WWW.KIERTOKANKI.COM Teräskatu 3 • 74100 IISALMI • Puh 020 743 9943 www.lh-osa.fi TILAA KÄTEVÄSTI VERKKOKAUPASTAMME Yli 200 € nettitilaukset rahtivapaasti! Nopeat ja luotettavat toimitukset jo vaikka seuraavaksi päiväksi! RB-TAKAKAUHASARJA Hiekka-, lumi-, ja yleistakakauha turvalliseen ja helppoon lastaukseen. Kysy lisää! • Jouni Kämäräinen 0400 651 502 • Hannu Ryhänen 0400 173 787 www.oxsa.fi • Maatalouskoneiden varaosat ja tarvikkeet • Luotettavaa verkkokauppaa jo yli 10 vuotta • Nopea toimitus vaikka kotiovelle asti OXSA TUOTTEET Ammattilaisen valinta! Rautaista luettavaa 8,90 € TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT MF 1505 BRITTIRAUTAA Fordson Thames 7V -kuormuri vuodelta 1947 USKALIN SAHA 1920-luvulla rakennettu sahavanhus pyörii yhä DAF 90 VUOTTA Katsaus hollantilaisvalmistajan pitkään historiaan 6 41 48 87 45 00 03 18 00 4 745000-1804 PA L VK O 20 18 -3 2 Viipale mediat 62 4 / 2 1 8 • Fo rd so n Th a m e s 7 V • FV 4 3 2 -m ie h is tö n k u l j e tu sv a u n u • M a ss e y Fe r g u so n 1 5 5 • T-1 6 M G
ja alle 12v lapset) 1pv 70 €, 2pv 100 € Valoshow (lauantaina 18.00–23.00) 15 €. Country sisters Kuljetusmessut Yli 200 osastoa Ohjelmaa lapsille Freestyle Motocross & Super Trial Truck Pulling Valoshow Messut avoinna: Perjantaina 10.00-18.00 • Lauantaina 10.00-18.00 1pv 30 €, 7-12v 10 € • 2pv 40 €, 7-12v 15 € • Alle 7v € • Perhelippu (2 aik. Ainutlaatuinen näyttely-ympäristö tarjoaa nähtävää ja koettavaa aamusta iltaan! KANSAINVÄLINEN KULJETUSALAN AUTONÄYTTELYJA KULJETUSMESSUTAPAHTUMA YHTEISTYÖSSÄ: POWERTRUCKSHOW.FI Yli 350 näyttelyautoa Jenkkivetureita Veteraaniautoja ESIINTYJIÄ MM
Moni suomalainen muistaa vielä ajan, jolloin meilläkin uuden polkupyörän tai rannekellon hankkiminen oli asia, jota piti harkita tarkoin. Ja kukapa tunnistaisi hyvin tehdyn paremmin kuin vanhan raudan harrastaja. VANHA JUTTU J oskus sitä oikein hämmästyy, kuinka erilaisissa maailmoissa ihmiset voivatkaan elää. Hyvä näin, mutta niinhän ihmiset ovat tehneet aina. Niitä ihmisiä nimittäin löytyy, jotka ovat kehittyneet ammattilaisiksi saatuaan omasta entisöintitai kunnostusprojektista kipinän työmenetelmiin perehtymiseen. Ja kuka korjaisi hyvin tehdyn tuotteen vaurion sattuessa. Jänis 4/2018 3 Pääkirjoitus. Käyttökelpoisen tuotteen tai materiaalin pois heittämisessä ei ole ollut mieltä ennen nykyistä kulutusyhteiskuntaa. Se puolestaan on kovin lyhyt ajanjakso – ja vain osa maailman maista on ylipäänsä päässyt siihen pisteeseen, että tavaraa voi noin vain viskata mäkeen. Kun on aikansa pelannut kertakäyttötuotteiden kanssa, alkaa katse hakea jotakin kestävää. Tämän tästä minultakin kysytään vinkkiä pätevästä verhoilijasta tai maalarista, mutta kaikilla taitavilla sepillä on jo töitä jonoksi saakka. Pian harrastuksesta onkin tullut työ – aivan kuin silloin vanhaan hyvään aikaan. Hyvä työnjälki tuottaa nopeasti kyselyjä ja työtarjouksia. On opittu huomaamaan, että vanhat tiedot ja taidot ovat kovaa valuuttaa nykyaikanakin. Jos meni ostamaan kehnolaatuisen tuotteen, sen kanssa piti elää, koska rahaa eli vaihtoehtoja ei yksinkertaisesti ollut. Tämän tästä saa lukea lehdistä tai katsella televisiosta, kuinka kierrätystä esitellään ikään kuin uutena juttuna. Arvostuksen ja kysynnän kasvaessa on huomattu, että perinteisen työn taitajia on lopulta aika vähän. Vanhaa ja risaa ei tarvitsekaan heittää pois, vaan sen voi korjata tai käyttää aihiona jonkin toisen tuotteen valmistuksessa. Kari Mattila Päätoimittaja kari.mattila@vanhatkoneet.fi Kuva: SA-kuva / P. Hyvin tehdyn työn myötä sana leviää ja kysyntä kasvaa. Suutari, peltiseppä, puuseppä tai vanhan liiton korjaustaitoinen asentaja. Moni muistaa senkn ajan, kun vanhojen vehkeiden harrastajaa pidettiin hieman höyrähtäneenä. Siitä, että meillä yhä on perinteisen korjaustaidon osaavia tekijöitä, voi osaltaan kiittää juuri harrastetoimintaa. Arvostus on muuttunut niistä päivistä
60 Paukepäivät, Sastamala Pellepelottomien viikonloppuleirillä taiottiin savua ja meteliä helteiseen kevätilmaan. Esko Jokiselle se kuitenkin oli. Yksi jenkkilinkku on VarsinaisSuomessa maatalouskäytössä. 12 18 22 28 KANNESSA 12 T-16MG Ukrainalainen työkoneenkantajatraktori ei ole ihan joka pojan suurin haave. Tutustumme Eskon kädenjälkeen ja neuvostokantajien historiaan. Pitkän etsimisen jälkeen kunnostukseen sopiva yksilö löytyi, ja vuoden aherrus tuotti komean lopputuloksen. Kimmo Innalan auton entisöinti on juuri valmistunut. 28 FV 432 60-luvun alussa Britanniassa otettiin käyttöön uusi miehistönkuljetukseen tarkoitettu panssarivaunu. 58 Masinistien kesänavaus, Pertunmaa Kuortin kylän tunnelmallisella maatalousmuseolla nähtiin niin paikan omaa kuin vierailevaa kalustoa. 4 Tässä numerossa. 22 Fordson Thames 7V 40-luvun brittikuormuri on ollut mukana Suomen jälleenrakennusajan ajoissa. TAPAHTUMAT 50 Syökerin sauhut, Vihtijärvi Syökerin tuvan pihalla pidetyssä konekokoontumisessa olivat tänä vuonna teemana maanrakennuskoneet. KONEET 18 Massey Ferguson 1505 70-luvun voimakkaimmat Massikat olivat runko-ohjattavia. Sama malli palvelee brittiarmeijaa edelleen. 52 Classic Motorshow, Lahti Lahden messukeskuksessa nähtiin ilahduttava määrä kuormureita ja traktoreita. 56 Retro Trucks, Hollola Kukonkoivussa startattiin tuttuun tapaan kuorma-autojen tapahtumakausi. ARTIKKELIT 32 Uskalin sahalla Mäkelän eläkeläisveljekset pyörittävät 20-luvulla tehtyä puurakenteista sirkkelisahaa
72 Traktorivuosi 1958 Tuonnin vapauttaminen, ajokorttivaatimus, uudet mallit. Materiaali: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. 76 Markkinat Vanhan raudan kauppapaikka. 78 Rauhassa ruostuvat Joona Hammin ruosteromanttisia valokuvia raunioilta. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Toimitus Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. (03) 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) E-mail tilaajapalvelu@vanhatkoneet.fi PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITTAJAT Iikka Kekko, Mika Rassi AVUSTAJAT Joona Hamm, Mari Immonen, Kimmo Janhunen, Lea Lahti, Jan-Erik Laine, Aulis Lassila, Tapio Mäntyniemi, Olli J. 40 64 40 Koneet verissä Lauri Hietanen hurahti vanhoihin koneisiin heti traktorikortin saatuaan. 44 64 Grotenfeltin sirkus Sota-aikana tarvittiin liikkuvaa huoltokorjaamoa. Vuosi 1958 oli traktoriväelle poikkeuksellinen. 67 Timo Vaittinen on kiskosukua neljännessä polvessa. VAKIOPALSTAT 6 Rekkaparkki Uutta ja erikoista vanhan ajan koneiden maailmasta. 4/2018 32. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. Ojanen, Harri Onnila, Kari Ruusunen, Pekka Stellberg, Aimo Tenni, Jukka Vuorenmaa TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Sari Mantila, Tero Björklund, Thomas Backman POSTIOSOITE Vanhat Koneet, PL 350, 65101 Vaasa KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. (06) 2810 170, fax (06) 2810 112 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050 4147 559 Susanne Ripsomaa: 050 4147 553 www.vanhatkoneet.fi > Mediakortti SÄHKÖPOSTIT MUOTOA toimitus@vanhatkoneet.fi myynti@vanhatkoneet.fi materiaali@vanhatkoneet.fi etunimi.sukunimi@vanhatkoneet.fi PAINOPAIKKA PGM MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1799-0661 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. 67 Seppiä ja mestareita Timo Vaittisella sekä työ että harrastus liittyvät vetureihin. 44 Van Doornen veljesten jäljillä Kuorma-autovalmistaja DAF vietti huhtikuun alussa 90-vuotispäiviään. TILAAJAPALVELU Puh
Tampereen seudun mobilistien Benz Gaggenau -paloauto vuodelta 1923 on yksi entistämisavustuksen saajista. Mukana on muun muassa hevoskärryjä, hyötyajoneuvoja ja henkilöautoja, vetureita ja rautatievaunuja, lentokoneita sekä erityyppisiä veneitä ja laivoja. Myönnetty avustus voi olla enintään 50 % hankkeen hyväksytyistä kokonaiskustannuksista, eli jokainen avustuksensaaja laittaa entisöintihankkeeseensa aina vähintään Museoviraston myöntämän summan verran omaa rahaa. Avustusta myönnettiin yhteensä 360 000 euroa 32 kohteelle, jotka edustavat eri liikennelajeja. Kyseessä on Tampereen alueen ensimmäinen paloauto. Ku va : Ta m pe re en se ud un m ob ili st it 6 Rekkaparkki uutisia, erikoisuuksia ja tapahtumia. Kulkuvälineiden entistämisavustuksia myönnettiin 32 kohteelle Museovirasto on myöntänyt vuodesta 1994 lähtien avustuksia arvokkaiksi luokiteltujen laivojen kunnostusja entistämistöihin. Myönnettyjen avustusten tavoitteena on varmistaa, että Suomessa säilyy edustava otos käyttökuntoisia, kansallisesti arvokkaiksi luokiteltuja kulkuvälineitä. A vustushakemuksia saapui Museovirastolle määräaikaan mennessä 64 kappaletta, ja haettu avustussumma oli 2 082 269 euroa. Avustus myönnettiin vaihdelaatikon ja voimansiirron kunnostukseen. Hakemusten laadullisessa arvioinnissa (ns. Mukana on niin yksityishenkilöiden kuin yhteisöjen omistamia kulkuvälineitä. Hakemusten arvioinnissa Museovirastoa avusti neljä asiantuntijalautakuntaa, joiden jäsenet edustavat oman liikennemuotonsa asiantuntemusta. Tyypillisin avustettava entisöintihanke vuonna 2018 oli kulkuvälineen rungon tai korin kunnostustyöt. Mukana lautakunnissa on museoiden, viranomaisten, harrastajien sekä restaurointija konservointialan edustajia. Vuonna 2018 oli ensimmäistä kertaa mahdollista hakea tukea myös raideliikenteen, maantieliikenteen ja ilmaliikenteen kulkuvälineiden entisöintiin. vertaisarviointi) kiinnitettiin huomioita kulkuvälineen kulttuurihistorialliseen arvoon, entisöintihankkeen vaikuttavuuteen kulkuvälineen säilymiselle sekä hankkeen laatuun
Erään kannusjärveläisen talon nurkilta löytyi taannoin vanha Payloader-kuormaaja. Zetorin penkille on isokokoisen kuljettajan muutoinkin hieman kinkkistä kiivetä, ja lisälaitteet vaikeuttavat tehtävää entisestään. Vanha perintö on sittemmin elänyt Dresserin ja Komatsun hallinnassa. Pekka ihastelee kuormainosan rakennetta: ”Monenlaista koukkua se tekee, ennen kuin päästään kauhan kääntöön.” Kiitoksia Haminaan kuormaajakuvista. Nämä Suomessa harvemmin nähdyt koneet ovat Frank Hough -nimisen jenkin aloitteesta syntyneitä. Hough innostui hydrauliikan mahdollisuuksista hyvin varhain – ensimmäiset traktoripohjaiset hydrauliset kuormaimet mies rakensi jo 1920-luvulla. Oliverin puikoissa ainakin lyhyenpuoleinen kuljettaja kärsii jo näkyvyysongelmista. Payloader tavattu Pekka Kosonen Haminasta on jälleen lähettänyt melle kuvapostia. 50-luvulla International Harvester hankki Houghin edelläkävijäfirman, ja isomman suojissa Payloadereita tehtiin 80-luvulle asti. Kuva: Elka / Hankkijan arkisto 4/2018 7. TÄYTTÄ HÄKÄÄ Puukaasutinten aikana voiman riittävyys ja voimanlähteen käyttö eivät olleet ainoita ongelmia. Payloadereiden alkusuunnittelu ajoittuu toisen maailmansodan molemmin puolin
Portugalin tehdas oli pääasiassa kokoonpanolaitos. Ajoreitti ja pysähtymispisteet tarkentuvat myöhemmin. Zetoristit ovat liikkeellä 30.7.–5.8. heinäkuuta eli hieman totuttua myöhemmin. Luvassa on parikin erikoisnumeroa, Vierailevina tähtinä nähdään nimittäin Saksasta saapuva traktorikaravaani. Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin asukkien ynnä vieraiden on nyt syytä lähteä heinä– elokuun taitteessa katsomaan, kuinka raahelaiset tekevät uuden korkeusennätyksen. hankki Valmet-traktoreiden valmsituslisenssin. Museolta löytyy muutama työkoneyhdistelmä, mutta sopivia kilpakyntäjiä on vielä hakusessa. VERKKOVIRRALLA toimivaa Erka Vp 5 -vesipumppua myyttiin 50-luvun alussa. Zetor-marssi Ylläkselle Raahen seudun zetoristit tempaisevat taas. Hupia omasta takaa on luvassa, kun tapahtumassa pidetään rautapyörätraktoreiden ja hinattavien aurojen leikkimielinen kyntökisa. Pysähdyspaikkoja ovat ainakin Kukkolankoski, Jounin kauppa, Yllästunturin huippu ja Lordin aukio. Vakolan koetusselosteessa huomautettiin harjojen ja kommutaattorin kulumisesta, mutta todettiin, että Erkaa voidaan käyttää pientalouksissa, joissa ei ole kolmivaihevirtaa. Valmet Portugalissa 60-luvun alussa portugalilainen Fábrica de Automóveis Portugueses eli lyhyemmin F.A.P. Mutta kuten oheisista kuvista nähdään, ainakin moottoriin portugalilaiset tekivät muutoksia. Jos kiinnostuit, ota pikimmiten yhteyttä Pekka Mäkilään numeroon 040 564 1137. Tällä kertaa kerho aikoo tehdä noin 1000 kiloemtrin Zetor-marssin Raahesta Ylläkselle ja takaisin. 8 Rekkaparkki uutisia, erikoisuuksia ja tapahtumia. Ajantasaisinta tietoa niistä saa Raahen zetoristien Facebook-sivulta. Rautapyöräkyntäjät, olkaa hollilla Somerolla Mäkilän traktorimuseolla järjestetään tänä vuonna Ol hollil -tapahtuma 14. Omaa kalustoa ei siis tarvita, vain taitoa käyttää vanhaa bensa-petrolitraktoria ja hinattavaa fälttiä. Reitti kiertää myötäpäivään muun muassa Oulun, Ylitornion, Pellon, Äkäslompolon, Kittilän ja Rovaniemen kautta. 60-luvun aikana Portugalissa valmistettiin noin 700 kappaletta Valmet 361D -malliin perustuvaa traktoria
Niin on käynyt tietöissäkin. Kaduntekokone Moni puuntyöstökone on jäänyt historiaan, kun materiaalit ovat vaihtuneet. Harrastuksesta Suomen johtavaksi entisöintiyritykseksi jalostunut toiminta on Oskari Åvallin intohimo. Korjaamolla tehdään kaikki muut auton kunnostustyöt paitsi maalaus ja kromaus. 10 Rekkaparkki uutisia, erikoisuuksia ja tapahtumia. Entisöintitöitä alkoi tulla niin paljon, että Åvall perusti oman yrityksen 20-vuotiaana. Liikevaihto on tällä hetkellä hieman yli puoli miljoonaa euroa. Tällä leikkauslaitoksella valmistettiin 1900-luvun alkupuolella Saksassa katujen kattamiseen tarkoitettuja puupölkkyjä. Voitelun merkitys ymmärrettiin luonnollisesti jo ennen moottoriaikaa. Nyt, kymmenen vuotta myöhemmin, yritys työllistää hänen lisäkseen viisi kokopäiväistä sekä kaksi osa-aikaista työntekijää. Ne teetetään alihankkijoilla Suomessa. Vuoden nuori yrittäjä Oskari Åvall alkoi kunnostaa isänsä maahantuomaa vuoden 1956 MG MGA Roadsteria 18-vuotiaana. Vapaa-aikanaankin hän tekee museoajoneuvotarkastuksia Autohistorialliselle Seuralle. Entisöintiin meni puolitoista vuotta aikaa. Päivittäinen tuotanto oli 240 000 pölkkyä. Pääkaupunkiseudun Yrittäjät painotti valinnassaan Åvallin onnistumista erikoisella toimialalla sekä rohkeutta ja positiivista asennetta yrityksensä kehittämisessä. Tarkka työ kannatti, ja sana taitavasta entisöijästä lähti kiertämään
Matkan varrelta erämaasta Aaro äkkäsi pari Venäjän hätätilaministeriön ajoneuvoa – ilmiselvästi valmiina palvelukseen. Lisäpolttoainetankki ja lisäakseli toimivat hyvänä vastapainona. Kiitoksia Aarolle kuvista. Hintaa erikoisuudella on 5?500 euroa. Vaikka ajoneuvoja oli Hiipiällä jätetty oman onnensa nojaan, kelkkailijalla oli Aaron mukaan hyvät oltavat. Leveämmän etuakselin ja takalevikepyörien kanssa on pysytty kaivettaessa hyvin ojan päällä. ZIL-kuorma-auto lienee 80-luvun suunnittelua. Jaltaeli ZAZ-henkilöauto ei tainnut olla hätätilaministeriön ajokkeja, mutta yhtä käytettävissä tarpeen tullen. 4/2018 11. Kaivuri on kunnossa ja tullut suoraan käytöstä liikkeeseen. Jos kelkkapakaraa jo kutittaa, internetissä sitä rapsuttaa kola-exp.com. Hätäkös Hiipiällä Aaro Partanen Hirvensalmelta oli vapun alla moottorikelkkailemassa itänaapurissa Hiipiä-tunturin kauniissa maastossa. Soitto liikkeen omistajalle Seppo Setälälle paljasti, että kuorma-autosta napattu lisäakseli on Timon ounastelujen mukaan kääntyvä sekin. Taaimmaisten akseleiden väli on huomattavan pitkä. Alle sai hyvät länsikelkat. Leikkisästi nimetty pakettiauto GAZel eli gaselli näyttää 90-luvun mallilta. Kola Expeditionsin oppaat puhuivat englantia ja tarkistivat osallistujien osaamistason. Muutoin tutussa Vammas Kersantissa Timoa ihmetytti eteen pantu lisäakseli. Kolmiakselinen kessu Timo Koskela näki Pomarkussa koneliikkeen pihassa erikoisen traktorikaivurin ja lähetti meille kuvia siitä
