WWW.KIERTOKANKI.COM Teräskatu 3 • 74100 IISALMI • Puh 020 743 9943 www.lh-osa.fi TILAA KÄTEVÄSTI VERKKOKAUPASTAMME Nopeat ja luotettavat toimitukset jo vaikka seuraavaksi päiväksi! • Traktorin varaosat sekä uusiin että vanhoihin traktoreihin • Maatalousja yleistarvikkeet • Ammattitason työkalut sähkökoneista talttaan ja vasaraan • Monipuoliset auto-, maalaus-, ja yleiskemikaalit • Valaisimet, majakat ja heijastimet • Lelut, lahjatavarat ja paljon muuta Yli 200 € nettitilaukset rahtivapaasti! VERKKOKAUPPAMME VALIKOIMA KASVAA Verkkokaupastamme saat nyt osat myös David Brown traktoreihin! Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 3/2018 • Hinta 8,90 € TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT Zetor Super 35 PAROLAN SEPPÄ Panssarimuseon museomestari Jukka Lehtimäki KEVÄTPÄIVÄNTASAUS Veteraanikuormurit maantietä mittaamassa AMERIKANMOOTTORIT Arne Åvallin pienet ja harvinaiset puksuttajat 6 41 48 87 45 00 03 18 00 3 745000-1803 PA L VK O 20 18 -2 4 Viipale mediat 61 3 / 2 1 8 • B ra y Fo u r 4 /6 5 1 9 6 9 • S is u K -1 3 4 S V 4 8 + 1 2 1 9 6 6 • N is sa n P a tr o l 1 9 8 7 • Z e to r S u p e r 3 5 1 9 5 7
Valitsimme huippulaadukkaat mineraaliperusöljyt sekä klassikoille parhaat lisäaineet. Näin syntyi Teboil Silver Classic GT-S 20W-50. Lisäsimme vielä tiivisteitä hoitavan lisäaineen. Otimme huomioon vanhojen autojen ja moottoripyörien erityisvaatimukset, mukaan lukien märkäkytkimet. 3/2018 • Hinta 8,90 € • www.klassikot.fi 36 84 80 -1 80 3 • PA L VK O 20 18 -2 2 6 41 48 83 68 48 08 18 00 3 Viipale mediat TULEVA KLASSIKKO: Citroën Xsara VTS Coupé KADOTUKSELTA PELASTETTU: BMW 1800 TI ’64 TAPAHTUMAT: Maalissaalis, TalviHeikki ja ACS JO VU OD ES TA 20 08 PIKKUTYTÖN UNELMA SUNBEAM ALPINE GT ’70 03 /1 7 BM W 180 TI ’64 • Do dg e Da rt GT ’67 • Fo rd Esc ort Me xic o ’74 • Su nb eam Alp ine GT ’70 • Ste yr-P uch 700 C ’61 & Erib a Pu ck Exp ort ’63 • Toy ota Lan d Cru ise r BJ 40 ’79 VIRPIN JENKKIAUTO DODGE DART GT ’67 MK1-RALLIMALLIT ESCORT-PIKKUAUTOT ESITTELYSSÄ ’74 MEXICO MATALAMÄEN TALLILLA HAUSKAA MATKAA STEYR-PUCH & ERIBA PUCK Ford Escort Fo rd Escort Vuotta Klassikko jo syntyessään – Teboil Silver Classic GT-S 20W-50 Parasta voitelua klassikoille Tämän päivän tietotaidolla teimme öljyn klassikkoajoneuvojen moottoreille. Jokaisella autolla on tarina. Saatavana Teboil-huoltoasemilta sekä laajan valikoiman jälleenmyyjiltä. Lue lisää www.teboil.fi Hae omasi Lehtipisteestä tai tilaa kotiin: www.klassikot.?. Erityisen voimakas kulumisenestolisäaineistus suojaa tehokkaasti moottoria sekä moottoripyörän vaihteistoa
Näin kesän kynnyksellä toimituksen väki kaivautuu ulos koloistaan ja lähtee muistivihkojensa ja valokuvausvälineidensä kanssa etsimään uusia jutunteon kohteita. NÄYTTELYTILAN TAKANA T oimittajan työn parhaisiin puoliin lukeutuu se, että toisinaan pääsee kurkistamaan, mitä talleissa tapahtuu ja mitä varastojen kätköistä löytyy. Toisenlaista näkymää kulissien taakse tarjoillaan muun muassa tarinoissa pitkän linjan Fiat-traktorimyyjästä ja kolmannen polven mylläristä satoja vuosia vanhalla myllyllä. Laita postia, soittele tai tule tarinoimaan, kun kohtaamme tapahtumapaikalla! Kari Mattila päätoimittaja kari.mattila@vanhatkoneet.fi Ku va : SA -k uv a 3/2018 3 Pääkirjoitus. Artikkelin tekemistä varten paikkoja kuitenkin esitellään toimittajalle ja valokuvaajalle mielellään ja ajan kanssa. Kuvat ja haastattelut kulissientakaisesta toiminnasta ovat mukavaa selattavaa ja auttavat samalla ymmärtämään, millaista ponnistelua entisöintityö tai museotoiminnan ylläpito vaatii tekijöiltään. Ylläpitääkseen toimintaansa museot tarvitsevat rahoitusta, ja raha taas kanavoituu suosittuihin ja kiinnostaviin kohteisiin. Juttu avaa kiinnostavalla tavalla museokaluston kunnostukseen vaadittavia toimia tilojenhankinnasta lähtien. Samalla kohteen asema laajalla museokentällä tukevoituu. Visiitin jälkeen lukijakin pääsee tutustumaan näihin näkymiin. Jos sinulla on mielessä esittelyn ansaitseva kone, tekijä tai museo, vinkkaa siitä meille. Vaikka useimmat työja varastotilat eivät sinänsä ole erikseen ulkopuolisilta suljettu, ei niihin tavallisesti ole pääsyäkään. Tällaiset taustoja avaavat artikkelit ovat paitsi lukijoille ja tekijöille kiinnostavia myös tärkeitä museoille. Tässä numerossa pääsemme kurkistamaan Parolan Panssarimuseon toimintaan Seppiä ja mestareita -artikkelisarjassa, kun haastattelussa on museomestari Jukka Lehtimäki. Tämä koituu lopulta koko vanhojen koneiden harrastajakentän hyödyksi. Syventävien lehtiartikkeleiden myötä museokohteen ja sen kokoelman kiinnostavuus vähitellen kasvaa ja käviämäärät lisääntyvät
ARTIKKELIT 36 Massikat ryhmäkuvassa Massey Fergusonin 125-vuotissyntymäpäivien kunniaksi vanhat ja uudet traktorit kerättiin perhepotrettiin. 34 Nissan Patrol 1987 Kokkolassa tehdaspalokunnan päällikköä ja miehistöä kuljettaa uudenveroisessa kunnossa säilynyt 31-vuotias Nissan Patrol. KONEET 22 Zetor Super 35 1957 Zetorin 25-mallien uudempaan isoveljeen ei törmää liian usein. 60 Konekuvia talven tapahtumista Vanhaan hyötykoneeseen tai -ajoneuvoon voi törmätä sellaisissakin karkeloissa, joissa niitä ei odottaisi näkevänsä. Hans Haapakosken kokoelmaan kuuluu hyvin varusteltu ja hienosti säilynyt Bray-Nuffi. 40 Puoli vuosisataa Fiat-kauppaa Veli-Matti Koski on myynyt Fiateja ja New Hollandeja Forssassa yli neljäkymmentä vuotta. 28 Sisu K-134 1966 Kolmannen polven puunkuljettaja Jukka Nurminen hankki KontioSisun perheyrityksen vanhan auton muistoksi. Pääsimme ihmettelemään Heikki Hiltusen liki alkuperäiskuntoista 35-Superia. 16 22 28 34 KANNESSA 16 Bray Four 4/65 1969 60–70-luvuilla brittiläinen kuormaajakoneyhtiö Bray teki Nuffieldeista ja Leylandeista järeitä nelivetoversioita. 4 Tässä numerossa. 38 Omasta pajasta: Kurikan saharustinki Antero Kauppila rakensi vanhasta aihiosta kokonaan uuden, yhden miehen käytettävän ja helposti siirrettävän kenttäsirkkelin. Alkuaikoina otettiin vaihdossa vielä hevosia. TAPAHTUMAT 58 Vetkun kevätkeikka, Lempäälä–Ikaalinen Veteraanikuorma-autoseura siirsi tänä vuonna kelloja noin 70 kuormaauton voimin
Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Ojanen, Harri Onnila, Kari Ruusunen, Pekka Stellberg, Aimo Tenni, Jukka Vuorenmaa TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Sari Mantila, Thomas Backman, Tero Björklund POSTIOSOITE Vanhat Koneet, PL 350, 65101 Vaasa KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. VAKIOPALSTAT 6 Rekkaparkki Uutisia, uutuuksia ja erikoisuuksia vanhojen koneiden maailmasta. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. Sittemmin talliin on tullut suurempiakin vetopelejä. Toimitus Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. 50 Puhoksen myllyllä Vanhalla ruukkialueella on toiminut mylly vuosisatojen ajan. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. 44 40 54 Monitor on yksi Arne Åvallin amerikkalaisis ta paikallismoott oreista. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. 78 Rauhassa ruostuvat Joona Hammin kevätkuvia hankien paljastamista kukkasista. 3/2018 66. 66 Seppiä ja mestareita Panssarimuseon museomestari Jukka Lehtimäellä on kymmenien vuosien kokemus panssariajoneuvoista. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. (03) 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) E-mail tilaajapalvelu@vanhatkoneet.fi PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITTAJAT Iikka Kekko, Mika Rassi AVUSTAJAT Joona Hamm, Mari Immonen, Kimmo Janhunen, Lea Lahti, Jan-Erik Laine, Aulis Lassila, Tapio Mäntyniemi, Olli J. Nyt kolmannen polven mylläri Tuomo Monto jää eläkkeelle ja myllytoiminta siirtyy muualle. 72 Maaseudun sähköistymistä 50-luvulla Sähkö toi helpotusta moneen toimeen, muun muassa viljan kuivaukseen ja navettatöihin. 54 Moottoreita Amerikanmaalta Arne Åvallin voimakonekokoelman erikoisuus on osasto amerikkalaisia moottoreita, jollaisia ei meillä päin juuri näe. 76 Markkinat Entisten uutuuksien kauppapaikka. (06) 2810 170, fax (06) 2810 112 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050 4147 559 Susanne Ripsomaa: 050 4147 553 www.vanhatkoneet.fi > Mediakortti SÄHKÖPOSTIT MUOTOA toimitus@vanhatkoneet.fi myynti@vanhatkoneet.fi materiaali@vanhatkoneet.fi etunimi.sukunimi@vanhatkoneet.fi PAINOPAIKKA PGM MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1799-0661 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. 62 Konekorjaamot sota-aikana Rintamalla ja rintaman takana autoja konekorjaamoja pystytettiin vaikka vallattuihin rakennuksiin tai taivasalle. 44 Suuria ja pieniä Valmeteja Olli Kokkosen kotimaisten traktorien harrastus lähti liikkeelle vaarin pikku-Valmetista. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. TILAAJAPALVELU Puh. Materiaali: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta
motonet Pääyhteistyökumppanit Yhteistyökumppanit C M Y CM MY CY CMY K final_vanhatkoneet2_101x297.pdf 1 13/03/2017 13.45 Nivelakselin keksijä Voi tuota yleisnerojen aikaa, kun maailmassa vielä oli paljon keksittävää yhdelle ihmiselle! Italialainen Gerolamo Cardano (1501–1576) oli ammatiltaan lääkäri, ja osasi jo aikanaan ounastella, että tartuntatauteja aiheuttaisivat pienenpienet näkymättömät elävät olennot. ”Mielestäni tuon ikäinen ei voi olla virheetön. Perintökalleus Taivalkoskelta Tarmo Suutari Taivalkoskelta lähetti meille kuvia isältä perintönä saadusta Dextasta lumityövarusteissa. Itse olen neljä vuotta vanhempi, ja kolhuja on näkyvissä”, Tarmo sanoo. Toinen on niveleli kardaaniakseli, jolle mies on siis antanut nimensäkin. Yksi näistä on numerolukko. Historiaan Cardano jäi kuitenkin matematiikan ja tekniikan aloilta. Dextaa ei ole varsinaisesti entisöity, vaan käytön jälkiä on näkyvillä. Kiitoksia Taivalkoskelle terveisistä. Kroonisesti rahattomana ja pelihimoisena miehenä Cardano tutki myös arpapelien toimintaa, ja pääsi hyvin lähelle nykyaikaista todennäköisyyden käsitettä. Tarmo kertoo, että perintökone on purettu pieniin osiin, hiekkapuhallettu ja maalattu. Cardano teki mekaanisia keksintöjä, jotka ovat edelleenkin käytössä. Hän kokosi yhteen siihen astisen algebran opit ja lisäsi oppilaidensa avulla joukkoon vielä kolmannen ja neljännen asteen yhtälöiden ratkaisukaavat. Lisäksi traktoriin onkatkova ja halkaiseva itsetehty sirkkeli ja takakauha. 6 Rekkaparkki uutisia, erikoisuuksia ja tapahtumia
Se sopii myös moniin portaattomiin vaihteistoihin sekä märillä jarruilla varustettuihin koneisiin. Paksumpi perusöljy auttaa vähentämään öljynkulutusta vanhemmissa ja paljon ajetuissa moottoreissa. Saatavilla Teboil-asemilta ja hyvin varustetuista maatalousalan liikkeistä. Maatilakoneiden uusi superöljy Teboil Monitra Super 10W-40 Uutuu s! motonet Pääyhteistyökumppanit Yhteistyökumppanit C M Y CM MY CY CMY K final_vanhatkoneet2_101x297.pdf 1 13/03/2017 13.45. SAE 10W-40 -öljynä sen käyttölämpötila-alue on perinteisiä 10W-30 -öljyjä laajempi ja se sopii erinomaisesti ympärivuotiseen käyttöön pohjoismaisissa olosuhteissa. Entistäkin monikäyttöisempi STOU-yleisöljy Suomessa suunniteltu ja valmistettu uusi Teboil Monitra Super 10W-40 on suorituskykyinen yleisöljy moottoriin, voimansiirtoon ja hydrauliikkaan
Somero Ol Hollil -veteraanikonetapahtuma, Mäkilän traktorimuseo 20.–22.7. Kuhmo Harrasteajoneuvoja rompetoritapahtuma 21.7. Vuokatti Kainuun mobiiliajot ja peräkonttikirpputori-rompetori, Naapurivaaran lomakeskus 15.–17.6. Järj. Maalahti Veteraanitraktorinäyttely ja työnäytöksiä Kråkbackenilla 28.-29.7. Lahti Classic Motorshow, Messukeskus 9.–10.5. Parainen Retroparaati 9.6. Vesivehmaa Rompetori, Route 24 3.6. Huitinen Kakkostien rompetori 5.–6.5. Vaasa Rompetori Autoja moottorimuseolla 19.5. Punkalaidun Kaikkien aikojen maatalousnäyttely HEINÄKUU 1.7. Oulainen Waltakunnalliset weteraanikonepäivät 7.7. Lahti Päijät-Hämeen mobilistien rompemarkkinat, Jokimaan ravirata 19.5. Huittinen Hirvenpään rompetori, vanha urheilukenttä 26.5. Aura Auranmaan mopedija ajoneuvoharrastajien rompetori, Nuortentalo 27.5. Parikkala Wanhat ajoneuvot ja koneet, Venhovaaran kotiseutumuseo 8.7. Sastamala Paukepäivät 26.–27.5. Ylivieska Mannanmäen markkinat, lentokenttä 30.6.–1.7. Forssa LC Forssan perinteinen rompetori, Pilvenmäen ravirata 5.5. Kalajoki Rompetori ja markkinat 30.6.–1.7. Pori Rompetori ja Wanhat wehkeet -näyttely, Kyläsaaren koulu 9.6. Lieksa Harrasteajoneuvoja rompemyyntitapahtuma, Kuhmonkatu 32 9.6. Rajamäki Masiinameeting 7.–9.6. Lohja Rompetori Virkkalassa vanhan kalkkitehtaan alueella 9.6. Ylistaro Alapään rompetori 15.–16.6. Kangasala Museoajoneuvon päivä, Vehoniemen automuseo ja Mobilia 14.7. Näyttelyajoneuvoparkki Parkkimaksu 5€ Menossa mukana: Tapahtumakalenteri Ilmoita omasi: toimitus@vanhatkoneet.fi 8 Rekkaparkki uutisia, erikoisuuksia ja tapahtumia. Hattula Kevätsavutus, Parolan Panssarimuseo 1.5. Sipoo Moottoripäivä Boxin vanhalla Shellillä KESÄKUU 3.6. Sonkajärvi Rompepäivät ja suviajot 8.–10.6. Parkkimaksu 2 E . Hollola Retro Trucks Rekkakukossa 5.5. Ylöjärvi Restaurantapäivät, Teivon ravikeskus 6.-8.7. Nurmes Lomarompe, pienvenesatama 30.6.–1.7. Viitasaari Rompepäivät 15.–16.6. Kemiö Traktorikavalkadi 7.–8.7. Laitila Valtatie 8 Romutori, Koulukuja 16.6. Wanhat Masiinat ry www.wanhatmasiinat.. Kuopio Vanhat vekottimet ja rompetori, Airaksela 19.5. Vesivehmaa Rompetori, Route 24 9.7. Opastus perille. Osoite: Kiljavantie 6, 05200 Rajamäki | Tiedustelut: Mika Lönnrot 050 517 2026 Järj. Nokia Rompetori RC/JM-radalla 19.–20.5. Hollola Classic Vesijärvi -kierros (mopotapahtuma), lähtö Messilä Camping 3.6. Parkano Rompetori, Automuseon piha-alue 13.5. Espoo Äitienpäivän rompetori, Automuseo 19.5. Iisalmi Ylä-Savon suurimmat megaromppeet 15.–17.6. Jämsä Suur-Jämsän ajot ja perinnepäivät 9.–10.6. HUHTIKUU 29.4. Virrat SAHK:n valtakunnallinen retkeilyajo Tosivesi-ajot, lähtö Erkan Areena 15.–16.6. Mäntsälän Perinteinen museoajoneuvopäivä, Keskuskatu 10 9.–10.6. Sastamala Rompetori Vatajalla 26.–27.5. Hämeenlinna Hälläpyörämarkkinat, Ahveniston moottorirata 4.7-7.7. XVII MASIINA MEETING ROMPETORI & MUSEOAJONEUVONÄYTTELY Sunnuntaina 3.6.2018 klo 9-16 Nurmijärven Rajamäellä Työtehoseuran aikuiskoulutuskeskuksen piha-alueella. Koskenkorva Rompetori, Jari Mäki Oy:n piha-alue 5.5. Kajaani Kainuun Mobilistien peräkonttikirpputori, A-Katsastuksen piha-alue 19.5. Vaasa Autoja moottorimuseon kauden avajaiset ja vappuajot 5.5. Loppi Traktoritapahtuma 30.6.–1.7. Kitee Puhoksen perinnepäivät 8.7. Jokioinen Minkiön höyryfestivaali, Jokioinen VIII MASIINA MEETING ROMPETORI Syötävää ja juotavaa tarjolla koko päivän. Seinäjoki Joupiska retro ja rompe, laskettelukeskus 29.6.–1.7. Wanhat Masiinat Ry Osoite: Kiljavantie 6, 05200 Rajamäki Nurmijärven Rajamäellä Työtehoseuran piha-alueella 31.5.2009 klo 9–16. Iisalmi Sawolaeset perinnekonepäewät 27.5. Pori Helamarkkinat, rompetori ja raskaan kaluston Helamiittinki raviradalla 12.5. Isokyrö Sirpistä puimuriin 28.–29.7. Loimaa Rompetori Leppihallilla, Orisuo TOUKOKUU 1.5. Oripää Okra 6.-7.7
| www.moottorihiomo.. 03 225 1948, ma-pe 8.30–16.00 tilaajapalvelu@vanhatkoneet.fi Kun muutat, kerro myös meille. Wanhat Masiinat Ry Osoite: Kiljavantie 6, 05200 Rajamäki Nurmijärven Rajamäellä Työtehoseuran piha-alueella 31.5.2009 klo 9–16. Deeren Deeren Vanhat Koneet tilaajapalvelu: p. 06-4149 511, 040-596 1409 info@moottorihiomo.. XVII MASIINA MEETING ROMPETORI & MUSEOAJONEUVONÄYTTELY Sunnuntaina 3.6.2018 klo 9-16 Nurmijärven Rajamäellä Työtehoseuran aikuiskoulutuskeskuksen piha-alueella. Järj. 14 90 Legendaarinen Vanhat Koneet -lippalakki. Parkkimaksu 2 E . www.vanhatkoneet.fi Supermarket.. MOOTTORIKONEISTUKSET MYÖS VANHOIHIN KONEISIIN VALMET, NEW HOLLAND JA DEUTZ TRAKTORIEN, JA TYÖKONEIDEN EGR-NOKKIEN POISTOHIONNAT. VIII MASIINA MEETING ROMPETORI Syötävää ja juotavaa tarjolla koko päivän. Näyttelyajoneuvoparkki Parkkimaksu 5€ Menossa mukana: MOOTTOREIDEN ERIKOISLIIKE PALVELUKSESSANNE MOOTTORIHIOMO HUOLTAA JA KORJAA MOOTTORIT Moottoriexpertti Seinäjoen Moottorihiomo on jo vuodesta -66 asti palvellut asiakkaitaan mitä erilaisimmissa moottorialan huolloissa. Vuosien saatossa ovat tutuksi tulleet myös vanhojen koneiden moottorit . Opastus perille. Osoite: Kiljavantie 6, 05200 Rajamäki | Tiedustelut: Mika Lönnrot 050 517 2026 Järj. Wanhat Masiinat ry www.wanhatmasiinat.. MERKKIEDUSTUKSET: SEINÄJOEN MOOTTORIHIOMO Rajatie 48, 60120 Seinäjoki | Puh
Kallistamalla ohjaamoa eteenpäin vinoon tuulilasi pysyy aina puhtaana esimerkiksi törmättäessä lumiseen kuuseen. Pony oli käytössä 90-luvun puoleenväliin asti, ja se taisi jäädä seisoman starttivian takia. Kirjaa voi tilata kustantamo Old Pondin verkkosivun oldpond.com kautta. Irlannissa asuva traktoritoimittaja ja -valokuvaaja Justin Roberts on tehnyt kirjan täkäläisten voimien avittamana. TEKIJÄN SUUSTA Suunnittelin sinne metsätraktorin, joka edusti uutta muotoilua sikäli, että siinä oli eteenpäin kallistettu ohjaamo. Toivotamme Rantasalmelle onnea vanhan perheenjäsenen parantamiseen. Roberts, Justin 2017: The Nordic Tractor. Hyvin huolellisesti kirjoitettua teosta voikin mainiosti suositella niille ulkomaisille ystäville, joita kiinnostaa täkäläisten traktoreiden ohella myös Pohjolan menneisyys. TEOLLINEN MUOTOILIJA EERO RISLAKKI TYÖSTÄÄN VALMETIN LENTOKONETEHTAALLE Suvun Pony piristyy pikku hiljaa Lukijamme Timo Paunonen lähetti toimitukseen kuvaterveisiä mökiltään Rantasalmelta, jossa uutta tulemistaan odottaa pitkään töissä ollut perhekalleus. Sheffield. Osiltaan traktori on muuten melko täydellinen, hyvä aihio siis.” Kiitos Timolle kirjeestä. Sain metsätraktoriin myös liukuovet saranoitujen sijaan, jotka aina tarttuivat kiinni johonkin. Vuonna 2011 ehdin sen verran Ponyn kimppuun, että sain hankittua siihen varaosamoottorin ja vaihdettua ehjän takarenkaan vanteelle. – Oikeastaan se vaati johdon vaihtumista siellä. Pony on taas muutaman vuoden odottanut huomiota – toivottavasti tänä vuonna projekti jatkuu. Seisonnan aikana moottori oli mennyt jumiin, ja toinen takarengas näytti vaihtokuntoiselta. Teoksen sisältö on pääosin tuttua suomen kielellä julkaistuista vastaavista kotimaisen traktorin historiikeistä. Moottori siis pitäisi kunnostaa ja eturenkaat uusia. 10 Rekkaparkki uutisia, erikoisuuksia ja tapahtumia. Sitten se seisoi katon alla kylmässä tallissa vuoteen 2004 asti, jolloin se siirrettiin nykyisen mökin liiteriin. Timo kirjoittaa: ”Meillä on mökillä ukkini uutena ostama vuosimallin 1951 MasseyHarris Pony.Se on ranskalainen ja varustettu Simcan bensiinimoottorilla. Pohjolan traktori historia kirjoitettiin englanniksi Viime vuoden lopulla ilmestyi tiettävästi ensimmäinen pohjoismaiden ulkopuolella laadittu historiikki nykyisen Valtran taustalle kätkeytyvistä traktorivalmistajista eli Valmetista ja Volvosta. The history and heritage of Volvo, Valmet & Valtra. 192 sivua. Kun entisen tilalle tuli uusi tehtaan johtaja, tekniikan tohtori, idea hyväksyttiin. Ymmärrettävästi Roberts käsittelee Ruotsin ja Suomen yleistä yhteiskuntahistoriaa suomalaisia kirjoja syvemmin. Old Pond Publishing. Maaliakin se kaipaisi
