Koko: 480x100x200mm. Työkaluvaunu työkaluilla 145-osaa Laadukas työkaluvaunu 145-osaisella työkalulajitelmalla esim. Korin maks.pituus: 5,5m. Mitat: 1030x440x140mm, istuinkorkeus 510mm 69€ tuotenro 506543 U U TU U S! U U TU U S! U U TU U S! Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 3/2021 • Hinta 9,90 € TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT SISUN UUSI ELÄMÄ Vanhasta betoniautosta tehty viljankäsittelijä MENETETTY TILAISUUS Katsaus Škodatraktoreiden historiaan KAIVURI JAPANISTA Alkuperäisasuun entisöity Hitachi UH081 1983 74 50 00 -2 10 3 • PA L VK O 20 21 -2 3 6 41 48 87 45 00 03 21 00 3 Viipale mediat 85 3 / 2 2 1 • D av id B ro w n 88 5 • H ein än sie m en en ky lv ök on e • H ita ch i U H 08 1 • JK -1 -tr ak to ri • Jo ut sa -v in ss i • S is u M -1 62 C ZT. www.TORAFORS.com +358 (0)50 358 5800 order@torafors.fi 499€ tuotenro 494628 Hydrauliset autorampit Nostokorkeus: 100-430mm. Urheilutaavetti Välkkilän veljesten turboahdettu DB 885 Kunnon vehkeitä ! Kaikki hinnat sis. Leukojen syvyys: 140mm. Sähköliitäntä: 1-vaihe 230V 16A. Vaunun mitat: 700x455x975mm. Työkorkeus: 1200mm. Nostokorkeus: 400-1210mm. Kokonaismitat: 4710x573x2000mm. Kok. Pulverimaaliruisku Ammattimainen lopputulos kotona! Nyt voit jauhemaalata kotioloissa ja saada kestävän pinnan, joka ei irtoa tai lohkeile ja kestää paremmin kulutusta. Tarvitset ainoastaan porakoneen keskireiän poraamiseen ja lenkkiavaimen tai räikän rei’ityspuolien kiristämiseen. U U TU U S! U U TU U S! Korigrilli Täydellinen grilli koritöihin, kääntyvät kumipyörät, korkeus säädettävissä hydraulisesti molemmista päistä. Kitasyvyys: 700mm. Paino: 88kg. 3799€ tuotenro 509665 259€ tuotenro 513137 Pistehitsauspihdit 230V Käsikäyttöinen/kannettava pistehitsauslaite. Maks. U U TU U S! 189€ tuotenro 509658 Satinointi/ rullahiomakone 1100W Satinointikone on teräksien, alumiinin, puun ja muiden materiaalien pinnanmuokkaustyökalu maalin ja ruosteen poistamiseen, karkeaan puhdistukseen, hiontaan, satiinointiin, mattaukseen ja kiillotukseen. teräkseen, alumiiniin, ruostumattomattomaan teräkseen ym. Koneessa on tehokas 1100W moottori ja säädettävä nopeus välillä 1000-3700rpm. Korin maks.paino: 1800kg. Englanninpyörä Laadukas ja vahva englanninpyörä ammattikäyttöön.Mukana 5kpl karkaistuja rullia. korkeus: 1545mm 1599€ tuotenro 511050 169€ tuotenro 89343 Autotallin sisustus / työpiste PRO (musta) Toimitussisältö: 2kpl työkalukaappi / korkea (915x573x2000mm), 4kpl yläkaapit (kaasujousitetut luukut, 720x330x450mm) 4kpl alakaapit (2 x laatikot, 1 x kaappi & 1 x roskakori/paperiteline) (720x573x900mm) 2kpl ruostamaton pöytätaso (1440x600x39mm), 4kpl työkalutaulut 685x448mm 2kpl sähköpisteitä (3 x 230V pistoke & 2,5V USB-liitäntä). 1199€ tuotenro 86801 Asentajan alusta & jakkara / 2-in-1 Tukeva asentajan alusta joka nousee myös jakkaraksi. Koneella on useita etuja ja yksinkertaisella rullan vaihdolla voit vaihtaa karkean puhdistuksen, hionnan ja kiillotuksen välillä. 499€ tuotenro 512776 249€ tuotenro 507766 Lävistinsarja / Knock Out Punches Lävistimillä teet reikiä mm. Työtason korkeus: 939mm. ALV24% Hinnat voimassa toistaiseksi, oikeudet muutoksiin pidätetään. Pellin paksuus enintään 3 mm. Täydellinen kone pinnan ruosteen poistamiseen ja levyjen valmisteluun esim. kotimekaanikolle. ilman prässiä. Vaatii lisäksi kompressorin. hitsauspaksuus: 1,5mm+1,5mm. Maks. pellin paksuus 2mm. Käyttöjännite 230V. Ramppien mitat: 590x340mm. ennen hitsausta. Paino: 4,3 kg. Paino: 14,5kg. Nostokyky: 1350kg/pari. Sarja sisältää koot: 3”, 3.5”, 4” ja 4.5”
Ku va : SA -K uv a/ Sa ar ik iv i JOKAINEN TAVALLAAN E täältä katsoen kaikki moottoriväki näyttää häärivän aivan samanlaisen harrastuksen parissa. Mitä pidempään asiaa mielessä pyörittelee, sen vaikeampi on päästä ainoan oikean ratkaisun äärelle. Nykyajan maalit ovat monin verroin helppokäyttöisempiä, ja valmis pintakin kestää hyvänä pitkään ja vähällä huollolla. 56-sivuinen opus käsittelee kolme osa-aluetta. Omien laitteiden kanssa värkkäillessä vastuu valintojen järkevyydestä on itsellä, mutta kun tehdään asiakkaalle, pitää olla valmis toimimaan asiakkaan parhaaksi. Innostuksen kohteet ja tekemisen tavat ottavat suuntansa jo lapsena, vahvistuvat nuorena ja betonoituvat aikuisena. Jonakin päivänä otan jonkin pienen härvelin ja luon siihen 30-luvun tapoja kunnioittaen viimeisen päälle kiiltävän pinnan. Puurakenteiden historia on hyvin pitkä, ja lisäksi ala kehittyy jatkuvasti. Aivan huvin vuoksi en opusta sentään lukenut. Vanhaa kannattaa aina vaalia, oli kyse sitten tiedosta, taidosta tai työkoneesta. Joskus käy niinkin, että oma tapa harrastaa alkaa vaikuttaa muiden tapoja paremmalta, ja jos oikein kehnosti käy, sitä tapaa rupeaa kertomaan muillekin ainoana oikeana. Aika harva taitaa entisöintiä tehdessään käyttää niitä materiaaleja ja menetelmiä. Ei siinä minkään sortin käännytystekniikat tehoa, ja se on hyvä asia se. Rautapuolellakaan asiat eivät ole niin yksinkertaisia kuin miltä ne ensinäkemältä vaikuttavat. Työvaiheiden kuvauksia lukiessa kävi selväksi, kuinka työläs ja monivaiheinen projekti auton maalaus on aikanaan ollut. Ensimmäisessä osiossa opitaan maalaamaan auto Dicco-värillä ruiskuttaen, seuraavaksi käydään läpi, kuinka auto maalataan Mirko-värillä ja siveltimellä, ja lopuksi selviää, kuinka henkilöauto tai bussi pannaan väreihin Miranolmaalilla. Tämän numeron Seppiä ja mestareita -palstaa tehdessä keskustelin pitkän tovin vene-entisöijän kanssa. Esimerkiksi nykyaikainen lakka tai liima voi olla sekä kestävämpää että vähemmän huoltoa vaativaa, ja niin sellaisen käyttöön löytyy vahvat perusteet. 3/2021 3 Pääkirjoitus Pääkirjoitus. Kun puutyötä tehdään, valitut materiaalit ja joissakin kohdissa myös työmenetelmät jäävät näkyviin. Eihän siihen tarvita kuin joukko kemikaaleja, erilaisia siveltimiä ja hiomavehkeitä sekä lehmän hermot. Vaan kun tarkastelee tekijäihmisen touhuja oikein läheltä, alkaa erojakin löytyä. Leirien pystytyshän siitä lopulta seuraa, mutta aivan turhaan, sillä suomalainen harrastaa aina omalla tavallaan. Jos asiakas onkin vanhan liiton miehiä, pitää sepällä olla tiedot ja taidot toteuttaa työ perinteisin menetelmin. Taannoin luin läpi Kansallisarkistosta löytämäni automaalausoppaan vuodelta 1938. Kari Mattila päätoimittaja kari.mattila@vanhatkoneet.fi Eihän siihen tarvita kuin kemikaaleja, siveltimiä, hiomavehkeitä ja lehmän hermot
36 Sisu M-162 CZT Tilapeittaaja Reijo Hartikka on käsitellyt tilojen kylvösiementä vanhalla betoniautolla liki kolmekymmentä vuotta. 30 Hitachi UH081 Rotator oli ensimmäinen japanilaiskaivurien maahantuoja Suomessa. TAPAHTUMAT 62 Internationaal Historisch Festival, Panningen, Hollanti Yksi Euroopan suurimmista traktoritapahtumista on ehtinyt 40 vuoden ikään. 24 Joutsa-vinssi Pekka Halttusen korjaama vinssi hilaa meidät muistelemaan mekaanisten puunsiirtimien aikaa. MUSEOT 54 Trekkermuseum, Nisse, Hollanti Hollantilaisen masinistiyhdistyksen museoon poimitaan vuosittain uudet koneet 250 aktiivijäsenen talleista. Kun edustuksen nelikymppiset alkoivat lähetä, firma entisöi hyvissä ajoin alkuvaiheen Hitachin. 42 Heinänsiemenen kylvökone Taito Rantola myi kylvökoneen osina maailmalle ja rakensi vielä ylijääneistä osista nurmen paikkauskylvöön sopivan masiinan. KONEET 18 County 745 Maanrakennusliike Laitisen County on nykyään Kari Hynnisen lumityökoneena. Otimme selvää, miksi konekansa vaeltaa vuodesta toiseen Panningeniin. 12 24 30 36 KANNESSA 12 David Brown 885 Välkkilän nuoret veljekset tekivät vanhalle Taavetille sporttisen kasvojenkohotuksen. 20 JK-1-traktori Jouko Laiho loihti käsille sattuneista osasista pienen vetäjän polttopuille. 4 Tässä numerossa
Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. TILAAJAPALVELU Puh. 44 68 58 Suomen merimuseo, Kotka Merikeskus Vellamossa on merellä käyviä koneita perämoottorista jäänsärkijään. (03) 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) E-mail tilaajapalvelu@vanhatkoneet.fi PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITTAJAT Juha Pokki, Mika Rassi AVUSTAJAT Joona Hamm, Lea Lahti, Jan-Erik Laine, Aulis Lassila, Olli J. Zetor jyräsi Skodan. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. (06) 2810 100 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050 4147 559 Susanne Ripsomaa: 050 4147 553 www.vanhatkoneet.fi > Mediakortti SÄHKÖPOSTIT MUOTOA toimitus@vanhatkoneet.fi myynti@vanhatkoneet.fi materiaali@vanhatkoneet.fi etunimi.sukunimi@vanhatkoneet.fi PAINOPAIKKA PGM MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1799-0661 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. VAKIOPALSTAT 6 Rekkaparkki Kuulumisia ammoisten uutuuksien maailmasta. 72 Hyljeksittyjä itäkuorma-autoja 50-luvulla itäblokin maista tarjolla olleet kuormurit eivät suomalaisia autoilijoita innostaneet. ARTIKKELIT 48 Kaiken maailman traktorit: Škoda Škoda osasi autonteon lisäksi takoa traktoreita. Materiaali: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Toimitus Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. Ojanen, Kauko Ollila, Harri Onnila, Kari Ruusunen, Pekka Stellberg, Aimo Tenni, Jukka Vuorenmaa TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Thomas Backman, Sari Mantila POSTIOSOITE Vanhat Koneet, PL 350, 65101 Vaasa KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. Peltojen valloittamiseen olisi ollut potentiaalia, mutta sitten rattaisiin heitettiin hiekkaa. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Myöhemmin SEV-talousyhteisön kuormurit eivät kelvanneet sitäkään vähää. 78 Rauhassa ruostuvat Joona Hammin ruosteromanttisia valokuvia mullan alta. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. 76 Markkinat Vanhan raudan kauppapaikka. 44 Seppiä ja mestareita Myyntimies Teemu Virtaselle urkeni uusi ura puuveneiden entisöinnin saralla. 48 Valtio halusi Tsekkoslovakiaan yhden traktorivalmis tajan. 68 Romua ja lumppua Sotavuosina raaka-ainepulaa lääkittiin tehokkaalla kierrätysjärjestelmällä. 3/2021 62. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim
syyskuuta, jos korona sallii. Pari vuotta myöhemmin siitä jalostettiin kymmenen hevosvoimaa tehokkaampi D 440 lisäämällä moottoriin Roots-ahdin. Rootsia on käytetty ahtimina kiihdytysautojen moottoreissa ja huuhtelupumppuina isoissa kaksitahtidieseleissä kuten Detroit Dieselissä. Vuonna 1911 Neussin kaupunkiin rakennettu tuotantolaitos alkoi valmistaa lähinnä heinälinjan koneita. heinäkuuta. K un 1900-luvun alussa Saksassa maanviljelyskoneiden kysyntä kasvoi ja tuontitavaran verotus koveni, amerikkalainen International Harvester päätti perustaa sinne tehtaan. Niinpä IHC:n tehtaasta tuli vuonna 1936 poissulkevasti traktoritehdas. Tehoa saatiin 40 hevosvoimaa. Ensi kerran saksalaisessa Intikassa pyöri turboahdin vuonna 1972, kun silloisen malliston lippulaiva, 120-hevosvoimainen 1246 seilasi Euroopan pelloille. Pienehkössä traktoridieselissä Roots ei kuitenkaan ollut paras mahdollinen ratkaisu. Ahtaminen jäikin Neussissa pitkäksi aikaa. Siinä oli uusi, hieman suurempitilavuuksinen vapaasti hengittävä moottori. Syöttöä voitiin sen myötä lisätä, mutta tästä johtuen kone kuumeni liikaa. Rootsilla ahdettu saksalainen Vuonna 1958 IHC varusti saksalaisen tehtaansa suurimman traktorin dieselmoottorin Roots-ahtimella. Oman tehtaan dieselmoottori saatiin traktorikäyttöön vuonna 1950, kun 25-hevosvoimainen DF 25 syntyi. Rauta ja Petrooli pyritään järjestämään Riihimäellä 11.–12. syyskuuta. Samaa traktorimallia valmistettiin myös IH:n Ranskan-tehtaalla. MITÄ TAPAHTUU TODELLA. 30-luvulla natsihallinto pani ulkolaisille traktoreille niin rajut verot, että niiden maahantuonti ei enää lainkaan kannattanut. Oulaisten Weteraanikonepäivät on suunniteltu pidettäviksi 9.–11. Roots ei ole turboahdin, sillä siinä ei ole turbiinia eikä se ota voimaa pakokaasujen paineesta. Ensimmäiset traktorit olivat emämaan osista koottuja F-12-malleja, mutta pian osatkin saatiin tehtyä ja uudet mallit suunniteltua saksalaisvoimin. Uudetkin koettavat sinnitellä. Ongelmaa saatiin kuriin muun muassa isommalla jäähdyttimellä. Se oli tovin tehtaan ainoa traktorituote, mutta tarjontaa piti lisätä kumpaankin päähän. Perinnekonetapahtumien järjestäjätkin ovat pääosin vielä odottavalla kannalla tulevan kesän ja syksyn suhteen. Ahdetusta moottorista kuitenkin luovuttiin kahden valmistusvuoden jälkeen. Roots-ahtimessa paineen tuottavat kaksi roottoria, ja käyttövoiman se saa moottorilta mekaanisesti. Viime syksynä Nurmijärvellä ensi kerran järjestetty veteraanitraktoreiden kiertävä kyntötapahtuma pidetään tänä vuonna Orimattilan Heinämaan kylässä 25. Vuonna 1956 sarjan tehokkain traktori oli 30-hummainen D 430. Esimerkiksi Mäkilän traktorimuseo Somerolta ilmoittaa, että Ol hollil jää tältä vuodelta väliin. D 440:n virkaa tekemään tuli D 436. Varovaista toiveikkuuttakin on ilmoilla erityisesti isojen tapahtumien suhteen. 6 Rekkaparkki uutisia, erikoisuuksia ja tapahtumia. Jotkin tutut perinnepäivät on jo varmasti peruttu. Traktorikeräilijä Erkki Ojasella on kokoelmissaan myös McCormick D-440. Sitä ei tiedä ihmisistä kenkään
Kirjaa voi tilata suoraan tekijältä sähköpostitse osoitteesta kankaalanpekka39@ gmail.com. Silloin tulee kuluneeksi 90 vuotta siitä, kun Englannin Peterborough’ssa perustettiin Perkins Engines Company Ltd. Homma on vielä suunnitteluasteella, ja toimitus kuulee mielellään lukijoiden toiveita ja ehdotuksia sisällön suhteen. Tämän lehden ilmestyessä kirjaa pitäisi jo olla saatavissa. Lehti sai hyvän vastaanoton, ja tekijöille on tullut kannustavan palautteen ohella runsaasti toiveita lisälukemisesta mopoharrastuksen tiimoilta. Lisäksi on kulunut 125 vuotta Perkinsin teknisen johtajan, pääsuunnittelijan, johdon sihteerin ja talousjohtajan Charles Chapmanin syntymästä. Teokseen kuuluu myös dieselpioneeri Charles Chapmanin vuonna 1953 kirjoittama ja vuonna 1963 päivittämä Perkinsin tarina (The Story of Perkins Diesels). Mopokuulumisia Viime vuoden joulukuussa ilmestyi Viipalemedian kustantama erikoisjulkaisu Mopo. Jatkossa lehdet annetaan jakelun käsiin ilmestymisviikkoa edeltävänä keskiviikkona. Toivomme reilun viikon mittaisen toimitusajan riittävän vastaisuudessa siihen, että tilaajat saavat lehtensä ajoissa. Kirjassa on lisäksi noin 180 kuvaa. Sitä ei ole aiemmin julkaistu, joten nyt ilmestyvä suomennos on maailmanluokan uutuus. Kyllä harmittaa, kun läpyskä jo komeilee kaupan lehtitelineessä mutta postilaatikko kumisee tyhjyyttään. Juhlan kunniaksi molemmista aiheista ilmestyy näin hyvissä ajoin kirja nimeltä Brittien dieselit ja Charles Chapman. Pakettiautomaattiin toimitettuna hinta on 40 euroa ja kotiin kannettuna 45 euroa. Tähän asti lehti on jätetty postin kuljetettavaksi ilmestymisviikon maanantaina, siis kolme päivää ennen ilmestymispäivää. 3/2021 7. Jos ensimmäinen Mopo-lehti puuttuu vielä kokoelmastasi, voit hankkia sellaisen kustantajan verkkopuodista www.supermarket.fi. Vinkit voi osoittaa sähköpostilla päätoimittajalle: kari.mattila@viipalemediat.fi. Pekka Havukainen on kirjoittanut pääosan kirjan teksteistä ja lisäksi suomentanut siihen Charles Chapmanin kirjoittaman Perkinshistorian. Pekka Havukaisen tekstit käsittelevät brittidieseleitä, Charles Chapmania, Perkins-dieseleitä ja Fordson Dextan Perkinsmoottorin peruskorjausta ohjeineen. Ilmoittakaa jatkossakin rohkeasti häiriöistä jakelussa. Vanhat Koneet aiemmin postiin Joillekin Vanhojen Koneiden tilaajista lehti ei kerta toisensa jälkeen ole ennättänyt ilmestymispäiväksi. Perkinsiä juhlan aattona Vuosi 2022 on kaksinkertainen Perkins-juhlavuosi. Lisäksi kirjaa myyvät ainakin verkkokirjakaupat Alfamer ja Booky.fi. Kaikkien mopointoilijoiden iloksi tekijäporukka on käärinyt hihansa ja ryhtynyt kokoamaan materiaalia myöhemmin ilmestyvää kakkosnumeroa varten
Vanhaa ja visaista 1. VASTAUKSET 1. Vuo nna 189 Ruo tsi ssa val mis tun ut Mur taj a 5. Mikä on Lokomo 50 B. 5. Itä sak sal ain en 8. 6. Suomen liikennemerkkien historiasta kiinnostuneelle mainiota luettavaa on Olavi Pakarisen kirja Tieopasteet kautta aikojen. 8. 9. Suomen teitä ryhdyttiin mittaamaan 1600-luvulla ja samoihin aikoihin alettiin merkitä myös etäisyyksiä erilaisilla pylväillä. Ala sin 3. Buffalo Springfield oli 60-luvulla toiminut pohjoisamerikkalainen rockyhtye. Minkä maalainen työkonemerkki oli Fortschritt. 4. He juoksivat sen jäljessä ja kiehuivat sen ympärillä joka puolella. Mistä 1950-luvun keksinnöstä Ilmari Louhio parhaiten muistetaan. Cum min s 6. Vihdoin saapui muuan toimihenkilö pyytämään meitä lopettamaan kynnön, koska muuan alkava kansanjuhla uhkasi jäädä aivan vaille yleisöä. Sata vuotta liikennemerkkejä Tienviittoja ja virstapatsaita oli Suomessa ollut jo iät ajat, mutta Suomen lakiin liikennemerkki pääsi ensi kertaa toukokuussa 1921. TEKIJÄN SUUSTA Oli vaikea selviytyä Lapualla. Varoitustaulun käytöstä kertoi J. Valokuva tällaisesta merkistä sentään löytyy. Miettisen vuonna 1925 ilmestynyt kirja Maantien kunnossapito seuraavaa: ”Varoitustauluja asetetaan vähintään 50 m päähän sellaisista paikoista maantiellä, missä erityisen varovasti on kuljettava. Autojen vähitellen yleistyessä säädettiin kuitenkin laki varoitusmerkistä, joka oli Suomen ensimmäinen varsinainen liikennemerkki. Sak sas sa Köl nis sä 9. Val voa ja ohj ata tuk kie n kul kua ja vah tia , ett ei syn ny ruu hki a. Minkä koneen valmistajalta yhtye otti nimensä. Tienviittoja lienee ollut ainakin 1700-luvulta lähtien, sillä silloin Ruotsin laki antoi niistä erillisen määräyksen. Varoitusmerkkejä ei liene ollut paljon, sillä niiden käytöstä ei ole säilynyt tietoja. Mikä edelleen itsenäinen amerikkalainen moottoreita valmistava yritys on perustettu 1919. 3. Höy ryjyr än 4. Asennetaanko huulitiivisteen eli stefan huuli öljytilaan päin vai poispäin öljytilasta. Öljy tila an päi n 7. toukokuuta 1931 alkoi tuotanto Fordin uudella tehtaalla. Kirjaa myydään esimerkiksi Mobilia-museossa, jossa on juhlavuoden kunniaksi myös liikennemerkkinäyttely. Onk ila hden kon epa ja Vaa sas sa 10. Hevosliikenteen aikana erityisemmille liikennemerkeille ei ollut juuri tarvetta. Missä tehdas sijaitsee. 7. Mikä oli Suomen ensimmäinen jäänmurtaja. Mikä konepaja rakensi ensimmäiset Tiekarhut. Varoitustauluina käytetään valkoiseksi maalattuja pylväitä, joiden yläpäähän asetetaan tien poikkisuuntaan noin 12 cm levyisistä ja 1 m pituisista, myöskin valkoisiksi maalatuista laudoista muodostettu kolmio.” Merkki varoitti mistä tahansa vaaranpaikasta, esimerkiksi näkemäesteestä, kuopasta tiessä, risteyksestä tai mutkasta. 2. Ihmiset olivat niin innostuneita, että he suorastaan olivat jäädä traktorin ”jalkoihin”. Sis u-n est em oot tor ist a 2. Sittemmin tarkemmaksi käyneen varoitusmerkistön joukossa on yhä ensimmäisestä merkistä ulkonäöllään ja merkityksellään muistuttava yleinen vaaramerkki. 4. Mikä oli vonkamiehen tehtävä tukinuitossa. 10. KULJETTAJA WIDING KERTOO CATERPILLAR-TRAKTORIN KYNTÖNÄYTÖKSESTÄ ETELÄ-POHJANMAAN MAATALOUSNÄYTTELYSSÄ LAPUALLA VUONNA 1920 3/2021 9
