Vanhat Koneet 03/2023 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Laatikon työkalut kattavat suurimmat tarpeet niin kotona kuin autotallissakin, työkaluihin kuuluu mm. 549€ tuotenro 533329 85€ tuotenro 493647 U U TU U S! U U TU U S! AMERIKAN MALLIIN Järeä ja äreä John Deere 8650 UUDET KONEET Kari Mäen itse tehdyt moottorit KAKSIN KARSKIMPI Doe-tandemtraktorien koko tarina 74 50 00 -2 30 3 • PA L VK O 20 23 -2 3 Rautaista luett TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT BARKAS V901/3 Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 3/2023 • Hinta 10,90 € 10 1 3 / 2 2 3 • B ar ka s V 90 1 /3 • Jo hn D ee re 86 50 • K M -m oo tto rit • M as se y Fe rg us on 13 5 & P ot ila S 24 • S is u K -5 0S S. Koneella on useita etuja ja yksinkertaisella rullan vaihdolla voit vaihtaa karkean puhdistuksen, hionnan ja kiillotuksen välillä. HUOM: uusi parannettu versio pystymallisella hydraulipumpulla. Laatikko on valmistettu punaiseksi maalatusta teräspellistä, ja siinä on yläkansi ja 2 ulosvedettävää säilytyslaatikkoa edessä. Nostokapasiteetti: 3000 kg. Työkalulaatikko työkaluilla Työkalulaatikko 84-osaisella työkalulajitelmalla, joka on siististi lajiteltu vaahtokumisisäosaan. Leveys: 2120 mm. Suuri imuteho 3 x 1000 W moottorin ansiosta. Kaikki hinnat sis. Pituus: 1990 mm. Nostokyky: 2500 kg Suurin nostokorkeus: ilman nostotyynyä 440mm Korkeus alas laskettuna: ilman nostotyynyä 80mm Mitat (LxPxK) / yksi ramppi: 230x1790x80-440 Paino: 105kg U U TU U S! U U TU U S! 229€ tuotenro 494325 Jousipuristin Jousien purkamiseen ja asennukseen, kaikentyyppiset McPherson-jousitukset. Korkeus: 112 mm. Ajosillat voidaan pidentää lukitsemalla ajorampit nostoasentoon. Paino: 4,3 kg 249€ tuotenro 509658 Peltileikkuri 500W Sähkökäyttöinen peltileikkuri. Paino: 850 kg. Nosto-/laskuaika: <50 / <60 s. Suuri 80 litran säiliö ruostumattomasta teräksestä. 219€ tuotenro 507342 U U TU U S! 1349€ tuotenro 513949 Siirrettävä saksinostin 2500kg Siirrettävä autonostin, joka sopii hyvin sekä varikkolle että autotalliin. Materiaalipidike säädettävissä 0-45°. Sopii jousille: Ø 80-115 mm, Ø 110-150 mm, Ø 140-195 mm. Varsissa on muovisuojat. Tarkista ajantasaiset hinnat verkkokaupastamme. Paino: 660g. U U TU U S! Satinointikone 1100W Satinointikone on teräksien, alumiinin, puun ja muiden materiaalien pinnanmuokkaustyökalu maalin ja ruosteen poistamiseen, karkeaan puhdistukseen, hiontaan, satiinointiin, mattaukseen ja kiillotukseen. 24 voltin ohjausjärjestelmä, joka antaa varoitusäänen, kun nostinta lasketaan. Akseli on säädettävä 300-453 mm. www.TORAFORS.com +358 (0)50 358 5800 order@torafors.fi Metallipyörösaha 355mm Metallipyörösaha kovametalliterällä nopeaan ja suoraviivaiseen raudan, teräsprofiilien, putkien, PVC:n ja muiden materiaalien leikkaamiseen. 1/2”-hylsysarja 14-32mm, 1/4”-hylsysarja 4-13mm, kuusiokoloavaimet, ruuvikärjet, ura& ristipääruuvitaltat, pihtisarja sekä kiintolenkkiavaimet 6-19mm. Käyttöjännite: 400 V. Täydellinen kone pinnan ruosteen poistamiseen ja levyjen valmisteluun esim. Täydellinen renkaiden vaihtoon, kiillotukseen ja huoltotöihin. Mekaaniset lukitukset aktivoituvat automaattisesti nostettaessa ja vapautuvat paineilmalla laskettaessa. Teho 500W. 4390€ tuotenro 511754 Saksinostin 3000kg Saksinostin lattian päälle asennettavaksi, nostimen korkeus alas laskettuna on vain 105 mm. Helppo veden tyhjennys tyhjennysletkun kautta. Vääntiömutteri 21 mm:n kuusiokannalla. Auton kynnyskoteloiden alle asetetaan kaksi ramppia, jotka nostetaan normaaliin 230V seinäpistorasiaan kytketyn sähköhydrauliikkayksikön avulla. Varustettu kellukkeella, joka sammuttaa pölynimurin max. Varustettu mekaanisella turvalukolla (kuusi eri lukitus korkeutta) ja pyörillä, jotka helpottavat nostimen siirtämistä pois, kun sitä ei käytetä. 2,5mm teräspelti. Teollisuusimuri 80 litraa Teollisuusimuri sekä märkäettä kuivaimurointiin. Varustettu karan pikalukolla nopeaan ja helppoon terän vaihtamiseen. Koneessa on tehokas 1100W moottori ja säädettävä nopeus välillä 1000-3700rpm. Enimmäiskuormitus 1040 kg. ennen hitsausta. Nostokorkeus: 1830 mm. vedenpinnan korkeus. Neljä hydraulimäntää. Vaihdettava neliskanttinen terä. ALV24% Hinnat voimassa toistaiseksi, oikeudet muutoksiin pidätetään. 299€ tuotenro 533204 39€ tuotenro 510978 Epäkeskohiomakone/kiillotuskone 50mm Tehokas ja pieni epäkeskohiomakone / kiillotuskone vaativaankin käyttöön. Pituus: 175mm. Maks
Tilaa kätevästi verkkokaupasta supermarket.fi 37 90 212 sivua! Vaarin vanha kevytmopedi Camping Automatic Øglænd-mopon monta nimeä Jupiterista T-Siipeen Kovan luokan monttukone Solifer Minicross Tunturi Harrastajien tarinoita 55 47 74 -2 20 1 • PA L VK O 20 23 -0 5 Hinta 12,50 € ALKUPERÄISTÄ VASTAAVA TARVIKEOSA MOPOSPORT.FI ENEMMÄN KUIN MOPOILUN ERIKOISLIIKE V A R A O S A T I T A R V I K K E E T I A J O N E U V O T I V A R U S T E E T MYÖS KLASSIKOIHIN! MYYMÄLÄT JA HUOLTO TAMPERE: KORJAAMONKATU 2 TURKU: RIIMUKATU 6 VANTAA: PETIKONTIE 22 KAIKKI MITÄ TARVITSET YLI 30 000 TUOTETTA TOIMITUSKULUT ALK. Pula-aikoina oli autoja tuotu maahamme niukalti, mutta Helsingin olympialaisten kunniaksi haluttiin maailmalle näyttää kuinka talous ja kansainväliset kauppasuhteet kukoistivat. Tuolloin tuotuja, uusia automalleja ihailtiin ja ihmeteltiin ja tämä kirja esittelee niistä tarinoiltaan mielenkiintoisimmat aina Bentleystä Rättisitikkaan ja Cadillacista Kansanautoon, Volkswageniin. 2,99 MOPOJEN KOTIINKULJETUS 3,99 UUSITTU VERKKOKAUPPA PARANNELTU TUOTEHAKU JA MONIPUOLISET MAKSUTAVAT: MYÖS MOBILEPAY JA OSAMAKSU M O PO KL AS SIK O T VII PA LE M ED IA T O Y © 20 22 – leh ti va nh oje n m op oje n ys tä vill e Mukavaa luettavaa mopoväelle Tilaa verkkokaupastamme supermarket.fi Viipale mediat mediat. Uutuuskirja! Nyt tilattavissa verkkokaupastamme supermarket.fi sekä myynnissä hyvin varustelluissa kirjakaupoissa Olympiavuoden klassikot Upea kirja 1952 automalleista! Olympiavuosi 1952 oli Suomen autoistumisen osalta poikkeuksellisen hieno
Kuhmoisissa kuvasimme pitäjän keskustassa sijaitsevan asemuseon. Lopputulosta selatessa en voi olla tuntematta hienoista ylpeyttä meidän lehtemme tekijäporukan ponnisteluista ja niiden myötä syntyneistä artikkeleista. Ilmajoella kohtasimme vanhan tutun ja saimme jutun aiheeksi jotakin perin erikoista – nimittäin uusia koneita. Kokkolasta kameran eteen poseeraamaan löytyi hienosti entisöity Barkas-avolava, Oulusta taas järkälemäinen Sisu-vetokone. Seppämies yhytettiin Vesilahdelta ja iso jenkkiJontikka Kouvolasta. U .A . Vanhojen vehkeiden harrastuksessa on itse koneiden ohella tärkeää oman maan historia, menneen ajan työmenetelmät ja yritysten ja tekijäihmisten tarinat. Ulkomaalaisista lehdistä ja lähteistä suomeksi käännetyt artikkelit syrjäyttivät kotimaista sisältöä. Yhteyksiä viriteltiin tarpeen mukaan ulkomaillekin. Niin Potilan eläkeläiset kuin uusi työntekijäpolvi suhtautuvat firman historiaan ihailtavan intohimoisesti. Alan julkaisun tehtävänä on kerätä talteen ainutlaatuisia kertomuksia ja julkaista ne, niin konehistoriasta kiinnostuneiden luettavaksi tässä ja nyt kuin tulevaisuuden lukijapolvia varten. Niitä ei tosin nopealla vilkaisulla vanhoista masiinoista erota. Eikä sitä voi tehdä kotimaassakaan pelkästään konttorilla tieto konetta näppäilemällä. Se on myös meidän lehtityömme edellytys, että yritykset ja tekijät vaalivat menneisyyttä. Potilasta ei ole aiemmin näin laajaa historiaesitystä tehty, joten juttu ei pelkällä kirjastokäynnillä olisi syntynytkään. Kahden Farmallin esittelyä varten kuvasimme traktorit Mäntsälässä ja Sauvossa. SA A R IN EN /M U SE O VI R A ST O /J O U R N A LI ST IN EN K U VA -A R K IS TO 3/2023 3 Pääkirjoitus. REISSUELÄMÄÄ J älleen on saatu yksi 84-sivuinen vanha kunnon paperilehti valmiiksi. Niihin aikoihin media-ala alkoi mennä vauhdilla siihen suuntaan, jossa samoja juttuja julkaistaan useammissa painotuotteissa. Lehteä aikoinaan perustettaessa päätimme, että sisällön pitää olla ainutkertaista ja suomalaiselle harrastajalle merkityksellistä. Äesvalmistaja Potilan historiikin toteuttamiseksi saimme tehtaan entisiä työntekijöitä haastatteluun ja tehtaan kuva-arkiston käyttöömme. Hyviä lukuhetkiä vanhan raudan parissa! Kari Mattila päätoimittaja kari.mattila@vanhatkoneet.fi Lehden sisällön pitää olla ainutkertaista ja suomalaiselle harrastajalle merkityksellistä. Omistajien haastattelujen ja kirjatietojen lisäksi artikkelin teossa oli apuna traktoreiden kotimaan eli Englannin IH-kerhon väki. Varsinais-Suomesta haimme Potilan arkistokuvat. Sitä työtä ei voi tehdä muista maista käsin. Sille tielle emme halunneet lähteä. Vielä kuvasimme Jyväskylässä harrastekäytössä palvelevan Potila-äkeen. Tämänkin numeron juttuja varten toimituksen väki liikkui ympäri Suomea. Saksan-matkalla syntyi niin Krone-yhtiön historiikki kuin esittely Kronen museosta
4 Tässä numerossa. 32 Barkas V901/3 Göran Nisulan vuoden 1957 piikkinokka-Barkas on aito DDR-tuote mutta sukua toista maailmansotaa edeltäneelle aitosaksalaiselle Framo-pakulle. Tehdasosia ei ole juuri muita kuin männät ja putket. KONE-ESITTELYT 20 John Deere 8650 Mika Paakalan runko-ohjattava Jontikka tavataan pellon muokkaustöissä. 44 KM-moottorit 2 & 3 Esittelyssä uusia koneita. Potilan ensi vuosi kymmenten tarina kerrotaan sanoin ja kuvin. ARKISTOJEN AARTEITA 38 Kuinka Potila keksi äkeen uudestaan Näppärä vetolaite ja varpajyrät siivittivät Potilan parhaimmillaan uskomattomaan yli neljän tuhannen äkeen vuosi myyntiin. Autoa kunnostettiin hartaasti kolme vuotta. Samalla tutkitaan linkkuJontikoiden historia 80-luvun alkuun asti ja kurkataan vielä parin oven taa Paakalan tallissa. Ensimmäiset brittiläiset IH-traktorit olivat amerikkalaisperäisistä osista tehtyjä. 28 Sisu K-50SS Kemijoki Oy tilauksesta tehtiin pohjoismaisella tasollakin jättiläismäinen auto. Dieselmallissa alkoi jo olla hiukan eroa: sitä ei pantu jenkkityyliin bensiinillä käyntiin. Kari Mäki on tehnyt omassa pajassa makaavasylinterisen kipinämoottorin ja hehkukuulamoottorin. 36 Massey Ferguson 135 & Potila S 240 Maatalouskoneiden kanssa monella rintamalla pelannut Teijo Isokääntä hankki harrastepeleiksi legendaarisen traktorin ja yhtä legendaarisen äkeen. Tästä ponnis tetaan Potilan syvempään historiaan. 12 20 28 32 KANNESSA 12 Farmall M & Farmall Super BMD Tuplaesittely Farmallin satavuotisjuhlan kunniaksi. Perinteisen vappukäynnistyksen alla syynäämme sen läpi vanhan Sisu-miehen Pentti Saarelan kanssa
Nyt se saa harrastajissa aikaan omistamisen himoa. PITKIN POIKIN HISTORIAA 56 Krone: kyläsepästä konserniksi Maatalouskoneita ja raskaan kaluston perävaunuja sekä päällirakenteita valmistava Krone on toiminut 117 vuotta. Omien tuotteiden lisäksi siellä on Kronen edustamia koneita, aika erikoisiakin. TUTUT JA TURVALLISET 6 Pelit ja vehkeet Uutisia ja erikoisuuksia vanhojen koneiden maailmasta. (03) 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) E-mail tilaajapalvelu@vanhatkoneet.fi PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITTAJA Mika Rassi AVUSTAJAT Joona Hamm, Lea Lahti, Jan-Erik Laine, Aulis Lassila, Olli J. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. MUSEON OVET AUKI 50 Kuhmoisten asemuseo Ari Lehtonen on kerännyt pitkään suomalaiseen sotahistoriaan liittyvää esineistöä. Kun kotona kaikki paikat tulivat täyteen, mies pani pystyyn oman museon. 3/2023 60. Ojanen, Kauko Ollila, Harri Onnila, Kari Ruusunen, Aimo Tenni, Pekka Stellberg, Jukka Vuorenmaa TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Sari Mantila POSTIOSOITE Vanhat Koneet, PL 350, 65101 Vaasa KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Toimitus Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. 66 Kaiken maailman traktorit Doe on tandemtraktoreista tunnetuin. 72 Scania-Vabis tuli hitaasti tutuksi Autois tumisen alkuvaiheessa ScaniaVabiksia nähtiin Suomessa pää kaupungin busseina, ja 50-luvulla kuorma-autojakin jo tavattiin. Sen hurja voima ja erikoinen ulkomuoto herättivät aikoinaan kunnioitusta. (06) 2810 100 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050 4147 559 Susanne Ripsomaa: 050 4147 553 www.vanhatkoneet.fi > Mediakortti SÄHKÖPOSTIT MUOTOA toimitus@vanhatkoneet.fi myynti@vanhatkoneet.fi materiaali@vanhatkoneet.fi etunimi.sukunimi@vanhatkoneet.fi PAINOPAIKKA PGM MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1799-0661 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. 78 Rauhassa ruostuvat Joona Hammin ruosteromanttisia kuvia tuotantolaitoksilta. 76 Markkinat Vanhan raudan kauppapaikka. 60 Seppiä ja mestareita Jari Alakoski on kunnostanut ison lauman Nuffeja ja Leylandeja muiden konetaikojen ohessa. TILAAJAPALVELU Puh. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Materiaali: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. 52 Krone-museo, Spelle, Saksa Kronen tuotantolaitosten kupeessa sijaitsee yrityksen alle vuosikymmenen ikäinen museo. 38 66 44 Uunituoreita moottoreita vuosisataiseen malliin
Tämän alan näyttelyä ei oikein ilman ajoneuvoja synny. Ensimmäinen autolauttayhteys länsinaapuriin aukesi 1959. Itseoikeutetusti paikalla on Rahtareiden oma Volvo F7 Miljö vuodelta 1983, alun perin jätepakkaajalla varustettu messuauto. Ison salin tarjonnasta voidaan poimia ainakin Scanian veturiin kytketty Ylen ulkotuotantovaunu, Postin tolppa-Sisu ja Mobilian omista kokoelmista kaivettu Tampellan pitkä Vanaja, jota ei ole aiemmin näyttelyissä nähty. Näyttelyä varten ammattikuljettajille tehtiin kysely ammattiin ja yhdistykseen liittyen. Kangasalan Mobiliassa avautui tasan 50 vuotta Rahtareiden perustamisen jälkeen yhdistyksen juhlanäyttely. Vanhan ajan majoitusolot on lavastettu näyttelyhalliin. Uusi yhdistys sai nopeasti varustamot ottamaan neuvoistaan vaarin ja asiat paranivat. 101. Rahtarit ry perustettiin maaliskuussa 1973 parantamaan nimenomaan ulkomaille laivayhteydellä ajavien kuljettajien oloja. Lisäksi esillä on kaksi ruotsalaista moottoria, jotka lienevät rahtareille aika tuttuja nekin. Samoin yhteen autoon pääsee havainnollisesti toteamaan tämänkin päivän raskaan ajoneuvon kuolleet kulmat ja katvealueet. Sittemmin Rahtareiden toiminta on laajentunut kaikkien raskaan liikenteen parissa työskentelevien työolojen parantamiseen. Niiden äänet saa napista painamalla kuuluville, joskaan ei aivan luonnollisella voimakkuudella. Useimmiten kuski joutui majoittumaan laivalle alimmalle kannelle liki potkuriakselin meteliä kerrospeteihin, joissa oli verho ovena. Yhdistyksen historian merkkihenkilöt Kimmo Puntti ja AnnaKaisa Lehtinen saavat hekin ansaittua huomiota. Vaikka mielenkiintoiset autot vievätkin valtaosan näyttelytilasta, pääosassa on silti yhdistyksen hengen mukaan ihminen. Tuhansia töitä, valvottuja öitä 11.3.–17.12.2023 Auton ja tien museo Mobilia Kustaa Kolmannen tie 75 36270 Kangasala (03) 3140 4000 mobilia.fi 6 3/2023 No _ . Rahtarit Mobiliassa Kangasalan tieja liikennemuseossa avautui näyttely raskaan kaluston 50 vuotta täyttäneen ammattialajärjestön kunniaksi. Parin kuljettajan kokemuksia alalta esitellään tarkemmin. K uorma-autokuskien etujärjestölle alkoi syntyä tarvetta 60-luvun mittaan, kun kaupankäynti ulkomaille vapautui. Sen myötä ulkomaan autokuljetuksetkin lisääntyivät, alkuvaiheessa erityisesti Suomen ja Ruotsin välillä. Näyttelyn kävijä pääsee asettumaan rahtarin rooliin
Kuninkaantieajo Lähtöpaikka Jokipellontie 1, 46900 Inkeroinen Ajotapahtuma ennen vuotta 1993valmistetuillemuseo-ja harrasteajoneuvoille. AMA ry:n 20-vuotisjuhlaromppari Auran nuortentalolla 8–14 Kirkkotie256,21370Aura Myyntipaikkojen varaukset ja lisätietoja 044 255 8822 klo 17–21 ama-ry.com 27.5. Firman sisällä oli kuitenkin sellaista ristivetoa erilaisten traktorituotteiden kesken, että vasta 1920-luvun lopulla Farmallin myyntimäärät alkoivat kasvaa nopeasti. Classic Motor Show 6.5. mennessä nettisivuilla kymenautomobiilikerho.fi Jouko Peri 040 716 7659 27.–28.5. 23. Vaasan Autoja moottorimuseon kauden avajaiset 6.5. 1920-luvun alkuun mennessä Farmall-konsepti alkoi kuitenkin kehittyä: kolmipyöräinen kevyehkö traktori, jossa on korkea maavara, suuri takaraidevälin säätövara, kohtuullinen vetoteho ja mahdollisuus monenlaiseen tarkkuustyöhön. Vielä 70-luvun lopulla oli saatavissa uusia korkeita Farmalltraktorimalleja, joissa oli takana pitkät vetoakselit ja edessä keskellä kaksi pyörää aivan liki toisiaan. vetku.fi/retro-trucks-lahes-2023/ facebook.com/retrotruckslahes Ari Perttilä 0400 967 561 Mika Hovinen 040 5511 667 6.–7.5. Merkkivuoden kunniaksi teimme tähän Vanhat Koneet -numeroon tuplaesittelyn parista varhaisesta britti-Farmallista. Euroopassa tämä rakenne ei koskaan ollut erityisen suosittu. Ilmoittautuminen30.4. klo 9–17, 7.5. Paukepäivät Heinimaantie 110, Sastamala paukepaivat.net Eero Rintala 0400 672 092 Kesäkuu 4.6. Siellä osataan tietysti tehdä markkinatutkimustakin. Ilmoita omasi: toimitus@vanhatkoneet.fi Toukokuu 1.5. International Harvesterin koeosastolla oli jo 1900-luvun alkuvuosista asti ollut eräitä yritteliäitä pellepelottomia, joiden kokeilut yleistraktorin parissa olivat aina syystä tai toisesta vastatuulessa. klo 15–21, 20.5. Yrityskauppojen myötä International Harvesterin traktoritoiminta on niputettu Case IH -merkkiin ja pyöritelty monen muun entisajan ajoneuvovalmistajan tavoin ison CNH Industrial -yhtiön talliin. Farmallin satavuotisia juhlitaan Case IH on päättänyt juhlia Farmalltraktorien satavuotista historiaa tänä vuonna. klo 10–17 Lahden urheiluja messukeskus Teemana ”Kupee on upee” classicmotorshow.fi 13.5. Niinpä täällä Farmall-nimeä on käytetty harvemmin ja myös epäjohdonmukaisemmin erilaisissa traktoreissa. Farmallista tuli suosittu traktori, joka pelasti IH:n kamppailussa Fordsonia vastaan. Rompetori Vaasan Auto-ja moottorimuseon pihalla klo 8–14 Järjestäjä VVAS, info 050 526 1144 19.–20.5. Ne olivat vielä läheistä sukua amerikkalaiselle yleistraktorin idealle. Retro Trucks Lahes klo 9–16 Lahti, Kujala, Originator Oy Paanakatu, 15150 Lahti Maksuton pysäköinti Makasiinikatu 5, 15150 Lahti. Päijät-Hämeen Rompemarkkinat 19.5. Niinpä merkkinimi herätettiin parin vuosikymmenen koomasta vuonna 2001, ja siitä asti Farmall-nimisiä traktoreita on taas tehty. klo 8–15 Lahdessa Jokimaan raviradalla Järjestäjä Päijät-Hämeen Mobilistit ry MattiPikkarainen0407282375 27.5. Amerikassa sekä merkkinimi että alkuperäinen rakenne myös elivät pitkään. Valinta on varmaankin tuottanut päänvaivaa, sillä Farmallien alkutaival oli pitkä ja takkuinen, eikä yleistraktorin alkupisteen määrittely ole helppoa. Wanhojen Masinistien Rompetori Työtehoseuran piha-alue klo 9–15 Kiljavantie 6, 05200 Rajamäki Mika Lönnrot 050 517 2026 3/2023 7 PIENIÄ PALASIA MEILTÄ JA MAAILMALTA tapahtumakalenteri. Yksi tulos tällä saralla oli, että Farmall-nimellä on yhä hyvä maine asiakkaiden parissa
TEKIJÄN SUUSTA Ottakaa nyt Herran jumala se lapsi pois sieltä vaunuista! RAHASTAJA PEKKA PAUNU OTTAESSAAN LASTENVAUNUJA VASTAAN BUSSIN KATOLLA (ILMO HAKALA-RAHKO: PAUNU 1926–2016) Moottoripyörä on telaketjupyörä Kevät keikkuen tulevi. Ranskalaisen keksijän J. Myös moottoripyöräilijät keikahtelevat piiloistansa esiin asfaltin kuivahtaessa. Niin ne ovat mahdollistaneet ainakin auttavan kaartamisen jos eivät kovin jyrkkää käännöstä. Lunta ei juuri ole tullut, eikä pakkanen ole puraissut. Kaikissa traktoreissa oli IH:n aura perässä. Kyntöpäivä saarella Tämän lehden Farmall-esittelyyn saimme vetoapua Ison-Britannian IH-kerholta eli IHGB:ltä. Homman nimi oli Bradfordin kyntöpäivä. Pieniä poikkeuksiakin löytyi. Kiitos Englannin IH-kerholle kuvista! Rivistössä kyntää suomalaisillekin pääosin tuttuja malleja: BTD-5, B-250, B-275, B-414, 434, 444 ja 384. LeHaîtren 1930-luvunlopullaesittelemätelamoottoripyörä sen sijaan oli vehje, jolla olisi vaivatta huristanut jo rospuuttoaikaan – ainakin jos mieli mennä vain suoraan. 8 3/2023 No _ . Sotakoneeksi ei telapyörää kuitenkaan huolittu. Pelto näyttää Devonissa kuitenkin kantavan hyvin. Keksijä koetteli tarjota pyöräänsä myös armeijakäyttöön ja asensi sen päälle konekiväärin. Letkan kärjessä kyntänyt BTD-5 on periaatteessa telaversio mallista B-414, ja sen tela-asennus on tehtyBradfordinsijaanDoncasterintehtaalla. Kuvaterveisiä kerho lähetti maaliskuun ensimmäiseltä viikonlopulta, kun IH-väki kokoontui Devoniin Lounais-Englantiin kerhon sihteerin Richard Dunningin tilalle. Ystävällinen porukka auttoi meitä kiireen keskellä, sillä heillä riittää talvitapahtumia. 101. Maata muokkaamassa oli siis vain Britannian toisen IH-tehtaan eli Bradfordin tekemää kalustoa. Richardillaonaikahyväkonekokoelma,sillä liikkeellä oli vain hänen kalustoaan. Ajopelin ohjaus on ilmeisesti toteutettu niin, että jotkin telapyörät ovat liikkuneet sivusuunnassa ja kääntäneet telaa. Meikäläisittäin ne eivät kovin talvisilta näytä. Eteläisemmässä Englannissa on ollut tyypillinen talvisää: koleaa, märkää ja synkkää
