Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 04/2017 • Hinta 8,90 € TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT 54 4 / 2 1 7 • D e u tz D 5 5 & M cC o nn e l S 1 2 D • Fa hr D 8 • Fo rd so n F • M e rc e de s-B e nz 1 1 1 3 • V al m e t 3 6 3 D • W he e l H o rs e 5 5 1 Veikko Tuomisen Valmet 363 D 1963 METSÄTRAKTORIN ESI-ISÄ Nuffield-harrastaja Tarmo Juotasniemi SEPPIÄ JA MESTAREITA Saksalaispariskunnan Fahr D 800 1968 SUURI JA HARVINAINEN 74 50 00 -1 70 4 • PA L VK O 20 17 -3 1 6 41 48 87 45 00 03 17 00 4 Viipale mediat S U O M A LA IS TA TY Ö TÄ – M AD E IN FI N LA N D WWW.KIERTOKANKI.COM Nouda paikan päältä tai tilaa netistä ! Teräskatu 3 • 74100 IISALMI • Puh 020 743 9943 www.lh-osa.fi VERKKOKAUPPAMME VALIKOIMA KASVAA Verkkokaupastamme saat nyt osat myös uudempiin ja vanhempiin Fiat traktoreihin! Yli 200 € nettitilauk set rahtivapaasti! Nopeat ja luotettavat toimitukset jo vaikka seuraavaksi päiväksi! M-B MAITOAUTO
Kerromme kaiken varusteiden ostosta kehittyneisiin kuvaustekniikoihin. Hallitse kamerasi Kehity kuvaajana Käsittele kuvasi 6 414887 002455 1 2 1 70 02 45 -1 20 1 PAL VKO 2012-46 Viipale mediat UU SI Hallitse kamerasi • Kehity kuvaajana • Käsittele kuvasi Sisältää yli 200 vinkkiä! Sisältää yli 200 vinkkiä! Canon Kamera irja Canon Kamera irja Kattava opas Canon-kamerasi hallintaan Ca no n Ka m er ak irj a O pa s ka m er as i ha lli nt aa n Viipale mediat Kattava opas Canonkameran hallintaan. Viipale mediat 180 SIVUA Ohjeet kameran valinnasta kuvien käsittelyyn!. Hallitse kamerasi Kehity kuvaajana Käsittele kuvasi 6 414887 002455 1 2 1 70 02 45 -12 01 PAL VKO 2012-46 Viipale mediat OTA UPEITA KUVIA! Monipuolinen opas valokuvauksen välineisiin ja tekniikoihin – harrastajan avuksi ja ammattilaisen hyödyksi. UU SI Hallitse kamerasi • Kehity kuvaajana • Käsittele kuvasi Sisältää yli 200 vinkkiä! Sisältää yli 200 vinkkiä! Canon Kamera irja Canon Kamera irja Kattava opas Canon-kamerasi hallintaan Ca no n Ka m era kir ja O pa s ka m era si ha llin ta an Viipale mediat Kattava opas Canonkameran hallintaan. Canon kamerakirja saatavilla Lehtipisteistä kautta maan 26.6.2017. Kerromme kaiken varusteiden ostosta kehittyneisiin kuvaustekniikoihin
Traktori on palautettu siihen asuun, jossa sillä on viimeksi työtä tehty. Pian kirjahyllyyn kertyy alasta ja aikakaudesta kertovaa kirjallisuutta ja vanhoja Pellervo-lehtiä. Asia ratkaistiin tavalla, joka on ymmärrettävä omaa aikaansa vasten. Myöhemmin suuri maailmanpalo muutti niin Suomen kuin Fordsonin luonnetta ratkaisevasti. Historian harrastukseen alkaa kulua yhtä paljon aikaa kuin itse koneen kanssa touhuamiseen. Koneen valmistaneen tehtaan käänteet ja sen kenties omalaatuisen perustajan oikut tulevat tutuiksi siinä missä kyseisen traktoriyksilön vaiheet uudesta näihin päiviin saakka. Menneisyyden perintö on meistä kiinni. Käymme omistajan kanssa läpi Fordsonin ansiokkaasti suoritetun entisöintityön, joka on tehty historiaa kunnioittavalla tavalla. Vanhojen laitteiden kanssa pelaaminen saattaa asiaan vihkiytymättömän silmissä näyttää pyörivän lähes kokonaan raudan ja rassaamisen ympärillä. Kari Mattila päätoimittaja kari.mattila@vanhatkoneet.fi Nyt koneessa näkyvät vanhan korjaushistorian lisäksi myös entisöijän ratkaisut. Jätetään siis jälkipolville perinnöksi tietoa historiasta ja jotain hyvää itsestämme. Tarinoissakin mennään usein pitkälle historiaan, vaikka valtaosa jutuista käsittelee harrastusta tämän päivän näkökulmasta käsin. Samalla tavalla voimme muistaa isänmaatamme kolhuja ja ristiriitoja piilottelematta – niistähän nyky-Suomi on tehty. Tämän numeron myötä matkaamme pitkälle historiaan, itsenäisyyden ensimmäisiin vuosiin ja hiukan siitäkin taaksepäin. Fordson nukkui pitkään Ruususen unta samalla kun Suomi kasvoi ja vaurastui. Viisi vuotta Suomea nuorempi Fordson on kuin itsenäinen kotivaltiomme pienoiskoossa. Heti alkutaipaleella molempia järkyttivät sisäiset myllerrykset, jotka olivat halvaannuttaa kokonaisuuden. Juuri harrastuksen pariin ajautunut ja ensimmäisen veteraanitraktorin hankkinut huomaa pian omaksuneensa valtavan määrän tietoa. Jokainen vanha masiina on ainutlaatuinen portti historiaan. V anhat Koneet -lehden sivuilla esiintyvät masiinat ovat lähes poikkeuksetta useamman vuosikymmenen takaa. Vuosikymmenien takaiset korjaukset ja muokkaukset ovat saaneet jäädä näkyviin, vaikka olisi ollut helpompaa korvata aikanaan muutetut osat alkuperäisen kaltaisilla. Ainutlaatuisissa valokuvissa vilahtaa 1920-luvun linja-autokalustoa, Kirvun kunnan ensimmäinen, vuonna 1913 hankittu auto ja paljon muuta mielenkiintoista. Ku va : No us ia in en / SA -k uv a ENSIMMÄISET 100 VUOTTA 3 04/17 Pääkirjoitus. Ki rv un ki rk on ky lä 19 41 . Kuin huomaamatta pääkopan sisuksiin kertyy tietoa aikakauden viljelymenetelmistä, korjaustekniikoista, myyntitilastoista, heinätöistä, maahantuonnin sääntelystä ja ties mistä. Kumpikaan ei enää ollut entisensä, mutta molemmat olivat horjumattoman toimintakykyisiä. Nyt koneessa näkyvät vanhan korjaushistorian lisäksi myös entisöijän ratkaisut. Traktorin kunnostaminen sattui sopivasti Suomen satavuotisjuhlan aattovuoteen. Kolikolla on toinenkin puoli, ja se on usein aivan yhtä kiinnostava kuin itse kone. Kiehtovan tarinan aikajanan toinen pää ulottuu nykyaikaan. Kansikuva-Fordsonin tarina kulkee traktorin nykyisen omistajan sukujuuria pitkin viime vuosisadan alun Karjalankannakselle
Veikko Tuominen ajaa yhä pienellä Valmetilla rankaa ja pölliä. 54 Wanhat wekottimet, Airaksela Pieni kylä Kuopion Karttulassa tarjoili tunnelmallisen harrastekattauksen rompetorin yhteydessä. TAPAHTUMAT 52 Classic Motorshow, Lahti Kevään isossa ajoneuvotapahtumassa oli liki 20 000 kävijää. 48 Fahr D 800 1968 Saksalainen Lars Heyde havitteli argentiinalaista Deutz-harvinaisuutta, mutta talliin tulikin vielä epätavallisempi latino-Fahr. KONEET 26 Mercedes-Benz 1113 1965 Urpo Virran entisöimä Tuottajain Maidon Mercedes on tyylipuhdas tonkka-ajan keräilyauto. Siirtymäkausi imukeräilyyn oli kuitenkin sen syntyessä jo alkamassa. Työkoneitakin toki esiteltiin. 12 26 32 38 4. 32 Valmet 363 D 1963 Ensimmäiset suomalaiset metsätraktorit eivät olleet kovin rajuja vehkeitä. Traktori on vuosien saatossa muuttunut – kuten Suomikin. 44 Wheel Horse 551 1961 Lystikäs puutarhatraktori on rullannut mutkien kautta Floridan tielaitokselta Olli Aittomäelle Sastamalaan. 38 Deutz D 55 & McConnel S 12 D Pekka Kajosmäki on pannut vanhaan turvesuo-Deutziin brittiläisen kaivulaitteen ja suomalaisen hytin. Tässä numerossa KANNESSA 12 Fordson F 1922 Fordsonin ja Suomen satavuotisjuhlien kunniaksi esittelemme Karjalankannakselta kotoisin olevan traktorin, jonka neljännen polven omistaja Jussi Veijalainen on kunnostanut
materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. ARTIKKELIT 20 Ajoneuvohistoriaa Kannakselta Veijalaisten Fordson-traktorin tarinan jälkeen katselemme liikennöijäsuvun kuva-arkiston helmiä. 59 Tuulimyllykukkulan koneet Viron Saarenmaalla Anglan tuulimyllykukkulalla tarjoillaan maistiaisia paikallisesta perinnekulttuurista. 52. 74 Traktorivuosi 1977 Ankean taloustilanteen vuonna traktoreiden rekisteröintiluvut laskivat liki järjestään. 56 Eurooppalainen kokoelma Mitäpä sitä maatalon poika osaa eläkkeellä muutakaan tehdä kuin kerätä traktoreita. VAKIOPALSTAT 6 Rekkaparkki Uutisia, erikoisuuksia ja tapahtumia menneiden masiinain maailmasta. Ojanen löytää yhden huomattavan poikkeuksen. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Materiaali: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Olli J. Syynissä Ahti Peuran konekatras. 80 Rauhassa ruostuvat Kesä koittaa Joona Hammin ruosteromanttisissa valokuvissa. Ojanen, Harri Onnila, Kari Ruusunen, Aimo Tenni, Jukka Vuorenmaa TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Thomas Backman, Tero Björklund, Meniina Wik, Sari Mantila POSTIOSOITE Vanhat Koneet, PL 350, 65101 Vaasa KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. 70 Seppiä ja mestareita Tarmo Juotasniemi työskentelee raskaskoneasentajana ja rentoutuu vapaa-aikana vanhojen koneiden parissa. 06-2810 170, fax 06-2810 112 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050-4147 559 Susanne Ripsomaa: 050-4147 553 www.vanhatkoneet.fi > Mediakortti SÄHKÖPOSTIT MUOTOA toimitus@vanhatkoneet.fi myynti@vanhatkoneet.fi materiaali@vanhatkoneet.fi etunimi.sukunimi@vanhatkoneet.fi PAINOPAIKKA PGM MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1799-0661 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. 48 59 74 Vuonna 1977 Leyland oli viidenneksi rekisteröidyin traktorimerkki. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) E-mail tilaajapalvelu@vanhatkoneet.fi PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITTAJAT Iikka Kekko, Juha Pokki, Mika Rassi AVUSTAJAT Joona Hamm, Mari Immonen, Antti Kautonen, Lea Lahti, Jan-Erik Laine, Aulis Lassila, Tapio Mäntyniemi, Olli J. 78 Markkinat Vanha rauta liikkuu ja käy pyydykseen. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. 62 Jesadan tekniikkamuseo Tunnin ajomatkan päässä Bangkokista sijaitsee hyvin omalaatuinen konemuseo. TILAAJAPALVELU Puh. 5 04/17 Toimitus Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. 64 Sydämen asialla Englannissa Yorkshiren nummilla ajetaan edelleen aikataulun mukaista rautatielinjaa, jolla käytetään vetokalustona höyryvetureita. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle
Korkeat mäet eivät mainossanojen mukaan enää tuottaneet kiihottimen käyttäjälle vaikeuksia, ja niin voitiin ajaa suurempia kuormia. Rekkaparkki uutisia, erikoisuuksia ja tapahtumia Murskaimen isä E. Tällaiseksi ensimmäinen murskain oli hahmoteltu. Kahden työnninlaaatan kone tunnetaan kuitenkin yhä Blake-murskaimena. Kivet jauhautuivat oikeanpuoleisessa kuvassa näkyvien leukojen A ja B välissä. Vastaavaa hanketta ei ollut aiemmin toteutettu, sillä tiesora oli murskattava vasarapelillä. Kivimurskain patentoitiin vuonna 1858 Yhdysvalloissa. Blake oli vakuuttunut siitä, että hommaan oli luotava kone. W. Lain luku jäi kuitenkin kesken, kun Eli Whitney Blake joutui setänsä asetehtaan laajennusprojektiin mukaan. Hieman nikkarointia moottorikiihottimen asentaminen vaati, sillä välikappale ja polttoainetankki oli tehtävä itse. Koneen synnyn taustalla oli iso soratiehanke. Lisälaitteitakin tarjottiin. Blake Spriikaasulaite antaa puukaasumoottorille ihmeteltävän suurta lisävoimaa, lupasi mainoslehti. Kahdessa päivässä tietä saatiin aikaan alle neliömetri. Murskainten todellinen merkitys hahmottui kuitenkin vasta 1900-luvulla. Vuonna 1851 Blake istui kotikaupungissaan New Havenissä komiteassa, jonka oli määrä rakentaa yli kolme kilometriä pitkä soratie. Ennen kuin hän oli saanut konettaan rakennettua, patentti oli jo vanhentunut ja muitakin yritteliäitä tunkenut murskauskonealalle. 6. Näistä B on liikkuva ja A kiinteä. Blaken isä oli maanviljelijä, mutta poika luki yliopistossa oikeutta. Moottorikiihotin Pula-aikana puukaasuttimia oli markkinoilla monenlaisia konemiesten omavalmisteista puhumattakaan. Blake laskeskeli, että hänen koneensa avulla oli säästetty yli 55 000 000 dollaria. Hän suunnitteli sitä kolme vuotta ja hankki siihen patentin 1858. Jo tässä patenttipiirroksessa on kaksi työnninlaattaa (C ja D), joiden välissä on epäkeskoakseli. Myöhemmin Blake perusti veljineen oman tehtaan, joka valmisti lukkoja ja muita kotitarvekaluja. A merikkalaisen Eli Whitney Blaken (1795–1886) suonissa virtasi keksijänverta, sillä hänen setänsä Eli Whitney keksi puuvillan puhdistuskoneen eli puuvillaloukun. Eräs tällainen oli spriikaasulaite eli moottorikiihotin, jolla kaasun sekaan sai annettua vähän ryyppyä. Vuonna 1879 Blaken murskausyrityksen koneita oli käytössä ympäri Yhdysvaltoja yli 500 kappaletta
Moottori-ilmapumppu asennettiin sytytystulpan tilalle. Höyrysäkkivulkanoinnilla jättiläisrenkaat kuumennettiin samanaikaisesti sekä sisäettä ulkopuolelta. Kun tämä seos kerran pumpattiin ilmaventtiilin kautta sisärenkaaseen, se täytti tehtävänsä koko renkaan käyttöajan. Amerikassa kehitetyn No-flatzin kokeilutulokset sen sijaan olivat kerrassaan mullistavaa laatua. Kytkekää pikakytkin renkaan venttiiliin — ja odottakaa. Uusittu rengas näyttikin aivan uudelta eikä ollenkaan paikatulta. Ihalainen Helsingistä mainosti herra Emil Nestlerin vuonna 1920 patentoimaa järjestelmää. Oikeilla paineilla renkaat kestivät kauemmin. Käytössä olivatkin James C. Tyhjä rengas täyttyy näin 2—3 minuutissa. Turvallisuuden sijaan tuolloin korostettiin taloudellisuutta. Seis! Naula renkaassa! Vuonna 1936 helsinkiläinen Sale Oy kauppasi merkillistä ainetta nimeltä No-flatz, joka esti naulojen ja muiden terävien esineiden aiheuttamat rengasvuodot heti ja pysyvästi. No-flatzin todettiin säästävän aikaa, vaivaa ja rahaa. Monien vuosien kokeilujen jälkeen oli Nestler saanut selville ne luonnonlait, joiden perusteella kaksi kumia voitiin liittää todella samaksi kappaleeksi. KÄYTTÖOHJE: Kiertäkää irti ensimäisen silinterin kynttilä. Gergovialla pumppaaminen oli leikkiä raskaisiin ja vaivalloisiin käsipumppuihin verrattuna. Amerikan automobiilikoelaitoksen myönteisen lausunnon suomennokseen oli pyydetty valantehneen kielenkääntäjän todistus. Nyt oli mahdollista uusia renkaat samaan tapaan kuin kenkiä pohjataan. ”Meillä korjatut jättiläisrenkaat kestävät kauvimmin!” Hämeen Autorengas Tampereelta tarjosi menetelmiään kuormaja linjavaunurenkaille. Hämeen Autorenkaassa ei ylivulkanoitu eli poltettu asiakkaiden kalliita jättiläisrenkaita eikä jätetty korjauksia raa’oiksi. Pankaa moottori käymään mahdollisimman hidasta tahtia. Heinz & Companyn uusimmat täysin automaattiset sähköllä toimivat vulkanoimiskoneet. 7 04/17. Uusia renkaita vanhoista ”Heittääkö monikaan pois hyvät kengät siitä syystä, että pohjat ovat kuluneet ohuiksi. Sen luvattiin kuitenkin pumppuavan ainoastaan puhdasta ilmaa – bensiiniltä se ei edes tuoksunut. Ajan mainoksissa yleiset käyttäjäkehutkin oli hankittu verrattain varteenotettavilta tahoilta, muun muassa Teknillisen korkeakoulun aineenkoetuslaitokselta. Ei tarvittu enää mitään renkaitten vaihtoa yösydännä, sateessa ja pyryssä, yksinäisellä taipaleella tai liikenneruuhkassa. Tärkeimpänä pidettiin kuitenkin tuotteen luomaa turvallisuuden tunnetta. Sangen nykyaikaista myyntipuhetta siis. Kiertäkää tilalle »Gergovia»pumppu. Pumppu kynttilän paikalla Viime vuosisadan alun autoilijoita muistutettiin nykysuhaajien tapaan oikean rengaspaineen merkityksestä. Ennenkin oli keksitty vahvistettuja renkaita tai renkaisiin ruiskutettavia pulvereita, mutta mikään näistä ei Salen mukaan vastannut tarkoitustaan. Tätä toitotti muun muassa ranskalaisen Gergovia-moottori-ilmapumpun mainos. Kulutuspinnan kuluminen renkaasta on aivan samanluontoinen kysymys.” Näin Autorenkaiden Vulkaniseeraamo A
Esillä oli myös Puolan traktorituotannon ylpeys Ursus C-45, joka ei Suomessa juuri kauppaansa tehnyt. Rekkaparkki Museon arkistot aukeavat Eräiden ulkomaisten museoiden mallin innoittamana Helsingin kaupunginmuseo on tuonut suuren osan vanhojen valokuvien kokoelmaansa yleiseen käyttöön korkealaatuisina digiversioina. Kuva: Väinö Kannisto. Osoitteesta www.helsinkikuvia.fi löytyy kymmeniätuhansia kuvia, joita laatu sallii tutkia yksityiskohtia myöten. Paikkana oli Messuhalli eli nykynimeltään Töölön kisahalli. Tässä ensimmäinen sähköraitiovaunu Munkkiniemessä 1914. Koneitakin seassa tietysti on. 8. Puolan talousnäyttely pidettiin Helsingissä vuonna 1952. Joukkoliikenteen harrastajille arkistosta löytyy paljon mielenkiintoista. Kuva: Constantin Grünberg. uutisia, erikoisuuksia ja tapahtumia Allwork-traktori kyntää peltoa Elannon Backaksen peltoa 1910-luvulla
Kuva on vuodelta 1941. Kuva: Väinö Kannisto. Kuva: J. International Drott BTD-6 mukana puutalon purkutöissä Porthaninkatu 13:ssa 50-luvulla. Herroja kiehtonee hydraulinen ihmekone. Nobel Standardin säiliöautoja tulossa Sörnäisten varastolta. Kuva: Eric Sundström. Linja-autosta on muunneltu puukaasukäyttöinen kuorma-auto. Ensimmäinen silta Itä-Helsingissä sijaitsevalle Kulosaarelle valmistui 1919. Sitä ennen raitiovaunut kulkivat saarelle ja sieltä pois höyrylautan kyydissä. Kuva: Kaj-Arnold Larsen. Hart Samaa asemaa puretaan vuonna 1973. Kuva: Nasakuva 9 04/17. Salomonkadun Shell-asema iltavalaistuksessa vuonna 1937