Kansa taittoi matkansa kävellen – hevospelit ja polkupyörät autoista puhumattakaan eivät olleet kaikkien saatavilla. Lisäksi hallista löytyy muutama vieläkin erikoisempi kone, kuten 30-luvulta peräisin oleva kivenmurskain ja 70–80-luvun taitteessa tehty öljysoralaahain. Näyttely kertoo tienpidosta ja siihen liittyvästä kalustosta. Kävimme ennakkovierailulla valmistuvassa näyttelyssä. Onkilahden konepajan Tiekarhu on 30-luvun alkupuolelta, ja sen sydämenä sykkii Fordson N. Vaikka höyryjyriä oli hankittu Suomeen jo 1890-luvulla, koneet eivät aikoihin olleet jokaisen polunpa60-luvulla TVH hankki Maailmanpankin lainalla paljon autoja traktorikalustoa. Esimerkiksi Fordson N -pohjaista Tiekarhua, Marshall-höyryjyrää tai Lokomon Teräskarhua pääsee harvoin syynäämään aivan lähietäisyydeltä, joten näyttely on uteliaalle masinistille herkkua. Tavallinen tallaaja oli täällä tallaaja vielä hyvän matkaa 1900-luvulle. Näyttelyn tietotaulut antavat terveen muistutuksen siitä, ettei tiellä joukoittain liikkuvien saati sitä hoitavien koneiden tai ajoneuvojen aika Suomessa ole ollut kovin pitkä. Konetta kelpaa tutkia käynnistyksen voimansiirrosta lähtien. Yksin Sisuja ostettiin 450 kappaletta. 10 Rekkaparkki uutisia, erikoisuuksia ja tapahtumia. M obilia-museossa Kangasalla aukeaa uusi näyttely Koneita ja ihmisiä heti koronasulun jälkeen, tällä tietoa 1.5. Esillä on pääasiassa tiehöyliä useilta eri vuosikymmeniltä ja kaivinkoneita ja kuorma-autoja. Tien tekoa ja hoitoa Mobiliassa Tieliikenteen museon uudessa näyttelyssä on esillä teiden tekoja huoltokoneita hevoshöylästä ja kivijyrästä lähtien
Horsman konetehdas valmisti Horsma-nimistä väkilannanlevittäjää. Maanteiden teon lisäksi näyttelyssä uppoudutaan myös kanavien rakentamiseen. Museo on auki päivittäin 10– 16 ja kesäaikaan 10–18. Heinänsiemenen ketjusyöttöinen kylvökone Touko oli E. Koneen puhdistuskin oli kuvan mukaisesti helppoa kuin heinänteko sitten aikanaan. Peltokoneet Salosta Kuutisenkymmentä vuotta sitten salolainen nurmen kylväjä sai kotopitäjän pajoista koneet työhönsä. Moottorina on Fordin kuusisylinterinen diesel. nijan vehkeitä. Lisäksi seinille on koottu otteita vanhojen tietyöntekijöiden kertomuksista. Levittäjä otti käyttövoimansa ketjulla traktorin pyörältä. Koneita ja ihmisiä -näyttely Mobiliassa 19.12.2021 asti. Maailmalla menestyneessä äkeessä oli lana edessä ja takana. Parista koneesta on paikalla virtuaaliopas, tallenne, jossa näyttelijä esittää koneen käyttäjien haastatteluja. Äestä sai kahta työleveyttä, 220 ja 185 senttimetriä. 3/2021 11. & J. Vanhoja tietyötapoja esitellään paljon. Vielä 1970-luvulla käsityökalut olivat tietöissä tärkeimpiä välineitä. Koneen leveys oli 240 senttimetriä ja tilavuus 230 litraa. Mobilia sijaitsee osoitteessa Kustaa Kolmannen tie 75, 36270 Kangasala. Piikkirivejä oli neljä ja niistä keskimmäiset jousitettu. Salo-kultamitaliäestä valmisti ja myi Salon Automyynti Oy. Telillä varustettu Lokomon Teräskarhu 9 on ollut hurja peli vuonna 1954. Työleveys on neljä metriä ja paino 36 kilogrammaa. Varmista korona-ajan aukiolot netistä www.mobilia.fi tai puhelimitse (03) 3140 4000. Englantilainen höyryjyrä Marshall ja ruotsalainen leukamurska Samson Ax ovat näyttelyn erikoisempaa antia. Leinon työtä. Esillä on muun muassa ruoppaaja ja sukelluspuku vuosikymmenten takaa. Näyttelyn koneet ovat pääasiassa Mobilian ja Väyläviraston kokoelmista, mutta mukana on myös yritysten ja yksityishenkilöiden koneita. Horsma kiinnitettiin traktorin nostolaitteeseen. Tässä numerossa esiteltävä Hitachikaivuri on myös mukana näyttelyssä
Talon pojat ottivat pikkuBrownin käsittelyyn ja tekivät siitä kisakonemaisen ajopelin. URHEILUTAAVETTI DAVID BROWN 885 TURBO Hyvin säilynyt DB 885 tuli maakaupan myötä Välkkilän tilalle. Ilmajoki 12. Ja ajoa on riittänyt
13
Apu löytyi alan vanhalta yrittäjältä. Kaikki eivät urheilumieltä ymmärtäneet. Muutoinkin se oli tuntien mukaisesti hyvin säilynyt. Turbon sovittelemisessa oli työtä, ja ilmanotto piti tuoda pellin alta pois. Asialla ovat olleet tilan nuoret isännät, parikymppinen Eero ja 18-vuotias Johannes Välkkilä. ” Martti Puusaari Vimpelistä löysi meille siihen vanhan venemoottorin turbon. Tuo kuivaputsari ei mahtunut konepellin alle, joten piti tuoda se ulkopuolelle. Seinäjoelta tuli kuitenkin pelkkä ahdin. ”Öljykylpyinen ilmanputsari ei soveltunut turbolle. ”Pari vuotta sitten saatiin idea, että vaihdetaan suuremmat pyörät siihen. 14 DAVID BROWN 885 TURBO. Vain takarenkaat olivat huonossa kunnossa. Tehtiin taakse uudet vanteet ja pantiin isot renkaat”, isoveli Eero sanoo. Ensiksi piti saada kolmisylinteriseen moottooriin sopivan kokoinen ahdin. Uusi rengastus vaati siis hiukan työtä ja rahaakin. ”Ostin valmiita kurveja, joita sai hitsailla, eikä tarvinnut itse taitella. Se on helppo puhdistaa nyt: ei tarvitse purkaa mitään, lukot vain auki.” Helpommallakin olisi joissain paikoissa selvinnyt – näyttävyyden kustannuksella. V älkkilän tilalla Ilmajoella riittää puuhaa. Pakosarjaan tein laipat päihin. Konepellin alla ei enää juuri ole tilaa. Silikoniputken paloilla niitä yhdisteltiin. ”Se oli seissyt ladossa varmaan kymmenen vuotta. Sillä ei ollut ajettu paljon, nytkin mittarissa on vasta 4000 tuntia. Se on Garrettin turbo Volvo Pentasta, käytetty mutta tarkistettu”, Eero sanoo. ”Kun noita 540-takarenkaita hommattiin, meitä pidettiin liikkeessä aivan hulluina. Laakista tulille David Brown tuli Välkkilöille erään peltokaupan mukana. Poikkeus säännöstä on vuoden 1972 David Brown 885, joka on ollut tilalla vasta kahdeksan vuoden ajan. ”Sitten ajateltiin, että laitetaan nyt turbokin siihen sitten samalla, kun on konepelti irti.” Piukkaan vaatteeseen Turbotus tehtiin renkaanvaihdon tapaan huolella. Maan myynnin ehtona oli, että myös traktori ostetaan. Välkkilät menivät katsomaan pakko-ostostaan, ja se pärähti ensi yrittämällä käyntiin. Näyttää siltä, että joku leikkisä veitikka on hieman hupsutellut Taavetin kimpussa ja tehnyt sille sporttisen ilmeen. Omissa nurkissa viljellään maata ja kasvatetaan vasikoita, mutta lisäksi vieraille tehdään muun muassa kaivuja nurmiurakointia. Kukaan ei kuulemma halua tällaiseen traktoriin ostaa edes normaalikokoisia uusia takarenkaita, pitää aina olla käytettyjä.” Renkaat kuitenkin saatiin ja jalostus jatkui. Eero rakensi putket, laipat, öljyn kierron ja muut lisäosat. Tiellä sillä ei ollut ajettu ollenkaan”, Johannes, veljeksistä nuorempi sanoo. Kalusto on pääosin uutta tai ainakin uutena tilalle tullutta. Turbo tuli suoraan pakosarjan päälle, ja pakoputki lähti sopivasti tuosta kyljestä”, tekijä kertoo. ”Tämä on tarkoitettu noin kahden tuuman pakoputTeksti: Mika Rassi Kuvat: Mika Rassi, Johannes ja Eero Välkkilä Kun takarenkaita hommattiin, meitä pidettiin liikkeessä aivan hulluina. Urheilu-Taavetti vetää työkseen pikkukaivurin lavettia
Näistä kumpaakaan ei myyty Suomessa. Tämä traktori oli suomalaismalliston pienin. Heinäkuussa 1972 David Brownin traktoriyhtö myytiin yhdysvaltalaiselle Tennecolle osaksi sen J. Kaupan myötä myös 885 pääsi Case-merkkisenä Amerikan-markkinoille 70-luvun jälkipuolella. 885:ttä tehtiin 70-luvun loppuun asti. Ainakin Saksassa näitä joka nurkasta vetäviä versioita on säilynytkin. Traktorin kuljettaja Johannes ja muutostöiden tekijä Eero Välkkilä. Case -traktoriyhtiötä. Merkittävin ero edeltäjiin oli osittain synkronoitu vaihteisto. Pienin Suomessa 70 -luvun alussa tuli tarjolle uusia David Brown -traktorimalleja. Taavi 2 -hytti on säilynyt hyvässä kunnossa pienen ajomäärän ja sisäsäilytyksen ansiosta. I. Carraro myi muunnossarjaa, jolla myös tästä pienemmästä Taavetista sai tehtyä nelivedon. Turbon tukirauta. Uusi ilmanotto asettui kätevästi hytin kannattimen päälle. 3/2021 15. 60-luvun pienimmästä, alle 40 hevosvoiman 770-mallista tehtiin Saksan-markkinoille malli 775. 780:stä tehtiin muutamin muutoksin 885, joka korvasi myös paitsi 780:n myös 880:n
Sisälle hyttiin Välkkilät ovat asentaneet ahtopainemittarin ja öljynpainemittarin. Hytti täräjää niin paljon, ettei pyyhkijä paljon auttanut”, Johannes haastelee. 16 DAVID BROWN 885 TURBO. Eero rakensi etupyörille lokasuojarungot ja osti niihin muovisuojat. Kulku on vakaata. Lasit tummennettiin myös”, Eero listaa. Sillä on kuitenkin jo ennen muutostöitä ollut myös työkäyttöä. ”Ei sinne ahtopaineita ole juuri pistetty eikä syöttöäkään, ettei kone kilkkaa”, Eero sanoo. Renkaat ja kuraläpät ovat kuin hurjassakin rahtikoneessa. Hytin takaseinääkin Eero paranteli. ”Ääntä ja näköä sillä tavoiteltiin pikemmin kuin tehoja.” Kuin juna Vaikka traktorin muutostöissä on ollut pilke silmäkulmassa, ne on tehty huolella. ”Se menee tiellä kuin juna”, Johannes sanoo. Autot tulivat pitkillä vastaan, kun ei ne edes huomanneet tätä. Ylön Taavi M arraskuussa 1972 Suomessa myytäviin David Brown -traktoreihin asennettiin ruotsalaisen Klippanin asemesta suomalaiset Taavi-ohjaamot. Niitä Johannes ei kehu. Taavetilla on muun muassa pöyhitty heiniä. Enää ei taitaisi pyörä mahtua vakoon”, Johannes virnuilee. Vakiorenkailla vauhti oli karvan alle kolmenkympin, isommilla kumeilla jonkin verran yli. Jo aiemmin sinne oli pantu päävirtakatkaisin. Aluksi Taavit olivat punaisia, mutta kaksi vuotta myöhemmin ne maalattiin traktorien pellin päävärin tapaan valkoisiksi. ”Huomenaamulla sillä olisi tarkoitus mennä seuraavalle työmaalle. Mutta me halusimme siihen ison putken, jotta se näyttäisi hienolta, joten teimme sitten välipalat itse.” Turbolla ei olekaan tavoiteltu äärimmäistä suorituskykyä. Sitten laitettiin ledipaneeli ja jo rupesi näkymään.” Johannes kulki Taavetilla koulussa yhden syksyn ja talven. Tein siihen kiinteän seinän, jotta siitä sai vähän tiiviimmän. Sama pätee muutamiin käytännön parannuksiin. Vuodesta 1977 lähtien Suomen David Browneihinkin alkoi ilmestyä tehtaalla asennettuja Sekura-ohjaamoja. ”Tässä oli ollut pressu takana, mutta sekin oli jäänyt johonkin matkan varrelle. Muutoin ohjaamo on niin ulkoa kuin päältä alkuperäisessä asussa. ”Ajoin yhden talven niillä. Pitää kaivaa rännikaivoja ja öljysäiliö pois maasta”, Johannes turisee. ”Kynsinkin sillä kaksisiipisillä auroilla. Välkkilät löysivät kutakuinkin alkuperäisiä vastaavat ajovalot, punaiset tosin. Eero rakensi ohjaamon peräosan tiiviiksi. Viime vuonna hän ajoi autokortin, joten traktorilla on ollut hieman vähemmän liikennekäyttöä. Eero rakensi ahtimeen putket, laipat, öljyn kierron ja muut lisäosat. Lisäksi se kiskoo Välkkilöiden pienempää kaivinkonetta lavetilla. Ne valmisti Ylö-Tehtaat Ylöjärvellä. kelle, ja sellaisen laipan tuohon olisi valmiina saanutkin. ”Kaikki lensi ennen ikkunalle. Maalit ovat kestäneet sisäsäilytyksessä hyvin ja sävykkäinä
Isot takapyörät ovat kokoa 540/65R30. Turbon putkien rakentaminen ja sovittaminen Taavetin konepellin alle oli vaativa tehtävä. DAVID BROWN 885 MOOTTORI kolmisylinterinen dieselmoottori, sylinterin halkaisija 100 mm, iskun pituus 114 mm, tilavuus 2,7 litraa, 48 hevosvoimaa 2200 kierroksella minuutissa VAIHTEET 12+4, osittain synkronoitu RENKAAT edessä 6,00-16, takana 14,9-28 MITTOJA pituus 294 cm, leveys 165 cm, maavara etuakselin kohdalla 43 cm, akseliväli 195 cm, paino 1934 kg 3/2021 17. Niiden kanssa Taavetti on kuin pikajuoksija lähtötelineessä. Turbon välilaipat syntyivät Välkkilän verstaassa
Tauno Laitinen taas rekisteröi kuvissa esiintyvän County 754:n tammikuussa 1973. Myöhemmin yritykseen tuli vuoden 1967 County 654. Kuitenkin lumenauraus ja sulana aikana tietyömaat ovat työllistäneet sitä eniten. Kun veljekset jatkoivat toimintaa omissa yrityksissään, jäi viimeksi mainittu Teuvolle. Laitinen vaihtoi tehdaskunnostetun 4,4-litraisen tilalle.” Teksti ja kuvat: Aimo Tenni Hartola Pitkän linjan kone ja konemies Hynninen. Kiviä ja jyrää Vaikka kivien nosto ja kuljetus kivivaunulla alkoi olla 70-luvulla jo mennyttä aikaa, ehti tämä 754 vielä siihenkin mukaan. Eräs Kari-poikanen pääsi kaksitoistavuotiaana kokeilemaan lumen aurausta nelivetoisella 754-Countylla. Tällä ikiKauntilla paljon ajanut Pauli Ahonen kertoo: ”Tietyömailla vedettiin täryjyrää. 18. IKI-KAUNTI COUNTY 745 Countyn maine perustui lähinnä erkoistraktoreihin. Toinen nukkui autossa ja toinen ajoi. ”County nieli tietyömailla paljon pölyä, minkä seurauksena alkuperäinen 4,2-litrainen moottori meni vaihtoon. Nyt, lähes puoli vuosisataa myöhemmin, sama mies omistaa sen ja jatkaa sillä lumenaurausta. Ja se kuumuus!” Nykyinen omistaja Kari Hynninen tietää, että moottori on tietöiden takia vaihdettu. Yhtiössä luottokuljettajana vuosikymmeniä ollut Pauli Ahonen muistelee ensimmäisen Countyn 654:n tulleen liikkeelle syksyllä 1964. Muistuu mieleen, kun Mikkelin ja Sulkavan välillä vedettiin vaimoni Eevan kanssa jyrää ympäri vuorokauden. Telaja nelivetojen lisäksi valmistui myös kaksivetoisia joihinkin erityistarpeisiin. H artolan Koitissa toimi Maanrakennusliike Laitinen, jota pyörittivät veljekset Tauno ja Teuvo Laitinen
Ei tällä taitaisi kukaan muu enää lähteä hommiin”, kokenut kuski pohdiskelee. Sama kone jatkaa yhä sananmukaisesti uraansa. ”Onhan tuo Countyn ohjaamo nykymittapuulla aika karu. Kyläteiden aurausten lisäksi alkuaikojen työ sisälsi talviteiden tekoa, ja olihan niitä jo malliksi metsäautoteitäkin. Lumikola nimeltä County Ohjaamon läpi menevät takasiltaan isot palkit, joihin puskulevy tukeutuu. Olipa se tieto nelivedosta kiirinyt Mikkeliin saakka, kun sieltä asti pyydettiin aurausapua. Lämpöpuhallin on, mutta lattia on sen verran hatara, ettei se riitä. Ja polttoaine tietysti haisee hytissä. ”Kun ennen oli kovia lumitalvia, aurauksiakin tuppasi olemaan yötä päivää ja monen kymmenen kilometrin päässäkin. että kahden viikon kuluttua, aikaisintaan. Talvella kylmä ja kesällä kuuma. ”Se County pyörähti kyllä käpsäkästi ympäri jarrujen avulla.” 19. Rakenteet on tehnyt Kongan paja Mäntyharjulla. Kauppamiehet Kun kaksi rahan arvon tuntevaa hieroo kauppoja, ei mitään kiireellä tapahdu. Viimein hän ilmoitti, että kun tulee käymään kotonaan, aurataan ja neuvotellaan siinä. Kari Hynninen on pitkän linjan koneyrittäjä. Laitinen tuumi. Eipä siis ihme, että tavatessaan jouluaattoillan pimeydessä Kari Hynnisen jäädyttämästä jäätietä, metsätyönjohtaja Eino Rautniemi puuskahti: ”Minulla riittää sinun laisellesi miehelle aina töitä!” Ja hommat jatkuu. Tätä pihatietä tämä sama County aurasi jo lähes viisikymmentä vuotta sitten. Lisäksi metsässä auratessa voi osua kiviin ja kantoihin. Ilman ketjuja tällit eivät ole niin kovia, kun pyörä pyörähtää tyhjää. ”Laitisen Tauno oli tosin ajatellut myyvänsä tämän Countyn, mutta hinta ei tahtonut osua kohdalleen. Turkishaalarit on onneksi keksitty. Patu-kaivurinsa, ajokoneen, moton ja traktoreiden mittareihin kertyi erään 20-vuotisjakson aikana peräti 50 000 tuottavaa tuntia. Sitä kertaa ei enää tullut, vaan nähdessään terveytensä loppuvan Tauno oli sanonut tyttärelleen, että jos se Ripon Kari siitä Countystä jotain maksaa, myykää se”, Hynninen muistelee. Sitten Laitinen sairastui ja joutui muuttamaan kodistaan. Koneen ilmastointi toimii lisäämällä karhuntaljaa hytin aukkoihin syksyllä ja poistamalla sitä keväällä. Mutta se County pyörähti kyllä käpsäkästi ympäri jarrujen avulla”, Ahonen tarinoi. Mutta savottateille kone on onnen omiaan.” Hynninen ei käytä pyörissä ketjuja, sillä tämä kone ei kuulemma sellaisia juurikaan kaipaa. Urakoitsija Hynninen tekee tilannearviota: ”Kyläteiden auraukseen tämä on kyllä jälkeenjääneiden jälkeläinen, eikä tällä paksulumisena talvena meinaa oikein saada tiestä kerta-ajolla tarpeeksi leveää
Jotain kerättiin myös teiden varsilta. Sitten siirryin jatkamaan työtä naapurin halliin, ja konetta ryhdyttiin suunnittelemaan yhdessä”, Jouko kertoo. Ensin tein rungon. Ei muuta kuin hitsattiin kiinni vain.” Muita tarpeita löytyi omista nurkista. Kytkinpoljin tuli myös siitä Suzukista.” Muun muassa ohjauksen osat ja istuin löytyivät myös romuautosta, tällä kertaa VW Golfista. Laturin hän rakensi polkupyörän dynamon osista. Talvella kävin leikkaamassa perän irti. HYLYISTÄ HÖNKÄISTY JOUKO LAIHON OMATEKOINEN TRAKTORI Autojen ja polkupyörien raatoja, peltitynnyri, vesivaraaja, kottikärryt ja muita käsillä olleita osasia. ”Jostain Renusta otettiin etupää, ja niistä etupyöristä tuli tähän takapyörät ja navat. Vähän hirvitti, kun bensa vuoti tankista. Kävin syksyllä kysymässä, saanko ottaa siitä perän pois. Niistä Jouko Laiho rakenteli naapurinsa kanssa pienen vetäjän polttopuille. Etuakseli syntyi kromiteräksestä sekin. Naapurin laanin romuautoista saatiin monet osat. Kylmään aikaan bensa ei onneksi kaasuuntunut.” BMW:n perä ja Renault’n navat sopivat helposti yhteen. Rungon Jouko teki uudesta tai ainakin käyttämättömästä tavarasta. Siellä on levyjarrut molemmissa pyörissä. Jouko laittoi polkupyörän halogeenivalojen umpioihin ledivalot. Mielessä kyti kuitenkin ajatus voima-avusta. Traktori rakennettiin ensin valmiiksi, purettiin ja maalattiin osat irrallaan. Suzuki Altosta tuli jarrusylinteri, sieltä lähtee putki kummallekin puolelle. ”Kävi hyvin, kun Bemarissa on vahva akseli ja Renussa suoraan sinne sisälle sopiva putki. Lavia J ouko Laiho kiskoi aikoinaan mökkipaikkansa lähimetsistä polttopuuta käsin ja kottikärryllä. Hän oli ostanut 60 kertaa 40 millimetrin kromiterästä laiturin tekemistä varten, mutta nyt siitä rakennettiinkin vetokonetta. ”Keväällä 2009 rupesin tekemään traktoria kotona. Teksti: Mika Rassi • Kuvat: Mika Rassi, Jouko Laiho 20. ”Lähellä meidän mökkiämme oli Bemari ojassa pystyssä