. Mobilian yläpihalla 26. Ilmoittautuminen 22.4. . Lähtö klo 11.15. Kokoontuminen Hämeenpuistossa klo 10. Parkkimaksu 10 e Tiedustelut: Mika Lönnrot 050 517 2026 sunnuntaina 4.6.2023 klo 9–15 Nurmijärven Rajamäellä Työtehoseuran aikuiskoulutuskeskuksen piha-alueella Osoite: Kiljavantie 6, 05200 Rajamäki Näyttelyajoneuvoparkki XX ROMPETORI MASIINAMEETING Menossa mukana -lehti www.wanhatmasiinat.fi Tampereen Seudun Mobilistit ry www.tammob.com Maanantai 1. . Lauantaina 17. elokuuta (ja mersu.-tapahtuma ja Vehoniemiajo) klo 8-16. Veteraanikuorma-autoseura ja Rahtarit . . . . veloituksetta aikuisen seurassa Avoinna La 6.5. elokuuta (ja mersu.-tapahtuma ja Vehoniemiajo) klo 8-16. klo 10-17 Liput Päivälippu 25 € Eläkeläiset 20 € 7-15 vuotiaat 10 € motonet SUURI SUOMALAINEN KLASSIKKOAJONEUVONÄYTTELY MUSEOIÄSSÄ Vuonna 1992 ensiesiteltyjä klassikoita OMISTAJIEN HELMET Harrastajien tallien aarteet MUKANA MYÖS RASKASTA KALUSTOA mm. . . kesäkuuta klo 11-15. . kesäkuuta, lähtö Rosendahlista. heinäkuuta klo 8-18. . Lauantaina 17. . toukokuuta klo 8-16, Mobiliassa, lauantai 10. heinäkuuta klo 8-18. . . kesäkuuta klo 11-15. toukokuuta. . . VAPPUAJO KANGASALAN KEVÄT-RESTAURANTA KURVAA KANGASALLE NÄSIJÄRVIAJO KESÄ-RESTAURANTA KANGASALAN SYYS-RESTAURANTA Tarkemmat tiedot: Tammob.com, Hyrysysy TULOSSA! SAHK Retkeilyajo, Tampere Rosendahl 7.9.6.2024 Two Lakes Rally, FIVA World Event, Tampere 27.-30.7.2026 Tampereen Seudun Mobilistit ry www.tammob.com Maanantai 1. Tampereen seudun mobilistit, Mobilia, Vehoniemen Automuseo ja Linja-autohistoriallinen Seura. VAPPUAJO KANGASALAN KEVÄT-RESTAURANTA KURVAA KANGASALLE NÄSIJÄRVIAJO KESÄ-RESTAURANTA KANGASALAN SYYS-RESTAURANTA Tarkemmat tiedot: Tammob.com, Hyrysysy TULOSSA! SAHK Retkeilyajo, Tampere Rosendahl 7.9.6.2024 Two Lakes Rally, FIVA World Event, Tampere 27.-30.7.2026. . Kokoontuminen Hämeenpuistossa klo 10. Vappubrunssi Mobiliassa klo 12. . Teivon ravikeskuksessa lauantaina 8. . . toukokuuta klo 8-16, Mobiliassa, lauantai 10. Mobilian yläpihalla, sunnuntai 28. kesäkuuta, lähtö Rosendahlista. AUTOJA, MOOTTORIPYÖRIÄ, MOOTTORIKELKKOJA, MOPOJA, TYÖKONEITA, TRAKTOREITA, RASKASTA KALUSTOA, PIENOISMALLEJA, MERKKIKERHOJA, KAUPPIAITA, KUNNOSTAJIA, ASIANTUNTIJOITA, OHEISOHJELMAA JA PALJON MUUTA! LAHDEN MESSUKESKUS Alle 7 v. . toukokuuta. . . Lähtö klo 11.15. Tampereen seudun mobilistit, Mobilia, Vehoniemen Automuseo ja Linja-autohistoriallinen Seura. Mobilian yläpihalla 26. . Vappubrunssi Mobiliassa klo 12. mennessä. mennessä. Katso ilmoitus Hyrysysy 1/2023 . Katso ilmoitus Hyrysysy 1/2023 . Teivon ravikeskuksessa lauantaina 8. Mobilian yläpihalla, sunnuntai 28. Ilmoittautuminen 22.4. klo 9-17 Su 7.5
Tuttuja standardimerkintöjä ovat SAE ja DIN. Pai nei lm alla niin , ett ä syl int ere ihi n joh det tu pai nei lm a suo rit taa ens im mäi set työ vai hee t 5. Millä suomenkielisellä nimellä kutsutaan Wankel-moottoria. Kiitoksia Juhalle kuvamuistosta 36 vuoden takaa. Hel sin gin pal oku nta 8. VASTAUKSET 1. 10. Millä tavoin Potilan nostolaiteäkeissä säädettiin työsyvyys. Mikä on männänrenkaiden ensisijainen tehtävä. Mitä ne tarkoittavat. 9. 1980-luvun lopulla auto myytiin tai lahjoitettiin Sisulle Karjaalle. Iso bri tan nia lai nen 4. Huutokauppaan tulee ilmoittautua etukäteen. Ennen myyntiä yhtiö hyödyntää kalustosta kaikki varaosat, joita se tarvitsee liikenteessä olevan kaluston elinkaaren pidentämiseen ja ylläpitoon. Näytti olevan muutama vuosi sitten myynnissä Huutokaupat.comissa. Vetureita kierrätykseen VR asettaa julkiseen myyntiin kymmenen 70–80-luvuilla valmistettua Sr1veturia, jotka yhtiö on päättänyt kierrättää. Minkä maalainen on tandemtraktoreita aiemmin valmistanut Ernest Doe & Sons. Soc iet y of Aut om otiv e Eng ine ers ja Deu tsc hes Ins titu t für Nor mun g PALO-NALLE VARKAUDESSA Juha Järvinen Hallista lähetti meille vuonna 1987 Varkaudessa ottamansa kuvan harvinaisesta tapauksesta. 6. 195 9 2. Yksittäiselle veturille on määritelty huutokaupassa pohjahinta. Est ää kaa suja öljy vuo dot 3. Mikä taho omisti ensimmäisen Suomessa dokumentoidunScania-Vabis-auton. 2. 101 Vanhaa && visaista visaista. 5. ”Kuvassa on Nalle-Sisupaloauto vuodelta 1961 Kiitokorin valmistamalla korilla. Millä tavalla suuret dieselmoottorit esimerkiksi laivakäytössä yleisesti käynnistetään. 3. Myyntiin tulevat kymmenen veturia eivät kelpaa liikennekäyttöön ilman mittavia investointeja. Käsittääkseni se maalattiin takaisin Kotkan aikuisiin väreihin. Minä vuonna John Deeren ensimmäinen runko-ohjattava traktorimalli esiteltiin. Kalusto myydään yrityksille ja yhdistyksille osoitetussa huutokaupassayhteistyössäHuutokaupat.com-verkkopalvelun kanssa 27. Kie rto män täm oot tor i 7. Auto on hankittu aikoinaan Enso-Gutzeit Oy:n Kotkan tehtaille. 8. Var paj yri en ase nto a muu tta mal la. Jotain kautta auto kulkeutui Varkauteen paikalliselle partiolippukunnalle PartioUnnukalle, jossa auto oli ainakin 1980-luvulla. 10 3/2023 No _ . 7. Mitä tarkoittaa ajovoimanotto. Toivottavasti auto on nykyisin jollakulla alan harrastajalla.” Toivomme näin. huhtikuuta. 4. Veturit on mahdollista ostaa kappaleittain romurautana. Myytävän kalustokokonaisuuden tarkemmat tiedot ovat saatavilla yhtiön verkkosivuilla osoitteessa www.vrgroup.fi/fi/ vrgroup/vastuullisuus/ymparisto/ kalustokierratys/ 1. Jos varteenotettavia ostotarjouksia ei tule määräaikaan mennessä, kalusto päätyy materiaalikierrätykseen. 10. Ajo nop eud est a riip puv aa voi man oto n aks elin pyö rim isn ope utt a 9. Missäsijaitsivuonna1923maailman suurin tulitikkutehdas. Kuo pio n Itk onn iem ess ä 6
Deeren Deeren alkuperäisvaraosat ja lisävarusteet Myös vanhemmat ja erikoisemmat mallit, purkuosat, JD oheistuotteet ja öljyt, ja Castrol öljyt. Konehuolto T. 8 90 Vanhat Koneet parkkikiekko 8 90 Edelliset numerot Varastossa lähes kaikki vanhat numerot vuodesta 2010 alkaen. Alk. Moottoreihin varaosat kauttamme ja tarvikkeet myymälästämme kilpailukykyisesti. 37 90 Olympiavuoden klassikot Upea kirja vuoden 1952 automalleista! 12 50 Mopo Teemanumero. 8 00 Vanhat Koneet pelikortit Voit pelata autokorttipeliä tai perinteisiä korttipelejä. Supermarket.. Viipale mediat mediat Klikkaa ostoksille verkkokauppaan! supermarket.. 37 90 Suuri Valmet -traktorikirja Upea 216 sivuinen valokuvakirja. Pienet hitsaus-, sorvausja jyrsintyöt Työkoneiden, traktorien ym. 14 90 Legendaarinen Vanhat Koneet -lippalakki. moottorikorjaukset. 0500-226 028 www.konehuoltolaukkanen.fi Puh. (03) 514 3445 Pesurinkatu 7, 38200 Sastamala moottorikoneistamo.com Kaikki moottorialan koneistukset yli 30 vuoden kokemuksella. Laukkanen Oy Pyhällöntie 41, Lieto • Puh
Pikku hiljaa englantilaisiin tuli kotoperäisiä konsteja, kuten dieselmoottoreita. Sauvosta ja Mäntsälästä löytyy komeakuntoiset britti-Farmallit 50-luvun alusta. Sauvo/ Mäntsälä 12. ENSIMMÄISIÄ ENGELS MANNEJA FARMALL M 1952 FARMALL SUPER BMD 1954 International Harvester aloitti traktorien tekemisen Isossa-Britanniassa kymmenen vuotta vanhalla jenkkimallilla, johon tulivat osat rapakon takaa
13. Aikansa yleistraktorina se kotoutui Euroopan oloihin epäilemättä vähiten huonosti. Varsinais-Suomessa, kahden lahden välisellä kankaalla ja aivan Saaristomeren tuntumassa sijaitsee Sauvon kunta. Lisäksi meikäläisittäin tavanomainen leveä etuakseli oli Briteissä yleisempi kuin USA:n Farmalleissa suosittu keskellä rinnan oleva etupyöräpari. Elettiin syyskuuta 1949, kun tuotantolinja pantiin käyntiin Doncasterissa 273 kilometriä Lontoosta pohjoiseen. Ensimmäinen traktorimalli, jota Englannissa tehtiin, oli Farmall M. Toisaalta se kuuluu sukukuntaan, jota sikisi useammalla mantereella ja joka jalostui muotoon jos toiseenkin monien vuosikymmenten kiertäessä. Yksi kehitysmalleista oli tehokkaampi dieselversio Super BMD. Teksti ja kuvat: Mika Rassi ja Kauko Ollila I HGB eli International Harvesterin Ison-Britannian tytäryhtiö perustettiin vuoden 1906 viimeisenä päivänä. IH:n brittiläinen traktorivalmistus alkoi toisen maailmansodan jälkeen. Koko maakunta on kuitenkin Paulille tuttu, sillä hän kiersi sitä aikoinaan huoltohommissa. Atlantin takaa Vuonna 1939 Nebraskan testeissä tuore M-malli antoi vetotehoa noin 25 ja hihnapyörätehoa noin 34 hevosvoimaa. Tämän sarjan suorat jälkeläiset porskuttivat Britanniassa kymmenen vuotta 50-luvun lopulle asti. Hyvin likeltä, parikymmenen kilometrin päästä Halikosta eli Sauvon vanhasta pitäjänaapurista on tälle kankaalle asettunut Pauli Hildén. Tutustutaan traktoreihin parin komean mallikappaleen myötä. Englantilainen traktori oli liki prikulleen samanlainen kuin amerikkalainen M, olihan se tehty amerikkalaisista osistakin. Se oli vuonna 1939 Yhdysvalloissa esitellyn kirjainsarjan kolmesta mallista suurin. Sähköpuolella käytettiin kuitenkin brittivalmistajien tuotteita. Sekä perus-M että superdiesel ovat Suomessakin tuttuja. Paulin tallissa majailee brittiläinen Farmall M, joka omistajastaan poiketen on hyvin vähän reissannut eikä juuri töissäkään viihtynyt
Traktorin takaosassa runko on itsekantava, mutta kytkin kopalta eteenpäin kulkevat runkopalkit. ”Traktori on kotoisin tuosta muutaman kilometrin päästä. Ajovalot on sijoitettu niin, että mittarit ne ainakin valaisevat. Paljon sillä ei ole ajettu. Farmall M:n runkorakenne on hybridimallia. Pelleissä näkyy pistehitsipaikkoja.” Pauli saatteli Farmallin valmiiksi paraatikuntoon vuoden 2015 Kemiön traktorikavalkadia varten. ”Olen ostanut sen vuonna 1975. Ei silloin tullut mieleenkään, että sen vielä museokuntoon laittaisi.” Hommaa oli jo käyttö kunnostuksessa. Mutta jäähdyttäjä ja lohko olivat ehjiä. Ohjauksen kanssa tein paljon töitä.” Käyttövaurioita ei Farmallin pinnassa ollut, mutta toisaalta Pauli ei anna sen tehdasviimeistelylle kovin korkeaa arvosanaa. Pauli Hildénin traktori on kuitenkin vielä mallia M, vaikka se on vuosimallia 1952. En tehnyt pohjatyötä kovin hyvin, mutta ei se alunperinkään ollut kauhean hyvässä maalissa. Muutoin M on koottu amerikkalaisosista, mutta sähkölaitteissa on apostolin leima. Tein aluksi vain käyttökorjauksen, että sain sen käymään. Sylinteri ja männät ovat alkuperäiset.” Kaksi kunnostusta Paulilla Farmall on ollut kohta viisi vuosikymmentä. Vanhempien Farmallien mittarit olivat moottorin kyljillä, mutta kirjainsarjan isommissa malleissa ne pomppasivat konepellille. Ei silloin tullut mieleenkään, että sen vielä museokuntoon laittaisi.” 14 FARMALL M & SUPER BMD. Olen Sauvossa liikkunut ensimmäisen kerran 1965, eikä traktori ollut silloin enää käytössä. Edellinen isäntä ei tainnut koskaan ajaa tätä, siellä oli kylän miehiä ajamassa”, Pauli muistelee. ”Moottoria en purkanut, mutta kansi oli pois. Vielä M Parin vuoden tuotannon jälkeen mallimerkinnäksi vaihdettiin BM merkitsemään brittiläistä. Poikki se oli, laitoin kytkimen ja jarrut. Lyhyessä ajassa oli kuitenkin saatu jotain konevauriota aikaan. ”Olen ostanut sen vuonna 1975. Tarrat traktorin kyljessä ovat amerikkalaista alkuperää, mutta myös mallikilvessä lukee M. Yleensä IHC:n kirjallisuudessa kerrotaan, että malli olisi vaihtunut vuonna 1951. ”Kansi oli moottoriin jo vaihdettu. ”Maalasin osittain sisällä ja sitten ulkona lämpimällä kelillä
Tukon merkit tulivat tutuiksi. Siellä olin loppuun asti eli vuoteen 1992. Vuonna 1980 menin Tukon huoltoyrittäjälle töihin. Seuraavana vuonna menin pienelle autokorjaamolle Halikkoon. Nyt olen tehnyt omalla toiminimellä hommia, mutta olen jo yrittänyt päästä niistä eroon.” Traktorin nokan etupuolelle tulevia laajan säätövaran etuakseleita käytettiin ainakin vielä 60-luvulla B-450-mallin riviviljelyversioissa. Huoltohommaa riitti niissä. PAULI HILDÉN • huoltomies ”Olen puusepäntöitä tehnyt 15-vuotiaasta. Sitten olin sekalaisissa hommissa. Se loppui jo 1967. Halikossa Heimo Sainion yrityksessä tehtiin traktorin vanerikoppeja ja auton umpikoreja. 3/2023 15. Siellä päin oli hyvä Zetorin myyntimies ja paljon Zetoreja pitkin maakuntaa
”Siinä on viisi vaihdetta. Sen noin 47 SAEhevosvoiman teholukemat ovat kymmenisen hevosta vanhaa M-mallia kovemmat. Kolmipistenostolaite oli edelleen lisävaruste. 50-luvulla Yhdysvalloissa tehtiin Super M, noin kahdeksan hevosvoimaa vanhaa mallia tehokkaampi versio. Bakeliittinen brittiratti oli särkynyt korjauskelvottomaksi. FARMALL M MOOTTORI nelisylinterinen bensiinija petrolikäyttöinen moottori sylinterin halkaisija 98,43 mm, iskun pituus 133,35 mm, iskutilavuus 4 litraa teho 37 hevosvoimaa hihnapyörältä ja vetoteho 33 hevosvoimaa 1?450 kierroksella minuutissa petrolia käytettäessä KYTKIN kuiva 11-tuumainen yksilevykytkin VAIHTEET 5+1 RENKAAT edessä 6,00-16 takana 11-38 MITTOJA pituus 3?220 mm, suurin leveys 2?146 mm, korkeus ohjauspyörän yläosaan 1?930 mm, maavara 397 mm, akseliväli 2?286 mm, paino 2?540 kg Hildenin M:n ohjauspyörä on omistajan harmiksi amerikkalainen. 50-luvulle tultaessa rautapyörät alkoivat olla jo harvinaisia ja välitysten suhteet epäkäytännöllisiä. Aikavälillä 1953–59 valmistettu Farmall Super BMD on Englannin Doncasterin tehtaan laatima amerikkalaisen samannimisen mallin veriveli. Jo 40-luvun alussa Amerikassa esiteltiin M:n moottorin dieselversio, joka käynnistettiin matalapuristeisena bensiinillä ja vaihdettiin lämpimänä dieselille ja korkeammalle puristukselle. 16 FARMALL M & SUPER BMD. Hildénin Farmallissa on yhä ikäisensä takakumit hauskoine hokkeineen. Brittidieselit olivat jo sikäli eriytyneet jenkkimalleista, että niiden käynnistyskin tapahtui varsinaisella polttoaineella. Vanhana syntynyt Farmall M oli esitelty Amerikassa aivan toisen maailmansodan alla vuonna 1939. Yksi niistä oli vaihteisto, jonka oudot portaat ovat hämmästyttäneet Pauli Hildéniäkin. Niinpä siinä oli kymmenen vuotta myöhemmin jo vanhahtavia ominaisuuksia. Uutta kohti Farmallin M-mallista tehtiin Britanniassa jatkojalostettuja versioita USA:n tapaan. Neljä ensimmäistä vaihdetta ovat rautapyöräajoon tarkoitettuja, ja viitonen oli loikkari kumipyöriä varten. Vastaavat tehokkaammat mallit ja dieselversiot mäiskittiin kasaan Britanniassakin. Käynti ohjaimiin on takakautta vetolaitteen ja ulosottoakselin suojan päältä. Niinpä viitosen ja muiden vaihteiden ero on huima: nelosella traktori kulkee kahdeksan ja viitosella 26 kilometriä tunnissa. Super tuli tarjolle myös dieselinä. Tehonlisäys oli saatu aikaan porausta suurentamalla. Toyota Previan hyvistä matoista on leikelty suojat jalkojen alle. Ei niissä ole käytännössä mitään eroa.” Vaihteiston luonteeseen on kuitenkin selitys. Nelosta nimitettiin ”tietyövaihteeksi”. Aikaisempaa välitysloikkaa oli kuitenkin nyt vähän korjattu. Ykkösestä neloseen kaikki ovat melkein yhtä hitaita, mutta vitonen on loikkari. Traktori oli tarkoitettu joko rautapyörillä tai ilmakumirenkailla käytettäväksi. Se oli kuitenkin kehittynyt vanhempien Farmallien ajoista ja toimi jopa ajokytkimestä riippumattomasti. Miksi täytyy niin pienillä välityseroilla tehdä ne neljä vaihdetta. Nelosvaihteella traktori kulki nyt liki kymmentä kilometriä tunnissa, joten järin suuri ei justeeraus ollut. Euroopassahan dieseleillä alkoi jo tuolloin olla kysyntää enemmän kuin uudella mantereella. Traktorissa on hydrauliikkapumppu ja ilmeisesti siinä on ollut myös nostolaite. Moottori on matalakierroksinen 4,3-litrainen brittituote. Se on viimeinen britti-Farmallin perusmalli, jossa on tuttu ylvään lukkimainen olemus ja pitkä sojottava ohjausakseli. Vaihteiston kannessa on peräti reikä ruuville, jolla viides vaihde lukittiin pois käytöstä. Vaihteita on edelleen viisi plus yksi
Britanniassa tätä sarjaa ei tehty. W6-traktorit olivat kiinteän raidevälin matalampia versioita M-mallista, joten akseleita lukuun ottamatta ero viimeiseen voimakkaimpaan M:n dieselversioon ei ollut järin suuri. Vuonna 1954 Amerikassa esiteltiin Farmallin uuden satasarjan ensimmäinen traktori. Vuonna 1956 esiteltiin sitten ensimmäinen brittien oma IHC-traktori B-250. Moottoritkin olivat ytimeltään samaa perua. Se ja useat muut britti-Natikat olivat kuitenkin vielä pitkään tavalla tai toisella sukua Farmall M:lle. Lisäksi tuota myllyä käytetiin myös englantilaisessa telatraktorissa BTD-6:ssa. 3/2023 17. Dieselja petrolimalleissa ei suuria eroja ollut. Super-mallien tehonlisäys oli haettu porausta suurentamalla. Taipuvainen Ämmä F armallin M-mallista tehtiin vuosien mittaan monia eri muunnelmia ja sen elinikää jatkettiin erilaisin piristysruiskein. Super BMD:n nostolaite oli lisälaite sekin, mutta jo elegantimmin sulautettu traktorin elimeksi. Sen sijaan samana vuonna siellä alettiin koota vanhaa amerikkalaisperäistä Super BWD-6 -traktoria. Holvimaisen etuakselin ja portaalipyörästöjen varaan nostettu korkean maavaran malli oli MV, muutoin teknisesti perusmallia vastaava traktori. Se oli varustettu kokonaan ajokytkimestä riippumattomalla voimanotolla ja niin sanotulla väännönlisääjällä eli alennusvaihteella, jota sai käytettyä vauhdissa. Farmall M:n korkein amerikkalainen kehitysaste oli Super M-TA, dieselversiona Super MD-TA. Myös vetolaite oli siirtynyt vetovarsiin. Super BWD-6 oli viimeinen brittiläinen M-mallin suora sukulainen. Super BWD-6:ssa oli kuitenkin sama brittiläinen dieselmoottori kuin Super BMD:ssä. Brittidieseleissä ei kuitenkaan ollut jenkkiläistä bensakäynnistystä. Merkki ei enää ollut Farmall. M-Farmallin nostolaite oli vielä silminähden jälkikäteen traktoriin ympätty häkkyrä
Britannian tehokkain yleistraktori, kehaisi esite aikoinaan. Ulkoasu oli kaamea mutta ei ole enää, kuten kuvasta voi nähdä. Syyttömiä eivät ole edes jänikset. Jopa kampura nitkahti. Sitten Aarne otti tukevamman asennon, haki tukevamman voimasanan ja tempaisi. Hyvin on toiminut.” Startti oli saanut kipeitä, mutta Aarnen sorvari-velipoika oikaisi akselin ja puslitti laitoksen. ”Kytkimen jälkeen on iso luukku josta väänsin pitkällä purkuraudalla. Aarne avasi sanaisen arkkunsa: ”Onkohan se yksi mikä lienee Farmalli enää tuon yhden pellon laidassa?” ”Tjaa”, vastaa veli, ”mihin se sieltä olisi hävinnyt nyt, kun vissiin 20 vuotta on siinä seissyt?” Kiinnostus kasvoi, ei kun kylään. Aika kävi pitkäksi ja puheenaiheita kaivattiin. Luulen kaivulaitteen olevan siellä pellon vierellä edelleen”, tuumaa Aarne vuosien takaista kohtaamista. ”En avannut öljypohjaakaan, laskin vain vanhat öljyt pois ja säädin venttiilit. Sen alkupään vaiheista ei kuitenkaan ole tietoja. Tämä on teollisuusmalli vailla nostolaitetta, joka oli vielä muutoinkin tuohon aikaan valinnaisvaruste. Kampiakseli pyöri ympäri hienosti jo sen päivän aikana. Vakiona ei tosin nostolaitetta näissä ollutkaan. Merosen maansiirto koneena työskennelleen traktorin peräpää on mallia teollisuus. Vuoden 1954 Farmall Super BMD virui kaivurin ja etukuormaajan vankina. Systeemin toiminta näkyy oheisessa kuvassa. Tarjous kelpasi, ja kerroin lisäksi, että niitä kuormaimia ja kaivureita en huoli. Traktori jänismetsältä On erilaisia syitä siihen, että mäntsäläläisen Aarne Merosen konekennelissä on orpoja traktoreita lavealla merkkikirjolla. ”Kone oli myytävänä, kun kysyttiin, ja minä sanoin hinnan heti. Se oli eksoottisin lusikkahaarukka, minkä herrat olivat kuunaan nähneet. ”Onkohan se yksi mikä lienee Farmalli enää tuon yhden pellon laidassa?” 18 FARMALL M & SUPER BMD. Joka sään pikastartti A merikkalaisissa Farmall MD -malleissa oli bensiinillä käynnistettävä dieselmoottori. Ne eivät nimittäin näyttäytyneet pupupassissa notkuneille Aarnelle ja hänen veljelleen – konemiehiä velikin, sivu mennen sanoen. Muu tekniikka oli järjestyksessä mutta moottori jumissa. Kun moottori on lämmennyt, samasta vivusta vaihdetaan moottori dieselkäyttöiseksi. Kuvassa moottori on dieselkäytön asennossa. Työkonekummajaisen lisälaitteiden valmistajasta ei saanut enää ostovaiheessa selkoa. Huteran näköinen ohjausvälitys on simppeliydessään sellainen, että väljyys korjaantui ruuvivälitystä kiristämällä. Järjestelmää kutsuttiin joka sään pikakäynnistykseksi, mistä päätellen amerikkalaisilla käyttäjillä oli vahvat epäilykset dieselin starttaamisesta varsinkin kylmään aikaan. Sytytystulppa 5 apukammiossa 4 alkaa saada virtaa, ja bensiinin sulkuventtiili aukeaa kaasuttimessa 8. Ei tapahtunut mitään”, Aarne kertoo. Nyt moottorin voi käynnistää joko sähköstartilla tai kampikäynnistyksellä. Kiertäjä lähti pyörimään Kävi myös ilmi, että kone on ollut useammassakin talossa Merosen lähiseuduilla. Imusarjassa sulkeutuu venttiili 6, ja ilma kulkee yleensä käytössä olevien imuventtiilien ohi kaasuttimen läpi palotilaan. Kun kuljettaja vetää vivusta 1, venttiili 3 aukeaa ja puristussuhde laskee
Vaikka M-mallien aika kesti Englannissa vuosikymmenen, vanhojen Farmallien perintö vaikutti brittiläisissä Natikoissa vielä 50-luvun jälkeenkin. Kun Kemiöön ajoin, menin vitosella koko matkan eikä heikkoakaan tehnyt.” Vähän on koneen sitkeyttä koeteltu vetohommissakin. Kasattiin siellä muun muassa amerikkalainen iso John Deere -traktori puulaatikoissa tulleista osista. M-mallin moottori oli aikalaistenkin joukossa hyvä. Tähän sukulaisuuteen palaamme tulevaisuudessa. Mainosten mukaan syöttöpumpussa piilee lisävoimaa tarjoileva palikka. Töitä löytyi heti, mutta kyllästyin aikanaan siihen ja olin sitten jonkin aikaa Tukon korjaamolla Malmilla. Aikalaisesitteissä mainostettiin, että syöttöpumpussa oli erityinen väännönhallintalaite: kun kierrokset laskivat kuormituksessa säädetyn luvun alle, laite lisäsi tehoa 10 prosenttia. Pauli Hildén kehuu eritoten sen vääntöä. Pitää paikkansa, vannoo superdieselillä työskennellyt. Olin jo aiemmin ajanut maitoautoa hänelle. Panin ketjun kiven ympäri ja vedin. Michaelin mukaan mainos ei puhunut pötyä. Ulkoasu oli noutohetkellä kaamea ja moottori jumissa. Sitten olin kahdeksan vuotta mäntsäläläisessä Meriläisen maansiirtoliikkeessä hallilla ja ratissa, ja sen konkurssin jälkeen valaisintehtaalla trukkikuskina. ”Vääntöä on koko kierrosalueella. 50-luvun alkaessa sitä ei oikein enää voinut isoimpien tilojen koneeksi nimittää Euroopassakaan, mutta aivan riittävä se vielä oli moneen työhön. 3/2023 19. Ei ole enää. FARMALL SUPER BMD MOOTTORI nelisylinterinen dieselmoottori sylinterin halkaisija 101,6 mm, iskun pituus 133,35 mm, iskutilavuus 4,3 litraa teho 47 hevosvoimaa hihnapyörältä ja vetoteho 42 hevosvoimaa 1?450 kierroksella minuutissa KYTKIN 12-tuumainen kuiva yksilevykytkin VAIHTEET 5+1 RENKAAT edessä 6,00-16 takana 12-38 MITTOJA pituus 3?512 mm, suurin leveys 2?438 mm, korkeus ohjauspyörän yläosaan 1?975 mm, akseliväli 2?387 mm, maavara 451 mm, paino 2?475 kg Myöskään siivapyörää ei teollisuuskoneessa tarvittu. Viimeinen työsuhde olikin Roclalla, 13 vuotta trukkimekaanikkona.” Vääntöä riittää Ensi pärähdyksensä päästäessään Farmall M oli ollut mallisarjansa suurin. ”Kerran siirsin isoja kiviä tämän kanssa. AARNE MERONEN • maanviljelijä • linjaja kuorma-auton kuljettaja • asentaja ”Ajelin ensin Saaren bussia Helsingin rautatie aseman ja Pakilan väliä, mutta ei se ollut ihmisen hommaa. Englannin IH-kerhon Michael Huntington muistelee, kuinka hän alkoi 12-vuotiaana tehdä Superilla peltohommia ja olo oli tietysti kuninkaallinen. Kyllä siinä vääntöä on. Sama ominaisuus oli myöhemmissäkin britti-Natikoissa. Michael sanoo, että maanmuokkaustöissä traktori veti vetämistään. Tyhjäkäynnilläkin se vääntää hyvin. Kysyin sitten paikalliselta liikennöitsijältä Onni Lahdelta, että olisiko hänellä bussikuskin töitä. Kun pistää pienen ykkösen, sehän vääntää mihin vain niin kauan kuin pyörä pitää.” Super BMD on ollut vääntävän maineessa sekin
