WWW.KIERTOKANKI.COM Yli 200 € nettitilaukset rahtivapaasti! Nouda paikan päältä tai tilaa netistä ! Teräskatu 3 • 74100 IISALMI • Puh 020 743 9943 www.lh-osa.fi Näppärästi netistä, vaikka kotiovelle! Luotettavaa verkkokauppaa jo 10 vuotta! TILAA KÄTEVÄSTI VERKKOKAUPASTAMME • Traktorin varaosat sekä uusiin että vanhoihin traktoreihin • Maatalousja yleistarvikkeet • Ammattitason työkalut sähkökoneista talttaan ja vasaraan • Monipuoliset auto-, maalaus-, ja yleiskemikaalit • Valaisimet, majakat ja heijastimet • Lelut, lahjatavarat ja paljon muuta Nopeat toimitukset! Tervetuloa ostoksille! Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 03/2016 • Hinta 8,90€ TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT 45 3 / 2 1 6 • A llis -C ha lm er s ED -4 • M A N 4 L 1 • M as se y Fe rg us on 14 8 • O ly m pia -tr ak to ri • Vo lv o F1 2 -p alo au to • Vo lv o N 88 -h in au sa ut o VOLVO N88 Timo Torkin patinoitunut peltovetäjä NELIKKO-MAN Vaasalaisten venemoottorien vaiherikas historia NE WICKSTRÖMIT Korjosen Allis-Chalmersia käskee jo kolmas sukupolvi UUDESTA SAAKKA 74 50 00 -1 60 3 • PA L VK O 20 16 -2 6 41 48 87 45 00 03 16 00 3 Viipale mediat S U O M A LA IS TA TY Ö TÄ – M AD E IN FI N LA N D
CLASSIC MOTORSHOW 7.-8.5. LAHTI SUURI SUOMALAINEN KLASSIKKOAJONE UVONÄYTTELY suomalaisen ralliautoilun historiaa Pääyhteistyökumppanit: Yhteistyökumppanit: www.suomenhistoria.?
Ratkaisut ovat saattaneet myös olla niin kehnoja, että epäonnistumisen todisteet on haluttu lakaista maton alle jo maineen takia. Sellainen kone saatettiin nostaa romukuormaan jo muutaman vuoden kuluttua hankintapäivästä. Pienillä vihjeillä tai ideaa makustellessa ajatus kiipii eteenpäin. Pienestä alkulähteestä ajatukset alkavat virrata puron lailla, ja kun jokainen kivi on käännetty ja kierretty, virta kasvaa aina vain isommaksi. Niistä ei välttämättä jäänyt jälkipolvien ihmeteltäväksi kuin hajanaisia tiedon rippeitä – pari valokuvaa, muutama tekninen piirustus ja ehkä pieni lehtiartikkeli alan julkaisussa. Ratti puolestaan on kiinni todellisessa harvinaisuudessa, Olympia-traktorissa, jolle on käynyt juuri kuten edellä kuvattiin. Moni prototyyppi olisi nykyisin valmistajalleen arvokas osa sen historiaa, mutta romutuksen ajankohtana ei ymmärrettävästi tulevaisuuteen nähty. Tekniikan historiaan mahtuu myös loputon määrä prototyyppejä, jotka ovat olleet olemassa vain hetken. Kari Mattila päätoimittaja kari.mattila@vanhatkoneet.fi Lehtemme lukijoista monet tietävät, miltä tuntuu, kun kehittelee jotakin omassa pikku päässään. Joskus sille pitää järjestää omaa aikaa, jolloin mikään ei häiritse ajatustyötä. Idea voi paisua saavuttamattomiin sfääreihin, jolloin se jää kesken ja saa ikuisuusprojektin leiman. Liian hätäinen ei saa olla. Niille haluaisi keksiä jotain oivaa käyttöä. Kuin ihmeen kaupalla voi yhtenä kappaleena valmistettu prototyyppikin luovia romutustuomion ohi käyttökoneeksi, joutua tulipalon jälkeen uudelleen romuksi ja nousta kovan työn tuloksena vielä kerran pyörilleen. Idean syntyminen voi tapahtua yllättäen hyvinkin sattumanvaraisesti. Kun antaa ajatusten virran viedä itseään, saattaa päätyä jonnekin paljon kuviteltua päätepistettä kiehtovampaan paikkaan. Kyse voi olla jonkin ongelman ratkaisemisesta tai pienen tiedon rippeen kuulemisesta. Joskus se valtaa kaikki ajatukset ja alkaa yhtäkkiä pyöriä päässä filminauhan lailla. On suurina sarjoina valmistettuja koneita, joiden lukumäärä on aikojen saatossa kutistunut murtoosaan alkuperäisestä. 3 03/16 Pääkirjoitus. Edellisen vastakohtana ovat ne laitteet, jotka eivät koskaan toimineet oikein kunnolla eivätkä suorittaneet tehtäväänsä edes välttävästi. Tämän numeron kannessa traktorin ratin takana istuu VeliMatti Ranta. Kokeilut saattoivat osoittaa tuotteen toimimattomaksi tai sen rakenteet laskettua kehnommiksi. Prototyypin ei usein ole ollut tarkoituskaan säilyä. Ehkä koekappaleella tunnusteltiin mahdollisten asiakkaiden reaktioita, jotka nähtyään valmistaja katsoi viisaammaksi vetäytyä projektista vähin äänin. Kun pääsee ensimmäiseen toteutusvaiheeseen, huomaa olevansa jo melko etäällä alkuperäisestä ajatuksesta. Jokin malli on saattanut olla kerta kaikkiaan niin hyvä, että lähes jokaisen yksilön tuntimittari on lakannut pyörimästä vasta, kun kone on kirjaimellisesti antanut kaikkensa. Ensimmäiset ideat eivät ole välttämättä parhaita. Tasapainon löytäminen on joskus vaikeaa. Haasteita pitää olla, mutta todellinen tasapaino löytyy maltillisuudesta. Pitää osata nauttia matkasta. Joona Hamm toimittaja Tekijältä Kuin ihmeen kaupalla voi yhtenä kappaleena valmistettu prototyyppikin luovia romutustuomion ohi käyttökoneeksi, joutua tulipalon jälkeen uudelleen romuksi ja nousta kovan työn tuloksena vielä kerran pyörilleen. Sekin seikka on huomioitava, että joskus kokeilukappaleessa on saattanut olla sellaisia uusia teknisiä ratkaisuja, jotka valmistaja halusi pitää salassa mahdollisimman pitkään. TODELLINEN SELVIYTYJÄ H arvinaisuudet ovat aina kiinnostavia, vaikka mielenkiinnon syyt vaihtelevat niin koneesta kuin katsojasta riippuen. Kaikillahan on raha-arvoltaan vähäpätöisiä koneita, joille ei ole virkaa, tai nurkissa lojuvia rojuja, joita ei raaskisi heittää menemään
KONEET 18 MAN 4 L 1 1960 MAN-traktorit ovat harrastekoneina arvossaan. Törmäsimme Timo Torkin töissä käyneen näköisenä pysyneeseen saksalaiseen, joka olikin juuri tulossa kyntökisoista. Hytti pidennettiin aikoinaan miehistömittaan Suomessa. 36 Massey Ferguson 148 1974 Massikka luuli jo päässeensä nauttimaan mökkitraktorin eläkepäivistä, mutta joutuikin kidnappaajien matkaan. 24 Volvo N88 1966 Erkki Vesisenaho hankki eläkepäivien harrasteeksi hieman erikoisen version yleisestä autosta. 40 Volvo F12 1985 Juuan palolaitoksen uskollinen säiliöauto on melko erikoinen aikansa paloautoksi. 12 24 30 40 4. TAPAHTUMAT 52 Vanhan Savotan Metsäperinnepäivät ja Konesavotta Vanhan ajan metsätyötapahtuma vietettiin viidettätoista kertaa. Tällaista suomalaistraktoria ei ole maailmassa toista. 30 Allis-Chalmers ED-40 1963 Korjosen tilalle hankittiin 60-luvun alussa uusi Kallis Jalmari. Tässä numerossa KANNESSA 12 Olympia-traktorin prototyyppi Veli-Matti Ranta on rakentanut 1940-luvulta peräisin olevaa Olympia-protoa ainoan säilyneen valokuvan perusteella. Erkki Virolainen kertoo sukukalleudestaan. Harvinainen malli on yhä samassa tallissa. Merkkipaalun kunniaksi muisteltiin metsätyön historian ohella myös tapahtuman menneisyyttä
56 Gottard Park -museo, Italia Pohjois-Italiassa pienessä Castelletto Sopra Ticinon taajamassa sijaitsee hieno ulkoilmamuseo, jossa on esillä monenmoista moottorikäyttöistä vempelettä. Päällirakenteiden kotimaisuusaste oli niin muodoin korkea. 46. 60 64 68 Puinen lipeäsäiliö ja muita kuorma-auton varusteita 50-luvulta. Materiaali: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. 76 Arkistojen kätköistä Toimittaja Iikka Kekko muistelee menneitä Ford-kuormavaunun esitteen äärellä. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. VAKIOPALSTAT 6 Rekkaparkki Uutisia ja muita kuulumisia entisten uutuuksien maailmasta. Ojanen selvittää mukana olleita toimijoita. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. 68 Kuorma-autovarustelua 50-luvulla 50-luvulla kuorma-autoja tuotiin Suomeen pääasiassa alustoina. Ojanen, Harri Onnila, Kari Ruusunen, Aimo Tenni TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Thomas Backman, Tero Björklund, Meniina Wik, Sari Mantila POSTIOSOITE Vanhat Koneet, PL 350, 65101 Vaasa KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) E-mail tilaajapalvelu@vanhatkoneet.fi PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITTAJAT Iikka Kekko, Juha Pokki, Mika Rassi AVUSTAJAT Joona Hamm, Mari Immonen, Antti Kautonen, Lea Lahti, Jan-Erik Laine, Aulis Lassila, Tapio Mäntyniemi, Olli J. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. 73 Markkinat Vanhat koneet etsivät uutta kotia. ARTIKKELIT 46 Wickströmin moottorit Wickströmin koneet olivat 1900-luvun alun suomalaisista maatalousja venemoottoreista tunnetuimpia. Vauhtia tehtailijaveljekset olivat hakeneet Amerikasta saakka. 64 Seppiä ja mestareita Häijään pajan seppä Hannu Antila opetteli sepän taidot, kun hankitusta talosta löytyi siihen välineet. TILAAJAPALVELU Puh. 5 03/16 Toimitus Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. Olli J. 06-2810 170, fax 06-2810 112 Toimitusjohtaja: Ari Isosomppi ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050-4147 559 Susanne Ripsomaa: 050-4147 553 www.vanhatkoneet.fi > Mediakortti SÄHKÖPOSTIT MUOTOA toimitus@vanhatkoneet.fi myynti@vanhatkoneet.fi materiaali@vanhatkoneet.fi etunimi.sukunimi@vanhatkoneet.fi PAINOPAIKKA Arkmedia Oy, Vaasa MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1799-0661 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. 60 Tekniikan museo, Helsinki Vantaanjoen varressa kauniilla historiallisella alueella sijaitsee muun muassa turbiinipumppulaitos ja vanha höyryvoimala. 78 Rauhassa ruostuvat Joona Hammin ruosteromanttisia valokuvia entisistä linjalaisista. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle
Maatalousmuseo Sarka sijaitsee Loimaalla valtatie 9:n varressa osoitteessa Vanhankirkontie 383. Maatalouden aika -näyttely kertoo näistä aiheista mieleenpainuvalla, kokemuksellisella ja ajatuksia herättävällä tavalla. Entä kotinsa jättämään joutunut karjalaisemäntä katsellessaan uuden kotinsa paikkaa. Uusi perusnäyttely on museon avaamisen jälkeen mittavin yksittäinen projekti, jolla juhlistetaan sekä museon 10-vuotista taivalta että maamme 100-vuotista itsenäisyyttä. Näyttelyssä on esillä työvälineitä tuhansia vuosia vanhasta sirpin terästä suorakylvökoneen poikkileikkaukseen asti unohtamatta klassikoita: mukana ovat tietysti ensimmäinen suomalainen traktori Kullervo ja klassinen Fiskars 10 -aura, josta on tarkempaa juttua seuraavalla aukeamalla. Maatalouden aika -näyttelyssä selviävät niin kaskiviljelyn salat, tuulimyllyn toiminta kuin nykyaikaisen lypsykarjanavetan arki. Museo on toukosyyskuussa avoinna joka päivä klo 10–17. Maatalouden aika -näyttely vie kävijän 3000 vuoden aikamatkalle suomalaisen maatalouden historiaan ja nykypäivään. Maatalous oli Suomen pääelinkeino aina 1960-luvulle asti. Alueellisen ja ajallisen kattavuutensa ansiosta näyttely on kansallisesti merkittävä kokonaisuus. Uuden näyttelyn avajaisia vietetään 29.4.2016. 6. Maatalouden aika on myös maatalouden koneellistumisen historiaa. Hän voi vierailla riihessä, 1950-luvun tupakeittiössä tai istahtaa maitolaiturille. Mitä ajatteli talonpoika katsellessaan hallan runtelemaa peltoa, kun hän tiesi, että seuraavan vuoden ajan joka päivä on nälkä. Kuvat: Maatalousmuseo Sarka Kullervo, Kalervon poika, katsoo pitkän päivän päälle. Maamme historia on pitkälti maatalouden historiaa. Nykyisin maataloudesta saa elantonsa enää alle neljä prosenttia väestöstä ja elinkeinosta on tullut monille vieras. S uomen maatalousmuseo Sarka avaa uuden perusnäyttelyn huhtikuun lopulla. Tutkimukseen perustuvan ajantasaisen tiedon ja siihen liittyvien esineiden lisäksi esiin nostetaan yksittäisen ihmisen kokemusmaailma suhteessa maataloustyön historiallisiin vaiheisiin. Näyttelyssä voi myös tutustua nykyaikaisen leikkuupuimurin hyttiin tai viettää aikaa Konepankki -multimedioiden äärellä. Rekkaparkki Uutisia, uutuuksia ja tapahtumia Maatalouden aika Sarka-museon uusi näyttely vie 3000 vuoden aikamatkalle. Näyttelyssä kävijä tapaa myllärin, tarkastuskarjakon ja EU-tarkastajan. Maatalous muokkaa ympäristöämme. Maatalous voi tuntua nykyihmisestä vieraalta, mutta se on yhä lähellä meitä kaikkia. Maataloudessa tuotetaan ruokamme
Vuoden Ilmailukirjaksi 2015 valittiin Vanhoihin Koneisiinkin kirjoittavan ilmailutoimittaja Harri Mustosen teos Harmon-lentäjät – Suomen ilmailun uranuurtajat, jonka on kustantanut Koala-Kustannus. Nämä Fergusonin TEDja TEF-mallit löytyivät alkuperäiseltä omistajalta. Hot Rod & Rock Show, Tampereen Messuja Urheilukeskus Pirkkahalli 24.4. kello 9–15. Swap Meet rompetori, Äijänsuon urheilukeskus, Rauma 25.4. Rompetori, Auran nuortentalo 28.5. Ei ole kaikkia latoja siis vieläkään tyhjennetty. Äänestyksen tulos oli erittäin selkeä. HARMON-LENTÄJÄT ON VUODEN ILMAILUKIRJA 2015 Suomen ilmailubibliografiayhdistys julkisti 12.3.2016 ensimmäisen Vuoden ilmailukirjan Suomen Ilmailumuseossa järjestetyssä tilaisuudessa, jossa palkittiin parhaaksi katsottu vuoden 2015 ilmailuaiheinen teos. Rompetori Sastamalan Vatajalla 28.–29.5. Lisäksi Jukka lähetti meille kuvat kahdesta uudesta ja mukavasta liiterilöydöstä. ”Taustalla on laaja lähdetutkimus, ja tekijän tutkimuksellinen ote on vahva. Pienoisjunatreffit, Suomen Rautatiemuseo, Hyvinkää 21.5. Fiat 131-harrastajien ajotapahtuma Päijät-Hämeen alueella 23.4. Myytävänä oleva materiaali on nähtävänä myyntipaikalla tiistaina 10.5. Päijät-Hämeen Rompemarkkinat, Jokimaan Ravirata, Lahti 14.5. XVIII Kuninkaantieajo, Inkeroinen 21.5. Sörkan Rompetori, Sörnäisten rantatie 22, Helsinki 14.–15.5. Teoksen ulkoasu on onnistunut, ja sen runsaaseen kuvitukseen sisältyy paljon ennen julkaisemattomia valokuvia”, perusteli Ilmailubibliografiayhdistys valintaansa. Kymen automobiilikerhon ajokauden avaus, Korian mobiilihalli TOUKOKUU 1.5. Harrasteajoneuvojen kokoontuminen, Könnintie 125, Ylistaro 22.5. ARMEIJAN KEVÄTHUUTOKAUPPA KALKUSSA Puolustusvoimat järjestää käytöstä poistetun materiaalin huutokaupan 11.–12.5. Traktorimarssi Rautjärven aseman seudulla 1.5. kello 10 Turussa rannikkolaivaston alueella osoitteessa Metallikatu, 20100 Turku ja 3.9. RUOSTUVA OIKAISU JA LIITERILÖYTÖJÄ Vanha saviseudun tuttumme eli Loimaan Jukka Välilä lähetti toimitukseen kahtalaisia terveisiä. Kirja kertoo kahdestatoista suomalaislentäjästä, jotka saivat Harmon-palkinnon vuosina 1926–1937. Pahoittelemme virhettä. Rompetori Camping Nyyssänniemessä, Keuruu Tapahtumakalenteri Ilmoita omasi: toimitus@vanhatkoneet.fi 7 03/16. Siviiliin on palaamassa myös kenttäkeittimiä, voimakoneita, korjaamokoneita, erilaisia perävaunuja sekä muuta kuljetus-, korjaamoja talousalan materiaalia. Panssarimuseon Kewätsavutus, Parola, Hattula 5.5. kello 9 Tervolassa osoitteessa Kivalontie, 95300 Tervola. Lisäksi materiaalin näyttöpäivänä ja huutokauppapäivinä myydään kiinteällä hinnalla muun muassa maastopuvun m/62 takkeja ja housuja, päällystakkeja, kenttäpaitoja, kenttälakkeja, karvalakkeja, nahkasaappaita, varsikenkiä sekä talousalan materiaalia. Paukepäivät, Sastamala 28.–29.5. Kalkun vanhalla varikkoalueella osoitteessa Petsanpuisto 22, 33330 Tampere. Traktorin malliksi väitettiin erehdyksessä Massey Fergusonia, mutta kuten Jukka hoksasi, kyseessä oli International ensimmäisen mallin hytillä. Abarth & Motorsport -teemanäyttelyn avajaiset, Vaasan automuseo 14.–15.5. HUHTIKUU 16.4. Vaasan automuseon avajaiset 1.5. Toukotaival-ajo, Kemi 21.5. kello 10 Tuusulassa osoitteessa Klaavolantie 2, 04300 Tuusula, 16.6. Sivulla 81 oli kuva traktorin ohjaamosta suoraan takaapäin. AHS:n Helatorstaiajot, Länsi-Uusimaa 7.5. Tweet Drive, Vaasan Veteraaniautoseura 7.–8.5. Käytetty kieli on elävää ja rikasta. Harmonin 1920-luvulla perustama vuotuinen Harmon-palkinto oli arvostetuimpia ilmailun palkintoja. Classic Motor Show, Lahti 8.5. Myytävänä on tuttuun tapaan erilaisia moottoriajoneuvoja kuten maastokuorma-autoja, kuorma-autoja, henkilöautoja, maastohenkilöautoja, pakettiautoja, moottorityökoneita ja moottorikelkkoja. Yhdysvaltalaisen ilmailun pioneerin Clifford B. Lentäjien elämänvaiheiden kautta lukijalle avautuu ilmailumme kultaisten vuosikymmenien voimakas ja jännittävä kehitys. Ensimmäinen asia on oikaisu ja koskee viime numeron Rauhassa ruostuvat -palstaa. Syökerin Sauhut, Vihtijärvi 23.–24.4. Rompetori ja harrasteparkki, Lieto 1.5. Muita puolustusvoimien huutokauppoja järjestetään tänä vuonna ainakin seuraavasti: 26.5. Huutokauppa alkaa molempina päivinä kello 9
”Telat on 700 mm leveät, joten mistä mies kumpparit jalassa jängällä kävelee, voi siitä koneella mennä”, Rein kertoo. Välyksetön vehje ei tiputa tippaakaan öljyä allensa. Telat kulkivat kärryssä. Hauskaa kuulla pitkästä aikaa Lapin alueen koneihmisistä. Sitten on kaiveltu omiksi tarpeiksi ja kone havaittu hyväksi. Puoli kauhaa tehtiin uusiksi. Kun meillä keulaan lisättiin 350 kg painoja, pystyi sillä jo ajamaan normaalisti ratista ohjaamalla.” Konetta on käytetty vähän yli 3000 tuntia. Peltoja jänkäojia kaivetaan uudelleen. Tämä peräkärry on 70-luvulla ollut kytkettynä kaivurin perään, kun sillä kierreltiin pitkin Lappia kaivamassa ojia. Muutama vuosi sitten naapuri täytti 80 vuotta ja Rein sai ostettua kaivurin itselleen. Ratista siis ei naapuri koskaan kyseistä traktoria ohjannut. Rekkaparkki Rein Maimann Koivun kylästä Tervolasta Kemijoen varresta lähetti meille tarinaa ja kuvia traktorikaivuristaan. Naapuri kaiveli ammatikseen sillä jänkäojia kolme kesää, jonka jälkeen kone jäi kotitarvekäyttöön. Kiitoksia Reinille kuvaterveisistä. 8. ”Traktorin keula oli ilman lisäpainoja ja niin keveä, että ilman teloja joutui ohjailemaan kauhalla peräkärrystä. Hydrauliletkuja ja -putkia vaihdettiin, samoin renkaat, öljyt, etuakselin olkatapit ja akku. Etuakselin ohjaus oli aina lukittuna. Erikoista on sekin, että kone on ollut rekisterissä ja vakuutuksessa aina uudesta lähtien, vaikka se olikin välissä pitemmän aikaa käyttämättä. UKKOMESTARI KEMIJOEN VARRESTA Edellisellä omistajalla koivut ehtivät kasvaa koneen ympärille. Reinin naapuri osti 1973 uutena Ford 5000 traktorin, jossa on Lännen UM 355 -kaivinkone