Lisäksi näyttelyssä pääsee tutustumaan linja-autoihin liittyviin pienesineisiin kuten pienoismalleihin ja rahastuslaitteisiin. SLHS:n autoista näyttelyssä on nähtävillä Pohjolan Liikenteen Volvo vuodelta 1960 ja Väinö Paunu Oy:n käytössä ollut Volvo vuosimallia 1988. Linja-automatkustamiseen liittyviä muistoja on myös kerätty näyttelyä varten, ja niistä heijastetaan välähdyksiä seinälle. Linja-auto kuitenkin mahdollisti liikkumisen paikkakunnalta toiselle, ja sen merkitys oli erityisen suuri aina 60-luvulle asti ennen kuin henkilöautot yleistyivät. Mobilia sijaitsee osoitteessa Kustaa Kolmannen tie 75, 36270 Kangasala. Myös Postin linja-autoja on edustettuna. Näyttelyssä olevassa Kino Linjakkaassa pyörii vuonna 1998 valmistunut Linja-autolla mentiin -filmi, joka kertoo bussialan yrittäjyyden historiasta. Linjakasta menoa -näyttely on avoinna tieliikenteen valtakunnallisessa erikoismuseossa Mobiliassa 21.12.2018 asti. Matka katkesi silloin ennen Liikennemuseo Mobiliassa on vuoden loppuun asti erikoisnäyttely linja-autoliikenteestä Suomessa. Näyttelyssä on esillä 14 linja-autoa, joista vanhin on kuorma-auton alustalle rakennettu Ford 20-luvulta ja uusin vuosimallin 1991 Scania. Linja-autoliikennettä tarkastellaan niin yrittäjän, kuljettajan kuin matkustajan näkökulmasta. Suomen linja-autohistorian tallennuksesta on huolehtinut jo 40 vuoden ajan Suomen Linja-autohistoriallinen Seura. Linja-autoliitto juhlii kuluvana vuonna 90-vuotista taivaltaan. Vanhimmissa linja-autoissa ei ollut edes seiniä, lämmityslaitteista puhumattakaan. Mobilian uudessa Linjakasta menoa -näyttelyssä käydään läpi linja-autoliikenteen haasteita eri vuosikymmeninä ja kurkataan tulevaisuuden näkymiin. 3/2018 11. Matkustusmukavuuden kehittymistä näyttelyssä pääsee testaamaan koeistumalla eri vuosikymmenien bussinpenkkejä. Näyttelyssä selviää myös, mihin kaikkeen linja-autoja on käytetty sen jälkeen, kun liikennöitsijät eivät ole enää niitä tarvinneet. L inja-automatkustaminen oli menneinä vuosikymmeninä hyvin erilainen kokemus kuin tänä päivänä. Museo on auki joka päivä, kevätja syyskaudella 10–16 ja kesäkaudella 10–18. Linja-autoliiton lisäksi näyttelyn yhteistyökumppanina on niin ikään tänä vuonna 85-vuotisjuhlavuottaan viettävä Oy Matkahuolto Ab. Myöhemmin pakokaasujen tunkeutuminen matkustamoon, kesähelteiden painostava kuumuus ja mutkaiset ja monttuiset tiet saivat useamman matkustajan tarttumaan linja-autossa vakiovarusteena olleeseen oksennuspussiin
Siksi kirja kurottaa luontevasti 1700-luvulle asti ensimmäisiin alueen laivanveistämöihin, ja telakat kulkevat tarinassa mukana nykypäivään asti. 12 Rekkaparkki uutisia, erikoisuuksia ja tapahtumia. 500-sivuisen järkäleen kirjoitukset ovat pääosin alan ammattilaisten käsialaa. Talkoovoimin urakoitu kirja Aurajoen rantojen moottoritehtailusta ja konepajoista on kattava tietopaketti. Vulcanin Pietarin-konttorin kautta hitsaustekniikka levisi Suomeen, ja dieselmoottoria suunniteltiin Vulcanilla jo 1914. Sodat ovat tuoViilari asentamassa höyrykonetta. Jälkimmäisiä löytyi erityisesti Wärtsilän Turun tehtaan entisten työntekijöiden W46 -kerhosta, joka oli jo 2008 aloittanut teemaan liittyvän perinneprojektin haastattelemalla vanhoja moottorinrakentajia. JÄTTITEOS TURUN VOIMAKONEVALMISTUKSESTA Turun Rautateollisuus -yhtiön konepajahalli. Varhainen voimakonevalmistus käsitellään yhtiö kerrallaan 1900-luvun alkuun saakka. Sen alaotsikko on Kaksi vuosisataa voimakonevalmistusta Auran rannoilla, ja tämän aiheen se käsitteleekin kattavasti. Energiaa-niminen tiiliskivi ilmestyi viime vuonna. Tekijöiksi saatiin sekä tutkijoita että useampi kymmenen moottorialan ammattilaista. Kirja todistaa jälleen kerran sen, että sota kannattaa. Hieno kuvitus kruunaa kokonaisuuden. Turun höyrykoneja moottorivalmistus etunenässä on perinteisesti ollut kiinteässä yhteydessä laivanrakentamiseen. M uutaman vanhan wärtsiläläisen huoli Turun moottorivalmistuksen historiatietojen katoamisesta johti siihen, että nämä tiedot päätettiin kasata yksiin kansiin. Näistä mieliinpainuvin lienee konepajayhtiö Vulcan, joka aloitti polttomoottorien valmistuksen Turussa ilmeisesti vuonna 1899
Sotien jälkeisen ajan osalta käsittely painottuu luonnollisesti Wärtsilän moottorivalmistukseen. Turun rautateollisuuden kohdalla maakoneihmisiä kiinnostaa tietysti Kullervo-traktori, ja sille onkin uhrattu useampi sivu. 504 sivua. Mukana on myös tapahtumia tehtaan varjossa eli muutoksia työväen arjessa ja oloissa Energiaa on hieno teos mutta ei ongelmaton. Erityisasemassa on tietysti Wärtsilän vanhan moottoritehtaan tiloissa nykyään toimiva Häkkisen konepaja. Loppu on historiaa. Kiitettävää on, että kirja ei unohda nykypäivänkään konepajoja. Eri lisenssimoottoriosastot tarkoittivat myös kilpailua Wärtsilän sisällä. Mainitut ongelmat eivät kuitenkaan estä ymmärtämästä tekstin pääasiallista sisältöä. 3/2018 13 Tehdasalue vuonna 1988. neet paljon tilauksia Turun konepajoille. 50-luvulla Wärtsilässä vauhtiin päässyt isojen dieselmoottoreiden lisenssivalmistus kertoo yhtäältä kansainvälisyydestä ja kyvystä toimia aktiivisesti ulospäin. Tämä muuttui, kun osastoja yhdistettiin yhdeksi dieselosastoksi 70-luvulta lähtien. Toisinaan aivan keskeisetkin käsitteet jäävät maallikolle hämäriksi. Lisenssivalmistus oli ennen aikaan myös kehitystyötä, mistä pyörivämäntäinen Z-moottori on napakka esimerkki. 2017. Ensimmäinen Wärtsilän itse suunnittelema Turussa valmistettu W46-moottori on selvästi kirjoittajien sydäntä lähellä. Energiaa. Hienoja ja havainnollisia kuvia on liki joka aukemalla. Jos tekniset detaljit alkavat uuvuttaa, lukija voi aina palata siihen, kuinka Turussa tehtyjen öljynkuljetusalusten toimittaminen Kaspianmerelle kesti 1880-luvulla kaksi vuotta tai kuinka konepaja poltti rottia kaupungin painiessa rottaongelman kanssa 1900-luvun alussa. Tämän Sulzermoottorin myötä konepajalla oli tehty 2 000 000 hevosvoimaa vuonna 1976.. Tarkat selostukset vaikkapa teollisuussuunnittelun kehityksestä lomittuvat suoriin näkymiin pajavasaroiden, nostureiden ja koeajojen ääreen. Siitä alkoi kehitys kohti itsenäistä, telakasta riippumatonta dieselmoottoritehdasta. Alueellisena konepajahistoriikkina se on kenties kattavin, mitä Suomessa on tehty. Välillä tekniset termit avataan hyvin. Samalla olisi vielä voitu puuttua vaikeiden termien selityksiinkin. Tekstiin on jäänyt runsaasti kirjoitusvirheitä. Oletus perustellaan muuten hyvin, mutta Kullervon aikalaisnimitys ’moottorivetäjä’ ei suoraan viittaa sotakäyttöön vaan vain siihen, ettei sana ’traktori’ ollut vielä kotoutunut suomen kieleen. Erityisesti kirjan jälkipuoliskolla aiheet pursuilevat asennustekniikan kehityksestä niin ympäristönsuojeluun, työterveyshuoltoon kuin markkinointiin. Vanhojen paikalliskoneiden harrastajia ilahduttaa erityisesti turkulaisille pienmoottorivalmistajille omistettu luku, josta löytyy tietysti Andros, Pyrkijä ja moni muu vanha tuttu. Kirjassa on jokaiselle jotakin. Kirja on verrattoman laaja esitys laivaja moottorivalmistuksen kehityksestä Turussa, Suomessa ja paljon laajemminkin. Muilta osin Kullervon historia maanmuokkauskilpailuineen on mainio esitys aiheesta. Hyvä teksti kertoo, kuinka pieni Wärtsiläyhtiö hankki 30-luvulla nopeiden kauppojen ansiosta haltuunsa paljon itseään suuremman konsernin, johon suuri turkulainen telakkayhtiö Crichton-Vulcan kuului. Toimittaneet Eronen, Risto & Hakala, Jorma et al. Ne olisi saanut tasoitettua pois yhdellä tarkistuskierroksella. Kirja on julkaistu suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Se lienee niin kattava käsittely aihepiiristä kuin mahdollista, sillä jälkipolville säilyneet tiedot ovat kovin vajavaisia. Suurin osa kirjan jälkipuoliskosta käsittelee dieselmoottoreiden rakentamista 60–90-luvuilla – aihe, jonka kirjoittajat tuntevat omakohtaisesti. Kaksi vuosisataa voimakonevalmistusta Auran rannoilla. On sääli, että suuren rakennelman viimeinen käsittely on jätetty tekemättä. Forum Marinum, Turun kaupunki, Turun museokeskus, Turun seudun mobilistit ry, W 46 -kerho ry. Yllättävä tieto on se, että Suomen itsenäistyminen oli monille konepajoille taloudellinen katastrofi, vaikka asiaan tietysti vaikutti myös Venäjän vallankumous. Lukijalle selviää kyllä, että suuret hidaskäyntiset laivamoottorit ovat ’ristikappalemoottoreita’, mutta tätä termiä ei missään vaiheessa selitetä. Tekstissä oletetaan, että Kullervoa oli tarkoitus myydä myös Venäjän armeijalle tykinvetäjäksi
Optimistisimmat lähteet puhuvat kahdenkymmenen litran kulutuksesta sadalla, mutta 25–28 litraa lienee lähempänä totuutta. Arvin GAZ Vanhojen Koneiden numerossa 3/14 esiteltiin lyhyesti Arvi Löppen entisöimä GAZ-51. Siihen puukko pysähtyi. Arvi Löppe oli henkeen ja vereen automies. GAZ-51:stä tuotettiin jopa rekkamallia GAZ-51P vuodesta 1956 alkaen. Suomessa kärsittiin 1950-luvulla sodan jälkeisessä tilanteessa ankarasta valuuttapulasta, ja niinpä GAZ-51 oli yleinen kuorma-auto meilläkin tuolloin. GAZ51:n entisöintityön olisi suonut valmistuvan, mutta suuremmat voimat päättivät toisin. Arvi Löppen GAZit. Sodanjälkeisessä materiaalipulassa hytin valmistuksessa käytettiin paljon puuta, joka myöhemmissä malleissa korvautui metallilla. K un Arvi Löppen GAZ-AA oli jutuntekopäivänä ajettu ulos tallistaan ja mielenkiinnolla tutkittu, mies halusi esitellä seuraavan projektinsa. Autossa oli kahden ja puolin tonnin kantavuus, joten nykypäivän vinkkelistä se näyttää kovin heiveröiseltä. Sittemmin Arvi ajoi vuosikymmenet bussia Tallinnassa, josta palasi vuonna 1980 Hiidenmaalle ajamaan kolhoosin bussia. Kyllä siinä kuljettajan reisilihas on pullistunut pussihousun täydeksi, kun autoa on tehostamattomin jarruin poljettu pysähdyksiin. Neuvostoliitossa ei ollut tarvetta kaupallisesti vanhentaa automalleja enenaikaisesti, joten toimivaa tuotetta valmistettiin aina vuoteen 1975 saakka. Perävaunun kuuden tonnin paino painatti raskaasti kaasupoljinta, bensaa paloi, ja vastaavasti huippunopeus laski. Kolmen ja puolen litran 6-sylinterinen bensiinimoottori antoi tehoa 70 hevosvoimaa, joka puolestaan kiidätti kevytta kuorma-autoa 70 kilometrin tuntinopeudella kuskin oikean jalan ollessa lattiassa kiinni ja vaihdekepin osoittaessa suurinta eli nelospykälää. Tuo lukema ylitettiin roimasti, jopa moninkertaisesti soran ja puutavaran ajossa. 14 Rekkaparkki uutisia, erikoisuuksia ja tapahtumia. Hän avasi toisen tallin ovet, kapusi GAZ-51:n hyttiin ja käänsi virta-avaimesta. Huikeilla ylikuormila sekään ei riittänyt. Monen sovelluksen GAZ Neuvostoliitossa suunnitellun kuormaauton GAZ-51:n valmistus alkoi vuonna 1946. Autonkuljettajan oli tätä pakko puolustaa, ja siitä muistona Löppe näytti oikean käden pitkää arpiviivaa etusormen ja peukalon välissä. Ura oli alkanut jo pakko-otettuna puna-armeijassa. Pärnulainen Ants Peterson pääsi ratin taakse tunnelmoimaan neljänkymmenen vuoden takaisia muistojaan Teknikumista, jossa ajokkina oli juuri tällainen GAZ. Siitä muistona oli Unkarissa kansannousun aikaan vuonna 1956 sattunut tapaus. Ymmärrettävästi tuliset unkarilaisetkaan eivät pitäneet puna-armeijan miehittäjistä, ja niinpä eräs heistä yritti puukolla tappaa everstin. Etualalla GAZ51 vuosimallia 1954. Löppen elinpäivät tulivat kuitenkin täyteen ennen tuota hetkeä. Auto käynnistyi nöyrästi ensi startista ja tuli takaperin ulos. Löppe oli tuolloin erään everstin autonkuljettajana, ja tämä tahtoi illalla ravintolaan syömään. Tuolloin miehellä oli työn alla toinen GAZ-projekti, jonka tiimoilta sovimme jutunteosta, jahka auto valmistuisi. Takana AA, jonka ensirekisteröinti on tapahtunut vuonna 1938
Renkaat 7.50–20". Molemmat menivät berliiniläisen Ullstein-lehtikustantamon käyttöön. Kuvassa näkyvässä autossa on kuusisylinterinen Maybach-moottori, jonka tehoksi on ilmoitettu 100 hevosvoimaa. Kojelauta on karu mutta hyvin sillä pärjäsi. Välttämättömimmät työkalut ovat käden ulottuvilla. Aerodynaaminen lehtiauto Automies varautuu kaikkeen. Ehkäpä joku vanhemman polven edustaja on Tallinnassa istunut hänen kyydissään. Maavara 245 mm. Runkoja myös jatkettiin. • Pituus 5?715 mm. Näitä autoja tehtiin nimittäin vain kaksi kappaletta. Korin linjakkaan muotoilun lisäksi Rumplerissa on merkillepantavaa etuveto ja takateliakseli. 3/2018 15. Arvilla on päässään aito kolhoosin autonkuljettajan virkalakki. • Neljä vaihdetta eteen. GAZ-51 4X2 • Valmistettiin vuodesta 1946 vuoteen 1975. Autoilla toimitettiin lehtiä Berliinistä Saksan rannikolle. Itävaltalaisen Edmund Rumplerin suunnittelema Rumpler-kuorma-auto oli 30-luvulla erikoinen ilmestys. Toinen Rumpler olikin paljon rajumpi auto, sillä siinä oli tiettävästi V12-moottori ja hevosia tuplasti pikkuveljeen verrattuna. Arvi Löppe GAZ-AA:n vierellä. • Omapaino 2?710 kiloa, kantavuus 2?500 kg. Sitä se olisi edelleen, elleivät molemmat Rumplerit olisi tuhoutuneet Berliinin pommituksissa. • Nelitahtinen kuusisylinterinen bensiinimoottori, teho 70 hv /2?800 rpm
Käydäänpä keräilijän juttusilla ja konetta ihailemassa. 16. JOKA NURKAN NUFFIELD BRAY FOUR 4/65 1969 Kuormaajavalmistaja Brayn tekemiä Nuffieldin nelivetoversioita ei ole Suomessa edes kourallista. Hans Haapakosken Nuffi-katraasta löytyy vähän ajettu ja ylellisesti varusteltu 4/65-Bray
Leppävirta 17
Leppävirtalainen Nuffieldja Leyland-harrastaja Hans Haapakoski saisi ehkä vaivoin kasaan neljä konetta – ja kaksi niistä omasta tallistaan. ”Oulaisissa näin kerran vanhemman 10/60-Brayn ja viime syksynä sellaisen kaupoista puhuttiin netissä. Järeä ja omaperäinen Englantilainen maansiirtokonerakentaja Bray otti vuonna 1966 Nuffieldin nelisylinterisen 10/60-mallin käsittelyyn ja teki sille niin sanotusti countyt. Tätä 4/65-mallia en ole muualla Suomessa nähnyt”, Hans kertoo. Siinä oli vaihdelaatikko rikki, ja jouduin sen purkamaan. ”Tätä en ole joutunut purkamaan. Se on tehty levyistä hitsaamalla, se ei ole valettu. Manuelin ja Cantatoren tyylisiä kuulia sieltä ei löydy.” Hans on joutunut asiaa tutkimaan läheisesti, joskaan ei juuri tästä koneesta. ”Siinä välitys otetaan kakkosen rattaalta eli vaihdelaatikon sivulta.” Vetävässä etuakselissakin on eroja muihin ratkaisuihin verrattuna. Siksi nelonen on siirretty ala-akselille.” Monelle lienee tutumpi Nuffieldin perinteisemmän näköinen ja Braytä vanhempi nelivetoversio Cantatore. Myös pyörien navat ovat suuret. Mutta minulla on toinenkin 4/65-Bray. Kaikki etuvetoon liittyvä on Brayn valmistamaa jakolaatikkoa myöten. Italialaisen maahantuojan luomusta koottiin Keskollakin toistasataa kappaletta 50–60-lukujen taitteessa. Tälle ei ole tarvinnut tehdä mitään, se on pelannut kuin ajatus. Se on vahvassa maineessa. ”Etumurikka on aika iso. Lisäksi Bray on tehnyt muutoksia vaihdelaatikkoon. Bray-Nuffin etuakseli perustuukin pyöräkuormaajan akseliin. Samaa sapluunaa käytettiin 4/65:een. Kun ostin sen, siinä oli vain 1400 tuntia mittarissa, eikä tunteja edelleenkään ole kuin noin 1700. 4/65:ssä on yläakselilla kaikki vaihteet, ja nyt välitys jakolaatikkoon on otettu rattaan kautta nelosvaihteen paikalta. ”Sen takia se on niin järeä. Perinteisiä ristikoita ei ole, vaan nivelien paikalla on hahlot. Silloin huomasin, että laatikko on semmoinen.” Teksti: Mika Rassi • Kuvat: Jan-Erik Laine 18 BRAY FOUR 4/65. N uffield Bray -traktoreiden kokoontumisajoille ei Suomessa liene liiemmin tilausta. ”Cantatore on toteutettu vähän eri tavoin”, Hans kertoo
”Se on todella hyvä ajaa maantiellä, parempi kuin takaveto-Nuhvetti. Edellinen omistaja on sen sieltä ostanut Helsingin eteläpuolelle saareen. Täysillä keulaja pyöräpainoilla se 3/2018 19. ”Kesko ilmoitti 4/65-Brayn painoksi 3790 kiloa. ”Kyllä se kääntymisen sijaan enemmänkin kaartaa. ”Siinä on tietysti pikkuisen vähemmän maavaraa kuin takavetoisessa, koska kardaania suojeleva panssarikaukalo kulkee etuakselilta jakolaatikkoon asti. Itsestään suoraan Nuffieldin tunnetusti hyvä maavara näyttää kärsivän yllättävän vähän etuvedon lisäpalasista. Pitäisi olla etuakselissakin jarru.” Meren rannalla säilynyt Hansin Brayn tarina taitaa olla mallitovereihin verrattuna leppoisimmasta päästä. Ajettavuudeltaan se on tietysti vielä perus-Braytäkin kömpelömpi.” Jäykkyyden lisäksi Bray voi uupua rajummissa hommissa. Ero ei kumminkaan ole merkittävä, ei ainakaan tässä versiossa, johon on tilattu lisävarusteena 38 tuuman pyörät. ”Siinä on ruotsinkieliset kyltit. ”Tämä on mennyt uutena Ahvenanmaalle. Isojen renkaiden lisäksi tästä löytyy muitakin lisävarusteita: tasauspyörästön lukko edessä, normaalia hitaampi pakki ja kaksoiskytkin. Minä olen sitten kolmas omistaja.” Haapakoski uskoo vahvasti, että traktori on peräisin Ruotsista. Orbitrolohjaus on kuitenkin herkkä, ja isot renkaat tekevät siitä tosi vakaan.” Mutta isot eturenkaat tekevät traktorista luonnollisesti myös kankean. Moni seikka tosiaan viittaa siihen. Hansin toinen, miehen itsensä Ruotsista tuoma Bray-kappale onkin selvästi urakointikone. Vakionahan siinä on 36-tuumainen rengas, ja lisävarusteena on voinut ottaa 16,9–30-renkaat tai sitten tämän 38:n.” Ajettavuudesta Haapakoski antaa Braylle täydet pisteet. Siinä on edessä ja takana paripyörät. Akseliväli on lisäksi pidempi kuin normaalissa Nuffissa, joten aika kömpelö se on. Suomeen ostettiin yleensä karvalakkimalleja.” Hans teki kaupat talvella, ja kevään tullen Bray pääsi avoimia vesireittejä pitkin mantereelle. Mojova hinnanlisäys on varmasti rajannut tavalliset maanviljelijät pois ostajien joukosta niin meilä kuin muualla. ”Siihen on tehty Hymaksen kaivuri–etukuormaaja-yhdistelmä. Eturenkaat ottavat herkästi runkopalkkiin kiinni. Edellinen omistaja oli merenrantakaisloja polkenut sillä.” Ei jokamiehen kone Vuonna 1968 Nuffield 4/65:n hinta oli Suomessa 16 000 ja kaksoiskytkimellä varustetun Bray-version 36 850 markkaa. Kääntöjarrut eivät auta, kun etupäää on niin raskas, ettei se lähde luistamaan. Etukuormaaja on yhtä järeä kuin pyöräkuormaajassa. ”Edellinen omistaja oli polkenut Brayllä merenrantakaisloja.” Hallintalaitteisto on silkkaa Nuffieldia lukuun ottamatta ylhäällä oikealla näkyvää nelivedon kytkentävipua. Ostettaessa päällä oli Klippanin hytti – sen sain onneksi heitettyä kankaalle, kun traktori oli alkuvuodesta 1969 rekisteröity. Se menee ihan kuin henkilöauto itsestään suoraan, sitä ei tarvitse koko ajan ohjata. ”Se tuli minulle jäiden sulettua 2006