20. John Deere on tehnyt niitä yli kuusikymmentä vuotta. Mika Paakalan jenkkikokoelman kuninkaana ärisee 50-sarjan keskimmäinen 80-luvun alusta. AMERIKAN MALLIIN JOHN DEERE 8650 1982 Pohjois-Amerikassa vain rajut runko-ohjattavat traktorit ovat aitoja nelivetoja
Lisäksi jätti kärsi vaihteisto-ongelmista, jotka vaikeuttivat kauppaa entisestään. Käydään koneen puikkoihin, mutta otetaan ensin selvää sen sukupuusta. Silloinen hehtaarikone ei taistele enää samassa voimaluokassa nykyjättiläisten kanssa, mutta se on suomalaispellolla yhä vaikuttava näky. Ajalleen outo Vuonna 1959 John Deeren peltopäivässä Iowan Marshalltownissa saattoi useampikin kävijä revetä liitoksistaan. Oregonin Portlandissa toiminut Wagner Tractor Company oli tehnyt runko-ohjattavia traktoreita jo ennen Deereä ja paremmalla menestyksellä. 8010:een oli kuitenkin hankittu Detroit Dieselin kuusisylinterinen moottori. Teksti ja kuvat: Mika Rassi 21. Cumminsin kuusisylinterisillä varustetut WA-14 ja WA-17 kietaistiin Deeren kuoriin ja pantiin myyntiin aivan 60-luvun lopulla. Sitä saattaa tovin epäillä, sillä muokkaustöissä on meillä harvoin nähty vetokone, Amerikanmallin linkku-Jontikka neljänkymmenen vuoden takaa. Kouvola S averon kylässä Utin eteläpuolella käy kirpeä tuuli ja muistuttaa pellon reunaan sattunutta, että hereillä ollaan. Näiden kahden mallin tuotantomäärät ovat laskettavissa kymmenissä, ja niidenkin traktoreiden myymiseen meni monta vuotta. Ulkoa ennen omia Linkkutraktoreista ei kuitenkaan aiottu luopua. JD oli vuosikymmenet vannonut kaksisylinteristen moottorien nimiin. 215-hevosvoimainen runkoohjattu hirmu oli kuitenkin vielä liian erikoinen, eikä sen massamyynnistä ollut varmaan haaveiltukaan. 50-luvun lopulla niistä oli jo päätetty luopua ja uuteen kymppisarjaan oli tulossa oman talon nelija kuusisylinterisiä moottoreita. Vuonna 1965 mallimerkinnäksi muuttui 8020 ja samalla Spicerin ongelmallinen yhdeksänpykäläinen vaihteisto vaihtui omaan Synchro Range -vaihteistoon. Ilmastoitu hytti taisi olla ylellisin lisävaruste. Pienempi tarjosi tehoa 225 (vetoteho 178) hevosvoimaa ja isompi turbotettu 280 (vetoteho 220) hevosvoimaa. Uusien mallien suunnittelun ajaksi JD päätti ostaa runko-ohjattavat mallistoonsa talon ulkopuolelta. Kun Deeren ja Wagnerin sopimukseen vielä liittyi viisivuotinen kilpailukielto Wagnerin puolelta, Deere pani tällä kaupalla myös yhden kilpailijansa liekaan. Muiden tulevan satokauden töihin tarjottujen koneiden lisäksi näytillä oli siihenastisista Deeretraktoreista suurin ja voimakkain, runko-ohjattu 8010
Ensimmäinen uuden ajan nivelletty Deere oli 7020, joka esiteltiin vuonna 1970. 80-luvun lopulla mallisarjaa uusittiin jälleen, ja pitkästä aikaa isossa Jontikassa nähtiin Cumminsin moottori. Muissa malleissa oli edelleen kuusisylinteriset moottorit, isoimmassa hirmussa sen sijaan V8, pienempien tapaan tuboahdettuna ja välijäähdytettynä. Vuonna 1972 rinnalle tuli 175:n hevosen voimanotolla 7520. Se ei ollut pelkkä raju vetokone vaan melko hienostunut traktori. Perusvaihteisto oli 16+4. Nyt tarjolle tuli kerralla kolme eri nelivetoa: 8450, 8650 ja 8850. Suunta oli kiistatta järeämpiä malleja päin. Lisävarusteena sai kolmi piste nostolaitteen veto vastustunnustelulla ja 1 000 kierroksen ulosoton. Pienempi runko-ohjattava oli nyt voimanotosta 178-hevosvoimainen 8430, hitusen edellisen sarjan tehokkaampaa linkkua voimakkaampi. Tehoa löytyi pari hevosvoimaa enemmän kuin edeltäjissä, mutta vääntöä luvattiin reippaasti lisää. Kaksi Wagnerin valmistamaa nivelmallia myytiin Deeren väreissä, kun uusia omia malleja suunniteltiin. Korkea maavara oli tarpeellinen ominaisuus riviviljelmillä, kapea konepeitto taas lisäsi näkyvyyttä eteenpäin. Sound-Gard-ohjaamo ja uusi muotoilu olivat silmäänpistävimmät muutokset. Sarjat ja tehot kasvoivat, ja tällä vuosituhannella on nähty myös nelitelaisia runko-ohjattavia Deerejä. Pienimmässä oli votehoa 187 ja keskimmäisessä 239 hevosvoimaa. Vuonna 1970 JD esitteli uuden oman runko-ohjatun mallinsa 7020:n. 30-sarjan myötä vuonna 1975 otettiin pieni teholoikka. Nämä kaksi olivat ulkoisesti osapuilleen samankokoiset, mutta suurin malli oli reilusti muhkeampi niin sisältä kuin ulkoa. Moottoritehoksi kerrottiin 370 hevosvoimaa, voimanottoon niistä tihkui 304. Se oli edellisiä hieman vaatimattomampi: vetoteho oli 128 ja voimanottoteho 146 hevosvoimaa. V8:lla varustettu 8850 oli selvästi muita suurempi. 60-luvun lopulta lähtien oli sarjassa ollut kaksi hieman eri tehoista linkkumallia. Vaihteita oli nyt 16+6. Kytkin oli jo muissa 30-sarjan traktoreissa esitelty hydraulisesti ohjattu öljykylpyinen Perma Clutch. Isompi versio oli 225 humman 8630. 8010 oli aikaansa edellä ollut hirviökone. Vuonna 1982 runko-ohjattujen saralla tapahtui taas isompia muutoksia. 50-sarjassa oli edeltäjistä poiketen kolme linkkumallia. Pysähdymme kuitenkin historian saralla tähän, sillä meitä kutsutaan jo mallikoneemme kyytiin. JO H N D EE R E JOHN DEERE Tehot ja sarjat kasvavat 70-luvun lopulla 8440 ja 8640 korvasivat 30-sarjan linkut. Varustelu oli kuitenkin isoksi traktoriksi hyvä. Teknisetkin muutokset olivat pieniä. Äänenvaimennin ja ilmanotto olivat ohjaamon sivussa, ominaisuus, joka esiteltiin oman tehtaan linkkuJontikoissa vasta 50-sarjassa. JOHN DEERE JO H N D EE R E 22 JOHN DEERE 8650 1982. Ulkoisia muutoksia ei juuri ollut tapahtunut
Kaasuvipu on pumpun akselissa kiinni, ja siinä on pieni kiila. Vetovarret pysyvät aisoissa oikealla vetokartun pituudella. Meikäläiset sivurajoittajat ovat jenkeille outoja. ”Syöttöpumpun rattaat pettivät kesken äestyksen. Pakosarja lämpesi punaiseksi, ja putkesta tuli lieskaa ja savumerkkejä. ”Ihmettelin, mikä kumma on, kun 2 300 pitäisi ottaa. ”Se oli viiden kilometrin päässä kotoa. Joitain on löytynyt kotimaasta, osa on kulkenut Paakalalle Englannin kautta. 3/2023 23. ”Runkonumeron perusteella tämä on ensimmäisiä 50-sarjan koneita vuodelta 1982”, Mika sanoo. Kun sinne ruuvasi tavallisen kuuden millin mutterin – 2 300 kierrosta!” Se oli helppo ja edullinen remontti. Useat niistä ovat ison meren takaa. Mutta pumpun kanssa seurasi lisää harmeja. Kiila oli löysällä, eikä se kääntänyt pumpun akselia tarpeeksi. Sitten se sammui kokonaan.” Iso liikkumaton möhkäle piti saada kotinurkkiin. ”Pakosarja lämpesi punaiseksi, ja putkesta tuli lieskaa ja savumerkkejä.” Rajumpikaan muokkauskone ei tunnu Jontikan perässä oikein missään. Koneesta löytyi kuitenkin myyjän jäljiltä heti huomautettavaa. Ajattelin, että vivustossa on oltava vikaa. Tehtiin hinauspuomi, että saatiin se etuakselista kiinni. ”Se ei ottanut kuin 1 800 kierrosta”, Mika kertoo. Mutta tulipahan siinä hötäkässä huollettua venttiilitkin. Tiesin, että syöttöpumppu oli vaihdettu. 50-sarjan keskimmäinen linkku 8650 saapui Kouvolaan vuonna 2011. Vielä 40-sarjassa pakoputki ja ilmanotto olivat konepellin päällä. Kaasussa oli viisi senttiä tyhjää. Kotomaasta asti ei ole jenkki-Jontikoita haettu. Kiilan päässä on kierre, ja siinä piti olla mutteri, mutta mutteri puuttui. Hankala alku Mika Paakalan pelloilla pyörähtelee vuoden ajasta toiseen miltei pelkästään John Deeren vehkeitä. 50-sarjassa ne siirrettiin ohjaamon kylkeen pois kuljettajan näkökentän tieltä. Yhdellä isolla Jontikalla vedettiin ja toinen pantiin ketjun kanssa jarruksi perään, koska matkalla oli yksi alamäki suoraan maantielle.” Yksi työkevät meni linkulta sivu suun, kun vikaa ei heti paikannettu. Amerikan-tauti on sukuvika ja tyystin Mikan isän Laurin perua
”Pikavaihde on kolmosen ja nelosen sekä ykkösen ja kakkosen välillä ja samoin pakissa myös. Sen jälkeen traktorilla onkin saanut posottaa. Mika on lisännyt traktoriin ahtopaineen mittarin sekä moottorin ja vaihteiston öljynpainemittarit. ”Kyllä siinä sai vähän opetella, miten se kääntyy”, myöntää Mikakin. Jonkin verran kaasua joutuu antamaan.” Perässä on tanskalainen kuusimetrinen lautasäes. Nostetaan hitaasti kytkintä, ja kun mittari näyttää puolta kiloa, voidaan laskea kytkin ylös kokonaan. Lisäksi moottorissa on sen voimiin nähden hillitty käyntiääni. MIKA PAAKALA • maanviljelijä ”Heti kun polkimille yletyin, rupesin ajamaan traktoria. ”Tämähän vetäisi ihan älyttömästi, mutta konetta pitäisi virittää.” 8650:n ohjaamon melutasoksi ilmoitettiin 76,5 desibeliä. ”Kävin tällä vetokisoissa”, Mika kertoo. ”Ettei tule käännettyä liian aikaisin tai liian myöhään.” Annetaan Mikan hypätä takaisin linkkua käskemään ja katsotaan vielä lisäpalasena paria muuta jenkki-Jontikkaa Paakalan laanilta. ”Ykkösellä lähdetään ja seurataan ahtopainemittaria. Moottorissa on sen voimiin nähden hillitty kuorma-automainen käyntiääni. Muut täytyy vaihtaa kytkimen kanssa.” Erillisiin aluekeppeihin tottuneelle yhdellä vivulla hoidettava vaihteisto on hieman outo, eikä sen kanssa onneksi tarvitse peltoajossa aivan sinuiksi tullakaan. Lähdetään katsomaan, miten maanmuokkaus sillä käy. Samalla vaihdevivulla valitaan ensin alue ja sitten vaihde. Koko homma lähti sitten siihen suuntaan.” Lähteekö se alta. Se oli selvästi vähemmän kuin monissa saman ajan pienemmissä ja hiljaisiksi mainostetuissa traktoreissa. Ensin mainitusta on hyötyä liikkeelle lähdössä. 24 JOHN DEERE 8650 1982. 14-vuotiaana olen kyntänyt jo puolet kyntöalasta iltaisin koulun jälkeen. Sitten se jaksaa lähteä liikkeelle. ”Se on yllättävänkin kuorma-automainen”, Paakala tuumii. Kuohkeassa sänkimaassa se tulee koko lailla tunnottomana perässä. Isä osti saksalaisen 3130-Jontikan, kun olin yksivuotias. Se vaihtui amerikkalaiseen 4230:een, kun olin yhdeksän. Jontikan laatikko on vielä täysin mekaa ninen. Runko-ohjattava on tottumattomalle vinha ajettava, kun koneen perä kuskeineen päivineen tuntuu lähtevän käännöksessä sivuluisuun. Mika on asentanut traktoriin ahtopainemittarin, öljynpainemittarin ja vaihteistoöljyn painemittarin
Iso jäähdytin on koko keulan korkuinen. Traktori tuli Englannista ilman täysiä kierroksia, mutta syynä oli vain puuttuva mutteri syöttöpumpussa. 3/2023 25. Sitä ei siis ole alun alkaen hankittu paripyöräkoneeksi. JOHN DEERE 8650 MOOTTORI turboahdettu ja välijäähdytetty kuusisylinterinen rividiesel sylinterin halkaisija 130 mm, iskun pituus 127 mm, iskutilavuus 10,143 litraa moottoriteho 290 hevosvoimaa 2?100 kierroksella minuutissa, voimanottoteho 239 hevosvoimaa ja vetoteho 220 hevosvoimaa (Nebraskan testi 1435) KYTKIN hydraulinen märkä monilevykytkin VAIHTEET 16+6 JARRUT hydraulinen märkälevyjarru RENKAAT 18,4–38 ja useita muita vaihtoehtoja MITTOJA akseliväli 3,2 metriä, pituus 5,7 metriä, korkeus pakoputken päähän 3,9 metriä, kokonaisleveys pitkällä akselilla 3,01 metriä, paino 13 300 kg TÄYTTÖMÄÄRIÄ polttoainesäiliö 810 litraa, moottoriöljy 26,5 litraa, jäähdytysjärjestelmä 45,4 litraa, vaihteisto, akselit ja hydrauliikka 169 litraa VALMISTUSVUODET 1982–1988 Traktorissa on kolmesta saatavilla olleesta mitasta lyhimmät vetoakselit
JOHN DEERE 4230 MOOTTORI kuusisylinterinen diesel iskutilavuus 6,6 litraa voimanottoteho 100 hevosvoimaa VAIHTEET 8+2 (vaihtoehtoina 16+6 QuadRange ja 8+4 Power Shift) VAKIORENKAAT edessä 12,4-24 takana 18,4–38 VALMISTUSVUODET 1973–1977 30-sarja oli vielä kokonaan Tukon tuomaa. Kun traktorin laittaa käymään, se kyllä pölläyttää. Purin moottorin ja huomasin, että putken päitä ei ollut laitettu jämptisti. ”Se vie ihan samalla viisiin isoa lautasäestä kuin linkkukin. Paakalan ajon alkaessa tuli sitten ongelmia. 40-sarjan aikana Jontikan maahantuonti lähti muualle. ”Se on Englannista tullut, ja säädöt on siltä jäljiltä. Laukkasen Tapani neuvoi, ja laitoin ne heittokellon kanssa paikoilleen.” Traktori on sen kasaamisen jäljiltä toiminut, Mika sanoo. Ja vielä kun vaihteisto on täysi Power Shift, ei tarvitse muuta kuin lappaa vaihteita lisää. Mika on levittänyt etuvanteet 480/65R24-renkaille sopiviksi. Mustaa tulee putken täydeltä, kun ruvetaan kiihdyttämään. Normaalilla vedolla tulee kirkasta.” Myyjä oli kyllä kertonut, että lohko oli vaihdettu. Moottori on 7,6-litrainen, mutta taitaa olla kaikkein rankin viritysaste.” Tässä 4955:ssä on sivuputki ja ilmanotto konepellin alla, jotka ovat oikeastaan vasta 60-sarjaan tulleita ominaisuuksia. Kierroksia ottaa kuin bensakone. JOHN DEERE 4955 MOOTTORI kuusisylinterinen turbodiesel iskutilavuus 7,6 litraa voimanottoteho 200 hevosvoimaa VAIHTEET 15+4 VAKIORENKAAT edessä 16,9–30 takana 20,8–42 VALMISTUSVUODET 1989–1991 Kuin bensakone M ika Paakala sanoo, että hänen 4955-Jontikassaan on automaattipakkosyöttö. ”Nestettä alkoi tulla akselin päälle. Isoja renkaita ei hydrauliveto kovin helposti ruopaise. Mutta ei ole tehtaan säädöt. Vetovastuspalikkaa haistellaan 4955:ssä sähköisesti. 26 JOHN DEERE 8650 1982
Mehuveto ja Roosa Masterin jakajapumppu ovat Jontikalle ominaisia. ”Syksyllä sitä alettiin ihmetellä, kun ei tullut lämmintä ollenkaan”, Mika röhähtää. ”Se on hyvä puoli, että pyörä kääntyy paljon. Uudemmillakin nelivedoilla menee venkslaamiseksi. ”Yksi jousi nostolaitteesta ja laturi on vaihdettu. Niittoon sopiva U seampikin Paakalan amerikkalaisista Jontikoista on tullut Suomeen Englannin kautta. Vetää se kuitenkin.” Tuleehan sitä remonttiakin mieleen, kun muistellaan. Valukeskiö ei irronnut, joten Mika pulttasi leveämmän tarvikevanteen siihen kiinni. Traktorin sähköjohdot hytin alla syttyivät kerran palamaan kyntötöissä. ”Tässä on 7,6-litrainen vapaastihengittävä moottori. Ison takarenkaan ja lokasuojan väliin ei paksumpi sormi mahdu. Mika halusi saada traktoriin leveät takarenkaat, mutta valukeskiö ei irronnut millään. Niin myös tämä takavetoinen 4240. Jenkkimalleissa on iso 150 litran hydraulipumppu. Mika Paakala sanoo, että takaveto on omiaan niittotraktorina, koska siinä on paljon niittoon sopivia vaihteita ja se kääntyy oikein hyvin. ”Näissä se on sellainen, että todellakin tulee kylmää.” Hydraulinen etuveto ei saa Mikalta täystyrmäystä. Englannissa oli ilmeisesti ollut puutetta lämmityslaitteen osista, sillä puhaltimen kennoa ei traktorissa ollut. Uuden kumin koko on 710/70R38. Etuvanteet Mika on levittänyt alkuperäisistä 12,4-24-renkaan vanteista – oma hommansa siinäkin. Yksiovinen 40-sarjan jenkki ei Suomen viranomaisille kelvannut. Niinpä hän teki tarvikevanteeseen sopivat pultinreiät ja pani sen vanhaan keskiöön kiinni. 3/2023 27. Mehuveto ei aluksi toiminut, mutta sen aiheutti vain roska venttiilissä.” Mika harmittelee, ettei vanhan ajan kylmälaitteisiin enää saa oikeaa ainetta. Palo saatiin sammumaan alkuunsa, mutta Mika teki ison homman korjatessaan kaikki johdot ja lisäksi vaihtaessaan kärsineitä hydrauliikkaletkuja. Nämä jenkkimallithan eivät tuoreeltaan kelvanneet lainkaan Suomen-tuontiin, koska yksiovisena ja kattoluukuttomana siinä ei ollut vaadittuja poistumisteitä. Siinä on kaksi tehoa, mutta ei niistä oikein ota selvää. Käytännössä sama moottori kuin 4955:ssä, mutta siinä on jo oikein rankka viritys.” JOHN DEERE 4240 MOOTTORI kuusisylinterinen diesel iskutilavuus 7,6 litraa voimanottoteho 110 hevosvoimaa VAIHTEET 16+6 VAKIO RENKAAT edessä 11,00-16 takana 18,3-38 VALMISTUS VUODET 1978–1982 Kyntänyt ja kytenyt T alossa vuodesta 1985 asti ollut 4230 on Mikan mukaan selvinnyt hyvin vähällä remontilla
Kemijoki Oy:n tilauksesta valmistunut raskas vetovehje oli toisen samanlaisen kanssa kykenevä teoriassa jopa tuhannen tonnin painoisten taakkojen siirtelyyn riittävän järeällä lavetilla. LAVETIN VETURI VAILLA VERTAA SISU K-50SS 6X6 1961 Suurin Pohjoismaissa rakennettu maan tie kelpoinen ajoneuvo viettää aikaansa Oulun Automuseossa vanhassa työasussaan. Oulu 28
Periaatteessa Sisu on ajokuntoinen ja tekniikka toimii, mutta pitkä seisokki on tuottanut polttoaineeseen leväkasvuston. Norralla on pakassa paljon kavereita. Tyhjänäkin kulkiessaan 3,2 metriä leveä Sisu tarvitsi saattajat. 29. ”Käytin Rolls-moottorin CAV-syöttöpumpun huollossa noin vuonna 2010. Paitsi akseleilla, myös teliakselien välissä ja jakovaihteistossa on lukittavat tasauspyörästöt. Vapun alla käyntiin Kemijoki Oy on pitänyt autosta hyvää huolta ja entistänytkin sitä osin. Yli kolme metriä leveä erikoisajoneuvo näyttää rautateiden järjestelyveturilta, koska ympäri ajoneuvon kiertää veturimainen kävelysilta. Toisella oli määrä vetää, toisella tarvittaessa työntää suurimpia kuormia. Sen suunnittelivat pääosin insinöörit Pentti E. Auton noin 20 000 kilon omapaino nostettiin tarvittaessa betonimöykyillä jopa 52 tonniin. Pentti erikoistui myöhemmällä Sisu-urallaan diesel huoltoon ja toimi sittemmin työnjohtotehtävissä eläköitymiseensä saakka vuonna 2000. Mies aloitteli työuraansa Sisun (silloin Oy Suomen Autoteollisuus Ab) palveluksessa, ensin kesätöissä, mörköSisun syntymävuodesta 1961 alkaen. Päävaihteisto on kolmiportainen Foden. Teksti: Kauko Ollila · Kuvat: Jan-Erik Laine Nosturin alla lymyävä bensamoottorin pyörittämä kompressori tuottaa auton starttimoottorin tarvitseman paineilman. Autossa on mekaaninen vinssi sekä etuettä takapäässä. Lähitulevaisuudessa polttoainesäiliöt ja -putkisto tullaan uusimaan”, Saarela kertoo. Toisen auton hankinnan tilaaja kuitenkin perui. Voimansiirto kykenee tuottamaan jo paikalla ollessaan valtavan vetovoiman tavalla, joka särkisi mekaanisen vaihteiston ja kytkimen. Jätti on ajokunnossa, mutta sen liikkeelle saattaminen edellyttäisi koko museohallin tyhjentämistä. Pumpun huopasuodattimet olivat aivan tukossa. Nestevaihde alennuksineen mahdollistaa kamalien painojen liikkeellelähtökitkan nujertamisen. 14.00–24" renkaat kestivät kovissakin paikoissa hyvin, mutta toisin oli sinänsä järeältä vaikuttavien vanteiden kanssa. Ison Sisun tekniikkaa A uton voimanlähteenä on 12,7-litrainen pakokaasuahdettu kuusisylinterinen Rolls-Royce C6-TFL -diesel, jonka ilmoitetut teholukemat vaihtelevat lähteiden mukaan 300 ja 325 hevosen välillä. Tätä ja noin 1?070 newtonmetrin vääntöä jaetaan kolmelle englantilaiselle Kirkstall-akselille niin ikään Rollsin valmistaman kolmiportaisen momentinmuuntimen läpi. V ähältä piti, ettei näitä hirviöitä syntynyt toistakin. Sisun kummastakin päästä löytyy järeän sorttinen vinssi. Tyhjänä ajettaessa voimalinjan välitys voidaan lukita täysin mekaaniseksi. Lehtinen, Kalevi Kakko sekä teknikko Olavi Karhu. Auto valmistui puolessatoista vuodessa tilauksen toimittamisesta. Satunnaisissa tehtävissä ainokaiselle antoivat työntöapua muut raskaat kuorma-autot, työkoneet ja erikoisajoneuvot. ”Sisu pannaan käyntiin yleensä aina vappua edeltävällä viikolla, jolloin museota siivotaan ja pystytetään uutta näyttelyä”, kertoo Pentti. Yhtiö lahjoitti Sisun Oulun Automuseolle vuonna 2006. Moottorin tarjoama noin tuhannen newtonmetrin vääntö kasvaa momentinmuuntimen ja alennusvaihteistojen kautta peräti 65 000 newtonin kehävoimaksi jokaisella pyörällä. Jätti-Sisun hinta oli vuonna 1961 21 miljoonaa markkaa, mikä on tämän päivän rahassa noin 543 000 euroa. Lisäksi voimalinjasta löytyy ZF:n jakovaihteisto, jonka käyttämä etuveto voidaan kytkeä pois maantiellä. Auton tullessa museoon näyttelyhallin ovia jouduttiin leventämään ja korottamaan, kertoo Sisusta museolla huolta pitävä Pentti Saarela. Vähän veturimaiset raskaan taakan siirtelyt mielessä sitä suunniteltiinkin. Alun perin pohjoisen voimayhtiö Kemijoki Oy nimittäin tilasi autoja kaksin kappalein
Vain 523 tuntia ei oikein täsmää 43 000 kilometrin kanssa varsinkaan Sisun työ vauhdeilla. 30 SISU K-50SS. Tuntimittari on tainnut olla lomalla. Vasemmalla olevan katkaisimen alainen musta nuppi kuuluu paineilmakäynnistyksen vipuun. Tasauspyörästöjä saadaan lukkoon ja vinssejä eloon tästä moduulista. Tästä manuaalia. Mahti-Sisu tai Suur-Sisu, kuten mallimerkinnän kirjainpari SS tarkoittaa, ei koreile sisäkaluillaan. Tuulilasi pyyhitään paineilmalla. Oikealla näkyvässä lämmitys-/tuuletuksen säädössä on kartturin ratoksi ranskankielistä neuvontaa
Sen sijaan Sisun 14–24"-kokoiset Continentalin valmistamat erikoisrenkaat kestivät hyvin, vaikka kuusipyöräiselle telille keskittyi valtava massan ja vääntövoiman rasitus. Alkuperäisessä asussaan ohjaamo onkin sisältänyt vuoteet molemmille kuskeille sekä pienen keittiön. Ongelma on enemmän tuo sen aikainen liima”, Saarela ynnää. Esimerkiksi alussa kuvattu 130-tonninen Bucyrus liikkui maantiellä korkeintaan kymmenen kilometrin tuntivauhtia. Auton hytin takana istuvan hydraulisen nosturin katveessa on Jap-paikallismoottorin käyttämä paineilmakompressori. Kirkstall-akselistot. puristussuhde 14:1, sylinterin halkaisija 130,2 mm, isku 152,2 mm, paineilmakäynnistys autoon kuuluvalla bensakäyttöisellä kompressorilla. Kallankari kertoo taannoisessa Oulun Automuseon julkaisussa tehneensä Sisullaan töitä kaikilla silloisilla Kemijoki Oy:n työmailla eli Petäjäskoskella, Pirttikoskella, Valajaskoskella, Ossauskoskella ja Tai valkoskella. SISU K-505SS 6X6 1961 MOOTTORI Rolls-Royce C6-TFL 300 hv/2?100 rpm, kuusisylinterinen nelitahtidiesel 12 700 cm 3 , 1?070 Nm/1?300 rpm. Pulmiakin ilmeni Kotimaisessa hyötyajoneuvoalan kirjallisuudessa jätti-Sisun kerrotaan palvelleen moitteettomasti. Autolla on ajettu yhteensä 43 000 kilometriä mutta pääosa todella hitaasti. Hän kiersi uudella Sisulla Helsingin seutua viikon verran ikään kuin lehdistökiertueella – sellainen tapaus tuo jätti oli. Pulmat vaikuttivat epävirallisen tiedon mukaan myös siihen, että toista autoa ei tilattu. VOIMANSIIRTO Rolls-Royce BF 11500Ms230 -momentinmuunnin kolmella portaalla, kolmivaihteinen Foden-päävaihteisto. Lähteestä riippuen Sisun käytännön huippunopeudeksi mainitaan 55 tai 70 kilometriä tunnissa. Auton kuljettaja Kallankarin mukaan levypyörien kestävyys muodostui kuitenkin painavilla taakoilla ja kauhistuttavalla väännöllä ongelmaksi. ”Siinä olisi vähän töitä, koska ovien puurungot alkavat liimoistaan kuivua, vaikka mitenkään lahoja ne eivät ole. Koskikeikat olivat tyypillisesti suurten maansiirtokoneiden siirtoja, ulkomaankeikoilla liikkuivat muuntajat ja muut sähköinfran jakamattomat jättikappaleet. Hän sanoi heittäneensä keikkoja myös Pohjois-Ruotsiin, Norjaan ja Venäjälle. MITTOJA pituus 9?700 mm, leveys 3?200 mm, korkeus 3?570 mm, akseliväli 4?700 + 1?575 mm, etuylitys 2?000 mm, raideväli edessä 1?970 ja takana 2?298 mm, omapaino 19 300 kg. Sillä tuotettu ilma kulkee Rollsin vauhtipyörälle sijoitetun paineilmastartin käyttöön, ja näin auto nykyisinkin aina kevätkaudella käynnistetään. kokonaispaino 52 000 kg, suurin nopeus 55 km/h, rengaskoko 14.00-24" 3/2023 31. Pentti Saarelan mukaan ilmiö oli tuttu myös 1960-luvun puutavara-autojen pulttikehien kohdalla, kun maksimikuormat kaiken aikaa kasvoivat ja käytännössä puita iskettiin kyytiin niin paljon kuin ikinä mahtui. Voima jaetaan etuja taka-akselien kesken ZF VG-800-4V1 -jakovaihteiston kautta, lukittavat tasauspyörästöt akselien lisäksi myös jakovaihteistossa sekä teliakselien välissä, paineilmajarrut. Kotimatka Helsingistä Ouluun vaati 800 litraa dieseliä. Näyttelyvarsana ennen tositöitä Museolla vieraili vuonna 2019 silloin jo 92-vuotias suur-Sisun ykköskuljettaja, sittemmin edesmennyt Veikko Kallankari. ”Sisu pannaan käyntiin yleensä vappua edeltävällä viikolla, kun pystytetään uutta näyttelyä.” Jätti-Sisu ensimmäisessä työssään kiskomassa noin 130-tonnista Ruston-Bucyrus Erie B-88 -pistokauha kaivinkonetta Kemijokeen kuuluvan Ossauskosken työmaalla vuonna 1961. Sehän on junanveturi eikä mikään auto! Mielikuvaa vahvistaa hillitön etuylitys ja auton sivuja kiertävä kävelytasanne. Puurunkoisen hytin on valmistanut Kiitokori Oy Kausalassa. Toisena Sisukuljettajana oli Jussi Homén. Saarelan mukaan moottori käynnistyy aina hienosti
