Toukokuussa 2023 Jyväskylässä – Suomen kattavin kuljetusalan messutapahtuma kuljetusmessut.fi Kaikkea Asentajille | Kuljettajille | Yrityksille | Päättäjille PAVILJONKI, JYVÄSKYLÄ 25.?27.5.2023 Ilmainen sisäänpääsy rekisteröitymällä! Merkkaa päivämäärät kalenteriin jo nyt! • VA NHAT KO N E E T • 1 N U M E R O A Rautaista luettavaa • vanhatkoneet.fi • 2/2023 • Hinta 10,90 € TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT KontioSisu MIEHET KIVITÖISSÄ Lohkareet sivuun vanhoilla vehkeillä LAKEUDEN LAIVASTO Väli-Toralan suuret massikat KAUPPIAAN AARRE Harvinainen BMB President 1953 74 50 00 -2 30 2 • PA L VK O 20 23 -1 5 10 2 / 2 2 3 • B M B P re si d e n t • Fo rd 5 • H e la D 3 2 • Le u h u n k o n e p a ja n k iv iv a u n u • S is u L1 3 9 C V / 4 4
Kokonaisuus on vasta hahmotelma tekijöiden ajatuksissa. Tuttua rautaa edustavat Ford 5000 ja Kontio-Sisu. Hankkeen alkumetreillä näpeissä on aihio tai sen rippeet. Tavoitekin on sama eli vanhan taltioiminen. Merkkikerhon aktiivijäseneltä voi varmistaa yhden nippelitiedon, kirjoista löytyy lisää faktaa, ja museoisäntä tietää vielä jonkin yksityiskohdan. Seuraavaksi lähdetään tien päälle osienhakureissulle eli materiaalia haalimaan. Mutta me aloitamme sadannen numeron pienellä katselmuksella vanhoihin lehtiin ja toimituksen omiin tunnelmiin. Puuttuvien osien metsästys aloitetaan soittokierroksella. Kansien väliin kokosimme monta erilaista tapaa harrastaa alan vehkeitä ja tallentaa menneen ajan konekulttuuria. J oskus sitä pysähtyy ajattelemaan, että jokaisen Vanhat Koneet -lehden tekeminen on oikeastaan samanlainen projekti kuin vanhan vehkeen kunnostus. Kotimaan kierroksella vierailemme vanhassa mutta yhä toimivassa konepajassa Tuusulassa, traktorikeräilijän laanilla Ilmajoella, Rosenlew-museossa Porissa ja käymme kivitöissä Keuruulla. Tuo tyyppi tietää varmasti jonkun, ja siellähän olikin sen sortin tietäjä. Projektin loppusuoralla tekijöiden käsissä on erä sekalaiselta vaikuttavaa tavaraa, jota niputtaessa jokaisen palikan tarkoitus ja merkitys alkaa terävöityä. Entiseen tapaan meille saa lähettää ehdotuksia, toiveita ja rakentavaa kritiikkiä. Tehdään seuraavista numeroista lukijoiden ja tekijöiden näköisiä – aivan kuten sadasta ensimmäisestä lehdestä! Kari Mattila Päätoimittaja kari.mattila@vanhatkoneet.fi PAPERINEN PROJEKTI Hankkeen alkumetreillä näpeissä on aihio tai sen rippeet. TA U B E 2/2023 3 Pääkirjoitus. Kokoamisvaiheessakin tarvitaan ulkopuolista apua. SA -K U VA / J. Nyt olemme saaneet porukalla kokoon Vanhojen Koneiden sadannen numeron. Kokonaisuus on vasta hahmotelma tekijöiden ajatuksissa. Matkan varrella poiketaan huoltamon kahvilaan evästämään, ja perillä taltioidaan kuvat ja tarinat myöhempää työstämistä varten. Pieninä historiikkeina mukana ovat katsaus vuoden 1973 Suomen traktorimarkkinoista ja Minneapolis-Molinemerkin värikkäistä vaiheista. Muistelemme menneen ajan traktorimarkkinoita pitkän linjan kauppiaan kanssa ja hämmästelemme nykyajan vanhojen koneiden kauppaa Belgiassa. Lopuksi ulkoasun suunnittelija loihtii toimittajien ja valokuvaajien aikaansaannoksista näyttävät aukeamat. Se on kuin kiikuttaisi kasan hiekkapuhallettuja ja kunnostettuja osia maalarille ja noutaisi viikon kuluttua kotiin maalatun ja valmiiksi kootun koneen. BMB President ja Hela ovat puolestaan meidän kulmillamme harvinaisia laitteita
KANNESSA 12 Hela D 32 1955 Hermann Lanzin traktoritehdas joutui tunnetun kaimansa painostuksesta keksimään erottuvan merkin vetokoneilleen. Viime syksynä äijät ja vaunu palasivat pitkästä aikaa yhdessä töihin. 12 18 28 32 KONE-ESITTELYT 18 Leuhun konepajan kivivaunu Kari Koskinen ja Mauri Hautamäki olivat 60-luvulla kaksin kivi vaunuhommissa jo ennen rippi-ikää. 28 Ford 5000 Markus Tervakarin viisitonninen on sukukone kahden sukupolven takaa, ja se verestää säännöllisesti työmuistoja kotivainioilla. 24 Sisu L139CV/4400 Göran Sjöbergin Kontio-Sisu on heräteostos, josta kuoriutui huolellisella työllä oman isän autoilijauran muistomerkki. Pertti Uusi-Erkkilän kokoelmasta löytyy tällainenkin erikoisuus. 32 BMB President 1953 Sveitsissä kultasepäksi kouluttautunut Paavo Järvinen meni töihin Englantiin. Jorma Sakomaan tarinat ja kuvat tarjoavat aitiopaikan koneiden kehityksen ymmärtämiseen. 4 Tässä numerossa. Kun hän palasi sieltä kotitilalleen, mukana tuli BMB President -traktori. Hienostunut Hela porskutti kuitenkin kilpailijaa kauemmin. ARKISTOJEN AARTEITA 36 Traktorikauppias Jorma Sakomaa 49 vuotta, noin 3 700 uutta ja noin 17 000 käytettyä traktoria, kaivureita seitsemisensataa
2/2023 42. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. PITKIN POIKIN HISTORIAA 48 Vuorenteko Kun mahtava kärkisorvi vuodelta 1952 jyrähtää käymään, sen voimantuntoinen humina on laulua Vuoren perheyrityksen yli satavuotiselle työlle. 56 Happy Old Iron, Belgia Jos ei harrastekonetta Suomesta löydy, katseet kannattaa suunnata Belgiaan. TILAAJAPALVELU Puh. 64 Kaiken maailman traktoreita Amerikkalainen Minneapolis-Moline syntyi vuonna 1929, kun kolme talousvaikeuksissa kärvistellyttä konevalmistajaa pani hynttyyt yhteen. 78 Rauhassa ruostuvat Joona Hammin ruostekuvia pohjoismaisena yhteistyönä. TUTUT JA TURVALLISET 6 Pelit ja vehkeet Uutisia ja erikoisuuksia vanhojen koneiden maailmasta. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Valmet nousi kärkeen uusien rekisteröinneissä, ja koneistuminen metsätöissäkin jatkui kotimerkeissä. Happy Old Ironin laajat valikoimat kutittelevat ostohermoja. 56 60 KERÄILIJÄLLÄ KYLÄSSÄ 42 Lakeuren laivasto Teemu Väli-Toralalla on pyörryttävät 28 kappaletta Massey Ferguson -traktoreita. Ojanen, Kauko Ollila, Harri Onnila, Kari Ruusunen, Aimo Tenni, Pekka Stellberg, Jukka Vuorenmaa TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Outi Mentula POSTIOSOITE Vanhat Koneet, PL 350, 65101 Vaasa KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. Vuotta varjosti inflaatio. MUSEON OVET AUKI 52 Rosenlew-museo, Pori Metsästä kasvanut jättiyritys oli iso ja monihaarainen. Toimitus Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. 60 Seppiä ja mestareita Erkki Salosella on tehdastekoisten lisäksi omia luomuksia halkomakoneesta näkötorniin. 74 Markkinat Rauta on luotu kulkemaan. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. Materiaali: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. (03) 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) E-mail tilaajapalvelu@vanhatkoneet.fi PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITTAJA Mika Rassi AVUSTAJAT Joona Hamm, Lea Lahti, Jan-Erik Laine, Aulis Lassila, Olli J. Rosenlewin museo on paljolti yhden miehen keruutyön tulosta. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. (06) 2810 100 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050 4147 559 Susanne Ripsomaa: 050 4147 553 www.vanhatkoneet.fi > Mediakortti SÄHKÖPOSTIT MUOTOA toimitus@vanhatkoneet.fi myynti@vanhatkoneet.fi materiaali@vanhatkoneet.fi etunimi.sukunimi@vanhatkoneet.fi PAINOPAIKKA PGM MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1799-0661 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. 70 Valmet ykköseksi Katsaus traktorivuoteen 1973. Erikoisia jenkkimalleja on parikin, kokoelman kruununa 2805, aikansa suurin takaveto. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em
Sen aineiston keräämisessä piti pykäläviidakossa äheltää tavallista enemmän. Matkan varrella kohdalle on osunut valtava määrä hienoja koneita, mutta tärkeimmät hetket ovat ilman muuta ihmisten välisiä kohtaamisia. Tapahtumista antoisimpia oli Kerimäellä Mielosen tiluksilla järjestetty pellonraivausnäytös. Jorma itse oli paikan päällä kertomassa keksintöjensä tarinaa. Harvoin kohdalle osuu yhtä opintäyteistä päivää. Mieleen pomppasi myös juttu varhaisista dieseleistä. Kari Mattila Sadannen numeron rajapyykin kohdalla on mukava muistella menneitä. 100. Konehistoriaan vaikuttanut tekijä oli Vakola, jonka vaikeuksista ja historiasta on ollut juttu. Kaiken lisäksi osa koneiden lisälaitteista oli tehty paikan päällä vanhan isännän Jorma Mielosen verstaassa. Tapahtumissa näkee tietysti koneita ja alan ihmisiä, parhaimmillaan myös työnäytöksiä. Olli J. Autodigger: VK 6/13 Vakola ja sen edeltäjät: VK 2/13 Varhaiset dieselit: VK 7/16 Sata Vanhaa Konetta Lehteämme on tehty nyt sata numeroa. Siellä näki yhdellä kertaa, kuinka ennen vanhaan pantiin puut juurineen kumoon, kaivettiin kivet ja kannot sivummalle ja tasattiin maa pelloksi, joka lopuksi kynnettiin. Ojanen Jos asiaa arvellaan historiallisen merkkitapauksen näkövinkkelistä, juttu Koivulahdessa tehdystä ojan kaivu laite Autodiggeristä olisi vallan sopiva. Pellonraivauspäivä Kerimäellä: VK 5/13 Autodigger • VA NHAT KO N E E T • 1 N U M E R O A 6 2/2023 No _ . Sen kunniaksi muistelemme vanhoja Vanhoja Koneita. Se jos mikä muistuttaa valitettavan tarkoin piiloon jääneestä palasta konehistoriaa. Tekijöitä pyydettiin valitsemaan ikimuistoinen kohtaaminen tai erityinen aihe, johon on lehtityössä törmännyt
Konepurkamo Desguaces Casquero: VK 2/13 Utin traktoripurkamomuseo: VK 1/14 Mika Rassi Raymond Heino kuuluu mestarismiesten kovimpaan ytimeen. Reiska porskuttaa edelleen, helmikuussa soiteltiin. Äitimuorilla oli ollut lippu Titanicille, mutta köyhä tyttö pantiinkin rahtilaivaan. Hämmästelen vuosien nopeaa kulkua mutta samalla odotan malttamattoman uteliaana mihin työ Vanhat Koneet -lehden toimittajana tulevaisuudessa vie. Onnellinen saa olla, ettei itse ole tarvinnut lähteä evakkoon omasta kodista. Miehestä säteilee positiivinen energia ja periksiantamaton asenne. Koneista on päästy jo onneksi eroon ja kohta taitaa olla aika antaa 76 vuotta vanha ajokortti pois. Raymond tuli Suomeen viisivuotiaana Yhdysvalloista paluumuuttajavanhempiensa mukana. Viisi virkaa, kuusi nälkää, mies virkkoi tuhansista puuhistaan. Silloin ajattelin, että jos tästä vielä palkkaakin maksetaan, mitä sitä muutakaan tarvitsee. Kuvaaja oli jo kuvannut sen, piti vain soittaa haastattelu. Sain tehtäväksi jutun Juhani Tullilan entisöimästä Teräsmies-kaivinkoneesta. Myös Ossi Ketosen taianomainen Utin traktoripurkamomuseo pullahtaa ajatuksiin tämän tästä. Juha Pokki Mieleenpainuvin keikkareissu oli ensimmäinen. Ossin tarinat ja ikään kuin aikakapseliin säilötyt koneet eivät unohdu. Ensimmäinen oli Euroopan suurimmasta traktoripurkamosta Casquerosta. Ja sillä tiellä ollaan. Jatkosotaankin Heino niukin naukin ehti. Laukaan Tupaswillan miljöö ja Erkki Kauppinen olivat jo entuudestaan tuttuja kun menin juttukeikalle Perinnepäiville vuonna 2017. Pian paukkuvat sataset Vilppulassakin, sillä elokuussa tulee Heinon omaan mittariin 97 vuotta. Raymond Heino: VK 5/19 Erkki Kauppinen Risto Höylä Ossi Ketonen Raymond Heino vuonna 1947 2/2023 7 PIENIÄ PALASIA MEILTÄ JA MAAILMALTA. Heinon koko elämä on elokuva-ainesta. Ehkä kärjessä kuitenkin ovat Risto Höylä ja Tupaswillan Perinnepäivien evakkokulkue. Mikään ei tunnu olevan mahdotonta, kun rekvisitööri tarttuu toimeen. Ensimmäisen jutunteon jännitys ja ällikällä lyönyt purkamon laajuus jäivät mieleen. Ajattelin, että on helpompi ajaa Keuruulle ja jutella asiat halki kasvotusten. Erkille terveiset tuonilmaisiin, muiden kanssa tapaamisiin ja kuulumisiin! Risto Höylä: VK 5/12 Tupaswillan perinnepäivät: VK 6/17 Aulis Lassila Avustajauran alkumetreillä tein kaksi mieleen jäänyttä juttua traktoripurkamoista. Teräsmies JT 23: VK 2/11 Lea Lahti Takana on lukematon määrä lämminhenkisiä tapaamisia oman tiensä kulkijoiden, ainutlaatuisten ja taitavien koneihmisten kanssa. Perinnekylässä nähtiin Erkin ohjaama vaikuttava Evakkokulkue-näytelmä. Hän rakensi romuista kokoamiensa hitsausmuuntajien ja työstökoneiden avulla lingot, kärryt, kenttäsirkkelit, tukkikourat, lanat ja levyt – kierrätysosista pääosin nekin. Vastaanotto oli lämmin, ja Juhani kertoi koneesta kaiken tarkasti, miltei suoraan painokoneeseen sopivassa muodossa ja järjestyksessä. Reiska teki itse työt, työkoneet ja työkoneiden tekokoneet. On vaikea poimia vain muutamaa esimerkkiä. Risto Höylän koneet ja taideteokset tekivät lähtemättömän vaikutuksen. Kaikki tapahtumaan saapuneet perinnetaitojen ja koneiden esittelijät asettuivat kulkueeksi jalan, polkupyörineen, autoineen ja traktoreineen
• VA NHAT KO N E E T • 1 N U M E R O A Suomalaisen veteraanikonelehden kunnia-asia on kirjoittaa kotimaisista koneista, koneenkäyttäjistä ja koneentekijöistä. Ensimmäisessä Vanhat Koneet -lehdessä pääsimme koeajamaan yhden lähtökuoppiinsa pysähtyneen suomalaisen. Lehdessä 5/18 tavattiin ainut tehtaalla tehty diesel-Takra. Se tavattiin lehdessä 2/17. Lentokonetehtaan ja rovaniemeläisen Marttiinin konepajan yhteistyönä valmistunut Valmet 865 LM on ajokoneiden alkumuotoa. Onhan niitä ollut paljon muitakin – ja lisää tulee. Carl-Johan Blomqvistin Wilke esiteltiin numerossa 1/17. 8 2/2023 No _ . 40–50-luvuilla valmistetut Takra-traktorit ovat legendaarisessa maineessa. Sekä Valmet että Lokomo valmistivat Dr12:ta eli dieselveturi Hurua. Olen suomalainen! Valmet on ollut väkisinkin esillä Vanhoissa Koneissa. Esittelyihin on ehättänyt muutakin kalustoa kuin Tourulan traktoreita. Mekes Muuli oli haarukkarungolla varustettu ajoneuvo, joka tasapainoisempana ja nelivetoisena olisi voinutkin risteyttää esimerkiksi Unimogin ja kantajatraktorin parhaita ominaisuuksia. Otetaan tähän kuitenkin pikakatsaus eräisiin kotimaisiin tehdastekoisiksi laskettaviin värkkeihin, joita on Vanhojen Koneiden sadassa numerossa esitelty. Monen loistavan kyläsepän rakennelmiakin on ihmetelty. 100. Wihuri-yhtymä valmisti 60-luvun alussa pienen erän Wilkemerkkisiä kuorma-autoja pääasiassa Volvon osista. Vanhat Koneet liikkuu myös raiteilla, esimerkiksi numerossa 6/19
2/2023 9 PIENIÄ PALASIA MEILTÄ JA MAAILMALTA. Porvoon veneveistämön Alfa ja Kaskisissa Grönlundin konepajalla tehty GG tavattiin peräkkäin numeroissa 3 ja 4 vuonna 2010. Jotain satakuntalaistakin vielä on jäljellä. 60-luvulla paja siirtyi Fiskarsille, mutta kaivuritehtailu jatkui. Nehän ovat aivan varmasti kaikki jo yli puoli vuosisataa vanhoja. Sisut ovat Vanhojen Koneiden itseoikeutettua kantaväestöä, myös linja-autot. Vanajaa ei tästä listasta sovi unohtaa. Useimmiten bussijutuissa pääsevät luupin alle myös entisaikojen suomalaiset liikennöijät ja vaikkapa koritehtaat. Suomen konepajoista tehdään historiajuttuja tietysti vanhat koneet edellä. Maailmanpankin lainalla TVH:lle hankittu erikoiskuormuri nähtiin numerossa 5/16. Numerossa 3/19 paja-aiheena oli Tume ja rivilannoitin yhtenä jutun sankareista. Nämä konelapiot tavattiin vuoden välein numeroissa 4/10 ja 4/11. Vuoden 2014 ensimmäisessä numerossa muisteltiin menneen satokauden huipentumista. Pikku-Jussi on porvoolaisen August Eklöfin konepajan Åkermanin lisenssillä valmistama legendaarinen vaijerikaivuri. Monen entisen sepän ja silloisen omistajansa parantelema Sampo 10 pui kauraa Haapajärvellä. Vaasalaiset, porilaiset ja Turun seudun moottorit lienevät tunnetuimpia, mutta osattiin sitä muuallakin. Kotimaista moottorituotantoa on ollut aikoinaan paljon erityisesti rannikkoseudulla. Särkisalon Linjalla, Vainion Liikenteellä ja lopulta Pakkalan Liikenteellä ollut vuoden 1948 Sisu L-54 oli pysäkillä numerossa 6/14
Pahoittelem me virheitä ja ensimmäisen oikaisun viivästymis tä. Tämä vaunu on ilmeisesti romutettu jo ajat sitten. Viime numerossa Aktiv Snow-Trac -artikkeliss a sivulla 44 oli Morgongåvan tehdasarkis ton hoitajan nimi väärin. Auto on kuitenkin varmasti Sallisen Brockway. Kuvatekstis sä sanottiin, että kuvassa on todennäköisesti Toivo Sallisen Brockway. HEIKKI HAAVISTO: TALONPOJAN MUISTELMAT (2022) VANHAA JA UUTTA OIKAISUA Vanhoissa Koneissa tahtoo oikaisukin vanheta. TEKIJÄN SUUSTA Puhelin soi aamulla seitsemältä, ja kun soittaja pyysi talousneuvos Haavistoa puhelimeen, vastasin, että hänet oli juuri viety ruumishuoneelle. ”Kuka tilalla nyt päättää traktorien ostosta”, aktiivinen Ford-traktorien myyntimies kysyi. Kone saattaa olla tehty Rantasalmen kunnan Tuusmäen kylässä Baggen pajassa. Suljin närkästyneenä puhelimen ja päätin, että en koskaan osta Fordin traktoreita. Ne ovat sen sijaan sivulla keskellä olevasta MercedesBenzistä. Numerossa 7/22 sivulla 53 alareunass a ei ole MAN-kuorm aauton ohjaamoja yksityiskoh takuva, kuten kuvatekstis sä väitetään. KIVIVAUNU RANTASALMELLA 1956 Juha Leskinen lähetti meille vanhan kuvan kivivaunusta Tiemassaaren kylässä Erkki Leskisen pihassa. Kiitoksia Juhalle kuvasta! OLIHAN SE SALLISEN Ja vielä tarkennus viime numerossa tällä palstalla sivulla 11 olleen valokuvan tietoihin. Mutta tähän lehteen saatiin eräs säilynytkin vaunu nostohommiin, se löytyy sivulta 18. 100. Sama kuva esiintyy esimerkiksi Olli Blombergin Sallis-histor iikissa Kuljetuksesta kulttuuriin. 10 2/2023 No _ . Ei liene montaakaan sen ajan aikuista ihmistä, jotka voisivat asian varmaksi sanoa”, Juha kertoo. ”Oli se sellainen pelottava kone pikkupojan mielestä, ettei lähelle uskaltanut tai edes saanut mennä. Oikea nimi on Kenth Hansson
Mitä vehkeitä sinne tarkemmin ottaen on museoitu. Mitä ne olivat. 10. Mikä se on. Vanhojen Koneiden ensi numerossa vuonna 2011 särki jäätä S/S Turso. Numerossa 4/15 kävimme Lavialla sijaitsevassa ajoneuvomuseossa. Jos autoja on säilynyt, sellaisen hankkiminen ja entisöiminen tiedusteluautoksi kiinnostaa myös. 1. Palautetta ja vinkkejä helmikuun alkuun mennessä lähettäneiden kesken arvottiin viisi onnekasta, joille lähtee paketti Vanhojen Koneiden oheistuotteita ja Viipalemedian muita tuotteita. Kiitoksia kaikille palautetta lähettäneille. Lyp syk one ita 4. Hie tal ahd en tel aka lla 2. Voittajat on arvottu ja voitot ovat lähteneet postin kuljetettavaksi. Killan jäsen Orvo Jääskeläinen selvittää nyt Ruotsista kevättalvella 1940 hankittujen ja radiotiedustelua varten varusteltujen Volvo-pakettiautojen historiaa. Kuo pio n kon epa jal la 6. 3. 5. Lehden linjaan ollaan lukijoiden keskuudessa ilmeisen tyytyväisiä. Scammel Scarab -kuorma-auto huristi numerossa 2/16. 4. Ora svu on Kon epa jan ase nta ma kuu sis ylin ter ine n moo tto ri 9. 2. Tiedusteluautot etsinnässä Elektronisen sodankäynnin kilta eli Elsokilta kerää ja vaalii viime sotien aikaisen radiotiedustelutoiminnan perinteitä. DAF in 8. 5. Lin jaaut oja 3. Erikseen kiitettiin juttujen kiireetöntä luonnetta, kuvien ja tekstin yhteispeliä, koneiden taustojen ja ajankuvan välittämistä sekä lehden vakiopalstoja. 6. Se on kol mip yör äin en. 9. Mikä on numerossa 6/21 työskennellyt Wintersteiger Nursery Master. Mikä porukka ja miltä paikkakunnalta. Ford 5000 OK-6 oli esillä lehdessä 4/14. Pol ove lan pap att aja t Juu ast a • VA NHAT KO N E E T • 1 N U M E R O A 1. Missä niitä tehtiin. Koe ruu tup uim uri 7. Kolmas numero vuonna 2017 kertoi sellaisista koneista kuin Benzona, Senior, Omega ja Damalko. Autoja oli puolustusvoimien Moottoroidulla radiotiedusteluosastolla käytössä sota-aikana. Minkä kuorma-autovalmistajan 90-vuotissynttäreillä käytiin nelosnumerossa vuonna 2018. 7. VASTAUKSET 2/2023 11 PIENIÄ PALASIA MEILTÄ JA MAAILMALTA Vanhaa && visaista visaista. Juttuja toivottiin edelleen Vanhojen Koneiden perusaiheista: traktoreista, kuormaautoista, leikkuupuimureista, moottorisahoista, metsäkoneista, kaivureista, alan merkkihenkilöistä, harrastajista, konetapahtumista ja vanhoista konepajoista sekä teollisuuslaitoksista. Missä tuo höyrylaiva on valmistettu. Jääskeläiseen voi ottaa suoraan yhteyttä sähköpostilla: orvo.jaaskelainen@orvothink.fi Arpajaisvoittajat selvillä Viime vuoden lopulla pantiin pystyyn arpajaiset sadannen numeron kunniaksi. Mar asal aoj ako ne 10. Sitä otetaan toimituksessa jatkuvasti vastaan. Vuoden 2020 viimeisessä lehdessä tavattiin eräs itäsuomalainen traktori kerho. Sodan päätyttyä autojen radiovarustelu purettiin ja autot luovutettiin siviilikäyttöön muun muassa Närpiöön, Kaskisiin sekä Helsingin poliisilaitokselle. Mitä eroa siinä on perus-5000:een verrattuna. Mikä erikoinen rakenteellinen ominaisuus autossa on. Yleisesti sodanjälkeisten vuosikymmenten työtavat pelloilla, metsissä ja esimerkiksi sahoilla tuntuvat yhä kiinnostavan lukijoita. 8. Jääskeläistä kiinnostavat kaikki tiedot näihin autoihin liittyen. Kipinä-moottoreista kerrottiin vuoden 2012 lehdessä 8. Numerossa 7/13 ruodittiin kymmenen sivun verran Kurpan konepajan varmasti tunnetuinta tuotetta