Nieminen otti ison pinkan lautasia, nakkasi ne lattialle ja sanoi olevansa Kivääritehtaalta halliten sarjatyön. Rekkaparkki Yhdysvaltalainen Popular Mechanics -lehti kertoi kesäkuussa 1926, että Saksassa on keksitty ratkaisu maata riivanneeseen talojen puutteeseen. 25 vuotta Oulaisten konepäiviä Masinistikesän jättitapahtuma eli Oulaisten weteraanikonepäivät on päässyt neljännesvuosisadan ikään. Koko tehtaan väki oli tottunut asetuotannossa sekä sarjatuotantoon että tarkkaan työhön. Sisätiloissa on pieni Tikkakosken tehtaan osasto. Tapahtuman oman merkkipäivän kunniaksi paikalle yritetään saada 25 eri merkkiä. Traktorikentällä muistetaan tietysti suomalaisia traktoreita. Puhdistimen muotoilusta tuli niin hyvä, että moottoriteho nousi puoli hevosvoimaa! Meillä oli myös tarkat mittalaitteet. Itseoikeutettuna teemana on kuitenkin satavuotias Suomi. Eräs Nieminen tuli hieman hiprakassa kotiin. Asuntopulan ratkaisu VALMETIN TEKNIKKO PAAVO NARINEN Asetuotannon kautta Tourulan tehtaalle oli kehittynyt erittäin hyvä työkalukanta. Pysyvyyden mielikuvaa voitiin luoda pihapuilla ja tiilikuvioisella vahakankaalla. Viimeiseen liittyy myös käden taitojen työnäytöksiä. Woimakentällä huomioidaan keskitetysti höyrykoneet ja niiden merkitys suomalaisessa teollisuudessa Autokentällä taas esitellään Suomi-autoja. Vaimo löi häntä päähän lautasella ja lautanen halkesi. TEKIJÄN SUUSTA 10. Esimerkiksi traktorin ilmanpuhdistin tehtiin aikaisemmalla kranaatin puristintyökalulla. Maamoottorikentällä keskiössä ovat satavuotiaat suomalaiset moottorit. Kuorma-autojen päälle rakennetut mökit olivat lehden mukaan suosittuja niin myymälöinä kuin asuntoina. Myös kotimaiset kuorma-autot on huomioitu. Katon alta löytyvät lisäksi ainakin näyttelyt Matkailijan Suomi, Naisen vuosikymmenet ja Puuta tarvitaan
Sotien jälkeen kuorma-automerkkejä oli yli 50. Sorsakoski Rompetori ja Wanhat Wehkeet 10.6. Jämsä DDR-ajoneuvot kokoontuvat 14.–16.7. Iitti Vuolenkosken vetokisat 23.7. Matti ja Mikko Hiitun uutuuskirjassa Kymppipyörästä Trippeliin tuosta ajasta käsitellään 30 vuoden jaksoa 1960–1990, jolloin merkittävimmät muutokset autojen merkkikirjossa, tekniikassa ja moottoreissa tapahtuivat. Puumala Wanhat wermeet, Hurissalo 6.8. Pori Rompetori ja Wanhat Wehkeet -näyttely, Kyläsaaren koulu 10.–11.6. Lapua Komiat Traktorit, Tiistenjoki ELOKUU 4.–6.8. Jämsä Suur-Jämsän perinnepäivät ja ajot, kerhotalo Pomona 10.–11.6. Savonlinna Puruveden Ympäriajo 10.6. Hämeenlinna Perinnepäivät, Vihavuosi, Hauho 15.–18.6. Parkano Wanhat koneet -tapahtuma, Vahojärven leirikeskus 18.–23.7. Kouvola Harrasteajoneuvomarkkinat, Tykkimäen moottorirata 22.7. Kouvola Inkeroisten mobiilihallin avoimet ovet 23.9. Hyvinkää Klassikkomopojen Kytäjän-kierros 26.8. Virrat Veteraaniautojen Virrat 22.7. Siikainen Perinnetapahtuma, Saarikoski 8.7. Kuormurihistoriaa kolmelta vuosikymmeneltä Vaikka kuorma-autoliikennettä on Suomessa ollut yli 100 vuotta, varsinainen kuorma-auto on kehittynyt vasta 60 viime vuoden aikana. Salo Harrasteajoneuvojen kokoontuminen torilla 7.–9.7. Vaasa Taiteiden yö, Automuseo 13.8. Lieksa Rompetori ja ajoneuvonäyttely, Ravirata 10.6. waltakunnalliset weteraanikonepäivät 8.7. Espoo Huru-Ukko-piknik, Margretebergin kartanon puisto 10.8. Fuusioiden ja konkurssien kautta määrä on vähentynyt noin 30 merkkiin, joista kirjassa on lähempiä tietoja. KESÄKUU 9.–10.6. Kemiö Traktorikavalkadi 8.-9.7. Kangasala Restaurantapäivät, Pikkola 22.7. Puhelinnumero myymälään on (09) 774 2810. Kuhmo Rompetori ja ajoneuvonäyttely, Urheilukeskus 15.7. Merikarvia Truck Meeting, Merikievari 30.6.–2.7. Kitee Puhoksen perinnepäivät 11.7. Maalahti Veteraanitraktorien syyskyntöpäivä, Lillhelgeåbackvägen LOKAKUU 28.–29.10. Kymenlaakso Villen ajo SYYSKUU 16.9. Kymppipyörästä Trippeliin -kirja on saatavana esimerkiksi sen kustantajan Alfamer / Karisto Oy:n omasta myymälästä Helsingin Kaisaniemenkatu 13:sta. Mikkeli Suur-Saimaan ympäriajo 1.–2.7. Kirjassa käydään läpi kuorma-autotermejä, kerrotaan eri tarkoituksiin kehitetyistä kuorma-autoista ja esitellään niiden päällirakenteita. Vaasa Museoajoneuvopäiväkokoontuminen, Automuseo 10.6. Sastamala Zetor-kynnön MM-kilpailut 23.9. Riihimäki–Tuusula Vetkun Loska-ajo Tapahtumakalenteri Ilmoita omasi: toimitus@vanhatkoneet.fi 11 04/17. Virkkala AHS:n rompetori, vanhan kalkkitehtaan alue 10.6. Saarijärvi Rompetori, Ahvenlammen leirintäalue 21.–22.7. Oulainen 25. Nurmes Rompetori ja ajoneuvonäyttely, Hyvärilä 5.8. Sievi–Kokkola Vetkun kesäkeikka -ajotapahtuma 17.6. Maalahti Veteraanitraktorinäyttely ja työnäytöksiä, Kråkbacken 15.7. Nurmes Lomarompe, Pienvenesatama HEINÄKUU 1.–2.7. Vaasa Rompetori ja kauden päättäjäiset, Automuseo 17.9. Kotka Kuninkaantieajo 9.–11.6. Rautalammi Masinistiin Kulttuurj’päevät, Kerkonkoski 17.–18.6. Kirjan kuvituksena on yli 200 värija mustavalkokuvaa ja -mainosta. Oulu Rompemarkkinat, Automuseo 10.–11.6. Loppi Vanhojen traktoreiden ja maatalouskoneiden tapahtuma, Läyliäinen 5.7
Vanha remonttihistoria jäi näkyviin. Nyt liikennöijän pojanpojanpoika on kunnostanut yli puoli vuosisataa luonnon helmassa levänneen Fordsonin. Traktori korjattiin omassa pajassa ennen sodan loppua. Imatra 30-luvulla Kannaksen liikennöijäpioneeri osti eteläkarjalaisten heimopäällikön rikkinäisen Fordsonin. TRAKTORI MENETETYSTÄ KARJALASTA FORDSON F 1922 12
13
Talvisodan syttyessä Veijalaiset saivat pitää Fordsonin. Tuo samainen linja-auto palasi välirauhan aikaan kotiin hyvin huonossa kunnossa. Autoilutoimintaan liittyi oma paja, jossa koneita korjattiin. Fordsonin kunnostaminen olikin Jussille ensi sukellus vanhojen maatalouskoneiden tuntemattomaan maailmaan. Juho liikennöi jo tuolloin linja-autoilla, ajoi taksia ja pyöritti autokouluakin. Vaikka miehellä onkin vankka tekniikkatausta, hän on pelannut lähinnä moottoripyörien ja autojen parissa. Jussin pihapiirissä ja tallissa näkyy monta muutakin moottorikonetta mutta vain yksi traktori. 14. Mukana työssä oli Juhon poika Eino, joka oli saanut lentokonemekaanikon koulutuksen. Siitä tehtiin varaosakone, ja se luovutti Fordsonille etuvanteet sekä olka-akselit. Hän hankki amerikkalaisvalmisteisen F-mallin vuonna 1922 tai 1923. Eteläkarjalaisten heimopäälliköksi kutsutun NiukkasJussin hoteissa Fordsonista katkesi kiertokanki, joka tuli lohkosta läpi. namme Fordsonin ensimmäinen omistaja. Samalla hän perehtyi niin sukunsa kuin kotimaansa menneisyyteen. Tällöin elettiin luultavasti 30-luvun alkua. Veijalaiset käyttivät Fordsonia myös maataloudessa, mutta isoin työsarka autoyrittäjien traktorilla lienee ollut tiestön rakentamisessa ja ylläpidossa. Viimeinen näistä oli Maalaisliiton näkyviä johtomiehiä 20-luvulta alkaen. Jussin isä Seppo Veijalainen oli jatkosodan päättyessä 14-vuotias. Kirvun kone Kirvu oli ennen 40-lukua Karjalankannaksen luoteisosassa sijainnut suomalainen kunta. Nyt traktori on jälleen siinä asussa, jossa se lopullisesti lähti Kirvusta. T änä vuonna sekä Suomen valtio että Fordson-traktori täyttävät sata vuotta. Luonnollisesti maanviljelijänäkin toiminut Niukkanen oli myös tariTeksti: Mika Rassi • Kuvat: Tapio Mäntyniemi, Jussi Veijalaisen kotialbumi, Yle Arkisto FORDSON KANNAKSELTA Tästä lähdettiin liikkeelle. Siellä Fordsonkin taiottiin kuntoon. Rikinäisen Fordsonin osti toinen kirvulainen liikemies Juho Veijalainen. Sen tarina sivuaa paitsi suomalaista mekaanikkoperinnettä myös maataloutemme, politiikkamme ja joukkoliikenteemme historiaa. Ainakin yksi Brockway-linja-auto sen sijaan pakkolunastettiin. Sepon mukaan kaikki traktorin muutostyöt on tehty siihen Kirvussa. Viimeistään samassa yhteydessä Fordsoniin on asennettu myös N-mallin lokasuojat, magneetto, kaasutin ja polttoainetankki, ja alun perin harmaa traktori on maalattu siniseksi. Hän oli Jussi Veijalaisen isoisän isä. Hän ajoi traktorin uuden rajan yli Imatralle. Imatralla asuva Jussi Veijalainen sai toissa vappuna viimeisteltyä entisöintiurakan, joka juhlistaa molempia merkkipäiviä. Jussin Fordson on kotoisin nykyisen valtakunnanrajan takaa Karjalankannakselta. Aikanaan se oli tunnettu ainakin maatalousoppilaitoksesta, luonnonparantolasta ja Juho Niukkasesta. Epäilemättä juuri Eino korjasi Fordsonin lohkon muotoilemalla reikään oikean kokoisen metallilevyn ja niittaamalla sen paikoilleen
Moottoria tutkiessaan Jussi äkkäsi myös todennäköisen syyn traktorin käytöstä poistumiseen: yhden venttiilin jousen lukot olivat tippuneet, ja kone oli käynyt vain kolmella pytyllä. Jussi päätti ottaa entisöintiurakan harteilleen. 15. N-Fordsonin magneetto kävi alan mestarin Vesa Vuorelan taiMagneeton takana näemme sotaa edeltävää korjaustaidetta. Puiden keskeltä pajaan Imatralla Fordsonin käyttö oli vähäistä. Jussi teki bussista peräisin oleviin etuvanteisiin uudet ulkokehät. Lohkon kyljessä ollut reikä on paikattu niittaamalla siihen metallilevy. Kului yli 50 vuotta ennen kuin koneelle päätettiin antaa uusi elämä. Moottori ja vaihdelaatikko olivat täynnä vettä ja niin muodoin ruosteessa. Niinpä kaikki F-mallista poikkeavat ratkaisut entisöitiin nekin. Tälle lohkokorjaukselle ei entisöinnin yhteydessä tarvinnut tehdä mitään. Jussi taiteili seitinohuiksi rappeutuneiden lokareiden tilalle pellistä uudet. 3–5 millimetriä paksu levy on muotoiltu naputtelemalla. Etuvanteet ja olkaakselit ovat Brockway-linjurista, joka palveli talvisodassa. Projekti nytkähti liikkeelle vasta vuonna 2013. Siitä on merkkinä SA-tatuointi vanhoissa kumeissa. Vuonna 2006 Seppo ja Jussi raivasivat metsästä reitin ja toivat Fordsonin sieltä pois. Veijalaisen periaatteena oli entisöidä Fordson siihen asuun, jossa se oli tullut Kirvusta Imatralle. 50-luvun alussa traktori jäi seisomaan metsän laitaan. Takavanteet olivat ruostuneet puhki, samoin astinlautoja myöten maahan uponneet lokasuojat. Työsarkaa näytti riittävän. Jussi tarttui härkää sarvista kuten Veijalaiset kolme sukupolvea aiemminkin. Jäähdyttäjä oli mennyttä
Esiin jäävät pultin päät ovat Veijalaisen mielestä kyllä tyylirikko, mutta vaihtoehtoinen ratkaisu olisi ollut työläs: lohkon reiät olisi pitänyt täyttää hitsaamalla ja sen jälkeen porata ja kierteyttää. Verstaspölyn laskeuduttua Veijalainen osaa jo arvioida projektia koko laajuudessaan. Mukana matkassa kulkee saksalainen kanisteri vuodelta 1941. Myös kierteet olivat molemmissa huonossa kunnossa. Kannen pulttien reiät ja niiden kierteet olivat kuluneet. Astinlautojen reikien karhennusta varten Jussi teki oman työkalun. Lohkon ja kannen välistä koneistettiin huonoa tavaraa pois. Vanhoista lokareista saatiin vahvikkeita, ja yksi puuttuva tehtiin muotin avulla lasikuidusta. Oikealla siivapyörän edessä näkyy kytkinpoljin. Ulkokoot saattoivat hieman pienentyä, mutta Veijalainen epäilee, ettei sillä ole vähäisessä ajossa merkitystä. Sen jälkeen hän sorvasi ja asensi lohkoon pinnapultit, jotka kiristetään kannen päältä muttereilla. Heti perään Fordson pyörähti myös Rautjärven traktoritapahtumassa. Sorvi soi Veijalaisen pajassa. Muita jalkalaitteita ei Fordsonissa olekaan. Veijalaiselle oli tärkeää, että osat pohjamaalataan erillään ennen traktorin kasaamista ja pintamaalausta. Vanhat ja uudet muutokset Kolmen vuoden ajan Veijalaisen pajasta kuului taonnan ääniä. Vanhoista lokareista sai vahvikkeita. Vaihteiston laakerit olivat pilalla, ja amerikkalainen osamyyjäkin nosti niiden kohdalla kädet pystyyn. Hiekkapuhallus Hyvärinen puhalsi Fordsonin osat, veti epoksipohjan ja sponsoroi Jussille vielä maalitkin. FORDSON KANNAKSELTA katuvassa. Uudempaan tekniikkaan 16. Jussi Veijalainen suurensi reikiä ja asensi lohkoon pinnapultit, jotka kiristetään ulkopuolelta muttereilla. Yhdysvalloista posti kantoi Veijalaiselle muun muassa kiertokangen, männänrenkaat, tiivisteet ja venttiilit ja niiden ohjurit. Yhtä varten Jussi joutui tekemään muotin ja askartelemaan lasikuituversion. Veijalainen päätti tehdä niihin isommat reiät. Niinpä uudet ohjurit olivatkin väljät. Hankkeeseen osallistuneet ja projektiin pitkämielisesti suhtautunut perhe ihastelivat vieressä, kun Fordson tuprautti ensi savut toissa vappuna. Lisäksi Jussi halusi pitää oman työn osuuden mahdollisimman isona. Kanaviin oli kuitenkin päässyt ylhäältä päin sadevettä, joka oli syövyttänyt lohkoa ohjureiden ympäriltä. Se on toinen näistä, mutta eipä tuota tietämättä arvaisi. Astia on sinkittyä läkkipeltiä, mutta se väittää silti olevansa räjähdyksenkestävä. Niinpä Jussi askarteli uudet laakerit holkittamalla. Jussi otti ohjureista mallit ja sorvasi sopivat ylikoon ohjurit. Sitten hankittiin vielä uusi polttoainetankki ja uudet vanteet ja teetettiin uusi jäähdytin. Lokasuojat taiteiltiin itse suorasta pellistä
Parhaiten Niukkanen muistetaan talvisodan puolustusministerinä. Eteläkarjalaisten heimopäällikkönä tunnetun Niukkas-Jussin poliittinen vaikutusvalta alkoi vähetä. ”Esineessä näkyvä käyttöhistoria tuo sille identiteetin.” JUSSI VEIJALAINEN • autojen, moottoripyörien ja veneiden pitkäaikainen harrastaja • Fordson ensimmäinen traktorientisöinti JUHO NIUKKANEN (1888–1954) FORDSONIN ENSIMMÄINEN OMISTAJA Kirvulainen maanviljelijä ja teollisuusmies Juho Niukkanen oli Maalaisliiton näkyvimpiä johtohahmoja, pitkäaikainen kansanedustaja ja moninkertainen ministeri. Reikien karhennusta varten hän sorvasi näppärän työkalun. Niukkanen muun muassa vaikutti voimakkaasti presidentin valitsijamiesten kantoihin. Lokasuojat ja astinlaudat ovat Jussin omaa peltisepäntyötä. Hänen kerrotaan hankkineen omin lupineen miljoonilla markoilla aseita ennen sotaa. Sodan jälkeen hän jatkoi viljelyä siirtotilalla Tuusulassa. Hänen hallitusuransa alkoi apulaismaatalousministerinä vuonna 1921. Niukkasen maatila jäi uuden rajan taa Kirvuun. Rauhanneuvotteluiden aikaan hän vastusti tiukasti Moskovan rauhansopimusta ja vaati sodan jatkamista. Kunnostustyön myötä koneeseen ilmestyi uudenaikaisia rasvanippoja paikkoihin, joissa ei alun alkaen voitelumahdollisuutta ollut. 17. Vaikka Niukkasesta ei koskaan tullut puolueensa puheenjohtajaa eikä pääministeriä, hän oli kova poliittinen taustapiru
Toisaalta nämä kunnostetut koneet on kai tarkoitettukin lähinnä meidän jälkeemme tulevia varten. Vanhoista puhkiruostuneista vanteista Jussi sai vielä kelvollisia kynsiä. ”Oli esine mikä tahansa, siinä näkyvä käyttöhistoria tuo sille identiteetin. Hän perusti Imatralle kaupungin ensimmäiset elokuvateatterit. FORDSON KANNAKSELTA perehtyneelle miehelle tuotti välillä päänvaivaa vanhan traktorin yksinkertaisuus. Muun muassa lokasuojat olisi voinut jättää tekemättä, koska F-mallissa ei semmoisia kuulu olla”, Jussi huomauttaa. JUHO VEIJALAINEN (1887–1950) FORDSONIN TOINEN OMISTAJA Jussi Veijalaisen isoisän isä Juho Veijalainen oli eräs Karjalan varhaisimmista pitkän matkan linja-autoliikennöijistä 1920–30-luvuilla. Oikealla ylhäällä Jussin puhdetyönä tekaisema ryyppykuppi. Muun muassa magneeton asentaminen oli vaatinut paljon lohkon sahailua ja hitsailua. Linja-autoliikenteen lisäksi Veijalainen hoiti ja rakensi tiestöä, harjoitti taksitoimintaa ja piti autokoulua. Kenties muutaman sukupolven päästä, kun me kaikki olemme jo tuhkaa ja tomua, joku Veijalaisen vesa ihmettelee parisataavuotiaan traktorin lasikuituosia tai kahden eri aikakauden rasvanippoja. Magneeton lisäksi kaasutinjärjestelmä on N-Fordsonista. Veijalainen uskoo, että ellei traktorin historia olisi ollut näin hyvin tiedossa, hän olisi entisöinyt sen toiseen tapaan. Tämänkaltainen entisöinti säilyttää tietoa entisajan korjaustyyleistä ja taidoista. Veijalaisen elinkeinoja Kirvussa oli lisäksi kiertävä elokuvanäytöstoiminta. Ja onhan Fordsoniin Jussin jäljiltä tarttunut paljon nykypäivää. Se on myös kunnianosoitus menneille sukupolville, jotka ovat tehneet töitä alkeellisilla työkoneilla ja nostaneet sodanjälkeisen Suomen takaisin jaloilleen.” Jussia jäi koko hankkeessa harmittamaan vain se, että isä-Seppo ehti siirtyä ajasta ikuisuuteen ennen entisöinnin valmistumista. Kuten monessa muussakin moottoriharrastuksessa, nuoria soisi olevan enemmän mukana. Ennen talvisotaa Veijalainen toimi myös limonaditehtailijana 18. ”Monelta osin olisin päässyt helpommalla, jos olisin tehnyt siitä alkuperäisen kaltaisen. Kun tieto ja ymmärrys vähitellen karttuivat, Veijalainen alkoi hahmottaa, millainen määrä muutostöitä traktoriin oikein olikaan tehty. Työtä se teetti myös entisöijälle. Vanhojen käyttäjien muuntelemaan muotoon entisöity traktori on herättänyt harrastajien parissa epäilyjäkin. Myös kiinnostavat muunnelmat pikemminkin innostivat kuin jarruttivat korjausintoa. ”Moni traktorimies on sanonut, että eihän tuohon tuommoisia kuulu. Veijalaisen pajassa huollettiin ja rakennettiin konekalustoa. Sitten kun heidän kanssaan on hetken jutellut ja kertonut, mikä on homman nimi, hekin ovat olleet sitä mieltä, että hyvä juttu.” Porukkaan hypännyt Veijalainen pitää traktoriharrastajia avoimina ja avuliaina ihmisinä. Muun muassa moottorin laakerointi, laukaisumagneetto ja kaasutinlaitteisto olivat Jussin mukaan sellaisia, että niiden toimintaan oli vaikea uskoa. Veijalainen oli hankkinut Kirvun ensimmäisen auton vuonna 1913
