Tarjoaa täydellisen työskentelykorkeuden korjauksiin, renkaanvaihtoon, peltitöihin, pesuun/kiillotukseen ym. 2400mm. Nosto-/laskuaika: <35sek. Sisältää jalustan. teräspelti: 1,2mm. 3000mm. Mukana säilytysteline. Renkaan enimmäisleveys: 325mm. korkeus: 1400mm. 730€ tuotenro 511047 Siirrettävä saksinostin 2800kg Siirrettävä saksinostin erillisellä hydrauliyksiköllä ja kahdella voimakkaalla sylinterillä. Maksiminostokorkeus: 1330mm. Nostimen rullien etäisyys: 320-720mm. Kok. materiaalien pinnanmuokkaustyökalu maalin ja ruosteen poistamiseen, karkeaan puhdistukseen, hiontaan, satinointiin, mattaukseen ja kiillotukseen. Paino: 480kg 1399€ tuotenro 496769 Autotallin sisustus (hopea/musta) Toimitussisältö: 1kpl työkalukaappi / korkea 3kpl yläkaapit ( 2 x kaasujousitetut luukut, 1 x rulo) 3kpl alakaapit (1 x laatikot, 1 x kaappi & 1 x roskis/paperiteline) 1kpl ruostamaton pöytätaso 2041,5x463x38mm 1kpl työkalutaulut Työtason korkeus: 946 mm Kokonaismitat: 2955x2000x460mm Huom! ei sisällä kuvissa näkyviä työkaluja ja tarvikkeita 1199€ tuotenro 511050 Kaikki hinnat sis. Paino: 126kg Auton siirtonostimet (mekaaniset dollyt) Sarja sisältää neljä mekaanista auton siirtovaunua/-nostinta autojen helppoon liikutteluun. ALV24% Hinnat voimassa toistaiseksi, oikeudet muutoksiin pidätetään. Nostimien alumiinirullat sijoitetaan auton pyörien eteen ja taakse jonka jälkeen polkimen avulla pyörät nostetaan yksi kerrallaan ilmaan. pellin paksuus 1,5mm Kitasyvyys: 700mm. Uusi parannettu malli ilman hydrauliikkaa, mekaanisilla lukoilla ei vuotavia osia! Maksimipaino yhtä nostinta kohden: 680kg. • Harrastaja Erkki Hiitikka • Maaseudun Kone & Junkkari • Matti Sampo osa 2 • Varhaiset rivikylvökoneet Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 3/2020 • Hinta 9,90 € TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT 1990€ tuotenro 506545 Kutistus/ venytyskone Maks. Maks. 189€ tuotenro 509658 Huoltonostin 3000kg Nostokorkeus: 110-1000 mm Sähköohjattu turvalukkojärjestelmä. www.TORAFORS.com +358 (0)50 358 5800 order@torafors.fi Englanninpyörä Mukana 5kpl karkaistuja alarullia. Nostokyky: 2800kg. Putken halkaisija: 19-63,5mm Satinointikone 1100W Teräksien, alumiinin, puun ym. Ajoneuvon leveys: max. Työkorkeus: 1150mm. Nosto-/laskuaika: 30sek Liitäntäjännite: 230V Koko (PxLxK) 1935x1700x110mm 1990€ tuotenro 498003 U U TU U S! U U TU U S! U U TU U S! U U TU U S! U U TU U S! KULMIKAS PELASTAJA Helsingin lentoaseman Ginge-vaahtoauto 74 50 00 -2 00 3 • PA L VK O 20 20 -2 3 6 41 48 87 45 00 03 20 00 3 Viipale mediat 77 3 / 2 2 • Fia t 41 1R • A sk o S iv us en om av alm is te • G in ge -v aa ht oa ut o • S ud Av ia tio n C ar av ell e • M aa se ud un K on e. Paino: 40kg. Ajoneuvon akseliväli: max. Mitat: 2630x1787x110 mm. Maks alumiinipelti: 1,5mm Kitasyvyys: 208mm. 549€ tuotenro 512788 139€ tuotenro 495091 Putkenporausteline Putkenporausteline teräs-, rst& alumiiniputkien loveamiseen hitsausta varten
Hae omasi Lehtipisteestä tai tilaa kotiin: www.klassikot.fi Konemiehen verkkokauppa! Verkkokauppa Vanhat Koneet -lehden ystäville: www.supermarket.fi 216 sivua! 37 90 + kaupan päälle avaimenperä Suuri Valmettraktorikirja 14 90 Legendaarinen lippalakki 8 00 Vanhat Koneet -pelikortit 8 90 Edelliset numerot Varastossa lähes kaikki vanhat numerot!. Jokaisella autolla on tarina
Kymmenen vuoden ajalle on mahtunut monta mukavaa hetkeä, eikä kompuroinniltakaan ole aina vältytty. Mutta pidelkää kiinni, ajo jatkuu! 3/2020 3 Pääkirjoitus. Erään vahingossa väärään numeroon soittaneen herrasmiehenkin kanssa puheenaihe vaihtui säästä vanhoihin kulkupeleihin, jonka jälkeen tarinaa sitten riittikin. Vanhojen Koneiden ensimmäistä numeroa selaillessa huomaa heti, ettei alkuperäistä reseptiä ole tarvinnut vuosien saatossa kirjoittaa uusiksi. Jokunen lukijan pirauttama ja juttuvinkin merkeissä alkanut puhelu on saattanut vierähtää puolen tunnin mittaiseksi menneiden muisteluksi. Monelle koneharrastajalle ikään katsomatta kevään tapahtumat ovat tuoneet tärkeän piristysruiskeen pitkän ja hiljaisen talven perään. Harrastekentällä suosituimpien koneiden eli traktorien ohella sivuille on otettu kaikki lehden nimen alle mahtuvat härvelit. Samanhenkisten ihmisten kesken juttu luistaa mukavasti, vaikka ei nokakkain oltaisikaan. RAUHALLISET JUHLAT T ämän lehden ilmestymisen aikoihin on kulunut lähes päivälleen kymmenen vuotta siitä, kun Vanhojen Koneiden ensimmäinen numero ilmestyi lehtipisteisiin. Menneen talven kuluessa tuli pähkäiltyä mahdollisia tapoja merkkipäivän juhlistamiseksi, mutta kevään kynnyksellä kävi selväksi, että kaikenmoiset kekkerit on laitettu jäihin pitkäksi aikaa. Vanhoja on muisteltu etäyhteyksien välityksellä toimituksen väenkin kesken. Hyvä harrastelehti on lukijoidensa näköinen. Väliin jäävät syntymäpäiväjuhlat ei tietenkään ole isokaan harmi verrattuna siihen, kuinka vallitseva tilanne kurittaa tapahtumajärjestäjiä ja suurta osaa työssäkäyvistä ja yrittäjistä. Kiitos kaikille kyydissä keikkuville ja vauhtia antaville. Lisämaustetta on saatu tapahtumista, museovierailuista, monenlaisista historiajutuista ja alan ihmisten esittelyistä. Pieniä muutoksia sisältöön on tehty pitkin matkaa. Yhteyksiä on sentään saanut pidettyä yllä sosiaalisen median ja puhelimen avulla. Ulkoasua on viety eteenpäin ja luettavuuteen liittyviä yksityiskohtia viilattu paremmaksi. Siksi sivulla on aina esiintynyt sekä viimeisen päälle entisöityjä että rujoksi kuluneita koneita. Mennään tulevia vuosia kohti vanhalla hyväksi koetulla reseptillä ja kehitellään sekaan uusia makuja ja vivahteita. Pidelkää kiinni, ajo jatkuu! Kari Mattila päätoimittaja kari.mattila@vanhatkoneet.fi Syntymäpäiväjuhlat jäävät pitämättä. Vaikka oma talous olisi kunnossa ja kunto terässä, jää elämä monella tavalla vaillinnaisen tuntuiseksi sosiaalisen toiminnan pysähdyttyä. Kansien välistä löytyi silloin ja löytyy nyt kone-esittelyjä laajalla otannalla. Joitakin vakiopalstoja on jäänyt historian lehdille ja tilalle on tullut uusia. On ollut tehtaan tekeleitä ja kätevän sepän omavalmisteita. Jäähdyttäjänkorkin edessä siintää samanlainen näkymä kuin peruutuspeilissäkin. Nyt jos koskaan kannattaa suosia kotimaista – sillä konstilla pyörät rullaavat olosuhteisiin nähden parhaiten
Mutta hulluudessakin on tolkkunsa. 20 Ginge-vaahtoauto 60-luvun alussa Suomeen hankittiin brittialustaisia ja Tanskassa koritettuja vaahtoautoja lentokoneiden tulipaloja tukahduttamaan. 16 Fiat 600 -pihatraktori Fiat 600 oli 50-luvun alun traktorimalleja. Mutta nyt ei ole kyse siitä, sillä Asko Sivusen omavalmiste on puhki ruostuneen Pompannapin pohjalle rakennettu. KONEET 12 Fiat 411R Italiaan piti saada 40-heppainen traktori, kun ulkomaiset valtasivat markkinoita. Taloon tuli huippumoderneja ranskalaisia Caravelleja, joita oli vasta kolmella muulla lentoyhtiöllä. 32 12 16 66 20 KANNESSA 32 Suunnittelua ja laatua Erkki Hiitikka on pudonnut jo lapsena traktorihulluuden juomapataan. 4 Tässä numerossa. Yksi Piccolan isoveljistä on uinunut Suomessa 30 vuotta. 26 Sud Aviation Caravelle Kuusikymmentä vuotta sitten Finnair siirtyi suihkukoneaikaan. Kun insinööri harrastaa, touhu on määrätietoista ja jälki sen mukaista
Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. 72 Siemeniä säästämään Konekylvöä aloiteltiin Suomessa jo 1800-luvun loppupuolella, mutta se yleistyi hitaasti. (03) 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) E-mail tilaajapalvelu@vanhatkoneet.fi PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITTAJAT Juha Pokki, Mika Rassi AVUSTAJAT Joona Hamm, Lea Lahti, Jan-Erik Laine, Aulis Lassila, Olli J. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. (06) 2810 100 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050 4147 559 Susanne Ripsomaa: 050 4147 553 www.vanhatkoneet.fi > Mediakortti SÄHKÖPOSTIT MUOTOA toimitus@vanhatkoneet.fi myynti@vanhatkoneet.fi materiaali@vanhatkoneet.fi etunimi.sukunimi@vanhatkoneet.fi PAINOPAIKKA PGM MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1799-0661 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. 70 Talviheikki, Turku Museoautoväen kevätkausi ehti sentään aueta tänä vuonna Turussa. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. 60 Matti Sampo – aikaansa edellä osa 2 Jälkimmäinen osa turenkilaisen keksijälegendan tarinasta. 52 Maaseudun Kone ja Junkkari Ylihärmässä metalliteollisuus alkoi vanerilietsoista. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. ARTIKKELIT 38 Väylät kuntoon Sota-aika mutkisti Suomen oloissa vaativaa teiden kunnossapitotyötä entisestään. 3/2020 26. Materiaali: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. 42 Seppiä ja mestareita Heimo Hytösen perinnetilalla sekä säilytetään että rakennetaan koneita. 76 Markkinat Romu kiertää karanteenista toiseen. VAKIOPALSTAT 6 Rekkaparkki Uutisia ja erikoisuuksia kuin silloin ennen. Ojanen, Harri Onnila, Kari Ruusunen, Pekka Stellberg, Aimo Tenni, Jukka Vuorenmaa TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Thomas Backman, Tero Björklund, Sari Mantila POSTIOSOITE Vanhat Koneet, PL 350, 65101 Vaasa KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. 58 Seeger-renkaat Varmistinrengas on nerokas pieni osanen, joka teki polttomoottoreista vähemmän alttiita vaurioille. Puolustusvoimien kuvaarkiston aarteita. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. 78 Rauhassa ruostuvat Joona Hammin ruosteromanttisissa kuvissa matka katkeaa. 42 52 TAPAHTUMAT 66 Metsäperinnepäivät ja konesavotta, Rautajärvi Vanhan Savotan kevättalvitapahtuma pidettiin taas välivuoden jälkeen. 48 Metsätalouskoneita DDR:stä osa 3 Itä-Saksan metsävehkeitä neljänkymmenen vuoden takaa esittelevässä juttusarjassa tapaamme kuusi eri metsätraktoria. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Sittemmin turvaohjaamoista ja kylvölannoittimista tutuksi tullut perhekonserni täyttää seitsemänkymmentä vuotta. TILAAJAPALVELU Puh. Toimitus Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty
Vesiliikenteen seitsemän hanketta ovat matkustajahöyrylaiva, höyryhinaaja, purjelaiva, kaksi moottorivenettä ja kaksi purjevenettä. K ulkuvälineiden avustushakemuksia vuodelle 2020 saapui määräaikaan 5.11.2019 mennessä Museovirastolle yhteensä 84 kappaletta. 6 Rekkaparkki uutisia, erikoisuuksia ja tapahtumia. Hakemusten arvioinnissa Museovirastoa avusti neljä asiantuntijalautakuntaa, joiden jäsenet edustavat oman liikennealansa asiantuntemusta. Yksi myöntämisen perusteista oli, että hanke säilyttää, elvyttää ja siirtää eteenpäin nuoremmille sukupolville perinteisten topparoikkien työmenetelmiä. Hakemusten laadullisessa arvioinnissa (ns. Haettavan avustuksen suuruus saa olla 50 prosenttia hankkeen kokonaiskustannuksista, poikkeustapauksina liikenteen infrahankkeet, joissa avustuksen osuus voi olla 75 prosenttia. Suurin myönnetty avustus oli suuruudeltaan 40 000 euroa, pienin 700 euroa. Jokioisten museorautatie sai avustusta junaradan kunnostukseen. Avustuksia myönnettiin sekä yksityishenkilöiden että yhteisöjen omistamien kulkuvälineiden entisöintiin. Raideliikenteen hankkeita on neljä: höyryveturi, kaksi matkustajavaunua ja junaradan infrahanke. Maantieliikenteen hankkeita on 18. Tarkoitusta varten asetetun määrärahan suuruus oli 400 000 euroa. Myönteiset esitykset jakautuvat liikennemuodoittain seuraavasti: Ilma-alushankkeita on seitsemän. Mukana lautakunnissa on museoiden, viranomaisten, harrastajien sekä restaurointija konservointialan edustajia. Yhtä poikkeusta lukuun ottamatta kaikki myönnetyt avustukset ovat 50 % hankkeen hyväksytyistäkokonaiskustannuksista, eli jokainen avustuksensaaja laittaa entisöintihankkeeseensa aina vähintään Museoviraston myöntämän summan verran omaa rahaa. Hakemuksissa esitettyihin hankkeisiin haettiin avustuksina yhteensä 1 030 000 euroa. Ne ovat mopedi, kaivinkone, traktori, hevosvetoinen reki ja ruumisvaunut, kaksi linja-autoa, viisi kuorma-autoa ja kuusi henkilöautoa. vertaisarviointi) kiinnitettiin huomioita kulkuvälineen historialliseen arvoon, entisöintihankkeen vaikuttavuuteen kulkuvälineen säilymiselle, hankkeen laatuun sekä yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen. Tyypillisin avustettava entisöintihanke vuonna 2020 oli kulkuvälineen rungon tai korin kunnostustyöt. Tästä summasta päätettiin myöntää avustusta 36 kohteelle. Näihin kuuluvat matkustajalentokone, moottoripurjekone, ilmavoimien koulukone, ilmavoimien suihkuharjoituslentokone, ilmavoimien hävittäjälentokone ja kaksi purjelentokoneiden hinauskonetta. Kulkuvälineiden entistämisavustukset vuodelle 2020 jaettiin Myönnettyjen avustusten tavoitteena on varmistaa, että Suomessa säilyy edustava otos kansallisesti arvokkaiksi luokiteltuja kulkuvälineitä käyttökuntoisena
Mutta pian niitä taas tarvitaan. Sähköleikkuria suositeltiin sairaaloille, parantoloille ja asuntoalueille – kaikkialle, missä melua on vältettävä. Como Elektro oli 1,5 hevosvoiman sähkömoottorilla varustettu leikkuri. 3/2020 7. Teille, joka haluatte hoitaa nurmikkonne hyvin Tietyissä osissa Suomea ruoho on viheriöinyt läpi kuluneiden talvikuukausien. Luonto ei koskaan ole noudattanut ihmisen keksimiä vuodenaikoja järin orjallisesti. Palermossa leikkuuleveys oli isompi kuin raideleveys. Siksi ruohokoneiden lomassa oli varminta tarjota myös osittain samoihin ratkaisuihin perustuvaa Gutbrod-MotoMower-lumilinkoa. Monte Carlo oli huokeahintainen autoleikkuri. Riviera oli moottorivetoinen malli, jonka leikkuuleveys oli 53 senttimetriä. Moto-Mowerilla oli kaksi päältäajettavaa mallia, joiden molempien leikkuuleveys oli 61 senttimetriä. Ruohonleikkuukoneet ovat siis saaneet levätä pimeänä vuodenaikana. Kasvukausi ei sentään vielä ole aivan ympärivuotinen. Muiden Moto-Mowereiden tapaan Rivierassakin oli amerikkalainen Clinton-moottori, tässä tapauksessa nelitahtinen ja 3,25-hevosvoimainen. Sekä 46 sentin Veronassa että 56 sentin Palermossa oli molemmissa vetävät pyörät. San Remo taas oli autoleikkureiden loistomalli, jonka rakenne ja kotelointi oli linjakkaan aistikasta. Nelitahtinen Clinton oli näissäkin, Veronassa hevosia oli kaksi, Palermossa kaksi ja puoli. Tämän kokoisia moottoroituja kelaleikkureita ei enää juuri tapaa. Toinen Moto-Mowerin työnnettävien tasoleikkureiden ominaisuus oli eri tasossa olevat pyörät, minkä ansiosta reunojen leikkaus oli vaivatonta. Autoleikkurit – tulevaisuuden ruohonleikkurit. Nykyajan mainoskuvassa ruohonleikkurin käyttäjälle luultavasti puettaisiin toisenlaiset jalkineet. Suomeen niitä toi Metallijousi ja pääedustaja oli Laswaco. Länsisaksalaisen Gutbrodin Moto-Mower-mallistosta löytyi vuonna 1960 muun muassa nämä hemaisevat herkut. Kaivetaanpa arkistovajasta esiin nurmikkovärkit 60 vuoden takaa
TEKIJÄN SUUSTA Vanha sahuri alkoi kyllästyä siihen, että asiakkailla oli aina paljon enemmän puuta sahattavana kuin mitä he olivat etukäteen sanoneet. Sahuri suostui. Näinhän sitä asiat tahtoo muistaa. Kerran kun hän oli sahuulla erään isännän luona, tämän naapuri tuli paikalle ja kysyi, ehtisikö sahuri tehdä urakkansa perään vielä hänellekin 15–16 puuta. Naapuri kysyi: ”Eikös nämä pitänyt vielä sahata?” – Sahuri murahti: ”En sahaa semmoisille, jotka eivät osaa laskea!” TARINA SAMMALJOELTA Harrastettiinpa ennenkin Vanhojen työkoneiden harrastus on virinnyt vasta parin viimeisen vuosikymmenen aikana. Puita oli ainakin viisikymmentä. Grahamin ja Dodgen veljesten argentiinalainen edustaja Julio Fevre oli rakentanut vastaavan autonmuotoisen näyttelyhallin Buenos Airesin autonäyttelyyn kaksi vuotta aiemmin. 8 Rekkaparkki uutisia, erikoisuuksia ja tapahtumia. Veturin rakensi viitasaarelainen Markku Kontiainen, ja siinä oli Perkinsin moottori. Pohjoismaiden Autotuonti esitteli edustamiaan tuotteita jättimäisessä Reolinja-auton kopiossa. Reon autohirviö Helsingissä Vuonna 1927 Helsingin autonäyttelyn yhteydessä nähtiin erikoinen paviljonkiratkaisu. Kohta naapuri ajoi paikalle valtavan kuorman kanssa. Vaan harrastettiinpa ennenkin. Vuonna 1966 Riihimäen maatalousnäyttelyssä oli esillä Heinämaan konekerhon puukaasuttimella varustettu Ferguson. Ehkä poikkeus vahvistaa säännön. Helsingissä ei moista ollut ennen nähty, mutta idea ei kuitenkaan ollut uusi. Sitä ennen ei vanhentuneeksi katsottua tekniikkaa arvostettu vaan se pantiin säälittä romumiehen kuormaan. Kun naapuri sai kuormansa purettua, sahurin kenttäsirkkeli oli paketissa ja tämä teki lähtöä. Tai sitten veteraanikoneiden hurjin hävitysvimma alkoi vasta 60-luvun jälkeen. Puuhamaan junaradan ensimmäinen veturi viettää eläkepäiviään keskisuomalaisella karjatilalla. Koko päivän kesäisen Janakkalan Tervakoskella sijaitseva huvipuisto Puuhamaa avattiin vuonna 1984
Tässä maistiaisina autoilunäkymiä kolmelta vuosikymmeneltä. Väl tti on lai nas ana ruo tsi sta ja luu kka ven äjä stä . Fiat, OM, Lancia, Magirus-Deutz ja Unic yhdistivät hyötyajoneuvotuotantonsa 1975. Varmistakaa aukiolo museosta ennen vierailuanne. Ihmisten lisäksi saa tavara kyytiä, kun sitä ahdataan, rahdataan ja huolitaan. Huomioikaa kuitenkin, että kaikkien Suomen museoiden aukiolo riippuu koronavirustilanteeseen liittyvistä määräyksistä. Museo sijaitsee Finlaysonin alueella osoitteessa Väinö Linnan aukio 8, 33210 Tampere. Mikä yhtiö ja automerkki tuolloin syntyi. Mikä traktori veti aikoinaan mainoksen mukaan ”Teille pidemmän korren”. Mistä yhdyssanasta Muko-yhtiön nimi oli lyhennetty. Muo kka usk one 2. Kuljetusväen matkassa Autoja kuljetusalan työntekijäliitto AKT:n lähes 50 000 jäsentä saa pyörät pyörimään. Fer gus oni n suu nni tte lem a suu rte hot rak tor i (45 –60 hevos voi maa ) enn en Fer gus oni n ja Mas sey -H arris in yhd ist ym ist ä 8. Köl in ylö späi n kää nty vä jat ke keu las sa ja per äss ä 4. Mikä kone oli Valmet Vihuri. Maa ja ves irak enn usa lan ins inö öri toi mis to 7. Toukokuussa Tampereella avautuu liiton juhlanäyttely Kuljetusväen matkassa. 7. Minkä alan yritys oli Vesto. McC orm ick B-2 75 10. VASTAUKSET 1. 5. Vanhaa ja visaista 1. 2. Mikä yhteinen merkitys on sanoilla vältti ja luukka. 8. Kuinka monta kapearaiteista rautatietä Suomessa on ollut yksityiset radat mukaan lukien. Ilm avo im ien har joi tus häv itt äjä len tok one 195 0-l uvu lla 3. 4. Kun Werstas on auki, sinne on aina ilmainen pääsy. Mikä on stirlingmoottori. 9. Näyttelyssä kerrotaan vaikutusvaltaisen valtakunnallisen toimijan jännittävistä vaiheista, joita peilataan niin poliittisen ja taloudellisen kuin koko Suomenkin kehityksen kautta. Vannas on maakravuille tuttu kyntöauran tai kylvökoneen osa. Mutta mikä osa vannas on laivassa. 10. 3. Mikä traktoriprojekti tunnetaan nimellä LTX. 9. Vuonna 2020 tulee Suomen Satamatyöntekijöiden Liiton perustamisesta 115 vuotta ja nykyisen AKT:n perustamisesta 50 vuotta. Näyttely nostaa esiin myös työntekijäin kiinnostavia ja koskettavia tarinoita työelämän muutoksen ja sopimusyhteiskunnan rakentumisen pyörteissä. Normaalitilanteessa museo on avoinna tiistaista sunnuntaihin kello 11– 18. Arv iol ta 350 –40 6. Painopiste sijoittuu sotien jälkeiseen hyvinvointivaltioon, mutta liiton juuriakaan hevospelien aikakaudella ei unohdeta. Mol em mat tar koi tta vat kää ntö aur aa. Kuljetusväen matkassa näyttely on näillä näkymin avoinna Työväenmuseo Werstaalla 20.5.2020–6.1.2021. Sivun ylälaidassa Virtain Osuuskaupan auto 1920-luvulta, yläpuolella autoja munalastissa OTK:n munapakkaamolla vuonna 1938 ja oikealla Osuusliike Koiton autoja kuljettajineen 1940-luvulla. Olipa kansalainen sitten taksin, linja-auton tai ruumisauton kyydissä, kuljetuksesta huolehtii AKT:n ammattilainen. AKT:n juhlanäyttelyssä on esillä hienoja valokuvia. Ive co 3/2020 9. Vuo roi n jää hty vän ja läm piä vän kaa sun pai nee nva iht elu n avu lla ene rgi aa tuo tta va voi mak one 5. Ja jos pyörät sattuvat pysähtymään, korjaa huoltamohenkilökunta vian oitis, ja matka jatkuu. 6