Kun traktori käy oikein täysillä, jännite on 28 volttia.” Lokasuojat on tehty kahdensadan litran peltitynnyristä. Ohjauspyörän nurkalla on kääntöavain rattilukon avaamiseksi. Keskellä ketjun yläpuolella on laturi, jonka Laiho rakensi polkupyörän dynamon osista ja alumiinitangosta. ”Tehtiin samanlainen siivapyöräkytkin hihnavetoon kuin puutarhajyrsimissä on. Moottorina on kiinalainen 6,5-hevosvoimainen bensiinimoottori, jonka Jouko oli ostanut jyrsimen varamoottoriksi. Ohjauslaitteet ovat peräisin Volkkarista, jarrusylinteri taas Suzukista. ”Halkaistiin vain se pohjasta. ”Se tuottaa vaihtovirtaa. Tähän traktoriin se kuitenkin istui kuin nenä päähän. Pienkoneisiin tarkoitetussa moottorissa on vetokäynnistys. Kaasuvipu on napattu ruohonleikkurista. Reunaan hitsattiin harjaterästä, ettei reuna jäänyt teräväksi.” Konepeitto on tehty lämminvesivaraajan suojapellistä. Sitten suoritettiin koeajo, jonka jälkeen ”Täytyyhän vanhalla miehellä leikkikaluja olla.” 21. Oikealla ylhäällä on älylaatikko, jossa on jännitteen tasaaja ja pieni akku. Konehuone vasemmalta kyljeltä. Se pitää hyvin, ei ole luistanut vielä yhtään.” Traktori rakennettiin ensin valmiiksi
Jouko rakensi pakoputkeen näppärän kokoisen äänenvaimentimen Toyotan mallin mukaan. Muita ajopelejä en ole rakentanut, mutta olen tehnyt pieniä työkoneita – kanttikoneen, nauhakoneen ja smirgelin.” 22 LAIHON OMATEKOINEN. JOUKO LAIHO • eläkkeellä oleva kunnossapitoasentaja • harrastaa puutöitä, rakentanut muun muassa könninkelloja ”Minua ovat aina kiinnostaneet kaikki koneet, ja elektroniikan kanssa olen pelannut pienen ikäni
”Siinä oli aluksi suora veto, mutta se pyöri niin jumalattomasti. kone purettiin ja voimansiirtoa muutettiin hieman. Perä on Bemarista ja pyörät napoineen Rellusta. Kyllä siinä voimaa riittää.” Puiden ajoa varten Jouko rakensi traktoriinsa peräkärryn vanerista ja samasta kromiteräksestä, josta vetokoneen runko ja etuakseli on tehty. Hihnapyörältä ketju välittää voiman Cortinan vaihdelaatikolle. Oikealta puolelta näkyy hyvin yksinkertainen kytkin, joka kiristää hammashihnan. Vaihdelaatikko on Cortinan nelivaihteinen.” Osat maalattiin irrallaan. Huviajeluvärkkinä traktori on palvellut Joukon lastenlapsia ja vähän isäntää itseäänkin. ”Vaimo sanoi, että siitä tulee leikkikalu. Lokasuojat on leikattu peltitynnyristä ja reunustettu harjateräksellä. Joukolla oli aluksi traktoriin kytkettynä myös ruohonleikkuri, mutta sitä hän ei pitänyt pidemmän päälle käytännöllisenä. ”Se kulkee 13 kilometriä tunnissa. Vauhti on nyt koneen rakenteelle sopiva. Sitten tehtiin lopullinen kasaustyö. Nyt kelpaa Laihon vedellä pätkittyä rankaa lähimetsistä. Mutta täytyyhän vanhalla miehellä leikkikaluja olla.” 3/2021 23. Täytyi pistää pyörä väliin ja sieltä ketjupyörä vaihteistoon
METSÄNKORJUUN MUUTOSSAUMAAN JOUTSA-JUONTOVINTTURI ”Hmm, onko Majorissa tämmöinen pantajarru jossakin…. Ja jokin kytkinlaite…. Mutta että tällainenkin vielä, niin kuin vaijerikela…?” 24
25
Pulkkavintturit jäivät kehityksen jalkoihin, mutta niiden sielu elää edelleen lukemattomien vinssisovellusten muodossa vanhemman traktorikaluston perässä tai keulalla. Rautaa oli omasta takaa. Österbergin Konepajan taipaleesta monine tuotteineen on juttu Vanhojen Koneiden numerossa 7/2018. Majoriin kuuluviksi mainostetut palikat olivat tulossa Pekan siniseen traktoriprojektiin. Niin tosiaan. Termistä joutsalainen muodostui yleisnimi kaikille puominostimille valmistajasta riippumatta. Vaikka sävy sävyyn Fordsonin väriin maalattua sinistä traktorivinssiä on nykyasussaan vaikea sellaiseksi tunnistaa, sisältää se aikanaan Joutsa-juontovintturina tunnetun puunjuontolaitteen sydämen. Tuote oli Joutsassa toimineen Österbergin konepajan menestysartikkeli 1960-luvulla ennen hydraulikuormainten vyöryä. Aikaa voittain ylijäämälle kehkeytyi tarkoitus: se on ollut jokin vinssi tai ainakin osa sellaista. Koska itse vintturiosuus oli tallella, rakensi Pekka Halttunen joutsalaisestaan voimanottokäyttöisen kaverin vuoden 1955 Majorilleen. M uovisen rakennussarjan sisältöön penskana tutustuessa kävi toisinaan niin, että osia oli liikaa. Purkin pohjalle oli jäänyt Fordsonin pintasävyä sen verran, että vintturissa voisi lukea FoMoCo, kuten Fordin valuissa on tapana. Metsäteho, joka oli silloin Suomen Puunjalostusteollisuuden Keskusliiton metsätyöntutkimusosasto, kirjoittaa katsauksessaan maaliskuussa 1963: ”Vintturin käyttö puutavaran traktorija autokuormauksen yhteydessä kuormausta välittömästi edeltävään juontoon tunnetaan yleisesti ja se on taloudellista sopivissa olosuhteissa. Kuumapäinen mallaaja ei lukenut kokoamisohjetta eikä olisi ymmärtänytkään, että siitä lootasta voi rakentaa useampia hävittäjä-Mersun versioita. Mutta entä nuo, jotka eivät siihen kuuluneet. Osia selatessa alkoi selvitä, mitkä niistä kuuluivat Fordsoniin. Hiukan samat olivat tunteet vaajakoskelaisella Pekka Halttusella, kun hän seuloi käsiinsä päätyneen miljoonalaatikon syövereitä. Pekka Halttusen Joutsa-sovelluksen kantava idea on ollut käytäntö ja vasta sitten design, vaikka sävytys Majorin kanssa on yksi yhteen. Vasemmassa kuvassa näkyy vinssirummun kytkevä jarrukenkä. 26 JOUTSA-JUONTOVINTTURI. Muutoksen airut 1960-luvun alussa puuraaka-aineen juonto kannolta ajotielle oli hevosen ja miehen hommaa. Tällöin juonto tapahtuu suhteellisen lyhyeltä, tavallisesti korkeintaan 50 m:n etäisyydeltä. Voimaa vinssissä on sen rakenteisiin nähden riittävästi. Teksti: Kauko Ollila • Kuvat: Jan-Erik Laine ja Lea Lahti Joutsan juontovintturi ilmestyi puunkorjuun murrossaumaan, jossa välitön kaadon jälkeinen kuljetus haki muotojaan. Sama perusvinssi löytyy myös joutsalaisena tunnetusta puutavara-autojen vaijerikäyttöisestä puomikuormaimesta. Aikojen muutos väikkyi kuitenkin jo
Apulaiset kiinnittivät hirret varppiin. Ahkion leveys on 92 cm, ahkion pituus 168 cm, vintturin koko pituus noin 215 cm, juontovintturin korkeus noin 92 cm, ohjaimen korkeus 100 cm ja leveys 42–57 cm. Vuonna 1963 vintturin hinta yksirumpuisena oli 2 500 markkaa, mikä tekisi nyt noin 5 400 euroa. Kiskoin Joutsalla myös hirmuisen kiven kuopastaan, ja laite vain lotkotteli tyhjäkäyntiä”, Kivistö muistelee. Itse vinssillä kaadettiin monta autoakin. Vinssin vetoteho on noin 1 000 kg, vetonopeus noin 40–50 metriä minuutissa. Joutsa-juontovintturin voimanlähteenä oli ainakin kahden kokoista Bernardin yksipyttyistä nelitahtipäksättäjää. Vinssin vaijerirumpuun on linkun korvaajaksi alunperin rakennettu erillinen jarruhihna, joka hyvin toimiakseen on erityisesti puomikäytössä säädettävä tarkoin. 3/2021 27. Sopivasti jarruttamalla taakan saa killumaan paikallaan, vaikka pulkkavintturista puuttuu traktorivinssin käyttäjille tuttu vaijerikelan takaisin pyörimisen estävä räikkälinkku. Toinen rumpu lisäsi hintaa 500 markalla. Tällä tavalla työtä nopeutettiin ja tehtiin myös ruumiita. Joutsalaista vaijeripuomia käyttäneet automiehet saattoivat tehokkuuden nimissä poistaa koko jarruhihnan. Pienemmässä mallissa heppoja on kuusi. Voimaa riitti maan vetovoiman kumoamiseen korkean vaijeripuomin kautta. Jos vedon toppasi, puomin kannattelema kuorma putosi. ”Meinasin panna sen moottorin veneeseeni, mutta en sitten onneksi siihen ryhtynyt.” Kivistö on muun muassa purkanut Joutsallaan hirsisen riihen muuhun käyttöön. Se, samoin kuin vetopuolen hihna, hinkkaa rummun ulkopuolta. Vehkeen vaijerin saa taittopyörällä kulkemaan purkutyömaan rakennustelineen kautta. Tämän version teho on 10 hevosvoimaa 2000 kierroksella minuutissa. Voimaa on, mutta se jarru! S uur-Jämsän Moottoriklupi ry:n kantavaan voimaan kuuluva Eero Kivistö omistaa kaksirumpuisen Joutsa-vintturin. Vehje on aiemmassa elossaan palvellut sahalaitosta. ”Riihtä purkaessa koko pulkka nousi ilmaan ja ankkurikoivu takanani kaatui enkä edes huomannut sitä. Suomen Metsämuseo Luston kokoelmissa Punkaharjulla on kaksirumpuinen Joutsa CF3 -juontovintturi ilmajäähdytteisellä Bernard W 112 -kansiventtiili-bensamoottorilla. Näkyypä joissakin lähteissä tietoja myös 13-hevosvoimaisesta voimanlähteestä
Myös Österbergin paja sovitti saman tyylistä vinssiä niin traktoreiden ahterikuin etupuoleen yhdessä puomikuormaimen kanssa. Yksirumpuisenkin joutsalaisen massa on 190 kiloa, joten kaurapuuron voimin sitä ei montaa metriä siirrä jäälläkään. Kokonaiset rungot ja tukkipöllit juonnettiin latvapää edellä juontoalustaa, -saksia tai -suppiloa käyttäen. Vielä vuonna 1965 hevosten osuus metsäkuljetuksista oli kuitenkin 75 prosenttia. Juontoalusta oli pienellä lovipankolla varusteltu ja kelkaksi taivuteltu teräslevy. Kaksirumpuinen vintturiversio osaa toimittaa juontosakset ja mahdollisen kärkisuppilon tai muun juontoalustan takaisin kannolle palautusköydellä, joka pingotetaan pulkan ja juonnettavan materialin välille. Juontosuppilot olivat teräslevystä taivuteltuja ja hitsattuja puolimetrisiä kartioita, mutta muovisiakin suppiloita kokeiltiin. Heti sotien jälkeen metsätöissä oli parhaimmillaan 300 000 miestä ja 100 000 hevosta. Esimerkiksi Traktori-Joutsa oli turvaohjaamon katolle asennettu kuormain. Arkipatinaisella Zetor 25 A:lla on suomalaissisarusten tavoin merkittävä osa maatalouden koneellistumisen vauhdittajana. Kevyemmässä juontamisessa pärjäsi kotimaisella, moottorisahan pyörittämällä Juontovintturin naapurusto edustaa sen kanssa samaa aikakautta. Useista Joutsan vinttureista on Pekan vintturiyksilön tapaan tehty traktorin voimanotolla tai erilaisin järjestelyin kampiakselilta tai hydraulimoottorilla käytettäviä nokalle sijoitettuja laitteita. Kovaosaisten yksikelaisessa välineet on hyppyytettävä takaisin käymäjalkaa. Joutsalainen oli tarvittaessa hyvänä apuna myös uittosumien laukaisussa. Kokorunkojuonto tuli – melkein Metsätehon vertailussa olleet vintturit edustivat keskenään poikkeavia rakenneratkaisuja. Palautusrummussa on 300 metriä 3,5 millin paksuista köyttä. Valmetin malli 20 (vas.) ja sen edeltäjä, malli 15 (oik.), ovatkin yhdessä jo jonkinlainen voimanpesä, mutta oikeata nostolaitetta ole kummassakaan. Joutsa oli yhdessä ruotsalaisen Sepsonin kanssa ahkioon istutettu vinssi. Tällaisen on tehnyt esimerkiksi Arvo Kortelainen Polovelan Papattajista ( VK 8/2020). Kumpaakin pyörittää yksipyttyinen polttomoottori, joutsalaisessa monesta käyttöympäristöstä tuttu ranskalainen Bernard. Alun perin on vinssirummussa ollut 150 metriä 6,5 millin vaijeria, joka on taatusti napsahtanut vintturin pannessa parastaan ja kitkalappujen pitäessä. Aika aikaa kutakin Ruotsalaisten Sepsonia käytettiin radiollakin, mutta se oli peruskuosissakin tuplasti Joutsan hintainen laitos. 28 JOUTSA-JUONTOVINTTURI. Vintturi istutettiin yleensä juontouran päähän traktoritai autotien varteen. Samana vuonna maataloustraktoripohjaisten metsäkoneiden osuus lähikuljetuksista oli 16 prosenttia. Paperipuut juonnettiin joko kokorunkoina tai jopa pinokuution kokoisina kertataakkoina. Erillisten, vain juontoon tarkoitettujen vinttureiden käyttöä sen sijaan on meillä varsinaisesti kokeiltu vasta viime vuodesta alkaen.” Katsauksen mukaan pontimena tähän on paitsi vintturikaluston ja juontomenetelmien kehittyminen käyttökelpoiselle asteelle myös hevosten ja ajomiesten vähentyminen ja paikoitellen suoranainen puutekin, joka ”tilastoennusteiden mukaan lähivuosina yhä pahenee.” Noina aikoina hevoset alkoivat väistyä metsätyöstä laumoittain. Vaikeissa maastoissa ja harvoissa leimikoissa on kuitenkin taloudellisempaa suorittaa juonto erillisenä työvaiheena jollakin halvemmalla tavalla, kuten nykyään pääasiallisesti hevosella. Onneksi pulkkavinssi saattaa toimittaa itsensä paremman tien varresta työpisteelle omin voimin. Suuri joukko kotimaisia konepajoja valmisti traktorivinssejä. Molemmat ankkuroitiin ennen hommiin ryhtymistä elävään puuhun tai suureen kiveen. Vintturi oli traktorin edessä, ja voima otettiin kampiakselilta kulmavaihteella. Kummassakin oli varustetasosta riippuen yksi tai kaksi vaijeritai köysikelaa
Yhdysvalloissa se oli jo Ford 2000 Diesel, mikä ennakoi samana vuonna esiteltyä tonni-Fordien maailmansarjaa. Taakse jääneet päivät putkimiehenä antavat aikaa harrastamisen. Pulkkavintturimarkkinat olivat hetken aikaa lupaavat, sillä tuolloinen Nokia Osakeyhtiö rakensi Joutsasta kahden vetorummun versiota. Rosenlewin Porin konepajan valmistamia maamoottoreita on Pekka Halttusella useita. Jutun lähteenä oleva Metsätehon maaliskuinen julkaisu vuodelta 1963 osuu keskelle oikean korjuumenetelmän mietintämurrosta. Murheeksi muodostui hento ajovoimansiirto. Myös uudempi veikka avattiin mutta suljettiin saman tien, koska kaikki oli kunnossa. Muutot kaupunkeihin ja Ruotsiin merkitsivät kuitenkin sellaista elintasoa, johon vanhaan pitäytyvissä maatalousja metsätöissä ei enää päässyt. Mainitaanpas vielä Agria-sarvitraktori 50-luvun lopulta, johon ei ole kaluja. Vasta sen jälkeen alkoi vakavasti otettavan metsäkoneen rakentaminen onnistua näilläkin selkosilla. Kappale kauneinta koneSuomea Pekka Halttusen tallissa eläköityy sovelletun vinssikummajaisen kanssa sovussa nippu masinismihistoriaa, kuten Valmetin peruspirriäiset eli yksilöt malleista 15 ja 20 vuosilta 1954 ja 1961. Pekka on myös maamoottorimiehiä, tarkkaan ottaen Veto-miehiä. Halttunen tekee siihen kuitenkin ehkä kärryn, jos malli jostain löytyy. Metsätyömiehelle piti keksiä parempia houkuttimia kuin virkumpi hevonen, vintturit ja entistä karheammat rukkaset. Rosenlewin Porin konepajan valmistamia supsuttajia löytyy vajasta useita kappaleita. Tahtoo nuo tähellisemmät hommat jäähä tekemäti, jos vielä lissää..” Lausunto ei kuitenkaan sulje pois vastaan tulevia masiinoita, jos ne ovat liian mielenkiintoisia sivuutettaviksi. Niinpä 70-luvulle tultaessa paitsi kelkkaviritykset myös liikkuvat juontokoneet olivat miltei kadonneet savotoilta. Pienempi on ollut talossa 30 vuotta ja saanut sillä matkalla kokea täyden koneremontin. Myös kolmirumpuinen joutsalainen vintturiotus tunnetaan. Onko kokoelma kasvamassa. Mies asustaa omakotitalossa lapsuudenkotinsa vieressä. Harjoitteluksi meni vielä tuota 363D -malliksi nimettyä ensimmäistä metsätraktoria seuranneen 565-mallin pohjiin koottu ensimmäinen kuormatraktorikin. Se oli omiaan esimerkiksi tukkilauttojen jääniputuksessa tulevan kesän uittoja varten. V.N.eli Nikuvintturilla. Tämä makaavapyttyinen 10-heppainen Veto on koko paikallismoottorikulttuurin loppupään edustajia, sillä sähkö tai traktorin hihnapyörä käytti yhä useampaa puimakonetta, ja joiltakin pellolta kuului jo hinattavan tai itsekulkevan puimurin pauhina. Katsauksessa esitellään sittemmin Valmet Terraan johtanut kahdesta Valmet 361 -maataloustraktorin perspuolikkaasta väsätty juontotraktorin proto. Lisäksi tanhuvilla pyörii toinen perusMajor vuodelta 1958, vuoden 1957 Zetor 25 A, alkupään mörkö-Major vuodelta 1946 hiukan harvinaisemmin rautapyörin ja Super Dextan viimeisen tulemuksen yksilö valkoisin kurakaarin vuodelta 1964. ”Enpä oikein tiiä. Dextan isoveli Major on saanut Pekalta kaverikseen yksisiipisen 13-tuumaisen Fiskarsin, joka olisi omiaan pikku-Valmetteihin, jos niissä vain olisi standardi nostolaite. Jo ajat sitten hiipuneen tamperelaisen Kone ja Terä Oy:n Veto-Peto oli Joutsaa askeleen järeämpi rekivinssilaitos kokorunkojuontoon jo 1950-luvun puolimaissa. Ensimmäiset Suomeen ja Ruotsiin tulleet varsinaiset metsätraktorit olivat amerikkalaisia skiddereitä eli kokonaisia runkoja laahaavia juontokoneita. Metsäkonetuotteistaan edelleenkin tunnetun Farmi-merkin alla myytiin 1960-luvulla myös kevyehköä, tarvittaessa radiolla varustettua pulkkavinssiä. Tämä Valmetin ensiaskel kohti virallista metsätraktoria oli halpa muttei urakkakäyttöön riittävän hyvä. Vuoden 1964 Fordson Super Dexta (vas.) oli Ford-jätin Dexta-menestysmallin viimeinen mutta terhakka luku. Timberjackista ja Tree Farmerista ei kuitenkaan ollut tavaralajimenetelmän korvaajiksi. 3/2021 29
Oranssit koneet kuokkivat leveässä yhteisrintamassa, aitojen ulkopuolella ihmiset kulkevat asioilleen, ja maailma pyörii mallillaan kevättalvisessa auringonpaisteessa. 30. Menestykselle kaivettiin pohjia Hitachi UH081 -mallilla, joten ei ihme, että sellainen kone on myös päätetty säilyttää entisöimällä se alkuperäiseen asuunsa. MENESTYKSEN PERUSTAJA HITACHI UH081 1983 Hitachi-kaivinkoneiden historia Suomessa alkoi 80-luvun alussa, kun Rotator Oy ryhtyi maahantuomaan ja myymään tätä japanilaismerkkiä. Hitachilla ei hyvin alkanutta matkaa käyty jarruttelemaan, vaan vaijerikoneita kehiteltiin ja suurennettiin seuraavina vuosina useampaan otteeseen. Tämä koneyksilö on Hitachi-maahantuoja Rotator Oy:n huolella ja vaivaa säästämättä entisöimä elävä muisto siitä, miten yritys käynnisti 1980-luvun alussa yhä tänäkin päivänä jatkuvan menestyksekkään yhteistyön Hitachin kanssa – ja aloitti samalla ensimmäisenä Suomessa japanilaisten kaivinkoneiden maahantuonnin. Hydrauliikka oli myös kiinnostuksen kohteena, sillä sen valtaannousua enteiltiin 1960-luvun alussa jo EurooTeksti ja kuvat: Juha Pokki Rotator Oy toi ensimmäisenä Suomessa japanilaisia kaivinkoneita maahan. Eletään vuotta 198… ei kun hetkinen! Nythän ollaan vuodessa 2021. Nyt oltiin mukana maanrakennuskonebisneksessä, ja se oli menoa. Se johtuu siitä, että todellakin ollaan tamperelaisella rakennustyömaalla, ja yksi kaivavista koneista on tänne varta vasten verryttelemään tuotu, uudenveroiseksi entisöity Hitachi UH081 vuodelta 1983. Meinasi lähteä vähän haaveilun puolelle. Toinen maailmansota ja erityisesti sitä seurannut jälleenrakentaminen olivat Hitachille monien muiden vastaavien yritysten tapaan alkukipinä maanrakennuskoneiden kehittelyn ja tuotannon aloittamiselle. T amperelaisella rakennustyömaalla pohjien kaivuu on käynnissä kolmen kaivinkoneen voimin, ja maata nousee montusta reippaaseen tahtiin. Ja alku on historiaa Japanilainen Hitachi perustettiin vuonna 1910 valmistamaan kaivostoiminnassa tarvittavia laitteita ja työkaluja. Tämä vaijerikaivinkone oli täysin japanilaisin komponentein valmistettu, ja se loi pohjan seuraavana vuonna aloitetulle U06-mallin sarjatuotannolle. 1949 esiteltiin Hitachin ensimmäinen kaivinkonetutkielma eli U05