12
KANTAVA VOIMA T-16MG 1989 Työkoneenkantajat ovat traktoreita, joiden tyhjään runkoon voi asentaa minkä hyvänsä apuvälineen. Ukrainalaista T-16-mallia valmistettiin yli 30 vuotta, ja se oli vanhassa itäblokissa tunnetuin kantajatraktori. Vantaa 13. Esko Jokinen toteutti pitkään kyteneen haaveen T-16:n hankkimisesta ja entisöinnistä
”Se oli eräänlainen nuoruuden haave. Ajattelin, että tuo ainakin on sellainen vehje, jota ei muilta löydy”, Esko muistelee. Harkova valmisti merkittävän osan suuren ja mahtavan maan panssarivaunuista, turbiineista ja traktoreista. Harkovassa on tehty paljon telatraktoreita, esimerkiksi mallit DT-54, T-75 ja T-74. Mikään niistä ei ole Suomessa yleinen. Oma lukunsa Harkovan traktorituotannossa ovat niin kutsutut työkoneenkantajat. Siellä on paljon teollisuutta ja oppilaitoksia. Ukrainalaiset traktorit eivät ole suomalaisillekaan aivan outoja. Koko ikänsä pääkaupunkiseudulla asuneella miehellä ei ole ennen viime aikoja ollut minkäänlaista kokemusta traktoreista työkoneina. Parhaita harkovalaisia tuttavuuksiamme ovat aikoinaan Harkov-merkkinimellä meille maahantuodut DT-14ja DT-20-traktorit. ”Myytävät koneet ovat useimmiten aivan rupisia ja hinnat hirveitä.” Pari vuotta sitten Eskoa lopulta lykästi niin välittäjän kuin saaliin suhteen. Haave toteutuu Vantaalainen Esko Jokinen on hyvin epätodennäköinen traktoriharrastaja. Nämä 50–60-lukujen riviviljelyvehkeet ovat harrastekoneina suosittuja. Moni tuntee ne tuttavallisella ja kenties osuvallakin lempinimellä Täystuho. Esko oli myös pettynyt Baltian tarjontaan. Esko tunsi Venäjällä ja Baltian maissa työkeikoilla käyviä ihmisiä. K oillis-Ukrainassa sijaitseva Harkova on maan toiseksi suurin kaupunki. Työkoneenkantaja T-16 on Eskon viimeisin projekti. Mutta meille tutuin telaslaavi, Volgogradin traktoritehtaan malli DT-75 oli sydämeltään ukrainalainen, sillä sen moottori oli Harkovan moottoritehdas Sirpin ja Vasaran valmistama. Kauan sitten näin postimerkin kokoisen valokuvan tällaisesta traktorista. Kalustoksi on aina valikoitunut jotain erikoisenpuoleista. Teksti ja kuvat: Mika Rassi ”Ajattelin, että tuo on sellainen vehje, jota ei muilta löydy.” Liki kolmekymppisen koneen mittarissa on vasta rapiat 300 tuntia. Moni lupasi hankkia matkalta työkoneenkantajan, mutta kukaan ei ollut sanojensa mittainen. Jo Neuvostoliiton aikana se oli yksi jättiläisvaltion teollisista keskuksista. Akseleiden välissä on tyhjä alusta, johon voi asentaa tarpeen vaatiman lisälaitteen. Niissä niin moottori, voimansiirto kuin ohjaamo on pantu tiukkaan nippuun taka-akselin päälle. 14 T-16. Mutterit ja avaimet ovat kuitenkin aina pysyneet Eskon näpeissä, ja muunlaisia ajoneuvoja hän on harrastanut vuosikymmenet
”Moniin näistä on vaihdettu Ladan penkki. Tämän konetyypin useimmiten käytetty suomalainen nimi on työkoneenkantaja – se on suora käännös saksan sanasta Geräteträger. T-16:tta varten oli tarjolla runsas valikoima työkoneita, muun muassa niittokone, paalinkerääjä, kuormaaja-kaivulaite, kasvinsuojeluruisku ja kompressori. HTZ-7:n tekeminen loppui 1956, kun tehdas alkoi valmistaa ensimmäistä työkoneenkantajaansa mallia DSŠ-14. Ja vaikka T-16-mallinimi hylättiin 90-luvulla, hyvin samanlaisia pieniä työkoneenkantajamalleja on valmistettu Ukrainassa ja Venäjällä vielä tällä vuosikymmenellä. Tärkein uudistus oli paljon entistä tehokkaampi 25-hevosvoimainen moottori. Vuonna 1961 Harkovan kantajan nimeksi vaihtui T-16. Samoin oli kuljettajan istuimen laita. Sen valtavassa hallissa kaikkien mahdollisten kansojen edustajat harhailivat palvelutiskirivien ja silmissä vilistävien vuoronumeroiden keskellä havittelemassa kilpiä joka sortin ajoneuvoihin. T-16:tta valmistettiin vuoteen 1995 asti. Se vaihtui vuonna 1958 kaksisylinteriseen ilmajäähdytteiseen moottoriin, jollainen Harkovan työkoneenkantajissa oli sen jälkeen vuosikymmenet. Sain käsiini alkuperäisen penkin, mutta sen pehmusteet oli tehtävä uusiksi.” Esko on noudattanut T-16:n entisöintityössä sitä periaatetta, että kaikki korvaavat osat hankitaan entisen Neuvostoliiton Idän kantajatraktorit S uomessa näkee hyvin harvoin traktoreita, joiden akselien välissä on tyhjä palkkitai putkirunko työlaitteen kytkemistä varten. Vuonna 1966 tehtaan nimeksi muutettiin sen toimialaa paremmin kuvaava Harkovan työkoneenkantajatehdas (Harkovski zavod traktornyh samohodnyh šassi). Näiden päälle pitää vielä uskaltaa kuvitella kaikki suuren maan traktorinomistajien itse tekemät muokkaukset. Tällaisia traktoreita onkin valmistettu ja käytetty lähinnä Saksassa ja entisen Neuvostoliiton maissa. Aitoon malliin Vaikka Jokisen T-16:lla oli ajettu vain vähän päälle 300 tuntia, ei se ollut virheettömässä kunnossa. Traktorissa oli vakiona hydrauliikka ja voiman ulosotto. Raideväli oli säädettävä. Neuvostoliitossa työkoneenkantajien valmistus keskittyi Ukrainan Harkovaan. 4/2018 15. Traktori ei ollut koskaan ollut edes rekisteröitynä, mutta historiadokumentteja löytyi hirveä määrä.” Löydön tarkempi malli on T-16MG, jossa on alustan päällä lava. Pienten tullauskommervenkkien jälkeen traktori astui muiden ajoneuvomatkustajien ällistykseksi Suomen-lautalle. Yhteensä T-16-malleja valmistettiin yli 500 000 kappaletta. Siellä Esko hurautti rekisteröintikeskukselle. Usein T-16:een on vaihdettu Ladan penkki, ja kahden istuttavia ratkaisujakin näkee. Sinne oli toisen maailmansodan melskeissä siirretty Stalingradin autokorjaamo. Termi onkin napakampi kuin venäjässä käytetty traktornoe samohodnoe šassi, joka tarkoittaa itsestään kulkevaa traktorialustaa. Pintaruostetta oli vähän joka paikassa, ja lavan laidat piti tehdä kokonaan uudestaan. Käytännössä ainoaa suomalaista kantajakokeilua, Mekes Oy:n Muulia, mainostettiin aikoinaan konehevoseksi. Kuljettajan jaksamista on ajateltu: termospullo telineineen on alkuperäinen varuste. DSŠ-14:ssä oli DT-14:stä tuttu 14-hevosvoimainen yksisylinterinen moottori. 80-luvun lopulla vanha kantaja sai muun muassa hydraulisen ohjauksen. Kenttäpullo, Belarus-kintaat ja ikkunaa koristavat tupsut ovat Eskon lisäyksiä. Suurin muutos itse koneessa oli suunnanvaihtajalla varustettu vaihteisto. Tämä traktorin oma istuin on entisöity alkuperäisen tyyliin. Se oli jo rakenteeltaan samanlainen kuin kaikki tulevat ukrainalaiset ja venäläiset työkoneenkantajamallit. Toinen ovi oli vaihtokuntoinen, mutta varaosa löytyi onneksi etelänaapurista. Onneksi mukana oli paikallisia apuvoimia, ja T-16 saatiin Viron kilpiin. ”Tuttu työmies löysi jobbarilta pitkään seisseen ja hyvin vähän ajetun T-16:n. Kiinnikkeiden paikkaa vaihtamalla lavan saa kippaamaan kolmeen eri suuntaan. Eräs suosituimmista versioista oli T-16MG, jossa oli kolmeen suuntaan kippaava lava. Korjaamotehtaasta tehtiin vuonna 1949 traktoreiden kokoonpanotehdas, kun Harkovan traktoritehdasta ei vielä ollut saatu sodan jäljiltä täysin käyntiin. Kokoonpanotehtaan ensimmäinen tuote oli HTZ-7, jonka tekniikassa oli otettu rutkasti mallia saksalaisesta Lanz Alldog -työkoneenkantajasta. Akselien välissä oli kahden putken runko, jonka päälle voitiin asentaa työväline. Kantajatraktori kuljetettiin lavetilla Keski-Virosta Tallinnaan. HTZ-7 oli myös DT14ja DT-20-traktoreiden kantamuoto. T-16:n mallimuutos T-16M:ksi tehtiin vuotta myöhemmin. Muulista teimme jutun numerossa 1/10. Moottori ja voimansiirto sijaitsivat kuljettajan takana – kuljettajan paikka oli taka-akselin päällä
”T-16 on suunniteltu niin, että sillä pystytään tekemään töitä ilman varaosia. Olivat ne siellä vähän ihmeissään.” Eskolla oli kokemusta traktoreista yhden Valmet 903 -tuunauksen verran. Lankakierrosten määrällä voidaan säätää sulakkeen ampeerilukua.” Esko askaroi ukrainalaisen kimpussa vuoden päivät. Mihin hintaan siitä raaskii luopua. ”Valmetissa kaikki istuu kohdalleen nätisti. Autoja olen tehnyt melkoisen määrän. Niinpä myös penkin ehostustyöt teetettiin Virossa. ESKO JOKINEN • ammattikoulun opettaja ja autokorjaaja, eläkkeellä • harrastanut vuosikymmenet erityisesti Volvo-henkilöautoja ”Kun olin pieni, isä oli saanut jostain moottoripyörän moottorin. ”Verhoilufirmasta sanottiin, että nahan saa saman hintaan kuin kerniverhoilun. ”Jos hion hitsaussaumat lavasta tai muutoin kaunistelen paikat, se ei ole enää lähelläkään aitoa. Me purettiin ja koottiin se yhdessä. Vaihdekaavio voi näyttää hassulta, mutta pakkia vastapäätä oleva nelonen on hyvä vaihde työhön, jossa vaihdetaan yhtenään kulkusuuntaa. Turuilla ja toreilla Erikoisen näköinen ajoneuvo herättää luonnollisesti ihmisissä kummastusta ja kiinnostusta. Tässä kaikki on vähän sinnepäin, saumat irvistävät, ja esimerkiksi hitsausjälki on aika karkeaa.” Traktoriin perehtyminen on toisaalta saanut Eskon oivaltamaan, että monet aluksi alkeellisilta tuntuvat ratkaisut ovat remonttiystävällisiä ja kestäviä. Isällä oli myös kaasuhitsauslaitteet, ja olin noin 13-vuotias, kun opettelin niillä hitsaamaan. T16:tta purkaessaan, huoltaessaan ja kootessaan hän sai tuta suuren maan suuren toleranssin. Projekti on niellyt rahaa ja aikaa. Aina kun joku kysyy sen hintaa, olen sanonut, että kymppitonnista voi alkaa tinkiä.” ”T-16 on suunniteltu niin, että sillä pystytään tekemään töitä ilman varaosia.” Näppärän polttoainemittarin saa pyöriteltyä esiin vaikkapa kesken ajon. Sen sijaan asiaankuuluvaa neuvostorekvisiittaa on hytissä hyvin esillä. Heidätkin pääsee yllättämään, että ei tämä ole peukalonmurskain, tässä on jo hydrostaattinen ohjaus.” Mökkipaikalla Kuhmoisissa riittää myös kantajakoneen kummastelijoita. Sanoin, että sen pitää olla kerniä, koska se on alkuperäinen materiaali. Sitten rupesin tekemään kaiken maailman remppoja. Monet venäläiset tuntevat tämän mekaanisesti ohjatun version nimellä peukalonmurskain. ”Tapahtumissa on hauskaa jutella tästä ihmisten kanssa. Vanhoissa traktoreissa viehättää yksinkertainen tekniikka, niitä on helppo näprätä.” alueelta. Olen pyrkinyt siihen, että kaikki tähän tehty tai teetetty on yhtä krouvia jälkeä kuin alkuperäisessä.” Muutamat käytännön sanelemat lisäasennukset kuten peräkärryn pistokkeen Jokinen on piilottanut niin, etteivät ne heti satu katsovan silmiin. Vakuutushtiö kysyi uuden hintaa, ja sanoin, ettei uutta ole. Kolmen viikon päästä yhtiöstä soitettiin ja sanottiin, että he päättivät vakuutusarvoksi 10 000 euroa. Hän kertoo tehneensä T-16:een omasta näkökulmastaan käyttöentisöinnin. ”Traktorissa on osakasko lähinnä ilkivaltaa varten. T-16:sta hän ajattelee samoin kuin lukemattomista kättensä kautta kulkeneista autoistakin: sitten kun sen kanssa on tehnyt sen mitä on halunnut, se saa mennä. Samaan hengenvetoon hän kuitenkin miettii, mikä muu voisi olla oikea entisöintitapa. 16 T-16. Esimerkiksi sulakkeet eivät ole kertakäyttöisiä, vaan niissä on mukana lankaa, jolla sulakkeen voi korjata. Jokinen on tekijä, ei keräilijä
Kippaussuuntaa saa vaihdettua kiinnityspisteitä muuttamalla. Moinen ihme tavattiin numerossa 8/15. 4/2018 17. Samaa ilmajäähdytteistä moottoria on käytetty esimerkiksi T-25-traktorissa eli Belarus 250:ssä. T-16MG MOOTTORI D-21A1, kaksisylinterinen nelitahtinen ilmajäähdytteinen suoraruiskutteinen dieselmoottori, teho 25 hevosvoimaa, 1?800 kierrosta minuutissa, sylinterin halkaisija 105 mm, iskun pituus 120 mm, iskutilavuus 2,08 litraa VAIHTEET 7+1 NOPEUDET 1,5–23,2 kilometriä tunnissa RENKAAT edessä 6,5–16, takana 9,5–32 PÄÄLLIRAKENNE kolmeen suuntaan kippaava lava, kantavuus 1?000 kg MITTOJA pituus 3?700, leveys 1?550, korkeus 2?500 mm, omapaino 1?730 kg MUUTA voiman ulosotto, tasauspyörästön lukko Voiman ulosotto löytyy ohjaamon alta edestä
Suomessa ne ovat harvinaisia, erityisesti amerikkalaiset isoimmat versiot. 18. Loimaa TAITTUU MUTTEI KATKEA MASSEY FERGUSON 1505 70-luvun voimakkaimmat Massey Fergusonit olivat runko-ohjattavia. Yksi jenkkilinkku on Varsinais-Suomessa tavallisessa maatalouskäytössä
Aika kului ennen, ja se kuluu edelleen. Niihin oli asennettu Caterpillarin V8-koneiden uudet malliversiot, joista kuului tietysti hieman enemmän kavioiden kopsetta. Ensimmäiset mallit olivat 1500 ja 1800. Toisaalta tehontarpeiden erot ovat olleet tuolloin melkoisia: Amerikassa MF on tarjoillut parinsadan hevosvoiman jättiläisiä, kun Suomessa taidettiin olla melko tyytyväisiä 165-mallin suorituskykyyn. 1200:aa tehtiin vuoteen 1980 saakka, ja sen jälkeen hivenen tehokkaampi uusi brittimalli 1250 eli vielä pari vuotta. Pienempi malli oli nyt 185-hevosvoimainen, ja isompi laukkasi 210 hevosen voimalla. 19. Korkea kytkin tarjoaa traktoristille mukavaa aamuvoimistelua – muulloin sitä ei omistajan mukaan ole tarkoitus polkeakaan. MF:n runko-ohjattavat 70-luvulla Massey Ferguson toi runko-ohjattavat maataloustraktorit markkinoille 1970 Pohjois-Amerikassa. Manchesterin linkkuMassikassa oli Perkinsin kuusisylinterinen 105-hevosvoimainen moottori. Brittivalmisteinen 1200 oli Amerikan-serkkujen pienempi versio – sen akseliväli oli noin 2,5 metriä, kun 1500:n akselit olivat inan yli kolmen metrin päässä toisistaan. Ensinnäkin on hämmästyttävää, kuinka kauas Massey-Harris Ponyn ja harmaa-Fergun ajoista oli tultu parissa vuosikymmenessä. Uudella mantereella muutoksia tuli nopeammin. Teksti ja kuvat: Mika Rassi Traktorin kojetaulu ei ole liian monimutkainen. Nyt vanha mahtikone voi olla tavallisella suomalaisella maatilalla tavallisissa töissä, ja sen rajoituksetkin tuntuvat nykykoneiden rinnalla. Seuraavana vuonna esiteltiin Isossa-Britanniassa sen vainioille sopivaksi katsottu linkkutraktori. Vuonna 1974 esiteltiin uudet mallit 1505 ja 1805. 70 -luvun puolenvälin ison taittuvarunkoisen Massey Fergusonin vierellä tulee aprikoineeksi ainakin kahta asiaa. Tehoja oli vastaavasti 148 ja 171 hevosvoimaa. Ne olivat luonnollisesti nelivetoja, ja niiden moottorina oli Caterpillarin V8 – pienemmässä 9,4-litrainen, isommassa 10,4-litrainen
20 MASSEY FERGUSON 1505. 1505 on Jumppasella sekä peltoettä maantiekäytössä. Kallen traktorin tyyppikilven sarjanumero viittaa alkuvaiheen koneisiin. Linkku loikkii sentään yli 30 kilometrin tuntivauhtia