Tutun keräilijän kokoelmasta Helakin löytyy. Vesilahti 12. Hienostunut Hela porskutti kuitenkin kilpailijaa kauemmin. Hermann Lanzin traktori tehdas joutui tunnetun kaimansa painostuksesta keksimään erottuvan merkin vetokoneilleen. TOINEN LANZ HELA D32 1955 Kun traktorintekijöistä on ruuhkaa, nimetkin meinaavat loppua kesken
Firma kasvoi ja muuttui maatalouskonetehtaaksi. Nykyaikainen traktori hylkäsi antiikkisen nimensä ja sai modernin mallimerkinnän D37. Juteltiin siinä. Vuonna 1915 uuden isännän johdolla ryhdyttiin korjaustöiden lisäksi myös tekemään maatalouskaluja, äkeitä, jyriä ja auroja. Aulendorfin Lanzin ensimmäinen Samson-traktori syntyi aivan 1920-luvun lopulla. Jo 1931 tehtiin ensi kerran pikkutraktori, jossa oli makaava dieselmoottori ja kolme vaihdetta eteen. Hermann Lanzin ensimmäinen traktori oli niittotraktori, ja keskiniittokoneen kytkentä löytyi Lanzeista pitkään. Mutta sodan jälkeen tuli silti stoppi, kun ranskalaiset veivät koko pajan kalut sotakorvauksina Pariisiin. D-kirjain merkitsi dieseliä, tarkemmin sanottuna Deutzin kaksisylinteristä ja 20-hevosvoimaista pystymoottoria. 2+1-vaihteisto oli omaa tekoa. Moottoreina oli Deutzin kaasutinmoottoreita, 10–12 hevosvoiman tehoisia. Lanzin pää pysyi miten kuten pinnalla korjaustöiden varassa, kun muun muassa puukaasutraktoreita muutettiin dieselvehkeiksi. ”Epäilin konetta niin kalliiksi, etten varmaan sitä osta, mutta kyselin kuitenkin, että mikä vehje se oikein on. Hermann Lanz vanhempi perusti lukkosepänverstaan Aulendorfiin Etelä-Saksaan vuonna 1888. Tietävä päättelee koneen kotimaan etujousituksesta ja rasvanipasta. Myös vaihteisto oli uusi nelipykäläinen, ja sillä kone kulki kahtakymppiä. Sodan alettua tehdas säästyi kuin ihmeen kaupalla sotateollisuuteen värväämiseltä – jonkun kai piti tehdä koneita pelloillekin. Teksti ja kuvat: Mika Rassi T raktorikeräilijä Pertti Uusi-Erkkilä äkkäsi pari vuotta sitten myynti-ilmoituksia tapansa mukaan selatessaan, että jokin Hela-niminen vuoden 1955 traktori oli Varsinais-Suomessa myynnissä ilman lähtöhintaa. ”Soitin myyjälle ja sanoin, että olen harrastaja”, Pertti kertoo. Ennen Heloja oli avain ja lukko. Nimikade kaima Lanzin tehtaalla meni toisen maailmansodan kynnyksellä hyvin. Lanz korjasi paljon myös maatalouden työkaluja ja sai pian mainetta sillä saralla. Tunnin päästä huomasin, että minähän olen matkalla sinne!” Otetaan vähän etumatkaa länttä kohti köröttävään Perttiin ja selvitetään, mistä Helassa on kyse. Maanviljelyn koneistamisen luonnollinen kehityssuunta oli hevosen ja härän korvaaminen vetokoneella. Muut toiminnot oli lopetettu, kaikki panokset olivat traktorituotannossa. 30-luvun mittaan traktoriin tuli itsekantava runko ja ilmakumirenkaat ja ketjut hävisivät voimansiirrosta. Vuonna 1890 syntynyt Hermann Lanz nuorempi kouluttautui ensin isänsä verstaassa lukkosepäksi ja otti myöhemmin yrityksen itselleen. 13. Pieni niittotraktori ei ollut aivan kaimansa Vanhan Testamentin voimamiehen veroinen. Lanzin tehdas säilyi sodassa ehjänä. Muutoin hulppeasti varustetun Helan mittaristo rajoittui lämpöja öljynpaineviisareihin. Koska Aulendorfissa ei tehty sotakoneita, ei sinne rojautettu pommejakaan. Peli oli Pertille tyystin outo, joten siitä piti ottaa selvää. Lukkosepän työtä Saksassa traktoreita on tehnyt niin moni paja, että moni pitkäaikainenkin valmistaja on jäänyt Suomessa oudoksi. Yksi niistä on Hela, Lanzin tuntemattomamman sukuhaaran puoli vuosisataa puksuttanut merkki
Töistä todistavat myös ohjauslaitteisiin tehdyt vahvistukset. Tällaisen muunnelman perusteena voivat olla vaikkapa matala oviaukko ja heinät lattialla. Tällainen varustelu ei ollut poikkeuksellista Saksassa tuohon aikaan, mutta esimerkiksi kaimatehtaan Lanz Bulldogeihin verrattuna Helat olivat hyvin hienostuneita. Nostolaitteen osia on vaihdettu, joten traktori on epäilemättä ollut töissä. Muutoksen takana oli noin 300 kilometrin päässä Mannheimissa majaansa pitänyt toinen Lanz-yhtiö. Vähitellen lisäystä tuli kumpaankin päähän. Vuonna 1950 traktorin nimeksi annettiin ensi kerran nimeksi Hela – pakon edessä. Traktorinvalmistukseen päästiin hiljalleen palaamaan vuosien 1947 ja 1948 aikana. Heidän typerryttävän yksinkertaiset ja kaikkiruokaiset Bulldog-traktorinsa olivat kovassa maineessa, ja niinpä Mannheimissa oli kanttia käskeä aulendorfilaisia tekemään selvä pesäero Lanz-merkkiin. Aluksi nokalla luki Hermann Lanz Aulendorf niin, että sukunimi oli isoimpana näkyvillä. 14 HELA D32. Baanan nopein Hela ei tainnut koskaan olla, mutta omia kuusipykäläisiä vaihteistoja niihin sai jo 50-luvun alkupuolella. Rakenne oli niin sanotusti modulaarinen, eli eri moottorien osat olivat keskenään suuressa määrin vaihtokelpoisia. Helat olivat hyvin varusteltuja jo 50-luvulla. Vuonna 1952 pienin Hela oli 12-hevosvoimainen ja suurin 40-hevosvoimainen. Lukko, etupään jouset, jalkakaasu, valot ja sähköstartti löytyivät. Vesijäähdytteisiä dieselmoottoreita tehtiin yksi-, kaksija kolmisylinterisinä. Kuppi-istuinta voi siirtää traktorin pituussuunnassa, ja se on jousitettu. Uudet traktorit olivat aluksi 22ja 28-hevosvoimaisia. Arkistokuvissa tämän ajan Hela-traktoreiden pakoputki kulkee aina alta taakse. Omia moottoreita alettiin tehdä ja ne pantiin traktorikäyttöön vuonna 1955. Sama periaatehan oli vallalla parin muunkin saksalaisen moottorivalmistajan tuotteissa
Näiden sijaan Aulendorfissa ruvettiin tehtailemaan Zetcat-nimistä pienkuormaajaa. Vielä tovin UusiErkkilä ostotointa aprikoi, mutta kun myyjä hankki traktorin tiivistevikaiseen moottoriin tarvittavat osat samaan kauppaan, lyötiin kättä päälle. Kaimatehtaan Lanz Bulldogeihin verrattuna Helat olivat hyvin hienostuneita. Varimoteja valmistettiin vuoteen 1978 asti, ja Hela-maataloustraktoreiden valmistus päättyi 1979. Varimotien moottorina oli yleensä Farymanndiesel. Se taisi olla hyvin tyypillinen varuste, aloittihan Hela nimenomaan niittotraktoreiden tekijänä. V uonna 1956 Hermann Lanzin traktoritehdas alkoi tehdä kokonaan uudenlaista traktoria, jonka merkiksi tuli Varimot. Levanto Oy. Melko tuoreeltaan Varimoteja mainosti Suomessa L. 80-luvun lopulla Suomessa Zetcateja koetti myydä teollisuuskonekaupan alalle rekisteröitynyt yritys Competitor Oy. Mukavintahan kai sellainen kone onkin myydä jobbarin sijaan harrastajalle, jonka kotiväkikin on traktoreiden suhteen uteliasta. Oikeaan kotiin Tällaisen traktorin Pertti Uusi-Erkkilä sitten tapasi reissullaan. Ehjässä traktorissa näkyy siellä täällä kulumia, vahvistuksia ja uusittuja osia, joten epäilemättä sillä on töitä tehty. Yrityksen päätoimiala oli kaivostekniikka. Alun perin käyttöympäristöksi oli suunniteltu viinitarhoja, mutta lisäksi Varimoteista tehtiin muun muassa kuormaajakaivuriversioita. Samoihin aikoihin Levanto koetti tuoda Suomeen niin ikään pieniä ja nelivetoisia Sulzer-traktoreita Suomeen. A. Itse asiassa miehen perhekin oli lähtenyt matkaan ihmettelemään erikoista traktoria. ”Sitä en ole vielä keksinyt, miten tänne olisi hyvä mennä.” Mitä olivat Varimot ja Zetcat. 2/2023 15. Kysyntää oli kai kovasti ollut, ja olin kyllä kiinnostunut minäkin. ”Pantiin akku paikalleen, ja myyjä esitteli traktoria. Montaa vanhaa traktoria ajanut UusiErkkilä antaa Helalle hyvän arvosanan ajettavuudesta. Mukana tuli hihnapyörä ja viiden jalan niittokone, joka kiinnitetään traktorin keskelle. Epäilemättä sekä Varimoteilla että Sulzereilla arveltiin olevan käyttöä myös kaivoksissa. Seuraavana aamuna myyjä soittaa, että hän otti ilmoituksen pois, kyllä me siitä kauppaan päästään.” Pertin mukaan traktori oli ollut myyjän perhepiirissä kauan. ”Ei ollenkaan sen ajan traktoreiden huonoimmasta päästä, kun etupäässä on jouset ja penkin jousetkin toimivat.” Kuskin paikalla kaikki hyvin, vain tie sinne on toistaiseksi mutkainen. Levannon mainoksessa Varimotin mainitaan olevan raivaustraktori, ja se onkin varustettu puskulevyllä. Vaikka valmistuksen omistus pomppi sinne tänne, kuormainten valmistus jatkui Lanzin vanhoissa tiloissa ja Lanzin nimellä 90-luvulle saakka. Se oli pieni, kaikilla neljällä yhtä suurella pyörällään vetävä traktori
Carl Benzin perustaman tehtaan MWMmoottorit olivat yleinen näky Helan pellin alla, vaikka monesta muustakin paikasta moottoreita hankittiin. 28-hevosvoimaista traktoria testattiin vuosina 1952–53, ja 1954 julkaistiin koetusselostus. Kokeeksi jäi Suomesta löytyvät harvat Helat on todennäköisesti tuonut tänne Maanviljelyskauppa Oy. Heloja ei käytännössä markkinoitu meillä lainkaan. Puolipuristimen kanssa saa kaksisylinterisen dieselinkin kammella käymään. 16 HELA D32. Kotimaassaan D 32 on harvinainen, sillä yli 62 prosenttia niistä lähti vientiin. Varmaa on, että tuo alun perin viipurilainen ja sittemmin helsinkiläistynyt liike toimitti yhden Helan Vakolan koeteltavaksi. Tehtaan arkiston mukaan helsinkiläinen yritys on tuonut Suomeen Hela D 32 -traktoreita kolme kappaletta. Pumppua ei saksalaistraktoreissa aina näe, sillä hydraulinen nostolaite oli lisälaite. Helaa pidettiin Suomen olosuhteisiin yleisesti ottaen kohtuullisen sopivana, ja muutoinkin selostus oli sävyltään myönteinen. Kampi on sentään kahden käden versio. Näiden kahden traktorin MWM-motitkaan eivät juuri poikkea toisistaan: numeroiden valossa erona ovat vain teholukemat 28 ja 32 sekä huippukierrokset 1 500 ja 1 600. Ne olivat firman myöhempien moottorien tapaan modulaarisia siinä mielessä, että liki ainoa ero niiden kesken oli moottori. Lopussa oli kuitenkin Maanviljelyskaupan ilmoitus, että yhtään Helaa ei ollut vuoden 54 aprillipäivään mennessä myyty ja että koetustraktori oli koekappale. Nämä tiedot antoi Hela-tutkija Thomas Schoch. Saranoilla aukeava konepeittoa ei osaa kaivata ennen kuin täytyy käydä vaikkapa venttiilejä säätämässä. Vanhojen Koneiden toimitus kuulee mielellään, jos lukijoiden nurkista löytyy Hela-traktoreita. Vakolassa ollut D 28 ja Uuden-Erkkilän D 32 eivät toisistaan paljon eroa. Tuontisuunnitelmat lienevät siis olleet kovin varovaisia. Maanviljelyskauppa Oy lopetti toimintansa vuonna 1960. Molemmat kuuluvat Helan D 47 -sarjaan, sotien jälkeen tehtyihin uusiin traktoreihin
Muutokset alkoivat heti. Omien moottorien valmistus loppui 1969, ja moottorit hankittiin siitä lähtien vanhalta kumppanilta MWM:ltä. Traktorit pysyivät mukana kehityksen virrassa. Hermann Lanzin traktoreissa oli alusta asti uskoa dieseltekniikkaan, näppäryyteen ja kevytrakenteisuuteen. Myös esimerkiksi vaihteistoja alettiin hankkia paljon talon ulkopuolelta. Toinen Lanz oli jo parikymmentä vuotta aiemmin myyty John Deerelle, eikä montaa muutakaan syntyperäistä saksalaista traktorintekijää ollut jäljellä. HELA D32 MOOTTORI MWM KDW 515/715 Z kaksisylinterinen nestejäähdytteinen diesel teho 32 hevosvoimaa 1 600 kierroksella minuutissa iskutilavuus 2,85 litraa KYTKIN kuiva yksilevykytkin VAIHTEET 5+1 (Lanz) huippunopeus 20 kilometriä tunnissa JARRUT rumpujarrut RENKAAT edessä 6,00 x 16 AS takana 11,25 x 24 AS MITTOJA pituus 2 900 mm, leveys 1 540 mm, paino 1 800 mm VAKIOVARUSTEET tasauspyörästön lukko, kaasupoljin, jousitettu istuin SÄHKÖLAITTEET 12 volttia, hehkutulpat, ajovalot, äänimerkki ja sähkökäynnistys VALMISTUSAIKA 1951–1956 VALMISTUSMÄÄRÄ 282, josta vientiin lähti 175 2/2023 17. Tehokkaimmat 70-hevosvoimaiset Helat nähtiin vuonna 1976. Pitkän samoamisen jälkeen reitti osoittautui silti oikeaksi. Mutta jokainen polku päättyy joskus. Traktorit myös kasvoivat mutta eivät aivan suurimpaan luokkaan asti. Homma toimi toisinkin päin: 70-luvun alussa Hela myi romanialaisia Universal-traktoreita saksankielisissä markkinatalousmaissa. Traktoreita oli tuolloin tehtailtu pyöreät 50 vuotta ja maan oloissa kunnioitettavan myöhään. Pari muuta traktoriyritystä osti Heloja avaimet käteen -periaatteella ja myi niitä sitten omilla merkeillään. Vielä samana vuonna lopetettiin 50-luvulta asti valmistettujen Varimot-puutarhatraktoreiden tekeminen, ja seuraavana vuonna pantiin piste Hela-traktoreiden tarinalle. Lanzin suku myi traktoriyrityksen vuonna 1978, mutta Lanz säilyi firman nimenä. 60-luvun puolivälissä alettiin tehdä nelivetoisia Heloja. Aivan varhain nämä ominaisuudet eivät vaivatta lyöneet kättä. Pitkä tie Saksassa Helan meno sen sijaan jatkui. Kotimaassaan D 32 on harvinainen, sillä yli 62 prosenttia niistä lähti vientiin. Toisaalta tekemistä karsittiin
Viime syksynä äijät ja vaunu palasivat töihin. Keuruu KIVISODAN VETERAANIT LEUHUN KONEPAJAN KIVIVAUNU & FORDSON POWER MAJOR 60-luku oli Suomessa kivivaunujen kulta-aikaa. Kari Koskinen ja Mauri Hautamäki olivat sillä hommissa jo ennen rippi-ikää. 18. Multialainen Pauli Nikara urakoi Keski-Suomen alueella Saarijärvellä rakennetun vaunun kanssa
Sitten palataan kiviä nostamaan. Sitten vaunu siirretään tyhjennyspaikalle. Rotkon reunalla kuorma kipataan. Kari vinssaa kiven ylös ja vaunun kyytiin. Tiettävästi tämä on ainut konepajan tekemä kivivaunu, eli toista samanlaista ei hevin löydy. Kiven nousu ja lasku Nyt olemme Keuruulla masinisti Jouko Muhosen touhutontilla panemassa kivivaunua pitkästä aikaa töihin. Kun reikä on tehty, Mauri panee siihen nostosilmukan. Samalla menetelmällä pojat tekivät reiät 60-luvullakin, mutta pora oli Pionjäriä pienempi Atlas Copco. Kivien keruu käsin ja siirtäminen konevoimin on tuttua kaikkialla – eräitä onnekkaimpia peltoalueita lukuun ottamatta. Vinssin vaijerin päässä killuu väkipyörä ja siinä koukku, jonka Mauri panee silmukkaan. Paikalle on näet saatu mestareiksi Kari Koskinen ja Mauri Hautamäki, jotka tekivät juuri tällä vaunulla töitä jo 60-luvulla. Ne ovat viljelyvarmoja mutta vähän työläitä viljellä. ”Meillä on kivennäismaita. Silti suomalaiseen maanviljelyyn kuuluu erottamattomasti taistelu kiviä vastaan. Ensimmäinen työvaihe on reiän tekeminen kiveen. Sen on 50–60-luvun taitteessa teettänyt itselleen Matin edesmennyt appiukko Pauli Nikara, joka teki vaunulla töitä vuosikaudet lähiseuduilla. Yhdistelmää on helppo venkslata, sillä korkean aisan ansiosta sen saa aivan linkkuun. Aikoinaan peltotöissä traktorissa tosin oli paripyörät, jotka rajoittivat kääntämistä. Sitä varten käytetään nyt Maurin Ruotsista ostamaa polttomoottorikäyttöistä Pionjär BRH50 -kiviporaa. Samalla pajalla se myös sovitettiin Paulin Fordson Power Majorin perään, tai paremminkin Fordson varusteltiin vaunun eteen sopivaksi. Silmukka ja kiila irtoavat kevyesti, kun Mauri napauttaa niitä vasaralla. Muhosella on kivensiirrolle tarvetta, mutta hommassa on nostalgianäytöksen makuakin. Jouko Muhosen kappaleiksi ampumat kivet ovat juuri vaunuun sopivia, reilun kuution kokoisia, ja niitä mahtuu vaivatta kyytiin kolme. Mutta on sielläkin pienemmän silpun lisäksi kylliksi lohkareita, jotka nököttävät hievahtamatta peltomiehen esteenä tai vuodenaikojen vaihdellessa pullahtavat pintaan. Sama homma tehdään vielä pari kertaa. Työt on jaettu niin, että Kari ajaa traktoria ja käyttää vaijerilaitteita, Mauri poraa reiät ja hoitaa vaijerin irrottamisen ja kiinnittämisen. S anotaan, että kivi ei kiellä kasvamasta. Silmukan tappi kiilataan tiukkaan. Kivivaunun on rakentanut saarijärveläinen Leuhun konepaja. Keski-Suomi ei ehkä ole maamme kivisin alue. Matti Saarinen Multialta vahvistaa asian. Teksti ja kuvat: Mika Rassi 19. Jos pelto ei ole suota, sitten se on kiveä kiven päällä.” Matti omistaa kivisodan ammoisen hyökkäyskoneen, traktorin perään kytketyn mekaanisesti toimivan kivennostovaunun
”Joskus kivet jäivät jumiin, kun lavan nosti ylös. Pauli kerkesi heittää vaijerin vapaalle, ettei sekään vienyt traktoria mukanaan.” Kivi on kiinni, ja nosto voi alkaa. Se on jätettävä lähelle reiän suuta, ja sitten laitetaan kiila.” Jos kiilan ja tapin panisi reiän pohjalle, niitä ei enää saisi millään ilveellä pois reiästä. Vaaran paikkoja riittää. ”Normaalisti tappi pysyy paikoillaan”, Kari selittää. ”Mutta kun Paulilla meni kerran ylämäessä vaunu takaperin ojaan, tappi lensi onneksi reiästä pois. Nytkään kivi ei ota liikkuakseen ennen kuin vaijereita on aseteltu kangella paikalleen. Tänään kivet vierivät kipatessa kyydistä kiltisti. Kun ne sen sijaan ovat reiässä huulilla, ne lähtevät kiven nostamisen jälkeen vasaralla napauttamalla irti. Kivi nousee, mutta kelkka ei luista, sillä vaijeri on tippunut rullalta. Silmukkaa kiveen asettaessa voi töpätä. Maurilla on kokemusperäisiä ohjeita. Kohoton kaasutin toimii tässäkin asennossa. Aina tämäkään työvaihe ei mene leikiten. Koko kärry meni ylösalaisin. Kiveä vaakasuunnassa siirtävä kelkka liikkuu vaunuun päin vinssillä, mutta vaunun hännille se on kelattava käsin. Silmukkatappi ja kiila pitää asettaa oikeaan kohtaan eikä lyödä niitä reiän pohjalle. Matti Saarinen ja Mauri pujottavat lankaa oikeaan reikään. Aikoinaan pojilla oli porana tätä 30-kiloista jonkin verran kevyempi Atlas Copco. ”Tappia ei koskaan saa laittaa pohjaan asti. Vaunu on kiinni traktorissa äkkiseltään katsottuna huolettomasti. Mauri poraa Pionjärillä reikää. Jos vaijerit eivät kulje oikeaa reittiä, nosto ja siirto eivät pelaa. Vaikeuksia ja vaaroja Kivivaunun käyttö tuntuu helpolta, mutta on siinä omat koukeronsa. Vaikka vaunu on yksinkertainen laitos, voi sen toiminta häiriintyä monin tavoin. Siinä sitten rautakangen kanssa nurjutit, että sait koko jutun laukeamaan”, Kari muistelee. 20 KIVIVETERAANIT. Vaunun aisan päässä on tappi, joka on laskettu traktorin perässä olevan vetolaitteen reikään mitenkään lukitsematta. Hyvin öljyistä polttoainetta käyttävän kiviporan käynnistäminen on rituaali sekin. Mutta kyseessä on varotoimi, jonka tarpeellisuus on käytännössä todistettu
Lisäksi vinssi toimii kippilaitteena: sillä nostetaan lava pystyyn kuormaa tyhjennettäessä. Konevoimaista vinssiä käytetään kolmeen tehtävään. Sanoin, että joo. 2/2023 21. Lisäksi kuljettajan vasemmalla puolella on vipu, jolla vinssin kelan voi vapauttaa niin, että vaijeria saa ulos kelalta käsivoimin. Työhaastattelu oli siinä. He hyppäsivät kelkkaan noin nelitoistakesäisinä. ”Saarijärvellä, Höytiällä, Uuraisilla, Pylkönmäellä, Multialle päin tultiin… Keski-Suomen alueella mentiin talo talolta.” Työnantajan luottamus pojankossikoihin hämmästyttää aikamiehiä nyt. Vaihteiston avulla vinssin saa kelaamaan vaijeria sisään kolmella eri nopeudella ja päästämään sitä vapaaksi yhdellä nopeudella. Vaijeri kulkee vinssiltä traktorin alitse vaunun yläpalkkiin ja siellä vaunun peräosaan. Selkäsaunalta he säästyivät, vaikka välillä koettelivatkin työnantajan hermoja. Työllistyminen oli ajan hengen mukaista. ”Pauli kysyi, että lähdetkö hommiin. Viis papereista Kari ja Mauri tekivät kivihommaa yhdessä kahtena vuonna 60-luvun puolivälissä. Niinpä kun pellolla vietiin vaijeria kiven luo, ei sitä tarvinnut pyörittää vinssillä löysälle. Myöskään ajokortteja tai laturinpapereita ei kukaan kysellyt, mutta niin vain sitä ajettiin ja ammuttiin kiviä. Sillä nostetaan kivi ja siirretään se vaakasuunnassa vaunun yläpalkkia pitkin rullapyörillä kulkevalla kelkalla vaunun kyytiin. Kelassa on kitkajarru, jota vapauttamalla kelkka liikkuu vinssiä käytettäessä eteenpäin. Kivet myös kipataan kyydistä vinssin voimalla. Vaunussa on käsikäyttöinen kela, jolla kivikelkka palautetaan vaunun peräosaan kiven nostamista varten. Näin se toimii P ower Majorin siivapyörän ulosotosta voima menee 3+1-vaihdelaatikolle ja siitä edelleen traktorin nokalla olevalle vinssille. Kelkka lähti liikkeelle ja kivi saatiin kyytiin. Eikä mitään papereita tehty”, Mauri kertoo. Pojat kiersivät melko isolla alueella
Karin ja Maurin lähdettyä muihin töihin Pauli uudenaikaisti porauskalustoaan. Harmaasta kirkkaaseen Silloin kun ei ollut kiviurakkaa, pojat olivat Paulilla maataloushommissa. 22 KIVIVETERAANIT. ”Saarijärvellä Mahlulla, missä on se maapallopatsaskin, on pitkä mäki. Vinssi painaa etupäätä sen verran, että Majorin ratin kääntäminen on kuljettajalle tavallistakin voimaannuttavampaa. ”Silloin Pauli osti toiseen traktoriin kompressorin, että sai traktorin perässä porailla ja homma kävi yksinkin”, Mauri kertoo. Seitsemääkymppiä oli näyttänyt auton mittari mäen alla”, Kari Koskinen nauraa räkättää. Kivivaunu liikkui kuitenkin enemmän tai vähemmän säännöllisesti 4–6 kuukautta vuodesta, keväästä syksyyn. Kivivaunun akseli on kuorma-autosta. Koska vinssin vaijeri tulee traktorin alta vaunulle, raskaampaa kiveä nostettaessa takapyörät saattavat loikata ilmaan. Mutta hurjastelusta isäntä räjähti. Ei huomattu, että se oli vain kelkan tapin päällä. Välityksiä vinssissä on kolme sisään ja yksi ulos. Isäntä tuli Fiatilla perässä. Uusi vaijeri ensimmäisellä nostolla poikki. Traktorin oikealla kyljellä näkyy vinssin vaihdekeppi ja voimansiirtoakseli. Vaan eipä nouse nokka pystyyn. Puoleenväliin maltoin tulla vaihde päällä ja sitten nykäisin vapaalle. Vaunun aisan tappi lepää traktorin vetoreiässä lukitsemattomana. ”Kerrankin Pauli oli ostanut ihan tuliterän vaijerin. Silloin kiviyrittäjä ei ehtinyt suuttua. Voima vinssille tulee siivapyörän ulosotosta. Töitä oli kuusi päivää viikossa, lauantai oli vähän muita lyhyempi päivä. Vetoa siinä ei ole koskaan vaunun alla ollut, eikä sen paremmin jousitusta. Pauli lähti takaisin kauppaan niin, että Fiatista ei jäänyt kuin mustaa viivaa”, Mauri kertoo
