Teksti tähän! Osoit a kame rall a ( V tilaa.viipalemediat.fi/vanha tkoneet UUSIN NUMERO NYT LEHTIPISTEISSÄ! Teksti tähän ! VEERALLA VESILLÄ Mikko Niskasen entinen yhteysalus SOLO REX 125-kuutioine n voimasaha Saksasta PETRI HARJULA Seppä, perinneharras taja ja konemies 74 50 00 -2 50 2 • PA L VK O 20 25 -1 6 Rautaista luettavaa • www.vanhatk oneet.fi • 2/2025 • Hinta 11,90 € TRAKTORIT • KUORMA-AU TOT • MAANRAKEN NUSKONEET • TAPAHTUMAT 11 6 2 / 20 25 • M -B L-3 21 • Pa tu M 10 • Sis u SA -11 0• So lo R ex • Ve era • Vit se bs kin ka rti op yö rä ko ne • Vo lvo T 60 & T 81 0• Ze to r 55 11 VAIVALLA ENTISÖITY ŠKODA 440 ’57 TULEVA KLASSIKKO: Omaperäinen Mazda RX-8 UUTUUSTAPAHTUMA: Kaakonkulman talviajot MAINOKSEN IMUSSA: Varustellut kampanjamallit PIKKUPOJAN HAAVEAUTO FORD CAPRI 1600 GTL ’69 LOISTAVA MAASTURI CHEVROLET BLAZER ’80 2/2025 • Hinta 11,90 € • www.klassikot.fi SUNBEAM AVENGER 1600 GT ’74 KOSTAJA KOSTAJA 2/ 20 25 Ch ev ro let Bla ze r K5 ’80 • Cit ro ën Tra ctio n Av an t 11 B Fa m ilia le ’38 • Fo rd Ca pri 16 00 GT L ’69 • Šk od a 44 ’57 • Su nb ea m Av en ge r 16 00 GT ’74 • Va ux ha ll Vic to r Es tat e ’63 36 84 80 -2 50 2 • PA L VK O 20 25 -1 6 UUSIN NUMERO NYT LEHTIPISTEISSÄ! Osoit a kame ralla ( V tilaa.viipalemediat.fi/klassikot VEERALLA VESILLÄ Mikko Niskasen entinen yhteysalus SOLO REX 125-kuutioinen voimasaha Saksasta PETRI HARJULA Seppä, perinneharrastaja ja konemies 74 50 00 -2 50 2 • PA L VK O 20 25 -1 6 Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 2/2025 • Hinta 11,90 € TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT 11 6 2 / 20 25 • M -B L-3 21 • Pa tu M 10 • Sis u SA -11 0• So lo R ex • Ve er a• Vit se bs kin ka rti op yö rä ko ne • Vo lvo T 60 & T 81 0• Ze to r 55 11
Konemiehen verkkokauppa! Verkkokauppa Vanhat Koneet -lehden ystäville: supermarket.fi 14 90 Legendaarinen lippalakki 8 90 Edelliset numerot alk. 8 00 Vanhat Koneet -pelikortit Varastossa lähes kaikki vanhat numerot! Rajoitettu erä! 19 90 Vanhat Koneet -muki tilaa.viipalemediat.fi/raskaskalusto TIEN PÄÄLLÄ • KOEAJOT • UUTISET • YRITYSESITTELYT • TAPAHTUMAT • HARRASTEET Uusin numero nyt lehtipisteissä! Raskaimman mukaan Volvo FH16 780 on rakennettu suurille massoille ja vaatimuksille Lönnvikin suvussa on ajettu puuta jo vuodesta 1959 Päällirakenteet: KHM-PUSKUKONTTI Tien päällä: RM URAKOINTI OY Tapahtuma: SCANIA WINTER 2025 ST L Ö N N V IK • FU TU R IS TI N EN FU TU R E • T Ä H D EL LIS T Ä TI EN H O IT O A • V O LV O FH 16 78 • R M U R A K O IN TI 11 4 74 00 19 -2 50 2 PAL VKO 2025-16 Suomalaista työtä • www.raskaskalusto.fi 2/2025 • HINTA 11,90 € • WWW.RASKASKALUSTO.F I • ALAN JOHTAVA AMMATTILEHTI! R A SK A S K A LU ST O 2/ 20 25 PP ininoolta pin lta pinoolle lle PP ininoolta pin lta pinoolle lle NOSTALGIA TIEN PÄÄLLÄ TÄHDELLISTÄ TIENHOITOA FUTURISTINEN FUTURE
Sen sijaan kaupiteltavana on täysin käsityönä valmistettuja nahkatuotteita lompakosta moottoripyörän satulaan, hämmästyttävän yksityiskohtaisesti maalattuja koriste-esineitä, entisajan tyyliin toteutettuja mainoskylttejä, uniikkeja sähkökitaroita, erikoismaaleja, lehtimetalleja ja työkaluja. Ostettujen osien sijaan autoissa näkee suorasta pellistä muokattuja korinosia, alusta loppuun itse valmistettuja komponentteja, taidokkaasti toteutettuja verhoiluja ja maalauksia. Sen meininkiin kuuluu olennaisena osana 50-luvun amerikkalainen rock’n’roll-kulttuuri, ei sellainen oikeasta historiasta ammennettava vaan viihdeteollisuudesta tuttu. Aluksi etäiseltä vaikuttavalla harrastuksen haaralla voi olla masinistille paljon tarjottavaa, kunhan rohkaistuu poikkeamaan alan kokoontumisessa. Jos jostakin pitäisi löytää taitava tekijä vanhan masiinan koristeellisten tekstien ja raidoitusten maalaajaksi, satavuotiaan kyläkaupan mainoskyltin entisöijäksi tai nahkaisen norsunkorvasatulan kunnostajaksi, täällä sellaiseen voisi hyvinkin törmätä. Kari Mattila päätoimittaja kari.mattila@vanhatkoneet.fi Pääkirjoitus 3 2/2025. Moottoripäiden heimoon lukeutuu myös sellaisia alalajeja, joiden kohtaamisia järjestetään keskellä pimeää vuodenaikaa. Kun pysähtyy katselemaan näytille tuotua kalustoa tarkemmin huomaa, että laitteita yhdistää käsityön korkea taso ja määrä. Nuorille annetaan tilaa heidän omilla ehdoillaan. Ensivaikutelmaan ei kuitenkaan kannata juuttua. Viime vuonna prätkämessuilla nähtiin MP Jonnela, nuorisolle tarkoitettu alue energiajuomabaareineen ja loikoilualueineen. Tammi-helmikuun vaihteen MP25-messuilla ei ollut koneväelle paljoa annettavaa, mutta näyttelyä kiertäessä pani heti merkille nuorten kävijöiden määrän. Esillä oli sata alle 18-vuotiaiden kunnostamaa tai rakentamaa ajopeliä. Täällä ei markkinoida käänteentekevää monitoimivimpainta, kiinalaista muovikrääsää eikä elektroniikkaa, ei edes metrilakua. Kun näyttelykaluston tutkimisen jälkeen käy katselemaan muuta tarjontaa, huomio kiinnittyy tuotteitaan ja palveluksiaan esittelevien pienyrittäjien pöytiin. Ja jos menneitä muistellaan, aika moni vanhemmista koneharrastajista on ensimmäisenä ropannut mopoja. Kuinka tapahtumajärjestäjä on onnistunut sellaisessa, mitä muut ovat vuosia tavoitelleet harmittavan ohuin tuloksin. Käsityöläiset esittelevät tuotteitaan ja työmenetelmiään ja kertovat mielellään vinkkejä kiinnostuneille. Työpajanurkassa halukkaat pääsevät itse kokeilemaan perinteistä tekstinmaalausta asiaan vihkiytyneen taiturin opastuksella. Olipa joku tuonut kävijöiden kokeiltavaksi kokonaan metalliroinasta tehdyn sähkökitaran. Vastaus on kerrassaan yksinkertainen. Tänä vuonna nuoriso-osastolle oli varattu jo oma halli, jonne jonnet toivat näytille liki parisataa ajopeliä. Myös moottoripyöräväki tapaa toisiaan ajokauden ulkopuolella. Yleisöä touhu kiinnosti ruuhkaksi saakka. Helsingin Kaapelitehtaalla järjestetään vuosittain Kustom Kulture Show -niminen tapahtuma. HENGENHEIMOLAISET V anhojen maatalousvehkeiden harrastajalle talvi on hiljaista aikaa. Tapahtumalla on annettavaa sellaisellekin, jota fiftariestetiikka ei vedä puoleensa. Esillä on kustomoituja jenkkiautoja ja pitkäkeulaisia HarleyDavidson-moottoripyöriä, esiintymislavalla mallit pyörähtävät värikkäissä kellohameissa, ja rockabillymusiikki soi. Kun nuoret moottoripojat ja -tytöt toivotetaan tervetulleiksi sellaisina kuin ovat ja sellaisten ajopelien kanssa, joiden parissa nämä pakertavat, näyttää harrastuksen tulevaisuus yhtäkkiä aika valoisalta
Timo Iso-Kuortti on tehnyt Patulla suurimman osan elämäntyötään. 40 Vitsebskin kartiopyöräkone Kartiohammaspyörien valmistamiseen on omat erikois koneensa. 4 Tässä numerossa. Yli satavuotiaan salaperäisen vesipedon tunnetuin omistaja on ollut filmimies Mikko Niskanen. MUSEON OVET AUKI 44 Beamishin ulkoilmamuseo, Englanti Koillis-Englannissa on rakennettu 140 hehtaarin alueelle rautatie asema ratapihoineen, hiilikaivosmiljöö, kaupunkikortteleita ja maatiloja eri vuosikymmeniltä. 22 Volvo T 600 & T 810 Jani Heikkilä kävi vuosikymmenen ajan kauppaa säiltä suojassa säilytetyistä Volvoista. 28 Zetor 5511 Pitkään talossa olleet Zetorit liikkuvat päivittäin Tuomas Nikulan pihapiirissä. 58 Solo Rex Saksalainen Solo oli omapäinen tekijä, joka käytti moottorisahoissa jo varhain muoviosia. Yksi valmistuneista on saanut uuden elämän Hämeen Mobilistien talkootyöllä. KONE-ESITTELYT 18 Veera-moottorialus Höyrystä dieseliin, omistajalta toiselle. 38 Sisu SA-110 Armeijalle tehty kevyt maastokuorma-auto jäi protoasteelle. Matti Kivistön kokoelman Solo pärähti käskystä käymään. 34 Patu M100 -metsäkaivuri Patu on Keslan valmistama kaivinkoneharvinaisuus, joka liikkuu miltei vetten päällä. 12 22 18 34 KANNESSA 12 Mercedes-Benz L-321 Kun säännöstely päättyi, Mersuja alkoi virrata meille satamäärin. Perehdytään ajotapahtumista tutun Jukka Lönnbergin auton tarinaan. Tauno Hirvellä on neuvostoliittolainen kopio amerikkalaisesta kartiopyörähöylästä. Toinen niistä on Bolinder-perua, toinen aikansa tuoretta turbotekniikkaa. Tuomaksen isä urakoi aikoinaan Zetorilla ja Oja-Viskalla monen monta sarkaa
Kaksiosainen historiajuttu alkaa. Lohjalaisyritys on lajissaan edelleen globaali peluri. Kaksiosaisen artikkelin ensimmäisessä puolikkaassa selviää, kuinka siitä tuli myös eturivin traktorivalmistaja. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. TUTUT JA TURVALLISET 6 Pelit ja vehkeet Uutisia ja erikoisuuksia vanhan raudan maailmasta. 76 Markkinat Vanhan raudan kauppapaikka. Toimitus Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. Tärkein uutuus oli Valmet 20, joka avasi samalla Valmetin traktoriviennin. 2/2025 28. 66 Seppiä ja mestareita Petri Harjula on nuoremman polven moniosaaja monessa perinneaskareessa. TILAAJAPALVELU Puh. PITKIN POIKIN HISTORIAA 60 Kaiken maailman traktoreita Allis-Chalmers oli ennakkoluuloton ja kekseliäs konepaja. (06) 2810 100 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050 4147 559 Susanne Ripsomaa: 050 4147 553 www.vanhatkoneet.fi > Mediakortti SÄHKÖPOSTIT MUOTOA toimitus@vanhatkoneet.fi myynti@vanhatkoneet.fi materiaali@vanhatkoneet.fi etunimi.sukunimi@vanhatkoneet.fi PAINOPAIKKA PGM MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1799-0661 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. 78 Rauhassa ruostuvat Joona Hammin ruosteromanttisia valokuvia. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. (03) 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) E-mail tilaajapalvelu@vanhatkoneet.fi PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITTAJA Mika Rassi AVUSTAJAT Tuukka Erkkilä, Joona Hamm, Lea Lahti, Aulis Lassila, Virpi Miettinen, Olli J. 54 Tällä kynnettiin 30-luvulla Vuoden 1935 supernykyaikainen Oliver 70 oli Suomessa kuten 1930luku itsekin: suuri lupaus, jonka näkymät maailman myrkyttänyt hulluus pilasi. 48 72 60 Allis-Chalmers in 30-luvun riviviljely malli myi kuin häkä. 72 Traktorivuosi 1955 Vuonna 1955 traktoreiden tuonti Suomeen ylitti ensi kertaa kymppitonnin rajan. Ojanen, Kauko Ollila, Harri Onnila, Ari Perttilä, Anne Ronkainen, Kari Ruusunen, Pekka Stellberg, Jukka Vuorenmaa TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Taina Kiviniemi POSTIOSOITE Vanhat Koneet, PL 350, 65101 Vaasa KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. ARKISTOJEN AARTEITA 48 Valon kone Valon Kone toi tehdaspuun kuorintaan uusia tuulia 75 vuotta sitten. Materiaali: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle
Jauhatustehoksi kerrottiin kolme säkkiä päivässä. Tällä pystypuulla voidaan nostaa ja laskea vaakapuuta, jolloin pyörivä kivikin liikkuu ja kivien väli muuttuu. Vesiratas lepää vaakatasoisen puun päällä, jonka toisessa päässä on kiinni pystysuora puu. VA PR IIK IN K U VA -A R K IS TO / A AT TO M Ä K IN EN V oi kuinka autuas on se ihminen, jonka sallitaan luopua iänikuisesta raskaasta lihastyöstä ja nähdä elottomalla voimalla hänen puolestaan ahertavan koneen ihme! Yksi suurista askelista luonnonvoimien kahlitsemisessa tapahtuu jauhatuksen alalla, kun käsikivien pyörittämisestä siirrytään virtaavan veden energialla toimiviin myllyihin. Härkin ja hierin tarkoittavat samaa asiaa, nuoresta männystä tehtyä vispilää, ja myllyn nimi johtuu härkimen yhdennäköisyydestä myllyn rattaan ja akselin kanssa. Kuva on vuodelta 1929 Kolarin Vaattojärveltä Kenttäojan myllystä. Vanhin ja yksinkertaisin vesimylly toimii pystyasennossa olevalla siipirattaalla ja siihen kytketyllä pystysuoralla akselilla, joka pyörittää sen yläpäähän ilman välityksiä kiinnitettyä myllynkiveä. 116. Säätölaite muistuttaa liikkeiltään sen verran ihmisen nilkanseutua, että koko laitos on nimetty jalkamyllyksi. Kivi pyörii vasten sen alapuolella olevaa kiinteää vaakakiveä, jonka läpi akseli kulkee. Rakas lapsi, monta nimeä Tällaista myllyä on Suomessa kutsuttu ainakin härkintai hierinmyllyksi, jalkamyllyksi ja puromyllyksi. Jalka sen sijaan on nähty myllyn toisessa osassa, jolla säädetään jauhatuksen karkeutta. Pystyakseli lepää myllyn jalkaterän eli sammakkopenkin päällä. M U SE O VIR A ST O / K A N SA TIE TE EN K U VA KO KO EL M A / IL M A R I M A N N IN EN 6 2/2025 No _ . Tampereen Haukisuon kyläkunnan jalkamylly oli vielä 30-luvulla täydessä toiminnassa. Myllyn jalka vain kulkea jaksaa Kaikkein yksinkertaisin vesivoimalla toimiva jauhatus laitos lienee vanhin lihasvoiman korvannut kone maailmassa – ja myös Suomessa. Ulkoa tuleva kouru ohjaa veden rattaalle. Jalkamyllyjen ratas tehtiin usein kiinnittämällä siivet pystyakselin alapäähän. Kuvasta näkee, kuinka ylempi kivi pyörii ja alempi pysyy paikallaan
Sellaisen on voinut rakentaa vaatimattomaankin uomaan. Ylhäällä kivien päällä on tuutti eli suppilomainen astia jyville. Päreen valossa vaari näkee pirun istuvan kivellä ja pitävän sitä paikoillaan. Riivatut koneet Veden kohistessa ja myllynkivien jylistessä yksitoikkoiseen tapaansa alkaa mieli nähdä ja kuulla myllyssä omiaan. Kun koneet tekevät työt puolestamme ja jähmettävät meidät paikoillemme, järkemme järkkyy ja alkaa askaroida kerrassaan joutavan jäljillä. Tässä yksi niistä, Vesan kirjoituksesta tämäkin. Kuinkas nyt. M U SE O VIR A ST O / K A N SA TIE TE EN K U VA KO KO EL M A / IL M A R I M A N N IN EN 2/2025 7 PIENIÄ PALASIA MEILTÄ JA MAAILMALTA. M U SE O VIR A ST O / K A N SA TIE TE EN K U VA KO KO EL M A / A H TI R YT KÖ N EN Ruotsalaisarkeologi Sven Rosbornin havainnepiirros jalkamyllystä. Myllyjä riivanneista yliluonnollisista otuksista on kerrottu paljon tarinoita. Suomessa on jalkamyllyjä säilynyt kunnostettuna erityisesti Kainuun vesistöjen varsilla. Vuonna 1939 Aamulehteen jalkamyllyistä kirjoittanut A. SV EN RO SB O R N tarvittavaa odottamisen taitoa. Porsaaseen on liitetty karistin, joka on kosketuksessa pyörivään kiveen ja näin täristessään karistaa jyviä porsaasta kiven silmään. Vesi ohjataan rattaalle vesiränniä pitkin, ja rännissä on sulku myllyn pysäyttämiseksi. Parkkuun kylässä Kurussa eräs vanha vaari on valvonut jalkamyllyssä kaksi yötä jauhatustyössä, kun mylly yhtäkkiä pysähtyy. Sen alapuolella on porsaaksi nimitetty kaukalo. Vanhus säntää siitä paikasta karkuun. Porsas karistaa hitaasti Myllyyn kuuluu muitakin osia. R. Maaningan Varpasmaalla Jokelan myllyssä työskenteli tuntematon jauhattaja vuonna 1926. Jalkaa nostettiin ja laskettiin ammoin vivun ja kiilojen ja myöhemmin ruuvin avulla. Vesa kertoo, että parhaimmillaan jalkamylly jauhaa päivässä kuusi hehtolitraa mutta vähän veden aikaan paljon vähemmän. Aamun valossa kuitenkin yön aavevarjot väistyvät ja paljastuu, että parimetrinen ranka on jumittunut siipien väliin ja seisauttanut myllyn. Kenttäojan myllyssä on ollut tällainen karistinkeppi porsaan tärittämiseksi. Siitä se on saanut nimen puromylly. Pystyratasmylly vaatii suhteellisen pienen virtauksen. Vähällä virtauksella toimiva jalkamylly ei monestikaan prameudella kerskunut. Jauhattajalta kysytään kärsivällisyyttä, sillä jauhatus on hidasta. Vanhoilla myllypaikoillakin olevat Kainuun puromyllyt ovat suhteellisen uusia, sillä ne on rakennettu pääosin vuoden 1885 myllyveron lakkauttamisen jälkeen. Näin siis jo ennen sotia. Tuosta tarinasta ymmärrämme, että jo tuhansia vuosia vanha alkeellinen jalkamylly kykenee osoittamaan tämän päivän ihmisen ongelman. Ruumiin vapaus on mielen vankila. Jo tuolloin jalkamyllyt olivat antiikkia. Vesa kirjoittaa, että nykyajan ihmisistä saa turhaan hakea jalkamyllyssä jauhattajalta Jyvien annostelu automatisoitiin ottamalla heristysvoimaa pyörivältä myllynkiveltä
4. 8 2/2025 No _ . Kiitoksia Urpolle kuvapähkinästä! Gallignanille toivomme aurinkoista kevättä Norjaan! Ovatko kestit kalenterissa. 8. Ajantasaista kalenteria julkaistaan tuttuun tapaan Vanhojen Koneiden joka numerossa tapahtumakauden loppuun asti. Millä nimellä paremmin tunnetaan induktioaparaatti. Kovasti hölmistynyt ihminen on äimänä tai äimän käkenä. Siellä suunnalla on käynyt toinenkin tuttu, jo aiemmin meitä kuva-arvoituksella lähestynyt lukijamme Urpo Virta. Keväimen korvalla alkavat lämpimän ja valoisan ajan tapahtumat olla nupullaan. 3. 9. Mikä oli 50-luvun alussa Pohjois-Suomen metsämaille saapunut Amerikan Alli. 5. Vastaukset seuraavalla aukeamalla 1. Ei mikään Welgeri. Jäänmurtajien ominaisuuksiin kuuluu viippausjärjestelmä. Mitä uusinta uutta rakennettiin Kiteen Puhoksessa vuonna 1833. 7. Eikä ihan hetkeen ole ollut työssä.” Paalainkone paljastaa itsensä helposti, sillä sen kylkeen on kirjoitettu nimi Gallignani. Vaan mikä. Velosipeedillä vuonojen viertä vaeltanut Virta otti fotoapparaattinsa esiin, kun erikoinen romu pölähti vastaan. 6. ITALIAANO LOMAILEE POHJOLASSA Herra Ruoste eli Joona Hamm on parin viime numeron kuvakertomuksissaan kulkenut Ruotsin ja Norjan maisemissa. Kalenterissa jo oleviin tapahtumatietoihin voi myös lähettää korjauksia ja tarkennuksia. Milloin ja minne valmistui Suomen ensimmäinen höyrysaha. Sekajuna ei kulkenut raiteilla ollenkaan. Urpo lähetti meille muutamat kuvat ja kirjoittaa saatteessaan näin: ”Norjassa syyskesällä maastopyöräillessä oli pakko maajussin pojan ja nyt jo eläkkeellä olevan insinöörin tekeleen pakko pysähtyä ihmettelemään konetta. 2. Mitä ovat varovaisten konemiesten jo 70-luvulla käyttämät Silenta-merkkiset tuotteet. On epäselvää, vieläkö Gallignani-merkillä koneita valmistetaan. Viereisen sivun tapahtumakalenteriin on listattu kaikki meille tähän mennessä ilmoitetut ja epäsuorasti tietoomme tulleet tämän vuoden konenäyttelyt, perinnepäivät ja rompemyyjäiset. Miten säteisporakone eroaa tavallisesta pylväsporakoneesta. Mikä on äimä. 10. Mitä viippaus tarkoittaa. 116 Vanhaa && visaista visaista. Yli satavuotias italialaispulju on valmistanut lähinnä niittokoneita, paalaajia ja käärijöitä. Jos oman kylän tai puuhaporukan tapahtumaa vielä löydy kalenterista, ilmoita siitä sähköpostitse osoitteeseen toimitus@vanhatkoneet.fi tai puhelimitse numeroon 050 414 7539. Mikä se oli. Minkä maalaisia olivat Dutra-traktorit. Nykyään se kuuluu Kvernelandille
Kevät-Restauranta, Mobilia Kangasala, Tampereen seudun mobilistit ry 17.5. Äitienpäivä rompetori, Espoon automuseo, espoonautomuseo.fi 16.–17.5. Waltakunnalliset Wanhan Woiman päivät, Amiraalintie 161, Oulainen 5.7. Wanhat koneet Vahojärvellä, Vahojärventie 828, Parkano 5.–6.7. Hytittömät traktorit Vesilahdessa klo 12–15 Elokuu 8.–9.8. Korian Mobiilihallin avoimet ovet ja ajokauden avaus, Tallitie 3, Koria, Kymen Automobiilikerho ry, 040 716 7659 Toukokuu 3.5. Kalajärvi rompe, Kalajärventie 6, Peräseinäjoki, Kalajärvi beach, 050 535 6698 27.4. 25. Torassiepin vanhat koneet klo 12–18, Torassieppi, Muonio 28.6. Rauta ja Petrooli, Kantolan tapahtumapuisto, Hämeenlinna. Helatorstaiajot, AHS (tarkemmat tiedot myöhemmin) 29.5.–1.6. Peräkonttikirpputori, A-katsastus, Varistie 8, Kajaani, Kainuun mobilistit ry Ilmoita omasi: toimitus@vanhatkoneet.fi 17.5. Rompetorille paikkojen varaukset Arto Vaunuveräjä 050 094 6390, koneiden kuljetukset, tiedustelu Paavo Vilminko 040 048 7048, näyttelyasiat Ari Ojala 040 548 8249 13.–14.6. Tuusulan juhla-ajot klo 18–22. Jokipellontie 1, Inkeroinen, Kymen Automobiilikerho ry, 040 716 7659 2/2025 9 PIENIÄ PALASIA MEILTÄ JA MAAILMALTA. Perinnepäivät klo 10–17 Laukaan Tupaswillassa, Ränssintie 5, Kuusa Syyskuu 13.9. Prätkä, kone ja rompepäivät, Seinäjoen ravirata, Seinäjoen moottorikerho, seinäjoenmoottorikerho@ gmail.com 22.–23.3. Kevätpäiväntasausajo, Siuntio, Veteraanikuormaautoseura ry, tuure.hulmi@ pakkasvakka.fi 29.–30.3. Rompetori, Leppihalli, Porintie 739 Loimaa, Kanteenmaan kyläyhdistys, 050 313 1320 28.4. Rompemarkkinat, Oulun Automuseo, Oulu, Oulun seudun mobilistit, 050 444 9812 24.6. Kevätsawutus, Parolan Panssarimuseo, Hämeen mobilistit ry 26.4. Kaikkien aikojen maatalousnäyttely, Talonpoikaismuseo YliKirra, Koiramäentie 2, Punkalaidun 11.–13.7. Mobilisti-ilta, Vääksyn kanava, Vääksy 2.–5.7. Inkeroisten Mobiilihallin avoimet ovet ja ajokauden päätös klo 10–15. Vanhojen ajoneuvojen ilta Mommilan kyläpuodilla 28.6. Lähtöpaikka Harjun oppimiskeskus, Katariinankuja 19, Ravijoki, Kymen Automobiilikerho ry, 040 716 7659 23.8. Vintageland, Aino Areena Järvenpää Huhtikuu 12.4. Harrasteajoneuvomarkkinat klo 9–15, Tykkimäen moottorirata. Idän ihmeet kohtaavat, Pitkämö canyon camping, Kurikka, 040 090 6042 16.8. Kesä-Restauranta, Mobilia Kangasala, Tampereen seudun mobilistit ry Heinäkuu 1.7. Veteraanitraktoripäivä työnäytöksineen klo 10–17, Ribäcksvägen 4, 66140 Övermalax, Malax Veterantraktor R.F 22.7. Puhoksen perinnepäivät, Majatalontie 1 / Kanavarannatie 3–5, Puhos, 044 945 9922 5.–6.7. Toukotaiwal-ajo, lähtö Keminmaan Autotalon pihalta, Lounais-Lapin Euroautoilijat, lleary8@gmail.com 24.5. Syökerin sauhut ja Nummituvan romppeet, Vihtijärvi, ssauhut@gmail.com 26.4. Valtakunnalliset Veteraanimopedipäivät, Koivu ja Kuusi eräkeskus, Liesjärvi 19.7. Kokoontuminen Ilmatorjuntamuseolla alkaen klo 16. Löytöretki vintagen maailmaan, Nakkilan verstas, Nakkila, Riemu Design Oy, 044 3737 222 26.4. Kirpputori / Rompetori, Kuhmoisten aseja varusmuseo, Kuhmoisten harrasteajoneuvokset 24.5. 3-tien konepäivä klo 9–16, Fennokatu 1, Parkano. Kuninkaantieajo lähtöpaikka Kymin lentokenttä, Lentokentäntie 246, Kotka, Kymen Automobiilikerho ry, 040 716 7659 29.5. Ajo päättyy noin klo 20 Jokelan Tiilitehtaalle. Tehontie 51, Kouvola, Kymen Automobiilikerho ry, 040 716 7659 19.7. Okra-maatalousnäyttely Oripään lentokentällä 4.–6.7. Retro Trucks Lahes, Paanakatu, Lahti, Ari Perttilä 040 096 7561 3.5. Päijät-Hämeen rompemarkkinat, Jokimaan ravirata, Lahti, Päijät-Hämeen mobilistit ry 17.5. 27.7. AMA ry:n rompetori & näyttely Auran nuortentalolla, Kirkkotie 256, Aura, Auranmaan mopedija ajoneuvoharrastajat ry, 050 598 5648 24.5. Villen ajo, Virolahti–Taavetti–Pulsan Asema. Parkanon seudun mobilistit, www.parkanonmobilistit.fi 23.–24.8. Power Truck Show, Powerpark Härmä 8.–10.8. tapahtumakalenteri Maaliskuu 8.–9.3. 13. VMPK:n kevätrompe, Teivon ravikeskus Ylöjärvi, Mansen masinistit, 050 501 0119 3.–4.5. Valtakunnallinen Helarompe, Automuseo Wanhat Wehkeet, Myllyjoki Camping Karstula, wanhatwehkeetkarstula@ gmail.com Kesäkuu 7.–8.6. Classic Motorshow, Lahden messukeskus 11.5