”Bray on todella hyvä ajaa maantiellä. Samaan aikaan kun Bray-versiot katosivat, syntyi kaksi uutta samannäköistä Leyland-mallia. 485 ja 4100 olivat neljän yhtä suuren pyörän nelivetoversioita uusista kuusisylinterisistä malleista 285 ja 2100. HANS HAAPAKOSKI • siviiliammatiltaan metallimies • Nuffieldja Leyland-harrastaja • kokoelmassa parikymmentä traktoria, runsaasti kirjallisuutta ja muuta tarpeistoa ”Serkun maatilalla tuli aikoinaan tehtyä maataloushommia varmaan kymmenenä kesänä ja joskus ympäri vuodenkin. Bray-versioita jatkettiin Leyland-kauteen saakka. 50–60-luvun taitteessa Bray kokeili omankin järeän nelivetotraktorin rakentamista – Bray Centaureja tehtiin tiettävästi vain yksi kappale. Bray-mallit vaihtuivat Nuffieldin mallimuutosten myötä. Sitten kun yhden ostaa, rupeaa joskus tuo mopo karkaamaan käsistä ja kohta huomaakin, että niitä on pihassa useampia. 270-pohjaista neliveto-Leylandia tehtiin enää vain kourallinen. Sen mallinimi oli edellisistä poiketen Bray Four 70. 485:n ja 4100:n valmistus päättyi synkromallien esittelyn yhteydessä 70-luvun lopussa. Siellä oli Nuhvia ja Leylanttia, ja siitä sain harrastuskipinän. Voima oli otettu taka-akselin voimansiirrolta kahdella nivelakselilla, jotka kulkivat traktorin sivuilla. Isot renkaat tekevät siitä tosi vakaan.” Moottorina on 4/65-Nuffieldin nelisylinterinen kone. Tämä Bray oli ensimmäinen Nuffi, jonka hommasin. Sitä ennen ei ole ollut kuin 65-Fergu, jolla tein lumihommia.” 20 BRAY FOUR 4/65. Samalla loppui Nuffieldin aikana alkanut neljän yhtä suuren vetävän pyörän tarina. Muutoinkin Brayn muutokset rajoittuvat vain etuakseliin ja voimansiirtoon. Bray-Nuffien valmistusmäärät liikkuivat sadan kieppeillä. 60-luvun puolivälissä Bray alkoi valmistaa County-tyyppisiä neljän yhtä suuren pyörän versioita Nuffieldin isoimmasta mallista 10/60. Tällä kertaa etuvetototeutuksen teki County mutta vain osatoimittajan ominaisuudessa – 485 ja 4100 koottiin Leylandin tehtaalla. 4/65-Nuffin suora seuraaja Leyland 384 oli Bray Fourin alustana vuodesta 1970 eteenpäin. Niinpä nivelakselit olivat alttiimpia vaurioille kuin Brayn panssaroitu keskiakseli. Vuonna 1972 esitelty Leyland 270 oli Brayn viimeinen Leyland-neliveto. Kaikki yhtä suuria B rittiläinen maansiirtokonevalmistaja Bray teki 30-luvulta asti tuttavuutta traktoreiden kanssa, sillä sen kuormaajien ja puskulevyjen pohjakoneina toimivat tietysti aikansa perusvetäjät. Bray-malleihin verrattuna etuakseli oli lähempänä taka-akselia. Se sai nimekseen Bray Four 10/60. Bray teki kaikki etuvetoon tarvittavat muunnososat, ja ne ovatkin kuormaajakoneiden järeysluokkaa. 1967 malliksi tuli Bray Four 4/65
Etulukon vuoksi se oli hyvä lumikone, vaan nykyään sitä on tullut niin kylmänaraksi, että pitää hyttikoneella tehdä”, Hans hekottaa. menee reippaasti yli neljäntonnin. Kylmäkoskenkertojiakin on hyllyssä useampi. Sen jälkeen pihalle on pölähtänyt tutumpien Nuffieldja Leyland-mallien lisäksi BMC Mini, bensa-petroli-Nuffi ja Leukkuja niin kuutoskoneella, tehdasturbolla kuin synkrolaatikolla. Bray-Nuffin prototyypissä olikin BMC:n kuutoskone, mutta tuotantoversioihin tuli tämä vakionelonen.” Voimansiirto-ongelmista Bray ei Haapakosken käsityksen mukaan kärsi rasituksessakaan. Vähennyspyörästöinä ovat planeettavaihteet. ”No, Perkins-Nuffihan minulta puuttuu, kun ei ole tullut sopivaa vastaan...” Etuvedon nivelakseli on suojattu koko matkalta. BRAY FOUR 4/65 MOOTTORI BMC:n nelisylinterinen diesel. ”Toinen suosikki on kuutosLeylandi, kun siinä on niin hauska saundi.” Hans on pyrkinyt ostamaan rivistöön alkuperäiskuntoisia mutta sen verran hyviä koneita, ettei tarvitse juuri muuta kuin välyksiä kunnostella ja tehdä perushuoltoja. Traktori on kuitenkin mukava ajettava erityisesti maantiellä. Teho 65 hevsvoimaa, 2?200 kierrosta minuutissa VAIHTEISTO 10+2, synkronoimaton JARRUT kuivat levyjarrut RENKAAT 13,6-36, vaihtoehtoina 13,6-38 tai 16,9-30 OHJAUS hydrostaattinen LISÄVARUSTEITA etuja pyöräpainot, kaksoiskytkin, 13" kytkin, apusylinterit nostolaitteeseen, hitaampi peruutusvaihde, tasauspyörästön lukko (myös edessä) 3/2018 21. Tuo moottori alkaa silloin jo työkäytössä olla alitehoinen. Silti esikoinen on yhä harrastajan lempikone. Sylinterin halkaisija 100 mm, iskun pituus 120 mm. ”En usko, että vaihteisto on kauhean kovilla. ”Kyllä Bray on näistä kaikkein tutuin ja turvallisin. Kääntösäde ei Brayssä ole hurjanlainen. Lokasuojissa näkyy Klippanin hytin jälkiä. Etuveto otetaan kuitenkin yläakselilta suoraan, joten kyllä sen pitäisi kestää.” Oma suosikki Bray oli Haapakosken ensimmäinen Nuffield-hankinta. Ohjaus on hydrostaattinen. Vieläkö kokoelma kasvaa
22
Siksi onkin hauskaa tavata uutena Suomeen myyty Super 35 liki alkuperäiskunnossa. TEITÄ ON VAROITETTU! ZETOR SUPER 35 1957 Zetorin 25-mallien uudempi isoveli jäi meillä kauas taa Aja K-Zetorin suosiosta. Kuopio 23. Lähestymme asiaa Zetorien ja savolaisten traktoriharrastajien käsittelyn vaatimalla maltilla
Kyseessä tuskin on ollut vaijerikone, sillä traktorissa on normaalia suurempi hydrauliikan ulosoton venttiili. Siinä oli traktorin ostaessani edelleen pulttikiinnittimet johonkin välineeseen, joka kiinnitetään traktorin runkoon kiinteästi. Paikansimme hienossa alkuperäiskunnossa olevan 50-luvun Superin Itä-Suomesta. Superinsakin Heikki on hankkinut jo vuosia tai oikeastaan vuosikymmeniä sitten Pieksämäen maalaiskunnasta. Vanhemmiten olen alkanut ajatella, että myös ne ovat alkuperäisvarusteita, jotka maahantuoja on maakohtaisesti koneeseen joutunut asentamaan. Pienet takarenkaat ja matalat vakiokierrokset olivat traktorin sudenkuoppia. 24 ZETOR SUPER 35. ”Kun sain koneen, siinä oli vilkut takalokasuojissa. Siellä on tarvittu öljyä johonkin aika paljon. ”Eräs harrastajatuttava halusi 25 K:n, ja minulla sattui olemaan viimeisen päälle museorekisteröity K-malli. Maalipinta on 90-luvun tuotetta, mutta muilta osin traktori on alkuperäinen.” Hiltusen käsitys on, ettei edellinen omistaja tehnyt koneelle merkittäviä remontteja. ”Takalokasuojista on siististi leikattu noin viiden sentin siivut alahelmasta. Lisäksi takasiltaan oli kiinnitetty Zetorin oma kiinnikelevy, joka tuli peräkotelon takaseinään pystyasentoon. Olettamusta kiinteästä työkoneesta vahvistaa se, että tässä on alkuperäiset renkaat, eli maantieajossa sitä ei ole kauheasti käytetty.” Heikki ei ole tehnyt muutoksia koneen alkuperäiskuntoon. En suostunut sitä myymään, ja kaveri kertoi, ettei hän sitä suoralla kaupalla ostakaan mutta tietää erään kuolinpesän Super Zetorin. Totuus on se, että konetta ei ole koskaan entisöity. Olin 25:n armoton harrastaja ja ajattelin, että ei siihen kuulu vilkkuja. Yksi hassu poistotyö sattui, mutta se ei onneksi ole korvaamaton virhe. ”Aina joku tuntematon sanoo, että aika hyvin olet entisöinyt. Kauppa oli pakko tehdä, kun tarjolla oli alkuperäisrenkailla varustettu, vähän yli 2 000 tuntia ajettu huippukuntoinen Super.” Konenäyttelyissä kiertäessään Super on tuonut omistajalleen ansiotontakin kunniaa. Vilkut ovat onneksi vielä tallessa.” Teksti: Mika Rassi · Kuvat: Jan-Erik Laine ”Valtavia ovat ne kivet, joita olen Superilla ylös kääntänyt.” Zetor Super oli hyvin vetokykyinen kone. Toisaalta traktorin hydrauliöljyn tilavuus on viisi litraa, joten varsinaisen öljyn on täytynyt olla lisälaitteessa ja traktorin puolelta on vain annettu paineita. Sillä on tehty oikeaa työtäkin. En ymmärtänyt, että ne olivat Hankkijan asentamat. Miehen ensimmäinen 25 K -entisöinti valmistui jo yli kolmekymmentä vuotta sitten. Hän kuitenkin epäilee, että traktorissa olisi ollut maatilakaivuri. Myöhemmin sain tietää Hankkijan Zetor-asentajalta, että juuri ne Suomessa asennetut vilkut olivat Superin design-varuste. Siksi ne ovat ymmärrettävästi harrastekoneinakin melko harvinaisia. Etuakselissa oli kiinnittimet vastapainoille. Pieksämäeltä saapunut Kuopiolainen Heikki Hiltunen on pitkän linjan Zetor-harrastaja. S uper-Zetorit eivät koskaan myyneet Suomessa suuria määriä
Kun moottori alkaa käynnistyä, ei tarvitse etsiä 25:n tapaan vipua ratin alta – puolipuristus lähtee automaattisesti pois päältä, kun nostetaan jalka polkimelta. 4,16-litraisen koneen kanssa kukaan länsivalmistaja ei tyytynyt noin pieniin tehoihin.” Ystävällinen mutta raukea Zetor Superin liikehdintä on raukeaa. ”Muistaakseni valmistaja tarjoaa 1500 kp:n nostotehoa, joka on sinänsä iso sen ajan traktoreille. Ostin sen Porista ja maksoin siitä 300 markkaa. Lisäksi Superissa on automaattinen kylmäkäynnistysjärjestelmä. Se johtui ehkä sivusäiliövoitelun öljynpaineongelmista – moottorin öljynpaine on vaikea saada pysymään normaalina tyhjäkäynnillä. Kun laitetaan kylmällä ilmalla kaasu täysiasentoon, se vetää mukanaan pakkosyötön päälle. HEIKKI HILTUNEN • Zetorja Trabant-harrastaja ”Harrastus lähtee kosketusmuistista. ”Puolipuristusta hallitaan jousikuormitteisella polkimella, joka nousee itsestään ylös. ”Öljypohjahan siinä ei voi vuotaa, kun siinä ei ole sellaista. Super 50:ssä oli jälleen öljypohja. Mutta sikäli sumppuvoitelu on hauska ominaisuus, että mikään muu ei yhdistä Zetoria ja F1-kilpuria.” Suodattimia Superissa on neljä kappaletta, kaksi öljylle ja kaksi polttoaineelle. Näin saadaan pidettyä suodatinlinja koko ajan läpijuoksevana. Vuonna 1986 entisöin ensimmäisen 25 K:n. Tuntuma on erilainen kuin hammaspyöräpumpussa. Matalakierroksisuus on sen merkittävä ominaisuus. Ilmausongelmia voi ilmetä. ”Miehet, joilla oli omakohtaista kokemusta urakoinnista Superilla, ovat kertoneet, että heistä se oli hyvin nopea traktori. Zetor oli meillä kotitilan ensimmäisiä traktoreita 50-luvun alussa, ja lapsuusajan päkättävät kaksipyttyset tulivat vaikuttamaan aikuisiän harrastuksiin. No totta kai se on nopea, jos kierrosluvut säädetään aikalaisten normaalilukuun. Esittelytilanteissa olen monesti kiihdyttänyt miltei maksimikierrokset, ja monet ovat odottaneet, että miksei se väännä kunnolla kaasua. Toisaalta pitää paikkansa, että sylinteritilavuus tuplaantui. 25:n hammaspyöräpumpusta poiketen Superissa on nelimäntäinen hydrauliikkapumppu. Superin ohjaajan tila on avara, lattia jatkuu perän päälle, ja istuin on jousitettu. Jos tukkeuma tulee jollekin levylle, käännetään levyjä suhteessa toisiinsa, ja aukeaa taas kanava. Sillon tällöin pitää ilmata, jos pumppua koko ajan käytetään.” 3/2018 25. Zetor oli silloin vielä lähinnä vitsin aihe, ei keräilykohde.” • 450 vuotta vanhan kuopiolaisen sukutilan omistaja ”Ollaan kaupungin asemakaavaalueella. Toisaalta Vakola moitti testissään sitä, että ohjaamoon on hieman hankala päästä eikä kuljettaja voi seistä. Nerokas tai ainakin omintakeinen pieni yksityiskohta.” Heikki on kuullut paljon aikalaiskertomuksia Superista ja 25 kilometrin huippunopeuteen nähden kummallisiakin muistoja. Se toimii sumppuvoitelulla. ”25:ssä on kammiokone, Superissa suoraruiskutteinen, 25:ssä on yhtenäinen kansi, Superissa erilliset sylinterikannet. Se ei tarkoita kuitenkaan huonoa käytettävyyttä. Siitä on voinut syntyä tämmönen legenda, että siinä on kaksi 25:n moottoria peräkkäin.” Voitelujärjestelmä on traktoreissa poikkeuksellinen. Ei tarvitse käydä painamassa mitään erillistä nappia eikä avata sivupeltiä. Käyttäjäystävällistä suunnittelua Superista löytyy esimerkiksi kylmäkäynnistyslaitteiden hallinnassa. Siinä on Hiltusen mukaan hyvin vähän totta. ”Lisäksi ensiösuodatin moottoriöljynpuhdistimessa on itsehuoltava: aina kun kuljettaja painaa kytkintä ajaessaan, kytkimestä menevä vipuvarsilaitteisto kääntää ensiösuodattimen metallista lamelliverkkoakselia siten, että suodattimen sisässä olevat metalliverkkolevyt eivät käänny samassa suhteessa toisiinsa vaan epämääräisessä järjestyksessä. Se on linjassa traktorin koon kanssa. 25:ssä tilavuus on 2,08 litraa, Superissa 4,16. Olen syntynyt maalaisena ja kuolen maalaisena, vaikka ikkunasta näkyy nykyään Ikean torni.” • järjestää vuosittain Hiltulanlahden perinnepäivät syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna Hitaaksi säädetty Joskus kuulee sanottavan, että kun pantiin kaksi 25:n moottoria yhteen, tuli Superin moottori. Hehku, puolipuristus ja kylmäkäynnistys varmistavat häiriöttömän käynnistyksen pakkasessa”, Hiltunen kertoo. Moottorihan on törkeästi aliviritetty
”En tiedä muita 50-luvun traktoreita, jotka olisivat yhtä tukevasti etupyörät maassa.” Heikin mielestä ensimmäisenä silmiin pistävästä etupään lehtijousesta syntyy väärä vaikutelma jousituksen luonteesta. Jarrut ovat lähinnä hillitsimet. ”Jarruthan siinä ovat heikko paikka. Vaikka Super 50:n korvaajaksi kehitettiin uutta prototyyppiä jo 60-luvun puolivälissä, sen syrjäytti vasta Crystal-sarja. ”Molemmilta puolilta penkkiä mahtuu nousemaan kyytiin. Tehonlisäyksen ohella merkittävin uudistus oli 8+2-vaihteisto. ”Yhtenäisestä lehtijousipakasta huolimatta pyörien jousitusjärjestelmä on sellainen, että jos toisen puolen pyörä nousee esteen päälle, toisen pyörän pystykallistuma ei muutu. Jatkokehittelyn tuloksena syntyi Super 35, noin 40 hevosvoiman traktori, jonka sarjatuotanto alkoi vuonna 1955. Zetor 30:ssä oli tulevien Supermallien tapaan suoraruiskutteinen dieselmoottori. Moottorin kierroslukua oli nostettu 1500:sta 1650:een, ja tehoa oli näin saatu 50 hevosvoimaa. ”Ohjaus on paljon kevyempi. ”Allekirjoitan sen käytännön kokemuksen perusteella. Kun etupää on painava ja takana pienet pyörät, traktori jauhaa itsensä äkkiä peltoon. Zetorilla seuraa sama sukuvika 90-luvulle asti. Zetormieheen pätee hyvin Trabant-ohjekirjan lause: hyvä kuljettaja jarruttaa harvoin. Keveys johtuu minusta ohjausvaihteen öljyistä, sillä pakkasella ohjaus on jäykempi. 28 tuuman takavanne on liian pieni, ja levikepyörän asentaminen siihen on hankalaa. 26 ZETOR SUPER 35. Etuakselin pyöränpuoleiset osiot liikkuvat toisesta puolesta riippumatta. Super 50:tä valmistettiin vuoteen 1968 asti, ja niitä valmistettiin yli 150 000 yksilöä. Superissa on jopa tasalattiarakenne, joka yltää peräkotelon päälle saakka. Huippunopeus ei paljon noussut, mutta entistäkin hitaammin päästiin. Samaa moottoria käytettiin myös telaversiossa Super P. Zetorin Super-mallit Z etor teki 25-malleja isomman traktorin prototyypin jo vuonna 1948. Toisaalta en tiedä muita 50-luvun traktoreita – Major mukaan lukien –, jotka olisivat yhtä tukevasti etupyörät maassa.” Pysähtyminen on toinen ongelmakohta. Raskas etupää, pitkä runko ja järkyttävä massa suhteessa muihin ominaisuuksiin aiheuttavat sen, että ohjausjarrun painaminen käännöksissä on vain mielen hyvike kuljettajalle.” Etupäässä on erillisripustus ja poikittainen lehtijousi. Sittemmin UR1-sarjan traktoreissa oli etuakselisto, jossa molemmilla olka-akseleilla oli omat jouset. Enemmänkin Superin moottorista oli varaa tehoa ruuvata. Se mahdollisti Tšekkoslovakiassa tehdasasenteiset ohjaamot, joissa oli kulku takaa.” Vaikea liikkua, vaikea pysähtyä Heikin mukaan ainoa ongelma käytännön töissä on se, mistä Vakolakin huomauttaa: takarenkaat saisivat olla traktorin kokoon paremmin mitoitetut. Vuonna 1960 Super 35 korvattiin mallilla Super 50. Tämä tavallaan edelsi sitä.” Superin ajo-ominaisuudet ovat Hiltusen mukaan paremmat kuin 25:ssä. Vuoteen 1960 mennessä Super 35:ttä oli valmistettu 21 500 kappaletta. Oikeanpuoleinen ajovalo kääntyy hihnan tieltä. Tšekkoslovakian valtio tahtoi kuitenkin tehokkaamman traktorin tuotantoon. Muutoinkin Superin ajotuntuma on lähempänä nykyajan traktorin käsiteltävyyttä.” Kuljettajan tila on hyvin avoin. Se oli hyvin suosittu vientitraktori
Zetorille oli kuitenkin 25-mallien aikana luotu kestävyyteen liittyvä maine. Valtavia ovat ne kivet, joita olen sillä ylös kääntänyt. Olen vetänyt sillä 20-tuumasta sarka-auraa, ja kaikkia muitakin maatilan töitä sillä on tehty.” Heikki antaa Superinsa istuimelta kisahaasteita niin vanhoille kuin uusillekin koneille. Jos esimerkiksi niittäessä terä sotkeentuu piikkilankaan, risukkoon tai muuhun eli terä menee jumiin, ongelmatilanteessa nostolaitteen nostaminen vaatii ulosoton kytkemistä, joka taas aiheuttaa vaurioita niittokoneessa. Luotan vanhuksen alavääntöön. Ne olivat metsäajureitten koneita. Onhan niitä parisataa kappaletta tullut Suomeen, eli töihin ne on otettu, eivät ne ole jääneet jouten. Ei tuon kokoista traktoria ostettu ihan perunapellon kääntämistä varten.” Miksi äärimmäisen vetokykyiselle traktorille ei sitten löytynyt enempää ostajia. On varmaa, että jo puolessavälissä rinnettä kuljettajan arvostus loppuelämää kohtaan kasvaa ja värit kirkastuvat.” ZETOR SUPER 35 MOOTTORI nelitahtinen nelisylinterinen suoraruiskutteinen diesel, teho 39,5 hevosvoimaa, 1?500 kierrosta minuutissa, iskutilavuus 4,16 litraa, iskun pituus 120 mm, sylinterin läpimitta 105 mm. Eivät taida sille pärjätä nämä uudet voimakoneetkaan. Työkäytössä peräpumpun käytön rajoitukset ovat tulleet vastaan. ”Suomessa Superia käytettiin urakoinnissa. Zetor Super 50 on esitelty Vanhojen Koneiden numerossa 4/2014 3/2018 27. Aivan samaan lukuun ei yltänyt edes Ford 5000 vuosikymmentä myöhemmin. Näin harrastuksen ihanuutta voi kuvata vain savolainen: ”Jos Zetor Superin omistaja haluaa arkiset murheet pois mielestään ja jännitystä elämäänsä, siihen tarvitaan vain pitkä ja jyrkkä alamäki, maksiminopeus ja Zetorin rumpujarrut. Lisäksi sen ajan nuoret isännät ymmärsivät teho–paine-suhteesta jotain, ja heidän mielestään Super oli varmasti Suomen pelloille liian kömpelö. Polttoainepumppuun ei tarvitse tavallisessa käytössä kajota, sillä kaikki kylmäkäynnistysmekanismit hallitaan kuljettajan paikalta. Sille ei ollut selkeästi vertailukelpoista kilpailijaa, ja isännät valitsivat mieluummin länsikoneen, esimerkiksi Fordson Majorin tai Nuffieldin, ja hyvin todennäköisesti Zetor Superia kevyemmän ja ketterämmän traktorin.” Hiltunen epäilee, että jos takarengaskoko olisi ollut sama kuin Majorissa, ostajia olisi varmaan ollut enemmän. Kuivasumppuvoitelu VAIHTEET 5+1, huippunopeu 24,6 kilometriä tunnissa JARRUT rumpujarrut RENKAAT edessä 6,00–20, takana 13,00–28 MITTOJA pituus 336, leveys 188, korkeus (ohjauspyörään) 176, akseliväli 220 cm, paino 2?850 kg 35-Superissa on kaksi suodatinta polttoaineelle ja kaksi moottoriöljylle. ”Niin, se oli monipuolisten ominaisuuksiensa lisäksi helposti saatavissa ja edullinenkin. ”Tunnen itseäni vanhempia miehiä, jotka panivat jo markkinoilletulovaiheessa merkille: iso traktori, pienet pyörät. SCR-moottorit eivät suostu edes käynnistymään niin vähäisillä kierroksilla – jo starttimoottori pyörittää enemmän.” Kisoja tärkeämpää on tietysti vanhan traktorin kyky purkaa ajajansa stressiä. Melkoinen puute.” Harvinainen voimanpesä Kun Vakola testasi 35-Superia, vetotehotulokset olivat kovaa luokkaa. Tästä olisi voinut tulla tunnetumpikin traktori kuin 25-mallit, jos siinä olisi ollut 36–38-tuumaiset takarenkaat ja niihin suhteutettu jäykkä etuakseli metsäajoa silmällä pitäen.” Super on kaikkine puutteineen tehnyt kelpo työsuoritteen Hiltusen hommissa. ”Nostolaitteen käyttö vaatii, että ulosottoakseli on päällä. ”Olen sitä mieltä, että Zetor Super pärjää vanhojen traktoreiden kiihdytyskisoissa, jos kaikille osallistujille – tai heidän traktoreihinsa – kiinnitetään tonnin kivimöykky perään ja kierrokset rajoitetaan 350:een minuutissa. Suhtautuminen Itä-Euroopan koneisiin oli vähän aatteellistakin monella. ”Sen perässä on ollut omilla pelloilla iso Fiskarsin raivauskoukku
