallin sisustus (hopea/musta) Toimitussisältö: 1kpl työkalukaappi / korkea 3kpl alakaapit (1 x laatikot, 1 x kaappi & 1 x roskis/paperiteline) 3kpl yläkaapit (2 x kaasujousitetut luukut, 1 x rulo) 1kpl ruostamaton pöytätaso 2041,5x463x38mm 1kpl työkalutaulut Työtason korkeus: 946 mm Kokonaismitat: 2955x2000x460mm 1599€ tuotenro 496769 259€ tuotenro 513137 Pistehitsauspihdit 230V Käsikäyttöinen/kannettava pistehitsauslaite. Maks. Nostokyky: 4000kg. Sähköliitäntä: 1-vaihe 230V 16A. U U TU U S! 199€ tuotenro 511068 Epäkeskohiomakone ROS090 Oskilloiva yhden käden 150mm epäkeskohiomakone säädettävällä pyörintänopeudella tehokasta hiontaa varten kaikentyyppisille pinnoille. Nostokyky: 1350kg/pari. Mitat: 1030x440x140mm, istuinkorkeus 510mm 69€ tuotenro 506543 U U TU U S! 74 50 00 -2 10 2 • PA L VK O 20 21 -1 7 6 41 48 87 45 00 03 21 00 2 Viipale mediat 84 2 / 2 2 1 • B M -V o lv o 4 I • B u ic k M as te r • Fo rd Te g • Ja m e s 8 1 C • M e ts ä-M ar tt iin i • P ar ca • Th e rm æ niu s S T 6 7. Koko: 480x100x200mm. Paino: 775kg. www.TORAFORS.com +358 (0)50 358 5800 order@torafors.fi 2650€ tuotenro 85268 Säilytysnostin 2:lle autolle / 4000kg Erittäin laadukas säilytysnostin kahden auton päällekkäiseen säilytykseen. Paino: 93kg 849€ tuotenro 75506 435€ tuotenro 64786 Kiilaura-aventimet Sarja sisältää aventimet ja holkit kiilauran valmistusta varten. Paino: 14,5kg. Kitasyvyys: 700mm. 499€ tuotenro 364102 U U TU U S! U U TU U S! Hydrauliset autorampit Nostokorkeus: 100-430mm. Vaatii lisäksi kompressorin. Letkun pituus: 2,4m. Levys pilarien välillä: 2400mm. 499€ tuotenro 494628 Asentajan alusta & jakkara / 2-in-1 Tukeva asentajan alusta joka nousee myös jakkaraksi. hitsauspaksuus: 1,5mm+1,5mm
Sähköliitäntä: 1-vaihe 230V 16A. Nostoaika: 55sek. Konemiehen verkkokauppa! Verkkokauppa Vanhat Koneet -lehden ystäville: www.supermarket.. Nostokorkeus: 1,8m. korkeus: 3724mm. Pulverimaaliruisku Ammattimainen lopputulos kotona! Nyt voit jauhemaalata kotioloissa ja saada kestävän pinnan, joka ei irtoa tai lohkeile ja kestää paremmin kulutusta. Pituus (ilman terää): 240mm. Työkaluvaunu 277-osaisella työkalulajitelmalla. Maks. www.TORAFORS.com +358 (0)50 358 5800 order@torafors.fi Kiillotuskone 750W Ammattitason penkkimallinen kiillotuskone. Vaunussa on yhteensä 10 kuulalaakeroitua lukittavaa säilytyslaatikkoa sekä lukittava säilytyskaappi, jossa on 2 säädettävää hyllyä. Työsyvyys: 25mm 420€ tuotenro 497361 39€ tuotenro 510976 249€ tuotenro 511962 Kaikki hinnat sis. Autotallin sisustus (harmaa/musta) Toimitussisältö: 1kpl työkalukaappi / korkea, 3kpl yläkaapit kaasujousitetut luukut, 3kp alakaapit (1 x laatikot, 1 x kaappi & 1 x siirrettävä työkaluvaunu) 1kpl ruostamaton pöytätaso 2041,5x463x38mm 1kpl työkalutaulut Työtason korkeus: 946 mm Kokonaismitat: 2955x2000x460mm 1599€ tuotenro 513523 49€ tuotenro 510967 Karalaikkahiomakone 1/4” Kulmahiomakone / karalaikkahiomakone iskunkestävällä rungolla. Mitat: 1740x1212x2510mm. Kok. UU TU US ! 99€ tuotenro 510994 Nauhahiomakone 20x520mm Paineilmatoiminen nauhahiomakone vaativaankin käyttöön. Pyörintänopeus: 9000rpm. leveys: 3380mm. Lisäksi siinä on 2 työkalulevyä sekä asiakirjateline. Vaatii lisäksi kompressorin. Pituus: 360mm Paino: 1153g Hiomanauhan koko: 20x520mm Pyörintänopeus: 16000rpm Ilmankulutus: 113l/min Työpaine: 6,3bar Paineilmaliitäntä: 1/4” Sopiva letkun koko: 3,8” 259€ tuotenro 513137 Pistehitsauspihdit 230V Käsikäyttöinen/kannettava pistehitsauslaite. Säädettävä nopeus, enintään 20000rpm. Tehokas 750W:n induktiomoottori. UU TU US ! UU TU US ! U U TU U S! Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 7/2020 • Hinta 9,90 € TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT SÄKYLÄ N VETOKO NE TRAKTORIVELJEKSET Eemeli ja Ville Jokelan saksalaistraktorit TUTTU TYÖKONE Pulkkisen Eeron Ford 6600 PUIMUREISTA TEHTY Edvin Rajalan omatekoinen traktori 74 50 00 -2 00 7 • PA L VK O 20 20 -5 6 41 48 87 45 00 03 20 00 7 Viipale mediat 81 7 / 2 2 • La u ri S a rv o n a u to tr a k to ri • Fo rd so n D e x ta • Fo rd 6 6 • E M R -tr a k to ri • M o n i-S is u -p a lo a u to Teksti tähän! 2190€ tuotenro 506475 Lattiavapaa 2-pilarinostin 4000kg Erittäin laadukas hydraulinen lattiavapaa kaksipilarinostin itselukittuvilla nostovarsilla. Paineilmaliitäntä: 1/4”. U U TU U S! U U TU U S! U U TU U S! 99€ tuotenro 510994 Nauhahiomakone 20x520mm Paineilmatoiminen nauhahiomakone vaativaankin käyttöön. 599€ tuotenro 511083 79€ tuotenro 510970 Mutterinväännin 1/2” Komposiittirunkoinen paineilmatoiminen mutterinväännin 1/2” hylsyille. Kolme momentinsäätöä eteen ja taaksepäin. Käyttöpaine: 6,3bar. Nostokyky: 2500kg. www.TORAFORS.com +358 (0)50 358 5800 order@torafors.fi Työkaluvaunu puisella työtasolla Siirrettävä työasema joka on valmistettu mustasta & harmaasta jauhemaalatusta teräslevystä sekä puupäällisestä, joka toimii työpöytänä. hitsauspaksuus: 1,5mm+1,5mm Leukojen syvyys: 140mm Koko: 480x100x200mm. Nosto-/laskuaika: 35/30sek. Suurin vääntömomentti: 610Nm. 2950€ tuotenro 498004 Siirrettävä yksipilarinostin 2500kg Erittäin laadukas siirrettävä hydraulinen yksipilarinostin manuaalisilla lukituksilla. Työkaluvaunu 277-os. Nostokyky: 1350kg/pari. Säädettävä nopeus, enintään 20000rpm. Paino: 14,5kg. Uusi malli! Nostokyky: 4000kg. Toimituksessa 2kpl 250x20x20mm kiillotuslaikkaa ja apukarat pienempi reikäisten laikkojen kiinnittämiseen. +358 010 292 7420 • myynti@gripsgarage.co m Myymälä avoinna arkisin: 8.00 16.00 www.angloparts.com / www.gripsgarage.com LAND ROVER MINI JAGUAR TRIUMPH MG AUSTIN HEALEY MORRIS MINOR ONLINETILAUS! SUURI VARASTO BELGIASSA NOPEAT TOIMITUKSET Anglo Parts Finland 36 84 80 -2 10 2 • PA L VK O 20 21 -1 5 6 41 48 83 68 48 08 21 00 2 Viipale mediat Hae omasi Lehtipisteestä tai tilaa kotiin: www.klassikot.. Moottori: 2,2kW. Käyttöjännite 230V. Jokaisella autolla on tarina. (tuumamitat) Työkaluvaunu 143-osaisella tuumamittaisella työkalulajitelmalla. Sähköliitäntä: 230V. Kutistus/ venytyskone TWIN Toinen kone kutistusta ja toinen venytystä varten kitoja ei siis tarvitse vaihtaa työn aikana. alumiinipelti: 1,8mm 1290€ tuotenro 497378 169€ tuotenro 89343 Kaikki hinnat sis. U U TU U S! U U TU U S! 895€ tuotenro 512775 UU TU US ! U U TU U S! Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 8/2020 • Hinta 9,90 € TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT LUONTEIKAS APURI Tšekkoslovakialainen Motorobot PF-61 KULKIJA ALPEILTA Saurer-kuormuri & Sig Neuhausen -kärry JUUASTA JYRÄHTÄÄ Konekerho Polovelan Papattajat 74 50 00 -2 00 8 • PA L VK O 20 21 -0 4 6 41 48 87 45 00 03 20 00 8 Viipale mediat 82 8 / 2 2 • A u st in 5 4 • In te rn a tio n a l M cC o rm ic k B -4 1 4 • M o to ro b o t P F-6 1 • S a u re r 2 D M + S ig N e u h a u se n Vuoden 2020 lehdet nyt saatavilla! 14 90 Legendaarinen lippalakki 8 00 Vanhat Koneet -pelikortit 8 90 Edelliset numerot hinnat alkaen. Kok. Vaunussa on 4 pyörää, joista 2 on lukittavissa. ALV24% Hinnat voimassa toistaiseksi, oikeudet muutoksiin pidätetään. Paino: 153 kg. Koko: 1285x740x890mm. Autotallin sisustus (harmaa/musta) Toimitussisältö: 1kpl työkalukaappi / korkea, 3kpl yläkaapit kaasujousitetut luukut, 3kp alakaapit (1 x laatikot, 1 x kaappi & 1 x siirrettävä työkaluvaunu) 1kpl ruostamaton pöytätaso 2041,5x463x38mm 1kpl työkalutaulut Työtason korkeus: 946 mm Kokonaismitat: 2955x2000x460mm 1599€ tuotenro 513523 49€ tuotenro 510967 Karalaikkahiomakone 1/4” Kulmahiomakone / karalaikkahiomakone iskunkestävällä rungolla. Ramppien mitat: 590x340mm. Nostokorkeus: 1800mm. Paineilmasaha Laadukas paineilmasaha kestävällä rungolla. Sähköliitäntä: 230V. 599€ tuotenro 497975 499€ tuotenro 494628 Hydrauliset autorampit Nostokorkeus: 100-430mm. Ilmankulutus: 170l/min. Työkaluvaunu 143-os. Maks. Pituus: 360mm Paino: 1153g Hiomanauhan koko: 20x520mm Pyörintänopeus: 16000rpm Ilmankulutus: 113l/min Työpaine: 6,3bar Paineilmaliitäntä: 1/4” Sopiva letkun koko: 3,8” 259€ tuotenro 513137 Pistehitsauspihdit 230V Käsikäyttöinen/kannettava pistehitsauslaite. hitsauspaksuus: 1,5mm+1,5mm Leukojen syvyys: 140mm Koko: 480x100x200mm. Kiristettävä kara 6mm:n akselille. Kiristettävä kara 6mm:n akselille. teräspelti: 1,6mm Maks. ALV24% Hinnat voimassa toistaiseksi, oikeudet muutoksiin pidätetään. Maks. Työsyvyys: 120mm. Paino: 88kg. Kutistus/ venytyskone TWIN Laadukas kutistus/ venytyskone ammattikäyttöön. Paino: 14,5kg. Pilarien etäisyys: 2830mm. Paino: 650g. Sähköliitäntä: 1-vaihe 230V 16A. TULEVA KLASSIKKO: Viisisylinterinen mahti-Marea ALKUPERÄISENÄ SÄILYNYT: Standard Vanguard III ’57 HYVIN PIDETTY: Jyrki Koivulan Saab 99 GL ’84 BX-PIONEERI HARRASTAJAN PAKEILLA REIJO ESKELINEN HURMAAVA HARVINAISUUS SUNBEAM RAPIER CONVERTIBLE ’59 RIPEÄ SPORTTI TOYOTA SUPRA 3.0i TURBO ’90 120 Y ’74 2/2021 • Hinta 9,90 € • www.klassikot.fi 02 /2 1 Alfa Ro m eo 155 V6 ’92 • Da tsu n 120 Y ’74 • Sa ab 99 GL ’84 • Sta nd ard Van gu ard III ’57 • Su nb eam Ra pie r Co nve rtib le ’59 • To yo ta Su pra 3.0 i Tu rbo ’90 LAADUKKAAT VARAOSAT BRITTIKLASSIKOIHIN Quality Parts & Service Grips Garage Oy • Luhtaanmäentie 21, 01750 Vantaa Puh
Tekniikan kimpussa touhuava on ikuisesti oppilas. Ja jos projektin edetessä tulee tarve erikoistyökalulle, voi koettaa, josko sellainenkin syntyisi tallista löytyvistä tarveaineista. Kari Mattila päätoimittaja kari.mattila@vanhatkoneet.fi Omalla verstaalla kannattaa olla niin kuin oltiin ennen vanhaan. Ku va : SA -K uv a/ A av ik ko IKUINEN OPPILAS E ipä sitä nuorena kasettinauhuria korjatessa ja mopoa rassatessa älynnyt, kuinka monipuolisen harrastuksen pariin on päässytkään. Seuraavaksi väsättiin venttiilijousen puristin, mikä sitten olikin jo monimutkaisempi projekti. 2/2021 3 Pääkirjoitus. Sitäkään ei nuorena voinut aavistaa, että tulevaisuus tuo harrastukseen haasteita helppouden muodossa. Piti takoa, kierteyttää, sorvata, niitata ja niin edelleen. Uutta laturia tai starttimoottoria ei tuosta vain lähdetty tilailemaan. Ensin tehtiin pistepuikko, joka oli pikemminkin sorvin käytön opiskelua varsinaisen työkaluvalmistuksen sijasta. Harva asiakas hyväksyisi laturin peruskorjauksesta muodostuvan laskun, jonka loppusumma ylittää tuliterän laturin hinnan vaihtotöineen. Istua kiireettömästi pää kallellaan ja pohtia, mikä moisen vian saattaisi aiheuttaa. Rikkoontuneet komponentit piti osata purkaa, vika paikantaa ja vialliset osat vaihtaa. Aika usein vanhoissa sanonnoissa piilee totuuden jyvä. Sen sijaan kannattaa olla niin kuin oltiin ennen vanhaan. Korjaamohommissa kuten muissakin ansiotöissä taloudellisuus ja tehokkuus pakottavat nykyaikana uuden osan ja oikean työkalun hankintaan. Alkuperäinen kiinnostus tekniikkaan syntyi kuitenkin ongelmanratkaisun prosessista, joka on tavattoman kiehtova ja kiinnostava. Työ tekijäänsä opettaa, kuten vanha sanonta kuuluu. Nykyään moni asia ratkeaa hetkessä, kun katsoo opastevideon tai tilaa uuden varaosan. Ammattiin valmistavassa opinahjossa opin muun muassa kuinka tehdään tarvittavat työkalut. Varaosiakin piti joskus takoa tyhjästä. Sitten sitä vähitellen ryhtyy hommiin, vaikka ei lähtiessä tarkkaan tietäisikään, mitä on tekemässä. Mutta omalla verstaalla ei kannata olla niin tehokas. Oikoteihin turvautuminen tylsyttää luovuuden ja vie hommasta oivaltamisen ilon ja onnistumisen riemun. Ensimmäisissä päivätöissäni autokorjaamolla ja metalliverstaalla työskennellessä työkalun valmistustaitoa tarvittiin käytännössä jatkuvasti. Ongelman osuessa kohdalle ei ole välttämätöntä rientää ensimmäisenä varaosaliikkeeseen tai hakea opetusvideota netistä. Mestariksi voi yltää vain kapean erikoisalan valitsemalla ja siihen sinnikkäästi keskittyen
4 Tässä numerossa. Kuulemme monta tarinaa elämästä, yrittämisestä ja periksiantamattomuudesta. Yksi kaunis keltainen Buster on Pentti Torssosella pikku puusouveissa. 24 Metsä-Marttiini ja Ford Teg Jussi Vuotin uusiutuvan energian hanke nojaa erittäin kokeneeseen hakkuuja lähikuljetuskalustoon. Tehdään samalla pikakatsaus Syväsen historiaan. 58 Kaiken maailman traktorit: Parca 60-luvun ruotsalainen suurtehotraktori on traktorimaailman suuria harvinaisuuksia. MUSEOT 62 Oakhamin aarteet Lounais-Englannissa sijaitseva Oakham Treasures on yksi Englannin laajimmista perheomisteisista maaseutumuseoista. 68 Tampereen lentokonetehdas Kuvia sota-ajan lentokonevalmistuksesta uuden lentokonetehtaan monipuolisissa tiloissa. Se oli jo pieninä palasina maailmalla, mutta palokunta hankki osat takaisin ja pani sen uudestaan toimintakuntoon. 30 James 81 C Ari Mehtonen tapitteli ja paranteli muutenkin Syväsen konepajan isomman kaivuri-kuormaimen ehtaan kuntoon. ARTIKKELIT 46 Esa Lintusen Scaniat Leipätyö kuorma-autojen ratissa on saanut monen autonkuljettajan vapaa-ajallaankin viihtymään autojen parissa. 36 Buick Master Säkylän VPK rakensi ensimmäisen paloautonsa 30-luvulla. Näin on käynyt Esa Lintuselle, jonka pihasta löytyy useampi Scania. KONEET 18 BM-Volvo 400 I Buster-Volvon teollisuusmalleja tehtiin vähän yli 800 kappaletta. 12 18 24 30 KANNESSA 12 Volvo N86 Tuomo Siltala entisöi Volvo N86:n, jota voi syystä sanoa perheenjäseneksi. 42 Thermænius ST 67 Haaveilemme pelonsekaisin tuntein syyskasvien sadonkorjuusta ja Arvikan ensimmäisestä ajoleikkuupuimurista. Juttusarja unohdetuista suuruuksista alkaa
(03) 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) E-mail tilaajapalvelu@vanhatkoneet.fi PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITTAJAT Juha Pokki, Mika Rassi AVUSTAJAT Joona Hamm, Lea Lahti, Jan-Erik Laine, Aulis Lassila, Olli J. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. VAKIOPALSTAT 6 Rekkaparkki Uutisia ja erikoisuuksia sieltä, missä rautaoksideja syntyy. Materiaali: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. 78 Rauhassa ruostuvat Joona Hammin kuvia metsien rusoposkisista koneista. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. 36 72 52 58 72 Sarvitraktoreiden vaiheista Kaksipyöräisten traktoreiden suomalaista historiaa 50-luvulle asti. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. 76 Markkinat Täältä lääkkeet rautakuumeeseen. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Toimitus Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. (06) 2810 100 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050 4147 559 Susanne Ripsomaa: 050 4147 553 www.vanhatkoneet.fi > Mediakortti SÄHKÖPOSTIT MUOTOA toimitus@vanhatkoneet.fi myynti@vanhatkoneet.fi materiaali@vanhatkoneet.fi etunimi.sukunimi@vanhatkoneet.fi PAINOPAIKKA PGM MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1799-0661 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. 2/2021 68. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Ojanen, Kauko Ollila, Harri Onnila, Kari Ruusunen, Pekka Stellberg, Aimo Tenni, Jukka Vuorenmaa TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Thomas Backman, Sari Mantila POSTIOSOITE Vanhat Koneet, PL 350, 65101 Vaasa KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. 52 Seppiä ja mestareita Konepajamies Kauko Rajalin jatkaa koneiden rakentamista eläkkeelläkin. TILAAJAPALVELU Puh
Lenin kiinnostui sähköaurasta. Sähkö tuli moottorille verkosta yli 750 metrin pituista, kelalle kierrettyä kumieristeistä kaapelia pitkin. Lenin halusi silti kehittää sähköauraa edelleen. I. Näitä 38-kilowattisia HTZ-12-traktoreita valmistettiin 32 kappaletta. Harkovan traktoritehtaan HTZ-12-sähkötraktorit vetivät kylvökonearmadaa vuoden 1950 elokuvassa ”Kultaisen tähden kavaljeeri”. Neuvosto-Venäjän johtaja V. Neuvostoliiton sähkötraktoreiden puutteet olivat ilmeisiä. I. Tällaista aurajärjestelmää oli käytetty eri puolilla maailmaa höyrykoneilla. Lenin ei ollut näkemäänsä tyytyväinen. Aurajärjestelmiä rakennettiin ilmeisesti parikymmentä, mutta sitten johtaja vaihtui ja traktorit alkoivat vallata peltoja. ”Mitä pirua se häntäänsä heiluttaa?” tivasi johtaja. Leniniä sähköauran koetilaisuudessa lokakuussa 1921. Se taisi olla ainoa neuvostoliittolainen sähkötraktori, joita tehtiin enemmän kuin vain koekappaleita. Sen toimintaperiaate oli vanha: vaijeriin kytkettyä kyntöauraa vedettiin vinssillä päisteeltä toiselle. Kokeiluja jatkettiin 50-luvulle asti – sen minkä lieka antoi myöten. Sähkötraktorikokeilut eivät kokonaan lakanneet Neuvostoliitossa, mutta 50-luvulla ne vähenivät liki olemattomiin. K eväällä 1920 Pietarin eli silloisen Petrogradin sähkölaitoksen työntekijät rakensivat sähköauran. Neuvostoliiton sähkötraktorit Suuressa ja mahtavassa itänaapurissa peltokoneita yritettiin sähköistää jo sata vuotta sitten. Häntä varten järjestettiin kyntönäytös lokakuussa 1921 Moskovan lähellä. VIME-traktorit teki Maatalouden sähköistämisinstituutti. 6 Rekkaparkki uutisia, erikoisuuksia ja tapahtumia. Ensimmäisen kerran neuvostoliittolaista sähkötraktoria yritettiin tehdä 1920-luvun lopulla, mutta kokeilut eivät olleet onnistuneita. Pietarissa kuitenkin pantiin vinssiä pyörittämään sähkömoottori. Myös niihin sähkö johdettiin kelalle kierretyn kaapelin välityksellä. Stalinetsiin eli S-60-telatraktoriin oli asennettu 48 kilowatin tehoinen kolmivaihemoottori, jonka jännite oli 500 volttia. Yhden työkauden aikana sähkötraktori säästää 20–25 tonnia polttoainetta ja 0,85 tonnia voiteluaineita, lupasi sähkötraktorin mainos. Kelan pyörittämiseen tarvittiin oma pieni sähkömoottori 5. Tuona aikana niillä kynnettiin noin 8000 hehtaaria ja todettiin ilmeisen vakavasti, että kaapelitraktoreilla voitiin tehdä käytännön peltotöitä. Maalaus esittää V. Kerrotaan, että kaksi tällaista VIME-traktoria olisi ollut vuodesta 1937 lähtien koekäytössä kahdeksan vuotta. Lisäksi häntä harmitti se, että yhden auran käyttämiseen vaadittiin viisi työntekijää. Myös muuntajien ja sähköasemien siirtäminen ja rakentaminen oli työlästä. Harkovan traktoritehtaalla tehtiin SHTZNATI-telatraktorista sähköversio 50-luvun alussa. Vuonna 1956 ilmestynyt ”Opaskirja maatalouden sähköasentajille” esitteli sähkötraktoriakin. Sähkötraktori ei pystynyt omin voimin siirtymään pellolle tai sieltä pois. Kaapelikelat olivat hyvin raskaita, ja kaapelit tahtoivat kärsiä ajon aikana. Kaapeleiden pituus ei riittänyt isoilla lohkoilla ajamiseen. Peltotyön sähköistämistä ei Stalinin aikana kuitenkaan unohdettu. Vuonna 1937 päästiin esittelemään toimivaa sähkötraktoria. Tätä puutetta koetettiin korjata esimerkiksi kelaperävaunuilla, joissa traktori veti jatkojohtoa mukanaan. Peltomaa oli hankalaa kyntää, ja aura pomppi ylös maasta. VIME-4-sähkötraktori neuvostojenvälisessä maatalousnäyttelyssä 1939. Ilmeisesti ilmajohtoja akkukokeilujakin tehtiin, mutta ne eivät tuottaneet tulosta. Rissapyörä 3 ohjaa kaapelia kelalle
Lisäksi sadettajalla pystyi rakentamaan muun muassa jääsiltoja, patoja ja talvilentokenttiä. Myös traktoripuolella on tehty kokeiluja reilut kymmenen vuotta sitten, kun New Holland esitteli polttokennotraktoriaan. Niissä energian lähteenä on useimmiten vety, joka hapen kanssa reagoidessaan tuottaa sähköä. Vaan käypä se laatuun myös tehdä sähköä ajoneuvossa. Polttoaineena käytettiin propaania ja elektrolyyttinä kaliumhydroksidia. Polttokennotraktori 50-luvulta Sähköenergiaa käyttävät ajoneuvot ovat olleet kovasti tapetilla tällä vuosituhannella. Tässä ainokaiseksi jääneessä koetraktorissa oli 1008 polttokennoa. Traktori oli luonnollisesti hiljainen käydessään. Sarjatuotantoon traktori oli liian kallis. Sivutuotteena syntyi vettä ja hiilidioksidia. Allis-Chalmers kuitenkin kehitti polttokennotekniikkaa vielä jonkin aikaa esimerkiksi Nasan avaruusohjelmaa varten. Useimmiten ne saavat sähkönsä ulkoisista lähteistä käsin varatuista akuista. Sittemmin kokeilut ovat olleet tauolla, mutta niihin voitaneen palata, jos polttokennot yleistyvät autokäytössä. Sadettajan säde oli 55–65 metriä ja tuotto 100–300 kuutiota tunnissa. 2/2021 7. Sähkön tuottamisen prosessi on hyvin vähäpäästöinen, kun ajoneuvossa käytetään polttokennoja. Traktori on nykyään museoituna Yhdysvalloissa. Polttokennojen tuottama sähkövirta pyöritti 20 hevosvoiman sähkömoottoria. Vaan ei mitään uutta auringon alla. Jäätä Volgan lautoille Volgogradin kastelujärjestelmätehdas teki Neuvostoliiton viime hetkinä tällaista ADN80-sadettajaa jäädytystarkoituksiin. AllisChalmers näet valmisti polttokennotraktorin jo vuonna 1959. Koneen luvattiin kasvattavan jään muodostumisen nelintai viisinkertaiseksi ja vähentävän lauttapaikan valmisteluun vaadittavaa aikaa 20–30 päivää. Sadettamalla pyrittiin nopeuttamaan vesistön jääpeitteen kasvua, jotta rannan tuntumaan voitiin tehdä isoja tukkilauttoja ja pitää puuvarastot pieninä. Tätä sähköenergiaa voidaan säilöä akkuihin tai johtaa suoraan sähkömoottoreihin
