212 sivua. 228 sivua. Isän jäljissä Viitalan Volvo N88 ’73 Me teemme myös lehtiä! viipalemediat.fi Kotimaista laatulukemista Tilaa kirja osoitteesta: www.supermarket.fi Volvo – kuorma-autoja vuodesta 1928 Upea teos kaikille kuormaautoista kiinnostuneille! Volvo on kuorma-automerkkinä maailman suosituimpia. Runsaasti kuvitetun sisällön pääpaino on suomalaisessa kalustossa ja käyttäjäkunnassa sekä Volvo-kuorma-autojen kiinnostavassa kehityshistoriassa. 216 sivua. Rasvanäppien olohuoneet Yli 30 persoonallista suomalaista autotallia uskomattomine puitteineen ja esineistöineen. 37 90 37 90 37 90 37 90 37 90 Kaikkiin kirjatilauksiin hieno avaimenperä kaupan päälle! 9 90 Avaimenperän arvo: TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT Täyttä höyryä! Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 3/2019 • Hinta 8,90 € MARKKU OJALA Zetor-puurtaja ja yhdistysaktiivi Tyrväältä URSUS-TARINAA Historiaa ja metsäkoneeksi muokattu 914 HÖYRYLAIVA TAPIO Koneromantikon vesillä liikkuva kesäpaikka 6 41 48 87 45 00 03 19 00 3 745000-1903 PA L VK O 20 19 -2 4 Viipale mediat 69 3 / 2 1 9 • H ö yr yl a iv a Ta p io • M a ss e y Fe rg u so n 3 5 • S te yr N 1 8 2 A • U rs u s 9 1 4 D L Tu rb o • V o lv o N 8 8. Uutuuskirja pureutuu tähän legendaariseen raskaan liikenteen ilmiöön, ja käsittelee kiinnostavalla tavalla Volvo-kuorma-autojen historiaa vuodesta 1928 nykypäivään saakka. 200 sivua. Suuri Valmet -traktorikirja Upea teos kaikille Suomen teollisuusja maatalous historiasta kiinnostuneille. 248 sivua. Sireenejä ja sinivilkkuja Tämä ainutlaatuinen kirja on suunnattu kaikille pelastusajoneuvoista kiinnostuneille. Finnjet – Itämeren superkulkija Finnjetin tarina alusta loppuun. Runsaasti harvinaista kuvitusta
IKILIIKKUJA UUtUUslehti! Autoja ja autoilun ajankuvaa sodanjälkeisiltä vuosikymmeniltä ClassiC Motor show ’08 Messuraportti ensimmäistä kertaa järjestetystä harrasteajoneuvonäyttelystä 120 000 km ajettu Mercedes-Benz 220D Automatic -79 Steyr Puch kääntää katseet SympAtIAA ItävALtALAISIttAIn wanhat aUtot vappUajelUlla Zoolandian kokoontumisajon tunnelmia Testasimme, kuinka höyryjunalla matkustettiin Ukko-Pekan matkassa Museokatsastus Mitä pitää ottaa huomioon ja kuinka se käytännössä hoituu. motonet SUURI SUOMALAINEN KLASSIKKOAJONEUVONÄYTTELY TEEMAOSASTOT URHEILUAUTOT SPORTTIPYÖRÄT AUTOJA, MOOTTORIPYÖRIÄ, MOOTTORIKELKKOJA, MOPOJA, TYÖKONEITA, TRAKTOREITA, RASKASTA KALUSTOA, PIENOISMALLEJA, MERKKIKERHOJA, KAUPPIAITA, KUNNOSTAJIA, ASIANTUNTIJOITA, OHJEISOHJELMAA JA PALJON MUUTA! alle 12 v. klo 9-17 su 5.5. 020 775 8400, FAX 020 775 8492, www.sr-o.. 14 90 Amerikan Rauta avaimenperä 14 90 14 90 14 90 8 00 Klassikot pelikortit Voit pelata autokorttipeliä tai perinteisiä korttipelejä.. Kaupan päälle avaimenperä. Kaupan päälle avaimenperä. komatsu_HB215_v2_297x210fi.indd 1 22.08.2013 08:50:54 KoLME DooSAnIA piKaKoKeilussa: UUTUUSLEHTI! 8 90 Vanhat Koneet lippalakki 4 90 Tarra-arkki Säänkestävät tarrat A5 arkilla. Klassikkomarkkinat Kymmenittäin harrasteautoja ja osia myytävänä Autoilun nostAlgiAA 1950 1985 • www.klassikot.fi • 01/08 • Hinta 7,50€ Tunturi Super Sport Urheilumopo 80-luvun tyylillä Tuleva klassikko Peugeot 205 1,9 GTi Aikakautensa yllättäjä Lotus Cortina Kahdesti rakennettu replica 6 4 1 4 8 8 3 6 8 4 8 8 8 1 > M B 22 0D • Ch ev y ii • to yo ta Co ro lla • s te yr p u ch • o pe l a sc on a • a u st in a 4 • lo tu s Co rt in a • s aa b 9 6 • p or sc h e 9 24 • tu n tu ri s u pe r s po rt 01 /0 8 CAT-HYBRIDIKAIVURI esittelyssä MAnIToU KURoTTAjAT Koeajossa ARMoTon VW AMARoK maanrakennus • metsäkoneurakointi • kiinteistöhuolto • maatalous n ro 1 • 1/ 20 13 • 7, 90 € 6 414887 200110 1 3 1 72 00 11 -1 30 1 PAL VKO 2013-44 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.koneurakointi.fi HajateK oy jo 20 vuotta energiatuotantoa liikevoiman hyötykäyttäjä Metsäalan tekijät koolla TARPEESEEN TURVETTA n U M E R o 1 K o n E U R A K o In T I 1 /2 1 3 • tu rv et ta ta rp ee se en – H aj at eK oy • piK aK oK eil u ss a: Ko lM e do o sa n ia • el M ia W oo d ´1 3 • es it te ly ss ä: M an it ou -K u ro tt aj at tuoretta teKniiKKaa KoneMessuilla ELMIA WooD ´13 silvator 2000 EnERgInEn HAKKURI Miksi Komatsu. • Kun työsi sisältää paljon kääntöliikettä, polttoaineen kulutus laskee jopa 25 – 40% • Komatsu HB215LC-1 on aito sähköhybridi japanilaista osaamista ja tekniikkaa • Hybridikomponenteille 4 v /10 000 h takuu – muut koneen osat 2 v /3000 h • Komatsu HB215LC-1 hybridikaivukoneita on toimitettu vuodesta 2008 lähtien jo tuhansia – Komatsu laatuun voi luottaa Kun haluat tehokkaan ja ympäristöystävällisen kaivinkoneen, soita meille METALLITIE 6, 33960 PIRKKALA PUH. Volvo 226 sivua. klo 10-17 Viipale mediat Klikkaa ostoksille verkkokauppaan www.supermarket.fi Supermarket.fi Edelliset numerot Varastossa lähes kaikki vanhat numerot. veloituksetta aikuisen seurassa LAHDEN MESSUKESKUS Liput 19 € Avoinna la 4.5. 37 90 Rasvanäppien olohuoneet 212 sivua. Kaupan päälle avaimenperä. 37 90 Suuri Valmet -traktorikirja 216 sivua. 37 90 8 90 8 90 8 90 8 90 Raskas Kalusto parkkikiekko Klassikot parkkikiekko Koneurakointi parkkikiekko Vanhat Koneet parkkikiekko 8 90 Amerikan Rauta parkkikiekko Koneurakointi lippalakki Raskas Kalusto lippalakki 8 00 Vanhat Koneet pelikortit Voit pelata autokorttipeliä tai perinteisiä korttipelejä
Samoihin aikoihin sähkömoottorisia työkoneita kokeiltiin monessa toimessa. Moottorit ovat puksuttaneet puukaasulla ja petrolilla, polttoöljyllä ja bensiinillä, klapeilla ja koksilla. Maata on kaivettava, puita kaadettava, tavarat kuljetettava ja vilja puitava niin kuin aina ennenkin. Ulkomaanmatkoista moni varmasti olisi valmis tinkimään, mutta tuskin sentään asumaan kylmässä tuvassa, keräämään ruokansa itse luonnosta tai kulkemaan naapuripitäjään jalkaisin. Milloin pitää lisätä veroja tuonne tai tänne, milloin taas aiotaan kieltää kaikki polttomoottoria hyödyntävät laitteet. Tässä numerossa pääsemme tutustumaan aiheeseen monelta kantilta. Energialähteestä toiseen on siirrytty tarpeen mukaan. Puheista huolimatta suuria muutoksia tuskin on odotettavissa suuntaan tai toiseen. Tai vielä pahempaa on, jos tietoa löytyy, mutta kärkkäitä mielipiteitä ja ehdotuksia heitetään ajan muotivirtausten mukaan. Usein kuitenkin tuntuu siltä, ettei kovaäänisimmillä keskustelijoilla ole paljoakaan hajua siitä, kuinka yhteiskunnan pyörät pyörivät. Kari Mattila päätoimittaja kari.mattila@vanhatkoneet.fi 3/2019 3 Pääkirjoitus. Sähkölläkin ne ovat surisseet silloin kun sen käyttö on järkevää ollut. Vanha masinisti äkkää heti, että uutuuksiksi mainostetut menetelmät ovatkin tuttuja jo vuosikymmenien takaa. Keskustelu ympäristön tilasta ja päästöjä tuottavista vehkeistä on paikallaan. Hybriditekniikkaa eli polttoja sähkömoottorin etuja yhdisteleviä kulkupelejä liikkui maantiellä jo sata vuotta sitten. Reilun sadan vuoden aikana työtä on totuttu tekemään kulloinkin saatavilla olevaa polttoainetta hyödyntämällä. Ku va : SA -K uv a POLTTOAINEEN VOIMALLA P olttoaineet ja niitä käyttävät vehkeet ovat pysyneet puheissa ja otsikoissa viime aikoina. Ennen ei tiedetty bi-fuel-tekniikasta, mutta osattiin käyttää bensiiniä ja petrolia polttavaa traktoria. Vanhan raudan ystävän on ollut hauskaa seurata tekniikan uusia saavutuksia. Kuljetaan vesillä leppoisasti höyrykoneen voimalla, muistellaan Massey Ferguson 35 -mallin eri moottorivaihtoehtoja ja tutustutaan sadan vuoden takaisiin polttoainekaupan vaiheisiin. Kenties seuraavakin kekseliäs voimanlähde toteutetaan vanhan idean pohjalta nykyteknologian keinoin
12 18 24 28 KANNESSA 12 Volvo N88 Osmo Viitala kasvoi nokkamallin Volvon kopissa. Sen ensimmäistä dieselmoottoria ei juuri muistella lämmöllä. 4 Tässä numerossa. KONEET 18 Massey Ferguson 35 35-Massikkaa sai sekä kipinästä että paineesta syttyvällä koneella. 22 Steyr N 182 A Rauma-Repolan vanha tehdastraktori on tehnyt vuosikymmenet monenlaisia töitä. TAPAHTUMAT 62 TalviHeikki, Turku Vanhan raudan ystäville riitti laskiaissunnuntaina Turussa mukavasti katseltavaa ARTIKKELIT 34 Ursus – puolalainen kontio Köyhä ja sotien ruhjoma puolalainen maaseutu koneellistui hiljalleen 1900-luvun aikana. Puolan ainoalla pyörätraktorilla Ursuksella on ollut tässä kehityksessä merkittävä rooli. Nyt se liikkuu jälleeen Päijänteellä. 24 Höyrylaiva Tapio 120-vuotias höyrylaiva on vastikään täysremontoitu. 28 Ursus 914 DL Turbo Maataloustraktorista tuli kahden kaveruksen kotiverstashommina näppärä metsäkone. Siksi se oli luonteva entisöintikohde. Käymme työmaalla. Viitala löysi hyvän aihion ja teki siitä pieniä ulkonäköseikkoja myöten mieleisensä auton. 42 Koneellistumisen monet kasvot Palaamme Finbygrändin maatalousmuseoon ja katsomme sen kokoelman kautta maatilan koneiden historiaan
54 Kuparisen kukkulalta Outokummun kuparikaivoksen toiminta päättyi toukokuussa 1989. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. (06) 2810 170, fax (06) 2810 112 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050 4147 559 Susanne Ripsomaa: 050 4147 553 www.vanhatkoneet.fi > Mediakortti SÄHKÖPOSTIT MUOTOA toimitus@vanhatkoneet.fi myynti@vanhatkoneet.fi materiaali@vanhatkoneet.fi etunimi.sukunimi@vanhatkoneet.fi PAINOPAIKKA PGM MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1799-0661 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. Toimitus Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. Ojanen, Harri Onnila, Kari Ruusunen, Pekka Stellberg, Aimo Tenni, Jukka Vuorenmaa TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Thomas Backman, Sari Mantila POSTIOSOITE Vanhat Koneet, PL 350, 65101 Vaasa KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. Kylvötekniikan kehittäjän taru jatkuu, mutta me kurkistamme menneeseen. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Mistä nimi oikein on peräisin. 58 Tukkipuun matka Sota-aikana puun kuljetus metsästä käyttöpaikalle oli olosuhteista johtuen raskasta, samoin raakapuun jalostaminen rakennustarpeiksi. 3/2019 48. TILAAJAPALVELU Puh. 76 Markkinat Kauppa voi käydä, vaikkei kone kävisikään. 66 Seppiä ja mestareita Markku Ojala on ollut alusta asti Tyrvään zetoristeja. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. (03) 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) E-mail tilaajapalvelu@vanhatkoneet.fi PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITTAJA Mika Rassi AVUSTAJAT Joona Hamm, Mari Immonen, Kimmo Janhunen, Lea Lahti, Jan-Erik Laine, Aulis Lassila, Tapio Mäntyniemi, Olli J. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. Miehen harrastepuuhat eivät yhteen merkkiin rajoitu. 72 Polttoainekaupan nuoruutta Petrolin ja bensiinin tuonti ja kauppa järjestäytyi 1900-luvun kolmena ensi vuosikymmenenä. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. 64 Kuinka stefa syntyi Miksi akselitiivistettä kutsutaan Suomessa stefaksi. VAKIOPALSTAT 6 Rekkaparkki Uutisia, uutuuksia ja erikoisuuksia vanhojen koneiden maailmasta. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. 62 66 48 Sokerista syntynyt: Tumen historia Toukotöiden kunniaksi esittelyssä Turengin sokeritehtaan konepajana syntynyt tehdas. Materiaali: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. 78 Rauhassa ruostuvat Joona Hammin ruosteromanttisia valokuvia. 58 Tukkeja nousee vedestä pinoon Solomanin sahalla. Vuosipäivän kunniaksi katselemme kuvia 60–70-luvuilta Outokummusta
Rakentamisen vuoksi jouduttiin tekemään muutostöitä viidellä siltapaikalla. Kuten arvata saattaa, junat olivat tuolloin ihan täynnä matkustajia”, Nummelin toteaa. ”Sähköistys aloitettiin rantaradalla siitä syystä, että tämä kaksiraiteinen rataosuus oli päärataa hiljaisempi liikenteellisesti, minkä vuoksi siellä pystyttiin töitä tekemään paremmin junaliikennettä häiritsemättä. Juhlien jälkeen normaali sähköjunaliikenne Helsingin ja Kirkkonummen välillä alkoi 26.1.1969. Vanha Linnunlaulun silta purettiin, Pasilassa avarrettiin ristikkosiltoja, Vihdintien silta Huopalahden länsipuolella nostettiin ja Tuomarilassa purettiin radan ylittänyt kiviholvisilta ja korvattiin teräksisellä jalankulkusillalla. Koivuhovi-Espoo -rataosalle oli suunniteltu tehtävän myöhemmin oikaisuja ja ratageometriamuutoksia, joten sinne rakennetiin väliaikaisia puisia sähköratapylväitä. Ensimmäisenä sähköistettiin Helsinki–Kirkkonummiväli. Sähkömoottorijunien koeajot aloitettiin kesäkuussa 1968 ja vihdoin vuoden 1969 alussa sähköistys valmistui. ”Rantaradan kaksoisraidetyöt olivat tuolloin juuri valmistuneet tai valmistumassa, joten rataosan ratageometriaa ei tarvinnut paljoakaan uusia. Sähköistysjärjestelmäksi valittiin 25 kV, 50 Hz vaihtovirta jo vuonna 1958. V altion rataverkon sähköistämistä kaavailtiin jo 1900-luvun alussa ja vakavammin 1920ja 1950-luvuilla. Helsinki–Kirkkonummi-sähköistyksen rakensi Sähköradat Ay, jonka omistivat Imatran Voima Oy sekä Suomen Kaapelitehdas. Viisikymmentä vuotta sähköliikennettä valtion rataverkolla Tänä vuonna on tullut kuluneeksi viisikymmentä vuotta siitä, kun vakinainen sähköjunaliikenne alkoi Suomessa. tammikuuta 1969 ja seuraavana päivänä yleisö pääsi maksutta kulkemaan tätä väliä esittelyjunien kyydissä. Koska suunniteltuja oikaisuja ei koskaan tehty, puiset pylväät vaihdettiin pysyviksi teräspylväiksi 1990-luvulla”, Nummelin kertoo. Tähän suunnitelmaan kuuluivat rataosat Helsinki-Kirkkonummi, Helsinki-Tampere ja Riihimäki-Kouvola. Ratkaisu on osoittautunut hyväksi, koska myöhemmin tämä tyyppi valittiin ensisijaiseksi eurooppalaiseksi rautateiden sähköistysjärjestelmäksi. Lisäksi Jorvaksen länsipäässä ylikulkusilta korotettiin. Peruskivi muurattiin Tuomarilassa erään ajojohtopylvään perustukseen, mutta varsinaiset perustustyöt aloitettiin Kauniaisten ratapihalta. On muistettava, että tuolloin sähköradan rakentamistyöt olivat aluksi osin harjoittelua eli päätös oli varmasti oikea”, kertoo rautatieliikennejohtaja Markku Nummelin Väylästä. Kuva: Mikko Alameri Kuva: Tapio Keränen 6 Rekkaparkki uutisia, erikoisuuksia ja tapahtumia. Vihkiäisjuna kulki Helsinki-Kirkkonummi -välin 24. ”Tiettävästi tämä on ollut rantaradan historian ainoa ilmainen matkustuspäivä, ellei sitten mukaan lasketa Leppävaaran Maximarketin tempauksia vuonna 1972 ja Vermon raviradan ilmaislippuja. Nykyisin tuolla rataosalla kulkee vilkkaimmalla osuudella peräti 538 lähija kaukoliikenteen junaa yhden arkipäivän aikana. Kuitenkin vasta 1965 valtioneuvosto teki päätöksen ratojen sähköistämisen ensimmäisestä vaiheesta
Mitä tarkoittaa englanninkielinen lyhenne pto. 8. 8. Autokoritehdas ja Autoteollisuus. Pow er tak e-o ff, voi man ulo sot to. Suo men Aut ote olli suu s, nyk yis in Sis u Aut o. 4. Polttomoottorilla toimivaan Via-jyrään oli yhdistetty kivenmurskaaja. Mikä yritys syntyi näiden kahden yhtiön raunioille vuonna 1931. Kuka oli Valmet 15 -traktorin pääsuunnittelija. Yhdistetty maantiejyrä ja kivenmurskaaja Via Suomen moottorilehden heinäkuun numerossa vuonna 1924 esiteltiin järeä tientekokone. 5. Int ial ain en 2 6 9 3/2019 7. Mikä saha on kuvassa. Mursketien teko – tai kuten lehdessä sanottiin: teiden makadamisointi – tapahtui niin, että kivilohkareita ajettiin valmiiksi tehtävän tien sivuun, ja siitä niitä nostettiin työn edetessä murskaajaan. 7. Itä val las ta. 10. 7. 2. 10. Minkä maalainen yritys on Mahindra & Mahindra. Kuka on kuvassa. 4. 2. Vas tau kse t: 1. Via teki niin muodoin kolmekin eri työtä kerralla: hienonsi kiven murskeeksi, levitti sen tielle ja jyräsi tien. 6. Noi n puo lta , tar kem min san ott una 0,4 94 heh taa ria . Mistä erityisesti muistetaan suomalainen yritys nimeltä Plustech. 9. Hei näh änt ä. Käv ele väs tä met säk one est a. Via säästi työtä ja kuljetuskustannuksia niin, että työn väitettiin tulevan 30 prosenttia halvemmaksi kuin tavallisia kivenmurskaimia käyttämällä. Mistä maasta Steyr-traktorit ovat kotoisin. Rud olf Die sel , die sel moo tto rin kek sijä . 5. Mikä työkalu on kuvassa. 3. Kuinka suurta pinta-alaa hehtaareissa vastaa vanha mittayksikkö tynnyrinala. 3. 6. Vanhaa ja visaista 1. 9. Neu vos tol iit tol ain en Dru žba . Ola vi Sip ilä
Vezdehodia ohjattiin – tai ainakin yritettiin ohjata – molemmilla puolilla ajoneuvoa sijainneilla pyörillä. Ensimmäisenä panssareilla soti Iso-Britannia. Telamatto 11. Koneen kimpussa ahersi kevään 1915 aikana kymmeniä sotilaita ja siviilityömiehiä. Viides rumpu sijaitsi ajoneuvon sisällä, ja se painoi telamattoa yläpuolelta. Kolme telarumpua kulki maata vasten, ja niistä taaimmainen oli vetävä. Moottori 4. Toukokuussa 1915 sitä testattiin tiellä, ja huippunopeuden kerrotaan olleen huimat 25 kilometriä tunnissa. Vezdehodin telarakenteeseen kuului yhteensä viisi leveää telapyörää eli telarumpua. Venäjä luo panssarinsa Panssarivaunujen synnyn alkuhämärissä myös venäläiset rakensivat outoja sotakulkuneuvoja. Ohjaava pyörä 9. Tässä kaksi niistä. Panssarikehys 6. Vetorumpu 7. Runko 8. Mutta samaan aikaan Venäjälläkin koetettiin keksiä panssaroitua sotakonetta. Tammikuussa 1915 Porohovštšikov sai Venäjän armeijalta rahoituksen ajoneuvon valmistamiseen. P anssarivaunut rynnistivät sotanäyttämölle ensimmäisen maailmansodan aikana. Tornin asennuspaikka 3. Voiman tuotti kymmenen hevosvoiman kaasutinmoottori, ja voimaa välitti planeettavaihde. Telan kiristyslaite VEZDEHOD MOOTTORI kaksisylinterinen kaasutinmoottori, teho 10 hevosvoimaa MIEHISTÖ 1 henkilö PITUUS 3,6 metriä, leveys 2 metriä, korkeus ilman tornia 1,5 metriä, paino noin 3500–4000 kg 8 Rekkaparkki uutisia, erikoisuuksia ja tapahtumia. Nämä koehahmotelmat olivat erikoislaatuisia vehkeitä. Pian sen jälkeen hän kiinnostui panssaroidun maastokelpoisen sotilasajoneuvon tekemisestä. Neljäs eli etummainen telarumpu oli ajoneuvon nokalla huomattavasti maanpinnan yläpuolella. Siinä oli yksi miltei koko ajoneuvon leyinen telamatto. Pian Ranska ja Saksakin rakensivat omat vaununsa. Telamatto kiristettiin kahdella viimeksimainitulla rummulla. Ohjauspyörä 2. Telan kiristysrumpu 10. Vehje sai nimekseen Vezdehod eli jokapaikankulkija. Nopeasti ja suoraan Nuori tekninen lupaus Aleksandr Porohovštšikov oli rakentanut 1910-luvun alussa vain 18-vuotiaana oman lentokoneen. Kardaaniakseli 5. Heinäkuussa VezVEZDEHODIN RAKENNEOSIA: 1