elokuuta. Teuvo Majanevan ja Marko Arolan hydraulivetoinen ajoneuvo on syntynyt kissan pilalle raapiman sohvan ympärille. Viime vuoden uutuus oli Vanhojen Koneiden lukijoille tutun mummo-Kubotan miniversio. MITÄ TAPAHTUU. Pellepelottomien viikonloppuleiri Paukepäivät olisi vietetty tänä keväänä toukokuun huipentumana kymmenennen kerran. Järjestäjät ovat kuitenkin jo sopineet korvaavan ajankohdan. Vanhat Koneet ei toistaiseksi julkaise tapahtumakalenteria. Nojatuolimatkailun staattinen luonne muuttuu Juuso Saarimaan ajoneuvon kyydissä. Traktori on tehty osapuilleen mittakaavaan 1:2. 10 Rekkaparkki uutisia, erikoisuuksia ja tapahtumia. Niiden salliessa on parasta seurata tapahtumajärjestäjien omia ilmoituksia. Etualalla kotomaassa kootut Pikku-Jussi ja Temmes. Esa Lindroosin omintakeiset ja omatekoiset ajoneuvot ovat Paukepäivien vakionähtävyyksiä. Koneen notkea tekijä pujotteli yleisön edessä luomuksensa sisään. Sen perässä oleva sininen telapeli on myös Markon omavalmisteita. Kehotamme ensisijaisesti noudattamaan valtioneuvoston ohjeita julkisista kokoontumisista. Koronavirustartuntojen välttämiseksi julkisia kokoontumisia rajoitetaan ainakin toukokuun loppuun asti. Erikoisten omavalmisteiden rinnalla Paukkeilla on aina nähty paljon tuttuja perinnekoneita puuhastelemassa. Mikäli tilanne sen sallii, Paukepäivät pidetään tänä vuonna 15.–16. Uutta tapahtumaa odotellessa katsotaan pari otosta menneiden Paukepäivien tarjonnasta. Koronaviruksen vuoksi Paukkeet jäävät muiden loppukevään tapahtumien tapaan pitämättä. Paukahtaako. TIlanne sen jälkeen on tällä hetkellä epävarma
1950-luvun Fiskarslatapiikkiäes ja Jallulatajousiäes käyttivät samoja vetopuomeja, joihin äeslohkot tulivat kiinni. Tässä muutama esimerkki Fiskarsin äkeistä. Kuvat: Fiskars Oyj:n historiallinen arkisto. Fiskarsin työleveys oli 230 tai 340 cm, Jallun taas 220 tai 315 cm. 60-luvulla myytiin Fiskars Ässää, joustopiikkistä lataäestä. Fiskarsin 70-luvun lautasäkeet olivat järeämpiä muokkausvälineitä esimerkiksi sänkiäestykseen. Fiskarsin S-piikit kestivät hyvin Vakolan kokeissakin, ja niitä myös markkinoitiin maailmalle erikseen. Fiskars sopi jäykille ja keskijäykille maille, Jallu keskijäykille ja sitä kevyemmille. Vuoden 1867 esitteessä esiintyy tämä kahden keskikokoisen hevosen vetämäksi tarkoitettu äes. Viimeksi mainittu vaati jo vähintään 90 hevosvoiman juhdan eteensä. Mutta ruukki teki myös etupäässä kevättöihin tarkoitettuja muokkausaseita. Molempien äkeiden leveämmän version vetäjäksi tarvittiin 40-hevosvoimainen traktori, eikä kapeampiakaan ihan piikkilangankiristäjällä käytetty. 3/2020 11 Aurantekijän äkeet Fiskarsin kyntöaurat ovat kuuluisia. Malleja oli useita – 2,4 metrin nostolaiteäkeestä 4,1 metrin hinattavaan hirmuun
Leväsjoki 12
Uusi malli 411 ei ollut ongelmaton, mutta sen hyvät puolet päihittivät huonot. Maan vanhentunut traktorikanta kaipasi kuitenkin kipeästi Majorin kokoista konetta. Uusi 18-hevosvoimainen Piccola ja noin 25-hevosvoimainen 25R hoitivat oman tonttinsa hyvin ja myivät mainiosti. Isompaa tarvitaan 50-luvun puolivälissä Italiassa oli 150 000 traktoria ynnä tuhansia autotraktoreita tai muita omatekoisia maatalouden vetokoneita. Joillain alueilla koneistuminen vastasi Yhdysvaltojen tasoa. Myös Fiatilla oli iso aukko traktoritarjonnassaan. SUURI PIKKUINEN FIAT 411R Fiatilla oli 50-luvun puolivälin tienoilla pieniä ja isoja traktoreita, mutta ei oikein mallia siltä väliltä. F iatin piti 50-luvun lopulla tuplata Piccolan tehot tuontitraktoreiden paineessa. Tästä kalustosta jopa viidesosa oli kuitenkin ikääntynyttä, vanhimmillaan 10–20-luvun kalustoa ja hevosvoimiltaan samoja lukuja. Niinpä oli selvää, että tehokkaammille uusille traktoreille oli kysyntää. Fiatin maalaisidylliä italialaisessa ja suomalaisessa esitteessä. Ulkomaiset valmistajat kuitenkin valloittivat 30–40 hevosvoiman teholuokan markkinat, sillä italialaiset valmistajat pitivät Fordson Majoria, Nuffieldia ja muita isompia traktoreita turhan tehokkaina. Suomessa 411RFiatia myytiin myös markkinanimellä Fiat 45. Ulkolaisen kilpailuun vastattiin uudella mallilla, jota tuotiin Suomeenkin niin pyöräkuin telaversioina. Teksti ja kuvat: Mika Rassi Piccolaa varten halkaistu diesel moottori otettiin taas kokonaisena käyttöön. Seuraava pyörätraktori olikin 60–70 humman tehoinen jätti, joka oli muokattu tytäryhtiö OM:n raskaasta telatraktorista. 13
Ajajan painon mukaan säädettävä pehmustettu istuin, osa täydellistä traktoritekniikkaa, joka täyttää myös huomisen tarpeet. Fiat kuitenkin havahtui ulkomaisten suosioon. 411:n pyöräversiot vaistyivät Fiatin Timantti-sarjan tieltä vuonna 1964, mutta 411C:tä tehtiin vuoteen 1967 asti. Näyttelyssä paljastettiin niin pyörätraktori 411R kuin telamalli 411C. 60-luvun alussa Suomessa Fiat-traktoreille oli tapana antaa yksiselitteisempiä ja hevosvoimarintaa röyhistäviä nimiä. Panssaroidut lyhdyt oli yksi Työvälineen mainoksesta löytyvä meriitti. Vuosina 1959–1964 noita takavetoja tuotiin meille 516 kappaletta. Nyt tuohon moottoriin lisättiin sylintereitä toinen mokoma ja saatiin aikaan uusi 40-hevosvoimainen kone uutta traktoria varten. Suomeen tuotiin yli 500 kappaletta. Telatraktorit pysyivät tuotannossa kolme vuotta pidempään kuin vastaavat pyörätraktorit. Raideleveyttä voi edessä säätää välillä 128–198 cm ja takana välillä 120–180 cm. Siitä tehtiin peräti enemmän eri malliversioita kuin isommasta traktorista. 411 tunnettiin tämän tavan myötä täällä myös nimellä Fiat 45. Myös 411C-telatraktorista tehtiin pari eri versiota, vuoristoon tarkoitettu leveämpitelainen kone sekä teollisuusmalli. Piccolaa varten oli juuri aiemmin tehty kaksisylinterinen kammiodieselmoottori. 441-nelivetoja tuli Suomeen vain 49, mutta 411C-telatraktoreita tuotiin niitäkin 117 yksilöä. Molemmissa oli sama 6+2-vaihdelaatikko. Kenties merkittävin jatkomalli oli kuitenkin 60-luvun alussa tehty neliveto 441R, joka merkitsi alkusoittoa Fiatin myöhemmälle nelikkomenestykselle. Maailmalla myytiin yli 17 000 Fiat 411 pyörätraktoria. 411:stä tuli kokonainen traktorisarja, sillä peruskoneesta tehtiin kaikkiaan kuusi erilaista versiota. Monta monessa Uusi traktori esiteltiin Veronan maatalousnäyttelyssä keväällä 1958. Kahrin 411 on jossain välissä saanut hieman oudonsävyisen väripeitteen ja toisen Mittarissa on vasta vähän yli 3300 tuntia, sillä traktori jäi hehkujen hajottua seisomaan noin kolmeksikymmeneksi vuodeksi. Mukana oli muun muassa korkea viininviljelymalli ja kipinäsytytteisellä moottorilla varustettu traktori. Näitä pyörätraktoreita myytiin yli 17 000 ja telatraktoreita noin 13 000. Kävi meilläkin Suomessa 411-traktorit saivat pienen mutta tulevaisuutta ajatellen varmasti merkityksellisen jalansijan. Samoihin aikoihin 411:n rinnalle tuotiin toinen pienempi sarja uusia traktoreita, kun Piccolasta muokattiin isoveljen näköinen 211. Yksi näistä reilusta viidestäsadasta traktorista on Kalle Kahrin sukukalleus ja pitää majaa Leväsjoelta. 14 FIAT 411R
Traktorille on luvassa huolenpitoa, sillä suvussa kasvaa veres masinistisukupolvi. Ytimeltään tämä yksilö on kuitenkin täyttä asiaa. Siroperäisen Fiatin nostokyky ei ole ollut aikalaisiinkaan verrattuna kovin suuri. Kippihydrauliikka on lisätty jälkikäteen. Fiatin taulussa on säilynyt alkuperäinen väri. Ajovoimanotto, kaksoiskytkin ja tasauspyörästön lukko ovat olleet mukavia vakiovarusteita. Kallen isoisä Väinö Uusitalo osti Fiatin 60-luvun alussa tilansa ensimmäiseksi traktoriksi. Käyttö loppui Fiatin tuon aikakauden kammiodieselmoottoreille tyypillisen pulman takia: hehkutulpat eivät kestäneet. Se siirrettiin aikoinaan lepäilemään vain hiukan yli 3000 käyttötunnin jälkeen, eli traktori on hädin tuskin sisään ajettu. Jos ja kun 411 sitten pärähti käyntiin, se kesti hyvin työtä. Kalle Kahrin kummija veljenpoika Frans Kahri on innokas veteraanikoneiden harrastaja. Niinpä tämä malli toi Fiatille hyvää mainetta starttiongelmista huolimatta. FIAT 411R MOOTTORI Fiat 615.000, nelisylinterinen etukammiodiesel, nestejäähdytys, sylinterin halkaisija 85 mm, iskun pituus 100 mm, iskutilavuus 2270 cm³, teho 40 hevosvoimaa 2300 kierroksella minuutissa VAIHTEISTO 6+2, nopeudet 2,2–22,9 kilometriä tunnissa HYDRAULIIKKA tuotto 16,5 litraa minuutissa, nostovoima 800 kg JARRUT rumpujarrut MITAT pituus 282, leveys 150–220, korkeus 141, akseliväli 183, maavara etuakselin kohdalla 48 cm, paino 1520 kg RENKAAT edessä 6,00–16, takana 11–28 MUUTA kaksoiskytkin, ajovoimanotto, tasauspyörästön lukko VALMISTUSVUODET 1958–64 aikakauden tarraa ylleen. Isommat suoraruiskutteiset moottorit olivat tässä suhteessa ongelmattomampia. 3/2020 15. 50–60-luvun taitteessa Fiatit vaativat kärsivällisyyttä ja tarkkuutta niitä hereille maanittelevalta. Kalle lisäsi traktoriin starttipilottilaitteen kaynnistämisen helpottamiseksi. 90-luvulla se kaivettiin hevosloimien alta esiin. Käyttäjien tottumattomuuden lisäksi ainakin huonot akut aiheuttivat pulmia pienien italialaistraktoreiden kanssa. Väinö Uusitalon Fiat sai odottaa uutta tulemistaan kolmisen vuosikymmentä
16. Sitten Asko rakensi rungon parista rautapalkista ja teki eteen keinuvan akselin. Pohja oli niin huono, että penkit tippuivat lattiasta läpi. Teksti: Mika Rassi Kuvat: Jan-Erik Laine Längelmäki Autotraktoriin on talvikäyttöä varten hieman isommat takarenkaat. 90 -luvun alkuvuosina Asko Sivusella oli käsissään pahasti ruostunut Fiat 600. Fiat katkaistiin osapuilleen takalasin kohdalta niin, että peräpäästä käyttöön jäivät moottori ja vaihteisto. PIHAKONE POMPANNAPISTA OMAVALMISTEINEN PIHATRAKTORI Puhki ruostuneesta autosta piti rakennella huviajoneuvo. Mutta sitten omat pojat alkoivat kysellä, eikö siitä vielä jotain saisi tehtyä. Askon piti romu jo hävittää. Lelusta työkoneeksi Asko alkoi rakentaa pojille ajovehjettä. Fiatin ohjaussimpukka sai jatkaa tehtävässään. Kuormaajaan löytyy kauhan lisäksi trukkipiikit ja puskulevy. Parin lisäasennuksen myötä siitä tulikin verraton työkone
Sylinterit kuormaajaan saatiin kuorma-autosta jääneistä iskunvaimentajista. Askon veli sorvasi kampiakselin päähän lisäsiivan, ja Asko laittoi moottoritilaan öljysäiliön pumppua varten. Sitten Sivunen hitsaili rhs-putkesta ajokkiin etukuormaajan aisat. Eräs Askon tuttava oli kuitenkin sitä mieltä, että konetta pitää jotenkin hyödyntää ja toi Sivuselle pikku-Valmetin hydrauliikkapumpun. Moottoritilaan on lisätty hydraulipumppu ja öljysäiliö. Ajoneuvon huippunopeus on näillä välityksillä noin 30 kilometriä tunnissa. Perä on leikattu Fiatista. Askon velimies pani jälleen sorvin käyntiin ja teki sylintereihin männät. Vetotavaksi tuli ketjuveto. ”Kun lumitöitä tekee, ei siinä tarvitse taakseen katsella.” 17. Fiatin vetoakselin päihin Asko asensi pienet rattaat, pyörännapoihin isot ja laittoi ketjun väliin. Fiatin hyvä moottori kestää vaikka mitä ja käynnistyy kylmälläkin
Aikansa Asko käytteli kuormaajaa 20-Valmetin lohkolla, mutta sillä onnistui vain nosto ja lasku. Turvakehikko ei traktorin tekijän mukaan ole välttämätön, sillä konetta on vaikea saada nurin. Putkirunkoon oli kuitenkin hyvä sijoittaa valot. ”Ei se kyllä hevillä kaadu. ”Kun lumitöitä tekee, ei siinä tarvitse Nestesäiliöt ovat edessä kattopellin alla piilossa. Hydraulisylinterit on tehty Volvo-kuormurin iskunvaimentimista. Hyvin kallis, jos niikseen tulee Pihatraktorilla on tehty pääasiassa lumitöitä. 18 FIAT 600 -PIHATRAKTORI. Niinpä Asko otti ja rakenteli putkista suojalaitoksen työkoneeseensa. Sitten koneeseen asennettiin uusi lohko, jossa on yksija kaksitoimiset venttiilit ja kuormaajaan tehtiin lisäsylinteri kauhan tai levyn kääntöä varten. Sivusen lähistöllä oli paja, jonka isäntä tarjosi materiaalit turvakehikkoa varten. Mutta saipa valot vähän ylemmäs”, Sivunen tuumii. Talvikäyttöä varten siihen on isommat takapyörät, joissa on ketjut. Kuormaajan on Sivunen putkitavarasta taiteillut. Etupäässä on Fiatista ohjaussimpukka ja pyörän navat. Loput on rakenneltu erinäisistä tarvikkeista
Lisäksi sillä on levitetty mursketta, siirrelty henkilöautoja ja nosteltu monenlaista kalua. Kalustoarsenaaliin kuuluvat kauha, puskulevy ja trukkipiikit. Että kyllä sillekin hintaa saadaan…” Arvontaan osallistuneiden kesken arvotaan neljä koneaiheista kirjaa ja CRC:n ja Meguiar’sin tuotteita. Voima ei pihatöissä lopu kesken. Kuormaajan hallintalaitteet ja akun sijoitus. Jos tekee traktorilla ja perälevyllä, siinä täytyy katsoa taapäin koko ajan. Arvontaan osallistuvat 20.5.2020 mennessä perille saapuneet postit. Lumitöitä koneella on tehty yli kaksikymmentä vuotta joka talvi. ”Tavallinen traktori olisi tämmöisissä ahtaissa nurkissa kankea.” Ketjuveto tulee Fiatin vetoakselilta. 3/2020 19. Mutta onhan hintalappu toki toisenlainen tehdastekoisessa pienkuormaajassa kuin tässä raadosta rakennellussa, vai kuinka. Lähetä toimitukseen kuva ja tarina omasta kotitekoisesta koneestasi, niin osallistut tuoteja kirjapalkintojen arvontaan. Lähetä luomuksesi lehteen! M uistatko Arto Karttusen Telakatin tai Unto Kolin UK-traktorin. Omavalmisteen kanssa on selvitty vähillä huolloilla. ”Öljyt on vaihdettu ja välillä tulppiakin. Metsässäkin autotraktorilla on käyty, ja hyvin se siellä menee. Osoitteet ovat: Vanhat Koneet PL 350 65101 Vaasa ja toimitus@vanhatkoneet.fi Laita kuoreen tunnukseksi tai sähköpostille otsikoksi ”Arvonta”. – Asko rientää heti korjaamaan: ”Ei se ole myytävänä. Ja traktori on tämmöisissä ahtaissa nurkissa kankea”, Asko sanoo. Entä tämän lehden sivulla kymmenen esiintyvät omatekoiset ajokit. Nykyään tällaisia pikkukoneita ei enää tarvitse tehdä itse. Edellytyksenä on, että kone on ainakin osittain suunniteltu itse ja sen tekemiseen on käytetty kierrätysosia – sitä ei siis ole rakennettu kokonaan uudesta materiaalista eikä orjallisesti minkään valmiin ohjeen mukaan. taakseen katsella kuin peruuttaessa. Asko mainitsee, ettei kolmisenkymmentä vuotta sitten joka kaupassa vielä ollut järin suurta valikoimaa pienvempaimia pihatöihin. Vanhoissa Koneissa on nähty jos jonkinlaisia tee se itse -vehkeitä. Muuta ei ole tehty”, Asko kertoo. Koneen ei tarvitse olla ajoneuvo, vaan se voi olla mikä tahansa mekaaninen laite
20. Lentoliikenteelle elintärkeää turvallisuutta takaamaan hankittiin 1960-luvun alussa muun muassa Gingevaahtoautoja. PALO 5 GINGE-VAAHTOAUTO 4000/20.000 1963 Kun Suomi siirtyi kohti modernia suihkukoneaikaa, piti myös maan kamaralla olevaa kalustoa ja infrastruktuuria päivittää uuteen ja tehokkaaseen suuntaan
Kitee 21
Lento-onnettomuudet ovat aina saaneet valtavasti palstatilaa, ja niiden ehkäisy tai vähintäänkin tehokas jälkihoito ovat avainasemassa. Suuret massat, nopeudet ja matkustajamäärät, herkästi syttyvä polttoaine, rakenteelliset rasitukset ja inhimillisen erehdyksen kapea toleranssi ovat muutamia asioita, jotka jo yksinään ovat riskejä. Lentoturma on huono myyntivaltti Siviilikäyttöön tarkoitettu suihkumatkustajakone on kärjistettynä melkoinen kokoelma potentiaalisia riskejä, vaikka lentäminen onkin nykyisten onnettomuustilastojen valossa hyvin turvallista. Teksti: Juha Pokki Kuvat: Juha Pokki, Ilmailumuseon arkisto Alusta oli englantilaisen sotilasja pelastusajoneuvoihin erikoistuneen Thornycroftin Nubian TFA-alusta valittavalla etuvedolla ja 4+1-manuaalivaihteistolla. Yksi ilmailun kaupallistumisen mahdollistamista peruspilareista on turvallisuus. Lentäminen on ihmiselle jo lähtökohtaisesti luonnotonta ja peräti epävarmuutta herättävää toimintaa. Askeettiset hallintalaitteet ovat saaneet vuosien patinoimana jäädä muistuttamaan alkuperäisistä ajoista ja historiasta muuten uutta vastaavaksi entisöidyn ajoneuvon ohjaamossa. Niinpä 1960-luvulle tultaessa maailmalla alettiin ohjata yhä enemmän huomiota lentoturvallisuuden kehittämiseen niin ilmassa kuin maan kamarallakin. K aupallisen siviili-ilmailun nopea yleistyminen ja suihkukoneaikaan siirtyminen vaativat 1950-luvun loppupuolella lentoliikenteeltä kokonaiskehitystä. Kun nämä yhdistetään samaan taivaalle singottavaan liikennevälineeseen, jonka tehtävänä on kannatella itse itseään, ei ole ihmekään, että toisinaan myös sattuu ja tapahtuu. Vaikka modernin ilmailun edistystä mitataan useimmiten lentokoneiden saavutuksin, se ei olisi ollut mahdollista ilman ympärillä toimivaa ja kehitystä seuraavaa tukiverkostoa. 22 GINGE-LENTOKENTTÄPALOAUTO. Mitä vaarallisemmaksi se mielletään, sitä vähemmän se houkuttelee asiakkaita. Kiihtyvyydeksi luvattiin 0–80 km/h 45 sekunnissa
Turvallisuuden kehittämiseen kuului merkittävänä osana hälytysajoneuvokalusto, jota räätälöitiin erityisesti kenttäkäyttöä varten. Pienimmillä 3800 litran vesija 380 litran vaahtonestesäiliöillä ajoneuvon toimintapaino oli 13 100 kiloa. lentokentille 13 kappaletta. Vaahtotorni onkin melko jämerä kokonaisuus. Tilastojen mukaan siviililento-onnettomuuksista hieman yli puolet tapahtuu joko nousutai laskeutumisvaiheessa. Helsingissä tämä auto sai yksikkötunnukseksi numeron 5, joka lausuttiin kentällä esimerkiksi radioliikenteessä muodossa ”Palo Viisi”. Vaahtosäiliöden osalta saattoi valita 380, 436 ja 450 litran vaihtoehdoista. Erityisesti lasikuitukori ja sen terävät, melkeinpä futuristiset muodot olivat tanskalaisten käsialaa. Kaksi näistä oli Sun-merkkisiä brittivehkeitä, 11 autoa puolestaan Tanskassa koritettuja ja koottuja Gingejä, jotka nekin rakentuivat englantilaiselle Thornycroft Nubian TFA 6x6 -alustalle ja 6,5-litraiselle, 202-hevosvoimaiselle Rolls Royce B81/SV -rivikasi-bensamoottorille. Vertailun vuoksi nykyään sellaisten onnettomuuksien keskiarvo on alle viisi vuodessa. Valmistaja oli kööpenhaminalainen A/S Holger Nielsen & Co yhteistyössä ruotsalaisen Svenska Skumsläcknings Aktiebolagetin kanssa. Olivathan paitsi matkustajaja lentomäärät myös koneiden tekniset määreet kuten nopeus, paino ja polttoainemäärä kasvamassa. 3/2020 23. Kuusipyörävetoinen vaahtoauto kelasi jopa 96 kilometrin tuntinopeuden. Niinpä vuosina 1963–1967 raskaita vaahtosammutusajoneuvoja hankittiin myös Suomen Lasikuitukori ja sen terävät muodot olivat tanskalaisten käsialaa. Bensakoneella ja toisellakin Lentokonetulipalojen ja niihin olennaisesti liittyvän kerosiinin ykköstukahduttajaksi oli nopeasti vakioitunut sammutusvaahto. Varsinkin modernin lentoliikenteen alkuvuosikymmeninä 1960-luvulta 1980-luvulle onnettomuudet eivät olleet harvinaisia. Meteor-vaahtotykkiä hallittiin sisätiloista, ja tämä koski luonnollisesti myös vaahtojärjestelmän komentamista. Niinpä kiihdyttäminen nopeasti täyteen ajonopeuteen vaatikin bensiinimoottorin, kun turbodieselit olivat lähinnä vasta haaveilun asteella. Siksi myös lentokenttien turvallisuutta lähdettiin kehittämään suihkukoneaikakauden alussa. Koko 1960-luvun ajan maailmalla tapahtui lähes joka vuosi yli 20 sellaista lento-onnettomuutta, jotka vaativat yli 19 kuolonuhria kerrallaan. Vesisäiliön tilavuus oli joko 3800 tai 4000 litraa. Lentoliikenteen sanotaan kehittyvän onnettomuus kerrallaan, ja käytännön oppitunteja todellakin oli tarjolla runsaasti
