Vanhat Koneet 04/2016 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

WWW.KIERTOKANKI.COM Yli 200 € nettitilaukset rahtivapaasti! Nouda paikan päältä tai tilaa netistä ! Teräskatu 3 • 74100 IISALMI • Puh 020 743 9943 www.lh-osa.fi Näppärästi netistä, vaikka kotiovelle! Luotettavaa verkkokauppaa jo 10 vuotta! Nopeat toimitukset! Tervetuloa ostoksille! MAATALOUSKONEIDEN VARAOSAT JA TARVIKKEET KEVÄTTÖIHISI KIERTOKANKI.COMISTA! Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 04/2016 • Hinta 8,90€ TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT 46 4 / 2 1 6 • All is-C ha lm ers D2 1 & All is-C ha lm ers TL 20 D • Fia t 41 5 DT • Fo rd K7 00 • Ha ko tra c T8 • Po ns se PA Z • Sis u K-2 8 • Va lm et 56 5 Hienoon asuun entisöity Ponsse PAZ SAVOTAN MESTARI Kaksi järeää Allis-Chalmersia KARTANON KONEET Tapahtumapehtoori, taiteilija ja konemies SEPPO KIVIJÄRVI FIAT 415 DT 74 50 00 -1 60 4 • PA L VK O 20 16 -2 6 6 41 48 87 45 00 03 16 00 4 Viipale mediat S U O M A LA IS TA TY Ö TÄ – M AD E IN FI N LA N D
Tuning.. Puhelimitse: puh. Vanhat Koneet kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Vanhat Koneet määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.vanhatkoneet.. Koneurakointi kestotilaus 62.90 €, 8 numeroa Koneurakointi määräaikaistilaus 67.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.koneurakointi.. Klassikot kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Klassikot määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.klassikot.. Näitä menneisyyden tarinoita Suomen Historia tarjoilee asiantuntevassa ja mukaansatempaavassa muodossa. Tuning.fi Suomen paras tuninglehti Tuning.. Isot Koneet kestotilaus 32.90 €, 4 numeroa Isot Koneet määräaikaistilaus 34.90 €, 4 numeroa Tutustu ja tilaa: www.isotkoneet.. 03-2251 948 Nautinnolliset lukuhetket myös digitaalisena Lue näköislehtenä tietokoneella tai mobiililaitteella: www.lehtiluukku.?. Lisäksi se tarjoaa hyödyllistä tietoa uutuustuotteista koeajojen ja uutisten muodossa, sekä viihdyttää esittelemällä alan kalustoa. Kerromme myös menneiden vuosikymmenien työtavoista ja ilmiöistä. Vanhat Koneet Rautaista luettavaa Vanhat Koneet on uudenlainen aikakauslehti koneharrastajille. Isot Koneet Maailman mahtavimmat Isot Koneet on erilainen aikakausilehti. Nimensä mukaisesti sen sivuilta löytyy toinen toistaan suurempia ja mielenkiintoisia koneita, joiden yhdistävänä tekijänä on täysin arkipäivästä poikkeavat mittasuhteet. Esittelemme traktoreita, maansiirtokoneita, kuljetus-, aurausja maaurakointikalustoa. Koneurakointi Raudanluja ammattijulkaisu Koneurakointi on uusi ja reilusti erilainen ammattilehti, joka on suunnattu alan yrittäjille ja ammattilaisille. Raskas Kalusto kestotilaus 62.90 €, 8 numeroa Raskas Kalusto määräaikaistilaus 67.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.raskaskalusto.. Suomen Historia kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Suomen Historia määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.suomenhistoria.. Viipale mediat Tue kotimaista! Viipalemediat on suomalaisomistuksessa oleva yritys jonka lehtien kotimaisuusaste on avainlipun arvoinen! Tilaa kätevästi itsellesi, yrityksellesi tai lahjaksi! Netissä: tilaus.viipalemediat.. Lehti käsittelee jenkkiharrastekenttää tämän päivän näkökulmasta unohtamatta tapahtumien ja cruisingien merkittävää roolia. on lehti tuningharrastajille. Klassikot Autoilun ajankuvaa Klassikot on aikakauslehti, joka sisältää juttuja 1950–1980-lukujen autoista ja entisöintiprojekteista, tapahtumareportaaseja, ohjeita ja vinkkejä oman auton kunnostamiseen sekä saman aikakauden klassikkomoottoripyöriä ja mopoja. Lehden sivuilta löydät tuoreet uutiset, koneuutuudet sekä paljon hyödyllistä tietoa itse koneista, työmenetelmistä ja alan osaajista. Lehdessä esitellään näyttävimmät autot ja kuumimmat kissat, projekteja, tee se itse -juttuja ja tarvikeuutuuksia unohtamatta. Nautinnolliset lukuhetket itselle tai lahjaksi! Viipale mediat Tilaa kätevästi osoitteessa: tilaus.viipalemediat.fi Amerikan Rauta Rakkaudesta rautaan Amerikan Rauta on lehti kaikille, joille amerikkalaiset ajopelit ja niiden rakentelu ei ole vain harrastus, vaan elämäntapa. Raskas Kalusto Alan johtava ammattilehti Raskas Kalusto kertoo lukijalleen alan arjesta sellaisena kuin työn tekijä sen näkee ja kokee. määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.tuning.. Suomen Historia Tarinoita pienen kansamme menneisyydestä Suomen historiasta löytyy loputtomasti kiinnostavia tapahtumia, hämmästyttäviä faktoja, mielenkiintoisia henkilöitä sekä elämänkohtaloita. Amerikan Rauta kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Amerikan Rauta määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.amerikanrauta.. kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Tuning.
Kiinnostavia ja varmasti vierailun arvoisia kokoontumisia, ajotapahtumia, perinnepäiviä ja muita koneja automiesten tapaamisia on edellisvuosien tapaan siihen malliin, ettei kaikissa ehdi poiketa vaikka kuinka tiiviisti menonsa aikatauluttaisi. Se klonksotti hauskasti, ja samalla sai seurata, miten kone toimi, mikä osa liikutti mitäkin. Vesi kohisi keulassa, vene keikkui ja airot kolisivat hankaimissa, kun vaari nosti katiskaa. MUKAVAA TALKOOVÄKEÄ V uoden neljättä numeroa koottaessa kevät on jo pitkällä, ja kesän läheisyys näkyy sivuilla useamman tapahtumajutun muodossa. Venettä käytettiin sulan veden aikaan lähes päivittäin. Takavuosina ihmiset jaksoivat tutkia mielenkiintoista laitetta vaikka kuinka pitkään, mutta nykyään moni hyppii kohteesta toiseen melkoisen kiivasta tahtia. Voi vain kehua sitä, kuinka upeasti tapahtumat nykyään järjestetään. Oli kehityksen kulusta mitä mieltä hyvänsä, tuo piirre on kuitenkin tosiasia, ja sellaisena se on myös otettu järjestelyissä hienosti huomioon. Pikkuväen suurta hupia oli polkea konetta tyhjänä. Raapaistiin tikku, ja pian liekki alkoi rätisten nuolla limittäin aseteltuja puita. Tulen teko osattiin pienestä pitäen, ja liekkien loimotus oli jo lapsena hypnoottisen rauhoittavaa katseltavaa. Pääsymaksussakin koko perheen voimin saapuva saattaa saada pientä helpotusta. Äidin sähköompelukone piti erilaista ääntä siksakilla ja suoralla ompeleella. Sekin on harmi, etteivät kaikki tapahtumat, joissa toimtuksen väki vierailee, mitenkään mahdu juttuina lehden sivuille. Paksua farkkukangasta ja nahkaa varten käännettiin eteisen pöydästä esiin vahva vanha polkuompelukone ja pujotettiin polkimen hihna paikoilleen. Kuivan puun palamisesta syntyvä hyvä savun tuoksu leijui hetken ilmassa ennen kuin haihtui tuulen mukaan. Yleensä hyväntuulisuus tarttuu iloisista toimitsijoista jo silloin, kun lunastaa pääsylippua. Saunan kiukaan alle tai rantamökin takkaan ladottiin puut, lisättiin muutama tuohenkäppyrä ja ohuita tervastikkuja. Toista se on pienillä perinnekonepäivillä Suomemme suvessa. Veneentekijä-vaari piti huolen siitä, että veneet ja venevaja olivat hyvässä tervassa. Vajassa tuoksui kalan lisäksi aina terva. Jos lippuluukulla vielä murjottaa vähäsanainen ja asiakasta töykeästi kohteleva henkilö, tekisi mieli laittaa rahat takaisin taskuun ja poistua vähin äänin. Puuseppä-isän verstaalla tuoksui aina tuore puu. Sama reipas ote toistuu talkooväen asenteessa niin makkarakojulla kuin kahviteltassakin. Joskus tulee mieleen, että suurten kaupallisten messujen järjestäjillä on kylien ja kerhojen väeltä hyvin paljon opittavaa. Sitten kipaistiin ulos katsomaan vetääkö piippu varmasti hyvin. Sirkkelin, vannesahan ja jyrsimen äänet ovat tallentuneet pysyvästi muistojen nauhalle. Sisällä ei saanut olla koneiden käydessä, mutta äänet kuuluivat avoimesta ovesta, kun verstaan pihalla kyykittiin ihailemassa kovakuoriaisia. Rouvaväkeä tai jälkikasvua ei näinä aikoina tarvitse jättää pois matkasta, sillä kaikille on järjestetty nähtävää ja tehtävää. Lea Lahti toimittaja Tekijältä 3 04/16 Pääkirjoitus. Isoissa massatapahtumissa tunnelma saattaa latistua jo parkkipaikalla tympeiden toimitsijoiden käytöksen myötä. Tämä onkin hieno oivallus, sillä nykyaikana yhä useammassa perheessä halutaan viikonloppuisin viettää sitä arvokasta yhteistä aikaa. Monipuolinen tarjonta on tietysti nykyisin muutenkin elinehto tapahtumille, varsinkin jos mielii nähdä yleisön joukossa nuorempaa väkeä. Kari Mattila päätoimittaja kari.mattila@vanhatkoneet.fi Viime kesän Wanahan ajan Päivät Reijo Kivijärven pihapiirissä Soinissa herättivät eloon muistoja lapsuuden huolettomista kesäpäivistä
Nyt hän on hankkinut harrasteautoksi samanlaisen vaunun, jolla oma yritystoiminta alkoi. 46 Ford K700 1962 Juhani Junnikkala perusti maansiirtoliikkeen 70-luvun alussa. TAPAHTUMAT 54 Syökerin sauhut, Vihtijärvi Kolmatta kertaa järjestetyssä sauhutapahtumassa nähtiin paljon maansiirtokaluston työnäytöksiä. 12 18 30 40 4. 24 Hakotrac T8 1962 Seppo Apilisto on omistanut eläissään vain yhden traktorin. 36 Valmet 565 1967 Kun kahta sisarta maatöissä palvellut Valmet tuli myyntiin, Ilkka Forsback tarttui tilaisuuteen. 30 Ponsse PAZ 1974 Ponsse oli ensimmäinen metsätraktori, joka vakuutti Sulo Piirosen koneiden ylivoimasta metsätöissä. KONEET 18 Fiat 415 DT 1967 60-luvun Fiat-mallisto vei merkin traktorimuotoilua kulmikkaampaan suuntaan. Hyvin pidetty traktori auttelee mökin risusavotassa. Tässä numerossa KANNESSA 12 Sisu K-28 1954 ja Sture Palmgren Tutustumme harrastaja Sture Palmgrenin elämänmittaiseen kuorma-autotarinaan yhden tallista löytyvän aarteen kautta. Matti Perämäelle jämäkkä 415 tuli pintapuolelta ehostettuna. 40 Allis-Chalmers D21 1965 & Allis-Chalmers TL 20D 1959 Mommilan kartanoon hankittiin 60-luvun puolessavälissä kolme kappaletta julmankokoista Allistraktoria. Sama kone kelpasi Sulon jälkikasvun firmallekin. Myöhemmin ostettiin vielä hyväksi havaitun merkin pyöräkuormaaja. Pieni tarhatraktori on kelvannut pienien parannusten myötä moneen hommaan
52 67 70 Junnilan Konepajan rivilannoitin oli yksi hajalannoittim ia korvanneista laitteista. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. 75 Markkinat Vanhan raudan kauppapaikka. Marssi järjestettiin nyt neljännen kerran. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) E-mail tilaajapalvelu@vanhatkoneet.fi PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITTAJAT Iikka Kekko, Juha Pokki, Mika Rassi AVUSTAJAT Joona Hamm, Mari Immonen, Antti Kautonen, Lea Lahti, Jan-Erik Laine, Aulis Lassila, Tapio Mäntyniemi, Olli J. 58. 62 Rompetori, Rauma Rauman Seudun Mobilistien rompparilla nähtiin myös harrastekalustoa. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. 58 Traktorimarssi, Rautjärvi Yli 60 traktoria marssi vappuna Rautjärvellä kiusaamista vastaan. ARTIKKELIT 52 Maatalouden aika -näyttely, Sarka-museo Maatalousmuseon uudessa näyttelyssä esitetään luonnollisesti myös maatalouden koneellistumisen historiaa. Materiaali: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. 64 Parolan kewätsawutus, Hattula Sotilaskaluston ajonäytösten lisäksi Panssarimuseon alueella sai ihailla hyötyja huviajoneuvoja. VAKIOPALSTAT 6 Rekkaparkki Uutisia, uutuuksia ja tapahtumia menneisyydestä. 78 Rauhassa ruostuvat Joona Hammin ruosteromanttisilla apajilla vietetään avointen ovien päivää. Ojanen, Harri Onnila, Kari Ruusunen, Aimo Tenni TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Thomas Backman, Tero Björklund, Meniina Wik, Sari Mantila POSTIOSOITE Vanhat Koneet, PL 350, 65101 Vaasa KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. lakko) voida julkaista, lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. TILAAJAPALVELU Puh. 70 Maatalouden konevuosi 1966 60-luvun puolessavälissä pelloilla alkoi näkyä linjakkaita traktoreita ja niittosilppureita. 06-2810 170, fax 06-2810 112 Toimitusjohtaja: Ari Isosomppi ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050-4147 559 Susanne Ripsomaa: 050-4147 553 www.vanhatkoneet.fi > Mediakortti SÄHKÖPOSTIT MUOTOA toimitus@vanhatkoneet.fi myynti@vanhatkoneet.fi materiaali@vanhatkoneet.fi etunimi.sukunimi@vanhatkoneet.fi PAINOPAIKKA Arkmedia Oy, Vaasa MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1799-0661 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. 5 04/16 Toimitus Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. 67 Seppiä ja mestareita Kuinka naivistitaiteilija Reijo Kivijärvi hurahti vanhoihin rakkineisiin ja aloitti Wanahan Ajan Päivät
Yrityssopimuksella Kiitolinja otti kotimaan liikenteen vastattavakseen, ja vuosikymmenen lopussa kaupunkien välisiä linjoja oli 38. 60-luku oli Kiitolinjalle voimakasta kasvun aikaa. 70-luvulta asti Kiitolinjan tiellä on kuljetusalan yleisten trendien sanelemana ollut kasvua, keskittymistä, kansainvälistymistä ja monia yritysjärjestelyjä. Yhdysvalloista saatu malli alkoi toimia vuosikymmenen puolivälissä, kun talouselämä elpyi. 50-luvulla Kiitolinja merkittiin kaupparekisteriin. Ilmoittautumiset Jarmo Mieloselle puhelinnumeroon 050-567 0522. Vehje voi olla itse tehty tai sitten paranneltu versio jostain valmiista koneesta. Ilmoittautumisia toivotaan viimeistään viikkoa ennen tapahtumapäivää. Tuolloin Lahtikari aloitti pakettikuljetukset ja sai luvan harjoittaa kaupunkien välistä tavarankuljetusta. Vaikka perinteikäs nimi nyt poistuu käytöstä, Kiitolinja elää yhä suomalaisessa kulttuurissa ainakin Tapio Rautavaaran Yölinjalla-kappaleen myötä. Jatkossa kotimaankin kuljetukset tarjotaan DB Schenkerin nimellä. Nyt Schenker tiedottaa, että Kiitolinja-palveluita Keskija Pohjois-Suomen alueella tuottanut Vähälä Yhtiöt jatkaa Kiitolinja-nimen poistumisen jälkeen edelleen vastaavien kuljetuspalveluiden tuottajana itsenäisenä DB Schenkerin kumppanina. ”Haemme sellaisia koneita, jotka on tavalla tai toisella tehty pois heitetystä tavarasta. Sota vei kaluston ja kuljettajat, mutta Lehtikari jatkoi toimintaa hevosilla. Kyseessä on tapahtuma, jossa kaikkia koneita ymmärretään, niin hulluttelun tuoksinassa sutaistuja kuin tarvetta varten kasaan puurrettuja. Tavoitteemme on esitellä sitä, kuinka romuosat herätetään uudelleen henkiin.” Koneiden koolla tai käyttötarkoituksella ei ole muuta rajoitusta kuin se, että niiden tulee tavalla tai toisella liittyä maaja metsätalouteen. heinäkuuta Esa Tuunasen tiluksilla Punkaharjulla. Elää kadottuaankin Vuonna 2014 Kiitolinja-palveluiden tarjoaminen oli sulautunut kahdelle toimijalle, Schenker Oy:lle ja Vähälä Yhtiöille. DB Schenker ilmoittaa, että se yhdenmukaistaa Suomessa tarjottavia maakuljetustuotteitaan vastaamaan konsernin Euroopan laajuista valikoimaa ja nimeämiskäytäntöä. ”Myös historiallisesti merkittäviä tehdastuotteita tai sellaisiksi jalostuneita kotitekoisia hahmotelmia otetaan mukaan. 80-luvulla ja sen jälkeen syntyi paljon uusia kuljetusalan yrittäjiä ketjujen rinnalle. Nyt on tuhannen taalan paikka saada oman käden tuotteet esille ympäristössä, jossa niitä arvostetaan. Silloin sen autot ja liikennelupa luovutettiin yhtiön kuljettajille, ja heistä tuli itsenäisiä yrittäjiä. Suomi pienoiskoossa Kiitolinjan kehitys valtakunnalliseksi logistiikkaverkostoksi heijastaa koko suomalaisen yhteiskunnan murroskausia ja sen kasvun sävyttämää taivalta. Kesäkuun alussa Kiitolinja-tuotenimi poistuu liikenteestä. Perinnekoneyhdistys Puruveden Masinistit pyytää nimittäin omintakeisia koneita ilmoittautumaan heinäkuun masinistitapahtumaan Punkaharjulle. Yhtiö kehitti tavara-asemaverkostoa ja ryhtyi soveltamaan vaihtoperävaunuliikenteen ajatusta. Jarmo Mielonen Puruveden Masinisteista sanoo, että Kyläseppien tekeleet -tapahtuman avainsanana on kierrätys. Useita näistä yhdistettiin yrityskauppojen myötä Kiitolinjan ketjuun. Tuon ikimuistoisen rahtarilaulun ansiosta Kiitolinja on merkinnyt monelle maallikolle samaa kuin suomalainen kuormakuljetusliikenne ylipäänsä. Jos et ole ennen kehdannut viedä konettasi näytille, koska se on ollut mielestäsi näyttelyesineeksi liian merkillinen, runneltu tai mitätön, tartu tällä kertaa rohkeasti puhelimeen ja ilmoittaudu. Yritys tiedottaa, että tuoteuudistuksessa selkeytetään tuotteiden nimiä luopumalla kotimaan liikenteessä käytetystä Kiitolinja-tuotenimestä. 6. Toinen haussa oleva koneluokka ovat uniikit koekappaleet tai prototyypit. Yrityksen tarina alkoi vuonna 1930, kun tamperelainen Reino Lahtikari (1906–1987) perusti Kiitolinjan edeltäjän Kuljetuskeskus Oy:n. Lama-Suomessa 24-vuotiaan urheilumiehen kuljetuspalveluhanke oli uhkarohkea. Meillä on jo tähtäimessä yksi tällainen erikoisuus, Kesla-konepajan Kivi-Antin ensimmäinen versio, joka hitsattiin Nuffin perään parista ratakiskonpätkästä”, Mielonen kertoo. Tapahtuma järjestetään 23. Koneitaan näytille tuoville tarjotaan ruoat ja kahvit. Kiitolinjan historia ulottuu liki 90 vuoden taa. Rekkaparkki Uutisia, uutuuksia ja tapahtumia Oman pajan tuotteita etsitään kesätapahtumaan Kiitolinja katoaa Onko nurkissasi vanhoista ylijäämäosista loihdittu toimiva kone tai jokin tehdastekoinen masiina, joka on muuttunut näpeissäsi siinä määrin, ettei sitä enää alkuperäiseksi tunnista. Siten jatkossa myös kotimaan kappaletavarasekä täysja osakuormakuljetukset tuotetaan samalla DB Schenker -tuotenimellä kuin vastaava ulkomaanliikenne. Uudet tuotekuvaukset astuvat voimaan kesäkuun ensimmäisenä päivänä. Ensimmäinen Kiitolinja-asema valmistui juuri ennen talvisotaa Tampereelle. Schenker perustelee muutosta muun muassa siten, että kuljetuspalveluiden ostaminen helpottuu, kun karsitaan eroavaisuuksia kotija ulkomaan maantiekuljetusten tuotemäärittelyistä