28. Jukka Nurmisen Kontio-Sisu on klassikon hieman harvinaisemmaksi jäänyt versio. Tuulos MELKEIN TAVALLINEN KONTIO SISU K-134SV 4800+1200 1966 Kontio-Sisu on paitsi suomalaisen autoteollisuuden myös Suomen autoteollisuus Oy:n kulmakiviä: kotimaassa suunniteltu ja kotimaan tarpeisiin kotimaassa valmistettu peruskuorma-auto. Kontioita löytyi aikoinaan joka kylästä
Sanonta kuvaa hyvin Kontio-Sisujen yleisyyttä vielä pitkälle 80-luvulle asti. Kontio oli keskiraskas peruskuorma-auto, jolla pystyi 60-luvulla hoitamaan suurimman osan paikallisista kuljetustarpeista. Työn jälki on siistiä hienoja yksityiskohtia myöten. Onhan suomalaisen autoilun kantavina voimina ollut aina hienoinen urheiluhenkisyys ja rajojen etsiminen niin kaluston kuin olosuhteiden osalta. Karkeasti arvioituna 75 prosenttia Kontioista oli kaksiakselisia kippiautoja ja niistä suurin osa punaisella hytillä. 60 -luvulla syntyi sanonta, että Kontio on joka talossa ja varakkaimmissa Vanaja. Kontio taipui lisäksi tavallisesta kippiautokäytöstä jopa puutavaraja rahtirekanveturiksi. 29. Auton kunnostus on tehty huolellisesti. Perus-Kontio on paikkansa ja arvonsa ansainnut yhtenä maamme rakentajana, mutta yhtä lailla harvinaisemmat versiot Kontiosta ovat mielenkiintoisia tuttavuuksia. Teksti ja kuvat: Iikka Kekko Jukka Nurminen kertoo hankkineensa Kontion lähinnä siksi, että heillä oli aikanaan Sisuja monella vuosikymmenellä puunajossa
Jyryn suuremmassa moottorissa oli myös enemmän tehoa, jonka ansiosta se oli yleisempi vaihtoehto teliautona ja perävaunun vedossa. Kokonaispainoa Kontiolla oli tuolloin 10,4 tonnia, mikä oli pari tonnia vähemmän kuin Jyry-Sisussa. Tilanne korjaantui myöhemmin, kun moottoripäivityksen jälkeen tehoa oli parikymmentä hevosvoimaa enemmän. Monille Karhut olivat vain yksi Kontion malli. Pidemmällä kuormatilalla ja suuremmalla kantavuudella varustetuille nuppiautoille alkoi esiintyä kysyntää 60-alusta alkaen. Ensimmäisissä Kontioissa käytettiin 105-hevosvoimaista Leylandin 0.350-moottoria. 115-hevosvoimainen moottori vaikutti kuitenkin heikkotehoiselta 17 tonnin autoon. 30 SISU K-134SV 1966. Neljällä vuosikymmenellä Vuonna 1955 esiteltiin Sisun keskiraskas kuorma-automalli Kontio. Parhaiten Kontion erottaa Jyrystä lyhyemmästä nokasta. Koneesta esiteltiin myöhemmin kymmenen hevosvoimaa tehokkaampi 0.375-versio. Siinä oli pienempi moottori ja kevyempi rakenne kuin pari vuotta aiemmin esitellyssä Jyryssä. Ne näkivät teli-Kontiossa mahdollisuuksia, koska se oli kevytrakenteisempi ja edullisempi kuin Jyry ja kantavuutta siihen sai riittävästi. Viimeiset Karhut valmistuivat niinkin myöhään kuin vuonna 1985. Vuonna 1969 Kontioon tuli vaihtoehdoksi Valmetin moottori, ja vuodesta 1975 alkaen Valmet-moottoriset Kontiot nimettiin Karhu-Sisuiksi. Yhtä tämäntyylisten kolmeakselisten autojen käyttäjäkuntaa edustivat polttoaineen jakelua harjoittavat yritykset. Kontio-Sisu eli kaikkine muutoksineen kolmenkymmen vuoden ajan
Hentilä on tehnyt auton kanssa suuren työn. Autoon on esimerkiksi uusittu kannenpultit. Moottori ja voimansiirto jäivät koskemattomaksi sisäkalujensa osalta, sillä niiltä osin kaikki toimi moitteettomasti eikä ylimääräisiä ääniä kuulunut mistään. Sen jälkeen autot siirtyivät hänen leskensä, Jukan isoäidin Hanna Nurmisen nimiin vuosikymmenien ajaksi. Forslund & Co:n valmistaman F-Kranin maksiminostoteho on kolme tonnia. Jukka muistaa, että heillä oli muiden muassa juuri vuoden -66 Kontio, tosin kaksiakselisena nelivetoversiona. Miten Sisu on löytänyt kotinsa täältä Mersujen keskeltä. Jukan isoisä kuoli nuorena. Myöhemmin heillä oli myös lasikuitunokkainen teli-Kontio. Uutena auto on näyttänyt aivan toiselta kuin nyt. 3/2018 31. Päällirakenteeksi autoon tuli kipillä varustettu lava sekä ruotsalainen nosturi. Jukka kertoo, että heillä oli kotona aikanaan Sisuja puutavaran ajossa useamman vuosikymmenen ajan. Kaikille eri automalleille löytyy omat ihailijansa. Lasikuitunokka tosin teki jo tuloaan Kontioonkin, ja sellainen oli jo saman vuosimallin Ukko-Kontiossa. Nurminen toteaa, että vaikka auto on aikanaan kunnostettu läpikotaisin, on siinä silti toisinaan jotain pientä laittamista. Jukka ei ole itse autoaan entisöinyt vaan on ostanut sen täysin valmiina viitisen vuotta sitten Jouni Hentilältä Torniosta. Se on uutena ollut TVH:n autossa. Nurminen kertoo, että auton 2.12.1965 päivätystä kantakortista selviää, että Shell toimitti autoon etupuskurin alle asennettavan äänenvaimentaja–kipinänsammutinyhdistelmän, mikä viittaa lentokenttäkäyttöön. Shell toimitti Karjaalle myös matkapiirturin autoon asennettavaksi. Hentilä on puolestaan ostanut auton vuonna 2001 Taipalsaaresta alustana. Alkujaan Shellin auto Tuuloslaisen Jukka Nurmisen vuoden 1966 Sisu K134SV edustaa vuonna 1963 esiteltyä teli-Kontiota. Paineilmasäiliöt kertovat, että teli-Kontiossa on täyspaineilmarrut. Maksiminostoteho on kolme tonnia. Auto on ensin purettu kokonaan ja koottu uudestaan hiekkapuhalluksen ja mittavan maalausurakan jälkeen. Auto on ensirekisteröity 11.3.1966. Se on toimitettu vuonna 1966 Shellille säiliöautoksi. Niin myös tälle vuosien 1962–66 Kontiolle, jossa yhdistyy tuolloin moderni teräsohjaamo ja perinteinen peltinokka komeine kromattuine maskinripoineen. Merkki vaihtui 2000-luvun puolella Mercedekseen, ja M-B:llä Jukka ajaa nykyäänkin puuta. Lisätyyppikilven perusteella nosturin on uutena TVH:n auton päälle asentanut Konepaja Grönroos Oy Turussa. Normaalisti Kontioissa käytettiin paineilmatehosteisia nestejarruja vielä 60-luvulla. Sisun taustaa Ennen kuin Sisu löytyy Jukan tallista, on nähty jo kaksi Mercedes-Benz-kuorma-autoa ja yksi samanmerkkinen henkilöauto. Nykyinen omistaja antaa kuitenkin Hentilälle tunnustusta hyvin tehdystä kunnostuksesta. Jonkinlainen vihje siitä, että Sisu olisi ollut Lappeenrannan lentokentällä lentokoneiden tankkausautona, on kantautunut Nurmisen tietoon. Vuoden -66 Kontio kuuluu aikakauteen, jolloin ohjaamona käytettiin vuonna 1962 tuotantoon otettua Sisun omaa teräskehikkoista, niin kutsuttua Karjaanhyttiä. Konepeittona käytettiin kuitenkin vielä perinteistä peltistä ja sivuilta aukeavaa mallia. Nosturi sopii hyvin pitkäakselivälisen auton ilmeeseen. Nosturina Sisussa on ruotsalainen F-Kran
”Esimerkiksi risteykseen tullessa on tekemistä kaksoispoljennassa ja välikaasussa. Teli-Kontio soveltui 6,5-litraisen moottorinsa vuoksi parhaiten ilman perävaunua suorittaviin kuljetuksiin. Täyspaineilmajarrut Kontion varusteissa liittyvät ilmeisesti telialustaan. Jukka toteaa Sisun olevan mukava auto ajaa. 441 newtonmetrin maksimivääntö taas löytyy, kun kierroslukumittari osoittaa 1600:n lukemaa. Iskutilavuutta siinä on 6,54 litraa ja sylintereitä kuusi. Jukan autossa on Kontioissa harvemmin käytetty Albionin kuusinopeuksinen synkronoimaton vaihteisto. Nurminen toteaa, että välitysten puolesta Sisu menee tiellä mukavasti vielä 85 kilometriäkin tunnissa, mutta mäet se haistaa hyvin. Synkronoimaton vaihteisto on Sisu-taustan omaavalle Jukalle tuttu juttu. Sen tunnistivat 70-luvulla varmasti monet muutkin kuin kuorma-automiehet. 135 hevosta on tosin hieman vaatimaton tehomäärä tien päällä.” Aitoa ajamisen tuntua Kontion nokalla terhakasti röhisevän äänen tunnistaa helposti. Jukan arkikäytössä olevasta puuautosta ei kytkinpoljinta löydy, ja sen vaihteisto on automatisoitu. Siihen verrattuna Sisulla ajaminen tuo mukavaa vaihtelua. Paineilmatehostetut nestejarrut olivat yleisin järjestelmä Kontioissa 60-luvulla. Pellin alta löytyvä voimanpesä on Leylandin 0.400-moottori. Vaihtojen sujuvuuden kannalta Albion on käyttäjänsä mukaan varsin tarkka välikaasun käytön suhteen. Kun jarrupoljin on vielä reilusti korkeammalla kuin kaasupoljin, jaloilla riittää puuhaa”, Nurminen toteaa hymyillen. Vaihdevälit taas ovat lyhyempiä kuin muissa vaihteistoissa. 32 SISU K-134SV 1966. KONTIO-SISU MALLI K-134SV 4800+1200 VUOSIMALLI 1966 MOOTTORI Leyland 0.400, ahtamaton diesel, iskutilavuus 6,54 litraa, kuusi sylinteriä, teho 135 hv, vääntömomentti 441 Nm VOIMANSIIRTO Albion 6+1 -vaihteisto, kakninopeuksinen perä ALUSTA 6x2-tyyppinen kuorma-auto, akselivälit 4?800 ja 1?200 mm, paineilmajarrut PÄÄLLIRAKENNE kippaava puulava, F-Kran-nosturi OMISTAJA Jukka Nurminen, Tuulos ”Sisu on hyvä ajettava. Ahtamaton suorasuihkutusdiesel tuottaa 135 SAE-hevosvoiman tehon kierrosluvulla 2400. Tehostetun ohjauksen ansiosta 4,8 metrin akselivälillä varustettu auto on kevyt käsitellä, ja täyspaineilmatyyppiset jarrut ovat tunnokkaat ja tehokkaat
Teoksen äärellä molempien hymy on herkässä. Kävi nimittäin niin, että opiskelija Ella Sankala etsi sopivaa aihetta Hyvinkään ammattioppilaitoksessa Hyriassa suorittamiensa kuva-artesaaniopintojen asiakastyötä varten. Ella sai Jukalta Kontion värien koodit, joten lopputuloksen sävyt ovat tarkasti samat kuin itse autossa. Ja mihin olisikaan parempi ikuistaa ajoneuvo kuin sen oman kotitallin seinälle. Esimerkiksi renkaiden sävyt Ella etsi itse maaleja sekoittamalla. Ihailemme Jukan kanssa erityisesti maalauksen kromiosien loistoa ja lasien aitoa läpikuultavuutta ja heijastusta. Pohjatyöt Ella teki siten, että hän heijasti seinälle piirtoheittimellä Kontion kuvan ja piirsi sen mukaan ääriviivat. Koska autot kiinnostavat Ellaakin ja kuvankaunis yksilö löytyi perhepiiristä, Kontio ikään kuin valitsi itsensä aiheeksi. Kuinka auto maalataan. 3/2018 33. Keskittyneeseen työrupeamaan meni yhteensä kaksi viikkoa. Joka tapauksessa sekä auton omistaja että taiteilija ovat silminnähden tyytyväisiä lopputulokseen. Ella sai Jukalta tilat toteuttaa asiakastyön, ja Jukka sai uljaan koristeen hallinsa seinälle. Ellan mukaan ne olivat kuitenkin likimain maalaustyön helpoimmat ja nopeimmat osuudet. Siitä todisteena Nurmisen huoltohallin toimiston seinään on ilmestynyt reilun metrin levyinen ja hyvin eläväisen näköinen maalaus Kontiosta. Varsinainen maalaustyö on tehty akryylimaaleilla. J ukka Nurmisen komea Kontio on saanut tehdä myös mallin töitä. Molemmat voittivat
Teksti: Mika Rassi • Kuvat: Antti Kautonen M ikäli Kokkolan CABB:n tehdaspalokunta suhtautuu vaarojen torjuntaan samanlaisella pieteetillä kuin kalustonsa ylläpitoon, hienokemikaalitehtaalla on asiat mallillaan. Patrolin alusta pestiin ja auto huuhdeltiin kauttaaltaan aina kun tultiin ajosta. Edelleenkin sen huuhteluaika taitaa olla moninkertainen ajoaikaan verrattuna”, Timo kertoo. Nissanilla on nyt ajettu noin 37 000 kilometriä. Autossa on katolla hälytysmajakat ja kaiutinlaitteisto vaaratiedotuksia varten. Näin voi päätellä tehdaspalokunnan 31-vuotiaasta Nissan Patrol -miehistöautosta. Takana on yhdet paineilmahengityslaitteet, sammutusasu, liikenneohjauskalustoa, ensiapuvarustus, kaksi sammutinta ja kevytpaarit. ”Huuhteluaika taitaa olla moninkertainen ajoaikaan verrattuna.” 34. Vanha silmäterä viettänee siis jatkossakin teollisuusalueella kisaanpäiviä. Nykyään Patrolin lähin tuttava on Timo Tynkkynen, palokunnan kolmas kalustonhoitaja Patrolin aikana. Uuden veroisena säilynyt Patrol on tarkoitettu miehistön siirtoon ja palopäällikön ajoon. Tehdaspalokunta saa vuosittain noin viisi hälytystä, eikä Patrolille tule kaikissa tapauksissa lähtöä. ”Jo 80-luvun palopäällikkö oli tarkka kaveri. PALOKUNNAN SILMÄTERÄ Kokkolassa tehdaspalokunnan päällikköä ja miehistöä kuljettaa uudenveroisessa kunnossa säilynyt vuoden 1987 Nissan Patrol
Patrolin mukana kulkee sen alkuperäinen pieni pelastusvarustus. Vuonna 1945 Valtion rikkihappoja superfosfaattitehtaat aloitti nimensä mukaiset kemiantuotannot Kokkolassa. Kemian teollisuutta Kokkolassa K okkolan suurteollisuusalueella on pitkät perinteet kemianteollisuudessa. Auto on myös sisätiloistaan erittäin hyvässä kunnossa. Kytkinremontti autoon tehtiin jo varhain, ja toinen lienee edessä, kertoo kalustonhoitaja Timo Tynkkynen. Kemira on tällä vuosituhannella suunnannut toimintaansa selluteollisuuden ja vedenpuhdistuksen kemikaaleihin. Sen toiminnot olivat ajan myötä monipuolistuneet, ja sama vire pysyi. Myös muita kemian toimijoita alkoi hissukseen pesiytyä alueelle. Patrolin kuutosdiesel on toiminut moitteetta. Valtionyhtiön nimeksi vaihtui vuonna 1972 raflaavampi Kemira. 3/2018 35. Niinpä Kokkolankin vanha Kemira on hajautettu eri osasiin. Esimerkiksi vuonna 1984 Kokkolaan nousi Kemiran hienokemikaalitehdas, joka valmisti kemikaaleja muun muassa lääketeollisuuden ja maatalouden tarkoituksiin. Maatalousväelle tutumpi Kokkolan lannoitetuotanto myytiin vuonna 2004 norjalaiselle Yaralle. Hienokemikaalit menivät ulkolaisomistukseen jo 2004, ja vuodesta 2011 lähtien ne ovat olleet saksalaisen CABB:n plakkarissa
Siihen sai lisävarusteena myös voiman ulosoton kautta toimivan mekaanisen nostolaitteen. Toinen Harris-sukulinjan edustaja on etualan Pony. General Purpose on tietyllä tavalla hyvinkin samanmuotoinen kuin taakse häveliäästi jäänyt aikansa brittiuutuus, runko-ohjattu MF 1200. Teksti: Mika Rassi Kuva: ELKA / Hankkijan arkisto 36. 125-VUOTISJUHLAN RYHMÄKUVA Kanadalainen David Massey perusti maa talouskonepajansa vuonna 1847, ja siitä lasketaan Massey Fergusonin historian alkavan. Aikanaan edistyksellinen nelivetoinen General Purpose syntyi vuonna 1930. Se on 40-luvun malleja, aivan kuten sitä uhmakkaasti toljottava harmaa klassikko eli Ferguson TE-20. Myös 148, 168 ja 188 olivat 1200:n tapaan aivan uusia malleja kuvan ottamisen aikaan. Kun MF vietti 125vuotisjuhliaan 70luvun alussa, kerättiin ryhmäkuvaan traktoreita monelta vuosikymmeneltä. M assey Fergusonin vuoden 1972 perhepotretin keskellä komeilee ensimmäinen Massey-Harrisin sekä suunnittelema että valmistama traktori
3/2018 37
”Hylly nousee hieman pöytäpintaa korkeammalle. Jos häntämiestä ei tarvita, sen voi kääntää ylös pois tieltä.” Isoista puista sahattavien pintojen siirtelyä varten on oma järjestelmänsä. Teksti ja kuvat: Mika Rassi Punavihreä häntämies auttaa yksin sahaavaa. ”Tukinnostaja on perusvehje, se löytyy kaikista sahoista. ”Tässä pärjää yksin. Tässä voi palauttaa raskaan pinnan takaisin, sillä terän jälkeen oleva vaakapyörä pitää pinnan pystyssä siihen asti, että sahuri saa siitä otteen.” Pintoja varten sahauspöydän takana on toinen taso, jonka korkeutta voi säätää. OMASTA PAJASTA Antero Kauppilan kenttäsirkkeli on pitkälti omatekoinen siirrettävä sahalaitos, jota voi käyttää yksi mies. Erään Countyn perässä komeili tuolloin kiinnostava sahalaite, jota on nyt syytä vilkaista tarkemmin. V iime vuoden lopulla kurvasimme Kurikkaan katsomaan Antero Kauppilan kolmentoista Ford-sukuisen traktorin katrasta. Jos on toinen vastaanottamassa, se tietysti nopeuttaa. Puuta pitelevä ja ohjaava häntämies on sekin rakennettu itse, ja sitä saa hydraulisesti ohjattua sahauspaikalta. ”Normaalisti sahalla on hylly, johon etuja takamies pintoja nostelevat. ”Se on semmoinen oma kehitelmä tuo saharustinki. ”Voin pudottaa pinnat pinoon tuonne taakse, ja sen jälkeen saan sahata rauhassa.” Sahuri saa pinnat takaisin pöydälle omalta paikaltaan. Kurikan saharustinki 38. Pinnan etupään saan nypättyä käsin pöydälle, ja hännän siirtää hydraulivetoinen kettinkityöntäjä.” Anteron sahassa on lisäksi itse tehty tarkka mittalaite, yläterä isoja puita varten, terotussmirgeli ja vesisäiliö ja ruiskutuslaite terää varten. ”Ja menoksi!” sukkela sahamies sanoo. Lajittelu yksin on hankalaa.” Sahaaja saa tehtaansa nopeasti kasaan: venevinssillä ja kettingillä pannaan sahan päät nippuun, ja jalat veivataan alta pois. Keskeistä laitoksessa on se, että sitä pystyy käyttämään yksin. Miltei kaikki toimii hydraulisesti, ja kaikkea voi hallita yhdestä paikasta. Jonkinlaisen runkoja pöytäaihion ostin, mutta jouduin siinäkin tekemään melkein kaiken uusiksi”, Antero tokaisee
Lajittelu yksin on hankalaa.” Vasemmalla näkyvä mittalaite ja keskellä oleva hydrauliikan ohjausyksikkö ovat nekin omaa tekoa. Terän jälkeen vaakatasossa oleva pyörä auttaa isojen pintojen palauttamisessa. Kun pyörä pitää raskasta pintaa pystyssä, sahaaja voi palauttaa pinnan takaisin luokseen. Sitten pinnan voi kaataa pöydän taakse ja jatkaa sahaamista. Yläterä otetaan käyttöön, kun leikkauspöydällä lepää oikein järeä tukki. Jos on toinen vastaanottamassa, se tietysti nopeuttaa. Vesisäiliö puolestaan kuuluu varustukseen terän tyynnyttämisen takia. Jos terä tarttuu lylyyn tai alkaa lämmöstä viipottaa, nopea vesisuihku terän kylkeen rauhoittaa sen heti ja auttaa kuivan puun sahauksessa. Melkoisia köhkeröitä on sahattu, Antero sanoo. ”Tässä pärjää yksin. Hydraulitoiminen ketju auttaa sinne välivarastoidun tavaran takaisin pöydälle. 3/2018 39. Sahauspöydän takana oleva taso nousee hieman pöytäpintaa korkeammalle