Tykki puolestaan olisi voinut välittää vielä enemmänkin, eli 25 000 litraa. Muista mahdollisesti säilyneistä yksilöistä ei ole tällä hetkellä yleistä tietoa, vaikka huhuja toisinaan liikkuu. Ajoneuvossa oli myös kaksi letkulinjaa, joista molemmista letkuilla ja vaahtoputkilla suoritettava sammutus tapahtui jopa 10 000 litran minuuttiteholla. Muutama vuosi elpymistä ja elvyttämistä Kiteen Tolosenmäellä Halttusen tinkimättömäksi tunnetussa käsittelyssä palauttikin Gingen käytännössä täysin alkuperäistä vastaavaan uljauteensa niin tekniikaltaan kuin ulkoasultaankin. Tämän kamiinan tuottamalla 195 hevosvoimalla vesi ja vaahto kulkikin jopa 20 000 litran minuuttivauhdilla. Gingen vaahtopumppuna toimi peräasenteinen ruotsalainen Meteor MSM 20. Muiden Suomi-Gingejen kohtalot eivät ole näin onnellisia. Myöhemmin uudemman kaluston aiheuttama kierto siirsi Viitosen Poriin. Kuvassa on Chrysler HT-413, eli bensa-V8, joka pyörittää kuvan Meteor MSM 20.000 -vaahtopumppua. Tykin suulla nopeus oli jo 27 metriä sekunnissa. Tämä ei kuitenkaan ole auton vaan vaahdon liikuttamiseen. Tällä menetelmällä syntyi varsin pienistä nestemääristä riittävällä tuotolla vaahtoa, joka oli ominaisuuksiltaan kuten viskositeetiltaan ja kiinnittyvyydeltään erittäin hyvää. Sieltä matka jatkui työkäytöstä pois Vantaalle Suomen ilmailumuseon kokoelmiin. Varsinaisesta ajovoimasta huolehtii 202-hevosvoimainen Rolls-Royce B81/SV -bensiinimoottori. Yksikin huippuyksilö tosin riittää, ja Ginge onkin jopa maailman mittakaavassa merkittävä muistopaalu siitä, mistä modernin lentokenttäpaloauton kehityskaari on kulkenut. Sen pyörityksestä vastasi auton moottorin ulosoton sijaan oma erillinen bensakone – ”Natomallin” Chrysler HT-413 -V8moottori. Siellä päivystys kestikin yli kaksi vuosikymmentä aikavälillä 1966–1987. Perästä löytyy moottori. Se myös säilytti nestesisältönsä pitkään haihtumatta. Ryhti koheni kuitenkin syksyllä 2013, kun museo lahjoitti Gingen museoajoneuvoharrastaja Esa Halttuselle entisöitäväksi. Rampin vakioleveys oli 2,5 metriä, mutta kahdella 1,5-metrisellä pidennysputkella leveys kasvoi 5,5 metriin saakka. Ilma sekoittuu kammiossa nesteisiin muodostaen dispersion. Tilanpuutteen vuoksi tämä Ilmailuhallituksen museolle luovuttama Ginge vietti vuodet 1987–2013 ulkona. Siinä vesi, vaahtoneste ja ilma puristetaan metalliharjoilla varustetun sekoituskammion kautta. Gingen laitteistossa nopeus nousi siten, että neste lähti 5,5 metrin sekuntinopeudella pumpulta. Vaahtotykin kantama raskaalla vaahtolaadulla oli 60 metriä. Sammutusvaahtoa osattiin tehdä jo 1920-luvun lopussa, ja Gingenkin vaahdontuotanto perustui tähän Schrøderin ja Van Deursin järjestelmään. Gingeissä oli myös vaahtoramppimahdollisuus. Gingehän elää vielä Jutun kuvien päätähtenä nähtävä Gingevaahtosammutusajoneuvo palveli ensin Helsingissä vuosina 1964–66. Niinpä se ehti päivettyä hyvin huonoon kuntoon. Ne pystyivät vaahdottamaan kiitorataa mattona ajoneuvon perässä olevan putkiston avulla, jos tiedossa oli vaikkapa poikkeuksellinen laskeutuminen. 24 GINGE-LENTOKENTTÄPALOAUTO. Neste kulkee paineistettuna tykin tai vaahtoputken ulostuloaukolle asti, jossa paineen purkautuessa vaahdon tilavuus lisääntyy ja nopeus suurenee. Vaahtoa liekkeihin Vaahdon käyttö sammutuksessa ei ollut enää uusi asia, vaikkakaan vaahtoautoja ei Suomessa vielä juuri käytetty. Tällä tavoin pystyttiin levittämään 10 000–20 000 litraa sammutusvaahtoa minuutissa
Aluksi lentoliikenteen pelastustoiminta oli hyvin pienimuotoista, mutta se kehittyi voimakkaasti kohti 70-lukua. Ainoan poikkeuksen tähän sääntöön teki Helsingin lentoasema, johon perustettiin ainakin periaatteessa vakinainen palokunta. Palomiehien palkkanauhassa luki huoltomekaanikko, eikä koulutus ollut täten kovinkaan erikoista, jos verrataan sitä ammattipalomiesten käymään opintiehen. Hieman kotikutoisista puitteista huolimatta liikennemäärät olivat kasvussa. Kun ensimmäiset modernit Ginge-autohankinnat vuonna 1963 tehtiin, tapahtui marraskuussa peräti 22 ihmisen hengen vaatinut Aero Oy:n DC-3-koneen maahansyöksy Maarianhaminassa. Uusi asetus linjasi, että jokaisella lentoasemalla piti olla palokunta. Niinpä periaatteessa kuka tahansa asiasta kiinnostunut ja siihen kouluttautuva voitiin nimetä valmiuskokoonpanoon oman toimensa ohessa. 1960-luvulla Helsingissä tapahtui muutamia onnekkaita onnettomuuksia, joissa ei suuria vahinkoja tapahtunut, mutta suurimmat kolhut syntyivät lentokentän pelastusvalmiuden kunnialle. Vain palopäällikkö oli palkattu mainitulla nimikkeellä. Myös kenttien kunnossapidon vesiautot sisällytettiin vasteeseen. Suomen liikennelentokenttien toiminnasta tuolloin vastannut TVH oli vasta vuonna 1960 saanut järjesteltyä asiaa sekavasta ja jopa retuperälle jääneestä jamasta jokseenkin kohdilleen. Kansainvälinen siviili-ilmailujärjestö ICAO oli laatinut tarkat määritelmät siitä, millä tolalla paloja pelastustoiminnan kentillä tulisi olla. Mutta kuten lentoliikenteessä ikävä kyllä toisinaan käy, asiat kehittyvät onnettomuuksien myötä. Sen ei tarvinnut olla ammattilaisista koostuva vakinainen versio, vaan VPK-tyyppinen lentoaseman henkilöstöstä koostuva organisaatio riitti. Nalle-Sisuja Unimog-pohjaisia jauheautoja, muutamia kokonaisina ostettuja vaahtoautoja ja TVH:n vanhoista kuorma-autoista rakennettuja vaahtoautoja sijoitettiin lentoasemille auton kokonaissuorituskyvyn ja kentän vilkkauden mukaan. Myös tuolloin todettiin pelastuskaluston olleen täysin riittämätön tämänkokoiselle onnettomuudelle, vaikka onnettomuuspaikka olikin sijainniltaan erittäin vaikeasti saavutettavissa lähes minkälaiselle ajoneuvolle hyvänsä. Ammattitaito koostettiin lähinnä tehdaspalokuntatasoisesta perusoppimäärästä lisättynä muutaman viikon syventävällä lentokenttäkoulutuksella. Gingen muotoilu on 1960-luvun alun kalustoon nähden hyvin poikkeuksellista. Se oli avattu vuoden 1952 olympialaisiin, ja terminaalirakennuksestakin voitaisiin nykyvalossa käyttää luonnehdintaa pitkä puuparakki. 3/2020 25. Lehdistö otti asiat kärkkäästi hampaisiinsa, ja terävällä kynällä tuikittiin vauhtia asian kohentamiseen. Joka tapauksessa viimeistään tämä tapaus vakuutti pelastustoiminnan tärkeydestä lentoliikenteelle myös Suomessa. Siinä missä muut valmistajat suosivat edelleen hyvin pyöreitä muotoja, Ginge heitti papukaijaviivaimen lähes kokonaan pois suunnittelupöydältä. Lopulta tämä johti eduskuntakyselyihin, joiden myötä kalustohankintoihin saatiin liikettä. Kapasiteettia kentille 1960-luvun alussa Helsingin lentoasema, nykyinen Helsinki– Vantaa, oli vasta varjo nykyisestä suuruudestaan. Myös pelastuskalusto oli lentokentillä aluksi hyvin puolivillaista
Taloon tuli huippumoderneja ranskalaisia Caravelleja, joita oli vasta kolmella muulla lentoyhtiöllä. KAUNIS KUIN SUD AVIATION CARAVELLE Tasan 60 vuotta sitten Finnair siirtyi suihkukoneaikaan. Caravelle 26. Elettiin ilmailun uuden ajan aamunkoittoa, ja pienen pohjoisen maan pieni lentoyhtiö otti samalla uskaliaan harppauksen kohti isompiensa joukkoa
Caravelle 27
Kun Super Caravellet tulivat, alettiin vanhemmista koneista käyttää yhteistä lisänimitystä Höyry-Caravelle. Olihan se maailman ensimmäinen suihkuturbiinikone, jonka moottorit olivat siipien sijasta koneen rungon takaosassa. Lempinimeksi muotoutui Karamelli tai Ranskatar. U nto Mononen harmittelee vuonna 1949 laatimassaan tangossa, ettei voi lentää aavan meren tuolla puolen odottavaan satumaahan, hänellä kun ei ole siipiä. Vaihtoehdot olivat Sud SE.210 Caravellen lisäksi Boeing 707, Bristol 175 Britannia, Convair CV-600, Douglas DC-8, Fokker F.27 Friendship, de Havilland D.H. Näistä 707, DC-8 sekä Cometit olivat Caravellen lisäksi suihkukoneita. Tehdas käytti 10 B3:sta alun perin nimeä Horizon III, ja myöhemmin Super B, jonka Finnair muokkasi muotoon Super Caravelle. Maailmalla kiisteltiin siitä, onko suihkukone järkevä ja taloudellinen ratkaisu juuri tällaisille keskipitkille reiteille kuten Suomesta Eurooppaan. Näille Euroopan reiteille Aero tarvitsikin 1960-luvun taitteen lähestyessä uutta kalustoa mäntämoottorisen Convair 440 Metropolitan -laivueen jatkoksi, joten vuonna 1956 yritys asetti lautakunnan suunnittelemaan ja tutkimaan asiaa. Ykkösprioriteetiksi ei kuitenkaan asetettu erityisesti suihkukoneisiin siirtymistä. Lentomatkustus ei vielä suuntautunut niinkään valtamerien taakse tai nykyisin turistikohteiksi miellettyihin paikkoihin. Niinpä varoja alettiin käyttää matkailuunkin. 28 SUD AVIATION CARAVELLE. Kaksi vuotta aiemmin pienehkö suomalainen valtiovetoinen lentoyhtiö oli siirtynyt suihkukoneaikaan. Finnairin omat Super Caravellet tunnettiin seuraavilla rekistereillä ja nimillä: OH-LSA ”Helsinki”, OHLSB ”Tampere”, OH-LSC ”Turku”, OH-LSD ”Oulu”, OH-LSE ”Lahti”, OH-LSF ”Pori”, OH-LSG ”Jyväskylä”, OH-LSH ”Kuopio. Neljä ensimmäistä konetta nimettiin Sinilinnuksi, Sinisiiveksi, Sininuoleksi ja Sinipiiaksi. Super Caravelle taas ei ollut Sud Aviationin virallinen nimi 10 B3 -mallille. Jos yhdistyminen tapahtuisi, Aero olisi hankkinut koneita suotta. Kun Reijo Taipale teki vuonna 1962 Satumaa-tangosta varsinaisen jymyhitin, olikin laulun sanoma jo hieman mennyttä aikaa. Asia olikin vielä 50-luvun alussa hyvin monen suomalaisen osalta tämä, mutta Finnairilla, eli tuolloisella Aero O/Y:llä, oli päätetty tehdä siihen muutos. On mistä valita Suunnittelukomitea ryhtyi käymään läpi länsimaisia matkustajakoneita. Linjoja vedettiin kartalla ennemminkin Euroopan suurkaupunkeihin, ja mahdolliset jatkomatkat hoidettiin paikallisin keinoin. Meitä Euroopalta saartavat aavat meret olivat kaventuneet vain muutaman tunnin lentomatkan levyisiksi. Vain ranskalaiset olivat venäläisten lisäksi sitä mieltä, että suihkukone soveltuu tähänkin. Lautakunta myötäili kapteeni Puhakan mielipidettä, mutta päätös ei ollut silti selvä. Vaikka Suomi oli vielä 1950-luvun lopulla muihin pohjoismaihin nähden hieman takamatkassa elintason suhteen, oli vauraus jo selvästi näkyvillä. Kyseinen nimitys oli tehtaalla varattu kehitettävälle yliäänikoneelle, josta myöhemmin muodostui Concorde. Ensilentonsa toukokuussa 1955 tehnyt Caravelle oli ranskalaisten ylpeys. Karamelli. Sodasta ja sotakorvauksista toivuttiin, kansa ansaitsi, mentiin eteenpäin. Vertailuun otettiin myös suunnitteluasteella ollutta kalustoa. Kapteeni Olli Puhakka koelensi viittä ehdokasta, ja hänen suosituksensa oli Caravelle. Sinipiika ja Jyväskylä C aravelleilla oli monta nimeä. Ajatus oli yhä yleisesti se, että potkurikone olisi oikea ratkaisu. Myös Aeron tulevaisuus mietitytti. Arveltiin myös, että vaikka yhdistyminen ei toteutuisikaan, olisi Aero liian pieni yritys operoidakseen näin edistyksellistä kalustoa menestyksekkäästi ensimmäisten joukossa. Oli mahdollista, että yhtiö liitettäisiin osaksi SAS:ää, joka taas oli jo tehnyt omat kauppansa Caravelleista. Vuonna 1959 kuuluisa mainostaiteilija Juha Anttinen loihti Finnairille tyylikästä markkinointimateriaalia seuraavan vuoden Caravelle-liikenteen avausta varten. Tältä pohjalta Caravellekin syntyi. Teksti: Juha Pokki • Kuvat: Finnair, Volker von Bonin, Ralf Manteufel, Steve Fitzgerald, Wikimedia: Clipperarctic Aero oli ensimmäinen pieni lento yhtiö, joka siirtyi Caravelleaikaan epäilyistä huolimatta. Aero O/Y:n SE-210 Caravelle III OHLED Sinipiika näyttää AmsterdamSchipholissa KLM:n Lockheed L-188 Electralle vuonna 1964, mitä modernilla ilmailulla tarkoitetaan. 106 Comet 3 ja 4, Lockheed L-188 Electra ja Vickers Viscount 800 sekä Vickers Vanguard
Esimerkiksi silloisen Convair-kaluston seuraaja Convair 880 oli miltei puolta kalliimpi. Caravellet olisivat hankintahinnaltaankin verrattain edullisia, 2,2 miljoonaa dollaria koneelta. Tästä kuvasta näkyy ehkä parhaiten Caravellen matkustamon ikkunan omintakeinen pisaramainen kolmiomuoto. Myös Moskova liitettiin suihkukoneseurapiiriin. Toinen kone, OH-LEB ”Sinisiipi”, seurasi maaliskuussa. 1.4.1960 koneet lähtivät liikenteeseen reiteille Helsinki–Kööpenhamina–Köln–Frankfurt ja Helsinki–Tukholma. Yhteydet helpottivat liikematkustamista mutta myös turismia. Tilausliikenteessä koneiden normaali 16 ykkösluokan ja 57 turistiluokan matkustajan paikkajärjestys voitiin muuttaa 85 matkustajan täysturisti-järjestykseen. Kolmas kone, OH-LEC ”Sininuoli”, vastaanotettiin toukokuussa, ja suihkukoneyhteys avattiin nopeasti myös Hampuriin, Lontooseen ja Pariisiin sekä yön yli -reitillä Malmön kautta Zürichiin. Suihkukoneliikenteen myötä Aero muutti markkinointinimensä muotoon Finnair, ja myöhemmin yhtiön virallinen nimi seurasi perässä. Sen nimeksi tuli ”Sinilintu”, ja kone lensi heti seuraavana päivänä Helsinkiin. Pohdintojen jälkeen Aeron johtokunta päätti joulun alla 1957 hankkia koneita Ranskasta. 3/2020 29. Edellä olivat vain suuret Air France, SAS ja VARIG. Lisäksi Ranskan valtion omistama Sud Aviation tarjosi mahdollisuutta lainatakauksiin. Laskettiin, että Caravelle kyllä pärjäisi reiteillä, eikä se vaatisi lentokentiltä suuria muutoksia. Niinpä tammikuussa 1958 ostosopimus allekirjoitettiin koskemaan kolmea konetta. Neljäs kone mahdollisti vuonna 1962 tilausliikenteen myös Välimeren kohteisiin. Ja sitten me lähdemme. Eurooppa avautuu! E nsimmäinen Caravelle, rekisteriltään OH-LEA, kastettiin Sud Aviationin tehtaalla Toulousessa 21.2.1960. Suihkukoneet mahdollistivat myös päivisin tehtävät reittilennot ja öiset tilauslennot nopeampien kiertoaikojen myötä. Se lisäsi turismia merkittävästi. Sen avulla vältettiin metallin väsyminen, johon brittiläinen de Havilland kompuroi. Aero oli siten neljäs Caravelle-lentoyhtiö maailmassa. Caravelle palveli varsinkin aluksi Helsinki–Vantaan ja Euroopan suurten kaupunkien välillä
Finnair oli maailman ensimmäinen lentoyhtiö, joka aloitti kaupallisen suihkukoneliikenteen kahden hengen ohjaamomiehistöllä, ja se tehtiin Caravellen myötä. Näissä moottoreissa ei ollut reverssejä eli jarrutukseen tarkoitettua suihkuvirtauksen kääntöä, vaan koneet hidastivat kiitoradalla jarruvarjon avulla. Kahdenistuttava Caravelle. Finnair olikin samalla maailman ensimmäinen lentoyhtiö, joka lensi kaupallisia suihkukonelentoja kahden henkilön ohjaamomiehityksellä. Tätä konesarjaa valmistettiin vain kuusi kappaletta, ja sitä seurasi Caravelle III, jollainen oli myös Finnairin neljäs, vuonna 1962 luovutettu OH-LED ”Sinipiika”. Sud Aviation ratkaisikin tämän ongelman jo suunnittelupöydällä piirtämällä Caravelleen kolmion muotoa jäljittelevät ikkunat. Kolme ensimmäistä Finnairin Caravelle Super B -konetta valmistumassa Sud Aviationin tehtaalla Toulousessa joskus vuonna 1964. Ranskalaista osaamista C aravelle tarjosi täysin uutta mukavuutta Euroopan reiteille ennen kokemattomalla matkustamon hiljaisuudella. Supereita, s’il vous plaît. Kyseinen kone oli tullut surullisenkuuluisaksi onnettomuusalttiudestaan, joka johtui metallin väsymisestä suurten neliskulmaisten ikkunoiden ympärillä. 30 SUD AVIATION CARAVELLE. Nokka ja ohjaamo puolestaan muistuttivat brittiläistä kilpailijaa, vuonna 1949 ensilentonsa tehnyttä maailman ensimmäistä kaupallista suihkukonetta, de Havilland Cometia. Rolls-Royce Avon -moottorit todettiin erittäin luotettaviksi ja vähävikaisiksi. Kolme ensimmäistä Caravellea päivitettiin Suomessa jo vuonna 1961 III-sarjaan. Muut asiakkaat ottivat tuolloin vielä kolmen hengen ohjaamoita Caravelleen. Myös lentoajat lyhenivät Convairiin verrattuna tuplaantuneen 800 km/h matkalentonopeuden ansiosta. Sarjojen suurin ero oli aiempaa tehokkaammat Avon 527 -moottorit. Kolme ensimmäistä Caravellea olivat IA-sarjaa Rolls-Royce Avon 526 -moottorein. Finnair oli Caravelle-käyttäjistä ensimmäinen, joka miehitti ohjaamon vain kapteenilla ja perämiehellä, kun muut ostajat pitivät mukana yhä myös lentomekaanikkoa. Caravellejen tunnusomaisia piirteitä taakse sijoitettujen moottorien lisäksi olivat pisaran muotoiset matkustamon ikkunat
Vaihdossa takaisin lähti neljä aiempaa Caravellea. Kauppa koski kuutta konetta. Super Caravelleiksi Suomessa kutsutuissa koneissa oli myös apuvoimayksikkö, joka tuotti virtaa koneen järjestelmille päämoottorien ollessa sammutettuna. Se oli monelta osin uusi kone, vaikka pohjautui aiempaan Caravelleen. Ensimmäinen Super Caravelle aloitti 16.8.1964 Helsinki–Milano-reitillä. Sud Aviation vastasi kiihtyvään kilpailuun 10 B3 -mallilla. Koneet olivat Finnairilla yksilöstä riippuen käytössä vuosina 1964–1985. Tekniikka harppoi hurjaa vauhtia eteenpäin joka suunnalla, myös suihkukoneissa. Nykyisin Caravelle ei lennä enää missään päin maailmaa. Yläkuvassa Super Caravelle OH-LSA ”Helsinki” ja alakuvassa OH-LSF ”Pori” vuonna 1973. Nyt tyypillinen matka saattoi olla 2700 kilometriä, kun se ensimmäisissä Caravelleissa oli 1600–1800 kilometrin luokkaa. Ne korvautuivat DC-9-kaluston astuttua palvelukseen. Matkustajia mahtui nyt jopa 95. Yhteensä koneita ostettiin kahdeksan ja näiden lisäksi Tanskasta vuokrattiin kaksi konetta. Siipiprofiilin uusi johtoreuna mahdollisti 30 solmua suuremman lentonopeuden, runkoa pidennettiin metrillä, ohjaamo uusittiin ja näkyvyys parani, rahtitila kasvoi ja uudet moottorit otettiin käyttöön. Ensimmäiset koneet tilattiin joulukuussa 1962. 3/2020 31. Nyt voimanlähteinä palvelivat Pratt & Whitney JT8D -ohivirtaussuihkumoottorit, jotka olivat voimakkaampia, taloudellisempia ja reversseillä varustettuja. Super Caravellen nimi oli oikeastaan varattu yliäänikoneelle, jonka nimeksi tulikin myöhemmin Concorde. Super Caravelle V aikka alkuperäiset Caravellet edustivatkin vuonna 1960 sen hetken huipputeknologiaa, oli niiden suunnittelu alkanut jo varhain 1950-luvulla. Vieressä jo myös seuraavan sukupolven kalustoa eli DC-9-14 OH-LYA, jota Tumppi-Ysiksikin kutsuttiin lyhyytensä vuoksi. Viimeinen virallinen lento tehtiin 28.8.2004, kun rahtikäyttöön muunnettu Trans Air Congon Caravelle 11R tuhoutui. Vuosina 1955–1973 konetta valmistettiin eri tyyppeinä 282 kappaletta. Euroopan reunalle sijoittunut Suomi hyötyi myös moottorien tuomasta yli 800 kilometriä aiempaa suuremmasta kantamasta