Tarinan aloittanutta 513R-mallia käytettiin myös vankkarakenteisena kaivinkonealustana.” Kiitos Sepolle tarkentavista tiedoista. Vanhasta mittarista ei kuitenkaan kannata tyystin hankkiutua eroon, sillä tyhjän kuoren sisään mahtuu passelisti juomatölkki. Suomeen on tuotu myös OM-perustaisia telatraktoreita. Tyyppimerkintä oli sama kuin OM:lläkin. Tiesitkö, että Valmet on valmistanut myös mattomikkoja, vesimittareita ja retkikeittimiä. Itse asiassa hieman tuoreemmatkin Fiat-traktorimallit, kuten esimerkiksi 650, 750 ja 850, ovat alun perin OM:n malleja. Se jatkoi myös Ukko-Fiat-lempinimen kantamista. Sen seuraajia olivat Fiat 615 sekä sen nelivetoiseksi rakennettu rinnakkaismalli 615 DT. Viime numerossa esittelimme italialaista Gottard Park -ajoneuvomuseota. Se oli tekniikaltaan lähes vastaava kuin 513R, vain ilmiasua oli muutettu modernimmaksi. Vanhat Valmetit -kerhon puheenjohtajan Kimmo Kirveslahden omasta kokoelmasta löytyy muun muassa Valmet-retkikeitin, jota on tiettävästi valmistettu sekä sotakorvausvientiin että Suomen markkinoille. Sivulla 57 oli kuva OM-merkkisestä traktorista. OM-merkin osalta tämä pitää paikkansa, mutta traktorit ovatkin toinen juttu. Suomeen tuodut traktorit olivat tietenkin OM:n isäntäyhtiön Fiatin nimellä. Tämä traktori tunnettiin myös nimellä Ukko-Fiat. Asiasta huomautti meille lukijamme Seppo Tamminen Nokialta. Kappalemääristä ei ole tietoa. Kyseisen merkin traktoreista todettiin, että ne ”ovat jääneet ainakin pohjoismaalaiselle tuntemattomiksi”. Lähes kaikki 50C:t tulivat Ruotsin kautta Alfta-kumipyöräteloilla varustettuna. Italiassa myös sitä myytiin OM-nimellä. Myös 70ja 80-luvulla paljon turvesoilla käytetyssä Fiat 1300 DT -traktorissa oli OM:n moottori kuten vielä uudemmassa nelisylinterisessä Fiat 880 -mallissakin. OMja Fiat-tarkennus Suomessa noin 2 800 000 Valmetin omistajaa Otsikon väite on vielä tovi sitten ollut totta, mutta Valmetit vähenevät koko ajan. Perässä oli yleensä Hymaksen kaivuri ja kohteena metsäojien kaivuu tiettömien korpien takana. 7 04/16. Valmet on valmistanut varsinaisen leipälajinsa lisäksi tuotteita hammaslääkärituoleista soppakauhoihin. Kyseisiä traktoreita on tuotu Suomeen vuosina 1961–64 yhteensä 74 kpl. Kyse on oheisen kuvan mukaisista Valmetin vesimittareista, jotka hitaasti väistyvät uusien sähköisten mittareiden tieltä. Lisää Fiat-juttua löytyy tämän lehden sivulta 18. Seppo kirjoittaa kuvaan ja yleisesti asiaan liittyen: ”Kuvan traktori on OM 513R. Keitin toimii bensiinillä. Mallia Fiat OM 50C tuotiin vuosina 62–70 yhteensä 88 kpl. Toinen Kimmon Valmetkokoelman harvinaisuus on Valmetmerkkinen mattomikko
Classic Vesijärvi -kierros, Messilän Camping 5.6. Auto liikkui Pohjolan Liikenteen ajossa Kokkolan seudulla vuoteen 1982 saakka, jolloin sen bussihistoria päättyy. Seka-auton alusta kuitenkin eroaa bussialustasta monella tavalla. Perinteiset Rompepäivät Tempotallilla, Kauhajoki 5.7. Valtatie 8 romutori, Laitila 11.6. DDR-ajoneuvot kokoontuvat, Visulahti, Mikkeli 16.–17.7. Seka-auton valmistaminen on siis todennäköisesti vaatinut bussialustan ja rahtiautoalustan pilkkomista ja yhdistämistä. Borgward-Seuran vuosiajot, Hotelli Kuntoranta, Varkaus 22.–24.7. AHS:n kokoontuminen, AirMotel Nummela 17.–19.6. Harrasteajoneuvojen kokoontuminen Salon torilla 9.7. Harrasteajoneuvojen kokoontuminen, Könnintie 125, Ylistaro 21.5. Se, miltä alustan luonne näyttää, riippuu luonnollisesti näkökulmasta. AHS:n kokoontuminen, Bembölen kahvitupa, Espoo 6.7. AHS:n kokoontuminen, AirMotel Nummela HEINÄKUU 2.7. Rakentamista vierestä seurannut saattaa painottaa rahtiautomaisia piirteitä ja pitää bussialustan osaa lopputuloksessa vähäisenä. Alustanumeroa tästä päivästä käsin seuraava voi nähdä asian siten, että alusta pysyy samana niin kauan kuin sen liikkeitä voidaan numeron perusteella seurata. Rompetori Ahvenlammen leirintäalueella Saarijärvellä 23.7. Perinnepäivät Kiteen Puhoksessa 19.7. Paukepäivät, Sastamala 28.-29.5. Päälle tulevan kontin paino on vaatinut rakenteiden vahvistamista. AHS:n kokoontuminen, AirMotel Nummela 10.–12.6. AHS:n kokoontuminen, Bembölen kahvitupa, Espoo 13.7. Sawolaeset perinnekonepäivät, Koljonvirran leirintäalue, Iisalmi 21.6. Kaikki alustaan tehdyt lisäykset – hydrauliset jalkalavalaitteet, hydraulinen perälauta ja nostoteli – ovat aiheuttaneet muutoksia itse runkoon. Rompetori Camping Nyyssänniemessä, Keuruu KESÄKUU 5.6. Klassikot kohtaavat -ajotapahtuma Länsi-Uudellamaalla 11.6. Perinnetapahtuma Siikaisten Saarikoskella 12.7. Sirpistä Puimuriin, Isokyrö Tapahtumakalenteri Ilmoita omasi: toimitus@vanhatkoneet.fi LISÄÄ ASIAA POHJOLAN LIIKENTEEN SEKA-AUTOSTA LUVASSA Numerossa 2/16 julkaistu artikkeli Pohjolan Liikenteen vanhasta seka-autosta pohdituttaa yhä lukijoita. Klassikot kohtaavat -ajotapahtuma Itä-Uudellamaalla 30.–31.7. Stara Treffit MP-tapahtuma, Aulanko Camping, Hämeenlinna 11.–12.6. Harrasteajoneuvomarkkinat, Tykkimäki, Kouvola 26.7. Kyläseppien tekeleet, Punkaharju 23.7. AHS:n rompetori, Vanha kalkkitehdas, Virkkala, Lohja 14.6. Siinä on telirakenne, vaikka bussit olivat tuolloin kaksiakselisia. Bella Italia, Mustialan kartano, Tammela 23.7. 70´s Klassikot, Mobilia, Kangasala 11.6. Niinpä Linja-autohistoriallinen Seura on pyynnöstämme virittänyt vesille vielä uusia verkkoja, joihin toivomme sekaauton alustaa koskevien lisätietojen tarttuvan. Rompemarkkinat Oulun automuseolla 11.6. Toukotaival-ajo, Kemi 21.5. Ymmärrämme molempia käsityksiä. BF Meet, kaikenlaisten kulkupelien kokoontuminen, Vianor, Oulu 22.5. AHS:n kokoontuminen, Bembölen kahvitupa 22.–24.7. Bussin rekisterinumero oli VAN-988. VW-Open, Kiikala 28.–29.5. AHS:n kokoontuminen, AirMotel Nummela 28.6. Kauhajoki-kruisinki 30.7. 8. Saamissamme palautteissa on esitetty, ettei väite pidä paikkaansa ja että auton alusta on bussialusta. Pienet arkiautoklassikot kohtaavat, Fiskarsin tori 2.7. Ajoneuvon historian yksityiskohdat ovat selvästi lukijoiden sydäntä lähellä. Vanhojen traktoreiden ja työkoneiden näyttely, Läyliäinen 2.–3.7. Rompetori Ahvenlammen leirintäalueella, Saarijärvi 22.–24.7. AHS:n kokoontuminen, Bembölen kahvitupa 29.7. Pitääkin paikkansa, että esimerkiksi harrastajien ylläpitämältä bussidata.fi-verkkosivustolta löytyy samalla alustanumerolla Boxer-korinen linja-auto. BF Meet, kaikenlaisten kulkupelien kokoontuminen, Ouluhallin parkkialue, Oulu 2.–3.7. Rompetori, Auran nuortentalo 28.5. Jarno Saarisen muistoajot, Ahveniston moottorirata, Hämeenlinna 10.–12.6. Masiinameeting, Rajamäki 5.6. Haastattelimme artikkelissa Pohjolan Liikenteen entistä aluepäällikköä Esko Kontiokoskea, joka totesi, että kyseinen seka-auto on rakennettu kuorma-auton alustalle. KesäHeikki, Mobiilimäen piha-alue, Turku 7.6. Palaamme asiaan todennäköisesti lähitulevaisuudessa. AHS:n rompetori Virkkalassa, Vanhan Kalkkitehtaan alue, Lohja 17.–18.6. Rekkaparkki TOUKOKUU 21.5. Varislahden konetapahtuma ja rompetori, Outokumpu 9.7. Rompetori Sastamalan Vatajalla 28.5. Kansallisen museopäivän kokoontuminen, Kauhajoki 11.6. Kuninkaantieajo, Inkeroinen 21.5. Oldtimer Run, Visulahti, Mikkeli 2.7
Ivel muuttui hieman tehokkaammaksi ja painavammaksi vuosien myötä, mutta se ei kuitenkaan kyennyt vastaamaan kasvavaan kilpailuun. Traktor-Hankmo-malli maksoi peräti 6500 markkaa eli noin 2408 euroa. Ivel keräsi ensi vuosikymmenellään lukuisia palkintoja, muun muassa kultamitalin ensimmäisistä koneille tarkoitetuista kyntökisoista. Iveleitä rakennettin noin 500 kappaletta, ja niitä lähti myös vientiin. Monet varhaiset traktorikokeilut olivat tonnien painoisia, mutta Ivel painoi vain 403 kilogrammaa. Kuva: Kansalliskirjasto Kuva: North Bedfordshire Gazette 23.1.1903. Häkeltynyt kauppias antaa pokaalista Tulikouralle Hankmon ja pari sataa päälle. Vanha urheilija tuntee taistelleensa jälleen yhden karvaan kamppailun voiton saamiseksi. Huonon äkeensä jälkeä tutkaillessaan Esa murisee itsekseen: ”Onpahan niin kuin pahavarpainen lintu olisi kävellä raaputellut auranviilloilla.” Esa kaipaa kunnon työaseita: ”Kun olisi hankmo!” Mies nielee ylpeytensä ja kiikuttaa kauan sitten vieraan maan hiihtokisoissa voittamansa hopeamaljan rautakauppaan. Lisäksi mallistossa oli Pikku Hankmo, jonka sai 1200 markalla eli noin 444 eurolla. Pietarsaaren konepajan hinnastossa vuodelta 1937 kolmen Hankmo-mallin hinnat olivat 1500, 1650 ja 1900 markkaa, nykyrahaksi muutettuna noin 556, 611 ja 704 euroa. 9 04/16. Kaksisylinterinen bensiinimoottori tuotti 8 hevosvoimaa. Patentointivuonna perustettu Ivel Agricultural Motors -yhtiö meni vararikkoon vuonna 1920. Sellainen hinta siis oli köyhän havittelemalla ihmekoneella – ja Suomen urheilusankaruuden kunniamerkillä pari sataa enemmän. Hihnapyörän ansiosta Iveliä voitiin käyttää myös paikallismoottorina. Mutta mitä Hankmo oikein tuohon aikaan maksoi. Nämä olivat siis hevosäkeitä. ivelissä oli yksi umpikuminen etupyörä ja kaksi rautapyörää takana. Esa on köyhä maanviljelijä vaikka onkin ollut vuosia aiemmin urheilusankari, hiihtokuningas. Vaihteita löytyi yksi kumpaankin suuntaan. Hankmon ja hopeamaljan hinta Pentti Haanpään vuonna 1939 ilmestyneessä kertomuksessa ”Hankmo ja hopeamalja” Esa Tulikoura karhitsee peltoaan. Maatalousmoottori Ivel Yksi ensimmäisistä käyttökelpoisista maatalousvetokoneista oli brittiläisen keksijän Daniel Albonen vuonna 1902 patentoima Ivel-maatalousmoottori
Yhdysvalloissa patentoitiin 1800-luvulla kaksi erikoista kävelevää hevosta. Lewis A. Goodwinin patentti vuodelta 1867 oli jousivoimalla liikkuva lelu. Laite kulki raiteilla, ja sen perässä oli kaksi jalkaa, jotka lykkäsivät höyrykoneen voimalla sitä eteenpäin. Varhaisempi William F. Höyryhevonen rakennettiin vuoden 1813 tienoilla, ja se toimi ilmeisesti pari vuotta moitteetta. Tässä joitain otteita konemaailman jalankulun historiasta. Rekkaparkki Uutisia, uutuuksia ja tapahtumia 10. Ratsastaja liikutti sitä eteenpäin jaloillaan hieman polkupyörän tapaan, ja ohjaaminen tapahtui hevosen päätä ohjilla kääntämällä. Mekaanisen Matkamiehen taival päättyi siihen. KONEET KULKEVAT JALAN Pyörä on jo vuosisatojen ajan tahdottu korvata luonnollisemmalla ja vähemmän maastoherkällä etenemistavalla. Vanhimpia jalkavetoisia koneita oli englantilaisen William Bruntonin Höyryhevonen, joka tunnettiin myös nimellä Mekaaninen Matkamies. Ryggin patentti vuodelta 1893 sen sijaan oli ratsastettavaksi tarkoitettu mekaaninen hevonen. Tapaus oli periaatteessa maailman ensimmäinen rautatieonnettomuus, mutta se ei tapahtunut julkisella rataosuudella. Vuonna 1815 koneen höyrykattila räjähti kesken yleisöesityksen, ja useita katsojia kuoli ja loukkaantui
Paperilla konejalka nousi hienosti, ja itänaapurin pienoismallit askelsivat korkeakoulujen laboratorioissakin. Pyöräja telakoneiden todettiin tallovan ja tiivistävän maata tarpeettomasti, ja tästä ongelmastahan ei nykyäänkään ole päästy eroon. Pohdinta pyörän korvaamisen ympärillä oli perusteltua ja järkevää: Pyörä on tarkoitettu keinotekoiselle pinnalle, mutta luonnossa se toimii huonosti – siksi luonto itse ei ole keksinyt pyörää vaan jalat. Ruotsalaisen herra Nilssonin kävelevää traktoria esiteltiin englantilaisessa Meccano Magazine -lehdessä 1920-luvulla. Ruotsin hallituskin oli jo kuulemma testannut laitetta. Kääntyminen hoidettiin telaketjukoneista tuttuun tapaan, eli toisen puolen jalan liikettä nopeutettiin. Ajattelu ulotettiin maatalouteenkin. USA:n armeija kokeili samoihin aikoihin vastaavaa ajoneuvoa huonoin tuloksin. Siitä huolimatta numerossa 5/1983 Tehnika-molodjoži-lehden kansi julisti: ”Missä pyörät eivät kulje, siellä me kävelemme!” 11 04/16. Kone oli kuulemma otollinen maatalouskäyttöön epätasaisessa maastossa. Neuvostoliittolaisissa julkaisuissa ilmestyi vuosien varrella useampikin käveleviä koneita käsittelevä artikkeli. Pyörän uudelleen keksiminen vasta olikin rohkea yritys. Bruntonin koneen tapaan veto oli jaloissa ja pyörät pyörivät vapaasti, mutta nyt ei kuljettu raiteilla. Suuressa maassa oli perinteisille kulkuneuvoille paljon kulkukelvottomia alueita. Yhdysvaltalaisen Mechanix Illustrated -lehden vuonna 1949 esittelemä pyörillä kävelevä auto taisi köpötellä suoraan unholaan. Käytännön töissä ei kuitenkaan taidettu ottaa useampaa askelta
12
Aavasaksan auto Talli täyttyy savusta, kun Sisu käynnistetään. Sture ajaa auton tallin hämärästä kevätaurinkoon, ja pääsemme tutustumaan siihen paremmin. Sture Palmgrenin työura on kulunut kuorma-autojen parissa ja samoin iso osa vapaaajasta. 50-luvun Sisu tuntuu tällä kertaa mielenkiintoisimmalta, joten keskitytään siihen. KUORMA-AUTOMIES KUORMA-AUTOILIJA STURE PALMGREN PERNAJASTA Pernaja S ture Palmgren astelee kotitalonsa portailta kohti pihan reunalla olevaa autotallia. Nyt laajentaminen alkaa olla vaikeaa, mutta onhan tässä jo autoja ihan riittävästi”, Sture sanoo. Elektronisesti ohjatulla polttoaineen syöttöjärjestelmällä varustettu Scania saa nuuhkaista lähes neljäkymmentä vuotta vanhemman tallikaverinsa käynnistyssauhuja, minkä se tekee enempiä köhimättä. Sisulla moista asiaa ei ole murehdittu, vaan ajatuksena on ollut valmistaa autoja suomalaisten automiesten tarpeisiin. Kumpikin autoista on hyvässä kunnossa ja lähtövalmiina tien päälle milloin vaan. Kun kuorma-autokärpänen puraisee jo lapsena, ei tulevaisuudensuunnitelmia tarvitse enää sen kummemmin miettiä. On ollut viikkoja, joina mies on kotiutunut kuorma-auton ohjaamosta suoraan talliin entisöintiprojektien kimppuun. Tallissa on tyhjä paikka hänen toiselle ”nykyautolleen”, MercedesBenz Actros -rekkaveturille, jolla hänen poikansa Mikael on töissä. Jokaisella tallissa olevalla autolla on oma tarinansa. ”Tallia on laajennettu pariin kertaan, kun autoja on tullut lisää. Hallin yhdessä laajennusosassa on Pernajan entinen International-paloauto ja toisessa laajennuksessa 1937-mallinen Volvo-kuorma-auto, joka on kokenut monta vaihetta urallaan alkaen Petsamon rahtirallista. Valmistuessaan vuonna 1954 pienen autotehtaan tuote on ollut varsin kilpailukykyinen tuote ulkomaisten kilpailijoiden rinnalla. Teksti ja kuvat: Iikka Kekko Sturen tallissa on pelkästään klassikkoautoja, niin 50kuin 90-luvultakin. Sen tuotanto oli varsin vaatimatonta verrattuna tuontiautojen merkkeihin. 13. Tallissa vuoden 1954 Sisu ja 90-luvun Scania seisovat rinnakkain. Pian Sisu paistatteleekin jo kevätauringossa kuvattavana kameraa ujostelematta, sillä 17 vuoden aikana se on tottunut poseeraamaan eri tilaisuuksissa ja tapahtumissa yleisölle. Sisu oli tuolloin vasta 23-vuotias automerkki. Auton kantakortti kertoo, että kyseinen Sisu K-28 on toimitettu Aavasaksa Oy:lle Loviisaan lokakuun 25
Työnumerolla 9791 valmistettuun Sisuun asennettiin tehtaalla bensiinimoottori, mutta asiakkaan muutettua tilausta sen tilalle asennettiin dieselmoottori auton rakennusvaiheessa. 14. Akselit ovat Sisun omaa valmistetta ja hytti silloisen hovihankkijan Kiitokorin käsialaa. Bensasta dieseliin Vuoden 1954 Sisu on murroskauden auto, mitä tulee kuorma-autojen dieselöitymiseen. Silloin kalustoa oli muutenkin melko niukasti, ja värikkyyttä päästiin lisäämään Sisulla. Kokonaispainoa autolla on 9500 kiloa, ja alustan kantavuus ilman lavaa on 6400 kiloa. Sisu sininen Sisun pirteä väritys on suomalaiseen silmään jopa rohkea. vuonna 1954. Sisu toimitti tuolloin vielä bensiinimoottorilla varustettuja kuorma-autoja, vaikka dieselmoottori oli otettu vaihtoehdoksi jo vuonna 1937 Hercules-moottoreiden myötä. Nokalle jo soviteltu bensiinimoottori toimitettiin kuitenkin auton mukana Nordströmille ja asennettiin myöhemmin yhtiön hinaajaan. 100 hevosvoimaa oli tuolloin huippulukema kuormaautossa. Sture kertoo, että bensiinimoottori-Sisuissa lasinpyyhkijät toimivat sähköllä, kun taas dieselversioissa käyttövoimana oli alipaine. Paperi kertoo auton teknisistä tiedoista muun muassa, että se on varustettu Leyland 0.350 -dieselmoottorilla, jonka iskutilavuus on 5760 kuutiosenttimetriä, ja tehoa moottori antaa maksimissaan 90 hevosvoimaa. Palmgrenin mukaan vaihteiston erityispiirre on sen rallatus kovemmissa nopeuksissa, mikä rajoittaa ajonopeutta sopivasti. Yksi syy oli se, että 90-luvun alkupuolella, jolloin auto löytyi Liljendalin Hommansbystä, ei Veteraanikuorma-autoseuran jäsenistöllä vielä ollut tällaista automallia keikkaliikenteessä. Tässä yksilössä oli kummatkin johdot, mikä kielii siitä, että auto oli rakennettu jo melko pitkälle ennen kuin moottori vaihdettiin. Myöhemmin autoon kuitenkin asennettiin sähköllä toimivat pyyhkijät niiden paremman toimivuuden vuoksi. Auton hankintaan liittyy Sturen mukaan muutamakin seikka, jotka saivat hänet aikanaan tarttumaan juuri tähän yksilöön. Nimitys on peräisin siitä, että vaihteisto oli valmistettu Sisun Fleminginkadun tehtaassa Fullerin lisenssillä. Lisäksi auto oli palvellut uutena Aavasaksa Oy:tä, joka oli yksi loviisalaisen ”25 vuotta sitten tällaista Sisua ei ollut Vetkussa kellään, ja se innosti hankkimaan juuri tämän mallin.” STURE PALMGREN PERNAJASTA Leylandin 6-sylinterisen dieselmoottorin teho tässä vuoden 1954 versiossa on 90 hevosvoimaa. Vaihteistona autossa on Sisun valmistama viisinopeuksinen synkronoimaton AVK-02, joka tunnettiin automiesten keskuudessa myös Flemingin Fullerina. Palmgrenin Sisu edustaakin tältä osin tervetullutta ja piristävää poikkeusta. Meillä kalusto oli pitkään suurimmalta osaltaan tehtaan perusväreihin tukeutuvaa, kun taas ulkomailla on käytetty kalustossa autoilijoiden ja kuljetusliikkeiden omia värejä jo ammoisista ajoista lähtien
Alkujaan Sisu Diesel -kylttiä ei ollut tarkoitus ruuvata juuri tämän yksilön puskuriin. Asiakas muutti tilausta auton ollessa jo rakenteilla, ja kyltti käytiin hakemassa tehtaan varastosta. 15 04/16