Matti Launonen Nilsiän Murtolahdelta omistaa parikin katkaistua moottoria. Muutostyön oli Erkin mukaan tehnyt Suolahden Vaneritehtaan henkilöstöön kuulunut mies. Se osui Esko Perannon etsimeen, ja silloinhan Esko tietysti ampui. Loput meille ilmoitetuista pätkistä ovatkin sitten säilyneitä tapauksia. ”Alun perin seinäjokelainen veturinkuljettaja Juho Röyskö rakensi 20-luvulla Fordin osista traktorin. Moottori on toimintakunnossa. 8 Rekkaparkki uutisia, erikoisuuksia ja tapahtumia. Mikon tietojen mukaan sarvitraktori päätyi 80-luvulla ilmajokelaiselle sepälle Juho Mahlamäelle, joka rakensi siihen rungon ja kääntyvät takapyörät. Rämsöössä se on kuitenkin pantu kiinni sirkkeliin. Yksi niistä on Henry Fordin mukaan nimetty Heikinpiä, A-mallin tai vastaavan vanhan Fordin moottorista tehty yksisylinterinen moottori. Nykyinen omistaja Mikko Mäki on pannut traktorin toimintakuntoon. Tammelan Teuron tekniikkatapahtumassakin on nähty puolikas Ford. E dellisessä Vanhat Koneet -lehdessä peräänkuulutimme Jorma Karjalaisen pyynnöstä moottoreita, joista on poistettu osa sylintereistä. Raahesta Tammelaan Erkki Ojaniemi Raahesta kertoi nähneensä 40–50-luvun vaihteessa pikkupoikana Keiteleellä veneessä T-Fordin puolitetun moottorin. ”Traktori osoittautui kuitenkin kömpelöksi, ja niin Röyskö päätti tehdä siitä kaksipyöräisen sarvitraktorin. Kone on tallessa ja kenties jälleen kevään tullen käynnissäkin. Alkuperäinen jäähdytin oli vioittunut niin paljon, että se piti uusia.” Mielenkiintoinen tapaus siis tämä veturimiehen tekemä ja monet muutokset kokenut traktori. Kowasta teknolokiasta tunnetaan Alhon suku Vesilahdelta Rämsöön kylästä. Nämä molemmat moottorit ovat olleet venekäytössä. Traktorista julkaistiin Suomen Moottorilehden numerossa 11/1930 tekijän tarina valokuvin höystettynä. Moottorin on Teuron koplan kunnostama ja ilmeisesti Vesilahdelta peräsiin sekin. Huutoon vastattiin ympäri Suomen. Juha Röyskö rakensi 1920-luvulla T-Fordin osista nelipyöräisen traktorin. Vastauksia tuli useita ympäri maata, mistä päätellen näitä pääasiassa venekäyttöön tehtyjä lyhennyksiä on Suomessa paljon. 80-luvulla seppä Juho Mahlamäki teki vehkeeseen rungon ja takapyörät. Pienentynyt ja kasvanut Pisimmän ja monipolvisimman pätkätarinan meille kertoi Mikko Mäki Ilmajoelta. Kone on ilmeisesti puolitettu Jyväskylässä. Teurolla kunnostettu pätkä Esko Perannon kuvassa. Kimmo Alholla on Vesilahdella pätkäisty Fordin moottori sirkkelissä kiinni. ”Minulle kone tuli 2017, ja vaikka se oli ollut kymmenkunta vuotta ulkosäilytyksessä, varsin pienillä toimenpiteillä se käynnistyi. Silloin traktorissa oli vielä nelisylinterinen moottori”, Mikko kertoo. Myöhemmin siitä tehtiin kaksipyöräinen ja sen moottorista kaksipyttyinen. Samalla moottori lyhennettiin kaksisylinteriseksi”, Mikko jatkaa. Mikko omistaa erikoisen traktorin, jossa on katkaistu T-Fordin moottori. Aarno Tamminen Keuruulta ilmiantoi A-Fordin koneesta puolitetun moottorin. Matti epäilee, että hänen ukkivainajansa on saattanut katkaista moottorin Aatalan konepajalla. Pätkiä löytyi Viime numerossa huutelimme puolitettujen tai katkaistujen moottoreiden perään. Keruu jatkuu Kiitoksia kaikille katkaistuista moottoreista meille ilmoittaneille lukijoille. Moottori on valmistenumeron mukaan vuodelta 1909. Moottorin nykyvaiheista ei ole tietoa. Esitttelemme niitä taas, jahka sopiva joukko on koossa. Kimmo Alho lähetti kuvia heidän pätkäistystä TFordin moottoristaan. Näistä ihmeitä saa edelleen ilmiantaa. Toinen Matin katkaistuista on Fordin puolikas, jonka hän osti Vaajakoskelta. Kimmo epäilee, että moottori on ollut alun alkaen venekäytössä
Siksi on yhdistyksen mukaan ainutlaatuinen mahdollisuus tuoda näin läheltä koneyksilö, joka vastaa tyypiltään Aeron ensimmäisiä ns. Mikä oli ensimmäinen nelipyörävetoinen Valmet-traktori. Mukaan voi ilmoittautua internetissä osoitteessa https://www.caravelle-projekti.fi/tekijat tai ottamalla yhteyttä projektipäällikkö Janne Saloseen, p. 9. Ei-lentokuntoisen koneen tuominen kaukaa on kallista. Näin hankkeessa edetään. Ilmailumuseoyhdistys ry aikoo tuoda koneen Suomeen, kunnostaa sen ja asettaa näytteille. 050 529 1135. 5. Kuva: Juha Klemettinen 2/2021 9. HöyryCaravelle-koneita vuosilta 1960-1964. Val met 363 D -m aas tot rak tor i vuo del ta 196 3. Ilmailumuseoyhdistys ry on sopinut Ruotsin merimuseon ja kuljetushistoriallisen museon kanssa, että Arlandan lentokentällä vuodesta 1974 seissyt Sud Aviation SE 210 Caravelle III -kone SE-DAF eli Sven Viking siirtyy yhdistyksen omistukseen. Mitä traktoria valmistettiin Wikbergin korjaamolla Espoossa. 9. Yhdistys kaipaa runsaasti vapaaehtoisia koneen siirtämiseen ja kunnostamiseen. 5. Mitä on loukuttaminen. Keh ruu kas vie n var ren puu mai sen ain een irr ott am ist a kui dui sta . Minkä suomalaisen konepajan tuotemerkki oli James. 7. Minkä yrityksen ensimmäisiä tuotteita oli Kivi-Antti. Ilmailumuseoyhdistys vastaa, että SE-DAF:n pelastamisen vaihtoehto ei ole jonkin Suom-taustaisen koneen pelastaminen vaan SE-DAF:n romutus. Vanhaa ja visaista 1. Vastaan ja puolesta. Ris to. Siipipuoliskot on irrotettava toisistaan ja todennäköisesti siipiä on vielä purettava kuljetusta varten. Yhdistys kertoo, että Finnairin käyttämiä koneyksilöitä 1960ja 1970-luvuilta on jäljellä maailmalla vain vähän. Ran tas alm en rai vau svä lin een eli Kes lan . Millä presidentillisellä nimellä paremin tunnetaan höyryveturi Tr1. Rovan iem en kon epa ja. 8. Minkä maalaisia olivat Someca-traktorit. 6. 7. VASTAUKSET 1. 10. Projektin tarkoituksena on siirtää SE-DAF Arlandan lentokentältä maaja merikuljetuksena Suomeen, kunnostaa se vuoden 1963 ulkoasuun ja asettaa se näytteille arvolleen sopivalle ja näyttävälle paikalle Suomessa. Lentokuntoisia vaihtoehtoja ei ole kuin pari. Kunnostuspaikka ei ole vielä tiedossa. 6. Hankkeen ensimmäisen vaiheen toteutukseen vaikuttaa suurelti koronapandemian kehitys sekä Suomessa että Ruotsissa. Tam per eel la. Mikä konealan yritys lyhensi takavuosina nimensä RKP. 4. 4. Ensimmäisessä vaiheessa kone puretaan siirtokuntoon Arlandassa ja kuljetetaan Suomeen. 3. 3. Kolmannessa vaiheessa kone asetetaan näytteille arvolleen sopivalle näyttävälle paikalle. Sijoituspaikka ei ole vielä tiedossa. Kolmivaiheisen projektin ensimmäisessä vaiheessa on olennaista löytää oikeat osaajat siihen tekniseen ryhmään, joka purkaa koneen kuljetuskuntoon Arlandassa. Ran ska lai sia . Caravelle pelastetaan Suomeen Ilmailumuseoyhdistys on hankkinut Ruotsista Caravelle-lentokoneen museoitavaksi Suomeen. Kyseessä on käytännössä viimeinen tilaisuus saada Finnairin käyttämää tyyppiä oleva 1960-luvun matkustajakone Suomeen. Ato mja Myy ränim illä myy tyä kak sip yöräi stä tra kto ria . Missä Suomen Valtion lentokonetehdas sijaitsi vuodesta 1936 lähtien. Toisessa vaiheessa kone kunnostetaan ja maalataan vuoden 1963 ulkoasuun. Caravelle-koneen purkaminen, siirtäminen Suomeen, kunnostus ja näytteille asettaminen vaativat runsaasti vapaaehtoistyötä. 10. Vuonna 1962 ajettiin ensi kertaa Belaruksella Minskistä Moskovaan. Ilmailumuseoyhdistyksen Caravelle odottaa Arlandan lentokentällä matkaa Suomeen. 2. Hanketta on jo ehditty arvostella siitä, että siinä pelastetaan muualla käytössä ollut lentokone Suomi-koneen sijasta. Syv äse n kon epa jan . Min sk– Mos kov a–M ins k-r eit tiä liik enn öiv ä mat kus taj aju na. Tällä hetkellä tavoite on, että ykkösvaihe toteutuu joko kesän 2021 tai kesän 2022 aikana. 2. Mikä on tuo edelleen ajossa oleva Belarus. 8. Siivet, moottorisuojukset ja vakaajat peräsimineen on irrotettava rungosta
Ne löytää parhaiten Postimuseon verkkosivun www.postimuseo.fi kautta. Kaksi kuvaa pohjoisesta Postimuseon valokuvakokoelmissa. Markkinointija mainoskäyttöön tulee pyytää lupa kuvissa esiintyviltä elossa olevilta henkilöiltä. fi-palvelua. Museoviraston kuvien joukossa on paljon vanhojen työmenetelmien ja työkoneiden kuvia. Postija lennätinlaitoksen ensimmäinen postilinja-auto on kiivennyt Kaunispään tunturille ja kahvihetki on alkanut. Monet museot tuntuvat vähitellen ja osittain seuraavan Museoviraston esimerkkiä. Käytön yhteydessä on mainittava kuvaajan tai tekijän nimi sekä kokoelman omistaja eli Museovirasto tai Suomen kansallismuseo. Erkki Voutilainen on kuvannut 19.5.1959 Gårdskullan kartanossa Siuntiossa salaojitusta Clevelandilla. M useovirasto pani viime joulukuussa yli 200 000 kokoelmakuvaa internetiin painolaatuisina vapaaseen käyttöön. Postimuseon kuvat ovat osa laajempaa finna. Kuvat ovat verkkoympäristöön soveltuvia pieniresoluutiokuvia. Kuva on osa Museoviraston Journalistisen kuva-arkiston Maaseudun Tulevaisuuden kokoelmaa. Museoviraston kokoelmassa on yli 18 miljoonaa kuvaa, ja näistä 250 000:sta on nyt tarjolla myös painokelpoinen kuva. Palveluun tulee lisää aineistoa vuosittain. Benz-Gaggenaun katolla kiikaroi kuljettaja Paavo Nyqvist ja hänen edessään istuu Ivalon postinhoitaja Evi Heikel. Erityisesti on mainittava teollisuusvalokuvaukseen erikoistuneen Pietisen valokuvaamon sekä paljon muun muassa Maaseudun Tulevaisuuteen kuvanneen Erkki Voutilaisen kuvat. Museovirastolta löytyy Pietisen kokoelma ja sen kätköistä muun muassa tämä kuva lumensulatuskoneesta vuodelta 1932. 10 Rekkaparkki uutisia, erikoisuuksia ja tapahtumia. Museoviraston kuvat löytyvät suoraan verkko-osoitteesta museovirasto.finna.fi. Kuvat esittelevät postinkuljetusta erilaisilla ajoneuvoilla ja Postin käyttämiä autoja 1910–1970-luvuilta. Kuvia voi pääsääntöisesti ladata ja käyttää vapaasti ja maksutta esimerkiksi verkkosivuilla, sovelluksissa, kirjoissa, oppimateriaaleissa ja sisustustuotteissa. Myös Postimuseo on pannut kuvakokoelmaansa verkkoon nähtäville. Kyseessä on Suomen suurin kuvallisten kokoelmien avaaminen vapaaseen käyttöön. Museovirasto toivoo kaikkien käyttävän kuvia hyvän tavan mukaisesti. Postimuseon Finnassa olevia aineistoja saa käyttää vapaasti koulutuksessa, tutkimuksessa ja yksityisessä käytössä. Koneihmisille tarjolla on paljon kiinnostavaa. Esimerkiksi Postimuseo on myös julkaissut aineistoaan internetissä. Painokelpoisia kuvia voi tilata Postimuseolta. Toisessa kuvassa Postin lumikiitäjä ajaa 50-luvulla Lapissa. Arkistot auki ja romut pihalle Museoviraston kuvia on nyt painokelpoisina internetistä ladattavissa
Kemi on tarkoitus avata yleisölle vuonna 2022 Merikeskus Vellamon museoaluslaiturissa. Sisätilojen restauroinnissa keskitytään erityisesti yleisölle avattaviin osuuksiin. Majakkaverkoston kehittyessä majakkalaivojen valot sammuivat yksi kerrallaan, ja vuodesta 1960 lähtien Kemi oli Suomen ainoa toiminnassa oleva majakkalaiva. Suomen merimuseon veneja laivamestari Juha Puustinen kertoo, että Suomenlinnassa on nyt tehty rungon metallirakenteen täydennysmittaus. Kemiä on vuosien varrella kunnostettu, mutta sen runko on jäänyt vähälle huomiolle. Näistä on säilynyt vain muutamia, eikä niissä ole säilynyt majakka-aluksen luonnetta. Majakkalaiva Kemi restauroidaan Suomessa on ollut kaikkiaan 15 varsinaista majakkalaivaa 12 asemapaikassa. Alus poistettiin käytöstä vuonna 1974, ja samalla loppui majakka-alusten aika Suomessa. Ensimmäinen rakennettiin 1868, viimeinen 1925. Kemin arvoa lisää se, että sen höyrykoneisto ja ankkurointivarustus ovat säilyneet lähes alkuperäisinä. 2/2021 11. Työtä riittää, mutta esimerkiksi runkokuoren ulkopuolen tarvittavat työt jäävät suhteellisen pieniksi. Aluksesta on tehty perinpohjainen laivahistorian selvitys, jossa on kartoitettu laivan rakennusja muutosvaiheet. Myös hinta oli epäilemättä pienempi. Keväällä 2021 laiva palaa Kotkaan Suomen merimuseoon sisätilojen kunnostusta varten. Kemi on rakennettu Rosenlew Oy:n Porin konepajalla vuonna 1901. Hydraulisiin kuormaimiin verrattuna ne eivät vaatineet huollolta yhtä suurta määrää osaamista tai varaosia. Alus oli käytössä vuosina 1901–1974. Metalliosien toimittaja ratkeaa pian, ja työ etenee aikataulussa. Näiden tueksi on tehty muun muassa materiaalija väritutkimuksia. Vastaavaa laivahistorian selvitystä ei ole aiemmin tehty Suomessa. Kemi on Suomen merkittävimpiä museoaluksia. AInut poikkeus tästä säännöstä on majakkalaiva Kemi. Restaurointityö on alkanut rungon kunnostuksella Suomenlinnassa, jonne Kemi hinattiin marraskuussa 2020. Helppo huoltaa 1980-luvulla Tansanian metsätaloudessa oli Österbergin konepajan perinteinen mekaaninen Joutsa-kuormain vielä kova sana. Suomen merimuseo tilasi vuonna 2018 rungon perusteellisen kuntokartoituksen, jossa havaittiin, että rungossa on korroosion heikentämiä rakenteita. Aluksia on muun muassa muutettu ravintoloiksi, jolloin autenttiset kerrostumat ovat pääosin tuhoutuneet
12. PERHEENJÄSENEN PALUU VOLVO NB86 1970 Tuomo Siltala entisöi perheenjäseneksi lueteltavan Volvo N86:n, jonka yli 50-vuotinen taipale kertoo monta tarinaa elämästä, yrittämisestä ja periksiantamattomuudesta
Haapajärvi 13
SilTeksti ja kuvat: Juha Pokki 14 VOLVO NB86 1970. S yyskuun 23. Alle valittiin hinnaston yläpäästä perinteisempien rättirenkaiden sijaan kehuttuja Michelinin vyörenkaita, ja niin oli reilun 86 500 markan paketti valmis. ”Vappuna 1971 isä kuoli yllättäen”, kertoo Volvon alkuperäiseen asuunsa vastikään entisöinyt Tuomo Siltala. Jo marraskuussa kaupanteko vietiin konkreettisesti loppuun luovutuskahvien merkeissä, ja auto rekisteröitiin liikenneluvan alle tammikuun 1971 loppupuolella. Kaksiportainen perä, jousenvahvistus, moottorinlämmitin, sumuvalot, peruutusvalo, ojanuolet, 20 tonnin Nummi-kippi todennäköisesti Tylliksen valmistamalla puurakenteisella lavalla, ja kaiken kruunasi Volvon stereoradio kasettisoittimella. Aiemmin kahden N88-puuauton yritys alkoi nyt ajaa maa-ainesta. Toinen kasipari oli vaihdettu tähän uuteen Volvoon, ja toisesta tehtiin sora-auto päällirakenteita vaihtamalla. Vaihtoon annettaisiin luovutushetkellä vuosimallin 1966 Volvo N88 -puuauto kärryineen, ja tästä Auto-Haro hyvitti hieman yli puolet ostohinnasta. Uuden auton tilaussopimukseen kirjattiin myös kosolti lisävarusteita. Näin autoilija Siltalan talossa lähdettiin kohti nousevaa kevättä kahden auton voimin. Kohtalona kova työ Loppusyksy taittui tämän tilinpäätösoston valmistumista ja luovuttamista odotellessa, ja nopeasti auto pihaan tulikin. Ajoa tarjosivat esimerkiksi suuret tietyömaat, ja kuormia sai ajaa aikakauden tavan mukaan auton ja ikävä kyllä myös kuljettajan kestävyyden rajoille. Volvo-kauppaa oli tuttujen miesten välillä tehty aiemminkin, ja tällä kertaa asialla oltiin uuden N86-tasakuorma-auton vuoksi. ”Ei ehtinyt autolla montaa kuukautta ajaa. päivä vuonna 1970 Kokkolan Oy AutoHaro Ab:n myyjä Paavali Hietala kätteli autokaupat haapavetisen autoilijan Erkki Siltalan kanssa
Oli myös tieto, että koneessa on jotain vikaa”, Tuomo kertoo projektin lähtöasetelmista. Alhaalla alkoivat muut jo odotella, ja kohtahan se Elina tulikin jalkaisin alas ja tiuskahti, että ’joka hakee tuon auton pois, saa viedä kotiin, minä en sitä enää ikinä aja’”, Tuomo kertoo. ”Se oli erään Haapavedeltä lähteneen miehen paluumuutto, ja se on ollut kuuleman mukaan monivaiheinen reissu. ”Sisko ajoikin sitten paljon. Sitä silmällä pitäen se on suunniteltukin: pulttikiinnitteisiä ponttilankkuja saattoi vaihtaa tarvittaessa vaikka iltapuhteella. Elina ajoi keula edellä ylös mutta jäikin vielä tottumattomana kiinni sinne kasan päälle. Aika kului, ja seuraavaksi ollaankin vuodessa 2000. ”Minä sain ajokortin 1983, mutta juuri tätä autoa en ehtinyt silloin pitkään ajaa”, Tuomo Siltala kertoo. Eräs juttu on jäänyt alusta mieleen. 2/2021 15. Volvo kulkeutuu käsistä ”Elinan jälkeen sitten me veljetkin aloimme saada kortteja kukin vuorollaan”, Tuomo kertoo. Vuonna 2002 Siltala vaihtoi työkuvioita ja meni Haapajärven KOMElle töihin. Eikä siinä liikaa ole ollut tilaa, kun kolme ukkoa laitetaan tämänkokoiseen Volvon koppiin”, Siltala nauraa. Mutta niinpä sitä sitten sydänkohtaus vei 40 vuoden iässä. Siinä oli äidillä yhtäkkiä kahden auton firma ja me lapset huolehdittavana.” Tässä tilanteessa olisi saattanut moni jo luovuttaa, mutta leskeksi jäänyt Sirkka Siltala otti tulevat haasteet perheen voimin vastaan. ”Tiesimme siis kyllä, missä auto oli, mutta meidän se ei enää ollut”, Tuomo kertoo. Ulkonahan se oli ollut, joten asu oli sen mukainen. ”Haapavedelle oli avattu edellisenä vuonna betoniasema, ja tämän päälle oli laitettu betonikuuppa. Moottori oli 2000-luvun alussa todettu käymättömäksi, mutta kun sitä ryhdyttiin kokeilemaan, se ampuikin pian käyntiin ja on toiminut siitä lähtien. 1980-luvun puoliväliä lähestyttäessä Volvon ja Siltaloiden tiet erosivat. loin pidettiin kovana työmiehenä sitä, joka sai ajettua kolmekin vuoroa yhtä soittoa peräkkäin. Volvon nostoteli, housukippi ja puinen apurunko muistuttavat siitä ajasta, jolloin asiat tapasivat olla yksinkertaisempia kuin nykyään. Elina leppyi ja ajot jatkuivat – vastedes peruuttamalla kasalle. Se vaihdettiin vuonna 1984 toisen auton niskaan, ja tämä jäi pihaan seisomaan.” Samana vuonna Volvo myytiin lähellä asuvalle maanviljelijälle Matti Männikölle, joka otti auton 1985 pois kilvistä. Lavarakenne on monilta metalliosiltaan liki alkuperäinen, mutta esimerkiksi lankutus uusittiin. ”Vanhemmista veljistä Timo kävi Volvolla kerran 70-luvun lopulla ulkomaankeikallakin.” Volvo pääsi käymään ikään kuin synnyinseuduilla, sillä reissu suuntautui Göteborgin pohjoispuolelle lähelle Norjan rajaa. ”Matti sanoi, että viekää pois ja tehkää siitä hyvä. Siltalan kuljetusliikkeessä yhtenä yrittäjänä mukana ollut Tuomo oli viemässä Männikön tiluksille salaojasoraa, kun Volvo tuli puheeksi. Montulla ajettiin hihnan alta autolla sepeliä kasalle, kuten aikanaan ennen nykyisenlaisia kuormaajia tehtiin. ”Äiti oli kova emäntä, ja vaihtoi toisen kasiparin uuteen F86:een.” Kuljettajia palkattiin töihin, ja lapsista vanhin, Elina, sai vuonna 1976 kortin. No, joku kuljettajista kävi ajamassa auton alas
Jarrut käytiin läpi, ja ainoa vuosien saatossa tapahtunut muutos oli vaseliinin notkistuminen öljyksi. N vai F. Suurimmat peltityöt teetti puhkiruostuneen lattian korjaaminen. Nokkamallisten kuorma-autojen myynti taittui jo ensimmäisen System-8:n esittelyn aikoihin laskuun, sillä autovalmistajat esittelivät yhä enemmän nokattomia malleja ja niiden suosio kasvoi. Suomessa N-kirjain kirvoitti Volvolle lisänimiä kuten Niilo tai Nikke, jotka elivät koko nokkamallisten euroopppalaisten Volvojen valmistushistorian ajan eli 90-luvun loppuun saakka. Muuten en olisi tähän edes ryhtynyt.” Ohjaamon osalta noudatettiin samaa kaavaa kuin autossa muutenkin: kaikki viimeisen päälle kuntoon. Alusta puhallettiin aivan puhtaaksi ja maalattiin KOMElla alkuperäiseen sävyynsä. B eli bogie tarkoitti teliä. Hytti oli suurimmaksi osaksi ehjä, mutta lattia oli mätä, erityisesti kuljettajan jalkatilasta. Vaikka auto ei koko ikäänsä olekaan ollut perhepiirissä, sen sijainti on aina ollut tiedossa. V olvo esitteli vuonna 1965 uuden, kattavan 80-sarjan, System-8:n, johon myös nokallinen N86 ja pystyhyttinen F86 kuuluivat. Siellä oli riittävästi tilaa, ja nikkaroinnilla saatiin aikaan asialliset puitteet auton kimpussa askartelemiseen. Laitettiin uudet akut, ilmattiin polttoainejärjestelmä ja pistettiin pakkosyöttö päälle. ”Oli tärkeätä saada nimenomaan tämä yksilö entisöitäväksi. ”Mutta niinhän siinä vierähti yhtäkkiä kymmenen vuotta niin, ettei asialle tehty mitään”, Tuomo sanoo. Suola kulkeutui kengissä ohjaamoon, ja loppu on arvattavissa. Tervetuloa takaisin Nyt entisöintihankkeelle oli siis hyvä pohja: auto oli tallessa ja moottorikin kävi. 16 VOLVO NB86 1970. Tuomo Siltala entisöi kiireettä ja huolella isän perintöä olevan Volvo N86:n. Volvo N86:n ja sen isomman sisaruksen N88:n myynti oli kuitenkin Pohjoismaissa vielä kohtalaista 1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alussa. ”Sen vuoden kesällä tuli sellainen ajatus, että kokeillaanpa nyt, eikö se lähde käyntiin. Etuina pidettiin esimerkiksi parempaa näkyvyyttä, suurempaa lastitilan pituutta ja toki myös yleistä moderniutta. ”Tuntui, että jarruja sai olla aikanaan jatkuvasti laittamassa, mutta nyt ne olivat aivan hyvässä kunnossa”, Tuomo kertoo. N-kirjainlyhenne tuli sanoista Normal control eli perinteinen hyttimalli, F puolestaan sanaparista Forward control, eteen työnnetty hytti eli etuakselin päällä oleva ohjaamo. Tähän selityksenä on se, että auton puulavalle oli tapana levittää suolaa jäätymisen estämiseksi. Vuonna 2015 projekti polkaistiin käyntiin sijoittamalla Volvo lyhyen matkan päässä sijaitsevan Tuomon anoppilan navettaan. Niinhän se käynnistyi, ja on siitä lähtienkin käynnistynyt”, Tuomo kehuu. Sieltä täältä hyttiä siis paikkailtiin, ja loppusilauksena tehtiin maalaus kauttaaltaan. Totuttuja perinteitä ei niin vain keikautettu uuteen muotoon