Paras esimerkki Lokomon moottorikohtaisista konepelleistä on AH145-tiehöylät. Näitä ei pidä sekoittaa myöhemmin tehtyihin, pienempiin ja nopeakäyntisiin ListerWickström-lisenssimoottoreihin. Unkarilaisia. Deutzin V8-moottorilla varustetuissa malleissa oli Unimog-tyyppinen puolipyöreä konekoppa. ”Alle kochen mit Wasser” (kaikki keittävät vedellä), hän saattoi sanoa. WILMER WAHLSTEDT KERTOO WÄRTSILÄN VAASAN TEHTAAN JA SULZERIN YHTEISTYÖSTÄ TEOKSESSA RAJATTOMALLA ENERGIALLA. 9. Vanhaa Vanhaa && visaista visaista TEKIJÄN SUUSTA Z40-moottorin suunnittelun yhteydessä tutustuimme Gottlieb Wolfiin ja opimme arvostamaan häntä, harvinaisen rehtiä ja sympaattista kollegaa ja ystävää, jonka humanistisia kiinnostuksen kohteita olivat kirjallisuus ja teatteri. Painon siirtämistä edestakaisin niin, että laivan keula ja perä nousevat vuorotellen. 8. Lokomo-työkoneissa on lähes aina moottorikohtainen konekoppa, josta usein pystyy päättelemään, minkä merkkinen moottori konehuoneesta löytyy. Varmaa tietoa ei syntynyt, joten asia jätettiin auki. Säteisporakoneessa poralaite on pylvääseen kiinnitetyssä puomissa, ja puomi pyörii pylvään ympäri. Ohessa kuva, johon kuvateksti viittaa. DE-sarja oli Wickströmin omaa tuoteperhettä. Allis-Chalmersin telaketjutraktori. 4. Näin Jari kirjoittaa: Konekopan koosta ja mallista ja Perkinsmoottorin tilankäytöstä tulee mieleen, että Teräskarhussa on varmaan ollut uutena 12,1-litrainen nelisylinterinen Wickström DE-R -dieselmoottori. 10. 5. Myös korkea jäähdyttäjä puoltaa Wickströmin myllyä. 10 2/2025 No _ . Lokomossa kenties Wickström V iime numerossa Veekmas Oy:n nykyinen historiavastaava Jarno Halttunen esitteli meille firman maskottina palvelevaa Lokomon Teräskarhu 12 -tiehöylää. 3. Esimerkiksi kaivinkoneissa ja nostureissa konekopan pituudesta ja korkeudesta ja ilmanputsarin ja pakoputken sijainnista pystyy päättelemään, onko kyseessä Perkins, Valmet vai Scania. Jarno ja toimittajamme Kari Ruusunen tuumivat ja tutkivat, onko karhussa ollut jo alun alkaen siinä nyt pöhisevä Perkinsin kuutosmoottori. Pahoittelemme virhettä ja kiitämme sen ensinnä hoksannutta Rafael Ilolaa tarkkuudesta.. Wickströmin suurin dieselmoottori oli 18,3-litrainen, kuusisylinterinen ja 300-hevosvoimainen turbodiesel. 2. Kaikkiin, myös kilpailijoihin, pätevät samat luonnonlait. 6. Jari Pellas Vaasasta kiitteli meitä jutusta ja teki oman perustellun oletuksensa. Jos moottori oli Scania-Vabis D10/11, konepelti oli pitkä ja suorakulman muotoinen. Vuonna 1860 Iin kuntaan. Linjaja kuorma-auton yhdistelmä, joka tunnettiin myös nimellä seka-auto. Kupukuulonsuojaimia. 116 Oikaisu Viime numeron Velsa-artikkelissa sivun 54 alimmassa kuvassa oli väärä kuvaja kuvatekstipari. 7. VASTAUKSET 1. Jutun kuvassa hitsataan metsäkoneen telikoteloa, mutta tekstissä puhutaan eturungon hitsaamisesta kallistettavassa jigissä. Puola. Kiitämme sekä Lokomon höyliin että Wickströmin moottoreihin perehtynyttä Jaria. Ensimmäinen suomalainen höyrylaiva Ilmarinen. Iso nahanompeluneula
SAHAN TYÖNTEKIJÖITÄ JA KIRAMO VUONNA 1932. R A A H EN M U SE O N VA LO K U VA KO KO EL M A 2/2025 11 PIENIÄ PALASIA MEILTÄ JA MAAILMALTA 2/2025 11
Eura 12. Perehdytään nyt ajotapahtumista tutun Jukka Lönnbergin auton tarinaan. SÄÄNNÖSTELYN PÄÄTYTTYÄ MERCEDES-BENZ L321 1958 Sodan jälkeisenä jälleenrakentamisen aikana tiukka säännöstely koski myös hyötyajoneuvojen saatavuutta. Kun tilanne muuttui, Mersuja alkoi virrata meille satamäärin
Jukka rakensi autoon kokonaan uuden lavan. Mersun kuorma-autoja saatiin tuolloin noin 550 kappaletta, kun edellisvuonna määrä oli ollut 270. Teksti ja kuvat: Kari Ruusunen 1950 -luvulla elettiin maassamme vielä säännöstelyn aikaa. Sen valmistus alkoi kesäkuussa vuonna 1957 ja päättyi 1959. Ohjaamon ikkunoita ja tiivisteitä on myös uusittu, samoin renkaat. Näitä pitkäkeulaisia Mercedeksiä sai uutena kahdella värityksellä, sinisenä tai vihreänä. Mies ja autot oli vat Ahlströmin Kauttuan paperitehtaan tuntiajossa.” Jukka Lönnberg hankki harrasteautokseen lapsuudesta tutun Mercedes-Benz L321:n. Lehti. Kysyntää monenlaiseen tuontitavaraan oli, mutta läheskään kaikkea ei ollut riittävästi saatavilla alati kasvaviin tarpeisiin. Samaan aikaan Eurassa Euralaisen Jukka Lönnbergin isä Hennis Lönnberg aloitti autohommat vuonna 1949 armeijan huutokaupasta ostamallaan Opel Blitzillä. ”Kun kuorma-autoja alkoi säännöstelyn päätyttyä olla hieman paremmin saatavilla, isä osti uuden M-B L321:n vuonna 1957. Jälkimmäisessä luvussa on mukana myös erikoisja linja-autot. Lahdesta muihin maakuntiin Mercedes-Benz L321 oli varsin lyhytikäinen mallisarja. Suomen Mercedes-Benz Klubin julkaisemassa kirjassa Johtotähti Suomen teillä kerrotaan, että 1950-luvun puolivälissä Vehon kuorma-autokysynnästä pystyttiin kattamaan ainoastaan kymmenen prosenttia. Omistajien ketju jatkui aikanaan Luopioisiin Keijo Nurmiselle, joka auton mukana seuranneiden valokuvien perusteella on autoa entisöinyt. Mersun piirimyyjänä Lahdessa toimi tuolloin A. Tarinamme Mercedes-Benz edustaa vuo simallia 1958, joka oli ensimmäinen lisenssivapaa vuosikerta hyötyajoneuvojen alustojen osalta. Luopioisista matka jatkui Vääksyyn ja Helsinkiin Pertti Riutalle ja häneltä Varsinais-Suomen Kaarinaan Jor ma Sirviön autokokoelmaan. 13. Kuvien yksilö rekisteröitiin II-864-tunnuksilla lahtelaisen Ille P:n nimiin marraskuussa vuonna 1958. Auton työvuosista ei ole paljoa tietoa, mutta Mersun myöhemmistä liikkeistä joitakin dokumentteja löytyy. ”Neljä vuotta myöhemmin auto vaihtui honkilahtelaisilta Mattilan veljeksiltä käytettynä hankittuun Mercedes-Benz L3500:n”, Jukka kertoo. Varmuutta ei ole, mutta olettaa sopii, että uutena vaihtolavalaitteilla varustettu Mercedes on sieltä Illen työmaita kohti lähtenyt
Samoin renkaat joutuivat vaihtolistalle. Uudet venttiilit löytyivät Euroopasta ja polttoainesuuttimet Virosta, tiivisteitä tuli Hollannista”, Jukka kertaa osienmetsästystä. Lämpöisempi työpaikka löytyi Ahlströmin autoja trukkikorjaamolta. Siellä eräs henkilö oli ostanut jonkin moottorihiomon loppusatsin, jossa oli pääasiassa henkilöauton osia. Jukan autoilu-ura alkoi 80-luvulla, kun Hennis jäi eläkkeelle. Uudet Mahlen männät löysin Sallasta. Jukka kertookin päässeensä isän kaverina tahrimaan käsiään öljyyn jo reilusti ennen mopoikää. Kone ei varsinaisesti ollut epäkunnossa, mutta se huohotti ja söi öljyä. Lava irrotettiin ja tehtiin täysin uusiksi. 14 MERCEDES-BENZ L321 1958. ”Hämeen Diesel Oy koneisti sylinterit. Valmis ajoon Sopivan auton löytyminen kävikin yllättävän helposti. Viime vuosikymmenen vaihteessa Jukka alkoi etsiä samanlaista Mersua, jollaisen isä oli ostanut uutena vuonna 1957. Hieman suurempi operaatio oli moottorin peruskorjaus, joka suoritettiin pari vuotta sitten. 1950-luvulla otetussa kuvassa Jukka istuskelee isän kuorma-auton takavanteella. Auto oli valmis ajoon mutta näperreltävää iltojen iloksi siitä luonnollisesti löytyi. Vuonna 1964 Hennis hankki toisen auton Mersun rinnalle, kun pihaan ajettiin tuore Bedford. Ohjaamossa vallitsee ajalle tyypillinen tunnelma. Autoja korjattiin ja huollettiin itse. Auto oli juuri niin hyväkuntoinen kuin sillä rahalla saada voi, sillä isoista summista ei puhuttu”, Jukka taustoittaa. Ohjaamoon teetettiin himmentyneiden ikkunoiden tilalle uudet. Jormalla oli kolme yksilöä, joista sain valita. Ajohommiin Jukka ei kuitenkaan heti lähtenyt vaan aloitti työskentelyn eräässä autokorjaamossa, mutta jäi sieltä pois talven tullen koska verstaassa ei ollut lämmitystä. Sattumalta siellä oli myös L321-Mersun männät. ”Löysin Mersun Jorma Sirviöltä. Yksi oli täysin aihiokuntoinen, toinen puolestaan hieman kevyempi L312 ja kolmas sitten tämä L321, johon tartuin. Viime vuosikymmenen vaihteessa Jukka alkoi etsiä samanlaista Mersua, jollaisen isä oli ostanut uutena vuonna 1957
VOIMANSIIRTO kuiva yksilevykytkin Fichtel & Sachs H32 synkronoitu 5 +1 manuaalivaihteisto takaveto JARRUT ylipainetehosteiset nestetoimiset rumpujarrut jarrurummun halkaisija edessä 400 mm ja takana 408 mm MITAT pituus 6 550 mm, leveys 2?400 mm, akseliväli 4?200 mm, omapaino 4?400 kg, kokonaispaino 9 400 kg. MERCEDES-BENZ L321 MOOTTORI nestejäähdytetty 6-sylinterinen, nelitahtinen esikammiodieselmoottori, tyyppi OM 321. Näissä maisemissa alkoi myös Lönnbergien autoiluhistoria vuonna 1949. poraus 95 mm, iskunpituus 120 mm, iskutilavuus 5 103 cm 3 teho 110 hv / 3000 rpm. Vääntö 299 Nm / 1600 rpm. 2/2025 15. kantavuus 5?000 kg ALUSTA tikapuurunko, jäykät akselit, lehtijouset SUORITUSKYKY huippunopeus 77 km/h Kauttuan Ruukinpuistolla on takanaan yli 300 vuotta rautaja paperiteollisuuden historiaa. Jukka teki huohottavaan ja öljyä syövään moottoriin täysremontin pari vuotta sitten. Auton sivulta aukeavien konepeltien suojassa on Mersun kuusisylinterinen esikammiodiesel, joka tuntee tyyppinimen OM 321
Silloin ei pystynyt olemaan kipeänä”, Jukka muistelee. Viisitoista euroa kappale plus alvi, oli vastaus”, Jukka muistelee yhä helpottuneena. Jossain vaiheessa täytyi autojen perään hankkia jo peräkärryäkin. Talviaikaan sattunut vahinko, jossa ei kuitenkaan kukaan loukkaantunut. Mersu putosi jäihin, ja tässä talkoillaan autoa takaisin kuivalle maalle. Vuonna 2023 sitten viimein totesin, että kyllä minä vielä auton vien paikasta toiseen, mutta oikeita töitä en enää tee.” Jukan isä purkaa toisen auton tuomasta rekasta kuormaa omalla L321:llä, jossa oli nosturi ja vaihtolavalaitteet. Näissä historiallisissa satakuntalaismaisemissa olemmekin vuosien varrella saaneet useasti juttukeikoilla vierailla ja kiinnostavia tarinoita tallentaa. “Kolme viimeistä vuotta ajoin yksin yhdellä autolla. Ensimmäiset ajokit olivat isältä hankitut Mersut 1313 ja 1622. Tavaraa kuljetettiin esimerkiksi Tukolle, Meira Novalle ja Keskolle. “Istuin ensin tukevasti tuolille ennen kuin kysyin Juhalta tiivisteiden hintaa. Jukka haluaakin antaa kiitokset myös Liedon Vehon varaosatiskille. Vuoden aikana tein tämän edestakaisen matkan 242 kertaa eli joka arkipäivä. Säkylän Pyhäjärven ympäriltä löytyy huomattavan paljon muitakin aktiivisia harrastajia niin kevyen kuin raskaamman kaluston saralla. “Paras tai huonoin kausi oli, kun ajoin yksinäni tavaraa Eurasta Keravalle. Jukka kertoo, että jokaisella autolla on hommat saatu hoidettua, kiitos myös hyvien kuljettajien. Ajoa antoi tuolloin muun muassa Ahlströmin Kauttuan paperitehdas. Kun autot ostettiin käytettynä, ei merkistä voinut nirsoilla. Mercedes-Benzin maahantuojan Vehon kautta järjestyi myös joitain osia kuten termostaatti ja uudet ohjaamon takalasien tiivisteet. Hyvä palvelu Jo hankintahetkellä ilmenneen ohjauksen huonon palauttamisen syyksi löytyi jumiutunut olkatappi. Kalusto suureni teliautojen myötä, ja ajohommat muun muassa tietöissä levittäytyivät ympäri Suomea. Kalusto ei aina ollut tähtikeulaista. Isä ja lapset 1950–60-lukujen vaihteen tienoilla. Nykyisin Jukan ja Mersun tapaa Vetkun ajoissa ja muissakin harrastetapahtumissa niin lähellä kuin kauempana. Siellä Juha Järvi osoitti palveluhalukkuutta ja etsi Vehon arkiston vanhoista varaosakirjoista oikeat tiivisteet ja niille valmistajan Saksassa. Pitkällisen nettija pu helinrumban päätteeksi uudet olkatapit löytyivät raskaankaluston varaosia myyvän TAVOn hyllystä asiaan tarttuneen varaosamyyjän viitseliäisyyden ansiosta. 16 MERCEDES-BENZ L321 1958. Ajoa tarjosi myös paikallinen teollisuus. Tähtikeulaa ja vähän muutakin 80 -luvun puolivälissä ajoyrittäjäksi alkanut Jukka Lönnberg peri isältään joitain töitä, mutta suurin osa ajoista täytyi tuoreen autoilijan itse hankkia. Ensimmäinen teliauto Jukalla oli Volvo F12, sitten tuli Scania 111, ja kotimaisellakin merkillä on töitä tehty
motonet AUTOJA, MOOTTORIPYÖRIÄ, MOOTTORIKELKKOJA, MOPOJA, TYÖKONEITA, TRAKTOREITA, RASKASTA KALUSTOA, PIENOISMALLEJA, MERKKIKERHOJA, KAUPPIAITA, KUNNOSTAJIA, ASIANTUNTIJOITA, OHEISOHJELMAA JA PALJON MUUTA! LAHDEN MESSUKESKUS LIPUT 26€/20€/10€ WWW.TIKETTI.FI MUSEOIÄSSÄ Vuonna 1994 ensiesiteltyjä klassikoita OMISTAJIEN HELMET Harrastajien tallien aarteet Mukana myös erikoisosastoja mm. tilaa.viipalemediat.fi/amerikanrauta UUSIN NUMERO NYT LEHTIPISTEISSÄ
18. Oravasaari PURREN MONTA PUOLTA MOOTTORIALUS VEERA Pitkäikäiset vesikulkuneuvot palvelevat yleensä useita isäntiä useilla nimillä. Esimerkiksi sopii yli satavuotias salaperäinen Veera, jonka tunnetuin omistaja oli filmimies Mikko Niskanen. Myös voimanlähteet tapaavat vaihtua
Neljä vuotta myöhemmin Antti Välitalo osti perikunnalta Veeran. Lopulta saareen kohosi niin elokuvastudio kuin edustustilat, kaikkiaan yhdeksän pytinkiä. Teksti ja kuvat: Mika Rassi N ykypäivän huviveneet ovat oma ylellinen lukunsa vesikulkuneuvojen joukossa. Veeran käyttötarve väheni jo 70-luvulla, kun Niskanen rakennutti Kytänsaloon sillan. Laittaudumme laineille! Varkauden isätön Laivaharrastajat Antti Aho ja Rami Wir rankoski ovat koonneet Veeran historiaa useista eri lähteistä. Alus on alun perin ollut Kuopiossa höyryveneenä nimellä Uuhlahti. Sen historia on osittain hämärän peitossa, mutta jotain mystinen leidi itsestään paljastaa. Sen ensimmäinen moottori oli 10–14 hevosvoiman Wickström. Niskanen oli hankkinut saaresta tontin 60-luvun lopussa ja rakentanut sinne Käpykolo-nimisen piilopirtin itselleen. Sen on tuolloin omistanut Vaahtovan Saha ja Mylly Oy Kuopiossa. Huhtikuussa 1973 elokuvaohjaaja Mikko Niskanen osti sen yhteysalukseksi Konginkankaalla sijaitsevaan Kytänsalon saareen. Vuonna 1938 Hirvonen muutti Reiman moottorialukseksi. Veera on pieni alus, vain noin kymmenen metriä pitkä. Niskanen muutti Käpykoloon asumaan 1975. Oksmanin aikana Veeraan vaihdettiin Fordin dieselmoottori. Käpykolon kulkupeli Seuraavaksi Veera muutti Kuopiosta Keiteleen vesille. 1920-luvun alkupuolella kuopiolainen luotsi Juho Hirvonen osti Uuhlahden. Myöhempiin katsastustietoihin aluksen rakennusvuodeksi on merkitty 1916 ja rakennuspaikaksi Varkaus. Oksman käytti Veeraa hinaajana Kuopion lähivesillä 1970-luvun alkuun saakka. Vuodesta 1952 lähtien omistaja oli Näädänmaan Saha ja Mylly niin ikään Kuopiossa Vuosien 1957–69 katsastuksissa Veeran omistaja oli kuopiolainen laivuri Simo Oksman. J. Vuonna 1948 Reiman nimi on ollut jo Veera. Se sai uudeksi nimekseen Reima. Antti kertoo tottuneensa lapsena ja nuorena Haukiputaalla merenkäyntiin ja haikailleensa vesille Keski-Suomeen muutettuaan. Sen omisti ensin J. Rakennuksia tehtiin kuitenkin pian lisää. Konetehoksi on tuolloin mainittu 40 hevosvoimaa. Lappalainen ja sittemmin Samuel Niskanen. Aho pitää mahdollisena, että alus olisi tehty Matti Juho Itkosen omistamalla Mäntylän konepajalla. Vielä muutama kymmenen vuotta sitten pitkään palvelleet ja työhön tehdyt alukset jatkoivat elämäänsä tavallisten ja mikseivät vähän epätavallisempienkin ihmisten apuna ja ilona. Tuolloin, kuten Niskasen omistusaikana aiemminkin, alus oli puuveistoksista tunnetun konginkankaalaisen Georg Öhmanin hoteissa. Siitä huolimatta Veera pysyi hänen omistuksessaan. Niskanen kuoli vuonna 1990. Näistä tiedoista ei kuitenkaan ole varmuutta. Suurimpien varkautelaisten laivanvalmistajien, Ahlströmin Varkauden konepajan ja Lehtoniemen konepajan luetteloista ei löydy sopivaa alusta. Vuonna 1981 Niskanen muutti Käpykolosta ja pani koko kiinteistön vuokralle. Antti ja Outi Välitalo ovat veneilleet Veeralla kolmekymmentä vuotta. Välitalon vanha tuttu Kaupan myötä Veera siirtyi Keiteleeltä Päijänteelle Jyväskylän Oravasaareen. Edelleen katsastustietojen mukaan Uuhlahden höyrykattila oli valmistettu 1896 Varkauden konepajalla, jonka tuolloin omisti Paul Wahl & Co. Yksi tällainen pieni palanen vesiliikennehistoriaa on Veera, nykyään moottoroitu mutta höyrykäyttöisenä syntynyt vaatimaton alus. 19
”Fordin 3,78-litrainen nelipyttyinen kone, 75 hevosvoimaa”, Antti kertoo. Tuolloin hän teki tuttavuutta tulevan kulkupelinsä kanssa. Vuonna 1969 oltiin SM-kolmosia, Remukin jäi jälkeen. Sitten alkoi olla soittohommiakin, soitettiin Jimi Hendrixiä ja bluesia. Vuonna 1971 tultiin Vaajakoskelle, kun appiukko huomasi, että täällä on myynnissä valokuvausliike. ANTTI VÄLITALO • valokuvaaja • keikkamuusikko • harrastaa rakennusja metsätöitä ”Perhe oli kalastajia. Siinä ominaisuudessa hän oli kerran kestittävänä Niskasen luona Käpykolossa. Lukio kärsi, kun olin Toppila Oy:n massatehtaalla yöt töissä. Nyt Veerassa on tilaa seurustella ja myös nukkua. Ulkoruori on mukava varuste jo paremman näkyvyydenkin tähden. ”Se on Niskasen aikana vaihdettu eteen. Vallan murheitta ei koneen kanssa ole Antti selvinnyt. Kulutus on semmoinen kolme litraa tunnissa.” Ford on tosiaan monin verroin tehokkaampi kuin aluksessa aikoinaan ollut Wickström. Välitalo teki pisimmän työuransa valokuvaajana. Tänne kun muutettiin ei ollut kuin soutuvene, ja koko ajan sitä kaipasi vähän seikkailua. Hailuodossa käytiin tyrnipuskia niittämässä kiireesti, merivartiosto kerkesi varttitunnissa paikalle. 30 vuotta sitten veneet eivät olleet tuon kummempia, mutta nyt ne on kasvaneet”, Antti kertoo. ”Silloin kuljettiin joka viikonloppu merellä. Höyrykone ja polttomoottori ovat aiemmin olleet aluksen keskellä. Aika paljon kuvasin yrityksille.” 20 MOOTTORILAIVA VEERA. Veera oli pari kolme vuotta mailla, kun Öhman hitsasi sitä.” Muuttuvat osat Moottori on kuitenkin yhä sama, joka Ahon ja Wirrankosken tietojen mukaan oli Veerassa jo aiemmin. ”Menisi puolellakin siitä hevosvoimamäärästä, mutta kyllähän teho joskus voi olla tarpeen. Siellä oli valokuvaajien kesäpäivät, ja silloin näin Veeran ensimmäisen kerran.” Antti muistelee, että vielä tuolloin Veerassa oli moottori keskellä. 25 vuotta pidin sitä. ”Niskanen kuskasi Veeralla Käpykolon vieraita