Kuva: Suomen maatalousmuseo Sarka 9 03/16. Kympin siipi on pitkä ja loivasti taivuteltu. TANSSI YLI SARKOJEN ”Et kui ihmine ollenka voi semmottos kiäri ympärs! Ku mää meijän puales tanssasi, niin flika oliva semmotti et tuntu niinku olis Fiskarsin kympi aura käänelly.” Näin sanailee Urho Hietanen Väinö Linnan Tuntemattomassa sotilaassa ihailtuaan itäkarjalaisen Veran tanssia. Se on kuvattu Pohjolan Liikenteen väreissä Tornion linja-autoasemalla vuonna 1988. Seuraavassa kuvassa on toinen seka-auto, Lahti 450 Eagle -korinen Volvo B58. Fiskarsin klassisen auran varsinaissuomalainen poika varmaan tunsi paremmin, olihan hänelle tiedossa isäukolta ”yhreksä ja pual hehtari helveti huano maat.” Jatkosodan alkuaikoina monen kyntäjän käsi tarrasi kiinni tuon yksitotisen tanssikaverin kahvoihin. Tutkiskelin Pohjolan Liikenteen aikatauluja tuolta ajalta ja löysin Kemi–Pallastunturilinjan aikataulun, johon kuva sopisi. Näissä kirjoissa sitä suositeltiin suoja uudismaille ja nurmikyntöön. Hieno homma, sillä saimme näin varmaa lisätietoa esitellyn auton historiasta ja pari muuta hienoa sekarikuvaa kaupan päälle. Kyseistä linjaa sillä ainakin ajettiin. Nykyään kyseisellä teatterilla on uudemmanaikainen sekaauto, josta on myös kuva mukana.” Kiitoksia Karille mukavista seka-autoterveisistä. Kymppimalli oli Fiskarsin auroista tunnetuin. Kuva on otettu vuonna 1995 maakuntamatkalla Nivalassa. Oheisessa kuvassa lehdessä ollut auto on kuvattu Kemin varikolla Kemi–Kolarilinjakilvissä vuonna 1987. Auran suurin kyntösyvyys on 23 cm – virallisissa kokeissa kyntösyvyydeksi mitattiin yleensä 17–23 cm. Kolmannessa kuvassa sama auto on jo Kajaanin kaupunginteatterin käytössä. Keskusosuusliike Hankkijan luettelossa vuonna 1924 mainostetaan kymppiä seuraavasti: ”Tämä aura kulkee erittäin kevyesti ja tasaisesti, sillä on suuri työkyky ja se kääntää varmasti viilut.” Fiskarsin kymppiä voi ihailla muun muassa osana maatalousmuseo Saran uutta huhtikuun lopussa avautuvaa näyttelyä. Fiskarsin kymppiä esiteltiin monissa maatalouden koneista ja laitteista kertovissa teoksissa. Kuva: Suomen maatalousmuseo Sarka / Elsa Hietala. Fiskarsin takomossa oli tehty auroja jo 1800-luvun puolivälistä lähtien, mutta eniten niitä valmistettiin 1930-luvun aikana. Normaali viilunleveys on 32 cm. Se on ruuvisiipinen rauta-aura, jota veti kaksi hevosta. Kari kirjoittaa: ”Viime numerossa oli juttu Pohjolan Liikenteen entisestä seka-autosta, jonka epäiltiin kulkeneen myös Länsi-Lapissa. Fiskarsin kymppi tositoimissa Kyntökilpailuissa Eurajoella. LUKIJAN KUVISSA SEKA-AUTOJA Kari Ohtamaa Nivalasta lähetti meille kuvapostia edellisen numeron seka-autoartikkelin johdosta. Urho oli nuori eikä kovin hyvin tyttöihin tutustunut, joten tanssikokemuksissa hän saattoi panna vähän omiaan
Rekkaparkki Telakatista löytyy muun ohella vinssi tiukan paikan tarpeeseen. 10
Radiokin toimii, jos siitä täydessä hälinässä sitten jotain kuulee. Luvassa oli upea yllätyspalkinto, ja niin upea yllätys se tosiaan on, ettei Arto tänä päivänäkään tiedä, mikä häntä oikein odottaa. Kone on kuitenkin pysynyt kasassa dieselkäyttöisenä. Rankoja ajamaan syntynyt Telakatajoneuvo on Ajoneuvos-ohjelman mukaan Suomen erikoisin. Pienikokoinen kone on helppo viedä pahempaankin paikkaan rankoja noutamaan. Muunnosta varten tehtiin uusi kansi, venttiilejä, mäntiä sekä sylinterilohkoa koneistettiin uuteen uskoon ja puristussuhteita tietysti muutettiin. Teksti: Mika Rassi • Kuvat: Tapio Mäntyniemi Nissan Cherryn bensakone on kestänyt dieselkäyttöisenä jo yli kymmenen vuotta. Yksi sysäys muunnostyöhön tuli työpaikalta, jossa Artolla ja eräällä dieselasiantuntijalla oli keskinäistä ystävällismielistä nokittelua tiedoista ja taidoista. Alustaksi pantiin teräspalkkia, johon sovellettiin henkilöauton tekniikkaa. 11. Karttusen Arto kruunasi itse tekemänsä telavehkeen muuttamalla sen bensamoottorin dieselkäyttöiseksi. Telakat 1,2 D -nimeä kantava laite voitti vuonna 2006 Ajoneuvos-ohjelman myöntämän Suomen erikoisin ajoneuvo -tittelin. Telakatiin on lainattu Nissanin lisäksi muidenkin autojen osia. Vanhan Volvolinjurin penkit ovat pehmeät. Telat ovat kokonaan omaa valmistetta. Mutta hämmästelkäämme me nyt Arton kätten jälkeä. OMASTA PAJASTA: TELA KAT A rto Karttunen alkoi 90-luvun puolivälissä rakentaa pientä telakonetta rankakärryn eteen. Vuonna 2003 moottorista pöllähti ensimmäiset dieselsavut, ja senkin jälkeen kansi on uusittu kertaalleen ja ruiskutussuuttimia kokeiltu kolmea eri tyyppiä. Moottori ja vaihdelaatikko ovat 80-luvun alun Nissan Cherrystä. Cherryn A12-kone koki merkittäviä muutoksia vuosituhannen vaihteessa, kun Arto muokkasi bensiinimoottorista dieselkäyttöisen. Veto on takana 220-Datsunin perässä, jossa välitykset tippuvat niin, että huippunopeus on parinkympin korvilla. Ajo-ominaisuuksia lisää tekijän mukavuudenhalu, sillä Arto ei tee konetta, jonka hytissä ei ole lämmin ja mukava olla. Ohjaus tapahtuu kahdella erillisellä jarrupiirillä ja on Arton mukaan tarkka ja helppokäyttöinen. Kun projekti pysyi kilpakumppanilta salassa viime hetkeen asti ja tämä joutui yhtäkkiä todistamaan toimivaa dieselöityä bensakonetta, keskustelut vaimenivat toviksi
YKSI JA AINOA OLYMPIA-TRAKTORIN PROTOTYYPPI 12. Sekään ei ole omistajansa mukaan vielä aivan valmis. 1940-luvulla valmistettu Olympia-traktori on niin harvinainen laite, että niitä on olemassa vain yksi ainoa kappale
Kurikka 13
Jos sitä olisi kehitetty eteenpäin, voisi maamme traktorihistoria olla toisenlainen. Pariin kertaan pois heitetty Vaasan moottoritehtaan Olympia-traktoriprojekti ei valmistunut koskaan, ja se siirrettiin keskeneräisenä tehtaan rautaromuläjään. Itse asiassa Olympia oli kehityksen edellä, sillä siihen oli tehty muun muassa molempiin suuntiin toimiva voiman ulosotto ja vaihdelaatikon voitelu. 14. T arina kertoo, että joskus vuoden 1945 tietämissä Vaasan moottoritehtaan tallissa neljän miehen porukka rakensi Olympia-traktorin prototyyppiä. Teksti ja kuvat: Lea Lahti OLYMPIA-TRAKTORIN PROTOTYYPPI Veli-Matti Ranta on rakentanut Olympia-traktorin prototyyppiä lähes tuhoutuneesta aihiosta yhden hämärän valokuvan perusteella. Proto kuitenkin säästyi sulattoon joutumiselta, kun maalahtelainen mies osti sen itselleen rautaromun seasta. Olen nähnyt sellaisenkin traktorin, joka on rakennettu Porilaisen kuulapäämoottorin ympärille”, Olympian nykyinen omistaja Veli-Matti Ranta toteaa. Miehistä kukaan ei ole enää kertomassa tarinan oikeaa laitaa, joten kaikki tarkempi tieto laitteesta on suusta suuhun kulkeneen perimätiedon ja yhden pienen valokuvan varassa. Hän täydensi traktoriaihiota sen verran, että sai siitä heinäkärryn vetäjän maatilalleen, ja siinä tehtävässä se toimikin varsin pätevästi kymmenisen vuotta. ”Kun tehtaanomistaja pääsi ajamaan uudella harmaalla Fergusonilla, hän totesi Olympia-tekeleen olevan auttamatta kehityksestä jäljessä”, Veli-Matti kertoo kuulemastaan selityksestä. ”Traktoreitahan kyhäiltiin niillä vuosikymmenillä kaikista saatavilla olevista osista. Vuonna 1969 paikkakunnalle osui kova ukonilma ja salama sytytti liiterin, jossa traktoria säilytettiin
Joskus 1990-luvun loppupuolella kurikkalainen Veli-Matti löysi aihion ja otti sen talteen mielenkiintoisen historian vuoksi. Isäntä koetti muistella, että olisikohan tuo ja tuo kuuluneet siihen”, Veli-Matti muistelee. ”Osia oli ympäri pihaa. Traktori paloi liiterin mukana, ja se joutui jälleen romukasaan. Hän koetti haalia kaikki mahdolliset Olympiaan kuuluneet osat. Valokuvan varassa Veli-Matti Ranta on pikkuhiljaa rakennellut Olympiaa mahdollisimman lähelle alkuperäisasua, vaikka hänellä onkin siitä melko epämääräinen aavistus. Traktorista on tähän mennessä löytynyt vain yksi pieni valokuva, hämärä otos, jossa neljä miestä Olympia oli kehityksen edellä, sillä siinä oli molempiin suuntiin toimiva voiman ulosotto ja vaihdelaatikon voitelu. Traktorin runko, nokkapelti, kojetaulu sekä ohjauspyörä ovat alkuperäisiä. 15 03/16. Kuorman mukana tuli paljon sellaistakin, mikä ei ollut Olympiasta peräisin, mutta oikeitakin osia löytyi. Käyttökelpoisia osia irrotettiin käyttöön, ja maatilan lapsetkin nappasivat koneesta tarpeita leikkeihinsä. Syyläriä ei ollut enää tallessa, joten omistaja on rakentanut sen itse traktorin tyyliin sopivaksi
Kotona pyörät menivät helposti paikoilleen Olympiaan. Perää nykyinen omistaja on joutunut hieman rakentelemaan uudelleen käyttökelvottomaksi sulaneen alkuperäisen tilalle. OLYMPIA-TRAKTORIN PROTOTYYPPI seisoo traktorin takana Vaasan moottoritehtaan tallissa. Valokuvassa näkyy selvästi, millaiset pyörät Olympiassa on alun perin ollut. Osa sieltä, toinen tuolta Olympian runko, nokkapelti, kojetaulu ja ohjauspyörä ovat alkuperäisiä. ”Sokka vaan kiinni ja sopivat täydellisesti”, mies toteaa tyytyväisenä. Takarenkaina on mitä luultavimmin alun perin ollut amerikkalaisen tykin pyörät, Traktori on rakennettu yhden hämärän valokuvan perusteella. Olympian kunnostus käynnistyi toden teolla, kun sopiva moottori löytyi. ”Ohjauslaite lienee vuosimallin 1930 Fordista, ja vaihteistokin on luultavasti kasattu Fordin rattaista”, Ranta arvelee. Kun ruotsalaista AVA-itsesitojaa pantiin kyytiin, sen kuljetuspyörät kiinnittivät VeliMatin huomion. VeliMatin pojat olivat Pyhäjärven suunnalla liikkeellä, huomasivat siellä kiven päällä seisovan halki jäätyneen Olympia-venemoottorin ja tekivät siitä kaupat. Ne olivat juuri sellaiset kuin Olympia-traktorin etupyörät kuvassa. ”Kurikan toiselta puolelta kaveri soitti, että hänellä on nurkissa kaikenlaista rautaromua ja kysyi, haluaisinko hakea niitä pois”, Veli-Matti muistelee. Kone starttaa takuulla, jos kuskilla on virtaa veivata. Ranta etsi vuosia sopivan oloisia pyöriä ennen kuin tärppäsi. Vuonna 2008 Ranta esitteli Olympian ensimmäistä kertaa Wanahan Ajan Päivillä Soinissa. ”Kuvassa näkyy Fiskarsin metsurikirves traktorin vieressä, ja siitä olen saanut mittakaavaa itse tekemiini osiin”, Ranta kertoo. Akun tyhjenemistä ei tarvitse pelätä, sillä Olympia käynnistyy magneettosytytyksellä. 16. ”Saatuani sopivan moottorin sain inspiraation kunnostukseen ja aloin kasata traktoria ajokuntoon”, omistaja toteaa tyytyväisenä
Olemme poikani kanssa yrittäneet tutkia sen toimintaa tuloksetta.” On toki mahdollista, että prototyypin nostolaite ei ehtinyt alunperinkään valmistua toimintakuntoon vaan on jäänyt suunnitteluja kokeiluasteelle. Rypölän Torpan piika Jutta Järvinen istuu kyydissä. Nostolaitetta Ranta ei ole onnistunut saamaan toimivaksi. ”Moottoritehtaan insinöörit ovat olleet niin viisaita, että nostolaitteen vivut kumoavat toinen toisensa toiminnon”, Veli-Matti huokaa. ”Ulosoton paikka on vaan niin hankala, että en tiedä, kuinka sitä on ajateltu käytettävän”, omistaja päivittelee. ”Olympia starttaa takuuvarmasti, jos kuskilla riittää virtaa veivata.” Petrolikäyttöisestä Olympia-venemoottorista muokattu mylly liikuttaa traktoria kymmenen hevosvoiman ja kahden sylinterin voimin. Laatikosta löytyy neljä vaihdetta eteen ja yksi taaksepäin. Tietoa, taitoa ja mielikuvitusta Olympialla ajellessa ei tarvitse huolehtia akun tyhjenemisestä, sillä traktori käy magneettosytytyksellä. Olympia-protoa ei ilmeisesti ehditty maalata. ”Monta tärkeää asiaa puuttuu vielä. 17 03/16. Valitsin tämmöisen värin ikään kuin pohjaväriksi, jota voin tarvittaessa muuttaa, jos asiasta löytyy uutta tietoa”, Rantaa mainitsee. Veli-Matti Ranta ajaa Olympia-prototyypillään Soinissa Wanahan Ajan Päivät -tapahtumassa. Rakentelen tätä pikkuhiljaa sitä mukaa kuin löydän tai saan tehtyä osia”, omistaja toteaa vaatimattomasti. Tallessa olevassa valokuvassa näkyy alkuperäinen öljynpainemittari, ja yhtä vanhan näköisen mittarin löytäminen oli Veli-Matille melkoinen tynnyrityömaa. Jäämme toiveikkaina odottamaan, löytyykö lukijoidemme sukualbumeista lisää kuvia Olympian syntyvaiheista. On joka tapauksessa hienoa, että lähes tuhoutunut aihio on nyt tallessa harvinaislaatuista laitetta arvostavalla ja traktorin historiasta kiinnostuneella omistajalla. ”Keskireikää joutui hieman passailemaan”, omistaja toteaa. ”En ole vielä osannut päättää, mikä olisi oikea väri tähän. Kojetaulu on varsin pelkistetty: siinä on vain virtakatkaisija sekä öljynpainemittari, ei muuta. ”Laatikossa on iso sylinteri, ja se on aivan täynnä erilaisia vipuja. Sopivaa kierrossäädintä ei löytynyt mistään, joten sekin rakennettiin itse kuutos-Zetorin syöttöpumpun säätimestä. Mies lupasi toimittaa kuvat, mutta niitä ei milloinkaan tullut, eikä hän jättänyt yhteystietojaan”, Veli-Matti harmittelee. Kuusankoskelaisella myyjällä oli netissä myynnissä sopivan oloinen toimiva mittari, ja se on löytänyt paikkansa virtakatkaisijan vierestä. Mikä parasta, Olympia on ajokunnossa ja silloin tällöin myös esillä tapahtumissa. Mies väitti, että hänellä on valokuvia traktorista, sillä hänen jo vuosia siten edesmennyt isänsä on ollut yksi sen tekijöistä. mutta koska sellaisia ei ole ainakaan vielä löytynyt, on takana tällä hetkellä venäläisen hinattavan myrkkyruiskun pyörät. Arvoitukseksi jäänee, oliko Olympiatraktorin valmistaminen neljän miehen oma harrasteprojekti vai oliko sillä jotakin tekemistä tehtaan oman tuotekehittelyn kanssa. ”Kerran meillä kävi perinnekylässä laihialainen ryhmä, ja yksi sen jäsenistä katseli pitkään Olympiaa. Proton entisöinti on vaatinut tekijältään kärsivällisyyttä, tietoa, taitoa ja mielikuvitusta. Siivapyörän aihio oli olemassa, ja Ranta rakenteli sen valmiiksi. Traktori on esillä Veli-Matin omistaman perinnematkailukylä Rypölän Torpan pihapiirissä, ja silloin tällöin sillä ajellaan myös yleisöajelua. Kytkinkotelon alta puuttuu edelleen hydraulipumppu, eikä siitäkään ole tietoa, millainen se on alun perin ollut vai onko sitä ollut ollenkaan
MAN-traktorit ovat harrastekoneina arvossaan. JOKA NURKAN PELTOVETÄJÄ MAN 4 L 1 1960 18. Törmäsimme töissä käyneen näköisenä pysyneeseen saksalaiseen, joka olikin juuri tulossa kyntökisoista. Jututetaan omistajaa, Huittisten hullua konemiestä Timo Torkkia, ja muistellaan hieman MAN-traktorien historiaa
Huittinen 19
Omistaja myöntää kuitenkin, että traktori ostettiin enemmänkin harrastuskäyttöön. Ensimmäinen oli 18-hevosvoimainen nelikko, jälkimmäisessä hirnui 25 turpaa. ”Siellä oli pirullinen maa, semmoinen ruoppa, ja Mannissa jyrkkäsiipiset aurat. ”Se on kaksipyttyinen mutta käy ihan eri Teksti: Mika Rassi • Kuvat: Jan-Erik Laine, Historisches Archiv MAN Truck & Bus MAN 4 L 1 ”Vasemmalla jalalla on vasemman jarrun poljin ja oikealla oikean, ja sitten on ajojarrupoljin erikseen.” Alun perin 4 L 1:n pakoputki on kulkenut alakautta. ” Setälän Topi laittoi sen myyntiin, ja kuinka satuinkin siihen juuri silloin. Se olisi pian mennyt muille, ellen olisi vahingossa tullut paikalle”, Timo muistelee. Mutta nyt on tainnut käydä niin, että vanha traktori on ottanutkin salakavalasti ajan kiinni. Kärryjen eteenkin se kävi, onhan siinä vetokoukku ja kipin hydrauliikkaulostulo. 50 -luvun lopulla MAN lisäsi pienempitehoisten traktoreiden valikoimaansa nelivetotraktorit 4 K 1 ja 4 L 1. Oikea paikka, oikea aika Elettiin siis 90-luvun puoliväliä, kun huittislainen autoliike hankkiutui eroon vanhasta lumityökoneestaan ja Torkki osui kreivin aikaan tontille. ”Tällä kertaa hankitaan paremmat aurat ja harjoitellaan etukäteen”, Timo hekottaa. ”Rahaa on niin helppo hukata. Vuosina 1959 ja 1960 valmistettujen mallien myyntiluvut kertoivat selvää kieltä traktorimarkkinoiden silloisesta suuntauksesta: isompaa versiota myytiin noina kahtena vuonna 1325 kappaletta, kun taas pienemmän lukema oli vaatimaton 350 myytyä traktoria. Viime vuonna Timo oli tuomassa saksanvihreää väriä Vammalan kyntökilpailuun, ja tänä vuonna Manni suuntaa samoihin kisoihin. Tuskin sitä uskoi edes huittislainen Timo Torkki, joka tuolloin sattui tekemään kaupat vanhasta MAN 4 L 1:stä. Moniko olisi vielä reilut kaksikymmentä vuotta sitten uskonut, että liki alkuperäiskuntoinen traktori vuodelta 1960 on monta kertaa parempi sijoitus kuin vaikkapa säästötili. 20. Sittemmin aika ajoi ohi isommastakin pikkunelikosta. Pankaa merkille astinlauta putken päällä. Mutta niin vain on vanhasta traktorista tarjottu jo jonkinmoinen määrä euroja. Vaikeuksia oli Zetoreillakin.” Torkki vertailee Mannin käyntiä kyntökumppaneihin. Timo ei silti ole myynyt Manniaan. Traktorissa se pysyy kiinni”, omistaja virnistää. Timon maatilalla Manni palveli pienissä tilapäistöissä