Kun insinööri harrastaa, touhu on määrätietoista ja jälki sen mukaista. SUUNNITTELUA JA LAATUA Sastamalan Houhajärvellä asuu mies, joka on pudonnut jo lapsena traktorihulluuden juomapataan. Mutta hulluudessakin on tolkkunsa. Erkki Hiitikka 32
Sitten on vielä yksi vanhempi tapaus, joka on paitsi kauniin näköinen myös kiinnostavasti varusteltu. Näiden hommien varjolla Erkki on päästänyt intohimonsa eli koneharrastuksen valloilleen. Siinä on nyt 20-Valmetin lohko, se sopii sinne heittämällä. Tämä varsi piti itse tehdä sylinteristä ja vanhoista päistä, sillä 35:een sopivaa vartta ei löydy kaupan hyllyltä. Se oli tilan ensimmäinen traktori. Sivutoimina ovat maanviljely ja polttopuukauppa. Vuonna 1954 hän osti Valmetin. ”En ole pelannut autojen, mopojen enkä moottoripyörien kanssa. Kyllä se on ollut tämä traktori kuusivuotiaasta asti.” Määrätietoinen vanhojen koneiden harrastus alkoi kuitenkin vuonna 1999 pikku-Valmetista. Laatu ja suunnittelu ovat avainsanoja miehen työssä, mutta keskeisiltä nuo asiat näyttävät harrastuspuolellakin. Rivistössä edetään 50-luvulta 80-luvulle. Teksti ja kuvat: Mika Rassi Vanhat kiistakumppanit eli Fordit ja Fergut sulassa sovussa. ”Pappa on tullut tälle tilalle vuonna 1937. SUUNNITTELUA JA LAATUA E rkki Hiitikka on ammatiltaan koneinsinööri. Erkin kaikissa traktoreissa on hydraulinen työntövarsi. Toissa vuosikymmenen Valtra on rajuimpia hommia varten. Joka vuosikymmeneltä on yksi traktori. ”Forssan Pick-Nickistä löytyi ohjekirja, ja kirjalle piti saada kone.” Muitakin syitä piikkilangankiristäjän hankkimiseen oli. 33 3/2020. Hyvin säilynyt 505 palvelee pääasiassa metsäkärryn edessä. Lohjalta tuli mukavasti sama vuosimalli vastaan.” Vuosimalli oli hyvä mutta kunto huono. Kotimaisella käyntiin Erkki on täysiverinen maatalouskonemies. Hän on työskennellyt 25 vuotta samassa lämmitysja jäähdytysalan yrityksessä kehitysinsinöörinä. 20:n lohko on kuitenkin hieman vankempi, ja jos se jäätyy, se jäätyy ulospäin.” Kotimaisia traktoreita on Hiitikalle siunaantunut useampikin. ”Lohko oli jäätynyt, samoin kansi. Kolmitieventtiilit ja lisälohkon on asentanut Massikan edellinen omistaja, joka nosteli trukilla juurikaslavoja
Sillä kohoaa tarvittaessa liki viiteen metriin. Lankisen konepajan etukuormaaja on Erkin omilla sovitteilla kiinni ja irtoaa tarvittaessa helposti. Näppärä henkilönostin on tehty vanhan Rocla-trukin mastosta. Hallin tolpatkin on pystytetty henkilönostimen avulla. 34 Erkki Hiitikka Harrastaja
Isoisän ensitraktorin ikätoveri löytyi raatona mutta tuli Erkin käsissä nappikuntoon. Nyt olen taas käyttänyt traktoria, koska rakennustyömaalle ei tule sähköä.” Nostimen kanssa on pystytetty tekeillä olevan hallin tolpatkin. ”Lohkojen toiminta on matkittu Caterpillarin pyöräkuormaajasta. Hyvin säilynyt 505 työskentelee useimmiten yhdessä Patu-kärryn kanssa puuhommissa. Renkaat on vaihdettu isompiin. Nostinta on käytetty 502:n perässä. Jos tällä vähän tölväisee, sen huomaa, eikä siinä vielä riko lavaa.” Rakennushommia varten Erkki osti vanhan trukin maston ja teki henkilönostimen. Olen kuullut, että kuormaajalla varustetuista 502-Valmeteista on katkennut kytkimen pultteja. Vilske 1000 -kuormaajan Erkki nappasi Majorista. ”Valtran kaksitoimisella kuormaajalla rikkoo lavoja. Lisäksi Valmet on maalattu hieman alkuperäistä kirkkaammilla väreillä. Tästä harrastus alkoi yli 20 vuotta sitten. Erkki on tehnyt traktoriin vaihteistoja moottoriremontin. Myös naapurit ovat lainanneet näppärää nostokonetta. Pikku kakkonen nostaa Häikäisevähipiäinen 502 on vuosimallia 1979. Se on ollut Hiitikan tilalla noin viisivuotiaasta lähtien. Henkilönostin toimii joko traktorin hydrauliikalla tai omalla sähkömoottorilla ja sen pumpulla. Siihen hommaan se on parempi kuin isompi ja tunnottomampi kone. Sen takia tein sovitteet taakse asti.” Lisäksi Erkki rakensi kuormaajaan kauhan käännön. Olin aikoinaan pari vuotta remonttihommissa Stormin kaivoksilla, ja siellä oli vain Pillarin kuormaajia.” Erkki siirtää 502:lla polttopuulavoja. ”Sähköt asensin pari vuotta myöhemmin, kun pirttiä maalattiin. ”Rakensin sovitteet pikakiinnitykselle. 3/2020 35. Siinä ei viitsinyt käyttää Valmetia käryämässä. ”Nostin on näppärä hallin teossa: se nostaa melkein viiteen metriin, sillä siinä on kaksi jatkoa sisäkkäin.” Nostinta voi käyttää traktorin voimalla tai erillisellä sähkömoottorilla
Fergujen rinnalla komeilee kaksi Fordia. Purin lasit ja ovet pois, koska tuommoinen rungossa kiinteästi kiinni oleva hytti on kauhea kumisija. Erkki ihailee erityisesti Standardin ääntä. ”Fiksailin sitä vähän lisää. Esimerkiksi omatekoisia perävaunuja on katon alla useita – ja katotkin ovat nousseet omin käsin harjaan. Vaihteet toimivat hyvin ja äänettömästi. Parin tiivisteenvaihdon jälkeen traktori oli valmis töihin. ”Tuo käy tosi hiljaa verrattuna nykymoottoreihin.” Harmaan lisäksi Erkillä on Massey Ferguson 35. Hän oli kova rakentamaan rekiä ja saaveja ja muita tarvekaluja.” Jätetään Hiitikan omintakeisin kone vielä arvoitukseksi ja ihaillaan Erkin siistiä kädenjälkeä lisää tuonnempana. Vanhimpiin traktoreihin niitä on joutunut rakentelemaan itse, kun sopivilla korvakkeilla varustettuja varsia ei löydy kaupan hyllyltä. Alkuperänen penkki on hyvässä kunnossa. 36 Harrastaja Erkki Hiitikka. Ford 4000 on ollut Erkillä kolmisen vuotta. ”Hydraulisesta työntövarresta en luovu mistään hinnasta.” Erkin kotimaiset ryhmäkuvassa. ”Vapaastihengittävä kuutonen käy mukavasti. Verikö semmoiseen vetää. Se on maatalouden yleiskone, jolla äestetään, ajetaan viljaa ja kynnetään. Hydraulisten varsien ylellisyydestä mies ei kuitenkaan luovu mistään hinnasta. Mutta siitä jäi kipinä, että kun rupean itse tilaa pitämään ja saan vähän koottua rahaa, ostan tuommoisen diesel-Fergun.” Erkki löysi hyväkuntoisen yksilön, johon joutui tekemään vain täyden jarruremontin. ”Rakennushomma on kyllä vaarin perintöä. Jätän traktorin vapaalle ja hissun kissun liikutan traktoria työntövarrella.” Kolmevitosen pinnassa on muiden traktoreiden tapaan ikuisen takuun automaali. Siistiä ja huomaamatonta työtä. ”Se on aika napakka joka paikasta. Edellinen omistaja oli lisännyt siihen ylimääräisen hydrauliikkalohkon, mikä onkin työntövarsikäytössä mukava. Perinteisten rakennustöiden ohella Hiitikalta sujuu monimutkaisempikin tekninen kehitys ja tuotanto. Huolellinen insinööriluonne ei ole suinpäin tarttunut rautaan ja puikkoon, vaan kärryistä on monien muiden töiden tapaan laadittu tietokoneella kolmiulotteisia malleja. Ratkaisu ei ole halvin mahdollinen mutta komea ja epäilemättä kestävä. 120-hehtoinen viljakärry menee ihan puhtaasti joka paikasta.” Mallikelpoista työtä Hiitikka on rakennellut vielä muitakin traktorikäyttöisiä vempeleitä. Nelitonninen on timantti niin ulkoa kuin sisältä. Erkki on tehnyt kärryjä runkoaihioiden ja pyörännapojen ympärille mutta myös levittänyt ja vahvistanut itsepurkavat Esat. ”Isä osti minulle Pikkuharmaan, kun olin kymmenen vanha tai hivenen alle. Nyt se on hiljaisempi ja ilmakin kiertää vähän paremmin.” Lokasuojien hytin ulkopuoliset osat olivat saaneet osumaa, mutta hytin sisäpuolella ne olivat yhä siistit. Erkki korvasi ulkopuoliset osat uudemman Fordin lokareilla. Erkki leikkeli huonot osat pois ja korvasi ne 80-luvun Fordin lokareilla. Traktori oli välillä päässyt huonoon kuntoon, mutta edellinen omistaja korjasi sen. ”Kun kiinnitän vehjettä perään, kytken ensin työntövarren. Massikka palvelee Hiitikalla perunahommissa. Vuosimallin 1971 traktori on ollut parikymmentä vuotta ajamatta ja siksi piukassa kunnossa. Nelitonnisen lokasuojat olivat sisältä hyvät mutta ulkoa huonot. Erkin kaikissa traktoreissa on nimittäin hydraulinen työntövarsi. Moottorikin vetää tosi komeasti.” Toissa vuodenvaihteessa Hiitikka vaihtoi pienemmän 80-luvun Fordin 7810:een. Se vaihdettiin aikanaan Nuffiin, tarvekoneeseen. Napakat ja värikkäät Niin Valmet-mies kuin Erkki onkin, myös häntä on janottanut vanha harmaa suola
Kuljetusja konealan uutisten jäljillä aikaa ja vaivaa säästämättä. TIEN PÄÄLLÄ • KOEAJOT • UUTISET • YRITYSESITTELYT • TAPAHTUMAT • HARRASTEET Tutustu ja tilaa: www.raskaskalusto.fi. Reissaa, tutkii, testaa
Teksti: Kari Mattila Kuvat: SA-Kuva Vanha avolavakuormuri on valjastettu lumenauraukseen Russarössä keväällä 1940. Koneista oli pulaa, ja normaalien ongelmien lisäksi vihollinen pyrki kaikin keinoin tuhoamaan tieverkostoa. Tienhoitoa sota-aikana 38. VÄYLÄT KUNTOON Suomen vaihtelevat keliolosuhteet tekevät tien kunnossapidosta vaativaa työtä, jonka suorittamisessa kokemus ja oikeat työkoneet ovat valttia. Siitä huolimatta reittejä pidettiin liikkumiskelpoisena. Sota-aika mutkisti työtä entisestään. Työtä tehtiin miesvoimin, mutta myös tuttuja tiekarhuja ja traktorivetoisia lanoja näkyi kunnostustoimissa
Paavilainen) Raskas Caterpillar-telatraktori raivaa tien vaikka pystymetsään. Äänisen pohjoispuolella Karhumäen maisemissa väylää tasoittava tiekarhu kiinnostaa sivullisia. VÄYLÄT KUNTOON Soutjärvellä lumitöitä paiskinut, monikäyttöisellä aurajärjestelmällä varustettu Caterpillar miehistöineen. J. (kuva: E.Harju) Tienhoitokunnan tiehöylä tasoittaa Aunukselta Lotinanpellolle vievää tietä. Kuvan on ottanut Niilo Verronen huhtikuussa 1944. (kuva: E. Katto auttaa sateella ja paahtavassa auringossa, mutta kuvan keliolosuhteissa kunnollinen hytti olisi ollut poikaa. Borg) Tiekarhu tasoittaa Rukajärventietä lähellä Repolaa helmikuussa 1942. Tämä yksilö oli tienhoitotehtävissä Pohjois-Vienan korpiteillä Uhtuan suunnalla. (kuva: H. (kuva: Hedenström) 3/2020 39. Roivainen) Telatraktoriin kytketty tienmurskaaja särkee jäätynyttä tietä Niinisalossa. (kuva: K
Isotkin nietokset siirtyvät sivuun, kun on koneet millä siirtää. Kuivat kesäpäivät saavat tiet pölyämään, ja pöly saadaan aisoihin kasteluautolla. Hytönen) Martti Aaltonen törmäsi matkallaan neuvostosotilailta jääneisiin kapulamattoihin ja ikuisti ne filmille. 40 TIENHOITO SOTA-AIKANA. Oikeanpuoleinen mörkö puolestaan on saksalaisten näkemys tehokkaasta lumilingosta. M. Vasemmanpuoleinen lumenluontimasiina on italialaisten kehitelmä. Kaukana Karjalassa, muutama kilometri Repolasta länteen, tietä kastelee komea Berliet-kasteluauto. (kuva: E. Moni homma on tehty ruumiin voimin. (kuva: O. Veijalaisen ottamassa kuvassa pölyntorjuntaa suoritetaan Viipurista 80 kilometriä itään sijaitsevan Kivennavan teillä. Koneet on kuvannut huhtikuussa 1942 Petsamossa A. Vallinheimo. Tässä kohennetaan Aunuksen tietä suunnilleen Värtsilän ja Petroskoin puolivälissä sijaitsevan Veskelyksen maisemissa. Välipuuhun kiedottujen mattojen etäisyys vastasi ajoneuvon raideväliä. J. Pehmeän kohdan osuessa eteen rullista sai hetkeksi kovan alustan alleen. Paavilainen) Vaikka nyt keskitymmekin konevoiman käyttöön, koneita ei aina ole riittänyt joka lähtöön
K. Erkki Viitasalo kuvasi koneen huhtikuussa 1942. Tässä on T-20 kytketty tiehöylän vetojuhdaksi. Amerikkalaiskoneen avulla pistettiin puut nurin, siirrettiin isot kivet sivuun ja loivennettiin terävät mäenylitykset. 3/2020 41. Kuva on otettu Aunuksella sijainneella sorakuopalla vuoden 1943 keväällä. (kuva: Tapio Piha) Pellonraivaus Oy:n McCormick TD14 on saanut siirron Kiestinkiin teitä tasoittamaan. (kuva: Martti Aaltonen) Samaan valokuvaan on saatu useampikin sorakuormaa kevään tietöihin noutava lava-auto. Virtaviivainen Oliver-traktori lanaa tietä. (kuva: Borg) Caterpillar raivaa väylää auki Repolassa. Borgin ottama keväinen otos Aunuksesta. Sotakoneitakin valjastettiin tienhoidon tehtäviin
Vuonna 2009 Keski-Suomen maakunnan kulttuuriympäristöryhmä palkitsi sen maakunnallisesti arvokkaana rakennettuna kulttuuriympäristönä. Rakennuksessa on suuri lasikuisti ja huomattavan kauniit ikkunat. Naaranlahden tila on perustettu jo vuonna 1694, mutta nykyinen pihapiiri on syntynyt pääosin 1890-luvulla. ”Tämä on harvinainen, yli satavuotias savusauna, jota muun muassa Suomen Saunaseura on käynyt kuvaamassa Suomi 100 -aiheiseen julkaisuunsa”, Heimo esittelee. Hytönen kunnostaa koneiTeksti ja kuvat: Lea Lahti Naaranlahden tilan rakennukset antavat sääsuojaa Heimo Hytösen talonpoikaisesineiden ja vanhojen koneiden kokoelmalle. ”Olen itse tullut vävyksi taloon vuonna 1986”, Heimo kertoo. Aros-puimakone on ollut merkittävä keksintö varstalla puimisen aikaan. Koneharrastajan ihannenaapuri Taitavalla tekijällä on siisti ja käytännöllinen pajatila, jossa on kattava konekanta. Pihapiiri rakennuksineen on säilyttänyt poikkeuksellisen hyvin perinteisen ilmeensä. H eimo ja Eeva-Maija Hytösen isännöimä Naaranlahden tila on erinomainen esimerkki rakennusperinnön vaalimisesta. Hieman sivummalta löytyy myös sepän paja sekä savusauna. Ei siis ihme, että se on palkittu Viipurin maatalousnäyttelyssä vuonna 1912. Mies on myös taitava tekijä, jolta syntyvät käden käänteessä puuttuvat osat omaan tai kaverin maamoottoriin. Tilan päärakennus on yli 130 vuotta vanha, 1800-luvun lopulla valmistunut hirsirunkoinen talo. Pihapiiriin kuuluu lohkokivinavetta, aittarivi 1900-luvun alusta, kaksikerroksinen 1800-luvun eloaitta, 1700-luvun lopun harvinainen riihi, uudempi riihi 1870-luvulta, liiterirakennus ja heinälatoja. PERINNETILAN MONITAITURI Laukaan Puttolassa Heimo Hytönen keräilee talonpoikaisesineistöä, kunnostaa vanhoja koneita ja pitää maatilan pihapiiriä viimeisen päälle hienossa kunnossa. Heimo Hytönen 42. ”Kaikki ikkunavuorilaudat ovat alkuperäiset”, Hytönen toteaa
3/2020 43. Sylinterin pään ulkopuolella palaa avotuli. Pajalla valmistuu myös erikoisia vekottimia. Sylinterin päässä on venttiili, joka aukeaa ja päästää liekin sisään sylinteriin. ta itselleen ja lisäksi auttaa muita lähialueen harrastajia. Mäntä liikkuu ulospäin sylinterissä ja venttiili sulkeutuu. Venttiili aukeaa, pakokaasu pääsee ulos ja prosessi alkaa alusta. Lähellä asuva Lari Hassel poikkeaa usein Heimon pajalla. Jos jotain puuttuu, ei tarvitse Jyväskylään saakka lähteä”, Hassel kehuu. Pienikokoinen kone toimii seuraavaan tapaan. Täällä on työstetty niin työntötankoa kuin kanttakin. Lähtökohtana ovat olleet piirustukset ja foliolle painetut osien kaavat. Lisäksi tämä on loistava koneharrastajan sekatavarakauppa. Tässä tutkitaan liekinnielijäkoneen piirustuksia ja osia. Kun kaasu sylinterissä jäähtyy, alipaine imee männän sisäänpäin sylinterissä. Yksi heistä on Lari Hassel. Liekin etäisyydellä pystyy jonkin verran säätämään kierroksia. ”Heimon pajalla onnistuu moni sellainen homma, jota en kotona pysty tekemään. Heimo ja Eeva-Maija Hytönen ovat hoitaneet tilaansa huolella ja kunnostaneet sen pihapiiriä vanhaa rakennuskantaa kunnioittaen. Parhaillaan työn alla on yli sata erilaista osaa sisältävä rakennussarja liekinnielijäkoneeseen. Laukaan Puttolassa sijaitseva tila on palkittu maakunnallisesti arvokkaana rakennettuna kulttuuriympäristönä
Oinas oli haudattuna noin metrin syvyyteen maahan, sillä toimiakseen sen pitää olla alempana kuin veden pinta, jotta saadaan riittävä läpivirtaus. Heimo on nähnyt tallenteen, jossa pääministeri Urho Kekkonen kävelee Helsingissä olympiavuonna 1952 pidetyssä autonäyttelyssä juuri tämän kyseisen auton ohi. Mies tuntee jokaisen esineen historian ja käyttötarkoituksen. Sahakokoelman harvinaisuus on käyttökuntoinen linkku-Stihl. ”Hyötysuhde ei liene kovin hääppöinen, mutta valmistusprojekti on mitä todennäköisimmin varsin mielenkiintoinen”, koneenrakentaja nauraa ja esittelee laatikollista osia, joista kyseinen vekotin on syntymässä. Navettarakennus kätkee sisäänsä myös komean kokoelman moottorisahoja ja perämoottoreita. Konetuote Oy:n markkinoima ja Suomessa Valmetin Jyskän tehtailla 1950-luvulla koottu Stihl on käyttökuntoinen. ”Uskomaton laite. Monipuolinen konekokoelma Entisestä navettarakennuksesta löytyy harvinainen moottoripyörä, täysin alkuperäiskuntoinen unkarilainen Csepel, sekä käyntikuntoinen, vuosimallia 1951 oleva Kuplavolkkari. Toisessa rakennuksessa, 1700-luvulla tehdyssä riihessä on tallessa muun muassa vesioinas, iskulapoksikin kutsuttu, virtaavan veden liike-energialla toimiva vesipumppu. ”Tällä on yli 60 vuoden ajan pumpattu vesi taloon yli puolen kilometrin päässä olevalta lähteeltä”, Hytönen kertoo. Mandoliinista pokasahaan Piharakennukset pullistelevat vanhoja esineitä, joista osa on oman tilan peruja, osa saatu lahjoituksena. Piha-aitasta löytyy muun muassa 1940-luvulta peräisin oleva täysin toimiva pölynimuri, tehtaan paketissa oleva ruotsalaisvalmisteinen Optimus-puhalluslamppu, Savion lopetetun koulun huutokaupasta hankittu rainakone, vanha mandoliini, puinen käsin veivattava puolukkahillontekokone, komea pokasahakokoelma, monenlaista suutarin välineistöä, putkiradioita, puusepän käsityökaluja, villan ja pellavan käsittelyvälineitä, sepän työkaluja ja paljon muuta. Valmetin logolla varustettu niin sanottu linkku-Stihl eli Valmet-Stihl-BLK lienee sahakokoelman harvinaisin laite. Joitakin harvinaisuuksia on varta vasten hankittukin. Vesioinaan toimintaperiaate on kuvattu tarkemmin Vanhojen Koneiden numerossa 8/2018. Yksinkertaisen pumpun voimasta kertoo jotakin se, että kun vuonna 1987 tilalle johtava vesiputki jäätyi, se katkesi oinaan nostaman paineen seurauksena. 44 Seppiä ja mestareita Heimo Hytönen. Toimii ilman sähköä tai polttoainetta”, Heimo hämmästelee. Hytösen kokoelma on viimeisen päälle hyvässä järjestyksessä
Virtaavan veden voimalla toimiva vesioinas on pumpannut veden taloon puolen kilometrin päästä yli 60 vuoden ajan. Puinen puolukkahillontekokone on aikanaan helpottanut emännän työtä säilöntäaikaan. Piha-aitan museohuoneesta löytyy muun muassa radioita, nauhureita, laskimia ja kirjoituskoneita. Hytösen kokoelmasta löytyy muun muassa välineistö, jolla on aikanaan valmistettu kattotiilet tilan rakennuksiin. 3/2020 45. Oman pajan käytössä ollut paloruisku on Toivolan metalliteostehtaan valmistama. Piharakennukset pullistelevat vanhoja esineitä, joista osa on oman tilan peruja, osa saatu lahjoituksena. Käyttämätön Optimus-puhalluslamppu on melkoinen harvinaisuus