Neljä talvea auton parissa ahertanut Tuomo kertoo projektin oleva siinä määrin valmis, että sitä voi valmiiksi kutsua. Perheyrityksen auto on jälleen omissa käsissä, ja se muistuttaa paitsi historiasta myös historian käännekohdasta. ”Tämä oli isän viimeinen hankinta, ja kaikki sisarukset ovat olleet tällä töissä. Vuonna 2021 auton käyttöönotosta on kulunut 50 vuotta, ja jonkinlainen ympyrä on sulkeutunut. Oikean punaisen sävyn varmistaminen ei ollut aivan helppo juttu, sillä Volvolla oli käytössä muutamiakin punaisen sävyjä, eikä tilauskirjoista asia selvinnyt. ”Kyllä tätä voi silläkin nimellä sanoa, mutta enemmänkin kyseessä on perheenjäsen.” Auto on nimenomaan se aito ja alkuperäinen yksilö, joka Siltaloiden kuljetusliikkeeseen vuonna 1970 tuli. Jarrupolkimen alla oli kuitenkin vastinrauta, jonka takaa oikea sävy vielä löytyi muuttumattomana. Nummi 132-4 -housukippi on alkuperäinen, samoin jousilehdistä tehdyt lavatolpat. ”Saisi sitä varmasti laittaa enemmänkin, mutta jollakin toisella ajalla sitten”, Tuomo kertoo hyväkäyntisestä koneesta. Sivulaidat ovat irrotettavat, ja aikanaan tässä rakenteessa on haettu huoltoystävällisyyttä. Hytti myös verhoiltiin uutta vastaavaksi. Ponttilankut on kiinnitetty pulteilla pystyrautoihin, joten käytössä vahingoittuneet lankut on kohtalaisen helppo vaihtaa. Perinteitä kunnioittaen Puinen apurunko on uusittu. 2/2021 17. Muutoin lava tehtiin uusiksi ja pohjalankut käsiteltiin hautatervalla. Moottorin varsinaiselle tekniikalle ei ole tehty sen kummempia taikoja, mutta vesipumppu, laturi ja syöttöpumppu vaihdettiin. Nykyään auto majailee Haapajärvellä, mutta ovessa lukee Haapavesi ensimmäisen kotipaikan mukaan. Oli tärkeätä saada nimenomaan tämä yksilö entisöitäväksi. Aktiivikäytössä lavoille tehtiin myös kulutuspohjia laudoista, joilla varsinaisen lankkupohjan kestoa pidennettiin. VOLVO NB86-44T 1970 MOOTTORI Volvo TD70, 6,7-litrainen turbodiesel, teho 207 hevosvoimaa (154 kilowattia) VOIMANSIIRTO 8+2-manuaalivaihteisto, kaksinopeuksinen perä ALUSTA vetotapa 6x2, perusakseliväli 4 400 mm, omamassa 8 240 kg, kantavuus 12 960 kg, kokonaismassa 21 200 kg Ulkopinnan värit ovat samat kuin Siltalan 86-Volvoissa aikanaan oli. Keltainen maalattiin puolestaan vasta Suomessa Caterpillarin vielä 70-luvulla voimissaan olleella Hi-Way Yellow -sävyllä. Myös tällä osastolla suoritettiin kattava maalaustyö. Tämäkin auto tuli aikanaan tehtaalta punaisena, ja sävy oli Coca-Cola Red. Jos olisin jonkin toisen raadon ostanut netistä, en olisi tähän edes lähtenyt.” Tuomon siippa totesi joskus, kun mies illat pitkät oli auton kimpussa, että taas on Tuomo salarakkaan luona
Ilomantsi 18
400:n teollisuusmallissa oli maatalousversioon nähden vain pieniä eroja. Punaisten maatalousmallien lisäksi Eskilstunassa tehtiin keltaista teollisuusmallia, joka on paljon harvinaisempi. Urakointitai teollisuuskäyttöön ei keltainen Volvo kuitenkaan joutunut. Tällainen tapaus on esimerkiksi Pentti Torssosen kymmenisen vuotta sitten kunnostettu 400 I. Vielä Fiskars-Volvoakin erikoisempi tapaus on Busterin teollisuusmalli T 400 I. 19. ”Omista metsistään he tekivät sillä jonkin verran hankintaa, ja olihan heillä maataloutta myös. Joonas jatkaa: ”90-luvun laman aikaan, ennen tilausjärjestelmään siirtymistä, Valmet myi varastoaan pois tehtaalta suoramyyntipäivillä. Vanhan liiton nuukia miehiä”, kertoo toinen traktorin kunnostajista, Joonas Potkonen. Siinä oli sitten lämmin ohjaamo ja muut mukavuudet, ja niin tämä Volvo jäi seisomaan.” Teksti ja kuvat: Mika Rassi Mittarissa ei ole vielä kuuttatuhattakaan tuntia. Jälkimmäiset ovatkin maailmassa harvinaisempia. 400-Bustereita tehtiin kaikkiaan noin 25 500, ja niistä Suomeen osissa tuotuja on 870 kappaletta. Niinpä se sopi maaja metsätalouskäyttöön siinä kuin perusmallikin. Yksi niistä löytyy Ilomantsista päältä sievänä ja sisältä iskussa. 60 -luvun BM-Volvon köykäisempi kolmisylinterinen traktori oli T 400 Buster. Näitä keltaisia rinnakkaisversioita on edellä mainitusta kokonaisvalmistusmäärästä vain 825. Vanha liitto Vuonna 1969 ilomantsilaiset Jeskasen veljekset Pentti, Matti ja Yrjö ostivat Joensuusta liikkeestä uuden BMVolvon teollisuusmallin T 400 I. Näitä traktoreita on tavattu Vanhoissa Koneissa useampikin, niin eskilstunalaisia kuin yksi Suomessa Porvoossa koottukin. Reippaan parinkymmenen vuoden työn jälkeen Volvo sai jäädä lepäilemään. Silloin Volvon edelliset omistajat ostivat Valmet 555:n. TEOLLISUUS-BUSTER BM-VOLVO T 400 I 1969 Volvon T 400 Buster on tuttu traktorimalli suomalaisille, sillä sitä on koottu myös Porvoossa Fiskarsilla
Taloja sitten kuitenkin tein ammatikseni vuosikymmenet. Reilut kymmenen vuotta sitten veljesten naapuri Pentti Torssonen lunasti traktorin itselleen. Koeteltua tekniikkaa ja äärimmäisen pehmeäkäyntinen moottori”, Potkonen kehaisee. 20 BM-VOLVO T 400 I 1969. PENTTI TORSSONEN • eläkkeellä oleva kirvesmies • harrastaa metsästystä ”Olin halon ajossa 17ja 18-vuotiaana 70-luvun alussa. Muutoin remonttiin kuului normaalia huoltoa kuten tiivisteiden vaihtoa. Peräpää on Industri-Volvossa miltei täysin samanlainen kuin maataloustraktorissa. Tästä on kymmenen vuotta aikaa, joten voi olla, että nyt tiivisteitä taas saisi”, Joonas tarinoi. Pentti haki entrauskaveriksi toisen naapurinsa eli Joonaksen. Vuosi pajalla Muutamien osien kanssa piti miesten kuitenkin raapia päätään. 500-Valmetilla ajettiin. Etuakseli oli hieman vääntynyt. Se oli sikäli helppo projekti, ettei tarvinnut aivan palasista ruveta kasaamaan”, Joonas muistelee. ”Ohjaussimpukka oli hajalla, eikä siihen löytynyt korvaavaa järkipakettia. Toinen ongelma tuli vastaan voiman ulosotossa. Sitä oiottiin ja taidettiin peräti hitsatakin moottorin kupeella olevaa palkkia”, Joonas muistelee. Ei saatu edes raaka-aineaihiota, josta olisi voinut mittatilauksena teettää. ”Se oli nähtävästi ajettu joskus kiville. ”Ulosottoakselin stefaa ei löytynyt Ruotsistakaan. Helsingin ja Zimbabwen työmailla olen kuullut puhuttavan omituisimpia kieliä.” Traktori seisoi toistakymmentä vuotta. Pitkän seisotuksen jäljiltä invalidi-Volvo piti hinata pajalle. Toisena vuonna ajettiin 600-Volvolla, se oli kova peli siihen aikaan. Vain ulosotossa on vakiona enemmän vaihtoehtoja. ”Moottoriin vaihdettiin uudet suodattimet ja nesteet – ja naks, käyntiin. Havel Oy:n Seppo Hassinen sai simpukan onneksi kunnostettua”, Joonas kiittelee. Piti teettää väliholkki ja laittaa toisen koon stefa. ”Pian huomattiin, että vaikka aika oli syönyt konetta päältä päin, sisusta oli yhä täysin työkuntoinen. Perkinsin kolmisylinterinen heräsi oitis pienen huolenpidon jälkeen
Pentti Torssonen muistaa hyvin, kuinka Nallet tömistelivät Suomeen, kuinka kestäviä ne olivat, ja vielä senkin, kuinka uusi asia hydrauliset kuormaimet vielä tuolloin olivat vaijeriin tottuneille äijille. M ikä teollisuusmallin erotti perus-Busterista. Nallet ovat vielä Porvoon-Busteria ja teollisuusmalliakin harvinaisempia, sillä niitä tehtiin vähän yli 600 kappaletta. Samaan aikaan 60-luvun lopulla Volvolla oli muitakin teollisuustraktoreita. ”Selvittiin lähinnä oikomisella. ”Esimerkiksi Volvon ohjaustangossa on kiristettävät nivelet. Mahdollisimman alkuperäisiin sävyihin pyrittiin”, Joonas sanoo. ”Eihän tällä ole ajettu kuin vajaat 6000 tuntia”, Pentti huomauttaa. Peltejä ei juuri tarvinnut hitsata. Tiettyjä paikkoja kuten etuakselia oli vahvistettu, ja voimanotossa oli vakiona enemmän toimintoja. ”Ykkösjuttu on ruotsalainen rautamalmi, siitä se lähtee.” Pentin traktori on loppupään satsia, sillä viimeisen T 400:n valmistusnumero on 26 467. Maatamme uutterasti kolunnut konemetsästäjä Esko Peranto kertoo tietävänsä vain neljä keltaista Busteria näiltä raukoilta rajoilta. Ne vain piti huoltaa, ja taas homma pelitti”, Joonas sanoo. Peltiosat maalasi Arskan Kone, ja moottori ja runko ovat minun maalaamiani. T 675 oli 350 Boxerin ja pyöräkuormaaja LM 218:n yhdistelmä, T 600 I ja T 800 I olivat suorempia maataloustraktoreiden sukulaisia. Volvon traktorit ovat olleet ilmeisen kestäviä. 400:n teollisuusmalleja ei Suomessa ole montaa. Jos omistat tai tiedät 400-teollisuusmallin, kerro toimitukselle. Perus-Busteriin verrattuna teollisuusmallin etuakseli on vahvempi, eikä siinä ole raidevälin säätöä. ”Kallein osa oli se, kun traktori seisoi pajalla vuoden”, Pentti puhelee. Keltaista traktoria markkinoitiin peltotraktorista poiketen puhtaanapitoja kiinteistönhuoltotöihin, kevyisiin kuljetuksiin ja ketteryyttä vaativiin lastaamisja purkutöihin. Traktorin hyvää kuntoa selittää myös vähäinen käyttö. Vanhat ukot eivät osanneet Hiabia käyttää, ja niiden jäljiltä puut kuin pommilla heitetty levälleen”, Pentti muistelee. Lukuun on laskettu myös Porvooseen osina toimitetut traktorit, teollisuusmallit ja metsäkoneiden alustoiksi käytetyt traktorit. Käytännössä saman tuotteen markkinoita pyrittiin näin laajentamaan maaseudulta taajamiin ja kaupunkeihin. ”Nallet olivat vahvoja. Potkonen kiittelee myös monien paikkojen huollettavuutta. Karhun voimat 400-Busterista rakennettiin myös metsäkone SM 460 eli Pikku-Nalle. 2/2021 21. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta osia sai hyvin, eivätkä ne olleet hinnan kiroissa. Volvojen moottorin vihreä väri periytyy Bolinder-Munktelliltä – vaikka tässä Volvossa Perkins onkin. Mutta Nallen maine on kova. Tehtaan tietojen mukaan 400-Bustereita on tehty yhteensä 25 457. Teollisuusmalliin oli tarjolla taajamakäyttöön sopivia lisälaitteita. Olin Kaukaalla päivämiehenä 70-luvun alussa, kun sinne tuli ensimmäinen Nalle. 400:n teollisuusmalli on siis hyvin samanlainen kuin punainen maatalousversio. Busterin edeltäjä oli kaksisylinterisellä Bolinder-dieselillä varustettu Victor, Gult eller rött. Lisälaitepuolella valikoimaa oli myös enemmän
Teho 42,5 DIN-hevosvoimaa 2250 kierroksella minuutissa. Onpahan muistona”, Pentti meinaa. ”Kun katsoo noita banjoja, niin Volvossa on ihan yhtä paksu banjo kuin tuossa Jontikassa. Se oli niin paksu kanki, että minä sanoin, että tämä on kuin Scanian autosta. ”Traktoripurkamo lupasi, että jos noilla vakiovoimilla saa vaihteiston rikki, he lähettävät uuden laatikon.” Pentin pihassa on myös parikymmentä hummaa vahvempi ja toistakymmentä vuotta uudempi John Deere. Voimansiirron vahvuudesta oli läheisellä osaliikkeellä käsitys silläkin. Joonaksen mielestä Volvon kestävyyden tae ei ole niinkään materiaalin määrä kuin laatu. VAIHTEET 8+2, suurin nopeus 28 kilometriä tunnissa RENKAAT edessä 7,50-16, takana 14,9/1328, 12,4/11-32 tai 12,4/11-36 MITTOJA akseliväli 2,1 m, raideleveys edessä 1,33–1,4 ja takana 1,36–1,77 m, maavara 0,44 m, leveys 1,68 m, paino hytin kanssa 2200 kg VALMISTUSMÄÄRÄ 823 kappaletta vuosina 1965–1969 ”Eihän tällä ole ajettu kuin vajaat 6000 tuntia.” josta tehtiin siitäkin metsäkoneklassikko, telakone Bamse. ”Kaksisiipinen 16-tuumainen automaattivältti menee nätisti. ”Voi jos nykyisin tehtäisiin tämmöisiä vielä. ”Senkin takia tämä kunnostettiin, koska se on kotoisin lähitalosta. 22 BM-VOLVO T 400 I 1969. Sylinterin halkaisija 91,44 mm, iskun pituus 127 mm, tilavuus 2,5 litraa. BM-VOLVO T 400 I MOOTTORI D 913 (Perkins AD 3.152), kolmisylinterinen suorasuihkutteinen dieselmoottori. Mukava kyntää, kun on avokoppi.” Lisäksi Pentti on hitsannut Volvoon takatelineen pöllien ajamista varten. Otettiin ulosottoakseli pois, kun piti stefat vaihtaa. Helppo nykäistä Volvon kunnostus oli Pentille ja Joonakselle yhtäältä kotiseudun konehistorian vaalimista. ”Mönkijällä ajelin ennen, mutta tällä on helpompi nykäistä kannokosta.” Nykyaikaisten pienten työkoneiden rinnalla Volvo tuntuukin Pentin mielestä voimakkaalta ja taloudelliselta. Uskomaton osa”, Pentti pyörittelee päätään. ”Minusta Volvon raskaskonepuolen maineen lähtökohta on raaka-aine. Moottori on sitkeä, ja vähällä polttoaineella menee.” Volvon sisuskalut olivat säilyneet kunnossa, joten täysremontti oli verraten helppo projekti. Ykkösjuttu on ruotsalainen rautamalmi, siitä se lähtee. ”Tällä minä kynnän omat vähät peltoni”, Pentti sanoo. Saapi uskoa, että se kestää nuo voimat”, Pentti jatkaa. Pientä äksiisiä on kuitenkin jatkuvasti tarjolla. ”Tämä on jytäkkä peli näihin pikku hommiin. Vahvuuksissa ei tarvita hulvatun varaa, vaikka sitä onkin laitettu aika runsaskätisesti”, Potkonen pohtii
Kuva: Erkki Voutilainen, Museovirasto/Journalistinen kuva-arkisto Maaseudun Tulevaisuus Ajankuva Katajanokan satamassa lastataan Valmettraktoreita kohti Brasiliaa lähtevään laivaan vuonna 1959. 23
Pyhäjoki KAKSI VANHAA RANKAJÄTKÄÄ METSÄ-MARTTIINI-HAKKUUKONE JA TEG-AJOKONE Pohjanlahden rannikolla lepäilee Pyhäjoen kunta ja odottaa, rakennetaanko sen Hanhikiven niemeen kauan suunniteltua ydinvoimalaa koskaan. Yksi näistä on Jussi Vuotin rankasavotta, jolla kuljailevat Teg-metsätraktori ja MetsäMarttiinin ajokoneesta muokattu hakkuukone. Samaan aikaan Pyhäjoella on jo käynnissä useita pieniä uusiutuvan energian hankkeita. 24
Lautanen lyödään kouraan ja nuotiolta tarjoillaan hernekeittoa. ”Kärry on ollut kuormakäytössä pari metriä pidempi, sitä on lyhennetty”, Jussi kertoo. Molemmat koneet tosin ovat hyvin kokeneita. Pariskunta Jussi Vuotilla ja Terhi Hopiavuorella on alueen johtava koneellista puunkorjausta tekevä kuvitteellinen yhtiö. Niitä valmistettiin Teksti ja kuvat: Mika Rassi Hallinta on vanhanaikaista, mutta toiminnot ovat samat kuin nykykoneessakin. Se on tiputettu tuonne keskelle ja siihen on pantu kaatopää.” Kouraharvesteri on pirkanmaalaisen Tehotela Oy:n valmistama malli Teho 130. Vanhojen metsäkoneiden ikkunoissa koreilee tarroissa justeerit ja teksti ”Hopiavuori Skoog Pojkarna”. Marttiinista pätkäisty Metsä-Marttiinin 7600 Turpo on alun perin ollut Ford 7600:n pohjalle rakennettu ajokone. Hopiavuoressa käytetään penkinpäällisenä vain nivalalaista suomenlammasta. Peräkärrynä on Metsä-Marttiinin Pomo 12 N. Pienestä työmaakopista kaikuu naurun remakka. Piti sitten tehdä se väärin näihin takkeihinkin, joita teetettiin”, Terhi ja Jussi kertovat. Traktorista on monille metsäsovelluksille tuttuun tapaan tiputettu etuakseli pois ja lisätty telikäyttöä varten kääntymättömät ja vetämättömät pyörät takapyörien eteen. ”Ensin teetettiin nuo koneissa olevat tarrat. Konekuljettaja Jussi kertoo, että palstalla harjoitetaan ensisijaisesti kuljailua. ”Nosturi on ollut kärryssä kiinni lähempänä traktoria, ja se on ollut katon korkeudella tornin päässä. Ei taideta siis olla haudanvakavan metsätalouden piirissä. K un vieras astuu Pyhäjoen Pirttikosken itärannalle, kyltti ilmoittaa hänen saapuneen Tunkiorannan lomakylään. 25. Myös kuormain on sama kuin ajokoneessa aikoinaan, mutta sitäkin on muunneltu. Kun on sopat syöty ja piimät särvitty, alkaa yhtiöllä alle vuoden olleen hakkuuja lähikuljetuskaluston esittely. Isäntäparilla on myös firman takit yllä. Tarran tekijä kirjoitti ’skog’ väärin kahdella o:lla
”Kuormaaja menee puuhun, ei tarvitse hämmentää turhaan.” Koneen mukana tulleet kaatopään ohjainyksikön kytkentäkaavio, mittaustulokset ja säätöohjeet olivat elintärkeitä papereita, sillä sähköt eivät aluksi toimineet oikein. Toiminnot ovat jämptejä. ”Enää ei ole suuria mysteerejä, niin monta tuntia on jo maattu alla.” Ohuita lehtipuita kone syö vinhaan tahtiin. 26 METSÄ-MARTTIINI JA TEG. Kun motopäätä käytetään, pumppu menee sähköisesti päälle. ”Traktoriin on pantu toinen pumppu. Vuoto saatiin tällä kertaa korjattua jakoavaimella. 80–90-luvun taitteessa Kone-Ketosen lisenssillä, ja ne vastasivat pienin muutoksin Keto 51 -hakkuupäätä. Kuormaaja toimii Marttiinin alkuperäisellä pumpulla, motopää toimii tällä lisätyllä.” Muutostyön tehneestä konepajasta ei enää ole tietoa. Kouran kestävyydestä ei näillä puilla saa täyttä käsitystä, mut”Tegin ohjaamossa tarvitsee parit kuulosuojaimet enemmän kuin Marttiinissa.” Kun Metsä-Marttiinin ajokoneesta on tehty hakkuukone, perävaunua on lyhennetty ja nosturi on laskettu tolpan päästä ja siirretty taaemmas kärryyn. Motopää on Kone-Ketosen Keto 51:tä vastaava Teho 130. Kone kuitenkin toimii hyvin. Hydrauliikkaa on lisätty motokäyttöä varten
Edelleen perheyhtiönä jatkava konepaja on nykyään nimeltään Marttiini Metal, ja se valmistaa pääasiassa maanrakennuskoneiden lisälaitteita. ”Voimaa on nosturissa liikaakin”, Jussi sanoo. Seuraavalla vuosikymmenellä siitä tuli oma yhtiönsä L. ”Siinäkin on kuormaajassa aivan liikaa voimaa.” Onneksi kone tuntuu kaatuvan ennen kuin repeää. ”Se menee nurin että heilahtaa, jos ei muista panna keulan noston lukkoja päälle. 2/2021 27. Jussilla on kärryn alle myös jalakset, mutta ne tietäisivät varmaan kellahduksia nekin. Marttiinin perävaunun robson-veto on motokäytössäkin usein tarpeen. ”Kaikki pelaa samalla lailla kuin nykypäivän koneessa. Kesällä ei varmaan voi ajaa ollenkaan.” Teg kaatuu Jussin mukaan helposti. Tunnin pari kun ajat, jo hiki valuu. Marttiinin konepaja, kun metsäkoneiden varustelutöiden määrä kasvoi. Pohjakoneena Ford, traktorin telirakenne, keulan nosto molemmilta puolilta ja häntäohjaus – siinä selvimmät yhtäläisyydet. Jos tuollaista koivua vetää, se tulee juurineen.” Jussi kehuu koneen toimintoja ajantasaisiksi, vaikka käyttö onkin toisenlaista kuin uusissa motoissa. Jussin metsänaapurit Esa ja Mika olivat työssä omilla kuvioillaan. Teg on muutaman vuoden vanhempi kone ja vielä jonkin verran vanhempaa suunnittelua. Tegin ja Marttiinin ajokoneet ovat olleet hyvin samanlaisia. ”Sillä ei ole mitään määrää, mitä tuolla kouran päässä on. Mutta onhan niissä vaikkapa ajo helpompaa hipaisukytkimellä.” Teg – kaikille aisteille Jussin Teg 750 on myyty alun perin kotimaahansa Ruotsiin. Mitään vikaa ei ole kaatumisista tullut. 70-luvulla Marttiinin konepaja alkoi rakentaa prosessoreita, mittalaitteita ja ajokoneita. Kuumakin siellä on. ”Tegin ohjaamossa tarvitsee parit kuulosuojaimet enemmän kuin Marttiinissa. Jos jollakulla on vastaava mittalaite jouten, Jussi Vuoti kaipaa varaosia. METSÄ-MARTTIINI 7600 TURPO MOOTTORI Ford 7000, teho 95 DIN-hevosvoimaa OMAPAINO 11 800 kg RENKAAT 16,9/14-30 PERÄVAUNU Rulla-Pomo 12 N (lyhennetty) KUORMAIN Fiskars 5000, puomin pituus 5,55 metriä + jatko KOURAHARVESTERI Teho 130 Esa Sarpola, Jussi Vuoti ja Mika Laitala kahvitauolla Hopiavuori Skoog Pojkarnan toimistossa. Jussin mukaan sen huomaa. Yhteyttä voi ottaa sähköpostilla jussivuoti.pirttikoski@ gmail.com. Kajaani 12 -mittalaitteesta on puun läpimitan kertova LCD-näyttö pimeänä. Se nouseekin helposti: olen pannut kettingin nosturiin ja kiskonut sen motolla pystyyn.” Syy helppoon keikahtamiseen on Jussille selvä. Suomeen se lienee rymistellyt kymmenisen vuotta sitten. Puukon kylkeen M arttiinin puukkotehtaalle Rovaniemelle syntyi muita tuotteita valmistava konepaja 1950-luvulla. Ensimmäiset merkittävät alan tuotteet olivat metsätraktoreiden perävaunut, ohjauslaitteet ja telit. ta ilmeisesti järeämpäänkin metsään uskaltaisi mennä koettamaan
28 METSÄ-MARTTIINI JA TEG. TEG 750 MOOTTORI Ford 5000, teho 75 DIN-hevosvoimaa MITAT pituus ilman perävaunua ja häntäohjauslaitetta 4200 mm, leveys 2400 mm, korkeus 3700 mm, omamassa 6700 kg RENKAAT traktorissa 16,9/14-30, perävaunussa 400/60-15,5 KUORMAIN Cranab SK 4010, puomin pituus 4,6–5,35 metriä, nostomomentti 39,24 kNm, puomin kääntökulma 380°, kouran kääntökulma 280° Ovi ja pellit ovat Tegissä vahvaa tekoa, Jussi kiittelee. Terhi ja Jussi Tegin romanttisessa huoneessa. Taittopuomi ja jatko ovat Cranabin kuormaimessa hyvin lyhyet. Häntäohjauskin toimii, kunhan perävaunun pyörien alla ei ole jäätä. Teg etenee telojen kanssa metsässä hyvin. Jos Vanhat Koneet on miesten lehti, nyt täyttyy Jussin harras toive rouvan esiintymisestä sellaisessa