50-luvulla korin värin näki myös auton sisätiloista. Muuta vaihtoehtoa ei enää ollut. Viimeiset työvuotensa Sisu oli liikkunut puomin päässä, kun sitä oli hinattu paikasta toiseen kuormaustöihin. Apua tilanteeseen tarjosi Jussi Suuronen Monninkylästä. Apua auton kunnostuksessa Sture kertoo saaneensa monilta ihmisiltä omaa perhettä unohtamatta: Sturen tytär teki muun muassa verhoilutöitä, ja myös Ami-vaimo vaikutti taustalla. Ohjaamoa pellitettiin joka puolelta ja sen puurunko jouduttiin tekemään lähes kokonaan uusiksi. Auto oli runkoa myöten upoksissa. Ohjaamo on Kiitokorin Kausalassa valmistama. Sitä nimittäin käytettiin puutavaran kuormaamiseen noin kymmenen vuotta Aavasaksa Oy:n ajojen jälkeen. Työt kuitenkin alkoivat varsinaisesti vasta seuraavana kesänä eli vuonna 1960, jolloin David Brown -traktorilla ruvettiin ajamaan soraa. Seuraavana talvena sillä tuotiin puita metsästä sahalle. Ajokiksi hankittiin lehmänselkä-Fargo, joka oli varustettu korkealaitaisella lavalla. Rungon päällä oli nosturi muistona auton viimeisistä hommista. Mutta kun päätös tuolloin tehtiin, kuljettiin paikoin kuoppainen ja upottava tie määrätietoisesti loppuun. Toinen ovikin oli irronnut ja pudonnut auton viereen ajouralle. Hän löysi ehjän lohkon ja rakensi siitä moottorin Sisuun. ”Tuskin olisin aloittanut koko kunnostusprojektia, jos olisin tiennyt, kuinka iso työmaa siitä lopulta tulee.” monialayrityksen Ab R. Vuonna 1963 Sture sai ajokortin ja alkoivat kuorma-autohommat. Kiitokori toimi Sisun hovihankkijana, kunnes oma ohjaamo otettiin tuotantoon Karjaalla 60-luvulla. Ennen armeijaa autoksi ehti vaihtua vielä Vanaja, jonka Sture kuitenkin antoi veljilleen armeijaan lähtiessään. Auton kunnostus oli aloitettava purkamalla se kokonaan. Sillä kuljetettiin purua, haketta ja kuorta sahalta. Auto liittyy siis olennaisesti Loviisan historiaan Nordströmin kautta – olihan yhtiö merkittävä toimija itäisellä Uudellamaalla, Pernajan naapurissa. Koko auto uusiksi Löydettäessä auto oli surkeassa kunnossa. Aavasaksa Oy toimi emoyhtiön huolintaliikkeenä ja toimitti muun muassa puutavaraa Nordströmin sahalle. Löytöpaikka, jonne Sisu oli lähes parikymmentä vuotta aiemmin hylätty, oli upottavaa peltoa. Palmgren toteaakin, että jos hän olisi tiennyt, mitä kaikkea autoon pitää tehdä, hän olisi harkinnut uudelleen sen hankkimista. Parhaiten Ragnar Nordströmin yhtiö tunnettiin laivanvarustajana, mutta siihen kuului myös kauppoja, säilyketehdas sekä muita yrityksiä. Vaativimmat työt kävi tekemässä ammattipuuseppä. Nordström & Co Ab:n yhtiöistä. Vuonna 1999 auto lopultakin valmistui ja hyväksyttiin museoajoneuvoksi. Kunnostustyö oli jo pitkällä, kun selvisi, että moottorin lohko oli halki ja että sen korjaaminen olisi varsin vaikeaa. Sen yli oli ajettu vuosia traktorilla pellolle mentäessä. 57 vuotta pyörien päällä Kuljetusala nappasi pernajalaisen Sture Palmgrenin otteeseensa jo 50-luvun lopulla, jolloin hän otti 15-vuotiaana ensi askeleitaan traktoriliikennöinnin saralla. Kun armeija oli käyty, STURE PALMGREN PERNAJASTA 16. Tehtävää varten Sture kertoo hankkineensa vannesahan ja opetelleensa käyttämään sitä
Aavasaksa Oy:n Sisulla on kuljetettu aikanaan yhtiön ja sen emoyhtiön monenlaisia tavaroita. Muutamat pikku kolhut esimerkiksi takaakselissa Sture on halunnut jättää kertomaan auton kovista työvuosista. Pääkaupunkiseudun hiekanajossakin oltiin jonkin aikaa. Tallissa on Scania 113 -vetoauto, jolla lähdetään tarpeen vaatiessa tien päälle. Elämänkumppaniksi löytyneen Amin kanssa käytiin vihillä ja perustettiin perhe. 72 vuoden iässä Sture Palmgren ei ole osannut jäädä täysin eläkkeelle rekkahommista. alkoi elämä vakiintua muutenkin. Työt kuitenkin kutsuivat, ja niitä lähdettiin hoitamaan teli-Vanjalla ja Titan-Volvolla. 17 04/16. Ulkomaanliikennettä harjoitettiin Nordtransin lukuun sen jälkeen myös täysperävaunuyhdistelmällä, jonka veturina toimi Scania-Vabis LS75. Uusi aluevaltaus tehtiin 1967, kun Titan-Volvon perään kytkettiin 2-akselinen puoliperävaunu ja rekannokka suunnattiin Ruotsiin ja Norjaan. Vuodesta 1971 Sture muistaa sen, että silloin yritys alkoi pyöriä tuottavasti. Ensimmäiseksi rahtiautoksi hankittiin 60-luvulla TK-sarjan Bedford, joka oli varustettu Teijon ykköspyörätelillä. Yksi merkittävä työllistäjä autoille oli pitkään Spirolit, jonka kartonkihylsyjä Palmgrenin autot kuljettivat. Kun kuorma-autoilun kipinä jää kytemään, se ei sammu helposti. Kyseessä oli Scania LB111 -rekkaveturi, jonka jälkeen on hankittu useampikin uusi Scania. Eräs virstanpylväs oli ensimmäisen uuden auton hankkiminen vuonna 1975. Asiaan vaikuttivat hyvät ja säännölliset ajot sekä hyvät autot, kuten Volvo F88 ja Scania LBS110. Sturen Sisu on pirteä poikkeus 50-luvun kuorma-autojen joukossa. Samana vuonna alkoi Loviisan ydinvoimalan rakentaminen, ja se työllisti myös Palmgrenin autoja silloin tällöin. Vanhat öljytynnyrit ovat siitä yksi esimerkki, ja ne sopivat hyvin auton rekvisiitaksi
60-luvun puolivälissä Fiatin maahantuoja Työväline Oy mainosti italialaistraktoreiden uutta timanttisarjaa. Jalokivimallisto ei ollut suomalainen keksintö, sillä kotimaassaankin nämä uudet mallit tunnettiin nimellä Serie Diamante. Keskimmäinen hely kimaltelee Karvian heinämailla. TULKOON TIMANTTI – JA TIMANTTI TULI FIAT 415 DT 1967 Karvia 18
19
Matti tarttuu ohjauspyörään ja toteaa, ettei kääntömahtailulle juuri olisi syytä ollutkaan. Timanttisarja ylpeili enemmän veto-ominaisuuksillaan, eikä ketteryyttä enää erikseen mainittu. ”Hetki bensan muistolle”, Matti tokaiseekin ennen käynnistämistä. ”Apulannan levittäjä siinä on ollut kyydissä. ”Kaikki tämän nähneet kehuvat, että voi kun on pieni ja nätti neliveto. Muitakin kiinnostavia mukaelmia löytyi: esimerkiksi sarjan pienintä mallia tarjottiin myös nelipyöräohjattuna. Muun muassa keskikokoinen 415 oli tarjolla sekä takaettä nelivetoisena. Kolmessa pienimmässä timanttimallissa hyrräsi yhä Fiatin oma esikammiodiesel. Mutta kun ruvetaan koettamaan kääntyvyyttä, tämän ja 375-Massikan rinki on yhtä iso. K un Fiatin timanttisarjaa aikoinaan Suomessa kaupattiin, mainesanoja ei säästelty. Tässä on vetonivelissä semmoisia c-paloja ristikkäin, ja ne kangistavat sitä.” Pieni kääntösäde ei Fiatin hyveisiin vielä pitkään aikaan lukeutunut. ”Fiatissa ja Vladimiretsissä oli molemmissa pumpussa vikaa, ja edellinen omistaja oli kyllästynyt niihin. Timanttisarjan suurimmissa traktoreissa oli Fiatin tytäryhtiön OM:n valmistama suoraruiskumoottori. Se kulkeutui Matille samassa kaupassa kuin Fiat ja oikeastaan italialaisen siivellä. Myyjä kuitenkin kauppasi ja kauppasi venäläistäkin, että on se ostettava”, Matti tokaisee 415:n pukille kavutessaan. Se oli jo vähän liikaa, kun pistin pitkät trukkipiikit ja nostin maamoottoria. Nostolaite on hyvä: 200 litran tynnyrikin pysyy ilmassa kuin naulittuna. Uusissa malleissa oli enemmän kaikkea, ja sarja kokonaisuudessaan oli kaikista traktorimallistoista täydellisin. Kävin katsomassa Fiatia ja päätin ostaa vain sen. Teksti: Mika Rassi Kuvat: Jan-Erik Laine FIAT 415 DT 20. Sitten rupesi nypyyttämään”, Satakunnan traktorimies sanoo. ”Se on 20 sekuntia uusilla hehkutapeilla.” Vielä edellisen mallisarjan mainoksissa oli täydellisyysominaisuuksiin listattu myös pieni kääntösäde. Joka mallista olikin saatavilla monenlaisia eri versioita. Hetki bensan muistolle Lukijat muistanevat Matin viime vuoden viimeisestä numerosta, jossa esiteltiin nuoren harrastajan epäilemättä suurin harvinaisuus, venäläinen Vladimiretstraktori. Pehmeällä penkillä on toki muutoin mukava ohjastella Italian oria, joka kantaa kuormaa hyvin. Matti Perämäen traktorikokoelmasta löytyy niin päältä kuin sisältä pirteä timanttisarjalainen. On ominaisuuksia, on valinnan varaa, mainokset toitottivat
”Tämmöisen kytkinasetelma on suolaisen hintainen, yli tuhat euroa. Ostettaessa oikutellut syöttöpumppu pääsi pahimmista taudeista eroon puhdistamisella ja herkistelyllä. Tuumasin, että mennään niin kauan kuin se vanha pelaa.” Sähköpuolella Matti teki kokonaan uusia ratkaisuja. Mutta komeaksi pinta on kyllä värin puolesta laitettu”, Matti myöntää. Valot siinä oli mutta ei vilkkuja, ei kärrynpistoketta eikä työvaloa. ”Tarvikevalot oli edellinen omistaja myös laittanut. Jos ei pyörä vedä, se jarruttaa. Tässähän on alunperin kaikki sähköt 24 volttia. Jousitettu ja pehmustettu penkki on suorastaan ylellinen. Kytkin luisti, ja sen korjaaminen vaati kukkaroltakin joustavuutta. Päällipuolen ehostus on edellisen omistajan käsialaa. Otti niin sieluun, kun vilkut puuttuivat ja taaksepäin ei nähnyt mitään. Levyt ovat vielä satasen kappaleelta siihen päälle. Konekorjaamo Marjakangas on ainut, mistä saa tällaisiin vanhempiin Fiateihin hyvin osia. ”Ehkä olisin hieman oikonut peltejä, jos olisin itse maalannut. Nyt on kytketty 12 volttia peräkärryyn – ei tarvitse vaihtaa lamppuja. Vilkut ovat myös 12-volttiset mutta parkit 24-volttiset.” Esikammiodiesel on saanut Matin hoteissa uudet hehkutapit. Tekniikan korjailua 415 kiiltelee Fiatin kauniissa alkuperäisvärissä. 21 04/16. Mutta minä en raaskinut pistää kuin yhden kytkinlevyn. Pinnan alla traktorissa olikin sitten hieman laittamista. Kojetauluun Matti on lisännyt vilkkukytkimen
Pienen menestyjän erikoisuuksina oli peräti kolme voimanottoakselia ja aikanaan varsinkin pikkukokoluokassa harvinainen tasauspyörästön lukko. Malli oli Fiat 40, jonka polttoaineeksi kelpasi miltei mikä vain metaanista petroliin. 25R oli Fiatin ensimmäinen kansainvälinen menestystuote, ja sitä valmistettiin yli 40 000 kappaletta. Seuraavana vuonna ensimmäinen traktorimalli 702 syöksyi Torinon tehtaalta pelloille tekemään raaka-ainetta pizzapohjiin ja makaroneihin. Uutta telatraktoria kehiteltiin kuitenkin salassa saksalaisilta. 30-luvun lopulla Modenan kaupungissa alkoi traktoreiden sarjavalmistus. 30-luvun alussa Fiat hankki omistukseensa OM-yhtiön, joka valmisti monenlaisia ajoneuvoja. Toisessa päässä ärjyi niin ikään vanhasta sarjasta tuttu Fiat 100, joka painoi 3,6 tonnia ja veti miltei sadan hevosen voimalla. FIAT-TRAKTORIT TIMANTTISARJAAN ASTI Italialainen autovalmistaja Fiat perustettiin aivan toissa vuosisadan lopulla. Uuden sarjan pienin oli alle tuhannen kilon painoinen ja 23-heppainen 215 eli vain vähän uudistettu Piccola. Merkin edelläkävijäasema telapuolella näkyi pitkään suomalaisessakin markkinoinnissa, sillä vielä 50-luvulla Fiatin telaversiot olivat meikäläisissä mainoksissa pyörätraktoreita paremmin esillä. Aivan mitättömällä vetäjällä ei Fiat aloittanut, sillä yli kuusilitraisessa bensakoneessa oli 30 hevosvoimaa. Timanttisarja lanseerattiin vuonna 1965. Yrityksen työkoneosasto Fiat Trattori polkaistiin käyntiin ensimmäisen maailmansodan jälkeen vuonna 1918. Fiat 50:tä pystyttiinkin tuottamaan heti sodan jälkeen miehittäjiltä jääneillä työstökoneilla. Vuonna 1929 Torinon tehdas sai tehdä jo yli tuhat traktoria vuodessa. Näkyvissä olevan voimanottoakselin yläpuolella sulkulaipan takana on sisäpuolisella urituksella varustettu voimanottoakseli. Se on moottorivoimanoton ollessa kytkettynä 1:1-välityksellä yhteydessä moottoriin ja tarkoitettu pääasiassa lisävarusteena ollutta hihnapyörää varten. Modenan tehdas joutui natsimiehityksen myötä keskittymään sotakoneiden huoltoon. FIAT 415 DT 22. OM:n traktoreita myytiin osana Fiat-mallistoa myös Suomessa, kuten tämän lehden Rekkaparkissa kerrotaan. Seuraavalla vuosikymmenellä suosio kasvoi ja Pininfarinan kulmat jyrkkenivät. 50-luvulla Fiat teki ensimmäiset todelliset hittimallinsa. Joka tapauksessa mallisarja vahvisti Fiatin asemaa Euroopassa entisestään. 25R oli jälkikäteen ajateltuna todella tyypillinen Fiat. OM:n tehtaasta loikkasi vuonna 1960 malli 513R, joka opittiin Suomessa tuntemaan emoyhtiön kaavussa UkkoFiatina. Kolme vuotta myöhemmin traktoreiden valmistus siirtyi Modenaan. Sen pintaa koristi sittemmin Fiatin tunnusmerkiksi muodostunut oranssi väri. Lisäksi siitä oli kaupan useita eri versioita pyörillä ja teloilla niin teollisuus-, metsäkuin maatalouskäyttöön. Modernisti kulmikkaat Pininfarinan suunnittelemat timanttimallit olivat yhä kammiokoneita lukuun ottamatta isoja OM-sukuisia malleja, joissa oli suorasuihkudiesel. Niitä tuli Suomeenkin, vaikka tunnetumpi täällä oli vasta 50-luvun lopun suosikki-Fiat, malli 18 eli Piccola. Pian Piccola sai uuden mallimerkinnän 211R ja rinnalle isoveljen 411R, jonka varjoon pikkusisko jäi Suomen-markkinoinnissa. Samana vuonna Fiat loi Euroopan ensimmäisen telaketjutraktorin, mallin 700C
Siellä ne pököttivät Fiatin seinää vasten pystyyn. Kankaanpään maatalousnäyttelyssä vuonna 68 tai 69 oli juuri näitä malleja. ”Sen verran purin pumppua, mitä nyt kotikonstein uskalsin. FIAT 415 DT MOOTTORI nelisylinterinen 2,3-litrainen dieselmoottori, teho 44 hevosvoimaa, 2500 kierrosta minuutissa VAIHTEET 6+2, 4 synkronoitua, nopeudet 2,8–24 km/h RENKAAT edessä 7,50-20, takana 12,4-28 MITAT paino 1840 kg, akseliväl i184 cm, pituus 299 cm, leveys 170/180 cm MUUTA vannejarrut, tasauspyörästön lukko, ajovoimanotto, kaksoiskytkin 23 04/16. ”Kun Fiatin nelivedot tulivat, niitä mainostettiin, että jos ei pyörä vedä, se jarruttaa. Kyllä se siitä lähti pelaamaan. ”Tämä Fiat on ollut edistyksellinen traktori siinä mielessä, että siitä löytyy tasauspyörästön lukko, erillishydrauliikka ja kaksoiskytkin. Palataan italiaanojen historiaan sopivan tilaisuuden tullen. Olihan sitä lukkoa jo muillakin, Zetorissa ja Massikassa, mutta Fordson tajusi asian vasta Super Majorissa.” Vaan on sitä ymmärrystä ja kokemusta toki vanhallakin polvella. Hän muistaa 415:n syntyajan mainospuheet ja -tempaukset vielä hyvin. Turvakaari oli sentään asennettu, ja nokassa oli ketju kiinni, ettei traktori päässyt heittämään ympäri.” Jämäkät Fiatit tosiaan kulkivat monella saralla varmasti eteenpäin. Vilkulle ei ollut katkaisijaakaan, joten Matti nappasi sellaisen moottorikelkan kojetaulusta. Matin isä tepastelee joukkoomme Fiatia ihailemaan. ”Tarvikemallit eivät millään istuneet käteen, mutta tämä tuntuu sopivalta.” Jumissa ollut polttoaineen syöttöpumppu vaati vain kunnon huollon. 415 ei ole aikansa ketterin traktori mutta sitäkin jämäkämpi kuormankantaja. Kylmäkäynnillä pumppu vielä vähän hölsköttää, mutta eiköhän se ole enimmäkseen vielä ajamattomuutta.” Eteenpäin! Nuorella koneharrastajalla on vahva käsitys traktorinsa sijoittumisesta aikalaisvetäjien kartalle
Seppo Apiliston kotoisan krouvit sovellukset tekevät Hakotracista monipuolisen apurin. Vanha pieni puutarhatraktori kelpaa metsäja maansiirtotöihin yhdelle kiireettömälle ihmiselle. HINTANSA TIENANNUT HAKOTRAC T8 1962 Huittinen 24
Seurakunnan ja Sepon välissä on ollut yksi omistaja. ”Rauman Hankkijalta ostin silloin aikoinaan samanlaisen ILO-moottorin, joka traktorissa oli alunperinkin.” Sen jälkeen ei olekaan tarvinnut muuta vaihtaa kuin tulppaa. Kaksipyöräisiä vetokoneita oli tehty jo aiemmin. Hihnavetoisessa laitteessa tahtoo tietysti myös remmi kulua. Hauturin uusi elämä Vuonna 1962 valmistettu pikkutraktori on ollut alun perin kirjaimellisesti menneiden sukupolvien palveluksessa. Velipojalta jääneistä vanhoista hevosäkeen osista ne kasasin. Teksti: Mika Rassi Kuvat: Jan-Erik Laine, Hako GmbH Vetoremmi on tulppien ohella vaihdettava silloin tällöin. Oikean kokoista hihnaa ei tahdo enää helposti löytyä: nytkin Seppo on joutunut tyytymään hieman liian kapeaan vaihtoehtoon. Nyt se on paljon parempi ajaa metsässä ja peruutettaessa.” 25. 60-luvun alkupuolella Hako alkoi valmistaa myös pieniä nelipyöräisiä traktoreita, joiden merkki oli Hakotrac. ”Eräs seurakunnan työntekijä oli ostanut Hakon itselleen. Pienempi oli T6. Omia sovelluksia Vähintään yhtä kiinnostava kuin itse pieni vetokone on lisälaitteisto, jota Seppo on sen oheen askarrellut. Sitä täytyy onneksi vaihtaa harvemmin – vastaavaa osaa kun alkaa olla hyvin hankala saada. Edellinen omistaja oli ikävä kyllä tullut ajaneeksi kaksitahtikoneella ilman öljyä, ja traktorin moottori oli Sepolle tullessaan sökönä. Näitä malleja valmistettiin vuosina 1961–1964. Se oli nimittäin seurakunnalla puutarhatraktorina ja niin muodoin hautausmaan huoltajana. Kun mullitetaan ja kylvetään, on kaksi auraa.” Seppo on myös hitsannut kettingit pyöriä varten, jotta rengas pitää perunoita kovem”Laitoin siihen Volkkarin ohjaussimpukan. Minä ostin sen sitten häneltä 80-luvun alussa”, Seppo kertoo. ”Kaksi äestä siinä on ollut, piikkiäes ja pyörivä. Seppo Apilistolla on vanhimmista nelipyöräisistä Hakotraceista isompi malli eli T8. Kun otetaan perunat ylös, siinä on yksi aura. Mallinumero kertoo hevosvoimien määrän. Pikkuruiset kaksitahtitraktorit olivat etupäässä tarhakäyttöön tarkoitettuja, mutta kuten saamme nähdä, kelpaavat ne rajumpaankin hommaan. Eihän niillä muuta oikein saanut kuin rikkaruohoja kumoon. V uonna 1948 perustettu saksalainen Hako-Werke on sittemmin laajentunut isoksi yritysryhmäksi, joka tuottaa puhdistusja kunnallistekniikan koneita. Peruna-aurat tein myös
”Peräkärryllä on telattu monena vuonna puut metsästä. Nyt se on paljon parempi ajaa metsässä ja peruutettaessa.” Rajummat työt Niin, metsässä. Takaraideleveyttä saa säädettyä vanteet kääntämällä. Systeemi on ihan mekaaninen, vähän kuten pikku-Valmetissa. Tasaisella on mentävä, mutta se on toisaalta niin soukka, 26. Mitään jousisysteemiä tässä ei kuitenkaan ole, joten aika raskas se on nostaa.” Hakotracin alkuperäinen äkkinäinen ohjaussysteemi on kehittynyt Sepon käsissä. Vaikka Hakotrac on puutarhatraktorin kokoinen laite, on sillä ollut muitakin työmaita. Vain kivet ja kannot ovat ongelma, eihän se niiden yli tule. Nostolaitteesta on alkuperäistä vain vipu. Takanostolaitteen kaikki varret on itse tehty. ”Tässä on alun alkaen ollut lumiaura edessä, ja sitä on tuolla vivulla nostettu. Se oli kauhean nopea ja huono käsitellä, rattikin kääntyi vain runsaan neljänneksen. ”Kyllä se sellaisen vanhanaikaisen hevoskuorman jaksaa tuoda. Laitoin siihen Volkkarin ohjaussimpukan. Alkuperäinen yksinkertainen ohjausjärjestelmä oli epäkäytännöllinen ja hätäinen. HAKOTRAC T8 Kokonaan omatekoinen ja täysin mekaaninen takanostolaite on jäykkä nostaa mutta muutoin toimiva sovellus. Seppo on hitsannut Hakotraciin kettingit, jotta pyörä pitää maassa kuin maassa. Aikaa täytyy varata, mutta sitä alkaa tässä olla jo yllin kyllin”, varttia vaille sataa lähestyvä Seppo hörähtää. ”Siinä oli vain putken päässä semmoinen haarukka, joka käänsi pyöriä suoraan sen verran kuin rattia käännettiin. Volkswagenin simpukka välissä teki hallinnalle ihmeitä. mastakin maasta nostettaessa
27. Seppo joutui vaihtamaan Hakotracin vanhan helistimeksi riutuneen moottorin uuteen 80-luvulla. Uusi kone on kuitenkin alkuperäismallia