Tuo vuosina 1921–25 valmistettu koneaura oli tietysti tyyris, ja sitä myytiin vaatimattomia määriä. Motorpflugin jälkeen kului kaksitoista vuotta ennen kuin MAN aloitti seuraavan pellolle tarkoitetun koneen tuotannon. Merkittävää on, että jo tästä AS 325 -mallista oli saatavilla sekä takaettä nelivetoversiot. Esitteissä käytiin havainnollisesti läpi nelivedon etuja niin sanoin kuin kuvin. Tehot vaihtelivat välillä 14 ja 60 hevosvoimaa, ja etusekä nelivetovaihtoehtoja oli saatavilla hyvin laajalla tehoasteikolla. Tyystin pötyä eivät mainokset puhuneetkaan. Nimeksi vaihdettiin Mittenkugelbrennverfahreneli mukavasti lyhennettynä M-moottori. MANin ensimmäisestä traktorista tai tarkemmin sanottuna moottoriaurasta oli pieni juttu lehtemme numeron 8/15 Rekkaparkissa. Ensimmäinen sodanjälkeinen malli saatiin pihalle vuonna 1948. Sota katkaisi tutkimusja kehitystyön, mutta 50-luvun puolivälissä MAN jalosti suoraruiskutusmoottoria edelleen. Teillä MAN rullaa tietysti edelleen. MAN olikin traktorimaailmassa eräänlainen nelivedon airut. Vuonna 1962 MANin ja Porschen traktorituotannot yhdistyivät, mutta jo seuraavana vuonna molemmat merkit olivat peltovetäjien osalta historiaa. Se tosin vaihtui sodan loppupuolella häkäpönttöön ja kumirenkaiden tilalle sai rautapyörät. AS 250 oli jo perinteisemmän traktorin näköinen kone, ja siinä oli peräti 50 hevosvoiman dieselmoottori. Yhtiön nimi liittyy elimellisesti dieselmoottorin historiaan, sillä Rudolf Diesel teki moottoritutkimusta Nürnbergin pajalla ja rakensi siellä ensimmäisen toimivan dieselmoottorin vuonna 1897. Sodanjälkeisen Saksan raunioituneessa infrastruktuurissa traktorit olivat jakeluliikenteessä epäilemättä ajan kuormureita parempi vaihtoehto. MAN – PELTOVETÄJIEN TARU Augsburgin ja Nürnbergin kaupunkien konetehtaat yhdistyivät vuonna 1898, ja 1908 nimeksi pantiin Maschinenfabrik Augsburg-Nürnberg eli lyhyemmin MAN. Renault otti traktorien varaosatuotannon harteilleen, ja niin MAN karisti lopullisesti savet pyöristään. Suomalaisittainkin termi on melkomoinen hirviö, vapaasti käännettynä keskikuppipalojärjestelmämoottori. M-kirjain maskissa tarkoittaa moottorin tyyppiä. Jarrupolkimia on peräti kolme: yksi vasemmalle, yksi oikealle ja yksi kummallekin puolelle. Tuo Globuseli Gmoottoriksi kutsuttu kone sai nimensä pyöreästä palotilasta männän päässä. Samaan hengenvetoon todettiin, että tutkimustyö ja uraauurtavat parannukset dieseltekniikan saralla olivat jatkuvasti yhtiön leipälaji. Vanhemmasta MAN-muotoilusta kauniina esimerkkinä toimii numerossa 1/13 esitelty AS 440 A vuodelta 1954. 60-luvun alussa MANin traktorituotanto joutui kuitenkin vaikeuksiin markkinoiden kyllästymisen ja jo liiankin suuren mallivalikoiman vuoksi. Jo 30-luvulla MANilla kehitettiin nopeakäyntinen 120-hevosvoimainen dieselmoottori. Tuo malli oli muuten eräs niistä MANin peltovetäjistä, joita markkinoitiin hytillä, puskureilla ja muilla pikku muutoksilla varustettuina myös katuvetäjinä. 50ja 60-lukujen taitteessa MANilla oli erittäin suuri traktorimallivalikoima. Laajaa katalogia alettiin karsia. 21 03/16. Suoraruiskukonetta kehuttiin tasaisesta käynnistä, hyvästä palotuloksesta ja niin muodoin pienestä kulutuksesta, kestävyydestä ja kylmäkäynnistysominaisuuksista. Mallin kirjainlyhenne tulee muuten yhdyssanasta Ackerschlepper eli peltovetäjä – mainio omakielinen vastine traktorille. Sen merkkinä traktorien nokalla komeili m-kirjain. MANin konepaja oli ensimmäisen dieselmoottorin synnyinsija, ja esitteissä tämäkin seikka muistettiin mainita
Sähköt pitäisi käydä läpi. Timon traktorin kaksipyttyisestä koneesta on toista mäntää jouduttu hitsaaamaan. Ja edessä on hyvä lehtijousikin, jonka kyllä huomaa kuoppaisella tiellä.” Suomessa törmää hyvin harvoin takavetoManniin, mutta Timo muistaa yhden sikäläisen takatuupparin vuosien takaa. Putkimuutos on varmaan tehty, kun on ajettu navetan vintille ja muihin paikkoihin, joissa ei alaputkea voi käyttää.” Joku varmasti muistaa Mannien persoonallisen alkuperäisen yläputkenkin, ylöspäin litistyvän ja levenevän mallin. Dieselmoottori luotiin sittemmin MANiin yhdistyneellä konepajalla, ja yhtiö oli myös suoraruiskutekniikan pioneeri. Se pitäisi käydä vielä paremmin läpi, mutta kyllä se koneistamoreissulla parani aika lailla.” Torkki on kahden vaiheilla, entisöikö traktorinsa vai jättääkö silleen. lailla kuin Zetori. Se ei mokerra, vaikka neliveto on päällä. Manni on lisäksi siitä hieno, että siinä on sivuluukku, josta pääsee kiertokankiin käsiksi.” Iäkkäässä moottorissa on yhä iän tuomia rajoitteita. Timolla kävi kuitenkin onni onnettomuudessa, sillä sylinteri oli säilynyt ehjänä. Vika selvisi pian. ”En tiedä, mitä nostolaite mahtaa nostaa, mutta aikalaisiin verrattuna se on kyllä hyvä, kytkimestä riippumaton. ”Vammalassa on nainen, joka korjaa mäntiä hitsaamalla. Valot ja kissansilmät ovat kaikki ehjiä, mutta poistoja on tehty vanhaan malliin: kun tulee häikkää, rapsitaan pois, mitä ei tarvita. Lisäksi täytyisi laittaa alapakoputki takaisin. ”Se on aika hyvä aihio. Hieno huolto-ominaisuus on luukku, josta pääsee käsiksi kiertokankiin. Metkaa, että nykyään mäntiäkin hitsataan! Vammalan koneistamo korjasi loput, ja kansikin käytiin läpi samalla. Tässä Jyrkkäsiipiset aurat tuottivat hankaluuksia Vammalan kyntökisoissa. Etupään käännössä on tuplanivel. Männänrengas oli mennyt poikki, ja se rikkoi mäntää vähän. MAN 4 L 1 22. Paluumatka taitettiin hinaamalla. Mäntä on muuten kauhean pitkä, 140 milliä, ja halkaisija 90 milliä. Ääni on aivan erilainen.” Periaatteessa Manni olisi ihan passeli kyntöpuuhiinkin. MAN-yhtiön leipälajina oli nelivetotekniikka, ja etupää saakin Timolta kiitosta. ”Ei se mikään hyvä ole käynnistymään, koska kone on hiukan väljä. Ensin kone alkoi nikotella, lakkasi jo käymästäkin mutta pääsi vielä perille määränpäähän Rekikoskelle, jonne se viimein sammui. MAN-traktori ja konemies Torkki on helposti innostuva koneihminen, jonka kiihkeä esitelmä varmasti lämmittäisi vanhoihin traktoreihin viileästikin suhtautuvaa tyyppiä. ”Arvaapa, mikä on erikoista. Kytkimestä riippumaton nostolaite on kuitenkin Timon mukaan aikaansa nähden mainio peli. Monissa vanhoissa nelivedoissa oli vain yksi nivel, ja sehän tekee semmoisen nypäyksen aina, kun veto ei mene tasan. Saman vuosimallin Dextassa esimerkiksi on kytkimestä riippuvainen nostolaite, eikä sillä oikein mitään perälevyhommia tehdä.” Koneremonttia Kaksi vuotta sitten Huittisten traktorikulkueessa Mannille kävi köpelösti
Ja etupään kita on tietysti siksi, että niitä vankkureita on helpompi peruuttaa”, Torkki päättelee. Mutta on täällä monta samanlaista.” Ja tietysti ennen eläköitymistään kahta isoa kanatilaa hoitanut isäntä jokusen koneen tarvitsikin. Ominaisuusluetteloon lisätään vielä hihnapyörä sivussa, nokkapumppu kiilahihnoilla ja erilliset kääntöja ajojarrupolkimet. Vaihteet menevät maantiellä niin hienosti ylöspäin päälle, että kyllä kelpaa käydä Härkäpakarilla kahvistelemassa. Timon traktorin nostolaitteella nouseva vetokoukku on kaiketi suomalaista työtä, sillä mainoskuvissa ei moista sarvea ole. ”Tällä kertaa kyntökilpailuun hankitaan paremmat aurat ja harjoitellaan etukäteen.” 23 03/16. Muut masiinat Kun Timo Torkilta erehtyy kysymään, että onko miehellä ollut muita traktoreita, listaa alkaa kertyä: Fordson Majoria ja Dextaa, Massey-Harrista, Natikoita kuutisen kappaletta, Jontikkaa, Fendtiä, Valmetia… Juttu eksyy aivan huomaamatta vertailuihin – mikä kulutti eniten, missä oli huono suunnanvaihtaja, mikä kääntyi pienessä, missä oli hyvät tai huonot kytkimet tai nostolaitteet. Vasemmalla jalalla on vasemman jarrun poljin ja oikealla oikean, ja sitten on ajojarrupoljin erikseen.” MAN 4 L 1 VALMISTUSMAA Länsi-Saksa VALMISTUSVUODET 1959–1960 VALMISTUSMÄÄRÄ 1325 kappaletta MOOTTORI D 9532 M 180, kaksisylinterinen 1835-kuutioinen suoraruiskutteinen dieselmoottori, teho 25 hevosvoimaa, 1800 kierrosta minuutissa VAIHTEISTO 6+1 (ZF A 8/6) MITAT paino 1665 kg, pituus 2820 mm, leveys 1460 mm, korkeus 1630 mm, raideleveys takana 1250–1500mm ja edessä 1266–1514 mm RENKAAT edessä 6.00–20, takana 10–28 Timo kehaisee vielä ZF:n laatikkoa. Se onkin sitten jo toinen juttu, kuinka tarpeellisia olivat kaikki Torkin jenkkiautot, moottoripyörät, mopot ja kuorma-autot. ”Vaan on se autoharrastus hienoa puuhaa! Vieläkin ryhtyisin, jos saisin lottovoiton”, Torkki innostuu taas. Etupää vetää ilman tähtipyörästöä. Jousitus ei Timon mukaan ole lainkaan pelkkää kosmetiikkaa vaan aivan toimiva ratkaisu. yhteydessä on muuten syytä kannella, että viime numerossa piipahtaneen Pekka Mustolan pajassa on valmistumassa yksi takavetoinen MAN komeaan kuntoon. Lopulta traktorimies kuittaa: ”Turhaan niitä vaihtoi. Alkuperäisenä vetolaitteen kiinnityksenä traktorista löytyy vetokita niin takaa kuin edestä. Olisi ollut paljon viisaampaa jättää joka toinen vaihtamatta. Myös traktorin etupäässä on vetotai käytännössä varmaan pikemminkin työntökita. Oli vähän konehullu. Korkeussäätöinen vetokita sen sijaan löytyy. ”Takakidassa on aika paljon reikiä, sen korkeutta saa muuttaa vankkureita varten. Kuten vanha esitekuva osoittaa, nostolaitteen varassa toimivaa vetokoukkua ei 4 L 1:ssä ainakaan vakiona ollut. Käännössä on tuplanivellys. ”Jarrusysteemi on vähän ihmeellinen
24
Erkki Vesisenaho Kannuksesta hankki Volvo N88 -hinausauton eläkepäivien ajanvietteeksi, kun kuljetusyrityksen hoito oli jäänyt nuoremmille. HINAUSAUTO VOLVO N88 1966 Kannus 25. Harrasteautoksi löytyi yleisen auton hieman erikoinen versio, joka oli jo hankintahetkellä lähes valmis
V anhoja autoja ja koneita olemattomista harsoista takaisin liikenteeseen kunnostavat ansaitsevat kunnioituksen tekemästään työstä. Tuolloin samalla lava-autolla saatettiin Teksti ja kuvat: Iikka Kekko VOLVO N88 -HINAUSAUTO Ajan hengessä. Kolmepuolainen pakeliittiratti ja peltinen kojetaulu loivat tyypillisen sisänäkymän 60-luvulla. On kuitenkin myös muita tapoja päästä ajelemaan ja harrastamaan omalla vanhalla kuorma-autolla. Onhan se persoonallinen varuste vanhassa kuorma-autossa ja kutkuttavampi kuin tavallinen lava. Normaali lavahan oli ennen perusvaruste eri suoritealoilla, niin sorakuin maitoautoissa, joita oli vielä 60-luvulla lähes joka kylässä. Kun kyse on vanhasta autosta, on siinä Erkin mukaan silti aina jotain pikku laittamista, vaikka auto olisikin periaatteessa valmis. Esimerkiksi Scania-Vabiksissa pitkä lepo-ohjaamo oli yleisempi kuin Volvoissa, mikä lisää sen mielenkiintoa myös muiden kuin auton omistajan silmissä. Hinausvarustuskaan ei haitannut, päinvastoin. 26. Hakukriteerit täyttyivät Harrastekuormurin hankinnassa ei Erkin mukaan lähdetty soitellen sotaan eikä ostaaan ensimmäistä mahdollista vaan katselemaan kaikessa rauhassa mitä olisi tarjolla. Kiinnostavuutta lisäsi tietysti auton merkki mutta myös malli: Erkki oli aloittanut oman kuljettajanuransa aikanaan juuri nokkamallin Volvolla, tosin pykälää pienemmällä N86-mallilla. Parin ehdokkaan jälkeen silmiin osui Keltaisessa Pörssissä myynnissä ollut Volvo N88 -hinausauto. Asiaan kuuluvista muutosja mahdollisen museokatsastuksen päivityksistä on kuitenkin huolehdittava. Meidän oloissamme etenkin nykyään harvinainen normaalia pidempi ohjaamo oli myös yksi lisämauste. Volvotaustaa sitä vastoin löytyy juuri kuorma-autopuolelta, joten merkki oli oikeastaan valittu jo ennen autoa. Mitään hinausautoilijataustaa Erkillä ei ole. Valmiin auton hankkiminen ei tarkoita, että auto olisi pidettävä juuri siinä ulkoasussa, jossa se ostettaessa on ollut. Harrastekalustoa on satunnaisesti myynnissä ja runsaammin niin sanotusti hiljaisessa myynnissä. Kannuslainen Erkki Vesisenaho halusi hankkia eläkepäivien ajankuluksi harrastekuorma-auton, mieluummin valmiin, jolla pääsisi heti liikenteeseen nauttimaan siitä, mihin harrastuksessa lopulta pyritään
27 03/16. Tästäkin syystä 60-luvun kuorma-auto hinauslaitteilla on huomiota herättävä kokonaisuus. Lähdettiin katsomaan – tuotiin ajamalla kotiin Volvo oli myynnissä Lohjalla Suomäellä, jossa on harjoitettu hinaustoimintaa jo 70-luvun puolivälistä. Napaperän välitykset tosin ovat sen verran tiheät, että sopiva matkavauhti on kierroslukumittarin ja korvankin mukaan noin 70 kilometriä tunnissa. Ehkä tilanteeseen vaikutti juuri se, että Volvo-kuorma-autolla ajavien keskuudessa oli totuttu autoihin, jotka ovat hyviä ajaa. Auto ei kuitenkaan ollut enää työkäytössä vaan lähinnä yrityksen perustajan omana harrasteautona. Nykyisin lähes jokaiseen ajotehtävään on olemassa omanlainen päällirakenteensa. Ainoa vakavampi tekninen ongelma kohdattiin juuri tuolla kotimatkalla, kun polttoaineputki alkoi vuotaa ja muistutti vanhojen kuorma-autojen harrastuksesta konkreettisessa muodossa. ajaa hyvinkin monenlaisia ajoja. Se periytyy monen automiehen mukaan juuri näistä 60-luvun malleista. Synkronoidun vaihteiston vaihteet menevät helposti päälle. Kotiin selvittiin kuitenkin kuorma-autoilijavuosilta saadulla vankalla kokemuksella. Se oli käynyt Lohjalla ollessaan läpi melko täydellisen kunnostuksen, joten se oli täydessä ajoja jopa työkunnossa. Erkki kiihdyttää autoa vaihde kerrallaan vauhtiin Kannuksen liikenneympyrästä kohti Kokkolaa. Autoa ei varta vasten lähdetty hakemaan vaan sitä käytiin vain katsomassa marraskuussa 2014 erään Helsingin-reissun yhteydessä. Tosin siltä auton katselureissulta Erkki ajoi kotiin Pohjanmaalle N88-Volvollaan vaimonsa perässä. Merkki tosin kärsi ajettavuusongelmasta 2000-luvun tiettyjen alustatyyppien osalta siinä määrin, että asia myönnettiin valmistajankin taholta ja sitä tutkittiin laajemmalti. Erkki Vesisenahon uralle on mahtunut useampi Volvon kuorma-automalli. Nyt alla on jälleen saman aikakauden malli kuin uran alussa. Moottorin kierrokset ja ohjaamomelu ovat aikansa kuormurille normaaleja, mutta nykyautoihin verrattuna toki melko korkealla tasolla. Tehostettua ohjausta jaksaa pyöritellä kävelyvauhdissa vaikka ääriasennosta toiseen. 60-luvun lopulla liikennöineissä autoissa oli vielä runsaasti tehostamattomia ohjauksia, ja synkronointi jakoi mielipiteitä puolesta vastaan kuten osin vielä edelleenkin. Mukava tien päällä Volvon ominaisuuksiin on kuulunut vanhastaan hyvä ajettavuus. Vanhassa autossa riittää aina jotain pientä tekemistä, vaikka se olisikin valmiina ostettu. Kun lähdemme ajelemaan Volvolla siitä tunnelmia saadaksemme, hyvä ajettavuus ja ajoneuvon helppo käsittely käyvät heti ilmi
50 vuotta sitten tyydyttiin vähempään kuin nykyään. Valojen ja lokasuojien uusinta oli lähinnä kosmeettinen, auton ulkonäköä parantava toimenpide kyseisen mallisella autolla ajaneelle, joka muistaa selvästi sen yksityiskohdat. Matkustajan paikalla pitkähyttisessä autossa on jopa nykymittapuulla mukavan väljät tilat. Järjestelmässä on nyt aikaisemmasta poiketen vapaakierto. Vesisenaho kertoo tehneensä autoonsa pieniä kunnostuksia tai paremminkin päivityksiä, joilla valmiina hankittua harrasteajoneuvoa on viimeistelty. Kolmella pakalla jousitettu takapää jäykistyy sitä mukaa kuin painoa tulee päälle. Se riitti silloin pidemmilläkin reissuilla kuljettajan kodiksi. Hinauslaitteen toimintaa parannettiin myös vaihtamalla siihen uusi hydraulipöytä ja vetämällä uutta hydraulilinjaa. Tällaista pikku näpertelyä ovat olleet muun muassa astinlaudat, jotka peltiseppä teki alkuperäisen mallin mukaan. Pitkä ohjaamo oli 60-luvulla muutamia kymmeniä senttejä pidempi kuin normaali hytti. Erkin hinausautossa yhdistyvät ruotsalainen ja kotimainen osaaminen. Hinausauton takapää joutuu tunnetusti koville, kun puomin päähän otetaan vaikka kuorma-auto, jossa on kuormaa kyydissä. VOLVO N88 -HINAUSAUTO 28. Matkustajan kahden istuttavan istuimen selkänoja on kiinni takaseinässä, jolloin siinä voi istua jalat suorana. Edelleen pientä laittoa Vanha kuorma-auto ei ole koskaan valmis. Hinattavan auton matkustajat ovat tarvittaessa mahtuneet kyytiin. Harrastipa mitä tahansa vanhaa, autoja tai vaikka taloja, niissä riittää pientä laittoa senkin jälkeen, kun kunnostustyö on saatu valmiiksi. Myös ajovalot vaihdettiin alkuperäisiksi ja pakoputki uusittiin. Peltiseppä on valmistanut astinlaudat alkuperäisen mallin mukaan. Alkuperäiset, halki vuosikymmenten auton mukana kulkeneet varusteet ovat mukavia yksityiskohtia. Tässä tullaankin jälleen valmiina hankitun auton etuihin: koska suurimmat työt on jo tehty, autolla päästään ajelemaan, vaikka siinä pientä laittoa vielä olisikin. Apupakan apukat. Kuluvana talvena ohjaamon verhoilua on vielä paranneltu muutamastakin kohdasta alkuperäisempään suuntaan. Hinauslaitteen puomisylinteriin jouduttiin myös vaihtamaan tiiviste öljyvuodon kuriin saamiseksi
Samassa yhteydessä alkuperäinen akseliperä vaihdettiin järeämmäksi napaperäksi. Vuonna 2013 autolle myönnettiin museoajoneuvon status, ja saman vuoden lopulla se siirtyi Erkille. Sen tehtävänä oli lähinnä hinata linjalle rikkoutuneita busseja. Volvo oli Tavarakiidolla kuusi vuotta. Itse auto, vuoden 1966 mallinen Volvo N88 edustaa edellisvuonna esitellyn mallisarjan alkupään autoja. Volvo N88 oli valmistajansa järein nokkamalli 60-luvun puolivälistä seuraavan vuosikymmenen puolelle asti. Tähän mennessä tietoa on saatu eri arkistoista sekä aiemmilta omistajiltakin. Kippisylinteri ja vaihtolavalaitteen vinssi toimivat pääkomponentteina. Uutena Tavarakiidolla auto on kiskonut rahtipuoliperää IFM-65-kilvissä, ja Lohjan Liikenteellä siihen on ruuvattu ULB742-kilvet. Hinauslaitteen vinssi on peräisin jostain vaihtolavalaitteesta ja puomisylinteri kippiautosta. Vuonna 1979 13-vuotias auto siirtyi Lohjan Liikenteelle. valmistunut N88. Auto palveli Lohjan Liikennettä kahdeksan vuoden ajan. N88:n korvasi N12 vuonna 1973. 29 03/16. Kyläsepän taidonnäyte.Hinausvarustus syntyi 70-luvun alussa käytetyn rekkaveturin rungolle. Rekisteriin se palasi vasta 24 vuoden kuluttua vuonna 2012, ja silloin asialla oli Suoniemi Lohjalla. Sukututkimusta Hinausauton historian selvittely on ollut mielenkiintoista taustatyötä muun ohessa. Vuonna 1973 Orivedellä hinausautoilija Jukka Eskola ja paikallinen kyläseppä muuttivat sen hinausautoksi. Auto kuitenkin poistettiin rekisteristä jo seuraavana vuonna. Nokkamallin rinnalla oli tuolloin jo nokaton F-malli, jota ei vielä pidetty vakavana kilpailijana kaikilla suoritealoilla. Valmistenumeron perusteella se on 502. Tähän mennessä saadun tiedon mukaan tarina menee näin: Uutena makuuhytillä varustettu N88 Volvo toimitettiin marraskuussa 1966 Tottijärvelle Pirkanmaalle Tavarakiito Oy:lle, joka toimi vuosina 1953–91. Muut rakenteet on tehty työn tilaajan ja sepän näkemysten mukaan, joten voidaan puhua täysin uniikista yksilöstä. Vuonna 1987 se sai uudeksi omistajaksi Hinausliike Rosqvistin Tuusulasta