Liimaa tarra valitsemaasi kohteeseen lehden mukana tulleesta tarra-arkista. Julkaise kuva Instagramissa hashtagilla #tarrakisa2017 ja olet mukana kisassa! Älä liimaa tarroja luvattomiin tai arkoihin kohteisiin. Tarra-arkit on toimitettu vain Viipalemediat Oy:n lehtien tilaajille. Kilpailu on käynnissä 11.5. 1. – 31.7.2017. Irtonumeron ostajat eivät voi osallistua kilpailuun. Tarrojen liima on voimakasta, ja se saattaa vaurioittaa esim. Lisäksi arvomme joka viikko osallistujien kesken mahtavan Viipalemediat Oy:n tuotepaketin (arvo 80 €). Nappaa tarrasta ja kohteesta kuva. auton maalipintaa. Luvattomasti liimatut tarrat suljetaan automaattisesti pois kilpailusta. Voittajille ilmoitetaan henkilökohtaisesti. Viipalemediat Oy ei vastaa mahdollisista tarrojen aiheuttamista vaurioista! Toimi näin: Muistathan! Tarrakisa VA NHA MUTT A SITKEÄ. 2. 3. Seuraa lehtiämme Instagramissa: Amerikan Rauta: @amerikanrautamagazine • Klassikot: @klassikot Koneurakointi: @koneurakointi • Raskas Kalusto: @raskaskalustolehti • Tuning.fi: @tuning.fi • Vanhat Koneet: @vanhatkoneet Osallistu Viipalemediat Oy:n tarrakilpailuun Instagramissa ja voit voittaa Teboilin 500 € arvoisen polttoainelahjakortin
Linja-autot seisovat Viipurin vanhan rautatieaseman edustalla. Ne saivat oman uudenaikaisen paikan, kun linja-autoasema rakennettiin 1932. Teksti: Mika Rassi • Kuvat: Jussi Veijalaisen kotialbumi Ajoneuvohistoriaa Tieurakointia Kirvussa. Suvun hallussa säilyneet kuvat kertovat tarinaa kadonneen Suomen nuorilta maanteiltä. Neljäs oikealta Eino Veijalainen. Karjalan Kirvusta kotoisin olleet Veijalaiset olivat monipuolisia liikemiehiä, joiden päätoimet liittyivät liikennevälineisiin. KARJALANKANNAKSELTA 20
Se oli upouusi NAG-merkkinen saksalaismobiili. Kun isäni ei ollut kotona, äitini osoitti heille auton ja kehotti itse ajamaan. Ajotaitoa ei heillä kuitenkaan ollut. Asemalta oli neuvottu meille. Polleana meninkin. KUINKA EINO VEIJALAINEN SAI AJOKORTIN 12-VUOTIAANA ”Sattui että Viipurista tuli kotipitäjääni Kirvuun kaksi etsivää, joilla oli kiireinen meno seuraavan pitäjän kirkolle. Etsivät olisivat heti lähteneet, mutta minä kehotin heitä pyytämään luvan nimismieheltä. Veijalaisen tieurakointia Kirvussa 1926. Lupa tuli ja niin lähdettiin matkaan. Nimismies kysyi valokuvaa, otti niistä yhden, liimasi senaikaiseen vihreään ajokorttiin ja ojensi minulle. Juho Veijalainen hankki vuonna 1913 Kirvun ensimmäisen auton. Siitä saakka minulla on ollut ajokortti.” Eino Veijalainen Konelan Uutisissa 3/74 21 04/17. Seuraavana päivänä teetin itsestäni valokuvat ja päätin mennä nimismiehelle. Hallenbergin poika. Hienossa huoneessa istuu Eino Veijalainen. Hiekoitusperävaunut on suunnitellut HarRi Hallenberg, kauppaneuvos J. Kuuntelin sivusta keskustelua ja sanoin sitten, että kyllähän minä olen vähän ajanut. Esitin hänelle, että kun täytyy poliiseja kyytiä vieraisiin pitäjiin, olisi mukava olla ajokorttikin
Ilmee Enso Kirvu Sairala Jääski Antrea Juho Veijalaisen linja-auto Viipurissa rautatien jatkolinjalla. Tiiliruukki kuului Viipurin esikaupunkialueeseen. 1924–1925 Veijalainen alkoi liikennöidä yhdellä autolla välillä Viipuri–Jääski–Enso–Imatra ja Imatralta edelleen Simpeleelle. VEIJALAISTEN MATKASSA Juho Veijalainen oli ensimmäisiä linja-autoliikennöijiä Karjalankannaksella. Juho Veijalaisen työtä ajoneuvoalalla jatkoivat hänen poikansa Eino ja pojanpoikansa Seppo Veijalainen. 1920-luvulla se liitettiin Viipuriin ja alettiin tuntea nimellä Talikkala. Kuvassa Veijalaisen taksiautoja vuonna 1923. Simpele Linja-autojen lisäksi Veijalainen liikennöi Kirvussa muun muassa taksia. Viipurin Linja-auton vanhoista osakkaista ainakin Veijalainen neuvotteli perheelleen matkustusoikeuden yhtiön linjoilla. Imatran linjalla Veijalainen toimi vuoteen 1934, jolloin hänestä tuli Viipurin Linja-Auto Oy:n osakas. Lisäksi hän toimi Imatran paikallislinjalla. Imatra AJONEUVOHISTORIAA KARJALASTA 22. Tarkkaa vuositietoa ei ole, mutta jo varhaisessa vaiheessa Veijalainen ajoi yhdellä autolla linjaa Viipuri–Antrea–Sairala–Kirvu ja Kirvusta edelleen Ilmeelle. Antrean tiellä Veijalainen oli ensimmäisiä liikennöijiä. Imatralla perheyrityksellä oli pitkään GM:n ja myöhemmin Konelan edustus. Antrean tien linjan Veijalainen myi vuonna 1935 alueen suurliikennöijälle Matti Ruposelle. Viipuri Pohjolan Liikenne osti Viipurin Linja-auton vuonna 1951
Hän on todennäköisesti ottanut tämän kuvan. 23 04/17. AJONEUVOHISTORIAA KARJALASTA Mekaanikot ovat A.22 Hansan ja sen Fiat-moottorin kimpussa Sortavalan Kasinhännän lentotukikohdassa. Eino Veijalainen oli saanut lentokonemekaanikon koulutuksen 1927
Kirvussa toimi 1910-luvulta talvisotaan saakka tunnettu luonnonparantola, jossa kävi paljon ulkomaisiakin asiakkaita. Suositun hoitolaitoksen kävijät tiesivät työtä myös julkiselle liikenteelle ja takseille. Juna on töytäissyt kumipyöräistä toveria Sairalan aseman lähellä. Kuvissa parantolan vieraita kylvyssä ja lähdössä kaiketi parantuneina hoitolasta rautatieasemalle. Tautia jos toista parannettiin siellä kylvyillä ja höyryhoidoilla. AJONEUVOHISTORIAA KARJALASTA 24
Ajatonta tyyliä Hagafence Perinneaita ei tarvitse tänäpäivänä punaista tupaa ja perunamaata vaan se sopii hyvin modernimmankin talon pariksi. Testaa taitosi! Taas uusi formaatti! Lisätietoa www.tawastiatruckweekend.com Kuva: Jere Salonen 14.7. sekä Luigi & the Hillbilly Cats Iltatapahtuma on Illassa mukana TTW17_Juliste_A3_Xtra.indd 1 18.4.2017 10.11. Ei ole sama, mikä aita tonttia, pihapiiriä tai rakennusta ympäröi! Tutustu ja pyydä tarjous: www.hagafence.. Ahveniston moottorirata klo 10–18 Tawastia Truck Weekend on koko perheen rekkatapahtuma, jossa tuunatut rekat näyttäytyvät suurilukuisempana kuin missään muualla Etelä-Suomessa. Hagafence, nykyaikaiset mutta perinteitä kunnioittavat aidat tuovat tyyliä ja arvokkuutta niin uusiin kuin vanhoihin asuinympäristöihin. Hämeenlinnan tori klo 18–20 15.7. piirustuskilpailu, pomppulinna, polkuautoilua sekä ”Rompetori” ja paloautokyyditystä. klo 18.00 alkaen. 65450 Solf/Sulva • Mustasaari • +358 40 1290 200 • myynti@westmen.. Yhteistyössä KOKO PERHEEN ILMAINEN REKKATAPAHTUMA! NYT KANNATTAA TULLA KAUEMPAAKIN Ahvenistolla mm. Useita näytteilleasettajia paljon toimintaa! K-18 TTW17 ILTATAPAHTUMA Lauantaina 15.7. Laadukkaat Hagafence-perinneaidat Westmen & Lind Anl. ??????????????. 100% Ekologinen & kierrätettävä SISU www.sisuinacan.com Sytytä sometähtesi osoitteessa ??????????????????????????. Niiden valmistusta leimaa käsityöläisyys ja tarkkaan harkittu ajaton muotoilu
TUOTTAJIEN MAITOA Kuuluu kuin maitoauto maalaismaisemaan. Vanha sanonta herää eloon, kun Urpo Virta huristelee alkuperäiseen asuun kunnostamallaan meijeriautolla pitkin maalaistietä. MERCEDES-BENZ 1113 1965 Nastola 26
27
Se oli 50 vuotta sitten. Nyt niitä on taas ryhdytty jopa rakentamaan uudelleen vanhojen mallien ja muistikuvien perusteella. Auto siirrettiin 70-luvun alussa Iittiin Kausalan Meijerille, joka oli kuulunut Tuottajain Teksti ja kuvat: Iikka Kekko Nastolalainen Urpo Virta on ajanut koko työuransa kuormaja rekka-autoja. Tuolloin tosin elettiin jo tonkkakeräilyn viimeisiä täysiä vuosia. Vuoden 1965 Mersu edustaa sekin vielä tyylipuhtaasti tonkka-aikakauden kalustoa. Siitä huomaamme, että kuorma-autot muuttuivat peruslava-autoista tiettyihin ajotehtäviin räätälöidyiksi autoiksi eri vuosikymmenillä: maidon keräilykuljetuksissa muutos tapahtui 70-luvulla mutta esimerkiksi puutavara-autoissa jo 60-luvulla. Tämänkertaisen maitolenkin varrelta Vierumäeltä Ruuhijärvelle löytyy muutamia uustuotantoisia maitokoppeja. Käyttötarkoitus ei tosin enää ole alkuperäinen. Niistä maidot noudetaan keskellä yötä muutamassa minuutissa säiliöautoon, jolla kerätään koko kunnan maidot vuorokaudessa ja seuraavana päivänä vielä naapurikunnan maidot. Tuolloinen osakeyhtiö Tuottajain Maito eli vahvaa kasvun aikaa ja suunnitteli Riihimäen Herajoelle uutta meijeriä, jonka rakennustyöt alkoivatkin seuraavana vuonna. Siellä aamulypsyllä täyttyneet tonkatkin ovat ehtineet hetken viiletä. MERCEDES-BENZ-MAITOAUTO M aitolaitureita on lähes kilometrin välein. Tonkka-ajasta tulevaisuuteen Välillä maitolaiturit, maitokopit tai maitolavat, kuinka niitä milläkin suunnalla on totuttu kutsumaan, hävisivät lähes kokonaan maaseudun maisemasta. Tuottajain Maidolla oli sopimusautoilijoiden ohella myös omaa pääosin Mercedes-Benz-merkkistä hyötyajoneuvokalustoa. Iltalypsyllä täyttyneet tonkat ovat olleet yön kaivossa jäähtymässä. Kun kuorma on purettu, lastataan auto tilojen tyhjillä tonkilla, jotka jaetaan paluumatkalla oikeille maitolaitureille niihin stanssattujen tuottajanumeroiden perusteella. Niiden kohdalla meijerin kuorma-auto pysähtyy. Ensimmäiset imukeräilyautot alkoivat kiertää tiloja vuonna 1968. Laktoosi-intoleranssista ei ole vielä kuultukaan. Kuljettaja nousee autosta ja kiipeää maitolaiturille nostamaan läheisen maitotilan tonkat Pallonokka-Mersun lavalle. Pysähdymme ensimmäisen kohdalle ottamaan kuvia. L1113:lla kerättiinkin koko 60-luvun loppupuoli maitoa Riihimäen ympäristökunnista Herajoelle. 28. Nyt kylän 35 maitotilasta on jäljellä kolme. Nuo kymmenen vuotta mullistivat koko maidon keräilyn. Niistä tehdään nostalgisia muistomerkkejä, kuten monista muistakin henkiin herätellyistä vanhoista asioista. Ennen paluumatkaa juodaan vielä sämpyläkahvit meijerin ruokalassa. Talonväki on myös pysynyt maidossa: tuoretta vastalypsettyä maitoa on lorautettu aamupuuroon ja kahviin. Meijeriauto Kuvissa esiintyvä nastolalaisen Urpo Virran Mercedes-Benz L1113 on alkujaankin ollut Tuottajain Maidon omistuksessa. Tuottajain Maidon alueella, jossa tämäkin tonkka-auto on aikanaan operoinut, tonkkia kerättiin säiliökeräilyn rinnalla vuoteen 1977 asti. Neljän tunnin päästä seudun kymmenien maitotilojen tonkat on kerätty. Siirtymäkautta kesti siis kymmenisen vuotta. Ne nostellaan meijerin laiturille, kuten sadoissa muissa maamme meijereissä. Tonkka-auton rattiin hän on tarttunut vasta nyt, kun oma harrasteauto on saatu ajokuntoon. Se hankittiin Riihimäelle vuonna 1965
Perikunnalla ei ollut monien vastaavien tapauksien kaltaista kuvitelmaa kunnostamattoman auton tarunhohtoisesta arvosta. Maidolle jo 50-luvun lopulta alkaen. Olihan auto täysin ehjä ja toimintakuntoinen sekä siinä asussa, johon se oli maalattu uutena. Ohjauspyörä on saksalaisten säädösten mukaan reilun kokoinen. Mercedes-Benz-kuormavaunun ohjaamo on tyylikäs ratin ja mittareiden kromikehineen. Auto oli tuolloin 25-vuotias, ja se olisi ollut todella helppo saada pienen kunnostuksen jälkeen vaikka museokilpiin. Auto siirtyikin Virran omistukseen vuonna 2011. Jonkin ajan kuluttua yhtiö myi auton autoilija iittiläiselle Armas Tanille, joka toimi Tuottajain Maidon sopimusliikennöitsijänä. Auto peruutettiin Koitissa säältä suojaan latoon, ja se olikin sille kohtuullisen hyvä säilytyspaikka. Uudet omistajat olivat maanviljelyä harjoittavat veljekset Hartolan Koitista. Ennen auton saamista esiin ladosta oli kuitenkin turvauduttava moottorisahan apuun, koska säilytyksen aikana ladon eteen oli ehtinyt kasvaa jo jonkinasteista metsikköä. 29 04/17. Sisätilojen peltipinnat ovat alkuperäisessä kunnossa. Se on säilynyt täysin ehjänä ja alkuperäiskuntoisena. He kuljettivat autolla erilaisia maataloustuotteita, kunnes auto jäi 90-luvulla seisomaan käytön vähyyden vuoksi. Uusi koti Koitista 80-luvun taitteessa rippikouluikäinen auto siirtyi ammattiliikenteestä yksityisomistukseen. Virta kertoo tienneensä autosta ainakin viidentoista vuoden ajan, koska hän tunsi auton omistajat sekä myöhemmin auton omistaneen perikunnan. Mercedes seisoi reilut viisitoista vuotta ladossa
Mallin vaihtuessa vanha etukammiodieselmoottori siirtyi uuteen malliin, sillä suorasuihkutusmoottori esiteltiin vasta seuraavana vuonna. Sivuhuomautuksena voidaan mainita, että 1113:sta oli tarjolla myös Vehon teettämä ykköspyörätelillä varustettu malli. Syksyllä 1963 esitelty L1113 oli L322:n seuraaja. MERCEDES-BENZ-MAITOAUTO Pienen raivauksen jälkeen Mersu saatiin taas päivänvaloon parinkymmenen vuoden tauon jälkeen. Kokonaispainoa mallille sallittiin 10,5 tonnia, jolla se sijoittui kaksiakselisten kuorma-autojen suosituimpaan kokoluokkaan. kesäkuuta vuonna 1959 iltapäivällä lounaan jälkeen. 5,7-litrainen suorasuihkutteinen dieselmoottori on alkuperäisessä kunnossa, vain täydellisesti huollettuna ennen uutta käyttöönottoa. Moottorina autossa on 6-sylinterinen ahtamaton dieselmoottori malliltaan OM352. Tarkemmin sanottuna ne piti uusia täydellisesti, Urpo Virta ja projektissa vahvasti mukana ollut Pertti Reiman kertovat. 30. Moottoriin tai muuhunkaan voimalinjaan ei ole tarvinnut kajota muuten kuin täydellisen huollon ja kuluneen hammaaskehän vaihdon verran. Sillä kokonaispaino saatiin 14 800 kiloon. Sähköjärjestelmä on vielä 12 volttinen ja jarrut puolestaan paineilmatehosteiset nestejarrut. Moottorista voima lähtee siirtymään kohti vetopyöriä kuivan yksilevykytkimen ja 5-nopeuksisen synkronoidun vaihteiston kautta. Uutta jarruosaa 1113:een kuulemma löytyi Lahdesta Originaattorin hyllystä. Tehoa 5675 kuutiosenttimetrin kokoisesta moottorista on tarjolla maksimissaan 120 hevosvoimaa 2900 kierroksella minuutissa. Autossa oleva ohjaamomalli, joka tunnetaan muun muassa pallonokkana, esiteltiin puolestaan 12. 1113-mallia siis on valmistettu ja tuotu Suomeenkin jonkin verran etukammiodieselillä. Akseliväli autossa on 4200 milliä, ja takaylitystä on jatkettu pitkän tonkkalavan vuoksi. Yllättäen ruostevauriot eivät olleet kovinkaan laajoja, vaan suurimmaksi ja aikaa vievimmäksi yksittäiseksi kohteeksi myodostuivat jarrut. Auto näytti samalta ja olikin hyvin pitkälti samanlainen kuin edeltäjänsä. Teli oli Teijon rakentama. Suorasuihku pallonokka Vuoden 1965 Mercedes-Benz L1113 edustaa aikansa peruskuorma-autoa. Puolibulldog-tyyppisen automallin haittapuolena on ahdas moottoritila
ENEMMÄN KATETTA HANKINNALLESI FIKSU RENGASVALINTA Hyvä käyttötunti saavutus Pehmeä maaperälle – hellävarainen kasvustolle Taattua laatua Ota yhteyttä lähimpään rengasliikkeeseen ja pyydä tarjous N 00 12 9 17. Maahantuoja: NDI Finland OY www.ndi.. VOIT TILATA MYÖS PUHELIMITSE! 040 548 6806 www.fanituoteshop.fi MAATALOUSRENKAAT TEOLLISUUSRENKAAT | METSÄRENKAAT MAANSIIRTORENKAAT Lue lisää: www.alliancerenkaat .. www.dieselasennus.. | Nietostie 9, VANTAA, 01390 Puhelin: (09) 8240 4700 | S-posti: info@dieselasennus.. KLASSIKKO TUOTTEET Esim. Union T-paita 11,95 € Lippikset • Tarrat • Solmiot • T-Paidat J paljo muut ... Dieselmoottoreiden ja -ruiskutuslaitteiden erikoisosaamista jo vuodesta 1956
60-luvun alussa Valmet rakensi maataloustraktorin osista amerikkalaistyyppisen metsäkoneen muun muassa kokorunkojuontoa varten. METSÄTRAKTORIN ESI-ISÄ VALMET 363 D 1963 32. Veikko Tuominen tuo sellaisella yhä puuta metsästä, joskin kärryllä