PUOLI VUOSISATAA FIAT-KAUPPAA Isänsä jalanjäljissä traktorikauppiaaksi ryhtynyt Veli-Matti Koski on toiminut alalla jo yli 50 vuoden ajan. Veli-Matti Koski 40
Asia konkretisoituu, kun asetetaan vierekkäin uudenkarhea New Holland ja 60-luvun Fiat 250. ”Yleensä ne olivat jo niin huonokuntoisia, ettei niitä juurikaan muualle myyty tai viety kuin teurastamolle”, Koski muistelee päätään puistellen. Vuonna 1966 VeliMatti alkoi myydä myös traktoreita. Nuorimies sai pian olla mukana Pohjanmaan Kone ja Traktori -liikkeessä auttelemassa ja myymässä tarvikkeita sekä varaosia. Enää ei traktorikaupassa oteta hevosia vaihdossa. Varsinaista ammatinvalintaa ei aikanaan tarvittu. Mutta Veli-Matti Koski jatkaa yhä traktorikauppiaana Forssan Peltokadulla vuosikymmenien mittaista uraansa. Pininfarinan hieman kulmikkaasti muotoilema moderni malli kävi hyvin kaupaksi, ja Fiateja rekisteröitiin Suomessa monella paikkakunnalla tuplasti aiempiin vuosiin verrattuna. Sateisen kesän ja syksyn jäljiltä isännillä ei ollut varaa konekauppoihin, mutta hyvän satovuoden sattuessa kohdalle kauppoja syntyi varsin vaivattomasti. ”Ostaisin Alfta-tela-kaivurin itselleni välittömästi, jos vain löytäisin jostakin”, mies toteaa toiveikkaana. Veli-Matin paksuun leikekirjaan on tallennettu lehtileikkeitä ja mainoksia monen vuosikymmenen ajalta. Kirjaimet DT tulevatkin italian kielen sanoista doppia trazione, neliveto. Koski oikeastaan kasvoi mukaan konekauppaan. Pohjanmaan Kone ja Traktori toimitti italialaisia työkoneita kuten traktoreita, kaivureita ja maansiirtokoneita taloon jos toiseenkin. Ikää miehellä oli tuolloin 17 vuotta. ”Kun pelaa yhden merkin kanssa, oppii tuntemaan sen varustetason ja ominaisuudet perin pohjin”, mies toteaa. Kaivuri oli näppärä liikuteltava. Asiakkaina on jo kolmatta sukupolvea samalta tilalta. Timantit kävivät kaupaksi 1960-luvun lopulla tuli myyntiin Fiatin kultainen nauha -sarja, jonka malleista oli saatavana myös DTeli nelivetoversio. Vuonna 1965 Fiat esitteli timanttisarjan mallit, kymmenen erilaista Fiatia, joita oli saatavana takavetoisena sekä nelivedolla varustettuna. ”Se on sukuvika tämä traktorikauppiaan pesti”, mies naurahtaa. Vuonna 1959 Veli-Matti oli vasta kymmenvuotias, kun isä Pentti alkoi myydä Fiat-traktoreita Laihialla. ”Kaivelin paljon ojia ja mökkirantoja vuosimallin 1968 Alfta-telaisella 411C -kaivurilla”, Veli-Matti kertoo. Teksti: Lea Lahti Kuvat: Jan-Erik Laine ”Se on sukuvika tämä traktorikauppiaan pesti.” Traktoreiden koko on vuosikymmenten saatossa kasvanut huikeasti. Elettiin aikaa, jolloin traktorit korvasivat vauhdilla hevosia. Aluksi traktorikauppoja tehdessä otettiinkin vaihdossa myös hevosia. Kurikan maatalousnäyttelyssä luovutettiin elokuussa 1965 yhdellä kertaa 25 uutta traktoria ostajilleen. V eli-Matti Koski on henkeen ja vereen yhden merkin mies, alkuun Fiatin ja sittemmin New Hollandin. ”Parhaina vuosina Laihialla myytiin yli 100 uutta traktoria vuodessa, plus pari-kolmesataa vaihtokonetta.” Konekaupan saldo oli tuolloin vielä täysin riippuvainen säästä ja sitä kautta saadusta sadosta. 41. ”Sinä vuonna joka toinen Laihialla myyty traktori oli Fiat”, Koski kehaisee. Yksi mainos saa Kosken muistelemaan menneitä. Traktorikauppaa Veli-Matti on tehnyt jo 52 vuoden ajan, josta Forssassa yli 40 vuotta. Tehtyjen konekauppojen lukumäärä on viidentuhannen paremmalla puolella. Kun sen vei kuorma-autolla näyttelyihin, se kiipesi itsekseen kyytiin ilman ramppeja kunhan vähän kauhalla avitti. Moni muukin asia on muuttunut reilun viidenkymmenen vuoden aikana
Siinä kerrottiin, että Fiat on ostanut Ford-New Hollandin. 1980-luvulla uuden Fiatin ostaneet pääsivät Italiaan tutustumaan tehtaaseen, jossa heidän traktorinsa oli tehty. Parinkymmenen vuoden työrupeaman jälkeen 1990-luvun lama kaatoi työnantajan. 1980-luvulla traktorikauppojen kylkiäisenä tarjottiin Fiatin ostajalle matka Italian aurinkoon. Siirtymäajan traktorimerkiksi vakiintui New Holland. Työväline Oy toimi Fiatin maahantuojana ja mainosti merkkiään kehuja säästelemättä. Koski ei lannistunut vaan perusti oman toiminimen vuonna 1996. Jos haluaa toimia valtamerkkinä maailmassa, on Veli-Matti Koski on kerännyt talteen lehtileikkeitä ja mainoksia monen vuosikymmenen ajalta. Kun kesällä alkoi sataa, sade jatkui helmikuulle asti. ”Todella monet ovat sanoneet, että jos sellaiselle matkalle vielä pääsisi, lähtisi ihan varmasti uudelleen.” Siinä vinkki matkanjärjestäjille. Tutun merkin vaihtuminen toiseksi ei jäänyt harmittamaan. Oli huonot ajat, mutta miehellä oli vankka kokemus takana ja luja usko traktorikauppaan. Kauppias muistaa hyvin vuoden 1974, jolloin neliveto oli erityisen tarpeellinen. Veli-Matti muistuttaa myös, että Fiatiin tuli vyörenkaat vakioksi jo 50–60-luvun vaihteessa. ”Fiat omisti Pirellin rengastehtaan, joka tunnettiin vyörenkaiden edelläkävijänä.” Vielä 1970-luvulla moni isäntä oli sitä mieltä, ettei nelivetoa tarvita. ”Hyvä lopputulema siitä seurasi. ”Jos hevoselle laitettaisiin teline etujalkojen alle, ja se voisi käyttää ainoastaan takajalkojaan, olisiko hevosen teho yhtä hyvä kuin neljää jalkaa käyttäen”, Koski muistelee kysyneensä isänniltä. Nelivetoisia traktoreita Fiat alkoi valmistaa jo vuonna 1953. Kytäjän kartanossa oli 550 hehtaaria kynnettävää, ja käytössä olivat suurimmat amerikkalaiset takavedot, mitä Suomessa myytiin. Sieltä tie vei 1976 Forssaan Lounais-Hämeen Traktorille. Nelivedon tarpeellisuutta perusteltiin vertauksella hevoseen. Mäntsälän kautta Forssaan Veli-Matti siirtyi vuonna 1971 maatalouskonemyyjäksi Tukolle Mäntsälään. 1990-luvun alussa myytiin 10 000 uutta traktoria vuodessa, kun luku on nyt 1500 paikkeilla.” Fiatista New Holland Veli-Matti muistaa olleensa Räyskälän maatalousnäyttelyssä esittelemässä koneita vuonna 1991, kun tehtaalta tuli puhelu. ”Silloin oli vielä hyvät ajat nykypäivään verrattuna. ”Joka kevät tehtiin kolme 300 hengen lentoa”, Koski muistelee. 42 TRAKTORIKAUPPIAS KOSKI. ”Märkänä syksynä niillä ei ollut mitään asiaa pellolle, joten kartanoon ostettiin kaksi Fiat 640:tä kaksisiipisillä syväkyntöauroilla – ja homma hoitui”, traktorikauppias toteaa tyytyväisenä. Neliveto myyntivalttina Tasauspyörästön lukko oli Fiatissa jo niinkin aikaisin kuin vuonna 1918
Nykyään tuon itse Euroopasta pääasiassa muutama sata tuntia ajettuja koneita, traktoreita, puimureita ja kurottajia.” Reilu vuosi sitten tarvikeja varaosamyynti sai jäädä. Traktori oli Koskella tiedossa jo pitkään, mutta kauppoihin päästiin vasta kymmenisen vuotta sitten. Leppoisat eläkevuodetkin olisivat jo tarjolla, mutta Koski on vielä jatkanut kauppiaana . Työ on vienyt ajan niin tyystin, että Koski ei ole ehtinyt osallistua harrastetraktoreillaan konetapahtumiin. Ensimmäinen omistaja oli Arvo Saari. Fiatissa siivapyörä mahtuu olemaan kiinteästi paikallaan, eikä se haittaa muiden koneiden kytkentää. ”Olen kyllä ajatellut, että kun siirryn eläkkeelle, alan käydä tapahtumissa.” tällaisia kauppoja tehtävä”, Veli-Matti myöntää. Taloon tuli nopeassa tahdissa uudempia ja isompia koneita, mutta pikku-Fiatista ei raaskittu luopua vaan se siirrettiin sivuun huilaamaan. Kotona Koskella on pari muutakin veteraani-ikäistä traktoria, Fiat 411R -takaveto ja 441R-neliveto. ”Olen kyllä ajatellut, että sitten kun jään eläkkeelle, alan käydä tapahtumissa”, Veli-Matti suunnittelee. Fiat on ostettu Salosta. 3/2018 43. ”Kaksiviisikymppinen käy kahdella pytyllä, mutta käyntiääni on niin siisti, että tällä voi huoletta ajaa omakotialueella ketään häiritsemättä”, Koski esittelee. Myös penkki on alkuperäinen. ”Fiat oli seissyt ladossa vuosia, mutta kun yhdistin akun kengät, se lähti saman tien käyntiin – aivan samoin kuin nyt”, omistaja toteaa ja käynnistää Fiatinsa. Fiat on täysin alkuperäiskuntoinen aina konehuoneen maalia myöten. ”New Holland -maahantuojan kanssa pistettiin hommat erilleen muutama vuosi sitten. Se on ollut samassa talossa uudesta saakka, eikä sitä ole vielä kertaakaan rekisteröity. ”Pienet Fiatit ovat aina olleet käyntiääneltään todella nättejä.” Kierroslukuperusteinen käyttötuntimäärä traktorin mittarissa on 1074. Koski keskittyy nyt pelkkään konekauppaan. Fiat 250 on alkuperäiskunnossa konehuoneen maalausta myöten. Liikkeen maskottina Fiat 250 Peltokadun liiketilaa somistaa pieni Fiat-traktori, sellainen, joiden parissa Veli-Matin työura alkoi. Toiminta on vähän supistunut
Kokoelmaan on tullut klassikkomallien rinnalle vaivihkaa harvinaisempien ja isompien traktoreiden osasto. Valmet-harrastaja Olli Kokkonen Teksti: Mika Rassi Kuvat: Tapio Mäntyniemi 44. SUURTA JA PIENTÄ Olli Kokkosen Valmet-hulluus pääsi valloilleen isoisän piikkilangankiristäjän myötä
Silloin myös äidin isän vanha ja väsynyt Valmet 20 pääsi uuteen asumukseen. Papan piikkilangankiristäjä K okkosen isoisän Valmet 20 on tehty viimeisenä valmistusvuonna 1962 ja ostettu vuonna 1963. Venttiilijousia oli osa poikki, niitä piti vaihtaa, ja vaihteistoon piti laittaa muutamia uusia rattaita. Eturenkaat oli pakko vaihtaa. ”Traktorit ovat tulleet pienellä aikajänteellä, noin neljän vuoden sisään. Vähän harmittaa, että silloin ei ollut saatavissa kolmiripaista rengasta, joka siihen kuuluisi. Nyt niitä taas saa, ja jossain vaiheessa siihen vaihdetaan oikeanmalliset eturenkaat. Siellä on uudet männät ja uudet laakerit. Kun tämä hulluus vei voiton, aika nopeesti niitä ruvettiin etsimään. Etsin oikeastaan 1100:aa, koska se oli myös ensimmäinen Valmet-malli, jossa oli ahdettu moottori. ”Siitä oli kone jumissa, se oli seissyt jo viitisentoista vuotta. Uusi kytkin oli laitettava. Sen jälkeen talliin alkoi rullata Valmeteja oikein urakalla. Välillä se on ollut milloin missäkin säilytyksessä ennen kuin löysin tämmöisen paikan, jossa pystyy harrastamaan. Silloin ne olivat vielä melko järkevän hintasia. Nythän ne tuntuvat olevan painonsa arvoisia kullassa.” Suuri on kaunista Sittemmin Ollin harrastuksen paino on luisunut harvinaisempien ja isompien Valmetien suuntaan. Sellaista ei löytynyt kovin helposti, ja kun tuo neliveto-900 sitten tuli eteen, se vaihtoi tallia.” ”Se on meidän kaikkien etu, mitä enemmän näitä vanhoja koneita saadaan elvytettyä.” 45. Onneksi se oli kuitenkin ollut katon alla koko ajan. ”Isoisä asui Jyväskylän maalaiskunnassa ja haki aikoinaan Valmetin Tourulan tehtaalta ajamalla. Se jäi ikään kuin perintönä minulle. Siitä se harrastus sitten lähti, ja se on vähän lähtenyt myöskin lapasesta.” Kaksikymppisen jälkeen Olli haali talliinsa lähiseuduilta 565:n, 359:n ja 15:n. Tästä koneesta Olli ei aio luopua. Aluksi Olli hiljalleen sulatteli pikku-Valmetin moottoria käyntikuntoon, mutta pian projekti sai täysentisöinnin luonteen. ”Kaikki muut koneet voidaan jollain hinnalla määritellä mutta tuota ei.” 80 -luvulla Olli Kokkonen löysi Joutsenosta itselleen kodin, jonne sai kelvolliset harrastetilat traktoreiden kanssa puuhastelua varten. Alkuperäiset takarenkaat halusin säästää, koska ne eivät ole pahasti pykineet ja lisäksi ne ovat harvalla rivalla – vastaavaa mallia ei saa enää mistään. 1502:n hankin, koska se on kohtuullisen harvinainen ja semmonen sattui löytymään melko läheltä sopuhintaan. Aika isot talkoot tuli tehtyä sillon. 1203 tuli talliin, koska se on ainut traktori, jossa on paineaaltoahdin.” Varhaisista nelivedoista Kokkonen tyytyi kakkosvaihtoehtoon. Siihen löytyy kaikki alkuperäisvarusteet, niittokone, aura, hankmo ja siivapyörä.” Traktori oli päässyt pahasti rappeutumaan. ”20 oli ollut isoisällä uudesta lähtien. ”Valmetin ensimmäiset nelivedothan ovat 900 ja 1100. ”Tietoisesti en ole kerännyt isompia, mutta siihen se vähän on mennyt. Tänne se tuli 80-luvun lopulla, ja 90-luvulla se on laitettu alkuperäiseen kuntoon
Kaikki moottoreiden siirtäjät eivät tiedä, että siellä saattaa tämmöinen piilevä vamma olla.” Ei ole, ei tilata Olli on konehommissa aito harrastaja. Niitähän onkin paljon puimurikäytöstä siirretty traktorikäyttöön. ”864 oli 60-luvun puolivälissä isoin Valmet-traktori. ”Olen koulutukseltani sähköteknikko, ja nykyään teen myyntityötä. Valmet 864:stä tehtiin kahta versiota. Kotimaisuusaste on kova. Nuorempana tuli touhuttua autojen kanssa, ja sitä kautta moottorija vaihteistopuoli tuli tutuksi. Syväsen kirjanpidon mukaan James 600 -kaivulaitteella varustettua vastapainokaivuria valmistettiin 125 kappaletta, mutta etukuormaajakoneita tehtiin vain 25 kappaletta. Olli on onnistunut hankkimaan harvinaisemman Maailmanpankin maansiirtäjän eli pelkällä kuormaajalla varustetun traktorin. Kun on vielä pitäytynyt yhdessä merkissä, sen on oppinut tuntemaan.” 46 Harrastaja Olli Kokkonen. Olli Kokkonen on perehtynyt yhteen merkkiin ja oppinut tuntemaan sen metkut. Öljyt vaihtamalla ja rasvauskierroksen tekemällä voisi puimaan lähteä.” Ollilla on mielenkiintoista kokemusta Sampojen kolmisylinteristen moottoreiden erikoispiirteistä. Perustoimintahan on sama: polttomoottori on polttomoottori. Konepuolelta ei ole ammatillista kokemusta saati koulutustaustaa. Se on niitä, jotka menivät TVH:lle, kun Maailmanpankki antoi Suomelle lainaa teitten kunnossapitoon.” Syväsen konepajalta tilattiin vuonna 1966 kaikkiaan 300 kappaletta erilaista konetta tieja vesirakennushallituksen käyttöön. Toisia kotimaisia Kokkosen konehallin kätköistä löytyy vielä muitakin merkkejä. Kokoelmassa on myös erikoinen iso tietyöväline. Sampo on ihan puintikuntoinen. Tämä malli ei ole maatalousversio. ”Onhan tuolla vielä täysin projektikuntonen 361, jonkin verran projektikuntoinen Takra ja Sampo 30 -puimuri. Kaiken olen oppinut yrityksen ja erehdyksen kautta. ”Käytännössä Sampon moottori on sama valmetin 310 kuin Valmet 565:ssä. On aika paljon tapauksia, että kolmospytty on leikannut kiinni. Sampon tapauksessa kolmossylinteri käy kuitenkin jostain syystä kohtuuttoman kuumana
Jos se hajoaa, korjaaminen voi olla vaikeaa. Sieltä se tuli minulle. Comprex on kallis, ja jos se syystä tai toisesta on jollakulla rikkoutunut, se on vaihdettu järjestään turboksi. Noita kompressioahtimella olevia on jo aika vähän. ”Ohjaamoon vihellys ei kuulu yhtään, mutta muualle se kantaa kilometrien päähän.” Moneen 1203:een on vaihdettu turbo, mutta Ollilla on vielä alkuperäinen Comprex-ahdin. Kunnalta se on ajautunut erinäisten vaiheiden jälkeen yksityisomistukseen vanhalle isännälle, joka ajoi sillä lähinnä polttopuita. Siinä on ollut palarenkaat kunnan ajalta uudesta lähtien. Eikä ihme, kun ahdin pyörii nelinkertaisella nopeudella moottoriin nähden.” Olli on ahtimeen tyytyväinen. 1502:n tapaan 1203:ssa on polttoainetankki myös nokalla. Ahtimen omalaatuisen viheltävän äänen ansiosta naapuritkin ovat hommista perillä. ”Samanikäinen turbo alkoi ahtaa vasta korkeammilla kierroksilla, mutta tuohan aloittaa jo alakierroksilta ja antaa alavääntöä. Sen osien saanti on käytännössä mahdotonta.” 3/2018 47. Ohjaamoon vihellys ei kuulu yhtään, mutta muualle se kantaa kilometrien päähän. ”Kylällä aina tietävät kertoa: jaha, olit lumitöissä. Pilli ilimoo jo viilsi K okkosen Comprex-ahdettu Valmet 1203 on ollut nuorena Pohjois-Karjalassa kunnan hommissa auraajana. Käsittääkseni ne on jossain vaiheessa vaihdettu. ”Siinä on ollut järeä alueaura keulassa. Kuitenkaan riparenkailla se ei ole tietääkseni ikinä ollut.” 1203 on Ollin koneista ainoana aktiivikäytössä. Sillä tehdään lumityöt kotipihalla
”Kyllä se jossain vaiheessa siihen tulee. Suomen ulkopuolella Valmet ei kiinnosta osien tekijöitä, ja Valtralle vanhat koneet eivät ole mitään bisnestä.” Osien toimitussuunta onkin nykyään kääntynyt niin, että asiakkailta tulee tavaraa huollolle. Osien saanti niin konehuoneeseen kuin muuallekin aiheuttaa päänvaivaa ”A-koneessa on myös osiensaantiongelmaa, lähinnä runkolaakereiden osalta. Sekin pitää vain tapittaa uudestaan.” Suurin haaste harrastuksessa on tätä nykyä luonnollisesti osien saatavuus. Osien uustuotantoa ei ole, koska valmistusmäärät ovat olleet pieniä. 48 Harrastaja Olli Kokkonen. Etuakselissa on myös vähän sepittämistä. Pitää yrittää kavereita auttaa, ei meistä kukaan yksin täällä pärjää.” Osien haaliminen Valmetin 411 A -moottoriin on tätä nykyä hankalaa. 900:n avonaisen konepeiton takaa pilkistää TVH:lle tehty Valmet 864:n kuormaajaversio. Siitä puuttuu tasauspyörästö, mutta navat vain tarvitsinkin ja ne sain siitä akselista. Etuakseli oli saanut kuormaajakäytössä siipeensä, ja sitten joku oli sitä kursinut kasaan ja jälki oli sen näköistäkin. Tässä tehtaan varjossa työskennelleessä vanhassa kuormaajakoneessa on työn alla koneremontti ja vähän muutakin. ”Osittainen akseli löytyi lopulta Salosta. Standardilaakereita ei saa mistään, alikokolaakereita vielä saa. ”Kun menen paikalliselle Valtralle, jo ovelta sanotaan, että ei ole eikä tilata”, Olli hekottaa. Enson nelikko K okkosen kokoelman suureen päähän kuuluu muiden muassa Valmetin ensimmäinen nelivetomalli Valmet 900. Se ei minuakaan lohduta, jos hyllyssä seisoo jokin osa, mitä en itse tarvitse. Hän on lähettänyt paljon osia ympäri Suomea harrastajien tarpeisiin. ”02ja 03-sarjaan löytyy joitain moottoriosia, mutta vaihteistoosia ei enää ole. 900 on ollut Enso-Gutzeitilla tehdasaluekoneena, sillä on vedetty peräkärryä ja aurattu lunta. Valtralla ei tiedetä enää koko akselista mitään, ei sieltä löydy edes kuvaa.” Etukuormaaja on tallessa. ”Se on meidän kaikkien etu, mitä enemmän näitä vanhoja koneita saadaan elvytettyä ajokuntoon. ”Kun Valtralle tuli huoltoon yksi 361, jonka vetopyörästöstä oli lohjennut hammasratas, toimitin heille päin osia.” Olli ei ole muutoinkaan ollut mustasukkainen osista. Eihän sitä semmoiseksi voinut jättää.” Varaosa-akselin etsiminen oli Ollin mukaan melkoinen show