ITÄ SAKSAN NOUTAJA BARKAS V901/3 1957 Kokkolan kauniin Kaupunginsalmen vieritiellä nuokkuvien venevajojen välissä vilistää harmaja itäsaksannoutaja. Kokkola 32. Lajityypilleen ominaisella tavalla sen kaksitahtinen haukku prötisee ja hölkästä jää melkoinen savuvana
Lapsetkin peukuttivat harvinaisen kulkineen nostattamista pyörilleen ja ajoon. 33. Puinen lava oli hapannut kelvon tuolle puolen, mutta lavan helat ja muukin itäsaksalainen rautatavara oli tallella, ja kaikki mahdolliset alkuperäiset osat onkin Göran Nisula autossaan säilyttänyt. Auto oli isän omistuksessa pitkään. Samassa yhteydessä on toimittaja Iikka Kekko avannut Itä-Saksan taustoja niille, joille tuon kylmän sodan ajan valtion ominaislaatu on outo. Tämmöinen Barkas B1000 löytyy Vanhojen Koneiden numerosta 6/17. Auton valmistusvuonna 1957 Suomi oli autokaupassaan vielä tiukan tuontisäännöstelyn pihdeissä ja itäisen Euroopan tuotteet taas saatavuuden ja hinnan tähden siinä kysytyimmässä päässä. Äärimmäinen tarkoituksenmukaisuus voi näyttää esimerkiksi tältä. Aikanaan auto jäi seisomaan, ja eläkepäivien tullessa Göran, itse pitkän kuormurija työkonekuljettajan työrupeaman Kokkolan kaupungille tehnyt mies, ryhtyi sitä kunnostamaan. V ipeltäjä on Barkas-avolavapakettiauto, jo aikaa sitten muistojen kirstuun pakatun Saksan demokraattisen tasavallan eli DDR:n eli Itä-Saksan eli Derkkulan autoteollisuuden demonstraatio suunnitelmataloudellisesta hyötyajoneuvon valmistamisesta. Myös mittariston kehykset löytyivät sieltä. Torikauppiaan porkkanakuljetin Barkas oli tullut vaihtoon kokkolalaiseen autoliikkeeseen joskus noin vuonna 1970. Taustojen tunteminen selittää paljossa senkin, miksi maan tuottamat ajoneuvot olivat niin täydellisen askeettisia, miten niistä tuli retroja ja sitten joillekin fetissejä. Göran Nisulan vuoden 1957 piikkinokkaBarkas V901/3 on sukua toista maailmansotaa edeltäneelle aitosaksalaiselle Framo-pakulle, mutta Suomessa on myös muutama aivan eri näköinen Barkas B1000 -malli, joita tehtiin peräti vuodet 1961–1990. 30-vuotisen ruususen unen jälkeen koitti kolmen vuoden kunnostusrupeama. Muuta tarkempaa Barkas-historiaa ei kohtaamisessa ehditty selvittelemään. Sellaisen korjaussarja kuitenkin löytyi itäsaksalaisen autotarvikkeiston ansarista, Pöljän Varaosakeskuksesta ja Riku Kukkoselta Siilinjärveltä (jo sanottu VK 6/17), ja vielä alkuperäispaketissa. Kokkolalainen säilymö on kokenut nostatuksen Göranin osaavissa käsissä. Sen verran sillä oli vakavaa käyttöä, että perikunnalle tulleen purkukuntoisen talon hirret lennätettiin itäpakun lavalla polttopuiksi. Mies oli kuskannut sillä pottuja ja juureksia Kokkolan torille vuosikausien ajan ja myynyt tavarat suoraan Barkasin lavalta. Ne muistuttavat paljossa Ford Taunus Transit-pakuja, joita silloisten kahden Saksan lännen puoli pukkasi ennen sittemmin ilmestyneitä varsinaisia Transiteja. Kojetaulun vaneripohja on uusittu, mutta nahkainen istuinkuosi taas on alkuperäinen. ”Isä sanoi, että jos saan kuorma-autokortin, hän ostaa tuon Barkasin minulle, koska sen kanssa oppii ajamaan synkronoimattomalla vaihdelaatikolla varustettua kuormuria”, Göran kertaa muistojaan. Lähinnä vain jarrujen pääsylinteri oli kehnossa mallissa. Barkasin tulo Nisuloille oli lopulta puhdas sattuma ja vähän vitsi. Teksti: Kauko Ollila • Kuvat: Tuukka Erkkilä Ovien sisäverhous on uusittu alkuperäisen näköisellä nahalla. Kerran Göranin tankatessa Barkasiinsa mopobensaa viereen tassasi toinen huoltamon asiakas ja ilmoittautui auton entiseksi omistajaksi. Mutta sitä ennen se palveli silloista nuorta Görania aina 1970-luvun alusta alkaen työmatkailussa ja muussa liikkumisessa. Nykyinen lava on suomalaista kuusilautaa pohjineen kaikkineen ja alkuperäisen mallinen muinkin tavoin. Paitsi että toriajeluiden aikaan laitokseen oli vaihdettu uusi moottori ja vieläpä takuuseen
Kokonaan uusitun lavan etulaidan vinkkarit teettivät askaretta, mutta hoitavat nyt hommansa mukisematta. Rahanarvon muutoslaskuri sanoo sen vastaavan noin 13 tuhatta euroa nyt. Halpa tarmonpesä T utustukaa Barkas-tarmonpesään kuljetuspulmienne luotettavana poistajana! Noilla sanoilla mainosti Oy Auto-Ala Ab umpikorista Barkas V901 -pakettiautomallia Tekniikan Maailma -lehdessä vuonna 1960. Harmaa itäsaksannoutaja Kokkolan Kaupungin salmi Suntin venevajojen keskellä on kuin kukkanen työläisparatiisin aamussa. Myös jotkut sähköja jarruosat ovat ristiinkäypiä. Göran Nisulan auton keulamerkissä on logo, jossa lukee Barkas Hainichen. Wartburgin hinta oli samana vuonna 599 000 markkaa ja Peugeot 404-mallista saikin pulittaa 955 000 markkaa. Jälkimmäinen sana tarkoittaa samannimistä pikkukaupunkia Saksin osavaltiossa. Mallimerkinnän 901/3 viimeinen numero tar koittaa 3,3 metrin akseli väliä, joka oli harvi naisempi 2,8 ja 3,1 metrin ratkaisujen rinnalla. Pääjutussa mainitun Riku Kukkosen varastoista löytyy myös muuta Barkas-tavaraa. Umpiversiot säilyivät huonosti, sillä korit luhistuivat nopeasti puukehikostaan. Hintaa pakulla oli 498 000 silloista markkaa. Alkupään Barkasit ja sen edeltäjä Framo valmistettiin Hainichenissa, niin myös juttumme tähtönen, vaikka vuodesta 1956 Barkas virallisen historian mukaan näkikin sosialistisen päivänvalon muutaman kymmenen kilometrin päässä Chemnitzissä, joka siihen aikaan tunnettiin nimellä Karl-Marx-Stadt. Sellaiset löytyvät Kokkolan Nisulan lisäksi ainakin Ylämyllyn automuseosta ja yksityisomistuksesta Saarijärveltä. Suomen piikkinokka-Barkaskanta on kaikkineen noin puolen tusinaa rekisteröityä yksilöä. Bensatankki on hieman herkässä paikassa, mutta yksinkertainen taas on kaunista. 34 BARKAS V901/3. Lavan alkuperäiset raudat saivat täytteekseen kokonaan uudet puuosat. Barkasissa on 901-mallistosta alkaen sama säksättävä voimanlähde kuin Wartburgissa. Tarvittaessa voidaan Kukkosen palveluista yhdistää saksalaisille jälkimarkkinoille, joilla puusepät värkkäävät umpikorimalleihin jopa uusia puukehikoita. Joka pytyllä on oma puolansa
Mutta työtä niiden eloon saattamisessa oli. Takavuosina Nisulat kuskasivat Barkasin selässä Angliaa jokkis-kisoihin. Vähän kanttisethan ne ovat, muttei tule kilometrejäkään pitkästi”, Göran Nisula perustelee. ”Katselin vanhoja valokuvia, joiden perusteella osasin valita alkuperäisen värin. Hiukan tarinoimalla kilpailuunkin sitten päästiin. Lavan etureunan suuntaviitat Göran löysi muilta kokkolalaisilta itäsaksalaisten autojen harrastajilta ja sommitteli neljästä aihiokappaleesta toimivat vinkkarit. Mutta moottorille en ole tehnyt mitään.” Eräs reissu on erityisesti jäänyt mieleen. ”Niissä pysyi ilma. Nahkapenkitkin ovat alkuperäiset, mutta oviverhouksen Göran teki itse alkuperäisen kaltaisesta nahasta alaa taitavan kaverinsa kanssa uusiksi, ja myös ovien sisäosien puulistoitus on uusittu kokonaan. ”Hiukanhan se savuttaa. Harmaa on kaunista Kokoharmaa auto on ajattoman koruttoman puhdaslinjainen ja suorastaan kaunis, eritoten itseensä sopivan keskipohjalaisen maisemakehyksen kanssa. BARKAS V901/3 1957 MOOTTORI kolmi sylinterinen kaksitahtinen bensiini moottori tilavuus 901 cm³, poraus 70 mm, isku 78 mm teho 20,6 28 hv / 3?600 rpm, vääntömomentti 73,5 Nm / 2?500 rpm puristussuhde 6,25 vapaakiertoinen nestejäähdytys ilman vesipumppua VOITELU seosvoitelu suhteessa 1:25 VOIMANSIIRTO kuiva kytkin, synkronoimaton 4 + 1, valitsin istuinten välissä SÄHKÖ JÄRJESTELMÄ 6V ALUSTA tukivarsi ja poikittaisjousi edessä, pitkittäiset lehtijouset takana, nestekäyttöiset rumpujarrut MITTOJA omapaino 850 kg, kokonaispaino 1?900 kg, pituus 4?360 mm, leveys 1?650 mm, korkeus 1?650 mm, akseliväli 3?300 mm HUIPPUNOPEUS 75–82 km/h VALMISTAJA VEB Barkas-Werke, Hainichen/Karl-MarxStadt VALMISTUS VUODET 1954–61 ”Isä sanoi, että jos saan kuorma-autokortin, hän ostaa tuon Barkasin minulle.” 3/2023 35. Kun sitten ajetaan, pannaan tuulilasin alla tulipellissä istuvaan tankkiin neliprosenttista. Pietarsaaren tapahtumassa järjestysmiehet kuitenkin sanoivat, että tämä ei ole veteraaninäyttely vaan jokkis-kilpailu. Jossain välissä olin kyllä maalannut sen jollakin muun värisellä Miranolilla”, Göran tunnustaa. ”Kun katsastin sen veteraaniksi, oli se lausunnon mukaan alkuperäisessä kunnossa.” Keulassa olleet alkuperäiset renkaat olivat antautuneet, mutta koko pitkän seisomaperiodin alla olleet taka-akselin Hakkapeliitat olivat vastustaneet aikaa ja ovat auton alla nytkin. Barkas ilmentää 1930-lukulaista taustaansa, jossa kurakaaret ovat oma kokonaisuutensa erillään korin muotoviivoista
”Sehän jaksoi mennä kovalla savikollakin. Oras kesti sen hyvin.” Teijo kertoo, että kynnössä koeteltiin muun muassa turbotettua 185:ttä. Jyväskylä KOETTAJA KERTOO MF 135 & POTILA S 240 Vanha maatalousmyyjä Teijo Isokääntä hankki harrastekaluikseen legendaariset peltovärkit. Sitten syksyn puin 520:llä.” Ruiskutustraktorina oli 148. Massikan perään teki mieli passelia Potilan äestä. ”Haaveilin tällaisesta, kun kotitilalla oli samanvuotinen, ilman Multi-Poweria tosin”, Teijo kertoo sen tavallisen tarinan. Kotona oli samankokoinen Massikka, mutta Teijo vietti aikoinaan vuoden koetilan kuskina hiukan isompien ratissa. Reki 175:n perään ja sitten siihen käsin kaksimetristä.” Isompia ja erikoisempiakin Massikoita Teijo pääsi koettelemaan. Tämä löytyi Sysmästä, seuraavasta pitäjästä.” Oppia työnteosta 135:llä ei Isokääntä isommin urakoinut, mutta isommalla 175:llä tehtiinkin kyntöä ja lumitöitä ja kaikenlaista. ”Sattui, että Hankkijan Anttilan koetilalle Tuusulaan haettiin traktorikuskia. Kun oikein pani nelisiipiset Kvernelandit ja traktorin tikkiin, se meni parinsadan metrin suoran päästä päähän etupyörät 15 senttiä irti maasta. K olme vuotta sitten Teijo Isokääntä haki Alajärveltä yhdessä talossa uudesta asti eli vuodesta 1966 olleen 135-Massikan. ”Katselin netistä, että mistä se löytyisi hyvä. Olin siellä vuoden päivät.” Elettiin vuotta 1975, ja joka sorttia kokeiltiin. ”Amerikkalaisia takapotkujakin, 1135 ja 1155, oli siellä. ”Aika paljon ajettiin puutavaraa velipoikien kanssa. Aina piti päisteellä jäähdyttää, kun moottori lämpeni niin paljon. ”Todettiin, että se on paripyörillä paras ruiskutraktori, että se ei polje. Luhangasta olin jo lähdössä hakemaan, mutta se ehdittiin myydä. 200 hehtaaria kylvin keväällä kolmen metrin Jukolla, 188 oli keulassa. Pehmeillä mailla oli eri juttu.” Teksti ja kuvat: Mika Rassi 36. Hyvin nekin tuntuvat kiertävän, sillä ensimmäinen kaksija puolimetrinen vietiin käsistä
Hydrau lihalkoja toimii mutta hitaasti. ”Ja aina olin loma-ajat isännillä traktoria ajamassa.” Sopiva pari Isokäännän Massikka on melko alkuperäisessä kunnossa. Mutta kyllä Isokääntä on vakuuttunut siitä, että Multi-Power-Massikka äestä vielä hyvin kiskoo. Potilan S 240 on merkin kultaisilta ja keltaisilta vuosilta 70-luvun lopulta tai 80-luvun alusta. MASSEY FERGUSON 135 1966 MOOTTORI Perkins AD 3.152, kolmisylinterinen diesel teho 42 hevosvoimaa 2?250 kierroksella VAIHTEET 12+4 (Multi-Powerpikavaihteella) RENKAAT edessä 6,00–16 takana 13,6–28 (vakiokoko 12,4–28) Oliko ajossa nelivetojakin. Pellit on kerran maalattu. Äkeen vetolaitteen alaosan kiinnitys on ilmeisesti joskus vaurioitunut ja vaihdettu yksinkertaisempaan versioon. Kansiremontti on muutamia vuosia sitten tehty. Se oli aivan mehumaija se 1080, erittäin huono. Varustus on sellainen, että suurtehopumpulle löytyisi ulostulot.” Mittarissa on 6 000 tuntia, mutta Teijo tietää, että enemmän on ajettu. ”Kalajoelta naapurin poika oli myyntimiehenä. Sanoin, että joudan semmoisiinkin töihin.” Siitä alkoi 36 vuoden ura maatalouskaupan alalla. Hän soitti ja kysyi, olisinko halukas myyntihommiin. ”Kun täytyy muutaman aarin ryytimaita käydä muokkaamassa, semmoiseenhan tämä on aivan omiaan.” Potilan 2,4-metrinen ja Multi-Power-Massikka taitavat olla juuri passeli yhdistelmä toisilleen. ”Tästä on ilmeisesti siksi rulla-akseli katkaistu, koska se oli pikkuisen kiertynyt jossain vaiheessa ja toinen laita meni aina vähän syvemmälle.” Mutta niihin töihin, joita Teijolla on Potilan varalle, se kelpaa tällaisenaan hyvin. Teijolla Massikka on palvellut lähinnä puuhommissa. Äkeen vetolaitteen kiinnityksestä on tehty yksinkertaisempi. Se vaatii noin 40 hevosvoiman tehoisen vetäjän, joten 135 ei ole ainakaan yhtään ylimitoitettu traktori sen eteen. Takana on vakiota isommat takarenkaat. ”1080 ja 188 olivat nelikkoja. ”Paluuputken olen siihen tehnyt. Hydrauliikkaa oli liikaa tuottoihin nähden, kun oli nelivedon kytkennät ja ulosottopakat.” Anttilan-vuoden jälkeen Isokääntä kutsuttiin töihin kotipuoleen. Aluksi työmaat olivat välillä Kokkola–Oulu, ja viimeiset kymmenen vuotta Isokääntä työskenteli Keski-Suomessa. Siinä välillä tuli tehtyä kymmenisen vuotta konekauppaakin. POTILA S 240 PAINO 339 kg TYÖLEVEYS 2,4 metriä PIIKKIMÄÄRÄ 22 kappaletta PIIKKIVAHVUUS 10 millimetriä PIIKKAKSELEITA 3 VETOVOIMAN TARVE 40 hevosvoimaa KULJETUSLEVEYS 2,5 metriä 37
Tyypillinen 1960-luvun s-piikkiäes oli alle 2,5-metrinen ja varustettu jäykällä vetolaitteella sekä mahdollisesti etuladalla ja takavarpajyrällä. Mikolla oli jo entuudestaan yrittäjätaustaa. Myös painoa olisi saanut olla enemmän. Kun televisio vei suuren yleisön pois elokuvasaleista, Mikko Potila siirtyi valmistamaan elokuvateatterituoleja. Mikon itse suunnittelema, joka suuntaan niveltyvä vetolaite sekä s-piikkiäkeen etuja takareunassa olevat varpajyrät kertovat jo kaukaa, minkä pajan valmisteesta on kysymys. Myös tuotteet olivat sekä uudenlaisia että laadukkaita. Hyvä on tehtävä itse Potilan yrittäjätausta ja kehitysmyönteinen asenne vauhdittivat myös maatalouskoneita tuottaneen konepajan menestystä. Hänellä oli siis laaja näkemys maaseudun kehitysja palvelutarpeista. Vuonna 1970 toimitettiin ensimmäiset järeämmät teräsrakenteet, jotka olivat etupäässä tolppia Valtion Rautateiden sähköistykseen ja orsia Imatran Voiman suurjännitelinjojen puupylväiden päähän. Hän oli sahannut sotien jälkeen puutavaraa Kokemäen Tuomaalan kylän laajan siirtolaisväen uudisasutuksen tarpeisiin. Se ei tyydyttänyt satakuntalaista savikkoa raapinutta Mikkoa, ei varsinkaan kun uppiniskainen vetolaite pakotti nostamaan koko piikkikarhin päisteessä ilmaan. M ikko Potila oli kokemäkeläinen yrittäjä, jonka sukunimeä kantaa edelleenkin menestyksekäs äesmallisto. Kaivamme esiin Potilan muokkauskoneiden ensi vuosikymmenet. Kun tekee itse, saa sellaisen kuin haluaa, totesi Mikko Potila. Tämä valmistustoiminta johti toiseen. Myös Laborin edustamiin äkeisiin niitä asennettiin. Hän tuli valmistaneeksi 1960-luvulla äkeen, jonka seuraajat näyttävät meille edelleenkin kylvömuokkauksen mallia. Mikon hyvä maine kotipakkakunnallaan säteili laajalle. Ensimmäinen 25 kappaleen varpajyräerä valmistui vuonna 1964. Vauraan sorttisen maatalon poika Mikko Potila kehitti oman tapansa valmistaa varpajyriä, kun Kokemäen Osuuskaupan maatalousosaston hoitaja kaipasi edullisempia jyriä myymiensä tanskalaisten Kongskildeäkeiden taakse. Vuosina 1954–1963 Mikko oli pyörittänyt Kokemäellä omaa elokuvateatteria. Teksti: Kauko Ollila • Kuvat: Dometal Oy POTILA äkeen uudestaan Kuinka keksi 38
Hyvässä maineessa olleen äkeen markkinointia tehostettiin. Äkeen yleinen rakenne oli kilpailijoita järeämpi. Kiikoisissa taas ei juuri ollut teollista toimintaa. Niiden esite puhuu varpajyrien sijaan hauskasti varstatukeista. Konepajatoiminta vakiintui ja lisää väkeä palkattiin vuonna 1968. Vuonna 1974 äkeiden valmistus siirrettiin noin 30 kilometrin päähän Kiikoisiin. Tuotantorakennusta laajennettiin tämän tästä. Naapuritkin kiinnostuivat Mikon muokkauslaitoksesta. Mikko Potila tunsi Satakunnan ja VarsinaisSuomen maatalousolot ja osasi käyttää tätä tietoa myynnin suuntaamiseen. Vuonna 1975 yritys työllisti hyvinkin 60 ihmistä, osaa tosin kausiluonteisesti. Touhukas mies rakensi ensimmäisen oman äkeensä kesällä 1966. Kuvassa Kokemäen pajan sähkötolppien tekoa ennen bisneksen kasvuloikkaa ja muuttoa Kiikoisiin. Perusidea vetolaitteineen ja varpajyrineen oli kuitenkin jo valmis. Äkeitä teki ja myi Mikko viljelijätaustaisine kavereineen. Potila selvitti, kuka myy mitäkin maatalouskoneita milläkin paikkakunnalla. Ensimmäisen polven äkeet tunnettiin MPnimellä. Ilman keskusliikettäkin Potila pääsi lähes 500 äkeen myyntiin. Ei siis tukkuun tai keskusliikkeeseen vaan vähittäiskauppiaan ja usein viljelijöiden puheille. Se perustui heti alkuun äkeen edessä ja takana olevilla varpajyrillä tehtävään työsyvyyden säätöön ja vapaasti liikkuvaan vetolaitteeseen. 1980-luvun huippuvuosina tekijöitä oli yli sata ja äkeitä valmistui tuhansittain kahdessa vuorossa. Tästä se alkoi: Mikko Potilan valmistama varpajyrä 1960-luvun kevyen kultivaattorin häntänä. Mikon markkinatutkimus Potilan tuotannon selkärankana niin alussa kuin pitkin matkaa oli alueen maanviljelijöiden työpanos viljelysesongin ulkopuolella. Keskeinen syy muutolle oli Vantaan Tikkurilasta Kokemäelle tuotantonsa siirtäneen siivousalan välinevalmistaja SiniTuotteen työvoimakysyntä. Jos seudun päätoimija oli jokin osuuskauppa, Mikko paineli sinne. Potila. 39. Se tyhjensi työntekijämarkkinat. Jos se oli Laborin piste, sitten sinne. Mikko Potila (1911–1991) Ensimmäiset äkeet kantoivat Mikko Potilan MP-nimikirjaimia kauppanimenään. Niissä oli kaikki myöhempien menestysmallien tekniset tunnusmerkit. Nämä saattoivat monesti patistaa omaa kauppiastaan ottamaan Potilan äkeet rooteliinsa. Jo samana vuonna 1966 merkittiin kaupparekisteriin Toiminimi M
Vuonna 1977 patentti kuitenkin lopulta saatiin. Potilan äkeiden rungot valmistetaan edelleen pyörivän telineen avulla. Mikko Potila jättäytyi syrjään konepajansa toiminnasta oman 70-vuotispäivänsä vaiheilla 1980-luvun alussa. Vuonna 1980 yhdistelmään sopi kymmeniä äkeitä. Suomalainen fyysisen innovaation patenttisuoja kestää 20 vuotta. Äkeen raaka-aineet olivat kotimaista terästä. Vuodesta 1978 lähtien yritys oli Mikko Potilan ja tämän vävyn Esko Polven yhteisomistuksessa. 32 milliä leveät s-piikit kärkipaloineen tulivat aluksi Fiskarsin Ähtärin Inhan tehtaalta. Isotkin taittuvat äkeet olivat pitkään nostolaitekoneita. Äkeiden suunnittelussa piti ottaa huomioon se, että ne mahtuvat rekan kyytiin. 1980-luvun huippuvuosina tekijöitä oli yli sata ja äkeitä valmistui tuhansittain kahdessa vuorossa. Vetovastuu jäi Esko Polvelle. Toiminta laajeni ripeästi, ja Potilasta tuli alansa johtava valmistaja. Sitä ennen perustaja itse oli ollut toiminnan vetäjä ja myös teknillinen johtaja, hankintajohtaja ja muuta sellaista. Myös piikin terälappu paksuni matkan varrella kuudesta kahdeksaan millimetriin. Patentti, Kesko ja Esko Mikko Potila oli hakenut äkeensä vetolaitteelle patenttia vuonna 1968, mutta paperit hukkuivat viranomaisen byrokratiaan. Uusia Potiloita saadaan täys perävaunulliseen osia purkamatta kolme. Myöhemmässä vaiheessa, varsinkin leveämpiin 45-millisiin mentäessä, piikkejä toimitettiin Tanskasta, Saksasta ja myös Espanjasta. Vastuutakin jaettiin uudelleen. Yhteistyö Keskon kanssa alkoi syksyllä 1978. Neliömäinen niveltyvä vetolaite yhdistyy ketjuin äkeen nurkkiin niin, että äkeen liike säilyy traktorin liikeradan mukaisena myös jyrkissä kaarteissa. Nykyään se tosin on kone ohjattu eikä käsin pyöriteltävä. Äkeen luomista todistaa arkkipiispa Mikko Juva vuonna 1980. Pian vetolaitteen yksinoikeuden saamisen jälkeen tapahtui iso askel myyntipuolella. 40 POTILA. Kun viipeen perään kysyttiin, joku virkamies vähätteli hakemuksen ideaa ”yleiseltä merkitykseltään vähäisenä”