Vuosittain on käyty vain pari kertaa syömässä ja kalassa muutaman kerran lastenlasten kanssa.” Viime syksynä Välitalot luopuivat haikein mielin Veerasta. Se uusittiin yhdessä firmassa. Nyt se on kaksi kertaa korjattu.” Fordin perässä on hydraulinen Paragonkytkinja vaih teistopaketti. Toisaalta se ei Antin mukaan ole kiikkerä. Antti osoittaa heti yhden paikan, halkoluukun ruorihytin seinässä, joka osoittaa Veeran olleen aikoinaan höyrykäyttöinen. Hinaustehtäviin se tuntuu kovin vaatimattomalta. ”Rissoja olen vaihtanut, muuten se taitaa olla alkuperäinen.” Antti ja Outi ovat ajelleet Veeralla Päijännettä pitkin kolmekymmentä vuotta. Putki oli rispaantunut, ja meni yksi kiertokanki. Mutta 60-luvulta Kuopiosta peräisin olevassa kuvassa nyt kaksiosainen luukku näyttääkin olevan vielä yksiosainen, puolet nykyistä pienempi. Miksi halkoluukkua olisi suurennettu, kun alus oli jo moottoroitu. Joitain eroja nykyasuun huomaa heti, kuten matalamman ruorihytin ja puuttuvan kaiteen. Höyrykoneesta muistuttaa halkoluukku ruorihytin nurkassa. Nykyään Veeran voimanlähteenä on Fordin nelonen. Se on arvoitus. Se on sijoitettu keulaan. Sitä on kuitenkin jostain syystä suurennettu 60-luvun jälkeen. ”Kerran oli kyydissä viisi lihavinta ukkoa, mitä löysin. Tämä ei kaadu. ”Nyt on mennyt vähiin tämä ajo. Se tukkeutui ja jouduin viemään sen uudestaan. Toinen vanha ratkaisu on rullien kautta kiertävällä vaijerilla toteutettu ohjaus. ”Se voisi olla viisaampikin, mutta on se nyt kymmeniä vuosia kestänyt.” Vakaa vaikka vaatimaton Veeran pysyviä ominaisuuksia on sen pieni koko. ”Siinä oli öljyputki öljynpainemittaria varten. SLHY / BERNT FOGELBERG 2/2025 21. Veneilimme Antin kanssa Päijänteellä ja pohdimme reissua Veeran vanhalle kodille eli Käpykololle.Kanavat hidastavat matkantekoa niin, että reissu olisi ollut ainakin koko päivän mittainen. Tupeksivat eivätkä puhdistaneet kanavia. Veera syyskuussa 1967 Kuopiossa. Se nousi kuivalle maalle ja kulki jonkin matkaa itään päin. Millä lie ve sistöllä tapaamme pienen vanhan rouvan taas. Tässä on vain samanlainen kallistuma kuin normaalissa purjeveneessä.” Mikä kaikki Veerassa kertoo aluksen iästä. Alus on lyhyt ja kapea, syväyskin on vain 0,9 metriä. Onko se halkoluukku ollenkaan
KAUHTUMATTOMAT BM-VOLVO T 600 1968 & VOLVO BM T 810 1976 Jani Heikkilä kävi vuosikymmenen ajan kauppaa säiltä suojassa säilytetyistä Volvoista. Mynämäki Teksti ja kuvat: Mika Rassi M ynämäkeläisen Jani Heikkilän kotitilalla on ollut Volvo-traktoreita vuodesta 1974. 22. Tutkitaan, millaisista traktorimalleista on kyse, ja annetaan Janin kertoa kymmenen vuoden kaupankäynnistä. Pääosin Volvot on ostettu kunnostusta vaativina. Kaksi ensimmäisen kulmikkaan sarjan traktoria 600 ja 810 sitä vastoin tulivat pihaan timanttikunnossa. Muilla Volvoilla tehdään töitä, mutta näitä helmiä ei raaski hommissa kuluttaa. Tuolloin hankitun Volvon nielaisi myöhemmin liekki, mutta sen tilalle on hankittu kosolti lisää Kiirunan malmia. Ne ovat kotoisin samasta aurinkoa tarkemmasta talosta. Toinen niistä on vielä Bolinder-perua, toinen aikansa tuoretta turbotekniikkaa
Numerossa 2/19 mekin saimme havaita sen voiman ja väännön puunajossa. Siksipä Volvolla ei lähdetty tekemään kokonaan uutta moottoria vaan otettiin vanhasta nyrkistä vähän enemmän iskua parilla tempulla: vaihdettiin polttoaineen syöttölaitteet, tehtiin uusi sylinterikansi avarammilla kanavilla ja isommilla venttiileillä, ja nostettiin kierroslukua hieman. Uusittu kone kiersi enimmillään 1 950 kertaa minuutissa ja antoi silloin 62 hevosvoiman tehon, noin kymmenen prosenttia vanhaa versiota enemmän. Boxerin kolmisylinterinen Bolinder-diesel oli vanha mutta vahvaksi todettu. 23. 800-sarjan Volvojen yksi erikoispiirre on Janin mukaan herkkyyttä vaativat jarrut. Janin isä iski Volvon maskiin rähinäremmin, mikä ei erityisesti Jania miellytä. Nelisatasessa nakutti edelleen Busterin tapaan ostomoottori, Perkinsin nelonen, nyt tosin suoraruiskutteisena versiona. Ruiskutuspumpun vaihtuminen Boschis ta Simmsiksi ei kaikkia miellyttänyt. Pienimmästä dieseltraktorista eli Busterista tuli T 400, keskisarjan Boxerista T 600 ja suuresta Bisonista T 800. Isossa hirviössä räyhäsi uusi kuusisylinterinen Volvo-moottori. Luonnikkaastihan se siihen istuu. Ilmei sesti uusi ruokkija saikin Bolinderin alkuvaiheessa vähän sammaltamaan ennen kuin lastentauteja korjattiin. Vahvempi nyrkki 60-luvun puolivälin paikkeilla Volvon traktorimalleja pantiin uusiksi niin nimien, sisuskalujen kuin ulkomuodon puolesta. Vääntöön tai polttoaineenkulutukseen ei tehonnousun ainakaan myönnetty merkittävästi vaikuttaneen
Sukupolvenvaihdoksen aikaan kannattavuuslaskelman tekijä ihmetteli olemattomia korjauskuluja. Moottorin parantamisen ounasteltiin kuitenkin menevän hukkaan, ellei puoliuutuus ole muutoin houkutteleva. Ehkä peräpään painonsäätelyn vastineeksi nokalle sai telineen, johon mahtui kuusi 47 kilon painoa. Hydrauliikan nostovoima parani. Eivät ne ole niitä tarvinneetkaan. Kolme vuotta myöhemmin siitä tehtiin kaksi uutta turboahdettua versiota, takavetoinen T 810 ja nelivetoinen T 814. Neliveto tehtiin ruotsalaisten suurtilojen tarpeeseen. Pari kohtaa käyttäjien toivelistalta ruksattiin myös. Noin kolmen vuoden aikana valmistui 12 794 kappaletta T 600 -Volvoja. Lisäksi Volvojen kautta olen saanut paljon samanhenkisiä ystäviä. Turbotetulla takatuupparilla sen sijaan vastattiin Kanadanmarkkinoiden huutoon suuremman tehon puolesta. JANI HEIKKILÄ • maaja metsätalousyrittäjä ”Kun isä osti vuonna 85 toisen Volvon, meille naurettiin, ettei niihin saa enää varaosiakaan. Vuonna 1966 esitelty iso T 800 oli ensimmäinen kuusisylinterisellä moottorilla varustettu Volvon traktori. Siitä tulikin sen verran rakastettu, että parin vuoden ajan sitä myytiin enemmän kuin muita Volvon traktorimalleja. Siihen piti silti tehdä joitain muutoksia. Kuuttasatasta tehtiin vuoden 1970 puoli väliin asti. Ensimmäinen turbo Saman aikakauden suuren Volvo-uutuuden eli T 800:n tapasimme viime syksynä numerossa 7/24. Volvolla ei lähdetty tekemään kokonaan uutta moottoria vaan otettiin vanhasta nyrkistä vähän enemmän iskua. Sellaiset terveiset kaikille Volvojen omistajille, että huoltakaa koneitanne, sillä hyväkuntoisten arvo vain nousee.” 24 BM-VOLVO T 600 1968 & VOLVO BM T 810 1976. Muutoin traktori oli vanhan Boxerin kaltainen. Se syntyi rakkauden kesänä 1967, osapuilleen vuosi T 800:n jälkeen. Sarjan suurin T 800 oli vastikään pantu tykkänään uusiin kulmikkaisiin peltikääreisiin, ja pienempi traktori sai nyt saman käsittelyn. Silloin markkinoille tuli 650, joka oli sitten teknisestikin uusittu traktori. Turbotettuja dieselmoottoreita Volvo oli jo tehnyt muihin vehkeisiinsä, ja ison traktorin turboversiot olivat olleet suunnitelmissa kasisatasta suunniteltaessa. Jäähdytintä suurennettiin ja sen myötä koko nokkapeltiä, ja myös etuakselia piti leventää. Lisäksi nostolaitteen sai nyt toimimaan joko pelkällä vetovastuksen säädöllä tai yhdistetyllä vetovastuksen ja asennon säädöllä. Kasvava voima ja raskaiden työvälineiden parempi hyödyntäminen olivat toki yleisiäkin trendejä. Välimalli kelpasi T 600 oli ajateltu välimalliksi ennen keskikoon traktorin isompaa uudistamista
70-luvun puolessavälissä D50-moottori korvattiin uudella D60versiolla, josta saatiin 132 humman luku. T814:ssä oli alusta lähtien hydrostaattinen ohjaus, ja myöhemmin sen sai myös takavetoisiin 800-sarjalaisiin. Molempiin takavetoisiin malleihin tuli myöhemmin lisävarusteeksi pikavaihde. Ei Ruotsikaan siis vielä 70-luvulla ollut yli satahevosvoimaisten luvattu maa. Ällistyttävän ehjänä säilyneen Volvon työhistoriasta kielii vain tämä jykevän lokarin kolhu. Tällaisia kestävyyden kannalta tarpeellisia muutoksia ei jokainen valmistaja ole tehon lisääntyessä ymmärtänyt tehdä. Kuusisatasessa oli tyrnäksi todistetun kolmipyttyisen Bolinder-dieselin piristetty versio. Ensin turbokoneista otettiin irti 113 hevosta. Keskikastin kuusisatasta tehtiin vain kolmessa vuodessa liki 3 000 kappaletta enemmän kuin moninkertaisessa ajassa näitä kolmea isoa mallia yhteensä. Näitä isoja Volvo-malleja tehtiin vuoteen 1979 saakka. Kyntökitkaketjuja epäillään aiheuttajiksi. Kytkintä vahvistettiin, perään tuli järeämpää hammastusta ja vetoakselitkin jykevöityivät. Yhteensä niitä oli valmistettu 9 812 kappaletta, ja tuosta lukemasta 3 550 oli T 810-mallia. Nelivedon etuakseli oli lainattu BM:n nelivetoisesta pyöräkuormaajasta LM 640:stä. Vain uudet syöttövehkeet herättivät aluksi omistajissa närää. BM-VOLVO T600 MOOTTORI Bolinders 1113A, kolmisylinterinen diesel, iskutilavuus 3,78 litraa, teho 62 DIN-hevosvoimaa 1?950 kierroksella VAIHTEET 10+2 JARRUT rumpujarrut VOIMAN ULOSOTTO 540 kierrosta minuutissa ja ajovoimanotto RENKAAT takana 13,6–38 edessä 7,50–18 MITTOJA akseliväli 2?305 mm, pituus 3?520 mm, paino 2?910 kg 2/2025 25. Vielä harvojen herkkua Tehoa nostettiin tuotannon aikana pariin kertaan. Voima sille otettiin aluevaihteiston pienemmältä puolelta, joten etuvetoa pystyi käyttämään kahdeksasta vaihteesta vain neljällä pienimmällä. Sitten kierroslukua nostettiin ja hevosvoimia oli 119. T 800 oli silloin 13-vuotias ja turbomallit kymmenvuotiaita. Turbon suuremmalla väännöllä oli vaikutuksensa voimansiirtoon. Nostolaitehydrauliikka oli muutoin voimakkaissa traktoreissa edelleen heikonlainen
Tulevaksi suveksi ne entrataan, ja silloin kokonaisuutta pääsee ihailemaan. Yksi veli sanoi heti ensi kerralla, että jos tulitte traktoria ostamaan, tuli turha reissu.” Hintavampiakin tarjouksia Volvoista tehtiin kuin Janin ehdottama hinta, mutta lopulta asian ratkaisivat muut kuin taloudelliset seikat. Se on pahuksen tarkka säädettävä. ”Kävin muutaman kuukauden välein käyttämässä molempia traktoreita lämpimäksi.” Traktoreiden myyntiä alun alkaen vastustanut sisarus tuli vielä Janin luo tarkastamaan, kuinka Volvoja säilytetään. Heikkilän helmoihin Jani Heikkilän T 600 ja T 810 ovat kotoisin samasta talosta naapurikunta Aurasta. ”Minulla oli silloin vasta valmistunut talli, johon oli tehty pimennysverhot. Uudempi turbotraktori on renkaita myöten vuoden 1976 kuosissa. Aivan pikaostoksista ei kuitenkaan ollut kyse. ”Siihen mennessä pitää saada lokasuojat hiekkapuhallettua ja maalattua ja paikoilleen.” 26 BM-VOLVO T 600 1968 & VOLVO BM T 810 1976 BM-VOLVO T 600 1968 & VOLVO BM T 810 1976. 810:ssä on tallella edelleen molemmilla kyljillä säleikkösuojat. Ajan myötä myyjätkin taisivat huomata Janin olevan tosissaan Volvojen hoivan suhteen. Kyllä se sitten kelpasi.” Volvoja oli tosiaan säilytetty. Takatuuppariturbo tehtiin Kanadan-vienti mielessä, nelivetoversiota taas oli kaipailtu koto-Ruotsissa. ”Tässä on eräänlainen rumpu ja siellä paisuttajat. ”Heidän vajassaan oli ikkunat peitetty, etteivät traktorit virttyneet”, Jani puhelee. Molempien menekki oli vielä 70-luvulla suhteellisen pientä. Janin isä kätteli kaupat kuusisatasesta ja Jani osti 810:n. Ei osu käsi vahingossakaan laturin hihnaan. Hara-hytissä on ilmanvaihto tarpeen, muuten tulee helposti kuumat paikat. ”Ensi kesän Okra-näyttelyyn viedään parin harrastajakaverin kanssa Volvo-rivistö”, Jani suunnittelee. Vanhemman traktorin mittariin on saatu viitisentuhatta tuntia, turbossa ei ole tunteja kahtakaantuhatta. Ker ran maantiellä oli polkimet yhdessä. Vuosi sitten Jani osti 600:n isältään. Sitten ei lämmennyt enää.” Etulokasuojatkin ovat tallessa, mutta niiden maalipinnassa on vähän sanomista. Ir ro tin polkimet toisistaan, ja toinen poljin nousi sentin verran ylemmäs. Toi sen puolen jarru alkoi lämmetä. ”Siellä oli silloin kolme vanhaa sisarusta. Kuumat paikat ja tarkat säädöt Näitä yhä tehtaan maalissa hehkuvia koneita kelpaa katsella. ”Tein kauppaa yli kymmenen vuotta”, Jani kertoo. ”Kun kesäkuumalla penkin alla lämpiää reilu sata litraa öljyä, traktori on aikamoinen sauna.” 800-sarjan Volvojen yksi erikoispiirre on Janin mukaan herkkyyttä vaativat jarrut
Se lähtee laiskasti käymään mutta ei sammu helpolla. ”Hydrauliöljyn tilavuus on tosi pieni. Se ei meinannut millään riittää halkomakoneeseen, ja säiliö piti pistää vähän ylitäyteen.” Näyttelyiden lisäksi Jani käy traktoreineen muiden seutukunnan Volvo-ihmisten kanssa kevätajeluilla. ”Kerran kun ajettiin Aurassa, soitin niille vanhoille sisaruksille. He tulivat tien varteen vilkuttamaan, kun traktorit menivät ohi.” Kyllä suomalainen sentään voi tuntea merkillistä kiihkoa vanhaa rautaa kohtaan. Tukevaa lokaria on täytynyt lyödä lujaa, että sen on saanut taipumaan. ”Edelliset omistajat olivat käyttäneet kyntökitkoja, ja renkaat olivat vähän kuluneet”, Jani sanoo. Paljon muuta ei ole siihenkään tarvinnut uusia kuin takakumit. VOLVO BM T810 MOOTTORI Volvo TD50, kuusisylinterinen turboahdettu diesel, sylinterin halkaisija 95,25?mm, iskun pituus 120 mm, iskutilavuus 5,13 litraa, teho 113 DIN-hevosvoimaa 2?150 kierroksella (myöhemmin 119 ja 132 hevosvoimaa) 70-luvun puolivälistä lähtien Volvo TD60, eroina edeltäjään sylinterin halkaisija 98,43 mm, iskutilavuus 5,48 litraa ja teho 136 hevosvoimaa VAIHTEET 8+2 JARRUT kuivat levyjarrut VOIMAN ULOSOTTO 540 ja 1?000 kierrosta minuutissa eri akseleilla ja ajovoimanotto RENKAAT takana 18,4–38 edessä 11,00–16 MITTOJA pituus 4?240 mm, akseliväli 2?700 mm, paino 5?920 kg ”Vajassa oli ikkunat peitetty, etteivät traktorit virttyneet.” Kauneus syntyy virheestä Pienemmästä Volvosta on otettu pois putkikehikko, sen reiät näkyvät lokasuojissa. Luultavasti kyntökitkoista on peräisin Volvon ainoa kauneusvirhe, lommo toisessa lokasuojassa. Moottorin sitkeyttä Jani kehuu. Tuntimittari sen kertoo, ettei 810 ole paljon joutunut raatamaan. ”Tämä on vähän kuin 25-Zetor, oikein pitkäiskuinen. Kauhea vääntö näissä on.” Nestepainelaitteissa taas on rajoitteensa. 810 on sillä keinoin päässyt tervehtimään entistä perhettään. Turboversiota varten 800:n keulapeltiä piti leventää, samoin etuakselia. 27 2/2025
Arrakoski VAHVAT VIISVITOSET ZETOR 5511 X 3 Yli 50-vuotiaat Zetorit liikkuvat päivittäin Tuomas Nikulan pihapiirissä. Zetorit ovat olleet talossa pitkään, ne on hankkinut aikoinaan Nikulan isä Arvo Kuortti. Metsäpalsta pienen ajomatkan päässä tarjoaa myös työtä isännälle ja työkoneille. Zetor oli lujilla ojankaivuissa ja levikepyörät ”nastoineen” olivat tarpeen. 28
29. Uusiakin osia saa edelleen hyvin. Nikula kehuu Zetoreiden olevan helppoja ja yksinkertaisia korjata. Nikulan neljästä Zetorista kolme on käytössä. Teksti: Lea Lahti · Kuvat: Virpi Miettinen P adasjoen Arrakoskella tilaansa pyörittänyt Arvo Kuortti urakoi ojankaivuuta 30 vuoden ajan. Haasteellisia kaivuuolosuhteita varten Kuortti teetti Tapanisen pajalla Padasjoen Maakeskessä vanhoista rautapyöristä metalliset levikepyörät. Tuolloin ei kaivinkoneita vielä paljon ollut, joten ojankaivuulle oli kysyntää. Urakointi tapahtui Zetorin vetämällä OjaViskalla. Kuortti urakoi kymmenillä paikkakunnilla pääasiassa Hämeessä. Peltoa raivattiin, ja viljelyksessä jo oleville pelloille avattiin sarkaojia. Arvon suunnittelema risunajopankko on laitettu työntövarrella kiinni koslaan eli takakuuppaan. Levikepyörien avulla ojankaivuu onnistui niin liukkaalla savimaalla kuin upottavassa suopellossakin. Mies hitsautti niihin kupit, joihin sai laitettua puupölkkyjä ”nastoiksi” sekä pitkittäin että myös poikittain. Arvo ajoi traktorillaan työkohteisiin ja takaisin. OjaViskaa valmistaneen Syväpajan (myöhemmin Ylö-tehtaat) historiasta ja sen valmistamista koneista on kerrottu Vanhat Koneet -lehden numerossa 5/2018. Nikulan isä on rakentanut auton vanteista vaijerikelan, jonka avulla juontovaijerit ja -ketjut kulkevat kätevästi mukana. Oja-Viskan etuna oli nopeus, sillä se viskasi ojasta tulevat maat pellolle eikä niitä tarvinnut erikseen levittää. Näin saatiin lisää pitoa ja kantavuutta. Yksi on siirtynyt varaosakoneen virkaan. Kolme kovaa konetta Arvo Kuortista on jo aika jättänyt, mutta tilan ja Zetorien tarina jatkuu Arvon pojan Tuomas Nikulan isännyydessä. Joskus työkeikkoja oli kauempanakin, jopa Pohjanmaalla saakka. Tuomas on hiljattain tehnyt tilakaupat kotitilastaan. Sitkeävetoinen Zetor oli sen pariksi hyvä valinta
Toisen perässä on omavalmisteinen vaijerikela sekä kippaava takakuuppa, jota Tuomas kutsuu koslaksi. Koslaan saa helposti kiinnitettyä juontopankon. Puut vedetään metsästä traktorin voimalla. Kun käytössä on kolme traktoria, ei perässä olevia työkoneita tarvitse tämän tästä irrotella. Pihasta lähtiessä ei enää tipu lumipaakkuja tielle”, Tuomas lisää. ”Isäni sanoin: Joka ei vanhaa arvosta, ei uuttakaan ymmärrä.” ZETOR 5511 MOOTTORI Z5101, nelisylinterinen nelitahtinen nesteja?a?hdytteinen suorasuihkutusdiesel sylinterin halkaisija 95?mm, iskun pituus 110?mm, iskutilavuus 3?120 cm 3 teho 55 DIN-hevosvoimaa 2 200 kierroksella KYTKIN kuiva 11-tuumainen kaksoiskytkin VAIHTEET 10+2, nopeudet 1,2–29,5 kilometriä tunnissa VOIMANOTTO 540 kierrosta minuutissa ja ajovoimanotto, paikalliskäytössä myötäpäivään viisi nopeutta ja yksi vastapäivään JARRUT nestetoimiset rumpujarrut RENKAAT edessa. Vanteen sisälle voi tarvittaessa heitellä kiviä painoksi. 7,50 x 16 HYDRAULIIKKA tuotto 20 litraa minuutissa, nostoteho 1?400 kg, painonsiirto MITTOJA pituus 3?485 mm, akseliväli 2?257 mm, leveys 1?740?mm, korkeus 2?400 mm, maavara 415?mm, paino vakiovarusteilla 2?520 kg VALMISTUAIKA JA -PAIKKA 1966–1972 Ts?ekkoslovakia Paineilmakomperessori on osittain piilossa vasemmassa reunassa. Mossen käsijarrusta tehty pysäytin varmistaa, ettei vaijeri pääse kokonaan irti vanteelta. Lanan päälle on hitsattu kuorma-auton vanne. Lisälaitteita Arvon toteuttama vaijerikela on kiinnitetty koslan takasermiin. Kaikki neljä Zetoria ovat mallia 5511 aikaväliltä 1968–1972. Tuomas on tyytyväinen jo vuosikymmeniä käytössä olleeseen Tuiskulan Rautarakenteen valmistamaan TR-lumi linkoon. Lingon sisäseinämiin on kiinnitetty isot levyt kestävää muovia. Muovin etuna on se, että nuoskalumi ei tartu kiinni samalla tavoin kuin metalliin. ”Kun pysäyttää nivelakselin, irtosiivet kalahtavat rämähtäen yhteen ja tiputtavat sisällä olevat lumet pois. Uusiakin osia saa edelleen hyvin. Kaksi autonvannetta on hitsattu yhteen, ja juontovaijerit saa kelattua niiden ympäri. Traktoreista kolme on liikennevakuutettuna ja yksi toimii varaosien luovuttajana. ”Maanviljelystä ei tilalla enää ole, mutta metsässä riittää kyllä työtä”, Tuomas kertoo. Nikula kehuu Zetoreiden olevan helppoja ja yksinkertaisia korjata. Lingon sisällä heittosiivet liikkuvat vapaasti ja päästävät hyvin jääkokkareet, kivet ja oksanpätkät kulkemaan läpi. 30 ZETOR 5511 1966–1972. Polttoainelaitteet oikealla. Kolmanteen Zetoriin vaihdellaan omavalmisteista lanaa ja TR-lumilinkoa tarpeen mukaan. Polttoaineen hienoja karkeasuodattimet alareunassa. ”Jos soitan ennen viittä huoltofirmaan Sei näjoelle, hyvällä tuurilla saattaa jo seuraavana päivänä olla osat kotona”, Tuomas kehuu. Traktoreista tehtiin kaupat jo Arvon elinaikana. Yhdessä Zetorissa on puunhalkaisuruuvi. Vanteeseen on myös kätevä kerätä tieltä liian isot murikat pois
Laturin päässä oleva laikka pyörii. Käytössä olevat traktorit on vuosien saatossa perin pohjin testattu ja hyväksi havaittu. Zetorissa on myös oman aikansa edistyksellinen lisälaite, paineilmakompressori. Ominaisuus on tarpeellinen esimerkiksi silloin kun halkaisee ruuvilla kieroa, kovaa tai oksaista puuta. Kääntöjarrulla se menee ympäri paikallaan. Sekin on perinteisesti kuulunut Zetorin vakiovarusteisiin. ”Ei ole tarvinnut muttereita kiristellä”, neljän 5511:n omistaja toteaa tyytyväisenä. Koneen vaihteistosta löytyy myös tavanomaista hitaampi ykkösvaihde. Sillä lailla ruuvi pyöräyttää jumittuneen puun irti”, Tuomas kertoo. Monta hyvää ominaisuutta Tuomas kertoo, että Zetor 5511 on näppärä kääntymään. Paineilman avulla pystyy työmaalla metsässä putsaamaan esimerkiksi moottorisahaa tai täyttämään renkaan. Pääasiassa polttopuut tulevat omaan käyttöön, mutta jos joku on kysynyt, olen myynytkin.” Polttopuita tehdessä Nikula katkaisee rungot metrin mittaisiksi pätkiksi. Arvo Kuortti Zetorin ohjaimissa. Tuomaksen mukaan työturvallisuus ei ole ihan täydellinen sen kanssa, mutta varovaisesti käytettynä se on kyllä kätevä lisävaruste. Tehtiinkö Tšekkoslovakiassa maanantaikappaleita. Arvon käyttämä Oja-Viska on edelleen tallessa, vaikka se jo sammaloituukin käytön puutteessa. ”Kun traktori sammuu ja puu jysähtää kiinni halkaisuruuviin, laitan ajovoimanoton päälle ja peruutan. Puuruuvi on tehdastekoisesta ruuvihalkaisijasta kehitelty. Tuomas on todennut traktoreidensa olevan taloudellisia ja kuluttavan vähän polttoainetta. Tasauspyörästön lukko helpottaa liikkumista epätasaisessa maastossa. ”Kun pölkyn päähän tekee viisteen ja siitä tuuppaa koslan huulilevyllä kiveä vasten, saa pölkyn halkeamaan kahtia”, Tuomas esittelee. Toisinaan puunrungon alaosasta tulee ylisuuria painavia pölkkyjä, joita ei sellaisenaan saa nostettua ruuvihalkaisijaan. Smirgelin avulla pystyy teroittamaan työkaluja vaikka keskellä metsää. Isäni sanoin: Joka ei vanhaa arvosta, ei uuttakaan ymmärrä.” 2/2025 31. Oja-Viska oli käyttökelpoinen laite. Tästä on hyötyä ahtaissa paikoissa esimerkiksi lumitöitä tehdessä. Zetoreiden laadusta kuulee monenlaista. ”Olen oikein tyytyväinen näihin koneisiin enkä haaveile uudempien hankkimisesta. Laturin päähän kiinnitetty laikka toimii smirgelinä ja mahdollistaa työkalujen teroittamisen metsässä ollessa. Selkä säästyy turhalta kumartelulta, kun ei tarvitse koukkia halkaistuja puita maasta. Halkaisuruuvin kelkkaan on tehty kaareva lisälaita, joka estää halkaistua puuta putoamasta maahan. Nikulan kokemuksen mukaan ainakin hänen Zetorinsa on kasattu huolellisesti. Zetorin ulosottoakselin saa pyörimään myös vastapäivään. Hytin edessä oikealla puolella oli kiinteä pellistä tehty kotelo, jossa pesuri kulki mukana. Se kävi tarpeettomaksi, kun ojankaivuun kysyntä hiipui kaivinkoneiden yleistyessä ja salaojituksen suosion kasvaessa. ”Zetorin saa menemään niin hiljaa, ettei ihminen pysty sen hitaammin kävelemään”, Tuomas vakuuttaa. Puolikas pölkky on jo huomattavasti helpompi nosteltava, ja sen saa pienittyä ruuvihalkaisijalla. Oja-Viskan käytössä ominaisuus on ollut varsin tarpeellinen. ”Jos on sopivan kokoista puuta, saan tehtyä päivässä neljä mottia. ”Isällä oli aikanaan myös traktorikäyttöinen painepesuri, jolla sai pestyä traktorin ja Oja-Viskan puhtaaksi ennen maantielle lähtöä”, Nikula muistelee