Jo tuolloin näppäräsormisen perheen mielessä oli tehdä yksiakselinen pyörivä jyrsin. Vuonna 1924 hän keksi moottorikädeksi ristimänsä pienen moottoroidun maanmuokkausvälineen. 60-luvulla Hakon painopiste kuitenkin muuttui. Hän liittyi Wandervogel-nuorisojärjestöön, joka palvoi luontoa ja vapautta yhteiskunnasta. Havainnolliset esitekuvat näyttivät muun muassa, kuinka vaihteiden lisäksi välitystä saa muutettua hihnan asemaa vaihtamalla. Niinpä tuo lakimiehen poika perusti kokeellisen maatalouskommuunin Baijeriin. Laitemallistoa laajennettiin yksiakselisiin traktoreihin. Joulun aikaan vuonna 1948 Hans Koch & Sohn pantiin yritysrekisteriin. Menestystarina jatkuu yhä. Vaihtoehtoinen elämäntapa ei kestänyt, ja lopulta Koch suuntautui järjestelmälliseen liike-elämään. Seponkin Hakotracissa on aiemmin ollut oikean alakuvan mukainen lumiaura. Ensimmäisessä maailmansodassa nuoren miehen rauhanaate vahveni entisestään. Firman nimi lyhennettiin pian Hakoksi. Samalla asiakaskunta vaihtui, kun multasormien tilalle tuli teollisuutta, paikallishallintoa ja palvelualaa. Keskiöön astuivat sisäja ulkokäyttöön tarkoitetut siivouskoneet. HAKOTRAC T8 28. Sodan jälkeen toiminta pääsi toden teolla vauhtiin. Pinnebergissä, pienessä vuokra-asunnossa sitten kehitettiin, rakennettiin ja myytiin uudenlaista moottoroitua kuokkaa, joka oli suunniteltu taimistoille. Tällä saralla Hako on hankkinut kovimmat kannuksensa: esimerkiksi Hako Flipper -nimistä lakaisukonetta on myyty yli 250 000 kappaletta. Nelipyöräiset pikkuvetäjät syntyivät 60-luvun alussa. Kommuunissa käsipelillä maata hoitanut Koch oli kiinnostunut tekniikasta. Hakon ensimmäisen vaiheen koneet suuntautuivat monipuoliseen huoltoon ja ylläpitoon. Tällöin yhtiö teki vielä laitteita pääsääntöisesti maataloutta ja kasvinkasvattajia varten. Bad Oldesloen kaupungista hankittiin vuonna 1954 teollisuustontti. Hautausmaan maisemanhoidosta nuoruutensa vastannut kone kelpasi vanhoilla päivillään vielä mainiosti rajumpiin maatalousja metsätöihin. Siitä Seppo Apiliston Hakotrac on mainio esimerkki. Sille saattoi hyvinkin antaa vauhtia Kochin uuden kotiseudun Mecklenburgin maa, joka on köyhempää kuin muualla Saksassa. Vuonna 1945 Koch pakeni pesueineen neuvostomiehityksen alle jäävästä Mecklenburgista Tanskan rajaa hipovaan SchleswigHolsteiniin. KOCHIN JA HAKON VAIHEET Vuonna 1897 Strasbourgissa syntynyt Hans Koch eli värikkään nuoruuden. Hakotraceihin oli tarjolla jos jonkinlaista lisälaitetta
Rengas on myös leveämpi, ja tulee sillä lailla lisää maavaraakin.” Hako ei ole pelkästään tuonut puuta metsästä. ”Siinä oli varmaan vähän vajaa kuution kola, ja aina sen sai lyödä täyteen. ”Kyllä se sellaisen vanhanaikaisen hevoskuorman jaksaa puita metsästä tuoda” 29. Rungon etuosassa on reiät molemmilla puolilla, ja niihin se tulee pultilla kiinni. Tästä se pian taas lähtee perunanlaitto. ”Hakon eteen on omatekoinen sirkkeli, että saa tehtyä klapipuita. Vielä on kovin kylmää ja märkää. Eikä voima loppunut silloinkaan, kun saariston jäällä ajettiin mursketta. Aikoinaan Seppo veti sen koukussa yhden hevosen niittokonetta ja tuumi, että olisihan tuo kiskonut kahden hevosen niittäjääkin. Ei kone sitä pahakseen pistänyt.” Mökkiympyröissä Hakotracilla ajettiin lisäksi laiturikiviä. Sen voimalla niitä on myös pantu pienemmäksi. Työvalot pantiin eteen erästä koneparaatia varten, mutta Hakotracin alkuperäiset ajovalotkin ovat yhä tallessa että sillä pääsee mukavasti pujottelemaan.” Metsäreissuille Seppo vaihtaa Hakoon eteen pikku-Fiatin pyörät. Variaattorista tulee sirkkelille remmi.” Seppo toteaa, ettei klapikoneissa juuri sen isompaa konetta ole kuin Hakon 8-hevosvoimainen kaksitahti. ”Kyllä se siinä odottelee. ”Kyllä se hyvä kone on, ja hintansa tienannut moneen kertaan.” Hiljaa hyvä tulee Juttutuokiomme Sepon kanssa sattuu huhtikuun puoleenväliin. ”Ovathan ne useamman tuuman suuremmat. Kyselemme, joko Hako riuhtoo lieassa perunamaalle. Onpa Hako vielä muutakin liikettä saanut. Kustaan päivänä se oikein vanhan ajan perunankylvöpäivä vasta on.” Näin rauhallisesti pottukelejä vartoo mies, jolla on ollut eläissään vain yksi traktori ja joka jo tietää, ettei toista koskaan hanki. Seppo toppuuttelee
Hienoon asuun entisöity Ponsse PAZ kertoo pelkällä olemuksellaan tarinan siitä, mistä nykyaikaisten metsäkoneiden juuret juontavat. SAVOTAN VANHA MESTARI PONSSE PAZ 1974 30. Kun mukaan saadaan vielä eläväisiä muistoja vanhalta ajalta, on historia aidoimmillaan läsnä. Kun eläkkeellä päivänsä viettävä kone ilmestyy äkisti hakkuutyömaalle nykyaikaisten koneiden joukkoon, on tunnelma täynnä arvokkuutta
Palokki 31
Myöhemmin moottoreita myös ahdettiin ainakin jälkiasenteisesti. Kyseinen laatikko nimittäin oli tarkoitettu amerikkalaisiin skiddereihin, kokopuumenetelmän juontokoneisiin, joita kyllä Suomessakin jonkin verran kokeiltiin. E lettiinpä kerran vuotta 1975. Yrittäjä Sulo ”Supi” Piironen selaili verkalleen sanomalehteä Heinäveden Palokin kylällä, kun silmiin osui ilmoitus myytävästä koneesta. PAZ – osiensa summa Hevoset olivat vielä 60ja miksei 70-luvullakin vahvasti vallalla puunajossa. Sulo Piironen oli ollut koneellistuvan puunajon kannalla jo pitkään, kun moni vielä uskoi vahvasti, ettei hevonen väisty metsästä ikipäivänä. Kuopion Hankkijalla oli kaupan käytetty metsäkone nimeltään Ponsse PAZ. Ensimmäinen yhdistelmä, vanhasta Bedfordin alustasta veistelty vetävä kärry Joutsa-nosturilla, ei ollut niin hyvä kuin seuraava, Big Jobista hyödynnetty telivetoalusta ja neliveto-Zetor. Kokeiltu oli varsinaisia metsätraktoreitakin, mutta ne olivat osoittautuneet hyvin vikaherkiksi. Ponsse PAZ oli ensimmäinen kone, joka hänet vakuutti – käytettynäkin. Tämä TTB-malli poikkesi peruspakasta siinä, että kardaanin yläpuolella oli voiman Teksti ja kuvat: Juha Pokki Ponsse PAZ vakuutti Sulo Piirosen, ja hän teki kaupat konetta näkemättä tai kokeilematta. Neljä suurta pyörää ja yksinkertaiselta vaikuttava rakenne sai Sulon tarttumaan välittömästi puhelimen kamppiin ja soittamaan Kuopion Hankkijalle. Kyseinen yksilö oli numero 14, eli kovin montaa konetta ei ollut Ponssen tehtaalta vielä tuolloin lähtenyt. Tätä nykyä luku kulkee muuten jo reippaasti yli 11 000:ssa. PAZ-lyhenne muodostui koneeseen käytettyjen pääkomponenttien mukaisesti. PONSSE-METSÄKONE 32. Vaihteiston valmistaja puolestaan sai antaa nimelle A-kirjaimen. Kaupat PAZista tehtiin siinä hetkessä, ilman katsomista tai koeajoa. Toki usko siihen, että eläinveto muuttuisi konevedoksi ennemmin tai myöhemmin, alkoi itää sitä voimakkaammin, mitä paremmaksi metsäkoneet muuttuivat. Allisonin TTB 2421-1 -automaattikirstu oli kuin tehty puunajoon. Tällaista Ponssea ei kuitenkaan ollut tullut vastaan. Kanta oli järkkymätön, vaikka aiemmat kokeilut koneiden kanssa eivät vielä täysin vahvasti Suloa olleet vakuuttaneetkaan. SoftShiftillä eli pehmeällä vaihdolla varustettu TT 2000 -sarjalainen Allison oli varustettu tuplaturbiinikytkimellä, minkä ansiosta vaihto pehmeätä olikin. P tuli sanasta Perkins, moottorina kun pauhasi kyseisen valmistajan kutoskiuas, 120-hevosvoimainen 6.354, joita ainakin alussa asennettiin vapaastihengittävinä. Sen aikaiset metsäkoneet olivat Sulolle tuttuja entuudestaan, ja töitä oli tehty myös omatekoisilla kärryillä, joiden eteen oli valjastettu traktori
”Niin sitä aloitettiin, että kuulosuojaimet päähän ja koneella hankeen”, Pasi muistelee nyt yli 30 vuotta myöhemmin. ”Kyllä siitä 27 vuotta taitaa olla, kun olen viime kerran Patskin nosturia heilutellut”, Piironen tuumii. ”Ajoin sillä kunnostetulla PAZilla viisi vuotta ennen kuin se vaihtui uudempaan S15-Ponsseen.” Sen jälkeen Pasi ei olekaan PAZilla kuormaa tehnyt ennen kuin nyt, tämän jutun kuvausten myötä kesällä 2015. Käy se työnteko vielä tänäkin päivänä. Lisäksi TTB-vaihteisto oli suunniteltu tehokkaaseen vaihteistolla jarruttamiseen. No, saattoi siitä ottaa voimaa vaikka hydrauliikallekin, kuten Ponsse PAZin tapauksessa. Kone kunnostautui ja työt aloitettiin. Hydrauliikka on esiohjaamatonta mallia. Z-kirjaimen selitys on akselivalmistaja eli ZF. Muut koneet ovat savotalla lähes 40 vuotta uudempaa mallia, mutta vanhakin Ponsse ottaa kuormaa päälle aivan kunnioitettavan määrän. ulosotto, joka oli siis alun alkujaan tarkoitettu vinssin pyörittämiselle. Molemmat olivat toki vetäviä akseleita. Pyöräkuormaajaan tarkoitetut saksalaiset ZF-akselit löysivät tiensä Ponsse PAZiin kovan kestävyyden maineella. Kun päivässä kuudesta kahdeksan metsurin jälkeensä jättämää täyttä kuormaa koukki kyytiin, huomasi kyllä vipuja vedelleensä. Nosturi sijaitsee hytin katolla, ja kyseinen laite onkin tässä pidempi Cranabin 6010. Patskilla uusi yritys käyntiin Pidetty konehan PAZ olikin, ja kyseisen mallin edut havaitsi myös joitakin vuosia myöhemmin Supin vanhin poika Pasi Piironen. 33. Hän aloitteli Piiroset Ky:n toimintaa isän jäljissä vuonna 1983 ja hankki huonokuntoisen PAZin aikomuksenaan kunnostaa siitä työkalu uudelle yritykselle
Aluksi meinasinkin hankkia sen takaisin, mutta tämä oli kuitenkin parempi lähtökohta kunnostukselle”, Pasi kertoo. Runko-ohjaus oli Orbitrol-mallinen, mutta ohjauskahvat odottelivat vielä tuohon aikaan tulemistaan. Alla on vuonna 2015 entisöinnistä valmistunut PAZ numero 26 – Pasin aikanaan 80-luvulla ostama ja kunnostama oli 27. Vuonna 2009 tehtiin kaupat koneesta ja kunnostus aloitettiin vuonna 2014. Toiminnassa jatkavat kaikki Sulon pojat, eli Pasi, Oskari, Timo, Esa, Jarkko, Ossi, Eino ja Otto. Mutta taito saati muistot eivät ole hälventyneet. ”Aihio oli sen verran hyvä, että maalaamalla sekä vaihtamalla kuluvia osia ja tiivisteitä saatiin käyntikuntoisesta koneesta hyvin paljon alkuperäistä vastaava”, Pasi hymyilee. Ponsse valitsi aikanaan moottoriksi brittiläisen Perkins-dieselin, 120-hevosvoimaisen kuusisylinterisen vapaastihengittävän mallin. Allisonin automaattilaatikko auttoi koneen isompienkin esteiden yli, mutta kaasulla piti seistä tyynesti ja odotella nousemista. P niin kuin Perkins. Myöhemmin niitä viriteltiin turbollakin, usein omistajien toimesta. Entisöinnin onnistumisessa suuri rooli oli Luupuvedellä toimivalla Kettusten Metsäkonekorjaamolla. Kone onkin nyt Piiroset Ky:n 18:n nykyaikaisen Ponsse-metsäkoneen joukossa eräänlainen vanha mestari. Eihän sitä käytännössä voinut metsässä hyödyntää, ehkäpä jollain siirtymällä sitten. Ohjaus tapahtui ratista. ”Kyllä siitä omasta koneestakin on tieto, missä se sijaitsee. Se on mukava muisto siitä, mitkä lähtökohdat aikanaan olivat nykyiselle yritykselle. Suuret renkaat toivat maavaraa, ja teoreettinen etenemisnopeus koneella oli huimat 32 kilometriä tunnissa. ”Joka tämän koneen pitää täydellä kuormalla pystyssä, pitää minkä tahansa koneen pystyssä!” 34
Alamäissä hidasteltiin paineilmajarruilla, ja kun ne eivät sitten riittäneet, käytettiin laatikosta pakkivaihdetta. Jarrujärjestelmä taitaa päästää vähän paineita, sillä PAZ alkaa lönköttää loivasti viettävää uraa alaspäin siinä vieressä kahvitellessamme. ”Hytissä tarkeni, oli sitten kesä tai talvi. 6,5-metrisellä ulottumalla oleva 6010 Cranab oli jo tehomalli, sillä alun perin katolla oli 4010 reilua metriä lyhemmällä ulottumalla. Pasi Piironen kunnosti aikanaan itselleen ensimmäiseksi työkaluksi vastaavan Ponsse PAZin. Karkumatka päättyy hetken kuluttua raiteilla oleviin kantoihin. Motojen jäljessä alkoi olla enemmän tekemistä kuormaajan käyttelyssä. Suuret 34-tuumaiset renkaat pitivät huolen hyvästä maavarasta, mutta toisaalta kääntöpuolena oli koneen mainittu epävakaus. Ei onneksi. Ja kyllä ne näillä ajelivat ilman kunnon jarrujakin, huimapäistä hommaa. Mutta joka tämän pitää pystyssä, pitää minkä tahansa koneen pystyssä”, myhäilee Piironen. Ikkunaa auki tai pidemmillä siirtymillä ovea, muuta ilmastointia ei ollut”, Piironen toteaa. Jos näillä teki paljon, sai koneen melko varmasti parikin kertaa vuodessa pötkölleen. Monista muistoista muutamia Mitä muistoja Ponsse PAZin ohjaamoon kiipeäminen ja kuorman tekeminen Pasi Piirosessa herättää. Allisonin laatikolla mentiin yli kannoista ja kivistä, mutta sitä piti kylmän rauhallisesti seisoa kaasun päällä ja odotella. Valmistaja lupasi kuormatilaan kertakyydille 12 mottia kakkosta, joka oli aikanaan melko hurja suoritus, varsinkin kun puut olivat metsurien jäljiltä eri mallilla maassa kuin nykyään harvesteriaikana. Valmis kone muistuttaa hienosti paitsi isä-Sulon metsäkonehistoriasta myös poikien luotsaaman Piiroset Ky:n alkuvaiheista. Vaihteisto oli jalkojen välissä ja kesällä oli parhaimmillaan tai pahimmillaan 60 astetta lämmintä hytissä, joskus varmasti 80:kin astetta. Koneita sitten kaatuikin. Sekin kone on vielä kartalla, mutta tätä projektia varten valittiin hieman helpompi lähtökohta. 160 kp/cm3 KUORMAIN: Cranab 4010 (5,35 m) tai 6010 (6,5 m) OHJAUS: Runko-ohjaus kahdella sylinterillä, Orbitrol-venttiilillä ja ohjauspyörällä tai taaksepäin suuntaventtiilillä OHJAUSKULMA 40° VARUSTEET: tuulilasinpyyhkijä, 4 kpl halogentyövaloja, lämmitysja raitisilmalaite, sammutin, kääntyvä istuin, kylmäkäynnistyslaite, suojasäleiköt, Master-Accumatic-kuumailmapuhallin MITAT: pituus 7700 mm, leveys 2480 mm, korkeus 3400 mm, maavara 630 mm PAINO: 7800 kg 35 04/16. Saamme juoda kahvit rauhassa loppuun. ”Kyllä se aikanaan kova peli oli. ”Kuormaajan esiohjaamaton hydrauliikka ja kuusi jäykkää vipua saivat ainakin sormivoimat kasvamaan. ”Toivottavasti ei karkaa kauas”, Pasi toteaa ykskantaan. Niin vain sujuu kuorman teko tänään kuin silloin kolme vuosikymmentäkin sitten. Pasin ensimmäisessä Ponsse PAZissa oli kuitenkin jo tuo pidempi kuormaaja. ”Kun kukkurakuormilla ajoi, oli koko ajan joku tassu ilmassa”, Pasi muistuttaa. PONSSE PAZ 1974 MOOTTORI: Perkins 6.354, 6-sylinterinen, vapaastihengittävä (myös ahdettuja), 120 hv, 362 kNm VAIHTEISTO: Allison TTB 2421-1 automaatti AKSELISTOT: ZF, vetävät planeettapyörästöllä ja hypoidi-vetopyörästöllä JARRUT: hydrauliset monilevyjarrut RENKAAT: 18,4-34” 14-kankaiset, teräskudoksiset HYDRAULIIKKA: 78 litraa min. Maastokykyinen mutta kiikkerä Työolosuhteet tuon ajan koneessa olivat kuljettajalle muutenkin vähän eri luokkaa kuin tänä päivänä. On aika lähteä kohti laania, jonne PAZ tekee matkaa rauhallisesti ja ehkä nykymitan mukaan hieman kiikkerästikin mutta silti vaivattomasti. Metsuriaikana tällä koneella kuitenkin pysyi perässä, vaikka nosturi hitaampi olikin. Tuohon aikaan puut kaadettiin metsurivoimin. Aikanaan koneen huippunopeus oli vaihteiston isolla alueella 32 kilometriä tunnissa, joskaan tätä ei tietenkään metsässä saatu käyttöön. Menneen ajan tekniikan muistaa myös koneen jäädessä hetkeksi yksin, kun katamme airamkahvit kannon päälle. Jos päivässä teki kuusikin täyttä kuormaa metsuriaikana, kun puut olivat sikin sokin metsässä, tiesi kyllä tehneensä”, Pasi muistelee
36
Sisarparia pientilan hoidossa ja kauppamatkoilla palvellut kone on saanut arvoisensa eläkeviran. VÄHÄN AJETTU VALMET VALMET 565 1967 37 04/16. Kesäpaikan ison metsäisen tontin kunnossapito ja polttopuiden teko on vanhan Valmetin hankkimisen myötä nyt mukavaa ja mieleistä puuhaa
Näytti siltä, että aktiiviaikanakin traktori oli saanut osakseen ilmeisen säyseää käyttöä. Kaikki traktorin paperit, kauppakirjat ja joka vuosi maksetut vakuutusmaksut olivat mapissa hyvässä järjestyksessä, mutta niitä tarkemmin tutkittaessa kävi ilmi aika erikoinen seikka. Epäselvä omistusoikeus Forsback halusi rekisteröidä traktorin niillä kilvillä, jotka siinä olivat aina olleet. Koska hän oli Valmetille hinnan laittanut, halusin sen maksaa. ”Työkaverinikin huomioi heti, että vaikka traktori oli päällepäin likainen ja kurainen, se oli ehdottoman alkuperäisen ja vähän käytetyn oloinen”, Ilkka toteaa. Mielestäni traktori oli sen arvoisessa kunnossa”, Ilkka kertoo. Silloin harvoin, kun traktoria haluaisi siirtää, voisi sillä huoletta ajella yleisiä teitä pitkin. Rengasvalinta on tehty luultavasti siksi, että alkuperäisen omistajan aikana myös kaupassakäynnit hoidettiin Valmetilla. Kaupat tehtiin syyskuussa 2013. Tarjouksia Valmetista oli tullut paljon mutta pyydettyä matalammalla hinnalla. Trafin tiedoissa omistajana oli edelTeksti: Lea Lahti • Kuvat: Tapio Mäntyniemi 30-luvulla syntynyt rouva oli viljellyt pientä kotitilaa edesmenneen sisarensa ja Valmetin kanssa. Loppukesästä 2013 Forsback huomasi nettiä selaillessaan myynti-ilmoituksen myytävänä olevasta 1960-luvun Valmetista. Sisarukset olivat tehneet kaupat myyjäliikkeen kanssa 11 600 markan hintaan vuonna 1967, mutta jostakin syystä Valmetia ei ollut koskaan rekisteröity ostajien nimiin. 38. 30-luvulla syntynyt rouva kertoi, että hän oli viljellyt pientä kotitilaa edesmenneen sisarensa kanssa. Metsäisellä tontilla polttopuun keruuta tuntui riittävän loputtomiin, ja isompien rankojen liikuttelu ja pilkkominen käsin oli hikistä hommaa. Vaikka traktori tulisikin melkein pelkästään liikkumaan omalla tontilla, olisihan sillä kenties joskus mukava osallistua johonkin tapahtumaan. Pienellä traktorilla työ hoituisi paljon helpommin. Työkoneen tarkempi tutkiminen vahvisti, että käyttötunteja oli todella vähän. ”Rouva halusi myydä traktorin pois ennen kuin tila jää autioksi ja nurkissa alkaa kulkea kutsumattomia vieraita”, Ilkka kertoilee. Myynti-ilmoituksessa kehuttiin traktorin olevan vähän ajettu, ja samaa myyjä vakuutteli Forsbackille puhelimessa. ”En halunnut ruveta tinkimään vanhan ihmisen kanssa. Konetta katsomaan Melko pian Ilkka poikkesi työkaverin kanssa Huittisiin vilkaisemaan Valmetia. Naiset olivat ostaneet traktorin helpottaakseen työntekoa. ”Pohdin mielessäni, että joko traktori on todellakin vähän ajettu tai sitten käsitys vähän ajetusta vaihtelee ja sillä on sittenkin tehty melkoinen määrä tunteja”, Forsback muistelee puhelun jälkeisiä ajatuksiaan. Vaivalloisesti kepin kanssa kävelevä rouva kertoi, että nyt kuitenkin olisi edessä muutto palvelutaloon, vaikka hän olisi kovasti toivonut voivansa asua vielä kotonaan. I lkka Forsback oli jo pitemmän aikaa pohtinut traktorin hankkimista kesämökilleen. Piharakennuksen suojista löytyi ehjä ja suorapeltinen ajopeli. Muutaman soittoyrityksen jälkeen Valmetin iäkäs omistajarouva vastasi. VALMET 565 Valmetissa on alla todennäköisesti alkuperäiset 32-tuumaiset maantierenkaat. Viimeisen 10 vuoden ajan Valmet oli jo huilannut kokonaan ajamattomana, mutta öljyt oli senkin jälkeen vielä ainakin kertaalleen vaihdettu ja traktori huollettu. ”Saavuimme soman kaksiverantaisen puutalon pihaan ja tapasimme Valmetin omistajan”, Forsback kertoo