Vuonna 2016 yhdistelmä lyötiin taas kasaan kivennostonäytöstä varten. No, pilkettä on vielä silmäkulmassa. Tarjolla oli pääruoka ja peräruoka, kuten paikallinen puheenparsi kuuluu. Kari arvioi, että Maurin kanssa he nostivat suurin piirtein sata parintonnin kiveä päivässä. Kari, nostetaanko viikko yhtä kyytiä. Nostetaan vaan, jos toinen viikko juodaan! 2/2023 23. Matin, Maurin ja Karin apuna puuhasteli myös Alpo Hintikka. Kivivaunun työura jatkui 80-luvulle asti. Homma on kivenharmailla kossikoilla yhä hanskassa, mutta entinen urakkatahti ei enää houkuta. ”Jos nyt pitäisi tuota kelkkaa rullata koko päivä, seuraavana päivänä ei pääsisi mihinkään”, Kari Koskinen arvioi. Tuolloin yhdeksänkymppinen Pauli oli vielä mukana hommassa. ”Siihen on muutaman kerran kiskotkin uusittu keskelle. Matti kertoo, että yksin heidän peltojensa ympärillä on vaunulla nostetut valtavat kivikasat. Juttu siirtyy välillä harmaasta kivestä Koiranperän kirkkaaseen, siihen, jota oli repussa, kun pojat kerran ajoivat Jawalla poliisia karkuun. Kiveä on vaunussa kulkenut paljon. Traktoriin tehtiin minun aikanani kytkinremontti”, Kari sanoo. Mutta se on toinen tarina. Muita muutoksia ei ole vaunuun vuosien mittaan tehty kuin lisätty vahviketta. Työn tilaaja Jouko Muhonen (vas.) komensi osaston ruokailemaan. MAURI HAUTAMÄKI • asunut Tukholmassa vuodesta 1967 • tehnyt töitä niin ravintolan keittiössä kuin laivatelakalla Napauttamalla irtoaa silmukka kiiloineen. Vinssin vaihdekeppi tahtoi katketa, sitä aina hitsailtiin. KARI KOSKINEN • työskennellyt trukki-, kuorma-autoja kaivinkonekuljettajana Eteläja KeskiSuomessa Vahvistuksia ja korjauksia on vaunuun tehty paljon. Matti Saarinen muistaa, että vielä silloin sillä nostettiin omien peltojen kiviä. Sitten vaunu pantiin varastoon ja traktori irrotettiin muihin töihin. Tukilätkiä on lisätty runkorakenteen taitekohtiin
24. Siuntio TYÖN MONUMENTTI SISU L139CV/4400 Göran Sjöbergin Kontio-Sisu on heräteostos, josta kuoriutui huolellisella työllä oman isän autoilijauran muistomerkki
Kaikki hanikat edustavat aikaa, jolloin niitä täytyi voida käyttää myös rukkaset kädessä. Mutta autosta saadulla korvauksella päästiin uuteen alkuun, ja vuonna 1947 alla olikin yksi maahan edellisvuonna saaduista Letukoista. Siuntiolainen Göran Sjöberg hankki Kontio-Sisun vuosimallia 1971. Kohtuullinen aihio Vaan tähän päivään. J oku hankkii heräteostona uudet kengät, joku sohvan. ”Kaikki oli hytistä ulkona, mutta kun olin jo eläkkeellä, aikaakin oli. Kuljetushommat starttasivat Fordson Major -traktorilla ja peräkärryllä, työmaana oli juuri perustetun Kirkkonummen Kantvikin sokeritehtaan sisäinen rahti. Kontio-Sisu mallia L139CV/4400 majaili Göranille tullessaan Liedossa Turun puolessa, mutta oli palvellut työikänsä Siuntion naapurissa Lohjalla, aurauspuskurista päätellen ainakin tienpidossa. Hytin verhoilu on tykkänään peräisin Göranin raato-Sisusta. Auto meni monen lajitoverinsa kanssa talvisotaan mutta tuli ehjänä takaisin. Varsin hyväkuntoinen, alun perin vihreä aihio kääntyi noin vuodessa melko tarkaksi isän Sisun kaksoseksi sinisellä hytillä. Autossa oli Nummen kippi ja vaihtolavalaitteet mutta itse lava oli jäänyt jonnekin taipaleen varten. ”Sitten se meni jatkosotaan ja takaisin tuli vain runko ja etuakseli. Sisustus ja nopeussekä kierroslukumittari ovat toisesta kuormurista.” Göran Sjöbergillä oli vanhastaan pihassa paloauto-Kontio ja kuormuri-Kontion raato. 25. Nykyinen moottori, 170-heppainen turbo-Leyland O.401, sekä ZF-vaihdelaatikko ovat paloautosta. Jotain oli käynyt”, arvelee asioita ja ilmiöitä hykerryttävän huumorin lävitse katseleva siuntiolaismies. Teksti ja kuvat: Kauko Ollila Göran Sjöberg luotsaa Sisua Siuntion keskustan liepeillä lokakuisessa iltapäivässä. Kuorma-autoileva isä-Sjöberg ja esikuva-Sisun omistaja aloitti ammattimaisen kuorma-autoliikennöinnin jo vuonna 1936. Aikaa myöten toimeksi tulivat erilaiset ajot lähinnä kotikunnan Siuntion alueella; loka-ajoa, hiekkaa, maa-aineksia ja mitä milloinkin. Auto oli säällisen kuntoinen, mutta hytin koko sisusta piti rakentaa ensin uusiksi. Göran Sjöberg on ollut eläkkeellä kuljetusyrittäjän uran jälkeen kahdeksan vuotta. Syy oli Mobilisti-lehden myydäänpalstan: tarjolle pelmahti kuutisen vuotta sitten Kontio-Sisu, joka toi Göranin mieleen hänen isällään aiemmin olleen samanlaisen, pari vuotta vanhemman Kontion. Ajomatkojen kasvaessa kalusto vaihtui liikennetraktoreista kuorma-autoihin 1990-luvun loppupuolella. Käyttökelpoinen lavakin Göranilla oli, mutta se sai Sisuun tullessaan ajan ja tyylin mukaiset siistit ponttipuulaidat vanhojen vaneristen sijaan. Autoilijan uraa jatkuikin vuodesta 1963 alkaen
Sisun vaihtolavarakenteen Nummi-kipin kulma poikkeaa perushousukipistä. Oli otettava paloauton ZF-laatikko. Ensimmäinen malli oli K-38SO, ja se tuli päivänvaloon kaksi vuotta ensimmäisen Jyry-Sisun (K-30) jälkeen. Nämä kolme painoluokat 6–17,6 tonnia kattavaa mallisarjaa olivat silloisen Oy Suomen Autoteollisuus Ab:n vastaus sotien jälkeisistä säännöstelyvuosista vapautuvan maan kuljetustarpeisiin. Moottorivaihto oli edessä pian, sillä vaihtolava-Sisun voimalaitos päästi jäähdytysnestettä sylinteriin. 26 KONTIO-SISU 1971. Perä on kaksinopeuksinen, Sisun omaa valmistetta. Alkuperäinen vaihdelaatikko ryhtyi kuitenkin temppuilemaan. Sjöbergille tullessaan Sisu kantoi aurauspuskuria, nykyinen puskuri taas lisävaloja. Lava sai puulaidat ja muutenkin vaihtolava-Sisu on huolitellun näköinen. Vuonna 1975 sai Kontio rinnalleen 16 tonnin kokonaispainoluokkaan kaksoisveljensä Karhu-Sisun (LVC131CIT), jonka sydämenä oli Leylandin sijasta kotimainen Valmetmoottori. Uudestaan laatikon kimppuun! ”En löytänyt niin isoa lekaa, että olisin saanut pääakselin ulos. Oven ala-etukulma juoruaa etuakselin sijainnista taaempana kuin alkuperäisissä Kontioissa. ”Korjasin tuon toisenkin moottorin myöhemmin, vikana oli vain yksi vuotava sylinteriputki.” Sisun maantiekuntoon saattaminen kesti noin vuoden päivät. Syynä olivat akselipainoja uudelleen määritelleet lakipykälät. Ensin vaihdettiin hajonnut laakeri. Kolmonen jäi pysyvästi päälle. Sen ja tiheän perän kanssa Sisun huippunopeus oli 70 kilometriä tunnissa, sillä vanhassa oli ylivaihde mutta uudessa ei. Sitten tuli visaisempi jumi. Bulldog-mallinen Nalle-Sisu (KB-24) putkahti maailmaan samaan aikaan Kontion kanssa mutta jäi vaille isompien mesikämmenten kaupallista menestystä. Löysin romukauppiaalta Pomarkusta kaksinopeuksisen lukollisen taka-akselin ja vaihdoin sen vanhan tilalle.” Ikoninen karhuperhe K eskiraskas Kontio-Sisu-mallisarja tuli valmistukseen vuonna 1955. Vuonna 1968 tehty muutos johtui uusista akselipainosäädöksistä. Kontion etuakselia siirrettiin taaksepäin mallista L-139CV alkaen vuonna 1968. Sjöberg tiesi paloauton vaihtomoottorin olevan kunnossa, joten se sai uusia töitä
Näin pysyy tuntuma tallella. Toinen sylinteri vuoti, joten se piti tilkitä. Mitään muuta isompaa haastetta auton nykyasuun saattamisessa ei ole ollut”, Göran Sjöberg ynnäilee. ”Alkuperäiset löytyivät vihdoin rompetorilta. Katkaisimet on laadittu kestämään. Koneharrastuksen lomassa Göran ajaa pari päivää viikossa kuormurikeikkaa tutulleen, joka aikoinaan osti hänen kuljetusyrityksensä. Sisu otti käyttöön lujitemuoviset konepeitot ja etulokasuojat nokkamallisissa autoissaan, ensimmäisenä Jyryssä, vuonna 1963. Ja kirsikkana kakun päällä 50-vuotislahjaksi aikoinaan tullut Plymouth Valiant Signet 200 vuodelta 1963 kuutosmoottorilla. Pienen maan vaiheikkaan kuorma-autohistorian merkkipaalu kauneimmillaan. Kontio-Sisun satunnainen työ taas liittyy kesäisiin konetapahtumiin, joihin se monestikin matkustaa traktori selässään, tyypillisimmin taannoin tapaamamme banaanietukuormaajalla varustettu Ferguson TE-A 20 vuosimallia 1948. SISU L139CV/4400 MOOTTORI turboahdettu Leyland O.401 sylinterin läpimitta 107,2 mm, iskun pituus 120,7 mm, tilavuus 6,54 litraa teho SAE 170 hevos voimaa 2?600 kierroksella, vääntö 548 newton metriä 1?500 kierroksella VOIMALINJA kuiva yksilevyinen kytkin vaihdelaatikko ZF 5+1 Sisun kaksinopeusperä paineilmajarrut RENKAAT 10.00–20. Muovinenä Vaihtolavan kipin tuplasylinterit ovat Nummen käsialaa ja makaavassa asennossa lavan alla, lisäksi ne ovat kippimekanismin geometrian vuoksi kaksitoimiset. Muovisien etukurakaarien parkkilyhdyt olivat Sjöbergin Kontiosta kadonneet, ja ensin niitä tuurasivat Volvon tuikut. 16 pr PÄÄLLIRAKENNE Nummivaihtolavalaitteisto ja -kippi kappaletavaralava puulaidoin MITTOJA omapaino 6?100 kg, kokonaispaino 15?800 kg, akseliväli 4?400 mm, polttoainesäiliö 200 litraa Päävirtakytkin oli tärkeä myös aikana, jolloin aivan kaikki ei toiminut sähköllä. Miehellä on muistona traktoriajoilta tallissaan myös muhkea Zetor 12045 1980-luvulta liikennetraktoriksi katsastettuna, kaunis Corolla niin ikään 1980-luvulta, arvovaltaisen näköinen Chevrolet 1500 pick-up samalta aikakaudelta ja muun muassa peltipuhtaana jatkotöitä odottava Jaguar XJ 6 vuodelta 1983. 2/2023 27. Muistoja ajalta, jolloin kuormurin ajaminen vaati roimaa kättä. Sisun vaihtolavalaitteisto oli menossa Mersun selkään, mutta Göran Sjöberg ehti hätiin ja osti koko auton itselleen
Hämeenkyrö TEHTY KESTÄMÄÄN FORD 5000 1969 Hämeenkyröläinen Markus Tervakari sai haltuun äitinsä sedältä maltillisesti tunteja hörsköttäneen Fordin. 28. Huolellisesti pidetty traktori sai siten arvoisensa omistajan läheltä tuttuja kotivainioita, joille Ford pääsee säännöllisesti vanhoja työmuistojaan verestämään
Nykyinen kertakäyttökulttuuri yltää kaikkialle. Koneet tehtiin siten, että niitä saattoi käyttää vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Harrastehengessä Ford saa yhä tehdä sopivasti töitä tutuiksi tulleilla kotivainioilla ja -tanhuoilla. Kuvaan kuuluu usein koneen pitkäaikainen omistaja, joka on huolehtinut siitä, että huollot ja remontit tehdään asianmukaisesti. Näistä lähtökohdista on seuraavan omistajan helppo jatkaa todennäköisesti jo harrastekäyttöön hankkimansa laitteen ylläpitoa ja elinkaarta. Huolto ja ennakoiva korjaus oli edullisempi ja kannattavampi vaihtoehto kuin uuden hankkiminen. Markuksen äidin sedältä hankittu traktori on ollut huolellisella pidolla vuosikymmenet, eikä Markus ole aikonut hyväksi todettua perinnettä katkaista. Tässä lehdessä olemme monesti nähneet näitä vuosikymmeniä käytössä olleita koneita, jotka edelleen toimivat kuten tehtaalla ajateltiin. Ennen oli toisin. Työkonekalustokaan ei ole tältä luonnonvarojamme tuhlailevalta suuntaukselta välttynyt. Nämä tarinat ovat olleet useasti Vanhojen Koneiden sivuilla, joten otetaan alkujuonnoksi hieman toisenlainen aihe. Rikkoutunut osa vaihdettiin, katkennut teräs elpyi hitsaamalla. S iniset tonnisarjan Fordit ovat olleet hyvin tuttu näky maatilojemme erilaisissa töissä. Asia konkretisoituu hämeenkyröläisen Markus Tervakarin Ford 5000:n kohdalla. Laitteet suunniteltiin niin, että niitä pystyi suhteellisen helposti korjaamaan. Hienoja, käyttöä helpottavia tai toisinaan jopa vaikeuttavia ominaisuuksia täynnä olevat kalliit koneet valmistetaan toimimaan vain lyhyen elinkaaren ajan. Ford 5000 oli myös suosittu esimerkiksi kaivurivalmistajien peruskoneena. Sen jälkeen ne pitää hävittää jossain kierrätykseen valtuutetussa toimipaikassa. Koneiden käyttäjien ajatusmalli oli myös toisenlainen kuin monesti nykypäivänä, kun työvälineitä käytetään lyhyt aikansa ja hankitaan sitten tilalle uusi. Entisinä ja tästä näkökulmasta katsottuna hyvinä aikoina omistaja tai käyttäjä huolehti koneestaan siten, että se pysyi kunnossa ja kesti työssään mahdollisimman pitkään. Markus Tervakarin ansiosta äidin sedän traktori pysyi perhepiirissä. Teksti ja kuvat: Kari Ruusunen 29
Kuorma-autolla he Fordin tänne sitten toivat ja minä maksoin koneen pois”, Aulis muistelee. Auliksella ei ollut suurta tilaa hoidettavanaan, joten Fordilla on tehty maltillisesti töitä. Toki käyttötunnit ovat maltilliset, ja Aulis on huoltanut traktorinsa tunnollisesti. Aikakauden Fordien tuttu viisto keulan muoto korostuu hytittömissä versioissa. ”Ford hankittiin meille käytettynä. Nelivuotias Ford oli ilmeisesti uudemman traktorin hankkimisen myötä tullut Vesilahdelta tamperelaisen koneliikkeen vaihtorivistöön. Se oli uutena ostettu Vesilahdelle suuren maatilan käyttöön, mutta en enää muista tilan nimeä”, Aulis kertoo. Ratin puolien välistä löytyy kaikki tarpeellinen informaatio kuljettajaa varten. Näin uudehko ja vähän ajettu Ford löysi hyvän kodin vuosikymmeniksi. Tästä kielii myös tuntimittarin lukema, sillä puolen vuosisadan aikana ei kojelaudan tiimalasissa ole valunut hiekkaa kuin 3 100 tunnin edestä. Huomattavasti selkeämpi kuin nykyiset kosketusnäyttövalikot, joiden uumenista on toisinaan jopa paksun käyttöohjekirjan avulla etsittävä traktorinsa toiminnot. RENKAAT edessä 7,50–18 takana 13,6–38 MITTOJA pituus 390 cm, akseliväli 222 cm, paino 2?760 kg, polttoainesäiliö 75 litraa JARRUT öljykylpyiset levyjarrut VUOSIMALLI 1969 30 FORD 5000 1969. ”Liikkeessä minulta pyydettiin maksua saman tien, mutta minä sanoin, että en maksa ennen kuin traktori on meillä kotipihassa. Aulis muistelee, että ensimmäinen traktori heillä oli Allgaier, joka viipyi talossa kauan. Aikoinaan kotitilalla Fordia työllistivät pienet maanmuokkaustyöt, heinän niitto ja tietysti lumen auraus. Huoltotoimenpiteet Aulis teki traktoriin itse. Sukupolvelta toiselle Markus Tervakari jatkaa suvussa pitkään olleen traktorin nykyisenä omistajana. Markukselle kone päätyi, kun Auliksella ei enää ollut traktorille tarvetta ja hän päätti siitä luopua. Tarinamme viisitonninen Ford tuli taloon vuonna 1973. Paikat ovat pysyneet vetreinä säännöllisellä käytöllä. Fordin moottori ja muu tekniikka on toiminut vuosikymmenten ajan moitteettomasti. sylinterin poraus 111,8 mm, iskun pituus 106,7 mm. Aulis ei enää tarkasti muista näiden koneiden hankinnan ajankohtia. 53 vuotta ja 3?100 tuntia Hämeenkyröläisen Aulis Kokkosen pienellä tilalla on ollut traktoreita jo pitkään. Kun viimein tuli vaihdon aika, siirryttiin kotimaiseen Valmetiin. Toimettomana traktori ei sentään ole joutanut lojumaan. Suoraan vesilahtelaistilalta traktoria ei Hämeenkyröön ostettu. ”Moni olisi halunnut Fordin ostaa, mutta Aulis oli miettinyt, että traktorin pitäisi mennä omistajalle, jolla sille oli oikea käyttötarve ja joka osaisi siitä huolehtia”, Markus kertoo. teho 74 hevosvoimaa 2?100 kierroksella, vääntö 296 newton metriä 1?300 kierroksella VAIHTEISTO 8+2 VOIMANOTTO 540 kierrosta minuutissa HYDRAULIIKKA tuotto 22,7 litraa minuutissa, paine 176 baaria, nostovoima 1?750 kg. FORD 5000 MOOTTORI nelisylinterinen nestejäähdytteinen dieselmoottori iskutilavuus 4?195 cm 3
Ford ei ole joutunut kauaksi pitkäaikaiselta kotitilaltaan. Fordin työlaitteina on tämän Eskoperälevyn lisäksi niittokone, kyntöaurat, äes ja Auliksen tekemä peräkärry. Tämän vuoksi sininen traktori on yhä päässyt työskentelemään vuosikymmenten aikana tutuiksi tulleilla vainioilla. Ford pysyykin työkunnossa näiden pikkupuuhailujen ansiosta. Hie man suuren maailman tunnelmaa ja etenkin isänmaallisuutta peltokilpai luihin rakennettiin varsin yksinker taisin keinoin. 2/2023 31. Niittokoneen lisäksi Fordiin löytyy Auliksen tekemä peräkärry, Esko-perälevy sekä kyntöaurat ja äes. Mutta olemme sitten käyneet kaatamassa heinää Auliksen pelloilta”, mainitsee Markuksen vaimo Mirva. Yrjö käy edelleen luonani joka sunnuntai”, Au lis aloittaa. Tuonne 1930luvulle sijoittuu myös Auliksen ja Yrjön kesäinen, itse järjes tetty aktiviteetti, josta vaikutteet oli saatu maailmalta sen aikaisten tiedo tusvälineiden kautta. Pellolle tuli pariksi kesäksi hevosia laiduntamaan, joten vielä ei Fordia ole siihen hommaan meillä tarvittu. ”Olemme olleet Yrjön kanssa ka vereita 1930luvulta lähtien. ”Kun Ford tuli meille, sillä oli tarkoitus kaataa heinää pieneltä pelloltamme. Peräpäästä löytyy tuttua fordilaista alkuperäistekniikkaa. Me Yrjön kanssa tästä innostuimme ja laitoimme pys tyyn omat olympialaisemme. Yksi mukava muisto liittyy naapu ritilan isäntään Yrjö Hämylään, joka on Auliksen ikätoveri. Aulis muisteli sekä traktorin että muiden perheen ajoneuvojen tarinoi ta, ja välillä jutustelu rönsyili muka vasti näiden aiheiden ulkopuolellekin. Kotivai niolla juostiin, hypättiin korkeutta, heitettiin keihästä ja muuta sellaista.” Kisat eivät sentään olleet kaverus ten keskinäiset mittelöt, vaan mukana oli tietysti kylän muitakin lapsia. Fordin tulevaisuuskin näyttää turvatulta, nykyisellä omistajalla kun on selkeä side Auliksen entiseen luottotraktoriin. Lisäksi juttutuokiotamme oli seuraamassa jo seuraavakin sukupolvi, jota Markus ja Mirva keskustelutasolla istuttivat Fordin pukille. ”Elokuussa 1936 oli Berliinin olym pialaisten avajaiset. Yrjön sisko Marjatta ompeli Suomen lipun, joka sitten nostettiin salkoon”, Aulis muistelee. Tosin jälkipolvi ei asiaan ottanut kantaa vaan keskittyi mieluummin ruokailupuuhiin ja nokosiin, sillä ikää tuoreella tulokkaalla oli vasta yksitoista päivää. Talvella sillä tehdään lumityöt, muulloin sopivasti muita töitä, kuitenkin lähinnä harrastelupohjalta. Kotivainion olympialaiset 1936 F ordjuttua varten traktorin nykyi nen omistaja perheineen oli kut sunut paikalle myös Aulis Kokkosen, 92. ”Metsästä haimme leppärangan
Työkoneen tie Suomeen ei ole ollut aivan tavallinen. 32. KELLOSEPÄN TULIAINEN BMB PRESIDENT 1953 Jorma Sakomaalla on tallissaan harvinainen, lähes alkuperäiskuntoinen President-traktori
”Lupasin panna tilille 6 500 ja niin kaupat syntyivät”, Sakomaa kertoo. ”Erikoinen merkki kiinnosti, mutta voi sanoa, että ostin sian säkissä. ”Kauppiasurani aikana Leivonmäki–Mäntsälä– Artjärvi–Lammi-välillä en ollut törmännyt yhteenkään President-traktoriin. Paksun pölykerroksen peittämänä puimalan päädyssä seisoi toden totta pieni punainen President-traktori. ”En ollut koskaan kuullut sen merkkisestä traktorista ja epäilin, oliko hänellä oikea tieto. Kysyin, minkä värinen, ja hän vastasi punainen”, Jorma muistelee puhelua nauraen. Tytär kertoi, että niittokonekin traktorissa oli ollut. Ehkä romumies vienyt”, Jorma harmittelee. Traktorin mukana tuli sen oma yksisiipinen aura. Tuttavat tunsivat traktorikauppias Jorma Sakomaan ja arvelivat, että hän saattaisi olla kiinnostunut. Teksti: Lea Lahti • Kuvat: Kari Mattila Jorma Sakomaan innostus vanhoihin traktoreihin kumpuaa miehen pitkästä kauppiasurasta, johon tutustutaan tarkemmin sivulta 36 alkavassa artikkelissa. ”Etsittiin kaikki nokkospuskat ja risukot pihapiiristä, mutta ei löydetty. Koska kauppias oli seuraavalla viikolla menossa Lepaalle puutarhanäyttelyyn, hän lupasi poiketa Hauholla katsomassa traktoria. Ajattelin, että varmasti on kaikki paikat jumissa, kun on seisonut niin pitkään.” Sakomaa meni hakemaan Presidentiä poikansa kanssa. Vuosikymmeniä myöhemmin kellosepän tytär kyläili tuttaviensa luona Hollolan Salpakankaalla. Puimakonetta käytettäessä traktori oli saanut paksun peitteen olkisilpusta ja pölystä. Uuteen kotiin Pyynti oli 7 000 markkaa. Koulutuksen saatuaan mies meni töihin Englantiin. Kysyin, onko se iso. Vuonna 1959 kelloseppä palasi kotitilalleen Suomeen ja toi mukanaan käytetyn BMB President -traktorin. H auholta kotoisin oleva sotainvalidi Paavo Järvinen koulutti itsensä kellosepäksi Sveitsissä. Tytär vastasi ei. BMBtraktoreista lisää numeroissa 1/11 ja 8/15 33. Tuttavien rohkaisemana tytär soitti Sakomaalle. Tytär kertoi traktorin olevan isänsä jäljiltä ja seisseen niillä sijoillaan omistajan menehtymisestä 1970-luvun lopulta saakka. Nainen kertoi, että heillä on kotitilalla Tuuloksessa pitkään käyttämättömänä ollut vanha traktori. Ei edes nimi ollut tuttu”, Sakomaa hämmästelee