Valinnanvaran vähyys vaikutti Zetorin suosioon, mutta olihan traktorissa toki hyviä käyttöominaisuuksia. Laatu ilmeisesti parani nimen myötä, sillä Vakola antoi 3511:n kestävyydelle arvion tyydyttävä. Telaversioitakin tehtiin. Uudet mallitkaan eivät parantaneet Zetorin myyntiä Suomessa. Nelivetoinen versio 5511:stä oli 5545. ISOMMAN SARJAN IMUSSA Vuonna 1966 mallistoon lisättiin iso traktori, 55-hevosvoimainen 5511. VARUSTELTUJA VAAN EI VIIMEISTELTYJÄ Zetorien myyntikäyrä kääntyi laskuun 50luvun lopulla, kun länsitraktoreita alkoi rantautua niemellemme. Tehokkaat ja kulmikkaat Crystal-sarjan Zetorit ja niiden rinnakkaiset Ursus-mallit alkoivat myydä Suomessa hyvin 70-luvun lopulla, kun edullisille isoille nelivetoisille traktoreille löytyi kysyntää. Mo ni puo linen voimanotto pyöri paikalliskäytössä molempiin suuntiin. Vähän myöhemmin vanhat mallit nimettiin uusimman mukaan uudestaan niin, että niidenkin toinen numero oli viitonen. Omistautuneesta edus tajasta huolimatta Zetoreiden suosio ei tuolloin mainittavasti kasvanut. Kun Hankkijasta tuli Massikan traktoreiden maahantuoja 60-luvun alussa, muut merkit saivat väistyä. ZETOR 32 ZETOR 5511 1966–1972. Niinhän sitä kerrotaan, että oikein kylmällä kelillä Zetorin pyrstöllä sai pyöräytettyä muut traktorit käyntiin. Sitä kaupattiin suomalaisillekin, mutta nelikkoZetorien kissanpäivät täällä olivat vielä edessä päin. Se oli edeltäjiä räyhäkkäämmin muotoiltu. 60-luvun alussa Zetor sitten esitteli uuden UR1-mallisarjan, johon kuului kolme mallia 2011, 3011 ja 4011 teholuokissa 22–45 hevosvoimaa. Ja niin myös UR1-sarjan taas kerran uudistuneet mallit pääsivät nauttimaan uuden suosion hedelmistä. 5511 näytti edellisiä Zetoreja päällekäyvemmältä. 5511:ssä oli järeä etuakseli ja etupään jousitus. Suosituimmissa 25Aja 25K-malleissa oli dieselmoottori ja vakiovarusteena muun muassa tasauspyörästön lukko. Suomessa se on tuntematon, täällä oli täkäläiset ohjaamot. Lisäksi Zetor-mallit olivat jo iäkkäitä. Tuolloin uusi perisuomalainen maahantuoja Kesko toi Zetorille uutta hyväksyntää. Jarrupolkimia oli tuttuun tapaan kaksi, kun edeltäjissä piti vivulla valita yhden polkimen toiminnoksi joko jommankumman puolen kääntö tai ajojarru. Zetorista ei tykkänään luovuttu, mutta vuonna 1962 se sysättiin tytäryhtiö Farmerin kapoisemmille harteille. Pienimmällä vaihteella mentiin ryömintänopeutta. Tehtaalaisella hytillä myyty 5511 oli kylkinumeroltaan 5611. Hankkijan edustus ja kauppapoliittisesti hyväksyttävä kotimaa takasivat, että niitä oli saatavilla. Vanhempi mallisto sai sen mukaiset nimet ja pian ulkomuodonkin. Tuomas Nikulankin traktorista löytyvä kompressori oli lisävaruste. 60-luvun lopulla maahantuonti otettiin suomalais-tšekkoslovakialaisen Moto-Ze torfirman huomaan. Aiempien perusominaisuuksien lisäksi uusissa Zeto reissa oli kymmenen vaihdetta eteen ja kaksi taakse, kaksoiskytkin, hydraulikäyttöiset jarrut ja nostolaitehydrauliikassa painonsiirto. Sarjan keskimmäinen traktori 3011 arvioitiin Vakolan testissä kes tävyydeltään hyvin huonoksi. Vaihtelevaa suosiota Z etor oli 50-luvulla Suomessa myydyimpien traktoreiden joukossa. Kahta suurinta traktoria sai nelivetoisinakin, mutta Suomeen niitä ei tuotu. Nelivetoversio 5545 oli sekin Suomessa tarjolla. Varusteluettelo oli komea
-61 • Peto takakuormaaja • Hardi 1500L kasvinsuojeluruisku • Käytetty estre niittokone • Lumilinko 700€ Käytetyt traktorit ja koneet: HUOM! UUSI OSOITE ON SEPÄNPELLONTIE 9 Vanhojen traktoreiden, autojen ja työkoneiden mekaanisten syöttö pumppujen korjausta 40 vuoden kokemuksella. Myös starttimoottoreiden korjaukset. -65 • IH 434 -69 • Käytettyjä auroja ja äkeitä • F20 bensakoneella. PITÄSKÖ SE HALLI TEHÄ NY HETI KEVÄÄLLÄ www.traktoriosa.fi PORIN TRAKTORIOSA KY, Sepänpellontie 9, 28430 Pori (02) 635 1888, 0500 808 007, 0400 808 007 Porin Traktoriosa Ky on vuodesta 1988 alkaen toiminut alansa ammattilainen. 37 90 Tilaa kirjat osoitteesta: supermarket.fi 37 90 Rasvanäppien olohuoneet Kirjassa esitellään yli 30 persoonallista suomalaista yksityisihmisten omistamaa autotallia. 15 000 € • DB 990 vm. 212 sivua.. Deeren Deeren alkuperäisvaraosat ja lisävarusteet Myös vanhemmat ja erikoisemmat mallit, purkuosat, JD oheistuotteet ja öljyt, ja Castrol öljyt. Runsas kuvitus. Konehuolto T. Uuron Sähkö ja Dieselkorjaamo Oy Heinävedentie 21, 83100 Liperi 040 510 9098 Juha Keronen Klassikoita ja visioita! Olympiavuoden klassikot Tarinoita 1952 automalleista. • Traktorinvaraosat, tarvikkeetjarenkaat. 0500-226 028 www.konehuoltolaukkanen.fi ONKO ROMUT HANGES. 212 sivua. Laukkanen Oy Pyhällöntie 41, Lieto • Puh. Upea kirja Suomen autoistumisesta olympiavuonna. Kattavan palvelumme piiriin kuuluvat hyvät valtakunnalliset kontaktit. • Aurojenmuovisiivet • Aurojenjaäkeidenkulutusosat • Nivelakselitja-osat • Deutz Fahr DX4.30 4-veto, ajettu vain 2 800 h. • Zetor 25 A -58 • Nuffield 10/60 • Fort Begoraro ja Taarup hammaspyöräkoneet varaosina • Mobiilinosturi Volvo BM 693, Hyvä! • Venäläinen teli-akselisto • Käytettyjä traktorin renkaita hyvä valikoima! • Uusia ja käytettyjä perälevyjä • Jykevä perälevyt, kaikki mallit • John Deere 2130 -79 • Japa 700 klapikone kuljettimella • Fiat 411 vm. Runsas kuvitus. Tuotteitamme ovat mm
Se kuitenkin syntyi liian myöhään. Timo Iso-Kuortti on tehnyt Patulla suurimman osan elämäntyötään. Pertunmaa 34. SUOKUKKO PATU M100 -METSÄKAIVURI Patu on Keslan valmistama kaivinkoneharvinaisuus, joka liikkuu miltei vetten päällä
Jaa miksei. Teksti ja kuvat: Kauko Ollila P ohjoiskarjalainen Kesla tunnetaan monenlaisten puunkorjuukoneiden tekijänä. Ja olisi siitä menestys varmasti tullutkin, ellei maailma olisi äkkiä radikaalisti muuttunut. Timo myös tunsi henkilökohtaisesti Mikko Vuorisen, aiemmin Lännen konepajapäällikkönä työskennelleen ja sittemmin Keslalle tuotepäälliköksi M100:n kehitystyötä johtamaan palkatun miehen. Kyse oli yritystoiminnan riskistä, johon emme konkreettisesti voineet vaikuttaa. 35. Kunnostusojituksen varat jäädytettiin lähes totaalisesti 1990-luvun laman myötä. Yksi Maasmi MM100 ehdittiin saada valmiiksi”, kertoo Mikkonen. No niitä ei tarvita. Kone lähti ydinporukan käsistä urakoijille. Kuten nimestä huomataan, sekä eteläsavolainen sijainti että peltokoneiden toimiala ovat sittemmin muuttuneet. Vuorinen kehitteli ennen Patu-aikoja Oulun seudulla pyhäjärvisen koneurakoitsija Taisto Mäntysen kaivinideaa, ja mukana suunnittelussa oli sikäläinen konepajamies Markku Mikkonen. Niistä toinen on edelleen, 30 000 työtunnin jäljiltä, täysissä voimissaan. Patu on pyörivän kaivinkoneen ajatuksella ja tekniikalla rakennettu, vaikka se muistuttaakin traktorikaivinta. Näitä Patu M100 -metsäkaivinkoneita ei enää ole montaa, eikä niitä montaa aikoinaan tehtykään. Kesla kokeili M100:n kaivinlaitteen paikalla myös Foresteri-nosturiin perustuvaa harvesterisovellutusta. ”Perustettiin Maasmi Oy, saatiin kauppaja teollisuusministeriön sekä kehitysaluerahaston tukiakin, mutta sitten ministeriön kansliapäällikkö Bror Wahlroos veti tuet pois. Jäykistyvä etuteli pärjää telojen avulla hienosti muodostaakseen kaivettaessa tarvittavan tuen. Alun alkaenhan Keslan nimi oli Rantasalmen raivauskone. Kesla koetti 80–90-lukujen aikana onneaan myös kaivinkonevalmistajana. Yhtiön historiassa minkään muun tuotteen kanssa ei tehty niin perusteellista taustatyötä kuin tämän metsäkaivukoneen. Konepaja Keslaa pitkään niin toimitusjohtajana kuin hallituksen puheenjohtajana palvellut Esko Paajanen kertoo asiasta firman 50-vuotishistoriikissa Riihipajasta metsäteknologian moniosaajaksi: ”Patu M100:sta odotettiin paljon, koneesta piti tulla Kesla-yhtiölle huipputuote. Konetta ehdittiin myydä noin kymmenen kappaletta, kunnes koko hanke hyytyi täysin.” Länneltä Maasmiin ja Patuksi Timo Iso-Kuortti Pertunmaalta on tehnyt kaivinkoneurakoitsijan elämäntyöstään ison osan Patu M100 -metsäkaivinkoneilla. Missäs ne tassut
Mutta sitten tulivat ympäripyörivät moniin sen töihin. Patun pysähtyessä etutelin nostosylinterit toimivat automaattisesti lukkosylintereinä, jolloin koko telasto toimii vastapainona. Hydraulisesti esiohjatun kaivimen liikkeet ovat nopeat ja vakiot kuormituksesta ja samanaikaisten työliikkeiden määrästä riippumatta. Miehekäskin repeää Timon nykyinen Patu M100 on miehen toinen, aivan viimeisiä, vuodelta 1996. Saarijärveltä kone myytiin hiljattain, emme tiedä minne. Valmet olisi ostanut koneidean mutta ei yhtään tekijää. Muutamat käyttäjät Masinistija Kaivinkoneet.com -palstoilla kuvaavat Patua aikansa huippukoneeksi ja sen menokykyä suolla mahdottomaksi. Pehmeällä kaivettaessa teli voidaan säätää lähelle alaasentoa, jolloin kantava telapinta-ala kasvaa. Kesla osti piirustukset ja Mikon, ja Maasmi päätyi Keslan jatkokehittelyyn. Ainut proto saattaa olla nyt Lapissa. Kaiken kaikkiaan Patu M100 olisi saattanut päätyä pidemmäksi teknotarinaksi, jos se olisi tullut markkinoille kymmenen vuotta aiemmin. Niitä edelsi juuri Länkkärin S10. Maasmi Oy päätyi konkurssiin. Sen lisäksi molemmat käyttävät hydrostaattisen voimansiirron ja kaivintoimintojen pumppuina saksalaisen Linden tuotteita. 36 PATU M100. Tiettävästi Patu M100:n ensimmäinen proto valmistui loppuvuodesta 1987, myynti alkoi seuraavana vuonna ja viimeinen valmistui 1996. Kojetaulu on niin sanoaksemme nurin perin, nokan puolella ei ole mitään. Automaattinen hydrauliikka mahdollisti maastoa myötäilevät asennot ja liikkeet. Siinä ei tarvita normaalioloissa tukijalkoja. Keslalaisen kaivuominaisuudet saavat mairittelevia arvioita: ”Ylipitkillä teloilla varustettu, ilman kaivutukia oleva kaivuri suoriutui moitteettomasti kaivutyöstä. Patun telaratkaisu on kuitenkin erilainen, ja jotkut näkevät siinä elimäkeläisen Paavo Tuomisen 1960-luvulla päivänvalon nähnyttä Dinosaurusta. Yksi harvoista ja huono-onnisemmista valmistetuista Patun M100-yksilöistä toimii Timon silmäterän varaosalähteenä. Ojitus-mätästyksessä maiden siirto jopa 90° sivusuunnassa sujui vaivattomasti. Kesla-historiikin mukaan konetta myytiin vain noin kymmenen kappaletta, mutta eräiden tietojen mukaan osa valmistetuista palasi tehtaalle päivitykseen ja ne myytiin edelleen uusilla sarjanumeroilla. Tällä hetkellä niitä on Timon yksilön lisäksi liikkuvina ainakin Mäntyharjulla, ehkäpä perin neljä kappaletta. ”Olisi se alempikin paine riittänyt, silloin ehkä joiltakin remonteiltakin olisi säästytty.” ”Kone oli ensin Mäntysellä ja sitten se päätyi minulle ja Jari Kanaselle, joka sillä paljon mätästi ja kaivoi”, kertoo haapavetinen Eero Koirikivi. Olennaisin ero Lännen koneisiin on Patun tassuttomuudessa. Toisaalta jonkun mielestä Patulla ei sitten muuhun kuin suo-ojitukseen pystynytkään. Dinojenkin perintöä Ulkonäöllisesti Patu M100 muistuttaa paljon Lännen S10ja S30-kaivureita. Traktorikaivin pyöriväisen ajatuksella Metsätehon kokeiluraportissa vuodelta 1992 sanotaan, että Patu on ” Suomessa kunnostusojitukseen kehitetty erikoiskone.”. Koneen hinta oli vuonna 1992 noin 600 000 markkaa. Kesla kokeili Patun kaivinlaitteen tilalla vuonna 1988 ostamansa joensuulaisen Foresterin nosturia harvesterin töissä, mutta vain kokeili. Tämä yksiö on palvellut Timon työhuoneena lähes 30 vuotta ja yli 30?000 tuntia. Kaivimen esiohjauksen vipujen ergonomia on Timon omaa tekoa. Maaston upottavuus ja epätasaisuus eivät muodostuneet kaivutyön esteeksi. Kone ei huojunut missään työvaiheessa.” Tavallaan Patu M100 onkin pyörivän kaivinkoneen ajatuksella ja tekniikalla rakennettu, vaikka se muistuttaakin traktorikaivinta. Patussa myös ajomoottorit ja navat ovat Lindeä, kun Länkkärissä navat tulivat NAFilta. Jopa 30 myydystä koneesta puhutaan. Metsähallitus oli kuitenkin jo ehtinyt esitellä Maasmia Pohjoismaisessa metsäkongressissa kesällä 1986
110 hevosvoimaa HYDRAULIIKKA Linde, yksi säätötilavuuspumppu sekä ajolle että kuorman tuntevalle kaivu ohjaukselle napamoottorit takapyörissä, kolminkertaiset napa-alennukset, hydraulinen esi ohjaus kaivu toiminnoille tuotto 220 l /min., paine (kaivu) 280 bar SÄHKÖ JÄRJESTELMÄ 24 v KAIVULAITE ojakauhat 500–600 l, kauhan murtovoima 80 kN, kaivulaitteen kääntökulma 182°, kaivusyvyys4?400mm, ulottuvuus taka-akselista 7?600mm,ulottuvuus kääntöakselista 6?550 mm MITTOJA suurin leveys vakioteloin2?860mm, korkeus2?980 mm, kokonaispituus kauha ylhäällä7?350mm,paino ojitusvarustein10?500 kg, poltto aine säiliö 600 l, pintapaine telojen kanssa 21,0 kPa VALMISTUS 10–30kplvuosina 1988–96, määrä tulkinnanvarainen vanhojen koneiden päivityksen takia HINTA vuonna 1992 noin 600?000markkaa TIMO ISO-KUORTTI • pertunmaalainen koneurakoitsija kohta 61 vuoden ajan. Kerran kävi nokka niin syvällä, että vesi meni pellin yli. Fiat/Ivecon kuutosdiesel on teettänyt töitä, jos sitten tovin palvellutkin. Nyt on pellin alla taas se alkuperäinen voimalaite korjattuna.” Onko muita heikkouksia. Patu M100 vuodesta 1987. Kun Iso-Kuortti vertaa Patua ja Länkkäriä, hänestä Patu on miehekkäämmin tehty. PATU M100 MOOTTORI 5,9-litrainen Iveco, n. Yleensä nivellaakeri hajoaa, kun se leikkaa kiinni. Hydrauliikkaventtiilistön karojen uudet tiivisteet piti nekin hankkia epätyypillisistä paikoista. Toinen Patu pukkasi keulasta hiukan, ja työ jatkui, kertoo Timo Iso-Kuortti. Olisi se alempikin riittänyt, silloin ehkä joiltakin remonteiltakin olisi säästytty.” Sorvi oltava Timo Iso-Kuortti toteaakin, että Patun omistajalla pitää olla sorvi itsellä. Sittemmin muun muassa useita omia Valmet/UkkoMestari-kaivimia. Motto: ”Sääliä saa ilman edestä, kateus pitää ansaita.” ”Vaihdoin ensimmäisen Patun seitsemän vuoden jälkeen uuteen, kun ajattelin, että kohta näitä ei enää saa”, Timo perustelee. ”Hydraulisylinterien boksit, eli ne turpamollukat, joiden lävitse kromattu männänvarsi tuikkaa, hajoavat välillä, varsinkin jos niissä on hiukankin klappia ja boksi pääsee liikahtamaan, kun mäntä menee pohjaan”, Timo kertoilee. ”Moottori on kaksi kertaa laakeroitu ja männät on samalla uusittu. Koneesta on Timon mielestä tehty hieman tunnoton omille voimilleen. Sen sijaan toisen ajomoottorin vetoakselien boorit ovat hajonneet ja napojen tiivisteitä on pitänyt vaihtaa. Silloin on sylinterin turpaan sorvattu isompi kierre – ja taas menty. Olen polttanut vanhat pois ja pannut tilalle uuden laakerisilmän. • päätyönä metsäja suo-ojitukset, mätästykset sekä laikutukset Työ alkoi kotitilalla isän hankkimalla Valmet 361/Hydromaster-yhdistelmällä. Ensimmäisellä moottorilla ajoin 17 000 tuntia ennen re mont tia, sitten otin ja korjasin elimenluovuttajakoneesta voimalaitoksen ja ajoin sillä 14 000 tuntia. ”Kaivupaineet olisivat saaneet jättää 260 baariin, mutta Mikon mielestä piti olla 280. 2/2025 37. Ja niin kävi kuin Timo ajatteli. ”Silti tapit ja puslat ovat oikeastaan kaikki joskus revenneet. Ja niitä on tässä vehkeessä monessa paikassa.” Jotakin Timon koneen hydrauliikan laadusta – ja hyvästä huollosta – kertoo, että kuorman tuntevan systeemin aksiaalimäntäpumppu, joita siis on vain yksi koko koneessa, on täysin koskematon vielä 30 000 tunnin kohdalla. ”Eipä tässä huoltomiestä ole tarvittu takuun loppumisen jälkeen.” Timon koneen napojen planeetta-alennusten laakerit on vaihdettu, itse asiassa suurin osin tehty ja teetetty, kun vastaavia ei saanut enää varaosina
Niinpä Sisu SA-110 -projekti jäi kuuteen valmistuneeseen yksilöön. PROTOTYYPIKSI JÄÄNYT SISU SA-110 1986 Sisu suunnitteli 80-luvulla armeijan käyttöön kevyen maastokuorma-auton, joka jäi proto asteelle korkeiden valmistuskustannuksien tähden. Kehitettävääkin oli, sillä panssarointi nosti omapainoa ja heikensi siten vetokykyä. Teksti ja kuvat: Ari Perttilä. Forssa 38 Pikaesittely Prototyyppi varustettiin kippilavalla, mikä helpotti pääsyä moottoritilaan, mutta samalla se lisäsi auton monikäyttöisyyttä testien aikana. Hyvät maastoominaisuudet edellyttivät jousitukselta reilua liikevaraa, joten eteen valittiin kierrejouset ja taakse paraabelijouset. Vaihtoehtoiseksi voimanlähteeksi valittiin ilmajäähdytteinen Deutz BF6L-913C, joka liikutti ajokkia 158 hevosvoiman teholla. Vaihteistona oli viisiportainen ZF S535 -manuaalivaihteisto, jonka jatkeena oli kaksiportainen jakovaihteisto. Lupauksista huolimatta Puolustus voi mien ajoneuvokauppa jäi autossa esiintyneiden puutteiden vuoksi toteutumatta. Valmetin moottori oli tehoton, ja epäsopivat välitykset lisäsivät melutasoa ohjaamossa. Yksi näistä autoista on saanut uuden elämän Hämeen Mobilistien talkootyöllä. Se antoi militäärikäytön edellyttämää sirpalesuojaa. Puo lustus voimille toimittujen autojen ohella YKjoukoille meni kolme ja linjarakennukseen yksi auto. Hyvä mutta kallis Suunnitelmien pohjalta valmistettiin prototyyppi, joka toimitettiin Puolustusvoimille testiajoon. Lisäksi auto oli kallis. Sisu-Auto alkoi suunnitella Sisu SA-110 -ajoneuvoa, jossa päädyttiin jäykkään runkorakenteeseen. Maasto-ominaisuuksiltaan erinomaisella autolla uskottiin olevan käyttäjiä siviilipuolella, mutta korkeaksi noussut hinta teki menestymisen mahdottomaksi. Kolmen hengen ohjaamon materiaalina oli neljän millin Hardox-levy. Autosta annettiin hyvää palautetta ja erityisesti kiiteltiin portaaliakseleiden mukanaan tuomaa maastokelpoisuutta ja liikkumisominaisuuksia. P uolustusvoimilla oli 1980-luvun puolivälissä ajatuksia keveän ja panssarointikelpoisen maastokuorma-auton hankinnasta. Vauhdin hillitsemiseksi kuhunkin nurkkaan asennettiin paineilmaohjatut mutta nestekäyttöiset levyjarrut. Moottori asennettiin painojakauman vuoksi ohjaamon taakse ja ensisijaisena vaihtoehtona oli 150-hevosvoimainen Valmet 411DSJ -moottori
Syksyllä 2023 Sisu tuotiin Mauno Kumpulaisen ja Yrjö Lehtisen aloitteesta Forssaan, missä auto entisöitiin kaut taaltaan. Auto oli teknisesti kunnossa, joskin ohjaamo ja päällirakenne olivat ruosteisia. Kaikki renkaat ovat kiinni maassa, vaikka yhden pyörän ajaisi 90-senttisen kiven päälle. Hämeen Mobilisteilla on nyt hallussaan timanttinen kappale suomalaisen ajoneuvovalmistuksen historiaa. ”Osat vietiin kuuteen eri osoitteeseen. Testistä entisöintiin Patria lahjoitti Puolustusvoimien testeissä koetellun prototyypin viitisentoista vuotta sitten Hämeen Mobilistit ry:lle. Puuhamiehen mukaan projektin kimpussa on ollut kuusi aktiivista toimijaa sekä joukko paikallisia yrityksiä. SISU SA-110 DS 4X4/3400 MOOTTORI kuusisylinterinen, ahdettu ja ilmajäähdytteinen Deutz F6L913 -dieselmoottori iskutilavuus 6,12 litraa teho 160 hevosvoimaa (118 kilowattia) 2?800 kierroksella, vääntö 510 newtonmetriä 1?650 kierroksella VAIHTEISTO 5+1-portainen ZF S5-35/2 -manuaalivaihteisto RENKAAT 14.00R20 MITTOJA pituus 6?500 mm, korkeus 2?840 mm, leveys 2?340 mm, akseliväli 3?400 mm omapaino 6?070 kg, kantavuus 3?500 kg, kokonaispaino 9?500?kg 39 Sisu SA-110 etuakselin jousitus on toteutettu kierrejousin. Vuoden 2024 lopussa tapahtuneessa museoajoneuvotarkastuksessa Sisu SA-110 todettiin täysin entistetyksi ja kunnoltaan hienoksi. Jakolaatikossa on myös tasauspyörästön lukko. Sisu SA-110 on aina nelivetoinen, mutta jakolaatikon kautta valitaan hidas tai nopea alue. Tällä tavoin tilan tarve säilyi maltillisena ja työ eteni teolliseen tapaan”, kertoo Kum pulainen vastavalmistuneen entisöinnin äärellä. Ohjaamoon mahtuu kuski ja kaksi muuta. Talkooporukan nokkamiehinä toimineiden Yrjö Lehtisen (vas.) ja Mauno Kumpulaisen mukaan entisöintityöhön saatiin Museovirastolta 4 900 euron avustus. Ohjausakseli näyttää äkkiseltään olevan jalkatyön tiellä.