Rakennuksen suojissa on edelleen tallessa tiilenlyöntilaitteisto kattotiilien tekoa varten. Paloruiskun kyljessä on tallella valmistelaatta, joka kertoo sen olevan Toivolan metalliteostehtaan valmistama. Hassel ja Hytönen testaavat Aros-puimakonetta. Aluksi kone on todella raskas pyörittää, mutta sitten helpottaa, kun sen saa vauhtiin. Vaikka koneen pyörittäminen on kovaa työtä, on se silti ollut suuri helpotus varstalla puimiseen nähden. Lähialueella on ollut useita samanlaisia. ”Tässä on kohokaasutin, eli sahaa ei voi laittaa kallelleen puuta kaadettaessa. Silloin tällöin tilalla vieraileekin perinteistä kiinnostuneita ryhmiä. Ongelma on ratkaistu siten, että sahan terä voidaan kääntää toiseen asentoon puun kaatamista varten”, Hytönen esittelee linkku-lempinimen taustoja. Tarkkaa tietoa turbon asentamisen ajankohdasta ei ole, sillä traktori on tullut Hytöselle valmiiksi kunnostettuna. Vuosimallia 1962 oleva Fordson Super Dexta on siitä erikoinen, että se on turbolla varustettu. Kahden miehen käytettävä kone pyörii parhaimmillaan noin 1000 kierrosta minuutissa. Tehtaasta kerrotaan laatassa lisätietona: ”erikoisala paloruiskut ja kansakoulujen sorvit”. ”Wikströmin V1-mallin venemoottorissa on dyna-startti”, keräilijä esittelee. Muotteja löytyy sekä kattoettä harjatiilille. Heimon kokoelman parissa kuluu kolme neljä tuntia ihan huomaamatta. Lisäksi tallessa on peltimuotit, joiden päällä aaltoilevat tiilet on kuivattu muotoonsa. Piharakennuksiin kerätyt koneet ja esineistö muodostavat monipuolisen museonäyttelyn. Veneja maamoottoreita löytyy myös. Porilainen maamoottori vuodelta 1924 on löytynyt aivan läheltä Savion kylältä. Paloruisku on otettu toimivana talteen Naaranlahden tilan omasta pajasta. Hytönen ja Hassel pyöräyttävät koneen liikkeelle näytösluontoisesti. Kyseisten välineiden avulla on aikanaan valmistettu kattotiilet sekä päärakennukseen että useaan piharakennukseen. Käsikäyttöinen, kahden miehen voimin pyöritettävä Aros-puimakone vuodelta 1912 on palkittu Viipurin maatalosnäyttelyssä heti valmistuttuaan. Heimon harrastekalustoon kuuluvat muun muassa alkuperäiskuntoinen unkarilainen Csepel sekä turbotettu Fordson Super Dexta. Kannattaa varata aikaa, täällä kuluu kolme neljä tuntia ihan huomaamatta”, mies varoittaa naurahtaen. ”En mainosta mitenkään, mutta esittelen kokoelmaa kyllä, jos vain saadaan aikataulut sopimaan. ”Onkohan aikanaan tullut joku määräys, että joka pajalla pitää olla paloruisku”, omistaja pohtii. 46 Seppiä ja mestareita Heimo Hytönen
TILAA KONEURAKOINTI Tutustu ja tilaa: www.koneurakointi.fi
Työleveys ja -korkeus olivat kaksi metriä. Mutta ei nimi konetta pahenna. 48. Avotraktoriin asennettiin putkikehikko ja ohjaamo, jotka suojelivat niin traktoria kuin kuljettajaa. Juonto oli kokorunkomenetelmässä kova sana. Teksti: Mika Rassi Neljäkymmentä vuotta sitten DDR:n metsänhoitotehtävät oli jyvitetty eri kommunistimaiden traktoreille. Se oli hyvin suosittu Neuvostoliitossa ja satelliittivaltioissa. Traktorin perään kytkettiin hydraulikäyttöinen esikarsintalaite, eräänlaiset siivekkeet, joiden leveyttä voitiin säätää noin yhdestä metristä kahteen metriin. Karsintaa sai tehtyä 1,5–3 hehtaaria yhdessä työvuorossa. Tämä rustinki oli tarkoitettu kuolleiden, kuivuneiden ja jäätyneiden oksien poistamiseen nuorista männyistä. M E T S Ä T A L O U S K O N E I T A S A K S A N D E M O K R A A T T I S E S S A T A S AV A L L A S S A V U O N N A 19 8 1 TZ-4K-14 ja esikarsintalaite Tšekkoslovakiassa valmistettu näpsä pieni nelivetoinen linkkutraktori olisi ansainnut suunmukaisemman nimen kuin TZ-4K-14. Traktoria tehtiin 70-luvulta 90-luvulle. Se soveltui Itä-Saksassa tyypillisiin rivi-istutusmetsiin. Maaja metsätalouden lisäksi sitä käytettiin muun muassa Moskovan olympialaisten rakentamisessa. Itä-Saksan metsissä minitraktorilla oli erikoinen tehtävä. Laitteen työkorkeus oli kaksi metriä. Tässä kuusi esimerkkiä sosialismin pihkaisesta erikoistekniikasta. Tšekin puolella tehty ketterä peli oli alle metrin levyinen ja noin 2,5 metriä pitkä. Itä-Saksan metsätraktorit Tšekkiläistraktorin erikoisen lisälaitteen käyttötarkoitus on kuivuneiden oksien karsiminen kasvavista puista. Tehoa se antoi noin 12 hevosvoimaa. Konetta käyttämään riitti yksi ihminen, mutta nainen ei oksijan puikkoihin kelvannut. Moottori oli ilmajäähdytteinen yksisylinterinen kaksitahtidiesel. Suomeenkin näitä on eksynyt, kuten Vanhojen Koneiden numerosta 5/11 muistamme
LKT-juontotraktoreita on tehty Slovakiassa 70-luvun alusta asti. LKT 80 valmistettiin Slovakian puolella Trstenássa. Metsät pysyvät, vaikka talousmaantiede kovasti muuttuisikin. Rungot kiinnitettiin kuljetusta varten köysillä. 49 3/2020. LKT 80 DDR:n metsäkonekatalookissa oli 40 vuotta sitten toinenkin tšekkos lovakialainen traktori. Nokalla hyrisi Zetorin 81-hevosvoimainen moottori. Mallisarja on ollut laaja ja pitkä. Varusteina oli vinssi ja etulevy. LKT 80 oli tarkoitettu pitkien runkojen juontoon. Työvoimaksi tarvittiin kuljettaja ja apumies, naisia ei hommaan kelpuutettu. Ainakin viime vuosikymmenellä niitä on vielä siellä valmistettu. Slovakialainen juontotraktori on porskuttanut 70-luvulta meidän päiviimme asti. Se oli TZ-4K-14:n tapaan runko-ohjattu nelivetoinen pyörätraktori mutta paljon järeämpi ja juontokoneeksi tehty. Työsaavutus oli maastosta, ajoetäisyyksistä ja puiden läpimitoista riippuen 50–80 kiintokuutiota työvuorossa
Itä-Saksassa traktoria ei enää lisävarusteltu. Onegan telatraktori oli tehty nimenomaan pahojen paikkojen juontokoneeksi. Saksan demokraattisessa tasavallassa metsien toverit tekivät siitäkin juontotraktorin. Vuonna 1980 nelisylinterinen 6,3-litrainen diesel tarjosi 75 hevosvoimaa. Silloinkin sen korvasi aivan vastaavan rakenteinen uudistettu versio Onežets-300. Juontolaitteen lisäksi siihen asennettiin etukuormaaja ja kasauslevy, joiden avulla juonnetut rungot aseteltiin kauniin suunnitelmallisiin pinoihin. Juontoa riitti, sillä traktoria tehtiin 1960-luvulta aina 2000-luvun alkuun asti. Kyse oli nimenomaan miehistöstä, sillä myöskään TDT-55:n käsittelijöiksi ei DDR huolinut naisia. Itä-Saksassa koneen miehistöön kuului kaksi työntekijää, yksi kuljettaja ja yksi apumies. Itä-Saksan metsissä MTZ-82 saattoi saada peräänsä juontolaitteen ja nokalleen kasauslevyn. MTZ-82 Valko-Venäjän Minskin traktoritehtaan klassikko onkin suomalaisille tutumpi tapaus. TDT-55:ssä käytettiin samoja moottoreita kuin monissa muissakin Neuvostoliiton telavehkeissä. Vakiovarusteina olivat etulevy, 40 metrin vaijerilla varustettu vinssi ja juontolevynä toimiva kuormalava, jonka kulmaa sai hydraulisesti säädettyä. Se on Onegan traktoritehtaalla erityisesti pahojen paikkojen juontokoneeksi tehty. Tämä telatraktori on kotoisin Äänisjärven länsirannalta. MTZ-82 on pohjimmiltaan nelivetoinen maataloustraktori, mutta se on valjastettu muiden miljoonakoneiden tapaan toimeen jos toiseenkin. TDT-55 Tela-alustainen juontotraktori TDT-55 on tehty lähellä Suomea, Petroskoissa Onegan traktoritehtaalla. Valmista piti saada olosuhteista riippuen 40–60 kiintoa tuurissa. 50. Belarus 820 -nimisenäkin täällä tutuksi tullut traktori on ollut pienin muutoksin tuotannossa 70-luvulta asti
DFU 45 oli noin 50-hevosvoimainen traktori. Lisäksi Universalin nokalle pantiin hydraulikäyttöinen pikkuinen etulevy kasaamista varten. HW 30 oli monimutkaisempi juontolaite, johon kuului traktorin katolle kytkettävä vinssi ja traktorin perään tuleva juontolevy. M E T S Ä T A L O U S K O N E I T A S A K S A N D E M O K R A A T T I S E S S A T A S AV A L L A S S A V U O N N A 19 8 1 Universal 445 V Romanialainen 45-hevosvoimainen traktori oli kopio Fiat 450:stä. Se loikki miltei 30 kilometriä tunnissa. Nimi syntyi käytännöllistä tietä: Diesel-Forst-Universaltraktor eli diesel-, metsäja yleistraktori lyheni muotoon DFU. Työvoimana oli yksi kuljettaja ja yksi apumies – eikä naisia otettu DFU:nkaan puuhiin mukaan. LKT 80:n lisäksi kaivattiin pienempää juontotraktoria harvennuskohteille. Ajovalot oli asennettu vaara-alttiille paikalle etulevyn runkoon. DFU 45 DDR:n metsiin tehtiin myös kotimaisia traktoreita. Juontohommia varten siihen asennettiin tuttuun tapaan taakse vinssi ja juontolevy ja eteen levy puiden siirtämiseksi ja pinoamiseksi. RZ 80 oli juontokoura, jota traktoristi joutui käyttelemään yksin. Kouralla piti juontaa rankaa 18–25 ja juontolevyllä 30–40 kiintomottia vuoron aikana. Leipzigin likellä Brandisin kaupungissa sijainnut rakennusteollisuusyhtiö VEB FBA teki tarvittavan masiinan pikku dumpperin pohjalta. Oikealla Universalissa on kiinni HW 30 -juontolaite ja alla RZ 80 -juontokoura. Valmista piti tuleman noin 30 kiintokuutiota työvuorossa. DFU 45:ttä ja sen seuraajaa DFU 451:tä valmistettiin yhteensä 390 kappaletta. 3/2020 51. Itä-Saksan metsiin se kelpuutettiin kahden eri juontolaitteen kantajaksi. HW 30:tä käyttämään oli määrätty kuljettajan lisäksi apumies
Myös tuotteet muuttuivat ja lisääntyivät. Palkattuja työntekijöitä oli viisi. KONEITA HÄRMÄSTÄ Kylvökoneet ja traktorin ohjaamot ovat Ylihärmän ison metallipajan kuuluisimpia tuotteita. Kolmikymppisellä kaverilla oli jo yrittäjän kokemusta: hän oli muun muassa kaupustellut mereen uponneita ja hapettuneita hakaneuloja, jotka oli kiillottanut sahajauhossa. Niihin liitettävät lietsot, joilla oljet ja ruumenet sai puhkuttua matkoihinsa, olivat suhteellisen kalliita lisävarusteita. Ja oikein haistoi. Tällä kertaa Ville haistoi markkinaraon maataloudessa. Aluksi toiminta oli vaatimatonta. 70 vuotta sitten toiminta kuitenkin alkoi vanerilietsoilla. 52. Vuoden kuluttua Isosaari jäi yksin jatkamaan toimintaa ostamassaan vanhassa meijerirakennuksessa. 50-luvun puolivälissä tehtaalle oli saatu omaa konekantaa, ja työntekijöitäkin oli yli 40. Kerromme Maaseudun Koneen ja Junkkarin tarinan ja esittelemme niin tuttuja kuin harvinaisiakin häjyjen härveleitä. Lapio sai jäädä. Tehtailua laina-alasimella Virallinen yritystoiminta alkoi vuonna 1950, kun Maaseudun Kone perustettiin. Pientiloja oli syntynyt kuin sieniä sateella, ja puimakoneet tekivät kauppansa. Touhu kuitenkin kasvoi nopeasti. Työvälineet olivat lainattuja aina alasinta myöten. Kaverukset tekivät näitä laitoksia vuoden verran. Maaseudun Kone ja Junkkari J oskus 1940-luvun lopulla ylihärmäläinen Ville Isosaari heitti lapion ojan pientareelle ja lupasi, ettei enää tartu siihen. Yhtiön pääomistajat olivat Ville ja hänen vaimonsa Maija Isosaari, lisäksi mukana oli kolme muuta osakkeenomistajaa. 1948 Ville päätti yhdessä Toivo Mäkisen kanssa ruveta valmistamaan vanerista huokeita lietsoja. Alkuperäisen olkilietson rinnalle ilmestyi vuonna 1952 silppuriTeksti: Mika Rassi Kuvat: MSK Group, Elinkeinoelämän keskusarkisto Jo 1950-luvun lopulla Maaseudun Kone teki koekappaleen kylvölannoittimesta
Samalla materiaalit muuttuivat, kun vaneri vaihtui pelliksi. Se tuli Maaseudun Koneen tuotteeksi ainakin toistaiseksi jäädäkseen. Jo 50-luvun lopulla tehtaalla rakennettiin koekappale kylvölannoittimesta, mutta vielä tuossa vaiheessa hanke ei edennyt valmistukseen saakka. Maaseudun Kone on koettanut pysytellä poissa metsästä ja navetasta, mutta saunassa se on käynyt. Uusi tehdastontti saatiin lähistöltä, ja syksyllä 1961 sinne valmistui 1800 neliötä uutta tehdastilaa. Muutamassa vuodessa tuote ja tuotanto kehittyivät melkoisesti. Lannoitetta oli valunut hallitsemattomasti, ja ajonopeuden vaihtelu oli muuttanut levitysmäärää. 46-vuotias Ville Isosaari menehtyi äkillisesti joulukuussa 1964. Ydinryhmän oli yhtäältä helppo jatkaa yrityksen hoitoa. Niidenkin syöttötarkkuus kärsi esimerkiksi koneen kallistelusta, mutta nopeuden vaihtelut eivät enää vaikuttaneet syötön määrään eikä yläsyötön kautta tapahtunut lannoitteen valumista itsestään. Ville oli viisaasti jakanut vastuuta ja ostanut osaamista jo elinaikanaan. Toinen kokonaan uusi tuote syntyi onnettomuuden kautta. Mylly oli myös ensimmäinen tuote, jonka markkinanimeksi tuli Junkkari. Laajennuksineen pinta-alaa oli 700 neliötä, mutta sekin kävi pieneksi. Olkilietsot olivat Maaseudun Koneen ensimmäinen tuote. Ohjaamon valmistus alkoi vuonna 1964. Vanhassa levittimessä lannoite oli syötetty ulos laatikon pohjassa olevista rei’istä. Seuraavana vuonna alettiin tehdä vasaramyllyä. Kiukaita ei kuitenkaan kauaa tehty, joten tällaisesta lämmittimestä otetut löylyt ovat harvinaista herkkua. Toisin sanoen syöttöakselin yläosaan oli lisätty toiset syöttöreiät. Kun yritys kasvoi voimakkaasti, tilantarve lisääntyi. Välittömästi tehtiin päätös, että toimintaa jatketaan. lietso. Johtoon astui Villen vaimo Maija. Lesken helmassa Pian tapahtui vielä suurempi muutos. Joulukuussa 1962 Isosaarten naapurissa ajossa ollut traktori kaatui ja sen alle jäänyt nuori kuljettaja menehtyi. Levitin ja ohjaamo 60-luvun alkupuoli oli monella tavalla käänteentekevä Maaseudun Koneelle. Se oli suunniteltu silloista Valmet-mallia eli 361:tä sekä Fergusonin ja Fordsonin pienempiä malleja silmällä pitäen. Junkkari-ohjaamo esiteltiin 1963 Seinäjoen maatalousnäyttelyssä. 53. Sarjat olivat vielä tuolloin pieniä. Uusi levitin oli edelleen pintalevitin, mutta siihen oli lisätty yläsyöttö. Aluksi lietsot tehtiin vanerista vaatimattomilla välineillä. Lannoitteenlevittimestä tehtiin uusi pelkästään traktorikäyttöinen versio. Maaseudun kone teki ensimmäiset lannoitusja kylvökoneensa 50-luvun puolenvälin tienoilla. 50-luvulla vanhaa meijerirakennusta laajennettiin kuuteen otteeseen, ja tontti tuli täyteen. Kuultuaan asiasta Ville Isosaari aloitti välittömästi turvaohjaamojen valmistuksen suunnittelun. Tässä Ville Isosaari käsi lietson siivalla joskus 50-luvulla
Junkkari-ohjaamot olivat olleet enemmän tai vähemmän yleisohjaamoja. Suurteho-Junkkarin aikaan 50–60-luvun taitteessa katalookissa oli neljä muutakin kotitarvemyllyä. Rouva johtaja V ille Isosaaren kuoleman jälkeen hänen vaimonsa Maija Isosaari loikkasi Maaseudun Koneen johtajan saappaisiin. Ne hän täytti mainiosti. Samaan aikaan eli 60-luvun lopulla kolme muutakin suomalaista kylvökonevalmistajaa kehitti omaa kylvölannoitintaan, mutta kilpailuun lähdettiin silti. Jos tarpeen oli, Maija esitteli suvereenisti vaikka myllyjä kiinalaisille vieraille. Maija oli ollut mukana toiminnassa alusta asti ja hoitanut niin konttoripuolta kuin kaikkia muitakin asioita. Uusi lannoitin oli suosittu – sitä tehtiin muutamana vuonna yli 3000 kappaletta vuodessa. Yhdistelmäkone ja yhtiö kahtia Heti 70-luvun alkajaisiksi myyntiin tuli Maaseudun Koneen kylvölannoitin, joka oli saanut nimekseen Simulta. Ville oli ollut paljon poissa yhtiön asioissa, ja tällä välin vetovastuuseen jäänyt Maija oli joutunut tekemään paitsi isoja äkillisiä tukkuostopäätöksiä myös takuuhitsauksia hajonneisiin lietsoihin. Hyvä esimerkki tästä on 60-luvulla tehty Junkkari-kiuas, jota ei kovasti kilpailluille markkinoille kauan työnnetty. Epäilemättä tämä menestys rohkaisi jälleen kylvölannoittimien suunnittelun pariin. Niitä saatiinkiin. Viljaruuvi oli 60-luvun alkupuolen uutuuksia. 50-luvun alussa keskusliikkeet eivät uskoneet niiden menestykseen ennen kuin valmistaja oli itse myynyt niitä noin tuhat kappaletta. Tässä myyntikumppani oli Hankkija, mutta Maaseudun Kone teki yhteistyötä muidenkin keskusliikkeiden kanssa. Kuitenkin jo Valmetin 565ja 500-mallien kanssa ohjaamoyhteistyö kotimaisen kumppanin kanssa oli ollut tiivistä. Maija Isosaaren johdolla jatkettiin mielikuvituksellista tuoteideointia. Vasaramyllyjä Maaseudun Kone teki noin neljäkymmentä vuotta. 70-luvun alussa se syveni huomattavasti, kun Maaseudun Koneesta tuli uuden Valmet-malliston lippulaivan 502:n ohjaamovalmistaja. Silti edelleen noudatettiin Villen johtoajatusta, jonka mukaan vain sarjatuotantoon kelpaaviin tuotteisiin piti satsata ja jättää näpertely sikseen. Sen erikoisuutena oli kiekkovannas, joka ei ollut al54 MAASEUDUN KONE. Toisaalta siltä vaadittiin entiseen tapaan näkemyksellisiä ratkaisuja
Samanlainen ratkaisu löytyi toisenkin kotimaisen valmistajan koneista. Kiekko avaa siemenelle vaon, ja laahavantaasta putoaa siemen vaon pohjalle. Hyvä myyntiartikkeli auttoi yhtiön yli Ville Isosaaren kuoleman aiheuttamasta epävarmuudesta. Kiilajyrävantaat S imulta-kylvölannoittimiin tarjottiin siemenpuolelle ensisijaisesti kiilajyrävantaiksi nimettyjä yhdistettyjä laahaja kiekkovantaita. Kylvölannoittimia on tehty 60–70-luvun taitteesta asti. Käsitys vannastyypin keksijästä vaihteleekin maakunnittain perin voimallisesti. 60-luvun puolessavälissä sitä tehtiin parhaimmillaan 3000 kappaletta vuodessa. 3/2020 55. Niissä kiekon kylkeen on hitsattu lautanen eli kannatuskehä, jonka tarkoitus on pitää kylvösyvyys vakiona myös maalajin vaihdellessa. Sekä yläettä alasyötöllä varustettu lannoitteenlevitin oli menestys
Maaseudun Koneen ohjaamoilla varustettuja Belaruksia myytiin myös muihin länsimaihin. Kärryjen lisäksi Junkkari osti myös hyvän nimen. Lisäksi Villen poika Jaakko Isosaari astui uuden Junkkari-yhtiön johtoon. Samalla sekä Junkkarista että Maaseudun Koneesta tuli kokonaan perheyhtiöitä. Kun Kesko luopui Leylandin Junkkari-ohjaamoista 70-luvun puolenvälin jälkeen, tarjosi se Maaseudun Koneelle korvaavaksi tuotteeksi henkilöauton perävaunuja. Koppia ikä kaikki M aaseudun Kone on tehnyt Valmetille ohjaamoita 60-luvulta lähtien. Aivan 70-luvun lopulla Junkkari alkoi valmistaa traktorikäyttöisiä hakkureita. 56 MAASEUDUN KONE. Keskon kanssa alettiin suunnitella 80-luvun alussa heinäkonelinjaa, johon kuului Welgerin lisenssillä tehty noukinvaunu. Osittain näihin ajoivat öljykriisin jälkimainingit ja maatalouden ongelmat, toisaalta tuotannon kehittämisen tarve. Uusi valmistaja sai oikeuden myydä kärryjä viisi vuotta Velsa-nimellä. Yhteistyö Valtran kanssa jatkuu yhä. Ensimmäinen merkittävä tilaus koski TVH:lle toimitettua isoa traktorierää vuonna 1965. Esimerkiksi hakkurista kypsyteltiin pian syöttölaitteella varustettu versio. Perässä vedettävät lisääntyivät vuonna 1987, kun Junkkari osti Velsan kippaavien traktoriperäkärryjen tuotantolinjan. 70-luvun lopulla Maaseudun Kone teki yritysjärjestelyjä. Toiminnat jaettiin kahdeksi eri yhtiöksi. tis tukkeutumaan ja joka toimi hyvin eloperäisillä ja kasvijätteisillä mailla. Itäkoneisiin rakennettiin kahta eri ohjaamomallia, ja yhteistyö jatkui reippaasti yli kymmenen vuotta. Muuli-peräkärryistä tuli pian menestystuote, ja Muulinimestä milteinpä yleisnimi peräkärrylle. Pariin muuhunkin traktoriin Maaseudun Kone ehti toimia vakituisena ohjaamotoimittajana. 1984 Junkkari osti helsinkiläisen Kaiverrus-Graverings-yhtiön. Leylandiin niitä tehtiin vuoteen 1976 asti, jolloin valmistajan omat ohjaamot alkoivat läpäistä suomalaiset viranomaisvaatimukset. 60–70-luvun taitteesta alkoi myös ohjaamoiden teko Leylandeihin. Kasvua kaupalla 80-luvulla Isosaarten yhtiöiden toiminta laajeni erityisesti tuoteoikeusja yritysostojen kautta. Jo edellä mainittu hakkurituotantokin oli ostettu Alavuden tehdas -yhtiöltä. Toiminnan aloittaneen Ville Isosaaren perhe hankki yritysten kaikki osakkeet. Markkinoita löytyi, sillä parhaina vuosina kippivaunuja tehtiin 2600 kappaletta. Sen jälkeen ohjaamoja alettiin tehdä Belarukseen. Ohjaamoiden valmistus myös siirtyi omaan tuotantopisteeseensä. Maaseudun Kone jatkoi turvaohjaamojen tekemistä, uusi Junkkari-niminen yhtiö alkoi vastata muusta tuotannosta. Leimallista on, että useimpia ostettuja tuotteita on Junkkarilla kehitetty eteenpäin. Siitä alkoi muovituotteiden ja muottien valmistus. Myös erikoisversioita syntyi, esiTraktoreiden ohjaamoja alettiin valmistaa, kun eräs kuljettaja kuoli kaatuneen traktorin alle. Sen jälkeen kippikärryjenkin merkkinä on ollut Junkkari. Suoran tuotemyynnin lisäksi tällaisen osaamisen merkitys on korostunut esimerkiksi traktorin ohjaamojen valmistuksessa. 70-luvun alussa 502-mallin myötä Maaseudun Koneesta tuli vakituinen komponenttitoimittaja. Saneeraustarpeesta huolimatta uusiakin uria avattiin