Muutama muukin yksityiskohta traktorin mukana tulleen ohjekirjan lisäksi paljastaa Valmetin olevan kakkossarjaa. Onnistunut ostos Ilkka on ajanut traktoria pienestä pojasta asti isänsä kotitilalla Myrskylässä. Hänellä on aikamoinen taito tehdä tällaisia hyviä löytöjä”, Maarit toteaa. Maatilalle ostettiin ensin Nuffieldeja. Selvityksen perusteella Trafi siirsi traktorin vanhan rouvan nimiin marraskuussa 2013. Voimaakin viiskuusviitosesta löytyy aika paljon, ainakin varsin riittävästi mökkipuuhailuun. ”Sain valtakirjan traktorin omistajalta ja aloin tehdä työtä omistusoikeuden todentamiseksi. Mittarissa on tällä hetkellä reilut 1800 tuntia. 39 04/16. Tärkein tavoite traktorin ja laitteiden hankinnassa oli se, että mökkipihan ylläpito helpottuu ja on ennen kaikkea hauskaa. ”Seuraava vaihe olikin helppo. Nuffieldilla pystyi metsässäkin kääntymään näppärästi, ja se jaksoi vetää isojakin tukkinippuja”, Forsback toteaa. leen yli 40 vuoden päästä myyjäliike. ”Tutkin ja putsailin sitä vähän päällisin puolin ja irrotin vanhat akut pois. Seuraavana keväänä oli paremmin aikaa tutkia uutta laitetta. Koekäyttöä Forsback kuljetti Valmetin Huittisista suoraan kesäasunnolleen Asikkalaan. Valmet on osoittautunut kunnossa olevaksi käteväksi koneeksi, eikä tarvetta remontille ole ainakaan toistaiseksi ollut. Traktorin ostamisen jälkeen Forsback on hankkinut siihen oksasilppurin sekä takakauhan. ”Varsinkin Nuhvit tulivat tutuiksi. ”Olen kyllä vuosien saatossa oppinut luottamaan, että kun Ilkka tekee kaupat jostakin, se on yleensä järkiostos. Niitä oli kolme eri mallista vuoronperään, mutta vuonna 1970 merkki vaihtui ja taloon tuli Valmet 700. Monen vuoden aikana kertynyt riukuja oksaröykkiö on jo ensimmäisen kesän aikana haketettu ja käytetty katteena ja lannoitteena tontilla. ”Kun laskin öljyt ulos, ne näyttivät ihan asiallisilta. Kulumattomuus, puhtaus ja moni muu asia puhuu sen puolesta, että Valmet on hyvin vähän ajettu yksilö. Sen tunnistaa siitä, että valokatkaisija on kierrettävää mallia”, Forsback tietää. ”Valmet on vuosimallin 1967 2-sarjalainen, ja siitäkin myöhäisempää erää. ”Traktorin myynyt henkilö oli kuollut vuoden 1990 lopulla, joten senkin puolesta oltiin umpikujassa. Ne olivat aivan kuolleet pitkän seisokin jälkeen”, Ilkka toteaa. Ilkka ei ole aivan varma toimiiko tuntimittari kunnolla, vaikka lukema aina silloin tällöin lukema vaihtuu. Otin myös dieselpumpusta öljyt ulos, ja nekin olivat hyvän näköiset. ”Tämä edustaa hienosti Valmetin 60-luvun designia. Olin siihen aikaan paljon isän kotitilalla. Tein Trafille selvityksen asiasta ja liitin mukaan kopiot vuosien aikana säännöllisesti maksetuista vakuutusmaksuista”, Ilkka kertoo. Näytin traktorista paria kuukautta aiemmin tehtyä kauppakirjaa, ja traktori siirtyi 10 minuutin kuluttua minun nimiini”, Forsback kertoo helpottuneena. Jo pelkästään huollon ja varaosien kannalta 60-luvun Valmet on 50-luvun konetta parempi valinta”, Ilkka vertailee. Myöhemmin se vaihtui Valmet 900:aan ja viimeisimmäksi hankinnaksi jäi Deutz-Fahr. ”Olen ollut traktorin ratissa ensi kertaa vuonna 1963 tai 1964”, hän muistelee. ”Teen tässä tontilla pieniä hommia parin kolmen vuoden ajan, ja päätän sitten teenkö koneelle perusteellisempaa huoltoa tai puhdistusta”, omistaja tuumailee, ottaa rukkaset käteen ja pyöräyttää silppurin käyntiin. Ei ollut vastapuolta kenen kanssa neuvotella.” Vanhan rouvan naapuri oli ollut mukana vastaanottamassa traktoria. Ilkan vaimolle Maaritille vanhojen autojen kanssa puuhastelu oli entuudestaan tuttua isän harrastuksen kautta. Traktorin ensimmäinen vakuutusmaksu oli suoritettu 3.10.1967. Yritys oli tehnyt konkurssin vuonna 1992, joten sen kanssa asiaa ei voitu enää selvittää. ”Tämä ei pienestä hyydy, ja nostolaitekin jaksaa nostaa 1300 kiloa”, omistaja kehuu. Hän ehti jo käydä katsomassa muutamaa Nuffieldia sekä Massey Fergusonia, mutta kun alkuperäiskuntoinen Valmet osui kohdalle, päätös oli helppo. ”Ja onhan tässä traktorissa ihan huikea tarina, sekin on hienoa.” Työntekoa varten hankittu Alun perin Forsback oli ajatellut hankkia itselleen hieman vanhemman traktorin. Vähänajettu Valmet on osoittautunut oivaksi apulaiseksi kesämökkitontin kunnossaptoon. Vettä ei ollut öljyn seassa yhtään.” Täyttä varmuutta siitä ei ole, pitävätkö tuntimittarin tunnit paikkansa. Traktoriharrastus tuli kuitenkin siipalle vähän yllättäen. Jokin paperi oli vain unohtunut tehdä tai viedä. Perheen naisväkikin on ensihämmästyksen jälkeen todennut traktorin varsin onnistuneeksi ostokseksi. Valmetin avulla saa vaivattomasti puut pilkottua ja oksat silputtua. Hänkin oli sitä mieltä, että kauppasumma oli aikanaan maksettu ihan asianmukaisesti
40
Kaksi vahvaa Allis-Chalmers-työkonetta ovat palvelleet omistajiaan kymmenien vuosien ja tuhansien työtuntien ajan. KAKSI JALMARIA ALLIS-CHALMERS D21 + ALLIS-CHALMERS TL 20D Hausjärvi 41. Lisätunteja kertyy mittareihin edelleen. Pyöräkuormaaja avustaa pihapiirin ja maatilan töissä ympäri vuoden, ja traktorillekin löytyy vielä töitä silloin tällöin
Eelu Piki piti kuitenkin päänsä ja maksoi traktorit laitteineen saman tien. Kaikkiin otettiin samalla kaupalla järeät maanmuokkauslaitteet: 9-metriset lautasäkeet, puolihinattavat 7x14-aurat sekä 3-teräinen jankkuri. 42. Sen lisäksi Mommilan kartanon päätilalla on vielä Teksti: Lea Lahti Kuvat: Jan-Erik Laine ”Traktori vääntää tyhjäkäynniltä huippukierroksille ihan samalla lailla.” KAKSI ALLISTA Seppo Piki on vuonna 1964 taloon hankitun Allis-Chalmers D21-traktorin omistaja kolmannessa polvessa. Kauppahinnaksi kirjattiin 32 000 markkaa per traktori, ja työkoneista kertyi nelisentuhatta lisää jokaisen kauppahintaan. ”Isoisä halusi aina maksaa hankkimansa laitteet heti tilattaessa”, Seppo Piki kertoo. Keskolla vastusteltiin ennakkomaksua ja koetettiin suostutella ostaja maksamaan laitteet vasta keväällä niiden tultua. Vaikeasti lausuttava nimi vääntyi suomalaisten maajussien suussa sen hintaa hyvin kuvaavaan muotoon KallisJalmari. Alkuperäinen kuitti on vielä tallessa todisteena maksusta. Keskolle kävi tässä hyvältä kuulostavassa kaupassa köpelösti, sillä vuodenvaihteen devalvaatio teki siitä rankasti tappiollisen. Kuten lehdessämme on usein todettu, Jalmareiden kalleus alkoi viimeistään niiden myyntirivien harvetessa 60-luvulla olla jo hieman kyseenalaista. Allis oli Nuffieldien ja Majorien vierellä aika julman kokoinen, ja eurooppalaiset jäivätkin kokokisassa kiistatta kakkoseksi. Suurikokoinen D21-malli oli ensimmäinen amerikkalainen traktori, jossa oli yli 100 hevosvoimaa. Aikanaan hyvin tehokas traktori tietysti maksoikin hiukan. Kevään koittaessa tuliterän oman aikakautensa jättiläisen, vuosimallin 1965 isopyöräisen peltohirmun saivat käyttöönsä nuoret miehet Esko, Mauno ja Kalle-Veikko. Viime numerossa käsittelimme Alliksen ED-40-mallia, ja nyt on vuorossa vielä harvinaisempaa Jalmari-herkkua. Vaikka kauppahinta tuntui kovalta, pitkän päälle se maksoi itsensä takaisin. K esko edusti aikanaan amerikkalaisvalmisteista varsin hinnakasta Allis-Chalmers-merkkiä. Eskon Allis on kulkeutunut hänen pojalleen Sepolle. Yhdeksän metrin levyisellä työkoneella maanmuokkaus joutui vauhdilla, ja Allikset korvasivat kartanon pelloilta monta Nuffieldiä kuskeineen. Kolmen traktorin tilaus Syksyllä 1964 Mommilan kartanon vanha isäntä Eelu Piki tilasi kolme samanlaista Allis-Chalmers-traktoria, yhden jokaiselle pojalleen. Mommilan kartanolla asiasta ei oltu ollenkaan pahoillaan
On aika uskomatonta, että nämä kaikki neljä traktoria ovat säilyneet. Olisin halunnut ostaa sen omakseni, jotta se olisi säilynyt suvussa. Sieltä Allis on kulkeutunut Mommilaan Hannebergin kartanoon Turkhautaan, jossa se on edelleen. ”Olen kovasti harmissani, että yksi Mommilan Alliksista myytiin muualle. Lopputulokseen ei oltu täysin tyytyväisiä, ja pari vuotta myöhemmin moottorit korvattiin samassa paikassa uudemmilla 3500-sarjan ALLIS-CHALMERS D21 1965 MOOTTORI 6-sylinterinen 7,0-litrainen Allis Chalmers 3400 dieselmoottori, teho alun perin 116,41 hv, turbotuksen jälkeen noin 140hv VAIHTEISTO 8 eteen, 2 taakse, huippunopeus 32km/h JARRUT itsetehostuvat levyjarrut RENGASKOKO edessä 11,00x16, takana 24x32 MITAT korkeus kori 182 cm, ohjauspyörän kanssa 229 cm, pituus 407 cm, leveys 232 cm, paino 5307kg MUUTA sähkölaitteet 12v VALMISTAJA Allis-Chalmers, Milwaukee, Wisconsin, USA 43 04/16. Ne turbotettiin Keskon koetilalla Hakkilassa vuonna 1970. Neljäs iso Allis Vuotta myöhemmin Kesko välitti tilauksesta vielä yhden samanmallisen Allis-Chalmersin lohjalaiselle urakoitsijalle. Maunon eli Teuron tilan Allis on myyty muutama vuosi sitten 6000 tuntia ajettuna Gårdskullan kartanon traktorimuseoon. ”Olen kuullut, että mihinkään muualle Eurooppaan ei olisi tätä mallia aikanaan tullut, eli sen tiedon mukaan Suomen neljä yksilöä olisivat ainoat uutena Eurooppaan tulleet D21:set”, Seppo Piki kertoo. Onneksi se on hyvissä käsissä Gårdskullassa, ja tiedän, että se tulee säilymään siellä.” Lisää tehoa Kun Eelu Piki sai kuulla, että seuraavan valmistuserän D21:ssä oli jo tehdasasennuksena turbomoottori, hän halusi päivittää Mommilan Allikset. Osuutensa on ollut myös säännöllisellä huollolla sekä hyvällä säilytystilalla. Turbolla tehostettu seitsemänlitrainen voimanlähde liikuttaa vaivatta traktoria ja seitsensiipisiä auroja. tallessa Kalle-Veikon traktori. Työn jälki näkyy traktorista, mutta laadukkaasti aikanaan tehty työkone on kestänyt komeasti yli 40 vuoden käytön. Tämä traktori, jossa oli tehtaalla asennettu turbo, siirtyi jo vuoden kuluttua Hahkialaan Keskon koetilalle
”Olen tehnyt tällä peltotöitä pikkupojasta asti”, Seppo Piki kertoo Allis-traktoristaan. Pian huomattiin, että kuormaajan Buda-dieselmoottorin kehto oli revennyt, ja hitsari kävi kotona hitsaamassa sen kuntoon. ”En päässyt pitkälle, kun ajoin ojaan. Kuormaajassa on edelleen alkuperäinen moottori, eikä senkään renkaita ole vaihdettu. Alkuperäiset moottorit jäivät Hakkilaan, ja niitä on luultavasti käytetty pyöräkuormaajien vaihtokoneina. Esko ja Seppo Pikin D21 oli aktiivikäytössä vuoteen 1990 asti. Kankea mutta vahva kone on hoitanut kuormaustehtävät niin näppärästi, että traktoreihin ei ole ollut tarvetta hankkia etukormaajaa. Kun lautasäkeellä käännettiin sänki aina samaan suuntaan, se kulutti rengasta toispuoleisesti. Kun työntää kahvan eteen, se vaan lähtee.” Traktorissa on edelleen alkuperäiset renkaat, eikä niitä ole paikattu koskaan. Paikka oli onneksi loivasti viettävä penger, ja ojasta pääsi pois peruuttamalla. Sen suurempia operaatioita kuormaajalle ei ole tehty. Esko Piki haki käytetyn kuormaajan ajamalla Hakkilasta. Mitä niitä koko ajan vaihtamaan”, Seppo nauraa. KAKSI ALLISTA 44. Turhan usein ei talossa ole traktoreita uusittu. Koneeseen tehtiin saman tien myös jarruremontti. Minusta se työntää vähän enemmän savua kuin muutama vuosi sitten”, Seppo pohtii. Ohjaustehostimen pumppu ei tuottanut tarpeeksi painetta, ja kun vauhtia tuli lisää, ratista ei tapahtunut mitään”, Esko muistelee. ”Kyntövaihteella pystyy 7-siipiset aurat upottamaan kyntösyvyyteen 1000 kierroksella, eikä se edes nikottele. Alliksen ensimmäinen omistaja on Tampereen Soraseula. Ei auttanut muu kuin ajaa kone varovasti takaisin Hakkilaan, jossa pumppu vaihdettiin ja sitten suunta uudestaan kotia kohti. Mittariin on tähän mennessä kertynyt suurin piirtein 3300 tuntia. ”Viimeisenä työvuonna traktorilla pyöritettiin viisimetristä vaakatasojyrsijää, jolla ajettiin 10 senttiin”, Seppo kertoo. ”Voimaa on niin paljon, että jos kauha ei nouse, takapää nousee.” Allis-Chalmers-kuormaaja on ollut talossa vuodesta 1968 lähtien. Tätä nykyä maatilan työt hoituvat Case Pumalla ja Case Magnumilla. ”Yksi traktorin parhaimpia ominaisuuksia on, että se vääntää tyhjäkäynniltä huippukierroksille ihan samalla lailla”, käyttäjä kehuu. Kuormaaja tuli taloon Kun Allis-Chalmers-traktoreista oli hyviä kokemuksia, ei ollut vaikea valita pyöräkuormaajan merkkiä, kun tarve sellaisen ostoon tuli. ”Nyt taitaisi kyllä olla tarvetta tarkistaa suuttimien paineet. Vuosimallin 1959 Allis-Chalmers TL 20D ostettiin taloon vuonna 1968. ”Lautasäkeitä olen vetänyt paljon ja jankkuria myös.” Vääntöä koneessa on aivan julmetusti. turbomoottoreilla. Eturenkaista huomaakin, että ne ovat kuluneet epätasaisesti. ”Kun ostaa kunnollisen, huoltaa ja säilyttää hyvin, niin ne toimii ja kestää
Lisänä voi olla jo orastavaa klappiakin. Omistaja myöntää, että yksi huono puoli Alliksessa on. Piki vei kuormaajan ajamalla Riihimäelle – matkaa kertyi kolmisenkymmentä kilometriä yhteen suuntaan. Jos tulee auto jostain suunnasta, on pakko ottaa vauhti pois. Alkuperäinen moottori on yhä voimissaan. ”Liikkeet eivät ole kovin nopeita nykykoneisiin verrattuna, ja kankeahan se tietenkin on kun ei ole linkkukone. ALLIS-CHALMERS TRACTOLOADER TL 20D 1959 (TL Amerikassa tehty, BTL Brittein saarilla tehty) MOOTTORI Buda 4-tahtidiesel, teho 130hv, Kierrosluku 2200 rpm, sylinteriluku 6, iskutilavuus 8,46 l MITAT pituus kauha maassa 615 cm, leveys 234 cm, korkeus ohjauspyörän yläreunaan 211 cm, akseliväli 236 cm, raideväli 186 cm, paino n. 45 04/16. Riihimäeltä tullessa en uskaltanut ajaa kolmeakymppiä kovempaa, oli niin paljon liikennettä molempiin suuntiin.” Kun ohjaavat pyörät ovat takana, ei mutkitteleva meno ole mikään ihme. Allis on edelleen käytössä ympäri vuoden ainakin viikoittain. Tien päällä Syksyllä 2014 Pikin Allis-Chalmerskuormaaja oli esillä Rauta ja Petrooli -tapahtumassa, ja omistaja antoi sillä myös kuormausnäytöksen. Pyörät eivät mahdu kovin paljon kääntymään kun jo ottavat runkoon kiinni. ”Olen ajanut tällä kuuttakymppiäkin, mutta se on aikamoista menoa, kun tämä mutkittelee niin julmetun helposti. Mutta voimaa siinä on niin paljon, että jos kauha ei nouse, takapää nousee. ”Sinne vaan 2,2 motin kauha uppoaa sitä mukaa kun työntää”, Seppo kuvailee. Koneesta ei pääse ulos, jos kauha on vähänkin irti maasta, sillä puomi tulee oven eteen. ”Puskin maat ja ajoin 300 mottia mursketta siilon pohjan alle”, Seppo Piki toteaa tyytyväisenä. Kuormaajalle löytyy vieläkin liki päivittäistä käyttöä. Koneen voimaa ei voinut olla hämmästelemättä. Talvisin pyöräkone toimittaa lumikolan virkaa. Kolme vaihdetta eteen ja kolme taakse sekä momentinmuunnin, niin hyvähän tällä on ajaa ja lumipenkkaa työnnellä”, Seppo kehuu konettaan. 11 000 kg RENGASKOKO 16.00x24 KAUHA tilavuus 2,2 m³, leveys 242 cm, kuormauskorkeus 361 cm, kantokyky 4100 kg VAIHTEISTO Kolme vaihdetta eteen ja kolme taakse + momentinmuunnin, huippunopeus 60 km/h MUUTA sähkölaitteet 24v VALMISTAJA Allis-Chalmers, Deerfield, Illinois, USA Voimaa löytyy Kuormaaja on hoitanut hommansa niin hyvin, että maatilan traktoreihin ei ole koskaan ollut tarvetta ostaa etukuormaajaa. Tästä ominaisuudesta löytynee selitys lukuisiin hytittömiin Alliksiin. Toissa kesänä Alliksella otettiin mursketta 20 vuotta seisseestä ja tiivistyneestä kovasta kasasta. ”Lumet liikkuvat vaivatta, ja kauhalla saa kätevästi lykittyä itsensä pois, jos joutuu pahaan paikkaan tai suojalumen aikaan jumittuu lumipenkkaan.” Kun Piki rakensi maatilalleen uuden viljasiilon viime kesänä, tehtiin kaikki maanrakennustyöt tietenkin Alliksella. Allis on koko ajan ollut rekisterissä ja vakuutuksessa tunnuksella 350-HK, joten sillä voi huoletta liikkua myös kotipihan ulkopuolella. Kaiken kaikkiaan kuormaaja-Allis on kankea mutta luja, toimiva ja kaikin puolin varma peli, josta omistaja ei aio luopua
Lappeenranta 46
Autoyksilöllä on vahvat sukujuuret kotikaupungissaan. Ford on yksi pisimpään kuorma-autoja tehtailleita yhtiöitä. Lappeenrantalaisen Juhani Junnikkalan Englannissa valmistettu Ford Thames K700 kuuluu yhteen merkin nokallisten kuorma-autojen viimeisistä eurooppalaisista mallistoista. TUTTU TEMPSI FORD THAMES K700 1962 47
Thamesja Thames Trader -mallien sekamelska on aiheuttanut tämänkin yksilön kohdalla monenlaista kommentointia. Silloinen auto tunnettiin Ford Thames Traderina, kun taas harrasteautoksi entisöidyn yksilön nimestä ei löydy Traderia mistään papereista eikä tyyppikilvestä. Meillä K-sarjan autot totuttiin näkemään keskiraskaina kaksiakselisina autoina, joiden kokonaispaino oli vähän kymppitonnin päälle. Tosin muutamia harvoja telivetoisiakin yksilöitä Suomeen toimitettiin. Esittelyautoksi Vuonna 1965 rekisteröidyn auton tarina alkaa jo kolmea vuotta aiemmin eli vuonna 1962, jolloin se rullasi Fordin Dagenhamin tehtaan liukuhihnalta päivänvaloon Lontoon itäkulmalla aivan Thamesjoen varrella. Thames muttei Trader Punainen, mukavan näköinen ja muikeailmeinen Ford Thames K700 on osa vainikkalalaisen Juhani Junnikkalan elämää. Hänen 70-luvun alussa perustamansa maansiirtoliikkeen toiminta alkoi juuri tällaisella autolla – tai ainakin melkein tällaisella. 60-luvun kuumimpiin Ford-uutuuksiin kuului luonnollisesti vuonna 1965 esitelty Transit, josta tuli valmistajansa varmaankin parhaiten tunnettu hyötyajoneuvomerkki Euroopassa. Tuolloin Fordien tuontisatamana toimi vielä Helsinki, jonne saapuivat Englannin lisäkTeksti ja kuvat: Iikka Kekko FORD THAMES K700 Niin uusissa kuin vanhoissa kuorma-autoissa on aina jotain pientä laittoa, jos ei muuta niin polttimon vaihtoa. Samaan aikaan kuorma-autopuolella tuotannossa oli jo 1962 esitelty ja Englannissa Dagenhamissa valmistettu K-sarja, joka osin pohjautui Saksassa aiemmin tuotantoon tulleeseen FK-sarjaan. F ordin hyötyajoneuvotuotanto painottui toisen maailmansodan jälkeen Euroopassa vähitellen kevyempään ja keskiraskaaseen luokkaan. Sen perusteella konepellissä olevaa Thames-merkkiäkin on epäilty autoon kuulumattomaksi. Kun sovimme Juhani Junnikkalan kanssa puhelimessa jutun tekemisestä, keskustelu kääntyi luonnollisesti aikataulujen sovittelun lisäksi myös itse autoon. 48. Juhani kertoi auton historian olevan tiedossa siitä lähtien kun se tuotiin laivalla Suomeen ja ajettiin laivasta ulos. Junnikkalan käsitys kuitenkin on, että se kuuluu siihen, vaikka auto onkin virallisesti tyyppikilven mukaan Ford K700. Raskaimmassa sarjassa tehtiin tilaa muun muassa skandinaavisille merkeille. Auto laivattiin Suomeen muutaman viikon kuluttua Cortinoiden ja muiden Suomeen toimitettavien Fordin tuotteiden kanssa. Juhani Junnikkalalle remontit ovat tuttua puuhaa jo arkityönkin puolesta