Näkemästään vakuuttunut Nikolai II lahjoitti projektille huomattavan summan omista varoistaan. Tsaari ja keksijä konttasivat pienoismallin perässä pitkin lattiaa, ja pikku-Lepakko ylitti leikiten kolmestakin Venäjän keisarikunnan lakikirjaniteestä rakennettuja esteitä. Sivutornin ohjauspaikka 3 . Alempi konekivääritorni 4 . Myös Lebedenkon tankista tehtiin vain yksi koekappale. Vezdehod ei päässyt eteenpäin noin 30-senttisessä lumessa. Telamatot eivät pysyneet paikoillaan. Panssaroitu sisäänkäyntiovi 7 . Seuraavana vuonna hänet tuomittiin kuolemaan ja ammuttiin. Vaunua ohjaava takapyörä 5 . Porohovštšikoville kävi lopulta kehnosti. Se jäi Venäjän vallankumouksen melskeissä seisomaan testipaikalleen keskelle metsää. Rakas tai ei, tällä lapsella oli monta nimeä: Lepakko, Tsaaritankki, Lebedenkon tankki, Lebedenkon kone ja kaikkein osuvimmat Mammutti ja Mastodontti. Panssarointi ja aseistus olivat jääneet suunnitteluasteelle, eikä ajoneuvo siis koetusmuodossaan ollut sotakelpoinen. Runko 6 . Mammuttilepakko tsaarin armosta Samoihin aikoihin Vezdehodin kanssa insinööri Ivan Lebedenko loihti omaa, vielä merkillisempää näkemystään panssariajoneuvosta. Testi paljasti rakenneongelman: tsaaritankin pienelle takapyörälle kohdistui liiaksi painoa. Ylempi konekivääritorni dehodia esiteltiin jo julkisesti. Niiden halkaisija oli noin yhdeksän metriä. TSAARITANKKI MOOTTORI kaksi 240-hevosvoimaista Maybach-lentokonemoottoria MIEHISTÖ noin 15 henkilöä PITUUS 17,8 metriä, leveys 12 metriä, korkeus 9 metriä, paino noin 40 tonnia SUUNNITELTU panssarointi 8–10 mm, koekappaleessa 5–7 mm ASEISTUS kaksi kappaletta 76,2 mm tykkejä, 8–10 kappaletta 7,92 mm Maksim-konekivääreitä TSAARITANKIN RAKENNEOSIA: 1. Tammikuussa 1915 Lepakon tekijä pääsi esittelemään itselleen tsaari Nikolai II:lle ajoneuvonsa puista pienoismallia, joka liikkui gramofonin jousesta kyhätyn vetokoneiston avulla. Idean ajoneuvoon Lebedenko oli ilmeisesti saanut keskiaasialaisista hevosrattaista, jotka ylittivät isojen pyörien ansiosta ojia ja esteitä. Vuonna 1940 hänet pidätettiin epäiltynä vakoilusta ja neuvostovastaisesta agitaatiosta. Vetävät etupyörät 2. Tsaarin suojeluksessa hanke eteni vikkelästi. Se painui maan sisään niin, etteivät kaksi 240 hevosvoiman moottoria ja etupyörät saaneet vedettyä perää ylös. Lepakossa oli edessä valtavat pinnapyörät. Ajoneuvoa paranneltiin, mutta sittenkään koekappale ei tyydyttänyt testaajia. Porohovštšikov kiirehti kauppaamaan tilalle omaa uutta tankkiprojektiaan, mutta Vezdehod oli vielä päällystön tuoreessa muistissa, eikä uudesta suunnitelmasta tehty koekappalettakaan. Siellä merkillinen jättiläinen ruostui seitsemän vuotta, kunnes se pantiin sulattoon vuonna 1923. 3/2019 9. Vuonna 1917 Venäjä päätti tilata panssarivaunuja Englannista. Se muistutti hieman jättimäistä tykinjalustaa. Pyöräohjaus toimi huonosti, ja kuljettaja joutui kääntämään konetta pitkää sauvaa käyttämällä. Puutteet olivat ilmeisiä. Syksyllä 1915 Lepakkoa koeajettiin Orudjevon kylän metsissä noin 70 kilometrin päässä Moskovasta. Pienoismalli jäi keisarin haltuun – sitä ei tiedetä, missä se on nyt. Lebedenkon sotakone ei kulkenut teloilla vaan pyörillä. Lebedenko onnistui saamaan pari tiedemiestä innostumaan hankkeesta, ja toteutti heidän kanssaan koekappaleen
10 Rekkaparkki uutisia, erikoisuuksia ja tapahtumia. Kenian maatalouden mekanisointiin ja ensikertalaisille traktorinomistajille se on yhtiön mukaan ihanteellinen. Soittajalla onkin oltava ainakin miltei absoluuttinen sävelkorva. Theremin piti vuonna 1922 musiikkiesityksen V. Vuonna 2015 Massey Ferguson lanseerasi Keniassa tutun traktorin uutuutena. Toinen käsi säätelee äänen voimakkuutta, toinen sen sävelkorkeutta. Uudistukaa Tekin kaikki, jotta pysyisitte mukana uudistuvassa teknologisessa yhteiskunnassa. Sieltä Theremin kutsuttiin 30-luvulla takaisin Neuvostoliittoon, jossa hän sai leirituomion. Theremin on hankala soitin, sillä siinä ei ole mitään pohjaääntä, johon soittaja voisi tukeutua. TOIMITUSJOHTAJA TIMO HIETALA MYLLYKIRJEESSÄÄN ROVANIEMEN KONEPAJAN OSASTOILLE KANSANTRAKTORI 35 Tiesitkö, että vanha suosikkitraktori Massey Ferguson 35 ei ole pelkkä nostalgiakone vaan kurantti tuotantomalli. TEKIJÄN SUUSTA Olen tarkistanut kantaani seuraavien asioiden suhteen nyky-yhteiskunnan vaatimusten mukaisesti. Kannatan • laskutikkua ja taskulaskinta • tietokonetta • teollisuusautomaatiota En kannata • liiallista alkoholijuomien käyttöä • ylenmääräistä makkaransyöntiä • insinöörien aliarvioimista PS. Thereminissä on kaksi antennia, ja sitä soitetaan muuttamalla käsien etäisyyttä antenneista. Olen huomannut, että se kannattaa. Kyseessä on theremin, joka on vielä siitäkin erikoinen soittokone, että sitä soitetaan sitä koskettamatta. Thereminin työnä oli mitata kaasujen permittiivisyyttä eri lämpötiloissa ja paineissa. Lisäksi soittaminen vaatii huomattavaa tarkkuutta, koska käsiä ei pidetä otelaudalla tai koskettimistolla vaan ilmassa. Tutunpuoleiset ominaisuudet eivät rajoitu nimeen ja ulkonäköön: tehoa on 36 hevosvoimaa, vaihteita 6+2, ja nostolaite nostaa noin 1100 kg. MF totesi tuotannon alkaessa, että yksinkertainen, luotettava ja edullinen 35 on oikea Kansantraktori. I. Ranskalaissukuinen mutta venäläissyntyinen keksijä Léon Theremin (venäläisittäin Lev Termen) aloitti vuonna 1919 työt fysiikan tutkimuslaitoksella silloisessa Petrogradissa eli Pietarissa. Musikaalinen Theremin tuli oivaltaneeksi, että hänen tuota tehtävää varten kehittämänsä mittalaitteisto voitaisiin muuntaa tuottamaan ääntä. Eräs maailman vanhimmista sähkösoittimista nimittäin täyttää lähiaikoina sata vuotta, ja sitä on kuultu niin konserttisaleissa kuin kauhuelokuvissa. Theremin, satavuotias sähkösoitin Sähköinen tai elektroninen musiikki – sehän on rokin räimettä tai teknojumputusta! Ei aivan. Soittimen keksijä pääsi keksintönsä kanssa maailmankiertueelle ja asettui Yhdysvaltoihin. Leninille, jonka väitetään oppineen soittamaan thereminiä oikopäätä. Léon Theremin soittaa kaimakseen nimeämäänsä keksintöään eli theremin-soitinta. Soitinrakentaja pääsi kuitenkin vapaammalle jalalle keksittyään muun muassa radio-ohjattavan lentokoneen ja huomaamattoman kuuntelulaitteen suuren isänmaan tarpeisiin
Loppi Vanhojen traktoreiden ja maatalouskoneiden tapahtuma 29.–30.6. Silloin museon piha-alueella täyttyy kaupankäynnistä, joka painottuu ajoneuvotavaraan mutta ei suinkaan rajoitu siihen. Iisalmi Ylä-Savon Megaromppeet, Luuniemen tapahtumakenttä, 15.–16.6. Vaasa Rompetori Autoja moottorimuseolla 18.5. Päivän pääsylippu maksaa 8 euroa, ja lipulla pääsee myös automuseoon. Liperi Susirajan Rompepäivät Ylämyllyn Välikankaalla 25.–26.5. Sastamala Entisöijän aarteet, Punkalaitumentie 489 28.–30.6. Hämeenlinna Hälläpyörämarkkinat, Ahveniston moottorirata 13.7. Maalahti Veteraanitraktorinäyttely ja työnäytöksiä Kråkbackenilla, Ribäcksvägen 4 20.7. Pukkila Sahat ja Vanhat Koneet, Kolisevantie 29, Savijoki 20.7. Oulu Rompemarkkinat Automuseolla 13.–16.6. Lahti Päijät-Hämeen Rompemarkkinat, Jokimaan ravirata 19.5. Kahden päivän myyntipaikan hinta on 20 euroa. Tuusula Helatorstaiajot 30.5.–1.6. Tapahtumakalenteri Ilmoita omasi: toimitus@vanhatkoneet.fi HUHTIKUU 19.–21.4. Tampere Hot Rod & Rock Show, Pirkkahalli TOUKOKUU 1.5. Laitila Valtatie 8:n romutori 14.–16.6. Kansallinen museoajoneuvopäivä 8.–9.6. Vesivehmaa Avoimet ovet Antin Automuseolla 27.4. Kouvola Jawatallin tuuletus, Myllykoski 18.5. Ylistaro Harrasteajoneuvotapahtuma & rompetori, Könnintie 125 18.–19.5. Hämeenlinna Kewätsawutus, Parolan Panssarimuseo 4.5. Kangasala Kurvaa Kangasalle, Mobilia 8.6. Saarijärvi Rompetori Ahvenlammen leirintäalueella 25.–28.7. Sastamala Kansainvälinen Indian Rally, Ellivuori Resort MENOVINKKI: OULUN ROMPEMARKKINAT Oulun automuseolla järjestetään 8.–9.6. Petäjävesi Antiikkielektroniikan kirpputori, Radioja puhelinmuseo, Petäjävesi 25.–26.5. Hollola Retro Trucks Rekkakukossa 4.–5.5. Lahti Classic Motorshow, Messukeskus 11.5. Kuopio MP-näyttely, Kuopiohalli 4.-5.5. Sastamala Rompetori Vatajalla 25.5. Helsinki American Car Show, Messukeskus 20.–21.4. Kouvola Harrasteajoneuvomarkkinat Tykkimäen moottoriradalla 23.–28.7. Leppävirta Rompetori ja Wanhat wehkeet, Sorsakoski 8.6. Karstula Helarompe, Automuseo Wanhat Wehkeet ja Myllyjoki Camping KESÄKUU 7.–9.6. Kokkola Veteraaniautonäyttely ja rompetori, Storen Väri 25.5. Parkano Vanhat koneet Vahojärvellä 20.7. Sastamala Paukepäivät 26.5. Vihtijärvi Syökerin Sauhut 27.–28.4. Aura AMA ry:n rompetori Nuortentalolla 30.5. tuttuun tapaan kaksipäiväiset rompemarkkinat. Savonlinna Savonlinnan retkeilyajot 8.6. Lohja AHS:n rompetori, Virkkala 8.6. Pori Helamarkkinat raviradalla 4.–5.5. Markkinat ovat molempina päivinä käynnissä kello 9–16. Suomussalmi Vetkun Kesän keikka, Hossa-Kuusamo 14.–15.6. Etelä-Karjala Suur-Saimaan ympäriajo HEINÄKUU 7.7. Vääksy Valtakunnalliset Veteraanimopedipäivät, Hotelli Tallukka 29.–30.6. 3/2019 11. Mikkeli Mikkelin Mobilistien rompetori 27.4. Joensuu Jawasakkiajo 8.6
Sen kimpussa hän on toteuttanut myös omia mielihalujaan sopivissa rajoissa. Lopputulos on kaunis ja pitelemätön museoauto. 12. OMAN MIELEN MUKAAN VOLVO N88 1973 Kuljetusyrittäjä Osmo Viitalalle Volvo N88 oli lapsuudesta tuttu auto ja selvä entisöintivalinta
13
Sain vinkin, että Torniosta löytyy. OSMO VIITALA • kuljetusalan yrittäjä, Oulun seudun mobilistien jäsen ”Isällä oli kuorma-autoja, ja minähän tiesin jo pienenä, mitä alan isona tehdä. Moottori sen sijaan oli uusi D100 tai kuten tässä tapauksessa ahdettu TD100. Parempi aihio Osmo hankki Ännänsä viitisen vuotta sitten ja entisöinti on nyt paria pikkuseikkaa lukuun ottamatta valmis. Epäilen, että se on ollut Ruotsissa lentokentän aura-autona. Usein vastaus on, että tiettyyn malliin liittyy vahvoja muistoja. Matkalla polttoaine jäätyi. Huoltoasemat olivat kiinni, mutta erään aseman takapihalla sattui asumaan sen omistaja. Ketjut puolestaan löytyivät kylkilaatikosta miltei käyttämättöminä. Auto on tehnyt töitä. ”Tämän on täytynyt olla jossain hallitai hangaariTeksti: Mika Rassi Kuvat: Kari Mattila N88 oli perinyt ulkomuotonsa 50-luvun alussa esitellyltä Titanilta. ”Autossa on ollut sivuaurat. Kovasti oli sivuauran silmukkakin kulunut. Soitin sinne ja menin katsomaan. ”Aatonaattona 1967 oli 30 astetta pakkasta, kun haimme isän kanssa Helsingin Hernesaaresta uuden N88:n. Mutta niin vain piti hylätä se ja ostaa tämä”, Osmo kertoo. Silmukat olivat sen verran kuluneet, että töistä on selvästi tehty. Osmon tietojen mukaan tämä Torniosta löytynyt auto on alun pitäen ollut Ruotsin armeijan käytössä ja ilmeisesti lumityökoneena. M iksi ajoneuvoja entisöidään. Samat moottorit palvelivat N88:n kanssa samaan aikaan esitellyssä nokattomassa F88:ssa. Heti kun kortin sain, ajoin kaksi vuotta isän autoa. Kattoteline on Osmon isän vuosimallin 1980 Volvokuormurista. Perään mies kertoo joulutarinan ajalta, jolloin hän oli vielä polvenkorkuinen. Meidän suvussamme ovat olleet niin miehet kuin naiset kuskeja: äitini on ajanut linjaja sora-autoa, nuorempi siskoni on ajanut ikänsä kuorma-autoa, samoin entinen puolisoni ja molemmat tyttäreni.” ”Olen kasvanut tällaisen auton kopissa.” 14 VOLVO N88 1973. Ja minä olin jo hirveän työn tehnyt siihen toiseen. Sittemmin tulivat omat liikenneluvat ja autot ja kuskit. Hän antoi kosaanipullon, että isä sai polttoaineen lämmitettyä ja pääsimme kotiin Ouluun.” Siinä riittämiin syytä valita entisöintikohteeksi N88. Autossa on ollut sivuauravarustus. ”Minulla oli samanlainen tosi huonokuntoinen auto, jota aloin ensin entisöidä. Katsoin, että hitto, tämä on kymmenen kertaa parempi kuin oma aihioni. Oululaiselle Osmo Viitalalle sellainen auto on Volvo N88. Etsin siihen lokasuojia ja ovia. Sitä oli pidetty ilmeisen hyvin. ”Minä olen kasvanut tällaisen auton kopissa”, toteaa Osmo, itsekin kuljetusyrittäjä. Projekti alkoi kuitenkin jo ennen tätä autoa. Siellä tämä auto seisoi kuusimetsässä. Katsotaan komeaa lopputulosta Osmon kanssa tarkemmin. Ketjut taas löytyivät kylkilaatikosta, ja ne ovat liki käyttämättömät.” Autolla oli ostohetkellä ajettu noin 114 000 kilometriä
70-luvulla peltinen ulkoasu oli jo vanhahtava. Soitin sinne saman tien, panin Sisun vakuutukseen, kannoin akut paikoilleen ja lähdin ajamaan. N88:n hallintalaitteet olivat 50-luvun suunnittelua. Se tuli myyntiin yhtenä perjantaina. Se oli nopea reissu.” Mieleiseen muottiin Miksi ajoneuvoja entisöidään. Osmon auto kaipasi nosturia. VAIHTEET Synkronoitu nelivaihteinen aluevaihteisto, 8 nopeutta eteenpäin PÄÄLLIRAKENNE kolmikaatokipillinen lava ja nosturi 3/2019 15. Runkoa ei ollut ruoste syönyt rokonarpiseksi. Kun autoon sopiva nosturi vielä sattui Osmon silmiin, hän ei aikaillut. Alusta oli uusi, samoin pyörien ripustukset, vaihdelaatiikko ja tietysti moottori. Aamulla olin Helsinki–Vantaan lentokentän takana. Sylinteritilavuus 9,6 litraa, teho 260 hevosvoimaa. Lokasuojien reunatkin olivat aivan ruosteettomat, kun taas ensimmäisessä projektissani ei ollut enää peltiä juuri missään. ”Hiabin hain viime kesänä Helsingistä. N88 – päältä vanha, sisältä uusi K un Volvo N88 esiteltiin vuonna 1965, se oli sekoitus vanhaa ja uutta. ”Henkilöautot tulevat perä edellä vastaan.” Seinät ja ovet Osmo on verhoillut keinonahalla vesivanerin ja säkkikankaan asemesta. Oli komea kesäyö. Ajoneuvon entisöinti voi olla myös omien mieltymysten ja alkuperäisyyden välillä taiteilemista, rajan koettelua. Siihenkään eivät Volvon nokkamallit suinkaan kuolleet. Keulan ja ohjaamon muodot olivat tuttuja jo vuonna 1951 esitellystä Volvo Titan -mallistosta. Kun 650Hiab tuli Helsingissä myyntiin, mies singahti samana yönä etelään nostinta noutamaan. Lavan koko pohja on alkuperäinen. Titanin perillisen paikan ottivat kulmikkaammat N-mallit. Sille ei tehty muuta kuin uusittiin tiivisteet ja kampiakselin laakerit. N88-Volvoa valmistettiin vuoteen 1973 asti. Laidat ovat uudet – ne on tehnyt toinen oululainen kuorma-autoharrastaja Matti Schönberg. LuoVOLVO N88 MOOTTORI Volvo TD100, kuusisylinterinen dieselmoottori. Tekniikka sen sijaan oli samaa tuoretta tavaraa kuin nokattomassa uutuusmallissa F88:ssa. Nostettiin Hiab kyytiin, hetken aikaa juteltiin myyjän kanssa, ja sitten oikaisin jalan taas. Kun se hiekkapuhallettiin, siitä tuli kuin uusi.” Moottori oli hyväkuntoinen. Peltitöitä ei nimittäin tarvinnut tehdä lainkaan. Alun kysymykseen voi vastata toisestakin näkökulmasta. säilytyksessä
Numerossa 3/16 esittelimme Erkki Vesisenahon N88-hinausauton. Niiden hinta on nimittäin noussut moninkertaiseksi kolmen vuoden takaisesta.” Pienten johtotöiden lisäksi työlistalla on enää viimeinen silaus. ”Kattoteline on isän vuosimallin 1980 Volvosta.” Napavälitys on jäykistetty akseliperäksi. 90-luvulla oli Sisussa hienot kullanväriset keltapassivoidut mutterit.” Pisteenä iin päällä on katolle tallennettu pala oman suvun edellisen ajopolven historiaa. Isojen lastien ajamiseen nopea Volvo ei enää oikein sovellu. ”Peltitöitä ei tarvinnut tehdä lainkaan.” 16 VOLVO N88 1973. Katon tein alkuperäisen mallin mukaan, ja vasta neljäs kerta onnistui.” Tekijälle hanke on ollut palkitseva jos kohta arvaamattoman työläs ja hintava. Vanhassa aura-autossa oli niin kovat jouset, että se otti ajajan selän päälle. ”Kun tällä mennään kahdeksaakymppiä, vasta sen jälkeen nakataan viimeinen pykälä silmään. Seinien kuuluisi olla valkoista vesivaneria, ja ovien verhoiluna pitäisi olla säkkikangasta. Ensin selvitin, että saako niillä varustetun N88:n museokatsastettua. Tässä on nyt käytännössä akseliperä, eli välitys puuttuu kokonaan. Sitten välissä rakensin tämän hallin sille. Oma kädenjälki näkyy monessa paikassa. Mutta museoajossa se kestää ja toimii hyvin. Tämä oli sisäkumirenkailla, mutta halusin tubeless-vanteet tähän. Jousissa on aina oma hakemisensa.” Silausta vailla Osmon N88 on siis yhtäältä hyvin alkuperäinen ja toisaalta hyvin omintakeinen auto. ”Tilasin ne irtonaisina, sillä halusin tehdä oman offsetin niihin. Siksi sain luvan tubeless-vanteille. ”Tyhjänä voi edelleen lähteä kakkosella tai kolmosella liikkeelle.” Sivuaura-autossa on epäilemättä pidetty lavalla paljon painoa. ”Volvon etuvanteessa on omanlaisensa keskinapa ja pulttijako. Sieltä on otettu toinen hammaspyörä pois. Etupään jousipakat tein myös uusiksi, että keula nousi ylöspäin. N88:n perässähän on planeettavaihteella toimiva napavälitys. Se vaikuttaa niin paljon, että mukavin matkavauhti on siinä satasen pinnassa.” Eroa vakioon on melkoisesti. Sen myötä laanille on tullut uusi rakennuskin. Jousitukset olivat siihen tarkoitukseen sopivat. Jouset olivat niin kovat, että meinasi ajaessa selkä katketa. ”Olen poikennut alkuperäisestä sisustuksesta. Panin molempiin keinonahan. Takapään ylemmistä jousipakoista Osmo on ottanut lehtiä pois. Vianorin maahantuoja Pekka Nurme hommasi tubeless-vanteet Turkista. Ovenkahvoja Volvolta vielä saa, vaan nekin ovat ilmeisesti vähenemään päin. ”Esimerkiksi lokasuojan tiivisteet sain tähän vielä, mutta enää niitä ei löydy. Sitten hän teetti niihin oman offsetin, jolla rengasta saatiin ulommas. ”Eipä ole enää”, myhäilee Osmo. Nyt on rengas ulompana.” Kyse oli oikeastaan vain ulkonäköasiasta. ”Ensin purin autoa tuossa pihalla. Sen jälkeen alkoi taas autollekin tapahtua.” Osia ja tarvikkeita saa enää välttävästi. Volvo kulkee kovaa. ”Yksinkertaisesti hitsaamalla. Aloitetaan edestä. Olen purkanut jouset ja ottanut sieltä lateja pois. ”Vielä pitäisi ottaa kaikki pyöränmutterit irti ja käydä Ylivieskassa teettämässä niille keltapassivointi. Tämä auto on valmistunut toukokuussa 1973, eli tämä on viimeisiä tämän mallin Volvoja. Nyt se on ihan miellyttävä, jos lavalle saa pikku painon. ”Volvohan on siinä mielessä tylsä Scaniaan jo moneen muuhun merkkiin verrattuna, että Volvossa on aina kapea etuakseli ja rengas on rumasti sisällä piilossa, kun taas Scaniassa se on leveällä.” Mennäänpä taka-akseliin. Puhdas tyyliasia. vat pikku muokkaukset ovat Osmon autossakin avainasemassa. Silloin napaperän välitykset todettiin niin tiheiksi, että sopiva ajovauhti oli korvankin mukaan noin 70 kilometriä tunnissa. Sitten henkilöautot tulevat perä edellä vastaan.” Millä tavalla napaa sitten on käsitelty. Joidenkin osien saatavuus on huonontunut parissa vuodessa. Vein vanteet ja keskiöt moottorikoneistamoon ja sanoin, että pankaa sorviin ja hitsatkaa kiinni. ”Tässä oli julmat yläpakat. Osmo tilasi Volvoon uudet vanteet keskiöt irrallaan. Esimerkiksi ohjaamossa ei harjaantumaton osaa sanoa, mikä on Osmon omaa ajatusta, mikä alkuperäistä. Tavallisesti tässä mallissa rengas on pitkällä lokasuojan sisällä. Planeettapyöriä siellä on neljä, ja ne on hitsattu tähän toiseen hammaspyörään. Pekka sanoi, että kiire ei saa olla, kestää puoli vuotta.” Vianorilla ihmeteltiin, kun vanteet aikanaan tulivat keskiöt irrallaan
Liikkeet avoinna to-pe 12-17 & la 10-14 Urheilutie 13, Orimattila www.vanharouva.fi Puh. Kun muutat, kerro myös meille. (03) 514 3445 Pesurinkatu 7, 38200 Sastamala moottorikoneistamo.com Kaikki moottorialan koneistukset yli 30 vuoden kokemuksella. Deeren Deeren Kuorma-autot ja varaosat yli 65 vuoden kokemuksella PURKUOSAT KUORMA-AUTOIHIN • Moottorit • Vaihdelaatikot • Akselistot • Korin osat • Renkaat ja vanteet OSTAMME KUORMA-AUTOJA, TARJOA! • (06) 456 8800 • kah@kah-trucks.fi Uusi raskaan kaluston verkkokauppa on avattu! WWW.KAH-PARTS.FI www.faaraonantiikki.fi Auki joka päivä klo 9–18 Kankaantie 17 Kurikka P. Pienet hitsaus-, sorvausja jyrsintyöt Työkoneiden, traktorien ym. 040 590 2651 Antiikkia 1800-luvulta alkaen Myynti-Osto-Arviot KESÄRETKIENNE KOHTEIKSI MITÄ MAINIOIMMAT Nostalgiakauppa Vanha Rouva Huonekaluja, vaatteita, koristeja keräily esineitä. Moottoreihin varaosat kauttamme ja tarvikkeet myymälästämme kilpailukykyisesti. 8 90 Edelliset numerot 8 90 Raskas Kalusto parkkikiekko 14 90 Raskas Kalusto lippalakki 8 00 Vanhat Koneet pelikortit Supermarket.. Vanhat Koneet tilaajapalvelu: 03-2251948, ma-pe 8.30-16.00 tilaajapalvelu@vanhatkoneet.. www.vanhatkoneet.. Varastossa lähes kaikki vanhat numerot vuodesta 2011 alkaen.. moottorikorjaukset. Wanhanajan Rompetori OS-SI Osia, työkaluja, vanhoja rakennustarvikkeita, kirjoja ja melkein mitä vain
ERI EINEIN MASSEY FERGUSON 35 Jos 35-Massikassa oli Standardin dieselmoottori ja traktori unohtui heinäseipään varjoon, seurasi käynnistysvaikeuksia. Mutta jos samassa mallissa hyrisikin Standardin bensakone tai Perkinsin diesel, asiat olivat paremmin. 18
19