Huolenpitoa pinta on saanut myllytyksen jälkeenkin. Yksi 1505 on Kalle Jumppasella Loimaalla. Hän hioi vanhan kauhtuneen maalin pois ja kiillotti sen, mitä alta paljastui. Isoimman mallin teho oli jo yli 300 hevosvoimaa. ”Täytyy viedä se jonnekin huoltoon noiden paripyörien kanssa. Tämä yrittäjä sai kuitenkin suolta töitä, eli sen jälkeen Massikkaa tarvittiin kahdesti vuodessa: keväällä, kun kone vietiin suolle, ja syksyllä, kun se tuotiin sieltä pois.” Suoyrittäjästä jätti aika, ja Kalle osti Massikan Hollolasta perikunnalta. Traktoria ei kuitenkaan maalattu uudestaan, vaan vanhasta pinnasta kaivettiin kirkasta sävyä esiin autohommista tutulla myllytystekniikalla. 1978 vanhat amerikkalaiset linkkumallit jäivät historiaan ja tilalle tuli kolme uutta, 4800, 4840 ja 4880. ”Katsopa eleganttia interiööriä: kyllä voi olla kojelauta yksinkertainen. Suuruus ei Massikassa tarkoita kinkkistä. Jonkin verran Massikkaa on käytetty myös viljanajoon, mutta siinä hommassa on varauksensa. ”Se on kuin liukumäki, kun siellä kiipeilee. MASSEY FERGUSON 1505 MOOTTORI Caterpillar 3208, kahdeksan sylinterinen vapaastihengittävä dieselmoottori. Sen jälkeen se on mennyt Lappeenrantaan, jossa yrittäjä aikoi ruveta vetämään sillä kaivinkonetta. Näiden neljän traktorin valmistus päättyi 1983. Katsotaan, mahtuuko sisään.” ”Kytkin on tarkoitettu poljettavaksi vain aamuisin.” 70-luvulla neljässä amerikkalaisessa linkku-Massikka-mallissa oli Caterpillarin V8moottori. Tuolloin taittuvarunkoisen jättiläisen maalipinta oli melko haalistunut. Pinta on sen jäljiltä.” Sivupellit on tosin saatu myöhemmin traktorin ensimmäiseltä omistajalta. Pitää olla jarrusukat jalassa.” 1505:n pääasiallista työsarkaa Jumppasen tilalla ovat peltotyöt, lähinnä äestys. Iso ja yksinkertainen Virallisesti Suomeen on ilmeisesti tuotu uutena ainakin yksi runko-ohjattava Massey Ferguson, brittiläistä 1200-mallia. Sävyeron maalatun ja myllytetyn välillä huomaa helposti. Iskutilavuus 10,4 litraa, sylinterin halkaisija 114 mm, iskun pituus 127 mm. On niitä silti muitakin satamiimme saapunut, jopa jenkkivehkeitä. Teho 185 hevosvoimaa, 2?800 kierrosta minuutissa. Se on ketterämpi kuin vaikkapa John Deere 7920, mutta Jontikka on kuitenkin nopeampi ja siksi parempi pitkän matkan ajoihin”, Kalle lisää. Kytkin on niin korkealla, että sitä ei ole selvästikään tarkoitettu poljettavaksi kuin aamuisin.” Kallella on mielessä pieni kepposmainen korjaamotilatesti. ”Tämän toi Suomeen sen ensimmäinen omistaja, joka asui Lohjalla. VAIHTEISTO 12+4 JARRUT rumpujarrut RENKAAT 18,4R38 MITTOJA pituus 568, leveys 250, korkeus 332, maavara akseliväi 304 cm, paino 8?146 kg 4/2018 21. Kallen tytär Siiri on juuri taannoin vahannut ison hirviön pellit. ”Eräs tuttu askarteli sen kimpussa yhden päivän. Remmiin liittyi vielä vuonna 1980 suurin malli, 375-heppainen 4900. Ihailemme Caterpillarin isoa moottoria, joka on tietysti aikanaan ollut erityisen massiivinen. Nyt moottoreina olivat Cumminsin 15-litraiset V8:t. Kalle on maalauttanut ne Massikan-punaisella. ”Voimansiirto on hyvin yksinkertainen. Toisella puolella on paikka ohjaustehostimen hihnoille ja toisella puolella öljypumpun hihnoille.” Sama pelkistäminen ulottuu ohjaamoon. ”Muut tiellä kulkijat eivät välttämättä ymmärrä, kuinka linkkutraktori koukkaisee”, toteaa Siiri. ”Se kulkee kyllä yli kolmeakymppiä
Hattula JÄLLEENRAKENTAJA BRITANNIASTA FORDSON THAMES 7V 1947 Thamesjoen varrella sijainneesta Fordin Dagenhamin auto tehtaasta on toimitettu Suomeen lukuisia jopa kulttiautojen maineeseen nousseita automalleja. Siinä on myös aimo annos suomalaista työtä, sillä autot koottiin Suomessa ja ohjaamojakin tehtiin meillä. 22. Fordson Thames 7V jäi hieman oudommaksi tapaukseksi, mutta se oli joka tapauk sessa tervetullut auto jälleenrakentavalle Suomelle
23
Toiviaista Fordson palveli neljän vuoden ajan. Ensimmäinen aikakausi kesti kymmenen vuotta, jolloin autoa käytettiin kuormaautona. Meidän oloissamme huomio kiinnittyi auton ohjaamoon, joka oli tuotu eteen. Iso-Britannia ei jäänyt mittavan autoteollisuutensa kanssa tässä tilanteessa nuolemaan näppejään. Moottri oli jäänyt kuljettajan ja apumiehen väliin. Puuta hän kuljetti autollaan Yhtynelle Paperitehtaille Valkeakoskelle. Tarjolla oli tuolloin useammalta merkiltä jopa neliakselisia malleja. Brittien hyötyajoneuvoissa nokattomat mallit olivat tyypillisiä jo 40-luvulla. Suomen ja Iso-Britannian keskenään harjoittama bilateraalinen kauppa mahdollisti myös osaltaan brittiautojen mittavan tuonnin maahamme. Toiviainen käytti autoa muun muassa propsien ja halkojen ajossa. Ford Motor Company LTD:n Itä-Lontoon Dagenhamissa valmistama Fordson Thames 7V edustaa tietyssä mielessä juuri aikansa allrounder-peruskuorma-autoa selkeän ja toimintavarman tekniikkansa ja reilun neljän tonnin kantavuutensa vuoksi. Toisaalta antoi uuden suunnan sille, millaista kalusto niin kevyemmällä kuin raskaammalla puolella tulisi olemaan. Tuolloin autolla oli takanaan kuusi käyttövuotta. 24 FORDSON THAMES 7V. Uusi omistaja Fordsonille löytyi Loimaalta. 10 vuoden työura Renkolaisen Kimmo Innalan Fordson Thames 7V on juuri valmistunut pitkän entisöintityön tulos. Mekaaniset jarrut antoivat tuohon aikaan autolle siinä mielessä luotettavuutta, että niitä pystyttiin korjaamaan helposti ilman nestejarruihin liittyviä osia ja nesteitä, joita ei ollut joka paikassa saatavilla. Muilta osin Suomeen tuodut autot eivät pitäneet sisällään mitään uutta ja ihmeellistä. Yhtäältä sota aiheutti autoistumisellemme syvän notkahduksen, josta kärsimme pitkään. Esimerkiksi neuvostoliittolaiset, itäeurooppalaiset ja keskieurooppalaiset autot alkoivat ottaa yhdysvaltalaisten aiemmin hallitsemia markkinoita haltuunsa. Tarinan voi jakaa kolmeen aikakauteen. Sen tuottamat ajoneuvot pärjäsivät muun muassa suurten tuotantomäärien ja kehittyneiden tuotantomenetelmien vuoksi hinnassa esimerkiksi amerikkalaisille autoille, joiden rahtikustannukset nostivat niiden hintoja. Innalan Fordson edustaa tämän tyyppistä Suomi-Fordsonia aidoimmillaan. S ota on pohjimmiltaan synkkä asia, mutta toisella maailmansodalla oli silti suuri merkitys Suomen autokannalle ja sen kehittymiselle. Auto poistettiin rekisteristä Teksti ja kuvat: Iikka Kekko Monet auton yksityiskohdista on pitänyt tehdä mallin mukaan uudelleen. Innalan appiukko Tauno Toiviainen hankki auton Turun ja Porin läänin puolelle, ja silloin rekisterinumeroksi vaihtui EF-443. Yleiskuorma-auto Brittiläinen hyötyajoneuvoteollisuus on ollut runsasta ja monimuotoista. Juhannuksen alla vuonna 1948 uuteen autoon kiinnitettiin Hämeen läänin rekisterikilvet H-1278. Esimerkkeinä laitalukot ja keulan Thames-merkki. Vientiin toimitettujakin autoja tunnetaan ympäri maailmaa, mutta ne ovat suurimmalta osin yleiskuorma-autoja eivätkä edusta juurikaan sikäläisen kaluston raskainta päätä. Auto vaihtoi omistajaa vuonna 1954. Auton tarina on myös tyypillisen suomalainen. Fordsonin hankki autoilija Kalle Jokela Urjalasta. Suomea yli kymmenen kertaa suuremman valtion, jonka teollisuus oli suhteessa vieläkin suurempaa, oma autotarve imi sikäläisen hyötyajoneuvoteollisuuden tuotteita ahnaasti. Niissä kilvissä auto kulki 50-luvun taitteeseen asti, jolloin vuonna 1949 alkaneen rekisterikilpiuudistuksen myötä kilvet päivittyivät muotoon HB-278
3,6-litrainen V8 pitää kaunista huminaa tyhjäkäynnillä. Ilmanpuhdistimen kohdalla on moottorikopassa puhdistimen kokoinen patti. Niillekin on löytynyt perusteltu selitys. 4/2018 25. Kierroksilla löytyy ääntäkin. Alkuperäisten kaltaisten tiivisteiden löytyminen teetti työtä, mutta lopputuloksen takia se kannatti. Kattoluukku kuului Thamesin varusteisiin. Pieni mutta hieno yksityiskohta on tiikistä valmistetut ikkunankehykset
Auton ensirekisteröinnistä on nyt kulunut 70 vuotta. Kimmoa työllistivät myös toisten harrastajien autojen entisöinnit, jolloin Fordson on joutunut odottamaan vuoroaan. Kimmo toteaakin, ettei silloin heitetty mitään ehjää menemään. Se alkaa 90-luvun puolivälistä, jolloin työkseenkin vanhoja kuorma-autoja entisöivä Kimmo Innala alkaa pohtia sukulaistensa traktorin peräkärryn taustoja. Auton rakentaminen alkoi vuoden 1998 aikana, jonka jälkeen se eteni hitaasti mutta varmasti. Muitakin auton osia alkaa löytyä maatilan alueelta. Sen eläTylppänokka-Tempsiä piti tulla maahamme 2550 kappaletta. Luvusta jäätiin lopulta reippaasti. toukokuun ensimmäisenä päivänä vuonna 1958, kymmenen käyttövuoden jälkeen. Osat löytyvät – auto valmistuu Tylppänokka-Fordsonin toinen kausi on automiehille mielenkiinnottomin – neljäkymmentä vuotta auton historiasta kului traktorin perässä. Sysäys projektin loppuun viemiselle tuli viime talvena, jolloin autoa tiedusteltiin kevään Classic Motorshow’hun, jonne se sitten lopulta valmistuikin. Tarinalla on kuitenkin onnellinen loppu. Fordin mekaanisia jarruja monet pitivät tehottomina väärien säätötapojen takia. Mekaanisten jarrujen säätö tapahtuu taka-akselin takaa. Vain Fordsonin ohjauslaitteet ovat kadonneet. Alustassa käytetyt pultit ja mutterit vastaavat tyyliltään alkuperäisiä. Lopulta lähes kaikki autosta puretut osat löytyvät maatilalta. Miltei heti rekisteristä poiston jälkeen autosta purettiin ohjaamo, moottori ja etuakseli. Rungon sivulla oleva keinuvivusto säätää jarrutehoa etuja takaakseleiden välillä. Rungon etupäät taivutettiin kyläsepän pajalla yhteen, ja traktorin peräkärry alkoi olla valmis. 26 FORDSON THAMES 7V. Yhteistyö veteraaniautoilija Mikko Meren kanssa antoi lopullisen sysäyksen auton kunnostamiselle. Yleensä siitä ei auto enää nouse jaloilleen. Ohjaamo löytyy läheisestä kuusikosta, maahan jo osittain maatuneena
Niissä on käytetty millisiä ruuveja ja muttereita. Ohjaamoiden rakentamisella Suomessa lisättiin myös autojen kotimaisuusastetta, jolla oli erityistä merkitystä tuolloin. FORDSON THAMES 7V VUOSIMALLI 1947 TEKNIIKKA 3,6-litrainen bensiini-V8, 85 hevosvoimaa. Nykyiset istuimet on verhoiltu niin lähelle vastaavanlaisesta kankaasta kuin mahdollista. Ehjä vastaavanlainen löytyi aikoinaan Esko Rahkosen laanilta Lahdesta. Tuumia ei tuumattu Auton kunnostuksessa ei lähdetty seikkailemaan harhateille. Takaikkunankehyksissä on käytetty tiikkiä, joka taas on peräisin Amerikan-Fordilta tulleista puulaatikoista. Ulospäin näkyvimmäksi eroksi Innala mainitsee pyörien kiinnityksen. Kimmon mielestä tällaisissa näkyvissä osissa on turha lähteä kulkemaan oikotietä, koska ne näkyvät kaikille. Siihen osaan autoa, joka on tullut Isosta-Britanniasta, ei esimerkiksi voi käyttää muita kuin tuumaisia muttereita, pultteja ja urakantaruuveja. Osaan mes ET6 eli meillä Tempsin Voorttina tunnettu malli esiteltiin 7V:n korvaajaksi. Istuinten verhoilu toteutettiin aikanaan vahvasta rasvakankaasta. Alustan osalta auto on pitkälti 37-mallin jenkki-Fordia. Tekniikan osalta esimerkiksi perä jouduttiin vaihtamaan kokonaan. Alustoja piti Fordin tiedotteen mukaan tuoda maahan kaikkiaan 2550 kappaletta, mutta tuosta luvusta jäätiin lopulta reippaasti. Omapaino 2700 kg, kokonaispaino 7000 kg OMISTAJA Kimmo Innala, Hattula VALMISTAJA Ford Motor Company LTD, Dagenham, Englanti mässä alkaa jälleen uusi kausi, nyt museokuorma-autona. Niiden ohjaamot rakennettiin pääasiassa kyseisten autojen osien kuljetuksiin käytetyistä puulaatikoista saadusta puutavarasta. Mekaaniset jarrut edessä ja takana. Kimmon ajatusmaailmassa auton entisöinti tarkoittaa sitä, että siitä tehdään sellainen kuin se on ollut aktiivisessa työkäytössä. 7V koki valmistusaikanaan pieniä muutoksia. Samalla ajatuksella on kunnostettu auton Suomessa valmistettu ohjaamo ja lava. Alkuperäinen oli vaurioitunut peräkärrykäytössä. Vuonna 1947 mekaanisten jarrujen vaihtoehdoksi tulivat nestejarrut. Oikeanlaisten, etenkin tuumaisten pulttien ja ruuvien hankautoista valmistettiin ohjaamot Suomessa, jolloin alustojen ostohinta tehtaalta saatiin viilattua edullisemmaksi. Amerikkalaiset kiinnittivät pyörät viidellä pultilla, kun taas britit hoitivat saman homman kuudella pultilla. 4-nopeuksinen synkronoimaton vaihteisto. 4/2018 27. Tässä tapauksessa mennään vähintään vuoteen 1958, tai mieluummin vuoteen 1948, jolloin auto on varusteltu käyttötehtäväänsä. Ruuvien näkyvien osien on myös oltava sellaiset kuin niiden kuuluukin olla. Vuotta myöhemmin 3,6-litraisen ja 85-hevosvoimaisen lättäpää-V8:n vaihtoehdoksi tuli Perkinsin P6-kuutosdiesel. Se, että autot tilattiin ilman ohjaamoa, ei vielä riittänyt. Propsikuorma on matkalla Valkeakoskelle. Tauno Toiviainen 50-luvun puolivälissä Thamesinsa kanssa Kangasalla. Koska Suomessa elettiin niukkoja aikoja, säästettiin kaikessa. Englannissa valmistettu – Suomessa koottu Fordson Thames 7V -autot toimitettiin Englannista puulaatikoissa Suomeen Helsingin Hernesaareen, jossa ne koottiin. Myös bensa-nelosmoottoria on ollut tarjolla kevyempiin malleihin. Rappukippi. Kimmo toteaa pitäneensä tiukan linjan. Fordson Thames 7V -mallia valmistettiin vuoteen 1949 asti, jolloin Fordson Thakiminen on lisäksi mahdollista nykyäänkin
Tutustumme Englannin tela-Pasiin sotakalustoharrastaja Vesa Frimanin luona. Riihimäki 28. HÄNEN MAJESTEETTINSA PALVELUKSESSA FV432 60-luvun alussa käyttöönotettu FV432 oli Britannian armeijan ensimmäinen tela-alustainen panssaroitu miehistönkuljetusvaunu sitten toisen maailmansodan
Ensimmäinen prototyyppi tehtiin 1961. FV432 oli ensimmäisiä sota-ajoneuvoja, joihin tällainen suojajärjestelmä asennettiin. Matkustamon yllä on neliosainen pyöreä kattoluukku. Vesa Friman pitää vaunua harrastenäkökulmasta nykyaikaisena. Tämä uuden ajan hevonen tosin taitaa pelata panssarillaan siinä missä puuhevonen voitti oveluudellaan. Vuonna 1972 FV432:n valmistus päättyi, ja siihen mennessä oli syntynyt yli 3000 miehistönkuljetusvaunua. Kuljetettaville sotilaille on vaunun pituussuunnassa kaksi penkkiä vastakkain – molemmille mahtuu viisi. Kuljettaja on edessä oikealla, ja konekiväärimiehelle on paikka kuljettajan takana. Kreikkalaiset taistelivat tuossa sodassa Troijan kaupunkia vastaan mutta joutuivat alakynteen. Ruoska valmis soimaan FV432 on kauttaaltaan hitsattua terästä. Pöllämystyneiden siviilien veri veti kuitenkin Vesan laanille uudestaan ihmettelemään koneita sieltä jostakin. K ävimme vuoden 2017 ensimmäisessä numerossa vieraisilla vanhan maansiirtokoneurakoijan ja armeijatavaran keräilijän Vesa Frimanin luona. Hevosen sisään piiloutuneet kreikkalaiset tulivat yön koittaessa ulos ja päihittivät luuloteltua voittoaan juhlineet troijalaiset. Alun perin ajoneuvo oli hiekanvärinen. Se suojaa vaunun sisällä olevia niin ydinaseiden kuin kemiallisten ja biologisten aseiden eli nykytermein joukkotuhoaseiden hyökkäykseltä. Epäilemättä juuri tuon vanhan legendan mukaan myös FV432-miehistövaunu sai lempinimen Trojan eli troijalainen. Sotilaat pääsevät matkustustilaan takaoven kautta. Vaunun moottori on perästä katsottuna edessä vasemmalla. Vesa Friman on maalannut brittivaununsa armeijan vihreään väriin. Hydraulisesti toimiva ohjaus on mukava, ja vaihdelaatikko automaattinen. FV432 kehitettiin brittiarmeijan tarpeisiin 1950-luvun lopulla. Vientiin tätä mallia ei tehdasvalmistuksen aikana juuri lähtenyt: esimerkiksi jenkkiläinen M113 oli hyvin samankaltainen mutta edullisempi vaihtoehto. 29. Sekä kuljettajan että konekiväärimiehen paikalla on luonnollisesti kattoluukku. GKN Sankey aloitti vaunujen valmistuksen vuonna 1962, mutta ensimmäiset tuotantomallit saatiin tehtaasta vasta 1963. Tekniikka on selvästi länsimaista”, Vesa sanoo ja vilkaisee vertailun vuoksi itänaapurin MT-LB-miehistönkuljetusvaunua. FV432 oli sitten toisen maailmansodan ensimmäinen täysin tela-alustainen panssaroitu miehistönkuljetusajoneuvo, jota britit käyttivät. Valmistuksen jälkipään FV432-vaunujen oikealle kyljelle on asennettu NBC-suojajärjestelmä. ”Se on hienosti jousitettu, keikkuu oikein. Varsinaiseen miehistöön kuuluu kaksi henkeä. He rakensivat valtavan onton puuhevosen, jota troijalaiset luulivat antautumislahjaksi ja veivät sen kaupunkiinsa. Kumpikin penkki taittuu ylös, jos muuta lastia on tarpeen kuljettaa. Sotamiesi, vanha miekka Frimanin kokoelmasta löytyy hyvä esimerkki vanhasta mutta edelleen käytössä olevasta sotakoneesta – brittiläinen miehistönkuljetukseen tarkoitettu panssarivaunu FV432. Teksti ja kuvat: Mika Rassi FV432:n katolla on teline yhtä konekivääriä varten. Valtakunta hevosesta A ntiikin Kreikasta meille säilyneet myytit kertovat Troijan sodasta ja Troijan hevosesta