Perävaunujen valmistajia oli useita – vetävät vaunut tulivat useimmiten Rottnelta. JUSSI VUOTI • työkonekuljettaja • opiskelee autoalaa ”Nuffin Ukko-Mestarin myin viime syksynä pois ja ostin tämän Tegin. Takaovikin painaa varmaan sata kiloa. Sen takia se kerran jo kaatuikin tiellä.” Vahvuuksissa ei ole säästelty. Jos keinunnan unohtaa lukita kuormauksen ajaksi, kone kaatuu helposti. ”Paljon mukavampi työskennellä Tegissä kuin istua Zetorissa väärin päin penkillä”, Jussi muistelee vanhoja metsässä käyttämiään vehkeitä. Konepaja teki Ford-traktoreihin pohjautuvia metsätraktoreita 60–80-luvuilla. Pohdimme tulevaisuutta. ”Ei kannata lähteä muiden metsiin. Lähinnä alustoina olivat Ford 5000 ja 7000. Näillä pallorenkaillakaan se ei käänny jäätiköllä mihinkään, kun kärry menee omia menojaan. ”Teg kulkee huonosti ilman teloja. Se tipahti kerran, enkä jaksanut kuin kääntää sen. Kouralla nostin paikalleen.” Vaikka Teg on vanha, on se Jussin mielestä puunajossa parempi kuin tavallinen ikäisensä traktori. ”En meinaa suksia laittaa. Minulla on aina vähän aikaa jokin vehje, ja sitten myyn pois, kun kyllästyn.” Tegin ohjaus on hoidettu omintakeisesti kahden tangon välityksellä. Hekin ovat omilla kuvioillaan hommissa. Vinssillä voi vetää suoraan sivultakin käyttämällä kuormaintelineestä roikkuvaa väkipyörää. Tämän kanssa ei tarvitse pelata kuin oikeastaan kolmella vivulla”, Vuoti sanoo. Mikä on Hopiavuori Skoog Pojkarnan strategia. Vanhan kattokuormaimen käyttö on omanlaistaan. Laajennetaanko toimintaa pian oman palstan ulkopuolelle. ”Aikaa on mietiskellä, että menipä taas väärin.” Sen Jussi on huomannut, että kovat metsärenkaat ovat sellaisenaan liukkaat. ”Kaikki osat ovat hyvin paksuja. Omissa hommissa joutaa pyörittelemään kolmisen varttia kierähtävää kouraakin. Konepeltiä ei tahdo yksin saada auki, se painaa ainakin 150 kiloa. Suomessakin Ford myi Tegejä varustettuna pääasiassa MetsäMarttiinin Pomo-perävaunuilla. ”Taittopuomi on hyvin lyhyt, ja sitä tulee käytettyä vähän. Sen saa tasaisella pihalla kiinni. 2/2021 29. Mutta täällä ja teloilla se on ihan pitelemätön.” Kun kuorma on tehty, istumme kahville metsänaapurien seuraan. Voi tulla pian velkaa”, Jussi Vuoti linjaa. Tegin etupäätä saa nostettua ja laskettua, oikeaa ja vasenta puolta erikseen. Lahden takaa T eg-ajokoneet olivat Ruotsissa Uumajassa toimineen Tegs Mekaniska Verkstadin eli Tegin konepajan tuotteita. Teg rakensi yleensä vain traktorit
Denim, legendaarinen työhousukangas, ja vuoden 1981 James 81C -kaivurikuormaaja kertovat samaa tarinaa – ne on tehty kestämään. 30. PALVELIJA ISÄLTÄ POJALLE JAMES 81C 1981 Joka jannulla oli Jamekset, jos uskomme 1960-luvun farkkumainosta
Tuusniemi 31
”Kiinnostuin siitä enemmän, ja kesän mittaan kävin hintaa tinkimässä.” Lopulta LH-Osassa kyllästyttiin. ”Puolisen vuotta ihan keväästä alkaen pyörin Kuopion LH-Osalla, mutta sitä ennen olin etsinyt kaivurikuormaajaa parikin vuotta. ”Mietin kuitenkin, että aika avuttomia vehkeitä, mieluiten traktorikaivuri. Kevät on konerakkauden aikaa. ”Ja antoivat ketjutkin mukaan!” Ketjut olivat jopa liian hyvät, joten Arin Massikka 3050 sai ne. K un Ari Mehtonen muutti takaisin synnyinkotiinsa maatilalle Tuusniemen Kosulaan kymmenen vuotta sitten, hän tiesi tarvitsevansa kättä pidempää. Kirvesmies-Ari kertoo hakeneensa ensin minikaivuria. Sillä mainospuheella uskalsin Jameksen ostaa.” Vuoden 1981 lusikkahaarukan nykyinen, Arin itsensä maalaama edustusasu peittää sillä tehdyt rankat urakat ja niitä seuranneiden unohduksen päivien alennustilan. Parin vuoden aikana kuljin sitten niitä katsomassa. Teksti: Kauko Ollila • Kuvat: Jan-Erik Laine ”Ei tarvinnut tehdä peltihommia, kun konepeltikin on sentin paksuinen.” 32 JAMES 81C. Salmiakkiruutuiset Ovakot ovat omiaan Massikan vetäessä metsäkärryä ja aisakuormaajaa, jotka nekin konemestari Mehtonen on kehnouden tilasta uudeksi saattanut. Ollako minikaivuri vai eikö olla... Hiljalleen kuumottanut kaivurikaipuu puhkesi pitelemättömäksi vuonna 2015. Sydän on elämänsä kunnossa LH-Osan laite ei ollut olemukseltaan mikään kevätvasikka, mutta sen momentinmuunnin oli korjattu ja eteen-taakseajon levykytkinpakat vaihdettu. Sellainen tieto on enemmän kuin sata jänistä, jos hankinnassa on paljon työtä puskenut momenttilootainen työkone. Tarjolla oli yksi samasta Syväsen pajasta lähtenyt Valtra-Valmetkin, mutta se oli liian kallis. Elvytystä piisasi, vaikka tärkein eli momentti olikin uusi. Niitäkin kävi mies katsomassa, sekä kumiettä metallitelaisia. Yhtä kasiykköstä Jamesta kävin katsomassa, mutta ei se oikein iskenyt”, muistelee Ari suhteen alkua. Yksi sukulaismies sanoi, että niitä oli hyvinkin paljon 80-luvun alussa työhommissa. Eipä lipsu jääkelillä lumia tyrkkiessä. Kaupat tehtiin ja laitos kiikutettiin vielä ostajalle kotiinkin. Kaivuri sai omat ketjunsa erään tutun kautta. Ja keltainen on kauniimpaa. ”Kun olen rakennusalalla, ajattelin, että otan sen tarvittaessa mukaan pakettiauton peräkärryyn.” Olisihan se pikku salaojitushommissa ollutkin kone paikallaan. Ehkei mies silti arvannut, mitä kaikkea se tarkoittaisi. Jotenkin vaan ihastuin Jamekseen
Hallintaventtiilit ovat Finnhydraulicin tekoa. Routainen ja kivinen maasto olivat nekin kotimaista valmistusosaamista puolustanut tekijä etenkin kaivurikuormainten varhaisvaiheessa. Varsinkin julkishankinnoissa painotettiin kuitenkin kotimaisen työn mahdollisimman suurta osuutta, ja teollisuustraktorit varusteltiin kaivimiksi ja kuormaimiksi Suomessa. Järeydeltään 81 C paini samassa sarjassa muun muassa Ford-alustaisen Vammas Majorin kanssa. Jameksessa on vielä perinteinen suljettu, ei-kuormantunteva, mutta kaksipaineiseksi tituleerattu hydrauliikka. Kaksipainejärjestelyllä valmistaja sanoo kaivuliikkeiden olevan nopeita mutta juohevia ja konetta sekä polttoainetta säästäviä. Määritelmä tarkoitti sitä, että koneessa oli oma runko, jolle pultattiin moottori, voimansiirto, hydrauliikka, kuormain ja kaivulaite. Tämä tuotto on myös kuormaajan käytössä. 2/2021 33. Jameksen kaksoissiipipumppu tuuttaa parhaimmillaan yli 200 litraa minuutissa, joten näppäräsormisenkaan moniliiketaiturin käsissä tuotto ei lopu kesken. Vuoden 1975 James 80 C oli ensimmäinen Syväsen erilliskomponenteista rakentama traktorikaivuri. Komponentteja ja kaksipainehydrauliikkaa H ankkijan edustamalla MF:llä oli oma monipuolinen työkonelinjansa. Ari Mehtosen kauttaaltaan tapittama järeä James on tehdastiukassa tikissä. Vickersin valmistama kaksoissiipipumppu tuottaa kaivurikäyttöön maksimissaan 202 litraa minuutissa noin 160 kilon paineeseen saakka. Myös ohjaamo oli Syväsen omaa tekoa. Mallin seuraaja oli 70-luvun lopulla esitelty James 81 C. Koneen kauhasylinterin murtovoima on 10 tonnia. Tehtaan esite kertoo James 81 C:n massaksi ilman kauhoja 8 500 kiloa mutta käyttöohjekirja 9 500 kiloa. MF:n nelipykäläisen ja hydraulisella suunnanvaihtajalla varustetun vaihteiston yhteydessä on Borg & Beck -momentinmuunnin. Kun paine nousee 175 kiloon, on tuotto parhaimmillaan 132 litraa minuutissa. Kaivurinsa voimilta Kasiykkönen on yllättävän lähellä monta tonnia keveämpää Viisiykköstä. Tosin isoveljen kauhasylinterin irrotusvoima on pikkuveljeen verrattuna kaksinkertainen eli kymmenen tonnia
Tarinasta liikkuu myös toinen samojen henkilöiden välinen versio, jossa kysyjä ja vastaaja ovat päinvastaiset. Hanke oli osa Maailmanpankin lainan turvin toteutettua suomalaisen liikenneinfran kohennushanketta. Ratin alaisen pääkojetaulun lisäksi Jameksessa on kuljettajan oikealla puolella mittaripaneeli, jossa sijaitsevat kriittisimmät juorut, kuten moottorin öljynpaineja jäähdytysnesteen lämpömittarit. Meininki mullistui 60-luvulla. Tarinan mukaan Teuvo Syvänen olisi kysynyt Kone-Hankkijan johtajalta Kalle Hirveltä, että mikä laitetaan tuotteiden nimeksi. Siihen liittyy myös legenda James-tuotenimen synnystä. Oja-aura oli jo menestystuote 4 000 kappaleen kannallaan. Pienen tilan viljelijä oli myös seppä. Melkein kaikki tapit ja puslat olen vaihtanut, kahteen sylinteriin on myös tiivisteet vaihdettu. Niin ikään Terä-brändin turvaohjaamot ja peräkärryt olivat Syväsen tuottama sisarmerkki. Syvänen myi konepajansa vuonna 1984 Mancon Oy:lle. Kaivurin ruususenuni Viitisen vuotta James oli päätyönsä tehtyään ollut maatilalla, sitten mökkiläisellä perinteisesti mökkitien ja talonpohjan teossa. Nimessä kuuluu suomalainen käsitys brittiyhteiskunnan tyypillisestä miespalvelijan nimestä. Syväsen ja Keskusosuusliike Hankkijan välille rakentui pitkä ja vahva markkinointiyhteistyö. ”Kai ne ovat laittaneet sellaiset hydrauliikat, että on ollut syytä tehdä heti vankaksi nuo puomitkin.” Sen sijaan tapittaminen ja puslittaminen on vaatinut aikaa ja hermoja. 1950-luvun lopulla laajennetussa pajassa valmistui lumilinkoja ja traktorin nostolaitteisiin kiinnitettäviä maatilakuormaimia. Kaivuvivuissa taas on sähköiset eteen-taakse ajonapit. Ulkonäkö oli karsea. Kengityssepästä teollisuusmieheksi L aatokan Karjalassa Kurkijoella syntyneen Teuvo Syväsen (1926–1986) perustama konepaja oli 1980-luvun alussa Loimaan suurin työnantaja. Vuonna 1963 syntyi kaivinkoneiden esikoinen, Fordson Majoriin istutettu James 600. Syväsen konepaja toimitti vuonna 1966 kaikkiaan 350 erilaista traktoripohjaista työkonetta valtion Tieja vesirakennushallitukselle maanteiden rakentamista ja kunnossapitoa varten. Esimerkiksi Valtra J 610 oli sama peli kuin James 610. ”Ei tarvinnut tehdä peltihommia, kun konepeltikin on sentin paksuinen.” Räkärautaa ei ole säästelty muuallakaan, sillä raskaasta työrupeamasta huolimatta puomisto on hitsaamaton. Ensimmäinen oma tuote olivat traktorin kitkaketjut. Ajan mittaan kuormaajia syntyi myös nimillä Bertta ja Jalo, ja jälkimmäistä nimeä löytyy esimerkiksi pienempiin teollisuus-Massikoihin asennetuista kaivureista. Hirmu työn olen niissä tehnyt”, mies huokaa. Planeettoihin ja monilevykytkimiin perustuvan suunnanvaihtajavaihteiston ansiosta iso James hyökkää kolmeakymppiä myös taaksepäin – periaatteessa. Syvänen varusteli vuodesta 1969 alkaen suuren joukon Valmet-pohjaisia Valtroja etukuormaimiksi ja kaivimiksi sekä kaivuri-kuormaajiksi. Syväsen tekemät Valtrat tunnistaa J-kirjaimesta mallinimen yhteydessä. Tosin ensi alkuun ne tehtiin eri yrityksen alaisuudessa, ettei Syväselle hyvin tärkeä Hankkija-yhteistyö vaarantunut. ”Laita vaikka James!” olisi kuulunut vastaus. Laitteissa oli pääasiassa pohjana Valmet 565, Valmet 864 ja Massey Ferguson 175. ”Hirveästi siinä fiksailua oli. Yhtiön ensimmäinen kuormaintuote oli monesta pienemmästä traktorista yhä löytyvä James 50 -etukuormain. Viimeiset vuodet laitos nukkui nummella. ”Jäkälää ja sammalta!” Mutta maalausta edeltäneet pohjatyöt olivat helpot. Lännen-brändin alla on nyt suomalaisten traktorikaivurien rakentamisen koko perinne 1950-luvulta alkaen, sillä sinne ovat päätyneet myös Vammas ja Lokomo. Ensin kasvavaan tuotantoon hankittiin entisen vaneritehtaan tilat ja pian tehtiin kokonaan uutta lisätilaa. 34 JAMES 81C. Mancon puolestaan ehti myydä Jamekset Lännen Tractorsille ennen kuin saavutti mainetta olemalla ensimmäinen suomalainen vararikkoon joutunut pörssiyhtiö. Yhtiön voimavarat venyivät äärimmilleen, mutta kaikki toimitukset tehtiin ajoissa. Nimellä oli kiire, sillä messut painoivat päälle
Takana ovat kurottajan palapinnat ja edessä traktorin peräkärryn pyörät. Valmistaja lupasi etukuormaajan huulilevyn kohdalle 3 000 kilon nostovoiman. Ari rengasti koneen ympäriinsä uudestaan. Kauniiksi lopuksi vielä työkaluista. ”Yhden vääntyneen 60-millisen päätapin jouduin kaasulla pilkkomaan. Nivelet ovat uutta ehommat Vanhojen Koneiden numerossa 8/19 olivat esillä Arin muut ajokalut ja muutamat metallityökoneet. Lumihommaa, varsinkin tänä talvena. Massikka valepuvussa Myllyn malli on Perkins A4.248 eli sama, joka tuli tutuksi ensi kertaa Massikka 178:n nokalla 1960-luvulla ja jota löytyy erilaisista työkonesovelluksista. Nokalla pyörivän hydraulipumpun muskelit ovat nuoruuden mallissa ja voimat tallella. Niinpä voimalaitos on saanut olla koskematta. Viime jutussa mainittiin hytistään kavennettu Massikka 135, Massikka 3050 ja Taavetti 880. Kolme vuotta sitten hommattu kiinansorvikin on otettu haltuun, joten tapit sekä puslat syntyvät ainesputkista ja romiksen sylinterinvarsista. ”Melkein kaikki tapit ja puslat olen vaihtanut. Taakse mennään samaa vauhtia, jos kantti pitää. Kauhasovite tehtiin sen mukaan. Käyntiinlähtö ja veto on mallikasta, eikä öljynkulunkia tarvitse vahtia. Taka-akseli on Massey Fergusonin teollisuusmalli. Kauhanvakaaja on mekaaninen. Ensin sitä monena päivänä hakkasin, mutta eihän se lähtenyt.” Jameksen tuntikello oli kuollut 9 500 tunnin kohdalla. Sorvin lisäksi Arin verstaasta löytyy järeänsorttinen prässi, omaa tekoa. Ari on myös käynnistänyt vanhan koneaiheisen Youtube-kanavansa Kone Manin uudestaan. Omatekoiset metallityökoneet Päivitettäköön myös Arin muu konetilanne. Koko möykyn paino ilman kauhoja on 9 500 kiloa ja työkunnossa noin kymppitonni. Kyllä kestää! Ari harkitsi myös expander-tappeja vanhojen tilalle, mutta kartiomaisen tapin ja paisuntaholkin hinta meni aivan suolaiseksi. Niiden seuraan on liittynyt vuoden 1972 David Brown 995. Koneella on tehty myös metsäautotietä ja kaivettu kotitalon viemärit uusiksi. Jatkosta sen verran, että jos jollakulla on pikku-Valmetti sopivaan hintaan luovutettavissa, asiakas saattaa löytyä Tuusniemeltä. Ajosuunnanvaihtoa varten on kaksi monilevykytkinpakkaa, joita ohjataan sähköhydraulisesti kaasupolkimen avulla. Että mitähän kaikkea vielä…. Kääntösylinterit sekä vetävät että työntävät. Oma apu paras apu. Mutta nyttemmin on se saanut kaverikseen kotovalmisteisen englanninpyörän pellinmuotoiluun. Ison Jameksen nousussa tassujensa ja kuormaimensa varaan on godzillamaista eleganssia. Huippunopeutta James kelaa kolmenkympin verran. Mitäpäs Ari koneella sitten touhuaa. Kahteen sylinteriin on myös tiivisteet vaihdettu.” 2/2021 35. Historiatiedon valossa kone on kuitenkin ollut ammattikäytössä hyvinkin 20 000 tunnin edestä. Kaivurin tapituksissa onkin nyt häränsilmät eli kunnon holkit, ja puomien tapinreiät on terästetty hitsatuilla lisälaipoilla. Ja englanninpyörä on saava vierelleen ”made in Kosula”tyyppisen levymankelin. Moottorikin on välillä vaihdettu, sillä uudisasennuksen väri oli vihreä jamesmaisen keltaisen sijaan. Vaihdelaatikossa on kaksi pykälää, joita tuplaa planeettatyyppinen kertojavaihde eli hidas ja nopea alue
Usko oli entisöijäporukassa välillä koetuksella. Vapaapalokunta entisöi ensiajokkiaan liki parikymmentä vuotta. Onni kuitenkin on, että auton kunnostus vietiin loppuun asti. Nyt se on sekä paraatiettä sammutuskunnossa. Oli täpärällä, että auto vielä saatiin koottua pienistä palasista maailmalta. Naapurikuntaan päätynyt pirssi ostettiin 80-luvun alussa romukasana takaisin kotiin. Teksti: Mika Rassi Kuvat: Mika Rassi, Säkylän VPK:n arkisto 36. Säkylä PALOKUNTA RAKENTAA BUICK MASTER SIX 1927 30-luvulla Säkylässä rakennettiin avo-Buickista paloauto. M onet suomalaiset palokunnat ovat kunnostaneet veteraaniautojaan meidän kaikkien iloksi. Säkylän vapaaehtoisen palokunnan ensimmäinen auto voidaan surutta lukea jälkimmäiseen kastiin. Osa näistä autoista on säästynyt suhteellisen hyvin, toiset kärsineet ajan saatossa enemmän. Nyt voidaan sanoa, että Säkylän VPK on rakentanut autonsa kaksi kertaa
37. Virranjakajan ja laturin yhdistelmä on tuttu esimerkiksi Takra-traktoreissa käytetyistä Waukesha-moottoreista. Joulukuussa VPK hyväksyi auton ja siihen asennettavan moottoriruiskun ostot sekä lainan ottamisen rakennushanketta varten. Ensimmäinen auto Lokakuussa 1934 Säkylän vasta perustettu vapaapalokunta päätti hankkia ensimmäisen paloautonsa. Aivan alkuperäiseen asuun ei autoa ruvettu entisöimään, vaan myöhemmin asennetut vinkkarit ja valot hyväksyttiin mukaan. Ne auttoivat kokonaan kadonneiden osien tekemisessä. Ohjaamon puuosia oli säilynyt sen verran, että alkuperäinen koko ja muoto kävivät niistä selville. Moottorin lohko oli jäätynyt halki. Savuke suussaan nikkaroi Vesa Seppänen. Autosta on säilynyt valokuvia niin Säkylän kuin Köyliön ajoilta. Säkyläläiset saivat varalohkon mäntineen, ja kahdesta voitiin koota yksi. Aluksi pari palokunnan jäsentä lähetettiin Helsinkiin tiedustelemaan, millä ehdoilla Veljekset Kulmalalta voisi ostaa auton. Ilmeisesti Kulmalan tarjous ei ollut säkyläläisten mieleen, sillä vielä samassa kuussa palokuntalaisista valittu joukko alkoi suunnitella paloauton rakentamista omin voimin. Virranjakajan kansi on yksi Amerikasta hankituista osista. Tämä rakennustyö on alun perinkin tehty Säkylässä
Auto oli vuosimallin 1927 Buick Master Sixin avoautoversio. Kenties autokin oli jo huonossa kunnossa: huhtikuussa se 38 BUICK MASTER SIX. Se myytiin silloiseen naapuripitäjään Köyliöön Vuorenmaan kylän vapaapalokunnalle. Ohjaamosta rakennettiin umpinainen. Ruiskun nostamiseen tarvitaan neljä raavasta miestä. Moottoriruisku ei ole alkuperäinen mutta hyvin samankaltainen. Ruiskuakin pidetään vetreänä. Miehistöä varten tehtiin penkit sivuille pituussuuntaan. Myös letkut ja tikkaat on rakennettu vanhojen mallin mukaan. Vuorenmaan VPK:n pöytäkirjan mukaan tehtiin vaihtokauppa, mutta Säkylän palokunnan pöytäkirjojen ja Vuorenmaan kylän historiikin perusteella Buick ostettiin rahaa vastaan. Vanhojen valokuvien perusteella Vuorenmaassa autoon asennettiin ainakin peili, suuntaviitat ja lisävaloja. Yleensä vapaapalokuntalaiset ajavat auton kerran kesässä Pyhäjärven rantaan ja ottavat ruiskulla järvestä vettä. Osa putkirakenteista tehtiin valokuvien perusteella. Alkuperäiset letkutelineet olivat siinä kunnossa, että ne kelpasivat vielä uusien malleiksi. Keskelle penkkien väliin sijoitettiin letkukelat, jatkotikkaat ja ruiskun imuletkut. Vuorenmaassa auto palveli kymmenisen vuotta, kunnes se päätettiin myydä joulukuussa 1958. Ruisku asennettiin ohjaamon taa poikittain. Puuseppä sai vanhoista laatikoista mitat ja muodot. Naapurikuntaan Keväällä 1948 Säkylän VPK luopui paloautostaan. Sen matkustamo-osa purettiin kojelautaan asti. Seuraavan vuoden alkupuolella sitä yritettiin huutokaupata, mutta hyväksyttävää tarjousta ei tullut
Auto oli vuosien mittaan purettu, ja sen osat olivat kulkeutuneet useisiin eri taloihin. Paluu Säkylään Loppuvuodesta 1982 Säkylän VPK alkoi keskustella Buickin hankkimisesta takaisin. Kuva on Kansalliskirjaston tallettamasta vuoden 1928 Buick-esitteestä. Isomman, yli 70-hevosvoimaisen moottorin automallisto sai nimekseen Master Six, ja noin kuudenkymmenen humman koneella varustettu pienempi auto Standard Six. Vaihteita Buickissa on kolme eteen ja yksi taakse. 20-luvun puolivälissä nelosmoottorista luovuttiin ja vanhasta kuutoskoneesta tehtiin isompi ja pienempi versio. ”Runko oli kahtena osana. Takajousitusta on muutettu niin, että peränylitystä on saatu enemmän. Erilaisia malleja oli toistakymmentä kolmella eri alustalla. Etuakseli oli hyödynnetty kärryjen alle yhteen taloon ja runko ja taka-akseli kärryksi toiseen. saatiin lopulta myytyä vain 22 000 markan hintaan, vaikka hankintahinta kymmenen vuotta aiemmin oli ollut 135 000 markkaa. Edessä on niin sanotut ulkopuoliset jarrut ja remmillä toimiva iskunvaimennin. Auton käyttötarkoitus ja ilme muuttuivat melkoisesti, kun urheiluvaunusta taiottiin paloauto. Perä oli säilynyt ehjänä halki vuosikymmenten. Säkyläläiset olivat kuitenkin saaneet tietää, että autosta oli vielä sen verran jäljellä, että sen kokoamista voitaisiin yrittää. Niiden erityispiirre oli kansiventtiilit, tuolloin harvinainen ominaisuus. Buick-mallisto muuttui jälleen 1930-luvun alussa. Tuomo Kankare oli koko pitkän projektin ajan kunnostusporukassa mukana. Alusta asti hankkeessa oli mukana kelloseppä Tuomo Kankare. ”Se oli aikamoinen romukasa, kun se naapuripitäjästä tuotiin tänne”, Kankare kertoo. Buickin kuutoset 1920 -luvun alussa Buickin automalleista kalliimmissa oli kuusisylinterinen moottori ja edullisemmissa nelisylinterinen. On2/2021 39. Ohjaamoon ei mahdu järin iso kuljettaja