Nyt ohjaamo muuttui kokonaan, samoin työn luonne. Lainavehkeillä toimineesta vaneriverstaasta on kasvanut alueensa suurin konserni. Härmän työstä heruu siis hunajaa koko Suomelle. Tuoteoikeuksien ostamisen huippuna Junkkari osti konkurssiin menneen YlöTehtaiden heinäkonelinjan. MSK Group työllistää yhteensä lähes 800 työntekijää. 50-luvun kylvökonekin on tämän päivän kylvölannoittimelle vain etäinen sukulainen. Joutilaita poikia hän saattoi hakea hommiin kotoa asti. 90-luvun mittaan Junkkarin kylvökoneet kehittyivät alan trendien tapaan: säiliöt kasvoivat, ja sivupyöräkoneet muuttuivat takapyöräkoneiksi. Ohjaamon varustelu siirtyi tämän myötä yhä enemmän Maaseudun Koneen kontolle. Tavara on kelvannut maailmallekin. merkiksi korkealta kippaavat täyttövaunut. Muun muassa automaattiset rivimerkkarit sekä säiliöja pyörintävahdit otettiin käyttöön jo varhain. Jousella oli taipumus väsyä, eikä paino ollut riittävä jäykillä savimailla. 502:n ohjaamo oli pysynyt perusrakenteeltaan samanlaisena myös 80-luvun pikkumalleissa. Muutos oli iso. 3/2020 57. Meille ja muille Ville Isosaaren veli kysyi kerran tältä, eikö Ville ole maalaispoikana ajatellut oman maatilan ostamista. Työtä Maaseudun Koneella onkin riittänyt, ja sitä on myös pantu riittämään alueen ihmisille. Ville maksoi aikoinaan miehille vellirahaa, jotta nämä eivät sesonkiaikojen ulkopuolella katselleet muualta työtä. Lattajousen tilalle tuli nyt jäykkä pystypalkki, jolla painoa saatiin lisää. MSK konserniin kuuluvat yhtiöt MSK Cabins Oy, MSK Plast Oy, Junkkari Oy ja Juncar Oy Suomessa ja ulkomailla MSK Matec GmbH Saksassa ja MSK Matec S.r.o Slovakiassa. 80–90-luvun taitteessa se voitti tarjouskilpailun uuden Mezzo-sarjan kaikista ohjaamoista. Juncar valmistaa henkilöauton perävaunuja ja venetrailereita. Koneita ei tehty enää varastoon, vaan jokainen traktori räätälöitiin tilaajan toiveiden mukaan. Junkkarin tuotteita ovat kylvölannoittimet, hakkurit ja hapottimet. Se myytiin miltei kokonaisuudessaan eteenpäin – omaan pajaan jätettiin vain joitain koneita kuten tarkkuussilppuri, pyöröpaalain ja kasvinsuojeluruisku. Ville hymähti, että miksi ostaa itselleen työtä, kun sitä saa tehdä ilmankin. Aikoinaan siellä täällä Suomessa saatettiin naureskella härmäläisille lietsoille, mutta niin vain liki tyhjästä on syntynyt kestävää teollisuutta. Suuriin huoneisiin Simultat pysyivät teknisesti pitkään samanlaisina. Maaseudun Kone oli tehnyt ohjaamoja pieniin Valmeteihin 70-luvun alusta lähtien. Katso kuinka tiemme on juosnut! Matka ensimmäisistä ohjaamorungoista nykyajan yleisohjaamo Variaan on pitkä. 80-luvun jälkipuoliskolla kylvökoneiden vantaiden rakennetta uusittiin. Maaseudun Koneen tuotteita on viety ulkomaille jo 60-luvulta lähtien. Kylvölannoittimia on rahdattu niinkin kauas kuin Japaniin ja Saudi-Arabiaan. MSK Cabins ja MSK Matec valmistavat ohjaamoita liikkuviin koneisiin, MSK Plast valmistaa muovituotteita liikkuviin työkoneisiin ja muuhun teollisuuteen. Aiemmin vannaspaino oli saatu aikaan lattajousen avulla. MSK tänään M aaseudun Kone tunnetaan nykyään nimellä MSK Group Oy. Valmet siirtyi laman jälkeen asiakastilausjärjestelmään. Nykyisin esimerkiksi hakkurit menevät liki kaikki vientiin. Automatiikan ja sähköistämisen suhteen Junkkari oli aikaisin liikkeellä
Rengas vähensi merkittävästi vakavien moottoririkkojen riskiä. nerokas pikku rengas Seeger ratkaisi sen, kuinka männäntappi saadaan pysymään paikoillaan. 58. Se on nykymuodossaan suhteellisen tuore keksintö, ei vielä edes satavuotias. SEEGER Varmistinrengas on konetekniikan pieni mutta olennainen osa
Tämän pulman kanssa kamppaili myös Saksassa Frankfurt am Mainen kaupungissa vuonna 1917 perustettu sylinterihiomo Seeger & Co. Teksti: Mika Rassi, Kuvat: Knorring Oy Ab Seegerin renkaita on siinnyt vuosien saatossa kuin sieniä sateella. Sen omistus on kulkenut muun muassa länsinaapurimme laakeriylpeyden SKF:n kautta yhdysvaltalaiselle Barnes-yhtymälle. Yhteistyö on säilynyt katkeamattomana, ja Seeger-Orbis onkin tällä hetkellä Knorringin vanhin päämies. Seeger on kuitenkin joutunut tekemään jonkin verran työtä raaka-aineiden, pintakäsittelyn ja asennuksen parissa, jotta renkaat kestävät ja toimivat oikein. Seeger-renkaiden kootkin ovat vaihdelleet miestä isommasta parin millin pikkurinkuloihin. 1900 -luvun alussa eräs moottoritekniikan monista ongelmista oli se, kuinka saada männäntappi pysymään luotettavasti paikallaan. Varhaisimpia suomalaisia Seeger-mainoksia on tämä Voima ja käyttö -lehdessä vuonna 1944 asiaaharrastaville täsmäsuunnattu ilmoitus. Tehtaita on tätä nykyä ulkomaillakin esimerkiksi Brasiliassa ja Kiinassa. Männäntapin molempiin päihin tai mäntään tapin reikiin tehtiin ura, johon renkaan sai lukittua. Näin siellä tehtailtiin renkaita 50-luvulla. Firman katalookista on löytynyt jo vuosikymmenet tuhansia erilaisia renkaita. Työtä jatkossakin Itse varmistinrengas on melko halpa ja helppo valmistaa. Maailma muuttuu, Suomi pysyy Seegerin toiminta on laajentunut 40-luvulta eteenpäin Saksassa. Vuonna 1927 Seegerin työntekijä Hugo Heiermann keksi valmistaa jousiteräksestä varmistinrenkaan, jolla ongelma ratkaistiin helpolla ja edullisella tavalla. muutti vuonna 1949 Taunusvuoriston juurella sijaitsevaan Königsteinin kaupunkiin. Suomessakin liikkeen tiskillä voi päästä nopeammin oikean tuotteen pariin, kun puhuu seegerrenkaasta rengassokan tai varmistinrenkaan sijaan. Axel von Knorringin teknillinen toimisto hankki Seegerin edustuksen jo vuonna 1941. Varmistinrenkaat alkoivat yleistyä kaikissa koneissa, joissa piti rajoittaa tai estää pitkittäisliikettä. Seeger & Co. 3/2020 59. Seegerin patentit ovat ajat sitten vanhenneet, mutta pioneeritekijän nimi merkitsee kansan suussa samaa kuin sen tunnetuin tuote. Rengas esti tapin pituussuuntaisen liikkeen ulos männän sisältä mutta salli kuitenkin tapin pyörivän liikkeen. Kaikesta huolimatta pyörivän liikkeen tuottamisessa nuo pikku apuvälineet ovat ainakin toistaiseksi korvaamattomia. Erilaisista lukitusja varmistinrenkaista ja soviteja puristuslevyistä tuli Seegerin päätuote. Edustajan nimi on sittemmin lyhentynyt muotoon Knorring Oy Ab. Ulkopuolinen ja sisäpuolinen varmistinrengas eli DIN 471 ja 472 nivellaakerin kiinnityksessä. Suomessa Seeger on sen sijaan pysynyt yksissä käsissä miltei 80 vuotta. Seegerin logossa on nykyäänkin klassiset sisäja ulkopuolen varmistinrenkaat. Renkaan sovellukset ovat edelleen loputtomat, vaikka digitalisaatio onkin vähentänyt esimerkiksi sellaisten konttorikoneiden tarvetta, joissa varmistinrenkaita käytetään. Normiksi ja nimeksi Menetelmä patentoitiin, ja 1940-luvun alussa siitä tuli standardi. Yrityksen nimi on ollut jo vuosikymmenet Seeger-Orbis
Malleja oli kaksi, kumitelatraktori ja neMatti Sampo uransa huipulla vuonna 1988. Hänen mukaansa oli etsittävä menneitä esimerkkejä ja ennakkotapauksia. 60. Järjestelmä ei yleistynyt, mutta Matti Sampo älysi kysyä: Entä jos olisi käynyt toisin. Hotelli Palacessa Helsingissä on juuri allekirjoitettu Sampower-yhtiön osakassopimus. Sampo peräänkuulutti historian vaihtoehtoisia kehityskulkuja. Moottorina on 55-hevosvoimainen turboahdettu Lombardini. Syksystä 1988 asti suunniteltua konetta alettiin esitellä lehdistölle aivan 80-luvun lopussa. Siinä voimakoneet ovat paikallaan päisteellä ja vinssaavat vaijerilla kyntölaitetta pellon päästä päähän. Kuvassa vasemmalta Nesteen pääjohtaja Jaakko Ihamuotila, Matti Sampo, Valmetin pääjohtaja Matti Kankaanpää ja Sitran yliasiamies professori Jorma Routti. Matin kehitystyön omaperäisin ja kiintoisin osa oli kuitenkin perehtyminen historiaan. Entä jos olisi käynyt toisin. Koneet piti tehdä aina käyttäjää ja ihmistä varten. Kerromme Matti Sammon yritysten tarinan ja otamme lähitarkasteluun miehen tärkeimmät työt. Perhelehdessä mainitaan ”1900-luvun Teksti: Mika Rassi • Kuvat: Mikko Sampo, Seppo Tikkanen, Timo Oksanen, Pentti Kostamo, Lehtikuva / Kimmo Mäntylä / PHS Matti Sammon tarina osa 2 Yksi kumitelainen miehittämätön Modulaari-traktori on talletettu maatalousmuseo Sarkaan Loimaalle. M atti Sampo ei omien sanojensa mukaan harjoittanut keksimistä vaan johdonmukaista tuotekehitystä. Tupla-artikkelin jälkimmäisessä osassa tutustumme muun muassa robottitraktoreihin ja vapaamäntämoottoriin. Matti ymmärsi, että unohdetut tekniset ideat eivät välttämättä olleet huonoja, vaikka niiden kehitys oli pysähtynyt, kun jokin toinen idea oli päässyt vallalle ja voittanut. Vanhan kyntösysteemin kautta syntyi Kone-Sammon seuraava uutuus, kaukoohjattu miehittämätön traktori. alun sähköaura, jonkinlainen etäjohdettu työkone”. Huono kone piti korvata työhön paremmin soveltuvalla. AIKAANSA EDELLÄ Turenkilainen teknikko ideoi kolmekymmentä vuotta sitten koneita, joiden toteuttamiseen tarvittavaa teknologiaa ei vielä silloin ollut olemassa. Tässä tarkoitetaan ilmeisesti samanlaista kyntölaitetekniikkaa, jota oli käytetty höyryvoimalla jo 1800-luvun puolella. Tuotekehityksen alkupiste oli Matin mielestä tarvetila. Tästä Matti puhui muun muassa Valmetin Perhelehden haastattelussa 1988. Muita etappeja oli muun muassa asiakkaan hyväksyntä, jota Matti piti tärkeänä
livetoinen pyörätraktori. Uudestisyntynyt kone sai myös uuden nimen Apu-Module. Traktoreiden ohjaus toteutettiin videokameroilla, langattomalla kuvayhteydellä ja radio-ohjaimella. Modulia tehtiin sen sijaan vain yksi kappale. Tämä oli muuten ollut myös yksi vaijerivetoisten kyntölaitteiden käyttöperuste – jo 1800-luvulla. Tutkimuskysymykset liittyivät navigoinnin ja automaattisen reitinsuunnittelun lisäksi robotisoituihin työkoneisiin, esimerkiksi niittokoneen kehittelyyn. Maailmalla yritystasolla vastaavaa hanketta on edistänyt ainakin John Deere. Kauko-ohjatuille maataloustraktoreille ei vielä 90-luvun alussa löytynyt markkinoita. Apu-Module teki työnsä hyvin. Modulaarin tyyppisiä koneita tehtiin noin 6–7 kappaletta, ja niitä meni tutkimuslaitosten ohella muun muassa USA:han Pentagonille ja Suomen puolustusvoimille. Kesällä 2014 tutkittiin niittokoneeseen liittyvää automatiikkaa. Käyttäjän epäkiitollinen tehtävä oli vielä tässä vaiheessa vahtia, ettei traktorin tielle tule yllättäviä esteitä. Ajotarkkuus oli 10 senttimetriä, joka oli testaajien mukaan kylvämiseen riittävä. Apu-Module on viimeksi ollut käytössä vuosina 2017–2018 projektissa toisen robottitraktorin kanssa. Suomessa Elisa ja Valtra ovat vastikään esitelleet traktorin etäohjausta. Symmetrisesti suunnitellun nelipyöräohjatun koneen etenemissuunta vaihtui. On vaikea uskoa, että se olisi kovalla työlläkään onnistunut tuon ajan NMT-tekniikalla. Sen parissa alkoivat työskennellä tohtori Timo Oksanen ja Raimo Linkolehto. Huoltotoimenpiteet ovat vaikeita, koska pitää aina purkaa paljon tavaraa pois, että pääsee komponentteihin käsiksi. Etäohjauksen markkinat laajenivat huomattavasti, kun Mikko ulotti ne Konecranesin kanssa konttiterminaalien automaation pariin. Mielenkiintoinen piirre nelipyöräohjatussa Modulissa oli lisäksi se, että sen kaikkia pyöriä voi kääntää erikseen. Sammon etäohjattavissa traktoreissa oli tietysti hydrostaattinen veto. Ajonopeus oli noin seitsemän kilometriä tunnissa. Robottitraktorin kanssa paininut Timo Oksanen, nykyinen maatalouskoneautomaation professori, antaa alkuperäisille suunnittelijoille kiitosta. Matti Sampo sanoi näiden traktoreiden kehittämisen syyksi sen, ettei traktoreiden painonkasvu hänen mielestään enää voinut peltomaan tiivistymisen takia jatkua. Järjestelmän teko jäi kuitenkin kesken. Reilu kymmenen vuotta sitten traktori päätyi TKK:n (nykyinen Aalto-yliopisto) ja MTT:n (nykyinen Luke) käyttöön. Yhteensä sillä ajettiin noina vuosina noin 25 hehtaaria. Matti Sampo keskitti tarmonsa vapaamäntämoottoriin, ja hänen veljensä Mikko Sampo jatkoi langattoman kauko-ohjauksen ja kumitela-alustan kehittämistä. Uuteen ohjausjärjestelmään valittu paikannuslaite ja langaton etäpysäytin aiheuttivat suurimmat ongelmat – komponenttien laatu ei ollut hyvä. Prototyyppi on monelta osin onnistunut siihen nähden, että tuolloin ei vielä käytetty kolmiulotteista tietokoneavusteista suunnittelua. Toukokuussa 2013 Apu-Modulella tehtiin robottikylvökoe. Vuosien 2012–14 aikana Apu-Modulella tehtiin erilaisia peltotöitä: maanmuokkausta, kylvöä, lannoitusta ja niittoa. Suurin osa komponenteista on hyvän insinööriosaamisen ansiosta valittu oikein. Näiden suhteellisen kevyiden koneiden kehittämisen tarvetta Matti perusteli sillä, että uudet raskaat koneet tiivistivät peltomaata liiaksi. Maatalouskäyttöön tarkoitettujen etäohjattavien koneiden yksi ongelma oli tiedonKone-Sammon miehittämätön traktori oli viimeksi liikkeellä kaksi vuotta sitten. Työkoneita saattoi kytkeä niin eteen kuin taakse. Kehitteillä oli myös navigointijärjestelmä, jonka avulla traktori olisi kulkenut itsenäisesti pellolla. Minkä suunnan robottitraktorit ottavat ja millaisina ne lopulta yleistyvät, jää nähtäväksi. Vain kylvölannoittimen säiliöt täytettiin manuaalisesti täyttövaunusta. He rakensivat traktoriin kokonaan uuden ohjausja sähköjärjestelmän ja tekivät pieniä päivityksiä hydrauliikkaan. Mutta täytyy kyllä nostaa hattua Kone-Sammon väelle. Peruskoneessa ohjauspumpun liian pieni koko on ainut pieni suunnitteluvirhe.” Joka tapauksessa Matti Sammon visio miehittämättömästä maataloustraktorista on yhä elossa. 61. Uudelleenrakennusta tehtiin vuosien 20092012 välillä muiden tutkimusprojektien ohessa. Järeämpi nelipyöräinen sai nimekseen Moduli ja kevyempi kumitelaversio Modulaari. ”Kone on erittäin kompaktiksi suunniteltu. Testit olivat paljolti sen testaamista, kuinka traktori ohjelmoidaan eli kuinka se saadaan käskettyä tekemään oikeat asiat. Koko ajo oli automatisoitu, myös peruutuskäännökset päisteissä. Tällä kertaa Apu-Modulen taakse oli kytketty JF-etuniittokone. Ilman kuljettajaa K one-Sampo teki 80–90-lukujen taitteessa kaksi versiota miehittämättömästä traktorista. Työryhmä oli eri mieltä siitä, onko miehittämättömän traktorin oltava miehittämätön vai olisiko robottitraktorin työtä sittenkin hauskempi valvoa ohjaamossa traktorin kyydissä. Traktoreissa oli dieselmoottori, mutta veto oli tuttuun tapaan hydraulinen
Moottori on yksinkertainen, kevyt ja pieni, ja sen hyötysuhde on teoriassa erittäin hyvä. Sen sijaan palomännän varren toisessa päässä oli toinen mäntä, joka tuotti suoraan hydraulista tehoa. Kahden konemallin sarjatuotanto Valmetilla oli ollut Sammolle kova meriitti, joten nämä päätökset ovat varmasti sattuneet koneiden ideoijaan. siirto, johon käytettiin vielä NMT-tekniikkaa. Hankaluutena olivat ensi sijassa hallitsematon käynti ja päästöt. Matilla sen sijaan oli jo 80-luvun lopussa toinen yritys ja toinen työmaa tiedossa. Matti ei myynyt. Vuonna 1994 Matti palkittiin vielä Hämeen vuoden yrittäjänä. Moottoriprojekti siirrettiin silloisen Tampereen teknillisen korkeakoulun laboratorioon, ja se muuttui teollisuuden hankkeesta akatemiaprojektiksi. Titanin perintö sen sijaan katkesi kokonaan, kun sen tuotantolinja ajettiin 90-luvun alun lamavuosina alas. 62 MATTI SAMPO 2. Vuosikymmenen puolivälissä myös Sampower alkoi joutua vastatuuleen. Moottorissa ei ollut lainkaan kampiakselia, eli männän edestakaista liikettä ei muutettu pyöriväksi liikkeeksi. Huipulla tuulee 90-luvun alussa lama koetteli myös Valmetia. Ensimmäiset polttomoottorisovellusten patentit ovat 1920-luvulta. Traktorituotannosta päätettiin karsia kaikki erikoiskoneet. Sama päti suomalaisiin tekniikan akateemikkoihin, ja he pitivät vapaamäntämoottorin voittokulkua jo varmana. Tämä on viimeinen Tampereella käynnissä ollut versio. Suuret suomalaisyritykset olivat mukana ja niiden johtomiehet Sampowerin hallituksessa. Hanketta vetivät Sammon ohella vaikutusvaltaiset ja varakkaat voimat. Matti Sampo oli jälleen kerran tehnyt historianläksynsä. Matti Sampo menetti näissä isoissa liikRexroth yritti ostaa Sampowerin vapaamäntämoottorin. Sampo kuvaili sitä kolmen metrin koivuhaloksi. Tältä näytti Sampowerin kehittämä vapaamäntämoottori eli Matti Sammon sanoin metrin koivuhalko. Sitra oli ollut Matin tukijoita Hiisi-traktorista lähtien. Valmet ja Neste vetäytyivät ja myivät oman osuutensa Sampowerista Sitralle. Metrin mittainen koivuhalko Vuonna 1988 Matti Sampo perusti aika paljon itseään lihaksikkaampien Nesteen ja Valmetin kanssa yrityksen Sampower, joka vihjaili salamyhkäisesti kokonaan uudenlaisesta hydrostaattisesta tehonsiirtoja polttomoottoriratkaisusta. Sampowerilta vapaamäntämoottorin kehitys siirtyi Tampereen teknilliselle korkeakoululle. Lai-Mu valmistaa taajamatraktoreita vieläkin, ja niissä ainakin Hiiden henki elää edelleen. 90-luvun alussa julkisuudessa alettiin hihkua Sampowerin kumouksellisesta moottoritekniikasta. Janakkalan kivinavetassa kehitettiin dieselkäyttöistä hydraulista vapaamäntämoottoria, joka tosiaan muistutti puupölliä. Samaan aikaan Matin kanssa maailmalla oli vireillä noin puolenkymmentä tutkimusprojektia. Vapaamäntämoottorin idea on hyvin vanha. Siellä tehtiin kokonaan uudet moottorit. Vapaamäntämoottorin käynti oli yhä hallitsematonta, eikä sitä sen ajan tekniikalla saatu kuriin. Hiisi sai lähteä. 25-vuotisjuhlansa kunniaksi Sitra myönsi Matille 100 000 markan innovaatiopalkinnon vuonna 1992. Matti Sampo tosin lupaili, että Nokia kehittää parin vuoden sisään navigointijärjestelmän, joka mahdollistaa koneen täysin automaattisen kulun. Mutta ajoneuvojen etäohjauksen kehitys jäi pian Matin pikkuveljen Mikko Sammon harteille. Sampoa ennen ei Suomessa ollut vapaamäntämoottoria ainakaan vakavasti tutkittu. Mikko jalostikin tekniikkaa sittemmin sekä konttisatamien että pysäköintihallien käyttöön. Jo Leonardo da Vinci hahmotteli voimakonetta, joka toimi ilman vauhtipyörää. Valmet Taajamakone eli entinen Joutra myytiin taajamatraktoreita jo valmistavalle Lai-Mu-yhtiölle