Keuruu 33
Sitä esiteltiin työnäytöksissä ja annettiin urakoitsijoiden käyttöön, jotta olisi saatu palautetta sarjatuotantoversiota varten. Teksti: Mika Rassi Kuvat: Jan-Erik Laine VALMET 363 D Veikko Tuominen tuntee juontovehkeet, sillä hän teki vuosia työkseen niihin osia, muun muassa juontopihtejä Kockumin koneisiin. 34. Metsätyömiesten keskuudessa oli epäluuloja koneita kohtaan, eikä syyttä. Metsätraktorin prototyyppityö oli tehty Tourulassa, mutta varsinainen sarjavalmistus alkoi vuonna 1964 Tampereella Lentokonetehtaalla. Täällä päätettiin kuitenkin hakea mallia Amerikasta. Mallinimen 363 D saanut metsätraktori tuotiin prototyyppinä markkinoille 1963. Myös maataloustraktoreita oli valjastettu puunajoon jo pitkään. Suomalainen versio haluttiin perustaa mahdollisimman suuressa määrin maataloustraktorin, tarkemmin sanottuna 361 D -mallin komponentteihin. V ielä 50–60-lukujen taitteessa Suomessa riitti miehiä ja hevosia metsätöihin. Suomi menee metsään Valmetin johto päätti vuonna 1961 lähteä mukaan metsäkoneiden kehittelyyn. Hakkuumäärät olivat kuitenkin rajussa kasvussa, eivätkä maatalouden peruskoneet enää sellaisenaan olleet riittäviä ison mittakaavan metsäteollisuuteen. Volvo BM:n ja Ösan yhteistyönä syntynyt Bamse oli ollut 50-luvun lopulla ensimmäinen pohjoismaalainen metsään suunniteltu traktori. Siellä oli valmistettu nelipyörävetoisia runko-ohjattuja juontotraktoreita, joista kuuluisimpia oli Timberjack. Hannu Niskanen kertoo Munktellista Valtraan -teoksessaan, että siihen mennessä eri puolilla Suomea oli työskennellyt kuudentoista metsätraktorin koesarja. Puun kaadon, karsinnan ja kuljetuksen koneistuminen haki vielä pitkään muotoaan. Pohjolassa oli siihen mennessä jo nähty jos jonkinlaista koekonetta
35 04/17. Veikko on siirtänyt öljysäiliön penkin takaa keulalle, sillä takaosaan piti saada tilaa nosturikärryn ohjaimia varten. Siitä puut sitten uitettiin eteenpäin.” Metsurit hankkivat nykyaikaisempia koneita, ja Valmet siirtyi lumenauraustehtäviin. Veikko Tuomisen metsätraktori on samaan aikaan hellyttävän pieni ja ahavoituneen karski. kyselee useampikin konetta katsellut. Tässä jutussa esiteltävä kone on tullut Keuruulle Rosenlewille Köhlerin aikaan. Veikko tietää koneen historian pääpiirteissään. ”Kaksi metsuria, jotka Valmetia ajoivat Rosenlewilla, ostivat sen firmalta pois ja alkoivat urakoida. Prototyyppejä annettiin urakoitsijoitten käyttöön, eräs heistä oli Köhler Keuruulla. Rosenlewillä oli silloin Stuart Köhler pomona. Onko tuo itse tehty. Lohkon kyljessä on kuitenkin tuoreempi vuosiluku, sillä alkuperäinen kiinnileikannut moottori on vaihdettu uuteen. Yksi keuruulaisista Metsätraktorinkin suunnittelua Valmetilla johtanut Olavi Sipilä on muistellut, että eräs prototyyppejä kokeilleista urakoijista oli Köhler Keuruulta. Viime vuonna edesmennyt Stuart Köhler, armoitettu metsien, puukaasuautojen ja operettien rakastaja, oli noihin aikoihin Rosenlewin aluejohtajana ja hankintapäällikkönä Keuruulla. Tourulan tilat olivat silloin jo ahtaat, jolloin Valmetin pääjohtaja keksi sijoittaa metsäkonetuotannon Tampereelle Valmet Lentokonetehtaan vajaakapasiteetilla käyviin tiloihin.” Olavi Sipilä, Valmetin pääsuunnittelija Traktori on vuodelta 1963. ”Sieltä kävin sitten raahaamassa sen itselleni reilut 20 vuotta sitten.” ”Kävin raahaamassa Valmetin itselleni nokkospuskasta 20 vuotta sitten.” ”Teimme Valmet 4-361 D:n eli myöhemmin 363 D:n prototyypit alle puolessa vuodessa perustaen rakenteen maataloustraktori 361 D:n komponentteihin. ”Traktori on tehty 1963, ja se on tullut ilmeisesti uutena Keuruulle Rosenlewin metsäyhtiön käyttöön. Joku asiaan vihkiytynyt sentään tunnistaa Valmetin varhaisen metsäkoneen, vaikka monta pientä asiaa onkin vuosien varrella muuttunut. Kun sen moottori leikkasi kiinni, kone jäi seisomaan nokkospuskaan ainakin 15 vuodeksi. Hankkeemme sai yleistä mielenkiintoa, jolloin kyseeseen tuli myös sarjavalmistus. Sillä on sitten harjoiteltu koneellista metsänmuokkausta, puunajoa ja tutkittu muita käyttötapoja.” Myöhemmin Valmet siirtyi alihankkijoille. Viimeisessä vaiheessa näillä kavereilla oli Valmetissa kärry ja vaijerikuormaaja, ja he ajoivat puita ihan tietä myöten metsästä järven jäälle
VALMET 363 D MOOTTORI Valmet 310 D, kolmisylinterinen suoraruiskutteinen dieselmoottori, teho 46 hv SAE/2 000 rpm VAIHTEISTO 6+2, välitys takapyörille voimanottoakselin kautta JARRUT rumpujarrut RENKAAT 14–24 MITTOJA akseliväli 2 350 mm, paino 4 000 kg VAKIOVARUSTEET puskulevy, juontopukki, vinssi ja turvakehys ”Hyvin se on kestänyt Valmetiksi!” VALMET 363 D 36
”Kyllä sillä on viejiä ollut, mutta taidan ajaa sillä niin kauan kuin traktoria tarvitsen. Portaalivähennyspyörästö on käännetty niin, että maavara kasvaa. ”Runkoniveltä pitäisi vähän tilkitä. Jos pannaan nosturi perän päälle ja ongitaan viiden metrin päästä, pyörännavat ovat heti entiset. ”Eräällä Valmetin huoltomiehellä oli verstas tuossa lähellä, ja hän oli kokoamassa vastaavaa Valmetin kolmisylinteristä moottoria. Näytteille asettamisesta ei vielä ole tietoa, mutta toivottavasti yleisö pääsee pian ihailemaan tätä hyvin säilynyttä konetta. Tämmöinen pieni kannattaa pistää aamulla käymään ja sammuttaa illalla, vaikkei puuta juuri tulisikaan.” Valmetin metsätraktorit eriytyivät pian 363 D:n jälkeen omaksi haarakseen. Veikko ymmärtää kehityksen hyvin. Se oli opiskelijoiden käytössä vuoteen 1972 saakka. ”Tänä vuonna on jo ajettu, ja kun saadaan puuta nurin, se lähtee vielä kesällä uudestaan.” Erityisiä korjaustarpeita ei Valmetissa ole. Vaihdoin siihen sitten alkuperäistä kutakuinkin vastaavan levyn.” Hydrauliikkasäiliö ei ole alun alkujaan ollut koneen nokalla. ”Maantieajossa se menee paljon tasaisemmin kuin tavallinen maataloustraktori. Tuulilasin laitoin, ettei tule lumet silmille. Viime marraskuussa se siirtyi Suomen Metsämuseo Luston kokoelmiin. Valmetin oma oli niin isokehäinen, ettei penkki mahtunut kääntymään.” Kuin aallolla Veikko kehuu Valmetin kulkua, mutta voimanlähde on auttamattoman pieni. Runkonivel on ajan saatossa hieman löystynyt, mutta varsinaista remontintarvetta ei vielä ole. Aktiivikäytön jälkeen kone jäi Metsähallituksen Olkonlahden metsätyökämpälle Pieksämäellä. Jos tätä oikein rupeaisi vääntelemään, kyllä jokin paikka murtuisi. Etulevy taas oli vaihtunut jo aiemmin. ”Siinä oli ollut insinöörillä enemmän rautaa ja vähemmän järkeä. Semmoisenaankin se nyt menee, mutta nivel voisi olla tiukempi. Toisaalta se on edullinen ajaa, kun ei tarvitse viedä tynnyrikaupalla polttoainetta metsään. Perässä oli vinot kaaret, mutta nekin täytyi ottaa pois nosturin venttiilin tieltä. ”Sen kuuluisi olla penkin takana, mutta siirsin sen pois sieltä. Sain ostaa sen, otin vanhan moottorin pois ja laitoin uuden paikoilleen.” Pienempiä muutoksia Veikko teki paljon. Muokattuun kuntoon Pitkään seisseen epäkuntoisen traktorin kimpussa oli tietysti ensin hieman askaroitava. Mutta ei se poloinen tahdo aina jaksaa. Pääasiassa talvikautena käytössä olleella koneella ajettiin päivittäin 5–7 tuntia. Yksi kääntösylinteri riittää Veikon mukaan mainiosti taittelemaan pientä konetta. Metsurit olivat asentaneet lumitöitä varten paljon rajumman välineen. ”Ihmeen hyvin tämä on kestänyt, kun ajattelee, että perässä on ollut juontopukki ja vinssi ja vaijerin päässä on raahattu tukkinippua. Takana on toinen vaihteistokotelo ja siinä akselinpuolikkaat. Alkuperäiset kärsineet renkaat vaihtuivat tiekarhun kumeihin. Vedän tällä Valmetilla sellaista telikärryä, jossa on hydrauliikkanosturi, ja nosturin venttiilipöytä piti saada penkin viereen.” Ohjaajan suoja on Veikon mukaan alkuperäinen. Se kulkee kuin aallolla, ei hypi eikä pompi, ja kuski pysyy penkillä. Sehän on antiikkivehje – ei näitä ihan joka pihassa ole.” 361 D:n vaihdelaatikko on metsätraktorissa väärinpäin. Kun talvisin on neljät ketjut, pitäisi olla toinen mokoma voimaa lisää. Se vähän nyökkii.” Entä onko kone kaupan. Kokorunkojuonnon lisäksi sitä käytettiin muun muassa tien polkemiseen ja lanaamiseen, halkojen ajoon ja lumen auraukseen. Kyntämiseen nämä osat on tarkoitettu.” Veikko on rekisteröinyt Valmetin, sillä hän käy koneellaan metsäpalstalla yli kymmenen kilometrin päässä hakemassa rankoja. Keskeinen moottoriongelma ratkesi yllättävän helposti. LUSTON ALKUPERÄISKUNTOINEN 363D Metsähallituksen työmailla Joutsassa noin vuoden koekäytössä ollut metsäkone ostettiin Nikkarilan metsätyökouluun Pieksämäelle 14.10.1963. ”Katos on se, mikä siinä on ollutkin. Orbitrolin päässä on Saabin ohjauspyörä. Ku va : Ti m o K ilp el äi ne n / Lu st o 37 04/17
Keuruu Pekka Kajosmäen traktorikaivuri käyttää polttoaineena pelkkää dieseliä, mutta kyllä tätäkin masiinaa voi hybridiksi nimittää. KOLMESTA TUULENSUUNNASTA DEUTZ D 55 & MCCONNEL POWER ARM S 12 D 38. Deutz D 55:n perässä on McConnelin kaivulaite ja päällä suojana Valmetin hytti
39
Kasasin sen toki pulteilla. Olen purkanut sen kokonaan sivuleikkurilla ja rälläkällä, sillä kaikki oli köytetty rautalangalla tai hitsattu. Firma haki traktorin pois. ”Se on tuossa nurkalla edelleen rekisterissä ja ajokunnossa. Siitä lähtien olen sitä hoitanut ja huoltanut.” Pekka teki pikku-Deutzilla monet vuodet pienen maatalouskyläyhteisön peltotöitä. Sen kautta haksahdin tähän isompaan. Ainoastaan kampiakselia en ole ottanut pois paikaltaan – kaiken muun olen käynyt läpi. Se oli niin resukunnossa, että ei sitä edes tuntenut traktoriksi. Enkä olisi muuten rohjennut isompaa alkaa remontoida, jos ei olisi ollut vanhastaan tuntemusta.” Valmetin hytti istui paikalleen pienellä sovittamisella. Semmoisella pienellä vehkeellä! No eihän sillä metsässä mitään tehnyt. ”Ostin Valmet 700:n hytin ensin joskus 90-luvulla. Tarkastin sylinterit, männät ja laakerit. Hänen kotitilalleen ostettiin 1965 pari vuotta vanha D 30. Teksti: Mika Rassi Kuvat: Jan-Erik Laine, McConnel DEUTZ & MCCONNEL DEUTZ D 55 (D 50.1 S) MOOTTORI Deutz F4l712, ilmajäähdytteinen nelisylinterinen pyörrekammiodiesel, tilavuus 3,4 litraa, poraus 95 mm, iskun pituus 120 mm, 52 hevosvoimaa, 2300 keirrsota minuutissa VAIHTEISTO ZF A 216 (8+4) JARRUT rumpujarrut RENKAAT edessä 6,00-19, takana 14,9-30 (vaihtoehtoina eteen 7,50-16 ja taakse 12,4-36 tai 16,9-30) MITAT paino 2230 kg, pituus 3720, leveys 1890, korkeus 1980, akseliväli 2200, raideleveys edessä 1426 ja takana 1500 mm 40. ”Deutz on vanha turvesuotraktori. Meni jokunen vuosi, ja sitten ostin samalta myyjältä tämän traktorin, johon istutin hytin”, Pekka kertoo. Väliin mahtui kuitenkin pitkä traktoriremontti. ”Kemissä olivat eräät veljekset lähteneet sillä metsähommiin. ”Ei muuta kuin pultit kiinni. Hitsillä sai lopuksi vielä hiukan hienosäädettyä.” 700-Valmetin koppi oli istunut tovin myös pikkuDeutzin päällä. Se laitetiin liikkeen puolesta kuntoon, ja velimiehet sitten ostivat sen jäännöksen meille. K euruulainen Pekka Kajosmäki on rakentanut traktorikaivurinsa useammasta osasta. Palasten haaliminen alkoi yllättäen yläpäästä. Leveyteen se sopi justiinsa. Pekan naapuri kävi laskemassa sen Hiabilla – ja kohdalleen osui. Se oli semmoinen kymmenen vuoden uurastus, eli se ei tapahtunut hetkessä.” Isoa ja pientä Deutzeista Pekalla on kokemusta pitkältä ajalta. Perä siitä siellä levisi, ja pojilta jäi maksamatta kaikki
Muutamia tiivisteitä siitä uusittiin, mutta muuten se oli ostettaessa ihan käyttökuntoinen.” Kun ei nurkissa ollut muuta rajumpaa vehjettä kaivulaitetta varten, Pekka laittoi sen Deutzin perään. 50-luvulta lähtien McConnel on valmistanut traktorin perään asennettavia puomilaitteita, joita voidaan käyttää niin kaivamiseen, nostamiseen kuin kasvien leikkaamiseen. Se kyllä mahtui paikalleen, mutta ei se oikein sopinut pieneen traktoriin.” Kurun kuopantekijä Kaivulaitteen Pekka hankki myöhemmin velimiehen vinkin kautta. Samoihin aikoihin yritys toi markkinoille toisen merkittävän uutuuden, armeijan ylijäämäosista valmistetun pöytäsirkkelin. Tämmöiselle harrastelijalle se on oikein hyvä väline. ”Se oli niin resukunnossa, ettei sitä edes tuntenut traktoriksi.” ULOTTUVUUDEN ASIALLA Brittiläinen McConnel-yhtiö perustettiin vuonna 1934. 2000-luvulla yhtiö on kehittänyt kauko-ohjattavia työkoneita. Olisikohan siinä 100–200 kiloa enemmän painoa edessä kun takana. Tämä on niin pitkä ja vanhanaikanen kone, että se vaatii mahdottomasti tilaa taaksepäin. ”Kaivuri on Kurusta kotoisin, ja sieltä se on myyty vanhanaikaisena pois. ”Traktori on etupainoinen, ja sen takia uskalsinkin kaivurin ottaa siihen. 41 04/17. Sen ensimmäiset tuotteet olivat puutarhatuotantoon liittyviä koneita kuten hedelmänlajittelija ja humalanpoimija. MCCONNEL POWER ARM S 12 DOUBLE-D ULOTTUVUUS 4,4 metriä SYVYYS 2,9 metriä KORKEUS 4,1 metriä NOSTOKYKY 356 kg HYDRAULIIKAN TYÖPAINE 158 kg/cm² ”Sitten tulin toisiin ajatuksiin. Yhtiön tulevaisuudelle näytti suuntaa 1948 esitelty traktoriin asennettava pensasleikkuri. Mutta hyvin olen pärjännyt sen kanssa.” Nostolaite on kaivurin kanssa vähän kovilla. Auton painelaakereilla kääntyvä penkki on Pekka Kajosmäen oma sovellus – monien muiden ohella. Se on ihan siisti ajettava, kun toinen kauha on nokkapainona. 70-luvulta asti McConnel on tehnyt myös maanmuokkausja niittokoneita. Hallintalaitteet muistuttavat McConnelin Hy-Fi-ohjaimia, mutta ne on jossain vaiheessa vaihdettu. Kaivurin pumppu tökätään kiinni traktorin voimanulosottoon
Ajattelen niin, että sylinterit ja männät ovat ilmajäähdytteisessä kertakäyttövehkeitä. Piti sitäkin toteutusta hetken aikaa miettiä.” Pekan molemmat traktorit ovat myytävänä. Kaivuri tulee niin pitkään varteen, että se lisää painoa. Esimerkiksi penkin käännössä on kaksi auton painelaakeria vastakkain. ”Vielä kun oppisin käyttämään sitä kunnolla. ”Mutta kyllä se sen nostaa. ”Alkaa tuota ikää olla jo niin paljon, että en minä niillä enää kohta mitään tee.” DEUTZ & MCCONNEL 42. Kaivinkone itsessään ei paina kuin 700– 800 kiloa.” Kaivulaite ei rasita traktorin hydrauliikkaa, vaan siinä on oma pumppu, joka kytketään traktorin voimanottoakseliin. Pienellä Deutzilla ajelin aikoinaan 14–15 tuntia vuorokaudessa, ja kyllähän se siinä lämpeni. McConnelin S 12:een sai asennettua kauhan lisäksi myös kouran rehun tai lannan kuormaamista varten. ”Aina löytyi jotain, josta tuumin, että tuonkin voisi pistää siihen. ”Ihan harrastepohjaltahan tätä tein. Ei tahdo enää mennä vanhaan kaaliin nämä liikkeet, kun niidenhän täytyy olla refleksinomaisia.” Pitkä tie D 55:n pitkään remonttiin Pekka suhtautui tyynesti. Pekka on kaivanut koneellaan muun muassa ojaa, ja työ on sujunut mallikkaasti. Ajomäärään nähden jäähdytys pelasi kuitenkin hyvin.” Ajan kanssa tehty korjaustyö hioi omistajan mielessä isot ja pienemmätkin sovellukset
Vuonna 1964 712-sarjan moottorit vaihtuivat 812-sarjan koneisiin. 1962 isoin D muuttui hieman. D-sarjan mallien merkintä vaihtui taas vuonna 1965, kun siirryttiin 05-sarjaan. Traktorikaivurin kokonaisuus on miehen itsensä pähkäilemä ja toteuttama. F4L712-moottorista otettiin nyt hieman enemmän kierroksia irti, ja teho nousi 52 hevosvoimaan. Esimerkiksi D 50.1 S:n nelisylinterinen pysyi mittojen ja tehojen puolesta ennallaan, vain moottorin rakennetta oli muokattu helpommin valmistettavaan ja kustannustehokkaampaan suuntaan. Jo seuraavana vuonna tämäkin malli jäi historiaan, kun esiteltiin ulkoisesti ja teknisesti uudistunut 06-sarja. Mallistoon tuli kuitenkin moottoriuudistuksen myötä uusi kuusisylinterinen ja 80-hevosvoimainen D 80, ja D 50.1 S jäi sarjansa kokokisassa kakkoseksi. Vanhojenkaan mallien mittapuulla se ei ollut järin suuri, sillä jo 50-luvun alussa markkinoilla oli ollut 60-hevosvoimainen Deutz. Sarjaan otettiin uudelleen nimettyinä vanhoja malleja, mutta myös uusia syntyi. Vuosina 1960–62 suurin D-malli oli D 50, 46-hevosvoimainen ja noin 2000-kiloinen traktori. Lisävarusteet paikkasivat pienuutta: tilauksesta sai kaksoiskytkimen tai isomman rengastuksen. 43 04/17. Mallinimeksi vaihtui D 50.1 S, mutta vientitraktoreiden malliksi merkittiin D 55. Vuonna 1967 sen korvasi D 6005. Pekka on tehnyt tuttavuutta Deutzien kanssa 60-luvulta lähtien. D 50.1 S jatkoi elämäänsä tovin jokseenkin muuttumattomana nimellä D 5505. Tärkeämpi muutos oli kuitenkin vanhan seitsenpykäläisen Deutz-vaihteiston korvaaminen osin synkronoidulla ZF A 216 -laatikolla, jossa oli vaihteita 8 eteen ja 4 taakse. VANHAN D-SARJAN SUURIN Deutz-traktoreiden D-sarja syntyi 50-luvun lopulla. Kammiokone oli nyt suoraruiskutteinen, ja ZF:n vaihteiston tilalle tuli Deutzin oma 9/3-laatikko