Tilaa on laskettu olevan kymmenelle matkustajalle. 30 FV432-MIEHISTÖVAUNU. FV432 MOOTTORI Rolls-Royce K60 No 4 Mk 4F, kaksitahtinen kuusisylinterinen monipolttoaineja vastamäntämoottori, 240 hevosvoimaa, 3?750 kierrosta minuutissa VAIHTEISTO puoliautomaattinen General Motors Allison Division TX-200-4A HUIPPUNOPEUS tiellä 52,2 km/h TOIMINTASÄDE tiellä 480 km POLTTOAINESÄILIÖT 454 l MITTOJA pituus 5,25, leveys 2,8, korkeus 1,88 (konekiväärin kanssa 2,29), maavara 0,41 metriä, paino tyhjänä 13 740 ja kenttävarustuksessa 15 280 kg SUORITUSKYKY kahluusyvyys 1,07, pystysuoran esteen ylitys 0,61, kaivannon ylitys 2,05 metriä, kaltevuus telojen suunnassa 60 % ja sivusuunnassa 30 % MIEHISTÖ 2+10 ASEISTUS yksi 7,62 mm konekivääri, kaksi kolmen savukranaatin laukaisinta PANSSARI terästä, paksuus enintään 12 mm MUUTA NBC-suojajärjestelmä, yönäkölaitteet kuljettajalla Kuljetettavat sotilaat käyvät sisään takaovesta. Taaimpina istuvien selän takana on polttoainetankit
FV432 säilynee kuitenkin vielä useita vuosia palveluksessa erikoistehtävissä muun muassa kranaatinheittimen alustana, ambulanssina, komentotai tiedonvälitysvaununa ja miinoittajan vetäjänä. Katolla olevat polttoainetankkien kannet ovat jämerää tekoa. 4/2018 31. Sydän paikallaan FV432:n moottori on Rolls-Roycen kaksitahtinen puristussytytteinen malli K60. Kuljettajan työpiste. Telastossa on kummallakin puolella viisi alatelapyörää, kaksi ylätelapyörää, vetopyörä edessä ja takana tukipyörä. Myös Vesa Friman on huomannut, että kyseessä on kierroskone. Oikealla kyljellä olevassa laatikossa on sisätilan ilman puhdistuslaitteet. Voimalinja on sen seurauksena uusittu muutamista vaunuista kokonaan. FV432:n pääasiallinen sotatanner on ollut Lähi-idässä. Maksimiteho saavutettiin, kun kierrosluku oli noin 2400 minuutissa. 2000-luvulla tehtyjen FV432päivitysten tarve olikin paljolti sotatilanteen sanelema siirto. 60-luvun vaunu pysyy palveluksessa todennäköisesti vielä useita vuosia. ”Aika lailla vonkuu, kun pistetään kaasua.” Polttoaineeksi moottori hyväksyy miltei mitä hyvänsä matalaoktaanisesta bensiinistä lähtien. K60:ssä on kaksi kampiakselia. Uudistetun vaunun huippunopeus on jo yli 70 kilometriä tunnissa. Rolls-Roycen moottori on vaihtunut Cumminsin hitusen tehokkaampaan myllyyn, ja Allisonin uusi vaihteisto on nyt täysin automaattinen ja sähköisesti ohjattu. Rivissä pysymistä auttaa se, että tällä vuosituhannella vanhaa vaunua on myös päivitetty vastaamaan nykypäivän määräyksiä. Se on kuusisylinterinen vastamäntämoottori, jossa kaksi mäntää työskentelee samassa sylinterissä. Kampiakselien välityksen ansiosta ulosottoakselin kierrosnopeus on kuitenkin peräti 3750 kierrosta minuutissa. Myöhempiin FV432-malleihin asennettiin järjestelmä joukkotuhoaseita vastaan. Taas kuulla kalsketta kalpojen FV432:n korvaajaksi suunniteltiin 80-luvun lopulla päivänvalon nähnyt uusi mihistövaunu Warrior MCV. Se otti osaa Persianlahden sotaan vuonna 1991, ja nyttemmin sitä on käytetty uusissa konflikteissa Irakin ja Afganistanin kanssa. Etummaisissa ja takimmaisissa alatelapyörissä on teleskooppityyppiset iskunvaimentimet
Sen laulu kuuluu yhä Näsijärven rannalla joka kevät. Teksti ja kuvat: Mika Rassi 32. USKALIN SAHALLA Puurakenteisia kotitarvesahoja on maassamme ollut paljon, mutta vain harvat niistä ovat säilyneet meidän päiviimme. Mutta Tampereen Kämmenniemessä Uskalin kylässä seisoo miltei satavuotias sahavanhus
Yhdet messinkiliuskat olen vaihtanut. ”Tämä saha on rakennettu 1920-luvun puolivälissä. Täällä Uskalin kylässä on ollut joka talossa saha – aivan pienen matkan sisällä on ollut viisi sahaa. Siirappi puree hyvin, mutta se kerää pölyä ja purua”; Hannu kertoo hihnapelistä. Moottorin kelkkaa saa siirrettyä, eli sillä lailla remmin kireyttä säädetään. Maatalouslaatua hihnalta Pöydän kuljettimessa on kolme välitystä, jotka valitaan hihnan paikkaa vaihtamalla. E läkeläisveljekset Hannu ja Matti Mäkelä asuvat yhä lapsuutensa kotikylässä Teiskossa. Terän akselissa on kuppivoitelu: kuppi pannaan täyteen öljyä, ja sitä menee laakerille automaattisesti”, Matti esittelee. Pöydän kiskot kulkevat rullien urissa. ”Tässä on liukulaakerit joka paikassa. Kun koko saha on täysin mekaaninen, täytyy tietää akselien kiertonopeudet ja niiden suhteet toisiinsa”, Matti lisää. Se lisättiin, kun puu kerran pöytää palautettaessa otti kiinni terään ja pomppasi sahurin kimppuun. Tuulenkaatoja ja pystyyn kuivuneita puita haetaan omasta metsästä ja sahataan omiin tarpeisiin. Onneksi miestappioilta vältyttiin. ”Ensimmäinen lauta tuppaa olemaan vähän huono, kun pöytä kallistuu. Yksi on jäljellä Aikoinaan Mäkelän sahalla oli paljon lajitovereita, mutta nyt se on sukupuuton partaalla. Saha pyörii parhaiten kolmella miehellä, mutta paljon Matti ja Hannu ovat sahanneet kahdestaankin. ”Jos remmi on liian kireällä, se rupeaa läpättämään ja vatkaamaan. Muuten ei pärjännyt, kun puut eivät olleet missään kaupan hyllyllä”, Hannu jatkaa. Kireys on ilmoista kiinni. Ja sitten pannaan siirappia ja pihkaa, jos on vähän löysyyttä. Muutenkin tältä sahalta tulee niin sanottua maatalouslaatua”, Matti myhäilee. 33. Sahan on rakennuttanut Hannun ja Matin vaari Oskari Mäkelä. ”Osat on varmasti tehnyt jokin konepaja, mutta mistään ei löydy mitään merkkiä tekijästä”, Hannu sanoo. Kaikki taloustoiminta ei ole tilalla lakannut. Vaikka veljesten kotitilalla ei enää harjoiteta maataloutta, tilan mailla ja rakennuksilla järjestetään kesäjuhlia ja muita tapahtumia. Vanha puurakenteinen sirkkelisaha käy ja kukkuu edelleen keväisin. Kylmällä hihna on kireä ja lämpöisellä se venyy. Tämä on niistä ainoa, joka on säilynyt”, kertoo kotitilan isännöintiä jatkanut Matti. Terän jälkeen olevaa puukkoa ei alunperin ollut. Kylällä on toimelias tunnelma, ja Hannun lapsetkin ovat paluumuuttaneet sinne takaisin. ”Tilalla oli ennen vanhaan pakko olla saha. Kiskot ovat hieman kuluneet, ja ne pitäisi veljesten mukaan uusia. ”On sen tekemisessä vähän järkeäkin käytetty. Pärekaton päälle on tullut myöhemmin peltiä. Niitä täytyy rasvata usein. Kaikki voimansiirto tapahtuu siivapyörillä hihnoilla, vain pöydän liikesuunta kytketään hammaspyörällä. Mökkiläiset tuovat kylälle lisäkuhinaa. ”Tämä saha on rakennettu 1920-luvun puolivälissä.” Moni saha rakennettiin aikoinaan taivasalle. Mäkelän sahaan tehtiin jo uutena rakennus ympärille. Jos se on liian löysällä, se luistaa
Tästä se sahaus alkaa. 34 USKALIN SAHALLA. Uskalin kylän ainokainen saha on miltei kokonaan remmivetoinen. Vain pöydän kulkusuunnan vaihtaminen tapahtuu hammasrattailla. Saha on rakennettu nokkelasti rinteeseen. Vanha öljyvastus on tosin jo poissa pelistä. Niinpä tukit vierivät loivaa alamäkeä pitkin helposti pöydälle. Sahan kanssa samanikäinen AEGsähkömoottori toimii yhä moitteetta
Vahvuutta saa säädettyä tuumittain yhdestä kahdeksaan. Sahausvahvuuden säädin ja suunnanvaihto ovat sahan ainoat hallintalaitteet. Vaikka saha on nykymittapuulla hidas, kuvan pieni kuusitukki oli tottuneiden tekijöiden jäljiltä sahattuna kymmenessä minuutissa. Mutta pysyypähän notkeana!” Jo syntyy lautaa. Pöytä liikkuu moottorivoimalla molempiin suuntiin. 4/2018 35. Myös sahauksen loppupäässä rinnesijainnista on hyötyä. ”On tässä vähän juoksemista. Pinnat lentävät ulos takaseinän luukusta, ja sahatavara lasketaan pihalle avonaisesta päätyseinästä
Toisaalta voima loppuu kesken, jos siivaa vielä pienentää”, Matti pohtii. 36 USKALIN SAHA. ”Se on 11-kilowattinen, mutta tehoa tarvittaisiin 25 kilowattia. Ja niin se heitettiinkin. Sahauskelit alkoivat olla visiittimme aikoihin huhtikuun puolivälissä kohdallaan. ”Se täytyy heittää harjat päällä käymään”, Matti sanoo. Mäkelän saha on tiettävästi toiminut alusta asti sähköllä, sillä Mäkelän tilalla oli sähkö ja puhelin jo 20-luvun alussa. Rakennuksessa on sahaussuunnan päässä aukko, jonka alle voi ajaa peräkärryt. Se on veljesten mukaan hieman alitehoinen. Olen kerran vaihtanut sahan päässä olevan siivan pienempään, mutta terä ei siltikään kierrä kuin 780 kierrosta minuutissa. Viila on vienyt alunperin 90-senttisestä terästä useamman sentin. Sahattavat puut kulkevat pöydälle kevyesti loivaa alamäkeä. Vanhat sahurit kävivät paikkojen esittelyn jälkeen muitta mutkitta töihin. Terä on tällä sahalla vielä uusi, kun ikää on vaivaiset 30 vuotta. Niillä kierroksilla terä ei oikein vakaa itseään kunnolla. Niinpä valmiin puutavaran saa helposti heiteltyä suoraan kärryille. Puru tippuu rakennuksen alle, jossa tilaa on runsaasti. Myös rakennuksen takaseinässä on aukko, josta saa paiskattua pinnat pois tieltä. Painovoimalla, aliteholla Saharakennuksen paikka rinteessä on hyvin suunniteltu. Moottorissa on ollut öljyvastus, joka ei kuitenkaan enää toimi. Terän korkeus pöydän pinnasta on noin 32 senttiä. AEG:n moottori lienee alkuperäistä kalustoa
4/2018 37. Meillä oli silloin jo traktori, mörkö-Majori. Sen jälkeen oli Nuffieldeja, kaksi takavetoa ja kaksi nelivetoa, joita käytin myös teiden aurauksessa. Päätyoven alle mahtuu isommatkin kärryt, joille sahatavaran voi suoraan heittää. Kaupungin itäpuolella olen tonkinut jokaista leikkikenttää ja lännessäkin useampaa.” ”Ennen vanhaan oli tilalla pakko olla saha, kun puut eivät olleet missään kaupan hyllyllä.” Ulostuloaukot ulkopuolelta nähtynä. Tein lapsille puistoja ja leikkipaikkoja. MATTI MÄKELÄ • maanviljelijä, eläkkeellä • harrastaa entisajan autoja ”50-luvun alussa aloitin peltohommat. Valtran ostin eläkepäivilleni lähinnä metsätraktoriksi.” HANNU MÄKELÄ • maanrakennusmies, eläkkeellä • intohimoinen keilaaja ”Kaivinkoneella olen ansainnut leipäni. Sitten oli Jontikoita – ja Fendt, se oli hyvä maansiirtohommissa. Olin Tampereen kaupungin töissä 35 vuotta
Ajankuvaa Mäkelän sahan rakennusaikaan 20-luvulla on Pirkanmaan keskuskaupungissa ollut hyvä tarjonta tekotarpeista. 38. Jos sieltä ei löytynyt moottoria, Hämeen Maanviljelijäin Kauppa myi sähkötarpeita voimankäyttöä varten. Monella paikkakunnalla toiminut Victor Forselius mainosti sahalaitoskoneistoja ja sähkökoneita. Erinomaisia ja taatusti parhaita leikkuuosia sai niin Osakeyhtiö Sahanterästä kuin Suomen Sahanterätehtaasta
ENEMMÄN KATETTA HANKINNALLESI FIKSU RENGASVALINTA Hyvä käyttötunti saavutus Pehmeä maaperälle – hellävarainen kasvustolle Taattua laatua Ota yhteyttä lähimpään rengasliikkeeseen ja pyydä tarjous N 00 12 9 17 Va nh at Ko ne et til aa ja pa lv el u: p. 00 til aa ja pa lv el u@ va nh at ko ne et .fi Ku n m uu ta t, ke rr o m yö s m ei lle . Maahantuoja: NDI Finland OY www.ndi.. 14 90 Legendaarinen Vanhat Koneet lippalakki. 14.7. KOKO PERHEEN ILMAINEN REKKATAPAHTUMA ON TÄÄLLÄ TAAS! Tarjolla näkemistä, tekemistä ja viihtymistä! Yhteistyössä HÄMEENLINNAN TORI Klo 18–20 AHVENISTON MOOTTORIRATA Klo 10–18 13.7. 03 22 5 19 48 , m ape 8. 30 –1 6. Tawastia Truck Weekend on koko perheen rekkatapahtuma, jossa tuunatut rekat näyttäytyvät suurilukuisempana kuin missään muualla Etelä-Suomessa. Lisätietoa www.tawastiatruckweekend.com Ku va : Je re Sa lo ne n Deeren Deeren MAATALOUSRENKAAT TEOLLISUUSRENKAAT | METSÄRENKAAT MAANSIIRTORENKAAT Lue lisää: www.alliancerenkaat .. Supermarket.
KONEET VERISSÄ Harrastaja Lauri Hietanen 40
Lauri Hietaselta ei kuitenkaan puutu oma-aloitteisuutta ja intoa. Vanhat koneet vievät nuorenkin miehen helposti mennessään, kun suku on asialle suotuisa. 4/2018 41. Zetor 25A oli Laurin ensimmäinen entisöinti – tai käyttökunnostus, kuten tarkka tekijä heti perään täsmentää. Traktori tuli tähän kuntoon neljä vuotta sitten
Eräs hyvä kauppakumppani on ollut Karkkilan maatalousmuseon Heikki Sundström. Samana vuonna kävin Raudassa ja Petroolissa, ja sen jälkeen on tullut tapahtumia kierrettyä joka kesä”, Lauri kertoo. Amerikkalainen Ford 8N sen sijaan on Laurin ostama traktori. Varhain liikkeelle Laurin sai aikoinaan hurahtamaan veteraanivehkeisiin hänen setänsä Erkki Hietanen, pitkän linjan kuormaautoja koneharrastaja. Joskus omenat putoilevat liki toisiaan. Laurin omia traktoreita ovat Zetor 25A, Allis-Chalmers D270, Ford 8N ja telavetoinen Fiat OM AD5. Mutta lisäksi tarvitaan omaa kiinnostusta ja kiihkeää vilpittömyyttä vanhoja koneita kohtaan. Tallissa on pari autoprojektiakin, mutta työkoneet tuntuvat vievän miestä. M asinistiharrastus saattaa olla ihmisen kohtalona, jos suvussa on konehulluja enemmän kuin laki sallii ja työpaikkakin on kuljetusalan perinteikkäässä perheyrityksessä. Turuilla ja toreilla moni vanhemman polven harrastaja perhepiirin ulkopuoleltakin on tullut Laurille tutuksi. ”Sinä keväänä, kun olin saanut traktorikortin, Erkki vei minut Ferguson-päivään Hyvinkään rautatiemuseolle. Siitä todistaa sekin, että Hietasten pihapiirissä komeilee noin kymmenen koneen kokoelma, joista osapuilleen joka toinen on Laurin ja joka toinen hänen isänsä Tapani Hietasen. 24-vuotias Lauri Hietanen kirii hyvää vauhtia kokeneempia keräilijöitä ja kunnostajia kiinni. 42 Harrastaja Lauri Hietanen. Siitä se homma lähti. Nuorukainen on siis kerännyt jo monipuolisen kattauksen vanhoja traktoreita Euroopasta ja vähän ison veden toiseltakin puolelta. Ensimmäiseen Ferguson-päiväänsä poika paimeli jo kuin vanha tekijä, eli Erkin kanssa ajoneuvorivistönä kumpikin omalla harmaallaan. Teksti ja kuvat: Mika Rassi Laurin isoisä hankki harmaa-Fergun 70-luvun lopulla, ja sittemmin Laurin isä toteutti sen pintaan punaisen näkemyksensä. ”Hessulta olen ostanut 8N:n, Allis-Chalmersin ja tela-Fiatin.” Työtä ja huvia Monet traktoreista ovat pihassa työtä varten. Tänä vuonna äestä on vedetty Leyland 272:lla ja uusimmalla hankinnalla, liki alkuperäiskuntoisella nelos-Nuffilla
Harrastukseen ja sukumuistojen säilyttämiseen sotkeutuu luontevasti myös päivätyö. Lauri liittyi kolmisen vuotta sitten remmiin mukaan, ja niin firmassa on nyt jo viides sukupolvi mukana. 80-luvun järeä JCB on Hietasten vehkeistä eniten käytössä. Ensikertalainen vaihtoi putket ja männät, ja kansi käytettiin koneistamossa. Hietasten perheyritys on kuljettanut eläimiä jo miltei sata vuotta. Erityisen mielenkiintoinen se on siksi, että kaksi täysikasvuista nautaa ja yhden vasikan vetävä auto on poikkeuksellinen entisöintihanke. Valoja ja muuta rekvisiittaa Lauri on lisännyt omien sanojensa mukaan nuoruudessaan. Sen valmistumista odotellessa tutustumme tulevissa numeroissa pariin Hietasten hommissa puksuttavaan koneeseen tarkemmin. Syöttöä on hieman ruuvattu ja voimaa löytyy. Teitä on tasattu muun muassa tela-Fiatilla. ”Kissojen ja koirien kanssa koetettiin löytää papan autoa, mutta se on kadonnut.” Nyt projekti on jo pitkällä: lava ja runko ovat valmiina, tekniikka ja ohjaamo vaativat vielä hieman työtä. Kun Lauri sai traktorikortin, hän ajoi heti harmaaFergulla konetapahtumaan. Hydraulisten pikakiinnikkeiden ansiosta kauhat tai piikit vaihtuvat paikoilleen vikkelästi tarpeen mukaan. Useimmat ovat soratai maitoautoja.” Bedford-projekti on siis erityisen kannatettava. Hietaset ovat useamman vuoden ajan rakennelleet kopiota yrityksessä 60-luvulla olleesta Bedfordista. Leyland 272:een Lauri teki elämänsä ensimmäisen moottoriremontin noin viisi vuotta sitten. Rivistön harmaa-Fergu on Laurin isoisän vanha traktori, ja Laurin mielestä ehdoton kyntökone. Leukulla Lauri muun muassa lanaa sivuteitä, ja menneenä keväänä se on ollut äkeen edessä. ”Karja-autoja ei ole paljoa harrasteautoina. 4/2018 43