”1203 ja 900 eivät ole pihakoneita nekään, mutta kyllä ne ovat ketteriä 1502:een verrattuna. Etuveto on otettu sivuakselista, joka pyörii tieajossa mieletöntä vauhtia. Vetävä etuakseli parantaa kääntyvyyttä, mutta kankea traktori se on silti.” ison traktorin kokoon nähden heikkona pidetty vaihteisto kestää Ollin mielestä maatalouskäytössä. Kuudesti vetävä O llin 1502 on vuosimallia 1979 ja kuusipyörävetoinen. Telin tapauksessa sekään ei vain riitä. ”Edellisen omistajan aikaan siinä on ollut alueaura keulassa, sitä on käytetty teitten ja jalkakäytävien auraamiseen. Uutena 1502 on mennyt Kouvolaan Kymenlaakson sähkölle pylväänpystytyskoneeksi. He tekivät vaihteistoremontin aikanaan ja silloin samassa yhteydessä vaihtoivat isomman vaihteistojäähdyttimen, että vaihteistoöljyt jäähtyvät vähän paremmin.” Olli on traktorin kolmas omistaja. Hyvä ajatus on myös kääntöjarrut: kun käännät rattia, se avittaa jarrulla. ”1502:ta on käytetty paljon lavetinvetoon ja maansiirtokärryjen vetämiseen. Jos on huonot öljyt tai öljyt vähissä, neulalaakerit ovat hätää kärsimässä. Tieajo on sille vaihteistolle myrkkyä.” Ollin traktorin vaihteiston jäähdytystä on parannettu. Jos 1502:lla ajetaan vain pellolla kyntötai muokkaushommia, väitän, että sen se kestää ihan täysin. ”Tieajo on 1502:lle myrkkyä, mutta peltokäyttöä se kyllä kestäisi.” Valmetin kuusisylinterinen ahdettu moottori näyttää isossa traktorissa suorastaan hellyttävän pieneltä. Sitä pystyy nostamaan ja parantamaan sillä lailla kääntyvyyttä, mutta kuka nyt joka mutkassa alkaa teliä nostaa. Sillä on ajettu paljon tiellä, ja tiellähän ajetaan niin kovaa kuin se kulkee. Ongelmana 1502:ssa on teli. 3/2018 49
Silloin vielä oli niin paljon jauhajia, että olimme kolme vuotta tässä päätoimisesti kahdestaan.” Varsinaisen päivätyönsä Monto teki laitosmiehenä, sillä mylläys ei ole enää vuosiin kokonaista leipää pöytään tuonut. Vuosisatojen jauhot Puhoksella on pyörinyt mylly yli kolmesataa vuotta. Nykysijoilleen mylly on asettunut ilmeisesti 1839, kun Puhosjärveen kaivettiin kanava ja järven pintaa laskettiin. Parhaiten Puhos muistetaan varmaankin tehtailija Nils Arppen vuonna 1833 siellä rakennuttamasta Ilmarisesta, joka oli ensimmäinen Suomessa tehty höyrylaiva. Nyt myllytoiminta siirtyy toiseen paikkaan, ja perinteikkään myllyn lisäksi kolmannen polven mylläri Tuomo Monto jää eläkkeelle. Mylly on ollut Puhoksessa miltei ihmisasutuksen alusta saakka, 1640-luvulta. Se on hieman uudempi mylly, mutta suurin syy paikan vaihtoon on se, että Meijerinrannassa pystyy käsittelemään suursäkkejä.” Teksti: Mika Rassi Kuvat: Jan-Erik Laine Puhoksen mylly hiljenee Puhoksen perinnek onepäivä t 7.-8.7.2 018 kartanol la ja myllyllä osoittee ssa Kanavara nnantie, Kitee. Jatkuva perinne Näillä näkymin Puhoksen perinteikkään myllyn viimeiseksi mylläriksi jää Tuomo Monto. Vaikka vanha mylläri jää sivuun, jatkaja on tiedossa ja toinen, vasta remontoitu mylly alkaa pyöriä lähempänä Kiteen keskustaa. Siinä opin jauhamisen. ”Kaupunki remontoi Meijerinrannan myllyn vuosikymmenen alkupuolella. 50. Hän on kolmannen polven mylläri. Vuonna 1971 Kaukas-yhtiö lopetti toimintansa täällä ja me vuokrasimme isän kanssa tuon myllyn. ”Molemmat isoisät ovat hoitaneet tätä myllyä, samoin isäukko. Rakennus on palanut useaan otteeseen, ja sen paikkakin on vaihtunut. Siellä on toiminut niin saha, mylly, telakka kuin konepaja. P uhoksen taajama Kiteellä on vanha ruukkiyhdyskunta
”Kun aloitin myllärinä, ruisjauhokin jauhettiin hienoksi. Niinpä myllyn huoltotöihin kuuluu usein myös remmien korjaaminen. Nykyisin monet haluavat karkeampaa jauhoa.” Puhoksen mylly toimii yhä vesivoiman ajalta periytyvillä valta-akseleilla. Myllyn pihapiiriin on talletettu Puhoksen konepajalla vuonna 1890 valmistettu höyrykone, joka on ollut laivakäytössä. 51. Samalle tontille koottu perinnekoneyhdistyksen konekokoelma avautuu sekin pian yleisölle. Vanha kuorimaja puhdistuskone kuorii moitteetta niin ohraa ja kauraa kuin härkäpapua ja auringonkukansiementä
Kolmanen polven mylläri siirtää parhaillaan tietoa jatkajalle toisella myllyllä Kiteellä. Pysyvyyttä ja muutoksia Puhoksen myllyssä on tehty isoja muutoksia viimeksi yli puoli vuosisataa sitten. Sekin on muuttunut: nyt hautaan kuorta sekaan, koska se on terveellisempää ja leivästä tulee parempaa.” Kokemuksen äänellä Mikä kokeneen myllärin mielestä on jauhamisessa vaikeinta. Tulevaisuudessa vanha Puhos ja sen perinnemiljöö ovatkin varmasti entistä houkuttelevampia kohteita matkailijamasinisteille. ”Olen yrittänyt luopua hommista jo pitempään, ja nyt taitaa onnistua”, Monto hekottaa. ”Vehnämylly on uusittu 1951. ”Vehnämylly on aika monimutkanen, siinä on viisi kerrosta. Jos olisin parikymmentä vuotta nuorempi, tässähän voisi vielä vaikka innostua!” Myllyn vieressä on vanha navetta, johon Pohjois-Karjalan perinnekoneyhdistys on kerännyt vanhoja työkoneita. 52 PUHOKSEN MYLLY. Mutta jos jotakin ei tapahdu, esimerkiksi jauhoa ei tule, vaaditaan hieman kokemusta, että tietää, mistä kohdasta se on kiinni. Mylly toimii yhä vanhoilla valta-akseleilla – turbiinien akselit vain katkaistiin ja pantiin sähkömoottorit tilalle.” Meijerinrannan ruiseli leipäjauhopuoli on vasaramylly mutta Puhoksessa vielä kivimylly. Sen oppii äänestä tietämään, milloin syöttö on sopiva.” Vehnämyllyn yleiskuorimaja puhdistuskone on yksi esimerkki siitä, että vanha myllytekniikka taipuu uusiin trendikasveihin. Jauhaminen sinänsä on helppoa, sen oppii nopeasti. Sellaisella jauholla on helpompi alustaa taikina, ja leivästäkin tulee parempaa.” Jauhatuksessakin, kuten kaikissa ikiaikaisissa asioissa, on omat muotinsa. Hiljenevä mylly onkin uinut viime vuosinaan ketterästi viljelymuotien virrassa. Kokoelma tulee yleisön nähtäville piakkoin, ja Monto epäilee, että Puhoksen mylly museoidaan tavalla tai toisella osaksi näyttelyä. ”Kun aloitin myllärinä, ruisjauhokin jauhettiin hienoksi. Kivijauhatuksessa pitää myös muistaa syöttää niin paljon tavaraa, etteivät kivet hankaa toisiaan vasten. Ja jos jauhon sekaan alkaa tulla kuorta, pitää tietää, missä seulaston 52:sta seulasta vika piilee. Soijaa on jauhettu ja viime syksynä sinilupiiniakin. ”Kaikkea on tehty. Kuorta ei saanut olla yhtään seassa, ja liian kuivia jyviä kostutettiin, jotta kuori irtosi paremmin. Niillä pystyy jauhamaan jauhon karkeaksi niin, että hienoa jauhoa tulee sekaan. Samoin aikoinaan myllärit kilpailivat siitä, kellä on valkein vehnäjauho. Monto opettaa paraikaa toisen kokeneen myllärin Aulis Pulkkisen kanssa uutta myllymiestä Harri Puustista. ”Kivillä tulee kyllä parempi jauho. Puhoksen myllyssä on tehty ongelmitta härkäpavusta niin ryyniä, hiutaletta kuin jauhoa. Vesivoima vaihtui sähköön 1963. Nykyisin monet haluavat karkeampaa jauhoa. Koneella on perinteisten viljojen lisäksi kuorittu onnistuneesti myös härkäpapua ja auringonkukansiementä. ”Molemmat isoisät ovat hoitaneet tätä myllyä, samoin isäukko.” Tuomo Monto on viimeinen Puhoksen perinteikkään myllyn mylläreistä. Silloin tehtiin rakennuksen korkeampi osa ja uusittiin koneet
Hipkow Zundappin valmistamat jauhatusvalssit ovat vehnämyllyssä. Välillä tavara kiertää ylhäällä seuloilla. Noin kerran vuodessa kiviparin ylempi kivi nostetaan paikoiltaan, ja kivissä olevia uria teroitetaan. Mylly on sähköistetty 1963, kun Puhoskosken partaalle nousi voimalaitos. Ne murskaavat jyvän ja jauhavat sen. 3/2018 53. Myllynkivien koteloita
Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine Associated Manufacturersin valmistaman 1½-hevosvoimaisen Johnny Boy -moottorin tyyppikilvessä viimeinen patentti on päivätty 1914. Harvasta käyntinopeudesta vastaa vauhtipyörän keskipakosäädin, joka pitää pakoventtiiliä auki, mikäli kone pyrkii ylikierroksille. Kokoelmaan kuuluvat saman moottorityypin 2½ja 5-hevosvoimaiset mallit. Silloin Amerikasta rantautui kerralla runsaat parikymmentä pienenpuoleista puksuttajaa, jollaisia ei Suomessa uutena myyty. MOOTTOREITA Amerikanmaalta Arne Åvallin moottorikokoelma sai mukavan täydennyksen 90-luvun alkupuolella. 54
Fairbanks-Morsen Z-moottori oli tuotannossa yli 30 vuotta. Ei siis ihme, että juuri näihin puksuttajiin törmää nykyisin konepäivillä. Farmareiden suosimaa voimanlähdettä valmistettiin yli puoli miljoonaa kappaletta. Innostustaan runsaan kahdenkymmenen moottorin hankintaan Arne perustelee keräilijöille tyypilliseen tapaan: ”Nämä ovat pääsääntöisesti kaikki sellaisia, joita Suomessa ei ole koskaan myyty.” Suomeen rantautuneesta moottorikuormasta oli maksettava tullit ja arvonlisäverot, mutta ennen tullausta oli ihmettelevien virkailijoiden määriteltävä niille sopiva tullinimike. 55. Arnen käsitys on, että pienet paikallismoottorit olivat Amerikassa edullisia ja suosittuja preerioiden maatiloilla, joihin sähköverkon rakentaminen olisi vielä sata vuotta sitten ollut kohtuuttoman kallista. Papereihin kirjattiin hauskasti ”sekalaisia höyrykoneita”, mutta ainuttakaan höyrykonetta ei Arne ainakaan tietääkseen kuormassa saanut. Pakoventtiiliä käyttävä nokka-akseli taitaakin tarkemmin ottaen olla nokkaratas. Sähköntuotannon lisäksi näitä helposti siirrettäviä koneita saattoi käyttää niin veden pumppaamiseen kuin muihinkin maatilan tarpeisiin. Associated Manufacturersin kolmehevosvoimainen moottori olisi perusteellisempaa huoltoa vailla. Tuttuja kotimaisia moottoreita oli aikanaan isommilla taloilla omia ja pienemmillä tölleillä yhteisomistuksessa. K un puhutaan maamoottoreista, tulee useammalle vanhan raudan harrastajalle mieleen perinteinen Wickström, porilainen BMW tai Teijon Tehtaiden voimakone. Moottoreista osa oli tullessaan käyntikunnossa, ja muutamia on palauteltu toimintakykyiseksi. Yhdysvaltain länsirannikolta Oregonin osavaltiosta löytynyt moottorikeräilijän jäämistö tuli Arnen tietoon vanhoja autoja Suomeen lähettäneen harrastajakaverin kautta. Meillä maamoottoreita tarvittiin tavallisesti puimakoneen, sirkkelin tai pärehöylän voimanlähteeksi, mutta jos maatalossa oli sähkövalo, virta siihen tuli useimmiten paikalliselta sähköyhtiöltä. Valtaosa kokoelman pienistä moottoreista on viime vuosisadan ensimmäisiltä vuosikymmeniltä, ja ne löysivät tiensä Amerikasta Suomeen vasta 90-luvun alkuvuosina. Mikään salaisuus keräilijän kokoelma ei ole. Pitkään vanhojen koneiden ja kulkupelien parissa puuhailleen Arne Åvallin hallusta löytyy erikoinen kokoelma moottoreita, joiden käyttötarkoitukset ovat olleet varsin laajat. Osa moottoriharvinaisuuksista onkin nähty antamassa käyntinäytöksiä muun muassa Rauta ja Petrooli -tapahtumassa
30-luvun Stover Engine Type CT-2 tuottaa 610 kierroksella 2–2½ hevosvoimaa. Yksi kokoelman erikoisuuksista on Fairbanks, Morse & Co:n valmistama kaksitahtinen vesipumpun moottori. Tyyppikilven perusteella se on tarkoitettu erityisesti metsäpalojen sammutukseen. Stover on työkunnossa ja antanut toisinaan käyntinäytöksiä konetapahtumissa. Tämä bensakäyttöinen ja pystysylinterinen Monitor-moottori oli kuitenkin tarkoitettu kytkettäväksi käsikäyttöiseen kaivonpumppuun. Kampikammio on kokonaan öljyvoideltu, ja rasvakuppeihin suositeltiin Mobilgrease No.5 -vaseliinia. 56 Arne Åvalli Harrastaja. Sytytysparistoa varten on oma laatikkonsa koneen kyljessä. Polttoaineen sekoitussuhde oli pintti öljyä viiteen gallonaan gasoliinia. Baker Manufacturing Company perustettiin jo 1800-luvulla valmistamaan höyrykoneita. Edistykselliseen moottoriin kipinän tuottaa WICO-magneetto. Voimaa 500 kierroksen koneesta luvattiin 1¼ hevosvoimaa
Maytag valmisti polttomoottorikäyttöisiä pyykkikoneita jo 1910-luvulla, mutta tämä pikkubokseri on arvatenkin 20-luvulta. Moottori on toistaiseksi kieltäytynyt käynnistymästä vierailla sähköosilla. Kansasin osavaltiosta tuleva, Ottawa Manufacturing Companyn valmistama moottori tarjoilee 5 hevosvoimaa 550 kierroksella. Arvatenkin 1910-lukuisen moottorin palotila on sylinterin kyljessä, eikä sylinterikantta ole lainkaan. 1½–2½ -hevosvoimaista moottoria valmistettiin vuodesta 1934 vuoteen 1941. 3/2018 57. The Ottawa -moottori on saanut nimensä valmistuspaikkansa mukaan. Jäähdytysvesisäiliö ja sylinteri ovat samaa valua, sytytys hoidetaan kuivaparistolla. Wisconsinissa toiminut tehdas mainosti suurimman moottorinsa tuottavan 350 hevosvoimaa. Kaksitahtinen ja kaksisylinterinen Maytagbokserikone polkaistaan käymään. Vuosina 1912–1916 valmistettu 2½-hevosvoimainen Ingeco AK on varustettu Wizard-magneetolla. Tämä yksilö ajoittuisi valmistenumeronsa perusteella vuoteen 1936. Tästä ei kulkuneuvon moottori enää pienene. Valmistajasta ei ole varmuutta, mutta arvatenkin pikkukone on kiilahihnalla vauhdittanut polkupyörää. Hauskannäköinen International LA on lähtöisin Chicagosta
Teksti ja Kuvat: Iikka Kekko Näyttävä rivi 80-luvun kuorma-autoja. 58. Tämän aikakauden autot uhkaavat nyt kadota romumiesten uuneihin, mutta onneksi kiinnostusta niitä kohtaan löytyy myös harrastajien taholta. Komea Vanaja-kaksikko. Sauli Lavikan nelivetoinen Vanaja N2 vuodelta 1966 on hiljattain entisöity ja Vetkun ajojen ensikertalaisia. Ajo alkoi Lempäälästä ja perille 130 kilometrin päähän Ikaalisiin ajeltiin Nokian, Ylöjärven ja Häi jään kautta. Siinä on vertailulle pohjaa, kun vuoden 1928 Chevrolet ja 55 vuotta uudempi Scania seisovat parkkipaikalla vierekkäin. Mitä suurempi ikähaarukka ajoon osallistuvilla autoilla on, sitä paremman kuvan kaluston kehityksestä saa. Kelloja siirtämässä VETKUN KEVÄTPÄIVÄNTASAUSAJO, LEMPÄÄLÄ–IKAALINEN 24.3. Tällä kertaa kalustosta nousivat esiin erityisesti 80-luvun autot, ja hyvä niin, sillä tuon aikakauden autot ovat tällä hetkellä herkässä iässä ja uhkaavat valua romumiesten paalaimiin. V eteraanikuorma-autoseura siirsi tänä vuonna kelloja noin 70 kuorma-auton voimin
Tuore tuttavuus, jota ei aiemmin ole Vetkun tapahtumissa näkynyt. Miehistönä Jyri-Jaakko Pasto ja Pyry Raunio. Toinen niistä oli Sulo Koivuniemen Chrysler-lava-auto, joka on todennäköisesti tehty aikoinaan henkilöauton pohjalta. Paston Matin Kontio L131 vuodelta 1973. Taustalla Matti Polvelan Volvo L233 vuosimallia 1950. Tapahtuman kaksi vanhinta autoa olivat vuodelta 1928. 59. Nyt on aikaa ottaa rennosti. Simo Hellman ja Arvo Heino olivat liikkeellä sveitsiläisvalmisteisella Sauer DM2-kuormurilla. Rönttä-Mersut suoraan Kostamuksen KTK:n keikalta ovat pala suomalaista kuljetusalan historiaa – ja aina mukava näky. Jyry-Sisu vuodelta 1956 on hieno näyte kotimaisesta kuorma-autotuotannosta. Jorma ja Mikko Varonen osallistuivat ajotapahtumaan vuoden 1978 Sisu R141 BPT -kuorma-autolla. Tämän komean yksilön omistaa Erkki Metsäranta. Auto on vuosimallia 1966 ja meidän teillämme kovin harvinainen näky. Jokaisella näistäkin autoista on oma tarinansa. Takana työmaita ties missä, ja joskus on saattanut vähän vastustaakin
Ohessa kuvapoimintoja kuluneen talven tapahtumista. Hieno punainen yksilö oli näytillä Jyväskylässä tammikuun alkupuolella järjestetyllä mp-rompetorilla. Amerikkaa oli pellin alla Chevrolet’n V8-koneen muodossa. Vierailevia tähtiä Maatalouteen tai hyötyajoneuvoihin liittyvää rompetta ja rekvisiittaa näkyy varsinaisten konetapahtumien ohella autonäyttelyissä ja moottoripyörärompetoreilla sekä myös aivan tekniikkaan liittymättömissä karkeloissa. Hintapyyntiä heinäpaalien pikakuljettimella oli kahdenkymmenentuhannen euron verran. Kevään viilein sisätapahtuma järjestettiin huhtikuun alkupuolella Kouvolassa. Solifer-tavaramopo on hyötyajoneuvo kevyimmästä päästä. Tarkempi vilkaisu osoitti auton olevan Citroën AC4 vuosimallia 1931. Teksti: Kari Mattila • Kuvat: toimitus 60. Pariisin Retro Mobile -näyttelyssä oli kaupan hyvin amerikkalaisen oloinen avolava. Hyytävän kylmässä parkkihallissa kaupiteltiin moottoripyörien osien ohella muun muassa Agria 1000 -puutarhajyrsintä
Osaston somistus oli hauskasti toteutettu. Pääsiäisen perinteisiin lukeutuu vierailu American Car Show’ssa. Turun TalviHeikki-tapahtuman anti koostui pääosin henkilöautoista ja moottoripyöristä. Jenkkirautojen lisäksi Helsingin Messukeskuksen halleista löytyi Mobilian osastolla ollut Autot-elokuvan roolihahmoksi muokattu Jeep, Tuntematon Sotilas -elokuvan kalustoa sekä pähkähullu viritetty leikkuupuimuri. Tapahtuman maskotiksi oli kuitenkin valittu puulavalla varustettu rahtipirssi. 61. Opel-merkkikerhon osastolla oli vetonaulaksi päässyt patinoitunut Bedford-pakettiauto. Lisää rahtiajokkeja oli rompetorin pöydillä, joskin ne olivat mittakaavaltaan paremmin hyllyyn sopivaa sorttia
KAIKISSA OLOSUHTEISSA Puolustusvoimien kuva-arkisto tarjoaa sotakuvien ohella näkymiä rintamalinjojen taakse. Kuva: J.Taube 62. sorvilla. Liekö vanha traktori jo joutunut osanluovuttajan asemaan. Kuva: W. Kuva: H. Autoja konekorjaamoja pystytettiin tilanteiden mukaan vallattuihin rakennuksiin tai vaikka taivasalle. Siellä miehet ja naiset ponnistelivat, jotta arki pyörisi ja huolto pelaisi. Harrivirta Siirrettävä korjausvaunu on varustettu mm. Teksti: Kari Mattila Kuvat: SA-kuva Konekorjaamot sota-aikana Varkaudessa sijaitsi suuri panssarivaunukorjaamo. Samoissa halleissa pantiin kuntoon myös muuta kalustoa kuten sotasaaliiksi saatuja telatraktoreita. Sisäkuva Nuosjärvellä sijainneesta korjauspajasta. Olot ovat vaatimattomat mutta koneet saadaan kuitenkin kuntoon. Oven virkaa toimittaa suuri pressu ja lämmityslaite on nikkaroitu tynnyristä. Voimanlähteenä toimii tilan keskellä oleva höyrykone. Vuorela Entiseen kolhoositalliin on pystytetty korjaamo
Kuva: J. Kuva: J. Uusi korjaamohalli Aunuksessa on saanut hienot keskeltä taittuvat nostoovet. Borg 3/2018 63. Liikkuvuutta silmälläpitäen voimakoneet on asennettu auton lavalle. Taube Taivasalle perustetun autokorjaamon kevytrakenteinen pajaosa. Kuva: K. Kuvanottohetkellä maaliskuussa 1943 Viipurin rautatien korjaamo on juuri aloittanut toimintansa uudelleen. Raskaiden puuovien toimintaa keventävät seinän takana olevat vastapainot. Kuva: K. Borg Usein korjaamon paikkaa piti pakon edessä siirtää nopeastikin. Taube Pellit suoristuvat ja repeämät korjaantuvat osaavien seppien käsissä. Kuva: Aavikko Moottorit kuluivat nopeasti ja joskus peruskorjaus oli paikallaan. Kuva: Osvald Hedenström Automieheltä vaadittiin moniosaajan kykyjä ja joskus myös puusepän taitoja. Tässä korjataan kuorma-autojen puuvalmisteisia lavoja Aunuksessa. Tässä sylintereitä porataan sotasaaliiksi saadulla työstökoneella. Borg Autokorjaamolla kunnostetaan traktoreita kevättöitä varten. Työntämällä liikkuu raskaskin kuorma korjaamohalliin. Kuva: K
Heikki varoitti metsureita ja uittomiehiä vääristä työtavoista. Kuva: Elinkeinoelämän keskusarkisto 64. Yksi aiheista oli oikean työkalun valinta. Ajankuvaa 40ja 50-luvuilla vakuutusyhtiö TeollisuusTapaturman varoitusjulisteissa seikkaili Hoppu-Heikki