Lisäksi varpajyrien eli äkeen muokkaussyvyyden säätö tapahtui yhdestä kammesta. Välillä mukana oli myös Heimo Korjonen ja joku kolmas Potilan ihminen.” Kuvassa vasemmalta Jukka Särösalo, Markku Välimäki, Heimo Korjonen ja Matti Lehtola tutkimassa uudemman polven Potila-pyörääkeen kommervenkkejä vuonna 1987. Perusmallisto sai 1980-luvulla jatkeekseen hinattavat neljäja viisimetriset Potilat. Tämän kokonaisuuden patentti hakemus makasi vuosikaudet tietymättömissä. Joka suuntaan liikkuvan vetolaitteen ansiosta äes oli myös tavattoman helppo kytkeä traktoriin. Korjonen oli koko Potilauransa tuotesuunnittelijana ja Särösalo myyntitehtävissä. Keksijä Potila M ikko Potila sai pitkän odotuksen jälkeen yksinoikeuden keksimäänsä vetolaitteeseen. Mainonnassa painotettiin Potilan nöyrää luonnetta työkäytössä. Patentilla suojattuna oli neliömallisen, kaikkiin suuntiin niveltyvän, traktorin kolmipistenostolaitteeseen kiinnittyvän vetokehikon ja siitä äkeen takanurkkiin ulottuvien ristikkäisten ketjujen kokonaisuus. Äkeen vetoa ulkokarteen puolelta tehostava mekanismi mahdollisti jyrkät käännökset. Vetonivel sallii traktorin vapaan kääntymisen ja tekee äkeen kytkemisestä vetovarsiin lasten leikkiä. Homman juurilla T ämän artikkelin keskeiset lähteet ovat Potilan palveluksessa pitkän uran 1980-luvun puolivälistä alkaen tehneet Heimo Korjonen ja Jukka Särösalo. Kun Mikko oli jättäytynyt yrityksestään syrjään, hän vielä kehitteli Kiikoisten vanhalle meijerille perustamassaan pajalaboratoriossa pikakiinnitteisen s-piikin kärkikappaleen. Niin sitten kiertelin kevätja syysmarkkinoita kymmenissä K-maatalouden toimipisteissä ja yritin aina ehtiä mahdollisimman moneen paikkaan. Todettiin, että kyllä iso Kesko aina pärjää. Särösalo kertoo: ”Potilassa hoidettiin ensi sijassa suhteita viljelijöihin ja K-maatalouden kauppiaisiin. 3/2023 41. Kesko oli oleellinen kanava, mutta suhdetta sinne hoidettiin matalalla profiililla. Se säästi niin nostolaitetta, äkeen runkoa kuin piikkejä sivuttaisrasitukselta. Tätä kärkimallia myytiin, mutta se ei noussut äestuotannon valtavirtaan. Siinä oli kiinteä ruuvi, joka oli tyssäämällä kiinnitetty kärkilappuun, ja kiinnitykseen tarvittiin vain M10-mutteri
Keskolle valmistettiin 1980-luvulla satamäärin myös kevyempää ja perinteisemmällä vetolaitteella varustettua Esko-äestä. Avainja yhteyshenkilönä näissä hankkeissa oli sikäläinen viljelijä Per Heggum. Tätä kauppanimeä ei pidä sekoittaa Nokka-koneen lumilingoissa käytettyyn Eskoon. Tasausäkeitäkin Potila teki 80-luvulta alkaen montaa kokoa. Näitä etunostolaitteeseen kytkettäviä tasausäkeitä valmistettiin vain kaksi kappaletta, jotka molemmat menivät Huittisten savikoille. Tehomuokkausta 1980-luvun puolivälin tyyliin: tasausäestys ja kylvömuokkaus yhdellä ajolla. Huippuajan todellinen volyymimalli oli S290, jota tehtiin yhden ainoan sesongin mittaan yli tuhat kappaletta. Malli 340 oli levein yksiosainen äesmalli, siitä suuremmat 360-mallista alkaen olivat hydrauliikalla taittuvia. Pieniä määriä äkeitä meni myös Keski-Euroopan markkinoille ja Baltiaan. Värikin vaihtui takaisin alkuaikojen punaiseksi. Kohti nykyaikaa ja hinattavia 1970–80-lukujen suurten valmistusmäärien ja kasvuvuosien mallisto koostui 220–560 senttiä leveistä nostolaitemalleista noin parinkymmenen sentin työleveysvälein. Vuonna 1986 uutuus oli Kombivetolaite, joka myös sammakkovetolaitteena tunnettiin. Yhtiö käynnisteli vientiä Norjaan 1980-luvulla. Malli 560 oli sekin nostolaitekone yli puolentoista tonnin painoineen. Isoimpiin äkeisiin sai ensin lisätilauksesta kuljetuspyörät nostolaitteen rasitusta helpottamaan, ja myöhemmin pyörävarustus tuli vakiovarusteeksi. Myös Ruotsiin ja Tanskaan haettiin kanavia, mutta näiden markkinoiden vahva oma maatalouskoneteollisuus tahtoi nostaa tien pystyyn. 42 POTILA. Potilat olivat olleet keltaisia Keskosopimuksen alusta eli vuodesta 1978 lähtien
Master-äkeitä on valmistettu jo yli 20 vuoden ajan, ja mallilla on tuhansia käyttäjiä. Tämän päivän massiivista, keskimäärin seitsenmetristä Potilaa kiskotaan hitaasti. Mallisto kattaa työleveydet 5–10 metriä. Sitä korjaamaan äkeisiin liitettiin usein vielä jälkihara. Kaikkineen Potilan s-piikkiäkeet olivat suuri kehitysaskel entisaikojen maanmuokkausmarkkinoilla. Dometal panostaa tuotekehitykseen ja testaukseen ja nykyaikaisiin tuotantotekniikoihin. Pehmeillä mailla jyrkän käännöksen sisäpuolinen etuvarpajyrä mielellään sukeltaa ja siitä tulee lana. 3/2023 43. 1980-luvun kolmimetrisellä Potilalla tuli lasketella reippaasti, jos mieli saada varpajyrät särkemään paakkuja. Äkeiden työsyvyyttä alettiin hallita runkoon sijoitettujen pyörien avulla. Äkeiden lisäksi Potila on valmistanut muun muassa jyriä, perälevyjä ja kultivaattoreita. Potila tänään P otila-tuotteet valmistetaan nykyään Dometal Oy:n tehtaalla VarsinaisSuomessa Loimaalla. Kokonaan oma askareensa koituu peltonotkon kuraplottiin osumisesta: varpajyrä on hetkessä tuhannen tukkeessa. Viime mainittuja tehtiin isojakin määriä kevytmuokkauksen alkaessa yleistyä. Kuvassa Esko ja myöhempien aikojen Magnum-äes. Potila tarjosi raskaimpiin nostolaiteäkeisiinsä saksimaisella nivelpuomilla varustetun Kombi-vetolaitteen, joka tunnettiin myös sammakkovetolaitteena. Kun äkeet muuttuivat hinattaviksi, varpajyrä ei enää kuulunut välttämättömään varustukseen. Kylvömuokkauksen ideat ja käytännöt olivat 40 vuotta sitten toiset kuin nyt. Pellolla äes oli hinattava, mutta peruuttamalla sakset nippuun sai äkeen nostetuksi nostolaitteen varaan. Master-äkeet on suunniteltu kylvömuokkaukseen kevytmuokatuille ja kynnetyille lohkoille. Esko Polvi, Mikko Potilan vävy, otti ohjat 1980-luvun alussa Mikon jäädessä eläkkeelle. Suomen lisäksi tuotteita myydään Ruotsissa, Tanskassa, Norjassa, Virossa, Liettuassa, Unkarissa, Bulgariassa ja Tšekissä. Toisaalta kova vauhti nostatti pintaan hienoimman aineksen, mikä ei esimerkiksi hiesumaan liettymisen ja sitä seuraavan kuorettumisen kannalta ole hyvä ilmiö. Piikit on jaettu kahdeksallekin akselille. Mallistoon kuuluvat Masterja Solver -joustopiikkiäkeet. Kaikki muuttuu 1980-luvun lopulla klassisen Potilan tunnusmerkkeihin rohjettiin hiljalleen kajota. Solveräkeet edustavat uuden sukupolven joustopiikkiäestä, jolla kylvömuokkaus onnistuu myös sänkipelloilla ilman erillistä perusmuokkausta
Sylinteriputki ja mäntä on molempiin ostettu, loput Kari on tehnyt metallista. Ilmajoki UUDET KONEET KM-MOOTTORI NO 2 2019 KM-MOOTTORI NO 3 2021 Miltei uunituoreita moottoreita mutta vuosi sataisen esimerkin mukaan omassa pajassa tehtyjä. 44. Sellaisia ovat Kari Mäen kuumapää ja makaava
Suomessa se ei ole ollut kovin yleinen systeemi.” Sen tekeminen ei kuitenkaan tuottanut tekijälle vaikeuksia. Joitain eroja kuitenkin on. Nuorempi perheen pojista, 27-vuotias Kari Mäki, on valmistanut kolme itse suunnittelemaansa moottoria. Valmiita osia olivat mäntä ja sylinteriputki. Kun kierrokset nousevat, polttoaineen syöttö lakkaa eikä työtahtia synny. Yllättäen Karilla ei kotitallissa ollut suoraa esikuvaa säätäjälle. Kaksi jälkimmäistä sen sijaan on tehty varhaisen polttomoottoritekniikan esikuvien mukaan, ja niitä erehtyykin äkkiseltään luulemaan entistetyiksi antiikkikoneiksi. Loput Kari teki metallista hitsaamalla ja työstämällä. ”Silloin imuventtiilille ei synny imua eikä moottoriin imeydy uutta polttoaineseosta lainkaan.” Miten se käytännössä on toteutettu. Kari selittää, että aina kun nopeus kasvaa säädetyn kierrosluvun yli, keskipakosäätäjä pakottaa siihen kiinnitetyn kynnen kiinni työntötangossa olevaan vastakappaleeseen. ”Kun säätäjä on päällä eli se lepuuttaa, moottorissa on pakoventtiili koko ajan auki”, Kari kertoo. ”Nokka-akseli käy koko ajan pökkäämässä työntötankoa. Työtahti tapahtuu vain tietyllä kierrosluvulla tai sen alittavalla kierrosluvulla. Moottorin käyntiä hallitsevat keski pakosäätäjä ja työntötanko. Kun nopeus laskee, kynneltä vapautuu jännitys ja lopulta se putoaa pois tangolta.” Tällöin tanko vapautuu, pakoventtiili sulkeutuu, syntyy imu ja tapahtuu työtahti. Moottori pyörii niin sanotusti vapaalla. Moottorin kierrosluvun säätö tapahtuu työntötangon lukitsevan kynnen jousen jäykkyyttä muuttamalla. Porukan juniori tarttui toimeen jokunen vuosi sitten. Niinpä taisi olla vain ajan kysymys, koska alkaa kokonaan oma moottori tuotanto. ”Työntötanko hallitsee pakoventtiiliä, ja kun kynsi on kiinni tangossa, pakoventtiili pysyy auki” Kari sanoo. Karin omatekoinen moottori numero kaksi on periaatteeltaan ja pääpiirteissään samanlainen vaakamoottori. Ukot ovat korjanneet ja elvyttäneet aimo rivistön hengettömiä koneenraatoja riuskaan toimintakuntoon. SÄÄTÄJÄN KYNSI PAKOVENTTIILI IMUVENTTIILI KAASUTIN SYTYTYKSEN JA SÄÄTÄJÄN VIVUT VESISÄILIÖ MÄNNÄN VOITELUKUPPI TYÖNTÖTANKO KAMPIAKSELIN VOITELUKUPPI 45. Niistä ensimmäinen on nykykatsannossa suhteellisen tavallinen läppäohjattu kaksitahtimoottori. Avoin vaaka Mäen miehillä on iso kokoelma makaavasylinterisiä avoimen kampikammion moottoreita. ”Meillä ei ole toista tuollaisella säätäjällä olevaa konetta. Teksti: Mika Rassi Kuvat: Mika Rassi, Kari Mäki I lmajokisen Mäen perheen miehiä on tavattu lehdessämme jo pariin otteeseen. Vuosien mittaan herrat ovat harjaantuneet osien valmistamisessa ja moottoreiden rakentamisessa miltei tyhjästä
Siinä on harmaan diesel-Fergun mäntä ja sylinteriputki. Seoksen tekevä kaasutin on yk sin kertainen. Magneetto olisi näyttänyt liian isolta tässä.” Sekä jäähdytys että voitelu ovat niin sanotusti hukkaavaa tyyppiä. Messinkinen keskipakosäätäjä näkyy alimmaisena. ”Hankalaa oli vain saada säätäjän painot ja jouset sopivaan suhteeseen, jotta ne toimivat hyvin yhteen.” Kipinän tuottaminen on toteutettu tutummalla tavalla. Keskeytysjärjestelmiä on tosin Airaksen mukaan kaksi erilaista, pelkän polttoaineen saannin tai sekä polttoaineen että ilman saannin keskeyttäviä. Vakiintunutta suomenkielistä vastinetta ei ole. Lepuuttaessaan moottori jäähtyy, koska se pumppaa ilmaa pakoputken kautta edestakaisin koko ajan.” Karin makaava on valmistunut vuonna 2019. Katkojana toimii nokka-akselin päässä oleva nasta, joka ajoittaa sytyksen. Muut osat Kari on suunnitellut niiden ympärille ja myös tehnyt osat itse metallista työstämällä ja hitsaamalla. Tähän ei löytynyt mittasuhteiltaan sopivaa. ”Yleensä makaavissa sytytys on toteutettu magneetolla. ”Tankki on alempana kuin kaasutin”, Kari kertoo. Esikuvia on ollut, mutta moottoria ei ole tehty minkään valmiin suunnitelman mukaan. Männän ja kampiakselin voiteluun on kiinteät kupit, joiden luovuttama öljy ei kierrä missään järjestelmässä, vaan voiteluainetta pitää aika ajoin lisätä sitäkin. ”Mitään en joutunut muuttamaan jälkikäteen”, Kari sanoo. Haih dutusjäähdytyksessä vettä pitää lisätä sitä mukaa kuin sitä haihtuu. Airas kutsuu keskeytysjärjestelmäksi sellaista käynnin säätämistä, jossa ”voimansyntyminen sylinterissä estetään kokonaan yhden tai useamman tahdin aikana”. Siksi keskeytysjärjestelmä ei sanana kuvaa yhtä osuvasti työtahdin ja työtahdin ohittamisen vuorottelua kuin hit and miss. Voimakone on siis syntynyt siitä kuuluisasta omasta päästä. ”Systeemi säästää polttoainetta. Kaasuttimen suulla on aukko ja siinä läppä. Kaasuttimen kyljessä on neulat ja takaiskuventtiili, eli se ei lykkää polttoainetta takaisin linjaan.” Karin mukaan moottori on taloudellinen eikä käy kuumana. Keskeytysjärjestelmiä voi siis olla muissakin kuin ottomoottoreissa. Puola on kytketty 12 voltin akkuun.” Näin nykyaikainen sytytys ei ole yleinen vaakamoottoreissa. ”Siinä on sytytystulppa ja itse tehty puolasytytys. Siellä on tavallinen auton puola, johon on lisätty pärräpuolan jatkuva kipinä kondensaattorilla ja relellä. ”Syöttöpumppua ei ole. 46 KM-MOOTTORIT 2 JA 3. Se imee suoraan polttoaineputkesta. ”Moottorin käydessä olen lisäksi pudotellut venttiileille ja työntötangolle öljyä tippakannulla.” Polttoaineen syöttö toimii moottorin imulla. Vaakamoottorin sisuskaluja hahmotellaan Vaakamottorin kampiakseli ja säätäjän rattaat on sovitettu kehtoon. Osuvaa ja ei P olttoaineseoksen saannin katkaisevalla säätömekanismilla varustettua moottoria kutsutaan useimmiten englanninkielisellä nimellä hit and miss, suoraan suomeksi vaikkapa osuma ja huti. Fergusonin mäntä ja itse tehty kiertokanki. Moottori on maalaamista vaille valmis. Oppikirjassaan Polttomoottorit vuodelta 1917 Väinö V
Yksi perehtymisen paikka Karilla oli voitelujärjestelmä. 3/2023 47. Voitelulaitteen säätöruuvi säätää sisällä olevaa levyä, joka taas vaikuttaa pumpun mäntien iskun pituuteen. Kone on kaksitahtinen. Avasin yhden, ja siitä se on kopioitu.” Kai tällaista uutta konetta saa kuumentaakin uusin menetelmin. Avasin sitten yhden, ja siitä se oikeastaan on kopioitu.” Millainen rakenne laitteessa sitten on. Jäähdytysvettä kierrättää pumppu. Polttoaineen syötöstä huolehtii pumppu. Muu on itse tehtyä. Lieneekö Suomessa tai edes maailmalla montaa tällä vuosituhannella valmistettua kuumapäätä. ”Mietin, kuinka voitelu laite toimii. Myös tässä voitelu on hukkaava systeemi, mutta usean kohteen voitelu tapahtuu yhdellä keskuslaitteella. ”Tämä vaatii noin seitsemän minuutin lämmityksen. Sen lisäksi ostettuja osia ovat sylinteriputki ja laakerit. Pää kuumana Keväällä 2021 eli pari vuotta makaavan moottorin jälkeen Kari sai valmiiksi omatekoisen hehkukuulamoottorin eli puolidieselin. ”Mietin, kuinka tällainen voitelulaite toimii. Sylinterikannessa on esikuumennettava hehkukuula, joka sytyttää seoksen. Moottorin mäntä toimii varsinaisen tehtävänsä ohella pumppuna, joka imee ilman sylinteriin. Kun kulma jyrkkenee, iskun pituus lyhenee ja laite syöttää vähemmän öljyä.” Syöttöpumppu näyttää valuosalta, mutta se on tehty koneistamalla. Hän halusi moottoriin vanhojen kuumapäiden voitelulaitteen. Polttoaineena on dieseliä”, Kari kertoo. ”Sisällä on mäntäpumppu. Tässä moottorissa valmiina hankittua Zetorin mäntä, jota tosin sitäkin Kari on jatkanut. Moottorin edessä vauhtipyörän vieressä näkyy voitelulaite, jonka Kari kopioi purkamastaan esimerkkilaitteesta. Omat osat on makaavan moottorin tapaan tehty metallia työstämällä ja hitsaamalla, vaikka monet niistä näyttävät valetuilta. Se on rakenteeltaan hyvin samanlainen kuin viime vuosisadan alkupuolen maamoottorit, jollaisia monet suomalaisetkin konetehtaat tekivät
Kuten puolidieseleissä on tapana, ylös liikkuessaan mäntä imee ilmaa moottoriin kampikammion kyljessä olevista venttiileistä. Kotelon sisällä on perinteinen keskipakosäätäjä. 48 KM-MOOTTORIT 2 JA 3. Akselin läpi kulkevat öljykanavat kiertokangen laakerille. Kuumapään kampiakselia koneistetaan. Kuumapään jalusta ja kampiokammio on kuvassa hitsattu valmiiksi. Vauhtipyörä on jyrsitty. Moottori alkaa hahmottua. Sylinteriputkeen on puhkaistu öljy ja huuhtelu kanavat. Putki painetaan sylinteriin. Sylinteriaihioon on hitsattu kanavat ja kiinnityslaippa. Äänenvaimentimeksi on napattu jauhe sammuttimen pönttö. Sylinteriaihiota porataan Zetorin sylinteriputkelle sopivaksi
Komea äänenvaimentimen pönttö ei ole kotopajassa hitsaamalla tehty. ”Siinä on kuitenkin aivan samanlainen idea kuin vaikka porilaisen säätäjässä. Kun yhteen kyllästyy, voi toista jatkaa.” Ja onhan koneessa sentään jotakin muutakin puolivalmiina saatua. ”Suutin on tarkempi kuin vanhoissa kuumapäissä. Kari kertoo, että tässä moottorissa säätäjä on koteloituna syöttöpumpun kanssa. ”Tehdastekoisissa moottoreissa on yleensä säätö säätäjän jousille. ”On hyvä tehdä montaa vehjettä yhtä aikaa. ”Neljä kuukauttakohan siinä olisi mennyt. Esimerkiksi Porin Konepajan moottoreissa säätäjän painot ovat vauhtipyörällä. Voi te lulaitteen käyttöakselin tangon nivelelle olen aina silloin tällöin tiputtanut öljyä koneen käydessä.” Monissa kuumapäissä keskipakosäätäjä on näkyvissä. Sumun täytyy pysyä ihan tasaisena, jotta käynti on vakaa”, Kari sanoo. Se oli tehtävä kokeilemalla.” Erityisen tyytyväinen Kari on suuttimeen. Piti löytää sopivan jäykät jouset, jotta käynnin sai sopivasti tasaantumaan. Se on jauhesammutin. Säätäjän painot liikuttavat pumpun syöttöholkkia, jossa taas on nokka pumpulle.” Säätäjän omat säätökalut oli koetellen etsittävä. Kun yhteen kyllästyy, voi toista jatkaa.” Hoitaako laite koko moottorin voitelun. Tässä on tavalliset vakiomittaiset jouset. Kuumapää valmistui melko nopeasti päivätöiden ja muiden koneharrasteiden ohessa. On hyvä tehdä montaa vehjettä yhtä aikaa. ”Muutoin se voitelee kaiken, mutta vesipumpulle on oma vaseliinikuppi. Noin seitsemän minuutin kuumennnuksen jälkeen kone pärähti tulille. Käyntiin panossa askaroi mukana Karin isä Mikko Mäki. ”Se oli justiinsa oikean kokoinen siihen.” 3/2023 49. Siinä on 0,3 millin reikä, ja neula on tehty viiden millin ruuvista
”Kauppakirjat tehtiin marraskuun alussa, ja seuraavana vappuna avattiin. Näyttelyä uusitaan aina talvisin, minkä ansiosta aiemmin vierailleilla on aina uutta nähtävää.” Suuri osa esineistä on peräisin talvija jatkosodan ajalta. K uhmoisten Matkahuolto muutti 2000-luvun taitteessa paikallisen Nesteen yhteyteen, ja samalla vanha linja-autoasema pistettiin myyntiin. Morsianta ei löytynyt, ja korkkaamaton pullo on nyt näytillä museossa. Miehen asekokoelma oli paisunut huomattavan laajaksi, ja myynnissä ollut kiinteistö mahdollisti paitsi lisää tilaa kokoelmalle myös oman museon perustamisen. Siihen käyttöön alue sopiikin mainiosti, sillä tukevasti aidatulla pihapiirillä myytävät kamppeet säilyvät turvallisesti yön yli. Katseltavaakin riittää, vaikka ei olisi aseista kiinnostunut. Ari Lehtonen näki tilaisuutensa tulleen. Mutta olen pannut esille myös nykyaikaisempia aseita, sillä moni kävijä kyselee, että millaisella varustuksella armeijassa nykyisin harjoitellaan.” Vanhan linja-autoaseman alue on monelle rompetorikävijälle tuttu ympäristö, sillä Ari järjestää paikallisten harrastajien kanssa museon pihalla vuosittain useampia rompetapahtumia. ”Minua kiinnostaa kaikki Suomen historiaan liittyvä. ”Museossa on esillä 240 asetta ja noin kolmannes kokoelman muusta esineistöstä. Aluksi selvitettiin viranomaisilta ja vakuutusyhtiöltä, millaisia vaatimuksia heillä on. Sitten alkoi kiivastahtinen remontti. Lehtosen jättämä tarjous johti kiinteistökaupan solmimiseen. Aseita on reilut kahdeksansataa, kaikkiaan esineitä on yli kolmetuhatta. Kuhmoisten aseja varusmuseo 50. Sen mukaan sitten remontoitiin muiden töiden ohella kaiket illat ja yöt”, Ari tiivistää. Esillä on monenlaista vanhaa tavaraa mopedista maamoottoriin. Vanhimmat aseet ovat Suomen sodan ajalta eli 1800-luvun ensimmäiseltä vuosikymmeneltä. Ari Lehtosen kokoelma on kerrassaan valtava. SSotamuis otamuisttoja oja Ari Lehtonen on kerännyt kauan suomalaiseen sotahistoriaan liittyvää esineistöä. Kun kotona kaikki paikat tulivat täyteen, mies pisti pystyyn oman museon. Teksti ja kuvat: Kari Mattila Eräs sotamies päätti avata väki juoma pullon vasta häissänsä
Työpöydälle on kerätty huolto ja korjaustyökaluja sekä varaosia. Miekkojen ja konetuliaseen rinnalle on pukille nostettu lento koneen moottori. Kone on kuusisylinterinen ilmajäähdytteinen Ranger Fairchild. Pihalla on näytillä myös järeämpää aseistusta. Kuvassa mies esittelee propagandalehtisten kokoelmaa. Polttomoottorikäyttöinen laite pannaan veivaamalla käyntiin. Museon pihamaalla järjestetään kesäisin muun muassa rompetori tapahtumia. KUHMOISTEN ASE JA VARUSMUSEO • Toritie 60, Kuhmoinen • www.asemuseo.com Ruotsalaisvalmisteinen kalliopora on yksi museon monista sotaajan työkaluista. Aseiden lisäksi museon tiloista löytyy pieni pyssysepän paja. 51. Museoisäntä Ari Lehtonen kerää kaikkea Suomen sotiin liittyvää esineistöä
Perheyrityksen perinne KRONE-MUSEO, SPELLE, SAKSA Kronen tuotantolaitosten kupeessa sijaitsee yrityksen alle vuosikymmenen ikäinen museo. 5,2-metrisen leikkuupöydän paikka on koneen oikealla puolella. Hinattava John Deere No 36 -leikkuupuimuri vuodelta 1940 teki työuransa Algeriassa. Omien tuotteiden lisäksi siellä on Kronen edustamia koneita, aika erikoisiakin. Teksti ja kuvat: Aulis Lassila Kronen syömähammas Lademeisternoukinvaunu löytyy itseoikeutetusti museosta. Kronen eläköityneet asentajat entisöivät sen varsin huonokuntoisesta aihiosta. 52
Kronen aloitettua pyöröpaalaimien ja ajosilppureiden tuotannon tehtiin sopimus. Sen vanhimmat osat ovat olleet käytössä yrityksen perustamisesta lähtien. Hänen isänsä aloitti Kronen palveluksessa jo vuonna 1938, joten tarinaa riittää. Krone on Euroopan suurin John Deere -myyjä. Hän on tehnyt vuosi sitten päättyneen 50 vuoden työuran Kronella, niistä viimeiset parikymmentä vuotta LVD Kronen toimitusjohtajana. Lisäksi rivissä on valikoima Kronen konekaupan edustamia merkkejä Lanzista lähtien – traktoreita, leikkuupuimureita ja työkoneita. Yrityksen johtamisen lisäksi hänellä oli lukuisia luottamustehtäviä paikallisesta jalkapalloseurasta Saksan autoteollisuuden kattojärjestöön. Hetkinen, miten Krone voi olla John Deeren jälleenmyyjä, vaikka ne ovat toistensa kilpailijoita. Ludger Gudella on vastaus valmiina: ”Kun vuonna 1973 Krone alkoi edustaa John Deereä, emme olleet kilpailijoita. Kronen myyntiketju myy alueellaan vain John Deeren koneita, ei kilpailijoiden tuotteita. ”Ei, BK4:lla on kaksi tytärtä”, Ludger vastaa. Tämä sopimus on pitänyt 50 vuotta.” Krone Rotoregge REkelajyrsin monipuolisti keskieurooppalaisten tilojen maanmuokkausarsenaalia vuodesta 1954. Museo-oppaana on Kronen entinen toimitusjohtaja, joka on esitellyt paalaimia Suomessakin. 53. Museossa on esillä omia tuotteita varhaisista käsikäyttöisistä työkaluista 2000-luvun muhkeaan ajosilppuriin. Oppaana kierroksella on yrityksen läpikotaisin tunteva Ludger Gude. Ludger Gude on vieraillut myyntitehtävissä myös Suomessa. Nykyisin Kronella on 25 konekauppaa ympäri Pohjoisja Keski-Saksaa. Museorakennus on Kronen suvulle tärkeä. Tällä alueella Kronen kilpailevia tuotteita myy jokin toinen yritys. Kun rakennuksessa työskennellyt jälleenmyyntiosasto LVD Krone muutti isompiin tiloihin, päätettiin pytinki hyödyntää Kronen historian esittelyyn. Naudat eivät perehdytystä tarvinneet. Talikon saattoi heittää nurkkaan ruostumaan, kun taloon tuli Krone Optimatlannanlevitysvaunu varustettuna kätevällä kourakuormaimella. K rone-museo avattiin vuonna 2016. Ludger Gude esittelee Kronen juottoautomaatin toimintaa. Entä onko odotettavissa BK5:ttä. Laite sijoitettiin aidan jatkeeksi. Valitettavasti Bernard Krone III menehtyi viime lokakuussa. Hankkija myy Kronen koneita edelleen. Paluumatkalla taskussa lämmitti kuuden paalaimen tilaus. Bernard Krone II työskenteli siellä kuolemaansa saakka, ja hänen työhuoneensa on museoitu. Ludger kertoo perheyrityksen neljästä johtajasta, neljästä Bernard Kronesta, joita kutsutaan tuttavallisesti lyhenteillä BK1, BK2, BK3 ja BK4. Hän esitteli vuonna 1982 Tampereella Hankkijalle Krone KR 150 -pyöröpaalainta