Pirkkala Modernia suuntausta edusti kaksivipuohjaus, kun aiemmin Hitacheissa hämmennettiin vielä neljällä karahkalla. Ajan henkeen vetää myös tuhkakuppi, joka lienee ollut käytännön sanelema pakko. 31
Alkuperäiset huoltoja voitelukohteet sekä tyyppikilvet ovat nätisti esillä. Siitä seurasi nopea kehityksen kiihdytys, sillä Japanissa elettiin vahvaa nousukautta, joka ruokki itseään monella alalla, eikä vähiten maanrakennuskoneissa. Koska Japaniin oli jo esimerkiksi Tadano-edustuksen osalta linja auki, alkoi Hitachi kuulostaa hyvältä vaihtoehdolta. Osa teetettiin uusiksi, ja joitakin lätkiä löytyi kotimaisen kilpivalmistajan arkistostakin. Kehityksen lumipalloefekti Niinpä vuonna 1965 tapahtui se, mitä lännessä oli pelätty. Suurkonsernia sahattiin parhaillaan maailmalla palasiksi uudelleenjärjestelyä ja myyntiä varten. Tähän työhön tarvittiin yhteistyökumppani, ja se löytyi Rotator Oy:stä. Euroopassa muutamat merkit kuten Liebherr ja Poclain olivat olleet hydraulisen kaivamisen eturintamassa, mutta vaikkapa yhdysvaltalainen Caterpillar oli yhä monen vuoden päässä ensimmäisestä hydraulisesta kaivinkoneestaan. passa, eikä Japanissa aiottu jäädä odottelemaan. Hitachi esitteli Mitsubishin kanssa täysin paikallisin voimin kehitellyn UH03-kaivinkoneen, jossa H tarkoitti nyt sitten sitä hydrauliikkaa. Kauppa kävi, ja se tarkoitti lisää määrärahoja tuotekehitykseen, mikä puolestaan yhdistettynä tarkkaan ja tehokkaaseen työmoraaliin toi lopputulokseksi yhä kehittyneempää kalustoa. Saman vuoden aikana Suomessa luovutettiin vielä kahdeksan muuta kasiykköstä ja yksi isompi UH121. Uuden, kaukaa idästä tulevan merkin kanssa oli totuttelemista niin myyvällä kuin os32 HITACHI UH081. Mitähän tästä vielä seuraa. myös Suomessa. Vuonna 1954 Rakennuskone Oy:nä aloittanut, sittemmin muutaman vuoden Tampereen Rakennuskoneena ja vuodesta 1961 Rotator Oy:nä toiminut yritys oli eri konemyyntisektoreilla kunnostautunut toimija, jonka maanrakennuskoneosaston päämieheksi oli jo vakiintunut International Harvester Co. Näitä tuotteita alkoi ilmestyä pian myös länsimarkkinoille, ja Hitachi perusti vuonna 1972 oman myyntiyhtiön Eurooppaan. Kun tultiin 1980-luvun alkuun, Natikka oli kuitenkin ajautunut kriisiin. Hitachi avaa japanilaismarkkinat Vuonna 1977 Japanissa esitelty UH07-3-sarja oli siis ehtinyt jo joitakin vuosia valloittaa Eurooppaa UH081-mallinimellä, kun Rotator Oy luovutti ensimmäisen Suomiyksilön Karkkilan Kaivuu ja Kuljetus Oy:lle 19.4.1983. Hydrauliikan ilosanomaa idästä Vuonna 1973 esiteltiin Japanissa Hitachin UH07-sarja, jota voidaan pitää todellisena merkkipaaluna nykyiselle menestykselle. Numeroista 08 tarkoittaa 0,8 kuutiometrin vakiokauhakokoa ja 1 tarkoittaa ensimmäistä kehitysversiota. Sarjasta 80-luvun taitteen molemmin puolin versioidut mallit UH07-3, UH-07-5 ja UH07-7 tultiin tuntemaan Euroopassa vientimalleina UH081, UH082 ja UH083. Sana ”Hitachi” muodostuu kahdesta japanilaisesta kanji-merkistä, joista ”hi” tarkoittaa aurinkoa ja ”tachi” nousua. Ja nyt yhtäkkiä japanilainen merkki esittelee täysin japanilaiseen tekniikkaan perustuvan ratkaisun. Vaikka tuohon aikaan Japani oli yhä lännestä katsottuna sodasta toipuva kaukomaa, eikä ”Made in Japan”-leimaan liittynyt nykyisenlaista laadukkuuden sanomaa, paikallisella tasolla asia koettiin toisin. Lisäksi IH:lta puuttui varteenotettava kaivinkonemalli kiihtyvään kysyntään, joten Rotatorilla päätettiin selkeyttää peliä etsimällä uusi yhteistyökumppani. Kyseessä oli noin 26-tonninen, vuonna 1981 Japanissa UH10-2-mallisena esitelty kone. Tiedon äärellä. Näistä ensimmäinen, UH081, on tämänkertaisen artikkelin aiheena, sillä sen myötä Hitachi pääsi tekemään itseään tunnetuksi Kirjaimia, numeroita ja merkkejä U H081-merkintä muodostuu osista Universal Excavator, Hydraulic. Vilkku oli jo laitettu vasemmalle ja kaasua painettiin rajusti, sillä eurooppalaista ja yhdysvaltalaista teknologiaosaamista oli lähdetty ohittamaan toden teolla. Vuonna 1983 sopimus oli valmis, ja Hitachi-kauppaa ryhdyttiin käymään Suomessakin. Heikko kohta, joka aikalaiskertomuksissa tulee konetyypistä yleisimmin vastaan, on säteismäntämoottoreilla toteutettu veto. Myöhemmin tilalle tulivat aksiaalimäntäversiot
Ja maalaus tietenkin”, hän listaa. UH081:ssä oli kuitenkin jo edistytty alkuperäisen UH07-malliston nelivipuohjauksesta, joka yhdistettynä poljinvipuihin tarjosikin keppejä hyttiin kuin kuuluisassa vaivaistalon porstuassa. Viimeistään erittäin vahvasti nostalgiamatkalle vievä lopputulos palkitsee vaivannäön. ”Forssasta kone kulkeutui viime vuosituhannen lopulla Kauhajoelle, ja se oli työkäytössä vielä 2010-luvun alussa, kun se Rotatorille tätä kunnostusprojektia varten löydettiin”, kertoo Rotator Oy:llä työskentelevä, ja tämän hankkeen vetovastuussa ollut Jani Kallio-Könnö. Nyt aiheena oleva UH081-yksilö kuuluu näihin ensimmäisenä vuonna myytyihin koneisiin, ja vaikka se ei olekaan se aivan ensimmäisenä myyty, päästään kuitenkin lähelle. Hitachi on tunnettu oranssina koneena, mutta UH-sarja noudattaa vielä vanhaa tyyliä. Ohjaamossa oli nimittäin viimeisten työvuosien varrella roihahtanut tulipalo, ja sen jälkeen kabinetin puoli oli korjailtu vain jokseenkin käyttökelpoiseksi. Musta puomi ja ruskea alavaunu eivät enää sitä seuraavassa EX-sarjassa olleet läsnä. Nyt jo kahdella vivulla 19 tonnin työpainoinen kone kotiutui Rotatorille Pirkkalaan vuonna 2012, ja ehjäysprojektia varten hankittiin myös varaosakone. ”Vesipumppu, kannentiiviste moottorille, siinä ne tärkeimmät. Vaikka tekniikka, kuten 7,86-litrainen Hino EL100 -moottori, olikin kohtalaisessa kunnossa, vastaavasti hytin pajoittaminen alkuperäistä vastaavaksi oli haastavaa. Kaivaessa ei käsille tai yleensäkään työasennolle juuri nykyään peräänkuulutettua ergonomiaa suoda tässä kaksivipumallissakaan. 3/2021 33. Kone on nimittäin järjestyksessään toinen Suomeen myyty yksilö, ja sen osti tuolloin forssalainen Unto Norri. Hytti on sentään skandinaavisille markkinoille muokattua leveämpää mallia. Nyt se käytiin läpi, ja vaikka varaosakoneesta oli tässä hyötyä, jouduttiin joitakin osia tekemään ja teettämään uusiksi. Ja siellä se on edelleen. Jani Kallio-Könnö kertoo, että aikanaan työsuojeluviranomaiset eivät kelpuuttaneet aasialaisilla mitoilla piirrettyä ohjaamoa, ja tästä on muistona selkeästi ylävaunun sivulinjasta joitakin senttejä levenevä hytti. ”Vuodet kyllä alkoivat jo näkyä koneessa pintapuolisesti, mutta tekniikaltaan se oli varsin hyvä”, Kallio-Könnö jatkaa. Seuraavien vuosien aikana koneita saatiin kaupaksi kiihtyvää tahtia, ja vuonna 1987 esitellyn Hitachin EX-sarjan myötä merkki loikkasi selvästi modernin kaivinkonekehityksen kärkikahinoihin. Mutta vaikka Hitachien kehityksestä riittääkin paljon asiaa, me pysyttelemme nyt UH:n parissa. tavallakin osapuolella, mutta sinnikäs työ laadukkaalla tuotteella kantoi hedelmää. Ohjaamo on nykypäivän malleihin verrattuna varsin pelkistetty, ja katsopas tätäkin -reaktion aiheuttavat esimerkiksi vivut, jotka ovat paitsi pitkät, myös muodoltaan taitetut. Kunnostuksen osalta moottorille ja hydrauliikalle ei tarvinnut tehdä juuri mitään, vaan ne ovat Jani Kallio-Könnön mukaan melko alkuperäisessä kunnossa. Tämän koneyksilön entisöinti alkoi vuonna 2012, ja aihioksi löytyi järjestyksessä toinen Suomeen myyty Hitachi UH081
Japanilaista säntillismiä edustaa esimerkiksi tämä moottoritilan työvalo. Kaksi Kayaban valmistamaa säätyvätilavuuksista aksiaalimäntäpumppua tarjosivat huomattavan hyvin toimivan hydrauliikan, ja sen avulla Hitachi valloittikin paljon markkinaa. Kuormituksen eli paineen kasvaessa puolestaan virtaus väheni ja voima lisääntyi kaivamiseen. 34 HITACHI UH081. Hydrauliikan virtauksen ohjaus tapahtuu mekaanisilla ohjaustangoilla. Se ei varsinaisesti ole suorakaraohjaus muttei esiohjattukaan, vaikka tankojen liikettä jelpataankin tehostinsylintereillä hydraulisesti. Pumppuja on kaksi, ja molemmat ovat säätyvätilavuuksisia aksiaalimäntäpumppuja 220 litran minuuttituotolla. Virtausta hydraulipumpuilta tilattiin mekaanisilla vivuilla, ja hydrauliikan ohjaustangoissa olevat hahlot välittivät vaakapienan liikkeen kautta käskyn säätyvätilavuuksisen hydraulipumpun kulmansäätöön. Läpikotaisin japanilainen H inon 81-kilowattinen ahtamaton moottori ja Kayaban kanssa yhteistyönä toteutettu hydrauliikka olivat aikanaan hyvässä maineessa maailmanlaajuisesti. Moottorin teho saatiin hyödynnettyä hydrauliikan käyttöön tehokkaasti, ja hydrauliikka toimi tilanteen kannalta edullisesti. Niiden liikettä avustettiin hytin alle jäävillä pienillä sylintereillä. Tämä tapahtui automaattisesti, eivätkä moottorin kierrokset valtavasti vaihdelleet. Tyhjällä kauhalla hydrauliikka toimi nopeasti, kun virtausta oli runsaasti. Säätyvätilavuuksinen hydrauliikkapumppupari tarjosi isoja etuja aiempiin kiinteätilavuuksisiin versioihin nähden. Se oli yksi alkuperäisen UH07-sarjan esittelemiä kovia etuja kiinteätilavuuksisiin nähden. Muun muassa näillä eväillä Hitachin menestystä rakennettiin. Hydrauliikan ohjaus on erityisen mielenkiintoinen, sillä se on eräänlainen välimalli. Moottori luottaa Hinon lujaksi havaittuun perustekniikkaan, ja oikeastaan akkuja lukuun ottamatta kaikki on alkuperäisessä asussaan
HITACHI UH081 TYÖPAINO 19,4 tonnia VAKIOKAUHA tilavuus 0,9 m 3 , alkuperäinen suositus 0,8 m 3 MOOTTORI Hino EL100, 6-sylinterinen vapaastihengittävä, 7,86-litrainen, 81 kW / 110 hv dieselmoottori. Ajomoottorit olivat aikanaan luultavasti hydrauliikan heikoin lenkki. Jani Kallio-Könnö on hoitanut Rotatorin toimesta koneen entisöintiprojektia. Kaivamista ei ole sentään tiedossa, mutta edustustehtäviä senkin edestä. Valmistumisensa jälkeen kone on ollut esillä useissa Rotatorin tapahtumissa ja messuosastoilla, joissa se on herättänyt paitsi huomiota myös mukavia muistoja. Muutoin nämä ovat olleet peruslujia koneita.” Muistot heräävät Kunnostus kesti yli puoli vuotta, ja mukana oli kaikkiaan 12 hengen tiimi Rotatorin asentajia ja muuta väkeä. ”Voimaa oli ja aina lähti, pakkanen ei näitä haitannut.” ”Sitten tulivatkin pian jo EX-sarjan koneet, ja kyllä näiden perusteella niitä uskalsi lähteä kokeilemaan”, Ylijoki muistelee istuskellessaan tutuntuntuisessa UH:n hytissä, kun hänen perustamansa yrityksen nykypäivän Hitachit kaivavat vieressä. ”Jos näissä koneissa on aikanaan ollut jotain remonttia, niin sitten yleensä niissä. Vaikka UH-Hitachit, kuten niillä aikanaan aktiiviuransa tehneet käyttäjätkin, alkavat olla kohta eläkeiässä, ei ainakaan tämä uudenveroiseksi palautettu UH081 ehdi tänä kesänä lepäillä. Suurin vääntömomentti 461 Nm 1400 kierroksella HYDRAULIIKKA 2 x 220 l/min säätyvätilavuuksisia aksiaalimäntäpumppuja, työpaine max 250 bar ALAVAUNU Ajonopeus 3,5 km/h, nousukyky 70%, ylävaunun kääntönopeus 11,6 rpm 3/2021 35. Torsti Ylijoki puolestaan on tehnyt vastaavalla koneella aikanaan pitkän siivun maanrakennusta. Kone on nähtävänä Kangasalla tieliikenteen erikoismuseo Mobilian Koneita ja ihmisiä -näyttelyssä, joten suosittelemme ehdottomasti museovierailua UH:n ja muiden nostalgiavehkeiden äärelle. Tämä kone on nähtävänä keväällä avautuvassa Mobilian Koneita ja ihmisiä -näyttelyssä. ”Säteismäntämoottorit olivat käytössä, ja ne eivät kyllä olleet niin hyviä kuin sittemmin tulleet aksiaalimäntämoottorit”, Jani luonnehtii. Yksi muistelijoista on Pirkan Kaivin Oy:n perustaja Torsti Ylijoki, joka hälytettiin myös kuvauksiin kaivamaan tällä koneella. Ketään muutakaan tietenkään unohtamatta”, Jani Kallio-Könnö kiittelee. ”Kyllä nämä olivat jo heti silloin alussa hyviä koneita”, Torsti kehuu. Hänellä on myös omakohtaista kokemusta UH-Hitacheista, ja kaivuri tottelee osaavissa käsissä kuten kuuluukin. Kohti Kangasalan Mobiliaa. ”Erityisen ison ja samalla todella huolellisen työn teki asentajana Sappisen Asko, jonka harteilla oli noin puolet asennustyömäärästä
36
Kyrö SIEMEN-SISU SISU M-162 CZT 1978 Reijo Hartikka on kiertänyt kohta kolmekymmentä vuotta käsittelemässä tilojen viljoja kylvösiemeneksi. 37. Koko ajan työkoneena on ollut entinen betoniauto
Se oli seissyt kaksi vuotta myynnissä Turun Rieskalähteentiellä.” Auton rakenne on hieman erikoinen. ”Silloin välähti, että se se on – pyöriväpyttyinen betoniauto. ”Siinä on kaksi apurunkoa. Se on nyt tanskalainen Diplomat, läpisyöttövaaka.” Rumpulajittelijan teki Ahjoco Nakkilassa. Kaukaisin ehdokas oli Kemijärvellä. Muutoin ei kannattanut maailmalla kiertää. K un elohopeapohjaiset viljanpeittausaineet kiellettiin Suomessa 1990-luvun alussa, siemenviljan käsittely muuttui vaativammaksi. Hyvän peittauksen tarpeeseen havahtui tuoreeltaan varsinaissuomalainen viljelijä, urakoija ja myyjä Reijo Hartikka. Uusilla aineilla peittaus piti tehdä aiempaa huolellisemmin. Kahtena ensimmäisenä toimintaTeksti: Mika Rassi Kuvat: Mika Rassi ja Reijo Hartikan arkisto Peittausauton varhainen versio 90-luvun alusta. Pytty on omalla rungollaan ja periaatteessa vaikka leikattavissa irti.” Ohjaamon ja säiliön välissä oli paljon tyhjää tilaa. Näkymä auton oikealta kyljeltä ohjaamon takaa. Sille oli Hartikalla käyttöä. ”Samalla vaaka vaihdettiin. Viljan peittauksessa kylvösiemenet käsitellään torjunta-aineella, joka ehkäisee kasvitauteja, sienikasvustoja ja hyönteistuhoja. Kuljetin vie viljan ensin kahden rummun lajittelijaan. ”Sisu oli ollut alun perin hiekka-ajossa ja sittemmin betoniautona. Vilja siirretään autoon spiraalikuljettimella, jonka siirtelyyn Hartikalla on tämä romuista kasattu ja trumpetiksi nimetty työkalu. Se ei hajoa viljan kanssa.” Sisulla alkuun Autoa ryhdyttiin metsästämään ympäri Suomea. ”Peittaustulokset olivat hyviä, mutta tiesin, että traktorin peräkärryn päällä kirnun valujalat eivät kestä pitkään”, Reijo Hartikka kertoo. Elohopealla työn saattoi tehdä epätarkastikin, sillä vahva myrkky levisi peitatun erän sisällä itsestään. Tuolloin autossa ei vielä ollut lajittelijaa. Sitten Hartikka teetti autoon myös lajittelijan asiakkaiden toivomuksesta. ”Tilasin heiltä sellaisen, jonka piti lajitella tunnissa 3000 kilogrammaa. Sitten eräässä kahvipöydässä Hartikkaa kehotettiin hankkimaan betoniauto. Siihen tuli Antin suurin esipuhdistaja ”Silloin välähti, että se se on pyöriväpyttyinen betoniauto.” Lajittelu ja peittaus Viljan lajittelun tarkoituksena on puhdistaa vilja roskista ja seuloa siitä vieraat viljalajit sekä liian pienet tai vihreät jyvät. 38 SISU M-162. Se oli paikalliskäytössä ollut koekappale, josta piti tehdä liikkuva versio. Hän päätti lähteä tiloille peittaamaan niiden omaa kylvösiemeneksi käytettävää viljaa. Ensimmäisenä tilapeittausvuonna Hartikka käytti meijerikirnua. vuonna Sisussa olikin vain punnitusja peittauslaitteet. Aluksi siihen asennettiin vastapainovaaka. Lopulta auto löytyi huomattavasti lähempää
Aluksi moottori oli 315-hevosvoimainen, mutta vielä samana vuonna 1976 tehot nostettiin 327 hevosvoimaan. Kaura ei mene, sitä varten on erillinen seula.” Eräpeittauksessa voidaan päästä nopeampaankin vauhtiin. mutta yhdessä työvaiheet kestävät kuitenkin pidempään. Viimeiset M-sarjan autot valmistettiin vuonna 1984. ”Sinne pannaan sisään tietty määrä viljaa ja tietty määrä peittausainetta.” Vilja valutetaan kärrystä, kuivurista tai muualta suppiloon, josta auton spiraalikuljetin vie sen ensin lajittelijaan. On ajettava sellaista vauhtia, että tulee puhdasta. M-sarjaan kuului kaksiakselinen M-161, teliauto M-162, vetävällä telillä varustettu M-163 ja kahdella etuakselilla ja takatelillä varustettu M-168. Lajittelijasta vilja lasketaan vaa’alle, josta se siirtyy edelleen pyörivään säiliöön. Lajittelijan alla on vaaka, jolta ruuvikuljetin vie viljan sekoitussäiliöön. Brittiläisen Rolls-Roycen moottoria oli käytetty ensi kerran Sisussa vuonna 1955. ja kaksi rumpua, isompireikäinen sisällä ja pienempireikäinen päällä.” Aluksi työsaavutus oli huono, joten lajittelijaa jouduttiin parantamaan. ”Nuo kakkosnelosen pätkät ovat tärkeitä. Kuinka se tehdään. Tuolloin isoon lavetinvetäjään asennettiin kompressoriahdettu 250-hevosvoimainen Rolls-Royce C6. 3/2021 39. Peittausaineen sekoittaminen viljan sekaan tapahtuu eri tavoin. Ilma on tilalta toiselle kiertävälle peittaajalle tärkeää, sillä paikat täytyy pitää puhtaina. Sarjan autojen moottoreina käytettiin Rolls-Roycen lisäksi Leylandia ja Cumminsia. Sisun kyydissä on monenlaisia putkia, purkkeja ja palikoita, joilla on kaikilla merkitystä. M-Sisuissa räyhäsi useita eri RollsRoyce-moottoreita. ”Jauheet syötettiin vaa’alta samaan tahM-sarja ja Rolls-Royce S isu esitteli uuden raskaan nokattoman kuorma-automallin eli M-sarjan vuonna 1969. Säiliö lepää omalla apurungollaan. Nyt se lajittelee 5000– 6000 kiloa ohraa ja vehnää tunnissa laadukkaasti. M-Sisujen perusversiot olivat suosittuja erityisesti puutavara-autoina. Sarjatuotantoon malli pääsi vuonna 1970. Aivan aluksi auto pannaan niiden avulla vaateriin. Tunnetuin ja yleisin niistä taisi kuitenkin olla Eagle 320 Mk III, joka vei M:ää ensi kerran vuonna 1976. ”Toinen rumpu uusittiin ja asennettiin sinne reikäseula. Vaaka tasapainotetaan lopuksi vielä sen omista veiveistä.” Hartikan laitos on eräpeittaaja. Kuljettimet, lajittelija ja säiliö toimivat hydraulisesti
”Tein parhaimmillaan miljoona kiloa vuodessa. 40 SISU M-162. tiin kuin vaaka syötti tavaraa. ”Lusikalla syötin joka seitsemäs sekunti. Sitten tuli vielä tämä tilapeittaus. Etäämmällekin on kutsu käynyt. Peittausta säädetään säiliön pyörimisnopeudella.” Nestepeittausta oli pian noin puolet työstä, ja työtä riitti. Silloin peittausaineen syöttötapa muutettiin. Aine ei siis sekoittunut viljaan kunnolla, vaikka säiliössä olikin sekoitussiivet.” Tilapeittauksen alkuvaiheessa Hartikka käytti jauhemaisia peittausaineita, joita piti annostella käsin. Kova määrä tämmöiselle ressukalle pojalle ja vanhalle autolle.” Hartikka on reissannut etupäässä lähialueilla Varsinais-Suomessa, Satakunnassa ja Kanta-Hämeessä. ”Olen käynyt Nivalassa, Kouvolassa, Kuusankoskella ja muutaman kerran Porvoossa, Tampereen alueella ja Päijät-Hämeessä.” Ison laitoksen suurin viisaus on pienessä peittausainepöntössä, sanoo Reijo Hartikka. REIJO HARTIKKA • entinen maanviljelijä ja koneurakoija • rallikuljettaja, ajanut 1970-luvulta 2020-luvulle ”1990-luvun alussa oli se tilanne, että urakoin Kivikarhulla, myin lannoitteita ja vitamiineja ja viljelin maata. Oli puhallinsuojaimet ja huput ja hanskat. Pian ei ole jäljellä kuin myyntityöt enää.” Tilapeittaajalle ominainen työasento. Katse tosin on yleensä tiukasti autossa. Hyvin suojauduin, koska en edes tiennyt, miltä aine haisee.” 90-luvun lopulla Hartikka alkoi käyttää nestemäistä biologista peittausainetta. Siinä oli aikamoista pyöritystä muutama vuosi. Kun ainetta koetettiin syöttää vasta säiliöön, viljaan tuli vain punaisia raitoja. ”Säiliöön asennettiin kasvinsuojeluruiskun tanko, jossa on pyörrekammiosuuttimet. Peittausaine tulee ulkopuolisesta pöntöstä letkua pitkin ruiskun tangolle