Vanteet ja auran maalasin.” Sakomaalla on tallissaan kaksi saman aikakauden samankokoista traktoria, kaikkien tuntema Valmet 20 ja melkoisen harvinainen BMB 34 BMB PRESIDENT 1953. ”Kun suora lähetys alkoi, toimittaja kertoi, että olemme täällä Lahden Konekeskuksen pihalla tapaamassa presidenttiä, mutta kyseessä ei kuitenkaan ole Mauno Koivisto”, Sakomaa hekottaa. Kun yrittäjä vihdoin malttoi jäädä eläkkeelle, oli lopulta aikaa ottaa kone työn alle. Tehokasta työaikaa kului aivan liian paljon. Isompaa remonttia ei alkuperäiskuntoiselle traktorille tarvinnut tehdä. ”Kun pyöräytettiin veivistä, traktori lähti käyntiin”, Sakomaa hämmästelee. Kovin pitkään President-traktoria ei kuitenkaan voinut pitää liikkeessä. ”Pikkuhiljaa kunnostelin ja putsailin traktoria. Ohjauslaitteisto on alkuperäiskun toinen. Tallista tapahtumiin President oli pitkään Sakomaalla tallissa Joutsassa. Omistaja käytti traktorin moottoria tasaisin väliajoin, mutta konetta ei ajettu ulos tallista. Traktorissa aikanaan ollut niittokone oli harmittavasti kadonnut. Sivuakseleihin on voitu liittää hihnapyörä esimerkiksi puimakoneen pyöritystä varten. 20 vuotta seissyt ja kerrasta käyntiin.” Jorma vei Presidentin aluksi esille yritykseensä. Radiossa kerrottiin etukäteen useampaan kertaan, että kello 14 mennään tapaamaan presidenttiä. Tieto harvinaisesta traktorista kulki, ja paikallisradion toimittajakin halusi tulla haastattelemaan. Traktorin mukana tulivat sen alkuperäinen yksisiipinen aura. Voiman ulosoton avulla on käytetty niittokonetta. Isä ja poika toivat traktorin Lahteen, panivat polttoainetta tankkiin ja uuden akun paikalleen. Traktorin mukana Sakomaa sai alkupeäisen rekisterikirjan. ”Uskomaton juttu. Etuakse liston raideväli on säädettävissä. Vanha traktori herätti asiakkaissa paljon muistoja menneistä ajoista, eikä muistelua hennonut millään keskeyttää vaan oli kohteliaasti kuunneltava
Presidentin moottori käy bensiinin ohella myös petrolilla, mutta Sakomaan omistusaikana polttoaineena on käytetty pelkästään bensiiniä. Muuten President ei ole vielä ollut esillä.” President on Suomessa harvinaisuus. Polttoainejärjestelmän sakkakuppi on hyvin näkyvillä. ”En ole toista President-traktoria vielä nähnyt. Vaihteistosta löytyy kolme vaihdetta eteen ja yksi taakse. Värisävy osui hyvin, eroa ei juurikaan huomaa. Hydraulinen nostolaitekin löytyy. ”Rakenteeltaan tämä on ihan perustraktori, rakennettu kahden palkin päälle”, omistaja esittelee. Ratin keskellä on käsikaasun käyttövipu. Maahantuojana toiminut Hankkija toi niitä aikanaan 35 kappaletta. Olisi kyllä hienoa nähdä toinen tai saada kaksi yhtaikaa samaan kuvaan.” Kaiken kaikkiaankin President -traktoreita on tullut Suomeen tullut aikanaan hyvin vähän. Nyt, kun President oli siistitty ja ajokunnossa, on Jorma tuonut traktorin Joutsasta Asikkalan Kalkkisiin, jossa nykyään asuu. Traktorin toisen puolen takahelman pelti puuttui, sen Sakomaa teetti mittojen mukaan ja maalautti. Tilasto merkintöjen valossa maahan on tullut uutena ainoastaan 35 yksilöä. ”Oman kylän Kalkkisten traktoritapahtumassa olen sillä ajanut kolmesti, ja kerran olen vienyt sen näytille Tupalan moottoripäiville. Mittareita on kaksi: lataukselle ja jäähdytysnesteen lämmölle. 2/2023 35. Lamput, renkaat ja kaikki alkuperäiset osat ovat traktorissa edelleen paikallaan. Presidentiä liikuttaa Morriksen nelisylinterinen bensa-petrolimoottori, joskin nykyisen omistajan aikana konetta on käytetty yksinomaan bensiinillä
”Kerran Joutsassa haettiin patjan alta koko summa. ”Osallistuin kyllä aktiivisesti tilan töihin, mutta en jäänyt isännäksi. Kaikki linjat käytiin läpi hydrauliikasta loppuviimeistelyyn saakka. Uusien traktoreiden rinnalla kauppaa käytiin kaiken merkkisistä vaihtokoneista. Matkaa kertyi 70 kilometriä. ”Olin kaksi viikkoa Tourulan tehtailla harjoittelussa kokoamassa Valmet 361:tä. Viimeiset 4–5 vuotta Sakomaa myi pelkästään Casea. Jaalassa isäntä pyysi emäntää hakemaan traktorirahat. Työura on ollut pitkä: aktiivinen kauppiasaika jatkui 49 vuoden ajan. Joskus enemmänkin. Edustettavana on ollut myös Fiat ja New Holland. Armeijan jälkeen nuori mies lähti koneoppiin Työtehoseuralle. Kolmessa, jopa neljässä polvessa on tullut tehtyä kauppoja joihinkin taloihin”, Sakomaa tarinoi. ”Yhtenä syksynä kynsin kaikkiaan 70 hehtaaria noin kahden hehtaarin päivävauhtia”, Jorma muistelee. Muutama käteisellä maksettu kauppa on erityisesti jäänyt mieleen. En ole pettynyt ihmisiin, eivätkä kai ihmiset ole minuunkaan pettyneet. Jorma Sakomaa on saanut seurata aitiopaikalta traktoreiden ja työkoneiden kehitystä. ”Pääasiassa myyntitapahtumista on mukavia muistoja. Emäntä meni kaivolle ja nosti seteliniput sieltä.” Töitä Valmetin parissa vuodesta 1956 Valmet tuli tutuksi, kun Sakomaan kotitilalle Joutsaan hankittiin ensimmäinen traktori. Kun Valmetin edustus meni Hankkijalle, yrittäjä siirtyi myymään David Brownia ja Casea. Kaivurikauppoja on tullut tehtyä noin 700 koneesta. E nsimmäiset 28 vuotta Jorma Sakomaa toimi Valmet-kauppiaana. En koskaan edes ajatellut jääväni”, Jorma toteaa. Mies on kauppiasuransa aikana myynyt noin 3 700 uutta sekä noin 17 000 käytettyä traktoria. Kokemuksesta oli paljon hyötyä myyjän työssä.” Työtehoseuran opettajat patistivat Sakomaata hakemaan Tampereelle teknilliseen kouluun, mutta haluja opiskeluun ei löytynyt. Jormalla ei ikä vielä riittänyt maantiellä ajoon, joten naapuri ajoi ja Jorma istui lokasuojan päällä. Traktorilla tehtiin kuuden talon työt. Hän muistaa edelleen, kuinka uusi Valmet 20 ajettiin syksyllä 1956 Jyväskylästä kotiin. Teksti: Lea Lahti • Kuvat: Jorma Sakomaan albumit Jorma Sakomaa TRAKTORIKAUPPIAS 36
Lahden traktori Valmetin kenttäpäällikkö tuli etsimään piirimyyjää Lahteen. Liiketila osoittautui pian liian pieneksi. Lahden Traktorin ensimmäisten myytyjen traktoreiden luovutustilaisuus. päivänä 1967 Vesijärvenkadulla. Myyjät poseeraavat ostajien kanssa. Vuonna 1972 tilaa tuli entistä enemmän, kun osoitteeksi vaihtui Vanhatie. Traktoreiden yleistyessä niihin alettiin valmistaa kaikenlaisia työkoneita. Kerran verotarkastuksen yhteydessä ihmeteltiin, mihin yksi traktori oikein on kadonnut. Lahden Traktori avattiin syyskuun 1. ”Sain kutsun palaveriin ja minulta tiedusteltiin halukkuuttani traktorimyynnin aloittamiseen. Kun liikkeen ikkunaan aseteltiin Valmet 565:ta esille, suurikokoinen näyteikkuna putosi ja meni sirpaleiksi kadulle. Ryhdyin etsimään sopivaa liikepaikkaa.” Yritykseen lähti mukaan kaksi Weckmanin edustajaa sekä yksi henkilö Valmetilta. Heinolassa toimi siihen aikaan Lahden Auto Oy:n sivuliike, ja sinne Jorma pääsi Valmetia myymään. 37. Kaksi uutta Valmet 500 -traktoria lähdössä asiakkaille Vesijärvenkadun liikkeen edustalta. Lähes kaikki varastoon hankittu meni kaupaksi. ”70-luvulla elettiin melkoista metsätyökonebuumia. Käyttöön tuli korjaamohalli sekä 400 neliön varaosavarasto. Kun kadun toiselta puolelta lopetti Grönroosin autoliike, päästiin siirtymään isompiin tiloihin. Kyseessä oli autoliike ja korjaamon työnjohtaja suorastaan vihasi traktoreita. ”Oli toki ongelmiakin. Kaikki oli aina huonosti.” Kun Lahden Auto päätti lopettaa Valmetin myynnin, loppui traktorimyynti Heinolasta. Lahden Traktori Oy avattiin vuonna 1967. Siitä se lähti. ”Muutaman keikan tuurasin huoltomiestäkin, mutta myyntityö kiinnosti enemmän”, Jorma toteaa. ”Yhtenä vuonna myin Hartolaan 26 uutta Valmetia”, Sakomaa kertoo. Myynti lähti liukkaasti liikkeelle, kun tulossa olevan devalvaation aiheuttama yli 30 prosenttia hinnannousu tuli tietoon. Valmetin myynti lähti huimaan nousuun. Weckmanin konepajalla käydessään hän kyseli sopivaa henkilöä. Sitten keksittiin, että sehän on näyteikkunassa. Myytiin auraa, äestä, kylvökonetta, kivikoukkujakin. Traktoreita varusteltiin monenlaisin puunkorjuuta helpottavin laittein”, kauppias kertoo. Nuoren pojan kykyjä myyjänä epäiltiin mutta perusteetta
Myös lumilingot, vaikka oli kesä.” Kun myös Sampo-aurojen valmistus päättyi, Sakomaa osti silloinkin koko loppuvaraston, noin 300 auraa. Pienellä vaihteella kynnettäessä voimansiirron akseleiden kehänopeus nousi niin suureksi, että öljyt eivät pysyneet rattaiden hampaissa ja hammaspyörät kuumenivat liikaa. Pulmia laadussa Sakomaa myöntää, että oli myös monenlaisia ongelmia. ”Kun Valmetilta alkoi tulla isompia traktoreita, laatu ei ollut niin hyvää. Voimansiirto ja vaihteistot hajosivat. Valmetilla vaihtui henkilökunta turhan tiuhaan, hyviä ei osattu pitää talossa”, myyjä pohtii. Nostoteho riitti nostamaan Valmetin kuuden metrin päästä. Isoja eriä ostamalla pystyi tarjoamaan asiakkaille työkoneita sopuhintaan. Traktoreita tehtiin huonoista osista, ja takuukorjauksia tuli harmittavan paljon. 38 TRAKTORIKAUPPIAS. ”Rakenne oli erilainen, voimaa vähennettiin jo vaihteiston takana, kun aiemmin se tapahtui vasta takapyörissä”, Sakomaa selventää. ”Orimattilalainen isäntä kertoi, että savimaata kyntäessä neljä tuntia kesti ja sitten oli hammaspyörät sinisenä.” Kun Valmet ryhtyi yhteistyöhön Volvon kanssa, alkoi voimansiirrot kestää ja vaihteistot toimia. Niistä tehtiin kauppaa ympäri Suomea, rautateitä pitkin lähetettiin menemään”, Sakomaa kertoo. Ostohinta koko varastolle oli varsin edullinen ja myyntihinta asiakkaalle jäi nelisenkymmentä prosenttia halvemmaksi kuin alkuperäinen listahinta. Kaupantekoa todistaa myyjänä silloin ollut Asko Inkala. Kauppias Jorma Sakomaa kättelee Nastolan Kiinteistöhuollon toimitusjohtaja Ihamäen kanssa. ”Oli mäki täynnä, kun rekat toivat jonossa auroja pihaan. Kun Rosenlew lopetti äkeiden ja lumilinkojen valmistuksen 1970-luvulla, Jorma osti koko varaston, noin 200 yksikköä. ”Äkkiä ne hävisivät tontilta, kun hinta oli sopiva. Jorma muistelee, kuinka 700-Valmetista puuttui kyntämiseen sopiva vaihde, oli vain liian iso ja liian pieni. ”Juuri siksi vanhemmat Valmetit huutavat ja vinkuvat niin lujaa.” Lahden konekeskuksen Asko Inkala ja Jorma Sakomaa esittelivät Lännen kaivurikuormaajaa Tiepäivillä Kouvolassa 1980-luvun alkupuolella. Länkkäri ja Hiab olivat oman aikansa voimakaksikko. Takapyöriä irtosi kesken matkan maantieajossa, koska oli jätetty liian ohuet seinämät laakeripesää sorvatessa
Kiiltävän pinnan näki jopa paljaalla silmällä katsomalla. Siihen aikaan erityisesti dieselmoottoriin kehitettyä öljyä mainostettiin kaikista parhaana öljynä. Puunkorjuu koneellistui vauhdilla 1970-luvulla. Jorma Sakomaa oli 1963 Työtehoseuralla ollessaan mukana alkuaikojen kehitystyössä. ”Kerran hämmästeltiin, miksi Lahden kaupungin traktoreista rupesi katkeamaan männänrenkaita.” 2/2023 39. Luvattiin, että jos jään kolmeksi vuodeksi heidän palvelukseensa, he ostavat koko yrityksen. ”Kerran hämmästeltiin, miksi Lahden kaupungin traktoreista rupesi katkeamaan männänrenkaita. Helsingistä traktoripuolen päällikkö soitti vuoden 1980 itsenäisyyspäivän aattona, että herrat ovat sopineet keskenään, että Valmet siirtyy Hankkijalle, ei voida mitään”, Sakomaa kertoo. Uusia tuulia Lahden Traktorin toiminta jatkui 1979 joulukuuhun saakka. Erään Artjärvellä käytössä olleen traktorin moottori palautui Linnavuoreen ja sitä ihmeteltiin, sisäpuoli oli paksun puuron peitossa. Syyksi paljastui väärä öljy. Minut kutsuttiin neuvonpitoon. Oli ainakin kaksi tislaamoa, jotka sitä valmistivat. Muistan aina, kun insinööri sanoi, että maidosta voidaan tehdä piimää, mutta yritäpä tehdä piimästä maitoa. ”Oli sellainenkin aika 1970-luvun puolivälin jälkeen, kun markkinoitiin puhdistettua öljyä, joka oli varsin edullista. Kaupungin koneet eivät aina olleet rajuimmissa hommissa ja raksuttivat usein tyhjäkäyntiä ruokatuntien ja taukojen ajat. Valmetien moottorit ovat Sakomaan kokemuksen mukaan kestäneet kautta aikojen hyvin, jos on käytetty oikeita öljyjä. Työtehoseuran opettaja Sakari Pinomäki kehitteli muun muassa kuorivan Pika 36 -harvesterin. ”Niin alkoi kolmen vuoden panttivankeus, joka ei kuitenkaan kestänyt kuin vuoden. ”Oli aikanaan kova peli, Valmet ja joutsalainen”, Sakomaa kommentoi. Öljyyn lisätyt aineet, jotka oli tarkoitettu kuumana käyvälle koneelle, eivät palaneet täydellisesti vaan tekivät eräänlaisen lasitteen sylinterin seiniin. Niin tehtiin.” Muut osakkaat olivat vapaita lähtemään, mutta Sakomaa jäi Valmetin palvelukseen. Korjaukseksi riitti sylinterien hoonaus ja öljylaadun vaihto.” Tämä ei ollut suinkaan ainoa voiteluaineen aiheuttama ongelmavyyhti. Autoissa se ehkä jotenkuten toimi, mutta traktoreihin se ei soveltunut. Kävi ilmi, että omistaja oli käyttänyt puhdistettua öljyä. Kävi kuitenkin niin, että Valmetin moottoreissa se öljy lasitti sylinteriseinämät. ”Valmetilta soitettiin ja kysyttiin, että pitääkö paikkansa, että olen luopumassa osuudestani. Osuva vertaus”, Sakomaa naurahtaa
Aluksi halli oli vuokralla Lahden Traktorilla, mutta nyt sen vapauduttua oli valmiina hyvät tilat uudelle yritykselle. Väärä käsitys syntyy, kun esimerkiksi verrataan myynnissä olevia viimeisen päälle kunnostettuja koneita ja perikunnan varastossa pitkään käyttämättömänä seisonutta kalustoa.” Jorma sanoo, että perikunnat ovat helppoja mutta pöytähopeiden jakotilanteet eivät niinkään. 40 TRAKTORIKAUPPIAS. Sakomaa päätti perustaa kokonaan oman yrityksen, joka keskittyisi uusien ja käytettyjen traktoreiden kauppaan. Vaijerin avulla voi vinssata kuormaa kauempaakin. Viimeiset vuodet kauppiasurallaan Jorma työskenteli poikansa Jouni Sakomaan Etelä-Suomen keskuskone -nimisen yrityksen palveluksessa Lahden Jokimaalla. Viiteen osaan purettava nostin voidaan jopa 30 sekunnissa kasata ja kiinnittää esimerkiksi auton vetokoukkuun tai moottorikelkkaan. Kauppiaalle kerrottiin, että häntä ei haluta loppuajaksi sitoa mihinkään, mutta tarjolla olisi kyllä Etelä-Suomen raskaskonepuolen päällikön paikka. Pieni 40-kiloinen nosturi nosti jopa 500 kiloa. Joitakin vuosia aiemmin Sakomaa oli rakentanut oman hallin Vanhatien toiselle puolelle. Oman alueen markkinaosuus nousi melkein neljäänkymmeneen prosenttiin”, kauppias mainitsee. Aluksi katolle kiinnitettiin David Brownin kyltit. Monesti semmoisissa tapauksissa saattaa olla harhakäsitys myyntihinnasta. Pikalukon avaamalla nostimen saa pyörimään ympäri. Pikkuhiljaa traktorikauppa vaikeutui tekniikan monimutkaistuessa. Sakomaa suunnitteli ja kehitteli Caseen etunostinta ja perävaunua, joita joutsalainen konepaja valmisti muutamia kymmeniä. Jorma kieltäytyi molemmista tarjouksista. Jorma Sakomaa kehitteli etunostolaitetta Caseen. ”Kun ryhdyin myymään Casea, ensimmäisenä vuonna meni 173 uutta traktoria. Traktorikauppias lomaili Eilatissa ja pohti kaikessa rauhassa, mitä haluaisi jatkossa tehdä. Tampereeltakin olisi löytynyt töitä. ”Kerran kaiveltiin pistoolia esiin, kun arvioitavana oli ison maatilan koneet ja paikalle ilmaantui myös uusi isäntäkandidaatti.” Sakomaan suunnittelemaa jokamiehen Jormaster-nosturia valmistettiin Joutsan Keskuskone Oy:ssä kaikkiaan yli 300 kappaletta. Pari kolme kuukautta meni asiaa sulatellessa. ”Olen tehnyt juristin toimeksiannosta hinta-arvioita konekalustosta perunkirjoihin ja avioerotilanteisiin. Kokeneelta kauppiaalta kysytään edelleen apua koneiden hinnoitteluun. Asentajia ei tahtonut enää löytyä, eikä kukaan voinutkaan hallita kaikkea, kun kehitys oli nopeaa ja mallit vaihtuivat tiuhaan. Vuosien mittaan Sakomaa myi myös Casea, New Hollandia ja Fiatiakin. Lahden Konekeskus aloitti toimintansa vuonna 1983
Tana painoi tuhansia kiloja, ja kun tankki mätettiin täyteen kivimassaa, painoa kertyi liki 40 tonnia. Yale painoi 32 000 kg, ja siinä oli 3,5 kuution kauha. Jyväskyläläisen Konejyrä Oy:n valmistama Tana-maantiivistäjä luovutettiin Lahden kaupungille. Tana-maantiivistäjiä käytettiin pääasiassa kaatopaikkajyrinä. Koneilla kaivettiin Päijännetunnelin alkupää Hyvinkäälle saakka. Lahden silloisen linja-autoaseman liepeille tehtiin uutta liikenneympyrää. Kun Tana tuli lavetilla Lahteen, kukaan ei uskaltanut ajaa sitä alas. Isoja koneita Erkki Seilio osti kuusi Chigagossa valmistettua Yale-kuormaajaa 1970-luvun alussa. Erkki Seilion ostamat Yalekuormaajat pääsivät louhimaan Päijänne-tunnelia. Edestakaisin ajamalla pyörät hiersivät ja tiivistivät maan 70 senttimetriin saakka. Maa on sillä kohtaa pehmeää, ja ympärillä olevien talojen takia maata ei voitu tiivistää täryttämällä. 2/2023 41. Jyhkeä Tanamaantiivistäjä painoi täydessä kuormassa lähes 40 tonnia. Piti soittaa Sakomaa avuksi. Vantaalla pantiin teräslevy suojaksi siltä varalta että kalliotunnelia louhittaessa putoaisi kiviä niskaan. Kuormaajat tulivat Suomeen ilman hyttiä
Semmoinen piti saada, ja niitä sitten kyttäilin vuosikausia”, Teemu paljastaa. Sittemmin kertyminen on jatkunut ilman kovinkaan tietoista päätöstä haalia Massikoita. Kollaamme sitä nyt muita enemmän, sillä tiettävästi maassa ei toista ole eikä Euroopassakaan muutamaa yksilöä enempää. Jopa ilmajokisen Pojanluoman lakeuden horisontti peittyy, jos punanutut ovat yhtä aikaa samalla markilla. Sen 10,5-litrainen V8 on kulttimaineessa. ”Se on aikanaan ollut isoin Massikka ja ylipäänsä markkinoiden suurin silloin. Teemu Väli-Toralan tilalla on viljeltyä noin 140 hehtaaria, ja aukeilla tuleentuu viljakasveja, hernettä sekä rypsiä. Viljelyn ohessa Teemu tarjoaa alihankintana ravihevosten tallipalveluita ravialan yrittäjäsukulaiselleen. Luottamuskauppaa 2805 saapui Teemulle vuonna 2019 PohjoisAmerikan Yhdysvaltain itärannikon Pennsylvanian osavaltion Williamsburgin pikkukaupungista. Teemu Väli-Torala 42. LAKEUREN LAIVASTO K aikki alkoi vuonna 1952 taloon tulleesta ja siellä edelleen tikittävästä Ferguson TE-A20:stä, bensakoneesta, joka onkin talon ainoa vailla Massey-etuliitettä. Harvaltaan on jokunen karannut vaihdossakin, ja uusin punapäkätin on jo parikymmenvuotias 6280. Suomalaisittain eksoottisimpia TeemuMassikoita ovat isot jenkit 1135, 1150, 1155 ja peräti outo 2805 vuodelta 1980, aikansa suurin paitsi Massikkana myös koko traktorimarkkinoiden kaksivetoisena peltohirmuna. Teksti: Kauko Ollila • Kuvat: Tuukka Erkkilä Teemu Väli-Toralalla on pyörryttävät 28 kappaletta Massey Ferguson -traktoreita
”Lopuksi soitin myyjälle, joka oli maanviljelijä itsekin, ja tein kaupat konetta näkemättä yhden valokuvan perusteella. Itärannikolta sitten löytyi yksi, ja Teemu aloitti lähemmän selvittelyn. Kaupanteossa Teemu rimpahutti lankapuhelimeen, johon yleensä vastasi myyjän vaimo ja huhuili ukkelinsa luuriin. Syynä on kumipyörän ja autoilukulttuurin muodostama helpon liikkumisen uhka, joka saattaisi hajottaa koko yhteisön. Tietokoneet ja kännykät eivät noilla Williamsburgin kulmilla tule kysymykseenkään. ”Luin sikäläisestä traktorilehdestä miehen haastattelun, ja jutussa hän kertoi erikoistuneensa näihin isoihin 2000-sarjalaisiin.” Mahtavan 2805:n ostattelussa oli jännä kierre. Mutta Massikan myyjä se päästelee omissa askareissaan rautapyöräisillä traktoreilla, olivatpa ne isoja tai pieniä. Sitten etsin merikontin toimittajan ja isäntä lastasi koneen. Ai ette usko! Kyllä vain. Aivan kuten meilläkin joskus. 43. Aikanaan se tuli tähän meidän pihaan, ja oli sellainen kuin oli puhekin ollut.” Massiivinen MF oli tullut myyjälle huutokaupasta, yhtenä monista hankinnoista, sillä kyseisen pihvi karja kasvattajan toinen puoli on käytettyjen traktoreiden hankinta, kunnostus ja myynti. Tämänkin raamatuntulkinnan sisällä on vanhoillisempia ja vapaamielisempiä suuntauksia. Myyjä on mennoniitta eli kuuluu amishien tapaiseen askeesia korostavaan protestanttiseen uskontokuntaan