Kulkureitin varrella oli säännöllisesti ratsioita ja briteillekin maistuisi olut. 80 hevosvoiman maksimitehonsa se saavutti 800 r/min:n kohdalla. Takavarikosta saatiin kuittaus, joka kelpasi seuraavalla tiesululla. Museolle lainattu kuusitonninen järkäle on toinen säilyneistä. Olutlasti pääsi perille ja juhla saattoi alkaa. Tällöin jyrsin rullasi 120 kierrosta minuutissa. Yli satavuotias Hanomag WD80 Großpflug löytyi Argentiinasta 60-luvulla. Juhliin tarvittiin olutta naapurikaupungin panimosta. KRONE MUSEUM • Bernard-Krone-Straße 20 D-48480 Spelle • p. Eräskin kertoo siitä, kun vuonna 1946 juhlittiin 40-vuotista Kronea. Nokalla oleva tötterö sisältää jäähdyttimen tuulettimen. Syvyyttä säädettiin tukipyörillä. Hanomag-kuormuriin rakennettiin salatankki, mihin olut valutettiin. Museon hämmästyttävin anti lienee kaksi massiivista traktorivanhusta: ultraharvinaiset Lanz Land baumotor LCM ja Hanomag WD80 Großpflug-moottoriaura. Aikalaiset pitivät Lanzin nelisylinteristä kaasutinmoottoria nopeakäyntisenä. 54 KRONE-MUSEO. Ludger vetää taskustaan pienen vihkon. Spelle kuului Ison-Britannian miehitysvyöhykkeeseen. ”Jokaisella työntekijällä on tällainen Krone-vihko.” Ludgerilla on se vieläkin, vaikka hän on ollut eläkkeellä jo vuoden. ”Jos työntekijällä on mielessään jokin idea, parannusehdotus tai epäkohta, hän kirjoittaa sen ylös ja vie asian eteenpäin. Leveäpyöräistä ”suomallia” valmistettiin vain 32 yksilöä. +49 597 793 5793 • museum@krone.de • avoinna joka torstai (ei pyhinä) 14.00–17.00 • opastetut kierrokset ryhmille muulloinkin sopimuksen mukaan Kaljaa nenän alta M useo-opas Ludger Gudella piisaa juttuja. Voima siirtyi moottorista jyrsimelle kardaaniakselin välityksellä. Keskustelu kääntyy lopuksi perheyrityksen etuihin. Jyrsimen maksimityösyvyys oli jopa 35 senttiä. Perheyrityksessä ei ole montaa askelta korkeimpaan johtoon”, Ludger kertoo. Lavalle lastattiin munia, makkaraa ja muita herkkuja. Kun auto sitten pysäytettiin, sotilaat takavarikoivat ruoka-antimet ja olivat tyytyväisiä eivätkä tutkineet autoa tarkemmin
Laitos työllisti koneenkäyttäjän ja riuskaotteisen kuljettajan. Alkuperäisessä Kämperin valmistamassa Landbau-Motorissa möykkäsi 45 hevosvoiman moottori. Edessä oli tosin vain yksi pyörä. Lanz Landbaumotor on nähtävissä Krone-museossa. Jäähdytin oli tuotu eteen ja vaihteita oli 3+1. 3/2023 55. Moottorijyrsin vietiin Kronen tehtaan verstaalle Spelleen. Perusmallin 4 800 kilon massaa liikutti 80-hevosvoimainen Lanz-moottori. Takapyörien halkaisija oli kaksi metriä. Nelisylinterinen 60-hevosvoimainen bensakone oli Lanzin omaa valmistetta. Laite oli kuitenkin tolkuttoman kallis, eikä jyrsinmuokkaus soveltunut jäykille maalajeille kovinkaan hyvin. LCM-mallin kaksimetristä jyrsintä nostettiin ja laskettiin mekaanisesti aiemman LBmallin hydraulisen nostimen sijaan. Muhkea kuusitonninen Landbaumotor oli Lanzin ensimmäinen polttomoottoritraktori. Vuonna 1912 esitelty LB-malli muistutti jo nykyaikaista traktoria. Työkoneen nosto ja lasku tapahtui hydraulisesti. Seuraavana vuonna jättiläinen muokkasi taas maata ja oli Nordhornin traktoritapahtuman vetonaula. Joidenkin tietojen mukaan yksi kone kuitenkin saatiin kaupaksi. Sen 3+1-vaihteinen laatikko purettiin alkutekijöihinsä ja koottiin uudelleen paljolti uudisosia käyttäen. UNKARISTA SAKSAAN Itsekulkevan moottorijyrsimen idea syntyi unkarilaisen Karl Köszegin päässä. Innovaatio materialisoitui vuonna 1909, kun ensimmäinen Landbau-Motor puksutti Leipzigin DLG-maatalousnäyttelyssä. Lanz Landbaumotorit varustettiin aluksi Kämperin 45–70 hevosvoiman bensakoneella, joka korvattiin pian Lanzin omalla voimanlähteellä. Bulldogaikaa edeltävät Lanz-mallit nousevat arvostuksessa vielä astetta korkeammalle. Laitos alkoi muistuttaa traktoria. Hollantilaiset ja saksalaiset harrastajat entisöivät kolossin vaivoja säästämättä, ja sen ensiesiintyminen oli Agritechnica-maatalousnäyttelyssä vuonna 2015. Hankkija viritteli Lanz Landbaumotorin tuontia Suomeen vuonna 1920 ja esittelykone kiersi maata työnäytöksissä. Työtehoksi luvattiin kahdeksan hehtaaria kylvövalmiiksi muokattua peltoa kymmenessä tunnissa. LC-malli soveltui muuhunkin kuin maanmuokkaukseen, koska jyrsimen saattoi pudottaa pellonlaitaan. Köszegi-jyrsintä käyttivät koneen molemmin puolin olevat rullaketjut. Karl Köszegin näkemys peltojyrsimestä. Irrotettavan jyrsimen ansiosta Landbaumotoria voitiin käyttää myös vetokoneena. Lanzin mahtijyrsin L anz Bulldogit ovat tunnetusti Saksan harrastetuimpia ja rakastetuimpia traktoreita. Tuolloin se ei vielä liikkunut omin avuin. Vuosina 1911– 1926 valmistettiin noin 700 ”Maanviljelysmoottoria” eri versioina, mutta vain kahden (joidenkin lähteiden mukaan yhden) tiedetään säilyneen. Tyyris ja romuluinen Landbaumotor löysi tiensä vain suurimmille tiloille. Valittavana oli yksi vaihde eteen ja yksi taakse. PELTOJYRSIMEN UUSI ELÄMÄ Huonoon kuntoon päässyt Landbaumotor LCM nukkui ruususen untaan varsin epätodennäköisessä paikassa – Islannissa, mistä se rahdattiin Saksaan Treckerclub Nordhornin hoteisiin. Lanz otti kopin ja hankki System Köszegin patentin. Lanz laajensi sodan päätyttyä valikoimaansa sirompiin traktorimalleihin ja räjäytti pankin vuonna 1921 Bulldogilla. Massiivisesta ulkonäöstä huolimatta LC-mallin tehopainosuhdetta voidaan pitää kilpailijoihin verrattuna kohtalaisena
Ensimmäinen Krone-logoa kantanut myyntituote oli käsikäyttöinen olkileikkuri. Menestyksen takeena on ollut neljän Bernard Kronen ketju. Veljesten isä Bernard I ja isoisä olivat seppiä. Heidän äitinsä Anna, suvun majatalon pitäjä, oli rohkaissut tekemään hevosenkenkien lisäksi jotakin uutta, mikä hyödyttäisi kyläyhteisöä. Bernard I oli oppinut sepän ammatin Bernhard van Lengerichin pajalla. Juottolaite ja olkileikkuri olivat vasta alkusoittoa. Nuoret maataloutta koneellistamassa Vuonna 1924 Bernard II ja Heinrich Krone ottivat vetovastuun pajasta ja rautakaupasta. Bernard I perusti pajan vuonna 1906. Jano helpotti. Pajasta kasvoi metallialan yritys, joka valmistaa edelleen muun muassa Suomeenkin tuotavia BVL-apevaunuja. V uonna 1925 alasaksilaiset lehmät saivat kokea ihmetyksen hetkiä. Samalla kantturan paino laukaisi mekanismin, joka syötti kuppiin vettä. Yrittäjähenkinen suku Kronen seppäveljekset Bernard II ja Heinrich olivat kaupallistaneet automaattisen nautojen juottolaitteen paikallisen viljelijän keksinnön pohjalta. Teksti: Aulis Lassila • Kuvat: Aulis Lassila, Krone Salmiakin muotoinen Krone-logo otettiin käyttöön 20-luvun alkupuoliskolla. Nauta on utelias eläin, ja rohkeimmat työnsivät päänsä laitteen länkien läpi kohti tutun näköistä juomakuppia. Maatalouskoneita ja raskaan kaluston perävaunuja sekä päällirakenteita valmistava Krone on toiminut Spellen kylässä 117 vuotta. Kätevästä juottolaitteesta tulikin lähitienoon karjatilojen vakiokalustoa. Kronen tilan kupeeseen rakennettiin rautatie ja asema, jotka toivat vireyttä kylään ja asiakkaita yritteliäälle perheelle. Käsikäyttöinen olkisilppuri oli ensimmäinen merkitty tuote. Anna Kronen perittyä kotitilansa ja majatalon perhe asettui Spelleen. Veljekset alkoivat toden teolla ideoida viljelijöiden työtaakkaa helpottavia koneita. KYLÄSEPÄSTÄ KONSERNIKSI Saksan teollisuus nojaa vahvoihin perheyrityksiin. Kronen historia K RO N E 56. Laitumen laitaan oli tuotu hökötys heitä varten
Lamasta toivuttiin vauhdilla ja tutut rasvanäpit palkattiin takaisin. Töiden jälkeen mestari ja kisällit saattoivat lähteä yhdessä oluelle. Ruhrin teräskaupungeissa moiset herkut olivat äärimmäisen vaikeasti saatavia, joten paluukuormassa Spelleen matkasi ainestarpeita lautasäkeisiin, kultivaattoreihin ja lannanlevittimiin. Kronen kuormuriin lastattiin Spellen viljelijöiden antimia kuten voita, kinkkua ja pekonia. Lamavuosista Maschinenfabrik Bernard Krone selvisi vähentämällä työntekijöiden määrän minimiin. Kysyntä oli vilkasta, ja jo vuonna 1948 Kronen tuotantotilat kävivät pieneksi. Vuonna 1935 Bernard Krone II hankki Lanz-traktoreiden ja maatalouskoneiden edustuksen. Neljännesmiljoona kiertoauraa lähti Spellestä vetämään viilua. Kronen tuotteilla oli kysyntää, ja tuotantotiloja laajennettiin muutaman vuoden välein. Myös sotavankeja käytettiin työvoimana, mutta aikalaiskertomusten mukaan heitä kohdeltiin säällisesti. Huomaa veto kartun alla olevat tuki pyörät, joilla säädettiin työ syvyyttä. Maatalouskoneiden valikoima kasvoi kumi pyöräisillä perävaunuilla ja kiertoauroilla, joissa on vierekkäin molempiin suuntiin kääntävät siivet. Valinta oli viisas, sillä Lanz oli pitkään Saksan suosituin traktorimerkki ja Kronesta kasvoi maan kovin Lanz-kauppias. Uusia halleja rakennettiin Kronen maatilan maille lähes vuosittain. Kaikkien saksalaisten konepajojen tavoin tuotanto-ohjelmaan kuului sotaisempia artikkeleita, kuten bunkkerin ovia ja panssarivaunun osia. Lademeisternoukinvaunu läpäisi testin. Asiakkaita löytyi rajan takaa Ranskasta ja Benelux-maista. Krone-pyöröpaalainten maailmanvalloitus alkoi vuodesta 1977. Jälkimmäinen pulma ratkesi aluksi vaihtokaupalla. Kronella on edelleenkin Saksassa laaja konekauppaketju ja John Deeren edustus. Huomaa Kronen innovaatio, KR 180:n paalainkammion kehää kiertävä kolakuljetin. Raskas päätös kannatti. Vuoden 1930 uutuudesta lannoitteenlevityskoneesta tuli ensimmäinen vientituote. Kronen tuotantohallit säilyivät kuin ihmeen kaupalla pommitusten tuhoilta, vaikka kylän läpi kulkeva rautatie oli houkutteleva maali liittoutuneiden ilmavoimille. Perävaunusta jalostettiin lannan levitys vaunu ja kuivaheinäntekoon tarkoitettu noukinvaunu. Bernard II ja etenkin Heinrich olivat alaisiaan kohtaan tiukkoja ja vaativia työaikana. Se lainattiin prototyyppiin Optimat-lannanlevitysvaunusta. Rakennustöihin osallistui myös kymmenvuotias Bernard III. K RO N E 57. Ongelmana oli paitsi pula työntekijöistä myös raaka-aineiden olematon saatavuus. Vuonna 1951 Krone toi markkinoille kiertoauran, joka soveltui nostolaitteet tomille traktoreille. Pulan kautta buumiin Toisen maailmanpalon sytyttyä Krone pystyi jatkamaan maatalouskoneiden tuotantoa materiaalipulasta huolimatta. Edes takaisin kynnettäessä vasen ja oikea siipipari laskettiin vuorollaan alas. Bernard Krone II osallistui aktiivisesti tuotekehittelyyn eikä päästänyt yhtään konetta sarjatuotantoon ennen kuin oli koekäyttänyt sen. Niinpä tuotanto polkaistiin pystyyn pikavauhtia rauhan koitettua. Lademeister-noukinvaunusta alkoi Kronen heinäntekokoneiden menestystaival
Yksi halleista valjastettiin kylmälaitteiden tuotantoon. Perästä kuormaava Krone Alleslader oli yritys yhdistää noukinja lannanlevitysvaunu. 70-luvun koittaessa Spellen ja Werlten tehtailla työskenteli 700 kronelaista. Kronen hallit säilyivät pommituksilta kuin ihmeen kaupalla. Vuonna 1964 peräkärryjen valmistus siirrettiin työvoiman paremman saatavuuden toivossa Werlten kylään. Kronenoukinvaunujen menestys on kantanut tähän päivään. Kronen tehtaat toimivat vajaakäytöllä. Niittokoneiden valmistuksen Krone aloitti verraten myöhään, kun ensimmäiset Turbomäher-lieriökoneet aseteltiin riviin Spellen tehtaan pihalle vuonna 1966. Maatilojen määrä oli vähenemässä, ja jäljelle jääneiden investointihalukkuus laimeni. Bernard Krone III ja hänen serkkunsa Walter ja Heinz ajettiin sisään yritykseen johtoon 60-luvun aikana. K RO N E 58 KRONEN HISTORIA. Vuosikymmenen loppuun mennessä Spellen tehdaskompleksi peitti alleen 120 000 neliömetriä Kronen suvun maita. Perävaunusta jalostettiin vuonna 1957 Optimat-lannanlevitysvaunu ja vuonna 1964 kuivaheinäntekoon tarkoitettu Lademeisternoukinvaunu. Tuotanto polkaistiin nopeasti käyntiin sodan jälkeen raaka-aineja työn tekijäpulasta huolimatta. Monikäyttöisyydestä huolimatta laite ei kiinnostanut viljelijöitä. Tämä vaihe kesti vain pari vuotta, ja Hans Krone paneutui muokkauskoneiden sielunelämään. Menestystuotteita 50-luvun alussa Bernard II ja Heinrich saivat Kronen toimintaan mukaan kolmannen veljeksen Hansin, joka oli Dornierin lento konetehtaalla suunnitellut jääkaapin. Maschinenfabriken Bernard Krone GmbH oli surffannut 50ja 60-luvut maatalouden mekanisaation aallonharjalla. K RO N E Kovapaalaimet eivät koskaan kuuluneet Kronen valikoimiin. Vuosituhannen loppuun mennessä oli valmistettu yli 200 000 Optimatia. Viisaasti ajoitettu, sillä Bernard Krone II menehtyi äkillisesti vuonna 1970. Vuonna 1954 esiteltiin Krone RE -peltojyrsin, jota pyöritti traktorin voimanotto. Kasvun rajat Spellen pikkukylässä alkoivat tulla vastaan. Niiden yhdistelmä Alleslader, jossa noukinlaite oli vaunun perässä, kärsi lastentaudeista ja jäi lyhyeksi välivaiheeksi. Hän saikin pian tulosta aikaan
Vihreää linjaa vahvistetaan Kronen heinäntekoon tarkoitettu koneketju täydentyi hiljalleen. Bernard Krone III teki mielihyvin kontrahdin, ja Werltessa aloitettiin kuorma-autojen perävaunujen alustojen sopimustuotanto. Pari vuotta myöhemmin ajettiin estradille maailman ensimmäinen pyöröpaalaimen ja käärijän yhdistelmä Combi Pack. Big Pack -kanttipaalain ja työleveydeltään yhdeksänmetrinen itsekulkeva niittomurskain Big M esiteltiin vuonna 1995. Vuonna 1994 Spellessa oltiin taas tienhaarassa. Tulosta alkoi syntyä pian. Muuttuvakammioista versiota saatiin odotella vuoteen 1992 saakka. Naureskelu loppui lyhyeen. Schröter Spedition tilasi Kronelta kymmenen perävaunua vuonna 1970. Tillage Trac jäi harjoitelmaksi. KR-180-mallissa oli kiinteä paalauskammio, jossa kolakuljetin pyöritteli heinän paaliksi. KRONE K RO N E Tukijalka trailereista Bernard Krone III:lla oli ollut hautumassa suunnitelma kysynnän vähenemisen varalle. Krone Group on edelleen perheomisteinen 2,5 miljardin euron liikevaihdon konserni, jossa työskentelee yli 7 000 työntekijää. Kronen maanmuokkauskoneet eli aurat ja jyrsimet eivät enää vastanneet viljelijöiden tarpeita riittävästi. Säilörehun valmistukseen tarkoitettu noukinvaunu esiteltiin vuonna 1974. Pian tilauksia alkoi tulla myös lähiseudun kuljetusliikkeiltä. Krone-karhottimet ilmestyivät pelloille vuonna 1989. Tuotantolaitoksia nousi Brasiliaan ja Tanskaan, muutama Saksaan ja vuonna 2013 myös Turkkiin. Naula veti. Niinpä Bernard III ja Heinz Krone tekivät raskaan päätöksen lopettaa perinteikkäiden aurojen ja jyrsinten sekä perusperävaunujen takomisen ja keskittyä heinänja säilörehunkorjuukalustoon. 2010-luvulla kuljetuskalusto toi noin 60 prosenttia Kronen liikevaihdosta. Ensimmäinen Krone-pyöröpaalain tuotiin markkinoille vuonna 1977. Werlten tehtaalla oli vankka kokemus maatalouden perävaunujen tekemisestä. Bernhard Krone III muisteli, että perinteiset isot valmistajat naureskelivat pohjoisen hullulle sepälle, joka yrittää tulla alalle. Krone Emsland-maatalous perä vaunut kuuluvat Saksan maalais maisemaan. Krone Tillage Trac -järjes telmä traktori herätti huomiota Frankfurtin konemessuilla 1984, mutta hinta karkasi taivaisiin. Sattuma puuttui peliin. Nokalla kelajyrsin, perässä kylvökone, välissä möyrysi Deutzin 178 hevosvoiman moottori. Asiakas oli tyytyväinen ja Werthessä aloitettiin seuraavana vuonna kuormaautojen perävaunujen sarjatuotanto. Eikä nimi muutu: vuonna 2007 johtotehtävissä aloitti Bernard Krone IV. Suurten alojen leveitä äkeitä ei syystä tai toisesta koskaan valmistettu. Kovapaalaimet eivät koskaan kuuluneet Kronen valikoimiin. Vuonna 1970 saksalainen Kässbohrer kääntyi Kronen puoleen kapasiteettiongelmiensa vuoksi. Tätä voitaisiin hyödyntää myös kuormaautojen perävaunuihin. Laatu oli kohdillaan, ja vuonna 1971 Krone avasi tuotantolinjan omille perävaunu-, päällirakenneja hydraulinosturimallistoille. Kronen insinöörit suunnittelivat pikavauhtia kolmiakselisen perävaunun. Krone jätti sormi palkki niittokoneet kokonaan väliin ja aloitti Turbomäher-pyörö niitto koneiden valmistuksen vuonna 1966. Tuotanto päättyi vuonna 2004, kun Krone keskittyi vihreän linjan koneisiin. H.W. Auraton viljely alkoi yleistyä, ja jyrsimiä käyttivät lähinnä erikoiskasveja tuottavat tilat. Ja lopulta vuonna 2000 Spellen kylän pellolla järjestetyssä työnäytöksessä ensimmäinen Big X-ajosilppuri syyti säilörehua torvestaan. KRONE 3/2023 59. Kronesta kasvoi Saksan toiseksi suurin perävaunuvalmistaja heti Schmitzin jälkeen
Alakoski on päätoiminen viljelijä, jonka elinkeinossa on monta alalajia: heinäntekoa, tienhoitoa, klapihommaa ja kaivu-urakoita muutamia mainitaksemme. Jarilla se palvelee niittotraktorina. ”Tällainen traktori on minusta kaikkein paras: sen historia on tiedossa, se on suhteellisen siisti, kaikki pelaa, ja urakalle voi lähteä pelkäämättä, että jotain hajoaa. Tähän juttuun mahtui vain muutama. Vesilahden perukoilla on yksi Nuffien ja Leylandien luvattu maa, jonka kuninkaalla on taitoa ja intoa hallita valtakuntaansa viisaasti. ”Vain se on tärkeää, kuinka sitä on käytetty ja huollettu.” Sama pätee kotitilan toiseen Nuffiin, vuonna 1972 hankittuun vuoden 61 kolmoseen. Se mainittu 4/65, kartanomalli ja äidin isältä peritty sukukalleus vuodelta 1968, on ajanut vuosikymmenten mennen puuta metsästä tehtaan porteille asti ja tehnyt paljon muuta työtä, mutta yhä se porskuttaa. Kovin isoja ja uusia välineitä Jarilla ei ole, ja oikeissa töissä käytetään sellaisiakin vehkeitä, joita ei enää kauppias huoli vaihtoriviin ollenkaan. Se on pyörittänyt kotitarvemyllyä lukemattomat tunnit, tuonut kesäisin tuorerehua pelloilta ja talvisin noutanut kuivaheinää peltoladoista lehmille. ”Sillä ei ole mitään merkitystä, kuinka paljon traktorissa on tunteja”, Alakoski linjaa. Kahta puolta sukua Jari Alakoskella on Nuffieldeja ja niiden perillisiä Leylandeja hyvän matkaa toistakymmentä. Kun töitä tehdään, maali lähtee tietyistä paikoista ja normaalia kulumista saa tulla.” Perintötekijät selittävät merkkiä, sillä Jarilla on Nuffi myös isän puolelta sukua. Joukossa on niin patinaa kuin säihkettä, mutta ulkokuoresta riippumatta kaikki paitsi keskeneräiset projektit on huollettu käyttökuntoon. 60. PELKÄÄMÄTTÄ URAKALLE K un Jari Alakoski oli neljän vanha, hän istui isoisänsä uunituoreen Nuffield 4/65:n ratissa heinäpellolla. Oma lukunsa ovat sitten Alakosken Teksti ja kuvat: Mika Rassi Jari Alakoski Viljatila monine liitännäisineen voi pyöriä aika pitkälle vanhojen hyvin huollettujen koneiden ja omien viritysten varassa. Neuvokkuutta mies on osoittanut koneiden kanssa myöhemminkin. Jalka ei jaksanutkaan painaa kytkintä pohjaan, mutta Jari älysi vetää sammuttimesta juuri ennen kuin etupyörät menivät laskuojaan. Ja käyttöä niillä onkin
Katkoja-halkojassa on Alakosken rakentama järeä kuljetin, jota käytetään traktorin hydrauliikalla. Siitäkin tuli lisää työtä. Moottori oli kunnossa, mutta nostovarsissa ei ollut voimaa yhtään. Edessä kolmonen, joka on palvellut tilalla vuodesta 1972 asti. ”Aikoinaan meidän omaan 4/65:een oli vaihdettu pari kytkinpaketti, ja vanhat osat olivat jääneet hyllylle. Ei parikytkin sopinutkaan tavallisella kytkimellä olevan traktorin vauhtipyörään – pulttijako on eri. Kunnostin ne ja laitoin tähän. Yksi komea tapaus on karkiksi laitettu 4/65, joka oli raato tullessaan ja johon Jari haali osia maailmalta. haalimistaan romuista kunnostamat traktorit. Nokka oli lytyssä, maskin olen tehnyt puimakoneen seulasta. Nyt se on jännä kartanoja talousmallin risteytys: pari kytkin löytyy mutta ei ohjaustehostajaa. Pumpussa ei ollut vikaa, sillä kippiliitin toimi normaalisti. Piti etsiä parikytkinmallin vauhtipyörä.” Toinen isotöinen oli sinisen vaiheen erikoisuus, Perkins-moottorinen Leyland 245. Lopulta venttiilistöstä löytyi hiushalkeama.” 3/2023 61. Paljon piti oikoa, hitsata ja tehdä uutta. ”Tällä Leylandilla on ollut yksi omistaja ennen minua
Jari teki niistä ja muista kierrätysosista jyrän, jossa on omalaatuinen poikittaista runkopalkkia pitkin kokoonmenevä kuljetusasento. Se ei kääntynyt juuri ollenkaan, kun se oli kiinteästi vetovarsissa. Otin kiinnityslaitteen pois ja tein uuden, ostin niin vahvan työntövarren kuin löytyi. Jari osti taannoin liukunapaisen nelos-Nuffin, johon oli ympätty puimurin olka-akselit ja renkaat. ”Se oli nostolaitteeseen kytkettävä malli. kierrätysosista, paitsi letkut ja sylinterit.” Tilan vanhan kolmos-Nuffin perässä on katkaisuja halkomakone, johon on tehty kuljetin. ”Perusvehkeeseen ei ole porattu eikä hitsattu mitään, kaikki on kierretangolla ja tapeilla kiinni. ”Olen edellisessä elämässäni ollut metallimies”, Jari hymähtää. Nyt se tulee komeasti perässä. Kaikki on kierrätysosista paitsi sylinteri, renkaat ja letkut.” Alakoski on muuttanut myös tasausäkeensä nostolaitekoneesta hinattavaksi. Tämä Nuffi taas on perua Jarin isän suvun puolelta. ”Sattui olemaan tuollainen pitkä sylinteri. ”Kun se oli nostolaitteessa kiinni, se ei kääntynyt mihinkään. Alakosken mielestä on tärkeää, että vanhoissakin vehkeissä valot ja mittarit toimivat, mitä nyt tuntimittareiden ei ole niin väliä. Ei pelkästään. Yksi esimerkki on lautasmuokkain. Maski on tehty puimurin siemenseulasta. Ei se varmaan työsuojelumääräyksiä täytä, mutta eivät tätä vieraat käytäkään.” Traktoreita kunnostaessa jää yli hyvää materiaalia työvälineitä varten. Myös korkeussäätö on itse tehty. Edellisestä elämästä Alakoski on muokannut kierrätysosilla monia työvälineitä käteen sopivampaan muotoon. ”En nyt tiedä, pidänkö niistä hommista mitenkään erityisesti, mutta voihan sitä pitää ammattitaitoa yllä.” ”Kun töitä tehdään, maali lähtee tietyistä paikoista ja normaalia kulumista saa tulla.” 62 Seppiä ja mestareita Jari Alakoski. Toinen juttu oli, että kun se alkoi kerätä olkea ja sitä kevensi nostolaitteella, peräosa nousi ylös ensin. Kun tällaisen kiskaisi päisteessä ylös, se talloi maata.” Jari muutti koneen hinattavaksi asentamalla siihen uuden vetolaitteen ja tekemällä kuljetuspyöräsovituksen. Nyt nostolaitteella pystyy keventämään etureunaa niin että se luovuttaa oljet. Sekin on tehty Harvinaisempi 245 oli pahassa kunnossa, kun se tuli Jarille. Se siirtää ulommaiset lohkot sivusuunnassa kuljetusja työasentoon.” Onko näihin hommiin syntynyt taito kotopajassa. ”Se pyörii Nuffin pumpulla, eikä sen käyttö ole sirkkelin ja halkojan omasta hydrauliikasta pois. Niiden tilalle vaihtuivat Nuffin omat osat, mutta eivät tilapääratkaisutkaan roskiin menneet