Äimänä ihailijoista Suurimmat Sisuun tehdyt viljankäsittelylaitteiston ulkopuoliset huollot ovat takapään jarruremontti ja kompressorin, vesipumpun ja jäähdyttimen vaihto. ”Jo kaukaa kuultiin, kuinka Rolssi tulee. Sertifioitu eli virallisesti tarkastettu ja hyväksytty siemen on ainoa kylvösiemen, jota saa markkinoida ja myydä. Hän jäi odottamaan, että lähden, hän halusi kuunnella ääntä.” Sen Hartikka myöntää, että autossa on komeat äänet. Sitä ei enää maaseudulla kuulla yhtä usein kuin ennen, sillä tilapeittaaja aikoo hiljalleen jättäytyä vain peittausaineen myyjäksi. Rolls-Roycen ääni on monella tilalla tunnistettu jo kaukaa. ”Etujarrun puolittajat ja lukot ja telinlaskijat ja lisävalot, kaikki toimii. Hän on pikemminkin hämmästynyt, kun peittaus-Sisua on joskus tultu ihastelemaan. Sitä eivät etujärjestöt tai kukaan muukaan ole tarpeeksi tehneet. Lämpö toimii nyt tasaisempana kuin vanhassa systeemissä.” Sisällä ohjaamossa Hartikka esittelee auton ominaisuuksia. Sen oikeudenkäynnin jälkeen tilan oman sadon käyttämisestä siemenviljana määrättiin TOS-maksu.” Reijo Hartikan mielestä tilan oman siemenen eteen ei uurasteta edelleenkään kylliksi. ”Viljelijöitä pitäisi kannustaa kunnostamaan viljansa hyvin. Kysyin, että eivätkö Scaniat nyt ole hienompia. Sertifioimatonta tilan omaa siementä ei saa myydä tilan ulkopuolelle siemenviljaksi. Joissain paikoissa tilapeittaaja on tunnistettu äänestä. ”Olin tilalla peittaamassa, kun pihaan ajoi kaveri autolla ja kysyi, että onko siinä Rolls. Reijo Hartikka harmittelee, että on joutunut asentamaan autoon amerikkalaistyylisen jäähdyttimen keulan ulkopuolelle. Sanoin, että on. Hartikka joutui aikoinaan todistelemaan palvelujensa oikeutusta lakituvassa asti. Sen lisäksi viljatila voi käyttää omaa siementään eli tilalta korjatusta sadosta otettua siementä. ”Siemenkauppiaitten yhdistys haastoi minut oikeuteen. ”Tämä auto on rakennettu kylvösiemenen laadun takaamiseksi.” Kaikki eivät kuitenkaan ole nähneet tilapeittaustoimintaa samoin kuin Hartikka. ”Kerran Forssan Autokeitaan pihalla ajoin tämän komeitten Scanioitten väliin. Vaikka se on kamalan näköinen, se on ollut tienraivaaja. ”Tämä kone on kunnostanut paljon kotoista viljaa. Fullerin laatikko on hyvässä kunnossa.” Hartikka itse ei ole mikään vanhan raudan nostalgikko. Hyvän työn laatua peittaamisessa ei pitäisi vieläkään väheksyä.” Sertifioitu ja TOS S uomessa on luvallista käyttää kahdesta eri lähteestä tulevaa siemenviljaa. ”Suomessa käytetään kylvösiemenenä eniten tilan omaa siementä. Se merkitsi kevään tuloa.” Tienraivaaja Sertifioidun kylvösiemenen laadusta pidetään Suomessa hyvää huolta. Ei, kyllä Sisu on paras näistä. Siihen tuli kaksi polkupyöräikäistä ja sanoi, että tämä on hieno auto. Mutta auton oma jäähdytin ja purkuosat olivat niin huonoja. Jos siis halutaan hyvää kylvösiementä, nimenomaan tilan oman siemenen laatuun pitää kiinnittää huomiota.” Hartikka sanoo, että hänen tilapeittaustoimintansa perustana on ollut juuri tilan oman siemenen ominaisuuksien parantaminen. Myyntipuolella on päinvastoin huolettomasti sanottu, että aineita voi sekoittaa viljaan kylvökoneessa”, Hartikka paheksuu. Samalla hän osoittaa ylpeänä vanhaa Sisuaan. Se merkitsi kevään tuloa.” 3/2021 41. Jumankauta, olin aivan äimänä.” Isompiakin poikia vanha Sisu kiinnostaa. ”Yhdessäkin talossa sanottiin, että jo kaukaa kuultiin, kuinka Rolssi tulee. Sitä on pidetty vahingollisena sertifioidulle siemenelle ja suorastaan yllytyksenä oman siemenen käyttöön. Reijo Hartikan mukaan tilan oman siemenen kunnostus on sen sijaan jätetty viljelijän harteille. ”Se oli nätti se nokka
Sitten purin siitä vantaita ja muita osia, ja sain niistä enemmän kuin olin pyytänyt koko koneesta. ”Runkoa on jatkettu. Rääkkylä M uutama vuosi sitten Taito ”Tatu” Rantola koetti kaupata vanhaa Jukon yhdistelmäkonetta. Apulantalaatikon Tatu otti kokonaan pois, sillä se oli jo huonossa kunnossa. Ennen täällä viljat kylvettiin käsin tai viskurilla. Teksti ja kuvat: Mika Rassi ”Piikit tasoittavat myyrän keot ja muut mättäät.” 42. Ne piti harata ja jyrätä, ja siinähän meni heinänsiemenkin samalla”, Tatu kertoo. Renkaat ja vaihdelaatikot jätin varastoon”, Tatu tarinoi. Aiemminkin se on ollut heinänsiemenlaatikon perässä, mutta toisen rungon päällä. ”Se on tehty noin 40 vuotta sitten. ”Se ei käynyt kaupaksi. Hän teki siitä pintaan kylvävän heinänkylvökoneen. NURMEN PAIKKAAJA HEINÄNSIEMENEN KYLVÖKONE Taito Rantola teki vanhojen kylvökoneiden osista ja muusta romusta heinänkylvökoneen. Jousipiikit on Tupla-Tumesta. Jyrä on jo kaksinkertaista kierrätystavaraa. Ne tasoittavat myyrän keot ja muut mättäät.” Koneen perässä on auton renkaista rakennettu jyrä, joka multaa siemeniä hieman. Riisutulle koneenromullekin Tatu keksi käyttöä. Piikit on kallistettu 45 astetta, jotta ne vain rapsuttelevat pintaa eivätkä kerää kuloa. Tatun piti taannoin vaihtaa jyrän renkaat, mutta paketti oli ruostunut niin tiiviisti kiinni, ettei se vain pultit avaamalla hajonnut. ”Se on tyyppivika joko koneessa tai käyttäjissä, että apulantapuoli ruostuu. Sille ei ollut tarvettakaan, sillä en ole apulantaa käyttänyt moneen vuoteen”, heinänviljelijä Rantola sanoo. Jukosta on jäljellä viljalaatikko ja runko
Aiemmin ketjulla oli jousikäyttöinen kiristin, mutta se ei ollut Tatun mukaan tarpeen. 2,5-metrisen yhdistelmä-Jukon siemensäiliöön mahtuu kosolti heinänsiementä. Piikit ovat peräisin TuplaTumesta, yhden säiliön koneesta, jolla pystyi vantaita kääntämällä tekemään sekä sijoituslannoituksen että siemenen kylvön. Minulle se ei ole ongelma, kun viljelen omaa siementä. Ketjut ja rattaat ovat moottoripyörän ja mopon osia. Palataan Tatun tykö tuonnempana. ”Ketjut eivät tässä käytössä veny.” Edessä olevat jousipiikit tasoittavat möykyt ja raaputtavat pintaa. ”En saanut päätylevyä pois, akseli menee läpi. ”Kone toimii muutoin hyvin, mutta vähän liikaa siementä menee. Perässä oleva pyöräjyrä on tehty jo yli 40 vuotta sitten toiseen koneeseen. ”Säiliön ratas pitäisi vaihtaa isommaksi tai rakentaa väliin yksi ratasakseli, jossa nopeus tippuu”, Tatu aprikoi. Laatikkoon sopii siementä useammallekin hehtaarille.” Syöttö tulee jyrältä. Taito Rantolan tallissa on kiintoisia koneita enemmänkin. Vanha kumi kestää. 43. Mutta kyllä nämä vielä toiset 40 vuotta voivat kestää.” Kone soveltuu Tatun mukaan erityisesti paikkauskylvöön kevätkosteuden aikaan. Syötön osat ovat peräisin kaksipyöräisistä
Oppiminen tapahtui pitkälti käytännön työtä tekemällä. Veistämön vetäjäksi voisi helposti kuvitella jo harmaantuneen ja vähäpuheisen vanhan mestarin, mutta tulijaa terveihtiikin intoa puhkuva ja nuorekkaalta vaikuttava herrasmies. ”Viimeksi työskentelin kiertävänä kauppiaana, ja aivan viimeksi koulutin Etelä-Afrikassa tulevia myyjiä. Tärkeintä oli silloin päästä tekemään työtä, jonka parissa viihtyisi ja jonka tekemisestä nauttisi. Erään suuren teollisuushallin kätköistä kuitenkin löytyy veneverstas, eikä aivan tavallinen sellainen, vaan vanhojen puuveneiden kunnostuksiin ja entisöintitöihin erikoistunut veneenveistämö. Että aivan tyhjästä ei tarvinnut aloittaa veneenveistäjänä”, Teemu taustoittaa. Nyt tiloissa työskennellään neljän miehen voimin vanhojen vesikulkuneuvojen parissa. Uutta ammattia pohtiessa veneala ei ollut Teemun mielessä päällimmäisenä. Veneet puuta, mies rautaa Päivätyöhönsä kyllästynyt myyntimies päätti hankkia uuden ammatin ja sitä kautta työn, jonka tekemisestä nauttisi. Hallin ovesta astutaan valoisaan ja korkeaan hallitilaan. Kiertävästä kauppiaasta käsityöläiseksi Teemu Virtanen hakeutui käsityöläiseksi kokeiltuaan ensin muita ammatteja. Lähimaastossa on kyllä pieniä järviä, mutta suurempien vesistöjen ja meren rantaan on reilusti matkaa. Paikalliset muistavat saman oven takana aiemmin toimineen kissanhiekkatehtaan ja myös sen, kuinka lohduttoman huonoon kuntoon tehtaan rakennus oli vuosien vieriessä päässyt. Ensin Teemu Teksti: Kari Mattila Kuvat: Jukka Vuorenmaa Teemu Virtanen 44. Uusi ura aukesi puuveneiden entisöinnin parista. L open Launosten kylältä ei ensimmäiseksi tulisi mieleen lähteä etsimään venealan yritystä. Sepän ammatti oli aluksi suunnitelmissa, mutta sitten sattuman kautta miehen eteen avautui puuveneiden pariin vievä opintoväylä. Vuonna 2009 Teemu aloitti opinnot Lahden käsija taideteollisuusoppilaitoksessa. Mutta olin minä tehnyt käsillä töitä sitä ennen paljonkin, rakennushommia ja sellaista
nikkaroi soutuveneen, sitten tasaperäisen moottoriveneen. Taivasalla puutyöt ovat muutenkin haastavia. Niihin aikoihin tein vapaahetkinä puuveneiden korjaustöitä omina hommina pakettiautosta käsin.” Liikkuva verstas tarjosi maistiaisia yrittäjän arjesta, eikä se arki ollut aina herkkua työn kiinnostavuudesta huolimatta. 3/2021 45. Kolmevuotisen opintojakson viimeinen vuosi meni käytännössä kokonaan työharjoittelussa Järvenpäässä sijaitsevan veneverstaan palveluksessa. ”Aina jotain puuttuu, kun on pakettiauton kanssa asiakkaan veneen luona, ja aikaa kuluu, kun pitää välillä ajella tarvikkeita hakemaan. Lisäksi esimerkiksi Helsingin rannikolla liikennöiviä vesibusseja ei useinkaan kannata liikuttaa muualle korjattavaksi, eli ne on saatava kuntoon lähirannalla. ”Järvenpäässä tehtiin puuveneiden korjausja entisöintihommia. Työ jatkui samassa firmassa opiskelujen jälkeen. Vaikeuksia on niin liimojen kuin maalienkin kanssa, ja oikein huonolla kelillä kaikki alkaa olla hankalaa.” Pakettiautosta käsin hoidetut työkeikat liittyvät usein karille ajaneen aluksen vaurioiden korjauksiin. ”Tein vapaahetkinä puuveneiden korjaustöitä omina hommina pakettiautosta käsin.” Utö-vene pannaan Teemun verstaalla uuteen kukoistukseen. Siisti ja valoisa halli on niin ikään Teemun apujoukkojensa kanssa kunnostama. Siellä työskentelin reilut kolme vuotta, minkä jälkeen siirryin Vallilan veneveistämöön. Puuosien lisäksi veneestä kunnostetaan moottori, sähköjärjestelmä ja muu tekniikka
Uusi paikka, uudet tuulet Teemun luonteelle sopivinta on tehdä pikkutarkkaa ja huolellisesti viimeisteltyä jälkeä omilla ehdoillaan. ”Juuri tästä samasta hallista sain pienen tilan vuokralle. Viimeistelytyöt ovat Teemun mieleen, ja ne hän suorittaa esimerkillisesti. Siihen ei pakettiautosta käsin toimimalla päässyt, ja pian Teemu alkoi etsiä sopivaa ja edullista hallitilaa käyttöönsä. 46 Seppiä ja mestareita Teemu Virtanen. Vuoden kuluttua uudelle yrittäjälle tarjoutui mahdollisuus hankkia halli omistukseensa. Launosista löytyi halvalla sadan neliön vuokratila. Teltan ulkopuolella hallissa oli talvella pakkasta, mutta teltassa tarkeni tehdä hommia. Pystytin lattialle pressuteltan ja pistin telttaan lämmittimen. Se ei kelvannut kenellekään. Siinä mielessä se oli perinteinen yrittäjän aloitus”, Teemu veistelee. Räystäiden kohdalla oli kymmenen sentin raot, eli hallia ei senkään takia oikein saanut lämpimäksi.” Sukulaisten, ystävien ja EU-tuen avustuksella halli on neljän vuoden aikana muuttunut siistiksi ja valoisaksi työtilaksi. Siinä sitten tein pieniä projekteja, jotka nekin laskin raskaasti pieleen. ”Tavallaan oli minun onneni, että halli oli päästetty niin karmeaan kuntoon. Eikä lämpökään kuulemma enää karkaa haraIsokin alus pitää sisällään lukuisia pieniä puuosia ja -rakenteita. Veneenentisöijän ammatti onkin käsillä tekemisen lisäksi jatkuvaa opiskelua. Katto vuoti ja sateella piti olla useita ämpäreitä pitkin lattioita. Verstaan nykyaikaista koneja työkalukantaa ryhdistää joukko perinteisiä käsityökaluja. Jokaisen osan kunnostuksessa on omat niksinsä. Suojapeitteen alta paljastuvaa Hacker-Craftin kiiltävää lakkapintaa sopii tarkastella lähietäisyydeltäkin. Työssään Teemu hyödyntää moderneja menetelmiä perinteitä kunnioittaen
3/2021 47. Työn edetessä pitää koko ajan tehdä päätöksiä materiaalien ja menetelmien suhteen, pitää selvittää, mitä ainetta pistetään mihinkin ja miten aineet levitetään oikeaoppisesti. koille. Monessa ammatissa ei ole järkevää tehdä tällaista hinkkaamista viimeistelyn kanssa, mutta näissä hommissa saa usein tehdä pilkuntarkkaa työtä oikein luvan kanssa. Perinteinen käsityöläisammatti ei ole selvästikään hätäisen ihmisen hommaa. Valmistuttuaan Riva oli esillä Venemessuilla, jossa sen viimeistelytaso herätti ansaittua huomiota. Jokin aika sitten Teemu otti työn alle vanhan Rivaklassikkoveneen ja entisöi sen erittäin laadukkaasti. Pienistä korjauksista täysentisöinteihin Puurakenteisiin erikoistunut Teemu pyrkii pysyttelemään erossa lasikuitutöistä. Vene on usein ollut perheessä jo vuosikymmeniä, eikä sen kanssa oteta turhia riskejä. Vanhojen oppien sisäistäminen ei riitä, sillä puutyömenetelmätkin kehittyvät koko ajan, ja siinä kehityksessä kannattaa pysyä mukana.” Tietoverkkoja on heitettävä usein kansainvälisillekin vesille. Se sopii minun luonteelleni.” Verstaalle työn alle tulevat vesikulkuneuvot ovat yleensä yli 50 vuotta vanhoja huviveneitä. Koulussa ja työharjoittelussa oppi paljon, mutta edelleen olen hanakka kyselemään kokeneemmilta mestareilta neuvoa. ”Oppiminen jatkuu yhä, ja jatkuva oppiminen pitää työn kiinnostavana. Esimerkiksi italialaiset veneenvalmistusperinteet poikkeavat täkäläisistä, ja italialaista klassikkovenettä entisöidessä pitää selvittää sikäläiset menetelmät korkealuokkaisen lopputuoloksen aikaansaamiseksi. ”Ennakko-odotuksieni vastaisesti italialaiset entisöintimestarit ovat olleet avuliasta väkeä, ja itsekin olen sieltä saamiani tietoja jakanut auliisti eteenpäin.” Verstasta kierrellessä huomio kiinnittyy vanhojen puualusten ja niiden osien ohella leppoisaan työrytmiin. Ovet ovat nyt sellaiset, että isompikin projekti mahtuu niistä sisään. Kierroksen lopuksi on paikallaan kysyä, kuinka mies on viihtynyt uudessa pestissään. Menneen ajan veneissä riittää ihailtavaa puurakenteiden ohella lukuisissa kauniisti muotoilluissa yksityiskohdissa. ”Asiakkaalla on yleensä voimakas tunneside veneeseen, jonka aikoo kunnostuttaa. ”Kyllä tämä on monella tapaa hienoa hommaa. Suuritöisten täysentisöintiprojektien parissa mies viihtyy aivan erityisesti. Puu on vaativa materiaali, eikä sen kaikkia metkuja voi mitenkään oppia kolmen vuoden koulutuksessa. Eräänlaisena käsityöläisen käyntikorttina Riva toi messujen jälkimainingeissa uusia asiakkaita ja kiinnostavia projekteja työn alle. Ammattikäytössä olevia aluksia näkee hallissa harvemmin. Remontin kuluessa tiloja on muokattu monelta osalta veneenkunnostukseen sopiviksi. Sellaista venettä ei anneta kenen tahansa kunnostettavaksi”, Teemu valaisee työnäytteiden merkitystä
Škoda ankkuroitui autonvalmistajaksi ostamalla lähes 20 vuotta alalla toimineen Laurin & Klementin ja Mladá Boleslavin tehdaskompleksin vuonna 1925. Böömiläinen tekniikan monialayritys Škoda haki suuntaansa. Tšekkoslovakia oli itsenäistynyt ja tulevaisuudenusko virisi. Škoda jatkoi kolhojen moottoriaurojen valmistusta tovin, mutta parempaa oli tulossa. Ensimmäiset Škoda-kuorma-autot olivat höyrykäyttöisiä. E nsimmäisen maailmansodan tykit olivat vaienneet. Vuonna 1926 Škoda aloitti HT30-traktorin sarjavalmistuksen. Skoda osasi myös traktoreiden takomisen taidon. ŠKODA menetetty mahdollisuus 48. Vaikka Škoda-traktoreiden varaosien tuotanto lopetettiin varhain 60-luvulla, on jälkipolville säilynyt hienoja esimerkkejä tšekkoslovakialaisesta traktorinrakennustaidosta. Peltojen valloittamiseen olisi ollut potentiaalia, mutta sitten rattaisiin heitettiin hiekkaa. Vuonna 1923 Plze?in tehtailla aloitettiin henkilöautojen valmistus Hispano-Suizan lisenssin turvin. Laurin & Klementin tuotanto-ohjelmaan kuuluivat myös moottoriaurat, kuten 80 hevosvoiman kuusisiipinen Excelsior 4. Hyötyajoneuvojen sarka aukeni pari vuotta myöhemmin. Skoda on tunnettu ja tunnustettu autoja junavalmistaja
Kolmipistenostolaite ei ehtinyt Škodan varusteeksi. HT20-traktorin dieselversio esiteltiin yhdeksän vuotta myöhemmin. Tosielämässä roolit taisivat vaihtua. Myös sähköstartti oli saatavilla. Vaihteista yksi vei taakse ja viisi eteenpäin nopeimmillaan 20 kilometriä tunnissa. Neuvostoliiton valvonnassa muodostettu tilapäishallinto halusi Tšekkoslovakiaan vain yhden traktorivalmistajan. Kymmenessä vuoden tuotantomäärä kipusi yli kuudentuhannen. Natsi-Saksan miehitettyä Tšekkoslovakian vuonna 1939 Škodan tehtaista tuli osa Reichswerke Hermann Göring -konsernia ja toimenkuva muuttui. Lenina. Yhdeksänmetrisessä kolossissa oli kiinteät kuusisiipiset aurat. Miehittäjiltä salassa piirustuspöydälle alkoi hahmottua moderni traktori. Plzeniläiset insinöörit olivat tutkineet tarkasti Amerikan traktoreita. Etuakseli oli jousitettu ja etenemistä helpotti tasauspyörästön lukko. Kammella käynnistämistä avitti mahdollisuus käyttää bensiiniä ensimmäisen 30 sekunnin henkosten ajan. L&K-kaupan jälkeen Škodasta tuli moottoriauravalmistaja. Seuraava valloittaja tuli idästä, ja tehdaskompleksi sai nimen Závody V. Kuva: Státní oblastní arciv v Plzni Škoda 30:n ohjauspyörä ja kuskin jakkara sijaitsevat koneen keskilinjan oikealla puolella. Yhden merkin politiikka Saksalaisten ikeen alla Škodan insinöörit valmistautuivat jo rauhan aikaan. Hydraulijärjestelmä kuului varustukseen, mutta kolmipistenostolaitteen aika ei ollut vielä koittanut. Plze?in ja Mladá Boleslavin tehtaat kuten koko Böömin teollisuuskeskittymä valjastettiin tuottamaan materiaalia Saksan sotakoneeseen. Excelsior P4:n voimanlähteenä oli 80 hevosvoiman nelisylinterinen 14,5 litran bensiinikone. Nelisylinterinen 30 hevosvoiman 4,85-litrainen moottori kävi bensiinillä, petrolilla ja tšekkoslovakialaisten omalla Dynalcolilla, alkoholin ja bentseenin seoksella. Koska tehdaslaanit olivat houkuttelevia kohteita liittoutuneiden ilmahöykkäyksille, rakennettiin Plze?in lähelle kulissirakennelmia harhauttamaan pommittajia. Järjestettiin testi. Kun aseet vaikenivat, Škoda 30 oli valmis. Sotavuosiin mennessä Škoda oli ehtinyt valmistaa 13 traktorimallia 12–45 hevosvoiman teholuokissa. Hämäys ei onnistunut, ja toistuvat ilmaiskut tekivät tuhojaan. Mallimerkintä kertoo maksimitehon. Apumiehelle järjestyy siten tilaa. Laurin & Klement rakensi ensimmäiset moottoriauransa jo vuonna 1912. Škoda 30 sai haastajaksi uuden tulok49 3/2021. HT30:n itsekantava rakenne ja erityisesti voimansiirto kolmivaihteisine laatikoineen ja ruuviperineen muistutti paljon Fordson F:ää. Nelitahtinen ja kaksisylinterinen 3116 kuutiosenttimetrin diesel oli luonnollisesti Škodan omaa tuotantoa. Aurat miekoiksi Škoda siirtyi dieselaikakauteen vuonna 1932 mutta vain kuormaja linja-autojen osalta. Toki noihin aikoihin häkäpönttö-Škodat olivat tavallisempia. Normaalisti sen päässä olisi hihnapyörä. Tässä yksilössä se on korvattu kompressorilla. I. Huomaa voimanottoakselin juuresta lähtevä akseli