Vasta seuraavana vuonna tuonti siirrettiin Hankoon. Junnikkalan Fordin Helsingin satamasta Lappeenrantaan ajoi Väinö Kauppinen, joka toimi lappeenrantalaisen Edustusliike Reposen kuorma-autonkuljettajana. Paluukuormana tuotiin muun muassa maataloustuotteita, ettei Trader päässyt huilaamaan kotimatkallakaan. Samoja Reposia olivat myös paikallisen Ford-jälleenmyyjän Lappeenrannan Autokeskus Oy:n omistajat. Sen jälkeen se seisoi aluksi Reposen pihassa mutta katosi ja unohtui pian mystisesti kenenkään sitä kaipaamatta. Tuolloin 70-luvun alkuvuosina Junnikkala kuljetti Vainikkalasta satoja kuormia soraa Etelä-Karjalan pääkaupunkiin Lappeenrantaan. Juhani muistelee, että syksyisin autoon laitettiin korokelaidat sekä muutama lisälehti takajousipakkoihin, kun autolla kuljetettiin hänen isänsä viljelemiä sokerijuurikkaita Turenkiin. Auto toimitettiin satamasta siis autoliikkeeseen, jossa se toimi esittelyautona lopulta kolmen vuoden ajan. Junnikkalan selvittämien tietojen mukaan auto olisi ollut liikenteessä vielä aivan 80-luvun alkuvuosina. Kyseiset Traderin seuraajat olivat nelivetoisia autoja, joissa oli kaivattuna ominaisuutena toinenkin vetävä Autolla kuljetettiin sen työuran aikana panimotuotteita paikallisvarastolta alueen kauppoihin ja ravintoloihin. Tuolloin auton päällirakenteena oli nykyistä korkeampilaitainen avolava. Voima välitetään tiehen 5-nopeuksisen vaihdelaatikon ja kaksinopeuksisen perän välityksellä. Soraa Traderilla Kun Reposen Edustusliikkeen Ford Thamesilla kuljetettiin jo kuudetta vuotta juomia eteläkarjalaisten janon hillitsemiseksi, aloitti vainikkalalainen Juhani Junnikkala oman maansiirtoyrityksensä toiminnan. 49 04/16. Auto toimi tehtävässään reilun viidentoista vuoden ajan. Autosta jäi hyvät muistot, kun se korvattiin myöhemmin 70-luvulla Mercedes-Benz L322:lla ja Volvo L485:llä. si Saksasta, Belgiasta ja Ranskasta tuodut Fordit. Voimaa vaunulle tuottaa 5,4-litrainen rivikuutonen maksimissaan 102 hevosvoiman verran. Junnikkala kertoo, että noista ajoista Trader-nimitys jäi niin vahvana mieleen, että nykyistä Thamesiakin tulee kutsuttua Traderiksi, mitä se ei virallisesti ole. Sitten Edustusliike Reposesta tuli auton omistaja ja sillä ryhdyttiin kuljettamaan Reposen varastolta panimotuotteita alueen kauppoihin ja ravintoloihin. Ensimmäiseksi autokseen hän hankki käytetyn Ford Thames Traderin
Oven takaa löytyi pölyn peittämä Ford Thames. Kuljettajan paikka on varsin tuttu ja muistoja täynnä. Vuosikymmenet vierivät. Auton joutumisesta hallin perimmäiseen varastoon ei ollut muuta ajatusta kuin se, että Ari-Matti Reposen isä Matti Reponen sen on sinne aikoinaan varastoinut. Kunnostustalkoiden jälkeen Fordilla on kierretty useita Veteraanikuormaautoseuran keikkoja. Parin vuoden kunnostusurakan kautta siitä tuli Juhani Junnikkalan harrasteauto ja kouraantuntuva muisto siitä, millaisella autolla oma yritystoiminta on aikanaan aloitettu. Yllätys kaikille Auton löytyminen oli täysi yllätys kaikille, myös Ari-Matti Reposelle. Siitä alkoi Ford Thamesin uusi elämä. Ehkä joku joskus muisteli uudella ja modernimmalla autolla juomia Lappeenrannassa kauppoihin toimittaessaan, että oli ne aikoja kun silloin 70-luvulla Fordilla tehtiin näitä samoja hommia. Eräänä yksityiskohtana Junnikkala muistaa Traderin Mersua paremmat alipainetehosteiset nestejarrut. 50. Juhani sopi Ari-Matti Reposen kanssa heidän varastohallinsa purkamisesta vuonna 2010. Auton valmistuminen juuri ennen pari vuotta sitten järjestettyä Kiteen keikkaa on Ford oli yksinkertaisesti unohtunut varastoon. Se vain unohtui kolmeksikymmeneksi vuodeksi paikkaan, mistä sitä ei kukaan nähnyt eikä etsinyt, kun ei osannut sitä kaivatakaan. Myös Junnikkalaa jäi vaivaamaan auton siirtyminen hänelle. Kaikilla Tradereilla ei onneksi ollut yhtä surkeaa kohtaloa. Thames unohtui sitä lähelläkin olleiden ihmisten mielistä. Kun kaivinkoneet ja muu purkukalusto saapui paikalle, kävi Juhani vielä työmiestensä kanssa tarkastamassa rakennuksen turvallisuussyistä. Hän pyysi Reposen kahville toimistoonsa ja maksoi autosta kohtuullisen hinnan, minkä jälkeen nimet pistettiin vielä kauppakirjaan. Siinä sitä ihmeteltiin aikamme, kunnes sanoin, että vien autoni tuohon meidän hallille puolen kilometrin päähän suojaan, niin saadaan purettua tämä halli”, Juhani kertoo auton löytymisestä. Halli ja huoneet olivat tyhjiä, mutta sitten huomattiin, että hallista lähti vielä yksi ovi pienempään varastoon. Jumiin ruostuneiden ovensaranoiden ansiosta auto säästyi. Halli oli toiminut vuosikymmeniä Edustusliike Reposen varastona. Todellisuudessa auto ei ollut joutunut mihinkään. Sopimukseen kuului, että Junnikkala hoitaa koko rakennuksen irtaimistoineen pois, niin että paikalle ei jää kuin tasainen tontti. Mitähän tuon seinän takana on. Junnikkalan maansiirtoliike on suorittanut kalustollaan perinteisten maanrakennustöiden ohella myös rakennusten purkuurakoita. Junnikkala on seuran toiminnassa aktiivisesti mukana. Ehkä jossain kahvipöytäkeskustelussa joku saattoi muistella jotain tapausta, jossa auto oli ollut mukana, ja lisätä ohimennen, että mihinköhän sekin auto joutui. Reilut neljäkymmentä vuotta sitten Juhani aloitteli omaa kuljetusja maansiirtoalan yritystä lähes vastaavalla Fordilla. Se paikka oli hyvin lähellä. ”Soitin Ari-Matille ja sanoin, että tulepas katsomaan mitä hallista löytyi. akseli työmaita varten. Hän uskoo, että asia jäi vaivaamaan Reposta, vaikka sopimuksen mukaan hallin irtaimisto kuuluikin purkajalle. Oman Traderin peräänkin koetettiin myöhemmin vilkuilla, mutta se oli kadonnut huhujen mukaan traktorin peräkärryaihioksi
Hän oli joutunut samana keväänä jalkaleikkaukseen eikä pystynyt kävelemään kunnolla toipilasaikana, joten auton viimeistelytyöt oli tehtävä pyörätuolista käsin. Ne sapuivat saman päivän aamuna, jona oli määrä lähteä kohti Kiteetä. Katsastuskonttorin kanssa jouduttiin käymään erinäisiä puhelinkeskusteluja, että uudet ja oikeat kilvet saatiin muutamassa päivässä Fordin nokalle. Ford Thamesin ilme on rauhallinen ja miellyttävä, ketään ärsyttämätön. PÄÄLLIRAKENNE kippilava OMISTAJA Juhani Junnikkala, Lappeenranta jäänyt erityisesti Juhanille mieleen. Asiasta reklamoitiin ja uudet pistettiin hakuun. Monien Tradereiden ja tämän mallin ulkoisena erona oli vain maskin teksti. 51. Niitä haettaessa huomattiin heti, että ne olivat väärät. FORD THAMES MALLI K700 VUOSIMALLI 1962 MOOTTORI 6-sylinterinen rivimoottori, 102 hv, iskutilavuus 5400 cm3, käyttövoima diesel VAIHTEISTO 5+1, 2-nopeuksinen taka-akseli RENGASKOKO 10.00 R20 ALUSTA omapaino 4700 kg, kokonaispaino 10 700 kg. Autoon tilatut alkuperäiset rekisterikilvet tulivat vain viikkoa ennen keikkaa
52. Luonnollisesti myös maatalousvälineet ja -koneet ovat olennaisessa roolissa näyttelyssä. Konetietoutta näyttelystä löytyy myös digitaalisessa muodossa. Myös John Deeren 1920-luvun maamoottori sekä hevosvetoinen niittokone ovat löytäneet oman paikkansa näyttelyhallista. Museovieraat saavat myös tutustua maaseudun työympäristöihin ja kurkistaa vanhaan riiheen tai 50-luvun tupakeittiöön, istahtaa nostalgiselle maitolaiturille tai tarkastella tuulimyllyn toimintaa. Teksti ja kuvat: Mari Immonen Maamoottoreita käytettiin maataloudessa esimerkiksi puimakoneiden tai pärehöylän voimanlähteenä. Aikamatka maatalouden historiaan Maatalousmuseon uusi näyttely kuljettaa katsojat suomalaisen maatalouden matkassa pronssikaudelta tähän päivään. Näyttelyssä kuvataan maatalouden piirissä toimineiden eri ammattikuntien töitä mylläreistä ja karjakoista EU-tarkastajiin. Hauskat nukkekuvaelmat esittelevät maaseudun ihmisiä arkisessa aherruksessaan niittoja metsätöiden parissa. Klassikkokoneista ovat mukaan päässeet muun muassa Fordson F, Kullervo-traktori sekä toinen kotimainen virstanpylväs Valmet 20. M aatalousmuseo Saran uusi perusnäyttely vie aikamatkalle maanviljelyksen alkuvaiheisiin noin 3000 vuoden taakse. Menneinä vuosisatoina maataloudella on ollut Suomessa erityisen merkittävä rooli, ja maatalous säilyi pääelinkeinonamme aina 1960-luvulle saakka. Luonnonvarakeskus Luken kanssa yhteistyössä tehdystä näyttötaulusta voi etsiä tietoa erilaisista maatalouskoneista niiden merkin, käyttötarkoituksen tai ajan mukaan. Kuvassa John Deeren valmistama moottori E Type Engine 1920-luvun alusta
Tähän tarpeeseen Valtion Metallitehtailla suunniteltiin ensin vuonna 1952 Valmet 15 ja muutamaa vuotta myöhemmin Valmet 20, joka oli edeltäjäänsä tehokkaampi ja jossa oli lisävarusteena hydraulinen nostolaite. Kuvassa vasemmalla olevalla Puhuri-pölyttimellä on käsitelty juurikaspeltoja. Näyttelysalin perällä kohoaa luonnolliseen kokoon rakennettu valtava tuulimylly. Sittemmin kotimaiset valmistajat toivat markkinoille omat niittokoneensa ja hinnat laskivat. Hinnerjoen kotiseutumuseosta on näyttelyyn saatu niittokone. Komea Fordson F 1923 seisoo uljaana näyttelyhallissa. Etualalla on puolestaan 1950-luvulla käytössä ollut Ginge-paljepölytin. 53 04/16. Taidokkaasti tehdyt pienoiskuvaelmat maaja metsätalouden töistä tarjoavat näyttelyvieraille paljon katseltavaa. Oikean laidan MSM-paineruiskulla on 30-luvulla myrkytetty hedelmätarhojen tuholaisia. Fordsontraktoreiden myynti alkoi Suomessa 1920-luvulla hitaasti, mutta maanvijelijöiden huomattua koneen soveltuvuuden maan oloihin sekä kilpailukykyisen hinnan alkoivat kyseiset traktorit tehdä kauppansa. Kemiallista kasvinsuojelua käytettiin aluksi vain hedelmäja puutarhoissa, jonka jälkeen torjunta-aineiden käyttö laajeni myös juurikasja hernepelloille. Pienviljelijät kaipasivat markkinoille edullista maataloustraktoria. Ensimmäiset niittokoneet olivat kalliita, ja tästä syystä niitä näkyi aluksi vain kartanoiden pelloilla
Syökerin Sauhuihin on vuosittain saatu useita vanhan Kevätsavut –tapahtuman aktiiveja esittelemään kalustoaan. Vanhat koneet houkuttelivat kolmatta kertaa järjestettyyn tapahtumaan runsaasti kaikenikäistä yleisöä. Nurmijärvellä pidetty Masinistien Kevätsavut oli lopettanut, ja alueella oli tarvetta uudelle konetapahtumalle. Sirpa Nyman nojailee omaan Natikkaansa tyytyväisenä, kun Syökerin Tuvan pihalle saatiin näytille monipuolinen konekattaus ja yleisökin löysi paikalle. ”P idin vähän aikaa omaa puotia Syökerin Tuvan päädyssä ja huomasin, että iso piha-alue soveltuisi mainiosti jonkinlaisen tapahtuman pitopaikaksi”, Sauhujen nostattaja Sirpa Nyman kertoo. Tapahtumassa esiteltiin monen kokoista kalustoa pienistä paikallismoottoreista suuriin maansiirtokoneisiin. 54. ”Syökerin Tuvan yrittäjä on myöskin ollut myötämielinen tapahtumajärjestelyjen suhteen”, Sirpa toteaa tyytyväisenä. ”Suurena apuna järjestelyissä on ollut myös Masinistit ry:n väki”, Nyman kertoo. Maansiirtokaluston ja niiden työnäytökset oli organisoinut hienosti paikallinen nuori harrastaja Lauri Hietanen. Lapsiperheitä näkyi ilahduttavan paljon. Sirpa oli jo pidemmän aikaa ollut mukana Raudan ja Petroolin järjestelyissä, joten konetapahtuman järjestäminen oli entuudestaan tuttua puuhaa. Syökerin Sauhut Vihtijärvi 23.4.2016. Teksti: Lea Lahti Kuvat: Tapio Mäntyniemi Janakkalan SeppäJussin eli Juhani Suolahden kisälli Ina Mönkkönen takoo rautaa tapahtumaalueen laidalla. Vihtijärvellä sauhuteltiin vanhoilla koneilla jo kolmatta kertaa
Kun yleisön autot ohjataan kauemmas parkkiin, saadaan piha-alueelle mahtumaan myös harrasteajoneuvoja. 55 04/16. Syökerin Tuvan piha on osoittautunut mainioksi tapahtuma-alueeksi. Upeasti kunnostettu Steyr 180A 1952 on esitelty Vanhat Koneet -lehden numerossa 5/2014. Arto Jussila oli tuonut näytille kunnostamansa harvinaisuuden: Porin Konepajan valmistaman yksipyttyisen Karhu-moottorin. Jari Stenbergin 1966 valmistettu Valmet on mallia 864, jota tehtiin aikanaan vain parisataa kappaletta
Saksalainen Solo Rex -saha on edelleen ihan pystyvä peli pölkyn pätkintään. Lauri Kumpulainen sahaa siivuja paksusta pölkystä. Tapahtumassa nähtiin sulassa sovussa isoa ja pientä kalustoa, esillä oli kaksija nelipyöräisten lisäksi teloilla kulkeviakin. 56. Vaikuttavan kokoinen Case edusti tuoreempien koneiden sukupolvea. Sami Sinisalo osallistui Caterpillarillaan maansiirtoalueen työnäytöksiin
Klapikuorma oli tarjolla kotiin kuljetettavaksi. Hietasen kokoelmasta oli esillä useampia maansiirtokoneita. Valmet 502 oli ottanut mukaan peräkärryllisen polttopuuta. Maamoottoririvistössä esiteltiin jos jonkinlaista papattajaa. Alun perin Vakolan testikoneeksi tullut neliveto-Man AS 330 A 1950 on ensimmäisiä Suomeen tulleita Man-traktoreita. Yleisöllä riitti katseltavaa koko ajan. Tapahtumavieraat seurasivat koneiden käynnistysnäytöksiä suurella mielenkiinnolla. Lauri Hietanen kauhoi tottuneesti maata telakaivurillaan. Työnäytösalueella vanhat koneet päästelivät savupilviä piipuistaan ja siirtelivät maata ahkerasti. 57 04/16
Tapahtumaan on osallistunut vuosi vuodelta enemmän traktoreita ja ihmisiä, ja Rautjärven asemanseudun pieni tori olikin ääriään myöten täynnä. 58. Teksti: Mika Rassi ja Tapio Mäntyniemi • Kuvat: Tapio Mäntyniemi Jarmo Mäntykangas Ruokolahden Ahjärveltä ja vaimolle 50-vuotislahjaksi ostettu Valmet 361D. Traktorit marssivat oikean aatteen asialla, sillä tapahtumassa propagoitiin järjestäjäyhdistys Karelia Tractorsin ”Traktoristi ei kiusaa” -kampanjan puolesta. Traktori on pari vuotta vanhempi, kuulemma siksi, että vaimo tuntisi olonsa nuoreksi. Traktoreiden vappumarssi Rautjärvi 1.5.2016. Etelä-Karjalassa Rautjärvellä järjestettiin neljättä kertaa vappupäivän traktorimarssi
Kiehtovasta traktorista ja sen entisöinnistä kerromme tarkemmin tulevaisuudessa. 59 04/16. Traktori läpäisi testin. Viime vuonna Kirsi koeajoi Valmetilla välin Imatra–Juuka. Ruokolahtelaiset Juho Idman, Kari Ruttonen ja Miikka Vento teräsratsujensa selässä. Karoliina Sikiö ja Petteri Hivonen olivat ajelleet tapahtumaan Parikkalan Saarenkylästä 76 kilometrin takaa. 300 kilometrin reissuun kului kaksi päivää. Tämä F-Fordson on kotoisin rajan takaa menetetyltä Karjalan kannakselta. Kirsi Pääskyvuori oli tullut Valmetilla Imatralta. Matka kesti parisen tuntia. Jussi Veijalaisen kolme vuotta kestänyt entisöintiprojekti valmistui parahiksi vapun korvilla
Paikalle oli saapunut myös kaksipyöräistä harrastekalustoa. Muunlaista lavarakennelmaa ei voisi konetapahtuman konserttiosuuteen kuvitellakaan. Torilla tunnelma oli tiivis. 60. Joutsenolainen The Valmets viihdytti yleisöä
Äiti Eeva ja isä Jani suhtautuivat pedon elkeisiin tyynesti. Jääkarhu Erin Terävä hyökkäsi vanhan harmaan kimppuun. Hauska mielleyhtymä sienen virkkaajalla. Tapahtumassa kerättiin varoja koulukiusaamisen vastaiseen kampanjaan. Hyvällä asialla ovat Karelia Tractorsin miehet Antti Honka, Antti Riikonen ja Samu Korpinen. 61 04/16. Viime aikoina vanhat traktoritkin ovat saaneet villaa ylleen
Tarjolla oli autonosien ohella vanhan ajan rekvisiittaa ja lukemista takavuosien tekniikasta kiinnostuneille. Teksti: toimitus Kuvat: Jukka Vuorenmaa Rompetoripöydillä oli tuttu meininki. 62. Raskaamman raudan harrastajiakin oli konemiesten iloksi saapunut paikalle. Siitä olisi lähtenyt hieno Vire-moottori jonkun veneprojektia vauhdittamaan. Romppari Raumalla Rauma 24.4.2016 Huhtikuun loppupuolella Rauman Seudun Mobilistit järjestivät rompetorin, jonka harrasteparkissa oli esillä runsaasti museokalustoa. Ford-paloauto oli passeli tausta myytäville romppeille. Portilla tulijoita tervehtivät vanha Valmetti ja kevään komein lippukioski
TILAA KONEURAKOINTI Tutustu ja tilaa: www.koneurakointi.fi KATSAUKSESSA JOHN DEERE 1270G RISUSAVOTALLA PAALAUSTA FIXTERILLÄ MAANRAKENNUS • METSÄKONEURAKOINTI • KIINTEISTÖHUOLTO • MAATALOUS N RO 20 • 4/ 20 16 • 8, 50 € 6 414887 200110 1 6 4 72 00 11 -1 60 4 PAL VKO 2016-24 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.koneurakointi.fi KONTTORI POLVILLEEN! PURKUTYÖTÄ ESPOOSSA PILLARIA JA ÅKERIA KAUKOSEN KALUSTOA! JÄTTIRAPOR TTI BAUMA 2016 HYBRIDI-LOGSET Volvo EWR150E Tilaansa KESTOTILAUS: 8 NUMEROA 62 90
Sotakoneet herättävät aina mielenkiintoa koneväessä. Tapahtuman pääsylippu oikeutti myös museovierailuun, joten militariakalustoon saikin tutustua laajasti. 64. Perinteinen Kewätsawutus-tapahtuma toi vapunpäivänä Parolan Panssarimuseon alueelle runsaasti harrastekalustoa mopedeista kuorma-autoihin. Hämeen Mobilistien näytille tuomia henkilöautoja sieltä vanhimmasta päästä. Keli osui nappiin, ja hienosti sujuneet järjestelyt kruunasivat kävijän elämyksen. Parolan meininkiä Hattula 1.5.2016
Vuosimallin 1976 Morris J4 Van piristi autorivistöä. 65 04/16. Sotilaskaluston ajonäytökset olivat vaikuttavaa katseltavaa ja kuunneltavaa. Symppiksen oloinen retkeilyauto on ollut alkujaan Hämeenlinnassa kukkakauppiaan kuljetuspelinä. Veteraanikuorma-autojen rivistö ei ollut pitkä, mutta näytille oli silti saatu monipuolinen kattaus erilaisia laitteita. Työn patinoiman Volvon takana pilkistävät sinisen Majorin muodot. Harmaan Bedfordin kohdalle moni pysähtyi muistelemaan takavuosien kokemuksiaan
TAITEILIJA JA TAPAHTUMAPEHTOORI Reijo Kivijärvi 66 Seppiä ja mestareita Reijo Kivijärvi