Samoihin aikoihin 35:stä tuli pikkuveli, kun markkinoille saatiin Massey Ferguson 65, Majorit ja Nuffit haastanut aikansa suurtraktori. Massey Ferguson 35:n viimeinen valmistusvuosi oli 1964, jonka jälkeen sen korvasi jykevämmin muotoiltu 135. Amerikkalainen 35 oli aluksi edeltäjänsä TO-30:n tapaan kokonaan harmaa, mutta pellit muuttuivat pian vaalean harmaanruskeiksi. Teksti: Mika Rassi Kuvat: Paula Tavasti Standardin bensiinimoottori ei kärsinyt Standardin dieselmoottorin tapaan käynnistysongelmista. Hajautettu edustus oli Massey Fergusonille epätavallista ja varmasti epäedullistakin, joten pienen kilvan jälkeen merkin koko edustus siirtyi Hankkijalle. Amerikkalainen bensavaihtoehto oli Standardin sijaan saman kokoinen Continental. Tuo kone oli surullisenkuuluisa käynnistymisvaikeuksistaan. Vuoteen 1961 asti Massey Ferguson -traktoreiden edustus oli Farmingilla, kun taas Hankkija piti huolen Massikan leikkuupuimureista. Eurooppalainen Ferguson FE-35 asteli päivänvaloon lokakuussa 1956. Vuosien 1957–58 aikana traktoreiden merkiksi ja malliksi tuli Massey Ferguson 35. Sekä amerikkalaisten että eurooppalaisten traktorien pelleistä tuli punaisia ja tekniikasta harmaata. Kolmevitosen taipaleelle sattui Suomessa isännän vaihtuminen. Vasta 50-luvun jälkipuoliskolla koneita alettiin hiljalleen ajaa samaan ulkonäköja nimimuottiin. Tilanne parani huomattavasti vuonna 1959, kun Massey Ferguson osti Perkinsin moottoritehtaan. A merikkalainen Massey-Harris ja eurooppalainen Ferguson yhdistyivät vuonna 1953, mutta traktoreiden tekeminen jatkui vielä vanhoilla tutuilla merkeillä. Massey Ferguson 35:n edeltäjä oli Ferguson 35, joka tunnettiin uudella ja vanhalla mantereella hieman eri nimellä ja ulkomuodolla. Tämä moottori on alun perin ollut vain bensiinikäyttöinen, mutta se on myöhemmin muutettu petrolille sopivaksi. Ferguson TO-35 tuli Amerikassa markkinoille tammikuussa 1955. Bensiinikone lupasi 37 ja petrolikone 30 SAE-hevosvoimaa. Epäilemättä kaikki vanhanajan traktoriihmiset ovat perillä siitä, kuinka kohtalokasta oli jättää vanha Kolmevitonen heinäseipään varjoon. Dieselmoottorit olivat jenkkitraktoreissa samat kuin täkäläisissä: alkuvaiheessa Standardin nelisylinterinen moottori, sittemmin Perkinsin kolmonen. Paremman käynnistyvyyden lisäksi traktorissa oli nyt muutama hevosvoima enemmän. MASSEY FERGUSON 35 VUOSIMALLI 1958 MOOTTORI Standard F4282 ELD, nelisylinterinen bensiinimoottori, iskutilavuus 2,2 litraa, sylinterin halkaisija 87 mm, iskun pituus 92 mm, teho 37 SAE-hevosvoimaa 2000 kierroksella minuutissa (bensapetrolimoottori 30 SAE-hevosvoimaa) 20 MASSEY FERGUSON 35. Euroopassa FE-35:n pellit olivat harmaat ja moottori–voimansiirto-paketti kullanvärinen, mistä traktori saikin lempinimen Kultamaha. Silloin Standardin tilalle vaihdettiin aikansa hyvä suosikkimoottori eli Perkinsin kolmisylinterinen diesel. Ensimmäinen 35:ssä käytetty dieselmoottori oli niin Yhdysvalloissa kuin Euroopassa nelisylinterinen Standard. Nimenvaihdoksen myötä myös värit vaihtuivat ja yhdemukaistuivat
3/2019 21. Niitä nähtiin 35:n lisäksi muun muassa Fordsonin Dextassa ja Super Dextassa. Perkinsin kolmisylinteriset dieselmoottorit olivat aikanaan suosittuja traktoreissa. MASSEY FERGUSON 35 VUOSIMALLI 1960 MOOTTORI Perkins 3.152, kolmisylinterinen dieselmoottori, iskutilavuus 2,5 litraa, sylinterin halkaisija 91 mm, iskun pituus 127 mm, teho 37 DIN-hevosvoimaa 2000 kierroksella minuutissa Molemmat Massikat ovat Pekka Mustolan entisöintejä muutaman vuoden takaa. Pekan traktoriharrastusta esittelimme tarkemmin numerossa 3/13
STEYR N 182 A MOOTTORI Steyr WD 213 g, kaksisylinterinen vesijäähdytteinen dieselmoottori. Teho 36 SAE-hevosvoimaa 1700 kierroksella minuutissa VAIHTEET 8+4, huippunopeus 27,8 kilometriä tunnissa JARRUT rumpujarrut RENKAAT edessä 6,00-16, takana 11-28 22. Sylinterin halkaisija 110 mm, iskun pituus 140 mm, iskutilavuus 2,7 litraa
”Steyrit olivat yllättävän kestäviä rasitukseen nähden. 182:ssa oli kahdeksan vaihdetta eteen ja neljä taakse.” Sittemmin Raimo on myynyt molemmat Steyrinsä naapurilleen Pauli Mäkelälle, jonka suulissa tapasimme 182:n edelleen toimintakuntoisena. Ne kävivät joka arkipäivä noin 16 tuntia, ja pienemmät 26-heppaisetkin työnsivät isoja junavaunuja. 60-luvullahan tehtiin vielä kuutta päivää.” 182 ei ollut ainoa Steyr Lahden tehtailla. Kotitilalla Lahdessa tein sillä pieniä töitä ja kävin muokkaamassa alueen kasvimaita. Siinä oli isot teräslevyt edessä ja takana, joiden avulla se työnteli tehdasalueella rautatievaunuja ja kapearaiteisia rillivaunuja, joissa kuljetettiin sahatavaraa. Vanhuksen työt ovat nykyään vähissä. Se oli pakkasvaurio, oli jo pakkasöitä. 23. Silti niihin piti ostaa pääasiassa vain akkuja ja kuluvia osia.” Myöhemmin Raimo teki Rauma-Repolan kanssa kaupat 182:sta ja yhdestä 180:sta. ”Ostin 182:n aivan 60-luvun lopussa, ja se oli käytössä vielä 90-luvulla. ”180:ssa oli viisipykäläinen vaihteisto, josta ei oikein löytynyt hyviä vaihteita vaikkapa peltotöihin. Traktori hinattiin suoraan korjaamohalliin ja asentajat huomasivat, että lohko on halki. Teksti: Mika Rassi Kuvat: Jan-Erik Laine Kun Steyriä hehkutti kunnolla ja pani puolipuristukset päälle, sen sai kyllä heikommallakin akulla käyntiin, muistelee traktoria jo aikoinaan RaumaRepolalla käyttänyt Raimo Hoikkala. TEHTAAN VARJOSSA STEYR N 182 A 1962 Rauma-Repolan Lahden tehtaille ostettu Steyr sairastui pahasti jo matkalla Suomeen. Traktori hoidettiin kuntoon, ja sitten se tekikin vielä pitkän työuran. Vaan johan niitä on tehtykin. Lahti R aimo Hoikkala pääsi vuonna 1960 töihin vanhalle Lahti Oy:n sahalle eli Rauma-Repolan Lahden tehtaille. Siihen tuli Itävallasta uusi lohko.” Tehtaalla traktori toimi eri tehtävissä. Raimo oli tehtaalla varastonhoitajana. ”Teollisuudessa ajettiin kahta vuoroa. Varhaisempia 180-malleja oli hankittu sinne jo 50-luvun alkupuolella. Päivät olivat pitkiä, ja niitä oli paljon. ”Se oli myöhäissyksyä, kun Steyr tuli rautatievaunulla Lahden tehtaitten sivuraiteelle. Hän oli mukana vastaanottamassa tehtaan uutta Steyr-traktoria vuonna 1962. Hän vastasi muun muassa traktorivaraosien hankkimisesta. Se otettiin alas, ja kun autokorjaamon miehet nostivat öljytikkua, he sanoivat, että täällä on vesikin. Samat varret ja kynkät sopivat pienin muutoksin molempiin, joten Raimo vaihtoi nostolaitteen uudempaan traktoriin. Mutta pääasiassa se oli lumityökoneena.” 182:ssa ei ollut nostolaitetta, mutta 180:ssa oli. Pakki oli onnettoman pieni
Telakkayrittäjä oli toista mieltä ja hitsasi migillä laivan köliin tekstin: ”Toisen romu on toisen aarre.” Teksti: Lea Lahti Kuvat: Jan-Erik Laine 24. Vuodesta 1929 eteenpäin suonenjokelainen Iisveden Metsä Oy käytti Tapiota Keiteleellä vuoteen 1984 saakka. Reilun viikon kuluttua siitä päivästä olin höyrylaivan omistaja”, Ari kertoo. Alus oli viimeinen ammattikäytössä palvellut höyryhinaaja Suomessa. Vuonna 2001 Tapio hyväksyttiin perinnelaivarekisteriin, ja kymmenen vuotta myöhemmin 2011 se siirtyi Jämsäläisen Ari Järvisen omistukseen. T apio-höyrylaiva on rakennettu Vulcan AB:n telakalla Turussa vuonna 1899. Myrskyn sattuessa kiinnitys avataan ja proomu otetaan hinaukseen, koska kovassa aallokossa proomu hakkaisi liian lujaa laivan kylkeen ja molemmat olisivat vaarassa vaurioitua. HÖYRYLAIVA TAPIO Ari Järvinen toimii oman höyrylaivansa konemestarina ja puoliso Lilja kipparina. Tapion kyljessä kulkee lähes 14 metriä pitkä ja neljä metriä leveä Äänekoski 4 -hinaajasta tehty proomu. Aluksen rinnalla kulkevaan proomuun mahtuu monen päivän polttoaineet, ja se tarjoaa lisäksi mukavasti lisäneliöitä vesillä liikkuvaan loma-asuntoon. Ikäänsä nähden proomu oli hyvässä kunnossa, siihen tehtiin vain muutama paikka vesirajan alapuolelle. Sieltä höyryhinaajan reitti vei vuonna 1924 Pielaveden Metsä Osuuskunnan käyttöön, jossa laiva sai nykyisen nimensä. Aluksen alkuperäinen käyttötarkoitus oli toimia Akkas Ångsåg Ab:n höyrykäyttöisen sahan palveluksessa hinaajana. Proomu oli viime keväänä kuivilla. Kaikki metalliosat puhallettiin puhtaalle pellille ulkoa sekä sisäpuolelta. ”Nyt jo edesmennyt tunnettu höyrymies Kalle Salminen poikkesi ohikulkumatkalla Jämsään ja kertoi Tapion olevan myynnissä. Muutaman vuoden seisottuaan laiva siirtyi vuonna 1987 huvialukseksi Päijänteelle ja sai samalla nykyisen mallisen hyttirakennelman kannelleen. Se toimii halkovarastona, ja siinä on sauna sekä majoitushytti. Kansi toimii ulkoterassina ja olohuoneena, jossa pidetään pöytää ja tuoleja
”Olin varmaan kuukauden yhteen putkeen siellä kunnostamassa laivaa. S/S TAPIO PITUUS 18,50 m LEVEYS 3,90 m SYVÄYS 1,90 m RAKENNUSVUOSI 1899 RAKENNUSPAIKKA Turku TELAKKA Vulcan AB RUNKOMATERIAALI teräs KONE Compound 87 IHV POLTTOAINE puu OMISTAJA Ari Järvinen KOTISATAMA Haukkasalo 25. Kun Pekka tuli apuun, sahasin moottorisahalla kakkosnelosia ja vanereita sitä mukaa kuin Pekka huuteli mittoja.” Pekan avustuksella saatiin laiva lähtökuntoon niin, että myöhästyttiin vain tunti alkuperäisestä aikataulusta. Kaiken kukkuraksi konetta ei ollut vielä ehditty kunnolla koekäyttää. ” Härön Eskolla oli laiva lähtövalmiina, mutta meillä meni vähän tarkalle”, pariskunta tunnustaa. Yhdeksältä aamulla laiva oli vielä ihan osina: kun ruorin vierestä katsoi taakse, näkyi konehuoneeseen, koska ylähytissä ei ollut vielä lainkaan lattiaa. Täysremontti Museovirasto myönsi keväällä 2017 Järviselle avustuksen Tapio-höyrylaivan runkoja kattilaremonttia varten. Vedin pohjan kattilan kohdalta kolmen metrin matkalta kokonaan auki ja hiekkapuhalsin sekä maalasin höyrykattilan”, Ari kertoo. Loppusuoralla usko valmistumiseen meinasi mennä kun yksi jos toinen uusittu pinnapultti vuoti. Sen siivittämänä laiva oli täysremontissa Suolahdessa Suomen Höyrypursiseuran omistuksessa olevalla telakalla. Proomu antaa mukavasti lisäneliöitä ja kyytiin mahtuu isompikin miehistö. ”Silloin 15-vuotias poikani Eemeli oli luonani kesäloman vietossa. Kattilasta purettiin kaikki venttiilit ja luukut, ja samalla uusittiin kaikki pinnapultit. ”Ei muuta kuin kattila tyhjäksi, uudet tappurat väliin ja Permatexit perään ja pultit kiinni uudelleen”, Ari huokaa. Kun Pekka Kolu tuli yhdeksän jälkeen auttamaan hytin lattian kanssa, oltiin jo voiton puolella. Höyrylaiva matkailussa ei voi tehdä äkkilähtöjä. ”Olin käynyt ostamassa vanerit ja laudat valmiiksi. Runko puhallettiin keulapiikkiin asti puhtaalle pellille ja maalattiin. Konemestari ja Tapio-höyrylaivan omistaja Ari Järvinen kurkistaa konehuoneesta laivan kannelle. Pari viikkoa urakkaa katseltuaan poika kysäisi varovasti, että iskä hei, eikö olis mitään muuta järkevämpää harrastusta kuin tämmöinen höyrylaiva”, Ari nauraa. Perjantain lähtöajaksi oli sovittu puolipäivä. ”Lupasin Arille, että voin tehdä lattiat ja laittaa kaapit paikalleen, keskity sinä koneeseen”, Lilja kertoo. Remontin aikataulua kiritti annettu lupaus siitä, että Kerkonkoskelle Sisä-Savon Mobilistien tapahtumaan lähdettäisiin Päijänteeltä kahdella laivalla
Jos on kovia virtauksia, on pakko ajaa laituriin vauhdilla, ettei virta lähde ohjaamaan laivaa. Silloin kun laivan käyttö on vieraiden varassa, on melkoista sovittelua saada kaikkien aikataulut sopimaan yksiin. Yhteispeli sujuu, kun on ajettu paljon yhdessä. Puita käydään lisäämässä useamman kerran päivässä, ja illalla ryhdytään jo nostamaan kattilan paineita. Keiteleen selällä matkalla Kerkonkoskelle kone pelasi, Järviradio soi ja aurinko paistoi. ”Lattiat oli tehty, kalusteet paikallaan, kaikki kaapit asennettu paikoilleen ja kaasuhella kytketty. 26 HÖYRYLAIVA TAPIO. Esitän telegrammilla toivomukset Arille konehuoneeseen, ja Ari toimii sen mukaan”, Lilja kertoo. Molemmat ovat oppineet toistensa tavan toimia. Ei ole varaa tunaroida. Höyrykoneessa on pieni riski siitä, että kone ei väärään asentoon jäätyään pyörähdäkään, ja pakin sijaan mennäänkin vauhdilla laituria päin. ”Tykkäämme ajaa syksyllä ruska-aikaan, monesti on vielä hienot ilmat lokakuussakin”, pariskunta toteaa. Onneksi Tapion omistajapariskunta pystyy liikkumaan aluksella kaksin. Yhdeltä oli paineet tapissa ja otettiin köydet irti”, Ari kertoo hymyillen. Laivalla reissaamiseen on syytä varautua jo pari kolme päivää etukäteen. Liikkeellä oltaessa laivan kattila nielee kolmisen mottia halkoja päivässä. Lähtöä edeltävänä päivänä nuohotaan kattila ja tuubit, putsataan tuhkat pois ja tehdään pienet tulet. Samoin toimitaan kovalla tuulella. Kesällä 2012 Tapio proomuineen kuljetti vastavihityt häämatkalle etelään, toisin sanoen Kelventeelle Päijänteen kansallispuistoon alle 50 kilometrin päähän kotisatamasta Ei hätäisen hommaa Höyrylaivamatkailussa ei voi tehdä äkkilähtöjä. Kesäaikaan kun konehuoneessa on tuli pesässä ja viisi kuutiota kuumaa vettä kattilassa, on laivalla melko tukala olla. Se oli unohtumattoman hieno hetki, joka korvasi kaiken vaivannäön. Ensin kyytiin pitää kantaa valtava määrä halkoja. ”Joskus on ajettu vielä pakkasilla, silloin on lämmiTapion höyrykone on valmistettu Ahlströmin konepajalla Varkaudessa vuonna 1911. ”Kun pyydän, että hiljaa eteen, pyöräytä vähän, tai ota pari potkua eteen, Ari tietää täsmälleen, mitä se tarkoittaa.” Kyljessä kulkeva proomu täytyy pitää mielessä. ”Pistin saunan lämpiämään ja mentiin kaikki kolme ukkoa saunaan, Eemeli, Pekka ja minä”, Ari muistelee. Esimerkiksi laituriin on yleensä otettava proomu edellä. Jos omassa perheessä ei ole konemestaria ja kipparia, on liikkuminen hankalaa. Kahdestaan liikkuessa homman on onnistuttava kerralla. Proomu edellä laituriin Pariskunta on liikkunut laivallaan paljon kahdestaan ja yhteispeli on hioutunut sen myötä. ”Höyrylaivan ajossa ei ole mitään hienosäätöä olemassa. Onhan pariskunta tehnyt häämatkansakin höyrylaivalla
”Ensimmäisenä vuonna kun Tapio oli meillä, nostettiin laiva ylös vasta jouluaaton aattona. Kahden vuoden katsastusväli Höyrylaivan konetta ei voi käyttää kuka tahansa. Päijänne jäätyi välipäivinä”, Ari muistelee. Tapion normaali matkavauhti on hieman vajaa kuusi solmua. Seuralla on nyt 10 katsastajaa. Korjauksen jälkeen tehdään vesipainekoe. Höyrylaivalle tehdään kahden vuoden välein käyttökatsastus riippumatta siitä, onko se yksityiskäytössä vai ammattiliikenteessä. Höyrykattilan isompiin korjauksiin vaaditaan aina ammattitaitoinen tekijä. Vuosi sitten keväällä Tapio odotteli satamassa vastaremontoitua proomua kylkeensä. Paineen tulee pysyä tietyn ajan, jotta nähdään, ettei kattila vuoda. Neljän vuoden välein tehdään tarkempi käyttöja sisäpuolinen katsastus, ja kahdeksan vuoden välein vieläkin perusteellisempi täyskatsastus. Kattilassa oli tulet kolmen viikon ajan, mutta pakkanen nousi ulkona pariinkymmeneen asteeseen. Lilja pyörittelee tottuneesti Tapion ruoria. Vesi pumpataan piripintaan ja rykipumpulla laitetaan 1,3-kertainen käyttöpaine. tettävä pidempään”, Lilja kertoo. 3/2019 27. Vääksyn kanavan sulku on avautunut Päijänteeltä saapuvalle Tapiolle. Suomen Höyrypursiseuralla on nykyisin oikeus katsastaa höyrylaivoja. Tapio sai kunnian olla ensimmäinen laiva, joka katsastettiin oman seuran katsastajien voimin. Kun Arin setä käveli jäällä laivan ympäri, oli pakko uskoa, ettei taida enää onnistua. Jos kattilassa on vedet myöhään syksyllä, on jäätymisen estämiseksi pidettävä säännöllisesti pieniä tulia vaikkei laiva liikkuisikaan. Kun Tapion kattilassa normaalisti on 9,5 kilon käyttöpaine, pumpataan kokeessa kattilaan reilun 12 kilon paine. Merenkulkulaitoksen tarkastaja voi myöntää käytönvalvojan paperit alle megawatin kattilalle. Jos kattilalle tehdään korjauksia katsastusten välillä, on painekoe tehtävä uudelleen ennen käyttöönottoa. Eräänä vuonna Ari uhosi, että lähdetään vielä yhdelle reissulle vaikka oli jo myöhäinen syksy
Sisätilojenkin puolesta Ursus oli hyvä aihio metsätyökoneeksi. Ursulaksi nimetty projekti oli tässä vaiheessa hyvässä vauhdissa. Ei tämä taidakaan olla pelkkä maataloustraktori, jossa on kuormaaja kiinni. Aikalaismainoksissahan kehuttiin, että hytissä on hyvin tilaa kaivutyötä tai kuorakuormainkäyttöä helpottavalle kääntyvälle istuimelle. 28. Talvella 2000–2001 siihen tehtiin muutostyöt Peltosen Jussin kanssa”, Hannu kertoo. Hankin sen varta vasten metsäkäyttöön rakentamista varten. KARHU KIIPEÄÄ PUUHUN URSUS 914 TURBO DL 1990 Maataloustraktorista kotikonstein muokattu metsäkone on palvellut Hannu Teinilää parikymmentä vuotta. Hallintalaitteiden letkut pantiin kulkemaan lokasuojan ulkopuolelta omissa koteloissaan. ”Ursus on vuosimallia 1990. Näpsällä vekottimella pystyy ajamaan ja työskentelemään samaan aikaan. Pohjakoneena Ursus Hytistä kapuaa rauhallinen ja hyväntuulinen kuljettaja Hannu Teinilä. Ne siirtyvät rivakoin liikkein pieniin pinoihin, ja samalla kone jo liikkuu seuraavien puitten tykö. Jonkin verran sitä lyhennettiin ylhäältäkin, ja enimmillään se on lyhentynyt reippaasti yli kaksikymmentä senttiä.” Hyttiin tehtiin kattoikkuna näkyvyyden parantamiseksi. Näin ne eivät vie tilaa hytissä. Kymmenisen vuotta vanha Ursus oli huokeahko ostos, ja lisäksi Hannulla oli sen polttoaineenkulutuksesta myönteinen käsitys. ”Ursuksen hytti pitenee takana alaspäin. Vetolaitteeseen saa kiinni kärryn kuin kärryn. Tehdäänpä tuttavuutta Ursulaan, metsän nalle-emoon. Taloudellisuutta ajateltiin, myös pitkällä tähtäimellä. Ohjaamosta näkee varmasti hyvin ylös, sillä riu’ut katkeavat korkealta. Alusta lähtien ulkonäköseikat uhrattiin käytännöllisyydelle. Sen perästä kohoaa hiukan uudempi kuormain, jonka päässä heiluu katkova koura. Hän on koneen omistaja, sen pääasiallinen käyttäjä ja toinen tekijöistä. Hannun päämääränä oli tehdä näppäryydessään aidon metsäkoneen veroinen työkalu. K rouvi metsäkone perkaa risukkoa. Pohjakoneena näkyy olevan itäeurooppalainen traktori rautaesiripun viimeisiltä vuosilta. Huone on edelleen avara, vaikka sitä jouduttiin kuormaimen tieltä lyhentämään. Teksti ja kuvat: Mika Rassi Voimanottoakselissa on kiinni hydrauliikkamoottori, jolla traktoria metsätöissä liikutetaan
Pöytyä 29
”Sykeharvesterin asentamisessa oli paljon opettelemista. Näin ne eivät vie tilaa hytistä. Hytin ja kuormainkiinnityksen valmistuttua traktoriin pantiin nokkapumppu kuormaajaa varten. Ursulan voimanottoakseliin on kytketty hydrauliikkamoottori, joka toimii traktorin omalla hydrauliikalla. Tekemällä opettelu ei aina ole kaikkein helpoin tapa.” Hannu on ollut Arbroon tyytyväinen. ”Hydraulimoottorin ja voimanottoakselin välissä on tarkoituksella heikko yhdysputki. Kaksi metsälaitetta Heti metsäkonehankkeen aluksi Hannu osti traktorin lisäksi Patu-kuormaimen ja Arbro-sykeharvesterin. Se helpottaa esimerkiksi ketjujen asentamista. Hydraulinen ajo on toteutettu ajovoimanoton avulla. Sillä saa tehtyä kuitupuun lisäksi pikkutukkia. ”Ajatuksena oli alusta asti, että konetta pystyy hakkuukäytössä ajamaan myös penkki taaksepäin käännettynä”, Hannu kertoo. ”Arbrossa on paljon karsintavoimaa. Näin kuljettaja voi myös ohjata traktoria kääntämättä penkkiä eteenpäin. Venttiiliä säädellään polkimella. Traktoria saa ajettua eteen ja taakse myös ulkopuolelta. Se toimii tiukan paikan tullen sulakkeena.” Hydrostaattiseen ohjaukseen on väliin lisätty kaksitoiminen sähköinen hydrauliikkalohko, jota hallitaan kuormainvipujen vieressä olevalla pienellä vipukytkimellä. Kevyellä kouralla työ käy joutuin. Kun Ursulaa rakennettiin, rullavetoiset harvesteripäät olivat vielä aika voimattomia eivätkä aina jaksaneet karsia. ”Ajomahdollisuus penkki käännettynä HANNU TEINILÄ • maaja metsätalousyrittäjä ”Mitä huonompi kohde, sitä kannattavampaa metsänomistajan on työskennellä itse metsässä. Vauhti ei päätä huimaa, mutta korven kätköissä pieni nopeus riittää. 30 URSUS 914 TURBO DL & PATU 655. Tien varressa puut ovat saman hintaisia kuin hyvältäkin kohteelta. Kun harvesterilla karsii ja pätkii, tavara liikkuu samalla. Täytyi saada letkutukset ja muut osat toimimaan yhdessä ja samalla opetella käyttämään konetta. Energiakoura taas pitää aina puun tyvestä kiinni.” Väärinpäin ajettava Jo samaan aikaan hytin ja kuormaajan rakentelun kanssa Ursukseen tehtiin muitakin asennuksia: voimanottoakseliin kytkettiin hydraulimoottori ja etupyörien kääntöön tuli sähköinen lisäohjaus. Oman metsäkoneen rakentamisen jälkeen onkin tullut hankittua hoitoa kaipaavia kuvioita ja kunnostettua niitä.” Hydrauliikan ja ohjauksen letkut ja johdot kulkevat ohjaamosta ulos omissa koteloissaan. ”Kun on hyvä tuotto hydrauliikassa, kuormaaja liikkuu rivakasti ja kouralla saa pisteltyä tavaraa nopeasti. Kuormaaja liikkuukin kouratyössä paljon, ja siinä ulottuvuuden rajat tulevat helpommin vastaan. Sittemmin ne ovat parantuneet, ja on lisäksi tullut vaikka mitä harvesterikouria markkinoille.” Nyt Ursulassa kiinni olevaa Nisulan energiakouraa Hannu on käyttänyt vähemmän, mutta sekin on miehen mukaan hyvä laite. Lisäksi vaikkapa taajan riukumetsän voi itse harventaessaan jättää niin tiheäksi kuin haluaa, kun työtä voi tehdä useammin ja kerralla vähemmän. Ursulaa saakin nyt liikutettua helposti myös kuormainkäyttöasemasta