Moottori ja voimalinja olivat omaa valmistetta. Škodalla oli merkittävä rooli Tšekkoslovakian maatalouden koneellistamisessa. Kuva: Archiwum Škody i Autora 50. Moottori ja vaihteisto oli lainattu Škoda 1202 -henkilöautosta. Škoda Agromobil esiteltiin yleisölle vuonna 1964. Tšekkoslovakialaisten traktoreiden vienti Tanskaan alkoi pian sodan jälkeen vuonna 1946. Laitteen omapaino on 930 kg. Suunnitteilla oli 5 000–8 000 Agromobilin vuosituotanto, mutta vain kolme prototyyppiä koottiin. Suomeen ei Škodia liene rantautunut edes näytteeksi. Aluksi myös Škoda oli kuvioissa mukana. Vajaassa kolmessa vuosikymmenessä valmistui yli 16 000 traktoria. Lavalla sai kuljettaa 10 matkustajaa tai 800 kg rahtia. Mladá Boleslavissa kehitettiin 60-luvun alussa sotilaallisiin sekä maaja metsätalouden tarpeisiin sopivaa nelivetoista ajokkia. Škoda 30 oli sodan oloissa kehitetyksi ja niukkuuden aikana valmistetuksi traktoriksi kompakti ja edellä aikaansa
Leninin tehtailla päättyi. Kävi ja sammui Škoda 30:n valmistus pääsi kuitenkin käyntiin Plze?issä vuonna 1946. Saman kohtalon kokivat Vuoden 1934 uutuus oli Škoda HT20. Kuva: Státní oblastní arciv v Plzni Onnekas tšekkitraktoristi sai sompailtavakseen Škodan, jossa oli hytti. Muotoilussakin Zetor vei voiton. Varsinainen dieseltraktori HT20 Diesel syntyi sodan melskeisiin vuonna 1941. HT 30 oli ensimmäinen Škodan suunnittelema traktori. 3/2021 51. Nelisylinterinen kansiventtiilikone toimi startatessa puolisen minuuttia bensiinillä ja sitten polttoaineeksi vaihdettiin dieselöljy. Suunnittelutyö pantiin jäihin, ja lopulta vuonna 1951 traktorinvalmistus V.I. Talla pohjassa viitosvaihteella maisema vaihtui 20 kilometriä tunnissa. Käyttökelpoisin versio lienee ollut Panhard-Levassor-häkäpöntöllä varustettu 21 hepan Škoda HT20 G. Traktoreista oli tullut tärkeä osa Škodan toimintaa. Kaksisylinterisen vesijäähdytteisen 2,8 litran lohkon sai raksuttamaan dieselöljyllä, bensiinillä tai petrolilla kantta, imuja pakosarjoja sekä todennäköisesti myös mäntiä vaihtamalla. Lieriö polttoainesäiliön edessä on äänenvaimennin. kaan. Kommunistien kiristäessä otettaan Tšekkoslovakiasta alkoi kakkostraktoriksi jääneen Škodan asema käydä vaikeaksi. Kilpailun merkitystä ei pidä liioitella, mutta ainakin Škoda oli hyvänä kirittäjänä Zetorin luomisprosessissa. Kuutisentuhatta konetta valmistui pääasiassa Plze?issä, mutta myös Mladá Boleslavin työläiset saivat traktoreita koottavakseen. Zbrojovka Brnossa oli tehty pitkää päivää yrityksen ensimmäisen traktorimallin suunnittelussa. Tehoksi ilmoitettiin kaikilla menovesillä 20 hevosvoimaa. Kun testi alkoi joulukuussa 1945, oli Škodan vieressä saran päässä uunituore Zetor Z25. Zetorin suorituskyky todettiin paremmaksi, vaikka Škoda oli neljä hevosvoimaa tehokkaampi
Neljä vaihdetta vei eteen päin ja yksi taakse. Useassa lähteessä mainitaan varaosien vähäinen kysyntä. 40 hevosen herättelemiseksi Zenith-kaasutin annosteli petrolia neljälle sylinterille 280 g/kWh. Kuva: Státní oblastní arciv v Plzni muutkin Zetorin kilpailijat Slavia, Svoboda ja Praga. Laurin & Klementin pienemmän moottoriauran Excelsior P5:n varustuksiin kuuluivat kolmitai nelisiipiset aurat ja sufletilla varustettu varsin henkilöautomainen ohjaamo. Varaosia ei enää tuotettu ja vanhat varastot oli loppuun koluttu. Škoda-traktoreista tehokkain HT40 oli tuotannossa vuosina 1936–1939. Viimeiset Škoda kolmikymppiset koottiin jäljelle jääneistä osista Libicen koneja traktoriasemalla vuonna 1954. Škodat – etenkin sotaa edeltävät mallit – olivat luotettavan traktorin maineessa. Plze?iläisten insinööritaidon ja Böömin vahvan konepajaklusterin ansiosta Škodalla olisi ollut menestymisen mahdollisuudet autojen ja junien lisäksi myös traktorien saralla. Škoda 30:n populaatio harveni nopeasti 60-luvun puolivälin tienoilla. Valmistusmäärä oli sodan jälkeiset olosuhteet huomioiden kohtalaisen korkea: 9 860 traktoria. Excelsior P5:ttä koottiin myös Puch Autowerken ja Fiat-Werken toimesta Itävallassa. Konepellin alla mölysi L&K:n kuormaja linja-autoissakin käyttämä 40 hevosen ja 5,9 litran rivinelikko. Škoda-traktoreiden historia olisi voinut mennä toisin. Kuva: Státní oblastní arciv v Plzni 52. Škoda valmisti viimeiset vekottimet vuonna 1926. Se on kuitenkin jo toinen tarina. Škoda-merkki ilmestyi traktoreiden nokalle uudemman kerran vuonna 1970, kun kuorma-autovalmistaja LIAZ aloitti järeiden Škoda-LIAZ-traktoreiden tuotannon
Myönnämme hiiliharjattomille SKIL-akkutyökaluille 5 vuoden takuun*. www.skil.fi #SKILHelps VAIN MOTONETISTA RUOHONLEIKKURISTA RUUVINVÄÄNTIMEEN – SAMAT AKUT SOPIVAT JOPA 25 % PIDEMPI KÄYTTÖAIKA ACTIVCELL TM -VIRRANHALLINTA 3 VUODEN AKKUTAKUU SKIL ENERGY PLATFORM TEE ITSE TESTASI AKKURUUVINVÄÄNTIMET! Tee Itse 2/21 1. TÖISSÄ Varma valinta vaativallekin harrastajalle. Bosch 6,0 p. Akkujen takuu on 3 vuotta. B&D 5,5 p. Ryobi 8,0 p. Hiiliharjattomat koneet tunnistat laitteessa ja myynti pakkauksessa olevasta ”Brushless”-tekstistä. PUUTARHASSA Akkukoneet kaikkiin mökkiläisen askareisiin. Jokaisella autolla on tarina. – 5 VUODEN TAKUULLA – SKIL-AKKUKONEET KOVAAN KÄYTTÖÖN TARTU TESTIMENESTYJÄÄN! Hiiliharjattomat SKIL-akkutyökalut on suunniteltu tehokäyttäjälle, joka vaatii päivittäin työkaluiltaan huippuluokan suoritus kykyä ja luotettavuutta. SKIL 8,3 p. 250€ 2. 150 € Kestävät akkukoneet päivittäiseen käyttöön. Biltema 7,0 p. Makita 8,8 p. Tutustu SKILakkukoneisiin lähimmässä Motonet-myymälässä! “Tukeva kone, joka sopii hyvin käteen.” – Tee Itse 2/21 SKIL – vertailun ainoa kone, joka sai kaikista osa-alueista vähintään 8! * 5 vuoden takuu ostopäivästä koskee kaikkia uusia hiiliharjattomia SKIL-työkaluja. 170 € 7. 150 € 5. Einhell 8,0 p. 115 € 6. Ammattikäytössä työkalujen ja akkujen takuu on 1 vuosi. 180€ 3. KOTONA Isosti akkutehoa, helppo säilyttää. MÖKILLÄ Sympaattinen RENAULT DAUPHINE GORDINI ’65 SPORTTI TOYOTAT RALLIPOLULLA AMMATTIKATSOJA MUISTELEE MUSEOVIERAILU: Jari-Matti Latvalan kokoelma URHEILUAUTOMAINONTAA: Laatua Länsi-Saksasta TULEVA KLASSIKKO: Ripeäliikkeinen MG TZ-T -farmari AHOLAIDAN EDUSTUSAUTO VOLVO 760 GLE ’82 KAIHARIN VAUHTIPERÄ PLYMOUTH BARRACUDA ’66 3/2021 • Hinta 9,90 € • www.klassikot.fi 03 /2 1 M erc ed esBe nz 190 ’89 & BM W 318 iS ’89 • Ply m ou th Ba rra cu da ’66 • Re na ult Da up hin e Go rdin i ’65 • To yo ta Ca rin a II ’89 • Vo lvo 760 GL E ’82 36 84 80 -2 10 3 • PA L VK O 20 21 -2 6 41 48 83 68 48 08 21 00 3 Viipale mediat Hae omasi Lehtipisteestä tai tilaa kotiin: www.klassikot.?. 235€ 3. Kestävät akkukoneet soveltuvat erityisesti vaativalle harrastajalle tai ammattikäyttöön
K eski-Zeelandin vanhojen traktoreiden ja moottoreiden harrastajat perustivat yhdistyksen (OTMMZ De Oldtimer Trekkers en Motorenclub Midden Zeeland) vuonna 1992. Harrastajien talleissa on paljon hienoja koneita, jotka ansaitsisivat tulla nähdyksi. Hollantilaisessa Trekkermuseum Nissessä teema ja traktorit vaihtuvat vuosittain. Valinnan varaa on – pelkästään traktoreita löytyy yli 300. Museon viihtyisän kahvilan yhteydessä on pienoismallinäyttely sekä – hieman yllättäen – kansallispukuisten nukkejen kokoelma. Yhdessä sovitaan vuosittain vaihtuva teema, johon sopivat koneet poimitaan yli 250 aktiivijäsenen kokoelmista. Toimisiko hollantilaisten museomalli Suomessa. Sympaattisessa Trekkermuseumissa on aikaa perehtyä jokaiseen koneeseen ilman että visiitti romahduttaisi matkaaikataulun. Trekkermuseum Nissen suosio taisi yllättää OTMMZ:n joukkueen. Esimerkiksi elokuun 21. Kun kattaus on joka vuosi erilainen, säilyy yleisön kiinnostus pieneenkin museoon ja kävijöitä riittää. Yhdistys järjestää myös useita vuosittaisia konetapahtumia. Pieni hollantilainen traktorimuseo TREKKERMUSEUM NISSE Traktorimuseon ei tarvitse olla iso ollakseen kiinnostava. Museon konsepti on yksinkertainen ja toimiva. Sopiva paikka löytyi Nissestä, ja Trekkermuseumin avajaiskahvit juotiin 1997. Ensi-istumalla päätettiin, että yhdistyksen toiminnan kulmakiveksi tulee museo, jossa jäsenten konekalleudet ovat näytteillä. päivänä Oogstfeestissä kiristetään vanhojen leikkuupuimureiden remmit ja korjataan eloa entisten aikojen tapaan. Tänä vuonna, jos korona suo, museo avataan vappuna ja teemana on Traktori ja työkone. Teksti ja kuvat: Aulis Lassila TREKKERMUSEUM NISSE • Koedijk 2, 4431 PK, ’s-Gravenpolder • www.trekkermuseum-otmmz.nl/ 54. Menneinä vuosina Trekkermuseum Nissen halli on täyttynyt esimerkiksi Bolinder-Munktelleista, Steyreistä ja Deutzeista. Tilat kävivät pian ahtaiksi, ja museota on laajennettu jo kahteen otteeseen
Ulkoasu on taattua italodesignia. Parin vuoden kuluttua se oli Samen myydyin malli Italiassa. Nimellistehoa kuristettiin 35 hummaan. 55. Vuonna 1959 Samen liukuhihna alkoi suoltaa uuden traktorisarjan pienintä vesaa 240-mallia. Takatuupparikin oli toki valikoimassa. Hieman yllättäen muuten modernissa Puledrossa on kuuden voltin sähköjärjestelmä. Deutz F 2 M 315:lla kelpasi ajella teillä ja tienvierillä, kun varustelistaan lisättiin ilmarenkaat, 5+1-vaihteisto, tuulisuoja ja sähkövalot. Puledro (suomeksi varsa) esiteltiin vuonna 1960. Kahdesta sylinteristä irtoaa 42 hevosvoimaa. Uudempaa suunnittelua edusti 6+2-lovinen laatikko, jonka neljä vaihdetta olivat synkronoituja. Same Puledrossa on sama 2,5 litran voimanlähde kuin 240-mallissa. Muita Fiateja lyhytiskuisempi (90 mm) nelisylinterinen esikammiodiesel ja 24-volttinen sähköjärjestelmä olivat perua 311/35-malleista. Nätisti entisöity 33 hevosvoiman Fiat 315 edustaa vuonna 1964 lanseerattua Timantti-sarjaa. Uutta oli Samen luojan Francesco Cassanin kehittämä nostolaitteen vetovastuksen säätöjärjestelmä SAC (Stazione Automatica di Controllo). Fordsonin mallin mukainen itsekantava teräksinen rakenne ja kaksisylinterinen 28 hevosvoiman etukammiodiesel tekivät Stahlschlepperistä eli Terästraktorista yhden aikakautensa moderneimmista traktoreista. Deutz teki vuonna 1934 varsinaisen teknologialoikan. Laatikosta löytyy rattaat 6+2 vaihteelle. Pyöristyneiden muotojen alta löytyivät Samen jo tutuksi tulleet komponentit: ilmajäähdytetty suorasuihkutusdiesel ja neliveto
Tunnistamista helpottaa pihan maatalouskoneet, kuten kaksisiipiset Ransomes Duotrack Major TS 6 J -aurat. Massiivisella Werklust-oja-auralla vedettiin kanaviin johtavia sarkaojia 20 metrin välein. Bautzin johtoajatuksena oli valmistaa yksinkertaisia ja edullisia koneita. Korutonta museopytinkiä ei heti erota teollisuusalueen muista halleista. 56 TRAKTORIMUSEO HOLLANNISSA. Ranskalainen Société Française Vierzon (SFV) tuli tunnetuksi hehkukuulatraktoreistaan. Uraa syntyi parin kolmen Caterpillar D6-telatraktorin voimin. Kun ainokainen 5,4 litran sylinteri on saatu tulille ja kierrokset nostettu 800:aan minuutissa, saavutetaan 32 hevosvoiman tehohuippu. Pikku-Bautzin myyntivalttina oli hinnan lisäksi kokoluokassaan harvinainen kaksisylinterinen moottori. Vuonna 1962 tuotantoon tullut D 50 S oli Deutzin ostaman Maschinenfabrik Fahr AG:n suunnittelema. Hollantilaiset valtasivat 50-luvulla kuumeisesti maata merialueita patoamalla. Vesijäähdytteiset 12 hevosvoiman moottorit toimitti MWM. Vuosina 1951–1959 valmistui yli 11000 AS 120:tä ja sen variantteja. Kun vesi oli saatu pumpattua pois syntyneeltä polderilta, alkoi maan kuivattaminen. Yrityksen ensimmäinen itse suunniteltu traktori AS120 oli sellainen. Deutzin oma vaihteisto korvattiin ZF A216:lla, jossa oli kolmeen ryhmään jaettuna 8+4 vaihdetta. Merkin kuulapääkauden viimeisimpiä inkarnaatioita ja samalla myydyin malli oli vuosina 1950–1958 valmistettu SFV 302. Länsi-Saksan ulkopuolelle myydyt D 50 S:t saivat mallimerkinnän D 55. Museon yksilö on vuosikertaa 1964 tai 1965 – sen kertoo tehokkaampi 52 hevosvoiman moottori
Uusi PONSSE Scorpion on täällä. Hänen työssä jaksamisensa on edellytys tuloksellisuudelle. NYT TÖISSÄ ON PROSILVA S3 JA KESLA 21RH-III. Kasvaneet tilat, laadukkaat materiaalit ja tyylikäs viimeistely tuovat koneen ohjaamon viihtyisyyden kokonaan uudelle tasolle. AaJii Maanrakennus Oy Volvo EC300EL 6 414887 200110 2 1 2 72 00 11 -2 10 2 PAL VKO 2021-18 Viipale mediat 2/2021 • Hinta 9,50 € • www.koneurakointi.fi. Siksi keskityimme suunnittelemaan hänelle niin hyvän työpaikan kuin mahdollista. Kun sulkee oven ulkomaailmaan, kaikki on hiljaista, tyylikästä ja oikeilla paikoillaan. UUSI PONSSE Future Cabin Parhaat ominaisuudet ovat samoja kuin ennenkin, mutta nyt niitä on entisestään parannettu. Nyt sen on aika muuttua jälleen. TILAA KONEURAKOINTI Tutustu ja tilaa: www.koneurakointi.. Ponsse_Scorpion_HOT_A4_Koneurakointi_2021.indd 1 3.3.2021 16.25.15 N U M E R O 5 8 K O N E U R A K O IN T I 2 /2 2 1 • N AK U TT AJ A – AA JII M AA N RA KE N N U S OY • PR O SIL VA S3 JA KE SL A 21 RH -III • PIT K Ä PU OM I PY Ö RIL L Ä – LIE BH ER R A 92 4 LIT RO N IC PITKÄPUOMI PYÖRILLÄ LIEBHERR A 924 LITRONIC Nakuttaja PONSSE SCORPION UUDISTUI 70 VUOTTA VALTRAA JA VALMETIA ISUZU D-MAX FENDT 724 VARIO GEN6 FENDTONE CAT 340 UHD -PURKUKONE SANDVIKIN TOROT PROSILVA S3 KOTIMAINEN KALUSTO ON KOVAA VALUUTTAA REIJO MÄNNIKÖN URAKOILLA. PONSSE Scorpionin suunnittelun lähtökohta on kuljettaja entistä korostetummin. Silloin koko metsäkonemaailma muuttui. Vuonna 2013 syntyi modernin metsäkoneen symboli, PONSSE Scorpion. Näkyvyys sekä valoisana että pimeänä aikana, vakaus myös haastavissa olosuhteissa ja erinomainen ergonomia tekevät Scorpionista halutun koneen kuljettajien keskuudessa
Vellamon Venehalliin on koottu pääosin Suomessa tehtyjä veneitä eri vuosikymmeniltä. Tarmo on avoinna yleisölle kesäkaudella 7.6.–31.8 museon aukioloaikoina. Se on valmistunut 1935 Turun Veneveistämöllä. Nils Erikssonin konepaja Paraisilla valmisti 70–90-luvuilla hydrokoptereita eli kiitorekiä. Teksti ja kuvat: Mika Rassi Vellamon ikiväkeä SUOMEN MERIMUSEO, KOTKA Suomen merimuseossa seilataan täysin purjein halki suomalaisen merenkulun historian. Museon päänäyttelyssä teemoina ovat merenkulkija, merikauppa, laivat, laivamatkustaminen ja navigointi. Tämä reki on ollut Bågaskärin merivartioasemalla käytössä vuodesta 1984 vuosituhannen vaihteeseen, jolloin työturvallisuusvaatimukset panivat kaikki merivartioston käytössä olleet Erikssonin amfibioajoneuvot eläkkeelle. Siihen liittyy myös suurin ja epäilemättä kiehtovin näyttelykohde, jäänmurtaja Tarmo, jossa yleisöllä on pääsy liki joka kolkkaan. Venehallissa esillä on myös Rajavartiolaitoksen kanssa yhteistyössä toteutettu Merivartiomuseo, joka kertoo merivartijoiden työstä kieltolain ajoista alkaen. Varsinainen meritiede ei kuulu museon aihepiiriin, vaan käytännössä kaikki museon näyttelyt kertovat merenkulun historiasta ja nykypäivästäkin. Mukana on huvija kilpaveneitäkin, mutta pääosin hallin veneet ovat työtä tai toimeentuloa varten. Näyttelyesineitä löytyy perämoottoreista jäänsärkijään. Vene on nähnyt sotaa, salakuljetusta, haaksirikkoja ja paljon arkista rajavartiointia. Merivartiomuseon vartiomoottorivene VMV II on suurin sisätiloihin tuotu näyttelyesine. Amfibioajoneuvo ui vedessä ja kulkee kuivalla maalla pyörillä sekä jäällä jalaksilla. Veneessä on kaksi 520 hevosvoiman moottoria ja 100 hevosvoiman lisämoottori. Sääsken moottorina oli Sh 12, yhdeksänsylinterinen tähtimoottori, jonka teho oli 120 hevosvoimaa. Ylempänä killuu Sotamuseosta lainattu Sääski II, Merivartiolaitoksen ensimmäinen lentokone, joka on rakennettu Valtion lentokonetehtaalla 1929. 58. Pohjoista erikoisuutta eli talvimerenkulkua käsitellään museon näyttelyissä paljon. S uomen merimuseo on pitänyt majaa Kotkan Merikeskus Vellamossa vuodesta 2008 asti
Näytön lisäksi tutkaan on kuulunut antenni, lähetin ja vastaanotin sekä virtalähde. SUOMEN MERIMUSEO • Merikeskus Vellamo, Tornatorintie 99, 48100 Kotka • avoinna ti-su 10-17 • www.merikeskusvellamo.fi • 040 350 0497 59. Komentosillalta ei säädetty koneita suoraan, vaan sieltä annettiin telegrammilla konehuoneeseen käskyjä suunnasta ja nopeudesta. Decca-laivatutkia tehtiin sotilaskäyttöön toisen maailmansodan aikaan, ja ensimmäinen kaupallinen Decca tuli markkinoille 40–50-lukujen taitteessa. Eräs harvinaisuuksista on Cross Radial, 50 hevosvoiman viisisylinterinen tähtimoottori. Vellamoon on valikoitu seinällinen venekoneita Nisse Häggblomin Perämoottorimuseon kokoelmista. Telegrammi oli höyrylaivoissa yhteydenpitoväline komentosillan ja konehuoneen välillä. Perinteistä kymenlaaksolaista veneenrakennustaitoa edustaa muiden muassa valkea kaunotar Eeva. Jatkosodan aikaan Eeva oli armeijan käytössä evakuoimassa haavoittuneita, ja niistä tehtävistä jäi kansilautoihin muistoksi luodinreikiä. Eevan rakensi Jooseppi Seppälä vuonna 1930 Summassa merimies ja kauppias Johannes Niemelälle. Cross Radialia valmistettiin vuosina 1928–1933 Detroitissa Yhdysvalloissa, ja se oli aikansa tehokkain perämoottori. Omistajalleen palauduttuaan sotaveteraani oli käytössä 1980-luvulle asti. Navigointi on yksi museon pääteemoista. Vellamossa on esillä Deccan näyttöyksikkö 50-luvulta. Hyvin rakennettu puuvene on kestävä. Eevan moottori on yksisylinterinen ja kolmehevosvoimainen Wickström. Brittisyntyinen Decca on seilannut radioaalloilla tutkan ohella muillakin välineillä, sillä se tunnetaan epäilemättä parhaiten äänilevy-yhtiönä