Vaurio oli korjattu hitsaamalla. Tällaisia imusäiliöjärjestelmiä on ollut käytössä hieman erilaisia, mutta Buickissakin on yleisin ja tunnetuin eli Stewart-imusäiliö. Alkuinnostus oli kova, ja homman arveltiin olevan helppoa. Yrityksen Stewartin imussa B uickin moottorissa ei ole varsinaista polttoainepumppua, vaan polttoaine siirtyy kaasuttimeen imusäiliön kautta. Siinä oli kaikki männätkin mukana. Ne kuitenkin tehtiin Säkylässä samaan tapaan kuin vuosikymmenet aiemminkin. Onneksi autosta oli vanhoja valokuvia. Täyttöja tyhjennyssäiliön välillä on venttiili, joka estää polttoainetta pääsemästä takaisin täyttösäiliöön. Mallin mukaan Hanke ei kuitenkaan ollut toivoton, sillä esimerkiksi ohjaamo oli säilynyt niin, että se kelpasi yhä malliksi. Imusäiliö on jaettu kahtia niin, että yläosassa on täyttökammio ja alaosassa tyhjennyskammio. Varsinainen polttoainesäiliö sijaitsee kaasuttimen alapuolella. ”Sitä vain emme tajunneet, kuinka pieni tila kuljettajalle jää. ”Puuosia oli sen verran tallella, että hytin koko saatiin niistä selville”, Kankare kertoo mutta harmittelee samaan hengeenvetoon entisöinnin tarkkuutta. Jussi Antila myi Säkylään Buickin jäähdyttimen ja maskin. Tällöin polttoaine virtaa tyhjennyssäiliöön. ”Toinen lohko saatiin Heikki Jääsköltä. Meidän ammattimiehemme Vesa Seppänen istui alas, pisti nortin suupieleen, otti kynän ja mitan ja paperin ja piirteli vähän aikaa. Urakka kesti 17 vuotta. Tavaraa hankittiin myös ulkomailta. Hankkeeseen myötävaikutti myös Buick-harrastaja Bjarne Storm, jolta Säkylään saatiin muun muassa hallintalaitteita. Täyttökammiossa on koho sekä imusarjaan ja polttoainesäiliöön kytketyt putket. Pian huomattiin, että näin ei ollut. Köyliön aikana auton moottorin lohko oli jäätynyt halki. Moottorin alipainetta käytetään imemään polttoainetta säiliöstä kaasutinta korkeammalle sijoitettuun imusäiliöön, josta polttoaine virtaa painovoiman avulla kaasuttimeen. Vielä kun kuljettajan puolella on vararengas eikä ovea saa kokonaan auki, parempi on mennä apukuljettajan puolelta. Entisaikaan jäähdyttimen korkissakin oli tyyliä. Yläasennossa koho sulkee molemmat putket ja avaa ilmaventtiilin, jotta säiliöön saadaan sama paine kuin säiliön ulkopuolella. Apua maailmalta Suurempia murheenkryynejä olivat Buickin puuttuvat tai rikkinäiset osat. Innostuskin tahtoi välillä hiipua, ja tekijäporukka vaihtui. Kaikkia palokunnan tarvitsemia osia Storm ei voinut myydä, mutta onneksi ostoporukalla oli osaamista osien kopiointiin. Nyt tarvittiin harrastajien ja ammattilaisten apua. Renkaat tilattiin Englannista.” Omaan kotiin Autoa rakennettiin milloin vuokratallissa, milloin paloaseman pesuhallissa. Myös pyörien kapat ovat uudet, Krouvilan muoteilla valettu nekin. Olisi pitänyt tehdä ohjaamosta vaikka vain viisi senttiä pitempi. Varaa olisi ollut.” Osa paloautovarustuksesta oli kokonaan hävinnyt. 40 BUICK MASTER SIX. ”Yhdysvalloista saatiin yhden jäsenen sukulaisen kautta kaasutin ja erään Säkylästä sinne muuttaneen ansiosta virranjakajan kansi. neksi perässä oli pidetty öljyt, se oli säilynyt ehjänä.” Auton parissa alkoi työskennellä innokas vapaapalokuntalaisten joukko, joista kellään ei ollut kokemusta entisöintityöstä. Päällirakenteiden ja varusteiden teossa tarvittiin siis niin metallimiehen kuin puusepänkin taitoja. Virtasen Moottorityö Salossa otti molemmista moottoreista parhaat osat ja rakensi yhden ehjän”, Tuomo sanoo. ”Puskurin takana on kaarevakantinen kotelo. Kun koho on alhaalla, imusarjan alipaine imee polttoainetta täyttösäiliöön. Niistä otettiin mallia esimerkiksi takaosan telinerakenteisiin. Ei mennyt viikkoakaan, kun meillä oli sellainen peltikotelo”, Kankare kehuu tekijöitä. Siipipääkorkki on entisöijä Reino Krouvilan uustuotantoa
Kuljettajana Aulis Seppälä ja miehistössä Tenho Salonen, Aulis Aaltonen, Reino Salonen ja Heimo Rinne. Edessä on isommat renkaat, koska nokalla on raskas moottori.” Vuonna 1999 auto lopulta valmistui, ja silloin se myös museorekisteröitiin. Kun renkaat oli jo pantu paikalleen, ruvettiin tutkimaan vanhaa valokuvaa. Kun vapaaehtoinen palokunta täytti 80 vuotta vuonna 2014, tehtiin autolle oma koti eli lämmitetty vitriini paloaseman pihalle. VAIHTEET 3+1 JARRUT mekaanisesti vaikuttavat, ulkoa päin puristavat rumpujarrut kaikissa pyörissä; seisontajarru takapyörissä, vaikutus rumpuun sisältä päin RENKAAT edessä 7,00x21, takana 6,00x21 MITAT pituus 5,5 m, leveys 1,93 m, korkeus 2,3 m, akseliväli 3,27 m, omapaino 2250 kg 2/2021 41. Siellä se on siitä lähtien komeillut pelastustoimen jatkuvuuden merkkinä. ”Etuja takapyörät ovat erikokoiset, ja normaalisti tämmöisissä autoissa takapyörät ovat isommat. Kun entisöinti alkoi, remmiin löytyi vielä mies, joka oli ollut aikoinaan apupoikana mukana paloauton rakentamisessa. ”Vapaapalokunnan nuoresta väestä pitäisi löytää uusia hoitajia”, Kankare sanoo. ja erehdyksen kautta mentiin yllättävissäkin paikoissa. BUICK MASTER SIX 54 MOOTTORI kuusisylinterinen kipinäsytytteinen kansiventtiilimoottori. Paloauto on kulkenut monen sukupolven matkassa. Teho 75 hevosvoimaa. ”Ja kyllä sieltä halukkaita varmasti löytyykin.” Miehistön penkit toimivat myös kalustolaatikoina. Välillä se jalkautuu paraateihin tai muihin paikallisiin juhliin. Siinä näkyi renkaan koko, ja meillä oli renkaat väärin päin. Sylinterin halkaisija 89 mm, iskun pituus 121 mm, iskutilavuus 4,5 litraa. Nyt entisöinnin aloittaneista nuorimmatkin alkavat hipoa eläkeikää
Onneksi leikkuupöydän korkeutta hallitaan hydraulisesti. Hypätään Thermæniuksen kyytiin. Rypsin kevätmuoto ei ollut vielä yleistynyt. Puimurin ympärillä leijailevilta helpeiltä ja pölyltä suojaava kotelo olisi tarpeen. Syysrypsi oli tuolloin lähes ainoa puitava öljykasvi. Arvikan ensimmäinen Suomalaiset suosivat tuohon aikaan länsinaapurin elonkorjuukalustoa. HinatTeksti: Aulis Lassila Kuvat: Aulis Lassila, Museovirasto / Journalistinen kuva-arkisto / Erkki Voutilainen Kuljettajan oikealla puolella olevilla vivuilla säädetään leikkuupöydän ja laonnostokelan korkeutta. Pahaksi onneksi saunakukka oli päässyt rehottamaan harvahkossa kasvustossa. Ohjausakselilta lähtee vaijeri ainokaiseen ohjaavaan takapyörään. 42. E lokuun kahdeksas vuonna 1957 oli hyvä puintipäivä Jokioisilla. Syyskylvöisistä viljelykasveista erityisesti rypsi oli kärsinyt vakavia talvituhoja, ja yli puolet kylvetystä alasta oli jouduttu keväällä rikkomaan. Ruotsalaisia koneita pidettiin pätevinä. Jäähdytin on nostettu mahdollisimman ylös. Kalusto oli kirjavaa ja merkkejä oli monta. VAUHTIA PUINTIIN ITSEKULKEVALLA THERMÆNIUS ST 67 Leikkuupuimurit kehittyivät 50-luvulla kukon askelin. Kuljettajan edessä on moottorin ilmanottoputki. Ajopuimurit syrjäyttivät hinattavat. Syysrypsi oli tuleentunut hyvin, ja liikkeellä oltiin oikeaan aikaan – syyskylvöiset kasvit varttuvat puintikuntoon elokuun alussa. Kovin suuria käsivoimia tuskin tarvitaan hentorakenteisen kelan nostoon. Vuonna 1957 sitä viljeltiin noin 7 000 hehtaarin alalla tärkeimpinä viljelyalueina Satakunnan ja Hämeen läänit
Arvio oli myötäsukainen. Säiliön lyhyt tyhjennysruuvi on elevaattoreiden välissä pystyyn nostettuna. Vuonna 1957 Thermænius päivitti ajopuimuriaan. Säkit lasketaan alas liukumäkeä pitkin. Puintitappioista tai viljan roskaisuudesta ei moitittu. ST 68:n terä leikkasi 2,35 metrin eli 7,7 jalan leveydeltä. Thermænius ST 67 -leikkuupuimuria voi ihailla Jokelan Maatalousmuseossa Ruotsinkylässä, jonne se on lahjoitettu Pyhtään Siltakylästä. Hyväkuntoisessa puimuriharvinaisuudessa on säkityslaitteen sijaan 20 hehtolitran viljasäiliö. Mattokuljetin ei kuitenkaan syöttänyt pitkää ja haaraista rypsikasvustoa tasaisesti puintikelalle. Vaihteista (8+2) piti löytää kullekin puintitilanteelle sopivin. Puintikela oli nykymittapuun mukaan hyvin leveä 1,80 metriä. Säkittäjän edessä olevassa sylinterissä on rumpumallinen siemenseula, josta vilja valuu säkkiin. Suurin eri vanhaan oli työleveyden kasvu 30 sentillä. AVA on lyhenne valmistajan nimestä Arvika Verkstäder Ab. Kämper-dieselin öljynkulutus oli 0,25 litraa tunnissa. 43. Kummassakaan mallissa ei ollut ajovariaattoria, mikä olisi mahdollistanut ajonopeuden portaattoman säädön kajoamatta moottorin ja puintikoneiston käyntinopeuteen. Ruotsalainen Statens Maskinprovningar testasi Thermænius ST 67:n tuoreeltaan vuonna 1954
Puimurin uumenissa ollut 55 hevosvoiman Kämperin diesel tai samantehoinen Ford Cost Cutter -bensakone piti aikamoista mekkalaa puintikoneiston säestäessä. Moottori sijaitsee puintikoneiston alla etuakselin takana. Lokoisaa säkitystä Jokioisilla ahkeroinut puimuri oli säkkimallia. Puintikoneistoltaan se muistutti hinattavaa edeltäjäänsä BT-66:tta. Tämän päivän puimamies tai -nainen saattaisi hämmästellä myös yhtä Thermæniuksessa veuhtovaa 1,80 metriä leveää kohlinta. Tällä peltolohkolla ei kiirettä tosin ollut. Maanviljelyskauppa Oy möi Thermænius-puimureita nimellä Viking. Toivottavasti rypsinpuintiin oli varattu uusia, ehjiä juuttisäkkejä. Säkittäjä sai kunnolla liikuntaa ja terveen rusketuksen. 44 THERMÆNIUS ST 67. tavissa puimureissa Bolinder-Munktell, Thermænius ja Aros olivat kahmineet merkittäviä markkinaosuuksia. Rypsin keskisato oli vuonna 1957 reilut 800 kilogrammaa hehtaarilta eli pussit täyttyivät vitkaan. Toisen takapyörän sai lisävarusteena. Vanhahtava rakenne korvattiin Thermæniuksen suuremmissa malleissa kapeammalla kolakuljettimella. Oy Labor Ab toi maahan myös Arvika Verkstäder Ab:n (myöhemmin Arvika-Thermaenius Ab) valmistamia Herkules-maatalouskoneita. Puimurissa oli vain yksi takapyörä, mikä ei ollut ensimmäisissä ajopuimureissa lainkaan tavatonta. Myös säiliöversioon oli saatavissa lisävarusteena säkityslaitteet. Thermænius ST 68:n säiliömallin leikkauskuvasta nähdään, että nykypuimurin perustoiminnot ovat jo kohdillaan. Uudenkarhean oloinen Thermænius ST 67 oli valmistajansa Arvika Verkstäder Ab:n ensimmäinen ajopuimuri. Säkittäjä sai kunnolla liikuntaa ja terveen rusketuksen. Vilja ja roskat putoavat kahden seulan seulastolle, jossa puhaltimen ilmavirta poistaa kevyet helpeet. Lisävarusteena puimuriin olisi saanut 20 hehtolitraa vetävän viljasäiliön. Puitujen olkien jyvättömäksi ravistelusta ja poistamisesta huolehtii tavallisesti 3–6 kohlinta. Kun 50-luvun kuluessa itsekulkevia leikkuupuimureita alkoi olla saatavana, jäivät tutut ruotsalaiset merkit Massey-Harrisin jalkoihin. Pakoputki on pitkä. Puintikela oli nykymittapuun mukaan hyvin leveä – 1,80 metriä. Oljet jatkavat matkaansa kohlimelle, joka erottaa olkien joukossa vielä olevat jyvät. Moneen kertaan kierrätetyistä brasilialaisista kahvisäkeistä pikkuruiset rypsinsiemenet olisivat karanneet ennen kuivurille pääsyä. Keskellä näkyvä puintikela pui jyvät oljista. Leikkuupöydän työleveys oli 2,05 metriä. Huoltomiestä käy sääliksi. Pakokaasujen mukana tulevat kipunat haluttiin ohjata mahdollisimman kauas kuivista puintitähteistä. Onneksi rypsi ei liiemmin pölyä, viljojen säkityksessä keuhkot sen sijaan olivat kovilla. Sen jatkeena oli yhtä leveä mattokuljetin, joka siirsi elon puintikelalle. Kun toinen säkki täyttyi, piti ehtiä köyttää edellinen säkki kiinni ja nostaa se luiskalle. Säkkipinojen vieressä ja alla on vaihtoseuloja
Laukkanen Oy Pyhällöntie 41, Lieto • Puh. Deeren Deeren alkuperäisvaraosat ja lisävarusteet Myös vanhemmat ja erikoisemmat mallit, purkuosat, JD oheistuotteet ja öljyt, ja Castrol öljyt. Vanhat Koneet tilaajapalvelu: 03-2251 948, ma–pe 8.30–16.00 tilaajapalvelu@ vanhatkoneet.. Tutustu ja tilaa: www.raskaskalusto.fi Reissaa, tutkii, testaa. 02-868 3000 | Eurajoki www.vrp-makela.fi ”PITÄISIKÖ TALLIN VANHIMMALLE HANKKIA UUDET RENKAAT?” Konemiehen Varaosaliike Parts Heavy AGENT Myymälä Puh. 040 680 1688 Veistämötie 8, 90550 Oulu toimisto@heavypartsagent.fi WWW.HEAVYPARTSAGENT.FI www.filtervelho.eu Kun muutat, kerro myös meille. Konehuolto T. Kuljetusja konealan uutisten jäljillä aikaa ja vaivaa säästämättä.. 0500-226 028 www.konehuoltolaukkanen.fi Puh
Nämä ovat yhä tunteita aiheuttavia muistoja eikä niiden tarkempi käsittely ole tässä yhteydessä aiheellista. Mukaan tuli maatalous ja karjanpito, mutta ajoin parina talvena siinä ohessa myös turvetta. Linja pysyi edelleen samana kuin Laaksosen aikana. Esa Lintunen on mieltynyt Scaniakuorma-autoihin. Kun linjan ajo loppui, lähdin minäkin pois. ”Tämä tapahtui Valkeakoskella 17. Laaksosen rekalla aloin ajaa linjaa Pori–Rauma–Valkeakoski. Myöhemmin työnantajaksi vaihtui Valkeakosken kuljetus. Palasin Laaksoselle vuonna 1990 säiliöauton ajoon”, Esa muistelee. Näin on käynyt Punkalaitumellakin, jossa eräästä pihapiiristä löytyy mies ja useampi Scania. päivänä lokakuuta vuonna 1974. ESA LINTUNEN Leipätyö kuorma-autojen ratissa on saanut monen autonkuljettajan myös vapaa-ajallaan tai viimeistään eläkepäivillä viihtymään aiheen parissa. Raskaalla kalustolla tien päällä työskennellessä on aina mukana muista tiellä liikkujista aiheutuvia riskitekijöitä, joilta Esakaan ei ole välttynyt. Scania-harrastaja Punkalaitumelta 46. Miehen tarinat ovat lupsakoita, mutta ei niitä vakavampiakaan asioita tarvittaessa kaihdeta. Vammalan Vappuparaati on ollut kevään ensimmäisiä kohteita, kun autoja on tallista talven jäljiltä käynnistelty. Kaksi pahaa onnettomuutta miehen pitkällä uralle on mahtunut. Kuljetusliike P. Tapahtumia ja kokoontumisia on Scanioilla kierretty ahkerasti. Teksti ja kuvat: Kari Ruusunen E sa Lintunen kertoo kuorma-autoharrastuksensa alkaneen luontevasti ammatista ison auton ratissa
”Sitten se on tullut ilmeisesti Ylitorniolle. Kun Pauli Wiklundin Bedfordista särkyi kardaani, kävi Esa Scanioineen noutamassa potilaan pois tien ohesta. (kuva: Esan kotialbumi) Sen sijaan voimme palata nykyhetkeen ja tutustua Esan harrastekalustoon, jossa yhdistäviä tekijöitä ovat merkki, autojen työura valtion tai palokuntien leivissä sekä yhtä yksilöä lukuunottamatta niiden ensimmäisten omistajien alkuperäinen kotimaa. Petterissä oli kuorma päällä, ja siksi operaatiosta tuli varsin näyttävä. ”No kun muihin ei ole pystynyt”, Esa toteaa pilke silmäkulmassa. 47. Scania L36 4X2 1967 Kaksiakselinen lyhytkuonoinen Scania L36 on suorittanut työuransa länsinaapurimme puolustusvoimissa. Harrastajakavereita autetaan aina tarpeen tullen. Tältä kolmannelta minä sen sitten ostin kolmisen vuotta sitten.” Esa kertoo. Sieltä se on ostettu Rovaniemelle, jossa sillä on ollut kaikkiaan kolme omistajaa. Mutta miksi juuri Scania
Samoin autossa oli pieni nosturi. 48 Esa Lintunen Harrastaja. Scania on museorekisterissä. No, olen minä sillä kirkolla käynyt”, Esa yllättää. Auton mittarilukema on kuitenkin työhistoriaan katsottuna melko suuri, runsaat 320 000 kilometriä. Rahtilavalle rakennettu yksiö on mainio tukikohta ajotapahtumien aikana. Päällä oleva lava on kuitenkin sama, joka Scaniassa oli hankintahetkellä. Scaniassa on kiinteä lava ilman kippiä. Esa hämmästelee itsekin, kuka sillä on niin paljon ajanut ja miksi. Auton juuret ovat kolmekuutosen tavoin Ruotsissa, eivät kuitenkaan armeijan leivissä. Toimittaja olettaa, että se on myös ahkerassa harrastekäytössä. ”Scania on ollut naapurimaassa palokunnalla säiliöautona. Autossa on alunperin ollut kippi, mutta Esa on purkanut sen pois odottelemaan asennusta työn alla olevaan L50-Scaniaan. Ylitornion ja Rovaniemen kautta auto päätyi Esan hoiviin Punkalaitumelle. ”Ei sillä mitään ole ajettu. Scania P92H 6X2 1985 Punainen ysikakkonen on alustaltaan raskasta H-sarjaa. Ruotsista se on tuotu Scania L36 vuodelta 1967 on alunperin Ruotsin armeijan kalustoa
Alunperäiset kippija nosturivarustukset Esa on ottanut valmistumassa olevaan L50-projektiinsa. Auto on ensirekisteröity Suomeen tammikuussa 2015. Scaniasta oli jo ennen sen Punkalaitumelle tuloa purettu säiliövarustus pois. Tämä Kolmekuutosen ohjaamo ei ole niin peltinen ja karu kuin 1960-luvun kuorma-autolta voisi odottaa. Hiekkapuhalluksen lisäksi runkoa täytyi uusia pieni pätkä. Kolmekuutonen on Esan eniten ajettu Scania, mittarissa on 320 000 kilometriä. Isojoella auto oli vain myynnissä, sillä ei ole ollut minua ennen yksityistä omistajaa täällä Suomessa”, Esa kertaa. Punkalaitumella alettiin kunnostaa autoa ja odottaa museorekisteri-iän saavuttamista, vuoden 2016 alkua. Pohjanmaan Isojoelle. Säiliön tilalle Esa asensi vaijerikäyttöiset vaihtolavalaitteet. ”Koppi on rakennettu täysin uusiksi runkoa myöten. Pääosin hyväkuntoinen auto kaipasi rungon osalta hieman hoivaa. Lavalla oleva asumus on alunperin Sauruksen valmistama paloauton koppi vuodelta 1982. Tämä johtuu Esan mukaan siitä että H-sarjassa käytetty järeämpi runko kerää rakenteensa ansiosta itseensä runsaasti kuraa ja muuta likaa korroosion alkulähteeksi. Päällä on rahtilava, ja siihen rakennettu kätevä reissuasunto. Mutta auton kokonaisajomatka on edelleen pieni, 150 000 kilometriä. Kolmekuutosessa on nykyisin kiinteä lava. Esa itse on autolla ajanut vähän, käynyt omien sanojensa mukaan vain kirkolla. 2/2021 49. Jos 36 on Esalla jäänyt vähälle käytölle, 92 on puolestaan maistellut tietä harrastekäytössä senkin edestä. Sisusta on asuntovaunusta, ja lämmityksestä huolehtii Webasto, joka on lähtöisin jostain armeijan vehkeestä.” Scania 82M 4x2 1983 Miehistöohjaamolla varustettu Kasikakkonen on syksyisenä jutuntekopäivänä ajettu talliin odottamaan uutta ajokautta. Vaihtolavalaitteet tekevät ajokista käytännöllisen ja rahtilavalle rakennettu yksiö on mainio tukikohta ajotapahtumien aikana. Scania P92H vuodelta 1985 on varustettu vaihtolavalaittein
Kun Esa asensi autoon vaihtolavalaitteet, siiitä tuli käytännöllinen peli harrastekäyttöönkin. 38 vuoden aikana mittariin on kertynyt noin 75 000 kilometriä. Scaniassa oli paikallaan nokkapumppu ja vesisäiliö, jotka myin pois. ”Se on myös ollut Ruotsin armeijalla. 50 Esa Lintunen Harrastaja. Ysikakkonen on myös lähtöisin länsinaapurista, jossa se toimi palokunnan säiliöautona. 1980-luvun paloauton päällirakenne on tehty runkoa myöten uusiksi ja siitä on saatu mainio asumus reissuyöpymisiin. Paloautotaustasta johtuen Scaniaa ei ole ajomäärällä kiusattu. Renkaat olivat hyvät, joten auto oli kaikkiaan edullinen hankinta”, Esa myhäilee. Kävimme autoa katsomassa ja ostin sen. Aluksi kiinnitys tapahtui kiilatapeilla, mutta nykyään lava pysyy paikallaan paineilmatoimisilla lukoilla. Scania L50 Verstaan puolelta löytyy vielä yksi Scania, jonka kunnostus on loppusuoralla, käytännössä kokoamista vailla. Auton juuret ovat lähes yhteneväiset kolmekuutosen kanssa. yksilö poikkeaa Esan muista Scanioista Suomi-historiansa ansiosta. Sieltä se oli ajautunut Orimattilaan, jossa se oli ollut hetken, kun kaverini kertoi, että nyt olisi tietynlainen Scania kaupan. Mukava yksityiskohta ysikakkosessa on hytin sivussa olevat tikkaat. Rahtilavan takaosa jäi terassiksi. ”Auto on ollut alkujaan Padasjoen palokunnalla. Scaniaan asennettiin rungon päälle vetopöytä ja perään laitettiin kärry, joka oli täysperävaunusta muutettu pokatuksi puoliperälavetiksi. Vetopöytää ei enää laillisesti saa Esan Scaniaan asentaa, ja tilalla onkin pieni lava, joka ei ole kiinteä. Vetopöytä on edelleen tallessa, mutta lavetin Esa on myynyt. Tämäkin tuli Suomeen Ylitornion kautta ja Hankintahetkellä 92 oli ilman päällirakennetta
Tavaraa mahtuu pienelle lavalle, joka on irrotettavissa. Webaston lämmittämässä ja yllättävän tilavassa asumuksessa kelpaa yöpyä tai viettää vaikkapa sadepäivää mikäli kyseinen säätila sattuu matkalle osumaan. Verstaan puolella oli kasaamista vailla oleva Scania L50-projekti, joka on myöskin lähtöisin Ruotsin armeijalta. Scania löysi myöhemmin uuden kodin Keski-Suomen Jämsästä, mutta auto on palannut jälleen Pirkanmaalle nykyisen tamperelaisomistajan myötä. Kakkossarjan Scanian ohjaamo oli aikanaan edistyksellinen, eikä sitä vieläkään ajan hammas ole pahasti päässyt puraisemaan. Ensimmäinen reissu omalla ajokilla oli kymmenisen vuotta sitten Vetkun keikka Nokian ja Hämeenkyrön maisemiin. Tuttua kaavaa noudattaen kyseessä on entinen pelastuslaitoksen ajokki. Yksi on joukosta poissa Aivan kaikki Esan omistamat Scaniat eivät ole enää Punkalaitumen tallissa nähtävillä. Siihenkin autoon Esa oli asentanut vaihtolavalaitteet. Toisinaan täytyy kalustosta myös luopua, jopa siitä ensimmäisestä jolla aloitettiin tapahtumiin osallistuminen. 2/2021 51. Autona oli tuolloin samanlainen L50-Scania, joka nyt on tallissa valmistumassa. Esan tarkoitus on saada ajokki tien päälle kesällä 2021. Kuntonsa puolesta se on varsin hyvä lähtökohta harrasteajoneuvoksi. Esan talliin on ilmestynyt jälleen uusi projekti. Harrastuksen myötä tulivat kuvioihin muiden muassa Veteraanikuorma-autoyhdistyksen ajot. Padasjoen entinen paloauto on luovuttanut nokkapumpun ja säiliön pois. Esan ainoa Suomi-Scania oli päästetty talvilevolle. päätyi Keminmaalle, josta minä sen ostin. Kolmekuutonen ja tämä tulivat minulle suurin piirtein samoihin aikoihin.” Scania on saanut uuden maalin hyttiin ja lavaan, joitain pieniä osia on vielä pintakäsittelemättä
52. Ahjo oli ennen poljettava, mutta nykyään siinä puhaltaa ilmaa vanha öljypoltin. Kenttäahjo on kulkenut Kaukon matkassa kotitilalta asti
K aikki satumaat eivät ole aavan meren tuolla puolen. Kaukorannassa vietetään eläkepäiviä. Meillä oli nautakarjaa, ja lisäksi tein koneurakointia. Aikaa ei tahtonut riittää kaikkiin hommiin, joten sitten lopetettiin karjanpito”, Kauko kertoo. Tuo konepaja toiTeksti: Mika Rassi Kuvat: Mika Rassi, Kauko Rajalinin arkisto Kauko Rajalin 2/2021 53. Silti pajan ahjossa hehkuu vielä tulinen silmä ja viilauksen kiusketta säestää sepän ajukopan ratasten narina. Huoltotöiden ohella Rajalin suunnitteli ja rakensi monenlaisia koneita. ”Minulla oli jo kotipaikalla pajapahanen, jossa korjasin kylän isäntien koneita. Ihmettelimme Kaukon koneita, uusia ja vanhoja, ja tutustuimme monissa öljyissä käsiään uittaneeseen mieheen. Sama meno jatkuu eläkkeellä. Navetasta pajalle Kannonkoskelainen Kauko Rajalin oli ensin ammatiltaan maanviljelijä. Sen niminen on Kauko ja Soile Rajalinin järvenrantatalo – tai vanhuuden paikka, kuten he itse sanovat. AIVOTYÖTÄ AJANKULUKSI Maanviljelijä Kauko Rajalinilla oli ensin kotipaja, kunnes hän perusti konepaja Kannonkoneen 1980-luvulla. Kannonkoskellakin Vihtasaaressa laine liplattaa Kaukorantaan. Nousimme maihin Kaukorannassa mekin. Rajalinin mielestä koneenrakennuksessa kiehtovinta on aivotyö. 80-luvun puolivälissä kyläsepän viraapelitouhusta tuli ammatti, kun Kauko perusti kumppaninsa kanssa yrityksen nimeltä Kannonkone