60-luvun lopulla Britannian ajoneuvoteollisuuden suurten yritysjärjestelyjen myötä Nuffieldit muuttuivat Leylandeiksi. Nostolaiteäkeestä tuli romuosilla hinattava. Vaikka 4/65 on koottu romuista timantiksi, sekin pidetään vetreänä pikku töillä. Hänen kotikylänsä oli Oxfordshiren maakunnassa noin 70 kilometriä Lontoosta länteen sijaitseva Nuffield. Niiden valmistus loppui 1982, vaikka traktoreiden perintö jatkuikin hiipuen eri merkeissä. Vetokoneena vuoden 75 Leyland 2100, johon on vaihdettu suorahampaisen tilalle synkrolaatikko. 3/2023 63. Säkki ripustetaan telineeseen niin, että sen on täytön alkaessa vähän löysä, ja kun se täyttyy, se nostetaan kireälle. Jos tyhjää roikkuvaa säkkiä alkaa täyttää, pohjasta tulee pyöreä, eikä täysi säkki pysy pystyssä. Nuffieldit ja Leylandit E nglantilaisia Nuffield-traktoreita alettiin valmistaa vuonna 1948. Vuoden 56 nelos-Nuffiin oli ympätty puimurin olka-akselit, pyörän navat ja renkaat. Hieman se siinä hidastui, mutta tällä ei lähdetäkään kiireisiin töihin. Pitkä sylinteri siirtää ulommaiset lohkot sivusuunnassa kuljetusja työasentoon. Perässä on nokkela klapisäkkiteline. Niiden nimen taustalta löytyy tehtailija William Morris. Jari teki niistä ja muista kierrätysosista hinattavan jyrän. Morris sai Nuffieldin varakreivin tittelin 30-luvulla
Ne ovat pieniruokaisia. ”Yhtä lailla Nuffi sitä pyörittää kuin uusi 300-hevosvoimainen traktori”, Alakoski tokaisee. ”Kaikki, mihin käy Nuffi tai Leyland, tehdään niillä. Juhtaa voi helposti vaihtaa tarpeen tullen. Valmiina työhön Harrastekoneet ja sukukalleudet kelpaavat urakalle. 262:n ja 272:n erona ei ole juuri muuta kuin rengaskoko ja syöttöpumppu. Jarin mielestä jakajapumpulla varustettu kymmenen hevosvoimaa pienitehoisempi 262 reagoi kaasun polkaisuun vähän nopeammin. Lisäksi hidas nelonen on kuin tehty kylvämiseen ja pakkikin on sopiva. 64 Jari Alakoski Seppiä ja mestareita. ”Kun nivelakseli on passattu yhteen Leylandiin, työ käy millä Leylandilla vaan.” Toukoaika kolkuttelee jo ovella, ja sitä varten Alakoskella on lähtövalmiina kaksi kylvökonetta kumpikin oman traktorinsa perässä. ”Täällä on lohkoja paljon ja maalaji vaihtuu joka lohkon sisällä. Joka vehkeen eteen riittää Nuffia tai Leylandia: 245 vetää kovapaalainta, 462 kuivalantavaunua tai metsäkärryä, 2100 tasausäestä... Kaksi kylvöyksikköä valmiina töihin. Pikku-Nuffi ja klapikone ovat käyneet Jarin tekemän lavetin kyydillä monien päivienkin rankasavotoilla Pirkkalassa saakka. ”Siinä on mukava öljyntuotto, vantaat nousevat nopeasti ylös. Mutta vilja ei ole valittanut epäajanmukaisuutta. Leyland 262 kiskoo hieman kevyempää konetta ja 272 raskaampaa. 262:een on tehty tuplapyörät eteenkin, ettei etupää ala kahlata multamaalla. Jari kehaisee Leukkua kylvökoneena. Vanhalla uskollisella Jari tekee niin kuivaheinät, kesannot kuin pientareet. Kun on nätti kesäpäivä ja jotain pitää värkätä, mikäs sen parempaa kuin ajaa avotraktorilla.” Uudesta asti talossa ollut kartanoNuffi on niittokoneen edessä passeli, kun voimanotolle on oma kytkin. Urakkanupilla se on ketterä.” Tilalla on pari uudempaa ja hiukan isompaakin konetta, mutta niiden käynnistämistä harkitaan tarkkaan. Jos kauralle tuleva lohko sattuu kuivumaan ensin, sitten menen kaurakoneella – tai päinvastoin.” Vanhat sivupyöräkoneet ovat sellaisia, ettei niitä maatalouskauppa enää vaihdossa huoli. Kumpikin kone on lähtövalmiina, toisessa kauraja toisessa ohra-asetukset
Tämä Ukko-Mestari-Nuffi oli leikannut kiinni kauha täynnä maata. Jari asensi kuutos-Nuffiinsa Majorin ohjaustehostimen. Omatekoisella lavetilla kuskataan muun muassa muovipaaleja ja omaa kuuden tonnin telakaivuria. Lautasmuokkain muuttui nostolaitekoneesta hinattavaksi Alakosken omassa pajassa ja pääosin kierrätysosilla. Jari vaihtoi siihen moottorin, mittarit ja letkuja ja korjasi sylintereitä. 3/2023 65. Taas se tonkii. Parilla traktorilla ja taljapelillä se saatiin lavetille ja uuteen kotiin. Onhan se näin mukavampi raskasnokkaista venkslata
Doen pesueen esikoinen Ernest Charles kiinnostui traktoreista varhain ja oli innolla mukana, kun ensimmäisen maailmansodan ylijäämävaraston traktoreita kaupattiin viljelijöille. Doe on ollut varmasti merkittävin ja eniten valmistettu tandemtraktori. Maanviljelijä Georg Pryorilla oli ongelma. Traktoriseppä Tässä vaiheessa kuvaan astui Georgin ystävä, traktorikauppias Ultingista. Pryorilla oli mielessä ratkaisu pulmaan. Doe kaksin aina karskimpi 66. Laitteen käytettävyys ei ollut häävi. Saatavilla olevien pyörätraktorien vetoteho ei enää riittänyt kasvavan tilan tarpeisiin. Takimmaisesta etuakseli oli luonnollisesti poistettu. Telatraktorit jaksoivat kyllä vetää leveitä muokkauskoneita Essexin sitkeäsavisilla pelloilla, mutta niitä oli hidasta liikutella pellolta toiselle. Ensi vuosina sen hurja voima ja erikoinen ulkomuoto herättivät kunnioitusta. Fordson Majorin vetoteho saatiin lähes tuplattua liittämällä palkilla yhteen kaksi Majoria. Ensimmäisessä versiossa molemmat traktorit tarvitsivat kuljettajan, ja etummaisessa traktorissa oli vielä etuakseli. Hänen isänsä Ernst Doe oli ratkonut viljelijöiden teknisiä pulmia pajassaan Doe’s Cornerissa jo 1890-luvun loppuvuosina. Merkki oli Fordson. Vuonna 1937 perustettu perheyritys Ernest Doe & Sons (mukana oli myös Herbert Doe) toimi Fordsonin lisäksi ainakin Massey-Harrisin, Casen, Allis-Chalmersin, Fowlerin ja Ransomesin edustajana maatalousja maanrakennusalan konekaupassa. Tehokkaat nelivetotraktorit tekivät vasta tuloaan. E lettiin vuotta 1957 Essexissa Englannissa. Ernest Charles Doe hallitsi metallin taivuttamisen ja sorvaamisen haluttuun muotoon, olihan hän seppä toisessa polvessa. Tänä päivänä Doe saa harrastajissa aikaan omistamisen himoa
Eri vaihteet etuja takapäässä saattoivat aiheuttaa vakavia vaurioita, varsinkin jos ne veivät eri suuntiin. Sitten viranomaiset patistivat tekemään muutoksia. Ernest Doe & Sonsin maahan tuomia saksalaisia, kaarevaikkunaisia Fritzmeierhyttejä asennettiin myös Doe ratsastajien suojaksi. DoeMurexissa Fordson toimi hitsausmuuntajan kuljetus alustana ja voimanlähteenä. Doen 60luvun muotivärit olivat oranssi ja sininen. Suositusta Allis-Chalmers B -traktorista tehtiin todella korkean maavaran hedelmätarhaversiota. E27N Major sai kantaakseen jättiläismäinen imurin, jonka tarkoituksena oli imeä pellolle varisseet rikkakasvien siemenet säiliöön. Fordsoneiden päälle sommiteltiin monituisia työkoneita – itsekulkevia torjuntaaineruiskuja, trukkeja, tiejyriä. Domobile oli ruotsa laisen ABSkaivukoneen muunnelma. Ford Thamesin laatikon välitykset kiidättivät kaivuria työmaiden välillä 40 kilometriä tunnissa. Sodan jälkeen Doen perheyritys alkoi paaluttaa reviiriään Essexin lisäksi myös Suffolkin kreivikuntaan. Itsekulkeva säilörehun korjuukone Tayler-Doe rakennettiin Massey-Harris 726 -leikkuupuimurin rungolle. Doen pajakaan ei ollut toimettomana. Konekaupan lisäksi Ernest Doe & Sons muutti traktoreita ja puimureita eri käyttötarkoituksiin paremmin sopiviksi. 67 3/2023. Sitä koottiin vain kuusi kappaletta. Siitä tuli yksi Fordsonin parhaita jälleenmyyjiä Britteinsaarilla, ja se vei koneita jopa Australiaan ja Uuteen-Seelantiin. Doen ensimmäinen tandemtraktorimalli, sadan hevosen Doe Dual Power oli 50luvun lopun suurtehotraktori. Bolinder Munktellmoottori sai väistyä Fordson Majorin dieselin tieltä. Tämä luomukone toimi, mutta Mörkö-Majurin teho ei riittänyt sekä hökötyksen liikutteluun että riittävän imutehon aikaansaamiseen
Pryor antoi keksintönsä patentit ja valmistusoikeudet Ernest Charles Doelle, joka ymmärsi laitteen mahdollisuudet. Liikkeelle lähdettäessä kuljettaja jätti kertojat vapaalle, käveli etuosaan valitsemaan halutun vaihteen, palasi takaisin takaosaan ja valitsi saman vaihteen. Doe rakensi takatraktorin moottorin alle halkaisijaltaan 60 senttimetrin kääntö pöydän. Riittävän korkealla oleva öljypohja mahdollisti rakenteiden sommittelun ilman että maavara olisi laskenut haitallisesti. Peruuttamiseen käytettiin vain takimmaista traktoria. Doe ja tehtaanjohtaja Charles Bennett tekivät tupla-Fordsoniin muutamia parannuksia ja aloittivat koekäytön. Laite muuttui nelipyöräiseksi, kun havaittiin etuakselin vain jarruttavan menoa – arvioiden mukaan jopa 20 prosenttia. Vaikka käyttömukavuudessa oli selvästi parantamisen varaa, ylitti kaksoistraktori odotukset. Eri vaihteet valittuna etuja takapäässä saattoivat aiheuttaa vakavia vaurioita, varsinkin jos ne veivät eri suuntiin. Doe päätti kaupallistaa tandeminsa. Alkukoettelemuksia Doe ei soveltunut hätäiselle käyttäjälle. Renkaiden ote ei lipsunut, ja Essexin tiukat savikot nöyrtyivät kahden moottorin vetotehon edessä. Takatraktorin hydraulijärjestelmä oli varattu työkoneille. Kahden Fordsonin liitto Ernest Charles Doe kiinnostui Pryorin puuhista ja toimitti seuraavaan kehitysversioon Fordson-moottorit. Fordson esitteli vuonna 1958 sopivasti 51 SAE-hevosen Power Majorin ja kaksi uutuutta ajettiin Doen pajalle. Runkoohjattavaa kaksoistraktoria ohjattiin takimmaisesta yksiköstä. Takapenkiltä pystyi vaikuttamaan vain etuosan vaihteiston kertojaan. Kääntötyöstä huolehti kaksi paria hydraulisylintereitä, joita liikutti etutraktorin hydraulipumppu. ”Kaikki tietävät, että voit hankkia sen Doelta.” Ernest Doe & Sons oli jo 50luvulla monessa mukana. Kaapelit ja hydrauliletkut on koottu suojaputken sisään. Lisäksi kytkimen painallus pysäytti ohjausta käyttävän hydraulipumpun. Kytkinpoljin vaikutti hydraulisesti molempiin asetelmiin, ja etummaiseen moottoriin johti pitkä kaasuvaijeri. Erityisesti maanrakennuskoneiden valikoima oli kattava. Peltokokeet olivat lupaavia. Hydraulisylinteriparit Doen molemmin puolin saavat hyvän vipuvarren 60senttisestä kääntöpöydästä. Sen sijaan kahden vaihteiston hallinta ei ollut yksinkertaista. 68. Kun kertojat kytkettiin päälle, lähtivät tuplatraktorin molemmat päät sovussa liikkeelle. Fordsonien korkea maavara moottorin kohdalla mahdollisti järeät rakenteet. Itse rakentamallaan tandem traktorilla Georg Pryor ajoi kymmenen vuotta. Ohjaustuntuma oli herkkä ja levoton. Fordson soveltui kahden traktorin liittoon mainiosti. Viisitonninen jötkäle vääntyy miltei 90 asteen mutkalle. Yli sata hevosvoimaa, Doe Dual Driven etutraktorin entinen ohjaamo. Traktorit olivat niin lähellä toisiaan kuin kääntösäteen kärsimättä oli mahdollista
Ensimmäinen traktori toimitettiin suffolkilaiselle tilalle parahiksi kyntökaudelle. Kääntö säde on vain 6,4 metriä. Kun vuonna 1963 päästiin naittamaan yhteen kaksi 54 SAE-hevosen Super Majoria, syntyi nelivetopeto, jolla ei juurikaan ollut kilpailijoita Brittein saarilla. Doen tandemkonsepti alkoi olla valmis. Etuja takaosan välillä ramppaaminen loppui seuraavana vuonna, kun Doe kehitti hydraulisen mekanismin, jolla etummaisen vaihdelaatikon rattaita liikuteltiin takaohjaamosta. Paranneltu painos Doen pajalla otettiin lusikka kauniiseen käteen ja vaaditut muutokset tehtiin. Ernest Doe & Sons valmisti myös tehovetäjille mitoitettuja työkoneita, kuten auroja, lautasäkeitä ja kultivaattoreita. Syksy oli poikkeuksellinen märkä ja Doe Dual Power tienoon ainoa traktori, joka pystyi kyntämään vettyneillä pelloilla. Kun naitettiin yhteen kaksi Super Majoria, syntyi neliveto peto, jolla ei juuri ollut kilpailijoita Brittein saarilla. Doe TripleD on kokoisekseen ketterä traktori, jos etuylitykselle on tilaa. Doe Dual Driven kääntö pöydän alla oleva nivel mahdollistaa etu ja taka traktoreiden sivuttaisen keinunnan epä tasaisessa maastossa. 3/2023 69. Kaikkiin vetäviin pyöriin vaikuttava lukko terästi etenemiskykyä entisestään. Motor Taxation Department päätti, että jotta laite voitaisiin luokitella tieliikenteeseen sopivaksi ja verottaa yhtenä traktorina, tulisi kaikki apulaitteet kuten hydraulijärjestelmä keskittää takimmaiseen yksikköön. Doe Dual Power selätti britti-ilmaston, mutta brittiviranomaiset olivat vaikeampi vastus. Ainoa varteenotettava kilpailija, Roadlessin rakentama Fordson Super Major Manuel maksoi 1 230 puntaa vuonna 1961, kun Doe Triple-D:sta joutui pulittamaan 1 950 puntaa. Uutuus sai Doen tunnusvärit: oranssin ja sinisen. Lisäksi terveysja turvallisuus viranomaiset katsoivat karsaasti vaihteidenvaihtojärjestelyjä. Vahvistettu nosto laite oli 100 punnan arvoinen lisävaruste. hyvä painojakauma ja koneen pituuteen nähden yllättävän pieni 6,4 metrin kääntösäde (Power Majorissa 8,5 metriä) olivat hyviä myyntiargumentteja. Käsivivun edestakaisella liikkeellä kytkettiin H-vaihdekaavion vastakkaiset vaihteet päälle ja polkimella siirryttiin vapaa-asennossa vasemmalle ja oikealle. Doen hankinta verotti tosin kukkaroa. Vuonna 1959 ensiesitellyssä Doe Dual Drivessä (Triple D) hydrauliikka keskitettiin takayksikköön. Myös etummaisen osan tasauspyörästön lukko loksahti päälle hydrauliikan avustamana
Yhdistämällä kaksi viisitonnista Fordia saatiin Doe 130. Mallimerkintä kertoo teholukeman. 70. Paksummat ainesvahvuudet olivatkin tarpeen, kun Force-sarjan 75 hevosvoiman Ford 5000 otettiin työn alle vuonna 1968. Kahden traktorin tekniikka tarkoitti luonnollisesti tuplamäärää huoltotyötä ja kahden polttoainesäiliön vahtimista. Kolmannes tuotannosta jäi kotikreivikuntaan Essexiin. Tandemtraktoreiden aika alkoi olla ohitse. Doe 150-mallia tehtiin vain kourallinen. Ultingissa oli hitsipillit valmiina, kun Ford esitteli uuden tonnisarjan vuonna 1964. Suurta läpimurtoa ei syntynyt. Fordsonin tunnetusti vankka rakenne kesti lisäkuormituksen kohtalaisen hyvin. Lisää ruutia – lisää rautaa Kahden traktorin liitosta syntyi edelleen ongelmia. Väritys muuttui sinivalkoiseksi. Doen tandemresepti pysyi samana. Vuosina 1958–1964 valmistettiin ainakin 282 Doe TripleD:tä eli Dual Drivea. Yksittäisiä koneita myytiin Uruguayta, Yhdysvaltoja ja Etelä-Afrikkaa myöten. Asennustyö oli ymmärrettävästi työläs, ja vain yksi muutossarja myytiin. Doe Triple-D herätti ansaittua huomiota konemessuilla, ja sitä markkinoitiin ahkerasti myös vieraille maille. Alun perin Doen tandem suunniteltiin niin, että se voitaisiin tarvittaessa purkaa kahdeksi käyttökelpoiseksi traktoriksi. Nostolaitekannet joutuivat koville, kun perään laitettiin vetokyvyn mukainen työkone. Tehtiinpä Neuvostoliittoonkin kolmen koneen kaupat. Irtoamisia tapahtui ja Doe vahvisti kiinnitystä lisätapein. Niinpä Ford 5000 Super Majorin markkinoille tulon luonnollinen seuraus oli Doe 130. Ruotsiin laivattiin kymmenisen Doeta. Doe hoiti pellot, joiden kyntämiseen aiemmin tarvittiin telatraktoria. Kuusimetrisen ja viisitonnisen laitoksen kuljettaminen tienopeuksilla Englannin kapeilla pensasaitojen rajaamilla kyläteillä vaati tarkkuutta. Teholisä pakotti vahvistamaan apurunkoa ja kääntöpöydän runkoniveltä. Kun kaikki hydrauliikka oli keskitetty takatraktoriin, kuormittui ja kului sen moottori etummaista enemmän. Vaikeuskerrointa nosti rauhaton runko-ohjaus. Ensimmäiset Doe Dual Powerit pääsivät möyrimään sateen liettämille kynnös pelloille vuonna 1958. Etutraktorin kertojaa liikuteltiin solenoidilla. 60luvun alku oli Doen tandemien kultaaikaa
Fordin toimittama hytti kesti yhden traktorin painon, mutta kaksi oli sille liikaa. New Hollandin lisäksi sillä on Casen edustus. Mutta Fordien tuunaamista ei maltettu jättää. Doe rakensi vielä vuonna 1971 yhden Ford 7000 -yhdistelmän nimeltä Doe 180 ja vaihtoi muutamiin käytettyihin Doe 130 -malleihin virkeämpiä taka traktoreita. Myöhemmin Cotilnosturitraktoreissa oli alustoina Ford 5000 ja Countyja. Hyväkuntoisen Doe 130/150:n ostaja saa latoa pöytään muoviseteleitä 65 000 punnan arvosta. County toimitti kytkinasetelmat. Ultingin pikkukunnassa pultattiin 13 vuodessa kokoon yli 460 Doeta. Ongelmaksi muodostui liian herkkä ohjaus. Moottorin apurungot tilattiin vastaavia Ford-konversioita muokanneelta belgialaiselta EVA:lta. Kytkimet liikkuvat samaan tahtiin hydraulisesti. Doe lopetti kaksoistraktoreiden sarjatuotannon vuonna 1970. Doen perhe omisti 40-luvulta alkaen Colchester Tillage Ltd:n, joka aloitti 50ja 60-lukujen vaihteessa Tico-nostureiden asentamisen Power Majoreiden ja Super Majoreiden päälle. Tandemtraktori rauhoittui, mutta vieläkin ajosuunnassa pysymiseen tarvitaan vakaata kättä – äärestä toiseen laitaan kääntyminen vaatii vain puoli ratin kierrosta. Ford 5000:n moottoriksi vaihdettiin kuusi pyttyinen 98 hevosvoiman Ford 2704E -teollisuusmoottori, joka oli alkujaan suunniteltu Fordin D-sarjan kuorma-autojen voimalaitokseksi. Niitä käyttävän hydraulipumpun sijainti etutraktorissa noudattelee Doe Dual Power -ensipainoksen mallia. Ernest Doe & Sons myy edelleen sinisiä traktoreita ja työkoneita Itä-Anglian alueella. Doe-tandemit ovat himoittuja keräilykohteita. Vuonna 1970 Ultingissa valmistui puolisen tusinaa Doe 5100 -traktoria, joiden konsepti oli kovin yllätyksetön. Kon servatiivisia yksimoottorisia peltovetureita Fordin pohjalta valmistivat Brittein saarilla County, Roadless ja Muir-Hill sekä pienemmät sepät Northrop ja Matbro. Vaikka Doen tandem oli verraten tyyris, jäi siitä liian vähän puntia valmistajalle. Meno oli aluksi melko holtitonta. Mitätön määrä Brittein saarien kokonaistuotantoon suhteutettuna, mutta tandemtraktoreiden kastissa Doe oli omaa luokkaansa. Suffolkilainen Roger Desborough keksi naittaa yhteen kaksi Fordson E27N Majoria. Tukevamman kabiinin suunnittelu ja valmistus olisi ollut taloudellinen mahdottomuus. Mörkötandem ei häpeä suorituskyvyssä esikuvilleen. Tandemkauden loppu Yli 100 hevosvoiman nelivetotraktoreiden tarjonta parani 60-luvun kuluessa. 71 3/2023. Viimeiset naulat kaksoistraktoreiden arkkuun iskivät turvaohjaamo määräykset. Uniikin tandemtraktorin rakentelu kesti seitsemän vuotta. Mörkötandem D oen tandemtraktorit ovat inspiroineet monia konerakentajia. Roger hillitsi hydrauliikan öljykiertoa kahdella kuristimella. Etutraktorin kertojaa ja kaasua hallitaan venetelakalta hankituilla normaalia tanakammilla kaapeleilla. Kampiakselin jatkeena olevan pumpun elinluovuttajana toimi Caterpillar D7 -telatraktori. Siitä huolehtivat yli 50 hevosvoiman Perkins L4 -dieselit. Ford pisti stopin Doe 5100:lle. Se ei halunnut oman jälleenmyyjänsä kilpailevan omalla tuotteellaan uuden Ford 7000 -mallin kanssa. Roger opiskeli ensin Doe 130:n anatomiaa, ja esimerkiksi kääntöpöydän etutraktorin puoleinen jatke muistuttaa esikuvaansa. Kääntöpöydän neljä hydraulisylinteriä on purettu Horndaulic-etukuormaimista
Valtiovallan ja kaupungin tärkeitä henkilöitä kyydittiin uuden väylän avajaisissa. Tänne on hankittu myös Scania-Vabishenkilöautoja, usein loistoautoiksi sanottuja. Täällä ei bussikauppoja syntynyt, mutta Virossa Scania-Vabis-jättiläisbusseja otettiin käyttöön. Postija lennätinlaitos hankki 20-luvulla yhden Scania-Vabis-linja-auton Suomeenkin, mutta jatkokauppoja ei tullut. Alftanin liike on alkuvaiheissaan ollut merkin edustaja. Ruotsissa Scania-Vabis menestyi tekemällä postilaitokselle ympärivuotiseen liikenteeseen kelpoisia autoja. Tallinnalaisen matkatoimiston bussiretkille keskiseen ja eteläiseen Eurooppaan lähti mukaan suomalaisiakin. Rekisterikortteihin tosin merkittiin malliksi 620. 20-luvun alkuvuosina muutama sellainen oli käytettyinä tarjolla. Armeija siirtyi kuitenkin muihin merkkeihin, ja nuo kuormurit myytiin pois muutaman vuoden ikäisinä. Finlandia-autojen isä Heikkilä osallistui Scania-Vabismerkkisillä suurilla umpiautoilla jäärataja maantiekilpailuihin ainakin 1922. Näissä aiheissa autoarkeologeilla olisi työsarkaa. Joskus lehdissä julkaistuista pikku-uutisista näkyi, että Turun ja Porin läänissä oli 20ja 30-lukujen vaiheissa rekisteröity muutamia Scania-Vabis-kuorma-autoja ja yksi linja-autokin. Sen ominaisuudet ja vaiheet tunnetaan. Scania-Vabis-merkin kannalta suurmuutos tapahtui keväällä 1939. Syksyllä 1933 Scania-Vabis-tehtaan uutuuden, suuren matkailijabussin esittelykiertue ulottui Helsinkiin, sopivasti kaupungista pohjoiseen lähtevän uuden maantien avajaisiin. Niistä tiedetään vähemmän. H elsingin palokunnalle 1917 hankittu paloauto oli ensimmäinen varmasti dokumentoitu Scania-Vabis Suomessa. tuli hitaasti tutuksi 72. Ensin niitä nähtiin pääkaupungin busseina. Itsenäisen Suomen armeijan ensimmäiseen autohankintaan kuului kuusi ScaniaVabis-kuorma-autoa. Enimmät rekisteröitiin vuoden 1940 kuluessa. Se yksi myytiin huutokaupassa romutavaran kanssa vuonna 1936. Scania-Vabis oli pitkään varsin näkymätön. SCANIA-VABIS Scania-Vabis-autoja esiintyi Suomessa lähes satunnaisesti autoistumisen parin ensimmäisen vuosikymmenen aikana. Helsingin Raitiotieja Omnibusosakeyhtiö päätti tilata runsaasti uusia busseja ja niiden alustoista melkoisen osan Scania-Vabikselta. Jonkin verran kotimaassa koritettuja S-V malli F8606 -busseja ehti liikenteeseen jo ennen sotaan joutumistamme. Nämä kokonaispainoltaan kymmentonniset bussit liikkuivat 120 hevosvoiman dieselmoottorin voimin. Viisikymmenluvun kuluessa Scania-Vabis-linja-autot yleistyivät ja kuorma-autojakin alettiin tavata
Finlandia auton mainos vuodelta 1923. P. Ensimmäiset ehtivät saada suomalaisen korin ja päästä liikenteeseen jo 1939. Scania-Vabis-kuorma-auto vuodelta 1927, mutta tällä kertaa vuonna 1969 vanhojen autojen retkeilyajossa. Vaihtuvien tarpeiden mukaan muunneltuna se palveli pitkään. Scania-Vabiksen menestystuote 20-luvulla oli Ruotsin postilaitokselle rakennettu linja-auto. J. Helsingin kaupungin palolaitokselle 1917 saatu auto oli ensimmäinen dokumentoitu Scania-Vabis Suomessa. Tuo linjuri oli ainoa valmiiksi rakennettuna linja-autona PLH:lle hankittu. Ruotsinkielisessä Fyren-lehdessä ollut mainos tuskin sai auton ostajia Suomesta liikkeelle. FINNA/HKM PO ST IM U SE O AJA-LEHTI FIN N A /H K M 3/2023 73. Scania-Vabiksen alkuvaiheissa paloautot olivat tärkeitä tuotteita. Varmaan ensimmäinen Suomessa ilmestynyt ScaniaVabiksen mainos oli vuodelta 1916 merkin pietarilaisen edustajan julkaisema. Sotien jälkeen saatiin lisää Scania-Vabiksia. Suomen postija lennätinlaitoskin hankki yhden auton. Montaa tuon ajan Scania Vabis kuormuria ei täällä koskaan ollut. Helsingin kaupungin liikenteeseen tilatut bussit olivat Scania-Vabiksen ensimmäinen suuri kauppa Suomeen. Muut autot saivat korin Suomessa. Heikkilän suunnittelema Finlandia oli pitkälti Scania Vabiksen mukaan rakennettu. Vuonna 1949 otettu kuva HKL:n ScaniaVabis-bussista