Tässä vaiheessa yrityksen nimi päivitettiin muotoon Van Doorne’s Automobiel Fabriek, mistä voi suoraan tulkita että panokset siirrettiin kuljetusteollisuuden pelipöydällä kärryistä ajoneuvoihin. Kuorma-autojen tuotantoon DAF siirtyi toisen maailmansodan jälkeen vuonna -49, jolloin valmistui ensimmäinen kuorma-autoalusta. Kärrytuotanto pyörähti käyntiin seuraavan vuoden puolella, ja tällöin myös yrityksen nimi päivitettiin muotoon Van Doorne’s Aanhangwagen Fabriek. H uhtikuun ensimmäisenä päivänä 1928 hollantilainen insinööri Hub van Doorne avasi pienen metallipajan Eindhoveniin, paikallisen panimon nurkkaukseen. Suunta kohti tulevaa tarkentui vuonna -32, jolloin Hub ja hänen Wim-veljensä päättivät aloittaa kuorma-autojen puoliperävaunujen ja varsinaisten perävaunujen valmistuksen. Vuoden -50 puolella käynnistyneen Teksti: Harri Onnila · Kuvat: Harri Onnila ja DAF Trucks N.V. Tästä Van Doornen puoliperävaunutehdasta tarkoittavasta nimestä poimittiin kirjaimet lyhenteeseen DAF. Van Doornen veljesten jäljillä Kuorma-autovalmistaja DAF vietti huhtikuun alussa 90-vuotissyntymäpäiviään, sillä nykyiseen DAF Trucks N.V -yhtiöön johtaneen kehityskulun alkutahdit lyötiin keväällä 1928. DAF tarjosi teollisuuden ja kaupan kuljetuksiin perävaunuja, joissa oli moniin kilpaileviin kärryihin nähden hyvä kantavuus, mikä oli edistyksellisen hitsaustekniikan ansiota. Vuonna 1936 esitelty konttiperävaunu tehosti junakuljetuksien lastausta ja purkua. DAF 90 vuotta, Eindhoven, Hollanti 1928 Hub van Doorne Machine fabriek perustetaan Eindhovenissa 1933 Perävaunujen valmistus alkaa 44. Näppärällä Commanditaire Vennootschap Hub van Doorne Machinefabriek en Constructiewerkplaats -nimellä perustetun yrityksen palveluihin kuuluivat taontaja hitsaustyöt, joita tarjottiin esimerkiksi paikalliselle radioja valaisinvalmistajalle Philipsille. Toinen teollistuvan Keski-Euroopan mieluusti vastaanottama tuote oli vuonna -36 esitelty konttiperävaunu, joka mahdollisti konttien tehokkaan lastauksen ja purkamisen junanvaunuihin
Puolitoista vuosikymmentä myöhemmin ahdinteknologian mahdollistamaa tehoa ja taloudellisuutta tehostettiin entisestään, kun energiakriisin kourissa olevalle kuljetusalalle esiteltiin vuonna -73 intercoolerilla eli ahtoilman jäähdyttimellä varustettu dieselmoottori. 1949 Kuorma-autojen valmistus alkaa 1955 10 000. Harrasteajoon se siirtyi entisöinnin jälkeen vuonna -87, mitä ennen se toimi Hollannin Schiedamissa hiekanajossa. Ensimmäisen ulkomaan liikenteeseen tähdätyn, kahdella sängyllä varustetun 2600-mallin DAF oli esitellyt jo 60-luvun alussa. Kahdeksankymmentäluvun aluksi yhtiö toi vielä parannetun kokonaisuuden aiheesta, kun se esitteli ATi-teknologian (Advanced Turbo Intercooling), jossa käytetty ruiskutustekniikka yhdessä optimoidun palokammion muodon kanssa paransi edelleen hyötysuhdetta. 45. Askel omiin moottoreihin otettiin 1957 ja jo pari vuotta sitten eindhovenilaiset siirtyivät suoraan kehityksen harjalle tuomalla DD575dieselkoneeseensa turboahtimen. Saman vuosikymmenen DAF-tapauksiin lukeutuu niin ikään Space Cab -makuuohjaamo, joka toi avaruutta vuonna -85. Aluksi voimanlähteinä hyödynnettiin Herculesin ja Perkinsin valmistamia bensiinija dieselmoottoreita, mutta innovatiivinen DAF-porukka ei halunnut tyytyä muiden valmisteisiin. Kuvassa ensimmäisellä omalla hytillä varustettu T60-malli vuonna 1950. kuorma-auton alusta valmistetaan kuorma-autotuotannon alkuvaiheessa oli aluksi tarjolla vain alustoja kolmen, viiden ja kuuden tonnin kokonaismassoille, mutta omia ohjaamojakin alkoi syntyä jo vuoden -51 tuotannon myötä. Uudelle kierrokselle Hollannin keväthelteissä suuntaavat ’76 FA2000DH ja ’68 T2400DK. Jälkimmäinen on jatkumoa 2000-sarjalle, joka edusti DAFin raskainta mallisarjaa ennen 2600:n esittelyä. Ensin mainittu kuuluu mallisarjaan, jolla DAF uudisti keskiraskaiden kuorma-autojensa malliston vuodelle 1969. DAF-kuorma-autojen valmistus alkoi 50-luvulle tultaessa. Vuoden 1988 Vuoden kuorma-autoksi valittiin DAF 95, vuoden 1998 puolestaan 95XF, 2002 LF-malli, 2007 XF105 ja tuoreimpana vuoden 2018 Vuoden kuorma-autona paistatteleva CFja XF-mallisto. Ohjaamotuotanto käynnistyi mallivuodelle 1951. Viimeisen 30 vuoden aikana DAF on saanut tunnustusta kehitystyöstään International Truck of the Year -tunnustuksen myötä kaikkiaan viisi kertaa. Upea taivaansininen torpedokeula A13DA on vuodelta -61
1957 DAF-moottoritehdas avataan 1958 Akselituotanto alkaa Vuoden 1967 A1600DD:n maskin takana hyrrää DAFin omaa valmistetta oleva kuusisylinterinen 112-hevosvoimainen DD575-dieselmoottori, jonka tilavuus on mallimerkinnän mukaiset 5,75 litraa. Tämä auto kuljetti perunoita ja sipuleita vuoteen 1993 asti. DAF 2000 DO on saapunut herkkuineen Alkmaarin juustomarkkinoille 1957. 1959 Ensimmäinen turboahdettu DAF-moottori esitellään Varhaisia DAFmaahantuojia 1951–1954 Oy Suomen Autoteollisuus Ab 1955–1958 Oy Importer Ab 1958–1960 Wi-Auto Oy 1960–1974 Wihuri-Yhtymä Oy Wi-Auto Suomessa DAF jäi tuontimerkeistä ensin amerikkalaisten ja englantilaisten ja sittemmin länsisaksalaisten ja ruotsalaisten puristuksessa altavastaajaksi, joten DAF oli meillä takavuosikymmeninä harvinaisempi kuin sen ominaisuudet olisivat antaneet myöden. Tutustuimme tähän vuoden 1965 torpedokeulaan Vanhat Koneet -numerossa 5/2012. 46 DAF 90 VUOTTA. Eräs maamme harvalukuisista DAF-veteraaneista on Juhani Tuiran FA-16DD. Vuosina 2005– 2008 suoritetun kunnostuksen aikana se sai uuden lavan ja peräänsä DAFin valmistaman vuoden 1952 F5-perävaunun, jonka kantavuus on 2750 kiloa
1964 50 000. kuorma-auton alusta valmistetaan Runsailla ikkunapinnoilla toteutettu ’62 DAF 2600 perässään DAFin valmistama Eurotrailer-kärry. DAFin perustajakaksikko Hub ja Wim van Doorne kuvattuna 60-luvulla. Tunnelmallista menoa tuotti 4,73-litrainen kuusipyttyinen Perkins-diesel, jonka 83 hevosvoimaa välitettiin nelipykäläiselle laatikolle. Tyyliä vuodelta 1955 T apahtuman vanhinta DAF-kyytiä tarjosi vuoden 1955 A1300P, joka on tiettävästi myös yksi Hollannin vanhimmista ajossa olevista DAFeista. 1965 Ohjaamoja akselitehdas avataan Belgian Westerlossa DAF hyödynsi Perkinsja Hercules-moottoreita ennen omaa moottorituotantoa. 4/2018 47. Vaihdekepin sijainti ei ollut ergonomialla pilattu, mutta omistaja Joop van de Wateren käytteli sitä tottuneesti, sillä auto on ollut hänellä jo vuodesta 1982. Alkujaan auto oli lähellä Eindhovenia sijaitsevan Veldhovenin kunnan omistuksessa. Säilyneen kauppakirjan mukaan myyntihinta oli 16 200 guldenia, nykyrahassa noin 7 300 euroa
Hollannin armeijan tarpeisiin valmistettu Dikke-DAF pysyi palveluksessa 80-luvulle asti. Kotimaassaan lempinimen Dikke-DAF saanutta ajokkia oli radalla parikin, molemmat vuosimallia -58. 1969 Taittuva ohjaamo esitellään 1973 DAF esittelee ”intercoolerin”, turbomoottorin ahtoilmanjäähdytyksen Tämä keulamuotoilu toi lempinimen Torpedo. Maastokykyisiä ajoneuvoja syntyi armeijan käyttöön erityisesti Alankomaille. 48 DAF 90 VUOTTA. Maastoväreissä K uorma-autotuotantonsa alkuajoista lähtien DAF kunnostautui myös puolustusteollisuuden puolella. Eräs 50-luvun menestystuotteita oli 6x6-vetoinen DAF YA328, jota valmistettiin 1952–1958 kaikkiaan 4 500 yksilöä. Kuvassa DAFin 16-sarjalainen vuodelta 1964. Auto ajattanut DAF-edustaja riivasi raivoisasti kierroksia 131 hevosvoimaa tarjonneesta kuusisylinterisestä 5,55-litraisesta Hercules bensakoneesta, ja välillä onnistui isomman pykälänkin syöttö viisiportaisen ZF-laatikon ankarasta vastustelusta huolimatta. Vaikka nopeutta ei ollut kummoisesti, vauhdin tuntua piisasi, sillä äänimaailman lisäksi maailma oli muutoinkin hyvin käsillä ”avaran ovirakenteen” ansiosta. Varapyörien kätevä sijoitus auttoi suojaamaan voimansiirtoa rankassa maastossa
Vuonna 1985 esitelty Space Cab -makuuohjaamo linjaa valmistajan kaukoliikenneautojen ohjaamoja yhä edelleen. kuorma-auto valmistetaan 1979 Perävaunujen tuotanto lakkautetaan Vuoden 1976 F2800 Supercontinentalin kabiinissa kävi vaikka pekoniaamiaisen valmistus. Tämä on replika Hollannin olympiajoukkueen käytössä olleista DAF 31 -autoista Tokion olympialaisissa 1964. Betoniautojen 50 vuoden kehityskaarta voi silmäillä uuden CF 410 FAD 8x4:n ja A1902DS:n välillä. Tässä täräytetään liikenteeseen 80-luvun rahtivehkeellä, 373-hevosvoimaisella vuoden 1987 FTG3600DKZ:lla, joka on samaa sukuhaaraa kuin vuonna 1973 esitelty DAF 2800. Pienempiäkään ei ollut täysin unohdettu: valmistihan DAF 50-luvun lopulta 70-luvun puoliväliin noin 850 000 henkilöautoa. 1973 DAF esittelee ”intercoolerin”, turbomoottorin ahtoilmanjäähdytyksen 1984 250 000. Komea on kaarrella, kun alla on ’70 FA2600DKA. Testiradalla kiertämiselle loivat lisämaustetta samaan aikaan kierroksella olleet muut veteraanimallit. Vuonna -62 esitelty 2600-sarja oli hollantilaisten menestyksekäs pelinavaus kaukoliikenteeseen. DAF-museon omistamaa vuoden -68 betonimikseriä liikuttelee DS575-dieselkone, joka turboahdettuna luovuttaa 155 hevosvoimaa ja vääntöä 442 newtonmetriä. 4/2018 49
Lauri on harrastajaesittelyssä tässä numerossa, ja Fiatiin palaamme tuonnempana. Vuoden teema olivat maanrakennuskoneet, ja niitähän nähtiin tietysti luontoaan toteuttamassa. Teksti ja kuvat: Mika Rassi Kylmää kyytiä Syökerissä SYÖKERIN SAUHUT, VIHTIJÄRVI 21.4. 50. Koneväki ei kuitenkaan viileästä hätkähtänyt, sillä porukkaa riitti. Myöhäinen kevät puhalsi koleaa tuulta koneihmisten niskaan VIhtijärvellä, kun Syökerin tuvalla pidettiin perinteinen vanhojen koneiden kevätkokoontuminen. Kolonnan Saurer-vaunu kyyditsi sauhujen väkeä. Minkä Saurer mylläsi, sen tasoitti Lauri Hietasen Fiat OM AD5 vuodelta 1965. Panssarikolonna on raskaan sarjan huveja tarjoava yritys. Otetaan Saurer myöhemmin tarkempaan syyniin
Auringon kullassa ruskottelivat Pertti Suomen tekemä Allis-Chalmers B:n maantieversio ja Heikki Sundströmin perinteisempi Fiat 415. Muunnosversioita pikku-Valmeteista. Aikoinaan se palasi lainasta niin, että etualalla näkyvät osat lyötiin tässä kunnossa kouraan. Etualalla Matti Ronkaisen porilainen. Pertti Suomen punainen V4 ja Arto Jussilan musta V6 herättivät ansaittua huomiota. 51. Tuomo Sipposen vammaskoskelainen teki parhaansa näytösmaaston kivisessä ja kovassa päässä. Olihan siellä paikalliskoneitakin. Jari on korjannut moottorin entistä ehommaksi. Teemaosastolla oli näytteillä Harri Hamporin Ford 550 ja Lopen maanrakennus ja multa -yhtiön Hanomag 55C. Valmet-sihteeri Jari Stenbergin teivolainen on sukukalleus
Tarinaa piisaa vanhan postilinjurin kupeessa. Sympaattisen näköisiä vanhoja pakettiautoja oli niin ikään esillä. Esillä oleva moottori on meillä harvinainen Gardner, joita Kabus asensi 36 autoon vuosina 1985–1990. Klassikkoautoväen päätapahtuma järjestettiin Lahdessa jo 11. Tapio Nisulan kaksivärinen Ford on esitelty tarkemmin numerossa 4/13. kertaa. 1950-luvun lopun Ford Thames Trader 75 on jyhkeä näky. Teksti ja kuvat: Kari Mattila 52. Jari Lehtovaaran Austin K4 on alun perin ollut pääkaupungissa hiilenkuljetusautona. Tänä vuonna Classic Motorshow’n näyttelykaluston seassa oli ilahduttavasti kuorma-autokalustoa sekä traktoreita. Klassikot koolla CLASSIC MOTORSHOW, LAHTI 5.–6.5. Sympaattisen näköinen hyötyajokki on vuosimallia 1949
Viereinen samanmerkkinen traktori on mallia MTZ-50 vuodelta 1983. Tieja vesirakennushallituksen autokannassa oli 40-luvun lopulta lähtien Standard Utility -avolava-autoja. Niin ikään Scammell-merkkinen vaunu on ollut alun perin Nokian Kumitehtaan käytössä. 53. Tämä yksilö on vuosimallia 1952. Tämän vuoden näyttelyn teemoista yksi oli brittivalmisteet. Zetor-kerhon osastolla oli entisöidyn 25:n lisäksi hauskaa rekvisiittaa itäpyörästä lähtien. Tommi Lappinen Sysmästä toi näytille vuoden 1976 Belarus MTZ-80:n. Tuure Hulmin ’65 Scammell Scarab esiteltiin numerossa 2/16. Nyt auto on saanut peräänsä hienoakin hienomman perävaunun. Näillä kaunokaisilla tiemestarit ajoivat tarkastusja työmaa-ajojaan. Eriskummallisten autojen ohella teemahallissa oli muun muassa lukijoillemme tuttu Erkki Mäkijärven Ferguson. Tältä osastolta saattoi hankkia myös suositun Zetor-paidan itselleen
Vuosimallia 1966 edustava upea yksilö on Teemu Hartuksen omistuksessa. Morris J4 oli suosittu pakettiauto, joskin moni muistelee auton olleen hiukan meluisa työkalu. Harrasteparkissa pyörähti Zetor, joka moottorin kylkeen ruuvatun ahtimen koosta päätellen vetää perunakuorman ennätysajassa kyläkaupalle. Vauxhall Viva HA-mallista väännetty umpikylkipakettiauto on hellyttävä näky. Harmaa Bedfordkuormuri näytti kiiltävien museoautojen rinnalla kovalta työkoneelta – mitä se tietysti onkin. Lahden tapahtuman aikoihin urheilukeskuksen lähialueiden parkkipaikat täyttyvät harrastekalustosta. VW-Bussilla kelpaa kierrellä Zetorhuoltotöiden tiimoilta vaikka vähän pidemmälläkin. Bedford-merkin alla myyty hyötyajokki oli pätevä auto pienyrittäjän arkea helpottamaan. 54 CLASSIC MOTORSHOW. Lahden näyttelyssä esillä ollut puksutin oli tosin sisätiloissa, ja leppoisan paukkeen sijasta katsojan oli tyytyminen ulkonäön ihasteluun. Wanha Woima esitteli kesän tapahtumaansa monipuolisella kalustokattauksella. Eipä ole nykyään montaakaan tapahtumaa, jossa ei puksuttaisi vanha maamoottori. Parhaan yhdistysosaston valinta osui Oulaisten väelle