Vanhoihin koneisiin ja perinnerakentamiseen hurahtanut taiteilija Reijo Kivijärvi on rakentanut ja siirtänyt tontilleen kymmeniä vanhoja rakennuksia. Kiinnostus ja arvostus perinnerakentamista kohtaan näkyy myös taiteilijan maalauksissa, joissa kuvataan usein vanhan ajan pihapiirejä ja kylämaisemia. Reijo maalasi niille Turku-aiheisia pieniä maisematauluja, ja Kuningas osti kaiken, minkä taiteilija ehti maalata. Ensimmäinen taidekauppa syntyi, kun koulukaveri Koskisen Esko osti Kaalepin seikkailut -sarjakuvavihkon 20 pennin hintaan. Vuokraemäntä näki Reijon kaakelilaatoille tekemiä maalauksia ja osti ne muutamalla markalla. Vuodesta 1993 lähtien Kivijärven töitä on ollut myös arvostetussa Naivistit Iittalassa -yhteisnäyttelyssä. Koulunkäynti ei kiinnostanut, mutta Turusta löytyi töitä ja asunto. 67 04/16. Nykypäivän kuvaaminenkaan ei ole taiteilijalle millään tavoin vierasta. Taide-aitan johtaja Toivo Tammisalo kutsui Reijon kahdenkeskiseen palaveriin sopimaan näyttelyn yksityiskohdista. Tapahtuma-alueella on esillä ja käynnissä kymmeniä erilaisia maamoottoreita. Sarjakuvia voipaketin paperiin Reijo on elättänyt itsensä taidemaalarina yli 30 vuoden ajan. Nalle-koiran kanssa vastaanotettiin valtaisa määrä vieraita, joista suuri osa oli Senaatintorilla tavattuja. Valinta kesti kauan, kun piti päättää ottaako kaksi riisisuklaapatukkaa, neljä lakritsipötköä vai salmiakkiaskin. Tyyli alkoi tuntua omalta, ja kun eteläpohjalaiset kävivät syyskesällä 1988 maakuntavierailulla Helsingin Senaatintorilla, Reijon taulut vietiin käsistä. Kivijärvi kouluttautui Wärtsilän ammattikoulussa sisustusasentajaksi ja pääsi telakalle vakituisiin töihin. Maalaispoikataiteilijaa jännitti avajaisaamuna suunnattomasti. R eijo Kivijärvi on tunnettu naivistitaiteilija, jonka taideteoksia on jo pitkään ollut esillä monissa näyttelyissä ympäri Suomea. Kauppa kävi mukavasti siitä huolimatta, että galleristi tuplasi Reijon asettamat myyntihinnat ennen ovien avaamista. Aluksi maalaukset olivat tummasävyisiä ja talojen pihat autioita, mutta pikkuhiljaa Kivijärvi alkoi sijoittaa pihoille ihmishahmoja. Kivijärvi tutustui myös kehystäjä Juhani Kuninkaaseen, joka alkoi valmistaa Reijolle miniatyyrikokoisia taulupohjia. Värit vaalenivat ja hahmoista alkoi tulla naivistisia. Seinäjokelaisen monitoimimiehen trubaduuri Ernstin kanssa käytiinkin sitten tummat puvut päällä esittäytymässä Helsingin gallerioissa. Teoksilla on hauskoja nimiä, ja niihin liittyy muistoja menneestä ajasta tai kuvitteellisista tapahtumista. Reijoa onnisti: Bulevardin Taideaitta -gallerian työntekijän kanssa sovittiin näyttelystä. Pienenä poikana Reijo piirteli meijerin voipaketin ympärillä olleet valkoiset paperit täyteen seikkailuaiheisia sarjakuvia. Seteliä pöytään Reijo kierteli autollaan pitkin Pohjanmaan sivuteitä tallentaen kylänäkymiä ja vanhoja pihapiirejä. Wanahan Ajan Päivillä konetta käyttää höyrykoneiden asiantuntija Timo Lehmunen. Reijolle oli murrosiän kynnyksellä kova paikka, kun pellot pantiin pakettiin ja koko perhe muutti kaupunkiin. Teksti ja kuvat: Lea Lahti Kivijärven maalaamat taulut Ei hätää – heinät on jo seipäillä! ja Vastaantulijoita kertovat tarinaa maalaiskylän arjesta monta vuosikymmentä sitten. Pysyvä ateljee-galleria on Soinissa taiteilijan omassa idyllisessä pihapiirissä. Taiteilijan tauluja on ajan mittaan ollut useissa eri näyttelyissä aina ulkomaita myöten. Kun työ ei enää sitonut kaupunkiin, Kivijärvi halusi asumaan Pohjanmaalle lähemmäs juuriaan. Taiteilija kiiruhti saman tien kyläkahvilaan ja valitsi rahamiehen elkein karamellia koko rahalla. Huoli oli turha. Taiteilijan hämmästys oli sanoinkuvaamattoman suuri, kun johtaja laski kahvipöydälle paksun setelinipun, jonka kertoi olevan etukäteismaksua työrauhan takaamiseksi. Taiteilija tallensi kiinnostuneiden yhteystietoja ruutuvihkoon, sillä suurena haaveena oli pitää joskus näyttely pääkaupungissa. Vuonna 1986 pankinjohtaja myönsi lainan Soinissa sijaitsevan punaisen tuvan ostoa varten. Yli satavuotias höyrykone on löytynyt Kangasniemeltä, ja se on entisöity Pasilan veturitalleilla. Kun syksyllä 1981 matkustajalaivatilauksien vähennyttyä olisi ollut edessä uudelleenkoulutus levyseppähitsariksi, Reijo ryhtyi lähipiirin kauhisteluista huolimatta kokopäivätoimiseksi taiteilijaksi. Kesäisin järjestettävien Wanahan Ajan Päivien aikaan pihapiirissä voi palata tervan, savun ja vastaniitetyn heinän tuoksuiseen lapsuuden kesään. Pankinjohtajan puheilla tuli käytyä lakki kourassa toisenkin kerran, ennen kuin punaisen tuvan vieressä nököttävään navettarakennukseen valmistui ateljeetila ahkeralle taidemaalarille. Taiteilijanalku sai hänen kauttaan oikeita kankaita ja pääsi maalaamaan niille. Valot paloivat ateljeessa iltamyöhään, ja Reijo maalasi minkä kerkisi. Tauluissa on haikeaa nostalgiaa ja toisinaan myös humoristisia aiheita
”Ostin ensimmäisen maamoottorini Takkusen Raimolta Alavieskasta ja sitten se olikin menoa. Joskus 90-luvulla oltiin jo ihan hulluuden rajamailla. Ensimmäinen vierailu Rämsöön Kowan Teknolokian päiville oli upea elämys. Moottoreita piti pelastaa ympäri Suomea kaiken maailman kiviraunioilta, koko ajan piti kytätä Keltaista Pörssiä ja kuuluttaa puskaradion kautta että haluan ostaa kaikenmerkkisiä maamoottoreita”, Kivijärvi päivittelee. ”Aloin etsiä vanhaa pärehöylää, jonka voisin kunnostaa ja tehdä itse päreitä”, Reijo kertoo. Konekärpäsen puraisu Turussa asuessaan Kivijärvi liittyi savusaunakerhoon, ja tottahan toki omallekin tontille Soiniin piti saada pikimmiten kunnollinen vanhan ajan savusauna. Lopulta moottoreita oli tontilla nelisenkymmentä kappaletta. Samanhenkisten harrastajien kanssa on todella hienoa tehdä töitä yhdessä”, harrastaja hymyilee. Yöllä alkoi sataa kaatamalla, ja aamuun mennessä kaikki paikat lainehtivat vedestä ja polut olivat kuravelliä. Kun pärehöylä oli löytynyt, muistui mieleen, kuinka lapsuusaikaan maamoottoreilla pyöritettiin paitsi pärehöylää myös puimakonetta ja montaa muutakin aparaattia. 68 Seppiä ja mestareita Reijo Kivijärvi. Viime vuosina taidenäyttelyt ovat alkaneet viedä yhä suuremman osan kesäajasta, joten kiertäminen on jäänyt hiukan vähemmälle. ”Koska kaikissa suurissa kaupungeissa on Olympia-hotelli, minäkin tein oman”, Kivijärvi kertoo. Soinin Olympia-hotellissa huilaavat maamoottorit ja muut työkoneet. Seuraavaksi savusaunan viereen nousi puuliiteri, ja taas tarvittiin kattopäreitä. Tapahtuma syntyy Kun höylä oli hankittu ja päreitä syntyi, tuli ajatus pyytää väkeä katsomaan katoavaa perinnetaitoa. Kesäaika kierretään ja tavataan tapahtumissa ympäri Suomea ja aina tarvittaessa autetaan toinen toisiamme. Saunaan tarvittiin pärekatto, ja Kivijärvi onnistui löytämään jostakin sen verran vanhoja päreitä, että katto saatiin tehtyä. Muutamia kymmeniä kiinnostuneita tuli katsomaan ja kaikki sujui hyvin. ”Vuosien myötä on ollut hienoa huomata, kuinka tiivis yhteisö harrastajista on syntynyt. Moottoreita piti saada lisää ja lisää. Reijo Alhon pihapiirissä avautui koneharrastuksen laaja kirjo, ja siellä Kivijärvi tutustui omien sanojensa mukaan muihin vanhoihin vempeleisiin vinksahtaneisiin kylähulluihin. Vaatimattomasta alusta on vuosien myötä kasvanut mittava kaksipäiväinen Wanahan Myrsky-merkkisellä Vaasassa valmistetulla polkupyörällä pääsee tapahtuman aikana kätevästi liikkumaan paikasta toiseen. Seuraavana vuonna kunnan kulttuuritoimi lähti mukaan, ja Kivijärven pihapiirissä päätettiin järjestää hieman laajempi perinnetapahtuma. Mutta olin niin innoissani asiasta, että laitoin hetken mielijohteesta paikallislehteen ilmoituksen pärehöyläysnäytöksestä”, Kivijärvi muistelee. ”Höyläystaito ei ollut vielä kovin korkealla, eikä höyläkään pelannut ihan parhaalla tavalla. Paikalle tuli kuitenkin 300–400 henkilöä, ja sinnikkäästi yleisö sekä esittelijät jaksoivat sadetakeissaan ja kumisaappaissaan
Ajan Päivät -tapahtuma, johon tullaan pitkienkin matkojen päästä. Hietalalle muistuivat heti lapsuuden kesät mieleen, kun maamoottorin papatuksen tahtiin tehtiin töitä. Perinnerakentaminen on Reijo Kivijärven sydämenasia. Reijo tunnustaa olevansa tunneihminen, jolle on tärkeää, että tapahtumassa on mahdollisimman autenttinen vanhan ajan meininki: perinteitä kunnioittaen tehtyjä rakennuksia, oikeita eläimiä ja aitoja lapsuuden ajan tuoksuja kuten terva, savu, vastaniitetty heinä tai tuoreen puun tuoksu. En tiedä montaakaan kauniimpaa asiaa kuin ilta-auringon viime säteet ajan patinoimaa hirsiseinää hyväilemässä.” 20. Taiteilija on siirtänyt ja rakentanut pihapiiriinsä kymmeniä vanhoja tai vanhaan tyyliin tehtyjä rakennuksia. Pulleavatsaiset possut nukkuvat onnellisena kylki kyljessä, savusaunasta röyhyää savu, ja maamoottorin papatus kutsuu katsomaan, mitä tällä kertaa on tekeillä. ”Vuodesta 2000 lähtien olen ollut omien moottoreideni kanssa täällä. Aitoa tunnelmaa Vaikka talkooapua riittääkin, on ison tapahtuman järjestäminen aikamoinen työrupeama. Kiertelen paljon tapahtumissa eri puolilla Suomea, mutta kyllä tämä on ympäristöltään ja puitteiltaan ehdottomasti hienoin kaikista”, Juhani kehuu. ”Annoin rakennukselle nimeksi Punainen Mylly. Nyt suojaksi rakentuu punamultamaalilla maalattava suuli. Täällä siirtyy vaivatta vuosikymmeniä taaksepäin aikaan, jolloin elämässä oli huomattavasti nykyistä rauhallisempi rytmi. Soinissa mukana olevat esittelijät kehuvat kilvan Kivijärven pihapiiriä ja tunnelmaa. Paikan päällä voi tutustua moniin erilaisiin taitajiin sekä työkoneisiin. Perinnetaitojen esittelijöitä on kymmeniä. Menneenä kesänä Punaisen Myllyn pärekattoa oli naputtelemassa paikoilleen paikallisen Lions Clubin väkeä. ”Kun on syntymälahjaksi saanut taitelijan taikalasit, näkee ympärillään kauneutta ja hellyttäviä asioita siinä missä joku muu huomioi vain rikkinäistä, rumaa, kulunutta ja rempallaan olevaa. Parin hehtaarin alueella on jo kymmeniä vanhaan malliin tehtyjä tai muualta paikalle siirrettyjä rakennuksia. Aluksi Reijo rakenteli pihapiiriinsä erilaisia rakennuksia ihan omaksi ilokseen ja omaan käyttöönsä, mutta sittemmin rakennuksia on tehty puhtaasti harrastelaitteita ja tapahtumaa silmälläpitäen. Kivijärvi istahtaa kasaamansa hirsirakennuksen kynnykselle huilaamaan ja hymyilee. Kommenttiin on helppo yhtyä. Ilahduttavan moni heistä on myös pukeutunut vanhan ajan malliin. Tähän asti 15-heppainen porilainen jauhomylly on ollut säiden armoilla pressujen alla. Wanahan Ajan Päivät Soinissa 16.-17.7.2016 69 04/16. ”Jos järjellä ajattelee, eihän ison tapahtuman järjestäminen omassa pihapiirissä ole millään tavoin kannattavaa.” Reijo Kivijärvi haluaa kuitenkin tarjota koneharrastajille mukavan kokoontumispaikan ja vierailijoille aidon elämyksen, aikamatkan, jolla pääsee kurkistamaan ja jopa osallistumaan entisajan arkeen ja töihin. Wanahan Ajan Päivillä maamoottoria pyörittävä Juhani Hietala on saanut harrastustartunnan Kivijärveltä. Joskus rakennusten tekoon saa talkooapua niin kuin ennen vanhaan. Esittelijöiden lisäksi myös suuri osa paikalle saapuvasta yleisöstä on pukeutunut vanhan ajan malliin. Tapahtumapäivinä isännällä riittää kiirettä ja kysyntää, mutta silti Reijo haluaa piipahtaa itse sahurina sirkkelisahauksen työnäytöksessä. ”Tulin katsomaan taulua Reijolta, ja taiteilija halusi samalla esitellä, kuinka hienosti hänen kunnostamansa maamoottori käy”, Juhani kertoo. ”Se vaan on harmi, että nuoria ei nykyisin saa ollenkaan innostumaan talkoisiin”, mies harmittelee. Tilataan tanssijattaret Pariisista, kunhan se valmistuu”, Kivijärvi vitsailee. Wanahan ajan Päivillä lapsia ja nuorisoa sen sijaan näkyy paljon. Vierailijoiden määrä on nykyisellään nelinumeroinen luku, ja tulevan kesän tapahtuma on järjestyksessään jo kahdeskymmenes. Saman tien tuli kova hinku saada oma masiina. Sukkelasanainen renki ja teräväkielinen piika viihdyttävät tapahtumavieraita ja kaikki esittelijät, talkoolaiset sekä huomattavan suuri osa yleisöstäkin on pukeutunut vanhaan malliin
Harvinaisuudeksi se jäi huiman hintansa vuoksi. Samalla tehtaalla aloitettiin myös puskulevyjen valmistus Komatsun telaketjutraktoreihin. Tuorerehun tuotanto kasvatti suosiotaan. Näyttelyissä esillä olleet Farmall 806 ja Teksti: Olli J. Maatalouskoneiden markkinoinnissa korostuivat yksittäisten koneiden sijasta koneketjut. Lehdistössä huomattiin erityisesti 615:n nelivetoinen versio. Zetorin uutta mallistoa mainostettiin muistuttamalla tekniikan hienouksista ja halvoista hinnoista. Mainonnassa puhuttiin suurtapauksesta. Fiatin traktorimallisto oli tarjolla huomattavan laajana. Belarus, Deutz ja John Deere kuuluivat lehtimainoksissa näkyviin merkkeihin. Ojanen 70 MAATALOUSKONEMARKKINAT 1966. Yleisimmät merkit Massey Ferguson ja Ford oli muotoiltu näkyvästi uudelleen, ja uudenlaisia linjoja ja värejä oli muutamalla muullakin tutulla traktorimerkillä. Jo 415-mallin nelivetoinen maksoi saman verran kuin kolme neliveto-Belarusta. MAATALOUDEN KONEVUOSI 1966: Linjakkaita traktoreita ja niittosilppureita Kuusikymmenluvun puolimaissa uudet traktorit erottuivat aika helposti muutamia vuosia vanhemmista. Liikkeet tarjosivat useamman koneen ja laitteen kokonaisuuksia niin muokkaustöihin, heinäntekoon kuin rehunkorjuuseenkin. Uutuudet kelpasivat ostajillekin. McCormick International -traktoreiden markkinaosuus oli noin 6 prosenttia, ja maahantuojalle tärkeämpää taisi olla viidennen sijan saavuttaminen uusien traktoreiden rekisteröintitilastossa. Fiskars aloitti samalla Komatsujen maahantuonnin. Kormikit ohittivat Taavetit, eli David Brown putosi kuudenneksi. Pelloilla näkyi yhä yleisemmin niittosilppureita traktorien mukana. David Brownin valkoista mallistoa ja Valmet 565:n parannuksia esitettiin monin tavoin. Volvo esitteli myös uuden 79-hevosvoimaisen Bisonin traktoreiden raskaampaan sarjaan. T raktorivuoden 1966 näyttävin tapaus oli IHC-yhtymän uusien McCormick International -mallien tulo myyntiin. Massey Fergusonin ja Fordin tuoreet mallistot olivat mainonnassa eniten esillä ja erottuivat maisemassa. Toinen tärkeä tapaus oli ensimmäisten Volvo Buster 400 -traktorien valmistuminen Porvoossa Fiskarsin tehtaalla
Isot koneet suurenivat ja herättivät eniten huomiota. Pienten koneiden valikoima kasvoi sekin, ja myös lihasvoimaisten laitteiden puolelle tuli uutuuksia. Traktorikaupassa Belarus eteni, Deutz jäi vähemmälle. Tuossa alempana kiinnostava yritys yhdistää työvaiheita, eli MK-Combi Peltosalmen Konepajalta. 71 04/16
Näyttelyissä oli esillä mm. 72 MAATALOUSKONEMARKKINAT 1966. Flemstofte oli tämän alan tuontimerkkejä. Tähän aikaan eniten myytyjen traktorimallien hinnat olivat 10 000 markan tuntumassa. Heinätöihin ei enää saatu väkeä entiseen malliin, joten koneketjuja laadittiin näihinkin töihin. International Harvesterin laitteita tuotiin eri maissa sijaitsevilta tehtailta, JF:n koneet olivat tanskalaisia. Koneliikkeiden pyrkimys tarjota laitteita kaikkiin työvaiheisiin auttoi pienempiä laitteiden valmistajia. hollantilaisia pyöröniittokoneita. Rehunkorjuun koneistumiseen kuului monenlaista kalustoa. Myllykone Oy:n valmistama pyörillä varustettu hydraulinen nostoja kuljetinsarja. Tuorerehun valmistus ja käyttö yleistyivät. Laakasiilojen rakentaminen oli kuitenkin yleistymässä, joten elevaattoreiden sijaan käyteltiin kuormaajakalustoakin. Ammattilehdissä niittomurskaimien käyttöä esiteltiin uutena rehutekniikkana. Traktorikauppoja tehtiin vuoden mittaan varsin vilkkaasti. Esimerkiksi Labor kuvaili mainoksissaan rehun korjuun ja käsittelyn eri koneistamismalleja. Suurten traktoreiden hinnat olivat toista luokkaa: esimerkiksi John Deere 5010 maksoi 48 100 markkaa. Tuotemerkkien joukossa ”Roteva” edusti kansankielisyyttä. Jo 50-luvulla oli muutamaa sellaista konemerkkiä ollut tarjolla, mutta niiden suosio jäi vähäiseksi. Kaustinen sai lähiseuduilta seuraajia ainakin Kannuksesta ja Toholammilta. 60-luvun puolivälin aikoihin ne yleistyivät nopeasti. Rehuja heinätyökoneita Peltomaisemissa yleistyivät hyvin näkyvinä laitteina niittosilppurit. Yleisperävaunuiksi kutsutut purkauslaitteella varustetut peräkärryt yleistyivät, ja elevaattoreita otettiin käyttöön monissa talouksissa. Melkoisen täydellisiä heinätöiden koneistamisketjuja sai kootuksi kotimaistenkin valmistajien laitteista. Valtakunnan traktorikanta kohosi noin 137 000:een. Vaihtoehtoja oli useita. Pohjanmaalla Kaustisten osuusmeijeri oli hankkinut vuonna -64 isomman erän niittosilppureita, jotka myytiin edullisin ehdoin sellaisille viljelijöille, jotka lupautuivat korjuutöihin toisilla tiloillakin tilausjärjestyksessä. Yli 10 000 uutta traktoria meni kaupaksi. Muokkauskoneiden puolella erilaisten äkeiden valikoima oli jo häkellyttävän laaja. Niittosilppureiden kilpailijoiksi esiteltiin niittomurskaimia, joista JF-merkkiset olivat hyvin esillä kesän maatalousnäyttelyissä. Massey Ferguson 1100 herättivät toki mielenkiintoa, mutta myyntimenestyksiä eivät maahantuojatkaan odottaneet sellaisilta suurkoneilta. Ammattilehdissä julkaistiin useita selvityksiä ja suosituksia konerenkaiden perustamisesta ja koneiden yhteiskäytön taloudellisista eduista. Korjuukeleistä vähemmän riippuvan laadukkaan rehun turvaaminen vauhditti yhteistoimintaa koneistumisessa. Rehun varastointi tornisiiloihin houkutti näiden laitteiden käyttöön. Pop-kulttuuri oli niin pinnalla, että peräkärrykin vedettiin poppiin mukaan. Suurten valmistajien ohella pienet verstaat pysyttelivät mukana kilpailussa. Joillakin valmistajilla kuten IHC:lla ja JF:llä oli tarjolla kone kaikkiin eri työvaiheisiin. Niiden hinnalla olisi saanut kolme oikein käyttökelpoista uutta traktoria. Totuttujen niittokonemallien kilpailijaksi esiteltiin näyttelyissä mm
Junnilan Konepaja ja Tume valmistivat varpajyrällä varustettuja rivilannoittimia. Markkinoille saakka eivät yhdistelmät, melkeinpä peltomonsterit, vielä tässä vaiheessa päässeet, vaikka yritystä olikin. Maaperä tiivistyi ja satoisuus kärsi. Traktoosi-niminen ”sairaus” oli tähän aikaan runsaasti esillä julkisessa sanassa. Sen kehittelyssä oli mukana agronomi Matti Kares, Helsingin yliopiston maatalouskonespesialisti sekä Laborin välityksellä ruotsalaista koneväkeä. Laitevalmistajat saattoivat käyttää tuotteistaan eri nimityksiä, mutta niittosilppureiksi niitä yleensä sanottiin. Alanurkan kuvassa Junnilan Konepajan sijoituslannoittaja tuoksuttomampaan lannoitukseen. Ulkomaisissa näyttelyissä mitaleita keräsivät ainakin Mukoäkeet, ja Farmi-takakuormaaja palkittiin New Yorkin keksintömessuilla. Eri työvaiheiden ja laitteiden yhdisteleminen oli huomion kohteena niin Vakolassa, Työtehoseurassa kuin yliopiston maatalouspuolella. Niittosilppurit yleistyivät peltomaisemissa nopeasti. Painava ja kallis laite sekin oli eikä koskaan yleistynyt. Suurille tiloille ja traktoreille oli uutuutena myös 540 sentin työleveyksinen Tive-äes. Ajokertoja saatiin vähennetyksi, mutta toisaalta yhdistelmälaitteet painoivat ja maksoivat paljon. Kokeiluissa oli useampiakin erilaisia kylvöja lannoituskoneiden yhdistelmiä, ja huimimmissa kokeiluissa näihin liitettiin vielä muokkauslaitteitakin. Muokkaustöitä ja traktoosia Muokkauskoneiden puolella S-piikkiäkeet ja yleensä joustopiikkiäkeet olivat nousevassa suosiossa. MK-Combi oli lajissaan ensimmäinen eurooppalainen tuotantoon päässyt laite. Kotimaiset työkoneet keräsivät huomiota kansainvälisestikin. Yhdellä ajolla tehtiin muokkaus, lannoitus ja kylvö. Muokkausja korjuutöiden lisäksi lietelantaloiden yleistyminen toi pelloille monin tavoin huomattavaa lietetankkija purkuliikennettä. Isoihin tarkoitettuja uutuuksia oli myös Fiskarsin 6-siipinen aura. Lietelantamenetelmään siirtyminen toki huomattiin muutenkin kuin kalustoa katselemalla. Pelloilla ajettiin paljon traktoreilla ja yhä useammanlaisia, usein entistä raskaampia työkoneita käytettiin. Sijoituslannoitus alkoi kuitenkin yleistyä, ja koneita oli tarjolla korvaamaan hajalevitykseen perustuvia laitteita. Julkisuudessa huomiota sai eniten Peltosalmen Konepajan rakentama MK-Combi. 73 04/16. Näyttelyissä oli uutuutena esillä Kaleva-äes, joka oli lapiorullaja joustopiikkiäkeen yhdstelmä. Fiskarsin Kyntäjä KH -auroilla kynnettiin -65 traktorikynnön maailmanmestaruus. Tuorerehuun tarvittiin toki muitakin laitteita. Tilannetta koetettiin korjata miettimällä uudelleen muokkauskoneiden tyyppejä ja käyttöjä. Muokkauspuolen vaatimattomampi uutuus oli Mekesin markkinoima viiluntasauslaite, joka voitiin liittää 2ja 3-siipisiin auroihin. Äkeiden varustelutasoa nostettiin erilaisilla lisukkeilla. Toisaalta mietittiin, miten voitaisiin yhdistää eri työvaiheita liittämällä koneita toisiinsa. Yleistymään se ei päässyt, koska Kalevalla työskentely vaati ainakin 60 hevosvoiman traktorin. Ensimmäiset koneet vietiin Ruotsiin. Lietelannan käsittely vaati sekin omat varusteensa