SUUNTA MUUTTUU Vitsebskin kartiopyöräkone Kartiohammaspyörien valmistamiseen on omat erikoiskoneensa. Tauno Hirvellä on neuvostoliittolainen kopio amerikkalaisesta Gleasonista, hyvin konstikkaasta kartiopyörähöylästä. 40
Perinteinen vaihtoehto erisuuntais ten akseleiden voimanvälitykseen on kartiohammaspyöräpari. Kartiopyörillä toteutetaan useim miten myös tasauspyörästöt. Sitä ei voi tehdä yhdestä kulmasta, se pitää tehdä kahdesta kulmasta.” Terien asento suhteessa työstettävään kap paleeseen muuttuu työstön aikana. Pys ty asennosta ne kääntyvät vaakatasoon, ja työstettävä kappale pyörii samalla. ”Noilla liikkeillä saadaan aikaan evol ventti”, Hirvi sanoo. Yksi ensin maini tuista on Kominterin työstökonetehtaalla ValkoVenäjän Vitsebskissä vuonna 1959 tehty kartiopyörähöylä. Jos esimerkiksi voima tulee vaihteistolle suoraan edestä ja se on tar koitus välittää suoraan taakse, vaihteiston akselit ovat samansuuntaisia. Melko usein voimansiirron suuntaa pi tää muuttaa. Niinpä vaih teiston hammaspyörätkin voivat olla lieri ön muotoisia. Tutustutaan kartiopyöräkoneen kommer venkkeihin Nivalassa Tauno Hirven Museokonepaja Toimivan koneistamo puolella. Toisaalta hammasvälit tehdään yksi kerrallaan, kuten jakomenetelmässä. ”Kartiohammaspyörässä on se hankaluus, että hampaan muoto säilyy samana mutta hammas pienenee kartion kärkeä kohti.” Kun on tarvetta muuttaa voimanvälityksen suuntaa, kartiopyöräpari auttaa. Sen tekemisen yhteydessä saimme hieman oppia hammaspyörien teoriasta, kuten standardimitoista ja niiden laske misesta. Teriä ja varusteita oli mukana paljon. ”Kartiohammaspyörässä on se hankaluus, että hampaan muoto säilyy samana mut ta hammas pienenee kartion kärkeä kohti. Kahdesta kulmasta Koneessa on kaksi pituussuunnassa edesta kaisin ja eri tahtiin liikkuvaa terää. Ilmiö on tuttu kulmavaih teista. ”Tuttu työstökonekauppias oli tuonut koneen Riiasta Latviasta joskus 2000lu vun alkuvuosina. Ihmetellään siis nyt vain kartio pyörän tekemisen ja tämän konetyypin erikoisuuksia. Terärakenne johtuu siitä, että kartiopyörän hampaan koko muuttuu. Kiinnostuin koneesta sen erilaisuuden vuoksi ja ostin sen.” Vaikka höylä on tehty Neuvostoliitossa, oppia on otettu lännestä. Oppi tulee lännestä Tauno Hirven verstaalla työskentelee ko neita idästä ja lännestä. Tauno Hirvi kutsuu kartiopyörähöylän toimintaperiaatetta vierintä-jakomenetelmäksi. Terät ei vät ole aivan yhdensuuntaiset. Hän kauppasi konetta tosi halvalla minulle. ”Se on niin tarkka kopio amerikkalaises ta 12 tuuman Gleasonkartiopyörähöylästä, että venäjänkielisen ohjekirjan kuvatkin ovat samat kuin Gleasonin manuaalissa.” Viime numerossa Tauno valmisti meille vierintähöylällä suorahampaisen hammas pyörän. Teksti ja kuvat: Mika Rassi K un voimaa välitetään akselilta toiselle, akseleiden suunta tai kulma toisiin sa nähden vaikuttaa käytettävien osi en muotoon. Kappale ja terät ovat liikkeessä työstön aikana ja tekevät evolventtihampaan, kuten vierinnässä. 41. Kartiopyöriä voi valmistaa yleis jyrsin koneella, mutta niitä varten on erikoiskoneitakin
Lisäksi jos valmistetaan muita kuin 1:1vaihteita, on työkappaleiden kulma terään nähden säädettävä vielä erikseen. ”Vaihtohammaspyöriä on asennettava viiteen eri paikkaan. Maallikko ei katsomalla tahdo pysyä koneen aivoituksissa mukana. ”Sovittiin myyjän kanssa, että ensimmäisellä tilillä, jonka neukku-Gleasonilla teen, juhlitaan Vaasan Seurahuoneella.” 42 VITSEBSKIN KARTIOPYÖRÄKONE. Terät liikkuvat irti kappaleesta saatuaan vierintäjaksonsa tehtyä ja palaavat sitten kosketukseen uutta hammasväliä työstämään. Onneksi ei asiantuntijakaan. Rouhintavaihetta Hirvi ei ole käyttänyt. ”Olen aina tehnyt kartiopyörät koneen vii meistelyvaiheella.” Koneella voi tehdä suorahampaisen ja lievästi vinohampaisen kartiopyörän. Valmistettavan kartiopyöräparin välitys suhde asetetaan hammaspyörillä. Hankalasti seurattava ohjelma on han kala asettaakin. Isoa tiliä sillä ei ole tehty. Sitten terät alkavat työstää uutta hammasta. Tauno Hirvi hankki kartiopyöräkoneen uteliaisuudesta konetyyppiä kohtaan. Evol vent ti hampaan kylki on kaareva, ja se on tyves tä paksumpi kuin kärjestä. Kappale pyö rähtää samalla. Hammaspyörien yleisintä hammasmuo toa eli evolventtihammastusta käsittelim me niin ikään viime numerossa. ”Tällinteko koneeseen on monimutkai nen”, Tauno sanoo. Syötöllä hallitaan sitä, kuinka paljon terät haukkaavat kerralla. Koko terärunko pyörii hitaasti työstön aikana, samoin työstettävä kappale. Pyörillä säädetään leikkuunopeus, syöttö, suhde, vierintä ja rouhintavaihe.” ??neen työskentelynopeutta säädetään materiaalin mukaan. Samalla epäkesko liikuttaa teräkelkkoja edestakaisin vuorotahtiin. Koneen osat tekevät montaa eri liikettä. ”Yhtäkkiä katsottuna se työskentelee mie livaltaisessa järjestyksessä, mutta siinä on logiikka”, Tauno sanoo. Pyörät moneen paikkaan Kone tekee aikansa yhtä hammasta ja sitten toista sieltä täältä. Kun terät ovat vaakatasossa ääriasennos saan, ne siirtyvät kauemmas kappaleesta niin, etteivät enää kosketa sitä, ja käänty vät takaisin pystyasentoon
Ase tusten palauttaminen vinohampaisel ta suorahampaiselle on kuitenkin vaikeaa. Tauno Hirvi sanoo, että monessa muussa koneessa vastaavan ohjelmoinnin voi tehdä helpommin. ”Hampaan muoto muuttuu, kun ham masluku muuttuu. Katalookissa olivat jo tuolloin niin kaarevahampaiset kuin hypoiditkin. ”Joskus kun on ollut tarvetta jollekin vil lille välityssuhteelle, on pyöräpari pitänyt höylätä.” Tauno hankki kartiopyöräkoneen lähin nä oppiakseen uutta. Valko-Venäjän pohjoisosassa sijaitsevassa Vitsebskin kaupungissa toimi 1800-luvun lopulta lähtien valimo ja konepaja, joka valmisti turbiineja ja muita myllykoneistojen osia. Samasta putiikista kasvoi toisen maailmansodan jälkeen Neuvostoliiton suurin hammastuskoneiden valmistaja nimeltään Kominternin työstökonetehdas. ”Se vaatii koepyörien höyläystä ja merk kivärin käyttöä.” Vierii ja jakaa Miksi sitten on olemassa näin mutkikas erikoiskone, jos kartiopyörien tekeminen onnistuu yleisjyrsinkoneellakin. Vuonna 1938 Gleason mainosti yli 70 vuoden osaamistaan kartiopyörien pioneerina. Sen jälkeen Gleason-yhtiö on erikoistunut kartiopyöriä valmistaviin koneisiin. Jokaista hammaslukua varten pitäisi olla oma kiekkojyrsin, mutta jyrsinsarjoissa on vain kahdeksan jyrsintä. Niillä säädetään miltei kaikki koneen asetukset. Gleason kehitteli kartiopyöräkoneen ja sen jakolaitteen 1874. ”Koska hampaan koko muuttuu ulkoke hältä keskiöön päin, saman hampaan kyl kien jyrsintäsuunta ei ole sama vaan jako päätä pitää kääntää välillä. Taunon mukaan jyrsinkoneella homma on jos mah dollista vielä hankalampaa ja lopputulos jät tää usein toivomisen varaa. Mutta kone työstää yhtä hammasta kerrallaan, eli se jakaa itselleen uuden hampaan.” Hieman samantapaista vierinnän erikois muotoa toteuttaa viime numeron Maag vierintähöylä, joka palaa alkuasentoonsa kampaterän ohitettua työkappaleen. ”Terät seuraavat evolventtikäyrää eli vieri vät kuin hammas hammasta vasten. 2/2025 43. Hammasjako heittelee, viimeinen hammas on useimmi ten muita ohuempi tai vahvempi.” Hirven kokemus on, että hampaan muodostakin tulee yleisjyrsinkoneella virheellinen. Se on myös luonut kartiopyöriin liittyviä standardeja. Gleason toimii edelleen. Tehdasta laajennettiin vielä 1980-luvulla, mutta tällä vuosituhannella sen toiminta on loppunut ja sen rakennuksia purettu. Tuottavaksi inves toinniksi ei hän konetta olettanut, ja tai si olla oikeassa. Kone pitää raittiina Tauno on käyttänyt kartiopyöräkonetta vain vähän. Vitsebskiläisessä on joka puolella luukkuja, joiden takaa paljastuu hammaspyörävälityksiä. Rochesterista Vitsebskiin I rlannista Yhdysvaltoihin muuttanut William Gleason perusti konepajan vuonna 1865 Rochesteriin New Yorkin osavaltiossa. ”Sovittiin myyjän kanssa, että ensimmäi sellä tilillä, jonka neukkuGleasonilla teen, juhlitaan Vaasan Seurahuoneella.” Sekä myyjä että Tauno ovat yhä raittii ta miehiä. ”Suorahampaisia kartiohammaspyöräpa reja löytyy konetarvikeliikkeistä sellaisella hinnalla, ettei niitä kannata tehdä.” Kaupan hyllyltä saa tosin vain yleisim pien välityssuhteiden pareja. Varsinkin pienillä hammasluvuilla virhe näkyy – ja kuuluu.” Hirvi kutsuu koneen toimintaperiaatet ta vierintäjakomenetelmäksi, sillä vierin tä ei ole jatkuvaa kuten vierintäjyrsimessä. Se kui tenkin työstää useita hampaita kerralla
44
140 hehtaarin alueelle on rakennettu ja entisöity rautatieasema ratapihoineen, hiilikaivosmiljöö, kaupunkikortteleita ja maatiloja eri vuosikymmeniltä. Osa rakennuskannasta oli paikan päällä valmiina, osa siirrettiin toisaalta, ja osa on vanhaan tyyliin tehtyjä uudisrakennuksia. Museon perustaja Frank Atkinson tutustui skandinaavisiin kotiseutumuseoihin 50-luvulla, ihastui näkemäänsä ja kopioi idean omalla tavallaan. 1900-luvun alun autokorjaamoa ja maatilojen kalustoa tutkiessa voi vierähtää tovi. Museon anti ei välttämättä herättele suomalaisen muistoja, ellei sitten ole brittiläisten tv-sarjojen ja elokuvien fani. Elävää rautaa Liikkuminen museon laajalla alueella on toteutettu museolinja-autoilla ja -raitiovaunuilla. Toisaalta kuluvana vuonna Pohjois-Englannin traktoriväki toi aarteensa museon pelloille kolmesti. Suosio oli taattu. Verstailla tehdään vetureiden, raitiovaunujen ja autojen entisöintiä sekä aktiivikäytössä olevan kaluston huoltoja. Ratikalla Ratikalla menneeseen menneeseen BEAMISH LIVING MUSEUM, DURHAM, ENGLANTI Koillis-Englannissa Durhamin seudulla on museo, joka imaisee kävijänsä sisään menneisyyteen. Englantilaista arkea Frank Atkinsonin johtoajatuksena oli esitellä niin maaseudun kuin teollisuusyhteisöjen elämää. Englannin ensimmäinen toiminnallinen ulkoilmamuseo sai sloganin: ”Pohjoisen elävä museo”. Vuonna 1907 valmistunut Sheffield 264 -raitiovaunu on kuljettanut asiakkaita yli 80 vuotta. Hänen visionsa toteutui vuonna 1972, kun Beamish Museum avattiin yleisölle. Beamishin oma traktorianti on melko vaatimaton. Tänä vuonna alueella on järjestetty useita autotapahtumia kuten Morristen, linjaja DDR-autojen kokoontumiset. Atkinson pelkäsi olevansa myöhässä, mutta esineistölle varatut 22 armeijan parakkia täyttyivät nopeasti ääriään myöten. Vuosi vuoden jälkeen alueelle rakennettiin lisää ratapihoja, kaupunkikortteleita ja maatiloja eri aikakausilta. Teksti ja kuvat: Aulis Lassila B eamish Living Museumin konsepti on tuttu suomalaiselle kävijälle. Beamishissä se on peruskorjattu kahteen otteeseen. Janon voi sitten sammuttaa Sun Inn -pubin hämyisessä takahuoneessa. Mutta Beamish on myös konekulttuurin vaalija. Koettavaa on kaikille aisteille. Toimiessaan paikallisen taidemuseon johtajana hän alkoi kerätä vanhaa esineistöä tavallisten ihmisten elämänpiiristä periaatteella ”mitä vain tarjoat meille, me otamme sen vastaan”. Ja mikä parasta: kohteiden välillä liikutaan vanhoilla raitiovaunuilla ja busseilla. Junapureman saaneet voivat fiilistellä vanhoilla savuisilla ratapihoilla ja seurata höyryveturin käynnistysmanöövereitä. Daimler CVG6 on hommissa aivan kuten Rotherhamissa 70 vuotta sitten. Leipomossa, makeiskaupassa ja ruokalassa – apteekissakin pääsee maistelemaan edwardiaanisen ajan herkkuja. 45. Sataheppainen Gardner 6LW -kuutoskone jurisee ja Daimler-Wilsonin nelinopeuksisen laatikon vaihteet lonksuvat päälle esivalinnan avittamana. Kehärataa kolistelevat 1900-luvun alun ratikat ja poikittaisliikenteestä huolehtivat double deckerit. Kaksi 60 hevosvoiman Metrovick 102DR -sähkömoottoria liikuttaa 54 matkustajaa. Kattaus on monipuolinen. Sopivasti siirtymiään ajoittamalla voi museovieras nauttia puolen tusinan eri kulkuneuvon kyydistä. Hammaslääkärin tuoli ja porakalusto saavat aikaan väristyksiä. Hyöryjuna viheltelee ja sieraimissa tuntuu hiilensavun hieman imelä tuoksu. Museo tarjoaa hienot puitteet konetapahtumille
Taustalla lymyilee T-Fordin jäljitelmä. Aika on pysähtynyt Beamishin ratapihaja hiilikaivosalueella. 46 BEAMISH LIVING MUSEUM. Yksi Beamishin replikoista on London General Omnibus Companyn (LGOC) Type B vuosimallia 1910–1912. Head Wrightsonin 1870-luvun alussa valmistama 0-4-0-tyyppinen pikkuveturi huhki Betchworthin louhoksella 81 vuotta. Pystyyn nostetun höyrykattilan ansiosta se sai lempinimen Coffee Pot eli Kahvipannu. Leyland Cub -kaksikko valmiina lähtöön. Höyryvetureiden savunkatku ja pillin vihellykset täydentävät tunnelman. Kaunista ruosteista rautaa Beamishin ratapihan periltä: Barford & Perkinsin takoma repijä. Brushin korittaman KP2-linjurin taakse on asennettu nostolaite pyörätuoleja varten. Alkuperäinen teräslevyin vahvistettu saarnipuinen runko ja kierukkavetoinen taka-akseli on korvattu Bedford VAM -alustalla. Upea entisöinti on Beamishin seppien käsialaa
2,5 tonnin Griffin DRX/PRX-jyrät tasasivat alustaa paitsi tietyömailla myös briteille tärkeillä krikettikentillä. 2/2025 47. Uutta oli madallettu lattiataso; runkopalkkeja taivutettiin sopivasti akseleiden kohdalta. Umpikumipyöräinen bussi odottaa hallissa työvuoronsa alkua. Andrew Barclay Sons & Co:n Skotlannissa vuonna 1931 valmistama Glyder kiskoi hiilivaunuja Walesissa, kävi eläkepäivillä USA:ssa ja sahaa nyt edestakaisin kapeaa rataa Beamishissa. Leyland Lion, tuttu näky 20-luvun lopun Britannian teillä. Leijona on palautettu alkuperäiseen vuoden 1929 Sunderlandin virka-asuunsa. Dodgen alustalle rakennetun jäljitelmän esikuvana on ollut vuonna 1913 Gatesheadissa uransa aloittanut Daimler CC. Niin myös tätä kiskoille nostettua kuormainta. Höyry pyöritti kaikenlaisia edwardiaanisen ajan työkoneita Britanniassa. Leedsiläinen Thomas Green & Son valmisti jyriä moneen käyttöön. Työura jatkui 30 vuotta
48. Lohjalaisyritys on lajissaan edelleen globaali peluri. VALOA PUUN KUORINTAAN Valon Kone Valon Kone toi tehdaspuun kuorintaan uusia tuulia 75 vuotta sitten
Bruno Valon nimissä on patentteja vuodesta 1940 lähtien. Sen autotallista käynnistyi uusi yritystoiminta. Vuonna 1945 perhe asettui asumaan Lohjan Hiidensalmeen, jonne rakennettiin kookas talo. Mutta kasvumaisemat, varsinkin varhaislapsuuden jälkeinen aika perheen uusilla kotikonnuilla, paperitehtaan ja sahan katveessa Äänekoskella, antoivat puisen kehyksen kaikelle sille, mitä Bruno teki. Bruno ja Sylvia Valon nuori perhe asettui Lohjan kauppalaan 1930-luvun alkupuolella, ja sinne hän perusti ulkopuolisen kumppanin kanssa autokorjaamon ennen talvisotaa. Nämä pula-ajan tarpeelliset tavarat saivat jonkin verran kaupallista menestystäkin lukuisten häkäpönttötoimittajien seassa. Häkäpöntöistä alku Jo Äänekoskella Bruno oli toiminut metallikoulun opettajana. Teksti: Kauko Ollila · Kuvat: Valon Kone V alkealassa Kymin paperitehtaan korjaamon sorvarin pojaksi syntynyt Bruno Lennart Valo (1904–1998) sai syntymälahjanaan kipinöivän mielenlaadun. Nuorimies valmistui rautasorvariksi Äänekosken metallikoulusta vuonna 1923. Pääsy autokuskiksi edellytti tuon aikaisessa katsannossa yleensä insinööritason koulutusta. Varusmiespalveluksen jälkeen Etelä-Suomeen muutettuaan hän työskenteli sekä linja-auton kuljettajana että linjaliikkeen korjaamon työnjohtajana. Sen suotuisa ulottuvuus oli kekseliäisyys, jonka tuotokset näkivät muotonsa kymmeninä teknologiapatentteina. Valon nimissä on patentteja vuodesta 1940 lähtien. 49. Tämä ei ole Sopwith Camelin tähtimoottori vaan Bruno Valon kehittämä Valo-kuorimakone. Brunon ammattikoulupohjalta saama tilaisuus oli enne tulevasta. Bruno Valolla ei ollut omakohtaista kokemusta siitä. Syntyivät Brunon ensimmäiset omat, puuhiilikaasuttimiin liittyvät keksinnöt, jotka Lohjan Liikenne patentoi. Menestystuotteita tuli varsinkin puunkuorimakoneista, joiden taival edelleen jatkuu. Toisen osapuolen lähdettyä koitti aika Lohjan Liikenteen työnjohtajana, johon tehtävään Bruno Valo määrättiin Huoltopataljoona 1:n palveluksesta jatkosodan alkuvuonna 1941. Sata vuotta sitten puunkuorinta oli välttämätöntä, kovaa käsityötä, jotta sellua tai hioketta tuottava puunjalostusprosessi oli ylipäätään mahdollinen. Hän kehitteli hiukan myöhemmin lumenaurausja maanviljelysvälineitä sekä jo kuorintateknologian menestykseen viittaavaa lastuvillakonetta. Sitä seurasi 15 kuukauden asepalvelus Autopataljoonan toisessa komppaniassa
Maailma näki Valon Bruno oli kokeillut sorvityyppistä kuorimissovellusta jo 1940-luvun puolella ja saanut Wärtsilään kuuluneen Kone ja Silta Oy:n ostamaan sen patentin. Ideasta ei kuitenkaan syntynyt toimivaa tuotetta, ainakin osittain valmistajan sotakorvauskiireiden tähden. Bruno Valo esittelee Veikko II -kuorimakonetta vuonna 1956. Mutta mukana oli myös aivan erilainen lohjalainen Valo-niminen tuote. Samana vuonna Työtehoseuran ja Metsätehon näytös tarjosi kotimaiset Parkkoja Jätkä-nimiset veitsitai laikkakuorimakoneet. Tämä sovellutus oli Bruno Valon Veikkopojan käsialaa. Veikko Valo itse suunnittelemansa Veikko I -koneen liikuttajana. Fiatin tuojana tunnettu Työväline oli Valon Koneen tärkeä markkinointikanava. Toisen maailmansodan jälkeen yhdysvaltalaisille metsätyömaille ilmestyi eri tyyppisiä liikuteltavia kuorimia. Metsäteho löysi vuonna 1952 Ruotsista kahdeksan erilaista kaupallisessa käytössä olevaa kuorintakonetta. Oli höyläävää, ketjuilla piiskaavaa ja jälsikerrosta murskaavaa konetta. Idean isä sen sijaan sai siitä pääomaa kuorinnan kehittämisen jatkamiseen. Konekuorintaa jo 1800-luvulla Puunjalostusteollisuuden ensimmäiset kuorimakoneversiot syntyivät maailmalla jo 1800-luvun puolella. Hiukan myöhemmin lehtipuita kuorittiin myös veden avulla rummuissa, joissa pöllit riisuttiin toistensa sekä rummun tuottamaa kitkaa hyväksi käyttäen. Aivan ensimmäisissä versioissa puolimetrisiä pölkkyjä käänneltiin käsin pyöriviä veitsiteriä vasten. Niitä oli pian myös Ruotsissa erilaisina sovellutuksina. Näinkin mutkainen pölli kuoriutui Bruno Valon käyttämällä Veikko-koneella vuonna 1955. 50 VALON KONE. Veikko-kuorimakone tukin kuorinnassa
Valo-nimen saanut tuotantomalli oli ratkaisuiltaan sirompi mutta silti jämerä laite 900 kilon painoineen. Veikkoja valmistui 1950-luvun loppuun mennessä kaikkiaan reilut sata kappaletta. Sen käyttämiseen tarvittiin useampi käsipari, ja kolmosia asennettiinkin kiinteästi sahoille. Tehtaan oma kuormuri viiletti Hiidensalmen ja asemanseudun uuden tehtaan välillä neljästi päivässä. Juhani Mutru Työvälineeltä (vas.) ja Bruno Valo hivelemässä riisuttua paperipuunpätkää. Myöhemmin Fiatin traktoreiden tuojana tunnettu yhtiö oli pitkin Valon Koneen matkaa sen tärkeä markkinointikanava. Tämän laitemallin peruskonstruktio on todennäköisesti jenkkiperää sekin, sillä michiganilainen teknologian oppilaitos oli esitellyt samaa periaatetta, ja Metsäteho oli kirjoitellut tekniikasta omissa katsauksissaan. Ja mitä nähtiinkään: monisylinteristä tähtimoottoria muistuttava suppilo. Alkupään Veikko oli yhden miehen käytettävä kottikärrymäinen laitos, kakkonen jo isompi pitkän tavaran riisuja. Monta mallia ennen läpimurtoa Sekä Valoettä myöhemmät Veikko-sarjan kutteriperustaiset kuorijat olivat enemmän protoja kuin kaupallisesti valmiita tuotteita. Bruno Valon nimi lukee vasemmassa tyyppilapussa. Se oli pyörillä varustettu ja pääsi siis sinne minne sen hinurikin. 2/2025 51. Vuonna 1942 puuteollisuuden laitetoimittajaksi perustettu Työväline Oy oli taloudellisena tukena kaupallisen version kehittämisessä. Sen ympärillä olevat kierrejouset painoivat terät kuorittavaa puuta vasten. Hinnaltaan ja massaltaan se oli joka tapauksessa paljon kilpailevia laitteita kevyempi. Arbor-puunkaatokoneestaan eli varhaisesta suomalaisesta moottorisahasta tunnettu Robert Lagus kokeili vastaavanlaista puunkuorinnan tekniikkaa jo 1920-luvulla. Veikot I (vuonna 1954), II ja III perustuivat Brunon Valon kolmesta lapsesta keskimmäisen, Veikko Valon (1932–2008) kehittelemään, kovavauhtisella pyörivällä terällä tapahtuvaan jyrsinkuorintaan. Kolmonen oli tehty tukkien kuorintaan. Menestystuote VK16:n pikkuveli VK10 talvikuorinnassa. Käyttövoima tuli laitteen omasta paikallismoottorista tai maataloustraktorista
VK16-mallin protot valmistuivat vuonna 1958. Sen tyyppisten koneiden valmistus jatkuu edelleen. valmistivat lisenssillä tamperelainen Kone ja Terä sekä Rauma-Repolan Rauman tehtaat. Se petasi pohjan isolle menestykselle. VK16:ssa sen sijaan terät olivat kiinni reikäroottorissa, jonka läpi puu tyrkättiin. 52 VALON KONE. VK16 alamalleineen oli aikanaan maailman myydyin kuorimakone. Enää ei oltu Valon perheen pihakeskuksen autotallissa ja sivurakennuksissa, vaan tontille oli pystytetty varsinaisia verstaita. Kun ruotsalainen siirrettävä Cambio 35 maksoi 3,9 miljoonaa markkaa, sai VK16:n hiukan alle kahdella miljoonalla. Mutta sitten kuorinta siirtyi yhä nopeammin lansseilta tehtaille. Alkuvuosina Valon Koneen tuotteiden hinnat olivat merkittävästi kilpailijoita halvempia. Omintakeista oli VK16:n terien malli ja varsinkin niiden kuormitus ilmanpaineella, käytännössä ajoneuvon renkaalla. Valo-koneessa pölliä hinkattiin sen pintaa riipivän terästön läpi eikä mikään pyörinyt. Veikoissa kutteriteriä kuljetettiin pyörivän pöllin pintaa pitkin. Monisärmäiset markkinat 1960-luvun puolivälissä pinoeli paperipuutavarasta noin puolet kuorittiin tehtaalla ja tukit jo melkein kaikki. Kuorinta risteilijä VK-Barkas koostui VK16-kuorima koneesta, syöttökuljettimesta ja keruu kaukaloista sekä traktorista ja nosturista. VK26 on ruotsalaisen Cambio 66:n kanssa maailman eniten valmistettu kuorimakone yli tuhannen yksikön toimitusmäärällään. Niinpä menestysmalli VK16:n seuraaja olikin sitten kiinteäasenteinen VK26-mallisto. Lanssi tason automaatiota. Toiminimi Bruno Valon työntekijämäärä kasvoi Veikko-vaiheessa pariinkymmeneen raudan osaajaan. Maailma näki VK16-roottorikuorimakoneen, joka oli toimintaperiaatteeltaan neljättä valolaista sorttia. Koneesta muokattiin myös kevyempi ja halvempi VK10. Tämän menestyksen pohjana oli markkinointiponnistelu kotimaisten metsäalan suuryhtiöiden suuntaan. Myöhemmin markkinajohtajana Valon Kone kykeni jopa määräämään alan hintatason. Laitoksen esikuvana oli ainakin osittain ruotsalainen, Suomessakin hyvin jalansijaa saanut Cambio, jonka malleja Ranskalaisella työmaalla VK16:lla kuorittavan tavaran laatu on, sanokaamme, etelä eurooppalaisen vaihteleva. Aikansa sankari Koneelle ja Sillalle myydyssä, ideaksi jääneessä menetelmässä pölli pyöri ja terä pysyi paikallaan