Mutta maalipintapa onkin pysynyt hyvänä kohta 20 vuotta. Runkosovitteeseen on käytetty noin 1000 kiloa 30 millimetrin levyä. Lisäksi takaseinän alaosaan sai asennettua lasin.” Entä itse traktori. Kun Hannu maalasi pohjapanssaria, hän tuumi, että maali irtoaa heti ensimmäisellä metsäreissulla. Se on tehokas ja taloudellinen, kuten mainoksissa aina luvataan”, Hannu kehuu. Korvaamaton työkalu Metsäkoneominaisuuksien lisäksi Ursula on monikäyttöinen työkalu. Omassa yksilössään Hannu ei ole havainnut heikkolaatuisia osia. ”Traktoria voi siirtää samaan aikaan kun liikuttaa kuormainta, eli sikäli se toimii kuten oikea metsäkone. Kun runkopalkkeja jatkettiin traktorin ympäri asti, pultit ovat pysyneet kiinni.” Aiemmin Ursulassa oli vielä nostolaitteet ja niiden myötä hytin takapermannossa korotus. Kuormaajan runkokiinnitys on vahvaa rautaa, ja se kulkee traktorin ympäri. Jos jäähdytin kestää yli 25 vuotta, ei sitä voi sanoa huonolaatuiseksi.” Suurin remontti traktoriin tehtiin pian hankkimisen jälkeen, kun moottori leikkasi kiinni. Ahtaassa ja hankalassa paikassa kuormaajaa pystyy pujottelemaan puitten välistä liikuttamalla koko konetta.” Paranee vanhetessaan Vaikka Ursula valmistui työkuntoon jo parikymmentä vuotta sitten, sen kehitys on ollut jatkuvaa. ”Pari vuotta sitten otin koko nostolaitesysteemin pois. Esimerkiksi jäähdyttimen vaihdoin pari vuotta sitten ensi kertaa. Hydraulimoottori toimii tässä myös käsijarruna: kun ajopoljin on keskellä, traktori pysyy kyllä paikallaan.” Tukijaloille ei kuormainkäytössä ole tarvetta. Sillä voi tehdä muutakin kuin vain hakkuuta, karsintaa ja pinoamista. Aikaa säästyy, työ nopeutuu ja ketteryyttä piisaa. ”Alkuperäiset putket ja männät kestivät ilmeisesti huonosti turboahdinta. Sikäli se toimii kuin oikea metsäkone.” 3/2019 31. ”Traktoriin ei ole juuri tarvinnut osia ostaa. ”Ursusten ominaisuus on, että vaihdelaatikon ja perän väliset pultit löystyvät. ”Traktoria voi siirtää samaan aikaan kun liikuttaa kuormainta. Syinä olivat mainittu taka-akselikotelon katkeaminen, nostolaitteen ja työhydrauliikan toistuvat viat ja muut usein ilmaantuvat pikkuviat. Kiinnitystä jouduttiin pidentämään myöhemmin. Kun moottoriin vaihdettiin Mahlen osat, ei ongelmia ole ollut. Perästä eteen yhtenäinen pohjapanssari on suojannut karhun herkkää vatsaa hyvin. Vakolan koetusselostuksessa vuodelta 1991 Ursus 914 DL:ää moitittiin kestävyydeltään huonoksi. Moottorissa on luonnostaan alavääntöä ja turbon kanssa löytyy myös ylävääntöä. on välttämätön hakkuutyössä”, Hannu sanoo. Kuormaimen teline kiinnitettiin aluksi vain traktorin takarunkoon. Nyt lattia on perälle asti tasainen, ja takana on jalkatilaa enemmän kuin edessä. ”Ei siitä tule mitään, jos joutuu koko ajan kääntymään, siirtämään traktoria ja käyttämään käsijarrua
Kuormaajan hydraulinen esiohjaus on asennettu ylhäälle pääpuomin tyveen. Alun perin Ursuksessa on kaksi akkua ohjaamon alla. Kattoikkunan ja muiden isojen lasien ansiosta hytistä on hyvä näkyvyys. Pidempikin mies mahtuu mainiosti työskentelemään Ursulan hytissä. VAIHTEET 16+8, hydraulinen pikavaihde JARRUT kuivat levyjarrut RENKAAT edessä 12,4 x 24, takana 18,4-34 (vakiona 16,9-38) VUOSIMALLI 1990 32 URSUS 914 TURBO DL & PATU 655. URSUS 914 TURBO DL MOOTTORI Z 8401 turbo, nelisylinterinen nestejäähdytteinen dieselmoottori. Ursulan nokalle on mahdutettu lisähydrauliikan säiliö, 80 litraa minuutissa tuottava nokkapumppu ja akku. Teho 100 hevosvoimaa 2420 kierroksella minuutissa, suurin vääntömomentti 320 newtonmetriä 1650 kierroksella minuutissa. Vasen jalka käyttää hydrauliajon poljinta. Oikean joystickin edessä olevasta pienestä vipukytkimestä ohjataan traktoria. Sylinterin halkaisija 110 mm, iskun pituus 120 mm, tilavuus 4,56 litraa
”Ursulalla on häärätty metsätöissä melkein kaksikymmentä vuotta. Puu katkeaa korkealta... ”Jos Ursula tuhoutuisi, en tiedä, mitä hankkisin tilalle.” …ja kulkee kiltisti kasaan. ”Sellainen varustus sopii pääasiassa vain puun kuljettamiseen. Ursusta on käytetty paljon sekä hakkuutyöhön että puunajoon, mutta sitä voi käyttää muuhunkin. Perään saa vaikka maansiirtokärryn, ja siinä voi ajaa yhtä hyvin risua, romua kuin viljaa.” Vanha rouva on tavallaan korvaamaton. ”Monesti isäntälinjan ajokoneissa kuormaaja on metsäkärryn aisalla”, Hannu vertailee. PATU 655 ULOTTUVUUS 6,5 metriä PUOMIN JATKE 1,65 metriä SUURIN KUORMITUS 4 m 850 kg, 6 m 530 kg, pisimmällä ulottuvuudella 480 kg (ilman kouraa ja rotaattoria) VUOSIMALLI 2001 ...tai tyvestä… NISULA 150E PAINO 110 kg AVAUMA 650 mm VUOSIMALLI 2005 3/2019 33. Jos se nyt vaikka palaisi käyttökelvottomaksi, en yhtään tiedä, mitä hankkisin tilalle”, aprikoi Hannu Teinilä
K olme insinöörikaverusta ja heidän neljä yrittäjähenkistä kumppaniaan saattelivat tyttärensä alttarille Varsovassa vuonna 1893. Turboahtimen avulla päästiin lähelle kolminumeroisia teholukemia. Varusteet olivat laitteita ja putkistoja vauhdilla teollistuvan Puolan tarpeisiin. Menestyvä yritys aloitti vuonna 1902 uuden tuotantosuunnan ja vaihtoi nimekseen Varusteiden ja moottoreiden erikoistehdas. Ennen ensimmäisen maailmanpalon alkua Ursus oli Venäjän suurin Teksti ja kuvat: Aulis Lassila Ursuksen historia 34. Samaan aikaan Crystal-Zetoreita oli saatettu maailmaan nelinkertainen määrä. Uusi tuote ansaitsi myös uuden voimaa uhkuvan nimen – Ursus. Vuonna 1912 avatussa moottoritehtaassa taottiin 80–450 hevosvoiman dieseleitä ja 70 hevosen kaasumoottoreita Fielding and Platt -lisenssin turvin. Puolan ainoalla pyörätraktorilla Ursuksella on ollut tässä kehityksessä merkittävä rooli. Puolalainen kontio Köyhä ja sotien ruhjoma puolalainen maaseutu koneellistui hiljalleen 1900-luvun aikana. Samalla tehoa kasvatettiin 82 hevosvoimaan. Sen ensimmäinen polttomoottori oli 5 hevosvoiman Bolinder-tyyppinen makaavasylinterinen raakaöljykone. Asiakkaat kuten sokeritehtaat, tislaamot ja vesilaitokset oppivat nopeasti tuntemaan tuotemerkin P7P eli Posag 7 Panien (Seitsemän morsiamen myötäjäiset). Ursus C-385 alkoi kuopia neljällä tassulla vuonna 1974. Karhua latinaksi tarkoittava nimi oli tiettävästi poimittu puolalaisen Nobel-kirjailijan Henryk Sienkiewiczin pääteoksesta Quo vadis – kertomus Neron ajoilta. Myötäjäisistä kootulla pääomalla perustettiin metallialan yritys Towarzystwo Udzia?owe Specyalnej Fabryki Armatur eli Varusteiden erikoistehtaan osakasyhdistys. Ursus 902 korvasi C-385:n vuonna 1981, jolloin vahvaa karhua oli valmistettu 9559 traktoria. Ensimmäiset traktorit Moottorikauppa kävi kuumana ja vienti veti. Hydraulipumpun tuotto kasvoi matkan varrella 36 litraan minuutissa. Kenties siksi kuilun partaalla ollut karhumerkki on aina löytänyt pelastajansa
Aluksi Varsovan tehtailla korjattiin huonoon kuntoon päässyttä armeijan kalustoa. Sodan alkumelskeissä Venäjän joukot ryöväsivät moottoritehtaan laitteet. Uusi tehdas avattiin Varsovan laitamille Czechowiceen. Ensimmäisen traktorimallin suunnittelu eteni vuonna 1918 prototyyppiasteelle, mutta tuotanto oli sodan oloissa mahdotonta ja hanke kuivui kasaan. Puolan valtio elvytti henkitoreissaan ollutta yritystä lainarahalla ja tilauksilla. Maalla, merellä ja ilmassa Ursus alkoi vuonna 1924 koota italialaisia, Puolan oloihin muunnettuja 1,5 tonnin SPA 25 C Polonia -kuorma-autoja. Kannattamaton ja huonosti johdettu yritys joutui rahoittajapankin haltuun, ja se kansallistettiin vuonna 1930 osaksi Kansallisia teknisiä laitoksia (PZin?). Lastentaudeista ja suurista laatuvaihteluista huolimatta sitä valmistettiin 26 282 kappaletta vuosina 1959–1963. Vain 300 kuorma-autoa ja 50 linja-autoa valmistui 20-luvun lopussa. Ursus C-325 oli ensimmäinen kokonaan Puolassa suunniteltu sarjavalmisteinen traktori. Natsimiehityksen aikana hän toimi maanalaisessa Puolan Kotiarmeijassa (Armia Krajowa). Tuotantokapasiteetti jäi vähälle käytölle. Sen ilmajäähdytteinen 8 hevosvoiman kaksitahtikone valmistettiin Bielsko-Bie?an Pienten moottorien tehtaalla. Rauhan tultua Ursuksen tehtaat ja talous olivat raunioina. Puolan maaseutu oli köyhää, ja vuoteen 1927 mennessä vain 100 Titaani-Ursusta pääsi hommiin. Historiallinen yhteistyö35. Valitettavasti yhtään Bobcat-Ursusta ei säilynyt jälkipolvien ihmeteltäväksi. EH 4x4 oli hänen luomuksensa. Ensimmäiset Puolassa valmistetut traktorit olivat IHC:n menestysmallin Titanin kopioita. moottoritoimittaja. Habich osallistui Ursusten kehitystyöhön sodan päättymisestä aina 80-luvulle saakka. Kehnosta hallinnoinnista johtuneiden vitkastelujen jälkeen vuonna 1928 alkoi Ursus A -hyötyajoneuvojen oma valmistus SPA:n piirustuksilla. Liukuja pyöräohjatun nelivetoisen traktorin prototyyppi toimi hyvin mutta ei koskaan päässyt sarjatuotantoon. Maailmanlaajuisen laman lonkerot ylsivät Puolaan, ja autokaupan konjunktuurit olivat epäsuotuisat. PZin?in tuotantolaitokset valmistivat kaikkea Soko?-mopoista merija lentokonemoottoreihin. Ursuksen tuotanto-ohjelmaan kuului vuosina 1958–1963 kevyt C-308 -sarvitraktori. Autoista kaavailtiin nyt nimellä Zak?ady Mechaniczne Ursus tunnetun yrityksen päätuotteita. Vuoteen 1921 jatkuneen Puolan ja Neuvosto-Venäjän sodan jälkeen ei Ursusten itävienti ollut mahdollista. Sen viimeisin kehitysversio säilyi tuotantoohjelmassa vuoteen 1993 saakka. Vuonna 1922 allekirjoitettiin lisenssisopimus International Harvester Companyn kanssa. Professori Edward Habich (1905– 1987) oli Puolan traktorituotannon isähahmo. Pikku-Karhu jaksaa kantaa 750 kg:n taakkaa. Traktorituotannon käynnistämiseksi tarvittiin Amerikan apua
Ainokaisen sylinterin tilavuus on 10,3 litraa. Samoihin aikoihin joukko sodasta selvinneitä Ursuksen työntekijöitä hakeutui takaisin työpaikalleen kunnostamaan paikkoja. Kun mäntä kirnuaa 600 kertaa minuutissa, saavutetaan 45 hevosvoiman tehohuippu. Habich hylkäsi nopeasti omat traktorihahmotelmansa. Sota oli raunioittanut Puolan. Tehtaan kallisarvoisia laitteita etsittiin ympäri Puolaa. Tällä kertaa kumppani löytyi Sveitsistä. Perusmallin huippunopeus on 28 km/h, mutta Suomeen tuodut koneet loikottavat 36 km/h. Maataloustuotanto kärsi kaikkinaisesta pulasta. Puolalaisinsinöörien tarkempaan syyniin joutui luotettavaksi havaittu D 9506 -malli, jota oli valmistettu Mannheimissa kymmeniä tuhansia. sopimus Fiatin kanssa sai nimet alle vuonna 1932, ja Polski Fiat -henkilöautojen valmistus alkoi. Viiden vuoden aikana mallia valmistettiin lähes 100 000 kappaletta ja sen puolalaisia jatkokehitelmiä 550 000 lisää. Vuoden aikana noin 80 prosenttia kalustosta saatiin haalittua takaisin. PZin?in pitkäaikainen pääsuunnittelija, Varsovan yliopiston professori Edward Habich sai vuoden 1945 lopulla maan väliaikaisen hallituksen vakuuttuneeksi oman traktorituotannon välttämättömyydestä. Tarvittiin yksinkertainen ja varmatoiminen voimakone, jonka tuotanto pystyttäisiin polkaisemaan nopeasti käyntiin. Lisenssejä ei kyselty, ja olisihan luhistuneesta Saksasta amerikkalaisten miehitysvyöhykkeeltä ollut vaikea saada vastauksia. Ursuksen tehtaille sälytettiin Puolan sotilasajoneuvojen modernisointi. Valmistus lopetettiin 6550 yksilön kohdalla. Vuonna 1965 esitelty traktori oli varustettu tasauspyörästön lukolla, kaksoiskytkimellä ja tutulla zetorismilla – kompressorilla. Työvoimaa, hevosia ja viljelykalustoa kaivattiin kipeästi. Suosittu Zetor-pohjainen C-360 malli korvautui vuonna 1987 ensiesitellyllä Ursus 4512:lla. Toimenkuva ei paljon muuttunut: se vaihteli lentokoneiden osien valmistuksesta tankkien kunnostukseen. Vetäytymisvaiheessa alue miinoitettiin. 36 URSUKSEN HISTORIA. Puolan ja Tšekkoslovakian traktoriyhteistyön ensimmäinen hedelmä oli Ursus 4011, Zetor 4011:n kopio. Se poikkeaa Massey Ferguson 265:sta vain vähän. Ohjausjärjestemä on peräisin Ursus 3512/MF 255:stä. Askeettinen traktori sai malliuudistuksessa kumirenkaat, sähkövalot ja mallimerkinnän C-451. Malli on muiden Lanz-johdannaisten tavoin suosittu harrastuskohde Keski-Euroopassa. Liukuhihna Varsovassa suolsi sotakoneita, kun Eurooppa valmistautui vihollisuuksiin. Kuormaautojen, tankkien ja telatraktoreiden alustat ja moottorit olivat Saurerin perua. Kun puna-armeija alkoi sodan loppuvaiheessa lähestyä, saksalaismiehittäjät siirsivät Ursuksen koko tuotantokaluston lähemmäs kotimaataan – kuten venäläiset vajaa 30 vuotta aiemmin. Yksi Lanz purettiin alkutekijöihinsä. Toiset rauniot Natsi-Saksa valloitti Varsovan syyskuussa 1939, ja isäntä vaihtui pommituksilta säilyneissä Ursuksen teollisuuskortteleissa. Nelivetoisen 4514-mallin etuakseli on Landini-lainaa. Kaupaksi lienee mennyt vain esittelykappaleita. Karu traktori Neuvostoliitto oli nostanut kommunistipuolueen valtaan Puolassa, mutta traktoreihin keskittyvä tuotantolaitos sai takaisin porvarillisen nimensä. Helsinkiläinen Oy Atkinson Ab toi mallia maahan. Professorin ei tarvinnut etsiä sopivaa mallia kaukaa. Jokainen yli 900 osasta mitattiin ja mallipiirrettiin. Vaikka Ursus 4512/4514 -malleja tehtiin yli kymmenen vuotta, jäivät ne kauas jälkeen edeltäjänsä tuotantoluvuista. C45-mallin sarjatuotanto käynnistyi saman Ursus C-45 on lähes täydellinen Lanz-kopio. Saksalaiset olivat jättäneet maahan runsaasti Lanz Bulldogeja ja niiden varaosia. Ursus wz 29 -panssariautot perustuivat A-mallin tekniikkaan. Vaihteistossa löytyi rattaat 10+2-vaihteelle, mutta synkronointikartioita ei ollut. Uuden Ursuksen prototyyppi valmistui sopivasti vuoden 1947 vapunpäivän Varsovan paraatiin
Uutuuden tekniikka oli yksinkertaista. Ursus 25 selvisi koetuksesta voittajana, ja lupa sarjatuotantoon heltisi. Zak?ady Mechaniczne Ursuksen kirittäjäksi oli perustettu suunnittelutoimisto. vuoden syyskuussa. Tuon ajan renkaat eivät kestäneet äkeästi kääntyilevää traktoria. Mallia oli otettu Tšekkoslovakiasta, jossa kymmenen vuotta aiemmin Zbrojovka Brno ja Skoda Plzen olivat kilvoitellet maan virallisen traktorinvalmistajan asemasta. Kokoonpanolinjan tärkeimmät työkalut olivat viila ja iso leka, joilla huonosti työstetyt palikat saatiin sovitettua yhteen. Hiljalleen varustetaso koheni. kone. Moottori sai 4 mm suuremman Ursus C-375 – työnimeltään NUR 1.4 – on Ursus C-385:n ja Zetor Crystal 8011:n prototyyppi. Ilmeisesti Rolakaan ei pärjännyt huonosti. Peruskonstruktiota valmistettiin varsin pienin muutoksin 33 vuotta. Traktorit läpäisivät rasitusja käyttökokeet hyvin, ja sarjatuotanto alkoi varsin vähin muutoksin vuonna 1969. Käytettävyyttä paransivat kuuden voltin sähköjärjestelmä, kumipyörät, etuakselin jousitus ja hydraulinen nostolaite. Hehkukuula-Ursuksesta tehtiin 50-luvun alussa kolme puolidieselversiota, mutta hanke haudattiin. Suunnittelijoiden mielessä kajasti jo täysdieseltraktori. Puolalais-tšekkoslovakialainen traktoreiden tutkimusja kehityskeskus valmisti muutamia kappaleita testikäyttöön vuonna 1968. Ensimmäisinä vuosina valmistusmäärät tosin laskettiin sadoissa. Venäjän joukot ryöväsivät moottoritehtaan laitteet. Maan teollisuusministeriö halusi modernisoida maan traktorituotannon ja järjesti vuonna 1955 suunnittelukilpailun. Puolassa asetelma oli keinotekoisempi. Aluksi Ursus C-45 oli karu: ei sähköjä, piikkipyörät, kolme vaihdetta eteen ja yksi taakse. Puolan jäykät savimaat vaativat vetokoneelta paljon, ja Ursuksen tassu pyrki luistamaan liian helposti. Aikalaiskertomusten mukaan osien mittatarkkuus oli tuotannon alkuvaiheessa heikkoa. Sen sydän oli kaksisylinterinen 1810 kuutiosentin suoraruiskutusdiesel. 3/2019 37. Professori Habichin projekti onnistui. Hanke oli edellä aikaansa, ja se haudattiin. Kilpailun tuloksena vuonna 1957 valmistui kaksi dieseltraktorin prototyyppiä testejä varten, vesijäähdytteinen Ursus 25 ja suunnittelutoimiston ilmajäähdytteinen Rola 25. Kun vaihteiden määrä kaksinkertaistui, muuttui malli C-451:ksi. Laitteessa oli kääntyvien etupyörien lisäksi Bobcatista tuttu liukuohjaus, joka kytkeytyi päälle, kun ohjauspyörä oli ääriasennoissaan. Pelkistetyn rakenteen ansiosta ainakin useimmista traktoreista tuli toimivia ja helppoja korjata. Habichin suunnittelutiimi kehitti nelivetotraktorin työnimellä EH 4x4. Traktorin käynnistäminen hehkukuulan tohottamisineen oli pitkällinen prosessi. Kun mallin tuotanto vuonna 1959 päättyi, hommiin oli lähtenyt 60 000 kuulapääkarhua – osa ulkomaille Brasiliaa, Koreaa ja Kiinaa myöten. Keväällä 1953 valmistui 20 000. Aidosti puolalainen Ursus Dieselin läpimurto rautaesiripun takana ei jäänyt Puolassa huomaamatta. Ursus C-45 motorisoi maan maatalouden. Pitkä miinus tuli ilmajäähdytystä tehostavasta huomattavan meluisasta tuulettimesta. Valitettavasti Rolan prototyyppejä ei ole säilynyt jälkipolville. Sähköstartti ja käynnistäminen bensiinillä oli odotettu parannus. Kolmipistenostolaite, tasauspyörästön lukko, painonsiirtojärjestelmä ja kytkimestä riippumaton voimanulosotto komeilivat varustelistan kärjessä. Ensimmäinen puolalaisten suunnittelema traktori Ursus 25 sai kaupallisen mallinimen C-325 (kaksi viimeistä numeroa ilmaisevat tehon), ja sarjatuotanto alkoi vuoden 1959 lopussa. Puolan peltolakeuksilla alkoi kaikua yksisylinterisen puksutus