3.–21. (03) 3140 4000 www.mobilia.fi www.facebook.com/mobilia.fi Linja 40b liikennöi päivittäin noin kerran tunnissa Tampereen Koskipuistosta suoraan Mobiliaan. Maahantuoja: NDI Finland OY www.ndi.. Näyttely nostaa esille myös linjaautoasemat ja Matkahuollo t. 16. 12. MAATALOUSRENKAAT TEOLLISUUSRENKAAT | METSÄRENKAAT MAANSIIRTORENKAAT Lue lisää: www.alliancerenkaat .. MUSEONÄYTTELYITÄ • RAHTARIT LIIKENNEPUISTO • UIMARANTA • LEIKKIKENTTÄ • PIKNIK-PUISTO • LUONTOPOLKU • TERASSIKAHVILA • MUSEOKAUPPA. 2018 Kustaa Kolmannen tie 75 36270 Kangasala Puh. ENEMMÄN KATETTA HANKINNALLESI FIKSU RENGASVALINTA Hyvä käyttötunti saavutus Pehmeä maaperälle – hellävarainen kasvustolle Taattua laatua Ota yhteyttä lähimpään rengasliikkeeseen ja pyydä tarjous N 00 12 9 17 Vuoden 2018 Mobilian suuri teemanäytte ly kertoo linjaautoista, niillä matkustamis esta, liikennöinni stä ja kuljettamise sta
RASKAAN SARJAN MUSEOMESTARI Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen Jukka Lehtimäki 66
Pajan toiminta sai alkunsa, kun Parolan ensimmäinen Museomestari, Uosukainen, tiedusteli eläkkeelle jäädessään Panssariprikaatilta paikkaa, jossa hän voisi jatkaa entisöintitöitään. Sen toiminnan tavoitteena on suomalaisten panssarija panssarintorjuntajoukkojen historian kerääminen, tallentaminen, tutkiminen, entisöinti sekä näyttelyja julkaisutoiminta. Kesäautona toimii 50-luvun lopun Galaxie Skyliner Retractable Hardtop, eli avoauto, jonka peltikatto taittuu nätisti peräkonttiin napin painalluksella. Sellainen löytyi lopulta prikaatin vieressä sijaitsevalta lentokentältä. Perusnäyttely koostuu ulkoja sisätiloissa olevasta kalustosta, ja erikoisnäyttelyt rakentuvat sen lomaan. ”Jos palaamme hiukan ajassa taaksepäin, niin kyseessähän on kenttä, jota Lentorykmentti 2:n täydennyslentolaivue 29 siirtyi käyttämään ennen talvisotaa. Yli 30-vuotisen palveluksensa aikana Jukka toimi T-55-taistelupanssarivaunukouluttajana sekä T-72M1ja Leopard 2A4-taistelupanssarivaunujen varusmiesyksiköiden mestarina, joten homma on hänelläkin niin sanotusti hanskassa. Lisäksi museon hallussa on paljon kalustoa, joka vasta odottaa entisöintivuoroaan. P arolan ensimmäinen Museomestari oli Markku Uosukainen, joka värvättiin vastaamaan vanhan panssarikaluston kunnostustoiminnasta vuonna 1989. Eteläisin lentokonehangaari on tällä hetkellä täynnä museoituja panssarivaunuja ja majoitusrakennus on muokattu Pajan varaosavarastoksi”, Lehtimäki avaa paikan historiaa. Näin syntyi Paja. Museomestari Jukka Lehtimäki avasi meille ovet panssarimuseon pajalle kertoen samalla monta muuta mielenkiintoista faktaa arjestaan vanhojen sotakoneiden parissa. Parolan Panssarimuseon maamerkki, Valtatie 3:n varressa Hattulan rampin kohdalla seisova panssarivaunu, on tuttu näky Helsinki-Tampere-väliä ajaville, mutta moniko tietää sen olevan itse asiassa tienviitta tykinpiipun osoittaessa suoraan museolle. Jukka harrastaa vanhoja koneita myös siviilissä, mutta hiukan pienemmässä mittakaavassa. 3/2018 67. Suuri osa museon kalustosta on toimintakuntoista ja vaatii jatkuvaa huoltoa ja ylläpitoa. Lennoston poistuttua autokorjaamosta tuli Panssariprikaatin varasto, jossa muun muassa suometettiin kahdella isolla paikalla neuvostovalmisteisia T-54-taistelupanssarivaunuja, jotka hankittiin itänaapurista vuonna 1959. Aihepiiriä esitellään varsin laajalla ja vaikuttavalla perusnäyttelyllä sekä vuosittain vaihtuvilla pienillä erikoisnäyttelyillä, joita toteutetaan joko museon omalla tai lainatulla materiaalilla. Hän puolestaan hoiti pestiä siihen asti, kunnes Jukka Lehtimäki jäi eläkkeelle Panssariprikaatista ja siirtyi Museomestariksi vuonna 2013. Tämä tapahtuu puolustusvoimien alueella olevalla ”Pajalla”, joka ei ole yleisölle avoin. Pelkästään panssarivaunuja museolla on yhteensä 130 kappaletta, mutta ne kaikki eivät mahdu esille samanaikaisesti. Uosukaiselle myönnettiin aluksi korjaamon oikeassa reunassa sijainnut pieni paikka, mutta ajan saatossa muu toiminta siirrettiin pois ja mies sai korjaamotilan kokonaan omaan käyttöönsä. Panssarimuseon Paja Panssarimuseo on sotahistoriallinen erikoismuseo, joka toimii puolustushallinnon keskusmuseon, Sotamuseon, osittaisessa ohjauksessa ja valvonnassa. Panssaroitujen ajoneuvojen ohella kiinnostuksen kohteena ovat Amerikan Fordit. Siihen saakka entisöintitoimintaa oli harjoitettu talkoopohjaisesti aina vuodesta 1978 saakka. Pelkästään panssarivaunuja museolla on yhteensä 130 kappaletta, mutta ne kaikki eivät mahdu esille samanaikaisesti. Käyttöauton virkaa puolestaan hoitaa Thunderbirdin kymmenettä sukupolvea edustava LX. Lisäksi museo pyrkii tallentamaan sotiemme aikaisten vastustajien Suomessa käyttämää kalustoa ja kaikkea aiheeseen liittyvää pienesineistöä, kuva-aineistoa, kirjallisuutta ja muuta tietoa. Käytännössä vaunut maalattiin Suomen Puolustusvoimien käyttämillä vihreillä sävyillä ja niiden venäjänkieliset opastekyltit käännettiin suomen kielelle. Uosukainen toimi Museomestarina reilut kaksi vuosikymmentä, vuoteen 2011 saakka, minkä jälkeen toimeen valittiin Panssarikiltalainen sotilasajoneuvoharrastaja Mikko Mäkelä. Ja ettei autoharrastaminen kuluisi pelkästään Fordien parissa, hankki mies vaimolleen 50-vuotislahjaksi ’88 Jaguar XJ6:n. Uosukainen oli hommaan oikea mies sillä hän oli toiminut Panssarivaunupataljoonan asevaraston hoitajana ja entisöinyt jo palvelusaikanaan ajokuntoiseksi muun muassa T20-telatraktorin pataljoonan toisen Panssarivaunukomppanian hallilla. Tuolloin sinne rakennettiin kolme lentokonehangaaria, majoitusrakennus sekä autokorjaamo. Se oli alkujaan 600 metriä pitkä, mutta pidennettiin kilometrin pituiseksi talvija jatkosodan välissä
Kekseliäisyys kunniassa Vanhoista koneista pitävälle Panssarimuseon Museomestarin pesti on mitä mukavin eläkevirka, mutta vaatii ajoittain melkoista moniosaamista. Näin ollen myös työkalujen on oltava samaa kaliiberia. Pienimmät kiintoavaimet ovat kyynärvarren mittaisia. ”Kun lähellä sijaitseva rannikkotykkikorjaamo lakkautettiin vuonna 2012, piti sieltä siirtää joukko raskaampia työstökoneita Kalkun huutokauppaan. Pihalla oli myös samaan tarkoitukseen käytetty kokonainen ”Sturmi”. Työnkuva pitää sisällään paitsi kaluston huollon, korjauksen ja entisöinnin, myös niiden tutkimukseen, hankintaan, kuljetukseen ja säilytykseen liittyvät haasteet. Jukan työpiste sijaitsee Pajalla, joka on kuin mikä tahansa korjaamo, mutta työn kohteet vain ovat normaalia massiivisempia. Siinä vaiheessa eräs panssarikiltalainen soitti museonjohtajalle, Timo Teräsvallille, että tekisi niistä äkkiä tarjouksen. Parolan Pajan työkalut ovat periaatteessa samoja kuin millä tahansa pajalla, mutta suuremmassa mittakaavassa. 68 Seppiä ja mestareita Jukka Lehtimäki Jukka Lehtimäki. Näin me saimme sieltä Pajalle järeämmän mittaluokan sorvin, jyrsintäkoneen, nauhahiomakoneen, penkkihiomakoneen, metallihöylän ja ultraäänipesukoneen”, Jukka listaa. Varomaton saattaa potkaista varpaansa vaikkapa maasta ylös kaivettuun liki metriseen rannikkötykin ammukseen. Tämän kuvan ylähyllyllä olevat yli puolimetriset kiintoavaimet kuuluvat panssarijunan huoltokalustoon. Jutuntekohetkellä entisöitävinä oli kaksi saksalaisvalmisteista Sturmgeschütz 40 Ausführung G -rynnäkköpansJukka esittelee Sturmgeschützrynnäkköpanssarivaunun kuusiportaisen vaihteiston havainnemallia, joka on palvellut Panssarikoululla opetustarkoituksessa. ”Ja mikä parasta, melkeinpä romuraudan hinnalla”, mies jatkaa kiitellen. Työympäristönä paikka huokuu nostalgiaa jo pelkästään vanhan hallirakennuksen, mutta myös monien työkalujen, varaosien ja takavuosien militariaesineistön muodossa
Niille tarkoitettuja varaosamyymälöitä kun ei ole olemassa, niin välillä pitää soveltaa tai tehdä puuttuvat palaset kokonaan itse. Lisäksi on hyvin tavallista, että maakunnissa järjestettäviin kesätapahtumiin halutaan vetonauloiksi museopanssarivaunuja, joita rahdataankin sinne tänne aina kun mahdollista. Panssarivaunun moottorin mäntä on aika järkäle. Otetaan nyt esimerkiksi vaikka T-34 85, eli neuvostoliittolainen keskiraskas panssarivaunu, jonka valmistus alkoi vuonna 1943. ”Kyseessä on Mannerheim-ristin ritari Olli Aulangon johtama vaunu, jonka lataajantilan kattoon tuli osuma 15.6.1944 sillä seurauksella, että panssarimies Havu menehtyi. Jos olet joskus miettinyt miltä näyttävät panssarivaunun tunkit, niin tässä vastaus. Sen ansiosta olen pystynyt keskittymään Pajalla olevien Sturmien entisöintiin”, Jukka kertoo, kuinka välillä joutuu asettamaan entisöintyöt esittelyjen edelle. Se on toiminut hyvin siitä saakka”, Jukka avartaa toimintatapojensa maanläheisyyttä. Vaunujen varustelu ja ulkoasu on saattanut muuttua palveluksen aikana useaan otteeseen ja ensimmäinen entisöintiin liittyvä tehtävä onkin valita, mihin asuun se kunnostetaan. Entisöintikohteena panssarivaunu on aivan omaa luokkaansa, mutta yhtäläisyyksiä löytyy varmasti minkä tahansa vanhan ja harvinaisen koneen kunnostamistyön kanssa. Viime lokakuussa jouduin sanomaan museojohtajalle, että vastaa tiedusteluihin toistaiseksi kieltävästi. Pajalla työn alla olleeseen Sturmiin oli hitsattu keulan lisäpanssarointien väliin ylimääräinen teräsputki, sillä siinä oli katsottu olevan potentiaalinen riski ammuksen sisäänmenolle. Tämä epäonninen tapaus ja sitä seurannut korjaus auttavat meitä vaunun sen hetkisen ulkoasun ajoittamisessa. Ahkerasti esillä Ajokuntoinen museokalusto on esiintynyt muun muassa Panssariprikaatin omissa juhlapäivien paraateissa, useissa elokuvissa sekä museon näytöksissä. Panssarimuseon museomestarin työnkuvaan saattaa kuulua myös toimivan liekinheittimen rakentaminen. sarivaunua, puhekielessä ”Sturmia”, joista toinen pääsee valmistuttuaan Panssariprikaatin porttivaunuksi ja toinen vastaavaan toimeen Panssarimuseolle. Kyseisillä vaunuilla koulutettiin Suomessa vuoteen 1966 saakka. Kuvassa näkyvä laite valmisteltiin Haminan RUK-museosta löytyneen kotimaisen 44-mallin pohjalta ja sitä tarvittiin Aitoon kirkastusjuhlilla järjestettyyn tempaukseen. Viime vuonna museo osallistui Tuntematon Sotilas -elokuvan kuvauksiin, joihin puolestaan kunnostettiin kolme vaunua. ”Olen joskus leikkisästi sanonut olevani panssaritaksiaseman hoitaja. 3/2018 69. Sellaisesta kilahti mekaaninen polttoainepumppu, enkä saanut elvytettyä sitä toimintakuntoon enää millään. Oikeassa alareunassa mittakaavaa antaa perinteinen pullotunkki. ”Kyllä siinä välillä joutuu kikkailemaan. Pajan seinällä roikkuvat koulutaulut ovat peräisin siltä reissulta. Tässä tapauksessa vaunu entisöidään asuun, jossa putkea ei ollut. Kun jalkaväen tukiaseeksi hankitut ”Sturmit” ostettiin Suomeen, kävi joukko suomalaisia opissa Saksan maalla. Vieressä on alkuperäisessä puulaatikossaan ”Sturmin” 75 mm tykin lukon huoltoja varaosasarja. Kun kahdesta varapumpustakaan ei ollut apua, päätin lopulta kääntyä paikallisen autosähköliikkeen puoleen. Jukka on osallistunut itse muun muassa vuonna 2014 järjestettyyn Puolustusvoimien Lippujuhlan paraatiin, johon kunnostettiin neljä historiallista panssarivaunua. Löysin sieltä sopivan 24-volttisen sähköpumpun, jonka sain valjastettua käyttöön tekemällä alkuperäisen mekaanisen pumpun paikalle laipan. Kun entisöinti on saatu suoritettua, osaamme sanoa neljän päivän tarkkuudella, milloin vaunu on ollut juuri sen näköinen”, Jukka kertoo tutkimustensa tuloksista
Vasemmanpuoleisessa kuvassa viisi vuotta nykyisessä pestissään palvellut Museomestari on kivunnut kevyen taistelupanssarivaunu T-26C:n päälle. Panssarimuseon viime aikojen suurin hanke on ollut katosten rakentaminen ulkorinteillä esillä oleville vaunuille. Museolla on kesäisin muutamia näytöspäiviä, jolloin pieni määrä museokalustoa esiintyy yleisölle kiltalaisten miehittäminä. Pajan ulkokatoksessa on säilössä muun muassa Landsverk Anti II ja T34-85. Panssarimuseon ensimmäinen Museomestari Uosukainen poisti nosturin ja palautti autoon BA-10:n tornin itse rakentamalleen kehikolle. 60ja 80-metriset katokset antavat suojan parillekymmenelle vaunulle. 70 Jukka Lehtimäki Seppiä ja mestareita. Tämä BA-10-panssariautovanhus on muokattu aikoinaan nosturiautoksi
Avajaistilaisuus uusien katosten juhlistamiselle järjestetään 26.4. 3/2018 71. Yksi niistä on jo perinteeksi muodostunut Kewätsawutus, jolloin käännetään panssarikaluston kampiakselit kesäaikaan. Tämän jälkeen jokainen voi käydä toteamassa omin silmin, kuinka nätisti Jukka on saanut silmäteränsä aseteltua. Kevyimmät vaunut saadaan soviteltua sijoilleen pyöräkuormaajalla, mutta raskaammat siirretään Leopard 2A4:lla ja kolmiopuomilla. Käytännössä rinteeseen rakennettiin talven aikana 60 ja 80 metriä pitkät katokset, joihin parisenkymmentä vaunua tullaan sijoittamaan aikajärjestyksessä, eli käytännössä siinä järjestyksessä, jossa ne ovat tulleet maahan tai ne on vallattu. Työ tehdään ensin paperilla. Kalustoa ei kuitenkaan voi talven jäljiltä vääntää avaimesta käyntiin ihan noin vain. Yleisö pääsee paikan päälle seuraamaan laitteita lavastetuissa tositoimissa 1.5. ja siihen on kutsuttu yli 160 kutsuvierasta. Museolla on kesäisin muutamia näytöspäiviä, jolloin pieni määrä museokalustoa esiintyy yleisölle kiltalaisten miehittäminä tuoden tuulahduksen menneiltä ajoilta. Panssarivaunun entisöimisessä ensimmäinen vaihe on päättää, mihin asuun se entisöidään. Tämän jälkeen päästään testaamaan sähköjärjestelmien sekä tornien kääntölaitteistojen toiminta. Kaikki edellä mainitut vaunut sijaitsevat eteläisessä hangaarissa, jossa niille suoritetaan kokonaisvaltainen ajoonlähtötarkastus. ”Kyllä siinä temppuja saa tehdä, ennen kuin ne ovat kaikki siellä särmässä rivissä”, Jukka naurahtaa. Järjestelyä hankaloittaa se, ettei yksikään kyseisistä vaunuista ole tällä hetkellä ajokuntoinen. Lähes puolen miljoonan budjetin nielaissut rakennusurakka saatiin toteutettua joukkorahoituskampanjalla. Käytännössä niistä käydään ensiksi läpi voiteluaineet, jäähdytysnesteet ja polttoaineet sekä asennetaan akut paikoilleen. Tänä keväänä näytökseen osallistuu neuvostoliittolaisvalmisteinen kolmikko: ilmatorjuntapanssarivaunu ZSU-57-2, komentopanssarivaunu BTR-50 sekä keskiraskas taistelupanssarivaunu T-34-85. Vaunuja on varustettu tehtäviin eri tavalla ja niiden väritys on saattanut vaihdella vuosien varrella. Viime aikoina Panssarimuseon mittavin hanke on ollut katosten rakentaminen rinnetasanteilla sijaitsevien vaunujen suojaksi
Sisämaassa tilanne oli toinen. Voisi sanoa, että römperkiläinen syrjäytti porilaisen puimakoneen pyörittäjänä monessa maalaistalossa. Paljon talouksia oli edelleen ilman sähköä. Maaseudulla sähköistys oli Eteläja Länsi-Suomessa jokseenkin tavallinen. Polttomoottorien käyttö oli selvästi yleisempää kuin sähkömoottorien. Lapin maatalousseuran alueelta kirjattiin vain kolme sähkömootoria käyttänyttä tilaa, Kainuusta alle 200. Sähkömoottori oli maamoottoriin verrattuna vaivaton puinnin ja sahauksen kaltaisissa raskaissa konetöissä. Pohjois-Karjala kertoi verkon piirissä olevan 8500 sähköistämätöntä taloutta. Eteläisellä rannikkoseudulla jo 75 prosentilla asukkaista oli sähkö. Kainuun Valo kertoi, että noin 7000 taloutta oli sähköittä. Savon Voiman alueella sähköttömiä oli noin 10 000, mutta luvussa ovat mukana nekin, joihin realistisia linjanvetomahdollisuuksia ei ollut. Kun moottoreita omistettiin yhdessä, yhteensä noin 61 900:lla yli kahden peltohehtaarin tilalla oli mahdollisuus sähkömoottorin käyttöön. Käytettyjä maamoottoreita tuli sähköistymisen myötä runsaasti tarjolle, ja vuosikymmenen puoliväliin saakka niille saattoi löytyä ostajakin. Vähän yli sadallatuhannella maatilalla käytettiin polttomoottoria verrattuna sähkömoottorien alle 62 000 käyttäjään. Strömberg Oy:n valmisteet olivat sähkömoottoreista näissä yhteyksissä laajimmalti tunnettuja. Muuntopiirejä oli Suur-Savon alueella 872 ja PohjoisKarjalassa 665 kappaletta. Maakunnassa laskettiin, että sähköttömiä talouksia oli yhteensä noin 23 000. Maatiloilla oli tuolloin voimanlähteinä noin 56 000 sähkömoottoria. Sähkömoottori oli käytössä lisäksi noin 4900:lla alle kahden peltohehtaarin kokoisella viljelmällä. Niissä pienjännitejohtoa oli vedetty 5000–6000 kilometriä. Sähkömoottorit puintitöihin Maatalouslaskennassa vuonna 1950 kirjattiin tilastoihin 465 655 viljelmää, joista 261 750 oli kooltaan yli kaksi peltohehtaarisia. Rakennusvaiheen kuluessa oli Suur-Savossa sähköistetty noin 18 000 ja Pohjois-Karjalassa noin 15 000 taloutta. Alueelliset erot olivat suuret. Tärkeä rooli sähköistämisessä oli alueellisilla tai maakunnallisilla yhtiöillä, jollaisia perustettiin yhdeksän kappaletta sisämaan sähköistystä hoitamaan. Läntisessä Suomessa ja Hämeessä lukemat olivat 50–60 prosenttia. Kuopion ja Mikkelin läänit olivat alimpina: vain 17 ja 18 prosenttia asukkaista oli sähköverkon piirissä. Sähköstä oli aluksi oikea pula, mutta voimalaitoksia rakennettiin ja laajoja suunnitelmia maakuntien sähköistämiseksi laadittiin. Sotien jälkeinen Suomi oli jo asutuskeskusten osalta sähköistynyt. Jälleenrakennusvaiheen Suomessa koettiin sähköistäminen hyvin tärkeäksi. Myös taloudenpidon ja elinkeinojen muutokset olivat koneiden ja laitteiden myötä merkittävät. Muutoksista vaikuttavin tapahtui valaistuksessa. Oulun läänissä 28 ja Lapissa 31 prosenttia asukkaista kuului verkkoon. 50-luvun mittaan Keski-, Itäja Pohjois-Suomessa elettiin sähköistymisen myötä uutuuksien ja mukavuuksien saannin aikaa. ASEAn moottorit tulivat myös tutuiksi. Muuntajia tarvittiin kaikille kulmakunnille, joten muuntajien rakenteiden ja tarvikkeiden piti tulla tutuiksi ainakin muutamalle kulmakuntalaiselle. Varsinais-Suomen, Satakunnan ja Etelä-Pohjanmaan alueilla oli yli 6000 sähkömoottorin käyttäjää kussakin. S ähkölaitosyhdistys laati 40-luvun lopulla summittaisen vertailun sähköistyksen ja asukasluvun suhteista. Puintitöihin sähkö ja sähkömoottori toivat tuntuvan ja helpottavan muutoksen. Vuonna 1958 Suur-Savon Sähkö ilmoitti 9500 talouden olevan sähköistämättä. Viisikymmenluvun lopulla alueellisista yhtiöistä mittavimmat verkot oli rakennettu Suur-Savon Sähkön ja Pohjois-Karjalan Sähkön alueille. MAASEUDUN SÄHKÖISTYMISTÄ 1950-LUVULLA Sähköverkon ulottuminen maaseuduille näkyi ja tuntui. 72