Yhtenä iltana sitten suunnittelin ja piirustelin sellaisen vaunun, ja ne suunnitelmat hyväksyttiin. ”Valmetin tilauksesta tein myös viisi kappaletta monitoimikoneen simulaattoreita. Talvi teki monenlaista kiusaa. Nosturi toimi välillä, välillä ei, ja joskus jokin liike hävisi. Valmetin metsäkoneita kävin huoltamassa 20 vuotta.” Lisäksi Kannonkoneella tehtiin paljon esimerkiksi nosturiasennuksia. Sanka oli irronnut saranasta. Saarijärven Tarvaalassa sellainen heilui viime syksynä vieläkin”, Rajalin tarinoi. Betoniyhtiö Betsetin tilauksesta Rajalin teki rajut vaunut. Sekin korjattiin.” Honkien huminassa Metsäkonehuollot olivat oma lukunsa. Betsetillä niitä on yhä käytössä. Pantiin 30 litraa öljyä lisää, ja nosturi alkoi toimia. Myös omaa tuotekehittelyä tehtiin, kuten värimerkkaussuuttimia Valmetille. ”Valmet 828:n runko oli mennyt metsässä keskeltä poikki. Huomasin, että säiliössä ei ollut öljyä. mii edelleen, mutta Kauko on jo myynyt osuutensa pois. Asentajan kanssa kannettiin korennolla keskinivel sinne parinsadan metrin matkan päähän. 45 tonnin kuormia kuulemma siirtävät niillä.” Rajalin teki myös monta muuta pienempää suunnittelutyötä, kuten yhdistetyn laikutusja kylvölaitteen metsäkoneeseen. Omatekoisissa koneissa on vanerista tehdyt hihnapyörät eri nopeuksia varten. 54 Seppiä ja mestareita Kauko Rajalin. – Siinä koneessa kaksi pumppua vetää kahdelta puolelta säiliöstä. Aivan pieniäkään remontteja ei Kannonkoneella hyljeksitty. Ne menivät metsäkouluille. Lunta oli paksulti ja pakkasta 20 astetta. Se painaa sata kiloa”, Rajalin naureskelee nyt. Näistä palasista syntyivät koneen alle siirtopyörät. Me teimme kolme elementtisiirtovaunua. ”Kerran yksi isäntä tuli silmälasien kanssa. ”Tarvittiin vaunu, jolla sai ontelolaattoja vedettyä hallista ulos ja sitten pihalla nostettua ylös, että kuorma-auto pääsi alle. ”Meillä oli Valmetin huoltosopimus. Myös kaksi kuormainsimulaattoria tehtiin. Joskus joutui ponnistelemaan kuin vaimot vesitiellä ennen. Kannonkoneen leipäpuu on ollut raskaan kaluston huolto. ”Isäntä soitteli, että Valmet 862:ssa oli vikaa. Kun kone oli kallistellut metsässä, pumput olivat vuoroin vetäneet tyhjää.” Kun Kauko rakensi vannesahaa, hän kevensi yläpyörää poraamalla siihen reikiä. Ajoin vähän yli 200 kilometriä katsomaan, että mikähän koneessa on. ”Kerran vaihdoin moottorin metsässä, kun oli paha lumituisku. Avainpakki oli lunta täynnä, sieltä ei meinannut avaimia löytää.” Oli sitä sentään välillä helpompiakin huoltoja
Myös takapään nostolaite on sähkötoiminen, mutta voimaa siirtää hydraulikoneikko. ”Ajattelin, että teen vaikeimman kautta. Pyörien nivelet ja navat ovat Peugeot’stä. He puhuivat, että taitaa melkoinen mörkö tulla siitä. Mörössä on Volkswagen Golfin 1,9-litrainen dieselmoottori. Molemmille takapyörille on oma jarrupoljin. ”Runko oli jo tehtynä, kun minun poikani kävivät tässä. Piti ketjupyörällä tasoittaa sitä eroa. Melkoinen Mörkö V iime talvena Kauko Rajalin rakensi ensimmäisen omatekoisen traktorinsa nimeltä Mörkö. Ohjauspyörässä on mukavuutena korkeudensäätö. Levyn voi tiputtaa pois tai lukita ylös, jolloin vinssi vapautuu muuhun käyttöön. Ohjaus on itse tehty, vain sylinterit on ostettu, vaikka niidenkin rakentaminen olisi onnistunut. Rasvauskohteita on traktorissa yllin kyllin. Kun levysovitteen tiputtaa pois tai kiinnittää ylös, vinssi vapautuu muuhun käyttöön. Vaihdelaatikon tasauspyörästö tasoittaa myös.” Ohjauksen orbitrol on peräisin metsäkoneesta. Hydrauliöljysäiliökin on pellin alle mahtunut. Päävirtakatkaisin kuuluu joka vehkeeseen. Siellä uritus akselin päässä on niin pieni, että se hajoaa, jos sitä kuormittaa kovasti.” Kauko näki Mörön eteen paljon vaivaa. Kauko katkaisi sen sopivan mittaiseksi, vaikka se tällaisenaankin vielä keventää takapäätä melkoisesti. Golfin moottori on traktorissa luontevasti pitkittäin. Ohjauspyörän korkeutta voi säätää. Sanoin, että se on sitten Mörkö”, Kauko valottaa nimen taustaa. Mutta nokalta ei voi ottaa kovin suurta kuormaa. Esimerkiksi vetävässä ja keinuvassa etuakselissa piti saada nivelet justiinsa kohdalleen.” Lopputuloksesta Rajalin toteaa monen muun tekemänsä koneen tavoin: ”Pientä aivotyötähän tämä vaati, mutta se on minusta mieluisaa hommaa.” Etulevy löytyi naapurin romukasasta. ”Auton vasemman pyörän veto vaikuttaa nyt taka-akseliin ja oikean pyörän etuakseliin.” Vetävät akselit ovat peräisin Mazdan pakettiautosta, mutta Kauko on niitä kaventanut. ”Niissä oli eri välitykset, 1:5 ja 1:4. ”Turbon otin siitä pois, koska teho riittää ilman sitäkin.” Autossa poikittain ollut moottori on nyt Mörössä pitkittäin. Etuakselin keinun pronssipuslat on omassa sorvissa tehty. Mörön nokalla on sähkövinssi, jolla puskulevy nousee. 2/2021 55. ”Minun piti laittaa tähän enemmänkin hydrauliikkaa kuin vain ohjauksen pumppu. Mörön mittaristo on laaja. Vaihteiden löytämistä helpottaa kaavio-ohjain
Sehän meni kuuttakymppiä.” Vanhempi kolmonen eli 3DL vaati myös huoltoa. Myyntiin asti näitä ei valmistettu, mutta koekappale tekee polttopuuta edelleen. ”Maatalouskoneita tein aika paljon, muun muassa apulannan levityskoneen ja jousikarhin. ”Kun se oli uusi, nuoskalumikin meni läpi. Hitsasin sen ehjäksi. Auton peräkärryjäkään en ole ostanut yhtään, ja niitä onkin tullut tehtyä varmaan viitisenkymmentä kappaletta.” 70-luvulla rakennettu lumilinko on tehnyt joka talvi töitä. Kone oli kokonaan mekaaninen. Puikon pää mutkalle ja peilistä katseltiin. 56 Seppiä ja mestareita Kauko Rajalin. Omaa tekoa Jo ennen Kannonkoneen perustamista Kauko oli rakentanut työvälineitä omaan käyttöön. Se on 90-luvulla tehty automaattinen klapikone, joka syöttää, karsii, katkoo ja halkoo syöttölaitteeseen asetetun rangan. Se oli aika konstikasta. Peräkärryt olen aina tehnyt kaikki itse. ”10/42:sta oli lohkosta putkien väli halki. Sitten sisään meni kivi, ja syöttökierukka kärsi siinä niin, ettei enää oikein mene.” Yhdestä koneesta Rajalinille on myönnetty patenttikin. Yksi oli kymmenvaihteinen kolmonen. Kauko Rajalin huolsi pitkään metsäkoneita. Rajalin sai vuonna 1996 patentin tähän klapikoneeseen, joka syötti, karsi, katkoi ja halkoi puun. O-renkaan uran pohjastakin piti hitsata, koska lohko oli halki sinne asti. ”Niitä piti ryhtyä valmistamaan Kannonkoneella, mutta se jäi, kun oli paljon kaikkea muuta työtä.” Muutaman traktorinraadon Kauko on myös ehtinyt korjata. Ontelolaattojen siirtämistä varten tehtiin Kannonkoneella kolme Rajalinin suunnittelemaa vaunua. Erityisesti mieleen on jäänyt kaksi Nuffieldia, joissa oli perusteellista moottorivikaa. Karahiomakoneella hioin sen uran. Kone kiinnitettiin traktorin nostolaitteeseen, ja se sai käyttövoimansa traktorin ulosottoakselilta. Traktoriin pantiin vielä nelos-Nuffin renkaat ja Kylmäkosken kertoja. Joskus eronneen pariskunnan joutui liittämään maastossa takaisin yhteen
James-kuormaajassa on kiinni kettinki, jolla kulutusteräksestä tehty hurja puskulevy nousee. Ei se sitä tarvitse, kun on koko levy kulutusterästä.” 168-Massikkaan Kauko on rakennellut lisähydrauliikkaa juuri puskulevyä varten. ”Sain tutulta konepajayrittäjältä Hardoxista tehdyn ison putken. Ne oli paikattu Plastic Paddingilla, eivätkä ne tainneet ihan tiiviitä olla. Massikan nokalla on lisähydrauliikan öljysäiliö, jonka Rajalin on maastouttanut ovelasti. Aika ei kulu muuten”, Kauko toteaa. ”Eläkepäivillä täytyy jotakin rakennella. Ahjossaan Rajalin on takonut monenlaista pientä käyttöesinettä: puukkoja, oven ripoja ja saranoita. Rajalinin kotopaikalta peräisin oleva ahjo on alun perin ollut poljettava, mutta mies on laittanut siihen vanhan öljypolttimen puhaltimeksi. Hitsasin siihen uudet paikat.” Rakentelu jatkuu yhä, sillä mies ei malta olla jouten. Levyn sovitteet ovat kiinni vetokoukussa. Kuten monen muunkin sepän pajassa, myös Rajalinin verstaalla taistellaan kellon pysähtymistä vastaan. Isä oli viljelijä mutta lisäksi myös puuseppä ja aikoinaan laivalla höyrykonemestarina.” Monet työkoneet Kauko on pajaansakin rakentanut, esimerkiksi nauhahiomakoneen ja vannesahan. Molemmissa on paikka puruimurille ja vanerista tehdyt hihnapyörät, joilla välityksiä saa vaihdettua. ”Tavallaan. Kotoa on tullut työkoneita. Metallisorvi on seurannut Kaukoa kotipaikalta Kannonkoneelle ja Kaukorantaan. 2/2021 57. Onko tekniikan harrastus myös sieltä peräisin. Niin ikään lapsuudenkodista on kulkenut mukana käsikäyttöinen tahko, johon Kauko on taannoin tehnyt uuden rungon ja asentanut sähkömoottorin. Rajalin teki opetuskäyttöön niin motokuin kuormainsimulaattoreita. Taannoin Kauko teki traktoriin sekä perälevyn että puskulevyn juuri sopivasta hylkymateriaalista. 70-luvulla Rajalin rakensi lingon, joka on siitä asti ollut lumitöissä joka talvi. Leikkasin sen kolmeen osaan, ja siitä tuli tuommoiset levyt. Levy kääntyy hydraulisesti. Kuorimalaikassa on Kaukon tekemä vaihdelaatikko, joka kääntää pyörimissuunnan ja tuo nopeutta lisää. Seppä syntyperältään Kaukorannan kotiverstas on pieni mutta käytännöllisesti järjestetty. Miltei kaikki koneet ovat pyörien päällä hydrauliprässiä ja kenttäahjoa myöten. Jameksen kuormaaja toimii kettingin kautta levyn nostajana. Joku ihmetteli, että enkö ole pannut levyyn kulutusterää ollenkaan. ”Siinä oli joskus varmaan kiertokanki tullut ulos, sillä öljytilassa oli molemmin puolin isot reiät. Ne ovat kestävää tekoa, mutta levyn saa tiputettua pois irrottamalla yhden tapin
Toiminta päättyi ja koolle kutsuttiin sijoittajakonsortio. Järeä traktoriköntys oli 60-luvun Ruotsissa omassa teholuokassaan. Linköpingissä ja vuonna 1917 Arlövista hankitussa vaunutehtaassa valmistui henkilöja tavaravaunuja. Erland Ugglan katse oli tähynnyt taivaalle jo 20-luvulla. V uonna 1907 linköpingiläisten veljesten Carl Johan ja Erland Ugglan perustama AB Svenska Järnvägsverkstäderna (ASJ) toimi aluksi nimensä mukaisesti Ruotsin rautatielaitoksen (Statens Järnvägar – SJ) hovihankkijana. Lopulta ASJ:n tuotepalettiin kuului lähes kaikki kiskoilla kulkeva raitiovaunuista kiskobusseihin. Mutta oliko pyöräkuormaajasta traktoriksi. ASJ Ruotsalainen ASJ-konepajayritys työnsi lusikkansa moneen soppaan. Falunin konepajassa taottiin höyryvetureita. Rakennettiinpa ASJ:llä Tukholman metrovaunujakin yhteistyössä Asean kanssa. Junien ja Saabien ohella se valmisti Parca-traktoreita. Taivas ja maa ASJ ei malttanut pysyä lestissään vaan aloitti vuonna 1931 linja-autojen korien valmistuksen ja perusti samoihin aikoihin tytäryhtiön ASJA:n (AB Svenska Järnvägsverkstädernas Aeroplanavdelning). ASJA:n rahkeet eivät tähän riittäneet. Svenska Aeroplan AB eli SAAB sai alkunsa vuonna 1939. Suuren maailmanpalon alkaessa kuumottaa 30-luvun lopussa Ruotsin valtio halusi modernisoida ilmavoimiaan. ASJA-lentokoneiden tuotanto ankkuroitui Linköpingiin. PARCA pyöräkuormaajasta traktoriksi 58
Seuraava aluevaltaus oli Parca-maansiirtokoneet. Kuvan yksilö edustaa esisarjan alkupäätä valmistenumerolla kaksi. Saabin muotoilijan Sixten Sasonin rohkea Catherina-tutkielma sai maallisen inkarnaation vuonna 1963. Polku Saabin pääkonttorille ei ollut nurmettunut. Kahden muun isopyöräisen omistajaksi pääsi noin 60 000 kruunulla. Vauhti hidastuu hydraulisesti tehostetuilla kaikkiin pyöriin vaikuttavilla jarruilla. Parcasta joutui pulittamaan noin 80 000 riikinkruunua. Maanrakennuksesta maanviljelyyn Vuonna 1964 Parca HL 854 -pyöräkuormain valjastettiin aurojen eteen. antoi uudelle tulokkaalle huomenlahjana toimitusjohtajan, ja ASJA:n hangaarit saivat uuden isännän. Linköpingistä tuli lentokonekaupunki. ZF:n valmistaman vaihdelaatikon nopein vaihde kiidättää Parcaa 26 kilometriä tunnissa. ASJ osallistui aktiivisesti Saab Sonett -urheiluauton kehittelyyn toiveenaan autonvalmistuksen aloittaminen. Neljässä vuodessa se oli kavunnut Ruotsin myydyimmäksi nelivetoiseksi pyöräkuormaimeksi. Vaikka Parcassa ja Dutrassa oli sama Scania D-8 -kuutoskone, kirmasi unkarilaisen konepellin alla 15 hevosta vähemmän. 59 2/2021. Parca 714:n esittelyvuonna 1965 sen lähimmät kilpailijat Ruotsissa olivat Dutra D4KS ja County Super 6. Saavutusta voidaan pitää mairittelevana uudelle maansiirtoalan tulokkaalle. Tasauspyörästön lukko on vain takana. Lisäksi koko konsepti oli käymässä vanhanaikaiseksi, kun yhtenäisrunkoiset dumpperit tekivät tuloaan. 50-luvun lopussa bussien korien naputtelu päättyi ja SJ:n vaunutilaukset olivat harvenneet. Sen sijaan vuonna 1961 esitelty Parca HL-854 -pyöräkuormain osoittautui tekniseksi ja kaupalliseksi menestykseksi. Katrineholmissa kilkuteltiin viiden prototyypin sarja 50-luvun lopulla. Parca 714 jäi ASJ:n ainoaksi maataloustraktorimalliksi. Vaunu oli pätevä, mutta 78 hvosvoiman traktori nääntyi taakkansa edessä tehopäivityksistä huolimatta. Naula veti vasta vuonna 1965, kun ASJ sai Saabilta ensimmäisen Sonett-tilauksen. Kääntöympyrä on majesteetilliset seitsemän metriä. Bolinder-Munktell 470 -traktorin aihiolle rakennetun Parca TD80 -vetokoneen ja 15 tonnin dumpperivaunun yhdistelmä oli pettymys, ja valmistusmäärät jäivät vähäisiksi. Vuodesta 1966 kaikki Sonettit tehtiin Arlövissa. Vuosina 1965–1970 sitä valmistettiin kymmenen koneen esisarjan lisäksi 25 traktoria. Katrineholmin koritehtaalle sekä Arlövin valimolle ja tuotantolinjoille tarvittiin työtä. County jäi alle sadan hevosvoiman
Voimanlähteeksi valikoitui kuusisylinterinen 156 hevosvoiman Scania D8 R 41, jonka riuska 510 newtonmetrin vääntömomentti sopivan alhaisilla kierroksilla (1200 minuutissa) riitti vakuuttamaan linköpingiläiset. Parca hörppi dieseliä huipputeholla 30 litraa tunnissa. 60. Niinpä vuonna Parca HL 854 toimi 714 -traktorin suunnittelun pohjana. Parca löi tiskiin 155 hevosvoiman teholukeman, johon ei länsinaapurissa ollut totuttu. Kokemukset kolmesta Parca 710 -prototraktorista olivat myönteisiä, ja kehitystyö pääsi vauhtiin. Koetustulos valmistui vuonna 1970 juuri ennen myynnin lopettamista. Parca löi tiskiin 155 hevosvoiman teholukeman, johon ei länsinaapurissa ollut totuttu. Vertailun vuoksi vuosina 1961–1968 vaihtoi omistajaa noin 1800 Parca-pyöräkuormaajaa. Kulutus tuntui tuolloin suurelta, vertailukohtia kun ei juuri ollut. Volvo ja Saab ottavat osansa ASJ:n ympärillä alkoi 60-luvun lopulla kuhista. County ja Dutra olivat möyrynneet Ruotsin vainioilla jo edellisinä satokausina. Rattaat olivat kestäneet hyvin kuormainkäytössä, mutta ne hajosivat pitkään jauhavassa kynnössä. Parca 714:n neliveto ja yhtä suuret pyörät etuja taka-akseleilla eivät sinänsä olleet uutta Ruotsissa. Volvo himoitsi Parcan runko-ohjattuja kuormainmalleja täydentämään tuotepalettiaan. Vaihteiden määrä (6+1) ei herättänyt sydämentykytyksiä, mutta toisaalta vaihteet kahdesta kuuteen olivat synkronoituja. Aluksi BM-Volvo HL 854 -kuormainta myytiin Scanian moottorilla, mikä lienee ainutkertainen asetelma. ZF:n korjaavista toimenpiteistä huolimatta lastentaudista kehkeytyi tyyppivika. Suunnittelupöydällä oli useita moottorija voimansiirtovaihtoehtoja. Planeettapyörästössä ilmeni kuumenemista puutteellisen laakeroinnin seurauksena. Voimalinjat tilattiin tutulta ja turvalliselta saksalaiselta ZF:ltä. Työnäytöksen mahdollisuutta tarjottiin suoraan potentiaalisille asiakkaille, kartanoille ja suurmaanomistajille. Kymmenen traktorin esisarja valmistui, ja ASJ aloitti aggressiivisen markkinointikampanjan. Vastaavia suoritusarvoja tarjosivat seuraavaksi 70-luvulla maahan rantautuneet jenkkitraktorit. Mallin tyyppivika, puutteellisesta laakeroinnista johtunut planeettapyörästön kuumeneminen oireili koetuksessa. Ruotsin Vakola eli Statens Maskinprovningarin otti Parca 714:n luupin alle. Kaksi planeettapyörää rikkoontui kynnettäessä. Kuormainrakenteet oli vaihdettu nostolaitteeseen ja ajosuunta käännetty päinvastaiseksi. Parca HL 854:n moottorivaihtoehdot olivat 157 hevosvoiman Volvo D 70 A ja 155 hevosvoiman Scania D8 R 41. Valitettavasti vikoja alkoi esiintyä. Karavaani kiersi ympäri maata, ja Parca uurasti kahdeksansiipisten aurojen edessä. Vuoden 1965 Elmia-maatalousnäyttelyn vieraat pääsivät ällistelemään uutta ruotsalaista suurtehotraktoria. Kun Volvo osti vuonna 1968 Parcan raskaiden koneiden valmistuksen, siirtyi pyöräkuormaajamallisto sellaisenaan BM-Volvon nimen alle. Myyntiponnisteluista huolimatta viiden vuoden aikana myytiin vain 35 Parca-traktoria
Parca 714:n ohjaamo on HL 854 -pyöräkuormaajan peruja. Volvoa ei kiinnostanut kaupan mukana tullut suurtraktori. Hydraulipumpun maksimituotto on 70 litraa minuutissa ja jerkkua riittää 8 150 kilogramman taakan nostoon. Kolmipistekiinnitys ei ole aivan standardien mukainen, mutta sillä kiskoisi kannot ja lohkareet maasta. Kuljettajan kajuutta on karu jopa 60-luvun lopun mittapuun mukaan. ASJ:n laaja tuotepaletti oli kuihtunut 50-luvulla alkaneeseen Parca-lämpökattiloiden ja -lämmönvaihtimien tuotantoon. 1968 Volvo BM osti ASJ:lta raskaan kaluston valmistustoiminnot. ASJ lopetti toimintansa 2013, mutta Parca-nimi elää edelleen lämpöalan OsbyParca-tuotteissa. Parca 714:n valmistus ajettiin alas ja viimeiset koneet myytiin vuonna 1970. Järeästä Parca 16:sta tuli suosittu BM-Volvo LM 1640. Parca-pyöräkuormaimet muuttuivat BM-Volvoiksi. 2/2021 61. BM-Volvo T 800 oli esitelty paria vuotta aiemmin ja sen potentiaaliin malliston kurkona uskottiin. Rintamasuunta käännettiin päinvastaiseksi. ASJ:n junatuotannolle pantiin piste vuonna 1972. Parcan nostolaittesta näkee, että traktori on kuormainten sukua. Saab otti haltuunsa sopimusvalmistajansa pari vuotta myöhemmin, ja Sonettien lisäksi Arlövin liukuhihnalla keikkui myös 95-, 99ja 900-malleja. Vuonna 1990 Saabin uusi isäntä General Motors lakkautti oikopäätä ikälopun ja tehottoman autotehtaan
Joukon jatkona komeilee jokunen auto, leikkuupuimuri ja maatalouskoneita maamoottoreita Teksti ja kuvat: Aulis Lassila Oakham Treasures OAKHAM TREASURES • Oakham Farm, Portbury Lane, Bristol BS20 7SP • www.oakhamtreasures.co.uk 62. Kokoelman vanhimmat hankinnat ovat tuolta ajalta. Käsi on käynyt povitaskulla vilkkaasti, koska museossa on koneita ja esineitä ällistyttävän paljon. ”Aloin ostaa enemmän ja myymään vähän vähemmän. OAKHAMIN RUNSAUDENSARVI Brittien perinnetietoisuus ja halu vanhan säilyttämiseen on kunnioitettavaa. Traktoreita on kertynyt noin 150. Säilytin ne, joista todella pidin.” Myöhemmin Keith Sherrell on kiertänyt ahkerasti ostohousut jalassa Britannian runsaslukuisilla rompetoreilla ja huutokaupoissa. Toimintamalli oli yksinkertainen ja keräilijöille tuttu. V iidennen polven maanviljelijä Keith Sherrell alkoi 60-luvulla sivutoimiseksi konekauppiaaksi. Lounais-Englannissa sijaitseva Oakham Treasures on yksi Englannin laajimmista perheomisteisista maaseutumuseoista
USA:n Lend-Lease-sota-apuna Englantiin laivattiin erä Oliver 80 -traktoreita, jotka havaittiin luotettaviksi juhdiksi. Nähtävää on niin paljon, että ähkyn välttämiseksi kannattaa välillä käväistä virkistäytymässä museon ravintolassa. unohtamatta. Dieseliä haluaville rohkelikoille tarjottiin voimanlähteeksi Buda-Lanovaa. Esineitä on järjestetty teemoittain. Kokoelmat on inventoitu ja upeat teemanäyttelyt rakennettu omana työnä. Pääosa konekannasta on angloamerikkalaista, mutta on joukkoon eksynyt jokunen Manner-Euroopan tuotoskin. Kanadalainen maatalouskonevalmistaja Massey-Harris osti vuonna 1928 yhdysvaltalaisen Wallis-traktoreita tuottaneen J. Casen moottori oli korvattu Massey-Harriksen nelimukisella kansiventtiilikoneella, joka tuotti hihnapyörälle 20 SAE-hevosta. Case Plow Worksin. Wallikselle tyypillinen kaareva U-runko säilyi pitkään Massey-Harristen kantavana rakenteena. I. Vuonna 1929 tuotantoon päässyttä Massey-Harris 12-20:tä markkinoitiin aluksi Walliksena. Oliver oli ennen toista maailmansotaa Britteinsaarilla varsin outo ilmestys toisin kuin Pohjoismaissa. Oliver 70:n kuusisylinterinen Continental vaihtui 80-mallin hitaampikäyntisiin neliruukkuisiin Waukeshan 39 hevosvoiman bensiinija kerosiinimoottoreihin. Museo on oivallinen tutustumiskohde traktoreiden ja brittituotteiden ystäville. Sherrellin perhe avasi museon vuonna 2008. Juuri nyt paikalle ei noin vain pääse, mutta lähdetään sitä paremmalla syyllä valokuvakierrokselle Keithin kokoelmiin. 63. Osa on hankittu lähiseuduilta, kaukaisimmat ostot on tehty Pohjois-Amerikasta ja Australiasta. Aikamatkalla pääsee vanhan katunäkymän kautta lyhyttavarakauppaan, kemikalioon, ruokakauppaan, tupakkapuotiin, karkkikauppaan ja tietenkin rautakauppaan