KATOAVAA MERKKIÄ ALLIS-CHALMERS ED-40 1963 Huittinen 30. Korjosen tilalle hankittiin uusi Allis vielä vuonna 1963, ja siellä kone on säilynyt kolmanteen polveen. Allis-Chalmers oli 60-luvun alkuvuosina traktorikaupassa jo melkoinen erikoisuus
31
32. ED-40 oli viimeinen traktori, jota valmistettiin Allis-Chalmersin Englannin-tehtaalla Rutfordissa. ED-40 oli joka tapauksessa tilan ainoa traktori 70-luvun puoleenväliin asti. Aivan turhia se ei lupaa. Samaan tähtäsi painonsiirtolaite, joka lisäsi tarpeen tullen taka-akseliin kohdistuvaa painoa paineensäätelyn avulla. V eli-Matti Korjosella on sellainen muisto, jollaista ei enää jokaisen kolmekymppisen mielen lokeroista löydy. Pienimenekkisen traktorin hinta on tietysti voinut kaupankäyntitilanteessa tippua nopeastikin. Veli-Matti veikkaa, että nuuka karjalaisukko ajautui Alliksen ostoon huokean hinnan perässä. Pari vuotta aiemmin saman kokoluokan kolmosNuffin sai pari tonnia halvemmalla ja hieman pienemmän David Brown 850:n miltei 40 000 markkaa edullisemmin. 60-luvun puolivälin jälkeen Kesko tarjosi Allisin traktoreita lähinnä kokoluokissa, joihin Nuffieldilla ei ollut vaihtoehtoa. Aikalaisvertailussa Kallis Jalmari ei siis ainakaan enää 60-luvulla ollut mitenkään mainittavan kallis jos kohta ei edullinenkaan. Sitä tehtiin vuosina 1960–68, mutta verkkaan kaupaksi käynyttä konetta myytiin vielä vuosia tuotannon päättymisen jälkeen. Tasauspyörästön lukko oli varmasti tärkein pysähtymistä ehkäissyt tekijä. Traktorin merkki ja malli ovat kuitenkin aika erikoisia 80–90-lukujen vaihteessa töitä tehneelle koneelle. Välissä Allisin Teksti: Mika Rassi • Kuvat: Jan-Erik Laine ALLIS-CHALMERS ED-40 Korjosella on tallessa traktorin alkuperäinen esite. Peltopinta-alaa on ollut viitisen hehtaaria, eli jo aikoinaan suhteellisen vähän mutta toimeentuloon välttävästi. Poika nousee pukille Ennen Allista Korjosen tilalla oli Veli-Matin tietojen mukaan jokin Farmall-traktori, mutta sen kohtalo on hämärän peitossa. Alliksen kaupat Allis-Chalmers hyrisi hiljaista ja pitkää joutsenlauluaan maamme traktorimarkkinoilla 50-luvun lopulta lähtien, vaikka pyöräkuormaajarintamalla sillä oli täällä yhä vankka jalansija. Vuonna 1963 Emil Korjonen kuitenkin marssi traktorikaupoille ja palasi uuden muikeanoranssin Alliksen selässä kotitilalle Huittisiin. ED-40:n mainoksessa vuodelta 1962 hinnaksi mainitaan 698 000 markkaa. Toki maaseudulla on ainakin vielä tuolloin riittänyt traktorin kyytiin innokasta pikkuväkeä. Vähän myyty ja sitä myöten suhteellisen vähän valmistettu ED-40 on nykyään paljon harvinaisempi kuin esimerkiksi Alliksen hittimalli B. Hän istui kaksitai kolmivuotiaana Allis-Chalmers ED-40 -traktorin akkukotelon päällä kuskinpukin vieressä, kun kuljettajan paikalla istui ukko eli isoisä Emil ja äesti hankmolla peltoa
Täysin työkuntoinen se on edelleen. ED40:tä mainostettiin aikoinaan hyvin varustelluksi traktoriksi, löytyihän siitä painonsiirtolaite ja -mittari, kytkimestä riippumaton hydrauliikka ja tasauspyörästön lukko. Nykyään se on enemmänkin paraatikoneena”, Korjonen kertoo. ”Joskus 80-luvulla käsikytkin eli voiman ulosoton kytkin on otettu pois, kun se rupesi 33. Veli-Matille siirtyneet pellot ovat nyt olleet muutaman vuoden vuokralla. ”Käy pirun nätisti, kun sen vaan käymään saa.” Pehmustettu istuin oli De-Luxe-varuste, samoin nostolaite, painonsiirtolaite ja voimanottoakseli. ratissa on ollut myös Veli-Matin isä Heimo Korjonen. Näistä ominaisuuksista todella hyvän arvosanan VeliMatti antaa vain tasauspyörästön lukolle. Viimeksi se on ollut oikeissa töissä viitisen vuotta sitten, kun pöyhin sillä pahnat karhelle, ja silloinkin siksi, että toinen traktori oli toisessa päässä kylää ja jollain oli pahnat ajettava. Lisäksi mainosluettelossa mainitaan suuri maavara ja keveys. ”Kyllä sillä tuli jo pikkupoikana tilanpidon aikaan jyrättyä ja äestettyä. Onkohan näitä karvalakkimalleina Suomessa myytykään. Nuori isäntä on kuitenkin ehtinyt istahtamaan jokusen tovin Alliksen kuskinakin. Vanhus katselee kaurapeltoa haikeana – tai kenties sittenkin helpottuneena. Hirveitä töitä sillä ei varmaan koskaan ole tehty, mitä nyt alkuaikojen peltoja metsäajot
Isoisä Eemil ehosti aikanaan vetojuhtansa maalipintaa. Parasta enALLIS-CHALMERS ED-40 Painonsiirtoa hallitaan pyörittämällä ruuvia alaoikealla, ja mittari ylävasemmassa nurkassa ilmoittaa taka-akseliin kohdistuvan painon. Alkuperäinen napsahti poikki viitisentoista vuotta sitten. ”Vielä viisi vuotta sitten siinä oli alkuperäiset renkaat ja melkeinpä englantilaiset ilmatkin sisällä. Alunperin kermanvärisissä vanteissa on jo kolmas sävy pinnassa. Sitten yhtäkkiä kudokset alkoivat ratketa, vaikka eivät kumit olleet vielä sileät tai muuten kovin kuluneet. luistamaan pahasti. Se oli jo monta vuotta ollut sellainen, että ei meinannut saada kesäkuumalla käymään.” Kaikki laakeroinnit ja männänrenkaat hoideltiin samalla kannenavauksella. 34. Painonsiirto hoidetaan käsin ruuvilla. Hidas peli.” Käy nätisti, kun käy Suhteellisen kestävä traktori on vaatinut pientä huolenpitoa ja yhden isomman korjausurakan. ”Konehan on sama kuin vanhassa 35-Fergussa, eli nestejäähdytteinen nelipyttyinen etukammiovehje. Korjosen Vellu on kasvanut akkukotelon päällä keikkuvasta natiaisesta traktorikuskin saappaisiin. ”Koneremontti siihen on tehty kerran 6–7 vuotta sitten, kun kannentiiviste meni rikki. Mittareita myöten toimivasta traktorista ei ole muita osia juuri tarvinnut uusia. Kun heinäseipään varjoon jättää, niin ei meinaa saada ilman hehkua käymään millään”, mies muistelee iänikuista sananpartta. Käy pirun nätisti, kun sen vaan käymään saa. Maineikkaassa moottorityypissä on VeliMatin mukaan tunnetusti hyviä ja huonoja puolia. ”Maantiellä se ei kulje oikein mihinkään. Toinen nostovarsi on omaa tekoa. Se on kyllä minusta hyvin hankala käyttää, vaikka sijaitseekin kojetaulussa, ja mittari vieressä näyttää paineet.” Pellon ulkopuolellakin Alliksen menossa on omat rajoituksensa. Vaihteiden järjestys on mielenkiintoinen muunnelma H-kaaviosta
Kiitollinen entisöitävä Allista on Veli-Matilta koetettu pariin kertaan ostaa. Onhan lisäksi kyse suhteellisen epätavallisesta traktorista. Pinnoitetta on myös ajan saatossa paranneltu. 35 03/16. ALLIS-CHALMERS ED-40 1963 MOOTTORI nelisylinterinen nestejäähdytteinen dieselmoottori, tilavuus 2,3 litraa, teho 37 hevosvoimaa, 2000 kierrosta minuutissa VAIHTEISTO 8+2, nopeudet 1,9–26 kilometriä tunnissa RENKAAT edessä 6x16, takana 11x28, raideväli edessä 122–178 cm ja takana 122–183 cm MITAT pituus 290 cm, korkeus konepellin päälle 145 cm, leveys pienimmällä raidevälillä 150 cm, akseliväli 194 cm, paino 1750 kg VALMISTUSMAA Iso-Britannia nen -päivä se vaan koitti”, Korjonen kuittaa. Allis-Chalmersin historiaa on aiemmin käsitelty Vanhojen Koneiden numeroissa 1/11 ja 2/15. Ainakin toistaiseksi mies on sitä mieltä, että traktori kuuluu siihen taloon, johon se on aikoinaan hankittu. Ainoastaan toinen nostovarsi on tehty itse, kun alkuperäinen valurautainen meni poikki joskus 15 vuotta sitten. Vanteetkin olivat alun perin kermanväriset, mutta ukko maalasi ne sinisiksi.” Veli-Matti ei usko, että Jalmarissa on mitään suomalaisia jälkiasennuksia. Massikkaan piti hommata muun muassa uudet lokasuojat, mutta Allis olisi siinä suhteessa kiitollisempi projekti. ”Ukkovainaa on sitä aikoinaan maalannut sudin kanssa, koska alkuperäsiet maalit olivat vähän huonot. ”Tädin miehellä oli kuulemma Nakkilassa samanlainen, mutta sekin on jo ajat sitten hävitetty sieltä.” Myymisen sijasta Korjosen takaraivossa kutittelee täysentisöinti. ”Ei siitä tarvitsisi kuin lokasuojan kulmaa vähän oikaista ja sitten maalata kauttaaltaan.” Viimeksi Alliksella pöyhittiin pahnat karhelle viitisen vuotta sitten. Samalla laakeroinnit ja männänrenkaat pantiin uusiksi. Vastaavaan Allikseen ei Veli-Mattikaan ole koskaan törmännyt. Viime kesänä Veli-Matin käsistä valmistui 66-vuosimallin 165-Massikan entisöinti, traktorin, joka on niin ikään vanhemman Korjos-polven peruja. Kammiokoneen uumenissa on vierailtu viime vuosikymmenen vaihteessa, kun kannentiiviste hajosi. Heinäseipään varjon vaikutus pätee Alliksenkin käynnistämiseen
36
Samalla kaupalla hankittiin uusi Varsta-niittosilppuri, Sisutakakuormaaja sekä peräkärry. Tunteja on alle 3000 ja kaikki on alkuperäistä, vaikkei traktori ole seissyt yhtään kesää. ”Se oli myös suuri helpotus töiden suhteen, kun oli kaksi traktoria. Tilan ensimmäiseksi traktoriksi ostettiin vuonna 1961 David Brown. Hän oli toki apuna tilan töissä vapaa-ajallaan sekä kesäisin. Sysmäläisellä kesämökillä säästyy monta hikipisaraa, kun kuormia kuljettaa alkuperäiskuntoinen 70-luvun Massikka. Olavin oli jo hyvin hankala Teksti: Lea Lahti • Kuvat: Tapio Mäntyniemi Kuvalliset ohjeet hydrauliikan käytöstä ja tarkat suositukset moottorissa, vaihteistossa, ohjaustehostimessa ja jarruissa käytettävistä voiteluaineista on kiinnitetty näkyvälle paikalle. ”Silloin kai katsottiin, että David Brown oli käynyt liian vähäväkiseksi tilan töihin”, Elna perustelee uuden traktorin ostoa. Meillä oli lehmiä sekä kanoja”, Elna Virolainen kertoo. Vuosia sitten vanha uskollinen jouduttiin pelastamaan varkaiden kynsistä. 37. Taavetin tarinan kerroimme numerossa 8/14. ”Mieheni sairasti aika nuoresta lähtien nivelreumaa. Arjen apu ”Pidettiin tässä karjatilaa ja viljeltiin peltoa. Olavi hankki Sysmän Osuuskaupan kautta uuden hytillisen Massey Ferguson -traktorin vuonna 1974. Molemmat traktorit ovat edelleen tallessa, ja muutama vuosi sitten pitkään seisonut DB entisöitiin uudenveroiseen kuntoon. Siksikin traktori oli erittäin tärkeä laite meille.” Maatilan työt koetettiin järjestää niin, että Olavilla olisi mahdollisimman vähän fyysistä rasitusta vaativia hommia. Reilun kymmenen vuoden kuluttua traktorikalusto päivitettiin hankkimalla hytillinen Massey Ferguson. Kaikki mahdollinen tehtiin traktorin avulla. Talon ainoa poika Erkki ei jäänyt viljelijäksi pientilalle vaan lähti vuonna 1971 parikymppisenä nuorena miehenä opiskelemaan Tampereelle. Olavin reumasairaus paheni vuosi vuodelta, ja kaikki koneapu maatilan töissä oli todella tarpeen. Alkuperäiskuntoinen Massikka sen sijaan ei ole koskaan ollut seisomassa vaan jatkaa edelleen pestiään Virolaisen kesäpaikaksi muuttuneella maatilalla. KERRAN KÄHVELLETTY MASSEY FERGUSON 148 1974 K arjalasta siirtolaisina tulleet Elna ja Olavi Virolainen pitivät karjatilaa Sysmässä 1980-luvun alkupuolelle asti
Erkki on eläkkeelle jäämisen myötä viettänyt jo kolme pidempää kesää mökillä. Kun traktoreita oli kaksi, ei koko ajan tarvinnut olla vaihtamassa laitteita.” Elna muistelee, että Massey Ferguson tuntui valtavan suurelta traktorilta entiseen verrattuna. ”Ajelen täyttömaata, ja kulkevat tällä kätevästi kasvimaan mullatkin.” Melkein menetetty Heinäkuun alussa vuonna 2001 Erkillä oli vielä muutama viikko töitä, kun Paulapuoliso oli jo aloittanut lomansa. Sääennuste lupaili yöksi sadekuuroja, ja Paula heräsi alkuyöstä tarkistamaan tilannetta. Massikalla voi tehdä rankempaakin hommaa. ”Keskustelin vakuutusyhtiössä palveluhenkilön kanssa, jolla ei ilmeisesti ollut kovin tarkkaa käsitystä vanhoista maataMASSEY FERGUSON 148 38. Taavetti pantiin kokonaan pukeille huilaamaan, mutta Massikka sai jäädä pihatyökoneen virkaa toimittamaan. Traktorit kuitenkin pidettiin. Pihapiiriin on noussut aittarakennus, ja nyt Erkin poika Veli-Matti perheineen mahtuu paremmin mökkeilemään Virolaisten sukutilan mailla. ”Ajankuluksi ja harrastukseksi haen traktorilla tuulenkaatoja metsästä ja teen niistä polttopuita”, Erkki kertoo. Matkalla soitin ensin Rapalan kyläpoliisille Heinolaan.”, Erkki kertoo. Oli lämmin ja aurinkoinen päivä, ja Paula oli pessyt mattoja ja ripustanut ne pihalle kuivumaan. Tyhjältä paikalta eteenpäin näkyi vain, kuinka maassa ollut takakuormaaja oli vetänyt jälkeä mökkitiehen. Kymppikuntoon entisöidyllä David Brownilla ei raaski enää tehdä töitä, sillä ajellaan vain sunnuntaiajoa. Itse asiassa ne ovat ulkomitoiltaan aika samankokoisia, mutta nakkilalaisen Pentti Palmu Oy:n valmistama hytti tekee Massikasta paljon suuremman ja korkeamman oloisen. ”Järjestin asiat töissä niin, että pääsin heti lähtemään kohti Sysmää. Aamuyhdeksältä matot alkoivat olla kuivia, mutta Massikkaa ei näkynyt missään. Mitään vikoja Massikkaan ei ole ehtinyt työuran aikana tulla, eikä sen kanssa haavereitakaan sattunut. Ferguson ei ole milloinkaan seissyt kokonaista vuotta, vaan aktiiviajan jälkeenkin se on ollut joka kesä käytössä. irrotella ja kiinnitellä traktorin työkoneita. Maatilan töistä kesäpaikan apulaiseksi 1980-luvun alussa maanviljelys oli isännän sairauden vuoksi lopetettava ja pellot istutettiin koivulle. Veli-Matin poika Roope osoittaa myös kiinnostusta vanhoja traktoreita kohtaan, joten kuskeista ei tule olemaan pulaa Virolaisten kesäpaikalla. Paula ajatteli ensin, että Erkki on luvannut lainata traktoria mökkinaapurille, mutta päätti kuitenkin soittaa miehelleen ja tarkistaa asian. ”Aika lyhyeksihän tämän aktiivikäyttöaika jäi. Alla on edelleen alkuperäiset renkaat, ja itse asiassa kaikki muukin on alkuperäistä. ”Tämä on aina käydä rompsotellut, kun on tarvetta ollut, eikä se ole koskaan kaatunut eikä köllähtänyt kyljelleen”, Erkki kertoilee tyytyväisenä. Massikka seisoi pihalla tutulla paikallaan, poutaa näytti olevan, eikä pilviä näkynyt. Jäljet johtivat maantietä pitkin Sysmän suuntaan. Seuraava puhelu meni vakuutusyhtiölle. Tunteja on mittarissa edelleen alle 3000, ja niistä osa on kertynyt viljelyn lopettamisen jälkeen”, Erkki kertoo
Urbanisoitunut palveluhenkilö ei ymmärtänyt millään, että vanhan maataloustraktorin sisään voi saapastella jättämättä muita jälkiä kuin saappaiden savet.” Matkalla Sysmää kohti Erkki ihaili Asikkalan Pulkkilanharjun kauniita maisemia. ”Sen enempää ei tule ajettua, joten on aika sama mitä se maksaa. Huoltoa ja ajoa Aktiivityövuosinaan tiiviisti traktoreiden parissa toiminut sysmäläinen Heikki Heino huolsi Virolaisen Massey Fergusonin jokin aika sitten. Sisu-kuormaajaan liitetty kauha on kätevä laite kesämökkitontilla mullan ja soran siirrossa. Omistajaneuvottelut loppuivat siihen, ja maasturi lähti vauhdikkaasti jatkamaan matkaansa. Kun kerroin, että kyseessä on vanha maataloustraktori, jonka hytissä ei kesällä ole ovia eikä takaseinää, ei asian keskinäinen hahmottuminen oikein edistynyt. Omistaja totesi, että traktori oli kunnossa ja polttoainettakin vielä jäljellä. Hän tuo joka vuosi noin 10 litran pönikän mökille. ”Kolme herrasmiestä tuli kohti Massikkaani ja kävi aarteeseeni käsiksi kuin omaansa.” louskoneista. Massikka nökötti siinä ypöyksin ehjän oloisena. Pentti Palmu Oy on kiinnittänyt vuonna 1973 valmistamaansa hyttiin tyyppikilven, jossa kerrotaan sen olevan sosiaaliministeriön hyväksymä. Kun poliisi saapui paikalle, ajettiin letkassa Sysmän mökille, jossa Massikan paperit olivat. Meille ei löytynyt yhteistä kieltä, joten ihan tarkasti emme päässeet toistemme aikeista selville. 39 03/15. Polttoaineen hinnankorotukset eivät Erkin traktoriharrastusta uhkaa. Virolainen arvioi, että mittariin kertyy vuosittain vain kymmenisen työtuntia lisää. Rimpautin taas lähipoliisille ja kerroin, että nyt Massikka on löytynyt, mutta omistuksesta kiistellään parhaillaan Pulkkilanharjun maisemissa.” Erkki lateli maasturin rekisteritiedot puhelimeen, ja paikalle hidasteli muitakin kulkijoita. Hän nimittäin painotti, että jos kone nyt sattuisi löytymään, täytyy siinä olla selkeät murtojäljet, jotta voidaan todistaa, että siihen on murtauduttu. ”Lähes tippa silmässä silittelin vanhaa kaveria, vaikka jälleennäkeminen olikin iloinen”, Virolainen muistelee. Näin Erkki todisti virkavallalle, että traktori kuului hänelle. ”Sieltä tuli kolme herrasmiestä kohti Massikkaani ja kävi aarteeseeni käsiksi kuin omaansa. Silti monta hikipisaraa säästyy, kun mökillä on aina apuna luottopeliksi osoittautunut mainio Massikka. Palmu-hytti tarjoaa suojaa säältä. ”Yksi päivä tarinoitiin ja Heikki teki siinä samalla tutulle koneelle tarvittavat huoltotoimenpiteet”, Erkki kertoo hymyillen. Kuskin jalka siirtyi vikkelästi jarrupolkimelle, kun harjun kupeessa levähdysalueella seisoi tutun näköinen traktori. Pian levähdyspaikalle pysähtyi komea maasturi traileri perässään
Juuka 40
Nyt kolmekymmentä vuotta auton käyttöönoton jälkeen sen erikoisuus on kaikkea muuta kuin laimentunut. Vaikka sen lähtökohtana oli tuolloin yksi markkinoitten yleisimmistä kuorma-autoalustoista, lopputulos poikkeaa aikalaisista melkoisesti. PK413: kun hätä on suurin VOLVO F12 -PALOAUTO 1985 41. Juuassa ikänsä palvellut Volvo-paloauto ei edusta aikansa tyypillistä paloautoa