Neuvostotoimitukset hukkuivat mustaan aukkoon suuresta osasta niistä ei kuulunut ikinä mitään. Valon Kone törmäsi kasvunsa rajoihin 1980-luvun koittaessa. 1990-luvulla Pohjois-Amerikan olosuhteita silmällä pitäen suunniteltiin Kodiak-sarja ja 2000-luvulla modulaarisuudessaan edelleen kehitetyt 5000ja 8000-sarjat. Muutama vuosi myöhemmin puolet 300 valmistuneesta koneesta meni ulkomaille. 2/2025 53. Neuvostoliiton merkitys kasvoi kovalla vauhdilla, vientiä oli satojen koneiden verran. Valojen hoito siirtyy muille B runo Valo luopui liiketoiminnasta vuonna 1969 poikiensa Antin (1934– 1985) ja Veikon hyväksi. Usein pahin pulma on jää. Automaattista VK16:tta tungetaan SAS:n koneen ruumaan pikatoimituksena, sillä kanadalaisen asiakkaan laitos on käynnistymässä kohtsiltään. Tuotanto siirtyi pikkuhiljaa Valojen kodin pihamailta aseman seudulle. Vientitoiminta otti pitkiä askelia. Veljesomistajilla oli suuria ideoita tuotekirjon merkittävästä kasvattamisesta muun muassa hakkureihin ja kokonaisiin puunkäsittelylinjoihin. Vahvana vientiyrityksenä se selvisi myös 1990-luvun lamasta ja devalvaatioista pienin kolhuin. Niiden aikaansaamiseksi yhtiön suunnittelijoiden ydinjoukko onnistui piilottamaan uuden konelinjan kehityshankkeen Antilta ja Veikolta. Artikkeli perustuu kokonaan Ritva Va riksen kirjoittamaan yrityshistoriikkiin Hiidensalmesta Wall Streetille – Valon Koneen tarina (Valon Kone 2024). Jo 1960-luvun alussa kuorimakoneita toi mi tet tiin yli 20 maahan. Valon Koneen tekemisiä leimasi isän ja poikien aikana toisinaan pyörremyrskymäinen ideamyllytys. Myöhemmin tulivat moduulirakenteiset Combit, joiden merkittävin uutuus oli kaksoisroottorikuorinta. Touhu oli siitä kummallista, että neuvostotoimitukset hukkuivat mustaan aukkoon – suuresta osasta niistä ei kuulunut ikinä mitään. Valon Kone myytiin kilpailijalle, yhdysvaltalaiselle Nicholsonille, vaikka alkuperäinen ajatus oli tehdä päinvastoin ja ostaa jenkki. Sittemmin kehitys jatkui VK600-sarjalla ja tyvilaajentumaa leikkaavalla, sievennysominaisuudella terästetyllä VK820sarjalla. Kuorintabisnes oli kuitenkin rakennusalan jättiläiselle marginaali marginaalissa, ja varsin pian yrityksen toimivasta johdosta tuli omistajia. Muu johto ymmärsi, että markkinointi, suunnittelu ja valmistus täytyy saada paremmin ruotuun. Seppo Väre kollegoineen sorvaamassa Hiidensalmen tuotantotiloissa vuonna 1966. Tällainen suurisuuntaisuus oli myrkkyä suunnitteluostolle, jolla oli kädet täynnä ydinbisneksen eli kuorinnan pitämisessä kehityksen kärjessä. Tässä vaiheessa peräti 90 prosenttia Valon Koneen liikevaihdosta tuli viennistä ja se oli kolmen merkittävimmän roottorikuorinvalmistajan joukossa. Samana vuonna Hiidensalmen kotiympäristön verstaat saivat rinnalleen Lohjan rautatieaseman seudulta uudet tilat ja pistoraiteen. Samalla varsinkin Pohjois-Amerikan markkinat huusivat uudenlaisia koneita. Tuotemallistokirjoa selittää muun muassa se, että maailmalla yleisessä käytössä on pitkien puiden kuorimista vaativa kokorunkokorjuumenetelmä. Idänkauppa oli Valolle merkittävää koko itäisen yhteiskuntakokeilun loppumiseen saakka. Vuosi on 1965. Yhtiö oli työntekijämäärältään suurimmillaan vuonna 1973, jolloin sen palveluksessa työskenteli 350 ihmistä. Vuonna 2023 markkinoille lanseerattiin Valon Koneen uusin ja vahvin konemalli VK9000, joka on jatkoa VK5000ja 8000-sarjoille. Tuotemerkkinä on kaiken aikaa pysynyt VK. Vuonna 2017 oli edessä pörssitaival, kun Nicholson myi Valon Koneen niin ikään yhdysvaltalaiselle puunjalostusalan Kadant-konsernille, johon lohjalaisyritys tänäkin päivänä kuuluu. Henkilökunta väheni, ja 1983 Valot myivät yrityksensä rakennuskonserni Perusyhtymälle. Mutta koneita meni myös länteen, Kanadaan ja Yhdysvaltoihin, mikä oli merkittävää Valon Koneen myöhemmälle kasvulle ja yhtiön omistukselle. Lisäksi korjuuolosuhteet sekä puiden ja varsinkin kuorten ominaislaadut vaihtelevat ympäri maapallon
M U SE O VIR A ST O / H IS TO R IA N K U VA KO KO EL M A / VA LO K U VA A M O PIE TIS EN KO KO EL M A 54. TÄYTTYMÄTÖN LUPAUS Oliver ja nousukausi Vuoden 1935 supernykyaikainen Oliver 70 oli Suomessa kuten 1930-luku itsekin: suuri lupaus, jonka näkymät maailman myrkyttänyt hulluus pilasi
Teksti: Kauko Ollila O liver 70 -traktori oli neljän erilaisen konepajan yhdistymisen merkillisen onnistunut täysosumatuote. Hankkija mainosti Oliveria näyttävästi vuonna 1937. Laman jälkeinen juhlakalu Talvisodan kynnyksellä lama oli muisto vain, ja maataloudellakin meni useana 30-luvun vuonna mahdottoman kovaa. Keskusosuusliike Hankkija oli myynyt vuodesta 1926 alkaen International Deeringin mallia 10-20. Varusteissa riitti. Tämä traktori olikin tuon vuosikymmenen toiseksi yleisin merkki Suomessa, mutta kaukana ylivoimaisen Fordson F:n perässä. Vaikeuksien mukana meni tiloja vasaran alle. Tai pelturia tai peltovetäjää tai moottorivetäjää. Vauvaikäisessä, verisestä sisällissodasta selvinneessä Suomessa oli vuonna 1920 kokonaista 147 traktoria. Nämä kaksi amerikkalaismerkkiä olivat 1920-luvun lopulla monen vuoden ajan ainoita täällä uutena saatavilla olevia pyörätraktoreita. 20-luvulla suomalainen Kullervo olisi voinut Fordsonia haastaa, mutta sillä oli yhtä huono onni kuin Kalevalan kaimallaan. Sitten globaali lama lähes lopetti traktorituonnin vuosikausiksi. Syventykääpäs tähän rupisammakolta näyttävän markkinakukkoilija Fordson F:n vierellä! Oliver 70:n piikkipyörät luovat modernien kuorien kanssa koomisella tavalla ristiriitaisen vaikutelman. Suomessa Oliver oli vanha tuttu – Oliverhevoskyntöauroja ja äkeitä jo tsaarin aikana. Kunnes sitten... Merkittävimmät fuusion osaset olivat työkonevalmistaja Oliver Chilled Plow ja traktorimaakari Hart-Parr. Maataloudessa traktori vastaan hevonen -asetelma tuotti kiivasta väittelyä sotiin saakka, vieläpä sen jälkeenkin. Kun markkinat tuntuivat turpoavan, esitteli Hankkija Deeringin rinnalle markkinoiden kehittyneimmän traktorin. Tosin edelleen pehmennetty vuoden 1937 kuositus oli kohderyhmää ajatellen liiaksikin sipistelty. Vuonna 1935 esitelty amerikkalainen Oliver 70 oli mullistava paketti, ja puettuna vieläpä oikeiden, virtaviivaisten peltien alle. Käytännössä, ennen Fordson F:ää, traktorit olivat maamme viljelyoloista käsin tarkasteltuina useimmiten susia, parhaimmillaan protoja ja kaikki niistä vain kaikkein äveriäimmille tiloille edes mahdollisia. Traktorinimitys on Oliveria edeltäneen Hart-Parrtehtaan erään johtajan keksintö. Sen tekninen edistyneisyys ja muoto olivat kuin kuvajainen 1930-luvusta: valtavan laman jälkeen suurta toivoa ja eteenpäin menoa. Jättiosa traktoreista oli aina vaan ja kauan tämän jälkeenkin Fordsoneita. Kohti maailmanlaajuista lamaa mentäessä Suomi oli kuitenkin auttavan traktorisoitunut. Nopeakäyntinen ja vahvaksi mainostettu 27 hevosvoiman bensakuutonen kansiventtiilein, täyspainevoitelu, suljettu jäähdytysjärjestelmä vesipumppuineen, 4+1-vaihteisto, poljinkäyttöiset kääntöjarrut, sähkökäynnistys ynnä vielä polsterit penkissä. EL K A / H A N K K IJA N A R K IS TO / N EIT TA M O O Y 55. Niitä oli noin 2 000 vuonna 1930, ja konevoimalla vedettiin muuallakin kuin kartanoissa. Mallimerkintä 70 juontui bensamoottorin oktaaniluvusta 70. Vuonna 1929 neljä jenkkipajaa olivat yhdistyneet muodostaakseen Oliver Farm Equipment Corporation -yhtiön PohjoisAmerikan Yhdysvaltain Keskilännen Indianan osavaltioon
Pienestä tuontimäärästä huolimatta Oliverin seiskakymppeihin törmää edelleen monessakin alan museossa ja keräilijöiden hoivassa. Pasi Laakson pöytyäläisessä museossa istuu kaunis yksilö, jonka näimme numerossa 7/2023. Legendaarisella Kettu-Pentillä eli Pentti Kettukankaalla Raaheen nykyään kuuluvalla Pattijoella on toinen kahdesta aikanaan Lumijoelle tulleesta koneesta, vieläpä sodassa käynyt mutta perin sileä yksilö. Hihnapyörä oli vielä paljon yleisempi voimanoton tapa. Oliverin makua saa myös numerosta 8/2023, jossa noormarkkulainen Jarmo Alitalo esittelee sodanjälkeistä pienempää 66-mallia. Vanhojen Koneiden numerossa 5/2012 on esitelty Mauri Uusitalon Oliver 70. Suomen sydänmailla T alvisotaan mennessä Oliver 70 -traktoreita laivattiin Suomeen noin 350 kappaletta, ja saman merkin puimureita kaksi tai kolme. PA U LA TA VA ST I 56 NÄILLÄ KYNNETTIIN. Kelta-puna-vihreä kuosi suomalaisessa suvessa pukee kunnianarvoisaa uuden ajan peltoveturia kauniisti. Samassa lehdessä on käyty läpi Oliverin historia Kaiken maailman traktorit -juttusarjassa. Mauri Uusitalon entisöimä yksilö on ollut Nivalassa vuodesta 1954. Mauri Uusitalon vuoden 1939 Oliverissa ei ole valinnaista voiman ulosottoakselia. Sitähän täytyy joskus käydä katsomassa
Mukana myös Oliverin aurat – yhtiön alkuperäinen menestystuote. Allista tuli ensin muutama Ruotsista, mutta SMK onnistui Farmallilla ja McCormickilla hienosti jo hyvinkin ennen sotia. Aina se Fordson! V uoden 1939 traktorimyynnin odotettiin nousevan 2 000 yksilöön, mutta se jäi 1 338:aan, joista Fordson kahmi peräti 952. Kaikenlaisten vaikeuksien ja säännöstelyjen kovin koetteleman Suomen koko traktorikanta oli 1950-luvun lopulla jo 75 000. Syksyllä 1937 Konekauppa Pellervo alkoi tuoda kahta Massey-Harriksen mallia, peräti 44-hevosvoimaista 25-mallia ja noin 30-heppaista Pacemakeria (suomeksi sekä edelläkävijä että sydämentahdistaja). Kun 1930-luvun alussa uusia traktoreita sai vain Fordson-, International Deeringja Cletrac-merkkisinä, oli ennen suurta sotaa riviin ilmestynyt mainittujen merkkien lisäksi myös muuan John Deere. Yleismoottori ei ollut täysin ongelmaton. Seiskakympin jonkinlainen tyyppivika olivat kuutosmoottorin märkien sylinteriputkien alapään tiivisteet. Loppu oli sitten Harriksia ja Alliksia ja muita vähäisempiä, eikä luvussa ole Karjalaan jääneitä koneita. Kaikkiaan Suomeen tuotiin vuonna 1952 loppuneen tuonnin aikana hieman yli 500 Oliver-merkkistä traktoria. Telakoneistaan kuulu Cletrac imuroitui osaksi Oliveria vuonna 1944. Ensimmäiset hinattavat puimurit tosin tulivat Suomeen Oliverin esittelyvuonna 1937, ja ne tarvitsivat akseliyhteyden vetäjänsä peräosastoon. 2/2025 57. Eikä Oliverin hinta tuon ajan suhdanteillakaan ollut 20-lukulaista tekniikkaa huokuvaa Deeringiä juuri kalliimpi. Merkittävä syy siihen oli, että moottorivalmistaja Continentalin tekemää kuutosbensatai petrolimoottoria käytettiin monien muidenkin amerikkalaisvalmistajien mitä erilaisimmissa ajoneuvoissa joko samanlaisena tai vähintäänkin komponentit olivat monin kohdin samoja. Viimemainittuihin ympättiin tehtaalla mekaanisia nostolaiteprujauksia traktorin mahan alle asennettavia työlaitteita varten. Että oikein kumipyörät! Lisävarusteena sai Ollieen paitsi ajovalot myös voimanottoakselin, vaikka pääosa paikalliskäytöstä tapahtui vielä hihnapyörän avulla. Mitä ne muut vaihtoehdot sitten olivat. Siitä kuultaisiin myöhemmin koko ajan enemmän samalla kun muut keikkuisivat ennemmin ja myöhemmin tuonelaan. Hankkijan molemmat merkit vuoden 1938 mainoksessa. Kumipyörätkin Oliver sai valinnaisiksi, toisena maailmassa Allis-Chalmers U:n jälkeen. Näitä Grain Master -malleja on tullut myös Suomeen. Leveän etuakselin 70-mallia tehtiin vuosina 1935–1948 eri lähteiden mukaan noin 13 600–15 400 yksilöä, kotimarkkinoiden riviviljelyversioita yli 50 000. Kaikenlaisten keikausten ja logoveivausten jäljiltä voi Oliverin jäämiä hyvällä tahdolla nähdä nykyisessä Agcossa, jonne on haudattu niin paljon kaikkea. Puimureitakin Oliver teki. Vuoden 1941 maatalouslaskenta löysi maasta noin 5900 traktoria, jossa piikkipaikalla oli Fordsoneita 3 704, McCormickeja ja Farmalleja löytyi 595, John Deerejä 423, Deeringejä 348 sekä Oliveria 329. Silloin vaihteistona oli alalla ennen näkemätön 6+1, jolloin meno yltyi parhaimmillaan 21,5 kilometriin tunnissa. ”Saatavissa myös kumipyörillä.” Vuonna 1938 oli kumipyöräinen traktori Suomessa ainutlaatuinen ja maailmallakin vielä harvinaisehko näky
Yksi rohkeasti kehityksen aallonharjalle sahojen korkeasuhdanteessa lautaillut oli Solo. Solo oli nimensä mukaan omapäinen tekijä, joka esimerkiksi käytti muoviosia sahoissa jo varhain. Ja onhan sieltä kotoisin nykyisten laatusahojen toinen maailmanvaltias. Siitä keksittiin tuotenimi Solo. 50-luvun puolivälissä keksittiin toinen hittituote, moottorijyrsin, jollaisella moni kotipuutarhuri edelleen huristelee. Niillä yksi ihminen pystyi tekemään yksin saman työn, johon aiemmin vaadittiin useampia tekijöitä. Vuonna 1948 pojat perustivat moottoritehtaan, ja pian Emmerichien puksuttajia käytettiin ruohonleikkureissa, vesipumpuissa ja kevyissä kaksipyöräisissä ajoneuvoissa. Vaikka toisen maailmansodan nyrkki takoi Saksanmaan matalaksi, raunioista rynnisti vielä uusiakin yrittäjiä. 50-luvun alussa Emmerichien yritys kehitti moottoroidun reppuruiskun. Vaan kyllä Manner-Euroopastakin löytyy merkittäviä konesahojen tekijöitä. Teksti ja kuvat: Mika Rassi 58 L EN KK I K ETJ U S SA V A N H A T SAH AT. T ähän mennessä sahasarjassamme on esitelty puunpurijoita Yhdysvalloista ja Pohjoismaista. OMIN PÄIN Solo Rex Saksalainen pienkoneiden tekijä alkoi tehdä moottorisahoja saadakseen talvikaudelle myytävää. Kaikki yhden puolesta Ennen toista maailmansotaa veljekset Hans ja Heinz Emmerich olivat rakentaneet pieniä kaksitahtisia moottoreita Stuttgartin liepeillä Sindelfingenissä. Sodan jälkeen Stuttgartin alue kuului jotakuinkin onnekkaasti amerikkalaisten miehitysvyöhykkeeseen. Firman nimeksikin tuli näiden yhden miehen koneiden myötä Solo Kleinmotoren. Saksa oli jo sata vuotta sitten moottorisahojen kehityksen ykkösmaita
Asetelma muuttui kuitenkin jo 60–70-lukujen taitteessa. Solo tarvitsi kipeästi ympäri vuoden kaupaksi käyvää tuotetta. Sahabisneksessä Solo pysyi pitkään. Vuodesta 1985 lähtien Soloa toivat tänne eri maahantuojat. Solo oli varustettu kalvokaasuttimella, ja se oli suoravetoinen – ensimmäisenä Euroopassa, tekijä mainosti. Saha painoi karvan yli 11 kiloa, eli aivan aikansa köykäisimmästä se ei käynyt. Yksinlaulu meni nuotilleen Solon moottorisaha päästi ensiärjäisynsä vuonna 1958. Toisaalta toinen sahanteon myöhäisherännäinen Husqvarna oli myynyt vasta joitain tuhansia sahoja. Raskaus tarkoitti kuitenkin suorituskykyä. 60-luvulla Solo oli täällä suhteellisen suosittu. Vaikka leikkiin lähdettiin suhteellisen myöhään, homma osattiin laakista. 59. Sokkotestissä äänilähteeksi voisi veikata ennemmin moottoripyörää kuin sahaa. Vanhimmissa Soloissa kuori oli metallia, tässä se on jo muovia. Myös narupyörän koko on ennättänyt suurentua. Vuosina 1959–71 sitä toi meille Hankkija ja myi moni muukin liike. Solon aikalaisiin kuului hirmuja, joiden starttaaminenkin olisi nykyihmiselle liian suuri urakka. Startin narupyörä kasvoi, mikä tarkoitti kevyempää käynnistystä. Solon Suomen-tuonnissa oli Hankkijan ajan jälkeen pitkä tauko. Metallikoppa vaihtui muoviseksi, ja muoviosien käyttäjänä Solo oli sahapiireissä aivan etunenässä. Pumpun painike oli sentään näppärästi peukalon ulottuvilla. Muutaman muun 50–60-luvun sahan jälkeen Solon vetäminen käyntiin onkin paljon helpompaa. Edellä olivat suosituimmat amerikkalaiset ja ruotsalaiset ja esimerkiksi maanmies Stihl. Ripaa repii sahakeräilijä Matti Kivistö. Suosittu susirajallakin Suomessa Solo soi miltei tuoreeltaan. Jo 1960 Suomessa oli myyty 8 000 So loa, ja vuoteen 1964 mennessä niitä oli saatu kaupaksi 21 000. SOLO REX MOOTTORI Solo Kleinmotoren, kaksitahtinen ja yksisylinterinen, iskutilavuus 125 cm3, teräketjun teho 4,3 hevosvoimaa, kalvokaasutin VETOTAPA suoraveto LAIPAN PITUUS 43–75 cm KETJUN VOITELU käsin PAINO 11,4 kilogrammaa 43 senttimetrin laipalla VALMISTUSVUODET 1958–1965 Solossa piti vielä annostella öljyä ketjulle käsin. Vuonna 2014 toinen saksalaislähtöinen yritys AL-KO osti Solon sahatuotannon. Kun Solo tänä päivänä pärähtää käyntiin, sokkotestissä äänilähteeksi voisi veikata ennemmin moottoripyörää kuin sahaa. Puljun koko katalooki koostui kuitenkin kasvukauden koneista. Vakolan testissä Solon ketjutehoksi saatiinkin 4,3 hevosen lukema. Matti Kivistön Solo Rex on luultavasti vuoden 1960 tienoilta. 60-luvun Solo Twinissä oli kaksisylinterinen ja sen myötä hyvin tehokas moottori. Moottorisaha sopi pieniä moottoreita ja muita yksin käytettäviä koneita tehtailevan Solon valikoimaan kuin kahva kouraan. Joissain AL-KOn sahatuotteissa vilahtaa Solon nimi vielä nykyäänkin. Moottorin iskutilavuus oli 125 kuutiosenttiä, ja tehoksi mainostettiin viittä DINhevosvoimaa. Vähemmän suosittu innovaatio oli Multimot-järjestelmä, jossa samalla moottorilla käytettiin kokonaista konearmeijaa – sahaa, ruohonleikkuria, perämoottoria, ties mitä. Solo säilytti uteliaan ja omaehtoisen asenteen moottorisahan tekoon. Vaikka Solo oli ajanmukainen jo syntyessään, ensi malliin tehtiin vuosien mittaan muutoksia. Solo on sittemmin keskittynyt vanhan hittituotteensa puutarharuiskun tekemiseen. Kahvat olivat Soloissa nykymalliset alusta lähtien Vaikka Solossa on 125-kuutioinen moottori, se on verrattain kevyt kiskaista käyntiin
Kahden kovan traktorimiehen ansiosta siitä tuli myös eturivin traktorivalmistaja. Allis tiesi, mitä oli huutamassa. Hän pani tuulemaan. Vaihtoehtoisesti yritykset ostettiin. OSA 1 60. T oukokuun yhdentenätoista 1861 Yhdysvallat oli juuri ajau tunut sisällissotaan. Tehdas siirrettiin tilavammalle tontille, ja se pääsi nopeasti kasvu-uralle. Reliance Works pilkottiin kolmeen osaan. Va sa ran alle oli joutunut Reliance Works -myllykonepaja. Ostaja oli Edward Phelps Allis. Käytiin konkurssihuutokauppaa. Sivistynyt ja kyvy käs nuorimies kohosi nopeasti kau pun gin liike-elämän huipulle. Milwaukeen sheriffin toimistossa kävi kuhina. Allis-Chalmers oranssi edelläkävijä Allis-Chalmers oli harvinaisen ennakkoluuloton ja kekseliäs konepaja. New Yorkissa yliopistokoulutuksen saanut Allis oli lähtenyt parikymppisenä Wisconsiniin etsimään me nestyk sen mahdollisuuksia. Kilpailijoilta kupattiin parhaat insinöörit. Liikeideana oli tuottaa myllyjen ja sahalaitosten ohella kaikkia koneita, mitä Wisconsinin kasvava teollisuusala tarvitsi. Riskipitoinen aloitus Toisin kuin liike-elämässä, Edward P. 6 000 taalan arvoinen yritys vaihtoi omistajaa 22,72 dollarilla. Allis ei ollut erityisen lahjakas tekniikan saralla. Mil waukeessa Edward näytti liikemies vaistonsa
Hän voitti 1870-luvun alussa tarjouskilpailun Milwaukeen kaupungin vesijohtourakasta ilman kokemusta vesirakentamisesta. Motorkultur AG -patenttitoimiston herrat vetivät salkustaan moottorijyrsimen valmistuskontrahdin. Kapistusta kokeiltiin A-C:n hallituksen jäsenen Gustave Pabstin tiluksilla, ja valmistus aloitettiin vuonna 1915. Falk. USA:n traktorikanta kasvoi 1910-luvun alussa neljässä vuodessa tuhannesta 17 000 koneeseen. Alliksen ensimmäinen höyrykone saa tiin käyntiin uudenvuoden aattona 1868. Allis menehtyi 64-vuotiaana aprillipäivänä 1889. Vuonna 1912 se l vi tys mie heksi nimettiin sodan käynyt ja kenraaliksi ylennetty Otto H. Yritys tuotti koneita ja järjestelmiä raskaalle teolli suudelle Suurelle yleisölle sanapari Allis-Chalmers ei merkinnyt juuri mitään. nuorempi jatkoivat isänsä työtä yrityksen johdossa. Haparoivia kokeiluja Allis-Chalmersin insinööreillä ei ollut kokemusta traktoreista eikä maatalouskoneista. Allis-Chalmers läh ti haastamaan mahtavia General Electri cia ja Westinghousea uusilla säh kö moot toreillaan. Kolmevuotisen remontin jälkeen yritys tuotti taas voittoa. Kasvavaan kysyntään ei voitu vastata. Vuosisadan loppuun mennessä Allis oli USA:n suurin höyrykoneiden val mistaja. Firmaan jäi päällek käi siä ylipalkattuja toimintoja ja nurk kakuntaisuutta. Nopein tapa päästä traktorinsyrjään kiinni oli lisenssivalmistus. Idea oli paperilla toimiva. Allikselle ei mikään tuntunut olevan mahdotonta. 61. Tuotekehittely pääsi vauhtiin vuonna 1877, jolloin Allis kaappasi talliinsa alan huippuosaajan Edwin Reynoldsin. Yrityksen johdossa häärännyt Edwin Reynolds junaili fuusiota chigacolaisen Fraser & Chalmers Companyn kanssa. Hän toi mukanaan Corliss Worksilta vakaakäyntisen Reynolds-Corliss-höy rykoneen vanhentuneet patentit ja tietotaidon. Hyvänä työnantajana ja palkanmaksajana tunnettu Allis joutui leikkaamaan rasvanäppien tienesteistä neljänneksen. Allis selvitti seuraavan vuonna 1873 alkaneen laman koettelemukset horjuen – konkurssin kautta. Tehoa piisasi 50 hevosvoimaa. Chalmers ei halunnut isänsä perustamalle yritykselle noloa loppua. Kallista rakkinetta ei voinut käyttää kuin kylvöalustan valmisteluun. Milwaukeen liepeille 40 hehtaarin maatilalle nousi teollisuusja asuntokompleksi West Allis. Kenraali Falk harrasti vuohenkasvatusta ja seurasi aitiopaikalta maata louden vinhaa koneellistumista. Falk mie hitti pääjohtajan huoneen kahdeksikymmeneksi vuodeksi. Yritysfuusiosta ei otettu kaikkia hyötyjä irti. Allis-Chalmersin peltojyrsimelle ei löytynyt ostajia. Falkin mielestä Allis-Chalmersille kuului viipale vielä jakamattomasta kakusta. Kuvaavaa oli, että samalla kun käytiin totisia rahoitusneuvotteluja, yritys toimitti ison sahalaitoksen Japaniin. Voima laitosten käyttämien vesija höyry tur biinien sekä 250–6 000 hevos voi man polttomoottoreiden val mistus aloitettiin. Ilmeisen maastokelpoista vetotraktoria myytiin vain Venäjälle. Traktorikenraalin sulkeiset Kymmenessä vuodessa Allis-Chalmers oli konkurssikypsä. Pelto tulisi yhdellä ajolla kylvövalmiiksi. Pani moalalla toiminut Falk vaihtoi hallituksen mieleisekseen, nosti tehtaiden tuot tavuutta ja karsi päällekkäisyyksiä ri va kalla kädellä. Putket ja pumput tehtiin omassa valimossa. ja Edward P. Moottorijyrsin sai tyrmäävän vastaanoton, ja vain muutama myytiin. Kahdentoista lapsen katraasta Charles, William W. Toukokuussa 1901 perustetulla AllisChalmers Companylla oli tuotantolaitoksia Chicagossa ja Scrantonissa. Investointitahti oli rivakkaa. Otto Falk löysi nopeasti A-C:n akilleenkantapään. Projekti onnistui, ja pumpputekniikasta tuli yksi yrityksen kivijaloista. Reliance Worksin tontille ei mahtunut enää lisärakennuksia. Elokuussa 1913 Milwaukeehen tuli vieraita Sveitsistä. Pumppuja ja generaattoreita pyörittämään tarvittiin höyryvoimaa. Pitkälti lainarahalla laajentuneen yrityksen rahoittajat luottivat Alliksen arvovaltaan ja tuotteiden korkeaan laatuun. Englantilaisomisteinen kaivoslaitteistojen valmistaja oli ajautunut taloudellisiin vaikeuksiin, ja William J. Suuryrityksen synty 1900-luvun alussa Allisin kasvun rajat tulivat vastaan konkreettisesti. Edwad P. Tanssiin kutsuttiin vielä The Gates Iron Works ja Dickinson Manufacturing Company. Kolmilovinen vaihteisto mahdollisti 8,8 kilometrin tuntinopeuden