64 OAKHAM TREASURES. Markkinaosuudet voitettiin takaisin, ja Model D säilyi tuotannossa huimat 30 vuotta. Sen tekniikka oli yksinkertaista ja varmatoimista ja halpaa valmistaa isoina sarjoina. Nelisylinterisessä 3,57 litran moottorissa oli kansiventtilit, vaikka Fiat-konsernin muissa tuotteissa käytettiin vielä sivuventtiilitekniikkaa (lukuunottamatta Fiat 519 -loistovaunua). Mantereen markkinaykkönen ajautui John Deeren syleilyyn 70-luvulla, mutta on edelleen traktoriharrastajien lemmikki. Esimerkiksi vuoden 1944 Utility-mallin (vasemmalla) lokasuojista oli säästetty peltiä aimo suikaleet. Englannin Dagenhamissa valmistetut Fordsonit maalattiin vuodesta 1940 alkaen tummanvihreiksi. Maantiekuljetuksiin varusteltu Industrial-malli on vuodelta 1941. Tosin kaksisylinterisen petrolimoottorin teho kasvoi tuona aikana 27:stä 42:een hevosvoimaan ja vaihteiden määrä tuplaantui neljään. Sitä valmistettiin lukuisina versioina yhteensä 4 651 kappaletta vuosina 1926–1950. Fordson N -mallin valmistus jatkui läpi sodan, mutta materiaalipula karsi traktoreista kaiken ylimääräisen. Ilmakumirenkaat ovat alkuperäiset. Deere & Company oli 20 -luvun alussa pahasti köysissä. Mallisto oli auttamattomasti vanhentunutta ja kilpailijat kuten IHC ja erityisesti Ford menivät ohi vasemmalta ja oikealta. Fiat 700 A on yksi harvoista Manner-Euroopan koneista museossa. Detroit Diesel 71 -sarjan kolmisylinterinen ja kaksitahtinen voimanlähde kehitti 90 hevosvoimaa ja vääntöäkin piisasi 366 newtonmetriä. Torinossa panostettiin 700-mallin suunnitteluun. Vuoden 1962 uutuus Super 90 oli malliston tehokkain. Vuonna 1939 muotoilijaguru Henry Dreyfuss loihti D-mallille uuden modernin peltikuoren. Kompakti 28 hevosvoiman yleistraktori kesti talouskriisit, maailmansodan ja sitä seuranneen kurjuuden. Pienimpiin dieselmalleihin moottorit toimitti Perkins, suurimpiin General Motors. John Deere Model D tuli markkinoille kreivin aikaan vuonna 1923. Vuonna 1947 perustettu Chamberlain ehti 30 vuodessa voittaa Australian farmareiden suosion. Vanha oranssi väritys teki traktoreista turhan helpon maalitaulun natsi-Saksan ilmahyökkäyksille
2/2021 65. Ajonopeutta voitiin nostaa huomattavasti ja vetoteho kasvoi. Allis-Chalmers U oli ensimmäinen traktori, johon sai tehdasasennetut ilmakumirenkaat vuodesta 1932 alkaen. Traktorissa on levyjarrut ja uutuutena 12 voltin sähköjärjestelmä kuuden voltin sijaan. Kun paineet laskettiin 0,8 baariin, alkoi homma toimia. DB 50D:tä valmistettiin viidessä vuodessa vain 1 260 kappaletta. Amerikkalaisella Minneapolis-Molinella oli sodan jälkeen vakaa aikomus käynnistää Englannissa traktoreiden ja maatalouskoneiden tuotanto. Ryhdikäs Minneapolis-Moline UB vuodelta 1954 tuotiin maahan ison veden yli. Yllättävää kyllä isoon Taavettiin ei saanut tehdasasenteista hydraulista nostolaitetta, mikä vähensi kysyntää etenkin kotimaassa. Epäilevät tuomaat saivat yhä traktorinsa teräspyörillä ja jytkyttivät kahdeksan kilometriä tunnissa. Bensiinin lisäksi käyttövoimaksi saattoi valita dieselin tai nestekaasun. Huomaa korotettu kuljettajan jakkara. Vaihteistoon lisätty neljäs vaihde kiidätti U-mallin 16,1 kilometrin tuntinopeuteen. Ensimmäiset kokeilut Firestonen lentokonerenkailla epäonnistuivat. Kuusisylinterisen CAD6 -moottorin 50 hevosvoimaa välittyi 10-tuumaisen (myöhemmin 11”) Borg & Beck -kytkimen kautta 6+2-vaihteistoon. Keväällä 1953 ensisavut päästänyt David Brown 50D oli aikansa tehotraktori. Nelisylinterinen MM 283B -moottorin hihnapyöräteho on 43 hevosvoimaa. Heitä pehmitettiin Utahin suola-aavikolla järjestetyssä nopeuskokeessa, missä Allis-Chalmers U saavutti 109 kilometrin tuntinopeuden. Tavoitteena oli pärjätä vientimarkkinoilla, ja konetta laivattiin lähinnä Brittiläisen Kansanyhteisön maihin ja Manner-Eurooppaan, eksyipä muutama Suomeenkin. Joitakin Minneapolis-Moline UDS -traktoreita koottiinkin ennen kuin MM England Ltd ajautui suoritustilaan vuonna 1949
66 OAKHAM TREASURES. Aluksi kauppa kävikin hyvin. Englannissa tehtaan ovet pantiin säppiin jo vuonna 1927, mutta kanaalin toisella puolella meni jo paremmin ja noin 6 000 Ranskan-Austinia valmistui vuosina 1921–1939. Leyland esitteli vuonna 1929 uuden kuorma-autosarjan, jonka mallit nimettiin eläinten mukaan. IHC:n nelisylinterisestä 1,9-litraisesta bensakoneesta oli tiristetty muutama lisähevonen – SAE-tehoa oli nyt 15,5 hevosvoimaa. W-14 ja sen kolmipyöräinen veli Farmall F-14 olivat W-12ja F-12 -mallien jatkokehitelmä. Vuoden 1933 muhkea Leyland Beaver eli majava on melkoinen harvinaisuus. IHC:n Chicagon-tehtailla valmistettiin vuosina 1938–1939 vain 1 163 pikku-Kormikkia, joista varsin moni löysi tiensä Englannin pikkutiloille. Vain kahden tiedetään säilyneen. Ilmeisesti alkuaan paloautoksi tarkoitetussa Beaver TSC9 -mallissa on Leylandin kuusisylinterisen dieselin sijaan nelipyttyinen OHC-bensakone. McCormick-Deering W-14 jäi harvinaiseksi välimalliksi. Vuonna 1919 ensiesitellyn 20 hevosvoiman Austin-traktorin piti olla brittien kuitti menestyvälle jenkkikoneelle. McCormick-Deering W-14 liittyy kiinteästi Keith Sherrellin nuoruuteen: hänen isänsä maatilalla uurasti samanlainen. Fordson F inspiroi lukuisia konemaakareita, myös Herbert Austinia. Automoottorina tunnetumman Heavy 20:n kampiakseliongelmat ja Fordsonin musertava hintakilpailu ajoivat Austinin traktorituotannon maanpakoon Ranskaan
S uomeen perustettiin Ilmailuvoimien Lentokonetehdas vuonna 1921. Samalla tehdas nimettiin uudelleen Valtion lentokonetehtaaksi. Ennen sotia Tampereen Härmälässä valmistettiin harjoitusja koulukoneita. Lentokoneita valmistettiin aluksi Suomenlinnassa ja koneiden korjaustoiminta hoidettiin Santahaminassa. Tampereen tehtaan vastuulle jäi kuitenkin monta tärkeätä osa-aluetta, kuten englantilaisten Bristol Blenheim -pommikoneiden kokoonpano. Lentokonevalmistuksen kannalta tehtaan sijainti oli ongelmallinen lentokentän puuttumisen vuoksi. Monimutkainen loiskelevyjärjestelmä estää aineen loiskumisen mutta myös tukee rakennetta. 1930-luvun alussa valtioneuvosto teki päätöksen lentokonetehtaan siirtämisestä Parolaan. Johnsson Lentokonevalmistusta sota-aikana TAMPEREEN LENTOKONETEHDAS Lentokoneen polttoainesäiliön rakenteelle on asetettu useita erikoisvaatimuksia. Neuvostoliiton läheisyyden takia Helsinki oli myös strategisesti huono paikka. Sotatoimien käynnistyttyä toimintaa hajasijoitettiin. 30-luvun lopulla kokoonpanolinjalla valmistui ensimmäinen Tampereella suunniteltu lentokone, Pyryksi ristitty harjoitushävittäjä. Lopulta tehtaan uudeksi sijainniksi valittiin kuitenkin Tampere, jossa toiminta alkoi vuonna 1936. 68. Teksti: Kari Mattila Kuvat: SA-Kuva / L. Pääkaupungista 30-luvulla Tampereelle muuttanut lentokonetehdas oli monipuolinen laitos, jonka tiloissa hoitui niin potkurinveisto kuin metallija puurakenteiden valmistus. Tehdas toimi aluksi ilmavoimien alaisuudessa, ja siirtyi vuonna 1928 puolustusministerön alaisuuteen. Tankin on kestettävä monenlaisia mekaanisia rasituksia, minkä lisäksi moottoreiden polttoaineensaanti on turvattava lentoasennosta ja polttoaineen määrästä riippumatta
69. Kokoonpanossa puuosat kiinnitetään metalliosiin ja potkuri saa tutun muotonsa. Potkurin navan suojaksi asennettavaa kappaletta valmistetaan. Kangas ja vaneri sopivat keveyden ja lujuuden ansiosta siipien rakennusmateriaaleiksi. Puuseppää aina tarvitaan. Lavat jonossa valmiina seuraavaan työvaiheeseen. Siipien kokoonpanoa. Viisi miestä on työn touhussa ja valtava määrä erilaisia rakenteita ja osia on pienessä tilassa, mutta paikat ovat moitteettomassa järjestyksessä. Taitava käsityöläinen loihtii potkurin lapaan sen kauniit linjat
Työpöydillä ei ylimääräistä roinaa näy, ja tekijätkin vaikuttavat kiireettömiltä ja hyvin rentoutuneilta. Suksiosastolla elettiin tuolloin kiireistä aikaa. Tuulitunnelin mittalaitteet olivat peräisin Saksasta. Vastuu on näissä hommissa kova. Suomen ensimmäinen tuulitunneli toteutettiin juuri Tampereen lentokonetehtaalle 1939. Lentokoneissa käytettävien osien on poikkeuksetta oltava korkealaatuisia ja mittatarkkoja. Pommikoneen ampumon kupu työn alla. päivänä 1941. Valokuvaaja vieraili lentokonetehtaalla joulukuun 9. 70 TAMPEREEN LENTOKONETEHDAS
Ranskalaisvalmisteisen Morane-Saulnier M.S.406:n pinnan alla on tällaiset näkymät. Tampereella koottiin englantilaisia Bristol Blenheim -pommikoneita kymmenittäin. Kuva tarjoaa paljon tutkittavaa lentokoneiden tekniikasta kiinnostuneille. Tässä työskennellään Blenheimin ohjaamon etuosan parissa. Hävittäjäkoneen rakenteet korjaustoimien alla. Yhteensä 406-mallia oli Suomessa 76 kappaletta. 2/2021 71. Konetyyppiä saatiin Suomeen lahjoituksena Ranskasta ja niitä myös ostettiin Saksasta
Käyttöä niille oli myös puistoja puhtaanapitotöissä. Yhdestä Isossakyrössä palvelleesta Utilitorista on onneksi säilynyt aitoja työn kuviakin. Labor edusti myös sveitsiläistä Simartraktoria. Tarjolla oli melkoinen valikoima eri kokoisia sarvitraktoreita. Kuvassa Utilitor antamassa konevoimaa silppukoneelle. Kotimainen Atom-traktorikin tuli tarjolle. 72. SARVITRAKTOREIDEN VAIHEISTA Puutarhatraktoreista eli kaksipyörätraktoreista ajateltiin ratkaisua pienten tilojen koneistamiseen sodanjälkeisessä Suomessa. Virallisiin traktorikoetuksiin sitä ei kuitenkaan kelpuutettu. Siinä oli tehoa seitsemän hevosvoimaa ja painoa 250 kg. Englantilainen BMB Plowmate -kaksipyörätraktori, jollainen oli mukana Vakolan testeissä 1949. Viisikymmenluvun kuluessa maatiloilla olikin käytössä kolmattatuhatta kaksipyörätraktoria. Hankkija edusti saksalaista monialafirma SiemensSchuckertin kuuden hevosvoiman tehoista traktoria. Kone on esitelty Vanhojen Koneiden numerossa 8/15. K eskusliike Labor toi USA:laisen Midwest Utilitor -kaksipyörätraktorin tarjolle 20-luvun alkaessa. Nelihevosvoimainen noin 320 kiloa painava kone ei menekkiä saavuttanut. Sarvitraktoreita oli tarjottu viljelystöihin aiemminkin. Joitakin sentään myytiin. Suomessa 1920 esitelty Midwest Utilitor -kaksipyörätraktori jäi harvinaisuudeksi, mutta Isoonkyröön sellainenkin hankittiin. Lehtitietoa levisi USA:laisesta neljän hevosvoiman Beemanista, jota tehtiin myös Saksassa Amstea-Beeman-merkVieressä harvinainen työn kuva Liisa Kaukosen arkistosta
Pienen valmistajan riesana oli raaka-aineiden, tarvikkeiden ja rahoituksen niukkuus. ”Koettelun jälkeen todettiin, että nämä laitteet ovat töihin heikkoja ja kömpelöitä.” Liisa Kaukosen arkistosta lainattu kuva Isonkyrön Midwest Utilitor traktorista kyntötyössä. Vähäinen suosio on ymmärrettävää. Vakola arvioi S.G. kisenä. Simar oli maksanut 25 000 markkaa vuonna 1921, Siemens-Schuckertin hinnat olivat 27 000– 30 000 markkaa, ja Bolensin suurin malli työvälineineen maksoi jo 60 000 markkaa. Koettelun jälkeen todettiin, että nämä laitteet ovat töihin heikkoja ja kömpelöitä ja että ne vaatisivat maanmuokkaustöissä lisäpainoja, jotka entisestään vähentäisivät suorituskykyä. ja P. Vakolassa testattiin 50-luvun puoliväliin mennessä vielä Somua, Gravely (Belos), Auto-Culto, Holder ja Hako ja vuosikymmenen lopulla Shay RotoGardener ja Clifford. Atom oli suunniteltu työnimellä Myyrä, ja jatkokehittelyn myötä markkinoille tuli Myyrä 2 -mallinen kaksipyörätraktori. Asiantuntijat kovasti kiinnostuneita Maatalouden koneellistamisen asiantuntijat kiinnittivät huomionsa kaksipyörätraktoreihin, koska Suomi oli pientilavaltainen ja sotien jälkeen pientilojen määrä kasvoi. Koneiden puutteen 1940-luvun loppua vaivatessa kehitettiin pääkaupunkiseudulla pikkutraktori Atom, joka oli aika perusteellisesti kotimainen tuote. Nieminen Oy:n meillä edustaman 3,6 hevosvoiman Gravelyn soveltuvan suurehkojen puutarhojen 2/2021 73. Atomin mainos on vuodelta 1950 ja Myyrä 2:n mainos vuodelta 1959. Samoihin aikoihin Fordson-traktorin sai ostetuksi alle 30 000 markalla. Vakolan loppulausunnon mukaan tällä traktorilla kyntö ja äestys kevyellä maalla onnistui ”lähes tyydyttävästi”, raskaalla maalla ja märissä oloissa ne eivät onnistuneet. Reinikaisen laajassa maatalouskonekirjassa esitettiin, että alle seitsemän peltohehtaarin tiloilla pärjättäisiin kaksipyörätraktorilla. BMB:ssä oli moottorina joko 4,5 hevosvoiman JAP tai kuuden hevosvoiman Briggs & Stratton. Kuvasta voi päätellä, ettei Utilitorilla kyntäminen mitään kepeää puuhaa ollut. Maatalouskoneiden tutkimuslaitos Vakola järjesti vuonna 1949 kaksipyöräisten traktoreiden ryhmäkoetuksen, jossa olivat mukana englantilaiset BMB ja Iron Horse sekä USA:lainen Bolens. Atom pääsi myyntiin heti 50-luvun alkaessa. Kaksikymmenluvun lopulla Puutarhaviljelijäin Liitto esitteli kaksi-, viisija nelihevosvoimaiset amerikkalaiset Bolensit. Siksi tuotanto rajoittui suunniteltua vähäisemmäksi. Niin heikolle huomiolle puutarhatraktorit jäivät, että uuden merkin esittelyiden yhteydessä joka kerralla mainittiin puutarhatraktoria esiteltävän ensi kertaa. Kolmekymmenluvun lopulla SMK alkoi esitellä englantilaisia Rotavator GEM -puutarhatraktoreita. Eturivin vaikuttajiin kuuluneiden A
J. 74 SARVITRAKTORIT. Atomin avulla puutarhatöihin Miltei täydellisesti kotimaiseksi vaihtoehdoksi 40-luvun lopulla vaikeasti saatavissa olleille tuontikoneille tuli Atom. Harjalaitteella ja levypuskurilla varustettuna se olisi sopinut teiden ja pihojen puhdistukseen. Toki Utilitoriin voitiin liittää monia laitteita moniin eri tehtäviin. ja kasvinviljelyeasemien lisäkoneeksi. Vakolan ja Työtehoseuran kokeiluissa Atom varusteltiin jääsahaksikin. Traktoria kehitettiin sitten niin, että moottoriksi valittiin saksalainen ILO, ja traktorin merkiksi tuli Myyrä 2. Vakolassa ei kaksipyörätraktoreille koskaan hurrattu. 50-luvun puolivälin tienoon Bungartz-sarvitraktori odottelee kyntäjää. Vakolan kuva on 50-luvun alusta. Työkoneet Atomiin tehtiin Wikbergillä. Mainos kehaisee yliampuvasti, että viljelijät joka puolella maailmaa saisivat ensi kertaa kunnon apuvälineen. Sarvitraktoreita voitiin käyttää talvitöissäkin, kunhan tarpeellinen lisävarustus hankittiin ja laiteltiin. Kaksi Utilitorin mainosta USA:sta 1920-luvun alusta. Wikbergin Konepajan valmistama kaksipyörätraktori sai voimansa Auto-Taito Oy:n valmistamasta 7,4 hevosvoiman tehoisesta nelitahtisesta JAP-moottoria kopioineesta koneesta. Kesällä 1950 Teho-lehdessä kerrottiin, että käytössä oli jo 24 Atomia ja tekeillä oli viidenkymmenen traktorin sarja. A. Jäitä tarvittiin maitotiloilla, joten niiden hankinta kuului omana jaksonaan tilan työvuoteen. Noiden lisäksi markkinoilla oli jonkin aikaa tanskalaista DP-traktori tai -jyrsijä, jossa oli joko kaksitahtinen kuuden hevosvoiman tai nelitahtinen yhdeksän hevosvoiman moottori. Kaasutin, magneetto, renkaat ja joitakin kuulalaakereita mainittiin ainoiksi tuontitavaroiksi Atomissa. Näillä laitteilla oli kuitenkin hintaa runsaasti, joten peruskoneen vähintään reilun 100 000 markan hinnalla ei päässyt töiden alkuun. Bungartz oli vain merkkinä uusi, se oli tuttu Siemens-Schuckert uudelta valmistajalta. Pieni tai edes kohtuukokoinen linko oli tuolloin aika uutta. Puutarhatraktoreihin oli liitettävissä lavea valikoima erilaisia työkoneita ja apulaitteita, aivan kuin traktoreihin muutoinkin. Valmiutta suurenkin traktorimäärän tuottamiseen olisi ollut. Pienillä yrityksillä oli kuitenkin jatkuvia vaikeuksia materiaalien tai rahoituksen tai molempien saannissa. Puutarhatraktorin ominaisten töiden ohella valmistajalta oli tilattu 12 Atomia Valtion Rautateille kiskojen ja vaihteiden puhdistamistöihin. Maanviljelyskauppa Oy:n edustama 4,1-hevosvoimainen Villiers-moottorinen ja 140 000 markkaa maksanut Auto-Culto todettiin jyrsintätyössä ”verraten käyttökelpoiseksi”. Tarkkaa ohjausta vaativiin töihin sitä ei pidetty sopivana, sitä paitsi sillä todettiin taipumus heittää kiviä ohjaajan jaloille. Vakolan kuva osoittaa hyvin sen, ettei kyntäminen sarvitraktorilla tavattoman mukavaa puuhaa ollut, kun koneen hallinnan ohella piti saappaan sijoitteluakin tarkkailla. Moto Standardin maahantuoja tarjosi vuonna 1959 traktoria ja lumilinkoa talvisiin puhtaanapitotöihin. Satojen koneiden tavoitteet jäivät toteutumatta. Alkujaan koneen merkiksi piti panna Myyrä, mutta noihin aikoihin atomiasioista oltiin niin innostuneita, että traktori tuli myyntiin Atom-merkkisenä
Nikolajeffin edustama Moto Standard oli saatavissa pienenä jyrsijänä tai järempinä kaksipyörätraktoreina. Virallisen maatalouslaskennan mukaan vuonna 1959 maatiloilla oli yhteensä 2252 kaksipyörätraktoria. Valikoimaa 50-luvun lopulla Jyrsimien ja kaksipyörätraktoreiden valikoimaa riitti 50-luvun lopulla. Maailmalla lavealti tunnettu Agria tuli Hankkijan toimesta tarjolle kahtena eri mallina. Koneita tehtiin eri tehtaissa ja eri markkinoille tarkoitettuina. Kummallakaan nimellä niitä ei maatalouksiin montaa hankittu. Uusina merkkeinä olivat ainakin Agria, Allen, Mayfield, Clifford, Moto Standard, Schanzlin ja Shay. Kovin monien tilojen ilmoituksista puuttuivat tiedot koneiden iästä ja merkistäkin. Kuvan Moto Standard on ollut esillä Tappuritapahtumassa Nakkilassa. 2/2021 75. Vuosikymmenen lopulla isopyöräisiä puutarhatraktoreita oli tarjolla seuraavasti: Myyrä 2 hintaan 230 000, Agria 270 000, Allen 3 hv 110 000, Clifford 265 000, Landmaster 4 hv 148 000, Moto Standard 169 000 ”Kaksipyörätraktoreita ei enää ajateltu peltoviljelyyn vaan puutarhoihin ja kasvimaiden mittakaavaan sopiviksi.” tai 198 000, Rotavatorin eri mallit maksoivat 71 000–315 000 markkaa ja vahvin Simar maksoi 275 000 markkaa. Simar oli viisitai kymmenhevosvoimainen, ja suurimman mallin paino oli jo 380 kiloa. Simar ja Bungartz saivat 30–40 mainintaa. Hiukan iäkkäämpi jyrsijäkokoinen Bungartz esillä Pomonan perinnepäivillä Jämsässä. Ennenkin esiintyneiden merkkien ajankohtaisista koneista Rotavatorilla oli malleja pikku jyrsimestä alkaen aina 10,5 hevosvoiman tehoisiin 20-tuumaisilla pyörillä liikkuviin. Siksi merkkijakauma on vain suurin piirtein tulkittava. Selvästi yleisimmin mainittiin Clifford, 156 kappaletta, ja Rotavator, 131 kappaletta. Seuraavina sitten Hako, 93 kappaletta, ja Agria, 79 kappaletta. Moto Standard -sarvitraktoreita on tuotu Suomeen myös Gutbrod-merkkisinä. Yleisin vuosimalli näyttää olleen 1956. Maatalouden ulkopuolella kiinteistöjen hoidossa olleista koneista ei kukaan ole pitänyt kirjaa. Teknolaite Oy:n tuomassa Mayfieldissä oli viisihevosvoimainen Villiersin moottori. Allen oli kahdeksan hevosvoiman tehoinen, ja se saavutti nopeasti suosiota puistoja puutarhatöissä. Atom-merkkisiä kirjattiin 20 kappaletta. Niistä noin puolet oli Varsinais-Suomen ja Uudenmaan ruotsinkielisen maatalousseuran alueilla, kun taas Lapin alueella oli vain yksi. Ainakin kaksi nelipyöräistäkin Moto Standardia on tänne ilmaantunut. Kaksipyörätraktoreita ei enää ajateltu peltoviljelyyn vaan puutarhoihin ja kasvimaiden mittakaavaan sopiviksi. Niihin tarjottiin lumilinkoakin
Myydään Partner 345 moottorisaha. Hinta 250 €. hannu.hietasalo@gmail.com. Vanhoja 50-luvun jauhesammuttimia (ei toimivia). Ei ajokuntoinen. Sopii harmaa-Fergusoniin ja “amerikanFordeihin”. Puh. Hinta 15 €. Puh. TILAA KONEURAKOINTI 72 90. Wikke 1920 sammakkomagneetolla. Tee tarjous. Puh. Sopii vanhoihin museokoneisiin. 040-537 2875, Närvijoki. Linja-auto Vanaja LE-6/69, Wiiman kori. Vain nouto ja käteismaksu, vaihdossa ehkä vanha moottorisaha tai vanhat peltiset öljykanisterit. Lähes täydellinen Kullervo 1909 12 hv, hyvä kunto. Hinta 40 €. maamoottoreita, esim. 76 Markkinat Ostaa ja myy kalustoa KESTOTILAUS: 8 NUMEROA Tutustu ja tilaa: www.koneurakointi.. 050-430 0840, Pohjois-Savo. Vähän käytetty traktorin remmisiiva. Lisäkuvia tavittaessa sähköpostilla. 0400-647 139, Karttula. 050-597 1085, Kangasala. Haettavissa pientä korvausta vastaan. Puh. Lokomobiilejä, esim. Tehdasvalmisteinen, koivupuinen Armi-siiva. Puh. Hinta 50 €. 045-267 5333, Padasjoki. Dolmar CB 40 moottorisaha 1950 luvulta, pyöriväkuntonen moottori. Keräilijälle, kunnostukseen tai varaosasahaksi. Paljon erilaisia laitteita ja osia. Vesioinas 1700-1800 luvun vaihteesta, ja paljon muuta vanhaa, myös vaihdot kiinnostaa
Tunnistaako joku lukijoista, mistä pajasta tämä vekotin on rullannut ulos. Aina vain tuntuu olevan korjuukoneille käyttöä ja metsureista suorastaan huutava pula. Ääntä ja työtä mahtuu metsään. Mutta sinne tänne Suomen sydänmaille on sittenkin jäänyt hiljaa aloilleen jykeviä rautarunkoja. Tälläkin Fiatin traktorilla olisi varmasti tarina jos toinenkin kerrottavana, etenkin letkujen vuotamiseen liittyen. Toisaalla rusottaa liikkumatonna tiheämpääkin teräsmetsää. 78 RAUHASSA RUOSTUVAT MEHTÄKONNEET MEHTÄKONNEET. Nyt, veljet, katselemaan rautoi väärii! Todennäköisesti Fiat 411R:ään pohjautuva Hymas-kaivuri on jo elämää nähneen näköinen. Vieläkö niitä honkia humisee vai eikö liikahda metsässä lehtikään
2/2021 79. Kockumsin koneita löytyy aivan joka lähtöön. Tässä koneessa on epäilemättä vaihtomoottori tai jotain muuta merkillistä, kun nokkapeittoa on pitänyt jatkaa kymmenkunta senttiä. Kockums 83-35 jäi Rauma-Repolan viimeiseksi koneeksi vuonna 1987. Mini Bruunett hieman riisuutuneena..