Suuriin koritehtaisiin kuulunut Kutter tarjosi ScaniaVabikseen tällaista koria vuonna 1956. Esillä oli eri kokoisia L-51-kuorma-automalleja. Nummelan koritehtaan mainos vuodelta 1956 ja Ajokki Oy:n vuodelta 1951. Mainoksessa vuonna 1956 esiintyi useamman näköisiä linja-autoja. Helsingin suuressa autonäyttelyssä keväällä 1955 Scania-Vabis oli mukana. Yhdessä Sven Fazerin ja Soini Holopaisen kanssa hän muodosti Scan-Auto osakeyhtiön maahantuontia ja edustusta hoitamaan. Nummelan koreja oli monen maantieliikenteen yrityksen autoissa. Sinne hankittiin viisi Ajokin korittamaa S-V 2B22V -tyyppistä bussia. Yhtiö oli helsinkiläinen, mutta alkoi hakea muilta paikkakunnilta yrityksiä Scania-Vabista myymään. Se korvasi 1936 lähtien käytössä olleen esikammiodieselin. Ajokin koreja oli varsinkin Tampereen kaupungin liikennelaitoksen ScaniaVabiksissa. Linjurialustojen puolella esiteltiin samaisella moottorilla varustettua B-5153-mallia sekä 150 hevosvoiman kuutosmoottorilla varustettuja B-71-alustamalleja. Suurasiakas HKL:lle meni 40 uutta ScaniaVabista. Siksi ensimmäisistä piiriedustajista Auto-Heinonen Turussa ja Pirkkalanmaan Auto Tampereella myivät myös Sisuja ja Kaakkois-Suomen Auto Lappeenrannassa Chrysler-yhtymän kuormureita ja Magiruksiakin. Ulkoasuja oli useampia, sillä ainakin vuoden 1951 uusille Scania-Vabiksille on kirjattu ainakin kuusi eri korivalmistajaa. Scania-Vabis ei kuulunut tuohon joukkoon. Tämän ennätysvuoden uusissa linjureissa oli koreja yli tusinalta valmistajalta. Olympialaisten ja huippusuhdanteiden vaikutus Scania-Vabikselle oli todella perusteellinen. Näyttely taisi auttaa. 74 SCANIA-VABIS. Olympialaisvuoden kuluessa rekisteröitiin peräti 93 uutta linjuria. Autokaupan piirissä johtoasemissa kokenut Harald Zetterström oli hoidellut asioita erillisenä agentuurina. HKL sai muutaman bussin lisää. Ainakin seuraavasta vuodesta tuli hyvä linjurikauppojen vuosi Scania-Vabikselle. Viisikymmenluvun puolivälissä meillä oli 23:a eri kuorma-automerkkiä vähintään 100 kappaletta. Varsin monet suomalaiset koritehtaat rakensivat omia mallejaan Scania-Vabiksen alustoille, tässä vaiheessa nokattomille linjureille. Siihenastinen pääkaupunkilaisten bussimerkki ilmestyikin maanteille eri puolilla valtakuntaa. Kuorma-autoille sai tuontilisenssejä helpommin, ja erityisen paljon lisättiin linja-auton alustojen tuontia. Vuonna 1950 Tampereen kaupungin liikennelaitos liittyi Scania-Vabiksen käyttäjiin. Nelisylinterinen 6,2 litran diesel tarjosi 100 hevosvoimaa. Maakuntien liikennöitsijöistä useampia uusia Scania-Vabiksia hankkivat myös Lahden Liikenne, Matka-autot, Nurmijärven Linjaauto, Savonlinja, Tampereen liikennelaitos ja Onni Vilkas. Monet liikennöitsijät saivat ensimmäisen Scania-Vabiksensa ja ensimmäisen dieselinsä. Sotien jälkeen 40-luvun loppuvuosina kunnalliseksi liikelaitokseksi muodostettu Helsingin kaupungin liikennelaitos sai hankituksi yhteensä 34 joko Helkon tai Karian korittamaa bussia ja kolme ASEAScania-Vabis-johdinautoa. Nämä Scaniat olivat jonkin verran kalliimpia kuin saman kokoiset Sisut tai Volvot ja paljon kalliimpia kuin englantilaiset merkit. Tekniikan kannalta tärkeä asia oli vuonna 1950 tuotantoon tullut autojen uusi suora suihkutus diesel. Scan Auto Oy maahantuojaksi Vuonna 1949 Scania-Vabiksen asiat Suomessa järjestyivät täsmällisemmin. Kuorma-autoja ei montaa saatu 40-luvun lopulla tuoduksi mutta jokunen sentään. Yli puolet niistä oli B-42-alustalla ja 25 oli B-63-mallia. Raskaan kaluston myyntiin eivät monet pysty. Olympialaisten ja huippusuhdanteiden vaikutus Scania-Vabikselle oli todella perusteellinen. Alustan kantavuus oli viisi tonnia. Vuoden 1951 kuluessa uusia B-63-alustaisia linjureita rekisteröitiin 19 ja B-62-tyyppisiä 12 sekä muutama alusta mallia B-42 ja BF-61
Hintasuhteet kilpailijamerkkeihin nähden olivat ennallaan. Uusien linjureiden puolella rekisteröinnit lisääntyivät vain yhdellä edellisvuodesta. Moottorina oli nyt 165 hevosvoiman tehoinen vähän yli 10-litrainen kuusisylinterinen suorasuihkudiesel. Kuorma-autojen puolella Scania-Vabis oli nyt 15. 3/2023 75. Tiedossa ja varsinkin autoliikkeiden toiveissa oli vilkas kysyntä. Vuosikymmenen päättyessä rekisteritilastoissa Scania-Vabis-kuorma-autoja oli 727 kappaletta, linja-autoja oli 616 ja erikoisautoja 11 kappaletta. Syksyllä 1957 vapautettiin eurooppalaisten kuormaja linja-auton alustojen tuonti. Mainoksessa ruotsalaisvarusteinen auto. Suhdanteet olivat kuitenkin kääntymässä. Niitä muita oli nyt runsaasti. Tosin sellaisia kuin Sachsenring ja ZIS ei vakavasti tarvinnut ottaa. Uuden pienemmän Scania Vabiksen mallititteli oli B-55. Tervakosken paperitehtaan Scania-Vabis kuului Hämeen läänin autorekisterin varhaisiin merkintöihin. Kuvakin vihjaa siihen, että S-V oli järeämmän sarjan kuljetuksiin tarkoitettu. Taloudellisesti ankean vuoden 1958 kuluessa rekisteröitiin 125 uutta S-V-kuormuria, 63 linja-autoa ja 3 säiliöautoa. Järeämpi B-71-alusta sai väistyä ja 1959 tarjolle tulivat uutuudet B-75 ja BF-75. Pienempi malli muuttui tavallaan perusteellisemmin, kun nelisylinterisen koneen tilalle tuli seitsemänlitrainen 120 hevosvoiman tehoinen diesel. Markan devalvointi oli hypähdyttänyt hintoja niin, että halvin L-5142 alusta maksoi melkein 2,4 miljoonaa markkaa ja halvin L-7138 runsaat 3,1 miljoonaa. Muut olivat vähän tai selvästi halvempia. Vapaan tuonnin aikaan Tuonnin vapauduttua ajankohtaisia kuormurimalleja Scania-Vabiksella olivat edelleen nelisylinterisellä sadan hevosvoiman moottorilla varustettu L-51 ja kuusisylinterisellä 150 hevosvoiman koneella varustettu L-71-mallisto. Lahden talousalueella toiminut Scania Vabiksen edustaja kehotteli heti vapautuspäätöksen jälkeen asiakkaita toimimaan. Nyt pienempien kantavuudeksi kerrottiin 5,6 tonnia ja isompien noin 7,5 tonnia. Keskiraskaaseen kuljetukseen tarkoitettu malli 55 esiteltiin kuorma-autoa tarvitseville muun muossa tällaisella mainoksella 1959. sijalla ja raskaiden ajoneuvojen yhteismäärässä sijalla 12. Kustannusten säästöön vedottiin 1957 Scania Vabis kuormureiden mainoksessa. Kuorma-automallistoon uutuutena tuli keskiraskaaseen sarjaan kuuluva malli L-55. Vuonna 1959 uusia Scania Vabiksia rekisteröitiin 301 kappaletta. Tällaisilla lukemilla merkki oli linja-autoistamme kolmanneksi yleisin merkki. Raskaampien kuorma-autojen markkinassa oli mukana kolmattakymmentä eri merkkiä. Kuormaautojen kaupassa se näkyi hyvin. Scania Vabis kuormurin esittäytyminen vuoden 1952 Auto-, moottoripyöräja traktorikuvasto kirjassa. Viisikymmenluvun loppu oli ison muutoksen aikaa Scania-Vabis-linja-autojen malleissa. Scania Vabis sai uutta tekniikkaa ja uusia malleja aivan 50-luvun lopussa. Tehostettu ohjaus ja ilmajarrut olivat varustusta
Vain nouto. McCulloch moottorisaha. Pikku-Valmetin kampiakseli ja laturi. Myydään Monark-mopo, ajokuntoinen. Puh. International TD 14 uudet kääntökytkimen levyt, hinta 100 € Lima 44 laahakauha, sis kaikki osat, muutama uusi kynsi hinta 600 € Pöytyällä. Uusi akku. Pekka Hyvönen, Puh. 040 047 1448, Karvia. täydellinen moottori, ovet, kardaanit, puskurit jne. 76 Markkinat Ostaa ja myy kalustoa. Puh. 040 033 7472, Lempäälä. Diesel-Majorin osia, Mörkö-Majorin kansi ja öljypohja, Jonsered 2137 varaosiki, Seagull osia. Kopo PH10 ruuvihakkuri 1 050 €, sarvitraktori Bucher M300K + tärymuokkain 1 250 €, Nurmi hydraulisylinterit kylkikiinnitys 80/45 ap. Puh. 044 071 7205, Otto Rönkkö, Iisalmi. PV 444 -58 osia ja Volvo Amazon -68 esim. Puh. Puh. Pientä osapuutetta on. Kippi + lava. Puh. Fordson Major vaihdelaatikko ja perä. 050 443 1571, Kotka. Molemmat toimivana otettu käytöstä. Puh. Volvo Raske 475 vm -64. Ilkka Eronen p. Puh. 045 233 9060, Turku. Puh. 040 092 3246, Siilinjärvi. Puh. Saa kilpiin jos tarvis. Ford 250 4x4 vaihdelaatikko + vetolevy ja turbiini, ei jatkolaatikkoa. Kaivinkone M216, Volvo N86 KA 6x2, Terex 14tn kuormaaja, tela-alustamoto Farmikko. Natikan moottorin varaosia, Ford-traktorin moottorin varaosia, Perkins-moottorin varaosia, laakereita, venttiileitä ja mäntiä ym. 040 073 4726, Tampere. Belarus-traktorin vm -66 kampiakseli, laakerit ja öljypumppu. Hyvät puristukset, kipinää tulee, alkuperäisellä laipalla. 041 310 9618, Mankala. MF35 simpukka 220 €, MF 35 takarenkaat 600 €, telirankakärri 700 €, MF eturenkaat 250 €, MF35 vm -61 2 600 €, MF65 syyläri 120 €, Super Major vm -62 uudet takarenkaat 16.9-30 2 800 €, Ford 4WD eturenkaat 300 €, MF390 vm -93, Ford 4WD 3 930 €. Ajettu n. 044 071 7205, Otto Rönkkö Iisalmi. Valmet ym. 1 800 km. 040 053 7635, Akaa. 0400 923 246, Siilinjärvi. Hyväkuntoinen, ei ruostetta. Sekä Jupiter Swing, kaikki osat mukana. Hinta 40 €. Ford työkuorma-auton vaihdelaatikko 60–70 luvulta, isokokoinen. Vick2 toiminen käyainostaan -02 Valmettiin vivulla 270 €, Kontak-lohko uusi 2-toiminen (poraukset) 175 € sekä käytetty 2-toiminen Kontak lohko vivulla (ei vuoda) 90 €. Puh. Ferguson TEA20 lumiketjut. 040 064 8141. Nissan Patrol 3.3L D-kone, koekäytetty + toinen puolimoottori. Myyjällä olleet yli 20 vuotta, siitä todistus. 8 000 €/ tarjous. 040 866 9806, Vaajakoski. hydraalikka lohkot. Uudet renkaat LT 215/85-16 115/112. Nouto/lähetys puh. Puh. Lähetys onnistuu. Käytöstä otettu toimivana. 044 071 7205, Otto Rönkkö, Iisalmi. Valmet 15 vm -55 kierrosluvunsäädin. Museorekisterissä, katsastus voimassa 2024 asti. Renkaita mukaan. 365 isku 320, 150 € 2 kpl. Uudet OFA kevytketjut MikkoQ/ EasyOn + 11.2/28 400 €. Jonkin vanhan maamoottorin kampiakseli laakereineen. 045 267 5333, Padasjoki. Puh. Monark 450 €, Jupiter 290 €. 040 092 3246, Siilinjärvi. Dieselpumppujen koepenkkiin isokokoinen vaihteisto kaikenlaisia rakenteleville
Kyseessä on valkoinen osa.Puh. Puh. Volvo kuorma-auton vanhan valurautaisen nokkamerkin. 76 kolmiakseliseen Volvoon. 040 752 3711, Taivassalo. Kyselee Jan-Erik Niemi Kokkolasta p. Belarus T-40 takarenkaat tai mieluummin koko pyörät, yksikin voisi riittää, kokoa 330x965 tai 13,6x38". Kone myyty Porilaisena B.M.W:nä. Nyt etsitään tätä myyjää Muuramesta, saataisiin koneen historiaa selville. 050 523 3381 Loimaa. puh. Osoite: Postinumero ja Paikkakunta: VIIPALEMEDIAT OY PL 350 65101 VAASA Myydään Ostetaan Vaihdetaan Leikkaa tai kopioi tämä kuponki Vanhat Koneet pidättää itsellään oikeuden olla julkaisematta ilmoitusta. Näin ilmoitat Vanhat Koneet Markkinoilla: POSTITSE: Käytä alla olevaa ilmoituskuponkia Postita ilmoituksesi osoitteeseen: Vanhat Koneet, PL 350, 65101 VAASA SÄHKÖPOSTITSE: Lähetä ilmoituksesi tiedot ja kuva osoitteeseen: ilmoitus@vanhatkoneet.fi ILMOITA ILMAISEKSI VANHAT KONEET MARKKINOILLA! Postimerkki HUOM! Ilmoitukset, jotka ovat lehden toimituksessa viimeistään 24.5.2023 klo 12.00 julkaistaan 8.6.2023 ilmestyvässä Vanhat Koneet -lehdessä. © Viipalemediat Oy Maatalouskoneet Kuljetuskalusto Maanrakennus Muut koneet Varaosat Nimi: Puhelinnumero: Ostetaan Pikalukitushaarukka nivelakseliin, kuusiboorinen belarus lannalevitys vaunuun. Telapuskukone, pieni, paino max 5 tn, saa olla laittamista. Emme myöskään vastaa virheistä ilmoituksissa. 040 056 6235, janneniemi56@gmail.com. Koneenhistoria. 040 076 8733, Raimo Koskinen, Riihimäki. Läpivetävän Sisun (myös Vanaja mahd.) ristilukon kytkentäkello. Vanha Escort RS auto, pitää olla alkuperäinen. 040 043 2891. 040 582 3865, Joroinen. Lehdessä julkaistua materiaalia voidaan käyttää muissa Viipalemediat Oy:n julkaisuissa ja niiden markkinoinnissa. Puh. Otto Ruohola Tampereelta on ostanut 2018–2019 kuvan koneen Muuramesta. Etsitään 3/2023 77. Puh. 040 033 7472, Lempäälä. Puh. Vaihtolavalaitteet entisöinnin alla olevaan vm. Kuvan mukainen, alumiininen, kansi ei välttämätön
Raudan ruostumista emme sentään kuule, mutta vuosien vieriessä sen silti näemme. Nykyisin kosken rannalla on näkyvissä rakennusten surulliset rauniot ja viitteitä entisajan paperiteollisuustoiminnasta. Puuhiomo jatkoi toimintaansa uuden omistajan voimin vielä hetken aikaa, kunnes se laajennusten jälkeen tuhoutui tulipalossa vuonna 1932 ja toiminta lakkautettiin lopullisesti. Myöhemmin näissä tiloissa toimi koivuvaneritehdas 2000-luvun alkupuolelle asti. 78 RAUHASSA RUOSTUVAT TEHTAAN TOHINAA TEHTAAN TOHINAA. Koskien kohinaa, ketjujen kolinaa, tehtaiden tohinaa ja vapaapäivänä puron solinaa. Vanha rauta ei ajassa taivu, mutta pelti muruiksi maatuu. Vaneritehtaan yläkammari sisälsi portaat jonnekin siiloon sekä pienen varastontapaisen tilan. Missä kalke, siellä työ. Aikansa kutakin, maata se on mutakin. Nykyään puolet rakennuksesta palvelee uusiokäytössä ja toinen puoli uinuu odottamassa vielä parempaa tulevaisuutta muodossa tai toisessa. Osakeyhtiö Pitkäkoski perustettiin vuonna 1916 Sippolan pikkuruiseen kylään kuohuvan kosken äärelle. Aluksi tehdas valmisti vain massaa. Kauppaneuvos Hallmannin 1920-luvulla rakennuttama Savon tulitikkutehdas oli valmistuessaan maailman suurin tulitikkutehdas. Näistä punatiilistä rapautuvat laastit, ja kattopellit paukkuvat tuulessa. Ketjut eivät enää kolise, työläisten äänet ovat salista hiljenneet. Pari vuotta myöhemmin aloitettiin myös paperin valmistus, jota kesti vain jokusen vuoden
Muutamia kertoja pääsin täällä työni puolesta vierailemaan, mutta veikkaan, että purkulinja tulee olemaan lähivuosien ennuste tällekin paikalle. Vanha osuus on myöhempinä aikoina saanut kylkeensä epäsointuvia laajennusosia. Koneiden säilytys korkeakattoisessa katoksessa on lähes sama asia kuin taivasalla varastointi. Juvolan tiilitehdas perustetiin vuonna 1905, ja se nousi nopeasti läänin suurimmaksi tiilitehtaaksi. Ukkolan Oy:n saha riutuu säiden armoilla. 1920–30-luvun uudistusten myötä tehtaalle rakennettin kehäuuni tiilenpolttoa varten. Alkuperäinen kaarevakattoinen voimalarakennus on vuodelta 1926. Aika on rapistuttanut voimalaitoksen turbiinisalin totaalisesti. Sahan työpöydän jalaksi käy loistavasti vaikka iso koivun tyvipölli. 3/2023 79. Vain kesätuuli humisi nurkissa. Luonto valtaa tämänkin sahan pihamaat ja koneet tyystin. Tiilitehtaan toiminta lakkasi vuonna 1966. Nämä rakenteet ovat niiltä jäljiltä yhä pystyssä
Valmet lukee kyljessä, mutta allekirjoittaneelle jäi kyllä mysteeriksi, että mikähän tämäkin sitten on. Tämä näkymä on nykyään aika rajusti erilainen. Vinssivaijerin jämäkkä kela välityksineen haihtuu unholaan. Ei näy punatiiliä enää, kun alueelle puskee pohjoisen pallonpuoliskon tehokkain puunjalostustehdas. Aika tekee tehtävänsä, kemikaalit myös omansa. Tiilitehtaan perintö odottaa uutta aikamatkalaista siistissä järjestyksessä. 80 RAUHASSA RUOSTUVAT. Sahansaaren näkymiä Kemijoen suistolta. Niitattu rautasäiliö on joutunut ulkoruokintaan, mutta ilmeisesti kompressori on saanut sentään katon pään päälle
Menneen ajan valurautaa ja terästä. Matkun lankarullatehtaan maallinen jäämistö kylpee elokuisen keltaisen auringon alla. 3/2023 81. KuomiokoskiOy:n viereisessä koskessa tohisee myös vuonna 1936 rakennettu pienen pieni voimala. Kaikkien suomalaisten tuntemia Kuoma-kenkiä valmistetaan täällä lähes sadan vuoden kokemuksella. Pitkään on uinunut siltanosturi Hämeen sydämessä, kun pihamaakin jo noin vihertää. Mistähän tämä kone on karannut. Paljoa ei tehtaasta ole jäljellä, vain voimalarakennus. Metsä kätkee lukuisia betonitolppia ja rippeitä elämästä, mutta luonto meidän kaikki valtaa lopulta aina kuitenkin. Hissikuiluun perustetussa käymälässä voi tulla paskainen loppu. Tämä tehdas on näistä kaikista poikkeus, se toimii yhä
Toinen on tekijämiehen pajassa väsätty Pieru 7. Tehdastekoista kone kantaa edustaa Lokomon valmistama TeliLokkeri vuodelta 1972. Seuraavassa numerossa: VANHAT KONEET 4/2023 ILMESTYY 8.6.2023 Kesäkuun numerossa kahden erilaisen ajokoneen koura tarttuu rankaan. Puun nousu Puun nousu ja lasku ja lasku 82
Pula-aikoina oli autoja tuotu maahamme niukalti, mutta Helsingin olympialaisten kunniaksi haluttiin maailmalle näyttää kuinka talous ja kansainväliset kauppasuhteet kukoistivat. 2,99 MOPOJEN KOTIINKULJETUS 3,99 UUSITTU VERKKOKAUPPA PARANNELTU TUOTEHAKU JA MONIPUOLISET MAKSUTAVAT: MYÖS MOBILEPAY JA OSAMAKSU M O PO KL AS SIK O T VII PA LE M ED IA T O Y © 20 22 – leh ti va nh oje n m op oje n ys tä vill e Mukavaa luettavaa mopoväelle Tilaa verkkokaupastamme supermarket.fi Viipale mediat mediat. Tuolloin tuotuja, uusia automalleja ihailtiin ja ihmeteltiin ja tämä kirja esittelee niistä tarinoiltaan mielenkiintoisimmat aina Bentleystä Rättisitikkaan ja Cadillacista Kansanautoon, Volkswageniin. Tilaa kätevästi verkkokaupasta supermarket.fi 37 90 212 sivua! Vaarin vanha kevytmopedi Camping Automatic Øglænd-mopon monta nimeä Jupiterista T-Siipeen Kovan luokan monttukone Solifer Minicross Tunturi Harrastajien tarinoita 55 47 74 -2 20 1 • PA L VK O 20 23 -0 5 Hinta 12,50 € ALKUPERÄISTÄ VASTAAVA TARVIKEOSA MOPOSPORT.FI ENEMMÄN KUIN MOPOILUN ERIKOISLIIKE V A R A O S A T I T A R V I K K E E T I A J O N E U V O T I V A R U S T E E T MYÖS KLASSIKOIHIN! MYYMÄLÄT JA HUOLTO TAMPERE: KORJAAMONKATU 2 TURKU: RIIMUKATU 6 VANTAA: PETIKONTIE 22 KAIKKI MITÄ TARVITSET YLI 30 000 TUOTETTA TOIMITUSKULUT ALK. Uutuuskirja! Nyt tilattavissa verkkokaupastamme supermarket.fi sekä myynnissä hyvin varustelluissa kirjakaupoissa Olympiavuoden klassikot Upea kirja 1952 automalleista! Olympiavuosi 1952 oli Suomen autoistumisen osalta poikkeuksellisen hieno
HUOM: uusi parannettu versio pystymallisella hydraulipumpulla. Täydellinen renkaiden vaihtoon, kiillotukseen ja huoltotöihin. Vääntiömutteri 21 mm:n kuusiokannalla. Varustettu karan pikalukolla nopeaan ja helppoon terän vaihtamiseen. Työkalulaatikko työkaluilla Työkalulaatikko 84-osaisella työkalulajitelmalla, joka on siististi lajiteltu vaahtokumisisäosaan. ALV24% Hinnat voimassa toistaiseksi, oikeudet muutoksiin pidätetään. Varustettu mekaanisella turvalukolla (kuusi eri lukitus korkeutta) ja pyörillä, jotka helpottavat nostimen siirtämistä pois, kun sitä ei käytetä. Paino: 660g. Pituus: 175mm. Varustettu kellukkeella, joka sammuttaa pölynimurin max. Varsissa on muovisuojat. Neljä hydraulimäntää. Käyttöjännite: 400 V. U U TU U S! Satinointikone 1100W Satinointikone on teräksien, alumiinin, puun ja muiden materiaalien pinnanmuokkaustyökalu maalin ja ruosteen poistamiseen, karkeaan puhdistukseen, hiontaan, satiinointiin, mattaukseen ja kiillotukseen. Vaihdettava neliskanttinen terä. Kaikki hinnat sis. Nostokorkeus: 1830 mm. Teollisuusimuri 80 litraa Teollisuusimuri sekä märkäettä kuivaimurointiin. Nostokapasiteetti: 3000 kg. 24 voltin ohjausjärjestelmä, joka antaa varoitusäänen, kun nostinta lasketaan. 219€ tuotenro 507342 U U TU U S! 1349€ tuotenro 513949 Siirrettävä saksinostin 2500kg Siirrettävä autonostin, joka sopii hyvin sekä varikkolle että autotalliin. Sopii jousille: Ø 80-115 mm, Ø 110-150 mm, Ø 140-195 mm. ennen hitsausta. 549€ tuotenro 533329 85€ tuotenro 493647 U U TU U S! U U TU U S! AMERIKAN MALLIIN Järeä ja äreä John Deere 8650 UUDET KONEET Kari Mäen itse tehdyt moottorit KAKSIN KARSKIMPI Doe-tandemtraktorien koko tarina 74 50 00 -2 30 3 • PA L VK O 20 23 -2 3 Rautaista luett TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT BARKAS V901/3 Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 3/2023 • Hinta 10,90 € 10 1 3 / 2 2 3 • B ar ka s V 90 1 /3 • Jo hn D ee re 86 50 • K M -m oo tto rit • M as se y Fe rg us on 13 5 & P ot ila S 24 • S is u K -5 0S S. Enimmäiskuormitus 1040 kg. Mekaaniset lukitukset aktivoituvat automaattisesti nostettaessa ja vapautuvat paineilmalla laskettaessa. Helppo veden tyhjennys tyhjennysletkun kautta. Laatikko on valmistettu punaiseksi maalatusta teräspellistä, ja siinä on yläkansi ja 2 ulosvedettävää säilytyslaatikkoa edessä. Maks. 299€ tuotenro 533204 39€ tuotenro 510978 Epäkeskohiomakone/kiillotuskone 50mm Tehokas ja pieni epäkeskohiomakone / kiillotuskone vaativaankin käyttöön. Suuri 80 litran säiliö ruostumattomasta teräksestä. Korkeus: 112 mm. Koneessa on tehokas 1100W moottori ja säädettävä nopeus välillä 1000-3700rpm. www.TORAFORS.com +358 (0)50 358 5800 order@torafors.fi Metallipyörösaha 355mm Metallipyörösaha kovametalliterällä nopeaan ja suoraviivaiseen raudan, teräsprofiilien, putkien, PVC:n ja muiden materiaalien leikkaamiseen. Nostokyky: 2500 kg Suurin nostokorkeus: ilman nostotyynyä 440mm Korkeus alas laskettuna: ilman nostotyynyä 80mm Mitat (LxPxK) / yksi ramppi: 230x1790x80-440 Paino: 105kg U U TU U S! U U TU U S! 229€ tuotenro 494325 Jousipuristin Jousien purkamiseen ja asennukseen, kaikentyyppiset McPherson-jousitukset. Täydellinen kone pinnan ruosteen poistamiseen ja levyjen valmisteluun esim. Akseli on säädettävä 300-453 mm. Laatikon työkalut kattavat suurimmat tarpeet niin kotona kuin autotallissakin, työkaluihin kuuluu mm. Tarkista ajantasaiset hinnat verkkokaupastamme. Leveys: 2120 mm. Nosto-/laskuaika: <50 / <60 s. Teho 500W. Pituus: 1990 mm. Auton kynnyskoteloiden alle asetetaan kaksi ramppia, jotka nostetaan normaaliin 230V seinäpistorasiaan kytketyn sähköhydrauliikkayksikön avulla. Suuri imuteho 3 x 1000 W moottorin ansiosta. 2,5mm teräspelti. vedenpinnan korkeus. Paino: 850 kg. 4390€ tuotenro 511754 Saksinostin 3000kg Saksinostin lattian päälle asennettavaksi, nostimen korkeus alas laskettuna on vain 105 mm. Materiaalipidike säädettävissä 0-45°. 1/2”-hylsysarja 14-32mm, 1/4”-hylsysarja 4-13mm, kuusiokoloavaimet, ruuvikärjet, ura& ristipääruuvitaltat, pihtisarja sekä kiintolenkkiavaimet 6-19mm. Ajosillat voidaan pidentää lukitsemalla ajorampit nostoasentoon. Paino: 4,3 kg 249€ tuotenro 509658 Peltileikkuri 500W Sähkökäyttöinen peltileikkuri. Koneella on useita etuja ja yksinkertaisella rullan vaihdolla voit vaihtaa karkean puhdistuksen, hionnan ja kiillotuksen välillä