Ehkä Matti Sampo jo aikoinaan ennakoi jotain tällaista sovellusta. Matti Sampo sai hankkeelle Sitran rahoituksen vuonna 1987. Matti Jalo oli tekemässä ensimmäisiä koemoottoreita Kone-Sammossa. Sehän on on–off-moottori, eli sitä on järkevää käyttää aina optimipisteessä, ja siksi se soveltuu hyvin juuri lataamiseen. Projekti jatkui 2000-luvun alkuvuosiin, ja silloisella tekniikalla pahimmat hallintaongelmat saatiin selätettyä. Vapaa ja vallaton M atti Sampo lainasi historiasta idean yksinkertaiseen vapaamäntämoottoriin. Vilenius kertoo nyt, että projektia yritettiin myös ostaa ulkomaille. Tuotteen kehittäminen tunnetulla teknologialla vie 1–2 vuotta, mutta uuden teknologian kehittäminen vie 10–20 vuotta. Neste ja Valmet vetäytyivät, Sitra lunasti Sampowerin, ja projekti siirrettiin Tampereen teknilliselle korkeakoululle. Noin vuosikymmenen työn jälkeen oltiin kuitenkin yhä siinä tilanteessa, että moottoria ei voitu kaupallistaa. Seppo Tikkasen sanoin: sehän on aina ollut hyvä idea... Toinen vapaamäntämoottorin mielenkiintoa yhä ylläpitävä asia on sen paloprosessin luonne. Tässä tapauksessa oli kyse aivan uuden teknologian kehittämisestä”, tieteellistä tukiryhmää vetänyt koneenrakennusopin professori Matti Kleimola sanoo. Siinä on kaksi sylinteriä vastakkain kannet toisistaan poispäin. Vapaamäntämoottorissa paineet ja kiihtyvyydet ovat rajuja. Raisun männät ja sylinterit kahta päätä ja alumiinista varsi väliin. Paine nousee hyvin korkeaksi ja saa aikaan suuren kiihtyvyyden, josta vapaamäntämoottorin tärinän ongelmakin aiheutuu. Tiedän, että Rexrothilla olisi ollut aito halu kehittää projektia. Vapaamäntämoottorissa tapahtuu luonnostaan puristussytytteinen vakiotilavuuspalaminen. Tällaisessa prosessissa hyötysuhde on tavallista parempi, mutta prosessia on vaikea hallita.” Vapaamäntämoottorin tarina ei siis välttämättä vielä pääty tähän. Sitä hyötyä hydraulijärjestelmä syö 10–20 prosenttia. Esimerkiksi General Motorsilta, Fordilta ja Toyotalta löytyy tuoreita patentteja. Muuta käyttöä sille voi yhä olla. ”Vielä on mahdollista kuvitella sellaisia hybridiautoja, joissa akkuja ladattaisiin matkan aikana vapaamäntämoottorilla. Tikkasen mukaan moottori olisi ollut kaupallistettavissa – juuri ja juuri taloudellisuuden rajoilla. Molemmissa päissä oli mopon kaasuttajat. Sampowerin vapaamäntämoottorissa oli palomäntä moottorin kummassakin päässä. Energiaa ei muuteta pyöriväksi liikkeeksi moottorissa. Se yhdistää perinteisten bensiinija dieselmoottoreiden ominaisuuksia. Hänen jälkeensä tutkimusryhmää veti erikoistutkija Seppo Tikkanen. Sittemmin Bosch osti Rexrothin, ja sieltä olisi löytynyt juuri oikeanlaista teknologiaa.” Vilenius jatkoi tutkimustyötä vapaamäntämoottorin kanssa Tampereella. Männän pää saattoi ottaa kiinni sylinterin kanteen. Hänen ensimmäisen vapaamäntämoottoriin liittyvän patenttinsa mukaan voimayksikkö saattoi olla joko hydraulinen, sähköinen tai pneumaattinen. Kokonaishyöty jää kymmeneen prosenttiin. Bensiinimoottorissa prosessi on vakiotilavuuspalaminen, eli palaminen tapahtuu tietyssä tilavuudessa. Jälkimmäisessä palaminen tapahtuu todella nopeasti, dieselprosessi taas kestää pidempään. Vuoden lopussa Kone-Sammon tiloissa pidettiin tilaisuus, jossa muun muassa neljä tekniikan alan professoria antoi hankkeelle siunauksensa. Porakoneella painettiin vauhtipyörä liikkelle, ja sillä tavalla pakkoohjattiin prosessia. Tämänhän jo Matti Jalo huomasi varhaisen prototyypin äärellä. Hallitukseen kuuluivat Matin ohella Valmetin pääjohtaja Matti Kankaanpää, Nesteen pääjohtaja Jaakko Ihamuotila ja Sitran yliasiamies Jorma Routti. Kiertokanki tuli tapilla kiinni männänvarteen. Toinen tukiryhmän jäsen, hydrauliikan ja automatiikan emeritusprofessori Matti Vilenius on samaa mieltä. ”Sitra ja mukana olleet yritykset tiesivät, että tämä on riskihanke, joka onnistuessaan olisi hyvin merkittävä. ”Rexroth kävi neuvotteluja Sampowerin johtoryhmän kanssa ja tarjosi siitä paljon rahaa, mutta Matti Sampo ei tahtonut myydä. Lisäksi se on pienikokoinen ja helposti sijoitettavissa”, Tikkanen pohtii. Seuraavana vuonna perustettiin Sampower-yhtiö, jonka omistivat Neste, Valmet ja Matti Sampo. Koko moottorija voimansiirtotekniikan vallankumous ei kannata kymmenen prosentin parannuksella.” Hyöty ei olisi ollut tarpeeksi suuri verrattuna muutoksen vaatimaan työhön, koska vapaamäntämoottoria ei voida asentaa suoraan perinteisen polttomoottorin tilalle. Tikkanen selittää: ”Dieselprosessi on tavallisesti vakiopainepalaminen, jossa palaminen tapahtuu, kun mäntä menee alaspäin. Kotikutoisuus karisi hankkeesta vauhdilla. ”Helkama Raisun osia hain kaupasta ja niistä rakentelin. Sitten oli erillinen vauhtipyörän, kampiakselin ja kiertokangen systeemi. Ulkopuolisella puolalla annettiin sähköä. Tämä on jälkiviisautta, mutta ison ulkomaisen veturin kelkkaan olisi silloin pitänyt lähteä. Näiden sylintereiden palomännät on kytketty yhteen suoralla varrella. Sampowerin toimitusjohtajaksi astui Sitran konepajateollisuuden projekteista vastannut Jarmo Helasterä. Hän uskoo, että Nesteen ja Valmetin sisäinen vastustus projektiin tyrehdytti sen. Kuitenkin vapaamäntämoottorista on vielä 2010-luvulla tehty tutkimusta niin korkeakouluissa kuin suuryrityksissä. Kun moottori kävi, narulla nypättiin kiertokanki irti männänvarresta. Sen ajan venttiileillä ja polttoaineen ruiskutusjärjestelmillä prosessia ei saatu hallintaan. Oli väärin asettaa sellaisia tavoitteita, että se olisi muutamassa vuodessa valmis. Lisäksi Teknologian kehittämiskeskus tuki projektia, ja sen kehitystyön tieteellisenä tukiryhmän toimi mainittu neljän professorin ryhmä. PALOMÄNTÄ PALOMÄNTÄ HYDRAULIMÄNTÄ KORKEAPAINE MATALAPAINE 3/2020 63. Keskellä on hydraulimäntä. Lisäksi päästöt olivat kaksitahtiperiaatteessa liian suuret. Moottori jäi käymään ilman kipinää, koska kyllähän bensakin syttyy, kun se tarpeeksi kireälle puristetaan”, Jalo muistaa. ”Moottoripuolella olisi säästetty kustannuksissa 20–30 prosenttia. Keskellä tätä vartta on hydraulimäntä, joka muuntaa energian hydrostaattiseksi. Seppo Tikkasen mielestä kaupallistamisen aika on auttamatta ohi, jos ajatellaan vapaamäntämoottoria yksinomaisena voimanlähteenä ajoneuvoissa
Vuonna 1997 Sampo tylytti leikistä luopuneita isoja valtionyhtiöitä Helsingin Sanomissa: ”Ne on luusereita, täydellisiä luusereita. Sammon yritykset olivat tuolloin jo käytännössä lakanneet olemasta. Moottorien paremman hyötysuhteen tavoittelulla Matti Sampo tähtäsi ennen kaikkea energian säästämiseen. Kolmanneksi Sampo oli yrittäjänä nykyaikainen innovaattori ja verkostoituja. Olen ollut kaksi vuotta kusessa juuri näiden luusereiden takia.” Pettymykset ehkä hidastivat mutta eivät pysäyttäneet Matti Sampoa. Tästä hyviä esimerkkejä ovat ilman ohjaajaa kulkevan ajoneuvon navigointijärjestelmä ja vapaamäntämoottorin polttoaineen ruiskutus. Lisäksi kaikki Matin rinnalla työskennelleet tai hänen projektejaan jatkaneet olivat sitä mieltä, että Matti Sampo oli edellä aikaansa. Hanke ei ollut kannattava, ja voimala purettiin joidenkin vuosien kuluttua. Matti Sampo marssi rasvainen ja savinen koura ojossa valtiovallan ylimpien päättäjien eteen, eikä päätä huimannut. Historian tuntemus, tekninen osaaminen ja uuden tuotteen tarve olivat Matti Sammon kehitystyön ohje”Matti puhui vaikka kuolleen lehmän pystyyn.” Kone-Sampo ja Sampower toimivat Janakkalassa vanhassa navetassa. Paras osa on poisjätetty 27. Hän oli vasta 48-vuotias. Eräs haastateltava totesi, että Matti puhui vaikka kuolleen lehmän pystyyn. Ideana oli pitää voimalan yläpää keveänä ja tuoda sieltä tehoa nesteen välityksellä alas generaattorille. Hänen positiivinen julkisuuskuvansa muuttui katkeraan suuntaan. Hydrauliikan ylipappi vei sanomaansa uusille alueille. kesäkuuta 1999 Matti Sampo joutui liikenneonnettomuuteen ja kuoli saamiinsa vammoihin. Sampower oli Sitran taskussa paperiyhtiönä. Esimerkiksi tuulivoimahankkeessaan Sampo halusi tuottaa puhdasta energiaa. Paukkuja tekemiseen haettiin rohkeasti ja tuloksekkaasti. Myös siitä he olivat yhtä mieltä, että Sammon puheenlahjat ja myyntimiehen kyvyt olivat osa menestystä. Sampo rakensi yhden koevoimalan omalle tontilleen Janakkalaan. Ensinnäkin hänen keksintöjensä toiminnan tai kaupallisen läpimurron tiellä oli monesti jokin yksityiskohta, jota ei vielä aikalaisteknologialla saatu hallintaan. Toiseksi Sammon tuotteiden taustalla oli uudenaikaisia aatteita kuten ympäristönsuojelu. Työkoneiden keventämisellä haluttiin vähentää muun muassa kasvinsuojeluaineiden käytön tarvetta. Matti Sammon kanssa työskennelleet ihmiset muistavat hänet innostavana ja impulsiivisenakin työkumppanina, jonka optimismia ei hevin horjutettu. Kone-Sampo oli mennyt konkurssiin. 70–80-lukujen taitteessa Suomen maaseudulle ei liiemmin perustettu tuotekehitysyrityksiä vanhoihin navettoihin. Koska se oli ollut kommandiittiyhtiö, Matti oli kärsinyt sen kaatuessa myös henkilökohtaisen konkurssin. Yksi näistä oli tuulivoima. 64 MATTI SAMPO 2. keissä paljon. Se pitääkin paikkansa ainakin kolmessa mielessä. Imatran Voima tuli kumppaniksi, ja niin Matti rakensi oman systeeminsä Inkoossa Kopparnäsissä sijainneeseen Imatran Voiman vanhaan tuulivoimalaan
Matti Sampo joutui ikuisten joukkoon jo 48-vuotiaana. Nykyään tämän pulman ratkaisevia taajuusmuuntimia on, mutta sovellus on yhä kallis ja vaatii paljon huoltoa. Tuulivoimayhdistyksen puheenjohtajana 90-luvulla toiminut Erkki Haapanen muistaa Sammon ja Imatran Voiman yhteistyönä toteuttaman Kopparnäsin koevoimalan hyvin. Matti Sammon koneenrakentamisen filosofia oli pyrkimistä tarkoituksenmukaiseen yksinkertaisuuteen ja niukkuuteen. nuoria. Erkki Haapasen mukaan Sammon tuulivoimalan malli ei edelleenkään olisi taloudellinen. Se ei ollut taloudellinen. Matti Sammon hydraulisessa tuulivoimalassa ideana oli siirtää voima hydraulisesti alas ja muuntaa se siellä sähköksi. Toisenlaisia hydrauliseen voimansiirtoon perustuvia tuulivoimaloita on viime aikoina tehty. Hän oli kaukana keksijän arkkityypin kaltaisesta hullusta nerosta. 50 kilowatin voimalan kunniaksi skoolasivat teollisuusneuvos Seppo Hannus, Matti Sampo ja IVO:n pääjohtaja Kalevi Numminen. Sen ratkaisuja tuskin tullaan enää hyödyntämään tuulivoiman tuottamisessa. Legendaarinen maine ja keksinnöt elävät edelleen. Näin voimalasta saataisiin kevyt ja edullinen. Tämän sanoman hän kiteytti seuraavasti: ”Paras osa on poisjätetty osa.” Lokakuussa 1995 Inkoon Kopparnäsissä vihittiin käyttöön maailman ensimmäinen hydraulinen tuulivoimala. 3/2020 65. Pitkät nesteen siirtomatkat alas ja ylös aiheuttivat enemmän häviötä kuin perinteinen järjestelmä.” Lisäksi Sammon tuulivoimalassa oli jossain mielessä samanlaatuisia ongelmia kuin vapaamäntämoottorin käytössä: tekniikka ei tuolloin vielä mahdollistanut koko systeemin hallintaa tyydyttävästi. Matti Sampo oli siis tässäkin oikealla sovellusalalla. Hän antoi myös asiaankuuluvan arvon suunnitteluporukalleen. 1990-luvun generaattorit olivat vakionopeuksisia, mutta hydraulimoottorille paras ratkaisu olisi ollut mahdollisuus vaihdella nopeutta. ”Se toimi joitain vuosia, mutta kokeilu jäi tähän yhteen malliin. Matti tiedosti, että kaikki hyvät uudet sovellukset pohjaavat jollain tavalla olemassa oleviin ratkaisuihin. Tuulta, nestettä ja sähköä T uulivoimaloissa voimansiirto turbiinin ja generaattorin välillä tapahtuu mekaanisesti, ja kaikki tämä raskas teknologia pitää viedä korkean tornin huipulle
Konesavotta 7.–8.3.2020 RAUTAJÄRVI Vanhan Savotan Metsäperinnepäivät ja Konesavotta järjestettiin tänä vuonna jo 18. maaliskuuta. Volvo BM 646 Turbo -kaivurikuormaaja on tarvittaessa valmis vetämään kaikilla neljällä pyörällä, jos lähtökäsky tulee. Totuttuun tapaan paikalla oli jälleen riittoisa ja tuttu mutta myös osittain vaihtuva kattaus aktiivisimman työuransa suorittanutta metsänkorjuukalustoa aina moottorisahoista ajokoneisiin. Parkkialueelta tapahtuman ytimeen pääsi hienosti matkustamaan Veljekset Salmela Oy:n jäämistöstä Lavian bussimuseolle pelastetulla Scania 112 -alustaisella Delta 200 -linjabiilillä vuosimallia 1984. Jonkin verran löytyi muitakin vanhoja vekottimia, mutta pääpaino oli ehdottomasti metsätöissä. Tai ainakin olemus on sellainen, vaikka talviunet taitavat olla vielä hieman kesken. Vuoden 2020 tapahtuman aika oli 7.–8. T apahtuman toiminnan moottorina on perinteisesti hartsuherra Jouko Vilkman perheineen. Vanhan ajan savottatunnelma oli väkevästi aistittavissa, ja mielenkiintoa ruokkivat myös työnäytökset, joissa vinssaaminen, puunkuormaus, kuoriminen ja vaikkapa puuapina esittivät pääroolia. kerran Pälkäneen Rautajärvellä yhden välivuoden jälkeen. Teksti ja kuvat: Juha Pokki Metsälenkillä kuorman on käynyt tekemässä ja jo purkamassakin Janne Paavolan vetreä Volvo-BM SM462, eli viralliselta lempinimeltään Nalle. 66
Kockums 84-31 on Tuulosen Kockums-keisarin Aaro Hymanderin omistuksessa, ja näillähän urakoidaan yhä sillä suunnalla. Fichtel & Sachsin kiipeävä karsintakone on tarkoitettu kiipeämään ja kiertämään runkoa ja sähisemään samalla oksat pois. Valmet 20 vuodelta 1957 on Vanhan Savotan omaa kalustoa. Aika monessa vinssissä oli vahva omavalmisteen leima. Jos ei FMG 678 herätä mielenkiintoa suomalaisessa metsäkonetapahtumassa, niin sitten on maailman kirjat sekaisin. Viikonloppua oli lähdetty viettämään työnäytöshommien keveyteen. Joskus elettiin traktorivinssien kovaa buumia, ja sitä aikaa kuvastaa myös kotimainen kekseliäisyys. Apina nousee tyvestä puuhun. 67. Tämä silmäterä on saanutkin paljon näkyvyyttä Valmet Martat -perinneporukan julkaisuissa ja tapahtumaesiintymisissä. Mini-Bruunettin omistaa Metsä-Huhtala Pälkäneeltä. Tämä lovipankkovinssi ainakin on yksi niistä
Tenho Kotajärven Terra 465 -juontokone on varustettu paitsi kuormaajalla myös reellä, johon kuorma on kätevä rakennella – eihän koneessa itsessään ole kuormatilaa. Terra-maastotraktorialustalle rakennettu B-sarjan kantava kone kehitettiin vuonna 1966. Kun kone tuli markkinoille 1980, elettiin jo Volvo BM Valmet -aikaa, ja konemalli sai elää ja kehittyä koko 80-luvun. Aikojen aamunkoitteesta kurkottelee tämä Metsä-Huhtalan Valmet Terra 865 BK kattonosturilla ja nokkavinssillä. Paljon on 872 K:ta – muttei ihan kaikki sittenkään. TTS:n koneopetuskeskus kehitteli 1950-luvulla tämän kuorimakoneen. 68 KONE SAVOTTA 2020. Tämä onkin sitten astetta mysteerillisempi laitos, sillä kokonaisuus vaikuttaisi olevan vahvasti osiensa summa. Heikki Arvelan Valmet 862 K edustaa suomalaisen metsäkonevalmistuksen yhtä legendaa. Kyllä konevoima aina parkkuuraudan voittaa, varsinkin jos urakalle meinataan
Traktorinnälkäisillekin oli palaa tarjolla. Konesahaa oli näytillä kautta linjan. Valitse aseesi. Moderni ja kantikas kuori on tehty 80-luvulla, mutta alla sykkii Nuffield 10/60 vuodelta 1967. Valmet 702 on aikanaan vuonna 1979 saanut ylleen Kimmo-kenttävihreää, ja ei muuten ollut ainoa: Puolustusvoimat hankki näitä takavetoisia Velimatteja vuosina 1973–1979 peräti 391 kappaletta. Vaikka peruskonstruktio ja idea on suunnilleen sama, kyllä niitä toteutuksia vain tuntuu olemaan jokaisella omansa – ja tietenkin se paras. Suur-Jämsän moottoriklupi esitteli omistamansa laitteen toimintaa. Varsin mielenkiintoinen ja positiivista mikäs-se-tämä-nyt-on-huomiota herättänyt peli. Joutsalainen vinssi saa voimansa 10-hevosvoimaisesta ranskalaisesta Bernard-bensiinimoottorista. Majurin takana lymyilee Massey Ferguson 240, 135:n seuraaja, joka ei kuitenkaan modernin kuorensa alla ollut aivan niin uutta rautaa kuin antoi ymmärtää. 3/2020 69
1.3. Pirteän värinen yksilö on kuulemma uutena palvellut sammutusautona Lappeenrannassa ja myöhemmin Tapojärvi Oy:n Kemin kaivoksella. Olihan siellä tuttujakin! Kauko Kostamon Fargo FK 800 esiteltiin vuoden 2017 ensimmäisessä numerossa. Mittariin kerrotaan kertyneen ainoastaan 53 000 kilometriä. Talviheikki 70. TURKU Turun Talviheikki-tapahtuma käynnistää perinteisesti museoautoväen kevätkauden. Messuhalleissa oli mukavasti katseltavaa niin autoja moottoripyörien ystäville kuin raskaammasta kalustosta innostuvillekin. Teksti: Toimitus Kuvat: Jukka Vuorenmaa Veekymppi-Mersu ja kolme vetävää akselia
Nils Erikssonin konepajalla Paraisilla rakennettiin kaunislinjaisia kiitorekiä eli hydrokoptereita. Lyhyt avolava on sen verran kova vehje, että se toimittaa tarvittaessa vaikka traktorin virkaa, mutta ulkonäkönsä puolesta sympaattisen näköinen kone olisi valmis piirroselokuvan tähdeksi. Fergusontraktorin entisöintityö on Söderholmin käsialaa. Mikähän näissä heinäkasan alta kaivetun oloisissa osissa ja keskeneräisissä projekteissa oikein viehättää. Tämä yksilö on ollut käytössä mestarin omassa Škoda-henkilöautossa 1970–1980-luvuilla. Nils Erikssonin konepajalla valmistettiin puukaasuttimiakin. Rompetorin tarjonta keskittyi kevyemmän kaluston osiin ja keräilijöiden kauppatavaraan. Tällaisesta oli myös Roverin V8-alumiinimoottorilla varustettu versio. Gilbert Söderholm Paraisilta toi näytille yhden Talviheikkitapahtumassa esillä olleista maatalouslaitteista. Esillä ollut hydrokopteri oli Fordin kuutoskoneella varustettu Amphibian 3000. 71. Kantrimusiikkia sisältävä kasetti oli valmiksi pesässä. Näillä kelpasi rajavartiolaitoksen henkilökunnan liikkua vaikka heikoilla jäillä. Teijo-pakun hytti pani monen sormet syyhyämään ja ajatukset oman työmaan hankkimisen pariin. Maskun VPK:n tulipunainen Land Rover toimitti vanhan palokaluston edustustehtäviä. Kasiraitanauhuri olisi oiva soitin 70-luvun kuormurin ohjaamoon. Vino pino tallinseinän koristeeksi sopivia Sisu-moottoreiden halkileikkauskuvia
Näiden tehtaiden koneet eri merkeillä tulivat sitten kestosuosikeiksi. Turussa 1881 järjestetyssä maanviljelyskokouksessa esiteltiin kylvökoneita ja palkittiin Öfverumin ja Vesteråsin tehtaiden koneet. Sidorow oli aloittanut Suomalainen Kalustokauppa -yhtiönsä, jonka valikoimassa oli Vesteråsin ja Naumannin tehtaiden koneita, muina merkkeinä Borrier, Rex ja Optimus ja huipputarjouksena amerikkalainen Havana ”paino-vaonharja-riviinkylvökoneet, jotka kieltämättä voittavat kaikki tähän asti rakennetut riviinkylvökoneet.” 1900-luvun alkuvuosina oli julkisuudessa suorastaan innostusta riviinkylvökoneita kohtaan. Siemeniä säästämään Konekylvöä aloiteltiin Suomessa jo 1800-luvun loppupuolella, mutta hitaasti se meillä yleistyi. Julkista innostusta, ei kysyntää 1890-luvulla rivikylvökoneista oli jo laajaa tarjontaa. Suomalainen kansa -lehdessä puolestaan maaniteltiin samassa hengessä: ”Koneet helpoittavat teiltä monen monta väsymystä ja tuloksetonta hikipisaraa .” Riviinkylvökoneet tulevat Suomeen 72. Pellervo-lehdessä P. R ivikylvökoneita mainittiin ja mainostettiin sanomalehdissä jo vuonna 1880. Johnsson & Sidorow sekä Carl Jacobssen & kni Helsingistä olivat näkyvimmät mainostajat, ja ainakin Jyväskylässä ja Oulussa ilmestyneissä lehdissä oli ilmoituksia riviinkylvökoneista. Konekylvön ja nimenomaan rivikonekylvön eduiksi tiedettiin siemenmäärän säästö ja viljan tasaisempi kasvu. Br -nimisen kirjoittajan maatalouskoneartikkelissa kehoteltiin perustamaan koneosuuskuntia ja hankkimaan kylvökoneita, vaikka ne olisivat tuntuneet kalliiltakin. Toiminta-ajatukseltaan ja rakenteiltaankin kylvökoneet pysyivät melko samanlaisina 1950-luvulle saakka, jolloin konekylvö oli jo viljatiloilla pääsääntö