Vanhan mantereen jäljet tavallaan pyyhittiin Amerikan kamaralta ison Massikan myötä. Massikka 1135:n vaihdekulissi sijaitsee aikakauden monelle muullekin suurtraktorille tyypilliseen tapaan kojelaudassa. Tästä 2805:n hantaakistosta tarjotaan veekasin jatkeeksi välityksiä kahden H-kaavion ja kolmeportaisen pikavaihteen lävitse. Amerikkalaisilla on tapana ilmoittaa traktoreidensa tehot voimanottoakselista, ja niissä merkeissä möhkömme tarjoaa 190 pollea. 2805-mallia valmistettiin nimittäin vuosina 1978–83, ja sen jälkeen Fergusonin Detroitiin perustama tehdas pantiin kiinni. Lukijahan muistaa mainoslauseen ”osta ja säästä”. 44 Teemu Väli-Torala Harrastaja. Meille veden tällä puolen eläville Massikka maistuu eurooppalaiselta valmistajalta, mutta sitä on Harry Fergusonin ajan jälkeen johdettu aina Atlantin takaa. Edestä katsoen jenkin 20 senttiä muita leveämpi konepelti ei siltikään jaksa kunnolla piilottaa V8-kökkäreen venttiilikoppia. Se on 2685 vuodelta 1985, siis toiseksi suurin sitä toista 2000-sarjan aaltoa (2625, 2645, 2685 ja 2725). Kun puhutaan Massikoiden 2000-sarjasta, kääntyy eurooppalaisen konehenkilön ajatus Ranskan Beauvais’ssa vuosina 1980–1987 rakennettuun mallistoon, jollaisen edustaja löytyy tietysti Teemunkin paraatista. Samanlainen erilainen Möhkö-Massikan sydämenä on ahdettu Perkins T8.640 V8. Molempien nostovoimat ovat seitsemän tonnin luokassa, mikä on kelpo lukema 1980-luvun isollekin traktorille. Koska 2805:n jälkeen oli toiseen perstaskuun jäänyt rahaa, ryhtyi Teemu pikatoimena metsästämään kontin täytettä. Rahtiselvitystä aloitellessaan Teemulle valkeni, että 12-metrisen merikontin kuljetus on vain vähän kalliimpi kuin Massikalle passaava kuusimetrinen. Sivukuvassa jättiläinen ei vaikuta Euroopan-sisariaan juurikaan järeämmältä, joskin sen nenä on kyllä valtava. Teemun näppeihinsä haaliman käsikirjan mukaan Massiivi-Maffen moottoriteho on 225 hevosvoimaa – jollakin tehonormistolla. Martti VäliTorala ja Fergusonkokoelman ikänestori, TE-A vuodelta 1952. Kuvassa näkyy myös nostolaitteen sähköinen hallinta, joka tuli Massikoihin ensi kertaa vuoden 1985 2000-sarjan päivityksessä. Taakse on välityksiä kuusi, sillä pikavaihteet eivät ole pakkipuolella käytössä ja nopeasta H:sta on kaksi ylintä pykälää huilissa. Vaihteiden hallinnan osaltakin eurooppalainen 2685 muistuttaa möhköfanttia eli isompaa mallia 2805. Kahdeksanportaista perusvaihteistoa hallitaan yhden kepin kahdella perättäisellä H-kulissikaaviolla, mutta kolmiportaisella power shift -pikavaihteella saadaan eteenpäin 24 välitystä. Kontin täytteenä 1155 Mutta 2805 ei matkustanut Suomeen yksin. Tätä ja varsinkin edeltävää (2620, yms.) mallistoa nähtiin paitsi isoilla maatiloilla, myös esimerkiksi suurten tukkikärryjen edessä kun sellainen touhu vielä oli luontevaa 1980-luvulla. Amerikan-ihme ja ranskanleipä jakavat saman hyttirakenteen ja paljon samaa hallintalaitteissa sekä hydrauliikassa
Tekniikka on hyttiä ja peltejä lukuun ottamatta edeltäjän kaltaista. Liikkui toki, ja hydrauliikkakin toimi, mutta ohjaus ja pellit ja vähän kaikki repsotti.” 2/2023 45. Kytkin on poikkeus: kun 1150 sisältää kaksilevyisen 12-tuumaisen ajokytkimen, on uudemmassa yksilevyinen 14-tuumainen. Niin oli tuplasti jännää, kun pitkä kontti luikerteli rekan selässä Pojanluoman raittia Väli-Toralan avaralle talouspihalle. Kutiteltu 1150 ja porukan pienet Sitten katse näihin muutamaan muuhun näillä selkosilla kummajaisena pidettävään Massikkaan. ”Olihan se aikamoisessa kunnossa. TEEMUN MF-PERHE FERGUSON TE-A-20 1952 29 hv MASSEY HARRIS PONY 1952 15 hv MASSEY FERGUSON 35 B/P 1958 30 hv MASSEY FERGUSON 35 3.152 1960 37 hv MASSEY FERGUSON 35 BENS. Teemu Väli-Toralan tietojen mukaan pienempää olisi tullut noin 30 ja isompaa ehkä 12 kappaletta mallien elinkaarella eli vuosina 1973–78. 155-hevosvoimainen 1155 ilmestyi siis isompansa kaverina ja oli luvatun kaltainen siisti yksilö sekin. 1961 34 hv MASSEY FERGUSON 65 MK II 1964 56 hv MASSEY FERGUSON 135 1966 45 hv MASSEY FERGUSON 165 1967 58 hv MASSEY FERGUSON 185 1975 75 hv MASSEY FERGUSON 575 1978 69 hv MASSEY FERGUSON 590 TURBO 1978 90 hv MASSEY FERGUSON 590 1980 79 hv MASSEY FERGUSON 590 1981 79 hv MASSEY FERGUSON 595 MKII TURBO 1977 110 hv MASSEY FERGUSON 275 1985 68 hv MASSEY FERGUSON 699 1985 95 hv MASSEY FERGUSON 1135 1975 135 hv MASSEY FERGUSON 1150 1970 147 hv MASSEY FERGUSON 1155 1975 155 hv MASSEY FERGUSON 1250 1979 112 hv MASSEY FERGUSON 2685 1985 130 hv MASSEY FERGUSON 2805 1980 225 hv MASSEY FERGUSON 3085 1994 100 hv MASSEY FERGUSON 3655 1994 155 hv MASSEY FERGUSON 6280 2001 125 hv KUORMAINTRAKTORI MF 40 1972 42 hv PUUTARHATRAKTORI MF 7 1970 7 hv PUUTARHATRAKTORI MF 14 1972 14 hv PUIMURI MF 530 S 1984 110 hv PUIMURI MF 26 1996 140 hv ”Mikä olisi kiva Massikka, kun onhan noita tuossa markilla nyt jo monenkinlaisia...?” Netti auki, hakemaan, Massikkamyyjäkin asialle ja mitämaks! Siinähän oli aivan lähellä sopuhintainen ja kivan näköinen 1155, jollaisen edeltäjä, hiukan pienemmällä V8-moottorilla varustettu 1150 Teemulla jo olikin. Vuoden 2005 Teksasin-tuonti on jo mainittua mallia 1150, selvästi pienemmällä mutta silti isolla 510-kuutiotuumaisella Perkinsillä tulistettu aikansa ykköstykki MF-laivueessa. Sen sydän on isonnettu painos 1150:stä eli 540-kuutiotuumainen (noin 8,8 litraa) vapari. Tässä kuvassa on 25 sylinteriä ja yli 500 hevosvoimaa. Hankkija toi maahan sekä mallia 1135 että 1155. ”Isomman Massikan myyjä tykästyi tähän laitteeseen ja oli jo ostamassa sitä minulta, mutta tänne se kuitenkin tuli”, Teemu hörähtää. Martin ja Teemun kanssa kennelin vanhin ja pienin
Agency Koppisen aikanaan maahan tuoma kone on ottanut paljon aurinkoa Suomeen tulonsa jälkeen vuodesta 1985 ja päässyt loppu-uransa edellisellä omistajallaan lähinnä rehuauman polkijana, mikä on ylväälle koneelle masentavaa. Kone on maalattu, ja sillä on välillä käyty kiusaamassa jarruvaunua jalasjärvisten kylävetokisoissa. Tonnisarjaa edustaa myös kovin harvinainen uitto, MF 1250 eli siis MkII-malliston taipuvarunkoinen, joka löytyi Kokkolan Marinkaisista. Ehkä se on hyväkin noilla nostetuilla tehoilla, joita tehdasperäisesti kuuluisi olla rapiat 147 hummaa. Teemu on ahtanut alun perin vaparina rakennetun moottorin ja vaihtanut suuremmilla elementeillä terästetyn Simms Minimec -ruiskutuspumpun vanhan tilalle. Ensilähdön mallia tuli yksi kappale maahan uutena, mutta molempia malleja on tullut sittemmin käytettyinä useita. Jättimäisistä preeriavetäjistä apinoitu 12xx-linkkusarja on kömpelöstä olemuksestaan huolimatta ketterä pyörähtelijä keskivaiheilla sijaitsevan kääntönivelen ansiosta. Komea 1150 on saanut ahtimen ja tehokkaamman ruiskutuspumpun ynnä käynyt jalasjärvisten kylävetokisoissa. Teknisesti ehjä linkunpentu on 1200-edeltäjäänsä verrattuna jatkuvakosketteisella vaihteistolla ja järeämmillä perillä kengitetty. Linkku-Maffen ohjaamonäkymä muistuttaa enemmän kuorma-autoa kuin traktoria. Pienimpänä suurten jenkkien rivissä nyhjää ”vain” kuusikannuinen ja 135-heppainen 1135, joka on vähän ajettu ja siisti Suomi-kone ja luikkinut Pojanluoman aukeille Alastarolta ainoastaan kolmisentuhatta tuntia kellossaan. 46 Teemu Väli-Torala Harrastaja. ”Ei sillä pärjää, on taso niin kova”, sanoo Teemu, joka ei ole penkittänyt kutiteltua laitostaan, sillä saparon kytkin luistaa
Jenkkitraktori pärjäsi parhaiten kotikonnuilla. John Deere ja International Harvester menivät menojaan omilla suurmallistoillaan, joten Massikan piirtämössä tuli kiire. Että jos semmoisesta on halu luopua, kättä pystyyn Ilmajoen suuntaan. Teemu Väli-Torala Massikka-valtakunnassaan Ilmajoen Pojanluoman kylässä. Mutta vuonna 1976 kysyntä oli peräti 18 000 laitetta. Hätäillen tekemällä tulee... Koneita korjattiin tehtaalla ja myyntiorganisaatiossa. Pesäero vaikeuksiin sinetöitiin uudella mallinumerolla, ja loppupään 2800-mallit saivat remontin jälkeen ennen preerialle paluuta nekin uuden 2805-tunnuksen. ”Ne ovat sopivan nykyaikaisia mutta riittävän vanhanaikaisia oikeaan työkäyttöön”, Teemu myhäilee. Palataan vielä Teemun jättiläisen luo. Mitäs Teemu sitten vielä kaipaisi Massikka-riviinsä. Vuonna 1972 koko Pohjois-Amerikan mantereen markkinat yli 150-hevosvoimaisille perinteisille takavetotraktoreille olivat 550 koneen luokkaa vuonna 1972. Kone oli sen verran suuri, että sitä ei uutena tuotu Euroopassa edes Britanniaan. Tivatessa paljastuu, että 3000-sarjan Autotai Datatronicit kiinnostavat siitäkin huolimatta, että miehellä niitä kaksi jo on: vuoden 1994 3655 Autotronic ja saman vuoden 3085 Datatronic, järeämpi ja keviämpi kuutonen siis. Vielä kiireempi oli testaamossa ja suttahan siinä syntyi. 2805:n edeltäjä ja 1976 paljastetun suurtraktorisarjan pontevin oli tasanumero 2800, ja sen erityiset joskaan eivät ainoat pulmat olivat pikavaihteiston tiivistys ja laakerointi. ”Jospa jossain olisi sievä 3000-sarjalainen…” MASSEY FERGUSON 2805 MOOTTORI Perkins ATV8.640, turboahdettu V8 iskutilavuus 10,5 litraa, poraus 117,6 mm, isku 120,7 mm teho 225 hevosvoimaa 2?500 kierroksella, vääntö 721 newtonmetriä 1?700 kierroksella KYTKIN kaksilevyinen kerametallikytkin 356 mm VAIHTEET 2 x 4 ja kolmiportainen power shift, yhteensä 24+6 NOSTO LAITEHYDRAULIIKKA avoin järjestelmä, kaksi hammaspyöräpumppua (nostolaite ja ulkoinen erikseen) tuotot 55 litraa minuutissa, paine 168 baaria, nostovoima veto bvarsien päissä noin 7?000 kg VOIMANOTTO 1?000 kierrosta minuutissa moottorin nopeudella 2?090 RENKAAT edessä 16,5–16,1 takana 20,8–38 MITAT pituus 482 cm, akseliväli 279 cm, paino ilman lisäpainoja noin 6?000 kg VALMISTUSVUODET 1978–1983 10,5-litraisen haaramoottorin melskaava mouru on toista maata kuin suorien kuutosten siisti rallatus. Suuren takavetoisen Massikan tie ei ollut tasainen ja alusta auki. Vaikka 2805:n hytti ja monet muut ratkaisut yhtenevät eurooppalaisen 2000-sarjan kanssa, on valtava nenä aivan jotain muuta. 2/2023 47
Vuonna 1930 Wuori aloitti myös kirveiden terästyksen. Pärehöylän patentti Nykyisten koneja pussihousutapahtumien suosikkinäytöksiä ovat puuskuttavan maamoottorin ja huokailevan pärehöylän duetot. Teksti ja kuvat: Kauko Ollila paja isältä tyttärelle 48. Tälle karkaisulle annettiin takuu, jonka merkiksi lyötiin kirveen lapaan FW-leima. S aksalaisen Meuser-sorvin karakappaleen peräti 80-senttinen pyörimisvara ja 2,5 metrin kärkiväli on nykyään harvalla käytöllä, sillä aika on ajanut metallipajan perinteisen toiminnan tyhjäkäynnille. Wuoren miettiessä sopivaa nimeä joku paikalla olleista tokaisi: ”Sinähän sen olet tehnyt, laita nimeksi vaikka Wuoren-Teko.” Kesällä 1932 Viipurin maatalousnäyttelyssä Vuorenteko Oy:ksi muuttuneen firman pärehöylällä voitettiin ensimmäinen palkinto. Patenttiviraston vaatimuksesta tuotteelle piti antaa nimi. Sen voimantuntoinen humina on laulua työlle, jota Vuoren perheyritys on tehnyt yli sadan vuoden ajan viidessä polvessa Tuusulan Jokelassa. Oli levoton vuosi 1918. Niissä on jotain taianomaista ja puolielävää. VUORENTEKO Mahtava kärkisorvi vuodelta 1952 jyrähtää käymään. Vaan edelleen hallissa tapahtuu. Vuorenteko-nimellä tunnetun pajan perusti Jokelaan Laaksolan pientilalle Nurmijärven kirkonkylän kyläsepän Fredrik Rosenbergin kymmenlapsisen perheen kolmanneksi nuorin, Fredrik Wuori (1885–1968). Fredrik Wuori kehitti höylästä oman mallinsa ja haki sekä sai sille patentin huhtikuussa vuonna 1932 numerolla 15241. Pajatuotteet olivat pääosin maatalouden tarvekalustoa sekä hevosrattaita ja rekiä. Uutta hankittiin vain, jos se oli välttämätöntä. Se ajatus saisi tehdä paluun. Perhe laittautui asuinmökkiin ja sivurakennukseen kehkeytyi puusepänverstas, joka sai pian jatkeekseen tiilisen pajan. Nämä puunpurijat ovat nykyään haluttuja keräilyesineitä. Silloin, kuten vielä tänäänkin, työkalujen ja särkyneiden käyttöesineiden korjaus oli osa pajan palveluita. 90 vuotta sitten käytännössä maaseudun kaikki rakennukset katettiin päreillä, joten höylille oli kysyntää
Keskimmäisenä kuvassa hiukan taustalla Fredrikin vanhempi poika Leo Vuori ja toisena oikealta Veikko Vuori, Jouko Vuoren isä. Nyt Jouko ja hänen tyttärensä Taru Vuori omistavat Vuorenteko Oy:stä 70 prosenttia ja Joukon sisarukset loput 30. Farmarisäiliötkin ovat nykyään niin isoja ja menekki harva, että niiden tuottaminen loppui pari vuotta sitten. Taustalla itse pajarakennus. Aika on ajanut tästä kaikesta ohi. Se antoi pitkän iskun, vaikka kampuran mutka oli matala. Jouko sisaruksineen astui omistajaja tekijäremmiin vuonna 1981 ostamalla setänsä pois yrityksestä. Päiväämättömässä kuvassa vasemmalla hiukan muista erillään metallipajan perustaja Fredrik Wuori. Yksi alkuperäisen mallin puurunkoinen pärehöylä löytyy Tuusulan työläiskotimuseosta. ”Minäkin olen tehnyt vielä yhden satsin verran teriä, ja viimeiset lahjoitin museolle”, sanoo Fredrik Wuoren pojanpoika Jouko Vuori. ”Kivissä oli italialainen smirgeliaines, vähän kuin sepeliä. Jouko Vuori on ollut Vuorenteko Oy:n kolmannen polven yrittäjä. 49. Myös niiden kivet valettiin Vuorenteko Oy:n pajassa. Ajat ja laulut muuttuvat Muita merkittäviä omia tuotteita ovat vuosikymmenten mittaan olleet kotitarvemylly, lisenssillä valmistettu lannoitteenlevitin, klapisirkkeli-halkaisukone ja farmarisäiliöt. Vuorenteko Oy:n omien tuotteiden valmistus on hiipunut viimeiset kymmenen vuotta, mutta kolmannen polven yrittäjä Jouko Vuori on jatkanut korjausja tilaustöiden tekemistä eläkepäivillään. Teräkelkka oli laakeroitu kampiakseliin tavanomaisen kiertokangen sijasta lisätangon eli ”iskuvivun” välityksellä. Jotkut höylistä on tehty metallirunkoon. Kahta erilaista pystykivimallin kotitarvemyllyä tehtiin 1950–70-luvuilla satoja kappaleita vuodessa. Pärehöyliä myytiin myös osina, jolloin lähinnä kelkka ja liikkuvat osat tulivat Vuorenteon pajalta. Valuseos ei ollut betonia vaan kalkkiruukkia”, Jouko paljastaa. Juttuakin tehdessä pajalla vierailtiin näissä merkeissä. Lisäksi on pajassa tehty bussipysäkkien sadekatosta Tuusulaan ja vähän muihinkin kuntiin sekä maanteiden kaiderakenteita. Eläkeaikaankin tilaustyöt ja erilaiset korjaustoimet työllistävät miestä tasaisesti. Sekä palkinnon että patentin taustalla oli Fredrik Wuoren idea, jolla höylä saatiin rakenteeltaan tavanomaista lyhyemmäksi ja käynniltään tasaisemmaksi
”Meillä ei vain ole enää annettavaa tälle metallipajalle”, sanoo nykyinen metallipajayrittäjä, lentoemäntä ja kolmen lapsen äiti. Pätevyyksistä löytyy myös visuaalisen markkinoinnin ammattitutkinto, jollaisen haltijaa somistajaksi ennen kutsuttiin. Suuryrityksen talousjohdosta hitsariksi Neljännen polven vuorentekolainen perheyrittäjä Taru on tällä hetkellä yrityksen toimitusjohtaja. Mutta pajan sijainti alle 50 kilometrin päässä Helsingistä keskellä maaseutua voi silti tehdä päiväunista totta. Taruvuoridesignin pieni ja iso kynttilälyhty sekä taatusti erottuva käsilaukku. Mutta hän paketoi perinteikästä pajaa myyntikuntoon. Sisustussuunnittelukin on kiinnostanut, mutta sen toteuttamiseen ei ole ollut aikaa. Yhtiö kiinteistöineen kaikkineen on ollut hiljaisessa myynnissä jo pitkään. ”Tämä metallipaja on rakas meille kaikille, mutta ideat ja aika loppuvat kesken”, sanoo Taru, joka on unelmoinut käsityöläisyhteisöstä Vuorenteon mäellä ja rakennuksissa. Taru on opiskellut laskentaekonomiksi ja työskennellyt suuryrityksen kontrollerina, ollut yrittäjänä myös lastentarvikekauppiaan roolissa, opiskellut sen jälkeen vielä isänsä pajassa oppisopimuksella levyseppä-hitsariksi ja luonut ruostumattomaan teräkseen perustuvan Taruvuoridesignmerkin omine lyhtymallistoineen. 50 VUORENTEKO. Nyt nainen on unelma-ammatissaan, lentoemäntänä Norralla eli Nordic Regional Airlinesilla. Toistaiseksi. Käden taidot eivät ole oikein kunniassa. Hän kuitenkin myöntää, että aika ja ihmisten mielenkiinnon suuntautuminen eivät ole sellaiselle tekemiselle ehkä otollisia. Moneen kertaa ammattia vaihtanut Taru Vuori työskentelee nyt lentoemäntänä, sillä kaikella on aikansa: ”Tämä metallipaja on rakas meille kaikille, mutta ideat ja aika loppuvat kesken” Gustav Bölte -vannesaha Vuorenteon puusepänverstaassa edustaa aikaa, jolloin laitteet tehtiin paitsi kestämään, myös näyttämään hyviltä. ”Lyhtyjä valmistui numeroituina yksilöinä pari sataa, ensimmäinen meni Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuonna 2017 tasavallan presidentille Sauli Niinistölle ja rouva Jenni Haukiolle”, Taru kertoo
Pääty lensi kaaressa pihalle eikä koskaan sattunut mitään. Osasi ne äijät itseään varoa”, sanoo Jouko ja nauraa kihertää tartuttavalla tavallaan. Toinen erityisen hyödyllinen laite on ollut automaattisaha, joka nopeutti sarjakappaleiden tekoa, kun pätkimistoimintaa ei tarvinnut alvariinsa säätää ja vahtia. ”Setämies tuli hätiin, tyrkkäsi peltikäikäleen pöntön päälle ja pinnalta roihunnut kokko sammui siihen.” Tukeva särmäyspuristin oli niin hyvä ostos käytettynäkin, että myyjä olisi halunnut sen jossakin vaiheessa takaisin. ”Pajaan tuli toisinaan palkkivaipalla vahvistettuja tynnyreitä, joista piti saada pääty pois. Nykyään talossa on kolme kärkisorvia, joista yhdessä on digimittalaitteet samoin kuin jyrsinkoneessa. Vielä varsin hiljattain yritys hankki vaativaksi tiedetyn kantavien teräsrakenteiden CE-laatumerkinnän. Verstas on käyttänyt Rautaruukin (nykyään SSAB) terästä läpi vuosikymmenten. Kerran oli iso tuho lähellä, kun smirgelin kipinä pääsi pomppaamaan tolueenipönttöön. Edellisen polven miehet ottivat joskus hullun tuntuisia riskejä nopeuttaessaan tekemisiään. Valkeat olivat hetkessä valtaisat, maalari juoksi metsään, mutta onneksi oli maalaamossa betonikatto. Lisäksi löytyy muun muassa vanha mutta luotettava tasohiomakone, järeä särmäyspuristin, pari omatekoista levymankelia, järeä säteispora ja viiteen milliin saakka pystyvä metallileikkuri. ”Kempissä on pysytty koko ajan. 2/2023 51. Konekanta ja tekeminen kehittyivät Pajan toimeliain aika sijoittuu 1950–70-luvuille. ”Leikkuri oli iso parannus farmarisäiliöiden teossa, sillä sen tuloon asti levyt leikattiin kaasulla ja ne täytyi hioa ennen hitsausta. Jämäkkä säteispora edustaa koeteltua tekniikka ja palvelee vielä vaikka kuinka. Automaattinen saha nopeutti ratkaisevasti sarjatyötä, koska jokaisen kappaleen pätkintää ei tarvinnut erikseen vahtia. Hitsasimme paljon kauhoja Gjerstadille, ja siihen hommaan tulivat sitten vesijäähdytteiset Kempin migit.” Pitkän päivätyön tehnyt Jouko on paria läheltä piti -tilannetta lukuun ottamatta säilynyt ehyenä kaikkien tekemisten ja koneitten kanssa. Setämies tuki välillä semmoisen tynnyrin oven kamanaan, käänsi päädyn pihaa kohti ja närkkäsi kaasupillillä sen kanteen porattuun reikään. Samoin on työvalmiina Kempin pistehitsauskone vuodelta 1954. Jouko Vuori hitsaa Tuusulan kunnan vapaa-aikatoimen tilaamaa grilliritilää. Talon ensimmäinen sorvi oli tsekkiläinen Škoda, joka hankittiin jo 1930-luvulla. Niissä oli ollut joskus varsin kiukkuisiakin aineita. Huppuvuosina on Vuorenteolla ollut 17 työntekijää. Leikkurilla syntyi tavaraa valmiille mitoille heti”, Jouko korostaa. Tilaustyöt ja erilaiset korjaukset ovat olleet aina osa vuorentekolaista palvelua. Firman vanhin ja edelleen toimiva hitsauskone on Kemppi-muuntaja vuodelta 1952
Sen toimiin kuului mainittujen lisäksi paperiteollisuutta ja muuta kemiallista puunjalostusta, pakkausteollisuutta, energiateollisuutta ja muun muassa taloteollisuutta. W. Sen tarkoitus on muuttunut vuosien mennen: viljavarastosta tuli autotalli ja lopulta museo. P orissa Aittaluodon teollisuusalueen kupeessa sijaitsee Rosenlewmuseon komea punatiilirakennus. Rosenlew & Co. 52. Teksti ja kuvat: Mika Rassi Rosenlewillä oli 1870-luvulta lähtien kaksi suurta sahalaitosta Porin seudulla, Isonsannan saha ja Seikun saha. Porin jättiläinen ROSENLEW-MUSEO, PORI Rosenlew-museon näyttelyssä ymmärtää, kuinka iso ja monihaarainen metsästä kasvanut jättiyritys oli. BSSC-leima on edelleen käytössä, Karhupuneella sitä ei tosin enää puuhun isketä. Isosanta on ollut jo kauan kiinni, mutta Seikun saha toimii yhä. Ensin mainittu oli vanha saha, jonka Rosenlew osti, jälkimmäinen taas Rosenlewin perustama. Päätoimialan eli sahateollisuuden ohessa konepajateollisuudesta tuli pian yrityksen toinen vahva haara. Monta rautaa tulessa 1800-luvun alussa Poriin asettuneen Rosenlewin suvun liiketoiminta alkoi puuja siirtomaatavaran kaupalla sekä laivanvarustuksen parissa. Museo on suurelta osin yhden miehen keruutyön tulosta. Rosenlewista rönsysi kuitenkin 1900-luvun mittaan varsinainen monialayhtiö. perustettiin 1853. Molemmat olivat alkujaan höyrysahoja. Nykyään se on osa aivan toista organisaatiota, mutta entisen sukuyhtiön henki on kouriintuntuvasti läsnä. Rosenlew ei sitä rakentanut mutta pelasti sen tuholta. Monta uutta teollisuudenalaa sikisi sahausjätteen hyötykäytöstä: voimalaitoksia, sellutehtaita, paperitehdas, jopa hiivatehdas. Moottoreista ja puimakoneista tutuin konepajapuoli oli lisäksi hyvin laajaalainen – siihen kuuluivat esimerkiksi kotitalouskoneet. Se on käynyt läpi samanlaiset vaiheet kuin moni muu Rosenlew-yhtiön vanha osanen