Kaksi lisäsylinteriä nosti vuonna 1974 lanseeratun Ursus 1201:n tehon 120 hevosvoimaan. Traktorin nokalla on jäähdytysvesisäiliö. Kehitystyön jäädytti Puolan ja Tšekkoslovakian hallitusten vuonna 1961 laatima sopimus traktorinvalmistuksen yhteistyöstä. Keskikokoisen traktorin paikan mallistossa otti 70-luvulla Zetor 5511:n tekniikkaan pohjautuva C-355 ja sen jatkokehitelmä, 52 hevosvoiman C-360. Ursuksen tehtailla Ennen C-385:n esittelyä Ursuksella ei ollut 60 hevosvoimaa vahvempaa traktoria. Puolalaisten lähteiden mukaan Ursus oli siten 5 heppaa Titania väkevämpi. NUR 1.4 -prototyypissä hydraulisella pikavaihteella sai tuplattua 8+4-laatikon vaihteet. Kipeästi kaivatussa 45 hevosvoiman teholuokassa oli edetty jo prototyyppiasteelle. 38 URSUKSEN HISTORIA. Tuotanto pääsi vauhtiin muutaman vuoden kuluttua. Ursuksella panostettiin voimansiirron kehittämiseen. Kulmikkaat linjat saatiin tšekkoslovakialaisen Otakar Diblíkin, futuristisen Tatra 603 -auton muotoilijan piirustuspöydältä. Farmarin oli jatkettava härkäparin ohjaksissa, jos esimerkiksi apulannan käyttömäärät eivät olleet ohjeistuksen mukaisia. Traktorin huteraa etuakselia jämäköitettiin vuonna 1967, ja C-330-malliin uskalsi jo asentaa etukuormaimen. Pisimpään tuotannossa sinnitteli 47 hepan Perkins AD 3.152 -koneella ryyditetty Ursus C-360-P, jonka kohdalle pantiin piste vuonna 1994. Moottori tuli Zetorilta. Ursus C-335:n käyttäjiä hemmoteltiin nostolaitteen asennonsäädöstä huolehtivalla Agrocontrol-automatiikalla. Sitten pantiinkin kunnolla pökköä pesään. Vuosina 1902–1909 valmistetun kaksitahtisen hehkukuulakoneen teho oli 12–14 hevosta. Työnjako oli kansainvälinen. Vesi kiertää järjestelmässä lämpötilaeron vauhdittamana. Puolalais-tšekkoslovakialainen yhteistyö toimi 80 hevosvoiman traktorin suunnittelussa tasapuolisemmin kuin aiemmin. Super 50:n lohko oli porattu 5 millimetriä isommaksi ja tehoa irtosi nyt 76 hevosvoimaa. Ensimmäiset Ursukset olivat paikallismoottoreita. Moottori on heti kuljettajan edessä. Ryhmän luomus TRIMAT oli kolminopeuksinen planeettavaihdetyyppinen pikavaihde, jota oli kokeiltu Ursus C-360-traktorissa. Ensimmäiset Ursus-traktorit olivat International Harvester Companyn lisenssin turvin valmistettuja Titan 10-20:n kopioita. Tuolloin Ursuksen tuotantolinja oli suoltanut yli 650 000 Zetor 4011:n johdannaista. porauksen ja kolme lisähevosta vuonna 1963. Niinpä suhteellisen edullista Ursus C-325:ttä ja sen seuraajamalleja jonotettiin ahkerasti. Ainokaisen sylinterin tilavuus oli 13,3 litraa. Liitto Zetorin kanssa Ursus C-325:n moottorista kehitettiin 3-, 4ja 6-sylinteriset versiot, joten valmiudet laajemman traktorimalliston luomiseen olivat olemassa. NUR 1.4:stä kuoriutui Ursus C-385 ja sen kaksoisveli Zetor Crystal 8011, joka tuotiin parrasvaloihin Pariisin SIMA-maatalousnäyttelyssä vuonna 1969. Ursuksen insinööreille lyötiin eteen uuden Zetor 4011:n piirustukset, ja 45 hevosvoiman modernin Ursus 4011:n lisenssivalmistus alkoi vuonna 1965. Sylintereitä on kaksi, tahteja on neljä ja hevosia on 25. Puolan kommunistivalta W?adys?aw Gomu?kan johdolla salli pienviljelijöiden toiminnan ja traktoreiden hankinnan. Vuosien sinnikäs odottaminenkaan ei riittänyt, jos ei noudattanut keskushallinnon määräyksiä. Turboahtimella saadaan houkuteltua vielä 26 lisähevosta, ja vääntökäyrä käy 500 Nm:n paremmalla puolella. Zetor oli esitellyt UR I -mallistonsa edellisenä vuonna. Edward Habichin suunnittelutiimi oli 60-luvun lopulla paneutunut kuormaja linja-autoihin soveltuviin hydromekaanisiin vaihteistoihin
Monikäyttöinen, edullinen, yksinkertainen luottokone on kotimaassaan saanut vuosien saatossa ikonisen sädekehän. Zetorin Z 8001 -moottori tarjosi hyvän alustan ruudikkaampien mallien virittelylle. Uusi hallinto halusi kehittää maan teollisuustuotantoa ulkomaisten lisenssien turvin. valmistettiin taka-akselit myös Crystaleihin. Turvaohjaamo oli avara, valoisa ja tasalattiainen. C-1201/Crystal 12011:n tehoksi mitattiin 120 hevosvoimaa, ja ahtaminen toi C-1604/Crystal 16045-malleihin vielä 30 lisähepoa. Ursuksen tuotantokortteleissa olivat valmistelut -mallien sarjatuotannon aloittamiseksi edenneet jo pitkälle, kun matto vedettiin jalkojen alta. Zetorin suunnittelemat vetävät etuakselit toimitti romanialainen Universal-traktoreita valmistanut Uzina Traktorul Brasov (UTB). Puolan liukuhihnalta tuli Ursuksia. Huolimatta toimivasta yhteistyöstä henkilöautotuotannossa kriittiset puolalaiset pudottivat – toisin kuin romanialaiset ja jugoslaavit – Fiatin ehdokkaiden listalta. Tämä vaatimus oli liikaa IHC:lle. Hänestä MF:n mallisto Perkins-moottoreineen oli epäyhtenäinen. Professori Habich oli edelleen kuvioissa mukana. Tyrmistyneiden insinöörien vuosien kehitystyö valui hukkaan. Zetor vastasi muun muassa moottoreiden ja vaihteistojen tuotannosta. Katseet suunnattiin länteen. Pääsihteeri Gomu?ka pakotettiin luopumaan tehtävistään, ja vuoden 1970 lopulla talousongelmien piinaaman Puolan johtoon nousi Edward Gierek. Hydrauliikka oli puolalaisen Archimedesin tekoa. Puolan traktorituotannon vanhaa mestaria ei kuunneltu. Ursus toi vuonna 2015 markkinoille uuden C-360-mallin, mutta se ei mennyt kaupaksi – puolalainen maajussi arvostaa vain vanhaa Kuuskymppistä. Tšekkoslovakiassa kokoon pultattuihin traktoreihin liimattiin Zetorin tarrat. Niiden ergonomia kesti vertailun länsimaissakin. Vuonna 1974 lohkoon liitettiin kaksi 110 x 120 mm lisäsylinteriä. Ursus C-385 ja Zetor Crystal 8011 olivat läpimurtoja. Ursus II -tuotantokompleksia varten alettiin kaapia maata 70 hehtaarin alalta. 3/2019 39. Nelisylinterisen 4,6-litraisen moottorin ärinät ja värinät vaimentuivat tehokkaasti. Voimansiirtomiehenä Habich tuomitsi Massikoiden vaihteistot ja hydrauliikan vanhanaikaisiksi. Puola viritteli yhteistyötä Deutzin, Fiatin, Massey Fergusonin ja International Harvesterin kanssa. Kontrahtiin kuului 12 mallin valmistaminen. Jäljelle jäi Massey Ferguson. Yhteistyössä Renault’n ja brittiläisen Ricardo Consulting Engineersin kanssa syntyi 36 prototyyppiä neljästä mallista 30–75 hevosvoiman teholuokissa. Mallisarjaa myytiin USA:ssa Long-merkin alla. Ohjaustehostin, pikavaihde, voiman ulosoton hydraulinen kytkin ja painonsiirtojärjestelmän vetovarsitunnustelu helpottivat farmarin arkea. Lisenssin myöntäjän odotettiin myös osallistuvan uuden 75 000 traktoria vuodessa valmistavan tuotantolaitoksen rakentamiseen. Hän vastusti lisenssisopimusta Massey Fergusonin kanssa. Fiatilta tilattiin 50 traktorin erä testejä varten. Länsisaksalaista Deutzia pidettiin poliittisesti arveluttavana. C-385/Crystal 8011-mallia valmistettiin Irakissa nimellä Antar 80. Yhteistyösopimus Ursuksen ja Massey Fergusonin kanssa solmittiin syyskuussa 1974. Massey Ferguson 235:n ja 255:n tuotannon valmistelut aloitettiin heti. Samoihin Zetor 5511:n tekniikkaan perustuva Ursus C-360 oli pitkään malliston tehokkain uros. Mallin valmistus päättyi vuonna 1994. Kumppani lännestä Ursuksen tarmokas insinöörikaarti suunnitteli 60ja 70-lukujen vaihteessa omaa traktorimallistoa. Kokoonpanolinjan tärkeimmät työkalut olivat viila ja iso leka
40 URSUKSEN HISTORIA. Yrityksessä tehtiin monenlaisia laatikkoleikkejä, ja itävaltalainen Steyr osti vähemmistöosuuden Ursuksesta vuonna 2002. Poliittisesti kuohuvan Puolan lakkoaalto 70–80-lukujen vaihteessa pahensi tuotannon ongelmia. Pian uuden tehtaan avaamisen jälkeen kävi selväksi, että lisenssivalmistuksen tuotantotavoitteisiin ei ylletä. Puolan talousahdingosta kärsivällä Ursuksella ei ollut rahkeita toteuttaa kaikkia Zetorin uudistuksia. Vuoden 1967 malliuudistuksessa Ursus C-330 sai kulmikkaammat muodot ja teho nousi 30 hevosvoimaan. Vanhat Ursukset ovat edelleen osa puolalaista kyläkuvaa. Lopulta kaikki Ursukset kulkivat Perkinsin, Deutzin ja Sisun voimin. Tuotanto jatkui Lublinissa, ja vuonna 2006 kukitettiin 1 500 000. Massey Fergusonin valmistus toi Ursuksen tuotantolinjalle tuumamittajärjestelmän. Ursuslaisia närästi uusi -U-R-S-U-S--logo. Jotta lainanlyhennyksistä olisi selvitty, piti vanhan malliston tuotantoa tehostaa ja tuotteita päivittää. Aluksi ainoastaan Massey Ferguson 235 -mallia rullasi tuotantolinjalta. Jätti-investointi rahoitettiin 310 miljoonan punnan lainalla. Ursuksen oli kohotettava laatutasoa, jotta traktoreihin voitiin kiinnittää MF:n merkit. Traktorituotannon vanhaa mestaria ei kuunneltu. aikoihin saavutettiin puolen miljoonan Ursus-traktorin rajapyykki. 61 000 traktorin vuosituotannolla pääsi korkealle maailmanlaajuisessa vertailussa. Tuotantokäyrät osoittivat kaakkoon koko 90-luvun, ja Ursuksen talous alkoi olla pahasti kuralla 2000-luvulle tultaessa. Se syrjäytti perinteisen tunnuksen, jossa nimi oli hammaspyörän sisällä. Vuoteen 1994 saakka tuotettiin kahta päällekkäistä mallistoa, mikä kohotti tuotantokustannuksia. Perinteiset Varsovan tuotantokorttelit Ursuksen kaupunginosassa päästettiin rappiolle hoidon puutteessa. Vielä vuonna 2006 esitellyssä 160 hevosvoiman huippumallissa Ursus 1654:ssä sylinterin mitat olivat edelleen 110 x 120 mm, samat kuin lähes 40 vuotta aiemin Zetor Super 50:stä poratussa kokeilumoottorissa. Miljoonas traktori valmistui yhdeksän vuotta myöhemmin. Konkurssin jälkeen Ursuksen omistajat vaihtuivat tiheään. Tehtaiden välinen polku alkoi kuitenkin hiljalleen nurmettua 80-luvulta alkaen. Ursus. Rautaesiripun revettyä Yli 75 hevosvoiman mallit tehtiin pitkään Zetor-yhteistyönä. MF 255:n tuotanto alkoi yhdeksän vuotta lisenssin saamisen jälkeen vuonna 1984. Tavoitteena oli lyhentää lainaa traktoreilla. Zetorin seuraaja, slovakialainen ZTS lopetti UR 2 eli Crystal-sarjan tuotannon vuonna 1998, mutta Ursus C-385:een pohjautuvaa mallistoa uudistettiin 2000-luvulle saakka. Vuonna 1986 valmistui ennätysmäärä Ursuksia. Mikään ei auttanut, ja seuraavana vuonna yritys ajautui selvitystilaan. Vuonna 1979 vauhti oli vain kolme traktoria päivässä. Vanha porvarillinen nimi sentään säästyi
3/2019 41. 20-luvulla Ursus halusi valmistaa kuormaautoja. Torinolaisten piirustusten mukaan valmistettujen Ursus A -mallien alustoille rakennettiin lava-autojen lisäksi säiliöja linja-autoja, ambulansseja ja paloautoja. Tyttärensä alttarille saatelleet seitsemän kumppanusta loivat 125 vuotta sitten brändin, joka on selvinnyt lamoista ja konkurssista, kahdesta maailmansodasta ja 45 vuoden komentotaloudesta. Vuonna 2001 avattiin Ursuksen Brasilian tehdas, jossa karhubrändin alla valmistetaan myös paloautoja. Ensimmäinen Puolassa suunniteltu traktorimoottori oli kaksisylinterinen suoraruiskutusdiesel S-312. Uusvanhaa Escort 335 -traktoria viedään Puolaankin. Vuonna 2011 POL-MOT Warfama -konsortio osti Ursuksen tuotemerkin ja Lublinin tuotantolaitokset, joissa tehdään edelleen traktoreita. Ursus C-335 -mallin valmistuksen päätyttyä vuonna 1993 tuotantovälineet myytiin Intiaan, jossa 60-luvun tekniikka pantiin moderneihin kuoriin. Ursus täytti viime vuonna 125 vuotta. Karhu maailmalla Ruotsalainen Pihlgrens Traktor Ab kehitti vuonna 1984 Swed-Trac Modell 1:n, jossa Scania DN8 -moottori oli istutettu Ursus 1604:n alustalle. Modernissa karhulogossa on tuulahduksia vanhasta hammaspyöräajasta. SPA:n naula veti. Tytäryhtiön nimi on ytimekkäästi Ursus SA. Intialaiset lanseerasivat mallista myös kolmisylinterisen version, mitä ei suotu aikanaan puolalaisille traktorimaakareille. Moottorista oli valmiina 3-, 4ja 6sylinteriset versiot, mutta niiden tuotantosuunnitelmat ajettiin alas Zetor-yhteistyön tieltä. Strategiset arvot olivat 28 DIN-hv/2200 r/min ja 100 Nm/1700 r/min. Virityksiä oli ranskalaisen Berlietin ja italialaisen SPA:n kanssa. Ursus C-328:aa varten se oli porattu 102 x 120 mm mittoihin
Uusimmissa suunnitelmissa on koota pienoisnäyttely maatalouteen liittyvistä ansiomitaleista. Esittelimme viime numerossa Finbygrändin maatalousmuseota Raaseporissa luotsaavan Filip Karlssonin, joka ryhtyi eläköidyttyään oman museonsa täysipäiväiseksi kokoelmapäälliköksi. Kaksipyöräistä U1-mallia valmistettiin Münchenissä Saksassa vuosina 1948–54. Vaikka Filip ei pyri esineistöissään täydellisyyteen, ei hänen kokoelmansa ole koskaan valmis. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen Tämä sympaattisen näköinen laite on Bungartz U1 -puutarhatraktori. Vuonna 2015 pääsääntöisesti maatalouskoneista koostunut kokoelma sai jatkeekseen kotitalousosaston, jonka viimeisimpiä lisäyksiä ovat vanhat rahat sekä Arabian kahvikupit, jotka ovat saamassa jatkokseen vielä 200–300 lautasen kokoelman. Mukana on luonnollisesti pitkät rivistöt traktoreita, puimureita, auroja, äkeitä ja kylvökoneita, mutta myös harvinaisempaa maatalousesineistöä, joista osa kävijöistä ei ehkä ole koskaan kuullutkaan. Kokoelman laajuus ja siinä esiintyvien sivujuonteiden määrä on melkoinen. Sampo-puimalaitteiden perinteet ulottuvat 1920-luvulle, jolloin ensimmäiset puimakoneet valmistettiin. Hänen keräämänsä esinekokoelma on valtava, ja tällä kertaa katsomme sitä tarkemmin. Siitäkään huolimatta suurin näyttelyesineistä ei mahdu mukaan. Siinäpä on hyvä syy poiketa paikan päällä. KONEELLISTUMISEN MONET KASVOT M useoisäntä Filip Karlssonin keräämä esineistö havainnollistaa maatalouden koneellistumista 1900-luvun alusta 1980-luvulle. Koska kuvat kertovat enemmän kuin sanat, jätettäköön valtaosa artikkelin tilasta kuville. Tavara ei välttämättä ole suunnattoman arvokasta, mutta se on sellaista, jonka moni on heittänyt käytettyään pois, eikä sitä ole enää paljoa tallessa. Maatalousteeman kannalta keskeisten esineiden lisäksi kokoelman sisällä on useita mielenkiintoisia pikkukokoelmia; moottorisahoja, ruohonleikkureita, pajatyökaluja, öljypurkkeja, sammuttimia, rehusäkkejä ja jopa pistorasioita. ”Silloin vietettiin Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlaa, ja radiossa sanottiin, että eikö juhlavuotena voitaisi tuoda esille jotain muutakin kuin sotaa”, Filip perustelee. Finbygrändin maatalousmuseo 42. Lähes 100 vuotta myöhemmin Sampo-leikkuupuimureita valmistetaan edelleen Porissa. Uusia ideoita tuntuu syntyvän sitä mukaa kuin vanhoja ehditään toteuttaa
43. Perkinsin moottorilla varustettua Claas Columbus -leikkuupuimuria valmistettiin vuosina 1958–70. Museon yksilö on vuodelta 1960, jolloin Claasin maahantuojana toimi Labor. Mainoslause kuului: ”Joka miehen puimuri, jolla on suuren puimurin ominaisuudet.” Puimurin lisävarusteeksi asennettava Claas LD 80 -niputtaja vuodelta 1964
Saksalaisia Petkus-merkkisiä viljanlajittelijoita valmistetaan ja myydään vielä nykyäänkin, tosin hiukan modernimpina versioina. Putkirungon alle traktorin keskelle sijoitettu nostolaite toimii paineilmakompressorilla, ja perässä on mekaanisesti käytettävä vetokoukku. Museon yksilö on vuodelta 1955, valmistuksen alkupäästä. Museon yksilö on vuodelta 1930. Sumu-Sisu-hiilihapposammutin museon usean kymmenen vanhan sammuttimen kokoelmasta. Museon JF 35 AV -mallinen vaunu on varustettu karjanlannan levityslaitteella. Muun muassa Keski-Euroopan maissa melko yleisen kamarakynnön tarkoituksena oli saada rikkakasvit itämään, jotta ne voitiin tuhota syyskynnön yhteydessä. 44 FINBYGRÄNDIN MAATALOUSMUSEO. Etualalla on Tume, jonka valmistajasta on tässä lehdessä oma artikkelinsa. David Brown 2D -riviviljelytraktori esiteltiin vuonna 1956, ja sitä valmistettiin vuoteen 1961 asti. Sokerijuurikkaan nostokoneita kaksin kappalein. Tanskalaisvalmisteiset JF-vaunut olivat aikanaan Pohjoismaiden eniten myytyjä maatalouden yleisvaunuja. Takana näkyy heinänkuormaaja. Takana on renkolaisen maanviljelijä Mauri Lauttian kehittämä Huhki, joka sai nimensä Lauttian tilan nimestä Huhtamäki. Retheloise PFM 30 on eräänlainen auran ja äkeen välimuoto, jota on käytetty kamarakyntöön. Valmet 20 onkin museon koneiden tutuimmasta päästä
Tätä kalkkisalpietaria sisältänyttä säkkiä ei ole heitetty pois sen tyhjennyttyä, ja hyvä niin. Näitä pieniä käsikäyttöisiä Ginge-pölyttimiä on käytetty muun muassa juurikasvija vihannesmailla sekä marjatarhoilla. Vuonna 1925 kehitetty Kullervo oli Teijon Tehtaiden valmistama apilanviljelyssä käytetty lajitteluja puhdistuslaite, jota myös apilanhankaajaksi kutsutaan. Heilurityyppinen Vicon vuodelta 1967 ja keskipakoisvoimalla toimiva Tive CH vuodelta 1963. Vastaavia arkipäiväisiä esineitä on säilynyt vähän, koska niitä ei ole pidetty säilyttämisen arvoisina. Käyttämätön ruotsalainen Delfin-perämoottori vuodelta 1951 alkuperäisessä laatikossaan öljypurkkeineen kaikkineen. Melkoinen säilymäihme. Erikoisuuksien kohdalla tietämätöntä museokävijää auttaa se, että kaikkiin esineisiin on kirjoitettu nimikyltit molemmilla kotimaisilla. Noita tappaa koita! Koiden torjuntaan käytettävä sumutepullo edustaa museon laajaa ja hauskaa pienesineistöä. Milloin olet viimeksi nähnyt kokoelman ruohonleikkureita. Pari kappaletta väkilannanlevittäjiä. 3/2019 45
Teijon Tehtaiden valmistama Paavo vuodelta 1939 on heittokohlijapuimakone. 46 FINBYGRÄNDIN MAATALOUSMUSEO. Siinä syntynyt irtonainen aines jatkoi kuljetinta pitkin matkaansa paalattavaksi. Lehmä ei sentään ollut aito. Että osaakin hihnapyörä olla kaunis! Tällä käsityön taidonnäytteellä olisi varmasti monta mielenkiintoista tarinaa kerrottavanaan. Priimaa pukkaa! Kotitarvemyllyjä löytyy eri valmistajilta useampaan lähtöön. Se osoittautui aikanaan pienviljelijöille mieleiseksi niin rakenteeltaan kuin työteholtaankin. Kun turpeet oli nostettu suolta, ne kuivatettiin ja sen jälkeen syötettiin repijään. Pietarsaaren konepajan valmistama PEKO-peittauskone, jolla siemenvilja on käsitellään torjuntaeli peittausaineella sienikasvustoa ja tuhohyönteisiä vastaan. Teijon Tehtaiden Triumfi on myllyssä käytetty viljanlajittelija, jolla pystytään erottelemaan jyvät painon mukaan. Turvepehkunrepijä on laite, jota käytettiin turvepaalien tuotannossa. Museossa voi perehtyä myös lypsymenetelmiin. Lisäksi se osaa lajitella viljan myös jyvien suuruuden mukaan ja erottaa samalla tähkät, rikkaruohojen siemenet sekä rikkonaiset jyvät
Vanhojen tulitikkuetikettien kokoelman kirjoa. Talousvaakoja ja maustemyllyjä ajalta, jolloin tarve-esineetkin miellyttivät silmää. 3/2019 47. Bensa-asemarekvisiittaa harrastaville löytyy myös nähtävää öljytynnyreistä mitä moninaisimpiin purkkeihin, joista varhaisimmat ovat 1920-luvulta. Hankkija toi 60-luvulla maahan Arosleikkuupuimuria, joka saa käyttövoimansa sitä vetävän traktorin voimanottoakselilta. Kotitalouspuolelta löytyy muun muassa tämä suutarin käytössä palvellut Singer-ompelukone tarpeineen
48
Konepaja teki ensi vuosinaan pääasiassa käsikäyttöisiä harvennusja möyhennyskuokkia, nostohaarukoita, listinveitsiä ja -hankoja mutta myös hevosvetoi49. Kuinka se syntyi sokeritehtaan yhteyteen. SOKERISTA SYNTYNYT Tume on vuosikymmenet ollut viljankylvötekniikan suuria suomalaisnimiä. valmistettaisiin työvälineitä sokerijuurikkaan viljelijöiden käyttöön. 70-luvulla Tumella ryhdyttiin tekemään pyöröpaalaimia. Alkuvaiheessa konepajan tehtävänä oli kunnostaa tehtaan koneistoja ja avustaa rakennustöissä. Entä kuinka sen tie kulki emoyhtiöstä irralleen. Käsille, hevosille, traktoreille Kun Turengin sokeritehtaan toiminta vuonna 1948 alkoi, tehtaan oman konepajan työt olivat jo käynnissä. Jo perustamisvaiheessa oli kuitenkin päätetty, että konepajalla Teksti: Mika Rassi • Kuvat: Tume-Agri Tumen historia Varhainen logo ennen Tume-nimeä. K antahämäläisen Janakkalan kunnan keskustaajama Turenki on makean teollisuuden mekka. Tutustutaan Tumen historiaan, tuntemattomampiin tuotteisiin ja itse pääasiaan eli kylvämiseen liittyvien koneiden kehitykseen. Entisen sokeritehtaan perintönä Turengissa toimii kylvöja muokkainlaitteiden valmistaja Tume-Agri. Näin tehtaan työntekijöille riittäisi töitä sokerinvalmistusajan ulkopuolellakin. Siellä valmistettiin pitkään sokeria, ja jäätelöä paikkakunnalla tehdään edelleen. Mitä kaikkea Tumella on tuttujen tuotteiden lisäksi tehty. Yritys oli kuitenkin alkujaan Turengin sokeritehtaan konepaja
Sen vantaissa oli käännettävä kärki – toinen sopi lannoitteelle, toinen siemenelle. Suosittuja 100-sarjan kylvölannoittimia tehtiin 70–80-luvuilla 18 900 kappaletta. Tuplasta ei tullut suosittua. Kylvölannoitin muuttui pian yhdeksi konekokonaisuudeksi. Vuonna 1968 tämä Nasta-Tumeyhdistelmäkone maksoi merkkareilla ja jyräpyörillä varustettuna 7310 markkaa, nykyrahassa rapiat 11 000 euroa. Tupla oli yhdistelmäkonetta halvempi ja kevyempi vetää. Tumen ensimmäinen kylvölannoitin tehtiin yhdistämällä lannoitinäes ja kylvökone. Kylvökoneen kehitys on ollut myös vannastekniikan kehitystä. 50 TUME. Vasemmalla Tumen tekemä siipivannas, joka kylvi siemenen leveisiin riveihin laahatai kiekkovantaan kapean rivin asemesta. Tässä yhtä yhdistelmäprotoa testataan Loimaalla syksyllä 1971. Kuvassa hinattava kolmemetrinen HKL-300. Yksisäiliöisellä Tupla-Tume-kääntövannaskoneella voitiin sekä lannoittaa että kylvää mutta ei samalla ajokerralla