Juuan noin vuoden käytössä olleella uudella pelastusasemalla on varsin nykyaikaiset tilat niin kalustolle kuin miehistölle. K uulin kaverini kautta, että Pohjois-Karjalan Pelastuslaitoksen Juuan paloasemalla on säiliöautona Volvo F12 80-luvulta. Esimerkiksi Pielisellä sijaitsevalla, kolmesta eri saaresta koostuvalla Paalasmaalla asuu noin 140 ihmistä. Kolmessakymmenessä vuodessa, siis sinä aikana, jona Volvo on kuntalaisten elämää turvannut, väkiluku on pienentynyt yli kahdellatuhannella hengellä. Täsmäehdotus hankinnasta Palomies Aleksi Nevalainen kaataa kahvia kuppeihin aseman taukohuoneessa ja alkaa selata ruskeaa mappia, jossa on kaikki PK413:n eli heidän säiliöautonsa paperit. Pielisen rannalla sijaitseva Juuka luetaan maamme saaristokuntiin useiden asuttujen saarien vuoksi. Juuan palvelija Juuka on noin viidentuhannen asukkaan kunta PohjoisKarjalassa valtatie kuuden varrella Joensuun ja Kajaanin välillä. Kolmiakselinen, 380-hevosvoimaisella moottorilla, synkronoidulla vaihteistolla ja 4600 millin akselivälillä varustettu Volvo F12 täytti annetut vaatimukset ja sulki Teksti ja kuvat: Iikka Kekko VOLVO F12 -PALOAUTO Kahden hengen päiväohjaamo muuttui vuonna 1985 kotimaisessa koripajassa 1+5-paikkaiseksi miehistöohjaamoksi. Saarelainen kertoo, että tuolloin palopäällikkö esitti auton hankintaa palolautakunnalle, joka teki asiasta päätöksen. Säiliöautona oleva Volvo on pelastusalalla jo suhteellisen iäkäs auto. Juukaan kuitenkin tahdottiin Volvo ja vieläpä tuon ajan järeimmällä moottorilla varustettu malli. Suurin osa niistä ja etenkin parhaimmat yksilöt on jo ehditty laivaamaan lämpöisempiin maihin ja purkamaan varaosiksi. On myönteinen asia, että tuon ikäisiä Volvoja on vielä tallessa. Näin jo mielessäni kyseisen mallisia Volvoja niin Kesoilin kuin Unioninkin väreissä. Ajattelin, että kyseessä on entinen säiliöauto, joka on hankittu käytettynä palolaitokselle ja maalattu punavalkeisiin väreihin. Joensuuhun on matkaa sata kilometriä etelään päin, kun taas pohjoiseen päin lähdettäessä lähin kaupunki on 50 kilometrin päässä sijaitseva Nurmes. Autokalustoa löytyy yhden sammutusja yhden säiliöauton verran. Olemme siis maaseutupitäjässä, jossa ei ole voitu välttyä muuttotappioltakaan. Kahville saapuu myös entinen Juuan palokuntalainen, nykyisin Joensuussa työskentelevä palomestari Jukka Saarelainen, joka muistaa Volvon hankkimisen hyvin. Siitä huolimatta asukkaiden turvallisuudesta huolehtii yhä motivoituneempi ja koulutetumpi henkilöstö. Sammutusautona palveleva Scania on päässyt vasta toiselle kymmenelle. Juuan paloasemalla on palveluksessa viisi vakinaista palomiestä sekä lisäksi parikymmentä puolivakinaista. Juuan teollisuuden merkittävimmän alan muodostaa vuolukiviteollisuus. Auton merkkiä ei voinut valita, mutta auton ominaisuuksien ja varusteiden kautta merkit saattoi rajata hyvin vähiin. Silloinen palopäällikkö Aarne Mikkonen asetti siis säiliöautolle tiettyjä soveltuvuusehtoja. Vuonna 1985 uudet paloautoiksi hankitut kuorma-autot olivat pääasiassa kotimaisia Sisuja. 42. Lisää mielenkiintoisia yllätyksiä paljastui, kun tapasin Volvon Juuassa. Selvisi, että auto on hankittu Juukaan uutena. Tuolloin se on ollut varsin poikkeuksellinen automalli maamme paloautokannassa. Olin hauskaa kyllä väärässä
monia muita vaihtoehtoja pois. Jatko-ohjaamon puolella on istumapaikat neljälle palomiehelle. Juukaan hankittu Volvo toimitettiin Iisalmeen Erikoiskori Oy:lle, joka oli tuolloin tunnettu ohjaamoiden muutostöiden tekijä maassamme. Säiliöltä pumpulle menevästä putkesta pitää muistaa laskea vedet käytön jälkeen etenkin pakkasella, ettei putki jäädy ajettaessa. Erityisesti sen ohjaamo poikkeaa nykyisistä paloautoista. Esimerkiksi katon muodot ja kyljen pokkaus jatkuvat muutoksista huolimatta jatko-osassa kuten alkuperäisessä ohjaamossa. Alkuperäiseen ohjaamoon tehtiin vain pieniä muutoksia: matkustajan istuimen selkänojaksi vaihdettiin happipulloteline sekä lisättiin tarvittavat radiot, puhelimet ja hälytyslaitteiden katkaisijat. Tehtaalta tätä nykyä valmistuvat paloauton alustat on yleensä varustettu matalalla miehistöohjaamolla. Nykyään vastaavan ylipitkän rungon saa tilattua uuteen autoon tehtaalta. Valkoinen auto ei eronnut millään tavalla esimerkiksi puutavaraautoksi toimitetuista alustoista. Jäljelle jääneistä juuri Volvosta saatiin paras tarjous ja sen perusteella auto valittiin. Tässä Volvossa oli sen sijaan korkea ja lyhyt päiväohjaamo. Myös ohjaamon kattoverhoilu purettiin ja rakennettiin yhtenäiseksi muun ohjaamon kanssa. 43 03/16. Iisalmessa ohjaamon takaseinä poistettiin, ohjaamorunkoa jatkettiin ja rakennettiin ohjaamon jatko-osa. Auton varustelu paloautoksi aloitettiin Suomessa. Tuohon aikaan paloautojen ohjaamot eivät olleet autotehtaiden prioriteettilistojen kärkipaikoilla. Pohjoismaista osaamista Ruotsin Göteborgissa valmistettu auto oli aivan tavallinen tuotantolinjalta valmistunut kuorma-autonalusta. Loput sai maksaakseen kunta, jonka alaisuudessa palolaitos tuolloin toimi. Runkoa jatkettiin Suomessa myös edestä palopumppua varten. Ulkomuotojen osalta ohjaamon muutostyöt on tehty onnistuneesti. Saarelaisen mukaan valtionosuus autosta oli noin 70 prosenttia. Jos asiakas halusi autoonsa miehistöohjaamon, sellainen teetettiin alihankkijalla tai asiakas teetätti sen itse jollain koriräätälillä
Ruostetta autosta ei juuri löydä – onhan Volvo saanut majailla koko uransa kuivassa hallissa. Sinänsä mielenkiintoista on, että Volvon uusi päällirakenne tehtiin vuonna 2008, jolloin auto oli jo palvellut 22 vuotta. Mukana on muun muassa jääkaira, jotta vettä voidaan ottaa järvestä. Vaikka säiliöautolle kohdistuvia hälytyksiä ei tulisi edes joka kuukausi, pidetään auton lähtövalmiutta yllä viikottaisella koeajolla ja varusteiden toiminnan tarkastuksella. Nykyinen päällirakenne on tehty vuonna 2008 Joutsenossa Kulkeva Oy:llä. PK413 Ensimmäiseksi autosta pitää kysyä, mitä auton tunnuksessa olevat kirjaimet ja numerot tarkoittavat. Toivoa tulevasta Vaikka auto on varmaan yksi parhaimmista maassamme olevista F12-Volvoista, alkaa se olla paloautoksi jo vanha, ja sen korvaaminen uudella on jossain vaiheessa vääjäämättä edessä. Uusi paloauto otettiin käyttöön sen valmistuttua vuoden 1986 puolella. Ikä on tuonut autolle myös joitakin vaivoja kuten kumija muoviputkien sekä stefojen haurastumista. Varusteet ovat hyvässä ja selkeässä järjestyksessä, kuten asiaan kuuluu. Vuonna 2013 konkurssin myötä lopettanut yritys varusteli tuolloin muiden päällirakenteiden ohella myös paloautoja. Alkuperäinen päällirakenne, joka auton päälle asennettiin sen ollessa uusi, oli peräisin Juuan edellisestä säiliöautosta ja paikallista tuotantoa. Ajomäärä oli tosin silloin vasta 50 000 kilometrin luokkaa, mutta se on monille vastaaville maakunnassa palveleville säiliöautoille ihan normaalia. Koska autojen erilaisia elinVOLVO F12 -PALOAUTO 44. Toisaalta ikä alkaa näkyä esimerkiksi joissakin tiivisteissä ja stefoissa, joita on nyt jouduttu uusimaan. Varusteina autossa on nokalla Esteri-palopumppu sekä kymmenen kuution vesisäiliö taka-akseleiden päällä. Nevalaiselle asia on ihan perustietoa: PK tarkoittaa Pohjois-Karjalaa, ensimmäiset kaksi numeroa eli 41 Juuan paloasemaa ja numero 3 säiliöautoa. Hän kertoo auton olevan vielä hyvässä kunnossa ja varma lähtijä. Vähät kilometrit huomaa monista osista kuten ohjauspyörästä, polkimista ja ovenkahvoista, joihin tahtoo pitkän käytön myötä tulla kulumajälkiä. Vesisäiliön takana ja sen etupuolella ovat lisäksi kaapit erilaisille varusteille, joita käytetään sammutustehtävissä. Kolmenkymmenen käyttövuoden aikana sen mittariin on kertynyt reilut 70 000 kilometriä. Yksi auton kuljettajista on palomies Aleksi Nevalainen
Hälytyksiä säiliöautolle ei tule Juuassa välttämättä edes kerran kuussa onneksi. Edustaahan PK413 oman aikakautensa kotimaista paloautonrakennusosaamista. Museorekisteröinti ei tee autosta hyvää tai huonoa, mutta toimii houkuttimena, jos tahtoo välttyä käyttövoimaverolta ja kalliimmilta vakuutuksilta harrasteautossaan. Mikäli museoajoneuvosäädökset estävät muutokset takaisin kuorma-autoksi, ne sotivat ajoneuvoharrastusta vastaan. Se on myös pala Juuan historiaa kolmenkymmenen vuoden ajalta. Uhkana on myös autojen joutuminen paloiteltuina esimerkiksi Etelä-Amerikkaan, jossa tämän ikäisten autojen osille on kysyntää. Ne kiinnostaisivat harrastajia, jos autoista pystyisi muokkaamaan tavallisia kuormaautoja. Auton varustukseen kuuluu hyvä valikoima erilaisia tulipalojen sammutustöissä tarvittavia varusteita. Jos auto olisi varustettu normaalilla ohjaamolla, olisi sille ottajia jonoksi asti. Toisaalta ainakin jossain vaiheessa oli vaikeuksia saada museorekisteriin paloautosta kuorma-autoksi muutettua autoa. Sinne autoja paloitellaan Suomessakin euronkuvat silmissä kiiluen. Päällirakenne on säiliöautolle varsin ajanmukainen, eikä sillä ole ikää vielä kymmentäkään vuotta. Vastaavia täysin kunnossa olevia paloautoja vapautuu käytöstä silloin tällöin. VOLVO-PALOAUTO MALLI F12 MOOTTORI kuusisylinterinen ahdettu ja välijäähdytetty rivimoottori, iskutilavuus 12 litraa, teho 380 hv VAIHTEISTO SR70, 12 vaihdetta sekä ryömintäja peruutusvaihde ALUSTA 6x2-tyyppinen tasakuorma-auto, akseliväli 4600 mm, nostoteli, omamassa 11 400 kg, kokonaispaino 22 000 kg OHJAAMO Volvo F10/12 -päiväohjaamosta jatkettu miehistöohjaamo, valmistaja Iisalmen Erikoiskori Oy, istumapaikat 1+5 PÄÄLLIRAKENNE vesisäiliö 10m³, 5 kappaletta tarvikekaappeja, Esteri-palopumppu KÄYTTÄJÄ Juuan paloasema OMISTAJA Joensuun kaupunki / Pohjois-Karjalan Pelastuslaitos kaaria on tullut seurattua mielenkiinnolla, ei voi olla miettimättä tämänkään yksilön tulevaisuutta. 45 03/16. Jos valita saisi, toivoisi tämänkin erikoisen paloauton liikkuvan tässä ulkoasussaan eläkkeelle jäännin jälkeenkin. Paloautoharrastus on maassamme varsin olematonta. Ohjaamon vaihtaminen lähes vasta sisäänajetulla tekniikalla varustetulle alustalle ei tosin olisi kaksinen juttu monillekaan
Amerikan oppivuodet John Wickströmiltä (1870–1959) löytyi insinööritaitoa ja osaamista moottoreiden valmistukseen. Chicagon Wabash Avenuella sijaitsi yritys nimeltä The Chicago Caloric Engine Company, ja siellä Wickström kumppaneineen valmisti moottoreita Teksti: Mari Immonen • Kuvat: Joel Sellbergin arkisto Esitekuva vuodelta 1920 Wickströmin moottorin rakenteesta. John rakensi nuoruudessaan yhden kotiseutunsa ensimmäisistä polkupyöristä ruotsalaisessa sanomalehdessä näkemänsä kuvan perusteella. Yksi tunnetuimmista oli vuonna 1906 perustettu Wickström-Veljesten Moottoritehdas, jonka valmistamat venemoottorit saavuttivat vankkumattoman maineen veneilijöiden keskuudessa. Hän oli osoittanut etevyytensä tekniikan saralla jo varhain. Wickströmin venemoottorit P ohjanmaalaisen kuparisepän poikien John ja Jacob Wickströmin kuningasidea oli valmistaa kohtuuhintaisia moottoreita seudun talonpoikien ja kalastajien tarpeisiin. Sitten hän pääsi töihin chicagolaiseen koneyritykseen, joka valmisti vesipumppuja kerrostaloihin. 46. 1900-luvun alkupuoliskolla Vaasassa toimi lukuisia moottoritehtaita, jotka valmistivat erilaisia maatalousja venemoottoreita. Chicagossa Wickström perehtyi vesipumppujen voimanlähteinä käytettäviin kuumailmamoottoreihin, jotka tuottivat mekaanista energiaa lämpötilaerojen avulla. Myös ulkomaankauppa kävi hyvin ja moottoreita toimitettiin muun muassa Ruotsiin, Norjaan, Islantiin, Japaniin sekä Kanadaan. 19-vuotiaana John sai enoltaan matkarahat, jotta saattoi lähteä Pohjanmaalta Amerikkaan onneaan etsimään. Maatalousmoottoreiden valmistusta Wickströmin moottoritehtaalla. Wickströmin moottoreiden suosion kerrotaan perustuneen niiden luotettavuuteen, mikä oli erityisen tärkeää kalastajien työn kannalta. Wickström kiinnostui erityisesti ajatuksesta käyttää vesipumpuissa polttomoottoreita kuumailmakoneiden asemesta. Niiden avulla vesi kuljetettiin korkeimpien pilvenpiirtäjien ylimpiin kerroksiin. Vaikka Wickströmin moottoritehtaan alkutaival olikin vaatimaton, 1950-luvulla tehdasalueella oli jo useita ajanmukaisia teollisuusrakennuksia ja työntekijöiden määrä oli noussut kuudesta työntekijästä lähes 300 henkeen. Amerikkaan saavuttuaan Wickström työskenteli ensin kaivosmiehenä ja putkiasentajana. Lopulta Wickström päätti ryhtyä itse valmistamaan moottoreita. Näin alkoi nuorukaisen matka kohti suuria seikkailuja
Koska useimmat kalastajista eivät olleet aiemmin nähneetkään moottorivenettä, päättivät Wickströmin veljekset järjestää amerikkalaiseen tyyliin ajonäytöksen. Valmistetut Caloricmoottorit muistuttivat kuumailmamoottoreita, mutta niihin oli tehty muutamia parannuksia. Wickströmin veljesten moottoritehdas John Wickström palasi Amerikasta Suomeen vuonna 1906. Wickström-moottorin ja sähkögeneraattorin testausta tehtaan pihalla. Wickströmin veljekset olivat kyenneet osoittamaan venemoottoreiden hyödyllisyyden, ja kiinnostus niitä kohtaan heräsi. Ne muutamat moottorit, joita seudulta löytyi, olivat pääosin Yhdysvalloissa valmistettuja ja varakkaamman väen käytössä. sekä korjasi autoja. Caloricmoottorit olivat siis eräänlainen välimuoto kuumailmamoottorin ja polttomoottorin väliltä. Kotiseuduilleen tultuaan hän perusti ensi töikseen moottoritehtaan yhdessä veljensä Jacobin sekä samalta kylältä kotoisin olleen Gustav Östmanin kanssa. Chicagosta tuotu moottori asennettiin kalastajaveneeseen, jonka perään kiinnitettiin hinattavaksi vielä kaksi muuta venettä. 47 03/16. Kun veneisiin oli lastattu niin paljon väkeä kuin suinkin vain mahtui, alkoi merimatka Vassorista Laköreniin. Matka, joka soutuveneellä kesti puolitoista tuntia, taittui moottoriveneen kyydissä jopa 25 minuutissa. Wickströmien oli vakuutettava seudun epäluuloiset talonpojat ja kalastajat tuotteidensa tarpeellisuudesta. Kalastajat olivat tottuneet liikkumaan soutuveneiden ja purjeiden turvin, joten moottorilla kulkeva vene herätti ihmetystä ja jopa epäluuloja. Tehtailijoiden oli vakuutettava seudun talonpojat ja kalastajat tuotteidensa tarpeellisuudesta, sillä 1900-luvun alussa moottoreiden käyttö veneissä tai maatalouskoneissa oli vielä vähäistä. Tuon ajan venemoottorit olivat niin sanottuja keskimoottoreita, jotka sananmukaisesti sijaitsivat järeiden puuveneiden keskellä. Nuo veneet soveltuivat hyvin kalastukseen, sillä ne pystyivät kuljettamaan raskaitakin kuormia. Mäntien väliseen tilaan johdettiin kuumailmamoottoreista poiketen ilman lisäksi petrolia. Caloric-moottoreiden sylinteriä ei muun muassa lämmitetty ulkoapäin vaan niissä oli sisäinen sytytys, jossa moottorin yläosassa oleva lampulla kuumennettava tanko lämmitti sylinterin
John Wickström Caloric-auton ohjaimissa vuonna 1898 Chicagossa. Kuumailmamoottoriin perehdyttyään Wickström sai kipinän oman auton kehittämiseen. Vuonna 1901 järjestettiin ensimmäisen kerran Chicago Automobile Exhibit -autonäyttely, jossa tiettävästi myös Caloric-auto oli esillä. Tuohon aikaan polttomoottoreita kehitettiin suurella innolla, ja Wickström oli kehitystyössä mukana. 48. Hän oli mukana rakentamassa varhaista Caloricnimistä autoa ja herätti sen ohjaimissa kummastusta Chicagon kaduilla jo vuonna 1898. Lisäksi hän patentoi kuumailmakoneisiin tekemiään parannuksia. Tuohon aikaan autoteollisuus otti ensiaskeliaan: Henry Ford toi vasta muutaman vuoden kuluttua markkinoille ensimmäisen automallinsa. Wickströmin valmistamat Caloric-moottorit muistuttivat aiempia kuumailmamoottoreita, mutta edeltäjistään poiketen niissä käytettiin ilman lisäksi polttoaineena myös petroliseosta. WICKSTRÖMIN MOOTTORIT CALORIC-AUTO Yhdysvalloissa asuessaan John Wickström opiskeli konerakennusta North Park Collegessa. Hän ryhtyi tutkimaan polttomoottoreiden käyttöä pumppujen voimalähteenä. Caloric-auton kehittelyä jatkettiin, ja 1900-luvun alussa päivänvalon näki paranneltu Caloric II -malli. Caloricautojen valmistusmäärä jäi kuitenkin alle kymmeneen, ja Wickström suuntasi katseensa venemoottoreiden suuntaan
Patenttihakemuksessa esiteltiin Caloric-moottorin rakennekuva. John Wickströmille, C. Suosio vakiintuu Toiminnan laajetessa Wickströmin veljesten moottoritehdas rakennutti 1910-luvulla uuden tehdaslaitoksen Vaasan ulkosataman äärelle Vaskiluotoon. Ne huomattiin kuitenkin liian monimutkaisiksi ja epäluotettaviksi. Niiden myötä Wickströmin moottoritehdas osui kultasuoneen ja loi itselleen vankkumattoman maineen veneilijöiden keskuudessa. A. Samassa sylinterissä oli kaksi vaiheittain eri suuntiin liikkuvaa mäntää. Tätä kuvastaa hyvin kalastajien parissa yleistynyt sanonta: ”Paha perii, ellei meidän Herramme tai Wickströmin moottori auta.” Kalastajien siirtyminen koneaikaan vaikutti suuresti ammatin luonteeseen. Anderssonille ja E. Ericksonille myönnetty patentti vuodelta 1907 koski kaasumoottorille kehitettyä hehkusytystä. Moottorin hankkineet kalastajat ennättivät paitsi ensimmäisten joukossa valitsemaan parhaat Sisäkuva Wickströmin moottoritehtaalta. Varhaisimmat Wickström-moottorit olivat rakenteeltaan poikkeavia, sillä ne olivat niin sanottuja kaksoismäntämoottoreita. A. 49 03/16. Wickströmin veljesten moottoritehtaalta valmistuneet ensimmäiset venemoottorit olivat Caloricmoottorin kaltaisia. Nämä moottorit olivat käynniltään epävarmoja, joten tehdas siirtyi jo vuonna 1909 valmistamaan ajanmukaisia nelitahtisia petrolimoottoreita. Moottoritehdas valmisti aluksi Wickströmin Amerikan-vuosinaan kehittelemiä Caloric-moottoreita