Sympaattisen Wheel Horsen työvuodet valmistusmaassaan rapakon takana ovat muisto vain, sillä sen kotipilttuu on ollut jo lähes 30 vuoden ajan harrastetallissa Sastamalassa. HOPOTI HOI! WHEEL HORSE 551 SUBURBAN 1961 44. Sastamala Pikkuruinen kumikavioinen puutarhapolle saa katsojien suupielet kääntymään ylöspäin missä ikinä liikkuukin
Ainakin Suomeen tullessaan traktorissa oli ollut alla ruohonleikkuri sekä matalakuvioiset nurmikkorenkaat. Vuosimallin 1961 Wheel Horseen asennettiin tehtaalla Indianan South Bendissä 5,5-hevosvoimainen ilmajäähdytteinen Tecumseh. Myös Vihtijärven Syökerin sauhuissa Aittomäen pikkutraktori on ollut vakionäky, niin tänäkin vuonna. Olli on varustellut traktoriaan pilke silmäkulmassa ja nykytilanteessa kokonaisuuteen kuuluvat puutarhatraktorin kokoon sopivat omavalmisteiset perälevy, harava, säiliövaunu ja peräkärry. ”Kun näin Wheel Horsen ensimmäistä kertaa, oli se mielestäni niin vastustamattoman hienon näköinen laite, että oli ihan pakko ostaa se saman tien”, Olli naurahtaa. ”Tämä on helppo ottaa kyytiin. Traktorin vuosimalli on valmistelaatan perusteella 1961. ”Ei kyllä ole aavistustakaan, kuinka kauan ja millaisessa roolissa se on tielaitoksella ollut”, mies tuumailee mietteliäänä. Kun Aittomäki osti Wheel Horsen, siinä oli kiinni tarra, josta kävi ilmi, että se on hankittu Floridan tielaitoksen huutokaupasta. Olli on järjestänyt Eero Rintalan kanssa usean vuoden ajan Paukepäivät-tapahtumaa Sastamalassa, ja Wheel Horse on ollut itseoikeutetusti esillä. Kärryjä ja työkoneita Pikkuista Wheel Horsea liikuttaa Tecumsehin valmistama 5,5 hevosvoiman moottori. Suomessa Wheel Horse päätyi kesämökin ruohonleikkuukoneeksi, mutta kun kumikavio pyörähti ympäri rinnetontilla ja heitti omistajansa selästään, tämä säikähti ja palautti laitteen takaisin myyjälle. Moottori on toiminut moitteettomasti näihin päiviin saakka. Ei tarvita kovin suurta kuljetuskalustoa siirtelyyn”, omistaja toteaa tyytyväisenä. Teksti: Lea Lahti • Kuvat: Tapio Mäntyniemi O lli Aittomäki osti pikkuisen puutarhatraktorinsa vuonna 1988 kaverilta, joka pyöritti golf-kenttää Suomessa ja vietti talvet Floridassa. Mies osteli talven aikana ajoneuvoja sekä muuta mielenkiintoista ja lähetti joka vuosi kontillisen myytäväksi tarkoitettua tavaraa Suomeen. Wheel Horse on ehtinyt vuosien mittaan olla esillä monessa tapahtumassa Etelä-Suomen alueella. 45 04/17. Tapahtumassa olleet lapset kiipesivät kärryn kyytiin, ja kun Olli erehtyi ajeluttamaan yhtä kyydissä olijaa pienen lenkin, kertyi Wheel Horsen luokse loppumaton jono, eikä ajelutusta hennonut lopettaa koko päivänä. Ensimmäinen julkinen esiintyminen oli Ollin muistin mukaan Sastamalan Suodenniemellä Arto Vuorenniemen isännöimillä Putajan Maatalousja Maansiirtomuseon toimintapäivillä. Hilpeyttä herättää myös kahdesta lehtiharavasta rakennettu haravalaite. Kun Wheel Horse tasaa työnäytöksessä pihaa perälevyllä, ei sitä voi hymyilemättä seurata. Se on varustettu kolmella vaihteella sekä pakilla. Aluksi Aittomäellä oli peräkärry kiinnitettynä Wheel Horsessaan
Eturenkaat ovat alkuperäiset, mutta takarenkaat omistaja on uusinut. Kylvökoneen renkaat osoittautuivat sopivan kokoisiksi. Kyllä tällä tarvittaessa tavallisen kokoisen henkilöauton nykäisee käyntiin.” Wheel Horsen vauhti ei päätä huimaa, mutta kävelijän se kuitenkin ohittaa helposti. Wheel Horse jaksaa vetää kokoonsa nähden yllättävän painavaa kuormaa. Mitään erityistä ei tällä hetkellä ole suunnitteilla, mutta jos kohdalle osuu jotakin sopivaa, saattaa jokin lisälaite taas rakentua. Toista samanlaista ei Aittomäki ole vielä tähän mennessä nähnyt. Wheel Horse on toiminut ansiokkaasti löylyveden kuljetusja jakotehtävissä Siirrettävien saunojen kokoontumisajot ry:n järjestämässä Teuvan sauna-ajot -tapahtumassa. Sympaattinen laite saa kamerat räpsymään aina esillä ollessaan. ”Olen hinannut kaikenlaisia isompiakin laitteita, muun muassa kohtuullisen kokoista täysikokoisen traktorin peräkärryä. ”Muutaman hihnan olen vaihtanut ja vanteet maalannut, muuta ei ole tarvinnut tehdä”, Olli esittelee. Käytöstä poistettu vanha painesäiliö on saanut uuden elämän Wheel Horsen säiliöperävaununa. WHEEL HORSE 46. Aika näyttää, mitä kaikkea Wheel Horsen varustukseen tulee kuulumaan. ”Jos olisin saanut kopion jokaisesta kuvasta, joka traktorista on otettu, voisi niillä varmaan päällystää seinän tai pari”, mies naurahtaa. ”Laitoin siihen pyörät alle ja maalasin tekstit kylkeen”, Aittomäki esittelee. Pieni mutta pippurinen Wheel Horse on lähes alkuperäiskuntoinen. Sähköpumpun avulla saa täytettyä ammeita, saaveja ja muita vesiastioita. ”Tiedän, että uudempia, hiukan isompia ja kulmikkaampia on kyllä, mutta tämän mallista ei ole vielä vastaan tullut”, Olli toteaa. ”En ole sittemmin pitänyt kärryä mukana”, omistaja toteaa kokemuksesta viisastuneena. Voimaa löytyy, kunhan vain saa etupyörät pysymään maassa
Vuonna 1974 tuotannossa oli yhtä aikaa yksitoista erilaista mallia. USA:ssa toimii aktiivinen kansainvälinen harrasteyhdistys Wheel Horse Collectors Club. Puutarhakäyttöön tehtyjen traktoreiden kysyntä kasvoi huimaa vauhtia. Vuoteen 1956 mennessä isän ja pojan autotalliverstas oli kasvanut menestyväksi yritykseksi. Se julkaisee omaa Horse Power -lehteään ja järjestää vuosittaisen tapahtuman kesäkuussa Pennsylvanian Arendtsvillessä. Seuraavana vuonna valmistui ensimmäinen nelipyöräinen malli. Ahkeran uurastuksen jälkeen kahden auton autotallista Indianasta putkahti päivänvaloon ensimmäinen omaa tuotantoa oleva kaksipyöräinen traktori vuonna 1946. Vuosien mittaan Wheel Horsella oli monia erilaisia mallinimiä, muun muassa Ride Away Jr., Suburban, Lawn Ranger, Raider, Charger, Electro, Commando, Bronco, Ranger ja Twin. Vuonna 1959 kysyntää olisi jo ollut enemmän kuin mitä tehtaalla ehdittiin valmistaa. Niiden edullinen hinta ja pieni koko mahdollistivat traktorin hankkimisen ja ylläpitämisen perheille, joilla ei olisi ollut ison traktorin vaatimia varoja eikä tiloja. Yhdistyksen verkkosivuilta on ladattavissa esitteitä ja ohjekirjoja useisiin Wheel Horse –malleihin sekä työkoneisiin. Wheel Horsen eturenkaat ovat edelleen alkuperäiset. Kerho on perustettu vuonna 1999. 47 04/17. Wheel Horse -traktoreissa käytettiin useamman eri valmistajan moottoreita. Näitä olivat muun muassa Briggs & Stratton, Kohler, Clinton, Tecumseh, Onan ja Kawasaki. Yli viisikymmentä käyttövuotta ovat patinoineet Wheel Horsen nykyiseen asuunsa. Wheel Horseja ostettiin ahkerasti puutarhanhoidon ja kotitarveviljelyn avuksi. 1986 yritys myytiin Torolle, joka jatkoi traktoreiden valmistamista Wheel Horse -nimellä vuoteen 2007 saakka. Nuori mies otti pian firman ohjat käsiinsä, ja Cecil Pondin nimi mainitaankin isäänsä useammin Wheel Horsen historiankirjoissa. Elmerin poika Cecil tuli mukaan kehitystyöhön ja ryhtyi isänsä yhtiökumppaniksi vuonna 1948. Niihin oli saatavana suuri valikoima lisälaitteita ja työkoneita perässä vedettävästä kylvökoneesta eteen asennettavaan lumilinkoon. ”Kyllä tällä tarvittaessa tavallisen kokoisen henkilöauton nykäisee käyntiin.” WHEEL HORSE 1946–2007 Työskenneltyään vuosia Shaw-traktoritehtaalla Elmer Pond päätti ryhtyä valmistamaan omaa traktorimerkkiään. Keinuvaan etuakseliiin ja pyörän napoihin on sijoitettu rasvanipat kestävyyttä ajatellen. Sähköpumpun avulla vesi saadaan siirtymään säiliövaunusta suoraan saunan kiuluun. Teuvalla järjestettävissä siirrettävien saunojen kokoontumisajoissa Ollilla ja Wheel Horsella on pesti löylyveden toimitustehtävissä. Traktori on vanteiden maalaamista ja takarenkaiden sekä muutaman hihnan uusimista lukuun ottamatta täysin alkuperäiskuntoinen. Traktoreiden valmistuksessa käytettiin autojen ja moottoripyörien osia – samoin oli tehty myös Shaw’n tehtaalla. Liikevaihtokin oli kasvanut jo neljän ja puolen miljoonan dollarin paremmalle puolelle
Tosin jälkimmäistä on tehty 365 kappaletta, kun taas Fahr-merkkisenä niitä on valmistettu vain 55. Haaviin sattui nimittäin jotain vielä erikoisempaa. Mitoiltaan nämä harvinaisuudet ovat saman kokoisia kuin John Deere 5020.” Lars ja Kathrin asuvat entisen DDR:n alueella Schliebenissä, joka sijaitsee reilut sata kilometriä Berliinistä etelään. Pitkään he himoitsivat kokoelmaansa isoa argentiinalaista Deutz Deca A 110:tä. ERIKOISUUS ARGENTIINASTA FAHR D 800 1968 Euroopassa L ars Heyde ja Kathrin Müller ovat saksalainen pariskunta, ja he ovat yhdessä harrastaneet traktoreita jo monen vuoden ajan. Sieltä käsin he autoilivat Belgiaan katsomaan Fahria, ja paluumatkalla päättivät, että poika saa uuden kodin. Schlieben, Saksa Saksalainen Lars Heyde havitteli vuosia isoa ja harvinaista eteläamerikkalaista Deutzia erikoisten traktoreidensa kokoelmaan. Lopulta mies sai talliinsa saman traktorin vielä harvinaisempana versiona. Teksti: Mika Rassi ja Lars Heyde • Kuvat: Lars Heyde 48. ”Marraskuussa 2010 Belgiasta löytyi Fahr D 800, joka on konepeltiä lukuun ottamatta täysin samanlainen kuin A 110. 60-luvulla valmistettu 100-heppainen lisenssijätti on aikamoinen harvinaisuus, mutta oli oikeastaan onni onnettomuudessa, ettei sellaista tullut vastaan
Olin traktorin jo nähnyt, joten tiesin suurin piirtein, mihin olin ryhtynyt. Vaihteiston ja jarrujen puolella on tehty remonttia, ja tiivisteet on uusittu. Ainoastaan viitonen ja pakki toimivat. Moottoriin ei ole tarvinnut syöttöpumppua lukuun ottamatta kajota. ”Heti kun myyjä oli sen toimittanut, vaihdoin siitä öljyt ja suodattimen. Kun vaihteistoöljyt oli laskettu pois ja sivukansi moottorin ja vaihteiston välistä ruuvattu irti, huomattiin, että sivuakselin Fahrin puikoissa istuu toinen uusi omistaja Kathrin Müller. Nyt oli ajettava suurimmalla vaihteella talliin ja tutkittava, mikä oli vialla. Yksinkertainen on kaunista ison traktorin ohjaimissa. ”Ajon aikana kuului vaimea pamaus, vaihde meni pois päältä eikä alempia vaihteita enää saanut silmään. Kun pumppu oli korjattu ja paikallaan, mentiin pellolle uudelle koeajolle.” Sitten sattui toinen äkillinen takaisku. Mutta en osannut odottaa niin vaikeaa ja suurta remonttia kuin edessä oli.” Ensimmäisellä koeajolla öljyn ja suodattimen vaihdon jälkeen syöttöpumppu meni keskellä peltoa jumiin ja moottori otti rajoituksetta kierroksia. Tutkimus paljasti, että pumpussa oli vettä ja yksi rikkinäinen jousi. ”Fahrin penkillä tuntuu kuin olisi kapteeni avomerellä.” 49. ”Hyppäsin heti alas ja löin pumppua nyrkillä, ja onneksi se tokeni siitä. Pian takaisin tallille, pumppu irti ja syyniin. Malli on harvinainen, mutta Deutz-varaosia saa Saksasta hyvin
60-luvun lopulla KHD:llä oli jo Fahrin osakeenemmistö. ”Harvinaisuus ja koko vakuuttivat meidät, eikä ole tarvinnut katua. Lopuksi traktori maalattiin, luonnollisesti useassa erässä.” Kun uusi istuin vielä saatiin paikalleen, oli punainen jättiläinen valmis. Sitten mukana tulleet lokasuojat sovitettiin paikalleen ja suunniteltiin niihin kiinnikkeet. 80-luvulla Argentiinan markkinoillekin tuli Deutz-Fahr-merkki. Kotitalli ei riittänyt, kun koneen leveys on 2,55 metriä. Argentiinassa Fahr eli omana traktorimerkkinään 80-luvun alkuun asti. Sen tähden vain suora vaihde ja omalta akseliltaan toimiva pakki olivat menneet päälle. Osapuilleen samaa traktoria tehtiin Lars Heyden tietojen mukaan Fahriksi naamioituna 55 kappaletta 60-luvun lopulla. Argentiinan laajoilla ja viljavilla aroalueilla tarvittiin tietysti jo varhain isoa konetta. Akselit ja laakerit piti myös irrottaa, jotta stefat ja muut tiivisteet sai vaihdettua. Fahrin penkillä tuntuu kuin olisi kapteeni avomerellä.” FAHR D 800 DEUTZ JA FAHR ARGENTIINASSA Vuonna 1959 Deutzille syntyi Argentiinaan tytäryhtiö nimeltä Deca (DeutzCantábrica). VAIHTEISTO ZP A 23 (5+1) JARRUT mekaaniset rumpujarrut RENKAAT edessä 11-16, takana 24,5-32 MITAT paino 5000 kg, pituus 4400, leveys 2550, korkeus 2700, akseliväli 2850 mm VALMISTAJA Deutz-Cantábrica, Argentiina Pampan punaista paholaista on remontin jälkeen härnätty vetokisoissa. Haedoon lähelle pääkaupunki Buenos Airesia perustettiin tehdas, joka valmisti moottoreita, linjaja kuorma-autoja ja traktoreita. Argentiinassa oli omat Deutz-traktoreiden mallisarjansa. ”Takarenkaat otettiin pois, jotta päästiin jarruihin käsiksi. Toinen tehdas aloitti toimintansa ensimmäisen kupeessa vielä samana vuonna. Viimeiset argentiinalaiset Deutzit olivat 90-luvulla esitellyt viidennen sukupolven mallit. FAHR D 800 CR MOOTTORI Deutz F6L514, ilmajäähdytteinen kuusisylinterinen dieselmoottori. Deutzin tarina Argentiinassa ei suinkaan ole päättynyt, sillä Deutz AGCO Motores valmistaa yhä moottoreita Haedon tehtaassa. Jarruihin oli päässyt öljyä, eivätkä ne toimineet. 50. Pampan huutoon vastasi 60-luvun puolivälissä Deutz A 110, yli satahevosvoimainen kolossi. Teho 100 hevosvoimaa, tilavuus 7,98 litraa, 165 kierrosta minuutissa. laakeri oli tipahtanut pois ja akseli pudonnut alas. Nyt sitä on nähty muutamissa vetokisoissa ja traktoritapaamisissa, joissa se on esitellyt voimiaan. Fahr-traktoreiden tarina Euroopassa oli päättynyt 60-luvun alussa, kun Klöckner-Humboldt-Deutz-yhtiö hankki yli neljäsosan Fahrin osakekannasta. Uudeksi laakeriksi tuli kunnon DDR-laatua.” Sen jälkeen traktori lähti läheisen firman tiloihin, missä Lars saattoi purkaa sen isompia töitä varten
Vuoden 1966 Jontikka-jätti 5020 on tullut uutena Itä-Saksaan tutkimuskäyttöön. Yhteistä kieltä ei löytynyt, eikä omistaja ollut myyvällä päällä. Itäsaksalaisen Nordhausenin traktoritehtaan luomus oli jäänyt eräältä maatalousosakunnalta seisomaan. LARS HEYDE Saksalaisen traktoriharrastajan Lars Heyden kokoelma on ollut näkyvästi esillä eurooppalaisissa tapahtumissa ja alan julkaisuissa. Famulus 40 tuli taloon 1996, ja se oli Larsin ensimmäinen traktorihankinta. Samankokoinen edeltäjämalli 5010 löytyy Mäkilän traktorimuseosta Somerolta – sitä esittelimme numerossa 8/14. 51 04/17. Entisen Itä-Saksan alueella asuvan diplomi-insinöörin talliin on tallennettu ilahduttavasti myös DDR:n alueen traktorihistoriaa. Kun Lars myöhemmin ajoi kuorma-autokeikkaa Ruotsiin, ryhtyi hän hieromaan Countystä kauppoja. Kahdeksanhummainen Holder A8D on rajumpi pikkutraktori. Larsin isä oli nähnyt tämän 1958-vuosimallin Countyn Ruotsin-matkallaan. 60-luvun alkupuolen traktori on nimensä mukaisesti 40-heppainen. Sinnikkään painostuksen ja tulkkaavan neuvottelijan avulla länsinaapuri heltyi myymään paitsi Countyn myös yhden 65-Massikan. Mukana on ilahduttavasti DDR:n alueen traktorihistoriaa. Tatrac TD60 on Deutzin sukua, sillä sen jokaista pyörää liikuttaa F4L712-moottori. Lars Heyde Saksalaisen traktoriharrastajan kokoelma on ollut näkyvästi esillä eurooppalaisissa tapahtumissa ja alan julkaisuissa. Larsin Tatrac on vuodelta 1964
Kymen Wiener Oy:n VW-paku vasaroitiin uudelle omistajalle viidelläsadalla. Harrasteparkeista saattoi tavata veteraaniikäistä kuljetuskalustoa, ja olipa pihalle tullut muutama vanha traktorikin. Klassikkonäyttelyn koneet LAHTI 6.–7.5. Suomen Volkkariyhdistyksen osastolle saapui huutokaupattavaksi hurjan rapeaan kuntoon päässyt jakeluauto. M useoautoväen jokakeväiseksi päätapahtumaksi muodostunut Classic Motorshow keräsi viileän aurinkoisena kevätpäivänä valtavasti osanottajia. Hallien sisäpuolelle oli koottu noin neljäsataa ajoneuvoa kattava näyttely, ja ulkoalueiden harrasteparkeissa kalustoa oli monin verroin enemmän. Monipuolista tapahtumaa saapui ihailemaan kaikkiaan yli 18 000 henkeä. Joukkoon mahtui jokunen työkonekin. Kymmenettä kertaa järjestetyn Classic Motorshow’n teemana oli 70-luku. Konepuolen kiinnostavinta antia löytyi traktorikerhojen ja -järjestöjen osastoilta. Tapahtuma keräsi Lahden messukeskuksen hallit ja lähiympäristön parkkialueet täyteen upeita ajopelejä. Teksti ja kuvat: Kari Mattila 52. Eväsreput saivat jäädä selkänojaan roikkumaan siksi aikaa, kun Zetor-kuskit tutustuivat tapahtuman tarjontaan