3/2019 51. Kuvassa selin konepajan toimitusjohtaja Aarne Rissanen, kasvot kameraan vientipäällikkö Ilmari Virkki ja oikealla hattu päässään Norjan tuontiliikkeen edustaja Arne Hegna. Vuonna 1968 konepajan valikoima oli laajimmillaan: hinnastosta löytyi 96 tuotetta. Saudi-Arabiassa markkinoille pääsy ei ollut helppoa, sillä siellä kauppaa hallinnoivat tietyt suvut. Kun tuon ajan työntekijät tarvitsivat hieman materiaalia omiin tarpeisiinsa, he hakivat varastosta kortilla sotevaa. 50-luvulla konepajalla alettiin valmistaa traktorivetoisia haroja ja lataäkeitä. Niitä muutettiin Turengin sokeritehtaan konepajalla kapearaiteisista leveäraiteisiksi. 60-luvun puolivälissä kehitettiin lannoitusäes, jossa oli yhdistettynä rivilannoitin ja lataäes. Laajempi kokonaisuus 60-luvulla konepaja kasvoi monella rintamalla. Sokerijuurikkaan viljelyyn liittyvien koneiden rinnalle tuotiin myös muiden kasvien viljelyyn soveltuvia koneita. sia kylvöja harakoneita. Jos veturivarastosta näin kähvellettiinkin aineksia jokuseen paistinpannuun tai saunankiukaaseen, rikokset ovat jo vanhentuneet. Noilta ajoilta on peräisin Tumella elämään jäänyt viraapelityön nimitys soteva. Lannoitusäes eteläisessä Afrikassa Lesothossa vuonna 1970. Viraapelia eli sotevaa K un sotakorvaustoiminta oli päättynyt, insinööritoimisto Saalasti osti sotakorvaustöitä hallinnoinneen viraston Sotevan ylijäämävarastosta Valmetin rakentamia pienoisvetureita. Mies poltti Bostontupakkaa ketjussa, ja otti kenties jatkuvan hermosauhuttelun ansiosta ongelmat aina rauhallisesti. Härmän härveli kaukana kotoa. Suurimpia erikoistuotteita olivat koepaperikoneet, joita tehtiin paperinvalmistuksen tutkimuskäyttöön. Saman vuosikymmenen lopulla konepajalla testattiin sokerijuurikkaan tarkkuuskylvölaitteen koekappaletta, jossa kylvölaite oli kytketty traktoriharan runkoon. Kasvua kaukomailta T umen vientiä alkoi 60–70-luvun taitteessa vetää energinen Ilmari Virkki. Vuosikymmenen lopulla ja uuden alkaessa vientimaiden joukossa oli jo hyvin eksoottisiakin maita kuten Saudi-Arabia ja Japani. Kerrotaan, että Tume pääsi kuningashuoneen suosioon muiluttamalla maahan metsästyshaukkoja. Alkuaikojen hevosvetoiset kylvökoneetkin olivat yhä mukana, ja niiden ohella tehtiin monenlaista kalua peräkärryistä ja tiehöylistä maaliruiskuihin ja puutarhakuokkiin. Tässä vaiheessa tuotemerkki oli TurSo. Erityisesti vannastekniikkaa kehitettiin. Varsinaisten kylvöteknisten ratkaisujen Tumen tuotteet ensi kerran esillä vientinäyttelyssä vuonna 1967 Norjassa Stavangerissa. Yksi ajan muoti-ilmiöistä oli hajakylvö, jossa siemeniä ei kylvetty kapeaan vaan leveään riviin. Toinen vannaskeksintö oli kääntövannas, joka soveltui kärkikappaleen asennosta riippuen joko kylvöön tai lannoitukseen. Viljankylvö päärooliin 60–70-lukujen taitteessa konepajalla alkoi jo näkyä painotus viljanviljelykoneisiin. Virkin aikana Tume-tuotteita alettiin markkinoida voimallisesti ulkomaille, ensin Pohjoismaihin ja pian kauemmas. 1980-luvulla Saudi-Arabian isoilla keinokastelluilla viljalohkoilla traktori veti kerralla kolmea nelimetristä Tume HKL-4000 -kylvölannoitinta. Vuosikymmenen alussa sille valmistuivat omat, sokeritehtaan rakennuksista erilliset tuotantotilat. Ensimmäinen kylvölannoitin tehtiin 60-luvun lopulla: Nasta-Tume-yhdistelmäkone oli tehty yhdistämällä lannoitusäes ja viljankylvökone. Turengissa tehtiin tätä menetelmää varten siipivannas, joka kylvi siemenet noin 10 senttimetrin levyiseen riviin. Näiden voimakonekäyttöisten laitteiden tuotenimeksi tuli Tume. Vientikaupan läpimurto tapahtui 70-luvulla
Etulata oli jo 50-luvun äkeille tunnusomainen. Vuonna 1968 konepajan valikoima oli laajimmillaan: hinnastosta löytyi 96 tuotetta. Caloribloc oli polttoöljykäyttöinen lämmityslaite. Hankmo-lapiorullaäkeitä on tehty vuodesta 1911 asti, ja vuonna 1991 niiden valmistus muutti Tumelle. Joustopiikkiäes syntyi 1965. 52 TUME. Paperin valmistuksen tutkimiseen valmistetut koepaperikoneet lienevät Tumen kookkaimpia töitä. Sokerijuurikkaan kylvökoneet kuuluivat luonnollisesti sokeritehtaan konepajan tuotteisiin. Yli satavuotias ja työsaavutus paranee aina vain. Varpajyrä lanseerattiin vuonna 1963. Sisu oli Tumen tuotemerkki Norjan markkinoilla. Kun kyntö alkoi mennä pois muodista, Hankmosta tuli taas ajankohtainen peli. Maanmuokkauskalusto on aina ollut merkittävä osa Tumen tuotantoa. Kaksirivisistä hevosvetoisista kylvölaitteista kuljettiin vuosikymmenten mittaan kymmenrivisiin pneumaattisiin kylvölannoittimiin
Erikoistumisen historiaa 90-luvun alussa Tumen talliin tupsahti iso pala suomalaisten peltoaseiden historiaa. Selviytymisen vuoksi tuotesumasta on pitänyt karsia esiin kovin ydin. Yli puolet Tumen liikevaihdosta muodostuu jo nyt viennistä. Miltei jokaisen pitkän linjan suomalaisyrityksen historia on ollut erikoistumisen historiaa – niin myös Tumen. Jopa Afrikassa Tume-tuotteita on nähty. Tume-Agri Oy tänään V uonna 2004 Nokka-konserni irrotti Tume-maatalouskoneiden valmistuksen Tume-Agri Oy:lle. Kaksi vuotta myöhemmin Nokka myi yrityksen sen johdolle. Ne ovat osaltaan taanneet suomalaisen työn säilymisen. Yrityksen tavoitteena on nostaa viennin liikevaihto-osuus noin 80 prosenttiin seuraavan viiden vuoden aikana. Nykyään porskuttaa enää vanha konepaja. Koneiden on sovittava omiin olosuhteisiimme.” Kotimaisia asiakkaita ei kuitenkaan tule lisää. Omistajavaihdoksista riippumatta 80-luvulla tehtaan tuotantoa kehitettiin ja automatisoitiin. 3/2019 53. Vuonna 2017 Tume otti tuotteidensa myynnin omalle kontolleen pitkän Kesko-yhteistyön jälkeen. Kehitystyö jatkuu. ”Tuotekehityksessä kuuntelemme asiakkaiden tarpeita herkällä korvalla. Maatalouskonevalmistus eli konepajan toiminta eriytettiin sokeritehtaasta ja myytiin suomalaiselle Nokka-konsernille. Valkea sokeritehdas vasemmalla ja sen konepajan punatiiliset rakennukset oikealla. Yrityksen tuoteperhe on nyt rajattu teknisesti hieman erilaisiin kylvölannoittimiin ja muokkauskoneisiin. Ensisijaisia asiakkaitamme ovat suomalaiset ja pohjoismaiset maanviljelijät. Vielä 60-luvun puolella pintakäsittelyt tehtiin pensselillä purkista, mutta 70-luvun lopulla puhuttiin jo polyesteripinnoituksesta. Vuonna 1991 Hankmoja Sampo-äkeiden valmistus siirtyi Tumelle. Kuva on vuodelta 1969, kun molemmat puolet olivat vielä voimissaan. Turengin sokeritehdas yhdistyi Suomen Sokeriin. Vanha konepaja seisoo siis nyt kokonaan omillaan. Tume jalosti kylvölannoittimen tekniikkaa edelleen. Tume on ollut Suomen johtavia kylvötekniikan kehittäjiä 1940-luvulta lähtien. Suhteita luotiin muihin pohjoismaihin, pitkäkestoisin Norjaan. Tumen tuolloin omistanut Nokka oli hankkinut Wärtsilän maatalouskoneiden tuotanto-oikeudet itselleen jo aiemmin. Tumen markkinointijohtaja Heikki Sola kertoo, että tänä päivänä elektroniikan ja luotettavien ohjausjärjestelmien merkitys korostuu. Ylhäällä uutta elektronista ohjaustekniikkaa hyödyntävä Draco. lisäksi tehtaalla paneuduttiin muun muassa pintakäsittelyyn. 60-luvun lopulla alkaneet vientiponnistelut alkoivat 70-luvun mittaan tuottaa tulosta. Uudet järjestelyt 80-luvulla tapahtui paljon yritysjärjestelyjä. Näin kone teki kylvölannoituksen lisäksi vielä yhden työvaiheen: takapyörät eivät olleet vain kuljetuspyöriä, vaan ne myös jyräsivät pellon kylvön jälkeen. Vieressä 80-luvun lopulta tuotannossa ollut Jyräkombi. Vuosikymmenen lopulla esitellyssä Jyräkombissa oli kahden kannatuspyörän asemesta koko koneen levyinen pyörästö koneen takana. Molempia valmistetaan Turengissa edelleen
1950ja 1960-luvuilla Outokumpu Oy avasi Suomessa useita uusia kaivoksia, joissa louhittiin ja jalostettiin kuparin lisäksi muun muassa nikkeliä ja sinkkiä. Kuva: Foto Ikonen 54. Pian esiintymän ympärille syntyi kaivosyhtiö Outokumpu Oy. Kaasilan kautta kaivokseen menevät vasemmalta lukien Arto Korpisalo, Erkki Hakapää, Heikki Tanner, Turunen, Pertti Selänne, Esko Pihko ja Timo Heikkinen. Vanhalla kaivosalueella sijaitsee nykyään Outokummun kaivosmuseo. 1930-luvulla Outokumpu oli jo yksi viidestä Euroopan suurimmasta kuparintuottajasta. Vanhimman kaivoksen toiminta loppui 50-luvulla, mutta Outokummun malmisuoneen oli puhkaistu tuolloin jo Mökkivaaran ja Keretin uudet kaivokset, ja Vuonoksen kaivos avattiin 1970-luvulla. Kolmikymmenvuotisen hiljaisuuden kunniaksi katselemme arkistokuvia 60–70-luvuilta Outokummusta. Kaivoskoneiden kehittyessä ja louhinnan tehostuessa malmivarat kuitenkin väistämättä ehtyivät. V uonna 1910 Itä-Suomen Kuusjärveltä eli nykyisestä Outokummusta löydettiin kuparimalmiesiintymä. Kuparisen kukkulalta Toukokuussa 1989 Outokummun kuparikaivoksen toiminta päättyi. Niin Outokummusta kehittyi monimetalliyhtiö, joka myös valmisti metallituotteita kaivoksista louhituista malmeista. Vuonna 1989 kaivostoiminta Outokummussa päättyi. Outokummussa sijaitseva kaivos oli merkittävässä asemassa, sillä vielä vuonna 1955 lähes 90 % kaivosyhtiön kuparista louhittiin Outokummun kaivoksella. Teksti: Juha Pokki, Mari Immonen ja Mika Rassi Kuvat: Elinkeinoelämän keskusarkisto / Outokumpu Oyj:n arkisto Outokummun kaivos Outokummun kaivoksen Keretin laitokset täyttivät 20 vuotta 15.11.1974
Leskinen Keretinn vinotunnelityömaa Kaasilassa vuonna 1970. Kuva: Foto Ikonen” 55. Kauko-ohjattavaa hydraulista Alirobotia testataan vuonna 1962. Kuvassa Eero Holopainen. 1930-luvulla Outokumpu oli yksi viidestä Euroopan suurimmasta kuparintuottajasta. Kuvat: Kuva-Oku, O. Michigan lastaa jätemalmia, ja Euclid kippaa jätettä murskaamon purkauspaikalla. Jätteen käsittelyä vuonna 1967
Kaivoksen kisat V uosina 1952–1985 järjestettiin Outokummun kaivostyöläisten kesken mestaruuskilpailuja. Myöhemmin porauskilpailut muuttuivat kaivostyömestaruuskilpailuiksi, kun mukaan otettiin muitakin lajeja. Vuonoksen kaivoksen maanpoistotöitä vuonna 1971. Alun pitäen kaivosmiehet mittelivät kilpailussa siitä, kuka onnistui nopeimmin poraamaan kuusi 2,4 metrin syvyistä reikää kallioon. Niistä tuli PohjoisKarjalan kaivospaikkakunnan suurin kesätapahtuma. Kilpailuissa taisteltiin voitosta niin yksilöinä kuin joukkueina, ja osallistujia oli useasta eri kaivoksesta. 56 OUTOKUMMUN KAIVOS
Kuvan vasemmassa laidassa olevan puukopin alapuolella on Kaasilan vanha kuilu, joka oli otettu käyttöön jo 1910-luvulla. Ensimmäinen kuparirikastejuna lähti Vuonoksesta 20.11.1972. Peruskone on Caterpillarin pyöräkuormaaja, kompressori on Atlas Copcon, porauslaitteet tulivat Tamrockilta. Teknikko Matti Kaipala 285-tasolla uuden moottoripyörän istuimella. Talvella oli valmistunut rikkoporausjumbo, joka oli keräilty kokooon usealta taholta. Alustatraktorina toimii tuttu kuusipyöräinen kummajainen Valmet 1502. Murskauskone Oy:n Sysmäjärven tehdas asensi jumbon ja suunnitteluun osallistuivat avolouhoshenkilöstön lisäksi tutkimustyönjohtaja Sulo Hämäläinen sekä teknikot Jussi Hänninen ja Martti Koskisuu. Molemmat renkaat säilyivät vauriotta. Kuva: Foto Ikonen 3/2019 57. Kuva: Foto Ikonen Keretin kaivostyönjohtajat ovat saaneet vuonna 1973 liikkumisen helpottamiseksi uuden Suzuki RV 90 -moottoripyörän. Kuva: Foto Ikonen Keretin vinotunnelin avaustyöt ovat käynnissä vuonna 1973. Avolouhoksella sattui 21.8.1972 vaurio Cat 773 -dumpperille. Malminetsinnän uusi kairauskone vuodelta 1977. Vaurio lähti liikkeelle vanteen laipan murtumasta. Vuonna 1973 Vuonoksen avolouhos oli saanut lisää kalustoa
58
Puuta käytettiin linnoitusten ja suurten tehdasrakennusten raaka-aineena. Sillalla touhuavat ihmiset antavat käsityksen alueen mittakaavasta. TUKKIPUUN MATKA Sota-aikana puulle oli kysyntää. (Kuva: Borg) 59. (Kuva: E.Nurmi) Hevoskiertoa hyödyntävä vinssi, jolla nostettiin tukit kuivalle maalle Alavoisissa. Puun kuljetus pystymetsästä käyttöpaikalle oli olosuhteista johtuen raskasta, samoin raakapuun jalostaminen rakennustarpeiksi. Valokuvaaja on löytänyt kiinnostavan kuvakulman, joka tuo esiin uittoväylän päätepisteen järjestelyt. Rauhan aikana uittotyöt ja tukkien ohjailu olivat miesten töitä, mutta poikkeustilanteessa naiset näyttivät kykynsä tässäkin hommassa. Puusta tehtiin korsut, juoksuhaudat, saunat ja verstaat. (Kuva: Borg) Sahan uittoväylä ja tukkien nostorata Solomannin sahalla. Totuttujen menetelmien käyttö ei ollut aina mahdollista, joten tarvittiin luovaa mieltä ja raakaa voimaa. (Kuva: Erkki Viitasalo) Tukinuittoa Aunusjoessa. Teksti: Kari Mattila • Kuvat: SA-kuva Tukkeja Vaasenin joessa Syvärillä
(Kuva: E.Nurmi) Raskasta työtä helpottavia koneita ei moneen paikkaan riittänyt. Sen on oltava vanhaa perua, sillä yrityksen nimi lyhentyi Lahden Rautateollisuudeksi jo 1911. Kuvatiedoissa kerrotaan koneen olevan Lahden Rautaja Metalliteollisuustehtaan valmistama. (Kuva: K. Valokuvaaja K. Tässä tapauksessa töihin on pantu omien sijasta sotavangit. (Kuva: Tapio Piha) Tukkipuut uivat sahan kitaan Kaiman kylässä. Tukkipinot ovat vakuuttavan näköisiä, ja niin on niiden nostoon käytetty koneistokin. (Kuva: T. Tukkeja nousee vedestä pinoon Solomanin sahalla. Kivi on saanut ikuistettua tukkien kuljetusja lastauskoneita Äänislinnan talvessa. Liekö akku toisaalla ladattavana, kun kaapelit roikkuvat irrallaan. (Kuva: Erkki Viitasalo) Konevoiman puuttuessa tukki viipaloituu lautatavaraksi käsipelillä. Borg) 60 TUKKIPUUN MATKA. Firma on edelleen toiminnassa, ja se tunnetaan nykyään nimellä Raute. Ovaskainen) Hieno tuokiokuva Nurmeksesta. Tukkeja lastataan junan kyytiin ItäKarjalassa. Kuormaa tehdessä on syytä olla tarkkana, jos mielii säilyttää sormet ja varpaat työkuntoisina. Miehet saavat hetken huilia, kun konetta huolletaan. Miltähän on näyttänyt ja kuulostanut, kun näillä masiinoilla on uurastettu. Työ on raskasta, ja varsinkin montussa olevan sahurin osa on epäkiitollinen
. . Parkkimaksu 5 e Tiedustelut: Mika Lönnrot 050 517 2026 sunnuntaina 2.6.2019 klo 9–16 Nurmijärven Rajamäellä Työtehoseuran aikuiskoulutuskeskuksen piha-alueella Osoite: Kiljavantie 6, 05200 Rajamäki Näyttelyajoneuvoparkki XVIII ROMPETORI MASIINAMEETING Menossa mukana -lehti www.wanhatmasiinat.fi. . . Käytä suojakäsineitä ja puhdista epäilyksenalainen kohde Crick 110 tuotteella. . Voiko sika säkissä olla rikki. . Suihkuta kehite Crick 130 ja odota 10 minuuttia. . Pyyhi kaikki näkyvä tunkeumaneste Crick 110:llä kostutetulla liinalla. . . Suihkuta kerros Crick 120 tunkeumanestettä ja anna sen tunkeutua 10 minuuttia. . . . CRC Crick kolmen tuotteen perhe on edullinen ja helppo tapa selvittää piilevät viat ja vaaralliset hitsaussaumat. 4. . . . . Punainen väri paljastaa vikapaikat paljaalla silmällä havaittaviksi. 5. . . – sen kertoo CRC Crick’i CRC Industries Finland Oy • Puh. . . 3. . 2. . . Hanki seuraavat riittoisat tuotteet Crick 110, Crick 120 ja Crick 130 omalta CRC kauppiaaltanne. . 1. 019 32 921 • www.crcind.com Tiesitkö, että voit muutamalla suihkauksella selvittää, onko kansi tai lohko haljennut ja mistä vuoto johtuu
Rompetorin anti oli köykäisempää, eikä sieltä masinisteille juuri löytöjä herunut. Nykyajan notkeat moottoriöljyt ja napakasti pitävät nastakumit helpottavat liikkumista hyytävissä olosuhteissa. Hienokuntoiseksi entisöity Ford AA sai monet ohikulkijat toviksi miettimään menneen ajan työmiesten arkea. Kuormuri painaa hiukan yli 1600 kiloa, ja kyytiin saa lastata 2200 kiloa tavaraa. Harrasteväen ajopelien nokat suuntasivat laskiaissunnuntaina kohti Turkua ja siellä järjestettävää TalviHeikki-tapahtumaa. Joskus saattoi lavalle lipsahtaa reilusti ylimääräistäkin. Auto on samanlainen kuin oli aikanaan Thor Söderholmin käytössä Paraisten Kalkki Oy:ssä. On siinä 40:stä hevosvoimasta jokainen saanut työskennellä tosissaan. Messuhallien tarjonta on monipuolistunut vuosien varrella, ja vanhan raudan ystävillä riittääkin mukavasti katseltavaa. TalviHeikin satoa TURKU 3.3. Gilbert Söderholmin vuosien 2003–2007 aikana entisöimä Scania Vabis L66. Teksti: Toimitus • Kuvat: Jukka Vuorenmaa Ennen moottoripyörillä kuljettiin vuoden ympäri, eikä mikään estä talviajoa tänäkään päivänä. 62
Pobeda-projekti oli tuotu näytille havainnollistamaan entisöintityön vaativuutta. Kuinka hieno tällainen kiilloituskone olisikaan tallin seinällä. Tämä kauniiksi kunnostettu ja ahkerasti tapahtumia kiertävä yksilö on puolestaan tullut tutuksi monelle aivan viime vuosien aikana. Jyhkeä Jyry-Sisu tuli menneiden vuosikymmenten työmailla touhunneille tutuksi. 63. Punainen kolmisylinterinen Porsche Super on kaunis kuin karamelli. Jotta ajelu ei menisi aivan hempeilyksi, sarvilla varustettu kypärä tuo särmää kuljettajalle. Menneen ajan mainosmateriaali ilahduttaa, ja outojen esineiden käyttötarkoituksen pähkäily tuottaa oivaltavavia hetkiä. Keskeneräinen työmaa kiinnostikin monia alan harrastajia. Vanhan tavaran myyntipöydillä viihtyy vaikka ei ostoksilla olisikaan
Kiinteistöt myytiin lähellä sijainneelle Husqvarnan asetehtaalle. Vastaus on – Ruotsista, Huskun naapurista. Sen tehtäväksi määriteltiin alkuvaiheessa hienomekaanisten osien valmistaminen neuleja suutarinkoneita varten. Mutta mistä stefa on oikein saanut nimensä. Stensholmin sodanaikainen kasvu oli huimaa: tuotantotiloja laajennettiin, ja työntekijöiden määrä kasvoi alle sadasta yli neljäänsataan. Myös alihankinta Volvolle alkoi noihin aikoihin. Uusien tuotteiden myyntinimeksi tuli Stensholms Fabrikista lyhennetty Stefa. Teksti: Mika Rassi Kuvat: Knorring Oy Ab 64. Vaan aletaanpa alusta. KUINKA STEFA SYNTYI Miksi akselitiivistettä kutsutaan Suomessa stefaksi. Mistä nimi on peräisin. Sitä kutsutaan yleisesti suunmukaisella ja näppärällä nimellä stefa. Vuonna 1945 kuitenkin rakennettiin jo oma paja kassakoneiden osien ja tiivisteiden valmistamista varten. Toinen maailmansota tukahdutti tehtaan vanhojen tuotteiden eli etupäässä vaateteollisuuskoneiden menekin, joten tuotanto suunnattiin sotatarvikkeisiin. Seuraavana vuonna paikalle perustettiin uusi tehdas nimeltä Stensholms Fabriks Ab. Onko se yleinen nimi muuallakin. Ensimmäisen maailmansodan aikana myynti kärsi, ja monen muun erikoistehtaan tavoin Stensholm laajensi tuotantoaan. Paperiruukin paikalle Vuonna 1889 Ruotsin Smoolannissa sijainnut Stensholmin paperiruukki paloi miltei maan tasalle. Niiden valmistus oli uutta Ruotsissa ja tietysti myös Stensholmissa, joten tovi vierähti suunnitteluja järjestelytöissä. Tehtaan tuotteet alkoivat nopeasti menestyä. Stensholmista tuli muun muassa Husqvarnan asetehtaan alihankkija. Vuonna 1939 Stensholmin johtajaksi tuli yrittäjä ja myyntimies Fredrik af Klercker, jonka kautena tehdasta kehitettiin raivokkaasti monella rintamalla. A kselitiiviste on kaikille koneihmisille tuttu tarvike. Tehtaalla alettiin valmistaa muun muassa talousvaakoja ja rasvaprässejä. Sotatarviketuotannon alasajoa suunniteltiin, ja uusia korvaavia siviilituotteita etsittiin. Uusia tuotteita 40-luvun alussa ounasteltiin sodan loppuvan pian. Niihin lukeutui muun muassa sähkökytkimiä, magneettoja, termostaatteja – ja tiivisterenkaita. Viimeksi mainittujen valmistukseen af Klerckerin tiettävästi maanitteli vanha asiakas Volvo