Yleisempää oli lehmikarjan hyvinvoinnista huolehtiminen ”partakoneen” avulla. Viljan lajittelijat kotitarvemyllyistä puhumattakaan toki tunnettiin ennen sähköistystä, mutta maakunnissa nuo laitteet pääsivät yleistymään vasta sähkömoottorien pyörittäminä. 3/2018 73. Konelypsyn yleistymiselle sähköistys oli suorastaan välttämättömyys. Eläminen ja oleminen helpottui. HZUR-moottorit olivat keskeisesti esillä 40-luvun lopun näyttelyissä ja kauan myöhemminkin. Lypsykoneiden kalleudesta huolimatta ne yleistyivät nopeammin kuin sähköistyksen puolestapuhujat olivat odottaneetkaan. Pienten pölkkysahojen tai halkosirkkelien käyttö yleistyi sähkömoottorin myötä. Sähkön myötä nykyajan mukavuudet tulivat mahdollisiksi ja alkoivat yleistyä 50-luvun alun maaseuduillakin. Porilaismyllyjen lisäksi tarjolla oli kooltaan vaihtelevaa kalustoa usealta kotimaiselta valmistajalta. Kaupunkilaisja maalaisolojen eroavuudet kotioloissa hiukan kaventuivat sähkön saapuessa eli virtasen tullessa kylään. Damalko tuli tarjolle kohta 50-luvun alussa. Tyyppinimi oli sen verran hankala, ettei siitä muodostunut mitään yleisnimeä, hutsurria tai sen tapaista. Meikäläisen metsätalouden rakenteeseen ja organisaatioon sellaiset eivät mahtuneet vaan jäivät harvinaisiksi. Isoa ja pientä sähköpörinää: Sotakorvauksiin kuuluneita sähkömoottorisahoja oli tarjolla kotimaiseen käyttöönkin
Koneelliset kuivurit yleistyivät toki tiloillakin. Vuosikymmenen lopussa niitä oli käytössä noin 3 300. Iskuja Touru-pumput olivat yleisiä raskaan vesihuollon helpottajia. Vuosikymmenen alussa ei lypsykoneita valtakunnassa ollut kuin vähän yli 4 000. Sähköistyksen myötä ukkonen tuli entistä pahemmaksi riesaksi maaseudun elämään. Maaseudun sähköistyksessä Hankkija oli ahkeroinut jo pitkään. Ratkaiseva sysäys sähkön hankintaan tuli usein vesien kannon raskaudesta. Sähkötarvikekauppaan kuuluivat monenlaiset eristeet, johtimet ja suojaukset. Kuivuripuolella SOK:lainen osuuskauppaliike oli aloitteellinen. Strömbergin moottorimainos Maatalouskalenterissa osoitteli kohteita sähkövoimalle raskaammissa töissä. Askartelukirjoissa ja aikakausilehtien palstoilla oli paljon vastaavaa opastusta. Sähköiset vedenlämmittäjät olivat seuraava vaihe navetoiden koneellistumisessa. Kaikesta kehityksestä huolimatta 50-luvun lopussa noin 157 000 navettaan meni vesijohto, vaikka sähköistettyjä tiloja oli 100 000 enemmän. Sähkö innosti ja kiinnosti askartelukohteenakin. Määrän arveltiin lisääntyvän muttei kovin pian – lypsykoneet olivat arvokkaita laitteita. Yllä osa Sähköviestin ajanvieteosastossa julkaistua ohjetta sähkömoottorin rakenteluun. Juttuina kerrottiin tapauksista, joissa emännän sairastuminen sai veden kantamiseen työlästyneen isännän liittymään sähköverkkoon. Valojuhlia ja varoituksia Maaseudun kulttuuritilaisuuksiin tuli lisäystä valojuhlien muodossa. Toki sähkömoottoreita käytettiin esimerkiksi kotitarvemyllyjen ja klapisahojen pyörittämiseen, mutta puinti oli se tärkein käyttö. Maatalouslaskennassa 1950 tilanne oli se, että ainoastaan viisi prosenttia navetoista oli koneellisella pumpulla varustettuja. SOK:ssa kehiteltiin laitteistoja viljaa ostavien osuuskauppojen tarpeisiin. 74 SÄHKÖISTYMINEN 50-LUVULLA. Sähkölaitosyhdistyksen puolelta yllytettiin kehittämään sivuelinkeinoja, jotta isommille moottoreille olisi käyttöä muulloinkin kuin puintiaikoina. Vuonna 1952 esitelty laitos oli radiaattorityyppinen ja kahden tonnin tuntiteholle mitoitettu kuivuri. Kuivausta ja navettatöitä Viljan kuivaamiseen sähköä sovellettiin ja tarvittiin kasvavassa määrin. Sähköverkon kapasiteetti laittoi pitkään rajoja sähkön käytölle. Varsinkin puintiaikoina yhtiöt julkaisivat ohjeita ja rajoituksia sähkön käytölle. Kun kyläkunnalle saatiin sähköt, monessa tapauksessa koululle tai seurantalolle järjestettiin sähköyhtiön isännöimä valojuhla. Hyvin tavallista oli valojen Römperkiläinen syrjäytti porilaisen puimakoneen pyörittäjänä monessa maalaistalossa. Puheiden ja soitannon lisäksi ohjelmassa oli usein yleissivistäviä ja huvittavia elokuviakin. Strömbergin asemaa alan markkinajohtajana helpotti osin tuontisäännöstely ja osin vanha yhteisyritys Hankkijan kanssa. Karjatalouden puolella sähköistyminen näkyi nopeimmin ja vaikuttavimmin navetoiden ja karjan työläässä vesihuollossa. Hinnoista huolimatta lypsykin koneistui sähköistyksen myötä niin, että koneita oli 1959 laskennan mukaan jo lähes 29 000:lla tilalla. Kotimaisen lämpökattilan tehon tarve oli 100 kilowattia, joten kuivausajaksi suositeltiin iltaja yötunteja. Vielä vuonna 1950 maatiloilla oli yhteenlaskettuna vain 839 koneellista viljankuivaajaa
Näihin aikoihin kuului myös varoittavia ääniä. Sähköä ne tarvitsivat. Pohjois-Pohjanmaalla tilanne oli parempi, ja selvästi yli puolet tiloista oli sähköistettyjä. vilkkuminen tai himmeneminen silloin, kun jokin laite naapurustossa käynnistettiin. Sähkö ei siis ollut kaikkia eikä kaikkea kattava mukavuus ja apuvoima. Pellavan käsittelylaitteita kovin monet eivät koskaan ehtineet nähdä, mutta koneteollisuuden tuotteisiin ne silti kuuluivat. Radion tulo joka kodin varusteeksi liittyi elintason nousuun, mutta vahvasti myös sähköverkon laajenemiseen. Radiopattereiden tai akkujen aikana ei radio ollut maaseudun talouksissa kovin tavallinen. Kainuun noin 12 000 tilasta sähkö oli noin 5 000 tilalla. Maakuntien sähköistymisen vuosikymmenen päättyessä maatilarekisterissä oli noin 388 000 tilaa ja sähkövirtaa käytettävissä 265 778 tilalla. Valovirran ja voimavirran eroja selostettiin lehdissä. Elinkeinosta tai tuotantosuunnasta riippumatta sähkö tarjosi mukavuutta. Vuosikymmenen puolivälin lähestyessä voitiin todeta, että asetetuissa sähköistämistavoitteissa oltiin noin puolivälissä. Sähkökäyttöiset pumput muuttivat tilannetta nopeasti. Pellavan ydinalueilla tuotanto oli kuitenkin ponnekasta, ja konevoimaa tarvittiin avuksi. Karjatalous koheni todella tuntuvasti pelkästään helpomman veden saannin ansiosta. Pellavan viljelyä harjoitettiin suhteellisen suppealla alueella. 3/2018 75. Asiasta yleisönosastoissa purnaajille muistutettiin, ettei muuntajien ja verkon vahvistaminen ole lainkaan halpaa. ASAn radiomainos on suorastaan herttainen! Kasvihuoneviljely yleistyi sähköistymisen myötä niin ammattimaisena tuotantona kuin kotitalouden tukenakin. Ainakin muutamassa kaupunkilaislehdessä varoiteltiin maaseudun asukkaita hankkimasta kovin paljoa sähkölaitteita koteihinsa, koska sähkön tuotantokapasiteetti valtakunnassa ei riittäisi kaikkien kotitalouksien moniin tarpeisiin. Lapin maatalousseuran alueella sähköistettyjä tiloja oli vain kymmenisen prosenttia kaikista. Vielä 50-luvun alussa konevoimainen vesihuolto oli vain murto-osassa navetoita. Käytännön ero ymmärrettiin ja se tuntui kustannuksissa. Kaiken kaikkiaan maatalouden sähköistyksessä merkittävin muutos koettiin navetta-asioissa. Airamin loisteputkille löytyi käyttöä kirkonkylien kauppojen ja virastojen ohella muualtakin maaseudulta. Lämmintä vettä saatiin toki padassa keittämällä, mutta sähkö nopeutti ja helpotti sitäkin askaretta. Valovirralla toimiminen oli hyvä perustelu monille laitteille, pumpuillekin
Wanhat vehkeet: Volvo 36 Diesel 1956, rekisterissä. Telat myydään lappujen hinnalla eli 10 € / kpl. Mittarilukema 156 383 km. Puh. Varusteina vaihtolavalaitteet sekä lava. Hinta 5 500 €. 040 375 3423, Kauhava. Purkuosia Peugeot 504/505. Uusilla takarenkailla. 0400 648 141. Latausgeneraattoreita ja käynnistimiä vanhempiin autoihin, traktoreihin ja työkoneisiin. Myyjällä ei ole nosto vehkeitä. 15 tonnin koneesta O&K RH 5 LC. Kannentiivisteitä ja tiivistesarjoja tr, hja k-autoihin. Renault 8, vm. 0440 362 427. Puh. Kopissa ja ovissa ainakin peltitöitä. Hinta 3 600 €. 040 326 3135, P. BV. 044 288 2150, Jyväskylä. Wickström venemoottori. Ei tekstareita. Ritilän jos haluaa erikseen 550 €. avokammio 9 hv, vm. Luovutaaan eläköitymisen johdosta. Harmaa-Fergun (bensa) jäähdytin ja siivapyörä. Kaksi varaosatelaa. Kunnosta ei tietoa, pelastin sen romuttamoon menolta. 1 400 €. Kumpumäki, Kouvola. 040 532 6295. 0400 417 374, Hannu Vesanto, Salo. 041 7012 103. 5 + pakki -vaihteistolla. Puh. Hinta 1 000 €. Ford 3000 kunnostettavaksi, moottorivika. Douglas 650 €. Maamoottorit: BV 9 HV ja Wickström 8–9 HV. Leveys 2,5 m. Diesel Majorin koneen osia, MörköMajorin koneen osia. Valmet 20 55, 1 950 €. Puh. 040 866 9806. Puh. Hp. Katsastus vanhentunut tammikuussa 2018. -38, 900 €. Paperit löytyy kumpaankin. Veto 10, 800 €. 040 583 5980, Nakkila. Suora osa noin 4 metriä. Talvija kesätyökoneita, mm. Puh. Vanteita 3 kpl. Puh. Wärtsilä Esa ja Pomo niittokone ym. Samaisesta ketjusta telalappuja 55,5 cm, 30 kpl, 15 € / kpl. Toisessa 36 lappua samoin 50 cm leveitä. Toisessa 24 lappua jotka 50 cm leveitä. Hinnat 2 500 € / kpl. Akkuja ei ole mukaan. Wickström 10-14 hv, vm. Forson Dexta vm. Höyrykäyttöinen vesipumppu. Alv. Valmet 20 kyntöaurat. Kippiperäkärryjä Velsa, Tuhti, Kipa viljalaidoilla. 0400 788 882, Keijo Jolkkonen, Honkalampi. 1971, kaikki liikkuvat osat uusittu 5 vuotta sitten, ketjut mukaan. Puh. Ollut käynnissä viimeksi 2000-luvun vaihteessa. Massey Harris 820 Diesel 1958. Moottoripyörät TVN Cornet vm. Peltiset takalokasuojat + läpät. Scania linja-auton taka-akselisto 50-luvulta. Zetor 25 nostolaitekansi, alumiinivalua, uusi. Hinta 1 500 €. 040 515 5963. 0400 539 369, Blomqvist, Turku. 0500 736 380. 0400 539 369, Blomqvist, Turku. 1970, hyvä ja alkuperäinen. Hyväkuntoinen mutta hieman nihkeä käytön puutteesta. Vetokita. Ford Cargo 0811, vm. Berco CR 3199 A telaketju, 41 lenkkiä, pusla 52 mm., tappi 32 mm, pultinreikä (telalapun)15 mm. kippikauhoja, takalanoja tyvitaitolla. Puh. Puh. Puh. Käyttämätön jarrupakkasnestesäiliö. Auto on Kontiolahdella. Puh. Puh. 1983, suora kuutonen rivipumpulla, tilavuus 5940 cm 3 . Tienvarressa ovat ja helppo saada kyytiin. Maamoottorit Bernard W14, vm. Alla on hyvät renkaat. 041 701 2103. -46, 500 €. KA MB 508 hinausauto, ajokuntoinen, ei katsastettu. Pyynti 2 000 €. Fiat 411R Diesel 1962, paperit on. 050 5458 875. Hintaa 450 €. Diesel-korjaamon tarkistama hyvä kunto, kuitti olemassa. Puh. Kokonaispituus noin 6 metriä. 041 701 2103. Telalapun kiinnitysreiät suorassa linjassa. 050 352 7709. Puh. 76 Markkinat Ostaa ja myy kalustoa. Paperit on. Puh. Harvinaisiakin malleja. Mekaaninen vaihteistovinssi. Auto on Polvijärvellä. -66, 1 000 €. Höyrykone Kullervo, 11 hv, vuodelta 1911. -39, 2 300 €. Molemmat kunnossa olevia moottoreita. Java mopon koneita. Runsaasti myös Anglian ja Volkswagenin osia. Hinta 1 250 €. Puh. Tykki 105/37, Tampella 1945. Ritilä sermillä. 1956 300 cm 3 ja CZ 150cc 1954. 041 701 2103. Sis. Marion M 33, vaijerikaivinkone (kuokka) suomen ainoa. International 674:ssa ollut syöttöpumppu. Tässä hyvä auto käyttöön tai museointiin. Scania 82M vuosimallia 1985. Ohjauksen apusylinteri, sopii vaikka traktoriin tai työkoneeseen. Volvo N86 osia. Tarkoitus käynnistää kunhan lumet sulaa. Tiedustella voi iltaisin puh. vuosisadan alusta. Myydään Vanaja 690 AEC:n moottori ja Fuller-vaihdelaatikko. Yksi päällysrengas myyty muuten kokonainen. Puh. Valmet 15 koneen osia. Tiedustelut iltaisin puh. 050 545 8875, Liperi, Ristinkylä. Puh. Teijo 10 hv, vm. Puh. Voin tuoda kotiin, voin myös vaihtaa. Hinta 10 000 €. Auto on hyväkuntoinen, ajettu vain 157 000 km. 0400 483 662
Caterpillar D7, vankka ja yleinen kone Suomenkin tantereella. Ei muuta kuin retkikamppeiden esiin kaivelua ja kamera kainaloon. Moottorissa puhisi 74 hv. Kuvassa yksi uuden ajan tuotos, Fiat-Allis BD7c, jonka työpaino oli 9200 kg. Vuonna 1974 Allis-Chalmersin maanrakennuskonepuoli yhdistyi Fiatiin. Lokomo AH140 Deutzin moottorilla varustettuna. Pois tieltä routavelli ja menneen talven nietokset. 16-tonninen Lokomo AH145 nähtynä lintuperspektiivistä. Bedford TK pusikon uumenissa. Allekirjoittanut ruostevetistelijäkään ei meinaa oikein pysyä enää nahoissaan, kun kylien sorateidenkin lämpötila nousee. Kesä se vain alkaa kurkkia nurkan takaa, aurinko paistaa ja linnut laulavat jo eri sävelellä. Koneita peruskorjattiin Kiteellä, ja niiden elämä alkoi alusta. 80ja 90-luvuilla Veekmas hankki näitä ruotsalaisen Nordverkin tiehöyliä Suomeen Ruotsin tiehalllinnon käytöstä. Kohta pääsee starttailemaan uusien aarteiden bongausretkille. Uusi asuinpaikkakunta kätkee tutkimattomat peltojen nurkat ja lukemattoman laajan korpiteiden verkoston, jonka keskellä voi lymyillä mitä vain. 78 RAUHASSA RUOSTUVAT KEVÄTTÄ RINNASSA KEVÄTTÄ RINNASSA
Vuoden 1972 O & K RH 9:ssä pauhasi 120-hevosvoimainen Deutzin F6L -dieselmoottori. Kuvan RH 6 -mallia valmistettiin yli 30 vuotta. 3/2018 79. Lännen Ukkomestari 1680M oli Suomen Sokeri Oy:n 1970-luvun mallistoa. Orenstein-Koppel und Lübecker Maschinebau Aktiengesellschaft, lyhyemmin sanottuna O & K oli 1960-luvulla yksi edistyksellisimmistä hydraulikaivukoneista. BMC:n neljäsylinterinen suorasuihkutusdiesel puhisi pyöreät 60 hv sen 3,77 -litraisesta moottorista. Nuffield 460 ehti 60-luvulla olla pienoisen hetken Englannin suurin sarjavalmisteinen traktori tehoiltaan. Tämä Nuffi on varustettu komealla kaivurivarustuksella. M tarkoittaa perässä pyöräalustaa ja T taas tela-alustaa. Vanhaa perua olevan alustan päällä oli täyshydraulinen ylävaunu. Åkermanin lisenssillä tehtyjen kaivureiden jälkeen esitelty Fiskars 550 oli ensimmäinen Fiskarsin itse suunnittelema kaivinkone. Tämä pyöräalustainen kone oli 16,5 -tonninen. Lännen Ukko-Mestari 2T David Brown 990 Implematic -alustalla. Ennen vuotta 1965 David Brown traktorit olivat vielä punakeltaisia
Ensimmäisen sukupolven umpikaappimalliset hyötykuljettimet alkavat olla jo harvinainen näky. Keskisuomalainen Valmet 700 oli ensimmäisiä traktorimalleja, johon turvaohjaamo kuului jo vakiovarusteena. Kuvan 22 RB on vuosimallia 1955. Ruston & Hornsbyn dieselmoottorissa puhisi 66 ahkeraa hevosvoimaa. 80 RAUHASSA RUOSTUVAT. Ekströmin koneliike toimi englantilaisen Ruston-Bucyruksen maahantuojana. Neliakselinen Lorain Moto Crane edustaa 1960-luvun tuotantoa korkeine puomeineen. Soramontulta löytyi Lokomo GE 128 murskain. Brittiläiset Ford Custom D-sarjan kuorma-autot olivat varmasti yleisimpiä hyötyajoneuvoja maassamme 60ja 70-luvuilla. Liian moni yksilö on päätynyt jo pihavarastoksi, hevosautoksi tai asuntoautobuumin aihioksi. Düsseldorf transporter eli tuttavallisemmin Mercedes-Benz 407. Kuvien D 0910 on kuljettanut viimeiseksi sadevesikouruja. Punainen Ford D 1211 haukottelee viimeisen kerran kymenlaaksolaisessa kangasmetsässä
Vauhdikkaannäköinen Volvo BM turvaohjaamolla. Tämähän suorastaan syöksyy kohti uusia urakkatyömaita. Ja mitä aistillisuuteen tulee, tämäkin on juuri sitä. Näitä ohjaamoita asennettiin lukuisiin eri merkkeihin. Korkea pusikko kätkee sisäänsä todella korkeaotsaisen LP-sarjan M-B-kuorma-auton. 3/2018 81. Pellin alla pärisi Deutzin kuusisylinterinen, 90-hevosvoimainen mahtimoottori. Vuoden 1963 Saksan-ihme teki hyvää jälkeä, mutta kone oli auttamatta hidas ja vanhakin, kun se poistettiin käytöstä 1984. Kunnon kyläsepän taidonnäyte. Alustana näyttäisi toimivan Sisu Kontio ja vetävällä etuakselilla totta kai. International Loadstar ja jäkälöitynyt ojakeppi. Toinen Suomeen tuoduista saksalaisista ruuvitasaajista. Etenemisnopeus turvetasangoilla oli parhaimmillaan huimat 800 metriä tunnissa. ”Muotoilun aistikkuus, koneen sirous ja näppäryys.” Valmet mainosti omaa metsäkonemörköään maailman kauneimmaksi metsäkoneeksi 1970-luvun alkupuolella. No onhan tuo melko aistikas kieltämättä, suorastaan hupaisa tyyppi. Leyland esitteli 1964 edistyksellisen ohjaamon. Ergomatic-koppi oli kipattavaa mallia, mikä mahdollisti ihan erilaisen huoltoystävällisyyden. Meilläkin Vanajan autotehdas varusti kaikki Lokomolle toimitetut nosturiautot kyseisellä kopilla
Seuraavassa numerossa: VANHAT KONEET 4/2018 ILMESTYY 14.6.2018 SUVI SAAPUU SÄKSÄTTÄEN Kesäkuussa Vanhoissa Koneissa luodaan katsaus alkukesän tapahtumiin ja tutustutaan taas mielenkiintoisiin masiinoihin vuosikymmenien takaa. Luvassa on siis huoletonta kyytiä ja jykeviä laitteita. 82
Lisäsimme vielä tiivisteitä hoitavan lisäaineen. Otimme huomioon vanhojen autojen ja moottoripyörien erityisvaatimukset, mukaan lukien märkäkytkimet. Jokaisella autolla on tarina. Saatavana Teboil-huoltoasemilta sekä laajan valikoiman jälleenmyyjiltä. Erityisen voimakas kulumisenestolisäaineistus suojaa tehokkaasti moottoria sekä moottoripyörän vaihteistoa. Valitsimme huippulaadukkaat mineraaliperusöljyt sekä klassikoille parhaat lisäaineet. 3/2018 • Hinta 8,90 € • www.klassikot.fi 36 84 80 -1 80 3 • PA L VK O 20 18 -2 2 6 41 48 83 68 48 08 18 00 3 Viipale mediat TULEVA KLASSIKKO: Citroën Xsara VTS Coupé KADOTUKSELTA PELASTETTU: BMW 1800 TI ’64 TAPAHTUMAT: Maalissaalis, TalviHeikki ja ACS JO VU OD ES TA 20 08 PIKKUTYTÖN UNELMA SUNBEAM ALPINE GT ’70 03 /1 7 BM W 180 TI ’64 • Do dg e Da rt GT ’67 • Fo rd Esc ort Me xic o ’74 • Su nb eam Alp ine GT ’70 • Ste yr-P uch 700 C ’61 & Erib a Pu ck Exp ort ’63 • Toy ota Lan d Cru ise r BJ 40 ’79 VIRPIN JENKKIAUTO DODGE DART GT ’67 MK1-RALLIMALLIT ESCORT-PIKKUAUTOT ESITTELYSSÄ ’74 MEXICO MATALAMÄEN TALLILLA HAUSKAA MATKAA STEYR-PUCH & ERIBA PUCK Ford Escort Fo rd Escort Vuotta Klassikko jo syntyessään – Teboil Silver Classic GT-S 20W-50 Parasta voitelua klassikoille Tämän päivän tietotaidolla teimme öljyn klassikkoajoneuvojen moottoreille. Näin syntyi Teboil Silver Classic GT-S 20W-50. Lue lisää www.teboil.fi Hae omasi Lehtipisteestä tai tilaa kotiin: www.klassikot.?
WWW.KIERTOKANKI.COM Teräskatu 3 • 74100 IISALMI • Puh 020 743 9943 www.lh-osa.fi TILAA KÄTEVÄSTI VERKKOKAUPASTAMME Nopeat ja luotettavat toimitukset jo vaikka seuraavaksi päiväksi! • Traktorin varaosat sekä uusiin että vanhoihin traktoreihin • Maatalousja yleistarvikkeet • Ammattitason työkalut sähkökoneista talttaan ja vasaraan • Monipuoliset auto-, maalaus-, ja yleiskemikaalit • Valaisimet, majakat ja heijastimet • Lelut, lahjatavarat ja paljon muuta Yli 200 € nettitilaukset rahtivapaasti! VERKKOKAUPPAMME VALIKOIMA KASVAA Verkkokaupastamme saat nyt osat myös David Brown traktoreihin! Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 3/2018 • Hinta 8,90 € TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT Zetor Super 35 PAROLAN SEPPÄ Panssarimuseon museomestari Jukka Lehtimäki KEVÄTPÄIVÄNTASAUS Veteraanikuormurit maantietä mittaamassa AMERIKANMOOTTORIT Arne Åvallin pienet ja harvinaiset puksuttajat 6 41 48 87 45 00 03 18 00 3 745000-1803 PA L VK O 20 18 -2 4 Viipale mediat 61 3 / 2 1 8 • B ra y Fo u r 4 /6 5 1 9 6 9 • S is u K -1 3 4 S V 4 8 + 1 2 1 9 6 6 • N is sa n P a tr o l 1 9 8 7 • Z e to r S u p e r 3 5 1 9 5 7