komatsu_HB215_v2_297x210fi.indd 1 22.08.2013 08:50:54 KoLME DooSAnIA piKaKoKeilussa: UUTUUSLEHTI! 8 90 8 90 8 90 8 90 8 90 Raskas Kalusto parkkikiekko Klassikot parkkikiekko Koneurakointi parkkikiekko Vanhat Koneet parkkikiekko 8 90 Amerikan Rauta parkkikiekko Vanhat Koneet lippalakki Koneurakointi lippalakki Raskas Kalusto lippalakki 8 00 Vanhat Koneet pelikortit Voit pelata autokorttipeliä tai perinteisiä korttipelejä. Edelliset numerot Varastossa lähes kaikki vanhat numerot. IKILIIKKUJA UUtUUslehti! Autoja ja autoilun ajankuvaa sodanjälkeisiltä vuosikymmeniltä ClassiC Motor show ’08 Messuraportti ensimmäistä kertaa järjestetystä harrasteajoneuvonäyttelystä 120 000 km ajettu Mercedes-Benz 220D Automatic -79 Steyr Puch kääntää katseet SympAtIAA ItävALtALAISIttAIn wanhat aUtot vappUajelUlla Zoolandian kokoontumisajon tunnelmia Testasimme, kuinka höyryjunalla matkustettiin Ukko-Pekan matkassa Museokatsastus Mitä pitää ottaa huomioon ja kuinka se käytännössä hoituu. 4 90 Tarra-arkki Säänkestävät tarrat A5 arkilla. Viipale mediat Klikkaa ostoksille verkkokauppaan www.supermarket.. 37 90 37 90 37 90 14 90 Amerikan Rauta avaimenperä 14 90 14 90 14 90 8 00 Klassikot pelikortit Voit pelata autokorttipeliä tai perinteisiä korttipelejä.. Supermarket.. Kaupan päälle avaimenperä. Sireenejä ja sinivilkkuja Pelastusajoneuvoja Suomessa, 200 sivua. • Kun työsi sisältää paljon kääntöliikettä, polttoaineen kulutus laskee jopa 25 – 40% • Komatsu HB215LC-1 on aito sähköhybridi japanilaista osaamista ja tekniikkaa • Hybridikomponenteille 4 v /10 000 h takuu – muut koneen osat 2 v /3000 h • Komatsu HB215LC-1 hybridikaivukoneita on toimitettu vuodesta 2008 lähtien jo tuhansia – Komatsu laatuun voi luottaa Kun haluat tehokkaan ja ympäristöystävällisen kaivinkoneen, soita meille METALLITIE 6, 33960 PIRKKALA PUH. Klassikkomarkkinat Kymmenittäin harrasteautoja ja osia myytävänä Autoilun nostAlgiAA 1950 1985 • www.klassikot.fi • 01/08 • Hinta 7,50€ Tunturi Super Sport Urheilumopo 80-luvun tyylillä Tuleva klassikko Peugeot 205 1,9 GTi Aikakautensa yllättäjä Lotus Cortina Kahdesti rakennettu replica 6 4 1 4 8 8 3 6 8 4 8 8 8 1 > M B 22 0D • Ch ev y ii • to yo ta Co ro lla • s te yr p u ch • o pe l a sc on a • a u st in a 4 • lo tu s Co rt in a • s aa b 9 6 • p or sc h e 9 24 • tu n tu ri s u pe r s po rt 01 /0 8 CAT-HYBRIDIKAIVURI esittelyssä MAnIToU KURoTTAjAT Koeajossa ARMoTon VW AMARoK maanrakennus • metsäkoneurakointi • kiinteistöhuolto • maatalous n ro 1 • 1/ 20 13 • 7, 90 € 6 414887 200110 1 3 1 72 00 11 -1 30 1 PAL VKO 2013-44 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.koneurakointi.fi HajateK oy jo 20 vuotta energiatuotantoa liikevoiman hyötykäyttäjä Metsäalan tekijät koolla TARPEESEEN TURVETTA n U M E R o 1 K o n E U R A K o In T I 1 /2 1 3 • tu rv et ta ta rp ee se en – H aj at eK oy • piK aK oK eil u ss a: Ko lM e do o sa n ia • el M ia W oo d ´1 3 • es it te ly ss ä: M an it ou -K u ro tt aj at tuoretta teKniiKKaa KoneMessuilla ELMIA WooD ´13 silvator 2000 EnERgInEn HAKKURI Miksi Komatsu. Kaupan päälle avaimenperä. Kaupan päälle avaimenperä. Suuri Valmet -traktorikirja 216 sivua. 020 775 8400, FAX 020 775 8492, www.sr-o.. Finnjet – itämeren superkulkija 248 sivua
Parasta tapahtumassa yleisön kannalta on ehdottomasti kaluston monipuolisuus: paikalle saapuvia autoja yhdistää oikeastaan vain se, että ne on kaikki valmistettu viime vuosituhannen puolella. John Pajarinen saapui paikalle Kaj Nybergin F89-Volvolla. Suurin osa kalustosta oli 60–70-lukujen kuorma-autoja. Aktiiviuralla autolla on ajettu muun muassa Suomen ja Ranskan välistä rahtilinjaa. MONEEN MAKUUN RETRO TRUCKS, HOLLOLA 5.5.2018 K otimaisen kuorma-autotapahtumakauden aloitti tänäkin vuonna Hollolan Kukonkoivussa järjestetty Retro Trucks 2018. Teksti ja kuvat: Iikka Kekko Tuoreinta kalustoa edustivat 90-luvun lopun FHVolvot ja 3& 4-sarjan Scaniat, joita käytetään yhä ammattiliikenteessä. Savolaisen GAZ Hollolasta. Yksi kauden uusista tulokkaista oli tämä Juha Hampin Finnexpress Volvo perävaunuineen. Raikkaan tuulahduksen neuvostoliittolaisesta hyötyajoneuvo-osaamisesta paikalle toi K. Komea ilmestys. Positiivista oli huomata entistä useamman 90-luvun auton mukana olo. 56. 90-luvun autot alkavat olla vähintään parikymppisiä ja niiden käyttöarvo laskee ammattikäytössä, mikä ohjaa niitä helposti romumiesten prässeihin
Karhu-Sisu on Sisua suomalaisimmillaan. Karhussa käytettiin Valmet-dieselmoottoria ja Kontiossa Leylandia. Mersujen osalta säilymisprosentti on silti huonompi, valitettavasti. Volvo F89:n SR61vaihteisto sitä kaipaavalle. Karhu-Sisu poikkeaa Kontio-Sisusta erityisesti moottorin puolesta. Tuoreet ja ennen näkemättömät autot piristävät luonnollisesti, mutta vanhemmat ja tutuiksi tulleetkin autot jaksavat kiinnostaa. Nämä autot voisivat olla samalta vuosikymmeneltä, Scania 80-luvun alusta ja Mersun SK-malli saman vuosikymmenen lopulta. Jyry-Sisun maski olisi lähtenyt mukaan tasarahalla. 16 nopeutta ja pakit kaupan päälle. 57. Rompetoripuolella oli varsin laaja tarjonta kaikkea mahdollista vanhoihin kuorma-autoihin liittyvää materiaalia. Ne muodostavat tapahtuman rungon
Masinistien kesänavaus Teksti ja kuvat: Kari Mattila 58. Kesänavaus-tapahtumaa silmälläpitäen traktorit oli kaivettu päivänvaloon ja sijoiteltu eri puolille perinteikkään tilan pihapiiriä. Jokipellon maatalousmuseossa vietettiin Masinistien kesänavaus -tapahtumaa toukokuun puolivälissä. Mikäpä oli viihtyessä, kun keli oli mitä mainioin ja talo tarjosi kahvit, letut sekä grillimakkarat. Museon oman kokoelman ohella alueella sai ihastella myös muiden kalustoa. Talon väki apureineen esitteli värkkejä juurta jaksain. Yleisölle maksuton tapahtuma sujui leppoisissa merkeissä. KUORTTI 10.5. Väkeä ei saapunut ja poistunut totuttuun tahtiin, vaan kävijät viihtyivät paikalla pitkään. Hürlimann lukeutuu jälkimmäisiin, ja se näytti kiinnostavan kovasti vieraita. Jokipellon maatalousmuseon kalustossa on yhtä lailla kotimaan pelloilta tuttuja traktoreita kuin meillä harvemmin nähtyjä erikoisuuksia. P ertunmaalla sijaitsevasta Kuortin kylästä löytyy tunnelmallinen maatalousmuseo, jonka kokoelmissa on monta hienoa traktoria ja muuta menneen ajan maatalousesineistöä
Kaksikymppisen keltaista teollisuusmallia tapaa harvoin, mutta täällä niitä oli kaksin kappalein. Rautapyörä-Fordson käy malliksi patinapintaisesta koneesta. Osa oli komeasti entisöity kuten kuvan Natikka lisälaitteineen. Traktoreita oli moneen lähtöön. 4/2018 59. Peltovetäjien lisäksi vierailijat saivat ihailla muun muassa hienokuntoista Ford-avolavaa vuodelta 1928 sekä kaksipyöräisiä menopelejä. Valmet-rivistöä. Valmet-Martat löivät kaksi kärpästä yhdellä lätkäisyllä ja hoitivat uuden sponsorinsa mainoskuvaukset tapahtuman kuluessa. Päijät-Hämeen Mobilistien monitoimimies Antti Vähälä kurvasi paikalle loisteliaalla Fiat 1800 Berlina -museoautolla
Pellepelottomien viikonloppuleirillä eli Paukepäivillä saatiin jälleen ihastella jos jonkinlaisia koneita. Kullervo oli valjastettu useampaan hauskaan ja hyödylliseen tehtävään. Hellekevät toi paikalle silmämääräisesti arvioiden edellisvuotta enemmän väkeä. Makkarat ruskettuivat Kullervon kupeilla kauniin tasaisesti. Kone on valmistettu vuonna 1911, ja se on 11-hevosvoimainen. 60. Turun rautateollisuuden valmistama Kullervo-lokomobiili oli Mauri Perälän tuoreehko hankinta. Turun rautateollisuus valmisti samalla Kullervo-tuotemerkillä monenlaisia maatalouskoneita. Otetaan syyniin tapahtuman nimen mukaisesti muutama kaunista tai ainakin kiinnostavaa ääntä pitävä vehje. Se pyöritti pylväsporakoneen ohella myös höyrykäyttöiseksi mainostettua polkupyörää, jota sai käydä koeajamassa. Myös kuuluisat Kullervotraktorit ovat tämän koneen sukulaisia. Välittömintä hyötyä Mauri (oikealla) ja apumies Tapio Rintamäki (yllä) saivat kuitenkin koneensa pinnasta, kun nälkä yllätti. Teksti ja kuvat: Mika Rassi Suuri hiljaisuus R äiskeen ja räjähdysten keskellä vaimean tekniikan ääressä viihtyi aivan uudella tavalla. Äänekäs kevät PAUKEPÄIVÄT, SASTAMALA 26.–27.5
Ensimmäinen ehto on täyttynyt ennätysajassa, sillä vielä viime elokuussa moottori oli lohduttomassa lähtökunnossa. Mies kaipaili vihreän paholaisensa perään kuormaa, jotta äänet olisivat nykyistäkin muhevammat. Ottoa on toki auttanut iso joukko myötävaikuttajia. Esimerkiksi rungon oli Marko itse rakennellut metritavarasta. Kone on kunnostettu talvikauden aikana kotona Paukepäivillä eli Eero Rintalan luona. Toinen oli moottorivikaisena ostettu Nuffield 460, johon Marko on asentanut Chevrolet’n V8koneen. Uudestisyntynyt porilainen V iime vuoden seitsemännessä Vanhat Koneet -numerossa oli lähikuvassa nuori harrastaja Otto Ruohola. Nuffi on mukana maatilan töissä. 61. Markon toinen tapahtumaan sopiva luomus oli sininen tela-ajoneuvo. Parkanon miehen masiinat M arko Arola oli tuonut Parkanosta Paukepäiville kaksi kiintoisaa konetta. Tahti on siis uusi entisöinti per vuosi. Tuolloin kerroimme, että Otto oli saanut Oulaisista lahjoituksena Porin konepajan 40-hevosvoimaisen moottorin, joka on aikoinaan palvellut Lieksassa tiilitehtaalla ja raamisahalla. Nyt Ruohola käytti porilaistaan samalla konekentän paraatipaikalla, jossa hän edellisenä vuonna pyöritti kunnostamaansa avokampikammiokonetta. omakseen sillä ehdolla, että moottori kunnostettaisiin Veteraanikonepäivillä esiteltäväksi. Nyt Isojoen mies oli pari viikkoa ennen Paukkeita ostanut Ruotsin armeijan vanhan turbo-Scanian, jolla kelpasi huristella toistasataa kilometriä Sastamalaan. Ehkä ensi vuonna. Kaunista työtä. Äänenvaimentajien ansiosta moottorin sointi ei pistä lainkaan pahasti korvaan – ennen oikein kovia kierroksia. Moottorin lisäksi Nuffiin on asennettu järeät renkaat ja hydraulinen ohjaus. Jussi Peltonen sai korviinkäyvien käyttömaistiaisten jälkeen esitellä kaksitahtisen Detroit Dieselin hienouksia innokkaille paukevieraille. Käyntiin se saatiin viikko ennen tapahtumaa. Viime kesänä Severi Rintala nähtiin tapahtumissa kolmos-Nuffinsa kanssa. Runkoa on myös vahvistettu. ”Sopivasti löytyi, joten ajattelin, että tehdään sitten tämmöinen.” Lyhyt ja matala moottori istuu Nuffieldin runkoon ja pellien alle hienosti. Viime talvena Nuffin huonokuntoinen jäähdytin vaihtui tehokkaampaan. Moottori ja vaihteisto olivat Mercedes-Benzistä. Letukan vetolevyn hammaskehä on sovitettu Nuffieldin vauhtipyörään
Teslamuuntajan rakentajan ei välttämättä tarvitse olla rahamies. ”Sähkö on paholaisen keksintö”, saarnaa Stenvall. Näihin osiin kului satasia. Pienessä ohjausyksikössä on muistikortilla melodia digitaalisessa muodossa, ja pieni tietokone-ohjelma tulkkaa sen muuntajalle sopiviksi kanttiaaltopurskeiksi. Stenvall nimittää putkimoottoriaan retkeilymalliksi, sillä siinä ei ole sytytystulppaa. Tuomas on rakentanut hyvin samankaltaisista osista myös induktiokuumentimen, joten harrastuksesta on ollut hyötyäkin. Suomesta harrastajia ei juuri löydy. Niinpä Ari vinkkaa vanhoille sammuttimille rauhallisemmankin käyttötarkoituksen: hiekalla täytettyinä ne ovat erinomaisia kalaverkon painoja. Rovaniemeläinen Tuomas Koivurova on kuitenkin rakentanut Euroopankin mittakaavassa ison teslamuuntajan, jonka kipinä vapaaseen ilmaan päästettynä on monen metrin mittainen. Harkinnassa on vielä jälkipoltin, jolla metakkaa saisi vielä himpun verran lisää. Ari kertoo oppineensa pienen harjoittelun jälkeen säästelemään kaasun määrää niin, että äänikin on räyhäkkäämpi. Kalliimpia hankintoja olivat kaasuletku ja väliventtiili. Käynnistyksen hän hoitaa tähtisadetikulla. Niin muuntajan salama sitten suristeli kuumassa kevätpäivässä muun muassa Maamme-laulua. Niin se oli. Pirunmoinen meteli tietysti rajoittaa näiden vehkeiden käyttöä. Esittelyn lopuksi mies vielä totesi, että hänenkin sydäntään lähinnä ovat – vanhat koneet. Tuomaksen muuntajan kalleimmat osat ovat toisiokäämi ja sen päässä oleva koronarengas. Kipinänäytöksen jälkeen Tuomas piti yleisön kysymysten innoittamana miltei pienen luennon Nikola Teslasta. Käämi on Uponorin viemäriputkea, johon on sorvattu ura, ja uraan on käämitty lanka. Nuoko tuon metelin saavat aikaan. Veikeintä muuntajan esittelyssä oli, että sillä soitettiin musiikkia. Rakennusosina oli muun muassa vanha vaahtosammutin ja nurkista löytyneitä putkia. Kipinäkonserttia odotellessa! 62 PAUKEPÄIVÄT. Väki kerääntyi sormet korvissa äimistelemään pientä putkea, kaasupulloa ja niitä käyttelevää miekkosta. Rengas taas on tehty alumiiniputkesta. Aikaa meni tallissa kolmisen tuntia, ja rahaa paloi jokunen kymmenen euroa. Ääni on voimakas, ja kuuluu hiljaisena aikana aukealla hyvinkin parin kilometrin päähän. ”Ne ovat halpoja ja helppoja tehdä.” Suurin kuluerä on polttoaine. Suomesta Ari ei tiedä ketään varsinaista harrastajaa, mutta veikkaa, että vastaavia moottoreita on ainakin parikymmentä. Soivat salamat S ähkövirtaa suurjännitteeksi ja edelleen kipinäpurkauksiksi muuttavat teslamuuntajat ovat maailmalla jo jossain määrin yleinenkin harrastuskohde. Sen sijaan valtaosa tehoelektroniikasta on koottu romuosista. Ari kertoi, että teki sysäysputkimoottorinsa hetken mielijohteesta Paukepäivät mielessään. Siinä harrastaja on säästänyt pitkän pennin, sillä rompparilta kilotavarana ostetut komponentit maksaisivat uutena tuhansia euroja. Ulkomailta tällaisten moottorien harrastajia löytyy, ja internetissä on kosolti rakennusohjeita. Kone tapahtumaa myöten P aukepäivät oli totisesti nimensä veroinen, kun Ari Stenvall suhautti reaktiomoottorinsa käyntiin. Tuomas Koivurova vihjaisi, että seuraavilla Paukepäivillä saatetaan kuulla tallenteen asemesta elävää musiikkia
Lehden sivuilta löydät tuoreet uutiset, koneuutuudet sekä paljon hyödyllistä tietoa itse koneista, työmenetelmistä ja alan osaajista. • Puhelimitse: puh. Raskas Kalusto kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Raskas Kalusto määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.raskaskalusto.. Nautinnolliset lukuhetket itselle tai lahjaksi! Viipale mediat. Vanhat Koneet kestotilaus 66.90 €, 8 numeroa Vanhat Koneet määräaikaistilaus 71.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.vanhatkoneet.. 03-2251 948 Viipale mediat Tue kotimaista! Viipalemediat on suomalaisomistuksessa oleva yritys jonka lehtien kotimaisuusaste on avainlipun arvoinen! Nautinnolliset lukuhetket myös digitaalisena Lue näköislehtenä tietokoneella tai mobiililaitteella: www.lehtiluukku.. Kerromme myös menneiden vuosikymmenien työtavoista ja ilmiöistä. Klassikot kestotilaus 66.90 €, 8 numeroa Klassikot määräaikaistilaus 71.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.klassikot.. Esittelemme traktoreita, maansiirtokoneita, kuljetus-, aurausja maaurakointikalustoa. Lehti käsittelee jenkkiharrastekenttää tämän päivän näkökulmasta unohtamatta tapahtumien ja cruisingien merkittävää roolia. Vanhat Koneet Rautaista luettavaa Vanhat Koneet on uudenlainen aikakauslehti koneharrastajille. Amerikan Rauta kestotilaus 66.90 €, 8 numeroa Amerikan Rauta määräaikaistilaus 71.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.amerikanrauta.. Raskas Kalusto Alan johtava ammattilehti Raskas Kalusto kertoo lukijalleen alan arjesta sellaisena kuin työn tekijä sen näkee ja kokee. Klassikot Autoilun ajankuvaa Klassikot on aikakauslehti, joka sisältää juttuja 1950–1980-lukujen autoista ja entisöintiprojekteista, tapahtumareportaaseja, ohjeita ja vinkkejä oman auton kunnostamiseen sekä saman aikakauden klassikkomoottoripyöriä ja mopoja. Tilaa kätevästi osoitteessa: tilaus.viipalemediat.fi Amerikan Rauta Rakkaudesta rautaan Amerikan Rauta on lehti kaikille, joille amerikkalaiset ajopelit ja niiden rakentelu ei ole vain harrastus, vaan elämäntapa. Koneurakointi Raudanluja ammattijulkaisu Koneurakointi on uusi ja reilusti erilainen ammattilehti, joka on suunnattu alan yrittäjille ja ammattilaisille. Tilaa kätevästi itsellesi, yrityksellesi tai lahjaksi! Netissä: tilaus.viipalemediat.. Lisäksi se tarjoaa hyödyllistä tietoa uutuustuotteista koeajojen ja uutisten muodossa, sekä viihdyttää esittelemällä alan kalustoa. Koneurakointi kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Koneurakointi määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.koneurakointi.