Pienempi hyötyajokki onkin erikoinen kapistus: kippilavalla varustettu Moto Guzzi 500 Ercole ’57. Alakuloisen näköinen kaksikko. Sen omistaa Pekka Talja. Tällainen pitäisi olla joka ukon pihalla. Kauniisti kunnostettu ’59 Junior tuli paikalle Asikkalasta. Toyota Hilux vaikutti moneen lähtöön sopivalta laitteelta. Päijät-Hämeen Mobilistit luottivat osastollaan raskaan raudan vetovoimaan. Veteraanikuorma-autoseura toi näytille kotimaisen kattauksen. Rivin laidalla komeilee niin ikään hiljattain lehdessämme esitelty Wilke-Volvo. Ruskean sävyjä kermaan yhdistelevä bussi on Chevrolet’n valmistetta ja vuodelta 1938. Vanaja on Vanhat Koneet -lehdessä hiljattain esitelty Riihimäen kauppalan vanha auto. Porsche-traktoreita oli hallin sivulla edustava rivi. Pienempää maatalouden laitettakin oli asetettu näytille. Kävijä saattoi tutustua tarkemmin vaikkapa maidon rasvapitoisuuden määrittämiseen käytettyyn sentrifugiin. Raskaita kuormaautoja ei museoautojen välistä montaa löytynyt, mutta ainakin yksi 60-luvun alun Scania-Vabis oli lauantaina löytänyt tiensä parkkiin. Junakeulainen VW-bussi ja avolavaHanomag harrasteparkin laidalla. 53 04/17. Sinivalkoinen Sisu KB 112 BPT on Kiitokorin korittama, ja sen omistaa nykyisin Tuure Hulmi
Nykyisin Kuopioon kuuluvassa Karttulassa on pieni mutta vireä Airakselan kylä. Traktoreita edeltänyttä koneaikaa edusti kauniisti ikääntynyt Wickström-maamoottori 20-luvulta. V. Urheiluseura Airakselan Yrityksen järjestämä harrastetapahtuma ja rompetori tarjosi hyvän syyn pistäytyä Pohjois-Savoon. Jääskeläiselle. Teksti ja kuvat: Jukka Vuorenmaa Kuopion Kuorma-autoilijat ry:n omistama -51 Chevrolet on alun perin kuulunut yhdistyksen perustajajäsenelle liikenteenharjoittaja P. Letukan pellin alla uurastaa 93-hevosvoimainen rivikuutonen. Vanhat Vekottimet Airakselassa KUOPIO 20.5. Juhani Sepposen Massey Ferguson palvelee edelleen aktiivisesti työkäytössä, joten se oli myös luonteva valinta pärehöylän voimanlähteeksi. 54. Leppoisissa tunnelmissa sujunut tapahtuma onnistui houkuttelemaan seuraintalon pihamaalle värikkään kattauksen vanhoja vekottimia paloautosta puimuriin
Työn jälkiä on aina mukava katsella, oli kyse sitten ahkeroinnin lopputuloksesta tai vuosien uurastuksen myötä syntyneistä arvista koneen pinnassa. Tuure Venäläisen Zetor 25 A vuodelta 1956 sai vierelleen oranssin Tunturin. Näin vanhoja japanilaisautoja näkee harvoin. Molemmissa vehkeissä on niin mieleenjäävä käyntiääni, että tuttu papatus miltei kuuluu kuvasta. Traktorimuotoilua peräkkäisiltä vuosikymmeniltä. 90-luvun nelikko-Valmetin kiilamaisesti muotoillun keulan maski ja ilmanotto luovat leikkikalumaisen vaikutelman. Tapahtuman suurin kone oli tietysti puimakone. 55 04/17. 80-luvun Fordissa on silmiinpistävän tilava hytti ja eteenpäin kallistettu maski, jota harrasteautopiireissä haukuttaisiin haikeulaksi. Datsun Bluebird on vuosimallia 1962, ja kuopiolainen Väänäsen auto Oy luovutti sen asiakkaalle toukokuussa 1963
Teksti: Mika Rassi • Kuvat: Jan-Erik Laine Brittien punervia sävyjä eli David Brown 25 D ja Nuffield Universal Four. EUROOPPALAINEN KOKOELMA Ahti Peuran vanhojen traktoreiden rivistössä seisoo kuutta eri merkkiä maanosamme eri puolilta. 56. Lähinnä sydäntä ovat silti kotomaan koneet. Rengasliikkeen hylkykumit ovat saaneet uuden elämän Nuffin alla
Tästä harrastus alkoi parikymmentä vuotta sitten. Nyt noiden hinta on moninkertaistunut. K un ikänsä pelaa traktoreiden kanssa, niihin jää koukkuun. Ennenhän niitä oli liikkeetkin täynnä. Lesket ja perikunnat niitä paljon myyvät. Valmet 500:n perässä on kompressori, jolla puhalletaan puimuri puhtaaksi joka aamu ennen puintihommien aloittamista.” Kokoelma alkoi kartua parikymmentä vuotta sitten, jolloin Ahti hommasi Zetor 25 A:n. ”Se oli halpa silloin kun sen ostin. Vanhan totuuden todistaa Orimattilan Luhtikylässä asuva Ahti Peura, jolle on uusien työkoneiden ohella kertynyt talliin vanhaa harrastekalustoa. Ahti eläköityi maanviljelijän hommista neljä vuotta sitten. Alkaa olla liikaa koneita. Pikku-Valmetia Ahti etsi hyvän tovin kokoelmaansa, ja viime vuonna sellainen löytyi ensi omistajan tyttäreltä. ”Hän on hiukan nyreissään traktoreistani, ne kun vievät jonkin verran tilaa.” Ahdin kaikilla traktoreilla kuitenkin ajetaan joka kesä, ja kevyitä hommiakin ne pääsevät tekemään. Vain Volvonsa hän on hakenut Pohjanmaalta asti. Hyväkuntoisista ei enää hevin luovuta.” Ahdin periaatteena on ostaa traktoreita ainakin miltei käyttökuntoisina ja lähiseuduilta. Olen saanut hyvän koron.” Ahti on ainakin eurooppalaisten merkkien suhteen kaikkiruokainen, kuten miehen kokoelma todistaa. Kun traktorin kerran hankkii, ei siitä oikein osaa luopua.” Mutta keräilijä tahtoo olla keräilijä aina vaan. ”Koneiden ohella kaikki vanha kiinnostaa. Lempimerkki on kuitenkin kotimainen. Niinpä Ahti Peurankin kokoelma on tämän jutun kuvaamisen jälkeen kasvanut kolmella David Brownilla. Telitraktori 1502:n kanssa on sukunäköä. ”Buster-Volvo on tänä vuonna pyörittänyt sirkkeliä. Lankisen konepajan iso kuormaintraktori enteili Wille-koneita. 57 04/17. Traktori on tänä kesänä pyörittänyt sirkkeliä. ”Kyllä nyt täytyy pistää vähän jarrua harrastukseen. Poika jatkaa tilanpitoa. Ahti on haalinut traktorinsa pääosin lähiseuduilta, mutta Volvo Buster 400:n hän haki Etelä-Pohjanmaalta. Zetor 25 A:n nokalla on rekasta pudonnut rekisterikilpi, joka näyttäisi olevan Hollannista kotoisin. Myyntitarina on nykyään tavallinen. ”Hytittömät ovat vähenemään päin. ”565 tuli meille vuonna 1964, ja sen jälkeen on muiden merkkien ohella ollut aina Valmet talossa. Valtra VL 942 ei vanhojen eli hytittömien traktoreiden kokoelmaan kuulu, mutta mielenkiintoinen tapaus on sekin. Vanhemman tavaran pistän aina talteen”, harrastaja linjaa
Leveässä haara-asennossa seisova Valmet 15 oli kotimaisten traktoreiden ystävän pikäaikainen haave. Kokoelman kivijalka on rauhoitettu työnteolta. HARRASTAJA AHTI PEURA 58. Tarvitaan sitä välillä kipinääkin dieselin syttymiseen. Ahti Peuran kaikilla traktoreilla ajetaan vuosittain, ja osa vanhuksista tekee kevyitä hommiakin. Puintiaikoina sillä puhallellaan pölyjä ja pahnoja uutterasti. 500 ja Hydorin kompressori pitävät tiukasti yhtä
Vanhojen koneiden ja työtapojen ystäville alueella on tarjolla muutakin maistiaista paikallisesta perinnekulttuurista. Hieman sivummalla on katoksen alla vanhoja hevoskärryjä ja kolme puimakonetta. Matkaa Kuivastun lauttasatamasta Anglaan kertyy viitisenkymmentä kilometriä. Niinpä muutaman päivän vierailullakin ehtii leppoisasti kierrellä paikalliset nähtävyydet. Muuta tietoa piha-alueen kalustosta ei ole tarjolla. Neljä myllyistä on tyypillisiä saarenmaalaisia pukkituulimyllyjä viime vuosisadan alusta. Ajatuksena on säilyttää vanhoja työvälineitä ja opettaa nykypolville esivanhempien käsityötaitoja. Muita hieman korkeampi viides mylly on hollantilaistyyliä vuodelta 1927. Ruumiinravintoakaan ei ole unohdettu, sillä vierailijoille on tarjolla perinteisiä saarenmaalaisia makuja. Saarenmaan ainoa alkuperäisen ilmeensä säilyttänyt tuulimyllykukkula sijaitsee saaren pohjoisosassa. Myllyjen ja päärakennuksen väliin on kerätty muutama vanha traktori ja pieniä maanmuokkausvälineitä. Anglassa järjestetään työpajoja, joissa käsitellään muun muassa nahkaa, villaa, huopaa ja puuta. koneet 59. Tähän suurimpaan myllyyn pääsee sisälle tutustumaan sen tekniikkaan ja toimintaperiaatteeseen. Hollantilaismyllyssä on vironja englanninkielisiä infotauluja, jotka kertovat paikallisesta maataloushistoriasta. Opetus on konkreettista. Perinnekulttuurikeskus Anglan perinnekulttuurikeskus avattiin vuonna 2011, ja alue on kunnostettu viihtyisäksi. Teksti ja kuvat: Kari Ruusunen E täisyydet Viron suurimmalla saarella ovat kohtuullisia. Niitä on aina toisen maailmansodan tapahtumapaikoista majakoihin, piispanlinnaan ja meteoriittikuoppiin. Kylän myllyt Anglan kukkulalla on alunperin ollut yhdeksän tuulimyllyä, nyt jäljellä on viisi. Tuulimyllykukkulan Viron Saarenmaalla Anglan tuulimyllykukkulalla komeilee liki sadan vuoden ikäisiä myllyjä
60. Saarenmaa sähköistyi 1964, jolloin saaren yli 800 tuulimyllyä jäivät rapistumaan. Tietokylttejä on niukasti, ja vierailija on paljolti omien tietojensa varassa. Puimakoneet puolestaan jäivät leikkuupuimureiden jalkoihin kuten muuallakin. Tämä varsin järeä aura jäi tunnistamatta, mutta jokin moottorivetäjä sitä on aikanaan kiskonut. Niittokoneen syntysija lienee Ruotsissa Arvikaverkenin tehtaalla. Museon pihamaalla on viisi traktoria, joista länsimaista kalustoa edustaa tämä Deutz F2 M315 vuodelta 1939. Tämän traktorin ulkomuoto vihjaa Valko-Venäjälle. SAARENMAAN MUSEO Anglan pieneen museoalueeseen ehtii tutustua lyhyelläkin visiitillä
Kolmessa ylemmässä kerroksessa pääsee tutustumaan tuulimyllyn toimintaan. Nykyisin Heiligenbeil sijaitsee Kaliningradin alueella Venäjällä ja on nimeltään Mamonovo. Sen valmistaja on Ostdeutsche Maschinenfabrik entisestä Itä-Saksasta. Näiden pienien maanmuokkausvälineiden alkuperä on arvoitus lukuunottamatta oikeanpuoleista kolmisiipistä kyntöauraa. Rudolf Wermke perusti veljensä kanssa yhtiön vuonna 1870 Heiligenbeiliin. Toiminta päättyi vuonna 1945. Myllyn pohjakerroksessa esitellään menneiden aikojen saarenmaalaista maataloutta. Tuulimyllyn puinen perävälitys myllyn ylimmässä kerroksessa. Myllyn ykköskerroksessa suureen hammasrattaaseen kytketään sivuilla olevat pikkurattaat, jotka pyörittävät keskikerroksessa olevia myllynkiviä. Hevoskärryt, puusaavit ja puimakoneet ovat säältä suojassa sivurakennuksen katoksessa. Hollantilaistyylinen tuulimylly vuodelta 1927 on avoinna kävijöille. SAARENMAAN MUSEO 61 04/17
62. Niittikorinen Hino on varsin tyylikäs linjuri, mutta kanadalaisen Dupon Trolley Industries -firman valmistama uusvanha Champlain 1608 on rumuudessaan mykistävä. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine E rikoisen Jesada Technik Museumin takaa löytyy intohimoinen keräilijä Jesada Dejsakulrith, jonka menestyksekäs liikemiehen ura on lähtöisin hänen isänsä pienestä autokorjaamosta. Esimerkiksi kuljetuslentokoneen ohjaimiin on aika ajoin jonoa alakouluikäisistä lentokapteeneista. Järeämpi sammutuskalusto on poistotavaraa Bangkokin lentokentältä. Autojen lisäksi sinne on tallennettu paljon raskasta kalustoa aina lentokoneita myöten. Kokoelmaan onkin päätynyt ehkäpä vaihdokkeina hyvin monipuolinen kattaus vanhempia erikoisajoneuvoja. Ajoneuvoja on parkkeerattu karkeasti eri aihealueittain laajalle alueelle. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine Thaimaan ilmastossa ei lohko jäädy halki mutta ruostuminen etenee joka ikinen päivä. Aivan kuin tämän höyryjyrän kohdalle olisi osunut vielä tulipalokin prosessia vauhdittamaan. Valikoimaan kuuluvat ainakin roskisautot, tankkiautot, kaikenlaiset paloautot, nosturit, autonkuljetusautot, lentokenttäajoneuvot ja ambulanssit. Jesada Dejsakulrithin vuosikymmeniä johtama ja omistama Chase Enteprise Co -yritys valmistaa nykyisin erikoisajoneuvoja. Paahtava aurinko tekee paloautoistakin vaaleanpunaisia. Meikäläisistä museoista poiketen Jesadan museossa kaikilla näyttelyesineillä saa huoletta leikkiä. Raskas kalusto on pääosin taivasalla, ja sitä löytyy aina höyryvetureihin ja lentokoneisiin asti. JESADA TECHNIK MUSEUM Tunnin ajomatkan päässä Thaimaan Bangkokista sijaitsee varsin erikoinen tekniikan museo. Museossa on kappalemääräisesti eniten hyvin erikoisia henkilöautoja, joista hyväkuntoisille on rakennettu noin 400 ajoneuvoa suojaava peltikatos. Keräilijän suunnitelmissa on laajentaa kokoelmaansa entisestään
Erikoista on myös kuljettajan paikka aivan keskellä. Englantilaisella Plaxtonilla on pitkät perinteet bussien korittamisessa. Pari höyryveturia on heti portin pielessä toivottamassa museovieraat tervetulleiksi. Näistä ei taida kukaan enää haaveilla leppoisaa matkailuautoa, mutta liikkuvina kahviloina näitä soisi olevan vaikka joka kylässä. Tätä kuljetuskonemallia käytettiin muun muassa Vietnamin sodassa. DC-kolmosia on kokoelmaan päätynyt parikin kappaletta. Tämä kone tuskin nousee enää ilmaan, mutta lentäminen ohjaamossa jatkuu. Tässä Bedfordin alustalle syntyneessä luomuksessa ei olisi panoraama-ajatusta voinut enää pidemmälle viedä, sillä kaarevia ikkunoita on joka puolella. Fairchild C-123 Provider on konetyyppinä peräisin 50-luvun puolivälistä. Citroën Camionnettea hurmaavampaa on vain pitkä rivi Camionnetteja. Komean kaatopaikkajyrän konehuoneessa oli kansiremontti meneillään. 63 04/17
SYDÄM EN ASIALLA 64
SYDÄM EN ASIALLA Englannissa Yorkshiren nummilla ajetaan edelleen aikataulun mukaista rautatielinjaa, jolla käytetään vetokalustona höyryvetureita. Nostalgisen liikenteen seuraaminen ja menneiden vuosikymmenten loistoon kunnostettuihin asemiin tutustuminen tempaa herkästi mukaansa, vaikkei junahulluuden oireita olisi aiemmin esiintynytkään. 65 04/17
Noin minuutin kuluttua tilanne on ohi, aikataulun kertoessa että seuraavan junan tuloon on aikaa 60 minuuttia. Kellonaikaa puhelimesta vilkaistessani huomaan, ettei paikalla ole nettiyhteyttä, mikä ei tosin haittaa. Linjan operaattori North Yorkshire Moors Railway Enterprises liikennöi huhtikuusta lokakuuhun päivittäin aikataulun mukaista liikennettä Pickeringin ja Whitbyn välillä kuljettaen niin alueen asukkaita kuin turisteja. Vaikka North Yorkshire Moors Railway omistaa toistakymmentä omaa veturia, oli liikennekauden alussa liikenteessä muualta tulleet veturit. Junan saapumiseen tälle Newton Dale Haltin ja Goathlandin välillä sijaitsevalle paikalle on vielä noin 8 minuuttia aikaa. Nykyään osa rautatiellä työskentelevistä toimii rakkaudesta lajiin -periaatteella. Aktiivisesti linjan puolesta taistelleet perustivat vuonna 1967 yhdistyksen jatkamaan radan ylläpitoa ja liikennettä. Ja jos tarkkoja ollaan, kymmenen kilometrin pätkä Whitbystä Grosmontiin jäi käyttöön, koska Grosmontista on yhteys muualle Britteinsaarille. Sitkeys palkittiin Ison-Britannian ja Suomen rautatieliikenne poikkeavat toisistaan muun muassa siltä osin, että kun meillä on ollut yksi suuri rautatieyhtiö, Britteinsaarilla niitä on ollut kymmeniä. Lammaslauman liikkeitä ja jopa kymmenen kilometrin päähän näkyvän nummen rauhoittavaa maisemaa silmäillessä on sopivasti aikaa kaataa termospullosta kupillinen teetä ja nauttia kiireettömästä tunnelmasta. Merkittävä matkustajaryhmiä ovat luonnollisesti myös rautatieharrastajat ja muut historiasta kiinnostuneet. Rahtia osuudella kuljetettiin tosin vielä vuoden 1966 puolelle asti. Parin minuutin pysähdyksen jälkeen matka jatkuu kohti Pickeringiä. Minuutti ennen arvioimaani junan saapumisaikaa kuuluu etäältä pillin vihellys, kun juna saapuu läheiselle maatilalle johtavan tien ylikäytävälle. Teksti ja kuvat: Iikka Kekko 66. Seuraavaksi saadaan näköhavainto savupatsaasta, ja sen jälkeen linnunlaulun seasta erottuu jo höyryveturin tuttu työnääni. YORKSHIREN RAUTATIET Yksi tällainen oli vuonna 1863 käyttöön otettu ja 1965 lopetettu Pohjois-Yorkshiressä Pickeringistä nummien halki Whitbyn satamakaupunkiin johtanut 29 kilometrin mittainen linja. A urinko paistaa pilvettömältä taivaalta, kun odotan nummella höyryveturin vetämää matkustajajunaa. Alueen asukkaiden vetoomuksista huolimatta Pickeringiin johtavaa linjaa ei avattu enää liikenteelle, koska sen ei nähty olevan kannattavaa. Vuonna 1973 liikenne saatiin aloitettua uudelleen. 75 tonnia painava 80-vuotias sekaliikenneveturi lempinimeltään The Lancashire Fusilier halkoo nummimaisemaa seitsemän vaunua perässään. London, Midlands & Scotland Railwaylle vuonna 1935 toimitettu Class 5 -tyypin höyryveturi on juuri saapunut Goathlandin asemalle. Vuosikymmenten aikana saarivaltiossa on poistettu käytöstä useita rataosuuksia, kun linjojen liikenne on vähentynyt eri syistä. Mustat viitoset Huhtikuun alussa liikennekauden ensimmäisinä päivinä liikenteessä oli kaksi höyryveturivetoista junaa sekä yksi moottorivaunuista koostuva juna