Joitain Kärppiä tehtiin kuitenkin myös maataloustraktoripohjalle. Etuja takarenkaiden välistä löytyy puoliteloja varten apupyörät. Tuplalaatikolla voima siirtyi itsetehdyille paripyörille. Eteen on asennettu vinssi, jonka voima välittyy ulosotosta avonaisella ketjulla vanerista sorvattujen rissapyörien välistä. Ponssen metsäkone piilottelee pohjoissavolaisessa talvikelissä. Tätä Nuffia voi hyvällä syyllä kutsua metsäkoneeksi. 80 RAUHASSA RUOSTUVAT. Valmetin ensimmäiset metsäkoneet olivat maataloustraktorin osista tehtyjä juontotraktoreita. MF-Kärppä oli Hankkijan myymä kotimainen puunkuljetuskone, joka pohjautui useimmiten Massey Fergusonin 50S -teollisuusmalliin ja Rysky 5 –teliperävaunuun. Allekirjoittaneen pihalle on eksynyt perisuomalaisen hulluuden aikaansaannos. 1960-luvun Skodan taka-akselin ja tekniikan ympärille rakennettu juontokone. Punaiset koneet valmiina palvelukseen. Vähitellen niistä kehittyi varta vasten metsään suunniteltuja kuormaakantavia ajokoneita
Metsäkoneurakoitsijain Liitto r.y:n jäsen. Tai ei piilottele enää, koska se on hävinnyt sieltä lymyilemästä. 2/2021 81. Ösa eli Östbergs Smidesfabrik Alfta on valmistanut rakkaassa naapurimaassamme jos jonkinnäköistä hevoskärryä tahi traktorin lisälaitetta auroista puoliteloihin ja tukkireestä metsäkoneisiin. Sankan savun saattelemana se törähti käyntiin ja nilkutti ajamalla kotipihalle. Kuusipyöräiseen metsän mahtiin oli sovellettu Volkswagen Kleinbussin hytti. Kuvan kone on ilmeisesti varustettu myöhemmin Fiskarsin nosturilla, sillä tämä metsäkonemalli varusteltiin tehtaalla Ösan omalla kuormaimella. Valmetin 880K-mallissa nähtiin ennennäkemätön hammaspyöräteli. Moottorina pauhaa BMC:n diesel. Toivottavasti päätyi käyttöön. Luultavasti näitä on valmistunut muutama kappale eräässä pienemmässä pajassa. Sen takia tänne mahtuu myös lukematon määrä metsäkoneita sekä osaamista niiden ympärille. Suomi on tuhansien järvien ja sankkojen metsien maa. Tässä Ösa 250, metsäkone 1970-luvulta. Tuttavani pelasti tällaisen erikoisuuden jokunen vuosi takaperin hakkuuaukon reunalta, missä se oli seissyt 80-luvulta lähtien. Kuormaa kone ahnehti 12 tonnia. Kockums se piilottelee tässäkin pusikossa
82. Toisenlainen voimakone on vuoden 1983 Hitachi UH081 -kaivuri, joka on puolestaan palautettu ansiokkaasti alkuperäistä vastaavaan asuun. Pienempiä masiinoita edustaa muun muassa Pekka Halttusen Joutsa-vinssi. Seuraavassa numerossa: VANHAT KONEET 3/2021 ILMESTYY 29.4.2021 KONEVOIMAA KEVÄÄSEEN Ilmajoella liikkuu vakiomallia puhdikkaampi ja muutenkin pientä päivitystä läpikäynyt David Brown 885, johon tutustumme tarkemmin kevätnumeron sivuilla
Pilarien etäisyys: 2830mm. Työsyvyys: 25mm 420€ tuotenro 497361 39€ tuotenro 510976 249€ tuotenro 511962 Kaikki hinnat sis. Paino: 88kg. Pituus: 360mm Paino: 1153g Hiomanauhan koko: 20x520mm Pyörintänopeus: 16000rpm Ilmankulutus: 113l/min Työpaine: 6,3bar Paineilmaliitäntä: 1/4” Sopiva letkun koko: 3,8” 259€ tuotenro 513137 Pistehitsauspihdit 230V Käsikäyttöinen/kannettava pistehitsauslaite. Paineilmaliitäntä: 1/4”. Lisäksi siinä on 2 työkalulevyä sekä asiakirjateline. Nostokyky: 2500kg. Kolme momentinsäätöä eteen ja taaksepäin. teräspelti: 1,6mm Maks. Maks. 599€ tuotenro 511083 79€ tuotenro 510970 Mutterinväännin 1/2” Komposiittirunkoinen paineilmatoiminen mutterinväännin 1/2” hylsyille. UU TU US ! 99€ tuotenro 510994 Nauhahiomakone 20x520mm Paineilmatoiminen nauhahiomakone vaativaankin käyttöön. Moottori: 2,2kW. Suurin vääntömomentti: 610Nm. U U TU U S! U U TU U S! 895€ tuotenro 512775 UU TU US ! U U TU U S! Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 8/2020 • Hinta 9,90 € TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT LUONTEIKAS APURI Tšekkoslovakialainen Motorobot PF-61 KULKIJA ALPEILTA Saurer-kuormuri & Sig Neuhausen -kärry JUUASTA JYRÄHTÄÄ Konekerho Polovelan Papattajat 74 50 00 -2 00 8 • PA L VK O 20 21 -0 4 6 41 48 87 45 00 03 20 00 8 Viipale mediat 82 8 / 2 2 • A u st in 5 4 • In te rn a tio n a l M cC o rm ic k B -4 1 4 • M o to ro b o t P F-6 1 • S a u re r 2 D M + S ig N e u h a u se n Vuoden 2020 lehdet nyt saatavilla! 14 90 Legendaarinen lippalakki 8 00 Vanhat Koneet -pelikortit 8 90 Edelliset numerot hinnat alkaen. Toimituksessa 2kpl 250x20x20mm kiillotuslaikkaa ja apukarat pienempi reikäisten laikkojen kiinnittämiseen. Kutistus/ venytyskone TWIN Laadukas kutistus/ venytyskone ammattikäyttöön. Pulverimaaliruisku Ammattimainen lopputulos kotona! Nyt voit jauhemaalata kotioloissa ja saada kestävän pinnan, joka ei irtoa tai lohkeile ja kestää paremmin kulutusta. Autotallin sisustus (harmaa/musta) Toimitussisältö: 1kpl työkalukaappi / korkea, 3kpl yläkaapit kaasujousitetut luukut, 3kp alakaapit (1 x laatikot, 1 x kaappi & 1 x siirrettävä työkaluvaunu) 1kpl ruostamaton pöytätaso 2041,5x463x38mm 1kpl työkalutaulut Työtason korkeus: 946 mm Kokonaismitat: 2955x2000x460mm 1599€ tuotenro 513523 49€ tuotenro 510967 Karalaikkahiomakone 1/4” Kulmahiomakone / karalaikkahiomakone iskunkestävällä rungolla. ALV24% Hinnat voimassa toistaiseksi, oikeudet muutoksiin pidätetään. Työkaluvaunu 277-osaisella työkalulajitelmalla. Pituus (ilman terää): 240mm. Tehokas 750W:n induktiomoottori. 599€ tuotenro 497975 499€ tuotenro 494628 Hydrauliset autorampit Nostokorkeus: 100-430mm. Kiristettävä kara 6mm:n akselille. Pituus: 360mm Paino: 1153g Hiomanauhan koko: 20x520mm Pyörintänopeus: 16000rpm Ilmankulutus: 113l/min Työpaine: 6,3bar Paineilmaliitäntä: 1/4” Sopiva letkun koko: 3,8” 259€ tuotenro 513137 Pistehitsauspihdit 230V Käsikäyttöinen/kannettava pistehitsauslaite. hitsauspaksuus: 1,5mm+1,5mm Leukojen syvyys: 140mm Koko: 480x100x200mm. Vaunussa on yhteensä 10 kuulalaakeroitua lukittavaa säilytyslaatikkoa sekä lukittava säilytyskaappi, jossa on 2 säädettävää hyllyä. korkeus: 3724mm. alumiinipelti: 1,8mm 1290€ tuotenro 497378 169€ tuotenro 89343 Kaikki hinnat sis. Säädettävä nopeus, enintään 20000rpm. hitsauspaksuus: 1,5mm+1,5mm Leukojen syvyys: 140mm Koko: 480x100x200mm. Sähköliitäntä: 230V. Vaatii lisäksi kompressorin. Konemiehen verkkokauppa! Verkkokauppa Vanhat Koneet -lehden ystäville: www.supermarket.. Maks. Paino: 14,5kg. Kok. Työkaluvaunu 143-os. Säädettävä nopeus, enintään 20000rpm. UU TU US ! UU TU US ! U U TU U S! Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 7/2020 • Hinta 9,90 € TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT SÄKYLÄ N VETOKO NE TRAKTORIVELJEKSET Eemeli ja Ville Jokelan saksalaistraktorit TUTTU TYÖKONE Pulkkisen Eeron Ford 6600 PUIMUREISTA TEHTY Edvin Rajalan omatekoinen traktori 74 50 00 -2 00 7 • PA L VK O 20 20 -5 6 41 48 87 45 00 03 20 00 7 Viipale mediat 81 7 / 2 2 • La u ri S a rv o n a u to tr a k to ri • Fo rd so n D e x ta • Fo rd 6 6 • E M R -tr a k to ri • M o n i-S is u -p a lo a u to Teksti tähän! 2190€ tuotenro 506475 Lattiavapaa 2-pilarinostin 4000kg Erittäin laadukas hydraulinen lattiavapaa kaksipilarinostin itselukittuvilla nostovarsilla. Nostoaika: 55sek. Työsyvyys: 120mm. Maks. Kiristettävä kara 6mm:n akselille. Autotallin sisustus (harmaa/musta) Toimitussisältö: 1kpl työkalukaappi / korkea, 3kpl yläkaapit kaasujousitetut luukut, 3kp alakaapit (1 x laatikot, 1 x kaappi & 1 x siirrettävä työkaluvaunu) 1kpl ruostamaton pöytätaso 2041,5x463x38mm 1kpl työkalutaulut Työtason korkeus: 946 mm Kokonaismitat: 2955x2000x460mm 1599€ tuotenro 513523 49€ tuotenro 510967 Karalaikkahiomakone 1/4” Kulmahiomakone / karalaikkahiomakone iskunkestävällä rungolla. TULEVA KLASSIKKO: Viisisylinterinen mahti-Marea ALKUPERÄISENÄ SÄILYNYT: Standard Vanguard III ’57 HYVIN PIDETTY: Jyrki Koivulan Saab 99 GL ’84 BX-PIONEERI HARRASTAJAN PAKEILLA REIJO ESKELINEN HURMAAVA HARVINAISUUS SUNBEAM RAPIER CONVERTIBLE ’59 RIPEÄ SPORTTI TOYOTA SUPRA 3.0i TURBO ’90 120 Y ’74 2/2021 • Hinta 9,90 € • www.klassikot.fi 02 /2 1 Alfa Ro m eo 155 V6 ’92 • Da tsu n 120 Y ’74 • Sa ab 99 GL ’84 • Sta nd ard Van gu ard III ’57 • Su nb eam Ra pie r Co nve rtib le ’59 • To yo ta Su pra 3.0 i Tu rbo ’90 LAADUKKAAT VARAOSAT BRITTIKLASSIKOIHIN Quality Parts & Service Grips Garage Oy • Luhtaanmäentie 21, 01750 Vantaa Puh. Paino: 14,5kg. www.TORAFORS.com +358 (0)50 358 5800 order@torafors.fi Työkaluvaunu puisella työtasolla Siirrettävä työasema joka on valmistettu mustasta & harmaasta jauhemaalatusta teräslevystä sekä puupäällisestä, joka toimii työpöytänä. Paino: 650g. Pyörintänopeus: 9000rpm. Paineilmasaha Laadukas paineilmasaha kestävällä rungolla. Koko: 1285x740x890mm. Nostokorkeus: 1,8m. Sähköliitäntä: 230V. leveys: 3380mm. Paino: 153 kg. www.TORAFORS.com +358 (0)50 358 5800 order@torafors.fi Kiillotuskone 750W Ammattitason penkkimallinen kiillotuskone. Jokaisella autolla on tarina. (tuumamitat) Työkaluvaunu 143-osaisella tuumamittaisella työkalulajitelmalla. 2950€ tuotenro 498004 Siirrettävä yksipilarinostin 2500kg Erittäin laadukas siirrettävä hydraulinen yksipilarinostin manuaalisilla lukituksilla. Mitat: 1740x1212x2510mm. Vaunussa on 4 pyörää, joista 2 on lukittavissa. Työkaluvaunu 277-os. +358 010 292 7420 • myynti@gripsgarage.co m Myymälä avoinna arkisin: 8.00 16.00 www.angloparts.com / www.gripsgarage.com LAND ROVER MINI JAGUAR TRIUMPH MG AUSTIN HEALEY MORRIS MINOR ONLINETILAUS! SUURI VARASTO BELGIASSA NOPEAT TOIMITUKSET Anglo Parts Finland 36 84 80 -2 10 2 • PA L VK O 20 21 -1 5 6 41 48 83 68 48 08 21 00 2 Viipale mediat Hae omasi Lehtipisteestä tai tilaa kotiin: www.klassikot.. Ilmankulutus: 170l/min. Sähköliitäntä: 1-vaihe 230V 16A. Sähköliitäntä: 1-vaihe 230V 16A. Nostokorkeus: 1800mm. Kok. ALV24% Hinnat voimassa toistaiseksi, oikeudet muutoksiin pidätetään. Nostokyky: 1350kg/pari. Ramppien mitat: 590x340mm. U U TU U S! U U TU U S! U U TU U S! 99€ tuotenro 510994 Nauhahiomakone 20x520mm Paineilmatoiminen nauhahiomakone vaativaankin käyttöön. Käyttöjännite 230V. Kutistus/ venytyskone TWIN Toinen kone kutistusta ja toinen venytystä varten kitoja ei siis tarvitse vaihtaa työn aikana. Uusi malli! Nostokyky: 4000kg. Käyttöpaine: 6,3bar. Nosto-/laskuaika: 35/30sek
Paino: 775kg. Vaatii lisäksi kompressorin. Levys pilarien välillä: 2400mm. Paino: 93kg 849€ tuotenro 75506 435€ tuotenro 64786 Kiilaura-aventimet Sarja sisältää aventimet ja holkit kiilauran valmistusta varten. Ramppien mitat: 590x340mm. Sooda poistaa varovasti maalin esim. Nostokorkeus: 1880mm. korkeus: 1545mm 1599€ tuotenro 511050 169€ tuotenro 89343 Sooda& hiekkapuhalluslaite Puhalluslaite jolla voidaan puhaltaa joko soodalla, hiekalla tai niiden yhdistelmällä. Kiilauran koko: 4, 5, 6 ja 8mm. Työkorkeus: 1200mm. 499€ tuotenro 364102 U U TU U S! U U TU U S! Hydrauliset autorampit Nostokorkeus: 100-430mm. Käyttöjännite 230V. Sähköliitäntä: 230V / 16A. Pyörintänopeus: 4000-10000rpm. Kok. Hiekkapuhalluskaappi Varustus: 2kpl hiekkapuhalluspistooleja käsi & kiinteä jalkaohjattu, 2 sivuovea, valaistus, suojakäsineet ja pölynimuri. Koko: 480x100x200mm. 499€ tuotenro 494628 Asentajan alusta & jakkara / 2-in-1 Tukeva asentajan alusta joka nousee myös jakkaraksi. www.TORAFORS.com +358 (0)50 358 5800 order@torafors.fi 2650€ tuotenro 85268 Säilytysnostin 2:lle autolle / 4000kg Erittäin laadukas säilytysnostin kahden auton päällekkäiseen säilytykseen. Mitat (PxLxK): 5400(4430)x2930x2190mm. hitsauspaksuus: 1,5mm+1,5mm. Nostokyky: 1350kg/pari. Mitat: 1030x440x140mm, istuinkorkeus 510mm 69€ tuotenro 506543 U U TU U S! 74 50 00 -2 10 2 • PA L VK O 20 21 -1 7 6 41 48 87 45 00 03 21 00 2 Viipale mediat 84 2 / 2 2 1 • B M -V o lv o 4 I • B u ic k M as te r • Fo rd Te g • Ja m e s 8 1 C • M e ts ä-M ar tt iin i • P ar ca • Th e rm æ niu s S T 6 7. pellin paksuus 2mm. Nostokyky: 4000kg. Pulverimaaliruisku Ammattimainen lopputulos kotona! Nyt voit jauhemaalata kotioloissa ja saada kestävän pinnan, joka ei irtoa tai lohkeile ja kestää paremmin kulutusta. Autotallin sisustus (hopea/musta) Toimitussisältö: 1kpl työkalukaappi / korkea 3kpl alakaapit (1 x laatikot, 1 x kaappi & 1 x roskis/paperiteline) 3kpl yläkaapit (2 x kaasujousitetut luukut, 1 x rulo) 1kpl ruostamaton pöytätaso 2041,5x463x38mm 1kpl työkalutaulut Työtason korkeus: 946 mm Kokonaismitat: 2955x2000x460mm 1599€ tuotenro 496769 259€ tuotenro 513137 Pistehitsauspihdit 230V Käsikäyttöinen/kannettava pistehitsauslaite. Paino: 14,5kg. Lukitus kaikissa pilareissa ja suoja autojen välillä. ALV24% Hinnat voimassa toistaiseksi, oikeudet muutoksiin pidätetään. Paino: 88kg. Maks. Leukojen syvyys: 140mm. Maks. Letkun pituus: 2,4m. Sähköliitäntä: 1-vaihe 230V 16A. Ergonomisesti muotoiltu ja varustettu harjattomalla moottorilla, joka ylläpitää nopeuden tasaisena myös suurissa kuormituksissa. Kitasyvyys: 700mm. Reiän koko: 12, 14, 15, 16, 18, 19, 20, 22, 24, 25, 26, 28, 30mm. Moottorin teho: 350W. Ilmatarve: 400-600 l/min Mitat: 980x720x1590mm Työtaso: 890x670mm. Laite on varustettu kahdella 38-litran säiliöllä. Englanninpyörä Laadukas ja vahva englanninpyörä ammattikäyttöön.Mukana 5kpl karkaistuja rullia. U U TU U S! 199€ tuotenro 511068 Epäkeskohiomakone ROS090 Oskilloiva yhden käden 150mm epäkeskohiomakone säädettävällä pyörintänopeudella tehokasta hiontaa varten kaikentyyppisille pinnoille. teräksestä, kromista, kumista tai alumiinistä. Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 2/2021 • Hinta 9,90 € TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT BUICK MASTER 1927 SEPPIÄ JA MESTAREITA Monen konstin konetaituri Kauko Rajalin TEOLLISUUS-BUSTER Tutun BM-Volvo T 400:n harvemmin tavattu versio TEHTY KESTÄMÄÄN James 81 C -kaivurikuormaaja 1980-luvulta Kaikki hinnat sis