53. Pakkaustuotanto alkoi Rosenlewillä 1923. Tällainen oli esimerkiksi Porin konepaja. Voimapaperi säkkeihin pakattiin esimerkiksi Porin tulitikku tehtaan valmistamia pilkkeitä puukaasuttimiin. Molemmat esittivät puhallinmusiikkia. Esimerkiksi Työ ja Toimi -henkilöstölehdestä löytyy liki täydelliset vuosikerrat. Yksi mies pelasti Suuryrityksen juurista, sen eri osasista, lukemattomista tuotteista ja osin perinnöstäkin kertoo asiaan vihkiytyneen museon pysyvä näyttely Rosenlew-yhtiön tuotanto ja toiminta. Museolla on myös arkisto, johon on kerätty paljon materiaalia vuosien mittaan. Mitä valuja metallitöiden kirjoon tulee, välillä on porilainen päässyt pillastumaan. asti näyttelyssä ”Sodassa ja työssä”, jossa esitellään Rosenlewin lisäksi muutakin satakuntalaista sota-ajan teollisuutta. Vaikka yhtiö oli Suomen mittakaavassa valtava, on yhden uutteran miehen ansiota, että siitä nyt löytyy säilynyttä aineistoa. Sammon torvesta on kuulunut muutakin kuin siementen suhinaa. Rosenlewillä pitkän uran tehnyt Olavi Koskinen alkoi 60-luvulla kerätä työnantajansa valtuuttamana yhtiön historiaan liittyvää materiaalia ja esineistöä. Paljon tietoa löytyy niin pikkuesineistä kuin kokonaisten teollisuudenhaarojen pitkistä kehityskaarista. Seikun sahan soittoseura perustettiin 1893 ja Rosenlewin soittokunta 1947. Kenkärenkikuoriainen tai sillinpaistovuoka eivät vaikuta kaikkein käytännöllisimmiltä tarvekaluilta. Säkkija pussitehtaan myötä iso firma otti oman saha teollisuuden jätteistä valmistamansa paperin taas uuden teollisuuden haaran raaka-aineeksi. Sotavuosina pakkaustuotteiden menekki kasvoi kohisten. Pöytä oli esiversiossa viisijalkainen ja puintikoneistona Teräs-Sampo-puimakone sellaisenaan. Näyttelyn esineistö on ymmärrettävästi pienemmästä päästä mutta runsasta ja mielenkiintoista. Rosenlewin 125-vuotisjuhlalevyn avauskappale on tietysti Porilaisten marssi, jonka tahtiin Sampo 500:n kelpaa helisyttää peltejään. Pilkkeitä on museossa 7.5. Musiikki oli Rosenlewin työntekijöiden varhaisinta harrastustoimintaa. Useat suuryrityksen osana olleet teollisuuslaitokset toimivat yhä, vaikka jättiRosenlew lakkasi olemasta 1980-luvun lopulla. Leikkuupuimurikin näyttelystä löytyy, nimittäin ensimmäisen prototyypin pienoismalli vuodelta 1954. Käydään nyt poimimassa näyttelystä muutamat maistiaiset. Kokoelma on hieman satunnainen mutta laaja ja vierailun arvoinen vanhojen tonkijalle. Mutta eritoten se otti haltuun omistajiensa voimavaroista karanneita liiketoimintoja. Rosenlew perusti uusiakin tehtaita. Vuonna 1984 Koskisen kokoama museo avattiin
Voimakoneet kuuluivat puimakoneiden tapaan konepajan tuotteisiin jo ennen Rosenlewin aikaa. Porin Matti -uuni on yksi tunnetuimmista. Pieniä kamiinamaisia Matteja näkee useimmin, mutta tehtiin Mattia miehen mittaisenakin, 1,4ja 1,68-metrisenä. Näyttelyssä olevan vuoden 1915 Kolumbian paino on 1 840 kg ja teho yhdeksän hevosvoimaa. Molemmissa oli kaksi sylinteriä ja kaksi tahtia. Bolinderilta ostettiin jääkaappien piirrokset ja Hooverilta pulsaattoripesukoneet. Konepajalla tehtiin Nopsa-perämoottoreita vuosina 1931–38 eli melko varhain. Sotakorvaustuotteina konepaja joutui valmistamaan teollisuushöyrykoneita, joiden kokoluokka oli moninkertainen näihin maatalouskäyttöön tarkoitettuihin koneisiin verrattuna. 54 ROSENLEW-MUSEO. Nyt museona toimiva komea viljavarastorakennus valmistui juuri nälkävuosien alla 1860-luvulla. Kolumbia oli yksi yhtiön lokomobiilimerkeistä. Vuonna 1936 markkinoilla oli viisija seitsenhevosvoimaiset Nopsat. 50-luvun alussa alkoi Rosenlewilla kotitalous koneiden tuotanto lisenssipeleillä. Vähitellen tuotteet pantiin omiin nimiin, ja esimerkiksi pesukoneesta tuli ensin Huvi ja sitten Mainio. Rosenlew alkoi tehdä lämmityslaitteita kotitalouksiin 30-luvulla. Kodinkoneet olivat vuonna 1968 konepajan suurin yksikkö, ja niiden parissa työskenteli 753 henkilöä. Uudet isot siilot saivat varrota täyttymistä hyvän tovin. Rosenlew luopui Porin Matin oikeuksista 1974, mutta yhtä Matti-mallia tehdään edelleen, nykyään Nurmeksessa. Vuonna 1981 kodinkonetehdas myytiin Electroluxille ja vaihdossa saatiin Morgongåvan puimuritehdas
Monialayhtiön yhdenkin osasen laaja-alaisuus näkyy siinä, että Porin konepajalla tehtiin myös luistimia. ROSENLEW-MUSEO • Kuninkaanlahdenkatu 14, 28100 Pori • avoinna ti–su klo 11–17 • rosenlewmuseo.pori.fi 02 621 1866 Jos museoon lähtee isolla porukalla, voi kannattaa kaivaa kuvetta ja ostaa opastettu kierros. Sen maatalous kone tuotannon kulmakivi oli puimakone eri muodoissaan. Vielä samana vuonna se yhdistyi Porin Karhujen kanssa, ja näin muodostettiin nykyinen liiga joukkue Porin Ässät. Käsikäyttöistä puintilaitetta konepajalla tehtiin jo ennen Rosenlewin aikaa, joka alkoi 1877. Varusteidenkin suhteen oltiin siis ainakin osin omavaraisia. Rosenlewin Urheilijat-38 oli yrityksen urheiluseura, joka perustettiin 1938. Hommaan tulee pitkän pultin verran kierrettä lisää. Konevoimalla käytettäviä Sampoja alettiin valmistaa 1920-luvulla. Varmasti paikalla Koneväelle Rosenlewin tutuin osasto on Porin konepaja. Rakennusta on niiden tuomisen jälkeen muutettu niin, ettei koneita mahdu enää viemään pois. 2/2023 55. Sammon eteen on pantu Porin konepajan BMV-moottori, jonka 15–18 hevosvoiman teho on hieman ylimitoitettu puimakoneen tarpeisiin. Näyttelyssä komeileva vuoden 1937 puimakone on Sampo 45, jolla on puitu viimeksi 60-luvulla. Nämä koneet varmasti ovat ja pysyvät museorakennuksen yläkerroksen näyttelytilassa. Muutakin urheilutoimintaa Rosenlewillä oli, mutta RU38 vastasi kilpaurheilusta. Leila Stenroos (kuvassa) ja Marika Roininen livauttelevat kierroksellaan knoppeja ja kaskuja myös pöytäkirjan ulkopuolelta. Vuonna 1967 RU voitti jääkiekon SM:n
ILOISEN RAUDAN KAUPPA Happy Old Iron 56. V ielä vuonna 1993 rakennusalan yrittäjä Marc Geerkens oli harrastajalampuri. Toisin kuin monet keräilijät, Marc osaa myös luopua kalleuksistaan. Hän valitsi juhdakseen Fendt F15:n vuodelta 1956. Lampaidenpito vaatii konevoimaa, joten edessä oli traktorin hankinta. Jos kaipaat harrastekonetta, mutta Suomesta ei sopivaa löydy, katseet kannattaa suunnata Belgiaan. Siellä toimii useampikin alan kauppias. Huomaa vanteiden kynnet, jotka saa taivutettua pyörän kehälle pitoa parantamaan. Teksti ja kuvat: Aulis Lassila Runko-ohjattu nelivetoinen Pavesi P4/100 on Suomenkin armeijan käyttämä legendaarinen tykinvetäjä 30-luvulta. Myytävänä on harvinainen maatalousmalli sähköstartilla. Happy Old Ironin laajat valikoimat kutittelevat ostohermoja. Traktorija autokokoelma alkoi karttua. Sattumalta hänen käteensä osui kirja, jossa kerrottiin tutusta Fendt-mallista ja monesta muusta vanhasta traktorista. Hän perusti liikkeen nimeltä Happy Old Iron (iloinen vanha rauta), joka ostaa, kunnostaa ja myy traktoreita ja autoja. Vuonna 2004 Marc Geerkens lakkautti perheyrityksensä ja lähti kiertämään maailmaa vanhojen koneiden perässä. Pian lampaat saivat lähteä, ja lampolasta alkoi kuulua määkimisen sijaan traktoreiden puksutusta. ”Siitä kirjasta tarttui vanhan raudan tauti”, Marc muistelee
Marc vastaa laajasti. Sitä myydään vuodessa maailmanlaajuisesti enemmän kuin Porschea ja Lamborghinia on yhteensä valmistettu.” Jonttuja löytyykin tontilta runsaasti varhaisesta Waterloo Boysta runko-ohjattavaan 8630-malliin. Marcin halleista löytyy hyvä valikoima peuratraktoreita. ”John Deere. ”Yksi suomalainen asiakas on ollut Ruovedeltä. Raakaa voimaa Waterloosta tarjoaa John Deere 6030. ”Uskon että on. He haluavat traktorimallin, jollaisella opeteltiin ajamaan. Kauppoja on tehty Baltian maihin sekä Skandinaviaan, myös Islantiin.” Onko vanha kone sitten hyvä investointi. Suomi saa hänet mietteliääksi. Ei, kyseessä ei ole varhainen Mercedes-Benz vaan ranskalainen De Dion-Bouton FR/FS -kuormaauto ensimmäisen maailmansodan kynnykseltä. Tai samanlaisen auton, missä oli kyydissä ensimmäinen tyttöystävä. Siistikuntoisen Ford 641 Workmasterin persoonallinen muotoilu kätkee sisälleen vanhahtavaa luottotekniikkaa: 45 hevosen 2,2-litraisen bensakoneen ja 4+1-vaihteiston. Autoja kaukomaille Vaikka Marc myy vuosittain pari sataa konetta, hän pitää itseään enemmän keräilijänä kuin kauppiaana. Joten otan toimeksiantoja vastaan vain niistä merkeistä ja malleista, joille on kysyntää muutenkin.” Autoja on myyty Kiinaa ja Kazakstania myöten. 57. Yli satavuotias International Model G -säiliöauto sai uudella mantereella lempiniemen coal scuttle eli hiilikauha. Hän kertoo toimintalogiikastaan näin: ”Jos hankin asiakkaalle koneen ja naamasta näen, että se ei olekaan mieleinen, jää se minulle myytäväksi. Kuutoskoneen teho on ahtamattomana 141 hevosta. Vuonna 1963 valmistuneen LARC-V:n viiden tonnin lastia ja 8 600 kilon omapainoa liikutti 300 hevosvoiman Cummins V8. Mutta tiettyjen harvinaisten mallien arvo säilyy.” Suosituimman antiikkitraktorimerkin Marc nimeää oikopäätä. Pihaa hallitsee LARC-Vamfibioalus. Yksi toista metrinen vonkale suunniteltiin USA:ssa armeijan tarpeisiin. Joten tietyn ikäluokan koneita tulee runsaasti markkinoille ja arvo laskee. Tulikasteensa malli sai Vietnamin sodan huoltokuljetuksissa. Kun keräilijä ikääntyy, hän realisoi kokoelmansa. Huomaa moottorin takana oleva jäähdytin. Siitä alkaa kerääminen. Suurin osa harrastajista on kiinnostunut koneista, joita käytettiin heidän nuoruudessaan. Kantavuus oli 4 000 paunaa eli 1 814 kiloa
Volvon henkilöautoista tuttu 91 hevosvoiman B18B-bensakone antaa kyytiä Bandvagenin Kegresse-tyyppisille kumiteloille. Osa on hyvinkin harsoisia projekteja ja rivistössä varmaankin harvinaisuutensa vuoksi. VK 2/18) liikuttiin vahvasti jenkki-italoakselilla. Katon alta löytyi pari muuta amerikkalaisen perinnemerkin edustajaa. Ja jatkajakin on jo tiedossa. 58 HAPPY OLD IRON. Johtuneeko tarjonnasta vai kysynnästä, sillä myös toisen belgialaiskauppiaan Piet Verschelden myyntinäyttelyssä (ks. MF 2775:n 10,5-litrainen vinkkelikasi tuottaa 160 hepoa, kun kolme vuotta vanhempi MF 1155 pääsee melkein samaan 8 849 kuution iskutilavuudella. Loistovaunuistaan paremmin tunnettu Packard valmisti vuoteen 1923 saakka myös kuorma-autoja. Halleista löytyy vajaat 700 konetta, joista noin 500 on traktoreita. Pian selviää myös Marcin toinen lukkarinrakkaus: kääpiöautot ja -traktorit. 1910-luvun piikkija umpikumipyörävempeleiden osuus on suuri. Hyväryhtinen yksilö lienee 1920-luvun alusta. Koneiden kunto vaihtelee paljon. Myös italialaisvalmisteiden määrä kiinnittää huomion. Miesten kiikarissa on Deutz D 13006:n harvemmin nähty takavetoinen versio. Voisi sanoa, että Marc Geerkens elää unelmaansa rakkaiden koneidensa parissa. Ketjuvedon sijaan perässä rallatteli kierukka. Työn alla oli American La France -paloauto 1910-luvun lopusta. Mutta me jatkamme isännän kanssa kierrosta. 1940-luvun alkuvuosien Farmall B oli John Deerien puristuksessa. Loput ovat kuormaja henkilöautoja sekä työkoneita. Osan voisi hyvällä omallatunnolla ajaa portista suoraan vanhojen koneiden tapahtumaan. Moto Guzzi Ercolea valmistettiin vuosina 1946– 1980. Varsinaista varaosamyyntiä Marc ei harrasta, toisinaan toki palvellaan vakiasiakkaita. Kolmipyöräiset traktorit on pakattu pieneen tilaan. Talossa todella arvostetaan vanhaa rautaa. Lennertpoika on kasvanut iloisen vanhan raudan keskellä ja saanut saman pureman kuin isänsä. Vuoden 1960 malliin tullut hytti ei välttämättä parantanut työoloja, koska kuljettaja istui tavallisella moottoripyörän jakkaralla jalkojen välissä eristämätön 500 kuution moottori. Valinnanvaraa Haastattelu keskeytyy, kun saksalaisryhmä tulee ostoksille. Myyntineuvottelut saksalaisten kanssa päättyvät tällä kertaa tuloksettomina. Vastaitsenäistyneessä Suomessa Packard-kuormureita käytti ainakin armeija. Valikoimassa on vahva amerikkalaispainotus. V8-Fergut ovat joutuneet ulkoruokintaan. Valinnanvaraa riittää. Bolinder-Munktell suunnitteli 60-luvun alussa erittäin maastokelpoisen Volvo BV 202 -telakuorma-auton
Järkälemäinen Minneapolis 35-70 tarvitsee neljä 8,1-litraista sylinteriä tuottaakseen 70 hevosvoiman maksimitehon. Marcilla on tallessa kaksi. Värikkäät kuoriaiset eli kääpiöautot ja -traktorit toimivat oivana vastakohtana rautapyöräjättiläisille. Alkuperäinen laite ei säilynyt jälkipolville, joten on tyytyminen näköismalleihin. Tämä kurkistus onkin harvinaista herkkua, sillä Marcin kokoelma ei ole avoin yleisölle. Amerikkalaiset Avery 12-25 ja Minneapolis 35-70 tai vaikkapa tšekkoslovakialainen Praga muistuttavat, kuinka monimuotoisia kehitysvaiheita traktori on läpikäynyt. Piikkipyöriä ja peltikuoriaisia L ähdemme autolla kohti Marc Geerkensin omaa yksityiskokoelmaa. Lugli Junior suunniteltiin 50-luvulla Italian lukuisten tiilitehtaiden sokkeloihin korvaamaan muulit. Valtaosa kalustosta on autoja traktorihistorian alkuhämäristä viime vuosisadan alkuvuosikymmeniltä. 45 hevosen voiman siirrosta vetäville pyörille huolehtii Case-O-Matic – 8+2-vaihteiston jatkeena on momentinmuunnin. Fendtin ensimmäisiä sarjatuotantomalleja F9/F12 valmistettiin vajaat 300, ja vain aniharva on väistänyt romuttajan polttoleikkurin. 2/2023 59. Kattaus on poikkeuksellisen laadukas ja laaja. Konepeitossa olevasta pahkasta tunnistaa Case 600 -sarjan nelipyöräisen 610-B:n kaasukäyttöiseksi. Marc ja yli 10 tonnia iloista rautaa 20-luvulta. John Froelichin luomus vuodelta 1892 oli yksi ensimmäisiä poltto moottorikäyttöisiä traktoreita ja John Deeretraktoreiden kantaisä. Tai sitten kymmenen, jolloin kyseessä olikin Lugli Junior Super. Varhainen Cadillac pitää seuraa tuiki harvinaisille Fendtin ensimmäisille malleille. Traktoripienokainen kiskoi tiililetkoja Güldnerdieselin tuottaman kuuden hevosen voimin
Läheisestä lähteestä nousee vesi pienen pumpun avulla kallion päällä olevaan pikkulammikkoon, josta se valuu purona alas pihalle kaivettuun isompaan lampeen. Vieressä oleva pieni mökki kätkee sisälleen muun muassa valtavan tuhat kiloa painavan pahkan, jota voi pyörittää ja tutkia joka puolelta. Jyrkän kallion laella kohoaa lähes 30 metriä korkea Vuorenpeikon näkötorni. Katoksen suojassa on esillä suuri, puhdistettu koivun juurakko. ”En ollut oikein innostunut, mutta pomo tarjosi kyydin ja lähdettiin Lahteen katsomaan koneita. Kun tulin illalla kotiin, olin koneen omistaja. Vaihdoin renkaan metsässä ja pumppasin siihen käsipumpulla ilmat. Pihapiiriä somistaa naapurikylästä Immilästä pelastettu vuodelta 1794 peräisin oleva vanha aittarakennus. Ja on sitä vetoakseleitakin raahattu metsässä. Pitkän punaisen rakennuksen seinälle on kerätty näyttely metsästä löytyneistä pahkoista ja erikoisista oksankänkkyröistä. ”Kun pomo tuli työmaalle metsään, valittelin, ettei selkäni kestä näin kovia urakoita, kun kakkoset muuttuivat kolmosiksi”, Salonen muistelee. Työmailta pitkän uran aikana löytyneitä komeita luonnon muovaamia puutaideteoksia on esillä pihapiirissä. Sen sijaan tekniikkapuolen harmia Salosella piisasi. ”Olin työmaalla Koiskalan kartanon mailla ja rengas meni rikki. Ojien yli sen sai kulkemaan myös vaivattomasti. Kotikallion laella kohoaa huikea näkötorni. Ja kun katseen kohottaa horisonttiin, puiden latvojen yläpuolella siintää korkean tornin huippu. Olen aina välillä miettinyt, olisiko ollut parempi, etten olisi ostanut”, mies aprikoi. Olihan päähänpisto. Olihan sekin leikkiä”, Salonen murjaisee. Salonen muistelee, että kevyt pitkätelainen Jehu oli parhaimmillaan pehmeässä maastossa. Sillä pääsi semmoisesta paikasta yli, josta jalkamiehen ei ollut menemistä. Kymmenisen vuotta kului raskaassa ruumiillisessa työssä. Jehun omistajaksi puolivahingossa Salosen työura alkoi metsurina vuonna 1964. Tuo ensimmäinen kone oli Valmet Jehu, ja se toimitettiin Nastolan Villähteelle tammikuussa 1974. Esimies kysyi, olisiko metsuri halukas ostamaan koneen ja tekemään töitä sillä. J ärvisten kylästä, Nastolan ja Iitin rajalta pitkän hiekkatien päästä löytyy Erkki Salosen ainutlaatuinen pihapiiri. VUORENPEIKON KONEET Metsuri ja metsäkoneyrittäjä Erkki Salonen täyttää pian 74 vuotta mutta tekee vieläkin jonkin verran töitä menneiden vuosikymmenten traktoreilla ja ajokoneella. Teksti: Lea Lahti Kuvat: Kari Mattila Erkki Salonen 60. Jehun ja myöhemmin muidenkin koneiden sielunelämä tuli tutuksi niitä korjatessa. Työmaa oli jo odottamassa , ja Erkki pääsi Jehun kanssa heti tositoimiin
Lumitöissä ison kauhan kanssa kone saa näyttää, kuinka paljon voimaa löytyy.” 61. Tätä nykyä koneella tehdään polttopuuta ainoastaan omaan käyttöön. ”Yhtenä kesänä tehtiin 800 mottia.” Masiina on sähköisesti ohjattu täysautomaattikone. Sen mittarissa on vain 4 400 tuntia. Omistaja kehuu, että Valmet on takuuvarma käyntiinlähtijä talvipakkasellakin. ”Oikea superkone: lähes 4 000 mottia tehty halkoja, ja klapeja vielä lisäksi”, Salonen laskeskelee. Superkone polttopuun tekoon 40 vuotta sitten sitten rakennettu halkomakone on vahvaa tekoa. Riihimäen vankilassa oli tehty halkomakone, josta Erkki kävi naapurin isännän kanssa katsomassa mallia. Kenenkään vieraan en antaisi käyttää”, omistaja painottaa. Sellaista puuta ei ole vielä löytynyt, joka ei menisi koneesta läpi. Traktori on ollut ilmeisesti enimmäkseen kesäisin käytössä. ”Mittari toimii ja pyörii edelleen, joten uskon että lukema pitää paikkansa”, Erkki esittelee nelisen vuotta sitten ostamaansa traktoria. Käytän tätä vain itse. Aluksi tonnin painoista konetta siirreltiin nostamalla, mutta myöhemmin sen alle lisättiin pyörät helpottamaan liikuttelua. ”Tunnoton peli. Siellä vinkattiin vielä, mitä parannuksia koneeseen voisi tehdä, ja niin syntyi tehokas kone polttopuiden pilkkomiseen. Paksusta pöllistä syntyy toistakymmentä klapia kerrallaan. Kun kaupungin työkoneisiin vaadittiin turvakaaret, Valmet myytiin pois. ”Tämä on ollut aikaisemmilla omistajilla melko kevyessä käytössä, mutta minulla se on sitten joutunut tositoimiin. Traktoriin on jo siellä asennettu kuormain ja tehty siihen jatkovarret. ”Serkkuni osti sen kesämökilleen Lusiin, ja sieltä se kulkeutui Mäntsälään”, Erkki tietää. Väkevä lumityökone V almet 361 D tuotannon alkupäästä on alun perin toimitettu Heinolan kaupungille
”Yhdessä yössä hävisin 100 000 markkaa. Vaikka eläkeikä onkin jo täyttynyt, on Salonen vielä pienimuotoisesti jatkanut metsurihommia, kun kysyntää on ollut. ”Omat koneet jätin kyllä seuraavalle omistajalle paljon paremmassa kunnossa”, isäntä kuittaa. ”En saanut kalikkaakaan lastattua koko päivänä. On siinä konekauppiaat rikastuneet, kun on osanneet ne kaikki minulle myydä”, mies naurahtaa. Kerran kävi niin, että pomo vei Erkin koneineen Pulkkilanharjulle syrjäiseen paikkaan ja lupasi hakea miehen illalla pois. Oli pitkä päivä odotella, mutta onneksi oli hyvät eväät.” Alkuaikoina metsäkoneyrittäjällä ei ollut omaa lavettia ja konetta oli siirrettävä ajamalla työmaalta toiselle. Korjaamalla hommiin R eilu vuosi sitten Salonen osti Kuopion yläpuolelta Valmet 872K:n. Kone poikineen Kaikista tukalin paikka yrittäjäuralla oli 1990-luvun alussa, kun devalvaatio käänsi edulliset valuuttalainat raharosvoksi. Heti kun Salonen aloitti työt, koneesta hajosi pumppu. Viimeinen ajokone oli vuonna 2000 hankittu vuosimallin 1997 Valmet 840, jolla Salonen ajoi havuja Biowatti Oy:lle. Oli oma vaaka, ja rahatkin sai saman tien”, Erkki muistelee. Vuosimallia 1978 olevan ajokoneen piti olla täysin huollettu, mutta pian selvisi, ettei siihen ollut tehty mitään ainakaan neljään vuoteen. Natikkaan oli laitettu lisärappusia, jotta huonosti liikkuva isäntä pääsi kiipeämään kyytiin. Erkki on vienyt Natikalla romukuormia Kuusakoski Oy:lle ja ja hakenut muutaman kuorman soraa, mutta pääasiassa traktori on hankittu lumitöitä varten. 62 Seppiä ja mestareita Erkki Salonen. Metsäkoneet ovat enimmäkseen olleet Valmeteja, mutta mahtuu joukkoon myös Joutsa-takasiltanosturilla varustettu Zetor sekä vuosimallin 1990 Timber 1210A. Matkapuhelinta ei tuolloin ollut. Raivausja harvennusurakoita olisi tarjolla enemmän kuin jaksaa tehdä. Takarenkaat olivat kuluneet maantieajossa ja ne piti uusia, mutta muuten traktori oli ostohetkellä hyvässä kunnossa. Eläkeläisenä voi jo hieman valikoida mitä tekee ja mihin tahtiin, eikä talvisena pakkasaamuna ole pakko lähteä kukonlaulun aikaan liikkeelle. Muutaman kuukauden kestäneen remontin jäljiltä kone on nyt ikäisekseen varsin hyvässä kunnossa. ”Pumput rikki, runko poikki ja nosturin jalka halki. Edellinen omistaja ajoi traktorillaan loppuun saakka. Omistajan menehdyttyä leski myi traktorin Erkille. Natikkaan oli kertynyt vain 3 300 tuntia reilussa 40 vuodessa. ”Se oli kaikkein parasta hommaa, mitä olen tehnyt – silloin hinta oli kohdillaan. Traktoreita Erkillä on ehtinyt olla monen merkkisiä. Oman kylän vehkeitä International 584 1980 löytyi omalta kylältä. ”Tein listaa minulla vuosien mittaan olleista koneista ja hämmästyin itsekin, kuinka paljon niitä on ollut. Tiukoille otti, mutta tuttu pankki antoi maksuaikaa. Natikan ja lumilingon kanssa saa pitkän yksityistien putsattua lumesta lämpöisessä hytissä istuen. Ja kun töitä oli, selvisin siitäkin.” Työhistorian aikana Salosella on ollut omistuksessaan useita metsätyökoneita. Oli koko päivän urakka, kun maksimissaan 15 kilometriä tunnissa kulkevan koneen ajoi esimerkiksi 90 kilometrin matkan Mäntyharjulta Kuivannon kautta Hollolan peräkulmille. Tutuksi ovat tulleet niin Fergusonit, Valmetit, David Brownit kuin Natikkakin. Kuorma-autojakin Salosella on ollut, Mersun lava-auto sekä kolme Sisu lavettiautoa. Varsinaisia maataloustöitä ei traktorilla ollut tehty vuosiin, vaan kone oli vanhan isännän kulkupeli kylillä. Rahaa on mennyt ostohinnan lisäksi ainakin puolet lisää”, mies harmittelee