Allis-Chalmers Duplex lienee ollut maailman ensimmäinen tandemtraktori. Venäjä teki. West Alliksen insinööreillä oli valmiina vielä kevyempi traktori jo keväällä 1915. Allis-Chalmersin traktorituotanto nytkähti käyntiin marraskuussa 1914. Falk ei ha lunnut lähteä mukaan yhteisyritykseen, mutta itse kone kiinnosti. Falk innostui oitis ja hommasi tarvittavat telastopatentit vasta perustetulta Monarch Tractorilta. Kenraali Falkin pettymykseksi vain 700 Allis-Chalmers 6-12-traktoria valmistettiin. Takapyörät poistettiin ja lyhennetyt putkirungot pultattiin kiinni toisiinsa. Täydellä höyryllä toimiessaan se olisi yksi maailman suurimmista traktoritehtaista. 10-18:n testivaihe oli jäänyt melko lyhyeksi ja mallia voidaan pitää harjoitelmana. Moline Tractor Company haastoi A-C:n oikeuteen ja voitti. Kuljettaja istui takapyörien takana. Takatraktorin runko jäykistettiin. Kymmenen auton osat laivattiin ja koottiin perillä. Se oli liiankin vallankumouksellinen – vain muutama valmistettiin ja myytiin. Kankea ohjaus oli 1 800-kiloisen traktorin suurin ongelma. Momentti siirtyi vetoakselin päästä takapyörän hammastetulle sisäkehälle. Etenkin raskasta taakkaa vedettäessä kulkusuunnan muutokseen tarvittiin Kippari-Kallen voimat. Ilmeisesti niitä ei koskaan käytetty. 10-18-malli muistutti erehdyttävästi minnesotalaisten tuotosta: takana kaksi isoa vetävää pyörää, yhdestä palkista muodostetun pitkän rungon päässä ohjattava kokkapyörä. Samoihin aikoihin Otto Falkille esiteltiin suunnitelmaa puoliteloin varustetusta kuormurista. Allis-Chalmers oli mukana rakentamassa Yhdysvaltojen laivastoa. Tarvittiin vain myy vät tuotteet. Vaihteita oli yksi eteen ja taakse. Vuonna 1915 esitelty Allis-Chalmersin viiden tonnin vetoauto oli ilmeisen pätevä kuljetin, mutta 5 000 taalan hinta karkotti potentiaaliset os ta jat. Minnesotalainen Bull Tractor Company oli kehittänyt toimivan kolmipyöräisen traktorin, jonka valmistamista tarjottiin A-C:lle. Vuonna 1919 West Allisiin perustettiin traktoriosasto, johon kuului moderni kokoonpanohalli ja uusi valimo. Allis-Chalmers 6-12 oli kopio Universal-traktorista. Tandemtraktoreiden aika koitti vasta 40 vuotta myöhemmin, jos silloinkaan. 6-12-mallin käyttäjä saattoi hyödyntää vanhoja hevosvetoisia työkoneitaan. Kaksi vastakkain asennettua 6-12-traktoria muodosti yhden Duplexin. Runko-ohjatussa vempeleessä vetävät pyörät olivat edessä. Työkoneen kiinnitys oli etupyörien välissä. 62. Heikko tiestö oli estänyt kuorma-autojen yleistymisen maaseudulla. Kolme pyörää ja tandem Falkin kolmas yritys, kevyt traktori, onnistui jo hieman paremmin. Hän ei lannistunut. Parinsadan koneen valmistuserän viimeisiä myytiin vielä 1920-luvun alussa. Teräslevyjen, turbiinien ja lajissaan viimeisten, mahtavien 1 400–2 800 hevosvoiman höyrykoneiden tilaukset pitivät yhtiön talouden reilassa. Puolitelakuormurille olisi ollut käyttöä Euroopan sotatantereilla. Syystä tai toisesta USA:n armeija ei tehnyt tilausta. Usko ei horju Sota sotki suunnitelmia. Nelisylinterinen Le Roi tuotti 12 hihnapyörähevosta. Koska 6-12-mallissa oli 1+1-vaihteisto ja samat välitykset eteen ja taakse, ei perät vastakkain olevien traktoreiden synkronointi ollut ongelma. Perät vastakkain A llis-Chalmersin kekseliäs suunnittelutiimi keksi yhdistää kaksi 6-12-traktoria
Pian oranssit tiekarhut kävivät taistoon rospuuttoa ja sheriffin kiharoita vastaan. Öljyja polttoainesuodattimet kuuluivat silti vakiokattaukseen. Unitedja Allis-Chalmerstraktoreiden väri muutettiin oranssiksi (Persian Orange). Vuonna 1939 esitelty HD-14 oli viidellä vuosikymmenellä valmistetun HD-telatraktoreiden sarjan esikoinen. Allis-Chalmers WC osui farmareiden ostohermoon. Harry Merritt kävi vuonna 1929 Kaliforniassa ja ihastui siellä oranssina kukkiviin unikoihin. Malliston rungon muodostivat vuodesta 1928 vain Monarchin omat telatoukat. Oman suunnittelun hedelmät rullasivat Springfieldin tehtaalta muutaman vuoden päästä. Harry Merritt (vas.) opastaa A-C:n talousherroja telatraktorin vipujen saloihin. Legendaarinen 161 hevosvoiman Detroit Dieselin kaksitahtinen 6-71-rivikuutonen liikutti 13-tonnista jässikkää. 2/2025 63. Vuonna 1930 Allis-Chalmers osti tiehöyliä valmistaneen Ryan Grader Companyn. 24 SAEheppaisen moottorin neljän sylinterin iskunpituus ja poraus ovat molemmat 100 mm. Tiukan kulukuurin läpikäynyt Model E 20/35 oli A-C:n vastaus 20-luvulla riehuneeseen hintasotaan. Huomaa ohjausvaihteen sijainti
Huomaa kulkusuuntaan nähden poikittainen puintikoneisto. Tuotannon käynnistyttyä vuonna 1918 havaittiin, että masiina oli riuskempi kuin mallimerkintä lupasi. West Allisissa alkoi tapahtua. Elämä on liian lyhyt…viljelyyn ilman traktoria. Merritin. Yhden miehen varassa Falkilla oli nyt kilpailukykyinen mallisto, mutta myynti juroi ja traktoridivisioona oli yhä tappiollinen. Otto Falk sai vielä yhden tilaisuuden pelastaakseen lempilapsensa. Springfield Worksissa valmistetuista telatraktoreista tuli nopeasti toiminnan kulmakivi. Traktoreiden vienti Kanadaan, Eurooppaan ja Etelä-Amerikkaan aloi tettiin. Allis-Chalmers 15-30 muistutti jo nykytraktoreita. 64. Amerikkalaisen käytännön mukaan ensimmäinen luku kertoo vetotehon, toinen hevosvoimat hihnapyörältä mitattuna. Vuonna 1930 konservatiivinen kenraali Falk myi 1 850 traktoria Neuvostoliittoon. Myyntikäyrä ponkaisi nousuun. Lisäksi päästiin käsiksi nivaskaan Caterpillarin patentteja. Neljännesmiljoona All-Crop 60-puimuria valmistettiin vuosina 1935–1953. Allis-Chalmersilla hääräsi nyt kaksi traktori-intoilijaa. Ainesvahvuuksista otettiin turhat millit pois, osien valmistus kilpailutettiin ja lähtöhinnasta höylättiin kolmannes. Näin syntyi 18-30-malli. Pienehkön maatilan ensimmäiseksi traktoriksi suunnitellun Model B:n tuotantokausi jatkui 20 vuotta (1937–1957). Traktoridivisioona vahvistui AllisChalmersille tutulla kaavalla – yritysostoin. Peruskomponentit olivat löytäneet paikkansa, mittasuhteet olivat kohdillaan, ja pyöriäkin oli neljä. Hän palkkasi traktoridivisioonan johtoon Holtilla Caterpillarin myyntitykkinä kannuksensa ansainneen Harry C. Massiivinen mainoskampanja ei tuottanut tulosta. Vastaavasti pienempi 12-20-malli päivitettiin 15-25:ksi. Traktorivalmistajat tuppasivat liioittelemaan teholukemia, mutta A-C oli päinvastoin turhan vaatimaton. Hallitus vaati toimia. Vuonna 1925 harkittiin jo traktorituotannon lakkauttamista. Sama traktorimalli ristittiin uudestaan 20-35:ksi. Vuonna 1928 yritys poimi konttiinsa Monarch Tractorin. 20-35-malli käytiin läpi osa osalta. Pyörätraktorit saivat rinnalleen laadukkaat kuuden ja kymmenen tonnin telamenijät. Merritt sai vapaat kädet toimiinsa. A-C:n kehittämä All-Cropleikkuupuimuri pystyi nimensä mukaisesti ahmimaan 106 kasvilajia portaattomasti säädettävän (425–1 700 r/min) puintikelan nopeuden ansiosta. Nebraskan traktorikoetuksessa havaittiin tehoiksi 22 ja 38 hevosvoimaa
Vuonna 1934 myytiin noin 15 000– 20 000 ilmakumirenkain varustettua traktoria. Merritin projekti onnistui. Umpikumirenkaat toimivat tiellä mutta livettivät peltoajossa. Merkittävää eroa umpikumiin nähden ei kuitenkaan syntynyt. West Allisin insinöörit yrittivät vuonna 1930 ratkaista pulman tarjoamalla vaihdettavia pyörän kehiä. Joukko konekauppiaita jäi tyhjän päälle. Leikkuupuimureiden tehtailu alkoi kalifornialaisen Fleming and Hallin lisenssin turvin. Harry Merritt ja Harvey Firestone olivat perhetuttuja. Vuonna 1935 traktorit toivat kassaan enemmän dollareita kuin yrityksen muut tuotteet yhteensä. Lopulta löydettiin ratkaisu: sopivan matalapaineinen rengas, jolloin kuormituksen lisääntyessä myös kosketuspinta-ala ja vetokyky kasvavat. Tärkein saalis oli 2 500 myyjän organisaatio. Entiset Fordson-dealerit myivät sitä nimellä United mutta vain muutaman vuoden. Syyskuussa 1933 Dallasissa kilvanajajaveteraani Barney Oldfield ajoi Allis-Chalmers U:lla traktoreiden nopeusennätykseksi mailin radalla 102,9 kilometriä tunnissa. A-C hengitti jo IHC:n ja John Deeren niskaan. Tavallisilla ilmarenkailla ei ollut muokkaustöihin mitään asiaa. Vuonna 1932 lanseerattu ilmakumirenkain varustettu U-malli vankisti Allis-Chalmersin asemaa markkinoilla. Traktoreiden myynti 13-kertaistui jaksolla 1934–1941. Huhtikuussa 1932 tehty peltokoe oli menestys, ja jo lokakuussa myytiin ensimmäiset ilmakumirenkain varustetut Allis-Chalmers U:t. Seuraavaksi A-C kehitteli Goodrich Tire and Rubber Companyn kanssa nollapainerengasta. Leikkuupuimureita valmistettiin muutama vuosi rinnakkain A-C:n uunituoreen All-Crop-malliston kera. Pienehköille noin 40 hehtaarin tiloille tarjottiin edullista, monikäyttöistä B-mallia, jonka jatkeeksi noheva kauppamies saattoi myydä metrisellä leikkuupöydällä varustetun All-Crop 40 -leikkuupuimurin. Sutimista estävät korvakkeet repivät auki nurmet ja pihamaat. Jo seuraavana vuonna pitkälle automatisoidulla tuotantolinjalla keikkui 35 hevosvoiman yleistraktori. Myöhemmin hän pani vielä paremmaksi ja sai tulokseksi 108,6 kilometriä tunnissa. Heidän perustamansa yhteisyritys pyysi AllisChalmersia suunnittelemaan huokean ja ajanmukaisen traktorin. Fordsonin korvaaja Vuonna 1928 Henry Ford päätti yllättäen lopettaa Fordson-traktoreiden tuotannon Detroitin tehtaalla. Vuonna 1933 esitellystä WC-riviviljelymallista tuli A-C:n myydyin. Viidessätoista vuodessa West Allisin liukuhihnoilta pullahti 178 202 pitkärunkoista kolmipyörää. Samalla tehontarve ja kulutus vähenevät. Katsojat olivat yhtä äimistyneitä kilpa-autoradoilla, kun lähtöviivan taakse asettui rivi traktoreita. Ei ollut katteetonta sanoa mainoksessa, että kyseessä oli ”tärkein edistysaskel traktoreiden rakenteessa kymmeneen vuoteen.” Amerikkalaiset talonpojat olivat hyvin epäileväisiä uutuuden suhteen. Perinteinen teräskehä oli viljelyhommiin ja vanteella oleva ilmakumirengas siirtoajoihin. Onton renkaan runko on niin tukeva, että se kannatteli traktoria ilman paineistusta. Ilmeet muuttuivat hämmästyneiksi, kun rengastetut Allis-Chalmersit pesivät rautapyöräiset verrokit. Allis-Chalmersin seuraava ostos oli Advance-Rumely Corporation, joka oli liukunut vahvasta traktoritalosta marginaaliin. Seuraavaksi Allis-Chalmers osti perinteikkään työkonevalmistajan La Crosse Plow Companyn. Kilpailukyky alan jättiläisiin Caseen, IHC:hen ja John Deereen nähden parani, mutta A-C:lta puuttui koko maan kattava jälleenmyyjäverkosto. Advance-Rumelyn traktorit heitettiin saman tien romukoppaan. Harry Merritin tiimi tunsi farmarien tarpeet. Yh teenliittymän hedelmänä syntyi pikakiinnitys, jolla työkoneiden vaihto onnistui vartissa. A-C teki Unitedista omia, osittain kilpailevia versioita, ja U-sarja säilyi tuotannossa vuoteen 1952 saakka. Renkaiden voittokulku T eräspyörät rajoittivat traktoreiden käyttöä ja yleistymistä. Läpimurto oli tapahtunut. West Allisin insinöörit tekivät työtä käskettyä. Firestone Rubber Companylta järjestyi pari lentokoneen rengasta, joihin pumpattiin ilmaa yksi baari. Monet amerikkalaiset tienpitäjät kielsivät korvakkeellisilla pyörillä ajon. Työnäytöksiin saavuttiin naureskellen. Kallis ja työläs ratkaisu ei herättänyt ostohaluja. 2/2025 65
Niitä on vain purkanut ja korjannut ja kasannut, ja ne ovat lähteneet toimimaan”, Petri sanoo. Hän on kuitenkin touhunnut niin romujen kuin käsityötaitojen parissa pienestä pitäen. Verenperintönä Harjulalla on paitsi kiinnostus monenlaisiin kädentaitoihin ja niiden apuvälineisiin myös armoton keräilyvimma. Petrin isä Asko on ollut varsinaiselta ammatiltaan kengitysseppä. Lisäksi hän teki vuosikaudet kiertokauppaa ja myi itse valmistamiaan käyttöesineitä. Teksti ja kuvat: Mika Rassi V eteraanikoneiden harrastajat ovat erityisen mielenlaadun väkeä, ja kukin heistä on oman sorttisensa tapaus. 66. Omassa pajassa tehtiin niin metallikuin puutöitä. Asko aloitti myös masinistiharrastuksen 80-luvulla. Nämä vanhat koneet ovat olleet jollakin muotoa selviä. Kyse on aste-eroista. Ikaalislainen Petri Harjula on kaikesta huolimatta aika helppoa sijoittaa jälkimmäiseen perinnetietäjien ja -taitajien sakkiin. Kaikki vanhat pelit kiinnostavat, ja romu kuin romu herää pajassa henkiin. Suku on pahin Karvan alle viisikymppinen Petri Harjula on vanhojen koneiden harrastajien joukossa nuorempaa polvea. Toiseen porukkaan kuuluvat laajasti ottaen historiaan, vanhoihin esineisiin ja entisajan työmenetelmiin hurahtaneet yleisihmiset. Jokainen harrastaja lukeutuu jossain määrin kumpaankin porukkaan. Kaikki tämä tarttui saman tien poikaankin. ”Kiinnostus kaikkea vanhaa kohtaan on ollut aina. Jos kuitenkin koetetaan jakaa masinisteja ryhmiin, yhdessä päässä voidaan nähdä puhtaasti koneista, niin vanhasta kuin uudesta tekniikasta kiinnostuneet mekaanikot. USEAA SORTTIA Petri Harjula Vuosikymmenet perinteisiä käsityötaitoja harjoittanut ja antiikkitavaroita kerännyt Petri Harjula ei nirsoile
”Vanhat koneet ovat olleet jollakin muotoa selviä. Petri käytteli porilaista höyrykonettaan viime kesänä Kolmostien konepäivässä. Niitä on vain purkanut ja korjannut ja kasannut, ja ne ovat lähteneet toimimaan.” 67
Harjula on takonut pienestä pitäen ja käyttää ahjoa edelleen jatkuvasti. Petri haaveilee kokoelman harventamisesta näyttelyn muotoon. Aiemmin Harjulan pajassa hehkui hiiliahjo. Tavaraa on kertynyt paljon. ”Haaveena on avoin kotimuseo, koska vanhaa tavaraa olisi kyllä.” Harjula on seppien sukua kahdelta puolelta. Siinäkin mielessä hän on vanhan kansan ihmisiä, että työnantaja on pysynyt samana jo liki 30 vuotta. Mutta niiden lisäksi on monta rakennusta täynnä kaikenlaista vanhan ajan tarvekalua. Se tarvitsi kuitenkin ravintoa liiankin kanssa. Vähän sähkötyötä ja vesisäiliön korjausta vielä, Petri tuumii. On puisia pumppuja nahkamäntineen, lyijykarveja entisajan putkiliitoksiin, karbidilamppuja, hevoskiertoja, juhlamallin ompelukoneita, kehtoja, kelloja, hurja määrä sahoja ja muita käsityökaluja – ja paljon muuta morsiusreestä hylkeennahkalaukkuun. 68 Seppiä ja mestareita Petri Harjula. Haaveena on avoin kotimuseo, koska vanhaa tavaraa olisi kyllä.” Pajan puolella väljenee, mutta kaikki sepän tarvitsema on käsillä. Uskollinen mies Petri on ammatiltaan koneistaja-asentaja. ”Isä aloitti keräilyn ja minä jatkoin. Sen takia hän ei sitten joutunut sotaan vaan pääsi hyvään oppiin, Tampellaan sorvaamaan ammuksia”, Harjula kertoo. Poran käyttämiseen on tarvittu porarin lisäksi pyörittäjä. Tällä paikalla on vasara noussut ja laskenut lukemattomat kerrat. Petrin äidin kotona Rokkakoskella tehtiin veden voimalla yhtä lailla jauhoja, päreitä kuin sähköä. Petri teki kaasuahjon eikä ole tekoaan katunut. Oikea jalka meni poikki reidestä. Konetallissa on monta tuttua maamoottoria, Sarinia, Wickströmiä, Olympiaa ja Teijoa muutamat mainitaksemme, ja klassikkotraktoreita, 50-luvun Valmetia, Zetoria, Fordsonia ja Taavettia. Harjula hankki hiljakkoin Wickströmin, joka pyöri ja puhui moitteetta. Pitäisi alkaa karsia. Käsin pyöritettävät porakoneet kertovat ajasta, jolloin maailma oli vielä työvoimavaltainen. ”Hän kulki talosta taloon korjaamassa sen aikaisia autoja, traktoreita ja maamoottoreita.” Isoisän osaamisesta kertoo Harjulan tallista löytyvä porakone, joka on tehty autonromujen osista ja muusta käsille sattuneesta tavarasta. Taas tuli tavaraa taloon. ”Vaari jäi vähän yli kymmenvuotiaana housunpuntista kiinni myllyn valta-akseliin. Aivan viime aikoihin asti Harjulalla oli hiiliahjo. Vielä pidempään mutta yhtä uskollisesti Harjula on harjoittanut perinnetaitoja ja keräillyt vanhaa esineistöä. Ison pajan koneista Harjulan isoisä otti mallia ja teki samanlaisia vehkeitä omaan verstaaseensa
”Toisen puolen helmapelti oli mennyt lyttyyn. Petri pitää autoa helppona korjattavana. Höyrykone ja maamoottori Katsotaan paria masiinaa tarkemmin. Mutta helppous ei selvästikään tarkoita Harjulalle nopeutta ja vähää vaivaa. ”Vuonna 2000 sen hommasin ja kolmisen vuotta sitä laitoin. Muuten oli kaikki ruostunut mutta tinakohdat ei.” Petrin tietojen mukaan Ford päätyi tullihallitukselle ja vuonna 57 Hämeenlinnan tullihuutokaupasta kuorevetiselle lentokonemekaanikolle. Poliisi oli kuulemma ajanut takaa pirtutrokaria ja tämä suistunut ulos tieltä. ”Siinä oli pari luodinreikää. Vesipumppuhomman korjailin, se oli hajonnut. ”Pieni ahjo riittää. Mutta ahjossa niitä menee tolkuton määrä, jos yhdenkin päivän tekee pajahommia.” Petri ei ehtinyt tehdä hiiliä sitä mukaa kuin niitä kului. Alkusyksyn päivinä kone hyrrää iloisimmin. De Luxe Ford Junior vuodelta 1936 on Harjulan kunnostuskäden taidonnäyte. Moottori on ainakin kerran 50-luvulla vaihdettu. Kun saa lämmön tasaiseksi, se pysyy yllä.” Aikoinaan Harjula on tehnyt ahjossa monenmoista, mutta nykyään se on vain takohommia varten. Paikkasin ne ja panin tarrat niitä esittämään. Voi ollakin, sillä vaikka kieltolaki kumottiin 1932, laittoman viinan kauppa rehotti pitkin 30-lukua. Niinpä hän rakensi kaasuahjon. Ne saivat 110 mittariin ja kolmosen kiertokangen kyljestä läpi. Ford ei ole kiireisen miehen auto. Tein myös uuden männän ja poksitiivisteen.” Koneen äärellä Petri pohtii, mitä se kertoo omasta ajastaan. Täräys tosin kestää hyvän aikaa. He saivat sen kolmella pytyllä ajettua Kuorevedelle halliin ja siellä vaihtoivat moottorin. ”Takapään pyörän kuuluisi olla korkeampi, ja edessä taas pitäisi olla kehtokorotus ja pienet pyörät”, Petri kertoo tehtaalaisesta pyörävarustuksesta. ”Äijät olivat kokeilleet, kuinka paljon tämä kulkee. Petri kunnosti koko auton verhoiluja myöten. Onneksi sattui olemaan liki kaikki osat tallella, mutta oli siinä puuhaa.” Ford on saattanut olla eräänlaisessa työajossa, sillä Petrin tietojen mukaan se palveli pirtukauppiasta ensi vuosinaan. Koneen kunto oli suhteellisen hyvä, mutta koottava ja kunnostettava se kuitenkin oli. ”Olen tehnyt siihen öljystimiä, pillin ja öljykuppeja. Ainakin helmassa oli valtava määrä koritinaa. ”Pullollisella tekee tosi kauan. Parin vuosikymmenen takainen hankinta on Porin konepajan höyrykone, joka oli aikoinaan Mikkelin osuusmeijerillä paikalliskäytössä. Sen jälkeen sillä ajettiin vielä vuoteen 64 asti.” Jos moottoririkko sattuisi uudestaan, Petrillä on jemmassa useita Kulmalan palovesipumppuja, joissa on samanlainen voimakone. Pyörät ja akselisto on asennettu jälkikäteen. Harjula on huomannut, että britti-Fordin moottori tykkää hapekkaasta ilmasta. Lestinheittäjän luksusvaunu A jopeleistään Petri Harjula täräyttää tulille käyttöentisöidyn neliovisen Ford Junior De Luxen vuodelta 1936. Entisaikaan tehomaatalous tarkoitti sitä, kun hevoset vetivät pellolle sekä ison puimakoneen että höyrykoneen sitä pyörittämään. Kaasuvehkeillä saa tehtyä polttoleikkaukset ja muut isommat hommat.” Ahjon lisäksi monet muutkin pajan kalut on tehty itse, esimerkiksi konesaha ja konevasara, jopa lämmityslaite. Hitusen kaduttaa yksi kunnostuksen vaihe, jossa peitettiin todisteita auton rikollisesta menneisyydestä. Mutta olisi ne reiät tarvinnut jättää näkyviin.” ”Poltan tervaa tynnyrimenetelmällä, ja siitähän tulee hiiliä. Mutta tuskin näillä ajoilla enää vaurioita syntyy. Nykyvehkeisiin verrattuna se vaatii paljon purkamista – osat eivät tipahda välistä pultit irrottamalla. 2/2025 69