Tehtaan johtoon nousi John Wickströmin poika Carl-Gustav. Polttomoottorit osoittautuivat toimiviksi myös viljanpuinnissa ja sirkkelöinnissä. 1960-luvulla perinteisten keskimoottoreiden aika alkoi kuitenkin olla ohi. John Wickström oli uskonut, että luotettavien ja kestävien keskimoottoreiden suosio jatkuisi. Vaasa. Krääsämoottorit valtaavat markkinat Wickströmin moottoritehdas jatkoi toimintaansa vielä muutaman vuosikymmenen teollisuuspatruunan kuoleman jälkeen. kala-apajat myös nopeammin takaisin myymään tuotteitaan torille. Yhdysvalloissa ja Ruotsissa valmistetut kevyemmät ja nopeammat perämoottorit syrjäyttivät vähitellen kotimaiset venemoottorit. Vaasan Veteraaniautoseura ry. Toisin kuitenkin kävi. 1950-luvulla Vaasan seudusta muodostui koko Suomen moottoriteollisuuden keskus. Samalla kun raskaista puisista kalastajaveneistä siirryttiin kevyempiin lasikuituveneisiin, vaihtuivat keskimoottorit perämoottoreihin. Venemoottoreiden käyttöönotto nopeutti kulkemista ja mahdollisti yöpymisen kalamajojen sijaan kotona. Puimakoneiden voimanlähteinä oli aiemmin käytetty hevosia tai höyrylokomobiileja. WICKSTRÖMIN MOOTTORIT 50. Pian yhä useamman kalastajan vene liikkuikin moottorin voimin, ja vuonna 1912 kerrotaan jo yli 150 moottoroidun kalastajaveneen huristelleen Pohjanmaan rannikolla. Perämoottoria hän oli pitänyt kehnona krääsämoottorina ja peräprutkuna, jonka tulevaisuuteen hän ei uskonut. 1930-luvulla Wickströmin moottoritehtaan tuotevalikoimasta löytyi jo useita maaja venemoottorimalleja. LÄHDELUETTELO: Grönbacka, Rauno 2014: Marakatteja ja kissanpäitä – vaasalaisten moottoritehtaiden tarina. Samoihin aikoihin Wickströmin moottoritehtaan merkittävimmiksi tuotteiksi nousivat petrolikäyttöiset kansiventtiilimoottorit W-1 ja W-2. Wickström piti perämoottoria kehnona krääsämoottorina ja peräprutkuna eikä uskonut sen tulevaisuuteen. Moottoritehtaan esittelyveneen keskellä komeilee Wickströmin venemoottori. Samalla vuosikymmenellä tehdas hankki myös englantilaisen Lister-dieselmoottorin valmistusoikeudet ja moottorivalikoima monipuolistui entisestään. Sodan jälkeen maamoottoreiden valmistus väheni ja tehtaalla keskityttiin ensisijaisesti venemoottorien valmistukseen. Polttomoottorit sopivat tarkoitukseen paremmin, sillä ne oli helppo käynnistää ja niitä oli kevyempi siirtää kuin höyrykoneita
Wickströmin valmistamat moottorit olivat pitkään niin sanottuja umpipäitä, joissa sylinteri ja sylinterinkansi olivat samaa valukappaletta. Kuva: Bertil Björklövin kokoelma 51 03/16. John Wickström esittelee pikavenettä vuonna 1913 leimatussa postikorttikuvassa. 1930-luvun puolivälissä moottoritehdas alkoi käyttää maatalousmoottoreissa irrotettavaa sylinterinkantta. Vaasan autoja moottorimuseossa on mahdollisuus tutustua Wickströmin moottorituotantoon eri vuosikymmeninä
Moottorisahoja oli esillä useamman harrastajan kokoelmista. Esillä oli lisäksi muun muassa komea kuorma-autorivistö, ja Vanhan Savotan oma orkesteri Enso Kusetti viihdytti yleisöä tuttuun tapaan. Työnäytöksiä nähtiin hevosaikakauden menetelmistä 80-luvun alun kuormatraktoreihin. Mukavaa, että konetapahtumassa on yhä säilytetty myös moottoreita edeltävän ajan työperinteitä. Vanhempaa perinnettä tapahtumassa edustivat halonhakkuu, riukuaidan teko, luokkien painaminen ja pärehöyläys käsipuomilla. 52. Tiukassa on silloin leipä ollut Suomemme saloissa. Puuta kuorittiin niin petkeleellä kuin traktorikäyttöisellä koneella. Pihkaa ja rakkuloita oli tarjolla myös kävijöiden kouriin, sillä justeerilla sahaamista ja massan kuorintaa pääsi halutessaan kokeilemaan. Metsäkonenäytöksissä nähtiin puun kuljetusta ja kuormausta aina vanhoista juontotraktoreista lähtien. Vanhan Savotan savottapäivät pääsivät tänä vuonna rippikouluikään. Moottoripyöräilemässä kaksi vanhaa tuttua eli seppämestarit Erkki Kauppinen ja Markku Lyhty, jälkimmäinen puikoissa. Jo muutaman vuoden Konesavottana tunnettu tapahtuma muisteli nyt myös omaa taivaltaan. Viime vuosikymmenellä savotalla käytiin halonajokisoja, joihin osallistui parhaimmillaan kymmenen valjakkoa. Viidentoista vuoden savotta Pälkäne 12.–13.3. M aaliskuun puolessavälissä Vanhan Savotan kämpällä Pälkäneen Rautajärvellä vietettiin perinteinen metsätyötapahtuma, joka esitteli aihetta yli sadan vuoden ajalta. Viisitoistavuotiaan tapahtuman kunniaksi myös savotasta itsestään oli koottu näyttely, jossa oli kuvia ja muuta materiaalia tapahtuman taipaleelta. Nyt savotta oli jo viidettä vuotta konetapahtuma, mutta ensimmäisissä savotoissa hevosilla oli hyvin tärkeä rooli. Teksti: Mika Rassi • Kuvat: Tapio Mäntyniemi Justeeria pääsivät halukkaat savotalla koettamaan
Massikka punastelee, kun on päässyt komean Magirus-Deutzin kyytiin. Puuta höyrytetään, jotta se voidaan vetää luokille eli taivuttaa kaarelle. Kyytiä parkkipaikalta tapahtuma-alueelle sai useammalla traktorilla. 53 03/16. Luokkipuuta tarvittiin erityisesti länkivaljaissa, joissa luokki kytki länget aisoihin. Luokille vetämässä Matti Partio (selin) ja Ari Järvinen. Timo VIrran omistama auto on vuodelta 1981. Puun kuorimista
Tuolla sanalla ainakin Juha Mäkinen oli kuvaillut vuoden 82 M-162-Sisuaan. Konesavotassa ei ole unohdettu kauramoottoreitakaan, ei varsinkaan tätä halonajon ja hevoskynnön mestaria Napsukkaa. Halonhakkuun jälkeen eräjärveläiselle Jouni Koskiselle maistui hernesoppa. Jounin kätten työt kuormasivat Reijo Nieminen Petäjävedeltä ja Sakari Myllymäki Kuhmoisista. KONESAVOTTA 54. Kontiot, Jyry ja Vanaja lienevät jo enemmän rautaa raudan takia. Herra Petteri ja suomalaista käyttörautaa
Ponsseen tarkennamme pian tulevissa numeroissa. 55 03/16. Vanha tuttu tässäkin. Pienien ja sievien näköisiä ovat nuo entisajan metsänperkaajat. Tapsan metsätyömuseon Tapio Körhämö huristaa tuoreimmalla hankinnallaan eli FR Drabant -juontotraktorilla. Vielä niilläkin tuloksiin päästään. Vanhan Savotan oma kuormakone Valmet 872 vuodelta 1977. Kuormausja ajonäytöksissä nähtiin monipuolista kalustoa. Klapihommissa töitä tekivät Lauri Hietanen ja Zetor 25A vuodelta 1955. Kone on norjalainen ja valmistettu vuonna 1971. Kun makkaraa on saatavilla, ei hevin tule ikävä suolattua läskiä ja muita vanhan ajan savottasapuskoita
KONEMUSEO ITALIALAISITTAIN Gottard Park Lomamatkalla saattaa löytyä mielenkiintoisia käyntikohteita aivan sattumalta. On yllättävää, kuinka paljon saapasmaassa on ollut ajoneuvoja konetuotantoa. Noin kolmekymmentä kilometriä Milano Malpensan lentokentältä pohjoiseen sijaitseva kylä on useimmille läpikulkuväylä järven tunnetuimmille turistien kansoittamille alueille. Teksti ja kuvat: Kari Ruusunen 56. Annetaanpa kuvien kertoa enemmän. Hienoiksi entisöidyt autot ja kaksipyöräiset ovat sentään päässeet vanhan kivirakennuksen suojaan sateiden ja polttavan auringon alta. Kalustosta melkoinen osa on italialaista. Varsinkin traktoriosastolla tuli vastaan useampi skandinaaville tuntematon merkki. P ohjois-Italiassa Maggiorejärven etelärannalla on pieni taajama nimeltä Castelletto Sopra Ticino. Castellettossa sijaitsee myös ulkoilmamuseo, joka on vanhojen koneiden ystävälle melkoinen elämyspuisto. Esillä on traktoreita, vetureita, höyrykäyttöisiä koneita, lentokoneita, armeijakalustoa, satoja mopoja sekä moottoripyöriä
Fiat-konserniin kuuluvan yrityksen tunnetuimpia tuotteita lienevät Fiatja Iveco-yhteneväiset kevytkuorma-autot. Lesa on salaperäinen merkki. Kuvassa on Carraro 450. 57 03/16. 80-luvulla merkkiä alettiin tuoda Suomeen, mutta 50-luvun DA 30 -mallia ei taida rajojemme sisäpuolelta löytyä. Vuosi oli tuolloin 1910, ja ensimmäinen traktori valmistui 1958. Ehkä lukijoissa on valistuneita henkilöitä, jotka osaavat kertoa italiaanon taustoista. Edes museolla ei ollut saatavilla infoa kyseisestä merkistä. Giovanni Carraro aloitti monen muun traktorivalmistajan tavoin maataloustarviketuotannolla. Lesa Super Titano 30. Traktorit ovat jääneet ainakin pohjoismaalaiselle tuntemattomiksi. Carraro valmistaa yhä pieniä puutarhatraktoreita. Museokaveriksi OM on saanut Jontikan. Italialaisista SAMEtraktoreista oli juttua viime numerossamme. Vuonna 1960 Giovannin nuorin poika perusti yhtiön nimeltä Antonio Carraro di Giovanni. Kuvia traktoreista löytyy hyvin mutta taustatietoa ei vähääkään. Officine Meccaniche eli OM on Milanossa vuonna 1899 perustettu yhtiö, joka on valmistanut vetureita, autoja, kuorma-autoja ynnä traktoreita
Se oli suurehko traktori alunperinkin, mutta tätä yksilöä on vielä tuunattu muhkealla rengasvarustuksella. Helikoptereita oli tämä yksi, puolalainen MI-2. Lentokoneiden joukosta erikoisin lienee kaksitasoinen neuvostoliittolainen Antonov vuodelta 1947. GOTTARD PARK 58. Landini CV 55/60 oli tuotannossa vuosina 1954–62. Erikoinen on tämäkin Deutz BWK -amfibioajoneuvo. Eron, pieni yksisylinterinen diesel ja neliveto. Nelivetoinen se ei ole, vaikka rengasvarustus siihen viittaakin
Pehmeille pelloille sillä ei ole asiaa, sillä laite painaa 20 500 kg. Tämä Kanadassa valmistettu maastoja lumikelpoinen ajoneuvo on museon tietojen mukaan varustettu Fordin bensakoneella. FlexTrac Nodwell FN 22L vuodelta 1970. Keulassa oleva linko saa käyttövoimansa lavalla olevasta kutosdieselistä. Voima välittyy ohjaamon läpi kulkevan akselin välityksellä! Lavan kyljessä olevasa kyltissä lukee Barazzi-Milano. Koneessa on tuplaohjaamo, ja myös moottoreita on kaksi. Fiatin valmistamista koneista toinen käyttää linkoa, toinen hoitelee kulkupuolen. Fresia 180 on uniikki nelipyörävetoinen lumityökalu. Museo mainitsee tämän laitteen merkiksi Hanomag. 59 03/16. Museon vanhimpiin traktoreihin lukeutuu höyrykäyttöinen Clayton vuodelta 1894. Työuransa se on tehnyt lentokenttien lumitöissä
60
Vesivoimala palautettiin myöhemmin jälleen toimintakuntoon, kun vanha turbiini ja generaattori valjastettiin uudelleen käyttöön vuonna 2000. 1800-luvun lopulta lähtien samaisella paikalla toimi myös vesilaitos, jonka kautta suodatettiin ja pumpattiin juomavettä kaupunkilaisille. Seuraavalla vuosisadalla pääkaupungin rakentaminen siirtyi etelämmäksi Helsingin nykyisen keskustan alueelle, ja Kuninkaankartanonsaaren ohitse virtaava Vantaanjoki valjastettiin palvelemaan alueen teollisuutta. Nykyisin historiallisella saarella sijaitsee Tekniikan museo, jonka näyttelyt esittelevät vierailijoilleen suomalaisen tekniikan ja teollisuuden historiaa. 61 03/16. Vantaanjoen länsirannalla oleva vesivoimala otettiin alun perin käyttöön jo vuonna 1876. Saarelta löytyy monta tarinaa tekniikan ja teollisuuden historiasta. Voimaa Vantaanjoesta Helsingin Vanhassakaupungissa sijaitsee viehättävä Kuninkaankartanonsaari. Suvilahden voimalaitoksen käytöstä poistetut höyrykattilat, höyryturbiini sekä turbogeneraattori siirrettiin vesilaitoksen käyttöön varasähköä tuottamaan. Voimalassa tuotettiin sähköä, jonka voimalla puhdistettu jokivesi pumpattiin vesijohtoverkostoon. Museon perusnäyttelyä uusitaan lähivuosien aikana, joten tekniikannälkäisille on tulevaisuudessa luvassa runsaasti uutta nähtävää. Vanhoista koneista kiinnostuneille alueen kiehtovinta antia tarjoaa padon vieressä sijaitseva Voimalamuseo, jossa nähtävillä on vanha turbiinipumppulaitos sekä höyryvoimala. Kuninkaankartanonsaaren vanhassa punatiilisessä rakennuksessa vierailijat pääsevät kesäaikaan kurkistamaan myös 20-luvun lopun asussaan olevaan vedensuodatushalliin. V uonna 1550 kuningas Kustaa Vaasa päätti perustaa kaupungin Kuninkaankartanonsaareen Vantaanjoen suulle. Yksi hiekkasuodatinaltaista on tyhjennetty ja yksi leikattu halki, jotta hiekkasuodattimien rakenteisiin pääsee tutustumaan tarkemmin. Kun vettä virtaa Vantaanjoessa sopivasti, saavat vierailijat todistaa, kuinka Helsingin vanhin käytössä oleva voimalaitos tuottaa sähköä. Vuonna 1931 käynnistyi vesivoimalan lisäksi Vantaanjoen varrella uusi höyryvoimala. 1900-luvun alun sveitsiläinen Zoelly-höyryturbiini ja Siemens-Schuckertin kolmivaihegeneraattori ovat yhä nähtävillä höyryvoimalassa. Vesivoimalan ja varavoimaa tuottaneen höyryvoimalan toiminta päättyi vuonna Kuvat ja teksti: Mari Immonen 1970, jolloin rakennukset museoitiin
Vanhassa vesilaitoksen pikasuodatinhallissa voi tutustua tarkemmin hiekkasuodatinaltaiden toimintaan. Höyryturbiinilla toimivan generaattorin toisessa päässä sijaitsevat niin sanotut herätinja apuherätinkoneet, jotka synnyttivät herätesähkön generaattoriin. Vedenpuhdistuslaitoksen mittari. 62. Täydellä teholla generaattorin kerrotaan tuottaneen energiaa 750 kilowattia tunnissa. Höyryturbiinin kierrosluku on 3000 kierrosta minuutissa ja jännite 5500 volttia. Generaattorihuoneen alapuolella olevasta kerroksesta löytyy voimalan kytkinlaitteistoa ja mittaristoa. Hiiliä oli kuljetettava tulipesään suuri määrä, jotta voimalan kaksi höyrykattilaa saatiin lämpiämään. Voimalan höyrykattilat lämmitettiin hiilillä, jotka kuljetettiin ketjuarinaa pitkin höyrystysputkien alle. Höyryvoimalan generaattorin mittaristo huokuu 1900-luvun alun muotokieltä
Amerikkalaisvalmisteinen Coe E 466 -viilusorvi oli käytössä EnsoGutzeit Osakeyhtiön vaneritehtaalla Heinolassa. Pieni sympaattinen Atlas Copcon Cavo-mallinen lastauskone esittäytyy museon kaivosteollisuutta kuvaavassa näyttelyosiossa. 63 03/16. Tämä pyörillä kulkeva suodatinlaite on ollut käytössä Salmisaaren viinatehtaalla, jossa sitä käytettiin väkevien viinien ja leikatun konjakin suodattamiseen. Alkoholijuomat olivat usein sameita, joten ne suodatettiin ennen pullotusvaihetta. Outokummun kaivoksessa aikoinaan palvellut sähköveturi ja malmivaunu viettävät hyvin ansaittuja eläkepäiviään Tekniikan museon näyttelysalissa
64 Seppiä ja mestareita Hannu Antila
”Puoliväkisin kerättiin porukkaa kasaan, kun piti olla vähintään seitsemän osallistujaa, että opetus ja tutkinto järjestettiin”, Hannu huokaa. ”Viikatteissa käytän ruotsalaista Sarinin viikateteTeksti Lea Lahti • Kuvat: Tapio Mäntyniemi ja Jan-Erik Laine Antila valmistaa pajallaan taidokkaita koristeja käyttöesineitä. Pajarakennuksessa omakotitalon takapihalla Antilalla on järeät koneet ja laitteet käytettävissään. ”Ajattelin ensin hinnan perusteella, ettei se voi olla kunnossa, mutta lähdin kuitenkin katsomaan. K aikki alkoi kesämökin ostosta kolmisenkymmentä vuotta sitten. Taitavalla tekijällä riittääkin töitä niin paljon kuin vain ehtii tehdä. 65 03/16. Rautaista taitoa Kirkkaasta päivänvalosta pajaan astuessa silmien täytyy antaa hetken tottua työtilan tummaan hämärään. Viitisentoista vuotta sitten paperikoneen hoitajan ja laitosmiehen työ vaihtui kokopäiväiseen sepän ammattiin ja Häijään Pajalta alkoi kuulua pauke ja kalke aamusta iltaan. Kiinteistössä oli paljon vanhaa esineistöä, jota uusi omistaja Hannu Antila alkoi pikkuhiljaa keräillä lisää. Visakoivuun sorkoupotettuun puukkoon saa koristeeksi logon tai vaikka nimikirjaimet. Häijään seppä Hannu Antila Hannu Antila pitää Sastamalassa perinteistä sepän pajaa, jossa valmistuu monenlaisia taontatöitä. Häijään Pajan seppä taitaa hyvin myös puusepän hommat. Reilun kokoinen kopiosorvi löytyi lehti-ilmoituksella, ja hinta oli sellainen, että kahdeksan tonnia painavasta laitteesta olisi jo romurautanakin saanut monin verroin enemmän. Maksoin sorvin välittömästi ja siirrätin sen kotiini.” Antila valmistaa pajallaan perinteisin menetelmin niin käyttöesineitä, puukkoja, sirppejä, viikatteita kuin myös koriste-esineitä. Kävi todellinen onnenpotku: kone oli kunnossa. Tilaustyönä onnistuu vaikka nimikoitu pikkupuukko yksivuotislahjaksi. Alun perin sepän taidot omatoimisesti opetellut mies on suorittanut seppämestaritutkinnon vuonna 2009. ”Sitten entisöin kesäasunnon piharakennukseen sepän pajan ja päätin kokeilla, osaisinko tehdä sepän töitä”, Antila kertoo. Taontataidot olivat hallinnassa Antilalla jo ennen tutkinnon suorittamista, sillä puukonvalmistuskursseja hän on vetänyt jo parinkymmenen vuoden ajan. Joskus toimitaan asiakkaan suunnitelman mukaan, mutta tarvittaessa seppä suunnittelee ja toteuttaa työn alusta loppuun. Päätös päätoimisesta sepän ammatin harjoittamisesta kypsyi vähitellen
Hannu Antila kurkistaa, joko ruukun pohjalle on muodostunut malmisieni. 66. Varsinaista sulatusta varten maahan tehty kuoppa vuorataan savesta ja lahosta puusta tehdyllä massalla. Seppiä ja mestareita Hannu Antila Järvimalmia poltetaan aluksi avonuotiolla, jotta kaikki ylimääräinen aines palaa pois. Kertaalleen poltettu malmi murskataan pienemmiksi palasiksi. Ruukun pohjaan tehty kuona-aukko on pidettävä polton aikana avoimena. Kun magneetti tarttuu malmiin kiinni, voidaan aloittaa varsinainen raudan poltto. Antila on pitänyt Haverin konepäivillä jo muutamaan otteeseen raudanvalmistusnäytöksen viikinkien tapaan. Pehmeää malmia taotaan aluksi varovasti ja vähitellen lujempaa. Seppämestari Hannu Antila on perehtynyt aiheeseen perusteellisesti ja jakaa auliisti tietotaitoa muillekin. Kannattaa myös muistaa, että toinen pitkä työpäivä on tehty jo etukäteen, kun on kerätty malmia ja valmistettu hiiliä. Ruukussa poltetaan kerroksittain puuhiiltä, malmia, kivihiiltä ja malmia. RAUTAA JÄRVIMALMISTA Noin tuhat vuotta sitten viikingit valmistivat itse rautaa työkaluihinsa. Viikinkien tavoista poiketen Antila on tosin avittanut palamista sähköpuhaltimen avulla – palkeiden käyttäjälle kun saattaisi tulla rasitusvamma tuntikaupalla kestävässä operaatiossa. Työ aloitetaan sillä, että järvestä nostetaan malmia. Näin valmistettuun noin kymmenen litran vetoiseen ruukkuun muotoillaan kuonaaukko. Astia esipoltetaan kovaksi tekemällä nuotio sen päälle. Kun ruukku on täynnä, hiiliä aletaan polttaa ja niille puhalletaan ilmaa palkeilla. Maahan kaivetaan noin metrin halkaisijaltaan oleva monttu, joka vuorataan savesta ja lahosta puusta sekoitetulla massalla. Malmin polttoon syntynyt ruukku esipoltetaan ensin kovaksi. Lämpötilaa hallitaan sähköpuhaltimen avulla. Sitten malmi esipoltetaan nuotiossa niin, että kaikki ylimääräinen aines palaa pois. Kun raudanpolttoruukku on kovettunut, siihen laitetaan kerroksittain puuhiiltä, malmia, kivihiiltä ja malmia. Kun hiilloksen on annettu hehkua riittävän kauan, kuona valuu pois ja ruukun pohjalle jää niin sanottu malmisieni. Raudanvalmistus ei ole hätäisen miehen hommaa, sillä pelkkä poltto kestää kymmenisen tuntia. Lopulta pitkän rupeaman palkaksi saadaan kestävää rautaa. Kymmenen tunnin sessiossa ämpärillisestä malmia saatetaan saada noin 300 grammaa valmista tuotetta, joten tuntipalkoille raudanvalmistuksessa on vaikea päästä. Raudan valmistus ei ole ollenkaan kiireisen tekijän hommaa