”Olin käsileikkauksessa enkä voinut mennä metsätöihin. Rakentaminen oli helppoa, kun mitat olivat valmiina”, Salonen muistelee. Erkki tiedusteli ilmailuhallituksesta tornin maksimikorkeutta. Salonen tuli kysyneeksi, saisiko lunastaa tolpat itselleen. Toukokuussa 2009 kallion päällä oli neljän kerroksen torni, joka oli kahdeksan metriä korkea. Tein pienoismallin sisätiloissa, ja keväällä aloin sitten tositoimiin. Silloinen johtaja katsoi sijainnin ja sanoi, että lähistöllä sijaitseva Vesivehmaan lentokenttä määrää korkeudeksi enintään 30 metriä. Yksi kännykkä ja yksi pultti putosivat. Vuonna 2013 nousivat kerrokset 8 ja 9, ja keväällä 2014 vielä ylin kymmenes kerros. Taavetin vakiotehtävä on olla halkomakoneen pyörittäjänä. Vuonna 2021 Erkki katkaisi alkuperäiset toisen kerroksen mökkiin menevät raput, ja lisäsi väliin vielä yhden kerroksen. Rakentamiseen tai ylläpitoon ei ole käytetty lainkaan ulkopuolista rahoitusta. Kun on lusikka nokalla, hinta nousee heti puolella.” 2/2023 63. ”Tällä vauhdilla kuluu noin 90 vuotta ennen kuin olen omillani”, rakentaja naurahtaa. Kaikkiaan Salonen laskee käyttäneensä torniin tähän mennessä 2 510 työtuntia. Traktori ei ollut aiemmin ollut rekisterissä, ja kun Salonen meni katsastusasemalle, siellä oltiin sitä mieltä, ettei mokomaa saa lainkaan rekisteriin. ”Erittäin huono lähtemään käyntiin, mutta muuten kätevä pieniruokainen kaksoiskytkimellä ja kaksinopeuksisella ulosotolla varustettu työkone”, omistaja mainitsee. Kerroksia on nyt kaikkiaan 11. Pelaa kunhan saa käymään Parikymmentä vuotta sitten taloon hankittu David Brown Selectamatic 880 on vuosimallia 1968. Viime kesänä harmina ovat olleet myös luvattomat yökävijät. Isompia haavereita työmaalla ei sattunut. Taavetti oli ehtinyt uutena olla muutamalla omistajalla ennen kuin se tuli Salosen naapuriin. Toki tornilla saisi kuutamoreissullakin käydä, kun vain kysyisi luvan etukäteen. ”Minulla oli aiemmin 990-Taavetti etukuormaajalla, mutta myin sen pois kun ostin tämän”, Salonen kertoo. Seuraavan vuoden huhtija toukokuun aikana rakentui kolme lisäkerrosta. ”Sain mielestäni ihan hyvän hinnan. ”Rakentaminen ei ollut homma eikä mikään, yöllä miettii ja päivällä tekee. Onneksi toisella asemalla onnistui. Itse tehty näkötorni K un kylään tulevat sähkölinjat vaihdettiin menemään maakaapelia pitkin, kyllästettyä puuta olevat pylväät purettiin pois. Pian Salonen äkkäsi, mihin pylväitä voisi käyttää. Jos kodin vierestä nousevalle kalliolle rakentaisi tornin, sieltä avautuisi hienot maisemat. Salonen pohtii vielä, avaako tornin yleisölle tänä vuonna. Viisivuotistarkastuksen myötä selviää, kuinka paljon parannuksia pitää tehdä. Mutta lupien kanssa on sitten ollut melkoinen savotta”, mies sanoo. Kävijöiden vapaaehtoiset pääsymaksut kattavat pienen osan kuluista
Se auttoi MS&M:n vaikean jakson yli. Minneapoliksessa oltiin kuitenkin ajan hermolla. Se perustettiin vuonna 1902 tuottamaan teräselementtejä siltoihin, vesitorneihin ja muihin suuriin rakennushankkeisiin. Tuohon kaupunkiin oli keskittynyt 1900-luvun alkuvuosikymmeninä paljon traktoriinnostusta. Case Threshing Machine Company, jonka massiivista 30-60-mallia pultattiin kokoon 500 kappaletta. Nimi juontaa juurensa Minneapoliksen ja Saint Paulin muodostamasta kaksoiskaupungista. Se syntyi vuonna 1929 kolmen talousvaikeuksissa kärvistelleen konevalmistajan pantua hynttyyt yhteen. Pian metalliosaamista hyödynnettiin myös höyrykoneiden ja moottoreiden valmistuksessa. 1910ja 20-luvuilla siellä toimi yli 50 yritystä, joilla oli jonkinlaista traktorituotantoa. laati piirustukset. M inneapolis sijaitsee Yhdysvalloissa Minnesotan osavaltiossa Mississippijoen varrella. Vielä parempi 4 500 traktorin kontrahti solmittiin kotikaupungin Bull Tractor Companyn kanssa. Moni traktoripajoista jäi tähdenlennoksi, mutta Minnepolis Steel & Machinery Company (MS&M) oli toista maata. Kaksoiskaupungin traktori Kun MS&M päätti lähteä mukaan traktoribisnekseen, ei suunnitteluapua tarvinnut kaukaa huudella. Kampiakselin tasapainotusta ja ainesvahvuuksia oli parannettu. Amerikkalaisen Minneapolis-Moline-traktorin juurilta ei löydy tarmokasta sepänsälliä tai lahjakasta insinööriä. Minneapolis-Moline modernit masiinat 64. Lisää vetoapua toi ensimmäisen maailmansodan moolokinkita, johon MS&M tehtaili ammuksenkuoria. Ensimmäiset viisi Twin City 40 -traktoria saatiin riviin vuonna 1910. Ensimmäinen asiakas oli J. Twin City 10-20 -mallin pitkäiskuisessa moottorissa oli kaksi imuja pakoventtiiliä sylinteriä kohden. Vuonna 1918 konekauppiaille rahdattiin uusia näppärän kokoisia, kolmen auran vetämiseen mitoitettuja traktoreita. Luku lienee maailmanennätys. Oman merkin ohessa aloitettiin traktoreiden sopimusvalmistaminen muille firmoille. I. Oman kylän McVicker Engineering Co. Omat jyhkeät Twin Cityt olivat hintavia, ja kun preeriat oli saatu raivatuksi, väheni isojen traktoreiden kysyntä
Vuosisadan vaihduttua Moline Plow Company monipuolisti työkonetarjontaansa yritysostoin. Vuonna 1937 väritys oli vielä askeettisen harmaa. Vuonna 1915 MPC osti ohiolaisen Universal Tractor Mfg. Companyn. Kuljettaja istui takaakselin takana. Se panosti ahkeraan myyntityöhön Yhdysvaltain rajaseuduilla. MS&M:n harmiksi hieman ennen 10-20-mallia Dearbornissa Michiganissa saatiin tuotantoon modernimpi ja selvästi halvempi Fordson F. Hevosvetoiset rakkineet eivät enää kelvanneet. Työkonekumppani Siirrymme ajassa taapäin ja reilut 500 kilometriä etelään Illinois’n osavaltioon Molinen kaupunkiin. Vuonna 1919 noin 2 900 traktoria lähti uurastamaan peltolakeuksille. Siirtyminen hevosen ohjaksista Moline Universal D:n rattiin ei ollut suuren suuri. Nuoren firman traktorimalli oli raakile, josta MPC jalosti Moline Universal Model D:n. Willys hankki puolestaan vuonna 1918 osake-enemmistön MPC:sta. Vuonna 1913 International Harvester Company valmisti MPC:lle viiden moottoriauran esisarjan. Projekti kuopattiin vähin äänin. Maatalous teknistyi huimaa vauhtia, ja viljelijät halusivat uusia traktorivetoisia koneita. MS&M vastasi kovaan hintakilpailuun aggressiivisella mainonnalla. Rakenne ei ollut kuitenkaan itsekantava. Mutta 20-luvun ehtoopuolella eteen nousi vielä korkeampi vuori. 65 2/2023. Toisin kuin monissa aikalaisissa, 1918 esitellyn Twin City 10-20:n voimansiirto oli kokonaan koteloitu ja rattaat vatkasivat voiteluöljyä. Vuonna 1870 Moline Plow Company (MPC) alkoi valmistaa auroja. Minneapolis-Molinen syömähammas oli KT-malliston yleistraktorit. Apurunko oli tarpeen. Minneapolis-Moline modernit masiinat Perinteikäs sadonkorjuukoneiden valmistaja Minneapolis-Moline siirtyi ajopuimureiden aikaan vuonna 1950, ja oma valmistus päättyi 1963. Aina kun uudisraivaajat siirtyivät lännemmäksi, tulivat MPC:n kauppamiehet auroineen perässä. Nykysilmin erikoisessa laitteessa oli isot vetävät pyörät edessä. Autotehtailija John N. Jopa Holley-kaasuttimen keskipakosäätäjä oli sähköinen. Traktorin suurin puute oli vain kaksi eteenpäin vievää vaihdetta. Uutuus otettiin hyvin vastaan. Ilmeisen aikaansaava herra tunnetaan parhaiten Willys-Overlandja Willys-Knight-autoista. Nelisylinterinen 18 hepan Universal D oli hyvin vakiovarusteltu: tasauspyörästönlukko, laturi, sähköstartti ja -valot. Kaksisylinterinen moottori oli istutettu niiden väliin. Moline Plow Company halusi osansa kukkaan puhkeavista traktorimarkkinoista. Toimivan konseptin pohjalta 20-luvun kuluessa muotoutui 20–44 hevosvoiman mallisto. Minneapoliksessa valittiin jälkimmäinen vaihtoehto. 1890-luvulta alkaen molinelaiset aurat, kultivaattorit ja kylvökoneet tulivat tunnetuiksi myös Euroopassa. Se ei vastannut odotuksia. Menestyäkseen traktorivalmistajilla oli kaksi polkua: aloittaa sopivien työkoneiden tuotanto itse tai liittoutua olemassa olevien valmistajien kanssa. 60-luvun lopun Minneapolis-Moline 4293 oli Cockshuttin Kanadassa valmistama
Jäähdytin ja moottori olivat saaneet linjakkaan peltiverhoilun, ja vanha siniharmaa väritys oli muuttunut pirteän keltaiseksi punaisin vantein. UDLX Comfortractorin muotoilu oli hyvin automainen. VK 4/11). Moottorin ja polttoainetankin kapea Visionlined-muotoilu paransi kuljettajan näkökenttää. Riviviljelyksille tarkoitettu Model D myi aluksi kohtalaisesti, mutta 20-luvulla viljelijät yksi toisensa perään valitsivat työjuhdakseen Fordson-tyyppisen modernin traktorin. Pian tuotemerkiksi vakiintui Minneapolis-Moline, vaikka Twin City -merkki säilyi traktoreiden nokalla vielä pitkään. Moline Plow Companyn traktorinvalmistukselle pantiin piste vuonna 1923. Samoihin aikoihin yritykseen rahaa pumpanneen Willysin kassa alkoi tyhjetä. Aluksi tuotanto-ohjelmaan kuuluivat Twin-Cityn 15–30 ja Minneapolisin 30–57 hevosvoiman traktorit, Minneapolisin leikkuupuimurit, molempien puimakoneet ja Molinen työkoneet. Nahanluonnin johdosta Minneapolis-Moline profiloitui tehokkaana täyden valikoiman yrityksenä, joka auttoi viljelijöitä teknologialoikassa hevosajasta moderniin traktorikauteen. Kreivin aikaan, sillä saman vuoden lokakuussa musta torstai pimensi talousnäkymät. Moline Implement Company (nimi oli vaihdettu toimintojen karsimisen yhteydessä) säilyi horjuen 20-luvun lopulle maatalouskoneiden tasaisen menekin turvin. Minneapolistraktorit pudotettiin listalta vuoteen 1935 mennessä uusien mallien tieltä. MTA oli Minneapolis-Molinen ensimmäinen kolmipyöräinen riviviljelymalli. MM:n luottomylly, 4,6-litrainen KEA-kansiventtiilimoottori tuotti hihnapyörälle 33 hevosen tehon. Kolmas pyörä Neuvottelupöytään halusi kolmaskin yritys, Minnesota Treshing Machine Company (MTM), joka oli valmistanut puimakoneita ja niiden voimanlähteitä vuodesta 1887. Farm-All-riviviljelytraktorin ja siihen sopivien työkoneiden kehittäminen söi yrityksen voimavaroja ja johti negatiiviseen kierteeseen 20-luvun lopulla. Se katosi mainonnasta lopullisesti vasta vuonna 1949. Vuosikymmenen loppuun mennessä McVicker oli suunnitellut kattavan traktorimalliston pienten tilojen Minneapolis Model 15:stä massiivisiin kymmentonnisiin 35-70ja 40-80-malleihin (ks. MTM hyväksyttiin fuusioneuvotteluihin ja lopputuloksena toukokuussa 1929 syntyi Minneapolis-Moline Power Implement Company (MM). 59). ”Minnie Mo” toimi 30-luvun lopun mainoksissa traktoreiden esittelijänä. Aivan kuten Twin City -traktoreiden alkuvaiheessa, sai McVicker toimeksiannon MTM:ltä. Maaliskuussa 1929 Minnepolis Steel & Machinery Company ja Moline Implement Company löysivät toisensa. Vaakasuoraan liikkuvien venttiilien käyttömekanismi oli hyvin yksinkertainen, ja kätevä isäntä pystyi säätämään sen kotikonstein. Erillisinä toimijoina kolmikko tuskin olisi selvinnyt suuresta lamasta. Vuoden 1936 uutuus oli Z-sarja (ks. s. Minneapolis-puimakoneet ja 20-luvulla kehitetyt hinattavat leikkuupuimurit olivat korkealuokkaisia, mutta muihin maatalouskoneisiin MTM ei ollut kajonnut. Moottorin huollettavuuteen oli kiinnitetty huomiota. 66. Uudet pirteän puna-keltaiset U-, Rja Z-mallit tulivat markkinoille vuosina 1936-1938, ja viimeiset versiot poistuivat valikoimista vasta vuonna 1955. MTM oli työntänyt lusikkansa traktorisoppaan vuonna 1911. Twin City -brändistä pidettiin vuonna 1935 vielä tiukasti kiinni. Täyden valikoiman talo Rönsyt ja päällekkäisyydet karsittiin armotta
Sitten Strasbourgissa aloitettiin kokoonpano. Traktoreita tehtiin myös armeijan käyttöön. 30-luvun lopulla mallisarjojen ketju kattoi teholuokat 25–55 hevosvoimaa. Ison-Britannian MM:t varustettiin Dormanin 46 hevosvoiman tai Meadowsin 66 hevosvoiman moottoreilla. Vuoden 1945 UTS:n omistajalle ei kelvannut kuin Perkins. Minneapolis-Moline valmisti kaasukäyttöisiä traktoreita 40-luvun alussa ensimmäisten amerikkalaisvalmistajien joukossa. Askeettisiin yleistraktoriin tottuneille hyppy Comfortractorin mukavaan ohjaamoon oli varmasti järisyttävä. Nokka-akselin ja venttiilin välissä oli vain pitkä keinuvipu. Moottorit valmistettiin itse. Traktori oli liian hintava, ja 50-luvun alussa keltaiset traktorit katosivat brittimarkkinoilta. Ranskalaiset ottivat amerikantulokkaan ynseästi vastaan, ja vain reilut 300 traktoria valmistui. Vanhalle mantereelle Rauhan koitettua Minneapolis-Moline yritti Euroopan-valloitusta. Niin oli myös 2 155 dollarin hinta lamasta toipuville farmareille. Sota-aikana traktoreiden ja työkoneiden virta ei kokonaan tyrehtynyt, vaikka resursseja jouduttiin käyttämään ammustuotantoon. Katetta sanoille haluttiin saada rohkeilla uutuuksilla. Ensin vuonna 1949 USA:sta tuotuja koneita myytiin Mathis-Moline-merkin alla. Autoja yritettiin korvata kevyillä lentokoneilla, osatuotannolla Renault’lle ja Minneapolis-Molinetraktoreilla ja -auroilla. Vuosikerran 1963 Massey Ferguson 97 on tekniikaltaan sama kone kuin MM 705. Vuonna 1946 alkoi traktoreiden ja leikkuupuimureiden kokoonpano Ison-Britannian Wokinghamissa. Vuonna 1938 esitelty automainen Minneapolis-Moline UDLX Comfortractor oli kaupallinen floppi, mutta auttoi varmasti brändinrakentamisessa. Vuodesta 1898 Strasbourgissa autoja valmistanut SA Mathis ei päässyt enää vuonna 1945 jaloilleen. Sillanpääasema haluttiin saada myös Ranskasta. 8,3-litrainen kuutosdiesel tahkoaa mukavat 108 hummaa. 2/2023 67. Minneapolis-Moline lanseerasi MMlogoonsa sopivan mainosfraasin Modern Machinery eli modernit koneet. Tavoitteena oli valmistaa 6 000 traktoria ja yhtä monta auraa. Viimeisinä itsenäisinä vuosinaan Minneapolis-Moline palasi juurilleen sopimusvalmistajana
Myös kaasumoottori oli saatavilla. Kapea moottori ja polttoainetankki paransivat kuljettajan näkökenttää. Vuonna 1950 MM paikkasi pienten 20 hevosvoiman traktoreiden vajeen tarjonnassaan ostamalla B. Omapäisiä keksintöjä Heti sodan jälkeen ei suuria malliuudistuksia tehty, mutta MM:n suunnittelijat eivät levänneet laakereillaan. Vuonna 1954 tehdas myytiin Citroënille. Oliverin väreissä mallimerkintä oli 2655. 30-luvun pellit saivat väistyä ehkä hieman ylimuotoillun 50-luvun designin tieltä. Toiminta alkoi hiipua jo vuonna 1952. Kansan MinneapolisMoline-moottoripyöräksi ristimä laite kuului valmistusohjelmaan 1951–1963. Isojakin työkoneita reppuselkään ottanut UniTractor säilyi tuotannossa yllättävän pitkään: vuodet 1951-1963. Vuosina 1955–1965 Minneapolis-Moline Türk Traktör valmisti lähes 5 000 traktoria, tosin osa oli Fiateja. Avery Companyn. Voimanotto ja hydrauliikka olivat kytkimestä riippumattomia. Vetotehoa kasvatettiin M504ja M604-malleihin vetävillä etuakseleilla vuonna 1962. Vielä 50-luvun alussa MM ei halunnut varustaa traktoreitaan yleistyvällä kolmipistenostolaitteella. Vuonna 1951 ajettiin konekansan ihmeteltäväksi järjestelmätraktoreiden kantaisä UniHarvester, josta tehtiin jatkokehitelmä Uni-Tractor. Lisää vetovoimaa MM:n malliston parasta ennen -päiväys oli uhkaavan lähellä ja myyntikäyrät osoittivat kaakkoon, kun vuonna 1955 esiteltiin uusi Power Line -mallisto. Averyn tuotantolaitos tuotti kolme vuotta tappiota ennen kuin se myytiin pois. Sen sijaan Minneapolisissa loihdittiin oma AQA Attachor -järjestelmä itse tehtyjen työkoneiden nopeaan kiinnittämiseen ja irrottamiseen. Ergonomia ei ollut kaksinen. Sen tarina jatkui Whiten tytäryhtiössä Avco New Ideassa vielä 30 vuotta nimellä Uni-System. Traktoripesue täydentyi kahdella pikkumallilla. Kapean mutta korkean traktorin kylkeen sai liitettyä lukuisia työkoneita, leikkuupuimurin, rehusilppurin tai vaikka paalaimen. Muutostohinassa näytti unohtuneen preerioilla kytenyt tarve saada lisää voimaa konepeiton alle. F. Minneapolis-Moline ei jäänyt telineisiin alkaneessa dieselkisassakaan. Muitakin vaihtoehtoja olisi ollut. Minneapolis-Molinen moottorivalmistuksen pätevyydestä kertoo se, että runkoohjatun Plainsman A4T 1600:n nokalla möyrysi MM:n 143 hevosvoiman moottori. Vuonna 1937 lanseerattiin Visionlinemuotoilu. Vuonna 1953 UB-malli sai keulalleen 4,6-litraisen Lanova-tyyppisen nokivasaran, jonka lohko (108 mm x 127 mm) oli perua vuodelta 1929. AQA Attachor oli heitetty romukoppaan ja työkoneet kiinnitettiin kolmeen pisteeseen, kuten Harry Ferguson oli asian ajatellut. Turkin Ankarassa meni jo paremmin. 68. Tehovajeen korjausliike tehtiin vuonna 1963, kun kuusisylinterinen G705-malli pinnisteli yli sadan hevosvoiman. Ruudikkaimman, jo vanhahtavan GB-mallin tehokäyrä kaartui alaspäin 70 hevosvoiman kohdalla. 335/445-mallien 5+1-laatikon vaihteet saatiin tuplattua kytkimeen kajoamatta planeettavälityksisen AmpliTorc-pikavaihteen avulla
Kannattavuus ei ottanut kohentuakseen. Merkkiuskolliset käyttäjät olivat seuranneet Mighty Moen alennustilaa hampaita kiristellen. Neljää UTX:n prototyyppiä testattiin vuonna 1940 armeijan harjoituskentillä Camp Ripleyssa. Mallia myytiin myös Oliverin, Cockshuttin ja Whiten väreissä. Porukalla mietityt ehdotukset kuten Alligaattori tai Suojänis ammuttiin alas. Esteiden ylittämisen helpottamiseksi etupuskuri oli korvattu rullilla. Samoihin aikoihin US Quatermaster Corps (QMC) asetti kriteerit kevyelle, nelivetoiselle ja maastokelpoiselle miehistön ja kaluston kuljetukseen tarkoitetulle ajoneuvolle. 2/2023 69. Vuosina 1942–1944 valmistui 840 NTX:ää. Lopulta vuonna 1974 White päätti Minneapolis-Molinen tarinan traktorimerkkinä ja -valmistajana. Vuonna 1962 esitelty G-sarja laajeni Whiten hallinta-aikana. Se oli liian iso ja hidas. U-sarjan traktoriin pohjautuvan Comfortractorin sivuprojektina MM kehitti nelivetoisen UTX:n, jota tarjottiin USA:n armeijalle tykinvetäjäksi. Kolmiakselista GTX-traktoria myytiin ainakin Brasilian maajoukoille. Kuusisylinterisen 75 hevosvoiman MM CE -moottorin turvin se pystyi vetämään viisitonnista taakkaa 45 kilometrin tuntinopeudella. Minneapolis-Moline innostui saamastaan positiivisesta palautteesta ja käytti Jeep-nimeä mainonnassa ja näyttelyissä, mutta ei rekisteröinyt nimen käyttöoikeutta itselleen. Jeepin tarina M inneapolis-Moline sommitteli vuonna 1938 hyvin automaisen traktorin, jolla saattoi kyntää päivän ja illalla hurauttaa puku päällä tansseihin. Kauppoja USA:n armeijan kanssa ei syntynyt, mutta MM jatkoi kehitystyötä. MM aloitti kulujahdin vuonna 1956 sulkemalla yhden tuotantolaitoksistaan. Minneapolis-Moline hävisi merkin käytöstä syntyneet oikeusjutut. MM järjesteli toimintojaan uudelleen 60-luvun alussa, Laatikkoleikin tuloksena syntyi Motec Industries, jonka tytäryhtiönä Minneapolis-Moline jatkoi traktoreiden ja maatalouskoneiden tuotantoa. Isot globaalit merkit rohmusivat markkinaosuuksia, ja pienemmät sitkuttelivat perässä. O’Brien vaikuttui UTX:n etenemiskyvystä etenkin pehmeällä alustalla ja halusi antaa traktorille lempinimen. Yrityskaupan jälkeen Minneapolis-Moline säilyi traktorimerkkinä. Motec Industries myytiin vain 21 miljoonalla taalalla White Motor Companylle, joka oli kolmen vuoden aikana ehtinyt kerätä ostoskärryynsä Oliver Farm Equipmentin ja kanadalaisen Cockshutt Farm Equipmentin (ks. Sodan sytyttyä MM kehitti NTX:n, lentokoneiden vetämiseen soveltuvan matalan maastoauton, jota käyttäjät kutsuivat Jeepiksi. Testaaja kersantti James T. Minneapolis-Moline UTX ei olisi täyttänyt QMC:n vaatimuksia. Noin 1 100 työntekijää joutui kilometritehtaalle. MM-traktoreiden nokkapelteihin kirjoitettiin Jeep. Willys-Overland virallisti Jeep-tavaramerkin helmikuussa 1943. Tehokkain G-sarjalainen oli vuonna 1972 esitelty G1355, jonka MM-kuutoskoneen tuottamat 142 hevosta siirtyivät Oliverin valmistaman 18+6-nopeuksisen HydraulShift-vaihteiston kautta takapyörille. Kutsu suunnittelukilpailuun lähetettiin 135 potentiaaliselle valmistajalle, joista vain kaksi sai auton protoasteelle (American Bantam ja Willys-Overland, myöhemmin myös Ford). Lopulta vuonna 1963 Minneapolisissa oltiin totisen paikan edessä. MM UDLX Comfortractor oli pramea ja aivan liian kallis; vain noin 150 autotraktoria valmistui, ja viimeisiä kaupiteltiin vielä 40-luvun alussa. VK 6/22). White nielaisee Kilpailutilanne oli armoton. Lopulta UTX:n ominaisuudet yhdistettiin Kippari-Kalle-sarjakuvan Eugene the Jeep -hahmoon, jolla on yliluonnolliset selviytymistaidot. Suunnittelutyön tuloksena syntyi ikoninen maastoauto