Keulavinssi taas on keluveneestä ja Harjulan kourissa hydrauliseksi muuttunut. Mutta tämä toimii.” Tämä aidon Majorin Petri huusi tarjouskaupasta parikymmentä vuotta sitten. Käyttötraktoreinakin Harjulalla on vain vanhuksia. Tässä ollaan Wanhoissa koneissa Vahojärvellä, jonne porhaltaa Petrin pihasta pikaisesti. Älyämme kysyä asiaa maamoottoreiden ylimmältä ymmärtäjältä Ari Palomäeltä. Harjula aprikoi, onko tämä kaksilla kipinävehkeillä varustettu moottori erikoistapaus. ”Heti lähti käymään, oikein yllätyin. Harjula tykkää vanhoista dieselMajoreista enemmän kuin Powereista ja Supereista. Sukassa palaa kaasuuntunut valopetroli hyvin kirkkaana. Harjula jaksaa innostua kaikista erikoisista laitteista. Vinssi toimii traktorin omalla pumpulla.” Majorin perässä kulkee yleensä omatekoinen puukärry, johon Petri on asentanut Nokka-koneiden kuormaimen. Hytti on TVH:n tekosia mutta Petrin ovittama. Yksi mainioimmista apureista on vuosimallin 55 Fordson Major. ”Otin kelupaatista vinssin ja muutin sen hydrauliseksi. Nostolaitteet eivät toimi, ja moottori on huono. Se on ollut pirun näppärä, monesta suonsilmästä olen vetänyt itseni pois. ”Nämä olivat parhaita Majoreita, mitä on tehty”, Petri intoilee. Pari viikkoa ennen visiittiämme Harjulan pajalle oli tupsahtanut Wickströmin vähän yli satavuotias maamoottori. Se oli vastoin odotuksia toimintakunnossa. Sitten uusiimpiin hankintoihin. Ja kauhea puristus! Yleensä nämä ovat jumissa, eikä tapahdu mitään ennen kuin kaikki on purettu ja liotettu ja lämpökäsitelty.” Sähkövehkeisiin on kuulunut magneeton lisäksi pärräpuola ja akku. ”Pyörivät magneetot tulivat Wickströmeihin vuoden 1927 aikana, jolloin apukärjet jäivät pois. ”Kaikissa putoavalla magneetolla olevissa koneissa on ollut apukärjet”, Ari vastaa. Monet pajan työvehkeistä ovat Petrin tekemiä, kuten tämä konevasara. ”Siihen oli tehty koneremontti, siksi se kiinnosti. Lampunkin on Petri kunnostanut. Se on ollut TVH:n traktori mutta metsähommissa ja sinisen värisenä.” Umpiohjaamo tuli kaupassa mukana mutta irrallaan. 1910-lukulaisissa on ollut myös Isoisän rakentama pylväsporakone on kulkenut Harjulan työnäytöksissä mukana. katkojan kärkiä erillisellä pystyakselilla ilman magneettoa. ”Minulla on ollut useitakin Supereita, mutta eivät ne ole olleet hyviä. Omassa kokoelmassa on vanhempia ja uudempia Wikuja, joissa on pelkkä magneetto. Hyötyvehkeet Puhdas hupi ei perinnemiehellä useinkaan ole kaukana hyödystä. Sellaisia ei ole montaa tullut vastaan. Sammakkomagneetto on ehjä, mutta puola puuttuu. ”Vähän muotoilin sitä. Tällaista englantilaista Tilley Hendon -lamppua on käytetty niin lentokentillä kuin metsätyömailla. Sisällä on kenno, joka puhaltaa lämmintä ilmaa.” Traktorin nokalla on uittohommista eläkkeelle jäänyt vaijerilaite. Se oli takaa kuljettava, mutta tein siihen ovet. Kun puola on puulaatikossaan ja vesitankki paikattu, kone on taas valmis työhön. 70 Seppiä ja mestareita Petri Harjula. Muutama tuhannen kappaletta näitä apukärjellisiä on tehty.” Kysyvä ei tieltä eksy
Petri teki sen vanhoista hirsistä uudestaan veistämällä. Pirtin ja pajan välissä Petri on puuhastellut koneidensa kanssa muutamissa Pirkanmaan perinnetapahtumissa. Harjulan mielestä perinnepäivissä tärkeintä ovat työnäytökset. Erityisesti sepäntyön esittely tuntuu kiinnostavalta. Joskus voisi viedä ne jonnekin ja pitää takonäytöksen.” Petri Harjula jaksaa edelleen innostua kaikista erikoisista laitteista. ”Kenttäahjo ja poljettava tahko-smirgelipaketti löytyy, samoin käsikäyttöinen porakone ja pieniä alasimia. Pelkät esillä levossa olevat koneet eivät kerro niillä tekemisestä juuri mitään. Oppi ei kuitenkaan mennyt hukkaan, sillä monenlaista pytinkiä on noussut pystyyn kotitontille. Välillä voisi jotain muutakin tehdä, vaikka vähän matkustella. Yksi niistä on historiallisen Satakunnan rakennustyyliin tehty savusauna. Ulkopuolisesta kyllä näyttää siltä, että pieneenkin elämänpiiriin mahtuu paljon rikasta ja kiehtovaa sisältöä, kun asialla on utelias mieli ja työtä pelkäämättömät kädet. Meikäläisellä on rajoittunut aika pitkälti pirtin ja pajan väliin tämä elämä”, Harjula hekottaa. Jopa saranat pihan ait to jen ovissa ovat Harjulan itse tekemiä. ”Onhan tämä edelleen kiinnostavaa, mutta näitä on nyt jo kolmisenkymmentä vuotta kerinnyt harrastelemaan. Niihin on miltei kaikki aika mennyt. Harjulalta taittuvat klapinteon ohella muunkinlaiset puuhommat. Kun tallustelemme miehen kotomäellä, hän toisaalta tuumii työn ja harrastuksen olleen välillä liiankin lähellä toisiaan. Rakennusten pieniäkään osia ei ole kau pan hyllystä haettu. Harjulalla on talonrakentajan paperit ja perinnerakentaminen sydäntä lähellä. Polttopuusouvia varten Petrillä on oikea koneasema, jossa 25-Taavetti pyörittää klapikonetta ja klapien puhdistusrumpua, omatekoisia molemmat. Pelkkä näytteille asettaminen ei ole Harjulan heiniä: hän tykkää järjestää työnäytöksiä ja uskoo niiden olevan yleisöllekin perinnepäivien mielenkiintoisinta antia. Olemme historiallisessa Satakunnassa, jolle tyypillisen savusaunan Petri on tehnyt muuria myöten itse. Sisällä on oma parvi maltaiden tekoa varten. Pärehöyläys on kesäkinkereiden peruskauraa, siis makoisaa, terveellistä ja ravitsevaa. 2/2025 71. Nuorena miehenä Petrin ensimmäinen ammatti oli talonrakentaja, mutta ei hän sitten päätynytkään niihin töihin
ENNÄTYKSELLINEN TUONTI Traktorivuosi 1955 Vuonna 1955 traktoreiden tuonti Suomeen ylitti ensi kertaa 10 000:n rajan. Peli pelasi toiseenkin suuntaan. Vuoden tärkein kotimainen uutuusmalli oli Valmet 20, joka avasi samalla Valmetin traktoriviennin. Uuden traktorin saivat monet vuosia odottaneet. 72
Veho oli traktorialalla uusi, joskin Unimogmaastoautojen traktorimuunnoksen verran tuttu. Suuri osa tilaajista oli odottanut traktoria kolmesta neljään vuotta. Tarpeisiin ja kysyntään nähden tilanne ei silti näyttänyt helpottaneen. Tuhansien jonottamaa Fergusonia ei olisi tarvinnut mainostaa, mutta kalenterin sivulla oli syytä Verkustakin mainita. He olivat joutuneet Länsisaksalainen pieni Holder tuli uutena merkkinä nelipyöräisten traktoreiden tarjontaan. Niinpä 600 Fordsonia ehdittiin saada tuoduksi jopa puutavaran ajokauteen tultaessa. Fordsoneiden kohdalla tilanne oli hiukan parempi. 73. Esimerkiksi Oulun läänin maatalousseurasta kerrottiin kesällä, että sen alueella traktoreita oli noin 2 600 mutta tilaajia kolmisen tuhatta. Etelä-Pohjanmaan alueelta kerrottiin samanlaisia lukemia. SMK:n rooli kahden keskenään kovasti kilpailevan traktorifirman edustajana ei varmasti miellyttänyt sen paremmin McCormick-Farmallien tekijää IHC:tä kuin David Browniakaan. Suosittujen David Brown -traktoreiden edustus siirtyi SMK:lta autoliikkeenä vakaan aseman saavuttaneelle Veho Oy:lle. Taavettien omistajille tuli joka tapauksessa sopeuduttavaa, samoin SMK:n väelle, ja kovasti kiireitä Vehon parille kymmenelle edustajaliikkeelle. Valuutan käyttöasioista tehtiinkin päätöksiä. odottamaan kauan. Tähän tuontiin kuului myös 15 000:s Suomeen tuotu Fordson. Maahantuoja Farming Oy:n puolelta kerrottiin elokuussa, että heiltä toimitettiin perille vuonna 1951 tilattuja traktoreita. John Deeren Ruotsissa lisenssillä valmistettu GMW jäi nopeasti ohi meneväksi ilmiöksi. Käytössä oli noin 2 000 ja jonotuksessa noin 3 000 traktoria. Tuottajajärjestöt vaativat tiukasti konepulan helpottamista ainakin 10 000:n traktorin tuonnilla ja valuuttojen myöntämistä nopeasti niin, että traktoreita saataisiin jo kevättöihin. Ferguson-kuumeesta ei puhuttu aiheettomasti, sillä pisimpään joutuivat odottamaan juuri Fergusonia haluavat. Tuonti oli saatu nopeasti käyntiin Ford-yhtymän myöntämän ison korottoman lainan ansiosta. Heistä suuren osan sanottiin odotelleen kolmesta neljään vuotta. Vuoden alkupuoliskolla, käytännössä osin kevättöillekin tuotiin puolenkymmentä tuhatta traktoria. Vuosien kuume Alkupuolella vuotta ylitettiin jo koko edellisvuoden tuontilukemat. Vuoden alussa oli Farmingilla ollut 17 000 tilausta, joista noin 5 000 vuodelta 1951 ja saman verran seuraavalta vuodelta. Vilkkaaksi kääntyneessä traktorikaupassa tapahtui keskellä kesää suurmuutos. T raktorit esiintyivät tiuhaan otsikoissa ja uutisissa vuoden 1955 alkuvaiheissa. Uusien traktoreiden saajat eivät asiakkaina olleet uusia
Nyt niitä tuotiin Työväline Oy:n toimesta ensimmäinen 36:n erä. Alliksien tuonti vuonna 1955 oli yli kolminkertainen edellisvuoteen verrattuna. Teholukeman lisäksi Valmetin etuakseli ja jarrut oli uusittu. Valmet mekaanisella nostolaitteella oli halvempi kuin Fergusonin bensiinimalli. Esimerkiksi itäsaksalaisen IFA-Maulwurftai puolalaisen Ursus-traktorin testausta ei tehty kokonaan eikä raporttia julkaistu. Allis-Chalmers kuului ennätysvuoden voittajiin. Uutuuksien lyhyeen listaan voi liittää BMC-dieselmoottorin tulon Nuffieldiin aiemmin käytetyn Perkins-moottorin tilalle. Tuntuvin muutos edeltäjään oli moottoritehon lisäys viidellä hevosvoimalla, bensiinikäyttöisessä 20:een ja petrolikäyttöisessä 18:aan. Valmet huomattavin uutuus Traktorivuoden tärkein ja oikeastaan ainoa uutuus oli Valmet 20 -mallin esittäytyminen ja tulo markkinoille. Koeteltiin nelivetoakin Traktoreiden virallinen koettelu Vakolassa oli 50-luvun alkuvuosina ehditty tehdä 31 eri mallille. Valmetin uutuutta esiteltiin niin, että omistaja saattoi helpommin kertoa koneestaan vaikkapa ulkomaiselle turistille. Menekkiä Lanz ei muuttuneenakaan saavuttanut. Tuossa suuruusluokassa viisi on iso luku. Uusia merkintöjä merkkikirjavuuteemme olivat länsisaksalainen pikkutraktori Holder edustajanaan Lahden Auto Oy ja keskusliike Laborin edustama ruotsalainen John Deere -mallin mukaelma GMW 25. Aikaisemmin dieseliä kaivanneet Nuffieldin ostajat olivat saaneet Perkins-yhtiön tekemän moottorin, ja Perkins kuului BMC:n kilpailijayhtymälle. Ihan kaikkia kokeisiin otettuja traktoreita ei koskaan markkinoille ilmaantunut. Mutta hydraulisella nostolaitteella varustettuna se maksoi 359 000 markkaa, kun Fergusonin kaasutinmoottoriset maksoivat 335 000–345 000 markkaa. Nuffield otti uutuutena käyttöön valmistajayhtymä BMC:n oman dieselmoottorin. Länsisaksalainen Lanz oli kokenut perusteellisen muutoksen hehkukuulamoottorisesta jytkyttäjästä normaalimman oloiseksi traktoriksi tai kantajatyyppiseksi monen toimen laitteeksi. Vakolassa oli meneillään tai alkamassa parinkymmenen muun traktorimallin koettelut. Vuonna 1955 ilmestyi vain die selmoottorisesta Fergusonista tehty koe tusselostus. Traktorin ajajalle oli järjestynyt tilaa hiukan mukavammin. 74 TRAKTORIVUOSI 1955. Hinnaltaan Valmet asettui niin, että mekaanisella nostolaitteella varustettuna se oli halvempi kuin Fergusonin bensiinimalli. Fiat 25R -dieseltraktorin näytekappale oli ehtinyt maahan jo edellisvuonna
Suomessa puolestaan haluttiin paljon kahvia Brasiliasta, ja kahvin tuonti rasitti muutoinkin vähäistä valuuttavarantoa. Tilastosta saattaa puuttua näytetai kokeilukappaleina tuotuja merkkejä. Keskisuuria traktoreita olivat Fergusonin kaasutinmoottoriset sekä dieselkoneisista Allis-Chalmers, Ferguson, Fiat, Steyr ja Zetor. Traktorikaupan asetelmissa tapahtui melkoinen muutos David Brownin edustuksen vaihtuessa maatalousalan liike SMK:lta autojen maahantuojaliike Veho Oy:lle. Uudet traktorit olivat pääsääntöisesti dieselkoneita. Massey-Harris 745 kuului 50-luvun puolivälissä suuriin traktoreihin. Edellisvuoden tapaan seuran koetilalla Matkun kartanolla järjestettiin kolmepäiväinen testausjakso. Ford-yhtiöissä oli kaavailtu jopa tuhannen Majorin kokoamista Brasilian tarpeisiin. Erikoiselta kuulostava järjestely johtui siitä, että Fordsoneilla oli Brasiliassa kysyntää enemmän kuin Brasilian puntavarannot antoivat mahdollisuutta niitä tuoda. Sitä paitsi noiden vähille jääneiden merkkien joukossa oli tusina sellaista, joilla oli useampia eri malleja. Volvoja tuli 228 kappaletta. Suuria olivat MasseyHarris 745D ja Nuffield DM4. Niinpä Ford-yhtiöissä laskettiin, että Fordson Majorien kokoaminen Suomessa ja vienti Brasiliaan olisi kaikkien osapuolien kannalta kannattava järjestely. Kaksi kolmasosaa traktoreista kuului 25– 35 hevosvoimaisiin koneisiin. Lisenssivirasto ei kuitenkaan taipunut myöntämään puntia osien tuontiin enempää kuin 110:tä traktoria varten. Traktoritarjonnan täydensi suurmerkkien kanssa samoihin lukemiin yltänyt Valmet sekä SMK:lla vielä myynnissä ollut jokin määrä Takra-traktoreita. Peltotöiden lisäksi tietoa haluttiin saada erilaisten siirtotöiden ja maastoajojen kustannuksista. Hankkija osti palstatilaa kun viidestuhannes Zetor tuotiin maahan. Zetor ja Valmet yhteensä edustivat noin yhtä viidesosaa. Niistä 26:n eri merkin yhteenlaskettu osuus traktorien määrästä oli vain kahdeksan prosenttia. TTS:n testissä pieniä traktoreita edustivat Valmetit. Traktorikantamme oli muodostunut varsin monimerkkiseksi. Kun traktoreita oli kertynyt yhteensä vajaat 50 000 kappaletta, sotien jälkeen tuodut nelisenkymmentä tuhatta konetta edustivat 36:ta eri merkkiä. Seuraaviksi ylsivät Nuffield ja AllisChalmers lähes 500:n lukemilla. Lisäksi vertailtiin noihin noin puolen miljoonan hintaisiin isoihin verrattuna kaksi kertaa kalliimpaa nelivetoista Nordtrak Stier -traktoria. Niitä oli noin puolet kaikista. Vuonna 1955 traktorimainoksia julkaistiin hyvin vähän. Yleiskuvaa hallitsivat kuitenkin Fordson ja Ferguson. 2/2025 75. Yli 40-hevosvoimaisia oli kolmisen prosenttia. Muut merkit jäivät alle sadan. Näillä lukemilla Suomi nousikin Englannin traktoriteollisuuden kolmanneksi tärkeimmäksi vientimaaksi Australian ja Etelä-Afrikan jälkeen. Brasiliaan saataisiin enemmän Fordsoneita ja Suomeen enemmän kahvia. Korkeintaan 20 hevosvoiman tehoisia oli vähän toistakymmentä prosenttia. Zetoreita tuli melkein 2 000 ja David Browneja vähän yli tuhat. Suomalaistekoiset kahvi-Fordsonit V uonna 1955 Suomen Fordin-tehtaalla Helsingin Hernesaaressa koottiin 110 Fordson Major -traktoria vientitavaraksi. Niiden määrä nousi jo tasoihin petrolimoottoristen kanssa.. Työtehoseura halusi saada selville traktorityön kustannuksia eri kokoisilla ja erityyppisillä traktoreilla. Järjestys näyttää olleen Massey Harris, Mc Cormick, Fiat, Unimog, Holder, Farmall, Normag, MAN, Hanomag, Güldner, Lanz, Fahr, B-M, GMW, BMB, Renault ja Steyr. Ennätysvuoden päätteeksi Vakolassa kootun tilaston mukaan vuoden mittaan meille tuotiin Fordsoneita ja Fergusoneja kumpaankin runsaat 2 700 kappaletta
Erittäin vähän käytetty, kolmannelta omistajalta, hallissa pidetty, kaikki alkuperäistä eikä ruostetta missään, erittäin hyvä maalipinta. Myydään Myydään 60–70-luvun Bedford bulldogiin vilkkuja huomiovalot, kohtuu kuntoiset, 45 € /pari, Asikkala, 040 558 2775 Kontio-Sisun ohjaamo, tarjoa, nostetaan kyytiin, 050 025 5150 Oleo-Mac 340F moottorisaha. 1961, siisti ja hyväkuntoinen, 5 600 €, Rantsila, 040 038 6662 Scanian perä, 800 €, Pyhäsalmi, 040 517 6881 76 Markkinat Ostaa ja myy kalustoa. Hyvät 14.9–28 ja 7.5-16 renkaat. Keräilijälle, kunnostukseen tai varaosiksi, 20 €, vain nouto, Padasjoki, 045 267 5333 Vuolulaikka esim. Museointikelpoinen, näyttelyissä käytetty. Neliselkäketjut mukaan. tolppien teroitukseen, lähetysmahdollisuus, 190 €, 044 931 5450 Nuffield 3/45 2,9, 301-YS, vm 1970, 1450 h, 2140 kg, diesel, oranssi normaali väri. Vasta huollettu, kaikki nesteet vaihdettu, lokilämmitin. 5 400 €, Nivala, 040 512 9325 Fordson Super Major Manuel 3.6 vm
Talven keskellä lumilapion varressa tai loskassa lätistellessä on mukava muistella menneen kesän seikkailuja ja suunnitella ensi kesän puuhia. Viime kesänä tein huikean automatkan PohjoisRuotsin metsien halki vuonojen maahan ja takaisin. Ainakin sukellusharrastus vie kohti Itämeren aaltoja kuin myös sisävesiinkin. Tulenjohtotehtäviin tarkoitettu ilmalaiva oli ankkuroitu kilometrin pituiseen kaapeliin, mutta normaali käyttökorkeus oli 600 metriä. Hallissa säilytetty saksalaisvalmisteinen ilmalaiva oli lähes 27 metriä pitkä, halkaisijaltaan 6,65 metriä ja tilavuudeltaan 750 kuutiometriä. Kallioiseen mäkeen on perustettu myös mielenkiintoisia betonisia bunkkerirakenteita, joista yhteen pääsi sisällekin. Se on vuonna 1914 Pohjois-Ruotsin Bodeniin rakennettu ilmalaivan säilytystalli. VUONOJEN VÄLISSÄ VUONOJEN VÄLISSÄ Mikä on punainen, iso ja seisoo keskellä metsää. Ehkä saamme syvyyksistä kuvamateriaalia tämänkin palstan iloksi. Ensi kesästä en vielä tiedä. 78 RAUHASSA RUOSTUVAT. Tekniikan kehittyessä 1930-luvun loppupuolella pallohommat jäivät pois käytöstä vanhanaikaisina. Rödbergsfortetin huipulle vie mutkitteleva tie
79. Rödbergsfortetin mäellä on linnoitusmuseo, mutta nähtävää riittää porttien ulkopuolellakin. Junanvaunua muistuttava aaltopeltikate kuuluu Arvidsjaurin ratapiha-alueen lastausnosturiin. Eräällä parkkipaikalla tönötti tämä tykki viime vuosisadan alkumetreiltä. Vieressä kulkee Bolindenista tullut malmi-ilmarata, tai siitä jäljellä olevat tolpat. Pääpaino on nuorisotoiminnalla ja lajeina jokamiesluokan lisäksi rallija motocrossia. Linnoituksen pohjoispuolella on panssaroituja tykkitorneja. Idyllisten pikkuteiden varsilla voi törmätä vaikkapa tällaisiin infrastruktuurin monumentteihin. Bodenissa on sotahistoriasta kiinnostuneille paljon tutkittavaa. Kallioon louhitut linnoitusrakenteet kivimuureineen ja betonivaluineen ja komeine näköaloineen puhuttelevat pientä ihmistä. Tämä kuva ei kerro äkkinäiselle mitään ennen kuin kerron, että ollaan vuonojen maassa ja kyseessä on Dråvikan moottoriurheilukeskus Fauskessa. Kuvaajan selän takana mäellä sijaitsee Renströmin kaivosalue. Sitten olemmekin Skellefte-joen ylittävällä sillalla. Alueella on jonkinlaista museojunatoimintaa ympärillä olevasta kalustosta päätellen
Svartisenin ikijäätikkö hohtaa taustalla, kun Åkerman H7M8 ruostuu elokuun auringossa. Tätä siis voisi kutsua umpitunneliksi, koska sodan loputtua sitä oli ehditty kaivaa 467 metriä ja pohjoisesta päin vain 143 metriä. Sulitjelman kaivosmuseon pihalla on maailman ensimmäisen sähkökäyttöisen kuparisulattamon rauniot. Nyt se on museoitu ja monia sen vanhoja rakenteita näkyy maastossa edelleen. Laitos jauhoi sähköä Sulitjelman alueen yleiseen käyttöön ja eritoten kuparisulattimon tarpeisiin. Tämä tienallen kevytversio olisi ollut ehkä tunnelityömaalla hieman laiha lohtu, mutta pari sellaista oli nostettu esille erään metalliverstaan etupihalle. Natsien mahtipontinen junaratahanke Norjassa lähti kyllä käyntiin mutta ei ehtinyt valmistua. Fagerlin vesivoimalaitos perustettiin Balmielvajoen suulle vuonna 1893. Gyltvikin rakennustyömaa oli tärkeä piste Polarbahnin varrella, 35 kilometriä Fauskesta pohjoiseen. Kuvan tunnelinäkymä on Fausken pohjoispuolelle suunnitellun Megådenin 2 650-metrisen tunnelin eteläpäästä. Gyltvikin ykköstunnelin pohjoisella suuaukolla näkee, kuinka ensin on louhittu matalampaa tunnelia, joka on sitten korotettu täyteen mittaan. Dråvikasta ei olekaan pitkä matka seuraavan kuvan koordinaattiin, sillä saman vuonon rannalla ollaan. 80 RAUHASSA RUOSTUVAT
81 2/2025. Rantapusikoista löytyi erilaisten hallien ja vajojen välistä kaikkea mielenkiintoista tongittavaa. Paikalta onkin esteetön vesireitti merelle ja sen kautta maailman ääriin. Laiturirakenteista päätellen soraa on myös laivattu tästä lempeästä lahdenpoukamasta kauemmaksikin. Paluumatkalla silmäkulmaan iski COE-tyyppinen jenkkihytti pihan muiden aarteiden joukosta. Norjan viimeinen kuvakimara kertoo paikallisesta sorakuopasta jossain maan keskiosissa
Kunpa olisi jo huhtikuu! 82. Joka vehkeellä on oma kiinnostava tarinansa: DeSoto-kuormuri on ollut saman isännän ajopelinä jo yli kolmekymmentä vuotta ja Valmet Jehu -metsätraktori palvelee edelleen hyötykäytössä. Seuraavassa numerossa: VANHAT KONEET 3/2025 ILMESTYY 17.4.2025 LOISTOA JA PATINAA Komean kevätnumeron sivuilla nähdään vanhaa rautaa niin näyttelykuntoon viimeisteltynä kuin työn arpeuttamassa kuosissa. Lisäksi luvassa on tarinaa Suomen Moottoritehtaasta ja Olympia-moottorilla varustetusta Sisu-paloautosta
Konemiehen verkkokauppa! Verkkokauppa Vanhat Koneet -lehden ystäville: supermarket.fi 14 90 Legendaarinen lippalakki 8 90 Edelliset numerot alk. 8 00 Vanhat Koneet -pelikortit Varastossa lähes kaikki vanhat numerot! Rajoitettu erä! 19 90 Vanhat Koneet -muki tilaa.viipalemediat.fi/raskaskalusto TIEN PÄÄLLÄ • KOEAJOT • UUTISET • YRITYSESITTELYT • TAPAHTUMAT • HARRASTEET Uusin numero nyt lehtipisteissä! Raskaimman mukaan Volvo FH16 780 on rakennettu suurille massoille ja vaatimuksille Lönnvikin suvussa on ajettu puuta jo vuodesta 1959 Päällirakenteet: KHM-PUSKUKONTTI Tien päällä: RM URAKOINTI OY Tapahtuma: SCANIA WINTER 2025 ST L Ö N N V IK • FU TU R IS TI N EN FU TU R E • T Ä H D EL LIS T Ä TI EN H O IT O A • V O LV O FH 16 78 • R M U R A K O IN TI 11 4 74 00 19 -2 50 2 PAL VKO 2025-16 Suomalaista työtä • www.raskaskalusto.fi 2/2025 • HINTA 11,90 € • WWW.RASKASKALUSTO.F I • ALAN JOHTAVA AMMATTILEHTI! R A SK A S K A LU ST O 2/ 20 25 PP ininoolta pin lta pinoolle lle PP ininoolta pin lta pinoolle lle NOSTALGIA TIEN PÄÄLLÄ TÄHDELLISTÄ TIENHOITOA FUTURISTINEN FUTURE
Teksti tähän! Osoit a kame rall a ( V tilaa.viipalemediat.fi/vanha tkoneet UUSIN NUMERO NYT LEHTIPISTEISSÄ! Teksti tähän ! VEERALLA VESILLÄ Mikko Niskasen entinen yhteysalus SOLO REX 125-kuutioine n voimasaha Saksasta PETRI HARJULA Seppä, perinneharras taja ja konemies 74 50 00 -2 50 2 • PA L VK O 20 25 -1 6 Rautaista luettavaa • www.vanhatk oneet.fi • 2/2025 • Hinta 11,90 € TRAKTORIT • KUORMA-AU TOT • MAANRAKEN NUSKONEET • TAPAHTUMAT 11 6 2 / 20 25 • M -B L-3 21 • Pa tu M 10 • Sis u SA -11 0• So lo R ex • Ve era • Vit se bs kin ka rti op yö rä ko ne • Vo lvo T 60 & T 81 0• Ze to r 55 11 VAIVALLA ENTISÖITY ŠKODA 440 ’57 TULEVA KLASSIKKO: Omaperäinen Mazda RX-8 UUTUUSTAPAHTUMA: Kaakonkulman talviajot MAINOKSEN IMUSSA: Varustellut kampanjamallit PIKKUPOJAN HAAVEAUTO FORD CAPRI 1600 GTL ’69 LOISTAVA MAASTURI CHEVROLET BLAZER ’80 2/2025 • Hinta 11,90 € • www.klassikot.fi SUNBEAM AVENGER 1600 GT ’74 KOSTAJA KOSTAJA 2/ 20 25 Ch ev ro let Bla ze r K5 ’80 • Cit ro ën Tra ctio n Av an t 11 B Fa m ilia le ’38 • Fo rd Ca pri 16 00 GT L ’69 • Šk od a 44 ’57 • Su nb ea m Av en ge r 16 00 GT ’74 • Va ux ha ll Vic to r Es tat e ’63 36 84 80 -2 50 2 • PA L VK O 20 25 -1 6 UUSIN NUMERO NYT LEHTIPISTEISSÄ! Osoit a kame ralla ( V tilaa.viipalemediat.fi/klassikot VEERALLA VESILLÄ Mikko Niskasen entinen yhteysalus SOLO REX 125-kuutioinen voimasaha Saksasta PETRI HARJULA Seppä, perinneharrastaja ja konemies 74 50 00 -2 50 2 • PA L VK O 20 25 -1 6 Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 2/2025 • Hinta 11,90 € TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT 11 6 2 / 20 25 • M -B L-3 21 • Pa tu M 10 • Sis u SA -11 0• So lo R ex • Ve er a• Vit se bs kin ka rti op yö rä ko ne • Vo lvo T 60 & T 81 0• Ze to r 55 11