Stanier tulee puolestaan kyseisen rautatieyhtiön pääkoneinsinöörin Willian Stanierin nimestä. Class 5 -tyypin veturit suunniteltiin aikanaan monitoimivetureiksi. Niissä pyrittiin yhdistämään tavaraja matkustajajunille asetettuja vaatimuksia mahdollisimman Junanlähettäjä lähettää junan pilliin viheltämällä Pickeringin asemalla. 67 04/17. Kyseiset kaksi veturia olivat LMS Stanier Class 5 4-6-0 -tyyppisiä höyryvetureita. Tyyppimerkintä paljastaa, että veturit kuuluvat London, Midland & Scottish Railwaylle toimitettuun sarjaan, jossa ne on nimetty viidenneksi veturiluokaksi. Tenderin eli hiilivaunun pyöriä ei lasketa veturin pyörästöön. 4-6-0-koodi kertoo pyörästön tyypin: ensin ilmoitetaan etummaisten juoksupyörien määrä, sitten vetävien pyörien määrä ja lopuksi taaempien juoksupyörien määrä. Kyseinen veturisarja tunnettiin myös lempinimellä Black 5. Hän vastasi vetureiden tilauksista ja niille asetetuista teknisistä vaatimuksista. Vetureista numero 45212 on vuoden 1935 mallia, kun taas 45407 on kaksi vuotta uudempi. Ensimmäinen pysähdys on Levishamin idyllisellä asemalla, joka on kuin suoraan 60-luvulta
Sitten nähtiin vielä 45212 Whitbyn asemalla, jossa veturi vaihdettiin jälleen junan toiseen päähän sankan yleisön seuratessa toimia. Veturityyppi oli aikanaan suosittu kuljettajien keskuudessa kuten nykyään myös veturiharrastajien piireissä. Siitä pitää huolen jo asemalle nummien yli johtava kolme metriä leveä tie, jossa oli ajoittain 25 prosentin nousuja ja laskuja mutkineen. Matkustaminen oli kuitenkin unohdettava. Elämäntyönsä rautateilla tehneen edesmenneen Roy ”Corky” Brownin mukaan nimetty veturi puhkui savupatsasta taivaalle ja aloitti näyttävän kiihdytyksensä Grosmontin, Goathlandin, Newton Dale Haltin ja Levishamin kautta kohti Pickeringiä. Positiivisena yllätyksenä asemalle sattui myös höyryn ja dieselmoottorijunan kohtaaminen. Päivän kolmas juna oli koottu 50-luvun dieselmoottorivaunuista, ja se kuvattiin samojen asemien välillä kuin höyrytkin. Whitbyssä ja linjan toisessa päässä Pickeringissä veturi irrotetaan ja siirretään junan toiseen päähän. Kaikki nykyaikaiset kotkotukset eivät onneksi ehdi Levishamiin muutenkaan heti tuoreeltaan. Ai mikä 3G-verkko. Sen jälkeen Levishamin asemalle kuvaamaan Whitbystä saapuvaa 45407:ää vanhan aseman upeasti kunnostetussa miljöössä. Kiireinen päivä Rautateistä voi nauttia monin eri tavoin. Veturikin oli oikein päin junan edessä – linjalla ei voi kääntää veturia, joten Whitbyyn päin junaa vedetään hiilivaunu edellä. Sitten aikataulu käteen ja Pickeringiin katsomaan kuinka veturi vaihdetaan asemalla junan toiseen päähään uutta matkaa varten. Toiset haluavat matkustaa junilla, kun taas toisille tärkeämpää on nähdä ne ulkoapäin. Yleisöllä on hyvä mahdollisuus seurata veturimiesten toimia asemalaiturilta. Ensimmäiset kuvat linjalla liikkuvasta höyryveturista ikuistettiin Goathlandin asemalla jo varsinaista kuvauspäivää edeltävänä iltana. hyvin. Seuraavana aamuna ensimmäinen kuvattu juna oli sama 45212, joka kiskoi vaunuja tenderi edellä Newton Dale Haltin suunnasta kohti Goathlandia määränpäänään Whitby. Rautatieharrastus on ollut voimakasta Britteinsaarilla niin kauan kuin junia on siellä liikkunut. Tuntia myöhemmin päästiin asiaan, kun 45407 porhalsi nummimaisemassa oikein päin kohti Pickeringiä. Aikataulua tutkiessa pystyi tekemään hyvän sotasuunnitelman niin, että päivässä onnistui kuvaamaan junia linjalla sekä asemilla eri tilanteissa mahdollisimman paljon. Junakohtaaminen Levishamissa voisi olla suoraan vaikka 50ja 60-lukujen taitteesta. Vanhoja junalehtiä ja muuta aiheeseen liittyvää materiaalia oli runsaasti tarjolla Pickeringin asemalla. Olin mielestäni ansainnut pintin talon parasta bitteriä, kun saavuin illalla majapaikkani pubiin, siihen TV-sarjasta tunnettuun Aidensfield Armsiin. Veturin kohtaaminen tuolla kuuluisalla asemalla ilta-auringossa oli kuvaajan silmin hieno kokemus. YORKSHIREN RAUTATIET 68. Junanlähettäjä vislasi pilliinsä. Silloin 45212 saapui Whitbystä kuten sadoissa Sydämen asialla -sarjan jaksoissa, joissa Goathland tunnettiin Aidensfieldinä. Kaikkiaan tätä veturityyppiä valmistettiin 17 vuoden aikana 842 yksilöä, joista viimeinen valmistui vuonna 1951
teita Harry Fergusonin elämästä. Maamies ällisteli, kuka tuo johtajaelkeinen mekaanikko oikein oli, sillä Ferguson ei aina vaivautunut esittelemään itseään. WWW.OHJEKIRJA.ORG 040-4144 700 TRAKTORIT, PUIMURIT, MAANRAKENNUSKONEET OHJEKIRJOJA, KORJAUSOPPAITA Useisiin eri merkkeihin, malleihin. Myös ruotsinkielisiä. www.facebook. Konehuolto T. Silloin hän saapasteli pellolle ja pysäytti traktorin, piti kuljettajalle luennon sen käytöstä ja huollosta ja pani samalla säädöt kuntoon. 0500-226 028 www.konehuoltolaukkanen.. Laukkanen Oy Pyhällöntie 41, Lieto • Puh. Deeren Deeren alkuperäisvaraosat ja lisävarusteet Myös vanhemmat ja erikoisemmat mallit, purkuosat, PartsCountry varaosat, JD oheistuotteet ja Castrol öljyt. Joskus hän sattui äkkäämään Ferguson-traktorin, jolla ei tehty töitä oikein. com/vanhatkoneet Harry Ferguson ajeli usein Rolls-Roycellaan maaseudulla
Anjala Jos intohimona ovat koneet ja niiden korjaaminen, on elämä mallillaan, kun työskentelee arkisin raskaskoneasentajana ja rentoutuu vapaa-aikanaan vanhojen koneiden parissa. Suihkumoottoreita ja telamönkijöitä Jo mopoikäisenä Tarmo rakenteli kaikenlaista, esimerkiksi edelleen tallessa olevan polttoöljyllä toimivan suihkumoottorin. Tosin pohjalla on myös maatalousalan koulu, jossa koneenkorjauksesta sai jonkinlaiset perustiedot. Alkukäynnistyksessä tarvittaisiin ulkopuolista paineilmaa emmekä tällä kertaa lähde kokeilemaan vuosia seisseen koneen toimintaa käytännössä. ”Se on sukulaismiesten 80-luvun alussa rakentama.” Teksti: Lea Lahti Kuvat: Jan-Erik Laine KONEIDEN PARISSA PIENESTÄ PITÄEN Tarmo Juotasniemi Seppiä ja mestareita 70. Kymmenen hehtaarin viljelyalasta puolet on viljalla ja puolet nurmella. Taito koneasentajan ammattiin on tullut suurimmaksi osaksi harrastuksen myötä. ”Rakensin tämän ihan vaan omaksi huviksi, tosin alun perin suunnitelmissa oli laittaa se liikuttamaan mopoa”, Tarmo nauraa. Pihan laidalla huilailee pari erikoista tela-alustaista kulkupeliä. Viljan osalta Tarmo hoitaa kaikki työvaiheet kylvöstä puintiin, mutta nurmen korjaa ostaja. ”Tämän kokoisen maatilan pito ei ole mikään kultakaivos. T armo Juotasniemelle kävi niin, että vapaa-ajalla hankitut taidot toivat töitä. ”Moottorissa on öljypolttimen suutin sekä erillinen 12 voltin moottori, joka pumppaa polttoaineen.” Bedfordin lasinpyyhkijästä otettu sähkömoottori on puolestaan turbon voitelujärjestelmää varten, ja lauhdutin koneen kyljessä jäähdyttää järjestelmää. Juotasniemen maatilalla Anjalassa työt hoituvat vanhojen koneiden avulla. ”Tämä on rakennettu kuorma-auton turboahtimesta”, tekijä esittelee. Se on melko pitkälti hyvä harrastus, jossa saa käyttää vanhoja koneita”, raskaskoneasentajana leipänsä tienaava mies toteaa hymyillen. Toinen mielenkiintoisista menijöistä on varustettu pikku-Fiatin koneella
Jarrutehostimilla varustetussa tela-ajoneuvossa on vanhan etuvetoisen Peugeot 305:n moottori ja Hiacen akselistot. Lisäksi tilalta löytyy oma puimuri, Ferguson 86 vuodelta 1968, joka on ostettu käytettynä 1980-luvulla edellisen sukupolvenvaihdoksen aikaan. Pikkuhiljaa kalustoa on kertynyt kunnioitettava määrä. ”Se oli naapureilla jonkin verran käytössä metsätöissä mutta enimmäkseen kyllä hupiajelukoneena.” Muutaman käyttövuoden jälkeen Tarmolle tarjoutui tilaisuus ostaa ajoneuvo takaisin. Käytäntö osoitti, että alustarakenne olisi pohjapanssarin kanssa pitänyt olla jonkin verran korkeampi, jotta eteneminen maastossa olisi ollut sujuvaa. Toinen telamönkijä on kokonaan Tarmon käsialaa. Varaosien aarreaitta Traktorikeräilyn suhteen kaikki lähti tilan vanhasta Nuffieldista. Pienen laskutoimituksen jälkeen harrastaja saa kokoelmansa tämänhetkiseksi saldoksi 8 kappaletta Nuffieldeja ja 5 kappaletta Leylandeja. ”Ilman pohjapanssaria oleva on siksi jonkin verran kulkukykyisempi.” Tela-ajokit ovat nyt huilanneet muutaman vuoden, mutta jatkosuunnitelmana on yhdistää ne yhdeksi runko-ohjauksella varustetuksi ajoneuvoksi. ”Isäni kertoi ihmetelleensä aluksi, minkä takia puimureita on niin paljon, lähes joka talossa. 71. Kun Tarmo sai laitteen käsiinsä, hän rakensi sen käytännössä katsoen uusiksi. Harrastus ja kaluston keruu tulee mitä todennäköisimmin jatkumaan vielä pitkään, sillä Tarmo on syntynyt 1980-luvun alkupuolella. Mopoiässä tehty suihkumoottori on tallessa edelleen. ”Silloin toiminnassa olleessa firmassa tehtiin samaa telamallia myös Bobcatien alle, mutta nämä on mittatilauksena tehty juuri näihin ajoneuvoihin.” Toiseen rakennetun pohjapanssarin tarkoitus oli, että kulkupeli liukuisi esteiden yli. Auran Rautateollisuuden valmistamalla Ara-kuormaajalla varustettu neliveto-Nuffield odottelee vielä kunnostusvuoroaan. KolmosNuffieldin päälle tehdyn trukin alusta Kun pihapiirissä tarvitaan konetta raskaampaan siirtelyyn, haetaan tontin laidalta järeä JCB 418 -pyöräkuormaaja. Se on tilaustyönä naapuria varten rakennettu. Telat molemmissa koneissa ovat Juotasniemen sukulaispojan valmistamat. Mutta kun tuli huonompi syksy, hän huomasi, että niitä onkin liian vähän, ja joutui ostamaan oman”, Tarmo nauraa. Varaosien tarvetta on jo kartoitettu, ja niitä on hankittu varastoon. Aitan vierellä komeilee vuoden takainen löytö Pyhtäältä: harvinainen Nuffield-pohjainen trukki
Kylvötöissä Nuffield on edelleen ykköskoneena. ”Noin 10-vuotiaana oli hienoa, kun sai tehdä kyntöhommia itsenäisesti.” Muutamaa vuotta myöhemmin nuori mies sai jo tehdä kaikkia maatilan töitä. Nuffieldin kuljettajana ja haltijana toiminut Tarmon eno Antti Ukkola oli tarkka koneen kunnossapidosta ja halusi tehdä kertaalleen ennakoivan koneremontin. Kun tarvittiin sääsuojaa ja turvarakenteita kaatumisen varalle, Tarmon isä Martti Juotasniemi rakensi itse ohjaamon. SEPPIÄ JA MESTAREITA Uuno Ukkola osti poikansa Antin kanssa vuonna 1964 nelisylinterisen Nuffieldin. Tarmo on tehnyt pientä huoltoa vuosien mittaan. Sen rinnalle hankittiin toinen vasta 2000-luvun puolella. Karjanpito lopetettiin tilalla jo ennen Tarmon syntymää, mutta hevosia oli talossa vielä 1980-luvun lopulle asti Tarmon sisaren hevosharrastuksen myötä. Todisteena siitä traktori on talossa edelleen, nyt Tarmon nimissä. ”Etuikkuna on lasia ja sivut pleksiä”, Tarmo esittelee. Keulalla hydraulisesti nousevaa pyöränvälijyrää käytetään kylvössä paripyörien lisänä”, omistaja kertoo. Pienessä luokassa oli kolme kilpailijaa ja kolmossija tuli. Nuffi oli pitkään tilan ainoa traktori. Työkoneen valinta osui oikeaan. ”Nuffi on ollut vähän joka puolelta auki huoltoremonttien merkeissä. Nuffield ei ihan pärjännyt isolla koneella varustetutuille turbotetuille Majoreille. SEPPÄ TARMO JUOTASNIEMI 72. Tänä päivänä varsin vaatimattoman kokoiselta näyttävä vuosimallin 1964 Nuffield 460 oli omana aikanaan kylän komein ja suurin traktori. VAARIN VANHA NUFFI Tarmo Juotasniemen Nuffield-harrastus alkoi isoisä Uuno Ukkolan neljäkuuskymppisestä. ”Olen 5–6-vuotiaasta alkaen ajanut tällä, ensialkuun isän sylistä”, Tarmo kertoo. Traktorista ei kuitenkaan löytynyt mitään isompaa vikaa. NelivetoLeylandit ovat saaneet maanmuokkauksen hoitaakseen ja toimivat kyntöaurojen vetäjänä. ”Kylvän tällä traktorilla hinattavan kylvökoneen kanssa noin viiden hehtaarin verran viljaa vuosittain. Tarmo on käynyt Nuffilla Kouvolassa Power-pullingkisassa. Alunperin avonainen Nuffi sai omavalmisteisen hytin muutama vuosikymmen myöhemmin. Kokonaisuutena se on kestänyt hyvin, mitään varsinaisia rikkoutumisia ei ole ollut.” Nuffield oli alun perin avotraktori
Yhdistyksen aktiiviporukassa on hyvä yhteishenki, ja monet pitävät keskenään yhteyttä muutoinkin kuin harrastuksen merkeissä. Välillä keräilijä koettaa rauhoittaa itseään, ettei ostaisi kaikkia houkutuksia. ”Siitä ei ole tarkkaa tietoa, onko tämä tehty jo uutena trukiksi. Metsän laidassa aukeaa silmien eteen oikea harrastajan aarreaitta. Laite vaatii täydellisen läpikäynnin, ja kunnostukseen on jo varauduttu osia hankkimalla. Juotasniemen harrastamiin merkkeihin saa vielä hyvin varaosia. Neliveto-Nuffield järeällä Aran kuormaimella odottelee kunnostusvuoroaan aitan vierellä. Viimeiset työvuotensa molemmat ovat tehneet sorakuopalla Iitin Haapa-Kimolassa. Koneremonttia ja kerhotoimintaa Juotasniemi on ollut Nuffield-kerhon toiminnassa mukana alusta alkaen. Trukkeja on valmistettu ainoastaan neljä kappaletta. Pyhtäältä löytynyt harvinainen Nuffieldpohjainen Eka-trukki on löytöpaikkakunnalla toimineen Esko Kiisken konepajan tuotos. Tapahtumissa Tarmon tapaakin usein kerho-osastolta. on vuodelta 1961. ”Niin kävi kun myin Majorin pois, että tuli ostettua kaksi traktoria tilalle.” Kaksi telaketjumönkijää on tarkoitus yhdistää yhdeksi runko-ohjatuksi maastoajoneuvoksi. Pellitys viittaa siihen, että trukki olisi rakennettu traktorin päälle vasta hieman myöhemmin, joskus 1960-luvun loppupuolella.” Omistaja on saanut selville, että trukki on saman konepajan tuote kuin Ekakuormaajat eli kyseessä on Esko Kiisken konepaja Pyhtään Heinlahdesta. ”Kun rakentelee kaikenlaista, on näppärää, kun on varaosavarastoa, josta ottaa”, Tarmo toteaa. ”On harkittava tarkkaan mistä osat ottaa. Nuffieldien rinnalla talon töissä on nykyisin myös muutama nelivetoLeyland. ”Nelivetoja on Suomessa satakunta kappaletta. Laanilta löytyy toinen samanlainen, joten varaosista ei tule olemaan pulaa. Varaosiksi hankittuja yksilöitä on vieri vieressä. 73 04/17. ”Ei siis ihme, etten ole törmännyt koskaan samanlaiseen”, Juotasniemi kertoo. Vaikka kauhan kaappaa täyteen soraa, se nousee ylös.” Kuormaustyöt Juotasniemen tontilla suoritetaan Nuffieldin päälle rakennetulla väärinpäin kulkevalla kuormaajalla, josta kerromme tulevissa numeroissa lisää. Joskus osia tulee hankittua ulkomailta, joskus Suomesta. Siitä huolimatta kalusto on ollut koko ajan lisääntymään päin. ”Matekon edustaja ei meinannut uskoa että minulla on kaksi. Harrastajat puhuvat, että toinen ja mahdollisesti myös kolmas samanlainen olisivat jossakin päin Suomea olemassa. Mies on mukana myös hallitustyöskentelyssä ja kirjoittelee kerholehteen, joskin omien sanojensa mukaan harvakseltaan. Alkuperäisvaraosanakin saatetaan myydä tarvikeosia, joiden laatu ei ole samaa tasoa.” Osa kunnostusprojekteista etenee suuremmalla vauhdilla, ja osa odottelee vuoroaan kaikessa rauhassa. Ovat kuulemma harvinaisia.” Toisen kuormaajan pelleissä on vielä näkyvissä sulkavalaisen Kaivuriliike Vartiaisen mainosteksti. Vaikuttavan kokoista JCB 418 -pyöräkuormaajaa käytetään järeään nosteluun pihapiirissä
Huomattavan poikkeuksen muodosti Valmet. Avajaispäivän ohjelmistoakin piti peruuttaa rapakelien vuoksi. Vuonna 1977 asiat olivat toisin. Turussa suuri, viikon mittainen Farma-näyttely keräsi 106 000 kävijää, vaikka odotettu määrä oli ainakin 130 000. Nilsiän näyttelyn sunnuntaipäivään osui 40 mm sadevettä. Melkein kaikkien merkkien rekisteröintiluvut laskivat. 74. Myös lehtimainonnassa yhteinen markkinointi oli näkyvää ja kotimaisuutta korostavaa. Ojanen S uurten traktorimerkkien uusien mallistojen esittely oli joskus ollut suurta show’ta ja laajaa mainoskampanjointia. TRAKTORIVUOSI 1977 Uusien mallistojen vaisu vastaanotto Fordin 700-sarja ja Massey Fergusonin 500-sarja olivat traktorimaailmassa tärkeitä tapauksia. Vähemmän juhlaviksi muodostuivat myös koneesittelyiden ja kaupan kannalta tärkeät maatalousnäyttelyt. Vuosi 1977 oli kuitenkin Suomen taloudessa ankeaa ja maataloudessa hyvin ankeaa aikaa. Näyttelyissä kotimaiset tärkeät valmistajafirmat Valmet, Fiskars, Rosenlew ja Wärtsilä esiintyivät yhdessä. Teksti ja kuvat: Olli J. Kokonaisia mallistoja ei esitelty kerralla, eikä traktoreita ilmaantunut myymälöihin erityisen näyttävästi. Se pystyi kasvattamaan myyntiään ja vankistamaan ykköspaikkaansa traktorikaupassa