Etuosan pöytätila tulee kokonaan käyttöön, kun ratti on siirretty tuulilasin yläpuolelle. Kamiina pitää varastomiehen työtilan lämpimänä. Päältä katsoen yksinkertaisten ja kömpelön näköisten puurakenteisten korien sisältä löytyy täsmällisesti toteutettuja työpajoja. Niiden järjestys, siisteys ja varustelu ovat tämänkin päivän mittapuulla esimerkillisiä. 64. Viihtyisän oloiseen verstastilaan on mahdutettu säilytystilat usein tarvittaville nippeleille. Kirjoituspöydän ääreen pääsee heti kun saa auton pysäköityä. KORJAUSVAUNU Tukevat työpöydät viilapenkkeineen sijaitsevat tässä autossa. SA-kuva-arkistosta löytyy hyvälaatuinen kuvasarja Grotenfeltin sirkus -lempinimellä siunatusta korjaamoautoryhmästä. Teksti: Kari Mattila Kuvat: SA-kuva Grotenfeltin sirkus VARASTOVAUNU Kaluston korjauksessa käytettävät varaja huolto-osat pysyvät laatikostoissa sotilaallisessa järjestyksessä. LIIKKUVA HUOLTOKORJAAMO Sota-aikana kaiken oli hyvä olla liikkuvaa
4/2018 65. Huomatkaa katonrajaan nostetut kiväärit. Kuljettajanistuimen alla näkyy sähköä tuottava dynamo. SORVIVAUNU Tällainen pyörien päällä kulkeva metallintyöstöverstas olisi kätevä siviilissäkin. Muutaman neliön tilaan on saatu mahdutettua paljon tavaraa, eikä auto silti vaikuta täyteen ahdeltulta. VOIMAVAUNU Deering-traktorin tekniikan ympärille rakennettu liikkuva voimalaitos tuottaa paineilmaa ja sähköä. Kuljettajan eteen sijoitettu polttoainesäiliö tuntuu riskialttiilta ratkaisulta
66. Mies viettääkin suurimman osan valveillaoloajastaan kiskokulkuneuvojen parissa. Neljättä polvea edustavalla Timo Vaittisella sekä työ että harrastus liittyvät vetureihin. VETURIMIES VAITTINEN Seppiä ja mestareita On syytä epäillä, että Vaittisen rautatieläissuvussa verenperintö ohjaa miespuolisia jäseniä kiskojen ja rautatiekaluston ääreen
Pikku-Jumbon keulassa olevan suuren jakoavaimen kantaminenkin oli melkein mahdoton tehtävä lähes samankokoiselle pienelle pojalle. Miehet kertovat, että muutamia lupaavia nuoren polven harrastajia onkin jo kasvamassa, mutta lisääkin toki huolitaan mukaan. Tai jos mukaan luetaan pienoismallit, harrastus alkoi jo reilusti aiemmin. Into oli kuitenkin kova. Lahdessa lapsuutensa ja nuoruutensa asunut Vaittinen oli mukana lahtelaisten rautatieharrastajien Topparoikka ry:n perustamiskokouksessa vuonna 1988. Haapamäen Museoveturiyhdistyksessä on viitisensataa jäsentä ja suuri määrä kunnostettua sekä kunnostusta odottavaa kalustoa. Timon isä, ukki ja ukin isä ovat kaikki olleet VR:n leivissä. ”Kunnostustoiminta on niin aktiivista kuin tällä määrällä on mahdollista”, Pikku-Jumbon miehistö toteaa yhteen ääneen. Timo liikkuu raiteilla harrastuksekseen, muttei päivätyökään kauas rautatieteemasta heitä: Vaittinen tienaa leipänsä korjaamalla vetureita Teräspyörä oy:llä Kouvolan Voikkaalla. Jos Timo Vaittinen olisi VR:llä töissä, olisi hän neljännen polven rautatieläisiä. Aluksi Timo osallistui toimintaankin. Musta vipu veturin katossa käyttää kimeä-äänistä pilliä ja punainen puolestaan karkeampiäänistä jarrupilliä. Aktiivitoimijoita yhdistyksen 500-päisestä jäsenistöstä on pari-kolmekymmentä. ”Haapamäen Museoveturiyhdistyksessä olen toiminut vuodesta 1993, eli niin kauan kuin yhdistys on ollut olemassa”, ahkera harrastaja muistelee. Kimmo kertoi usein olevansa viikonloppuna Haapamäellä. ”Meillä on tietääkseni Suomen laajin kalustovalikoima, noin 250 kalustoyksikköä, joista suurin osa on myös yhdistyksen omistuksessa”, varikon päällikkö Vaittinen toteaa. ”Mitään koulutusta tai erityistaitoja ei tarvitse olla, vaikkei siitä tietenkään haittaakaan ole”, Vaittinen rohkaisee. Vaittinen on harrastanut höyryvetureita 12-vuotiaasta lähtien, joten tänä vuonna tulee jo 30 vuotta täyteen. Harrastajan omaatuntoa kolkuttelee, sillä vaimo, neljä lasta ja vanha omakotitalo ansaitsisivat mieheltä kuulemma nykyistä enemmän aikaa. Taito karttui toisten tekemistä seuraamalla ja pikkuhiljaa itsekin osallistumalla. Viimeiset 18 vuotta Timolla on ollut virka myös hallituksen jäsenenä. Toiminta Haapamäen Museoveturiyhdistyksessä vei kuitenkin niin paljon aikaa, että oli järkevämpää keskittyä siihen. ”Uteliaisuus heräsi, ja kysyin kaverilta, että mitä ihmettä sinä siellä Haapamäellä niin usein teet. ”Mitäpä käsitystä 12-vuotiaalla voi aiheesta olla”, mies toteaa. Pillien vieressä oleva tulistuspainemittari mittaa sylinterille menevän tulistetun höyryn lämpötilaa. Teksti ja kuvat: Lea Lahti K ävimme tapaamassa höyryveturiharrastaja Timo Vaittista Lahden rautatieasemalla, jonne mies saapui höyryveturi Pikku-Jumbon ohjaksissa. Junan miehistöön kuuluivat myös lämmittäjän roolissa tällä kertaa ollut Markus Mylläri, tähystäjä Panu Mäntynen sekä konduktööri Markus Helenius. Toisinaan kyllä tuntuu, että hieman liikaa”, mies tunnustaa. Kun Timo meni ensimmäisen kerran Haapamäen rautatieaseman museovarikolle, ei hänellä ollut aavistustakaan höyryvetureiden tekniikasta tai kunnostustyöstä. Uudet toimijat ovat enemmän kuin tervetulleita mukaan toimintaan. ”Keräilen Märklin-pikkujunia, joita sain jo syntymälahjaksi”, Timo kertoo hymyillen. ”Noin pikaisesti laskien voisin sanoa, että 80 prosenttia hereilläoloajasta olen tavalla tai toisella rautateihin liittyvän asian parissa. Pienoismalleista oikeiden pariin Märklin-keräilyn myötä Vaittinen tutustui toiseen harrastajaan, Kimmo Alankoon. Kun asia selvisi, lähdin mukaan – ja sillä tiellä ollaan”, Vaittinen toteaa. 4/2018 67
Ajetaan päivä ja korjataan viikko, Vaittinen kertoo vuosien tuomalla kokemuksella. Koska höyryjunat eivät ole automaattisen kulunvalvontajärjestelmän piirissä, veturiin tarvitaan tähystäjä. Kuljettajan virka on halutuin, joten paluumatkalla kuljettajan ja tähystäjän roolit vaihdetaan. ”Ajetaan päivä, korjataan viikko”, Vaittinen kertoo vuosien tuomalla kokemuksella. Lisäksi osat voivat olla eri tavoin kuluneita. Veturinkuljettajakurssi on ainakin toistaiseksi käymättä, ja höyryjunan liikuttelu tilausajossa sujuu yhteistyössä toisen veturinkuljettajaksi pätevöityneen henkilön kanssa. Tähystäjän tehtävä on kertoa kuljettajalle edessä olevat opasteet ja varmistaa, että kuljettaja on sekä havainnut että ymmärtänyt ne ja toimii niiden mukaan. Kunnostustyö onkin iso osa harrastusta. Matkustajien turvallisuudesta vastaa konduktööri. Usein kuluvan osan tilalle vaihdetaan käytetty osa, ja tiedetään jo valmiiksi, ettei sekään kestä ikuisesti. Kunnostusta ja korjausta Pikku-Jumbo oli kunnostusta aloitettaessa kriisivarastosuojattu eli käsitelty joka puolelta mustalla Tectylillä. Hänellä on myös höyryveturin ajolupa yksityisraidepuolelle, jolloin veturia saa yksin liikutella ainoastaan varikkoalueella. ”Kaikki paikat oli ruosteessa ja jumissa, ja paljon osia oli myös rikottu”, Vaittinen kertoo. ”Sorvi on kovassa käytössä, ja osan laakereista joudumme sovittamaan paikalleen käsin kaavaamalla. Pikku-Jumbon mukana kulkee noin kymmenen kuution koivuhalkokuorma. Höyryveturin vetämän matkustajajunan minimimiehitys on neljä henkilöä. ”Aihioita on. Pidemmillä reissuilla huoltojuna tuo polttoainetäydennystä. Saattaa myös olla, että laakeri on jo kertaalleen uusittu niin, että seppä on tehnyt uuden kuluneilla mitoilla. 68 Seppiä ja mestareita Timo Vaittinen. Ei kuitenkaan riitä, että höyryveturi kunnostetaan kerran perusteellisesti. Vanha veturi vaatii jatkuvaa huoltoa ja korjausta. Juna kulkee Vaittinen on suorittanut vuonna 2004 kattilalaitoksen B-koneenhoitajan pätevyyskirjan. Haapamäen Museoveturiyhdistyksen perustamisen jälkeen Pikku-Jumbon kunnostus saatettiin loppuun sen jäsenistön voimin. Värin kanssa istutetaan paikoilleen.” Veturissa ei olla jouten. Tampereelta ja Jyväskylästä Haapamäelle tulleet harrastajat ottivat Pikku-Jumbon kunnostuksen työn alle 1980-luvun lopulla. Osia myös tehdään itse sekä teetetään tilaustyönä. Höyrykattilaa on syytä tarkkailla koko matkan ajan. ”Tällä reissulla Panu valvoo minua, että ajan sääntöjen mukaan, ja Panun ajaessa minä valvon, että hän ajaa käyttöohjeiden mukaan”, mies selventää. Mutta vaikka meillä on varaosina samanlainen veturi, jopa viereinen valmistusnumero, ei ole ollenkaan sanottu, että osat käyvät ristiin”, Timo toteaa. Muun muassa laakereita on teetetty yhteistyökumppanilla Höyryvelho oy:llä korvausta vastaan
Veden määrää tarkkaillaan vesilaseista. 4/2018 69. Kattilaa vahditaan koko ajan, kun siinä on tuli. Klapien lisäksi tarvitaan vettä. Höyrykattilan lämmitys aloitetaan vuorokautta ennen lähtöä
Sen jälkeen PikkuJumbo toimitti vielä kuuden vuoden ajan varaveturin virkaa. Veturin pituus on 16,3 metriä. Tk3 on valmistusmäärältään Suomen suurin höyryveturisarja. Vesitäydennystä toimitti Harjunalustan VPK, ja illaksi Pikku-Jumbon kaveriksi saapui dieselveturin vetämä huoltojuna Riihimäeltä. ”Tässä harrastuksessa on hienointa se, kun lopulta saavutaan asemalle, jossa on laituri täynnä väkeä odottamassa museojunan saapumista”, Timo toteaa. Konetta vahditaan aina kun siellä on tuli. Tk3:sen akselipaino on 10,7 tonnia ja veturin kokonaispaino 78 tonnia. Riihimäki–Lahtireissulla Pikku-Jumbon veturissa olivat Markus Mylläri, Panu Mäntynen ja Timo Vaittinen. Pikku-Jumbo sai uuden elämän, kun rautatieharrastajat kunnostivat sen Haapamäen museovarikolla. Vaivannäkö ja matkan valmisteluun kulutettu aika unohtuu, kun omin silmin näkee, että kunnostettu ja liikkuva höyryjuna tuottaa paljon iloa ihmisille. Aluksi tarkistetaan, että kattilassa on vettä. Pikku-Jumbo olikin omana aikanaan varsin yleinen näky Suomen rautateillä. Reitin varrelle pitää tilata vesiauto tuomaan täydennystä, ja useamman päivän reissuilla tarvitaan huoltojuna tuomaan lisää polttopuuta. Pikku-Jumbo voi saavuttaa 60 kilometrin tuntinopeuden. Veturimiesten työ alkaa jo vuorokautta ennen lähtöä, kun höyryveturin kattilaa aletaan lämmittää. Ensimmäisen ajonsa museojunan veturina Pikku-Jumbo suoritti vuonna 2007. Viranomaiset tarkistavat höyrykattilan säännöllisesti. Riihimäeltä Lahteen ja seuraavana päivänä takaisin suuntautuneella reissulla yövyttiin Lahden rautatieaseman sivuraiteella. ”Monta kertaa on reissussa käynyt niin, että kun ensin on hoidettu veturi kuntoon, huomataan, ettei itse ehdi enää syömään vaan pitää jo lähteä jatkamaan matkaa.” Paras palaute tehdystä työstä on se, kun näkee asemalaiturilla junaa vastaanottavien ihailevat ja iloiset ilmeet. Valmistuttuaan vuonna 1947 valmistenumero 563 sai pestin Iisalmen varikolle, jossa veturi oli aktiivikäytössä vuoteen 1964 saakka. Tk3-veturityyppiä rakennettiin 161 kappaletta vuosina 1927?1953. Vuonna 1970 Pikku-Jumbo kriisivarastoitiin Lievestuoreen varikolle, josta se siirrettiin Haapamäelle vuonna 1986. 70 Seppiä ja mestareita Timo Vaittinen. Polttoainevaununa toimi vanha tavaravaunu, joka on lastattu täyteen polttopuuta, ja vanha puukorinen makuuvanu tarjosi yösijan. Tyyppikilvessä kattilan lämpötehoksi ilmoitetaan 2,8 megawattia. Tk3 1136 Pikku-Jumbo P ikku-Jumboksi kutsuttu veturi on Tampellan valmistama mallisarjan kolmas versio kevyen akselipainon tavarajunaveturista. Veturi kulkee mukaan mahtuvalla 9,5 kuution vesimäärällä noin 70–90 kilometriä. Kuljettaja saa toki nukkua kunnolliset yöunet. ”Viimeksi kun tenderiin uusittiin laakerit, kävi koeajolla selväksi, että on syytä käyttää hieman jäykempää voiteluainetta.” Muutaman tunnin tilausajo tarkoittaa vähintään parin vuorokauden pestiä miehistölle. Yleensä toimitaan niin, että miehistö jakaa keskenään kipinävuorot. Ihan suoraan tilausajoon ei laakerin asennuksen jälkeen lähdetä, vaan on syytä aina tehdä koematka pelkällä veturilla. Muu miehistö saa nukkua”, Vaittinen toteaa tyytyväisenä. ”Halkoja voi heitellä vähän väsyneenäkin, mutta kuljettajan ja tähystäjän on syytä olla hyvin levänneitä”, Timo painottaa. ”Tämä on siitä harvinainen reissu, että junan mukana tulee kipinä eli henkilö, joka valvoo tulta yön ajan. Museoveturissa käytetään polttoaineena koivuhalkoa, jota sen tenderiin mahtuu kymmenisen kuutiota
Ajank uvaa Keksik in kaipaa turva varust eita, varoit teli Hoppu Heikk i vuonn a 1950. Kuva: Elinkeinoelämän keskusarkisto 71
Dexta merkitsi tiukan kilpailun tiukkenemista yleisimmin ostettujen mallien kisassa, koska se asettui nimenomaan Fergusonin kilpailijaksi ja vaihtoehdoksi. Halvimpia olivat Tourulan tehtaan Valmet 20:n petrooliversio ja neuvostolainen DT-14, kalleimpia isot Deutzit ja suurin Volvo. Samaan aikaan tuonnin vapautuksen kanssa oli Suomen markka devalvoitu noin kolmanneksella, joten tuontitavaran hintoihin oli tullut melkoinen hypähdys ylöspäin. POIKKEUKSELLINEN TRAKTORIVUOSI 1958 Mikään aikaisempi vuosi ei tarjonnut suomalaiselle traktoriväelle niin paljoa uutta ja erilaista kuin vuosi 1958. Puhekielessä Ferguson säilyi kuitenkin traktorimerkkinä vielä pitkään. Uutta nimeä opetettiin yleisölle näkyvällä mainoskampanjalla. Varausten purkaminen kaupoiksi aiheutti sen, että vuoden 1957 lopulta vuoden 1958 alkukuukausiin maahantuojaliike Korpivaaralta kerrottiin Fordson oli vuosikymmenien ajan ollut johtava traktorimerkki Suomessa. Maahantuojilla oli ollut listoillaan runsaasti tilauksia ja varauksia. Valmet maksoi 334 000 markkaa ilman hihnapyörää ja DT-14 349 000 markkaa, Deutz F4L puolestaan 1 350 000 markkaa. Massey Ferguson 65 -mallin esittäytyminen puolestaan merkitsi tunkeutumista raskaampaan sarjaan tarjoamalla vaihtoehdon Fordsonille ja Nuffieldille. V apaan traktorikaupan alkuvaiheessa maahantuojilla oli tarjonnassa valikoimaa paristakymmenestä eri merkistä Allis-Chalmersista Zetoriin. Harmaan Fergun tilalle tullut punainen MF ja nimenomaan Massey Ferguson -nimisenä myyntiin tullut 65-malli olivat edelleen kansan suussa Verkusoneja. Power tarjosi lisää puhtia. Luettelomallien hinnat vaihtelivat peräti miljoona markkaa. Toinen syy toteutumattomiin trakorikauppoihin oli varausten tekeminen varmuuden vuoksi ainakin parille eri merkille. Uuden Dexta-mallin esittely keväällä oli siis poikkeuksellisen kiinnostava tapaus, ja Ford-yhtiö huolehti laajasta julkisuudesta. Suunnilleen saman kokoluokan kilpailuun liittyivät kärkimerkkien jälkeen seuraavaksi tutuimmista merkeistä Nuffieldin 3-sylinterinen malli, David Brownin 900-malli ja McCormick Internationalin tuore 250-malli. Fordsonin Power Major tuli Majorin vahvemmaksi seuraajaksi. Jokin niistä sitten oikeasti ostettiin. Syyspuolella suuret uutuudet olivat kookkaampia ja vahvempia. Majorilla oli ollut vankka asema urakoinneissa maatalouden ulkopuolellakin. Tärkeitä uutuuksia Keväällä näkyi valtakunnassa siihenastisista voimallisin uuden traktorimallin esittelykampanja. Suurtehotraktoriksi sanotusta MF 65:stä esiteltiin samantien metsämalliksi kutsuttu korkeamman maavaran versio. Niitä päästiin nyt purkamaan. Kaupankäynnin vaihtelua Traktoreiden tuonti läntisestä Euroopasta vapautettiin jo syksyllä 1957. Uutta oli ajokortin vaatiminen traktorin kuljettajiltakin. Suosikkitraktoreista Ferguson 35 maksoi 660 000 markkaa ja Fordson Major noin 680 000 markkaa. Koko traktorimaailmaa koskettanut suuri muutos oli Fergusonin ja Massey-Harrisin fuusioituminen yhdeksi Massey Ferguson -konserniksi. Fuusion seurauksista kentällä näkyvä piirre olivat esittelyt ja mainokset, joissa MF 35 ja MF 65 saivat mukaansa Massey-Harris Pony -tyyppisen 820-mallin. 72. Syksyllä Fordson-uutiset jatkuivat, kun Power Major esiteltiin. Kokojen ja moottoritehojen kannalta katsoen luettelomallien valikoimaa oli 7 hevosvoiman Holderista 53 hevosvoiman Volvo T-55 -malliin ja 65 hevosvoiman Deutz F 4:ään. Runsain valikoima oli vähää vaille 30 hevosvoimaisista vähän yli 30 hevosvoimaisiin. Kaikkia varauksia ei kuitenkaan vahvistettu, koska valtakunnassa elettiin kireän talouden taantuma-aikaa, eikä rahaa ollutkaan kaikkeen käytettävissä. Kaikkia käytössä olleita traktoreita koskivat uudet säädökset. Fordsonin Dexta-mallia esiteltiin huhtikuussa Suomen Fordin päämajalla Hernesaaressa järjestetystä esittelyjuhlasta lähtien sanoin, kuvin ja näytekonein niin, että tiedolta uudesta traktorista oli vaikea välttyä. Traktoreiden tuonti oli vapautettu, ja kaupasta sai traktorin maksukyvyn ja tarpeiden mukaisesti. Tutuimmilla traktorimerkeillä oli kiinnostavia uusia malleja
David Brown oli niitä merkkejä, joita oli pitänyt jonottaa. Nyt auenneilla ostajan markkinoilla Porsche esiintyi muita merkkejä ahkerammin työnäytöksissä pitkin maakuntia. Kuitenkin vuoden 1958 talvija kevätkausien traktorikauppaa luonnehdittiin aika vaisuksi. Massey Ferguson 65 esittäytyi syksyllä 1958. Hallituksen vastauksessa mainittiin traktorimarkkinan poikkeuksellisuus tuontipaineen äkillisen purkautumisen ja kireän rahatilanteen yhteisvaikutuksena. McCormick International -traktoreiden edustaja SMK julisti tuonnin vapautumista porttien aukeamisena Kormikeille tai Natikoille. Massey-Harris traktori tuli fergujen tarjontaa laajentamaan. Markkinointi keskittyi tuoreeseen 250-malliin, joka sopi meillä kysytyimpään, tuolloin keskikokoisiksi sanottuun luokkaan. Fergusoneja myydyn jopa enemmän kuin muita merkkejä yhteensä. Nyt pitikin harjoittaa markkinointia ja 4/2018 73. SOK:laiset osuuskaupat kuuluivat tähän aikaan Hankkijan edustajiin, joten näytöksien järjestelyihin riitti liikkeitä pienemmilläkin paikkakunnilla. Eivät Valmetit pitkäksi aikaa Tourulaan jääneet. Vuoden 1957 kuluessa myytiin 1430 Fordsonia, mutta 1958 myyntimäärä olikin jo 2 773 kappaletta. Näkyväksi tämä ilmiö tuli Jyväskylässä. Tuonnin vapautuessa Taavetilta oli tarjolla sopivasti uusi 900-malli. Fordsonin kohdalla on nähtävissä vapautuneen tuonnin ja uusien mallien esittelyn yhteiset vaikutukset. Muuttuneet olot näkyivät hyvin Volvon maahantuojan toiminnassa. Kun harmaa-Fergu oli tyypistä riippumatta yleistraktorien sarjassa, tämä uutuus nimitettiin ja koettiin jo suurtehotraktoriksi. Vuoden traktoritapauksiin kuului myös se, että Tourulan tehtaalta valmistui kymmenestuhannes Valmet. Maataloustöiden ohella 65:n ominaisuudet viittasivat vahvasti metsätalouden ja urakoinnin suuntiinkin. Ferguson ja Massey-Harris olivat fuusioituneet, mutta maahantuoja Farming Oy käytti mainonnassaan vielä jonkin aikaa tuttua Ferguson-nimeä. Aihetta käsiteltiin eduskunnassakin, missä kyseltiin tuontisäännöstelyyn palaamistakin Valmetien menekin turvaamiseksi. Tourulan tehtaan tontille ja naapurustonkin puolelle alkoi kertyä Valmettraktoreita ostajia odottelemaan. Porsche oli juuri ehtinyt tulla Allgaierin seuraajaksi Hankkijan traktorikaupassa. Aikaisemmin oli Volvojen saanti ollut todella vaikeaa