Valmet ensi kertaa ykköseksi 70. Muutos ajoitettiin vuoden lopulle niin, että mainostus aloitettiin 1973 puolella, vaikka myyntityö pääsi käyntiin vasta uudemman vuoden puolella. Konekantaa uusittiin ja siinä yhteydessä koneiden kokokin tuppasi kasvamaan. Kasvua tiloilla ja soilla Rakennemuutokseen kuului paljon rakentamisen tarvetta tuotantoa jatkavilla ja laajentavilla tiloilla. Töitä koetettiin järkeistää koneyhdistelmillä, kuten äestyksen ja kylvölannoituksen samalla kertaa tekevällä varustuksella. Valmetin suurin malli koki uudistuksen malliksi Valmet 1102. Jopa kolmenkymmenen lypsykarjan päivittäisestä lopettamistahdista puhuttiin. Keskon koetilalta semmoisesta raportoitiin. Koneistuminen metsätöissä jatkui sekin aikalailla kotimaisissa merkeissä. Vuoden lopulla esiteltiin uusi iso Valmet 1102, joten merkki oli varsin kilpailukelpoinen. TRAKTORIVUOSI 1973 Kotimaisen nousu kärkisijalle uusien traktoreiden rekisteröinnissä oli vuoden 1973 tärkein traktoritapahtuma. Maatalouden puolella jatkui raju murroskausi. Loppuvuodesta ilmenivät ensi oireet energiakriisistäkin. Hankkijan koetilalla puolestaan kokeiltiin, olisiko suuri nivelohjauksella toimiva amerikkalainen MF suomalaistilalle kelpoinen. Karjatalouden puolella maitotilojen määrä väheni vieläkin vauhdikkaammin. S uomessa elettiin korkeasuhdannetta vuonna 1973. Kesän maatalousnäyttelyissä ja lehdistöesittelyissä olivat kookkaammat koneet näkyvimmin esillä. Keväällä 1973 maitoa meijereihin toimittaneita tiloja oli 12 000 vähemmän kuin vuotta aikaisemmin. Suuritehoista mallia Valmet tarvitsikin maaseudun rakennemuutoksen oloissa. Työpaikkoja oli kotimaassa tarjolla niin, että työvoimaviranomaiset julkaisivat sanomalehdissä Ruotsiin muuttoa toppuuttelevia ilmoitussarjoja ja kertoivat tarjolla olevista kotimaisista töistä. Vuotta varjosti inflaatio. Tuotannosta oli jo parin vuoden ajan luopunut kymmenkunta tilaa päivässä
2/2023 71. MF kehui hydrauliikkaa tai kahtatoista vaihdetta ja Ford hiljaisia hyttejä. Tehdashinnat olivat kohonneet voimakkaasti, mutta rahan arvon muutokset ja lakisääteiset varustelut nostivat nekin hintoja. Uusien traktoreiden rekisteröinnit olivat parina vuonna olleet vajaan 10 000 luokkaa. Poikkeuksen teki Valmet, joka kertoi lukuisissa mainoksissa 502-mallin nousseen maan suosituimmaksi traktoriksi. Myös Valmet uhosi ohjaamonsa olevan hiljainen. Ford mainosti traktoriensa ohjaamoiden hiljaisuutta. Fordilla oli tarjota malli moneen eri kokoluokkaan. Kuutosista tuli tarjolle myös Countyn tekemät rajut nelivedot 485 ja 4100. Tavallisen traktorin hinta oli nyt noin 2,5-kertainen verrattuna vastaavanlaiseen kuutta vuotta aikaisemmin. Vuoden alkupuolella traktoreiden mainonta oli aika laimeaa. Käytännössä tämä tarkoitti myös kiinnostusta vahvoihin traktoreihin. Mainoslause oli kuitenkin pätevä, ja sitähän käyttivät myöhemmin muutkin aivan toisenlaisissa kulkuneuvoissa, esimerkiksi ralliautoissa. Oireileva energiakriisi sai suomalaiset niin julkisesti kuin yksityisestikin kiinnostumaan turvetaloudesta. Jos vuoden 1973 aikana sattui näkemään traktorimainoksen, melko todennäköisesti se oli Valmetin ja erityisesti malli 502:n mainos. Vielä 70-luvun alkupuolellakaan neliveto ei suuria ostajamääriä innostanut. Fiat oli ehtinyt tarjota nelivetoisia traktoreita varhaisemmin kuin traktorialan suuret. Sen verran aktiivisesti Valmetin mainostyötä tehtiin. Leylandilta ja Fiatilta monta uutta Leylandin uusi kuusi perusmallia käsittävä mallisto esiteltiin kevätkaudella. Uusi toimiala oli kehittymässä, ja uudenlaista konekalustoa kehiteltiin. Pikkuinen 30-hevosvoiman malli 154 edusti yhtä päätä ja noin 50 000 markan hintainen, kuusisylinterisellä 115 hevosvoiman koneella varustettu malli 2100 edusti toista päätä. Taitavien kyntäjien ansiosta MF pääsi juhlimaan menestystä kyntökisoissa. Kipeät hinnat Korkeasuhdanteen mukanaan tuoma inflaatio nosti maatalouden kustannuksia kipeällä tavalla. Massey Fergusonin mainonta keskittyi hydrauliikan ja 12-pykäläisen vaihteiston esille tuomiseen. Muiden suurmerkkien, Massey Fergusonin ja Fordin, mainonta oli vaisumpaa. Turpeen nostoon ja sen käyttöön sekä kasvuettä energiaturpeena kohdistui tähän aikaan vilkas huomio. Ihan pienin malli taisi jäädä vähimmälle huomiolle. Toki 502:ssa oli ominaisuuksia, jotka sopivat tavattoman hyvin suomalaiselle maatilalle. Traktorimyyjät ry:n laskelmien mukaan tuttujen englantilaismerkkien hintoihin oli tullut 10 000–14 000 markkaa lisää. Siitä muistettiin mainita suuremmalle yleisöllekin. Kalustoa turvesoille tuotiin varsinkin Neuvostoliitosta. Väliin mahtuivat pienempi kuutonen 285 ja tavanomaisempaa teholuokkaa olevat mallit 245, 255 ja 270. Mittaustavoista ja -kohteista hiukan riippuu, olivatko ne ohjaamot hiljaisimpia
Uutta itäkoneisiin Neuvostolaisen Belaruksen markkinointiin tuli uutta puhtia. Belarus oli myös nelivetojen puolestapuhuja. 72 TRAKTORIVUOSI 1973. Sillä ei ollut mitään mahdollisuuksia konekaupan suurten seassa. Deutz-traktorit olivat meillä jo unohtumassa, kun tuonti oli siirtynyt kuopiolaisen Carlsonin hoidettavaksi. Nyt korostettiin isompia hevosvoimalukemia. Zetorin ajankohtaisia malleja olivat alkuvuodesta mainostettu “säästöhintainen” 48 hevosvoiman malli 4712 ja vahvemmassa sarjassa syyspuolella odotetuksi mainostettu 68-hevosvoimainen 6711. Volvo esitteli 650-mallia varsinkin Labor-liikkeen seuduilla. Kouvolaan valmistui Konela Oy:n Belaruskeskus, josta alettiin hoitaa myös muihin pohjoismaihin suunnattu traktoreiden varustelu ja valmistelu. Kuopiolainen Carlson koetti joskus muistuttaa Deutztraktorinkin uudesta mallista. Kotimainen Lokomo pärjäsi hyvin näiden uudenlaisten työkoneiden markkinoilla. Koneista reilu kolmannes meni vientiin. Toukokuulla Belaruksia esiteltiin laajalla kiertueella, ja mainoksissa muistettiin kiitellä nelivetoa. Lisäksi Fiatin järeitä malleja tuotiin niin sanottuina peruskoneina niin, että ne voitiin täällä varustella kaivinkoneiksi tai vastaavaan työkonekäyttöön. Metsäkoneiden kuulumisia Valtakunnan metsätalouden töissä oli yhteensä noin 1 800 metsätraktoria tai sellaiseksi luokiteltua. Metsätraktorit tunkeutuivat tekemään maataloustraktoreilla ennen tehtyjä puutavaran siirtelyitä. Pienempiä Volvoja ei enää esillä pidetty. Lokkerit olivat vientituotekin. Belarus koki melkoisia muutoksia Suomen rajan tälle puolelle tultuaan. Vaihtoehtona traktoriin sai ruotsalaisen lämmityslaitteella ja ilmastoinnilla varustetun ohjaamonkin. Kauas oli päästy parinkymmenen hevosvoiman koneista, jollaisia oli vielä runsaasti työkuntoisinakin. Traktorit varusteltiin suomalaisilla ohjaamoilla, renkailla, akuilla ja tarvittaessa kuormaajilla tai muilla apulaitteilla. BM-Volvo 650 -mallin esiintyminen mainoksissa kuului ajan henkeen. Zetor esitteli syyspuolella erityisesti näihin aikoihin isojen keskikokoisten kastiin kuuluvaa 6711-malliaan. Mainoksissa kerrottiin, että ellei pyörä vedä niin se jarruttaa. Toki Fiat 480ja 640-mallit sai takavetoisinakin. Esittelyissä oli toki mukana edustava 90 hepan Chrystalmallikin. Siksi Deutz putosi joukkoon “muut merkit” erilaisissa tilastoinneissa. Fiat-traktoreiden uusi valikoima käsitti malleja pienestä 30 hevosvoiman Fruttetosta 71 hevosen tehoisiin 640:een ja nelivetoiseen 640 DT3:een. Valkovenäläis-kouvolalaiset olivat ominaisuuksiinsa nähden hinnaltaan edullisia. Traktorit varusteltiin ja viimeisteltiin täällä. Valmet, Lokomo ja Valmetin perustalle koneita tehnyt Peltosalmen Konepaja edustivat noin 500 koneen tuotantokapasiteettia. Siksi varmaan konetöiden urakoitsijat olivat Belaruksen tärkeä asiakasryhmä
Yhdessä Pika-50-prosessorin kanssa Valmet pystyi nyt tarjoamaan metsäfirmoille täyden koneketjun. Leylandeja rekisteröitiin nyt 839, kun edellisvuonna oli jääty alle viidensadan. Valmet pääsi ensimmäistä kertaa ykköstilalle uusien traktoreiden rekisteröinneissä. Massey Ferguson menetti nyt monivuotisen ykköspaikkansa, ja kakkostilaa varjosti parin sadan traktorin pudotus edellisvuodesta. Valmetin markkinaosuus oli 23,4 prosenttia. Nousua oli Valmetinkin 2 437 traktorin lukemissa. Menekki oli kuitenkin loivasti laskeva. Internationalin keskeisiä malleja esitekuvassa. Traktori markkina oli keskittymässä yhä selkeämmin kolmen suuren merkin väliseksi otteluksi. Lokkereita tilattiin 80 PohjoisAmerikkaan. Maahan tuojakin piti leikkuupuimureita ahkerammin esillä traktoreihin verrattuna. Vähennystä koki myös tilastokolmonen Ford, tosin lievemmin kuin MF. Samalla Leyland nousi ohi lievästä laskusta edelleen kärsineen David Brownin viidennelle sijalle. International (McCormick) säilytti tukevasti nelossijansa ja nousi yli tuhannen traktorin määrän. Leylandeilla menekkiä oli edelliseen kauteen verrattuna oikein hyvin. JD:n kohdalla ei tähän aikaan viitsitty puhua markkinaosuudesta 2/2023 73. Puhekielinen kutsumanimi Taavetti oli käytössä David Brown -traktoreiden mainonnassakin. John Deere ei traktori kaupassa ollut mitenkään mainittava tekijä. Keskon koneosasto saattoi olla tyytyväinen, kun Leylandien myynti oli sujunut hienosti. Volvo säilytti seitsemännen sijansa vajaan puolentuhannen lukemilla, Fiat pysyi kahdeksantena ja Zetor yhdeksäntenä, molemmat kärsivät vähennystä. Kymmenes sija tilastossa ei silti muuttunut. Kovin monelle tuolla hinnoittelulla ei kuitenkaan ollut merkitystä. Laajemmin ilmoiteltuna näytöksenä esiteltiin ruotsalaisia Kockumin 850ja 875-metsätraktoreita. Kotimaassa rekisteröitiin 30 uutta Lokomon metsätraktoria. Zetoreiden menekki oli laskusuuntainen. Suosittua teholuokkaa edustava Zetor 4712 heltisi kaupasta alle kahdella kymppitonnilla. Valmetilla oli syksyllä metsäkonesavottaesityksessä uutuuksina Valmet M4 -metsätraktori, Valmet Jehu -mallit 522 ja 920 ja järeämmät 870ja 880-metsäkoneet. Natikoiden markkinaosuus oli nyt 11,3 prosenttia. Belaruksen myynti kasvoi prosenteissa paljon, kun rekisteröinnit lisääntyivät 101:stä 186:een. Taavetti kuului tilastossa pistesijoista kisaaviin merkkeihin. Markkinaosuus kohosi noin viidestä prosentista reiluun kahdeksaan. Kockumsin koneita rekisteröitiin tasan tusina. Näin kävi tilastoissa Kahden vajaamman vuoden jälkeen uusia traktoreita rekisteröitiin jälleen yli 10 000 kappaletta, tosin niukasti. Myyntimäärä suorastaan ponnahti. Olikohan niin, että traktoriväki alkoi uskoa Leylandin edustavan ihan oikeasti Nuffieldin perinteitä
Myydään 2-toiminen Kontak-lohko käytetty mutta kunnossa eikä vuotava 95 €, mahdollista lähettää. 040 065 7617 Hamina. 1968 Otto Rönkkö, Iisalmi, Puh. Vaihd huom. Ketju, laippa ja purukoppa puuttuu. Lohkot, uusia esim. 040 586 0001. 350 € ja kojetaulu 100 €. Uusi laturi, hydr pumppu, huollettu ruiskupumppu, uudehko startti, kaikki toimii, pikku osia mm mittareita, työkalulaatikko, sähköjä korjattu. Käy esim. Viime kesänä ajettu sen verran että todettiin kaiken toimivan, nyt vaatii pienen elvytyksen että käynnistyy. Vm. Renkaat ok, rekisterissä. 74 Markkinat Ostaa ja myy kalustoa. Puh. Hinta 20 €. Raine Eerola Puh. Markku Niemiaho, Keuruu. 045 350 8393 jukkaetvalila@gmail.com, Loimaa. 041 496 0212. Mukaan tulee alkuperäiset työkalut: äes, kyntöaura, kultivaattori ja niittokone. 045 267 5333. Voisin myydä mikä kiinnostaa tai vaikka kaikki tarjouksen perusteella (i ns. Myydään Hieno Nuffield Universal 3. Alkuperäiskuntoinen piikkilangankiristäjä. Hyvönen, Padasjoki. Partner: Hyvät puristukset. 044 284 7766. Puh. Belarus 400 -74 EK + kauha, perälevy, ketjut. Muovikoteloissa. Tarjousten perusteella, Iisalmi, Anitta Puh. Kaikki öljyt ja nesteet vaihdettu. Hinta 250 €. Puh. 2 000 € Puh. Vanhat Koneet -lehden kaikki tähän mennessä ilmestyneet numerot 1-98. Moottorisahat vaikka varaosiksi. Koppa ja kipinä puuttuu. Homelite xl-903: Purettu saha. päätyjä ym. MF 135mp–185mp (EI 165) ek+ . Volvo amazonin mittaritaulu/kojelauta sekä johtosarjoja jne. Uusi akku ja uudet eturenkaat kuuluvat kauppaan, takarenkaat ovat hyvät vaihtamattakin. tyhjä perus lohko 50 € ) Pekka Rönkkö Puh. 044 071 7205 Iisalmi. Vain nouto. 044 071 7205. Lamput yms pientä maalaamatta. Hinta 20 €. Täydellinen B18 moottori kytkimineen, otettu suoraan ajosta, öljyt/ nesteet sisällä. Lähetysmahdollisuus. 040 073 4528, Jämijärvi. vanhat Valmetit Riku Mäki Puh
0500-226 028 www.konehuoltolaukkanen.fi Kun muutat, kerro myös meille. 02-868 3000 | Eurajoki www.vrp-makela.fi ”PITÄISIKÖ TALLIN VANHIMMALLE HANKKIA UUDET RENKAAT?” Deeren Deeren alkuperäisvaraosat ja lisävarusteet Myös vanhemmat ja erikoisemmat mallit, purkuosat, JD oheistuotteet ja öljyt, ja Castrol öljyt. Vanhat Koneet tilaajapalvelu: 03 2251 948, ma–pe 8.30–16.00 tilaajapalvelu@ vanhatkoneet.fi Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa. 14 90 Legendaarinen Vanhat Koneet -lippalakki Puh. Kaupan päälle avaimenperä. Viipale mediat Klikkaa ostoksille konemiehen verkkokauppaan! www.supermarket.fi Supermarket.fi 37 90 Suuri Valmet -traktorikirja Upea 216 sivuinen valokuvakirja. 8 00 Vanhat Koneet pelikortit Voit pelata autokorttipeliä tai perinteisiä korttipelejä. Konehuolto T. 8 90 Vanhat Koneet parkkikiekko 8 90 Edelliset numerot Varastossa lähes kaikki vanhat numerot vuodesta 2010 alkaen. Laukkanen Oy Pyhällöntie 41, Lieto • Puh
2/ 20 23 Alf a Ro m eo Alf asu d ti ’74 • Ch rys ler Vo ya ge r 4X 4 ’92 • Fia t 12 6 ’76 • Op el As co na 1.9 ’73 • VW Ka rm an n Gh ia TC ’72 • Vo lvo 78 ’87 36 84 80 -2 30 2 • PA L VK O 20 23 -1 2 Jokaisella autolla on tarina. Jämptisti tehty OPEL ASCONA 1.9 ’73 TULEVA KLASSIKKO: Audi A3 3.2 Quattro PARAATIKUNNOSSA: Alfa Romeo Alfasud ti ’74 VIROLAINEN PORSCHE-PAJA: Urbans Garage KESKI-SUOMEN MARKKINOILLA JYVÄSKYLÄN MP-ROMPETORI BRASILIAN SPORTTI VW KARMANN GHIA TC ’72 NELIVETOINEN TILAIHME CHRYSLER VOYAGER 4X4 SE ’91 2/2023 • Hinta 10,90 € • www.klassikot.fi Auto ja Moottoripyörä Harrastajan AARREAITTA AVATTU NOKIALLA Olemme ostaneet useita loppu varastoja eri puolilta Suomea joten tavaraa on todella paljon ja löytyy todellisia A AA AR RTTE EIITTA AK KIIN N Meiltä löytyy uusia alkuperäisiä varaosia moottoripyöriin ja mopoihin sekä tarvike osia kuten jarrupaloja, jarrukenkiä, suodattimia, rattaita, vaijereita, peilejä ja sytytystulppia ! Jos sinulla on alkuperäinen varaosanumero tiedossa, niin homma helpottuu huomattavasti ! Nyt kannattaa tulla ostoksille ja tekemään todellisia löytöjä, sillä vaikka tavaraa on paljon niin kyseessä on kuitenkin katoava luonnonvara ja nopeat syö hitaat ! Laatutuotteiden oikea ostopaikka jo vuodesta 1951 Nekalan Varaosatukku, Neklaparts Oy Rapinkorventie 19, 37150 NOKIA, Kankaantaan teollisuusalue Puhelin 03 2144 555, neklaparts@hotmail.com Palvelemme maanantaista torstaihin klo 9-16, perjantaisin eläkepäivä Meiltä löytyy varaosat useisiin eri automalleihin 1960 luvulta aina 2000 luvulle saakka ja kaikki osat ovat uusia ja hinnat todella edullisia ! Lyhdyt ja varalasit, jarrupalat, jarrukengät, suodattimet, laakerit, tiivisteet, vaijerit, virranjakajan osia, kytkimen osia, vesipumppuja, bensapumppuja, pakoputkia, iskareita, kierrejousia, vetoniveliä, pesulaitepumppuja, pyyhkimen sulkia ym. ym. Tilaa Klassikot verkossa: tilaa.viipalemediat.fi/klassikot
Aika ajoin jokaiselle kehityksen kärjelle tulee vastaan maallisen vaellluksen pää – tai ainakin suurimpien ponnisteluiden jälkeinen taantuma-aika. Eikä järjestys tällä pienellä teollisuusalueen tontilla muutoinkaan ole kovin siivo. Kylmässä ja kovassa pohjolassa on tarvittu terävät lapiot, järeät porat ja pontevat moottorit tekemään miesten työt kivisillä pelloilla ja kaivoksien uumenissa, suurissa savotoissa ja tavarankuljetusten moninaisessa maailmassa. Kovia kokenut Sisu on joutunut ilkivallantekijöiden kynsiin. 78 RAUHASSA RUOSTUVAT KONEITA POHJOISESTA KONEITA POHJOISESTA. Täytyy kyllä sanoa, että tässä Ruotsin raudassa on melko väkevää Unimog-henkeä isoine nostureineen! Satunnaisia Scanioita pilkistelee pusikoista vastaan vähän väliä. Volvo Viking L485 muuttui vuonna 1965 tehtaan uudistuksen mukaan N86-malliksi. Pohjoismaissa tekninen osaaminen on ollut pitkään huipussaan ja kehittynyttä
Ensimmäinen täysin hydraulinen Lokomo-tiehöylä tuli tuotantoon vasta 1967. Sitä valmistettiin vuosina 1961–1971. Ensimmäiset varustettiin Perkinsin dieselmoottorilla ja myöhemmät Deutzin ilmajäähdytteisillä. Täytyy nostaa hattua ihmisen kekseliäisyydelle tehdä neliovinen miehistöohjaamo. Mutta aina on kiva yllätys, kun bongaa säästyneen tai ainakin valtavirrasta poikkeavan yksilön. AH145 oli suurin Lokomon valmistamista mekaanisesti ohjatuista tiehöylistä. Aina yhtä jyhkeä Torni-Volvo sotilaallisen ryhdikäänä jonkun romulaanin pihan perällä. Kuvan yksilö edustaa alkupään tuotantoa. Jyry-Sisun unohdus on jo käsinkosketeltavaa, kun hiekkapihan nuoret koivut puskevat ympärille ja kallistetun lavan takalaidan välistä kohti taivaan harmautta. Kuvan esimerkissä keimailee Turun seudun sähkölaitoksen entinen Kontio-Sisu. Suurin osa Niittikoppi-Sisuista, joita olen kuvannut, on muutettu metsäkonelaveteiksi. 2/2023 79. Volvo BM -kuormain taipuu vaikkapa elokuun heinätöihin trukkipiikkeineen
Mieltä ei lämmitä edes tuplahytti, vaikka se hieno rekkaveturin varuste onkin. Piiiitkän puomin päässä möllöttää Volvo BM:n kone. Tämäkin löytyi muun romun seasta Pirkanmaalta vuonna 1934 rakennetun syrjäisen kansakoulun pihalta. Romun nimenomaan, koska koulu on poltettu maan tasalle ja farkkusaapas on siinä saanut lämpöä osakseen. Sisun M-sarja esiteltiin 1960-luvun lopulla. Toivottavasti hällä jotain käyttöä vielä ois. Savonlinnalaisen Kontio-Sisun loppusijoituspaikkana toimii pohjoiskarjalainen peltoaukea. Volvo N1020 Mark II. Scania 85 Super Wiiman korilla siellä jossain – eläkkeellä. 80 RAUHASSA RUOSTUVAT. Kevyemmäksi skandinaaviseksi kappaletavarankuljettimeksi valitsin tähän kuvakimaraan Saab 95:n. Kuvan M-162-Sisukin on saanut metsämiehen kohtalon, ja päällirakenne on muutettu metsäkonelavetiksi. Kovasti näitäkin vielä näkee työkäytössä. Scania Vabis 76 ja hyytävä talvi pakkasineen
Tämä Scania-kaksikko oli aina uljas näky, kun aiemmin liikuin EteläSuomessa ja ajelin useita kertoja ohi. Tällainenkin säilymäihme olisi hienoa nähdä tien päällä ja tapahtumissa pikemminkin kuin metsän laidassa. Tämän yksilön kori eroaa muista yleisistä kahden istuttavista hyteistä huomattavasti ja viittaa jonnekin huoltotai enemmänkin asuntoautotyyppiseen suuntaan, kun auton sisälle on vain pieni käyntiovi tarjolla. FC Ristiinan entinen Vanaja oli kuvanottohetkellä kesällä 2017 elossa, mutta nyttemmin se on jo romutettu. Kokonsa puolesta tämä voisi olla Sisun pienin malli eli KB-124, jota valmistettiin 1960-luvun vaihteessa. Valmet-traktorikaivuri uhmaa pakkasta. Siellä se Scania puhkeaa taas entistä ehompaan kukkaan tänäkin keväänä. 1970-luvun Lokomo AH132C:n työpaino on 12 300 kg eli pari tonnia vähemmän kuin edellisen aukeaman AH145:n. 2/2023 81. “Vielä minä teille kuopan kaivan!” Supisuomalainen kevät jossain risukossa
MONEEN HOMMAAN Huhtikuussa ilmestyvä kevätnumero pitää sisällään monipuolisen kattauksen koneita eri aloilta. Rahtivehkeitä edustaa itäsaksalainen Barkas-kuormuri, traktoriesittelyssä nähdään komeaksi entisöity Farmall M ’51 ja paikalliskonepuolelta löytyy vanhan mallin mukaan omassa pajassa tehtyjä masiinoita. Seuraavassa numerossa: VANHAT KONEET 3/2023 ILMESTYY 13.4.2023 82
Toukokuussa 2023 Jyväskylässä – Suomen kattavin kuljetusalan messutapahtuma kuljetusmessut.fi Kaikkea Asentajille | Kuljettajille | Yrityksille | Päättäjille PAVILJONKI, JYVÄSKYLÄ 25.?27.5.2023 Ilmainen sisäänpääsy rekisteröitymällä! Merkkaa päivämäärät kalenteriin jo nyt! • VA NHAT KO N E E T • 1 N U M E R O A Rautaista luettavaa • vanhatkoneet.fi • 2/2023 • Hinta 10,90 € TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT KontioSisu MIEHET KIVITÖISSÄ Lohkareet sivuun vanhoilla vehkeillä LAKEUDEN LAIVASTO Väli-Toralan suuret massikat KAUPPIAAN AARRE Harvinainen BMB President 1953 74 50 00 -2 30 2 • PA L VK O 20 23 -1 5 10 2 / 2 2 3 • B M B P re si d e n t • Fo rd 5 • H e la D 3 2 • Le u h u n k o n e p a ja n k iv iv a u n u • S is u L1 3 9 C V / 4 4