Suomen Maanviljelijäin Kauppa kertoi konemainoksissaan usein tekniikasta ja rakenteista, niin myös McCormickkylvökoneiden kohdalla vuonna 1928. Pietarsaaren Konepajan kehittämää Tulos-konetta mainostettiin aivan selkokielisesti vuonna 1928. Vuoden 1910 maatalouslaskennassa kertyi tilastoon merkintä 4621 koneesta. Hankkija ilmoitti maaliskuussa 1919, että Ruotsista tehtaalta tilatut 850 Uusi Vaasa -kylvökonetta oli jo myyty ennen koneiden saapumista. Koneiden esittelyissä ja mainoksissa palkintoihin viitattiin, usein vedottiin myös Ruotsissa järjestettyihin kylvökoneiden kokeisiin. Ruotsalaisten tehtaiden tuotteita ei heti nimen perusteella arvannut ruotsalaisiksi. Ruotsalaisvalmisteet olivat hallitsevassa asemassa 1900-luvun alun kylvökonekaupassa. Muut kokeillut olivat Helice, Hoosier ja Danielsen. Kiinnostavaa on se, että Venäjällä vilja-aitta-alueella toimineiden isojenkin valmistajien kylvökoneita ei täällä ollut tarjolla. Myöhemmin 20-luvulla testattiin Tulos ja McCormick kahtena versiona. Tulos sai suopeat arvostelut maatalouskoneiden koelaitokselta. Osuustoimintaliikkeen piirissä suositeltiin konehankintaa, kun kylvettävä pinta-ala olisi 10–15 hehtaaria. Kuopiossa järjestettyä Suomen Yleistä Maatalousnäyttelyä ja sitten Lahden 1909 näyttelyä varten rivikylvökoneita kokeiltiin etukäteen Mustialassa. ”Huomaamme, että kylvökonetta on käytettävä, mikäli suinkin mahdollista on, pienimmilläkin viljelmillä.” Kylvökoneistuminen oli 20-luvulla edennyt niin, että kesällä 1930 laskennassa tilastoitiin 24 142 rivikylvökonetta. Rivikylvökoneiden kysyntä ei kuitenkaan noussut kovin laajaksi. Radix sai parhaat lausunnot. Koneliike Aatra kertoi arvosteluista yleisölle 1928. Johtaviin konemiehiin kuulunut Niilo Rauvala kirjoitti Pienviljelijä-lehdessä, että konekylvöllä saavutetaan 10–15 prosenttia suurempi sato. Yhteisiä koneita suositeltiin 20-luvun alussa koettiin jälleen innostusta kylvökoneisiin. Yli puolet niistä oli Turun ja Porin sekä Uudenmaan lääneissä. Pohjoisessa Suomessa oli vain 53 rivikylvökonetta. Maatalouskoneiden koelaitoksella testattiin Sato-, Gloriaja Thule-merkkiset koneet sekä kaksi erikokoista Patria-konetta. Ruotsalaisvalmisteet olivat hallitsevassa asemassa 1900-luvun alun kylvökonekaupassa. Yhteisten kylvökoneiden hankintaa suositeltiin ammattilehdissä ja niiden artikkeleita lainaavissa sanomalehdissä nytkin. Amerikkalainen Havana mainittiin kyllä oikein hyvänä koneena mutta kalliina. Uudellamaalla kone oli lähes joka kolmannella tilalla, Turun ja Porin sekä Hämeen lääneissä kone oli noin viidenneksellä tiloista. Kysyntää oli sotavuosina kertynyt. Tässä mainostetaan ruotsalaista Championia vuonna 1929. Koko maan viljelyksistä vain 0,2 prosentilla oli rivikylvökone, Uudenmaan läänin alueella 0,6 prosentilla. 3/2020 73. Kotimaiset nimet Pellervo ja Säästävä näkyivät joissain mainoksissa, mutta koneet olivat täällä uuden nimen saanutta tuontitavaraa. Tulos nousi nopeasti yleisimpien merkkien kastiin. Koneista kertovissa lehtiartikkeleissa mainittiin myös amerikkalainen Hoosier, mutta mainontaa ei näkynyt
Tämä kertoo siitä, ettei kylvökonealalla tapahtunut mitään mainittavaa uutta. 20-luvulla se testattiin koelaitoksellakin. Ruotsalaisen Fenixin mainos on vuodelta 1901. Deering ja Tulos olivat seuraavina ja Radix sitten mitalisijojen ulkopuolella. 74 SIEMENIÄ SÄÄSTÄMÄÄN. Varhempina aikoina oli aika yleistä, että tuotteita nimitettiin tehtaan tai tehdaspaikkakunnan mukaan. Hevosvetoisista koneista sai vähällä vaivalla traktorivetoisia. Kuva on 50-luvun alkupuolelta Työtehoseuran koekentiltä. Koko maata tarkastellen rivikylvökone oli yli puolella 25–50 peltohehtaarin tiloista ja joka viidennellä 10–25 hehtaarin tiloista. Mainos on vuodelta 1929. Ruotsalainen Thule-kylvökone oli tarjolla jo varhain. Venäläisten tehtaiden koneita ei täällä ollut myynnissä. Vuoden 1930 laskennassa kysyttiin myös kylvökoneen merkkiä. Erikoisuutena tarjottiin ilmarenkailla liikkuvia Tulosja OTE-koneita. Näyttelyistä ja messuista kertovissa lehdissä niistä joskus näkyi. Niitä on ollut noin neljäsosa kaikista rivikylvökoneista. Välirauhan aikana ehdittiin tehdä uusi konelaskenta. Uutuutena tarjolle tuli Pikku-Tulos, erityisesti pienille viljelmille tarkoitettu kylvökone. Sidorowin Suomalainen Konekauppa tarjosi ruotsalaiskonetta vuonna 1885. Tulokset ovat korkeintaan suuntaa-antavia, koska tuhannet tilat eivät merkkiä kertoneet. Lisäystä oli siis aika tarkoin kymmenentuhatta konetta vuoden 1930 tilanteeseen verrattuna. Oikein isoilla tiloilla kylvökoneita saattoi olla useampia. Vakolassa koeteltiin 30-luvun mittaan vain uudet mallit Radixja Tulos-kylvökoneista. Esimerkkinä ukrainalainen Elvorti vuodelta 1912. Koneliikkeiden mainonnassa näkyivät vain Deering, Helice, McCormick, Radix ja Tulos. Tämä uutuus ei ostajia innostanut. Helice on kuitenkin ollut ylivoimaisesti useimmin mainittu merkki. Kuopion läänissä vain yhdellä sadasta tilasta oli kylvökone. Toimintaperiaatettaan suomalaisen tuotteen suosimisesta se ei rikkonut, koska tuolloin meillä ei vielä rivikylvökoneita tehty. Sen mukaan tiloilla oli vuonna 1941 käytössä 34 600 rivikylvökonetta. Vuonna 1930 neljäsosa kaikista rivikylvö koneista oli Helice-merkkisiä. OTK-laisen osuusliikkeen puolella tätä konetta myytiin OTE-merkkisenä. Näistä ruotsalaisten koneiden mainoksista Öfverumin mainos on vuodelta 1885 ja Vesteråsin vuodelta 1901
Turun ja Porin läänissä yhteiskoneitakin oli eniten, toiseksi eniten yhteisiä kylvökoneita oli Vaasan läänissä. 3/2020 75. Esimerkiksi yksi englantilainen valmistaja ehti tehdä lähes samaa konemallia koko tuon jakson ajan. Kylvökoneilla menekkiä vaikeaan aikaan Sotavuodet ja niitä seurannut tiukka aika monenlaisine puutteineen eivät jaksaneet kumota kiinnostusta kylvökoneita kohtaan. Vanhassa tietokirjasarjassa Keksintöjen kirja näytettiin rivikylvökoneen syöttöja voimansiirtokoneistoa. Maatalousnäyttelyissä kylvökoneet olivat ilman muuta näkyvästi esillä. Junkkari ja Pe-Ko ilmestyivät uusina merkkeinä kylvökonekaupan puolelle, mutta muutoin tutut valmistajat hallitsivat 50-luvullakin. Tuollaisia ne rakenteet olivat todella pitkään. Selityksenä on kotimaisen tuotannon pitäminen käynnissä sekä jonkin verran jatkunut tuonti Ruotsista ja osin Saksastakin. Hankkijan kuvakokoelmassa on tämäkin kuva Janakkalan maatalousnäyttelystä 50-luvulla. Tuossa isokyröläisessä kylvökoneessa entistämistyöt on aloitettu kookkaammasta päästä. Niistä 384 konetta kuului alle kahden hehtaarin pikkutiloille. Viisikymmenluvun mittaan kylvötöissäkin siirryttiin yleistyvästi traktoreiden käyttöön. Tuntuu lähes ihmeeltä, että maatiloilla käytössä olleiden kylvökoneiden määrä kaksinkertaistui 1940-luvun mittaan. Oulun läänissä kirjattiin 1001 ja Lapin läänissä 670 rivikylvökonetta. 30-luvun jälkipuolella julkaistussa Ford-yhtiön traktorityötä suosittelevassa esitteessä kuvattiin myös kylvöjen sujuvan Fordsonin voimin. Monta hevosvetoiseksi rakennettua konettakin muuttui paikallisen osaamisen ansiosta traktorikoneiksi. Turun ja Porin lääni oli taaskin ykkösenä ja selkeästi. Siellä oli 20 508 kylvökonetta, kun Hämeen läänissä oli melkein 13 000 ja Uudenmaan läänissä runsaat 10 000. Eikä tämä ollut mikään suomalainen ilmiö vaan ihan yleinen. Yhteisesti omistettuja kylvökoneita oli vajaa 8 000 kappaletta. Ruotsalaisten kylvökoneiden merkkivalikoimaa – siellä ne Vaasat ja Säästävätkin oli tehty. Traktorin nostolaitteisiin kiinnitettävät kylvökoneet ilmestyivät tarjolle. Nykyään jaksetaan harrastaa hevosvetoisen kaluston entisöintiäkin. Forseliuksen mainos on vuodelta 1909, hämäläisten tulevan SMK:n 1910 ja Säästävän 1904. Kylvökoneiden rakenteissa ja tekniikassa oli 1950-luvulla hyvin paljon yhteistä 1880-luvulta lähtien täällä esiteltyjen koneiden kanssa. Traktoristuminen tapahtui meillä hyvin yleisesti Fordsonin merkeissä. Vuoden 1950 kesällä oli virallisen laskentatilaston mukaan maatalouden käytössä 63 201 rivikylvökonetta. Kylvökoneissa oli valinnan varaa ja miettimisen aiheita
045 350 8393, Loimaa Vanha pieni kivimurskain ja Webster heilahdusmagneetto. pikku osaa, paperillinen projektiksi kiinnostaa. Massey Ferguson 35 sopivat ehjät puolitelat ja välipyörät. 040 375 3423, Kauhava. Puh. Puh. Martti Väänänen, puh. Agria 2600 TL -sarvitraktorin alkuperäinen peräkärry. 044 210 7269, Tervo. 044 071 7205, Pekka Rönkkö, Iisalmi. 044 071 7205. Puh. Sekä juurakon halkomakone. International 275, Bolinder Munktell 320, Zetor 3011 alkuperäiskunto, auraäes jousto + pyörivä niittokone, kippikärry. mahdollisuus. 040 416 9313, Nastola. Puh 050 305 9501 Pikku-Valmetti, vaikka pikkuvikainenkin. 76 Markkinat Ostaa ja myy kalustoa. 045 350 8393 jukkaetvalila@ gmail.com, Loimaa. 0500 648 826, Timo Mononen, Jyväskylä. Puh. 0400 595 442, Luumäki. -65, 4-veto, mukaan vaihtolavalaitteet ja puureunalava. 500 €. Volvo F12 varaosia tai koko auto. Puh. 045 350 8393 Jukka Välilä, Loimaa. Hihnoja uusittu. 70 €. p. Alkuperäinen hitsaamaton sovitteineen, 700 €. Puh. 040 7705 182, Ivalo. Myydään Volvo F12 vm. -87, metsäkoneritilä + kaivuriteline, hydrauliperä, kantavuus 15700. Sopivin hinnoin. 20 Diesel-Ferguun KiGas pumpun (vanhassa Harriksessa on sama). Puh. Virheetön taksamittari Rekort, viimeinen sinetti vielä paikallaan, täysin kunnossa läh. Puh. Kunnostettu n. 050 3091340, Joensuu. Hp. Massikan hinta 5000 € /tarjous. P. P. Massey-Ferguson 31 puimuri, vm. Homelite XL. Sarvitraktori Busher, kottikärrystä tehty peräkärry, päältä ajettava! Mukaan sorminiittokone ja puskulevy lunta varten. 040 530 9804. Voin harkita vaihdossa Ferguson työvälineitä. Puh. Hinta 50 €/vaihdossa 50-60-luvun moottorisaha. Hyvä kohde myös harrasteautoksi. Scanian perä 141-142, Michelinukkoja. 0500 371 964, Lieksa. Moottorisahasta tehty laturi. Massikka myydään tai vaihdetaan hyvään Kultamahaan tai TEF20 Ferguun 2200-2800 € hintaluokassa. Scania-myyjän siisti pöytästandardi 30 €. Ruiskupumppu kunnostettu.(600 €). Kaikki osat on, ei jumissa. Puh. 150 €/ kpl. Kunnossa kaikilta osin, tervetuloa kokeilemaan! Pete Rönkkö, Iisalmi p. Kunnostukseen. Vain nouto. Jawa 250cc -62, tekniikka kunnossa, muuten laitettavaa. 0400 552 644, Hamina. 0400 795 532, Rauma. Yksilö tilan puuttessa. Valmis puintiin. Mörkö-Majorin koneen osio. p. Ostetaan 1-2 Vickelson-lohkoa joita käytettiin 502-702 keltaisissa koneissa, ei kirkkaan kelt. Puh. Hella lisävalot, Mersu, Scania, Volvo, Sisu jne. Hyvä ritilä ja hyvät renkaat. Voimakastehoinen metsurisaha. Volvo 650 -79 traktorikaivuri, lisävarusteita, ajettu 8000 t. 045 6137 500, Eura. Nuffieldin siivalaite h. 044 987 3706 KX-4 vahtolavalaite ostetaan. 040 530 2863, Kalajoki. Puh. Oskari Rönkä Kiuruvesi p. p. Hinta 3 – 4 000 € kappale. Puh. Katsatettu 11.19. Olumpia 5-6 hp venttiilit. 90 €. P. Uusi Stihl MS391, saman tehoinen, hinta 689 €. Hyväkuntoinen vuodelta 2009, hinta 350 €. Myydään traktorikäyttöinen ilmakondessori 1200 €. 050 372 3647, Pekka Hyvönen, Padasjoki. Hp 1000 €/tarjous. Puh. Valot, jarrut toimii, silppuri on, vara seu?at, kaatokelan sylinterien tiivisteet vaihdettu. Kunnostettuja ja koepenkissä testattuja käynnistimiä, tasaja vaihtovirtalatureita vanhempiin käyttötraktoreihin ja automerkkeihin. P. 040 8669806, Vaajakoski. 040 866 9806, Vaajakoski. Hinta 155 €. 0500 648 826, Timo Mononen, Jyväskylä. 040 5835 970. Kone pyörii. Diesel Majorin koneen osia. 4900 €. Vain nouto ja käteismaksu. 1000 eurolla. 050 536 2354. Kaikki toimii. Takaparkki, työkalulaatikon kiinnikkeet, ym. Ison Bungart 2 -sarvitraktorin kääntöaura ja jyrsinlaite h. Puh. hp. -66. 0400 775771, Parkano. Etukuormaaja Deut2 D4005 -traktoriin. Puh. Moottorisaha Stihl MS390 64,1 CM 3 . Maamoottori Wickström 1012 hv. Bernardmoottori. Kontio Sisu vm
Monenlaiset erikoiset tempaukset ovat kiinnostaneet minua aina, mutta viime aikoina olen saanut omista unelmistani kiinni vähän sieltä sun täältä. Alkaneelle vuodelle on sovittu jos jonkinlaista ohjelmaa monenmoisten ruostuneiden aarteiden äärelle, niin kuvausreissuja kuin myös pelastusoperaatioita. Vuoden 1952 Vanaja liikkuu todistettavasti ensimmäisen kerran sitten 1960-luvun. Postin bussi tämäkin. Alkukeväästä tämä Vanaja on siirtynyt uudelle makuupaikalle Pohjois-Savon rajaseudulle, sinne missä tähtitaivas loistaa kirkkaana ja mieli on monivivahteikas. Viimeaikainen huvimajakäyttö on ollut hiljaista kuin haudan takana. Rauha hänen sielulleen, sillä siivousyksikkö on jo toiminut. Tarkoitus ei ole kaivaa viimeistä monttua vaan antaa tekohengitystä tuleviin päiviin. Palaan tämän Postija liikennelaitoksen bussin menneisyyteen ja nykyisyyteen vielä myöhemmin. 78 RAUHASSA RUOSTUVAT LINJALLA LINJALLA. Jälkimmäiset tuli aloitettua, kun yllättäen pääsin pelastamaan itselleni 1950-luvun Vanaja-linja-auton korin
3/2020 79. Pimeydestä kurotteleva ilmestys. Katurien kohtalo kolahtaa karmien kavahtamattomaan korinaan, koska kaiken kansan katujen kiire koetteli koreja karusti. Volvon dieselin pauhu on lakannut, ja vain muistot elävät mielissämme. Yksi hienoimpia Suomen autokoriteollisuuden nokkamalleja makaa teollisuustontin takamailla. Märän talven kuva ei ole kutsuva mökkiläiselle, mutta linjamobiilin houkutus sitäkin suurempi. Moni näistä on joutunut toimittamaan pihavaraston virkaa, niin tämäkin. Takavalokauneus on aina ihailtavaa. Kosken kameraan, koska kauneus katsojalla
Lehtomaisia tunnelmia. Johtotähti kaikilla teillä. 80 RAUHASSA RUOSTUVAT. Tosin niin tämä katos kuin bussin ohjaamokin on vaihtanut jo hiippakuntaa tai vähintään poistunut pitkälliseltä makuupaikaltaan. 1972 se muuttui Lokki-linjoiksi. Wiiman kori on onneksi säästynyt suuremmalta ilkivallalta. Kuvan Kutter on kylläkin jo vaihtanut maisemaa, joten ei syytä huoleen. Kori, tai se vähä mitä siitä oli jäljellä, oli silti suojassa pressukatoksen alla. Hallin takana on tilaa aina yhdelle bussille. Tässä yksi Lokki-linjojen Leyland Leopardeista unohdettuna vajan taakse. Pyhärannan Linja-auto Oy perustettiin 1930-luvulla. En päässyt selville, mikä ajatus on ollut tämän ScaniaVabiksen katkaisun takana. Scania 85 Superin ruumiillistuma on kerännyt jo korkean talviotsan itselleen
3/2020 81. Lopulliselta näyttävä kohtalo, mutta puustosta päätellen vielä kova runko. Tämän jo romutetun pantterin rekisteritunnus oli ENO-25. Loputtomalta näyttää tämänkin korin kohtalo. Joku tietävä kyllä senkin kertoisi maskin muodon ja listojen paksuudesta. Rauha hänen sielulleen. Vuosi taisi olla 2005. Tämä Kutter-korinen bussi on varmasti ollut ensimmäinen bussi, minkä olen kameralle tallentanut. Iisalmelaisesta Vanajasta tuli viime kesänä vainaja, kun se kärrättiin romutukseen. Turun kaupunkiliikenteellä oli käytössään pitkä rivi näitä erkkeri-ikkunaisia Leylandeja. Tunnistamattomaksi jäi tämä maallinen kasa. Hidasta maastoutumista osaksi luontoa. Maan vetovoima on tehnyt tehtävänsä myös järjestysnumero neloselle. Volvosta ei ole jäljellä enää kuin loput
Ja vaikka museot ovat kiinni, pääsemme tutustumaan Eskilstunassa sijaitsevan Munktell-museon kokoelmiin. 82. Seuraavassa numerossa: VANHAT KONEET 4/2020 ILMESTYY 4.6.2020 MENNEITÄ MUISTELLESSA Kokoontumiset ovat alkukesän osalta jäissä, mutta nostalginen kuvaraportti vie meidät vuosina 1997–2012 järjestettyjen Kutalan sikahyvät hytittömät -kesäjuhlien tunnelmiin. Tapahtumaja entisöintikonkari Matti Merta esittelee meille raamisahansa ja monet muut pienemmät kapineet
Hae omasi Lehtipisteestä tai tilaa kotiin: www.klassikot.fi Konemiehen verkkokauppa! Verkkokauppa Vanhat Koneet -lehden ystäville: www.supermarket.fi 216 sivua! 37 90 + kaupan päälle avaimenperä Suuri Valmettraktorikirja 14 90 Legendaarinen lippalakki 8 00 Vanhat Koneet -pelikortit 8 90 Edelliset numerot Varastossa lähes kaikki vanhat numerot!. Jokaisella autolla on tarina
549€ tuotenro 512788 139€ tuotenro 495091 Putkenporausteline Putkenporausteline teräs-, rst& alumiiniputkien loveamiseen hitsausta varten. Mitat: 2630x1787x110 mm. korkeus: 1400mm. 189€ tuotenro 509658 Huoltonostin 3000kg Nostokorkeus: 110-1000 mm Sähköohjattu turvalukkojärjestelmä. Maks. Nosto-/laskuaika: 30sek Liitäntäjännite: 230V Koko (PxLxK) 1935x1700x110mm 1990€ tuotenro 498003 U U TU U S! U U TU U S! U U TU U S! U U TU U S! U U TU U S! KULMIKAS PELASTAJA Helsingin lentoaseman Ginge-vaahtoauto 74 50 00 -2 00 3 • PA L VK O 20 20 -2 3 6 41 48 87 45 00 03 20 00 3 Viipale mediat 77 3 / 2 2 • Fia t 41 1R • A sk o S iv us en om av alm is te • G in ge -v aa ht oa ut o • S ud Av ia tio n C ar av ell e • M aa se ud un K on e. Maksiminostokorkeus: 1330mm. Maks alumiinipelti: 1,5mm Kitasyvyys: 208mm. Putken halkaisija: 19-63,5mm Satinointikone 1100W Teräksien, alumiinin, puun ym. Sisältää jalustan. Nostimen rullien etäisyys: 320-720mm. • Harrastaja Erkki Hiitikka • Maaseudun Kone & Junkkari • Matti Sampo osa 2 • Varhaiset rivikylvökoneet Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 3/2020 • Hinta 9,90 € TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT 1990€ tuotenro 506545 Kutistus/ venytyskone Maks. Uusi parannettu malli ilman hydrauliikkaa, mekaanisilla lukoilla ei vuotavia osia! Maksimipaino yhtä nostinta kohden: 680kg. 730€ tuotenro 511047 Siirrettävä saksinostin 2800kg Siirrettävä saksinostin erillisellä hydrauliyksiköllä ja kahdella voimakkaalla sylinterillä. Ajoneuvon akseliväli: max. materiaalien pinnanmuokkaustyökalu maalin ja ruosteen poistamiseen, karkeaan puhdistukseen, hiontaan, satinointiin, mattaukseen ja kiillotukseen. Nosto-/laskuaika: <35sek. Tarjoaa täydellisen työskentelykorkeuden korjauksiin, renkaanvaihtoon, peltitöihin, pesuun/kiillotukseen ym. Kok. 2400mm. Mukana säilytysteline. www.TORAFORS.com +358 (0)50 358 5800 order@torafors.fi Englanninpyörä Mukana 5kpl karkaistuja alarullia. Renkaan enimmäisleveys: 325mm. Paino: 480kg 1399€ tuotenro 496769 Autotallin sisustus (hopea/musta) Toimitussisältö: 1kpl työkalukaappi / korkea 3kpl yläkaapit ( 2 x kaasujousitetut luukut, 1 x rulo) 3kpl alakaapit (1 x laatikot, 1 x kaappi & 1 x roskis/paperiteline) 1kpl ruostamaton pöytätaso 2041,5x463x38mm 1kpl työkalutaulut Työtason korkeus: 946 mm Kokonaismitat: 2955x2000x460mm Huom! ei sisällä kuvissa näkyviä työkaluja ja tarvikkeita 1199€ tuotenro 511050 Kaikki hinnat sis. Nostimien alumiinirullat sijoitetaan auton pyörien eteen ja taakse jonka jälkeen polkimen avulla pyörät nostetaan yksi kerrallaan ilmaan. pellin paksuus 1,5mm Kitasyvyys: 700mm. 3000mm. Paino: 126kg Auton siirtonostimet (mekaaniset dollyt) Sarja sisältää neljä mekaanista auton siirtovaunua/-nostinta autojen helppoon liikutteluun. ALV24% Hinnat voimassa toistaiseksi, oikeudet muutoksiin pidätetään. Työkorkeus: 1150mm. Nostokyky: 2800kg. Ajoneuvon leveys: max. Paino: 40kg. teräspelti: 1,2mm