Kokonaan puusta perinteisellä purjealusten veistopaikalla Luvialla valmistettu 27 metriä pitkä kaljaasi Ihana toteutettiin Perinnelaivayhdistyksen toimesta talkootyön ja EU-rahoituksen voimin. Kaksitoistatuumainen naula taotaan pyöreästä kahdeksan millin tangosta. Viljakkalan Venetehtaan vanha tervanpolttouuni toimii Häijään Pajan pihalla hiilentekouunina. ”Kun pitää hyvää vauhtia yllä, nauloja valmistuu muutama kymmenen tunnissa”, seppä toteaa. Yhden kokonaisen vuoden Hannu Antila työllistyi, kun häneltä tilattiin tuhopolton kohteeksi joutuneen Porvoon Vanhan kirkon paanukaton naulat. ”Mainostaa ei tarvitse, töitä riittää niin paljon kuin vain ehtii tehdä”, seppä kertoo. Nyt ranne on saatu kuntoon rautanaulojen sekä ruuvien avulla ja työt luonnistuvat taas: pajalla on tekeillä monenlaista isompaa ja pienempää taosta. Työntekoa on hillinnyt taannoin myös kipeytynyt käsi. Sitä pystyy myös hyvin teroittamaan”, Antila esittelee. Porvoon vanhaan kirkkoon tilattiin myös muita vanhan mallin mukaisia restaurointitaoksia. Hannu on tehnyt Ellivuoren alueelle takorautatuotteita kaikkiaan jo noin 2000–3000 kiloa. Mikäli tanko ei mene säiliön sisällöstä läpi, puu ei ole hiiltynyt vielä tarpeeksi. Lavastuksessa nähtiin paljon vaivaa, ja Antilakin sai tilaustöitä kuvausten myötä. Massiivinen nelimetrinen hirsiovi on koristeltu 300 kiloa painavilla takotöillä, ja takkahuoneen verhotankojen kettingit ovat niin järeää tekoa, että ne kantaisivat 520 000 kiloa eli noin 10 panssarivaunua. Porteista paanukaton nauloihin Antilalta luonnistuvat hyvin suuretkin työt. ”Muutama vuosi sitten pajalla poikkesi väkeä ihan ruuhkaksi asti. Valittavana on esimerkiksi eläinaiheita ja tilauksesta luontuu vaikka Zetortehtaan Z-kuvio. ”Kyläseppä-huoltoaseman pihapiirissä on monesti ollut yli viisikymmentä seppää takomassa ja esittelemässä tuotteitaan”, Hannu kertoo. Taottaessa 57 millimetriä pitkän metallipötkön mitta kolminkertaistuu. Siinä on sopiva hiilipitoisuus, jotta sen pystyy karkaisemaan. Tapahtumalla on pitkät perinteet, sillä sitä on järjestetty jo yli kolmenkymmenen vuoden ajan. ”Melkein kokonainen vuosi meni sairaslomalla käsileikkauksen vuoksi”, Hannu harmittelee. Tien päällä sepän mukana kulkee kevyt kenttäahjo. Omilta kotisivuilta löytyy linkki verkkokauppaan, josta tuotteita voi tilata myös postin välityksellä. Seppämestari Antila taitaa myös puusepän työt. Luopioisten ja Tottijärven kirkkoon Antila on takonut muun muassa kastemaljatelineen sekä siunaushiekkalapion. Hän pystyy kaikissa töissään yhdistelemään puuta ja rautaa tai keskittymään vain yhteen materiaaliin. Porvooseen tarvittiin noin tuhat kappaletta näitä jättikokoisia takonauloja. Antila on itse valmistanut karkaistusta hiiliteräksestä eri aiheisia stansseja, joilla saadaan lyötyä haluttu kuvio punahehkuiseen rautaan. Todisteena siitä ovat Häijään Pajalla valmistuneet Tampereen Pakkahuoneen lukittava baaritiski ja terassin 250 metrin mittaiset kaiteet. Työn alla tällä hetkellä on myös Hotelli Ellivuoreen sisustustuotteita. Hannu takoi Hovimäen Kartanoon saranoita sekä muitakin 1800-luvun henkeen sopivia takotöitä. Paanukattonaulojakin isommat kahdentoista tuuman naulat pitävät kirkon kattohirret paikoillaan. Pajalla on esillä monenlaisia huolella valmistettuja tuotteita ja kuvakansio valmistuneista töistä. ”Se tarkoittaa paria kolmea öljytynnyrillistä”, Antila selventää. Ellivuoren sisustus ei ole kevyimmästä päästä. Kuusituumaisia käsin taottuja nauloja tarvittiin kaikkiaan 37 000 kappaletta. Paja maailmalla Häijään Paja on hiljakkoin siirtynyt nettiaikaan. 67 03/16. Sen annetaan palaa kitumalla ja hiilen valmistumista kokeillaan rautatangolla. Suunnilleen saman suuruinen määrä nauloja valmistui sittemmin myös Kaustisten vanhan kirkon kattoremonttiin. Pian huomio kuitenkin kiinnittyy sivupöydällä laatikossa oleviin huomattavan suuriin käsin taottuihin nauloihin. ”Enemmänkin koetan olla vähän piilossa.” Lama-aika näkyy kyllä sillä tavoin, että kun kiireisimpään aikaan tuli useampi kymmenen puhelua päivässä, nyt ei puhelin soi joinain päivinä ollenkaan. Myöskin 1700-luvun malliin vuosina 2005–2010 rakennetun purjelaiva Ihanan naulat on tehty käsityönä Häijään Pajalla. Puuhiili tehdään esimerkiksi tervasmännystä. Silti se antaa vähän periksi eikä katkea kovin helposti. Häijään Pajalla on vuosien mittaan valmistunut tuuliviirejä, kattokruunuja, kynttilänjalkoja, saranoita sekä pienempiäkin esineitä kuten koruja. Pälkäneen talotehtaan arkkitehtitoimiston neljän kerroksen kierreportaiden kaiteet ovat myöskin Hannu Antilan takomat. Nyt saattaa mennä viikko tai kaksikin, ettei poikkea ketään”, Antila vertailee. rästä. Paanukattonaulatilaus Taivassalon Pyhänristin kirkkoon on alkamaisillaan; tilauksessa on 14000 kappaletta. Pajalla valmistuu myös pienempiä ja sirompia taontatöitä kuten koruja ja solkia. Puusepäksi valmistuneelle tyttärelle varusteltu verstasrakennus pajan vieressä tarjoaa monitaitoiselle sepälle hyvät puitteet myös puutuotteiden valmistukseen. Antila ei ole ehtinyt käydä viime vuosina kovin monissa tapahtumissa, mutta Petäjäveden Takomarkkinat -seppätapahtuma on kuitenkin kuulunut ohjelmaan lähes vuosittain. Hovimäki-tv-sarja kuvattiin maatilalla lähellä Häijään Pajaa. Häijään pajalla valmistuu sekä siroja koruja että jättiläiskokoisia nauloja
K onekippi tai nestekippi, peltipohjalava tai puutavaralava, tukkiperäkärry ja tukkikuormaaja. Ojanen Varustelua 50 -luvulla Ford Thames -52 tienhoitotankkerina. Siinä tavallisimpia tietoja, mitä myytäväksi tarjotuista kuormureista merkin ja vuosimallin lisäksi ilmoituksissa kerrottiin. Kuormureiden varustelussa oli mukana koritehtaita, konepajoja, autokorjaamoja ja paljon omatoimisesti rakentaneita autoilijoita. Noita tietoja luettiin ennen muuta Tampereen Autokeskus Oy:n parissakymmenessä eri sanomalehdessä julkaisemista myynnissä olleiden autojen luetteloista. Kippejä, koppeja ja kärryjä kuormureihin 50-luvulla kuorma-autojen kotimaisuusaste oli paljon suurempi kuin eri automerkkien rekisteröintiluvuista voisi päätellä. Kuormuriliikenteen kehitys ja monipuolistuminen 50-luvun mittaan näkyy autoilijoiden järjestötoiminnassakin. Mesiranta / Vetkun arkisto. Lavat, perävaunut ja erilaiset apulaitteet asennettiin ja yleensä valmistettiinkin Suomessa. Maanteiden pölyämistä hillittiin lipeää levittämällä, eivätkä metalliset tankit olisi lipeää sietäneet. Kuljetuskeskusten Liitto, Tavaralinjat ry, Kuormalinjaliikennöitsijöiden Liitto, Kiitolinjaliitto, Säiliöautoliikennöitsijät ry, Maitolinjat ry sekä Transfrigoroute Suomi-Finland olivat 50-luvulla toimineita yhteisöjä. Tampereen Autokeskus nousi 50-luvulla valtakunnan tärkeimmäksi käytetyn kuormurikaluston kauppapaikaksi. Varustelun tarve kasvoi vuosikymmenen mittaan, kun eri kuljetustehtäviin tarvittiin erilaista kalustoa. Erilaisissa kuljetuksissa oli omia ongelmiaan ja tarvetta yhteistyölle. Kuva: K. Järjestöjen Teksti ja kuvat: Olli J. Kuormureita tuotiin enimmäkseen alustoina, usein ilman ohjaamokoriakin. 68. Siksi käytettiin puisia säiliöitä. Oikeastaan sellainen oli myös Ulkomaanliikenteen harjoittajien liitto, joka perustettiin 1960
Kun sotien jälkeen kuormureilla kuljetettiin noin 300 miljoonaa tonnikilometriä, niin vuonna 1955 määrä oli noin 700 miljoonaa ja vuosikymmenen lopussa jo noin 2500 miljoonaa tonnikilometriä. Suomalaisissa kuormuritöissä kaksi apumiestä oli hyvin tarpeen, joten suomalaisvalmisteiden tärkein ero alkuperäismalliin verrattuna oli penkkitilan tarjoaminen kolmelle. Mainos on vuosikymmenen puolivälistä. Kotimaisissa kuormuritöissä oli usein tarpeen kaksikin apumiestä, joten 3 hengen ohjaamot olivat kotimaisen korityön tavallinen tuote. Sen tuotteiden arkinimitys oli Virtasen hytti. Kuvan Austin -52 on saanut Oy Autokorirakenne Ab:n 1+2 ohjaamon. Lumiahon mainos on vuodelta -54. Muita valmistajia olivat esimerkiksi seinäjokelainen Penko Oy, Loimaan Auto Oy ja kuopiolainen Heikkisen Konepaja Oy. Vanajan autotehdas rakensi myöskin puoliperävaunuja. nimet ja kokoonpanotkin vaihtelivat sen mukaan, miten liikennettä koskeva lainsäädäntö muuttui ja määritteli toimilupia. Tavaraa kuljettava linjaliikenne yleistyi nopeasti. Kuorma-autojenkin ohjaamokoreja valmistettiin linjaautojen koreista paremmin tunnetuilla tehtailla. Korit, lavat ja perävaunut Kuorma-autojen ohjaamot olivat autokoritehtaiden tuotannon tärkeä haara, vaikka linjureiden korit saivat enemmän huomiota osakseen. Puhekielessä avolavaista puoliperävaunua sanottiin rekaksi, mutta umpinaisia metallikorisia kutsuttiin usein kiitolinjoiksi. 69 03/16. Konekipit pysyivät kuvassa mukana koko 50-luvun ajan. Pitempiä, makuutilan tai isommille ryhmille tilaa tarjoavia ohjaamoita valmistettiin kysynnän mukaan. Hiekkaharjussa toimineen Kippiteollisuus Oy:n esite Autokäsikirjassa 1955. Kuorma-autoliikenteen valtava kehitys näkyy kuljetussuoritteissa. Perävaunujen tai niiden alustojen rakentaminen kuului monen autokoritehtaan tuoTurkulainen Ernvall oli huomattava kippivalmistaja. Kuorma-autojen ohjaamoiden valmistajista ehkä huomattavin oli Oy Autokoriteollisuus, myöhemmin Linjakori Oy
Kone ja Terä Oy:n lisenssillä valmistama Record tuli tarjolle jo 50-luvun alussa. Nummija Nurmi-kipit olivat tarjolla 50-luvun aikana. Helsingin seudulla kippilaitteita valmistivat Auto-Hugi Oy, Autokorjaamoiden Oy, Kippiteollisuus Oy, Lavatyö V. DAF tuli merkkinä tutuksi perävaunuasioissa. Vuoden 1951 Autokäsikirjassa mainittiin perävaunujen rakentajina muun muassa seuraavat yritykset: Heinolan Konepaja Oy sekä V. Soran levityslaitteita tuotiin useampaakin tyyppiä. Kumpulainen Oy:n mainos hydra-kipistä vuodelta 1955. Nurmen Konepaja, myöhemmin Nurmi Hydraulics, oli tärkeä kiitokorien ja lavojen valmistajanakin. Tuotemerkkeinä ei eri valmistajien tuotteita 50-luvulla kuitenkaan juuri tunnettu, koska perävaunut eivät olleet varastotavaraa, vaan ne tilattiin erikseen. Vanne Salossa käsikäyttöisten kippien valmistajana sekä Tolvasen Konepaja ja Valimo Joensuussa. Omilla pihoilla ja talleilla tapahtuvan rakentelun vaihtoehdoksi oli tarjolla iso liuta korjaamoja ja verstaita. tantoon. Luonnollisesti Sisun ja Vanajan tehtailla sekä kuormureiden maahantuojien ja edustajien korjaamoissa valmistettiin perävaunuja eri tarpeisiin. Puutavaran kuljetuksessa tukkinosturit yleistyivät nopeasti. Ruotsalaiseen Jouper-patenttiin perustuvia kippejä valmistettiin useammassakin paikassa, kunnes toiminnot koottiin Jouper Oy:n nimen alle. Hydraulilaitteita tuli vähitellen käyttöön ja nestekippejä konekippien tilalle. Liikuttelevia osia Kippilaitteita valmistettiin monella suunnalla ja asennettiin vielä useammalla. Kovin yleisesti niitä ei käytetty: lapiomies tai kaksi pysyi yleisimpänä soran levitystapana. Autokäsikirja 1951:n tietoihin ovat kippiasioissa ilmoittautuneet esimerkiksi Autokauppa ja Tehdas Oy Tampereelta käsija konekippien valmistajana, Ernvallin Konepaja Oy:n kippilaitetehdas Turussa, Hydro-Kone, Laatuvaunu Oy Tampere GAJ-merkkisine hydraulisine kippeineen, Levyteos ja Autokorjaamo Jyväskylässä, Tiusasen Autoliike Oy Raumalla, T:mi A. Myöhemmin Närko-merkkisinä tunnettujen perävaunujen taustayritys toimi jo 50-luvulla. Koiviston Autoliike Oy Seinäjoella, Mikon Auto Oy Helsingissä, Postija lennätinlaitoksen Kajaanin autokorjaamo, Salon Automyynti Oy:n perävaunutehdas, Viipurin Autola ja Hydro-Kone Oy Kouvolassa. Tällainen Volvon rakenne oli tarjolla vuosikymmenen puolivälissä. Mäkelä, Metalo Oy, Metsätyö Oy ja Suomen Autotellisuus Oy. Aivan erikseen on muistettava kotimainen siirtolavajärjestelmä. Veho oli englantilaisten Commercial-kippien maahantuoja. Yrityksen nimi ja tuotteiden nimitykset ovat ajan myötä vaihtuneet, mutta näiJäreärakenteisia lavoja oli isoilla voimalatyömailla ollut käytössä ennenkin, mutta 50-luvun lopulla tierakennusten vilkastuessa järeitä soralavoja alkoi näkyä liikenteessäkin. Vihersaaren Autojousipaja Turussa ilmoitti valmistavansa ”kuorma-auton nestepaineella toimivia konekippilaitteita”. Maanteiden hoitoon tarkoitettua kalustoa tuli tarjolle varsinkin 50-luvun puolivälin tienoilla. Perävaunuja myös tuotiin jonkin verran. Messukylän Autokoritehdas Oy valmisti kolmen hengen ohjaamoita ja umpinaisia kuormalavoja. Englantilainen BTC-merkki oli Veho Oy:n piirimyyjien kautta tilattavissa. 70. Karmitsan paja Heinolassa, L. Naantalilainen Vetolava Oy valmisti jo 50-luvun alussa patentoimiaan siirtolavalaitteistoja. Kuvassa Konetehdas V
den laitteiden myötä suomalainen autotarviketeollisuus on päässyt hyvin esille maailmalla. Aivan kaikkeen ne eivät kuitenkaan riittäneet. Tietotekniikka tuli alustavasti esille 50-luvun kuormuriliikenteessä. Kaarlo Aitamäki kertoo tavaraliikenteen historiikissaan, että Kiito-Linjakin luopui piirtureista, koska niiden hyödyntäminen olisi vaatinut yhden virkailijan lisää. Pienikokoisempaa varustelua Lavan ja kipin ohessa suureen osaan 50-luvun kuormureista riittivät lisävarusteiksi lapio tai pari sekä nippu köyttä ja kettinkiä. Ruotsalaiseen patenttiin perustunut Jouper tuli yhdeksi tunnetuimmista kippimerkeistä. 71 03/16. Pohjoisessa Marttiinin Konepaja tuli hyvin tunnetuksi puutavaran kuljetuslaitteistaan ja tukkipankoistaan. Talleilla ja verstaissa rakenneltuihin lavoihin tarvittiin pienempää tarviketta, jota oli valmiinakin tilattavissa. Kotimaisista valmistajista Nummi kasvoi nopeasti suurtuottajaksi. Tehdasvalmisteisten kärryjen ja vaunujen aika oli vasta tulollaan. Hydrauliset laitteet kuten F-nosturi edustivat yleistyvää uutta, joutsalaiset puominosturit puuautoihin taas raskaampaa varustelua. Tavaralinjaliikenteessä radiopuhelimilla alkoi olla käytännöllistä arvoa. Vuonna 1957 tehdyn selvityksen mukaan liki 70 prosenttia puutavaran ajossa käytetyistä puoliperävaunuista oli omatoimisesti tehtyjä tai pikkuverstaissa yksin kappalein rakennutettuja. Österbergin Konepajan joutsalaiset olivat tunnetuimpia; Record, Imatra, Aaltosen kuormaaja ja Tiusasen kuormaaja tunnettiin aika hyvin. Helsingin KTK hankki ensimmäiset ula-radiopuhelimet kuormaja pakettiautoihin vuonna 1955. Puutavaran kuljetuksessa ja kuormauksessa tarvittiin aivan omanlaistaan kalustoa. Kuormureiden varustelussa tarvittiin isompaa ja pienempää laitetta. Kuormauslaitteita on Vanhat Koneet -lehdessä esitelty aiemminkin. Piirtureita mainostettiinkin alan julkaisuissa, joskin tuloksetta. Ajopiirtureita asennettiin Kiito-Linjan autoihin jo vuosikymmenen alussa. Lokomo oli huomattavin kotimainen kuljetusalustojen tai lavettien valmistaja. Importer toi maahan englantilaisia kuljetusalustoja järeiden työkoneiden tai laitteistojen siirtoihin. Laitteiden kuuluvuus riitti noin 25 kilometrille, mutta yhteyksiä saatiin joskus kauemmaksikin
Vaihdossa kävisi IH Mc Cormick 250-275-276-414-434 osat. 3 kpl rättihyttejä H. 50 €. 040-032 2445, Vehmaa. Markkinat Myydään Fiat 441-411 -64 osia. 050-412 1193, Kuopio. Nuffin kytkinpaketti, etusäleikkö hydraulipumppu. H. Käyttötunteja ainoastaan 753. Vesipumppu, etuvalo, kytkinpaketti, tunkki ym. toimii H. 040-962 1776, Alavus. Kone uudenveroisessa kunnossa ja se sopii ruuvaamalla esim. 1994 Sisu 300, Kenny jäädyttäjä. Takapäästä saa vaikka vetävän peräkärrin. Olympia A95. Vuosikerrat, 2011, 2012, 2013, 2014, 2015. Sisu Kontio -74 H. com, Liperi. 040-082 9271, Vesilahti. Nissan Sunny B12 rekisterikilven valo + tunkki, Saab 99 lattiamattoja, Fiatin ja Ladan bensatankin korkki, Mersu W123:n ja W124:n osia. Puh. Museoauto Volga M 21 vm. Kampiakselin laakerit, ei ylikoko, vesipumppu, startti, 28 tuuman vannekeskiöt ja renkaat. täydellinen, sylinteri ruostunut H. 800 €. 040-050 5700, Lohja. Renkaat lähes uudet. Puh. Myydään täydellisenä pakettina, sisältää mm. Kuljetuskalusto. www.facebook.com/vanhatkoneet 72 Osta ja myy kalustoa. alk. Puh. Museoauto Volvo Raske 475 kippilavalla, hyvä kunto vm. 040-865 5551, Nokia. 6.50 € kpl. Kone on telineellä ja sitä pystyy koekäyttämään. 1965. 050-077 4064, Koski TL. Ei peltejä / renkaita. Teijo 10 hv. Tästä kone rankempaankin hommaan! Super Major County 4x4 Vm. Puh. Åkerman H12 telanohjurirulla H. Kalenterit 2011 X 2 ja 2012. 040-580 7376, Linnankylä. Ehjä pakosarja H. Tukeva rakenne, irroitettavat laidat, ei kippiä. 50 €. 25 €. Ilmajäähdytys, toimii. Karhu-Sisu -81, LV-131EIT-44, käyntikuntoinen, ajosta seisontaan, ajettu 283 t. Peräkärry. Michelin renkaat. Fordin 6-kone, tyyppi 2751E. Puh. Hyvillä 9.00-20.00 renkailla. Moskvitsh Elite käyttöja huoltoohjekirja. Hyvä konekippi, Majorin etuakseli, aggregaatti, palopumpun moottori vuodelta 34, uusi vannesaha, vanha henkilöauton etuakseli 20-30 -luvulta. H. jäähdyttimen. Vanhaan traktoriin uudeksi tehty hieno kärry. H. Monenlaista purkuosaa tarvitseville. Puh. 4950 €. 40 €. Ajettu 462726km. Fordson Super Majorin sylinterin kansi, vennttiilit paikallaan H. Kone ollut paikalliskäytössä, josta johtuen vähäinen käyttötuntimäärä. Iltaisin Puh. 050-545 8875 tai e.reijonen@luukku.com, Liperi Volvo F407 Turbo 5 -1986. Vanhat Koneet -lehtiä. Puh. 100 €. mallit 408, 426, 433 H. Puh. 5000 € / tarjous. Kalenterit H. 050-545 8875 tai e.reijonen@luukku. Ford Thames Trader 55 konepelti H. Hienokuntoinen, 3000 kilometriä ajetulla moottorilla. Iltaisin Puh. 1964. Raju välivanne ketjuilla. 040-048 3662, Villähde. com, Kolari. Ehjä Lucas tasavirtalaturi H. Paripyörät 18,4x38. Volvo pyöräkuormaaja 90. 040-047 1448, Karvia. 2150 €. Fiat 615 peltinen istuin 30 €. 2 kpl Porsche super periä + vaihteistoja. Pituus 420 lev. 800 €. 4 € kpl. Lehdet 1,2 2016. Ford kuorma-auton vaihdelaatikko, -60 Mersun maski. 800 €. Majoriin. Puh. 35 €. H. Wickström 10-14 hv. autopalvelu.v.pasma@luukku. H. 1000 €. 180. 40 € + pk. Lehti 4/2010. Maamoottoreita. Eber polttoainelämmittimessä myös. Puh. 2600 €. 2 kpl kuvanmukaisia telakoneen vetokehiä. H. 64. Puh. Moottorissa koekäyttömahdollisuus. Lehdet ovat erittäin siistikuntoisia. Puh. 040-832 1289, Kalajoki. 050-377 9701, Pyhäsalmi