Jäänmurtaja Tarmoon mahtui 450 tonnin hiilivarasto, ja se kului merellä viikossa. 60 SUOMEN MERIMUSEO
Tarmon avun myötä Hangon ja Turun liikennettä pystyttiin jatkamaan talvisin keskeytyksittä. Vaikka kone kiersi polttomoottoreihin verrattuna hitaasti, yleensä noin sata kierrosta minuutissa, rasvaajan piti olla vikkeläsorminen ellei halunnut olla sormeton. Tarmossa oli sähkögeneraattori sähkövaloa varten. Tarmon konetyöverstas on likipitäen vuoden 1907 asussa. Voima tuotettiin kuitenkin edelleen höyrykoneilla, eli vesi vain kuumennettiin hiilen asemesta öljyä polttamalla. Siinä ajassa lämmittäjän piti lapioida kattilaan jopa kolme tonnia hiiliä. Höyrykattiloita Tarmossa on viisi, peräkoneella kolme ja keulassa kaksi. Maissa tarvitsi käydä harvemmin ja toimintasäde kaksinkertaistui, sillä öljyä saatiin varastoitua vähintään kahden viikon tarpeisiin. Suomen sodissakin palvelleen ja pahoin haavoittuneen Tarmon historia on kauttaaltaan mielenkiintoinen, samoin itse laiva ulkokannelta konehuoneeseen. Kattilahuoneessa yksi lämmittäjä hoiti kerrallaan yhtä kattilaa neljän tunnin vuoron ajan. Lämpötila huoneessa nousi parhaimmillaan 60 asteeseen. KAKSI KONETTA Tarmossa on kaksi kolmisylinteristä höyrykonetta, yksi perässä ja toinen keulassa. Myös verstaassa oli oma pieni höyrykoneensa, josta verstaan koneet saivat voiman. Tulipesiin asennettiin automaattinen öljynsumutus, ja lämmittäjän piti enää tarvittaessa sytyttää tuli pesään. Keulakone on tarkoitettu vain jäänmurtokäyttöön. Indikoitu hevosvoima tarkoittaa tehoa höyrykoneen sylintereissä – koneen hyötyteho on jonkin verran pienempi. Tarmossa on myös potkurit niin keulassa kuin perässä. Lämmittäjän työnkuva helpottui huomattavasti. 50-luvulla Tarmon polttoaineeksi vaihtui öljy. 3/2021 61. Konehuoneissa ja kattilahuoneessa työskentelevään miehistöön kuului hiiliaikaan viisi konemestaria, kaksi donkeymiestä eli konehuoneesta ja koneiden huollosta vastaavaa henkilöä, neljä rasvaria ja 11 lämmittäjää. Peräkoneen kattilahuone, jonka tulipesien luukuissa näkyvät öljyputket. Peräkone on tehokkaampi, sen suurin teho on 2 400 indikoitua hevosvoimaa. Avovedessä ajettaessa käytettiin pelkkää peräkonetta. KATTILOIDEN LÄMMÖSSÄ Tarmoon mahtui 450 tonnin hiilivarasto, ja se kului merellä viikossa. Höyrykone vaati jatkuvaa rasvaamista. Keskellä ylhäällä näkyy torvi, jota pitkin alakerta sai ilmaa ja hiilien palojätettä nostettiin ylös ulkokannelle. Keulakoneen teho on 1 450 indikoitua hevosvoimaa. Lisäksi tulipesät piti välillä tyhjentää palojätteestä eli slagista. Laskeudutaan nyt kuitenkin suoraan alimmalle kannelle ja raskaimpiin töihin. Tarmon kellarissa V uonna 1907 Englannissa valmistunut ja 1908 Suomeen saapunut jäänmurtaja Tarmo merkitsi suurta apua kauppalaivoille
Traktorifestivaali paisui vuosi vuodelta ja yhdistys sai lisää aktiivijäseniä. Innostus sai järjestäytyneen muodon seuraavana vuonna, kun Historische Motoren en Traktoren Vereniging (Historiallinen moottorija traktoriyhdistys) perustettiin. Samassa sarjassa ovat Saksan Historischer Feldtag Nordhorn ja Englannin The Great Dorset Steam Fair. Teksti ja kuvat: Aulis Lassila 40 vuotta pärinää ja pauketta INTERNATIONAAL HISTORISCH FESTIVAL, PANNINGEN, HOLLANTI Yksi Euroopan suurimmista traktoritapahtumista on ehtinyt 40 vuoden ikään. V uonna 1979 joukko hollantilaisia vanhojen traktoreiden harrastajia järjesti Panningenissa Itä-Hollannissa Historisch Festival -tapahtuman. Tapahtuman nimi muutettiin Internationaal Historisch Festivaliksi (IHF). Koska Panningen sijaitsee vain 20 kilometrin päässä Saksasta, eikä Belgia ole paljon kauempana, alkoi rajojen takaa virrata näyttelyvieraita. 62. Molemmat järjestetään seuraavan kerran vuonna 2022. Traktoriharrastus oli hurjassa nosteessa Keski-Euroopassa, ja 2000-luvulla IHF:sta tuli yksi Euroopan suurimmista traktoritapahtumista. Otimme selvää, miksi konekansa vaeltaa vuodesta toiseen Panningeniin
Sinisiä traktoreita eri muunnelmineen oli paikalla lähes 400. DAF A 1100 -kuormuri oli 60 -luvun Alankomaissa tuiki tavallinen näky. Nurkan takaa tulee esille aina jotain uutta. Näytteilleasettajia kertyy yli 1200 ja suurin Koska monet tuovat traktorinsa paikalle vanhalla kalustolla, kertyy alueen reunamille kiinnostava kuorma-autojen kavalkadi. Kauppa kävi hyvin, mutta avoin ketjuveto ja niitattu erillinen runko vanhenivat nopeasti Fordson-tuulen pyyhkäistyä preerian yli. Vuoden 2017 traktorijuhlan teemana oli Ford. On uppo-outoja ilmestyksiä mutta myös paljon tuttua ja turvallista, kuten siisti Valmet 705. Ford 8401 toi terveisiä Australiasta. Kiitettävän moni kone on välttänyt metallisulaton, ja järjestävän seuran 4000 jäsentä ovat taltioineet niitä ahkerasti. Maahan on tuotu traktoreita kaikista ilmansuunnista. Koneita mahan täydeltä IHF:n vahvuus on kaluston monipuolisuus. Paketti lähetettiin Australiaan, missä traktori sai lopullisen muodon. Hollanti on tunnetusti vahva maatalousmaa, mutta omaa konetuotantoa on ollut ohuesti. Mogul 8-16 vuodelta 1915 kiinnostaa nuoria ja vanhoja. Kone sai alkunsa Englannissa SEM:n pajalla, jossa TW-10:n 109 hevosvoimaan laiskistettuun moottoriin pultattiin Ford 7700:n voimalinja 16+4-vaihteistoineen. Traktoreiden ja paikallismoottoreiden lisäksi kentille levittäytyy leikkuupuimureita, kuorma-autoja ja moninaisia maatalouskoneita sekä sekalaista vempelettä mopoista pulsaattoripesukoneisiin. Valkoinen Ford on yksi 740:stä valmistuneesta aikajanalla 1979–1985. 63. Yksi Panningenin hienouksista on laaja merkkikirjo. Tasauspyörästöä jykevöitettiin County 1184:ssa koetelluilla rattailla. International Harvester Companyn Chicagon tehtaan valmistama ja McCormickdiilereiden myymä 18,5 hevosen Mogul oli aluksi oma traktorimerkkinsä
Parkkipaikat ovat samalla aukealla kohtuullisen kävelymatkan päässä tapahtuma-alueesta. Eniten Panningenin tarjonnasta saa irti, kun saapuu omalla asuntoautolla tai -vaunulla ja viipyy molemmat päivät. Kirsikkana kakussa traktorin perässä on työkone samalta aikakaudelta. Ilmassa on ääntä ja savua. Kolmannella uurastavat oikeat hevosvoimat valjastettuna perinnetyökoneiden eteen. Maamoottorit pitävät omaa konserttoaan, ja traktorivanhukset huristelevat pitkin kujia. Hyvin matala rakenne muistutti 50-luvun ensimmäisiä ajopuimureita. Yli 200 myyjän kojuista voi löytyä etsimäsi kannentiiviste tai lampunlasi. Museotraktoreiden vetämät toinen toistaan hienommat asuntovankkurit ovat etenkin germaanien suosiossa. Kahdella tapahtumakentällä möyrii maansiirtoja peltotyökalustoa. Fiat 411 R:n ja Strautmann Ladeblitz -noukinvaunun yhdistelmän voi kuvitella 60-luvun mailaspellon laitaan. Työleveys vakiopöydällä on 9,3 jalkaa. Kuljettaja saattoi säätää ohjaamosta puintikelan nopeutta ja laonnostokelan etäisyyttä. Massey Ferguson 99 oli kummajainen 60-luvun lopun elopelloilla. Laajalla näyttelyalueella tapahtuu koko ajan. Koneen uumenissa lymyilee MF 175:stä tuttu 70 hevosvoiman Perkins A4.236 -moottori. 64 PANNINGEN. Nähtävää ja käveltävää on niin runsaasti, että päivässä ei kaikkea ehdi kokea, ja vaikka ehtisikin, tulee koneähky ennen viimeisiä näyttelykenttiä. osa on Alankomaista. Hallissa myydään uutta osaa, kirjallisuutta ja pienoismalleja. Panningenista on Saksan rajalle parisenkymmentä kilometriä. IHF ansaitsee erityismaininnan hyvin hoidetuista järjestelyistä. Silloin voi myös nauttia juhlateltan pikkutunneille jatkuvasta illanvietosta. Ilmapiiri on otollinen heräteostoksille. Tapahtuma onkin oikeastaan hollantilais-saksalainen. Toki belgialaiset ja etenkin vanhoihin koneisiin hurahtaneet saksalaiset kantavat kortensa kekoon. Vaikka kansaa on liikkeellä kymmenin tuhansin, ei pahoja ruuhkia ja jonoja pääse syntymään. Saksalaisia vankkuriretkikuntia on nähty traktorijuhlissa Suomea myöten. Lippukassoja, vessoja ja ruokakojuja on riittävästi. Varustelu oli kuitenkin edellä aikaansa. Leirintäalueella on suihkuja WC-tilat. Asiaan kuuluu myös laaja rompetori. Vuosikymmenten kokemus näkyy
Laajalla näyttelyalueella tapahtuu koko ajan. 3/2021 65. Pyöreitä vuosia juhli 25 000 näyttelyvierasta. Williamsin kerrotaan keksineen tractorsanan. Väkeä saapuu paikalle ympäri Eurooppaa; kaukaisimmat traktorifanit tulevat Australiasta ja Uudesta-Seelannista. Vastaan tulee tämän tästä maanmiehiä ja -naisia. John Deere D pyörittää siivaa ja kivimylly rouskuttaa. H-mallin kaksisylinterinen öljyjäähdytteinen moottori jauhoi 30 hevosvoiman maksimiteholla. Advance-Rumely Oil-Pull 16-30 Type H vuodelta 1921 näyttää erimerkkiä. Jyhkeät hollannintyöhevoset vetävät äkeitä ja vankkureita tai häkkyrämäisiä kääntöauroja. Nähtävää riitti: yli 2500 traktoria ja 500 maamoottoria. Vanhimmatkin traktorit hörähtävät käyntiin ja tekevät kunniakierroksia. Brittityyliin Panningenissa hevoset pääsevät näyttämään osaamistaan. H. Syksyllä Hollantiin Internationaal Historisch Festival on nimensä mukaan kansainvälinen tapahtuma. Myös suomalaiset ovat löytäneet tapahtuman. Arvokkaasti patinoitunut HartParr 18-36 valmistui vuonna 1928. Itse asiassa yrityksen myyntipäällikön W. traktorifestivaali. Amerikkalainen Hart-Parr oli traktorivalmistuksen pioneereja. Sylinteriryhmä oli jo yhtä valua ja venttiilit kannessa. Vuonna 2019 Panningenissa järjestettiin 40
Kaikki ovat kuin tehtaan jäljiltä. Eicher ei koskaan valmistanut yksisylinteristä Pumaa. Nimi ei sodanjälkeistä myyntiä haitannut. Lentokentältä matkaa kertyy 80 kilometriä. Tänä vuonna festivaali on siirretty heinäkuulta syyskuun viimeiselle viikonlopulle. Traktori on joko harrastajan rakentama taidokas versio tai tuiki harvinainen ylientisöity prototyyppi. Hollantilainen Lely osti yrityksen vuonna 2011 ja hiljalleen Mengele-nimi jäi pois käytöstä. Mutta mutta... Parhaimmillaan alueella on yli 500 puksuttajaa eri aikakausilta. Kapearakenteinen Eicher Puma ES 100 on saanut seurakseen hienon otoksen saman valmistajan perävaunuja. Helpoiten Panningeniin pääsee lentämällä Düsseldorfiin ja vuokraamalla auton. Omalla autolla joutuu loikottamaan Travemünden satamasta 500 kilometrin sivun. Erityisesti lantaja noukinvaunut tekivät kauppansa hyvin. Koronapandemian vuoksi vuoden 2020 tapahtuma jäi pitämättä. Pandemian vuoksi monta vanhaa vehjettä on jäänyt näkemättä ja tarinaa kuulematta. Zetor 3045 on valjastettu Mengele Doppel-Trumpf ES 200 E -lantavaunun eteen. Kun elämä jälleen vapautuu, kannattaa ottaa vahinko takaisin. Jos koronatilanne sallii, odotettavissa on Lanz-teematraktoreiden jyskettä ja pauketta. Maatalouskoneita valmistanut perheyritys sai nimensä Karl Mengeleltä, pahamaineisen sotarikollisen Josef Mengelen isältä. Teemana oli Schlüter -traktorit. Panningenissa on taas traktoreita – paljon. Panningen on aarreaitta myös maamoottorien harrastajalle. Englantilaisen Listerin sotavuonna 1944 valmistama 45 hevosvoiman dieselkäyttöinen aggregaatti jauhaa sähköä 17 kilovolttiampeerin teholla. Keski-Euroopassa on tapana somistaa traktorit kukkalaittein tai viljalyhtein. 66 PANNINGEN. Seuraava ohjelmanumero on lannanlevitys. Jokaisella sylinterillä on oma puhallin, joita tässä yksilössä on vain yksi. Lanz-Bulldog D 9506:n teollisuusmalli 50-luvun alkupuolelta ja kymmenisen vuotta nuorempi Poclain TC-45 -kaivukone ovat päässeet maansiirtohommiin
Kuvat: Foto Okkola / Bertel Okkola / Helsingin kaupunginmuseon kokoelma Ajankuvaa Raitiovaunu onnettomuuks ia Helsingissä 1950luvulla . 67
Vain arvokkaampia materiaaleja kannatti kierrättää, niitäkin hyvin rajatulla toimintasäteellä. Vuonna 1940 perustettiin Maan Romu ry. (kuva: Esko Suomela) Valokuvaaja Turo Kartto dokumentoi toukokuussa -42 metalliromun käsittelyä Vuoksenniskan Rautatehtaalla. Sotavuosina raaka-ainepulaa lääkittiin tehokkaalla kierrätysjärjestelmällä. Keräyksen piirissä oli paljon muutakin, kuten lasitavarat, huonekalut, silmälasit ja tietysti suoraan armeijan hyödynnettävissä olevat esineet ja kalusto. Yksityisistä romualan yrityksistä ei ollut tarpeita tyydyttämään, joten eri tahoilla ryhdyttiin rakentamaan vapaaehtoistyöhön perustuvia keräysjärjestelmiä. Keräyksiin osallistui lukuisia muitakin toimijoita maanlaajuisista organisaatioista muutaman hengen talkooryhmiin. Näin oli myös kierrätysromun laita. Karjalle kerättiin apurehua eli syötäväksi kelpaavaa luonnonheinää ja lehtiä, teollisuudelle koottiin kaikenlaista pihkasta puunkuoreen ja eläinten karvoihin. H arvaan asutussa ja pitkien välimatkojen Suomessa raaka-aineiden laajamittainen kierrätys oli viime vuosisadan alussa käytännön syistä vaatimattomalla tasolla. Teksti: Kari Mattila • Kuvat: SA-kuva Kierrätystä sota-aikana Venäläisten Hankoon jättämissä romuissa riitti lajiteltavaa. Metallin, lumpun ja paperin keräystä varten järjestetyt kampanjat olivat kotirintaman väelle kierrätysjärjestelmistä näkyvimmät ja niiden eteen ponnisteltiin laajalti. Sen tarkoituksena oli hankkia romunkeräyksellä tuloja sotainvalideille. Uudelleen käytettävän materiaalin lisäksi keräyskampanjoilla hankittiin luonnon antimia. Ennen talvisotaa Suomeen tuotiin vuosittain kymmeniä miljoonia kiloja rautaromua ja lisäksi muun muassa lumppua ja lasimurskaa. Sota-aikana useiden raaka-aineiden tarve lisääntyi, mutta saatavuus samanaikaisesti romahti. Yksi sellainen oli Akateeminen Ilmansuojeluyhdistys, jonka vuosina 1938–1940 järjestämät keräykset tuottivat kymmenen miljoonaa kiloa kierrätykseen kelpaavaa materiaalia. Teollisuudelle oli usein edullisempaa hankkia kierrätysmateriaalia ulkomailta. 68. Rautaa tästä kasasta sai sulaton kautta uudelleen käyttöön tonneittain. ROMUA JA LUMPPUA Kulutushyödykkeet ja käyttötavarat on useimmiten pantu kokoon uusiokäyttöön kelpaavista materiaaleista. Romu siirtyy paikasta toiseen jättiläismagneetin kuljettamana
Ullakkojen tyhjennyksistä kertyi runsaasti sekalaista rompetta lajiteltavaksi. Maan Romu ry:n toimintaa Helsingissä keväällä 1943. Syyskuussa -41 tehtaan edustalle on kertynyt pitkä jono hevosvetoisia vaunuja kierrätystavaraa lastinaan. Osa koulupäivästä kuluikin työn merkeissä. Koivumäki osui kameran kanssa paikalle, kun helsinkiläiset sotapojat toivat romua keräyspaikalle. (kuvat: Sundström) 69. (kuva: V.Lindberg) Luutnantti V. Lapset ottivat keräystalkoisiin innokkaasti osaa. (kuva: Nousiainen) Peron Naulatehdas toimi sodan aikana sotasaaliin keräysja lajittelupaikkana
Lajittelun yhteydessä nahkatuotteet otetaan erilleen, minkä jälkeen kangasmateriaali kuljetetaan edelleen käsiteltäväksi. Lumpun käsittelyä Hämeenlinnan vaatetusvarikon pihalla toukokuussa 1942. Lumppua raastetaan konevoimalla karuissa oloissa. Vallinheimon ottamia. (kuva: H. (kuva: Neittamo) 70 KIERRÄTYSTÄ SOTA-AIKANA. Harrivirta) Lumppujen keräys ulottui rintamalle saakka. Sotavangit lastaavat asemalle tuotua lumppuerää junanvaunuihin. Valokuva on otettu Orimattilan Villatehtaalla joulukuussa 1941. Kuvat ovat A. Herra Hedenströmin ottamassa valokuvassa näkyy kuinka kaatuneiden venäläissotilaiden vaatteet on kerätty ja lajiteltu tien sivuun
H. Laatokan puolustajien alueella toimeenpannun romunkeräyksen satoa on tuotu vaunulasteittain Huuhanmäkeen. Kummoisiakaan työvälineitä ei miehillä ole käytössään, eikä edes kintaita ole riittänyt jokaiselle. Metalliromukuormien purku, lajittelu ja uudelleen lastaus on ollut kovaa työtä. Pekka Kyytisen ottama valokuva syyskuulta 1943. (kuva: Nousiainen) Herra luutnantti on ottanut tehtäväkseen poimia rekisterikilvet eroon muusta roinasta. (kuva: Nousiainen) Pikkumiehillä on jäänyt homma kesken, kun on pitänyt rientää tutkimaan paikalle saapunutta Ford-kuormuria lähietäisyydeltä. Harrivirta on sattunut metalliromun keräyspaikalle, kun miehet pyörittävät merimiinan kuorta muun roinan joukkoon. (kuva: Nousiainen) 3/2021 71
T šekkoslovakialaisten autojen maahantuojana sotien jälkeen toimi Suomen Koneliike Oy. Se julkaisi esitekuvat Škodaja Tatra-kuormureista vuonna 1950 ilmestyneessä autokuvastokirjassa, jossa esiintyi myös jo 30-luvulla tehty Praga-malli. Tatra 111 -mallia tarjottiin vahvaksi vetäjäksi. Kuva: Adam Hauner 72. Siinä oli 12-sylinterinen 180 hevosvoiman moottori. Hankkija mainosti muutaman vuoden ajan 60-luvun alkuvuosiin saakka Pragaja Tatra-kuormureita. Kuormureiden tuonti ei kuitenkaan päässyt käyntiin, eikä Koneliike myöhemminkään tšekkikuormureita markkinoinut. Ulkomuodoltaan persoonallista kymmenpyöräistä Pragaa esiteltiin erityisesti maansiirtotöihin ja soran tai puun ajoon. Vuonna 1956 rekisterilasto tunsi yhteensä kolme tšekkikuormuria. Kuusikymmenluvun päättyessä rekisterissä oli yhteensä kuusi tšekkiläistä kuormuria. Škodat ilmestyivät teillemme sitten 70-luvulla neuvostolaisen Sovtransauton rekkojen vetureina. Molemmat merkit jäivät sen verran harvinaisiksi, että tilastoissa ne liitettiin ryhmään muut merkit. Myöhemmin SEV-talousyhteisön muodostaneiden maiden tuottamat kuormurit eivät meillä kelvanneet sitäkään vähää. Omassa käytössä sillä taisi olla se yksittäinen Škoda, joka rekisteritilastossa 50-luvulla esiintyi. Itäblokin maiksi kutsutuista itäisemmän Euroopan sosialistisista maista autoja olisi saanut helpostikin. Tarjolla olleet kuormurit eivät kuitenkaan suomalaisia autoilijoita innostaneet. Hankkija ei 20-luvun alkuvuosien jälkeen ollut kuorma-autoja myynyt, mutta se palasi asiaan 50-luvun lopulla kuormurien tuonnin vapautuessa. ITÄBLOKIN HYLJEKSITTYJÄ KUORMA-AUTOJA Viisikymmenluvulla koettiin joskus pulaa uusista kuorma-autoista