Tilastoissa muutos näkyykin siten, että vuoden 1957 rekisteröidyistä 889 traktorista lukema pompahtikin 31 965:een vuonna 1958 – ja rekisteröintiprosessi oli vielä kesken. Toisaalla Hankkijan piti paketoida työkoneita traktorin kanssa samaan tarjouspakettiin, jotta mallina vanhahtava Zetor edelleen kävisi kaupaksi. Jos traktorilla haluttiin ajaa yleisellä tiellä, piti sen olla rekisteröity. Traktorivuosi 1958 oli perusteellisesti erilainen kuin mikään aikaisempi oli ollut. Traktoreiden mainonnassa vuoden mittaan Fiat Piccolo oli huomattava uutuus. Traktorin ajokortti oli helpoin mahdollinen eli kirjallisessa kokeessa suoritettava kuulustelukortti. Traktoreiden osalta tieliikennelain vaatimat muutokset koskivat lähinnä valoja. Eikä ihme, koska hyvin monilla korttia tarvitsevilla edelliset kokemukset koulutuksesta ja kokeista olivat armeijasta ja rippikoulusta. Teemana oli Volvolla vainiot viljaviksi. Vaikuttavin ja näkyvin muutos koski etulamppuja. Ajokorttikursseja ja lamppujen siirtoa Kaikkia traktoreiden käyttäjiä ja traktoreita kosketti kaksi suurta muutosta. Lamppujen laillisista kiinnityskohdista julkaistiin opastavia kuvia traktoriasioihin eniten paneutuvissa lehdissä. Tätä länsisaksalaista nelivetotraktoria oli ehditty meillä kokeilla metsäja maastotöissä aivan tyydytyksellä. Aikaisemmin muutamissa saksalaisissa ja ruotsalaisissa traktorimalleissa sekä kotimaisessa Valmet 33:ssa lamput sijaitsivat konepellin sivulla melkein traktorin keskivaiheilla. Nyt myöhemmin tilastoja tutkivien on tärkeää muistaa, että traktoreiden rekisteröinti tuli yleiseen käyttöön vasta 1958. Ei se silti ollut niin mullistava kuin ajattelematon googlaaja saattaa kuvitella nähdessään traktorimäärän vuodessa kasvaneen yli 30 000 kappaletta. Jännittyneistä tunnelmista kursseilla ja kokeissa kerrottiin paljon. Länsisaksalainen Güldner ei meillä koskaan yltänyt edes traktorimerkkien keskisarjaan. Maahantuoja Keskon koneosastolla riitti töitä Nuffien esittelyssä ja kiinnostuneiden palvelemisessa. Nelosmoottorinen sai nyt rinnalleen kolmisylinterisen pikkuveljen. Nuffield oli ollut traktoritarjonnassa voimakoneiden sarjassa tehonsa ansiosta. Tutkintoon valmistautumista tarjottiin autokoulujen ja varsinkin maatalousjärjestöjen kursseilla. Markkinan aukeaminen osui sopivasti uuden pienen Fiatin esittelyn aikaan. Piccoloita tarjottiin kokeeksi töihin ihan paikan päälle esittelykampanjan huipun aikana. Molemmat uudet säädökset tulivat vähän liukuen voimaan, mutta vaikutukset tuntuivat heti. Ahtaasta ajasta huolimatta traktorikauppaa käytiin ainakin kohtalaisesti. Fiat oli ollut vaisusti mukana pyörätraktoreiden valikoimassa säännöstelyvuosina. Muutamat ostajat saivatkin puutteellisen tai mallitiedoista poikkeavan traktorin. Nordtrak Stier oli ongelmallinen, onnetonkin tapaus. Piccolo ei kuitenkaan horjuttanut Valmetin asemaa noin 20-hevosvoimaisten luokassa. Nyt lamppujen piti olla edessä, määrätyllä korkeudella ja määrätyllä etäisyydellä toisistaan. Tehdas meni kuitenkin konkurssiin, ja 1958 tarjolla oli todellisuudessa vain konkurssipesän varastoa. Maahantuoja Labor toimi aktiivisesti vain rannikkoalueiden kaksitai ruotsinkielisillä seuduilla. Traktoreiden määrä ja rekisteröityjen traktoreiden määrä ovat kaksi eri asiaa. 74 TRAKTORIVUOSI 1958. Yleisellä tiellä käytettävän traktorin piti olla rekisteröity ja sen piti täyttää tieliikennelaissa säädetyt vaatimukset. Traktorin ajamiseen vaadittiin nyt ajokortti. mainontaa
Silti se pysyi harvinaisena. Nyt oli täysin uusi tilanne. Testaustulokset olivat ankeita tai aivan tuomitseviakin. Zetorin malli oli jo vanhahtava, eikä sen maine ollut kovin häävi. Nikolajeffin asema maatalouskoneiden kaupassa oli niin heikko, että Hanomag pysyi harvinaisten merkkien sarjassa. Maahantuojan ja piirimyyjien piti äkkiä omaksua aktiivisen markkinoinnin tapoja. Oikein pahasti ei silti käynyt. DT-14 oli parin vuoden aikana ollut halvin tarjolla ollut traktori. Hankkija paketoi työkoneita traktorin kanssa edullisiksi tarjouksiksi, jotta ostajista voitiin edes hiukan kilpailla. Zetor oli ostajan markkinoiden alussa suurin häviäjä. Valto jäi vielä DT14-malliakin huomattavasti harvinaisemmaksi. Volvot olivat kuitenkin kalliita tai hyvin kalliita. Kovin monet suomalaiset eivät silti sitä oppineet tuntemaan. Valmet oli saanut tuotantokapasiteettinsa jo pariintuhanteen vuodessa ja kiipesi nopeasti kohti traktorimerkkien kärkisijoja. Tuonnin vapautuminen tuntui kuitenkin niin, että muiden merkkien menekki näytti karkaavan Valmetin ulottumattomiin. Uutena neuvostolaismallina esiteltiin täällä Valtoksi kutsuttu Vladimirin tehtaan traktori tarjolle kookkaampien koneiden luokkaan. Länsisaksalainen Hanomag oli ulkonäöltään helposti tunnistettavissa. Holder kuului länsisaksalaisten traktorinvalmistajien laajaan kaartiin, mutta se ei koskaan kilpaillut ”oikeiden traktoreiden” kokoluokissa. Mainontaa ei ollut tarvittu. Säännöstelyn aikana Volvo oli ollut vaikeimmin saatavia merkkejä. Kun muiden merkkien jonotuslistat oli purettu, malttoivat ostohaluiset taas tutkailla Valmetin tarjontaakin. Suomalaisia asiakkaita niille ei silti kertynyt. 4/2018 75. Kymmenkunta hevosvoimaa moottorissa riitti lähinnä puutarhatilojen töihin sitten, kun siihen oli hankittu sopivan pienet työkoneet. Neuvostoliittolaisten traktoreiden saanti olisi säännöstelykaudella ollut helppoa. Volvolla oli tarjolla monen kokoisia traktoreita, ja moottoreissa oli vaihtoehtoja
Volvon turbo. timo@heikkila.fi, Puh. Puh. 050 3723 647, Padasjoki. Puh. Minusta oikein nätti auto, yksi kauneimmista. Vanha Scania turbo 6. Säilytetty sisätiloissa. 0400 775 771. 78780. Bernard W4. Deutz 50-luvulta, 2-pyttyinen Bernard (Wilo?) moottori. 245 viimeisin Classic-malli 2.3, jo abs-jarruilla, ruosteet korjattu, maalattu, bensiini, uusi takaluukku, ihan hieno vaikka käyttöautoksi. 100 €. Uusia osia: tankki, jäähdytin, startti, vesipumppu, laturi, sähköjohdot ja renkaat. 3.800,Matias Saloniemi, p. Ei ole paljon sutattu 2 500–3 000 € /kappale. 300 € /tarjous. 5 hv maamoottori. Hinta 650 €. Sijainti Laihia. Maamoottori Olympia, malli 95, v. Moottorisahat 3 kpl yht. 050 303 9209. DieselMajorin osia. MörköMajorin koneen osia. Jälleen olisi käytettyä rypsiöljyä 10 litran muovigallonissa. puh. Maakauha etukuormaajaan 160 cm. Fordson 1923. Puh. Matias Saloniemi, p. Vaikka auton lavalle rekvisiitaksi. Käyntikuntoinen. Istuimet valurautaiset, alasin, siivapyörät: Fordson, Zetor 25, Dexta 80 € /kpl. Maamoottoreita: Wickstöm, Olympia, BMW 5 hevosvoimaa, BMW 15 hevosvoimaa, Bernards Moteurs. Peräkärryn suunnanvaihtaja. Säilytetty kuivassa tilassa. Tunturi Super Sport mopo vm. Hinta 3 800 €. 100 €. 500 €. Puh. Käytössä oleva, ajettu alle 1 000 km. 050 5686 004, matias.saloniemi@ luukku.com Howard Kohler k301t puutarhajyrsin, toimiva, vaikka entisöintiin. 050 3310 052, timo@heikkila.fi, Elimäki. 050 331 0052, Anjala, Kouvola. Vain nouto. Rekisterissä. 040 7705182, Ivalo. Uusi akku 2018. Piikkiketjut tulee mukaan, voisin vaihtaa 2-sylinteriseen. 1949, valmiste nro. Säilytetty kuivassa tilassa. Ei Genesaretin vaan Zürich’in järven rannalta Sveitsistä kotoisin oleva sievä Celica, koko lailla ruosteeton, käy ja kukkuu. Sinkitty kori (tuonti Saksasta taxfree, vero ei varmaan maksa montaa kymppiä) auto 1300 €. Hp. Piikipyörä. Kompressori. 040 4169 313. Lähtökohtana harrasteautolle erinomainen, ei paljoa laittamista. Puh. Puh. Kunnossa olevat Wanhat Volvo 1956, Fiat 411r 1962, IH 276 1966, Volvo 320, Buster. Puh. Säilytetty kuivassa tilassa. 050 5686 004, matias.saloniemi@ luukku.com Maamoottori Wikström, 9–12 hv. 0400 860 243, Kaarina. 1948, ei kipinää h. Valmet 15:n koneen osia. saloniemi@luukku.com Ferguson TEA20, vm. 0400 464 188. Takalana, kyntöaura. 050 4433 296 / 050 5444 207. 3.000,Matias Saloniemi, p. Puh. Rautavanne tynnyrit 2 kpl. Jawa 175 -60. Hanomag 1960, R 430. 050 5686 004, matias. Hp. Viron kilpi on sen takia kun aikanaan maksettiin alvi tuonnista EU-alueelle. Hp. 76 Markkinat Ostaa ja myy kalustoa. 040 548 0847. Auton viisivaihteisessa laatikossa vitonen ei oikein pysy päällä, varalaatikko mukaan samaan hintaan. Keltainen aika ruosteeton. 044 574 3762, Mikkeli. 3.000,Matias Saloniemi p. Aika ruosteeton. Puh. 040 575 8779, Hauho. 040 866 9806, Vaajakoski. 050 5686 004, matias.saloniemi@ luukku.com Jawa mopo -62. Voimavirta painepesuri. Hinta 4 100 €. Konella on ajettu. saloniemi@luukku.com 5 hv Porilainen 680 €. Hinta 20 € /kpl. 1.800,Matias Saloniemi p. Volvo 240 + 240 Ruotsista tuotu kellertävä (verot maksettu) sekä kotimainen teknisesti hyvä. -77. Ikääntyneitä Volvoja harrastajille, itse en enää pysty laittamaan. Puh. Ajokuntoinen. 2500 €. Ferguson aurat, sementtimylly, perunannostokone. 1600 €. Traktoriin kuuluu jousiäes, lumiketjut ja painot etupyöriin. Sampo 657LP 200 €. Volvo 945 diesel, tästä vaikka käyttöauto, moottori täysin remapattu, sen jälkeen ajettu noin sata kilometriä. Puh. Puh. Traktori Ferguson 35. Itsesitoja Aros h. Puh. 040 530 0956, Kankaanpää. Kuvasta puuttuva vilkku on auton sisällä tallessa. Hp. Puh. 050 5686 004, matias. Kultamaha + ketjut. Alkuperäinen Fiat 211R. Puh. Nyt harrasteauto tarpeettomana, autoa ei ole siis verotettu Suomeen, mutta tässä ikäluokassa puhutaan kympeistä ja saa vielä kolmen kuukauden koekilvet, että pääsee kesällä heti huristelemaan. Fordson 1938. AllisChalmers Gleaner puimuri 50-luvulta, 3 metrin pöytä, moottori Perkins 6, lienee ainoa Suomessa. 044 239 2812, Satakunta. Ahti Purhonen, Juva. 040 5835 970. Toyota 2.0 Celica 1991, 1 500 €. Hinta 1,50 €/gallona. Ainakin viimeksi. Myydään Allis-Chalmers -57. Museorekisteröity. Yhdessä 1200 €, erikseen 1000 € ja 400 € euroa. Hp
Saarilla on toiminut kalastamo, mylly, parikin sahaa ja mantereen puolella Utran lasitehdas. Mielikuvitus alkaa laukata vilkkaasti, kun löytää pusikosta palan betonia tai kosken ääreltä paksua rautaa. Paperikone sinne hankittiin vasta pari vuotta myöhemmin. Rauniot voivat olla jonkun mielestä rumia ja toisen silmissä kauniita. Nyt tästä ei vettä juoksuteta, mutta kaupunki alkoi muutama vuosi sitten pohtia myllyrakennuksen kunnostamista sähköntuottajaksi. Pieni saarten ryhmittymä muodostaa Pielisjoella Utran saaret. Nykyään saaret toimivat vireänä virkistysalueena, mutta maastoon on myös jäänyt merkkejä teollisuuden alkumetreistä. Siitä asti se on uinunut raunioina pauhaavan kosken äärellä. Niistä syntyy keskustelua, ehkäpä visailua, ajatuksia menneestä, meidän historiastamme, isiemme töistä. Niiden kirjoitettu historia ulottuu 1600-luvulle asti. Parasta raunioiden tutkiskelun aikaa on kevät, kun lumipeite on väistynyt mutta ennen kuin kesän vihreä väri valtaa puut ja pusikot. Yhdelle rauniot merkitsevät historiaa, toiselle tulevaisuutta. Tämä forssalaisen myllyn siivapyörä on peräisin vuodelta 1916. Rauniot herättävät kysymyksiä, jos ei tiedä alueen historiaa. Pitkänkosken puuhiomo ja paperitehdas perustettiin vuonna 1916 Kymenlaaksoon. Tämä pieni ja melko tuntemattomaksi jäänyt paperitehdas tuhoutui tulipalossa 1930-luvun alussa. 78 RAUHASSA RUOSTUVAT RAUNIOILLA RAUNIOILLA
Näin Saimaalta uitetut tukit saatiin siirrettyä kannaksen yli. Tulitikkutehtailu Hirvihaarassa alkoi repaleisesti jo 1870-luvun alkupuoliskolla. Myöhemmin jopa kolme eri tahoa yritti jokainen vuorollaan muuttaa tätä tehdaskiinteistöä loft-asunnoiksi, mutta kukaan ei siinä onnistunut. Lopettamisvuoteen 1963 mennessä tätä reittiä pitkin oli uitettu sata miljoonaa tukkia. Myöhempiä rakennuksen käyttäjiä olivat muun muassa tekstiilija puusepänalan yritykset, mutta suurimman osan ajasta se on maannut tyhjillään. Huutokosken rautaruukilla oli myös ennenaikainen kierrätysajatus. Nykyään täysin räjähtäneen oloinen saha-alue nukkuu hiljaiseloaan korpisuomalaisissa maisemissa. Itse tikkujen valmistus loppui vuonna 1926. Rutolan tukinsiirtolaitos aloitti toimintansa vuonna 1892. Pietarilainen Nikolai Putilov tehtaili ruukilla vuosina 1858–1877, ja uudet omistajat pitivät ruukkia toiminnassa vielä 1900-luvun alkuun asti. Saha jatkoi toimintaansa eri omistajien hallussa aina vappuun 2004 asti. Tämä pahoin ränsistynyt saha perustettiin pohjoiskarjalaisten talonpoikien osuustoiminnan räväkän innostuksen saattelemana 1926. Se käytti raaka-aineenaan paitsi paikallista järvimalmia ja Haapakosken ruukin takkirautaa myös Viipurista tuotua romurautaa. 4/2018 79
Uusi maan alainen voimalaitos rakennettiin vastapuolelle 1980-luvun alussa. Tosin ajan hammas nakertaa koko ajan. Pikkuruisen tiilitehtaan piippu on pätkäisty puiden tasalta. Pensaikko kätkee sisäänsä myös vanhoja rakenteita ja koneita. Siitä on jäljellä silti vielä yllättävän paljon. Maamme vanhin säilynyt voimalaitos sijaitsee Jänisjoessa Tohmajärvellä. 80 RAUHASSA RUOSTUVAT. Lankarullatehtaan raunioilla vuodet vierii, tiilet rapistuu, päivä yöksi vaihtuu vuodesta toiseen. Jäljellä ei ole enää kuin maallinen muisto kyläsahan rippeistä. Sitä ei löydä, jos ei tiedä sen olemassaoloa. Se on rakennettu 1908 ja kunnostettu voimalaitosmuseoksi 1992. Katon alta on purettu sahakoneet. Hankalan saha ja tiili oy toimi vuosina 1935– 47. Kuvassa näkyvä osuus on alueen rappeutuneemmasta päästä
4/2018 81. Jokainen turisti voi nähdä tämän betonimonumentin laivamatkalla Ahvenanmaalle. Rata purettiin sodan loputtua 1944, ja kiskot luovutettiin sotakorvauksena Neuvostoliitolle. Tampereen Santalahden kauan kysymysmerkkinä olleessa kirjavassa tehdasmiljöössä puhaltaa nyt muutoksen tuulet. Samalla purettiin myös asemanseudulla sijainnut kenttäradan varikkorakennus. Löytää se puu kasvualustan vanhasta vesivoimalaitoksestakin. Rappiosta huolimatta täällä ei katto tipu niskaan. Siitä ei ole muistona kuin kivijalka. Se päivä, jona junan rasvamonttu päivänvalon näki. Pieksämäen veturitallit purettiin kahdeksan vuotta sitten. Supisuomalaista selluteollisuutta valtavan tiilipiipun äärellä. Ammustehtaan kallioon louhittu luola kätkee sisälleen lahonneita puurakenteita ja rapautuvaa betonia. Tämä tulitikkutehtaan betonisilta on suojeltu ja muutakin vanhaa pyritään säilyttämään uudisrakentamisessa – toivottavasti mahdollisimman paljon. Onkohan tässä pönöttänyt jokin siilo tai säiliö. Saksalaiset rakensivat 1942–44 sotavankien työvoimalla Kuoleman radan Hyrynsalmelta Kuusamoon
Lisäksi tarjoamme kovia koneita, ruosteromantiikkaa ja kesän tapahtumia. Seuraavassa numerossa: VANHAT KONEET 5/2018 ILMESTYY 9.8.2018 KESÄN KONEHOMMAT 70 vuotta sitten perustettu Ylö-Tehtaat muistetaan erityisesti vetokoukuista ja sivurajoittimista. 82. Ylö teki monenlaisia maatalouskoneita, ja yrityksen perintö elää edelleen. Elokuun numerossa käymme läpi Ylö-Tehtaiden historiaa
Country sisters Kuljetusmessut Yli 200 osastoa Ohjelmaa lapsille Freestyle Motocross & Super Trial Truck Pulling Valoshow Messut avoinna: Perjantaina 10.00-18.00 • Lauantaina 10.00-18.00 1pv 30 €, 7-12v 10 € • 2pv 40 €, 7-12v 15 € • Alle 7v € • Perhelippu (2 aik. ja alle 12v lapset) 1pv 70 €, 2pv 100 € Valoshow (lauantaina 18.00–23.00) 15 €. Ainutlaatuinen näyttely-ympäristö tarjoaa nähtävää ja koettavaa aamusta iltaan! KANSAINVÄLINEN KULJETUSALAN AUTONÄYTTELYJA KULJETUSMESSUTAPAHTUMA YHTEISTYÖSSÄ: POWERTRUCKSHOW.FI Yli 350 näyttelyautoa Jenkkivetureita Veteraaniautoja ESIINTYJIÄ MM
WWW.KIERTOKANKI.COM Teräskatu 3 • 74100 IISALMI • Puh 020 743 9943 www.lh-osa.fi TILAA KÄTEVÄSTI VERKKOKAUPASTAMME Yli 200 € nettitilaukset rahtivapaasti! Nopeat ja luotettavat toimitukset jo vaikka seuraavaksi päiväksi! RB-TAKAKAUHASARJA Hiekka-, lumi-, ja yleistakakauha turvalliseen ja helppoon lastaukseen. Kysy lisää! • Jouni Kämäräinen 0400 651 502 • Hannu Ryhänen 0400 173 787 www.oxsa.fi • Maatalouskoneiden varaosat ja tarvikkeet • Luotettavaa verkkokauppaa jo yli 10 vuotta • Nopea toimitus vaikka kotiovelle asti OXSA TUOTTEET Ammattilaisen valinta! Rautaista luettavaa 8,90 € TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT MF 1505 BRITTIRAUTAA Fordson Thames 7V -kuormuri vuodelta 1947 USKALIN SAHA 1920-luvulla rakennettu sahavanhus pyörii yhä DAF 90 VUOTTA Katsaus hollantilaisvalmistajan pitkään historiaan 6 41 48 87 45 00 03 18 00 4 745000-1804 PA L VK O 20 18 -3 2 Viipale mediat 62 4 / 2 1 8 • Fo rd so n Th a m e s 7 V • FV 4 3 2 -m ie h is tö n k u l j e tu sv a u n u • M a ss e y Fe r g u so n 1 5 5 • T-1 6 M G