Massey Fergusonin 500-sarjan suurin malli oli ollut myynnissä jo aiemmin, ja mallit 575 ja 590 tulivat alkuvuodesta. Ammattilehdissä aihe tuli hyvin esille. Massey Fergusonin uutuusmainoksien ohella ilmestyi lehti-ilmoituksia, joissa lupailtiin syksypuolella pieniä eriä traktoreita. Ne varusteltiin ja viimeisteltiin Suomessa, joten kotimaistakin työtä niihin sisältyi. Energiakriisin myötä turvetuotanto elpyi ja koneellistui nopeasti. Esimerkiksi Käytännön Maamiehessä julkaistiin iso lausuntosarja otsikolla ”Onko neliveto hintansa väärtti?” Hintahan se nelivetoisten valintaa oli pitkään pidätellytkin. Belarukset oli varustettu Junkkari-turvaohjaamolla. Neuvostoliiton traktorit olivat meillä Belarus-merkkisiä, vaikka kaikkia niitä ei Minskin traktoritehtaalla valmistettukaan. Neuvostoliitossa eri tehtaiden tuotteet nimettiin erikseen, meillä ne niputettiin Belarus-merkin alle. Zetorillakin oli ohjaamouutuuksia. Belarukset olivat tehoonsa ja varustukseensa nähden halpoja traktoreita. Jykevimmässä 8700-mallissa oli tehoa 94 kilowattia ja hintaa 92 765 markkaa. Työkoneiden kasvaessa ja töiden tehostamistarpeen painaessa kiinnostus nelivetoisia kohtaan oli kovasti kasvanut. Nelivetoisten tarjonta oli ehtinyt laajentua muihinkin kuin Belaruksen ja Fiatin malleihin. Tamperelaisfirma muistutteli lisäpainojen hyödystä. Se pysytteli myynnin laskusta huolimatta rekisteröintitilaston 7. Uusia sarjoja tarjolle Ford 700-sarjasta meillä tuli myyntiin kolme mallia, joista suosituimmaksi ennusteltiin 6700-mallia. Turboahtimilla varustettuja traktoreita oli ehtinyt jo olla myynnissä, ja vuoden uutuusmallien joukossa oli turbokoneita. Crystal-mallien ohjaamoiden valmistuskapasiteetti ei oikein riittänyt, joten Zetor-tehdas teki lisenssisopimuksen loimaalaisen Syväsen Konepajan kanssa. Syksyllä MTZ 505 maksoi 42 500 ja nelivetoinen MTZ 820 60 900 markkaa. Keskustelua vedosta ja tehosta Nelivetoiset traktorit olivat olleet tarjolla kauan, mutta niiden osuus oli aiemmin jäänyt vähäiseksi. Myynnissä oli edelleen myös 600-sarjan malleja. sijalla. Aiemmin lisäpainoa oli tarvittu lähinnä kaivurivarustuksissa. Valmet tarjosi tukevia koneita ja varustusta turvekenttätöihin. Toinen keskusteluttanut tehokkuusasia koski ahtimia. Entistä järeämpien työkoneiden myötä traktorin nokalle kiinnitettävät lisäpainot olivat avuksi peltotöissäkin. David Brown kuului traktorimyynnin kakkossarjaan. Niin sitten täällä myydyissä Zetoreissa oli Terä-ohjaamoja. Uutuussarjana esiteltiin syyspuolella Belaruksen neljä mallia: 505, 525, 800 ja 820. MF-traktoreissakin tehtaalla rakennetut turvaohjaamot olivat tärkeä uutuus. Sen teho oli 58 kilowattia ja hinta esiteltäessä 57 130 markkaa. Isot mallit 8700 ja 9700 olivat noin 21 000 markan lisähintaan saatavissa myös nelivetoisina. Fordeissa oli nyt tehtaalla valmiiksi rakennetut turvaohjaamot, joiden alhaista melutasoa korostettiin. Puutarhakoneita lukuun ottamatta 70-luvun traktorit olivat järjestään dieselmoottorisia. Hankaluuksia tuli kuitenkin traktoreiden saannissa. Siksi dieseltarvikkeille oli melkoista tarvetta. CAV oli alallaan johtava tekijä. 565-mallia odoteltiin myöhemmin tulevaksi. Kiinnostus tai ihastus suuria hevosvoimia tai kilowattilukemia kohtaan 75 04/17
Toki Fiateista kerrottiin myös tavanomaisemmin ja teknisemminkin. 76 TRAKTORIVUOSI 1977. Fiat vakiinnutti 70-luvulla asemiaan traktorimaisemassa. Vuonna 1977 oli saatavissa sekä 600että 700-sarjan Ford-traktoreita. International oli neljäntenä ja selvästi edellä kakkossarjalaisia. Sen myynti kaksinkertaistui, tosin uusia rekisteröintejä oli vain 165. Ford pysytteli ostajien suosiossa kakkosena, hiukan Massey Fergusonin edellä. Karjanjalostuksen lisäksi joissain mainoksissa kerrottiin kasvinjalostuksestakin. Leyland oli rekisteröintilukemissa viidenneksi yleisin merkki. Traktorimainosten sarjassa Fiat oli joskus poikkeuksellinen. Fiateja rekisteröitiin noin puolen tuhannen vuosivauhtia. Vuoden traktorikaupan harvoja menestyjiä oli John Deere
Näytteenä tarjonnasta TB:n öljyvalmiste. Rekisteritilaston ”muut merkit”-sarakkeeseen kirjattiin toistatuhatta traktoria eli yli 10 prosenttia kaikista. Näistä omin päin tehtävistä tai suunniteltavistakin muutoksista ammattimiehet varoittelivat. Yleisimpien merkkien kohdalla vähennys oli pääsääntö. Sekin ylsi nelinumeroiseen lukuun 1372:lla rekisteröinnillä, mutta pudotusta oli kolmattasataa. Syyspuolella sitten myrskyjen aiheuttamat lakoontumiset ja hallat tulivat lisäkiusaksi. Edellisvuonna molemmat olivat olleet yli 1900 lukemissa. Tällaiseksi kertyi lopputulos Uusien traktoreiden rekisteröinti väheni yli tuhannella vuoteen 1976 verrattuna. Maataloudelle oli alkuvuodesta ehditty sopia nousseiden kustannusten korvauksista, mutta sitten hallituksen vaihdos ja pyrkimys hillitä hintojen nousua aiheuttivat tinkimisen kustannuskorvauksista. Se ei tarkoittanut entisten aikojen merkkikirjavuutta maataloustraktoreiden markkinoilla. Zetor onnistui kasvattamaan rekisteröintilukuaan noin kolmellakymmenellä ja pääsi 447:ään. Puolalaisia Zetor-sukuisia Ursus-traktoreita oli ehditty esitellä jo edellisenä kesänä. Maataloudelle kurja vuosi Inlflaatiovauhti valtakunnassa oli melkoinen. Sikatalous oli ainoa poikkeus, muut tuotantosuunnat olivat kirjanpitotilojen tulosten valossa menettäneet kannattavuutta oikeinkin pahasti. Tilastoon kuuluivat myös metsäkoneet, monenlaiset pientraktorit ja muitakin työkoneita. Tuntuvasti vähenneen traktorikaupan oloissa Valmetien rekisteröinti lisääntyi. Näissä oloissa olisi uusien koneiden kaupan romahtaminen ollut uskottava mahdollisuus. Eroa kakkosmerkki Fordiin oli jo melkein tuhat kappaletta. Kuvassa Valmetin osuus eräässä mainoskokonaisuudessa, jossa esiteltiin laveammin muita laitteita. Markkakin devalvoitiin kahdesti. Vuonna 1977 Ursuksien myynti pääsi kunnolla käyntiin maahantuoja Polmot Oy:n kenttäorganisaatiossa. Valmet ei tarjonnut uusia malleja, mutta ostajat suosivat sitä silti. Valtion rahatilanne oli äärimmäisen kireä. Puukauppakaan ei käynyt teollisuuden vaikeuksien vuoksi. Ford ja Massey Ferguson säilyttivät tasaväkiset kakkosja kolmospaikkansa runsaan 1600 traktorin määrillä. Niin ei sentään käynyt. Maatalouden kannattavuus oli ollut laskusuunnassa jo joitakin vuosia. Vuonna 1977 Valmet oli ainoa yli 2000 rekisteröinnin päässyt merkki. Uusia Valmeteja rekisteröitiin 2672. Teollisuus teki nollatulosta jos sitäkään. oli innostanut konemiehiä miettimään turboahtimen asentamista traktoriin omatoimisesti. Kolmossarjassa tapahtui muutoksia toiseen suuntaan. 77 04/17. Näkyvimmät kotimaiset maatalouskoneiden valmistajat esiintyivät 1977 yhteisinä osastoina maatalousnäyttelyissä ja yhteisissä mainoksissa lehdissä. Maatalouden erikoistuminen ja rakennemuutokset tekivät uusien traktoreiden hankinnan tarpeelliseksi kaikesta lamasta ja tiukkuudesta huolimatta. Satokausi osoittautui poikkeuksellisen epäedulliseksi enimmässä osassa maata. Kuluttajahintaindeksi nousi tuntuvasti yli 10 prosentin tahdilla. Leylandin vähennys oli noin 250, Fiatin parikymmentä ja Case David Brownin runsaat kaksisataa. Toki edellisvuosi olikin ollut huomattavan vilkas. Moottorivoimaisten maatalouskoneiden määrä oli niin suuri, että tarvikemarkkinoilla oli erityistuotteiden tai sellaisina esiteltyjen kysyntää ja tarjontaa. Työttömyys oli laajaa. Neljänneksi eniten myydyn paikka kuului edellisvuosien tapaan Internationalille. Poikkeuksen muodosti ykkösmerkki Valmet, jota rekisteröitiin 2672 kappaletta eli kolmisenkymmentä edellisvuotta enemmän. John Deere -traktoreita rekisteröitiin tuplasti edellisvuoteen verraten, 165 kappaletta, ja myyntiorganisaatiotaan laajentaneen Ursuksen myynti harppasi paristakymmenestä 113:een. Vähäinenkin lisäys merkitsi nyt sitä, että Valmet erottautui entistä selvemmin ykkösmerkiksi. MTK:n suunnalta viestittiin maaseudun hädästä, mutta viestiä ei juuri kuunneltu. Ensimmäisenä täytenä myyntikautena rekisteröitiin 113 uutta Ursusta. Maataloustraktoreiden myynnin kohdalla vuosi 1977 oli taantuvaa aikaa, mutta ei sentään niin taantuvaa kuin synkeistä talousuutisista olisi voinut päätellä. Traktorimerkkien kakkossarjassa järjestys säilyi samana, uusien määrän vähenemistahti vain vaihteli
3700 €. Hevoskärryjä. Moottori ei ole jumissa. 1250 €. Masinistille sopiva! 0400-730090, Nokia Polttoainejakelumittari + 2000L:n säiliöyhdistelmä hp.600 €. Hinta 50 € /kpl. H. 050-3723647, Torittu Padasjoki Chryslerin irtomoottori apulaitteineen. Hinta 690 €. Varaosiksi tai projektiksi. Jobu LF50, Raket 60 ja Homelite 360 automatic. 0440-36427, Kouvola Energiapuukoura Naarva H. Puimakoneita h.50-100 € /kpl. 050-5565998, Pyhäsalmi Super Major Manuel + Ahma-kaivuri + hydraulietukuormaaja. Pyörii, ei jumissa . Säilytetty vuosia tallissa. 60 € -Ricardo 6-syl kansi.ollut ryyppy kupit, 50 € -Schepler tuplakaasarit, Hyvät. Hyvä kynsikauha, lisähydrauliikka ja tankkauspumppu. Tarjoa rohkeasti. Markkinat Myydään Asuntovaunu Tec 460 -90. 62, katsastuskuntoinen, H. 0400398163, Kemijärvi -Porkkala 5000 -kuormaaja -65 esitetaulu 80 € -Jussi-kaivinkone taulu (Rolac) -80 € -Myers&Bro.co Asland Usa -vesipumppu 10-luvulta 120 € -Ruotsinsalmen (Man-moottorit) työkalut 2-arkkua 150 € -Caterpillar uudet työvalon rungot 3 kpl, yht 90 € -Smiths puhaltimen moottori 12V. 200 €. H. hp. 150 €. Vain nouto. 250 €. 7000 € + alv. 040-5300956, Kankaanpää Vanhat moottorisahat. Hydrauliikka jumittaa ja kone tarvitsee remonttia. 4000 €. Volvon turbokoneella. 0400-398163, Kemijärvi Fiat-Allis FE 28 LC -88. 0400-364921, Töysä Maamoottori BMW 5 hv porilainen. H. Levikepyörien vanteet, koko 14-30, H. hienot ja isot 350 € -Bakeliittia alk 5 € P.0400648141, s-posti: ilkka.eronen@ gmail.com 78 Osta ja myy kalustoa. Puimureita h.200 € /kpl. Katsastettu. 2800 €. Hinta 4000 €. Paino 30 tn. H. 0456356685 Kauhava/Kortesjärvi Ford-kuorma-auto 600, vm. Puutavaranosturin jatkopuomi, H. Hyväkuntoinen järeä telakaivinkone. Kangaspuut, tosi leveä t h.200 €. Laita viesti jos en vastaa. 0400594636, Rauma Harmaa Ferguson sivupeili, 0504131332, Kristiinankaupunki Traktori International 4 75, hytillinen, käyttötunnit / 3400. Venttiilipöytä, 8 vipua, H. Kaikissa jotain sanomista. 300 €. Kuitenkin ajettu talliin. Tiedustelut Paavo 040-8675936, Kurikka. David Brown 950 implematic. 0405480847, Jukaja Ferguson TE20 bensiini, vm 56, maalattu, uudet renkaat. Traktorin niittokoneita h.100 € /kpl. 2700 €
Jokainen uusi päivä on illalla jo eilisen tuote. Painanteet vain kumiräpylöistä jäljelle jäi. Mikään ei ole ikuista, ei rauta eikä muovi. Ympärille oli noussut uutta asutusta omakotija kerrostaloineen. RAUHASSA RUOSTUVAT Vuodenaikojen kirjassa on aika taas kääntää sivua. KESÄÄ KOHTI KESÄÄ KOHTI Keväinen kuva suomalaisesta peltomaisemasta. Haikarain sukua tai mikä nostokurki olikaan, minne se menikään, kuka sen täältä hävittikään. Vielä elinvoimainen nelikko-Fiat ja pikkuruisen pieni Åkermankaivuri odottavat kesän tulevia urakoita. Maaseudusta muistuttivat pieni peltoläntti ja metsäsaareke. Niin vei ajan myrskykin kuusikkoon kätketyn Taunus Transitin ajopäivät pois. Kaikki mätänee ja rapistuu. Niilo-Volvo seisoo tanakasti loppuun asti, vaikka kaikki ympärillä kuoleekin. Epävakaita aikoja elämme myös romulaaneilla ja aarrekätköissämme. Mutta se kuuluu ajan ja elämän luonnolliseen kiertoon. Kesä tulee, halusi tai ei, tosin yhtä epävakaasti kuin kaikki muutkin asiat nykymaailmassa. Asento on tämä, pois en lähde, ennen kuin kuolo korjaa minutkin. Myrsky on kaatanut ison vanhan kuusen. 80. Ei ole enää saaressa kurkea. Niin näin tämänkin kevään, ensi keväästä en tiedä. Saarekkeeseen oli haaksirikkoutunut belgialainen Macsima. Oli aika mennyt, oli hyljätty nosturi. Aarteistaan ja periaatteistaan kiinni pitäneet ihmiset joutuvat uuden tilanteen eteen, kun vanhan liiton purkamo tai isännän aarrekätkö joutuu hävitettäväksi ympäristön tahi jonkun muun ulkoisen paineen pakottamana
Ladon taakse joutui Fiat mukanansa viat. Ihmisen koneellisen työnteon tuhon elkeitä itäisen äärirajan tuntumassa. Lohja Ruduksen vanhan Mersun väritys tuo mieleen sirkuksen. Ei kuulu enää kontista maidon loiske, ei läskin lotina. Konemiehen lavetti on silti säilynyt, ei ole pois viety, ei sulatettu. Ei tule enää Scaniasta täyttä höyryä. Nuori ja vanhus, ikinuori ja ikäloppu. Tämäkin metsä on nyt kaadettu ja metsän rauhallinen syli rikki revitty. 81. Niin tuli aika sillekin. Luonto korjaa pois sen minkä antaa. Nyt tästäkin romutontista on jäljellä vain muistot ja nämä harvat valokuvat 13 vuoden takaa. Oli niin tai näin, sirkus ei pyöri enää täälläpäin. Sotkamosta tänne metsään lähti, kuollut on jo osuusmeijerin vanha tähti. Toinen jurottaa, paikalleen ruostuu, toinen taivaisiin kurkottaa. Tornihuhu kertoi, että Volvon rintama olisi selätetty. Heidän tiensä kerran ristesivät, arvet jäivät, mutta ne vain vahvistivat. Vanha tukkiveturi Volvo N88 seisoi pitkän aikaan metsän laidalla. Toinen joka kevät uuteen loistoon herää, toinen vain muistojansa kerää. Torni kaadettu, Volvo vallattu – raakalaisten tekosia. Oliko se tämän tontin ajoauton varaosa-auton varaosa-auto vai itse ajoauto vai sen varaosa-auto
Nykyään pienen vinssaajan omistaa metsämuseomies Tapio Körhämö. Tehdaspuu Oy:n vanha FR Drabant -juontotraktori oli jo eläköitynyt, kun se vielä haettiin töihin. 82 ELÄKKEELTÄ TÖIHIN VANHAT KONEET 5/2017 ILMESTYY 3.8.2017 KONEITA IKÄ KAIKKI Jaakko Mäki-Laurila on entisöinyt vanhoja ajoneuvoja jo kauan. Malli oli ensimmäinen nelipyöräinen Holder. Seuraavassa numerossa: KAHDELLA AKSELILLA Pekka Suikki on juuri saanut entisöityä 70-luvulla hangesta pelastamansa Holder B10 -traktorin. Käymme katselemassa, kuinka yksipyttyinen nyt kiiltelee.. Tuhattaiturin laanilla tavataan tuttujen koneiden lomassa hienoja harvinaisuuksia
Hallitse kamerasi Kehity kuvaajana Käsittele kuvasi 6 414887 002455 1 2 1 70 02 45 -1 20 1 PAL VKO 2012-46 Viipale mediat UU SI Hallitse kamerasi • Kehity kuvaajana • Käsittele kuvasi Sisältää yli 200 vinkkiä! Sisältää yli 200 vinkkiä! Canon Kamera irja Canon Kamera irja Kattava opas Canon-kamerasi hallintaan Ca no n Ka m er ak irj a O pa s ka m er as i ha lli nt aa n Viipale mediat Kattava opas Canonkameran hallintaan. Kerromme kaiken varusteiden ostosta kehittyneisiin kuvaustekniikoihin. UU SI Hallitse kamerasi • Kehity kuvaajana • Käsittele kuvasi Sisältää yli 200 vinkkiä! Sisältää yli 200 vinkkiä! Canon Kamera irja Canon Kamera irja Kattava opas Canon-kamerasi hallintaan Ca no n Ka m era kir ja O pa s ka m era si ha llin ta an Viipale mediat Kattava opas Canonkameran hallintaan. Kerromme kaiken varusteiden ostosta kehittyneisiin kuvaustekniikoihin. Viipale mediat 180 SIVUA Ohjeet kameran valinnasta kuvien käsittelyyn!. Canon kamerakirja saatavilla Lehtipisteistä kautta maan 26.6.2017. Hallitse kamerasi Kehity kuvaajana Käsittele kuvasi 6 414887 002455 1 2 1 70 02 45 -12 01 PAL VKO 2012-46 Viipale mediat OTA UPEITA KUVIA! Monipuolinen opas valokuvauksen välineisiin ja tekniikoihin – harrastajan avuksi ja ammattilaisen hyödyksi
Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 04/2017 • Hinta 8,90 € TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT 54 4 / 2 1 7 • D e u tz D 5 5 & M cC o nn e l S 1 2 D • Fa hr D 8 • Fo rd so n F • M e rc e de s-B e nz 1 1 1 3 • V al m e t 3 6 3 D • W he e l H o rs e 5 5 1 Veikko Tuomisen Valmet 363 D 1963 METSÄTRAKTORIN ESI-ISÄ Nuffield-harrastaja Tarmo Juotasniemi SEPPIÄ JA MESTAREITA Saksalaispariskunnan Fahr D 800 1968 SUURI JA HARVINAINEN 74 50 00 -1 70 4 • PA L VK O 20 17 -3 1 6 41 48 87 45 00 03 17 00 4 Viipale mediat S U O M A LA IS TA TY Ö TÄ – M AD E IN FI N LA N D WWW.KIERTOKANKI.COM Nouda paikan päältä tai tilaa netistä ! Teräskatu 3 • 74100 IISALMI • Puh 020 743 9943 www.lh-osa.fi VERKKOKAUPPAMME VALIKOIMA KASVAA Verkkokaupastamme saat nyt osat myös uudempiin ja vanhempiin Fiat traktoreihin! Yli 200 € nettitilauk set rahtivapaasti! Nopeat ja luotettavat toimitukset jo vaikka seuraavaksi päiväksi! M-B MAITOAUTO