Toiminta päättyi Stensholmissa, ja uusi Stefa-niminen yritys perustettiin Landskronaan. Pois juurilta Suomessa Stefaa ovat edustaneet Knorringin jälkeen ainakin Stålimport, Tiivistekeskus ja Grönblom. Suoriltaan Suomeen Stefa-tuotteita alettiin tuoda Suomeen aivan tuoreeltaan: tuontija myyntiyhtiö Knorring hankki Stefan edustuksen lokakuussa 1944. Knorring luopui Stefan edustuksesta vuonna 1953. Kun Stefa jäi pois ja Simmer tuli takaisin, kesti aikansa ennen kuin asiakkaat saatiin käsittämään, että emme myyneet Simmer-merkkisiä Stefa-renkaita vaan Simmer-renkaita kuten ennenkin.” 65. Mutta Suomen-edustuksen vaihtuessa itse Stefakin lähti tuuliajolle yrityskauppojen merelle. Jos tiivisteet olivat mainio tuote Stensholmille, suomalaiselle tuontija myyntiyhtiö Knorringille ne olivat oikeita pelastusrenkaita. Nykyään Stefa-tuotemerkki kuuluu Trelleborg-konsernille. Knorring oli nimittäin juuri menettänyt ruotsalaisen laakerivalmistaja SKF:n edustuksen. Nimen tarttuminen nimittäin vie aikaa. Freudenbergin tiivisteiden tuotemerkki on Simmer. Neljä vuotta myöhemmin se myi Stensholmin tuotantolaitokset Husqvarnan asetehtaalle, jolta ne oli 1890 hankittukin. Ilman Stefaa ja muutamaa muuta tiivistetuotetta (esimerkiksi englantilaista Angusta) yhtiön pää olisi ollut vaarassa vajota pinnan alle. 40–50-luvun taitteessa Stefaa mainostettiin johtavana tiivisteenä. Monissa maissa – myös Ruotsissa – akselitiivisteen yleisnimenä onkin meikäläisen stefan asemesta simmer tai simmerring. Vuonna 1950 toinen ruotsalaisyhtiö Haldex osti Stensholms Fabrikin. Asiapitoisempi mainos kehuu, kuinka asennusvalmiit Stefa-tiivisterenkaat suojaavat akselit ja muut liikkuvat koneenosat täydellisesti suurimmissakin pyörimisnopeuksissa. Ne pitävät mainoksen mukaan öljyjä, happoja, emäksiä, rasvoja, vettä ja likaa. Knorringin entinen johtaja Harry Borenius on kirjoittanut aiheesta: ”Vanhat asiakkaamme puhuivat sodan jälkeen Stefa-merkkisistä Simmer-renkaista, kunnes heille meni perille, että meidän artikkelimme oli nyt Stefa-rengas. Vuoden 1948 reklaamin mukaan Stefa järkeisti ja yksinkertaisti tiivistysongelmat. Stefan tilalle astui isompi, ennen toista maailmansotaa Knorringin päämiehenä ollut saksalainen Freudenberg, jonka tärkeimpiä tuotteita ovat niin ikään akselitiivisteet. Stefan omistajat ja edustajat ovat vaihtuneet, mutta sen markkinoinnissa on Suomessa onnistuttu
66
Silloin maatalon töissä tarvittiin entistä enemmän Markun ja hänen sisarustensa työpanosta. Zetorin perässä on hieno Strautmann-kärry. Keskikoulun jälkeen ja ennen armeijaa Markku pääsi töihin metalliverstaalle. Sateiseen ja koleaan kevään avaukseen oli ajokiksi valikoitunut Zetor Super, josta miehen traktoriharrastus aikoinaan alkoi. Muitakaan merkkejä ei talon töissä saati nykyisessä harrastustoiminnassa ole karsastettu. Nuoruudessa koetut arkiaskareet saattavat muodostua varttuneemmalla iällä mukavaksi harrastukseksi ja vaikkapaa asiaan liittyvän yhdistystoiminnan luotsaamiseksi. ”Korjaamo ja Hitsaamo K. Työtä pienestä asti Näillä tiluksilla on tšekkoslovakialainen traktori ollut tuttu näky jo 1950-luvulta lähtien. S astamalalainen Markku Ojala asuu kotitilaansa maaseutumaisella omakotialueella, josta ei ole kuin reipas kivenheitto kaupungin keskustaan. ”Ensimmäinen traktori meillä oli Massey-Harris Pony, noin vuosimallia 1950. Koulua käytiin töiden ohessa sen verran kuin ehdittiin. Ensimmäinen pieni onnettomuuskin sattui traktorimiehelle jo kuuden vuoden ikäisenä. 3/2019 67. Markku Ojala Maatalon pojalle koneiden kanssa puuhaaminen tulee tutuksi jo olosuhteiden pakosta. Entisajan tapaan lapsille annettiin vastuuta talon töissä. Ojala kertoo lähes syntyneensä Zetorin pukille. Rakensimme muun muassa lämpökeskuslaitteita ja muita Puolustuslaitoksen tilaamia erillistöitä. Vastuu kasvoi myöhemmin, kun isä lähti reissuhommiin Olavi Pusan Vammas-kaivurilla. Hakasen Kalervo minut siellä opetti hitsaamaan. Hakanen oli ensimmäinen työpaikkani. Armeijan jälkeen menin töihin Pl. Tuolloin kotitilan Zetorista vääntyi muun muassa raidetanko. Mieluisaa hommaa Markulle oli, kun heinäpellolla sai siirrellä traktoria heinäseipään välin kerrallaan. Vammakselta matka jatkui opintojen pariin Valkeakoskelle, jossa mies kävi teknillisen koulun konepuolen. Kun Zetoreita alkoi Suomessa saada, isä osti vuonna 1953 K-mallin Zetorin ja toi sen ajamalla Tampereen rautatieasemalta tänne Tyrväälle”, Markku aloittaa tarinointimme. Reissujen välissä olin tehtaan tiehöyläpuolella, hitsailin esimerkiksi karhuihin emälevyrunkoja sekä tandemkoteloita”, Markku muistelee. Vammaksen aikana tein kuitenkin pääasiassa reissuhommia. Ensimmäinen työtehtäväni oli Riuku-Vammaksen tassujen hitsaaminen. Ympäristö on tuttu kaikille, jotka ovat vuosien varrella osallistuneet kilpailijoina tai yleisönä Tyrwään Seudun Zetoristien järjestämiin Zetor-kynnön MM-kilpailuihin. Opintojen jälkeen Markku palasi kotikylälle ja päätyi Teksti: Kari Ruusunen • Kuvat: Kari Ruusunen, Markku Ojalan albumit ”Hyvin on lapsillekin oppi mennyt perille, kun ovat ikänsä touhujani katselleet.” Tyrvään Zetor-puurtaja Vuoden 2018 Vammalan Vappuparaatissa Markku oli perinteisesti mukana. Vammaskosken tehtaalle
Matteja on Markun tietojen mukaan valmistettu vain kaksi kappaletta ja toisen yksilön peruskoneena on Nuffield 460. töihin kumitehtaalle. Olihan se sitten saatava tänne kotitalliin. Selvisi, että kyseessä oli harvinaisempi Zetor Super. Uusimpia tulokkaita Ojalan tallissa on Fordson Major, joka on varustettu haapavetisen Nurkkalan konepajan Matti-kaivurilla. Sairaalasta muiodostuikin sitten viimeinen työpaikkani. Sen jälkeen Markku haki kahteen eri työpaikkaan, tuli valituksi molempiin ja valitsi NPT-konepajan Nokialla. Mies tuli pestiin palkatuksi. Tuli eteen hetki, jolloin mieleen muistuivat entisajan koneet, traktorit ja niiden kunnostuspuuhat. Kahden Markun verstaalla oli työn alla miehelle normaalista poikkeava laite. Vapaa-aikana rakennettiin taloa, kohenneltiin tilan rakennuksia ja tehtiin normaaleja maatilan töitä. Tuo kommentti sisuunnutti. Zetorit astuvat kuvaan Työelämä Markulla oli monenlaisen tekniikan kanssa puurtamista. 1950-luvun Saab 92 on Suomi-auto, joka oli hiljattain saanut uudet lattiapellit korroosion tuhoamien tilalle. Vajaa vuosi myöhemmin Markku huomasi Tyrvään Sanomissa jo vanhaksi käyneen työpaikkailmoituksen, jossa haettiin Vammalan sairaalalle konepäällikköä. Kun vuonna 1992 sen hain, eräs tuttava sanoi aihion nähtyään, että tuosta ei enää konetta tule. Ulkona katoksen suojassa David Brown odottelee omaa kunnostusvuoroaan. Hakuaika oli periaatteessa ohi, mutta Markku sai sovittua asian niin, että hakemus vielä huomioitiin. Markku kertoo, että Zetorien lisäksi on mukava puuhailla muidenkin traktorien parissa, ettei kyllästy päämerkkiin. Niinpä alkoi itää ajatus, josko sitä hankkisi arki-iltojen ja viikonloppujen aivojumpaksi ja tekniikkaongelmien ratkomispuuhiin jonkinlaista vuosikertametallia. Arkiaskareet olivat kaikesta teknisyydestään huolimatta erilaisia verrattuna vanhan raudan kanssa painimiseen. Sieltä jäin eläkkeelle”, Markku tarinoi. Siellä vierähti runsaat kymmenen vuotta. ”Sairaalan aikana suoritin myöskin höyrykattilalaitosten käytönvalvojan pätevyyskirjat, koska sairaalalla oli höyrykattilalaitokset ja paineastioita. Markku alkoi epäillä vieraantuneensa menneiden aikojen konetekniikasta. Mitään suurempaa aietta työpaikan vaihdokselle ei ollut, mutta paikka kiinnosti ja Markku teki hakemuksen. 68 Seppiä ja mestareita Markku Ojala. ”90-luvun alussa sain vinkin, että Kaarinassa Turun kupeessa olisi vanha tšekkitraktori nurkissa jouten
Hauska vekotin on tämä ”Sisu”, jonka Markku rakensi omille lapsilleen. Penkit, ratti ja mittaristo ovat myös Pompannapista. Jälkeenpäin työstä laistaminen alkoi minua vaivata, ja purkamiseksi se sitten meni. Mukava tilanne oli, kun täällä kotona vedimme poikani kanssa toisella traktorilla Zetorin käymään. Nimitys johtuu siitä, että kuormaauto, jolla aihio käytiin noutamassa, upposi akseleitaan myöten pehmeään maaperään. Olin tikusta tarkastanut, että moottorissa on öljyä, mutta ei tullut mieleenkään, että se oli kirjaimellisesti täynnä sitä”, Markku naurahtaa. Hyvin on lapsillekin näköjään mennyt oppi perille, kun ovat ikänsä touhujani katselleet.” Markun tallissa komeilee myös yksi tuontikone. Itse tehtyyn eturipustukseen on liitetty ohjaamiseen tarvittavia osia Ford Escortista. Sittemmin Zetorien määrä on lisääntynyt. Moottori on ranskalainen yksipyttyinen ja neljäheppainen Bernard, josta voima välittyy hihnalla Fiat 600:n vaihdelaatikkoon. ”Hän havaitsi puun juurella vanhan hylätyn Zetorin ja soitti siitä paikasta minulle, että mitä sen kanssa tehdään. Silloin päätin, että kun itselle tehdään niin tehdään sitten heti kunnolla.” Valmiiden Zetorien joukosta voi poimia 25-mallin, jota Markulle eräänä vuonna kyntökisojen aikana tarjottiin. Lisäksi maastoon tulleiden jälkien korjaus aiheutti lisäkustannuksia. Erikoiseksi traktorin tekee tehdastekoinen ohjaamo, jollaista ei Markun arvion mukaan maahantuojan kautta tulleissa Zetoreissa ollut. Zetor oli aivan alkuperäiskuntoinen ja seissyt pitkään käyttämättömänä omistajallaan. ”Kerran jätin käsittelemättä erään näkymättömiin jäävän paikan vaihdelaatikon perällä. Rudolstadtista Saksasta mies löysi eräällä matkallaan tuliaisiksi ja SuomiSuperin kaveriksi toisen vastaavan koneen. Osa on yhä projekteina, mutta valmistakin on syntynyt. Koneiden kunnostuksessa Markku on huolellinen. Kunnostusta puolestaan vielä odottavat muiden muassa Vanajaveden rannalta erään sortuneen sahan raunioista pelastettu Zetor sekä Alastarolta haettu maailman kallein Zetor. Ilmeisesti vanha omistaja oli ollut kaukaa viisas ja estääkseen moottorin jumittumisen pitkässä säilytyksessä oli täyttänyt voimanlähteen piripintaan öljyä. Sen vuoksi se oli lähes pakkohankinta. ”Kyseessä on suoran etuakselin traktori. Vieressä suoralla etuakselilla varustettu Zetor 25, jonka erikoisuuksia on alakautta viety pakoputki ja nelipuolainen ratti. vuoden työn jälkeen Zetor oli kunnostettu”, Markku kertaa harrastuksensa alkua. 3/2019 69. Hetken käytyään alkoi Zetorin moottori vuotaa öljyä kaikista mahdollisista paikoista. Myöhemmin sain tehtyä traktorista kaupat ja haimme Zetorin tänne Tyrväälle kunnostettavaksi. Kuormurin saamiseksi takaisin kantavalle pohjalle tarvittiin paljon apuja. Asialla ei ollut edes käytön kannalta merkitystä. Zetorien kanssa samaan talliin on päässyt Markun appiukon uutena ostama Massey Ferguson 35X. Tuolloin ei paljoa naurattanut, mutta nyt asiaa voi jo hieman helpottuneemmin muistella. Alkoi tapahtumaketju, joka johti omistajan jäljille. Toinen mukava tarina nykyisistä kunnostetuista yksilöistä alkaa siitä, kun Markun tytär oli sienestämässä Karttulassa Savon suunnalla
70 Markku Ojala Seppiä ja mestareita. Markku saapumassa elokuussa 2016 Vammalan DEF-Dinerille vastaanottamaan Rovaniemen reissulta palaavaa Zetor-kerhon nuoriso-osastoa. Puomi nostaa pullotunkin avulla hinattavan koneen ylös, ja siirto dollyn avulla voi alkaa. Harrastetraktorien siirtovälineeksi Markku rakenteli kätevän apuvälineen. Silloin hän oli niitä valmistamassa Vammaskosken tehtaalla. Tämä Riuku löytyi aikoinaan Vammalan Kivijärveltä projektikuntoisena. Riuku-Vammas on Markulle tuttu kapistus jo työelämän alkuajoilta. Markun Saksasta hankkima ja tehtaan alkuperäisellä hytillä varustettu Zetor Super oli vuonna 2011 valjastettu polttopuunäytökseen Zetor-kyntökisojen väliaikaohjelmassa. Ovenpielessä lymyilevä 105-JAM on Markun tyttären sieniretkellä karttulalaisesta metsästä löytämä aihio, joka sai Tyrväällä uuden elämän. Tilavaan talliin mahtuu traktori poikineen, ja puuhastelutilaakin vielä jää. Vihreän puomin päässä oleva punainen haarukka asetetaan hinattavan traktorin etuakselin alle
Traktorista oli vuosien saatossa kadonnut osia, joten sen kunnostamisessa oli oma työsarkansa. Appiukon uutena ostama Massey Ferguson 35X tuli hankittua aikoinaan apen perikunnalta. ”Kyntökisat on itselleni kerhon työläin tapahtuma. ”Teemme traktoreilla retkiä lähelle ja kauas. Alkuperäinen Suomi-auto oli hiljattain saanut uuden lattian korroosion syömän tilalle. Pitää koneharrastajalla vielä yksi autoprojektikin olla. Ei pelkästään Zetoreita Kun vanhat koneet saivat miehestä otteen, eivät tallitilat ja katokset täyttyneet pelkästään tšekkitraktoreista. Runsaat sateet kisaviikolla saattavat pehmittää pellon kyntökelvottomaksi, ja ainakin tapahtumapäivänä sade karkoittaa yleisön.” Yhdistyksen toiminta kokonaisuudessaan on mukavaa yhdessä tekemistä aktiivisen jäsenistön kanssa. Syyskuussa olemme kaiken lisäksi säiden armoilla. Jutuntekohetkellä Markun verstaalla oli 1950-luvun Saab 92. Varmasti valtakunnallisesti eniten huomiota saanut tempaus oli kesällä 2016, kun nuoriso-osastomme hurautti Zetoreillaan Rovaniemelle ja takaisin. Riuku-Vammas oli tuttu laite jo nuoruusajoilta, kun Markku oli niitä tehtaalla tekemässä. Tästä lähti Markun Zetor-harrastus käyntiin noin 30 vuotta sitten. Vuosien saatossa on käsiä rasvattu monien muidenkin laitteiden kanssa. Viimeisimpiä hankintoja on komea Fordson Major, jonka perässä on harvinainen Matti-kaivinkone. Pirkanmaan ja Satakunnan koneja perinnetapahtumiin lähdemme usein letkassa ajelemaan”, Markku kertoo kerhotoiminnasta. Seuratoiminnan ohjaksissa Vuosituhannen vaihteessa Vammalan Vappuparaatin järjestäjä Martti Lehtinen kävi kyselemässä traktoriharrastajia mukaan tapahtumaan. Haapavetinen Nurkkalan konepaja on valmistanut niitä tiettävästi vain kaksi kappaletta. ”Paraatin jälkeen muutama kaveri päätti kutsua koolle Zetor-kerhon perustamiskokouksen. Projektikuntoinen Riuku löytyi harrastevälineeksi lähistöltä. Se on rakennettu Nuffield 460:n päälle, ja puomisto on jossain määrin erilainen omaani verrattuna. Kerhon tunnetuin ja työllistävin tapahtuma on MM-kyntökilpailut, joissa Vanhat Koneetkin on vieraillut pariin otteeseen. Alkuperäiskuntoinen David Brown on sekin sääsuojassa, samoin siistinä pidetty Natikka. Kaarinasta löytynyt Super oli projektiasteella, mutta parissa vuodessa traktori palautui uutta vastaavaksi. Nyt se seisoo kunnostettuna ulkona katoksen suojassa. Säätiön toiminnassa hän on edelleen mukana mutta huomattavasti kevyemmällä panostuksella kuin ennen. Se ei ole identtinen omistamani yksilön kanssa. Vaikka tapahtuma onkin tässä kotitilallani, on kaikki paperisota ja luvitus melkoinen savotta. Niin syntyi Tyrwään Seudun Zetoristit. Tallinnan-matka on eräs mieleen painuneimmista. Alastarolta Markku haki tämän projektin, jonka hakureissusta tulikin ikimuistoinen. 3/2019 71. Aikaansaavan ihmisen tekemisiä on aina ilo käydä katsomassa. Paikalle tulikin runsaasti väkeä. ”Matti-kaivureista toinen jäi kuulemani mukaan Nurkkalan suvun käyttöön. Mies on ehtinyt olla myös Vammalan autoja traktorimuseota pyörittävän Kotajärvi-säätiön puheenjohtajana. Lisästressiä aiheuttaa tapahtumaan liittyvä taloudellinen riski, sillä joudumme etukäteen panostamaan rahaa moneen asiaan. Olen ollut alusta asti mukana, ja nyt on menossa yhdeksäs vuosi puheenjohtajana”, Markku kertaa yhdistystoiminnan alkua. Saariston rengastien olemme Zetoreilla ajelleet. Markun koneita on kaikilla mahdollisuus nähdä tulevana syksynä, kun Zetor-kynnön maailmanmestaruudesta kamppaillaan jälleen tutuilla pelloilla Roismalan Ojalassa. Hämeenlinnan seudulta, erään sortuneen sahan raunioista Markku pelasti tämän yksilön, joka odottaa vielä omaa kunnostusvuoroaan. Näkemieni kuvien perusteella kyseinen yksilö on melko heikossa hapessa mutta käyntikuntoinen kuitenkin” Markku selvittää
Tampereella Sandberg myi Nobelin ohella amerikkalaisia polttonesteitä. edusti venäläisen Masutyhtiön tuotteita. Bensowin kanssa uuden Suomalainen Petroolintuontiyhtiö Masutin jatkamaan laajennushankkeita. Helsingissä Albion Lamppumakasiini tarNobelin ja Masutin merkeissä 72. Nobel ja Masut alkoivat tulla tutuiksi. Pietariin rakennettiin varasto Suomen-vientiä varten. Polttoaineiden kaupan nuoruutta Autojen ja moottoreiden myötä polttoaineiden kauppa alkoi muodostua omaksi liiketoiminnan haarakseen. L amppuöljykaupan rinnalle alkoi muodostua moottorien tarvitseman petrolin ja bensiinin kauppaa 1900-luvun alussa. Gardberg perusti varaston Turkuun ja alkoi rakentaa varastoja muutamaan muuhunkin kaupunkiin. Turkulainen Petrolintuontiosakeyhtiö Gardberg ja Kni. Erityisesti petrolin ja bensiinin tuontiin ja kauppaan erikoistuneita yhtiöitä muodostettiin 1900-luvun alkuvuosina. Tuonti kasvoi nopeasti, ja Venäjä nousi selvästi suurimmaksi tuontimaaksi. Samana vuonna perustivat Veljekset Nobel ja Parviaisen yhtiö yhteisen Nobelin Öljyntuontiosakeyhtiön. Gardbergin yhtiö meni kuitenkin nurin 1910, ja Masut perusti 1911 yhdessä W. Moottoripolttoaineiden kauppa alkoi erikoistua jo 1900-luvun ensimmäisellä kymmenellä. Parviaisen kauppahuone oli jo 1800-luvun lopulla tuonut Nobelin öljy-yhtiön tuotteita Venäjän Kaukasiasta. Nämä kaksi nimeä säilyivät polttoaineiden kaupan suurina tekijöinä. Masutin vahvana taustana oli 1907 perustettu Royal Dutch Shell. Joissakin liikkeissä kuten turkulaisessa Färdigin kaupassa myytiin sekä Masutin ja Nobelin tuotteita että lisäksi saksalaisen Oehlrichin tuotteita. Useat tukkuliikkeet toivat petrolia ja bensiiniä Saksan jalostuslaitoksista. Polttomoottorien kauden alkuvaiheissa eniten petrolia ja bensiiniä tuotiin Saksasta ja toiseksi eniten Venäjältä. 1912 yhtiö liittyi Royal Dutch Shell -yhtymään. Molemmat ehtivät muuttua perusteellisesti ennen kuin valtakunnan kattava bensiinin myyntipisteiden verkko 20-luvun lopulla pääsi hahmolleen
Pienehkön tukkuliikkeen edustama galitsialainen bensiini oli asiantuntijoiden kiittelemää. Molempien yhtiöiden kohdalla bensiinin myynti saavutti ja 3/2019 73. Sitten tuli levottomuuksia Venäjällä, sen jälkeen alkoi I maailmansota ja lopulta Venäjällä tapahtui vallankumous. Suomen motorisoituminen oli päässyt vauhtiin 20-luvun puoliväliin tultaessa. Vielä 20-luvun alkuaikoina Masut-nimi pidettiin hyvin näkyvillä, mutta tavaramerkki Shell nousi pian näkyvämmäksi. Perustajina olivat Nobelin yhtiö, Parviaisen yhtiö, Leopold Lerche sekä Standard Oil New Jersey. josi sekä amerikkalaista että saksalaista bensiiniä. Jakeluasemia hoitelemaan perustettiin tytäryhtö Bensiini Oy. Yhteistyö keskusosuusliike SOK:n kanssa oli Masutille tärkeä myyntikanava. Vuonna 1924 perustetun Suomen Mineraaliöljy Oy:n piti huolehtia Masutin jakeluverkon luomisesta. Kauppiaat eivät amerikkalaisista tuotteista tavaramerkkejä ilmoitelleet, eivät yleensä saksalaisistakaan. Myyntikanavia sille ei saatu avatuiksi. Valokuva on Bensiini Oy:n kioskista. Öljy-yhtiöt rakennettiin uudelleen Ensimmäiset bensiinilastit itsenäiseen Suomeen sai keväällä 1919 järjestetyksi Korpivaara & Halla -yhtiö, juuri perustettu pyöräja autokauppa. Vuonna 1920 perustettiin NobelStandard Osakeyhtiö Suomessa. Sitten Heinäkuussa 1929 yhtiön nimeksi tuli Suomalainen Shell Osakeyhtiö. Vähitellen kahden suuren kartelli rakenteli bensiiniasemien verkkoa. 20-luvun lopussa esiteltiin Esso tavaramerkkinä, kun amerikkalainen kevyempi niin sanottu punainen bensiini tuotiin myyntiin. Saksalaisen ja amerikkalaisen bensiinin tuontitullit heikensivät niiden menestystä venäläisiin verrattuna. Uusi yhtiö otti haltuunsa aikaisemmin toimineen tuontiyhtiön sekä Suomen Petroolija bensiinikomppania Standardin. Suomen itsenäistyessä täällä ei ollut polttoaineita käytännöllisesti katsoen ollenkaan. Tämä yhtiö kuitenkin kaatui kasvuvauhtiinsa, ja Masut otti sen 1928 tytäryhtiökseen jakeluasioihin. Sekä Nobelin että Masutin toiminnot olivat lamassa, kun emoyhtiöillä ei Venäjällä ollut enää toimintaa. Masut itse oli siirtynyt hollantilaisen pääyhtiönsä haltuun 1927. Viipurissa Itä-Suomen Bensiini Oy rakensi varaston alueen polttoainekauppaa palvelemaan. Shell-merkki otettiin käyttöön 1921. Bensiiniä ja petrolia myytiin 20-luvun alkupuolella isoissa ja pienissä kaupoissa, vaikka jyväskyläisittäin rinkelileipomon ohessa tai oululaisittain paikkakunnan johtavassa kauppatalossa. Omia varastoja ja jakeluverkkoja sekä jälleenmyyntisopimuksia kasvattivat sekä Nobel-Standard että Masut. Stellin-merkki oli kuitenkin rekisteröity saksalainen. Masutin ei tarvinnut rakentaa yhtiötä uudestaan, mutta polttoaineiden tuonti piti saada järjestymään uusista suunnista. Ensimmäiset bensiinilastit itsenäiseen Suomeen järjesti keväällä 1919 Korpivaara & Halla