mm. Valmet 15 vetopyörästöt, koneen osia, Mörkö-majorin koneen osia, nostolaitepumppu, Zetor 25 sekalaista osaa, viremoottori, Jawa-mopon koneita. Puh. 050-088 5635, Virolahti. Hyvä kone mukaan H. 040-582 3865, Varkaus. LOKOMO autonosturi juliste 630X880 H. Massey-Harris 630 vm. Erillaisia kuljetus/logistiikka-alan lehtiä vusilta 1992-2001 n. Puh. Fordson Major -55, kehystetty taulu, kaikki maliit. Aura mukaan. hessu@gmail.com, Puh. 1956 puimuri. 040-866 9806, Vaajakoski. Puh. Käy hyvin halkomakoneen ruuviin ym. H. Näitä on vaikea enää saada mistään. Konepörssi, Maansiirto, Europörssi, Kuljetus/Logistiikka. Volvo N10 vm 76. Puh. 400 €. Massey Harris 820, uusilla takarenkailla. Puh. Kahden käytettävä, toinen vetää ja toinen kyntää. 03/16 73. Akseli myös mukana. Puh. 700 €. 040-596 2026, Orivesi. 2600 €. 040-814 7943, Tuohikotti. Mahdollista ostaa lavoja ja kauhoja mukaan. Magneti Marelli, 2-cyl magneetto (OM/FIAT) penikkaan H. Liki käyttämätön. 400-500 kpl. Peruna vakoaura. BERNARD type W.0, käyttö/ varaosa vihko. 600 €. Myyn mielellään molemmat pakettina. 2000 €. 180 €. 050309 1940, Joensuu. Metallipinnaiset vanteet usaautosta. H. heino. Hitachi EX 120-2. 040-064 8141, Auvainen. Täydellinen, peruskorjattu. 120 €. M.A.N (Ruotsinsalmi) -38, kaksi arkkua erikoistyökaluja yht. Volvo Viking T67 moottori. Katsastettu 02.2016. Lähes alkuperäiskuntoinen vaihtolava Volvo. H. 56. H. Puh. Parempi kuin traktori H. 50 €. e-mail ilkka.eronen@gmail.com, Puh. H. Kunnostettu, uudet renkaat ja muuta osaa. 2900 €. 040-055 1420, Jämsä. 15 €. Bernard 8HP vanhanajan paikallismoottori kykimellä H. H. 250 €. 30 €. Toisessa vanteessa pientä metallityötä. Esa puimakone. 040-416 9313, Nastola. Puh. Traktori Valmet 20 vm. 040-039 2331, Kittilä. 100 €. H. Äskettäin uusittu telat. 040-733 3507, Mäntsälä. 050-305 9083. H. Toinen 10hp käyttämätön. 120 €. Myydään Essexin vanteet + akseli H. Puh
Maahantuonti ja myynti: Atlok Oy, Tehtaankatu 13 B, 11710 RMK, p. NDI Finland Oy Vanhat Koneet tilaajapalvelu: 03-2251948, ma-pe 8.30-16.00 tilaajapalvelu@vanhatkoneet.. Täysin uudenlainen langaton kaukosäädin, jossa mm. www.ndi.. 0500-226 028 www.konehuoltolaukkanen.. www.vanhatkoneet.?. VOIT TILATA MYÖS PUHELIMITSE! 040 548 6806 www.fanituoteshop.fi 5.5.2016 klo 10–15 ROMPEPÄIVÄ Vilppulassa Särkikankaan jokkisradalla (Opastus tieltä 58) Myyntipaikat ja muut tiedustelut Puh. Konehuolto T. Suorituskykyinen kokonaisuus ja äärimmäisen hyvä vedenkesto. Laukkanen Oy Pyhällöntie 41, Lieto • Puh. Kun muutat, kerro myös meille. Union T-paita 11,95 € Lippikset • Tarrat • Solmiot • T-Paidat J paljo muut ... akun varauksen näyttö. Vinssien kultamitali on juuri jaettu: Esittelyssä WARN ZEON Platinum -sarja. 044 023 8731 Kaikki harrastajat tervetuloa! Aluemaksu 2 € Järjestää Pynnössport Harrasteautoille ja vanhoille moottoripyörille erikoisparkki Deeren Deeren alkuperäisvaraosat ja lisävarusteet Myös vanhemmat ja erikoisemmat mallit, purkuosat, PartsCountry varaosat, JD oheistuotteet ja Castrol öljyt. 010 5484 300, info@atlok.fi, www.atlok.fi KLASSIKKO TUOTTEET Esim. -renkaat Meillä hyvä valikoima renkaita ja sisärenkaita myös entisöitäviin koneisiin
Taktiikkani oli tarkkaan hiottu. Ford-kuormavaunu Arkistojen kätköistä löytyi esitelappunen, joka toi mieleen muistoja parinkymmenen vuoden takaa. Valmistusajankohdaksi Englannissa valmistetuista kuorma-autoista kertovassa kirjassa tarjotaan vuosia 1937–49. Moottorina autossa on 3,6-litrainen lättäpää V8, josta tehoa luvataan 85 hevosvoimaa. Teksti: Iikka Kekko 76. Puhelinsoittoja taisi tulla puolen tusinaa. Koska auto on itselleni tuntematon, piti sen tietoja tutkia tarkemmin kirjoista ja internetistä. Vaihteita on neljä, kokonaispainoa 7200 kiloa ja akseliväliä 3,64 metriä. Eräs isäntä halusi lahjoittaa pari Sisuviestiä, joista vein jälleen kahvipaketin vaihdossa. Hän arveli niiden olevan ehkä 50-luvulta. Hän sanoi tarkoittaneensa pois hakemisella, etteivät ne maksa mitään, jos asia kerran kiinnostaa enkä myy niitä eteenpäin. Uskoin, että ihmisten piironginlaatikoista löytyy sinne hautautunutta materiaalia, jota jälkipolvet eivät osaa arvostaa vaan heittävät menemään, kun pääsevät siihen sekä todellisiin perintökalleuksiin käsiksi. Perillä sanoin, että ne kiinnostavat kyllä mutta mitä ne maksavat. Monet esitteen termit ovat autoa nuoremmille täyttä hepreaa: esimerkiksi kaksois-pudotuskaasutin, jäähdytyksen termosifoonijärjestelmä ja sisäpaisuntatyyppiset nelipyöräjarrut. L aitoin 90-luvun alussa paikalliseen lehteen rivi-ilmoituksen ostetaan-otsikon alle. Sen hauska kerronta sai myös hyvälle tuulelle. Kieltäydyin kohteliaasti. Jos nämä kiinnostavat, tule hakemaan pois”, hän ehdotti puhelimessa. Poistuin sumuiseen iltaan mukanani kirjekuorellinen Ford-materiaalia. Ilmoitin haluavani ostaa vanhojen kuorma-autojen valokuvia ja mahdollista muuta materiaalia kuten lehtiä ja esitteitä. Loppukaneettina todetaan, ettei häiriöitä tai vaurioita pääse normaalioloissa esiintymään auton vankasta rakenteesta johtuen. ”Näitä on tässä muutama. Pari kauppasi vanhoja Tekniikan Maailma -lehtiä, joissa oli kuulemma mielenkiintoisempaakin lukemista kuin kuorma-autot. Luin tuon kuvissa esiintyvän Ford-esitteen heti kotiin päästyäni ja uudelleen nyt reilut parikymmentä vuotta myöhemmin. Eräältä leskirouvalta vaihdoin kahvipakettiin hänen miesvainajansa kuorma-auton kuvan. Pidin autoa Fordson 7V:nä mutta oletin, että Suomen markkinoinnissa oli käytetty Ford-nimeä. Autolle kuitenkin luvataan hyvää pysyväisyyttä tiellä. Esitteessä auton tiedot kerrotaan paremmin kuin monessa nykyisessä kuorma-autoesitteessä sylinterinhalkaisijasta lähtien. Tiedot ovat hieman ristiriitaisia, koska puhutaan niin Ford 7V, Fordson 7V kuin Ford Thames 7V -autosta. Tuntematta autoa tarkemmin aloin etsiä mainoksesta Fordson-mainintaa enkä löytänyt sitä. Lyötiin kättä päälle. Sokerina pohjalla oli eräs ehkä noin nelikymppinen insinöörimies, joka tarjosi ostamastaan talosta löytyneitä Ford-esitteitä
Nimensä mukaisesti sen sivuilta löytyy toinen toistaan suurempia ja mielenkiintoisia koneita, joiden yhdistävänä tekijänä on täysin arkipäivästä poikkeavat mittasuhteet. Suomen Historia kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Suomen Historia määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.suomenhistoria.fi Vanhat Koneet Rautaista luettavaa Vanhat Koneet on uudenlainen aikakauslehti koneharrastajille. Lehden sivuilta löydät tuoreet uutiset, koneuutuudet sekä paljon hyödyllistä tietoa itse koneista, työmenetelmistä ja alan osaajista. Lehdessä esitellään näyttävimmät autot ja kuumimmat kissat, projekteja, tee se itse -juttuja ja tarvikeuutuuksia unohtamatta. Lisäksi se tarjoaa hyödyllistä tietoa uutuustuotteista koeajojen ja uutisten muodossa, sekä viihdyttää esittelemällä alan kalustoa. Isot Koneet kestotilaus 32.90 €, 4 numeroa Isot Koneet määräaikaistilaus 34.90 €, 4 numeroa Tutustu ja tilaa: www.isotkoneet.fi Klassikot Autoilun ajankuvaa Klassikot on aikakauslehti, joka sisältää juttuja 1950–1980-lukujen autoista ja entisöintiprojekteista, tapahtumareportaaseja, ohjeita ja vinkkejä oman auton kunnostamiseen sekä saman aikakauden klassikkomoottoripyöriä ja mopoja. Kerromme myös menneiden vuosikymmenien työtavoista ja ilmiöistä. 03-2251 948 Nautinnolliset lukuhetket myös digitaalisena Lue näköislehtenä tietokoneella tai mobiililaitteella: www.lehtiluukku.fi. Klassikot kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Klassikot määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.klassikot.fi Tuning.fi Suomen paras tuninglehti Tuning.fi on lehti tuningharrastajille. Lehti käsittelee jenkkiharrastekenttää tämän päivän näkökulmasta unohtamatta tapahtumien ja cruisingien merkittävää roolia. Tuning.fi kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Tuning.fi määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.tuning.fi Koneurakointi Raudanluja ammattijulkaisu Koneurakointi on uusi ja reilusti erilainen ammattilehti, joka on suunnattu alan yrittäjille ja ammattilaisille. Nautinnolliset lukuhetket itselle tai lahjaksi! Viipale mediat Tilaa kätevästi osoitteessa: tilaus.viipalemediat.fi Amerikan Rauta Rakkaudesta rautaan Amerikan Rauta on lehti kaikille, joille amerikkalaiset ajopelit ja niiden rakentelu ei ole vain harrastus, vaan elämäntapa. Raskas Kalusto kestotilaus 62.90 €, 8 numeroa Raskas Kalusto määräaikaistilaus 67.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.raskaskalusto.fi Suomen Historia Tarinoita pienen kansamme menneisyydestä Suomen historiasta löytyy loputtomasti kiinnostavia tapahtumia, hämmästyttäviä faktoja, mielenkiintoisia henkilöitä sekä elämänkohtaloita. Näitä menneisyyden tarinoita Suomen Historia tarjoilee asiantuntevassa ja mukaansatempaavassa muodossa. Koneurakointi kestotilaus 62.90 €, 8 numeroa Koneurakointi määräaikaistilaus 67.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.koneurakointi.fi Raskas Kalusto Alan johtava ammattilehti Raskas Kalusto kertoo lukijalleen alan arjesta sellaisena kuin työn tekijä sen näkee ja kokee. Vanhat Koneet kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Vanhat Koneet määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.vanhatkoneet.fi Viipale mediat Tue kotimaista! Viipalemediat on suomalaisomistuksessa oleva yritys jonka lehtien kotimaisuusaste on avainlipun arvoinen! Tilaa kätevästi itsellesi, yrityksellesi tai lahjaksi! Netissä: tilaus.viipalemediat.fi Puhelimitse: puh. Esittelemme traktoreita, maansiirtokoneita, kuljetus-, aurausja maaurakointikalustoa. Amerikan Rauta kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Amerikan Rauta määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.amerikanrauta.fi Isot Koneet Maailman mahtavimmat Isot Koneet on erilainen aikakausilehti
Mökillä ei ollut avoimet ovet, joten en tiedä, toimiiko siellä Porin Matti vai onko lämmönlähteenä dieselkäyttöinen aparaatti. Kylähullujen kulkureiden matka on päättynyt. Sieltä suunnalta, Liedosta, löytyi myös Delta Plan Oy:n tehdas, missä koritettiin linja-autoja vuodesta 1973 alkaen. 78. Jo vuonna 1937 linja-autolla matkusti enemmän ihmisiä kuin junalla. Linja-automatkat säilyvät ihmisten muistoissa. Ensimmäiset innokkaat linja-autoyrittäjät aloittivat 1910-luvun tietämillä. Jokainen pienikin aarre sisältää kultaisia muistoja ja perisuomalaista matkustushistoriaa ajalta, jolloin ainoa kyyti Sysi-Suomesta sivistykseen oli linja-auto. Toisen roska on toisen aarre. Helkon korittama bussi päätyi peräkärryaihioksi. 1960-luvun lopulle asti linja-autoliikenne maaseudulla oli enemmän kuin vilkasta, kunnes muuttoliike kaupunkien lähiöihin alkoi. Kuninkoja ja Kaanaa löytyvät VarsinaisSuomesta. Ennen muinoin nämäkin ovat varmasti kuljettaneet kalliita aarteita. Silloin syntyi myös suurempi tarve panostaa kaupunkien paikallisliikenteen kehittämiseen. Moni linja-auto on kuitenkin työuransa jälkeen kulkeutunut maajussin tai romuroopen varastoksi tai Juhanin kesämökiksi, ellei sitä sitten ole muunneltu joksikin muuksi monitoimiajoneuvoksi. Niin nuoret kuin vanhat ovat liikkuneet kylille, rautatieasemille tai kaupunkeihin asti. Nyt ne säilövät roskia uumenissaan, mutta ovat aarteita itsessään. Koko komeus on nostettu vaateriin kivien päälle, katon päälle on tehty ylimääräinen harjakatto, ja nokkapellistä puskee läpi ohuen ohut savupiippu. RAUHASSA RUOSTUVAT ROSKABUSSIT ROSKABUSSIT Rajala Oy:n auto nro 17 on joutunut vanhoilla päivillään kesämökiksi
Todistettavasti se on ainakin matkannut Hangosta Nuorgamiin huoltoautona. 79. Mercedes-Benz LP on jo hetken huilannut. Enää sitä ei tapahdu, sillä tämä katuri on jo päätepysäkillä. Pitkän retken tämäkin Kutter-Volvo on pyyhältänyt ennen kuin tähän on tultu. Kyseessä oli muuten ensimmäinen liimakorimalli. Lahden Autokorin viides sukupolvi astui näyttämölle vuonna 1958, ja sitä valmistettiin kaksi vuotta tämännäköisell ä maskilla. Tämän pöydän ääressä on varmasti moni arjen sankari tai ritari käärinyt sätkää, juopunut tai raahustanut töihin. Scania-Vabis Wiiman korittamana vuodelta 1961. Toisen kuvan matkavaunun reissuhistoriasta ei ollut jäänyt sen suurempia näkyviä muistoja. Valkoinen ritari oli vieraillut tarrakavalkaadin mukaan Jugoslaviassa, Kreikassa, Italiassa, Alankomaissa, Liechtensteinissä, Andorrassa ja Puolassa. Maanteiden ritarit taukopaikalla. Niin Halli kuin Koskelakin ovat melko kaukana tästä loppusijoituspaikasta. Linja 64s on tainnut eksyä reitiltä kokonaan. Turistit tai kylän kakarat eivät enää huutele takapenkiltä levottomuuksia, kun Mersu on jo jäänyt nalkkiin luonnon armoille
Tehtävälistalla on muutakin kuin pelkkä tankkaus ja sadekelin renkaat. Vasemmanpuol einen oviaukko henkii mennyttä Ruotsin historiaa ajalta ennen 3.9.1967. Tämä Scania ei enää vabise. Se käy kesämökin rinnalla hyvin myös vaikka varastoksi. RAUHASSA RUOSTUVAT Muinaisen bussauruksen maallinen jäämistö alkaa sulautua osaksi luontoa. Tämä taitaa olla huoliteltu uusiokäyttöön vai liekö peräti mennyt jo prässiin... Kutterin komistus oli kokenut rankan typistyksen, koska siitä oli jäljellä enää ohjaamotilat. Bisse Racing teamin huoltoauto on kurvannut varikolle. Kovasti Savonlinjan väritystä muistuttava Scania Turun Autokorin Airisto -korilla 1970-luvulta. Linjurista on moneksi. Vuonna 1953 Kjellbergs Karosserifabrik naputteli tämän Volvo B616:n korin. 80. Tuota päivää kutsutaan myös dagen H:ksi, koska silloin ruotsalaiset siirtyivät oikeanpuoleiseen liikennejärjeste lmään
Hiljaa uinuu Kainuu, siellä kaikuu onnikan kaipuu, tuulessa Kaipion vasaroima pelti taipuu, ja hongat huminoi. Vuonna 1925 polvijärveläinen Yrjö Mertanen aloitti liikenteen Polvijärveltä Joensuuhun. Turun autokori valmisti tätä BK1–korimallia vuosina 1961–65. Itse olen vain kahdessa nähnyt. Toisen jatkoksi oli rakennettu oikea lautakatos. Vuoden 1963 säädöksien mukaan koria levitettiin lain sallimat kymmenkunta senttimetriä ja tällöin nokkapellit saranoitiin sivuilta. 81. Tälläinen paripyörä-Transit meni jo pikkubussista 14-paikkaisine istuimineen. Kuvan kantikas Leikola-malli kuului samoihin aikoihin valmistettuun rinnakkaismallisarjaan, joka starttasi vuonna 1970. Kuinka yleisiä lienevät olleet nuo kuljettajan ovet meillä päin. Myös edessä oleva linjakilpi jaettiin kahtia eri osiin. Pääkaupunkiseudun sinisten bussien loppukohtalo oli toimia varastona. Ja sinne puolelle Suomea tämäkin on hyljätty. Sisältä varasto muistutti enemmänkin roskabussia. Myöhemmin yritys jatkoi Mertasen Linja Ky -nimellä liikennöintiä tälläkin bussilla. Jotta tunnistaminen olisi helpompaa, keulapeltejä oli erilaisia. Alussa ne olivat nimensä mukaisesti peltiä, mutta oli saatavilla myös lasikuituisia, minkä tunnistaa maskiritilöiden päällä olevasta ylähuulesta. Ensimmäinen alumiinisukupolven malli Lahden autokorilla oli Lahti 10, ja se esiteltiin vuonna 1969. Ford Transit Jumbon kaukainen esi-isä. Mallia kuitenkin valmistettiin vain kaksi vuotta
82 Seuraavassa numerossa: 70-LUVUN PONSSE WANAHAN AJAN REIJO HAKOTRAC Saksalaisen Hakon iäkkäämpien puutarhakoneiden joukkoon kuuluu Seppo Apiliston moneen hommaan sopiva HAKOtrac vuodelta 1962. Mies on pyörittänyt Wanahan Ajan Päiviä omalla pihallaan Soinissa jo kaksikymmentä vuotta. Taiteilija Reijo Kivijärvi sairastui konemaniaan hankittuaan pärehöylän. Sulo Piiranen ihastui Ponsseen jo tuolloin, ja sillä tiellä ovat tänä päivänä Sulon pojatkin. VIeremäläinen metsäkonepaja kurotti aikoinaan tulevaisuuteen Ponsse PAZ:illa. VANHAT KONEET 4/2016 ILMESTYY 19.5.2016
CLASSIC MOTORSHOW 7.-8.5. LAHTI SUURI SUOMALAINEN KLASSIKKOAJONE UVONÄYTTELY suomalaisen ralliautoilun historiaa Pääyhteistyökumppanit: Yhteistyökumppanit: www.suomenhistoria.?
WWW.KIERTOKANKI.COM Yli 200 € nettitilaukset rahtivapaasti! Nouda paikan päältä tai tilaa netistä ! Teräskatu 3 • 74100 IISALMI • Puh 020 743 9943 www.lh-osa.fi Näppärästi netistä, vaikka kotiovelle! Luotettavaa verkkokauppaa jo 10 vuotta! TILAA KÄTEVÄSTI VERKKOKAUPASTAMME • Traktorin varaosat sekä uusiin että vanhoihin traktoreihin • Maatalousja yleistarvikkeet • Ammattitason työkalut sähkökoneista talttaan ja vasaraan • Monipuoliset auto-, maalaus-, ja yleiskemikaalit • Valaisimet, majakat ja heijastimet • Lelut, lahjatavarat ja paljon muuta Nopeat toimitukset! Tervetuloa ostoksille! Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 03/2016 • Hinta 8,90€ TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT 45 3 / 2 1 6 • A llis -C ha lm er s ED -4 • M A N 4 L 1 • M as se y Fe rg us on 14 8 • O ly m pia -tr ak to ri • Vo lv o F1 2 -p alo au to • Vo lv o N 88 -h in au sa ut o VOLVO N88 Timo Torkin patinoitunut peltovetäjä NELIKKO-MAN Vaasalaisten venemoottorien vaiherikas historia NE WICKSTRÖMIT Korjosen Allis-Chalmersia käskee jo kolmas sukupolvi UUDESTA SAAKKA 74 50 00 -1 60 3 • PA L VK O 20 16 -2 6 41 48 87 45 00 03 16 00 3 Viipale mediat S U O M A LA IS TA TY Ö TÄ – M AD E IN FI N LA N D