Pettyneet autoilijat alkoivat valmistella käräjöintiä, jolloin maahantuoja lupasi järjestää tehtaalta asentajaryhmän korjaamaan IFAt ajokelpoisiksi. IFA-kuormureiden ostajien huolet tunnettiin niin yleisesti, että SDP:n kansanedustaja Eino Raunio teki eduskuntaaloitteen kymmenen miljoonan markan suuruisesta korvauksesta IFAn ostaneille autoilijoille. Enimmillään IFA-kuormureita oli rekisterissä yli 500, noin prosentin verran maamme kuorma-autoista. Kevyempi kuormuri oli Phänomen-perinnettä kantanut IFA Granit. IFAt eivät käyttöä kestäneet. Kiinnostus oli kova, koska järeämmistä dieselmoottorisista oli erityisesti puutetta. ItäSaksasta tuotiinkin viisija puolisataa raskaampaa autoa. Viisikymmenluvun jälkipuolella Staria mainostettiin ajoittain näkyvästi. Star oli lättänaamaisena helposti erottuva. Romaniassa tehtiin länsimaisilla lisensseillä useampia eri kuorma-automalleja. Puolalaisen Starkuorma-auton esitekuva vuodelta 1955. Niinpä Romanian ulkomaankaupan virasto julkaisi 1973 Roman-auton kuvalla varustetun mainoksen muutamassa suomalaislehdessä. Vuonna 1954 täällä järjestettiin laaja ItäSaksan teollisuusnäyttely, joka sai laajaa huomiota. Aloite ei tuottanut tulosta, mutta se jäi historiaan ainutlaatuisena automarkkina-asiana eduskunnassa. Itäsaksalainen IFA H3A vuodelta 1953 sikäläisessä esitekuvassa. Itä-Saksassa oli tuolloin alkanut IFA H3A -mallin sarjatuotanto. Runsaan 4,5 tonnin lastin ottavan auton moottori oli vähän yli neljän litran pitkäiskuinen nelonen, jonka tehoksi kerrottiin 85 hevosvoimaa. Sen moottori, kuusilitrainen nelisylinterinen etukammiodiesel, oli jo vanhaa saksalaista perua. Tarjokkaita kuormuripulan aikaan Puolalainen kuorma-auto Star tuli tarjolle 50-luvun puolivälissä, kun Atkinson Oy toimi puolalaiskaluston maahantuojana. Pian Granitin nimi muuttui Garantiksi ja teho kasvoi 55 hevosvoimaan. Tavanomaisempiin maansiirtotöihin niitä ei ilmaantunut. Ainakin laajemmilta käräjiltä vältyttiin. Säännöstelyn päättyessä vuoden 1957 lopulla niitä oli vielä 435 kappaletta. Kuormurikaupan vapauduttuakin Auto-Ala koetti pitää itäsaksalaiset mukana. Autot olivat hyvin mukana. Ikävyydet alkoivat kuitenkin melkein heti. Uuden Sachsenring-merkin saanut S-4000 malli esiteltiin 1958 kuormurikatsauksissa. Keulan ilme oli hiukan vaihtunut, mutta auto oli varsin sama kuin Itä-Saksan kuorma-autotuotannon käynnistyessä valmiiksi saatu IFA 3 3/2021 73. Joitakin Tatroja olikin meillä lavettien vetureina. Sen jälkeen oli hiljaista. Hankkija mainosti Tatraa 1960-luvun alussa nimenomaan sen vahvuuteen vedoten. Menekkiä ei kertynyt sataakaan kappaletta. 70-luvun alkupuolella tunnusteltiin mahdollisuuksia myydä niitä Suomeenkin. Murheenkryynit Itä-Saksasta Itäsaksalaisten kuorma-autojen tuonti alkoi Auto-Ala Oy:n toimesta hyvin ahkeran lehtimainonnan tuella vuonna 1953. Erikoisempi ilmiö – romanialaisen kuorma-auton mainos. Siinä oli nelisylinterinen 2,7 litran ja 47 hevosvoiman moottori. Seuraavana vuonna Suomessa tarjolle tuli järeämpi H6-malli, yhdeksänlitraisella 120-hevosvoimaisella dieselkuutosella varustettu kuormuri
Seinäjokelainen Koiviston Autoliike oli tilannut kuusi Csepeliä. Pieniä IFA Framo -lava-autoja käytettiin 50-luvulla jonkin verran. Meille tarjottu malli oli Csepel B-350. Ajomatkasta Seinäjoelle saakka selviytyi ilman ongelmia yksi auto. Enimmillään käytössä olleita Stareja oli vuonna 1957, jolloin rekisteri tunsi 65 kappaletta. 74 ITÄBLOKIN KUORMURIT. Poistuma oli nopeaa, sillä vuoden 1960 lopussa jäljellä oli enää tusina Staria. Siksi Tiibetin-matkan kaltaisilla tempauksilla oli mainosarvoa. IFA on Jämsässä Pomonan perinnepäivillä kuvattu. Škodan kuorma-autoja esiteltiin täkäläisissä autokuvastoissa, ja jossain hakemistoissa, mutta missään vaiheessa Škoda-kuorma-autoja ei oikeasti markkinoitu eikä mainostettu. Siinä oli nelisylinterinen 85 hevosvoiman tehoinen etukammiodiesel. Csepelien taival ei hyvin sujunut. Itäsaksalaiset esittelivät omalle väelleen IFAn saavutuksia, esimerkiksi kokeiluja pr-matkaa Tiibetiin. Niistä ei aiheutunut laajoja hankaluuksia. Kuorma-autojen saanti oli tuolloin vaikeaa, joten apua etsittiin vaihtokauppaa harrastavasta itäblokista. Maantieliikenteessä Škodia alkoi näkyä vasta sitten, kun neuvostoliittolainen kaukokuljetusliike otti niitä käyttöön rekan vetureina. Kipeästi ulkolaista valuuttaa kaivannut Itä-Saksa markkinoi IFA-mallistoa muutamiin Euroopan, Aasian ja Etelä-Amerikan maihin. Unkarilainen Csepel-tehdas oli hankkinut valmistuslisenssejä Steyriltä, ja Csepelin 3–4-tonninen kuormuri näyttikin hyvin paljon Steyriltä. Atkinsonin aktiivisuus Starin markkinoinnissa hiipui pian länsituonnin vapauduttua. Unkarilaisia kuormureita tuli tarjolle 50-luvun puolivälin kalustopulan aikaan. Nimensä osoittamalla toimialalla vaikuttanut Metsätyö Oy oli aloittanut itävaltalaisten Steyr-autojen ja -traktoreiden maahantuojana vuonna 1953
Värillisessä esitteessä itäsaksalainen IFA H3A-kuorma-auto. Muistelutarina ei kerro muiden vaiheista. Koska ne olivat ja pysyivät harvinaisuuksina, taidettiin ne huomata sitäkin herkemmin. Tatra ennen itäblokkia T šekkoslovakialaisia kuormureita ilmestyi Suomeen ensi kertaa jatkosodan aikana. Tšekkoslovakia oli tuolloin Saksan hallussa, ja saksalaisten kanssa autojen tuontikin järjestettiin. Tatra-merkkisiä autoja käytettiin sekä armeijan että kansanhuollon ajoissa. Muutama Csepel on kuitenkin ollut käytössä. Kaikki perustuivat enemmän tai vähemmän jonkin länsimaisen valmistajan myöntämiin lisensseihin. Niin hankalaksi tilanne koettiin, että eduskunta-aloitekin tehtiin vahinkojen korvaamiseksi, tosin tuloksetta. Tässä vaiheessa romanialaiset alkoivat esitellä tuotantoaan sekä näyttelyn että lehti-ilmoitusten voimin. Kun autoliikenteen tiukka säännöstely helpotti, Tatra-kuormureita oli rekisterissä 30 kappaletta vuoden 1947 lopussa. Tampereen Autokeskuksen valikoimassa näkyi 50-luvun jälkipuolella muutamaan kertaan olevan sellainen tarjolla uudelle käyttäjälle. 3/2021 75. Kuorma-autotkin olivat esittelyssä mukana. Suomalaisille tarjottiin Roman-merkkistä kuormuria. Kymmenpyöräiset Praga-kuorma-autot olivat näöltään helposti tunnistettavissa työmailla ja maanteillä. Merkki kertookin auton taustoista: se oli Romaniassa valmistettu MAN. Tunnusteluja Romaniasta Itäblokin puolella seurattiin läntisen Euroopan kehitystä ja muodostettiin SEV-lyhenteellä tunnettu talousyhteisö Neuvostoliitosta ja satelliittivaltioista. Romanialaiskuormureille ei täältä kuitenkaan löytynyt kiinnostuneita ottajia. Suomessa koetettiin ulkomaankauppaa laajentaa, ja SEV-maiden kanssa kehiteltiin 1970-luvulla yhteisiä hankkeita. Tehtaan mekaanikkoja tarvittiin avuksi, jotta IFAt saatiin jotenkin toimimaan. 60-luvun alun jälkeen markkinoinnista luovuttiin. Hankkija mainosteli tšekkiläisiä kuorma-autoja noin puolen vuosikymmenen verran. Romaniassa valmistettiin tuolloin useampiakin kuormurimalleja. Arne Åvall on entisöinyt yhden Saksan-tuonnin Tatra 27 BH -kuormurin, jonka valmistusvuosi on 1942. Meillä tuo malli aiheutti ikävyyksiä muutamalle sadalle sellaisen ostaneelle
Kari Salmivalli. 0400-322 445, Vehmaa A-Fordin moottori, vaihteisto, etulyhdyt, startti, laturi, kaasutin, virranjakaja ym. Ford 20M V6 uusi moottori ja hyvä käytetty vaihteisto. Rekisteröity 9.1.1970. startti 60 €. Puh. Zetor 25K. Puh. Omakustannushintaan 5400 € tai järkevä tarjous. Siisti. Ferguson-työkaluja: sirkkeli, rautapyörät, multapohdin, laatikko, aurat 999 € /tarjous. Muutama ylimääräinen maamoottori 20-30-luvulta. 4000-5000 Ford-traktorin takalyhdyt ja lokasuojan etuparkit. Tunturimopon vanhempiin malleihin uutta osaa. 050-374 4986, Mankala Täydellinen moottorin korjaussarja Valmet 33, 359, 361, 565, 500, 502, 504. 050-409 5233. Lauri Mäkinen, Puh: 0400-820 749, Somero Fordson 1937. kytkin, imu-pakos. / vaihdossa vanha moottorisaha tai peltiset öljypurkit. Puh. 044-288 2150 Laahakaivinkone Jussi 610 -63. Puh: 045-350 8393, Loimaa Komatsu-Zenoah G380AV moottorisaha. 040-3753423, kauhava Sisun 6-sylinterinen sivuventtiilimoottori, bensa. Nissan JukeQashqai nastarenkaat, pintaa jäljellä 6 mm. Hinta joku satanen / kpl. Koepenkissä lopputarkastettuja. Fordson Dextan moottori osina. MF 35 kultamahan startti 70 €. Volvon 6 syl. BSA, Norton ja Puch-moottoripyörän uusia ja käytettyä osaa. Ferguson 65:n syylari, 120 €. Hinta 1100 €. 0400-826 547, Vehmaa Kuvassa pieni osa kunnostetuista käynnistinmoottoreista traktoreihin, autoihin ja työkoneisiin. Kaikenlaista vanhaa löytyy. Ford Anglian 59-67 hyvät etulokasuojat ja muuta osaa. Hinta 1100 €. Vaihd. Hylsyt ja männät uusittu. Räikkäpillejä eli tööttejä, kunnostettuja ja toimivia. Scania 142:en päiväohjaamo kunto ok. Padasjoki. Käyntikuntoinen. moottorilla toimintakunnossa. 0400-570 451, Vuojalahti 76 Markkinat Ostaa ja myy kalustoa. Toimii. Valmet 20. Pitkällä ristikkopuomilla. Hinta 9500 €. Startti 70 €. Puh. 0400-981 338, Pori Diesel-Majorin osia, Vire-moottori, Valmet 15:n kampiakseli, laturi, hihnapyörä, Seagull osia, Jawan polvisuojat. 0400-648 141 Ferguson aurat 250 €, multapohdin 250 €, rautapyörät vain 250 €, sirkeli 250 €, kuljetuslaatikko 50 €. Uutta 98%. Hävittäjä-Fordin etulyhdyt, uudenveroiset. Puh. (entisöintiprojekti kesken). 0400-937 447, Sastamala Ferguson 35 hyväkuntoinen kaksoiskytkimellä 2700 €. 040-866 9806, Vaajakoski Hyväkuntoiset hevosvetoiset haravakone ja parireet (tukkireki). 8t housukippi 100 €, Nuhvin syöttöpumppu 100 €, Majorin startti 50 €, Garret turbo 150 €, tuumainen pulttipyssy 100 €, klapisirkkeleitä ja halkomakoneita. Natikka 434 tuntimittari 40 €. -63. Cortina tähtiperäja laatikkomallin uusia lokasuojia, helmapeltejä, Iskunvaimentimia, mäntiä, tiivistesarjoja ja muuta. Jyväskylä Puh. Hinta 520 €. Puh. Puh. Kiinni: laturi, vesipump. Hinta 2800 €. Hinta 100 €. Hinta 40 €. Chrysler 1927 4-koneen kansitiiviste, takalyhty kiinnitysrautoineen, jakajan kansia, kärkiä ym. Puh. Armeijan vanha palvelija jouten uusiin haasteisiin. Pekka Hyvönen. Myös täyskunnostettuja tasaja vaihtovirtalatureita. Uusi startti 250 €. ym. Rekisterissä, uusittu sähköt, akut, renkaat, jakopää, jarrut. Yksipyöräinen kapulavanne (metalli). Puh. 045-2675333. David Brown jakajamagneetto. 045-350 8393 Loimaa Renault R 8 Major. Puh. Käynnistin ei ota kunnolla kiinni. 0500-721 556, Pori Vanha 2-pyttynen Kipinä. Lucas-tasavirtalaturi mittarinpyörittimellä (Fordtraktorit), uusi. Ajokuntoinen. 1500 €. Puh. Ferguson 20 Bensa petrooli, käyntikuntoinen. Traktorin takalevy Hinta 220 €. / tarjous. Miellään kaikista tarjous kerralla. Chverolet 20-luvun kuorma auton etulyhdyt, hyvät ja muita vanhoja etulyhtyjä 20-40-luvulta. 0400-870 757, Vantaa Lukko. MWM-generaattori WestBend 12 hv. Puh. Skoda 1102 piikkinokan hyvä pyörivä moottori, vaihteisto, perä, startti, laturi, sylinterin kansia, kansitiiviste, uusia takalyhdyn laseja, Ford Prefect 50-luvun vaihteisto, vauhtipyörä, kytkin, jakaja magneetto ym. Vetokoukku 250 €. 0440-515 5963, Karstula Ford Thamesin tai AA:n etuakseli. Myydään Pukki-Majorin uusi lämpömittari. 045-233 9060, Turku Tulee myyntiin Diesel 20 vapun maissa heti kun tulee vielä jarrut ja jakopäärempasta kotiutuu. Hinta 2200 €. Jumissa, mutta mäntien päällä polttoöljyä 20 vuotta. Volvo vaihdelaatikko 50-luku, köping. ja ketjutalttakone 300 €. Välilä Loimaa Puh: 045-350 8393 Todella paljon kunnostettu DieselFergu. kuivaan koivurankaan, 100-srj peltipenkki putkiselkänojalla, 175 ketju sivur / 178 teleskoopit. International kuormatai linja-auton taka-akseli. Vaasa Kontio-Sisu -74 aj. Puh. Kiinteä rahtilava, ajokunnossa, kattoverhoilu uusittu. 6-Customin vaihdelaatikko. Puh. 040-521 0651, Ilmajoki Porkkala-kuormaaja / Fordson projekti, Ässä nupenosturi lisähydr. Vain nouto. 0400-775 771, Parkano Volvo koneet 40 tonnia. Hinta 500 €. 160 000 tkm. 1 50-luvun kone. Hinta 100 €. Polkupyöriä 1910-50-luvun harvinaisia siistejä, ajamattomia, ja niiden osia. Vaikka sahakeräilijälle. Scania napaperä 70-luku, varanavat. Corolla vm 01 1,4 ajettu 195 000 km. Kunnostettuja 20-70-luvun startteja ja latureita. Kigas laitepumppu, säiliöputki ja varaventtiilit 260 €. Puh. Kunnostettuja magneettoja. Puh. Puh. Mika Vuotinen Puh. 0400-647 139 Vanhempi puutyöjyrsinkone 300 €. Hinta 2700 €. Puh. Kohtuullisin korvauksin. Löytyy Pöytyältä Puh. 0400-993 887, Kellokoski Nuffieldin vetovarret (uudet) 100 € / kpl
Kevät tulee kohisten. Isommalla kuopijalla on ympärivuotinen työetu, pienempi joutuu tyytymään kesäkauteen. Aurinko alkaa lämmittää routaista maata kaivukelpoisemmaksi harrastustahi työympäristöksi. Tämäkin telakone on luovuttanut elimensä toisaalle ja siirtynyt lepoon laanin laidalle. Omakohtainenkin tulevaisuus sisältää maanmuokkausta uudessa harrastusympäristössä, mutta minkälaisilla välineillä, se on vielä tyystin avonainen asia. Lokomo T 340:n prototyyppi esiteltiin maailmalle vuonna 1966. Toki koko ja massa ratkaisevat. Mutta niin vain tällainenkin MS140-malli on jostain kulkeutunut kamerani eteen. Mitsubishi kaivurimerkkinä on ollut 1980-luvulla maassamme hieman vieraampi näky. Toivottavasti lapiota isommalla, koska muutoin suattaapi tulla hiki. 78 RAUHASSA RUOSTUVAT MONEMMOISTA KUOPIJOO MONEMMOISTA KUOPIJOO
Malli 921:ssä puhisi Deutzin 70-hevosvoimainen FL4L-moottori. Onkohan tämän O&K RH500:sen uudelleenmaalauksessa lipsahtanut mallinimeen pari nollaa liikaa, kun tietolähteeni kertoo jo RH400–mallinimen taa kätkeytyvän jo 3 400 hevosvoimaa ja 34 kuutiometrin kauhan. O&K MH4 oli 1960-luvun tuotannon pienimmästä päästä 10 000 kilogramman työpainolla. Liebherr oli myös vankka saksalainen kaivinkonemerkki. Kuvien Gradallin puomiston alkuperää ei tiedetä. 3/2021 79. Onko se itse kaivinkoneesta. Gradall oli erikoinen kone muiden hydraulisten kaivukoneiden rinnalla. Joku kunnostajavoisi siitä saada vielä puomin tai alavaunun osia. Tästä pikku-Atlaksesta puuttuu koneen sielu tyystin
Tässä yksi pienoinen Simit S 400 1960-luvulta. Kreikan titaani Atlas kannatteli taivasta, Saksan Atlas kantaa maata. Kesko toi maahamme italialaisia Simit-kaivureita. Jääneekö ajan saatossa ainoaksi. Vaijerikäyttöisiä Priestmaneja on kameran linssin eteen eksynyt useampikin, mutta tämä oli ensimmäinen hydraulinen. 80 RAUHASSA RUOSTUVAT. Pienellä tutkimisella väittäisin koneen olevan Priestman Mustang 120, mutta korjatkoon tietävä, jos olen väärässä. Pyöräalustaisen Lokomon mallinimen edessä oli M-kirjain, ja tela-alustalle perustettu kone kulki T-kirjaimen kanssa
Calpea cuin calkkilaivan capteeni. Åkerman H16B:n puomin alta kurkistaa Caterpillarin pyöräkuormaaja. Harrastajat tuntevat hyvin yhtiön tuotteen myöhemmiltä ajoilta, koneen nimi on Brøyt X2. Kristian ja Ingebret Søyland löivät päänsä yhteen vuonna 1949 ja perustivat Bryne Jern og Treindustri -nimisen yhtiön vuonna 1949. 3/2021 81. Myöhemmin 1960-luvulla norjalainen Kaldnes Mekaniske Verksted A/S sai myös luvan valmistaa lisenssillä malleja X2 ja X2B. Volvoon sulautunut Åkerman EW150 seisoo ryhdikkäänä jonkin koneliikeen pihamaalla. Capteenin coneena Caterpillar 225D LC
82. Seuraavassa numerossa tutustumme Majoriin asennettuun harvinaiseen etukuormaajaan, poikkeamme katsomassa, kuinka polttopuita tehdään Bernard-moottorilla, ja lopuksi ajelemme hyvin suomalaisella Dodgella Postin bussien historiaan. Seuraavassa numerossa: VANHAT KONEET 4/2021 ILMESTYY 10.6.2021 TYÖN MERKEISSÄ Vanhat Koneet -lehden kesä käynnistyy komeita masiinoita ihastellessa
Koneella on useita etuja ja yksinkertaisella rullan vaihdolla voit vaihtaa karkean puhdistuksen, hionnan ja kiillotuksen välillä. ALV24% Hinnat voimassa toistaiseksi, oikeudet muutoksiin pidätetään. Maks. Kokonaismitat: 4710x573x2000mm. Työkorkeus: 1200mm. U U TU U S! 189€ tuotenro 509658 Satinointi/ rullahiomakone 1100W Satinointikone on teräksien, alumiinin, puun ja muiden materiaalien pinnanmuokkaustyökalu maalin ja ruosteen poistamiseen, karkeaan puhdistukseen, hiontaan, satiinointiin, mattaukseen ja kiillotukseen. teräkseen, alumiiniin, ruostumattomattomaan teräkseen ym. Pellin paksuus enintään 3 mm. Koko: 480x100x200mm. Paino: 4,3 kg. 499€ tuotenro 512776 249€ tuotenro 507766 Lävistinsarja / Knock Out Punches Lävistimillä teet reikiä mm. Sarja sisältää koot: 3”, 3.5”, 4” ja 4.5”. Pulverimaaliruisku Ammattimainen lopputulos kotona! Nyt voit jauhemaalata kotioloissa ja saada kestävän pinnan, joka ei irtoa tai lohkeile ja kestää paremmin kulutusta. Paino: 88kg. 1199€ tuotenro 86801 Asentajan alusta & jakkara / 2-in-1 Tukeva asentajan alusta joka nousee myös jakkaraksi. www.TORAFORS.com +358 (0)50 358 5800 order@torafors.fi 499€ tuotenro 494628 Hydrauliset autorampit Nostokorkeus: 100-430mm. Paino: 14,5kg. Korin maks.pituus: 5,5m. Tarvitset ainoastaan porakoneen keskireiän poraamiseen ja lenkkiavaimen tai räikän rei’ityspuolien kiristämiseen. Käyttöjännite 230V. Mitat: 1030x440x140mm, istuinkorkeus 510mm 69€ tuotenro 506543 U U TU U S! U U TU U S! U U TU U S! Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 3/2021 • Hinta 9,90 € TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT SISUN UUSI ELÄMÄ Vanhasta betoniautosta tehty viljankäsittelijä MENETETTY TILAISUUS Katsaus Škodatraktoreiden historiaan KAIVURI JAPANISTA Alkuperäisasuun entisöity Hitachi UH081 1983 74 50 00 -2 10 3 • PA L VK O 20 21 -2 3 6 41 48 87 45 00 03 21 00 3 Viipale mediat 85 3 / 2 2 1 • D av id B ro w n 88 5 • H ein än sie m en en ky lv ök on e • H ita ch i U H 08 1 • JK -1 -tr ak to ri • Jo ut sa -v in ss i • S is u M -1 62 C ZT. Kok. Nostokyky: 1350kg/pari. hitsauspaksuus: 1,5mm+1,5mm. Urheilutaavetti Välkkilän veljesten turboahdettu DB 885 Kunnon vehkeitä ! Kaikki hinnat sis. ilman prässiä. Vaatii lisäksi kompressorin. korkeus: 1545mm 1599€ tuotenro 511050 169€ tuotenro 89343 Autotallin sisustus / työpiste PRO (musta) Toimitussisältö: 2kpl työkalukaappi / korkea (915x573x2000mm), 4kpl yläkaapit (kaasujousitetut luukut, 720x330x450mm) 4kpl alakaapit (2 x laatikot, 1 x kaappi & 1 x roskakori/paperiteline) (720x573x900mm) 2kpl ruostamaton pöytätaso (1440x600x39mm), 4kpl työkalutaulut 685x448mm 2kpl sähköpisteitä (3 x 230V pistoke & 2,5V USB-liitäntä). Ramppien mitat: 590x340mm. kotimekaanikolle. Korin maks.paino: 1800kg. Englanninpyörä Laadukas ja vahva englanninpyörä ammattikäyttöön.Mukana 5kpl karkaistuja rullia. Maks. Työkaluvaunu työkaluilla 145-osaa Laadukas työkaluvaunu 145-osaisella työkalulajitelmalla esim. ennen hitsausta. pellin paksuus 2mm. Sähköliitäntä: 1-vaihe 230V 16A. U U TU U S! U U TU U S! Korigrilli Täydellinen grilli koritöihin, kääntyvät kumipyörät, korkeus säädettävissä hydraulisesti molemmista päistä. Koneessa on tehokas 1100W moottori ja säädettävä nopeus välillä 1000-3700rpm. Kitasyvyys: 700mm. Täydellinen kone pinnan ruosteen poistamiseen ja levyjen valmisteluun esim. Nostokorkeus: 400-1210mm. 3799€ tuotenro 509665 259€ tuotenro 513137 Pistehitsauspihdit 230V Käsikäyttöinen/kannettava pistehitsauslaite. Työtason korkeus: 939mm. Leukojen syvyys: 140mm. Vaunun mitat: 700x455x975mm