Suomen Mineraaliöljy oli alkuaan itsenäinen yhtiö, mutta se tukehtui kasvuunsa ja muuttui Shellin tytärfirmaksi. Vankan pääomataustan turvin suuret Nobelin ja Masutin perilliset Nobel-Standard ja Shell tekivät itsensä ja nimensä tutuiksi ahkeralla mainonnalla autoihin ja konetöihin liittyvässä lehdistössä, sanomalehtiä toki unohtamatta. Puolan valtionyhtiöiden Polnaft haki jalansijaa mutta luopui yrityksestä parissa vuodessa. 74 POLTTOAINEKAUPAN ALKU
Porilainen Kauppakomppania Oy oli hyvin itsenäinen maahantuoja ja kauppias. Porilainen Aug. Virossa palavakivestä valmistettu bensiini ilmaantui tänne 20-luvun lopulla, ensin Kenton Oy:n toimesta. Sopuisaa oli myös yleistyvän linja-autoliikenteen palvelu. Vähän aikaa polttoainekaupassa oli mukana myös Helsingin kaupungin kaasulaitos. Vaikka pienempien yrittäjien tuomat ja myymät polttoainemäärät olivat vähäisiä, vuonna 1928 alkoi ilmetä joillakin paikkakunnilla hintasodan kaltaisia ilmiöitä. Molemmat yhtiöt julkaisivat vuosikymmenen jälkipuolella omia opaskirjasia ja karttoja, jotta autoilijat löytäisivät myyntipisteisiin. Suomalainen Nafta Oy perustettiin 1929 tuontia ja markkinointia varten. USA:sta toivat bensiiniä muutkin kuin Nobel-Standard. 20-luvun alussa galitsialaiselle ei mainittavaa jakeluverkkoa syntynyt. Muutkin toivat myyntiin pieniä eriä venäläistä bensiiniä ja varsinkin petrolia. Moottoripetrolin puolella asetelma oli sama kuin bensiinissä: Shell oli tavaramerkkinä tuttu jo 20-luvun alkuvuosilta, mutta Esso putkahti vasta vuosikymmenen päätteeksi. Itänaapurista tuotiin koko 20-luvun ajan öljytuotteita, mutta moottoripolttoaineiden kaupassa se ei näkynyt. Puolalaiset ja muut pienet kilpailijat Galitsialainen bensiini mainittiin asiantuntijoiden artikkeleissa usein paremmaksi kuin amerikkalainen. Hiilen käsittelyssä syntyvää bentsolia tarjottiin moottoriajoneuvoille 20-luvun puolivälin tienoilla. Vähän aikaa polttoainekaupassa oli mukana myös Helsingin kaupungin kaasulaitos. 3/2019 75. Parina vuonna aika näkyvä mainonta ei toivottuja tuloksia tuottanut, ja puolalaiset myivät yhtiönsä Nobel-Standardille. Armeijan autokalustossa sprii ja bentsoli olivat seosaineina ainakin ajoittain. Käsivoimin pumpattavia bensiinimittareita kutsuttiin ensialkuun automaateiksi. Merkittävämmäksi tekijäksi virolainen bensiini pääsi vasta 30-luvun puolella. Sen myyntipisteestä Porissa sai amerikkalaista, galitsialaista ja rumanialaista bensiiniä. Ainakin hinta-asioissa yhtiöt pelasivat yhteen. Galitsialaista eli puolalaista polttoainetta edusti helsinkiläinen Kallio & Sara -osakeyhtiö. Lehdistössä huomattiin ainakin vaasalaisen Työväen Osuuskaupan toiminta, kun se tarjosi itse maahan tuomiaan Saksasta ostettuja polttoaine-eriä ”trustin” hintoja halvemmalla. Kokonaisuuden kannalta katsoen moottoripolttoaineiden tuontia ja myyntiä hallitsivat Nobel-Standard ja Shell-nimen omaksunut Masut. Uutta puhtia tuli 20-luvun puolivälissä, kun Puolan valtiolliset öljy-yhtiöt tulivat Polnaft Oy:n muodossa markkinoille jatkamaan Kallion & Saran toimintaa. ohitti petrolin myynnin vuosikymmenen puolivälin aikoihin. Lipsasen kauppahuone toimi myös amerikkalaisen kevyen bensiinin tuojana 20-luvun lopulla. Vaasalainen kauppahuone Aino Lindeman myi Atlas-merkkisiä polttoaineita 20-luvun puolivälissä mutta luopui hankkeesta aika nopeasti. Polttoaineet tuotiin valtaosin USA:sta, Englannista tai Alamaista, kuten Hollantia monissa tilastoissa kutsuttiin. Kuluttajien kannalta katseltuna NobelStandard ja Masut hallitsivat polttoainekauppaa niin, että lehdistössä puhuttiin näiden muodostamasta kartellista. Vuosikymmenen jälkipuolella neuvostoliittolainen öljynvientifirma alkoi hankkia varastopaikkoja ja valmistella markkinoille tuloa. Kun Linja-autoliitto alkoi puuhata linjuriasemia eri paikkakunnille, nämä öljy-yhtiöt tulivat tasaosuuksin mukaan ja saivat kumpikin puolet asemien polttoaineen myyntipaikoista. 20-luvun mittaan kunnallisvaltuustot joka puolella Suomea saivat käsitellä ja hyväksyä maanalaisten säiliöiden rakennuslupia. Palavakivibensiini ei ollut ensimmäinen poikkeuksellisempi polttoaine
Puh. 2.1 H282D-6syl. Aggregaatti n-liitto 300 €. Papereilla, aurapuskuri ja kippi risat. 0500474 842, Tammisaari. Pekka Rönkkö, 044-071 7205, Iisalmi. Kunto suurteholumilingot 2,1 ja 2,5 m leveät akselilla. Veivikäynnistys, moottori pyörii + vesipumppu kaikki kunnossa. Manet S-100 1958–62 komp. 040-542 0454, Kuusankoski. 040-515 59 63, Karstula. Suzuki SJ 410. 1964. 040-416 9313, Nastola. Hinta 280 €. Simson-Avo mp magneetto. Fiat 600 osia. Tosi helmi museopyörää arvostavalle! Puh. 6 m, kork. 13,6-38 vanteella 160 €. Museorekisterissä. Katsastettu, sama omistja uudesta saakka. Ford 1000-10 sarjan startit. Tee tarjous. 050-590 9309, Sastamala Mersun moottori, tyyppi OM 601, ajettu 140 000 km, kansi korjattu. osaa. IFA ohjauspyörä ja numerovalaisin 50-luvun, hyvässä kunnossa 50 €. Ajettu 51000 km. Hp. 76 Markkinat Ostaa ja myy kalustoa. Mersu VA Bosch laturi. Käyttömoottorin lattahihnapyörä puuttuu ja sähkömoottorin akseli on vähän vaurioitunut, mutta osaava pystyy korjaamaan. Puh. 2 kpl Rollsin 320 moottorilla. 1976 entisöity. Ehjä h+r usa+ulosotto. Myyn tarpeettomana. Allis Chalmers -51, 1500 €. alkup. Maamoottoreihin, moottoripyöriin ja lentokonemoottoreihin jotka hydrokoptereissa. Hinta 1650 €. Ollut Fordson Majorissa. Nalle Sisu vaiht. Valmet 611 moottori. 1960. 0400-235 183, Ylöjärvi. Metsäajokärryt 2 kpl. 1 kpl. Vm. 1958. Volvo 100 ja 200 srj. 0400 854 938 /Kaj Alen, kajalen1@ hotmail.com Jyry Sisu RI42 RR320-82. Puh. Hinta 2850 €. 040-054 4944. Union-huoltoaseman valomainos (kahdessa osassa). 044-288 2150 Musta lamppu valoaukko D=22cm ja Bosch lamppu D=18cm hinta 50 €/kpl. Dextaan syöttöpumppu alipaine säätäjällä, Diesel huolto korjattu, pilli eli töötti, pakosarjat 2 mallia, takalyhdyt, laturit ja startit tehdas uusia. A-Fordiin paljon osia. Bungartz sarvitraktorin jyrsin ja kääntöaura 150 €/kpl. Peräkärryt Velsa 5, Tuhti 5 ja 6. Ford Transit takalasit + etuvilkut 70-luvun 30 €. Aikanaan ollut käytössä, nyt varastoitu sisätiloissa. Puh. 0400-533 442 Volvo T 650 vm. 040-069 7762, Lammi. Kaikki osat yleensä kunnostettuja ja uuden veroisia. Monark mopedi -53 ajokunt. 0400-636 852, Tampere. Näyttävä kokonaisuus. 3 x moottori, konepelti, etukansi, vanteita ym. 4000 €. Delco Remy 6v laturi, sopii Chevrolet 1950 eteenpäin. Diesel. Ehjä vaunu. 040-022 7852. Puh. Nuffin siiva 80 €. 1980. 800 €. H. Scania LS 110 vm. Sprite Alpine vm. n. + öljylauhdutin. kone hyvässä kunnossa 180 €. H. Etuakseli, 4 x vanne, ovet, konepelti, rättitolppa ym. Sisun etuakseli, kokopitkät telat, kolme kauhaa, pohjapanssari, nokka-hydraulipumppu, rekisterissä. 2950 €, Volvo BM 640 4x4 kuormaaja h.6900 €, Valmet 510 traktoritrukki h.4900 €. 200 €. Myydään Startit: Lucas 25526 E 1251 M 4186 V 1402 (12v), Bosch EGC 06/BR 12 (6v), 6 voltin releet: Scintilla XC XCE 6 A220W/6 281577-B ja Hesselman 6 R 90 B 7 Puh. Puh. 630K paperit, MWMKD 415Z-51 paikallis/ ei käyntikunnossa, Volvo vaihdelaatikko 50-luku, Köping/ulosottaja käsijarru, Scania hytti 142H ehjä ja sisältä siisti. Strömberg sähkömoottori 15 kw. 040-556 5094. Puh. Valmet 502 mittarit sekä moottorin sivupellit. 040-829 0494, Oulainen. 64. Commer henkilöauto vm. 520 €. Hp. David Brown 900 vm -56 Käyntikuntoinen toimiva traktori, harvinaisuus. käyt. Puh. 83. 1xVolvo B18 motor + vaihdelaat vm. Fordson F mallin polttoaine kraana/ sakkakuppi uusi. Puh. Bosch ja Lucas startteja ja latureita 6v . Ford 5000 uudet männät. osia. pikkuosia 5 leipälaatikkoa yhteensä 300 €. Uusi kuorma-auton kannellinen akkukotelo. 040-082 0749, Somero Traktorin hytti. Hyvä Valmet 361 vm. Puh. 1600 €. Räikkä eli moottori pillejä. Puh. Ford Prefect 1950 vaihteisto, startti, laturi, kaasari, jaka ym. Puh. Majorin mittarin kulmavaihde. Puh. 044-036 2427, Kouvola. 30-50 luvulta. Mersu tai Hanomag 70-luvun ehjä jäähdyttäjä 70 €. Skoda piikkinokkaan tekniikan, sähkön ja maskin osia ym ym paljon. Hinta 770 €. 0400-533 442 Ferguson FE 35 kultamaha Diesel h.3200 € sis.alv. Chevrolet 20-30 luvun etulyhdyt. 1986, talvirenkaat + kesärenkaat, sisältä & päältä alkuperäinen, museoikäinen. 64 tulossa myyntiin huhtikuun lopilla. Puh. Museoon tai vanhanajan perinnepäiville ns. Puh. Yamaha SR 500 vm. 250 €. 040-589 8901 BERNARD moteurs type 112.C E.225928 paikallismoottori. Deuz 4006 h.2950 €, IH 434 h. Puh. 1972 sora-auton alusta (kuva) varaosiksi tai entisöintiin. Jkl. Hienokunt. 0400-533 442 Maamoottorilla käytettävä 100 vuotta vanha vinssi, ollut puunippujen hinauksessa (ainut Suomessa?). 820 €. borje.sjoberg@pp1.inet.fi Puh. Ympäripyörivä takalana. Kutter 9 tuulilasi. 050-590 9309, Sastamala. Puh. Fordson Super Major Riuku-Vammas kaivinkone vm. David brownin Case kunnostettu startti. Puh. Puh. Peugeot 203 50-luvun mittaritaulu, kaikki mittarit hyvässä kunnossa 80 €. Hinta 180 €. 041-544 5542, Laitila. 2950 €, Nuffield 460 h. Alustana toinen työkone. Puh. Projektina, hytissä hitsaamista. Ajopiirturi, paperikiekkomalli. Vanha puinen iso Kiitolinja-leikkiauto. Pit. Vanhat tykin tai kärryn pyörät. käsikivet, joilla jauhetaan viljanjyvät jauhoiksi. Kivipari 230 €. käyt. Pyöränrengas 17.5/25 1/2 pinta vanha malli, West-Bend 12 hv. Zetor A 25 vm. 2.6M D53 Detroit Diesel. Hyväkuntoinen. 050-374 4986, Mankala. Wright moottorisaha 50-luv. Startteja ja latureita 20-80 luvulta. Ford 4000/5000 Lokasuojalyhdyt. 1=300 h käyt. LTJ 280 paketti-lava-auto. Puh.0400-533 442 Magneettoja seuraaviin: Fordson N ja Mörkö, Valmet 15-20, Farmallit, Deering, David Brown jakajamalli, John Deere, Volvo yms. Bosch iso 6 volttinen pantakiinnitteinen startti, Sopii Aga-Bmw autoon. Puh. Uusi taipuisa akseli venttiilipyöritykseen ja uusi matopyörä on mukana. Mörkö Majorin etulyhdyn potta, lämpömittari keulaan, uuden veroiset. Puh. 050-441 7210 (ilt.) Venttiilihiomakone ruotsalainen Malte Månsson. 1 Perkins 635 h. Volvo B 12 -95 linja-auton takaakseli. 0400-937 447, Sastamala. Nouto tai lähetys ostajan kustannuksella, Tammisaari. 1 m
Verestellään kesän muistoja vehreydestä ja rauhassa ruostuvista. Volvo Viikinki, pohjoismaalaista vankkaa rautaa. 78 RAUHASSA RUOSTUVAT STORA SATSEN STORA SATSEN. Vielä pitää jaksaa odotella sinnikkäästi hetki ennen kuin voi ruveta terästelemään romubongarin aisteja. Detroit dieselin pauhu on lakannut. Samalla toivotaan hartaasti, että ei vielä siivottaisi ihan kaikkia metsälöytöjä pois renkaansijoiltaan – ainakaan romukouran saattelemana. Vielä voi tulla lunta ja loskaa, kura lentää, suussa on moskaa. Ajatellaan uusia ja vanhojakin löytöjä. Kivikuorman sijasta kyydissä lepää kasa käytettyjä renkaita
Vihreä Euclid joutaisi kyllä museoon tai kotitarvekoneeksi. Liikennöitsijä Loposen Volvo lotkottaa ojan penkalla odottaen seuraavaa urakkaa. Paljon onnea vaan tällekin sorakeisarin puoliperävaunulle. Scanian kevyenoloisessa päällirakenteessa on kuljetettu rakennusvillaa. Näillä Boforsin kahmarikauhoilla kasaisi useammankin auton lastit. Pohjois-Euroopan iso kori– ja perävaunuvalmistaja Närko juhlii tänä vuonna 60-vuotissyntymäpäiviään. Mitä pitäneekään kuorma sisällään... 3/2019 79. Scania 85 Super on saanut lavalleen jykevät lisälaidat. Kiviautojen loppu lähenee
Kockums oli tunnettu raskaan sarjan maanrakennuskoneistaan. Toinen yhtä ihana varasto voisi olla vanha rulo-ovinen alumiinikontti. Olen aina ihaillut vanhoja niitattuja perävaunuja ja umpikontteja. Täällä lepää Kockumsin dumpperi. Hieman kotikutoisen oloinen tai ainakin voimakkaasti parsittu saxilava. Rahtiajovuodet ovat jääneet taakse. 80 RAUHASSA RUOSTUVAT. Mahtipontinen ilmestys oli varmasti jokaisen romustajan jälkikasvun unelmien liukumäki. Edessä siintää sulautuminen ympäristöön. Erikoinen viritelmä on tämä Scanian päälle rakennettu hiekkakuljetin. Voisin sellaisista rakentaa itselleni vaikka oman valtakunnan takapihalleni. Tosin ei näin huonokuntoinen
Nyt se näyttää nauttivan enemmän vapaa-ajastaan. Valtion Rautateiden Hi-line kuljetus on pysähtynyt, toivottavasti ei myöhässä sentään. Kuljetuskaluston johtotähti myös kaikissa pusikoissa. 40-luvulla perustetun yrityksen tuotteilla hiotaan varmasti tulevaisuudessakin. Muistan isälläni olleen Mirkan hiomatarvikkeita, ja niillä taisi rapsuttaa isoisä. 3/2019 81. Pirteä Jaffa ja ei niin pirteä Scania-Vabis. Se tavattiin aktiivisessa ajossa vielä kymmenkunta vuotta sitten PohjoisSavossa. Bedfordin kappaletavaralava ammottaa tyhjyyttään. Luulen, että etualan puutavarakasa on kuitenkin tuotu jollain muulla kuin tällä rahtikoneella. Porista parhaat pöytään ja pöydät parhaaseen kyytiin. Tummankeltainen värisävy vie ajatukset lapsuuteni tuotteisiin ja väreihin. Jykin kaksiakselinen Merikiito-kärri kuuluu ihan uusimpiin bongauksiini. Jämäkkä Sisu SM 332 Cumminsin voimakoneella ja Jorpen lavalla varustettuna
82. Seuraavassa numerossa: VANHAT KONEET 4/2019 ILMESTYY 13.6.2019 PUUKAASUA JA POLTTOAINEPUMPPUJA Kesän numerossa tutustumme mestariin, jonka käsissä huonokuntoiset polttoainepumput palautuvat uudenveroisiksi. Lisäksi käymme läpi pohjoisessa puukaasun voimalla liikkuneen seka-auton vaiheita ja vilkaisemme puolalaisen traktorikokoelman helmiä
Kaupan päälle avaimenperä. komatsu_HB215_v2_297x210fi.indd 1 22.08.2013 08:50:54 KoLME DooSAnIA piKaKoKeilussa: UUTUUSLEHTI! 8 90 Vanhat Koneet lippalakki 4 90 Tarra-arkki Säänkestävät tarrat A5 arkilla. 37 90 Suuri Valmet -traktorikirja 216 sivua. Kaupan päälle avaimenperä. 020 775 8400, FAX 020 775 8492, www.sr-o.. klo 10-17 Viipale mediat Klikkaa ostoksille verkkokauppaan www.supermarket.fi Supermarket.fi Edelliset numerot Varastossa lähes kaikki vanhat numerot. motonet SUURI SUOMALAINEN KLASSIKKOAJONEUVONÄYTTELY TEEMAOSASTOT URHEILUAUTOT SPORTTIPYÖRÄT AUTOJA, MOOTTORIPYÖRIÄ, MOOTTORIKELKKOJA, MOPOJA, TYÖKONEITA, TRAKTOREITA, RASKASTA KALUSTOA, PIENOISMALLEJA, MERKKIKERHOJA, KAUPPIAITA, KUNNOSTAJIA, ASIANTUNTIJOITA, OHJEISOHJELMAA JA PALJON MUUTA! alle 12 v. klo 9-17 su 5.5. 37 90 Rasvanäppien olohuoneet 212 sivua. • Kun työsi sisältää paljon kääntöliikettä, polttoaineen kulutus laskee jopa 25 – 40% • Komatsu HB215LC-1 on aito sähköhybridi japanilaista osaamista ja tekniikkaa • Hybridikomponenteille 4 v /10 000 h takuu – muut koneen osat 2 v /3000 h • Komatsu HB215LC-1 hybridikaivukoneita on toimitettu vuodesta 2008 lähtien jo tuhansia – Komatsu laatuun voi luottaa Kun haluat tehokkaan ja ympäristöystävällisen kaivinkoneen, soita meille METALLITIE 6, 33960 PIRKKALA PUH. IKILIIKKUJA UUtUUslehti! Autoja ja autoilun ajankuvaa sodanjälkeisiltä vuosikymmeniltä ClassiC Motor show ’08 Messuraportti ensimmäistä kertaa järjestetystä harrasteajoneuvonäyttelystä 120 000 km ajettu Mercedes-Benz 220D Automatic -79 Steyr Puch kääntää katseet SympAtIAA ItävALtALAISIttAIn wanhat aUtot vappUajelUlla Zoolandian kokoontumisajon tunnelmia Testasimme, kuinka höyryjunalla matkustettiin Ukko-Pekan matkassa Museokatsastus Mitä pitää ottaa huomioon ja kuinka se käytännössä hoituu. Klassikkomarkkinat Kymmenittäin harrasteautoja ja osia myytävänä Autoilun nostAlgiAA 1950 1985 • www.klassikot.fi • 01/08 • Hinta 7,50€ Tunturi Super Sport Urheilumopo 80-luvun tyylillä Tuleva klassikko Peugeot 205 1,9 GTi Aikakautensa yllättäjä Lotus Cortina Kahdesti rakennettu replica 6 4 1 4 8 8 3 6 8 4 8 8 8 1 > M B 22 0D • Ch ev y ii • to yo ta Co ro lla • s te yr p u ch • o pe l a sc on a • a u st in a 4 • lo tu s Co rt in a • s aa b 9 6 • p or sc h e 9 24 • tu n tu ri s u pe r s po rt 01 /0 8 CAT-HYBRIDIKAIVURI esittelyssä MAnIToU KURoTTAjAT Koeajossa ARMoTon VW AMARoK maanrakennus • metsäkoneurakointi • kiinteistöhuolto • maatalous n ro 1 • 1/ 20 13 • 7, 90 € 6 414887 200110 1 3 1 72 00 11 -1 30 1 PAL VKO 2013-44 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.koneurakointi.fi HajateK oy jo 20 vuotta energiatuotantoa liikevoiman hyötykäyttäjä Metsäalan tekijät koolla TARPEESEEN TURVETTA n U M E R o 1 K o n E U R A K o In T I 1 /2 1 3 • tu rv et ta ta rp ee se en – H aj at eK oy • piK aK oK eil u ss a: Ko lM e do o sa n ia • el M ia W oo d ´1 3 • es it te ly ss ä: M an it ou -K u ro tt aj at tuoretta teKniiKKaa KoneMessuilla ELMIA WooD ´13 silvator 2000 EnERgInEn HAKKURI Miksi Komatsu. Kaupan päälle avaimenperä. 37 90 8 90 8 90 8 90 8 90 Raskas Kalusto parkkikiekko Klassikot parkkikiekko Koneurakointi parkkikiekko Vanhat Koneet parkkikiekko 8 90 Amerikan Rauta parkkikiekko Koneurakointi lippalakki Raskas Kalusto lippalakki 8 00 Vanhat Koneet pelikortit Voit pelata autokorttipeliä tai perinteisiä korttipelejä. veloituksetta aikuisen seurassa LAHDEN MESSUKESKUS Liput 19 € Avoinna la 4.5. Volvo 226 sivua. 14 90 Amerikan Rauta avaimenperä 14 90 14 90 14 90 8 00 Klassikot pelikortit Voit pelata autokorttipeliä tai perinteisiä korttipelejä.
216 sivua. Rasvanäppien olohuoneet Yli 30 persoonallista suomalaista autotallia uskomattomine puitteineen ja esineistöineen. Suuri Valmet -traktorikirja Upea teos kaikille Suomen teollisuusja maatalous historiasta kiinnostuneille. Isän jäljissä Viitalan Volvo N88 ’73 Me teemme myös lehtiä! viipalemediat.fi Kotimaista laatulukemista Tilaa kirja osoitteesta: www.supermarket.fi Volvo – kuorma-autoja vuodesta 1928 Upea teos kaikille kuormaautoista kiinnostuneille! Volvo on kuorma-automerkkinä maailman suosituimpia. 200 sivua. 212 sivua. 228 sivua. Finnjet – Itämeren superkulkija Finnjetin tarina alusta loppuun. Runsaasti kuvitetun sisällön pääpaino on suomalaisessa kalustossa ja käyttäjäkunnassa sekä Volvo-kuorma-autojen kiinnostavassa kehityshistoriassa. 248 sivua. 37 90 37 90 37 90 37 90 37 90 Kaikkiin kirjatilauksiin hieno avaimenperä kaupan päälle! 9 90 Avaimenperän arvo: TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT Täyttä höyryä! Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 3/2019 • Hinta 8,90 € MARKKU OJALA Zetor-puurtaja ja yhdistysaktiivi Tyrväältä URSUS-TARINAA Historiaa ja metsäkoneeksi muokattu 914 HÖYRYLAIVA TAPIO Koneromantikon vesillä liikkuva kesäpaikka 6 41 48 87 45 00 03 19 00 3 745000-1903 PA L VK O 20 19 -2 4 Viipale mediat 69 3 / 2 1 9 • H ö yr yl a iv a Ta p io • M a ss e y Fe rg u so n 3 5 • S te yr N 1 8 2 A • U rs u s 9 1 4 D L Tu rb o • V o lv o N 8 8. Uutuuskirja pureutuu tähän legendaariseen raskaan liikenteen ilmiöön, ja käsittelee kiinnostavalla tavalla Volvo-kuorma-autojen historiaa vuodesta 1928 nykypäivään saakka. Sireenejä ja sinivilkkuja Tämä ainutlaatuinen kirja on suunnattu kaikille pelastusajoneuvoista kiinnostuneille. Runsaasti harvinaista kuvitusta