H. 300 €. Puh. Puh. Pakettihintaan 150 €. Kone pyörii. 500 €. Aihio / varaosakuntoinen. Hintapyyntö 350 € Edellisestä projektista jäi ylimääräisiä Allis Chalmers B osia. 040-067 3998, Iisalmi. 1960, Massey-Harris 630 ja 780 H. 050-372 3647, Padasjoki. Jousipiikkiäes 170 €, Sampoäes 140 €, haravakone 290 €. Puh. JF sivupuimuri H. 040-082 0749, Somero Oliver lautasäes H. Puh. Rättikoppi, runko lasipuhallettu ja maalattu, uusi hyvälaatuinen pressu verhoiluliikkeellä teetätetty, tuulilasin yläkulmasta puuttuu pieni pala, mutta se on helppo uusia. Kaikille tavaroille nouto ja käteismaksu. 30-luvun kunnostettuja startteja ja latureita. 040-072 0666, jukka@cederlof.fi. Mobiloil, Gulf, Shell yms. Puh. Canadien PM-340 Uusi moottorisaha! Tehtaan laatikossa, sis. Konehuolto T. Lisäksi pari vanhaa rautavanteellista öljy/ bensatynnyriä hintaan 40 € kappale. 050-372 3647, Padasjoki. 040-548 0847, Laihia. Myydään tarjousten perusteella. Laukkanen Oy Pyhällöntie 41, Lieto • Puh. 15kpl erilaisia. Puh. Hinta 20 €. Ford prefeck 50, Isuzu bellet 65, Cortina tähtiperä, Amazon 63, Volkkari 50-luvun uutta ja käytettyä osaa kaikkiin. Puimurit kunnostukseen tai varaosiksi: Sampo 657 LP v. Sytytysmagneettoja seuraaviin: Valmet 15-20, Fordson N ja Mörkö, David Brown jakajamalli, Farmal, Oliver, Volvo, John Deere ja Deering. Markkinat Myydään Maamoottoreita, useita eri merkkejä. PERINTEINEN VANHOJEN TRAKTOREIDEN JA TYÖKONEIDEN NÄYTTELY Esillä: Maamoottoreita | Kuorma-autoja | Henkilöautoja | Työnäytöksiä Kotieläimiä | Kirppari | Soppatykki | Buffet | Grillimakkaraa | Ratsastusta. 500 €. Mörkö-Majorin etulyhty ja pilli eli töötti. Maatalouskoneet. Tehdaskunnostetut laturiin seuraaviin: Fordson Mörkö, Major diesel, Dexta, Ferku ja David Brown ym. Itseluovuttava 2 erilaista H. 200 € / kpl. Ford Köln, ajokuntoinen hintaan 17000 €. 040-083 7310, Rautjärvi. 050-063 6190, Parkano. Tee tarjous. Pikku-jussi ja pikku-Man 4wd vetojuhdaksi hintaan 20000 €. 040-553 6606, Vantaa. Puh. Olympia ilmajäähdytetty maamoottori, ei kipinää, puut uusittu. Nouto ja käteismaksu. Deeren Deeren alkuperäisvaraosat ja lisävarusteet Myös vanhemmat ja erikoisemmat mallit, purkuosat, PartsCountry varaosat, JD oheistuotteet ja Castrol öljyt. avaamaton teräketju, terälevy, käyttöohjekirja, avaimet ja ostokuitti laatikossa 25. Puh. 9. Malli ehkä 1-76. Tehdaskorjatut startit seuraaviin: Fordson major diesel, Ford 1000 sarja, David brown, Case, Skoda Octavia 50-60 luvun, Cortina 63-70, Escort 68-82, Vauxhal 60-luku ja Volkkari 50-luvun 6V. 0400 481 565 Vanhoja öljypurkkeja ja kanistereita. 1969! Sahakeräilijän unelma, näitä on 1 kpl Suomessa! Hieno lisä keräilijän kokoelmaan. Puh. 74 Osta ja myy kalustoa. 0500-226 028 www.konehuoltolaukkanen.. Maamoottoreihin: Wikström, Olympia, Sarin, Teijo, John deere, Vilen ja Venemoottoreihin sekä moottoripyöriin. Osia puuttuu. 400 € / kpl. 2-3.7.2016 Mustajoentie 314, 12600 Läyliäinen Puh. McCulloch
Hyvä ja toimiva H. 04/16 75 TERVETULOA Rekkatapahtumaan Torilla tavataan pe 15.7. Fransomes auran kuorimet. 040-542 0839, Vaajakoski. 040-061 2616, Helsinki. Lapsille pomppulinna, paloautoajelua ja paljon puuhaa. Toro Greenmaster viheriöleikkuri, Mitsubishin 3 sylinterisellä dieselillä. H. H. Puh. klo 10.00 18.00 VAPAA PÄÄSY! KOKOONTUMISAJO Hämeenlinnan torilla klo 18.00 20.00 VAPAA PÄÄSY! -renkaat Meillä hyvä valikoima renkaita ja sisärenkaita myös entisöitäviin koneisiin. 040-048 3662, Villähde. 050-063 6190, Parkano. Puh. Uusi. 100 € ja Wisconsin 5 hv. 040-047 1448, Karvia. Puh. JF hinattava lieriöniittokone kunnostukseen tai osiksi. Pärehöylä. Tee tarjous. Hienokuntoinen. Ajettu 67 th. IH-Farmall D430 ja D440. Mörkö Majorin koneen osia. 3000 €. Puh. NDI Finland Oy. MAN traktoriin kurasuojat. Hydraulinen perälauta. Puh. Hienokuntoinen avomalli. 3000 €. 040-962 9650, Joenkylä. Puh. Volga 21 osia. Ammattileikkuri kotiviheriöille, koneessa keruukopat, korkeuden pikasäätö ja leikkuukelat uusittu joten teroitusvaraa löytyy. Jawa mopon koneita 50 L. Vanhan auton vanteet. 800 €. Majorin vetokoukku. Nostolaitepumppu. AHVENISTOLLA jyrisee Etelä-Suomen suurimpaan HIENOIMMAT HYÖTYAJONEUVOT Livemusiikkia, nähtävää ja koettavaa, markkinameininkiä, rentoa yhdessäoloa, syötävää ja juotavaa. H. Zetor 25 sekalaista osaa. 040-558 1530 tai timo.salmela@phnet.fi, Hartola. Mukaan puhalluslamppu. la 16.7. Vaihdetaan hyväkuntoisen uudehkoon vaakatasoleikkuriin / ajettavaan etuleikkuriin tai virheettömään Pappa Tunturiin. Harvinaiset Saksan Natikat 50-luvulta. 1968. Ford Transit -73 Diesel bussi. H. Porilainen 8 hv. Paikallismoottorit Williers 6 hv. Puh. 1965. 5x6 parrusta runko, välivaihteella, akselisto alla, voi hinata. Kuorijuho latopuiden kuorintaan. 040-416 9313, Nastola. Uusi soralava, koukku+ vaijerikiinnitys. 040-866 9806, Vaajakoski. Tunteja 2322. www.ndi.. Puh. Voit myös tehdä tarjouksenkin koneesta! Vaihdossa voit tarjota muutakin liikkuvaa vempelettä. JD 3010 vetolaite, aisat ja nostotangot, valuvanteet. Valmet 15 vetopyörästöt. 32 tuuman takapyörät. 050-320 3238, Pajukoski. Massey Ferguson 135 vm. 3700 € + alv. Vain entisöintiin. Käyntikunnossa, uusittu puuosat ja vesisäiliö. Puh. 6 m pitkä, 2,5 m leveä. H. 70 €. Museoauto Volga M21 vm
Haluaisin ostaa sen. 050-469 0099. Hinta max. Puh. Puh. 050373 9567, Pyhtää. 3500 €. Tarjotkaa jotain niin tehään kauppoja. Lehdessä julkaistua materiaalia voidaan käyttää muissa Viipalemediat Oy:n julkaisuissa ja niiden markkinoinnissa. Valmet 15-20 traktorin takavannepainot. imusarjaan akunpäätypelti mittarit (ehjät) sivurajoittimet vanhemman malliset ym osaa, kaikkea 460:een ja voin vaihtaakin jos on käypästä! Rattoreita ja työvälineitä. 045-350 8393, jukkaetvalila@gmail.com, Loimaa. 044-581 7956. Ostetaan 460:een Nuffieldiin venttiilikoppa (korkki oltava) sivurajoittin / met. 040-097 5871, Hämeenkyrö. Puh. Ohjekirja ALKUPERÄINEN, Vtuki, tasauspyörästön lukon poljin vipuineen. Ehjä pakoputki tai koko saha. Puh. Ford Cortina MK2 laatikkomalli uusi tai museokelpoinen takapuskuri, vaihdossa voin antaa uuden puskurin seuraaviin Cortina MK1, Escort Mk1, Taunus Mk2 ja Cortina 3 malli. Puh. 2-putkinen voitelulaite, syöttöpumppu ja suutin. 76 Osta ja myy kalustoa Näin ilmoitat Vanhat Koneet Markkinoilla: POSTITSE: Käytä alla olevaa ilmoituskuponkia Postita ilmoituksesi osoitteeseen: Vanhat Koneet, PL 350, 65101 VAASA SÄHKÖPOSTITSE: Lähetä ilmoituksesi tiedot ja kuva osoitteeseen: ilmoitus@vanhatkoneet.fi ILMOITA ILMAISEKSI VANHAT KONEET MARKKINOILLA! Postimerkki HUOM! Ilmoitukset, jotka ovat lehden toimituksessa viimeistään 13.6.2016 klo 12.00 julkaistaan 30.6.2016 ilmestyvässä Vanhat Koneet -lehdessä. © Viipalemediat Oy Maatalouskoneet Kuljetuskalusto Maanrakennus Muut koneet Varaosat. 040-052 1801, Kaarina. Vanhoja 60-70 luvun MB kuormaautoja entisöintiin. BMV-moottorin 8 hv. Emme myöskään vastaa virheistä ilmoituksissa. Moottorisaha Husqvarna B77. Mieluiten täydelliset. Onko sinulla hyväkuntoinen diesel farmari W123 / 124 Mercedes-Benz. Puh. 040-082 0749, Somero. Pitää olla hyväkuntoinen ja katsastettu, kosmeettiset viat hyväksytään. Markkinat Mosse 407 jarruletkuja ja jarrunosia, Volvo 444 vm. 53 kaikkia osia. Parkkilamput, tklaatikko, käyrä ilmanp. Puh. Nimi: Puhelinnro: Osoite: Postinumero ja Paikkakunta: VIIPALEMEDIAT OY PL 350 65101 VAASA Myydään Ostetaan Vaihdetaan Leikkaa tai kopioi tämä kuponki Vanhat Koneet pidättää itsellään oikeuden olla julkaisematta ilmoitusta
. . . . . . . . Parkkimaksu 5 e Tiedustelut: Mika Lönnrot 050 517 2026 sunnuntaina 5.6.2016 klo 9–16 Nurmijärven Rajamäellä Työtehoseuran aikuiskoulutuskeskuksen piha-alueella Osoite: Kiljavantie 6, 05200 Rajamäki Harrasteajoneuvoparkki XV MASIINAMEETING Rompetori ja Museoajoneuvonäyttely Menossa mukana -lehti www.wanhatmasiinat.fi. . . . . . . . . . . . . . . .
Vastauksia löytyy etsivälle, ideoita innostuvalle, silmänruokaa kulinaristille. Miehistöohjaamolliset kuorma-autot ovat aina komea näky. Mikä lie koneen kohtalo ollut. Caterpillar IT18B kutsui kulkijaa avoimen ovensa kanssa. Nostetaan siis malja omalle vastuulle, toisen tontille ja historian havinan hienolle puheelle. Romuliikkeen hallit on tyhjätty, ja enää pari konetta seisoo unohdettuna hallissa. Ethän ole allerginen ruosteelle. Näihin kemuihin ei ole kutsuja lähetetty. 78. RAUHASSA RUOSTUVAT Ovet ovat auki, käy sisään kuokkavieras. Tarjolla on luonnon antimia sekä helpotusta uteliaisuuden nälkään. Grönblomin keltainen hytti on joutunut pusikon puolelle. Nämä hallit ovat jo maan tasalla. Avonainen ovi kutsuu jäillä liikkujan kurkkaamaan kotoisaan koppiin. AVOIMET OVET AVOIMET OVET Vanha lotja uinuu saaren rantavesissä. Nämä tuotteet ovat nimittäin valmistuneet linjastolla, jossa on käsitelty metallia ajalla ja erilaisilla sääolosuhteilla. Siellä se tarjoaa avuliaasti vielä sääsuojaa pienemmille metsän asukeille. Tässä Volvo F87 erään romuliikkeen laanilla
Kuvan AK-31E oli alan huippua 1960-luvun lopulla. Scanian erikoismaalattu hytti haukottelee vanhoilla päivillään invalidina. Syrjäkylillä voi jättää huoletta ovet auki. 4000-sarjalaisen Volvo BM:n taru on tullut tiensä päähän. 79. Auran rautatehdas Oy eli ARA valmisti täyshydraulisia pyöräalustaisia kaivukoneita ensimmäisenä Pohjoismaissa. Tien päässä oli myös tämä keräyspiste. Volvo BM:n ohjaamo on varmasti kesäkäytössä hieman ilmavampi ilman etuovea. Eriparitelainen Åkerman H12B huokailee louhoksen laitamilla. Oviaan lepatteleva 12-tonninen Lokomon Teräskarhu täyttää tänä kesänä huimat 62 vuotta. On siinä kontiolla jo hyvä ikä
Tuntemattomaksi jäänyt keltainen pussauskoppi odottaa seuraavaa paria. Weyhausen Ag valmisti kevytrakenteista ja täyshydraulista Atlas 1200 -kaivinkonetta. Tätä Hiacea ovat tainneet käydä kaivelemassa vain äidin pikku terroristit. Opel Blitzin rakenne oli hyvin perinteinen 1950-luvun konstruktio. Vuonna 2005 romuliikkeestä pelastettu Valmetin Move51m –teollisuusveturi toivottaa elämysmatkailijan tutustumaan ohjaamonsa. Länsisaksalainen H. Sota-aikana tunnettu lentokonevalmistaja Henschel yhdistyi ensin Hanomagin kanssa 1969 ja sittemmin Daimler-Benz korjasi koko yhdistelmän omiin nimiinsä. Tästä konstruktiosta ei ole jäljellä enää kuin hytti luukkuineen. Hannoversche Maschinenbau AG Hanomag oli varhain startannut yritys, mutta kovassa kilpailussa ei yksin kuitenkaan pärjännyt. Kone oli Suomeen tullessaan suosittu, mutta suosio laski nopeasti juuri liian kevyen rakenteensa vuoksi. Numeron perässä ollut ”h” tarkoitti hydraulista voimansiirtoa ja ”m” taas mekaanista. ”Toyotalla Suomi kuljettaa” lukee varmasti monessa terroristinkin pakettibiilissä. RAUHASSA RUOSTUVAT 80. Turbon vihellys on lakannut, ja pusikko valtaa ympäristön. Kuvankaltaisia pakettija lava-autoja ehti rullata niin Hanomag-Henschelin nimellä kuin Mercedeksen tähdellä koristettuna. Tässä koneessa rakenne onkin hyvin kevyt, sillä ylävaunusta ei ole puomin ja hytin lisäksi jäljellä enää oikeastaan mitään. Scania L85 Super avoimine ovineen. Moderni pyöreä design periytyi Opelinkin tehtaalle Amerikan ihmemaan hyötyajoneuvoi sta
Aktiivivuosina tämä oli Dm7 EFiab -liitevaunu, myöhemmin taas kanala. Maanselän liikennepaikka muuttui miehittämättömäksi jo vuonna 1978 ja henkilöliikenne lopetettiin vuonna 1990. Bedford-paloauton takaovien pikkuruiset akkunat tuovat mieleen kapteeni Haddockin tai Ruotsin-laivaristeilyt. Tämän yksilön keulalle on jälkiasennettu kenties Nuffieldin BMC diesel -merkki, joka voi olla toki vain sisäpiirin vitsailua… Suomessakin suosittu pikkupaku Ford Thames 400E eli arkea monenlaisen tavarankuljetuksen parissa. 81. Kyseessä on vanha postiauto, kun ohjainlaite on sijoitettu ojan puolelle. Nyt avoimet ovet kutsuvat ohikulkijaa tyhjään ja sekavaan tunnelmaan. Auto kulki myös nimellä Thames Freighter 800. Tässä UM 355 venyttelee ja haukottelee iltapäiväauringossa. Vapolla oli useita tämänmallisia T?-3M-laahakau hakoneita muun muassa turvetuotannon parissa. Lännen tehtaiden ensimmäiset telaalustaiset Ukkomestari-kaivurikoneet pääsivät sarjavalmistukseen vuonna 1972. Alun perin siinä hyrräsi suomalaisvalmisteinen bensiinimoottori. Höyryveturin vesitorni seisoo yhä pusikoituvan radan varressa, jonka alakerta oli ladattu täyteen vanhoja ratapölkkyjä. Tämän brittipakun avoimet ovet -esittely on kestänyt jo tovin, kun sammalkin on ehtinyt tarttua oven ja pielen väliin. Massey Ferguson 44 oli toiseksi pienin pyöräkuormaaja niin sanotussa parisarjassa. Linja-auto terminaalissa toimitti sääsuojaa monille vielä tarpeellisille varaosille. Vapon vanha neuvostoliittola inen laahakaivinkone hylättynä pienen lammen reunalla. Muita malleja olivat MF22, MF55, MF66, MF77 ja MF88. Vuonna 1942 tuli markkinoille Sisu S-15 -alusta. Tämä kone on peräisin vuodelta 1972. Eräänä kirpeänä pakkaspäivänä avautuivat ovet legendaariselle kyläpajalle. MF osti Lorainin itselleen 1970-luvun alussa. Kolme suurinta olivat alun perin amerikkalaisen Lorainin malleja
Vaikka Simo Rekola onkin hankkinut tämän komean 39-Farmallin myöhemmin, hän on aikoinaan opetellut ajamaan vastaavalla traktorilla. Farmall F-14. Lähemmässä tarkastelussa aikanaan yleinen, mutta nykyään niin harvinainen: vuoden 1966 TVH-Vanaja. 82 Seuraavassa numerossa: MAAILMANPANKKI-VANAJA CLAAS-KATSAUS VANHAT KONEET 5/2016 ILMESTYY 30.6.2016 Esittelyssä Stefan Lönnbergin Claas Columbus -puimurin. Tiedossa myös ensimmäinen osa laajasta Claas-historiikista
määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.tuning.. Vanhat Koneet Rautaista luettavaa Vanhat Koneet on uudenlainen aikakauslehti koneharrastajille. Suomen Historia kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Suomen Historia määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.suomenhistoria.. Lehden sivuilta löydät tuoreet uutiset, koneuutuudet sekä paljon hyödyllistä tietoa itse koneista, työmenetelmistä ja alan osaajista. Suomen Historia Tarinoita pienen kansamme menneisyydestä Suomen historiasta löytyy loputtomasti kiinnostavia tapahtumia, hämmästyttäviä faktoja, mielenkiintoisia henkilöitä sekä elämänkohtaloita. Lisäksi se tarjoaa hyödyllistä tietoa uutuustuotteista koeajojen ja uutisten muodossa, sekä viihdyttää esittelemällä alan kalustoa. Viipale mediat Tue kotimaista! Viipalemediat on suomalaisomistuksessa oleva yritys jonka lehtien kotimaisuusaste on avainlipun arvoinen! Tilaa kätevästi itsellesi, yrityksellesi tai lahjaksi! Netissä: tilaus.viipalemediat.. Puhelimitse: puh. Näitä menneisyyden tarinoita Suomen Historia tarjoilee asiantuntevassa ja mukaansatempaavassa muodossa. Lehti käsittelee jenkkiharrastekenttää tämän päivän näkökulmasta unohtamatta tapahtumien ja cruisingien merkittävää roolia. Raskas Kalusto kestotilaus 62.90 €, 8 numeroa Raskas Kalusto määräaikaistilaus 67.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.raskaskalusto.. Kerromme myös menneiden vuosikymmenien työtavoista ja ilmiöistä. Nimensä mukaisesti sen sivuilta löytyy toinen toistaan suurempia ja mielenkiintoisia koneita, joiden yhdistävänä tekijänä on täysin arkipäivästä poikkeavat mittasuhteet. Esittelemme traktoreita, maansiirtokoneita, kuljetus-, aurausja maaurakointikalustoa. Klassikot Autoilun ajankuvaa Klassikot on aikakauslehti, joka sisältää juttuja 1950–1980-lukujen autoista ja entisöintiprojekteista, tapahtumareportaaseja, ohjeita ja vinkkejä oman auton kunnostamiseen sekä saman aikakauden klassikkomoottoripyöriä ja mopoja. Klassikot kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Klassikot määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.klassikot.. Isot Koneet Maailman mahtavimmat Isot Koneet on erilainen aikakausilehti. kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Tuning.. Nautinnolliset lukuhetket itselle tai lahjaksi! Viipale mediat Tilaa kätevästi osoitteessa: tilaus.viipalemediat.fi Amerikan Rauta Rakkaudesta rautaan Amerikan Rauta on lehti kaikille, joille amerikkalaiset ajopelit ja niiden rakentelu ei ole vain harrastus, vaan elämäntapa. Vanhat Koneet kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Vanhat Koneet määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.vanhatkoneet.. Koneurakointi Raudanluja ammattijulkaisu Koneurakointi on uusi ja reilusti erilainen ammattilehti, joka on suunnattu alan yrittäjille ja ammattilaisille. Tuning.. Koneurakointi kestotilaus 62.90 €, 8 numeroa Koneurakointi määräaikaistilaus 67.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.koneurakointi.. 03-2251 948 Nautinnolliset lukuhetket myös digitaalisena Lue näköislehtenä tietokoneella tai mobiililaitteella: www.lehtiluukku.?. Amerikan Rauta kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Amerikan Rauta määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.amerikanrauta.. Raskas Kalusto Alan johtava ammattilehti Raskas Kalusto kertoo lukijalleen alan arjesta sellaisena kuin työn tekijä sen näkee ja kokee. on lehti tuningharrastajille. Lehdessä esitellään näyttävimmät autot ja kuumimmat kissat, projekteja, tee se itse -juttuja ja tarvikeuutuuksia unohtamatta. Tuning.fi Suomen paras tuninglehti Tuning.. Isot Koneet kestotilaus 32.90 €, 4 numeroa Isot Koneet määräaikaistilaus 34.90 €, 4 numeroa Tutustu ja tilaa: www.isotkoneet.
WWW.KIERTOKANKI.COM Yli 200 € nettitilaukset rahtivapaasti! Nouda paikan päältä tai tilaa netistä ! Teräskatu 3 • 74100 IISALMI • Puh 020 743 9943 www.lh-osa.fi Näppärästi netistä, vaikka kotiovelle! Luotettavaa verkkokauppaa jo 10 vuotta! Nopeat toimitukset! Tervetuloa ostoksille! MAATALOUSKONEIDEN VARAOSAT JA TARVIKKEET KEVÄTTÖIHISI KIERTOKANKI.COMISTA! Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 04/2016 • Hinta 8,90€ TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT 46 4 / 2 1 6 • All is-C ha lm ers D2 1 & All is-C ha lm ers TL 20 D • Fia t 41 5 DT • Fo rd K7 00 • Ha ko tra c T8 • Po ns se PA Z • Sis u K-2 8 • Va lm et 56 5 Hienoon asuun entisöity Ponsse PAZ SAVOTAN MESTARI Kaksi järeää Allis-Chalmersia KARTANON KONEET Tapahtumapehtoori, taiteilija ja konemies SEPPO KIVIJÄRVI FIAT 415 DT 74 50 00 -1 60 4 • PA L VK O 20 16 -2 6 6 41 48 87 45 00 03 16 00 4 Viipale mediat S U O M A LA IS TA TY Ö TÄ – M AD E IN FI N LA N D